v u o s ik e r ta historiaa, politiikk aa, kluBeja, ruok aa... italian punaiset prik aatit Chaplinin taikinaa ja dynamiit tia sukupuoli näyt tämöllä. Berliinin maaginen henki 2 –2 1 6 ir to n u m e r o 9 ,6 e u r o a 4 4
kulttuurivihkojen arvostelupalveluun voit lähettää asiantuntijoiden arvioitavaksi mitä tahansa kaunokirjallisia tai tietokirjallisia tekstejä, journalistisia juttuja tai sarjakuvia. Lisäksi saat Solidaarisuuskalenterin, ja voit tilata Voima-lehden jäsenhintaan. Esitä vastalause, tule mukaan rauhantyöhön! Liity osoitteessa www.rauhanpuolustajat.org/palaute/liity Jäsenmaksulla (25 €) saat kotiisi 6 Rauhan Puolesta & Le Monde diplomatique -lehteä. Hintoihin sisältyy arvonlisävero, 24 %. Muistathan liittää mukaan yhteystietosi. Pyrimme antamaan palautteen mahdollisimman nopeasti, mutta 2–3 kuukauden odotukseen kannattaa varautua. Yli 400 liuskan käsikirjoitukset sopimuksen mukaan. ÄLKÄÄ AMPUKO, TÄÄLLÄ ON IHMISIÄ! Mi s u k at r a u h a n pu o l e s t a Mi s u k at r a u h a n pu o l e s t a. Hallitus leikkaa rauhantyön rahoja. Lasku toimitetaan heti aineiston saavuttua, ja aineistoa ryhdytään käsittelemään, kun lasku on maksettu. 24,50) Tilaa: 050 358 1441 tai www.rauhanpuolustajat.org/kauppa Rauhan puolustaminen juhlapuheissa ei riitä, kun maailma militarisoituu. lähetysohjeet Lähetä aineistosi joko sähköpostitse rtf-muotoisena liitetiedostona (sarjakuvat jpg-, tifftai pdf-muodossa) osoitteeseen arvostelupalvelu@kulttuurivihkot.fi tai tavallisessa postissa osoitteeseen: Kulttuurivihkot / arvostelupalvelu Kaasutehtaankatu 1 / 12 00540 Helsinki Voit halutessasi saatekirjeessä mainita, millaisista asioista erityisesti toivoisit palautetta. saat lähettämästäsi aineistosta palautteen, jossa arvioidaan sen hyviä ja huonoja ominaisuuksia sekä annetaan ohjeita tekstin muokkaamiseen ja kirjoittajana kehittymiseen. Lähi-idän instituutin johtajana vuosina 2011–2014 toiminut Ari Kerkkänen kuvaa kaaoksen taustoja ja nivoo tapahtumia yhteen. Rauhaa rakennetaan arjessa yhdessä sinun & minun, heidän & meidän kanssa. TARJOUS 15 € + postikulut (svh. tarkempia tietoja: www.kulttuurivihkot.fi/lehti/arvostelupalvelu hyvä kirjoittamisen harrastaja! Aineiston LAAjuus 1–30 liuskaa 31–70 liuskaa 71–140 liuskaa 141–200 liuskaa 201–300 liuskaa 301–400 liuskaa HintA 73 € 95 € 117 € 139 € 161 € 183 € arvostelupalvelun hinnasto Liity hyvään seuraan Rauhanpuolustajiin! Ari Kerkkänen SYYRIA JA LÄHI-ITÄ: HAVAINTOJA NYKYPÄIVÄSTÄ JA HEIJASTUKSIA HISTORIASTA Syyria on verisessä sisällissodassa, Libya täydellisessä kaaoksessa, Libanon erilaisten poliittisten voimien ristivedossa, Irak pirstaloitumassa, Palestiinan rauhanneuvottelut umpikujassa ja Egyptissä on palattu sotilashallintoon
”Tulla taikinaksi taikinan joukkoon, kohtuun, yhdeksi esineeksi, on ainoa selviytymisen mahdollisuus näissä nykyajan ja Nykyajan olosuhteissa.” Veli-matti huhta Chaplinin elokuVasta taikinaa Ja dynamiittia, s. 42.. 3 tässä numerossa ”DDR on kyetty tuomaan lähelle läntistä nykyihmistä vain vääristämällä se huvipuistoksi. 24. Siitä on tullut ostalgista derkkuretroa.” Ville-Juhani sutinen, s
Itäja Länsi-Saksan kesken kahtia jaettu kaupunki alkaa vasta nyt, yli kahdenkymmenen vuoden kuluttua muurin murtumisesta, näyttää yhtenäiseltä. Berliini kiinnostaa Euroopassa juuri nyt, kuten koko Saksa, esimerkiksi talouskehityksen ja turvapaikanhakijoiden kannalta. Berliini nousi jälleen vuonna 1990 yhdistyneen Saksan pääkaupungiksi, ja siitä on muodostunut monen mielessä mystinen, ehkä tunkkaisenkin reaalisosialismin jäänne, mutta myös trendikäs kaupunki, jonka ilmapiiriä himoitsee varsinkin loputon lista luovien alojen ihmisiä – graafikkoja, kuvataiteilijoita, muusikkoja. Muualla Saksassa vaivaavat vielä ongelmat, joita kahtiajako ja sen puutteellinen jälkihoito aiheuttivat: esimerkiksi tuloja varallisuuserot sekä rasismi. Muut sosialistisen valtion maamerkit, kuten arkkitehtuurisesti arvokas DDR:n parlamenttitalo Palast der Republik, on jyrätty sosialismin merkkejä siivotessa. Monet DDR:n kasvateista haluaisivat vaalia tätä muistoa, jota nyt katsotaan vain yhdestä näkövinkkelistä: tekemällä suorastaan pilkkaa sosialistisen valtion pääkaupungista, ”väkivallan ja kylmän sodan näyttämöstä”, vaikka se oli arkielämässä paljon muutakin. Kaupungin asukkaat ja sen kaupunginosat, jotka elivät vuosikymmeniä heitä toisistaan erottaneen muurin varjossa, ovat sulautuneet jälleen yhteen; alueellisia eroja ei enää ole kuin kuriositeetteina. itä-Berliinistä muistuttaa monia kävijöitä enää alexanderplatzin ylväs televisiotorni. Yhtä kaikki, Berliini pysyy, aina muuttuvana ja alati vastaanottavaisena. Toivottavasti liittokansleri pysyy solidaarisessa otteessaan ja kansa sen takana, eikä äärioikeisto saa enää koskaan sijaa Saksassakaan, jossa vielä lähimuistissa on sen äärimmäisen julmat seuraukset. Moni muu maa ottanee siitä mallia. Esimerkkinä jaetusta kaupungista ovat Itä-Berliinistä säilyneet Ampelmann-liikennevalot, jotka berliiniläiset itse halusivat säilyttää. Kuten tunnettua, toisen maailmansodan jälkeen Berliinistä muodostui Saksan demokraattisen tasavallan, DDR:n, Itä-Saksan pääkaupunki aina sen hajoamiseen eli vuoteen 1990 saakka. 4 tämän lehden teema, Berliini, on nyky-Euroopan pääkaupungeista nähnyt varmasti eniten. Rautakansleriksikin nimetyn Merkelin humaani suhtautuminen turvapaikanhakijoihin Saksassa on haaste myös Berliinille. Berliini on aina muutoksen tilassa. Tällekin on suotava tilansa historiassa. saksan Jälleensyntyneen pääkaupungin vetovoiman voi hyvin myös tulkita Berliinin muurin murtumisen jälkeisen vapauden tunteen fyysiseksi ilmentymäksi. Vasta 2000-luvulla yhdentyneen Saksan liittokansleriksi nousi Itä-Saksan kasvatti, Angela Merkel, kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtaja. Sitä se varmasti onkin, mahtavan monipuolisen kulttuuritarjontansa, ”retroretkeilyn” mahdollisuuden ja ennen kaikkea uutta synnyttävän elinvoimaisuuden ansiosta. Itä-Berliinissä on synnytty, kasvettu, eletty. Vaikka tiedämme Itä-Berliinissä osin vallinneen kurjuuden ja ihmisoikeusrikkomukset, siellä eläneet eivät voi viedä muistojaan pois. Kaupungista kasvoi myös nopeasti Euroopan queer-piirien mekka. Itä-Berliinistä muistuttaa monia kävijöitä enää Alexanderplatzin ylväs televisiotorni. Nyt käynnissä oleva kansainvaellus näyttää, kuinka Merkelin käy lähestyvissä vaaleissa. Muurin murruttua esimerkiksi tekno soi entisen Itä-Berliinin melkein kaikissa tyhjiksi jääneissä taloissa, kaupoista sai jälleen kaikkea rajoituksetta; Stasin – DDR:n vakoilu-, tiedusteluja ilmiantojärjestelmän – valvovan silmän alla eläneet itäsaksalaiset todella osasivat vapautua ja iloita. Tässä Berliinin kaupunkiin keskittyvässä numerossa emme silti puutu kuin vain sivuten turvapaikanhakijoihin tai vaikkapa Saksan liittokansleriin angela merkeliin . sykkivä, alati muuttuva Berliini pääkirJoitus Juha säiJälä. Jokaisen eurooppalaisen valtion on taisteltava ja sanottava selkeä ei fasististen ja äärioikeistolaisten liikkeiden nousulle. Yhdentyminen ei ole sujunut aivan niin mallikkaasti kuin kaukaa katsoen on voinut näyttää. Berliiniä pidetään myös nykypäivän hipsterien hittinä. Muuria on vain palanen jäljellä ja sekin vain koristeltuna turistinähtävyytenä. Vapauden olemus on kantanut näihin päiviin ja maine kiirinyt muihin maihin
42 Berliinin vuosisatojen taa vievä ruokakulttuuri on täynnä historiaa ja maukkaita keitoksia. sukupuoli on teatterin 18 uusi luokkakysymys Työväen näyttämöpäivillä Mikkelissä tutkiskeltiin sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen ja vallankäytön problematiikkaa. pakolainen + queer 38 = ongelmayhtälö Berliinissäkin seksuaalivähemmistöihin kuuluville turvapaikanhakijoille on kaupungissa oma turvapaikkansa. die linken tavoitteena on 30 uudenlainen politiikka Vasemmistolainen Die Linke taistelee sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien puolesta monikulttuurisessa ja eriarvoistuvassa Saksassa. Veganz rakastaa elämää 46 Vegaaninen kauppaketju on harvinaisuus, mutta Berliinistä tällainen eettinen ihme löytyy. rechts zwei drei 32 Kymmenen vuotta sitten ei kuviteltu, että äärioikeisto saisi yhä suurempia kannatuslukuja eri puolilla Eurooppaa. ”salafistit tekevät parasta 34 sosiaalityötä” Allahin lapset -kirjan kirjoittanut Ahmad Mansour auttaa radikalisoituneita nuoria ja näiden omaisia. 2—2016 55 35 5. Miksi nyt on toisin. hyvän elämän eväät 39 Kirjailija Ingo Schulze miettii kirjoissaan muun muassa sitä, mistä onnellisuus ja hyvinvointi koostuvat. kolonialismin ja sodan 44 curryinen makkarasattuma Currywurst on kaikille Berliinissä käyneille tuttu herkku, mutta mistä se on kotoisin. t e e m a – B e r l iini kaukoputki nurinpäin ja 24 muita kuvia idästä Ville-Juhani Sutinen pohtii, miten DDR:n ja Itä-Berliinin historia näyttäytyy tänään. mainettaan herkullisempaa. so36-klubi heijastaa koko 40 kreuzbergin yhteisöä Kulttimaiseen noussut klubi ottaa myös poliittisesti kantaa ja antaa tilaa kaikille. punaisten prikaatien 20 traaginen tie Vasemmistoterroristeina pidetty Punaiset prikaatit hyökkäsi Italian valtiota vastaan 1970-luvun radikalismin aallossa. taikinainen näytelmä 47 Charles Chaplinin 28-minuuttinen filmi ei ole hauska. Vegaaniuden edelläkävijä 45 jäljittää makuilmiöitä Berliinissä voi nauttia vegaanisista mauista myös gourmet-ravintolassa. k aun o k ir J a l l i s u u s hyvää yötä eurooppa 52 ja muita runoja Kari Saviniemi ku Vat i always leave so i won't 55 be left (987 kilometers of distance) Pauliina Heinänen 4 pääkirJoitus 6 200 sanaa 12 unohdettuJa helmiä 14 kotikino 22 kolumni: aVelin 51 kolumni: Berger 61 kirJat 67 kolumni: soikkeli a rt ik k e l i t taiteilijan testamentti 16 DocPointin huiput: lähiluvussa Chantal Akermanin viimeisin teos No Home Movie sekä Annekatrin Hendelin Fassbinder-dokumentti. häpeämätöntä 35 sateenkaaren säihkettä Queer-kaupunkina tunnetulla Berliinillä on pitkä historia sukupuoleltaan tai seksuaalisuudeltaan epänormatiivisten mekkana. Järjestön toiminta hiljeni kuitenkin vasta 1980-luvun lopussa
Kritiikin suurissa viestimissä todettiin vähentyneen ja pinnallistuneen. Sitä ennen hän teki 20 vuotta musiikkija kulttuuriohjelmia Yleisradioon, nyt freischwebend-toimittamista ja -kääntämistä. ilmoitushinnat Koko sivu: 739 €, puoli sivua 474 € sekä arvonlisävero 24 %. Veli-matti huhta Vapaa kirjoittaja, kriitikko, elokuvaharrastaja. Tuona aikana hän toimi muun muassa Antifasistisk aktion -liikkeessä sekä Researchgruppen-journalistikollektiivissa, joka paljasti äärioikeistolaisten aktiivien toimia ja henkilöllisyyksiä. aiheena on Helsinkiin suunniteltava suurmoskeija. Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. Kahden sydänviillon jälkeen vapaus ajatella ja sanoa on tärkeintä. Taustalla on median murros ja resurssien puute. issn l 0356-3367 issn 0356-3367 ( painettu lehti ) issn 2242-6736 ( verkkojulkaisu ) kansi Ulla Eronen 2 s a n a a tämän numeron tekiJöitä ilpo Jaakola Berliinissä jo kymmenen vuotta asunut toimittaja. mediakortti www.kulttuurivihkot.fi kirjoitusten lähettäminen Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaa materiaalia. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. artemis kelosaari Vapaa kirjoittaja, filosofian maisteri ja epäilyttävän kulttuurin sanansaattaja. Tekstit vain rtf eli Rich Text Format -tiedostomuodossa sähköpostitse toimitussihteerille tai lehden osoitteeseen (tuloste ja mahdollinen levyke). Kuuden numeron kestotilaus 44 €, vuoden määräaikainen 51 € (sis. 35 ja 38. Myöhemmin, kun Säpo-suhde oli Fredrikssonin kertoman mukaan jo päättynyt, hän onnistui vaikuttamaan keskeisesti siihen, että Amnesty Internationalin Ruotsin osasto ei lähtenyt tukemaan kamppailua Wikileaks-vuotosivuston päätoimittajan Julian assangen puolesta, kun tämä joutui pakoilemaan viranomaisia. Keskustelussa pohdittiin muun muassa, voivatko blogit korvata ammattimaista kritiikkiä ja miten ”vapaana taiteilijana” toimivien kriitikkojen toimeentulo voitaisiin turvata. 6 arvostettu journalisti olikin agentti tunnettu ruotsalainen journalisti, vasem mistoaktiivinakin esiintynyt martin Fredriksson, on paljastanut työskennelleensä vuosien ajan Ruotsin turvallisuuspalvelun (Säpo) palkkaamana agenttina. vuosikerta julkaisija Domirola Oy päätoimittaja Elias Krohn – politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa, kaunokirjalliset tekstit toimituspäällikkö , kehitys Ari Lahdenmäki toimitussihteerit Katja Nissinen – yhteiskunta, tiede, Tampere Kirsi Vanhamaa – kirjallisuus, kirja-arviot, teatteri, elokuvat tuottaja Juha Säijälä – teemasihteeri, populaarikulttuuri, musiikki ulkoasu Ulla Eronen toimittajat Kukka-Maria Ahokas, Aleksi Ahtola – historia, Johan Alén, Jouni Avelin – Turku, Riia Colliander, Maarit Haataja, Eero J. Toisinaan nimitellään Turun ilkeimmäksi pervoksi, toisinaan dekadenssin käveleväksi kliseeksi; varmaa on, että queer-kysymykset eivät ole hänelle ainakaan harrastus. Ohjelma on yhä katsottavissa. 32, 34 ja 42. alv 10 %). 25. raportoi Berliinin sateenkaarielämän säihkeestä sekä queer-pakolaisten ongelmista, s. taidekritiikin tilasta Suomessa. www.kulttuurivihkot.fi 44. Fredriksson sai yhdessä kollektiivin viiden muun jäsenen kanssa Ruotsin arvostetuimpiin kuuluvan Guldspaden-journalistipalkinnon. Hirvenoja – elokuva, Janne Hukka, Oula Hyrske, Mari Lukkari, Tomi Toivio toimituksen yhteystiedot www.kulttuurivihkot.fi (09) 4114 5369 (vastaaja) Kaasutehtaankatu 1/12, 00540 HKI. pohtii itä-saksan toiseutta, s. Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi tai käyttäen tilauspalvelua osoitteessa www.kulttuurivihkot.fi. kertoo saksan äärioikeistosta, ahmad mansourista ja Berliinin ruokakulttuurista, s. Hän on kirjottanut kaupungista esseitä ja romaanin. Mukana ovat muslimiaktiivi pia Jardi sekä toimittaja liisa liimatainen. 47, 62, 63 ja 66.. kirjoitti esseen Chaplinin taikinaa ja dynamittia -elokuvasta sekä arvioi kolme kirjaa, s. Fredriksson on kirjoittamassa kirjaa vaiheistaan antifasistisessa liikkeessä ja Säpon agenttina. Seuraavassa studio-ohjelmassa 23.4. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. etunimi.sukunimi @kulttuurivihkot.fi osoitteenmuutokset ja tilaukset Kultuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Tunnin mittainen suora videolähetys alkaa kello 13.00 ja on katsottavissa myös jälkeenpäin tallenteena. Ville-Juhani sutinen Kirjailija ja kääntäjä, joka asui Berliinissä useita vuosia ja on kaivannut sinne takaisin yhtä monta. elias krohn puhetta taidekritiikistä ja moskeijasta kulttuuriVihkoJen verkkolehden Studio e:ssä keskusteltiin 5.3. Amnestyn Ruotsin osasto toimi tässä vastoin kansainvälisen Amnesty Internationalin kantaa. kirjapaino ktmp Ykkös-Offset, Singsby
”– – Suomi tulee tällä toiminnalla osaksi suurvaltapeliä. Suomalaiset rauhanaktiivit aikovat järjestää sotaharjoitusten aikana mielenilmauksia. Niinistö oli jo aiemmin pyytänyt selkeitä harjoituslistoja – tuloksetta. Aluksi näytti siltä, että Itä meren alue voisi välttää sen, mutta viime aikoina tilanne on kuitenkin alkanut muuttua.” Paras ratkaisu olisi Volasen mukaan peruuttaa Yhdysvaltojen sotaharjoitukset Suomessa ja käynnistää sen sijaan valmistelut Itämeren alueeseen vaikuttavien valtioiden turvallisuusja yhteis työkonferenssin koolle kutsumiseksi Helsinkiin. useat ulkoJa turVallisuuspolitiikan asiantuntijat ovat arvioineet sotaharjoituksia aivan toisin ja ilmaisseet huolensa niiden vaikutuksista. 7 2 s a n a a pekka Visuri Suomen Kuvalehden haastattelussa (26.2.). Sen mukaan harjoitukset ovat vain teknisiä eivätkä muuta Suomen turvallisuuspoliittista linjaa. Kun sotaharjoitukset tulivat julkisuuteen, presidentti oli ulkoasiainvaliokunnan tapaamisessa antanut ymmärtää, että kontrolli asian käsittelyssä oli pettänyt. Ulkokehällä pidettiin jopa presidentti sauli niinistö, joka vielä uudenvuodenpuheessaan korosti ”vakauspolitiikkaa” ja ”luottaPuolustusministeriö on määritellyt Yhdysvallat Suomen ”tärkeimmäksi kumppaniksi”. Vuonna 2014 Suomi solmi Naton kanssa isäntämaasopimuksen. Oregonin kansalliskaarti aikoo tuoda F15-C-hävittäjiään harjoituksiin Kuopion Rissalaan.. Yhdysvaltojen harjoittelu Venäjän rajan tuntumassa on kaukana näistä linjauksista. Ylen erikoistoimittajan pekka ervastin tietojen mukaan (yle.fi 17.2.) presidentin johtaman ulkoja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan saamassa selvityksessä harjoitukset oli merkitty ”vaikeaselkoisilla koodeilla, joiden sisältö aukeaa vain asiapaperin valmistelleille ammattisotilaille”. Minusta on todella huolestuttavaa, että Suomi on lähtenyt tähän mukaan”, toteaa valtiotieteiden tohtori usa tulee keväällä – maalla, merellä ja ilmassa hallitus altistaa suomea suurValtakonFliktin areenaksi. amerikkalaisJoukkoJen tulo hyväksyttiin puolustushallinnon esityksestä ilman todellista poliittista käsittelyä. Kysymykseen, mitä voitettavaa Suomella on tällaisessa tilanteessa, Visurin vastaus on selvä: ”Ei mitään. Poliittiset riskit ylittävät mahdollisesti saatavat tekniset hyödyt.” Visuri huomauttaa myös, että ”[s]otilasdiktatuureja lukuunottamatta valtiot toimivat niin, että poliitikot määrittelevät puitteet ja linjan, jota sotilaallinen toiminta palvelee”. toukokuuta Oregonin kansalliskaartin Boeing F-15C-hävittäjäosasto harjoittelee Kuopion Rissalan tukikohdasta käsin useiden hävittäjien voimalla yhdessä Karjalan lennoston Hävittäjälentolaivue 31:n kanssa. Lisäksi Yhdysvaltojen johtamat Baltops-harjoitukset toteutetaan osittain Suomen alueella amerikkalaisine sotalaivoineen, ja niissä harjoitellaan muun muassa maihinnousua Hankoniemelle. Koskaan aiemmin sen enempää Yhdysvaltojen hävittäjiä, maavoimien kalustoa kuin sotalaivojakaan ei ole ollut Suomessa samassa mittaluokassa harjoittelemassa. elias krohn musta lisääviä toimia”. Entinen valtiosihteeri risto Volanen toteaa puolestaan blogissaan (21.2.): ”Ajankohtaisessa kansainvälisessä tilanteessa Yhdysvaltojen harjoitukset ovat askel Ukrainan ja Syyrian kriisien jännitteen edelleen laajenemisessa Itämeren alueelle. Niinisaloon saapuu puolestaan Suomen maavoimien Arrow-harjoitukseen Yhdysvalloista noin 20 panssaroitua Stryker-miehistönkuljetusvaunua ja yli 150 miehen joukot. suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden asteittainen romuttaminen etenee tänä keväänä uuteen vaiheeseen, kun Yhdysvaltojen joukkoja saapuu Suomeen useisiin sotaharjoituksiin itse itsensä kutsumana. Arrow-harjoituksen yhdeksi ulottuvuudeksi on mainittu juuri isäntämaatuen antaminen. Taustalla onkin uusi linjaus: Puolustusministeriö on määritellyt Yhdysvallat Suomen ja erityisesti sen ilmavoimien ”tärkeimmäksi kumppaniksi”. Kun harjoitukset jo olivat tapahtuva tosiasia, presidentti patisti tapaamisessa puoluejohtajia yksituumaisuuteen yhteisen selityksen taakse. 9.–20
Aktiivisia nuoria toimijoita esimerkiksi Uudellamaalla oli kourallinen.” Arhinmäki muistelee, että tuolloin vasemmistoliitosta puhuttiin auringonlaskun puolueena, joka vääjäämättä kuihtuu pois, kun uusia nuoria ihmisiä ei enää tule mukaan. ”Tullessani mukaan nuorisokannatuksemme oli surkeaa.”. Vasemmisto nuortui ja modernisoitui puheenJohtaJuudesta luopuVa paaVo arhinmäki kokee olleensa sukupolVien VälittäJä. Kannatuksemme nuorison parissa on huomattavasti korkeampi kuin koko väestössä.” Arhinmäki uskoo, että tässä kehityksessä hänellä on ollut ensin Vasemmistonuorten ja sittemmin vasemmistoliiton puheenjohtajana oma roolinsa. Hänen mukaansa on myös esitetty näkemyksiä, ettei jäsenkenttää edustavalta puoluekokoukselta pitäisi yrittää viedä valtaa erillisillä jäsenäänestyksillä. Toisaalta hän on myös niitä, jotka ovat liittyneet ensimmäisen kerran vasta vasemmistoliitto-nimiseen puolueeseen. ”Siihen minä uskon, ja siinä työssä olen puoluejohdon tukena ja mukana tekemässä politiikkaa.” Juha säiJälä Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaiden tentti verkkolehdessä 15.5. 8 Vasemmistoliitto uudistaa johtonsa kertaheitolla kesäkuisessa puoluekokouksessaan Oulussa. Politiikasta hän ei olekaan lähdössä mihinkään. ”Tätä mantraa lehdistö toisteli 15 ensimmäistä vuottani ollessani puolueessa. Jäsenistömme ja kannattajakuntamme on nuortunut. Olen ollut rakentamassa siltaa uuden ja vanhan välille.” paaVo arhinmäki on vaikuttanut puolueessaan reilusti yli kolmanneksen elinajastaan. Myös puoluesihteeri vaihtuu. Vasemmistoliitosta on tullut sekä poliittisilta tavoitteiltaan että toimintatavoiltaan moderni puolue.” Toimintatavat ovat Arhinmäen mukaan koko ajan muuttuneet avoimemmiksi. Suomalainen yhteiskunta ja maailma tarvitsevat hänen mukaansa vasemmistolaista politiikkaa enemmän kuin pitkiin aikoihin. ”Olemme pyrkineet laskemaan puolueen toimintaan osallistumisen kynnystä, toimimme osana kansalaisliikkeitä yhteistyössä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa, meillä on koko ajan laajenevat ja syventyvät suhteet eurooppalaisiin moderneihin sisarpuolueisiin ja myös kansainvälisiin kansalaisliikkeisiin.” Väistyvä puheenjohtaja on sitä sukupolvea, joka vielä muistaa SKDL:n vappumarssit. alkaen: www.kulttuurivihkot.fi. ”Jo kolme vuotta sitten, kun minut valittiin kolmannen kerran puolueen puheenjohtajaksi, ajattelin että tämän kauden ja seitsemän vuoden puheenjohtajuuden jälkeen on syytä siirtää kapula eteenpäin.” Arhinmäki kertoo olevansa poliittista intoa ja intohimoa täynnä. ”Suuri enemmistö puolueaktiiveista tuntuu kuitenkin olevan aidosti innostunut uusista tavoista toteuttaa jäsendemokratiaa ja näyttää selvältä, että suuri enemmistö kunnioittaa jäsenäänestyksen tulosta kaikissa tapauksissa.” Puheenjohtajapestinsä päättävä Paavo Arhinmäki muistuttaa puolueen toiminnan olevan eri sukupolvien välistä yhteistyötä: ”Tullessani mukaan nuorisokannatuksemme oli surkeaa, parin prosentin luokkaa. ”henkilöValinnat tietysti kiinnostavat aina ihmisiä, mutta nyt on ilmassa myös poikkeuksellisen aktiivista keskustelua politiikan sisällöistä. Arhinmäki toivoo, että tulevan puheenjohtajan johdolla puolue onnistuu yhdessä kasvattamaan kannatustaan. Hän painottaa, että vuoden 2019 eduskuntavaaleissa kaikkien punavihreän opposition puolueiden pitää voittaa, jotta Suomen suuntaa voidaan muuttaa. Jotkut ovat kokeneet jäsenäänestyksen turhauttavana, koska sen on oltava lain mukaisesti neuvoa-antava, ja päätöksen tekee lain mukaisesti lopullisesti puoluekokous”, kertoo vasemmistoliiton poliittinen sihteeri Jussi saramo. Puoluetta vuodesta 2009 luotsannut paavo arhinmäki ei asetu enää ehdolle. ”Vaikka muutokset tässä hetkessä tuntuvat monista jäsenistä hitailta, vähänkin pidemmällä perspektiivillä huomaa valtavan suuren muutoksen puolueessa. Viime vuosina sitä ei enää ole kuulunut, sillä muutos on ollut mullistava. Puolue on nyt ensimmäistä kertaa antamassa suoran äänen jäsenilleen neuvoa-antavalla jäsenäänestyksellä puheenjohtajasta. Hänen seuraajakseen ovat kilvoittelemassa kansanedustajat li andersson, aino-kaisa pekonen ja Jari myllykoski. ”Koen olleeni välittäjä, joka on vielä jollain tavalla ollut kosketuksissa kansandemokraattiseen liikkeeseen ja samalla tuonut itseäni nuorempia sukupolvia mukaan
kesäkuuta Helsingissä Kirjan talolla järjestettävään Arctic-Initiative – Arktinen aloite -tapahtumaan odotetaan kommunistisia ja muita vasemmistopuolueita arktiselta alueelta ja Euroopasta. Tarvitsemme ongelmien radikaalia eurooppalaistamista.” Juha säiJälä kommunistien johto uudistuu edustaJakokouksen yhteydessä keskustellaan arktisen alueen tuleVaisuudesta. Varoufákis painotti Volksbühnen teatterissa haluavansa, että ”demos”, kansalaiset, palaavat takaisin demokratiaan. SKP on osa Euroopan vasemmistoa ja kansainvälisten kommunististen ja työväenpuolueiden verkostoa. ”Euroopan unioni on hajoamassa noPuolueen edustajakokouksesta on tulossa kansainvälisesti merkittävä. Keinot ovat vasta kehitteillä. 9 suomen kommunistisen puolueen edustajakokous järjestetään 4.–5. 2 s a n a a liike eurooppalaisen kansanvallan puolesta uusi kansanliike diem25 pyrkii luomaan eurooppaan demokratian kielen. ”Tämä liike voi olla utopiaa, se voi epäonnistua, mutta sille on suuri tarve. ”Euroopan unioni on hajoamassa nopeasti.”. Puolueen johto on uudistumassa, kun nykyinen pääsihteeri heikki ketoharju siirtyy muihin tehtäviin. SKP:n istuva puheenjohtaja Juha-pekka Väisänen on ilmoittanut olevansa halukas jatkamaan pestissään. Arktisessa aloitteessa poliitikot, ympäristöja ihmisoikeusjärjestöt sekä yksittäiset aktivistit ja peasti, tätä ovat nopeuttaneet sekä eurokriisi että pakolaiskriisi.” DiEM25:n tavoitteena on yrittää muuttaa Euroopan unionin toimielimiä demokraattisemmiksi ja luoda kansanvaltainen unioni vuoteen 2025 mennessä. Arktinen aloite on SKP:n ja Euroopan vasemmiston ympäristötyöryhmän yhdessä järjestämä tilaisuus, jonka painopisteinä ovat ympäristö, turvallisuus ja ihmisoikeudet. Me tarvitsemme tätä kaikkea. Berliinin Volksbühnen teatteriin kokoontui helmikuun alussa kolme ryhmää keskustelemaan liikkeen tavoitteista ja toimintatavoista. ”Edes Podemosin, Die Linken tai Labourin voitot eivät ole tarpeeksi. kesäkuuta Turussa. Myös molemmat varapuheenjohtajat vaihtuvat. Tarvitsemme edustajia, tarvitsemme kapinallisia kaupunkeja sekä puolueita. Edustajakokoukseen ja heti sen jälkeen 6. Huoli kansanvallan rappiosta Euroopassa on uuden DiEM25-kansanliikkeen ytimessä. Viime syksystä lähtien Varoufákis ei ole enää toiminut ministerinä eikä kansanedustajana, sillä hän on keskittynyt uuden kansanliikkeensä edistämiseen. Väisäsen mukaan aloite on mahdollisuus käydä vuoropuhelua arktisen alueen merkityksestä ja tulevaisuudesta: ”Se on myös huomattava rauhanaloite aikana, jolloin suurvaltojen väliset jännitteet ovat kiristyneet.” Juha säiJälä Euroopan unioni on”, Varoufákis visioi. giánis VarouFákis, Kreikan entinen valtiovarainministeri ja tunnettu taloustieteilijä, käynnisti 9. SKP ylläpitää suhteita myös muilla tasoilla sisarpuolueisiin esimerkiksi Venäjällä, Intiassa ja Kuubassa. ”Eurooppa tarvitsee perustuslain.” laaJalti arVostettu kroatialainen filosofi srec´ko horvat painotti tilaisuudessa pitämässä puheessaan, ettei Kreikan vasemmiston viimevuotisesta tappiosta eurooppalaisten instituutioiden edessä voi syyttää ainoastaan Syrizaa: ”Syrizan häviö on koko Euroopan vasemmiston häviö.” Vasemmiston voitto useammassa eurooppalaisessa maassa ei hänen mukaansa ole yksin ratkaisu ongelmiin. Varoufákis korosti, että nyt keskustelu niistä vasta alkoi. Ilman aitoa demokratiaa EU uhkaa ajautua taas 1930-luvun tielle”. ”Pyrkimyksenämme on luoda demokratian kieli, jonka avulla eurooppalaiset voivat kertoa, miten epädemokraattinen tutkijat kohtaavat toisensa, päivittävät tietoja ja keskustelevat arktisen alueen kysymyksistä. Blockupy-liikkeen toteuttamat kadunvaltaukset eivät ole tarpeeksi. helmikuuta Berliinissä uuden eurooppalaisen, vasem mistolaisen kansanliikkeen, jonka nimi on englanniksi Democracy in Europe Movement 25 eli DiEM25
Minkkisen suuri rakkaus, Kreikka, sai taiteilijan aina innostumaan, ja hän esittikin mieluisimmista kreikkalaisista kappaleista kootun konsertin lukuisia kertoja. Hän ei vasemmiston kahtiajaon vuosina pitänyt raja-aitoja ehdottomina, vaan teki niin kuin näki; näkemystä häneltä ei puuttunut koskaan. Viimeiseksi hänen isoksi esiintymisekseen jäi yhdessä daniela Fogelholmin kanssa toteutettu aulikki oksasen teksteihin perustuva Puhu minulle rakkau desta -konsertti. Intohimoisena runouden ystävänä Minkkinen lauloi nazim hikmetin runon nimiraitana Ihmisten Enemmistö -debyyttialbumillaan: ”– – Ihmisten enemmistölle ei löydy maailmassa suojaa, / ei lyhtyä tielle, / ei ruutua ikkunaan / vain toivoa on annettu ihmisten enemmistölle, / ilman toivoa se ei voi elää.” Minkkisen maailmankatsomus vei hänen musiikkinsa suomalaisista työväenlauluista aina Etelä-Amerikkaan asti. 10 monipuolinen kulttuuriVaikuttaJa ja laulaja annariitta minkkinen menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen 23. Aina paremman maailman puolesta. Kuten laulaja itse painotti Portugalin neilikkavallankumouksesta kertovalla kappaleella: ”Kourilla vilpittömillä, nyt oman onnemme taomme!” Juha säiJälä kaiken elänyt, kaiken nähnyt elämäntyönsä taiteliJana Vasemmiston riVeissä tehnyt annariitta minkkinen on poissa, mutta aina läsnä työVäenliikkeen muistoissa. Laulaja loi kolme pitkäsoittoa: Ihmis ten Enemmistö (1975), Taas kukkii pel lava (1980) ja Yökiitäjä (1984). Rakkaus, solidaarisuus ja ihmiskunnan oikeudenmukaisuuden vaade olivat Minkkiselle työnsä lähtökohdat. Tulisieluinen taistelija ehti pitkän uransa aikana esiintyä sekä Suomessa että muuallakin Euroopassa. Annariitta Minkkinen (20.1.1949–23.10.2015). Ihmiset, toverit olivat loppuun asti hänen rinnallaan, eritoten pitkäaikainen puolisonsa tarmo aaltonen sekä laulajan kaksi aikuista lasta. Minkkinen ei säästellyt sanojaan – ei yksityiselämässään eikä lauluissaan. Kaikissa näissä soi voimakas tahto elää maailmassa ilman riistoa, ja taiteilija painottikin tätä niin kappalevalinnoissaan kuin myös omassa elämässään, jota hän eli aina rohkeasti tarttuen uusiin haasteisiin – aina taistellen vasemmistolaisen, paremman maailman puolesta. lokakuuta 2015. Minkkinen oli tuttu näky Turussa kauppatorilla mielenosoituksissa tai vappupäivän juhlissa. Hän ei nostanut itseään jalustalle, ja osittain tästä syystä Minkkinen jäi suomalaisessa edistyksellisessä laululiikkeessä hieman varjoon, vaikka hän esiintyi eri tapahtumissa viimeisiin vuosiinsa asti aktiivisesti. Minkkisen tuli ja palo, niin taiteen kuin poliittisen vaikuttamisen saralla, jää ja elää muistoissa
Hän käsitteli esitelmässään marxilaisessa traditiossa tehtyä erottelua utooppisen ja tieteellisen sosialismin välillä. Hinta on 51 €. Abstrakti utopia ei ota huomioon yhteiskunnan todellisia tendenssejä. Marx-seuran puheenjohtaja, professori Vesa oittinen lähestyi teemaa tapansa mukaan aatehistoriallisesta näkökulmasta. toVeri! k aVeri! ole than J o til a aJa. Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 44 eurolla. Nykyisin meillä ei sellaista ole. Miten siis tulisi hahmottaa vaihtoehtojen rakentamisen mahdollisuutta. Oittinen pyrki oppineella ja viisaalla otteellaan osoittamaan, että näiden eri sosialismin lajien välinen ero ei ole marxilla niin jyrkkä kuin usein annetaan ymmärtää. Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. Tarvitsemme Nevanlinnan mukaan kapitalismin tasapainottamisen sijaan kapitalismin ylittävää virtuaalista horisonttia. Konkreetti utopia puolestaan tukeutuu tieteiden antamaan tietoon vallitsevan yhteiskunnan tendensseistä. keijo lakkalan esitelmä jatkoi Oittisen tematiikkaa sikäli, että hän tukeutui tieteelliselle ja utooppiselle sosialismille analogiseen, filosofi ernst Blochin tekemään erotteluun abstraktin ja konkreetin utopian välillä. elle t, täy tä täs tä kup onki!. järjestämää tilaisuutta motivoi juhlavuottakin enemmän tarve keskustella vaihtoehdoista syvästi kriisiytyneelle kapitalismille. Hänen mukaansa nykyisellään esitetyt vasemmistolaiset vaihtoehdot eivät ole kyllin radikaaleja. Kulttuurivihkot Domirola Oy Vastauslähetys Tunnus 5011437 00003 Helsinki KULTTUURIVIHKOT MAKSAA POSTIMAKSUN nimi osoite postinumero Ja -toimipaikka puhelin tai sähköposti allekirJoitus Tilaukset myös sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 16,90 euroa. Se on puhtaasti teoreetikon päänsisäinen luomus, jolla ei ole toteutumisen mahdollisuuksia. Oittisen mukaan monet Marxin ajattelun piirteet ovat kriittisen tekstivertailun perusteella suoraan utopiasosialistien kirjoituksista poimittuja. Filosofi tuomas nevanlinna esitti alustuksessaan ajatuksen virtuaalisista horisonteista, joita tarvittaisiin kapitalismin ylittämiseksi. Konkreetin utopian on muututtava, kun ne yhteiskunnalliset tendenssit, joiden pohjalle se on rakennettu, muuttuvat. Kaikesta edistyksellisyydestään huolimatta se operoi vielä kapitalistisessa viitekehyksessä. Karl Marx -seuran 17.3. Tilaisuuden lopussa esiintynyt lauluyhtye Sopu herkisti tulkinnoillaan niin kari peitsamon kuin Simon & Garfunkelinkin rauhanlauluista. Jälkikeynesiläinen ajattelu ei ole vastaus kapitalismiin ja sen aiheuttamiin ongelmiin. Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. Kommunismi on sen mukaan dynaaminen, konkreettinen utopia, joka muuttuu historiallisten olosuhteiden mukaisesti. kulttuuriVihkot hyvää utopiaa etsimässä miten luoda tänä päiVänä kapitalismin Viitekehyksen ylittäViä näköaloJa. Esimerkiksi engelsin kuvaus kommunismista oppina proletariaatin vapautumisen ehdoista ilmaisee tällaisen utopian. 11 JyVäskylän talVessa keskusteltiin thomas moren Utopia-teoksen 500-vuotisjuhlan hengessä aiheesta ”Marxismi ja utopismi”. Marxilla oli ajattelussaan paljon enemmän utooppisen ajattelun piirteitä kuin hän itse uskoikaan. Ovathan historialliset olosuhteet aina myös proletariaatin vapautumisen ehtoja. Se tarkastelee utopiaa vapautumisen mahdollisuuksien kannalta
Baarien mies on mielestäni parhaimmillaan kohtuudella nautittuna, muutama baari illassa. Numminen puolustaa väkevästi jäljellä olevia vanhoja baarirakennuksia. Mitenhän lie käynyt. Olutta käydään hakemassa tai juomassa naapurikunnassa. Mukana baarikierroksilla on usein Nummisen paikallisia ystäviä. Keneltä tahansa tällainen ei onnistuisi yhtä hyvin. Kirja on itsessäänkin kunnianosoitus suomalaiselle keskiolutkulttuurille. Hän myös törmää baareissa vanhoihin tuttuihin ja faneihinsa sekä tutustuu uusiinkin ihmisiin. a. Pohjanmaalla vapaamielinen Kaustinen kerää janoisia laajaltakin alueelta. – – [T]ämä teidän keskiolutkulttuurinne on myös jotakin aivan valtavan hienoa ja eksoottista. Murrosten keskellä toki eletään romaanissakin. Grilli Bertina, Aleksis Kiven katu 14, Helsinki.” Baarien mies -kirjan kuvitusta.. tänä päiVänä teos on upea ajankuva 1980-luvun Suomesta aidoimmillaan – ilman juppeja ja kasinotaloutta. Sen sijaan hän pääsee juttelemaan johtajan kanssa ja esittämään toivomuksen, että vireillä olevassa seuraavassa uudistuksessa funktionalismi voittaisi. Kantaa otetaan myös keskiolutlainsäädäntöön. Paljon vanhaa ja arvokasta on Suomen kirkonkylissä ja kaupungeissa jo tuhottu. painos 1986.) u n o h d e tt u ja h e lm iä kunniaa keskiolutkult tuurille Teos on upea ajankuva 1980-luvun Suomesta aidoimmillaan. Tosiokuvitteellinen romaani. elias krohn m. painos. 12 ”teillä on muuten niin paljon parempi alkoholikulttuuri. Kirjan lopussa on tilastoja oluen kulutuksesta Nummisen vierailupaikkakunnilla ja listat kieltokunnista (kaikkiaan 66) sekä argumenteista kiellon puolesta ja vastaan. MAN Productions Oy. ”Ei tänne kaikki ees uskalla tulla! En tiijä mitä hyö pelekkäävät. Nykyiset seurusteluravintolat ja menomestat ovat eri maailmasta kuin Nummisen kuvaamat vähemmän fiinin ja nuorekkaan väen kuppilat, vaikka on niidenkin kaltaisia sentään jäljellä. Nurmeslaisessa Cafeteria Jukolassa hän jättää oluen tilaamatta huomatessaan, että 30-luvun funktionalistisen talon baari on uudistettu 70-luvun tyyliin. nummisen teoksessa Baarien mies. numminen (1994): Baarien mies. Lukija tutustutetaan baarirakennuksiin ulkoa ja sisältä, mainioihin baari-isäntiin ja -emäntiin sekä lukuisiin kanta-asiakkaisiin. Juuri alkoholipolitiikan liberalisoituminen ja mannermaistuminen on osaltaan tainnut olla tuhoisaa suomalaiselle keskiolutkulttuurille. Useassa kunnassa on vielä keskioluen anniskelu, vähittäismyynti tai molemmat kielletty. (1. Ja juttujahan baareissa piisaa, hauskoista kaskuista ja muisteluksista traagisiinkin ihmiskohtaloihin. a. Hän muistuttaa myös, että baarikulttuurissa keskikaljaa olennaisempaa on yhdessä oleminen. ”Tosiokuvitteellisen romaanin” päähenkilö Numminen, joka tuo varsin elävästi mieleen todellisen kirjoittaja-Nummisen, kiertää puolen vuoden aikana 132 baaria ympäri Suomen. 2. Nostalgista tunnelmaa luovat osaltaan kirjan mainiot mustavalkoiset valokuvat. ”Lauantai-illan ongelma: Bertina sulkee ovensa jo kello 17. Minä usein Suomen-matkoillani varta vasten menen keskiolutbaariin nauttimaan ihan dostojevskilaisista tunnelmista.” Näin yllättävästi Suomea ylistää ruotsalainen ”Andersson” m. Eletään vuotta 1986. Mie luulen että ennen muuta meijä mualiman erillaisuutta”, pohtii eräs Nummisen tapaama mies joensuulaisessa Mäntylän baarissa. Numminen ei ole ulkopuolinen tarkkailija, vaan oppialansa sosiologian termein osallistuva havainnoija. Jo Pirteä Jaffaja Mieto Olut I -mainoskyltit baarien seinissä kertovat Suomesta, jota ei enää sellaisenaan ole
He toivovatkin, että kävijät tukisivat tapahtumaa ostamalla sen oheistuotteita, kuten paitoja ja kasseja. Piirpauke festivaalilavalla on tätä nykyä harvinaista mannaa. Tämä on vallankumouksellista nykypäivän musiikkibisneksessä, jolla on tapana yliseksualisoida artisteja. www.porijazz.fi H2Ö 22.–23.7., Turku, Ruissalon telakka, liput alkaen 85 e. Yhtenä maailman kaikkien aikojen dynaamisimmista esiintyjistä hän on nauttinut sekä kriitikoiden ylistyksistä että yleisön fanaattisesta suosiosta. Ennen vuotta 2016 hän ei ole keikkaillut vuosiin ja harvinaisissa gaalaja tv-esiintymisissään hän on peittänyt kasvonsa ja kieltäytynyt käyttämästä kehoaan myynninedistämistarkoituksessa. SIMO soittaa kaikuja 1960ja 70-luvun rock & rollista villeillä improvisaatioilla lupaavan nuoren kitaristin J. pori Jazzin ehkä yllättävin nimi jazzskenen ulkopuolelta on Ison-Britannian suosituimpien miesartistien joukkoon lukeutuva seal. Tänä vuonna lavalla kuullaan vain kahta ulkomaista esiintyjää, yhdysvaltalaista SIMOa ja sonny landrethia. d. Flow´ssa nähdään myös nuoria keski-ikäistyviä hellivä Massive Attack. Järvenpään Puistobluesissa ei olla nähty enää vuosiin kovia bluesnimiä, mutta festivaalin pitkä historia takaa säässä kuin säässä kävijöitä niin, että talkoovoimin rakentuva tapahtuma pysyy pystyssä. karJalainen näyttää ottavan keikkailusta kaiken irti. löytyy Joukosta silti muutama yllätyskin. Toinen nosto H2Ö:stä on luonnollisesti musiikin monitaiturin sakari kukon luotsaama, vuonna 1974 perustettu Piirpauke, joka yhdistelee kansanmusiikkia, jazzia ja progressiivista rockia. Nykypäivän kiinnostavimpien jazzkitaristien joukkoon kuuluva lionel loueke varttui Länsi-Afrikan Beninissä, missä hän ryhtyi soittamaan afrikkalaista pop-musiikkia alkeellisilla soitinviritelmillä. www.puistoblues.fi Pori Jazz 9.–17.7., Pori, Kirjurinluoto, liput alkaen 75 e. www.h2ofestival.fi Jättömaa 23.–24.7., Kouvola, www.wastelandfest.net Flow Festival 12.-14.8., Helsinki, Suvilahti, www.flowfestival.com Sia ei ole keikkaillut vuosiin ja harvinaisissa gaalaja tv-esiintymisissään hän on peittänyt kasvonsa.. SIMO n soundia on Rolling Stone -lehdessä kuvattu ”sielukkaan psykedeeliseksi blues-rockiksi”. Hän saapuu kesällä ensimmäistä kertaa Suomeen. Bristolilainen yhtye tunnetaan äänimaailmoja yhteensulattavasta uniikista electronicastaan. 13 J. Yksi tämän festarihelmen kovista nimistä on ruotsalainen Dungen, jonka musiikissa on vaikutteita 1960ja 70-lukujen rockista ja ruotsalaisesta kansanmusiikista. Kouvolalainen pienemmän kokoluokan Jättömaa-festivaali valittiin hiljattain vuoden Kulttuurikouvolalaiseksi, eikä syyttä: Jättömaata on kehuttu laajalti, myös sen täysi päihteettömyys on harvinaista. Muutoinkin samoja nimiä pyörii massafestareilla aina kyllästymiseen asti. Elektronisen musiikin kiistämättömät suuruudet ovat tarjoilleet soundtrackin triphopillaan kokonaiselle tanssimusiikin sukupolvelle. Pienet festivaalit tarjoavat mukavia poikkeuksia – eritoten jälleen kymmeniä uusia bändiä Turun telakka-alueelle tuova H2Ö. simon ja hänen nimikkobändinsä muodossa. Biisinikkari on kirjoittanut lukuisia hittejä esimerkiksi Beyoncélle. Juha säiJälä luvassa laimea festivaalikesä toisin kuin Viime Vuonna, Jolloin eri FestiVaalien laVoille nousi toinen toistaan mielenkiintoisimpia nimiä, luotetaan nyt Varmoihin artisteihin. Hän on lavalla niin Pori Jazzissa, Puistobluesissa kuin jopa Flow´ ssa. Yli 30 miljoonaa albumia myyneen Sealin tunnetuin hitti on epäilemättä Kiss from a Rose. Jazzin puolelta yksi herkullisimmista konserteista tulee olemaan Lionel Loueke Trion keikka. suomen FestiVaaleista laadukkain, Flow, luottaa varmoihin nimiin, mutta on joukossa yllätysten yllätys, australialainen sia. Festarin ohjelmistosta löytyy nousussa olevia suomalaisia underground-bändejä kuten Lasten Hautausmaa, Seksihullut, Sami Liuhdon Taudinkuva ja monelle vasemmistolaiselle tuttu helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä hulda huima. Erilaisille musiikillisille vaikutteille pelottomasta kollektiivista on muotoutunut rakastettu luovan musiikin voima, jonka nerokkuus on vain kasvanut ajan myötä. Hän on sekä 2010-luvun eksentrinen pop-ikoni että yksi tämän hetken menestyneimmistä lauluntekijöistä olematta kuitenkaan itse kiinnostunut tähteydestä. Puistoblues, 2.7., Järvenpää, Vanhankylänniemi, liput alkaen 62 e. lauryn hilliltä, joka on hiphopin ja soulin suuruus – hänen vaikutuksensa populaarimusiikin historiankirjoitukseen on ollut merkittävä. Jazzista nuori Loueke innostui, kun hänen ystävänsä palasi aikoinaan Pariisista george Bensonin albumin kanssa, ja näin vuosien saatossa hän on kehittynyt jazzin mestariksi. Festivaali on ilmainen, ja tämä on järjestäjien mukaan suuri haaste. Flow´n stagelle nousee myös iggy pop, jota monet pitävät varhaisen punkin sanansaattajana – ja syystä, sillä jokainen punk-bändi on varmasti joko tietoisesti tai välillisesti lainannut musiikkinsa osasia Iggy Popilta. Toinen uniikki esiintyminen kuullaan Porissa Ms
Film noiria ja melodraamaa yhdistellen Petzold luo tasatahtisen, rauhallisesti etenevän ja hans Frommin upeasti 35-milliselle filmille kuvaaman draaman, jossa vältetään nykyelokuvalle tyypillinen osoittelu ja saarnaaminen. Berliinin elokuvajuhlilla hopeisen karhun parhaasta ohjauksesta saanut Barba ra sijoittui DDR:ään, vuoteen 1980, mutta Berliinin koululle tyypilliseen tapaan siinä ei ollut lainkaan musiikkia, ja rytmi oli tarkoituksellisen verkkainen. Identifikaatio eli henkilöihin samastuminen on hänelle myrkkyä. Tämä työläs ja epäilemättä myös kallis kohtaus hylättiin kokonaisuudessaan ja mittakaavaa pienennettiin. Johnny on vajonnut kapakan siivoojaksi. Menneisyys näyttäytyy Phoenixissa viittauksina, joista katsojan on itse rakennettava se osa tarinaa, jota ei suoraan näytetä. petzoldin Ja harun Farockin (1944?2014) käsikirjoituksen pohjana on ollut hubert montailhetin rikosromaani Le retour des cend res (1961). Itse asiassa koko elokuva noudattelee Speak Low’n rytmiä. Petzold käsittelee saksalaisille tärkeää Heimat-teemaa, kysymystä kodista, kotiseudusta tai sielun sijasta. Future Film 2015. D. Phoenixin raunioitunut Berliini on se fyysinen ja henkinen tila, jolle Barbaran jaettu Saksa rakentuu. Petzoldin mukaan vastakuvat luovat erityisen elokuvallisen tilan, johon katsojakin asettuu, henkilöiden katseiden väliseen tilaan. Herkästä aiheesta huolimatta Petzold välttelee Phoenixissa tunteellisuutta ja pitää hahmoihinsa etäisyyttä, joka luo elokuvaan vahvan viitteellisyyden. Vasta lopussa yhdessä esitetty Speak Low paljastaa Johnnylle, että Nelly onkin Nelly. pääosissa : Nina Hoss, Ronald Zehrfeld, Nina Kunzendorf. Gruber. Juuri vastakuvat erottavat elokuvan teatterista. Petzold on jo aiemmin yhtynyt hitchcockin näkemykseen, että elokuvasovituksen voi tehdä vain huonosta romaanista. Petzold sijoittaa Speak Low’n taitavasti kolmeen kohtaan, alun lisäksi keskelle – Weillin oma tulkinta, jota kuunnellaan levyltä – ja loppuun, jossa totuus paljastuu kaikille osapuolille. Mitä ilmeisimmin Phoenixissa alkuperäisteoksesta poiketaan varsin reippaasti. kesto : 1 h 34 min. Phoenix sijoittuu sodanjälkeiseen raunioituneeseen Berliiniin. leikkaus : Bettina Böhler. Johnny suostuttelee Nellyn näyttelemään vaimoaan, jotta he voivat anastaa perinnön. Vaikka nelly haluaakin palata menneisyyteen, juuri Johnnyn petos pakottaa hänet itsenäisyyteen. Petzold on kertonut keskittyvänsä elokuvissaan naisiin, koska se estää liiallisen omaelämäkerrallisuuden. Saksalaisesta valtavirtaelokuvasta ja edellisten sukupolvien ohjaustöistä poiketen berliiniläisten elokuvat ovat tapahtuneet nykyajassa, tyyli on realistinen eikä ei-diegeettisiä elementtejä – valkokankaan tapahtumien ulkopuolisia ääniä tai musiikkia – hyväksytä. 1960) erkaantui jo edellisessä elokuvassaan Barbara (2012) eräistä tälle löyhälle, Saksan uudeksi aalloksikin kutsutulle, liikkeelle ominaisista piirteistä. Nelly haluaa entisen ulkonäkönsä, mutta se onnistuu vain osittain. Hänen koko perheensä on kuollut, tiedossa on merkittävä perintö. kuVasuhde : 2.35:1. Hän ei tunnista Nellyä, mutta huomaa tämän yhdennäköisyyden kuolleeksi luulemansa vaimonsa kanssa. Jouni aVelin el äVien kuolleiden haaVeista Keskitysleirien kauhut kokeneesta laulajasta kertova Christian Petzoldin Phoenix välttelee tunteellisuutta. äänitys : Dominik Schleier. k o ti k in o Christian petzold: phoenix (2014). Ensimmäisenä kuvauspäivänä tallennettiin hieman spielbergin tyyliin massiivinen kohtaus, jossa oli laumoittain keskitysleirivankeja ja sotilaita. Petzoldin Phoenix (2014) venyttää näitä piirteitä entisestäänkin, sillä avauskohtauksessa taustalla – ja vasta myöhempiin tapahtumiin liittyen – soi kurt Weillin (1900?1950) Speak Low (1943) ilmavana instrumentaaliversiona, mehevän kontrabasson ja pianon niukkana mutta elokuvallisena sovituksena. kuVaus : Hans Fromm. laVastus : K. käsikirJoitus : Christian Petzold ja Harun Farucki Hubert Montelheitin romaanista Le retour des cendres (1961). Phoenix on tarina kolmesta elävästä kuolleesta: Nellystä, Johnnysta ja Saksasta. musiikki : Stefan Will. Mitään ei avata loppuun saakka, eikä Phoenix tee holhoavasti työtä katsojan puolesta. Pesäero saksalaiseen historialliseen draamaan – Peltirumpu (1979), Perikato (2004), Jossain Afrikassa (2001) – on siis selvä. Kuva: Filmikamari.. Vain näyttelemällä itseään hän vapautuu menneisyydestä, jonka vangiksi Johnny puolestaan jää. Hänen ystävänsä Lene houkuttelee Nellyä Palestiinaan, jonne on perusteilla juutalaisten valtio, mutta Nelly haluaa löytää miehensä, pianisti Johnnyn, vaikka tämän sanotaankin ilmiantaneen Nellyn natseille. 14 Berliinin koulun ehkä kansainvälisesti tunnetuin ohjaaja Christian petzold (s. Laulaja Nelly Lenz palaa keskitysleiriltä kasvot tuhoutuneina ja leikataan moneen kertaan
15 Kirjailijan ammatista, kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta kirjailijoiden omalla äänellä Tilaa Kirjailija kotiisi! Vuosikerta 30 € p. 09 445 392 kirjailija-lehti@kirjailijaliitto.fi www.kirjailijaliitto.fi
Natalia oli paennut 1930-luvun lopulla juutalaisvainoja Puolasta Belgiaan. No Home Movien läheinen sisarteos on News from Home (1977), joka pohjautuu tuolloin New Yorkissa asuneen Chantalin äidiltään natalialta saamiin kirjeisiin. Toisen maailmansodan aikana hänet lähetettiin Auschwitzin keskitysleirille, mutta hän selviytyi hengissä. Kaikesta kokemastaan huolimatta äiti vaikuttaisi sopeutuneen elämään Belgiassa. Kenties tuulen tarkoituksena on tässä tapauksessa edustaa pysyvyyttä rajallisen ihmiselon vastapainona. teksti eero hirVenoJa d o c p o in t 2 1 6 Vasemmalla Hanna Schygulla, oikealla dokumenttielokuvan kuvaaja ja ohjaaja.. No Home Movie on tekijälleen tyypillisesti hyvin askeettinen elokuva. Niistä tuli sittemmin Akermanin elokuvien ominaispiirre. Brittilehti Sight & Soundin järjestämässä maailman parhaiden elokuvien asiantuntijaäänestyksessä vuonna 2012 mainiosti menestynyt teos koostuu pitkistä ja staattisista kohtauksista. Hänen läpimurtonsa oli kolmituntinen, prostituutiolla itsensä elättävän yksinhuoltajaäidin ( delphine seyrig) arjesta kertova Jeanne Dielman, 23 Quai du Commerce 1080 Bruxelles (1975). Puhetta siinä kuullaan ensimmäisen kerran vasta noin kahdenkymmenen minuutin jälkeen. Tähän viitaiteilijan testamentti Tammikuun lopulla Helsingissä järjestetyn dokumenttielokuvafestivaali DocPointin monipuolisen ohjelmiston huippuihin lukeutuivat Chantal Akermanin No Home Movie ja Annekatrin Hendelin Fassbinder. 16 Belgialaisen Chantal akermanin viimeiseksi jäänyt ohjaustyö No Home Movie (2015) alkaa useita minuutteja kestävällä, tiettävästi Israelissa kuvatulla otoksella myrskyn riepottelemasta puusta tuulen ujeltaessa tauotta ääniraidalla. Sen sijaan eri maissa asunut ja työnsäkin puolesta paljon matkustellut Chantal ei tunne olevansa kotona missään. Vuonna 1950 Brysselissä juutalaisperheeseen syntynyt Chantal Akerman ehti ohjata ja käsikirjoittaa 1960-luvun lopulta lähtien kymmenittäin dokumenttielokuvia, kokeellista fiktiota ja perinteisempää draamaa. Vastaavanlainen kohtaus on myös sijoitettu elokuvan loppupuolelle. Tämän jälkeen saamme todistaa Chantalin ja hänen iäkkään äitinsä intiimejä keskusteluja perheen historiasta
annekatrin hendelin ohjaama Fassbinder (2015) on lajissaan poikkeuksellisen onnistunut teos. Dokumentin ohjaaja Henkel on onnistunut houkuttelemaan kameroiden eteen lukuisia henkilöitä Fassbinderin ”klikin” sisäpiiristä. Fassbinderin elokuvien lisäksi dokumentissa käsitellään myös hänen värikästä yksityiselämää. Fassbinder oli tunnetusti homoseksuaali, mutta hänen lähipiiriinsä kuului paljon naisia. Tuolloin maassa elettiin myös poliittisen myllerryksen aikaa sukupolvien välisen kuilun johtaessa vasemmistoterrorismiin. Hanna Schygulla kertoo elokuvassa Fass binderin alkaneen käyttää päihdeaineita vasta vuonna 1974; tuota ennen hän oli melkein raivoraitis. Karismaattinen Fassbinder osasi pahimmillaan olla erittäin tyrannimainen läheisiään kohtaan. Heidän perintönsä jälkipolville on laaja ja rikas elokuvatuotanto.. Liitto jäi melko lyhytaikaiseksi, eikä Cavenia valitettavasti nähdä Henkelin elokuvassakaan. Toisaalta hän ei onnistunut luomaan ”täydellistä” mestariteosta. Kyseessä onkin niitä harvoja tapauksia, joissa elokuva tulisi mieluummin katsoa televisioruudulta kuin valkokankaalta. Fassbinder työskenteli miltei käsittämättömällä tahdilla, lepohetkien jäädessä vähäisiksi. Elokuvan edetessä Chantalin äidin terveydentila heikkenee tasaisesti. Fassbinder ohjasi vuosina 1969–1982 noin neljäkymmentä elokuvaja televisiotuotantoa, ja siihen päälle näyttelijäja teatterityöt. Mainittuna ajanjaksona länsisaksalainen elokuva eli taiteellista kukoistuskauttaan, ei toki yksin Fassbinderin työpanoksen ansiosta. No Home Movie on hyvin henkilökohtainen elokuva, jolla on kuitenkin paljon annettavaa kärsivälliselle katsojalle. Tämä lisättynä paikoin railakkaaseen alkoholin ja huumausaineiden käyttöön vapaa-ajalla johtivat loppuunpalamiseen. Lorenzin mukaan Fassbinder oli suunnitellut lopettavansa elokuvien teon, ja heidän kahden oli tarkoitus aloittaa uusi elämä jossain ulkomailla, mahdollisesti Yhdysvalloissa. Ohjaajamestarin muusista elokuvassa kuullaan näyttelijättäriä hanna schygullaa, irm hermannia ja margit Carstensenia, sekä leikkaaja Juliana lorenzia, Fassbinderin viimeistä elämänkumppania. Taidot ja näkemys olisivat varmasti riittäneet, mutta luomisvimmaisella nerolla ei ilmeisesti ollut kärsivällisyyttä keskittyä täysipainoisesti yhteen projektiin kerrallaan. No Home Movien kuvanja äänenlaatu on enintään keskinkertainen, mikä ei miellyttäne kaikkia. No Home Movie on Akermanille tyypillisesti hyvin askeettinen elokuva. . Oman aikansa sekä Saksan lähihistorian tabuja laajasti käsitelleen Fassbinderin elokuvat eivät olleet milloinkaan mitäänsanomattomia välitöitä. Kuitenkin useimmat luotetuimmista työtovereista pysyivät hänelle uskollisina vuosien ajan. VISIONääRI JA DIKTAATTORI Länsisaksalaisen elokuvan voimahahmosta rainer Werner Fassbinderista on tehty viimeisen noin kolmen vuosikymmenen aikana useita dokumenttielokuvia. Ohjaajakollegoista näkemyksiään kertovat Fassbinderin kanssa elokuvissa Baal (1970) sekä Terrorin ja kauhun syksy (1978) työskennellyt Volker schlöndorff, ja ystäväänsä hieman ennen tämän kuolemaa elokuvassa Kamikaze 1989 (1982) ohjannut Wolf gremm. Kaksituntinen teos on kuvattu pääosin käsivaraisella digikameralla. Rainer Werner Fassbinder kuoli sekakäytön seurauksena vuonna 1982 vain 37-vuotiaana, toki jo täyden elämäntyön tehneenä. Chantal Akerman kuoli lokakuussa 2015, mitä todennäköisimmin oman käden kautta. Niitä katsoo aina suurella mielenkiinnolla, riittäähän miehestä tarinoita kerrottavaksi. Hän ja Juliana Lorenz muistelevat Fassbinderin viimeisten elinpäivien tapahtumia. Mukana on myös harvinaista arkistomateriaalia pääosin Fassbinderin nuoruusvuosilta, sekä varta vasten tähän elokuvaan valmistettuja animaatiojaksoja. Välillä nähdään rosoista kuvaa Skypen välityksellä, sekä Blackberry-puhelimella kuvattuja lyhyitä otoksia. Elokuvantekijän sisko on kertonut tämän olleen perhetragediaa seuranneina kuukausina pitkiä aikoja sairaalalevossa masennuksen johdosta. 17 tannee ensi sijassa myös hänen jäähyväiselokuvansa nimi. Dokumentissa nähdään luonnollisesti otteita Fassbinderin ohjaustöistä, rockyhtye Rammsteinin musiikin pauhatessa tasaisin väliajoin taustalla. Äidin kuolema loppuvuodesta 2014 oli Chantalille ilmeisen kova isku. ”Fassbinder kuolisi nauruun, jos näkisi minut nyt”, arvelee tulevaan elokuvantekijään jo vuonna 1963 tutustunut Schygulla. Kuvassa ohjaajan äiti Natalia Akerman.. Chantal Akermanin tavoin Fassbinderilla oli hyvin läheinen äitisuhde, eikä kummallakaan ohjaajasuuruuksista ollut tiettävästi lapsia. Viimeisissä kohtauksissa Natalian ajanja paikantaju on miltei kadonnut, ja hänellä on vaikeuksia pysytellä hereillä. 1970-luvun alussa nouseva ohjaajakyky avioitui useissa elokuvissaan noina vuosina esiintyneen ingrid Cavenin kanssa
teksti markku soikkeli Tyttöteatteri: Suomineito. Kuva: Jere Lauha. 18 sukupuoli on teatterin uusi luokkakysymys Työväen näyttämöpäivillä ruodittiin sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja valtaan liittyviä kysymyksiä
Fiksuudestaan huolimatta tytär tulee ensiromanssissaan petetyksi ja häväistyksi. Harjoituksissa jaetaan asioita, joita ei muilla foorumeilla käsiteltäisi. Alueella on erittäin vilkasta teatteriryhmien toimintaa. Millaista seksuaalisuutta yksilö saa ryhmässään esittää. Myyttisten naishahmojen varaan rakennetut episodit antavat näyttelijöille mahdollisuuden etäännyttää identiteettikysymyksiä tyyppihahmoiksi. Eläimen tarpeellisuutta roolihahmona Martiskainen selittää käytännöllisenä ratkaisuna: ”Minulle pelkkä ihmisolento on hirvittävän kapea näkökulma”, sanoo ohjaaja. tuula Juvosen väitöskirja on toiminut materiaalina näytelmän keskushahmolle, pumpulitehtaan kutojalle, joka rakastuu maalaisneitoon. Harrastajien ja ammattilaisten kohtaamisessa nousevat esille teemat ja historiat, jotka muuten jäisivät laitosteattereiden katveeseen.. NARTTUJUTTUJA äIDILTä TYTTäRELLE Itselleni Näyttämöpäivien kiinnostavin tapaus oli Jyväskylän Kansannäyttämön Nart tujuttu. Esimerkiksi Työväen Näyttämöiden Liiton (TNL) jäsenet ovat tiputtaneet ”työväen” nimestään vuosia sitten. onkin uudentyyppistä nuorisoteatteria, jossa puhutellaan yleisöä suoremmin. 19 työVäen näyttämöpäiVät on vuosittainen Mikkelissä järjestettävä katselmus harrastajateattereille. Tänä vuonna Työväen Näyttämöpäivät (29.–31.1.) viettivät 40-vuotisjuhliaan. Poikateatteri työstää puolestaan jengiytymistä käsittelevää näytelmää Väkival tatie. Lyhyistä episodeista koostuva näytelmä ennättää käsitellä niin haaveita kuin pelkojakin siitä, millaisiksi miehiksi savolaisten poikien olisi kasvettava. ”Pumpulitytön” tarinassa tulevat esille aikakauden yritykset hävittää homoseksuaalisuus: kasvatus heteronaisen elekieleen, pakkoterapia ja sähköshokkihoito, elokuvien häpäisykuvasto sekä virkavallan puuttuminen homojen ja lesbojen tapaamisiin. Näytelmän tyylilaji tuntuu hämmentäneen positiivisella tavalla muitakin kuin minua. aino martiskaisen käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä käsittelee monipuolisesti uudisperheen ja parisuhteiden valtajännitteitä. Voi siis hyvin sanoa, että sukupuoli on teatterin uusi luokkakysymys. Kinnunen toteaa teatterin toimivan eräänlaisena vertaistukiryhmänä mieheksi kasvamisessa. Suomineito. Narttujuttu kertoo nimensä mukaisesti ”lutkamaisena” pidetystä äidistä ja tämän kriittisestä tyttärestä. Näyttämöpäiville hakeneista teattereista valituksi tulee tusinan verran aiheensa tai taiteensa vuoksi kiinnostaviksi koettuja esityksiä. Näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja, terhi tuominen , kertoo, että ohjauksessa on voinut soveltaa osakulttuurin omia puolustustaktiikoita. POIKATEATTERI JA TYTTÖTEATTERI Sukupuolta koskevista aiheistaan kuuluisimmat ryhmät ovat Mikkelin omat harrastajaporukat, Poikateatteri ja Tyttöteatteri. Varjoelämää kuvaa Tampereen homokulttuuria 1950–80-luvuilla. Esitys on syntynyt vastaavalla innostuksella ja motivaatiolla kuin Poikateatterin esitys. Ryhmät on perustettu vuonna 2008 ja palkittu useaan kertaan sukupuoliroolien kyseenalaistamisesta näytelmissään. ”Tällaiset kommentoivat hahmot toimivat”, kuten ohjaaja sanoo, ”’traagisuuden tuolla puolen’”. HOMOKULTTUURIA TAMPEREELTA Toisenlaisen avauksen sukupuolen ja seksuaalisuuden historiaan toi Tampereen Tukkateatterin näytelmä Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia. ”Seitsemäntoista on paras ikä olla harrastajanäyttelijä”, toteaa saga kiukas , Tyttöteatterin ohjaaja. Perheväkivallan dramatisoiminen realistisen oloiseksi taas on lähtenyt teknisistä harjoituksista. Ristiriita tulee avoimesti ääneen lausutuksi jopa mikkeliläisten omissa näytelmissä. Sen vuoksi AIDSin merkitys näytelmässä voi tuntua yllättävänkin rajulta. Näytelmä ristivalottaa niitä tilanteita, joissa homot ja lesbot ovat joutuneet ottamaan kantaa, miten määritellä itse itsensä. ”1980-luvun mieshahmot rakentuivat jossain määrin maneerisiksi, mutta mielestäni se palveli kokonaisuutta, koska 80-luvulla homoutta ilmaistiin vahvasti maneereilla”. Ideoita on välittynyt niin Vaginamonologien kuin naisen mediakuvaa käsittelevien dokumenttifilmien kautta. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen väitöskirjaan pohjautuva näytelmä Suomessa. Ryhmän näyttelijät ovat halunneet tuoda väkivaltaa koskevat faktat esille sellaisenaan, dialogista erottuvina. Kotikaupunkinsa näyttämöpäiville Tyttöteatteri oli valittu Suomineito?-nimisellä, kolmiosaisella episodinäytelmällä. ”Suomineito?-näytelmän muoto on saanut vaikutteita sukupuolikriittisistä esityksistä”, kertoo ryhmän ohjaaja Kiukas. Kohtauksia rakennetaan aiheista, joille media suo liian vähän näkyvyyttä. Mitään proletariaatin sanomaa ei esityksiltä odoteta. Tyypittelyihin kuuluu naispoliitikko, joka pyrkii vaaleihin sisältökysymyksillä, mutta tulee kohdelluksi ulkonäkönsä edustajana. ”Poikateatterin olemassaolon ydin on poikien ohjaamisessa tunneilmaisun saralla”, sanoo ryhmän monivuotinen ohjaaja katariina kinnunen . Miesten osalta 1980-luvun homokulttuuri oli seksikeskeisempää kuin naisilla. Esityksessä nähtiin tapettujen naisten tanssiva kuoro, joka toi deittiraiskauksen taustaksi koko naishistorian. Ryhmän esityksessä aistiikin ainutlaatuisen luottamuksen ilmapiirin. Tyylilaji on kuitenkin vallan muuta, yhdistelmä etäännyttävää musikaalia, teiniromanssia, absurdia komiikkaa. Tyttöteatterin seuraavana projektina on PMMP-yhtyeen lauluihin perustuva musikaali. Näyttämöpäivien järjestäminen juuri Mikkelissä on perusteltua. Tarina on mukaelma tragedian perusjuonesta, kohtalon periytymisestä seuraavalle sukupolvelle. Äidin ja tyttären ydinperheen täydentää puhuva kissa. Tämän vuoden Näyttämöpäiville Poikateatteri oli kutsuttu esityksellään Haave (re)ita. Tyttöteatteri on tarkoitettu alunperin yläasteja lukioikäisille tytöille, mutta sittemmin mukaan on päästetty kuka tahansa, joka kokee itsensä yhdeksi tytöistä. ?. Siitä Mikkelin kaupunki tosin vähät välittää; kaupunki on kiinnostuneempi maineikkaasta festivaalista. Millaisten naisten tai miesten joukossa yksilö tulee kohdelluksi eniten itsenään. Surumielisen kiimainen kissa muistuttaa perhettään, että seksuaalisuuteen liittyvää väkivaltaisuutta ei voi täysin paeta. Esitykset olivat muodoltaan ja sanomaltaan hyvinkin erilaisia. Myös Mikkelin Tyttöteatteri työstää näytelmänsä nuorten omista aiheista. Esimerkiksi naisten kokema väkivalta on aihe, jonka julkituonti on jo itsessään, edelleenkin, poliittinen teko. Varjoelämää, kuten muutkin esitykset, lämmitettiin uudelleen Näyttämöpäiviä varten. Poliittisen sanoman keskiöön ovat jääneet perheiden ja sukupuolten valtasuhteet
Henkilöt ja tapahtumat saavat kuitenkin traagisen ja raskaan sävyn. Tiedän henkilökohtaisesti sille tielle ajautuneita henkilöitä”, muistelee Monti. ”Punaiset prikaatit kuuluivat samaan juureen kuin autonomit. Italian tehtaat olivat valtavia ja tehtaiden valtauksiin osallistui vuonna 1969 jopa neljännesmiljoona ihmistä. PIRELLIN TEHTAILTA KOHTI ASEELLISTA TOIMINTAA Punaisten prikaatien toiminta lähti liikkeelle vuonna 1970 Pirellin Milanon tehtailta, joissa oli erittäin laajamittaista vasemmistolaista työläisten liikehdintää. VASEMMISTO LIIKEHTI 1970-LUVUN ITALIASSA Aihe on kirjoittajalle läheinen, sillä Anton Monti osallistui itse poliittiseen liikehdintään Italiassa 70-luvulla ja tuntee henkilökohtaisesti Punaisten prikaatien toimintaan osallistuneita henkilöitä. Taistelu tehtaissa tapahtui alkuvaiheessa rinnakkain. Kenties vetäytyminen johonkin bisneselämään. Oli traagista että näin kävi”, kertoo Monti. ”Miljoonat Pohjois-Italian tehtaille muuttaneet työläiset eivät edustaneet savupiipun varjossa kasvanutta perinteistä työväestöä, heillä oli usein korkeampi koulutus kuin perinteisillä työläisillä. Kirjassa sivutaan antonio negrin johtaman Potere Operaion, Lotta Continuan ja Autonomia Operaian kaltaisia suuntauksia, jotka voisivat olla nykyajan kannalta mielenkiintoisempia kuin vanhanaikaisemmasta marxismi-leninismistä kritisoidut Punaiset prikaatit. Italiassa oli vielä poliittisesti aktiivisia toisen maailmansodan aikaisia vastarintataistelijoita, joiden vanhoista mussolinin aikaisista kätköistä osa punaisten prikaatien käyttämistä aseistakin oli peräisin. Kuitenkin Punaisten prikaatien toiminnasta on tuomittu noin tuhat ihmistä, Saksan Punaisista armeijakunnista vain noin sata. Limittäin näiden liikkeiden kanssa, joissa itse olen toiminut, toimi myös aseellisen taistelun järjestöjä. Poliittisesti niissä keskityttiin työläisten omien olojen parantamiseen eikä esimerkiksi kaukaisemman Vietnamin sodan vastustamiseen. 20 euroopan 1970-luVun äärivasemmistosta tunnetaan melko hyvin sen saksalainen haara, Bader-Meinhof-ryhmä. Punaiset prikaatit yrittivät epäonnisesti päästä käsiksi ”valtion sydämeen”. Tässä vaiheessa vaihtoehdot autonomeille olivat vankila, heroiini tai jäsenyys Punaisissa prikaateissa. Italian vaikeaa poliittista tilannetta ei ole helppoa hahmottaa, mutta vaikeaa tilanteen ymmärtäminen näyttää kirjan perusteella olleen myös Punaisten prikaatien jäsenille. Punaisten prikaatien perustajahahmot renato Curcio ja margherita Cagol eivät ole yhtä tuttuja hahmoja kuin saksalaiset vastineensa. Vaikka toiminnan tausta oli valtavilla tehtailla, oli järjestön perustanut aviopari renato Curcio ja margherita Cagol taustaltaan akapunaisten prikaatien traaginen tie Tehtailta alkanut vasemmistolainen joukkotoiminta 1970-luvun Italiassa johti myös terrorismiin. ”Ihmiset osallistuivat monenlaisiin liikkeisiin. Punaisina prikaateina tunnettu vasemmistoterroristiryhmä toimi aktiivisesti Italiassa 1960-luvun lopusta 1980-luvun alkuun. ”Etelä-Amerikan sissitaistelut inspiroivat italialaisia, toisaalta oli hyvin voimakkaasti Italian yhteiskuntaan liittyviä syitä. anton montin syksyllä 2015 julkaistu kirja Punaiset prikaatit – Italian väkivallan vuo det 1970–1988 (Into Kustannus) avaa italialaisen terrorismin historiaa vauhdikkaalla tavalla ja tuntuu ajoittain jännitysviihteeltä. Autonomia ajautui kuitenkin kriisiin ja Punaisilla prikaateilla oli voittamattomuuden aura. Vaikutteita imettiin myös kauempaa latinalaisen Amerikan guerrillaliikkeiltä, esimerkiksi brasilialaisen Carlos marighellan 1969 kirjoittamasta kaupunkisissin oppaasta. Paljon laajamittaisemmasta italialaisesta vasemmistoterrorismista tuntuu olevan ainakin suomeksi hyvin vähän tietoa saatavilla. teksti tomi toiVio. Nämä ihmiset kohtasivat ’riiston’ tehtaiden sisällä ja järjestäytyivät perinteisten ammattiliittojen ulkopuolella.” Ajatus aseellisesta poliittisesta kamppailusta ei muutenkaan ollut 70-luvun Italiassa kovin kaukainen. En määrittelisi Punaisia prikaateja perinteisiksi marxisti-leninisteiksi. Italia oli voimakkaasti teollistumassa ja samaan aikaan oli toisen maailmansodan aikaisen partisaanitaistelun lunastamaton perintö”, kertoo Monti
Saksan Punaiset armeijakunnat taas vaikuttivat järjestön nimivalintaan, mutta nimitystä armeijakunta Curcio ja Cagol pitivät liioitteluna. Vaihtoehdot autonomeille olivat vankila, heroiini tai jäsenyys Punaisissa prikaateissa. Operaatio oli terroristijärjestöltä melkoinen sotilaallisen voiman osoitus. Nämä henkilöt ovat ensimmäisiä sosiologeja jotka valmistuvat Italiassa, mikä kertoo kenties jotain sosiologiastakin”, nauraa Monti. Kaikenlaisia salaliittoteorioita on toki olemassa, mutta todistustaakka on salaliittoteorioiden esittäjillä. ”On järkeenkäypä selitys, ettei ymmärretty mistä Gladiossa oli kyse. ”Punaiset prikaatit olivat saavuttaneet suurimman voimansa ja huomasivat, että heillä ei ole mitään neuvotteluvoimaa valtion suuntaan, mistä alkoi heidän alamäkensä.” UUSFASISTIT JA GLADIO Uusfasistit tekivät Italiassa vuodesta 1969 alkaen pommi-iskuja ja lavastivat äärivasemmiston syyllisiksi. Niinpä järjestön nimeksi tuli pienimuotoisemmin Punaiset prikaatit. Käänne toiminnassa tapahtui vuonna 1973, kun Punaiset prikaatit alkoi pyrkiä tehtailta kohti ”valtion sydäntä.” ”Vuoden 1973 Chilen vallankaappauksen jälkeen kaikki vasemmistolaiset pelkäsivät Italiassakin vallankaappausta. Radikaalit alkoivat radikalisoitua entistä voimakkaammin ja Punaiset prikaatit päätti suunnata toimintansa myös valtiota ja valtion edustajia vastaan”, pohtii Monti. Esimerkiksi sveitsiläistutkija daniele ganser on esittänyt monien Italian terroristi-iskujen olleen todellisuudessa Gladio-verkoston organisoimia. Punaisten prikaatien kannatus tehtaissa oli suurta ja he pystyivät tekemään miltei mitä tahtoivat tehtaiden sisällä. Kidnapattu Aldo Moro paljasti jo vuonna 1978 Punaisten prikaatien jäsenille Operaatio Gladion olemassaolon. Pääministeri Aldo Moron ruumis löytyi sieppauksen jälkeen Via Caetanilta.. Ensimmäiset sosiologiset tiedekunnat perustettiin 60-luvun puolivälissä. Punaiset prikaatit pitivät Aldo Moroa vankina 54 päivää ja kuulustelivat häntä. Toiminta ”valtion sydäntä” vastaan huipentui entisen pääministeri aldo moron kidnappaukseen ja murhaan 1978. 21 teeminen. Parlamentaaristen komiteoiden mukaan Gladio ei ole vaikuttanut Punaisiin prikaateihin millään tavalla.” Järjestön toiminta alkoi heiketä Moron murhan jälkeen. Punaiset prikaatit suoritti ensimmäiset murhansa vuonna 1974. ”Sosiologia oli juuri tullut Italiaan. He olivat opiskelleet sosiologiaa. Prikaatit uskoivat käyvänsä kamppailua ”monikansallisten yhtiöiden imperialistista valtiota” vastaan, mutta keskustelut Moron kanssa saivat tämän viholliskuvan näyttämään illuusiolta. Montin mukaan Punaisten prikaatien toiminta päättyi lopullisesti 1980-luvun lopussa kylmän sodan ideologioiden menettäessä vetovoimansa. Teknisenä neuvonantajana oli toisen maailmansodan aikaisen partisaanitoiminnan veteraani. . Virallisesti Gladio paljastettiin vasta 90-luvulla. TAISTELU VALTION SYDäNTä VASTAAN Punaisten prikaatien ensimmäinen isku oli Pirellin tehtaan vartijan auton tuhopoltto vuonna 1970. Italian valtio myös vapautti toimintaan osallistuneet vangit hyvin nopeasti kylmän sodan päätyttyä. Prikaatien jäsen anna laura Braghetti kirjoitti myöhemmin muistelmissaan: ”Olimme vihdoin löytäneet valtion sydämen emmekä ymmärtäneet siitä yhtään mitään.” Samaan aikaan valtio ei neuvotellut terroristien kanssa, mikä osoitti väkivallan olevan lopulta hedelmätön toimintatapa. Jäseniä pidätettiin, ja järjestö heikkeni myös sisäisten ristiriitojen vuoksi. ”Punaiset prikaatit pystyivät haastamaan valtion ja toteuttamaan operaation, jota ei olisi pitänyt pystyä toteuttamaan”, kuvailee Monti Aldo Moron kaappauksen merkitystä. Operaatio Gladio oli Naton salainen vastarintaverkosto Varsovan liiton miehityksen varalta. Tämä kuvastaa aikakauden luonnetta eräänlaisena sisällissotana, jonka sotavangit vapautettiin sotatoimien päätyttyä.. Suuret päätökset tehtiin kuitenkin valtion tasolla eikä tehtaissa. Kuitenkin sekä Punaiset prikaatit että Aldo Moro näyttävät ajatelleen, että Gladio aktivoituisi vasta kolmannessa maailmansodassa, eivätkä ajatelleet sen olevan jo aktiivinen. Kohteina oli kaksi uusfasistisen puolueen jäsentä
Ja mitä seuraa uudesta terassitalosta keskustassa: ”Kaupunkiin tulisi lisää elävyyttä”, samainen herra lohkaisee. Kuka enää tarvitsee kunnallispoliitikkoja. Turun keskustassa Suomen Pankin entisen pankkirakennuksen parkkipaikalle suunnitellaan kahdeksankerroksista terassitaloa, ja hanketta masinoi Kansallis Oy, joka omistaa Suomen Pankin tontin. Esimerkkejä ei ehkä tarvitse kaivaa, pikemminkin niiltä on vaikea suojautua. Ja mitäpä sitä mahdollisuuksia sulkemaan, jos kerran rakennuttaja voi muuttaa asemakaavaa perustelemalla hankettaan kaupunkikuvan tiivistämisellä. Ei se mikään tauti ole, joka parantaa, vaikkapa sitten kaupunkikuvaa. Havainnekuvan perusteella rakennus muistuttaa lasten palikkaleikkiä, mutta homman vetelä ydin on kuitenkin muualla. Turun tauti jäi siis elämään, mutta monien tautien lailla sekin on demokratisoitumassa: samaan vaivaan saa sairastua kuka tahansa, ja vallan vahtikoirissakin tuntuu olevan puudelin näköä. Tämän päivän taikasana on ”tiivistäminen”, kaupunkikuvan tiivistäminen. Turun Sanomissa (8.4.2016) paistattelee taas paraatiesimerkki siitä, kuinka rakennushankkeiden sokerinen retoriikka lumoaa toimittajatkin. Vakavasta aiheestaan – Turun purkamisesta ja epämääräisestä kähmimispolitiikasta – huolimatta 1970-luvun nimekkäitä ja sittemmin ylimpään poliittiseen kermaan nousseita poliitikkoja kohdeltiin silkkihansikkain: milloin kukakin pääsi selittelemään kaiken parhain päin, ja taidettiinpa ahkerasti käyttää vanhaa tuttua ”tehtiin sitä muuallakin” -argumenttia. Taakse siis jäivät epämääräiset korruptioltakin haiskahtavat grynderiviritykset. ”Kaikki mahdollisuudet ovat auki”, johtaja toteaa. Eikä käyttöäkään tarvitse suotta tarkentaa, sillä Kansallis Oy:n operatiivinen johtaja ”ei vielä pysty sanomaan, tuleeko rakennus asuintai liikekäyttöön tai molempiin”. kun tauti demokratisoitui a VELIN Jouni Avelin on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen ilonpilaaja.. Cityvihreidenkin sympatisoima tiivistäminen sopii kaikkeen ja menee sukkana läpi kaikkialla. 22 Jouko aaltosen dokumenttielokuva Taistelu Turusta (2011) saattoi säpsäyttää jotakuta, mutta aivan toisista syistä kuin äkkiseltään luulisi. Jutun mukaan asemakaavamuutosta tehdään ”pikatahtia”, ja ”valmis kaavaesitys” aiotaan viedä valtuustoon vielä tämän vuoden aikana. Pointti on tässä: ”Kaavaa muutetaan Kansallis Oy:n aloitteesta.” Rakennuttaja on siis kaavamuutoksen todellinen tekijä. Nyt he tekevät sen itse, ja meidän kaikkien parhaaksi. Cityvihreidenkin sympatisoima tiivistäminen sopii kaikkeen ja menee sukkana läpi kaikkialla
Tähän kaupungin jopa maailmanlaajuinen maaginen vetovoima ehkä perustuukin.. Berliini-teemassa käymme läpi hieman kaupungin historiaa, mutta enimmin opastamme nykypäivään: politiikkaan, kaupungin ruokiin rasvaisista siansorkista aina vegaanin paratiisiin sekä queer-piirien saloihin. 23 Berliini 24 kaukoputki nurinpäin ja muita kuvia idästä 30 die linken tavoitteena on uudenlainen politiikka 32 rechts zwei drei 34 ”salafistit tekevät parasta sosiaalityötä” 35 häpeämätöntä sateenkaaren säihkettä 38 pakolainen + queer = ongelmayhtälö 39 hyvän elämän eväät 40 so36-klubi heijastaa koko kreuzbergin yhteisöä 42 mainettaan herkullisempaa. Tämä kaikki on silti vain pintaraapaisu Berliiniin, joka elää ja uudistuu ajassa. 44 kolonialismin ja sodan curryinen makkarasattuma 45 Vegaaniuden edelläkävijä jäljittää makuilmiöitä 46 Veganz rakastaa elämää Suomalaisten suuresti suosima Berliini kutsuu monipuolisella kulttuuritarjonnallaan, vapautta henkivällä ilmapiirillään ja myös nostalgiallaan
24
Harmaan harkkomuurin on vain korvannut näkymätön muuri, ja lasten tilalla olemme me kaikki. teksti Ville-Juhani sutinen kuVitus anna mäkel ä kaukoputki nurinpäin ja muita kuvia idästä. Kyse ei ole siitä, etteikö itään saisi katsoa, vaan siitä minkä linssin kautta, me tähyämme sitä ja sen historiaa. Sellaisena se nähtiin tietenkin jo kylmän sodan aikana. Kuvan ottamisesta on reilusti yli viisikymmentä vuotta, mutta siitä huolimatta tuntuu, että sama jatkuu toisinaan edelleen. Historiallinen todellisuus ja arkielämä vääristyivät joko romantisoiduksi ”ostalgiaksi” tai kauhukabinetiksi. Kysymystä ei sentään esitetty niin kuin muuri olisi yhä pystyssä, mutta se paljasti, että erojen nähtiin olevan tavalla tai toisella tärkeitä. Käsitykset eivät koskeneet jaetun kaupungin aikaa, vaan liittyivät siihen, millaisina Muurin murruttua Itä-Berliiniä ja DDR:ää alettiin piirtää karikatyyriksi. Vieraus korostui myös muurin murruttua, koska länsi koettiin usein voittajana, normina, mutta siinä vaiheessa muukalaisuus oli sentään todella läsnä. 25 Werner kreusChin tunnetussa valokuvassa pieni poika keikkuu toisen pojan olkapäillä Länsi-Berliinin Weddingissä koettaen kurkistella vastikään rakennetun Berliinin muurin yli sen itäpuolelle. Entistä DDR:ää on ryhdytty katsomaan yhä enemmän toisena. Häntä luultavasti sekä kiehtoo että pelottaa se, mitä siellä on, ja vaikka hän ei kunnolla näekään sinne, hän varmasti kuvittelee kaikenlaista. kun lähdin puolisoni kanssa Berliiniin vuonna 2010 kolmeksi kuukaudeksi, josta tuli yli kolme vuotta – mutta se on toinen tarina –, moni tuttava kysyi meiltä, muutammeko itävai länsipuolelle kaupunkia. Nyt Itä-Saksasta on kuitenkin tullut karikatyyri, yhtä erheellinen kuin kuvan pojan näky hänen tavoittaessaan vain vilauksia tuttujen muukalaisten todellisesta elämästä
Hullut taiteilijat, tulta nielevät kääpiöt ja kaikki muu vastaava. Nämä mielikuvat pohjautuvat populaareihin esittämisen tapoihin. Itä taas ilmenee näissä fantasioissa luovan luokan leikkikenttänä, köyhänä mutta seksikkäänä juhlana, postapokalyptisenä varjopuuhamaana, jossa mikä tahansa on mahdollista. Nämä erot ovat olemassa, ja ne on tärkeä ottaa huomioon. Joillekin saattoi olla melkein pettymys, kun vietimmekin suurimman osan ajastamme aivan tavallisessa luoteisberliiniläisessä korttelissa tehden töitä ja eläen elämää. Silti meidät haluttiin syystä tai toisesta usein nivoa osaksi Itä-Berliini-tarinaa. Tässä yhteydessä keskityn kuitenkin toiseen, joiltain osin olennaisempaan eroon – siihen kuinka länttä. Huumeet ja klubit. Konkreettisia eroja idän ja lännen välillä toki on edelleen niin Berliinin kuin koko Saksan sisällä. Eivät missään. Tai jos olivatkin, niin sellaiselle ei jäänyt juuri aikaa, jos halusi kirjoittaa kirjoja, tutustua kaupunkiin ja viettää rauhallista arkea. Ne ovat tasoittuneet vuosien vieriessä, mutta esimerkiksi työttömyys ja rasismi ovat edelleen jonkin verran muuta Saksaa yleisempiä entisen DDR:n alueilla. 26 Berliinin eri puolet kuviteltiin yhdistymisen jälkeen. Lisäksi ne vankistavat sitä karikatyyria, joka etenkin Itä-Berliinistä on luotu muurin murtumisen jälkeen. Niihin pohjaavat yleistykset ovat kuitenkin pettäviä, eikä niillä ole juuri tekemistä Berliinin jokapäiväisen elämän kanssa. Missä olivat koko yön jatkuvat juhlat. Näin kaupunkiin on kasvanut vaivihkaa uusi, näkymätön muuri, jonka takaa sen nykypäivää, menneisyyttä ja etenkään DDR:ää ei voi enää erottaa. Niissä länsi koetaan laiskanpulskeana ja turpeana ”saksalaisuuden” edustajana, turvallisena, vähän tylsänäkin, miltei vailla erityispiirteitä, toisin sanoen ”normaalina”. Ne näkyvät infrastruktuurissa ja kulttuurissa, vaatteissa ja asenteissa. Tanssi kadonneen maailman raunioilla. Berliiniä tietenkin myydään tällaisilla mielikuvilla – slogan ”arm aber sexy”, köyhä mutta seksikäs, tulee suoraan kaupungin pormestarin klaus Wowereitin suusta
DDR-museo avattiin vuonna 2006, ja sen oli tarkoitus esitellä lähemmin nimenomaan Itä-Berliinin ja DDR:n arkea. Länsi-Saksa nähdään yleensä ensimmäisellä tavalla. Sen valta-aikana sitä säikyttiin, ja sen kukistumisen jälkeen Neuvostoliiton valtapiirissä olleisiin itäblokin maihin suhtauduttiin ja suhtaudutaan edelleen niin kuin ne olisivat heränneet syvästä unesta, eivätkä olisi vielä täysin todellisuuden tasalla. Tämä esittämisen tapa ilmenee hyvin siinä, miten entisen Neuvostoliiton valtapiiriin kuuluneita maita, niitäkin jotka ovat jo läntisempiä kuin länsi itse, kutsutaan vieläkin ”postkommunistisiksi maiksi”, aivan kuin niiden raahaama aatteen laahus määrittäisi kaiken, mitä maissa kylmän sodan jälkeen on tapahtunut ja tapahtuu. Siitä on tullut mainos itsestään, kaupallistettua ostalgiaa. Juuri tässä muodossa DDR on aivan kaikkialla entisen Itä-Berliinin ja vähän lännenkin puolella. Kun Berliinin muuri murtui, tilanne koettiin rautaesiripun lännenpuoleisessa Euroopassa yleisesti niin, että idästä katsottiin länttä kaivaten ja ihaillen, kun taas lännestä katsottiin itään vähän kuin nenästä pidellen. Neuvostoliiton vaikutus alueella vain voimisti tätä entisestään. Tämä näkyi selvästi sinä aikana, kun itse asuin Berliinissä: niinä harvoina kertoina kun harhauduin keskustaan Brandenburgin portin, Potsdamer Platzin ja Checkpoint Charlien Bermudan kolmioon, joka vie koko historian haaksirikkoon, tuntui kuin aina vain suurempi osa DDR:stä olisi palannut takaisin. Muurinpätkän nähMissä olivat koko yön jatkuvat juhlat. Kuten mainittua, idän nykyisenlainen muukalaistaminen alkoi heti muurin murtumisesta. Jos putken kääntää toisinpäin, käy päinvastoin: kosketusetäisyydelläkin olevat kohteet näyttävät muuttuvan pisteiksi kaukaisuudessa. Monet hyväntahtoiset ihmiset lähtivät mukaan projektiin, jossa edesmennyt DDR ja varsinkin ambivalentti Itä-Berliini muokattiin parodiaksi, kuvajaiseksi joka palveli uutta valtaa. East Side Gallerylla vieraileminen on eräänlainen kummallinen riitti, joka on suoritettava saadakseen unohtaa todellisen menneisyyden. Siitä on tullut ostalgista derkkuretroa, joka on pohjimmiltaan yhtä tyhjää kuin museon viereisen DDR-ravintolan ”aito” derkkuannos: makaronia sokerilla. Vaikka se oli vieras maa, se ei ole ”vieras” siinä mielessä, että sillä olisi jotain meille käsittämättömiä tai tunnistamattomia tapoja ja toimintamalleja. Idän todellisuudesta jääneet harvat merkit pyrittiin kesyttämään. Näin DDR ja Itä-Berliini nähdään toiseutena, joka on kuluneen parinkymmenen vuoden aikana kyllä muutettu yleisöystävällisempään muotoon, mutta kuvan vääristämisen hinnalla. Kun tähän mielikuvaan yhdistetään pääosin positiivisia piirteitä, siitä tulee niin sanottua ostalgiaa eli itänostalgiaa. Sitä tekivät yhtä lailla ne, jotka suhtautuivat selvästi suopeammin entiseen Itä-Saksaan, mukaan lukien siellä vierailleet ja sen todellisuutta tunteneet. Yleisesti puhutaan ”Saksojen yhdistymisestä”, mutta lopulta kyse oli siitä, että länsi sulautti idän itseensä niin kuin isompi saippuakupla pienemmän, eikä jälkimmäisestä säästynyt juuri mitään. Sen juuret ovat totta kai syvemmällä, ja oikeastaan vuosisatoja elänyt villin idän mielikuva ulotettiin toisen maailmansodan ja etenkin Berliinin muurin rakentamisen jälkeen vain entistä syvemmälle länteen. Viimeisen Vuosikymmenen ajan tai jo kauemminkin itä on joka tapauksessa tullut jälleen lähemmäs ihmisiä, tehnyt itseään taas tutuksi. Tämä näkyy niin Checkpoint Charlien kulissimaisessa vartiokopissa kuin Potsdamer Platzin ”tullimiehissä”, jotka lyövät maksua vastaan Itä-Berliinin leiman passiin. Oli miten oli, sanaton sopimus antoi ymmärtää, että DDR:n ajan oli määrä jäädä taakse ja kaikkien piti kohdistaa katseensa yhteiseen tulevaisuuteen. Ja niin se olikin, mutta pitkälti samalla tavalla kuin Moskovan vanhat rakennukset, jotka puretaan täysin ja rakennetaan uudelleen replikoina, tällä kertaa vain kätevämmistä materiaaleista ja nykykäyttöön sopiviksi. Itää varten kaukoputki käännetään kuitenkin tavallisesti nurinpäin. Se näkyy niissä punatähdellä koristetuissa sukissa ja karvalakeissa, joita kurdit ja vietnamilaiset myyvät turisteille kojuistaan, ja tietenkin DDR-museossa. kun kaukoputkea pitää silmällään oikeinpäin, asiat tuntuvat tulevan lähelle, joskus vähän liikaakin. Mutta oliko muurin murtumisen jälkeinen tulevaisuus todella yhteinen. DDR on kyetty tuomaan lähelle läntistä nykyihmistä vain vääristämällä se huvipuistoksi. Kun DDR:n todellisuus oli suljettu pois, oli helppo turvautua vanhoihin malleihin. Museoon on toki luotu ”tavallinen” itäberliiniläinen huoneisto, mutta niissä katsomisen tavan kehyksissä sekin on saatu näyttämään vieraalta. Sen valtakaudella elämä ei aina ollut mieluisaa. Myös todelliset jäljet, etenkin Berliinin muuri, on kyetty ikään kuin lavastamaan jälkikäteen, esittämään taannehtivasti karikatyyreina. Tämä ei suinkaan ollut vain läntisen ylenkatseellisen esittämisen tavan seurausta. Tämä piti osittain paikkansa, mutta näin yleinen mielikuva ei voi kattaa koko tilannetta. Jopa jotkut itäsaksalaiset itse alkoivat vähitellen nähdä entisen kotimaansa karikatyyrina. Kommunismi oli kylmän sodan aikaan ja on yhä yksi tärkeimmistä vierauden luojista. Tuskinpa vaikka Saksaa kutsuttiin Weimarin tasavallan aikana ”postkeisarilliseksi” Saksaksi, vaikka keisarikunnan perintö vaikutti pitkään kaatumisensa jälkeen. Sen vieraus ei periaatteessa ole yhtään erikoisempaa kuin lännenkään, mutta sitä katsotaan toisin. Siitä sai alkunsa Itä-Berliinin ja DDR:n karikatyyriksi piirtäminen, niiden muuttaminen itsensä irvikuvaksi. 27 ja itää esitetään ja katsotaan nykyään hyvin erilaisilla tavoilla. Tosiasiassa siitä tuli yksi tärkeimmistä idän karikatyyrin piirtäjistä Trabant-simulaattoreineen, Stasin salakuuntelusoppineen ja Nukkumatti-luuppeineen. Sen vaikutukset nykypolitiikkaan ja -kulttuuriin eivät kuitenkaan ole enää kaikenkattavia ja totaalisia. Itäblokin kommunismi oli käytännön toteutuksen vääristämä abstrakti aate, joka oli usein väkinäinen. Huumeet ja klubit?
Eräs ratkaiseva taitekohta oli tyään – ja sitä kosketettuaan – ihminen on puhdistunut, lunastanut histoiran taakan. Itää ei oteta enää vakavasti, ja oikeastaan siihen suhtaudutaan niin kuin se ei olisi koskaan ollutkaan vakavaa – vähän niin kuin lapseen, joka leikkiessään kuvittelee hiekkalinnansa todeksi ja jonka aikuiset antavat uskoa niin, kunnes on aika lopettaa. Uusi Berliini käytti tätä tekosyynä purkaakseen muistutuksen DDR:n todellisuudesta pois nenänsä edestä. Idästä on tehty kitschiä, mutta länsi todella oli ja on yhä aitoa kitschiä. Jos DDR:n ajalta suostutaan nostamaan esiin elokuvia tai kirjoja, niiden halutaan käsittelevän itäblokin kurjuutta, kommunismin vääristyneisyyttä ja muuta sellaista. Idän ja lännen suurimmat erot, niin Berliinin, Saksan kuin koko Euroopan tasolla, eivät enää löydy niiden olemuksesta, vaan siitä kuinka niitä katsotaan. Kenties se johtuu siitä, että voittajat eivät halua nähdä häviäjissä mitään hyvää tai normaalia, itsensä kaltaista. Se oli vahvasti läsnä vielä 2010-luvun alkupuoliskolla, silloin kun itse asuin Berliinissä, mutta sittemmin kaupungissa käydessäni olen huomannut näkökulmien lisääntyvän. Nämäkin jäljet on kuitenkin muutettu harmittomaksi kitschiksi, eikä niillä ole enää valtaa tarjota kokemusta DDR:n todellisuudesta, vain parodia siitä. 28 Lännen asettaminen idän kanssa samalle tasolle on tässä suhteessa varsin paljastavaa. Sen todellisuutta, arkielämää, ei usein tavoiteta eikä oikeastaan edes tunnusteta. Arkkitehtuuri kyllä kantaa DDR:n muistoja varsinkin eri puolilla Friedrichshainia, muun muassa Karl-Marx-Alleella eli entisellä Stalin-Alleella. Se oli arkkitehtonisesti merkittävä itäblokin estetiikan edustaja, ja ennen kaikkea se oli poliittinen rakennus ja ilmensi sitä vakavalla ulkoasullaan. Länsi-Berliinin arkisten kortteleiden paikalliskuppilat kneipet ja ecket ovat puutarhatonttuineen, muovitisseineen ja ympärivuotisine joulukoristeineen todellisia krääsän tyyssijoja. En halua puolustella mitään seikkaa DDR:n historiassa. Aina on hyvä nähdä kliseiden läpi. Pahimmillaan todellisuuden epääminen Itä-Saksalta vie todellisten ihmisten todelliset muistot, heidän oikean historiansa. Tuskin oli. Stadstschlossin uudelleenrakentaminen on selkeä osoitus siitä, mitkä aikakaudet uusi Berliinin näkee sopivina omakuvaansa. Selvitessään voittajana länsi määritti itsensä normiksi. Se tuhoutui pahoin toisessa maailmasodassa, ja DDR päätti purkaa rauniot ja rakentaa niiden tilalle oman pytinkinsä. Esimerkiksi merkittävät elokuvat ja kirjat ovat painuneet unohduksiin, koska niitä tahraa sama katsomisen tapa kuin Itä-Saksaa. Historian ohella muuri lunastaa myös kaiken muun itäisen. Vähättelevän, vakavuutta välttelevän suhtautumisen rinnalla kulkeekin aina toinen, liian vakava mielikuva. Karikatyyrimaiset – tai sellaisina tulkitut – DDR:n rakennukset kuten televisiotorni sekä keskustan ulkopuoliset kohteet voidaan säilyttää, mutta keskusta on pyhä. Tämä liittyy taipumukseen esittää Itä-Saksa kummitusjunana, jolloin kuvaan tulevat mukaan salainen poliisi Stasi vankiloineen ja kidutuksineen, vakoilu, rajoitukset, karut asunnot ja loputon lista muita kauheuksia. idän kulttuurista ja osittain myös historiasta on tullut kitschiä, muovisia kananmunakuppeja ja muoviksi muuttuneita muistoja. Se oli kehno tekele, joka romahti omaan mahdottomuutensa. Tätä halpakulttuuria ei kuitenkaan nosteta esiin sillä tavalla kuin Itä-Berliin erikoisuuksia, vaan se nähdään ikään kuin asiaan kuuluvana, normaalina. Samoin toimii kaupungin symboliksi vähitellen noussut televisiotorni Alexanderplatzilla. Näin luotu näkymätön muuri on saatava purettua samalla kuin konkreettinen muuri. Tässä yhteydessä voisi puhua eräänlaisesta ”sokeudesta normaaliudelle” kahdessa mielessä: Itä-Saksaa ei kyetä näkemään normaalina, kun taas Länsi-Saksaa ei kyetä näkemään minään muuna kuin normaalina, eikä sitä siksi reflektoida. Sen jälkeen hän voi keskittyä Itä-Berliinin miellyttävämpiin puoliin. Preussi käy laatuunsa, mutta Itä-Saksan jakso halutaan esittää lyhyenä välinäytöksenä, jonkinlaisena hairahduksena, niin kuin kaupunki olisi kaatunut päissään ojaan ja katuisi sitä nyt, pari arpea kehossaan. Tämän vuoksi ne molemmat esitetään typistettyinä sekä Saksan sisällä että etenkin sen ulkopuolella. Se ei silti anna oikeutta katsoa sitä vääristellen. Itä-Berliinin puolella sitä vastoin on monia ”DDR-kapakoita”, jotka on lavastettu krääsällä ja joista on tullut ivamukaelmia kadonneesta ajasta, aivan kuin kaikki itäberliiniläiset olisivat alati elelleet Leninin kaljun varjossa. Irvokkain historiallinen käänne on, että tasavallan palatsin tilalle pystytetään parhaillaan rekonstruktiota Berliner Stadtschlossista, alun perin keskiajalla rakennetusta palatsista, jossa monet Preussin kuninkaat asustelivat. Kun Itä-Saksa katosi, tasavallan palatsi ei ollut romuna, mutta kylläkin pullollaan vaarallista asbestia. Itä on aina joko vitsi tai vankila.. Eräs tökerö esimerkki on Palast der Republik, Museosaarella sijainnut DDR:n parlamenttitalo. Läntiselle katseelle ne ovat ainoaa kulttuuria, jota idässä ylipäänsä oli! Esitystapa pitää Itä-Saksan todellisuuden mahdollisimman kaukana muuttamalla sen kauhukabinetiksi. tämä asetelma ei kuitenkaan ole kiveen hakattu. Nämä asiat olivat tietenkin totta, mutta siinä ei ollut kaikki. Betoni pyhittää sen, että lähes kaikki Itä-Berliinin monumentit on noin vain siivottu pois. Mutta sen aikana ihmiset elivät myös tavallista elämää iloineen ja suruineen, ja tämä tavallisuus on helppo unohtaa, kun itä muutetaan naurun ja kauhun kuvastimeksi. En tarkoita, että DDR:n systeemissä itsessään olisi ollutkaan mitään hyvää. Muussa tapauksessa vääristynyt menneisyys ja nykyhetki kaatuvat ennen pitkää kaikkien päälle. Silti itä on aina joko vitsi tai vankila, ei muuta. Tämä sekä rakennuksen keskeinen sijainti olivat luultavasti tärkeimmät syyt siihen, että se pitkän väittelyn jälkeen purettiin vuonna 2008. DDR:lle sanottiin: ”Hieno juttu, mutta nyt pitää lähteä.” Tämä on johtanut siihen, että monia ajan ilmiöitä ei noteerata, tai jos noteerataan, katsotaan vähätellen
Itse näyttely yhtä kaikki kyseenalaisti tämän, ja toi DDR:n ja Itä-Berliinin rinnalle vastaavan kertomuksen lännestä omine erikoisuuksineen. Otsikko West:Berlin ilmaisi suoraan sen, että Berliini on totuttu näkemään läntenä, josta itä erosi. Sillehän on loppujen lopuksi aivan yhtä hyvät perusteet. Kun Länsi-Berliiniä erillisenä kuvaava näyttely laitetaan esiin entiseen Itä-Berliinin, vieläpä sellaiselle paikalle, jossa DDR koetti aikoinaan esittää itsensä normaalina jatkumona Saksan historialle epäonnistuen siinä surkeasti, alleviivataan sitä, että Länsi-Berliinin yleisesti kertoma omaelämäkerta on sekin pohjimmiltaan keksitty. Samoihin aikoihin ilmestyi Jörg hoppen dokumentti BMovie: Lust & Sound in WestBerlin 1979–1989, jossa muisteltiin Länsi-Berliinin loppuvaiheen musiikkiskeneä vastaavalla huvittuneella nostalgialla, joka yleensä on tavattu liittää Itä-Berliiniin. Tällaiset ilmiöt ovat vahvistaneet ostalgian rinnalle kehitettyä ”westalgian” eli Länsi-Saksa-nostalgian käsitettä. 29 vuonna 2015 järjestetty Länsi-Berliiniä käsittelevä näyttely West:Berlin. En tiedä, kuinka tietoisesti West:Berlin oli tuotu Berliinin Stadtsmuseumin osana toimivaan Ephraim-Palaisiin, mutta paikka tuntui varsin symboliselta. Ephraim-Palais on osa Nikolaivierteliä, käytännössä tyhjästä noussutta ja fabuloitua Berliinin ”vanhaa kaupunkia”, jonka DDR rakensi sodan jälkeen – pääosin betonista! Nikolaiviertelissä on vain vähän alkuperäistä tai edes alkuperäisellä paikallaan, mikä on helppo huomata siellä kulkiessaan. Siinä länttä katsottiin tietoisesti toisena, taakse jääneenä historian vaiheena juuri sillä tavalla kuin DDR:ää on yleensä katsottu. ?. Tuskin on pidemmän päälle rakentavaa, jos Länsi-Berliinistä tulee vastaava myytti ja kitschin kohde kuin Itä-Berliinistä, mutta ainakin näyttely oli askel siihen suuntaan, että nämä sisarukset voivat taas kohdata tasaveroisina.
30 Vasemmistoliiton sisarpuolue Saksassa, Die Linke, perustettiin vuonna 2007 itäsaksalaispohjainen Demokraattisen sosialismin puolueen (PDS) ja Vaihtoehto työn ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta (WASG) yhdistyessä. ”Tuolloin Die Linke oli edelleen vain kahden puolueen yhteenliittymä. Nämä ovat vain joitakin esimerkkejä.” ”Berliini on hyvin monipuolinen kaupunki, joka koostuu hyvin monen kaltaisista asukkaista. Die Linke päätti liittyä sosiaalidemokraattien johtamaan hallitukseen ja yrittää panna toimeen tarvittavia muutoksia sosiaalisesti tasa-arvoisessa muodossa. Siitä lähtien Die Linke on vakiinnuttanut asemansa viidentenä voimana Saksan puoluejärjestelmässä”, Lederer kertoo. Yritämme vastustaa heidän politiikkaansa useiden kansalaisyhteiskunnan voimien avulla.” PAKOLAISTEN INTEGRAATIO HAASTEENA ”Olemme aina ajaneet lisää sosiaalista oikeudenmukaisuutta Berliiniin, suoraa demokratiaa, kaupunkia joka kehittyisi ihmisten tarpeista, jossa vähemmistöjen oikeudet toteutuisivat ja että moninaisuus nähtäisiin luovuuden ja kehityksen lähteenä”, Klaus Lederer kertoo. teksti Ja kuVa Juha säiJäl ä. ”Ajoimme progressiivisia uudistuksia Berliinissä. Julkisten vuokra-asuntojen rakentamiselle on tarve myös Berliiniin saapuvan kasvavan pakolaismäärän vuoksi. Me haluamme antaa kaikille mahdollisuuden osallistua päätöksiin, jotka koskevat die linken tavoitteena on uudenlainen politiikka Berliinin Die Linken puheenjohtaja haluaa vasemmiston siirtyvän puolustusasemista kohti uutta mobilisaatiota tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta. Hallitusvuosina Die Linke onnistui kehittämään mallin julkisten töiden sektorille: ”Suojelimme julkisten palvelujen tärkeitä osa-alueita, julkista omaisuutta yksityistämiseltä, esitimme kansanäänestystä osaksi Berliinin lainsäädäntöä ja teimme aloitteen seksuaalisen monimuotoisuuden puolesta. PDS muodostui entisen kommunistisen Itä-Saksan puolueesta SED:stä, joka uudistui ja omaksui antistalinistisen ja demokraattisen, sosialistisen agendan. Reaktio näihin uudistuksiin johti punavihreän hallituksen epäsuosioon ja suureen vaalitappioon uuden puolueen hyväksi, jossa oli sosiaalidemokraatteja ja vasemmistovihreitä vuoden 2005 aikaistetuissa vaaleissa. ”Die Linke syntyi aikana, jolloin punavihreä hallitus pani toimeen rankkoja uusliberalistisia sosiaalisia uudistuksia muun muassa työmarkkinoilla”, taustoittaa klaus lederer , Berliinin Die Linken puheenjohtaja. Samaan aikaan eri hallitukset militarisoivat ulkomaan politiikan tämän johtaessa Saksan takaisin maaksi, joka osallistuu sotilaallisiin interventioihin maailmanlaajuisesti. Asuminen tulee kalliimmaksi ja kalliimmaksi useissa kaupunginosissa.” Die Linke haluaa työskennellä näitä tendenssejä vastaan. Tällä hetkellä monessa osassa kaupunkia väestö on sekoittunut. ”Haluamme olla kehittämässä kaupunkia, jossa on jokaiselle tilaa asua, työskennellä, olla luova ja toteuttaa intressejään. ”Pakolaisten integraatio on valtava haaste kaupungille”. Pyrimme Saksaan, jossa on sosiaaliset oikeudet, kestävä talous ja osallistava demokratia, joka on maailman rauhanomaisten konfliktinratkaisujen tärkein puolestapuhuja”, Klaus Lederer kertoo puolueensa linjauksista. Tietysti hallituksen piti tehdä vaikeita päätöksiä, mikä oli yhtenä syynä siihen, että menetimme niin paljon kannatusta seuraavissa vaaleissa.” Lederer kertoo, että kaikesta huolimatta puolue pystyi jatkamaan hallituksessa vuoteen 2011. WASG nousi sosiaalidemokraattisen, vihreän puolueen ja itsenäisen vasemmiston pirstaleista. Minkälaisena Lederer näkee kaupungin tulevaisuuden. Viime vuosina kuitenkin on ollut kasvavia suuntauksia keskiluokkaistumiseen ja sosiaaliseen erotteluun. ”Vuosikymmenien ajan Saksa on kohdannut kasvavaa sosiaalista epätasa-arvoa, kasvattanut eroa rikkaiden ja köyhien välillä. EPäTASA-ARVO ON KASVANUT Die Linken politiikan kolme keskeisintä tavoitetta ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kansalaisoikeudet ja sodanvastainen politiikka. ”Siitä lähtien uusi sosiaalidemokraattien ja kristillisdemokraattien koalitio aiheutti takapakkia hallituksemme saavutuksille
”On harmi, että poliitikot käyttävät heitä peittämään hallituksen epäonnistumisen, mutta toisaalta jättävät heidät yksin ideoineen ja vaatimuksineen, joita ei arvostettu eikä käytetty kaupungin kehittämiseen.” VASEMMISTO VAIKUTTAMAAN YLI RAJOJEN Klaus Ledererille vasemmisto on tärkeä yhteiskunnallisena liikkeenä, jolla oli suuri vaikutus luokkataistelussa kapitalismia vastaan. Ja sitä kuinka järjestetään käytännössä kansainväliset ihmisoikeudet, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, demokraattinen osallistuminen, riippumatta esimerkiksi kansalaisuudesta tai alkuperästä.” Tässä Ledererin mukaan vaikuttaa olevan suuri ristiriita: ”Vasemmisto on vallannut itsensä, liiskautunut pienimmäksi mahdolliseksi; vasemmistolaiset tarkkailevat toisiaan välttääkseen tekemästä virheitä miltään osin, ja lopulta vasemmisto ei tee mitään. Haluamme suojella jokaista köyhyydeltä ja syrjinnältä.” KAUPUNKILAISTEN IDEOITA EI KUULLA Koska Berliini muodostui useista kaupungeista ja kylistä vuonna 1920, ei sillä ole mitään tiettyä keskustaa eikä myöskään uusiliberaalia jakoa keskustan rikkaisiin asuinalueisiin ja muiden ihmisten huonomaineisempiin alueisiin. Näitä tiloja on puolustettava”, Klaus Lederer painottaa. Tämä tarkoittaa, että on sosiaalinen haaste ja haaste vasemmistolle saada valtio toimimaan.” Toinen ongelma Ledererin mukaan on edelleen vanhan Länsi-Berliinin perinnöstä juontuva seikka: ”Kaupungin johtava luokka asennoituu niin, että he tietävät mikä on parasta kaupunkilaisille. . Sen sijaan se tarkkailee taisteluja muualta, kommentoi niitä ja antaa pisteitä näytökselle. ”Me haluamme antaa kaikille mahdollisuuden osallistua päätöksiin, jotka koskevat heidän elämäänsä.” Berliinin Die Linken puheenjohtaja Klaus Lederer.. ”On tärkeää, että tämä vasemmisto hyökkäisi ja kehittäisi ideaa mobilisoitumisesta ja vaikuttamisesta yli kansallisten rajojen. Nyt se on hänestä keskittynyt puolustustaisteluun ja vanhojen hyvien aikojen muisteluun. Haluamme antaa jokaiselle lapselle parhaimman mahdollisen koulutuksen. ”Berliinin kaupungilla on useita keskuksia, erilaisia kasvoja, alueita, joilla on oma luonne, erityisiä elämäntapoja ja on myös avoimia tiloja, joissa ihmiset voivat rajata elämänsä omalla tavallaan. ”Se on jättimäinen ongelma ja se koskee eniten heitä, jotka ovat riippuvaisia valtion tuesta. 31 heidän elämäänsä. Suurimpana ongelmana hän näkee sen, että kaupungissa ei ole enää toimivaa hallintoa. Haluaisin meidän tekevän hyökkäyksen, joka vaikuttaisi vallan jakautumiseen yhteiskunnassa!”. Klassinen asetelma sosiaalidemokraattien ja kristillisdemokraattien kuntapolitiikassa on, että he tekevät politiikkaa ihmisille ja vaativat ihmiset hyväksymään sen”, Lederer huomauttaa ja jatkaa: ”Emme ainoastaan onnistuneet edellisessä hallituksessamme avaamaan uusia mahdollisuuksia suoralle demokratialle, vaan edustamme uuden kaltaista politiikkaa, joka haluaa käyttää kaupunkilaisten potentiaalia.” Tämä potentiaali tuli näkyviin nerokkaalla tavalla tuhansien berliiniläisten kautta, jotka näyttivät solidaarisuutta ja antoivat tukensa pakolaisten aloitteille. Ihmiset, jotka tuovat julki omia ideitaan ja ehdotuksiaan tuomitaan helposti erityisetujen puolestapuhujiksi
Valtio olisi parannettava sen ydintä jäytävistä sairauksista; kansallisen yhteisön kunnia on palautettava, sen on oltava kaiken muun ohjenuorana. AfD:n taival alkoi talousasioihin keskittyvänä, EU:n vastaisena, konservatiivisena puolueena. teksti ilpo Jaakol a kuVitus ull a eronen. Kaikista tärkeintä on kansan hyvä.” Näin on lausunut Puolan Laki ja oikeus -puoluetta edustava ulkoministeri Witold Waszczykowski. Vuoden 1930 valtiopäivävaaleissa adolf hitlerin kansallissosialistisen puolueen kannatus jytkähti 2,6 prosentista 18,3 prosenttiin. Siitä tuli sosiaalidemokraattien jälkeen toiseksi suurin puolue. Hitler vastusti kansainvälistä, tietenkin juutalaista suurpääomaa, lupasi hitsata kansakunnan yhteen ja murskata moraalisen konkurssin agentit. Aluksi kannatus hiipui, syksyllä se alkoi pakolaisten tulon myötä nousta. Josif stalin tervehti rechts zwei drei ”Oikeus on tärkeä asia mutta ei pyhä. 32 saksan oikeistopopulistinen puolue AfD (Alternative für Deutschland – Saksan vaihtoehto) sai maaliskuun kolmissa osavaltiovaaleissa unelmatuloksen. Weimarin tasavallan (lue: demokratian) vihollinen oli lähellä valtaa. Ensimmäisessä puoluekokouksessa perustajat saivat lähteä, ja valtaan tulivat puhtaasti oikeistolaiset populistit, osin äärioikeistolaiset
Työllisyystöistä maksettiin palkkaakin, suurperheitä palkittiin, yksinelävät maksoivat ylimääräistä veroa, Kraft durch Freude -ohjelmalla alettiin nostaa kansakunnon fyysistä – varmaan henkistäkin – kuntoa. Pegidahan ei pärjää Länsi-Saksassa ollenkaan. Meillä Saksassa on paras tilanne, ja demokratia niin linnoitettu, että se ei hevin murene. Saksassa annetaan kaksi ääntä, toinen oman vaalipiirin henkilöehdokkaalle, toinen puolueen listalle. VASEMMISTOLAISTEN VAINO ALKOI Suurella osalla kansaa meni tosiaan huonosti. Hyökkäyssotien myötä alkoi hurja varallisuuden ja luonnonvarojen ryövääminen Saksan kotirintaman ja ennen kaikkea asevarustelun tarpeisiin. Natsi-Saksan esimerkki hidastanee suoria toimia – mutta ajatusmaailma on niin samanlainen, että pelkään. Siksi, että alkutilanne muistuttaa kovin paljon nyky-Eurooppaa. Vanha kaarti kuoli, nuoret eivät onneksi osanneet muuta kuin hulinoida. Ja ensimmäisinä vuosina oli tärkeintä tuhota poliittiset vastustajat, pian vasemmistosta siirryttiin keskiryhmiin ja kirkkojen edustajiin. Mutta valtakunnankansleriksi päästyään Hitler kaappasikin kahden ministerin voimin vallan, toisinajattelijoiden – aluksi vasemmistopuolueitten – vaino alkoi heti 1933. Terroristiverkosto NSU sai tappaa kymmenen vuotta, nyt ehkä ainoa elossa oleva Frau tschäpe on ollut oikeudessa kohta kaksi vuotta. Aluksi kaikki hoidettiin velkarahalla, valtakunta oli monta kertaa vararikon partaalla. 33 Hitlerin menestystä suosiollisesti, koska se edistäisi työtätekevän massan hyvää ja horjuttaisi korruptoitunutta sosiaalidemokratiaa. Berliini on oma kaupunkiosavaltionsa, jossa viimeisen vuosikymmenen ajan demareilla, vasemmistolla ja vihreillä on ollut noin 75 prosentin kannatus. Valtakunnanmarkka ei oikein kelvannut, ja ulkomaan valuuttaa oli vaikea saada. Demokratia on välistä hankalaa mutta parasta, mitä valistuksen myötä olemme saaneet. . PEGIDAN MYRKYTTäMä DRESDEN Paljon on tapahtunut piilossa kansalaisyhteiskunnalta. Nyt vielä on niin, että Suomen kaltaista agressiivisuutta meillä Saksassa ei ole. Samalla ajateltiin, että näin Hitler sidottaisiin hallitusvaltaan, ja lumo häipyisi muutamassa kuukaudessa. Autobahn ei siis ollut natsien projekti vaan jo aiemmin aloitettu. Maaliskuun osavaltiovaaleissa NPD kehotti julisteissaan antaamaan toisen äänen AfD:lle. Maailman lama, superinflaatio, työttömyys ja peräkkäisten hallitusten ylenmääräinen säästämispolitiikka lamautti. NPD on kuitenkin varsin vähäpätöinen, AfD on vaarallisin. Juutalaisvainojen myötä – omaisuus takavarikoitiin näet – tuli jonkinverran helpotusta; Itävallan Anschlussista ei paljoa voinut nyhtää, Tšekkoslovakiasta jo enemmän. Kun Hitler nousi valtaan, pahimman yli oli jo päästy, elvyttävillä toimilla alkoi olla tulosta, ensimmäinen Autobahn oli avattu ja lisää oli suunnitteilla. Saksassa on koko sodan jälkeisen ajan ollut kova natsien ydin. SAKSAN DEMOKRATIA LINNOITETTU Kymmenen vuotta sitten Suomessa nykyinen ilmapiiri oli vasta aavistus, perussuomalaisten kannatuskin viiden prosentin paikkeilla. 1960-luvulla NPD (Nationaldemokratische Partei Deutschlands) sai edustajansa kuuteen Länsi-Saksan osavaltioparlamenttiin, sitten suosio häipyi. Vaalittava sitä on.. Peräti 100 villiä keskitysleiriä tai vankilaa perustettiin yksinomaan Berliinin alueelle. Kun diktatuuri oli taattu, alkoi suuri valmistautuminen sotaan: velkarahalla alkoi suunnaton asevarustelu. Yksi taktiikka oli mennä syrjäisiin, yhä tyhjempiin kaupunkeihin ja alkaa tehdä sosiaalityötä. Toisin sanoen niiltä alueilta, joissa ulkomaalaisia ei ole juuri asunut. Mein Kampfin lukenut Stalin tietenkin tiesi, mihin Hitlerin valtaanpääsy johtaisi. Samat teemat, jopa teemojen yksityiskohdat, pätevät joka maassa. Täällä NSDAP ei vapaissa vaaleissa saanut koskaan enemmän ääniä kuin vasemmistopuolueet. Vuoden 1932 vaaleissa natsien kannatuskin oli hupenemassa. Kun NSU paljastui, osavaltioiden hallitukset järkyttyivät ja pelästyivät: nyt NPD halutaan perustuslakituomioistuimessa kieltää. Hallitukset kestivät keskimäärin alle vuoden: kysymys oli tosiaan suuresti hallitsemisen, politiikan kriisistä. Enää en ole varma. Natsijärjestöjen kirjo on Saksassakin laaja, Suomea lukuisampi. Ensimmäisen maailmansodan opetukset sisäistänyt Hitler halusi alkaa palkita ja hyvitellä kovia kokeneita kansalaisia. Jotain senkaltaista kuulen Itä-Saksan pienistä kaupungeista – ja ikävä kyllä Pegidan myrkyttämästä Dresdenistä. Berliini on omanlaisensa. Miksi kertaan tätä näinkin pitkään. Mutta onko tässä yksi ongelman ytimistäkin: tuntuuko yksimielisyys liian aukottomalta, niin sanotut kansanpuolueet (CDU ja SPD) sotkeutuvat, ovat hallinneet vuoronperään – ja nyt vielä toista kertaa suuressa koalitiossa; oikeastaan kolmatta kertaa, mutta se kuusikymmentäluvun yritys olikin tarina sinänsä. Erot ovat vain sävyjä. Silti halusin kokea Saksan, jonka mediaan luotin, jonka vastenmielisyys kansallista älämölöä kohtaan tuntui raikkaalta ja terveelliseltä, jonka historia oli niin kauhea, että hevin se ei toistuisi. Mutta kaikki mahdollisuudet hallituskoalitioiksi oli käytetty: Hitler oli presidentti hindenburginkin mukaan viimeinen mahdollisuus. Ensi syksyn osavaltiovaalit jännittävät. Katupartio SA oli terrorisoinut jo vuosia, nyt katuterrorista tuli avointa, jatkuvaa. Muurin murruttua itäisestä Saksasta tuli ongelma, paikoitellen esimerkiksi Mecklenburg-Vorpommernissa riesa. Paljon pienemmällä kannatuksella Hitler anasti vallan kuin Unkarin Orban tai Puolan Laki ja oikeus -puolue. Berliini on oma kaupunkiosavaltionsa, jossa viimeisen vuosikymmenen ajan demareilla, vasemmistolla ja vihreillä on ollut noin 75 prosentin kannatus.. Osa järjestöistä tai löyhemmistä ryhmittymisistä on vain netissä. Jopa Yhdysvaltain presidenttiehdokas donald trump kuuluu samaan sarjaan. Jaksan hämmästellä tämän kansallisia piirteitä alleviivaavan liikehdinnän kansainvälisyyttä. Juutalaiset saivat vielä odottaa. Euroopan poliittinen tilanne on muuttunut niin nopeasti, että varon yleistyksiä tai kauemmas tulevaisuuteen ulottuvia ennustuksia
S. Jouduttuaan todistamaan itsemurhapommittajan aiheuttamaa hävitystä Ahmad päätti muuttaa maasta. Mansourin Generation Allah on viisas, selkeä ja analyyttinen kirja. Ylioppilaaksi päästyään hän päätti lähteä Tel Aviviin opiskelemaan psykologiaa – imaamin ja kotiväen vastustuksesta huolimatta. KIRJASSA EMOTIONAALINEN LATAUS Ahmad Mansour auttaa HAYAT-neuvontapisteessä radikalisoituneita nuoria ja näiden omaisia; HEROES-projekti vastustaa kunnian nimissä alistamista ja edistää yhdenvertaisuutta. . Saksassa islamilainen yhteisö on moniääninen. Hän kuuntelee, ei tyrkytä. Ahmad Mansour tunsi saavansa tukea ja turvaa, elämä muuttui merkitykselliseksi. Ahmadille elämä oli yhtä kamppailua: vihollinen oli sisällä – ennen kaikkea seksuaalisuus –, se väijyi ulkona. Toteavasta tyylistä huolimatta omakohtaisuuden kautta tekstistä välittyy vahva emotionaalinen lataus. Ympäri Saksaa Mansour järjestää työpajoja nuorille. Mansour kuuluu islamin tutkijoiden ja teologien ryhmään, jotka haluavat uudistaa uskonnon, reformoida sen näitten aikojen yhteiskunnallisia ja moraalikäsityksiä vastaavaksi. Tämän kun muistaisimme.. Koulussa kiusattu ja kotona piesty poika löysi imaamin, joka kuunteli ja ymmärsi. teksti ilpo Jaakola Saksassa islamilainen yhteisö on moniääninen. ”sal aFistit tekeVät par asta sosiaalit yötä” Ahmad Mansour kirjoittaa radikalisoituneista musliminuorista omakohtaisenkin kokemuksen rintaäänellä. Vuodesta 2004 hän on asunut Berliinissä. Mansour väittää, että salafistit ovat ikävä kyllä ne parhaat sosiaalityöntekijät: he kuuntelevat ja ymmärtävät koulupihojen ja katujen kieltä. He ovat meidän keskuudessamme, meidän kouluissamme kasvaneita nuoria, jotka on tavoitettava ennen kuin salafistit ehtivät muokkaamaan identiteettiä. Imaami oli taitava johtamaan heräävän seksuaalisuuden, huonon omantunnon ja kouluongelmien kanssa kamppailevaa poikaa haluaamaansa suuntaan. Psykologi Ahmad Mansour haluaa reformoida islamin. 34 ahmad mansour oli murrosikäisenä radikaali islamisti, jihadisti. Islamofobia ja fundamentalistinen islamismi ovat saman kolikon kääntöpuolet. Pian Mansour oli uskollinen soturi, joka taisteli kaikkea vääräuskoista vastaan. Turvallisuuden toinen puoli oli demonit, fantasiamaailma, kuoleman myytit – siis musta pedagogia, joka ei totta vieköön ole vain islamilaisen kulttuurin riesa. Samoin pedagogi lamya kaddor , joka on liberaali-islamilaisen liiton puheenjohtaja (Liberal-Islamischer Bund). Fischer Verlag, 2015.. Ahmad Mansour: Generation Allah. Tämä reformaatio ei ole helppoa – eikä vaaratonta: esimerkiksi Münsterin yliopistossa islamin teologian professori mouhanad khorchide on saanut salafisteilta tappouhkauksia. Ankarin islamkritiikkikin tulee omista joukoista, eikä tällä tarkoiteta rasistista älämölöä. On kirjailijoita, taiteilijoita, tieteilijöitä, poliitikkoja ja journalisteja, jotka saavat myös asiallista julkisuutta. Lokakuussa 2015 ilmestyi Mansourin kirja Generation Allah (Allahin sukupolvi). Israelin arabi Mansour oppi, että vihollisesta voi tulla ystävä ja että uskoa voi dogmei hin takertumatta. Mansour painottaa, että kun puhumme islamistinuorista tai IS:n riveihin lähteneistä taistelijoista, puhumme meistä. NUORET TAVOITETTAVA AJOISSA Ahmad Mansour syntyi 1976 parinkymmenentuhannen asukkaan Tirassa, lähellä Tel Avivia
35 häpeämätöntä sateenkaaren säihkettä Berliinillä on pitkä historia kaupunkina, jossa kaikenlaiset sukupuoleltaan tai seksuaalisuudeltaan epänormatiiviset nauttivat poikkeuksellista vapautta. Pikainen katsaus kaupungin nykyiseen sateenkaarielämään antaa ymmärtää, että näitä perinteitä yhä kunnioitetaan. teksti artemis kelosaari kuVitus ull a donner
Legendaarisen tom of Finlandin lisäksi museon kokoelmista löytyy toinenkin suomalainen nimi – henna räsänen , jonka queer-feministisiä töitä oli myynnissä myös Other Naturessa. HOMOMIEHET NäKYVIN SEKSUAALIVäHEMMISTÖ Vinosta kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle Lützowstrassen Schwulenmuseum (Homomuseo) on pakollinen kohde. LSVD-yhdistyksessä (Lesbenund Schwulenverband, joka vastaa suurin piirtein Suomen Setaa) vaikuttava Jörg steinert vahvistaa tämän. Perinteisten dildojen, ruoskien, käsirautojen ja vaihtoehtopornon lisäksi esillä on muun muassa sukupuolipoliittista kirjallisuutta sekä ”varaosia” transmaskuliinisille henkilöille. Kun astun metrosta Nollendorf Platzilla, minua onkin ensimmäisenä vastassa sateenkaarenväristä pylvästä esittävä tilataideteos liikenteenjakajassa sekä sateenkaarilipuin ja karhuveistoksin koristettu Bruno’s-niminen putiikki, jonka näyteikkunoissa häämöttää homoeroottista taidetta. Nyt löydän kyseiseltä kadulta muun muassa queer-kirjakauppa Eisenhertzin, mistä – vaikean valinnan ja runsaudenpulan jälkeen – mukaani tarttuu kokoelmallinen homoeroottisia novelleja. Hänen henkilökohtaisen elämänsä suurin trauma lienee ollut se, kun hän joutui 17-vuotiaana kruununprinssinä katsomaan poikaystävänsä mestaamista. Samoihin aikoihin Berliinissä vaikuttanut, voimakkaasti seksuaalija sukupuolivähemmistöjen puolesta puhunut seksologi magnus hirschfeldt perusti seksuaalista tasa-arvoa ajavan Wissenschaft-Humanitäres Komiteen (Tieteellis-humanitaarinen komitea). Todellinen sateenkaarilippukortteli alkaa kulman takaa, Motzstrassen ja Eisenacher Strassen kulmasta. Kesäkuuhun 2016 saakka esillä oleva erikoisnäyttely SuperQueeroes keskittyy seksuaalija sukupuoliepänormatiivisuuteen sarjakuvissa: valtavirtasarjakuvien ja niiden sensuroimisen historiasta sateenkaareviin underground-sarjoihin. Rakastavaiset olivat sitä ennen yrittäneet karata yhdessä Englantiin pakoon Fredrikin kuningasisän tyrannimaisuutta. Myös saksalaisessa feministiliikkeessä on 1900-luvun alusta lähtien ollut lesboilla paikkansa paljon kiinteämmin ja avoimemmin kuin vaikkapa suomalaisessa vastaavassa. Esillä on pääasiassa homojen ja lesbojen alakulttuurien ja aktivismin historiaa valokuvina sekä queeria taidetta: maalauksista veistosten kautta valokuviin, installaatioihin ja muihin moderneihin taideprojekteihin noin viimeisen sadan vuoden ajalta. ”Kauppa käy todella hyvin. ”Samaan aikaan suurin osa tunnetuista viharikoksista kohdistuu homomiehiin”, Steinert sanoo. Palvelemme kaikkia sukupuolia edustavaa porukkaa, iältään kahdeksastatoista kahdeksaankymmeneen”, May kertoo. Fredrik Suuren itsensä tiedetään lähes varmasti olleen homoseksuaali. 1900-luvun alusta lähtien Berliinin queer-elämän keskus on sijainnut Schönbergin kaupunginosassa. Heidän kuninkaansa Fredrik ii suuri uskoi antiikkiseen käsitykseen, jonka mukaan naisseura veltostuttaa soturin, ja näin ollen avioliitto oli Preussin sotilailta kielletty. 1920-luvulla – tarunhohtoisena vapautuneisuuden vuosikymmenenä – Motzstrasse 15:ssa oli yökerho Eldorado, joka tunnettiin varsinkin transihmisten turvasatamana. Samoihin aikoihin parisuhteen rekisteröinti tuli mahdolliseksi. Meillä on monipuolinen asiakaskunta: paljon kannatusta queer-yhteisöltä, mutta paljon myös cishet-asiakkaita. Kyseinen pienehkö putiikki Berliinissä, Kreuzbergin kaupunginosassa, markkinoi avoimesti hilpeän seksipositiivista asennetta, ja kaikki siellä myytävät tuotteet ovat myös vegaanisia. Berliinin ensimmäinen Pride-festivaali vietettiin 1975, ja 2000-luvun alussa kaupungilla oli ensimmäinen avoimesti homo pormestarinsa, klaus Wowereit . Eipä ole Turun Kirjakahvila vielä moista keksinyt tarjotakaan. HOMOJEN VAPAUTUSLIIKE SYNTYI Katsaus Berliinin historiaan vahvistaa, että queer-asenne – kapina seksuaalisuuden ja sukupuolen normeja vastaan – on todellakin juurtunut Saksan pääkaupunkiin. Itse asiassa maailman ensimmäinen nykyisenkaltainen ”homojen vapautusliike” syntyi juuri Berliinissä 1800-luvun lopulla. OLENKO TULLUT HOMOUTOPIAAN. Kaupasta astuu ulos ehdottoman flamboyant vanhempi herrasmies purppuraisessa kaulaliinassa ja kultasankaisissa tummissa laseissa. Toisin sanoen näkyvyydellä on valitettava kääntöpuolensa, eikä edes Berliini ole täysin homofobiaton vyöhyke. Berliinin maine varsinkin miestenvälisen rakkauden paratiisina periytyy mahdollisesti vieläkin kauempaa, nimittäin 1700-luvulta, jolloin kaupungissa oli paljon Preussin armeijan sotilaita. Kuuluisa homobaari Hafen on sekin miltei naapurissa, mutta päädyin kuitenkin istumaan Romeo und Romeo -nimiseen kuppilaan mutustamaan vegaanista sateenkaarikakkua. Vaikka historiallisesti Berliini on ollut yhtä lailla queer-naisten kuin -miesten kaupunki, jo 1900-luvun alussa lesboilla oli omia klubeja ja harrastuspiirejä. 36 ”Berliini ei ole vain queer-ystävällinen tai queer-positiivinen, vaan koko kaupunki tuntuu minusta queerilta!” sanoo pirteä kitty may , 32, joka työskentelee queer-feministisessä Other Nature -pornokaupassa. Homomiehet vaikuttavat olevan näkyvin seksuaalivähemmistö Berliinissä. ”Väkivaltaisia hyökkäyksiä heitä [sekä miesettä naispareja] vastaan tapahtuu tois. Kello on vähän yli viisi, mutta kuppila on silti miltei täynnä asiakkaita; suurin osa nuorehkoja miehiä
Täysin avoimesti seksibileinä mainostetut klubit ovatkin se asia, joka ehkä ensimmäisenä hyppää Siegessäule-ohjelmalehteä selailevan viattoman maalaispojan silmille. ”Berliinin protestanttinen kirkko on tavallaan yksi askel eteenpäin tässä kehityksessä: tästä vuodesta lähtien se siirtyy kohtelemaan homoseksuaalisia pariskuntia kanonisesti ja liturgisesti tasa-arvoisina heteroiden kanssa”, hän iloitsee. ORGIOITA, KAPINAA JA PERHE-ELäMää Kerron teille salaisuuden: arvostettu berliiniläinen sateenkaaribaari Möbel Olfe ei paljonkaan poikkea Kallion homoräkälöistä tai Turun Suxesista. . 37 tuvasti, varsinkin paikoissa, joissa he näyttäytyvät avoimesti. Ehkä tunnetuin Berliinin queer-squateista on suoranaiseksi instituutioksi muotoutunut Tuntenhaus, joka sijaitsee nykyisin Prenzlauer Bergin kaupunginosassa. Savukeidas 2012. Feral House 2000. Kaikesta päätellen Berliini on siis yhä ansainnut maineensa sateenkaarikaupunkina. Joihinkin bakkanaaleihin on pukukoodi – joka voi tarkoittaa kumia ja nahkaa, fantastista glamouria, täydellistä alastomuutta tai mitä milloinkin, joihinkin taas ei. Kreuzbergissä järjestetään Pride-aikaan myös viikon kestävät ”kyläjuhlat”. Esimerkiksi Kreuzbergissa niin ikään sijaitsevassa Kit Kat -klubissa tanssitaan, juodaan ja naidaan kirjaimellisesti läpi yön, sukupuolia kyselemättä. Lesbous puolestaan oli natsi-Saksassa lähinnä patologisoitu ”epäsosiaaliseksi” käytökseksi. Friedrichshainin kaupunginosassa, jossa asuin noin viikon ajan, vastaan tuli kokonaisia vallattuja kortteleita, joissa monissa liehuivat queer-anarko-feministiset tunnusliput. ”Queer-väki ei halua tulla kohdelluksi toisen luokan kansalaisina ja vaatii yhtäläisiä oikeuksia, kuten oikeuden avioliittoon”, Jörg Steinert sanoo. BERLIINILäINEN VAUVABUUMI Toisaalta myös heteroarvojen omaksuminen on vallannut alaa Saksan homoliikkeessä. Kapina seksuaalisuuden ja sukupuolen normeja vastaan on todellakin juurtunut Saksan pääkaupunkiin.. Samaa sukupuolta olevilla pareilla ei ole Saksassa myöskään muuta adoptio-oikeutta kuin niin sanottu perheensisäinen adoptio, joka on Steinertin mukaan johtanut suoranaiseen ”vauvabuumiin” queer-väen keskuudessa. Niin kutsutun Paragrafi 175:n nojalla, joka säädettiin 1800-luvun lopulla ja kumottiin virallisesti niinkin myöhään kuin 1994, natsit sulkivat ei-heteroseksuaalisia miehiä keskitysleireille siinä missä juutalaisia ja vasemmistolaisia. Samannäköisiä ihmisiä, yhtä nuhjuinen sisustus, yhtä tupaten täynnä perjantaiyönä – vain olut on halvempaa, kuten muuallakin Berliinissä. Pitkänen, Silja & Sutinen, Ville-Juhani: Länsi-Berliini. ”Ei pelkästään queer-baareja ja -klubeja – niistä on oikein runsaudenpula – vaan myös queer-seksibileitä, queer-burleskia, queer-tarinaklubeja…” Kitty May luettelee. Osa kohtaa syrjintää jokapäiväisessä elämässään.” VAINOJEN MUISTOMERKKEJä Berliinin seksuaalivähemmistöjen historian ei-niin-ruusuisesta puolesta muistuttaa myös pieni kolmionmuotoinen laatta Nollendorf Platzin metroaseman kyljessä ja sen juurelle asetettu vaaleanpunainen, sateenpieksämä seppele. Tästä metropolista näet todella löytyy lähes jokaiselle jotain.. Juuri Kreuzberg lieneekin nimenomaan yöaikaan se paikka, mihin suunnata. Jos seksuaalivähemmistöjen valtiollinen hyväksyntä etenee tällä tavoin, niin kukoistavalta vaikuttaa myös ruohonjuuritason omaehtoinen alakulttuuri. Kyseessä ei ehkä ole yhtä leimallinen queer-kaupunginosa kuin Schönberg, vaan enemmänkin nukkavierun yleisboheemi, mutta silti pääkatu Oranienstrassella on vieri vieressä sateenkaaribaareja, kuten täysin överisti vaaleanpunaisella glitterillä sisustettu Roses. Onneksi Berliinissä on paljon muutakin sateenkaarevaa yöelämää. Toinen vastaavanlainen, mutta paljon suurempi ja mahtipontisempi monumentti liikkuvine kuvineen löytyy Tiergartenin puiston itälaidalta. Se on omistettu natsien vainoamille homoille. Suurin osa tällaisista klubeista on suunnattu miehistä pitäville miehille, toisiin taas kaikki mahdolliset sukupuolet ovat tervetulleita. kirJallisuutta Gordon, Mel: Voluptuous Panic – the Erotic World of Weimar Berlin. Kaikki tämä todistanee, että niin kutsutun synnin pääkaupungin hehku ei ole kadonnut yhtään mihinkään. Jo vanhalla kunnon 1920-luvulla Berliinissä arvellaan olleen queer-väen kansoittamia kapakoita ja kabaree-klubeja 65–80 kappaletta ja tuplasti enemmän, jos mukaan lasketaan salakapakat, ja peräkylien homopojat ”pyhiinvaelsivat” pääkaupunkiin rietastelemaan. Kyseessä on ensisijaisesti (muttei yksinomaan) homomiesten asuinpaikka
PINKKIä NATIONALISMIA Mahmoud Hassino muistuttaa, että kaikki lähi-itäläiset eivät ole homofoobikkoja; esimerkiksi syyrialaisten asenteet ovat tosiasiassa ”yhtä moninaisia kuin missä hyvänsä maassa”. homoseksuaalien vainoille omistetun muistomerkin osa tiergardenin puiston laidalla.. Jäkel selittää, miten he saattavat kokea pakolaisleireissä ja vastaanottokeskuksissa väkivaltaa sekä toisten pakolaisten että vartijoiden taholta. Kuten Suomessakin, myös Saksassa niin kutsuttu pinkki nationalismi – valkoisten homomiesten rasismi – on nousussa. ”Erilaisia” ovat tässä tapauksessa homomiehet, lesbot, transihmiset ynnä muut queer-käsitteen alle niputettavat henkilöt pakolaisten joukossa. Hassino ei peittele suuttumustaan siitä puhuessaan. QUEER-PAKOLAISILLE KESKUS Näiden ongelmien ratkomiseksi on Schwulenberatungin aloitteesta nyt helmikuussa avattu Berliiniin uusi vastaanottokeskus, joka on tarkoitettu vain queer-pakolaisille. ”Meillä oli pitkään ollut pakolaisia asiakkaina, ja viimeisen parin vuoden aikana heidän tilanteensa vain pahentui”, Jäkel kertoo. Traumatisoitunut queer-turvapaikanhakija ei tätä välttämättä muista, mutta valkoiset eurooppalaiset eivät ole sen parempia. . 38 ”kun on liikaa ihmisiä ahdettuina yhteen paikkaan vailla yksityisyyttä, se synnyttää aggressiota, joka purkautuu ensimmäisenä kaikkia erilaisia vastaan”, Berliinin Schwulenberatungissa (Homoneuvonta) työskentelevä stephan Jäkel kiteyttää tavallisten vastaanottokeskusten vakavan ongelman nykyisen pakolaiskriisin aikana. Asunto-ongelma pahentaa myös nykyisten turvapaikanhakijoiden tilannetta: vastaanottokeskuksesta ei enää pääsekään pois yhtä nopeasti kuin vielä kolmisen vuotta sitten. Hassino kertoo, miten hänen on ollut vaikea löytää Berliinistä asuntoa yksinelävänä pakolaismiehenä, joka on ”kaiken lisäksi homo”. Hoidoitta jääminen sekä murentaa heidän henkistä hyvinvointiaan entisestään että altistaa heidät väkivallalle vaikeuttamalla heidän niin sanottua läpimenemistään omassa sukupuolessaan. ASUNNONHAKU HAASTAVAA ”Homofobia on lisääntynyt, koska loputtomat sodat ovat jättäneet valtatyhjiön, jota ääriryhmät ovat nousseet täyttämään”, niin ikään Schwulenberatungin pakolaisneuvonnassa nykyään työskentelevä mahmoud hassino kuvailee synnyinmaansa Syyrian oloja. teksti Ja kuVa artemis kelosaari Pakenemaan joutuvien transsukupuolisten tilanne on erityisen tuskallinen. Hassino luonnehtii vastaanottokeskusta ”askeleeksi eteenpäin”. On surullista, että homomiesten uusi sukupolvi ei muista, mitä tuollaista retoriikkaa [naisten ja homomiesten oikeudet tekosyynä rasismille] käyttävät ihmiset tekivät edelliselle homosukupolvelle – ja mitä nämä nykyisin tekevät todellisen tasa-arvoisuuden estämiseksi.”. Berliinissä ongelmaa pyritään helpottamaan avaamalla queer-pakolaisille oma vastaanottokeskus. Juuri queer-väki kuitenkin pakenee hyvin kirjaimellisesti henkensä edestä. Keskus toimiikin turvallisen tilan periaatteella, toisin sanoen siellä on vain LGBTIQ-ihmisiä, eikä ulkopuolisia hevin päästetä sisään. pakol ainen + queer = ongelmayhtälö Berliinissäkin Seksuaalija/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat pakolaiset seisovat rasismin sekä homoja transfobian ristitulessa. Jo Syyriassa hän työskenteli irakilaisten queer-pakolaisten kanssa. Lähi-idässä ääriliikkeet, kuten ISIS, vainoavat homoja ja transihmisiä, ja cis-lesboja uhkaa usein joutuminen pakkoavioliittoon tai -prostituutioon. Vastaanottokeskus on perustettu isoon taloon Treptow-Köpenickin kaupunginosaan. Talossa on 29 asuntoa, jossa jokaisessa on yhdestä neljään huonetta. Pakenemaan joutuvien transsukupuolisten tilanne on erityisen tuskallinen. Ei ole lainkaan sanottua, että he pystyvät turvapaikanhakijan epävarmassa asemassa saamaan asianmukaista hormonihoitoa. ”Minä kutsun sitä tekopyhyydeksi. ”Turvapaikanhakijoiden täytyy kokea olonsa turvalliseksi päästäkseen yli posttraumaattisista stressioireistaan ja muista ongelmistaan ja pystyäkseen vihdoin ajattelemaan selkeästi”, hän sanoo. Hassino, varsinaiselta ammatiltaan toimittaja, saapui 2010-luvun alussa Turkin kautta Saksaan. Projekti käynnistyi vuosi sitten
Toisaalta Schulze korostaa, että kaipaa monentyyppisiä kirjoja, ja runsaasti. hy Vän el ämän eVäät Nuudelikiharainen Ingo Schulze on palkittu saksalaisen nykykirjailija, jonka teoksissa liikutaan Saksan jälleenyhdistymisen ympärillä. Kirjailija on opiskellut klassisia kieliä Jenan yliopistossa. Mitä Schulze sitten ajattelee tämän päivän tilanteesta Euroopassa. Ehkäpä osin sen vuoksi miehen lempiteoksia ovat muun muassa Gilgamesh-eepos sekä euripideen viimeinen säilynyt tragedia Bakkhantit. Saksan jälleenyhdistyminen tapahtui lopulta 3. ”Kaikkivoipuuden ja avuttomuuden välillä on kuitenkin paljon mahdollisuuksia”, hän muistuttaa. Mistä onnellisuus ja hyvinvointi koostuvat. Ne nojaavat pikemminkin oivaltaviin ja herkkiin pienten ihmisten ja heidän suhteidensa kuvauksiin kuin monimutkaisiin intertekstuaalisiin rakennelmiin. teksti kirsi Vanhamaa kuVa Johannes BoCk ”Rajojen sulkeminen tällaisina aikoina on tuskan ja murheen halveksuntaa.” Ingo Schulze kuvaa romaaneissaan usein pieniä ihmisiä ja heidän suhteitaan historiallisten tapahtumien pyörteissä.. Uusi aika luo uudet ”pelisäännöt”. Rajojen sulkeminen tällaisina aikoina on tuskan ja murheen halveksuntaa.” Schulze näkee, että ratkaisu piilee lähtömaiden auttamisessa, joka onnistuu parhaiten oikeudenmukaisen talouspolitiikan avulla, esimerkiksi poistamalla maataloustuet Euroopasta ja Yhdysvalloista. ingo schulze on syntynyt vuonna 1962 Dresdenissä, entisessä Itä-Saksassa, mutta Berliini on ollut kotikaupunkina jo 1990-luvun puolivälistä saakka. Länsi tuo mahdollisuuksien lisäksi myös epävarmuutta muuan muassa työelämään ja voi jopa pakottaa luopumaan kodista, niin henkisessä kuin taloudellisessakin mielessä. lokakuuta 1990. ”Jos en pääse pariin päivään lukemaan kirjoja, olo on tyhjä ja tyytymätön.” Kirjallinen oppineisuus ei kaikesta huolimatta hyökkää lukijan kimppuun ainakaan suomennetuissa teoksissa. ”Vuosien 1989 ja 1990 tapahtumat Saksassa olivat kaikkiaan muutos parempaan suuntaan”, tyytyy Schulze kommentoimaan. ”Vastuu on lopultakin kannettava. Kirjailija ihmettelee, miksi etelän suunnalta alkaa tulla runsaammin ihmisiä vasta nyt. Schulzen teoksia on käännetty laajalti. Tasapainoinen perheenisä vaikuttaa olevan siitäkin vähästä harmissaan. Schulze on optimistinen ja uskoo, että kirjallisuuskin voi tehdä maailmasta paremman. Taloudellisen niukkuuden kanssa selviytymistä ja toisaalta kaipuuta lännen tuomiin mahdollisuuksiin käsitellään elämänmakuisesti ja runsaasti. Nämä kysymykset ovat korostuneen ajankohtaisia myös nyt kriisien ja epävarmuuden aikakautena Euroopan ollessa turvaa hakevien ihmisten tavoittelema seesteinen satama. 39 siinä missä saksalaiskirjailijan teosten henkilöhahmot röyhyttelevät sikareja, nauttivat päihdyttävistä juomista ja vapaamielisestä kanssakäymisestä, kertoo taiteilija itse tyytyvänsä kohtuuteen: kahdesta kolmeen sikariin vuodessa. Siitä tulee veijariromaani.. Schulze tunnustaa kirjoittavansa parhaillaan uutta teosta. Lukeminen on Schulzelle tärkeää, jopa pakonomaista. Kaikki henkilöhahmot eivät kaipaa muutosta, ainakaan niin paljon kuin toiset, ja teoksissa koettaan myös ristiriitaisia tunteita länttä kohtaan. Kun pyydän kirjailijaa kertomaan, mitä hän kaipaa Itä-Saksasta ja mitkä asiat ovat puolestaan nykyään paremmin, hän vastaa, että mennyttä ja nykyisyyttä on vaikea verrata. Molemmat Schulzen suomennetut romaanit sijoittuvat noihin aikoihin. Suomeksi on saatavilla romaanit Simple Stories (1998) ja Adam und Evelyn (2008). Eurooppa ja Yhdysvallat ovat kolonialismin, kylmän sodan ja uuskolonialismin tähden yhteisvastuussa siitä, millaiseksi maailmamme on muotoutunut. JäLLEENYHDISTYMISEN HEDELMäT Elokuussa 1989 Unkari luopui rajavalvonnasta Itävallan rajallaan ja suuri määrä itäsaksalaisia ja -berliiniläisiä siirtyi länteen. Hän huomioi samalla, että monet länsimaiset intellektuellit kokevat tällä hetkellä itsensä avuttomiksi. . KOHTI PAREMPAA HUOMISTA Adam ja Evelyn -romaanissa Schulze pohtii muun muassa sitä, mitä ihmisten on soveliasta toivoa elämältään ja ympäröivältä todellisuudelta. Välkähtääköhän kommentissa ripaus ironiaa, vai paistaako siitä sittenkin läpi saksalainen tunnollisuus. Koulutus on myös hyvä keino
teksti maarit haataJa kuVa pia Jalk anen Nanette kuuluu SO36-klubia pyörittävän yhdistyksen aktiiveihin ja vastaa muun muassa sen markkinoinnista.. 40 so36-klubi heijastaa koko kreuzbergin yhteisöä Länsi-Saksan päätepisteessä sijainneesta berliiniläisklubista tuli muurin murtumisen aikoihin yksi vapaamielisen, rasismin ja homofobian vastaisen alakulttuurin keskuspaikka
”Heillä oli ideana tuoda uusia, moderneja bändejä ja diskoa Berliiniin ja tehdä näin rahaa. Muurin murtumisen aikaan tuli tekno ja yhtäkkiä ihmiset perustivat laittomia teknoklubeja joka paikkaan.. Sub Opus 36 e.V on jaettu vastuualueisiin, ja se kokoontuu kahden viikon välein puhumaan muun muassa poliittisista näkökulmista. Buukkauksen vastuualueella työskentelee kahdesta kolmeen ihmistä. Pojat vuokrasivat tilan yhtiöltä, joka oli ostanut sen antaakseen sen mädäntyä pystyyn ja myydäkseen kalliimmalla moottoritien saapuessa. Sitä ennen meillä oli enemmän punkia ja hardcorea.” IDEOLOGIA YHDISTää Paikalla on hyvin voimakas antirasistinen, antihomofobinen ideologia. Alue oli hyvin köyhää. Ajattelemme, että paikka kuuluu yhtälailla lähikorttelin ihmisille. ”Melkein joka ilta oli tappeluita, koska punkkarit halusivat päästä klubille sisään ilmaiseksi, eivätkä halunneet maksaa kahta saksan markkaa oluesta. Täällä on paljon nuoria pakolaisia, jotka tulivat ilman perhettään, joten olemme järjestäneet heille tapahtumia, jotta he saisivat viettää sosiaalista elämää. Joten vuosina 1979–1983 klubi oli hyvin eloisa paikka”, Nanette kertoo. Yksi tekee bilebuukkauksia ja pitää yhteyttä erilaisia bileitä järjestäviin tahoihin. ”Vallankumoukselliset ihmiset ryntäsivät itään. Loput buukkaukset koskevat vain yhtä tai kahta iltaa kuukaudessa, kuten esimerkiksi itämaista homodiskoa ja ne hoitavat kyseisten tahojen ihmiset, jotka myös toki kuuluvat yhdistykseemme.” Klubin kävijäkunta kamppailee edelleen toimeentulostaan Kreuzbergissa. ”Sub Opus 36 e.V. Ihmisten pikkuhiljaa huomatessa, ettei uusi tyyppi ollut kiinnostunut kaupallisuudesta, myös punkkarit lähestyivät häntä kyselläkseen keikkailupaikkaa, ja hän otti heidät avosylin vastaan. -yhdistyksessä on ihmisiä, jotka pitävät modernista tanssista, ihmisiä jotka pitävät seksibileistä, toiset haluavat nähdä hardcore-show’n ja toiset open-mic hiphop-battlen, kaikkia heitä yhdistää tuo ideologia. ”Hän näki siinä mahdollisuuden antaa tilan ihmisten käyttöön. Se mitä tapahtuu Kreuzbergissa, heijastuu SO36:een ja toisinpäin”, Nanette pohtii. Joidenkin vuosien jälkeen tila vallattiin ja poliisi sulki sen uudelleen. Tuohon aikaan oli melkeinpä mahdotonta saada tiloja isoille turkkilaisten tai romanien häille. Ensimmäiset perustajat olivat neljä nuorta poikaa, jotka ajattelivat Länsi-Berliinin Kreuzbergin olevan paikka jollekin aivan uudelle. Oranienstraßen ympäristöstä ja sen rakennuksien purkamisesta moottoritien rakentamiseksi oli ollut jatkuvaa spekulaatiota, autiot talot oli vallattu silkasta elintilan tarpeesta. He joutuivat kuitenkin taloudellisiin ongelmiin sekä hankaluuksiin klubin ympäristössä asuvien ihmisten kanssa. Hilal Kurutan ei tehnyt klubilla yhtään rahaa. Nyt kiireisenä kuukautena meillä on kolmekymmentä tapahtumaa.” Millä perusteella klubilla esiintyvät artistit sitten valitaan. Yhdistykseen kuuluu 50–200 ihmistä, jotkut käyvät paikalla vain kerran kuussa. Lisäksi saamme jatkuvasti vaikutteita ympäröivästä yhteisöstä. Vuonna 1983 poliisi sulki paikan, koska se oli liian vaarallinen, ihmisiä esimerkiksi tippui lahonneen lattian läpi. Se pitää erilaiset ihmiset yhdessä. Emme voi vaikuttaa globaalisti, mutta kenties voimme vaikuttaa Kreuzbergin oloihin. Tuon kaiken jälkeen paikkaan tehtiin laaja peruskorjaus vuosina 1988–1990. Berliinin Kreuzbergissa kukaan ei halunnut asua tuolloin, sitä ympäröi muuri ja se näytti edelleen periaatteessa samalta kuin sodan jälkeen. Luovuus räjähti kaupungissa ja alituiseen tänne muuttavat ihmiset ruokkivat sitä.” Itään ryntäämisen seurauksena läntinen Kreuzberg ei vielä kiinnostanut ketään. Punkkien ja talonvaltaajien lisäksi siellä asui vain vanhuksia ja maahanmuuttajia, enimmäkseen Turkista ja arabimaista. Alueella asui paljon punkkareita ja hc-talonvaltaajia, jotka pitivät klubia vain bisneksenä ja periaatteensa myyneenä eivätkä halunneet sitä naapurustoonsa”, Nanette avaa. Itä-Saksasta muutti myös paljon väkeä Berliiniin kyllästyttyään pikkukaupunkeihinsa keskellä ei mitään. ”Ensinnäkin meidän on pidettävä musiikista. Yksi heistä päättää pääkonserteista, ja on hyvin avoin kaikenlaiselle musiikille. Pojat joutuivat lopettamaan alle vuoden päästä.” Heidän jälkeensä turkkilainen nuori sosiaalityöntekijä hilal kurutan vuokrasi paikan. ”Klubin historiaa on mahdotonta kertoa ilman, että kertoo siihen liittyvistä Berliinin kaupungin ja koko maailmanpolitiikan vaiheista”, Nanette toteaa. He ottivat tilansa SO36:ssa ja rikastuttivat koko ohjelmistoa, avasivat meille oman maailmansa. Nimi tuli siitä, että kyseiset pojat työskentelivät postissa ja SO36 on klubin sijaintipaikan Oranienstraße 190:n postikoodi”, kertoo nanette , nykyisin yksi klubin konserttien valvonnasta, pr:stä ja markkinoinnista vastuussa olevista henkilöistä. Samaan aikaan tuli tekno ja yhtäkkiä ihmiset perustivat laittomia teknoklubeja joka paikkaan. 41 kulttimaineisen SO36-klubin toiminta alkoi peruskaupallisena diskona vuonna 1978. Nanette kuuluu niihin, jotka ovat paikalla melkein joka päivä. Peruskorjauksen valmistuttua antiautoritäärinen yhdistys Sub Opus 36 e.V. ”Me osallistumme paikallispolitiikkaan osallistumalla mielenosoituksiin, tiedottamalla nettisivuillamme poliittisista aiheista, tietysti myös pakolaiskysymys on tärkeä. alkoi pyörittää paikkaa. Hän halusi edistää integraatiota. Tämä jätti tilaa queer-yhteisölle astua esiin, ja he tulivatkin mukaan SO36:n toimintaan 1990-luvun puolivälissä: ”He järjestivät loistavia bileitä ja toivat klubille uuden kannan myös sosiaalipoliittisesti, koska tuohon aikaan he olivat vielä näkymättömiä kaupungissa. ”Moottoritieidea oli absurdi, eihän täältä edes päässyt mihinkään muurin vuoksi. Olemme sen velkaa omalle historiallemme ja SO36 alueen ihmisille.” . KUN LUOVUUS RäJäHTI Tila oli kuitenkin hyvin huonossa kunnossa, rakennus oli 1870-luvulta. Muurin kaatumisella oli massiivinen vaikutus koko Berliiniin ja myös Kreuzbergiin, joka oli aikaisemmin ollut Länsi-Saksan päätepiste ja nyt yhtäkkiä Berliinin keskiössä. ”Alussa meillä oli vain joitakin keikkoja ja kenties disko silloin tällöin. Ihmiset halusivat ilmaisen ei-kaupallisen tilan itselleen
Kerran viikossa Henry keittää suolatut siansorkat mausteliemessä, jossa on laakerinlehtiä, maustepippuria – siis pimenttiä, jota käytetään täkäläisessä keittiössä paljon –, yrttejä, sipulia tietenkin. Ja tietenkin Henry tarjoaa Eisbeinia, siansorkkaa. Mutta Berliinin tulleet työläiset toivat tapansa ja ruokansa: Puolan sleesialaiset keittonsa ja piirakkansa, hollantilaiset kalaruokansa, eteläsaksalaiset hapanimelät liharuuat. Kun jokin tärkeä ratkaisu on tehty, ruuan päälle on saatava tujaus konjakkia; kun ollaan rahoissa, syödään lihaa – laihempina aikoina ei. Königsbergiläiset lihapullat – nykyään Venäjän osana olevalta Kaliningradin alueelta, se oli pitkään Itä-Preussi – tulivat pian osaksi berliiniläistä keittiötä: Königsberger Klopse, kaprista sekä pyöryköissä että kastikkeessa. Berliini alkoi teollistua vasta 1800-luvulla, mutta niin vauhdilla, että väkiluku kymmenkertaistui sadassa vuodessa. Franz on sellissään unelmoinut rujonpuoleisen Aschinger-ruokalan hernekeitosta viikkokausia: keitto on maukasta, pekonia on tarpeeksi, se on halpaa ja sitä on yllinkyllin. Vieläkin kaupungin puhelinluettelossa on ranskalaisia nimiä huomattava määrä, murteessa on paljon ranskalaisia sanoja. Hän lukee mainoksia, kulkee katuja, syö toreilla ja kapakassa. Bismarck alkoi 1800-luvun lopulla panna surkeutta kuosiin – vallankumouksen pelossa. 42 Vankilan portin kumahdettua kiinni Franz Biberkopf kävelee Weddingistä Mitteen Rosenthaler Platzille. Berliinin ruokakulttuuri koostuu monien vuosisatojen mukanaan tuomista makunystyröitä nostattavista maukkaista ja mielenkiintoisista keitoksista aina Ranskasta Lähi-itään. HISTORIAA RUOKALISTASSA 1800-luvun loppu oli berliiniläisen porvarillisen keittiön syntyaikaa, niin sanottua Gründerzeitia. Lista on pitkä. Hän tarkkailee katuelämää, enimmäkseen köyhien kortteleissa. Lisukkeeksi tarjotaan hernemuhennosta, hapankaalia ja mainet taan herkullisempaa. teksti ilpo Jaakol a kuVitus otso teperi. Nykyään niin sanottujen aitojen berliiniläisten – altberliner – ravintoloiden ruokalistoista voi lukea silloiset innovaatiot, uudet ja vanhat ruokalajit, ehkäpä ihanteetkin. henry sauerin omistaman Café Prenzlaun ruokalistalla on iso osa tästä perusberliiniläisestä ruokalistasta: on maksaa berliiniläiseen tapaan, Sauerbraten Berliner Art eli hapanpaisti, Rindrouladen eli naudankääryle, Currywurstia, paistettuja perunoita, paistettua silliä, linssikeittoa... Tuli yltäkylläisyyttä, uusrikkaita; porvaristo nousi, keskiluokka alkoi kehkeytyä – mutta ennen kaikkea työläisköyhälistön määrä räjähti. Ja sämpylöitä – kunnon Berliner Schrippen – saa niin paljon kuin jaksaa tai taskuihin mahtuu. Onneksi Franz on tukeva, 1920-luvun lopulla ruipeloa ei pidetä kovin kykenevänä tai mitenkään aikaansaapana. KAUPUNKIIN MUUTTANUTTA RUOKAA Ruokakulttuurin historia on aina myös maahanmuuttajien historiaa. 1700-luvulla ranskalaista syntyperää olevia asukkaita oli Berliinissä yli kymmenen prosenttia. Elämässään ajelehtiva Biberkopf on alfred döblinin Berlin Alexanderplatz -romaanin päähenkilö. Hugenotit toivat jauhelihapihvin eli Bulette, vehnäoluen eli Weißbier, palkokasvit, kanamuhennoksen ja -viillokin eli Hühnerragout, -frikassee... Osa lisukkeista on salaisuus, mutta Eisbein ei todella ole mikään tietynlaisen maustamisen aikaansaannos, sen pehmeys ja suussasulavuus johtuu rasvakerroksen määrästä ja hitaasta kypsentämisestä. Syntyivät maailman ensimmäiset sosiaalilait. Berliini ja ympäröivä Brandenburg oli 1600-luvun lopulta lähtien Ranskassa vainottujen protestanttien, hugenottien, pakopaikka
Meitä on nykyään 3,6 miljoonaa, väkiluku on nousussa – ei vain pakolaisten ansiosta. henry sauer oli tuolloin ravintolan päällikkö. Ravintoloita oli muutenkin vähemmän, viikonloppuna oli tanssia, ruokapöydät joka ilta varattuja – varsinkin viikonloppuna piti jonottaa. Henry kertoo, että raaka-aineiden saaminen oli usein hankalaa, kaikkea ei koskaan saanut: muistan, että kymmenenkin ruokalajin listalta vain yhtä oli tarjolla. Italialaiset ja kreikkalaiset ravintolat olivat hänen mielestään parempia kuin kotimaissaan. Kuulostanee tutulta. Monipuolista, herkullista, edullista. Smetanaa ja yrttejä päälle. VIERASTYÖLäISTEN GOURMET-KEITAAT Ei liene yllättävää, että vierastyöläiset 1960-luvulta lähtien rikastuttivat Berliinin ruokakulttuuria. Vaihtoehtoväen, taiteilijoiden, opiskelijoiden ja mielenkiintoisten vierailijoiden kaupunginosa ja sen ravintolat kiinnostivat Stasiakin. ?. PRENZLAUER BERGIN VAIHTOEHTORAVINTOLA Café Prenzlau oli DDR:n aikaan Prenzlauer Bergin kaupunginosan harvoja ravintoloita, jotka olivat neljään yöllä auki. Turkkilaisilla on kaikenlaisia ravintoloita, juottoloista pikaruokapaikkojen kautta gourmet-keitaisiin. Viime vuonna Berliiniin tuli noin 50 000 pakolaista. Nykyään kanta-asiakkaita on enää kourallinen. Muurin murtumisen jälkeen kaikki muuttui hetkessä. Silloiseen tapaan oli luukku ulos, josta myytiin kaikenlaista, esimerkiksi olutta hienoihin porsliiniastioihin; ei niitten astioitten tarvinnut hienoja olla, mutta monilla oli oluen hakemista varten hankittuna mitä kauneimpia porsliinikulhoja. Soljanka tarkoittaa pientä, suolaista keittoa. Vuosikaudet tuttu asiakaskunta kävi uskollisesti, vanheni toki. Ja sekin taitaa olla pikemmin valkovenäläinen tai ukrainalainen. Mutta Café Prenzlaulla oli hyvät suhteet myös yksityisiin toimittajiin; niitä oli lähiympäristössä muutamia. Ja tietenkin kasvisruokaa – vegaania tai vegetaarista. Ruokakulttuurin historia on aina myös maahanmuut tajien historiaa. Myös Pohjois-Afrikkaa, Etelä-Amerikkaa, Aasiaa... Kurkkua, kaalia, lihaa tai kalaa, tomaattia. Tulossa on hankalia ja tukaliakin aikoja – mutta epäilemättä myös herkullisia.. Ainoa venäläinen ruokalaji Henryn listalla on soljanka. 43 perunaa. Henry teki näin. Libanon, Israel, Palestiina; Iran, Irak, Afganistan – kaikkea löytyy. Valtion omistamat ravintolat yksityistettiin; Henrylle tarjottiin puoli-ilmaista lainaa, korjausrahaa – ja siis mahdollisuutta ostaa ravintola omaksi. Legendaarinen toimittaja max rand kehui 1980-luvulla Länsi-Berliinin keittiötä maailman parhaaksi ja monipuolisimmaksi. Näyttää irvokkaalta, on rasvaista – terveystietoiset berliiniläiset syövät ehkä yhden annoksen vuodessa ja kuorivat ihran pois, mutta tämäkin ruoka on enemmän turistien suosiossa
Teollisuustyöläisten ruoan piti olla halpaa, helposti kuljetettavaa ja valmistettavaa, sekä tietysti myös maistuvaa. Se, mitä valitsemme syödäksemme, ei riipu nykyään pelkästään ruokahalusta, sillä kulttuurisella ja sosiaalisella kontekstilla sekä henkilökohtaisilla olosuhteilla on iso rooli. Wurst mainitaan lisäksi monissa kirjoissa ja filmeissä, ja tuo mausteinen makkara on näytellyt sivuosaa myös useissa televisiosarjoissa. . Kekseliäisyys oli ajan henki, ja myös miehitysjoukkojen syömistavat toivat uusia vaikutteita. Currywurstin merkitystä on ylistetty lauluissa: muun muassa herbert grönemeyer Currywurstissa (1982). Seuraavana päivänä hän lämmitti mausteisen tomaattitahnan, kaatoi sitä paistetun makkaran päälle ja tarjoili kojustaan maailman ensimmäisen currywurstin. Vesi, viinietikka ja öljy muodostavat oikeanlaisen koostumuksen. kolonialismin Ja sodan Curryinen makk ar asat tuma Currywurst on paljon enemmän kuin makkara, se on yksi saksalaisen elämän elämyksistä. Brittiläiset ottivat termin omakseen viittaamaan mausteseosta, josta tuo kastike valmistettiin. Tomaatti on peräisin Etelä-Amerikasta, ja sitä on myös pidetty sukuviettiä kiihottavana. Jokaisella myyjällä väitetään olevan oma reseptinsä, joka on toki tarkoin säilytetty salaisuus. Hän testasi uusia mausteitaan yhdistellen niitä tomaattitahnan kanssa. herta heuweria pidetään currywurstin keksijänä. Tomaatit ovat jokaisen currywurst-kastikkeen pohja. New Mexicon alkuasukkaat valmistivat popcornia jo 3 600 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Seoksen oikea nimi on garam masala, ja sitä on valmistettu Intiassa viimeiset 3 000 vuotta. AISTEJA ELäVÖITTäVä KASTIKE Currywurstin kastike tekee pelkästä tylsästä makkarasta herkun, josta voi helposti tulla riippuvaiseksi. Vuonna 1949 Heuwer, joka omisti pikaruokakojun, alkoi tehdä kokeiluja brittiläisiltä sotilailta ostetuilla raaka-aineilla. Nykyään muun muassa kaupoissa myytävän Meica Curryking -tuotteen ansiosta currywurst-fanit voivat nauttia rakastamaansa tuotetta vaikka kotonaan. teksti maarit haataJa kuVa deutsChes CurryWurst museum Currywurstin keksijä vei kastikkeensa reseptin hautaansa.. Tamilin kielellä sana kari tarkoittaa kastiketta, jossa kala-, lihatai kasvisruoat valmistetaan. Curry sai nimensä väärinkäsityksestä. 44 CurryWurstia Voi ostaa melkein mistä tahansa, mihin aikaan tahansa. Suola, cayennepippuri, paprika ja chili ovat kastikkeen perusmausteet, sokerin lisääminen tekee siitä miedompaa ja samalla sen mauista intensiivisempiä. Hän vei kastikkeen reseptin hautaansa: tuhosi kaikki siihen liittyvät dokumentit ja kieltäytyi jopa merkittävän kastikevalmistajan tarjouksesta. Tällä urbaanilla huikopalalla on kulttistatus ja myös taloudellinen merkittävyys. Syömistavat ovat monimutkaisten vaikutteiden yhdistelmiä. Kokin mielikuvitus ja mieltymykset tekevät kastikkeesta ainutlaatuisen. Sen ulkonäkö ja maku vaihtelevat laajalti riippuen siitä, mitä mausteita jauhe sisältää. Heuwerilla oli parhaimmillaan yhdeksäntoista työntekijää ja useampi koju. Ulkona syömisellä ja pikaruoalla on pitkät perinteet. Currywurst ei maksa paljoa, eikä sen syöminen vie kauaa. Teollisen vallankumouksen seuraamuksena kysyntä paikoille, joissa saa vatsansa täyteen mihin vuorokaudenaikaan tahansa, kasvoi. Juuri niin kauan, että voit vaihtaa pari sanaa muiden asialle omistautuneiden kanssa. Currywurst ei ole siis pelkkä makkara, vaan yhdistelmä eri aisteja kiihottavia, terveyttä edistäviä, jopa addiktoivia kasveja ja yrttejä.. PULAVUOSIEN MUODOSTAMA HERKKU Vuoden 1948 valuuttauudistus aiheutti nopean hintojen nousun, ja elintarvikepula oli laajalle levinnyttä. Brittiläiset pitivät ”curryn” tulisesta ja mausteisesta mausta niin paljon, että toivat valmiita maustepusseja mukanaan kotiin palatessaan ja kutsuivat sitä curryjauheeksi. Heuwer päätyi kahdentoista mausteen kombinaatioon. Muinaisia markkinapaikkoja ja keskiaikaisia kypsien ruokien kauppoja voi pitää edelläkävijänä sille, mitä nykyään kutsumme pikaruokakojuiksi. Currywurst saattaa olla helposti saatavilla, mutta se on joka kerran erityinen kokemus. Siitä tuli menestys
. Hän haluaa myös tukea paikallisia alkutuottajia. HYVää TEKEVIä AINEKSIA Miksi sitten on tärkeää tehdä vegaanista gourmet-tason ruokaa. ”Berliinissä on myös uudistava ilmapiiri, koska täällä asuu ihmisiä kaikkialta maailmasta.” Koppsissa käy asiakkaita nuoresta vanhaan, opiskelijoista julkkiksiin. Olemme edelläkävijöitä siinä, mitä teemme, ja se tuntuu hyvältä.” Annosten ulkonäkö on myös hyvin tärkeää Kopps-ravintolalle: ”Haluamme aiheuttaa ’vau-efektin’ kun annoksemme tuodaan asiakkaan koettavaksi”, Terzi korostaa. Koppsissa peräänkuulutamme tuota ilmiötä. Lämpimissä ruuissa kausiluonteinen keitto, kuuluisia ohukaisiamme sekä jälkiruuissa muun muassa kakkua”, Ilhami Terzi luettelee. Vegaaniuden edell äk äViJä JälJit tää makuilmiöitä Ainaisten falafelin ja punakaalisalaatin lisäksi Berliini tarjoaa myös vegaaneille huipputason gourmet-elämyksiä. Ravintoloitsija valitsee hyvin tarkkaan raaka-aineensa: ”Käytämme enimmäkseen luomutuotettuja, paikallisia vihanneksia.” Terzi haluaa yhdistellä annoksissaan jokaiselle kasvukaudelle ja Pohjois-Saksan alueelle ominaisia terveellisiä vihanneksia. ”Maailmassa ei ole olemassa kovinkaan montaa vegaanista gourmet-ravintolaa, joten tämä on hyvä tapa näyttää ihmisille, mitä vegaaninen gourmet-ravintola pystyy tarjoamaan. ”Kulinaariset kokemukset ovat kuin sormenjälkiä: hyvin henkilökohtaisia, ja joka kerran ainutlaatuisia. ”Meillä käy paljon myös kansainvälisiä asiakkaita, erityisesti he ovat ihmeissään siitä, mitä teemme.”. Koppsin annosten ulkoasu on jo elämys itsessään.. Kopps on antanut makunautintoja berliiniläisille vuodesta 2011 Mitten ravintoloiltaan tasokkaassa ja asiakaskunnaltaan vaativassa kaupunginosassa. Ainekset, jotka tekevät meille hyvää.” TIEDOSTAVA, UUDISTAVA BERLIINI Kopps tarjoaa viikonloppuisin tasoonsa nähden hyvin edullisen ja runsaan, jopa kulttimaineen saaneen brunssin: ”Kylmissä ruoissa meillä on esimerkiksi vegaanista juustoa ja makkaraa, erikoisuuksia, erilaisia tuoreita salaatteja ja antipastoja. 45 ilhami terzi päätti perustaa vegaanisen gourmetravintolansa nimeltään Kopps kahdeksan vuotta sitten keskusteltuaan ystäviensä kanssa innovatiivisista ravintolakonsepteista. Veganismi on tärkeää Terzille, sillä hän tukee ekologista kestävyyttä ja eläinten oikeuksia. Hänen mukaansa veganismi on niin suosittua Berliinissä, koska ihmisistä tulee yhä enemmän ja enemmän tiedostavia ja terveellisestä ruoasta kiinnostuneita. Se millä on merkitystä on tuoreus, yrtit, vihannekset. teksti maarit haataJa kuVa kopps Teemme luovaa vegekeittiötä ja pyrimme pysymään inspiroituneena jokaisessa hetkessä. ”Me teemme luovaa vegekeittiötä ja pyrimme pysymään inspiroituneena joka hetki”, hän toteaa innostuneena. Fyysisesti kehomme eivät ole niin erilaisia kuin useat ihmiset kuvittelevat, mutta se mitä tapahtuu kielemme ja aivojemme välillä, on kiehtova ilmiö”, Terzi miettii ja jatkaa: ”Siihen täytyy antautua, maun jäljittäminen ottaa aikansa
46 Vegaanisen kauppaketjun Vegannzin omistaja ja perustaja Jan Bredack työskenteli aiemmin saksalaisessa autoyhtiössä johtotehtävissä. ”Veganismista on tulossa trendikäs elämäntyyli. APUA VASTUULLISUUTEEN Vain noin puolet Veganzin asiakkaista ovat vegaaneja. Veganz-kauppaketjun suosituimpia tuotteita.. Ketju myös merkitsee tuotteisiinsa ymmärrettävästi ja tarkasti niiden sisältämät ainesosat. Vegaaniketjun tiimi etsii alituiseen innovaatioita ja seuraa tarkasti globaalien ruokatrendien kehitystä. ”Lisää sivuliikkeitä Euroopan rajojen sisälle ja ulkopuolelle on jo suunniteltu. ASIAKAS HUOMIOON LAAJALTI ”Veganzin liikkeet tarjoavat asiakkailleen tasapainoisen ja täyden valikoiman terveellisiä, ainutlaatuisia, vegaanisia tuotteita. ”Pyrimme myös tarjoamaan elintarvikkeita ihmisille, joilla on erityisiä ruokavaliollisia tarpeita, esimerkiksi soija-, pähkinätai gluteeniallergioita”, kertoo Valdés. Veganzin slogan on: “Rakastamme elämää”. Kun etsimme tuotteita, otamme koko tuotantoketjun huomioon; muodostamme toimittajiemme kanssa pitkäaikaisen suhteen ja yritämme parhaamme mukaan tarjota asiakkaillemme parasta reiluun hintaan”, Jennifer Valdés kertoo. Veganz edustaa kunnioitusta ja vastuuntuntoa kaikkia ihmisiä, eläimiä ja ympäristöä kohtaan. ”Filosofiamme on se, että emme syrji, emmekä pyri käännyttämään.” BRäNDIä VAKIINNUTTAMASSA Berliini vaikuttaa olevan vegaaninen paratiisi, jossa aukeaa kaiken aikaa uusia vegaanisia kahviloita, bistroja ja ravintoloita. Jan Bredack muutti ruokavalionsa vegaaniseksi ja alkoi identifioitua koko veganismin käsitteeseen. Veganz r ak astaa el ämää Maailmanlaajuisestikin harvinainen täysin vegaaninen kauppaketju laajenee ja sen valikoima kasvaa. . Tuotemerkkimme pitää nyt sisällään pikkumakeisia, suolaisia välipaloja ja superfoodeja, mutta myös herkullisia lihankorvaajia. Ja tietysti on äärimmäisen tärkeää, että tuotteet ovat luonnonmukaisesti viljeltyjä, kuten 85 prosenttia tuotteistamme onkin”, sanoo Veganzin tiedottaja Jennifer Valdés . Vegaaninen juusto ja lihankorvikkeet myyvät kaupoissa parhaiten. Ketju tarjoaa yli 4 500 vegaanista tuotetta, joita toimittavat yli 260 tuottajaa yli kolmestakymmenestä maasta. Useat vegaanit pyytävät syödessään vegaanista vaihtoehtoa, joten valikoima laajenee sitä kautta. Bredack alkoi uudelleen miettiä elämäänsä ja tehdä siihen radikaaleja muutoksia. Ketjun tavoitteena on vakiinnuttaa brändinsä toimimaan synonyymina reilulle kaupalle, eettisyydelle ja kestävälle liiketoiminnalle kuin myös myyntiartikkeleille, jotka on tuotettu täysin ilman eläinten kärsimystä. Vaikka ketju on varma vegaanisen elämäntavan hyödyllisyydestä ja tarkoituksellisuudesta, he eivät kuitenkaan ole asian suhteen dogmaattisia. ”Haluamme auttaa ihmisiä kehittämään vastuuta toisia eliöitä, ympäristöä ja omaa terveyttään kohtaan. Nyt marketteja on yhdeksän eri kaupungeissa Saksassa ja sen ulkopuolella, muun muassa Prahassa ja Wienissä. Myös makeiset ja superfoodit ovat haluttuja.. Sadoissa vähittäistavarakaupoissa, kuten esimerkiksi Edeka, dm-drogerie markt, Kaiser's / Tengelmann, Globus-laajennuksemme shop-in-shop -konseptiin on ollut vaikuttava menestys”, Valdés visioi. 60 prosentilla asiakkaista on akateeminen tausta, 70 prosenttia on naispuolisia, asiakkaiden keski-ikä on kahdestakymmenestä neljäänkymmeneen. Tämän lisäksi Veganzin kokonaismyynti on lisääntynyt eksponentiaalisesti vuoden 2014 alusta. Tavoitteena on laajentaa sen valikoimaa pikkuhiljaa kolmeensataan kasvipohjaiseen tuotteeseen. Berliinissä on hyvin helppo olla vegaani!” Jennifer Valdés iloitsee. Veganzin saksalaiset asiakkaat arvostavat myös heidän irtotuoteosastoaan, koska sellainen on epätyypillistä saksalaisille marketeille. Vuonna 2008 hänen työperäinen stressinsä johti loppuunpalamiseen. Tuotevalikoimamme laajenee jatkuvasti”, Valdés kertoo. Vuoden 2015 alussa Veganz lanseerasi oman brändinsä ”Veganz”, joka on ensimmäinen laaja vegaanisten tuotteiden sarja maailmassa. Mies huomasi, kuinka vaikeaa on löytää vegaanisia ruokatarvikkeita, joten Bredack perusti ensimmäisen Veganz supermarketin Berliiniin kesällä 2011. teksti maarit haataJa kuVa Veganz Veganismista on tulossa trendikäs elämäntyyli. Noin 30 prosenttia heistä pitää itseään kasvissyöjinä ja noin 17 prosenttia kaikkiruokaisina
Ja jumalat tukivat niiden kapinaa.” Tämä kirjailija Eduardo Galeanon havainto sopii myös nykyaikaan – ja Chaplinin reilun sadan vuoden takaiseen elokuvaan Taikinaa ja dynamiittia. 47 ”Muinaisina aikoina esineet nousivat kapinaan. Kuten mayat tietävät, ennen maailman alkua kaikki kaltoin kohdellut keittiövälineet kapinoivat: pohjaan palaneet paistinpannut, lohjenneet huhmareet, kolhitut veitset, särkyneet ruukut. taikinainen näy telmä teksti Veli-matti huhta
Työssään Chaplin on saavuttanut välinpitämättömyyden ääripisteen. Työpaikan täyttää alituinen fyysinen väkivalta. PALJAAN AINEELLISUUDEN MAAILMA peter von Baghin innostavassa Chaplin-kirjassa (2013) Taikinaa ja dynamiittia saa oman lukunsa yhtenä 13 esitellystä Keystone-elokuvasta. Mutta Tai kinassa ja dynamiitissa tuo maailma ei ole enää viaton. 48 Charles Chaplinin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva Taikinaa ja dynamiittia (Dough and Dynamite) sai ensi-iltansa 18.9.1914. Tässä maailmassa naisruumis ei ole koskematon. Suhtautuminen ruokaan kiinnittää heti huomion: sillä sotketaan muita ja siihen sotkeudutaan itse. Hän on ilkeä, väkivaltainen, kyltymätön ja samalla täysin vastustamaton. Itse asiassa nykynäkökulmasta(ni) Chaplin muuttuu hauskaksi vasta elokuvassa Chap lin naisena (A Woman, 1915), mutta toisaalta mozartin pianokonsertotkin muuttuvat todella suuriksi vasta numerolla 16… Aikalaisnäkökulma oli tietenkin toinen, ja Chaplinia pidettiin todella hauskana. Ruoalla sotketaan muita ja siihen sotkeudutaan itse.. Ruoka – viimeinen tabu. Viimeinen asia, johon kasvatuksessa kiinnitetään vielä vakavasti huomiota – ainakin minulle on opetettu, ettei leipää saa laittaa pöydälle väärinpäin, ja sitten kaikki tämä sotkeminen ja mieletön tuhlaus… Siksi ruoalla pilailu ja leikkiminen on valkokankaalla aina niin tehokasta (greenawayn Kokki, varas, vaimo ja rakastaja, Chytilovan Tuhatkaunokit…). Lisäksi hän mainitsee Taikinaa ja dy namiittia -elokuvan olevan yksi parhaista Chaplinin varhaiskauden esine-elokuvista. Se oli 29. Varhainen Kulkuri ei ole mikään yksiselitteisen miellyttävä ilmestys. Kahden tarjoilijan toisiinsa kohdistama väkivalta ja siitä nauttiminen on silmiinpistävää (kun jauhosäkki on pudonnut kollegan niskaan ja melkein taittanut sen, Chaplin tirskuu). Vanhempi herrasmies voi saada vaikkapa omeletin silmäänsä. Asiakkaisiin kohdistuva uhka on näennäisen tahatonta, mutta johtuu tarjoilija-Chaplinin työhönsä omaksumasta asenteesta. Itse haluan kiinnittää tähän elokuvaan enemmän huomiota; pinnallisella tasolla se jäsentyy ihmisten ja ihmisryhmien välisiksi suhteiksi, syvemmällä tasolla se osoittaa sormella ihmisenä olemisen kauhuja tietyssä historiallisessa tilanteessa. Chaplin työskentelee tarjoilijana ravintola-leipomo-konditoriassa, joka järjestelyiltään vaikuttaa jonkinlaiselta Pitkän Jussin majatalon esiasteelta. 28-minuuttinen filmi kuuluu Chaplinin ensimmäisen periodin, Keystone-kauden loppuvaiheisiin. Näissä varhaisissa elokuvissa elää paljaan aineellisuuden arkaistinen maailma, joka tuo mieleen rabelaisin s ankarit ja antisankarit, ellei siinä ole suorastaan jotain ”esihelleenistä”. Von Bagh tähdentää elokuvaa yhteiskunnallisena kommentaarina ja viittaa mahdolliseen psykoanalyyttiseen tulkintaan. Nykyään asia hahmottuu eri tavalla: oli Chaplin hauska tai ei, hän tulee kuitenkin sanoneeksi jotakin oleellista maailmasta ja ihmisenä olemisesta. elokuva, jossa Chaplin näytteli (ensimmäinen niistä oli tehty noin kahdeksan kuukautta aiemmin). Hän ei ole tippaakaan kiinnostunut asiakkaistaan, elleivät nämä satu olemaan nuoria naisia. Chaplin nojaa kyynärpäällään tiskurin pulleaan vatsaan, taitaapa joskus läimäistä tätä kasvoihinkin. Jokin peruuttamaton muutos on tapahtunut. Kovin suurta painoarvoa kyseinen elokuva ei tästä huolimatta saa. Taikinaa ja dynamiittia ei ole hauska. Väkivalta kohdistuu myös (työväenluokan) naiseen. Hauskuus on katsojan silmässä, ja niin on tulkintakin
Väliteksti julistaa: ”Leipurit haluavat vähemmän työtä ja enemmän palkkaa”. Ruumis on tavara. Taikina tarttuu leivinpöytään, leivinlapioon, kenkiin ja käsiin. Taikina tarttuu joka paikkaan, ja tästä syntyy elokuvan kantava (jos ilmaus sopii taikinan vetelyyteen) teema. Kun pyntätty neitonen nojailee tiskiin, jossa on kyltti ”assorted french tarts” (sekalaisia ranskalaisia torttuja), se on tietenkin yritys kaksimieliseksi vitsiksi, mutta myös kuvaus naisen muuttumisesta vaihtoarvon omaavaksi tavaraksi. Kun hän näkee kellarissa käyneen vaimonsa yhtä tahraisena, maltti menee lopullisesti: ”So my wife´s been down there too!” Esineet ovat kapinassa, kuten arki ja mykkäfilmin ja animaation klassikot ovat todistaneet. Kourija, jonka kourat ovat poissa pelistä – surkein mahdollinen ilmestys. Kun taikinaa tarttuu leipurin kenkään, hän muitta mutkitta puhdistaa sen kollegansa persuksiin: elokuvan toistuva aihe on ihmisruumiin kunnioitettavuuden menetys. Leipurit saavat potkut, ja tarjoilijat joutuvat kellariin leipomaan. Työ itse on muuttunut täysin mekaaniseksi; kun Chaplin joutuu keittiöön tiskaamaan, hän ei välitä katsoa mihin laittaa lautaset – ne putoavat särkyen maahan. Taikinassa tämä elottoman kapi. 49 TODELLISUUDEN TAIKINA Ravintolan kellarissa leipurit leipovat jauhon, taikinan ja leivinuunin helvetinkuumuuden armoilla. Tämä kiinnittää hovimestarin huomion. Neitoset istuvat tietämättään taikinaisella pöydälle ja poistuvat kellarista takamukset tahraisina. Kun konditorian neitoset laskeutuvat alas kellariin, Chaplin yrittää flirttailla, mutta kädet ovat kiinni taikinassa. Tarjoilijat yrittävät tapella, taikinalla ja taikinaisina. Ketkä eivät halua. Taikinan luoma uhka alkaa nopeasti kärjistyä
Työ ei tuota ainoastaan tavaroita; se tuottaa itsensä ja työläisen tavarana --[työ] tuottaa henkeä, mutta työläiselle se tuottaa typeryyttä, henkistä jälkeenjääneisyyttä”, kommentoi karl marx Taikinaa ja dynamiittia vuoden 1844 Taloudellisfilosofisissa käsi kirjoituksissa. Tavaroiden maailman arvon lisääntyessä ihmisten maailman arvo vähenee suoraan verrannollisesti. TAVAROITA, TAVAROITA Yksi silmänisku menetetylle viattomuudelle elokuvasta löytyy. Kellarista juostaan keittiöön ja takaisin kellariin. Elokuvan miehet ja naiset ovat tavaroita; heitä kohdellaan tavaroina, he kohtelevat toisiaan tavaroina. Mieleenpainuvassa loppukuvassa Chaplinin kasvot kohoavat hitaasti taikinamassasta. Esineetkin kapinoivat, mutta ennen kuin taikina-Chaplin kapinoi, ryhtyy vapaaksi, pitää tapahtua paljon. Chaplin heittää johtajaa jauhosäkillä ja yrittää heittää taikinalla, mutta sotkeutuu siihen kokonaan, lopullisesti. ”Työläisestä tulee sitä halvempi tavara, mitä enemmän hän luo tavaroita. Elokuva on loppu, mutta me ajattelemme edelleen. Pitäisikö ajatella, että todellisuuden tai arjen taikina suojaa yksilöä katastrofaalisiksi muuttuneilta olosuhteilta. . Siinä ei ole kuitenkaan kaikki. Kun naiset ovat kellarissa katselemassa, leipuri-tarjoilijoiden työ käy kuin tanssi. Lopulta hän pitää itse itseään tavarana, taikinana. Sieltä se toimitetaan takaisin alakerran uuniin paistettavaksi. Ruumis on tavara.. He pyörittelevät taikinadonitseja sormissaan kuin taikurit. Pitää tapahtua jotakin.. Jos todellisuus on se, joka meitä vastustaa – kuten philippe quéau totesi – taikina on todellisuus itse. Näkökulma on korostetun miehinen, mutta tässä naisten läsnäolo hedelmöittää työn – syntyy taito ja taide. Taikinaa ja dynamiittia on viihdettä, joten sankari jää henkiin. Se tilanne on tosiaankin elokuvan loppu, fin de cinema, yli puolivuosisataa aiemmin kuin godard sitä julisti. Elokuvan lopussa Chaplin on uponnut taikinaan, joka suojaa häntä räjähtävän uunin putoilevilta tiililtä. Se on kuitenkin ainoa valopilkku. 50 naluonne huipentuu: se tarttuu kaikkialle, estää yksilön aikeet, pilaa ihmisten väliset suhteet. Ilman kuorrutusta jääneet hovimestari ja toinen tarjoilija jäävät tiilikasan alle ja menettävät tajuntansa, ehkä jopa henkensä. Silloin uuni räjähtää. ”Jos Nykyaika otti työväen järjestäytymiseen ´edistyksellisen´ kannan, omasta paradoksaalisesta kulmastaan; nyt aiheesta piirtyy systemaattisen halventava karikatyyri”, kirjoittaa von Bagh. Tulla taikinaksi taikinan joukkoon, kohtuun, yhdeksi esineeksi, on ainoa selviytymisen mahdollisuus näissä nykyajan ja Nykyajan olosuhteissa. Räjähdys tulee millä hetkellä hyvänsä. Ex-leipurit päättävät kostaa potkunsa: he aikovat räjäyttää koko leipomon dynamiitilla! Räjähde kätketään raa´aksi jääneen leivän sisään ja viaton pikkutyttö lahjotaan palauttamaan se myymälän tiskille. Minulla on toinen ehdotus, rajumpi. Toiminta huipentuu: dynamiitti on uunissa ja mustasukkainen hovimestari ajaa Chaplinia takaa. Totta, Taikinaa ja dynamiittia -elokuvan ammattityöläiset ovat harvinaisen luihua porukkaa, ulkonäköään myöten. Kuitenkin Chaplin itse modernin työn prosessista piirtää tässä varhaisteoksessa yhtä tarkan (kukaties reflektoimattomamman?) kuvan kuin klassisessa Nykyajassa yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Sankari on oppinut jotain – häntä itseään on kohdeltu tavarana, hän on kohdellut toisia tavarana. Miten tästä eteenpäin
stierenin työt on maalattu sekatekniikalla: ne edustavat värikylläistä uusimpressionistista taidesuuntaa. Niinpä suunnitteilla on järjestää venäläistä Imatra-aiheista runoutta esittelevä kulttuuritapahtuma. päivään saakka. lyyran työsarkaan kuuluu edistää venäjänkielisten maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, ja samalla vaalia venäjän kielen ja kulttuurin säilymistä. Svetlana Ranta on lisäksi Venäjänkielisten yhdistysten liiton, FARO:n varapuheenjohtaja. Nykyisin toiminnan päätarkoituksena on luoda positiivista kuvaa maahanmuuttajista, muun muassa ehkäisemällä molemminpuolisia ennakkoluuloja, tiedottaa venäjänkielisen väestön asemasta ja koulutuksesta, järjestää opetusta ja kouluttaa yhdistystoiminnan johtohenkilöitä samoin kuin kehittää yhteistyötä muiden venäjänkielisten yhdistysten kanssa Euroopassa. Avajaistunnelmaa juhlistivat imatralaiset puhallinsoittajat. Imatran näyttely on esimerkki venäläisten maahan muuttajien oma-aloitteisesta kulttuuritoiminnasta. On myös syntynyt ajatus tehdä komediallinen elokuva Imatralla mökillään lomailevasta pietarilaisesta näyttelijästä. Hän kirjoittaa tällä palstalla Venäjään liittyvistä aiheista.. Yhdistystoiminta on kehittynyt nopeasti ja laajentuneen ja vaativamman tehtäväkentän myötä sen luonne on muuttunut vastaamaan uusia haasteita. 51 imatrankoskella tuntee, miten Pietarin kulttuurimetropolin sykkivä läheisyys, vain parisataa kilometriä Imatralta, kannustaa ja virkistää. Joukossa on sekä abstrakteja että esittäviä maalauksia. Kulttuurialoitteiden taustalla on vastaperustettu Imatrarium-ryhmä. Avajaiset kokosivat runsaan joukon imatralaisia, enemmistöltään venäläisiä ja varsinkin lapsiperheitä. Se pulppuaa ideoita, joita Imatralla voisi toteuttaa. Muutettuaan Suomeen parikymmentä vuotta sitten hän jatkoi työskentelyä arkkitehtitoimistossa Imatralla. FARO on perustettu vuonna 2000, ja sillä on nykyisin 40 jäsenyhdistystä. Stieren on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin Helsingissä, Espoossa, Pietarissa, Moskovassa ja Pariisissa. Imatran näyttely on esimerkki venäläisten maahanmuuttajien oma-aloitteisesta kulttuuritoiminnasta. Ljudmila Stieren on tehnyt Suomessa pitkän taiteilijan uran. Samalla hän lähestyi taiteen maailmaa Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella, kunnes taiteesta tuli hänen varsinainen ammattinsa. Hän kasvoi ja kävi koulua Kaliningradissa, muutti Suomeen ja toimi avioiduttuaan tulkkina ja kääntäjänä. Hän syntyi Mineralnye Vody -nimisessä (kyllä: kivennäisvesi!) kaupungissa ja kasvoi Uhtassa Komin tasavallassa, valmistui arkkitehdiksi ja työskenteli Pietarissa projektisuunnittelulaitoksessa. kulttuuripotentiaalia etelä-karjalassa B ERGER Martti Berger on helsinkiläinen kustantaja, kääntäjä ja kulttuurin monitoimimies. Nykyisin Ranta kirjoittaa säännöllisesti EteläSaimaa-lehteen suomeksi. Imatran kaupungin kulttuurista vastaavat ovat tiedostaneet venäläisen potentiaalin ja suhtautuvat myönteisesti maahanmuuttajien aloitteisiin. Näyttely on järjestetty yhteistyössä Imatrarium-ryhmän kanssa, ja se on nähtävissä Imatrankoskella huhtikuun 8. Niistä johtaa suora linja maaliskuun alussa Imatralla avattuun ljudmila stierenin pop-up-taidenäyttelyyn, jossa toimin kuraattorina yhdessä anna lebedkovan , Pietarin Maneesin taidemuseon intendentin kanssa. Avajaisiin osallistui aktiivinen joukko venäläisen kulttuuriseura Lyyran jäseniä, kuten yhdistyksen puheenjohtaja svetlana ranta , joka polveutuu Kaukasian stavropolilaisista kasakoista. Helsingin Sinebrychoffin galleriassa on avattu venäläisen taiteen 1800ja 1900-luvun vaihteen näyttely, ja Diedrichsenin taidemuseossa on esillä osa neuvostoaikaista taidetta esittelevää yksityiskokoelmaa. Parhaimmillaan taiteilija on toisaalta minimalistisissa väritutkielmissaan ja toisaalta alastomissa ihmishahmoissa, joita elävöittää maaginen arvoituksellisuus. Venäjäksi hän kirjoittaa kaksikieliseen paikalliseen Mosaiikki-aikakauslehteen (sillä on oma EteläKarja lan Mosaiikki -painos), jonka vastaava toimittaja hän on
52 k a u n o k ir ja ll is u u s espanjalainen jo usis atula
k a u n o k ir Ja l l is u u s Kari Saviniemi runoja da da. Sinun on parasta mennä nukkumaan. Minä en voi puhaltaa pilliin. Hullut hedelmät. Verhot; pimeys. Sinä et osaa. Sinun kuumat tyttäresi. Mutta et sinäkään voi tanssia, Eurooppa. Eurooppa, mikä kauhea pettymys miehelle joka varttuu tähän ikään. Eurooppa, sinun kuumat tyttäresi nukkuvat villinä kukkivien puitten alla ja näkevät minusta ihanaa unta. Ja omenat. Syksy on sinun aikasi, pulleat omenat kypsyvät. Toinen laukaus, ja kolmas. Minä olen mies parhaassa iässäni. Laukaus. Hyvää yötä Eurooppa; omena putoaa. 53 hy vää yö t ä euro oppa Hyvää yötä Eurooppa; omena putoaa. Minun tulee kylmä. Valo lankeaa kasvoilta, harsot. Kamalaa
54 k a u n o k ir Ja l l is u u s s e oli siihen aikaa kun J ohanne s Virolainen halusi a dopt oida helge enon Erehdyin. kari saViniemi on keravalainen kirjailija. Hitlerillä oli vain yksi. Hänen uusin teoksensa on kirjailijakoulutuksesta kertova Sanojen sisällä ratsastaa toivo (2015). Mutta se oli siihen aikaan kun Johannes Virolainen halusi adoptoida Helge-enon. eikä 30.5., jolloin Hitler otti myrkkyä ja ampui bunkkerissa itsensä Berliinissä. Maisema on harsea, kuu käyrä kuin valkosipulin kynsi. Äiti syntyi vapunaattona 30.4. runokar hu Wit t gens t ein. Mamma kuitenkin sanoi, ettei hänellä ole yhtään ylimääräistä poikaa – niin Johannes jäi ilman Hegulia, jolla oli kolme kotteroa jalkojen välissä. Mutta harjoittelen tätä naurettavan epätasaista elämistä kuoleman kanssa, sydän vain takoo voimakkaasti, takoo, takoo – lopulta tappaakseen
55 k u va t Pauliina Heinänen I always leave so I won't be lef t (987 kilometers of dist ance)
56 k u V a t
57 k u V a t
58 k u V a t
59 Vaikeudesta olla läsnä, mietiskelyn melankoliasta – maisemia Jurmosta ja Kiilopäästä. Näiden paikkojen välimatka on 987 kilometriä. Jurmo on yksi Saaristomeren uloimmista saarista, Kiilopää yksi Saariselän korkeimmista tuntureista. pauliinaheinanen.com k u V a t. Käsin tehtyjä vedoksia akryylille ja lasille, 2016
Kun esiintyi journalististen normien ja lehdistömoraalin polkemista, tapaukset olivat toimittajan omia, ei toimituksen näkemyksiä. Saksan johtaviin lehtiin lukeutuvan Fran kfurter Allgemeine Zeitungin (FAZ) toimittaja udo ulfkotte konkretisoi kuviota kirjassaan Gekaufte Journalisten (”Ostettuja journalisteja”); hän luo kokonaiskuvan vallan keskusten ja median yhteistyön verkostosta – ketkä ohjaavat, milloin ja miten Saksan niin sanottua vapaata lehdistöä. Muutamissa Saksan yliopistoissa tehdyt lehdistön vertailevat tutkimukset osoittivat jo 1990-luvulla, että uutisten yhdenmukaisuus on vallitseva ominaisuus. 336 sivua. Hallitsevien tahojen hegemonia joukkotiedotuksessa on Suomessa ollut niin huomaamattoman luonnollista, että kovakätinen journalistien ohjailu on aiheuttanut vain väliaikaista turbulenssia (kuten hella Wuolijoen , eino s. Ilmiön räikeydestä ja vakavuudesta huolimatta tavallisen kansalaisen on vaikea hahmottaa sen varsinaista merkitystä. Hän paljastaa, miksi mielipiteen ohjaajat kertovat ohjelmallisesti. Ulfkotte on erikoistunut turvallisuuskysymyksiin ja julkaissut aiheesta useita teoksia. Suomessa kiinnostus joukkotiedotuksen teoreettiseen tutkimiseen (MCR) on peräisin Yhdysvalloista 1960-luvun lopulta. Hän on salaisten palvelujen asiantuntija, Yhdysvaltojen Marshall Memorial Fundin jäsen, toimi Konrad Adenauer -säätiön johtoryhmässä ja oli liittotasavallan turvallisuuspoliittisen akatemian edustaja. Wikileaksin jälkeen sattumanvaraisuuden harhakuva alkoi haihtua. ennen Wikileaksia olivat valtaeliittien ja niin sanotun puolueista riippumattoman median kytköksiä koskevat uutiset harvinaisia. lehtimiesten voitelutapaukset eivät olekaan irrallisia tapauksia ilman yleisiä ja syviä poliittisia kytkentöjä. revon ja matts dumellin tapaukset). Udo Ulfkotte työskenteli FAZ:issa 17 vuotta, ennen kaikkea sotareportterina. Kopp Verlag. 60 k ir ja -a rv io t Salaisen palvelun toimihenkilöt kirjoittavat toimituksen tiloissa juttuja, jotka julkaistaan tunnettujen toimittajien nimissä. Wie Politiker, Geheimdienste und Hochfinanz Deutschlands Massenmedien lenken. Salaisten asiakirjojen paljastuminen todisti, että suunnitelmallinen mielipiteenohjaus, uutisten ja taustatietojen manipulaatio ja valtiojohdon harjoittama disinformaatio ei ole satunnaista eikä paikallista, vaan järjestelmällistä ylikansallista toimintaa. Voitelusta on tullut normaali käytäntö. Itseään säästelemättä Ulfkotte kuvaa, miten hänet palkittiin ja voideltiin ja miten hän itse edisti lahjontaa. Valtamedioiden jargonissa ohjailtu tiedottaminen on totuttu yhdistämään kylmän sodan ulkopoliittiseen kielenkäyttöön. Erityisesti mainittakoon pertti hemanuksen Joukkotiedo tus piilovaikuttajana (1973) ja Propaganda joukkotiedotuksessa (1975). 60 udo ulfkotte: gekaufte Journalisten 62 teppo eskelinen: sorron rajat 63 yrjö hakanen: marxin pääoman ajankohtaisuus 64 Joonas maristo & andrei sergejeff: aikamme monta islamia 64 haruki murakami: maailmanloppu ja ihmemaa 65 matti salminen: hurja 66 terike haapoja, minna henriksson, Jussi koitela: taidetta ja politiikkaa tekemässä Millainen yhteiskunta, sellainen joukkoviestintä Udo Ulfkotte (2014): Gekaufte Journalisten
Mielipiteiden moninaisuutta vain simuloidaan ja uutiset, joita saamme lukea ja seurata sähköisissä välineissä, ovat suunnitelmallista aivopesua. Teoksen alaotsikko, ”Miten poliitikot, salaiset palvelut ja Saksan korkeimmat finanssipiirit liittävät joukkotiedostusvälineet yhteen”, kiteyttää Ulfkotten reportaasin. Kun valveutunut kansalainen Suomessa seuraa lehdistöä ja pyrkii eri lähteistä hankkimaan monipuolisemman kuvan maailman tapahtumista ja niiden taustoista, häntä kohtaa sama yksipuolisen yhdenmukaisuuden vaikutelma. Saksan valtaeliitit, finanssipiirit ja salaiset palvelut ovat verkostoituneet valtamedian journalistien eliitin kanssa. Ennakkoluuloton henkilö vakuuttaa kuitenkin itselleen, että jotain perää jutuissa täytyy olla, varsinkin kun kaikki toistavat yhtä ja samaa eikä poikkeavaa ääntä kuulu. 61 ja miten Naton lehdistöosaston pitkä käsivarsi valmistelee sotaa tiedotusvälineissä. Sen sijaan että huolehtisivat maansa turvallisuudesta, salaiset palvelut palvelevat ylikansallisia taloudellisia intressejä tiedon muokkauksen, organisoinnin ja kanavoinnin operatiivisina toimijoina. Mutta on syytä muistaa, että me olemme jo kylmän sodan ajoista olleet osa globaalia joukkotiedottamisen maailmaa. Säätiöt ja median kehitysrahastot yhdessä ajatushautomoiden kanssa toimivat välikäsinä ja kansainvälisen verkoston organisoivina hermokeskuksina suhteessa uutisvälineisiin ja niiden kautta yleisöön, tietojen vastaanottajiin. Vaikutelma, että lähes samanaikaisesti ilmestyvät lehtijutut, radioja tv-ohjelmat ovat järjestelmällisesti yksipuolisia, yhdenmukaisia ja tarkoitushakuisia, osuu oikeaan. martti Berger. (Keltaisen lehdistömme sotahysterian lietsonta on samaa sukua.) Tekijä kertoo, miten hänet liitettiin mukaan yhdysvaltalaisten eliittijärjestöjen verkostoon ja palkittiin Yhdysvalloissa myönteisestä raportoinnista kunniakansalaisuudella. Kirjassa kerrotaan, mihin lobbausorganisaatioon nimetyt saksalaiset kärkijournalistit ja -poliitikot kuuluvat. Tunnetun amerikkalaisen lehtimiehen Carl Bernsteinin jutun ilmestyttyä Rolling Sto ne -lehdessä vuonna 1977 kävi viimeistään ilmi, millä tavoin Yhdysvaltojen salainen palvelu rekrytoi median kärkijournalisteja ja asiantuntijoita. Nyt Udo Ulfkotte häpeää sitä, että työskenteli 17 vuotta Frankfurter Allgemeine Zeitungin palveluksessa. Saman ko kous pöydän ääressä istuvat kuitenkin aina Atlantin takaisen salaisen palvelun edustajat, vaikka saksalaiset poliitikot eivät olisikaan asiasta tietoisia. Tekijällä on pitkä kokemus siitä, miten salaisen palvelun toimihenkilöt kirjoittavat toimituksen tiloissa juttuja, jotka julkaistaan tunnettujen toimittajien nimissä. sellaisten organisaatioiden kuin Atlantic Brücke, Trilateraalinen komitea, Saksan Marshall Fund, American Council on Germany, American Academy, Aspen Institute ja Institut für Europaeische Politik toiminta ulottuu yli Atlantin; ne ovat eräänlaisia lobbyja, joiden tehtävä on muotoilla politiikan suuntaviivat korkeimmalla tasolla. Kirjan lukeminen kadottaa illuusion Saksan lehdistön vapaudesta, riippumattomuudesta ja monipuolisuudesta. CIA, kolmas keskeinen toimija kansainvälisellä tiedonvälityksen foorumilla, saa kirjan tekijältä erityistä huomiota varsinkin kun Saksassa tällainen toiminta on ollut poikkeuksellisen räikeää
Se on Sorron rajojen suuri ansio. Sorron rajat siirtyvät ja siirtyvät. Syntyi kuuluisa spartakistiryhmittymä, joka nousi kapinaan keisarikunnan romahdettua 1918. Tutkimus tuotti imperialismiteorian, jonka merkityksen ja ajankohtaisuuden globaalin kapitalismin analysoinnissa Eskelinen näyttää riveillä ja rivien välissä. 62 Ruusuja Rosa Luxemburgilta Teppo Eskelinen (2015): Sorron rajat. Tutkijaliitto. Imperialismiteoriaan linkittyy suuri määrä myöhempää makrososiologiaa ja -historiaa; jäljet johtavat erilaisiin maailmanjärjestelmäja alikehittyneisyysteorioihin. Tämänkin yhteyden ansiosta Luxemburg on nykyäänkin relevanttia tieteellistä luettavaa. Ei kirjoittanut, pamfletti oli Massenstreik, Partei und Gewerkschaften. Veli-matti huhta k ir Ja -a r V io t Jälkimaailma on muistanut Rosa Luxemburgia kahden oppikiistan yhteydestä.. 151 sivua. En tiedä Luxemburg-englanninnosten tasosta mitään (eikä siitä mitään kerro Eskelinenkään), mutta esimerkiksi ranskankielisen sosiaalihistorian englantilaiset käännökset ovat johtaneet monenlaisiin väärintulkintoihin (vaikkapa ariès´n tai Foucault´n teokset). Ovatko suomennokset niin huonoja. ensin risuJa: ”[Karjalan Kannaksen] Kuokkalassa hän [ rosa luxemburg ] kirjoitti The mass strike, the party and trade unions -pamflettinsa”, kirjoittaa teppo eskelinen. Eskelinen ilmoittaa näiden sijasta käyttävänsä englanninkielistä tekstiä, mutta ei kerro miksi. Rosa Luxemburg poliittisen liikkeen, talouden ja siirtomaavallan teoreetikkona. Tuore tohtori muutti Berliiniin ja ryhtyi Saksan Sosiaalidemokraattisen Puolueen virkailijaksi, työläisjoukkojen agitaattoriksi, tutkijaksi ja journalistiksi. Vaikka Eskelinen kertoo käyttävänsä englanninkielisiä teosnimiä sen takia, että viittaa englanninkielisiin laitoksiin, ainakin minun silmiini sattuu. Puolanjuutalainen Luxemburg päätyi opiskelemaan Zürichiin ja kirjoitti väitöskirjan kapitalismin kehityksestä Puolassa (Die in dustrielle Entwicklung Polens, 1898 – mielenkiintoinen paralleeli leniniin, joka kirjoitti ensimmäisen merkittävän teoksensa samoihin aikoihin samasta asiasta omassa kotimaassaan: Kapitalismin kehitys Venäjäl lä). Pääteoksessaan Die Akkumulation des Kapitals Luxemburg täydensi ja korjasi Marxin kapitalismiteoriaa. Toinen kiista koski itse vallankumouksen luonnetta ja käytiin Leninin kanssa. Luxemburg murhattiin kapinan kukistamisen yhteydessä Berliinissä tammikuussa 1919. Luxemburg piti sotaa ennen kaikkea hyökkäyksenä kansainvälistä proletariaattia vastaan. Luxemburg lähti kartoittamaan kapitalismin rajoja, sen ja muiden talousjärjestelmien välisiä suhteita. Suomeksi on olemassa kaksi kirjanmittaista Luxemburg-tekstiä: Yhteiskunnallinen uudistustyö vai vallankumous (Tammi 1971) ja Sosialidemokratian kriisi (Otava 1973). Eskelinen selostaa kiistojen syyt ja vaiheet yleistajuisesti mutta seikkaperäisesti. Vuorossa on yhä kiihtyvän intensiivisen kasvun aika: se toteutuu tulevaisuudenkuvien jatkuvana tuottamisena ja kapitalisoimisena finanssikapitalismin muodossa (Eskelisen esimerkki) tai yksilön pään sisään muuttavana ”tunnekapitalismina”. Luxemburg korosti kumouksellisuuden prosessiluonnetta ja spontaaniutta – ”Vapaus on aina toisinajattelijan vapautta”, hän sanoi kauniisti. Nyt, sata vuotta myöhemmin, koko maailman ollessa käytännössä kytkettynä samaan järjestelmään (johon myös systeemille ilmeisen välttämättömät esikapitalistiset alueet liittyvät) ja biosfäärin yskiessä, ekstensiivinen kasvu on kohdannut rajansa. Ensimmäinen maailmansota ajoi Rosa Luxemburgin oppositioon omassa puolueessaan, jonka enemmistö suhtautui Saksan sodankäyntiin nationalistisen kiihkeästi. Luxemburgin ajan kapitalismi haki imperialismin muodossa uusia maantieteellisiä alueita, uusia markkina-alueita, uusia työvoimaja luonnonvararesursseja. Lenin tunnetusti kannatti voimakasta keskittämispolitiikkaa vallankumouksellisessa tilanteessa, demokratian eliminoimista. Luxemburgin näkemyksen mukaan Marx analysoi kapitalismia ”sisältä käsin”, omiin ristiriitoihinsa kuristuvana systeeminä. Lukija odottaisi, että keskeisen teoreetikon kirjoituksiin viitattaisiin häntä koskevassa tutkimusesseessä alkukielellä. Muidenkin edellä mainittujen käsitteiden merkitysavaruus on kaikkea muuta kuin yksiulotteinen (vrt. Perintö kuitenkin elää, sen osoittavat Sorron rajojen tapaiset kirjat, ja esimerkiksi Ranskassa koottuja teoksia on julkaistu viime vuosina komean näköisenä sarjana. Jukka heiskanen: Karl Marx filosofina, 2015). ”Vaikka marxilaisen taloustieteen käsitteisiin ei olisi tottunut, suurin osa niistä on merkitykseltään varsin selviä: työ, vieraantuminen, pääoma, riisto ja niin edespäin”, kirjoittaa Eskelinen. Varhaisemman hän kävi eduard Bernsteinin (1850–1932) kanssa – Bernstein kannatti kapitalismin reformoimista ihmisystävällisemmäksi, Luxemburg vallankumousta. Jälkimaailma on muistanut Rosa Luxemburgia kahden oppikiistan yhteydestä. Uskottavuus on koetuksella. Monenlaiseksi vieraantumista on sanottu, mutta ei tätä ennen merkitykseltään ”varsin selväksi”. esim. Muuten yhteiskuntapolitiikan dosentin Teppo Eskelisen kirja puolalais-saksalaisen yhteiskuntateoreetikon ja vallankumouksellisen Rosa Luxemburgin (1871–1919) ajattelusta on täyttä asiaa, erinomaisella tyylillä kirjoitettu ja yllättävänkin tervetullut erityisesti tähän aikaan ja tilanteeseen
On ihmissuhdemarkkinat. Veli-matti huhta Nuoren polven sosiologit kuvaavat maahanmuuttajien työtä hoivayrityksissä ja bussinkuljetuksessa. Teoksen marxilaisuus on arkista ja konkreettista, se pyrkii suuren mittakaavan ohella ottamaan huomioon yksityisen näkökulman. timo toivosen Marxismin tulo Turun yliopistoon 1960lu vulla on kiintoisaa tieteenhistoriaa, mutta istuu huonosti kokonaisuuteen, joka määrittelee itsensä nimenomaan ajankohtaisuuden kautta. Uusintapainosten ilmestymisen yhteydessä Karl Marx -seura järjesti seminaarit. Suurin osa kirjoittajista on yliopistotutkijoita, jotka lähestyvät Pääomaa oman tieteenalansa näkökulmasta. Lennokkaasti sanoen: ranskalainen l´es prit kohtasi marxismin. vuosisadan marxilaisuus. Se ei (historian) filosofoi eikä muodosta maailmankatsomusta. Korkman muistuttaa kiinnostavasti marx in dialektiikan ja taloustieteen (tiedostamattomasti?) ihanteenaan pitämän newtonilaisen tieteen välisestä ristiriidasta. Jan otto andersson vertailee thomas pikettyn ja Marxin Pääomia (samaa tekee pekka kosonen Tieteen & Edistyksen numerossa 3/2015 – mitä muuten seuraa siitä, että Andersson käyttää Pikettyn ranskankielistä originaalia, Kosonen englanninkielistä käännöstä?). andreas Fagerholm analysoi raskaanoloisella välineistöllä SDP:n, Vasemmistoliiton ja SKP:n puolueohjelmien ”marxilaisuutta” ja saa ennalta arvattavan tuloksen. Hänen kaksi tekstiään (ensimmäinen muun ohella Marxin väärintulkintojen historiasta, toinen Marxin utopiasta) ovat sivistyneitä, hauskoja ja yllättäviä. 3-4–2016 seur a aVa kult tuuriVihkot Ekofeminismi ja vihreän muit a säv yjä Kirjallisuus, dialektiikka, mar xismi – Per tti Karkaman juhlaseminaarin antia ILMESTYY KESäKUUN LOPULLA J a p a l J o n m u u t a !. Sen ei ole tarvinnut myöskään pyristellä irti mistään otteesta; vuonna 2015 Marx voidaan ottaa Marxina, jos sellainen suhde historialliseen kohteeseen on ylipäätään mahdollinen. Haluan nostaa esiin lena näreen ja suvi salmenniemen Keskusteluja Marxin kanssa työstä ja arvos ta -artikkelin; se on selvä esimerkki Marxin käsitteistön istuvuudesta nykyaikaan ja ruohonjuuritason arkisen kapitalismin analyysiin. 63 21. Olisiko siinä 21. roger garaudyn klassikon nimi oli 20. 246 sivua. Se on sinun ja minun marxilaisuutta, joka analysoi sinun ja minun kapitalismia. sixten korkman kirjoittaa Marxin taloustieteen ja nykyisen yliopistollisen normaalitaloustieteen välisestä suhteesta omalla äänellään: rauhallisesti, sovittelevasti ja molempia perinteitä arvostaen. Näin se käy. Nuoren polven sosiologit kuvaavat maahanmuuttajien työtä hoivayrityksissä ja bussinkuljetuksessa: ”työaikasuunnittelua”, väärinkäytöksiä, lisäarvon surutonta keräämistä. Koska kirjoittajia on parisenkymmentä, teos on pakostakin kirjava – yhtäältä näkökulmat ovat monenlaisia, toisaalta kaikki tekstit eivät ole yhtä kiinnostavia tai jänteviä. Pääoma on jälleen konkreettisesti suomalaisten lukijoiden saatavilla; sama pitäisi muuten tehdä Grundrisselle (suomennos Vuosien 1857–1858 taloudelli set käsikirjoitukset, 1986), ei sitäkään mistään löydä. Kun kysyin taideopiskelijalta, mikä hänen maalauksensa hinta on, hän tiesi sen täsmälleen. TA-Tieto Oy. Kulunutta ilmaisua käyttäen: TA-tieto on tehnyt kulttuuriteon ottamalla parin viime vuoden aikana teoksen kolmesta osasta uusintapainokset. Viime vuosina teos on muuttunut kovahintaiseksi antikvariaattiaarteeksi, ja saatavuus huonoksi. Niissä pidetyt esitelmät on muokattu artikkeleiksi ja koottu teokseksi Marxin Pääoman ajankohtaisuus. Analyysi on konkreettista, esimerkit havainnollisia, helposti tunnistettavia, ja laajenevat kuvaukseksi ihmisen koko persoonallisuuden kytkemisestä tuotantoprosessiin. Jotkin jutut jäävät pikapiirroiksi, jotka ovat voineet olla hyviä esitelmiä, mutta eivät tee kirjassa ihmeempää vaikutusta. Kapitalististen prosessien tunkeutuminen yhä uusille alueille on havainto, jota tämä ja muut kirjat tukevat. mikko lahtisen kirjoitus louis althusserin Pääoma-suhteesta kiinnostaa: se linkittää meillä harvinaiseen tapaan ranskalaista modernia filosofiaa ja Marxia. Viisitoista vuotta sitten olisi sanottu, ettei ole tietoa. Sitten on kirjoituksia, joiden asiaankuuluvuutta on vaikeampi havaita. kantoikohan Joku Pääomansa roskalaatikkoon 1990-luvun alussa. Marxin Pääoman ajankohtaisuudesta ei löydy ”samppanjahenkeä”. Perhettä pyöritetään (kuten yritystä). Myös hannu taanila kirjoittaa omalla äänellään. vuo sisadan marxilaisuus (1968, alkuteos Marxis me du XXe siècle, 1966). vuosisadan marxilaisuus. Lähellä rimanalitusta ei käydä kertaakaan, kaikki kirjoittajat ovat asialleen omistautuneita. Yrjö Hakanen (toim.) (2015): Marxin Pääoman ajankohtaisuus. Se esitteli filosofian, joka oli pyristellyt irti NKP:n, reaalisosialismin ja niin sanotun marxismi-leninismin rautaisesta otteesta ja oli avautunut modernin filosofian, tieteen ja taiteen suuntaan, se oli valmis vuoropuheluun eri tahojen kanssa. Kolmekymmentä vuotta sitten olisi häveliäästi sanottu, ettei teoksella ole hintaa. Kaipa Taanila kirjoittaa tyylillisestikin parhaiten. Kaksi ”julkkistakin” on mukana
Kuten kaikki tiedämme, suuri osa muslimeista todella harjoittaa uskontoaan ja säätelee elämäänsä uskonnon ohjeiden mukaisesti. Valitettavasti he ovat lukumääräisesti yhä marginaalisempi ryhmä, eivätkä siten todennäköisesti pysty toimimaan sillanrakentajina valtaväestön ja uussuomalaisten muslimien kanssa. Islamin syntyseutu ja ”ydinalue”, Arabian niemimaa, on sekin huomioitu, mutta alueena muiden joukossa. Pian on ilmeistä myös, ettei Tokiokaan ole opaskirjojen metropoli. Voi tietenkin miettiä, kuinka maltillisuus sopii yhteen kasvavan voimantunteen kanssa. 332 sivua. 552 sivua. Näilläkin molemmilla on vahva side kotiseutuunsa. Gaudeamus. Kumpikin kuvatuista maailmoista on ihmeellinen ja unenomainen, vaikka tarinoissa on mukana selkeitä muistumia tosielämästä. Jatkuvasti tapetilla olevia islamilaisen maailman kriisipesäkkeitä käsitellään teoksessa vain muutamassa luvussa ja niissäkin pureudutaan onnistuneesti otsikoiden taakse ja valaistaan konfliktien taustoja, jotka ulottuvat pitkälle historiaan. Euroopan muslimiväestö ei teoksessa saa sijaa Suomen tataareja lukuun ottamatta. Useimmilla kokoelman kirjoittajilla on vahva akateeminen tausta ja he käsittelevät asiantuntevasti muun muassa Yhdysvaltojen muslimivähemmistöjä, talibaneja ja Kiinan huit-vähemmistöä sekä islamin ilmentymiä Indonesiassa, Ghanassa, Turkissa, Intian Keralassa ja Marokossa. Tarinan rinnakkaisella tasolla kertoja saapuu fantasiamaailma Maailmanloppuun, muurien ympäröimään kaupunkiin, jossa yksisarviset kopsuttelevat kaduilla ja kaikki vaikuttaa aluksi harmoniselta. Miksi ja miten moinen on mahdollista, se ei ole hänelle itselleenkään selvää. Tammi. Aikamme monta islamia sopiikin ennen kaikkea niille, joilla on islamista, sen opeista ja historiasta, jonkinlaiset perustiedot ja jotka haluavat syventää ja laajentaa tietojaan lokaalisilla yksityiskohdilla. Joonas mariston ja andrei sergejeffin toimittamassa teoksessa ei juurikaan spekuloida islamilaisten yhteisöjen tulevaisuudella. Artikkeleista pursuaa kirjoittajien vahva asiantuntemus, jota jotkut ovat keränneet vuosien mittaisella oleskelulla tutkimusalueella. Hyvin nopeasti on selvää, ettei kysymyksessä ole tavanomainen etsivä. Muslimiväestön voimakas lisääntyminen niin Suomessa kuin muualla Euroopassa pitää kysymyksen muslimien keskinäisistä suhteista ja heidän väleistään muihin uskontoihin jatkuvasti ajankohtaisena. Toisaalta teoksessa ei ole kriittistä pohdiskelua siitä, onko islamilla uskontona jotain erityisesti radikalismia ruokkivia elementtejä. Kirja jakautuu nimensä mukaisesti kahteen todellisuuteen vuorottelevine lukuineen. Täydellisyys ei tietenkään ole näin yksinkertaista, ja varjottomuudella on hintansa. Maltilliset, valtaväestön kanssa sopusoinnussa eläneet ja suhteellisen menestyneet tataarit kävisivätkin monelle etniselle vähemmistölle esimerkiksi. Sen yhtä epäilyttävänä vastapuolena on Tehdas ja sen viemäreissä sankariamme vaanivat sysiäisiksi kutsutut ihmissyöjäolennot. 64 Islamin paikalliskulttuurit Joonas Maristo & Andrei Sergejeff (toim.) (2015): Aikamme monta islamia. Suurin osa muslimeista elää omaa elämäänsä ilman radikalismin rasitteita, vaikka mediakynnyksen ylittävät vähemmistönä olevat fanaatikot. Monet niistä ovat jatkuvan muutoksen tilassa joutuessaan vastaamaan niin yhteisön sisältä tuleviin muutospyrkimyksiin kuin ulkoisiin haasteisiin. Jälleen hänellä on tukenaan myös naisseuralainen, viehättävä kirjastonhoitaja. Kooste islamin perusopeista olisi silti jossain mielessä ollut motivoitu, ainakin johdatuksena kirjan teemoihin. leiF sundström Maailmanlopun tunnelmointia Haruki Murakami (2015): Maailmanloppu ja ihmemaa (Sekai no owari to Hado-Boirudo Wandarando). Mies on mielenhallinnan ammattilainen, ”laskija”, jonka tehtävänä on – ei enempää eikä vähempää kuin – pelastaa maailma. haruki murakamin varhaiseksi pääteokseksikin luonnehdittu Maailmanloppu ja ihmemaa ilmestyi alkujaan 80-luvulla, ennen tekijänsä suuria hittejä. Roistot jahtaavat kovaksikeitettyä dekkaria muistuttavaa nimetöntä kertoja-päähenkilöä, jonka keskeisin seuralainen on pelkkiin vaaleanpunaisiin pukeutuva pulska tyttö. Näin on myös Syyriassa ja Irakissa. Tämä uskonnolle omistautuminen saa tietenkin aikaan sen, että uskonnon tulkinnat nostattavat erilaisia intohimoja kuin tapakristittyjen kansoittamissa ja maallistuneissa länsimaissa. Islamin asema tulee entisestään voimistumaan ja sen maltillisten muotojen korostaminen on kohtalon kysymys koko maailmalle. Kertojan tehtävä on lukea unia yksisarvisten kalloista. Mausteena ovat myös kahden uskonoppineen tulkinnat islamista. Nyt romaanin on suoraan japanin kielestä suomentanut raisa porrasmaa . Vaikka osa islamilaisten maiden konfliktien syistä on selvästi poliittisia ja taloudellisia, on uskonnon merkitys aina läsnä. Kuvatussa scifi-valtiossa laskijoiden työnantajana toimii tiukka Systeemiksi nimetty organisaatio. Artikkelit ovat järjestään kiinnostavia ja avaavat mielenkiintoisia yhteyksiä ja eroja islamilaisen maailman sisällä. Suomentanut Raisa Porrasmaa. Toimittajat toteavat esipuheessa, etteivät halua valkopestä islamia tai puolustaa sitä itsetarkoituksellisesti. Muslimien määrän voimakas kasvu maailmanlaajuisesti ja heidän keskimääräistä suurempi uskonnollisuutensa sotii sitä ajatusta vastaan, että ihmiskunta kulkisi kohti tieteellisempää maailmankuvaa. Toisaalta monet islamilaiset yhteisöt ovat varsinkin vähemmistöinä säilyttäneet suhteellisen samankaltaisen elämäntyylinsä jo pitkään. Tässäkin tarinassa on hiljaisella tavallaan jännityskertomuksen tuntua, kun päähenkilö alkaa pyrkiä pois kaupungista. Tarkoituksena on tuoda nimenomaan esiin uskonnon monimuotoisuus ja havainnollistaa yhden monoliittisen islamin tulkinnan mahdottomuus. Juonen suurempi. Ensi alkuun se arkisemman tuntuinen Ihmemaa on Tokiossa. Hyppäys teologisiin kysymyksiin olisi tosin hajottanut liikaa kirjaa, jossa maantieteellinen moniulotteisuus on keskeistä. Kirja sisältää selonteon palestiinalaisen Hamasin politiikasta sekä katsauksen Irakin ja Iranin poliittiseen šiialaisuuteen, mutta muuten siinä esitellään enemmänkin arkista ja rauhallista islamia. gaudeamuksen kustantama uusin islamia käsittelevä yleisteos on tervetullut moniulotteisuutensa takia. Ihmisillä ei ole varjoja, eivätkä he kanna mukanaan liiemmin murheita. Kuten Murakamin kohdalla aiemminkin, tarinan sisäinen logiikka tai outous on heti kärkeen syytä hyväksyä
Sitä ajatellessani tulin toivottoman surulliseksi ja itkin yksinäni. sanni purhonen ”Elämä meni häneksi ja sitä kesti koko yön” Matti Salminen (toim.) (2016): Hurja. 27–28.) Maailmojen loppumisen ja pelastamisen teemat johtavat filosofiseen pohdintaan ja identiteetin kyseenalaistamiseen. Haanpääkin oli sodan merMurakami kysyy jatkuvasti isoja kysymyksiä.. Murakami kysyy jatkuvasti isoja kysymyksiä siitä, mikä tekee meistä ihmisiä, kuka luo todellisuuden ympärillämme, mistä lopulta tiedämme, mikä on todellista ja mikä on vastuumme muita kohtaan toimiessamme maailmassa. Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940–1954. Näin etenee eräs päähenkilön ja vaaleanpunaisiin pukeutuvan tytön keskustelu: ”Silloin ajattelin, että maailma on merkillinen paikka. Ehyiden ja monipuolisten huomioiden tilalle tulevat vuosien 1945–1948 päivittäiset muutaman sanan merkinnät, joista kuvastuu rauhattomuus ja rikkonaisuus. Täällä kasvaa miljardi, kymmenen miljardia kamferipuuta – ei niiden kaikkien tietenkään tarvitse olla kamferipuita – joita aurinko valaisee ja sade kastelee, ja miljardi, kymmenen miljardia erilaista lintua viivähtää niillä ja lennähtää sitten eteenpäin. 173 sivua. Into. Kokonaisuus ei ole yksinkertainen eikä sen tarvitse olla. Kaunis ja aistikylläinen kieli ja sen kautta kuvatut kiehtovat maailmat tempaavat mukaansa: ”Syysiltoina eläimet asettuivat lepäämään hiljaa paikalleen, antoivat pitkän kullanvärisen karvansa loistaa iltaauringossa. Jatkosodassa hän ei enää joutunut taisteluihin, vaan toimi kenttähevossairaalan kirjurina. Vanhenenko ja kuolenko ymmärtämättä yhtäkään kamferipuuta tai yhtäkään sadetta. Usein käsitellään yksinäisyyttä ja kommunikaation vaikeutta. Niin päättyi päivä kaupungissa.” (s. Hurjaan on koottu aluksi Haanpään talvisodassa kirjoittamia kirjeitä kotiväelle ja jatkosodan muistiinpanoja. Jälkimmäisissä hän kuvaa sodan tylsyyttä tavalla, jossa kaunokirjallisuus on usein epäonnistunut hyvistä yrityksistä huolimatta: ”Tunkkaista hirsihuoneilmaa, korsun savuja, korttipeliä, makailua, unta ja tylsyyttä. On helppo nähdä, miten niistä on syntynyt maailma jos toinenkin. Olisin halunnut jonkun rutistavan minua tiukasti, mutta ei siellä ketään ollut. Niin minä itkin pitkään ypöyksin vuoteessani.” (s. Aistit pysyvät valppaina siksikin, että ruokaa kuvataan yksityiskohdilla hekumoiden ja seksistä vähintään haaveillaan tämän tästä. Jatkosodan ajoilta on niin kirjallisen inspiraation kuvausta kuin yksi todellinen haanpääläinen ajatuskin: ”On sanottu, että sota hävittää, mutta Lonkassa on rakennettu!” Lonka oli Haanpään palveluspaikka, karjalaiskylä, johon tehtiin sotateitä ja taloja ja vedettiin sähköt. ranskalainen FilosoFi paul Virilio on kuvannut militääriteknologiaa historian moottoriksi ja rauhanaikoja sodan jatkamiseksi toisin keinoin. Vaikkei kiinnostaisi mietiskellä syntyjä syviä, varsinkin Ihmemaa-osion voi lukea jännityskertomuksena, jossa on vauhdikas meno päällä. Kahden maailman välisiin kytköksiin vihjataan läpi teoksen. Lopulta, auringon laskettua ja yön sinisen hämärän kätkiessä eläimet vaippaansa, ne antoivat päänsä riippua, laskivat valkean sarvensa maahan ja sulkivat silmänsä. Milloinkaan. Rautatieasemalla kiroillaan ”herroja, joiden ei luultu olevan enää pitkäaikaisia”. Talvisodassa Haanpää palveli rintamamiehenä JR 40:n riveissä ja haavoittui sodan loppuvaiheessa sormeensa. Sitä kuvitellessani tulin jotenkin hirveän surulliseksi.” ”Miksi?” ”Koska maailma oli ehkä pullollaan lukemattomia puita ja lukemattomia lintuja, joita sade kastelee lukemattomia kertoja. Niihin sisältyy niukkoja huomioita ja kommentteja ulkoisista sotilaallisista ja poliittisista tapahtumista: Saksa hyökkää Norjaan ja Tanskaan, liittoutuneet nousevat maihin Normandiassa, ryti eroaa ja mannerheimista tulee presidentti. Kirjan läpi kulkee myös surumielisyys. Ne ovat kitkeriä hedelmiä. Matkalle maailman ääriin voi hyvin uskaltautua. Kirjailijan tuntevia lukijoita ilahduttanee, että Suomi mainitaan sivuilla jälleen useampaan otteeseen. Lopulta kokonaisuus rakentuu kärsivällisen lukijan eteen. Minkäänlaista aggressiota vihollista kohtaan muistiinpanoissa ei ole, pelkoa kylläkin ja sitä on paljon. Tekijälleen tunnusomaisesti mukana on paljon kirjallisuus-, musiikkija elokuvaviitteitä. Rauha on sodan hedelmien nauttimista. 295–296.) Raskasta pohdittavaa riittää, mutta Murakami onnistuu tekemään pohdintansa laajan romaanin mitassa pääosin humoristisesti. Viinaakin usein.” Sotamuistiinpanot ovat ehyitä, myös tyylillisiä arvoja sisältäviä kokonaisuuksia, joissa Haanpää kehittelee kirjallisia ideoitaan (muun muassa Yhdeksän miehen saappaita). Vaikka kirjaan mahdutettu ideamäärä tekee siitä toisinaan hankalasti lähestyttävän, lukuisat yksityiskohdat myös viehättävät. Silti tuntui kuin en pystyisi ymmärtämään yhtä ainutta kamferipuuta enkä yhtä ainutta sadetta. 65 paljastaminen olisi paitsi hankalaa, veisi ilon kirjan lukemisesta. Virilion ajatukset tulevat mieleen lukiessa pentti haanpään sodanaikaisia ja -jälkeisiä muistiinpanoja, niin selvästi ne jakautuvat kahteen osaan. Rauhan tultua muuttuu sekä muistiinpanojen sisältö että tyyli. Selkeää tarinaa olennaisempaa on salaperäisyys. Veistosten tavoin, täysin liikkumattomina, ne kärsivällisesti kaula koholla odottivat auringon viimeisen loiston hukkumista omenapuiden mereen
Median ja taideinstituutioiden arvovalta on suuri ja sitä pelätään. Terike Haapoja, Minna Henriksson, Jussi Koitela (toim.) (2015): Taidetta ja politiikkaa tekemässä. Sen sijaan, että roikuttaisiin väkisin kiinni kapitalismin rattaissa, taide tunnistetaan tapana kommunikoida ja tuottaa omia ajattelumallejaan. Toisaalta sen vuoksi joistakin kirjoituksista jää mieleen hajanainen ja hiukan keskeneräinen vaikutelma. Niissä ennen muuta kuvataiteen ja esittävän taiteen tekijät sekä tutkijat käyvät läpi tätä problematiikkaa. Taide ei olekaan pelkkiä teoksia seinillä vaan osallistavaa toimintaa ja käytäntöjä. Veli-matti huhta Taiteen ja politiikan myrskyisä liitto. Varsinkin taiteen parissa toimiville henkilöille kokonaisuus onkin kutsu jatkaa pohdintaa ja lisätä siihen omat äänensä. Toki, poliittisuus voi näkyä myös hyvin konkreettisesti, esimerkiksi teosten eettisissä tuotantotavoissa ja materiaalivalinnoissa. Jos taide on poliittista, voiko se olla autonomista ja pitäisikö sen olla sitä. sanni purhonen. Poliittisuuden määritelmät vaihtelevat kirjoittajasta riippuen ja toimivat pohjana taiteen tehtävän laajemmalle pohdinnalle. Omaa kirjoitusprosessiaankaan Haanpää ei käsittele. Kirjoituksissa kysytään muun muassa, mitä ylipäänsä tarkoitetaan poliittisella taiteella. Pikemminkin taide on repeämä siinä, miten me normaalisti ymmärrämme maailmaa ja miten näemme itsemme suhteessa siihen. Sattumalta muistiinpanot ovat myös sodanjälkeisen maaseudun sosiaalisen elämän kuvausta hevosmarkkinoineen, korttirinkeineen ja ”auksiooneineen” (huutokauppoineen), ja sellaisena arkipäivän mikrohistoriaa. Muutokset suhteessa instituutioihin eivät aina ole pahasta, vaan voivat vahvistaa kritiikin terää. Teos itsessään pyrkii toimimaan yhtenä osana taiteen mahdollistamassa kriittisessä keskustelussa, vaikka melko rajatusta näkökulmasta. Se on nykylukijan tappio, olisi enemmän kuin kiinnostavaa tietää, mitä Haanpää ajatteli esimerkiksi tuoreeltaan lukemastaan olavi paavolaisen Synkästä yksin puhelusta. Positiivisena taiteen mallina monissa teksteissä nähdään yhteisöllinen tekeminen ja keskustelu. teoksessa Taidetta ja politiikkaa tekemäs sä käsitellään yhteiskunnallisesti suuntautuneiden nykytaiteen tekijöiden ajatuksia taiteen ja yhteiskunnallisuuden suhteista. Kuten kirjan johdannossa todetaan, kysymyksessä on pikemminkin pysäytyskuva tietyn taiteilijajoukon ajatuksista kuin laaja analyysi. 142 sivua. Kirjassa on mukana kolme novellia, joista Kerran… (1952) ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa kirjamuodossa. Pentti Haanpää kuoli kalastusretkellä 1955 ”nautittuaan ehkä hieman liikaa vedenväristä”, kuten kirjan toimittaja matti salminen , 2010-luvun ”Haanpää-renessanssin” keskeinen henkilö, asian ilmaisee. Kirjoittamiseen osallistuneiden taiteilijoiden teoksiin tutustuminen tuo lukukokemukseen tasoja. Jos ryhdytään kriittisiksi, kritiikki on parempi kohdistaa naapuriin kuin liian lähelle omaa napaa. Vanhoja perinteitä ja esteettisiä ihanteita ei uskalleta kyseenalaistaa vaan taiteilijat pysyttelevät mieluummin mukavuusalueillaan ja varmistavat näin toimentulonsa. Puheenvuoroissa korostuvat taiteen tekemisen haasteet ja taiteilijoiden muuttuva asema yhteiskunnassa. Yhteydet maailman tapahtumiin näyttävät myös katkenneen: ei sanaakaan ”vaaran vuosista”, ei kylmän sodan alkamisesta. Se voi silti paljastaa uusia näkökulmia, kuten vaikkapa eva neklyaevan ja satu herralan keskustelussa todetaan: ”Olen samaa mieltä Evan kanssa siitä, että taide ei ole lääke eikä sen tarvitse esittää ratkaisua. Näitä kahta ei lopulta kohdella toisensa poissulkevina vaihtoehtoina. Sodan, remuamisen ja arjen keskellä Haanpää kirjoittaa Suomen suomenkielisen kirjallisuuden parasta proosaa: Kor pisotaa ilmestyy 1940, Nykyaikaa 1942, Yh deksän miehen saappaat 1945, Heta Rahko korkeassa iässä 1947 ja Jauhot 1949. Tällä ei tarkoiteta niinkään yhteisiä teoksia kuin osaamisen ja kokemusten jakamista. Omakustanteena toteutettu kirja koostuu lyhyistä artikkeleista ja haastatteluista. Sen eleettömämmin ja kauniimmin asiaa ei voisi sanoa. Edustava merkintä tältä ajalta on: ”Rahat ja kello meni ja pyörä varastettiin.” Elämää täyttää viina ja kortinpeluu: ”Elämä meni häneksi ja sitä kesti koko yön.” Kukaan ei viitsi laskea, mutta Haanpää taisi olla kuukaudesta keskimäärin yli viikon humalassa. Mihin pölyttyneistä asetelmista voidaan edetä. Haanpää lukee tavattoman paljon, myös englanniksi, mutta ei kirjallisesti reflektoi lukemaansa. Se on täyttä tavaraa. Lääkkeen tarjoamisen sijaan haluaisin aiheuttaa tai mahdollistaa näitä repeämiä ja nyrjähdyksiä, joiden avaamissa tiloissa asioiden ja ihmisten välisiä suhteita voi rakentaa uusiksi.” (s.98.) Kirjan keskusteleva ja haastattelupohjainen tyyli herättää ilahduttavasti ajatuksia. 66 k ir Ja -a r V io t kitsemä, kitkerien hedelmien mies, vaikka asiaa hänen kohdallaan ei ole korostettu toisin kuin esimerkiksi yrjö Jylhän kohdalla. Taiteelle ei siis tarvitse asettaa velvollisuutta ratkaista maailman kaikkia ongelmia. Kokonaisuutena suomalainen taidekenttä näyttäytyy artikkeleissa pahimmillaan rakenteellisesti jäykkänä. Teoksen lopusta löytyykin lista linkkejä taiteilijoiden ja heidän taustayhteisöjensä nettisivuista. Silmiinpistävä piirre on merkintöjen arkipäiväisyys, jossa on myös oma huumorinsa: ”Anoppi lopultakin lähti”, kirjoittaa Haanpää – aviomies ja tyttären isä. Useassa artikkelissa esiin nousee nykyhetken tiukka taloudellinen todellisuus ja se, miten erilaisten tukien vähentyessä myös taiteen keinot vaikuttaa ja kritisoida ympäröivää todellisuutta ovat murroksessa. Muistiinmerkinnät päättyvät vuoden 1948 lopussa, mutta epilogi löytyy: parin viikon jakso kesältä 1954, ”Sairaalassa ja hulluinuoneessa, Oulu”. Kuten monesti taiteesta keskusteltaessa, kirjassa riittää pohdintaa taiteen itseisarvon ja yhteiskunnallisen tehtävän suhteesta
Saman ovat huomanneet monet muutkin. Ohjeiden mukaan Keuhkot on esitettävä ilman teatterille ominaista tarpeistoa: ei lavasteita, ei rekvisiittaa, ei roolivaatteita tai valoilla ja taustaäänillä tehtyjä korostuksia. Ajallinen ja paikallinen siirtymä esitetään sekunnin mittaisena taukona repliikkien välissä. Näyttämöohjeiden mukaan edes näyttelijöiden mimiikka ei ole sallittua. Standup-tragiikkaa. Pelkistämisessä piilee näytelmän ydin ja sen menestyksen salaisuus. KeuhKot-näyteLmän radikaaliutta on väistämätöntä verrata tanskalaisten elokuvaohjaajien dogma-manifestiin. Luomudraamaa. Näyttelijät oli laitettu polkemaan esityksen kuluessa se valoenergia mitä he näyttämöllä kuluttivat. Keuhkojen tapainen pelkistäminen on kuitenkin kaukana brechtiläisestä teatterinäkemyksestä. Macmillan on haastattelussa kuvaillut tätä sukupolvikokemusta nimellä ”huolivelka” (”anxiety debt”). Silti esityksessä on uskomaton intensiteetti, jossa esitysmuoto sopii täydellisesti näytelmän ydinkysymykseen: Mihin ihmisillä on aikaa tällä planeetalla. Yleisö haukkoo henkeään valojen sammuessa. Dialogi sinänsä ei tarjoa mitään erityisen syvällistä, jotta tekstin sisältö olisi riittävä syy nähdä Keuhkot, mutta muotoratkaisu tuntuu vallankumoukselliselta. Viimeiset kymmenen minuuttia Keuhkot kiihdyttää yli katsojan odotushorisontin ja onnistuu yllättämään vielä kertaalleen. Hahmojen on oltava anonyymejä, ihmisyyden perikuvia. Kansallisteatterin Keuhkot on ollut loppuunmyyty ensi-illastaan lähtien, huolimatta siitä, että se koostuu kahden näyttelijän erittäin pelkistetystä dialogista. Ei niinkään repliikkien sisältö kuin niiden rytmitys on johdonmukaisen dramaattinen lopputulos tämän näytelmän tarinasta. Näyttämöohjeiden mukaan edes näyttelijöiden mimiikka ei ole sallittua. Dogma-teatteria. Näyttelijät puhuvat tauotta sen sata minuuttia, mitä esitys kestää. Tiedetään, että manifestin oli tarkoitus toimia samanlaisena vastalauseena elokuvaviihteen tempputaiteelle kuin brechtiläinen vieraannuttaminen on toiminut suhteessa porvarillisen teatterin illusionismiin. luomudraama uudistaa laitosteatteria S OIKKElI Markku Soikkeli on tamperelainen kriitikko ja kirjailija.. Käsikirjoittaja, englantilainen duncan macmillan on antanut teokselle tiukat näyttämöohjeet. Tuntuukin johdonmukaiselta, että hän on ollut sovittamassa George orwellin romaania 1984 näytelmäksi. Esimerkiksi parittelu ja synnytys esitetään yhtä viitteellisesti kuin kyse olisi lavalle siirretystä kuunnelmasta. Tai onko pariskunnilla liikaa yhteistä aikaa, jos he päättävät olla hankkimatta lasta ekologisista syistä. Keuhkojen kirjoittaja Duncan Macmillan on kokeillut näytelmissään muitakin tapoja dramatisoida maailmantilanne, tuoda tekstiin se kokemus, että maailma itsessään on muuttunut ahdistavaksi näyttämöksi. Siellä ei tyydytty kahden esiintyjän stand-up-tragiikkaan. Parija perhesuhteissa ihmiset kohtaavat paitsi tunteellisimmillaan myös rationaalisimmillaan. Kuten näytelmän nimestä voi päätellä, kyse on pikemminkin illusionismin siirtämisestä pieneltä näyttämöltä pieneen katsomoon. Onko meillä sen verran siedettävän hyvää elämää jäljellä, että tänne on mielekästä synnyttää uusi sukupolvi. Keuhkojen osalta ekologinen nyt-ja-tässä -asetelma oli viety askeleen pidemmälle Berliinissä (2014–15) pyörineessä produktiossa. En oikein tiedä, millä nimellä kutsuisin näkemääni, mutta tajuan sen olevan jotain vallankumouksellista. On pakko järkeillä tunteensa, mitkä asiat huolestuttavat oikeasti ja minkä suhteen tulee vain esiintyneeksi huolestuneena. Isoveljen metaforinen hahmo kelpaa jo mihin tahansa perhedraamaan. Tietoisuus maailman tilasta riittää luomaan lavasteet päässämme. Kun katsoja on tottunut tähän, rytmi voi edelleen kiihtyä