KULTTUURIYRITTÄJIEN TARINOITA 1– 2 1 6 IR TO N U M E R O 9 ,6 E U R O A 4 4 . PIENKUSTANTAMINEN ON ELÄMÄNTAPA LISÄKSI: VIETNAM EI UNOHDA AMERIK AN SOTAA LINDA WALLGREN JA VANHA JUKO. V U O S IK E R TA MIKSI TYÖLÄISISTÄ TEHTIIN YRIT TÄJIÄ
Yli 400 liuskan käsikirjoitukset sopimuksen mukaan. Saat lähettämästäsi aineistosta palautteen, jossa arvioidaan sen hyviä ja huonoja ominaisuuksia sekä annetaan ohjeita tekstin muokkaamiseen ja kirjoittajana kehittymiseen. Pyrimme antamaan palautteen mahdollisimman nopeasti, mutta 2–3 kuukauden odotukseen kannattaa varautua. Kulttuurivihkojen arvostelupalveluun voit lähettää asiantuntijoiden arvioitavaksi mitä tahansa kaunokirjallisia tai tietokirjallisia tekstejä, journalistisia juttuja tai sarjakuvia. Muistathan liittää mukaan yhteystietosi. LÄHETYSOHJEET Lähetä aineistosi joko sähköpostitse rtf-muotoisena liitetiedostona (sarjakuvat jpg-, tifftai pdf-muodossa) osoitteeseen arvostelupalvelu@kulttuurivihkot.fi tai tavallisessa postissa osoitteeseen: Kulttuurivihkot / arvostelupalvelu Kaasutehtaankatu 1 / 12 00540 Helsinki Voit halutessasi saatekirjeessä mainita, millaisista asioista erityisesti toivoisit palautetta. Lasku toimitetaan heti aineiston saavuttua, ja aineistoa ryhdytään käsittelemään, kun lasku on maksettu. TARKEMPIA TIETOJA: www.kulttuurivihkot.fi/lehti/arvostelupalvelu HYVÄ KIRJOITTAMISEN HARRASTAJA! AINEISTON LAAJUUS 1–30 liuskaa 31–70 liuskaa 71–140 liuskaa 141–200 liuskaa 201–300 liuskaa 301–400 liuskaa HINTA 73 € 95 € 117 € 139 € 161 € 183 € ARVOSTELUPALVELUN HINNASTO. Hintoihin sisältyy arvonlisävero, 24 %
3 TÄSSÄ NUMEROSSA ”Tehtävämme on pitää yllä humanistista valveutuneisuutta ja olla hereillä yhä materialistisemmaksi muuttuvassa maailmassa.” SANASADON ERKKI KIVINIEMI PIENKUSTANTAJISTA, S. ”Vietnam on jotakin universaalia, sukupolvikokemus, jonka vahvimmin aistii sotamuseossa.” HANNU NIKLANDER MATKAESSEESSÄÄN, S. 46.. 28. 42. MIKKO PÖLLÄN MUSIIKKINOVELLI KUPLA PUHKESI, S
Päätoimenaan muuta työtä tekevälle taas palkkatyön, yksityiselämän ja taiteellisen työn yhdistäminen on monesti vaikea dilemma. Nykyinen politiikka, jossa pitkäaikaistyöttömyyden annetaan vapaasti kasvaa, vaikka se olisi edullisesti katkaistavissa esimerkik si palkkatukeen panostamalla, on kansantaloudellisestikin järjetöntä. PERUSTULON LISÄKSI kehittämisen arvoisia ovat ajatukset sen päälle maksettavasta vastikkeellisesta kansalaispalkasta sekä taiteilijapalkasta. Tästä olisi merkittävästi apua myös kulttuurialoilla, koska ne ovat erityisen työvoimavaltaisia. ”epätyypilliset” byrokratian riesana PÄÄKIRJOITUS ELIAS KROHN. Elämän edellytysten heikentämiselle on runsaasti taloudellisesti – vaan ei ehkä poliittisesti – realistisia vaihtoehtoja. Suurin osa ihmisistä, luultavasti myös useimmilla kulttuuri aloilla, tavoittelee edelleen kokopäiväistä palkkatyötä reiluin työeh doin. 24) käy ilmi, millaiseen byrokra tian pyörteeseen freelancer voi joutua, jos työkeikat ehtyvät – eikä kyse ole vain yhdestä lakimuutoksesta. Ratkaisun tähän tarjoaisi yleinen ja yhtäläinen perustulo, joka korvai si pääosan nykyisestä sosiaaliturvasta. Kati Peltola esittelee artikkelissaan (s. Sama koskee useimpia freelancerina työskenteleviä. 4 ”ELÄMÄNI ON mennyt elämän edellytysten luomiseen”, totesi joskus Paavo Haavikko . Nykyisen hallituksemme suunnittelemaan perustulokokeiluun on kuitenkin parasta suhtautua varauksella ainakin siihen saakka, kunnes tiedetään, millaista perus tulomallia aiotaan kokeilla. Köyhyyttä se ei poistaisi, mut ta sen sijaan se poistaisi valtaosan tästä järjettömästä byrokratiasta, kontrollista, kyttäämisestä ja kyykyttämisestä ja vapauttaisi voima varoja varsinaiseen elämään ja työntekoon. Kulttuurialoilla ja monella muul lakin alalla rajat ovat kuitenkin käytännössä häilyviä. Kustannusalan etevä bisnesmies loi silti myös runsaan ja upean oman kirjallisen tuotannon. Yrittäjyysteemamme artikkelista (s. Olennaistahan on, että viranomaisten on oltava selvillä työttömän kaikista niistä toimista, jotka kenties voitai siin luokitella työnteoksi tai opiskeluksi. Työn ja toimeentulon epävarmistumiseen ei myöskään ole syytä tyytyä. Tätä osoittaa muun muassa keskustelu freelancereiden oikeudesta työttömyystur vaan, kun heidät tämän vuoden alusta alkaen luokitellaan yrittäjiksi. Niitä sitten saatetaan setviä ja tutkia kuukausikaupalla. Esillä on ollut perustuloon mahdollises ti liitettäviä sudenkuoppia, kuten opiskelijoiden lukukausimaksut – monien porvarillisten päättäjien mielestähän olisi kerrassaan kau hea visio, että opiskelijat pääsisivät noin vain yleisen minimitoimeen tulon piiriin eli saisivat yhtä ”hyvän” toimeentulon kuin työttömät. Siksi erikoistilanteita riittää, ja niiden selvittä miseen sekä erilaisiin kontrollijärjestelmiin kuluu valtavasti niin asianosaisten kuin virastojen työntekijöidenkin, viime kädessä koko yhteiskunnan, voimavaroja. Sikäli hänen elä mänsä ei sittenkään mennyt vain edellytysten luomiseen. Suuri osa heistä on aina ollut taloudelliselta asemaltaan prekariaat tia, jo ennen kuin tätä käsitettä oli keksitty. Apurahojen varassa toimeentulo on epävarmaa ja katkonaista. VALLITSEVA AJATTELUMALLI on edelleen se, että olemme joko säännöl lisessä palkkatyössä tai työttöminä. Niinkin merkittävä kirjailija kuin Elvi Sinervo lopetti tyttärensä kertoman mu kaan oman kirjoittamisensa siksi, että hänen oli elätettävä perheensä. 26) mallin verotuksen ja so siaalivakuutusmaksujen uudistamisesta siten, että ne suosisivat ko timaisen työn teettämistä, kun nykyään ne pikemminkin rankaise vat siitä. Teosten myyntituloilla elää vain ani harva. Niin sanottu epätyypillinen työ alkaa monella alalla olla jo pikemminkin tyypillistä. Niin sanottu epätyypillinen työ alkaa monella alalla olla jo pikem minkin tyypillistä. Useimmilla kirjailijoilla ja taiteilijoilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Haavikko sanoi myös pelkäävänsä köyhyyttä, ja sen hän onnistuikin välttämään
Taiteeseen innostava 35 julkishyödyke Art Advisor tarjoaa kulttuuririen not samalta internetsivustolta, ilmaiseksi ja mainoksitta. K AUN O K IR J A L L I S U U S Kupla puhkesi 46 Mikko Pöllän musiikkinovelli. Oikeita kirjoja 34 oikeissa paikoissa Antikvariaatti pärjää kirjakilpailussa. Uutta tehden, 38 vanhaa varioiden Musiikin parissa mainetta niit tänyt Reetta Ristimäki rakentaa uusia kulttuurikuvioita. 1—2016 58 24 5. T E E M A – KULT T U UR I Y R I T TÄ J ÄT Älä kerro olevasi freelancer! 24 Työttömyysturvalaki muuttui vuodenvaihteessa. Mikä uudis tui ja mihin suuntaan. Yleisösuosikki oli Ohukaisen ja Paksukaisen piirakanpaisko misklassikko Vuosisadan taistelu. Omaehtoisesti, rohkeasti, 18 yhdessä Teatteri Vanhan Jukon uusi taiteellinen johtaja Linda Wallgren haluaa kehittää teatterinsa yhteiskunnallista linjaa. Voittoisaa vegeä 40 Turun Vegekauppa laajenee eettisten kuluttajien iloksi. Pienkustantajien valtit 28 Kokemuksistaan kertovat Robustos, Sanasato ja Enostone. Yhteiseen 26 kansanvakuutukseen Kati Peltola kertoo, miten verotus ja sosiaalivakuutukset tulee uudistaa tukemaan kotimaista työtä ja yrittämistä. Galleria tähtää 36 maksuttomuuteen Bgalleria täytti 20 vuotta ja on edelleen epäkaupallinen tila monimuotoiselle taiteelle. Hyödyn maksimoitsija, 52 omaa sukua suvaitsija & Liukuporrasvitutus Matti Rautio Hiljaisuus 57 Viivi Välttilä TA ID E Kuvia 58 Kristiina Kolmer 4 PÄÄKIRJOITUS 6 200 SANAA 10 AITIOPAIKKA 11 LEVYNURKKA 14 KOTIKINO 22 KOLUMNI: AVELIN 41 KOLUMNI: BERGER 62 KIRJAT 67 KOLUMNI: SOIKKELI A RT IK K E L I T Kadonneiden paratiisi 16 Pordenonen mykkäelokuvajuh lilla nautittiin kadonneista ja pelastetuista mykkäelokuvista. Nykyään sitä rangaistaan. Runoilijan keidas 32 Ville Hytönen julkaisee Savukei daskustantamossaan rohkeasti itseään kiinnostavia kirjoja. Matkatunnelmia Vietnamista 42 Hannu Niklander matkusti halki Vietnamin ja tutustui sekä trooppiseen luontoon että hektiseen kaupunkikulttuuriin. Vesi, sukupuoli ja historia 20 Esa Ronkainen raportoi tuoreim masta Jakartan biennaalista. Elmeri Vehkala kertoo miksi
Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. ILOn pääjohtaja Guy Ryder varoittaa sosiaalisista levottomuuksista, ellei työttömyyttä saada aisoihin ja työpaikkoja säällisiksi. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. Hirvenoja – elokuva, Janne Hukka, Oula Hyrske, Mari Lukkari, Tomi Toivio toimituksen yhteystiedot www.kulttuurivihkot.fi (09) 4114 5369 (vastaaja) Kaasutehtaankatu 1/12, 00540 HKI. Kirjoittanut mm. 6 YK, NEW YORK (INTER PRESS SERVICE) Kasvun hidastuminen nousevissa talouksissa ja raaka-aineiden hintojen jyrkkä lasku heikentävät dramaattisesti maailman työllisyyttä, varoittaa Kansainvälinen työjärjestö ILO. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Esittää mallinsa työllistävästä veroja sosiaalivakuutusuudistuksesta, s. kirjapaino ktmp Ykkös-Offset, Singsby. issn l 0356-3367 issn 0356-3367 ( painettu lehti ) issn 2242-6736 ( verkkojulkaisu ) kansi Ulla Eronen Työttömyyden kasvu horjuttaa vakautta KEHITYSMAISSA, NOUSEVAT TALOUDET MUKAAN LUKIEN, TYÖTTÖMIÄ TULEE PARISSA VUODESSA VIISI MILJOONAA LISÄÄ, ENNUSTAA KANSAINVÄLINEN TYÖJÄRJESTÖ ILO. Euroopan nykyisessä pakolaistilanteessa työmahdollisuuksien tarjoaminen nousee erityisen tärkeäksi, järjestö painottaa. Laati ja kuvitti artikkelin pienkustantamoista, s. Tekstit vain rtf eli Rich Text Format -tiedostomuodossa sähköpostitse toimitussihteerille tai lehden osoitteeseen (tuloste ja mahdollinen levyke). 42. Niklander on Suomen Kirjailijaliiton varapuheenjohtaja. Kehitysmaissa, nousevat taloudet mukaan lukien, työttömiä tulee parissa vuodessa viisi miljoonaa lisää, ILO ennustaa. Kertoo tässä lehdessä matkastaan Vietnamiin, s. Aloittanut joulukuussa Kansan Uutisissa blogin Vaihtoehtojen kirja. 26. mediakortti www.kulttuurivihkot.fi kirjoitusten lähettäminen Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaa materiaalia. 28. Koko maailman työsuhteista yli 46 prosenttia on ILOn mukaan ”haavoittuvia”. Työttömien määrä ylti viime vuonna 197 miljoonaan, mikä on 27 miljoonaa enemmän kuin ennen rahoituskriisiä vuonna 2007. Hannu Niklander Karkkilalainen kirjailija. alv 10 %). Viime syksynä ilmestyi esseekokoelma ”Kuinka saa sanoa”. 1974), joka menetti sielunsa viime vuosisadan alun elokuville jo kaksi vuosikymmentä sitten. Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi tai käyttäen tilauspalvelua osoitteessa www.kulttuurivihkot.fi. Etelä-Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa niiden osuus on yli 70 prosenttia. Työtätekevien köyhien määrä on tilastojen mukaan laskenut vuodesta 2000, mutta ILO sanoo kehityksen viime aikoina pysähtyneen, eritoten köyhissä maissa. ilmoitushinnat Koko sivu: 739 €, puoli sivua 474 € sekä arvonlisävero 24 %. neljä romaania, novelleja, runoja ja matkakertomuksia. Kati Peltola Eläkkeellä oleva sosiaalijohtaja, ahkera poliittinen keskustelija ja kirjoittaja. 2 s a n a a TÄMÄN NUMERON TEKIJÖITÄ Kari Glödstaf Lappeenrantalainen mykkäelokuvaharrastaja (s. etunimi.sukunimi @kulttuurivihkot.fi osoitteenmuutokset ja tilaukset Kultuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Kuuden numeron kestotilaus 44 €, vuoden määräaikainen 51 € (sis. ILO n pääjohtaja varoittaa sosiaalisista levottomuuksista.. Mari Niiranen Freelance-toimittaja ja -kuvittaja Joensuusta. Kirjallista tuotantoa: Hyvinvointivaltion peruskorjaus (1997), Reilu verokirja (2008). THARANGA YAKUPITIYAGE kulttuurivihkot 44. 16. Glödstaf ylläpitää kotimaista Mykkäelokuvasivustoa, toimii Forssan Mykkäelokuvafestivaalien organisaatiossa ja on julkaissut omakustannusteokset Kirjoituksia mykkäelokuvista (2011) ja Kirjoituksia mykkäelokuvista II (2013). vuosikerta julkaisija Domirola Oy päätoimittaja Elias Krohn – politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa, kaunokirjalliset tekstit toimituspäällikkö , kehitys Ari Lahdenmäki toimitussihteerit Katja Nissinen – yhteiskunta, tiede, Tampere Kirsi Vanhamaa – kirjallisuus, kirja-arviot, teatteri, elokuvat tuottaja Juha Säijälä – teemasihteeri, populaarikulttuuri, musiikki ulkoasu Ulla Eronen toimittajat Kukka-Maria Ahokas, Aleksi Ahtola – historia, Johan Alén, Jouni Avelin – Turku, Riia Colliander, Maarit Haataja, Eero J. Kirjoitti kadonneista ja löydetyistä mykkäelokuvista, s. Työttömyyden ohella työntekijöiden turvattomuutta pahentavat epäviralliset työsuhteet, joihin ei sisälly sosiaaliturvaa
Iso-Britannian pääministeri David Cameron tuskaili äskettäin Jon Snow'n haastattelussa, kuinka hänen hallituksensa teki salaisen sopimuksen Saudi-Arabian kanssa, minkä seurauksena Iso-Britannia auttoi Saudi Arabian YK:n ihmisoikeuselimen johtoon. Suomi allekirjoitti vastikään yhteisymmärryspöytäkirjan helpottaakseen asekauppaa kuningaskunnalle. Egyptissä puolestaan kuningaskunta on tukenut miljar deilla euroilla kenraali Abdel Fattah alSisin sotilasjunttaa ja väkivaltaista vallankaappausta. Palstalla nostetaan esiin vallitsevan maailmanjärjestyksen piilotettuja puolia. 7 2 S A N A A VAIKUITTAAKIN siltä, että EU:n, Yhdysvaltain ja jopa Suomen johtajat kilpailevat keskenään siitä, kuka saa eniten pommeja myytyä kuningaskunnalle. Saudi-Arabia, meidän mestaaja SAUDI-ARABIAN KUNINGASKUNTA TOIVOTTI UUDEN VUODEN TERVETULLEEKSI TELOITTAMALLA 47 IHMISTÄ YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ. Nykymaailmassa ihmisoikeudet ja demokratia lienevät vain retorinen keino painostaa valtioita, jotka eivät ole liittolaisiamme. SYYRIASSA sen sijaan Saudi-Arabia on aseistanut ja rahoittanut radi kaaleja aseellisia ryhmiä kaataakseen Syyrian hallituksen – koska siellä puuttuvat demokratia ja ihmisoikeudet. Toisaalta sellaiset diktaattorit, jotka eivät ole ystäviä, pitää syrjäyttää vallasta, jopa sotilaallisella voimalla. Raha on se yhteinen uskonto ja moraali, joka pitää Saudi-Arabian lähellä länsimaita. Samat johtajat kuitenkin veljeilevät liitolaisensa Saudi-Arabian kanssa, vaikka tietävät maan hallinon olevan Isisin takfiri-ideologian isäntä. Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva puolusteli Ylen ajankohtaisohjelmassa Suomen asekauppoja Saudi-Arabiaan sanomalla: ”Jos me emme niitä sinne myy, joku muu myy.” Kanervalaisella moraalilla Alkon pitäisi myydä huumeita alaikäisille. Saudi-Arabian hallitsijat haluavat auttaa diktaattorikavereitaan pysymään vallassa, jopa sotilaallisella voimalla. Saudi-Arabiaa johtaa kuningas Salman bin Abdull aziz.. Vuonna 2013 Euroopan parla mentti julkaisi selonteon, jossa nimettiin SaudiArabia maailman suurimmaksi terrorismin tukijaksi. VIIME VUOSINA Saudi-Arabian hallitsijat ovat tehneet kaikkensa osoittaakseen olevansa uhka maailmanrauhalle. Tavoitteena on säilyttää vallassa yhden ehdokkaan vaaleilla valtaan noussut Abd Rabbo Mansur Hadi. Kirjoittaja on helsinkiläinen opiskelija ja toimittaja, joka on kirjoittanut Lähi-idän konflikteista jo useita vuosia kansalaismedioissa. Saudi-Arabia on miehittänyt pienen Bahrainin saarivaltion auttaakseen diktatuuria pysymään vallassa ja kukistamaan voimakeinoin bahrainilaisten demokratiatoiveet. HOSSEIN BAHMANPOUR sa viemässä demokratiaa ja ihmisoikeuksia Syyriaan. Viime vuonna terroristijärjestö Isis keräsi laajaa huomiota mestaamisillaan. Ironia on käsinkosketeltavaa, kun valtio, joka ei anna naisten ajaa autoa ja jota johtaa itsevaltainen kuningas, on eturintamasJÄRJESTYKSEN KOURISSA Raha on se yhteinen uskonto ja moraali, joka pitää SaudiArabian lähellä länsimaita. Kaiken tämän Saudi-Arabia tekee länsimaiden tuella. Eteläisessä naapurissaan Jemenin kohdalla Saudi-Arabia on päättänyt pommittaa demokratiavaatimukset tuusannuuskaksi tiputtamalla arabimaailman köyhimmän kansan päälle rypälepommeja. Länsimaiset johtajat ovat kilpailleet siitä, kuka vastustaa ja pommittaa Isisiä enemmän
Suomen kielen lisäksi myös Kalevala vaikutti suuresti kirjailijan tuotantoon. Hobitti-teoksen menestyksen myötä Tolkien alkoi valmistella jatko-osaa. Satumaisessa Hobitti-teoksessa edetään seikkailusta toiseen päähenkilö Bilbo Reppulin matkassa. Vaikka Kuller von tarina jäi keskeneräiseksi, Tolkien hyödynsi Kullervon myyttiä myöhemmin useissa teoksissaan. Hobittien seikkailut saivat alkunsa satumaisesta Hobitti eli sinne ja takaisin -teoksesta, joka ilmestyi vuonna 1937. ”Tolkien halusi hobittien symboloivan esiteollista englantilaista, hieman yksinkertaista, mutta toisaalta hellyttävää ihmistyyppiä”, Korpua kuvailee. Hobitit ovat avain Tolkienin maailmaan”, Korpua valaisee. Viimeisin Tolkienin kuoleman jälkeisistä töistä onkin Kullervon tarina, jonka hän kirjoitti vuonna 1914. ”Myytin mukaan paimen Gyges löytää sormuksen, joka muuttaa hänet näkymättömäksi. Elias Lönnrotin tapaan Tolkien näki itsensä tarinoiden kokoajana ja uudelleen kertojana. ”Tolkien mielsi työnsä suurena patana, johon hän lisäsi eri myyttiaineksia”, Korpua summaa. Sormus-aiheen Korpua näkee liittyvän muun muassa antiikin filosofi Platonin kirjoittamaan taruun Gygeestä. TEKSTI JUKKA-PEKKA PÖYLIÖ KUVAT PETRA PÖYLIÖ ”Tolkienin arkistoissa on vielä valtava määrä julkaisematonta tekstiä.” Jyrki Korpua tutki väitöskirjassaan Tolkienin myyttien käyttöä.. ”Tolkienin arkistoissa on vielä valtava määrä julkaisematonta tekstiä. 8 MIKÄ TOLKIENIN klassikkokirjojen maailmassa kiehtoo ja koukuttaa lukijapolvesta toiseen. Sormuksen myötä Tolkienin luoma maailmankaikkeus alkoi henkiä pahuutta. TOLKIENIN TEOSTA, HOBITTI ELI SINNE JA TAKAISIN JA TARU SORMUSTEN HERRASTA. ”Hobitti-rodun keksiminen erään tenttipaperin takapuolelle oli yksi käänteen tekevä tapaus Tolkienin uralla. Lukija ihmettelee myyttistä ja vierasta Keski-Maata hobitin näkökulmasta. Tarkemmin asiasta kertoo Tolkienin luovaa myyttien käyttöä väitöksessään tutkinut Jyrki Korpua Oulun yliopistosta. Vapaa-ajallaan Tolkien kirjoitti tarinoita ja loi raamatulliset mittasuhteet omaavan fantasiamaailman, Ardan. ”Jos teoksissa ei olisi ollut hobittihahmoja uskon, ettei Tolkienin tarinoita olisi edes julkaistu. Oxfordin yliopiston kirjastosta löytyy edelleen suomen kielioppikirja, joka on täynnä Tolkienin reunamerkintöjä. Tolkienin tarinapata täyttyi myyteistä ja suomen kielen sanoista MAAILMAN LEVINNEIMPIEN KIRJOJEN JOUKKOON LUKEUTUU PERÄTI KAKSI J.R.R. Näkymättömyyden turvin Gyges ryhtyy tekemään moraalittomia tekoja ja päätyy lopulta kuninkaaksi. Tämä avaa Tolkienin keskiaikaistyylisen maailman lukijalle suurena ja kiehtovana. EDES VALTAVAT MYYNTIMENESTYKSET, KUTEN HOUKUTUSTAI HARRY POTTER -KIRJASARJAT, EIVÄT YLLÄ NYKYFANTASIAN KUMMISEDÄN RINNALLE. Koulutukseltaan Tolkien oli kielitieteilijä. Suomen kieli innoitti kirjailijaa luomaan quenya-haltijakielen. Kielitieteilijän tausta auttoi Tolkienia luomaan keinotekoisia fantasiakieliä, joiden ympärille tarinat ja maailmat rakentuivat. Tolkienin kirjat eivät lopu vähään aikaan”, sanoo Korpua, joka aikoo seuraavaksi tutkia laajemmin Kalevalan vaikutusta Tolkienin tuotantoon. Hän siis käyttää sormusta vääryyden tekemiseen.” Taru sormusten herrasta -teoksen taustalla vaikuttaa myös skandinaavisia ja germaanisia taruja, joissa esiintyy paljon näkymättömäksi tekeviä sormuksia. Kuka niitä silloin lukisi?” punnitsee Korpua. Myyttien lisäksi Tolkienin tarinapataan päätyi kielellisiä raaka-aineita. Hän liitti hobittien tarinaan myyttisen sormuksen, joka toi tarinaan aiempaa synkempiä sävyjä. Hän opetti englantia ja kirjallisuutta Leedsin ja Oxfordin yliopistoissa Englannissa. Korpuan mukaan matka Tolkienin fantasiamaailmaan ei onnistuisi ilman pieniä hobitti-oppaita. Tunnetuin suomalainen esimerkki voittamattomaksi tekevästä sormuksesta löytyy Topeliuksen Välskärin kerto muksista
”Plus yksi keskeneräinen, jonka polttaisimme lopuksi takassa”, Hirvensalo paljastaa. Sillä vaikka kaikki käyttämämme päiväkirjaotteet ja katkelmat kirjeenvaihdosta olivat autenttisia, on dokumentti aina tulkintaa.” Käsikirjoittajilta oli tilattu leikkisyyttä ja huumoria – ja sitä he toden totta löysivät runsaasti Sibeliuksen kirjeenvaihdosta ja aikalaiskertomuksista. Pölyt pois Sibeliuksesta SEHÄN ON SIBELIUS! -DOKUMENTTISARJA VIESTITTÄÄ VALINNOILLAAN, ETTÄ AIHEPIIRISSÄ LIIKUTAAN TODEN JA EPÄTODEN VÄLIMAASTOSSA. Sarjan käsikirjoitti yhdessä toimittaja Minna Lindgrenin kanssa ohjaaja Piia Hirvensalo. Siis että tie totuuteen kulki pikemminkin liioittelun ja ilakoinnin kautta.” SIBELIUS itsekin kirjoitti päiväkirjaansa jo vuonna 1890: ”Jos minua luonnehdittaisiin kirjeitteni nojalla, niin syntyisi aivan väärä kuva.” Toisaalta päiväkirjastaan hän sanoi, että se on sellainen purkautumiskanava, josta saa taas liian synkän vaikutelman. ”Pian huomasin, että todellista uskollisuutta Sibeliukselle saattoi toteuttaa vain olemalla hiukan kuriton, boheemi, tuhma ja villi. Jaoimme jaksot teemoittain, ”ulkonäkö ja luonne”, ”terveys ja hermot” ja niin edelleen. Josta osasta hän on puolestaan sanonut: ’Olen niin köyhä, että minun täytyy säveltää pikkukappaleita’”, Hirvensalo tuumii. Kansallissäveltäjän merkkivuotta kunnioitettiin monin tavoin ja yhtenä näistä nähtiin Ylen Sehän on Sibelius! -minidokumenttisarja. On vaikea kuvitella aikaa – ja Suomea – ilman pappa Sibeliusta, jota siis Aino kutsui papaksi jo kihlausaikana – parikymppisenä”, Hirvensalo huomauttaa heti kärkeen. 2 S A N A A. ”Näyttelijät olivatkin ensi-illassa hieman yllättyneitä suorituksistaan, mutta ilahtuneita lopputuloksesta. Tällä tavoin tuntematon ja muuhun aikaan elänyt ihminen tulee tutuksi tuoreissa ja ammattimaisissa käsissä työstetyssä minidokumenttisarjassa. ”Sibeliushan on ollut elämässä aina. Tapa se on tällainenkin”, Hirvensalo naurahtaa. Ainakin kaikilla musiikkiluokan käyneillä. He ilmoittivat ymmärtäneensä vasta lopullisesta teoksesta, mitä olivat näytelleet ja miksi. Dramatisoiduissa kohtauksissa näyttelevät Kari Hevossaari ja Cécile Orblin, minkä lisäksi graafikko Kirsi Kukkuraisen animaatiot kuvittavat tarinaa. ”Minna Lindgren kutsui mukaansa tekemään Sibeliuksesta jotain raikasta ja uutta, olin innostunut ja vähän peloissani. Sibeliuksen aikalaisia ei ollut juurikaan elossa, joten päätimme pyytää lausunnot eri alojen asiantuntijoilta, kuten lääkäriltä, parisuhdeterapeutilta, työnohjaajalta ja grafologilta.” ”Kun ollaan tekemisissä kansallisen ikonin kanssa ja kajoamassa kaikkien kollektiiviseen muistiin, liikutaan ohuella jäällä”, Hirvensalo pohtii. ”Yleisradion mielestä idea vaati vielä hiomista, joten päädyimme lopulta kahdeksaan osaan. ”KOSKA KYSE oli dokumentista, ja näkökulmaksi valitsimme Sibeliuksen yksityisminän, emmekä musiikkia, tarvitsimme haastateltavia. ”Edes henkilön itsensä jälkeensä jättämä teksti ei siis anna kattavaa kuvaa hänestä. Siksi hän halusi, että kaikki haastattelukuvat sijoittuvat outoon todellisuuteen, eräänlaiseen fantasiaa muistuttavaan kummalliseen ja määrittelemättömään tilaan: ”Jotta jo heti kuvan tasolla katsojalle viestittäisiin, että liikutaan toden ja epätoden välimaastossa. TEKSTI JUHA SÄIJÄLÄ KUVA YLE Todellista uskollisuutta Sibeliukselle saattoi toteuttaa vain olemalla hiukan kuriton, boheemi, tuhma ja villi. Kuvani Sibeliuksesta oli niin jylhä ja tunkkainen ja tomun peitossa, että oli jo aikakin pyyhkiä siitä pölyt ja katsoa, mitä kaljun alta ilmestyy.” Tuntisen dokumentin sijaan käsikirjoittajakaksikko päätti tehdä dokumenttisarjan, jossa olisi seitsemän osaa kuin sinfonioita. Miten Hirvensalo lähti tähän tähän haastavaan prosessiin. Sehän on Sibelius! Yle Areenalla: http://areena.yle.fi/1-2771828 Sibelius-dokumenttisarja liiottelee ja ilakoi. 9 JEAN SIBELIUKSEN syntymästä tuli viime vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Sehän on Sibelius! tarjoaa hienon ja hiotun, toisenlaisen, mielenkiintoisen näkökulman säveltäjään. Ehkä hänen musiikkinsa onkin tarkin hänen sielunsa kuva
Yleisesti olisin toivonut laululta suurempaa heittäytymistä, mutta konsertin kokonaisuus oli tarkkaan mietitty. Hinta on 51 €. Jacob Obrechtin Tander naken -kappaleessa Raivo Tarum esitteli rumaäänisen krumhornin, joka siksi kai hyväksyttiin kansan juhliinkin. Kulttuurivihkot Domirola Oy Vastauslähetys Tunnus 5011437 00003 Helsinki KULTTUURIVIHKOT MAKSAA POSTIMAKSUN NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TAI SÄHKÖPOSTI ALLEKIRJOITUS Tilaukset myös sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 16,90 euroa. K uv a: A ur or efe st iv aa li.. Renessanssimusiikkia eivät ole esittäneet pelkät koulutetut muusikot, vaan ketkä tahansa musiikintekoon halukkaat ihmiset. Desprez’n Praeter rerum seriem oli miesyhtyelaulun komea huipentuma, jossa jumalainen sinkki upposi muihin jumalaisiin lauluääniin muun orkesterin kera. Binchois´n Trites plaisir et douloureuse joie -kappaleessa ilahdutti sopraano Sofia Lindroosin sisäistynyt laulu. Toinen kokemani konsertti keskittyi Josquin Desprez´n ympärille. Suurten poliittisten aiheiden (Dufay-konsertin kohokohta Ecclesia militantis) lisäksi hän sävelsi kevyitä sävelmiä, kuten Viinin ilojen ylistys ( Adies ces bons vins des Lannoys). 10 AURORE-FESTIVAALIN avausillan konsertissa kuunneltiin alakomaalaisen koulukunnan varhaisen mestarin, 1400-luvun lopulla vaikuttaneen Guillaume Dufayn sävellyksiä. RITA DAHL Aurore-renessanssimusiikkijuhlat olivat Paavalin kirkossa Helsingissä 21.–24.1. Albert de Rippen O passi sparsissa luutisti Mikko Ikäheimo todisti instrumenttinsa tenhon perustuvan hiljaiseen melodiaan, joka pakotti kuuntelemaan. Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. Illan konsertin mittaan käytiin läpi kaikki muut keskeiset tekniikat, kuten fauxbourdon ja konsonanssin. Dufay sijaitsi säveltäjänä keskiajan ja renessanssimusiikin rajalla. Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 44 eurolla. TOVERI! K AVERI! OLE THAN J O TIL A AJA. Hän nojasi tuotannossaan myös englantilaiseen terssisävyiseen konsonanssiin. Aurorea täytyy erikseen kiittää runsaasta ja hyvin toimitetusta ohjelmakirjasta. Sufiran laulu ja soitto pääsi uuteen uuteen lentoon Ensemble Petroloysion taustalla Ecclesie militantis -kappaleessa. Muiden iltojen ohjelmassa oli renessanssin keskeisiä säveltäjiä, kuten legendan mukaan vaimonsa ja tämän rakastajan murhannut Carlo Gesualdo. Kirjassa on tietoa renessanssisoittimista keskeisiin säveltäjiin. Renessanssiperintöön nojaava suomalainen Ensemble Petroloysio ja sen kontratenorisolistit David Hackston ja Teppo Lampela olivat erityisesti suuria konsertin ilonaiheita Petri Arvon dulziansoiton ohella. ELLE T, TÄY TÄ TÄS TÄ KUP ONKI! a it io p a ik k a G uil la um e D uf ay . Onnistunut renessanssimusiikin esittely AURORE-FESTIVAALEILLA HELSINGISSÄ TUTUSTUTTIIN MUUN MUASSA YLI 500 VUODEN TAKAISEEN GUILLAUME DUFAYN TUOTANTOON. Desprez’n Ave Maria avasi konsertin ilahduttavan konsonanttisella imitaatioon perustuvalla harmoniallaan, jossa soolovuorot vaihtelivat. Bartolomeo Tromboncinon Haimé, perche m´hai privo -kappaleessa oli aitoa kylähenkeä
”Elantoa tuottamaton ’muusikkous’ vie kyllä suuren osan leipätyön ulkopuolisesta valveajasta ja on se joskus voinut viedä ulkomaille asti mekastamaan. Bungle. En ole skenerajoitteinen Skenetor.” Mikko Pöllä sanoo kuuntelevansa eniten ”äärimetallia tai muuten äärimmäistä musiikkia”. Mikko Pöllä aloittaa Kulttuurivihkojen uutena musiikkinovellistina. Löysin esimerkiksi metallin noin kymmenvuotiaana, kun ensi kertaa laitoin soittimeen pyörimään levyhyllystä löytyneen Sabbath Bloody Sabbathin”, Mikko Pöllä taustoittaa. TEKSTI JUHA SÄIJÄLÄ KUVA MARI PUHAKKA ”Musiikki voi olla kyky selvitä tilanteista, joissa on nurkkaan ajettuna.” ”OLEN MIKKO PÖLLÄ. Ensimmäinen, tavallista pitempi novelli tässä numerossa sivulla 46. Corpsessedilta on putkahtanut kolme levy-yhtiö Dark Descent Recordsin julkaisemaa tuotosta. Erilaiset keikkakokemukset, mahdollisuus matkata nollabudjetilla erilaisiin soittopaikkoihin ja ’hyvien tyyppien’ tapaaminen ovat ensisijainen palkka. Muuallakin Suomessa on toki rymistelty. 11 Ääntelyä passivoitumisen sijaan METALLIMUSIIKKIBÄNDEISTÄ TUNNETUKSI TULLUT LAULAJA-BASISTI MIKKO PÖLLÄ SANOO MUSIIKIN AUTTAVAN KANAVOIMAAN PATOUTUNEITA TUNTEITA. 2 S A N A A. Esimerkiksi. Välillä on päässyt etsimään turhaan ramppikuumetta ulkomaillekin, kuten Tanskaan, Saksaan ja Viroon. Azure perustettiin jo 1990-luvulla. Yhtyeet, joissa vaikutan, pyrkivät niin pitkälle kuin mahdollista, olosuhteista huolimatta.” ”Lapsuudesta lähtien innosti ennen kaikkea se, miten vahvoja tunnetiloja tietyt teokset herättivät. Joinain päivinä en kuuntele mitään, vaan saatan kehitellä omaa musiikkia tai sanoituksia tai vain eksistoida hiljaisuudessa. ”Eniten kuuntelen äärimetallia tai muuten äärimmäistä musiikkia. ”Siinä todellisuudessa on entistä hankalampaa toteuttaa itseään kulttuurillisesti ilman merkittävää varallisuutta. Tämä viimeisin projekti on ulosanniltaan raainta ja näkyvyydeltään suurinta toimintaa, johon olen tähän asti musiikissa osallistunut. Pisimmällä varsinaisella kiertueella olin edesmenneen punk-yhtyeen, Life Giving Watersin, kanssa: kuusi keikkaa Venäjällä.” Soittamisesta ei ole Pöllälle rahallista hyötyä. Tulen tällä hetkellä Järvenpäästä, ja tänne tulin muualta”, Mikko Pöllä esittelee itsensä ja jatkaa ajelehtivansa kohti lievää reaalihelvettiä, joka diktatorisesti toimivan oikeistohallituksen ”uudistusten” jälkeen maassamme vallitsee. ”Yleisesti musiikki on aivan upea taidemuoto. Muut tyylisuunnat teoksesta riippuen sytyttivät samaan tapaan tai muuten kuohuttivat.” ”On pakko myös kliseisesti todeta, että aikuisiän kynnyksellä musiikista innostuin entistä enemmän siksi, että bändissä saa naisia, saa rahaa, saa viinaa, saa naisia ja viinaa ja saa rahaa. ”Toisinaan myös Mana Manan musiikkia soittava Masa Masa aktivoituu, mikä on itselleni erittäin tärkeää. Keikkailu on enimmäkseen tapahtunut oman asuinpaikan lähistöllä eli pääkaupunkiseudulla. ”Toistaiseksi tulevaisuuden historiankirjoja on tämän audioterroristisolun voimin tahrittu joillain ’lähes-omakustanne-EP’-julkaisuilla eli demoilla sekä julkeilla esiintymisillä”, Pöllä kertoo. Juuri mitään noista en ole musiikilla saanut, mutta olivatpa edes pyrkimykseni sekä aitoja että jaloja.” Mikä on musiikin merkitys Pöllälle, joka on kasvanut sitä kuunnellen ja sitä luoden. Musiikki voi Pöllän mukaan auttaa kanavoimaan patoutuneita tunteita: ”Se voi olla kyky selvitä tilanteista, joissa on nurkkaan ajettuna, se myös tarjoaa enemmän sisältöä kuin välkkyvä, hokeva ja poukkoileva audiovisuaalinen kuona sekä sosiaaliporno, joita meille vuolaasti tarjotaan.” Mikko Pöllä on soittanut bassoa ja ”äännellyt” muun muassa metalliyhtyeissä Azure, Murderaim ja Corpsessed. Rahaakin saa tulla joskus, jos on tullakseen.” Musiikkia Pöllä kuuntelee todella laajalla kirjolla. Mana Mana on mielestäni kaikkien aikojen parasta suomalaista rockia.” Keikkailu on paljolti ollut joillekin kymmenille katsojille erilaisissa ravintoloissa ”meuhkaamista”. ”Death metal -yhtye Corpsessed, johon liityin kesällä 2009 osoitettuani muille jäsenille soittotaitoni ohrakaljaa imuroimalla, on perustettu kaiketi 2007. ”Oli ihmiseritteisiin liittyvä primitiivireaktio lähellä. Useimmiten jotain kuuntelen. On tavallista, että saman päivän aikana soi The Beatles, Sepultura, PJ Harvey, Carcass, Pink Floyd, Beethoven ja Mr. Pyrin toisaalle kuin tarjottuun suuntaan. ”Suurempiakin esiintymistilaisuuksia on ollut, isoimpana Tuska-festivaali. Se on keino toteuttaa itseään ja havainnoida muiden toteutuksia, mahdollisesti ryhmässä, paljon tappelemista tai passivoitumista rakentavammin”, hän pohtii. Ja lisää taitaa olla tulossa”, Pöllä vihjaa
J. TUOMAS HARVIAINEN HILLIT T YÄ HARMONIAA Syksy toi pieniä yllätyksiä yleensä varsin vakiintunutta linjaa pitäneiltä luottonimiltä. kdi dctb 180 on yhtä hankala kuin nimensäkin. Tällä kertaa vaihteeksi triona toimivan projektin musiikissa on jotakin todella eteeristä ja hypnoottista ja se muuttaa kuulijansa lähes väistämättä kiireenkin keskellä meditatiiviseen mielentilaan. Ruotsalaisen Moljebka Pvlsen hurja julkaisutahti on hidastunut viime vuosina, mutta nyt on saatu markkinoille todellinen helmi. Suurimman osuuden kuitenkin muodostavat Turlough O’Carolanin (1670-1738) sävellykset, joita levyllä kaikkiaan neljää eri harppua soittava Jenny selvästikin suuresti ihailee. Bonuksena oleva lisälevy remixeineen tuo sille myös mukavasti lisäarvoa, vaikka uudelleentulkinnat ovatkin huomattavan hillittyjä. Sen toinen puoli avautuu liekkimäisellä rätinällä ja muuttuu sitten surisevaksi droneksi joka kieppuu etäällä kuulijastan. Samassa sarjassa julkaistu pitkän linjan tekijä Toy Bizarren 10” onkin sitten haastavampaa tavaraa. Se on kaunis, mutta verrattuna esimerkiksi Moljebka Pvlsen kiekkoon, kalpenee pahasti. Varsinkin Ready for Rebellion kuulostaa mainiolta lisältä live-setteihin. Suhteessa tekijöidensä muuhun tuotantoon se on melkoinen harppaus hillittyyn ilmaisuun ja pikemminkin kuriositeetti kuin täydennys. Mukana on sekä bändin omia hittejä vuosien varrelta, lähinnä lyhyinä medley-osuuksina että pari uutta kappaletta. Siinä missä Lietuva (2015) oli pirteä tyylillinen poikkeama Matt Howdenin tyypillisistä sävyistä, Norse on hyvin uskollinen niille. Näillä eväillä kelpaa nautiskella. Kaksi raidoista on päivitettyjä, pelkistettyjä versioita mahtavan Sex and Wildflowers -albumin (2003) Loki-kappaleista, kaksi kokonaan uusia. Albumi ei ole aivan parasta Fjernlysiä, mutta harva tekee samaa genreä yhtä hyvin, joten kyseessä on silti tervetullut herkku. Teos on enemmänkin kiinnostava kuin hieno ja nautittava. You Are Alone puolestaan on hitusen heleämpi ja muuttuvampi, mutta ei paljoa. Omnia: Naked Harp www.worldofomnia.com Moljebka Pvlse: In Love and Death, You Are Alone www.moljebka.com Toy Bizarre: kdi dctb 180 toybizarre.bandcamp.com/ Sieben: Lietuva Sieben: Norse www.matthowden.com Fjernlys: Four (One Unearthly Room) www.fjernlys.de www.ingeos.org/en/ www.dronerecords.de www.deep-audio.de. Niiden toteutus on varsin staattinnen, mutta se sopii hienosti ep:n tunnelmaan. Naked Harp on erittäin kaunis ja harmoninen albumi, mutta kuihtuu herkästi taustamusiikiksi. Tuore 10” vinyyli-ep sisältää kaksi upeaa raitaa. 12 le v y n u rk k a REIPPAASTA meiningistään tunnettu folk-yhtye Omnia esimerkiksi päätti julkaista levyn, joka on jokseenkin pelkkää harppua. Sieben on viimeksi julkaissut kaksi sähköistä ep:tä albumeiden sijaan. Omnian Naked Harp on erittäin kaunis ja harmoninen albumi, mutta kuihtuu herkästi taustamusiikiksi. Saksalainen Fjernlys puolestaan on jälleen tehnyt kiekollisen hidasta tunnelmaa, jossa rauhallisesti lausutut sanat korostavat ambient-taustan voimaa. Niistä In Love and Death on minimalistisin keinoin rakentuvaa äärettömän hienoa tummaa dronea. Toinen on pehmeämpi ja päätyy lopulta veden solinaan. Molemmilla on maantieteellis-tee mainen nimi
Erityistunnustuksen saa huikean kaunis ja tunnelmaa täydentävä kansitaide, joka on taiteilija Erkki Nampajärven tekemä. Suvi ei ole liian vaikea, mutta ajoittain tempoileva nykiminen ja tahti lajien vaihtelu saa kaipamaan rönsyjen leikkaamista. Suoraviivaisempi niittäminen nimittäin luontuu Transkaakolta erinomaisesti. Mikset ollut kuin kaikki muut. Sanoituksissa vilahtavat visiot mätänevässä ruhossa kihisevistä madoista ovat paljon voimallisempia herkässä balladissa Iho, hiukset ja luut kuin vaikkapa Cannibal Corpsen tuotannossa. Ei siis kannata vain tyytyä kuuntelemaan levyä, vaan hankkiutua paikalle, kun Lasten hautausmaa on töissä kohtuullisen kantaman päässä. En tiedä onko Lasten hautas maasta nauttiakseen tunnettava Kouvolaa, mutta apua siitä on. TRANSKAAKON TUNTEVAT ovat ehkä jo odotelleet uutta levyä. Kokonaisuus ei ole ihan terävintä Transkaakkoa, mutta hyvä paluu perusasioiden äärelle kuitenkin. Varsinkin kun edellinen instrumentaalivoittoinen avaruustunnelmointi Tuorla tuntui hieman välityöltä. Myös muut soittajat ja solisti Daniela Fogelholm ovat vireessä. Kouvolasta löytyy ankeasta maineesta huolimatta sävyjä ja kontrasteja. Erityisesti Kouvolassa tämä on syytä pitää mielessä. 13 L E V Y N U R K K A KOUVOLASTA KOTOISIN oleva folk-rock -yhtye Lasten hautausmaa julkaisi kesällä 2015 esikoisalbuminsa. Perusresepti pohjautuu Balkanin ja Lähi idän rytmeihin keiteltyyn folk-progeen. Juuri kontrastit tekevät levystä nautinnollisen. Arkisena matkakuvaelmana alkava Susien lauma taas muuntuu jouhevasti maagista realismia huokuvaksi shamaaniprogeksi. Hieman lastenlaulumainen Auringon trumpetti erottuu kepeydessään edukseen. Sävellysten taso hieman heilahtelee. Kuunnelkaa vaikkapa Kirkkaasta hämärään. Balkanistien vahva paluu perusasioihin Transkaakko: Suvi, 2015. Mätänevästä aineksesta versovat uudet puut. Ainakin kyyniselle, mutta aika pienelle kriitikolle tulee. Transkaakko on myös loistava ja energinen keikkabändi, ja laulaja Daniela Fogelholm sen valovoimainen keulakuva. Huippukohdat ajoittuvat loppupuolelle. Vaikka Balkan-vaikutteet olivat jossain vaiheessa jopa muodikkaita, ei niitä taidolla hyödyntäviä tekijöitä silti liikaa ole. Paikoin Transkaakko kuulostaa yhtä lailla skandinaaviselta kuin balkanilaiselta.. Välistä sanat ovat pelottavampia kuin kiiskiveistokset lastensairaalassa. Esimerkiksi Janne Mäkelän hyvää busukin soittoa on aina ilo kuulla. Soitto on levyllä alusta loppuun terävää ja sovitukset kiinnostavia. Soundit tuntuvat olevan liian etäällä toisistaan. Sitä seuraa tulinen rusaus Kekäle, joka on edustava näyte Transkaakosta parhaimmillaan. Soittamisen tasossa ei ole moitittavaa. Esimerkiksi laulu Tulin sopimaan tuo mieleen legendaariElämän ja kuoleman välinen yhteys häpeilemättömän romanttisine konnotaatioineen kulkee levyn temaattisena punaisena lankana. Välillä Lasten hautausmaan musiikki lähenteleekin heviä, eivätkä usein toistetut vertaukset Mana Manaan ole aiheettomia. Vaikka kuolema on aiheena usein läsnä, tulee silti selväksi, että kyse on vain yhdestä vaiheesta elämän kiertokulussa. Kuten monet muutkin uusfolkia tekevät orkesterit, se tuo esille musiikin tietynlaisen universaaliuden. OULA HYRSKE sen Kebnekajsen. Paikoin Transkaakko kuulostaa yhtä lailla skandinaaviselta kuin balkanilaiselta. Eniten ongelmia on miksauksen suhteen laulun ja instrumenttien soinnin yhteensovittamisessa. Rock-klubien liitto on palkinnut yhtyeen väkevät live-esiintymisestä. Isollekin miehelle voi tulla kyynel silmään. Nimi bändille ja albumille on napattu Aapeli Kissala & Jukolan voima -bändin kappaleesta, joka myös versioitiin aiemmin ilmestyneellä EP:llä. Upea laulu kerrassaan. Vaikka kuolema on aiheena usein läsnä, tulee silti selväksi, että kyse on vain yhdestä vaiheesta elämän kiertokulussa. Transkaakko ei ehkä ole niin balkanilainen kuin antaa ymmärtää. on kaunis ja hienosti sovitettu balladi. Yhtyeen soittajistossa on kokemusta, vaikka se onkin vasta alkutaipaleella. Nyt on ilo kuulla bändin palanneen juurilleen Suvi-albumin myötä. Kristiina Vaaran laulutyyli on hivenen sävytön, mikä on perusteltua monissa lauluissa, mutta albumin mittaan alkaa käydä raskaaksi. OULA HYRSKE Suru päihittää melankolian Lasten hautausmaa: Lasten hautausmaa, 2015. Suru on puhdistavaa, siinä missä melankolisuus on vain paikalleen jämähtänyttä apatiaa. Ensiteokseksi Lasten hautausmaa on ehyt ja tyylikäs kokonaisuus. Suvilla puhaltimet saavat myös hyvin tilaa
14 MAUNU KURKVAARA (s. Pitäessään ”sapattivapaata” elokuvien teosta Kujanjuoksun (1971) ja Menes tyksen maun (1983) välillä Kurkvaara rakensi purjeveneitä ja suunnitteli leikkikaluja. Suurten yhtiöiden ulkopuolella toimineena itsenäisenä tekijänä Kurkvaara piti elokuviensa osa-alueet mahdollisimman tiukasti omissa käsissään. Hän utelee Kosken viimeisten elinkuukausien tapahtumista tämän kollegoilta, arkkitehtitoimiston sihteeriltä (ohjaajan vaimo Sinikka Hannula) ja nuorelta rakastajattarelta (Sointu Angervo). Vähitellen selviää Kosken kärsineen masennuksesta. Vähitellen asiasta muodostuu Vaaralle miltei pakkomielle. Niissä teemoina ovat esimerkiksi modernin kaupunkilaisihmisen vieraantuneisuus ja yksinäisyys, kuin konsanaan Michelangelo Antonionin samanaikaisissa elokuvissa. Eräs Yksityisalueen keskeisimpiä teemoja on taiteilijan vapaus ja sen rajat, minkä johdosta Kurkvaara on pitänyt tätä elokuvaa kaikkein omakohtaisimpanaan. Elokuvissaan Kurkvaara suosi – paria poikkeusta lukuun ottamatta – epäkaupallisia aiheita sekä luonnollista, teatteri-ilmaisusta vapaata näyttelemistä. Finnkino 2014. Tällä selittyy varmasti paljolti hänen elokuviensa vähäinen tunnettavuus viime vuosikymmeninä. Maankulu arkkitehti (Kalervo Nissilä) ja hänen nuori muusansa (Sointu Angervo).. 1926, alkuperäinen nimi: Mauno Sakari Heikkonen) on luultavasti monipuolisin suomalaisen 1960-luvun ”uuden aallon” elokuvantekijöistä. Maunu Kurkvaara on hyödyntänyt luovuuttaan muillakin aloilla. Ei lisämateriaaleja. KUVASUHDE : 16:9 / 14:9. Asetelmansa ja etenkin takaumarakenteensa puolesta Yksityisalue muistuttaa Orson Wellesin Citizen Kanea (1941), eikä luultavasti aivan sattumalta. Yksityisalue on keskimmäinen osa trilogiaa, jonka muut elokuvat ovat Ra kas… (1961) ja Meren juhlat (1963). Yksityisalueessa tapahtumien alkupiste on menestyneen arkkitehdin Toivo Kosken (Kalervo Nissilä) itsemurha. Tämän mahdollistivat oma tuotantoyhtiö ja filmilaboratorio. YKSITYISALUEEN valmistumisen aikoihin varsinkin maamme suurimmissa kaupungeissa purettiin huomattava määrä vanhoja, kulttuurihistoriallisestikin merkittäviä rakennuksia, ja tilalle pystytettiin uuden ajan hengen mukaisia asuintaloja ja liikehuoneistoja. Kosken ainakin nuorempana edustama kunnianhimoinen ja asumisystävällinen suunnittelu on jäänyt paitsioon ”kustannustehokkaan” rakentamisen vallatessa alaa. Yksityisalueen ihmiskuvaus on psykologisesti uskottavampaa kuin mitä kotimaisessa elokuvassa oli siihen asti totuttu näkemään. Tuolla vuosikymmenellä Kurkvaara oli myös maamme elokuvakentän aktiivisimpia toimijoita kaikkiaan kahdellatoista pitkällä ohjaustyöllään. Yhtäläisyyksistä italialaismestarin teoksiin Kurkvaara on todennut, ettei ollut niitä omilta kiireiltään tuolloin vielä edes nähnyt. ÄÄNI : Dolby Digital Mono. Betonilähiöt ja kerrostalojen ”laatikkoasuminen” alkoivat yleistyä etenkin pääkaupunkiseudulla. Hän on koulutukseltaan alkujaan kuvataiteilija. Toki tuon aikainen rakennusja kiinteistöbisnes lienee ollut vielä melko vaatimatonta nappikauppaa nykytilanteeseen verrattuna. k o ti k in o Maunu Kurkvaara: Yksityisalue (1962). KESTO 79 min. Ruumiin löytänyt nuorempi arkkitehti Pentti Vaara (Jarno Hiilloskorpi) alkaa selvittää Kosken lesken (Kyllikki Forssell) pyynnöstä tragedian motiiveja. Hieman yllättäen sarjassa ei nähty Yksityisaluetta (1962), jota on varsin yleisesti pidetty Kurkvaaran pääteoksena. Sisällöltään ja tyyliltään kuulas elokuva alkaa lumisesta maisemasta ja päättyy valoon. MUSIIKKI : Usko Meriläinen, Herbert Katz. PÄÄOSISSA : Kalervo Nissilä, Jarno Hiilloskorpi, Kyllikki Forssell, Sointu Angervo, Sinikka Hannula (Kurkvaara). Asiaan tuli korjaus toissavuonna Finnkinon julkaistua Yksityis alueen ja seitsemän muuta Kurkvaara -elokuvaa dvd:llä. Hän oli tuottaja, ohjaaja, käsikirjoittaja, kuvaaja, leikkaaja ja lavastaja. EERO HIRVENOJA R AKENNEMUUTOKSEN ÄÄRELL Ä Maunu Kurkvaara on modernin kotimaisen elokuvan tienraivaajia. TUOTANTO : Kurkvaara-Filmi Oy. Vuonna 1983 Kurkvaara myi pitkien elokuviensa oikeudet silloiselle Mainostelevisiolle, joka ei esittänyt niitä oikeastaan lainkaan. Varmaotteisesti ohjatun teoksen mietiskelevään, syvälliseenkin tunnelmaan istuu erinomaisesti Usko Meriläisen säveltämä, Jussi-palkinnolla huomioitu jousimusiikki. Hän on joutunut tekemään markkinavoimien edessä myönnytyksiä ja luopumaan ylevistä periaatteistaan. OHJAUS, KÄSIKIRJOITUS, KUVAUS, LEIKKAUS, LAVASTUS : Maunu Kurkvaara. ÄÄNITYS : Tuomo Kattilakoski. VUONNA 2011 Yle Teemalla esitettiin neljä Kurkvaaran ohjaustyötä tekijän itsensä valitsemina. Yksityisalue (1962) on hänen arvostetuimpia ohjaustöitään. Kun Citizen Kanessa lehtikeisarin elämää kartoittavaa reportteria nähdään tuskin lainkaan kuvissa, nousee Jarno Hiilloskorven näyttelemä Vaara Yksityi salueen toiseksi päähenkilöksi Kosken rinnalle ja ohikin. Koski oli ollut tyytymätön työhönsä, avioliittonsa ja ehkä ennen kaikkea suomalaisen arkkitehtuurin tasoon
25 €. 60/45 €) Tilaukset Puh. TILAUKSET Puh. MARXIN PÄÄOMAN 246 sivua. (09) 774 3810 toimisto@tiedonantaja. (09) 774 3810 toimisto@tiedonantaja. Marxin Pääoman ajankohtaisuudesta kirjoittavat Sixten Korkman, Hannu Taanila, Lena Näre, Suvi Salmenniemi, Jan Otto Andersson, Jari Heinonen, Pertti Honkanen, Mikko Lahtinen, Harri Melin, Vesa Oittinen, Paula Rauhala, Antti Ronkainen Joel Kaitila, Andreas Fagerholm, Miika Kabata, Camilla Kantola, Pertti Multanen, Seppo Ruotsalainen, Timo Toivonen, Matti Vesa Volanen, Yrjö Hakanen. Karl Marxin arviot kapitalismista ovat osoittautuneet hämmästyttävän kaukonäköisiksi. www.tiedonantaja. Samalla niitä luetaan nyt uudella tavalla. Yrjö Hakanen (toim.): Marxin Pääoman ajankohtaisuus AJANKOHTAISUUS 6 kk 55 € / 40 € (Työttömät ja opiskelijat) (1.1.2016 alk. 15 Tilaushinnat 12 kk 95 € / 70 € (Työttömät ja opiskelijat) 3 kk 35 € / 30 € (Työttömät ja opiskelijat) Tilaa maksuton näytenumero! Tilaa nyt Tiedonantaja vuodelle 2016! Puhuu siitä mistä muut vaikenevat. www.tiedonantaja.
Kato ei ole katsonut te kijöiden nimiä, statusta tai elokuvan ar voa, vaan kadoksissa on elokuvia niin F. Onneksi tilanne on muuttunut viime vuosikymmenten aikana huomattavasti parempaan suuntaan, ja lu kuisat arkistojen hyllyillä pölyttyneet nimeä mättömät teokset on pystytty tunnistamaan ja palauttamaan takaisin yleisön nähtävik si. Suomalaisen elo kuvan hävikki on ollut erityisen muserta va, sillä yhtään ennen vuotta 1920 valmis tunutta kokoillan elokuvaa ei ole tallella. Vanhoja elokuvia kaihtavan voi olla vaikea ymmärtää intoa, jota elo kuvaentusiasti kokee tällaisen tapahtuman kohdalla. 16 VANHOIHIN ELOKUVIIN keskittyvät festivaalit voi jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Toisinaan elokuvia on hävitetty huvin vuoksi, sillä niillä ei ole koettu ole van arvoa. Kopioita on pelastettu myös yksityisten keräilijöiden kokoelmista. KADONNEITA JA LÖYTYNEITÄ ”Ei ole olemassa arkistolöytöjä, on vain huo noa luettelointia.” En valitettavasti kuollaksenikaan muis ta, kuka on tämän Pordenonessa näkemä ni lauseen takana, mutta joka tapauksessa se summaa erinomaisesti vanhoja elokuvia kohtaan pitkään osoitetun välinpitämättö myyden ja vähättelyn. Pordenonen festivaali KoillisIta liassa on osoittanut jo useaan kertaan, että niin kauan kuin on aikaa, on myös toivoa. W. Victor Flemingin Sherlock Holmes -mykkäelokuva tehtiin sarjafilmimuotoon.. Myös tilanpuute sekä heikois sa olosuhteissa säilyttäminen ovat olleet suuria ongelmia. Mutta monia kadonneita helmiä on sentään myös löytynyt ja pelastettu. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että jopa 70–80 prosenttia kaikista maailman myk käelokuvista on kadonnut. Näis tä suurempi ovat sellaiset tapahtumat, jois sa esitetään mahdollisimman hyvään kun toon restauroituja teoksia. Jälkimmäiseen ryhmän etulinjassa kaksi Euroopassa järjestettä vää tapahtumaa, italialaiset Il Cinema Rit rovato Bolognassa ja mykkäelokuvaintoil joiden jokasyksyinen pyhiinvaelluskohde, Pordenonen Le Giornate del Cinema Muto. Osa on mene tetty jo ajat sitten nitraattifilmin syttymis ja tuhoutumisherkkyyden vuoksi, joskus kyseessä on ollut luonnonkatastrofi (Japa nin maanjäristys 1923) tai arkistojen tulipa lot (Svensk Filmindustri 1941, AdamsFil mi 1959). TEKSTI K ARI GLÖDSTAF Lukuisat arkistojen hyllyillä pölyttyneet nimeämättömät teokset on pystytty tunnistamaan ja palauttamaan takaisin yleisön nähtäviksi. Vähemmässä ovat puolestaan ne, jotka tekevät eri arkistojen kanssa yhteistyötä ja tuovat valkokankaalle epätäydellisiä, usein myös heikossa kunnos sa olevia kopioita. Vaikka festivaaleilla esitettävät elokuvalöy döt eivät olekaan kuin pisara valtavassa ka donneiden elokuvien valtameressä, antaa se jokaiselle varmasti uskoa siihen, että ken ties jonain päivänä juuri se oma suosikki löytyy jostain päin maailmaa. Tod Browningin Laukaus yössä (London After Midnight, 1927), John Griffith Wrayn Kokaiini (Human Wreckage, 1923), Murnaun Neljä paholaista Kadonneiden paratiisi Jopa 70–80 prosenttia kaikista maailman mykkäelokuvista on kadonnut. Sellaisista nautittiin äskettäin Pordenonen mykkäelokuvafestivaaleilla. Murnaulta, Jasujiro Ozulta, John Fordilta, Jevgeni Bauerilta, Mauritz Stilleriltä kuin Victor Sjöströmiltäkin. Kadonneeksi merkityn elokuvan ilmaan tuminen päivänvaloon on aina merkittä vä tapahtuma
Sarjafilmi muotoon tehty elokuva ei toimi täyspitkänä elokuvana kuin ajoittain: tylsänoloinen ta rina kulkee nykäyksittäin, hahmoja ei liiem min kehitellä ja pitkät, selittävät välitekstit ovat pikemminkin rasite kuin rikaste. . Menestyneen teatterinäytelmän pohjal ta valmistuneen Sherlock Holmesin (1916) elokuvalliset ansiot ovat sen sijaan huo mattavasti vaatimattomammat. Viimeksi mainitun kanssa tehty Kiusaus (The Way of All Flesh, 1927) on Por denonessa esitettyä lyhyttä fragmenttia lu kuun ottamatta edelleen kateissa, mutta vastikään Gosfilmofondin arkistosta löy tynyt Zane Grey filmatisointi Viimeiseen mieheen (To the Last Man, 1923) oli saatu esityssarjaan. Viktoriaaninen ulkoasu ja hienosti valais tut sisäkohtaukset eivät tätä kuriositeettia pelasta, ja suuresti odottamani salapoliisi teos painuu takaisin historian hämärään. Laajan ohjelmiston ja useiden teemojen joukosta pidän silti aina Rediscoveries & Restorations sarjaa rik kaimpana, raottavathan vuosittaiset eloku valöydöt edes hieman sitä ikkunaa, jonka olemme elokuvien kautta menneeseen ai kaan saaneet. Richard Dix ja Lois Wilson ovat erinomai nen valinta pääosiin, ja Flemingin teos oli kin yksi oman festivaaliohjelmistoni ko hokohtia. PYHÄ PIIRAKANPAISKOMINEN Pordenonen kaikista elokuvista kenties suu rimmat ennakkoodotukset oli ladattu vuo sikymmeniä kadoksissa olleen ja vasta tänä keväänä lähes täydellisenä versiona löyty neen Vuosisadan taistelun (The Battle of the Century, 1927) ylle. Kaikkia teoksia ei ehdi enää pelastaa, mutta silti meillä on vielä toivoa saada edes osa talteen ennen niiden tuhou tumista.. Mes tarietsivää tulkinnut William Gillette on voi nut olla karismaattinen ilmestys teatterin lavalla, mutta elokuvassa hän vaikuttaa pi kemminkin väsyneeltä ja persoonattomalta. Elokuva ei poikkea tarinansa osalta kymmenistä muista lännenelokuvis ta, mutta Arizonan jylhän luonnon helmas sa juonen heikkoudet unohtuvat nopeasti. Se on, minun mielestäni, valtavin koominen elo kuva mitä milloinkaan on tehty – sillä sii nä piiraiden heittely julistui pyhäksi toimi tukseksi. Tämän vuoden festivaaliohjelmistoon kuu lui yksi kaikkein halutuimmista kadonneis ta elokuvista. Siinä ei ollut mitään muuta kuin piiraiden heittelyä, ei mitään muuta kuin piiraita, tuhansia ja taas tuhansia piirai ta ja kaikki heittelivät niitä minkä kerkesi vät. Näin teosta luonnehti Henry Miller vuon na 1939: ”Ja tuhansien slapstickien, piirai ta satelevien Mack Sennett filmien jälkeen, Charlie Chaplinin ammennettua temppuva rastonsa tyhjiin, Fatty Arbucklen, Harold Lloydin, Harry Langdonin, Buster Keatonin – omaleimaisia pellejä itse kukin – häivyt tyä rampeista tuli kaikkien slapstickien, pii raiden heittelybileiden chefd’ouvre: filmin nimen olen unohtanut, mutta se oli joku varhainen Laurel & Hardy kuva. Se merkitsi crazykomiikan ääripistet tä, ja se on jo unohdettu.” Pordenonen tarjonta on vuodesta toiseen kiinnostavaa ja antoisaa, katsoopa sitä mil tä kantilta tahansa. Tunnelma oli korkealla, enkä usko että kenenkään tarvitsi poistua katsomosta pettyneenä – ainakaan mikäli salissa kai kuvaan naurunremakkaan oli uskomista. Tämä yksityisen keräili jän kokoelmista yhytetty ja vuosien saatos sa jopa myyttisiin mittasuhteisiin paisunut Ohukaisen ja Paksukaisen piirakanpaisko misklassikko keräsi todennäköisesti koko festivaalien suurimman yleisön: puoli tun tia ennen näytöksen alkua jono oli kasvanut jo kymmenien metrien mittaan, ja kun väki päästettiin teatteriin sisälle, se täytti kaikki neljä katsomotasoa lähes viimeistä paikkaa myöten. 17 (4 Devils, 1928) ja Paul Wegenerin Hamel nin rotanpyydystäjä (Der Rattenfängern von Hameln, 1918) ovat vielä teillä tietymättö millä, mutta muita tunnettuja nimikkeitä on Pordenonessa esitetty jo vuosien ajan. LÄNNENELOKUVAA JA SALAPOLIISITYÖTÄ Victor Flemingin tunnetuimmat teokset ovat Ihmemaa Oz (The Wizard of Oz, 1939) ja Tuulen viemää (Gone with the Wind, 1939), mutta melkoinen tekijämies hän oli jo myk käkaudella, jolloin hän ohjasi Douglas Fairbanksin, Clara Bow’n ja Emil Janningsin kal taisia tähtiä. Ohukaisen ja paksukaisen piirakanpaiskomisklassikko Vuosisadan taistelu oli Pordenonen mykkäelokuvafestivaalien odotetuin teos.. Onneksi jokaisella mestarietsivän seikkai luista kiinnostuneella on kuitenkin mah dollisuus muodostaa oma mielipiteensä Yh dysvalloissa lokakuussa ilmestyvän dvd:n ja Blurayn pohjalta
Hän haluaa Jukon olevan yllättävä ja rohkea, omannäköisensä teatteri. 18 Yhteiskunnallinen ajattelu on aina ollut Teatteri Vanhan Jukon taiteellisen toiminnan keskiössä, luonnehtii uusi taiteellinen johtaja Linda Wallgren. TEKSTI JUHA SÄIJÄL Ä KUVA TOUKO SIPIL ÄINEN Omaehtoisesti, rohkeasti, yhdessä Teatteri Vanha Jukon taiteelliselle johtajalle Linda Wallgrenille ohjaaminen on unelma-ammatti.
Historiallisesti Jukoa on tahdottu asettaa olemaan varsin vahvasti vasemmalle kal lellaan. ”Viimeiset kaksi vuotta olin istunut myös Jukon hallituksessa. Vanhaa Jukoa puuhasi pieni ja kunnian himoinen porukka, johon kuuluivat mui den muassa teatterin pitkaikainen johta ja, käsikirjoittajaohjaaja Jari Juutinen sekä näyttelijä Ritva Sorvali. Se maailma kiehtoi pienenä niin paljon, näytteljät oli jotenkin myyttisiä ja mystisiä ja siinä oli jotain vähän syntistäkin, ja siksi ihanaa. Lisäksi meillä on uudet upeat tilat, en jaksa lakata fiilistele mästä niitä!” Uusi johtaja odottaa, että Vanha Juko säi lyttää asemansa rohkeana ja itsenäisenä teat terina, joka tekee esityksiä, joita ei muual la nähdä. Juko on paikka, jonne on hakeuduttu siksi, että halutaan teh dä teatteria omaehtoisesti, rohkeasti ja yh dessä. Miksi toimimme tietyllä tavalla. Ha luaisin, että ihmiset alkaisivat itse ajatella ja tajuta millaisissa rakenteissa elävät, en saarnata heille siitä. Siellä hän huomasi, että tarve tehdä teatteria sen tutkimisen sijaan voimis tui jatkuvasti, ja opintoaika tahtoi mennä produktioiden tekemiseen muiden saman henkisten kanssa, joten hän haki Teatterikor keakouluun ohjauksen koulutusohjelmaan. ”Teatteri on pystyssä ja toimintaa kehi tetään jatkuvasti”, Linda Wallgren iloitsee. ”Se on niin het kellistä. Haluai sin, että Juko voisi olla yllättävä ja rohkea, omannäköisensä näinä aikoina. Teininä yritin kiertää asiaa ja kes kityin enemmän järjestötoimintaan ja po litiikkaan, joka ehkä olisi ollut minulle se ainoa toinen varteenotettava vaihtoehto, mutta se itsepetos loppui sitten lyhyeen.” Wallgren on työskennellyt muiden muas sa Ryhmäteatterissa, Linnateatterissa, Hel singin, Oulun, Rovaniemen, Kemin ja Ka jaanin kaupunginteattereissa sekä tietysti Vanhassa Jukossa. ”Se on kantanut joidenkin kärk käimpien silmissä jopa kommunistiteatte rileimaa, mutta sen taiteellisen toiminnan keskiössä on aina ollut yhteiskunnallinen ajattelu ja oikeudenmukaisuuden, tasaar von kysymykset”, Wallgren painottaa. Pitää olla ovela. Se on ennakoimatonta, mitä tahansa voi yhtäkkiä tapahtua ja koko esitys muut tuu; joku tekee jotain toisin tai vire vain on eri uuden yleisön myötä. ”Teatterihommat siis lähti näyttelemisen ja myös kirjoittamisen kautta, ja kumpaakin hommaa rakastan edelleen. 19 TEATTERI VANHA JUKO perustettiin 20 vuotta sitten edustamaan vapautta ja yhteisöllisyyt tä, riippumatonta ryhmäteatterimuotoista toimintaa, jota Lahdessa ei ammattitasolla vielä ollut, vastineeksi kaupunginteatterille. Ohjaaja miettii, että syrjähyppy akatee miseen maailmaan teki hyvää. ”Ja kyllähän se jotain teatterin muutosvoimasta kertoo, että niissä tilanteissa, kun valtiot ovat alka neet porukkaa kaikkina maailman aikoina vainota, taiteilijat tahtovat usein olla aika listan kärjessä.” Wallgren haluaisi teatterin voivan pal jastaa vallitsevia rakenteita – normatiivista ajattelua ja taantumusta. ”Pienissäkin yk siköissä, ihan sellaisella ydinperhetyyp pisellä tasolla, josta sitten avautuu yhteis kunnan laajempi kuva. Itsellä on kui tenkin ollut aina vahvoja mielipiteitä siitä, miten asiat pitäisi tehdä, innostun ja haa lin itselleni vastuuta ja sitä kautta vapaut ta toteuttaa sitä, mikä itseäni kiinnostaa, ja jotenkin yhtäkkiä Tampereella ollessani tajusin, että ohjaamisessa yhdistyy tietyllä tavalla kaikki”, Wallgren pohtii. Katsotaan, mitä tuleman pitää.” Mikä teatteri Vanhassa Jukossa on paras ta. Vanha Juko on vuosien saatossa ammat tilaistunut ja ammattimaistunut. Ei tämä valmis vielä ole, vaikka jotkut välillä niin väittävät.” KATSOJASTA OHJAAJAKSI Linda Wallgren oli pyörinyt Vanhassa Jukossa ennen kaikkea katsojana ennen valintaansa sen johtajaksi – teatterissa oli töissä paljon hänen ystäviään, joten sitä tuli paikka, jossa hän hengasi paljon. ”Opiskelin myös naistutkimusta samalla, jotta hahmo tin, että en voinut enää kiertää sitä, mitä koko ajan olin halunnut tehdä.” ”Äitini on näytelmäkirjalija ja ohjaaja, jo ten pienenä tuli istuttua todella paljon har joituksissa ja teatterilla muutenkin... Vaikka kuinka treenattaisiin jokai nen äänenpaino ja ele, esitys ei koskaan ole sama. Li säksi ohjaamisessa tulevat mukaan myös kaikki muut taiteet, kun saa rakentaa esi tyksen kokonaisilmettä suunnittelijoiden kanssa. Teatterin uutena taiteellisena johtajana aloitti vuoden vaih teessa teatteritaiteen maisteri Linda Wallgren, joka on syntynyt vuonna 1988. ”Alussa resursseja oli todella niukasti ja perustaja jäsenet käytännössä hyvinkin konkreettisesti rakensivat teatterin, koko sen infrastruktuu rin katsomoa kaikkea myöten.” Talkootoi minta ja teatterin jäsenten oma kiinnostus teatterin kehitystä kohtaan ovat edelleen vahvasti Jukon toiminnan ytimessä, mut ta kehitys on Wallgrenin mukaan mennyt myös siihen suuntaan, että työntekijöille voidaan maksaa asiallista palkkaa eikä kaik kea ole pakko raapia omasta selkänahasta. ”Minusta tämä on ihan maailman paras ammatti.” Mikä teatterissa kiehtoo. Kyllä tasaarvoisemman maailman haluan, sanan jokaisessa merkityksessä. Kun uutta taiteellista johtajaa alettiin miettiä, en semble koki, että olin juuri sopivasti sisällä teatterin toiminnassa mutta omasin myös ulkopuolisen kannan asioihin.” ”Haluan kehittää teatterin kokoonpanoa kohti yhä yhteisempää tekemistä, yrittää saa da kaikista koko se luovuus ja tieto ja tai to irti, jonka koen kaikissa olevan. Eli aika tyypillinen verenperintöhomma kohdalla ni. ”Toivon, että pystymme entistä enemmän juurruttamaan itseämme lah telaisten sydämiin ja samalla kehittämään ja haastamaan itseämme myös laajemmal le suuntautuvalla toiminnalla. ”Taloudellinen paine on tietty näinä aikoi na todella kova – kulttuurista leikataan, ja se näkyy paljon vapaiden teattereiden toi minnassa, jotka toimivat täysin valtion ja kaupungin tukien varassa. Teatteri Vanha Juko toteuttaa yhdessä Ylioppilasteatterin kanssa näyttämöllisen juhlakonsertin Lapualaisooppera 50 vuotta Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä 20.3.. Nykyinen meno ei lupaa hyvää tämän trendin kehityksel le, mutta täytyy toivoa, että päättävät ta hot ymmärtävät, millaisista päätöksistä on kyse, jos leikkauslinja jatkuu.” TARVE TEHDÄ TEATTERIA Linda Wallgren kävi alaasteelta ylioppi laaksi asti Helsingin Rudolf Steiner koulua, jonka jälkeen hän päätyi Tampereelle opis kelemaan teatterin ja draaman tutkimusta yliopistoon. Toivon, että Juko on minun jälkeeni elinvoimainen ja siellä työskentelevät ihmiset ylpeitä teat teristaan.” . Ohjaaminen on hänestä yhteisöllisempää kuin kirjoittaminen: saa tehdä töitä näyt telijöiden kautta ja nähdä oman ajattelun lihallistuvan heissä, tehdä yhteistyötä. Se ei ole työpaikka, jossa ollaan ’vain töissä’, vaan kyllä se vaatii aitoa kiinnostus ta lajiin ja työtovereihin. ”Tiivistettynä: ihmiset. Miksi tietyt rakenteet val litsevat. Miksi muutos on niin vaikeaa. Se on parhaimmil laan vähän vaarallista.” RAKENTEIDEN PALJASTAMISTA Teatteri voi Linda Wallgrenin mielestä ai nakin herättää katsojassaan ja tekijässään impulssin; kiinnostuksen, ajatuksen tai tunteen, joka voi johtaa toimintaan tai ajat telutavan muuttumiseen ja uuden näkökul man löytämiseen, joka sitten parhaimmil laan voi vaikuttaa laajemminkin
Sama luennoitsi ja päätti esitelmänsä sanoihin: ”Nyt on au keamassa kommunistisen puolueen mani festin perspektiivi.” Yhteiskunnallisuus hallitsi Jakartan biennaalia Jakartan biennaali on joka toinen vuosi järjestettävä kansainvälinen taidetapahtuma. Amerikkalaisten edustaja Bandungissa oli kommunismille selkänsä kääntänyt afro amerikkalainen kirjailija Richard Wright. Monet yrittävät kieltää sukupuolen merkityksen. Si toutumattomien maiden liike herätti suurta levottomuutta amerikkalaisissa. HISTORIATEEMA LINKITTYI BANDUNGIN KONFERENSSIIN Biennaalin historiaosuudessa palattiin use ampaan kertaan Bandungin konferenssiin ja vuoteen 1955. Naapurimaassa PapuaUudes saGuineassa moniavioisuus puolestaan kiellettiin vasta. 20 VUODEN 2015 Jakartan biennaalin tunnus oli ”Ei eteen, ei taakse, toiminta nykyhet kessä”. 1920luvulla Shanghaissa hän oli murhalistan kärjessä ja joutui vaihtamaan majapaikkaansa jatkuvasti. Hänellä oli kokemusta murhayri tyksistä. Uusimman amerikkalaisen ulkopolitiikan tutkimuksen mukaan Sukarnon nationalismi ei kuiten kaan ollut vaaraksi Yhdysvaltojen intres seille KaakkoisAasiassa, joten 1965 vallan kaappaus ja indonesialaisen nationalismin tuhoaminen olivat turhia. Nina Nurmilalla on kansainvälis tä perspektiiviä aiheeseen. Sitoutumattomien maiden liikkeen tär keimpiä johtajia olivat Indonesian president ti Sukarno, Jugoslavian Tito ja Intian Nehru. Se sai alkunsa vuonna 1974 nimellä Indonesian taidenäyttely. Moniavioisuus leviää Indonesiassa uu delleen fundamentalistisen islamin voi mistuessa. Tapahtuman pääpaikassa, Gedung Sari nah hallissa, pidettiin luentoja ja näytet tiin teemoihin liittyviä elokuvia. 2015 biennaalissa oli kolme teemaa: vesi, sukupuoli ja historia. Vesi on elämän lähde, mutta se voi olla myös katastrofien syy. Yhden luen noitsijan mukaan taide on yhteiskunnan ja tulevaisuuden laboratorio. Joka tapaukses sa historian melko yksimielinen tuomio on, että Tsou oli yksi niitä Kiinan hyviä hallit sijoita, joita sen jumalat olivat lähettäneet kansalleen. Tsou oli kuiten kin saanut varoituksen ja valinnut toisen vuoron. Biennaalin taide tarkasteli tämän päivän yhteiskunnallista todellisuutta il man menneisyyden nostalgiaa tai tulevai suuden utopioita. Vesi ja sen käyttö ovat suuri ongelma In donesiassa. Sukupuoli teema käsitteli sukupuoliidentiteettiä ja sukupuolirooleja yhteiskunnassa. Tämänkertaiseen biennaaliin osallistui 70 taiteilijaa ja yhteisöä eri puolilta maa ilmaa. Vuonna 2009 tapahtuma laajeni kansainväliseksi tehden Jakartan yhdeksi taidemaailman keskukseksi. Yksi niis tä oli dokumenttielokuva perheväkivallasta Indonesiassa. Vä kivalta on olennainen osa maan yhteiskun nallista historiaa, mutta perheväkivalta ei lie ne täällä sen yleisempää kuin muuallakaan. Tärkein syy oli sen aiheut tama väkivalta. Näyttelyn työt heijastivat aikamme taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia on gelmia. Hän on väitellyt yhteiskuntatieteistä Melbournessa, yhdes sä Australian parhaista yliopistoista ja ol lut ilmeisesti tutkijana myös Uppsalan yli opistossa Ruotsissa. Hyvän naisnäkökulman polygamiaan saa lukemalla yhden maan johtavan islamilai sen, feministisen yhteiskuntatieteilijän Nina Nurmilan kirjan Women, Islam and Every day life. Kiinan edustaja kokouksessa oli pääminis teri Tsou Enlai. Se lienee sitoutumattomien maiden liikkeen tärkein kokous ja ensi kerta, kun köyhät etelän maat yrittivät luoda itse näistä politiikkaa suurvaltablokkien välissä. Se johtaa helposti alistussuhteisiin ja jopa väkivaltaan. YHTEISKUNNALLINEN TODELLISUUS MIETITYTTÄÄ Biennalen pääpaikassa Gedung Sarinah hal lissa pidetyissä luennoissa käsiteltiin yh teiskunnan ja taiteen suhdetta. TEKSTI JA KUVAT ESA RONK AINEN. Olen tavannut täällä useita naisia, jotka ovat joutuneet perheväkivallan uhreiksi. Taiwanin turvallisuuspalve lu yritti murhata hänet räjäyttämällä häntä kuljettaneen lentokoneen
Ki Suhardin taiteen teemoina ovat luonto, ihminen ja moraa li. Isä Ki Suhardi on yksi Kam pung Kreatifin (luova kylä) taiteilijoista poi kansa Qiiyan Krisna Ajin ohella. Kampung Kreatif sijaitse lähellä Suhar dien kotia, Jakartaa halkovan Ciliwungjoen toisella puolella. Olen tutustunut EteläJakartassa lähellä Tebetin asemaa asuvaan Suhardin taiteili japerheeseen. Indonesiassa taiteen valtavirta ei todellakaan ole l’art pour l’art. Teesiä seuraa vastateesi ja siitä tulee synteesi. . TAIDE ON KANNANOTTO Biennaalin näyttelyitä järjestettiin ympä ri Jakartaa. Indonesiassa taiteen valtavirta ei todel lakaan ole l’art pour l’art (taidetta taiteen vuoksi). PROTESTI JÄRJESTELMÄÄ KOHTAAN PURKAUTUU TAITEENA Keskustelin myös kahden biennaalin nuo ren kuraattorin kanssa. Puut tuu ainoastaan sen synkkä loppuennustus – globaali sisällissota. Riisto näkyi biennaalin taiteessa.. Ki Su hardi sanoo tekevänsä propagandataidetta luonnon puolesta. Lekra perustettiin 1950luvulla ja nautti Su karnon täyttä tukea. Ki Suhardi vahvisti, että realismi on Indo nesiassa viirallisen abstraktin ja ekspressio nistisen taiteen vastateesi. Ne tunnet tiin jo antiikin aikana. Taiteilijat ja taideopiskeli jat olivat maalanneet koko korttelin talojen seinät täyteen graffiteja ja seinämaalauksia. Onko syn teesi sitten yhden nuoren taiteilijan mesta rilliset öljyvärityöt, joissa fotorealismi yh distyy poptaiteeseen. Seinämaalaus ja graffitinäyt telyitä oli kuudessa eri paikassa. Lekra kuitenkin selvisi uuden järjestyksen hiljaisuuden kauden ja toimii edelleenkin, joskin nykyään eri nimellä. 1965 vallankaappauk sen jälkeen monet sen jäsenet joutuivat vai non kohteeksi. Sen osoitti vahvasti Jakartan bien naali 2015.. Kampung Kreatifin taiteilijayh teisön tarkoituksena on etnisten ennakko luulojen poistaminen ja yhteisen ihmisyy den luominen. Brit tiläisen kapitalismin päääännekannattaja The Financial Times totesi taannoin, että nyt täällä on se kapitalismi, jota Karl Marx ku vaa Kommunistisessa manifestissaan. Taiteilijat purkavat raivoaan järjestelmään taiteensa kautta. Hän käyttää taiteessaan usein kierrätysmateriaalia, kuten vanhoja kahvipusseja. Hän jatkoi kui tenkin dialektisen loogisesti. Taiteella täytyy olla yhteiskunnallinen ulottuvuus. 21 Monella muulla on sama näkökulma. Joissakin töissään hän kuvaa Indone sian suurta ongelmaa, korruptiota. He sanoivat, että Indonesiassa taide on niin yhteiskunnallis ta, koska siltä puuttuu yhteiskunnan tuki. Työläisten palkat ovat pudonneet Yhdysvalloissa jo 30 vuotta, kes kiluokka on häviämässä ja 60 maailman rik kainta omistaa yhtä paljon kuin puolet ih miskunnasta. Ki Suhardilla on läheiset suhteet vasem mistolaiseen kulttuuriryhmään Lekraan. Ja kapitalismi on todella kehittynyt, niin kuin Marx ennusti. Ki Suhardin mukaan seinämaalaukset ei vät ole mikään uusi taiteen laji. Ki Suhardi vastustaa taidetta taiteen vuok si
LIIALLINEN INTO vie arvostelijaa toisinaan vesille, jotka eivät ole vaarallisia vaan ainoastaan sameita. Ja mitä synkemmäksi näkymät käyvät, sitä ankarammiksi muuttuvat vas tavedotkin. Kriitikoita, jotka tunsivat elokuvan historiaa. Aiemmin kriiti koilla olikin erityisen ikävä maine. Annila totesi suoraan, ettei hän katso vanhoja elokuvia. Viisitoista vuotta sitten Martti-Tapio Kuuskoski totesi Kritiikin Uutisissa synkästi: ”Suomalai sen elokuvakritiikin taso on nykyään surkea. J. Pohditun analyysin ja arvottamisen sijasta tarjotaan puolivillaisia juo niselostuksia ja toistellaan suurten amerikkalaisten elokuvayhtiöiden mai nosmateriaalissaan tarjoamia totuuksia.” Ehkä tunnistusriviin on taas kerran asetettava ne tavalliset epäillyt: histo riaksi mielletään vain pärekatot, rinnakkaistaiteita ei tunneta, kukaan ei lue mitään. Kiva saa kavereita. Kun kritiikin tilalle astui vähitellen fanikulttuuri, sävy muuttui. Tutustu koon kukin vaikkapa Jörn Donnerin 1960luvun elokuvakirjoituksiin, Jerker A. EIKÄ KYSE OLE vain kriitikoista vaan laajemminkin elokuvaalasta. Murska kritiikkien aikana – sikäli kuin moista aikaa on koskaan ollutkaan – teosta sentään analysoitiin ja puututtiin sen yksityiskohtiin, tyyliin ja ties mihin. Kaipaako joku muu ohjaajia, jotka katsoivat elokuvia. Viikonloppuisä). Joskus tuntuu, että sitä ei edes ole. 22 KUN SUOMALAISESTA romaanista tai esseekokoelmasta julkaistaan kriittinen arvostelu, kirjailija lähettää toimitukseen tuohtuneen vastineen, joka mitä to dennäköisimmin sisältää eläinvertauksia ja viljalti alatyyliä. Taannoises sa dokumenttisarjassa suomalaisesta iskelmästä lyötiin kai pohjat, sillä teke leen mukaan suomalainen iskelmä on itse asiassa katkeamaton sarja mesta riteoksia, neroja ja selestiaalisia lyyrikoita (mm. Kirjailijoita, jotka lukivat kirjoja. Erikssonin esittelyihin tai Reijo Lehtosen elokuvajuttuihin 1970 ja 1980lu vun Parnassoissa. Vähäisempikin skribentti tuntee siis voimakkaan kohtalonyhteyden Väinö Linnaan ja Aleksis Kiveen. Minne tämä kaikki oikein katosi. ylistäkäämme! A VELIN Jouni Avelin on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen ilonpilaaja.. Kati Sinisalon ansiokkaassa dokumentissa Uuden aallon jäljillä (2009) ohjaaja A. Teorian ja opus ten puolelta on perehdyttävä Eisensteiniin, Balázsiin, Baziniin, Kracaueriin, Barthesiin, Metziin ja Daney’hin. Lohduttautukoon kukin sillä, että Berganin mukaan tämä urakka on varsin nautinnollinen… Kun kritiikin tilalle astui vähitellen fanikulttuuri, sävy muuttui. Puolivillaisempikin romaani kehutaan taivaisiin, joka toinen elokuva saa neljä tähteä viidestä. The Guardianin blogissaan Ronald Bergan luetteli jo vuonna 2007 joitakin perusehtoja, seikkoja, joita ”jokaisen elokuvakriitikon tulisi tietää ja tuntea”: signifioijan ja signifioidun ero, Kulešovin efekti, Truffaut’n ma nifesti (auteurismi), diegeettinen ja eidiegeettinen musiikki, syvätarkkuu den ja kameraajon ideologisuus, mitä tai mikä on sutuuri, erilaiset valais tuksen muodot… Samaan syssyyn tulisi tuntea Godardin Histoire(s) du Cinéma, Dreyerin, Bressonin, Renoirin, Buñuelin ja Bergmanin kaikki elokuvat ja ainakin yksi seuraavilta: Germaine Dulac, Marcel L’Herbier, Mrinal Sen, Marguerite Duras, Mikio Naruse, Jean Eustache, Stan Brakhage … Ja sitten on toki tunnettava konstruktivismi, ekspressionismi, neorealismi, Cinema Novo, uusi aalto sekä Dziga Vertovin porukan jutut. Siitä vain nieleskelemään ja nikottelemaan, allekirjoittanut mukaan lu kien. Näillä kohdin muistellaan pitkään ja har taasti Toini Havua ja August Ahlqvistia. Iltalehdessäkin (21.1.16) kriitikko riemastui Aleksi Salmenperän Jättiläisestä niin tyystin, että tyyli kääntyi henkilökohtaiseksi: ”Vola sen näkeminen valkokankaalla näin upeassa roolissa on kuin kohtaisi van han, rakkaan ystävän uudestaan pitkästä aikaa.” On helppoa ja mukavaa olla myönteinen, sillä kehujen kohde vaatii harvoin perusteluja. Mutta kaikki on tämä on mennyttä. Äkäisten ja pahansuopien kritiikkien sijaan valtavirtaa on tänään myötäsukaisuus. Jotakin voi lohduttaa sekin, ettei ilmiö ole erityisen uusi. Hänen gurunsa John Woo kylläkin on Annilan mukaan tiukka Ranskan uuden aallon fani, mutta edes se ei ole saanut Annilaa tutustumaan ”vanhaan elokuvaan”
Heille, sen paremmin kuin muillekaan kulttuurialan mikroyrittäjille, ”yrittäminen” ei ole suuri menestystarina ja isojen tuottojen lähde. 23 KULTTUURIYRITTÄJÄT 24 Älä kerro olevasi freelancer! 26 Yhteiseen kansanvakuutukseen 28 Markkinat kiristyvät, kirjan arvo pysyy 32 Runoilijan keidas 34 Oikeita kirjoja oikeissa paikoissa 35 Taiteeseen innostava julkishyödyke 36 Galleria tähtää maksuttomuuteen 38 Uutta tehden, vanhaa varioiden 40 Voittoisaa vegeä Entistä useammat kulttuurityöntekijät määritellään yrittäjiksi vastoin tahtoaan. Lakimuutoksen myötä heitä ovat kaikki freelancereina työskentelevät. Teemassa pohdimme kulttuuriyrittäjien asemaa ja kuulemme heidän tarinoitaan.. Sen sijaan se on pyrkimystä säälliseen itsensä elättämiseen ja ennen kaikkea merkitykselliseltä tuntuvaa työtä
TEKSTI MAARIT HAATAJA KUVITUS MAIJU HUKK ANEN. 24 Älä kerro olevasi freelancer! Kulttuurialoilla moni elättää itsensä freelancerina. Jos työt vähenevät tai loppuvat, työttömyysturvan saaminen voi olla monen mutkan takana
Kun free lancer ottaa muun kuin työsuhteessa ole van keikan vastaan, niin hänen pitää siitä ilmoittaa TEtoimistoon ja se sitten arvioi, estääkö tämä keikka työmääränsä puoles ta samanaikaisen työsuhteisen työn vas taanottamisen”, Meling pyörittelee. Ja siitä TEtoimisto antaa sitten lausunnon Kelalle tai työttömyyskassalle.” Jos toiminta on sivutoimista, tulee free lancerin Melingin mukaan toimittaa työttö myysturvahakemuksessa tieto työkeikasta, ja silloin Kela tai työttömyyskassa sovitte lee tämän yritystulon. Keskeisintä on sama kysymys kuin aiem minkin: katsooko TEtoimisto työn päätoi miseksi vai ei. Ongelmia ei tule, jos alkaa työt tömyyden aikana pikkuhiljaa työllistyä.” Salokangas huomauttaa, että jos taas il moittaa heti olevansa freelancer, jolla on jonkin verran toimeksiantoja, katsotaan työ helposti päätoimiseksi. ”Mutta jos henkilö tekisi jatku vasti keikkaa eli voitaisiin ajatella, että tämä yritystoiminta jatkuu koko ajan, niin silloin TEtoimisto arvioi kokonaisuutta eli onko tämä toiminta sellaista, että siihen rinnalle voisi ottaa kokoaikaisen työn vai ei.” Jos jatkuva yritystoiminta on sellaista, että sen rinnalle ei voi ottaa kokoaikaista työtä, silloin toiminta on Melingin mukaan päätoimista ja TEtoimiston ratkaisu kos kee sekä yrittäjäpäiviä että joukossa olevia täysin työttömiä päiviä. ”Jos se keikka olisi vaikka kaksi päivää ja koko päivän keikka, niin silloin katsottaisiin, että kun työ on kokopäiväistä yritystoimin taa, niin ei pysty ottamaan siihen rinnalle työsuhteista työtä. Sen antama päätös työttömyys turvan maksamisesta voi venyä viikkoihin. Näin painottaa Jour nalistiliiton lakimies Jussi Salokangas. Jos freelancer kokee tulleensa väärin perustein katsotuksi yrittäjäksi, Journalistiliitto pitää oleellisena yhteydenottamista TEtoimistossa päätök sen tehneeseen virkailjaan ja sen kertomis ta, miksi päätös on väärin perustein tehty. Lakimuutoksella ei ole merkitystä työttö myysturvan kannalta. Toimeentulotukeakaan ei saa kuin vasta viikkojen odottelun jälkeen. Tällekin ajalle voi hakea toimeentulotukea. ”Kyllä ja ei. Freelancer jääkin byrokratian kiemurois sa helposti täysin tyhjän päälle. Hän myös muistuttaa, että omassa työssä työllistyvien ryhmä oli hyvin pieni. ”Jos sanoo tekevänsä keikkoja, se tulkitaan herkästi päätoimiseksi työksi. KEIKKATYÖN HANKALA TULKINTA Uumoiltavissa on, että uuden lain tulkin nassa syntyy lakiin perustumattomia käy täntöjä. Hänen mukaansa freelancertoimittajien työttö myysturvan heikkenemisestä ei ole huolta. Se ei pidä paikaansa”, Meling sanoo. Silloin näiltä kahdelta päivältä evättäisiin työttömyysturva. Nyrkkisääntö on, että puolet 300 euron ylittävästä osasta vähennetään työt tömyysturvasta.” OSALLE VAIN TOIMEENTULOTUKEA ”Isona epäselvyytenä on ollut olettama: ’olen yrittäjä, minulla ei ole sosiaaliturvaa’. EI SELKEÄÄ RAJAA FREETYÖLLE Miksi lainsäädäntöä muutettiin ja miksi freelancertyö luokitellaan nykyään yrit täjätyöksi eikä omaksi työksi, työ ja elin keinoministeriön vanhempi hallitussihtee ri Timo Meling . ”Pääsääntöisesti ihmiset ovat työssään joko virka tai työsuhteessa tai sitten yrittäjiä.” Jos freelancer ottaa yhdenkin freelan certyökeikan, katsotaanko hänet tällöin au tomaattisesti yrittäjäksi ja eikö hän tällöin saa työttömyysetuuksia. Yksi selitteistä vastausta kysymykseen ei löydy. Journalistiliitto onkin ohjeistanut jäseniään niin, etteivät he kutsu itseään työvoimatoimistossa freelancereiksi. Tämä pätee kaik kiin muihinkin freelancertyöllä itsensä ko konaan tai osittain elättäviin, kuten kirjaili joihin, näyttelijöihin, muusikoihin ja muihin ennen kaikkea luovilla aloilla työtä tekeviin. ”Tämä on siis enimmäisaika, keskimääräistä kestoa ei ole tilastoitu val takunnallisesti. Sa malla tuli tarve täsmentää tätä työttömyys turvalaissa olevaa yrittäjän määritelmää.” Melingin mukaan tämä selkeytti lainsää däntöä työttömyysturvajärjestelmässä ole van kolmannen ryhmän eli omassa työssä työllistyvien osalta. Jos työ tulkitaan päätoimisek si, oikeutta työttömyyspäivärahaan ei ole. ”Kun työtapaturma ja ammattitautilain säädäntöä muutettiin, niin siitä aiheutui tar ve muuttaa työttömyysturvajärjestelmän rahoittamista koskevaa lainsäädäntöä. Freelancereiden asema pysyy uuden lain ai kana yhtä hyvänä – tai huonona – kuin se on tähänkin saakka ollut. Tämä ei kuiten kaan ole toteutunut suuressa osassa kuntia eli freelancerin on osattava ennakoida hy vin se, miten toimeentulonsa järjestää odot taessaan ensin TEtoimiston päätöstä, joita toimisto antaa jokaisen työkeikan jälkeen. Lain toimeentulotuesta mukaan hakemus on otettava käsittelyyn seitsemän arkipäivän kuluessa sen saapumisesta. Kei kasta tämä ihminen tulee yrittäjäksi, mut ta se ei milloinkaan tarkoita suoraan sitä, ettei työttömyysturvaa makseta. ”Jos tekee keikan silloin tällöin ja voi men nä pitkäkin aika seuraavaan keikkaan, niin silloin TEtoimisto tutkii jokaisen keikan jäl keen, onko yritystoiminta päättynyt ja läh tökohtaisesti ratkaisu tehdään tämän henki lön oman ilmoituksen perusteella”, Meling painottaa. 25 TYÖTTÖMYYSTURVALAKIA muutettiin vuoden vaihteessa. ?. TEtoimiston on annettava työvoimapoliittinen lausunto 30 päivän kuluessa siitä, kun työnhakija on toimittanut lausunnon antamiseksi tarvit tavat tiedot. Piste. ”Se johtaa helposti tulkintaan, että on päätoi minen yrittäjä. Tästä selvittyään pitää vielä odottaa Kelan päätöstä, jonka se antaa TEtoimiston lau sunnon jälkeen. ”Päätöksestä voi myös valittaa työttö myysturvan muutoksenhakulautakuntaan ja sen jälkeen vakuutusoikeuteen, mutta har vemmin valituskierros johtaa toisenlaiseen lopputulokseen”, Salokangas harmittelee. ”Jos hakee työttö myysturvaa kuukauden jaksoissa, katsotaan ensin niin sanottu suojaosa eli 300 euroa pois siitä tulosta ja loppuosa menee sovit teluun. TEtoimiston pitäisi arvioida työn määrää eli sitä, onko hakija päätoiminen”, Jussi Salokangas toteaa. Jos haluaa saada esimerkiksi soviteltua päivärahaa, vaikka saisikin ajoittain freetöi tä, mitä tällöin TEtoimistossa kannattaa kertoa. Kat sottaisiin, että yritystoiminta on päätoimis ta”, Meling selittää ja jatkaa: ”Mutta jos tämä henkilö tekisi keikan kahtena päivänä pari tuntia iltaaikaan eli pystyisi työmäärän sä puolesta ottamaan siihen rinnalle jon kin tarjotun työsuhteisen työn, niin silloin katsotaan, että työ on sivutoimista ja työt tömyysturvan maksamiselle ei ole estettä. Joissakin tilanteissa lausun to saatetaan antaa esimerkiksi muutamassa päivässä tai muutamassa viikossa.” Lausun non antamisen jälkeen asia siirtyy Kelan kä siteltäväksi. Tämän jälkeen voidaan jopa vä häinen freelancertyö tai laskutuspalvelun kautta tehty työ luokitella yrittäjätyöksi eikä ”omaksi työksi”, kuten aiemmin. Pi tää sanoa olevansa nyt työtön ja etsivänsä työsuhteista kokoaikatyötä. Voi sa noa, että tulevaisuudessa on jokin mah dollisuus, että tulee saamaan sivutoimista keikkaa. Tämä ei sinänsä perustu mi hinkään. ”Jos katsotaan, että toiminta on päätoi mista eikä työttymyysturvaa makseta, sil loin henkilö voi hakea viimesijaisekseksi toimeentuloturvaksi tarkoitettua toimeen tulotukea”, Meling lohduttaa
Platonhan esitti, että kenellekään ei pidä maksaa enempää kuin nelinkertaisesti se, mitä vähiten saavalle. Eduskun ta ja työmarkkinajärjestöt ovat tulleet vään täneeksi tulonjaosta häkkyräpuiston, jossa useimmat eksyvät vuorollaan. Perustulo verotettaisiin pois sitä mukaa, kun ihmi nen saa riittävästi muita tuloja työstään tai omaisuudestaan. Aikuisille perustulo korvaisi elämän eri ti lanteissa nyt maksettavat peruspäivärahat ja toimeentulotuen perusosan. Merkittävä osa työttömistä ja osatyölli sistä pääsisi irti toimeentulotuen ja työttö myysturvan aiheuttamista tuloloukuista. Perustulo otettaisiin keski ja hyvätuloiselta heti pois tuloverol la. Kunnollista rakenneuudistusta tekevä hallitus korvaisi ensi töikseen syntyneen sekasotkun yhdellä kansanvakuutuksella. TEKSTI K ATI PELTOL A KUVITUS PAULIINA NYK ÄNEN. Perustulon pitää olla ihan sama riippumat ta siitä, saako palkkaa, palkkiota tai yrittä jä tai omaisuustuloa. Työn teettämistä helpottaisi maksujen korvaaminen yleisellä arvonlisäverolla. SOSIAALIVAKUUTUKSEN RAHOITUS UUSIKSI Suomessa eläkkeet ja muut sosiaalivakuu tukset rahoitetaan pääasiassa niin, että työn Yhteiseen kansanvakuutukseen Nykyiset sosiaalivakuutusmaksut rankaisevat yrittäjiä kotimarkkinoiden työvoiman käytöstä. 26 HYVINVOINTIVALTIO on syntynyt taistele malla ihmisryhmälle toisensa jälkeen oi keus lakisääteisiin eläkkeisiin ja muihin sosiaali etuuksiin ja palveluihin. Myös työansioon perustuvan ansioturvan voi liittää kansanvakuutukseen. Ansiotur van tasossa voisi kuitenkin hakea neuvoa antiikin Kreikasta. Perustulon lisänä tarvitaan edelleen syy perusteinen sosiaaliraha, joka tarjoaa lisä turvan esimerkiksi sairauden, vammaisuu den, lasten hoidon tai työttömyyden takia. Liikkeellä on monenlaisia esityksiä epäkohtien korjaami seksi, mutta pienet muutokset aiheuttavat uusia häiriöitä. Perustulon saisi joka kuukausi, eikä sitä voisi ulosmitata
Sen jälkeen vero nousisi asteittain. Kokonaisveroastetta ei ole pakko nostaa tämän muutoksen takia. Samoin se voisi periä myös työtuloon kohdistuvan ar vonlisäveron, joka siis korvaisi kokonaan nykyiset erilliset sosiaalivakuutusmaksut. Siksi eläkkeet ja muu sosiaalivakuutus pitää rahoittaa tasapuolisesti koko tuotannosta.. Henkilökohtainen tili näyttäisi aina ajanta saisesti ihmisen kuluvana vuonna saamat henkilökohtaiset tulot ja niistä maksetut veroerät. Ihmiset voisivat tehdä myös enemmän työtä suoraan itselleen ja toisilleen. TYÖN RANGAISTUSVERO POIS Työtä ei saa verottaa raskaammin kuin muuta tuotantoa, koska työ on ihmisen näkökulmasta uusiutuvin luonnonvara. Siinä kaikki ansiotulot, omaisuustulot ja eläke ja sosiaalivakuutus tulot laskettaisiin yhteen. Suomessa ostetusta tavarasta ja palvelus ta peritään arvonlisäveroa. Pakko hankkia rahaa lievenisi. Olen kin ehdotellut jo parikymmentä vuotta, että Kelasta tehtäisiin Kansanrahalaitos, joka hoitelisi ihmisten henkilökohtaiset verot ja sosiaalivakuutusrahat. Siitä kun ei saa EU:s sa periä alv:tä. Ostajathan mak savat nytkin kaikki nämä maksut ja verot tavaroiden ja palvelujen hinnoissa. Nykyiset eläke ja muut sosiaalivakuu tusmaksut ovat luonteeltaan kotimarkki noiden työvoiman käytön rangaistusvero. Sitä ei pidä haittaverottaa kaksinkertai sesti verrattuna muihin tuotantotapoihin. Nollaveroa sovel lettaisiin ainakin 10 000 euron vuosituloi hin asti. Yrityksillä on melkoinen houkute korvata työntekijöitään koneilla ja konejärjestelmillä, koska koneis ta ja muista tuotantopanoksista ei makse ta sosiaalivakuutusmaksuja kuukausittain. Työansiolla on sen takia kak sinkertainen arvonlisävero. Korkeat maksut kannustavat vahvasti työnantajia korvaamaan kotimaista työtä halpamaista tuodulla tuotannolla, jonka hinnassa ei ole mukana sosiaaliturvamaksuja. Pienten tulojen verotus laskisi, keskitulois ten pysyisi ennallaan ja suurten omaisuus tulojen verotus nousisi. Kukaan ei saisi ottaa vastaan henkilö kohtaisia tuloja muuten kuin virallisen tu loverotilinsä kautta. Nykyinsinööri keksii var masti kätevän maksusysteemin. PELTOL AN MALLI — OIKEAA TYÖTÄ TURHAN BYROKRATIAN SIJAAN Uusi tulovero ja sosiaalivakuutus vapauttaisi ihmisiä tekemään hyödyllistä työtä nykyisen pykäläviidakossa rämpimisen sijaan. Näiden kahden tilin kautta kirjanpitokin pysyisi selvänä. Mitä isom pi osa tuotannon kustannuksista on koti maisen työn hintaa, sitä isommaksi nousee tuotannon veroprosentti. Kukaan ei myöskään saisi maksaa toiselle henkilökohtaista tuloa muuten kuin tämän tilin kautta. Kotimainen ihmistyö on meidän näkökul mastamme kaikkein uusiutuvin luonnonva ra. Tuloverotus on helppo yksinkertaistaa siirtymällä henkilökohtaisiin tuloverotilei hin. Pienyrit täjänkin pitäisi siirtää itselleen ottamansa tulo omalle viralliselle tililleen. Alv kohdistuu myös työvoiman hintaan, jossa on jo sisäl lä suunnilleen saman suuruiset sosiaaliva kuutusmaksut. Kuiten kin viennistä pitää periä yksi erillinen so siaalivakuutusvero. HELPOMPAA VEROTUSTA Henkilökohtaisia tuloja pitäisi verottaa vain yhdellä tuloverolla. Tuotannon verotuksen on tuettava sitä, että aikuiset pystyvät myymään ansiotyötään ja huolehtimaan omasta toimeentulostaan. 27 tekijät ja työnantajat maksavat ansiotuloon suhteutettua lakisääteistä maksua. Jos Suomeen oikeasti halutaan lisää työ paikkoja, meidän pitää korvata nuo seka laiset erillismaksut yleisellä arvonlisäverol la. Nämä tiedot näkyisivät suoraan myös sosiaalietuuksien myöntäjälle. Henkilökohtaisten verotilien kautta vero hallinto voisi periä ihmisen jokaisesta tu loerästä saman tien siihen erään kohdis tuvan progresiivisen tuloveron. Käytännössä yksinyrittäjä voisi laskuttaa työansionsa asiakkaalta suoraan tälle hen kilökohtaiselle tuloverotilille ja muut asiak kaaltaan veloittamansa kulut kulutililleen.
28
Sanasadon toimitus johtaja Erkki Kiviniemi painottaa asiantun temuksen ohella sitä, että pienkustantajalla on yhteyksiä kirjallisiin piireihin. ”Suuret kustantamot toimivat liiketalo udellisin periaattein. Robustos on eräänlainen ’reilun kaupan kustantaja’, jolla on rento meininki ja joka pitää kirjaili jan ja kirjan puolia”, Heikki Savola kuvailee. Kustantamisen perinteinen tehtävä kulttuurin ylläpitäjänä ja uudistajana on menettänyt merkitystään. REILUN KAUPAN KUSTANTAMISTA Kustannusalalla tehdään yhä enemmän ta kuuvarmoja menestyskirjoja. Enostonen kustantaja Kalle Niinikangas sa noo, että substanssiosaamisen lisäksi pien kustantajalla on hyvä olla verkostoitumis taitoja, kykyä liikkua kirjallisella kentällä ja järjestää tapahtumia. Mitä ominaisuuksia pienkustantaja tar vitsee onnistuakseen. Sivutoimiset työntekijät hoitavat muun muassa kielentarkastusta, taittoa, graafista suunnittelua ja kirjanpitoa. Suurista kustanta moista ovat humanistit kadonneet ja tilalle on tullut ekonomeja”, Erkki Kiviniemi sanoo. Suomen Kustannusyhdistyk seen kuuluu reilut 20 suurta ja keskisuurta kustantajaa. Suuret kustantajat pai nivat markkinoilla omassa sarjassaan isoilla tuotantoluvuillaan. Enostone julkaisee muun muas sa kotimaista proosaa, matkakirjoja, runo ja ja yleissivistäviä tietokirjoja. Ne hakevat maksi maalista voittoa pystyäkseen pyörittämään raskasta organisaatiota. ”Kaikessa kustantamisessa laatu on tärkeää, ja pienkustantamisessa se on elintärkeää”, Heikki Savola korostaa. KILPAILUETUNA KETTERYYS Millaisia kilpailuetuja pienkustantajalla on kirjamarkkinoilla. Mitä pienissä kustantamoissa ajatellaan kirjan tekemisestä, ja miten ne selviytyvät kovenevilla markkinoilla. Miten pieni kustanta ja menestyy kilpailussa elintilasta. Erikoistuminen voi nostaa kirjojen laa tuvaatimuksia. TEKSTI JA KUVITUS MARI NIIRANEN Markkinat kiristyvät, kirjan arvo pysyy. ”Meidän kilpailuetumme on nopea työp Kustannusala jakautuu yhä selvemmin suuriin mediayhtiöihin ja pieniin erikoiskustantamoihin. 29 KAUPPAREKISTERISSÄ on noin 300 yritystä, jotka ilmoittavat toimialakseen kirjankus tantamisen. Kysyin asiaa kolmelta pienkustantajalta, Robustok selta, Sanasadolta ja Enostonelta. ”Kun olin perustamassa Robustosta, ta voitteena oli luoda sellainen kustantamo, jossa itse haluaisin olla kirjailijana. Ne muodostavat vajaan nel jänneksen kustannusyhdistyksen jäsenis tä, mutta vastaavat noin 60 %:sta Suomen kirjamarkkinoista. Robustos on kotimaista kaunokirjallisuut ta julkaiseva yleiskustantamo. LAATUA OMALTA ERIKOISALALTA ”Pieni kustantaja voi selviytyä hyvinkin, kunhan löytää oman juttunsa, marginaalin, jossa toimia”, sanoo Kustannusliike Robus toksen kustantaja Heikki Savola . Heikki Savolan mu kaan pienellä kustantajalla on oltava en nen kaikkea laaja ammattitaito ja sitkeyttä. Pienkustantamoissa hyvät kirjat ovat pää määrä sinänsä. Sanasadon erikoisaloja ovat runous ja avantgardekir jallisuus. Robustoksella, Sanasadolla ja Enosto nella on yhdestä muutamaan päätoimista työntekijää, jotka vastaavat yritysten pe rustoiminnoista
”Joudumme kilpailemaan lukijoiden ajas ta internetin ja tv:n kanssa”, Heikki Savola harmittelee. Voimme painattaa haluamamme määrän kirjoja kerrallaan, ja lisäpainosten ottaminen on kustannuste hokasta”, Kalle Niinikangas sanoo. Enostone pystyy toimimaan logisti sesti nopealla aikataululla, mikä on eduk si, koska välittäjillä ei ole varastoja”, Kalle Niinikangas kertoo. Erkki Kiviniemi huomauttaa, että pai nettu kirja on paitsi tottumus myös esinee nä helpommin käsiteltävä kuin sähkökirja. Myös näkyvyys mediassa on muuttunut. Henkilökohtaisesta työotteesta on apua myös logistiikassa ja tapahtumien järjes tämisessä. ”Se, jonka kanssa kirjailija keskustelee, on aina se, joka voi päättää kaikesta”, sanoo Heikki Savola. Myös Sanasadossa kirjaa tarkastellaan pitemmällä tähtäimellä. Pienkustantajan talous voi olla tiukka, mutta tulospaineitakaan ei ole samassa mää rin kuin suuremmilla toimijoilla. 30 rosessi. Robustokselle, Sanasadolle ja Enostonel le kirja ei ole kertakäyttöhyödyke. ”On hyvä, että kustannusyrittäjä voi itse olla logistisessa ketjussa mukana, viedä ja lähettää kirjoja ja järjestää kirjailijatapaa misia. ”Moni kir jailija on vaihtanut kustantamoa tai julkai see useiden eri kustantamojen kautta sen mukaan, mikä on mihinkin erikoistunut. Myös siitä on hyötyä, että samat henki löt kätilöivät kirjoja läpi koko tuotantopro sessin. Media nostaa yhä enemmän esiin entuudes taan tuttuja kirjailijoita. Kir jakauppaketjut suosivat hankinnoissaan suurempia kustantajia. Ekirja on jo useamman vuoden tehnyt tuloaan kirjamarkkinoille. ”Pienen kustantajan ei tarvitse saada ra haa rattaidensa pyörittämiseen samaan tah tiin kuin suuryrityksen, jolla usein on myös suuret kiinteät kulut”, Heikki Savola huo mauttaa. Pienkustantajalla ei ole pakkoa mennä pintailmiöiden mukana, vaan se voi tehdä kulttuuritekojakin, joita kaikki kustantamot harrastivat muutama vuosikymmen sitten. TÄSMÄPAINATUS HELPOTTAA TALOUTTA Digitaalinen painamisen avulla kirjoja voi julkaista pienemmin kuluin kuin perintei sessä offsetpainossa. Myös Erkki Kiviniemi pitää tervetullee na digipainamisen pienempää riskiä ja sitä, että tuotantoa voidaan mitoittaa kysyn nän mukaan. Kalle Niinikangas pitää suu rimpana uhkana kaikille kustantajille sitä, että lukemisharrastuksen suosio hiipuu. ”Valikoimme kirjat tarkoin ja pyrimme myymään sen, mitä painatamme. Laskemme jokaiselle kirjalle kriittisen pis teen eli myyntimäärän, joka kattaa kustan nukset”, Kalle Niinikangas kertoo. Pienkustantamoissa seulotaan julkaisut usein tiheällä sihdillä. ”Yhtiössämme tehdään pal jon uhrautuvaa työtä pienillä korvauksilla”, Erkki Kiviniemi toteaa. ”Moni kirjailija kirjoittaa kirjoja rakkau desta kirjallisuuteen ja siksi, että hänen on ’pakko’ kirjoittaa. YHTEISTYÖTÄ, EI KILPAILUA Kirja on uniikkituote, ja näkyvyyden saami nen sille on usein kovan työn takana. Tämä on helpottanut monen pienen kustantajan taloutta. ”Me emme laske, että kirjan täytyy heti tuottaa hintansa takaisin. Suuremmissa kustantamoissa kirjojen tuottopotentiaali mietitään yhä tarkemmin, ja osa niistä on lakannut julkaisemasta kir joja, jotka eivät tuota tarpeeksi. Menekin lisäämisen pai neessa moni kustantaja on jatkuvasti kas vattanut nimekemääriään. Kirjakritiikki kes kittyy kaikista tuoreimpiin uutuuksiin, ja sen määrä on vähentynyt tuntuvasti. Päätökset kirjoista tehdään lähellä. ”Painettu kirja tulee säilymään tavalla tai toisella luultavasti aina”, Heikki Savola us koo. Voiko sähkökirja yleistyes sään viedä jalansijaa painetulta kirjalta. KULTTUURITEKOJA JA KRIITTISIÄ ÄÄNIÄ Yritystoiminnan on oltava kannattavaa, mut ta kustannustoiminta on monelle pienyrit täjälle paitsi työ myös elämäntapa. Kun kritiikin määrä on. Kustantaminen ei ole kvartaalitoimintaa vaan kulttuurityötä”, Kalle Niinikangas painottaa. ”Monen nykykirjailijan mielestä kirjalli suuden on suhtauduttava maailmaan uu della tavalla kantaaottavasti, tarkastelta va kaavamaista elämäntapaa kriittisesti ja sitä kautta avattava uusia näkemyksiä”, Ki viniemi taustoittaa. Ekirjan sijaan pienkustantajat pitävät kirjan uhkana elämäntapojen muutosta. ”Pienten kustantajien kirjoja on aiem minkin arvioitu suhteessa paljon vähem män kuin isojen. Moni pieni kustantajakin toimii samoin”, Heikki Savola sanoo. Suuret kustantajat monesti painattavat teoksensa ulkomailla, mutta Enostone ha luaa edistää kotimaisten painotalojen työl lisyyttä ja käyttää niitä painotöihin. ”Pienet painosmäärät tekevät mahdolli seksi täsmäpainatuksen. Koemme, että niitä on vaikea lähestyä”, Kalle Niinikangas sanoo. ”Suuret kirjakaup paketjut tekevät lähinnä keskitettyjä hankin tapäätöksiä. Onko kirjalla enää arvoa tässä oravanpyörässä. Myös Robustos, Sanasato ja Enostone ovat harkinneet ekir jojen tekemistä. ”Kirjojen elinkaa ret vaihtelevat, mutta onneksi on yhä pal jon kirjoja, joista tulee klassikoita ja jotka löytävät lukijoita vuosikausiksi”, Erkki Ki viniemi muistuttaa. Pienille kustantamoille tämä antaa suuren mahdollisuuden”, Savola toteaa. PAINETTU KIRJA PYSYY Kirja on tuote, jota yksi henkilö ostaa vain yhden kappaleen. Organisaatiomme on kevyt, ja by rokratiaa ei ole lainkaan”, Erkki Kivinie mi toteaa. Sanasadollakaan johtotähtenä ei ole voi tontavoittelu. Kirjan pito ja myyntireskontra ovat reaaliajassa. Esimerkiksi Sanasato julkaisee avantgar dea, joka ravistelee luutuneita ajatustapoja
”Tehtävämme on pitää yllä humanistista valveutuneisuutta ja olla hereillä yhä mate rialistisemmaksi muuttuvassa maailmassa”, Kiviniemi summaa.. ”En ajattele kirjakenttää kilpailuhenki sesti, vaan iloitsen toisten kustantajien hy vistä kirjoista ja palkitsemisista. Pienkustantaja joutuu valikoimaan mark kinointikanavansa tarkoin. ”Jatkamme toimintaa, koska haluamme tuottaa hyviä kirjoja ja edistää kirjallisuutta ja lukemista. Kaikki kolme kustantajaa näkevät verkon yhtenä tärkeim mistä markkinointiväylistä. Ne tuovat Sanasadollekin henkistä lisäarvoa”, Erkki Kiviniemi kuvaa. ”Yrittäjyydessä on aina läsnä riski, ja kus tantamisessa sen kantaa kustantaja”, Kalle Niinikangas kiteyttää. Lisäksi markki noinnissa tehdään yhteistyötä muun muas sa välittäjien ja pienempien kirjakauppojen kanssa. Viihteellistyvässä elämänmenossa pien kustantajat voivat uida vastavirtaan ja toi mia kulttuuria uudistavalla tavalla. Myös Sanasadolla kustantaminen poh jautuu hyviin sisältöihin. 31 vähentynyt, pienet kustantajat ovat kärsi neet siitä huomattavasti enemmän”, Heik ki Savola vertaa. Robustos, Sanasato ja Enostone teke vät yhteistyötä muiden pienten kustanta jien kanssa. ”Toimintamme ehdoton perusta on, että meillä on nuoria intellektuelleja, jotka kirjoittavat avantgar distisesti ja rikkovat vanhoja ilmaisumuo toja”, Erkki Kiviniemi toteaa. Riskeistä huolimatta kustannustoimin nassa nähdään arvoja, joiden vuoksi ei lyö dä hanskoja tiskiin. Voimia yhdistetään esimerkiksi markkinoinnissa, messuilla ja muissa tapah tumissa. KIRJAN JA LUKEMISEN PUOLESTA Kustantajalle jää kirjasta voittoa vasta sen jälkeen, kun kirjaa on myyty niin paljon, että tekijälle, valmistajalle ja logistiikkatoi mittajalle maksetut kulut saadaan katettua. En usko, että jään tästä hom masta koskaan eläkkeelle”, Heikki Savo la sanoo. Muiden pienkustantajien kanssa ei koeta olevan juurikaan kilpailua. . Pienkustantamoissa hyvät kirjat ovat päämäärä sinänsä.
Jossain vaiheessa keitaalla alettiin tietoisesti hakea myös klassikkokäännöksiä. Siksi runous on minulle ol lut ja on yhä rakkain laji. Kirjoitin silloin itse esipuheen. ”Muutoin pienennämme julkai sumäärää tämän vuoden 34:stä pariinkym meneen. Savukeidas aloit ti kotimaisella runoudella, joka on sille yhä intohimo. On mahdollista, että lopetamme käännös runouden kustantamisen vuosien 2016 ja 2017 aikana.” Viimeisten kymmenen vuo den aikana Savukeidas on ollut ylivoimai sesti maan suurin käännösrunouden kus tantamo. Myös kielen sen Runoilijan keidas Ville Hytönen on kustannuspäällikkö, runoilija, lastenkirjailija. Oli vissiin vähän koppavaakin 19vuotiaana kirjoitella Verlainen runoihin esipuhetta”, Hytönen tuumii nyt. Tulenkantajien kirjakaupan toinen isäntä, Tulenkantaja-kirjallisuuspalkinnon, Turun Kirjan talon, Burning Bridge -kirjallisuusagentuurin, kirjailijaresidenssi Villa Wernerin perustaja. ”Mutta onhan se koti tietenkin Turku. Kustantamosta he vas taavat edelleen, lähes viidentoista vuoden jälkeen. Turkulaisen runouden kasvuvaihe 1990lu vun lopussa ja 2000luvun alussa liittyy olennaisesti Savukeitaan syntymiseen. Nyt uusissa kirjoissa lukee nimilehden kohdalla ”Savukeidas kustannus TurkuTam pereTallinna” ja Hytönenkin itse on asunut jo muutaman vuoden Tallinnassa. ”Olimme tehneet aiempina vuo sina lukiolehteä sekä julkaisseet muutamia pienpainatteita, kunnes Savukeidas startta si kunnolla 2001 ja kehittyi mielestäni oi keaksi kustantamoksi seuraavana vuonna. Hänen mukaan sa novelli on helppo määrittää, aforismi sa moin. Abit olivat Erno Selänne ja Hytönen. TEKSTI JA KUVA JUHA SÄIJÄL Ä. Mutta kaikki, mikä jää määriteltyjen tekstityyppien ulkopuolelle, on runoutta. ”Tuli Juha Kulmalan runokokoelma ja ensimmäi nen käännös, Paul Verlainen Saturnisia ru noja. Savukeitaalla runouden julkaisussa pai nopiste on muuttunut hieman kotimaisen runouden puolelta käännöksiin, mutta Hy tönen on alkanut pohtia myös käännösten järkevyyttä: ”Ne eivät saa näkyvyyttä, ne ei vät myy mitään eikä niistä saa edes kiitosta. Vuodessa Savukeidas alkoi nuorukaises ta tuntua ihan oikealta kustantamolta. ”Mutta olemme yleiskustantamo ja vuosittaisia listojamme määrittelevät pi kemminkin kustantajan omat kiinnostuk sen kohteet”, Hytönen muistuttaa ja jat kaa: ”Ei ole sattumaa, että lastenkirjoja on tulossa ensi vuonna ja että minusta tuli isä viime vuonna.” SAVUKEITAAN JUURET TURUSSA ”Muistan, kun ensimmäinen kirja tuli pai nosta 2001 huhtikuussa. ”Romaanin ja draamatekstin piirteet voidaan hahmottaa. Juu ret ovat vahvasti syvällä Turussa”, Hytö nen painottaa. Siinä on Hytösen mukaan hit saantunut hyvin yhteen. 32 KULTTUURIN monitoimimies Ville Hytönen tunnetaan parhaiten Savukeidaskustanta mosta, jonka perustivat kaksi abiturienttia vuonna 2001 Turussa. Viime vuosina Savukeidas on julkaissut 32– 40 nimekettä vuodessa.” Savukeidas on keskittynyt kotimaiseen esseistiikkaan, runouteen ja klassikkokään nöksiin. ”Ollaan ehkä jossain määrin kasvettu kir jailijoiden kanssa yhdessä, ihan näiden van hempienkin, kuten Tapani Kinnusen, joka keksi kustantamolle Allen Ginsbergin ru nosta nimen Savukeidas.” Suurin osa kus tantamon kirjailijoista on julkaissut esikoi sensa sinä aikana, kun Savukeidas on ollut olemassa. KÄÄNNÖSRUNOUS NÄKYMÄTTÖMISSÄ Savukeidas laajentaa ensimmäistä kertaa pitkän kertomakirjallisuuden puolelle ke väällä 2016. KIELEN VIRITTÄMISTÄ ÄÄRIMMILLEEN ”Runous on kirjallisuudenlajeista anarkisti sin”, Ville Hytönen miettii. Ja tavallaan aika samalta tun tuu edelleenkin”, Ville Hytönen tunnelmoi. Miten hienolta tuntuikaan saada kirja käteen. Oma kirjoitustyöni sekä poikani vievät jatkossa enemmän aikaa, ja kollegani Erno on ryhtynyt myös ruokakauppiaaksi.” Hytösen omia runokokoelmia julkaistaan näillä näkymin ensi vuonna niin Italiassa kuin IsoBritanniassakin, joten hänen ai kaansa vienee myös keikkailu näissä maissa. Olimme Juhana Herttuan lukion pihalla, kun mies tuli hen kilöauton kanssa antaen meille kaksi pahvi laatikkoa
”Aloin kääntämään häntä välittömästi, ja käännös kestikin sitten yli neljä vuotta.”. Nämä kuusi kokoelmaa ovat ni meltään Kuolema Euroopassa (2006), Idän musta joutsen (2009), Karsikkopuu (2011), Sotaraamattu (2014) ja Helvetinjumalan kone (2015). Hän kiinnostui Polanskyn ak tivismista, elämästä ja journalistisesta poe tiikasta. Hytönen on myös kääntänyt runoutta, esi merkiksi amerikkalaisespanjalaisserbia laiselta romaniaktivistilta Paul Polanskyltä kolme teosta. ”Näen runoni ikään kuin kauhukuvina, jotka sinänsä ku vaavat kauhua, mutta erilaista kauhua kuin niissä suoraan kerrotaan. Hiljaisuutta ei siis ole, on vain valitsemamme taustakehys, johon sekoittuu tuhansia muita.” Runoilija kertoo, että kirjoittaessaan ko koelmansa 800vuotisen Berliinin histo riasta ja sen jokaisena vuosisatana elänees tä murhaajasta, ei sen tarkoituskaan ollut välittää edes Berliinin tarinaa, ”vaan to dellisuudenkuvauksen nykymaailman me diaympäristön läpi kasvavasta ihmisestä”. Ne ovat sekoit tuneen mediaympäristömme kuvia, mutta vain jonkin toisenlaisen kontekstin kautta nähtyinä. Mutta kaikki, mikä jää määriteltyjen tekstityyppien ulkopuolelle, on runoutta.”. 33-vuotias Ville Hytönen on ehtinyt tehdä pitkän uran kirjallisuuden parissa ja rikastuttaa sitä monin tavoin. 33 sitiivisen jännitteen virittäminen mahdol lisimman pitkälle kiinnostaa minua. Ne ovat ikään kuin hiljaisuutta, sillä täydessä hiljaisuudessa ihminen kuu lee omat sisäiset häiriönsä. Sekin on runouden ominta aluetta.” Kysyessäni, onko hänen runoissaan joi tain toistuvia teemoja tai symboleja, Hytö nen vastaa runokokoelmiensa nimien olevan paljastavia. . Hän haluaa huomauttaa, että sa noma ei silti ole vain synkkä. Hytösen teokset ovatkin, nimiensä entei leminä, kaikki hyvin synkkiä ja kuoleman läheisiä. Tänä vuonna julkaistun libanoni laisranskalaisamerikkalaisen Etel Adnanin kokoelman Hytönen taas löysi jouluaatto na 2010 Beirutin Hamran ranskankielisestä kirjakaupasta ja rakastui hänen kieleensä. ”Romaanin ja draamatekstin piirteet voidaan hahmottaa
”Haastavaa on myös pysyä vaihtuvien trendien perässä. Ensimmäisen antikvariaatin alku oli san gen vaatimaton: ”Pääomaa oli vain ensim mäisen liikkeen takuuvuokran verran. Eniten os tajien mieleen ovat hyväkuntoiset, harvi naiset ja halutut kirjat.” Tulevaisuus antikvariaattialalla vaikut taa kirjakauppiaan mukaan sangen hyväl tä. Punaiselta Planeetalta löytyy lisäksi rock musiikkiin keskittyneitä kirjoja. Liikkeidemme sijainti Lin jat–Kurvi–Hermanniakselilla takaa myös jatkuvan trafiikin.” Kaupat myyvät kirjalli suutta sekä suomeksi että englanniksi. OIKEITA KIRJOJA OIKEISSA PAIKOISSA Kolmea antikvariaattia pyörittävällä intohimoisella kirjakauppiaalla oli vain takuuvuokran suuruinen summa pääomaa ensimmäisen divarin avatessaan. ”Ostam me ja myymme vain hyväkuntoisia kirjoja.” ”Haastavinta antikvariaattitoiminnassa nykyään on oikeanlaisten kirjojen sisäänos taminen”, Vehkala kertoo. Kivijalkakauppoja on kolme ja nettikauppojakin kaksi. Li säksi Oranssin Planeetan valikoimassa on kattavasti sarjakuvia, scifi ja fantasiakirjal lisuutta sekä lasten ja nuorten kirjoja. Miten Elmeri Vehkala sitten saa kirjat myyn tihyllyyn ja minkä tyylinen kirjallisuus on eniten ostajien mieleen. HARVINAISUUKSIA JA TRENDEJÄ Elmeri Vehkala kertoo, että hän elättää tänä päivänä itsensä yritystoiminnallaan. ”Lähestulkoon kaikki kirjat ostetaan ’oves ta’. Vehkalan kantava periaate on pysyä kes kihintaisena ja myydä kirjoja myös kulloin kin nuorimmalle asiakaskunnalle. Tällä tarkoitan lähinnä filosofi aa, antiikin klassikoita, historiaa ja kulttuu rihistoriaa. TULEVAISUUS KERÄILYKIRJOISSA. Kirjamarkki nat muuttuvat aivan koko ajan.” Antikvariaatin tyypillinen asiakas on Veh kalan mukaan 18–40vuotias helsinkiläi nen, joka etsii joko harvinaisuuksia koko elmaansa tai laadukasta luettavaa. ”Liiketoiminta saattaa tulevaisuudes sa muuttua vielä enemmän keräilykirjojen myymiseksi, mutta ainakin toistaiseksi yleis antikvariaattina pärjää, jos jaksaa huolehtia trendien seuraamisesta ja valikoiman han kinta onnistuu.” . ”Olen pyörinyt divareissa ihan lapsesta asti, ja tavallaan kypsyttelin ensim mäisen liikkeen avaamista koko aikuisikä ni”, Elmeri Vehkala , 43vuotias kirjakaup pias, kertoo. Antikvariaatin pitää hänen mukaansa koko ajan tunnistaa kohderyhmänsä. Kirjat osteltiin nettiilmoituksilla sieltä ja täältä”, Vehkala muistelee. Esimerkiksi kuolinpesiä emme juurikaan osta. Kaunokirjallisuudessa pärjäävät pienipainoksiset kulttiklassikot. ”Kävijäkunnasta en ol lut huolissani, Helsinki on täynnä nuoria kirjanystäviä. 34 PUNAINEN PLANEETTA perustettiin 2007, sen sisarliike Oranssi Planeetta 2010 ja uusim pana Vihreä Planeetta 2013. Vih reä Planeetta tarjoaa myös elokuva ja teat terikirjoja, kasvikirjoja sekä matkaoppaita. Hyvä tietokirjallisuus on tällä hetkellä kysytyintä. ”Lisäk si minulla on kolme työntekijää, jotka elät tävät itsensä saamalla palkkaa yritykses tämme”, hän iloitsee ja kertoo liikevaihdon moninkertaistuneen. TEKSTI JUHA SÄIJÄLÄ KUVITUS ULLA ERONEN Eniten ostajien mieleen ovat hyväkuntoiset, harvinaiset ja halutut kirjat.. Kaikki kolme antikvariaattia sijaitsevat Helsingissä, Kal lion kulmilla
. Tämä kan nattaa jo siksi, että sitä kautta kaikki tulevat taiteilijan näyttelyt yhdistyvät automaatti sesti taiteilijan sivuun ja hän saa niihin yh täläiset muokkausoikeudet kuin tapahtu man tai näyttelyn järjestäjä, joka on luonut sen”, kertoo Teemu Lindroos. ”Tulevaisuudessa tärkeä ulottuvuus on myös matkailu, ja toivomme, että Art Ad visor voi joskus toimia työkaluna taidemat kailuun innostamisessa”, Lindroos visioi.. Siihen pyritään.” TAITEILIJAT NÄKYVILLE Art Advisor toimii tällä hetkellä internetsi vun www.artadvisor.fi kautta niin kotiko neella kuin mobiililaitteellakin. Myös palvelun jatko ja kehittä minen on riippuvainen ulkoisesta rahoi tuksesta, koska se halutaan pitää vapaana mainoksista ja ilmaisena ilmoittajille, jot ta mukaan saadaan esimerkiksi nollabud jetin artistruntoimijat. Art Advisorin ovat perustaneet kuvatai teilijat Teemu Lindroos ja Pasi Rauhala hei dän yhteisen voittoa tavoittelemattoman yrityksensä Kunstventures Oy:n kautta. Taideyleisö hyötyy oman profiilin luomi sesta, koska sen avulla palvelusta voi koota vaikkapa suosikkigalleriat omalle sivulleen ja nähdä helposti, mitä niissä on meneillään. Palvelun kehitte lyvaihetta olivat tukemassa Konstsamfun det ja AVEK, joita ilman sitä ei olisi voitu perustaa. ”Mitään vastaavalla tavalla toimivaa kuvataiteeseen keskittyvää ei vielä ollut olemassa. 35 SYKSYLLÄ AVAUTUNUT Art Advisor on kuva taiteen mobiilialusta, joka kokoaa yhteen taiteen ystävät, taiteilijat ja näyttelyiden järjestäjät. Lindroos ja Rauhala saivat idean palve luun omasta tarpeestaan sekä taiteilijoina että aktiivisina näyttelyvieraina. Art Advisor palveluun sisältyy myös Art Cache taiteilijaohjelma: ”Art Cache Helsin ki on Koneen Säätiön ja Ikahu Media Artin tuella toteutettava uutta paikkasidonnaista taidetta tuottava taiteilijaohjelma. ”Tavoitteenamme on luoda kuvataiteelle uusia esityskanavia ja parantaa taiteilijoiden näkyvyyttä ja toi meentuloa. ”Yritys toimii yhteiskunnallisen yrittäjyy den periaatteiden mukaisesti, ja sen tavoit teena on kuvataiteen näkyvyyden paran taminen sekä uusien esityskontekstien ja teosten luominen, erityisesti julkiseen ti laan”, kertoo Lindroos. TAITEESEEN INNOSTAVA JULKISHYÖDYKE Kahden kuvataiteilijan perustama sähköinen järjestelmä palvelee niin taiteen tekijöiden kuin kuluttajienkin tarpeita. ”Yksittäinen taiteilija voi tällä hetkellä luoda palveluun oman taiteilijaprofiilin, joka on pienimuotoinen portfoliosivu. Kehitteillä on myös taidefestivaaleille opti moitu sivupohja. Vuodes sa pystymme yhteistuottamaan 4–6 uutta teosta taiteilijoiden valitsemiin lokaatioihin.” Ensimmäiset kolme Art Cache Helsin ki taiteilijaa ovat Megan Snowe, Elina Vainio ja Jukka Hautamäki . Lähikuu kausina pyrkimyksenä on julkaista lisäksi mobiilisovellukset Android ja iOSkäyt töliittymille. Tätä kautta palvelu tukee taiteilijavetoista kulttuuriyrittäjyyt tä ja tuo uusia väyliä myös myydä taidet ta sitä kautta. Art Advisor mah dollistaa myös taiteilijalle tai kuraattorille helpon ja ilmaisen kanavan markkinoida esimerkiksi omalla työhuoneella järjestet tävää myyntinäyttelyä. Julkisessa tilassa toimiminen onkin kasvava painopiste toiminnassam me”, Lindroos visioi. Ideaali tilanne olisi, että palvelu olisi niin kattava, että aina löytyy lähin kiinnostava galleria, museo, työhuone, taidefestari tai kesänäyt tely. TEKSTI MAARIT HAATAJA KUVITUS KATI-MARIKA VIHERMÄKI Tavoitteena on kuvataiteen näkyvyyden parantaminen sekä uusien esityskontekstien ja teosten luominen.. Art Advisor on suurelta osin apurahara hoitteinen palvelu, ja sen perustajat miel tävät sen julkishyödykkeeksi. Tiedot ja kuvat järjestelmään tu levat käyttäjiltä itseltään, ja profiilin lisää minen on ilmaista. Keskeisin ta voite on tehdä näkyväksi taiteilijoiden työtä ja kaikkea sen ympäriltä
36 Galleria tähtää maksuttomuuteen Nykykulttuuriyhdistyksen ylläpitämä turkulaisgalleria tarjoaa epäkaupallisen tilan eri taidesuuntausten kohtaamiselle. TEKSTI JUHA SÄIJÄL Ä
Nämä tulevat varmasti jatkossakin olemaan olennainen osa B:n toimintaa. 37 TURKULAINEN Bgalleria aloitti toimintan sa tammikuussa 2005. ”Ansioluetteloiden sijaan kiinnitämme huomiota kiinnostaviin ja omaperäisiin näyt tely ja projektiehdotuksiin.” Näyttelyhakujen painotukset vaihtelevat vuosittain. Edellisenä syksynä oli perustettu gallerian avaamista varten Nykykulttuuriyhdistys Suunnitelma B ry. ”Esimerkiksi syyskaudella 2016 olemme painottaneet näyttelyvalinnois sa kokemuksellisuutta ja tapahtumaluon toisuutta, ja pilkkoneet perinteiset neljän viikon näyttelyajat lyhyempiin, pääsään töisesti yhden ja kahden viikon mittaisiin aikoihin. . ”Nykyinen tila vuokrattiin yhdis tyksen käyttöön kuitenkin jo tammikuussa 2005, ja siitä lähtien Bgalleria on toimi nut Aninkaistenkadulla”, Maria West sanoo. Näin pyrimme pitämään gallerian eläväisenä tapahtumatilana ja samalla las kemaan näyttelyvuokrat mahdollisimman alas, jotta raha ei olisi esteenä kiinnostavan taiteen esilletuomiselle.” TAVOITTEENA VUOKRISTA LUOPUMINEN Bgalleria on perustamisestaan asti toimi nut täysin vapaaehtoisvoimin, eikä palkat tua henkilökuntaa ole ollut. Historii kissa tulee vahvasti esille B:n rooli tärkeä nä kohtaamispaikkana eri alojen luoville tekijöille. ”Vaihtuva jäsenistö pitää yhdistyksen toiminnan vireänä.” Yhdistyksen hallitukseen kuuluu kuu si jäsentä ja kaksi varajäsentä. Keskeisenä periaatteena on tarjota kohtaamispaikka nykytaiteesta kiin nostuneille ihmisille ja olla yleisölle helpos ti lähestyttävä paikka tutustua ja kokea ny kytaidetta eri muodoissa. ”Yhdistyksen jäsenet osallistuvat aktiivi sesti Bgallerian toimintaan muun muas sa kuratoimalla näyttelyitä ja tapahtumia sekä järjestämällä työpajoja, keskusteluti laisuuksia ja muuta ohjelmaa”, Maria West valaisee. Näyttelyva linnoista vastaa yhdistyksen hallituksesta ja aktiivijäsenistä koostuva työryhmä. B-gallerian vahvuutena on ollut toiminnan matalakynnyksisyys, avoimuus ja osallistavuus.. Lähtökohtana Bgallerian toiminnassa on kiinnostavien näyttelyiden ja tapahtumien järjestäminen. B perustettiin tar peesta luoda epäkaupallinen, marginaali sempi näyttelytila. Vuonna 2015 galleri atilaa jakanut väliseinä purettiin, jotta tila soveltuu paremmin tapahtuma ja esitys käyttöön sekä toimii myös monikäyttöi sempänä näyttelytilana.” Näyttelyaikoja Bgalleriaan jaetaan avoi men haun kautta kahdesti vuodessa, ke väällä seuraavan vuoden kevätkaudelle ja syksyllä seuraavan vuoden syyskaudelle. ”Tavoitteena kuitenkin on, että näytte lyvuokrien perimisestä voitaisiin tulevai suudessa luopua kokonaan”, West visioi. Gallerian päivittäisistä asioista vastaa yhdis tyksen työllistämä harjoittelija tai galleris ti”, West kertoo organisaatiosta. Kymmenvuotisjuhlavuonna yhdistys jul kaisi BEIBIhistoriikin, joka käsittelee B:n taivalta niin nykyisten kuin entistenkin ”beeläisten” sekä B:llä näyttelyitään pitä neiden taiteilijoiden kertomana. Samat piirteet ovat B:n toiminnassa yhä läsnä. ”Gallerian takahuoneessa toimii myös pro jektitila, josta emme peri näyttelyvuokraa ja johon on jatkuva avoin haku. ”Yhdistyksen hallitus ja aktiivijäsenet ja kavat keskenään myös erilaisia vastuualueita. ”Jäsenet ovat vuosien saatossa käyttäneet ja muokanneet tilaa vastaamaan gallerian kulloisiakin tarpeita. Hallituksen tehtäviin kuuluu yhdistyksen ja gallerian toiminnan kehittäminen ja toiminnan ta loudellisesta ja muusta sujuvuudesta vas taaminen. ERI TAITEENLAJEJA MONIPUOLISESTI Ensimmäinen yhdistyksen järjestämä tai denäyttely pidettiin joulukuussa 2004 Port Arthurissa sijainneessa vanhassa autokaup pahallissa. Viime vuo sina ohjelmistossa on nähty muun muassa tiedettä ja taidetta yhdistelevä luento ja keskustelusarja, kokeellisen elektroniikan työpajoja, croquispiirustusiltoja, erityyp pisiä musiikki, äänitaide ja performans siesityksiä, videotaide ja musiikkivideosc reeningejä.” Bgalleria tekee myös yhteistyötä niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin galle rioiden ja muiden taidetoimijoiden kanssa esimerkiksi vaihtonäyttelyiden ja muiden yhteisten projektien puitteissa. Py rimme siihen, että B tulee myös tulevaisuu dessa toimimaan eläväisenä kohtaamispaik kana nykytaiteesta kiinnostuneille ihmisille ja tarjoamaan niin jäsenilleen, taiteilijoilleen kuin yleisölle kiinnostavaa ja monipuolis ta toimintaa eri taiteenlajien parissa”, Ma ria West miettii. Avus tusten lisäksi toimintaa rahoitetaan jäsen maksuilla sekä galleriatilasta perittävillä näyttelyvuokrilla. Bgalleria pyrkii omalta osaltaan elävöit tämään paikallista kulttuurielämää ja toi saalta myös käsitystä taidegallerian roolis ta tarjoamalla näyttelyohjelmiston lisäksi runsaasti muuta ohjelmaa: niin keskuste luja, työpajoja, videoscreeningejä, perfor manssiiltamia kuin musiikkitapahtumia kin”, West iloitsee. ”Vaikka jäsenet vaihtuvat, toiminnan peruspilarit ovat py syneet suunnilleen samoina. B:n toiminta heijastelee suurelta osin kulloisenkin jäse nistön omia kiinnostuksen kohteita”, kertoo Maria West, Nykykulttuuriyhdistys Suunni telma B:n nykyinen puheenjohtaja. Hän vastaa toimintaa rahoitettavan muun muassa Turun kaupungin kulttuurilautakun nan myöntämän toimintaavustuksen sekä muiden apurahojen turvin. Yhdistyksen jäseninä on muiden muassa taiteilijoita sekä taide ja kulttuuri alan opiskelijoita. Näytte lyvalinnoissa pyrimme suosimaan kiinnos tavaa nykytaidetta mahdollisimman moni puolisesti ja kattamaan ohjelmistossamme eri taiteenlajeja video ja äänitaiteesta maa lauksiin ja performanssiin”, West painottaa. PAIKALLINEN ELÄVÖITTÄJÄ ”Bgallerian vahvuutena on ollut toiminnan matalakynnyksisyys, avoimuus ja osallis tavuus. ”Tapahtumien määrä ja sisältö heijaste lee vaihtuvan aktiivijäsenistön kiinnostuk sen kohteita ja osaamisalueita. Kulttuurilauta kunnan avustus määräytyy kolmivuotiseksi sopimuskaudeksi kerrallaan, muun rahoi tuksen määrä vaihtelee vuosittain
”Jossain vaiheessa huomasin, että musiikkiteatteri ja ooppera tarjoavat mahdollisuuden yhdistää kaikki osaalueet yhdeksi kokonaisvaltaiseksi tai deelämykseksi”, hän muistelee. Nyt hän on perustamassa Greta Produc tionsia, jonka yrittäjä määrittelee uuden Uutta tehden, vanhaa varioiden Greta Productions -tuotantoyhtiön ja Gretan salonki -konseptin parissa nyt ahkeroivan monipuolisen kulttuuripersoonan Reetta Ristimäen tie taitelijaksi on viitoitettu jo lapsesta lähtien. ”Koko taidekenttä on ollut hämmen tynyt valtiovallan aikeista määritellä itsen sä työllistävät taiteilijat yrittäjiksi. ETUJOUKOISSA YRITTÄJÄKSI ”Vedin Kapsäkkiosuuskuntaa yksityisyrit täjän asenteella erityisesti viimeiset vuodet 2009–2012, jolloin rakensimme Hämeen tielle kokonaan uuden kulttuuriorgani saation.” Yrittäminen on siis Ristimäelle jo tuttua. ”Parhaimmillani olen ehkä uusien tai deesitysten ideoijana ja koordinoijana sekä ihmisten verkottajana”, hän pohtii. Tärkeimpänä saavutuksenaan Ristimäki pitää kokonaisen elämäntyön muodostavaa 15 vuoden prosessia, jonka aikana hän ke hitti ja rakensi Musiikkiteatteri Kapsäkin Helsinkiin. TEKSTI JUHA SÄIJÄL Ä KUVA NOORA OJAL A Musiikkiteatteri on ollut aina lähellä Reetta Ristimäen sydäntä ja hän onkin rakentanut jo tunnetuksi tulleen Musiikkiteatteri Käpsäkin.. 38 MUSIIKKITEATTERI Käpsäkin johtaja, oop peralaulaja Reetta Ristimäki oli jo nuore na harrastanut monipuolisesti teatteria, kirjallisuutta, historiaa, visuaalisia taitei ta, tanssia ja musiikkia. Työuransa aikana Ristimäki on toiminut muun muas sa laulajana, näyttelijänä, käsikirjoittajana, ohjaajana, teatterinjohtajana ja pedagogi na. ”Mielenkiintoisimpia projekteja ovat olleet ainakin ensimmäinen Risto Räp pääjä musikaali 2003, Anna Liisa ooppera 2008, Mahagonnyn nousu ja tuho ooppera Helsingin Juhlaviikoilla 2011, Heinähattu, Vilttitossu ja suuri pamaus lastenoopperan ohjausprosessi Pietarissa 2010 ja Maaginen Houdini musikaali 2014”, taiteilija listaa. Jos tä hän kerran mennään, on parempi tehdä se vapaaehtoisesti ja etujoukoissa, eikä vas taan haraten viimeisenä”, Ristimäki ajatteli
Toi sessa vaiheessa Reetta Ristimäki kehittelee ja konseptoi lisää palveluita, jotka liittyvät hänen taidealan osaamiseensa. Erityisesti kiinnostaa ai kakausi 1850–1950 Euroopassa, Suomessa ja Venäjällä. Minä otan yhteyttä Pave Maijaseen, koor dinoin keikan yrityksen ja artistin välissä, yritys saa nähdä tilaisuudessaan haluaman sa artistin ja Pave saa keikan, josta makse taan kelvollinen palkka.” Konsultointi ja elämysmuotoilu ovat Ris timäelle sitä osaamista, jota hän haluaa tar jota yrityksille ja kulttuurilaitoksille. Idea Gretan salongista on kytenyt Ristimäen päässä jo pitkään. Tulevaisuuden kult tuuritilat tulevat olemaan kokonaisvaltaisia elämyskeskuksia. Greta Porductions välittää myös opetusta ja luennointia. Tärkeimpänä pääomana Greta Produc tionsin perustamisessa Ristimäki pitää val miita esityksiä eli tuotteita ja kaikkea hä nelle kertynyttä kokemusta ja osaamista. . ”Ne voivat olla esimerkiksi yritystilaisuuksien tai kou lutuspäivien suunnittelua.” ”Kolmannessa vaiheessa aloitan varsinai sen yritystoiminnan, joka tarkoittaa esiin tyvien taiteilijoiden tai valmiiden esitysten ja muiden suunnittelukonseptien aktiivis ta myymistä ja markkinointia. Toivon hartaasti, että saamme jatkoa Sa longille. Sen toiminta koostuu taiteilijavälityksestä, konsultoinnista, elämysmuotoilusta ja kult tuurisisältöjen suunnittelusta sekä toteut tamisesta. Vieläpä niin, että kaikki osaalueet, esittävä taide, visu aalisuus, ruoka kiertyisivät saman yhdessä sovitun teeman ympärille.” Ristimäki myös kaavailee uudentyyppistä yhteistoimintaa, jossa saatettaisiin eri alojen taiteilijoita ja asiantuntijoita yhteen sekä henkisen hyvin voinnin ja kulttuuripalveluiden saattamis ta kaikkien ulottuville. Tällöin pai kalla on muiden muassa Ristimäen suuresti arvostama kirjailija Kaari Utrio. Niitä voin myydä minä itse, mutta vielä mieluummin joku muu.” Toistaiseksi Ristimäki on liikkeellä yk sin, mutta muiden muassa hänen omilla parikymppisillä tyttärillään on paljon näi hin töihin sopivaa osaamista. ”Olen intohimoinen his torian harrastaja. ”Taitei lijavälitys tarkoittaa käytännössä vaikka pa sitä, että joku haluaa esimerkiksi Pave Maijasen esiintymään yritystilaisuuteensa. 39 ajan ohjelmatoimistoksi ja tuotantoyhtiöksi. ”Tosiasiassa en ole vielä perustanut yritystä, vaan käytän tar vittaessa laskuttamiseen tilitoimistoa. ”Koko taidekenttä on ollut hämmentynyt valtiovallan aikeista määritellä itsensä työllistävät taiteilijat yrittäjiksi.”. ”Se on vaikkapa erilaisten tilaisuuksien koko naisvaltaista suunnittelua. ”Hän ja en simmäisella klubilla esiintynyt historiantut kija Samu Nyström ovat tämän kevään vie raista ainoat, joita en tunne entuudestaan. Syksyksi on kuplimassa jo mon ta herkullista teemaa ja jänniä vieraita.”. ”Tässä on kyse uudesta oivalluksesta ja nykysuuntauksesta. Miten Greta Productionsin tarjoama tai teilijavälitys käytännössä toimii. Kulttuurista täytyy tehdä luonnollinen osa elämää ja vapaaai kaa, eikä jokin erityinen hetki, johon oste taan kallis lippu ja jota odotetaan kuukausia.” SALONKIPERINNE UUDELLEEN HENKIIN Nyt kevättalvella Reetta Ristimäki on myös perustanut Gretan salonki nimisen kon septin, jossa kuullaan kuukausittain ravin tola Manalassa sähäkkää keskustelua päi vänpolttavista aiheista ja elävää musiikkia. Esimerkiksi museo ei ole tulevaisuudessa enää paikka, jossa käydään virkaaikana katsomassa seinälle ripustet tuja esineitä, vaan museot ovat elämyskes kuksia, joissa hyödynnetään laajaalaisesti taidesisältöjä”, Ristimäki valaisee ja jatkaa innostuneena: ”Näyttelyn yhteydessä voi olla vaikkapa esittävää taidetta, työpajoja ja ruokaa. Ei vain niin, että tarjoan jotain lauluesitystä tai artistia fir man juhliin, vaan sitä, että voisin osallistua koko juhlan suunnitteluun. Aion käynnistää varsinaisen yritystoiminnan vasta huolellisen esityön ja pilotoinnin jälkeen ja sellaisena ajankohtana, jolloin työtilaisuuk sien saaminen on mahdollista.” Ristimäen on löydettävä elantonsa taide kentältä, eikä hän aio ottaa sellaista riskiä, että ”huuhailisi esimerkiksi kesäkauden yrit täjänä, jolla ei ole selkeää idea, asiakkaita ja työtilaisuuksia ja joka olisi sosiaalisen tur vaverkon, kuten esimerkiksi työttömyystur van, ulkopuolella”. Sata vuotta sitten tällaiset tai teensuosijoitten ylläpitämät salongit olivat yleisiä ja minusta on kutkuttava ajatus koet taa varioida idea tähän päivään.” Ristimäki odottaa tämän kevään salon geista erityisesti 17. maaliskuuta järjestet tävää iltaa, jonka teemana on ”Juurihoitoa – Puhetta perheen historiasta”. Ne on suunnattu kaikille, eikä vain kapeasti kiin nostuneille harrastajille. ”On siis parasta varmistaa, että on tar vittaessa oikeutettu työttymyysturvaan.” KOKONAISVALTAISIA ELÄMYSKESKUKSIA Greta Productionsin ensimmäinen vaihe on tarjota myyntialusta eli lähinnä nettisivusto, jossa on koottuna tieto takataskussa olevis ta valmiista kiertueteatteriesityksistä. Hän on melko varma jo nyt, että tulee olemaan kesän käytännössä ilman työtilaisuuksia, eikä yrittämistäkään kannata aloittaa kesällä kun Suomi lomai lee
40 TURUN VEGEKAUPPA on toiminut uusissa tiloissaan viime kesäkuusta asti. Nyt hän omistaa kaupasta 80 pro senttia, Simonen loput. Turun Vegekaupan yrittäjälle Elina Innaselle on tärkeää olla reilu pomo.. TEKSTI MINNA SUMELIUS KUVA PIA JALKANEN Vegekaupan luonne ekologisena kasvisruokakauppana tekee luontevaksi toiminnan eettisyyden. Siksi olen korostanut, että haluan työn tekijöiden sanovan heti minulle suoraan, jos jokin ottaa päähän.” Innanen vannoo myös reilujen työaikojen ja reilun palkkauk sen nimeen. Turun Vegekauppa työllistää Innasen li säksi kolme säännöllistä osaaikaista työn tekijää. Vegekaupasta In nanen tienaa toistaiseksi ”vähemmän kuin työntekijänsä”, joten sivutulonaan hänellä on edelleen blogi. Tämä onkin Innasen haave. Innanen pyörittää Turun liikkeen lisäksi ketjun verkkokauppaa, joka sekin on tuottoisa. YHTEISTYÖTÄ ELÄINOIKEUSKESKUKSEN KANSSA Vegekaupan luonne ekologisena kasvis ruokakauppana tekee luontevaksi toimin nan eettisyyden. Jos on hyvä idea ja intoa, kannattaa ehdottomasti läh teä yrittämään.”. Vaikka tuotteita toki myös karsitaan en simmäisten vuosien aikana pois, valikoi man kasvaessa tähän tahtiin tarvitaan vie lä suuremmat tilat tulevaisuudessa. Kasvu on ol lut tasaista, ja valikoima kasvaa koko ajan; haastattelua tehdessä valikoimiin on juuri lisätty uusi proteiinipatukka sekä virolai sia ekopesuaineita. ”Tuukka peräänkuulutti uutta kauppias ta Facebookprofiilissaan, ja neljän päivän kuluttua olin jo irtisanoutunut vanhasta työstäni ja matkalla kauppiaaksi”, Innanen nauraa. Elina Innanen ja Vegekauppa viihtyvät hyvin Forumkorttelissa, jossa majailee muitakin ekologisia yrittäjiä. Kun kaupan vuonna 2011 perustanut Tuukka Simonen alkoi keskittyä perusteilla olevaan Helsingin myymälään, Turun myymälän ruoriin hyppäsi monel le kasvissyöjälle Chocochiliblogista tut tu Elina Innanen. Vegekaupan takahuoneessa toimii myös Turun Eläinoi keuskeskus, jossa järjestetään eläinoikeus järjestöjen tapahtumia. ”Olen keskustellut mui den eettisten yrittäjien kanssa, heilläkään ei ole ollut suurempia ongelmia. Kaupan muuttaessa ydinkeskustaan yliopiston lä heisyydessä sijaitsevan pikkukadun varrelta myös sen ilme uudistui, tilat suurenivat ja kauppias vaihtui. Tuleva jäätelökesä tu lee olemaan turkulaisille vegaaneille suotui sa, sillä Elina Innanen paljastaa tehneensä sopimuksen jäätelöfirman kanssa, jonka tuotteita ei vielä Suomesta löydy. VEGEKETJU HAAVEENA Vegekaupalla menee hyvin. Hän ker too ulkomaanmatkojensa kuluvan nykyään osittain työn teossa, sillä hän saa niillä jat kuvasti ideoita Turun Vegekaupan valikoi man laajentamiseen. Innanen pitää Tur kua muutenkin hyvänä kaupunkina yrittää: ”Täällä on hyvä tekemisen meininki.” Innanen haluaa kannustaa uusia eetti siä yrittäjiä, vaikka Suomen taloustilanne ei olekaan hyvä. Vegekauppa kasvaa myös ketjuna: Tampereelle on juuri perus teilla myymälä. . Tavarantoimittajien suh teen ollaan tarkkoja, mutta eettisyys ulottuu myös sellaisiin asioihin, jotka eivät asiak kaalle helposti näy: Vegekaupassa kierräte tään, postituksiin käytetään vain uusioma teriaaleja ja kauppa on valaistu kokonaan ledlampuilla. VOIT TOISAA VEGEÄ Turun keskustassa, Kauppatorin kupeessa sijaitsevassa Forum-kauppakeskuksessa kauppansa tekevät kasvismakkarat, liivatteettomat makeiset, kikhernenuudelit, ekologiset pesuaineet sekä muut eettisen vegaanikuluttajan valinnat. Hänelle on tärkeää olla reilu pomo ja kuunnella työntekijöitään: ”Olen itse yrit täjän ja pomon hommissa täysin aloitteli ja. Koulutukseltaan hän on puutarhuri ja floristi
OLI MITEN OLI, Svetlana Aleksijevitš on laadukas kirjailija – monesta syystä. Viime vuosisadan suurin laulurunoilija ja bardi, aikamme Puškin, Vladimir Vysotski ei tullut kyseeseen. Kierrettiin planeettaamme itään tai länteen on palattava pisteeseen, jossa seisoo Bo Carpelan, jonka vertaista on vaikea löytää. Palkitun teoksissa on hänen mukaansa sym patiaa kärsiviä kohtaan, mutta samalla ymmärtämättömyyttä, halveksuntaa ja tuomitsemista. Vuodesta 1901 jaettu, palkinnoista tunnetuin, on peräisin dynamiitin keksijän, tehtailija Alfred Nobelin säätiön varoista kan sainvälistyvien monopolien alkutaipaleelta. Palkittujen painottuminen Eu rooppaan ja Ruotsiin on herättänyt kiusallisia kysymyksiä. Golstein yhtyy Dostojevskin, Tolstoin ja Tšehovin kriittiseen kantaan kansan kuvauksesta. Kär simyksen kuvaus saa lukijan veren hyytymään. Kirjailija ja lehtimies Curzio Malaparte työsti kärsimyksen teemoja eri näkökulmasta, taitavasti ja myötäeläen. Miten oikein toimitaan komi teassa, kun ehdokkaita valitaan. Vladimir Golstein, Brownin yliopiston slavistiikan professori Yhdysvalloista on kirjoit tanut esseen ”Neuvostointelligentsijan ääni”. Hän kirjoittaa tällä palstalla Venäjään liittyvistä aiheista.. Lindgrenin kohtalotovereita ovat Strindberg, Ibsen ja Joyce, italialaiset Svevo, Gadda, Luzi, Natalia Ginzburg ja Elsa Morante sekä vaarallinen totuu dentorvi Pasolini. Suomalaisis ta ovat jääneet rannalle rakastetut mestarit Tove Jansson, Lars Huldén ja Veijo Meri. Arvovaltainen palkinto on kapitalistisessa maailmanjärjestyksessä porvaril lisen korkeakulttuurin riemuvoitto, näyte sen henkisestä itseymmärryksestä. Häntä vastaan voidaan asettaa vaikkapa pikkuporvarillisen asenteen tunnetuimman rienaajan Peppi Pitkä tossun äiti, ylivoimainen ja omaperäinen taiteilija, ”lasten”kirjailija Astrid Lindgren. Polyfonisuus jää hänen mukaan sa monologiksi. Hän on nostanut esiin vaikenemaan tuomitun ihmisen, niin kuin moni muu kirjailija on tehnyt. Ei myöskään runo uden avantgardesta, ei Blok eikä Hlebnikov, ei Marina Tsvetajeva eikä Anna Ahmatova. Kriitikot kiistelevät siitä, mikä on palkitun taiteellinen anti. Mutta Nobelin palkintokomitean jäsenet ovatkin sukua kahvikut sujen tantoille, jotka kärvistelevät luonnollisen omaperäistä kauhukakaraa ja taiteellisesti lahjakkaan ihmisen poikkeavuutta. Hän tosin oli ko mitean jonotuslistalla yhdessä Meren kanssa. Odo tusarvo on, että kirjailijan teokset ovat vähintään dynamiittia. 1946) sai vuoden 2015 Nobelin kirjallisuuden palkinnon. Itse asiassa enem mistö maailmankirjallisuuden suuria mestareita on sivuutettu. Se on erilaista kirjallisuutta.” Inhimillisen kärsimyksen kuvaajia on iso joukko, mutta heitä ei ole pal kittu vaikka teokset todella ovat dynamiittia. B ERGER Martti Berger on helsinkiläinen kustantaja, kääntäjä ja kulttuurin monitoimimies. venäläisiä nobelisteja eli onko Aleksijevitš dynamiittia. Kirjallisuuden nobelistien taso on varsin vaihteleva. Hän toteaa siinä tekijän suu ret ansiot, mutta kyseenalaistaa valinnan. 1953 palkitulla Winston Churchillilla ei ollut kaunokirjallisia ansioita. Siispä he vetoavat sääntöihin. Palkittuja venäläisiä kirjailijoita ovat Ivan Bunin 1933, Boris Pasternak 1958, Mihail Šolohov 1965, Aeksandr Sol ž enitsyn 1970 ja Joseph Brodsky 1987. Onko Aleksi jevitš siis dynamiittia. Golstein edellyttää suurelta kirjailijalta halua ymmärtää, hyödyntämättä tuskaa ja kansaa tuomitsematta. Oscar Wilde ei tosin kisaan eh tinyt. Entä Studs Terkel, Primo Levi, Erich Maria Remarque, Jaroslav Hazek, Franz Fanon. Aleksijevitšin sijaiskärsijä on äänetön ja voimaton kansa, joka kohtaa ihmisen aiheuttaman katastrofin. Hän on antanut äänen kärsiville ihmisille, eläimillekin. Pe rusteluissaan komitea toteaa: ”– – palkitaan moniäänisistä teoksistaan, jot ka ovat aikamme monumentti kärsimyksestä ja rohkeudesta.” Nobelisti itse sanoi: ”Kokoan aineistoa kuin journalisti, mutta työstän sitä kuin kirjailija. 41 VALKOVENÄLÄINEN Svetlana Aleksijevitš (s. Nobelisteiksi eivät ole kelvanneet Tolstoi, Tšehov, Gorki ja Jesenin, kaikki omalla tavallaan moraalisten arvojen problematisoijia ja porvarillisen elä mänkatsomuksen tekopyhyyden ja tyhjyyden paljastajia. Ranskalaiset Duras, Yourcenar, Michel Tournier ja Bernard Noël, saksalaiset Brecht, Peter Hacks, Christa Wolf, itävaltalaiset Kafka, Rilke, Ingeborg Bachmann, Thomas Bernhard ja Peter Handke. Kirjallisuuden nobelistien taso on varsin vaihteleva
42 Matka nuoruuteni uutistantereille Vietnam tunnetaan sodasta Yhdysvaltoja vastaan. Historia on yhä läsnä trooppisessa maassa, joka hurmaa matkailijan vilkkaalla kaupunkikulttuurillaan ja monimuotoisella luonnollaan. TEKSTI JA KUVAT HANNU NIKL ANDER Rautatie kulkee kodikkaasti asutuksen halki pääkaupungissa.
Taustalla kuuluu tu hansien autontorvien viserrys, kuin etäi nen linnunlaulu. Isällä oli tapana kynällä lisätä lehti kuvaan McNamaralle pirunsarvet. Kauanhan tämä kesti, mutta nyt olen Vietnamissa. Haarahaukat, tropiikin peruspetolinnut, parveilevat H . Kapeaa moottoripyörää myös väistää helpommin kuin leveää au toa. Hotellissa on vieno homeen tuoksu. Runsaasti kahviloita, ruokaloita, postilaatikoita, myyn tikojuja. Olisinko minä lentokoneesta poistuessani taputtanut päälaelle ohjaamon ovella seissyttä lentä jää. Käy tösoppaat varoittavat länsimaalaisia: vietna milaiset eivät pidä siitä, että heitä taputetaan päälaelle. Katua ylittäessä pitää olla johdonmu kainen, säilyttää vauhti ja suunta, ei pysäh dellä eikä etenkään kääntyä takaisin. PUNAISEN JOEN RANNOILLA Hanoin sivuitse virtaa Punainen joki, Sông Hông, kolonisaatiokielellä Rivière Rouge. Hän antaa Coca Colaa. Liiken nevaloja on harvassa, suojateitä enemmän, mutta lähinnä viitteellisiä. Sitä nä kee enää museoissa, Saigonin lippua tus kin niissäkään. Oli myös Front National de Libération du Sud Viêt Namin lippu: keltatähti sinipunaisella pohjalla. Tästä vain aamu viileälle parvekkeelle linnun ja mopedin laulua sekä luutien kahinaa kuuntelemaan, katselemaan auringon punaamia kattoja. Syyllisenä tuomittiin kuolemaan ja am muttiin nuori vietnamilainen sähkömies Nguen Van Troi . Kas kun niissä kaikissa onkin puna pohjaiset liput. Lentoemäntä tulee kärryineen. Katselen matkatovereita. Taas kerrottiin uutisissa, montako sis siä oli surmattu – nimenomaan sitä sanaa käytettiin. Alasammutuksi tulo oli mielessä väikkyvä uhka, joka toteutui yllättävän mo nelle. Isä käytti hänestä ruot sinkielistä pilkkanimeä Nattmara, Yöpaina jainen. Tietysti sattuu onnettomuuksia, vaikka en yhtään näekään. Yllättävän monilla länsimaalaisil la on vastustamaton halu tehdä niin, aivan hyvän hyvyyttään. Vuonna 1963 McNamaraa vastaan tehtiin murhayri tys. Se on suuri rahallinen etu, vuo si Tyynen meren länsirannoilla on koulinut hänestä erittäin tehokkaan tinkijättären. Jos eurooppalaiset sanovat heitä vinosilmiksi, kutsuvat he eurooppalai sia pitkäneniksi. Kuvista tuttua Indokiinaa eli TakaIntiaa, siroa väkeä, naisilla housut, miehillä vaalea paita housun päällä. Sitä osataan harvoin, mutta toisaalta, jos osataan, niin yleensä aika hyvin. Vietnam on Norjan ko koinen ja muotoinen maa, kuin mentäisiin Kristiansandista Vesisaareen. Vietnamin lippuja on kaikkialla: punavaate ja keltainen tähti, voittoisan PohjoisVietna min lippu. JÄRJESTETTY retki vie luonnonsuojelualueel le, sivettikissojen ja languuriapinoiden maa han. Tarjoan aina ensiksi ranskaa. Ehkä se pohjautuu ko koeroon, indokiinalainen näyttäytyy heille kannustusta ansaitsevana lapsena. Kello on vähän. Pa hempaankin saa ItäAasiassa tottua, Hong Kongissa kuulemma homehtuivat pilalle tyt tären sekä kengät että kurssikirjat. Sehän on tapa, jolla huokeat hinnat monissa mais sa kiipeävät sittenkin kalliiksi ja lisäksi ai heuttavat aina jotenkin kiusallisen tilan teen lähtöhetkellä. Kir jaimisto on latinalainen, mutta kuullun ym märtäminen nolla, ja niin on äänenkorkeus eroihin perustuvan puheen tuottaminenkin. Minun nuoruudessani oli Saigo nin hallituksella keltainen vaate, jolla kol me punaista raitaa. Saa toki, mutta miksi pitäisi. Tietenkään täällä ei puhuta Vietnamin sodasta. Ne ovat kaiken kaupustelun ja tinkimisen keskellä ennustettavuuden ja järkiperäisyyden saarekkeita. Aika moni osaa jonkin verran solkata eng lantia, mutta taito on hyvin konkreettista ja tilannekohtaista. Niissä asuttiin jo kivikaudella, ja Amerikan sodan aikana ne saivat käyttöä sairaaloina ja väestönsuojina, sillä rannikko satamineen ja sementtitehtaineen oli vilk kaiden pommitusten kohteena. En raski nuk kua, koska päivä sarastaa. Olihan se tietysti tark kaan määrätty, ja myös varakohde annet tu. Vietnam kuuluu myös maailman ranskankielisyysjärjestöön Orga nisation internationale de la Francophonie. Lehtikuvissa näkyi putoavia amerikkalaisia pommikoneita, isä kirjoitti kuvan reunaan Hyvä! Yhdysvaltain puolustusministerinä oli Robert McNamara . Monilla saaril la on luolia. Rantabulevardi dominoi näkymää, jossa meri on pääasia. On olemassa fraasi: ”vapaapäivänä saa nukkua pitkään”. Enem män oudoksuttaa eurooppalainen myöhään valveilla kuhkiminen ja aamuisin uskomaton vaikeus päästä ylös sängystä. Hyvin tai vähintään tyydyt tävästi hoidettua ja huokeaa; ohitetaan jär jestelyjä, jotka muuten olisivat vaivalloisia olematta kiinnostavia. Longin lahden rantakalliois sa. AAMU VALKENEE kukonlauluun. Hänestä tuli marttyyri, jon ka nimeen törmää Vietnamissa moniaalla. Samoin kuin oikeastaan kaikkialla, apteekit ovat koulu tetun naistyövoiman linnakkeita, en näe yhtään apteekkimiestä. TONKININ LAHDELLA Laiva vie Cát Bàn saarelle. Vietnam on kaareva, lentokone oikai see Kamputsean ja Laosin ylitse. Siinä lapsi tuijottaa me noa, sisäistää ohjaamista ja hankkii pienes tä pitäen liikennesilmää. Usein moottoripyörän päällä istuu kolme henkeä, lapsi ajajan sylissä. Kannattaa varoa juuri au toja, moottoripyöräilijä on motivoituneem pi väistämään, koska satuttaisi törmäyk sessä itsensäkin. Se on Ha noissa urbaani ääni. Minne hyökkäisi. Vietnamin taitoni on mitä heikoin. Suuri riemu on, ettei edellytetä juomarahaa. Alla on per siljanvihreää viidakkoa ja kaakaonruskeita jokia. 43 KAHTA ODOTTAMAANSA isäni ei ehtinyt nähdä: minun valkolakkiani ja Vietnamin voittoa. Ruokaloissa on edullista. Mutta liputusinto on kova, kuin Norjassa, Tanskassa, Turkissa, Sveit sissä. Seinämillä kasvaa tuskin mitään, huipuilla vihertää rehevä kasvillisuus. En aa mutuimaan ota alkoholia. Osallistuin 1970luvulla lipaskeräyksiin, joissa koottiin rahaa Nguen Van Troin ni meä kantavan lastensairaalan rakentami seen silloiseen PohjoisVietnamiin. Ambulansseja näen, ja terveydenhoidon virallisina ilmentymi nä apteekkeja. Kouluaikani sijoittui 1960luvulle. KaakkoisAasiassa tunne taan eurooppalaisesta myös nimitys piling. Cát Bàn kaupunki voisi olla mistä tahan sa tropiikista, Norsunluurannikosta, Kuu basta, Australiasta. Yhdys valtain sotatoimet Vietnamissa kiihtyivät. Erilaisten äännemuutosten jälkeen se seu raa iranilaisesta sanasta färäng, joka puo lestaan tarkoittaa frankkilaista. ”Hyvä pikkuinen, kun niin reippaas ti jaksoit lentää ihan Frankfurtista asti!” Kotimaanlento Ho Chi Minhistä Hanoi hin vie kaksi tuntia. Eroosio on tuottanut mereen satoja jyrkkärantaisia karstisaaria, joiden korkeus on isompi kuin pituus tai leveys. Mitään ei tehdä heti, vaan aina odotel laan seuraavaa opasta, yleensä puoli tuntia.. Nii den alle jääminen on vähemmän kivuliasta kuin auton alle. Tulee amerikkalainen olo: lentoko neessa Vietnamin yllä kolanmaku suussa. Tämä on turismia par excellence. Kadun ylittäminen on hankalaa, vaikka oikeanpuoleinen liikenne vallitsee. Olen matkalla Aasiassa opiskelevan tyttä reni kanssa. Minua ei ihmetytä aasialainen aamuvirkkuus. Se oli Amerikan sota. Ne kalliot ovat tämän kulmakunnan pe rusnähtävyys. Vallitsee aasialainen nuoruuden, älypuhelimen ja kevytmoottoripyörän ta lousdynamiikka. Autoja tulee pal jon, ja etenkin kevytmoottoripyöriä
Liskot vi listävät jaloissa. Otan kahvia. Tietysti pa pit täällä jotain tekevät, katsovat paikkojen perään, kiillottavat luppakorvaisia Buddhan Vesipuhveli osana pienoismaisemaa.. Pääsinpäs. Hoàn Ki . Vie lä joitain kymmeniä uuvuttavia metrejä ja tullaan huipulle. Koko päivä uima rannalla ei ole minulle houkutin vaan uh kaus. Jos minulta Suomessa tultaisiin kysymään kadulla, minkälainen on Porvoon vaakuna, niin toki selittäisin, että siinähän on sini sellä pohjalla tyylitelty valkoinen Ckirjain. n Ng . Onko tämä ikäkysymys. Kaupustelijoilta tuntuu puuttuvan kai kenlainen ensyklopedistinen mielenkiinto. Ajoneuvojen sirkutus kantaa tänne vettä pitkin, mutta silti ollaan puiden siimeksessä ja käytävien sokkelois sa alueella, jossa kukaan ei kaupittele mi tään. Taas kaupungille. Lammella päästelee kuningaskalastaja teräviä ääniään, ja pin nan tuntumassa liikkuu akvaariosta tuttu ja pikkukaloja. c S . En ole sitä ihmislajia, joka viihtyy uima rannoilla. Joillekin se on vaikeaa, minulle helppoa. Sen päälle valutetaan es presso. m eli Miekkajärvi on kauttaaltaan puistojen ympäröimä, siinä on kaksi vähäistä saarta, yhdelle mahtuu torni, toiselle temppeli, jonne pääsee sil taa pitkin. Ph . Temppelissä ei oikeastaan tapahdu mi tään, ei siis määräaikoina toistuvaa litur giaa, johon väki tulisi osallistumaan, kuten Abrahamin lapsilla on tapana. Toisaalta, hätäkös on kahvilassa katsellessa lattialla lepääviä koiria, seinillä juoksevia liskoja ja pensais sa lepattavia perhosia. Alkaa nousu, reippain as kelin polkua, välillä on oikein kiviportaat. Sitä on kyllä syytä varoa. Uimarannalta aukeaa näköala Tonkinin lahdelle. Hiukan myö hemmin näemme kirkkaanvihreän sinisil mäisen käärmeen. Doch! huudahtaa toisek si vanhin, itävaltalainen mies. Linnut ääntelevät, tie jyrkkenee, on otetta va käsin tukea pensaista, joissa ei saisi olla muurahaisia, kyitä, hämähäkkejä eikä tu hatjalkaisia. emäntä kysyy. Ei vain tee mieli saada paperilintua vaivoikseni, ei edes ilmaisek si. Laskeu tuminen jyrkällä polulla on taitolaji. Oikeastaan häiritsevin piirre Viet namissa, kuten yleensä kehitysmaissa, on jatkuva tyrkyttäminen. Minä olen joukon vanhin, en ainoa, jota hengästyttää. Siinä vanhemmat ovat hyviä, kuten purjehduk sessa tai ammunnassa. Näin raskasta oli viimeksi Kainuun prikaatissa Hoikankan kaalla. Toki. PALUU HANOIHIN Ukonilma piti aika paukkeen. Lähden kumminkin vuorelle. 44 Aasialaiseen epäinformatiivisuuteen liittyy, ettei täsmällisiä aikoja sanota, ei tiedä mitä odotellessa ehtisi tehdä. . Emäntä näyttää vuorenhuippua, sinne meidän pitää. Tämä on raskasta nousua, emme ole vielä puolivälissä. Toisinaan täytyy käsillä ottaa tukea ylemmistä portaista. Niillä viivytään aina liian kauan ja turhan perinpohjaisesti. Siitä on 44 vuotta aikaa, joten se oli hiukan eri asia. Kuinka tuon spontaanin sanomuksen suomentaisi. Kahvilanemäntä katselee minua ja sanoo tyttärelleni, että tuo ikämies ei tule millään selviytymään edessä olevasta retkestä, pa rempi jos hän jäisi tänne. Olenko minä se tyhmä mies, jolle pitää sanomalla sanoa, että tässä nyt olisi kaupan paperilintuja, vaikka sen mainiosti näen. Siellä on nuhruinen makuulavitsa, jolla on vielä nuhjuisempi tyyny. Emäntä kutsuu minut katsomaan taka huonetta. Sentään. Sitten on alas laskeutuminen. Syntyy raidallinen annos, kahvi on tarkoitus lusikoida sekaisin ja sitten juoda. Pie nehkö H . Mutta kyllä täällä varttitunti menee, ehkä jopa 25 minuuttia, jos oikein viihtyy. Eikö olisi paljon mukavampi nukkua tuolla pari tun tia, sinnekin voi tilata olutta. Vietnamilaiseen tapaan se koostuu lasin pohjalle kaadetusta makeasta kondensoi dusta maidosta. n eli Jadetemppeli on pie ni rauhaisa maailma. Hui pulla erottuu pieni näkötorni, reilun pa rinsadan metrin nousun yllä. En rupeaisi ensi töikseni neuvomaan kysy jää matkatoimistoon taikka suunnittele maan moottoripyöräkuljetusta Porvooseen. Retken turvallisuutta demonstroidakseen hän kerran kiipeää puuhun. keitto on äärim mäisen halpaa, mutta täytyy katsoa kup pila, jossa on siedettävän korkuiset tuolit. Opas, jäntevä tätiihminen, tekee tämän retken päivittäin. Nyt kadut ovat märkiä ja ilma puhdasta. Pinnassa käy oranssi välähdys, kun kultakala hyppää. Näköala vuorelta on komea, mutta en nyt ihan tiedä palkitseeko se kokonaan vaivat. Kykkijöiden kulttuurissa suositaan matalia muovipalleja, pitkäkasvuisen pilingin seläl le hyvin rasittavia. Ei kovin aggressii vinen, mutta jotenkin se antaa aliarvioivan tunnun. Tätäkö se sit ten on, kun ikää on niin paljon, että jo toh velien pukeminen ottaa voimille, ja meinaa henki loppua, kun yrittää kirjaa pidellä. Hanoin van ha keskusta kiertyy järven ympärille. Se, että en osta paperilintua, ei johdu kalleudesta (hinnasta voi neuvotella), tai et ten älyäisi, että ne ovat parempia kuin vie reisen kojun linnut. Hän on huolissaan oikeastaan vain hyttysistä ja ampiaisista. Siellä Amerikan sota eskaloitui, kun Yhdysvallat heinäkuussa 1964 tulitti omaa sotalaivaansa USS Maddoxia, sälytti syyn PohjoisVietnamin laivastolle ja sai aiheen laajoihin PohjoisVietnamin pommituksiin. Nousu on voimalaji, kuten painonnosto, se suosii nuoruutta. . Eivät ne niin yleisiä ole kuin luullaan
Van gittuja yhdysvaltalaislentäjiä kohdeltiin pää asiassa hyvin, ainakin sitten, kun heidät oli ensivangitsijoitten käsistä toimitettu Hanoin keskustaan. Amerikan sota kesti pitkään, sen aikana ehti lentoko nesukupolvia vaihtua potkurikoneista kaksi kertaa ääntä nopeampiin. Onhan tämä kiintoisaa, mutta kovin syvälle en pääse, missä tahansa Euroopassa Baskimaata lu kuun ottamatta saisin paikallisesta sano malehdestä enemmän selkoa. Tämä herättää tunnun syrjäisyydestä. Monasti ne tuntuvat vietnamilaisen ja eurooppalaisen perinteen hybrideiltä. Kieltä ei tarvita mitä vietnamilaisimmas sa kulttuuririennossa, vesinukketeatteris sa. 45 patsaita ja keräävät uhriksi tuodut ruoat ja rahat parempaan talteen. Se siitä suomettumisesta.. Kun ei rautaa ollut, valettiin miinoja ja pommeja sementistä. Mukana oli kosmonautteja kaikista sosialistimaista sekä myös Intias ta, Afganistanista, Syyriasta ja Ranskas ta. On myös kuuluisa kuva, nuori naissoti las kiskoo merestä lentokoneenkappaletta, jossa on Yhdysvaltain ilmavoimien kansal lisuustunnus. Se on oivallinen, niin myös sivuosasto Vallankumoushistori an museo. Se oli Amerikan sota. On kuvia pommitusten tuhoista ja nuorten naisten käyttämistä ilmatorjunta tykeistä. Millä perusteella ”Veturin kunnos tus” olisi jotenkin huono maalauksen aihe. Kuinka niin tauluissa ei sopisi esiintyä trak toreita. Kunniapaikalla on vietnamilainen MiG 21, jolla Pham Tuân on nistui vuoden 1972 joulupommitusten aikoi na pudottamaan järeästi aseistetun yhdys valtalaisen B 52 pommikoneen. In terkosmos oli Neuvostoliiton hanke, jolla ulkomaiset avaruuslentäjät voivat osallis tua lennoille. Man tager vad man ha ver. Turistien ohella siellä tungeksii juhlapukuihin sonnustautu neita opiskelijoita sisäänpääsyä tai tutkin toaan ilakoimassa. Täällä näkee Amerikan sodan muistoja. Tänään ei ole niin lämmintä. On elokuvanpätkä palavina syök syvistä amerikkalaiskoneista, on elokuvaa vankina ontuvasta amerikkalaislentäjästä itseään pienempien ihmisten kuljetettava na. Euroopassa tiedämme Amerikan sodan, mutta vietnamilaiset näyttävät pane van vähintään yhtä paljon painoa Ranskan vastaiselle itsenäistymissodalle. Amerikan sota on usein aiheena, viidakossa eteneviä sotu reita, puiden lehdet, veden kiilto, kuun valo ja maastopuvut tarjoavat taiteilijoille paljon haastetta. Vietnam on jotakin universaalia, suku polvikokemus, jonka vahvimmin aistii so tamuseossa. Keskeisellä paikalla kohoaa ala sammuttujen lentokoneiden hylyistä koottu obeliski. Näin oli muinai sessa Hellaassakin, ei pidetty varsinaisia kirkonmenoja. Tietenkään täällä ei puhuta Vietnamin sodasta. Perinnemusiikin tahdissa marionetit polskuttavat altaassa siten kuin niitä ver hon takana kahlaten toimivat esittäjät sää tävät. Kaloja, kalastajia, tulta syökseviä ja vettä ruiskuttavia lohikäärmeitä. Paikalla on seremoniallista käyttöä. Mi nua hämmästyttää, miksi juuri sitä suunta usta jaksetaan Euroopassa nykyisin nälviä. Kiinasta puhaltaa poh jatuuli, väki kulkee päällystakeissa. Museon pihalla on paljon lentokoneita, niin omia kuin sotasaaliitakin. Sitä lajia pudotettiin enemmänkin, mutta loput oh juksilla. Kuvan nimi on Le Prestige de l’ U.S.Air Force. Vietnamissa käytiin ensimmäinen selkeä mediasota. Historian ironiaa oli, että jon kin aikaa heidän tyrmänään toimi Ranskan siirtomaavallan pystyttämä Maison Centra le, jota Ranska käytti nimenomaan vietna milaispatrioottien nujertamiseen. Joil lain on kova into taustakultaukseen, kuin orientaalista Gustav Klimtiä . Esitys on sopivan mittainen, ehkä tunnin, yleisinhi millisesti humoristinen, osa hauskuudes ta toki tulee kekseliäästä tekniikasta, jon ka tapaista en muista muualla nähneeni. Ylioppilaita innoissaan Kirjallisuuden temppelissä.. Kunnostautunut lentäjä pääsi In terkosmosohjelman puitteissa Vietnamin ensimmäiseksi avaruuslentäjäksi 1980. Missä määrin paljo Vietna missa koettu jää eksotismiksi, maassa jos sa vain harvoin sattuvat käsiini Le Courrier du VietNam tai Vietnam News. Silloinkin taisteltiin suurvaltaa vastaan, usein impro visoiduin konstein. Se ei ole jatkuvaa sademetsien höyryä – mää ritelmällisesti riittää, että vuoden keski lämpö on yli 18 celsiusastetta. On myös sosialistista realismia. . Suitsukkeen katku saattaa hyvinkin vastata passiivista tupakointia. Tropiikkia ei pidä dramatisoida. Taidemuseossa on uudempia maalauk sia. Minä käyn Historian museossa. Suomellekin tarjottiin mahdollisuutta, mutta Suomi kieltäytyi varoessaan leimau tumasta lännen silmissä neuvostomielisek si. Sen vietnamilaiset tajusivat. Kirjallisuuden temppeliksi nimitetty his toriallinen alue koostuu rakennuksista, jot ka muodostivat ammoin yliopiston
Koti likipitäen täydel lisessä kaaoksessa: kirjoja, kirjeitä ja nuot tipapereita pitkin nurkkia, pianon päällä ja lattialla; aterioiden tähteitä ja tyhjiä pul loja ympäriinsä siroteltuna. Se kin. Noilla sanoilla saattoi viitata vuosisatojen ajan eri tavoin tallennettuun musiikkiin, joka sytyt ti. Jotain muuta oli jo aiemmin päättynyt, tai ainakin siltä tuntui. Koti hänellä kuitenkin oli. Baaritis killä saattaisivat osata vastata tiedusteluun, kunhan pohjustaisin asiani oikein. ASTELIN RAVINTOLAAN. Vähemmän hillittynä henkilönäkin tun nettu Ludwig van Beethoven tapasi lähteä kelillä kuin kelillä intensiivisille kävelyille julkean siistimätön hiuspehko liehuen. Noilla sanoilla saattoi viitata siihen pa loon, jolla musiikkia tehtiin ja sitä tehdes sä räiskyttiin. Eräänä jurnutusiltana henkilö, jon ka olemus ei häntä miellyttänyt, istahti il meisesti liian lähelle. Kun hän ja yhtyeensä The Murder Junkies olivat lavalla, odotettavissa oli tasan kolme ilmiötä: ainoat vaatekappaleet Alli nin yllä olivat maihinnousukengät; rumpa KUPL A PUHKESI TEKSTI MIKKO PÖLL Ä KUVITUS L ARI MÖRÖ 46 m u s ii k k in o v e ll i. Täällä olisi mahdol lisesti minulle ainakin vielä eilen kuulunut ta omaisuutta, sikäli kuin tämä olisi paikka, johon etsimäni artikkeli oli jäänyt. Se tuotiin lavoille. Huikka ei muuttanut vaikutelmaa, vaan vain vahvisti sitä. Elämäni vaikutti olevan ohi. Säveltäessä häneltä unohtuivat muut asiat, kuten ulkokuoren siisteyden vaaliminen, mistä johtuen hän joutui kävelyillään joskus pidätetyksikin, kodittomaksi kerjäläiseksi epäiltynä. Jesus Christ Allin, joka käytti taiteilija nimeä GG Allin, oli itsetuhoisessa käytök sessään ja iljettävyydessään omalla planee tallaan. Mahdolli sesti lähti säveltämään. Räiskyviä rokkareita oli ollut jo satoja vuosia ennen rockia, esimerkiksi nyt klas siseksi kutsutun musiikin synnytystuskis sa. Otin ison huikan isosta tuopis ta. Hän saattoi poiketa kellariravintolaan, jurnut taa nurkassaan, erossa muiden paskanja uhannasta, pikkupurtavan ääressä uutisia lukien sekä kaljaa ja viiniä kitaansa imu roiden. Vaikkei Beet hovenin musiikki mitään omaelämänker rallista dokumentaatiota olekaan, joistain sen osista välittyy myös elämässä kiinteäs ti läsnä ollut, kaoottisuutta hipova maani nen kohkaaminen. ”Iso tuoppi.” Hyvin pohjustetun tiedustelun jälkeen ilmeni, että tämä oli oikea paikka. Iso B vuoroin tuijotti muukalaista, vuoroin sylki lattiaan, kunnes tuhahti vihaisesti ja ryntäsi ulos. Kuplasta asioita katsoes sani rakastamani musiikin tekemiseen saat toi liittyä monia laatusanoja, kuten impul siivinen, räjähtävä ja idealistinen. Vä lillä tuntui, että käynnissä oli kilpailuja – kilpailuja siitä, kuka on holtittomin, kuka saa verenkiertoonsa eniten vieraita kemi kaaleja, kuka shokeeraa eniten. Kun rockmusiikki oli lopulta keksitty, käsistä lähtenyttä elämänhallintaa ei väli tetty vain musiikilla. Kadon neen artikkelin metsästys oli päättynyt. Olin tajunnut eläneeni jokseenkin koko elämäni kuplassa
Hän oli yhtäkkiä päättänyt ”daivata” laval Impulsiivinen, räjähtävä ja idealistinen. Kun Allin lopulta asettui jatkoille, hän rauhoit tui ottamalla kuolemaansa johtaneen yli annoksen heroiinia. En run kannut villisti tätä taltiointia katsellessa ni – siitä huolimatta, että suuresti arvos tamassani saksalaisessa pornokulttuurissa oli ikioma tyylisuunnallinen lokeronsakin kakkajutuille, joita kohtaan tunsin saman aikaisesti sekä sanoinkuvaamatonta kuvo tusta että uteliasta kiinnostusta. Yleisön seassa marssiessaan Allin saattoi paskomisen ja muun energisen elehdinnän ohella jaella ympärillään oleville satunnai sia rystyvoileipämaistiaisia. Vaikka etukäteen oli syytä olettaa, että repäisevä esitys olisi tu lossa, etukäteen ei voinut tietää, mitä kaik kea lavalla tapahtuisi. Niin ikään arvaamatonta oli lavamanee reihin ilman lavaa kuulunut toiminta. Aina kin yhdellä keikkataltioinnilla Allin yleisön seassa marssiessaan ohimennen kyykistyi ja väänsi lavan eteen ”sissipaskat”. Allinin iljettäviin lavamaneereihin saattoi kuulua – mahdollisesti amfetamiinin, me tamfetamiinin tai jonkin muun dopingai neen kutistaman – ”piripippelin” hypistely ja pyörittely sekä asioiden mulkuttaminen. Tielleen osuville spek taakkelien todistajille GG Allin oli kuin Jou lupukki Jouluaattona – jokaiselle jotakin. Tämä johti äärimmäiseen rai voamiseen, mikä jatkui tapahtumapaikan ulkopuolella. 47 lilla ei ollut yllään mitään; keikka erittäin todennäköisesti keskeytettiin. Ei ollut myöskään tavatonta, että lavalla rikkoutui pullo, minkä jälkeen lasinsirut hiersivät ylävartaloa ja naamaa ja veritahrat somistivat pian koko ruhoa. Allinin viimeiseksi jääneellä keikalla jär jestäjät katkaisivat sähköt jo toisen kappa leen aikana. Ja arvaamatonta. Itse toimin ta oli vähintäänkin ennaltaarvaamatonta. Olin lavan edustalla Hämeenlinnassa, kun The Flaming Sideburnsin laulaja Eduardo Martinez suoritti näyttävän ohilennon vaa katasossa minun ja toverini päiden vierestä. Tilannet ta voisi luonnehtia pienoismellakaksi. Noilla sanoilla saattoi viitata siihen paloon, jolla musiikkia tehtiin ja sitä tehdessä räiskyttiin.. Jos puhutaan muista kuin kaikkein ää rimmäisistä, maailman iljettävimmistä ta pauksista, kyllähän kotimainenkin itsetuhon pikkujättiläisten edustajisto oli säväyttävää. Tämän jälkeen veren ja ulos teiden tahraama Allin marssi pitkin katuja, riehuvan fanijoukon seuraamana. Noilla sanoilla saattoi viitata vuosisatojen ajan eri tavoin tallennettuun musiikkiin, joka sytytti. Odotetta vissa oli myös, että keikan keskeytyminen johtuisi Allinin toiminnasta. Hän sai toki myös itse osumia, muun muas sa kipeän potkun nivusseudulle, mikä het ken ajan hidasti toimintaa, mutta lopulta kiihdytti vain raivokkaampaan kaikkia vas taan taistelemiseen. Hän myös perseytti asioita lukuisin eri ta voin, esimerkiksi tunkemalla banaanin kap paleita ruumiinsa ultraviolettisäteilylle altis tumattomaan onteloon maustumaan, minkä jälkeen tarjoili tai viskoi näitä ihmisille pik kupurtavana. Välillä tilanteis ta kehittyi tappeluita, joukkotappeluitakin. Myös kaljun pään rumaksi, verta vuotavaksi nah kakuulaksi mikrofonilla takominen saattoi kuulua repertuaariin
Lavalla Sid oli tuimailmeisti hytkyvä kielisoittimen kolhija, joka ei suu remmin pogoillut eikä välttämättä muuten kaan äitynyt erityisen riehakkaaksi. Vähemmän sopivia tai ainakin vähemmän tavanomaisia ilmiöitä oli yltiöpäinen rie huminen musiikissa, joka ei ollut erityisen räkäistä räminää ja rääkymistä. Tulehan tänne jutte lemaan...” ”Perkele! Osta mulle nyt se saatanan kal ja! Nyt! Hei! Vittu hei! Sä oot mulle kaljan velkaa! Maksa perkele velkas!” ALOIN HOIPPUA tuoppi kourassa kaljavel kaaasinsiltaa pitkin alkoholijuomiin, joita ei musisoijien keskuudessa ole aina kavah dettu. Hän oli vaatimassa joltakulta it selleen sitä, mikä hänelle kuului. Tätä ennen hän oli fanin ominaisuudessa keikoilla käydes sään keksinyt ”pogoilun”, toimintamallin, jossa on suotavaa hyppiä musiikin muka na villisti ja riehua holtittomasti, kolhu ja varomatta. Yleisö ei ehtinyt reagoida tilan teen edellyttämällä tavalla, vaan vain ohi menevän hetken todistaa rokkiIkaroksen lentoa. Kovaan lattiaan. Pahimmasta päästä. Kup pila raikui niin, että valtioneuvoston ase tuksen valossa tarjoilijalle olisi pitänyt tar jota talon puolesta jotkin henkilökohtaiset kuulonsuojaimet. Räjähtävä esiintyminen ei toki rajoittu nut yksinomaan esille pantuihin tai itseään korostaviin bändien nokkahahmoihin, kie kuviin rokkikukkoihin. Sid oli päätynyt toteuttamaan itseään bän dissä, jonka fani ennen oli. Soittajana Sid ei ollut varsinainen virtuoo si, mutta lavan ulkopuolella hän oli – vir tuoosimainen päihteillä päänsä sekoittanut riekkuja. Tavalla, joka ei jättänyt mitään epäselväksi. Lopputuloksena oli hallit sematon pakkolasku. Iskuja sateli sil mittömällä voimalla. Töni Köskinen pieksi bassoaan niin kuin se olisi hänelle kaljan velkaa. Sen lisäksi, että esiintyminen oli piristävästi genressä totutusta poikkea vaa, vaikutti siltä, että keikkaagendalla olisi muun muassa oman pään irti rynkyttämi nen. Myöhemmin kuulin, että her ra Martinez oli murtanut rysäyksessä kä tensä. ”Perkele! Sä oot mulle kaljan velkaa! Mak sa velkas! Maksa, maksa! Saatanan äijä!” ”Ihan rauhassa nyt. Jopa umpihuma lassa tumpeloidessa tai kohmelossa vapis ta yleisöön. Toisi naan soitto tapahtui terhakkaamminkin, oman veren tahrimana. Kaljavelat eivät ole mitään pikkujuttu ja. Vastustaja oli satimessa, josta tämä ei irti pääsisi ennen kuin tako minen olisi loppuun viety. Kerrankin työtoverini seurassa, hikisen työpäivän päätteeksi virkistävän tuopin ää ressä rentoutuessa, marssi pienen kuppi lan ovesta sisään erittäin määrätietoisen oloinen mies. Tämä selittikin, miksi into kiipeillä pitkin lavarakenteita ja äänentoistolaittei ta laantui, vaikka show jatkui. Tämän ikivihreän rujo murjo minen ja murjottua versiota varten tehty, makaaberisti ja mauttomasti päättyvä video. Esimerkiksi puhaltimilla paisutettua rockia soittanees sa Damn Seagullsissa aikoinaan vaikutta neen Töni Köskisen toiminta lavalla oli sel laista. Hän totisesti olikin määrä tietoinen. Tai mistäpä sitä tiesi, kuka soitti, kun naamaa ei välttämättä nähnyt juuri kukaan villin, äärimetallissa yleisemmän moshauk sen vilinässä. Siitä muo dostui esteettisesti miellyttävä kontrasti silloinkin, kun toteutus ei vastannut fan tasiaani tukkaa pyörittävästä ja tulta syök sevästä, demonisesta Katri Helenasta laula massa heleästi puhelinlangoista. Kovaonninen rokkiIkaros autettiin lavalle, jolla tämä virkosi ja jatkoi tuskaista riehumista. Joskus joku saat toi saada kipeän osuman Sid Ilkeän mes tauskirveen lailla heilauttamasta bassosta. Ennen ennenaikaista lähtöään hän oli versioinut Paul Ankan sanoittaman My Way kappaleen. Sidiä epäiltiin kumppaninsa Nancy Spungenin murhasta ajanjaksona, josta tämä ei muistanut mitään. EDESMENNYT The Sex Pistolsin basisti Sid Vicious näkyi taiteilijanimensä edellyttämällä tavalla. Vicious tarkoittaa lähinnä häijyä ja ilkeää. Yleisöä olisi impulsiivisesti valitun laskeutumispaikan kohdalla muutenkin ol lut liian vähän laskeutumista merkittävästi pehmentämään. Ko vaa. Soittotekniikas ta välittyi mielikuva nyrkkeilyottelusta bas sokitaraa vastaan. Musiikillisissa sivu pääosissa oli vähintäänkin yhtä räjähdysalt tiita tekijöitä. Taiteilijanimensä Sid otti bändin lau lajan hamsterilta, jonka luonteenpiirteistä ei ole tarkempia tietoja tihkunut. 48 sopivat hänelle retrospektiivisen analyysin valossa kuin hakaneulat punkolemukseen. Mätkähdystä seurasi tovin hölmistynyt toljotus ja vaivainen lähes pystyyn könyä minen. Suomirockissakin on ollut ja on lu kuisia jalkapalloilija George Bestin kaltaisia, armoitettuja juoppolalleja. Kuten yleisesti tiedetään, tarina päättyi surkeasti. Soitinkin sai osansa. Vähän ajan ku luttua Sid itse menehtyi eräänlaisessa rok karin työtapaturmassa: heroiinin yliannos tus. Onneksi herra Määrätie toinen toi asiansa julki paitsi ponnekkaasti myös asiallisen tahdikkaasti
Vain uskonnollises ta herätyksestä paasaaminen tapaa loistaa poissaolollaan. Voisi toisaalta kysyä, onko itse kukin oikeassa seurassa – muu tenkin kuin viinapoliittisesti. Jotenkin lavalle itsensä könynnyt ukko oli varsin syrjäänvetäytyvä ja näytti parrasvaloja vältellessään jopa pyrkivän pii loon rumpujen taakse. Jotkut eivät puolestaan osaa monenkaan asian tiimoilta pitää tur paansa kiinni ja asentaa totuuden torveen sa sordiinoa silloinkaan, kun siihen olisi oi keasti tarvetta. TOKI OSITTAISRAITTIUSSEUROJA ja tekopyhiä miniatyyriseurakuntia sopii myös rujoudes ta tunnettuihin genreihin. Joillain vain on kyky toimia myös silloin, kun liuottimien nielemistä seuraavat päih tymystilat tai alkoholin vieroitusoireet ot tavat keskushermostosta lukkootteen. Monetkin asiat voivat mennä pieleen, joh taa riitoihin ja hajottaa orkestereita. Upeaa kitarointiaan hän ei silti voinut piilottaa. Ristiriita on ilmeinen. Yksittäisen henkilön omal la ajallaan harjoittama, musiikin tekemistä sinänsä haittaamaton läträäminen saattaa nykyään muka leimata koko yksityishenki lön edustaman joukon. Ei täällä viinaa erityisen paljoa eikä varsinkaan joka puolella ole, vaikka vii na merkittävä tekijä esimerkiksi liikenne kuolemissa ja henkirikoksissa onkin. Jo muutama annos mieto ja juomia ennen soitinmenoja saattaa olla tuomittavan rajalla tai jopa sen yli. Herranjumala! Se hän on jo niin todennäköistä, ettei moista villisikaa uskalla enää edes keikkakokoon panoon ottaa. Esimerkiksi edesmennyt GG Allin. Merkil listä kyllä, näissä yhteyksissä suhtaudutaan kyllä päihteiden kyllästämään häiriökäyt täytymiseen huumorilla ja jopa fanittavas ti, kun kyseessä on joku ”ylempi” eli maail manluokan tekijä. Osittain totta lätisi, vaikka onhan kuvauk sessa asiain stereotyyppistä yksinkertais tamistakin. Katsokaa vaikka Simo Silmua ja Matti Nykästä! Sii nä on heti Lemmy Kilmisterin ja Pate Mustajärven jälkeen eniten raakoja ajokilomet rejä kerryttäneitä rocknaamoja. Tai pyhäkoulussa. Joissain seu roissa ei osata heittäytyä formaattien ul kopuolelle ja antaa kontrolloivien dogmien sijaan impulssien ohjata toimintaa. Vastaan vyöryy esimerkiksi äärimetallia runnovia rymistelijöitä, jotka ovat rajoitta neet omaa – ja muiden – ryyppäämistä niin, että seurassaan voisi karrikoidusti ilmais tuna luulla olevansa AAkerhon kokouksis sa. Hän esitti muun muas sa, että meillä on paljon kasapäin kaksois vokaaleja – ja että meillä on paljon viinaa. Asia on näin yhä useammin. Imagoaan varjelevalle tai ”salon kikelpoiseksi” pyrkivälle orkesterille huo lestuttavaa voi olla jo se, että joku jäsenistä räjähtää jalo tahi muuviinapäissään verbaa lisesti rähjääväksi juntiksi. Varjeltu, valju imago ei saa tahraantua. Genreen kuin genreen varmasti sopii useammanlai sia tekijöitä ja seuroja. Norjalainen kirjailija Erlend Loe lateli kirjassaan Tosiasioita Suomesta (Fakta om Finland, 2001) paljon asioita, joista osa jopa oli tosiasioita. Musiikillisissa sivupääosissa oli vähintäänkin yhtä räjähdysalttiita tekijöitä.. Sisäministerinä ollessaan Päivi Räsänen olisi halunnut suitsia alkoholin käyttöä ja ravintoloiden aukioloaikoja todella rankasti. Joskus 1990luvun alkupuolella, ol lessani keskellä satakuntalaista ryteikköä, järvimaisemassa, jossa kymmenet mökki läiset marinoivat sisäelimiään viinalla, kuu lin radiosta Napalm Deathin laulajan, Mark ”Barney” Greenwayn, avaavan haastattelus sa kliseisiä ilmaisuja: kun bändejä hajosi tai Räjähtävä esiintyminen ei toki rajoittunut yksinomaan esille pantuihin tai itseään korostaviin bändien nokkahahmoihin, kiekuviin rokkikukkoihin. Voi vain arvailla, josko tämä kielii jonkin sor tin lahjakkuudesta tällä saralla vaiko har joittelusta. Satunnaisesti etanolilla kyllästetty toi minta kotimaassamme on noteerattu ulko mailla asti. Sil ti jonkun tai joidenkin subjektiivinen ”ob jektiivinen” viinapoliittinen linjanveto on usein, ehkäpä useimmiten, ratkaiseva te kijä. Suitsimista tapahtuu jo itseohjautuvas ti. Otran soitto oli levyillä kuullun kaltaista, myös improvisoi tua, häiriintyneisyydessään kerrassaan ju malaista ambrosiaa silloinkin, kun suukku lista valui lavalle ”pitkää sylkeä”. Viinahan alkaa muutenkin olla arkijuoma enää humppa, tanssimusiikki ja iskelmäpiireissä. Kun ensimmäisen kerran todistin Mana Manan keikkaa, yhtyeelle ominaisen kol men kitaran murhaavan äänivallin kehit täjä, soolokitaristi Arto ”Otra” Romppanen vaikutti vaeltavan noin viinapullon verran sumussa. Se, mikä ennen oli rock’n’roll, ei välttämättä enää ole. Ei olisi tarvin nut. Olipa mukana muitakin lainsäätäjäasemiin äänestettyjä nihkiöitä pyrkimässä kieltä mään jokseenkin kaiken. Huolestuttava taajuus voi olla vaikkapa kaksi kertaa nel jän vuoden aikana, kahdella keikalla useista kymmenistä keikoista. Viinaa ei aina löydy ylitsevuotavaisesti sieltäkään, mistä pitäisi: paheellisista rock ja metalliyh teyksistä. Jotkut eivät osaa ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin – tai eivät halua, sillä välttävät julkisesti mitään miel tä mistään olemista. 49 tessa saattaa tiettyjen muusikoiden ulosanti olla kelvollista, kunhan vain henki pihisee. Toiset eivät osaa pakottaa itseään jäykkiin käyt täytymismalleihin
Pidin lähelläni soitinlaukkua, jonka olin edellisenä iltana jättänyt kotimatkallani baariin. Sovelias riippuu aina tarkastelijasta. lehden disinformaatiosta. Täl lä pönötyksen hallitsemalla aikakaudella tekee mieli vain ryypätä ja avautua viereen eksyneelle ihmisparalle. Yhtä purkauksien, aidon itsensä ilmaise misen ja mahdollisten virheiden välttelyä. Jäljellä on vain pönötys ja pinnalla py sytteleminen tai pinnalle pyrkiminen. Tho masin elinaikana vielä kauniitkin päivät olivat vähemmän hehkeitä. Rokkikuk ko ei kieu kuin kiekumiseen nimenomai sesti osoitetussa, rajatussa tilassa, jonne ei saa viedä juomia mukaan. Musiikkipiireissä, rankemmissakin, juo daan enenevissä määrin ”sivistyneesti”, jos juodaan. Hevisonnit eivät mylvi eivätkä pässin päät kolhiudu entiseen tapaan. Mielessä päällim mäisenä oli synkistelyn hetkeksi takaalal le häivyttänyt, huvitusta tuottanut episodi: laulaja oli joutunut lavalla muistuttamaan ovet kävivät jäsenten vaihtuessa ”musiikil lisista erimielisyyksistä johtuen”, taustal la oli oikeasti se, että joku veti enemmän tai vähemmän viinaa tai huumeita tai mo lempia kuin muut. Painu nyt vittuun siitä jauhamasta!” Joko asia, jota ei jaksettu kuunnella, oli juurikin näin – tai sitten aika vain oli kul littanut muistot. Hy mistellään mukahumoristisesti heitetyille tokaisuille, vaikkei oltaisi samaa tai yhtään mitään mieltä. Rock on kuohittu.. Rokkikukko ei kieu kuin kiekumiseen nimenomaisesti osoitetussa, rajatussa tilassa, jonne ei saa viedä juomia mukaan. Runoilija Dylan Thomas kiteytti aikoinaan: ”Alkoholisti on joku, josta et pidä, joka juo yhtä paljon kuin sinä.” Kun tarvoin noin vuoden Thomasin ko tikaupungin katuja pitkin, en ihmetellyt yhtään, että Thomasin teki mieli ottaa isoa huikkaa ja että ryyppy hirtti kiinni. Enemmän dynaamista inten siteettiä teflonilla pinnoitetun kovalevyhe vin sijaan, vähemmän kontrollifriikkiyttä.” ”Häh?” ”Enemmän kokeilua. ”Ennen oli paljon rouheampaa meinin kiä kuin nyt. Yhtä elämänpelkoa. Kun natsit olivat pommittaneet jokseenkin koko keskustan maan tasalle vuonna 1941, keskustan ilme sentään muuttui pakolli sen uudelleenrakentamisen myötä. Mut ta muuttuikohan sekään nimenomaan pa rempaan päin. Sa tunnaisia kauniita päiviä lukuun ottamatta ulkona oleminen ei juuri houkutellut. Ei totisesti ihmetyttänyt, että Thomasin ulkoilu tapahtui sisätilois sa, lukuisissa pubeissa. Samanlainen riippuvuussuhde määrit telee senkin, kuka on alkoholisti ja kuka ei. Kaikki rakennukset olivat juuri niin ikävästi tum mentuneita kuin saattaa odottaa teollisuus kaupungissa, jossa energia tuotettiin kivi hiiltä muinaisella tekniikalla polttamalla. Nyökytellään jonkun joskus vahingossa esittämille ”jär kivihreille” näkemyksille, vaikka ajellaan autolla muutaman sadan metrin matkoja. Ollaan näennäisesti paljonkin, mutta todellisuudessa ollaan vähän: tart tumapinnattoman imagon ja tietyn käyt täytymiskoodin varjelijoita. Minkä sisustuksen harmoniaa rikkomatto man maton alle on lakaistu räiskyvä debat ti, höyryinen hölmöily ja umpihumalassa örveltäminen. Enemmän naiivia uskoa siihen, että musiikki on artistien it sensä toteuttamista – ei standardituotteiden katelaskutoimitusten lopputuloksia tai ske neuskollisen pötkön pursottamista.” ”Mitä helvettiä. Kaupunki oli aikoinaan teollistumisen etulinjassa, min kä johdosta tänä päivänä taas vihertävillä, kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla ei edes ruoho kasvanut. 50 tua esimerkiksi pseudokasvissyöjinä, jotka voivat kyllä tilanteesta riippuen livetä ruo kavaliostaan. Mutta ei. Mihin hävisivät ihanteet ja impulsiivisuus. Rock itse kuohitsi it sensä. Elämäni vaikutti edelleenkin olevan ohi. Otin taas ison huikan isosta tuopista. Ei niin kuin raakalaiset – tai al koholistit, jotka Dylan Thomas aikoinaan oivasti määritteli. Ja kun juodaan ”sivisty neesti”, myös käyttäydytään korrektisti. Mikseivät housujen polvet ole enää puhki aamuöisten ” Pasi Nurmisen ilmaveivien” jälkeen. Ja juo jasta. Minun rockini! Olisin suonut, että Ykromosomirasitteista vapaa punkbändi Kastraatio olisi, kuten 1990lu vulla haastattelussa uhosi, Suomirockin kuohinnut. Minun rockini! Missä vaiheessa, mik si ja miten se tapahtui. Swan seassa oli puolet vuodesta keskimäärin vä hän yli kymmenasteinen suihku päällä. Täl lä kertaa tähän baariin. Niissä itse kukin imu roi itseensä runsain mitoin elämän vesiä, mutta vain osa leimattiin alkoholisteiksi. Itsekin ohjauduin niihin ulkoilemaan. Yhtä pseudoa. Porukoista uskalletaan satunnaisesti erot Hevisonnit eivät mylvi eivätkä pässinpäät kolhiudu entiseen tapaan. Yleensä degene roituneella Ykromosomilla selittynyt jul kiurpoilu on haihtumassa korrektin tieltä. Rock on kuohittu. Yleensä degeneroituneella Y-kromosomilla selittynyt julkiurpoilu on haihtumassa korrektin tieltä. Tietty määrä, olkoonkin määrittelemätön määrä, on sovelias määrä. Kaupungin valtaamat kuk kulat puolestaan olivat ja ovat monotonisia kaksikerroksisia rakennuspötköjä. Ymmärretään maailman kuvia, jotka on muodostettu joka tuutista tulvivasta sosiaalipornosta ja Mitä Vittua. Miksi alvariinsa pas kotaan ohi housuista
Ja sitten töihin! Kärvistelemään pääomaa pal velevana nöyränä tuppisuuna. Tautologista toistoa kaikkiaan kah dessa oravanpyörän sallimassa eksistoimis tilassa. Ainoasta vastakkaisen sukupuo len lähes lähestymisyrityksestä keikan yh teydessä on kulunut jo melkein seitsemän vuotta.” ”Joopa joo... Ei kokonaan. Hyvin sä vedät! Illan jatko ja mmoi!” Kuplani puhjettua minusta oli tullut juuri sellainen nostalgiskyyninen nillittäjä, joksi en ikinä halunnut tulla. Huikka sille. Naiivi uskoni intuitiiviseen ohjaukseen, polttavan inspi raation liikkeelle ruoskimaan huhkimiseen ja taiteelliseen kunnianhimoon oli poissa. Olin armottoman itsekriittisyyden ja vi han syövereissä, mutta samalla kuitenkin huojentunut. Ketä kiinnostaa?” ”Pukillekaan en ole koskaan keikoilla päässyt. Juomakulttuuri ei ollut vielä läpeensä ”sivistynyttä”. Sellainen, jonka ajatusvirta oli vuolasta ja jonka mieli laukkasi hallitsemat tomalla vauhdilla lähinnä silloin, kun antoi ohjakset kaihomielelle ja katkeruudelle. Rämis telyyn perustuva alakulttuuri ei ollut vie lä läpeensä pelkkää silotellun imagon var jelua. Ja jos oli mahdollisuus pä teä useammille ja isommille ihmisjoukoil le, mutta tämä näytti vaativan laskelmoitu ja kompromisseja, särmien pois hiomista ja mielistelyä, näinhän tehtiin. Joskus minäkin olen, kuulehan, tiedätkö, jotain soittanut. Urpoilu oli yhä hengissä. Mitä sitten. Johtotähtenä oli yleensä se, että sai keikalla tai jossain muussa yh teydessä päteä ennaltaarvattavasti jollekin ihmisjoukolle. 51 yhtä yhtyeensä soittajista siitä, ettei keik ka ollut vielä loppunut, että tämä voisi pa lata lavalle baaritiskiltä, jonka luo oli yht äkkiä horjuen harpponut. ”Kuulehan, tiedätkö... Ahdistuksen akkumulointia. Kupla oli kuitenkin puhjennut. Vakiintuneella tavalla. Ei vielä. Päivän selvästi se oli ohi.. Poissaololla loisti myös roisin rockmaa ilman hohto, joka minutkin oli saanut ai koinaan harrastamaan soitinlaukun kanta mista ja hukkaamista, pyhä kolminaisuus: Viina, Raha ja Ihana Pillu. Yhtäkkiä surkea elämäni ei enää vaikuttanutkaan olevan ohi. Ylinihkeä Skenetor ei vielä hallinnut tätä maailmankaikkeutta. Eipä siitä rokista nyt ole mitään suurem paa hyötyä tai iloakaan ollut.” ”Aha. Taas teki mie li vuodattaa. Odottamaan kokonaisen arkiviikon ajan seuraavaa tilai suutta patoutumien purkamiseen. Sellainen, joka käyttää viikonlopun tuopin ääressä märeh tien käyttämättä jääneitä mahdollisuuksia ja sitä, mitä kullitettujen muistikuvien pe rusteella joskus oli – sen sijaan, että näki si, mitä on. Sellainen, joka tar vittaessa vaikka syö kiltisti mitkä tahansa määrätyt lääkkeet pysyäkseen silmiinpistä mättömän massan puitteissa. Epäon nistuneeseen purkamiseen. ?. Impuls seilla tai ihanteilla ei ollut laajassa mittakaa vassa merkitystä
Minä taas olen huomannut, että jopa po tentiaalisen vihollisen voi saada äänestäjäksi vain suvait semalla häntä, sanomalla että hän ok, eikä sitä tarvitse edes tarkoittaa, eikä se sido mihinkään muuhun. sszzsssszzzzzzzzzz zzkrhhh... Hyvällä käy töksellä ja sulavuudella voittaisi enemmän kannattajia, mahtaa Timpalla särkeä päätä taas. Ja jopa sinua minä siedän, joka näytät fanattisel ta hinaajalta, ja juuri sinua, ei minua haittaa KOFFlippik sesi, eikä typerä nautaeläimen naamasi. Oli miten oli. Toimittajamme seuraa maireakasvoisen politiikan eri tyisosaajaa, jonka nimen jätämme oikeustoimien varalta varmuuden vuoksi sanomatta. Ja tarkoitan tätä ihan oikeasti ja kirjai mellisesti. Kun on kaikkien kaveri, voit taa enemmän. Heidän tarjoamaansa härmäläisyyden idean olemukseen kuuluu että voi mölis tä mitä sattuu ja syntipukittaa milloin kenetkin. 52 Matti Rautio Hyödyn maksimoitsija, omaa sukua suvaitsija k a u n o k ir ja ll is u u s HYVÄT LUKIJAT, saimme juuri suoran yhteyden suuren su vaitsijan päähän. Minä tulen kaik kien kanssa toimeen. Katson tosin heitä salaa alentuvasti, mutta osaan peittää sen. Ja kautta aikojen juuri muukalaiset ovat tuo neet mukanaan sadesään, hallan, heinäsirkat, muutoksen ja muun pahan. Toimittajamme hakeutuu asemiin pusikkoon, virit tää skannerin taajuuden oikeaksi... Hän on aamulenkillään, aina yhtä sporttisena, voitte uskoa ettei hänen perässään pysyminen ole ollut helppoa, hän on liukas kuin öljytty hymiö, mutta siellä hän nyt on, puistossa levähtämäs sä. HEI SINÄ siinä, minä suvaitsen sinua lyllertävä ihrasika, ja sinua kanssa joka olmitat sieltä pullonpohjalasiesi takaa, pakkoliikkeitesi lomasta, ei minua ei lainkaan ärsytä tuo vajautesi. Se miel letään rehellisyydeksi, kansan syvien rivien todelliseksi ajatteluksi. Mutta toisaalta tietty karkeus kuuluu heidän brändiinsä. Sen tietää kaverini Bono, sen tietää jokai. Olemme saaneet koekäyttöön Nokian suun nitteleman ajatusskannerin, joka ei ole vielä tuotannossa, eikä luultavasti tulekaan. meillä on signaali! Hyvät naiset ja herrat, olkaa onnellisia; ensimmäi sinä maailmassa saatte lukea ajatusskannerin paljasta mia ajatuksia! IHMETYTTÄÄ kuinka nuo totiset maalaisserkut eivät osaa käyttäytyä, tai paremminkin laskelmoida. Jo nyt koko tuotteen olemas saolo tahdotaan kieltää ja on sanottu tiedustelupalve lujen ympäri maailmaa sitä havittelevan
Annan sitä niin paljon, että unelmoin saavani joskus siitä jonkin kansainvälisen palkinnon, kuten hyväntekijät Obama ja Kissinger ainakin, vaikken aivan heidän luo kassaan vielä ole. Valistuneet aivot kyllä tajusivat jo 1800luvulla, että ei orjuuden kieltä minen orjuutta uhkaa; orjuus elää ja voi hyvin edelleen. Hulluutta olisi heitä tosissaan pois ajaa, kuka silloin tekisi orjan työt. Ja kuinka suvaitseminen kutkuttaa ihanasti omahyvän paisuvaiskudoksia. Mielen hallin taa minulle ovat opettaneet jooga ja itämainen viisaus muutenkin. Uuskielen käsitteet on saatu juntattua kansalliseen ymmärrykseen, ja ne ohjaavat kadunmiehen ajattelua ihailtavalla tavalla. Tarvitaan kärsivällisyyttä. Neekeri voi siis lu jaa juoksemalla tai blingblingillä lunastaa markkinapaik kansa, mutta ei sentään ihmisyyttä. Samalla tavalla kuin sosialismi ym märrettiin aikanaan pahuudeksi, niin nykyään oivalle taan että on ihanaa kun on huippurikkaita ja rutiköy hiä, se on vapauden heijastuma, kaunista luonnollista monimuotoisuutta, suuret tuloerot ovat yhtä kuin va pauden tuulet, ja siitä, juuri siitä on suvaitsemisessa ja erilaisuuden hyväksymisessä kysymys ja tasaarvoisuu den ajatuskin merkitsee totalitarismin kauhuja. Ja ne jotka huomaavat, joita se käy etomaan ja raivostut tamaan, ne on jenkeissä ajettu marginaaliin, kaikki jär kipuhe ja kritiikki on siellä ääripuhetta, rationaalinen epäilijä on herjaaja, vaihtoehtojen miettijä vaahtoisui nen fanaatikko ja uuden etsijä hullu huutaja. He eivät on neksi hiffaa, että ei suvaitseminen mihinkään sido. Saan nautintoa siitä, että minulla on varaa suvaita vaikka minkälaista kuonaa. Huono pelaaja se sellainen on joka heti näyttää korttinsa. Pääasia että tukka on hyvin ja kuva kiiltää. Vaikkapa se, että kannattaa puhua paskaa ja pal jon. 53 nen joka bisneksestä jotain tajuaa. HYVIN ovat arvottomuutensa oppineet, ylpeytensä ja va pautensa luovuttaneet. Se on hyvä tapa erottautua yksitotisista ja kouluttamattomista tomppeleista, joita ohjaa alkeellinen ja vaistomainen pel ko erilaisuutta kohtaan ja onhan se myös osoitus että ei mene kovin hyvin, jos pitää jostain nekruista kiukutella. MEILLÄ on kyllä Amerikan sediltä ja serkuilta paljon opit tavaa. Kuin ka ahkeria ovat kätensä, kuinka halpaa hikensä. SUVAITSEMINEN on nykyisin kova sana, varsinkin vä hän paremmin koulutetun väestön keskuudessa. Maalaisserkkuni halveksii homoja ja vam maisia, puhuu tämän tästä suurista eutanasiatalkoista. Puhumme näistä usein sukujuhlissa kosken korvassa, ja olemme hyvinkin samoilla linjoilla. Kyllä kelpaa suvaita. On ihanaa suvaita laittomasti maahan tulevia meksikaaneja. He eivät huomaa mitään risti riitaa siinä, että kannatan melko avoimesti ideologiaa, joka toimii täysin tasaarvon ja yhdenvertaisuuden vas taisesti; se lisää valtaa ja rahaa niille joilla jo on, ja pi. Suvaitseminen muistuttaa minua omasta hyvyydestäni. Hän inhoaa myös värillä varustettuja ihmisiä, ainakin jos nämä eivät ole amerikkalaisia räppäreitä tai urheilijoi ta, tai muuten menestyneitä ihmisiä. Mä olen katsos suuri sielu, mulla on empatiaa ja olen hyvin kasvatettu. Nöyrää, voimatonta ja nä kymätöntä kannattaa suvaita. Kuin ka ihanaa on nousta limusiinista haukkaamaan raikas ta Brooklynin aamuilmaa ja antaa kolikko kodittomalle, suvaita tuota kanssaeläjilleen lähes näkymätöntä kusi läikkää, joka työntää kotiansa ostoskärryissä. Suomalaiset eivät metsäläisyy dessään ole vielä täysin sisäistäneet teeskentelyn mahtia. Siellä tuo su vaitsemisen ja erilaisuuden kauneus on viety huippuun sa. Ei puheen onttoutta huomata, pääasia että esiintyy hyvin ja puhuu paljon ja niin että se kuulostaa perehty neeltä. Minä annan ihmisille armoa, minä, minä, laupias riistä jä. Itselleni voin myöntää olevani riistä jä ja riiston tukija. Tai ehkei tiedäkään. KARKEA maalaisserkkuni tykkää kurmoottaa hippejä, anarkisteja, kommareita, olen heistä kyllä melko lailla samaa mieltä, mutta mieluummin suvaitsen, ehkä jopa hiukan silittelen niiden päitä ja odotan että ne joko ”tu levat järkiinsä” ja alkavat kuluttaa tai tappavat itsen sä päihteillä. AMERIKAN serkulleni olen hiukan kade. Kilpailu on maailman meno ja oikein hyvä kilpailija riistää voiton itselleen. Omapa on vahinkonsa. Kuinka herttaista. Riittää, että sanoo heitä suvait sevansa, ja he jo luulevat että olen heidän puolellaan, ja kannattavat minua. Ehkä niin, mutta us kon kuitenkin että nykyaikana ei parane rumaa sanaa sanoa niin kun se on. Meillä sitä kuivakkaa narinaa ja järkeilyä ei ole vielä saatu täysin marginalisoitua, mutta hyvää vauhtia siihen ollaan tääl läkin pääsemässä. Apina mikä apina. Mutta riistäjä ei saa olla mikään mörkö jollaiseksi kateelliset leftistit hä net niin mielellään kuvaavat, vaan riistäjän täytyy ottaa aloite omiin käsiinsä ja astua esiin, hänen pitää olla rei pas ja nuorekas, svengaava, hänen täytyy liikkua siellä missä kansakin, menestyvä riistäjä twiittaa, hölkkää ja diggaa etnisyydestä, ja värillisen golfkaverin suusta kuu lee suuria viisauksia; rikkaat pitävät yhtä, ei värillä oi keasti ole väliä edes omistautuneelle rasistille, vaan val lalla ja rikkaudella, ja sen lisääntymisellä. Ei se mihinkään velvoita. Amerikassahan tuo jako on vähän samanlainen kuin täällä, toiset, nämä hiukan yksinkertaiset maalaissielut ovat vilpittömän suoraan riistäjiä ja rasisteja, toiset osaavat toimia verhotusti, ja olla ajavinaan kaikkea hyvää ja kivaa
Krhhhh –––– zzzzzzzzzzzzzzzz... Ja kurjalisto on kurjalistoa omasta syystään. Ihmi siä jotka menevät laiskasti ohjattuina liukuportaiden hitaaseen tahtiin. Kuinka kukaan edes voi men nä työhaastatteluun raivostumatta, jos siellä on haas tattelemassa sellainen liukas liituraitakäärme, kuten yleensä on. Mikä mielenköyhyyden, typeryy den, omahyväisyyden merkki! Miksi liukuportaat ei vät voi mennä nopeammin, Japanissa ne varmasti me nevät viisi kertaa nopeammin, tai vielä enemmän, niin että tukka tuulessa hulmuaa. Kuinka ponnek kaasti tulee siniristi hulmahtelemaan, vapauden ahavan puhaltaessa lippu suorastaan paukahtelee ylpeänä. Eikö luonnollisuudesta puhuta yleensä hy väksyvään sävyyn, että se ja se on luonnollista, vaikka K A U N O K IR JA L L IS U U S. No, muuten tuon kaiken voisi antaa anteeksi mielihyvin ja unoh taa, mutta he asettuvat vielä keskelle liukuportaita, niin että heitä ei voi ohittaa tönäisemättä tai häiritsemättä heidän alpakanajatuksiaan, mistä he tietenkin ottavat asiakseen pahastua. Ei suinkaan toimis toihin homehtumaan, saamaan aivovaurioita liiasta ruudun katselemisesta ja persevaurioita liiasta istumi sesta, sieluvaurioita kusipäiden tottelemisesta, ei suin kaan olla menossa niihin pikku nilkkien hallitsemiin organisaatioihin tuottamaan voittoa niille suuremmille mulkuille jotka paskat välittää muusta kuin oman me nestyksensä moninkertaistumisen jatkumisen kiihtymi sestä, organisaatioihin joihin päästääkseen joissa me nestyäkseen pitää kolmasti kieltää itsensä, mukautua vastenmielisiin hierarkioihin, nuolla ylempien persei tä, nöyryyttää itseään. Liukuporrasvitutus MITEN ON mahdollista että on tuollaisia ihmisiä. KYLLÄ tännekin saadaan vielä reipas amerikkalainen ko mento ja loppuu pummien hyysääminen. Yhteiskunnassa, jossa vielä itketään tehokkuuden pe rään. JA MINNE he ovat menossa, minne minä olen menos sa, minne maailma on menossa. tämän lupauksen olen itselleni ja ka vereilleni antanut. Vielä koittaa se päivä... Tarvitsee vain ohjata niiden ajattelu toisiin aiheisiin ja he unohtavat sen mitä todella halusivat ja antavat siunauksensa minulle, ja kavereille ni. Jaaha , täytyy jatkaa... Kyllä aivot saa pestyä, kun tarpeeksi vahvoja myrkkyjä käyttää ja tarpeeksi toistoa. Sellaisia ihmisiä täytyykin ku settaa, se on luonnon laki. Totuus on viisaista ja valitui ta varten, valhe saa kelvata roskajoukolle. KUN NÄYTTELEE hyvää tyyppiä, ymmärtävää ja suvait sevaa, kun puhuu heidät pyörryksiin, esiintyy hyvin ja coolisti, niin he unohtavat sen, että oikeudenmukaisuus, sosiaalinen tasaarvo, ihmisten vaikuttamisen mahdolli suudet omaan elämäänsä taisi olla mitä he lähtivät ha kemaan, mitä he lapsellisesti odottivat poliitikon heille antavan, minunkin, thahah. Ei, he lahnailevat, he ohjautuvat, kuin lammaslauma saata na! He tyytyvät siihen, että heille sanellaan vauhti, hi das vauhti, he menevät sitä vauhtia, vaikka he voisivat itse vauhtiinsa vaikuttaa, toisin kuin junassa vaikkapa. Mitä sitten, antaa heidän olla. Eivät he vaikuta väsyneiltä, kyse ei ole vanhuksista, tai sellaisista jotka silmin nähden fii listelisivät, nauttisivat, katsoisivat ympärilleen. 54 tää alhaiset alhaalla, varaa heille, jos ovat kilttejä, ku luttajan paikan, ja oikeuden pitää turpansa tukossa. Kadotimme signaalin. Se on pikkumogulimaisen hartaan itsetyytyväisyyden eräs ilmenemismuoto, näennäisesti ahkera kuin jyr sijä, työn palvonta lähentelee fanaattisuutta, mutta henkinen vireys on olematon, mieli jurnuttaa laiskas ti kuin puolen hevosen perämoottori sadepäivän ilta sumussa. Siellähän käytetään liu kuportaissa kai turvavyötäkin. Toinen osaa hillitä itsensä ja laskel moida, toinen ei. Silti tyydytään liukuportaiden etananvauhtiin. Siispä mieluummin kuin heil Hitleriä mölisevä paksuniska, kannattaa olla sivistynyt ja tut tavallinen, joka tulee rennosti juttelemaan vaikka kuin ka olisi kuono mudassa ja housut kusessa. Eivät ota yhden yhtä askelta liuku portaissa menoansa jouduttaakseen, ei ylös eikä alas päin mentäessä. Nykyään heidät on opetettu unohtamaan hömpötyk set oikeudenmukaisesta ja paremmasta maailmasta, ne ovat joko hippien hullutuksia tai terroristien ja diktaat torien vaarallista juonittelua. Tämä on tyly maailma, ja jos ei ole varuillaan, jos on hyväuskoinen ja yksinkertainen, on ansainnut kaiken paskan mitä saa, ei voi syyttää kuin itseään. Se on vaiston ja sivistyksen ero. Vihdoin aletaan uskoa myös täällä pohjolassa, että so siaalinen tasaarvo on diktatuuria ja yhteistä kurjuut ta, ja universalismi latistavaa holhousta, että suuret ja yhäti suurenevat tuloerot merkitsevät rikkautta, väri kylläisyyttä, vapautta! LIBERAALISUUDEN huippuna nähdään se että ei ole natsi eikä rasisti, eikä edes verenhimoinen fasisti, pelkästään rahanhimoinen
55 lasten saanti, no, tässä tapauksessa olisi siis luonnol lista leipoa niljaketta lättyyn, ottaa sen solmiosta kiin ni, paiskoa sen päätä siihen pöydällä olevaan läppäriin! On sairasta ja ihmisyydelle vihamielistä sopeutua to dellisuuteen, jossa päivittäin sätkyttelee sellaisten ko mennossa, ottaa suoraan sellaisilta älykääpiöiltä käs kyjä! Nöyrtyä ja totella, kun haluaisi tappaa! Sopeutua niljakkeen pompotteluun! Nuo kaikki ovat sen koukun ilmeisesti nielleet, eivätkä pääse pois. Tärkeää mogulille on ahtaminen, vauhti, suorastaan tukahduttava yltäkylläisyys ja kiire, joka ei jätä tilaa tarkkailulle, ajattelulle, kyseenalais tamiselle, ei, se on laiskuutta, siitä hän on yhtä miel tä pikkumogulin kanssa, lisää pitää tunkea lisää pitää imeä lisää pitää sulattaa lisää pitää suoltaa, ja tarpeek si ei koskaan riitä, tarvetta ei määritellä tarpeen mu kaan, se määritellään suhteellisuuden mukaan ja sen pitää olla enemmän kuin, muuten se ei ole mitään. Kaavakuva menisi ikään kuin siten että on jonkinlainen imukärsä joka imee ympäristöstä elin materiaalia, ja imeekin sitä paljon, paljon enemmän kuin olisi tarve, putkistossa kierto on huikean nopea ta, ja putken pitää paukkua täytettyään, eikä sekään riitä. Onko heidät vallannut niin kova tavaran, elintason, keskiluokkaisen matkustelun himo, että he tekevät mitä tahansa, vaikka syövät kissanpaskaa saa vuttaakseen onnen lupauksen, jota heille on mainos miehet vilauttaneet; kauniina kangastavan tavarapal jouden ja alituisen elämysmatkustelun. Häpeä ja kasa paskaa! Taitaa olla niin, että he eivät näe tuota lopputulemaa, eivät uskalla katsoa. – ikuisuuksiin. Minä minus ta minuun. No, monet ovat luontaisesti orjamaisia, tottelevaisia, mitättömiä...mut ta entä muut. Todellako. Ja kaikki rikkaus niin kuin köyhyyskin on vain omaa ansiota. OIKEIN emämogulin erottaa lajitoveristaan, pikkumo gulista, tästä tunnollisesta jyrsijästä, vauhtisokeus ja dynaamisuus. Oikea moguli laittaa kaasun pohjaan. Imukärsästä ruoka menee putkistojärjestelmään, eräänlaiseen luuppiin joka kiertää itsestä itseen. Ovat ko viihde, kilpailu ja hyödykkeiden himo taittaneet ih misiltä selkärangat. Kaikkea pitää saada paljon, ja enemmän, niin että sen todellista arvoa tai merkitys tä tai tarvetta ei koskaan nähdä, eikä halutakaan näh dä, pitää vain saada lisää ja enemmän, paineen suoles sa on kasvettava! K A U N O K IR JA L L IS U U S. Mogulin mieli, tietoisuus ja ravinnonkiertojärjestelmä vetävät yhtä köyttä, mieli tietää että ravitseva materiaali tulee kantajansa omas ta hyvyydestä ja pätevyydestä, elimistö ikään kuin luo itse ravintonsa, maha tietää että ruokatorvesta se tu lee, suoli tietää että mahasta se tulee, ruokatorvi tie tää että suolesta se tulee jne. Vapaus, no, se on illuusio, he sanovat. Olla haluamatta kaikkea tuota, on yhtä kuin olla omituinen, sairas. Tämä saa elimistön haltijan luulemaan että kaikki se hyvä tulee hänestä itsestään. Tuo himo on normi, he eivät uskalla poiketa siitä, eivät tosin edes halua uskaltaa. jne. Eivätkö he uskalla miettiä elämäänsä ko konaisuutena, sen janaa, sitä miten se kulkee, ja tulee päättymään joskus, kun on aikansa orjaillut, niin us komatonta kuin se onkin, se tulee päättymään...ja mitä jää käteen. Mie li on jotenkin tuon kierron huumaama ja pyörryttämä, että unohtaa että uusi materiaali tulee imukärsän kaut ta ja se kaikki siis imetään ulkopuolelta, mahdollises ti toisten ruokapöydästä, mieli unohtaa että vanhan materiaalin on lopulta poistuttava, niin kiva kuin sitä onkin juoksuttaa ees taas niissä loputtomissa tunne leissa, mogulin sielussa, mutta tyhjennettävä on, vaik kei raaskisi itseään kiivaasti rakastava mogulin kuonas taankaan luopua, kun saisi pitää sen kaiken vanhankin uuden rinnalla, jota aina vain tulee, mutta kakittava on, jotta uudelle tulee tilaa, mieli ei huomaa että van han materiaalin poistumisaukko on suu, kuona pois tuu sitä kautta puheen muodossa, tätä mogulin mie li ei voi kuuna päivänä hyväksyä, sen sijaan että puhe olisi kuolematonta viisautta omavaloisesta päästä, se onkin vain kuonaa. Mutta olla apina, tehdä temppuja kusipäiden oikkujen mukaan, se nöy ryytys siis menettelee, mutta kapina, maailman muut taminen, ehei älä unta näe, minkäänlainen taistelu ei tule kysymykseen, pelkkää haihattelua vain, ainoana vaihtoehtona tottelemiselle on mukamas olla köyhä, työtön, syrjäytynyt, ja eihän se käy, vapaudenkaipuun, ylpeyden ja arvokkuuden voi niellä, mutta rahan, ta varan, aseman, pätemisen himoa ei voi kieltää. Vai onko ihmiset vain taitavasti sug geroitu siihen. Vai onko tuo kaikki pelkuruutta ja mielen köyhyyttä. Hän on menestynyt orja joka on samaistunut orjapiis kureista raaimpaan. Kaikki vaura us, kaikki mikä maistuu makealta suussa, materiaalin jatkuva soljunta ruokatorvea alas, nautinnollinen kyl läinen paino mahassa, yhä lisää materiaalia eteenpäin saattava suoli, joka nautinnolla ponnistaa ja matkaan saattaa oman hyvyytensä hedelmiä saadakseen nii tä yhä lisää, lisää, lisää. Ihmeellisen itsevarmuuden ja va kauden hänelle takaa mogulillinen sielun rakenne, mikä on enemmän kuin omahyväisyys, se on itsetyytyväi syys, itsetyydyttyneisyys, itsekylläisyys. Tuo himo on tajunnan alla, kritiikin saavuttamattomissa. Mate riaali kulkee reittiä ruokatorvi, maha, peräsuoli ja siel tä taas uudestaan ruokatorveen, mahaan, suoleen jne. Satumainen rikkaus tuntuu äärimmäiseltä kurjuudel ta, jos naapurilla on enemmän
Välillä tulee poikkeus hitaaseen tahtiin, seinät tulevat aivan lähelle, iholle suorastaan, ihan kuin suoli ponnistaisi... Hihna nytkähtää taas liikkeelle. Että näin kuuluukin olla. Ei, sitäkään ei sallita. Ohittaa ei voi. Seinät aaltoilevat, totta tosiaan, kuin suolen sisä pinnat. Ja kanssamat kustajistani tämäkin on ihan okei, ei se heitä huoleta. Maailma on juuri näin sairas. Oliko tämä tosiaan näin pitkä pätkä. joka narisee tuskallisen hitaasti johonkin, luultavasti ei mihinkään. MATTI RAUTIO on Helsingissä asuva 36-vuotias mies, kirjoittaja, opiskelija ja elämäntapaintiaani. Että on ok tuhlata elämänsä seisoen tässä hihnalla... Eihän hän itse niitä kuluta. Jos orjaporras ja nämä pienmogulit haluavat mennä liukuportaissa kuuliaisesti ylhäältä sa neltua verkkaista vauhtia, samassa tahdissa ajatustensa matalien aaltojen kanssa, niin emämoguli haluaa että liukuportaista saa sähköshokkeja, että niissä on pakko rynnätä henkensä hädässä. Hih na määrää tahdin, se on oikea, se on pyhä, sen ovat suuret viisaudessaan asettaneet. Ihan kuin se heiltä olisi pois jos joku haluaa helvettiin täältä. Kaikki seisovat kuuliaisesti paikal laan. MITEN tästä pääsisi nopeammin pois. Ja hidas kihnutus hihnalla eteenpäin jatkuu. Puhumattakaan että saisi hypätä noihin toisiin portaisiin, jotka tuossa vieressä kulkevat, vas takkaiseen suuntaan, ja alas silloin kun nämä menevät ylös. Hihna määrää hitaan tah din. Pelkkä yritys aiheuttaa suurta pahennusta. Jos ihmisen elämä on matka ei mistään ei mihinkään, luulisi että hän te kee kaikkensa että tuo matka menee juuri hänen tah tiinsa, juuri siten ja sinne mihin hän haluaa, että hän ei suostu tekemään tuota matkaa, joka jo itsessään on tarpeeksi mieletön, ohjattuna ja käskytettynä. Mutta vauhtina on edelleen sama tylsä matelu. On naiivia olet taa, että se maailma johon unesta heräisi, olisi joten kin tolkullisempi. JOS KAIKESTA ikävästä ja hullusta voisi päästä vain he räämällä, niin... Yri tin, mutta minut tyrkättiin ärtyneesti takaisin. Eivätkö he todella koe tätä epämukavaksi, näe tässä mitään vikaa. Mennään etananvauhtia, mutta omia aske leita ei saa ottaa, ei saa livetä jonosta, rivin on oltava rikkumaton. K A U N O K IR JA L L IS U U S. Jos hihna ei liiku, sil loin ollaan paikallaan. Hän on mahdollisimman tuottamaton ja ehdottoman syrjäytynyt, ainakin vallitsevan kulutusorientoituneen elämäntavan kannalta. kuinka monta kertaa pitäisi herätä, jotta käsillä oli viimeinkin se todellinen maailma, ei harha. Sitä ei sallita. Yritän kävellä helvettiin sieltä. Mutta ei, ei tästä niin hel posti päästä. 56 Aina vain jatkuu liukuportaan liuku. Ja mistä sitä tietää miten sairaasta maailmasta sitä heräisi, jos tämä olisi muka unta. Turha venkoilla siellä, kukaan ei saa poistua paikaltaan. Oho, nyt tullaan tasaiselle. Kuten myös satun naisin väliajoin ilmenevien hätäuloskäyntien koetta minen, jos jonkun niistä todella saisi auki, silloinhan se palvelisi tarkoitustaan. ja yhtäkkiä kiidetään hiukan matkaa hir veää kyytiä, moni lentää rähmälleen, ja nousee sitten kuuliaisesti ylös, pyyhkii veren nenästään, ei purnaa. Portaat muuttuvat tasaisek si liukuhihnaksi. Jos tämä olisikin vain unta. Mutta nehän menevät ylös nyt, nuo viereiset, ja nämä portaat ovat aloittaneet jyrkän alamäen. Ja yhä he seisovat paikallaan. Joka vie tasaista vauhtia eteenpäin. Hih naan tulee häiriö
Sisällä sammutan valon ja vajoan saman tien uneen, mikään ei enää häiritse minua.. Se on hiljaisuuden karhea kutsuhuuto joka pyytää minut luokseen yöhön. Hiljainen huuto kaikuu tajuntani kaikissa huoneissa. Kotiin jääkööt ne, jotka tahtovat elää pelon vallassa; kotiin jääkööt ne, jotka eivät tunne elämän kipinää sisimmässään. Hiljaisuus joka riisuu kaikki naamiot. Se on hiljaisuuden kutsuhuuto joka värähtelee kuin tiibe tiläinen kulho, värisyttää sielua. Olen antanut maailman tuskan tulla, ja hiljaisuus on palkinnut minut… Yö yöltä olen kävellyt kevyin askelin takaisin kotiin metsä polkua pitkin. Yö yöltä olen palannut tänne, tuntenut yötuulen kasvoillani, unohtanut velvollisuudet, sallinut kaipauksen ja surun täyttää mielen. Tietokoneen näyttö hohtaa pimeyden keskellä, yölamppu on kaatumaisillaan paperipinojen välissä. Hiljaisuus joka polttaa sielua, hiljaisuus jonka liekeissä koen uudestisyntymisen. 57 K A U N O K IR JA L L IS U U S Viivi Välttilä Hiljaisuus VIIVI VÄLTTILÄ on helsinkiläinen humanisti. JOSKUS havahdun keskellä yötä ajatuksistani ja kuulen, kuinka sisimmästäni nousee korvia raastava ääni, kuin sotahuuto. Hiljaisuus joka ei petä, hiljaisuus joka on mitä se on. On avattava ikkuna ja kivuttava ulos syvän siniseen yöhön, metsän varjoihin. Ja yön sydämessä vallitsee hiljaisuus, hiljaisuus jolla on ystävän kasvot. Tekemättömät työt valuvat lattialle, nyt on mentävä. Ääni kiirii läpi tietoisuuteni ja saa minut voimaan pahoin
58 Kristiina Kolmer Valokuvia TA ID E
Hän asuu ja työskentelee Helsingissä. KRISTIINA KOLMER (s. VALOKUVIA VUOSILTA 2013–2015, FILMIJA DIGIKAMERALLA.. 1986) on syntynyt Tartossa 1986
The third floor on the right (Kolmas kerros, oikealla) -teoksessaan hän loi erilaisten huoneiden mahdollisen tulevaisuuden vain käyttäen materiaaleja, joita hän löysi noista paikoista. TA ID E. 61 ANANDA SERNÉ keskittyy töissään kerronnan ja todellisuuden väliseen kitkaan. Nämä puolitodelliset kertomukset ilmaistaan valokuvan, videon ja tekstin välityksellä. Ne voidaan nähdä väliaikaisen rakentamisen näyttämöinä
Olisiko niin, että kun haasteellisia ja ar vostettuja tehtäviä ihmisille tarjotaan, niissä todennäköisesti myös menestytään?” Nik lander kysyy. 208 sivua. Vähäisestä väestöreservistä huolimat ta pätevää väkeä tärkeisiin tehtäviin on aina löytynyt siinä missä isommissakin maissa. ”Hälytys tuli kesken kiintoisan kohdan, ja vartijat lähtivät ilmeisen harmistuneina tehtäväänsä suorittamaan.” SUOMALAISELLE eksoottisinta kirjassa on at lanttinen LänsiPohjola. Niklander kattaa lukijan eteen yhä uu sia kiinnostavia näkymiä, tarinoita ja poh dintoja. Islantilaiset, färsaa relaiset ja grönlantilaiset ovat kaikki pieniä kansoja (vaikka Grönlanti taitaa olla pin taalaltaan suurempi kuin mannerPohjois maat yhteensä). Toisaalta Pohjoismai hin kuuluminen voi tuntua niin itsestään selvältäkin, ettei pohjoismaisuus siksi kos kaan ole erityisesti muodissa. Muissakin Pohjoismaissa huomio siirtyi Niklanderin mukaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Baltiaan siten, että at lanttinen LänsiPohjola – Färsaaret, Islan ti ja Grönlanti – jäi vastaavasti häviäjäksi. Niklander itse näkee balttilaiskontaktien korostuneen viime aikoina skandinaavisten yhteyksien sijaan: ”Ehkä Suomen on haus kempi briljeerata isoimpana ja vauraimpana Baltian maana kuin keskisuurena syrjäise nä pohjoismaana. 62 k ir ja -a rv io t Grönlannin jäätiköissä kerrotaan olevan kymmenesosa maapallon makeasta vedestä. Varsinaista punaista lankaa ei ole, mutta kieli ja tyyli kantavat. Arktiksen luonnonvarat ovat maailmal la kasvavan mielenkiinnon kohteina. Vain Islanti on itsenäinen valtio, mutta Färsaarilla ja Grönlannilla on vahva itsehallinnollinen asema osana Tans kaa. Siellä yleisöä kosiskelematon tieteellinen perinne on edelleen vahva – ja vetoaa sittenkin myös suureen yleisöön. Ilmas tonmuutos helpottaa mittavien öljy, kaa su ja mineraalivarantojen hyödyntämistä. Matkakertomuksia Pohjolasta. Ja samalla, kun suuntau dutaan Baltiaan, voidaan unohtaa hyvin vointivaltio, tiede sivistyksen vuoksi sekä taide, jonka tarkoitus on muu kuin käydä kaupaksi”, Niklander kärjistää ajattelutapo jen eroja. ”Islantilaiset tuskin ovat sen lahjakkaam pia tai älykkäämpiä kuin muutkaan ihmi set. Robustos. Aiheet vaihte levat Carl von Linnén elämästä ja kasviopeis ta jäätikkömaisemiin Grönlannissa ja ilma laivamuseoon Huippuvuorilla. Grönlannin jäätiköissä kerrotaan myös ole van kymmenesosa maapallon makeasta ve destä, ja grönlantilaiset tähtäävät pullovesi markkinoille. 62 Hannu Niklander: Luon katseen luoteeseen 64 Hannu Mäkelä: Muistan – Otavan aika 65 Charles Bukowski: Kirottujen nautinnot 65 Taija Somppi, Jani Somppi: Parantava ruoka 66 Erja Tamminen, Päivi Rekula & Matti Juusela: Sähköä ilmassa Katie Singer: An Electronic Silent Spring Tunne naapurisi! Hannu Niklander (2014): Luon katseen luoteeseen. ”Tiedettä sivistyksen vuoksi” mainin ta sopii erityisen hyvin Uppsalaan, jonka Niklander nimeää yhdeksi kolmesta pyhäs tä kaupungistaan (kaksi muuta ovat Turku ja Québec). Taloudellinen omavaraisuus. VIIME VUOSIKYMMENTEN globalisaatio ja eu rohuumassa sekä angloamerikkalaisen kult tuurin ja politiikan vyörytyksessä tuntuu monilta välillä unohtuneen, missä Suomi sijaitsee: Pohjolassa. Muun muassa näistä syistä kirjailija Hannu Niklanderin matkaesseekokoelma Luon katseen luotee seen on tärkeä muistutus pohjoismaalai suudestamme. Kun Niklander istui kuuntelemassa komeet taaiheista luentoa, seuraajien joukossa oli muun muassa neljä vartiointiliikkeen mies tä. Esseistä pari on julkaistu aiemmin Kulttuurivihkoissa
63 varmistaisi grönlantilaisten havitteleman valtiollisen itsenäisyyden, mutta miten kä visi perinteisen kulttuurin, Niklander huo lehtii. Kun rikos vanheni vuonna 1988, joh tavat israelilaispoliitikot suorastaan kers kuivat osuudellaan siihen. Vuonna 1991 syntyi uusi kiista, kun Ah venanmaalle ruvettiin rahaautomaattipele jä varten perustamaan taalerin rahaa. Keisarival lan päättyessä Venäjällä ahvenanmaalaiset alkoivat voimallisesti pyrkiä takaisin Ruot sin yhteyteen, ja 96 prosenttia Ahvenan maan aikuisväestöstä allekirjoitti Ruotsin kuninkaalle osoitetun pyynnön tämän to teuttamiseksi. Ja jos pohjoismaiset kontaktit heik kenevät Tanskasta irtaantumisen vuoksi, jääkö Grönlanti luonnonvarojenkin hyö dyntämisessä isompiensa, kuten Yhdysval tojen ja ylikansallisten yhtiöiden, jalkoihin. Niklander käy läpi myös toista Ruotsissa kiusaantuneisuutta aiheuttavaa väkivallan tekoa, diplomaatti Folke Bernadotten mur haa. Sopu saavutettiin vuonna 1954. Suo messa tätä kavahdettiin, ja lopulta taalerit kuljetettiin Suomeen sulatettaviksi. Muun muassa tällaisiin asioihin kirjassa paneudutaan matkakuvausten ohessa. ”Suomessa Ahvenanmaan taalerista olivat erityisen närkästyneitä samat piirit, jotka suuresti iloitsivat uusista Viron kruunuis ta. Suomalaiset katsoivat ahve nanmaalaisten alkuperäisen ehdotuksen muistuttavan liikaa Ruotsin lippua. Yleisesti ottaen asia on Niklanderin mukaan Ruotsissa tabu – vielä jokunen vuosi sitten Ruotsissa matkailutoi mistoissa vallitsi ”syvän tietämättömyyden ja kiusaantuneisuuden ilmapiiri” selkkauk sesta kysyttäessä. Sodan jälkeen hänestä tuli YK:n Palestiinan asian neuvot telija, ja vuonna 1948 Jerusalemissa ääri sionistinen liiga surmasi hänet. Ahvenanmaalla ei vieläkään ole omaa rahaa, mutta eipä ole enää Suomella eikä Virollakaan.” Tämä on hyvä esimerkki Niklanderin osu vista ja hienoisen pisteliäistäkin huomioista, jotka hän tekee puhtaasti faktoja toteamalla. Suomen menettelyssä oli vahingonkierrä tyksen makua, kiusatusta oli tullut kiusaa ja”, Niklander vertaa. No, nyt on pari vuosikymmentä kulu nut. KIRJASSA on Pohjolan historiasta tärkeitä tietoja, jotka eivät ennestään ole läsnä ai nakaan jokapäiväisessä tajunnassamme. Sellaista mat kailukin on. ELIAS KROHN. Kiintoisa Ahvenanaahan liittyvä huomio on sekin, ettei Oolannin sota kuulu Suomen kansallisen historian ”alati muisteltuun kaa noniin”. Toiset aiheet jäävät vain maininnoiksi, ja mones ta toivoisi kuulevansa lisää. Kamppailun johtohahmot Julius Sundblom ja Carl Björkman joutuivat itsenäistyneessä Suomessa syytteeseen val tiopetoksen valmistelusta ja kuritushuonee seen. Toisen maailmansodan jälkeen kiisteltiin lipun väristä. Lieneekö kovinkaan monelle tuttu Ruot sin historiasta esimerkiksi Ådalenin veri löyly, jossa sotilaat vuonna 1931 ampui vat kohti rauhanomaista lakkokulkuetta ja neljä mielenosoittajaa sekä yksi ulkopuoli nen saivat surmansa. ”Vasta itsenäistynyt Suomi oli ehtinyt osoittaa kohtelevansa omia separatistejaan samalla lailla kuin tsaarivalta oli kohdellut suomalaisia itsenäisyyden tavoittelijoita. Taustalta löytyi yhteyksiä Israelin johtaviin poliitik koihin, tutkimuksia sabotoitiin ja surman laukausten ampuja teki myöhemmin pitkän uran Ben Gurionin henkivartijana ja avusta jana. Toisin kuin Neuvostoliiton vangiksi joutunut kollega Raoul Wallenberg, Bernadotte oli ”kiusallinen sankari”, joka ”kaatui väärän murhaajan uhrina”. Ruotsin kuningassuvun jäsen onnistui pelastamaan toisen maailmansodan loppu vaiheissa Saksasta 20 000 vankia, joista huo mattava osa oli juutalaisia. Vielä vuonna 1935 suomalaisviranomai set kielsivät Ahvenanmaan lipun käytön. NIKLANDER käy läpi myös ahvenanmaalais ten haluja irtaantua Suomesta. Bo Widerberg on oh jannut tapahtumista elokuvan Ådalen 31 (1969), joka nuoruuden suurena elokuva elämyksenä inspiroi Niklanderin nyt käy mään paikan päällä. Ruotsi ei tehnyt tästä numeroa. ”Ehkä siinä oli – niin kuin 90 vuot ta myöhemmin Lapin sodassa – ikään kuin väärä vihollinen.” Ja uhritkin saattoivat olla väärät, sillä kärsimään joutui lähinnä maam me ruotsinkielinen väestö, Niklander lisää. Presidentti Ståhlberg armahti vangit Kansainliiton painostuksesta, ja Ahvenan maa sai sentään autonomian. Tästä on hyvä jatkaa Pohjois maiden opiskelua
Hän myös hommaa kustannustoimittajalleen ton tin, lainan järjestää Paavo Haavikko. Saarikosken muusaa Mia Berneriä kunnioitetaan ilmaisulla ”harpyia”. Mäkelän kirjassa on vähän samoja aineksia: kuvattu piiri on kirjalli nen ja kapea, eikä vertauskuvallisesti sa noen Otavan pääkonttorin ikkunoista näe kovin kauas, Uudenmaankadulle vain. KONKURSSIKYPSÄN yrityksen johtoon valit tiin runoilija Paavo Haavikko , joka osasi jär jestää Otavan talouden kuntoon. ALEKSI AHTOLA K IR JA -A R V IO T Haavikon keskittyessä talouteen Mäkelä keskittyi kaunokirjallisuuteen. Samaa väkivaltaista ratkaisutapaa käytti muistel mien mukaan WSOY:n kollega Vilho Viksten . Kulttuuri historiallista arvoa niillä lienee, mutta kovin syvälliseen analyysiin ei aina päästä. Aika, jota Mäkelä Otavassa kuvaa, on suomalaisen kustantamisen kultaaikaa. Silti Mäkelän teos on suo malaista kulttuurihistoriaa, jonka tallenta minen on arvokasta, puhumattakaan siitä, että viihteellistäkin arvoa muistelmilla on. 1943) kolmas muis telmakirja alkaa hänen saapumisellaan Ota vaan töihin vuonna 1967. Henkilöön menevien analyysien äärel lä kehotan lukijaa lähdekritiikkiin. Välillä juoruilu ja yksityiskohdat ovat puu duttavia. Lopulta sekä Haavikko että Mäkelä lähtevät Otavas ta. Samuli Parosen , Antti Tuurin ja Erno Paasilinnan ohella kir jan sankareita edustaa myös Antti Hyry, jon ka lahjakkuutta ansaitusti kehutaan. Haavikon vanavedessä yhtiöön lipui kirjallinen arbi ter elegantiarum Tuomas Anhava ja jouk ko nuoria kirjailijoita. Sinänsä kuvaukset ovat viihdyttäviä, silti ne ovat vain yhden, vaikkakin hyvin lahjakkaan ja herkän ihmisen näkemys. Usein kustannustoimittajien maailmankuva jää hieman suppeaksi: näköpiiri on kustanta moiden sisällä. Lähes 20 vuoden jälkeen, vuonna 1986, Mäkelä eroaa Otavasta kaunokirjallisen osaston apulaispäällikkö nä. Mäkelän asema on tavallaan kaksois tai jopa kolmoisrooli kirjailijana, kustannustoi mittajana ja kriitikkona. Teos on hieman paisunut; tiukempi kus tannustoimittaminen olisi tehnyt hyvää. Haavikon keskittyessä talou teen Mäkelä keskittyi kaunokirjallisuuteen. 553 sivua. Jarkko Laine, Edward Uspenski ja Lassi Nummi ovat muita Mäkelän ylistämiä henkilöitä. Otavan alennustilan aikana vuorineuvos Kari Reenpää teki konkurssin pelossa itse murhan. Näiden kahden kirjailijan, Mäkelän ja Haa vikon luopuminen Otavasta lopetti erään aikakauden suomalaisen kustannustoimin nan historiassa. Siitä työstä sopii olla jälkeenpäinkin ylpeä! Mäkelä kuvaa elävästi Otavan melkein koko kirjailijakunnan Pentti Saarikoskesta Laila Hietamieheen (Hirvisaareen) ja Antti Tuurista Bo Carpelaniin. Omistajasuvun edustaja Heikki A. 64 Hannu Mäkelä Otavassa – Haavikon var jossa ja valossa Hannu Mäkelä (2015): Muistan – Otavan aika. Ehkä tylyin kuva maalataan Jukka Kemppisestä, jota sätitään moneen otteeseen. Haavikon olemus vertautuu kustannusmaailmaan. VARSIN KIPEÄ on kuvaus alun perin laihas ta, nopeasta ja älykkäästä Paavo Haavikosta, joka lihoo ja muuttuu yhä oikullisemmak si ja itsevaltaisemmaksi. Sil ti, vaikka Otavan ikkunoista ei pitkälle näy kään, on näkymä sisällä sitäkin kiinnosta vampi. Ironista on, että juuri runoilija Haavikko pelasti Otavan. 2–2016 SEUR A AVA KULT TUURIVIHKOT B E R L I I N I ! Sukupuoli näy tt ämöllä It alian Punaiset prikaatit ILMESTYY HUHTIKUUN LOPULLA J A P A L J O N M U U T A !. Reenpää kuvataan hurmaavana, mutta vastuut tomana herrana. Tammi. Mä kelä kyseenalaistaa Kemppisen taidot laki miehenä, kääntäjänä ja runoilijana; hän pitää tätä sivistyssanojen taakse piiloutuvana vii sastelijana. Melko pian nopeaotteinen Haavikko kuitenkin pelasti yrityksen. Luontevaa oli tie tenkin palkata nuori kustannustoimittaja saman kaveriporukan liepeiltä, nimittäin Hannu Mäkelä. Muista kielteisesti kuvatuista henkilöistä muun muassa Kulttuurivihkojen entinen päätoimittaja Matti Rossi vilahtaa kirjassa vetämässä Mäkelää turpaan. Haavikko lähti ensin Reenpäiden omis tajasukuun kyllästyneenä, Mäkelä taas halu si vapaaksi kirjailijaksi, eikä hän myöskään pitänyt esimiehekseen tulleesta tutkija Jukka Tarkasta. Tänä aikana Mäkelä oli hänen uskollinen aseen kantajansa. TUNNETUN KIRJAILIJAN ja kustannustoimitta jan Hannu Mäkelän (s. Hieman tiiviimpi ja analysoidumpi ote olisi ollut iskevämpi. Kustannustoimittajan ja tarjoilijan am matti on samankaltainen; kummassakin ammatissa tapaa helposti kuuluisia ihmi siä, mutta oma persoonallinen kädenjälki ei välttämättä ole kaikkein erottuvin. Mäkelän syömisiä, juomisia ja tut tavuuksia kuvataan sivukaupalla
Selviämisen mahdolli suus on olemassa vaikka huojuttaisiin jat kuvasti haudan tai itsemurhan partaalla. 159 sivua. Usein niiden miespäähenkilö – kenties Henry Chinaski tai muutoin tekijää muis tuttava alter ego – tavataan laukkaradal la, kapakassa tai jossain kadun varjoisil la puolilla, epämääräisten pikkurikollisten seurassa. Mak sa, haima ja muut sisäelimemme ovat ko villa yrittäessään selviytyä kuormasta, jota niille tulee jatkuvasti. Kirjassa esitellään myös tuiki tärkeät vitamiinit ja mistä niitä saa luonnollisesti. 172 sivua. Ravinnon sisältö on muuttunut huikeaa vauhtia parissakymmenessä vuodessa. Vaikka kirottuja ollaan kaikki, tekijä nauraa lukijan mukana. Sil ti niissä on energiaa enemmän kuin useim milla. Suomentaneet Seppo Lahtinen ja Mikko Pihlajavirta. Hän näytti an saan jääneeltä eläimeltä.” ”Et sinä siihen kuole, Wanda”, hän sanoi, ”se on vain haarukka (s.44–45).” MONET NOVELLEISTA ovat leimallisesti vanhe nevan miehen pohdintaa ja kuolevaisuuden kiroamista. Minkälainen vaikutus ruoalla on sisäelinten toimintaan. 65 K IR JA -A R V IO T Otetaanko vielä yhdet. Wanda huusi ja kurotti kohti selässään törröttävää haarukkaa. Kuinka elimistömme sel viää pitkälle käsiteltyjen ruokaaineiden vaikutuksista. Sammakko. KIINNOSTAAKO terveys. Paljon olennaisempaa kuin tarinat, onkin tekstien tunnelma, jossa on karhea charmin sa. Turhautuminen omaan itseen ja ihmiskuntaan pitää onneksi koko ajan si sällään huumoria. Vaikutelma on enemmän absurdi kuin pelottava. Charles Bukowski (2015): Kirottujen nautinnot (Betting on the muse). Vanhenemisen ja raih nastumisen edessä muusaan on varmempi luottaa kuin nuoruuteen, kuten kirjan al kukielisessä nimessä ja yhdessä runoista todetaan. Sitten haarukka oli hänen kädessään, ja hän survaisi sen Wandan selkään niin ko vaa kuin pystyi. ”— —” norsu näkee nyt/samaa unta kanssasi./ava ruuden kaari/ratkeaa nauruun (s.105–106).” TEKSTIT OVAT suoraviivaisia ja tutun oloi sia, kuin hieman rähjäinen lähikuppila. Potilasesimerkkien kautta on helppo ym märtää mistä on kysymys, kuinka terveel lisellä, puhtaalla ravinnolla ja laadukkailla ravintolisillä saadaan loistavia edistysaske leita kohti tervettä ja toimivaa kehoa. Taija ja Jani Sompin Parantava ruoka kir jaa lukiessaan alkaa todella miettiä ravin non merkitystä kehon toimintaan. Sitten Wanda lopetti huutami sen ja vain tuijotti Jamesia. Taija ja Jani Somppi ovat julkaisseet aiem min kirjan Parantavat rasvat (2011), joka puolestaan avaa kansantajuisesti rasvojen vaikutuksia elimistöön ja haastaa ajattele maan esimerkiksi kolesteroliarvojen rajoja ikääntymisen kannalta katsottuna. Vaikka kirjailijan kuvaamat henkilöt ovat monesti epämiellyttäviä tai vain toivotto mia tumpeloita, heissä on sympaattinen ja tunnistettava puoli. Se, mikä pitää novelleissa toisinaan kaivaa kaiken hälinän alta, tulee tiiviimmässä il maisussa iholle. Wanda parkaisi ja ampaisi pystyyn. Vaikka Suomessa ei ruoalla ihmisiä pa ranneta, Parantava ruoka antaa loistavan ohjenuoran terveempään ravitsemukseen. Gummerus. Runoissa Bukowski on terävimmillään. Häntä tosin inhotti jollain taval la se, että tämä tapahtuisi Wandan käsien kautta. Sitten hän näki lattialla haarukan. Haluatko ymmärtää paremmin kehosi toimintaa. Toisinaan kertomusten jännite purkautuu kin lähinnä toivottomuutena, esimerkiksi käsirysyyn tai muuhun äkkinäiseen väki valtaan. Kirjaan on myös koottu kattavasti 200 läh deviitettä kunkin terveysväittämän tueksi. Mitä kaikkea ai heuttavat pitkälle prosessoidut elintarvik keet ja einekset. Se estää teosta olemasta missään vaihees sa masentava. Säkeet haastavat katsomaan maailmaa, joka on ruma ja todellinen, mutta myös omitui nen ja kaunis, kuten runossa Molskis: ”et lue tätä/ sivulta./sivu lukee/ sinua./tun netko sen?/ se on kuin kobra./se on nälkäi nen kotka/ joka kiertää huonetta. Sen suomen nos Kirottujen nautinnot sisältää alkuteoksen kaikki 10 novellia ja joukon runoja. Toistuvasti mietinnän aiheena on kirjailijan kutsumus ja asema maailmas sa. James kompuroi jaloilleen. SANNI PURHONEN Asiantuntevasti ravinnosta Taija Somppi, Jani Somppi (2015): Parantava ruoka. Suuri osa tästä materiaalista on kirjoitettu lop puun saakka aktiivisen tekijänsä viimei sinä vuosina. Kuinka ravinnon laatu ja sisältö vaikuttavat elimistön hyvin vointiin. Kirjoittajat haastavat nykyisin voimassa olevat ravintosuositukset tutkimustulok siin nojaten ja esittelevät samalla muissa Pohjoismaissa voimassa olevia rajaarvoja. Teos he rättää paljon kysymyksiä. BETTING ON THE MUSE (1996) on Charles Bukowskin (1920–1994) ensimmäinen postuu mi, jäämistöistä koottu teos. Kokonaisuuden viesti tuntuu olevan, etteivät ihmiset koskaan opi. Hän on ulkopuolinen tarkkaili ja ja yksinäinen susi maailmassa, jossa vis ki virtaa, tyhmyys tiivistyy ja onni on aina vain hetkellistä. Tällaisista teksteistä käy hy vin selväksi, miksi Bukowskiversioita on nähty myös valkokankailla: ”HÄN TUNSI loppunsa tulleen ja oli sujut asian kanssa. Samaan aikaan ruoan vitamiini, hivenaine ja mineraalipitoisuu det ovat laskeneet merkittävästi ja esimer kiksi masennus, lapsettomuus ja kilpirau hasen toimintahäiriöt ovat lisääntyneet. Se oli juuri sellaisessa kohdas sa, että hän ei aivan ylettynyt siihen kum mallakaan kädellään. Vaikka alkuteosten kiih keydestä osa jää väistämättä saavuttamat ta, keskeinen viesti toimii käännettynäkin. Hän näytti hirvittä vältä verta vuotavana, haarukka pystyssä selässään. Parantava ruoka kirjassa käydään läpi laajasti ja kansantajuisesti potilasesimer kein muun muassa terveelliset ja vaaral liset rasvat sekä viljat. Mitään kovin uutta tai yllättävää novellit eivät kirjailijaa tuntevalle välttämättä tar joa. PIRJO KAJASTILA. Se tarjoaa arjen tuskaan ainakin hieman syvempää sisältöä
Katie Singer (2014): An Electronic Silent Spring. Facing the Dangers and Creating Safe Limits. An Electronic Silent Spring kirja antaa monia käytännön vinkkejä pai kallisen liikkeen rakentamiseen. Koska STUKin työntekijät ovat virkamiehiä eivätkä tiedemiehiä, mit kään tutkimustulokset eivät horjuta tätä kä sitystä. Pelottelu kirjat voi jättää omaan arvoonsa ja jatkaa huoletta yhä useampien mikroaaltolaittei den käyttöä yhä tihenevässä sähkösumussa. Paikallisella tasolla näitä on syntynytkin ympäri maailmaa estämään esimerkiksi taas uuden kännykkämaston pystyttämistä tai taas uuden lapsijoukon säteilyttämistä. Kuitenkin jos vaivautuu edes selailemaan esimerkiksi hiljattain ilmestyneitä Sähköä il massa (täysin uudistettu laitos vuonna 2002 julkaistusta kirjasta) ja An Electronic Silent Spring kirjoja, huomaa helposti, että niiden väitteet perustuvat tieteellisiin tutkimuk siin. 327 sivua. Erityisen herkkiä säteilylle ovat lapset ja nuoret. Henkilökohtainen suojautuminen ei kui tenkaan ole riittävää eikä se aina onnistu lainkaan. Ne auttavat ymmärtämään, miten vaikeaa säteilyn syn nyttämien sairauksien kanssa eläminen on nykyyhteiskunnassa. Kun jonkun ihmisen elimen lämpeneminen pidetään alle yhdessä asteessa terveysvai kutuksia ei ole. KUN ETEEN OSUU kirja, joka väittää kännyk käsäteilyn olevan terveydelle vaarallista, ta vallisin reaktio lienee torjuva: ”Tämä on taas sitä huuhaata, jota kaiken maailman folioha tut kirjoittavat!” Ennakkoluulojen ja oman kännykän käytön oikeuttamisen lisäksi tä hän suhtautumiseen on syynä säteilyturva keskus, jonka virkamiehet toistavat väitettä ”terveyshaitoista ei ole näyttöä”. Käsillä olevis sa kirjoissa on useita esimerkkejä siitä, mi ten teollisuuspiirit korruptoivat tutkimusta: tutkimuksen johtopäätöksiä vaaditaan muu tettavaksi rahoituksen loppumisen uhalla, ”vääränlaisia” tuloksia tuottavien tutkijoi den rahoitus lopetetaan ja heitä erotetaan viroistaan. Tämä Äänetön kevät nimellä suomennettu kirja kertoi DDT:n ja muiden hyönteismyrkky jen aiheuttamasta tuhosta. Tutkimusnäyttö mikroaaltosäteilyn vaa rallisuudesta olisi vieläkin vahvempi, ellei alan tutkimus olisi erittäin poliittista: tie to tai tietämättömyys riskeistä vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten mahtava teolli suuden ala menestyy ja miten teollisuuden kanssa symbioottisessa suhteessa elävien valtiokoneistojen osien käy. Miten sitten Suomen säteilyturvakeskus voi väittää, että ”terveyshaitoista ei ole näyt töä”. Tässä uskossa pysymistä auttavat lä heiset suhteet teollisuuteen. Tutkimustulokset ovat vaikuttaneet myös esimerkiksi Eu roopan neuvostoon, joka suosittelee, ettei kouluissa käytettäisi langatonta verkkoa. Tiedetoimittaja Katie Singerin kirjas sa tämä tuodaan esiin jo nimessä: se viittaa Rachel Carlsonin kuuluisaan, vuonna 1962 ilmestyneeseen kirjaan Silent Spring. Näin ei kuitenkaan ole. Tiedetoimit taja Erja Tammisen, arkkitehti Päivi Rekulan ja sähköinsinööri Matti Juuselan kirjan mukaan suurin sallittu säteilyvoimakkuus on Sveitsissä, Italiassa ja monissa muissa maissa sadasosa siitä, mitä Suomessa sal litaan. Etenkin Singerin kirja sisältää runsaasti säteilystä sairastuneiden ihmis ten koskettavia kertomuksia. Portal Books, Great Barrington, Massachusetts. Kirjoissa viitataan lukemattomiin ver taisarvioiduissa tiedelehdissä ilmestyneisiin artikkeleihin, jotka raportoivat mikroaal tosäteilyn yhteydestä moniin sairauksiin. Kysymys on toisaalta siitä, että STUK on omaksunut jo kauan sitten vääräksi osoi tetun opin, jonka mukaan mikroaaltosäteily voi aiheuttaa vain kudosten lämpenemistä. 66 K IR JA -A R V IO T Sähkösumu vie terveyden Erja Tamminen, Päivi Rekula & Matti Juusela (2015): Sähköä ilmassa. Sähköä ilmassa kirjan mukaan ylitarkastaja Lauri Puranen vastusti nykyisten erittäin väljien normien tiukentamista seuraavasti: ”Operaattoreita ei haluta rasittaa tällaisilla kustannuksilla.” Monessa suhteessa kirjoissa esitetty tari na mikroaaltosäteilyn laajasta levittämises tä ottamatta selvää sen terveysvaikutuksis ta, alan teollisuuden toimesta tapahtuvasta tutkimustulosten manipuloinnista, torjun nasta ja pimittämisestä sekä tutkijoiden työn vaikeuttamisesta on tuttu. Eikä kyse voi olla uuden teknologian pelon aiheuttamasta psykoso maattisesta reaktiosta, sillä sairastuneiden joukossa on paljon teknologiaa taatusti pel käämättömiä sähkö ja elektroniikkaalan ammattilaisia sekä siitä tietämättömiä eläi miä ja kasveja. Tiedelehdissä julkaistujen kirjallisuus katsausten mukaan vähintään puolessa alan tutkimuksista on todettu negatiivisia bio logisia vaikutuksia. Ennakkoluuloton lukija alkaa tässä vai heessa olla todella huolissaan. 271 sivua. Ihmisen, joka ei halua elää haavekuvissa, on uskalletta va katsoa myös modernin pimeää puolta. OLLI TAMMILEHTO. Siksi tarvitaan yhteiskunnalli sia liikkeitä pysäyttämään säteilyn holti ton käyttö. Joissain kaupungeissa viranomais ten hyväksymä maksimisäteily on vielä tä täkin paljon pienempi. Kaikesta huolimatta olemassa oleva tieto säteilyn riskeistä on vakuuttanut monet vi ranomaiset ja viralliset elimet. Kännyköiden, kännykkämastojen, WiFiverkkojen ja monien muiden säh kömagneettista säteilyä päästävien laittei den on tutkimuksissa havaittu lisäävän muun muassa hermostollisia sairauksia, huonon tavan lisääntymisterveyttä, heikentävän muistia ja oppimiskykyä ja lisäävän syö päriskiä. Mutta ovat ko kirjoissa siteeratut tutkimukset vain epäedustava otos suuresta tutkimusjou kosta, josta valtaosa puhuu säteilyn har mittomuuden puolesta. Tietoa ympäristömme sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksista ja suojautumisesta. Molemmat kirjat si sältävät myös käytännön tietoa siitä, miten kännykkäteknologian ja kodin sähkölaittei den aiheuttaman sähkömagneettisen sätei lyn voimakkuutta ja vaikutusta voi vähentää. Kirjat eivät liiku vain abstraktin tutkimuk sen tasolla. Se on tois tunut monien ympäristökysymysten koh dalla. Nämä ja monet muut näiden kaltaiset teokset ovat välttämätöntä lukemista jokai selle, joka ei tyydy meille niin innokkaasti markkinoidun digitaalisen tietoyhteiskun nan ihasteluun ja ihmettelyyn. Erja Tamminen Ay
Kirjallisuuden puolella meitä ”vaihtoehtoisen” itsenäisiä taiteilijoita on sadoittain. Väitämme tyytyvämme pieniin myyntilukuihin pienelle mutta uskolliselle genreyleisölle, olipa kyseessä fantasia, kauhu tai tieteisfiktio. Joidenkin suojakilpenä on genrekohtaisuus. Sitä voi käyttää vertailukohtana, ostaako 20 eurolla ennemmin Kerkko Koskisen uuden cd:n vai käyttääkö setelinsä elokuvalippuun ja popcorneihin. Itse vetoan meemimäiseen kilpailuun kirjallisen kentän sisällä. Se on kulttuuriteollisuudelle edelleenkin miljoonan dollarin kysymys. PALJONKO ÄÄNILEVYSTÄ kannattaa maksaa. Levyostoksella voi katsoa tukevansa kotimaista musiikin tekemistä, kun taas leffalipun raha kilahtaa Hollywoodiin taskuun. Siinä tapauksessa taiteelleen on saatava riittävästi valtamedian näkyvyyttä, mikäli haluaa esiintyä apurahan arvoisena, vakavasti otettavana ja silti omapäisen vaihtoehtoisena taiteilijana. Braggin julistuksessa merkittävää on se, että kaljatuoppi tuntuu uskottavan arkiselta vaihtoehdolta valuutaksi. Juuri genrejen liepeillä elää taidetta, joka pakottaa tulkitsemaan vakiintuneita musiikin, elokuvan ja kirjallisuuden lajeja uusin tavoin. Huomispäivän haaste voisikin olla: millä äänilevystä kannattaa maksaa, jos ei rahalla. Toinen vaihtoehto on turvautua apurahoihin. He kopioivat sloganin kasettijulkaisuunsa, jota myivät muutamalla markalla keikkojensa yhteydessä. KYSYMYS KULTTUURITUOTTEEN hinnasta on erityisen vaikea vaihtoehtotaiteen tekijöille. Kun kuuntelen They Might Be Giants -yhtyettä, tajuan sen vallankumouksellisen voiman, mitä countryyn voisi sisältyä. Hieman samalla tavoin ideoimme joskus opintotuen korvaamista tonnikalapurkeilla. Lapsen kanssa elokuvissa käyminen tuntuu tuplasti tuhoisammalta. Hän jaksaa muistuttaa kotimaisten kirjojen ostamisesta periaatepäätöksenä. Muistan häröfolkkia soittaneiden ystävieni innostuneen Braggin julistuksesta. Vuonna 2009 Bragg kutsuttiin uudelleensanoittamaan Beethovenin Oodi ilolle -sävelmä. vaihtoehtotaide etsii valuuttaansa S OIKKELI Markku Soikkeli on tamperelainen kriitikko ja kirjailija.. Itse retkahdan kerta toisensa jälkeen Finnkinon ”halpoihin” iltapäiväfilmeihin, joista niistäkin on maksettava vähintään kymppi. Kun kuuntelen kanadalaista Guess Who -yhtyettä, erotan heillä soitannon, joka olisi voinut mullistaa heavy-musiikin sellaisena kuin se nykyään tunnetaan. Leffalippujemme hinnalla saisin minkä tahansa uuden romaanin tai vuosikausia kestävän lautapelin, sen sijaan, että k atson taiteesta piittaamattomien pikku ääliöiden kanssa Kunnon dinosaurusta. Vaihtoehtotaiteen tukeminen on kuitenkin tarpeellista muistakin kuin poliittis-kaupallisista tai perherauhan takaavista syistä. Asiasta keskustellaan perheessämme paljon, koska vaimoni on sivutoimenaan pienkustantamon myyntipäällikkö. Kyllä genrekansa ratkaisee, mitä sen kirjahyllyihin jää elämään, ja loput palautuvat kirppareille luonnolliseen kiertoon. Konserttien ja multiplex-teattereiden pääsylipuista ollaan valmiita maksamaan tolkuttomia summia, vaikka musiikkiin ja elokuviin suhtaudutaan kaikkialla läsnä olevana taustatapettina. Uusi tulkinta kuultiin sinfoniaorkesterin esittämänä Royal Festival Hall’issa. Vuonna 1988 englantilainen anarkistirokkari Billy Bragg julkaisi levyn Worker’s Playtime, jonka alaotsikko totesi yksiselitteisesti kapitalismin tappavan musiikin. Bragg suositteli, että mistään levystä ei pitäisi maksaa enempää kuin kaljatuopista. Levytteen hinta on kulttuuriteollisuuden kanarialintu. Jotta taiteilija elättäisi itsensä myymällä teoksiaan, hänen olisi saatava kaupaksi melkoinen määrä kaljatuopin hintaisia levyjä tai kirjoja. Ehkä se oli ison tuopin arvoista. Tilaisuuden jälkeen vanha anarkisti sai kiitollisen kädenpuristuksen kuningattarelta. Kuunnellessa juohtuu mieleen sekin, mitä Billy Braggin kukkarolle mahtaa kuulua nykyisin. Sen vuoksi Bragg suositteli, että mistään levystä ei pitäisi maksaa enempää kuin kaljatuopista
Kiitos, tilaan Kansan Uutiset 2 kk / 10 € TUTUSTUMISTARJOUS Kestotilaus 12 kk?/?156 € Kansan Uutiset ilmestyy kerran viikossa. painetun lehden alv:n 10 %. Määräaikainen 2 kk / 10 € . Kestotilaus, normaali hinta 12 kk / 156 € Nimi Osoite Puhelin/sähköposti Maksajan nimi, jos eri kuin tilaaja Osoite Tilaushinnat sis. 09 7596 0208 Katso kaikki tilausvaihtoehdot www.kansanuutiset.fi/tilaajapalvelu. Tunnus 5005076 00003 vastauslähetys POSTIMAKSU MAKSETTU ” Kansan Uutiset pureutuu asioihin, jotka jäävät muilta lehdiltä huomaamatta.” Paavo Arhinmäki, Vasemmistoliiton puheenjohtaja Kansan Uutiset Tutustumistarjous: . Hinnat voimassa kotimaassa, paitsi Ahvenanmaalla. . tilaukset@kansanuutiset.fi p