Kulttuurivihkot 1/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Kulttuurivihkot nostaa kissan pöydälle. Teemapaketissa puidaan myös muun muassa tyhmän kansan teoriaa ja analysoidaan Pentti Saarikosken käsityksiä kirjailijan roolista. teema – XXX 1 | 2013 | elitismi Kulttuurivihkot Parhaimmistoa vai ylimielistä yläluokkaa. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Selvitämme muun muassa, onko klassinen musiikki vain hienohelmojen puuhastelua ja onko politiikassa vasemmistolainen puheenparsi etääntynyt kansan syvien rivien tunnoista. Elitismi on nykyään paljon käytetty leima monissa keskusteluissa ja kiistoissa. 1
Kerro myös laskutusosoitteesi. Enintään 160 merkin mittaisen onnittelun hinta on vain 10 euroa + arvonlisävero eli yhteensä 12,40 €. Vieraina kansalaisaktiivi Syksy Räsänen ja professori Hannu Juusola. klo 18. Voit myös antaa pelkän nimesi (sekä halutessasi tittelin ja paikkakunnan) liitettäväksi onnittelijoiden listaan. teema – XXX Onnittele 40-vuotiasta Kulttuurivihkoja! Ensimmäisen Kulttuurivihkojen ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Tuotot käytetään täysimääräisesti Kulttuurivihkojen hyväksi. Tarjoamme Kulttuurivihkojen ystäville mahdollisuuden onnitella lehteä 3.5. Kulttuurivihkot 1?|?2013 http://www.kulttuurivihkot.fi. 2. * Katsottavissa tallenteena myös jälkeenpäin. Lisätietoja osoitteesta onnittelut@kulttuurivihkot.fi tai puhelimitse 050 460 1636. Halutessasi voit tukea Kulttuurivihkoja myös itse valitsemallasi isommalla summalla. Mainitse asiasta lähettäessäsi onnittelun. Erityisesti yrityksille ja yhteisöille myymme lisäksi isompia onnitteluilmoituspaikkoja alkaen hintaan 49 € + alv. tekstiviestillä numeroon 050 460 1636 tai kirjeitse toimituksen postiosoitteeseen (sivu 4). STUDIO E:n Lähi-Itä-ilta Suora videolähetys* Kulttuurivihkojen verkkolehdessä 24.3. Toimi näin Lähetä tervehdyksesi 15.3. ilmestyvässä juhlanumerossa. mennessä sähköpostitse osoitteeseen onnittelut@kulttuurivihkot.fi, Muusikkovieraana Riitta Gyllenbögel. Pitemmän, enintään 400 merkin onnitteluviestin saa hintaan 20 euroa + alv eli yhteensä 24,80 e. Studioisäntänä Elias Krohn
Kansainvälisen hyväntekeväisyysorganisaation Oxfamin raportin mukaan tämän joukon viime vuoden tuloilla äärimmäinen köyhyys poistettaisiin maailmasta neljästi. Jos raja lasketaan 75 000 euroon, tuotto olisi jo 2,2 miljardia. Nyt tositelevisioiden ja muun tyhmistävän, kaupallisen massaviihteen aikakaudella radikaalia on nostaa esiin humaaneja arvoja ja niihin nojaavaa kulttuuria. Tämä ei pidä paikkaansa: esimerkiksi Bloombergyhtiön uusin vuosittainen lista maailman rikkaimmista ihmisistä kertoo, että jo pelkästään sadan rikkaimman yhteenlaskettu varallisuus lisääntyi viime vuonna 184 miljardilla eurolla. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Kulttuuri- ja sivistyseliitti on kuitenkin valtaosin aivan eri joukkoa kuin vaikkapa maailman tai Suomen väestön vaurain prosentti. Elias Krohn Tule 40-vuotisjuhliin 17.5.! Kulttuurivihkojen 40-vuotista taivalta juhlitaan Helsingissä ravintola Pianossa (Rauhankatu 15) perjantaina 17.5. Heidän koko varallisuutensa on suurempi kuin Intian tai Venäjän bruttokansantuote. Tämän vuoksi väestön rikkaimman prosentin elämäntyylillä on vielä isompi merkitys kuin voisi luulla: oman valtavan luonnonvarojen kulutuksensa lisäksi he esimerkillään tahtomattaankin ohjaavat myös muita vastaavanlaiseen elämäntyyliin. Ja nyt ei puhuta rikkaimmasta prosentista, vaan suunnilleen promillen kuudessadastuhannesosasta. Aulikki Oksasen sanoittamia lauluja | Laulaja-lauluntekijä Iida Umpikuja | Trubaduuri Leevi Launis | Runonlausuntaa | Ja paljon muuta Pääsymaksu 7 euroa. Ohjelmassa muun muassa: Laulaja Daniela Fogelholm: mm. Kulttuuriväki taitaa päinvastoin olla keskimäärin muuta väestöä vähävaraisempaa. pääkirjoitus Rikkaimmisto ei ole parhaimmisto Tässä Kulttuurivihkoissa puhutaan elii- tistä ja elitismistä paljolti kielteisessä valossa, vaikka me Kulttuurivihkojen tekijät olemme itsekin eliittiä: keskimääräistä koulutetumpia, sivistyneempiä ja yhteiskunnallisesti valveutuneempia. klo 19 alkaen. Toisaalta on sekä tutkimus- että kokemustietoa siitä, että taloudelliset ylemmät luokat ovat usein alempien luokkien jäljittelyn kohteina. Varakkaimmat taas harvemmin kuuluvat ainakaan sydämensivistyksensä tai yhteiskuntamoraalinsa puolesta kansakunnan parhaimmistoon. Suomessa erot ovat toistaiseksi pienempiä, mutta täälläkin Tilastokeskuksessa tehdyn laskelman mukaan jo 50 prosentin vero yli 100 000 euroa vuodessa ansaitseville tuottaisi valtion kassaan miljardi euroa vuodessa – yhtä paljon kuin arvonlisäveron kahden prosenttiyksikön korotus. Tervetuloa! 3. Tasa-arvo ei merkitse, että kaiken kulttuurin pitää olla helposti sulavaa, vaan koko kansakunnan sivistystasoon panostamista. On tavallista olettaa, että rikkaimpien ih- misten vähäisen määrän vuoksi heidän tuloillaan ja kulutuksellaan ei olisi paljoa merkitystä, vaikka se jaettaisiin tasaisemmin. Helpolla tämä eliitti, joka ei ole kansakunnan parhaimmistoa, ei kuitenkaan suostu edes maltilliseen tinkimiseen saavutetuista eduistaan. Tällaiseen eliittiin, jota muut jäljittelevät, ihmiskunnalla ja luonnolla ei ole varaa. Luokkaerot selittävät osaltaan sitä, miksi eri väestöryhmillä on erilaisia kulttuuriharrastuksia. Jo pelkästään Kalevala suomalaisen kulttuurin yhtenä peruskivenä riittää osoittamaan teorian vähintäänkin puutteelliseksi. Työväenluokalla ei ole vahvaa oopperassa tai klassisen musiikin konserteissa käymisen traditiota – sen lisäksi, että niiden lippujen hinnat eivät sovi pienituloisen työntekijän tai työttömän kukkarolle –, mutta tämä ei tarkoita, etteikö myös työväenluokkaan kuuluvilla olisi edellytyksiä harjaantua nauttimaan niistä. 1960-luvulla radikaalia oli nostaa valokeilaan populaarikulttuuria sekä rikkoa aiheellisesti ahtaiksi koettuja rajoja ja normeja. Yksinkertaisimmillaan se merkitsee väittämää, että kansa jäljittelee kulttuurieliittiä ja kansankulttuurin saavutukset »laskeutuvat» niin sanotun korkeakulttuurin piiristä. Eipä tosin kulttuurihenkisyyskään näitä ominaisuuksia takaa. Tässä Kulttuurivihkoissa emeritusprofessori Seppo Knuuttilan haastattelussa (sivuilla 42–45) puidaan niin sanottua »tyhmän kansan teoriaa»
Juha Säijälä Vapaa toimittaja, joka pitää hitaasta ja tutkivasta journalismista. vuosikerta | JULKAISIJA Domirola Oy | PÄÄTOIMITTAJA Elias Krohn | politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa | TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ, KEHITYS Ari Lahdenmäki | TOIMITUSSIHTEERIT Katja Nissinen | yhteiskunta, tiede, Tampere | Juha Säijälä | populaarikulttuuri, musiikki | Kirsi Vanhamaa | kirjallisuus, kirja-arviot, teatteri, elokuvat | Riikka Ylitalo | kaunokirjalliset tekstit | ULKOASU Tuuli Häggman | Pauliina Nykänen | TOIMITTAJAT Aleksi Ahtola | historia | Johan Alen | Jouni Avelin | Turku | Riia Colliander | Eero J. Toimii ihailemansa Faces Etnofestivaalin tiedottajana ja tästä numerosta lähtien Kulttuurivihkojen populaarikulttuurista ja musiikista vastaavana toimitussihteerinä. kansi: tuuli häggman & pauliina nykänen tämän numeron tekijöitä Maarit Haataja Kotimaista kirjallisuutta ja ympäristönhoitoa opiskellut tapahtumatuottaja ja freelancejournalisti. | ILMOITUSHINNAT Koko sivu: 739 €, puoli sivua 474 € sekä arvonlisävero 24 %. Harrastaa ruokareseptien kehittelyä ja syöpöttelyä sekä politiikan seuraamista ja yhteiskunnan vääryyksien oikomista pieteetillä. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. | MEDIAKORTTI www.kulttuurivihkot.fi | KIRJOITUSTEN LÄHETTÄMINEN Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaa materiaalia. Kuuden numeron kestotilaus 43 € (sis. Tekstit vain RTF- eli Rich Text Format - tai ASCII-tiedostomuodoissa sähköpostitse toimitussihteerille tai lehden osoitteesen (tuloste ja mahdollinen levyke). Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. työnjako yltä. | ISSN-L 0356-3367, ISSN 0356-3367 (painettu lehti), ISSN 2242-6736 (verkkojulkaisu). Raisa Musakka Ecuadorissa asuva toimittaja, jonka aika kuluu tällä hetkellä pitkälti joko taloustieteen kurssilla, valokuvatessa tai gradun parissa. alv 10%), vuoden määräaikainen 51 € (sis. 4. Kulttuurivihkot 1?|?2013. alv 10%). Ks. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. KULTTUURIVIHKOT 41. Kunnostautunut myös keittokirjailijana. Pentti Stranius Venäjän, erityisesti neuvostokauden elokuvaan ja kulttuurielämään erikoistunut Venäjätutkija, freelance-toimittaja ja bloggaaja. Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi tai käyttäen tilauspalvelua osoitteessa www.kulttuurivihkot.fi. Ilkka Vartiainen Ympäristöneuvontaa työkseen tekevä filosofian opiskelija, joka vapaa-ajallaan seuraa muun maailman menon ohella kulttuuri-ilmiöitä, varsinkin klassista musiikkia. Toimii tällä hetkellä projektitutkijana Itä-Suomen yliopistossa, Myplace-tutkimushankkeessa Lieksassa. | KIRJAPAINO KTMP Ykkös-Offset, Singsby. Hirvenoja | elokuva | Janne Hukka | Mari Lukkari | Tomi Toivio | TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT www.kulttuurivihkot.fi | (09) 4114 5369 (vastaaja) | Kaasutehtaankatu 1/10 00540 HKI | etunimi.sukunimi@kulttuurivihkot.fi | OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Kultuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Diggaa laulelmamusiikista ja Arja Saijonmaasta. Harrastaa brittidekkareita ja koiran ulkoiluttamista
Onko puolueiden yhteys vasemmistovaikuttajia. Ilkka Vartiaisen essee. TEEMA – elitismi Mihin perustuu klassisen musiikin maine kirjoittanut Seppo Knuuttila. TEEMA – elitismi kansalaisyhteiskuntaan murentunut. Kulttuurivihkot 1?|?2013. SISÄLLYS 5. kulttuurivihkot teema – XXX1 | 2013 3 PÄÄKIRJOITUS 6 200 sanaa 12 Levyt 16 Leffanurkka 22 Näkökulma 46 Kolumni: Berger 60 Kolumni: Avelin 61 Kirja-arviot 66 Kolumni: Soikkeli 16 Suomen Mannerheim ja huippu-urheilijat R&A-raportissa kurkistetaan 14 mustan Marskin kulisseihin ja tuuletetaan dopingkäryn tuoksuja. Valokeilassa genre-elokuvat Ville Hänninen tarkastelee pienen budjetin elokuvien mahdollisuuksia nousta esiin. vaikeatajuinen ja vähän myyty runoilija. 27 Klassinen musiikki kuuluu kaikille TEEMA – elitismi Kulttuurivihkojen haastattelemien ammattimuusikoiden mielestä klassinen musiikki ei ole vain rikkaiden ja älyköiden harrastus. 47 Dokumentaarisia valokuvia uusille alueille R11-kollektiivin valokuvaajia pohditutti, millaisen kuvaston kautta Suomea yleensä ajatellaan. elitistisyydestä. 39 Alaluokan barbariasta eliitin etuoikeudeksi 58 Meri minussa Hanna van der Steenin novelli TEEMA – elitismi Raisa Musakan raportti Ecuadorin härkätaistelukeskustelusta. 30 »Aitoja ja hyvin tehtyjä juttuja» TEEMA – elitismi Idfa-festivaaleilla tarjottiin lavea kattaus uusinta dokumenttielokuvaa. 53 Rakkaus kuin vindaloo Haastattelussa edustava joukko Maija Mäkisen novelli. Elina Suhangon poiminnoissa muun muassa köyhyyttä, interaktiivista dokumenttia ja kotimaista väriä. muuta musiikkia ylevämpänä taiteenlajina. Haastattelussa tyhmän kansan teoriasta itsestään vain siinä mielessä, että hän on Markku Into suostuu löytämään elitismiä 17 Audiovisuaalista ravintoa ajattelijoille 42 Onko kansa ohjailtavissa. TEEMA – elitismi 29 Taide jokapäiväisenä elämänä TEEMA – elitismi Pentti Saarikoski esitti useissa runoissaan kirjailijan työn ammattina muiden joukossa. 51 Runoja Miksi vasemmistoa syytetään 23 Jalostavaa korkeakulttuuria vai yläluokan viihdettä. Veli-Matti Huhta 34 Nykyvasemmisto ja joukkovoiman puute 52 Belyihetki Andrei Belyn Peterburg antoi innoituksen Tamas Matekovitsin kuvapakinalle
Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. Basaarikylä tarjoaa etnisiä ruokia Suomesta aina Kambodžaan asti.?Böhm toivoo festivaalille muodostuvan rennon letkeän il- palkintoa saaneelle International Peace Bureaulle. Suuressa tanssipaviljongissa soi Tundramatiks, Transkaakko, Kari Peitsamo, Jaakko Laitinen & Väärä Raha.?Ilo Festivaali on Anna Böhmin mukaan myös makumatka. Lisäksi viereisessä vanhassa puukirkossa järjestetään soul-konsertti.?»Musiikkitar- ?Ilo Festivaali 15.6. kello 13 alkaen. kesäkuuta. Hänen oma panoksensa on pistää pystyyn uusi Festivaalipäivän aikana lavalle nousevat festivaali, joka kertoo kulttuurin keinoin mahdol- muun muassa Yona & Orkesteri Liikkuvat Pilvet, Tuomari Nurmio ja Joose Keski- lisuudesta rauhaisaan yhteiseloon ja siihen, että myös meidän suomalaisten panosta tarvitaan maailmanrauhan saavuttamiseksi.. tyksiä täynnä», Böhm kertoo.. Elämme yhä globaalimmassa mapiirin, josta välittyy fiilis, että jokaisen pieni- maailmassa, ja näin meidän tulee antaa tukem- kin panos rauhantyössä on tärkeä.. Fiilistellä voi sekä listoilta kuulujen artistien http://www.ilofestival.fi Keskustelut, blogit, videot, tilaukset www.kulttuurivihkot.fi Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 16,90 euroa. Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. Luvassa on musiikkia ja paljon muuta. Festivaalimme ohjaa sen tuotot War Resisters’ Internatio- Poikkitaiteellinen ohjelma tarjoaa niin musiikkia, teatteria kuin tanssiakin. jontamme on kotimaista: tuttua ja myös kokeile- Männistöntie, Kellokoski, Tuusula vaa. Hinta on 51 €. Nimi Kulttuurivihkot Osoite Domirola Oy Postinumero ja -toimipaikka Vastauslähetys Puhelin tai sähköposti Tunnus 5011437 Allekirjoitus 00003 Helsinki 6. »Emme voi ummistaa silmiämme maailman eri kolkkien konflikteilta. Poikkitaiteelli- teissa kuin kansainvälisesti!» nen ohjelma tarjoaa niin musiikkia, teatteria kuin Juha Säijälä tanssiakin. talo. nalille ja monta Nobelin rauhan- Uusi festivaali tuo iloa ja rauhanaatetta Tuusulaan. me myös kansainvälisille rauhanjärjestöille!». Kun soitto yhdellä ehkä enemmän kuin koskaan», painottaa nuo- lavalla loppuu, jatkuu se heti toisella ollen yllä- ri rauhanaktivisti, teatteriopiskelija Anna Böhm. Kulttuurivihkot Tilaukset 1?|?2013 myös sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi. Asiaa taiteesta ja yhteiskunnasta kuudesti vuodessa Kulttuurivihkot maksaa postimaksun Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 43 eurolla. »Mukana toimintaansa esittelemässä olevat Yksipäiväinen Ilo Festivaali järjestetään Tuu- suomalaiset rauhanjärjestöt tarjoavat tähän vaik- sulassa Kellokosken kirkonkylän legendaarisella ka mitä mahdollisuuksia – niin kansallisissa puit- Männistön lavalla 15. 200 sanaa Globaali rauhanfestivaali haastaa tekoihin »Maailma tarvitsee rauhaa ja rauhantyötä kuin UG-yhtyeidenkin tahtiin
Kiitos työryhmään kuuluneille, valoa kaikkiin vastaanottokeskuksiin, lapset pois säilöönottokeskuksesta ja kaikki skidit kunnioittamista ja aiheeseen kouluun, Dublin-pykälä histori- perehtymistä», kertoo Amnestyn Suomen osas- aan ja maatiedon kerääminen riippumattoman ton ihmisoikeustyön johtaja Päivi Mattila.?Kynt- tahon alaisuuteen», vaatii puolestaan Vastaanot- tiläpalkinnon sai koko noin 30 hengen työryhmä, to-projektin dramaturgi Taija Helminen. Vastaanotto-projekti palkittiin joulukuussa Am- Komsi on erityisen vahva nykymusiikin tulkitsijana. Hänen toivoisikin tekevän oman levyn suo- kappaleiden, kuten Reinhold Glièren (1875?1956) malaisista suosikkikappaleistaan. A. Kansallisteatterin esityksessä oli Kokonaan kolmannessa oktaavissa mukana myös turvapaikan saaneita ihmisiä. päästä. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Vastaanotto-projekti alkoi keväällä 2011 kent- nesty Internationalin Suomen osaston Kyntti- tätyöllä turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten läpalkinnolla arvokkaasta työstä pakolaisten ja vastaanottokeskuksissa. ihmisten perustavanlaatuista osa, Paperisilta-esitys, kiersi näkuun loppuun mennessä kaikissa Suomen 22 vastaanottokeskuksessa. »Vaikka ei maailma tähän valmistunut, silti se lämmittää. puolestaan tämän vuoden hei- »Tällainen kohtaaminen vaatii onnistuakseen ihmisten perustavanlaatuista kunnioittamista ja aiheeseen perehtymistä.» opiskelijoista. Komsin tavaramerkkinään pitämiä kolmannen oktaavin pianissimoja kuuntelee mielellään, mutta W. nessa oktaavissa virtuoottisten linnunlaulujuok- Myös Sibeliuksen Luonnotar on kuin luotu Kom- sutusten, mutta myös melodisempien levollisten sille. Ranskan kielen ääntämys on hienostu- Rita Dahl nutta, mutta sanoista selvän saaminen on hiukan haasteellista. John Zornin La Machine de Anu Komsi: Coloratura. syntyi Paperiankkuri-teos, jota esitettiin Kansal- Ihmisoikeusjärjestö kiitti työryhmää erityisesti listeatterissa samana syksynä. runko uskomattomissa korkeuksissa tarvittaessa huimaavissa nopeuksissa. Mozartin Der Hölle Rache kertoo, että lyyrisen koloratuurin lisäksi häneltä luonnistuu loistavasti aksentoiden ja sisäisesti tulkiten dramaattisen koloratuu- ole saavutettu huonoja tuloksia. Léo Delibesin risopraanon fakki, vaikka poikkeuksellista nope- Kelloaariasta on kuultu monenlaisten kolora- utta en ymmärrä. Tällainen näytelmäteosten tekijät kohtaaminen on tärkeää ja roh- saivat kiitosta pakolaisten keaa ja vaatii onnistuakseen ja turvapaikanhakijoiden kohtaamisesta. joka koostuu sekä ammattitaiteilijoista että alan Juha Säijälä Anu Komsin koloratuurilevyllä liikutaan kolman- rissa. Komsi onkin mainin- Komsin romanttisvoittoiset nut harjoittelevansa myös lintujen esitykset tuovat mieleen laulua matkimalla, eikä metodilla linnunlaulun. Projektin toinen turvapaikanhakijoiden kohtaamisesta taiteen keinoin sekä syvällisestä paneutumisesta aihepiiriin työn valmisteluvaiheessa. Näistä kohtaamisista turvapaikanhakijoiden näkyväksi tekemisessä. Komsia kuulisi mielellään lisää tuuriäänien versioita, ja Komsin nopea ja tarkka, tässä harvinaisessa fakissa, jonka mestareihin suorastaan kellomainen versio on paremmasta kuului muun muassa Joan Sutherland. Sen tulkitsijana hän onkin erityisen vahva. Anu nen ja neljännen oktaavin siirtymäkohdassa ke- Komsin ääni liikkuu norjasti kuin solakka koivun nellä tahansa tulisi ongelmia äänen ytimekkäänä pitämisen kanssa. »Tekijät onnistuivat taiteen keinoin keskustelemaan usein Vastaanotto-projektin hyvin vaikeassa asemassa olevien ihmisten kanssa. Paperiankkuri / Nico Backström 200 sanaa ?Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön Valoa vastaanotto keskuksiin. koloratuurisopraanolle ja orkesterille kirjoitta- Levyn heikkoudet ovat inhimillisiä. Kolman- man konserton romanttisissa tunnelmissa. Romanttisvoittoinen levy sisältää runsaasti kappaleita, joiden juoksutukset aktivoivat linnunlaulumielikuvan. BIS-1962 l´être esittelee Komsin taidot nykymusiikin pa- Lahti Symphony Orchestra | Sakari Oramo 7
»Puhuisin pikemminkin nähdyk- puheen itselleen. Sekin vaikutti työilmapiiriin.» Hokkasen mukaan niissä hänen esityksistään, »Näytelmän myötä tulin ajateleeksi sitä, että Huorasatu-romaania on sanottu Gustafssonin joissa on mies keskiössä, pohditaan eksistenti- teatterissa on todella vähän sellaisia esityksiä, rakkauslapseksi. »Jossain määrin teoksen etiikka on varmaan edelleen heikompien puolella niin kuin tekstissänikin, mutta painotukset ovat aika erilaisia.» siobjekteiksi, miesten ihailun kohteiksi. Näytelmästä tuli – erään kirjai- alistisia kysymyksiä. sekä keski-ikäisen miehen, joka pitää puolustus- kään epäselväksi: näytelmä tarttuu muun muassa raiskattujen naisten syyllistämiseen, kaukomaiden unohdettuihin ihmiskohtaloihin, lapsiprostituoituihin sekä eläinten Näytelmästä tuli Gustafssonin ja Hokkasen avioerolapsi. »Rakkaudenkaipuu ajaa heitä pyrkimään sek- konisesti. Esityksessä maistellaan »Huorasadun naisia näyttäisi ajavan pakotta- huora-sanaa antaumuksella ja tullaan esiin purp- va tarve tulla nähdyiksi ja kuulluiksi, olla hyväk- purasauvan varjoista. mikään helpoin lähtökohta», Hokkanen puolus- Kirjailija iloitsee siitä, ettei Huorasatu-näytelmä tautuu. lisen esityksen näkökulma», kirjailija toteaa la- oita huumorin keinoin. kyttää ja naurattaa, mutta ennen kaikkea herättää ajatuksia. Olen ko- Näytelmän, kuten romaaninkin, kirjoittanut Laura Gustafsson tunnetaan naisena, joka rostanut tätä etenkin Afroditen (upea Satu Silvo) Kirjailijalle itselleen näytelmän ideologia ja ja Nonon (Alina Tomnikov) rooleissa.» muoto näyttäytyvät kirkkaimmin kohtauksessa, pyrkii juuri herättämään ajatuksia. ta enemmän naisille», hän pohtii. avioerolapsi. Jos niitä on enemmän, mies- 8. olemattomiin oikeuksiin. Samalla reissulla hän tapaa Maaemon, Mielikin Gustafsson vastaa. ja Sakari Hokkanen tarkentaa. »En allekirjoita tätä väitettä, jossa Afrodite tutustuu Suomeen ja käy sikatilal- Gustafssonin viesti ei jää kenelle- tämä on Sakarin tulkinta asiasta», la. Se ei ollut »Pidän itseäni käytännön feministinä», ohjaa- ja -jakaumat saavat Gustafssonin mietteliääksi. Ryhmäteatterissa pyörivän Huorasatu- pohdiskeluihin, kun täytyy taistella sortoa vas- rooleja ei ole lainkaan. »Olen kiinnostunut siitä, miten sukupuoli määrittää ihmisen tapaa kokea maailmaa.» jäänyt leimallisesti vain yhden sukupuolen projektiksi. kirjoitusvaiheessa, joten esitykseen on valikoi- »Käsikirjoitustani on lyhennetty ja yksinker- tunut myös niitä pointteja, jotka ohjaaja koki tär- taistettu esitystä varten huomattavan paljon. Huorasatu-näytelmä tekee sen minkä sa- keiksi. Tragikoominen tarina jär- syttyjä ja rakastettuja», Hokkanen pohtii. Tällaiset asiat ovat todel- näytelmän kirjoittaja Laura Gustafsson taan. näkemys naisena olemisesta?» Gustafsson kertoo halunneensa kirjoittaa näytelmästä muodoltaan runsaan ja moninäkö- Hokkanen oli vahvasti mukana näytelmän kulmaisen. Kulttuurivihkot 1?|?2013 tään vahvasti tuntunut. Hokkanen katsoo kokonaisuutta luonnol- En ole varma, mikä tarkalleen ottaen on lopul- manniminen romaanikin: käsittelee vakavia asi- lisesti eri kulmasta kuin Gustafsson. ?. Näytel- »Aloitimme käsikirjoitusyhteistyön samas- män ohjaa mies, joka kutsuu itseään feministiksi. Ja sellaiselta se on myös tekijöis- »Onko naisen asema vieläkin niin paljon ah- »Sama koskee elokuvia; vahvoja naisrooleja taampi, että naisella ei ole varaa metafyysisiin on aina vain yksi. Teatterimaailman perinteiset sukupuoliroolit sa kuussa, kun erosimme avoparina. Vai onko tässä kyseessä Lauran kärjistetty la syvällä kulttuurin mullassa.» ja ohjaaja Sakari Hokkanen pohtivat naiseutta ja näytelmää kumpikin omasta näkövinkkelistään. Gustafssonin mukaan yhteistyö si ja kuulluksi tulemisen oikeudes- Hokkasen kanssa ei ollut Huorasadun kohdalla ta, joka valkoisilla heteromiehillä ihan sitä, mihin hän on aikaisempien yhteisten on aina ollut.» projektien kohdalla tottunut. Naisten ollessa keskiössä joissa on rooleja molemmille sukupuolille, mut- lijan ystävän sanoin – Gustafssonin ja Hokkasen pääosassa on yhteiskunta. kulttuurikasvo Huora, huorempi, huorin Teksti ja kuva Heidi Merima-Halonen Laura Gustafsson iloitsee siitä, ettei Huorasatu-näytelmä jäänyt vain yhden sukupuolen projektiksi. »Ryhmäteatteri on kaiken päälle talousvaikeuksissa
Outi Herransilta on tehnyt Helsinginkadun Käsikirjoitus Laura Gustafsson | Huorasadun keskeisiä teemoja ovat tasa-ar- näyttämölle hienon lavastuksen, jolla näytteli- Ohjaus Sakari Hokkanen | Esitysdramaturgit vo, eläinten oikeudet ja naisiin kohdistuva väki- jät käyvät deklamoimassa sanottavansa. Lavastussuunnittelu Outi Herrainsilta | postmoderni proosa etenee elokuvamaisella tai- Keskinkertaisten musiikkinumeroiden lisäksi turuudella. Huorasatu ti Pulkkisen samana vuonna ilmestynyt Romaa- Kaiken huipuksi niitä on vieläpä kaksi. Kirjan runsas aineisto on esillä morin ystävä kertoi minulle kuitenkin pitäneen- esikoisromaani Huorasatu päätyi Finlandia-eh- näytelmässä, mutta täysin epäjohdonmukaisel- sä esitystä ratkiriemukkaana. Gustafsson on itse dramatisoinut romaanin yhtään helpommin ymmärrettävää.) Ryhmäteatterin näyttämölle. Ryhmäteatterin Helsinginkadun-näyttämöllä. 9. maisultaan heikoimpien näyttelijöiden puheesta Kurttila, Alina Tomnikov, Aija Pahkala Terjo Aaltonen Valosuunnittelu Tomi Tirranen | Äänisuunnittelu Satu Silvo (vas) on kekseliäs valinta Afroditen rooliin. Ei ihme. Viittaukset jäävät kirjaa tuntematto- valitettavan vähän sukupuolentutkimuksen teo- malainen romaani useaan vuoteen. jännittävästi, parituntinen esitys muistuttaa tyy- Yleisössä ollut Soitinmenot-tyyppisen huu- Laura Gustafssonin toissa vuonna ilmestynyt liltään kabareeta. rioita, mutta voi olla, että tällainen esitys vaatisi arvioijakseen naiskriitikon. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Vieressä Minna Suuronen, takana Robin Svartström ja Alina Tomnikov, kerubeina Aija Pahkala ja Heidi Kirves. nihenkilön kuolema. Tunnen sitä paitsi dokkaaksi. Nopeasti mieleen tulevat Ranya El- ovat paikoin kiusallisia. (Se ei edes tee il- Robin Svartström, Heidi Kirves, Satu Silvo, Arttu kuttavaa klassista sivistystä. Toimin- Sakari Hokkanen, Ann-Mari Ohtmaa | valta – mediakritiikkikin. Lavalla silloin tällöin pistäytyvät Robin Svart- avopuolisonsa Sakari Hokkanen. Minusta kirja oli paras suo- la tavalla. . Paasonen) Auringon asema (2002), tiikki on muutettu muun muassa vaivaannutta- Rosa Liksomin Yhden yön pysäkki (1985) ja Mat- vaksi, tosikkomaiseksi talkshowkohtaukseksi. Gustafssonin paikoin taa on vähän. mille hämäriksi. aitiopaikka Huorasatu muuttui hieman kiusalliseksi kabareeksi Teksti Ari Lahdenmäki Laura Gustafssonin romaani etenee tarinallisesti ja jännittävästi, mutta näytelmästä puuttuu vastaava johdonmukaisuus. ström ja Arttu Kurttila onnistuvat tuomaan esi- Siinä missä romaani etenee tarinallisesti ja tykseen mietityintä ja taidokkainta materiaalia. Samannimisen näy- Satu Silvo on kekseliäs valinta Afroditen roo- telmän on ohjannut hänen työparinsa ja entinen liin. Hän on samaan aikaan sekä erittäin muukin näyttelijöiden ääni vahvistetaan mikro- Jussi Kärkkäinen | Rooleissa Minna Suuronen, hauska että älykäs kirjoittaja, joka osoittaa vai- fonein, mikä on outo ratkaisu. Samanlaista kerronnallista omintakeisuutta nousee kotimaisessa proosassa esiin valitetta- Tekstiin tuotetut irtovitsit ja murrehuumori van harvoin. Kirjan riemukas mediakri- Ramlyn (nyk
Mikrofoneja oli useis- teinen haastatteludokumentti puhuvine päineen. viihdyttävä dokumentti Tekijöidensä mukaan Viru on eräänlainen in- Virussa päivysti myös KGB:n agentteja, jotka teraktiivinen elokuva, onhan merkittävällä osal- kuuntelivat salaisessa radiohuoneessa epäilyttä- Muodoltaan Viru – Tarinoita hotellista on perin- la suomalaisista kyseisestä hotellista omia ko- vinä pidettyjä hotellivieraita. . Neuvostohallinnon jättämän val- Kaiken kaikkiaan sujuvasti etenevä Viru-doku- Toisen maailmansodan jälkeen melkein olemat- tatyhjiön täytti muiden muassa järjestäytynyt ri- mentti on aiheensa laajuuteen nähden kestoltaan tomaksi kuihtunutta suomalais?eestiläistä kult- kollisuus. 10. Sisällöllisesti nämä telmäkirjailija ja käsikirjoittaja Henri Kapulainen keskeisesti. kemuksia. koko maasta. saatiotarinoita hieman maltillisemmin. timaisten kokoillan dokumenttielokuvien maa- Suomalaismiehet käyttivät Tallinnassa ahke- ilman ensiesityksiä, kuten Taru Mäkelän ja rasti maksullisia seksipalveluita, ja moni täkäläi- Johanna Onnismaan ohjaama Viru – Tarinoi- nen turisti ansaitsi siellä hyvät tienestit myymällä ta hotellista. Dokumentissa haastateltava näy- sanen, jonka henkilöhistoriaan Viru-hotelli liittyy ka hotelli Viruun (2007). heidän määränsä supistettiin lyhyessä ajassa talo- neljän vuosikymmenen ajan Tallinnan Vuonna 1972 valmistui suomalaisten rakentama udellisen kilpailukyvyn takaamiseksi pariin sataan. nen vuonna 1991 johtivat monenlaisiin uudistuk- käsityksen, että virolaisten kutakuinkin kaikista siin myös Viru-hotellissa. Hänen isänsä oli nimittäin rakenta- kaksi teosta eivät juuri eroa toisistaan, mutta kutsuu hotellihuoneiden mikrofoneja »hämähä- massa Virua sähköasentajana tavatessaan virolai- dokumentissa esitellään hotelliin liittyviä sen- keiksi katossa». Joistain va- tuurivaihtoa alettiin elvyttää Neuvostoliiton po- Viru-hotelli siirtyi venäläiseltä matkatoimisto liittisen »suojasään» kaudella 1960-luvun alussa. Elokuvan ensi-illassa DocPointissa sa sviiteissä, jopa saunassa sekä ravintoloiden lau- Elokuvassa kuullaan esimerkiksi Virun rakentajia pyydettiin Virussa vierailleita katsojia nostamaan tasissa ja tuhkakupeissa. maaliskuuta.. ongelmista on syyttäminen neuvostoaikaa ja ve- Länsimaista luksusta ja lieveilmiöitä KGB poistui Virusta »yhdessä yössä», ja pian näläisiä. suhteellisesti niin alhaiset, että monet matkus- vaiheikkaasta historiasta. KGB toimi Virussa periaatteessa näkymättö- joukkoa suomalaisia kulttuurivaikuttajia. sen vaimonsa, palvotun menestyskirjailijan äidin. Hotelli Virun kylmän sodan aikaisesta historiasta löytyisi aiheita vaikka suuren budjetin jänni- Mäkelän ja Onnismaan elokuva on Oksasel- Muutoksen tuulet le jälleen uusi foorumi kertoa, kuinka sosialismin vuodet olivat Eestin kansalle nöyryyttävää alen- tyselokuvaan, ja toki Viru-dokumentissakin kes- Viron itsenäistyminen ja Neuvostoliiton hajoami- nustilan aikaa. Yleistyneen turismin seurauksena myös tietyt monesta asiasta, mutta sentään kohtalaisen toi- Helsingin DocPoint -festivaaleilla esitettiin lieveilmiöt nostivat päätään Virussa ja sen liepeil- meentulon taanneita töitä oli tarjolla halukkail- tammikuussa kuuden päivän aikana toistasa- lä etenkin prostituution ja mustan pörssin kaupan le. Taru Mäkelä kertoi saaneensa innoituksen mästi, mutta monet ovat kertoneet tienneensä sa- Eräs viime mainituista on odotetusti Sofi Ok- elokuvaan Sakari Nupposen kirjasta Aikamat- lakuuntelusta. Ladunavaajana toimi presidentti Kekkonen, Vuodesta 2003 lähtien Viru on ollut osa Sokos jonka vuonna 1964 Tallinnaan tekemän »valtiovierailun» jälkeen Viroon suuntautuvaa matkailua kehitettiin tietoisesti. yllättävänkin lyhyt, noin 70 minuuttia. Intouristilta yksityiseen suomalaisomistukseen. maamerkkinä toimineen Viru-hotellin Viru-hotelli. tavat työn perässä tänne »porojen maahan» tai muualle kotimaan ulkopuolelle. Hänen puheistaan saa yleensä sen kitytään paljolti tuohon aikakauteen. Ohjelmistossa nähtiin useiden ko- muodossa. Neuvosto-Virossa oli epäilemättä puutetta ta. Tämä muutos kuvastaa laajemminkin Viron ti- Virolaisille uusi hotelli toi tuulahduksia länsi- lannetta viimeisen noin kahden vuosikymmenen maisesta elämänmenosta ja markkinataloudes- ajalta. docPoint 2013 Viron ikkuna länteen Kinosto Oy Teksti Eero Hirvenoja Taru Mäkelän ja Johanna Onnismaan Turismin vauhdittamiseksi Tallinnaan päätet- lissa oli ollut parhaimmillaan yli tuhat työntekijää, nostalginen dokumenttielokuva kertoo tiin pystyttää kansainvälisen tason loistohotelli. Nykypäivän Virossa palkat ja sosiaaliturva ovat taa elokuvaa. paikallisille asukkaille ylihintaista länsirihkamaa. Kulttuurivihkot 1?|?2013 rauksista huolimatta tätä varsin viihdyttävää elokuvaa olisi viitsinyt katsoa pidempäänkin. Uudet omistajat toivat 1990-luvun alussa Viruun uuden ajan vaatimat pelisäännöt. Kun hotel- Viru – Tarinoita hotellista on tulossa elokuvateattereihin 1. ja henkilökuntaa, turistioppaita sekä sekalaista käsi pystyyn, ja vain harva jätti viittaamatta. Hotels -ketjua
Saksalaisille taiteilijoille natsiestetiikka mer- Häntä motivoi etenkin »kulttuuribolševismin» kitsi suunnattomia kärsimyksiä. Adolf Zieglerin johdolla natsit lökohtaisesti noin 700 taideteosta. Hitlerin määräyksen toteutti Saksan valtakunnan kulttuurikamarin (Reichskulturkammer) kuvataiteen osaston johtaja Adolf Ziegler (1892– Lovis Corinth (1858–1925): Rittersporn, öljy kankaalle, 1924. Teokset, jotka voitiin laittaa esille saakka. gissä säilyneet erotettiin viroistaan ja taiteellista työtä rajoitettiin. 1959). Hen- virastorakennus Berliinissä Königstraße 50:ssä. Pro- alettiin kaivaa metroasemaa vuonna 2010. Sinne tuotiin 1941 jälkeen »rappiotaiteen» näyttelyssä olleet teokset. Noin 5 000 poltettiin julkisesti 1939. sityksen, millaisen mielen pimeyden tuotetta oli taiteellisesti arvokkaiksi. Teokset, jotka eivät olleet telyn» Münchenissä heinäkuussa Saksan kansalaisten tekemiä, saatettiin palaut- 1937. Kriteerit olivat järjettömiä. Teoksia vietiin 101 museosta ja kokoelmasta 74 kaupungissa, eikä tekijöille maksettu korvauksia. Siksi Paul Gauguinin Tahitilla maalamat teokset ja Pablo Picasson sekä Vincent van Goghin työt joutuivat samaan kategoriaan. Loput jaettiin kolmeen tinen ja »bolševistinen» taide oli vajonnut. Ulkomaille natsien »rappiotaide»-käsite. Teoksia jäi Saksan virastojen kellareihin ja vinteille. Palo kesti päiviä. Työ- luokkaan: 1. Esillä oli mm. Teokset, jotka voitiin myydä ulko- pagandaministeriön suojelema näyttely kiersi yli miehet löysivät patsaita. Niistä on koot- »rappiotaiteen näyttelyyn», 3. vonantajana. Teksti Jorma Mäntylä Jorma Mäntylä/Neue Pinakothek ?Natsien takavarikoimaa »rappiotaidetta» putkahtaa yhä esiin mitä ihmeellisimmistä paikoista. Osa pakeni ulkomaille. Arvottomat, voi- Chagallin, Max Ernstin ja Paul Kleen teoksia. »Modernismin» vastustaminen oli tärkeää, ja abstrakti taide oli mielenvikaisuutta. Zieglerin johtama viisijäseninen komitea päät- Pahinta oli taiteellisen uran tu- ti kesällä 1937 natsien esteettisten kriteerien so- hoaminen julkisesti nöyryyttämäl- veltamisesta gallerioissa. Viimeksi »Entartete Kunst» oli esillä Münchenin Neue Pinakothek -museossa. Elokuussa 1944 Berliiniä pommitettiin ja Königstraße 50 sai täys- Valtion haltuun otetut teokset vietiin suurim- sista kootun »rappiotaiteen näyt- maksi osaksi Berliiniin. Monet rappio- vastustaminen. Ekspressionistinen ja kubistinen värien ja muodon käyttö oli »rappiotaidetta». Saksan taide-elämän suuri puhdistus Säube- rungskrieg toteutettiin Adolf Hitlerin asetuksella 27.7.1937. »Rappiotaiteeksi» katsottiin teokset, jotka pilkkasivat Saksan poliittisia ja uskonnollisia merkkihenkilöitä, kuvasivat »bolševistista luokkataistelua», prostituoituja, sukupuolielimiä, bordelleja, »neekereitä», etelän merien saarten asukkaita, juutalaisia, mielenvikaisia ja vammaisia. Hän takavarikoi henki- lä. 11. Pelastuneista töistä on koottu kiertäviä näyttelyjä. . Ritarinkannukset maljakossa joutuivat »rappiotaiteen» näyttelyyn 1937, koska värien käyttö oli liian ekspressionistista. 200 sanaa »Rappiotaide» kiertää Saksassa. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Kaikkien benschutt -näyttely. Saksalaisen Otto Dixin (1891–1969) kohtaloksi tuli I maailmansodan sotainvalidien, työttömien ja köyhien kuvaaminen. Selostustekstien ja muiden tiin hävittää. Monet »rappiotai- Osa taide-elämän »suuressa puhdistukses- aikoinaan kiellettyjen teosten kera saa hyvän kä- teeksi» julistetut teokset todettiin sotien jälkeen sa» takavarikoiduista 19 500 teoksesta tuhottiin. Tarkoitus oli osoittaa, miten alas modernis- teosten oletettiin tuhoutuneen, kunnes paikalle taa tekijöille ulkomaille. tu Saksassa kiertävä »Entartete Kunst» im Bom- osuman. Ziegler tunsi henkilökohtaisesti taiteilijoiksi leimatut joutuivat keskitysleireille ja Yksi säilytyspaikka oli propagandaministeriön Hitlerin ja toimi tämän kulttuuripoliittisena neu- menehtyivät siellä. Maan taidemuseoista ja gallerioista takavarikoitiin tuolloin virallisesti 16 558 teosta, nykytutkimusten mukaan noin 19 500: maalauksia, grafiikkaa, patsaita sekä metalli- ja puutöitä. maille tai vaihtaa arvokkaaseen saksalaiseen kymmenessä Saksan kaupungissa vuoteen 1941 Myöhemmissä kaivauksissa löydettiin 15 taiteeseen, 2. »Modernismin» vastustaminen oli tärkeää, ja abstrakti taide oli mielenvikaisuutta. Tarkoitus oli myöhemmin myydä tai vaihtaa teoksia ulkomaille. Rakennus romahti ja syttyi tuleen. Tämä natsimielinen taidemaalari oli liittynyt NSDAP-puolueeseen jo 1920-luvun alussa. Wassily Kandinskyn, Marc kohtuullisesti säilynyttä teosta. järjestivät takavarikoiduista teok- myydyistä teoksista ei ole tarkkaa tietoa
Epätasainen, Kuin vanha toveri on myös Skinny Puppy, joka on oudolle linjalleen uskollisena tehnyt näläinen Mira Drevo vie debyytillään ???. levyjen parhaat puolet. Tuomas Harviainen Vuoden 2012 aikana ehti hyvin monen woreldes edusti varsin tavanomaista, monia mui- merkittävän marginaaliartistin julkaisu- ta artisteja mieleen tuovaa, kauniisti ja huolella luettelo päivittymään, joten laadukasta valinnanvaraa on ollut poikkeuksellisen paljon. . Aina ei osuta aivan http://www.helixes.org/arktau-eos/ nappiin, mutta alun Eino Leino ja lopun Paavo http://soundcloud.com/miradrevo Haavikko -runo-ambientit ovat kiistatta hienoja. , ??????, Zhelezobeton sin sanoituksin. Prikosnovénie Skinny Puppy: Live Bootlegged, Broke and in Solvent Vuoden 2012 haastavimman levyn titteli me- Seas, Mindbase nee puolestaan Tervahäille. Toisin sanoen eri tyyppisten live- lä löytyy. Tarvitsee vain valita puhtaat äänet – ja niin vanhoja hittejä kuin uut- oma marginaaliuden genrensä, niin helmiä kyl- ta materiaalia. Yhtye nimittäin jul- Tervahäät: Patria, Anima Arctica kaisi itsenäisyyspäivänä albumin Patria. Lyriikan tasolla mennään vahvasti Lilith-myytin äärellä, ja myös se on omiaan sekä korostamaan artistin omaa ilmaisua että tuottamaan vokaalisesti kiinnos- kin paras, jollei yksi kiekko olisi Kiehtovan musiikillisen outouden lähitulevaisuudesta ei tarvitse olla tippaakaan huolissaan. Laatokan rannalla luodun ambientin seassa on kausittaista rytmiä, heleyttä ja luonnon ääniä, jotka tuovat kuulijalle todella voimakkaita ti- mutta kiehtova Out Lilith on tästä erinomainen esimerkki. Levylle on poimittu parhaat ollut hurjasti enemmänkin, ei tarvitse olla tip- palaset. tehtyä synkkää äänimaisemaa. Se olisi varmaan- laulaa myöskin Arcanassa: näin vertailut ovat väistämättömiä. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Tyyli on myös varsin samankaltainen, mutta eri instrumentit luovat silti omanlaisensa mielikuvat. Albumi on tiettävästi taltioitu kädessä pidetyllä neli- Tällaisella tarjonnan tasolla varsinkin huo- raitanauhurilla, vuonna 2010 In Solvent Seas -Eu- mioidessa, että laadukasta valinnanvaraa on roopan kiertueella. Niistä kauniina viinyylinä ulos tullut Un- http://zhb.radionoise.ru 12. Halo Manashin hetkittäin muistutta- Ranskalaisen Prikosnovénie-yhtiön kautta minen on vain hyvästä varsinkin silloin, kun lopun debyyttinsä julkaissut Angelic Foe edustaa tu- aikaa mennään aivan omilla linjoilla. Ainakaan tällä kiekolla ei näy lainkaan merkkejä siitä, että yhtye olisi tinki- Angelic Foe: Oppressed by the Heavens, nyt tippakaan intensiteetistään. Ve- lan ja paikan mielikuvia. Levyn http://skinnypuppy.com/ tasoltaan vaihteleva sisältö keskittyy juurien ja http://www.animaarctica.fi/tervahaat/ perinteen kunnioittamiseen. http://www.prikosnovenie.com Kotimaisessa ambientissakin tapahtui hiljaisem- http://www.metropolis-mailorder.com/ man kauden jälkeen merkittäviä, kun Svart Re- http://www.animaarctica.fi cords julkaisi peräti kaksi Arktau Eos -yhtyeen http://www.svartrecords.com/ levyä. / Heavens of Lakes kuulijansa synkän kauniisiin maisemiin, ja on yhtä kotonaan niin stereoissa kuin pimeällä maantielläkin. Tuloksena on jotakin, jossa on ehta kon- paakaan huolissaan kiehtovan musiikillisen ou- sertin tuntu, hiukan rosoisuutta, mutta silti hyvin touden lähitulevaisuudesta. Ei siksi, että sen musiikki olisi kuin Ioh-Maera on yksi vuoden ehdottomas- muualta kopioitua, vaan koska Annmari Thim ti parhaista ambient-levyistä. Siinä on kaikuja duon toisen puoliskon, Antti Haapapuron, toisista teoksista – mutta vain hyvällä tavalla. onnistunut vielä paremmin. Kyseisillä teemoilla on nykyisin vahvasti äärioikeistolainen kaiku, mutta vaikka http://www.angelicfoe.com/ kuinka etsisi, niitä sävyjä ei löydy Patriasta. tuinta laitaa. tavia kappaleita. tuoreimman live-levynsä bootleg-tyylillä. Albu- Arktau Eos: Unworeldes Svart mi tarjoaa ambientia, neofolkia ja neoklassista Arktau Eos: Ioh-Maera, Svart voimakkaan isänmaallisin ja kansallisromantti- Mira Drevo: ???. ?????. Varsinainen helmi on kuitenkin yli puolen vuosikymmennen lupaukset lunastava Ioh-Maera, shamanistinen teos, joka kestää loputtomia kuunteluita ja muovautuu kuulijansa korvissa jatkuvasti uusiin tulkintoihin. Kyseessä on genrensä ehdoton mestariteos, parhaana kohtanaan vielä muitakin raitoja upeampi ??????. Jotkut silti nousevat massasta joko erinomaisen tasonsa tai ainakin omaperäisyytensä myötä; parhaimmat molempien. levyt Synkkyyden erinomaisuudesta Teksti J
Oivallinen placebo myös dekadenssin kaipuuseen siis. via. Se ei ole ajankohtainen, Tämä perusasia ei ole Marian sairaalalla vaan ajaton. Vilpitön tunnelma antaa ti- juomisen aivan uudelle tasolle. Levyn Vennan äänessä on herkkyyttä ja voimaa. Oula Hyrske laa rosoille. Levyllä vaaditaan nuorisolle tiloja ja har- Niko Peltonen rastusmahdollisuuksia ja kerrotaan rakkaudesta yli puoluerajojen. Tunnetuimman jäsenensä Asan soolotuo- tenkin yksilöllisen kokemuksen tavoittaminen. Aino Venna vie myös punaviinin Suuremmin ei häiritse sekään, että ääntämys on paikoin hapuilevaa. Tässä lähennel- voimakkuudesta. Levyn tässä nyökkäillään menneen maailman suurten helpoimmin uppoava laulu on veikeän hyväntuu- taiteilijoiden suuntaan. ty, sekin uppoaa. Viitta- den salaisen sopimuksen mukaan kakkosbiisin usten runsaudensarvi aukenee joka kuunteluker- pitää olla kevyehkö höttelö. melankolinen helmi. Selvimmin poliittinen Häviäjät- Vahva esikoisalbumi tarjoilee nostalgiaa Helsinkiläisen laulaja-lauluntekijän Aino Romantiikkaa ja melodraamaa tarjoillaan niin Vennan esikoisalbumi Marlene johdattelee hä- raskas ampulli, että se on raavaalle kyynikolle myisten pianobaarien, film noirin tunnelmaan. Nykytilan- joten levyn loppupuolen pohdiskelevammat kap- teessa Jätkäjätkät uhkaa taantua sivuprojektiksi, paleet ovat kovin tervetulleita. linen, joka saikin jo singlenä radiosoittoa. Marian sairaalaa katsoo maailmaa taan, on rockia ja sähkökitaraa Jätkien soundis- kuuntelee sujuvasti, mutta Asan tuorein soolo- sa nyt aiempaa enemmän. semasta. Levy on kauttaaltaan kuin Toki levylle mahtuu jokunen su- elokuvan ääniraita, eikä sen kanssa vantokin. muuttunut miksikään, mutta musiikillisessa to- Näkökulmien moninaisuus – kolme, neljä teutuksessa on uusia sävyjä. Vaikka muut moslevy tuntuu kuitenkin hieman hajanaiselta: Jätkäjätkien Marian sairaala biisit eivät menekään yhtä pitkälle tähän suun- synteesiä ei pääse syntymään. Marian sairaala katsoo maailmaa ruohonjuuritasolta. Se selviää jo ensitahdeista. kova pala. Ääniteteollisuu- rennosti, ilman yliyrittämisen häivääkään. Kol- punk-vaikutteisella kaahauksellaan. Albumin nimeä myötenhän laisenakin täysin validia kesähittiainesta. levyt Ystävän rohkaiseva, lohduttava halaus En tiedä, miksi Jätkäjätkien kolmas albumi biisi puhuu Occupy-liikkeen hengessä “99 pro- lainaa nimensä helsinkiläiseltä Marian päivys- sentin» puolesta, onpa siihen ehditty sisällyttää tyssairaalalta. Laulukielinä ovat englanti ja lään jo patetiaa, mutta kun on tunnelmaan pääs- ranska, joita pallotellaan kappaleiden sisälläkin. verratonta ensiapua maailman murjomaan olo- Poliittisten laulujen ainainen ongelma on kui- tilaan. Viime kesänä video- vahvaa vokalistipersoonaa ja tähtikaliiberin muu- julkaisun saanut Saan mä elää?! hämmästytti sikot päälle – on ollut Jätkäjätkien vahvuus. Eihän ilman niitä muodos- kuvia edes kaipaa. Kulttuurivihkot 1?|?2013. joka kiinnostaa lähinnä esiintymislavalla nähtynä. Jätkäjätkät: Marian sairaala, Roihis Musica, 2013 Aino Venna vie myös punaviinin juomisen aivan uudelle tasolle. Marlene maistunee niin paksun viltin alla omassa sängyssä, ylisuuri suklaalevy kainalossa, kuin myös savuisessa kapakassa, jos sellaisia jossain vielä on. Tässä muodossa esitettyi- Artisti ja bändinsä kumartavat nä nämäkin tunteet ovat nautitta- chanson-perinteelle pyllistämättä omaperäisyydelle. Kaikesta tästä suoriudutaan tuisi kunnollista draaman kaarta. ruohonjuuritasolta. Aino Venna: Marlene, Stupido, 2012 13. Mitään varsinaisesti uutta ei tarvitse keksiä, kun kierrätetään näin oivaltavasti ja osaavasti laulelman, rautalangan ja klassisen rock n’ rollin äänimai- Aino Vennan äänessä on herkkyyttä ja voimaa. Lau- Sinänsä on tarpeetonta sanoa, että levy on erin- lujen aiheissa huojutaan särkyneiden sydänten, omainen. Spekuloida voi aina: jo Ykstoist viittaus kokoomuskellokas Saul Schubakin hei- ykstoist -esikoisellaan (2010) kollektiivi tarjosi kompi aines -puheisiinkin. partailla. Electric Soul on sel- ralla uusille tasoille. Laa- päättää War Song, kotiin jäävän riipivä läksiäis- ja tunteiden skaala välittyy riippumatta äänen- laulu sotaan lähtevälle rakkaalle. Aiempaan balkan- ja levy Your Illusion III on aivan eri kaliiberin koko- reggaevaikutteiseen rytmi-ilotteluun verrattuna naistaideteos; sillä on otettu yksi näkökulma ja tämä osasto kuulostaa kyllä hieman kankealta, viety se johdonmukaiseen loppuun. Ylisanojen pettymysten ja eriasteisten maailmantuskien tarve nousee aivan uudelle tasolle. toksiakin selvemmin Jätkäjätkät on humaania Marian sairaalan kouraisevin kappale onkin kuo- lohtumusiikkia, äänellinen vastine ystävän roh- levaisuutta ja luopumisen vaikeutta käsittelevä kaisevalle halaukselle. Onneksi minä olen jo iso poika
Tekeillä on uusi fil- kavasti ja sen yleisöt on nähty turhan pieninä. Keskustelun veti toimitta- sai ensi-iltansa alkuvuodesta, keräsi Indonesias- ja päämäärä. matisointi suoraan länsimaisille markkinoille, ja Viime vuosina mahdollisuudet on huomattu. Elokuvan trailerissa ei puhuttu lainkaan, koska se tavoitteli kansainvälistä yleisöä. Kulttuurivihkot 1?|?2013 pyrimme kansainvälisille markki- Hänen mukaansa genre-eloku-. Silloin siitä voi tulla kansainvälinen menestys. Alun alkaenkin sekä tavoittelimme paikallista yleisöä että Tallinnan PÖFF-elokuvafestivaalilla marras- reth Evansin ohjaama toiminta- kuussa keskusteltiin genre- eli lajityyppieloku- elokuva, josta on tullut yllätyshit- noille festivaalien kautta», Todd van mahdollisuuksista. Huomion saa, jos on selvä strategia Nam Etelä-Koreasta. Toimiva genre-elokuva yhdistää tutun epätavalliseen. Thomas sai posiitiviset arviot kaikkialla maailmassa. Yhdeksi rat- Indonesialaista perinnettä maailmalle kaisuksi viime vuosina on noussut yhä selvem- The Raid (2011) on indonesialaista min genre. pahtuman A Scary World – Genre Films as Global se sentään pääsi Finnkinon levityk- Phenomenon -paneeliin osallistuivat Toronton seen – nimellä The Raid: Redemption – mutta ei vien paras piirre on innokas, valmiiksi melko laa- elokuvafestivaalin ohjelmistosuunnittelija Colin saavuttanut menestystä. Lisäksi pikkuhitille Genre-elokuva kiinnostaa matalampien tuotan- kaavaillaan jatko-osaa. Festivaali- ja yleisö- mintaelokuvan perinne; sitä ei vain tunneta län- myös yhä enemmän nettilevitykseen tehdään suosikeiksi ovat nousseet Brownin tuottaman simaissa. Te- tokustannusten ja ruohonjuuritason markkinoin- »Indonesiassa on itse asiassa aika vahva toi- attereihin, dvd-markkinoille ja tulevaisuudessa timahdollisuuksien vuoksi. Jos elokuva on tarpeeksi hyvä, tie- ja Kalle Kinnunen. Elokuva »Mainiolle idealle ei tarvitse erikseen löy- fantasiaelokuvien verkoston johtaja J. iron sky iron sky > Indonesialainen toimintaelokuva The Raid: Redemption ponkaisi menestykseen maailmalla – ei kuitenkaan Suomessa. »Jos elokuva on hyvä, tieto leviää» Teksti Ville Hänninen < Iron Sky -elokuvasta tuli monille tuottajille tärkeä esimerkki rahoituksen ja yleisöjen hankinnan mobilisoinnissa. Elokuvamarkkinat ovat polarisoituneet. Pienen budjetin elokuvien suurimpiin ongelmiin kuuluu markkinointi: miten päästä esiin valtavien elokuvabrändien takaa. Geddes, elokuvatuottaja Todd Brown ja Aasian sä on varsin tehokas toimintaelokuva. niä tuotantojakin. sa neljässä päivässä 250 000 katsojaa ja ehti jo to leviää.» 14. Lajityyppielokuva on pitkään kärsinyt huo- alkukesään mennessä kerätä neljän miljoonan nosta maineesta. Suomessa Brown kertoo. Yhtäältä tukeuduimme siihen, toisaal- niin jättibudjetin elokuvia kuin suhteellisen pie- The Raidin kaltaiset elokuvat. mahdollisimman lähestyttävän kaikkialla maailmassa. Siihen ei ole suhtauduttu va- dollarin tuotot Yhdysvalloista. Se tää yleisöä. tuotantoa oleva, walesilaisen Ga- ta pyrimme tekemään elokuvasta Genre-elokuvien paras piirre on innokas, valmiiksi melko laaja fanipohja. Evans on yksi sen tuottajista. Festivaalin ammattilaista- ti useissa länsimaissa. Se ihmetyttää: kysees- ja fanipohja
»Timo Vuorensola on taitava noissa jutuissa, »Korean elokuvateollisuus on varsin suu- mobilisoimaan rahoituksen ja yleisöjen hankin- ri. Esimerkki rohkaisee», Brown vaikutus heijastui kaikkialle: komediaelokuviin- sanoo. Isoja floppeja on vaikka miten paljon», Nam täydentää. Vieläkin tehdään ihan uskomattoman olisi saavuttanut samanlaista kansainvälistä me- eksotiikkaa. Genre-elokuvat ovat auttaneet sen kasvussa. Myös J. »Koska johdan elokuvafestivaalia, katson kesäisin satoja elokuvia ja yritän valita niitä osaksi ohjelmistoa. Thomas Nam korostaa lajityyppieloku- käytön ansiosta niillä oli valmis fanipohja jo en- Aika tavanomaiset Hollywood-komediatkaan ei- va-leiman positiivista merkitystä. Aihepiiri pitää tuntea läpikotaisin, muuten lisäksi lähinnä Rare Exports ja Iron Sky. »Omaan ideaan ja omiin hahmoihin pitää us- ilmalla tunnetaan Aki Kaurismäen elokuvien Menestyviä komediaelokuvia ei voi viedä niin koa. sa», Kalle Kinnunen pohtii. sesti. vät välttämättä käänny Aasian maissa kulttuuri- on väliä. Se on tylsää. Maamme hallitus ei pidä lajityyppielokuvia paljon minään, vii- Hänen mukaansa menestyvän genre-elokuvan pitää erottua – muttei liikaa. thr Raid: redemption Fanipohja sosiaalisesta mediasta malaiset Star Wreck: In The Pirkinning (2005) ja »Komedioiden on oltava paikallisia. panjointia, mistä hyvänä esimerkkinä käyvät suo- tai tuntuvat aivan typeriltä», Colin Geddes pohtii. Koros- Iron Sky (2012). Mutta jos eksotiikkaa on liikaa, ol- paljon kauhuelokuvia, joissa on kieputettu Saw’n nestystä ilman genre-elokuvien vetoapua.» laan ongelmissa.» konseptia. Pakkauksella nen elokuvan valmistumista. Monet tuottajat ovat seuranneet hänen toi- Yksi läpimurtoelokuva oli The Chaser (2008). Zombit ja vampyyrit on Toiminta, kauhu ja muut miehiset lajityypit leviävät suhteellisen helposti. »Viime vuosien kotimaisista elokuvista maa- myös nähty jo.» Tärkeintä on erottuminen Ennen kaikkea: yleisöä ei saa aliarvioida. Sosiaalisen median nokkelan tan, että tämä sääntö toimii molempiin suuntiin. 15. »Elokuvan on oltava omaperäinen. Parhaat gen- Suomen Elokuvasäätiö tukee tällä hetkellä gen- paikkasidonnaista. re-elokuvat syntyvät minusta siitä, kun tutunoloi- re-elokuvia kansainvälisen menestyksen toivos- »Komedia on elokuvan lajeista lokaalein. Sen mintaansa tarkasti. kin ilmaantui toimintakohtauksia. Mo- nen tarinankerronta kohtaa vähän erikoisemman net kansalliset yleisöt ovat sellaisia, että ne tyk- ympäristön tai tuoreita, ennennäkemättömiä ele- Netti ja sosiaalinen media helpottavat kam- käävät aika oudoista jutuista, jotka eivät käänny menttejä.» . Huumori on yllättävän tulee pelkkää formulaa ja kliseitä. taa. Geddesin mukaan erottuminen on genre-elokuvan ehkä tärkein tehtävä. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Siinä huomaa, mitkä teemat toistu- si–kuusikymppisten arvostukset ovat erilaiset. Sen tulee vat ja millaisia kliseitä toteutuksessa kannattai- Väitän kuitenkin, että esimerkiksi Kim Ki-Duk ei erota kliseisimmistä kaavoista, ja siinä on oltava si välttää. Myös helposti maasta toiseen
?. lisäyksen hyväksytyksi kongressin edustajainhuoneessa. lyissä tulitaisteluissa, jotka edustavat lähinnä väkivallan karneva- Orjuus on merkittävästi esillä kahdessa kevään palkintogaaloissa huomioidussa elokuvassa. Lincoln on Yhdysvaltojen historian kannalta Djangon kostoteema ei ole yllätys, onhan käänteentekevän tapahtumasarjan elokuvallinen se ollut keskeisellä sijalla kaikissa Tarantinon rekonstruointi, ja sellaisenaan hieman akateemi- 2000-luvun ohjaustöissä. Perusteluna käytettiin väitettä, että lain hyväksymisen myötä Etelävaltioiden kapinajoukot antautuisivat ja turmiollinen sota saataisiin päätökseen. Sen murheellisimpia tinon Django on erehtymätön mestariampuja, ja häpeätahroja ovat alkuperäisväestön kansan- tarinan pahisten osumatarkkuus murha sekä mustasta Afrikasta ryöstettyjen ih- on olematon. Aiheensa puolesta Lincoln muistuttaa Spiel- sekä demokratian ja tasa-arvon luvattu maa. limatta, ettei Obama ole Amerikan orjien jälkeläi- etsintäkuulutettujen lainsuojattomien jäljittämisessä. Näin siitäkin huo- (Jamie Foxx), jota pyytää vastineeksi auttamaan teita. chained on takavuosikymmenten genre-eloku- gossa historiallisia vapauksia. Veri roiskuu tyylitel- misten orjuuttaminen. ettei aio katsoa Djangoa. vuosisadan ajan, ja osittain vieläkin. nen. Niistä Quentin Tarantinon Django Un- lisointia. leffanurkka American History X lincoln / DreamWorks II Distribution Co., LLC Teksti Eero Hirvenoja valtojen arvostetuimmaksi presidentiksi valitun Abraham Lincolnin (Daniel Day-Lewis) viimeisistä elinkuukausista keväällä 1865. tavoin Tarantino on ottanut Djan- na, joka kannatti orjuuden lakkauttamista ensisijaisesti humanitäärisistä syistä. rulauseiden takana todellisuus on yleensä huo- vasta on jäljellä nimen lisäksi teemakappale ja Aikamme yliarvostetuin näyttelijä Day-Lewis mattavasti karumpi. Kaikki elokuvassa on tehty viimeisen päälle, Tarujen Yhdysvalloista on moneksi. Saksalainen hammaslääkäri ja palkkionmet- Poliittisen korrektiuden rajoja koetteleva Joka tapauksessa »vapaiden ja urheiden sästäjä King Schultz (Christoph Waltz) pelastaa Django Unchained on taatusti omalaatuinen maassa» on kuljettu pitkä matka demokraatti- ihmiskauppiailta Django-nimisen mustan orjan tulkinta aiheesta, joka herättää yhä vahvoja tun- presidentti Barack Obamaan. Kulttuurivihkot 1?|?2013 nen ja hänen äitinsä on valkoihoinen. Ko- nimiroolin tulkitsi Franco Nero. Elokuvasta voi kuitenkin löytää viitteitä siihen, ettei Lincoln raamattukristittynä ja aikansa lapsena uskonut jumalan luoneen ihmisrotuja samanarvoisiksi. lisäys hyväksyttiin edustajainhuoneessa kahden äänen erolla. kimmästä luvusta: afroamerikkalaisten orjuudesta. Siinä esimerkiksi Orjuuden päättyminen Yhdysvalloissa ei tar- vista loputtomasti ammentava revisionistinen vitsaillaan vasta USA:n sisällissodan jälkeen pe- koittanut, että mustaihoisia olisi kohdeltu ta- lännenelokuva. Sisällissota loppui Etelän joukko- Palkituissa yhdysvaltalaiselokuvissa kostotarinaksi, kun Django ja Schultz lähtevät va- jen antautumiseen huhtikuussa, ja vain muutama kerrotaan maan historian eräästä syn- pauttamaan orjaplantaasilla kaltoin kohdeltua päivä tämän jälkeen Lincoln murhattiin. Lincolnin puoluetoverit aloittivat laajan lobbauskampanjan saadakseen esityksen taakse kaksi kolmasosaa edustajista. vät Tarantinoa elokuvan aiheena mainittavammin kiinnosta. Sen tapahtumat sijoittuvat vuo- rustetun Ku Klux Klanin – ja erityisesti näiden sa-arvoisina. Tuosta eloku- bergin aiempaa suurepookkia, Amistadia (1997). Spielberg esittää Lincolnin ylevänä hahmo- Afroamerikkalaisten orjuus »ei ollut Sergio Leonen spagettiwestern vaan holokausti». Varsinkin syvässä Etelässä he oli- teen 1858, muutamaa vuotta ennen Yhdysvaltain epäkäytännöllisen huppupäähineen – kustan- vat toisen luokan kansalaisia ainakin seuraavan sisällissodan (1861?1865) syttymistä. Tammikuun lopulla 1865 perustuslain 13. Pian alun jälkeen Django Unchained kehittyy 16. edellisen vaimoa (Kerry Washington). pikkuosassa italialaisena ylimyksenä näyttäyty- tekee Lincolnin roolissa perusvarman suorituk- vä Nero. nuksella. sen, joka arvatenkin poikii hänelle kaikki gaala- Kiistaton tosiasia on, että Yhdysvaltojen historia rakentuu poikkeuksellisissa määrin väki- Italowesternin perinteiden mukaisesti Taran- valtaisista tapahtumista. Edellisen elokuvansa Kunniattomien paskiaisten (2009) kevään keskeisimmät palkinnot. Erityisen vastahakoisia lakimuutokselle olivat demokraatit, joita on sittemmin pidetty liberaalimpina Yhdysvaltojen kahdesta valtapuolueesta. Django saa – valkoisen miehen ansiosta – vapauden ja ihmisarvon, mutta tällaiset teemat ei- Tarantinon kollega Spike Lee on ilmoittanut, Ei liene kaukaa haettu ajatus, että Taranti- amerikkalaisten orjuus »ei ollut Sergio Leonen non Djangoa ja Spielbergin Lincolnia yhdistää spagettiwestern vaan holokausti». Se on Elokuvan nimi on peräisin Sergio Corbuccin John Williamsin mahtipontista musiikkia myö- suurten mahdollisuuksien, maidon ja hunajan italowesternistä Django – kostaja (1966), jossa ten. Hänen mukaansa afro- angloamerikkalaisten toive keventää kollektiivista syyllisyyttään muistuttamalla, että nimen- Steven Spielbergin suureellinen valtiomiespot- omaan valkoiset miehet antoivat afroamerikka- retti Lincoln kertoo useissa äänestyksissä Yhdys- laisille heidän vapautensa. Sisällissodan loppuvaiheessa republikaanipresidentti Lincoln yrittää saada orjuuden kieltämistä merkitsevän perustuslain 13
Jokainen voi samaistua aiheeseen. Synkät dokkarit esillä Vaikkakin filmifestivaaleista Idfalla on maine näyttää synkkiä ja vavahduttavia dokumentteja tuntemattomistakin aiheista, löytyy silti aiheista paljon sellaisia, joihin on helppo samaistua. Yksi näistä oli parhaan pitkän dokumenttielokuvan sarjan voittanut First Cousin Once Removed, joka kertoo Alzheimerin tautia sairastavasta miehestä. Elokuva oli myös hyvin ihanaa elokuvataidetta», Derks toteaa. idfa First Cousin Once Removed Samaistumispintaa dokumenteista Dokumenttielokuvien tärkein festivaali, marraskuussa Amsterdamissa järjestetty Idfa, osoitti, että elokuvan yhteisöllinen kokemus on tärkeää ja ihmiset haluavat samaistua katsomiinsa aiheisiin. Elokuvan katsominen on sosiaalinen tapahtuma», International documentary film festival, Idfan perustaja Ally Derks kertoo. Dokumenttielokuvien aihevalinnat olivat paljolti samoja kuin edellisinäkin vuosina: talouskriisi ja Israel–Palestiina-konflikti. Haluamme rakkautta ja toivomme elämämme olevan jollakin tavalla 17. He haluavat muodostaa oman mielipiteensä ja keskustella keskenään aiheesta. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Edellisten lisäksi dokumenttielokuvat sisälsivät kaikenlaisia ihmisläheisiä aiheita. He tuntevat jonkun, joka sairastaa Alzheimerin tautia tai dementiaa. »Minusta mielenkiintoista on se, miten me kaikki ihmiset haluamme samaa ja olemme samanlaisia riippumatta siitä, missä asumme. Dokumentin keinoin käsiteltiin myös Norjan massamurhaaja Anders Breivikin te- koja. Teksti Elina Suhanko Kuvat Idfa »Ihmiset ovat kyllästyneet viiden minuu- tin uutisiin ja haluavat tietää enemmän. »Kaikilla on mielipide aiheesta
Mercy, Mercy oli kovan keskustelun aiheena, sillä se kertoo Etiopiasta Tanskaan adoptoiduista Robasta ja Mashosta. En usko, että vanha tyyli katoaa. . Elokuvan nähneet ovat keskustelleet, kuinka he voisivat auttaa näitä lapsia. Uskon vahvasti yhteisölliseen kokemukseen, että yksisuuntainen tarinoiden jako ei riitä, vaan elokuvista keskustelu on se juttu», Derks toteaa. Siksi erityislaatuista Idfassa on, että siellä näytettyihin filmeihin voi samaistua riippumatta siitä, missä ne on tehty. Luulimme kymmenen vuotta sitten elokuvateattereiden häviävän videon myötä, mutta niin ei tapahtunut. Tarinan yllätyksellisyys ja viihdyttävyys ovat vailla vertaansa. Tällä kertaa sen voitti First Cousin Once Removed. Yllä: Blush Of Fruit kertoo julman tarinan orpokodin lapsista. Ne koskettavat meitä inhimillisellä tasolla», eteläafrikkalainen ohjaaja Peter Goldsmit sanoo. »En tiedä, mikä siinä on, mutta Pohjoismaista kuten Suomesta ja Tanskasta on aina tullut hyviä dokumentteja», Derks toteaa. »Dokumenttielokuvan teossa tulevat olemaan rinta rinnan sekä perinteinen että interaktiivinen tyyli. Dokumentti voitti yleisöäänestyksen, ja se valittiin myös parhaaksi musiikkidokumentiksi. Idfaan valitaan aina useita suomalaisia dokumenttielokuvia, vaikka Suomi onkin pieni maa. Alla: Searching for Sugar Man on tulvillaan mahtavaa musiikkia.. Edellinen sivu: Parhaan pitkän dokumenttielokuvan mainintaa pidetään terkeimänä saavutuksena dokumenttielokuvamaailmassa. »Erityisesti ensiohjauksen sarja on yleensä mielenkiintoinen, koska ideaa on mietitty hyvin pitkään», Derks toteaa. Aiheesta pidettiin suuren suosion saavuttanut, erityisesti nuoria elokuvantekijöitä kiinnostanut konferenssi. Yksi puhutuimmista filmeistä oli myös Blush of Fruit, joka näyttää rankan tarinan orpokodissa pahoinpidellyistä lapsista. idfa Interaktiivisen dokumentin nousu Idfassa oli myös hyvin esillä interaktiivinen dokumenttielokuva. Tänä vuonna Idfassa vältyttiin skandaaleilta, joita on ollut yleensä vuosittain. Kulttuurivihkot 1?|?2013 Searching for sugar man blush of fruit merkityksellistä ja tarkoituksellista. Uusi kotimaa ei tuonut kuitenkaan täysin onnea lasten elämään, ja monen mielestä heidät olisi pitänyt palauttaa takaisin vanhemmilleen, jotka antoivat lapsensa adoptoitavaksi olosuhteidensa takia. Puhutuimpien elokuvien joukkoon nousi Searching for Sugar Man, joka on koskettava kertomus Etelä-Afrikassa kuuluisaksi tulleesta musiikintekijästä Rodriquesta. Derksin mukaan Idfa-festivaalin juhlavuosi oli helppo ja osoitti, että uusia lupaavia ohjaajia löytyy maailmanlaajuisesti. 18
Suomen esitysten aikataulut voi tarkastaa sivulta: http://www.whypoverty.net/en/whentowatch/. Victor KossaTarina on maan ainakin pari prosenttia kovskyn lyhytelokuva Lullaby enemmän kuin he tällä hetkelon pieni kuvaus siitä, miten yksinkertainen: vierekkäin voi olla asunnottopankkiautomaatilla lä tienaavat. jan palkka on 129 työntekijän yhteispalkka. Animaatio esittää pienen tarinan taidokas viesti avautuu kattoiveikkaan ajatuksen maailman talouden sojalle moniselitteisenä. Epätasa-arvoisuuden hyväksyminen teke taKiina on osoittanut, että köyhyydestä voisa-arvoisen maailman mahdottomaksi. nokkaasti eteenpäin aikaan, jolloin koko ihmiskunta oli köyhää. Ovatko sen on liikaa. Kulttuurivihkot 1?|?2013. historia. Mikuvan kysyykin, milloin epätasa-arvoisuutta kä sitten kasvattaa köyhyyttä. Miljonäärien tuloverot ovat pudonneet enemmän kuin 25 prosenttia viime vuosikymmeninä. Berliinissä kuvatun lyhyen olemme jo aloittaneet uuden asunnottomat ovat dokumentin tarina on yksinluvun köyhyyden historiassa. rahaa nostavien Raaka totuus on se, että rikkaat kertainen: pankkiautomaaasiakkaiden rikastuvat ja köyhät köyhtyvät tilla makaavat asunnottomat jaloissa. parantumisesta ja siitä, kuinka se hyödyttää samalla koko maapallon ihmisiä. Jakautuuko maailma vielä enemmän kahtia, ja mikä on ilmastonkerronta on Kossakovskylle tyypillistä, ja muutoksen osuus asiaan. Loistava tarinannustaa. Why Powerty – miksi köyhyys esitteli kahdeksan dokumenttielokuvaa ja 30 lyhytelokuvaa eri puolilta maailmaa International Documentary Film Amsterdamissa. Elokuva väittää, muutta ja välinpitämättömyytettä köyhyys voidaan välttää ja makaavat tä. Alex Gibneyn ohjaama Park Avenue: Money, Power and American dream -elokuva johdatti katsojan Manhattanilta Bronxiin. Heillä on erinomaiset mahdollisuudet saada koulutusta ja menestyä elämässään. Mikäli ei ole elämässään yhtä onnekas kuin parempaan kaupunginosaan syntynyt, on vaikeaa käydä edes koulujaan loppuun. Kymmenen minuuttia pohjoiseen sijaitsevassa Etelä-Bronxissa asuu ihmisiä, jotka tarvitsevat ruokalippuja, ja siellä työttömyys huitelee 19 prosentin luokkaa. . Palkittujen ja valittujen ohjaajien tekemät elokuvat esittivät, miten köyhyyttä on monenlaista ja jopa kymmenen minuutin päästä omasta kaupunginosasta saattaa löytyä syvää köyhyyttä. Amerikkalainen unelma takasi kaikille yhtäläiset mahdollisuudet, mutta nyt rikkaiden valta on liiallista, ja koko systeemi suojelee heitä. Köyhyys animoituna Ben Lewisin ohjaama Poor Us – Animated History of Powerty -elokuva hahmotti köyhyyttä animaation avulla. Dokumentti avaa varakkaiden kiemuraisia suhteita vallanpitäjiin. idfa Kymmenen minuutin päässä köyhyydestä Teksti Elina Suhanko poor us: animated history of power Hyvin tehdyn animaation keinoin voi kertoa pitkiäkin tarinoita. 19. 740 Park Avenue, Manhattan on etuoikeutettujen osoite, jonka asukkaille on käynyt parempi onni. Tuolloin maailma den 2011 tilastojen mukaan toimitusjohtaalkoi jakautua rikkaisiin ja köyhiin maihin. Köyhyyttä on lähes jokaisen kotikulmilsyinä AIDS, kommunismi, valtion tuhlaala; voit ummistaa sille silmäsi mutta et pääminen vai globalisaatio. Elodaan vähän kerrallaan päästä eroon. Ymmärtääkseen köyhyyttä täytyy tuntea sen Miksi köyhyys -elokuvat tulevat näkyviin useissa maissa. Animaatio lähtee liikkeelle esihis»Raha puhuu amerikkalaisessa politiitoriallisesta perheestä ja matkustaa lenkassa nykyään», dokumentissa esiintyvä asiantuntija kertoo. Maailma on rikkaampi kuin koskaan ennen, mutta köyhyyttä on enemmän kuin aiemmin. Animaatio siirtyy koEpätasa-arvoisuudesta kertoo myös työntekijän ja toimitusjohtajan palkkaero: vuolonialismin ajalta kohti teollisuuden nousua ja Eurooppaan muuttoa. Maailman köyhin puolisko voidaan saada tienaase sitä pakoon. Yhtenä festivaalielokuvien teemana oli epätasa-arvoisuus ja sen yhteiskuntaa tuhoava voima. ovat rahaa nostavien asiakkaija tulevaisuutta on vaikea enden jaloissa
On myös rasisvisuus, henkilökohtaisuus ja itsensä likoon mia yleistää, että joku rotu on tietynlainen», laittaminen ovat Hyvösen keinot tehdä elokuvia. tymieni sijaan.» »Olen jutellut satojen kanssa aiheesta eri maissa ja huomannut, että vain muutamalla Hyvönen on elokuvassa yhtä isossa roolisheistä ei ollut minkäänlaista ennakkoluuloa aiheesta. leen vaimon Aasiasta tai jostaElokuvassa käydään pohdinkin muusta köyhästä maasta. 20. neen ja Suomessakin elokuvateattereisSiellä Seppo ja Pin viettävät hellepäiviä ausa pyörineen Wille Hyvösen Kummisetäni ringon alla, ja samaan aikaan Hyvönen kyThaimorsian ottaa selvää, onko suomalaiseenalaistaa heidän suhteensa eri keinoin. sen miehen Seppo Tossavaisen ja thaimaaHän hakee paikalle kadun miehet arvioilaisen naisen Pinin eli Yupin Chuamramin maan suhteen oikeellisuutta, takavarikoi välinen rakkaus aitoa. Samasta enlainen, jossa toisella on enemnakkoluulosta Hyvönenkin ammän valtaa ja toinen on alisteimensi idean elokuvaansa. . Idfan opiskelijadoSepon lompakon, jotta pariskunnan tulee elää pelkästään naisen rahoilla, ja tekee mitä kumenttisarjaan valitun dokumentin asevain provosoidakseen. Wille Hyvönen on kotoisin Lahdesta ja syntynyt vuonna 1987. Aihe nostattaa ihmisissä emotiosa kuin kaksi päähenkilöäänkin. Kummisetäni Thaimorsian on lopulta Hy- vösen kehitystarina ja lämminhenkinen rakkaustarina. Subjektiinaalisesti vahvoja tunteita. idfa Ennakkoluulot ja elämän hollywoodimaisuus Teksti Elina Suhanko Wille Hyvönen: Kummisetäni thaimorsian. Hän jatkaa opintojaan maisteriksi fiktiivisen elokuvan linjalla. kä hyväksikäyttöä. Luottoa suhteen sessa asemassa. Thaimorsian taa Hyvösen uskosta tasavertaiValitettavasti monen ihmisen on Hyvösen seen suhteeseen. Hän on valmistunut taiteen kandidaatiksi Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun elokuvaja lavastustaiteen osastolta. Hyvönen kuitenkin huomauttaa, että totuudellisia fiktioita ja valheellisia dokkareita voi olla olemassa. Kulttuurivihkot 1?|?2013 »Koska Seppo ja Pin avasivat elämänsä minulle, tuntui reilulta, että minun pitää laittaa itseni likoon ja kyseenalaistettava oma arvomaailmani. »Välillä elämä on ihmeellisempää ja niin paljon hollywoodimpaa kuin itse Hollywood», Hyvönen toteaa. Sepon ja Pinin suhteessa en oikeellisuuteen varjostaa myös Sepon edelalistamista havainnut, kun pääsin eroon enlinen suhde thainaiseen, joka ei koskaan ranakkoluuloistani ja suostuin näkemään pariskunnan todellisuuden omien päähänpintkastanut Seppoa. Sepolla menee väliltelmat ovat kihelmöivät, ja samaistuminen lä hermot kummipoikaansa, joka kärkkäänä on helppoa, sillä monen tuttavapiirissä on ja ehdottomana kysyy, onko kymies, joka on »hakenut» itselKummisetäni se prostituutiosta. Näin vain koko maassa ja ihmisissä omat ennakkoluuloni», Hyvönen sanoo. Kummisetäni Thaimorsian oli ainoa Idfan opiskelijasarjassa esitetty suomalainen dokumentti, ja se lähtee nyt kansainväliseen levitykseen.. Hyvönen toteaa. mieleen herää jopa tiedostakehitystarina ja »Epätasa-arvoinen suhde ei maton ennakkoluulon jyvänen: lämminhenkinen onko rakkaus varmasti aitoa eivoi mielestäni toimia. Siis selrakkaustarina. Amsterdamissa maailman ensi-iltansa saaHyvönen lähti kuvauksiin Thaimaahan. Dokumenttielokuvan ja fiktiivisen elokuvan edessä on monesti samoja esteitä, mutta tosielämässä kysymykset voivat olla hankalampia
27 ylhäisten salongeista arkipäivään 29 antielitistinen saarikoski 30 Undergroundin vastahakoinen kuningas tekee ja elää edelleen omaa juttuaan 34 vasemmisto, eliitti & vasemmistoeliitti 39 taisteluita ecuadorissa 42 tyhmän kansan teoria 2000-luvulla ELITISMI. teema – XXX 22 sosiaalistuminen tekee sisäpiirin 23 kultivoitua nautintoa
tuudet», joita harva tulee kyseenalaistaneeksi. Ei ihme, että eduskunnan ten ihmisten joukkovoimaa. Kulttuurivihkot 1?|?2013 tätä maailmaa hallitaankaan.» Maailmaahan tervaamiset, sekä vala, jossa vapaamuurarit hallitaan ennen kaikkea voimalla, olkoon se sitoutuvat suojelemaan kaikissa tilanteissa aseellista tai taloudellista voimaa tai tavallismuurariveljiään. eliitin kaikkinaisissa riennoissa hegemoniat jaetaan globaalisti. Yhtiöiden hallintoelinten kokoukset vasemmiston ja ay-liikkeen eliitistä myös toisovat usein vain epävirallisen kanssakäymisen taa sinisilmäisesti vallan verkostoissa oppitulosten kirjaamista päätöksiksi juridisia tarmiaan tapoja hahmottaa asiat. rakennusurakoista meni kyseiselle rakenMonessa mukana ollut emenusliikkeelle, ohjelmassa mairituspoliitikko Esko Seppänen nittiin. Jotkut pelkäävät, että valtaeliittien ja niiden salaseurojen roolin korostaEliitin piirissä on – totta kai – myös salaliitminen saattaa johtaa determinismiin ja apatoja ja -seuroja. tuottaa johtopäätöksen, että kulloinkin käsillä olevassa asiassa Vasemmistossakin on ikäviä kolopputulokseen vaikuttavat usein ratkaisevaskemuksia ajattelun ja yhteiskunnallisen liikti ihmisten väliset sosiaaliset suhteet. Niiden suurimman rakennusliikkeen toimitusjohmuotoutumisessa olennaista on korkeassa taja kuuluivat vapaamuurareihin, tiettäväsasemassa olevien ihmisten keskinäinen vuoti samaan loosiinkin, suurin osa kaupungin rovaikutus ja rakenteet, joissa se tapahtuu. Lopussa Kuparinenkin näytelmän hahmona (Noora Dadun esittämänä) sai kutsun vallasväen ylellisille kekkereille ja oli siellä lopulta kuin kala vedessä. apulaisoikeusasiamies on velvoittanut tuoHienovaraisella voimankäytöllä leviää marit tekemään oikeusministeriölle ilmoimyös hegemonia – kulloinkin vallitsevat »totuksen, jos he kuuluvat vapaamuurareihin. Nykyään se on yhä kuin yleensä tä asioista, mutta mukanaoloni useammin globaalia seuraa, ja ajatellaan. teema teema – elitismi – XXX Sosiaalistuminen tekee sisäpiirin Teksti Elias Krohn Susanna Kuparisen ohjaamat dokumentaa- riset Eduskunta-näytelmät Ryhmäteatterissa todistivat suomalaisen politiikan ja talouden valtarakenteista sellaista, mistä valtamedian uutisannin pinnalliseen seuraamiseen tyytyvä ei juuri pääse osalliseksi. Politiikka on tapana esittää – varsinkin koulukirjoissa, mutta jossain määrin myös mediassa – neutraalina yhteisten asioiden hoitamisena tai tieteen ihanteen tavoin julkisena järjenkäyttönä. Eduskunta – satiiri vaurauden uusjaosta kertoi, millaisia naruja kansan valitsemien edustajien taustalla vetelevät esimerkiksi elinkeinoelämän etujärjestöt ja valtiovarainministeriön johtavat virkamiehet. koituksia varten.» Mitä tehdä. Seura tekee kalsuurempi set puhuvat keskenään tärkeistaisekseen. Eduskunta II puolestaan valotti muun muassa eläkeyhtiöihin liittyvää vallankäyttöä sekä Finnairin ja Ilmarisen suhmurointia pääjohtaja Mika Vehviläisen »asunto-ongelmien» ympärillä. Sosiaalisten siteiden merkitys politiikan muotoutumisessa saattaa olla suurempi kuin yleensä ajatellaan. Kuten Eduskunta II osoitti, osa erottaa. Yle TV1:n MOT-ohjelma (21.1.) tiaan. Sosiaakeen kahlitsijoiksi muuttuneista yhteisöllisyylisesti jaossa oleva tieto, totta tai ei, yhdistää ja den muodoista. Veljeskunnassa luovat yhtetaan, sitä paremmat edellytykset on kampteenkuuluvuutta monet riitit, kuten Turun pailla avoimuuden ja demokratian puolesta. . kunnallispolitiikassakin harjoitetut munien Elias Krohn. Axel Oxenstiernan lentävä lause yli 360 vuoden takaa on kuitenkin yhä mitä ajankohtaisin: »Voi poikaseni, kunpa tietäisit kuinka vähällä järjellä 22. Keskeisenä teemana oli nyt valtaeliitteihin kuuluvien ihmisten sosiaalistuminen ja hyvä veli -verkostojen merkitys. Itse näen asian toisin: mitä enemmän toi esiin erään salaseuran, vapaamuurarien, näitäkin asioita pengotaan ja tosiasiat tunnustouhuja Suomessa. Kun Seinäjoella sekä kaupunginjohtaja, Erityisen iso vaikutus yhteiskuntaan on valkaupunginvaltuuston puheenjohtaja että taeliittien sisäpiirien hegemonioilla. kirjoittaa Oma pääoma -kirSosiaalisten Kaikkea ei pidä kuitenkaan laittaa vapaamuurariuden piikjassaan (Into Kustannus 2011) siteiden merkitys kiin: eliitin keskinäinen sosiaaliRautaruukin tilintarkastajipolitiikan en kesäretkeä muisteltuaan: muotoutumisessa nen yhteenkuuluvuus vaikuttaa päätöksiin vahvasti ilman vel»Kansalaiset saattavat luulla, saattaa olla että niin sanotut tärkeät ihmijeskuntiakin. Näytelmässä seurattiin muun muassa sosiaaliturvaa uudistaneen Sata-komitean työtä ja sen vastinparina suunnitelmaa arvopaperien hallintarekisteröimisen – eli niiden omistuksen salaamisen – mahdollistamisesta Suomessa myös suomalaisille sijoittajille
Teksti Ilkka Vartiainen Kuvat Katja Ronkanen 23. teema teema – elitismi – XXX Sivistävää korkeakulttuuria. Yleensä korkeakulttuurin asema annetaan musiikissa vain klassiselle musiikille. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Historiassa tälle luokittelulle on ollut yhteiskunnallisia syitä, mutta itse musiikin perusteella luokittelu tuntuu melko mielivaltaiselta
Nykymusiikin elitistinen käsittämättömyys Oppineisuuteen ja selityksiin on turvauduttu toisinaan, kun 1900- ja 2000-luvun uusi, nyky-, avantgarde-, moderni tai postmoderni musiikki on jäänyt täysin käsittämättömäksi perusohjelmistosta nauttivalle yleisölle. Länsimaisen musiikin yhteydessä korkeakulttuurin käsite on käytännössä varattu klassiselle musiikille. teema teema – elitismi – XXX W ikipedia selittää korkeakulttuurin Kielitoimiston sanakirjan avulla niin sanotuksi eliittikulttuuriksi vastakohtana populaarikulttuurille tai sivilisaatioksi, varhaiseksi korkeakulttuuriksi. Ástor Piazzollan uudistama tango näyttäisi poikkeuksellisesti pääsevän osaksi korkeakulttuuria eli klassista musiikkia. Media välittää musiikkitapahtumia kalliimminkin: New Yorkin Metropolitanin oopperaa tarjotaan etäesityksinä elokuvissa 35 eurolla. Korkeakulttuuri ei olisi korkeakulttuuria ilman kehitystä, mutta kuinka korkeakulttuurista on repiä kaikki entinen alas. Maailmallahan on maita, joissa pienituloisilla ei ole mitään asiaa oopperaan. Vaikka tässä on kyse vain esitysohjeista, jotka Sibelius antoi Viulukonsertolleen, niin jo klassiselle musiikille tavanomainen italian kielen käyttö voi tuottaa yhtä oudon olon kuin lääkäreiden käyttämä latina. Näin voi kuulla, miten kyseinen Prokofjevin sinfonia leikittelee klassisuuden kanssa sekä poikkeamalla aiemmasta musiikista että muistuttamalla sitä. Entä auttaako musiikin historian tai teori- kausien selitysyrityksiin voi tutustua vaikka Jan Maegaardin kirjasta Musiikin modernismi 1945–1962 vuodelta 1964 (suomennettu 1984) tai Lauri Otonkosken toimittamasta Klang – uusin musiikki vuodelta 1991. Allegro moderato, II. Ehkä esimerkiksi Prokofjevin Klassisen sinfonian kaltaisen teoksen tapauksessa, mutta tällöinkin voi päästä nopeammin jyvälle kuuntelemalla ensin vaikka Haydnia tai Mozartia. Oppineisuudella onneen. Korkeakulttuuria on pidetty elitistisenä myös kielteisessä mielessä. Allegro, ma non tanto. Mutta ovatko uuden vuoden Strauss-konsertit korkeakulttuuria. Kulttuurivihkot 1?|?2013 kevänä katsomatta. Eri aika- Mutta ovatko uuden vuoden Strauss-konsertit korkeakulttuuria. Elitististä varmaankin, mutta onko se sitä hyvässä mielessä. Jokavuotinen televisiokonserttirituaali muistuttaa Suomen itsenäisyyspäivän presidentinlinnan juhlintaa, jota sekä ihaillaan että kyseenalaistetaan tai jätetään yhdente- 24. Internetin SuomiSanakirja lisää tähän vielä ajatuksen korkeatasoisesta kulttuurista. Vaikka Suomessa yhteiskunta tukee musiikkia yleisesti, suurin osa tuesta menee klassiselle musiikille, jonka yhteiskunnallista arvostusta tämä tukipolitiikka kuvaa. Silti oppineisuuteen törmää jo klassisten CD-levyjen teksteissä: I. Tällä tavoiteltiin vaihtoehtoja vallitsevalle korkeakulttuurille. Edes progressiivisen rockin tai avantgardejazzin loistavimmat saavutukset tai postmoderni tyylillinen moninaisuuskaan eivät ole rikkoneet tätä luokittelua. miston kanssa ilman turhia murheita, mutta kuinka kevytmielinen musiikki voi kuulua korkeakulttuuriin. Tekiväthän Mozart ja Beethoven kontratansseja, Brahms unkarilaisia ja Dvo?ák slaavilaisia tansseja, mutta viimeksi mainitut säveltäjät ovat osana korkeakulttuuria aivan muiden teosten perusteella. Tätä voi verrata vaikka halpalennon hintaan Helsingistä Wieniin: 69 euroa. On hienoa, että esimerkiksi Wienin filharmonikkojen uuden vuoden Strausskonsertteja voi seurata televisiostakin, mutta elävien esitysten hintahaitari venyy 25 eurosta 940 euroon. Toivottavasti ne ovat auttaneet lähestymään hirvittävän kaukana perinteisestä klassis-romanttisesta kantaohjelmistosta olevaa musiikkia, mutta tällaisten selitysteosten merkitys kuitenkin mietityttää, kun muistaa Stravinskin toteamuksen, että vain olemassa olevasta musiikista syntyy teoriaa eli teoria on jälkiviisautta. Tämän näkemyksen mielekkyyttä voi arvioida vaikka vertaamalla tilannetta populaarimusiikissa siihen, ettei Jimi Hendrix osannut nuotteja. Jopa opaskirjoja on pidetty tarpeellisena. Vai mitä pitäisi ajatella vaikka Emerson, Lake & Palmerin versiosta Musorgskin Näyttelykuvista. Nehän ovat ilmiselvää viihdettä. Silti syrjäytyneisyys estää Suomessakin tapahtumiin pääsyä, kun ruoka-apua jonottavalle jopa bussilipun hinta tekee tiukkaa. Adagio di molto, lll. Tällä tuella on haluttu pitää pääsy oopperaan ja sinfoniakonsertteihin kansalle yleisesti mahdollisena. Samaa voi sanoa yllättävästä määrästä muutakin klassista musiikkia: Rossini, von Suppé, Kreisler, Sarasate, Lehár, Offenbach… Näiden rinnalla Satien musiikki tuntuu suorastaan syvälliseltä. Silti melko varatonkin voi kuunnella klassista musiikkia, vaikka siihen edelleen liittyy taloudellista elitismiä. Vaikka säveltäjän pitääkin ilman itsesensuuria voida tehdä, mihin uskoo, Jukka Tiensuun artikkelin otsikko Klang-kirjassa on kuvaava: »Mutta onko se musiikkia?» Aika näyttää, mikä kaikki kestää, mutta osa elitismikokemuksista johtuu nykymusiikin vaikeasta vastaanotettavuudesta. Ei ihme, että korkeakulttuurin asema on juuri klassisella musiikilla, jota historiassa ylläpidettiin kirkkojen, hovien ja ruhtinaitten tuella. Klassista musiikkia voi kuulla radiossa, televisiossa, kirjastoissa ja internetissä, mutta televisiosta välittyy myös klassisen musiikin tapahtumiin liittyvää yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Esimerkiksi Turun valitseminen Euroopan kulttuuripääkaupungiksi provosoi hankkeen, jolla Turusta haluttiin alakulttuuripääkaupunki. Suurta taidetta niistä ei löydy hakemallakaan. Useimmiten helpoimmin pääsee suoraan asiaan kuuntelemalla runsaasti eri aikakausien musiikkia. Ehkä ajatus, että juuri klassinen musiikki on korkeakulttuuria, syntyy käsityksestä, että sen kuunteleminen edellyttäisi erityistä oppineisuutta ja kouluttamattomalta jäisi jotain olennaista kuulematta. Onneksi. Saako rahalla aina taidetta. Eihän siinä mitään pahaa ole, jos haluaa toisinaan nautiskella luksusilmapiiristä loisteliaan huolettomasti kevyemmän ohjel- an tuntemus itse kuuntelukokemusta
teema teema – elitismi – XXX 25. Kulttuurivihkot 1?|?2013
Korkeakulttuurin käsitteen hylkääminen voisi kuitenkin vaikuttaa yhteiskunnan musiikille antamiin tukiin. Selviäisikö tämä kysymys pohtimalla, miten musiikki vaikuttaa kuulijaansa. Klassisissa konserteissa ei tarvita järjestysmiehiä eikä yleisö aloita joukkotappelua – Stravinskin Kevätuhrin kantaesitys oli poikkeus. Voi olla, että ajatus korkeakulttuurin jalostavasta vaikutuksesta on auttamattoman vanhanaikainen etenkin, kun on vaikea selittää, miten tällainen jalostavuus seuraisi koetusta esteettisestä elämyksestä. Korkeakulttuurin ajatellaan usein kasvattavan tai jopa jalostavan ihmisestä paremman. Toisaalta radikaalia modernismia on puolusteltu liittämällä perinteinen klassinen musiikki(kin?) osaksi sitä kulttuuria, joka aiheutti maailmansodat. teema teema – elitismi – XXX nykyisin suositaan tyylillistä moninaisuutta, joten suurellekin yleisölle on nykymusiikissa valinnanvaraa Stockhausenista Pärtiin. Vaikka tällaista selittelyä ei nykyisin yleensä enää tarjota, siihenkin sisältyy käsitys taiteen ja etiikan välisestä suhteesta. Lisäksi voi kysyä, eikö korkeakulttuuri ole itsessään arvokasta riippumatta siitä, kasvattaako se vai ei. Näin ajatellen voidaan olettaa jotain yhteistä Straussien valsseille, Bachin fuugille, Boulezin sarjallisuudelle, Skrjabinin pianomusiikille ja Verdin oopperoille: niiden yleisön oletetaan käyttäytyvän sopivasti, olevan kohteliaita, velvollisuudentuntoisia ja muutenkin hyveellisiä. Juuri tämän takia Beethovenin yhdistäminen järjettömään väkivaltaan onkin Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiinissa merkittävää: stereotyyppinen käsitys klassisesta musiikista rikotaan. Miksi korkeakulttuurina pidetään musiikkia, johon sisältyy kevyttä viihdettä, syvällistä taidetta, rajoja rikkovaa modernismia, perinteisyyttä, halpoja ja kalliita esityksiä, vanhaa ja uutta, elitistisenä pidettyä ja eliitin ylenkatsomaa, enemmän tai vähemmän kaupallista, samalla kun korkeakulttuurin ulkopuolelle jätetään paljon upeaa musiikkia vain, koska se ei ole klassista. Kasvattaako korkeakulttuuri. Esimerkkinä käy vaikka pianisti András Schiffin taide, yhteiskunnalliset lausunnot ja elämänvalinnat. Klassisen musiikin taiteilijoiden elämät kulkevat aivan eri ratoja kuin rocktähtien elämäkerrat ja kapinallisuuskin kanavoituu sivistyneemmin kuin rockin tai punkin yhteydessä. Tarvitaanko korkeakulttuurin käsitettä edes muuhun kuin taiteen synnyttämistä mielikuvista puhumiseen vai riittäkö, että sillä tarkoitetaan varhaisia sivilisaatioita. kin viime vuosina vapautunut, yleisön odotetaan käyttävän sisäistä frakkia, joka hillitsee, hallitsee ja kontrolloi joka tilanteessa kantajansa käyttäytymistä – vaikka konsertin jälkeen lähdettäisiinkin toimistolle hoitamaan asekauppoja. Kulttuurivihkot 1?|?2013 Klassisissa konserteissa ei tarvita järjestysmiehiä eikä yleisö aloita joukkotappelua – Stravinskin kevätuhrin kantaesitys oli poikkeus. ?. Vaikka konserttiyleisön ulkoinen pukeutuminen on- 26. Joka tapauksessa on outoa luokitella jotain musiikkia korkeakulttuuriin kuuluvaksi vain siksi, että se on klassista musiikkia
Kulttuurivihkot 1?|?2013. Tuija Knihtilä | oopperalaulaja 1. 2. 4. Monet klassisen musiikin muusikotkin ovat aivan tavallisista perheistä. Esimerkiksi Kansallisoopperan versiossa La Traviatasta on hyvän musiikin lisäksi kaunis lavastus ja puvut. Miksi näin on, ja ennen kaikkea, tarvitseeko näin olla. Klassisen musiikin traditio on Suomessa niitä taiteen alan traditioita, joka on peräisin hovikulttuurista ja kaupunkien porvariskodeista. Tämä on asennekysymys, joka on jäänyt elämään jostain.?. 3D-leffakin on kalliimpi! Klassista musiikkia kannattaa kokeilla. Musiikista nauttiminen ei vaadi minkäänlaista koulutusta. Voi olla, että tämä vaikuttaa asenteissa edelleen.??Voi myös olla, että elitistinen maine liittyy osittain siihen, että klassisella musiikilla on pitkä ja monimuotoinen historia. Jos ottaa asiasta selvää, niin voi huomata, että elitistisyys ei pidä paikkaansa. Jos ei yhtään tunne klassista musiikkia, teoksia kannattaa kuunnella myös vähän etukäteen. 3. Miten sitä voisi korjata. Lapset yleensä pitävät luonnostaan myös klassisesta musiikista. Vaikka varhaiskasvatus on tärkeää, niin klassiseen musiikkiin tutustumisen voi aloittaa missä iässä tahansa, kunhan tekee sen avoimin mielin. Usein kuvitellaan myös, että klassinen musiikki on hirveän kallista, mutta näin ei ole. Ei missään tapauksessa. Se, että klassista musiikkia pidetään elitistisenä, on Suomessa hassu juttu. Esimerkiksi Carmen tai Taikahuilu ovat usein esitettyjä ja kiinnostavat varmaan lapsiakin. 5. Miten kansan syvät rivit saisi innostumaan klassisesta musiikista / oopperasta. teema teema – elitismi – XXX Ylhäisten salongeista arkipäivään Kulttuurivihkot kysyi kolmelta klassisen musiikin parissa työskentelevältä, onko heidän alansa edelleen elitistinen. Jos ei ensi-iltaan ole menossa, niin ei esimerkiksi tarvitse iltapukua päälle, vaan voi mennä vaikka farkuissa. Orkesteritkin tekevät paljon lastenkonsertteja, ja oopperassa on omia lastenoopperoita. Klassista musiikkia ei useinkaan lähdetä kuuntelemaan massoittain niin kuin vaikka rock-konserttia, johon tulee jopa kymmeniätuhansia ihmisiä. Pyysin äitiäni soittamaan televisioon, jotta he esittäisivät sen uudestaan.?. 3. Niinpä ryhmä, joka on klassisesta kiinnostunut, on määrältään rajoittuneempi. Klassisen musiikin konserteissa käyminen ei ole kallista, eivätkä levyt maksa enempää kuin kevyen musiikin levytkään. Kolme klassisen musiikin ja oopperan parissa työskentelevää ammattilaista tyrmäävät kaikki väitteen siitä, että klassinen musiikki olisi elitististä ja kannustavat sekä lapsia että aikuisia klassisen pariin. On paljon ilmaiskonsertteja, ja sekä oopperaan että sinfoniaorkesterin konsertteihin saa edullisiakin lippuja. Teksti Johanna Holm Jos jokin kulttuurimuoto mielletään Suo- messa edelleen elitistiseksi, on se usein klassinen musiikki ja erityisesti, kaiken huippuna, ooppera. Olin myyty, se oli fantastinen. 5. 2. Jos ei, mistä sen elitistinen imago johtuu. Itse esimerkiksi näin Taikahuilun televisiosta, kun olin alle kouluikäinen. 4. Vai kuuluuko elitistisyys erottamattomana osana klassisen musiikin olemukseen. 6. Vinkki vasta-alkajalle: mitä klassisen musiikin / oopperan teosta suosittelisit?. Uusi Lumikuningatar-baletti on myös huikea! Aino Kivi | ohjaaja 1 ja 2. Esimerkiksi oopperan edullisimmat liput ovat 14 euroa. ?. Kysymykset 1. Onko klassinen musiikki elitististä. 6. Suosittelen tutustumista ohjelmistotarjontaan ja teoksiin netissä tai kirjastossa. Mielestäni ei. Edulliset musiikkiopistot mahdollistavat musiikin opiskelun kenelle tahansa - soittotunneilla käyvät ihan tavalliset karvalakkikansan lapset. Olen itse ollut paljon Norjassa, ja vaikkei tämä ihan yleistä olekaan, niin toisinaan norjalaiset, urheiluhullu kansa, saattavat oopperaan tullessaan jättää suksetkin narikkaan. Kaikkihan lähtee varhaiskasvatuksesta, siitä mihin lapsia tutustutetaan koulussa ja kotona. Syvällinen perehtyminen siihen vie vuosikausia – jos haluaa todella ymmärtää syvällisesti klassisen musiikin traditioita, nyansseja ja logiik- 27
Jos pitää valita yksi tys. Luullaan että puolelta Pähkinänsärkijästä. Klassisen musiikin konsertit tai oopperat haastavat harvoin vallanpitäjiä.. Ihmisten mukaan esimerkiksi juuri oopperaa tuetaan tähdistäkään.?. Siltä puolen elitistisyys ei siis ole mikään itsestäänselvyys.??Sen sijaan perehtyneisyys on varmaankin sellainen asia, että se karttuu jatkuvasti kuuntelemisen kautta – ja klassisen puolella maistelu yllyttää nälkää. Klassinen musiikki saattaa vaikuttaa mo6. Klassinen kuitenkin perehdyttää kuutää se, että haluamme musiikillamme tuottaa lijaansa, joten vähitellen ymmärrys karttuu. Mitä enemmän perehtyy, sitä vähemmän huomaa tietä- 28. Ooppera ja orkesterit ovat tehneet hyvää teos, sanon Einojuhani Rautavaaran Cantyötä kutsumalla koululaisia konsertteihin ja tus Arcticuksen. Tästä saattaa ?jollekin jäädä kipinä, ja nopeasti avautuva, mutta sisältää paljon nyjoka kestää aikuisikään saakka. Onhan klassinen ollut kuninkaiden ja hienojen salonkien musiikkia, mutta ajat ovat onneksi muuttuneet! Marjukka Tepponen | oopperalaulaja 5. Omituisen vähän heistä rikkaat ja eliitti, on jotenkin vihastuttaa.» kuitenkaan kirjoitetaan lehniin typerä väite, että se vihasdissä. Ei se sen kummempaa ole! ?. Se on helposti lähestyttävä esityksiin. Suomessa kuitenkin musiikkiopiston käyminen on lapselle huomattavasti halvempi harrastus kuin jääkiekko, ja konserteissa käyminen aikuiselle selvästi halvempaa kuin isoissa rock-konserteissa käyminen. Tällä hetkellä olisi jo kaikki mahdolliset Suomessa aivan liikaa tavallisten veronmaksajien pussista, jotta Töölön syyt innostua klassisesta. Jos katsoo käsityksiä, joilla pelaamme: kansanmusiikki / klassinen musiikki, ei ole vaiaa aloittaa vieläkin iisimmällä suunnalla, on kansallissäveltäjämme Sibelius aina varma keaa päätellä, miten tällainen johtopäätös on valinta. aikojen mukana syntynyt. Voi olla, että tämä puoli sitä on myös valtaa pitäviä tahoja kiehtova asia. 5. Suurin osa kävijöistä ?6. Sen masta väestöstä. Monissa maissa nämä liittyvät yhteen siten, että ilman rahaa klassiseen musiikkiin on mahdoton perehtyä. Mielestäni ei! 2. Osaltaan on totta, kirkkain silmin, että formulakaan enää kulje kuin että yleisö koostuu vanhemoopperassa käyvät vanhoina hyvinä päivinä. Kuten kaikessain yhteydessä, esim. Mutta se, etvain rikkaat ja eliitti, sijaan klassisen puolen säveltä väitetään kirkkain silmin, on jotenkin niin täjämme ovat maailman huipettä oopperassa käyvät vain typerä väite, että se puja. mainoksissa. ?3. tuttaa. mummot turkeissaan pääseMaineemme hiihtokansana »Se, että väitetään vät kilistelemään samppanjaa on ryvetetty doping-sotkuihin, mäkihyppy kituuttaa eikä väliajalle. ja 4. Valtaapitävien ja varakkaiden mieltymyksillä ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä musiikki todellisuudessa on. Kulttuurivihkot 1?|?2013 vänsä. ?Politiikan ja talouden huipulla toimivat rakastavat näyttäytyä oopperan ensi-illoissa ja klassisen musiikin festivaaleilla siinä missä »tavallista kansaa» edustavat julkkikset löytyvät seurapiiripalstoilla elokuvien ensi-illoista ja rock-festivaaleilta.?Klassisella musiikilla on perinteisesti hyvin vahva suunta irtaantua kaikesta, mikä olisi yhdistettävissä poliittisuuteen tai ajankohtaisuuteen. ihmisille elämyksiä (niin kuin jazzmuusikot, Eikä haittaa mitään, vaikka ei kaikista biiseishevarit, souldiivat, tanssimuusikot). Musiikkikasvatuksella on tässä suuri merkiJuhani Nuorvalaa jne. Suosittelisin suomalaisia on juuri näitä »taviksia», jotka vain sattuvat tykkäämään oopperasta. nykysäveltäjiä ja heidän tuoreimpia teoksiaan: Kaija Saariahoa, Olli Kortekangasta, 3. Pitää ehkä erottaa toisistaan elitistisyyden kaksi suuntaa; yksi puoli on nimenomaan valtaapitävien ja varakkaiden mieltymys klassiseen musiikkiin, ja toinen puoli vaatimus (ehdotus?) perehtyneisyydestä. kyklassisen kysymyksenasetteluja. kaa, pitää opetella soittamaan jotain instrumenttia ja käydä vuosia musiikkihistorian ja harmoniaopin tunneilla. Aloittaa voisi vaikka Carmenista tai baletin nesta henkilöstä vaikealta. Lapsuuden kokemuksista, eli lisää koululaisia konsertteihin! 1. Eihän kukaan pidä kaikista iskelmäToinen keskustelun aihe on raha. vussa voi seurata Carmenin traagista kohtaloa Lähipiiriini kuuluvat muusikot ovat hyvin erija pistää vaikka silmät kiinni, kun tulee kautaustaisia ihmisiä, ja kaikkia meitä silti yhdisnista musiikkia. Mikko Mäntyniemi Jukka von Boehm Heikki Tuuli teema teema – elitismi – XXX Kuvissa vasemmalta oikealle: Tuija Knihtilä, Aino Kivi, Marjukka Tepponen. Vaikka ei lähestyisi asiaa soiton opettelemisen kautta, voi joistain teoksista nauttiminen vaatia sitä, että ymmärtää jotain soitinnoksesta tai tuntee traditiota. Ne vilisevät tuttuja melodioita, joita on varmasti kuullut josmusiikista nauttimiseen tarvitaan tietynlaista tietämystä ja ymmärrystä. Jos halu4. Siinä sita ?musiikista, klassisestakin voi vain nauttia. tä pidä
Valikoima Pentti Saarikosken kirjeitä viimeiselle vaimolleen. Tulkintaa vahvistavat teoksen muiden runojen säkeet, kuten »mieli täynnä asioita joista pitäisi kirjoittaa» ja »[a] rtikkelia en pysty kirjoittamaan». Vaikka vuosikymmenen lopussa runoihin tuli myös työn poikkeuksellisuutta korostavia sävyjä, Saarikosken poliittisessa runoudessa antielitistiset piirteet olivat näkemykseni mukaan hallitsevia. Frankfurt am Main: Suhrkamp Verlag. Varis, Tuula-Liina (1994) Kilpikonna ja olkimarsalkka. teema teema – elitismi – XXX Antielitistinen Saarikoski Teksti Riikka Ylitalo »Taiteilijanero» kirjoitti 1960-luvulla kansantajuisesti, kuvasi konkreettisesti jokapäiväistä elämää ja korosti kirjailijan työn olevan yksi ammatti muiden joukossa. Mia Berner, suom. Saarikoski, Pentti (1962) Mitä tapahtuu todella. Saarikoski, Pentti (1969) Katselen Stalinin pään yli ulos. Helsinki: Otava. (Din Pentti.) Helsinki: Otava. / Taidan lähteä Helsinkiin. Toim. Saarikosken runojen antielitismiä tarkastelemalla on mahdollista purkaa myyttiä, jonka mukaan hän korosti asemaansa taiteilijanerona. Saarikoski otti kirjailijan toimeentuloa koskeviin kysymyksiin kantaa myös Punaiset liput -pamfletissaan (1966): »Suhtautumisen kirjalliseen työhön täytyy muuttua; sitä on sanalla sanoen ruvettava pitämään työnä eikä minään leikkinä tai kutsumuksena. Pekka Tarkka on kirjoittanut teoksessaan Pentti Saarikoski II. Näkemykseni mukaan säe on antielitistinen: siinä irvaillaan »korkealle runoudelle», jonka kirjoittajat eivät arvosta rahapalkkioita. Pentti Saarikosken (1937–1983) boheemin taitelijaneron imagoa rakensivat sellaiset asiat kuin alkoholismi, useat avioliitot ja nuorena kuoleminen. Porvoo: Piccolo. Saarikoski itse kirjoitti puolisolleen Mia Bernerille vuonna 1980: »Minun runoni eivät ole ollenkaan symbolistisia, ne ovat paljon realistisempia kuin runot yleensä.» Kirje on julkaistu Bernerin toimittamassa teoksessa Sinun, Pentti. . Tarkka, Pekka (2003) Pentti Saarikoski II. Valikoima Pentti Saarikosken kirjeitä viimeiselle vaimolleen (2000). Vuodet 1964– 1983. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Eniten tällainen ajatustapa on esillä Katselen Stalinin pään yli ulos -kokoelmassa. Vuonna 1969 julkaistun Katselen Stalinin pään yli ulos -teoksen ensimmäisessä osassa kuvataan puhujan vaimonsa kanssa tekemää Islannin-matkaa. Helsinki: Weilin+Göös. Eräässä teoksen runoista puhuja toteaa: »Minun piti opetella painavaa lausetta, / kun muut opettelivat olemaan asiakkaita.» Pääasiassa kokoelmassa kuitenkin nähdäkseni korostetaan kirjailijan työn arkisuutta. Kirjailija työläisenä Saarikosken tunnetuin 1960-luvun runokokoelma lienee Mitä tapahtuu todella. Voisi ajatella, että runon puhuja käyttää yksinkertaista kieltä, koska hänen tavoitteenaan on saada kansa ymmärtämään tilanteensa ja toimimaan. Vuodet 1964–1983 (2003) Saarikosken olleen 1960-luvun puolivälissä sitä mieltä, että runouden piti olla kansanomaista ja kaikkien ymmärrettävissä olevaa. Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avain 3/2012. / – – / Söin savustettua lahnaa, ruoka on nyt vatsassani. Lisäksi Tuula-Liina Varis, Saarikosken entinen puoliso, on kertonut teoksessaan Kilpikonna ja olkimarsalkka (1994) lukeneensa Saarikosken runot kirjaimellisesti. »Söin savustettua lahnaa» Saarikosken runojen antielitismi tulee esiin myös siinä, että niissä kuvataan konkreettisesti jokapäiväistä elämää symboliikan hyödyntämisen sijaan. Tätä avantgarden tavoitetta korostaa Peter Bürger teoksessaan Theorie der Avantgarde (1974). (1962), jonka ensimmäisessä runossa puhuja ilmoittaa: »korkeaa runoutta on minä odotan rahaa». / En saa masentua. Ne ilmentävät myös avantgarde-taiteelle ominaista pyrkimystä muuttaa taide uudenlaiseksi, jokapäiväiseksi elämäksi. Saarikosken runot käsittelevät siis sekä puhujan arkea että kirjoittajan ammattia ja häivyttävät samalla kuvitelmaa kirjoitustyön elitistisyydestä. Esseen suppeuden vuoksi olen viitannut Saarikosken 1960-luvun seitsemästä runokokoelmasta vain kolmeen. Saarikosken tuotanto on kuitenkin muuta kuin hänen julkisuuskuvansa. Juha Virkkunen & Inkeri Lamér. Helsinki: WSOY. Helsinki: Otava. 29. Niiden lisäksi myös etenkin Kuljen missä kuljen -kokoelman (1965) runot tukevat alussa esittämääni teesiä. Helsinki: Otava. / Metsämansikat olivat tänään kypsiä, / kaikkein pienimmät. Runon lopussa puhuja nimittää tavallisia ihmisiä »asiantuntijoiksi», mikä viittaa siihen, että hänen mukaansa he tietävät omat asiansa paremmin kuin vallanpitäjät. Kirjallisuus: Bürger, Peter (1974) Theorie der Avantgarde. Mitkään huomioistani eivät kuitenkaan koske kaikkea Saarikosken poliittista runoutta. Ylitalo, Riikka (2012) »’Sanakirjat pitkin pöytää’. / Viinan kanssa ei leikitä.» Runon alku viittaa siihen, että puhuja on ammatiltaan kirjoittaja. Toisessa osassa pääpaino on puhujan arjessa: »Jokainen sana on tänään kiven takana. Yksi Saarikosken runojen selkeimmistä antielitismiä ilmentävistä ominaisuuksista on niiden helppotajuisuus. Hänen 1960-luvun poliittiselle runoudelleen on ominaista kirjailijan työn kuvaaminen proletaarisena neroksi julistautumisen sijaan. Saarikosken 1960-luvun runoteoksissa on kuitenkin jonkin verran viittauksia myös näkemykseen, jonka mukaan taiteilijat ovat muista erottuvia neroja. Saarikoski, Pentti (2000) Sinun, Pentti. Saarikosken poliittiset runot ovat siis antielitistisiä ainakin helposti ymmärrettävän kielen, jokapäiväisen elämän kuvaamisen ja kirjailijan proletaarisuuden painottamisen kautta. Kuvallisuuden suhde avantgardeen Pentti Saarikosken 1960-luvun poliittisessa lyriikassa». Runon vastaanottajia ovat tulkintani mukaan niin sanotut tavalliset ihmiset, joita koskevaa tietoa vallanpitäjien papereissa on runon mukaan »salakielellä» kirjoitettuna. Esimerkiksi eräässä kokoelman runoista puhuja kehottaa vastaanottajiaan: »Menkää siis heidän ministeriöihinsä, virastoihinsa, / perehtykää papereihin, / joiden salakielellä he yrittävät petkuttaa teitä, / mitä kaikkea teiltä onkaan salattu!». Kirjailijat eivät tarvitse mitään ’tukea’, mitään ’apurahoja’, vaan kunnollisen korvauksen työstään.» Saarikosken mielestä kirjailijan tuli siis tulla toimeen työllään samoin kuin muidenkin ammattien edustajien. Tällainen ajatustapa näkyy vuonna 1966 ilmestyneen Ääneen-kokoelman kielestä. Saarikoski, Pentti (1966) Punaiset liput. Tällöin voidaan ajatella, että Saarikoski näki kirjailijan työläisammatteihin rinnastuvana. Saarikoski, Pentti (1966) Ääneen. Käsittelen tässä esseessä niitä
teema teema – elitismi – XXX Undergroundin vastahakoinen kuningas tekee ja elää edelleen omaa juttuaan Markku Innon seuraava runokokoelma on nimeltään Blues One. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Teksti Maarit Haataja Kuvat Pia Jalkanen 30. Keskustelemme kokoelmasta, elitismistä ja tietty undergroundista kirjailijan kotikaupungin Turun Aboa Vetuksen Aulakahvilassa
teema – XXX 31. Kulttuurivihkot 1?|?2013
Kulttuurivihkot 1?|?2013. teema – XXX Taitelijaeläkkeellä olevalla Markku Innolla on jo kolme kirjaa – kaksi runokokoelmaa ja proosateos – valmiina odottamassa julkaisua. 32
Kirjallisuuden vanhoillisuus kuitenkin murrettiin Helsingissä, koska siellä sijaitsivat kustantamot.» Demokratisoitunut taiteilija Ikivanha underground-leima on ollut huono ja hyvä asia, Markku Into kokee. »Miten joku mielestäni ihan paska voi saada apurahoja toistuvasti.» Helsingin eliitti Onko Markku Innon mielestä olemassa kirjallista eliittiä. On taiteen keskustoimikunta, jonka alla taas on eri alojen toimikunnat. teema teema – elitismi – XXX » Olen aina digannut bluesia ja Bob Dylania. Kaikessa näissä jutuissa olennaista on se, kuinka hyvin se on tehty. »Kirjailijoille, jotka eivät käy muussa duunissa, ovat yksi-, kolme-, ja viisivuotisapurahoista päättävät lautakunnat hyvin tärkeitä. . 33. Mutta sitä ei ole aina ollut, koska V. »Olen tahallani ollut ihan täällä vaan.» Elistismiä hän suostuu löytämään kirjailijapersoonastaan siinä mielessä, että on aika vaikeatajuinen ja vähän myyty runoilija. »Vainoharhaisena turkulaisena mielestäni on olemassa kirjallinen eliitti, joka määrittelee paljon asioita, mitä tulee apurahoihin ja arvostukseen ylipäätään. »Muilla kirjoillani ei ole mitään tekemistä undergroundin kanssa. Tulevassa kirjassa joka runon nimi on tietty olemassaoleva blues. »Tykkään hyvistä kuteista nykyään, nytkin mulla on uusi puku päällä. »Elitismi on enemmän kai tapa elää, tapa esiintyä, tapa tuoda itseään tykö. Helsinki on se napa. Alla lukee kuitenkin otsikon kappaleen esittäjä, vaikka John Lee Hooker», Markku Into kuvailee. Tarkoituksemme oli saada läpi popkulttuuria, turha pönäkkyys ja hienostelu helvettiin ja sen sijaan ’do your thing’ ja ’be your thing’. Se oli elitisminvastaista. Nimeltä Into ei kuitenkaan ryhdy ketään haukkumaan. Sellaista Björn Wahlroos -stailia. Jos siellä joku sanoo, että toi on ihan paskaa, sille ei anneta mitään, niin ei niiden kanssa viitsi alkaa tappelemaan», hän lisää. Ne jotka saavat, tuntevat ihmisen tai ihmisiä. Jos katsoo vuoden sisällä tulleet kirja-arvostelut Helsingin Sanomissa, voi näillä sormilla laskea kuinka monta pienkustantamoiden kirjaa siellä arvostellaan», Into havainnollistaa. »Koskenniemihän kumottiin jo 1950-luvulla haavikkolaisten ja näiden toimesta, jolloin modernismi sitten vihdoinkin suomenkielisen Suomen saavutti. Lautakunnissa ja muissa suurin osa jengistä on pääkaupunkiseudulta. Hän ei ole tosin käynyt esimerkiksi Kirjailijaliiton kokouksissa kuin pari kertaa, kun ne ovat sattuneet olemaan Turussa. Ne oli niin aitoja ja hyvin tehtyjä juttuja, huonoudessaankin. Joonas Kokkosen ja finlandia-talojen rakentamisen vastaista. Into kertoo kirjan runojen olevan ennemminkin fiiliksen kautta rinnastettavia viittaamaansa bluesiin. Huonosti tehty on aina paskaa, vaikka olisi kuinka hieno trendi.» Tänä päivänä hän kertoo kannattavansa niitä asioita, joita vastaan aikoinaan oli. En tiennyt edes olevani postmodernisti, mutta jälkeenpäin ajateltuna sehän on ihan hauskaa», Into hymähtää. »Kirjallisuustoimikunnassa on muutama ihminen, jotka päättää mitä päättää. Aina olen digannut avantgarde-taidetta eri muodoissaan. Koskenniemi vain sattui asumaan täällä, Turun vaikutus oli vain hän. »Luin jostain, että olen ystäväni Kari Aronpuron ohella Suomen ensimmäisiä postmodernisteja. Taiteessa sitä ei käsittääkseni enää ole; taide on demokratisoitunut», hän päättää. »Myöhemmin tuli jenkeistä termi ’counter culture’ eli vastakulttuuri, joka sopi siihen, mitä tehtiin. Heikki Turunen ei taida olla kovin kova sana Bulevardilla.» Vaikka Suomi on pieni maa, niin Innosta kehä kolmosen kohdalla tuntuu kulkevan tietty raja. Ei mulla ollut ennen varaa sellaiseen, eikä ideaa, eikä halua», toteaa Into hörppien capuccinoaan. »Ei ole tiettyjä taiteellisia tai kirjallisia tyylejä, joita Suomessa suosittaisiin, mutta jotkut henkilöt tuntuvat saavan aika mukavasti verrattuna toisiin. Saattaa olla salaliittoteoria, mutta ihmettelen, miten joku mielestäni ihan paska voi saada apurahoja toistuvasti», hän päivittelee. Onko olemassa joitakin kaunokirjallisia piirteitä, joilla saa helpommin apurahoja tai kirjallisuuspalkintoja. Fiilis menee pois, jos sitä aletaan sorkkimaan. Jos kirjan on kustantajalta saanut läpi, on sillä mielestään oltava ihan asiallinen tekijä. Runoilija Gregory Corso ei sallinut kustantajansa korjata virhettäkään, sen piti olla vain se ’first writ, best written’, kuten Jack Kerouac sanoi. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Koskenniemikin oli Turussa professori ja asui kaupungissa. Kuuntelin niitä ikäänkuin työkseni, ja hain vaikutelmia.» Salaliittoteorioita piirien ulkopuolelta Henkilökohtaisesti Markku Into tuntee itsensä runopiireissä aika ulkopuoliseksi. A. »Mulla oli kaikki Kingit, Al King, Freddie King ja hain vanhasta työpaikastani Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolta lisää. Tekstillä ei ole mitään tekemistä sen bluesin kanssa, johon nimi viittaa. Jokainen sai duunata, mitä halusi ja kutsua sitä kulttuuriksi, jos halusi, pois pakko ja holhous.» Into toteaa, ettei undergroundia ollut Suomessa kuin hyvin lyhyen aikaa. Hänellä on käsitys, että joka kymmenes vuosi vaihtuvat he, jotka sanovat, mitä tehdään. »Nuoret tietävät minut sen kautta. Tänä päivänä kaikki tulevat jostain kirjoittajakoulusta, ja ne ovat kaikki samanlaisia ne kirjat myös.» Underground oli Markku Innon mukaan koko silloisen kulttuurin vastaista. Luulen, että he arvostavat enemmän kehä kolmosen sisäisiä kirjailijoita. Eivät he välttämättä ole pahoja ihmisiä, yrittävät kai tehdä duuniansa. Omasta mielestään vain esikoiskirjansa on osittain undergroundistinen
Kulttuurivihkot 1?|?2013. teema – XXX 34
Vasemmistovaikuttajat pureskelevat väitteitä nykyvasemmiston elitistisyydestä. Teksti Riia Colliander Kuvat Katja Ronkainen 35. Kulttuurivihkot 1?|?2013. teema – XXX Vasemmisto, eliitti & vasemmistoeliitti Erkaniko kansanliike norsunluutorniin
Mistä elitistinen imago juontuu. Sen listoilla on hyviä tyyppejä, muttei sisältöjä. »Vasemmisto ei näy arkielämässä samalla tapaa kuin aikanaan hyvinvointivaltiota rakennettaessa. Puoluevasemmisto on elitistynyt siinä määrin, että demokratiakäsitys on kaventunut: hallitukseen on päästävä, vaikka kentän enemmistö vastustaisi. Puhuvatkin niin, ettei ymmärrä, vaikka sanakirjan avuksi ottaisi. Silloin poliittinen vasemmisto edusti ruohonjuuritason ääntä, joka eduskunnan kautta tuotiin esiin. Nähdään, etteivät puolueet enää edusta kansalaisia suhteessa valtiovaltaan, vaan valtiovaltaa suhteessa kansalaisiin. Holm summaa silmälappunäkymän sudenkuopat, hankaluuden kytkeytyä uuteen arkeen. Se näkyy kan- sanedustajan palautteessa: syntyy tunne, ettei puolue välitä tai ymmärrä, miten maailma makaa. Perustulo on eräs kysymys, jossa näkyvät sukupolvierot», sanoo Puhakka. Otetaan aihelmasta kiinni ja kattauksen äärelle monipuolisesti analysoiva kaarti: Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja, filosofian ja logiikan tutkija Ruurik Holm, Vasenryhmän kansanedustaja, Vasemmistoliiton ryhmästä erotettu Lapin kapinallinen Markus Mustajärvi, Vasemmistoliiton puoluesihteeri ja valtuutettu Sirpa Puhakka, monen ärsytyskynnyksen ylittänyt bloggari Emilia Kukkala, Tampereen Vasemmistoliiton kunnanvaltuutettu sekä sosiaali- ja terveysalan sekatyöläinen Minna Minkkinen ja nuoren polven SKP-aktiivi, Kriittisessä ay-verkostossa ja Occupy-liikkeessäkin häärivä Sippo Kähmi. »Eliitti» versoo sanana verbistä »eligere», »valikoida». Millaisen ruumiinavauksen suorittaa syytteille tämä kutsuvieraslista. »Pitäisi kysyä syytösten esittäjiltä mitä he tarkoittavat», linjaa Holm. teema teema – elitismi – XXX I nternetin syövereistä, kansalaisver- kostoista ja mutinoista matkalla äänestyskopin ohi kuuluu samaa viestiä eri äänenpainoin: vasemmistosta on tullut elitististä. Meitä pidetään vanhanaikaisina, riitaisina ja vaikeina», lausuu Minkkinen. Tämä voi olla kytköksissä vasemmiston kansalaisliikepohjan murentumiseen.» Muuttuva maailma – vasemmisto 2.0. Kekkonen viittasi aikanaan SKP:n ja SKDL:n kohdalla suurimman haasteen olevan hallituksessa pitämisen: kun laitavasemmisto integroidaan ja sidotaan hallitusyhteistyöhön, siitä tulee vaaraton. Hallitus ei toimi tyhjiössä vaan aina tiettyjen mielipiteiden ja käsitysten ohjaamana. »Painaa vanha mainekin. »Vasemmisto on viime vuosikymmeninä omaksunut varsin kapean näkemyksen poliittisesta vaikuttamisesta. Se, että eliitin käsite pulpahtelee esiin juuri nyt ja juuri puoluepolitiikassa, kuvannee osin paitsi luokkajakojen – kasvavien tuloerojen ja eriytyvien kansanosien – hiipivää paluuta, myös yksilöllisyyden, individualismin, korostumista uudelleensyntyvien luokkien keskuudessa. Äänestäjä näkee sen, ja vieraantuu.» Saman puolueen keskenään eri polven edustajina Puhakka ja Minkkinen löytävät teemaan myös ikänäkökulman. Kulttuurivihkot 1?|?2013 »Vasemmisto ei näy arkielämässä samalla tapaa kuin aikanaan hyvinvointivaltiota rakennettaessa.» Sippo Kähmi miä vastaamaan rakennemuutoksiin. Nyt se yhteys on katkennut.» Mustajärvi peilaa tilaa jatkumona pidemmälle yhtälölle: kun pitkän aikavälin tavoitteisiin tähtäävä linja puuttuu, tuloksena on pienten palojen sammuttamista ja torjuntavoitoiksi kutsuttuja häviöitä. Eri koulutus- ja kulttuuritaustasta nousevien on vaikea löytää yhteistä kokemusmaailmaa, ja ryhmäideologian haalistuessa yhdistäviä tekijöitä on vähemmän. Entisaikojen suurten kansanliikkeiden sijaan sosiaalisten medioiden aikakaudella korostuu globaalista yhteiskunnasta ja kokonaiskuvista eroava ryhmäkulttuuri – me ja meidän jutut, joita te siellä jossain ette ymmärrä. Siitä voi tulla vaikutelma, että perinteiset äänestäjät on hylätty, vaikka perimmäisissä kysymyksissä yhä oltaisiin samaa mieltä. »Vasemmistoliiton asialistaan on tullut teemoja, jotka ovat läheisempiä nuorille kuin vanhoille kannattajille. »Kyse voi olla siitä, että vasemmisto on monen mielestä liiaksi sopeutunut valtajärjestelmään. Kummin siinä kävi: söikö vallankumous lapsensa vai lapsi vallankumouksensa – oksentaen lopulta ulos uuden eliitin. Ripustautumalla asemiinsa poliittinen eliitti tulisi siten suosineeksi rakenteita, jotka eivät synnytä uudistuksia ja ovat kyvyttö- 36. Poliittinen vastustaja kunnioittaa vain voimaa, loputtomin kompromissein sitä ei haasteta. Millä ongelmasta sitten pääsisi: selvittäisiinkö yhtälöstä vain päivittämällä poliittinen sanoma tai viestikanavat?. »Kun ennen puhuttiin salonkisosialisteista, oli pilkkaava maku salongissa. Karkasiko kansanliikkeestä versonut puoluevasemmisto kabinettiinsa, vai juontuuko kokemus vain kieli- ja kokemusmuurien aiheuttamista väärinymmärryksistä. Sosiologian saralla se taas viittaa pieneen, hallitsevaan ja etuoikeutettuun ryhmään, joka nojaa alemman sosiaalisen portaan olemassaoloon, siitä hyötyen muttei kuunnellen. Se on osittain totta: vasemmistopuolueiden luokkapohjasta syntynyt kosketus kansalaisyhteiskuntaan on murenemassa.» Kähmi alleviivaa vasemmistolaisen kentän roolimuutoksia: viesti voi olla olemassa, ongelmana on sen välittyminen. Ei se tyhmä ole, mutta kuuro. Se on omahyväinen puuhelmikaulojen, arjesta vieraantuneiden palestiinahuivinpurijoiden ja kulttuurihienostelijoiden puuhamaa, joka on kadottanut kosketuksensa modernin maailman monimuotosinnittelijän ja silppuduunarin arkeen. Syitä hajaannukseen piilee myös yhteiskunta- ja elinkeinorakenteiden murroksessa: mikä on nuorelle polvelle arkipäivää, voi näyttäytyä perinteiselle kannattajalle näpertelynä elitististen aiheiden parissa. Ei ole riittävän kirkkaasti tiedostettu, että parlamentaarisen tai hallituspolitiikan ehdot määrittyvät ympäröivästä yhteiskunnasta käsin. Nyt värähdetään kiusaantuneina sosialistin kohdalla
Suuri tekijä lienee myös hämmennys uuden ilmiön edessä: miten suhtautua arvoihin joita ei jaa, mutta joilla on silti äänestäjien suoma mandaatti?» Syyksi vasemmiston perinteisen äänestäjän valinnoille Puhakka näkee arvojen ohella maailman tilan vaikutuksen. Timo Soinin johdolla populistiretoriikka keräsi taakseen kirjavaakin äänestäjäkuntaa ja nousi vaalikentän monivoittajaksi. Semmoisessa ei voi huijata: että sanonpa nyt tosi elämänmakuisesti vaikken elänyt olekaan», tähdentää Kukkala. Nyt tuota vaistoa käyttävät hyväkseen kaikenlaiset oikeistopopulistit, jotka ohjaavat epäoikeudenmukaisuuden tuntemukset maahanmuuttajavastaisuuteen ja sen sortin paskaan», lataa Kähmi. Halusin analysoida, miten Perussuomalaisissa oli eritoten vuoden 2011 vaalien jälkeen taitavasti hyödynnetty ilmassa leijunut rasistinen uho ja piilevän rasismin nostaminen poliittiseksi voimaksi. Se lienee sekoitus molempia: niin arvoja kuin yritystä kalastella ääniä samalla tekniikalla. Moni saamani palaute sanoo, että hyvä kun sä tiedät. Hyväkin retoriikka on onttoa, jos ei tiedä mistä puhuu. Eräs haaste löytyy myös isommasta yhteiskuntamuutoksesta: vasemmisto on perinteisesti korostanut yhteisöllisyyttä, mutta nykypäivä on individualismin aikaa. »Kiinnostava ilmiö on myös muiden puolueiden flirttailu Perussuomalaisten teemojen ja retoriikan kanssa. Äänestysaktiivisuus on hälyttävän alhainen ja voi olla, että hallituskipeys osaltaan on vaikuttanut siihen, että puolueet näyttävät samalta mössöltä. Kunhan huudellaan, usein vielä toisten kustannuksella, jo ennestään kehnossa asemassa olevaa sortaen tai halpamaisesti vastakkainasettelemalla», määrittää Kukkala. Vasemmiston tehtävä taas on jalostaa se luokkatietoisuudeksi, jonka kautta syntyy toiminta. Kirja on panokseni tähän keskusteluun ja pyrkimystä herätellä huomaamaan, ettei virtaus ole ihan vaaraton, jos se jatkaa kehitystään», Puhakka kuvaa julkaisun syntyä. Kielen sijaan painottaisin kokemusta. Hyvä populismi on ymmärrettävästi sanomista, niin ettei jää arvailun varaa. Sosiaalialojen arkea asunnottomien asuntolatoiminnasta päihdetyöhön ja Tampereen Sosiaaliasema X:n aktiivitehtäviin asti läpipaininut Minkkinen näkee haasteena tiedonsiirron. Tulisiko nouseva ilmiö haastaa sen omin konstein – vai katsoa se kumoon älyllistä nenänvartta pitkin. Mielenkiintoista on, että ainoat puolueet, jotka viime vaaleissa mobilisoivat tyystin uusia äänestäjiä, olivat Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto.» Kukkala ja Mustajärvi hahmottavat Perussuomalaisten kanavoituneen protestika- 37. Huono populismi taas on samaa kusetusta kuin virkamiesjargon: kalastellaan ääniä sanomalla ’kansalle’ mitä sen oletetaan haluavan kuulla. »Toki he keräävät sitäkin väkeä, jota ajaa äärioikealla oleva arvomaailma. Päättäjän on oltava kuntatasolla osallistuva korva välittämässä muuten kuulumattomissa olevaa tietoa virkamiestasolle, jonka kosketuspinta arkeen jää muuten kapeaksi. »Arvopuhe voi olla myös hyvin ylimalkaista tai suurpiirteistä: halutaan välttää täsmentämästä, mikä on puhujan tulkinta puheena olevasta arvosta. Populismin peikko ja kielimuurin kompastuskivet Populismin teema on kaksiteräinen miekka: yksi tuomitsee sen halpana kalasteluna, toinen näkee sen keinona lähestyä ihmisiä heidän omalla kielellään. »Moni hyötyy tilanteesta, jossa politiikka typistyy arvokysymyksiksi, tyyliin konservatiivit vastaan liberaalit.» »Vasemmisto ei voi lähteä siitä, ettei yhteiskunnan ymmärtämiseen riittäisi arkikokemus. teema teema – elitismi – XXX »Ei pelkkä vasemmisto ole vajoamassa, kyse on edustuksellisen demokratian kriisistä laajemminkin. »Juuri ruohojuuritason kokemuksen vuoksi olen puoluehallituksessa ottanut eräänkin kerran yhteen Erkki Virtasen kanssa, joka sosiaali- ja terveysasioiden valiokuntalaisena usein sanoo, että näin se menee. Myös vasemmiston ja maalaisliitto-Keskustan perinteistä äänestäjäkuntaa siirtyi Perussuomalaisten leiriin. Puhakka muistuttaa virkakielen kääntöpuolesta: »Usein jargonin käytön syy on sekin, ettei sanoja tiedä mistä puhuu ja välttelee tekemästä tätä tiettäväksi.» Duunariäänestäjän kaappaus »Poliittinen vastustaja kunnioittaa vain voimaa, loputtomin kompromissein sitä ei haasteta.» Markus Mustajärvi ilmanaika vain sellainen, että yhteiskunnan ymmärrys vaatii enemmän tietoa tai koulutusta kuin ennen. Esimerkiksi ay-puolella työelämän muutoksiin on herätty hitaammin, ja sellainen voi leimautua laajemminkin vasemmiston kontolle. Nuorelle polvelle oman ja yhteisen edun yhdistäminen on luontevaa, ja vasemmistonkin tulee löytää oma tapansa näiden yhdistämiseen», määrittää Puhakka. Mutta kun todellisuus on usein eri kuin papereissa. Jos kannatetaan hyvinvoinnin oikeudenmukaista jakautumista, pitäisi määritellä, mitä tarkoitetaan hyvinvoinnilla ja mitä on oikeudenmukaisuus. Mutta sitten on se iso pohjavire, huoli omasta tulevaisuudesta, turhautuminen ja protestiäänestäminenkin. Yleensä vasta arvojen ope- Loppuvuodesta 2012 julkaistu Puhakan teos Perin suomalainen jytky tarttui Perussuomalaisten nousun analyysiin. Asiasisällön tulisi siirtyä kokijalta tekijälle. »Jo kirjaa aloitellessa pohdin, miten perusduunari selkeästi hakee Perussuomalaisista uutta poliittista kotia – ainakin kokeillakseen tai käymäseltään. Vasemmistolla on halua ja osaamistakin olla arjen asiantuntija, mutta se ei onnistu, jos kenttää ei kuulla.» »Jos syytetään Vasemmistoliittoa kyvyttömyydestä vastata vaikka pätkätyöarkeen, haukutaan väärää puuta. Näen, että yhden vasemmistopuolueen niskaan kaatuu yleistäkin turhautumista. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Kokemukseni perusteella olen sitä mieltä, että työelämässä ihmisille muodostuu luokkavaisto. Pääsyy tarttua aiheeseen oli silti kasvavan rasismin pelko. Miten selättää ammattipoliitikon kielimuuri selkokielen puhujan kohtaamisessa – vai onko maa- rationalisointi edes jonkinlaisen käytännön avulla kertoo, mistä on kyse. »Ajattelen populismia olevan kahdenlaista: hyvää ja halpaa. Tätä moni haluaa välttää voidakseen kalastaa äänestäjiä niin isoilla verkoilla kuin mahdollista», sanoo Holm
Siinä missä Saksan ja Britannian »kolmas tie», yritys uuden ajan keskustavasemmistosta vajosi, radikalisoitunut vasemmisto on lisännyt kannatusta Tanskassa, Hollannissa ja Kreikassa. Kulttuurivihkot 1?|?2013 nen, osallistuminen kansalaisyhteiskunnan tasolla, asukas-, kunta- ja yhteisölähtöisesti ja toimijana toimijoiden joukossa. »Tulee uskaltaa olla myös radikaali, suututtaa ja herättää pahennusta, sanoa että tämä on väärin ja ryhdyttävä käytännön toimiin. Ulosanti ja käytännön toteutus vain tökkivät», pohtii Kukkala. Mikäli poliittinen vasemmisto haluaa uudelleenvallata menetettyä uskottavuutta tai toimia haastajana uusliberalismille, sen on kyettävä muotoilemaan vastine määrätietoisesti johdetulle valtapolitiikalle. Jollain tapaa se tulee purkautumaan laajemminkin, tavalla tai toisella. »Suurin syy Persujen menestykseen lienee se, että he ovat antaneet yhden selityksen ongelmille: olkoonkin luokattoman huono, se on silti selitys. Tulisi olla malttia katsoa yli neljän vuoden perspektiivin, muodostaa oma tahto, linja ja pitää ne. »Puolueiden ulkopuoliselta vasemmistolta voisi oppia tiettyä spontaaniutta.» Sirpa Puhakka Minne menet, vasemmisto. »Ulkopuolisen vasemmiston saralta voisi oppia tiettyä spontaaniutta. teema teema – elitismi – XXX navaksi tai sivustakatsovaksi hyödynkerääjäksi: duunareiden ja pienyrittäjien sosiaalisessa vajoamisessa syylliseksi kelpaa kuka tahansa, kunhan sen joku osoittaa. Vaalit tai lakisääteiset velvoitteet puoluetoiminnan tulee huomioida ja olla esimerkiksi kunnissa se käytännössä toteuttava tai jälkiä siivoava elin, ja se voi monelle näyttäytyä jäykkänäkin, mutta vapaamuotoisempia tai yhden asian liikkeitä voisi syntyä myös puolueen sisällä.» Kähmi viittaa menestyneisiin paikalliskampanjoihin esimerkiksi kirjastojen tai terveysasemien säilyttämiseksi. Monen palautteen henki on totaalinen kyllästyminen asiaintiloihin, mutta useammin ’mitäs nyt tehdään’ -henkinen kuin toivoton. »Näkisin, että vasemmistolaisuus lähtee aina puolueen ulkopuolelta. Tulisi ennakkoluulottomasti lähteä siitä, mikä on tärkeintä: ekologisesti kestävä, matalien hierarkioiden yhteiskunta, joka tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa juuri omaa elämäntehtävää ja -mallia sopusoinnussa muiden kanssa. Vasemmiston pitäisi muotoilla selkeästi omansa: siihen on kyllä taitoa ja teoreettista tietämystä. »Rooli vasemmistolle on tarjolla, jos se haluttaisiin ottaa. Siitä olen vakuuttunut», Kukkala mittoo palautekertymää. Ei vasemmisto nykyotteella hajoa – se murenee.» ?. Tätä Soini ja Perussuomalaiset käyttävät hyväkseen. »Keskeistä on nyt rakentaa uusi vasemmistolainen identiteetti, keskittää henkiset ponnistukset siihen keskusteluun. Vihreät voi haastaa laajalla, sosiaalisen oikeudenmukaisuudenkin huomioivalla ympäristönäkökulmalla, Perussuomalaiset terveellä EU-kritiikillä, muistaen että on kyse kapitalistisen talousjärjestelmän systeemikriisistä, jota he eivät tuo esiin. Esimerkiksi tänä keväänä käynnistyvässä perustulokampanjassa vasemmiston tulisi olla vahvasti mukana», summaa Holm. Kysymys vasemmiston tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista nousta merkittäväksi poliittiseksi vastavoimaksi on ajankohtainen useammallakin Euroopan kolkalla. Puolue ei voi olla itsetarkoitus, mutta työkalu se voi olla. Kyse on samasta luokkataistelusta, jota aina on käyty, mutta se on esitettävä joka sukupolvelle sen omalla kielellä ja toimintatavoilla.» Pitkän tähtäimen suunnitteluun nojaisi myös Mustajärvi. Eritoten haluan mainita Occupy-liikkeen popularisoiman sloganin ’Me olemme 99 %’ esimerkkinä, miten voi tuoreella tavalla tuoda esiin vanhan totuuden, että maailmassa on se 1 %, joka vetää naruista. On hir- veä tuska siitä, ettei ole vastarintaa tai vaihtoehtoja, tarve tehdä jotain, ottaa oma elämä takaisin. Puolustustaistelujen lisäksi tarvitaan hyökkäystä. Puhakka kuvaa kansanliikkeiden ja puoluetoiminnan mahdollisuuksia ottaa oppia toisiltaan reviirikisojen sijaan. Puoluetyö ei ole metodina aikansa elänyt: se on yksi toimintatapa ja keino tavoitteiden konkretisointiin, mutta vaatii taakseen yhä aidon kansanliikkeen. Vaikka työn ja pääoman ristiriita on edelleen keskiössä, myös ei-työläinen voi olla vasemmistolainen; vasemmistolaisuus ei ole ’työväenaate’ vaan vapausaate. Vastaajien pohdinnoissa nousee yleisemminkin esiin puoluevasemmiston jalkautumi- 38
Kulttuurivihkot 1?|?2013. teema – XXX Taisteluita Ecuadorissa Ovatko espanjalaisperäiset näytökset urheilua, taidetta, kansanperinnettä vai elitismiksi naamioitunutta raakaa kidutusta. Teksti Raisa Musakka Kuvat Juan José Aguilar 39. Ecuadorissa härkätaistelukielto heitti ensin häränpyllyä, sitten siitä tuli presidentinvaalien poliittinen ase
Me pää1800-luvulla »alaluokan barbaarisena hartimme härkätaistelukiellosta jo kerran kanrastuksena». Jos kansan päätöstä ei tanut otettaan niistä muuttaen rahvaan huvin kunnioiteta, se on mielestäni demokratian massiiviseksi ja tuottoisaksi liiketoiminnaksi. Toimenpiteillä varmistetaan se, että härkä, näiden karkeloiden pääesiintyjä, täyttää sille kirjoitetun roolin. »Näillä mielenosoituksilla on taipumus muuttua väkivaltaisiksi.» Marssi päättyy härkätaisteluareenalle, ja luvassa saattaa olla 40. Monican mukaan taisteluissa kulminoituu Marraskuun lopulla Sancho Dávila, Citomonta tekijää, siksi ne kuumentavat tunteitusa-yhtiön edustaja Espanjassa, ilmoitti, etta puolesta ja vastaan. tattelussa pelon siitä, että festivaali joudut»Omasta mielestäni kyseessä on elitismiksi taisiin keskeyttämään, koska härkätaistelunaamioitu raakalaismainen show», sanoo Mokiellon tulkinnasta Quitossa on meneillään nica. Sen niskaan työnnetään metallipiikkejä. Suurimmassa osassa Ecuadorin provinsseja enemmistö kannatti kieltoa. Ecuadorin pääkaupungin Quiton härkätaisteluareenalla hiekka pöllyää härän sorkkien alla. Kansanäänestys härsaa kuukauden vuokran jopa kohtuukokoiseskien tappamisesta areenalla järjestettiin jo ta kaksiosta työläisten lähiöissä kaupungin toukokuussa 2011. Maan eläinoikeusaktivistit kamppailivat hartaasti härkätaisteluiden kieltämiseksi, ja lopulta toukokuussa 2011 järjestettyyn lainsäädännön uusimista koskevaan kansanäänestykseen saatiin mukaan taisteluiden kieltämistä koskeva kohta. Liike-elämän painostuksesta härkätaistelukielto kuitenkin muotoutui lopulta kielloksi järjestää näytöksiä, joissa eläimen tappaminen on itsetarkoitus. Paikalliseen hinta»Tämä on osa pankkiirien ja opposition tasoon suhteutettuna samalla summalla makpoliittista kampanjaa. Taisteluita voidaan myös tarkastella jälkioikeusjuttu. Nelihenkinen pienituloinen persa härkätaistelufestivaali pidettiin Quitossa he siis tuskin pääsee »nauttimaan» tästä kankuin mitään ei olisi tapahtunut. Härkä on jo heikossa kunnossa, kun matadori lopulta ottaa miekan ja pistää lopullisen kuoliniskun. Raskaasti huohottavan ison mustan eläimen silmät pyörivät vauhkosti, luultavasti siksi, että niihin on hierottu vaseliinia. Halvimmat liput areenalle maksavat noin 70 euroa henkilöltä. Yhden härän osalta taistelu kestää noin 20 minuuttia. Härälle on myös todennäköisesti annettu sähköiskuja ennen sen laskemista areenalle. dellisen riskin, sillä esiintyjiksi »Niiden suosioon tiettyjen, talooli kutsuttu ulkomaalaisia, pääudellisesti vahvojen yhteiskun»Härkätaisteluun osin espanjalaisia, matadoreja, taluokkien piirissä liittyy halu jotka olisi hevosineen kuljetetmennään kuulua johonkin, ja erottua jostava paikalle. Toiset puolustavat härtei vuosittaista festivaalia enää järjestettäisi kien tappamista areenalla kulttuuriperinnön »Ecuadorin vaikeutuneen liiketoiminnallisen nimissä, toisten mielestä taas espanjalaisten ympäristön vuoksi». Mutta juuri sanperinteestä. Härkä päästetään areenalle, jonka jälkeen matadorin avustajat härnäävät sitä viitoillaan. rin suurimmista pankeista, Banco de Pichinchaan. Sittemmin taistelut laillistettiin uudestaan, ja bisnesmaailma on vahvissanäänestyksessä. Vuosisatojen saatossa muotoutunut kaava on täällä noudattanut samaa perinnettä taistelusta toiseen, kunnes vuonna 2011 järjestetty kansanäänestys muutti käsikirjoitusta. Kun porsaanreikä oli luotu, ketään ei enää yllättänyt, että sitä käytettiin. Kai se on presidentinvaalit helmikuussa. Espanjan siirtomaavallasta itseMonicalle puolestaan Citotusa-yhtiön päätös perua härkätaistelut tältä erää ei riitä. Matadori ei enää pistänyt miekallaan kuoliniskua loppuun asti uuvutetun härän ruhoon hurraavan yleisön edessä, vaan tärisevä eläin talutettiin lopetettavaksi areenan takaosaan. Tapahtuman omistaa Citotusa-niminen yhtiö, jolla on yhteyksiä muun liiketoimintansa ohella yhteen Ecuado-. »Kansa äänesti härkätaisteluiden lopettamisen puolesta, mutta sen seurauksena syntyikin laki, jossa härän kärsimystä vain pitkitetään entisestään.» Pääkaupungin Quiton aurinko on keskipäivällä polttavan kuuma, mutta Monicalla on huivi mukanaan. poliittinen peliliike, jonka tarkoituksena on Härkätaisteluista onkin tullut rikkaiden karkottaa keskiluokkaisia pääkaupunkilaisia vasemmistopuolueen kannattajista. Juuri siksi jouAlaluokan barbaarisesta lukuussa veri ei enää vuotanut Quiton härkäharrastuksesta eliitin etuoikeudeksi taisteluareenalla. etuoikeus. Poliittinen häräntappoase Quiton suurin härkätaistelutapahtuma on vuosittain joulukuussa järjestettävä Jesús del Gran Poder -festivaali. Ecuadorilaisessa yhteisteli härkätaisteluiden suosion olevansa kunnassa on yhä vahvasti läsnä romahtaneen sen jälkeen, kun espanjalaisten, rasistinen vivahde. »Tekopyhyyden huippu», kommentoi 32-vuotias eläinoikeusaktivisti Monica Ponce lakimuutosta. Samalla hän valitosoittaakseen takin. Tänään marssin härkien, mutta ennen kaikkea demokratian puolesta.» . Härkätaistelussa härkä on vauhko, raaka ja vaarallinen. Härkätaistelun järjestäjän mukaan härän kuolema ei ole näytöksen päätarkoitus, ja taistelut jatkuivat. Matadori tekee näyttäviä väistöjä punaisen viitan kanssa. jälkeläinen.» olevansa espanjalaisten, eikä inEcuadorissa järjestetään tiaanien, jälkeläinen. Saman vuoden joulukuuseteläosissa. Härkätaishärkien tappaminen areenalla eikä intiaanien, teluun mennään osoittaakseen kiellettiin kansanäänestyksessä. »Kyynelkaasun varalta», hän tähdentää. teema teema – elitismi – XXX H ärän suusta valuu punaista vaah- toa. jotain imperialistista nostalgiaa, Jatkokautta hakeva presidentkun pääkaupungin eliitti viettää sunnuntai-ilti Rafael Correa kommentoi televisiohaastapäiväänsä härkätaisteluareenan vip-aitiossa tattelussa festivaalin lopettamisen olevan koktaileja siemaillen». Tämä aiheuttaisi suuren taloukolonialistisesta näkökulmasta. Yhtiö on siis varsin vaikutusvaltainen, ja se on ajautunut törmäyskurssille maan vasemmistohallituksen kanssa. pilkkaamista. Suurimmaksi syyksi hän valloittajien tuomalla traditiolla ei ole mitään ilmoitti espanjalaisen El Mundo -lehden haastekemistä ecuadorilaisen identiteetin kanssa. »Hanäistyneen Ecuadorin ensimmäinen presiluan, että kiellon tekee kaupunginhallitus ja dentti Juan José Flores nimittäin kielsi ne että se on absoluuttinen ja pysyvä. huvi. nyt, vähän ennen vaaleja, festivaali perutaan Tosin aina taistelut eivät ole olleet eliitin näyttävästi», sanoi Correa. Kulttuurivihkot 1?|?2013 yhteenotto joko taisteluiden kannattajien tai poliisin kanssa, ehkä molempien
Tytön paidassa lukee: »kidutus ei ole osa kulttuuria». 41. teema teema – elitismi – XXX Härkätaisteluiden vastustajia Quitossa. Kulttuurivihkot 1?|?2013
teema – XXX teema – elitismi Tyhmän kansan teoria 2000- luvulla Voiko koko kansakunta jossakin historiansa vaiheessa yhtäkkiä taantua tai tyhmistyä. Voiko ideologinen pakkosyöttö, yksilökultti, terrori tai joukkohysteria sokeuttaa sen. 1930-luvun Saksa ja Venäjä ovat tästä esimerkkejä. Tuoreempiakin tapauksia on. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Teksti Pentti Stranius Kuvat Katja Ronkainen 42
Jäätyään syksyllä 2012 eläkkeelle Knuuttila piti jäähyväispuheen, jossa tuntui arvostavan suuresti sitä, miten kulttuurintutkimus on kehittynyt Joensuussa eri oppiaineita yhdistäväksi alaksi, välttänyt nurkkakuntaisuuden ja tuonut tutkimuksen piiriin uusia yllättäviä kohteita ja näkövinkkeleitä. Pentti Stranius (PS): Vieläkö kritisoit tuo- ta lähtökohtaa. Hieman yksinkertaistettuna teoria tarkoittaa kansatieteellisessä tutkimuksessa lähestymistapaa, jota sanotaan myös »laskeutuvien kulttuuriainesten hypoteesiksi». Taustalla oli pitkällinen manipulaatio ja ideologinen indoktrinaatio. Seppo Knuuttila (SK): Mitähän kaikkea sitä tuli parikymmentä vuotta sitten ajateltua ja arvailtua. PS: Kansa nähtiin siis passiivisena vastaan- ottajana. Teoriasta keskusteltiin vilkkaasti parikymmentä vuotta sitten. Reichin teoriathan on ajat sitten tuomittu pseudotieteeksi, mutta erityisen paljon huomiota herätti kuitenkin miehen jo vuonna 1933 esittämä väite, että fasismi perustuu massojen tyydyttämättömälle orgastiselle kaipuulle. Tässä kehityksessä Knuuttila on ollut itse suunnannäyttäjä. Kun tuota vastaanottoa alettiin tutkia ilman tyhmyyshypoteesia, havaittiin, että niin populaarikulttuurin kuluttajat kuin kansanomaisen maailmankuvan subjektit olivat varsin monimutkaisia olioita, kollektiivisia yksilöitä, kriittisiä valitsijoita ja aktiivisia merkitysgeneraattoreita. teema teema – elitismi – XXX P erehtyessäni niin sanottuun tyhmän kansan teoriaan palasin erääseen mielikirjaani, Wilhelm Reichin (1897-1957) Fasismin massapsykologiaan. Sen sanoma ei avautunut ihan kaikille, eikä tekijä tehnyt asiaa yhtään helpommaksi teoreettisella tietämyksellään tai käyttämänsä kielen monimutkaisuudella. SK: Tyhmän kansan teorian rinnakkaiskäsite oli 1980-luvulla tyhmän yleisön teoria, joka puolestaan viittasi näkemykseen, jonka mukaan niin sanotun joukkotiedotuksen yleisö on passiivista massaa, joka nielee kaiken purematta; erityisesti tämä koski populaarikulttuurin vastaanottoa. Näin kansankulttuuria analysoidaan, selitetään ja tutkitaan, miten kansa matkii omalla tavallaan tai jopa infantiilisti eliittiä. Yhtenä säikeenä oli folkloristien suosima, saksalaisen Hans Naumannin 1920-luvulla esittämä »laskeutuvien kulttuuriainesten hypoteesi», jonka ongelma on tietenkin ollut siinä, että se ei tunnista lainkaan kan- sankulttuurien »ei-laskeutuneita» aineksia. 43. Kansa jäljittelee, karkeistaa, yksinkertaistaa, kollektivisoi korkeakulttuuria – eli joukossa tyhmyys tiivistyy. Siinä kansankulttuurin saavutusten katsotaan »laskeutuvan» niin sanotun korkeakulttuurin piiristä. Joukkohysteria ja siihen usein liittyvä henkilöpalvonta eivät olleet silti Reichin mukaan ihan pelkkää orgasmin iloisessa odotuksessa kieriskelemistä. Jos kansa voikin tyhmistyä, tyhmän kansan teoria on kuitenkin hieman moniulotteisempi käsite. Tyhmän kansan ja yleisön teorioissa operoitiin luonnollisesti myös korkean ja matalan kulttuurin käsitteillä; tätä erottelua konstruoitiin koko vuosisadan ajan, sen kaikilla vuosikymmenillä aina Georg Simmelin (1858–1918) makuhierarkioista ja erottautumisen käytännöistä alkaen (muun muassa muoti-ilmiöiden karkeistuminen ylhäältä alas). Eliittiä matkiva kansa Kulttuurivihkot halusi palata polemiikkia herättäneeseen tyhmän kansan teoriaan. Vasta väitellyt tohtori Seppo Knuuttila kirjoitti tuolloin aiheesta kirjankin – Tyhmän kansan teoria (1994). Sittemmin Knuuttilasta tuli Joensuun / Itä-Suomen yliopiston perinteentutkimuksen professori, arvostettu ja kysytty keskustelija ja monien kulttuuripitoisten tilaisuuksien puheenjohtaja tai juontaja. Onko teoriaan nyt 20 vuotta myöhemmin jotakin lisättävää. Tyhmän kansan teoria kirjan nimenä oli kaksipiippuinen sikäli, että se viittasi sekä teoriaan »perässä hiihtävästä» kansasta että kansanomaisiin käsityksiin maailman menosta. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Tällaistakin sekoittamista on tapahtunut, mutta samalla kun tuon rajan ylityksiä on kuvattu, rajaa on vahvistettu muistuttamalla sen olemassaolosta ja osoittamalla sen institutionaalinen pysyvyys. Vuosisadan ja -tuhannen vaihteessa useat kulttuurintutkijat otaksuivat, että kulttuurien luokkaraja olisi lopulta lahoamassa, että korkean ja populaarin artikulaatioista olisi syntymässä kokonaan uusi digiajan kulttuurinen ulottuvuus
teema teema – elitismi – XXX Populistit ovat aina olleet parhaita tyhmän kansan teorian soveltajia. Kulttuurivihkot 1?|?2013. 44
Hän päivittää kulttuurisen eronteon vanhoja argumentteja ja pahoittelee nykytaiteen vaikeaselkoisuutta, johon »suorastaan pyritään» – mutta myös tietää, että »konteksti ratkaisee». Knuuttilan Entinen aika, nykyinen mieli (2008) on tässä mielessä erinomaisen suositeltava kirjoituskokoelma. Tyhmä kansa ja populismi Knuuttilan mielestä näkökulmaa tyhmän kansan teoriaan voi luonnehtia kaksoishermeneutiikan avulla »vaikkapa niin, että suullista kulttuuria ja sen kirjallisia muistiinpanoja tarkastellaan sekä kognitiivisesti reflektoituina esityksinä että toisilta opittuina toistoina, tai toisin ilmaisten: subjektiivisina merkityskimppuina ja objektiivisina jälkinä». Markku Kosken kirja Alemmat taiteet (1985) on kulttuurisen erottelun kielioppina kestänyt hyvin aikaa. Jos vedotaan vanhan kansan pienimpään yhteiseen nimittäjään, niin sillä keinoin voidaan konstruoida yhtä hyvin tulevasta tietämätön menneisyyden kuvatus kuin entisiä aikoja haikaileva karikatyyri. Se sisältää emeritusprofessorin ajatuksia ja tulkintoja suomalaisesta kulttuurielämästä, huumorista, mentaliteetista ja populaarikulttuurista – sekä kerrotun että tulkitun menneisyyden ja nykyisyyden suhteista. Varoitukset ovat olleet aiheellisia, ja niiden noudattamatta jättäminen on johtanut tarpeettomiin tyhmyyksiin. teema teema – elitismi – XXX PS: Miten tyhmän kansan teoria suhtautuu Pierre Bourdieun (1930–2002) habitus- ja käytäntöjen teoriaan. SK: Kollektiivikäsitteen subjektina kansa tyhmistyy ja viisastuu diskursiivisesti. Mitä erilaisimmat yhteiskunnalliset ilmiöt, yllättävät yhtäläisyydet ja oudotkin tulkinnat näkyvät hänen kirjoituksissaan. Kiistat menneisyyden tulkinnoista ovat tyhmän kansan teorian polttoainetta niin tieteissä, taiteissa kuin politiikassa. . Kulttuurivihkot 1?|?2013. Tässä mielessä populistit ovat aina olleet par- haita tyhmän kansan teorian soveltajia: »kyllä kansa tietää». Toimittaja Ilkka Malmberg kirjoitti äskettäin kiinnostavasti, muka alistuneesti mutta provosoivasti korkean ja vielä korkeamman kulttuurin rajoista otsikolla »Eliitti ja moukat» (HS 19.1. 2013). SK: Bourdieun tekstit olivat tuolloin keskusteluissa aktiivisesti mukana, totta kai. Joensuulaisten oma Bourdieu-ekspertti, professori M´hammed Sabour on varoittanut painokkaasti yksinkertaistamasta Bourdieun yhteiskuntateoriaa ja redusoimasta sitä muitta mutkitta kulttuuriseen. SK: Itse asiassa olen aina suhtautunut varauk- sellisesti mekaanisiin kulttuurianalyyseihin, ja tyhmän kansan teorian aikaankin olin enemmän Walter Benjaminin (1892–1940) ja Birminghamin koulukunnan – erityisesti Raymond Williamsin (1921–1988) – kannalla kuin Frankfurtin valistusarmeijan linjoilla. Knuuttila on ollut paitsi laaja-alainen myös härnäävä ja provosoiva perinteen ja kulttuurin tutkija. Kansanihminen voi olla samalla kertaa viisas ja tyhmä, harkitseva ja harhaanjohdettava. 45. Mutta hänet omittiin enemmänkin yhteiskuntatieteellisen kulttuurintutkimuksen piiriin, jossa sisällöt ja merkitykset alistettiin rakenteille, luokille, kentille ja muille sosiologisille konstruktioille. Williamsia mukaillen tämä tapahtuu katoavan, vallitsevan ja orastavan sosiokulttuurisissa prosesseissa, joiden sykleistä ja potentiaaleista ei ole tarkoituskaan päästä yksimielisyyteen, dialogeihin kyllä. Knuuttila painottaa ja toivoo, että tätä tekstiä lukeva ymmärtää kansa-käsitteen monimerkityksisyyden ja sen, että käsitteen erilaiset tulkinnat ovat relevantteja eri yhteyksissä
Teatteri nähtiin kaikkialla Euroopasmutta myös Shakespeare. Esitystä kuljetpäätyen Konstantin Stanislavskin huvilalle. Roolin ka toteuttaisi molempien ajatukset siitä, miten omaksuminen vaati analyysia, harjoittelua ja ohjausta. Harjoituksia tarvittiin seitsemänteatteria tuli muuttaa ja kehittää ja ketä varten; miten näyttelijöitä tuli kouluttaa, mitä ohjelkymmentä, kun ennen oli selvitty kolmella lämistoa esittää, miten näytelmiä tulkita, ohjata pimenolla. vat rinnakkain samaa valtatietä. Aikalaisnäytelmien sandrinski ja Mariinskii, Moskovan Bolšoi ja Malyi – toiminnan kustansi valtio näyttelijöiesittäminen laajalle yleisölle oli ohjelmalliden palkkoja myöten. Tapaaminen alkoi äiti, jalomielinen rakastaja, juonitteleva pallounaalla, jatkui illallisilla ja kesti 18 tuntia velija, lapsellinen neito jne. rosanat edustavat jotain muuta, jonka juuret Nemirovitš-Dantšenko vastaisi näytelmien ovat ihmisten elämässä. man tavoitteet: »Haluamme valaista köyhien Moskovassa näytelmä oli menestys. Samoja roolihahmoja sovellettiin eri näytelmissä: lemmenkipeä vanhus, saituri, julma Nemirovitš-Dantšenko. sa keskustella.» Kortissa nimi Vladimir I. Tšehovin Lokki oli esitetty Stanislavski tiivisti teatterihullujen ohjelPietarissa 1896 ja kokenut siellä takaiskun. Toiset teatteriseurueet nen tavoite ja kirjailijoista valittiin Tšehov esiintyivät aatelisten tai rikkaiden kauppiaija Gorki, Hauptmann, Maeterlinck, Ibsen, den ja tehtailijoiden kodeissa tai vuokratiOstrovski, Dostojevski ja Saltykov-Štedrin, loissa. Hän kirjoittaa tällä palstalla Venäjään liittyvistä aiheista. kin, kahden teatterihullun tarkoituksena oli Nemirovitš-Dantšenko ja Stanislavski mullistaa maan teatteriperinne, perustaa uusi kokosivat ensemblen, joka lähestyi näytelteatteri, luoda uuden tyyppinen ensemble, jomää kokonaistaiteellisena teoksena. sa synnillisenä ajanvietteenä, ja siksi se oli Teatteri aloitti toimintansa vuonna 1898 luvanvaraista toimintaa: julkiselle esitykselAleksei Tolstoin näytelmällä Tsar Feodor le oli saatava sekä senaatin että synodin tarIannovitš. Stanislavskin nimi rahoittaja, mesenaatti, sivisedustaa maailmalla uutta tetynyt ja valistunut tehtailija atterikäsitystä, mutta Taiteellisen teatterin menestys perustui yhteistyöSavva Morozov, toinen tämän ystävä, arkkitehti Feodor Schehtel, joka suunnitteli lahön, jossa kahden ystävän osuus oli toisiaan vasteet ja tulevan teatterirakennuksen muutäydentävä, ja dramaturgiassaan nämä kulkitostyöt. tiin läpimurtoa. Yhteistyö elämän, lahjoittaa heille onnellisia esteettisiä Tšehovin kanssa oli niin keskeistä, että Taihetkiä ympäröivän synkkyyden keskellä. T perustuva teatteri, joka on kaikkien ulottukäyntikortti sisälsi seuraavan viesvilla. Se oli ratkaiseva linnasta ja ohjaustyöstä huoaskel ulkonaisesta »sisäiseen lehtisi Stanislavski. Menestys oli hyvä, mutta tarvitkastajan lupa. Keskustelu johti suunnitelmaan ja man ja siitä virtaavan mielialan. berger Hulluna teatteriin Martti Berger on helsinkiläinen kustantaja, kääntäjä ja kulttuurin monitoimimies. 46. Tuloksena oli kokonaan uusi teatterikonti ulkoisiin tapahtumiin perustuva tarina, ilseptio. Työnjaosrealistisuuteen», ihmišengen ta poikettiin alusta lähtien! »Haluamme valaista elämän valaisemista. Nemirovitš-Dantšenkon ja Stanislavsman motiiveja tai psykologista uskottavuutta. Syntyi uusi näyttävalinnasta ja tuottamisesta; näyttelijöiden vamöllisen totuuden käsite. Uuden teatterin struktuurit köyhien elämän, edellyttivät omaa näyttämöä, Nemirovitš-Dantšenko oli lahjoittaa heille lavastusta ja rahoitusta, eikä jo 1897 tunnettu musiikki- ja onnellisia esteettisiä projekti olisi onnistunut ilteatterikriitikko, kirjailija, tehetkiä ympäröivän atteriteoreetikko, pedagogi ja man kahta muuta teatterisynkkyyden keskellä.» hullua. Taiteellinen teatteri vakiinnutti ensimVenäjän hoviteattereiden – Pietarin Alekmäistä kertaa ohjaajan auteurin aseman näytelmän tulkitsijana. Kulttuurivihkot 1?|?2013 eatterihistorian käänteentekevin. Moskovan taiteellinen ole viihdettä vaan taiteellinen teos, jossa vuoteatteri perustettiin 1898. Näytelmä ei suunnitelma tekoihin. Tulkinta pyrki luomaan tunnelja lavastaa. Tälle teatterille haluamme omistaa elätin: »Konstantin Sergejevitš, tavatmämme.» kaamme huomenna kello yhdeltä Yleensä näyttelijä oli erikoistunut yhteen Slavjanskii Bazarissa, jossa voimme rauhasrooliin ja pukeutui siihen kuin vaatteeseen. Toinen oli hankkeen ohjaaja. Pyrteellisen teatterin tunnukseksi otettiin lokki kimyksemme on luoda järkeen ja oikeuteen ja sama tunnus koristaa teatteria vielä tänään
teema – XXX Valokuvia suomiviinapullon ja saunan takaa Freelance-valokuvaajien 11-kollektiivi yhdistää journalistista ja taiteellista valokuvaa. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Juurettomien reppukansalaisten valinta ensimmäisen projektinsa teemaksi oli yllättävä: Suomi. Teksti?Laura Santala 47
Kulttuurivihkot 1?|?2013. Rami Hanafi, sarjasta Kukaan ei jäänyt siine. Touko Hujanen, sarjasta Joulupukki. 11-kollektiivi Edellinen sivu: Arttu Muukkonen, sarjasta Lappeenranta Kuvat vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: Konsta Leppänen, sarjasta 3,6 tai enemmän. Ossi Ahola, sarjasta Mistään kotoisin. 48. Evelin Kask, sarjasta Kuolema
Kukin valitsi itselleen kiinnostavan tulokulman aiheeseen, ja näyttelyn seinillä suomalaisuutta heijastavat monenlaiset kuvat maahanmuuttajista sisäelimiin.. Katsojan mieleen sekoittuu kliseisiä mielikuvia, jotka aiheuttavat hämmennystä, inhoa ja kiinnostusta.. Johanna Tukiaisen keikalle suuntaavat maakuntien asukit ihailemaan tai paheksumaan kaupunkielämän epäpyhää ikonia, Tukiaista. »Opiskelutovereilla tuntui kertyneen varastoon kuvia, jotka eivät olleet pelkästään journalistisia, vaan myös taiteellisia. Glamour-tähdeksi itseään juorulehdissä tituleeraava Tukiainen on kuvissa monen katseen kohteena. Kuvaaja Aleksi Poutanen on tallentanut kameralle Tukiaisen tutun hahmon, joka tarjoaa katsojan aisteille kaikkea ja paljon. Hujasen mukaan taiteellinen dokumentaa- risuus on valokuvauksen piirissä vielä melko vähän kartoitettu alue Suomessa ja suomalaisessa, kuvajournalistisessa työnkuvassa. Katsojalle herää helposti outo tunne paheksunnasta. »Kuvaprojekteissa näkyy myös paljon meidän kuvaajien mieli. Vastavalmistunut Touko Hujanen huomasi keväällä 2011 vanhojen opiskelijatovereiden kartuttavan leipäänsä maailmalla, mutta toisaalta valokuvaajien puheista ilmeni, että heidän pöytälaatikkonsa pursuavat potentiaalista valokuvamateriaalia.. Heistä muodostui 11-kollektiiviksi nimetty ydinjoukko, ja ryhmään liittyi sittemmin kuvaajia muistakin yhteyksistä. 11-kollektiivin valokuvaajia pohditutti, mil- laisen kuvaston kautta Suomea yleensä ajatellaan. Ehkä meitä niin työmme kuin muunkin elämän puolesta leimaa juurtumattomuus», Hujanen pohtii.?Kollektiivi loi siis projektissaan katseen Suomeen. »Valokuvanäyttelyssä on usein vaarana, tai mahdollisuutena, yksisuuntaisen katseen 49. Korkeakulttuurista intoutuneet kaupunkilaiset suuntaavat taidenäyttelyssä katseensa Poutasen inhorealistisiin kuviin, joissa on eittämättä hyödynnetty sosiaalipornon mahdollisuuksia. 11-kollektiiviksi nimetyn kuvaajaryhmän aihepiiriksi valikoitui melko yllättäen Suomi.?»Me olemme oikeastaan kaikki eräänlaisia reppukansalaisia. Kun kliseet oli sanallistettu, osa kuvaajista lähti kuvallistamaan niitä ja lopputulokset vaihtelivat ennaltaodotetusta täysin odottamattomaan. Kuvissa on niitä kliseisimpiä kliseitä ja sitten jotakin, mikä kyseenalaistaa aika pyhiäkin käsityksiä. Asetelma siis tarjosi monipuolisille ammatinharjoittajille suuren vapauden. Yhä enenevä määrä suomalaisia tekee töitä freelancer-tittelin alla. oukko Tampereella opiskelleita free- lance-valokuvaajia on yhdistänyt voimansa rakentaakseen uutta kuvaa suomalaisuudesta. Tässä kohtaa näkyi erityisen selvästi jako urbaanin ja ruraalin Suomen välillä», Hujanen toteaa.?Johanna-kuvat herättävät katsojalle väkisinkin mielikuvan jaosta matalaan ja korkeaan kulttuuriin. Humalaiset ihailijat lähestyvät tähteä kamerakännyköin tämän maakuntakiertueella ja ihmiset puolestaan katsovat tätä farssia taidenäyttelyssä.?»Johanna Tukiaisen keikat tuntuivat olevan varsin suosittuja maakunnissa. Näyttelyn teemat liikkuvat pyhästä toiseen ääripäähän Johanna Tukiaista, suomalaista camp-ikonia esittävän kuvasarjan kohdalla. Sakari Piipon kuvakollaasi lasten luokkaretkestä paljastaa, että suomalaiset eivät ole välttämättä se luontoäidin helmassa kasvanut kansa, jonka lapset rientävät innolla mättäille telmimään. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Kuvista ilmenee, että luokkaretkeläisten kiinnostus suuntautuu enemmän eväisiin ja luokkatovereiden kanssa seurusteluun kuin ympäröivään luontoon, joka hiljaisena avautuu bussin ikkunoiden takana.?»Eikö tämäkin kuvakollaasi kerro sanomaa siitä, miten suomalainen ajatus luonnosta jonakin pyhänä arvona on toisaalta etäännyttänyt ihmiset siitä. He selvittivät juuri päättyneessä näyttelyssään sitä, minkä kautta Suomea yleensä ajatellaan.??TR1-hallissa esillä ollut näyttely marssitti verkkokalvolle joukon kliseitä joulupukista Johanna Tukiaiseen. Kollektiivin perustajajäsen Touko Hujanen näkee, että kun kliseet asetetaan katseen kohteeksi, ne paljastavat suomalaisuudesta enemmän kuin suomibrändi-keskustelussa esiintyvät itsestäänselvyyksinä otetut sivuheitot. Suomi on täynnä diversiteettiä, vaikka imagokeskustelussa suomiviinapullon ja saunan väliin tuntuu jäävän rajallinen määrä kuvastoa.». Pyhään ei saa koskea», Hujanen toteaa.. Niinpä meille heräsi idea kollektiivista, joka veisi dokumentaarista valokuvaamme uusille alueille, kuten vaikkapa taidenäyttelyihin.»?. 11-kollektiivi J Taiteellinen dokumentaarisuus on valokuvauksen piirissä melko vähän kartoitettu alue. Juurtuminen on mielestäni jotakin henkilökohtaista ja jos se tapahtuu valmiiksi annetun kliseekuvaston perusteella, voiko se olla aitoa», Hujanen miettii.?Kuvaajan mukaan projektin edetessä hänelle alkoi valjeta, että juurtumisen on tapahduttava uudenlaisen Suomi-käsityksen kautta, sillä vanhoihin, perisuomalaisiin arvoihin oli vaikea samaistua.?»Näyttelyssä on nähtävissä oikeastaan heijastumia kummas- takin suomalaisuudesta
11-kollektiivi asetelma. Siksi dokumentaarinen taide onkin mielenkiintoisella akselilla. Timo ei ole mikään kylähullu, vaan elävä taideteos, tähti. Hän myöntää myös itse olevansa sikäli tyypillinen suomalainen, että kliseet ovat lähellä kuvaajan sydäntä.?»Kliseet ovat siksi tärkeitä ja hyviä kuvauskohteita, että niitä hyödynnetään valtavasti. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Arkisissa askareissaan kuvatut ihmiset ovat yksin, kaukana toisistaan. Yllä: Ossi Ahola, sarjasta Mistään kotoisin. 50. 11-kollektiivin isähahmo, Touko Hujanenkin valitsi kuvauksen kohteeksi Urho Kekkosen lisäksi yhden ikonisimmista suomalaisista.?»Kun aloin miettiä, mikä aiheeni tässä projektissa olisi, minua aiheena kiinnosti dokumentaarinen satu.»?Ristiriitainen käsitepari kiehtoi Hujasta, joka sattumalta törmäsi Helsingin kadulla joulupukkiin ja aihe oli valmis.?»Timo Pakkanen on tehnyt 50 vuotta joulupukin työtä kesät ja talvet. Vieraat olennot luikkivat ihmisten ikkunoiden takana ja joulupukkikin on eräänlainen pimeän ajan myyttihahmo, jonka taianomainen, synkkä puoli on kokonaan häivytetty nykypukin olemuksesta ja hahmosta.»?Näyttelyn esille tuomiin kliseisiin on tallentunut paljon sitä, miten suomalaiset hahmottavat ympäristöään. Alla: Evelin Kask, sarjasta Kuolema. Suomi-kliseiden pimeään sydämeen kuvaprojektillaan purjehtinut Hujanen toteaa, että häntä kiinnosti joulupukissa se puoli, mikä jää kliseiden varjoon.?»Joulu on vuoden pimein päivä. Itselleni tulee ainakin usein sellainen tunne, että mitähän minä oikein katson. Toimijoina he tekevät siis jotakin tavallista. Niillä tehdään rahaa, niillä luodaan toimintamalleja», Hujanen valottaa.. Siinä on jotain mystistä ja outoa. Hänen tehtävänään on tuoda iloa ihmisille.»?Hujanen toteaa, että suomalaisille on tyypillistä kiintyä turvalliset rajat tarjoaviin kliseisiin. Sellainen asetelma ja tietoinen oman katsontatavan miettiminen tarjoavat mahdollisuuden kliseiden ja klassisten jakojen kyseenalaistamiseen», Hujanen kertoo.??»Suomalaiset rakastavat kliseitä» Suomalaisuutta pohditaan usein totunnaisin, kulunein käsittein. Kun näitä kuvia suomalaisuudesta katsoo, herää katsojalle kysymys, miten nämä Suomi-kliseet rakentavat meidän jokapäiväisiä käytösmallejamme.
Sen sisään mahtuu induktio, deduktio, positivismi nousee, positivismi kaatuu, oudot seuralaisyrtit, tuoksut, savut eksoottisilta saarilta ja kielletyistä laaksoista joihin lumimyrskyssä kadotaan joiden teologiakin lähtiessä varastetaan, imperialismi vetää sisäänsä jättiläiskeuhko, ja hyvin matala kirkollisuus ja korkea moraali ja sen alituiset kumppanit piiskat, kannukset ja ylös ylös nauhotut nilkkurit, ja kaiken keskellä avautuu kuilu, se on syvä, miljoonakaupunki häviää, Sherlock häviää, kuilu on Moriartyn syvyinen Veli-Matti Huhta on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja kriitikko, jonka runoja on julkaistu muun muassa Särön numerossa 17–18 ja Gummeruksen antologiassa Runot 2007. Kulttuurivihkot 1?|?2013. VELI-MATTI HUHTA: RUNO Niin kuin Gogol pronssitakkiinsa hukkuu elokuvan Sherlock takkiinsa, valosta manipuloituun. 51
Lippantsenkon!». matekovits Belyihetki Teksti ja kuvat Tamas Matekovits »Ei tietenkään, ei vastausta tulisi. Murskatkoot, murskatkoon iskut sen. Viktor koputtaa oveen toisen kerran, nyt jo vaativammin. Koko ullakko oli pelkkää Lippantsekoa vain. Niinpä sitä ei ollutkaan.» Varma ja viekas ilme kasvoillaan Viktor on kuitenkin johdattanut läheisen Arkkitehtien Liiton rakennuksen ovelle. Sadan vuoden, tuhannan vuoden kuluttua – vastaus kuullaan.» Andrei Belyi kirjoitti epäinhimillisen kaupungin epäonnisista kumouksellisista symbolistisessa suurromaanissaan Peterburg vuonna 1913. Ja sameus velloi savuisina vihertävinä pilvinä. Ja musta huone avautui selittämättömyyksiin. Näkökulma aukeaa, mutta vastausta ei tosin kuulu vie- 52. Ullakolle oli turha piiloutua. Murskaantuneesta ovesta, tasanteesta alkoivat nyt kuutamoiset avaruudet. Ne seuraavat myöhemmin – kuluu tunti, vuosi, viisi vuotta kuluu, ehkä enemmän. »Sen ryskeen olen minäkin kuullut – oletko sinä?» Äänen kuuluessa jo Töölön- ja Kaisaniemenlahdella ja jopa Paasitornin sisäpihalla tilanne käy belyläisille kumouksellisille selväksi: »Väistämätön oli takaa-ajo ja väistämättömiä olivat iskut. Vaskiratsastaja.» Pietarin kaupungin rakennuttanut grynderi. Kolomnan kaduilla kohdattu ilmaisjakelulehtien jakaja on osoittautunut vanhaksi taidemaalariksi, kotikaupunkinsa olemusta vastaan kapinoivaksi sieluksi ja halukkaaksi osallistua myyttisen Pietarin kohtalon ratkaisevan hetken etsimiseen ja valokuvaamiseen. Surumie- linen ei vastaa mitään: vastauksia ei voikaan olla. Katalassa yhteistyössä Pietarin ahtaiden katujen kanssa ihmisiltä elintilan vievät autot taas pilaavat perinteisen katukuvan mahdollisuuden. Ehdotukset valokuvasta kauppias Kokuškinin sillalla tai läheisen Pirogovakadun umpikujassa saivat osakseen määrätietoisen kiellon. Kavioiden elämää pirstovat metalliset iskut käyvät yhä raskaammiksi ja niiden kaiku levittäytyy ympäri Suomenlahtea. Kynnyksen luona, sinivihreää avaruutta tihkuvien seinien keskellä, seppelöity vihertynyt pää painuksissa ja raskas vihertävä käsi koholla seisoi valtava fosforinhehkuinen olento. Se nostaa päätään, kerää viimeiset voimansa ja alkaa polkea hitaasti paikallaan. Ajan sijoiltaan suistavien akordien sarja tärisyttää rakennusta: »Rysähdys – määrätietoinen: ovi lennähti saranoiltaan. Seuraa sarja raskaampia ja kiihtyviä iskuja. »Miten olisi perspektiiviä voinut olla. Melkein sata vuotta myöhemmin ovelle koputtaa Viktor. Kulttuurivihkot 1?|?2013 läkään. Ullakko oli loukku
teema – XXX Rakkaus kuin vindaloo MAIJA MÄKINEN Kuvat?Daniel Forsman 53. Kulttuurivihkot 1?|?2013
Hän soitti heinäkuussa ja kertoi saaneensa opetuspestin paikallises-. Vanhan baarin tupakan kellastamilla seinillä roikkui rispaantuneita, tuhruisia maalauksia, baarissa joskus juoneiden tekemiä tulkintoja sen sisä- ja ulkoasusta. Kuulimme ihmishälinää ja huudahduksia ja löysimme italialaiskorttelin katujuhlat: maailmanpyörän valot nousivat ja laskivat hitaasti vanhojen työläistenementtien välisessä kanjonissa, musiikki soi, ja värikkäät paperilyhdyt heijasivat hennossa tuulessa. Mutta mikä on todempaa, tämä vai this. Minä en ihan vielä mahtunut kuvaan, Merin aviomies roikkui matkassa, enkä uskaltanut antaa hänen heti viedä minua. Itselläni on kaksi saparoa, isoäidin kutoma levänvihreä neulehame, ja sukkahousujen haarassa pieni reikä. Kului lähes vuosi ennen kuin kuulin hä- nestä mitään. Silmämme kohtasivat vain kameran kautta, ottamissamme valokuvissa, ja Meri lensi takaisin Suomeen. Alhaalla kadulla jäteautot kirskuivat ja me katsoimme toistemme ohi horisonttiin. Hän pelasi jääkiekkoa ja minä leikkasin ulkomaisista lehdistä naisten kuvia sommitellen niitä kontaktipaperin alle oppikirjojen päällisiksi. Meri pukeutumassa olohuoneessa suihkun jälkeen, hänen pisarainen vartalonsa loppukesän sunnuntaina… Suutelin häntä intohimolla joka oli minusta vielä aavistuksen verran erillään, kuin varjo tai näköharha. Englanti oli kuin kaapu jonka suojissa kaikki oli luvallista. Aamulla Meri tuli suihkun jälkeen olohuoneeseen kamera kaulassa. Suuteluiltaa seuraavana aamuna kun lähdin toimistotyöhöni läheiseen yliopistoon ja kiipesin portaat maanalaisesta kadulle, taivaalta tipahti eteeni kuollut varpunen. Meri jäi koko kesäksi ja me vietimme pitkiä iltapäiviä nojaillen baaritiskin molemmin puolin kulmakapakassani, jonne olin puhunut hänet kesätöihin. Dollarilla maailman ympäri. Ihmeitä ei ole, on vain elämää. Kanssamatkustajat kiersivät minut kaukaa: merkitty nainen. Koulun joulukuoron ryhmävalokuvassa yhdeksänvuotias Meri on kuin hiekkahentunen – siro ja nätti lyhyeksi leikattuine niittyvillanvalkeine hiuksineen ja värikkäine hameineen; silloin hän vielä käytti niitä. Elokuun viimeisenä iltana, päivää ennen hänen paluutaan Suomeen ja miehensä luo, oli lämmin, ihmisten kesäiho kiilsi. Kesä oli jo melkein ohi ja uskalsimme pitää toisiamme kädestä julkisella paikalla, keinuimme puiden yllä ja katsoimme silmiin ja putosimme, putosimme... Kai niin täytyi välillä tapahtua, olihan lintujen joskus kuoltava, ja ehkä oli tyypillistä että se tapahtui kesken lennon. Meri, joka oli välivuosina opiskellut Amerikassa ja nainut amerikkalaisen, oli yhtä laimentuneen suomalainen kuin minäkin ja piti enemmän amerikkalaisesta itsestään. Sinä iltana me lakkasimme puhumasta suomea. Autojen avoimista ikkunoista sinkoili sävelenpätkiä. Koko kesän käyskentelimme kaduilla, söimme ravintoloissa, joimme, tutustuimme vieraisiin ihmisiin, tanssimme ja sävähtelimme kuin sähköankeriaat. kaunokirjallisuus O limme lapsena Merin kanssa kauhean erilaisia ja pidimme toisistamme juuri siksi. Viisitoista vuotta myöhemmin, kun Meri tuli vierailulle luokseni New Yorkiin, olimme jo ehtineet etääntyä. Silti ei tullut mieleen pelätä. Kuvassa katseeni pyrkii vasempaan laitaan, jossa hän istuu lattialla mintunvärisissä sukkahousuissa jalat ristissä ja hymyilee ujosti mutta sokaisevasti suoraan kameraan. Halasimme, ja hetken päästä jo suutelimme, ja kehuimme toisiamme: osaatpa suudella hyvin. Meri seitsemännellä luokalla tyttöjen pukuhuoneessa valkoisissa rintaliiveissä, muiden rintaliivit ovat unohtuneet. Kumpi on suloisempaa, suudelma vai a kiss. Askeleemme olivat tarmokkaat ja varmat, vaikkemme aina tienneet missä seuraava jalansija oli, vai oliko sitä. Lapsena tuollainen keveys seuraa ihmistä kaikkialle. Joskus kävimme yhdessä ulkona harjoittelemassa teinielämää. Halusin hänet kokonaan. Vasta sinä iltana rakastelimme kunnolla, pöytälampun punertavassa valossa, silmät auki, kiinalaisen popmusiikin soidessa radiossa ja alakerran intialaisen ravintolan curryn-tuoksun ujuttautuessa sisään avoimesta ikkunasta. Kulttuurivihkot 1?|?2013 nä, hiljaisuuden piiloutuessa illaksi taulujen taakse, Meri juotti minua hitaasti ja suutelimme salaa asiakkaiden silmien välttäessä. Se aika oli ehkä lähempänä lapsuutta kuin mikään voi aikuisena olla. Auringonlaskun hetki- 54. Mutta jo ensimmäisenä iltana istuimme keittiön lattialla juomassa vodkaa ja säälittelemässä, että ystävät niin harvoin ilmaisivat ystävyyttään fyysisesti. Hän halusi kiivetä talon katolle ja ikuistaa Manhattanin pilvenpiirtäjät
Pelkonäytelmissä ilmestyin paikalle pelastamaan tilanteen, löin rikollista nyrkillä kasvoihin. Illan myötä alkoivat vatsanväänteet. Ravintolan työntekijät asuivat yläpuolellamme, ja heidän naurunsa ja joka-aamuinen sipulinpaistonsa kulkeutuivat keittiöömme ilmastointikanavan kautta. Viileät tuoksut kurottelevat sisään avoimista autonikkunoista, sipaisevat sieraimiasi ja nostavat käsivarsiesi ihokarvat pystyyn. Kesken mausteisen onnellista englanninkielistä kuherruskuukauttamme aloin vaatia, että puhuisimme keskenämme suomea. »Chicken Vindaloo, please», sanoimme tarjoilijalle eräänä iltana uutta kokeillaksemme. Valot siintävät kaukana edessä, mutta tienvarret ovat autiot, ja pelloilla ja niityllä suhahtelee – tuuli kerää voimia seuraavaan puuskaan. Yhteinen tarina kannatti suuren maailman aalloilla, maahanmuuttajuuden tyhjiössä. Olet kevyt, sisältä lämmin ja rapea. Rakastin häntä koska hänkin oli ollut siellä – koulussa, Suomessa, kiusattujen kaartissa, seitsemänkymmentäluvulla. Hän on vetänyt sinut luokseen, et ole voinut pysyä poissa. Olet vastarakastellut. Kaaduin maistamaan hänen silkkistä pintaansa ja hän tarttui lakanaan molemmin käsin ovikellon soidessa yhä uudestaan. Vindaloon ansiosta oli kuin hän olisi koskettanut minua palavalla hiilellä. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Kun laitoin puolityhjän kannun takaisin jääkaappiin, Meri asetti bagelin lautaselle ja katsoi minua tiukasti. Se olisi sama asia, mutta me kokisimme sen eri tavalla. Meri katsoi minua kyynelissä ja työnsi kielensä tuulettumaan. Sanat vastasivat toisilleen. »We like spicy.» Kun kana-ateria saapui, se oli niin tulinen ettei sitä oikeastaan olisi pitänyt syödä. Hyökkäisi hänen kimppuunsa, haukkuisi homoksi. Kuvittele kesäyön ajomatka keskilännessä. Kidnappaisi hänet kadulta. »Isn’t this true?» »Ei samalla tavalla. Jospa joku tunkeutuisi asuntoomme ja tekisi hänelle jotain. Meri oli kontallaan lattialla edessä ja latoi vihanneksia jääkaapin alalokeroon. Onnea ei voi käsittää ilman tuskan lavasteita. Olimme puhuneet vain englantia Merin ensivierailusta lähtien, mutta vaistosin että hän piilotteli todellisuudelta kieltäytyessään puhumasta suomea. kaunokirjallisuus ta yliopistosta. Hänen kätensä tuntevat sinun ruumiisi – mikä helpotus on luovuttaa hetkeksi vastuu omasta ruumiista. Eräänä viikonloppuna kun palasimme iltapäivän ruokaostoksilta laitoin tapani mukaan radion päälle siksi aikaa kun lastasimme tavaroita kaappeihin. »Jaettu ilo, kaksinkertainen ilo», Meri henkäisi, kerrankin suomeksi, hän ei osannut kansanviisauksia englanniksi. Asetin puhelimen takaisin paikoilleen ja tanssin voitontanssia ympäri asuntoa. »Whatever.» Lopulta hän ei mahtanut minulle mitään kun itsepintaisesti aloitin lauseeni suomeksi. Meri muutti heti luokseni. Sisälmyksemme hohkasivat curryä; koko ruoansulatusjärjestelmä oli hiilloksella mahalaukusta peräaukkoon. Tarjoilija ja kokki kihersivät tiskin takana keskenään. Rakkautemme oli niin tulista, että herkuttelin skenaarioilla joissa Merille tapahtui jotain kamalaa. Nouse aromikkaassa aamuyössä pickup truckiin ja aja hiljaisia teitä pitkin kotia kohti. »That’s what I mean», innostuin pussil- linen appelsiineja kädessäni, ja jatkoin suomeksi: »Se olisi todempaa.» Meri oli jääkaapilla ja huokaisi syvään. Our love is like vindaloo, me sanoimme sen jälkeen. Ovikello soi ja Meri nosti päätään, mutta työnsin sen takaisin, ja polte levisi kudoksiini. Olin valmis vaikka mihin. 55. »Etkö aio täyttää sitä?» »Täytän myöhemmin.» »Se olisi kyllä hyvä täyttää aina käytön jälkeen.» »Se on minun fucking kannuni.» Oli totta, että kaikki kotitaloustarvikkeet olivat minun perujani – Meri ei ollut ostanut yhtäkään tavaraa yhteiseen kotiimme. Tobleronesuudelmia. Suomi kyllä muutti kaiken: sotki langat ja kantoi meidät aivan uudenlaiseen tarinankehykseen. Sileä asfaltti surisee renkaiden alla, ja vanhoissa kaiuttimissa soi kantria vuosikymmenten takaa. Englanti on niin kontekstitonta.» Pinosin appelsiineja torniksi kulhoon. Meri alkoi huomautella kaikesta. Kun Merin kieli hipaisi lihaani, huusin ääneen. »Oh no, it is too spicy.» Tunnistin hänen äänensä yhdeksi yläkerrassa päivittäin toisilleen huutelevista. Hänen pienimmästä kosketuksestaan tai nipistyksestään nännisi ovat ponnahtaneet asentoon. Teutaroin ihanassa tuskassa, palaen ja kihelmöiden, ja vaihdoimme asentoa lennossa. »Ole hei kiltti ja pyyhi nuo murut ensin pois.» »Anteeksi?» »Ihan totta, ensin täytyy siivota, eihän ruoasta muuten pysty nauttimaan.» Liennytyksen nimissä taivuin lopulta hänen tahtoonsa. Kun tein aamiaista, hän ei suostunut syömään ennen kuin olin ensin pyyhkinyt bagelin murut leikkuulaudalta. Suomi muuttaisi meidän suhteemme »todemmaksi», aidommaksi. Jälkeenpäin kiipesimme yläkertaan vaihtamaan currynhehkuisia suudelmia. Oli pitkän ystävyytemme ansiota, että pudotus rakkauteen oli niin päätä huimaava ja kiihottava. Kanttimme ei kestänyt luovuttaa ja söimme vindaloo-lautaset tyhjiksi juoksuttaen tarjoilijaa kostoksi tilaamalla lisää vettä ja mangolassia. Söimme vaitonaisina kunnes nousin käymään jääkaapilla kaatamassa suodatinkannusta lasiin vettä. Radiossa haastateltiin neurokirurgia joka kertoi, että asetettuaan kaksikielisten ihmisten aivoihin elektrodeja hän oli havainnut eräässä potilaassa neuroneja, jotka heräsivät kun potilasta stimuloitiin suomeksi, mutta jäivät uinumaan kun hänelle tarjottiin englantia. Aloimme riidellä, riehakkaasti ja suomeksi. Aamulla kun menin kahvin jälkeen vessaan sain viimeisen polttavan suudelman vindaloon jättäessä ruumiin. Söimme usein alakerran intialaisessa ravin- tolassa jonka ruoan tuoksuja jouduimme haistelemaan aamusta iltaan
kaunokirjallisuus 56. Kulttuurivihkot 1?|?2013
»Minä pidän tästä huoneesta, ja näköalasta –.» »Näköalasta! Tuosta currylle haisevasta takapihan pahasesta?» Kääntyessään osoittamaan ikkunaa Meri kompastui futonin reunaan. Saisinko vain olla hyvä sinulle. Hän ei loppujen lopuksi halunnut istua futonin reunalla tai syödä jalat ristissä tyynyn päällä. Taksissa hän kertoi lähtevänsä kahden viikon kuluttua. Ajattelin lämmöllä itsemurhaa. Peilissä sirpaloituneet silmät näyttivät suoraan sisimpäni rotkoihin. Plup plup plup, päivittelivät pulut. »Mitä?» Oli totta, että jouduimme taittamaan makuuhuoneen futonin kahtia päivän ajaksi päästäksemme ovelle ja että talvella oli niin kylmä, että pidimme välillä sormikkaita kädessä. Pää polvien välissä, kädet niiden ympärillä, minä huusin, päästin ulos kirkaisun, pitkään takaisinniellyn. Jokirannan kävelytiellä Manhattanin län- sipuolella, päivää ennen Merin muuttoa Suomeen, istuin betonireunuksella selin jokeen, kasvot kohti ohi kiitäviä rullaluistelijoita ja pyöräilijöitä ja pilvenpiirtäjiä. Hän voitti: minä elän. En sietänyt hänen nimeään mainittavan. kaunokirjallisuus Keväällä hän sai raivokohtauksen: meidän oli aika muuttaa Suomeen, omistusasuntoon. Minussa ei ollut koskaan aiemmin hajonnut mikään, mutta kun Meri lähti, tuli jotain josta ei voi puhua särönä, tuhoutui jotain jota en saanut enää takaisin. Kudo verkkosi, sanoin sille suomeksi, näille reisille ei ole enää käyttöä. Sinnittelimme yhdessä kevään ja alkukesän, mutta heinä-elokuuksi Meri meni Suomeen. Meri ryntäsi aina luokseni ja piteli minua kuin muuttomies piironkia portaissa: jos se putoaa, rusennun itsekin sen alle. Kielsin ystäviä puhumasta hänestä. Sanat ovat onttoja laatikoita varastohuo- neen hyllyllä, nimilapuilla varustettuja, kunnes kokee sen mitä ne pitävät sisällään. Hän horjahti ja potkaisi patjaa täysillä. Olin edellisenä iltana käynyt lääkärin vastaanotolla jouduttuani Manhattanin keskustassa polkupyörälähetin yli ajamaksi ja katkaistuani sormeni. Työpaikalla totiset pulut seisoivat rivissä talon reunuksella ja katsoivat minua. Futon oli ikävä kohde, koska sille ei käynyt potkaistessa mitenkään. Miksi, miten, kenen kanssa, mutta. Maija Mäkinen on Brooklynissä asuva kääntäjä ja kirjailija, joka kirjoittaa suomeksi ja englanniksi. Toukokuussa 2012 hänen romaanikäsikirjoituksensa Good Evening, My Name Is Anja Ortelin voitti Cambridgen yliopiston Lucy Cavendish College Fiction Prize -palkinnon. Ei tällaisia asioita tarvitse keksimällä keksiä. Vajosin maahan, huojuen ja pullistellen kuin purje puhurissa, paljaat polvet vasten jalkakäytävää, betoni ja pikkukivet jättivät ihoon pieniä painaumia koko loppuillaksi. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Tunteiden kirjo on käsite, joka mainitaan usein kirjoissa ja naistenlehtien artikkeleissa. Itse otin hänet esille joka tilanteessa. Hän pakotti minut jäämään todellisuuteen. Halusin kuolla. Olisi pitänyt olla sängynpääty ja ruokasalin pöytä. Halusin menettää. Aamulla kun heräsin olin kuollut kärpänen, selällään lasikuupassa talveksi hylätyllä kesämökillä. Tempoilin sängyllä kuin sähköiskun saanut, mutta Meri tarttui nilkkaani eikä päästänyt irti. Kattolamppu nitisi heidän askelistaan tuttuun tapaan. Hän oli sittenkin ollut vain turisti newyorkilaisessa elämässä. Vasemman käden nimettömän. »Hei, anna mä otan susta vielä yhden.» »Miksi?» »Kato nyt.» Kohotin itkusta suttuiset kasvoni ja katsoin kameraan. . Ensin maa pakeni altani. Monta kuukautta hän oli kerännyt todistusaineistoa suunnitelmansa tueksi: elämämme oli liian väliaikaista; oli aika asettua, aika lakata asumasta remontoimattomissa rysissä. Ihan totta. »Tämä asunto on niin pieni, eihän täällä mahdu edes liikkumaan, hän huusi ja heilutti pitkiä käsivarsiaan kuin tuulimylly.» »Näköjään mahtuu», minä mumisin. Neljätoista vuorokautta väänsimme Merin kanssa asiaa, taukoamatta, aamusta iltaan. Meri tähtäsi kaiteelta. Ymmärsin viimein tunnottomuuden tavoittelun. Tivasin häneltä kadulla, oliko hän varma, ehdottoman varma. To feel nothing is to feel good, väitti talonkorkuinen särkylääkemainos keskikaupungilla. Pelkäsin kuollakseni että ihmiset kysyisivät, miten voit. Eräänä iltana vessanpöntöstä kiipesi reidelleni hämähäkki. Hän pyöri muutaman metrin päässä kameroineen räpsimässä maisemakuvia perverssiin kokoelmaansa. Hänen lähdettyään korkkasin ilta toisensa jälkeen viinipullon ja istuin vanhan television edessä joka sammuili parin minuutin välein, aina kun kuva tai tarkkuus vaihtui liian äkillisesti. Huuto nousi kattoa kohti, korkea kristallipylväs, säkenöiden julmassa sähkövalossa kuin jääpuikko. Syyskuussa menin lentokentälle häntä vastaan ja kun Meri erottui saapuvien virrasta, hänellä oli kädessään vain käsimatkatavara. Tappaakin halusin. Se ei ole parempaa kuin tuska, mutta painaa vähemmän. Sillä ei pärjäisi talveen. Yläkerrassa intialaisravintolan työntekijät kolistelivat ja röhähtivät välillä raakaan nauruun. Käännyin vatsalleni ja pyrin sängyltä nelinkontin, mutta hän ei päästänyt. Mutta olihan meillä neljä seinää, katto, ovi jossa oli lukko ja ikkunat joista näkyi puita ja rakennuksia. Rukoilin polvillani, anelin pienintäkin almua. Öisin näin unta että menetin järkeni. 57. Valitsin kanavan, jolla oli vain lumisadetta ja tuijotin sitä nojatuolista. Hän katsoi ympärilleen, etsi nojatuolia tai sohvaa istuakseen alas, mutta löytämättä kumpaakaan jäi seisaalleen. Kieli on täynnä tällaisia tyhjiä sanoja, joista ei ole mihinkään kuvaamaan ihmisten aitoja elämyksiä. Ja televisiokin oli mustavalkoinen. Sitten halusin häntä niin paljon etten pysynyt pystyssä. Kuntosalin juoksumatolla suru ja endorfiinit taistelivat, kyyneleet voittivat maililla kaksi. Varmistin naistenvessan ikkunasta kaksikymmentä kerrosta alaspäin, että jos hyppäisin tuohon suuntaan, en putoaisi viereisen talon katolle, vaan syöksyisin esteettä pihakivetykseen asti. Kuolema oli ainoa ajatus joka toi muutaman minuutin lohdun ja rauhan. Päivisin kävin töissä ja iltaisin sain raivokohtauksia, paiskoin saappaita ja aikakauslehtiä ympäri huonetta, osumatta mihinkään, rikkomatta mitään. Laskostin käsivarret jalkojeni ympärille ja annoin pään vajota polvien väliin. Halusin uhrata: itseni
Kulttuurivihkot 1?|?2013. Meri minussa kuva: pauliina nykänen Hanna van der Steen 58
Hän tietää kyllä. Minua värisyttää, sillä tiedän, että vapaanakin koira vain katsoisi miestä suurilla, uskollisilla silmillään eikä lähtisi mihinkään. Kotona käyn suihkussa ja pesen itseni hitaasti vaniljantuoksuisella suihkusaippualla. Käperryn tyynyäni vasten. Käännän katseeni kahvion pöydällä odottavaan kirjapinoon ja kuvittelen kirjojen sisältämien kirjaimien lentävän jonossa minuun, täyttävän minut ja antavan minulle viimeinkin rauhan. Hän hätkähtää, punastuu, nuolaisee huuliaan. Miksi se saa silti sisälläni vellovan valtameren purkautumaan tsunamina, joka peittää alleen kaiken, kaiken. Minusta tulee kupliva ja kaunis, mitä nyt parista uniraidasta poskella ja turvonneista silmistä. En, kun lepään vaan.» Venyttelen varovasti ja silkkinen sänkykohtu myötäilee unentuoksuista ihoani. Tulet sisälleni keittiönpöytää vasten, vaikka tahtoisin vain levätä pää rinnallasi ja silittää hiuksiasi. Alkuillasta sinä tulet avaimillasi luokseni, silität hajamielisesti hiuksiani ja vedät housuni alas. Hän alkaa riisuutua ja riisuu samalla minua ja minä takerrun häneen, kumarrun, otan hänet suuhuni, annan hänen hyväillä minua. Miestä tarvitsen juuri nyt – tarvitsemaan minua. Alat pukeutua heti, kun olet valmis. Sitten hermostun ja päätän yrittää vielä. Se tarttuu ihooni, yrittää tehdä minusta toi- sen. Kun liikut sisälläni käännän päätäni ja näen vilauksen katseestasi, joissa on paljon enemmän himoa kuin tunnetta. Monta askelta ja kirjapinoa myöhemmin istun kanelipullantuoksuisessa kirjaston kahvilassa. »Nukutko sä?» kysyt noustessasi viereltäni, vaikka luulin sinun lähteneen jo aikoja sitten. Tahtoisin niin olla syksyn lehti, tarttua tuuleen ja jättää kaiken taakseni. Kuiskaan miehen korvaan. Et saanut runoa, koska häpesin ja heitin sen pois. En tahdo kuulla kysymyksiä enkä varsinkaan omia vastauksiani. Katselen pihalle, jossa lapset leikkivät piilosta. »Ei me maailmaan nukkumaan tultu», jatkat ja sipaiset lyhyttä tukkaasi, joka on jo valmis alkavaan päivään. Tunnen vankan vartalosi jäykistyvän hieman. Ei viestejä. Kun mies työntyy sisälleni tahdon että se olisit sinä ja hetken hän onkin, ja niin minä olen entistä intohimoisempi ja aito ja aulis ja vaihdamme asentoa ja hän ottaa minut kuin koiran ja hän ottaa minut monta kertaa ja minä tahdon ja huudan. »Tule takaisin», ehdotan ja kurkotan kohti vahvoja, kalpeita reisiäsi. Kolmas romaani ilmestyy keväällä 2013. Keskityn ja tunnen kuin tunnenkin vähän halua, sillä kehoni on kone, joka tottelee ärsykkeitä ja tässä kaikessa on jotakin syntistä ja minun rintani heiluvat ja mies huohottaa raskaasti. Ne ovat täynnä koskettavia ja suuria tarinoita. Vedän sinua solmiosta. Alan hyväillä itseäni, kunnes huohotukseni saa minut nolostumaan. Ja vaikka minä yritän täyttyä ajatuksella, että pian sinä palaat ja soudat minut tyynemmille vesille, kuulen kyllä, kuinka tipautat avaimen eteisen pöydälle juuri ennen kuin ovi sulkeutuu jäljessäsi viimeisen kerran. Omani on pieni ja siitä ei ole kerrottavaksi jälkipolvilleni. Sitten hän nousee tökerösti ylös ja on kaataa pöydällä seisovan maljakon, jonka gerbera on vain jäljennös alkuperäisestä. Pesemättömät tiskit tuoksahtavat vahvasti, mutta nyt aion keskittyä muuhun. Peilin heijastuksesta näen naisen, jota en enää tunne. Katseeni osuu yöpöydälle, jossa on pino kirjoja. Puen äkkiä ja kiirehdin pois asunnosta. Ne jatkavat kuitenkin kulkuaan kauemmas sängystä. Etsin käsilaukustani kännykän. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Kun makaamme hiljaa, tunnustelen miehen vierasta selkää ja maistelen mielessäni äskeistä tunnetta. Ne tuntuvat tänään elävän omaa elämäänsä, seuraavan minua, tarkkailevan. Se jää poltteeksi iholleni, joka yrittää saada suudelman venymään ja leviämään ympäri kehoani. »Polut vievät ennen kaikkea eteenpäin», mumiset ja poimit kiiltävän nahkasalkkusi eteisestä. Silti hän viipyy silmissäni, puhuu lyhyitä lauseita, hipaisee kuin vahingossa. Miehen asunnossa on sotkuista ja joka puolella lojuu kirjoja. Vastapäätäni istuu nuorempi opiskelukaveri. Vedän peiton kasvoilleni. »Mmitä. Kun ovi sinetöi sanasi, kävelen vessaan ja valelen kylmää vettä kasvoilleni. Siirrän käteni miehen jännittyneille pakaroille, laitan käteni hänen paitansa sisälle. Hymyilen ja hyväilen hänen kämmenpohjaansa peukalollani. Huppupäinen mies ulkoiluttaa kuraista villakoiraa. Ulkona tuulee ja puut kumartavat oksiaan lähes maahan asti. Työnnät minut päättäväisesti syrjään, suoristat solmiosi ja annat minulle isällisen suukon otsalle. Hän katsoo ympärilleen, mittailee kuuliko tai arvasiko kukaan. Tanssahtelen keittiöön. Kahvi maistuu vielä etäisesti, kun yritän tunnustella miehen kautta koko maailmaa. »Unohda aika ja paina polku iholleni! Jätä kaikki muu taaksesi ja karkaa minuun, monta kertaa perätysten, ilman syyllisyyttä, ilman ketään muita ja koko maailman edessä!» Painan voimalla suuni vasten karheita huuliasi ja sänkesi raapii poskeani. Sen turkki näyttää takkuiselta ja minä tahtoisin niin vapauttaa sen, käskeä sen paeta, äkkiä, ennen kuin se jää koko elämäkseen miehen vangiksi. Laitan käteni miehen olkapäille, työnnän huuleni hänen huuliaan vasten, maistelen hänen suutaan. Näen miehen silmissä oman heijastukseni. Hän tuntuu erilaiselta kuin sinä, vieraalta ja jotenkin likaiselta. Suljen silmäni ja alan liukua takaisin sinne, missä kaikki on keveää, keveää... »Minä tahtoisin niin jotain muuta», kuiskaan vieressäni makaavalle miehelle, joka ei ymmärrä mitä tarkoitan, eikä sillä edes ole mitään väliä. Inhoan itseäni, sillä omissa silmissäni himo on korvautunut aikaa sitten jollakin kuristavalla, joka ei päästä irti. Mietin, onko otsallani ollut aina noin paljon ryppyjä. Nyökkään ja palelen alastomana, kun sanot tulevasi taas, kun perhetilanne sallii. Hanna van der Steen on hämeenlinnalainen kirjailija, jolta on julkaistu kaksi nuorten fantasiaromaania. Kun koira kulkee liian kauaksi reitiltä, mies kiskaisee sen voimalla takaisin. Vastapainoksi van der Steen kirjoittaa välillä myös aikuisille ja mietiskelee sen kautta kirjoittamisen rajoja ja laatikoita. 59. kaunokirjallisuus M akuuhuoneen ilma on ohutta ja kaunista, auringon kimalluttamaa. Hän painautuu minua vasten ja on kiihkeä ja malttamaton ja paljon minua suurempi. Samassa kaipaan valtavasti kosketustasi. Otan miestä kädestä kiinni. Hetken vertaan miestä ja punaista kukkaa. Mieleeni palaa runo, jonka kirjoitin sinulle
Todellisuudessa otoksissa on enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä. Se ei ole suoranainen sä James Mason kaataa olutargumentaatiovirhe, virlasin pöydälle Carol Reedin Neljän tuulen heellinen analogia, sillä hänen esimerkeistalossa (1947) ja tuijottaa olutkuplista mekassään sentään on yhteinen tekijä, lähikuva tavia kasvoja. H. avelin Elokuvan historia ojasta allikkoon Jouni Avelin on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen ilonpilaaja. Cousins rakentaa 15-osaisen dokumenttisarjansa, YLE Teemallakin esitetyn, saman oivalluksensa varaan. Ääniraidalla Godard kuiskii Jumalasta, poliEikä siinä kaikki. Lisäksi hän hämmästelee lähikuvia, intoilee kameran liikkeistä ja taivastelee suoraan kameraan katsovia hahmoja. Olut, kahvi, närästysvesi. Kanttuvei, mutta tuhatsatasivuisesta Godardin elokuva-arvostaktiikka elää ja voi hyvin. Godardilla ei ole lainkaan ihmishahmoa (kahvilassa istuskelija on sivullinen), Reedin otoksessa neste on pöydällä, Godardilla kupissa ja Scorsesella lasissa. Kreikkalaisessa mytologiassa esiintyy maantierosvo Prokrustes, »venyttäjä, joka takoo metallia». Theseus pakotti hänet omaan saan versiotaan.» Jonathan Rosenbaum kuivuoteeseensa, tai siis jompaantenkin toteaa Film Commentissa (1/13), että yli kumpaan niistä. Gombrichia, joka toteaa Maailman taiteen historiassaan (WSOY 1955): »Ei ole olemassa mitään Taidetta. Eivätkä vahingot pääty tähän. Mitä tästä opimme. Mainitsematta jää, että Ohukaisen ja Paksukaisen Oliver Hardy kehitti sen maneeriksi jo mykkäelokuvakaudella – juuri siksi, että tuo tapa oli jo kärsinyt inflaation. Kaikissa otoksissa on lähikuva nesteestä. Cousinsin mukaan tämä kertoo, kuinka siin ja koettaa siten johtaa ymmärtämään mestarien taiteellisia tarkoituksia.» ohjaajat oppivat toisiltaan. »Koska Godard tunsi Reedin tuotannon ja ihaili sitä, hän varEntä miten kävi Prokrusteelmaankin ajatteli Neljän tuulen taloa kuvatesle. Mutta mitään salattua yh- telujen kokoomateoksesta Reedistä löytyy vain yksi maininta, joka on »yksiselitteisesti halveksuva». Pikemminkin kyseessä on samanPariisissa (1967) sisältää useita ja pitkähkökaltaisuusmagia, jossa ominaisuus siirtyy jä lähikuvia kupissa pyörteilevästä kahvista. teyttä ei ole. Martin Scorsesen Taksipuheessa Gombrich toteaa: »Tämän lisäksi kuskissa (1976) Travis (Robert De Niro) kaataa lasiin närästyslääkettä, liikkuva kamera kirjalla on hieman kunnianhimoisempi pääpysähtyy lähikuvaan kuplista, joiden poreilu määrä. Lisäksi äänraidat ovat tyystin erilaiset, otosten pituus vaihtelee, samoin kuvakulmat. tartunnan lailla elokuvasta toiseen. Kameraan katsominen Samankaltaisuusoli… huumoria. Ja vaikka olisikin, se kertoisi meille vain… että magiassa ominaisuus ohjaajat ovat katsoneet elokusiirtyy tartunnan lailla Mikä Cousinsin näkemykvia. Ja se tuskin on salaisuus. Tästä kasvaa suoranainen analogian kultti, jossa mikä tahansa samankaltaisuus kertoo salatusta yhteydestä. Entä yhtäläisyydet. Hän houkutteli ohikulkijoita yöksi rautavuoteeseen, joka oli aina joko liian lyhyt tai pitkä. On vain taiteilijoita.» Cousins rohkaistuu: »Entäpä jos ajattelemmekin, ettei ole mitään Elokuvaa. Aivan, emme mitään. ALEKSI JALONEN 60. Se pyrkii asettamaan esittelemänsä taideteoksen oikeisiin historiallisiin kehyktäyttää ääniraidan. On vain elokuvantekijöitä?» Lueteltuaan pitkän rimpsun ohjaajia (eikä siis elokuvantekijöitä) hän ehdottaa, että keskittyisimme heidän tekniikkaansa ja katsoisimme, miten elokuvat ovat vaikuttaneet toisiinsa. Cousinsin paraatiesimerkisvaa. Elokuva on teknologiaa, joka puhuu magian keinoin. Lyhyitä uhrejaan Prokrustes venytti painoilla, pitkiä taasen sahaili hivenen lyhyemmiksi. Mark Cousins lainaa teoksensa The Story of Film (2004, uudistettu laitos 2011) alkusivuilla E. Taidehistoriansa esitiikasta ja kielestä. sessä sitten on kiinnostaelokuvasta toiseen. Jean-Luc Godardin Aviovaimo nesteestä. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Hyvästi historia, hyvästi muut taiteenalat, hyvästi yhteiskunta
65 Riikka Ala-Harja | maihinnousu Raskaista aiheista etäännyttämällä. 65 Sirpa Kähkönen | hietakehto Suuret teemat arjen kautta. kirja-arviot 61. 63 David Graeber | Debt, The First 5000 Years Velan vainoamat. kirja-arviot 64 Karo Hämäläinen & Salla Savolainen HUrraa helsinki! Designia näköpiirissä. 63 Pirjo Aaltonen, Anne Hämäläinen & Sanni Seppo | Anna Ahmatova Fontankan talossa Boheemi kaunotar kansansa parissa. Kulttuurivihkot 1?|?2013. 62 Riikka Kaihovaara riippumaton puutarha Toisenlainen viljely on mahdollista
merkiksi perunapelloilla peltopähkämö-nimistä lannan ja luu- ja verijauhon lisäksi kaivoksista lou- Jopa vesitalous on mahdollista järjestää niin, kasvia torjutaan kovilla myrkyillä, vaikka se on ai- hittuja kivijauheita (joita tosin nimitetään lannoit- että kastelutarve minimoidaan: valitaan paikal- van yhtä syötävä ja herkullinen kuin itse peruna- teen sijasta »maanparannusaineiksi»). Tärkeät pölyt- na on esimerkiksi tanskalainen riippuvaiseksi tilan ulkopuolelta tuodusta energi- täjät ja siementen levittäjät, ku- kasvihuone, jossa lämpötila py- asta, joka otetaan fossiilista polttoaineista: öljystä, ten linnut, mehiläiset, perhoset hiilestä ja maakaasusta. Toisaalta eläinperäisille lannoitteille on myös Kirjassa kuitenkin esitellään esimerkiksi meto- Teollinen maatalous myös kuluttaa maaperää vaihtoehtoja, kuten erilaiset viherkäytteet ja kom- dia, jolla rinnemaastossa estetään vesien valumi- ja vaatii siksi yhä enemmän energiaa saadakseen postitee. Teollisen ta ja kosteutta. Kulttuurivihkot 1?|?2013 Sana »tehoviljely» onkin Kaihovaaran mukaan. nakin pitemmän päälle päinvastainen: teollinen tään paikan päällä. Lannoitteena saatetaan käyttää karjan- vuttavat sitä yöllä läheisille kasveille. Maatalou- pensas houkuttelee kirvoja, kirvat leppäkerttuja tikkelit, joissa esitellään permakulttuurin sovel- den tuottavuutta nostanut »vihreä vallankumous» ja leppäkertut lintuja, jotka puolestaan lannoit- luksia Suomesta ja maailmalta. syy talvellakin hellerajoilla luonnonmukaisen maanalaisen lämmitysjärjestelmän ansiosta. monin tavoin edistävät peltokasvien menestystä. ne riittäisi ruokkimaan maailman nopeasti kasva- puutarhan ulkopuolelta ei tarvitse tuoda viljelyä Kuohkea humuspitoinen maaperä sekä imee että vaa väestöä. Ääriesimerkkinä Kai- muodostaa eräänlaisia yhteisöjä, »kiltoja», joissa hovaara mainitsee puutarhamessuilla esitellyn ro- jokaisella on oma tehtävänsä. Kasvit voivat vaa ajelua ruohonleikkurilla. Yksi vaihtoehto on luonnonmukainen maataloustuotanto (luomu), jossa viljellään ilman kemiallisia torjunta-aineita ja lannoitteita, mutta sekin Permakulttuurissa hyödynnetään myös elotto- Teollinen tuotanto on myös supistanut käyt- perustuu pääasiassa suuren mittakaavan mono- man luonnon tarjoamat mahdollisuudet. Teos keskittyy puutarhoihin, koska permakulttuuria on sovellettu pääasiassa niissä. Vihreä kukkien aromeja. Jotkut kukat houkuttelevat hyödyllisiä hyön- lä raatamisella. telemisen aihetta ruoantuotantomme ja -kulutuk- sivistysliitto ry. Typensi- Permakulttuurinen puutarha vaatii paljon tojakasvit, kuten herneet, korvaavat typpilannoit- suunnittelua, mutta tulee toimeen verraten vähäl- teet. Kypsässä ja vakiintuneessa permakult- nen laaksoon: peltoa muokataan korkeuskäyrien maasta irti edes entisen verran satoa. lisiin vesiolosuhteisiin sopivia kasveja, suositaan kin. Esimerkiksi ruusu- Teoksen elävyyttä lisäävät erilliset pikkuar- Ongelma on tämä: Me syömme öljyä. Jos tilalla on kanoja, ne ja torjunta-aineiden myrkyt, heidänkin on vaikea syövät rikkaruohot puiden juuril- ohittaa uusiutumattomien luonnonvarojen yhä il- ta, lannoittavat maata kananka- meisempää ehtymistä. Esimer- tämiemme ravintokasvien valikoimaa. ruoantuotannon romahdus ja koska pensaiden versot ja silmut imevät itseensä Muillekin kuin viherpeukaloille se voi antaa ajat- permakulttuurin perusteet. kestävyydestä: puutarhaliikkeestä rahdataan pel- 62. Vaikka joitakuita ei huolettaisi vesistöjen tössä monokulttuuriviljelmiä pa- rehevöityminen, ilmastonmuutos tai lannoitteiden remmin. varaiset kuin kotieläimetkin. tuurisessa puutarhassa lisäravinteita ei edes pal- suuntaisesti, ja vedetään siihen vettä säilyttäviä joa tarvita, vaan useimmille ruokakasveille riittävät uria. Liiallista märkyyttä tor- vaihtoehtoisille viljelymenetelmille on se, etteivät suljettuun kiertoon: ihanteellisimmillaan tilan tai jutaan samantapaisilla tekniikoilla kuin kuivuutta. Kuvioon kuuluvat myös eläimet, niin luonnon- semme peruskysymyksistä. Teollinen maatalous vaatii yhä enemmän energiaa saadakseen maasta irti edes entisen verran satoa. mioitu ja luonnon omaa toimintaa hyödynnetään Teepensaiden sekaan istutettavat persikka-, täysimääräisesti, ihmistyön rooli jää vähäiseksi. Peltoviljelyssä se on hankalampaa. halvan fosforin aika on luultavasti pian ohitse. Eniten energiaa vaativat ja kärpäset, viihtyvät monimuo- lannoitteiden tuotanto, maatalouskoneet ja keino- toisessa permakulttuuriympäris- kastelu. 165 sivua. Esillä on myös peltometsäviljely, jossa puut viljelykierto, monimuotoisuus ja kateviljely. Monille tuntematon kotimainen perinnekasvi Tähän tapaan kuvaa nykyistä ruoantuotanto- monivuotisia ja syväjuurisia kasveja, istutetaan on myös hyvänheikinsavikka, jonka Kaihovaara rin- amme toimittaja Riikka Kaihovaara teoksessaan puita ja pensaita, jotka pidättävät vettä ja suojaa- nastaa Etelä-Amerikasta tuotavaan, viime aikoina Riippumaton puutarha – Teollisen ruoantuotan- vat arempia kasveja, huolehditaan maaperän hy- Suomessa suosioon nousseeseen kvinoaan. Myös talouskäytöstä tulevia harmaita Yleinen vastaväite kaikille nykymalliin nähden Permakulttuuri perustuu mahdollisimman vesiä voidaan hyödyntää. vinvoinnista. non romahdus ja permakulttuurin perusteet. Kaihovaaran mukaan asetelma on ai- varten mitään, ja myös syntyvä jäte hyödynne- pidättää vettä hyvin. Permakult- kulttuuriseen peltoviljelyyn ja dieselillä käyviin kiksi suuret kivet varaavat lämpöä päivällä ja luo- tuuri voisi tuoda takaisin unohdettuja lajeja. hin tukeutuen. Visiitin kohtee- oli oikeastaan öljyn- ja hiilenmusta: se teki viljelyn tavat pensasta. Kun esimerkiksi kyl- manttisen muotopuutarhan, jossa miltei kaikki oli vetään eri aikaan versovia kasveja, ensimmäise- keinotekoista ja betonilaatoista tehdyn käytävän nä nousevat vahvat kasvit suojaavat myöhemmin välit oli täytetty lasimurskalla. nousevia tuulelta ja auringon paahteelta. Kun paikalliset olosuhteet on huo- teisiä tai eksyttävät tuoksullaan tuhohyönteisiä. Kaiken lisäksi teen maku paranee, kijoita miettimään puutarhanhoitoaan uusiksi. kirja-arviot Toisenlainen viljely on mahdollista Permakulttuurissa olennaista on toiminnal- kän esteettisyyden perusteella valittuja kasveja ja linen monimuotoisuus: runsaat hyödylliset vuo- nurmikko on »vihreää asfalttia», joka vaatii jatku- rovaikutussuhteet eri lajien välillä. aprikoosi- tai luumupuut varjostavat ja suojaavat Kaihovaaran kirja ei ole puutarhanhoito-opas, teepensaita, niiden putoavat puunlehdet lannoit- mutta se esittelee permakulttuurisen puutarhan- Riikka Kaihovaara (2012): tavat maata ja puiden juuret pidättelevät ravintei- hoidon perusteet ja innostaa varmasti monia lu- Riippumaton puutarha. Tämän toteuttaminen tai aina- viljely kuluttaa maan vähitellen loppuun, ja fossii- kin sen lähelle pääseminen on täysin mahdollista, Nykyinen puutarhanhoito on usein kauka- listen polttoaineiden ehtyessä sillä saatava ruoan- Kaihovaara osoittaa useisiin muihin asiantuntijoi- na permakulttuurin periaatteista ja ekologisesta tuotanto romahtaa. Esi- koneisiin. Paitsi halvan öljyn myös kalla ja saavat samalla ruokaa
huomattavasti tehokkaampaa. Melville House, lottaneeksi neuvostoelämän eri puolia ja sen – Brooklyn. matovakin oli entisen miehensä lapsenlapselle tällaista kirjaa sataan vuoteen». Varsinkin suhteessa tuotanto- ta, sekä Sepon kuvakollaasit. Gumiljov vangittiin useita kertoja ja Elias Krohn lähetettiin vankileireille, ilmeisesti osittain äitinsä takia. Tekstiä rytmit- mynnyt; / kansani kanssa olin siellä, minne / on- taanotosta voisi kuitenkin päätellä, että historia ei tävät Ahmatovan runot ja Hämäläisen valokuvat neton kohtalo oli sen määrännyt.»* Ympyrän sul- ottanutkaan loppuakseen ja olemme siirtymässä 63. Graeber kommen- kuin isoäiti. Aalto- tä tarkkuudesta ja kurinalaisuudesta.» Kääntäjä Pirjo Aaltosen, valokuvataiteilija nen korostaa, että Ahmatova jäi 1920-luvulla Ve- Kirjan Debt, The First 5000 Years (Velka, Ensim- Anne Hämäläisen ja valokuvataiteilija-graafikko näjälle eikä myöhemminkään emigroitunut, toisin mäiset 5000 vuotta) ei siis alkuunkaan pitäisi so- Sanni Sepon kirja on itsessään taideteos. 534 sivua. Kulttuurivihkot 1?|?2013. aina edes kirjoittaa muistiin, ne oli opeteltava ul- runoja – ehkä teos toimii myös kipinänä uusille Viljelyteknologioiden kannalta mahdollisuudet koa. Muutoksen suurem- neuvostokirjallisuudelle haitalliseksi. osin toki pakotettua – solidaarisuutta. 79 sivua. Ahmatova oli taiteilija, joka saattoi nukkua puoleenpäivään eikä oikein osannut arkiaskareita. Hänen poikansa asui ensimmäiset vuotensa isoäitinsä ja Velan vainoamat tätinsä luona maaseudulla äidin viettäessä boheemia elämää kaupungissa. Aaltonen esittää kuitenkin marttyyrimyyttiä huomattavasti monipuolisemman kuvan Ahmatovasta ja valottaa uusia puolia tämän elämästä. Ahmatova asui yli 30 vuotta Fontankan talossa, entisessä Kun David Graeberin tiiliskiven ottaa käteensä, Šeremetevin palatsissa, Fontanka-joen varrella. Runojen, tekstin ja kirjaimilla osoittama tuki nykyartisteille: »Free panosten määrään permakulttuurinen viljely on kuvien suhde on toimiva; ne tukevat toisiaan eikä Pussy Riot». venäläisen akmeistisen runouden johtohahmois- tamaan rauhassa nojatuoliin kirjaa selailemaan. Kaunis teos houkuttelee hauduttamaan kupin kasvatetaan sekaisin, yksittäisen lajin sadot ovat pienempiä, mutta yhteenlasketut sadot mahdolli- Anna Ahmatova (1889–1966) oli yksi 1900-luvun hyvää teetä, vetämään villasukat jalkaan ja istah- sesti suurempia kuin teollisessa viljelyssä. Ahmatovalle oli Aaltosen sanoin »suotu poikkeuksellinen ulkonäkö», hän oli naisten ihailun ja miesten palvonnan kohde. Onkin Boheemi kaunotar kansansa parissa virkistävää nähdä nuoruudenkuvien ohella kirjassa kuvia eri-ikäisestä Ahmatovasta. kirja-arviot virheellinen nykyään vallitsevista viljelymenetel- Fontankan talosta, nykyisestä Ahmatova-museos- keekin tekijöiden viimeisellä sivulla ohuenohuilla mistä puhuttaessa. Samalla piirtyy kuva Venäjäs- tua Ahmatovaa, auttoivat kollegat ja jopa entiset on tarkoitettu suurelle yleisölle ja joka herättää tä ja Neuvostoliitosta, jossa elämä oli karua, mutta miehet Ahmatovaa selviämään, kun hänellä ei ol- julkista keskustelua mutta joka ei tingi tieteellises- myös boheemia ja kaunista. Gumiljoville. Vuonna 1946 NKP antoi Ahmatovan runoudes- suomennoksille. Ennen kirjan ilmestymistä Graeber oli an- PIRJO AALTONEN, ANNE HÄMÄLÄINEN le vieraille. Asetus ku- Anna Ruohonen *Suomennokset Marja-Leena Mikkola mat esteet taitavatkin olla poliittisia ja yhteiskun- mottiin virheellisenä virallisesti vasta 1988. lut ruokaa tai mahdollisuutta ansiotyöhön. Hän saavutti mainetta runoilijana jo 1910-lu- Ahmatovan valtavasta tuotannosta on suomen- heksyä: jo pelkästään niin sanotut kaupunkivilje- vulla ja jatkoi kirjoittamista, vaikka työ myöhem- nettu vain pieni osa, ja Anna Ahmatova Fontan- lijät tuottavat nykyisinkin viidenneksen maailman min kävi vaikeaksi – runoja ei voinut julkaista eikä kan talossa jättää nälän lukea lisää Ahmatovan ruoasta, kirjasta selviää. huomaa pian, ettei kyse ole tavanomaisesta tieto- Asunnon ovet olivat aina auki sukulaisille ja muil- kirjasta. Vaikka Aaltonen kuvaa Ahmatovan raskas- DAVID GRAEBER (2011): Debt, The ta elämää Leningradissa, hän tulee samalla va- First 5000 Years. Into. »Ei, en ollut pia nykyaikaan eikä varsinkaan aikakaudelle, jona sujuva teksti kuljettaa lukijaa läpi Anna Ahmato- vieraan taivaan alla, / en vieraiden siipien alla ly- »suuret kertomukset ovat kuolleet». Aaltosen kuin monet muut tuon ajan taiteilijat. Kun useita lajeja yksikään jää statistin rooliin. nallisiin rakenteisiin liittyviä, sen verran vahvat Ahmatova lienee tunnetuin Requiem-runoel- voimat hyötyvät taloudellisesti nykyisenlaisen mastaan, jonka hän omisti ainoalle pojalleen Lev teollisen maatalouden jatkumisesta. Ahmatova kuvaa runoissaan äidin tuskaa: »– –Äidin osa on valoisaa kidutusta, / minä en ollut sen arvoinen– –»*. Pienimuotoista viljelyä ei muutenkaan pidä vä- ta. toisenlaiseen ja tehokkaampaan ruoantuotantoon ta asetuksen, jossa hänen tuotantoaan kuvattiin näyttäisivät olevan olemassa. Entiset puolisot elivät samassa asun- tanut käsikirjoituksen ystävälleen, joka luettuaan JA SANNI SEPPO (2012): Anna Ahmatova nossa näiden uusien kumppanien kanssa, ja Ah- sen totesi: »En usko, että kukaan on kirjoittanut Fontankan talossa. Kirjan vas- van tuotannon ja elämänvaiheiden. toi reaktiota blogikirjoituksessaan: »Aionkin kir- Anna Ahmatova Fontankan talossa esitte- Vaikka runoilijakollegat eivät oman asemansa joittaa kirjan, jollaisia ihmiset eivät enää kirjoita: lee venäläisrunoilijan tuotantoa ja elämää teks- pelossa nousseet puolustamaan pannaan julistet- suuren kirjan, joka kysyy suuria kysymyksiä, joka tien ja kuvien kautta
Todellisuudessa pysäkit rakennettiin lopulta pitkän ja polveilevan keskustelun jälkeen Kamppiin. 64. Greaber osoittaa hämmästyttäviä kepeästi ja visuaalisesti välitettyä tietoa. Alun perin pysäkkejä piti tulla kahdeksan, mutta niiden määrä Debt on tavallaan monta merkittävää kirjaa yh- karsittiin HKL:n johtokunnassa kahteen. Se komeilee Amazon.comin talousteoriakirjojen listassa yhdeksäntenä heti uusliberalismin apostolien Friendrich David Graeber on anarkisti ja globalisaatiokriittisen liikkeen aktivisti. son-palkinnon Graeberille tästä kirjasta. Yksittäisten esi- tyi toukokuussa italiaksi ja lokakuussa espanjaksi. Ilmeises- dessä: huikaiseva vaihtoehtoinen maailmanhis- ti korkean hinnan ja tiukan julkisen keskustelun toria, antropologinen syväluotaus rahatalouden luoman paineen vuoksi osa johtokunnasta olisi ha- synnyttäviin voimiin, historiallinen ja käsitteelli- lunnut luopua pysäkeistä kokonaan. Tammi. Debt ilmes- yhteyksiä militarismin, vallan keskittämisen ja ko- telee muotoilua laajalla skaalalla. Rikkoutuneesta tavalla. Tuotteiden kuo- ruotsiksi että englanniksi. Näkökulma on usein mään, suunnattu Karo Hämäläisen Hurraa Hel- Lukijalle voi kyllä herätä kysymys: onko pelk- ennemmin Aasia- kuin Eurooppa-keskeinen. Kirsi Vanhamaa. Mutta Graeber on paljon todellisuuden kanssamme, ja elävät myös itse to- muutakin, ja tämä muu ei ole ollut omiaan edistä- dellisuudessa, jonka osia suunnittelevat. Aktivismin- ole niin varmaa kuin epävarma. Kuvakirja seuraa malla kun valmistus katoaa yhä kauemmas. Ortodoksisten taloustieteilijöiden keskuudesta tuuria (makkaratalon makkarakin saa tällä kertaa Debt on saanut myös akateemista arvostusta, on kuulunut ääniä, joiden mukaan Graeberin raha- olla rehellisesti ihan oikean lenkkimakkaran nä- ja monet antropologit ja laajakatseiset taloustie- historia on epäolennaista: tärkeää on vain, miten köinen) ja liikennesuunnittelua (raitiovaunun ke- teilijät käyttävät sitä opetuksessaan. Niin- sinki! Ikioma kaupunki kiikaroi muotoilua, esinei- kä muotoilu ja suunnittelu enää suomalaista, sa- pä maanosamme on keskiaikaa käsiteltäessä tä ja palveluja laajalla spektrillä. Lap- historiaa. Esiteltävien naismuotoilijoiden vähäinen ja köyhtyminen, velkaan perustuva vallankäyttö lehmäkannusta alkanut tarina pyyhkäisee yli Hel- määrä herätti myös pohdintaa. Tä- »Kaukolänttä». Kirja esit- letta ensimmäisenä kahtena viikkona. Jakavathan muotoilijat saman professorina Lontoossa. Kulttuurivihkot 1?|?2013 Hurraa Helsingin Salla Savolaisen kuvitus on leiskuvan värikästä ja pirteää. Koska velka ja kirjojen jäljessä. perheen seikkailua aamupalapöydästä kohti pää- män särön olisi voinut tuoda kirjassa esiin jollain Graeberin mukaan velan avulla rikastuminen tepysäkkiä: kesäistä kirpputoria. nostuneita muustakin kuin pintatasosta. käyttöön kolikot. mään hänen uraansa tai tuomaan positiivista jul- Kustantajan mukaan kirja on julkaistu Helsin- kisuutta valtamediassa. Hayekin ja Milton Friedmanin Nykyinen erilaisten maksu- sit ovat tuttuja ja synnyttävät nostalgiaa ainakin korttien avulla toimiva virtuaali- 1970-luvulla syntyneessä. Olisiko suomalai- ja velkakapinat ovat keskeinen osa sivilisaatioiden singin, osin päälle liimatusti, ja päätyy uuden, kier- sen muotoilun miehisyyttäkin voinut raottaa. Mitenköhän lapsiluki- nen rahatalous ei olekaan mitään jat kokevat kuvat. yhteen infolaatikkoon ovat päässeet niin pärekori Olli Tammilehto kuin villasukatkin. likkorahan laajan käytön välillä. Velkautumisen synnyttämät kulttuuriset rätetyn mehukannun hankintaan. tää tien ulos kriisien täyttämästä nykymaailmas- Perinnedesignkin on pienen maininnan arvoinen: ta, on tärkeää tietää, mitä kautta sinne on tultu. Tällaiseen kirjalliseen saavutukseen pystyvä ihminen ei tietenkään voi olla kuka tahansa: Graeber on ollut vuosia tunnettu ja tunnustettu Kirjan lopussa lukija löytää perheen kanssa antropologi, joka toimi ensin Yalen yliopiston pro- samasta raitiovaunusta Stefan Lindforsin ja Ris- fessorina ja sittemmin Goldmiths Collegen apulais- tomatti Ratian. nen analyysi, joka avaa uusia näkökulmia valtion, Kuvakirjan Helsinki näyttäytyy yhteisöllisenä, kapitalismin ja markkinoiden keskinäissuhteisiin, Karo Hämäläinen ja Salla värikkäänä, monikulttuurisena, siistinä ja houkut- Kirja yhdistää meille Euroopan historiasta, fi- Savolainen (kuvitus) (2012): Hurraa televana paikkana, joka on täynnä pieniä ja iso- losofiasta ja Vanhasta testamentista tuttuja tieto- Helsinki! Ikioma kaupunki. haluttaisiin nähdä, ja sellaisena sitä kelpaa tarjota sekä vallitsevan taloustieteen kritiikki. Graeberin teos on ollut myynti- ja arvostelumenestys. kuihin, joita Graeber on kaivanut esiin useimmille muillekin. mistavat Hakaniemen torin reunusta. Relevanssi hitystä 1890-luvun hevosella vedettävästä vau- tuuriantropologian seura antoi vuoden 2012 Bate- on kuitenkin kiinni näkökulmasta: jos haluaa löy- nusta 2000-luvun matalalattiaraitiovaunuun). Hän on nimittäin anarkisti gin designpääkaupunkivuoden 2012 kunniaksi. set, ja perheet, ovat yllättävän tiedostavia ja kiin- mullistukset ja inhimillinen hätä liittyvät läheisesti myös suurten maailmanuskontojen syntyyn. Kirja julkaistiin viime keväänä sak- raha liittyvät elimellisesti toisiinsa, Debt on myös Hurraa Helsinki on täynnä yksityiskohtia sekä saksi, ja se nousi heti bestselleriksi: 30 000 kappa- rahan historia. Heidän sukupolvelleen lähei- uutta: varhaisin raha Kaksoisvirto- siä ovat ainakin Hevisaurukset, LAPPSETin leikki- jen maissa oli nimenomaan luot- paikkavälineet ja ehkä myös lattialla vilahtavat toa. Se ja globalisaatiokriittisen liikkeen aktivisti, joka oli myös omalta osaltaan dokumentoi suunnitelmi- yksi keskeisistä ihmisistä käynnistettäessä Occu- en muutoksia. Vasta myöhemmin otettiin robotti-imurit. USA:n Kult- raha käyttäytyy nykyisessä taloudessa. Hurraa Helsinki onkin käännetty sekä meille täysin tuntemattomasta Afrikan, Lähi-idän, Lapsille, tai ehkä samalla koko perhettä sivistä- Intian ja Kiinan historiasta. neiden lisäksi lukijalle esitellään Helsigin arkkiteh- Kirja julkaistaan lähiaikoina myös ruotsiksi. Hurra Helsinki! sa takia hän menetti professuurinsa Yalen yliopis- -teoksessa virallisen designpääkaupunkivuoteen tossa vuonna 2007. kirja-arviot toiselle aikakaudelle. Tällaisenahan kotikaupunki ja ja ajatuksia yllättäviin tosiasioihin ja kehityskul- sivua. Graeber kuuluu tunnettujen kuuluneet muotoilija Lindforsin designpysäkit so- 1800-luvun maantieteilijöiden Élisée Reclus’n ja Designia näköpiirissä Pjotr Kropotkinin kanssa sarjaan oppineita, jotka ovat anarkismistaan ja aktivismistaan huolimatta niittäneet kirjallista mainetta. Elävässä elämässähän mikään ei py Wall Street -liikettä syksyllä 2011. 48 ja arjen innovaatioita
Vaikka sä Katynin joukkomurhaa ja toimittaessaan omaa romaanissa kuvataan rujojakin asioita, se kaihtaa lehteään. vitä järjissään elämänsä raskaimmasta vuodesta. Ala-Harjan toteava, lako- Suuret teemat arjen kautta sanvuotias Charlotta, puolestaan oppii lukemaan, kulkee Juhon mukana, pohtii omaa tyttöyttään ja haluaisi vihdoin juurtua jonnekin. Like. Avioero ja syöpähoidot, tolauluksi lapselleen. Kähkösen edelli- on ansiokas täydennys Kähkösen mikrohistoriaa painottunut Normandian naisten arkeen saksa- nen teos oli Tammisaaressa sijainneesta punaisten elävöittävään Kuopio-teokseen. päänsisäisellä selviytymistaistelulla: kuinka sel- OTAVA. Hietakehdossa keskiöön pelko, viha, katkeruus ja syyllisyys vyöryvät Juli- nousee lasten kokemus sodasta. Elokui- aiheuttaman kaljuuntumisen synnyttämiltä ulko- sen idyllin taustalla kumisee sota, jonka kauheu- RIIKKA ALA-HARJA (2012): puolisuuden ja häpeän tunteilta. Toinen keskeinen lapsihahmo, kahdek- kaikkea ylidramaattisuutta ja sensaatiomaisuutta. vankileiristä kertova tietokirja Vihan ja rakkauden Maria Leidenius 65. Myöhemmissä teoksissa henkilökaarti kasvoi ja läheisyydessä Normandian rannikolla. sia pakoon Kuopion levottomuuksia. Siihen verrattuna romaanisarjan kuudes osa, lokuva toisen maailmansodan loppuvaiheesta, Hietakehto, on hyvin lempeä kirja, vaikka se sijot- jossa näkyy naisia kuorma-auton lavalla. Lähistöllä Julie pyrkii suojelemaan tytärtään Emmaa pait- on myös Selma Kelon entisen aviomiehen, saksa- si syöpäsolujen hyökkäyksiltä myös syöpähoitojen laismielisen Ilmari Lehtivaaran kesäpaikka. Ala-Harja kerronnan näkökulmat moninaistuivat. 336 sivua. Lasten maailma det tunkeutuvat lastenkin mieleen muun muassa Maihinnousu. Naisten tuukin sotakesään 1943 ja vanhat kipeät kokemuk- hiukset on keritty lyhyiksi ja heitä ollaan kyydit- set pyrkivät henkilöiden mielen pintaan. laismiehityksen aikana ja maihinnousun jälkeen. ti monen eritaustaisen ja -luonteisen henkilön nä- tietojaan pitäessään opaskierroksia vaihtuvil- Maria Leidenius kökulmasta, keskittyen erityisesti lapsiin ja nuoriin, le ryhmille. kirja-arviot Raskaista aiheista etäännyttämällä Maihinnousu-romaania kuvittaa yksi arkistova- liekit. Julie samastuu myös nais- Tohtori ja Selma Kelon huvilalle Kesäkallioon ten häpeään ja kokee, että voittaja sanelee ehdot, on kokoontunut joukko herrasväkeä ja palkolli- avioerossakin. Lasten kautta koko romaanin maailmaan mutta hieman yksitoikkoisesti. hänen vaikeaa avioliittoaan sodassa ja vankilei- su kuvaa kolmea taistelua, mutta yhdestä ja sa- Myös kiukuttelu äidille jatkuu, ja Juliakin her- rillä traumatisoituneen Lassi Tuomen kanssa, An- masta näkökulmasta. Hietakehto määvät. Romaani- semässä pois kotiseudultaan. Hietasalon kaa että syöpähoitoja kuvataan lopulta varsin vä- saari, odotettu sieni- ja marjaretken kohde, sym- hän; pääpaino kerronnassa on Julien ajatuksilla ja SIRPA KÄHKÖNEN (2012): Hietakehto. Julie samastuu naisten ha- Hietakehto kuvaa pitkälti samojen henkilöiden luun selviytyä ja varjella lapsiaan vaikeissa oloissa, elämää kolmen vuorokauden ajan. nuoruuden välimaastossa tarpova Juho Tiihonen Maihinnousu on tiivis tunnelmaltaan ja ilmai- suree sotatuberkuloosille menettämäänsä isää, lu- sultaan. Lapsuuden ja en elämään. 209 sivua. Kulttuurivihkot 1?|?2013. kohti tuntematonta vertautuu Julien elämään, kun Romaani on saanut nimensä Aleksis Kiven Sy- hän saa lyhyen ajan sisällä tietää miehensä Hen- dämeni laulun säkeistä. hinnalla millä hyvänsä. Historiallinen aikakausi tulee näkyviin sen maailmansodan tapahtumiin toimii, ja kuva- lasten ja punaisten näkökulmasta kuvaava Sirpa yksityiskohdissa, kuten omatekoisen jäätelön val- ukset amerikkalaissotilaiden kokemuksista kyl- Kähkösen Kuopio-sarja on jo muodostunut his- mistuksessa säännöstelyn uhallakin. Runo on Seitsemästä vel- rin uskottomuudesta ja kahdeksanvuotiaan Em- jeksestä, jossa Eeron vaimo Anna laulaa sen keh- ma-tyttären leukemiasta. ninen ilmaisu etäännyttää, eikä tunteisiin mennä Kähkönen elätyy uskottavasti lasten ajatuksiin kovin syvälle. Kerronta etenee romaanin nykyhetkes- kee saksalaisesta sanomalehdestä kauhu-uutisia sä preesensissä, mikä korostaa Julien hektiseksi ja käsittelee niitä esimerkiksi leikkiessään metsäs- muttuvaa elämää ja taistelun tematiikkaa. Myös Hie- töskirja liittoutuneiden maihinnoususta vuonna kuvaa äidin ja tyttären suhdetta herkästi, kauniisti takehdossa Kähkönen kuvaa tapahtumia taitavas- 1944 on jäänyt kesken ja hän soveltaa historian- mutta kaunistelematta. Kähkösen romaaneissa suuret teemat kutoutuvat arjen ja ennen kaikkea naisten työn kuva- Julien kokemien kriisien rinnastaminen toi- Suomen lähihistoriaa ennen kaikkea naisten, ukseen. boloi parempaa tulevaisuutta. Heidän rikoksensa sarjan edellinen osa, Neidonkenkä, kertoi yhdestä on se, että he ovat eläneet saksalaismiesten kans- kesäkuisesta päivästä Kuopiossa vuonna 1942, ja sa miehityksen aikana. Riikka Ala-Harjan kuudes romaani Maihinnou- aikuisten: kun Emma pääsee kotiin sairaalasta, lei- Kuopio-sarjan ensimmäiset osat kuvasivat en- kit ystävien kanssa ja koulunkäynti jatkuvat siitä nen kaikkea Anna Tuomen kehitystä ja vaiheita, mihin ne jäivät. Sekä avioeron tus- luaa jaksaa, elää sodan yli lasten takia. Raskaista aiheista huolimatta Maihinnousu ei ole raskasta luettavaa. on onneksi armollisempi ja avarakatseisempi kuin saksalaisten sanomalehtien kautta. Silloin tietää, että pahin on jo ohi, kun taval- ta. Näkökulma on nelikymp- mostuu Emmalle ensimmäistä kertaa pitkään ai- nan äitiyden tunteita ja orastavia ammattihaavei- pisen Julien, joka toimii turistioppaana kotinsa kaan. Kun näkökulma on tulee myös toivo; useampi kuin yksi kirjan aikuisis- yksin Julien, henkilöt Julieta ja hieman Emmaa lu- ta toteaa, että on pakko jaksaa, ja että myös ha- kuunottamatta jäävät ohuiksi. Sotilaiden yllätyshyökkäys ja syöksy kuten orpoihin Juho Tiihoseen ja Charlottaan. Julien väi- linen arki tuntuu taas hetken raskaalta. Julien mielenkiinto historiantutkijana on toriallisen realismin klassikoksi. Tekstin rytmi hakkaa eteenpäin kuin ja tunteisiin, heidän tapaansa käsitellä kärsimystä Julien askeleet juoksulenkillä, varmasti ja vahvasti, ja surua
Hidastuksilla Tarantinon westerniä on puolustettu sillä, korostettuun kamppailukoreografiaan peettä se on hyökkäävin »anti-white» -elokuva rustuvat tappokohtaukset ovat kelvanneet mitä Hollywoodissa on päästetty isoon tuomyös isojen tuotantojen toimintafilmeihin. keskustelua arthouse-väkivallasta: Quentin Vielä 1980-luvulla John Saylesin MuukaTarantino. Siinä se sanoma kiteytettynä. sio on edelleenkin kasvanut. yleistyi käsitteenä odottaa. nuorille leffafriikeille lista tarkoitusta. Tällä ominaisuudella ei kuitenkaan ka lainaa tuotannoltaan laskelmoidulle (Holole kestävää merkitystä. 1980–90-luvun vaihteessa. vaikka sen väkivaltaisuus on yhtä laskelmoitua kuin muisArthouse-väkivallan suosakin QT-tuotteissa. Pikemminkin Django lywood-)elokuvalle itsenäisen filmiproduktiUnchained todistaa sen vanhan hokeman, eton (Indiewood) auraattisuutta. Erityisesti Tarantino on kaupallisena sokkiefektinä nuorille leffafriikeille renessanssinero, jonka visuaalinen kuten pornoa, efektien katTarantino on sotaan palvelevan arthouseviiteapparaatti kompensoi sielokuvassa syvempää taiteelsällöllisen tyhjyyden. kään niin hyvä kuin Tarantinolta on haluttu Arthouse-väkivalta ALEKSI JALONEN 66. HyppääMutta Sayles pyrki alavireiseen ja osoitminen genrestä toiseen on antanut vaikuteltelemattomaan ironiaan, kun taas Tarantiman uutta etsiskelevästä taiteilijasta. Sitä käytettiin kuJos siis jotain hyvää arthouse-väkivallasta vailemaan rikosfilmien itsetietoista ja ironishaluaa löytää, niin ainakin se paljastaa, miten ta asennetta lajiperinteeseen, toisaalta myös päivälehtikriitikot toistavat genrefilmien kohuuden, ohjaajakeskeisen elokuvalajin määritdalla samoja faktoja tohtimatta ottaa kantaa telyyn. Väkivallan renessanssinero, sensuroimattomuus toimii Omasta mielestäni Django jonka visuaalinen Unchained -western on elosamanlaisena kutsuna genviiteapparaatti kuvana monin tavoin kiinrefilmien miehiseen eskapiskompensoi sisällöllisen miin kuin romantiikan ylitnostavampi kuin Tarantinon tyhjyyden. Kulttuurivihkot 1?|?2013. Arthouse-väkivallasta on tullut lisäarvo, jotantoon. niiden taiteelliseen arvoon. Vaikka väkivaltää samaa ironista itsetietoisuutta kuin elolan maalailua käytettäisiin arthouse-filmeissä kuvan tekeminen. taatakseen elokuviensa mainonnan. Kohtuuden nimissä on myönnettävä, että Veriroiskeen ja luotiviuhkojen tarkoitus on Tarantinon uusin elokuva Django Unchained sekoittaa kohtauksessa käytettyjen kuvasiei ole lainkaan niin huono kuin millaiseksi taattien arvojärjestys: postmoderni varkaus kriitikot sitä mollaavat – se vain ei ole lähesja kunnioittava pastissi saadaan muistuttamaan toisiaan. lainen Harlemissa (1984) saattoi tehdä täsmällisen lajikommentaarin pelkällä inversiotemKeskustelu Tarantinon elokuvien »sanopulla. sepursuavuus naiselokuvan edellinen genrebastardituote, perinteessä. soikkeli Arthouse-väkivallan sammumaton suosio Markku Soikkeli on tamperelainen kriitikko ja kirjailija. tanon (erityisesti Violent Cop, 1989) elokuvat. no melskaa materiaalillaan tarkoituksella. Itseriittoisen mediakohun aikakautena köinen alien nähdään ensisijaisesti ihonvärinTarantinon ei ole tarvinnut tehdä paljoakaan sä eikä sivilisaationsa edustajana. tei pelkällä sukupuolisten tai etnisten identiteettien inversiolla saada koskaan aikaiseksi Yksi auteur-nimi ylitse muiden on hallinnut emansipatorista elokuvaa. Tyypillisiä arthouse-väkivallan edustajia Toisaalta Tarantinon tuotanto toimii nuoovat Quentin Tarantinon (erityisesti elokuren polven leffafriikeille huojentavana todisvallaan Reservoir Dogs, 1992), Abel Ferraran teena siitä, että arthouse-väkivallan sisällä on (erityisesti Paha poliisi, 1992) ja Takeshi Kimerkitseviä laatueroja. Scifin kliseitä soveltava messiasmainen masta», suhteessa niiden väkivaltaisuuteen, tarina osoitti, että mustaihoinen, ihmisen näon herännyt jokaisen uuden elokuvan yhteydessä. Jos lajityyppiä syytetään kaikkein räikeimAmerikkalaisessa elokuvakulttuurissa mästä väkivallan estetisoinnista, voivat lajia »arthouse» vastaa samaa kuin Euroopassa kuluttavat nuoret miehet puolustautua, että hidastetun veriroiskeen katsominen edellyt»auteur»: ohjaaja-taiteilijan näkemyksellisyyteen perustuvia elokuvia
Pääkirjoituksessa todetaan: »Yhtäkkiä erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen luonnonarvoiltaan herkistä erämaista on löytynyt kultaa, kuparia, nikkeliä, uraania ja muita arvometalleja.» »Kaivosyhtiöt ovat hyödyntämässä Suomen Vaikka tuntuukin siltä, että politiikassa vain luonnonrikkauksia ennen näkemättömällä laa- [Presidentti Sauli Niinistön uudenvuoden- heikko ja naiivi yksilö jättää »hyvän kriisin käyttä- juudella.» Satakunnan kansan pääkirjoituksessa puheessaan käyttämä s]logan »Kaikki työ on ar- mättä», se ei tietenkään automaattisesti tarkoita korostetaankin sen tarkoittavan, »että Suomes- vokasta» onkin kyseenalaistettava jo siksi, että sitä, että päättäjämme ovat lähtökohtaisesti lat- ta on tulossa ‘siirtomaa’, josta luonnonrikkaudet moni työ on ihmisten tai luonnon hyvinvoinnin vasta lahoja, suoraan pahimmista painajaisista. Entä helsin- obamat, putinit, bushit, kissingerit, brzezinskit, kiläisen jätehuoltoyrityksen työntekijöistä, jotka blairit ovat räjäyttäneet prioriteettinsa ja arvo- esimiestensä määräysten mukaisesti kippasivat maailmansa maailman kasvoille rypälepommi- lokaa laittomasti vesistöihin. Lue lisää: http://www.kulttuurivihkot.fi. seenalaistettava. Alexander Stubbin ja Jyrki Kataisen kal- Eero Hirvenoja: Parhaat elokuvat 2012 Kenties Niinistö vanhana juristina itse täydentäisi sloganiaan siten, että kaikki työ on arvokasta silloin, kun se perustuu voimassaolevien lakien noudattamiseen. Vai mitä pitäisi ajatella esimerkiksi tuhoisi- usein asia kuitenkin tuppaa näin olemaan. Oliko tämäkin työ en, joukkotuhoaseiden, laittomien hyökkäys- arvokasta. Barbarassa tavoitetaan ilmeisen realistisesti Samaan aikaan kun suomalaisen huippute- DDR:n ahdistava ja vainoharhainen ilmapiiri, jon- ollisuuden lippulaiva Nokia ilmoittaa mittavista ka ainakin toisinajattelijat joutuivat kokemaan. Jouko Jokisalo: Suomesta kansainvälisen kaivosteollisuuden siirtomaa. Nämä en hyökkäysaseiden valmistuksesta. Kansainväliset kaivosyhtiöt ovat varanneet jo kuudesosan maamme pinta-alasta. jestelmän uhreja. Poimintoja Kulttuurivihkojen blogeista Kansainvälinen kaivosteollisuus onkin tulossa massiivisesti hyödyntämään Suomen luonnonvaroja. Satakunnan kansa -lehden pääkirjoituksen otsikko on kuvaavaa: »Kaivosteollisuus valtaa Jontti: Pahuuden tutkimuslaitos osa I Suomea oikein urakalla» (29.1.2013). näkökulmasta enemmän haitallista kuin hyödyl- Mutta olkaamme rehellisiä: häkellyttävän listä. Elämästä Lännessä haaveilee myös sairaalassa pakkohoidossa oleva tyttö, ja lopulta Barbara joutuu moraalisen valinnan eteen. Varausalueen kokonais- Elias Krohn: Kaikki työ on arvokasta. Mutta tällainenkin lähtökohta taisten lakeijoiden tyyppiluokitus tässä kansain- on hyvin ongelmallinen, sillä laki ei ole sama asia välisen valtaeliitin kauhukabinetissa onkin sit- kuin etiikka tai viisaus. 1980-luvun alun Itä?Saksasta. Barbara (Saksa 2012) mintaa yhteiskunnan tulisi tukea, millaista sallia Saksan johtaviin elokuvantekijöihin lukeutu- ja millaisin ehdoin sekä millaista mahdollisesti van Christian Petzoldin vahva draamaelokuva rajoittaa tai kieltää kokonaan. työpaikkojen vähentämisestä, työ-ja elinkein- Toisaalta Petzold välttää mustavalkoista ase- oministeriö suorastaan suitsuttaa nettisivuillaan telmallisuutta, ja elokuvassa osoitetaan sikäläis- hyvinvoinnin tulevan tulevaisuudessa kaivostoi- ten viranomaistenkin olleen omalla tavallaan jär- minnasta. [– –] sotien, siiviliuhrien, kroonisten valheiden, false flag -terrori-iskujen ja mielenhallintaoperaatioiden brutaalilla intensiteetillä. Vapausrangaistuksen jälkeen Barbara määrätään vähäiseen virkaan pikkupaikkakunnan lastensairaalaan, missä hän kaikessa hiljaisuudessa suunnittelee pakoa Länsi-Saksaan rakastajansa luo. pinta-ala on 53 000 neliökilometriä, josta 3 300 neliökilometriä sijaitsee Natura-alueella. kuljetetaan muualle jalostettavaksi». Rasvaa systeemin rattaissa, kansalaisyhteiskunnassa lakeja on jatkuvasti ky- sanoisin. Nina Hoss näyttelee elokuvan nimihenkilöä, poliittisten mielipiteidensä johdosta tiedustelupalvelu Stasin vainoamaa lääkäriä. Hyvässä demokratiassa ja ten asia erikseen. Sen sijaan, että hoetaan kaiken työn olevan tärkeää, olisikin olennaista pohtia, mikä työ on tärkeää: millaista taloudellista toi1
Fokuksessa Filippiinit: Oliver Kotimainen kilpailu: Metsänpeitto Kansainvälinen ja kotimainen kilpailu Fokuksessa Filippiinit Musadokkarit: London: The Modern Babylon, Soundbreaker, Uprising: Hip Hop & The LA Riots Kansainvälinen kilpailu: Dizem que os cães veem coisas Tutustu ohjelmistoon ja osta liput www.tamperefilmfestival.fi London: The Modern Babylon