V U O S IK E R TA. 1 LUOT TOTIEDOT TOMIEN AHDINKO LEGIOONATEAT TERI SYRJÄYTET TYJEN TUKENA A L A S K A N K U L T T U U R IN E N M O S A II K K I S V E IT S I N A T S IS A K S A N A P U R IN A K IR JA L L IS U U D E N M U U T T U V A T P U IT T E E T KÖYHYYDEN KIROT MARJAT TA STENIUS-K AUKOSEN SOSIAALITYÖ 2 – 2 1 8 2 – 2 1 8 K Ö Y H Y Y D E N K IR O T IR TO N U M E R O 9 ,9 E U R O A 4 6
Pyrimme antamaan palautteen mahdollisimman nopeasti, mutta 2–3 kuukauden odotukseen kannattaa varautua. Kuuluisa esimerkki on F. Hän menee kamiinan luo polttaakseen mustat hansikkaansa. Hän riisuu hansikkaat, avaa käsilaukkunsa ja tyhjentää sen pöydälle. jännityskertomus on jarruttamisen taitoa S OIKKELI Markku Soikkeli on tamperelainen kriitikko ja kirjailija.. Saat lähettämästäsi aineistosta palautteen, jossa arvioidaan sen hyviä ja huonoja ominaisuuksia sekä annetaan ohjeita tekstin muokkaamiseen ja kirjoittajana kehittymiseen. Jos kirjassa on liian ilmeinen teema, ei juonikaan saa potkittua lukijaa pohdiskelijaksi. John Vorhausin kirjoittajaopas Creativity rules! (1999) on poikkeuksellinen reaktio proosakirjallisuuden tasapäistymiseen. 2 Kulttuurivihkojen arvostelupalveluun voit lähettää asiantuntijoiden arvioitavaksi mitä tahansa kaunokirjallisia tai tietokirjallisia tekstejä, journalistisia juttuja tai sarjakuvia. Yli 400 liuskan käsikirjoitukset sopimuksen mukaan. Miksi kirjallisuus ei sitten pysy elokuvien vauhdissa. LÄHETYSOHJEET Lähetä aineistosi joko sähköpostitse rtf-muotoisena liitetiedostona (sarjakuvat jpg-, tifftai pdf-muodossa) osoitteeseen arvostelupalvelu@kulttuurivihkot.fi tai tavallisessa postissa osoitteeseen: Kulttuurivihkot / arvostelupalvelu Kaasutehtaankatu 1 / 12 00540 Helsinki Voit halutessasi saatekirjeessä mainita, millaisista asioista erityisesti toivoisit palautetta. Jännityksen onnistuminen ei riipu kirjoittajan psykologisesta oppineisuudesta tai elämästä rikospoliisin palveluksessa, vaan henkilöhahmojen pelkistämisestä tilanteisiin, joissa nämä paljastavat kaikkensa eikä kuitenkaan sisimpäänsä. Tällainen reaktio on proosan sisällä inhimillisempi kuin mikään koulupsykologiaa mielistelevä uhrianalyysi. Jännityksen kannalta tärkeitä ovat konfliktitilanteet henkilöiden välillä. Konfliktitilanteessa lähes kaikki inhimilliset reaktiot olisivat kuitenkin yhtä uskottavia. Jännitys tiivistyy jarruttamiseen keskittyvissä kohtauksissa, jotka saavat lukijan kyselemään, mitä on tekeillä. Vorhaus julistaa, että teeman pitäisi olla kutsu toimintaan ja että teemassa tulisi olla jotain ratkaisematonta. Scott Fitzgeraldin Viimeisen ruhtinaan (1941) proosamuotoinen kuvitelma täydellisestä elokuvakohtauksesta: ”Kaunis pikakirjoittaja, jonka te olette nähnyt ennenkin, astuu sisälle huoneeseen, ja te katselette häntä – veltosti. Ehkä siksi, että nykypäivän proosa suosii helppoja teemoja, joissa pienet ihmiskohtalot puristuvat instituutioiden alle. Tyttö sulkee puhelimen, sytyttää ainoan tulitikkunsa, kun huomaa, että huoneessa on mies.” Tässä proosapalassa tiivistyy koko ihmiselämä motiiveineen kaikkineen. Hyvin rakennetussa kertomuksessa voi aistia jännityksen, jonka varassa kirjailija on luonut teoksensa. Eikä siihen tarvita edes kameraa paikalle. Henkilöpitoiset romaanit ovat taitavasti rakennettuja, mutta niiden jännitys kuihtuu heikkoihin teemoihin. Hän ei näe teitä, vaikka te istutte lähellä häntä. Päähenkilö saa potkut työstä tai löytää ruumiin, hänen puolisonsa lähtee tai kuolee, hän rakastuu ensisilmäyksellä, tai hänen luokalleen ilmaantuu uusi lapsi – ja niin edelleen. Muistathan liittää mukaan yhteystietosi. Puhelin soi ja tyttö vastaa siihen, sanoo haloo, kuuntelee ja sanoo painokkaasti: ’En ole eläessäni omistanut mustia hansikkaita’. Jarruttaminen on hyväksi jännitykselle, mutta toisto ei. Lasku toimitetaan heti aineiston saavuttua, ja aineistoa ryhdytään käsittelemään, kun lasku on maksettu. Tyttö panee 10-senttiset takaisin laukkuun, mutta jättää 5-senttisen pöydälle. Selitystä pakenevan teeman äärellä lukijalla on tilaa pohdiskella. KIINNOSTAVIN HUOMIO Vorhausin oppaassa on se, että nykypäivänä kirjailijat pelkäävät suotta tekevänsä psykologisesti vääriä valintoja. Jos kirjailija haluaa varmistaa kertomuksensa valmistumisen, hän käyttää sen juonessa muutosta, jolla on räjähtävän voimakas vaikutus asioiden tilaan, muistuttaa Vorhaus. Esimerkiksi aseella uhkaileva ihminen saattaa talttua sillä, että hänen uhrinsa yhtäkkiä aivastaa. Mitä enemmän kirjallisuuden kanssa elää, sitä useammin kääntyy elokuvien puoleen kokeakseen jännityksen tunteen. Hintoihin sisältyy arvonlisävero, 24 %. Vorhaus toteaa oppaassaan, että konfliktikohdassa kirjailijat alkavat vaistomaisesti jarruttamaan juonen vauhtia ja toistamaan itseään pitääkseen yllä jännitystä. Jos kirjassa on liian ilmeinen teema, ei juonikaan saa potkittua lukijaa pohdiskelijaksi. TARKEMPIA TIETOJA: www.kulttuurivihkot.fi/lehti/arvostelupalvelu HYVÄ KIRJOITTAMISEN HARRASTAJA! AINEISTON LAAJUUS 1–30 liuskaa 31–70 liuskaa 71–140 liuskaa 141–200 liuskaa 201–300 liuskaa 301–400 liuskaa HINTA 73 € 95 € 117 € 139 € 161 € 183 € ARVOSTELUPALVELUN HINNASTO KUKA TAHANSA osaa keksiä tarinalle juonen, mutta ani harva osaa tehdä juonesta jännittävän
10. ”Kun ihmiset lukevat lakipykäliä, heille muodostuu kuva, että heille kuuluu eläke. Hän oli tuolloin 41-vuotias viiden lapsen isä. Ongelma on eläkelaitosten tulkinta noista laeista. 28.. Eihän niihin voi kirjoittaa yksityiskohtaisesti kaikkia mahdollisia tapausvaihtoehtoja.” ENTINEN KANSANEDUSTAJA MARJATTA STENIUS-KAUKONEN TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLE PÄÄSYN VAIKEUKSISTA, S. 3 TÄSSÄ NUMEROSSA ”Erinäisten kuljetusten jälkeen hänen tiensä päättyi Inkoon Västankvarniin, jossa hänet tovereineen pantiin kaivamaan omat hautansa, joihin heidät teloitettiin toukokuussa 1918. Sellainen oli Suomi 100 vuotta sitten.” TAMMISAAREN VANKILEIRIN 100-VUOTISTAPAHTUMAA JÄRJESTÄVÄ KANSANEDUSTAJA MAARIT FELDT-RANTA ISOISÄNSÄ ISÄN KOHTALOSTA, S
Järjettömistä, tuhlaavista ja meidän kaikkien elämänlaatua heikentävistä kohteista leikkaamalla voisimme nostaa köyhimmät helposti köyhyysrajan yläpuolelle. Vaurautta ei maailmasta puutu. 4 4 AKTIIVIMALLI. Valtion budjetista käytetään huomattavia summia aseisiin, tuetaan kestämätöntä lentomatkailua ja kaadetaan rahaa ympäristökatastrofeja aiheuttaviin kaivoksiin. Köyhyys on tauti, jota ylläpidetään tahallisesti. Euroopan komission käyttämä köyhyysraja on 60 prosenttia mediaanitulosta eli ihmistä pidetään köyhänä, jos hänen nettotulonsa ovat alle 60 prosenttia maan keskimmäisen tulonsaajan nettotuloista. Sharif on myös tehnyt älykkyysosamäärätestejä intialaisille sokeriruo’on viljelijöille. Tällä summalla voitaisiin nostaa koko väestö äärimmäisestä köyhyydestä ja taata kaikille globaalin köyhyysrajan määrittämä minimisumma 1,25 dollaria päivässä. Jatkuvan köyhyyden alla elävät ovat Sharifin tutkimusten mukaan jatkuvasti sellaisen psykologisen kuormituksen alla, että koehenkilöiden kyky ajatella valintojen pitkäkestoisia seurauksia kärsii. Pitämällä osan ihmisistä köyhyydessä lainaamme tulevaisuudelta. Vaikka elämme keskellä yhtä maailmanhistorian yltäkylläisintä aikaa, ei poliittista tahtoa köyhyyden lopettamiseksi tunnu löytyvän. Päättäjämme voisivat halutessaan koska tahansa laittaa valtion budjetin prioriteetit uusiksi. Yhä useampi on Suomessakin pudonnut kuluvan hallituskauden aikana köyhyysloukkuun. Kyse on siitä, miten ja millä perustein sen jaamme. Testit osoittivat, että viljelijöiden älykkyysosamäärä oli korkeampi välittömästi sadon myynnin jälkeen, jolloin heidän elintasonsa oli korkeimmillaan, kuin juuri ennen sitä, jolloin viljelijöiden taloudellinen tilanne oli tukalimmillaan. Yksinasuva lapseton aikuinen on Suomessa köyhä, jos käytettävissä olevia tuloja kuukaudessa on alle 1??185 euroa. Jatkuvasti kehittyvässä maailmassa on väkivaltainen päätös pitää köyhät köyhyydessä. Köyhyys täytyy kuitenkin suhteuttaa vallitsevaan ympäristöön ja yhteiskuntaan, jotta sen vaikutuksia yksilön mahdollisuuksiin voidaan totuudenmukaisesti arvioida. KÖYHYYDESTÄ PÄÄSTÄISIIN yksinkertaisilla keinoilla. KOULUTUSLEIKKAUKSET . Köyhät eivät ole köyhiä siksi, että olisivat muita tyhmempiä, mutta köyhyyden on havaittu tyhmistävän ihmistä. Millaisia tieteen, taiteen ja yhteiskunnan innovaatioita muhiikaan meidän ainutlaatuisissa mielissämme! Köyhyys kuitenkin estää tämän. Köyhyyttä on montaa eri astetta, ja kaikki suomalaiset ovat maailman mittapuulla varsin varakkaita. Vuonna 2016 Suomessa oli 631?000 köyhää. KASVAVAT LEIPÄJONOT ja niiden riittämätön rahoitus. Näillä päätöksillä aiheutetaan sekä inhimillistä kärsimystä että peruuttamattomia ympäristötuhoja. ON OLEELLISTA KATSOA , keitä ihmisten köyhdyttämisestä ja tyhmentämisestä tulee vaatia tilille. Psykologian professori Eldar Sharif on keskittynyt urallaan köyhyyden vaikutusten tutkimiseen. hallitus tekee meistä tyhmiä PÄÄKIRJOITUS JUHA SÄIJÄLÄ. Pitämällä osan ihmisistä köyhyydessä lainaamme tulevaisuudelta, ja tästä lainasta maksetaan vielä kalliit korot. Maailman kaikkein köyhimpien ihmisten asemaa voitaisiin esimerkiksi parantaa, mikäli maailman rikkain kymmenen prosenttia antaisi vain kaksi prosenttia tuloistaan yhteiseen hyvään. Globaalisti vastuumme on auttaa kaikkia köyhiä, ja on ainutlaatuisen luovan voiman haaskuuta jättää se tekemättä. Princetonin yliopiston psykologian laitoksella on tutkittu vuosikymmenten varrella köyhyyden vaikutuksia ihmisen päätöksentekokykyyn ja älykkyysosamäärään. Sen lisäksi, että köyhyys tuottaa yksilöille inhimillistä kärsimystä, se myös syö maailmasta henkistä pääomaa. Kyynisempi voisi väittää, että kyseessä on harkittu ja tahallinen yhteiskunnallinen toimenpide, jonka tavoite on saattaa yhä suurempi osa väestöstä taistelemaan keskenään pöydältä putoilevista leivänmuruista. Kuka tahansa kädestä suuhun elänyt tunnistaa ilmiön: kun kaiken aivokapasiteetin käyttää sen ajatteluun, kuinka selviytyä loppukuun laskuista, vuokrista ja ruokaostoksista, ei yksinkertaisesti jaksa miettiä, kuinka köyhyydestä voisi nousta. Kun yhä useammat työt voidaan automatisoida, olisi ihmiskunnalla ennennäkemätön tilaisuus käyttää yhdessä luovaa potentiaaliaan hyvään. Seuraavan päivän ruokaa leipäjonossa odottava ihminen ei innovoi uutta Nokiaa, vaan toivoo selviävänsä
42 Kustannusala sekä keskittyy että eriytyy. Ulosotossa olevat tarvitsevat tukea 36 Kansanedustajat huolestuivat ylivelkaantuneiden ahdingosta ja perintäfirmojen ahneudesta. Luottotiedoton, ihmisarvoton 32 Arjen perusasiat, kuten asunnon vuokraaminen, kotivakuutuksen hankkiminen, pankkiasioiden hoito tai puhelinliittymän hankkiminen, muodostuvat usein hankaliksi luottotietonsa menettäneille. T E E M A : KÖ Y H Y Y S S U O ME S S A Nykypäivän vähävaraisuus Suomessa 24 Huono-osaisten ja hyväosaisten elämismaailmat ovat yhä kauempana toisistaan, toteaa tutkija Juuso Koponen. Köyhyystutkija Maria Ohisalon kolumni. Nettimaailma muuttaa kirjailijan roolia. Miten kirjallisuus on muuttunut. 2—2018 48 5 38. Työväen Näyttämöpäivillä sukellettiin myyttien Suomeen 20 Aihepiirit vaihtelivat ilmastonmuutoksesta ja ydinvoimaonnettomuudesta häpeään ja yksinäisyyteen. Aleksi Ahtola luotaa kehityssuuntia. Yhdysvaltojen osavaltion status alueella on ollut miltei kuusikymmentä vuotta. KU VATA ID E 56 Kulttuurivihkojen uuden taittajan Karri Kuoppalan kuvasarja. Kansalaisten auttaminen intohimona 28 Marjatta Stenius-Kaukonen pystyi kansanedustajana konkreettisesti auttamaan sosiaalibyrokratian kanssa kamppailevia ihmisiä. Työttömille teatterin tekeminen merkitsee läsnäoloa ja positiivisia tulevaisuuden näkymiä. K AUN O K IR J A L L I S U U S Runoja 54 Näytteet kahdesta tuoreesta runoteoksesta: Riikka Ulannon Tehen ja Tuomas Kilven N&E. L I S Ä K S I : Ulkopuoliset arvioivat työttömän elämää Vain verkkolehdessä: www.kulttuurivihkot.fi/ lehti/jutut/artikkelit 3 PÄÄKIRJOITUS 6 200 SANAA 13 PUHEENVUORO 14 LEVYNURKKA 16 KOLUMNI: AVELIN 17 KOTIKINO 53 KOLUMNI: BERGER 60 KIRJAT 67 KOLUMNI: SOIKKELI A RT IK K E L I T Amerikan malliin 18 Eero Hirvenoja poimi DocPoint-festivaalin annista kaksi Yhdysvaltojen aiempia presidenttejä käsittelevää elokuvaa. Kovat ajat alppimaassa 44 Sveitsissä kiistellään yhä maan toimista toisen maailmansodan aikana. Syrjäytettyjen teatteri parantaa työvoimapolitiikan aiheuttamia haavoja 39 Tamperelainen Legioonateatteri on puolustanut syrjäytettyjä ihmisiä jo 1990-luvulta alkaen. Puolueettomuus on paljastunut myytiksi. Muistiinmerkintöjä Alaskasta 48 Alaskassa voi törmätä niin tähti lippuihin kuin ortodoksiristeihin. Pirulliset köyhyyslarpit 27 Kuva köyhyyden kokemuksesta vääristyy, kun hyväosaiset heittäytyvät hetkeksi köyhiksi
24–26. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. Haastatteli Legioonateatterin Timo Seppälää syrjäytettyjen ahdingosta ja itsetunnon kohottamisesta, s. Oskar Lindman Ikinuori kalliolainen freelancer. alv 10 %). 9) ja Satu Taavitsaista ulosotossa olevien ahdingosta (s. kirjapaino KTMP Ykkös-Offset, Singsby. 6 Aseista ei ole turvaksi (YK, NEW YORK, INTER PRESS SERVICE) ” JOS ASEIDEN MÄÄRÄN KASVU lisäisi ihmisten turvallisuutta, Lähi-itä olisi huomattavan turvallinen paikka”, yhdysvaltalainen politiikan tutkija Natalie J. Hänen toistaiseksi uusin teoksensa on Nomenklatuurapäiväkirja (ntamo 2015). Erityistä huolta aiheuttavat Kongon demokraattisen tasa vallan ja Etelä-Sudanin tilanne, Luca Russo YK:n ruokajärjestöstä FAOsta sanoo. Väkivallan kiihtyminen Kongossa on jättänyt 13 miljoonaa henkeä humanitaarisen avun varaan. Tällä hetkellä Juuso tekee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin ruoka-avusta Suomessa. Kiinnostuksen kohteet liberaalisti joka puolelta, mutta useimmiten yhteiskunnallisia tai ehkä tiedettä tai taidetta. 36–37). Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi tai käyttäen tilauspalvelua osoitteessa www.kulttuurivihkot.fi. YK:n peruskirjan mukaan turvallisuusneuvoston tehtävänä on suojella maailman rauhaa ja turvallisuutta. Ne ja Saksa vastasivat 74 prosentista maailman asemyyntiä vuosina 2013– 2017. mediakortti www.kulttuurivihkot.fi kirjoitusten lähettäminen Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaa materiaalia. etunimi.sukunimi @kulttuurivihkot.fi osoitteenmuutokset ja tilaukset Kultuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Goldring huomauttaa. Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. 38-41. Hirvenoja – elokuva, Mikko Pöllä, Mari Lukkari, Minna Sumelius, Tomi Toivio toimituksen yhteystiedot www.kulttuurivihkot.fi (09) 4114 5369 (vastaaja) Kaasutehtaankatu 1/12, 00540 HKI. Juuso Koponen Valtiotieteiden maisteri ja antropologi. 44–47.. YK julisti viime vuonna maahan korkeimman asteen humanitaarisen hätätilan, jollainen vallitsee myös Irakissa, Syyriassa ja Jemenissä. issn-l 0356-3367 issn 0356-3367 ( painettu lehti ) issn 2242-6736 ( verkkojulkaisu ) kansi Karri Kuoppala 2 s a n a a TÄMÄN NUMERON TEKIJÖITÄ Pertti Julkunen Opetti 1900-luvulla journalismia Tampereen ja Vaasan yliopistoissa. Se käsittelee muun muassa nykyisten suomalaisten eliittien muodostumista. Suunta on huolestuttava, sillä nälkää onnistuttiin vähentämään usean vuosikymmenen ajan . Tehnyt myös useita tutkimusmatkoja Schweizerische Sozialarchiviin Euroopan poliittisen historian pariin. Tukholman kansainvälisen rauhantutkimuslaitoksen Siprin tuoreen raportin mukaan sotien repimät Lähi-idän maat ovat yli kaksinkertaistaneet asehankintansa kymmenen viime vuoden aikana. ilmoitushinnat Koko sivu: 739 €, puoli sivua 474 € sekä arvonlisävero 24 %. Ja kirjoitti siltä pohjalta tähän lehteen Sveitsin osuudesta natsiSaksan rikoksiin, s. Pyörittää omaa paljon luettua nettilehteä Arabialaista sulkaa (www.arabialainensulka.fi). Esa Ronkainen Työskenteli 1985–1987 Coop-osuuskaupan varastomiehenä Zürichissä ja seurasi Valaliiton teknisen korkeakoulun osastolla muun muassa luentoja uudesta englantilaisesta runoudesta. Kirjoitti myös tähän lehteen köyhyyden kuvasta nyky-Suomessa, s. Apua on saatu heikosti Kongoon samoin kuin Etelä-Sudaniin, jossa nälänhätä uhkaa 150 000:ta lähikuukausina. Viides pysyvä jäsenmaa, Britannia, ei jää kauas kärjestä. Tekstit vain rtfeli Rich Text Format tiedostomuodossa sähköpostitse toimitussihteerille tai lehden osoitteeseen (tuloste ja mahdollinen levyke). Jututti kansanedustajia: Li Anders sonia sote-uudistuksesta (s. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Suurin ruokapulan aiheuttaja ovat kon fliktit muun muassa Myan marissa, Nigeriassa ja Jemenissä. THALIF DEEN Maailman nälkä kääntyi kasvuun (YK, NEW YORK, INTER PRESS SERVICE) NÄLKÄISTEN MÄÄRÄ MAAILMASSA on kasvanut 11 prosenttia viime vuodesta ja noussut lähes 130 miljoonaan, YK raportoi. 2000-luvulla hän on julkaissut kirjoituksiaan yli sadassa sanomatai aikakauslehdessä ja laatinut viisi kirjaa. Siprin mukaan aseista hyötyvät eniten niiden myyjät, joiden kärjessä jatkavat YK:n turvallisuusneuvoston neljä pysyvää jäsentä: Yhdysvallat, Venäjä, Ranska ja Kiina. Kuuden numeron kesto tilaus 44 €, vuoden määräaikainen 51 € (sis. THARANGA YAKUPITIYAGE julkaisija Domirola Oy päätoimittaja Elias Krohn – filosofia, mielipide, 200 sanaa, kaunokirjalliset tekstit toimituspäällikkö Juha Säijälä toimitussihteerit Katja Mäki-Kuutti – yhteiskunta, tiede, Tampere Kirsi Vanhamaa – kirjallisuus, kirja-arviot, elokuvat graafinen ilme Ulla Eronen taitto ja ulkoasu Karri Kuoppala toimittajat Aleksi Ahtola – historia, Johan Alén, Kiti Neuvonen – Tampere, Jouni Avelin – Turku, Maarit Haataja – teatteri, kuvataide, populaarikulttuuri, Eero J. Avustanut Kulttuurivihkoja jo joitain vuosia, työpiste toimituksen yhteydessä. Sittemmin käänsi luennoilla käsiteltyjä Philip Larkinin ja Frances Horowitzin runoja
Mottona oli kirjallisuustieteilijä Frederick Jamesonin lause: ”On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu.” Sutinen haastattelee museon kuraattoreita ja kuvailee esimerkiksi Christy Chownin interaktiivista veistosta Come Run in Me 2: ”Se on tavallisesta juoksumatosta rakennettu ’kapitalismin juoksupyörä’, jossa juoksijan edessä on kaksi televisiota. Kun matka sitten alkaa, ruuduissa näkyy kuvaa hikipajasta, jossa neulotaan vaatteita. Sutisen mukaan se on matka ja liikettä. Kuva: Silja Pitkänen. Karuista kohtaloista huolimatta kodittomien edun valvonta tuntuu olevan vahvalla pohjalla. Kirjassa vieraillaan myös muun muassa Fordin tehtaan liukuhihnalla, Chicagon entisellä teurastamoalueella ja golfkentällä Death Valleyn keskellä. Molemmissa on kysymys nostalgiasta, mutta eri tavalla tulkitusta ja sovelletusta”, Sutinen kirjoittaa. Uudessa, Kulttuurivihkojen kustantamassa kirjassaan Kapitalismin museo Sutinen tarkas telee Yhdysvaltojen henkistä tilaa Donald Trumpin presidenttikaudella ja harhailee sitä kautta kohti Amerikan nostalgista lähihistoriaa eri puolilla maata, etenkin länsirannikolla. Kirjassa vieraillaan San Franciscossa asunnottomien järjestön elokuvaja keskustelutilaisuudessa, jossa kodittomat itsekin kertovat tarinoitaan. Mitä enemmän matolla juoksee, sitä enemmän vaatteita valmistuu.” Sutisen näkemyksen mukaan Yhdysvallat kokonaisuudessaankin on vähitellen muuttumassa oman itsensä museoksi. Trumpin vaalivoitto, jonka herättämiä reaktioita Sutinen seurasi Berkeleyssä, toi esiin nostalgian maan kulttuurisena pohjavirtana ja sen nousun maan suurimmaksi poliittiseksi voimaksi. Se ei tunnusta sitä, että sen ei tarvitsekaan löytää mitään.” ELIAS KROHN Kirjan voi ostaa digitaalisena tai tilata painettuna Kulttuurivihkojen verkkokaupasta: www.kulttuurivihkot.fi/kirjat Ville-Juhani Sutisen mukaan Yhdysvallat on muuttumassa oman itsensä museoksi. Jyväskylän keväässä haastattelija, Yhdysvaltojen poliittisen historian tohtorikoulutettava Jani Kokko kysyi Sutiselta lopuksi, mitä on amerikkalaisuus. ”Amerikkalaisuuden suurin para doksi on se, että halutaan kovasti päästä perille, vaikka ei ole mitään mihin päästä. Kierrellessään Yhdysvaltojen kaupunkien laskoksia ”vanhojen hampurilaisravintolan kylttien, entisten motellien ja tehtaiden, dinerien ja moottoritieliittymien perässä” Sutinen käytti vanhoja filmikameroita tallentaakseen nostalgiaa siinä muodossa, jossa se pyrki esiin. 7 2 S A N A A VILLE-JUHANI SUTISEN UUDESSA KIRJASSA VIERAILLAAN KAPITALISMIN MUSEOSSA JA POHDITAAN AMERIKAN HENKISTÄ TILAA. ”Se järkytti aluksi, mutta sitten järkytti enemmän se, miten siihen tottui muutamassa kuukaudessa”, Sutinen kertoi esitellessään kirjaansa tuoreeltaan Jyväskylän kevät -tapahtumassa maaliskuussa. Liukuhihnan ollessa tyhjä ruudut maanittelevat viekoittelevasti mukaan (’Tule juoksemaan minulla!’). Esillä ovat monet Yhdysvaltojen yhteiskunnalliset ongelmat, kuten kodittomuus. Koditon henkilö oli jopa ehdokkaana Berkeleyn pormestarinvaalissa. Kapitalismin museo on todella olemassa, Oaklandin kaupungissa Kaliforniassa. KIRJAILIJA JA KÄÄNTÄJÄ Ville-Juhani Sutinen tunnetaan matkaesseekirjoistaan, joissa hän on käsitellyt niin Yhdysvaltoja, Itä-Eurooppaa, Kiinaa kuin Venäjääkin. ”Tunti, puolitoista Berkeleystä kaakkoon, ja vintagekahviloiden mainoskyltit vaihtuivat Donald Trumpin kannatuskyltteihin. Se oli eräänlainen näyttely, jossa esitettiin amerikkalaista nykyarkea ikään kuin se olisi menneisyyttä. SUTISEN MUKAAN Yhdysvalloissa on myös vasemmistolaista nostalgiaa, ”retroradikalismia”, jota hän pohtii osallistuessaan perinteikkään teollisuustyöläisten järjestön IWW:n maailmankokoukseen. ”Halutaan ko vasti päästä perille, vaikka ei ole mitään mihin päästä.” Yhdysvallat nostalgian vallassa
Pieni teko herättää ihmisessä ajatuksia ja hyvän mielen tunnetta. Uuden teoksen hän arvioi olevan tähänastisista kirjoistaan kokeellisin. TUOMAS KILVEN N&E on todennäköisesti maailman ensimmäinen tasokoordinaateilla kirjoitettu runokokoelma. Kilveltä on aiemmin julkaistu sekä runoutta, proosaa että tietokirjoja. Murteellisuus on myös yksi keino hakea omaa ääntä”, Ulanto totesi. TUULA-MARIA AHONEN TA@WELHO.COM www.roskapaivassa.net https://www.facebook.com/groups/6646126686/ Runoutta mikrovaltiosta ja karttakoordi naateista KULTTUURIVIHKOJEN TÄMÄN KEVÄÄN UUDET RUNOTEOKSET OVAT RIIKKA ULANNON TEHEN JA TUOMAS KILVEN N&E. ”Yritin hajottaa kieltä, käyttää sekasanoja ja antaa maanista, pyörryttävää ääntä Juana La Localle. Siksi hyvin monet innostuvat keräämään useammankin roskan. Jokaisen sivistystä ja ympäristöämme arvostavan toivotaan paitsi tarttuvan kutsuumme myös vievän sitä eteenpäin. Esipuheessaan Kilpi luonnehtii teostaan rakkaudenosoitukseksi rikkaalle äidinkielellemme ja paikannimistöllemme. Runoissa hyödynnetään murteellisuutta ja puhekieltä, mutta varsinaista murrerunoutta se ei ole. Tärkeänä hahmona kirjassa esiintyy mielenterveysongelmiensa vuoksi ikkunattomaan tilaan vuosiksi eristetty Kastilian kuningatar Juana la Loca. Osa runoista on sanallistettu valmiiksi. Kumpaakin kirjaa on saatavissa sekä painettuna että digitaalisena Kulttuurivihkojen verkkokaupasta: www.kulttuurivihkot.fi/kirjat “Jos maatilan nimi on Pöljä tai Huti, voi miettiä mil lainen tarina on taustalla.” ru n o t & ro s k a t. Mitä useampi kerää, sen kyseenalaisemmaksi käy roskaamisen ”oikeutus”. Nykyiset älylaitteet viittaavat paikannimiin vain koordinaateilla. Ulanto on aiemmin voittanut Runo-Kaarina-kilpailun teoksellaan Vedelmiä (2016). Kutsun ovat vastaanottaneet muun muassa Kulttuurivihkojen toimitus, Vihreä sivistysliitto, Maaseudun sivistysliitto sekä ulkomaankauppaja kehitysministeri Anne-Mari Virolainen. ”Itse halusin yrittää ottaa tämänkin ilmaisumuodon runouden haltuun”, Kilpi sanoi. 8 Roska päivässä -liike kutsuu sivistystekoon MITÄ USEAMPI KERÄÄ ROSKIA, SEN KYSEENALAISEMMAKSI KÄY YMPÄRISTÖN TURMELEMISEN OIKEUTUS, USKOO LIIKKEEN PERUSTAJA TUULA-MARIA AHONEN. ELIAS KROHN Näytteet kirjoista sivuilla 54–55. Roska päivässä -liikkeen perustajana kutsun sivistysja nuorisojärjestöjä sekä yksittäisiä ihmisiä näyttämään esimerkkiä. Hän on myös Kulttuurivihkojen entinen päätoimittaja (1991–1999). Aikuisen ikään päässyt Roska päivässä -liike kutsuu kaikki suomalaiset keräämään ainakin yhden tai kaksi roskaa juhlavuotensa ”Vähintään 11 miljoonaa roskaa pois Suomesta!” -tapahtumassan. Juana La Loca ei voinut valita”, Ulanto vertasi Kulttuurivihkojen kevään kirjojen julkistusjuhlassa. ”Sellainen maa, jonka kamaralta löytyvät Maailmannapa, Uusi-Eurooppa, Surkee ja Paskala, on runo itsessään.” ”Jos maatilan nimi on Pöljä tai Huti, voi miettiä millainen tarina on taustalla”, Kilpi totesi julkistustilaisuudessa. Koordinaatit viittaavat suomalaisiin paikannimiin, jotka lukija voi internetin paikkatietokannasta hakea. Riikka Ulannon Tehen on teemoiteltu runoteos, jossa keskeisellä sijalla on Pohjanmerellä sijaitseva autonomiseksi julistautunut mikrovaltio Sealand. TOISTAISEKSI VIELÄ ”normaali” ihminen heittää surutta roskia ja kävelee surutta niiden ohi. Uutisia merten roskaantumisesta kauhistellaan, mutta ”normaali” elämä jatkuu entisellään, vaikka roskat päätyvät mereen yllättävän kaukaakin. ”Sealand on eristäytynyt vapaaehtoisesti. Kun Suomessa saamme sivistyneen ympäristöstä välittämisen toiminnan laajentumaan, voimme näyttää mallia maille, joissa tilanne on huomattavasti pahempi
Nämä ovat vielä heikommalla tolalla sosiaalihuollon puolella kuin terveydenhuollossa, Andersson muistuttaa. 9 2 S A N A A Järjestelmä on rakennettu niin, että todella sairaat tai myös sosiaalityön palveluita tarvitsevat ovat automaattisesti julkisella puolella. Vasemmistoliitto on ajanut mallia, jossa vastuu sosiaalija terveydenhuollosta siirrettäisiin kokonaisuudessaan maakunnille, joille annettaisiin oikeus verottaa ja saada aito päätäntävalta palveluihin. S OSIAALIJA TERVEYSSEKTORIA on kuitenkin uudistettava, kahdesta syystä. Maksuihin tulisi 760 euron katto, joka sisältäisi asiakasmaksut, lääkkeet ja matkat. ”Minulla ei ole mitään maakuntahallintoa vastaan niin kauan kuin maakunnat ovat aidosti itsehallinnollisia ja demokraattisia. ”Keskeisimpiä ongelmia, kuten hoidon heikko saatavuus pienituloisella julkisia palveluita käyttävällä potilaalla, ei ratkaista markkinaehtoistamisella”, hän sanoo. ”Hallitus samanaikaisesti rakentaa sote-uudistukseen sisään kolmen miljardin leikkauskehyksen tiukan budjettirajoitteen kautta.” Andersson pitää tätä täydellisenä taloudellisena mahdottomuutena. VASEMMISTOLIITON PUHEEENJOHTAJA , kansanedustaja Li Andersson sanoo olevansa äärimmäisen huolestunut viimeisestä sosiaalija terveydenhuollon uudistusta (sote) koskevasta esityksestä, joka on eduskunnan käsiteltävänä. NÄIN KÄY LI ANDERSSONIN MUKAAN, JOS HALLITUKSEN SOTE-ESITYS MENEE LÄPI. Suomen terveydenhuolto ei puolestaan ole tehotonta, vaan se on todettu hyvin kustannustehokkaaksi monissa kansainvälisissä vertailuissa. Sitä ne eivät tule olemaan nyt esitetyssä mallissa. Tilaaja-tuottaja-mallia ja markkinaehtoistamista ajetaan nyt myös työllisyyspalveluihin. Julkiset kustannukset ovat vaarassa lähteä kasvuun – ne rahat, jotka valuvat isojen yritysten taskuun, Andersson painottaa. Palvelujen laajamittaiseen markkinaehtoistamiseen sisältyy isoja riskejä, jotka hyvin todennäköisesti realisoituvat. Palvelujen markkinaistaminen ei ole maailmalta, kuten Ruotsista tai Yhdysvalloista, saatujen kokemusten perusteella erityisen tehokas tai tasa-arvoinen tapa järjestää terveydenhuoltoa. Kilpailun puute on keksitty ongelma, Andersson toteaa. Toinen syy uudistaa on, että julkiset terveyskeskukset ovat jo pitkään olleet aliresurssoituja. KOKOOMUKSEN PITKÄAIKAINEN tavoite avata julkiset palvelut firmojen voitontavoittelukohteeksi on toteutumassa tällä hallituskokoonpanolla. Lisäksi puolue uudistaisi asiakasmaksulainsäädäntöä. Heidän omavastuunsa alenee, kun tätä rahoitetaan verovaroin. Myös tietyt potilasryhmät ovat haavoittuvassa asemassa, kuten psykoosipotilaat tai muut paljon sairastavat. Suurimmat hyötyjät ovat ne ihmiset, jotka käyvät nykyisin omaan laskuun yksityisellä tai käyttävät työterveydenhuollon palveluita. Andersson pitää mahdollisena, että sote vielä kaatuu, mutta ei spekuloi todennäköisyyksillä. TEKSTI OSKAR LINDMAN KUVA MINNA KALLINEN Sotessa piilee isoja riskejä KUSTANNUKSET KASVAVAT, HYÖDYN KORJAAVAT SUURET TERVEYSFIRMAT SEKÄ SUHTEELLISEN HYVÄTULOISET JA TERVEET ASIAKKAAT JA JULKISET PALVELUT KURJISTUVAT. Myös potilaan itsemääräämisoikeutta ja hoitotakuuaikoja koskeva lainsäädäntö uudistettaisiin. Monella paikkakunnalla on pitkät odotusajat ja omaa lääkäriä on vaikea tavata. Heidän osaltaan palvelujärjestelmä tulee vain monimutkaisemmaksi. Kustannukset kyllä nousevat, mutta raha valuu suurille terveysfirmoille ja hyödyttää suhteellisen hyvätuloisia ja terveitä suomalaisia. Suurimmat hyötyjät valinnanvapauden käyttöönotossa ovat ne ihmiset, jotka käyvät nykyisin omaan laskuun yksityisellä tai käyttävät työterveydenhuollon palveluita. Niiden pitäisi saada oikea verotusoikeus ja päätäntävaltaa palveluntuotantoon”, Andersson huomauttaa. Nyt pääministeri Sipilä oli valmis myymään keskustan aiemman sote-kannan saadakseen maakunta mallin läpi. Väite, että sote-uudistus toisi palvelut laajemmin saataville, ei Anderssonin mukaan pidä paikkaansa. Vasemmistoliiton puheeenjohtaja, kansanedustaja Li Andersson sanoo olevansa äärimmäisen huolestunut viimeisestä sosiaalija terveydenhuollon uudistusta (sote) koskevasta esityksestä,. Kun viime kaudella sotea valmisteltiin parlamentaarisesti, kukaan ei tukenut kokoomusta. Suomessa pienituloiset maksavat liian isoja asiakasmaksuja ja omavastuita. Juuri julkaistun THL:n tutkimuksen mukaan nämä kasaantuvat pienelle osalle väestöstä sekä myös pienituloisille. ”Jos kustannukset nousevat, julkinen puoli joutuu entistä enemmän leikkaamaan ja kurjistamaan palvelutuotantoaan”, sanoo Andersson
Sellainen oli Suomi 100 vuotta sitten." Nyt sosialidemokraattien kansanedustajan mukaan onkin oleellista kehittää pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, työskennellä herkeämättä eriarvoisuuden vähentämiseksi ja ylläpitää yhteiskunnan demokraattisia rakenteita. Niinpä vuoden 1918 kesä-joulukuun aikana leirillä kirjattiin 2 873 kuollutta vankia. "Pohjoismaiden suurin joukkohauta kertoo meille julmuudesta, jonka veroista Suomessa ei ole koskaan koettu. Tilaisuuden järjestelyt ovat hänen mukaansa sujuneet hyvin. Päätin sen seuraavasti: ’Vuoden 1918 punaisiin meitä tämän päivän 2 s a n a a. Koko perheemme myös osallistui toukokuussa 1978 Lahden punavankimuistomerkin suureen julkistamistilaisuuteen." Miten Lindenin mukaan me voimme toimia nykyään niin, etteivät sadan vuoden takaiset tapahtumat toistuisi. PUNAVANKIMUISTOMERKIN hoitoyhdistys ry. Näistä leiristä yksi oli Dragsvikin kasarmialueella lähellä Tammisaarta. ARAN JOHTAJA , vasemmistoliiton aktiivi Jarmo Linden on osallistunut ensi kertaa Tammisaaren muistotapahtumaan vuonna 1993 isänsä kanssa. on aiemmilla vuosikymmenillä järjestänyt isoja muistotapahtumia Dragsvikissa, kuten vuosina 1980 ja 1990. Toukokuussa 1918 perustettiin vankileiri, joka muuttui pakkotyölaitokseksi saman vuoden syyskuussa. Suurimmillaan leiri oli 20.–24. Vuosi 1918 jätti Suomen ylle synkän varjon, joka ulottuu meidän aikaamme asti", hän muistuttaa ja jatkaa: "Meidän tämän päivän vasemmistolaisten velvollisuus on ylläpitää vuoden 1918 tapahtumien muistoa ja kunnioittaa väkivallan uhreja. "Sisällissota on kuitenkin erottamattomasti kytköksissä omaan poliittiseen vakaumukseeni vasemmistolaisena." "Poliittisella 1970-luvulla koin vuoden 1918 sodan silmittömän väkivallan suureksi vääryydeksi. Nyt kun tapahtumista tulee kuluneeksi 100 vuotta, pysähtyminen ja yhdessä muistaminen on tärkeää, kertoo järjestelytoimikunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta . "Minulla oli kunnia pitää vappupuhe Tammisaaren vankileirin hautamuistomerkillä 1. "Jokainen voi kunnioittaa muistoa itselleen hyvältä tuntuvalla tavalla. Hän oli tuolloin 41-vuotias viiden lapsen isä. Lukion toisella luokalla kirjoitin mekaanisella kirjoituskoneella 61-sivuisen esitelmän Suomen kansalaissota: taustaa, tapahtumia ja jälkiselvittelyitä (1979). Kansalaissodan päätyttyä vuonna 1918 perustettiin eri puolille Suomea leirejä, joihin koottiin hävinneen osapuolen vankeja. Muistotyö on samalla työtä ihmisoikeuksien, rauhan ja tasa-arvon puolesta tässä ajassa." Lindenillä ei ole tiedossa omien sukulaistensa osallisuutta vuoden 1918 sodassa; isoisät olivat liian nuoria. Tilaisuuden suunnittelu on ollut käynnissä usean vuoden ajan. toukokuuta 2000. päivä järjestetään Tie Tammisaareen -100-vuotistapahtuma Dragsvikissa. Kesäkuun 9. kesäkuuta välisenä aikana, jolloin vankeja oli 8 597. "Teemme hyvää ja läheistä yhteistyötä muun muassa Dragsvikin varuskunnan, eri viranomaisten ja muiden järjestöjen kanssa. Itse toivon, että järjestöt ja tahot, jotka järjestävät yhteisiä muistotapahtumia, rakentavat tapahtumat niin, että ne lisäisivät ymmärrystä ja tietoisuutta vuoden 1918 tapahtumista." Feldt-Rannalle sadan vuoden takaiset tapahtumat ovat lähellä muistiaan: hänen isoisänsä isä, punaisten riveissä toiminut Fredrik Feldt vangittiin ja pidettiin vankina työväentalossa, jonne vaimonsa Aina salakuljetti hänelle ruokaa. Kansalaissodan ja Dragsvikin punavankileirin tapahtumien 100-vuotismuistovuotena kustannetaan Sirpa Kähkösen yhdistykselle kirjoittama mikrohistoriallinen teos Hugo 1918, joka julkaistiin 16. Tapahtumaa ja muistovuotta ovat olleet rahoittamassa valtioneuvosto, ammattijärjestöt, ja muut eri järjestöt sekä yksityishenkilöt", Maarit Feldt-Ranta listaa. "On ollut hienoa huomata, että kaikki eri tahot ovat osoittaneet erittäin hienoa yhteistyöhalua ja arvostusta muistovuoden tapahtumien onnistumiseksi." Miten sitten Feldt-Rannan mielestä me jokainen voisimme parhaiten kunnioittaa punaisten toveriemme muistoa. ”Erinäisten kuljetusten jälkeen hänen tiensä päättyi Inkoon Västankvarniin, jossa hänet tovereineen pantiin kaivamaan omat hautansa, joihin heidät teloitettiin toukokuussa 1918. Muonitusolot vankileirillä muodostuivat poikkeuksellisen surkeiksi ja kuolleisuus korkeaksi. huhtikuuta. Se on yhä tallessa. Tämä oli 11,4 prosenttia koko maan vangeista. Muihin leireihin verrattuna kuolleisuus oli Tammisaaressa kaikkein korkein. 10 Kunnioittamalla muistoja, oikeuksien puolesta Kesäkuussa Tammi saaren mäntykankaalle, punavankimuistomerkille ja joukkohaudalle kokoontuu jälleen useita satoja ihmisiä muistamaan sa dan vuoden takaisia valkoisten tekemiä julmuuksia. MUISTOTAPAHTUMAN JÄRJESTÄJÄ on Tammisaaren punavankimuistomerkin hoitoyhdistys ry
Piiskurin piiskan alla vain harvat ovat taipuneet, vain muutamat voimaa vailla ovat taistoissa uupuneet. Ei ole tämä röyhkeyttä, eikä kohtalon uhmaakaan. Ole huoletta luokkamme ylhä, emme petä sua milloinkaan. "Julmat, epäinhimilliset ja järkyttävät kansalaissodan tapahtumat ovat osa yhteistä historiaamme, yhdessä me myös päätämme ja vaikutamme siihen, millainen on tulevaisuutemme." TEKSTI JUHA SÄIJÄLÄ KUVA VEIKKO KOIVUSALO Tie Tammisaareen -muistotilaisuus Tammisaaressa punavankimuistomerkillä 9. Sävelmän alkuperää ei tiedetä, mutta se lienee monille tuttu mm. Arkistot ovat kuitenkin täynnä asiakirjoja ja omassa suvussa saattaa vielä olla henkilöitä, jotka muistavat tärkeitä asioita. Kuva vuoden 2008 tilaisuudesta.. Tammisaaren yössä vihan liekki se leimuaa. Suorana kuljemme sentään, vaikka hurttien lauma se lyö. "Punaisten puoli leimattiin pitkään hiljaiseksi, mutta nyt meidän tulee muistella näitä kaikkia ponnistuksia ja miettiä todellisia syitä kansalaissodan taustalla." Ranta muistuttaa, että hyvin harva tietää oman sukunsa menneisyydestä – erityisesti punaisten puolella häpeä on hiljentänyt ihmisiä aina meidän päiviimme saakka. Matkan määrä on eessämme ylväs, sinne tämäkin on kulkua. Tammisaaren yössä TEKSTI MARTTI MURTO TRAD. Tammisaaren yössä ei tähtien tuiketta näy, siellä piiskurit pistin vyöllä, joka puolelle ennättäy. Se meidänkin taiston suoja, siks taival niin turvaisa. Oloissa, jotka on muokannut vuosikymmenten kamppailu paremman elämän puolesta, sen puolesta, ettei väkivalta ja eriarvoisuus enää koskaan voi suistaa tätä maata onnettomuuteen.’” Vuonna 2018 hänestä tuntuu, että kamppailua väkivaltaa ja eriarvoisuutta vastaan tarvitaan nyt jopa kipeämmin kuin vuonna 2000. 2 S A N A A 11 vasemmistolaisia yhdistää palava halu rakentaa tasa-arvon yhteiskuntaa. "Vasemmistolaiset aatteet voimistuivat ja muokkasivat voimakkaasti identiteettiäni, kun tutustuin historian opintojen aikana sukuni menneisyyteen. Bussikuljetuksia ympäri Suomen. Hänestä on ollut hurjaa tajuta, miten syvästi eriarvoinen ja jakautunut Suomi on ollut ja miten paljon ihmiset ovat aikoinaan taistelleet ja uhranneet elämästään tasa-arvoisen ja ihmisarvoisen elämän eteen. Me elämme onneksi kokonaan toisissa oloissa. ”Muistotyö on samalla työtä ihmis oikeuksien, rauhan ja tasa-arvon puolesta tässä ajassa.” Tammisaaren yössä on yksi Tammisaaren vankilassa tehdyistä lukemattomista lauluista. Täten tehtävän tunnolla täyttää, jonka herransa heille loi. TIETOKIRJAILIJA KUKKA RANTA on tutkinut aikoinaan historian opiskelijana kansalaissotaa omassa suvussaan ja "punikin pojanpojantyttärenä aihe on minulle hyvin läheinen". Tasa-arvoisuuden, suvaitsevaisuuden ja ihmisyyden eteen täytyy jatkuvasti tehdä työtä. Alas riistoluokka loisten, alas mustat pyövelit! Tammisaaressa Punavankimuistomerkillä on osoitettu kunniaa punaisille tovereille usein. Kannustan kaikkia keskustelemaan sukunsa vanhempien kanssa aiheesta." Miten kansalaissota ja sen muisto on vaikuttanut Rantaan itseensä. kesäkuuta kello 11.00–16.00. Ei raskaassa orjan työssä tämä joukkomme sortua saa. Teksti on Martti Murron, kaiketi 1930-luvulta. "Nyt on meidän sukupolvemme aika toimia ja taistella yhtäläisten oikeuksien puolesta eriarvoistavaa politiikkaa vastaan, jotta menneiden sukupolvien työtä hyvinvointivaltion rakentamiseksi ei tuhota. Heillä halu lie herroille näyttää, kuinka lyötyä lyödä voi. Isäni, isoisäni ja isoisoisäni ovat kaikki olleet keskeisesti mukana kehittämässä työväenliikkettä, työväen osuustoimintaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Me kuljemme taistojen tiellä ja muistamme ainiaan: on luokkamme kaiken luoja, sen taistelu valtaisa. Kanssa luokkamme rinnatusten iskun annamme viimeisen. Maailma muuttuu yhdessä toimimalla ja jokaisen sukupolven täytyy käydä omat vääntönsä ja keksiä omat tapansa oikeudenmukaisuuden edistämiseksi." MAARIT FELDT-RANTA toivottaa ihmiset Tammisaareen kunnioittamaan ja muistamaan Dragsvikin punavankileirillä vuonna 1918 menehtyneiden muistoa. Rannan isä on ollut myös aikoinaan järjestämässä vuonna 1980 pystytettyä muistomerkkiä lähelle Lappeenrannan linnoituksen punaisten joukkohautaa, jonne murhattiin yli 500 ihmistä. Etuvartiokunnia meillä, se taistohon innostaa ja uhreja taistojen tiellä se opettaa antamaan. "Historia on kirjoitettu voittajien näkökulmasta. Takaisin käänny ei kenkään, yhä synkempi siellä on yö. 1960 levytetystä Reino Helismaan sanoittamasta Ellin boksista. Suvun historian tutkiminen on voimistanut omaa tarvetta ja intohimoa tehdä yhteiskunnallista työtä, osana sukupolvien jatkumoa", hän painottaa
Asiakaspalvelu (08) 537 1722 ma–to klo 11.00–14.00 ilmoitukset@kansantahto.fi. 12 www.kansantahto.fi Lue enemmän, luulet vähemmän
klo 18. Studio e -ohjelman keskustelussa aiheena on suomalainen köyhyys ja omanarvontunto. Järjestämme runoillan Kahvila Runossa (Ojakatu 3) torstaina 7.6. Kansalaisaloite haluaa ”ilo”tulitteiden käyttöoikeuden vain ammattilaisille. ”Ilo”tulitteet tuottavat joka vuosi erilaisia, hyvinkin pahoja vammoja ja onnettomuuksia, usein nuorille ja lapsille. Lähetys on katsottavissa myös jälkeenpäin tallenteena. ”Merien pelastamiseen tarvitaan koko ihmiskunnan apu.” On aika ottaa vakavasti uudenlaisen sivistyneen juhlinnan luova haaste. 13 KOSKA UUDENVUODEN juhlimisen traditioista ei voi keskustella mediassa kuin pari päivää ennen ja jälkeen juhlan, ikiaikaiset ja hyvin epäekologiset traditiot polkevat kaikessa rauhassa paikallaan. Upea valoshow on yksi mahdollisuus, paljon muutakin uutta voidaan kehittää. Suora videolähetys alkaa verkkolehdessä www.kulttuurivihkot.fi sunnuntaina 20.5. Vuosi vuodelta vastaan tuli yhä järkyttävämpää tietoa. ”Maalta mereen päätyvästä muovista 98 prosenttia on peräisin kuluttajilta. Raketit eivät ole ainoa oikea tapa juhlia. Vaikka perinteisessä mediassa seurataan almanakkaa ja aikansa eläneitä traditiota, kulttuurimedioissa on syytä keskustella ja miettiä uudenlaisia juhlimiskulttuureja. Ammattilaisetkin voivat valita toisin, kuten maailmalla jo tapahtuu. Juhliminen voi ilmentää ihmisten ja luonnon yhteyttä kauneudessa ja luovuudessa. Ihmiskunta on saattanut herruusajattelullaan luonnon ja ilmaston tilaan, jota on vaikeaa korjata. Mukana ovat ainakin runoilijat Maria Susanna ja Riikka Ulanto, jotka esittävät otteita teoksistaan. Suomessa puhutaan ”ilo”tulitteista, jonka muun muassa Yle uutisoinnissaan esittää erityisesti isien ja poikien ja muidenkin kansalaisten yhteisenä ja yhdistävänä kivana juttuna. Seuraavana päivänä edelleen kauhuissaan oleva koira täytyy kantaa tarpeilleen ulos. RUNOILTA ANNIKKI OFF -TAPAHTUMASSA Kulttuurivihkot on mukana Annikin Runofestivaalin ympärillä järjestettävässä Annikki Off -tapahtumassa Tampereella. TUULA-MARIA AHONEN Kirjoittaja on toimittaja, sosiaali psykologi ja Roska päivässä -liikkeen perustaja. Entisenlainen juhlintakin on tullut päätepisteeseensä. Meno on muuttumassa yhä holtittop u h e e n v u o ro Juhlimisen ei tarvitse ilmentää ihmi sen herruutta yli ympäristön, muiden ihmis ten ja eläinten. Sähköposti: ta@welho.com Kansalaisaloite: Ilotulitteiden käyttö vain ammattilaisille: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2736 KOHTI SIVIS T YNEEMPÄÄ UUSIEN VUOSIEN VASTAANOT TOA Kulttuurivihkot tiedottaa: KUUMA STUDIOKESKUSTELU KÖYHYYDESTÄ Kulttuurivihkot jatkaa tämän numeron köyhyysteeman käsittelyä verkkolehdessä. ”Metsän eläimille uuden vuoden raketit ovat jokavuotinen maanpäällinen helvetti”, sanoo eläinlääkäri ja eläinten hyvinvoinnin tutkija Laura Hänninen Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta. Kadulle heitetyt ilotuliteroskat ja vapaaksi päästetty ilmapallo päätyvät todennnäköisesti mereen”, sanoo meriasiantuntija Janica Borg . ”Tutkimukset sekä maailmalta että Suomesta kertovat, että rakettien räjäyttämisessä syntyvät hiukkaset lisäävät sydänkuolemia. Aloin kerätä tietoa rakettien ympäristövaikutuksista ja seurata uutisointia aiheesta. Tilaisuuteen on vapaa pääsy, tervetuloa!. Olen haastatellut muun muassa koiranomistajaa, joka viettää uudenvuoden yöt kylpyammeessa vapisevan koiransa kanssa. ”Ilo”tulitteet tarkoittavat kotieläinperheissä jo ennen ja jälkeen uutta vuotta pelkoa ja kauhua, rauhoittavia lääkkeitä tai pakomatkoja, jos niihin on varaa ja mahdollisuus; kotivankeutta, turhautunutta avuttomuutta ja raivon tunteita. mammaksi. Hyvinkääläisen Marja-Leena Tetrin alulle panema kansalaisaloite avaa ovia muutoksen terveille tuulille. Silmälääkärien mukaan valistuksella on pystytty jonkin verran vähentämään onnettomuuksia, mutta raja on tullut vastaan. Juhlimisen ei tarvitse ilmentää ihmisen herruutta yli ympäristön, muiden ihmisten ja eläinten. JOPA RAKETTIEN YSTÄVÄT raportoivat, että humalaiset juhlijat räjäyttäjät raketteja kohti toisiaan. klo 13. Aiheesta saapuvat keskustelemaan muun muassa Hyvinvointivaltion vastaisku -kirjan kirjoittajat Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen. Kuolemat ovat harvinaisia, mutta suuremmalle osalle ne voivat aiheuttaa esimerkiksi rintakipua”, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtava tutkija Timo Lanki . Havahduin itse todellisuuden kyseenalaistamiseen, kun Roska päivässä -liikkeeen perustajana huomasin kerääväni uudenvuoden raketteja maasta vielä syyskuussa
Minulla on niitä paperilappuja täyteen ahdettu kenkälaatikollinen. Taiteilija kuvailee levyä pop-levyksi, joka ei kuitenkaan seuraa popmusiikin sääntöjä vaan leikittelee epätyypillisillä laulurakenteilla. "Niin pitääkin olla, jotta voin säilyttää yllätyksellisyyden ja hauskuuden luovassa prosessissa." Kuinka paljon rohkeutta vaati ryhtyä tuottamaan omia kappaleita. Kovin opettavaista kuitenkin. En vieläkään osaa sanoa, onko se totta vai ei. Tarkoitus oli opetella ohjelmien käyttöä ja löytää soundeja joista pidin, mutta ne kokeilut yhteen niputettuina kuulostivatkin ihan hyviltä ja siksi päätin pistää ne ulos sellaisenaan." Kappaleet ovatkin tämän vuoksi lyhyitä, kuten albumin nimestä voi päätellä. Kivi kertoo valinneensa tiensä tietoisesti. Kun aloin tuottamaan, ei minulla ollut minkäänlaista ajatusta tuottaa levyä siltä istumalta. Tiedän mitä pystyn tekemään ja toisaalta, mitkä asiat kannattaa ulkoistaa tulevaisuudessa." Tällä hetkellä Kivellä on muutama musiikillinen yhteistyöprojekti kehitteillä Saksassa: "Toivonkin niiden lähtevän lentoon loppuvuodesta. "Siinä keskitytään enemmän tarinankerrontaan, biittiin ja tunnelmaan." Inspiraation levyyn hän sai jo ennen levyn tekoa: "Minulla oli kappaleaihioita, mutta en koskaan kirjoittanut niitä ulos. Tämän lisäksi teen äänitaidetta ja äänituotantoa erinäisissä projekteissa tämän vuoden aikana, ja tavoitteena onkin laajentaa osaamisaluetta muille taidealoille myös tulevaisuudessa.” Kiven sooloprojekti kehittyy alituiseen. UUDEN KOKEMINEN AJAVANA VOIMANA Missä ikinä kulkeekin, muusikko Sarah Kivi kirjoittaa paperi lapulle mietteitään ja hyräilee niitä keskeneräiseen taustaan. Olisin menettänyt paljon jos en olisi rohkaissut itseäni nykyiseen suuntaan." Miltä tuntuu olla levy-yhtiötön naisartisti musiikkimaailmassa. Paperilappu-kappale onkin hyvä esimerkki: se on raapustettu paperille jota voi pyytää baareista, sellainen lehtiö, tiedät varmaan mitä tarkoitan. Minulle artistina oleminen merkitsee niin paljon enemmän kuin laulun kirjoittamista ja laulamista. Jos minulla olisi ollut manageri ja pr-toimisto, luulen että sillä olisi saanut paljon enemmän aikaan kuin vain olemalla levy-yhtiöllä. "Vasta aloittelevana tuottajana olin melko malttamaton enkä halunnut viettää turhan paljon aikaa yhden idean parissa", Sarah Kivi pohtii. "Jonkin verran tietenkin vaatii rohkeutta astua ulos tutusta ja turvallisesta laulajan roolista, mutta olen todella iloinen että tein niin. "Siis oppia tuottamaan ja julkaista levy tuosta noin vaan. Sävellysprosessista kysyttäessä hän toteaa, että ei sävellä. "Koin että levy-yhtiön tarve ei ole niin akuutti tänä päivänä. ”Tulen varmasti tekemään vielä vaikka mitä Sarah Kivi -nimen alla. "Kirjottelen paperilapuille mietteitä missä ikinä kuljenkin, jonka jälkeen hyräilen niitä keskeneräiseen taustaan. 14 Tiny Anthems leikittelee epätyypillisillä laulurakenteilla. Ensimmäinen melodia jota hyräilin istui samantien ja muu seurasi sitten perässä." KIVELLÄ ON OLLUT jokaisen kappaleen kohdalla hiukan erilainen prosessi. Ei minulla ole järin suuria visioita. Nyt hän on itse säveltänyt ja tuottanut helmikuussa ilmestyneen soololevynsä Tiny Anthems. SARAH KIVI julkaisi elektroakustisen debyyttialbuminsa Kiveen Kirjoitettu Non Orchestran kanssa viisi vuotta sitten. Mutta minulla ei ole mihin verrata muuta kuin tämä minun itsenäisen artistin kokemukseni.” Helppoa ei ole missään nimessä ollut. Aloitin Paperilapun ohjelmoimalla rumpusoundeja ja otin laatikosta arvalla lapun. Mulla on suuri tarve kokea uusia asioita ja ehkä se onkin mun ajava voima." TEKSTI MAARIT HAATAJA le v y n u rk k a
TEKSTI JUHA SÄIJÄLÄ KUVA MATTI HIIKARI Suomalainen Laulava Unioni: Karri "Paleface" Miettinen, keskellä Tipi Tuovinen kontrabassoineen, oikealla Ossi Peura. 15 L AUL AVA UNIONI MUISTAA HISTORIANSA Työväenperinnettä elvyttävä uusi yhtye sai alkunsa, kun työväenlaulujen tutkija ja kerääjä Timo "Tipi" Tuovinen ehdotti Karri "Paleface" Miettiselle yhteistyötä. KOLMIÄÄNISET STEMMAT alkoivat soida komeasti, kun mukaan liittyi muun muassa Avaruuslintu-yhtyeessä vaikuttanut Ossi Peura , Miettinen iloitsee. IWW:N TOIMINTAA TUTKINUT Aaron Goings on todennut, että vaikka työväenhenkisillä lauluilla on yleisesti ollut keskeinen rooli amerikkalaisen työväenliikkeen historiassa, mikään muu ryhmä ei ole ollut musiikillisesti yhtä merkittävä kuin IWW. Vanhat ihmiset lauloivat kyyneleet silmissä katoavaa kansanperinnettä talteen Tuovisen nauhurille. Miettinen hehkuttaa, kuinka aivan omaa luokkaansa on prostituoidun näkökulmasta laulettu Langenneen Laulu, "joka todella kertoo miten radikaalista liikkeestä oli kysymys". Toisin kuin aikaisemmin, Unionin jäsenet myös kirjoittivat monet lauluistaan itse, vaikka niiden sävellykset olivat kuitenkin harvemmin omia. Tähän saakka työväenliike oli pääsääntöisesti hyödyntänyt musiikkivalikoimassaan jo olemassa olevia kappaleita. Laulava Unioni -yhtyeen ohjelmisto on koottu pitkälti Sibelius-Akatemian tutkijatohtori Saijaleena Rantasen tutkimusaineistoista. Pian IWW:n poliittinen suunta siirtyi kuitenkin lähemmäksi anarkistis-syndikalistista linjaa. Iskulauseiksi tulivat ”suora toiminta”, ”sabotaasi” ja ”yleislakko”, jotka myös määrittelivät liikkeen toimintatavat. Alussa se oli läheisessä yhteydessä Amerikan sosialistipuolueeseen, jossa myös amerikansuomalaiset olivat aktiivisia perustaen muun muassa puolueen ensimmäisen kielijärjestön. Peura soittaa kokoonpanossa chileläistä charango-kitaraa. Nyt on todella onnistuttu elvyttämään jotain kadonnutta kansanperinnettä.. "Nyt mentäisiin kuitenkin astetta syvemmälle historiaan", Miettinen kertoo. Laulujen avulla jäseniä houkuteltiin yhteisiin aktiviteetteihin sekä kohotettiin tunnelmaa ja yhteishenkeä liiton organisoimien lakkojen ja mielenosoitusten aikana. Nämä laulut olivat osittain tuttuja Miettiselle jo ennestään ja hän oli esittänyt muun muassa Joe Hillin ja Hiski Salomaan IWW-lauluja omilla keikoillaan. Päätavoite oli tuoda tehtaat ja lopulta koko yhteiskunta työläisten kontrollin alle. Laulava Unioni -yhtyeen keikkaohjelmistossa on kappaleita, joita ei ole kuultu Suomessa koskaan aikaisemmin." Esimerkkejä ovat vaikkapa suoran toiminnan ylistys Long Way and Short Way ja lakkorikkureiden kelvottomuudesta kertova Karvajalka. Sen laulut muodostivat keskeisen ideologisen työkalun liikkeen taistelussa hallitsevia luokkia vastaan. "Nyt on todella onnistuttu elvyttämään jotain kadonnutta kansanperinnettä. Lisäksi Tuovinen kokosi ja kirjoitti työväenlauluhistoriikki Edestä Aattehen suomalaisia työväenlauluja 1890–1938 yhdessä Ilpo Saunion kanssa vuonna 1978. IWW:n periaatejulistuksen mukaan työntekijäja työnantajaluokalla ”ei ole mitään yhteistä”, ja taistelun näiden kahden luokan välillä oli jatkuttava ”siihen saakka, kunnes maailman työläiset järjestyvät luokkana, ottavat haltuunsa maan ja tuotantolaitokset ja poistavat palkkajärjestelmän." Pyrkimyksenä oli muodostaa yksi suuri, koko maailman ja kaikki toimialat kattava työläisistä koostuva unioni. Nuo laulut ovat perinteisen suomalaisen kansanlaulun viimeinen kerrostuma. Suomessa Laulava Unioni -yhtye sai alkunsa viime vuonna, kun legendaarinen työväenlaulujen tutkija ja kerääjä Timo "Tipi" Tuovinen ehdotti Karri "Paleface" Miettiselle yhteistyötä. Rantanen on perehtynyt IWW-liikkeen lauluihin ja kaivanut esiin amerikansuomalaisten tuplajuulaisten lauluja aina vuodesta 1918 alkaen, jolloin Yhdysvalloissa painettiin ensimmäinen suomenkielinen IWW-laulukirja Proletaarilauluja. IWW vastusti American Federation of Laborin politiikkaa suosimalla suoraa toimintaa parlamentarismin sijaan. Liikkeen monikulttuurisen luonteen vuoksi lauluja leimasi myös voimakas pyrkimys kotimaisten ja ulkomaisten vaikutteiden yhdistämiseen kollektiivisen identiteetin luomiseksi. CHICAGOSSA VUONNA 1905 perustetun IWW:n (Industrial Workers of the World) filosofiana ja toiminnan tavoitteena oli vallankumouksellisen teollisen ammattiyhdistysliikkeen perustaminen, jonka juuret olivat sekä sosialistisessa että anarkistisessa ideologiassa. Tuovinen toimi Pekka Gronowin oikeana kätenä ja keräsi 1970-luvulla talteen suomalaisten punavankileirien lauluja
Ahkeruus ja kaikkinainen touhuilu liittyvät nyt aikaan eivätkä rahaan. Mutta pointtina on toki ollut osoittaa, ettei Franklinin maksiimi ollut järin omaperäinen. Franklin perusti koko työetiikkansa jumalalliseen ilmoitukseen, jossa hyöty oli hyve, eikä nautinnolla ollut mitään sijaa. Mutta jos hän näkee sinut biljardipöydän ääressä tai kuulee äänesi kapakasta silloin, kun sinun pitäisi olla työssä, hän antaa seuraavana aamuna karhuta sinulta laskua ja vaatii rahojaan takaisin, ennen kuin olet saanut niitä edes käyttöösi.” Lohkaisun historiallista alkuperää on etsitty kissojen ja koirien kanssa, ja pääasialliseksi vikapääksi on nimetty attikalainen Antifon , josta Plutarkhos toteaa: ”Aleksandriassa [ Marcus ] Antonius riehui ja hullutteli nuorukaisen tavoin ja näin tuhlasi, Antifonin sanoja käyttääkseni, kalleinta omaisuutta, aikaa. J. Weberille Franklinin edustama kapitalismi oli ammattimaista, järjestelmällistä, laskelmoivaa ja rationaalista työn ollessa ”kutsumus”, kilvoittelua uskonnollisten puritaanien hengessä pelkän voiton tai toimeentulon sijaan. Antiikin Kreikassa tämä näkemys ei olisi ollut vain outo vaan mahdoton. Kuten Georg Simmel huomauttaa, raha on luonteeltaan objektiivista ja välinpitämätöntä, ja siksi se aiheuttaa ”toiminnan velttoutta ja harkitsemattomuutta, kun raha sisäi sesti riippumattomana tarjoutuu tasapuolisesti sekä kaikkein ylevimpiin että kaikkein alhaisimpiinkin toimintoihin.” Eikä sekään onnistu, että maksiimin kääntää nurin, sillä ”raha on aikaa” on hedonismia. Unohtakaa siis raha. Jää vain ahkera joutilaisuus, ja koska joutilaisuus yhdistää säädyttömästi aatelista ja työtöntä, tarvitsemme ”aktivointimallia”. Kysymys on uhrista. Tästä ongelmat vasta alkavatkin, sillä usein kyseinen maksiimi on laitettu sofisti Antifonin nimiin. 479?411 eaa.) oli logografi eli puolustuspuheita maksusta kirjoittanut reetori, joka tuomittiin kuolemaan kapinasta. Kotileipuri uhraa rahan (ja saa aikaa), jolloin raha on uhrauksen hinta. Kun televisiouutisissa nuori mies kertoo myhäillen, että kahden leivän leipomiseen menee kymmenen tuntia, meille käy selväksi, että juuri aika on valuuttaa eikä raha. 16 16 LYHYESSÄ TEKSTISSÄÄN Neuvoja nuorelle kauppamiehelle (1748) Benjamin Franklin esittelee kuuluisan maksiiminsa ”aika on rahaa”. Koska myöhäisantiikissa varhaisempia fragmentteja sotkettiin ja yhdisteltiin antaumuksella erilaisiin koosteisiin, skolaarit ovatkin painineet Antifonin henkilöllisyyden parissa iät ja ajat. Suunta kääntyy, ”aika on rahaa” on manifesti hengestä, joka muutti kaiken ja hieman enemmänkin. Heillä on liikaa aikaa… noilla joutilailla ahkeraliisoilla. JOS TUO EETOS puuttuu – jos raha, aika ja ahkeruus eivät käy yksiin – koko homma kääntyy päälaelleen rahan ottaessa ylivallan. Ja lisäksi soppaa sekoittaa sekin, että Attikassa vaikutti myös runoilija nimeltään Antifon. Mutta… mutta… Eivätkö raha ja aika siis olekaan abstraktioita, joita työ yhdistää ja tekee näkyväksi määrittelemällä niille hinnan. Kumppaneineen hän oli perustanut niin sanotun ’Matkimattomien seuran’, jonka jäsenet pitivät joka päivä toisilleen uskomattoman loisteliaita pitoja.” (Kurs. Werner Sombart (1863?1941) yritti palauttaa maksiimin 1400-luvulla eläneen firenzeläisen yleisneron Leon Battista Albertin kirjoituksiin, mutta Weber ei löytänyt tämän kirjoituksista mitään täysin vastaavaa. ENTÄ NYT. Tämä Antifon esiintyy Ksenofonin Muistelmissa Sokrateen kilpaja keskustelukumppanina. kotileipurin kilvoittelusta A VELIN Jouni Avelin on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen ilonpilaaja.. Franklinin eetoksessa yrittäjä uhraa ajan (ja saa rahaa), jolloin aika on uhrauksen hinta. ”Vasarasi lyönti, jonka velkojasi kuulee viideltä aamulla ja kahdeksalta illalla, tekee hänet puoleksi vuodeksi tyytyväiseksi. Ja jos näin on, helpotuksemme on suuri: voimme huoletta hukata sekä aikaa että rahaa, koska niitä ei voi hukata… Ja käyhän se hukkaaminenkin työstä. Ja myös Gissingin aika oli kortilla: samana vuonna kuin romaani ilmestyi, hän lähti varomattomasti talviselle kävelyreissulle, kylmetti itsensä ja menehtyi 46-vuotiaana. Ja tähän väliin tulee Max Weber , joka Protestanttisessa etiikassa ja kapitalismin hengessä (1905, 1920) nostaa Franklinin saarnan kiteytykseksi ”kapitalismin hengestä” – joskin kapitalismin muoto kehittyy Euroopassa vähitellen jo myöhäiskeskiajalta lähtien. A.) ANTIFON (n. Juuri tähän kapsahti brittikirjailija Georg Gissing (1857?1903) omaelämäkerrallisessa romaanissaan The Private Papers of Henry Ryecroft (1903), jossa hän väitti, että maksiimi on totta nimenomaan käänteisessä muodossaan: ”raha on aikaa”, koska juuri rahalla voimme ostaa ”hilpeitä tunteja” elämäämme. Franklinin mukaan lorveksija sekä kuluttaa että menettää rahaa, kun taas ahkera ja luotettava ansaitsee, kasaa ja ennen kaikkea saa lainaa: ”Ajattele, että luotto on rahaa.” Takaisinmaksusta on pidettävä kiinni minuutilleen, jolloin luotto kasvaa. ”AIKA ON RA HAA” on ma ni festi hen gestä, joka muutti kaiken ja hieman enem mänkin. Suhde ajan ja rahan välillä on kuitenkin epäsymmetrinen: rahalla voi ostaa aikaa – samppanjakutsuja hyvässä seurassa, palmujen katveessa – mutta ajalla ei voi ostaa rahaa. Härdelli lohkaisun ympärillä on sittemmin ollut melkoista
Kirjailijan hahmo hallitsee kaikkea ja kutistaa ympäristön sekä muut ihmiset lähes statistien tasolle. Kuvaus: Jérôme Alméras. Schlöndorffin Matkaaja (1991) perustui Max Frischin (1911–1991) romaaniin Homo Faber (1957). Return to Montauk on muodoltaan laatutyötä, mutta tarina uppoaa perinteisen melodraaman hetteikköön. Rebecca on kuitenkin itsenäistynyt, ja lopulta Max poistuu Yhdysvalloista yksin. TEKSTI JOUNI AVELIN Return to Montauk (2017). Atlantic Film 2018. Ohjaaja ja kirjailija ystävystyivät ja keskustelivat elokuvasovituksesta Frischin romaanista Montauk (1975). Näyttelijöiden osuudet perustuvat pitkään harjoittelujaksoon. Kokonaisuus sisältää myös pari eleganttia leikkausta. Rakenteeltaan Return to Montauk on yksinkertainen ja eleganttikin: Kuusikymppinen kirjailija Max Zorn ( Stellan Skarsgård ) saapuu New Yorkiin romaaninsa englanninnoksen julkistamistilaisuuteen. Leikkaus: Hervé Schneid. 1939) perhe muutti Saksasta Pariisiin vuonna 1956. Pari viettää viikonlopun Montaukissa, kuten 17 vuotta sitten. k o ti k in o Kuva: Filmikamari.. Schlöndorffin hidas kerronta antaa tilaa ennen kaikkea Stellan Skarsgårdille. Nina Hoss identiteettiään varjelevana Rebeccana ajautuu lähes säestäjän rooliin, ja Niels Arestrupin salaperäinen taiteenkeräilijä Walter on kokonaisuuden kannalta täysin tarpeeton lisä. Kaikki hänen elämässään kulkeutuu tavalla tai toisella hänen fiktionsa materiaaliksi. Schlöndorff toimi apulaisohjaajana myös Alain Resnaisin elokuvassa Viime vuonna Marienbadissa (1961). Romaani otettiin vain lähtökohdaksi, käsikirjoituksen kaksikko laati hyvin vapaasti mukaillen. Myös suhde omaan vaimoon, jota hän on laiminlyönyt jatkuvasti, näyttää kariutuvan. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa, Mallen tuottama filmatisointi Robert Musilin romaanista Oppilas Törlessin harhapolut, sai ensi-iltansa vuonna 1966. Tavallaan tämä käy yksiin kirjailijan ”kannibalismin” kanssa. Päärooleissa: Stellan Skarsgård, Nina Hoss, Susanne Wolff, Niels Arestrup. VOLKER SCHLÖNDORFFIN (s. Schlöndorff opiskeli valtiotieteitä ja elokuvaa, ystävystyi Bernard Tavernierin ja Louis Mallen kanssa ja sai pestin apulaisohjaajaksi jälkimmäisen elokuvaan Zazie – Pariisin päiviä (1960). He pitivät kirjaa kuitenkin liian omaelämäkerrallisena ja esseistisenä elokuvaksi, mutta kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin Schlöndorff tarttui aiheeseen uudelleen, tällä kertaa kirjailija Colm Toíbínin kanssa. Zornin hahmo hallitsee kaikkea ja kutistaa ympäristön sekä muut ihmiset lähes statistien tasolle. Siten Return to Montauk osoittautuu lopulta hyvinkin tavanomaiseksi taiteilijatarinaksi. Yllättäen hän hakeekin yhteyden Rebeccaan ( Nina Hoss ), jonka hän on jättänyt 17 vuotta sitten. Kuvasuhde: 2.35:1 Kesto: 101 min. Saksalaisen uuden elokuvan merkkipaalu, Margarethe von Trottan kanssa ohjattu Katharina Blumin menetetty maine (1975) nosti Schlöndorffin yhdeksi Saksan johtavista elokuvaohjaajista, ja aseman sinetöi sekä Cannesin pääpalkinnon että parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin pokannut Peltirumpu (1979). Ohjaus: Volker Schlöndorff. Käsikirjoitus: Colm Toíbín ja Volker Schlöndorff. Lavastus: Sebastian Soukup. PIENELLÄ RYHMÄLLÄ ja ilman erityisiä järjestelyjä New Yorkin kaduilla tallennettu Montauk sisältää runsaasti autenttisia näkymiä ja tilanteita. 17 KIRJAILIJAN K ANNI BALISMISTA Volker Schlöndorffin uusin elokuva Return to Montauk on rakenteeltaan elegantti ja muodoltaan laadukas, mutta pohjimmiltaan varsin perinteinen taiteilijatarina
”Tähtien sota” -ohjuspuolustusjärjestelmä ja Iran-Contra-skandaali mainitaan, mutta monet Yhdysvaltojen tuon aikaisista sotaselkkauksista (esimerkiksi El Salvadorissa ja Grenadassa) sivuutetaan tyystin. Puolestaan liberaalien ja vasemmiston piirissä Reaganin arvostus kohosi. Tammija helmikuun, 2018 vaihteessa Helsingissä järjestetyillä DocPoint-festivaaleilla esitettiin kaksi mielenkiin toista ja samalla viihdyttävää elokuvaa mainitun viran aiemmista haltijoista. Reaganin hallinnon poliittista toimintaa kuvatessaan elokuva on varsin valikoiva. Näyttelijänä hän oli melko vähäpätöinen, mutta onnistui poliitikkona vakuuttamaan monet. Dokumentissa nähdään toki myös jonkin verran vanhoja leffaklippejä Reaganin Hollywood-vuosilta. 18 TELEVISION MAHTI Televisio on ollut keskeisellä sijalla Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa vuodesta 1960, jolloin vaaliväittelyitä alettiin esittää suorina lähetyksinä. Aiemmin häntä oli pidetty lähinnä antikommunistisena sodanlietsojana. Kuva elokuvasta The Reagan Show.. Sierra Pettengillin ja Pacho Velezin ohjaama The Reagan Show (2017) on koostettu vanhoista uutiskatsauksista sekä Valkoisen talon kameraryhmän tallentamasta kuvamateriaalista. Tuolloin valituksi tullut John F. D o c P o in t 2 1 8 PR-työn taitaneet super valtojen johtajat Ronald Reagan ja Mihail Gorbatšov poseeraavat kameroille Reykjavikissa vuonna 1986. Mukana on esi merkiksi usein koomisilta vaikuttavia epäonnistuneita otoksia, joissa Reagan harjoittelee televisiopuheitaan. Paljolti juuri tv-esiintymiset selittävät Reaganin korkeaa kansansuosiota. Kennedy oli ensimmäinen ”tv-presidentti”, mutta kyseisen median todelliseksi mestariksi osoittautui kahden virkakautensa (1981–1989) aikana entinen elokuvanäyttelijä Ronald Reagan . Reaganin puheenkirjoittajilla ja avustajilla riitti tiettävästi ylen määrin töitä, sillä improvisointi ei ollut tämän presidentin vahvinta osaamista. Elokuvan loppupuolella tärkeäksi sivuhenkilöksi nostetaan Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov , jonka kanssa Reagan kävi toisella presidenttikaudellaan neuvotteluita ydinaseiden vähentämisestä. Liennytyspolitiikka ei miellyttänyt Reaganin edustaman Republikaanipuolueen konservatiivisiipeä. Amerikan malliin TEKSTI EERO HIRVENOJA Yhdysvaltain presidentin, ”vapaan maailman johtajan”, toimet ovat tuskin olleet milloinkaan niin tarkasti median suurennuslasin alla kuin Donald Trumpin astuttua virkaansa keväällä 2017. Lehdistötilaisuuksissa hankalimpien kysymyksien varalle oli suunniteltu erilaisia harhautuksia, joilla tiedotusvälineiden edustajien huomio yritettiin suunnata muualle. Tilanne vain hankaloitui Reaganin jälkimmäisellä presidenttikaudella, jolloin hänen on sanottu sairastaneen orastavaa Alzheimerin tautia
Vaalituloksen varmistuttua normaalisti verbaalinen Rhodes ei saa sanaa suustaan, ja Powerin kotona järjestetyissä vaaliseurajaisissa voitonvarmat tunnelmat vaihtuvat apeisiin ja epäuskoisiin ilmeisiin. Elokuvassa on ainakin yksi ilmeinen viittaus Yhdysvaltojen nykyiseen presidenttiin. Noin puolitoistatuntista elokuvaa varten kuvattiin yli 1 000 tuntia materiaalia. Ei liene vain salaliittoteoriointia väittää, että todellista valtaa Yhdysvalloissa ja muuallakin käyttävät ylikansalliset suuryhtiöt ja etenkin sotateollisuus. The Final Year leikattiin valmiiksi vuoden 2016 presidentinvaalien jälkeen, mikä luonnollisesti vaikutti oleellisesti lopputulokseen. Kuitenkaan Obaman presidenttikausien aikana ei tiettävästi ollut ainuttakaan päivää, etteikö Yhdysvallat olisi sotinut jossain. Barack Obaman viimeistä, kahdeksatta vuotta Yhdysvaltojen presidenttinä kuvaava The Final Year (2017) on perusidealtaan hyvin samanlainen kuin Tarja Halosesta kertova Rouva Presidentti (2012). Eräässä puheessaan Reaganin kuullaan käyttävän Trumpin sittemmin vaalitilaisuuksissaan hokemaa slogania, joskin hieman eri muodossaan (”We Will Make America Great Again”). Vietnamin sodan veteraanin ja Demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaana vuonna 2004 olleen Kerryn mielestä ainakin kaikkein väkivaltaisimmiksi äityneet konfliktit maailmalla vaatisivat jatkossakin Yhdysvaltojen sotilaallista väliintuloa. Kuva elokuvasta The Final Year.. Presidentti Obama ja ahkerat alaisensa. Varmasti moni katsoo Barkerin elokuvaa muistellen kaiholla Obaman presidenttivuosia ja päivitellen, kuinka asiat olivat silloin niin paljon paremmin kuin Trumpin aikana. • Todellista valtaa Yhdysvalloissa ja muuallakin käyttävät ylikansalliset suuryhtiöt ja etenkin sotateollisuus. Obamas vierailee esimerkiksi Japanissa ja Vietnamissa, ja Kerry Laosissa. Mikäli joku Yhdysvaltojen presidentti ei aloita globaalia ydinsotaa, on lopulta melko yhdentekevää, kuka Valkoisessa talossa kulloinkin asustaa. Molemmat elokuvat tarkastelevat kohdettaan myötäkarvaan, vaikka eivät aivan silotellun kritiikittömiä olekaan. Kamera seuraa Obaman, ulkoministeri John Kerryn , YK:n suurlähettilään Samantha Powerin sekä presidentin ulkopoliittisen neuvonantajan ja puheenkirjoittajan Ben Rhodesin matkassa ympäri maailmaa heidän pyrkiessään ylläpitämään hyviä diplomaattisuhteita paitsi tuttuihin liittolaisiin, myös entisiin vihollismaihin. Aiemmin peräti mahdottomana pidetty ajatus Donald Trumpista presidenttinä konkretisoituu elokuvan lopulla painajaismaiseksi todeksi. Kaikissa kolmessa maassa Yhdysvaltojen sotatoimet aiheuttivat aikanaan valtavaa kärsimystä. Barker oli edellä mainittujen mukana noin kahdellakymmenellä ulkomaanmatkalla. Greg Barkerin ohjaaman The Final Yearin päähenkilöitä ovat Obaman ohella tämän lähimmät alaiset ulkopolitiikan saralla. Vasemmalta: Ben Rhodes, Samantha Power ja John Kerry. 19 Vaikka The Reagan Show ei sisällä lainkaan uutta kuvamateriaalia, siitä löytyy yhteyksiä myös tämän päivän politiikkaan. Yleisen näkemyksen mukaan Obaman hallinnon tavoitteena oli pehmentää Yhdysvaltojen aggressiivisena pidettyä ”maailman poliisi” -imagoa sekä diplomatian keinoin yrittää välttää sotaa viimeiseen asti. OBAMAN PERINTÖ. Yhtäkkiä kaikki Obaman kauden saavutukset tuntuvat olevan uhattuna, ja Trumpin hallinto onkin jo parhaansa mukaan yrittänyt mitätöidä edeltäjänsä uudistuksia. Todennäköisesti muutos Yhdysvaltojen poliittisessa ilmastossa ei ole kuitenkaan ollut aivan niin mullistava, kuin jotkut tuntuvat ajattelevan
Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana kaikki harrastajanäyttämöt ovat pudottaneet "työväen" pois teatterin nimestä. Mutta tätäkin Hast piti tekstin vahvuutena: "Koin hahmojen 'teinimäisyyden' rosoksi, johon on helppo tarttua, siihen voi kiinnittyä", totesi Hast. Tnp:lle on haettava ja valituksi tuleminen merkitsee jo saavutusta. Kuva: Jarkko Antikainen.. Tikkurilan Teatteri: Tyttö ja varis. kerran järjestetyn Tnp:n (26.–28.1.) teemana oli suomalaisuus. Lisäksi harrastajateatterit suosivat sellaista aiheita ja dramaturgiaa, joita ei tule nähneeksi laitosteattereissa. Kukin roolihenkilö lukitsee itsensä häpeään omalla tavallaan – kuten ohjaaja Välitalo näytelmää tulkitsi. Tyttö ja variksen kohdalla miljöö oli yhtä pelkistetty kuin aihekin: häpeän ja rakkaudettomuuden ahdistamat yksinäiset. "Tämä häpeä estää päähenkilöitä kurottautumista toista ihmistä kohti ja siitä seuraa yksinäisyys", luonnehti näytelmäänsä ohjaaja Carita Välitalo . Se edustaa nykypäivän kansannäytelmää, jossa henkilödraaman keinoin käsitellään ajankohtaisia ja ankeitakin aiheita. Sen lähemmäksi "työväen" teemoja ei ole rohjettu tulla aiempinakaan vuosina. Risto Isomäen romaaniin (2005) perustuva draamasovitus on nähty aiemminkin kolmessa eri teatterissa. Draama syntyy pienimmästä mahdollisesta liikkumavarasta: "Häpeän vastapainona on tarve tulla nähdyksi ja kohdatuksi." Perinteisiä kansannäytelmiä edusti Tnp:n tarjonnassa Reko Lundánin Aina joku eksyy. Sarasvatin hiekan optimismi voi vaikuttaa poikkeukselliselta ja epätrendikkäältä nykyaikana. laisuuden dramatisoida sitä, miten globaalit tapahtumat murtavat käsityksiä paikallisen elämäntavan jatkuvuudesta. Tnp:n esityksistä voi kuitenkin löytää edelleen tiukkaa yhteiskunnallista kritiikkiä. Katastrofitarinan siirtäminen pienelle näyttämölle tarjoaa tiMyyttiset hahmot, mukanaan sekä Pentti Linkola että Hella Wuolijoen haamu, kahlaavat muovimeressä ja puhkeavat välillä laulamaan tuntemuk sistaan. Tapahtumat siirtyvät sujuvasti Grönlannin, Moskovan ja Intian valtameren välillä. Sarasvatin ohjaaja Erika Hast kertoi haastavaksi yhdistää romaanin raskas faktatieto tarinan "lyyriseen keveyteen". Lavastukseksi riitti näyttämöllä seisova tolppa, joka sai edustaa vaihtelevien elämäntilanteiden häpeäpaalua. Sama muutos näkyy koko harrastajakentässä. Tarina ikuistaa kolme sukupolvea Suomen historiaa 1950-luvulta nykypäivään. Lundánin teksti on vasta kaksi vuosikymmentä vanha, mutta niin vain se tuntuu jo klassikolta. Hast totesi, että tapahtumapaikkojen viitteellisyys on juuri se tekijä, joka mahdollistaa nopeat siirtymät paikkojen välillä, tilaa koskevien mielikuvien rikkomisen. Kuva: Leena Tiuri. Tänä vuonna jo 42. Näytelmän kirjoittaja, Sirkku Peltola , on 2000-luvulla tullut tunnetuksi niin laitoskuin harrastajateattereissa tällaisten kansannäytelmien luottotekijänä. 20 T YÖVÄEN NÄY T TÄMÖ PÄIVILL Ä SUKELLET TIIN MY Y T TIEN SUOMEEN Vaikka työväenhenkisyys on vähentynyt, näyttämöpäivien esityksissä oli tänäkin vuonna tiukkaa yhteiskunnallista kritiikkiä – ilmastonmuutoksesta ja ydinvoimaonnettomuudesta häpeään ja yksinäisyyteen. Tnp:n avausnäytelmäksi oli valittu Jyväskylän Huoneteatterin Sarasvatin hiekkaa. "Teinimäisyys on toivoa antava ominaisuus toivottomuuden keskellä." KANSANNÄYTELMÄT UUDISTUVAT Näyttämöpäivien yleisöäänestyksessä parhaaksi esitykseksi valittiin Tikkurilan teatterin Tyttö ja varis. a it io p a ik k a MIKKELISSÄ JÄRJESTETTÄVÄ Työväen näyttämöpäivät (Tnp) on paitsi teatterifestivaali ja harrastajaryhmien katselmus myös vuosittainen kilpailufoorumi. Kolmen päivän festivaaleille mahdutetaan mukaan vain 10–13 ryhmää. Järvenpään Teatteri: Vanja-eno
Keskeinen kysymys siitä, hakeeko harrastajateatteri projekteilleen mallia ammattilaisteattereista, jäi toistaiseksi vaille vastausta. Itsekritiikki harrastajateatterin tilasta, eritoten roolittamisen periaatteista, ei ottanut tulta klubikeskustelussa. 21 Toisenlaista kansannäytelmän modernisointia edusti Tnp:llä tamperelaisen Tukkateatterin musikaali Luvattu maa. Kolmanneksi tuli Tampereen Legioonateatterin yhteiskuntakriittinen Pelko pois, Rosemarie!, ehkäpä nuorten katsojien äänillä. Näytelmän ohjaaja ja käsikirjoittaja Terhi Tuominen kertoikin ajatelleensa suomalaisuuden myyttejä "rakentuneina olosuhteina". Vaikka juoni perustuu sankareiden myyttiselle matkanteolle, hahmoihin otetaan etäisyyttä ja heidät profiloidaan musikaalin keinoilla. Se olikin ainoa pettymys järjestelyiltään muuten täydellisellä festivaalilla. Siinä missä ilmastonmuutoksen Suomi piirtyy lumisateen siivilöimäksi alkuhämäräksi, on muovittuneen Suomen historiasta jäljellä enää musiikin varassa sinnitteleviä myyttiolentoja. Harrastajuuden kriteeri löytyy viime kädessä vain siitä, että näyttelijöille ei makseta palkkaa. Harrastajien ja ammattilaisten eroista keskusteltiin myös Tnp:n huipentaneessa klubi-illassa. LISÄÄ MYYTTEJÄ MURRETTAVAKSI Tnp:n ohjelmistossa nähtiin toinenkin riehakas musikaali, Kajaanin Harrastajateatterin Beowulf & Grendel – Musikaali Simasalin verisistä tapahtumista. Kajaanilaisten esitys nousikin energiansa ansiosta toiseksi yleisöäänestyksessä. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen.. Musiikkiaiheinen vitsailu kuulosti kolahtavan kaikenikäisille katsojille. Nämä myyttiset hahmot, mukanaan sekä Pentti Linkola että Hella Wuolijoen haamu, kahlaavat muovimeressä ja puhkeavat välillä laulamaan tuntemuksistaan. Tällaista viisastelevaa ironiaa Tšehov-klassikko sietää tuoreuttamisessa, etenkin harrastajavoimin tehtynä. Sarasvatin hiekan tavoin Luvatun maan näyttämökuvat ovat erittäin viitteellisiä. Teemalauluna soi iskelmä Are you lonesome tonight, joka sisältää Tšehovin tekstin tavoin useita humoristisia ja pateettisia kerroksia aina Shakespeare -viitteestä Elviksen banaaliutta uhmaavaan murahteluun. Kyseessä on vinkeän apokalyptinen tarina viimeisistä suomalaisista, jotka lähtevät ydinvoimalan tuhoamasta maasta vaeltamaan kohti EU:n pelastavaa syliä. Harkitumpi yhdistelmä vanhaa draamaa ja popahtavaa musiikkia löytyi Järvenpään teatterin Vanja-enosta. Myyttejä päivitettiin siinäkin vapautuneesti, peräti disneymäisen leikkisästi. Järvenpääläisten ensemble on niin ammattilainen taidoiltaan kuin harrastajateatteri voi suinkin olla, joten sitä kuului pidettävän varmana voittajaehdokkaana. Vanja-eno oli itselleni parasta teatteria mitä olen vuosiin nähnyt. Parasta Luvatussa maassa on se, että hahmot ovat olemassa vain yhteisen, suomalaisuuden hiipumista koskevan tarinansa ehdoilla. MARKKU SOIKKELI Jyväskylän Huoneteatteri: Sarasvatin hiekkaa. Beowulf paljastuu ruotsalaiseksi kitarasankariksi, joka elvyttää Tanskan hovin rokkaavalla musiikilla. Sovitus oli täysin uskollinen Tšehovin alkuperäistekstille, mutta tiivisti haaveilevan seurapiirin uusien myyttien ympärille. Enimmäkseenhän Tnp:n yleisö on samaa mummo-osastoa kuin laitosteattereissa
Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 44 eurolla. ELLET, TÄY TÄ TÄSTÄ KUPONKI!. Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. Kulttuurivihkot Domirola Oy Vastauslähetys Tunnus 5011437 00003 Helsinki KULTTUURIVIHKOT MAKSAA POSTIMAKSUN NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TAI SÄHKÖPOSTI ALLEKIRJOITUS Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 16,90 euroa. TOVERI! K AVERI! OLETHAN JO TIL AAJA. 22 Tilaukset myös sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. Hinta on 51 €
On myös töitä, joissa palkka tai tarjot tavat työtunnit eivät riitä elämiseen. Pai no tamme tällä kertaa erityisesti luottotiedottomien ja ulosotossa olevien ahdinkoa. Pahimpia köyhyy den aiheuttajia ovat pitkäaikais työt tömyys, riittämättömät eläk keet ja yhä niukkenevat opintora hat. Viimesijaista hätäapua eli toimeentulotukea sai vuonna 2016 noin 400 000 suomalaista. Teema paketissa on esillä nykysuoma laisten köyhyys monelta kantilta. KÖYHYYS SUOMESSA. 23 24 Nykypäivän vähävaraisuus Suomessa 27 Pirulliset köyhyyslarpit 28 Ihmisten auttaminen intohimona 31 Luottotiedoton, ihmisarvoton 36 Ulosotossa olevat tarvitsevat tukea 38 Syrjäytettyjen teatteri parantaa työvoimapolitiikan aiheuttamia haavoja LISÄKSI: Ulkopuoliset arvioivat työttömän elämää Vain verkkolehdessä: www.kulttuurivihkot.fi/lehti/ jutut/artikkelit Reilusti yli puoli miljoonaa suo ma laista elää köyhyysrajan alapuolella
Viime vuosina monia sosiaalietuuksia on leikattu ja hyväosais. Mediaanipalkansaajan on hankala käsittää, miten vaatimaton ja niukka elintaso perusturvan varaan tippuneella ihmisellä Suomessa on. Nyky päivän vähä varaisuus Suomessa TEKSTI JUUSO KOPONEN KUVITUS K ARRI KUOPPAL A Vaikka usein tuloerojen sanotaan olevan Suomessa melko pieniä, eri ihmisryhmien arjen realiteetit poikkeavat toisistaan huomattavasti. Tavallisen palkansaajan kyky hahmottaa esimerkiksi pitkäaikaistyöttömän arjen realiteetteja on hyvin rajallinen. Huono-osaisuudesta on tullut yhä suurempi yhteiskunnallinen ongelma. Silti Suomessa on liki miljoona köyhää. Empatiakuilun vuoksi huono-osaisten tilanne nähdään usein näiden itse aiheuttamana eikä yhteiskunnan rakenteista johtuvana. AKTIIVIMALLIN IDEOLOGINEN PETOS Suomalainen hyvinvointivaltio ei ole niin vankka kuin arkiajattelussa usein oletetaan. Suomessa tähän ei kuitenkaan ole poliittista tahtoa. Euroopan sosiaalisen peruskirjan määrittelemä sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistaso ei Suomessa tällä hetkellä toteudu. Hyvinvointivaltion juuret ovat pikemminkin ohuet ja heikot. Tutkijapiireissä puhutaan empatiakuilusta ja solidaarisuusvajeesta. Toisaalta usein keskeisimpänä ongelmana on juuri rahan puute. Kuvaavaa on, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut Suomen sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistason olevan riittämätön. Huono-osaisuus on moniulotteinen ilmiö, johon liittyy hankalan taloudellisen tilanteen lisäksi monesti esimerkiksi yksinäisyyttä ja sosiaalisten suhteiden puutetta. Huono-osaisuuden ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi perustetaan työryhmiä, mutta yleensä näiltä odotetaan mahdollisimman kustannusneutraaleja ratkaisuja. Samaan aikaan tuloerot ovat kasvaneet huomattavasti. Suurin osa suomalaisista elää materiaalisesti tyydyttävää elämää korkeasta elintasosta nauttien. Tällöin yksinkertaisin ratkaisu huono-osaisten tilanteen helpottamiseksi olisi parantaa sosiaaliturvan tasoa. Huono-osaisten ja hyväosaisten elämismaailmat ovat yhä kauempana toisistaan. Siksi esimerkiksi leipäjonoja usein kauhistellaan. Samalla hyvinvointivaltion ideologiaan kuuluu, ettei köyhyys saisi juurikaan näkyä. Köyhyys ja köyhyydessä elävät ihmiset haluttaisiin pitää poissa näkyvistä. 24 Suomen bruttokansantuote on noin kaksinkertaistunut viimeisen reilun neljännesvuosisadan aikana. Kun toisen arki ja elämismaailma on hyvin kaukana omasta, on vaikeampi asettua toisen asemaan
Lapsiperheköyhyys vaikeuttaa tämän tavoitteen toteuttamista, sillä huono-osaisten perheiden lapsilla on muita suurempi riski ajautua aikuisena normaalien työmarkkinoiden ulkopuolelle. Ihmisarvoinen elämä kuuluu jokaiselle. Kansaneläkkeissä on käytössä sitäkin epäedullisempi indeksi, joka perustuu pelkästään kuluttajahintaindeksiin eikä lainkaan palkkatason muutoksiin. MONIMUOTOINEN HUONO-OSAISUUS Huono-osaisuus on hyvin moniulotteinen ilmiö. Toisinaan huono-osaisten vaatimukset paremmasta elintasosta voidaan jopa mitätöidä toteamalla, ettei suhteellinen köyhyys ole todellista köyhyyttä. Konkreettisesti kyse saattaa kuitenkin olla siitä, onko ihmisellä loppukuusta rahaa ruokaan. Usein puhutaan absoluuttisesta ja suhteellisesta köyhyydestä. Erityisen hankalaksi vähävaraisen ikäihmisen tilanne muodostuu silloin, jos hänen terveydentilansa on heikko. Työikäinen mies jää helposti tarvitsemiensa palvelujen ulkopuolelle. Vanhojen ihmisten kohdalla myös kynnys hakea toimeentulotukea voi olla korkea. Esimerkiksi parisuhteen päättyminen eroon voi sysätä ihmisen asunnottomaksi. Vähävaraiset ja pienituloiset eivät muodosta yhtenäistä joukkoa, vaan ihminen voi joutua tai ajautua yhteiskunnan marginaaliin monista eri syistä. Asunnottomuus voi johtaa työpaikan ja työkyvyn menettämiseen, jolloin ihmisen tilanne heikkenee entisestään. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että köyhyyttä tutkittaisiin tilastollisten metodien lisäksi myös laadullisin metodein. Köyhien oma ääni ei välttämättä kuulu. Eläkeläisten tulotasoa ja ostovoimaa heikentävä työeläkkeiden taitettu indeksi voi olla tarpeen eläkerahastojen riittävyyden kannalta. Kunniattomiksi määriteltyjen huono-osaisten, esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien tai päihdeongelmaisten, puolustajat ovat vähissä. Näin uusinnetaan vuosisatoja vanhaa moralistista kertomusta kunniallisista ja kunniattomista köyhistä. Kuitenkin jo Adam Smith totesi, että köyhyys on luonteeltaan ensisijaisesti suhteellista. Köyhyys Toisinaan pieni tuloisen on tehtävä valinta lääkkeiden ja ruoan välillä.. Aktiivimallin ehtoja on hankala täyttää, joten käytännössä kyse on tukileikkurista. K Ö Y H Y Y S S U O M E S S A 25 ten verotusta samaan aikaan kevennetty. Toisinaan pienituloisen on tehtävä valinta lääkkeiden ja ruoan välillä. Monesti tämä muotoillaan niin, että kehitysmaiden hädänalaisten köyhyys on absoluuttista, oikeaa köyhyyttä, kun taas suomalaisten köyhien köyhyys vain suhteellista. Tutkija ei saisi olla liian kantaaottava. Lääkkeisiin kuluu rahaa. Suomessa monet eläkeläiset joutuvat elämään hyvin haastavissa taloudellisissa oloissa. Tieteelliseen diskurssiin kuuluu neutraalius. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten tukien vajaakäyttöä voi Suomessa perustellusti pitää merkittävämpänä ongelmana kuin tukien väärinkäyttöä. Leikkauksien syyksi esitetään työttömien moraalinen epäonnistuminen. Tällaista kehitystä halutaan ymmärrettävästi ehkäistä. Näin tieteellinen diskurssi helposti vieraantuu ihmisten kokemusmaailmasta. Tilastollisessa tutkimuksessa köyhän toimijuus sivuutetaan ja hänestä tulee helposti keskiluokkaista elämäntapaa edustavan tutkijan tiedon passiivinen kohde. Aktiivimallin sisältämä ideologinen petos on siinä, että se saa huono-osaisten elintason leikkaamisen vaikuttamaan jollakin tapaa oikeutetulta. Köyhyystutkijat puhuvat huono-osaisuuden ylisukupolvisuudesta. Usein riskiryhmässä ovat keski-ikäiset miehet. Yhteiskunnan kannalta erityisen vahingollinen ilmiö on lapsiperheköyhyys. Hyvä esimerkki on työttömyysturvan aktiivimalli, joka leikkaa ”epäaktiivisen” työttömän työttömyyskorvauksesta noin viisi prosenttia. Suomalaisesta mentaliteetista taas kertoo se, että vain epäilyt tukien väärinkäytöstä kelpaavat moraalipaniikin aiheeksi. Köyhyysraja riippuu yhteiskunnan vallitsevasta elintasosta. PIENITULOISUUS ON TERVEYSRISKI On paljon tilanteita, joissa ihminen voi tippua yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Lapsiköyhyyden lisäksi myös eläkeläisköyhyys on vakava ongelma. Nykyisen hallituksen uusliberalistisen leikkauspolitiikan seurauksena monien vähävaraisten tilanne on entisestään heikentynyt. Voimakkaana kulttuurisena normina vaikuttaa edelleen ajatus siitä, että miehen pitäisi pärjätä omillaan. Sosiaalipolitiikkaa ei kuitenkaan voi oikeuttaa vain yhteiskunnan hyötyyn vetoamalla. Lisäksi marginaalillakin on oma marginaalinsa. Vallitsevassa yliopistodiskurssissa tutkija tietää köyhää paremmin tämän asiat. Leikkauspolitiikka on päätösperäistä tuloerojen kasvattamista. Huono-osaisuus on yhteiskuntatieteiden keskeisiä tutkimuskohteita. Nykyaikaisen valtion eräänä tarkoituksena on työvoiman uusintamisen turvaaminen. Kuitenkin niissä tapauksissa, joissa taitettu indeksi sysää pieneläkeläisiä köyhyysrajan alapuolelle, on kyse hyvin ongelmallisesta asiasta. Tällä hetkellä pelkona on, että paperittomista muodostuu Suomeen uusi alaluokka, jota voidaan hyväksikäyttää harmaan talouden piirissä. Köyhän oma näkökulma voidaan sivuuttaa epäanalyyttisena tunnepuheena. Prosentuaalisesti leikkaus ei ehkä kuulosta suurelta. Nykypäivän Suomessa esimerkiksi romanikerjäläiset ja paperittomat ovat vielä heikommassa asemassa kuin valtaväestöön kuuluvat vähävaraiset. Lisäksi rajallinen toimintakyky voi estää esimerkiksi ruoka-avun hakemisen
26 on vastentahtoista osattomuutta yhteiskunnan normaaliksi koetusta elämäntavasta. Puhe kannustavasta sosiaaliturvasta paljastuu lähemmässä tarkastelussa juuri tällaiseksi hankkeeksi, jonka tarkoituksena on saada ihmiset vastaanottamaan työtä hyvinkin heikoilla työehdoilla. Suomen kaltaisessa vauraassa yhteiskunnassa köyhyys ei pohjimmiltaan ole kustannuskysymys vaan poliittinen valinta. Ruoka-apua on tarjolla monella Köyhyys on vasten tahtoista osattomuutta yhteiskunnan normaaliksi koetusta elämäntavasta. Ruokakassia odotellessa voi nähdä tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. HUONO-OSAISUUDEN POLIITTINEN EKONOMIA Kapitalistisessa yhteiskunnassa talous on usein tärkeämpi asia kuin ihmiset, joihin talousjärjestelmän mekanismit vaikuttavat. Vaikka suomalaisessa julkisessa keskustelussa ruokajonot usein toimivat köyhyyden symbolina, niin itse asiassa aivan huono-osaisimmat eivät välttämättä käy jonottamassa ruoka-apua, sillä se voi olla yllättävän vaativaa puuhaa. Usein avustustyötä tekevien organisaatioiden taustalla vaikuttaa vankka kristillinen arvopohja. Eräs reaalikapitalismin paradokseista on siinä, että ylituotanto ja puute ovat yhteiskunnassa läsnä samaan aikaan. • Köyhyys tulisi nähdä yhteis kun nallisesti tuo tet tuna väki vallan muo tona.. Ehrnroothin keskeisenä ajatuksena on, että huono-osaisuus kumpuaa yksilön huonoista valinnoista. Vallitsevan uusliberalistisen talouspoliittisen ajattelun mukaan työttömien elintaso on pidettävä matalana. Valitettavasti nämä lupaukset on myös helppo rikkoa, koska huono-osaiset eivät muodosta yhtenäistä eturyhmää. Eräät tutkijat ovat sitä mieltä, että ruokajonot eivät sovi hyvinvointivaltioon ja että ne pitäisi jollakin tavalla saada poistettua. Huono-osaisilta puuttuu juuri niitä resursseja, jotka mahdollistaisivat tehokkaan organisoitumisen ja yhteiskunnallisena intressiryhmänä toimimisen. Valitettavasti väestötasolla poliittinen aktiivisuus korreloi hyväosaisuuden kanssa.. Vaikka jonottaminen voi alkuun tuntua vaikealta tai jopa häpeälliseltä, on jonoissa myös sosiaalinen puolensa. Tämä ei johdu siitä, että se olisi resurssien rajallisuuden kannalta välttämätöntä, vaan siitä, että matalapalkka-alojen työpaikat kehnoine työehtoineen halutaan saada näyttämään houkuttelevammilta. paikkakunnilla ympäri Suomea. Suomessa ruoka-apu kuuluu osana monen pienituloisen arkeen. Jonottaminen voi kestää useita tunteja ja toisinaan paikalla on oltava jo aamuvarhaisella. Suomessa usein juuri leipäjonot symboloivat köyhyyttä. Paulo Freiren ajatuksiin viitaten voisi myös sanoa, ettei yhteiskunnallinen sorto ole sorrettujen vaan sortajien häpeä. Kapitalistisen talouden jouhevan toiminnan vuoksi työvoimareservi on kuitenkin pidettävä nöyränä. Olennaista on huomata, miten köyhyyttä ja huono-osaisuutta ylläpidetään poliittisin päätöksin. Vaalien alla huono-osaisille on helppo lupailla kaikenlaista. Empiiristen tutkimusten mukaan pienituloisuus korreloi usein keskimääräistä heikomman terveydentilan kanssa. Hävikkiruokaa jakavissa organisaatioissa tehdään arvokasta työtä. Suomessa eräs tämän diskurssin näkyvimmistä edustajista on kirjailija ja dosentti Jari Ehrnrooth . Tutkijat puhuvat huono-osaisuuden kasautumisesta. Esimerkiksi elintarvikkeita jää myymättä, vaikka samaan aikaan kaikilla ihmisillä ei ole varaa ostaa itselleen tarpeeksi ruokaa. Tiedetään että köyhyys aiheuttaa stressiä ja voi vaikuttaa jopa älylliseen suorituskykyyn. Tutkijan kokema moraalinen närkästyneisyys ei kuitenkaan välttämättä vastaa jonottajien omaa kokemusta. Jos esimerkiksi pienituloiselle tupakka ja keskiolut ovat elämän harvoja nautintoja, niistä luopuminen voi olla hankalampaa kuin enemmän taloudellisia resursseja omaavalle ihmiselle, jolla on varaa monipuolisempiin harrastuksiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla monen pienituloisen toimeentulo ja selviytyminen ovat kiinni kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Ehrnrooth peräänkuuluttaa elämäntaparemonttia ja yksilön vastuuta, mutta ei tunnu ymmärtävän, että onnistuakseen elämäntaparemontti yleensä edellyttää riittävää elintasoa. Onneksi tällä hetkellä merkittävä osa kauppojen hävikkiruoasta jaetaan hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta hädänalaisille ja vähävaraisille. Näin huono-osaisuuden eri aspektit ikään kuin vahvistavat toisiaan. Köyhyys tulisi nykyistä selvemmin nähdä yhteiskunnallisesti tuotettuna väkivallan muotona, jota hyvinvointivaltiossa ei voida hyväksyä. Toisaalta köyhiä usein myös syyllistetään huonoista elämäntapavalinnoista. Suomella olisi varaa taata jokaiselle nykyistä ihmisarvoisempi elämä. Erityisesti huonossa säässä jonottaminen voi olla koettelevaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Toimintakyvyltään rajoittunut tai vakavasta päihdeongelmasta kärsivä ihminen ei välttämättä pysty siihen
olla dramaattisia seurauksia luottamukselle ja yhteiskuntarauhalle. Monella hyväosaisella on myös laajat sosiaaliset verkostot, joiden tuki vaikeampina aikoina kantaa pitkälle. Tiedämme, että esimerkiksi toimeentulotuen pitkäaikainen käyttö on lisääntynyt ja tämä pitkäaikainen käyttö taas ennustaa heikkoa työllistymistä. Kun saat työn, saat usein palkkaa, työterveyshuollon, työyhteisön, työkavereita, työpaikan, arkirytmin, työsuhde-etuja ja niin edelleen. Niitä ei voi kuvitella, mutta niitä ihmisiä, jotka niukkuudessa elävät, on pidettävä asian suurimpina asiantuntijoina. On kuitenkin paikoin surullista ja ehkä jopa haitallista, kun köyhyyttä ”larpataan” ja näin hyväosaisen näkövinkkelistä usein tullaan vähätelleeksi todellisia niukkuudessa elämisen kokemuksia. LARP eli Live Action Role Playing kääntyy suomeksi live-roolipelaamiseksi tai larppaamiseksi. Purkutilaisuudessa kerroin pitkälti sen minkä tässä tekstissä. MARIA OHISALO Kirjoittaja on tutkijana asunnottomuutta poistavassa Y-Säätiössä. K Ö Y H Y Y S S U O M E S S A 27 Pirulliset köyhyyslarpit ”RIITTÄÄKÖ 70 EUROA VIIKOSSA TERVEELLISEEN RUOKAAN. Toimittaja eli kuukauden minimibudjetilla ja yritti syödä hyvin” (HS 2016). Mitä vähemmän kokemusta oli, sitä vähemmän oli empatiaa ja auttamishalukkuuttakin. Minut haastettiin joulukuussa elämään viikko toimeentulotuen saajan arkea, siis testaamaan sitä, miltä elämä tuntuisi noin 50 euron ruokabudjetilla viikon verran. Kärjistetysti voi sanoa, että hyväosaisuus kasvaa korkoa, kun huono-osaisuus kasvaa negatiivista korkoa. Työssäkäyvänä toki pysähtyminen laskemaan jokaista ateriaa, välipalaa ja kauppareissua muistutti taas näistä aiemmista kokemuksista. Niukkuus kurittaa tavoilla, jotka eivät larppeihin istu. Ilman ymmärrystä ihmisten erilaisista elämäntodellisuuksista ihmiskunta on tuhoon tuomittu. Vuonna 2015 Helsingin Sanomien suuressa köyhyyskyselyssä kävi ilmi, että mitä enemmän ihmisillä oli kokemusta joistain köyhyyteen liittyvistä teemoista, sitä enemmän he ymmärsivät ja olivat valmiita auttamaan ihmisiä, jotka kokivat samoja asioita. Moni työssäkäyvä taas saa esimerkiksi ”ilmaisia lounaita” ja tarjoiluja. Laitetaanpa sitten hyvätuloinen larppaamaan pienituloista: taaskaan ongelma ei ole vain raha, vaan ongelmaksi muodostuvat mahdollisuudet käyttää rahaa, kun sitä on vähän. OTETAAN MUUTAMA esimerkki. Laitetaan työssäkäyvä larppaamaan työtöntä: ongelmaksi ei muodostu vain rahan puute, vaan koko elämän kietoutuminen työn ulkopuolisuuteen. En kuitenkaan koskaan sanoisi, että pienituloisen pärjäämisessä on kyse siitä, että ottaa vain itseään niskasta kiinni. Usein pienituloisuuteen kietoutuu myös esimerkiksi heikentynyttä terveyttä ja lääkekuluja, ylivelkaantumista ja ”miinuksella elämistä”. TÄSSÄ VAIN MUUTAMIA esimerkkejä siitä, kun työssäkäyvä ihminen heittäytyy pienempituloiseksi ja kertoo sitten usein, kuinka helppoa vähemmällä rahalla toimeen tuleminen olikaan. Ei ole. ”IL-reportaasi: TOIMITTAJA ELI KUUKAUDEN TOIMEENTULOTUELLA” (IL 2013). Moni pienituloinen elää pienituloisena pitkään ja moni työtönkin kokee pitkäaikaistyöttömyyttä. Niitä ihmisiä, jotka niuk kuudessa elä vät, on pidettävä suurimpina asiantuntijoina. On siis tärkeää, että ihmiset ovat empaattisia toisiaan kohtaan. Tätä voisi kutsua vaikkapa köyhyyslarppaamiseksi. Viime vuosina on yleistynyt tapa kokeilla lyhyen aikaa ”jonkun toisen saappaissa elämistä”. Ei ole sama asia teeskennellä pienituloista hetken, jos sen hetken jälkeen voi korjata ne asiat, jotka korjausta kaipasivat ja ostaa lisää sitä, mitä larpin aikana ei voinut ostaa. Tutkimuksista tiedetään, että erilaiset niukkuudet, olipa kyse sitten ajan puutteesta tai rahan vähyydestä, aiheuttavat ihmismielen fokusoitumista vain hetkelliseen pärjäämiseen ja selviytymiseen, kapeuttavat mielen niin sanottua laajakaistaa ja heikentävät ihmisen toimintakykyä – köyhyys ikään kuin verottaa aivoja. Se, että raha mietityttää enemmän, kun sitä ei ole, ei ollut minulle uusi tunne. Suhtauduin skeptisesti, mutta osallistuin. Tämä on omiaan kasvattamaan sosiaalista etäisyyttä ihmisryhmien välillä, ja tällä voi. ”TOIMITTAJA ELI VIIKON 50 EURON RUOKA BUDJETILLA: näin ruokamenoista tinkiminen onnistui” (Anna 2017). Mitä haitallista tässä nyt sitten voisi olla – porkkana ja lanttuhan ovat halpoja, ei kai se tieto mikään salaisuus ole, ja miksi pienituloinen ei vain ottaisi tästä tuiki tarpeellisesta neuvosta vaaria
28 KANSALAISTEN AUTTAMINEN INTOHIMONA TEKSTI MAARIT HAATAJA KUVA JUHA SÄIJÄL Ä Marjatta SteniusKaukonen kertoo oppineensa ihmisiä auttamalla myös sen, mitä lait tarkoittavat.
Sitten Kela oli keksinyt, että naisen tavallisena työnä on pidettävä kahden hengen kotitalouden hoitamista ja siihen hän kykenee. ”Totesimme, että vakituinen vastaanottoaika olisi tarpeellinen. Noin 50-vuotias vaimo oli ollut trikooneulojana Sidosteen sukkatehtaalla 26 vuotta. Mutta mikään ei riittänyt näille vakuutuslääkäreille, jotka näkemättä potilasta tietävät, että hän kykenee työhönsä. Aloin asiaa sitten selvittämään.” Hän kirjoitti pariskunnan puolesta valituksia. ”Mitään ei ole diabeteksen vuoksi jäänyt tekemättä, mutta totta kai joutuu tasapainoilemaan koko ajan.” VALITUKSILLA MUUTOS LAINTULKINTAAN Marjatta Stenius-Kaukosen ensimmäinen sosiaalineuvontatapaus aktualisoitui, kun Tampereelle SKP:n piiritoimistoon tuli pariskunta vuonna 1978 kysymään neuvoa. ”Kysyin, että voinko tuoda esiin tällaisia ongelmatapauksia, koska minullehan päätyivät vain ongelmatapaukset. ”Ei terveyskeskuslääkärin lausunnolla kannattanut edes yrittää hakea työkyvyttömyyseläkettä, vaan erikoissairaanhoidon kautta. He vastasivat, että heille on tärkeää tietää, minkälaisia tapauksia on. Eihän niihin voi kirjoittaa yksityiskohtaisesti kaikkia mahdollisia tapausvaihtoehtoja. Se oli ensin ilman ajanvarausta, mutta kun ihmiset päätyivät odottamaan tunnin pari niin näin oli parempi.” ”Suurin osa tapauksista oli minulla, kymmenkunta päivässä. Naisella oli tukija liikuntaelinvammoja. Ongelma onkin siinä, miten lakeja tulkitaan. Sitä kautta saatiin tulkintamuutoksia ja jopa lainmuutoksia.” Tapauksia alkoi tulla enemmän. Tampereen kaupunginvaltuustossa hän toimi vuosina 1997–2004 ja 2008–2012. ”Noissa prosesseissa oli mennyt jo pari vuotta. TARVE VAPAAEHTOISELLE SOSIAALINEUVONNALLE ”Kun ihmiset lukevat lakipykäliä, muodostuu heille kuva, että heille kuuluu se eläke. Koulutukseltaan tekstiiliteknologian diplomi-insinööri valittiin vuonna 1973 Hämeen työsuojelupiirin vanhemmaksi insinööriksi. Lopulta suhtautuminen oli kiinni eläkelaitoksen johtavasta ylilääkäristä. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksessa hän vaikutti syyskuuhun 2017 asti. K Ö Y H Y Y S S U O M E S S A. ”Kiersin tekstiilija kenkätehtaita ja ravintoloita ja kirkontorneja. 29 Marjatta Stenius-Kaukonen toimi eduskunnassa SKDL:n, Devan ja vasemmistoliiton kansanedustajana vuosina 1975–1995 ja 1999–2003 sekä oli Euroopan parlamentin jäsen vuosina 1995–96. Valvoin työolosuhteita, ja siinä yhteydessä kaikki ammattitaudit tulivat minulle tutuiksi, ne kuuluivat myös työsuojelun piiriin, työterveyshuoltoon.” Stenius-Kaukosella todettiin ykköstyypin diabetes vuonna 1978. Se saatiin sitten todistettua, että hän ei pysty kotitalouttakaan hoitamaan, että mies auttaa siivoamisessa ja kauppakassin kantamisessa.” Tämän jälkeen saatiin laintulkintaan muutos, että ihmiselle ei yhtäkkiä voi ilmoittaa esimerkiksi, että 26 vuoden fyysisesti raskaan ja vammauttaneen trikooneulojan uran jälkeen hän onkin kahden ihmisen kodinhoitaja. Ainakin 4 000 ihmistä olen auttanut ja suurin osa on päättynyt myönteisesti, vaikka asioiden hoitamisessa saattoi mennä vuosia. Eläkelaitosten tulkinta noista laeista on ongelma”, Marjatta Stenius-Kaukonen painottaa. ”Heidät ohjattiin luokseni. Miten yhtäkkiä ihmisestä, joka on 26-vuotta työskennellyt trikooneulojana ja hakenut eläkettä ja kaikki on hylätty, hylätty, hylätty, yhtäkkiä kahden vuoden kuluttua tuleekin kotiäiti!” Stenius-Kaukonen kiihtyy ja jatkaa: ”Pariskunta oli siis hyvien neuvojen tarpeessa. Näin perustimme Mikko Kuopan kanssa vapaaehtoisen sosiaalineuvonnan vuonna 1979. Pari valituskierrosta oli jo käyty läpi. Hän on kuulunut Suomen Diabetesliittoon koko sairautensa ajan, ja hänet valittiin juuri Tampereen Diabetesyhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Kun kansanedustajana on, ihmisten asioita hoitamaanhan sinne on valittu. Hän oli ensin saanut enimmäismäärän 300 päivää sairaspäivärahaa.” Kaikissa lääkärinlausunnoissa oli todettu, että hän ei pysty tekemään työtään. Hän ryhtyi soittelemaan eläkelaitoksiin ja selvittämään, kuka vastaa eläkeasioista. ”Heille tuli sitten kansaneläke työeläkkeen päälle. Työkyvyttömyyseläkehakemukset oli hylätty. Se oli SKP:n Tampereen piiritoimistossa maanantai-iltapäivisin. Eläkettä haettiin sekä Kelasta ”Mikään ei riittänyt vakuutus lääkäreille, jotka näkemättä potilasta tietävät, että ihminen kykenee työhönsä.” 42 vuotta politiikassa työtä tehnyt Marjatta Stenius-Kaukonen pitää elämänsä tärkeimpänä saavutuksena sitä, että on oikeasti pystynyt auttamaan tuhansia ihmisiä. Hylätyt työkyvyttömyyseläkkeethän ovat edelleen ikuisuusongelma.” JÄRJETTÖMÄT VALITUSPROSESSIT Siihen aikaan varsinkin naisilla oli hyvin pienet eläkkeet
Perustuslakivaliokunta teki kannanoton, jossa se vaati tuon lain muuttamista. Yksityisellä puolella vain pitkän työuran tehneillä 60 vuotta täyttäneillä painotetaan työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta. maaliskuuta 2018 ELO-eläkeyhtiön lääketieteellinen johtaja Maarit Gockel kertoo, että tällä hetkellä työeläkeyhtiöihin tulleita hakemuksia hyväksytään noin kaksi kolmasosaa. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Vähitellen eläkelakeja korjattiin niin, että oikaisumenettelystä tuli se päämenettely, että ensimmäisenä eläkelaitos itse pyrki oikaisemaan päätöksensä. Vakuutuslääkäreiden objektiivisuuteen pitäisi voida luottaa, vaikka he eivät koskaan näe potilasta.” Eläkelaeissa oli pykälät oikaisuja varten. ”Vetosin aina siihen, mutta niitä ei paljon käytetty. Ihmiset toivat niitä, ”Työttömyysturvalaki on yksi ihmisten kiusaamislaki pahimmasta päästä.”. ”Verotus muodostui suureksi ongelmaksi. Samaten kansanedustajat toivat kukkia, kun olin hoitanut heidän vaalipiirinsä juttuja”, Stenius-Kaukonen hymyilee. ”Käynyt ihmisen suurin piirtein niin läpi, että, pää, aivot, korvat, silmät, suu, olkapäät, kyynärpäät, ranteet, selkä, vatsa, sydän ja niin edelleen, ihan kaikki jokaiselta erikseen. 30 kun heidän asiansa lopulta vuosien väännön jälkeen eteni, joulukortteja tulee vieläkin. Lakipykälät ovat erilaisia ja osin entistä tiukempia. Ei riitä, että kirjoitan hyvän valituksen, vaan pitää saada uusi lääkärinlausunto siitä, että työkyky on heikentynyt siitä, millä edellinen hakemus on hylätty. Oikeusasiamies lähetti kirjeen valtionvarainministerille, että lakia pitäisi korjata, mutta valtiovarainministeriö ei tehnyt mitään.” ” Ben Zyskowicz oli perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja tuolloin, hänen kanssaanhan olin yleensä eri mieltä, ja Arja Alho oli varapuheenjohtaja. Eli siitä meni yli 60 prosenttia veroja. Ensin yritin neuvoa, mutta kun asiat eivät edenneet, lopulta heidänkin juttunsa päätyivät minulle hoidettavaksi. Valitusajat ovat osin lyhentyneet, mutta joku keino pitäisi olla, ettei valituksissa menisi näin kauan – eihän tässä ole mitään järkeä.” Eläkelaitokset voivat oikaista päätöksen, jos saavat lisänäyttöä. Verotuslain 125. Ensimmäisessä vaiheessa meni usein vuosi ja ylikin. Siinäkin taisi mennä toistakymmentä vuotta.” Nyt valitus lähetetään eläkelaitokseen, se katsotaan heti ja jos siinä on lisää lääkärinlausuntoja, siellä voidaan oikaista hakemus, jos eläkelaitoksen mielestä näyttö riittää. Silloin vero olisi huomattavasti pienempi. Kun ihminen lopulta saattoi saada monen vuoden eläkkeet jälkikäteen, ne verotettiin saman vuoden tulona. Kelassa oli oma valtava kansio tarkemmista ohjeista, koska kuten sanoin, ei lakipykälää voi kirjoittaa niin yksityiskohtaisesti. Ihmisen saadakseen jonkun 'edun', siis perusoikeuden, toimeentulon, pitäisi voida osata itse hakea, ja neuvo ja apu siihen pitäisi tulla viranomaiselta.” ”Minulla oli aina tuoreita kukkia niin kotona kuin eduskunnassa. Neuvoin ihmisiä ympäri Suomen, useita en tavannut koskaan. Eli niistä hylätään yksi kolmasosa.” Kaikille kansanedustajille tuli työeläkejuttuja. ”Nämä muutokset tulivat hirveän pitkän ajan ja jatkuvan jankutuksen tuloksena. ”Helsingin Sanomien yleisöosastossa 27. Sitä ennen oli huoltoapu, jota monelle oli hyvin korkea kynnys hakea. Vakuutusoikeus kesti 1–2 vuotta. Sanoin, että ilmoittaudu sinne, että saat edes jostain rahaa.” Tästä seurasi, että kun eläke viimein myönnettiin, se maksettiin työttömyyskassaan, jottei tullut kaksinkertaisia tuloja. Olin tehnyt kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Byrokratian viidakko tässä on aivan mahdoton. Neuvoin, että hanki näyttö kaikista mahdollisista vaivoistasi eri alojen erikoislääkäreiltä.” Stenius-Kaukonen on kirjoittanut tuntija päiväkausia mielestään tosi hyviä valituksia. pykälän mukaan silloin saattoi kunnan asiamies poistaa tai alentaa sitä veroa, valtionverosta saattoi hakea tulontasausta, mutta säännös oli hyvin tiukka.” Stenius-Kaukonen alkoi vaatia epäkohdan korjaamista niin, että eläke jaksotetaan jokaiselle vuodelle, mille eläke oikeasti kuuluu. ”Mukaan lasketaan aina puolison tulot eli puoliso sitten elättää. Nykyisin vain julkisen puolen työkyvyttömyyseläkkeissä otetaan huomioon myös ammatti. ”Kansaneläkkeestä valitettiin siihen aikaan ensin tarkastuslautakuntaan ja työeläkkeistä eläkelautakuntiin ja sitten vakuutusoikeuteen. ”He tulivat usein kysymään minulta neuvoa. Ihmisten pitäisi ymmärtää, osata ja jaksaa sen kanssa. Vain lääkärin B-lausunto merkitsee, tai työja liikennetapaturmaja ammattitautitapauksissa E-lausunto.” ”Nythän vakuutuslääkärit väittävät, että hoitavat lääkärit ovat potilaiden puolella, tuntevat myötätuntoa potilaita kohtaan. Kansaneläkkeessä se on enemmän sitä, että kykeneekö enää mihinkään työhön”, Marjatta Stenius-Kaukonen kertoo. Se työ mitä tein oli niin sanotusti täysin turhaa työtä. ”Tätä jankutin eduskunnan pöntöstä sentään sata kertaa. Eikä koskaan niin, että joku Marjatta Stenius-Kaukonen sanoo tätä ja tätä, mutta moni asia lähti siitä, että epäkohdan havaitsi ja vähitellen tuli muutoksia.” VIRANOMAISEN TULISI AUTTAA Monia pieniä muutoksia on Marjatta Stenius-Kaukosen mukaan tullut, mutta perusongelma on nykyään melkein pahempi. Kun olit kerran mennyt sen 2–3 vuoden prosessin läpi, sinulle sanottiinkin, että olet kodinhoitaja kahden hengen taloudessa. IHMISELÄMÄÄ VAIKEUTTAVAA SÄLÄÄ Toimeentulotuki tuli Suomeen vasta 1980-luvulla. Useat eivät tienneet tästä, kun he eivät voineet käydä töissä tai heidät oli jopa irtisanottu. Samaten työeläkelaitoksilla oli eläketurvakeskuksen ohjeita. Kun työkyvytön ihminen ei saanut mistään rahaa, saatiin lopulta sellainen muutos, että sinä aikana kun ihmisella on työkyvyttömyyseläkevalitus vireillä, hänelle voidaan maksaa työttömyyspäivärahaa. Ensimmäisellä kerralla se ei mennyt läpi, mutta sitten verolakeja muutettiin niin, että eläkkeet voidaan jaksottaa eri vuosille, mutta enintään kuitenkin kolmelle vuodelle.” ”Alkuun kaikki takautuvat eläkkeet maksettiin eläkkeenhakijalle kerralla, ja vasta myöhemmin perittiin oikea veron määrä että työeläkelaitoksesta. ”Lisänäyttö, mitä se on. Eivät he ymmärtäneet, miten voisivat ilmoittautua työttömäksi, kun olivat lääkärin B-lausunnon mukaan työkyvyttömiä. Pikkuhiljaa myös noihin ohjeisiin saatiin muutoksia. Varsinkin tarkastuslautakunnan päätökset kestivät kauan
Nykyäänhän masennuksesta uskalletaan jo puhua, mutta ei 20–40 vuotta sitten. Opin sen, kun ihmiset tulivat kysymään, että miksi heidän eläkkeensä jäi niin pieneksi. ”Työttömyysturvalaki on yksi ihmisten kiusaamislaki pahimmasta päästä. Ja kyllähän niitä riittää.” Hänen oma isänsä joutui 1960-luvulla työkyvyttömyyseläkkeelle. Lopulta tämäkin saatiin korjatuksi niin, että verottaja hoitaa asian kerralla.” BYROKRATIAN VIIDAKKO SAIRASTUTTAA MIELEN Kun ihmiset tulivat Marjatta Stenius-Kaukosen luokse, hän näki heidän olevan masentuneita ja epätoivoisia. Minähän en ole ihan hidas hämäläinen – välillä kiivastuin, vaikkei pitäisi. Sitä kautta näin, että kun yksi perheenjäsen sairastuu, se vaikuttaa koko perheeseen. Erittäin hienovaraisesti heille totesin, että se osoittaa sinun olevan elävä ihminen, kun mielesi masentuu ja ahdistuu; että on normaalia, että tällainen tilanne sairastuttaa myöskin mielen. En ole minä ainoa, joka sitä on pöntöstä paasannut. Momentti oli lakikirjassa toista palstaa pitkä, eikä sitä kukaan ymmärtänyt. ”Äiti sitten tappeli sen. Mutta miksi niitä paasasin kerta toisensa jälkeen oli se, että jopa Ben Zyskowicz tai Iiro Viinanen kuunteli työhuoneessaan ja tuli sitten sanomaan, että kuuntelin kun väänsit rautalangasta ja minusta tuntuu, että olit oikeassa ja tämä epäkohta pitää korjata.” Stenius-Kaukonen kertoo oppineensa kaiken ihmisiä auttamalla. ”Verotettavan tulon alarajaa pitäisi korottaa. pykälän 3. Kaikissa minimiturva pitäisi olla samalla tasolla, yhden lain alla.” Stenius-Kaukosen mielestä on aivan kohtuutonta, että nyt ihmisille tulee pitkiä karensseja, jolloin he eivät saa mitään. Jäin vuonna 2003 pois eduskunnasta, ja siihen asti tätä jankutin. momentti. Jos jotain hyödyllistä elämässä olen tehnyt, niin olen oikeasti pystynyt auttamaan tuhansia ihmisiä. ”Hyvin monella oli pelko, että joutuu 'hullun kirjoihin'. Välillä sitä itsekin ajatteli, että lyhyemminkin olisi voinut puhua. Olimme koulussa silloin ja kun ei ollut rahaa, niin joka penniä joutui venyttämään. ”Siinä luki, että jos on kulunut enemmän kuin 360 sellaista päivää, jolta et ole saanut sairaspäivärahaa tai työttömyyspäivärahaa, niin menetät tulevan ajan oikeuden. ”Jankutat ja jankutat samaa asiaa, sitten siihen voi saada muutosta.” kultakin vuodelta. 31 ihminen jää äitiystai vanhempainvapaalle tai opiskelee. Se on tärkeintä mitä olen tehnyt.”. Työeläkehän alkoi silloin kertymään vasta 23-vuotiaasta 63-vuotiaaseen, 40 vuotta 1,5 prosenttia vuodessa, eli siitä kertyi 60 prosenttia, kun oli ollut 40 vuotta töissä.” ”Tulevan ajan oikeus tarkoitti, että työkyvyttömyyseläkkeessä laskettiin tuleva aika eli jos jäit työeläkkeelle 43-vuotiaana, sinulla on 20 vuotta kertynyt työeläkettä, mutta sait kuitenkin täyden eläkkeen, jos sinulla oli tulevan ajan oikeus. Eiväthän lapset voi sille mitään, miksi lapsiakin pitää rangaista jos yksi perheenjäsen on työkyvytön.” Stenius-Kaukosella on periaate, että pitää jaksaa jankuttaa niin että itseäkin inhottaa. Että oletko ajatellut, että voisit mennä psykiatrin puheille. Monilla yksinhuoltajilla oli pienet tai teini-ikäiset lapset, eikä pennin hyrrää tullut mistään. Aivan uskomatonta sälää, joka teki ihmisten elämästä hirveän vaikeaa, vielä kun monella oli suuret sairauskulut. Se on ainoa menetelmä, mutta olen sitkeä kuin muuli. •. Ja että yksi laki sille, että kun ihminen sairastuu, on työtön, ”Sen mitä lait tarkoittavat ja totta kai sen, minkälaisia ongelmia heillä on. Kun valitusprosesseissa saattoi mennä vuosia, useat menettivät tulevan ajan oikeuden ja esimerkiksi näin 43-vuotias menetti puolet eläkkeestään.” LAKEJA YKSINKERTAISTETTAVA Se, mitä Marjatta Stenius-Kaukonen on oppinut tästä kaikesta, on että lakeja pitää yksinkertaistaa. Ihan viime kuukausina on alettu puhumaan, että pitäisi olla tällainen yksi laki. Eli he olivat menettäneet tulevan ajan oikeuden. Sanoin, että ei oo mikään uusi keksintö hei, kaivakaa ne vanhat esitykset. ”Jankutat ja jankutat vaan samaa asiaa, niin sitten siihen voi saada muutosta. Osa sitten menikin ja sai psykiatrin lausunnon hakemuksensa tueksi ja sillä eläke lopulta irtosi.” Vielä yksi Stenius-Kaukosen ”lempipykälä” oli työeläkelain 6
Velasta yritetään päästä uudella velalla ja kohta ollaan sellaisessa suossa, josta nouseminen on miltei mahdotonta. ”Laskut ja vuokra jäivät maksamatta. Oma lukunsa ovat 1990-luvun lamassa konkurssin tehneet, jotka joutuvat elämään loppuikänsä velkavankeudessa. Maksuhäiriömerkintä voi myös vaikeuttaa vakuutuskorvauksien saamista, koska vakuutustutkijan mielenkiinto herää, jos korvaushakemus on suuri ja sen taustalta paljastuu maksuhäiriö. He ovat erittäin heikossa asemassa, eikä heidän asiaansa aja juuri kukaan. Maksuhäiriömerkintöjä on yhtiön mukaan lähes 373 000 henkilöllä Suomessa. Köyhyys ja sairaus masentavat niin, että aina ei jaksa edes laskuja avata. Yksittäinen maksuhäiriömerkintä säilyy luottotietorekisterissä sen lajista riippuen kahdesta viiteen vuotta. Rahaongelmissa menetin lopulta asuntoni. Samasta jo kertaalleen maksuhäiriöksi rekisteröidystä velasta voi tulla uusi maksuhäiriömerkintä uuden tuloksettoman ulosottoyrityksen seurauksena, jolloin uuden maksuhäiriömerkinnän rekisteröintiajan kuluminen alkaa taas alusta. On täytynyt myös luovia ja. Puhelinliittymän tai vakuutussopimuksen tekemisessä voidaan vaatia vakuutta tai ennakkomaksuja. Prosentuaalisesti eniten maksuhäiriöisiä on 25–34-vuotiaiden joukossa. Suomen Asiakastieto Oy rekisteröi yksityishenkilöille tammi-kesäkuun aikana noin 941 000 uutta maksuhäiriömerkintää, mikä oli yli 100 000 kappaletta enemmän kuin viime vuoden alkupuoliskolla. Maksuhäiriö hankaloittaa elämää monin eri tavoin ja paljon: esimerkiksi pankkilainan saanti ilman takausta tai takaajaa voi olla vaikeaa, luottokorttien saaminen on mahdotonta ja asunnon vuokraaminenkin voi vaikeutua huomattavasti. Myös liian helppo pikavipin saaminen ja hallitsematon rahankäyttö voivat viedä etenkin nuoret tilanteeseen, jota ei osata ennakoida. Tänä aikana en ole saanut puhelinliittymää enkä asuntoa. Summa kohoaa huikeasti alkuperäisestä, kun pääomaan lisätään korot ja kulut. Ulosottoon joutuneet, ylivelkaantuneet ja perintäyhtiöiden kanssa kamppailevat muodostavat uuden, luottotiedottomien luokan. Tällaisen ihmisen voi hyvällä syyl lä sanoa olevan heitteillä ja lainsuojaton. ”Siihen syssyyn myös muut laskut jäivät hoitamatta. Se on yksi iso asia, mitä ilman nykypäivänä on vaikea elää. Pienillä tuloilla elettäessä kaikki yllättävä voi aiheuttaa taloudellisen katastrofin, mikä herkästi vie velkakierteeseen ja ennen pitkää luottotietojen menettämiseen. Laskut menevät perintään ja ennen pitkää ulosottoon. Merkintä voi estää myös vakuutuksien ottamisen ja vaikeuttaa jopa työpaikan saantia joillakin aloilla, sillä osa työnantajista selvittää työnhakijan luottotiedot. Ne menivät hänen mukaansa villin opiskelijaelämän ja häneltä rahaa huijanneen entisen puolisonsa takia. Syitä maksuhäiriömerkintään on yhtä paljon kuin luottotiedottomia. Maksuhäiriömerkintä voidaan rekisteröidä kuluttajan asemassa olevan yksityishenkilön luottotietoihin pitkittyneen maksulaiminlyönnin seurauksena usealla eri tavalla. Kun pienellä eläkkeellä tai työmarkkinatuella elävä sairastuu, eivät rahat riitä yhä kohoavien terveydenhuollon maksujen maksamiseen. ”Eli jäimme odottamaan velkojen anteeksiantoa. 32 Luottotiedoton, ihmisarvoton TEKSTI JUHA SÄIJÄL Ä KUVITUKSET TAKUUSÄÄTIÖ / MIRKK A HIETANEN Suomessa on yhä kasvava joukko ihmisiä, joille on syystä tai toi sesta syn tynyt maksu tietohäiriö eli merkintä luot totietoihin. Joudun usein juuri ennen tukien maksamispäivää elämään päiviä ilman nettiyhteyttä prepaid-liittymäni kanssa ja etsimään ilmaisia wifi-yhteyksiä. Ulosotto merkitsee luottotietojen menettämistä. Osamaksusopimuksien tekeminen ei onnistu. Tili oli miinuksella ja vuokrat rästissä.” Katja kertoo olleensa tuolloin niin pohjalla, että siinä kohtaa meni kaikki pohja elämältä eikä hän enää välittänyt, mitä suhteilleen tai lopuillekaan luottotiedoille kävi. Maksuhäiriömerkintöjä talletetaan rekisterissä pääsääntöisesti kaksi–kolme vuotta. Laskuihin voisi olla oikeus saada toimeentulotukea, mutta avun hakeminen on vaikeaa. He totesivat, että köyhänä opiskelijana on ihan turha alkaa maksaa rästiin jääneitä laskuja pois, koska viidessä vuodessa, missä velat vanhenevat, hän ehtisi hyvällä tuurilla maksaa niistä ehkä puolet. Yksittäisestä maksamatta jätetystä velasta voi siis olla maksuhäiriömerkintä voimassa jopa 15–20 vuotta, mikäli velkaa ei koskaan makseta. LUOTTOTIEDOTTOMUUS VARJOSTAA PITKÄÄN Pääkaupunkiseudulla asuva noin 30-vuotias Katja (nimi muutettu) menetti luottotietonsa ollessaan 20-vuotias. MAKSUHÄIRIÖITÄ KIRJATTIIN alkuvuonna tuntuvasti enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Luottotietoihin kertyi saldoa muun muassa puhelinja nettiliittymästä.” Katja sai noin viidentuhannen euron luottopiikin ja pohti yhdessä velkaneuvojan kanssa sitä, miten edetä
Maksoin sitten osissa ne.” Sirpa kertoo äitinsä olleen perheessä ainoa, jolla oli luottotiedot kunnossa. Aikanaan tuli oikeuden päätös ja minulta menivät luottotiedot.” Nyt tämän vuoden alussa Sirpa sai luottotiedot takaisin. ”Kun ei ollut luottotietoja, en aluksi tajunnut, että se merkitsee minun olevan toisen luokan kansalainen. ”Luotto tiedottomana et ole mitään.” K Ö Y H Y Y S S U O M E S S A. Rahaa minulla, työttömällä, ei ollut kun olisi pitänyt olla 200 euroa nettimokkulaa varten. Nuori opiskelija ei muutenkaan ole kovin houkutteleva vaihtoehto.” Katja myös painottaa, että luottotietojen menetyksen on sellainen taakka perusasioiden hoitamisen kannalta, mitä ei toivoisi kenellekään. Osa veloistani meni ulosottoon. Seurakunnan diakonin avulla aukaisin perintätoimistojen laskut ja sovin, että menkööt kaikki ulosottoon. Kolme vuotta vielä.” ”LUOTTOTIETOJEN MENETTÄMINEN EI OLE HÄPEÄ” Varsinais-Suomessa asuva maksuhäiriömerkinnän saanut keski-ikänen Sirpa (nimi muutettu) kertoo, että hänen kohdallaan kaikki sai alkuunsa vuonna 2011, kun hänen silloinen työpaikkansa jätti palkkojaan maksamatta. ”Se, että on joskus vuosia sitten sekoillut nuorena, varjostaa useita vuosia perusasioiden hoitamista.” Katja ei edes saanut vaihdettua kotipankkikonttoriaan entiseltä kotipaikkakunnalta Helsinkiin, koska olisi luottotietojensa takia menettänyt täysimäärisen verkkopankin. Minulla ei ollut voimia aukaista niitä. ”Kun sähkömyyjä kauppakeskuksessa kysyy, 'millainen sun sähkösoppari on?', tekisi joka kerta mieli vastata, että sellainen, että te ette myisi minulle sellaista. Vuokranmaksu laahasi perässä.” Sirpa kertoo eläneensä makaronilla ja kaurapuurolla, koska ruokaan ei ollut rahaa. ”Tai lähinnä maksoivat tosi paljon myöhässä. ”Odotan sitä päivää, että ei tarvitse olla prepaid-liittymällä elävä alivuokralainen. Sain esimerkiksi heinäkuun palkan syyskuussa. En voinut hankkia uutta puhelinta, uutta tietokonetta tai nettiyhteyttä. Olin työllistämistyössä ja työnantajani käytti työllistämisrahoja velkojensa maksuun. Eikä hänellä ollut rahaa maksaa laskujaan. 33 vakuutella yksityisiä vuokranantajia, että varmasti maksan vuokrani. ”Minulle maksettiin kuukauden vuokra, sain ruokarahaa. Minun piti hankkia uusi televisio, mutta koska en saanut maksettua sitä osissa, tilasi äitini sen minulle kuten myös polkupyörän. Sekä Sirpa että hänen veljensä tilasivat kaikenlaista tarpeellista äidin nimissä ja luvalla. En saanut kotivakuutusta ja jos tarvitsin jotakin, en voinut tilata mitään osamaksulla. Palkka oli tosi pieni ja kun en saanut rahojani ajallaan, oli seurauksena se, että ensin yhden kuukauden vuokra oli myöhässä ja sitten seuraavan kuukauden. Tai kun olin asunnoton: ai mikä, ei kuulu mun perusoikeuksiin.” ”Luottotiedottomana et ole mitään.” Vaikka Katjan mukaan on täysin oikeutettua tarkistaa, voiko henkilöön luottaa ja myydä tälle asiaa x, niin on turhauttavaa, kun ilman mitään omaa lausuntoa asiasta todetaan, että ”painupa vittuun, oot pohjasakkaa”. ”Aika pian alkoi tulla laskuja perintätoimistoista. Tunsin suurta häpeää ja yritin elää tosi pienillä rahoilla.” Sirpa haki apua sosiaalitoimesta ja sosiaalityöntekijä sanoi, että ”saan kaiken sen avun, joka minulle kuuluu”
Mutta maksuhäiriömerkintä voi olla este vakuutuksen ottajalle. ”Eli lasku voi jäädä maksamatta.” ”Merkitystä on niin merkintöjen lukumäärällä kuin ajankohdalla ja ennen kaikkea sillä, onko asiakkaalla maksamattomia laskuja meille eli onko kyseessä vanha asiakkaamme.” Jos luottotiedoton ihminen maksaisi vakuutuksensa etukäteen vaikkapa aina vuodeksi, otatteko tällaisen ihmisen asiakkaiksenne. Niin ja aika. Perusmaksutilipalvelua tarjotaan yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi kaikille kuluttaja-asiakkaille, jotka asuvat laillisesti ETA-valtiossa. Peruspankkipalveluita eivät sitä vastoin ole esimerkiksi luotolliset tilit tai erilaiset luottokortit. Miten vakuutusyhtiöt vastaavat tähän. Mietin useasti sitä, että jos meidän äidillä ei olisi ollut luottotiedot kunnossa, olisin ollut pulassa monta kertaa.” Kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin. Meiltä kielteisen päätöksen saanutta asiakasta neuvoisin tekemään muutoksenhakupyynnön Turvan asiakasasiamiehelle. Otamme kyllä huomioon myös ihmisen elämäntilanteen, jos esimerkiksi aikanaan kertyneille maksuhäiriöille on selvä syy. Olen myös puhunut siitä, että kuka vain voi joutua syöksykierteeseen ja turvaverkot voivat pettää.” ”Olen ollut putoamassa turvaverkkojen ulkopuolelle, mutta minut pelastivat sosiaalityöntekijäni Merja, diakoni ja luotetut lähimmäiseni. ”Olen puhunut avoimesti siitä, kuinka luottotietoni menivät ja siitä, että se ei ole noloa tai häpeällistä. Tämä ei olisi kovin reilua muita vakuutuksenottajiamme kohtaan. Vakuutuksen myöntäminen on kokonaisuus, johon vaikuttaa kuitenkin muitakin tekijöitä, muun muassa rekisteriin päätyneiden maksuhäiriöiden ajankohta ja lukumäärä.” ”Mielestäni Turva kantaa vähintäänkin yhtiömme kokoisen palan yhteiskunnallisesta vastuusta tässä asiassa, sillä tarjoamme maksuhäiriöiselle asiakkaalle monia mahdollisuuksia saada meiltä vakuutus. Miten neuvoisitte tällaista ihmistä asunnon saamisessa ja näettekö tässä teidän puoleltanne yhteiskunnallista vastuuta. ”Jos henkilöllä on toistuvia tai vakavia luottotietomerkintöjä, hänelle ei lähtökohtaisesti myönnetä uusia vakuutuksia. Turvasta on myös mahdollista kysyä lisäaikaa laskujen maksamiseen.” JOKAINEN ASIAKAS TÄRKEÄ Pankkien käytännöt ovat olleet kirjavia maksuhäiriön saaneiden ihmisten asiakkaaksi ottamisessa. Kuluttaja-asiakkaalla tarkoitetaan henkilöä, joka käyttää peruspankkipalveluita pääasiassa ”Se, että on joskus vuosia sitten sekoillut nuorena, var jostaa useita vuosia perus asioiden hoi tamista.” riöisille, pois lukien vakavat maksuhäiriöt, joka tarkoittaa paljon uusia, isoja summia. Jos saamme hyviä kokemuksia maksuhäiriöisten kyvystä hoitaa vakuutusmaksunsa, jatkamme käytäntöä.” Jos luottotiedoton maksaisi vakuutuksensa etukäteen vaikkapa aina vuodeksi, otatteko tällaisen ihmisen asiakkaiksenne. TAPAUSKOHTAISTA HARKINTAA Vakuutusyhtiö Turvan viestinnästä ja yhteiskuntasuhteista vastaava palvelujohtaja Janne Mäkinen kertoo, että vakuutusyhtiönä he tarkistavat kaikkien asiakkaiden luottotiedot. Nyt voin hengittää ja minulla on voimia auttaa vaikeuksissa olevia ihmisiä, olla vertaistukena. Niin asian saa vielä uuteen harkintaan. Juuri siksi olemme muuttaneet ohjeistustamme lievempään suuntaan, ja seuraamme nyt tilannetta. ”Meillä ei ole tällaista järjestelmää, että kotivakuutuksen voisi maksaa vuodeksi etukäteen”, Palmu vastaa ykskantaan. Niihin kuuluvat perusmaksutili ja siihen liittyvä tilinkäyttöväline, kuten debit-kortti ja verkkopankkitunnukset, mahdollisuus nostaa käteistä, maksutapahtumien toteuttaminen sekä sähköinen tunnistusväline. Tällaisessakin tilanteessa voidaan käyttää tapauskohtaista harkintaa.” ”Me maksoimme osamaksuerät. Mikäli asiakkaalla on vakavia maksuhäiriöitä, on hänellä mahdollisuus tehdä Ifille selvitys maksukyvystään, jonka jälkeen vakuutuksen myöntäminen arvioidaan uudelleen.” Asunnon vuokraavalta ihmiseltä vaaditaan yleensä kotivakuutus. Jos tämä ei sitä saa, hän ei saa myöskään asuntoa. ”Asia on yhteiskunnallisesti merkittävä ja valitettavan yleinen. Mutta hän jatkaa: ”jos asiakkaalla on merkittäviä maksuhäiriöitä, on todennäköistä, että hän ei kykene suoriutumaan vakuutusmaksuistaan.” ”Tällöin meillä on vastuu vakuutetusta riskistä sekä korvausvelvollisuus sattuneisiin vahinkoihin, mutta ei vakuutusmaksutuloa. ”Jos asiakkaasta ei ole merkintää Suomen Asiakastiedon luottotietorekisterissä tai merkinnän merkitys on vähäinen, voidaan asiakkaalle myöntää vakuutus.” Luottorekisterimerkintä ei siis hänen mukaansa aina aiheuta tilannetta, jossa vakuutusta ei myönnettäisi. Kotivakuutus on tärkeä osa ihmisen taloudellista turvaa. 34 Silti Mäkinen kertoo, että maksuhäiriömerkinnän katsotaan lisäävän luottotappion riskiä. Direktiiviin peruspankkipalveluista liittyvät ETA-valtiossa laillisesti asuvan oikeudet, jotka ovat tiivistetysti seuraavat: ”Kuluttaja-asiakkaalla on oikeus talletuspankkien tarjoamiin peruspankkipalveluihin. ”Ennakkomaksu on yksi tekijä, josta voidaan keskustella maksuhäiriömerkintöjä saaneen asiakkaan kanssa. Viime vuoden alussa voimaan tullut maksutilidirektiivi on selkeyttänyt tilannetta huomattavasti. Vakuutusyhtiö Ifin omaisuusvakuutuksista vastaava johtaja Tommi Palmu kertoo heidän suhtautuvan asiakkaaksi pyrkiviin luottotiedottomiin ihmisiin ”ammattimaisesti ja ystävällisesti, sekä pyrimme selvittämään minkälaisia maksuhäiriöitä asiakkaalla on ollut.” Palmu kertoo, että jos maksuhäiriömerkinnät eivät ole vakavia, maksuhäiriöllä ei ole vaikutusta vakuutuksen myöntämiseen. Voin sanoa: kyllä sinä selviydyt ja asiat selviävät ajan kuluessa.” KOTIVAKUUTUKSEN ONGELMA Tänä päivänä melkein jokainen vuokranantaja vaatii vuokralaiselta kotivakuutuksen ottamisen. Olemme hiljattain uusineet ohjeistuksemme ja pyrimme nyt entistä useammissa tapauksissa myöntämään vakuutuksen myös maksuhäi
Suo kertoo, että lähtökohtaisesti luottohäiriömerkintä ei ole este tilinkäyttövälineiden avaamiselle, joita muun muassa nämä edellä mainitut ovat. ”Emme näe uhkia, mutta tietenkin muiden kuin peruspankkipalveluiden tarjoamisen osalta pätevät perussäännöt esimerkiksi luottokelpoisuuden osalta. Siinä voidaan nähdä uusliberalismin saapumisen ja arvojen koventumisen jälki suomalaisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. ”Toimimme maksutilidirektiivin mukaisesti, eli otamme luottotiedottomat asiakkaaksemme tuon mukaisesti ja tarjoamme hänelle vähintään käyttötilin, debit-kortin ja pankkitunnukset”, sanoo Danske Bankin lehdistöpäällikkö Josi Tikkanen . ”Mikäli henkilöllä on maksuhäiriömerkintöjä, on hänen mahdollista saada liittymiä tai palveluita Elisalta. Ne vaikeuttavat luoton saamista etenkin, jos ne ovat hiljattain muodostuneita tai niitä on runsaasti”, hän kertoo. Kirjoitin laulun jo 2008 kunnallisvaalien jälkimainingeissa. ”Maksuhäiriöissä tarkastellaan maksuhäiriöiden vakavuutta, johon vaikuttavat esimerkiksi maksuhäiriöiden kappaleja euromäärä sekä se, milloin maksuhäiriöt ovat tulleet.”. ”Jokainen asiakas, nykyinen ja uusi, on meille erittäin tärkeä, luottohäiriömerkintä ei ole este asiakkaaksi tuloksi. Miten puhelinoperaattori Elisa Oyj:ssa suhtaudutaan luottotiedot menettäneeseen ihmiseen, joka on pyrkimässä asiakkaaksi. ”Samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin asiakkaisiin. Tällaisissa tilanteissa liittymän käyttö voi olla rajoitettu siten, että ilman vakuusmaksun maksua onnistuvat tärkeimmät palvelut eli normaalit puhelut ja viestit sekä internetin käyttö”, kertoo hieman yllättäen Elisa Oyj:n palvelujohtaja Jukka Lehto . luotollinen palvelu eli jälkikäteen laskutettava palvelu, sisältyy palvelun myyntiin aina luototusriski. MAKSUHÄIRIOIDEN VAKAVUUS VAIKUTTAA Kalliit etukäteen maksettavat prepaid-puhelinja internetliittymät ovat usein ainoa keino hoitaa tänä päivänä välttämättömät asioinnit niin viranomaisten kuin ystävien kanssa. Helsinki-Shangri-la SAN. Maksuhäiriömerkinnät huomioidaan aina luottopäätösharkinnassa. PALEFACE Kun hyvinvointivaltiota Helsingissä luodaan Julkisivuduunarit ne Tallinnasta tuodaan Hurahuh-hah-hei, mistä halvimmalla saadaan Sillä niin me tehdään Helsingistä Shangri-La Hävitetään lepakot ja muutkin parasiitit Eduskuntatalon eessä roihuu makasiinit Halleluija-hei, huutaa nollatoleranssi Juhlii vartiointiliikkeet ynnä FPS Yhteiskunnan yllä liehuu taantumuksen viiri Turvakameroilla luodaan pelon ilmapiiri Hurahuh-hah-hei, holhoava esivalta Putkaan tarranliimajat ja talonvaltaajat Miksi kaikki tuntee Johanna maatalous-Tukiaisen Niin kuin kolmen sepän kodittoman romanialaisen Halleluija-hei, turhuuksien roviolle Se on Seiska päivää, Idols ynnä MTV Pissiksillä luottokortit, valtavasti lainaa Unholaan on vaipunut jo Veikko Hursti vainaa Hurahuh-hah-hei, heitä pois ja osta uusi Visa, pikavippi, karhukirje, maksuhäiriö Ja keväisin ne kodittomat sulatellaan jäästä Katkokävelylle mutta katkolle ei päästä halleluijah-hei, Suomen päihdepolitiikka Pamit, pervitiini, Subutex ja sunnuntai Kurtse ynnä Puonti sekä Pynnönen ja Piippo Juolahtaakin mieleen Lahti, hemohes ja hiihto Hurahuh-hah-hei, vinkki miehen viskipullo Se on valeosto, vasikka ja KRP Maamme maahanmuuttopolitiikka kusee omaan nilkkaan Jos Timo Soinin traumat takaa äänestyksen vilkkaan Hurahuh-hah-hei, oikeistopopulistit Halme, Halla-Aho, Jörg Haider, Ku Klux Klan Sekos AD/HD-instituutin aivosähköposti Kun Pekka-Eric Auvinen kakskakkosensa osti Hrahuh-hah-hei, Holmlundin haulikoille Lahtas Kauhajoen Matti toistakymmentä Kun hyvinvointivaltiota Helsingissä luodaan Julkisivuduunarit ne Tallinnasta tuodaan Hurahuh-hah-hei, mistä halvimmalla saadaan Sillä niin me tehdään Helsingistä Shangri-La. & SÄV. Puhelinliittymän avaaminen tyssää monesti maksuhäiriöön. Yhdessä asiakkaan kanssa mietimme hänen tilanteeseensa parhaan ratkaisun.” On esimerkkejä siitä, että luottotietonsa menettäneelle ei ole myönnetty muun muassa verkkopankkitunnuksia tai Visa Electron -korttia. Hän painottaa vielä, että liittymä voidaan toimittaa asiakkaalle ilman vakuuttakin, mikäli maksuhäiriö tai maksuhäiriöt ovat vähäisiä. 35 muuhun tarkoitukseen kuin ammatintai elinkeinotoiminnan harjoittamiseen.” Nordean asiakaspalvelun varajohtaja Turkka Suo , miten suhtaudutte luottotiedot menettäneeseen ihmiseen, joka on pyrkimässä asiakkaaksenne. • Tätä laulua on luon neh dittu lamaan syöksyvän Suomen kuvaksi. Nykyään liittymää voi käyttää enenemässä määrin myös mobiilimaksamiseen ja erilaisten palveluiden käyttämiseen, jolloin asiakkaan puhelinlasku voi muodostua isoksikin”, Lehto kertoo. Luottohäiriömerkintä ei ole pankille uhka, vaan jokainen asiakas on meille tärkeä”, hän silti painottaa ja vastaa yksiselitteisesti, että sillä kuinka paljon potentiaalisella asiakkaalla on luottohäiriömerkintöjä ja millaisia ne ovat, ei ole väliä. ”Voi olla myös tilanteita, että matkapuhelintai laajakaistaliittymissä avauksen edellytyksenä on vakuusmaksun maksaminen etukäteen. Hänen mukaansa laajakaistaliittymän saa myös yleisesti käyttöön ilman vakuusmaksua. kun oikeistopopulismi alkoi vahvistaa asemiaan Suomessa. Tätä pyydetään etenkin silloin, jos asiakkaalla on niin sanottuja vakavia maksuhäiriöitä kappaleja/tai euromääräisenä tai asiakkaan aiempi maksuhistoria Elisalle näyttää sellaiselta, että vakuuden pyytäminen on perusteltua.” ”Mikäli liittymä tai palvelu on ns. Kuulin myöhem min, että Nuorisotutkimusverkoston tutkijat ovat pystyneet tunnistamaan kappaleen lyriikoista muistaakseni seitsemän kymmenestä keskeisestä syystä
Vuonna 2017 on käsitelty yhteensä noin 3,3 miljoonaa ulosottoasiaa. Se on ankarampi rangaistus kuin henkirikoksista annettavat tuomiot: ihminen kulkee vankina vapaudessa eli velkavankeudessa. VAPAA MUTTA VELKAVANKI Nykyjärjestelmässä on Taavitsaisen mukaan koronkiskontaa ja ihmisiä pidetään velkavankeudessa lopun ikänsä. Julkisen sektorin sosiaalija terveydenhuollon laskuja päätyy ulosottoon vuosittain noin 400 000. KAKSI KANSANEDUSTAJAA , sosiaalidemokraattien Satu Taavitsainen ja Maria Tolppanen , ovat perustaneet ulosotossa olevien tukiryhmän eduskuntaan. Tämä ei vastaa oikeusvaltioperiaatetta. Tappion riski on kunnalle pieni, noin prosentti. 36 ”Tilanne Suomessa on kuin märkivä, mätänevä avohaava”, luonnehtii ulosotossa olevien ahdinkoa kansanedustaja Satu Taavitsainen. Käräjäoikeudet ovat jääneet velka-asioiden tulvan alle. Satu Taavitsaisen mukaan 1990-luvun ja vuodesta 2008 alkaneen laman aikana tapahtuneet vääryydet ovat edelleenkin korjaamatta: ”Tilanne Suomessa on kuin märkivä, mätänevä avohaava.” ”Moni ulosotossa olevista on jo velkansa moninkertaisesti korkoina ja perintäkuluina maksanut”, hän jatkaa. Noin 30 kuntaa tekee tätä. ”Yhteiskunnan tulee aina olla ULOSOTOSSA OLEVAT TARVITSEVAT TUKEA TEKSTI OSK AR LINDMAN pienemmän puolella vahvemman mielivaltaa vastaan”, Taavitsainen vaatii. ”Luottotappioiden vähennysoikeus ja luottotappioiden korkovähennysoikeus luovat tilaisuuden harmaan talouden harjoittami. Satu Taavitsainen sanoo, että tätä tapahtuu siitä huolimatta, että kunnat ja kuntayhtymät voisivat ehkäistä ulosottotilanteiden syntymistä käyttämällä asiakasmaksulain pykälän mahdollisuutta alentaa asiakasmaksua tai jättää se kokonaan perimättä silloin, kun maksu vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Moni on menettänyt terveytensä, masentunut ja menettänyt työkykynsä tai se on vaakalaudalla mennä.” Järjestelmää on kohtuullistettava ja inhimillistettävä. Lakeja tulisi uudistaa. VELKOJA KIERRÄTETÄÄN, VEROJA KIERRETÄÄN Kirjallisessa lausunnossaan talousvaliokunnalle Taavitsainen ja Tolppanen vaativat kiinnittämään huomiota perintäyhtiöiden toimintaan: ”Toiminnassa on tullut ilmi tapauksia, joissa voidaan todeta velallisen olevan kauppatavaraa eri perintäyhtiöiden välillä ja hänen mahdollisuutensa tarkastaa velan perusteita ovat erittäin heikot. ”Suomessa on käytävä kunnon keskustelu ulosottovelallisten ahdingosta ja tehtävä korjaavat toimenpiteet lakeihin, laittomuuksiin ja valvontaan velallisten ahdingon helpottamiseksi ja ihmisten oikeusturvan takaamiseksi”, Taavitsainen ja Tolppanen vaativat. Yksi suuria ongelmakohtia on se, että laskua tai velkakirjaa ei tarvitse esittää ja velalliselle itselleen on sälytetty velvollisuus puuttua velan vanhentumiseen.” Voi syntyä veronkiertoautomaatteja, minkä seurauksena valtio menettää myös verotuloja, kun perintätoimistot kierrättävät tätä velkaa keskenään. Sosiaalinen luototus tulee ulottaa kaikkiin kuntiin, hän vaatii. Satu Taavitsaisen mukaan moni on joutunut ikuiseen oikeustaisteluun, koska aikaisempia virheitä oikeuskäsittelyissä ei haluta korjata. Heidän mukaansa valtakunnanvoudin tilastot ovat karua luettavaa. Niitä vaaditaan nostamaan ulosoton suojaosuutta, korjaamaan velkaa paisuttava korkomenettely, estämään velan vanhentumisen pitkittäminen ja oikaisemaan perusteettomasti määrätyt velkatuomiot ja virheet. ”Läheiset, kuten lapset kärsivät, ja ihmiset kokevat Suomen syrjäyttävän heidät yhteiskunnan ulkoreunoille, pimeisiin notkoihin. Lama toi runsaasti lisää maksuhäiriöitä. Taavitsainen on vakuuttunut, että ihmiset hoitavat omat asiansa, kunhan siihen suodaan mahdollisuus. Ulosotto on aina tragedia, joka koskee kokonaisia perheitä, Taavitsainen muistuttaa. PERINTÄFIRMAT PERIVÄT KORKOA KOROLLE PERINTÄFIRMAT VOIVAT toimia joskus varsin häikäilemättömästi. Kuntien antama sosiaalinen luototus on tärkeää, koska sillä autetaan ulosotossa olevaa saamaan taloutensa hallintaan tai katkaisemaan velkakierre, kuntoutumaan, työllistymään, saamaan asunto tai selviämään muista kriiseistä. Luotottaminen on kunnille vapaaehtoista, mikä asettaa vähävaraiset ihmiset eriarvoiseen asemaan, Satu Taavitsainen näkee. Perintäyhtiöille nämä ovat merkittävää liiketoimintaa
Palvelut edellyttävät jonkinlaista maksukykyä. ”Miten asioihin voisi tarttua tai ottaa puheeksi aikaisemmassa vaiheessa, jotteivät ongelmat menisi niin pitkälle tai välttämättä syntyi ollenkaan?” Minna Backman kuvaa hankkeen lähtökohtia. On peritty täysin mielivaltaisesti terveyskeskuslaskuja tai uhattu katkaista sähköt kotoa. Pahimmissa tapauksissa pitäisi perintäyhtiö poistaa rekisteristä. Perintäfirmojen tulisi säilyttää asiakirjat ja tiedot määräajan, jos asiaan tarvitsee palata. Nuoret ja naiset ovat eritoten vaarassa velkaantua. Lisäksi säätiö myöntää takauksia, jotta ihmisten velkatilannetta saataisiin kokonaisuutena järjesteltyä. Aluehallintoviranomaisilla tulisi olla tiukemmat sanktiot väärinkäytöksiin puuttumiseksi, kansanedustajat vaativat. Taloudenpidossa auttavat Minna Backmanin mukaan vanhakantaiset neuvot: on kirjoitettava ylös mitä kuluttaa. Moni alkaa paikata elämisen kustannuksia nostamalla lainaa. Toiminta pyörii Veikkauksen tuottovaroilla. 37 seen silloin, kun velka ei olekaan todellinen”, lausunnossa todetaan. KUINKA PITÄÄ TALOUTTA. • Maria Tolppanen. Ne saattavat laskuttaa tilaamattomia tuotteita, joita ei myöskään voi palauttaa. Tähän tulisi Taavitsaisen ja Tolppasen mukaan kiinnittää erityistä huomiota. Velkajärjestely yksityishenkilöille on aika toimiva, eikä lisäksi tarvita henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta, sanoo Minna Backman. Velkaa saa liian helposti eikä maksukykyä aina edes selvitetä. Sen sosiaalisten rahoituspalvelujen johtaja Minna Backman kertoo päättävänsä säätiön pienituloisille myöntämistä halvoista pienlainoista. Oma pankki myöntää nämä lainat. ”Nykypäivänä miellettään, että kaikilla on oikeus kaikkeen, vaikka mahdollisuuksia ei ole rahaa myöten”, Backman toteaa. Isoin ongelma ovat kuitenkin ensisijaisesti velkojat. Kirjanpitolain mukaan kuitit ja tositteet pitäisi säilyttää kuusi vuotta ja velkakirjalain mukaan niin kauan kuin velkaa peritään. Moni on ottanut yhteyttä suoraan kansanedustajiin väärinkäytöksien ehkäisemiseksi. ”Velallinen voi olla kauppatavaraa eri perintä yhti öiden välillä, ja hänen mahdol li suu tensa tar kastaa velan perusteita ovat erittäin heikot.” Asumisen hanke ASTA tukee puolestaan velkaisten vuokralla asuvien tilannetta ja ehkäisee asunnottomuutta. Kuluttaa ei voi enempää kuin on varaa. Oikeuskäytäntöjen olisi oltava yhdenmukaisia, Backman korostaa.. Satu Taavitsainen.. Lisäksi Takusäätiöllä on Kysy rahasta -chat ja erilaisia määräaikaisia hankkeita eri yhteistyökumppanien kanssa. Parhaillaan Takuusäätiöllä on alkamassa Rahat riittää -hanke, joka toteutetaan Marttaliiton kanssa. Toiminta on järjestetty säätiön muotoon, mutta Takuusäätiötä voi luonnehtia sosiaalialan järjestöksi. Vaikka perintäfirmat yrittävät kiillottaa julkisuuskuvaansa, mainostavat hyvää palvelua ja asiakkuutta ja ottavat jonkin verran asiakkaan tarpeet huomioon, ne eivät puutu toistensa tekemisiin. TAKUUSÄÄTIÖ AUTTAA JA EHKÄISEE Takuusäätiö on perustettu laman keskellä vuonna 1990 helpottamaan velallisen asemaa. Velkalinjalla saa maksutonta ja anonyymiä neuvontaa puhelimitse. Velallinen kuitenkin maksaa järjestelyssä vain osan veloistaan. Ensin pitää maksaa tärkeimmät eli vuokra, sähkölasku, puhelinlasku ja vakuutukset. Valtaosa Takuusäätiön asiakkaista on palkansaajia tai eläkkeensaajia. Yrittäjät ovat erityisen huonossa asemassa, koska yrityssaatavien perintäkuluja ei ole rajattu. Siinä kehitetään ehkäisevän talousneuvonnan ja -ohjauksen menetelmiä ja välineitä. Ihan kaikkia ei millään kyetä palvelemaan. Käteisen vähentynyt käyttäminen tuottaa myös näköharhaa, kun kaikki maksetaan digitaalisesti. Neuvontaa pitäisi olla saatavilla paremmin. Pikavippiyhtiöt ja jotkin puhelinmyyntifirmat, jotka lähettelevät tuotteita ilman varsinaista tilausta, näyttävät olevan samojen henkilöiden pyörittämiä. Työllisyys ehkäisee tätä, mutta sekään ei auta, jos saa vain osa-aikaisia töitä tai nollatuntisopimuksia
Syrjäytettyjen teatteri parantaa työvoimapolitiikan aiheuttamia haavoja TEKSTI JA KUVAT PERTTI JULKUNEN L eg io on at ea tt er i ko ho tt aa sy rj äy te tt yj en om an ar vo nt un to a. K uv a: L eg io on at ea tt er i. 38
L eg io on at ea tt er i ko ho tt aa sy rj äy te tt yj en om an ar vo nt un to a. Joskus kuulen niin pahoja asioita, että ihmettelen, miten selväjärkisiä ihmiset kaikesta huolimatta ovat.” Legioonateatteri ottaa uusia näyttelijöitä kaksi kertaa vuodessa. Itsetarkoituksellisten piirteiden taustalla on edistyksen ideologia ja kansallisvaltioiden välille viritetty innovaatiokilpailua. Juridisiin, loogisiin ja jopa fyysisiin mahdottomuuksiin mentiin vasta viime vuoden lopussa, kun säädettiin laki, joka rankaisee työttömiä sellaisista asioista, joihin nämä eivät voi vaikuttaa. ”Viime vuosina meille on tullut myös helpommalla päässeitä työttömiä. Työn ja työttömyyden suhdetta ei ole viime vuosikymmeninä parannettu työn houkuttavuutta lisäämällä, siis työoloja parantamalla, vaan ainoastaan työttömyyden pelottavuutta lisäämällä. Suomen aktiivimallin tapaiset lait vaikuttavat itsetarkoitukselliselta kiusaamiselta. Kansainvälinen kilpailu kansainvälisestä kilpailukyvystä ei selvästikään toimi ilman työttömien nöyryyttämistä. Se on ollut korutonta kertomaa. Se on teatterin kannalta hyvä asia. Seppälä sanoo, että näyttelijöiksi ryhtyvät ”saavat kertoa mitä haluavat, mutta mitään sellaista ei tarvitse kertoa, mitä he eivät halua kertoa”. Heilläkin on raskaita kokemuksia. Epäselvää sen sijaan on, vaatiiko kilpailu nöyryyttämisen keinojen jatkuvaa kehittelemistä. Vuoden 2017 lopun aktiivimallissa tai saman vuoden alussa työttömille määrätyissä hoitokokouksissa ei sinänsä muuten ole mitään uutta. Ei tarkoituksella, vaan ikään kuin vahingossa: ’ahaa, elämää voi elää noinkin!’” HUONON MINÄKÄSITYKSEN TYRKYTTÄMINEN Työvoimapolitiikka on tyrkyttänyt Seppälän mukaan työttömille huonoa minäkäsitystä neljännesvuosisadan ajan hallituskokoonpanoista riippumatta. Monet ovat puhuneet kokemuksistaan mielellään. Eri elinpiireistä tulevat voivat opettaa toisiaan. Tamperelainen Legioonateatteri aloitti samaan aikaan syrjäytettyjen omanarvontuntoa kohottavan toimintansa. K Ö Y H Y Y S S U O M E S S A. Nyt hallinto ja teatteri jatkavat pyrkimyksiään ja kehittävät menetelmiään parhaan taitonsa mukaan kumpikin tahollaan. K uv a: L eg io on at ea tt er i. Lapsuudessa luodaan perusta monille asioille. Kymmenet ja taas kymmenet lait ja lakimuutokset ja lakeihin liitetyt tarkistusponnet pitävät työttömät jatkuvasti julkisuudessa. Mukana oli raskaiden rikosten tekijöitä, ja teatterin nimeksikin kaavailtiin ”Kriminaaliteatteria”. Työnantaja kasvattaa voittojaan, kun työttömyyden häpeää pelkäävä työssäkäyvä on aina valmiina kaikkeen: reaalipalkkojen alentamiseen, työajan pidentämiseen, ilmaisiin ylitöihin, epäeettisen, epäterveellisen, vaarallisen ja vahingollisen työn tekemiseen. Kaikki ovat pitkäaikaistyöttömiksi tai vaikeasti työllistettäviksi luokiteltuja nuoria. Koska kuka tahansa voi joutua pitkäaikaistyöttömäksi, on mukaan alkanut tulla monenlaisia ihmisiä. Työttömiä nöyryyttämällä on voitu huonontaa työssäkäyvien työoloja, alentaa työn yksikkökustannuksia ja puhua kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämisestä. Kansallisvaltiot huonontavat kansalaistensa elinoloja, jotta kansainväliset yritykset saisivat lisää rahaa. Työministeri Jari Lindströmin (sin) julistama periaate, jonka mukaan työ pitää tehdä houkuttavammaksi kuin työttömyys, on yhtä vanha kuin kansainvälisen työvoimapolitiikan historia. Kansainvälisyys puolestaan vaatii, että uusia työttömyysturvalakeja on keksittävä ”Joskus kuulen niin pahoja asioita, että ihmettelen, miten selväjärkisiä ihmi set kaikesta huoli matta ovat.” Suomen työvoimahallinto alkoi tehdä työttömien julkisesta nöyryyttämisestä järjestelmällistä toimintaa 1990-luvun alussa. Se, miten pahasti poliitikot ja korkeat virkamiehet onnistuvat ketäkin masentamaan ja passivoimaan, riippuu tietysti myös alistettavien henkilökohtaisista kokemuksista, esimerkiksi lapsuudesta. Kun työttömiä kiusataan ja laillisesta kiusaamisesta kerrotaan jatkuvasti, niin kuka hyvänsä suostuu oletettavasti mihin tahansa, jotta ei joutuisi työttömäksi. Kaikki eivät ole olleet roistonalkuja eivätkä entisiä roistoja, vaan joukossa on ollut esimerkiksi teatterifriikkejä. Ihmiset oppivat toisiltaan, kun ovat erilaisista elämänpiireistä. 39 LEGIOONATEATTERIN taiteellinen johtaja Timo Seppälä kuvaa kiristystaloudesta huolehtivan politiikan menetelmiä ja oman teatterinsa rentouttavia pyrkimyksiä samoilla innovaation ja läsnäolon käsitteillä. Edistyksen ideologia vaatii, että kaikkea on koko ajan kehitettävä ja edistettävä, olivatpa kehitystoimet miten vahingollisia tahansa. ”Työvoimapolitiikka tekee ihmisistä syrjäytyneitä. Seppälä kertoo, että teatterin alkutaival oli kriminaalipainotteinen. Myöhemmin Legioonateatteri erikoistui työttömien tekemäksi teatteriksi. Siellä on moni saanut niin syvät haavat, että ne eivät yhden ihmiselämän aikana helposti parane
Yhteiskunnan tapahtumia kommentoidaan hellän hyväntuulisesti, kun kommentaattoreina toimivat yhteiskunnasta syrjään työnnetyt. Suomen hallitus kertoo, että aktiivimalli ei riitä. Etuuksia leikattiin vähän kerrallaan, jotta päästäisiin mahdollisimman usein muistuttamaan, että työttömät ovat syyllisiä työttömyyteen. LÄSNÄOLO SYNTYY LUOTTAMUKSESTA JA HETKESSÄ ELÄMISESTÄ Läsnäolo on mahdollista tilanteessa, jossa ihminen työntää hetkeksi syrjään hänen elämäänsä rajoittavat ulkoiset pakot ja tekee muiden kanssa, mitä tahtoo siinä missä on ilman jostakin muualta tulevaa pakkoa tai ”kannustusta”. Mutta kun me emme pysähdy painiskelemaan ongelmiemme kanssa, vaan rupeamme heti tekemään, niin hän huomaa, että pystyy.” Seppälä ymmärtää innovaation käsitteen toisella tavalla kuin poliitikot. Uusia, entistä tehokkaampia muutoksia on suunnitteilla työttömyysturvalakeihin. Nyt ei kiinnitetä huomiota pelkästään julkisen nuhtelun määrään. ”He sanovat, että työttömällä ei ole itsemääräämisoikeutta. Kysyn Seppälältä, onko työttömän tilanne läsnäolon tilanne. Se, joka on nähnyt Legioonateatterin esityksiä tietää, että Seppälä ei puhu perättömiä. Jos päämäärä on muualla asetettu ja tuntuu mielettömältä, kuten on laita työvoimahallinnon toimenpiteiden kohteella, niin tulevaisuuksia ei ole.” Aktiivimalli on siis passivointimalli. Hallinto tyytyi samojen toimien toistamiseen. Työnantajat tarvitsevat työttömyyttä, jotta työn tarjonta alentaisi palkkoja, mutta työn tarjontaa ei ole, jos tarjoajat on nöyryytetty työkyvyttömiksi. Kysyn Seppälältä, mitä Legioonateatterin näyttelijät sanovat tästä. Seppälä on antanut tälle tapahtumalle nimen ”läsnäolo”. Jos ”me” emme keksi jatkuvasti jotakin uutta työttömyyden pelottavuuden lisäämiseksi, niin työn yksikkökustannukset alenevat liian vähän, ja jäämme jälkeen kansainvälisessä kilpailussa. Kun ihminen tekee itse ja Miten järjes tettäisiin läsnäolon luomista ja hyvän tyypin tilanteeseen siirtymistä mahdollistavaa toimintaa poliitikoille ja virkamiehille. Politiikka tekee taloudelle karhunpalveluksia. Alkaa uusi, itse luotu tilanne. Läsnäolon tilanteessa tulevaisuus on olemassa läsnäolijan nykyisyydessä, ei häntä varten hallituksessa kaavailtavissa uusissa lakiesityksissä. Työvoimapolitiikka on tyrkyttänyt työttömille huonoa minäkäsitystä jo neljännesvuosisadan ajan, sanoo Timo Seppälä. Ei sen ansiosta, että toiset olisivat häntä huonompia, kuten on laita kilpailussa, vaan siksi, että hän itse on parhaillaan tekemässä jotakin hyvää. Turhien pakkorituaalien toistaminen luo varmuuden siitä, että omiin asioihin ei voi vaikuttaa. Joku joka tulee meille, voi suhtautua itseensä hyvin negatiivisesti, ja sanoa, että enhän minä ainakaan näyttelemään pysty. Jos läsnäoloa on siellä, missä teatteria tehdään, niin minkälaista se tarkemmin sanoen on. Tartutaan tilanteeseen. Mutta mitä tapahtuu teatterissa. Otetaan kädet pois taskuista ja ongelmat työnnetään syrjään. Hänelle innovaatio ei ole ulkoisen pakon ennalta määräämää päämäärää palvelevaa toistopakkoa, vaan uuden päämäärän luomista ja uuden alueen sisään (in novitas) menemistä, tilanteesta toiseen siirtymistä, uuden tilanteen luomista. Heillä on laajempi näköala kuin sisään ahdetuilla. Seppälä sanoo nähneensä monta kertaa, miten masennettu ihminen ikään kuin herää henkiin teatteria tehdessään. ”Läsnäolo muodostuu osasista. Miten siellä kuntoudutaan. Se, joka on läsnä omassa itsessään ja omassa tilanteessaan on hyvä tyyppi. Tarkoituksena on antaa jotakin yleisölle, eli toisille ihmisille. Ulkoa tuotu näköalattomuus luo ahdistusta. Jos päämäärä tuntuu mielekkäältä, niin kuin se voi teatteria tehtäessä joskus tuntua, niin siinä syntyy positiivisia, uusia tulevaisuuksia. Näyttämöllä henkii rento ja reipas luottamus ja itseluottamus. 40 ” meillä”, koska niitä keksitään Tanskassakin. Läsnäolon tilanteessa se, joka tahtoo ja tekee, on toisin sanoen läsnä tahtojassa ja tekijässä, ei jossakin muualla, esimerkiksi työvoimahallinnon korkeissa virkamiehissä. Ensin on tilanne, joka sitten katkaistaan toisella tilanneella. Työvoimahallinnon toimet masentavat jokaista, mutta monilla on lisäksi omia ongelmia, joita hallinnon toimet pahentavat. TEATTERISSA INNOVAATIO MERKITSEE UUDEN PÄÄMÄÄRÄN LUOMISTA Innovaatioita ei vaalittu työvoimahallinnossa Legioonateatterin alkutaipaleen aikana yhtä innokkaasti kuin nykyään. Politiikan ja talouselämän vuoropuhelussa syntyy pakko keksiä laadullisesti uusia menetelmiä, joilla rangaistaan ihmisiä siitä, että heistä on tehty työttömiä. Monilla on ollut masennusta, eikä kenelläkään ole ollut helppoa. Kuva: Pertti Julkunen.. Jos poliitikkojen ja korkeiden virkamiesten pakkotoimet jotakin vaikuttavat, niin ne huonontavat työnhakijoiden minäkuvaa. ”Ei ole. Legioonateatterissa tapahtuu jotakin, jota saisi tapahtua myös muissa paikoissa, joissa ihmiset kokoontuvat yhteen yhteisiä asioita käsittelemään. Jos poliitikkojen ja korkeiden virkamiesten toimet siis vaikuttavat, niin ne tekevät työttömistä työkyvyttömiä
on läsnä omassa tekemisessään, niin vapaaehtoiset teot kohentavat väkisin tekijän minäkäsitystä ja nostavat itsetuntoa.” ONKO KIKY-POLIITIKKO LÄSNÄ OLEVA. Kansainvälisen kilpailukyvyn ideologia panee kansakunnat kilpailemaan siitä, kenellä on huonoin yhteiskunta: pisin työpäivä, eniten palkattomia kiky-päiviä, ja pelottavimmat olot työttömillä. Kuva: Legioonateatteri. Minä en osaa eläytyä heidän asemaansa. Pakottaminen on niin kummallista. Kiusaaja on oikeastaan vielä kauempana kuin kiusattu, sillä hän kertoo olevansa kiinni ”talouden globaaleissa realiteeteissa”. Onko hän silloin läsnä. • Yhteiskunnan tapahtumia kommentoidaan hellän hyvän tuulisesti. Kysyn Seppälältä, mitä hän ajattelee poliitikkojen läsnäolosta. Onko poliitikon oleminen läsnä olemista. Minkälaista on kiristäjän oleminen. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) tekee kiristäjän politiikka. Läsnäoloon ei kuulu pakottaminen. Suurin ero Legioonateatterissa aikoinaan näytelleiden rikollisten ja nykyisten poliitikkojen välillä on siinä, että edelliset ovat lopettaneet pahan tekemisen, mutta jälkimmäiset asettavat korkeiden virkamiesten johtamia asiantuntijaryhmiä miettimään, miten saisivat jatkossa entistä enemmän aikaan. Varsinaisena tavoitteena on talouskasvu, joten kilpailua käydään lopulta siitä, mikä kansakunta hävittää tehokkaimmin elämän mahdollisuuksia maapallolta. ”Pakottajan ja loukkaajan oleminen ei ole läsnä olemista. En tiedä, onko olemassa läsnä olevia poliitikkoja. Jälkimmäisten teot ovat laittomia, ne syntyvät huonoissa oloissa ja perustuvat henkilökohtaisiin sattumuksiin ja ilkeisiin mielen ailahteluihin. Poliitikkojen ja nuorisorikollisten teoissa on myös eroja. Kuva musiikkinäytelmästä Unto Mononen – sukat hukassa (2013). Legioonateatterin esityksissä näyttämöllä henkii rento ja reipas luottamus ja itseluottamus. Kuva: Legioonateatteri. Syntyy avoimeksi jäävä kysymys: miten järjestettäisiin läsnäolon luomista ja hyvän tyypin tilanteeseen siirtymistä mahdollistavaa toimintaa poliitikoille ja virkamiehille?. Poliitikkojen tekojen vaikutukset ulottuvat monta miljoonaa kertaa laajemmalle kuin rikollisten rötökset. Poliitikot ja korkeat virkamiehet pilaavat työttömien elämää pitämällä heitä häpeäjulkisuudessa ja pakottamalla heitä tekemään sellaista, mitä he eivät voi tehdä. Työtön on kiinni tavoittamattomassa poliitikossa ja tavoittamaton poliitikko on puolestaan kiinni jossakin sellaisessa, jota ei edes ole olemassa. K Ö Y H Y Y S S U O M E S S A. Edellisten teot ovat usein laillisia, syntyvät hyvissä oloissa ja perustuvat Lännen yleviin arvoihin. Politiikan seurauksia läheltä nähnyt Seppälä sanoo, että tekemällä tehty viha voi johtaa väkivaltaisiin konflikteihin. Muistuttaako poliitikon tilanne enemmän työttömän tilannetta kuin näyttelijän tilannetta. Samalla he pilaavat TE-toimistojen lattiatason työntekijöiden elämää pakottamalla heidät esittämään kansalaisuutta loukkaavia vaatimuksia työttömille ja näkemään näiden inhon ja vihan. Kiusaamisen aktissa kiusaaja on kiinni kiusattavassa ja kiusattava kiusaajassa. Kumpikaan ei ole läsnä omassa itsessään. Legioonateatteri kohottaa syrjäytettyjen omanarvontuntoa. Jos et suostu työelämässä kaikkeen, niin joudut siihen tilanteeseen, johon työttömät meillä laitetaan. Myös mittakaavat ovat erilaisia. Kiristäjä on kiinni kiristettävässä. 41 Myös Kriminaaliteatterin kriminaalit olivat tehneet pahaa. Poliitikot ja muutamat Legioonateatterissa sen alkuaikoina näytelleet nuoret rikolliset muistuttavat toisiaan siksi, että molemmat toimivat ihmisten vahingoksi. Se kiristämisen kasvussa on surullisinta, että yhteiskuntarauha käy mahdottomaksi.” PAHANTEKIJÖITÄ ON SEKÄ POLITIIKASSA ETTÄ TEATTERISSA Elinkeinoelämän johdattaman poliitikon ja hänen kiusattavakseen joutuneen työttömän tilanteet paljastuvat Seppälää haastatellessa yllättävän samanlaisiksi. Jos et alistu kiky-sopimuksen määräämään palkattomaan pakkotyöhön niin pakkolait astuvat voimaan. Onko se aktiivisen, itsenäisen ihmisen olemisen tapa. Syntyy tilanne, johon kukaan ei halua joutua, ja jossa kukaan ei voi olla omana itsenään läsnä
Myös itse kirjoittaminen eri teknisine apuvälineineen ja tiedonhaku muuttuivat. Nykyään Art House on keskisuuri kustantamo, jolla on useampia työntekijöitä. Virossa painaminen lisääntyi ainakin luullakseni vasta myöhemmin. 42 MITEN KIRJALLISUUS ON MUUTTUNUT . Vuonna 1993 Suomessa avattiin ensimmäinen internetsivu, vuonna 2003 blogit alkoivat yleistyä ja vuonna 2006 Helsingin Sanomat aloitti bloggaamisen. Muuttuiko kirjojen koko, kuten oletan. Vähitellen uusia kustantamoita alkoi tulla kuin sieniä sateella. Digitaalinen painaminen tuli myös Suomeen kirja-alalle. Artikkelin kirjoittajalla ei ole valmiita vastauksia, vain avoimia kysymyksiä ja pohdintoja.. Ongelmia tuntuvat Mäkelän muistelmien mukaan olleen enemmänkin liian isot egot ja sankka tupakansavu työhuoneissa kuin muun median kilpailu, vaikka televisio ja radio elivät nousukauttaan. Rupert Murdochin (s. KESKITTYVÄ JA ERIYTYVÄ KUSTANNUSALA Hannu Mäkelän (s. Eräällä tavalla teos on kustannusmaailman kulta-ajan kuvausta. Internet, jossa kirjoja ja kirjallista materiaalia paitsi julkaistiin myös kommentoitiin ja kritisoitiin, muutti koko kirjallisen kentän luonnetta. Kustantamoja on tullut lisää, painotekniikka on muuttunut, yleisö on muuttunut, kirjoittamisen apuvälineet ovat muuttuneet, kirjailijan rooli on muuttunut. Nykytrendi sen sijaan on, että tehtäisiin enemmän suuria määriä juuri samankokoisia kirjoja”, kommentoi Otavan teknisen osaston johtaja Marko Silvennoinen . Otavan herrasmieskustantajat olivat kiinnostuneita laatukirjallisuudesta ja hoitivat boheemeja kirjailijoita kuin lempeä lastentarhanopettaja lahjakkaita, mutta usein kurittomia lapsia eliittipäiväkodissa. Digitaalinen painaminen muutti 1980-luvulla varsinkin Iso-Britannian lehdistön rakennetta, sillä painamista voitiin tehdä halvemman elintason maissa edullisemmin. Perinteisten herraskaisten Otavan, WSOY:n, Tammen, Weilin+Göösin, Gaudeamuksen ja Kariston kylkeen putkahti Otavan kirjallisen osaston johtajan Paavo Haavikon vuonna 1975 perustama Art House, joka julkaisi ensimmäisen teoksensa 1986. Suuret suomalaiset kustantamot pitivät painojaan edelleen Suomessa. 1943) Otavan aika kuvaa kirjankustantamista 1960ja 1970-luvuilla. Voi mainita, että perinteikäs kulttuurilehti Kulttuurivihkot aloitti kirjankustantamisen vuonna 2017 julkaisemalla Tämän artikkelin kirjoittajasta tuntuu, että kirjallisuus laajassa mielessä on muuttunut paljon viimeisen 40 vuoden aikana. Haastaminen alkoi järjestelmän sisältä. Lisää yrittäjiä tuli alalle: Like perustettiin vuonna 1987, turkulainen Sammakko aloitti vuonna 1996, Savukeidas 2001, Into vuonna 2007. ”Formaattien suhteen sanoisin vain sen verran, että 80ja 90-luvuilla varmasti alettiin tekemään enemmän juuri sen kokoisia kirjoja kuin tarve oli, suurempia ja pienempiä. Googlen hakukone oli käytössä vuonna 1997. 1931) tyyliset mediamogulit pääsivät hyötymään tilanteesta. 1980-luvun murroksen ehkä näkyvin seuraus oli monien kirjapainoalan konkareiden siirtyminen alalta tekniikan parantumisen myötä. TEKSTI ALEKSI AHTOL A KUVITUS K ARRI KUOPPAL A ALOITAN HELPOIMMASTA päästä eli painotekniikan muutoksesta
”Kun aloitin 10 vuotta sitten, niin blogeja vähän vieroksuttiin. Perinteinen kirjailijatyyppi, joka ei pidä blogia ja julkaisee suurelta kustantajalta, on edelleen varsin tyypillinen. 43 kolme esikoista: Maria Susannan Tämän maan pidot, Tuomas Kailan Lähettiläät ja Johan Alénin Alukseni, kirkas. SanomaWSOY myi WSOY:n vuonna 2011 Bonnierille. Artikkelin kirjoittajalla on pienen tuumaustauon paikka. Muita vaikutuksia tämän kirjoittaja jää pohtimaan.. Vaikka moni omakustannekirjailija on usein valitettavan heikkotasoinen, joukossa on todellisia helmiä. Kirjoittamisen ja kustantamisen lisäksi Helin piti kulttuuripoliittista blogia, jossa hän temmelsi kirjallisessa posliinikaupassa vapaana syntyneen taistelunorsun raivolla. ”Minua on luultu Kari Hotakaiseksi ”, Susu Petal naurahtaa. Matalan kynnyksen omakustantamot ja blogit ilman muuta lisäävät kirjallista ja yhteiskunnallista moniäänisyyttä. Nykyään sekä WSOY, Tammi että esimerkiksi Akateeminen Kirjakauppa kuuluvat alun perin ruotsalaiselle Bonnier Oy:lle. • Matalan kynnyksen omakustantamot ja blogit lisäävät kirjallista ja yhteiskunnallista moniäänisyyttä Ctrl Alt Del. Itse asiassa valtajulkisuuden kautta suuri yleisö tuntee parhaiten juuri sen kaltaisen kirjoittajan. Blogit ja osallistuminen internetissä alkoi olla tärkeää kirjailijana ja kirjoittajana toimiselle. Helin oli julkaissut 6 runokokoelmaa, mutta koska Gaudeamuksen Weilin+Göösiltä perimä runoilija ei saanut enää 1980-luvun lopulla runojaan julki, hän perusti vuonna 1993 oman kustantamon Pulvis & Umbran. Kari Hotakainen hän ei kuitenkaan ole, luulisin. Blogissaan hän on käsitellyt kipeitä asioita, kuten mielenterveysongelmia, julkaissut runoa, lyhytproosaa ja kuvia. Helinin runoissa oli myös paljon tietokoneisiin liittyviä viitauksia, kuten kokoelman nimi Ctrl Alt Del (2004) kertoo. Kirjalliselle kentälle ilmestyi joitain tekijöitä, jotka ovat melkein yhtä kuuluisia blogeistaan kuin muista teksteistään, kuten Sven Laakso , Sami Liuhto , Lassi Kämäri tai anonyymi Susu Petal. Hmm. Nimikkeitä on paljon, mutta suuri yleisö keskittyy vain suurten kustantamoiden puhutuimpiin nimiin. Voi ehkä luonnehtia, että kustannuskenttä eriytyi, mutta toisaalta keskittyi, sillä esimerkiksi vuosina 1998–2011 nimeä SanomaWSOY Oyj käyttänyt yhtiö omisti WSOY:n. KIRJAILIJAN JA KIRJOITTAJAN ROOLIT Persoonallisuus oli Hannu Helin (1944– 2015). Nyt indie-kustantaminen on hienoa”, kertoo Susu Petal. Susu Petal on pitänyt kirjallista blogiaan 13 vuotta. Aloin kirjoittaa tätä omasta kiinnostuksestani kirjallisen kentän muutokseen, mutta en tullut hullua hurskaammaksi. Kun tapaan Susu Petalin persoonan, yllätyn. Eräät tunnetutkin tekijät kuten Jukka Kemppinen , Tommi Melender tai Timo Hännikäinen bloggaavat
44 Kovat ajat alppimaassa TEKSTI ESA RONK AINEN KUVITUS K ARRI KUOPPAL A, ALEXANDRA PRESTON Sveitsin kouluopetus piti pitkään yllä myyttiä maan puolueettomuudesta toisessa maailmansodassa. Toisen maailman sodan aikainen historia on Sveitsissä yhä jatku vien kamppailujen aihe.. 1990luvulla perustettu puolueeton asiantuntijakomitea on kuitenkin murskannut tämän myytin: Sveitsi tosi asiassa monin tavoin tuki natsiSaksan pyrkimyksiä. Maailmallakin tällainen mielikuva Sveitsin roolista on tavallinen
Saksan tuhoamisleireillä niitä ei tavattu kirjoittaa. Sveitsi ei ole EU:n tai Euroopan talousalueen jäsen. Suurin sveitsiläinen saksan asetoimittaja oli Oerlikon–Bührlen terästehdas Zürichissä. Kokonaiselvityksen pituus on 11 000 sivua. Upseereja tapettiin kymmeniä, joten vallankumouksellisten ranskalaisten tappamien kaartilaisten määrä on ollut satoja. Jakob Tanner sanoo, että kun Saksan Historiker Streit käytiin historioitsijoiden välillä, Bergier-komission aiheuttama väittely oli menneisyyspoliittinen ja koski historiallisen tiedon käyttöä ja erilaisia historianäkemyksiä. On yhtä epähienoa tiedustella sveitsiläiseltä hänen tulojaan kuin arabilta hänen vaimonsa vointia. 3. Kansainvälisen painostuksen takia Sveitsi perusti puolueettoman asiantuntijakomitean selvittämään Sveitsin ja natsi-Saksan suhteita sodan aikana. Kumpienkaan mukaan asia ei todella kuulu sinulle. Sodanaikaisten talletusten kohtalo Sveitsin pankeissa sodan jälkeen. Komissio arvioi, että ehkä jopa 24 000 juutalaista käännytettiin rajalta. Habermas lopettelee väittelyä omalta osaltaan Süddeutsche Zeitungissa sanoihin, että Saksa on ainoa kansakunta, joka on teollistanut massamurhan. 2. Sveitsin hallituksen ja kantonien pakolaispolitiikka sodan aikana. Sodan jälkeen kukaan ei saanut nostettua rahoja, kun ei ollut kuolintodistuksia. 1990-luvulla lähinnä Yhdysvaltojen juutalaisjärjestöt alkoivat vaatia tietoja niin sanotuista ”nukkuvista pankkitileistä”. Komission ulkomaiset jäsenet olivat historioitsijoita Puolasta, Israelista ja Yhdysvalloista. Komission sveitsiläisjäsenet olivat olivat Bergierin ohella edellä mainittu Georg Kreis, Sveitsin juutalaisia tutkinut historioitsija Jacques Picard , Zürichin yliopiston historian yleisen historian professori Jakob Tanner ja Zürichin Yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Daniel Thürer . Sieltä esitettiin, että natsi-Saksan aika tulisi nähdä Saksan suuruuden aikana. Paljon merkittävämpi rooli Sveitsillä oli Saksan rahoittajana. Komitea tunnetaan puheenjohtajansa geneveläisen talousja sosiaalihistorian professorin Jean-Francois Bergierin mukaan Bergier-komissiona. Sveitsi kyllä pyrki puolueettomuuteen jo 1500-luvulla Ranskan ja Itävallan riidoissa. TARINA PUOLUEETTOMUUDESTA ROMAHTI Baselin Yliopiston uudemman ajan yleisen historian emeritus professori Georg Kreis sanoo kirjassaan Die Schweiz im Zweiten Weltkrieg, että historiankirjoituksen huomio keskittyy niihin kysymyksiin, joita ajan yhteiskunnallinen intressi nostaa esiin. Yksi sveitsiläisen kouluhistorian tarjoilema myytti on maan puolueettomuus. Se keksittyi kolmeen kysymykseen: 1. Täten sveitsiläiset oleellisesti avustivat saksalaisia juutalaisten joukkomurhassa. Saksalaiset tekivät sodassa taloushistorian suurimman ryöstön. Sveitsissä ei ole luonnonvaroja. Sveitsin hallituksen ja yksityisen elin keinoelämän apu akselivalloille. Lisäksi keskitysleirien vankien kultakellot, korut ja vihkisormukset kerättiin. Sveitsin teollisuuden merkitys Saksan aseistajana ei komission mukaan ollut oleellinen. Edellinen vyöryttää syyn natsismista Venäjän vallankumoukselle ja bolševikeille. Ruoka oli huonoa ja sairaudet koettelivat. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen puolueettomuuden takaus uudistettiin Versaillesin rauhansopimuksessa. Tuhansia juutalaisia käännytettiin varmaan kuolemaan Saksan tuhoamisleireille. He ovat keksineet muun muassa juustonreiät. Tuhannet juutalaiset olivat sijoittaneet rahojaan sveitsiläisiin pankkeihin. Sveitsin osuus natsien suorittamassa kulttuuriomaisuuden ryöstössä oli oleellinen.. Loppuraportti on luettavissa verkossa osoitteessa www.uek.ch. Historiker Streitin pääpukarit olivat oikeistolainen historioitsija Ernst Nolte ja filosofi Jürgen Habermas . Sveitsiläisiä palveli Venäjältä Portugaliin. Sveitsi pysytteli pitkään YK:n ulkopuolella. Zürichin yliopiston saksalaisen kirjallisuuden emeritusprofessorin Peter von Mattin mukaan vanha Sveitsi ei ollut mikään aurinkoinen vuoristoidylli. He tyhjensivät kaikkien miehittämiensä maitten valtionpankkien kultavarastot. Peter von Matt on myös puhunut koulutiedon likvidoimisen välttämättömyydestä. Luzernissa Glacier-puistossa on vaaleaan hiekkakiveen hakattu leijonamonumentti. Käytyä kiistelyä on verrattu Saksan 1980-luvulla käytyyn ”Historiker Streitiin”. Tuskallista luettavaa, sanoi Sveitsin presidentti Ruth Dreifuss raportista – ei vastaa kouluhistorian antamaa kuvaa tapahtumista. Se toimitti aseita vuosina 1940–1944 Saksaan 318 300 000:lla Sveitsin frangilla. SVEITSI AUTTOI NATSI-SAKSAN RAHOITUKSESSA Bergier-komission mukaan Sveitsi ei ollut immuuni antisemitismille. Kansallismuseossa Zürichissä on tinasotilasosastoja eri maitten uniformuissa. Komissiossa oli neljä sveitsiläistä ja neljä ulkomaalaista jäsentä. Malaria hävisi Zürichin seudulta vasta 1800-luvun puolivälissä teollistumisen, infrastruktuurin kehittymisen ja uusien vesistöjärjestelyjen myötä. Samaa sanoi myös Mauno Koivisto Hans-Peter Krosbyn tutkimuksista, jotka upottivat niin sanotun ajopuuteorian eli virallisen historian Suomen joutumisesta jatkosotaan. Eivät espanjalaisetkaan sure tuhoamiaan Etelä-Amerikan intiaanikulttuureja. 1927 sveitsiläisten osallistuminen muitten käymiin sotiin kiellettiin. Tärkein vientiartikkeli oli kauan nuoret miehet, joita myytiin eri maitten armeijoihin. Sveitsiläinen kouluhistoria tarjoili kauan tarinaa puolueettomuudesta sodan aikana. Bergier-komission raportti laukaisi Sveitsin sodanjälkeisen ajan suurimman poliittisen kriisin. Jopa hampaitten kultapaikat revittiin suusta. Komissio oli tutkimuksessaan perusteellinen. Komission tehtävänä ei ollut kirjoittaa ajan yleistä historiaa. Talonpojat raatoivat peltotilkuillaan. Yhteensä sveitsiläiset yhtiöt toimittivat aseita Saksaan 608 900 000:lla Sveitsin frangilla. Se alkoi Saksan armeijan Bundeswehr Akademiesta Münchenistä. Jo 1938 sveitsiläiset pyysivät Saksan viranomaisia lyömään maahan pyrkivien juutalaisten passiin J-tunnuksen, jotta nämä eivät pääsisi Sveitsiin pakolaisiksi. Napoleonin sotien jälkeen voittajavallat takasivat Sveitsin puolueettomuuden 1815 Pariisin toisessa rauhassa. Sen jalustassa on niiden sveitsiläisupseerien nimet, jotka tapettiin heidän puolustaessaan Ranskan kuninkaanlinnaa vallankumouksessa 1792. Ne sveitsiläiset, jotka lähtivät vapaaehtoisina tasavaltalaisten puolelle Espanjan sisällissotaan, vangittiin heidän palattuaan kotimaahan vain lähetettäviksi kohta aktiivipalvelukseen Saksan vastaiselle rajalle. 45 SVEITSILÄISET OVAT TEHNEET välttämättömyydestä hyveen. Perustelu oli pyrkimys puolueettomuuteen
Häsler (1989): Das Boot is voll. Tässä taistelussa Sveitsin ulkoministeriö näyttää saaneen ammattitaitoista ulkomaista apua. Nachrichtenlose Vermögen und Schweizer Weltkriegsdebatte 1989–2004. Komission mukaan Sveitsin yritykset ja valtion virastot ovat systemaattisesti tuhonneet kiusallisia todisteita toimistaan sodan aikana. Adam Lebor (2013): The Tower of Basel: The Shadowy History of the Secret Bank that Runs the World. Komissio ei sen sijaan voinut vahvistaa väitteitä, että Sveitsin aluetta ja rautateitä olisi käytetty vankien siirtämisessä Italiasta keskitysleireille Saksaan. Wilhelm Goldmann Verlag, München. Tässä vaiheessa kirjanpidon tuhoaminen oli jo rikos. Historiankirjoitus on päivänpolitiikan siirtämistä meneisyyteen. Esimerkiksi suurin sveitsiläinen natsi-Saksan asetoimittaja Oerlikon-Bührle & Co. Wolfgang Bauer kutsui Die Schweiz, das Gold und Toten -teosta Neue Zürcher Zeitungissa vale-eepokseksi.. Natsit suosivat vanhoja mestareita ja saksalaista romantiikkaa. Harkkojen päälle lyötiin hakaristi ja ne lähetettiin Sveitsin pankkeihin. Jakob Tannerin mukaan antisemitismi on ollut Sveitsissä voimakasta. Menneisyyspolitiikka tarkoittaa vallanpitäjien pyrkimystä kirjoittaa historia palvelemaan tämän hetken poliittisia päämääriä. Fritz Schaffer (1961): Abriss der Schweizer Geschichte. Komission mukaan Sveitsin keskusarkistossa pankkien toimintaa sodan aikana koskeva aineisto on siinä kunnossa, että sen järjestäminen ottaisi 45 miestyövuotta. Jean Ziegler (1997): Die Schweiz das Gold und Toten. Peter Dürrenmatt (1963): Schweizer Geschichte, Schweizer Druckund Verlaghaus AG, Zürich. on tuhonnut koko sodan aikaisen kirjanpitonsa. Georg Kreis (2011): Die Schweiz im Zweiten Weltkrieg. Jo ennen vuotta 1938 sveitsiläisyritykset alkoivat soveltaa natsien arjalaistamispolitiikkaa. Karl Blessing Verlag. Sveitsin arkistot on tiukasti suljettu viime sodan ajalta (samoin on muuten Ruotsissa), mutta komissio sai oikeuden arkistojen tutkimukseen. TAISTELU HISTORIASTA JATKUU Bergierin komission raportti perustuu pääasiassa kirjallisiin lähteisiin, vaikka sen toimisto sai satoja yhteydenottoja ajan eläneiltä kaikilla kolmella Sveitsin kielellä. Alkuvuodesta 1997 UBS-pankin vartija Zürichissä Christoph Meili huomasi, että pankki on tuhoamassa kirjanpitoaan sotavuosilta. • Sveitsin yritykset ja valtion virastot ovat sys te maat tises ti tuhonneet kiusallisia todisteita toimistaan sodan aikana. Alfred A. Jahrhundert. H. Codevilla esittää melkoisen vanhakantaisen väitteen. Ernst Fischer (1961): Schweizergeschcichte. Sveitsiläinen lehdistö repi Zieglerin kappaleiksi. Vuosina 1933–1945 taidekauppa Sveitsissä kukoisti. Kapinallinen sosiologi Geneve-järven rannalta, professori Jean Ziegler toteaa kirjansa Die Schweiz, das Gold und die Toten uusimman painoksen jälkisanoissa, että kulttuuriministeriö ei ole hyväksynyt hänen kirjaansa koululaisille laaditun 50 kirjan luetteloon holokaustikeskustelusta liian äärimmäisyysmielisenä. Haymon Taschenbuch, Insbruck, Wien. Komission mukaan Sveitsin osuus natsien suorittamassa kulttuuriomaisuuden ryöstössä oli oleellinen, mutta sen suuruutta on vaikea arvioida. 46 Kaikki kulta lähetettiin Berliiniin ja lyötiin harkoiksi. Historioitsijalta voinee odottaa sen verran rehellisyyttä, ettei hän tuhoa lähteitä, jos niiden tieto ei vastaa hänen päätelmiään. Sveitsin pankeissa kulta vaihdettiin ulkomaanvaluutaksi ja valuutalla Saksa saattoi käydä ulkomaankauppaa. Saatuaan joukon tappouhkauksia Meili perheineen pakeni Yhdysvaltoihin. Tom Bower (1997): Das Gold der Juden, Die Schweiz und die verschwundenen Nazi-Milliarden. Sveitsissä oli vuoteen 1996 asti laki, että yritysten oli säilytettävä kirjanpitonsa vain kymmenen vuoden ajalta. Komissio on kuitenkin käyttänyt lähteinään myös Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Venäjän arkistoja. Codevillan . Ulkoministeriö viestitti Sveitsin suurlähetystöille, että täytyy käyttää kaikkia ystävällisiä lehtimiehiä taisteluun Zieglerin kirjaa vastaan. Paitsi kultaa natsit keräsivät myös taidetta. Jakob Tanner (2013): Geschichte Der Schweiz im 20. Komission mukaan sveitsiläisyrityksillä oli aktiivinen rooli arjalaistamispolitiikassa. Diogenes Verlag, Zürich. Verlag C. Tämän jälkeen yritykset eivät uuden säädöksen mukaan ole saaneet tuhota arkistojaan. Taistelu sveitsiläisten sielusta ja menneisyyden hallinnasta jatkuu. Codevilla (2000): Between the Alps and the Switzerland in the World War II and Rewriting of History. Jon Kimche (1962): General Guisans Zweifrontenkrieg, Verlag Ulstein GmbH, Frankfurt. Verlag Neue Zurcher Zeitung, Zürich. Beck, München. Christoph Meili on saanut toiminnastaan lukuisia palkintoja ihmisoikeusjärjestöiltä. Kantonaler Lehrmittelverlag, Aarau. Otto Müller (1969): Denkwürdige Vergangenheit. Vuosina 1940–1944 Saksa myi kultaa noin 101 miljoonalla frangilla Sveitsin liikepankeille ja 1 231 miljoonalla frangilla Sveitsin keskuspankille. Public Affairs. SVEITSILÄISTÄ KOULUHISTORIAA LAPSENMIELISILLE Emil Achermann (1964): Kleine Schweizergeschcihte. KIRJALLISUUTTA Independent Commission of Experts Switzerland (2002): Switzerland, National Socialism and The Second World – Final Report. Sveitsiläiset yritykset toimivat koko sodan ajan Saksassa. Pendo Verlag GmbH, Zürich. Nykyaikainen historian teoria kun melko yksimielisesti seisoo sen näkemyksen takana, että jokainen sukupolvi kirjoittaa historian uudelleen. Paul Widmer (1984): Einblick in Die Schweizerische Aussenpolitik, Festschrift für Staatsekretar Raymond Probst. Martinus Verlag, Hochdorf. Sveitsiläiset hankkivat omistukseensa juutalaisilta takavarikoituja yrityksiä. Münchenissä järjestetyn rappiotaiteen näyttelyn ekspressionistiset työt myytiin amerikkalaisille keräilijöille. Regnery Publishing INC 2000, USA. Juutalaiset myivät omistamaansa taidetta Sveitsin kautta. Hän otti paperit mukaansa ja toimitti ne juutalaisjärjestölle, joka toimitti ne poliisille. Se näyttää vuokranneen amerikkalaisen rengin, erään johtavan Yhdysvaltojen ulkopolitiikan suunnittelijan ja vaikuttajan professori Angelo M. Verlag Neue Zürcher Zeitung, Zürich 2005. Kantonaler Lehrmittelverlag, Aarau. Bergierin komitean raportti internetissä: www.uek.ch. Thomas Maissen (2005): Verweigerte Erinnerungen. Hänen teoksensa Between the Alps and a Hardplace on hyökkäys ”historian uudelleen kirjoittamista” vastaan. Verlag Huber, Frauenfeld.. Angelo M. Arvion mukaan Saksassa toimivissa sveitsiläisyrityksissä oli orjatyövoimana 11 000 keskitysleirivankia. Hän on ensimmäinen sveitsiläinen, jolle on myönnetty poliittinen turvapaikka Yhdysvalloissa. Meilin toiminta vaikutti ratkaisevasti siihen, että Sveitsin pankit joutuivat maksamaan korvauksia Saksan tuhoamisleireillä murhattujen juutalaisten omaisille. Zürichin viranomaiset nostivat oikeusjutun Meiliä vastaan pankkisalaisuuden rikkomisesta
Luzernin Glacier-puiston vaaleaan hiekkakiveen hakatussa leijonamonumentissa on niiden sveitsiläisupseerien nimet, jotka tapettiin heidän puolustaessaan Ranskan kuninkaanlinnaa vallankumouksessa 1792. 47
Tunnetuimpia Alaskassa oleskelleita oli Uno Cygnaeus , joka vietti luterilaisen seurakunnan pappina Sitkan Novo Arhangelskissa vuodet 1840–1845. Eteläinen Alaska, Muistiinmerkintöjä Alaskasta TEKSTI JA KUVAT HANNU NIKL ANDER Alaska tunnetaan Yhdysvaltojen osavaltiona, kullanhuuhtojien ja ikuisen talven maana. Ei minne tahansa, vaan Alaskaan. Tietenkin yhdysvaltalaisesta massakulttuurista, joka alaskalaisilta kysymättä mieltää luoteisimman osavaltion hankien ja pakkasen tyyssijana. Niin kauan kun Alaska oli samaa valtakuntaa kuin Suomi, siis v. Eskimosoturin patsas Anchoragessa. Hän vaikutti pettyneeltä, oli ehkä haaveillut pilvenpiirtäjistä, puuvillapelloista, pitkistä junista ja elokuvastudioista. Nykyinen pääkaupunki Juneau, ei ole järin kaukana sekään. 1867 asti, se tarjosi monille suomalaisille uramahdollisuuksia ja oli varhaisimpia Amerikan siirtolaisuuden kohteita Suomesta. On se sitäkin, osan vuotta, mutta ei sitä olisi Uudellamaalla kannattanut ihmetellä. Alaska ei ollut Venäjältä Yhdysvalloille siirryttyään suomalaisten tärkeimpiä muuttokohteita, mutta joitain liikeni sinne päin, ainakin kuljeskelevia lokareita (logger = tukkilainen). Mistä he sen ajatuksen saivat. Jonkin verran hän otti selvää etukäteen eikä ollut yhtä huonosti informoitu kuin useimmat toverinsa, jotka tunsivat Alaskan vain hyytävänä ikuisen talven maana. Paikassa on sekoittuvat kuitenkin amerikkalaiset, venäläiset ja alkuperäiskansojen kulttuurivaikutteet. Reilut puoli vuosisataa myöhemmin Hiski Salomaa lauloi: ”Olen kulkenut merta ja mantereita ja Alaskan tuntureita”. Siellä sijaitsi pääkaupunki Sitka. 48 TACOMASTA LÄHTENEEN lentokoneen paapuurissa kimaltaa Tyynimeri, jota riittää Australiaan asti. Tyyrpuurin puolella siintää iltapäiväauringossa valkoisia vuorenhuippuja, siellä on Aleksanterin saaristo, Arhipelag Aleksandra, joka oli venäläisen Aljaskan ( ??????), Venäjän Amerikan, keskeisimpiä alueita. 1960-luvulla eräs koulutoverini lähti vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin
Kun astelen toiseen suuntaan, tulen omakotialueelle. Siis että tämä rajoittunut kulttuuri sopisi meille esikuvaksi, kun ajatellaan, että maailma tapahtuu Amerikassa. jonne lukiolainen lähti, ei juuri poikkea eteläisestä Suomesta. Tämä on ainakin puoliksi matkamuistomyymälä, folkloristisella venäläisyydellä briljeerataan, mutta eipä ainakaan tämänpäiväinen henkilökunta kieltä osaa. Suomeksi voisi puhua Alaskan valtiosta ja Yhdysvaltain liittovaltiosta. Ymmärrän nimen niin, että Kobuk on anglosaksinen yritys lausua mahdollisimman oikein venäjän sana kabak ( ?????) eli kapakka. Tapaa sitä muuallakin, delstat, Gliedstaat, osariik, état fédéré. Nyt on luonteva hetki ihmetellä suomessa käytettyä termiä osavaltio. Paahtoleipää ja kuten amerikansuomalainen sanoo hämeneksiä, siis kinkkua ja munaa, ham and eggs. Hiukan sivumpaa, Cook Inletin merenlahdelle antavassa puistossa on löytöretkeilijäkapteeni James Cookin patsas. 49 päällikkönä tunnetun Cookin luonnetta. KUN TAAS OLEN KADULLA ja kävelen puistoon, huomaan patsaan. Eihän sitä tarkoittava sana breakfast mitenkään aamuun liity, nopeamurto. Elämä oli värikästä, naisia ja tapaturmia riitti, kunnes Benson 58 vuoden iässä kuoli jalkapuolena Kodiakissa sydänkohtaukseen. Yhden talon pihalla on parin aarin suuruinen tukeva häkki, jossa on halkaisijaltaan lähes metrisiä palloja. Olisiko Alaskalla ollut mahdollisuuksia itsenäisenä maana. Hotellin aamiainen oli sen verran avuton, että menen keskikaupungin kahvilaan lounasaikana aamiaiselle. Bensonin isä oli köyhä amerikanruotsalainen, äiti alutiiq-eskimon ja venäläisen jälkeläinen. Maan erikoispiirteisiin kuuluu, että aamiaista voi saada koska hyvänsä. Jalkakäytävälle suunnattu kyltti selostaa, että tässä asuu Star The Reindeer . PÄIVÄKAHVILLE menen paikkaan nimeltä Kobuk. Miksei, laaja alue, paljon luonnonrikkauksia ja 4 / 5 miljoonan väestö pärjäähän Islantikin vähemmällä. Oltuaan niukoin oikeuksin varustettu territorio Alaska 1959 huolittiin osavaltioksi. Sillä juhlistetaan Alaskan 50 vuotista statehoodia, valtioutta, joka tuli täyteen v. Luen sanomalehtiä, amerikkalaisittain taitettuja, kapeita ja korkeita. Vastustajiakin oli, kuten itsenäistä maata tavoitellut Kansallispuolue. ANCHORAGE Tähtilippujen ylenpalttinen liehuttaminen ei Yhdysvalloissa ihmetytä, mutta näkyy toinenkin lippu, joka ensivilkaisulta tuo mieleen EU:n. Tarjoilija seisoo tiskin takana. Hänestä tuli arvaamaton, äkkipikainen ja epädiplomaattinen. Hyvin vähän ulkomaanuutisia, ei paljoa muualtakaan Yhdysvalloista. Silmät eivät liiku yhtään, katse on kuin täytetyllä pöllöllä. Niukemmin esillä ollut vaihtoehto oli liittyminen Kanadaan. Toisessa maailmansodassa Alaskassa pelättiin Japanin maihinnousua niin kuin nyt pelätään korealaisia ohjuksia. Tunnettu on myös nykyalaskalainen pormestari, kauneuskuningatar ja oikeistopoliitikko Sarah Palin , joka asuu Wasillassa satakunta kilometriä pohjoiseen isoimmasta kaupungista Anchoragesta. Alaskan valtion lippu on tummansininen, siinä on Otava ja Pohjantähti. Tarina on amerikkalainen unelma. Poika sai lipusta 1000 dollarin palkinnon, jolla pääsi kouluttautumaan lentomekaanikoksi. Ei ihme, ettei hän osannut olla ärsyttämättä havaijilaisia, nämä nuijivat hänet kuoliaaksi ja paloittelivat. Kuka niin isoilla leikkii. Tuossa seisoo kadun varrella eskimosoturin patsas, paljoissa tamineissa kivääreineen. 1778 jatkoi kohti uusia seikkailuja Havaijille. Kun asiasta tulee puhe, muistetaan mainita, että lipun suunnitteli vuona 1927 vain 13-vuotias orpokodin asukki Benny Benson . Sinne ankkuripaikkaa tarkoittavaan suurkaupunkiin tämäkin lentokone nyt valmistautuu laskeutumaan, joten on pantava kirjoitusneuvot sivuun. Eteläinen Alaska ei juuri poikkea eteläisestä Suomesta. No, ei maailma ainakaan Alaskassa tapahdu. Aikanaan hän palasi kokemuksistaan innostuneena ja sen ihmeempiä nietosjuttuja kertomatta. Mutta englanniksi se onkin state, tunnusmerkitön valtio, kuten venäjässä ????. Sairaudet olivat jäytäneet erinomaisena Näkymä sillalta Kodiakin kaupunkiin Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian lippu. Katselen poroa pitkään (Matkalta kotiuduttuani haen sitä internetistä ja tulen tietämään, että Star on juuri käyntini jälkeen kuollut vanhuuteen 14 vuoden iässä). Täältä hän v. On siellä porokin, se katselee pahnojensa takaa. Mikä Yhdysvalloissa koskee koko valtakuntaa, se on federaalia, liittovaltiollista. Tämä käpertynyt näkökulma on hyvä muistaa, kun yhdysvaltalaisuutta arvioidaan jotenkin itsestäänselvyytenä. 2009
paikan ohella Anchoragen varsinaisen lennonjohtotornin. Lentosataman reunalla on pieni lennonjohtotorni, joka sai suuren tehtävän pääsiäisenä 1964. Minun varhaisnuoruudessani amerikkalaisuus vielä oli toiseutta, muuta, kummallista. Pitkänäperjantaina tapahtui voimakkain Pohjois-Amerikassa koskaan mitattu maanjäristys. Aina on joku Beaver, Cessna tai Norseman tulossa tai menossa. Maisema muistuttaa vanhoja linnoitettujen alueiden vallituksia, kaikki tosin geologisten voimien tekoa. Se on nuorta lehtimetsää kasvava alue, jossa maa on rullautunut isoille laineille. Hood-järven rannalla on paljon vesitasoja, oikein paljon, sadoittain rantavalkamiin kiinnitettyinä, kuin veneitä, melko iäkästä kalustoa. Kiikaroin merenlahden yli. Melkein ne ovat jyrinällään, sauhuttamisellaan ja jatkuvalla huutamisellaan kuin höyryvetureita, elollisen näköisiä toisin kuin Euroopassa yhä tavallisemmat steriilin sieluttomat sähköveturit. ALASKA RAILROADIN sinikeltaiset dieselveturit kiskovat meren rannalla pitkää tavarajunaa. Nyt kaikkein havainnollisimmin huomaan, kuinka syrjäseutua Alaska on. Ikä on hyvä perspektiivin antaja. Tästä ei ole pitkää kävelyä Cook Inletin rannalle. Lentosatamasta menee tie Maanjäristyspuistoon. Laskuvesi on jättänyt laajat mutaiset alueet paljaiksi, märkinä kiilteleviksi. 9,3 Richterin järistys tuhosi monen Kodiakin arkea. Edellä sanottu ei estä minua oudoksumasta asennetta, jolla Suomessakin amerikkalaisuus nähdään jotenkin itsestäänselvyytenä. Ei kiikarini, ei karttani kerro mistään asutuksesta tuolla laajalla alueella vastapäätä 300 000 asukkaan kaupunkia. On hyvä olla selvillä Yhdysvalloista, väestömäärä on sen verran suuri, että sitä sopii valppaasti seurata ja miettiä kuinka sitten käy, kun vastaan tulee se yhdestoista jenkki. Pienkonetorni sai jonkin aikaa tehdä sen virkaa. 50 Mutta ei Yhdysvaltoja voi ihan olankohautuksellakaan ohittaa, ei vaikka vallassa olisi minkä näköinen Trump tahansa. Kyseessä on maailman väkiluvultaan kolmas maa (Kiinan ja Intian jälkeen) ja pinta-alaltaan neljäs (Venäjän, Kanadan ja Kiinan jälkeen)
Pienenä luin valtavista kodiakkikarhuista ja ihmettelin mitä ne syövät, kun mielessä menivät sekaisin salmiakki ja kodeiiniyskänlääke. Lentoasemalla on käytävän varrella paikka, jossa nappia painamalla saa ilmaiseksi kuunnella, kuinka barytoni laulaa Alaskan lippulaulun. Takaisin päin aikovaan lentokoneeseen pakataan isoja laatikoita, joissa on lohia ja jääpaloja. Nousuvesi liikkuu hitaasti, pollareiden päässä istuu pieniä harmaaniskaisia lokkeja. Kyselen turvatarkastusta. Suomalaisia näillä kulmilla ei paljoa ole liikkunut. Lähes kaikki tapahtuu Yukonissa Kanadan puolella. Onko kyseessä ollut kaiken omivien Yhdysvaltain kotimarkkinoiden tarve nähdä seikkailut Tähtilippuja ja ortodoksiristejä näkee, kun astelee halki hautuumaan. Viereisessä pöydässä istuu vanhempia miehiä lippalakit päässään. Näkyy ulappaa, kaukana oikealla Alaskan niemimaan lumisia vuoria ja sitten häämöttävät ensimmäiset Kodiakin saaret. Se kolonisoitiin v. Jotenkin on vaikea uskoa, että valtavaa miesylijäämää poteneessa Luoteis-Amerikassa maahan muuttanut työtön ja asunnoton kulkuri olisi ollut erityinen suositus parisuhdemarkkinoilla. Kodiak eli Kadják ( ???????) oli ensimmäinen venäläinen siirtokunta Amerikassa. Alaskassa saa paljon karpalomehua. / Ja kaikki ne kuiskii: ’Ootkos sä nähnyt / Lännen kulkuria?’”. Yksi ääntää fraasin Yes Sir (Kyllä herra) siten, että se assosioi heti samaa tarkoittavaan amerikansuomen leksikaalistuneeseen ilmaisuun jesseri. 51 Nyt on kirkas sää. De Havilland Canada Dash 8 nousee nopeasti meren ylle, välillä näkyy saaria. Siis nisäkkäillä. Valitsemisen illuusio on osa ideologiaa, ja olisi huonoa käytöstä sanoa, että tuokaa mitä vain. Tätimäinen lentoemäntä tulee kahveineen ja kysyy, tahdonko minkä lajin muffinia, suklaata, valkosuklaata vai mustikkaa. Niitä tapaa salmessa usein, ihmistä isompia tuhisevia eläimiä, jotka kiireettöminä uivat ympäriinsä ja välillä karjahtelevat kumeasti. 1763 ja kauppa-asema perustettiin 1792. Matkalaukkujen saanti on mutkatonta. Lentokenttärakennuksen seinässä lukee ASIRTUQ TAILUTEN eli tervetuloa alutiiqiksi. Ravn Air ei ole ostanut. Rupeaa näkymään havumetsää ja kalliorantoja, tummansinisiä lampia eikä asutusta missään. Saavun rantaan. Tästä voi päätellä, ettei turvatarkastuksen ensisijainen tarkoitus ole varjella matkustajia tuhoteoilta. KODIAK Tähtilippuja ja ortodoksiristejä näkee, kun astelee halki hautuumaan. Majoituspaikka on saanut nimensä Grigorij Šelihovilta , 1700-luvun venäläiseltä tutkimusmatkailijalta. Paitsi nyt, yhä enemmän taloja, iso silta, kaupunkia, sinitorninen tuomiokirkko ja sitten pieni lentokenttä, jonne laskeudutaan. Toki Alaska Suomessakin tunnettiin, ei vähiten Jack Londonin kirjojen välityksellä. Vuonna 2010 Stevens joutui uudestaan lento-onnettomuuteen ja kuoli itsekin. Hän selittää tarkat paikannimet, niistä voi kartalla seurata kullankaivajien ja koiravaljakkojen seikkailuja. Kovin mietin, miltä semmoisen pedon henki mahtaa haista. Tässä näkee myös valkopäämerikotkia. Merimies on erimies ja merileijona on erileijona. Ja onhan se siellä iltapäiväauringossa hohtavan valkoisena, maanosan korkein vuori, 6?019-metrinen Denali. Jospa kulkuriromantiikassa on kyse syrjäytyneiden miesten aika epätoivoisesta eroottisesta mainonnasta. Kalastusaluksia kelluu satamassa paljon, rannalla on julkinen kalanperkuupaikka. Ajatellaan, että isojen otusten matala ääni on pelottavampaa kuin pienten kimitys. REPUBLIKAANIPOLIITIKKO Ted Stevensille on omistettu Anchoragen lentokenttä. Mutta ani harva Londonin tarina sijoittuu Alaskaan. Siellä hän loukkaantui henkihieveriin lento-onnettomuudessa 1970-luvulla, vaimo kuoli. Enempää sitä ei sitten luekaan. Minkälaisista jyvistä tehty paahtoleipä, kuinka kovia munia. Eight stars of gold and a field of blue. Opastetaulu neuvoo mistä kannattaa tähytä pohjoiseen. Ravn Airin matkustajia ei tarkasteta millään lailla, suoraan vain lentokoneeseen kuin linja-autoon. Olen lähdössä Kodiakiin. Välillä se tunnettiin vuonna 1901 Buffalon teollisuusnäyttelyssä lähilaukauksella murhatun Yhdysvaltain presidentti William McKinleyn mukaan nimettynä. / Sillä Piutissa on Ruusu ja Luisiss’ on Tähti / ja Alaskassa pulmusia. Toki Hiski Salomaa muistelee laulussaan naisia, että ”Vesi ei tuu silmiin / vaikka ne taukoo / iistin likat näkymästä. Aamiaisella kohtaan yleisyhdysvaltalaisen ongelman: ei riitä, että sanoo tarjoilijalle mitä tahtoo, vaan pitää varautua lisäkysymysten tulvaan. Vaikka isoja ovatkin, ne eivät kumminkaan karju, saati mylvi lentäessään, vaan pitävät vienoa, melkein pikkulintumaista kimitystä. Ei, se on viranomaispalvelus, jonka jotkut lentoyhtiöt ostavat, jottei heidän kalliita lentokoneitaan räjäytetä pilalle. Alaskan radan veturi museoituna Anchoragessa Viimeinen leposija Kodiakissa. Sentään ei kysytä munankuoren väriä, mutta kai senkin voisi toivoa: ei väliä kovuudella, kunhan on ruskeat kuoret
Ei niin kuin Euroopassa, että matkatoimiston bussi noutaisi väen hotelleista, sitten mentäisiin laivalla jonnekin poukamaan, jossa karhut viihtyvät. Ei oikein mene perille. Kirkossa on hämärää, suitsukkeen katku tuntuu. Kodiak on erityisen suotuisaa lohialuetta, ja isoiksi kasvavat karhutkin lohta syömällä. Seinillä on lohikalojen värikkäitä kipsikuvia, lorisevassa altaassa asuu erilaisia evolutiivisesti vieraampia otuksia, joita saa kosketella. Kuteneet lohet ovat keskeinen osa ravintoketjua, se selittää monien puiden suuruuden Tyynenmeren koillisrannikolla. Täällä jopa lukee eskimoa, tosin vain niukasti ja seremoniallisesti. 52 oman liittovaltion kamaralla. Herman Alaskalainen oli munkkina Valamossa, josta hänet 1700-luvulla lähetettiin Alaskaan käännyttämään eskimoita ja intiaaneja. Täkäläiset alutiiqit eli sugpiaqit kuuluvat jupik-eskimoihin, ja heidän nimittämisensä inuiteiksi on yhtä tökerö virhe kuin suomalaisten, virolaisten, saamelaisten, mordvalaisten, komien tai marien nimittäminen ugreiksi (ugrejahan ovat ainoastaan unkarilaiset, hantit ja mansit). Sieltä sopii hakea laivureiden ja vesitasolentäjien puhelinnumeroita. Yhä enemmän on ruvettu suosimaan sanaa inuiti, joka on sikäli hankala suomessa, että se on jo itsessään monikko, inuikki olisi parempi termi. Saan katsoa. Grönlannissa intohimot eivät ole niin kiihkeitä, vaikka inuikejahan hekin ovat. • Pyhän Herman Alaskalaisen pappisseminaarista. Yksi nuorukainen osaa hiukan venäjää, se on jonkinlainen vaihtoehtoinen aine. Sitä ennen, nyt kun ei sada, poikkean rannassa katsomassa olisiko merileijona tavattavissa. Jopa kuuluisa Klondike-joki virtaa jokaisen jaardinsa Kanadan puolella. Alaskan etelärannalla ja Siperiassa ollaan jupikeja, Kanadan koillisosassa ja Grönlannissa inuikeja. Metsä on tiuhaa, maisema norjalaisen näköistä, meri on läsnä. Hän kuoli Jelovyj ostrovilla eli Spruce Islandilla, joka on Kodiakin läheinen naapuri, Kuusisaari molemmilla kielillä. Siihen määrään asti, että Kanadan inuikiterritorio Nunavut (Maamme) suosii inuik-sanaa ja pitää eskimoa väheksyvänä. Luode on paljastanut laajat alueet. Eikä sekään sovi Kodiakin kulmille. Ohitse lentää tunturikihu, ilmeisesti muuttomatkalla. Eskimokielet jakautuvat kahteen pääryhmään, jupikeihin ja inuikeihin. Tervahirsisen kappelin edessä istuskelee penkillä pitkäkaapuisia nuorukaisia syömässä hampurilaisiaan. Kuljeskelen rantapoluilla. Eihän se sitä kiinni saisi, mutta kilpaileva peto on syytä häätää pois tässä tarpeettomasti lentelemästä.. Valkopäämerikotka valittiin jo 1700-luvulla Yhdysvaltain vaakunaeläimeksi. Äkkiä se valpastuu. Haliaeetus leucocephalus on aavistuksen verran eurooppalaista merikotkaa sirompi. Kirkkoslaavia kyllä luetaan, mutta se ei kuulu edes keskinkertaisiin kieliini. Ei näy, mutta makasiinin katolla istuu valkopäämerikotka. Kysyn venäjäksi, saanko katsoa kirkkoon. TUTUSTUN MERENTUTKIMUSLAITOKSEEN . Tulen alkuperäiskansan kulttuurikeskukseen. Kodiak on Havaijin pääsaaren jälkeen Yhdysvaltain toiseksi suurin saari, mutta tiestöä on hyvin vähän. Kysyn englanniksi. Ei mitenkään vaivaksi asti, mutta paljon niitä on. Pitäisi soittaa heille, ymmärtää kouluenglannilla mitä se lentäjä sanoo, saada selvää murteen ja huonon kentän halki, mitkä ovat ehdot ja ilman vertailumahdollisuuksia jäädä tietämättömäksi, onko tarjous halpa vai kallis. KÄVELEN OHI vuoden 1964 tsunamimuistomerkin ja tuomiokirkon. Tarkoitukseni on käydä ortodoksien kahvilassa syömässä borštš-keittoa. Tulen Pyhän Herman Alaskalaisen pappisseminaarin edustalle. Tosin kansallisfilosofi Benjamin Franklin vastusti hanketta katsoen, ettei Yhdysvaltain symbolina voi olla lintu, joka ryöstää saaliita muilta linnuilta… KODIAKIN PERUSÄÄNIIN kuuluu aina jostain kaikuva vesitason lähtökiidon jyrinä, joka pian vakiintuu normaalikierroksilla lentävän surinaksi. Nyt menee terminologisesti vaikeaksi. Vaan niin, että turistitoimistossa annetaan kouraan puhelinluettelon keltaisten sivujen näköinen lista. Grönlannin omakielinen nimi Kalaalit Nunaat on sananmukaisesti Eskimoiden maa, ei ihmisten, kuten usein esitetään. Palaan salmen ylittävää isoa siltaa kaupungille. Vesitasoille riittää tarvetta. Karhujakin pääsisi katsomaan, mutta ei aivan vaivattomasti. Oli kuinka oli, museossa riittää metsästysaseita, työkaluja, pukuja, koruja – kaikesta oivaltaa, että nämä eskimot eivät ole arktisia iglunrakentajia, vaan kohtalaisen lauhassa ilmastossa asunutta rantalehtojen kansaa. Lyhtypylväiden päässä istuu valkopäämerikotkia. Kotka heittäytyy siivilleen ja säntää kihun perään. Baranoffin museolla liehuu tähtilipun ohella vanha Venäläisen Alaskan lippu, kuin Venäjän nykyinen trikolori, mutta valkoinen kenttä on laajempi ja siinä on tumma kaksoiskotka
Brittidiplomaatti Craig Murray totesi Skripal-tapauksesta: ”Liikkeellä ovat samat tahot, jotka oikeuttivat sodan Irakissa.” MINKÄLAISEN YLEISÖN kuvitellaan nielevän niin karkea kertomus. Länsimaisen oikeuskäytännön olennainen periaate kumottiin. Hän tuli vuonna 2010 Britanniaan vangittujen vakoojien vaihdossa. Aivopesu ei onnistuisi ilman kapitalististen valtioiden kylmästä sodasta alkaen taidolla kutomaa, pelkistävää ja viihteellistä maailmankuvaa. Olisiko Venäjä katsonut aiheelliseksi ryhtyä myrkyttämään entisiä agentteja juuri ennen maan presidentinvaalia. Murhayritys toteutettiin kömpelösti, ja viralliset tahot antoivat asiasta ristiriitaisia tietoja. Hän kirjoittaa tällä palstalla Venäjään liittyvistä aiheista.. PS . Eivätkö vallan syvätasolla toimivat päässeet yhteisymmärrykseen. Länsimaisen oikeuskäytännön olennainen periaate kumottiin. (Provokaatioita oli toki odotettavissa.) Uudelle kaudelle äänestettyä Putinia kammoavat Nato-maat sen sijaan voivat arvella hyötyvänsä tilanteesta. Murhayritys tarjosi tilaisuuden venäläisten diplomaattien karkotukseen – taitamattomasti ohjatun näytelmän jatkoon. Kolmas erikoisuus poikkeaa sekin tavanomaisesta rikostutkinnasta: kysymys motiivista on sivuutettu kokonaan. Nato hyökkäsi maahan tarkoituksenaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) talouspolitiikan väkivaltainen toteuttaminen ja yhtenäisen valtion pilkkominen osiin. Irakin tuhoaminen aloitettiin valheiksi tiedetyillä perusteilla, kuten Tony Blair katuvaisena totesi. 53 KULUVAN VUODEN MAALISKUUN 4. Lehdistön työ on muuttunut viime vuosikymmeninä kriittisestä journalismista ja valistavasta tiedottamisesta yhden totuuden levittäjäksi. Asiasta uutisoitiin viipymättä ja kattavasti kaikkialle maailmaan, ja se omaksuttiin muitta mutkitta totuutena. Kaksi päivää myöhemmin Britannian ulkoministeri Boris Johnson esitti julkisuudessa varmoja arvioita tapahtumasta: maan poliittinen johto oli selvillä, ei vain myrkyn laadusta ja alkuperästä, vaan ”suurella todennäköisyydellä” murhayrityksen tekijöistä. Sovun ja vakauden tavoittelun, yhteisymmärrykseen pyrkimisen ja tosiasioille perustuvan harkinnan tilalla ovat huolimattomasti verhottu väkivallalla uhkailu ja taloudelliset sanktiot. Tv-sarjoista löytyy helposti esikuvia. Itävalta, Kreikka ja Bulgaria eivät yhtyneet provokaation kannattajakuoroon. Korjaako Suomi diplomatian mokan, kun viralliset selitykset alkavat paljastua valheiksi. Epäilty ei olekaan syytön kunnes toisin osoitetaan. PÄIVÄNÄ venäläissyntyinen Sergei Skripal ja hänen tyttärensä Julia , Venäjän kansalainen, joutuivat myrkytysyrityksen kohteiksi Salisburyssa, Iso-Britanniassa. syyskuuta 2001 sattuneiden tapausten varjolla, kun vakavan rikoksen todistusaineisto siirrettiin tutkijoiden ulottumattomiin. Valmiiksi pureskellun tulkinnan ohella on erikoista, että brittiviranomaiset eivät halua tutkia murhayritystä rikoksena. Tästä kertoo amerikkalaisen MIT-yliopiston äskettäin julkaistu tutkimus. Brittijournalisti Neil Clark on kirjoittanut samasta aiheesta. Suomen valtiovalta sen sijaan omaksui ”totuuden” ja alistui vahvempiensa painostukseen. Televisio luo fiktioita maailmasta, mutta tuottaa myös mielikuvaa todellisuudesta, jossa elämme. Johtivatko sisäiset erimielisyydet improvisointiin. Vedenjakaja länsimaisessa journalismissa on Jugoslavian sota (1991–2001). Venäläisten diplomaattien karkotus länsimaista alkoi. Syyttävä sormi osoitti Venäjää. Tässä tapauksessa epäillyn velvollisuus on syyttömyytensä todistaminen. Hallituksen toimia arvostellut Labourin johtaja Jeremy Corbyn sai petturin leiman. Syyllinen oli löytynyt. Skripal on entinen Venäjän armeijan tiedustelupalvelun eversti, joka toimi myös hänen majesteettinsa Englannin kuningattaren (M16) palveluksessa. VETÄJÄN ROOLI yleiseurooppalaisessa russofobia-kampanjassa on jo vuosia sitten annettu Britannialle. Mikä on kuningaskunnan salaisen palvelun osuus myrkytystapauksessa. Kaksi viikkoa myöhemmin pääministeri Theresa May antoi epäsuoran viestin liittolaisille: on aika toimia. rikos ja rangaistus B ERGER Martti Berger on helsinkiläinen kustantaja, kääntäjä. Puolueettomuutemme oikea karva paljastui, samoin suomalaisen poliittisen kulttuurin taso. Yli kuukautta myöhemmin hermomyrkyn koostumusta ja alkuperää ei ole voitu varmistaa. Skripalien tapauksessa valtioiden keskinäiseen tasa-arvoon perustuva kansainvälisen kanssakäymisen kulttuuri on kärsinyt vakavia takaiskuja. Murhayrityksestä kerrotun tarinan sidokset ulottuvat väkivaltaviihdettä laajemmalle. Seuraavalle laadulliselle tasolle päästiin 11. Miksi Skripalit yritettiin eliminoida juuri nyt
kellumme lammikossa jossa sataa suokasveja ympäri vuorokauden ja kojut ovat auki ohikulkijoiden metallisille äänille kymmenen pilaria halkesi ja puhekykyni meni, linnunpaskan pilkuttamat kivet mäjähtivät murskaksi. Teoksesta lisää tämän lehden sivulla 8.. minä ajattelee: tule. Naiset Kipparibaarin edustalla pysähtyvät tupakalle, pyrkivät samein, verisin pyrstöin Sealandin kannelle, vain sattuma kannattelee sitä enää Pohjanmeren vedoissa. Riikka Ulanto RIIKKA Ulanto on torniolainen runoilija. Ote on hänen uudesta runoteoksestaan Tehen, jonka Kulttuurivihkot on kustantanut. mutta olen vaihtanut yhden hetken puhekyvyttömyyteen, seuraan huoneesta toiseen ja hymyilen kuin hullu. Tehen havainnon: Rantapatsaat päivystävät viikkotolkulla merta, eikä mitään näy edelleenkään, Kipparibaarissa miehet ja naiset liikkuvat kuin ankkurit, kuin ankkurit, siirtelevät pöytiä ja tuoleja kauemmas, iskelmä soi, vaahto nousee kaduille, sen sijaan että veisit minut ammeeseen ja valelisit suolavedellä, nouset ja ja jokin halkeaa, tule. Murskaantuneet tukipilarit nousevat ja vajoavat. 54 k a u n o k ir ja ll is u u s Pohjanmeri, hylät t y ilmat orjunt at ykin alus t a Kymmenen ponttonia halkeaa huoneessa jossa on elämänlanka. nyt on pimeä, on pimeä, laulaako joku painomustepimeässä
1967) on espoolainen kirjailija, kääntäjä ja kustantaja. Tuomas Kilpi Tarjoa tekstejäsi lehteen: kaunokirjallisuus@kulttuurivihkot.fi. Teoksesta lisää tämän lehden sivulla 8. 55 N 7338287 E 506904 N 6986438 E 547364 N 6789709 E 245702 N 6722340 E 219293 N 7167771 E 423648 paljas pappi hiljanen lehmä ammunet K A U N O K IR JA L L IS U U S TUOMAS KILPI (s. Ote on hänen uudesta runoteoksestaan N&E, jonka Kulttuurivihkot on kustantanut
56 Karri Kuoppala Nature Looks Back 2 (2016), öljy ja akryyli pellavakankaalle, 85 x 115 cm k u v a ta id e
(2016), öljy ja akryyli pellavakankaalle, 60 x 80 cm K U V A TA ID E. 57 What is a Scientist After All
58 Balance (2016), öljy ja akryyli pellavakankaalle, 105 x 140 cm k u v a ta id e
Kuoppala toimii Kulttuurivihkojen taittajana tästä numerosta alkaen. www.karrikuoppala.com Tschüss! (2016), öljy ja akryyli pellavakankaalle, 60 x 80 cm K U V A TA ID E. 59 KARRI KUOPPALA on helsinkiläinen kuvataiteilija ja graafinen suunnittelija. Karri Kuoppalan videoteos Helsinki Black Book (2005) on esillä Helsingin taidemuseon Graffiti -näyttelyssä 9.9.2018 asti
USEASSAKIN ARTIKKELISSA ILMENEE , kuinka nykyisen suurvaltojen välisten jännitteiden uudelleen kärjistymisen juuret ovat 1990-luvulla tehdyissä ratkaisuissa. Visurin mukaan Venäjän sotilasmenojen käytössä korostuvat globaalin suurvaltapolitiikan tarpeet, lähinnä ydinaseet ja valtamerilaivasto. Mediassa lietsottavat uhkakuvat Venäjän lisääntyvästä aggressiivisuudesta osoittautuvat kirjan katsausten ja lukujen valossa vahvasti liioitelluiksi. 62 Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin Dynamo. k ir ja -a rv io t 60 Timo Hakkarainen (toim.): Vaikuttajat vakauden puolesta. Professori Matti Klinge tiivistää noin kymmeneen sivuun erinomaisen valaisevasti Venäjän pyrkimykset turvallisuutensa varmistamiseen Suomen suunnalla Pietarin kaupungin perustamisesta alkaen. 287 sivua. Vastoin yleistä käsitystä Venäjän sotilasbudjetit eivät myöskään ole nyt kasvussa, vaan ne ovat viime vuosina hieman supistuneet ja supistukset ovat jatkumassa lähivuosina. Professori Pekka Visurin Itämeren tilannetta ja Venäjän varustautumista käsittelevästä artikkelista ilmenee, kuinka heikot Venäjän sotilaalliset resurssit tällä suunnalla edelleen ovat verrattuna kylmän sodan aikoihin. LIIKKEELLE LÄHDETÄÄN VUOSISATOJEN takaa. Aseteknologia on kehittynyt yhä vaarallisemmaksi ja suurvaltojen kahdenvälisen kommunikaation mekanismit ovat lähes katkenneet. ”Turvallisuuspolitiikan keinoin Suomen on aiheellista ensisijaisesti pyrkiä vähentämään todennäköisyyttä joutua mukaan kansainvälisiin kriiseihin, joissa Venäjä ja johtavat länsimaat saattavat olla vastakkain”, kuuluu Visurin yksi johtopäätös. Ajatuksia turvallisuuspolitiikkamme suunnasta. Kivisen mukaan vääriin hälytyksiin liittyvät ydinaseiden riskit saattavat nyt olla suurimmillaan sitten Kuuban kriisin. Häntä siteeraa Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin entinen johtaja, professori Markku Kivinen artikkelissaan kirjassa Vakaus vaakalaudalla. Vaikuttajat vakauden puolesta Timo Hakkarainen (toim.) (2017): Vakaus vaakalaudalla. – Emme me, eivät venäläiset tai muutkaan ymmärrä, mitä olemme tekemässä.” Näin kuvasi nykyistä maailmantilannetta viime vuonna Yhdysvaltojen entinen puolustusministeri William J. Klingen mukaan on suuri puute, että Suomessa ei osata arvioida Itämeren tilannetta Venäjän kannalta. Täällä päin maailmaa viimeksi mainittua edustavat niin Euroopan unioni kuin siitä mallia hakeva Venäjän johdolla rakennettava Euraasian unioni. Heitä yhdistää vähintäänkin varauksellinen suhtautuminen Suomen Nato-jäsenyyteen. Kivinen on yksi kirjoittaja Timo Hakkaraisen toimittamassa ansiokkaassa artikkelikokoelmassa, jossa 18 eturivin suomalaista asiantuntijaa pohtii Suomen turvallisuuspolitiikan suuntaa. Mittasuhteista kertoo jotakin se, että Venäjän sotilasmenot viime vuonna olivat 59 miljardia dollaria, kun Yhdysvaltojen sotilasbudjetti on laskutavasta riippuen vähintään 540 miljardia dollaria ja se kasvaa tänä vuonna summalla, joka on suunnilleen yhtä suuri kuin Venäjän koko sotilasbudjetti, kuten professori Keijo Korhonen toisaalla kirjassa mainitsee. Samaan aikaan hälytysja komentojärjestelmiin liitetty robotiikka ja keinoäly on lyhentänyt päätöksen tekoaikoja. Sen sijaan, että Nato olisi lakkautettu Varsovan liiton tavoin ja Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria olisi ryhdytty rakentamaan uu60. Avainkysymys on, nähdäänkö integraatiohankkeiden kesken sittenkin yhteisiä intressejä vai vain valtapiirien kamppailua. Perry . Me näytämme kävelevän unissamme kohti uutta ydinaseiden kilpavarustelua. Into Kustannus. ”Suomenlahti on Suomen geostrategisen aseman avain”, Klinge kirjoittaa. Teos taustoittaa laajasti ja monipuolisesti Suomen nykyistä turvallisuusympäristöä ja -keskustelua. Kivinen jäsentää kylmän sodan jälkeistä maailmaa kolmen eri kehyksen kautta: kylmän sodan jatkuvuus, suurvaltojen välinen etupiirikamppailu sekä kansainvälinen integraatio ja yhteistyö. 64 Marko Aho, Antero Gustafsson, Pekka Myllykoski: Kai täs vielä yhen ehtii – ison kirjan pojan paluu. 66 Hannu Niklander: Rikottua lasia. ”ME ALOITAMME UUDEN KYLMÄN SODAN . 65 Martti Anhava: Siperia opettaa. Ukrainan konflikti on näiden kahden kilpailevan integraatioprosessin törmäys. 63 Jani Saxell: Tuomiopäivän karavaani
”Olin aivan monttu auki. 61 delta, tasavertaiselta pohjalta, Natoa ryhdyttiin laajentamaan kohti Venäjän rajoja, toisin kuin George Bush oli luvannut Mihail Gorbatšoville . Propagandasta taas on kyse silloin, kun keskustelusta suljetaan pois ryhmiä tai näkökulmia. HÄGGLUND ARVIOI SKEPTISESTI NATON turvatakuita , jotka ovat Suomen Nato-jäsenyyden kannattajien argumentoinnin keskeinen perusta: ”Nato-sopimus ei takaa kenenkään ”Nato-sopimus ei takaa kenenkään turvallisuutta.” –GUSTAV HÄGGLUND turvallisuutta, vaan kyseessä on lupaus antaa sellaista apua, minkä auttajat itse näkevät tarpeelliseksi. Naton laajentumista pitää keskeisenä virheenä esimerkiksi entinen Puolustusvoimain komentaja, kenraali Gustav Hägglund , jota Timo Hakkarainen on haastatellut kirjaan. YDIN-LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA , entinen kansanedustaja ja ministeri Arja Alho (sd.) pohtii artikkelissaan muun muassa informaatiovaikuttamista, propagandaa ja mediaa. Käytännössä artiklalla pyritään sitomaan muut maat tarvittaessa tukemaan Yhdysvaltojen toimia (isojen maiden, kuten Saksan ja Ranskan kohdalla tämä ei aina onnistu), kun taas Yhdysvallat on suvereeni päättämään, millä tavoin, jos mitenkään, se tukee muita maita näiden joutuessa hyökkäyksen kohteeksi. ”Voi sanoa, että maailma olisi nyt hyvin erilainen, jos Naton laajennuksen tielle ei olisi lähdetty, vaan vastakkainasettelun sijasta olisi pyritty kumppanuuteen”, Hägglund arvioi. Vuonna 1995 Hägglundin vieraillessa Los Angelesissa merkittävän yhdysvaltalaisen ajatushautomon Rand Corporationin miehet kysyivät häneltä, mitä mieltä hän on Naton laajentumisideasta. Samoin se, että kaikilla mailla on yhtä paljon sananvaltaa, pätee vain muodollisesti, ei elävässä elämässä. Kun Naton perustamisesta neuvoteltiin, eräät Euroopan maat olisivat halunneet vahvan yhteisen ja automaattisen puolustuksen velvoitteen. Venäjän puolustusministeri Sergei Ivanov oli maininnut Venäjän voivan muun muassa selvittää kemiallisten aseiden alkuperää ja koostumusta, mihin EU:lla ei ollut kapasiteettia. En ollut kuullutkaan tällaisista suunnitelmista”, Hägglund kertoo. Kun sitten toisin ajattelevat yrittävät keskustelua virittää, vastassa onkin vaikenemisen muuri. EU:n sotilasesikunta kuitenkin tyrmäsi yhteistyöideat täysin, mikä on jäänyt vaivaamaan Hägglundia. Median tehtävä on olla välittäjä politiikan ja kansalaisten välillä, hän määrittelee. Tuolloin hän kiinnostui ajatuksesta kehittää EU:lle ja Venäjälle yhteistoimintaa kriisinhallinnassa. Alhon ajatusten valossa voi näin jälkeenpäin pohtia Vakaus vaakalaudalla -teoksen vastaanottoa. – – Apu voi olla mitä hyvänsä, vaikka porkkanoita.” Eduskunnan puolustusvaliokunnassa 20 vuotta vaikuttanut entinen kansanedustaja Jaakko Laakso (vas.) syventyy omassa artikkelissaan nimenomaan turvatakuisiin. Viidennen artiklan ymmärtäminen jalona ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” -lupauksena ei siis vastaa todellisuutta. Tähän liittyivät myös kohutut CIA:n pidätyskeskukset ja vankilennot, joita mahdollisesti tehtiin Suomenkin kautta. Hägglundilla on aiheesta kiinnostavaa sisäpiirin kokemusta. Hägglund siirtyi Puolustusvoimain komentajan paikalta EU:n sotilaskomitean puheenjohtajaksi, jossa hän toimi vuosina 2001–2004. Listan toimenpiteistä artiklan toimeenpanemiseksi laati Yhdysvallat itse. Tavatessaan Yhdysvaltojen silloisen puolustusministerin William Perryn hän kysyi tältä asiasta. Kirja on nimittäin vaiettu mediassa täydellisesti huolimatta siitä, että sen kirjoittajat ovat edustava joukko keskeisiä yhteiskunnallisia vaikuttajia ja asiantuntijoita – joukossa entinen Puolustusvoimain komentaja (Hägglund), entinen ulkoministeri ( Erkki Tuomioja ) ja entinen puolustusministeri ( Seppo Kääriäinen ). Yhdysvallat edellytti muilta mailta tukea Afganistanin-sotaretkelleen, jossa se kuitenkin itse oli pääasiallinen toimija eikä operaatiota toteutettu Naton lipun alla. Turvatakuita eli Naton peruskirjan viidettä artiklaa on sovellettu vain yhden kerran: 11.9.2001 terrori-iskujen jälkeen, jolloin Yhdysvallat katsoi joutuneensa artiklassa tarkoitetun hyökkäyksen kohteeksi. Vasemmistotaustainen Yleinen Lehtimiesliitto myönsi sentään maaliskuussa tämänvuotisen journalistipalkintonsa Hakkaraiselle tunnustuksena tämän tärkeän kirjan toimittamisesta. Nato-jäsenyyden kannattajat, joihin suurten viestinten päätoimittajat pääosin kuuluvat, ovat toistuvasti peräänkuuluttaneet keskustelua Natosta. ELIAS KROHN K IR JA -A R V IO T. Perry kertoi vastustavansa Naton laajentumista. ”Jos rauhanliikkeen esittämät tosiasiat, näkökulmat ja tarinat suljetaan pois, propaganda ja sotapropaganda etenevät”, Alho kirjoittaa. Yhdysvallat kuitenkin torjui tämän, koska se ei halunnut joutua automaattisesti vedetyksi muiden maiden sotiin. Hägglundin mukaan presidentti Bill Clinton kuitenkin ratkaisi asian laajenemisen hyväksi tavattuaan Venäjä-pelkoisia puolalaisia
Forss itse tapasi Gösta Sundqvistin vain kerran ja silloinkin lyhyesti, ruokakaupan kassajonossa. Se pyrkii kuvaamaan kohteensa persoonallisuutta (niiltä osin kuin se nyt tässä tapauksessa on mahdollista, Sundqvisthan yhtäältä karttoi julkisuutta ja toisaalta pyrki muun muassa antamissaan lausunnoissa sekoittamaan faktaa ja fiktiota) sekä kattamaan tuon erittäin monitahoisen lahjakkuuden kaikki työurat. Teosta lukiessa syntyy kuitenkin vaikutelma, että pääasiallisena aineistona ovat olleet lukuisat eri lehdissä alun perin vuosia sitten julkaistut haastattelut. Otsikoita ovat esimerkiksi Esikuvat, Gösta ja visuaalisuus, Äijä-Gösta ja Studiometodi. Molemmissa niistä mukana olleet sisaret olivatkin tästä harvinainen poikkeus ja siksikin heidän muistelunsa olisivat kiinnostavaa luettavaa. Leevi and the Leavings -yhtyeestään parhaiten tunnetun Sundqvistin elämään tai musiikilliseen uraan on pureuduttu tähän mennessä tavalla tai toisella muutamassakin kirjassa. Kirja koostuu neljästä pääosasta: Matkalla maineeseen, Suosion huipulla, Sivuprojekteja ja tehotuotantoa sekä Grande finale. Monipuolisen lahjakkuuden eri puolet yksissä kansissa Timo Kalevi Forss (2017): Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin Dynamo. Niistä toki saisi aikaan kokonaisen kirjankin. Joissakin tapauksissa olisi toivonut hieman enemmän panostusta Sundqvistin taitavien, monikerroksisten sanoitusten käsittelyyn. Toisaalta kaikki haastattelut ovat aiemmin julkaistuja, eikä Sundqvistin viimeisten elinvuosien ajalta ole juurikaan ensikäden tietoa hänen ajatuksistaan; mieshän lopetti haastattelujen antamisen vuonna 1995. Paljossa mies totisesti olikin mukana; musiikin tekemisessä, jalkapallovalmennuksessa, radiokuunnelmissa, pakinoiden kirjoittamisessa... Erillinen levyesittelyosuus tai pelkästään yhtenäisenä kronologisesti etenevä henkiMerkittävä ja mielenkiintoinen osa kirjaa ovat toki otteet Gösta Sundqvistin itsensä antamista haastatteluista. Promokuviin tai jopa levynkansiinkin bändi Teoksessa on paljon otteita Sundqvistin lähipiiriin kuuluneiden haastatteluista.. GÖSTA SUNDQVIST oli ainutlaatuinen, suomalaisen populaarimusiikin lämminsydäminen ironikko ja paatunut pastissipelimanni, joka pystyi löytämään suvereenisti tyyliin kuin tyylin ytimen ja tekemään sen kliseitä surutta hyväksikäyttävää mutta silti tunnistettavasti itsensä näköistä musiikkia. Joitakin merkittäviäkin puutteitakin kuitenkin on. Esimerkiksi miehen siskoja ei ole haastateltu, vaikka he olivat tiettävästi veljensä kanssa erittäin läheisiä, ja heitä kuultiin laulajina Sundqvistin tuottamilla levyillä sekä esiintymässä tämän radio-ohjelmissa. Into. Vaikka kirjoittaja toki ilmiselvästi arvostaa Sundqvistin töitä, hän ei kuitenkaan sorru yksisilmäiseen ylistykseen (suitsutusta lienee eniten Göstan perintö -luvussa, jossa äänessä ovat lähinnä muut musiikintekijät), vaan tuo miehen persoonan varjopuoletkin tasapuolisesti esille. 368 sivua. 62 löja urahistorian kertaaminen saattaisikin helposti muodostua puuduttavaksi luettavaksi. Alun Intro-osuudessa Forss kertoo haastatelleensa kirjaa varten lukuisia Sundqvistin kanssa työskennelleitä ja eläneitä ihmisiä. Hän tuntee silti aiheensa hyvin ja onnistuu myös tuomaan tämän eri puolia niin lähelle lukijaa kuin ylipäätänsäkin kyseisen henkilön tapauksessa lienee mahdollista. Lisäksi esimerkiksi Leevi and the Leavingsin alkuvuosien kokoonpanon vaihteluita ei Forss ole kertonut kovinkaan tarkasti, ainakaan kootusti. Vaikka kirjaa voidaankin pitää kokonaisuudessaan onnistuneena, tai jopa suorastaan kulttuuritekona, saattaa siitä kuitenkin löytää hienoisia puutteitakin. Kirjaa värittää myös kaksi muutaman sivun mittaista kuvaosiota. Lieneekö tosin ollut bändille itselleenkään noihin aikoihin aina täysin selvää, kuka milloinkin oli yhtyeen vakio jäsen ja kuka vain vieraileva muusikko. Omat lukunsa ovat saaneet myös esimerkiksi jalkapallo, radiotyöt, lehtipakinat ja Göstan perintö. Halutessaan onkin tässä avainsana, sillä tiettävästi sisaret nimenomaan eivät ole syystä tai toisesta halunneet osallistua kirjaprojektiin. Sijoittamalla eri tyyppisiä lukuja limittäin on saatu tekstiin virkistävää vaihtelua. Levyesittelyosuuksissa, lähinnä uran loppupään levyjen kohdalla, Forss havaitsee tuotannossa tasapaksuutta, keskinkertaistumista ja idealaarin ehtymistä. Syksyllä julkaistu Timo Kalevi Forssin Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin Dynamo on niistä kuitenkin perinpohjaisin ja ainoa varsinaisesti elämäkertamuotoinen teos. Tietyn luvun löytämistä helpottaa selkeä sisällysluettelo, jossa levyesittelyosioiden nimet on erotettu muista sisennettyinä ja kursivoituina. Sundqvist halusi pitää yksityisja työelämänsä tiukasti erillään. Niiden väleihin on ripoteltu Sundqvistin musiikillisia julkaisuja kronologisesti levy levyltä esitteleviä osioita. Ne piirtävät kuvaa ristiriitaisesta hahmosta, joka pyrki aina hämmentämään ja käyttämään mediaa mielensä mukaan. Mielikuva voi johtua siitä, että noista haastatteluista otettujen suorien lainausten yhteyteen on merkitty lähteet, kirjaa varten tehdyistä haastatteluista peräisin olevaa referointia taas ei ole erikseen merkitty lähdeviittein. Nyt vuorottelevat osuudet täydentävät ja rytmittävät sopivasti toisiaan. Haije ja Hanni Sundqvistilla olisi varmasti halutessaan paljonkin täydentävää kerrottavaa veljestään. Toisaalta valittu rakenne johtaa siihen, että 368 sivuisessa kirjassa voi havaita siellä täällä hieman toistoa, ei kuitenkaan häiritsevyyteen asti. Teoksessa on siis paljon otteita Sundqvistin lähipiiriin kuuluneiden haastatteluista. Jokainen näistä on jaettu edelleen alalukuihin, joissa kussakin pureudutaan johonkin yksittäiseen alueeseen Sundqvistin elämässä, persoonassa tai työskentelyssä. Forssin teksti on sujuvaa ja loogisesti etenevää. Kyseessä saattaa olla kunnioitus sitä kohtaan, miten Gösta elämänsä aikana suojeli yksityisminäänsä. Hän kuoli vuonna 2003 vain 46-vuotiaana
Kokonaisuudessa on mukana runsaasti vauhdikkaita ja toiminnallisia jaksoja, jotka muistuttavat vakoiluromaania. Florianin toisen lapsen äidillä Ann-Stinellä on liian kiire maailman pelastamisessa omalla tahollaan, jotta hän ehtisi liiemmin surra miehensä matkan pitkittymistä. Sosnovyi Borin tapahtumien vuoksi, joita siunauskirotut eivät olleet kyenneet estämään. Enemmän tilaa saavat nyt siunauskirotut ja taistelu terrorismia vastaan. Vaiko sittenkin… 300 vuoden päähän tulevaisuuteen, sellaiseen maailmaan, jossa Euroopan-puoleinen Venäjä oli täytynyt Saxellin teos on ihmis kunnan peili. Saxellin teos on ihmiskunnan peili. ”Oliko hän juuri katsonut 300 vuoden päähän menneisyyteen, hollantilaiskeräilijän huolella säilömään ja puhdistamaan elävienkuolleiden friikkisirkuksen osastoon. TERO HAARANIEMI K IR JA -A R V IO T. Osattomien armeija näet suunnittelee Pietariin iskua, jonka ratkaisevana aseena toimisi ydinvoima. Voisiko tämä tarkoittaa myös onnellisen lopun epätodennäköistä fantasiaa. Tällä kertaa ihmiskunnan yhteisistä painajaisista korostuvat ekologiset uhkakuvat ja erityisesti ydinvoima. JANI SAXELLIN massiivinen Tuomiopäivän karavaani jatkaa määrätietoista kulkua kohti Euroopan synkimpiä aikoja. Se kuitenkin niputtaa monipuolisen lahjakkuuden eri puolet ja työurat kattavaksi kokonaisuudeksi kiinnostavalla, helppolukuisella tavalla. Riveillä kummittelevat Hiroshima, Tšernobyl, Sosnovyi Bor ja Fukushima niin haamuineen kuin alueella majailevine elävine asukkaineen. Heistä jokaisella on eri puolille maailmaa kytkeytyvä, traumaattinen historiansa. Kirjan luomassa maailmassa, jossa esimerkiksi ajatustenluku on arkipäiväistä, on helppo toisinaan luoda karmiva katsaus tulevaan. Vähääkään historiaansa tunteva tietää, ettei kirjailijan ole tarvinnut turvautua pelkästään mielikuvitukseen kuvatessaan ihmisten kykyä hirmutekoihin. hylätä. Siitäkin huolimatta, että marginaaliin ajettuja ihmisiä osataan harvoin arvostaa tai heitä on suorastaan vainottu. Siihen ei välttämättä ole helppo tai miellyttävä katsoa. Yhtenä kokonaisuuden jännitteistä toimii edellisestä osasta tuttu Florianin ja Flaviuksen mahdollisen kohtaamisen odotus. Ja Leningradin ydinvoimalan synnyttämät epämuodostumat lilluisivat ties missä nesteissä. Kuten melko suurpiirteinen juonen kuvailukin paljastaa, Saxellin teos haastaa laajuudessaan lukijaa, mutta toimii omanakin kokonaisuutenaan. Emme tunnu oppineen paljonkaan kaikista katastrofeista. Aiempia kirjoja ja/tai lehtihaastat teluja Gösta Sundqvistista tai Leevi and the Leavingsistä lukeneelle Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin Dynamo sisältää epäilemättä tuttujakin tarinoita. Kirjasarjan aiemmista osista Unenpäästäjä Florian (2010) ja Sotilasrajan unet (2014) tutut hahmot nousevat jälleen esiin niin maailman uhkaajina kuin sen hiukan epätodennäköisinä pelastajina. 63 Matkalla tuomiolle Jani Saxell (2017): Tuomiopäivän karavaani. Sodissa ja toinen toistaan uskomattomammissa poliittisissa käänteissä riittää ihmeteltävää, atomipommin ajoista aina 2020-luvulle ja Donald Trumpiin saakka. Museossa, jossa itsevalaisevien sikiöiden ja katsojien välillä olisi lyijylasia.” Oli tuomiopäivän karavaanin lopullinen päämäärä missä suunnassa tahansa, tässä pohjustetaan pelottavan todentuntuisia mahdollisuuksia. WSOY. Samalla hän tulee löytäneeksi uudelleen Flaviuksen äidin, Danielan. Lukija jää odottamaan edessä olevia kohtalon hetkiä kauhunsekaisen kiinnostuksen vallassa. Romanian romani Florian on saapunut Bosnia-Hertsegovinaan ja Mostarin kaupunkiin. Monia rikkinäisiä perhesuhteita ratkotaan oletettavasti vielä kirjasarjan päättävässä neljännessä osassa. Kummajaisista ei kuitenkaan tehdä demoneja, sillä juuri hyvin monimuotoisista taustoista tulevat ja maagisilla kyvyillä varustetut siunauskirotut osoittautuvat tarinan kaipaamiksi supersankareiksi silloin, kun hätä on suurin. Sen moniin suuntiin haarautuvasta juonesta sekä henkilögalleriasta saa kuitenkin irti huomattavasti enemmän, jos aiemmatkin osat ovat entuudestaan tuttuja. Lopussa tehdään selväksi, ettei taistelu ole vielä läheskään ohi. 720 sivua. Florianin ja Ann-Stinen lisäksi tuhon esteenä on edelleen myös kirjava joukko ”siunauskirottuja”. Hän etsii apua uhkakuvia vastaan ja vastauksia terroriristiryhmä Osattomien armeijaa johtavan poikansa Flaviuksen vihan syille. Osattomien armeijan mutantit ja muut ”kummajaiset” eivät vain sääli typeryyttämme tai suostu enää uhreiksi. Aikakauteen, jolloin parrakkaat naiset, siamilaiset kaksoset ja kahlekarhut olivat olleet huvinäytösten vetonauloja numero yksi. Tässä maailmassa myös terroristien motiiveja voi ymmärtää. Saxellin teoksen sisarina mieleen nousevat varsinkin Svetlana Aleksijevitšin kirjat, joihin myös suoraan viitataan. SANNI PURHONEN tuntui laittavan milloin ketäkin aina Jörn Donneria myöten
Puhekielisyys ei häiritse. Kirja on helppolukuinen, ja Myllykosken puhetavan tunteva pystyy lukiessaan suorastaan kuvittelemaan hänet tarinoimassa ääneen. Jos editointia on jossain tehty, se ei ainakaan välity lukijalle – ja tämä on kehu, ei moite. Pääasia eli Myllykosken tarinoinnit välittyvät kuitenkin hienosti, ja niitä olisi lukenut helposti vaikka toisen mokomankin verran. Nyt julkaistu päivitetty laitos on siis saanut myös uuden nimen, mikä on ainakin jossain määrin perusteltua, sillä mukana näissä kansissa on paitsi koko edellisen kirjan sisältö sekä suurin osa Myllykosken tarinointia ja Froikkarien historiikki ensimmäisestä teoksesta, myös täysin uuttakin materiaalia. Teosta lukiessa saattaa jonkin verran aistia toimitusvaiheessa mahdollisesti vaivannutta kiirettä. Kirja on jaettu käsiteltyjen aiheiden mukaan lukuihin ”koulupäivän tapaan”. Mielenkiinto lukemiseen pysyy helposti yllä, ja ainakin itse nauroin kirjan äärellä useammankin kerran ääneen. Maaseutumusiikki.fi. Vaikka luvuissa enimmäkseen löyhästi kouluaineiden mukaisissa aihepiireissä viipyilläänkin, ei otsikko toisinaan tunnu kertovan mitään luvun varsinaisesta sisällöstä, ja ”koulupäiväjako” tuntuu hieman teennäiseltä. Aho ja Gustafsson ovat ymmärtäneet antaa kirjan tilan lähes yksinomaan sanavalmiille Myllykoskelle, jolla riittikin yleensä fiksusti perusteltua pohdintaa (jopa Myllykoskella riitti fiksusti perusteltua pohdintaa melkeinpä aiheesta kuin aiheesta.. Ainakin kerran jäin ihmettelemään jonkin ensimmäisessä kirjassa mukana olleen kohdan jäämistä oudolla tavalla pois uudesta kirjasta. Kysyntää uudelle kirjalle siis totisesti oli. 64 useammankin kirjan tarpeiksi, kuten viimeistään nyt tuli todistettua) melkeinpä aiheesta kuin aiheesta. Myllykosken jutustelujen tallentamisen ohella Aho ja Gustafsson ovat soittaneet miehen kanssa yhteisissä kokoonpanoissa kuten Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit -yhtyeessä. Toimittajat siis tuntevat teoksensa aiheen ilmeisen hyvin. Kirjaa voikin suositella lämmöllä jokaiselle Pekka Myllykosken musiikista, teksteistä, ajatuksista tai persoonasta kiinnostuneelle; ainakin mikäli ei omista jo edellisiä teoksia. Hieman harmillisesti Mikko saa relaa! -kirjassa mukana olleita sanoituksia ei ole pystytty tekijänoikeussyistä painamaan uuteen laitokseen. Varsinaisten lukujen seassa on Myllykosken tarinointia katkaisemassa myös ”välitunteja”. PARHAITEN FREUD MARX ENGELS & JUNG -yhtyeen laulajana ja sanoittajana tunnettu Pekka Myllykoski kuoli viime keväänä. Tämä tarkoittaa Gustafssonin omintakeisia lyhyitä ajatelmia tai runoja. TERO HAARANIEMI Kantritohtorin turinoita, kolmas tuleminen Marko Aho, Antero Gustafsson, Pekka Myllykoski (2017): Kai täs vielä yhen ehtii – ison kirjan pojan paluu. Nämä tuntuvat hieman päälleliimatuilta, sillä lukijalle ei tyystin välity, mitä tekemistä niillä on Pekka Myllykosken kanssa. – Ison Kirjan Poika) päivittävän ja täydentävän laitoksen “kantritohtorin” tarinointia. Luvut ovat myös keskenään hyvin eri pituisia (”matematiikka”-osiossa on vain vajaa sivu Myllykosken mietteitä, mikä on varsin vähän 184-sivuisessa kirjassa), ja vaikka luvuilla on alaotsikot, tulee lukijalla mieleen, että tarinointia olisi kenties voinut ryhmitellä jollakin toisellakin tavalla. Varsinkin kun sisällysluetteloa ei tarjota, on vaikeaa hahmottaa, missä kohdassa kerrotaan mistäkin asiasta, jos vaikka myöhemmin tahtoisi palata uudestaan teoksen pariin. 184 sivua. Tilalla olisi mielellään lukenut Myllykosken tekstejä, hänen sielunmaisemansa kun kirjan varsinaisena aiheena on. Osana surutyötään Marko Aho ja Antero Gustafsson kyhäsivät pikavauhtia aiempia teoksiaan (Mikko saa relaa! vuodelta 2002 ja 2010 julkaistu Mihis me jäätiinkään. Kirjan sivuilla on nimittäin siellä täällä qr-koodeja, joiden avulla pääsee kuulemaan Myllykosken jutustelua ja muuta aiheeseen liittyvää sisältöä älypuhelimella tai tablet-laitteella. Ohjelmassa on ainakin ”historia”, ”musiikki”, ”äidinkieli”, ”matematiikka”, ”kemia ja fysiikka”, ”biologia ja maantieto”, ”yhteiskuntaoppi”, tietysti ”ruokatunti”, ”kotitehtävät” ja jopa ”jälki-istunto”. Lukuun ottamatta lyhyitä esipuheita, kiitoksia ja loppusanoja sekä Ahon kertoilua yhden lauluntekstin taustoista, on äänessä siis Myllykoski. Uusi Kai täs vielä yhen ehtii – ison kirjan pojan paluu julkaistiin kaikessa hiljaisuudessa loppukesästä 2017. Eikä itse asiassa edes tarvitse rajoittua kuvittelemaan. Parivaljakon aiemmat Myllykoskea käsittelevät teokset on loppuunmyyty jo aikoja sitten, ja jos niitä on käytettynä onnistunut jostain löytämään, ovat hinnat hiponeet pilviä. Hänen ajatuksensa on kirjattu kansien väliin sellaisina kuin ne on alun perin lausuttu. Näiden kansien väliin mieheltä riittää mietteitä musiikin lisäksi muun muassa luonnosta, politiikasta ja alkoholista. Pienen moitteen joutuu antamaan teoksen sekavahkosta rakenteesta ja sisällysluettelon puuttumisesta
Anhava ei hauskuuta eikä briljeeraa. Sisäpiiriläisenä Anhava tuo myöhempiä lisiä Haavikko-tutkimukseen, vaikkei kirjan päättävä kirjoitus ”Haavikko ja raha” kovin repäisevä avaus olekaan – teksti on alun perin esitelmä, ja esitelmältä se tuntuu vieläkin. Isoäitini mielestä ilma oli joskus kylmä kuin ”keskellä Venäjää”, toisinaan kuin ”ryssän helvetissä” – en muuten tiedä tarkoittaako se, että ”ryssällä on kylmä helvetissäkin” vai onko kyseessä paikka eli Siperia. Anhava liikkuu myös 2000-luvun uuden Venäjän henkisessä maisemassa (kirjailijat Aleksandr Tšudakov ja Roman Sentšin ). Historialliset merkitykset laskostuvat kieleksi: sanoiksi, sanonnoiksi, puheenparsiksi. Vaikka neuvostoliittolaisten vankileirien olosuhteita on käsitelty kirjallisuudessa 1960-luvulta saakka ja sitä on tehty ja tehdään Suomessakin, onnistuu Anhava esiin marssittamiensa todistajien avulla tuomaan lukijan eteen kiertämättömän todellisuuden. Takakansi lupaa, että ”Sideways-analyysi saa lukijan humaltumaan ilman punaviiniä”, mutta kyseessä onkin Aleksander Paynen ohjaama elokuva. Anhavan pitkä ja pikkutarkka tutkielma unohtumassa olevasta neuvostokirjailijasta osuu ja upottaa: se saa kiinnostumaan Trifonovin tuotannosta, josta merkittävä osa on kätevästi suomennettu… Kirjan viimeisen kolmanneksen ajaksi siperialainen linja katkeaa tai ainakin ohenee lähes huomaamattomaksi. Kirjoituksia. Ratkaisu on ergonominen – on lukijan onni, ettei teos kasva Siperian mittoihin. Oman lukunsa saa niin Dostojevski , Solženitsyn kuin amerikkalainen tutkimusmatkailija George Kennankin (1845–1924). Anhavan Siperia opettaa kylläkin samaan tapaan kuin köyhyys, ei mitään positiivista. KERTOMA ON NIIN SANOTUSTI korutonta. 333 s. Suomen ja Venäjän toisinaan kivulloinen yhteinen historia elää puheessa alkuperäisestä taustastaan irronneena. K IR JA -A R V IO T. Joka tapauksessa Siperia opettaa, kuten Martti Anhavan tuore kirjoituskokoelma todistaa. Sinne mahtuu myös lämpöä ja hedelmällisyyttä; Siperian tämänkin puolen Anhava mainitsee, mutta ei sitä käsittele. Ennen kaikkea tuon tunteen aiheuttaa kylmä, joka Šalamovin mukaan on ”sielun turmelemisen olennainen väline”. Niinpä lukija saa herkutella vaikkapa lauseella: ”Jokainen Venäjän syrjämailla liikkunut ymmärtää että Krimin tai Ukrainan tai Syyrian tai kuun miehittäminen on helppo juttu maaseudun ongelmien ratkaisemisen rinnalla”. Ranskalainen elokuva ja kolme amerikkalaista – jään harmittelemaan, ettei kohteeksi valikoitunut Siperia-filmejä, joita klassinen neuvostoelokuva on täynnään. Eräs asia jäi harmittamaan. Voi olla, että neljän elokuvaesseen ja kolmen Haavikko -tutkielman varsinainen yhteys Siperiaan on jätetty älykkään lukijan löydettäväksi, mutta ainakaan minä en tunnustaudu niin älykkääksi lukijaksi. 65 Närän tyylioppi Martti Anhava (2018): Siperia opettaa. Ennen kaikkea se on kirjallisuutta kirjallisuudesta, siitä, miten näränkin voi kääntää voitoksi. ”Kasakka vie kaiken minkä saa”, sanoi presidenttiehdokas. Närä johtaa myös Juri Trifonovin (1925– 1981) äärelle. Elokuvakirjoituksissaan Anhava myös ”hauskuuttaa”, mutta tekstit jäävät ”vakavia” Siperia-juttuja pienemmiksi. Paitsi opettavainen ja kylmä, Siperia on ennen kaikkea laaja. VELI-MATTI HUHTA Luulisi, ettei Siperia opettaa ole hauska tai helppo kirja, mutta ällistyttävästi se on myös sitä. Asiaa riittää: Anhava käy läpi Siperian jättämiä jälkiä sekä klassisessa venäläisessä kirjallisuudessa että neuvostokirjallisuudessa. Olisin halunnut lukea Martti Anhavasta Sideways-festivaaleilla. Tuon suuren negatiivisen Anhava määrittelee Gulagista selvinneeseen kirjailija Varlam Šalamoviin (1907–1982) tukeutuen näräksi. Otava. Sopivan yllykkeen kohdatessaan närä purkautuu ärähdyksinä, puraisuina, ilkeytenä, häijyytenä”. ”Närä on sapenkarvaista, mieltä ja sisikuntaa vereslihalle korventavaa, kaikkialle ja kaikkeen suuntautuvaa kiukkua ja katkeruutta. Solženitsynin tyyliä kuvatessaan hän kirjoittaa: ”myös ironian hän antaa kasvaa esiin olosuhteista, höystämättä sitä omilla tähdennyksillään – –”, ja paljastaa samalla oman tyylioppinsa. Tuntuu siltä, että kerran närän saatuaan ihminen kantaa sitä mukanaan kuolemaan saakka ja kirjoitustensa välityksellä sen jälkeenkin. Venäläisen kirjallisuuden asiantuntijana ja suomentajana Anhava uskaltaa sanoa sellaista, mitä muut eivät uskaltaisi: Dostojevskin romaanit sisältävät myös ”harvoin mihinkään johtavaa jaarittelua”. Mutta monipuolinen, avartava ja tyylikäs teos Siperia opettaa on. Luulisi, ettei Siperia opettaa ole hauska tai helppo kirja, mutta ällistyttävästi se on myös sitä
KIRSI VANHAMAA 3—2018 SEUR A AVASSA NUMEROSSA Tukholma: kansankodin tila, politiikka ja kulttuuri... Jotkut saavat täyttymyksen, toiset jäävät vain havainnoksi tai haaveeksi. Arja Saijonmaan lempipaikat Tukholmassa Mist ä Sampo t aottiin. 66 Kiihkoa ja pehmeää luopumista Hannu Niklander (2017): Rikottua lasia. Kun hormonit hyrräävät, harkintakyky pettää. Siihen monella suuriin ikäluokkiin kuuluvalla on varmasti helppo samaistua. Novellien parissa viihtyy, jopa huomaa pohtivansa. Novellissa pohditaan valintaprosessia ja sen vaikeutta sekä käydään läpi näitä unohtumattomia hetkiä. Pidän niiden yksityiskohtaisesta kerronnasta, viipyilevyydestä ja perinpohjaisuudesta. Pakkia ei kuitenkaan käytetä. ”Lapsuudesta mietin, kuinka kaiken koetun saisi kerrattua, ikäännyttyäni taas, mistä keksisin vielä enemmän kerrattavaa.” Kirjallinen kenttä sitoo lyhytproosateoksen tarinat yhteen. Rikottua lasia -lyhytproosakokoelman niminovelli keskittyy varhaisaikuisen mielen ja tunne-elämän käsittelyyn, lähinnä haaveiluun rakkauden ja seksuaalisuuden toteutumisesta ja toisaalta väkivaltafantasiointiin kilpailijoita kohtaan. Kokoelmassa keskitytään monivivahteiseen elämään ja sivupeilistä vilahteleviin kanssamatkustajiin. Rikottua lasia -kokoelman novelleissakin on jotain matkakertomuksista tuttua sivistystä ja sen arvostusta, mutta samalla ne ovat hyvin erilaisia. Robustos. Ehkä ne antavat kuitenkin eniten ajattelemisen aihetta niille, joiden ruuhkavuosien pahimmat kierrokset alkavat vähän kerrassaan tasoittua. Teos on kypsässä iässä olevan, monia kokeneen kirjailijan matka, jossa katsotaan usein peruutuspeiliin ja haikaillaan mennyttä. Nyt käsillä on reilut neljä vuosikymmentä myöhemmin ilmestynyt novellikokoelma Rikottua lasia (2017). Kenttä on Niklanderille tuttu, ja se näkyy useissa novelleissa. Henkilögalleriaan kuuluvat niin apulaisprofessori, kriitikko, toimittaja ja runoilija, kulttuurilautakunnan puheenjohtaja, kulttuurisihteeri kuin kouluttajakin. arvon kieltämistä minän puolustusmekanismina vai oliko hän vain ajatustoiminnaltaan keskimääräistä kypsempi nuori. Tunnustan viihtyväni erinomaisesti Niklanderin matkakertomusten parissa. Pidän myös siitä, miten Niklander tarkkanäköisesti taivuttaa paikat kohti historiallista todellisuutta. Lopussa lukija jää miettimään, käyttikö päähenkilö. Tällainen novelli on erityisesti Kuinka minusta tehtiin urheilijaa. Se saa pohtimaan ihmisyyttä ja kuolevaisuutta. Novelleissa vierailee myös Kaikkitietävä ja itse kuolema. Novellikokoelman tunnelma on hullutteleva mutta myös seesteisen surumielinen, ei kuitenkaan missään tapauksessa toivoton. Novelleissa kerrotaan kohtaamisista, ja erityisesti eroottisista kohtaamisista. Novelli kulminoituu pelkoon siitä, ettei elämään ehkä enää tule uusia kokemuksia. Kokoelman toiseksi viimeinen novelli Kotiinpaluu sulkee Mentulan seikkailun ja kertoo siitä, miten unelmien olisi parempi pysyä unelmina. Kokoelma saa hymähtämään ja hymyilemään. Osassa novelleista heijastuu vahvasti kirjailijan itsensä ja/tai hänen ikäluokkansa muistot siitä, millaista oli elää sotia käyneen sukupolven lapsena. 149 sivua. Yleissivistys näkyy ja hemmottelee lukijaa. Huumorikin on vahvasti mukana. Ensimmäinen novelli Hirvikärpäset keskittyy muistoon erään rouva Flodinin takapuolessa. Itse viehätyin eniten oivaltavasta Kaikkivaltias verannalla -novellista, jossa Jumala antaa päähenkilölle mahdollisuuden valita ja elää uudelleen elämän jokaiselta vuodelta yhden merkityksellisen vuorokauden. Novelleista ensimmäinen, Ylipitkät säkeet, kuvaa apulaisprofessorin hullaantumista nuorehkoon ja lahjakkaaseen opiskelijaansa. The Meänland reggaemusiikkia Torniojokilaaksossa ILMESTYY KESÄKUUN LOPULLA J A P A L J O N M U U T A ! ”Lapsuudesta mietin, kuinka kaiken koetun saisi kerrattua, ikäännyttyäni taas, mistä keksisin vielä enemmän kerrattavaa.” HANNU NIKLANDER on julkaissut ensimmäisen runoteoksensa Kotiinpäin vuonna 1974. ERÄÄNLAISENA NOVELLIKOKOELMAN selkärankana toimii kahden novellin mittainen kurkistus apulaisprofessori Armas Mentulan (sukunimi tarkoittaa latinan kielellä miehen sukupuolielintä) rakkauselämään ja työhön. Kirjallinen kenttä on kotoisa ja virttynyt villasukkapari, hieman venynyt ja mukautunut jalan muotoihin ehkä liiankin kanssa
Lasku toimitetaan heti aineiston saavuttua, ja aineistoa ryhdytään käsittelemään, kun lasku on maksettu. Hän riisuu hansikkaat, avaa käsilaukkunsa ja tyhjentää sen pöydälle. Selitystä pakenevan teeman äärellä lukijalla on tilaa pohdiskella. Henkilöpitoiset romaanit ovat taitavasti rakennettuja, mutta niiden jännitys kuihtuu heikkoihin teemoihin. Päähenkilö saa potkut työstä tai löytää ruumiin, hänen puolisonsa lähtee tai kuolee, hän rakastuu ensisilmäyksellä, tai hänen luokalleen ilmaantuu uusi lapsi – ja niin edelleen. Kuuluisa esimerkki on F. jännityskertomus on jarruttamisen taitoa S OIKKELI Markku Soikkeli on tamperelainen kriitikko ja kirjailija.. Jos kirjailija haluaa varmistaa kertomuksensa valmistumisen, hän käyttää sen juonessa muutosta, jolla on räjähtävän voimakas vaikutus asioiden tilaan, muistuttaa Vorhaus. Jännityksen onnistuminen ei riipu kirjoittajan psykologisesta oppineisuudesta tai elämästä rikospoliisin palveluksessa, vaan henkilöhahmojen pelkistämisestä tilanteisiin, joissa nämä paljastavat kaikkensa eikä kuitenkaan sisimpäänsä. Tyttö panee 10-senttiset takaisin laukkuun, mutta jättää 5-senttisen pöydälle. Scott Fitzgeraldin Viimeisen ruhtinaan (1941) proosamuotoinen kuvitelma täydellisestä elokuvakohtauksesta: ”Kaunis pikakirjoittaja, jonka te olette nähnyt ennenkin, astuu sisälle huoneeseen, ja te katselette häntä – veltosti. Hän menee kamiinan luo polttaakseen mustat hansikkaansa. TARKEMPIA TIETOJA: www.kulttuurivihkot.fi/lehti/arvostelupalvelu HYVÄ KIRJOITTAMISEN HARRASTAJA! AINEISTON LAAJUUS 1–30 liuskaa 31–70 liuskaa 71–140 liuskaa 141–200 liuskaa 201–300 liuskaa 301–400 liuskaa HINTA 73 € 95 € 117 € 139 € 161 € 183 € ARVOSTELUPALVELUN HINNASTO KUKA TAHANSA osaa keksiä tarinalle juonen, mutta ani harva osaa tehdä juonesta jännittävän. Hyvin rakennetussa kertomuksessa voi aistia jännityksen, jonka varassa kirjailija on luonut teoksensa. Jännitys tiivistyy jarruttamiseen keskittyvissä kohtauksissa, jotka saavat lukijan kyselemään, mitä on tekeillä. Yli 400 liuskan käsikirjoitukset sopimuksen mukaan. Mitä enemmän kirjallisuuden kanssa elää, sitä useammin kääntyy elokuvien puoleen kokeakseen jännityksen tunteen. LÄHETYSOHJEET Lähetä aineistosi joko sähköpostitse rtf-muotoisena liitetiedostona (sarjakuvat jpg-, tifftai pdf-muodossa) osoitteeseen arvostelupalvelu@kulttuurivihkot.fi tai tavallisessa postissa osoitteeseen: Kulttuurivihkot / arvostelupalvelu Kaasutehtaankatu 1 / 12 00540 Helsinki Voit halutessasi saatekirjeessä mainita, millaisista asioista erityisesti toivoisit palautetta. 67 Kulttuurivihkojen arvostelupalveluun voit lähettää asiantuntijoiden arvioitavaksi mitä tahansa kaunokirjallisia tai tietokirjallisia tekstejä, journalistisia juttuja tai sarjakuvia. Jarruttaminen on hyväksi jännitykselle, mutta toisto ei. Pyrimme antamaan palautteen mahdollisimman nopeasti, mutta 2–3 kuukauden odotukseen kannattaa varautua. Puhelin soi ja tyttö vastaa siihen, sanoo haloo, kuuntelee ja sanoo painokkaasti: ’En ole eläessäni omistanut mustia hansikkaita’. Jos kirjassa on liian ilmeinen teema, ei juonikaan saa potkittua lukijaa pohdiskelijaksi. Esimerkiksi aseella uhkaileva ihminen saattaa talttua sillä, että hänen uhrinsa yhtäkkiä aivastaa. Miksi kirjallisuus ei sitten pysy elokuvien vauhdissa. Hintoihin sisältyy arvonlisävero, 24 %. Konfliktitilanteessa lähes kaikki inhimilliset reaktiot olisivat kuitenkin yhtä uskottavia. Saat lähettämästäsi aineistosta palautteen, jossa arvioidaan sen hyviä ja huonoja ominaisuuksia sekä annetaan ohjeita tekstin muokkaamiseen ja kirjoittajana kehittymiseen. Vorhaus toteaa oppaassaan, että konfliktikohdassa kirjailijat alkavat vaistomaisesti jarruttamaan juonen vauhtia ja toistamaan itseään pitääkseen yllä jännitystä. Hän ei näe teitä, vaikka te istutte lähellä häntä. Vorhaus julistaa, että teeman pitäisi olla kutsu toimintaan ja että teemassa tulisi olla jotain ratkaisematonta. Tällainen reaktio on proosan sisällä inhimillisempi kuin mikään koulupsykologiaa mielistelevä uhrianalyysi. Ehkä siksi, että nykypäivän proosa suosii helppoja teemoja, joissa pienet ihmiskohtalot puristuvat instituutioiden alle. Jos kirjassa on liian ilmeinen teema, ei juonikaan saa potkittua lukijaa pohdiskelijaksi. Eikä siihen tarvita edes kameraa paikalle. John Vorhausin kirjoittajaopas Creativity rules! (1999) on poikkeuksellinen reaktio proosakirjallisuuden tasapäistymiseen. Muistathan liittää mukaan yhteystietosi. Tyttö sulkee puhelimen, sytyttää ainoan tulitikkunsa, kun huomaa, että huoneessa on mies.” Tässä proosapalassa tiivistyy koko ihmiselämä motiiveineen kaikkineen. Jännityksen kannalta tärkeitä ovat konfliktitilanteet henkilöiden välillä. KIINNOSTAVIN HUOMIO Vorhausin oppaassa on se, että nykypäivänä kirjailijat pelkäävät suotta tekevänsä psykologisesti vääriä valintoja
68 LUOT TOTIEDOT TOMIEN AHDINKO LEGIOONATEAT TERI SYRJÄYTET TYJEN TUKENA A L A S K A N K U L T T U U R IN E N M O S A II K K I S V E IT S I N A T S IS A K S A N A P U R IN A K IR JA L L IS U U D E N M U U T T U V A T P U IT T E E T KÖYHYYDEN KIROT MARJAT TA STENIUS-K AUKOSEN SOSIAALITYÖ 2 – 2 1 8 2 – 2 1 8 K Ö Y H Y Y D E N K IR O T IR TO N U M E R O 9 ,9 E U R O A 4 6 . V U O S IK E R TA