Irtonumero 10,90 euroa | 41. vuosikerta 2–3 | 2013 | kulttuurityö Kulttuurivihkot Taiteilijat irti köyhyyden ja byrokratian sokkeloista Osuuskuntien uusi tuleminen Paavo Arhinmäki: Hyvää lastenkulttuuria maksutta! 2010-luvun kulttuurityöläiset: Noora Kela Arwi Lind Marissa Mehr Eero Tammi Marxin arvoteoria ja tietotyö Juhlanumero 40 vuotta työväen kulttuurilehteä!
Nyt myynnissä Akateemisessa Kirjakaupassa!
ilmaan. (Marxin vuosikymmenen alusta. vänä osittain ajankohtaista luettavaa. Kuvaavaa on, että lehdesvihkoilla enää ole, ja Neuvostoliiton eräänlaisä on edelleen käytössä sama tilaajarekisteri sena valtionuskontona harjoitettu marxismikuin vuonna 1999 ja ohjelmalisenssi on tuon leninismikin kuuluu vain historiaan. Porvariston mainosja kirjailija Jani Saxell. Siellä erityinen painoTärkeä periaate oli sivistypisteemme ovat videotallenteet ja suorat studio-ohjelmat. Kulttuurivihkot onja Leninin omat teoriat ovat asia erikseen.) kin puitteitaan suurempi instituutio, joka Alkuaikojen Kulttuurivihkot ja »Taide kuuelää ennen kaikkea tekijöidensä ja lukijoiluu kansalle» -ohjelma ovat silti tänäkin päidensa mielissä. vahvemmin myös internetmaakuvataidetta. oman hännän nostoa: painos nousi muutaTässä 40-vuotisjuhlanumerossa keskitymme massa vuodessa 10 000:een, ja lehdestä tuli nykypäivän kulttuurityöhön, sen tekijöihin ja maamme keskeinen vasemmistolainen kultsen tekemisen yhteiskunnallisiin ehtoihin. »Laajalevikkisyys ja vaita olin jo mukana tekemässä, teemoina olikutusvaltaisuus» ei ollut vain asianomaisten vat 1970-luku ja Kulttuurivihkojen historia. Kapitalismi ja kilpailuyhteiskunta reaalielämästä irtaantuneine finanssisektoreineen Liiton ja lehden aatepohjana oli tuolloin marja talouskuplineen ovat pidäkkeettömämpiä xismi-leninismi, ja yhtenä tehtävänä Kulttuukuin Kulttuurivihkojen alkuaikoina. tekijäin Liitto lopetti toimintansa 1990-luvun Kulttuurivihkojen ensimmäinen numero ilmestyi 40 vuotta sitten, 1973. Haastateltavina oli sellaisiakin merkkivaltaosa lehden nykyisistä tekijöistä, ei ollut henkilöitä kuin kirjailijat Paavo Kulttuurivihkojen alkuaikoiHaavikko ja Veijo Meri, jälkimna vielä syntynytkään. EsimerElias Krohn kiksi ohjelmassa esitettävä massakulttuurin P.S. henkisestä köyhyydestä ja että vain valittu Ohjelmassa ovat vieraina elokuvamies Claes Olsson vähemmistö, henkinen eliitti voi omaksua korkeatasoisen taiteen. Humarivihkojen ensimmäisen numeron mukaan oli nistinen, vasemmistolainen sivistyneistö esitellä »Neuvostoliiton ja muiden sosialististarvitsee ilmaisukanavaansa. me puurtaa, vaikka se melkoista penninveSattuneista syistä tätä tehtävää ei Kulttuurinytystä vaatiikin. Suomalainen ja kansainväNykyään ohjaksissa on jo lehden historilinen edistyksellinen kulttuuri olivat laajasti an kolmas sukupolvi. nipuolisemmaksi. Tapaamisiin 40-vuotisjuhlissa 17.5.! ja -viihteen kritiikki olisi melkein voinut olla viime Kulttuurivihkojen elitismi-teemapaketista: »Erityisen valheellisia ovat porvariston Verkkolehdessä http://www.kulttuurivihkot.fi lisää ideologien väitteet että massakulttuurin Kulttuurivihkojen historiaa: 30-vuotisjuhlanumero ala-arvoisuus johtuu vain kansanjoukkojen sekä Studio e:n video-ohjelma vuodelta 2008. pääkirjoitus työväen puolella ja ajan hermolla » Liiton laajalevikkinen ja vaikutusval- miehet kätkevät sen totuuden että ihmisen tainen julkaisu, Kulttuurivihkot, jatkaa henkinen kurjistuminen ja vieraantuminen maamme työväen kulttuurilehtien petaiteesta on vain kapitalistiselle yhteiskunrinnettä.» Liitto oli Kulttuurityöntekijäin Liitnalle ominainen ilmiö.» to, ja lainaus on sen taidepoliittisesta ohjelSuomen kommunistista puoluetta ja sen vähemmistösiipeä lähellä ollut Kulttuurityönmasta »Taide kuuluu kansalle» (1975). Siksi jaksamten maiden kansalliskulttuurien piirteitä». MeiKulttuurivihkot mäinen jonkin kerran myös kirdän tehtävänämme on ollut joittajana. neistön ja kansan yhteys, jopa ykseys: lehti lähestyi muitakin työtätekeviä kuin kulttuurityöläisiä, ja siinä julkaistiin esimerkiksi työ30-vuotisjuhlanumerossa (4–5/2002), jopaikkareportaaseja. Lehdessä julkaistiin viedä Kulttuurivihkoja entistä on puitteitaan runsaasti kaunokirjallisuutta ja suurempi instituutio. Se keskittyi liialussa, mutta tarve vasemmistolaiselle yleiston julkilausumiin sekä työväenkulttuuria käkulttuurilehdelle ei suinkaan hävinnyt ja Kultsitteleviin puheenvuoroihin. 3. Allekirjoittanut, kuten esillä. tuurilehti. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Sittemmin lehti tuurivihkot jatkoi uusin voimin, nyt riippukehittyi aiheiltaan ja käsittelytavoiltaan momattomana julkaisuna
Maria Leidenius Kolmekymppinen kirjallisuuden opiskelija ja kirjabloggaaja. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. Jukka Peltokoski Kansan Sivistystyön Liiton koulutustuottaja ja yhteiskunnallinen tutkija, joka on päättänyt ottaa selvää osuuskunnan mahdollisuuksista. | KIRJAPAINO KTMP Ykkös-Offset, Singsby. Kuuden numeron kestotilaus 43 € (sis. Haluaa lisäksi sanoa, että vapaus on hieno käsite, jota ei pidä jättää oikeistolaisten monopoliksi. Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi tai käyttäen tilauspalvelua osoitteessa www.kulttuurivihkot.fi. työnjako yltä. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Tekstit vain RTF- eli Rich Text Format - tai ASCII-tiedostomuodoissa sähköpostitse toimitussihteerille tai lehden osoitteesen (tuloste ja mahdollinen levyke). kansi: tuuli häggman & pauliina nykänen tämän numeron tekijöitä Elina koponen Äidinkielenopettaja, freelance-toimittaja ja englannin kielen opiskelija. | ILMOITUSHINNAT Koko sivu: 739 €, puoli sivua 474 € sekä arvonlisävero 24 %. Ks. 4. Niko Peltonen Rovaniemeltä Kallioon emigroitunut myöhempien aikojen tulenkantaja, joka harrastaa niin kulttuurikritiikin kuin kaunokirjallisuudenkin kirjoittamista. Hirvenoja | elokuva | Janne Hukka | Mari Lukkari | Tomi Toivio | TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT www.kulttuurivihkot.fi | (09) 4114 5369 (vastaaja) | Kaasutehtaankatu 1/10 00540 HKI | etunimi.sukunimi@kulttuurivihkot.fi | OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Kultuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. vuosikerta | JULKAISIJA Domirola Oy | PÄÄTOIMITTAJA Elias Krohn | politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa | TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ, KEHITYS Ari Lahdenmäki | TOIMITUSSIHTEERIT Katja Nissinen | yhteiskunta, tiede, Tampere | Juha Säijälä | populaarikulttuuri, musiikki | Kirsi Vanhamaa | kirjallisuus, kirja-arviot, teatteri, elokuvat | Riikka Ylitalo | kaunokirjalliset tekstit | ULKOASU Tuuli Häggman | Pauliina Nykänen | TOIMITTAJAT Aleksi Ahtola | historia | Johan Alen | Jouni Avelin | Turku | Riia Colliander | Eero J. Suomen hienoimmat paikat taas ovat Kolmas Linja auringon noustessa ja Jyväskylän Lounaispuisto auringon laskiessa. On sitä mieltä, että Suomen suurimmat elävät taiteilijat ovat Kauko Röyhkä, Joose Keskitalo ja Marjo Niemi. alv 10%). | MEDIAKORTTI www.kulttuurivihkot.fi | KIRJOITUSTEN LÄHETTÄMINEN Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaa materiaalia. Vapaa-ajallaan seuraa tanssimaailman tapahtumia, leikkii kahden pienen poikansa kanssa tai rentoutuu hyvän kirjan parissa. alv 10%), vuoden määräaikainen 51 € (sis. KULTTUURIVIHKOT 41. Paula Rauhala 31-vuotias filosofian maisteri Tampereelta. | ISSN-L 0356-3367, ISSN 0356-3367 (painettu lehti), ISSN 2242-6736 (verkkojulkaisu)
5. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. 72 Pyörteellä ja muita lyhytkertomuksia Jari Huhtala. Tämän päivän järjestöjen ja työläisten mietteitä. elokuva-alalta löytyy vielä näkijöitä. mustan Marskin kulisseihin ja tuuletetaan 52 Eksyneet Kulttuurityöläisyys muutoksen kourissa TEEMA – kulttuurityö Kulttuurialan etujärjestöt ovat vailla valtaa, kulttuuripoliittinen sarjakuva. 50 Intohimoista oopperataidetta vähillä varoilla TEEMA – kulttuurityö Ooppera Skaalan jäsenet kertovat työstään. kamppailustaan byrokratian kanssa. 70 Päivä jona näimme Fidel Castron Cristina Sandun novelli. 44 Monipuolinen tekstityöläinen 58 Marxilainen arvoteoria ja tietotyö TEEMA – kulttuurityö Paula Rauhala pohtii esseessään, mitä Kimmo Pohjonen kertoo haastattelussaan TEEMA – kulttuurityö muun muassa, miksi hän moukaroi Marissa Mehr uskoo kulttuurityöntekijän marxilainen arvoteoria voi tarjota itseään käsittelevässä dokumentissa tulevaisuuteen. 31 Pätkätyöläisen oikeustaistelu TEEMA – kulttuurityö Tietotekniikan ammattilainen haastoi työnantajansa oikeuteen laittomasta työsuhteen purkamisesta ja perusteettomasta työsuhteen ketjuttamisesta. 41 Filmihullu Eero Tammi Jyrki Heikkisen 55 Squat Teatro Valle TEEMA – kulttuurityö Roomassa teatterin tekijät valtasivat TEEMA – kulttuurityö oman teatterinsa vastalauseena Historiattomana ja pinnallisena aikana säästötoimenpiteille. entistä aineettomamman tuotannon haitarinsa muodottomaksi. 66 Osuuskunta tarjoaa työtä ja vaikutusmahdollisuuksia. 65 Yhteisöllisyyden kaipuusta kasvoi Kirjan talo TEEMA – kulttuurityö Turkulainen Kirjan talo – Bokens hus ry haaveilee hankkivansa muiden alueen turvallinen vaihtoehto työllistää itse itsensä, mutta se voi olla myös keino vaikuttaa yhteiskuntaan, kirjoittaa Jukka Peltokoski. TEEMA – kulttuurityö TEEMA – kulttuurityö Eduskunnan Kansalaisinfossa keskusteltiin Helmi-levyjä pyörittävä Arwi Lind osallistuu TEEMA – kulttuurityö taiteilijoiden toimeentulosta. lähes kaikkiin levynteon vaiheisiin. Prekaareilla työmarkkinoilla osuuskunta on 26 Usein työttömänä, ei koskaan toimettomana 48 Tanssin kieli on kansainvälistä TEEMA – kulttuurityö TEEMA – kulttuurityö Taiteesta ja kulttuurista elävät jakavat Lontoossa työskentelevä tanssija Noora Kela kokemuksiaan työstään, toimeentulostaan ja kertoo raskaasta, mutta rakkaasta työstään. teema – XXX kulttuurivihkot 2–3 | 2013 36 TEEMA – kulttuurityö 3 Pääkirjoitus 8 200 sanaa 15 Leffanurkka 18 Levyt 75 Kolumni: Berger 76 Kolumni: Avelin 77 Kirja-arviot 82 Kolumni: Soikkeli 16 Suomen Mannerheim ja huippu-urheilijat R&A-raportissa kurkistetaan 18 Oman tiensä haitaristi dopingkäryn tuoksuja. 32 Ministerin työhuoneessa TEEMA – kulttuurityö Paavo Arhinmäki vastasi kysymyksiin kulttuuripoliittisesta linjastaan. kulttuuritoimijoiden kanssa taiteilijoille ja tutkijoille suunnatun residenssin. eikä taidetyöläisiä enää arvosteta. 24 Pieniä muruja sieltä täältä 46 Nykyajan kansanmusiikin moguli hahmottamiseen. 68 Uusliberalismin epäinhimillisyydestä Jukka Liukkosen fiktiivinen tarina uusliberalistismin soveltamisesta perhe-elämään
Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 3kk 30 € /25 € 6kk 50 € /35 € 12kk 85 € /60 € Vuositilauksen voi maksaa erissä. Tilaukset: (09) 774 38 10 antaja.fi toimisto@tiedon a.fi www.tiedonantaj. Voit tilata myös ilmaisen näytenumeron. teema – XXX TIE DON H Paljastuksia kapitalismin törkeyksistä H Ruumiinavauksia näennäisdemokratiasta H Tarinoita ja faktoja työelämästä H Kamppailuja Suomessa ja ulkomailla H Vaihtoehtoisia visioita tulevaisuudesta H Kantaaottavaa kulttuuria H Huumoria ja humanismia ANTAJA Tiedonantaja onnittelee koja! 40-vuotiasta Kulttuurivih Normaalitilaus /työttömät ja opiskelijat lEhTI kErrAN vIIkOssA TIEDONANTAJA.fI JOkA päIvä www.facebook.com/Tiedonantaja 6
Tiukka kurvi vasempaan! teema – XXX Joka perjantai tuhti lukupaketti. Politiikkaa, kulttuuria, ihmisiä & ilmiöitä. 09 7596 0208 www.kansanuutiset.fi 7. tarjo ushi 4 kk nta 48 e tilaukset@kansanuutiset.fi p. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013
Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry Tutustu ja tilaa: ksl.fi/julkaisut Tykkää: facebook.com/kslry Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki. 8. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 www.yleinenlehtimiesliitto.fi. kulttuurivihkot 40 vuotta Yleinen Lehtimiesliitto Helsingin Vasemmistoliitto onnittelee innostaVaa kulttuurileHteä! Moniarvoisen, vapaan viestinnän puolesta Onnea nelikymppiselle! Oikeistolaiselta talouspolitiikalta et voi välttyä – tutustu myös vasemmistolaiseen! Tilaa ilmainen Eurokriisistä eteenpäin – Vasemmistolaista talouspolitiikkaa tai joku muu julkaisumme
singin Kruununhaassa (Rauhankatu 15). klo 19 Turun duurit Iida Umpikuja ja Leevi Launis sekä loppu- Kirjakahvilassa (Vanha Suurtori 3) debatoidaan illasta bilebändi Väinö Grön. klo 18 aihee- nisteri Erkki Tuomioja sekä Kulttuurityöntekijäin na on ruohonjuuritason kaupunkikulttuurin nä- Liiton 1970-luvun kantava voima, teatteritaiteen kymät Tampereella. Iltamien Kiertuetilaisuuksissa keskustellaan ajankohtai- ohjelma on monipuolinen: viiteen tuntiin sisältyy sista paikallisista kulttuuriteemoista. Oksasen runohelmiä. Palautteiden on tarkoitus auttaa kirjoittajia tekstiensä työstämisessä. Palvelu on poikkeuksellisen laaja-alainen: kaikkien kaunokirjallisten lajityyppien ohella palvelussa arvioidaan myös sarjakuvia, tietokirjallisuuden alaan kuuluvia käsikirjoituksia sekä journalistisia tekstejä. Kumpaankin tilaisuuteen on vapaa pääsy. Karl Marx –seura kulttuurivihkot perusti arvostelupalvelun Kirjoittamisen harrastajille on avautunut uusi mahdollisuus saada teksteistään palautetta. puheita, runonlausuntaa ja runsaasti elävää mu- Tampereen Tulenkantajien kirjakaupassa (Hä- siikkia. Pääsymaksu korvaa myös ku- ni Kinnunen ja taiteilija, freelance-aktivisti Suvi kat ja lahjat. Mukana ovat muun muassa Turku 2011 -sää- tulleita. 9. Juhlapuhujiksi ovat lupautuneet ulkomi- meenpuisto 25) keskiviikkona 15.5. www.marxseura.fi Arvioijina ovat kirjailijat Tuuve Aro, Jyrki Heikkinen ( joka on myös sarjakuvataiteilija), Saara Henriksson, Laura Gustafsson, Olli Hyvärinen, Mari Koski, Hanna-Riikka Kuisma, Markku Soikkeli, Anni Sumari ja Taija Tuominen sekä Onnittelen 40-vuotiasta Kulttuurivihkoja. Mukana ovat muun muassa tohtori Timo Kallinen. Mukana ovat myös truba- Seuraavana keskiviikkona 22.5. Puheenjohtajana on tv-työläinen Piia Hirvensalo. Ravintola Pianossa Hel- niaksi myös pienimuotoisen maakuntakiertueen. Tekstien lähettämisohjeet sekä palvelun hinnasto on julkaistu Kulttuurivihkojen internetsivustolla http://www.kulttuurivihkot.fi. Kulttuurivihkojen 40-vuotista taivalta juh- Kulttuurivihkot järjestää juhlavuoden kun- litaan perjantaina 17.5. Pääsymaksu on seitsemän euroa, joka tiön toimitusjohtaja Cay Sevón, runoilija Tapa- sisältää narikan. Turun kulttuuripääkaupunkivuoden kokemuksis- Kaikki Kulttuurivihkojen ystävät ovat terve- ta. Auvinen. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. 200 sanaa Toukokuu on Kulttuurivihkojen juhlaa Helsingissä järjestetään juhlailtamat, Turussa ja Tampereella on luvassa kuumia keskusteluja kaupunkikulttuurista. Hannele Salava, Helsinki Kulttuurivihkojen päätoimittaja Elias Krohn. Kulttuurivihkot on perustanut arvostelupalvelun, jossa kirjallisuuden alan ammattilaiset laati- Suomen Karl Marx-seura onnittelee Kulttuurivihkoja sen merkkipäivänä ja kiittää hyvästä yhteistyöstä menneinä vuosina! vat lähetetyistä teksteistä kirjalliset palautteet. Runoja lausuu runoilija Mikko Kyrönviita Hukkatila ry:stä sekä pispala- Tapani Kinnunen, ja laulaja Daniela Fogelholm lainen asukasaktiivi ja kaupunginvaltuutettu Jari esittää Kaj Chydeniuksen säveltämiä Aulikki Niemelä (sd.)
Johanna Haka- kuin leimaamista vastaan.» nen on käynyt kaupungissa useinkin Vinokinon puitteissa, ohjelmistosuunnittelijana valitsemas- Yhdeksänhenkisen tuomariston työ ei Ha- sa Teddy Awardsilta elokuvia Suomeen. Kulttuurivihkot maksaa postimaksun Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 43 eurolla. Hinta on 51 €. Nyt voimme ohjelmistolla kasvattaa enemmänkin Johanna Hakanen nousi tietoisuutta ja olemme tuoneet Berliinin elokuvajuhlien queer- mukaan myös transgenderiä – elokuvakilpailun tuomaristoon ensimmäisenä suomalaisena kautta aikain. Asiaa taiteesta ja yhteiskunnasta kuudesti vuodessa Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. Ehkä juu- kasen mukaan ollut helppoa. »Aikaisemmin ei puhuttu homoista. Oli vaikea löytää vaksi yli kolmisenkymmentä. Menivätkö palkin- ka jäseniä kohdeltiin »kuin kuninkaallisia». Päivät olivat pitkiä ri tämän ansiosta kutsu kuului tuomaristoon, jon- ja väittelyt elokuvista kiivaita. Tuomariston lausunto kuu- lijana seitsemän vuotta uurastanut Johanna lui: »Ta av mig on kuvaus voimaakkaasta naises- Hakanen sai viime vuoden lopulla kutsun ar- ta, joka kohtaa seksismin perinteisiä ilmentymiä vovaltaiseen tehtävään: Berliinin kuulujen elo- omanarvontuntoisesti ja armollisesti. tapahtumaan elämässäni», Hakanen toteaa. »Elokuva tais- queer-elokuvan festivaalin suuntaviivoista. Silloin hämmästeltiin, että ’vau, tällaisiakin leffoja näkee’. on tuomariston mukaan kau- »Olemme tuoneet mukaan myös transgenderiä – sitä, että kaikille nais-mieslokerointi ei ole ok.» nis muotokuva naisen matkassa transformaation tilassa: »Ohjaaja Sébastien Lifshitz valloittaa sydämemme tärkeällä kuva-aineistolla, joka sijoittuu aikaan ennen LGBT-liikettä, osoittaen että Bambi on inspiraatio jokaiselle sukupolvelle.» Erikois-Teddy myönnettiin ete- sitä, että kaikille nais-mieslokerointi ei ole ok», läafrikkalaiselle elokuvaprojektille STEPS for the Hakanen kertoo Vinokinon, maamme johtavan Future sen HIV-tiedoisuudestaan. Päänäytte- kuvajuhlien eli Berlinalen yhteydessä järjestet- lijän esiintyminen on hienovaraista ja rehellistä.» tävään queer-elokuvaan keskittyneen Teddy Dokumentti-Teddyn voitti Bambi (Ranska, Awards -kilpailun tuomaristoon, ensimmäise- Sébastien Lifshitz, Un Monde Meilleur), joka nä suomalaisena kautta aikain. 200 sanaa Berlinalen Teddy Awards suomalaisin silmin Vinokino-festivaalin ohjelmistosuunnitte- Lindgren, Bautafilm). Nykyään homous on pinnalla ja jo ’normaali’ asia. telee HIV:tä sairastavien ihmisten yhteiskuntaan osallistamisen puolesta ja heidän niin syrjintää Mutta matkataan Berliiniin. Nimi Kulttuurivihkot Osoite Domirola Oy Postinumero ja -toimipaikka Vastauslähetys Puhelin tai sähköposti Tunnus 5011437 Allekirjoitus 00003 Helsinki Tilaukset myös sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi 10. Parhaasta lyhytelo- elokuvia, joille aidosti halusi antaa palkinnon.» kuvasta Teddyn voitti Ta av mig (Ruotsi, Victor juha säijälä Keskustelut, blogit, videot, tilaukset www.kulttuurivihkot.fi Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 16,90 euroa. Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. not Hakasen suomalaisin silmin nähtynä oikeil- »Tuli tunne, ettei tällaista tule enää koskaan le rainoille. Näin ei ollut vielä 20 vuotta sitten. Elo- »Täytyy tunnustaa, että olin vähän pettynyt kuvia kertyi yhdentoistapäivän aikana katsotta- tämän vuoden ohjelmistoon. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013
Muissa laivoissa olleet lastaja ei selviä veloistaan», Gazan kalastajien yli 600 henkeä vietiin Israeliin ja karkotettiin ko- puheenjohtaja Mahfouz Kabariti selittää. Olem- Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Israelin me- me luopuneet avun viemisestä Gazaan ja keski- rivoimat ahdistelee ja pidättää kalastajia jopa tymme kauppaan. muistuttaa. Lukuisia kalastajia on viedä tuotteitaan, heidän riippuvuutensa avusta kuollut tai haavoittunut. Gazassa oli aiemmin yli 10 000 ammattikalastajaa, mutta moni on joutunut luopumaan esi-isi- »Israelin toiminta oli täysin laitonta, sillä ei ensä ammatista. lainen arkkipiispa Desmond Tutu sekä natsien »Palestiinalaiset kunnostavat aluksen Ga- juutalaisvainoista selvinneet Hedy Epstein ja Su- zan satamassa, ja miehistöön tulee heidän lisäk- zanne Weiss. Lopetettuaan Gazan pommitukset marras- »Israelilla on pitkään ollut tapana vastata vä- kuussa 2012 Israel lavensi rajan aiemmasta kol- kivallattomaan suoraan toimintaan voimankäy- mesta kuuteen merimailiin, mutta maaliskuussa töllä ja sabotaasilla», Coleman sanoo. Ala kutistui rajusti, kun Israel saar- myöhemmin Gazaan pyrkineiden solidaarisuus- toi Gazan 2007 pian islamistisen Hamasin vaali- laivojen pysäyttämisessä, mukaan lukien suoma- voiton jälkeen. Aikataulua ei ole vielä julkistettu. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Hankkeen ohjauskomiteassa on tunnettu- Gazalaiset aktivistit ja heidän ulkomaiset tu- ja gazalaisia oppineita ja ihmisoikeusaktivisteja. päättynyt laivue Freedom Flotilla. ollut mitään oikeutta nousta laivaan», Coleman Oslon rauhansopimus vuodelta 1993 lupasi Hänen mukaansa sama kaava on toistunut tusoikeudet. timaihinsa. Operaatio Viennin kannalta Gazan arkin merkitys on Co- Gazan arkki vahvistaa toivoa, että palestiinalaiset lemanin mukaan symbolinen, mutta tärkeä. seen ulkomaalaisia», hankkeesta tiedottava Da- Solidaarisuuslaivoja on viime vuosina pyr- vid Heap lisää. Yhdeksän ihmistä jannut pyyntialueen niin kapeaksi, että moni ka- kuoli ja yli 50 haavoittui. Eva Bartlett (Lähde: BBC) 11. Jatkossa avustaminen saattaa yhä enemmän korvautua kaupankäynnillä. Las- voivat pian elää rauhassa ja vapaina Israelin saar- tiksi tulee muun muassa taateleita, käsitöitä ja rosta, hankkeen ohjauskomiteaan kuuluva aust- kansalaisjärjestöjen välittämiä tuotteita. kijansa puuhaavat vanhan aluksen ostamista jol- Kansainvälisiin tukijoihin kuuluvat eteläafrikka- takin perikatoon joutuneelta kalastajaperheeltä. kinyt saartoa uhmaten Gazaan. Vuosien 2008- Aluksen hankkiminen ei aiheuttane ongel- 2009 Free Gaza -aluksia seurasi 2010 traagisesti mia, sillä Gazan satamassa näkyy »myytävänä» kylttejä. Gazan kaupunki (Inter Press Service). Wikipedia 200 sanaa Kauppa-alus Gazasta korvaa avustuslaivat Palestiinalaiset ja heidän tukijansa ovat turhautuneet yrityksiin seilata avustuslaivalla Gazaan. Jos palestiinalaiset voisivat kolmen merimailin sisällä. laisen Estellen purjehdus viime syksynä. palestiinalaisille 20 merimailiin ulottuvat kalas- »Gazan arkki merkitsee uutta askelta. vähenisi tuntuvasti», hän selittää. Kuvassa brittiläinen avustussaattue matkalla Egyptistä Gazaan Rafahin rajanylityspaikalla. Suunta on nyt päinvastainen: Gazan arkki vie kauppatavaraa ulos Israelin saartamalta alueelta. Israelin merivoimat hyökkäsi laivueeseen kuuluneelle turkkilaiselle Mavi Marmara -aluk- »Veneitä menee myyntiin, koska Israel on ra- selle kansainvälisillä vesillä. palattiin taas kolmeen. ralialainen Michael Coleman kertoo
Hän on jättämässä omas- Puhakalta ohjeita heru. SKP rakentaa oikeiston ja kapitalismin vastaista yhteistyötä, haluaa muuttaa poli- JP Väisänen haluaisi Vasemmistoliiton päättä- tiikan suunnan», JP Väisänen määrittää puolu- vän irtaantua Jyrki Kataisen hallituksesta ja yh- eensa merkityksen ja suuntaviivat. Puolueiden sihteerit vastaavat. politiikalle. edustajakokous, päättää »Vaihtoehtojen ja vas- kataisteluun, joka näkyy eri puolilla Eurooppaa »Matkaan kohti parempaa yhteiskuntaa, maail- tarinnan toimintaohjelmasta», aloitteesta toisen- laajoina lakkoina ja mielenosoituksina.» maa ilman luonnon ja ihmisten jatkuvaa hyväk- laisesta taloudesta ja toimenpiteistä puolueen sikäyttöä ja riistoa.» vahvistamiseksi. naapurille heidän tavoitteistaan. Tässä hahmotellaan omalle puolueelleni puoluekokoukseen. ta tahdostaan kahden kauden jälkeen nykyisen »Kokouksessa on 99 aloitetta, mikä kertoo syntyy ihmisistä itsestään.» Hän toivottaa SKP:lle pestinsä ja miettii parhaillaan, »mitä isona voi- jäsenten aktiivisuudesta. Hän tolaiseen ajatteluun vahvasti ekologisen ulottu- toimii Vasemmistoliiton puoluesihteerinä kesä- vuuden. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 Tämä on Väisäsen mukaan myös haaste koko suomalaiselle vasemmistolle – ei vain Vasem-. Kaksi suomalaista vasemmistopuoluetta, kratian puolesta, rahanvaltaa vastaan. Esitämme myös vaihto- taa vastaan. »Kokouksessa valitaan puolueelle uusi kol- mistoliitolle – ja vihreille koota laajapohjaista ra- »SKP on käytännön tinkimätöntä taistelua työ- lektiivinen puheenjohtajisto ja korkein päättä- dikaalia punavihreää yhteisrintamaa rahan val- väen ja vähävaraisten etujen ja todellisen demo- vä elin, keskuskomitea. tavoitteena on nykyaikainen 2000-luvun sosi- »Suomeen tarvitaan radikaali vasemmisto- alismi.» ?Sirpa Puhakka näkee Vasemmistoliiton lainen ja punavihreä liittoutuma. 200 sanaa Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien puolesta Teksti Juha Säijälä Kuva Hilla Kurki Sirpa Puhakka jättää Vasemmistoliiton puoluesihteerin pestin kuuden vuoden jälkeen. Käsittelemme myös Vasemmistoliiton »Olen ollut valmistelemassa kahta asiakirjaa kuiseen kokoukseen saakka. Toivon, että »Vasemmistoliitto on vasemmistolainen, pu- ennen kaikkea vastavoimaksi oikeistopopulis- Vasemmistoliitto liittyy myös käytännön poli- navihreä puolue, jolle perinteisten työväenliik- mille: »Se on työväenpuolue ilman rasismia.» tiikassa mukaan Euroopan vasemmiston, eu- keen juurista nousevien asioiden rinnalle ovat Puoluekokous tulee hyväksymään »Punavihreä rooppalaisen ay-liikkeen ja kansalaisliikkeiden vahvasti kohonneet ympäristöasiat. Tätä voimavaraa kas- menestyksellistä kokousta: »Vahvaa vasemmis- si tehdä.» vatetaan, ja suunnataan kohti seuraavan vuo- toa tarvitaan.» SKP:n pääsihteerinä yhden rupeaman toimi- den europarlamenttivaaleja tavoitteena parla- Väisäsen viesti Vasemmistoliiton puolueko- nut ja jatkokaudelle hakeva JP Väisänen tulee menttipaikka.» ?SKP:n puoluekokous, virallisesti koukselle on: »Toverillinen kutsu osallistua luok- taiteen, kulttuurin ja rauhanliikkeen maisemista. toimintaa kohti 2020-lukua. SKP on osa ehdon hallituksen ajamalle kuntauudistukselle, Vasemmistoliitto ja Suomen kommu- radikaalia uusliberalismin vastaista muutosliiket- joka heikentää lähipalveluja ja asukkaiden vaiku- tä ja vaihtoehto markkinavoimiin sopeutuneelle tusmahdollisuuksia.» nistinen puolue, pitävät kesäkuussa puoluekokouksensa. Päätöksenteko Tätä ennen Puhakka on työskennellyt toimittajana ja tiedottajana. Se ko- puolueen toimintaa: keskiössä ovat jäsendemo- kemus opettaa, että ei pidä mennä kertomaan kratia ja avoimuus», Puhakka taustoittaa. . 12. Miten ne määrittelevät itsensä poliittisella kentällä, ja mitä kokouksissa päätetään. simarkkinoiden kahleista.» Suomen kommunistiselle puolueelle ei Sirpa päätöksenteossa on keskiössä», määrittää puo- »Asiakirja yhdistää perinteiseen vasemmis- lueensa ja sen merkityksen Sirpa Puhakka. Oikeuden- tulevaisuus» -asiakirjan, vision punavihreästä yh- toimintaan kehityksen vapauttamiseksi finans- mukaisuus kaikessa puolueen toiminnassa ja teiskunnasta. »Puolueeni teistyöstä kokoomuksen kanssa. JP Väisänen pyrkii jatkamaan SKP:n pääsihteerinä
Tuomaristo kiitteli Helsin- Elokuvajuhlien yleisöä kiinnostivat tänä lin täyttyvän elokuvassa. Hänen taannoisiin löytöihinsä kuuluu muun kotilaisuudessa. Elokuvake- omia ennakkoasetelmiaan, kunnes koko tarina kökulmasta ihmisluontoon. »Antaen herkän ja ilmeikkään äänen ihmis- Lähes kaikkien dokumenttien viesti on ilah- ryhmälle, joka elää kahden kulttuurin loukussa, duttavan samantyylinen; ihmiset ovat ylpeitä »Eurooppa palaa, byrokratian halvaannutta- tämä erilainen road movie kertoo meille uuden siitä, mitä he ovat – oli se sitten mitä tahansa. Kotimaisten yli gesta katsojaa lähdetään viemään museorekalla 30-minuuttisten elokuvien palkinnon voitti??Mika Vancouver Islandille etsimään onnea. Lyhytelo- tarinan rakastettavien päähenkilöiden kautta», Myös suuri yleisö pääsee nauttimaan dokument- kuvan erityinen ominaisuus on sen kyvyssä kertoa tuomaristo totesi. Elokuvantekijä kuljettaa gin päärautatieasemalla kuvattua dokumenttia vuonna erityisesti kilpasarjat, Zaida Bergrothin katsojaa ja pakottaa tämän kyseenalaistamaan muodolla ja äänellä leikkimisestä ja uniikista nä- retrospektiivinäytös sekä klassikot. 13. »Elokuva saavuttaa henkisen tason kertoessaan ihmisyydestä, menettämisestä sekä surun pelö tapa, jolla nuoret pitävät huolta toisistaan. mien kansalaisten turhautuma kasvaa. joukossa toistakymmentä kadonneeksi luultua Kotimaisessa kilpailussa juhlittiin dokument- somon. Aleksi Salmenperän Alaska Highway on road movie parhaimmasta päästä. Se tutustuttaa Erikoispalkinnon sai Iiris Härmän dokument- katsojan Heseen ja tämän erikoiseen ratkaisuun ti Hiljaisen talven lapsi (2012), joka kertoo Kat- paeta Suomen talvea Alaskaan. Tampereen elokuvajuhlien kansainvälisen Ronkaisen Laulu koti-ikävästä. myös sivut 18–19). vän suppeasta (sadomasokismin) näkökulmas- muassa antiikkikaappi, jonka kätköissä piilotteli ta, mutta antaa paljon erityisesti kehonmuokka- liki sata ennen vuotta 1905 filmattua elokuvaa – uksen historiasta kiinnostuneille. tielokuvia. 200 sanaa Hyvien dokumenttien juhlaa Teksti Heidi Merima-Halonen Ihmiset ovat ylpeitä siitä mitä he ovat kokemisesta ja siitä selviytymisestä», tuomaris- – oli se mitä tahansa. tä Richardista, joka myöhästyy tapaamisesta työvoimatoimistossa. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. voitti Hannes Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen »Jury näkee yksimielisesti tämän potentiaa- Häivähdys elämää. räilijä Serge Brombergin isännöimä Retour de on keritty auki.» Flamme -show keräsi samoin lähes täyden kat- »Legenda on totta! Olen yrittänyt vuosia saa- Hyviä dokumentteja oli tänä vuonna poikke- da elokuviani Tampereen elokuvajuhlille ja nyt uksellisen paljon. Alakulttuuriguru Jouni Hokka- Ranskalainen Bromberg on keräillyt pikkupo- kun siinä onnistuin, niin heti tuli pääpalkinto», sen lävistyksiä ja kehonmuokkausta käsittelevä jasta saakka filmikeloja vinteiltä ja kirpputoreil- ohjaaja Gabriel Gauchet hehkutti palkintojenja- Body of God avaa mielenkiintoista aihetta ikä- ta. Karun elokuvasta te- elokuvahelmiä 1900-luvun taitteen molemmil- kee nuorten elämä; kauniin siitä tekee se köm- ta puolilta. Parhaan dokumenttielokuvan palkinnon mentit tulevat kevään aikana teatteriensi-iltaan. . Alle 30-minuuttisten sarjan voitti Jen- Virpi Suutarin Hilton! – täällä ollaan, elämä Georges Méliès’n työtä! Brombergin pianolla ja ni Rahkosen minimalistinen animaatio Hänen ti- kertoo syrjäytymisen rajamailla keikkuvien nuor- tarinoillaan säestämässä näytöksessä ihasteltiin lanne (2012). Dokumentti on Kimmo Koskelan dokumenttielokuva Sound- kilpasarjan pääpalkinnon, Grand Prixin, voit- isän ja pojan musiikillinen retki yhteiseen tunne- breaker kertoo puolestaan eksentrisen taiteili- ti isobritannialainen fiktio The Mass of Men muistiin ja Ruotsiin suuntautuneen suomalaissiir- japersoonan Kimmo Pohjosen elämästä (katso (2012). ten karunkaunista tarinaa. tielämyksistä, sillä lähes kaikki mainitut doku- ajankohtaisia ja tärkeitä tarinoita erityisellä tavalla ajastamme», tuomaristo pohti raportissaan. Tampereen elokuvajuhlien erilaisista ihmisistä kertovia dokumentteja. Elokuva kertoo 55-vuotiaasta työttömäs- tolaisuuden historiaan. Gabriel Gauchet: The Mass of Men. Tämä yhdisti to kuvaili. Alaskan Anchora- jasta, 24-vuotiaasta eläkeläisestä
. Miksi nämä kaksi maailmaa ki järjestettiin tänä vuonna 22. taisia pyrkimyksiä. gallerioissa ja kapakoissa olen kuullut musiikil- aidan toisellekin puolelle ja ennen kaikkea kal- lisia kokeiluja ja uudenlaisia ääniä, joita voi luo- listaa korvansa uusille äänille ennakkoluulotto- da ainoastaan heittäytymällä soittamiseen aivan masti. samanlaisia asioita puuhailevat ihmiset erossa toisistaan. Osana niin Supposen massa: Vaikka eri taiteenkenttien tekijät eivät kuin Tarnasenkin teoksia nähtiin myös tanssiko- olisi ennakkoluuloisia, pitävät erilaiset esiinty- Nuoret nykymusiikintekijöiden töissä näkyy halu kokeilla, löytää uusia äänimaailmoja ja luo- reografia. Juuri tämän vuoksi nykymusiikin ja undergroundissa pysyttelevän kokeellisen musiikin välinen suhde tuntuu jollakin tapaa paradoksaaliselta. Tähän suhteeseen liittyy myös vakavampaa pohdintaa vaativia alueelta, mikä oli kuitenkin mai- valta-asetelmia. mistä toivoisi silti lisää. Vai olenko minä kuitenkin se umpimieli- säveltäjien tuoreita teoksia. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Huomionarvois- koko ruumiillaan ja käyttämällä erilaisia välineitä korvat auki Musiikillisesti esitetyt teokset muistuttivat myös läheisesti korkeakulttuurin kentän ulko- 14. tutulta ja turvalliselta mukavuus- Tämä konsertti herätti minut siis pohtimaan Vaikkei tämä Ear LAB -konsertissa aivan to- mispaikat ja sosiaaliset piirit hyvin Korkeakulttuurin ulkopuolella pesii todellista musiikillista vastarintaa. korkeakulttuurin piiriin kuuluvien tilaisuuksien gardistisia kokeiluja nuhjuisissa ja pikkuruisissa Yhtä kaikki, tärkeintä olisi kurkistaa ajoittain tapahtumapaikka. lessäni oli toive siitä, että nuoret säveltäjät uskal- soittama dulcimer ja Stephen Upshaw’n alttoviu- Keinotekoisiakin rajoja on epäilemättä ole- taisivat mennä vielä pidemmälle. Lauri Supposen Fryd’ssä säveltäjän itsensä ei ole tarpeen puhua. Viimeisenä vuorossa ol- da uudenlaisia poikkitaiteellisia taidekokemuk- lut Maitei Gheorghiun Popobawa sia. 200 sanaa Uusia ääniä etsimässä Teksti Elina Korhonen. keskinäistä kommunikaatiota. Korvat auki ry:n jär- kin konventiot paljastaen todellisen luonteen- nen kategorisoija, joka ei ymmärrä, että rajoista jestämän konsertin jälkeen päällimmäisenä mie- sa. Korkeakulttuurin korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin välis- nostekstien mukaan ollut nuorten taiteilijoiden ulkopuolella kokeellisen musiikin tekijät eivät tä ikuista vastakkainasettelua – osittain siksi, päämäärä. Illan ensimmäinen teos alkoi vaivihkaa jo ylei- teutunutkaan, säveltäjillä oli selvästi samansuun- Nykymusiikin festivaali Musica nova Helsin- sön etsiessä istumapaikkaa katsomorivistöiltä. korkeakulttuurin ulkopuolelta löytyvät kenties kaikkein repressiivisimmät musiikkiteokset, mut- Konsertin jälkeen tuntui siltä, ta siellä pesii myös todellista musiikillista vasta- etteivät esitetyt teokset onnistu- rintaa, joka ei kumartele ketään ja johon talou- neet tulemaan musiikillisesti pois den ote ei yllä. Nykymuusikoiden töissä näkyy halu ta tämä on siksi, ettei näiden maailmojen välil- ja instrumentteja äänen tuottamiseen täysin en- kokeilla, mutta rohkeutta ja heittäyty- lä tunnu edellisestä huolimatta olevan juurikaan nakkoluulottomasti. Festivaa- Niilo Tarnasen Yli alkoi kuin barokkisävelmä, tuntuvat kuitenkin olevan niin kovin kaukana toi- lin viidentenä päivänä Ear LAB 1 esitteli nuorten joka kuitenkin vähitellen hylkäsi barokkimusii- sistaan. useimmiten edes halua luokitella puuhailujaan että muista Musica nova Helsinki -festivaalin ta- Musiikillisesti nykymusiikin säveltäjien teos- taidemusiikin piiriin kuuluviksi, mikä taas käytän- pahtumista poiketen Ear LAB 1 järjestettiin Su- ten toivoisi haastavan kuulijan paljon tiukemmin. kerran. nössä tarkoittaa myös sitä, etteivät he useinkaan vilahdessa, joka on ollut lähinnä muiden kuin Kuunnellessani vaikkapa free jazzia tai avant- kuulu tukien ja apurahojen saajiin. lu soivat erityisen kauniisti. Konsertin jälkeen löysin itseni kuitenkin muo- haki inspiraationsa afrikkalaisesta toilemasta mielessäni tämän tapaisia ajatuksia: kansanperinteestä. puolella kuulemaani musiikkia
Ja vieläpä niin, että yhden varti- esikaupunkilaiseen omakotitaloyhteisöön, jossa set liittolaiset. semmistolainen järjestö Weather Underground. vat osansa naapurin yksinkertainen aikamiespoika (Robert Emms) ja paikallisen koulun opettaja (Cilli- Roolistaan moninkertaisesti palkitun Mads Särkyneen varsinainen keskushenkilö on FBI:n jahtaama Grant lähtee jäljittämään nuo- Mikkelsenin näyttelemä Lucas on asunut koko 11-vuotias koulutyttö ja lähiön ilopilleri Skunk ruusaikojen rakastettuaan (Julie Christie), joka voi ikänsä tanskalaisella pikkupaikkakunnalla, mis- (Eloise Laurence). Kahden vanhimman tytön tekaistuista ahdisteluväitteistä saa- Juttua lähtee penkomaan innokas paikal- hänen uusimmassa ohjaustyössään lislehden toimittaja (Shia LeBouf), jonka tutki- Jahti, jossa aiheeton pedofiliaepäi- musten kautta Grant paljastuu terroristijärjestök- ly raunioittaa miehen elämän. jan kuolema on suurempi vääryys kuin Yhdysval- kuohuu pinnan alla. hintään yhtä arkaluontoinen aihe on Redford asettaa vaakakuppiin kuta kuinkin samanarvoisina yksittäisen surmateon ja valtiojohdon rikokset. Painostavan elokuvan elokuvan parissa. ryöstöön, jonka yhteydessä kuoli vartija. fordin elokuva kiinnostanee ensisijaisesti heti toi- Massahysteria leviää nopeasti pienyhteisön Katkeransuloinen lähiödraama Särkynyt tuo sen maailmansodan jälkeen syntyneen ikäpol- sisällä, ja pian Lucasia epäillään useiden pikku- mieleen toisen teatterin puolella aloittaneen ven edustajia, jotka ovat itse kokeneet 1960- ja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tätä- si luokitellun Weather Undergroundin entiseksi kin teemaa Vinterberg on onnistu- jäseneksi. Robert Redford, The Company You Keep. . Vä- menten pakoilun jälkeen viranomaisille. sin kannalta parhain päin. Aikuisyleisön draamaelokuvana The Compa- lastentarhanhoitajan elämä on palaamassa uo- ny You Keepin tilanne on melko epäkiitollinen miinsa, kunnes ystäväpariskunnan pikkutytön Norrisin elokuva on ansiokas etenkin pikku- nykypäivän levitysmarkkinoilla, jossa kaiken A ja varomattomat puheet leimaavat hänet seksiri- vanhan Skunkin kasvutarinana ja kuvauksena O on houkutella teattereihin nuoria katsojia. 15. Yhdysvaltojen lähihistorian vaietut tapah- Hieman kärjistetysti voi todeta, että Redford Teatterin puollella kannuksensa ansainneen tumat luovat puitteet valkokangaslegenda Robert asettaa elokuvassaan vaakakuppiin kutakuinkin brittiläisen Rufus Norrisin ensimmäinen pitkä Redfordin ohjaamalle ja tähdittämälle poliittiselle samanarvoisina yksittäisen surmateon ja valtio- elokuvaohjaus Särkynyt sijoittuu Jahdin tavoin jännityselokuvalle The Company You Keep – Ikui- johdon rikokset. leffanurkka Epäilyksen varjo Teksti Eero Hirvenoja Rufus Norris, Särkynyt. on erityisen traagiset seuraukset. Aivan tuol- fyysisen väkivallan kohteeksi, ja melkein kaikki le tasolle Norris ei toki yllä, mutta näin vakuut- tuttavat kääntävät hänelle selkänsä. muuttaan vakuutteleva mies joutuu uhkailun ja Mendesin American Beautyn (1999). tää myös pedofiliateema, joskin Särkyneessä se Löyhästi tosipohjaisessa tarinassa on taustana Vietnamin sotaa vastustanut militantti va- Toisaalta elokuvassa esitetään perusteltuja on vain yksi sivujuonteista. Viatto- brittiohjaajan esikoiselokuvan, nimittäin Sam 1970-luvun murrosajat. Hänet on etsintäkuulutettu osallisuu- nut käsittelemään vailla sensaatiohakuisuutta ja an Murphy). dysvalloissa elokuvan aihetta pidettäisiin poliit- tei väkivallan uhka ole väistynyt. sä kaikki tuntevat toisensa. Hän on diabeetikko ja kou- ainoana todistaa hänen syyttömyytensä puolesta. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Uutuusdraamoissa perättömillä syytök- Syynä tuskin on, että terrorisminpelkoisessa Yh- moniselitteinen loppu kuitenkin viittaa siihen, et- sillä on kauaskantoisia vaikutuksia. Red- kolliseksi. jonka poliittisesti aktiivisesta nuoruudesta paljastuu yllättäviä asioita. Edellisessä tapauksessa syytöksillä desta 1970-luvulla Michiganissa tehtyyn pankki- turhaa dramatiikkaa. tisesti arveluttavana. kysymyksiä siitä, miksi sodanvas- Norrisin elokuvassa kuvataan Rooliinsa melko iäkäs Redford näyttelee elo- taiseksi julistautunut liike itse tur- kolmen perheen arkea Pohjois- kuvassa newyorkilaista asianajajaa Jim Grantia, vautui väkivaltaan. Avioerosta toipuvan lukiusattu, mutta asennoituu silti elämään aina positiivisella mielellä. tava debyytti taannee hänen uransa jatkumisen Epäkaupallinen aihe on todennäköisesti syynä siihen, että viime syksynä Venetsian festivaaleilla ensiesitetty elokuva tulee teatterilevityk- Lopulta asiat näyttäisivät kääntyvän Luca- seen kotimaassaan huomattavasti myöhemmin. Lontoon keskiluokkaisella asuinalueella, missä muuta naapurustoa pitävät pelon vallassa kiivasluontoinen yksinhuoltajaisä (Rory Kinnear) ja hänen kolme teinitytärtään. lapsuuden lopusta. Dogme 95 -ryhmän perustajiin Menneisyyden vyyhti avautuu, kun väärää kuuluvan tanskalaisohjaaja Thomas henkilöllisyyttä käyttänyt entinen vasemmisto- Vinterbergin läpimurtoelokuvassa radikaali (Susan Sarandon) antautuu vuosikym- Juhlat (1995) käsiteltiin insestiä. Näitä kahta elokuvaa yhdis- tojen sotatoimet esimerkiksi Vietnamissa
Kuvassa Jesse Vinnari, Emmi Parviainen ja Saska Pulkkinen. Ari Lahdenmäki tarkastelee kevään jalan Kom-teatteriin ohjaama Kolme sisarta oli pupiste 12:n kantaesityksen. Jani Volasen Q-teatteriin ohjaamaa, jaus tuo pienelle näyttämölle Ruotsin teatte- kiinnostavaksi kehuttua Häiriötekijää en ollut rin suuren nimen Lars Norénin epäonnistuneen tätä kirjoittaessani vielä ehtinyt nähdä. Molemmat näytelmät käsittelevät historiallisia Teattereiden katsomoissa on suomalaisia henkilöitä, suuren näyttämön Met- näköhavaintojen perusteella ol- säperkele metsäteollisuuden edelläkävijää G. Helsingin teatterikevät eteni lupaavammin Huonosti ei mennyt toisellakaan Helsingin töksiin, pakoon, pankkiryöstöön ja poliisimurhiin. paalle jäänyt Niko Saaarela. Lauri Mai- 16. rin pienen näyttämön Eurydike. Näyttämöille tuodaan yksittäisten henkilöi- työskentelevä Leena Manninen den lisäksi Suomen historian käännekohtia, ku- epäilee, että kulttuurivihamieli- ten teollistuminen ja kansalaissota. lut tilaa. Brofeldtia ja tämän sisarta Tillyä. Pääparia näyttelevät Merja Larivaara ja aina hyvä Eero Aho. toisimman ja kovatasoisimman teatteritarjonnan Esitykset jatkavat ohjelmistossa syksyllä. Kari Heiskasen oh- teatteritarjontaa Helsingissä ja kurkistaa täysosuma. Näin kerrotaan sekä Hel- Serlachiusta ja pienen näyttämön Omatunto Ju- singin pienistä teattereista että hani Ahoa sekä hänen vaimoaan Venny Soldan- kaupunginteatterista. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 Helsingin kaupunginteatterista voi mainita Ki- joukossa. ?. Kulttuurivihkojen lukijoille tuttu Pasi Lampela puolestaan ohjaa Studio Pasilaan Ingmar Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta. tulkinta osoittautuikin pettymykseksi. aitiopaikka Piristävää epookkia ja Kullervon odotusta Tuomo manninen / kansallisteatteri Teksti Ari Lahdenmäki Yksi kevään kauneimmista ja vaikuttavimmista esityksistä oli Kansallisteatterin Eurydike. Yksi kevään Elisabeth Åsbrinkin kirjaan perustuvassa esityk- teatterin ohjelmistoa piristivät Kari Heiskasen kauneimmista ja vaikuttavimmis- ohjaama onnistunut Metsäperkele sekä todelli- ta esityksistä oli Kansallisteatte- nen yllättäjä, Laura Jäntin ohjaama Omatunto. sas, pisteliäs huumori. Lauri Siparin nen poliittinen ilmapiiri näkyy taidelaitoksissa. Lauri Maijala kirjoittamaa Omatunto-triangelidraamaa rytmitti Hän huomauttaa, etteivät edelliset taloustaan- ohjaa Vanhaan Jukoon Kullervon. kuin itse vuodenaika, kun Helsingin kaupungin- suurella suomenkielisellä teatterilla. Kyseessä on Jäntin kekseliään ohjauksen lisäksi epookin run- tumat vähentäneet teattereissa käymistä. Perussuomalais-niinistöläisen teatterin- Myös siitä voinee olla varma, että Helsingin vastaisuuden soisi tietenkin hellittävän. Kom-teatterin toimistossa sessä vierailee Komista virkava- Näyttämöille tuodaan yksittäisten henkilöiden lisäksi Suomen historian käännekohtia, kuten teollistuminen ja kansalaissota. massa teatteria ainakin Lahdessa. yhteisprojekti Rakveren teatterin ja tamperelai- Helsingin ulkopuolella kannattaa käydä syksyllä katso- sen Teatteri Telakan kanssa. vankilateatterikokeilun, joka päättyi natsismisyy- tulevaan syksyynkin. A. Syksyl- kaupunginteatterin tanssiryhmän eli Helsinki Myöskään pienten teattereiden tarjonta ei jää- lä Helsingissä saa ensi-iltansa monta kiinnosta- Dance Companyn esitykset säilyvät mielenkiin- nyt varjoon, vaikka Ryhmäteatterin Huorasatu- vaa esitystä
Sittemmin Lipponen nostaa Raskin opetusministeriksi. Ryhmäteatterin johtajan Esa Leskisen ohjaa- ma teos on läheistä sukua Susanna Kuparisen ohjaamille Ylioppilasteatterin Valtuusto-trilogialle ja Ryhmäteatterin Eduskunta- ja Eduskunta II -näytelmille. vo Lipponen on leukojaan kiristelevä jämäkkä Seppo Konttinen, Antti Berg | Rooleissa Juha Varis, Vaikka käsiteltävät asiat ovat usein mutkik- johtaja, jonka esityksiä varsinkaan puoluetove- Jukka Puotila, Katariina Kaitue, Kristiina Halttu, Sari kaita, ne on esitetty kepeästi ja hauskasti ja avau- reista harva uskaltaa kritisoida. aitiopaikka Kansakunnan linja Teksti Elias Krohn Tuomo manninen kriisiä hyväkseen komission vallan ja lisäämiseksi ja EU:n liittovaltioluonteen vahvistamiseksi. Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän Suomen talouspoliittinen historia itsenäisyyden Henkilöhahmot ovat mainioita. tuu. Pahempaakin oli luvassa: olennot Konsensuskeiju, Luottamuskeiju, Emu ja nykyinen eurokriisi ja kriisimaiden tukemiseksi Mikki Hiiri. imitoima Esko Seppänen eduskunnan pankki- myös tunteet ja kokemuksellisuus. Tulos Juha Variksen esittämä Jyrki Katainen on ai- Ohjaus Esa Leskinen | Lavastus Kati Lukka | Musiikki on loistava ja osoittaa, että laajastakin aiheesta van itsensä näköinenkin, repliikkiensä jälkeistä Paula Vesala ja Joel Attila | Äänet Raine Ahonen on mahdollista punoa sisäisesti looginen, uskot- hymyään myöten. telmässä muistuttavan Emun (Anna-Riikka Ra- Paradigman muutokselle avaavat tietä fiktiiviset janen) hyväksyntää. Antti Litjan näyttelemä Paa- Taustatoimittajat Susanna Kuparinen, Jari Hanska, tava ja koherentti näytelmä. ta. Näytelmässä tulevat esiin EUja Emu-jäsenyyksien yhteydet julkisen sektorin leikkauksiin ja tu- rokriisissä. Valtaosa poliitikoista näyttäytyy nyökytte- Euroopan komission näkökulmaa lavalle tuo lijöinä ja ajelehtijoina. Kukaan ei sano mitään Puiston Teatteriesitys voi valottaa poliittista todellisuutta kirjallisia lähteitä intensiivisemmin. Parin tunnin teatteriesitys ei vielä tee katsojasta asiantuntijaa, mutta se voi valottaa poliittista todellisuutta kirjallisia lähteitä intensiivisemmin ja virittää Suomalaisen dokumenttiteatterin aalto ten yhteydessä saa Jukka Puotilan esittämä ja ihmisten kiinnostusta. Totuudentorven roolin Seppo Pääkkösen esittämä José Manuel Barro- 1990-luvun alun katastrofaalisten talouspäätös- so. Punainen Ristikin luokittelee Euroopan jo kriisialueeksi. Oppejaan uudistaneen Kansainvälisen Valuuttarahaston (Mikki Hiiri, roolissa Katariina Kaitue) varoitukset leikkauslinjan tuhoisuudesta eivät komissiota kiinnosta, ja nobelisti Paul Krugmanin (Kristiina Halttu) sekä taloustoimittaja Jan Hurrin (Aarni Kivinen) analyysit maalaavat synkkää kuvaa työttömyyden riivaaman Euroopan tulevaisuudesta. Näytelmä ei kuitenkaan typisty va- sosiaalipolitiikan osalta yrittää, Lipponen hirmus- Mällinen, Anna-Riikka Rajanen (TeaK). listuksellisuuteen: sen maailma ja tunnelmat jäävät mieleen pitkäksi aikaa. . Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. naamioidut, suureksi osaksi saksalais- ja ranskalaispankkien pelastamiseen tähdätyt operaatiot. Selväksi tulee, kuinka hän pyrkii käyttämään 17. Kun Virpa Puis- Puumalainen, Seppo Pääkkönen, Timo Tuominen, tuvat helposti muillekin kuin talouspolitiikkaan to (Sari Puumalainen) sitä eräässä kokouksessa Jouni Haapakoski, Aarni Kivinen, Antti Litja, Sari vihkiytyneille. rilappusen: »kiitos Virpa kun jaksat puolustaa köyhiä». Esimerkiksi ajan alusta eurokriiseihin teatterin keinoin. Repliikit ovat suureksi osaksi suoraan eduskunnassa ja muualla pidetyistä julkisista puheista, pöytäkirjoista sekä näytelmää varten tehdyistä lukuisista haastatteluis- Neljäs tie Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. valtuuston kokouksissa esittämillään tiukoilla kysymyksillä ja eriävillä mielipiteillä. Uusliberalistisilla Suomi kääntyi pohjoismaisen hyvinvointivaltion talousopeilla haettiin lentokyvytöntä lintua näy- rakentamisen tieltä markkina- ja eurouskoon. Kuuluvathan politiikkaan pärskäytti uuden huipputeoksen. Teoksesta piirtyy tarina siitä, kuinka loerojen kasvuun Suomessa. Poliittisen dokumenttiteatterin aalto on yksi viime vuosien kiinnostavimpia ilmiöitä suomalaisessa teatterissa. Hänellä on Kansallisteatterin Neljännen tien idea on näytelmässä ansiokkaita monologeja myös val- kunnianhimoinen: käsitellä kolmessa tunnissa tionyhtiöiden kohtalosta ja finanssitaloudesta. Painopiste on 1990-luvun lamassa ja pankkikriisissä sekä eu- tueksi, mutta Maija Rask (Kristii- Kuvassa yllä Jyrki Katainen (Juha Varis) puolustaa na Halttu) ojentaa hänelle pape- eurokriisin tukijärjestelyjä
rituaali on niin yksityinen, kenties salattukin, että ulkopuolinen ei sen sisään pääse. Earthborn Jinzo tuntuu kulke- kaa, jatkuu ja loppuu sitten kuin On ehkä liiankin helppo luoda syvempiä merkityksiä näin salamyhkäiselle teokselle. seinään, ilman selityksiä. tialle. Lichen Gumbon Earthborn Jinzo huokuu 1990-lukulaista lo-fi-estetiikkaa. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. On ehkä liian- Jos Lichen Gumbo tuo mieleen 1990-luvun, niin kin helppo luoda tällaisia syvempiä merkityksiä Veli-Matti Ikävalkon (Kutomo) ja J. Exotic Cocktail Party kasettialbumiin, joilla kuullaan uhkaa ajoittain jo pakottaa kuulijansa tanssilat- sekä kotikutoista psykedeliaa että esoteerisen hengellisiäkin sävyjä. sekä psykedeelisen jammailurockin että etnisvaikutteisen free jazzin suuntaan, kuulostamatta kuitenkaan varsinaisesti kummaltakaan. Neljän- Lichen Gumbo: Earthborn Jinzo, Avant Archive, 2012 nen albuminsa Exotic Cocktail Party myötä Tula- Tulasi: Exotic Cocktail Party, Ikuisuus 2012 si on jo ehtinyt muodostaa täysin omanlaisensa Loppu, Ikuisuus, 2012 soundin, josta on vaikea erehtyä. Jo tätä edeltävällä eponyymillä albumillaan oli Tulasi siirtynyt http://avantarchive.com/ alkuaikojen akustisemmasta hämyilystä rytmi- http://www.ikuisuus.net/ 18. näin salamyhkäiselle teokselle, mutta joskus tä- Mustat kalsarit) Tulasi vie ajatukset vähän kau- mänkaltainen informaation pidättäminen onnis- emmaksi 1970-luvulle. levyt Matkalla toiseen maailmaan Teksti Ville Forss Tällä kertaa tutustutaan kolmeen voittoisempaan ilmaisuun. van samanaikaisesti moneen eri Vaikkei Loppu lopulta ehkä suuntaan ja usein hajoamispis- annakaan kuulijalleen paljoa, teen partaalla huojuvan äänipyörteen keskel- se on silti kiehtova kuuntelukokemus. Muuta informaatiota kuu- nin (Ous Mal, Nuojuva) ja Ville Oinosen (Atom lijalle ei tarjotakaan. On vaikea päätellä, loinen, että minkäänlaisista suorista vaikutteista mistä pulppuilevat ja rahisevat äänet ovat läh- puhuminen tuntuu naurettavalta. Siinä voi kuul- Astetta salaperäisempää musiikkia tarjoilee la indierockin, makuuhuonepopin ja shoegazin- harmaa kasettijulkaisu, jonka kannessa lukee yk- gin utuisen ristisiitoksen, mutta tämä Olli Aar- sinkertaisesti »Loppu». Tä- kaa henkivä psykedelia aiheuttaa mielleyhtymiä män kasetin tapauksessa käy näin. Kohon (mm. Mistään leppoisasta rumpupiirietnosta ei kuitenkaan ole kyse, sillä surisevien urkujen siivittämässä musiikissa on runsaasti särmikkyyttä ja kuvia kumartamatonta uhmakkuutta. B-puoli kuulostaa helpommin lähestyttävältä munkkilauluineen ja jokseenkin melodisine sävelkulkuineen, mutta alinomaan särkymispisteessä oleva ääni ei päästä kuulijaa tuudittautumaan tuttuuden tunteeseen. Duon intialaista mystiik- tuu ylentämään musiikin arkisen yläpuolelle. . Kasetin a-puoliskon täyttä- Mouth Gimlies) duo on niin omaleimaisen kuu- vä teos on varsin abstrakti. Musiikki al- Vaikkei kyse varsinaisesta psykedeliasta olekaan, aiheuttaa halpojen äänityslaitteiden ja hullun luovuuden yhdistelmä usein niin päätähuimaavan vaikutelman, että termin käyttö tässä yhteydessä lienee kuitenkin perusteltua. Musiikis- tä voi halutessaan poimia pieniä yksityiskohtia sa on vahva välittömyyden ja vapautuneisuuden tai musiikillisia virtoja, joihin keskittyä kullakin tunne ja jotain lähes rituaalinomaista, mutta se kuuntelukerralla. töisin tai mitä niillä halutaan ilmaista
mutta ne tuntuivat hieman sisäänpäin käänty- Vuoden turhin laulu on takiaismainen renkutus, neiltä, lahjakkaan muusikon dialogilta itsensä Itara kitara satirisoi luovaan blokkiin joutuneen (tai aisapari Teho Majamäen) kanssa. Täydet salit hurrasivat ri merkkiteokselta tuntuu. etabloituneiden klassikkojen soit- Kyllä Maailmanlopun sushibaari merkkiteokselta tuntuu. ta. levyt Fiksua musiikkia ulkomaailmalle Myönnettäköön, että muutama edellinen ja hyviä biisejä. tamisesta haltioituneille, kädestä Kyllä Maailmanlopun sushibaa- syöville yleisömassoille. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Sen ainoa konsepti on Ismo Alanko: Maailmanlopun sushibaari, olla joukko viimeisen päälle ja isosti toteutettu- Fullsteam, 2013 Kansanmusiikin ongelma on näinä sähkö- Rammat jumalat onnistuukin sukeltamaan pistokkeiden aikoina aina sama: jos sitä yrittää paljon syvemmälle savupirttien mustuuteen mallintaa sellaisenaan, päätyy kontekstin erilai- kuin yksikään museaalisella pieteetillä toteu- suuden vuoksi jonnekin aivan muualle kuin esi- tettu traditiolevy. Niiden asetelmahan oli sikäli erikoinen, että kun Siekkarit näyttäytyivät 80-luvulla haasteena ja vastareaktiona Hassisen Koneen kansansuo- Ismo Alangon uutuus tuntuu siolle, niin comebackissa oli kyse pitkään hiotulta suurtyöltä. kompaakin kappaletta, mutta niiden olemassa- Voisi ehkä ajatella, että Maailmanlopun su- oloa on vaikea edes muistaa: niin hyvältä tuntuu shibaarin idea on alkanut hahmottua tästä: aja- kuunnella pitkästä aikaa ulospäin ja maailmalle tuksesta, että fiksua musiikkia voi tehdä myös musiikkiaan tekevää Ismoa. härpäkkeissä säästellä. ulkomaailmalle, niin sanotulle kansalle. tua helvetin tulikekälettä -kappaleen teksti on Niko Peltonen 1700-luvulla eläneen kansanrunouden kerääjän Gristfrid Gananderin kirjoittama ihmisen pahan puolen pohdinta. Pekko Käppi: Rammat jumalat, Helmi levyt, 2013 19. Käppi ju- taiteellisesta kokonaisnäkemyksestä, jolle aika- pisee tuvannurkkaan kytketyn kylähullun ää- kausien kaltaiset pikkuseikat ovat samantekeviä. Levy tun- Niko Peltonen tuu pitkään hiotulta suurtyöltä, melkeinpä klas- Nykyajan Šamanistista kärpässienisekoilua Balkan-sävyjä. Muun muassa menetettyä nuoruutta, suomalaista angstimieltä ja nimibiisissä karille ajautunutta kulutuskulttuuria ruotivat tekstit ovat rennompia ja optimistisempia kuin aiheista voisi päätellä. Ei niissä mitään vikaa ollut, kään -helmen melankoliseen taide-iskelmään. Toisaalta rohkea modernisointi voi kyllä tyydy muodon jäljentämiseen: hän rikkoo nimen- tuottaa kiinnostavaa ja omilla ansioillaan vakuut- omaan muodon, mutta lataa kaikkina aikakau- tavaa musiikkia, mutta mahtaako se olla enää sina pätevää tunnetta ja hulluutta musiikkiinsa. Hyytävän Yhtä kirot- pelottava ja aivan ainutlaatuinen levy. Pikainen hyppy sa- Pekko Käppi sukeltaa syvälle sa poseeraa suosta kiskottu vasarakirveskansan toja vuosia kauemmas menneisyyteen todistaa savupirttien mustuuteen. hevisankari paidatta ja aurinkolaseissa. Lopputuloksena on itse keksittyä kansanmusiik- Jouhikkovelho Pekko Käppi kiertää uudella albumillaan pulman ikään kuin lehmihaan kaut- kia, jota esi-isämme ymmärtäisivät varmasti paremmin kuin akateemisia tuotoksia. Salaisuus on siinä, ettei Käppi kuvansa. taiteilijan tuskaa ja heittää kehiin muodikkaita Nyt päättyvä kolmen vuoden levytystauko Laidasta laitaan mennään, eikä -projektin päättymisellä, myös taan- jousissa, koskettimissa tai muissa noisilla Sielun Veljien paluukeikoilla. selittyy paitsi Ismo Alanko Teholla sikoksi käsikirjoitetulta. nenpainoin murhaballadeja ja painajaisia, jotka Mutta Rammat jumalat on eittämättä Pekko Kä- on itse säveltänyt milloin traditionaalisiin, milloin pin tähänastinen magnum opus – häkellyttävä, Kauko Röyhkän teksteihin. Hän kanavoi muinaissuomalaista šamanistista Vasta viime vuoden lopulla Käpin jouhikko kärpässienisekoilua nykyajan pelivälineillä: pe- taipui esittämään mutaatioita suomalaisen pun- rinnesoittimen jankkaava soundi on monin pai- kin klassikoista Juhana Nyrhisen kanssa tehdyl- koin efektoitu tunnistamattomaksi, kansikuvis- lä Mun paras ystävä -levyllä. Tosiasiassa joukossa on pari hei- leinta suomalaisessa rockissa tehtyä. kansanmusiikkia. Niiden kirjo yltää Kahdeksantois- Ismo Alanko -levy jäi allekirjoittaneelta aika vä- ta aina -kappaleen rokkisekoilusta Tuulen sel- hälle kuuntelulle. Se on suurempi kuin musiikille, joka on edelleen suunnilleen radikaa- osiensa summa
Näytelmiä maniteemaan ja pyöräytti käsikirjoituksen Mus- Mustalaishurmaaja oli vuoden neljänneksi 1800-luvun lopussa hallitseva realismi ei läpäis- talaishurmaajaan. 20. Heimopäällikkö Kalle Hagert katsotuin kotimainen elokuva. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Vaa- nassa ei ole mitään amatöörimäistä, päinvas- elokuvaa puolestaan kuva – ja musiikki. . omiaan pilaamaan muuten korkealle virittynyt- Willamon, avustuksella melodraaman, jonka Vaala leikkasi uudelleen ensimmäisten esitysten jälkeen. DVD-arvio Orientalismia Espoonjoella valentin vaala / mustalaishurmaaja Teksti Jouni Avelin Kuvat: Hanna Taini (Akris) ja leirin juhlat (vasen). Kateelliset heimon neitokaiset juonivat Manjardon karkotta- kin noteerasi »kauniin debyytin»: »hra Vaalassa maan vaimonsa, kunnes postivaunujen ryöstöä meillä on tulevaisuuden ohjaaja.» seuranneessa takaa-ajossa haavoittunut prins- Epävarman legendan mukaan Vaala tuho- si ajautuu vaimonsa hoiviin ja rakkaus alkaakin si Mustien silmien negatiivin muutama vuosi kukoistaa. sijaan »melodraamalle on omi- Vuoden 1995 taltiointi Finlandia-talolta tosin si- naista musiikin ja tilan kategori- sältää myös yleisön yskänkohtaukset, mikä on oiden dynaaminen käyttö». Realismi la ja Tugai tuunasivat asuja sekä rautakauppa- toin, amerikkalaisten esikuviensa rinnalla se kes- oli korkeakulttuurillista ja kaupunkilaista, melo- tavarasta koruja ja »aarteita». jesti sisäkuvauksiin vanhan siirappitehtaan sivu- ki on silkkaa herkkua cinefiileille. Tugai muuttui 1930-luvun tään ja taistellaan. Björn Soldan | Leikkaus Vaala ja Tugai | Musiikki näköisesti ei edes käytetty. Toimintaa rytmittävänä taikakaluna, Valentin Vaala: Mustalaishurmaaja (1929). Valentin Vaalan Mustalaishurmaaja debyytistään Taistelu Heikkilän talosta (1936) vaaneineen ja mattoineen hehkuu haaremieste- kestää mennen tullen vertailun amerik- lähtien repiville intohimodraamoille – poikke- tiikkaa ja orientalismia, ulkomaailmalta suojas- kalaisiin esikuviinsa. Mustat silmät, »pieni lemmentarina vanhaan filmikertomusten malliin», oli vuoden 1929 toiseksi heikoiten menesty- Teltassa ja sen ympärillä juonitaan, tirkistellään, rakastetaan, juhlitaan, petetään ja taistellaan. Sa- sillä Yrjö Hjeltin musiikki nostaa kuvakerron- perhetutun, liikemies Armas kari Toiviaisen sanoin: älyllis- nan uusiin ulottuvuuksiin. Ulkoa rähjäinen mutta sisältä DVD Finnkino Oy, Kansallinen audiovisuaalinen puolivälissä Teuvo Tulioksi ja omistautui ohjaus- itämaisen aistillinen ja koristeellinen teltta di- arkisto, 2013. myöhemmin, koska heidän seuraava elokuvan- MacGuffinina, toimii hahmolta toiselle siirtyvä Käsikirjoitus Valentin Vaala ja Theodor Tugai sa paikkasi sen nolot virheet. Mustalaishurmaaja on kirjaimellisesti me- Mustalaishurmaajan juoni on yksinkertainen lodraamaa, musiikin (melos) ja draaman liitto, vasivat kesällä 1928 Tugain ja pohjimmiltaan sivuseikka. uksena komedia Vihtori ja Klaara (1939). Nuoret elokuvahullut Valentin Vaala (1909?1976) ja Theodor Tugai (1912?2000) ku- rakennuksen Sörnäisten laitamilta. sa elävää staattista nautintojen ja ajattomuuden Keväällä 1929 Rudolph Valentinon ja Ramón No- hekumaa. Teltassa ja sen ympärillä juoni- Hanna Taini (Akris), Meri Hackzell (Esmeralda), Vaalan ura jatkui 45 vuotta ja synnytti 44 pit- taan, tirkistellään, rakastetaan, juhlitaan, pete- Alli Riks (Glafira) | Kuvasuhde 4:3 | Kesto 61 min kää näytelmäelokuvaa. Sen kuvakerron- syt mykkäelokuvaa, koska teatteria hallitsi sana, järjesti taas romanit kuvauksiin Espooseen. Kuvaajiksi saatiin tää vertailun mennen tullen. Thomas Elsaesserin mukaan mykkäeloku- varron innoittamana kaksikko tarttui jälleen ro- va on luonteeltaan melodraamaa. Tulenkantajissa Yrjö Kivimies kuiten- Romaniprinssi Manjardo (Tu- tä tunnelmaa. nyt kotimainen elokuva. Theodor Tugai Mustalaishurmaajan Manjardona (oikea). gai) pakkonaitetaan naapuriheimon päällikön tyttären kanssa. Jäljellä on vain va- perintökoru »Punainen liekki», johon Manjardon Lavastus Theodor Tugai | Elokuvaajat Heikki Aho ja jaat seitsemän minuuttia materiaalia, jota toden- kohtalo on sidottu. Syksyllä Willamo jär- set värisävyt palauttanut KAVA:n restaurointijäl- lodraamakin muuttui »naiselokuvaksi», genreksi. Sakari Oramon joh- ten tai kirjallisten kategorioiden tama Radion sinfoniaorkesteri soi täyteläisesti. Tugain elokuvallista draama taasen alaluokan omaisuutta. Manjardon teltta on Mustalaishurmaajan Yrjö Hjelt (1995) | Pääosissa Theodor Tugai (Manjardo), keskeinen tila. Kun puhe sittemmin kuuluisuuteen noussut dokumenta- hehkua ei käy kiistäminen, ja komeat alkuperäi- jähmetti liikkeen äänielokuvan aikakaudella, me- ristikaksikko Aho & Soldan
21. Toteutustapa ei toki ole aivan ainutlaatuinen, mutta musiikki on vakuuttavaa: se tuo mieleen äänimyrskyn tai yli vyöryvän dieselveturin. Teksti Kirsi Vanhamaa Dokumentin alussa yksinäinen mies liikkuu jäälakeudella, seuranaan vain hanuri. Ja projektejakin riittää: puhtaasti musiikillisten juttujen lisäksi Pohjonen toteuttaa ulkomusiikillisia hankkeita, kuten yhteistyöproduktioita painijoiden, maanviljelijöiden ja tanssijoiden kanssa. Maailmalla kierrettyään se on päässyt myös elokuvateatterilevitykseen Suomessa. Elämänmakuinen ääni Dokumentissa Pohjonen moukaroi haitarinsa muodottomaksi. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Teko kuvastaa muusikon ja soittimen viha–rakkaus-suhdetta. Dokumentti kertoo kokeilunhaluisesta taiteilijasta, jonka kalenteri pursuilee lukuisista uusista ja vähän vanhemmista projekteista. Mies sukeltaa avantoon ja vetää keikan veden pohjalla. soundbreaker Nössösoittimen uudistaja Kimmo Pohjosesta tehty Soundbreakerdokumentti valottaa muusikon henkilökuvaa. Mies kertoo harrastavansa avantouintia – viisi kertaa viikossa. Tällä hetkellä ympäri maailmaa kiertää kymmenkunta projektia. Kimmo Pohjosen taiteilijakuvaa valottava Kimmo Koskelan ohjaama Soundbreaker sai ensi-iltansa vuoden 2011 Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Pohjonen kommentoi hanurin hajottamisen tuntuneen radikaalilta, koska harvassa soittimessa on niin vahva kansallisleima. Miksi näin. Elokuvan ja Kulttuurivihkojen haastattelun kautta välittyy kuva tinkimättömästä oman tien kulkijasta. Kuva taitaa olla realistinen
»Sitä pidetään yhä joko klassisena tai perinnesoittimena. Tansaniasta palattuaan Pohjonen kertoo pitäneensä itseään muusikkona, eikä enää haitarinsoittajana. «Olisivat voineet olla soittamattakin. Viime keettä näille ihmisille ei pidä antaa rahaa ja näisänä Taiteiden yössä Pohjonen esiintyi Senaaden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. 22. Taiteililineitä, joita ei ole edes tarkoitettu soittimiksi. Vanhempikin tytär toimii musiikin parissa. Hanurinsoiton uudistaminen Euroopan kulttuuripääkaupunki Turussa päästiin seuraamaan Pohjosen Haitaripainia, Ihmiset pitävät groteskia soittotapaa usein jossa esiintyi muusikon lisäksi kymmenhenkiepäesteettisenä, mutta Pohjoselle se ei ole nen painiryhmä. Hän on luonut haitarinsoittoon aisa Oulun musiikkijuhlilla sai puolestaan ensivan omanlaisen, vahvasti fyysisen estetiikan. Ja kiinnostus kotarista niin perinteistä kuin kokeilevaa muneen rytmiin syntyi ehkä jo teininä mopoja siikkia, laihoin tuloksin. jasta paljastuu maailmanparantaja ja ihmisMuusikko on tehnyt monenlaista yhteisoikeusaktivisti. on toteutettu myös brittiläisten maanviljelijöiden, maatilan eläinten ja koneiden kanssa. Kuten tälläkin hetkellä, SoundUlkomusiikilliset kokeilut breaker-dokumentin kuvausaikoihin romaSoundbreaker esittää sekä luonnon ja maanikerjäläisten soittaminen kadulla puhutti seudun että koneet Pohjosen musiikillisen inihmisiä. »Haitari on se kilttien lasten ja nössöjen soitin, jota soittaa ne lapset, joiden vanhemmat puoleksi pakottaen siihen määrää.» Haitara voisi olla soitin, jonka ostamista lapsi voisi pyytää, haaveilee Pohjonen. työtä maanviljelijöiden kanssa, mikä lähti »Täällä viranomaiset ja poliitikot sanovat, alun perin liikkeelle Vesilahdelta. Kolikkoja ei satele, rassatessa. Entä miten soittamisen perintö muuten siirtyy. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 »Groteski on erittäin hauskaa ja vapauttavaa haitarimusiikissa», analysoi Pohjonen soittamistaan ja jatkaa: »Musa on kuin elämä, ja elämä ei ole joka päivä auringonpaistetta, niin miksi se ei näyttäytyisi myös musassa?» Pohjonen ei ole törmännyt maailmalla 15 vuotta kierrettyään samankaltaiseen tapaan tarttua haitariin – muissa soittimissa rajojen rikkominen on yleisempää. »Ehkä joskus tulee haitarikoulu, jossa saa raivota.» ?. Ja välillä oleva aukko on musta, tyhjä aukko», alleviivaa Pohjonen. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston opintojen lopussa 1980-luvulla Pohjoselle tuli etsikkoaika, jolloin hän kyseenalaisti yhteisen matkansa haitarin kanssa. Pohjosella on kaksi tytärtä, joista kumpikin soittaa. »Ehkä joskus tulee haitarikoulu, jossa saa raivota», Pohjonen visioi – sitten kun Pohjonen kyllästyy kiertämään maailmaa. sen poikineen viime äitienpäiteininä mopoja vänä Esplanadin puiston lavalla Kokeilujen skaala on valtava. Pohjosta kiehtovat luovat tavat järjestetyn yhteiskonsertin rosoittaa eri instrumentteja ja vämanisoittajien kanssa. spiraation lähteiksi. Se on mulle ollut Pohjosen silmät syttyvät, kun koneen rytmiin aina tosi luontevaa ja helppoa», hän kertoo katusoittokohtauksyntyi ehkä jo kommentoi Pohjonen. Pohjonen muistaa eräänlaisena käännekohtana tansanialaisen Hukwe Zawosen konsertin Savoy-teatterissa. Onko Pohjonen aikeissa aloittaa uudenlaisen ilmaisutavan opettamisen. Kun ei tunnisKiinnostus teta, yleisöltä ei tule reaktioita. Alun perin isän polkuja seuraten hän valitsi haitarin 10-vuotiaana ja jatkoi, koska ei halunnut pettää isän toiveita. Halutintorilla yhdessä Ismo Alangon ja Ramsön sin itse omalla esimerkilläni näyttää, että ovat maanviljelijöiden kanssa. vaan ihmiset kävelevät soittajan »Teen puhtaasti musiikillisohi tyhjin katsein. Pohjonen päätti palata haitarin pariin – onneksi, ajattelevat varmasti useat. soundbreaker Haitarin löytyminen omaksi soittimeksi ei ole ollut helppo tie Kimmo Pohjoselle. Nuorempi tytär on rumpalina heidän yhteisessä The Alcoholic Atheists -kokoonpanossaan, joka keikkaili muun muassa kuluvan vuoden maaliskuussa Tavastialla. Kadulta lavalle ja takaisin Pohjonen kertoo kokeilleensa nuorempana katusoittoa. Tuuli puiden latvoissa, Ohjaaja Kimmo Koskela halusi ottaa dolintujen konsertti, nukkuvat kylätiet ja järvikumenttiin mukaan pätkän, jossa Pohjonen maiseman rauha kuuluvat kaikuna Pohjosen tuntemattomana katusoittajana venyttää haialkuvoimaisissa teoksissa. Musiikillinen etsiminen jatkui kuitenkin vielä Argentiinaan, kunnes Pohjonen lopulta ymmärsi, että haitari on oikea soitin ja että kyse oli enemmänkin siitä, millä tavalla hän sitä soittaa. Kuluvan vuoden maaliskuusrumaa. iltansa Pohjosen ja tanssija-koreografi Minna Tervamäen Bright Shadow. Konsertin innoittamana hän suunnitteli ryhtyvänsä sormipianon soittajaksi ja teki muutamia opintomatkoja Tansaniaan. Ei tämä ole niin helppo maailma», vastaa Pohjonen, kun kysyn, olisivatko he voineet valita toisin. rassatessa. Yhteistyöprojekteja ok», kommentoi Pohjonen. ten juttujen lisäksi ulkomusiikillisia juttuja
Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. teema – XXX 24 taiteilijoiden leipä murusista 26 usein työtön, ei koskaan toimeton 31 pätkätyöläinen päihitti suuren viraston 32 näin käy arhinmäeltä kulttuuripolitiikka 36 kulttuurityöläiset taistelevat oikeuksistaan yhä enemmän yksin 46 muuan musiikkimoguli 48 kulttuurityöläisenä maailmalla 50 lastenoopperasta yrittäjän arkeen 52 eksyneet – jyrki heikkinen 55 o tempora o mores, oi aikoja oi tapoja 58 tietotyö ja arvo 41 filmihullu kulttuurimies 65 talo kirjoista 44 monipuolinen tekstityöläinen 66 osuuskunta on mahdollisuus kulttuurityö 23
ta näkee arvon pienissäkin edisTaiteilijoiden epävarmuus toitulla vanhaksi. Arhinmäelle ja opetus- ja Karri Miettinen (Paleface), runoilija Ollikulttuuriministeriölle jää lobbarin rooli. Arhinmäki itse tuotu saman pöydän ääreen keslapsia, joutua toivoisi isoja harppauksia, muttapaturmaan tai kustelemaan toimeentulosta. Tulojen epävarmuus ja fragmentaarisuus. Tapahtuman koollekutsujien, vasemmistoliiton Silvia Modigin ja Eila Tiaisen, lisäksi läsnä oli muitakin kansanedustajia, joista osa oli eduskunnan sivistysvaliokunnan jäseniä. Raportista löytyy kehittäapurahojen, esiintymispalkkioiden, palkkomisehdotuksia taiteilijoiden työllistymiseen, jen, verotuksen, sosiaaliturvan ja keikkojen ja siinä on kiinnitetty huomiota myös itsensä viidakossa. Taiteilijat toimikommentoi Arhinmäki. työllistävien asemaan. Sosiaaliturvaa parannettava Tutkijoiden apurahojen eläketurvaa on kehitetty. kaksi työryhmää, joista kumpikaan ei valitettavasti toimi kulttuuriministeriössä. distusten kautta, koska taiteilijoiOli kiinnostavaa, miten niin eriTaiteilijan ei den toimeentuloon liittyvät asiat laisista taloudellisista lähtökohovat useiden ministeriöiden ja vidista työskentelevät henkilöt oli pitäisi saada rastojen alaisia. Kansalaistilassa oli taiteilijapaneeli sekä runsaslukuinen ryhmä taidekentän eri intressiryhmien edustajia taiteilijoista taiteen tuottajiin ja taidejärjestöjen edustajiin. Hallitusohjelmaan on muun pahaksi ongelmaksi myös yleisökommenteismuassa kirjattu, että luovien alojen sosiaalisa. Panelistit esittelivät kokemuksiaan lijan toimeentulo. Tilaisuuden alusti kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki. Taiteilijoidenkin osalta on mietittävä toi- 24. Puitteet olivat siis erinomaiset toimeentulokeskustelulle. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 meentulon lisäksi sosiaali- ja eläketurvaa, koTaiteilijoiden sosiaaliturvan puute nähtiin rosti Arhinmäki. aaliturva on tällä hetkellä rakennettu palkTilanteen parantamiseksi on perustettu katyön varaan, kommentoi yleisön edustaja. tysaskelessa. Luovilla aloilla kasvava joukko Tällä hetkellä taiteilijoiden tulot kuuluu itsensä työllistävien ryhmään ja yhsyntyvät taiteen lajista riippumatta useista teiskunnan tulee kyetä reagoimaan tähän, hyvin erilaisista lähteistä. teemateema – kulttuurityö – XXX Taiteilijoiden leipä murusista Teksti Kirsi Vanhamaa Kuvitus Taru Happonen Eduskuntatalon Kansalaisinfo oli täyteen pakattu helmikuun viimeisenä päivänä. Opetus- ja kulttuuvat käytännössä yrittäjinä tai itsensä työllisriministeriön on jo aiemmin julkaissut Tarja täjinä – joko omasta halustaan tai käytännön Cronbergin raportin Luova kasvu ja taiteipakosta. KyToimeentulon labyrintti symykset liittyvät vero- ja työlainsäädäntöön sekä sosiaalipolitiikkaan, minkä vuoksi asiat Paneelin jäseniksi oli kutsuttu muusikko ratkotaan muualla. Taiteilijan ei pitäisi saada lapsia, joutua turvassa olevat mahdolliset epäkohdat paitapaturmaan tai tulla vanhaksi, koska sosikannetaan ja tarvittavat muutokset tehdään. Tutkija Tero Toivanen käytti asiantuntijapuheenvuoroja, jotka liittyivät erityisesti osuuskuntatoimintaan, ja teki lopuksi yhteenvedon illan annista. meentulostaan ei ole uusi ilmiö. Pekka Tennilä, tanssija Jarkko Lehmus ja Uudistukset tapahtuvat osauudramaturgi Emilia Pöyhönen. Oli tarkoitus keskustella taiteilijoiden toimentulosta otsikolla »Tulevaisuuden taiteilija - yrittäjä, työläinen vai prekaari?» Ja keskusteluahan syntyi: puolitoistatuntinen vilahti ohi liiankin nopeasti
Törmäyksistä kohtaamisten jatkumoksi Mitä taiteilijoiden toimeentulosta saatiin kokoon. . Kuka tätä veisi eteenpäin. Tilaisuus oli myös valitettavan lyhyt: keskusteluilmapiiri oli juuri kunnolla lämmennyt, kun väen piti hajaantua. Jotkut paikalla olleet muusikot kommentoivat kuuluvansa kumpaankin liitmaailmaa. Pöyhönen kertoi tulojensa liitto. sa ollut Tennilä uskoo osuuskuntatoiminnan Toisaalta esimerkiksi musiikin kentällä tulevaisuuteen, vaikkei hänellä vielä ole juuri toimii tällä hetkellä sekä Suomen Muusikkokokemuksia tulojen kertymisestä sitä kautjen Liitto ry että Suomen Muusikkoyrittäjät ta. nousi esiin panelistien kommenteista. Paleface kertoi päätulonlähteikseen keikkailun ja tekijänoikeuskorvaukset. Tennilä sanoi ironiTaiteen kentän epäyhtenäisyys pohditutti. Lehmus mään nykyistä vahvemmin, jotta heidän toisiteerasi puolestaan itseään osuvasti pätkämeentulokysymyksiinsä pystyttäisiin löytäja silpputyöläiseksi. Keskustelu eteni erityisesti musiikin kohdalla yksityiskohtiin saakka, mikä ei täysin palvellut kokonaisuutta. sen roolia eri taidekenttien äänitorvena; toisaalta kyseinen organisaatio toimii opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa. vielä kaukana. Hän muun muassa opetmään laajempia ratkaisuja. Muodostuuko niistä jatkumoa, vai joudutaanko keskustelut ja suunnitelmat aloittamaan aina uudelleen – ja mihin saakka näin toimien voidaan yltää. Taiteilijoiden järjestäytymiyhteistä muodon rajaavan hänet käytännen yhteen liittoon tuntuu olevan edunvalvontaa nössä ansiosidonnaisen työttöveisi eteenpäin. kustella uudenlaisesta osuuskuntatoimintaTaiteilijoiden järjestäytymisastekaan ei taimuodosta. Onko tämä laajempikin ongelma. taa, tanssii, toimii koreografina ja Toinen toimeentulo-ongelmivetää zumba- ja venyttelytunteja. en kanssa painiva ryhmä eli tutkiTyöttömyysjaksot aiheuttaKuka jat ovat päässeet järjestäytymisen vat harmaita hiuksia taiteilijoiltielle: heillä on Tieteentekijöiden taidekentän le. Poesia-osuuskuntaa perustamasda vielä olla kovin korkea. teemateema – kulttuurityö – XXX Taidekenttä yhtenäisemmäksi. Osuuskunta mahdollistaa yhteisprojektien toteuttamisen sekä paremman toon. Keskustelu sivusi sosiaali- ja työttömyysturvaa, taiteilijoiden eläkettä ja järjestäytymistä eli yhteistä edunvalvontaa, osuuskuntatoimintaa sekä joukkorahoitusta taiteilijoiden tulevaisuuden mesenaattina. Paneelin yksi tarkoitus oli kesedistää voimien yhdistämistä. 25?25?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. Onko tämä kenenkään etu. Jatkotapaamisesta ei ollut puhetta. Paljon ajatuksia jäi leijumaan kylmään iltaan. Tero Toivanen pitää osuuskuntaa matalan ry – yksittäinen taidelaji voi olla sisäisestikin kynnyksen mahdollisuutena lähestyä yritysjakautunut. Perustulokeskusteluun saakka ei juuri ehditty. Jatkuva kilpailu myysturvan ja sosiaaliturvan ultoimintamahdollisuuksista rahoitusleikkausten aikana tuskin kopuolelle. resurssien jakamisen: kun osuuskunta voi hoiTilaisuudessa vilauteltiin Minna Sirtaa esimerkiksi laskuttamisen, taiteelliseen nön luotsaaman Taiteen edistämikeskuktai luovaan työhön on helpompi keskittyä. Tahtoa ja yhteishenkeä taidekentän yhteiseen edunvalvontaan näyttäisi kaikesta huolimattaolevan. Eri taiteenalojen kohtaamisia on harmillisen vähän. Eri sesti olevansa välillä apurahataiteilija ja välillä alojen taiteilijoiden pitäisi kyetä järjestäytyenemmänkin vapaaehtoistyöläinen
teema – XXX Usein työtön, ei koskaan toimeton Teksti Maria Leidenius Kuvitus Taru Happonen Työttömyysjaksojen kanssa kamppaileva kulttuurityöntekijä sinnittelee köyhyydessä, taistelee oikeudestaan työttömyysturvaan ja päätyy joskus kouluttautumaan uudelle alalle. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. 26
teema – XXX 27?27?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013
TE-toimistossa katsottiin kuitenkin, että Tammimaalla on töitä ja tuloja. »Nykyään minulla on iso verkosto, tunnen paljon kirjailijoita ja tiedän, että moni muukin saa pieniä tekijänpalkkioita. Apurahan päätyttyä hän sinnitteli vielä muutaman kuukauden freelancerina kirjoittaen muun muassa kritiikkejä lehtiin. Olin tilanteessani hyvin yksin, ja samalla tajusin, että näin voi käydä kenelle vaan.» Tammimaa pelkää, että yritykset siirtävät riskejä yhä laajemmille työntekijäryhmille. Jälkeenpäin olen tajunnut, että olisin voinut saada Kirjailijaliitosta neuvoja jo silloin, kun en vielä ollut jäsen. Hänelle saarnattiin, että hänen tekijänoikeustulonsa ovat aivan liian pienet, jotta hän olisi oikeutettu vähennyksiin. Tammimaalle on myönnetty puolivuotinen apuraha, mutta palkkatyön vuoksi hän voi pitää sitä vain lyhyissä jaksoissa. Työttömyyskorvausta nostanut kuvataiteilija saattaa joutua todistamaan jälkikäteen, että ei ole tehnyt taiteellista työtä ansiotarkoituksessa. Kun tilanne jatkui ja jatkui, Tammimaa haki mitä tahansa työtä, mutta suomen kielen maisterina hänet tuomittiin monessa paikassa ylikoulutetuksi. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 lonlähteistään. Tammimaata harmittaa taiteilijoiden toimeentulo-ongelmien vähätteleminen sillä perusteella, että työ on kutsumustyötä. Hän ei arvannut, että joutuisi pian itsekin painimaan samankaltaisten ongelmien kanssa. Parhaillaan työn alla on nuortenkirjasarja saamelaissoturittarista, jonka ensimmäisen osan on määrä ilmestyä syksyllä. Työttömyysjaksot, lyhyet apurahakaudet ja pätkätyösuhteet tuovat elämään epävarmuutta, syövät itseluottamusta ja vievät aikaa ja energiaa luovalta työltä. Kirjailija, kulttuurin sekatyöläinen ja tutkija kertoivat kokemuksistaan Kulttuurivihkoille. Valmistuttuaan filosofian maisteriksi kesällä 2008 Tammimaa kirjoitti toista romaaniaan puolivuotisella apurahalla. Tammimaa kokee kuitenkin saaneensa erityisen asiantuntematonta ja tylyä palvelua TE-toimistosta ja Kelasta. Ollakseen asiaankuuluvasti työtön ja toimeton Tammimaa luopui vähäisistäkin tu- 28. Romaani on fiktiota, mutta Tammimaalle kirjoittaminen on mahdollisuus nostaa esille epäkohtia ja puhua heikoilla olevien puolesta. Senkin vuoksi taiteili- »Hankkiuduin vakkaritöihin, pesen käteni tästä sotkusta. Apurahatulojen perusteella ansiosidonnaista ei makseta. Hän myöntää kuitenkin rakastavansa kirjoittamista niin paljon, että käyttää siihen suuren osan ansiotyöstä jäävistä vapaahetkistään. Kirjailija Essi Tammimaa Essi Tammimaa, 31, julkaisi esikoisteoksensa, romaanin Ilmestys, vuonna 2007. teemateema – kulttuurityö – XXX L uovan työn tekijä on harvoin täysin työtön, mutta hän on usein alityöllistetty ja koulutukseensa nähden alipalkattu. Taiteilijan tai tutkijan puoliso saa usein kantaa päävastuun perheen taloudesta, jos sattuu olemaan vakituisessa työssä eikä itsekin taistele apurahojen ja erilaisten eläkevakuutusten viidakossa. Toinen romaanin päähenkilöistä on tanssija, joka ajautuu pahoihin toimeentulo-ongelmiin, kun taiteesta ei riitä elannoksi. Tammimaa on suhtautunut kirjailijantyö- hönsä alusta pitäen kunnianhimoisesti. Tammimaa on huolestunut tekijänoikeuksien polkemisesta ja siitä, että mediatalot pyrkivät ostamaan kaikki oikeudet avustajiensa teksteihin, pilkkahintaan tietysti: »Nuortenlehti Demi tilasi minulta novellin, mutta jätti sen julkaisematta ja palkkion maksamatta – Kirjailijaliiton ohjeistuksen vastaisesti – kun en suostunut luovuttamaan kaikkia tekstin uudelleenkäyttö- ja muokkausoikeuksia A-lehdille.» »kirjailijan on vaikea todistaa olevansa työtön.» oikeutettu vähentämään työhuonekulut verotuksessa. Tammimaa haki tukea Journalistiliitosta, jossa hän oli tuolloin opiskelijäsenenä – ironista kyllä, häntä ei hyväksytty vakituiseksi jäseneksi, koska hänen tulonsa olivat liian pienet. Viime. Hän vuokrasi työhuoneen kirjoittamista varten. Freelancerilla ei välttämättä ole tarpeeksi toimeksiantoja, apurahakaudet ovat lyhyitä ja työt pätkätöitä. Kulttuurityöntekijät kuuluvat usein itsensätyöllistäjien ryhmään, eli he eivät ole palkansaajia, mutta eivät aivan yrittäjiäkään. Liiton sanoma oli tyly: »niin kauan kuin olet kirjailija, et tule työttömyyskorvausta saamaan». Kerran hän erehtyi kysymään verotoimiston virkailijalta taiteilijaverotuksesta – olisiko hän joiden ja tutkijoiden on tärkeää pitää huolta oikeuksistaan. Toimeksiantoja ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, joten Tammimaa ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi Työja elinkeinotoimistoon. Vuonna 2009 taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaa parannettiin jonkin verran, ja Tammimaa tietääkin tuttavapiiristään taiteilijoita, jotka ovat saaneet työttömyysturvaa vastaavassa tilanteessa kuin missä hän oli. Kun toimeentulo koostuu useista lähteistä, voi olla vaikea määritellä, minkä palkan mukaan ansiosidonnainen työttömyysturva määräytyy. Aloittelevana kirjailijana en kuitenkaan voinut kuulua edes Kirjailijaliittoon, jonka jäsen nykyään olen. Tämäkään ei auttanut; lopulta Tammimaa oli jonkin aikaa täysin ilman omia tuloja ja puoliso sai huolehtia hänenkin elättämisestään. Hän jopa lopetti kuukausittaisen kirjapalstansa Olivia-lehdessä, kun siitä saatu pieni palkkio tuntui olevan työttömyysturvan esteenä. Kirjoitustöitä olikin, mutta ei tarpeeksi, jotta hän olisi tullut toimeen. Vaikka taiteilijalla tai tutkijalla olisi korkea koulutus ja useita julkaistuja teoksia, hän saattaa päätyä vaihtamaan alaa tai tekemään luovaa työtä ansiotyöstä jäävinä vapaahetkinä. Siinä missä TE-toimiston tympeä suhtautuminen oli harmittanut, liiton välinpitämättömyys järkytti jo syvästi. »Vein tunnollisesti kaikki selvitykset ja kysyin neuvoa, mutta en saanut tarvitsemaani apua vaan pikemminkin ilkeilyä.» Harvalla kirjailijalla on kovin suuret tekijänoikeustulot, mutta jo periaatteen vuoksi niistä täytyy pitää kiinni. Jatkan kyllä taistelua ja puhun taiteilijoiden ja freelancereiden toimeentulon ongelmista, mutta en itse jaksa jatkuvaa epävarmuutta ja ongelmia byrokratian kanssa.» Tammimaa työskentelee nykyään tiedottaja- na Nuorisoasuntoliitossa. Tammimaa arveli, että hän tuskin on Suomen ainoa kirjailija, jonka tekijänpalkkiot ovat varsin vaatimattomat, mutta säikähti vastausta niin paljon, että jätti vähennykset hakematta
Apurahapätkät saisivat olla pidempiä, jotta niiden ajaksi olisi realistisesti mahdollista jättäytyä pois vakituisesta työstä. Tammimaa kyseenalaistaa myös monien erilaisten eläkevakuutusten maksamiset etenkin silloin, kun tuloista ei kuitenkaan kerry mainittavaa eläkettä. Lopulta vakuutus kuitenkin järjestyi. »Ei ole hyväksi tulla Pekka Himaseksi 20-vuotiaana.» Taide ja kirjallisuus syntyy sensuurin ja marginaalin puristuksessa: »Kannattaa miettiä, miksi juuri Venäjällä, Kiinassa tai latinalaisessa Amerikassa ryöpsähtää välillä niin huikeita juttuja taiteessa ja kirjallisuudessa. Apurahan myöntämisehtoihin kuului Myel-vakuutuksen (Maatalousyrittäjien eläkelain mukainen vakuutus, jonka piiriin kuuluvat myös apurahan saajat) ottaminen, mutta Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta ilmoitettiin, että vakuutusta ei voi myöntää niin lyhyelle apurahajaksolle. Nykyinen harkinnanvaraisten tukien järjestelmä vie kohtuuttomasti ai- kaa ja vaivaa niin tuen hakijoilta kuin virkailijoiltakin. Kirjailijaliitosta Tammimaalle kerrottiin, että vaikka keskivertokirjailija maksaisi tekijänpalkkioistaan eläkevakuutusta vuosikymmeniä, maksut kerryttäisivät vanhuuden turvaksi hädin tuskin kansaneläkkeen suuruisen summan. teema teema – kulttuurityö – XXX kesänä Tammimaa sai töistä kuukauden palkatonta vapaata ja kirjoitti sen ajan apurahan turvin. Siksikin taiteilijoiden työttömyysturva-asiat olisi syytä saada kuntoon. Tammimaa pitää perustuloa nykyisistä eh- dotuksista parhaana ratkaisuna taiteilijoiden ja tutkijoiden toimeentulon ja sosiaaliturvan järjestämiseksi. Puolen vuoden pätkä Itä-Suomen yliopiston Myplace-tutkimushankkeessa päättyi hiljattain, ja Stranius on nyt niin sanotussa eläkeputkessa ansiosidonnaisella päivärahalla. Tunnen monia rutiköyhiä venäläisiä taiteilijoita ja tutkijoita. Työttömyys ei tarkoita kulttuurin sekatyöläiselle toimettomuutta, sillä monenlaiset projektit, harrastukset ja vapaaehtoistyö pitävät kiireisenä. Mikäli perustulon kaltaista isoa uudistusta ei uskalleta toteuttaa, pitäisi ainakin saada kaikki sosiaaliturvaan liittyvät asioinnit yhdelle luukulle. Kulttuurin sekatyöläinen Pentti Stranius Pentti Stranius, 61, on tehnyt monenlaisia tutkijan, kriitikon ja kääntäjän töitä sekä toiminut muun muassa sosiaalityöntekijä- nä, koulukuraattorina ja nuorisosihteerinä. »Työurani on lievästi sanoen kirjava. Tärkeintä heille on saada tehdä asioita joista tykkää, hyvässä seurassa.» Työttömyys ja pätkätyöt tekevät kuitenkin elämästä epävarmaa, nakertavat itsetuntoa 29?29?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. Aidot kulttuuri-ihmiset eivät hänen mukaansa rahasta juurikaan piittaa, vaan taiteen ja tieteen tekemiseen kuuluu jonkin verran kärsimystä. Palkkatyöstä pidätettiin normaalin käytännön mukainen työeläkevakuutus, joten Tammimaa maksoi samanaikaisesti kolmea eri eläkevakuutusta. Koska Tammimaan tekijänoikeus- ja freelancetulot sekä opetuspalkkiot ylittivät viime vuonna reilun seitsemäntuhannen euron rajan, hänen täytyi maksaa myös yrittäjän eläkevakuutus Yel. Ylpeä olen siitä, etten ole suostunut tekemään mitä hyvänsä: mieluummin olen valinnut köyhyyden ja joskus jopa työttömyyden.» Köyhyys ei Straniusta hätkäytä, se on hänelle »geneettinen luonnonvara», tuttua jo lapsuudesta. Tammimaa lähettää terveisiä niille, jotka käskevät kirjailijoita unohtamaan rahan ja olemaan kiitollisia siitä, että saavat tehdä kutsumustyötään: »Seuraava teokseni on kirjoitettu lähes täysin ilman apurahoitusta, vapaa-ajalla täysien palkkatyöpäivien jälkeen ja viikonloppuisin.» Tammimaa muistuttaa, että upean suomalaisen kirjastojärjestelmän ansiosta lukeva yleisö saa kirjailijan työn tulokset käyttöönsä ilmaiseksi
Silloin voi ansaita jonkun satasen byrokratian puuttumatta, tuloja leikkaamatta. Makkonen sai lisensiaattityön ja väitöskirjan tekemiseen apurahoja, mutta jatko-opintojen ajalle mahtui myös koko- ja osa-aikaisia työsuhteita sekä lyhyitä työttömyysjaksoja. »Nuoremmat saavat puolestani tehdä taidetta, tiedettä ja kulttuuria, en ole tiellä, en ainakaan viranhaussa. Kaikki nämä työsuhteet ovat olleet lyhyitä, kestoltaan parista kuukaudesta puoleentoista vuoteen. Siinä suhteessa hän kokee olleensa onnekas. Ansiosidonnaisella päivärahalla mahdolli- suudet ansaita lisätuloja esimerkiksi lehtijutuilla ovat rajalliset. Tuottavimmillaan Makkonen kokee olleensa sellaisina kausina, kun hän on tehnyt osa-aikatyötä ja käyttänyt toisen puolen työpäivästään kirjoitus- ja tutkimustöihin. Kertomus työurasta vahvistaa käsitystä yliopistosta todellisena pätkätyönantajana. Freelancer-töillä Stranius ei ole voinut itseään ja perhettään elättää, vaan vakituisemmat toimet ovat olleet toimeentulon selkäranka »tai pikemminkin luuranko». Kysymys viimeaikaisista freelancereiden sopimusten heikennyksistä ja samojen sisältöjen kierrättämisestä maakuntalehdestä toiseen saa Straniuksen suorastaan kiihtymään. »Tuntuu, että palkan haaliminen eri lähteistä saisi riittää ja siksikin ajattelin, että josko saisin kirjastotöitä ja pääsisin vakituisempaan työhön. Kun esimerkiksi samat kirja-arviot kierrätetään yhä useammassa lehdessä ja niistä maksetaan yhä pienempiä palkkioita yhä harvemmalle kriitikolle, sekä freelancerin leipä että kulttuurijournalismin moniääni- kulttuurin kentällä. Sen lisäksi hän on tehnyt lyhyitä projektitöitä, vetänyt luentokursseja ja opastanut kyläkirjojen kirjoittajia. Makkonen valmistui Joensuun yliopistosta (nykyisin Itä-Suomen yliopisto) filosofian maisteriksi vuonna 1993pääaineenaan perinteentutkimus. teemateema – kulttuurityö – XXX ja hajottavat ihmissuhteita. Yliopistolla Makkonen on ollut töissä niin amanuenssina, assistenttina, tutkijana, tutkijakoulutettavana kuin kirjastoavustajanakin. Tieteellisistä artikkeleista ei useinkaan makseta, mutta muokkaamalla artikkeleita populaarimpaan suuntaan Makkonen on saanut myytyä niitä muihin julkaisuihin. Lisätuloja hän on saanut esimerkiksi opettamisesta, lukupiirin vetämisestä ja erilaisista kirjoitustöistä. Melko usein Makkonen on saanut työttömänä ollessaan soviteltua päivärahaa. Olen mieluusti taustalla, käytettävissä.» kerran määräaikainen, mutta Makkonen on tyytyväinen, sillä työnkuva vastaa hänen koulutustaan. Tällä hetkellä Makkonen työskentelee työllistämistuella kotikuntansa Kontiolahden kulttuuripalveluissa kulttuurityöntekijänä. Epävarmuus tulojen ja töiden jatkumisesta sekä yliopistoelämän hektisyys ja kilpailuhenkisyys ovat saaneet luopumaan akateemisen tutkijan urasta ja yliopistoviran havittelusta ainakin toistaiseksi. Jotenkin tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että juuri pienituloiset, peruspäivärahalla tai kortistossa olevat ovat sivutulojen suhteen aina tiukassa tarkkailussa, eivät ne isotuloiset yrittäjät esimerkiksi, jotka kiertävät ovelien veroneuvojiensa avustuksella veroja tai sijoittavat veroparatiiseihin.» Byrokratia ei voi kuitenkaan estää Straniusta kirjoittamasta, tutkimasta ja toimimasta 30. Makkonen on työskennellyt osa-aikaisesti myös muun muassa Joensuun seutukirjastossa ja tutkimusapulaisena SKS:n perinnearkistossa. Väitöskirjan valmistumisen jälkeen Makkonen huomasi, ettei tutkijana työllistyminen ole kovin helppoa ja hakeutui informaatiotutkimuksen opintoihin. Stranius kokee todelliseksi ongelmaksi sen, että mediatalot ja jopa niiden kulttuuritoimitukset ovat ryhtyneet omistajiensa äänitorviksi. työttömyysjaksoja, joskin hän on harvoin ollut täysin työttömänä. »Yliopistomaailman muuttuminen yhä kovemmaksi ja omien arvojen vastaiseksi sikäli, että ihmiset ovat tosi kovilla ja vaatimukset suhteettomat, on vaikuttanut paljon.» »Nyt kun olen tajunnut, etteivät syynä ole omat valinnat sinällään, koska kyllähän sitä on aina yrittänyt toimia parhaalla mahdollisella tavalla oman tietämyksensä mukaan, on helpottanut. Niin ei kuitekaan ainakaan vielä ole tapahtunut.» Työttömyysjaksot ovat Makkosen mukaan syys kapenee. Ja sekin on auttanut, kun lopetin jahkaamisen ja tein selväksi, että en enää jatka tutkijana, vaan kokeilen siipiäni muualla.» ?. Työsuhde on jälleen syöneet itseluottamusta ja panneet epäilemään omia valintoja. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 Jatko-opintojen aikana Makkonen sai työttömyyskorvausta Opettajien työttömyyskassasta, eikä häneltä ole evätty työttömyysturvaa tutkijuuden perusteella. Tutkijan ja tietokirjoittajan työn hyvä puoli on vapaus tehdä töitä omassa aikataulussaan sekä perehtyä syvällisesti kiinnostaviin aihepiireihin. Freelancer-työt ovat tuoneet merkittävää lisäansioita, etenkin työttömyysjaksoina. Stranius uskoo alimitoitettujen palkkioiden näkyvän mahdollisesti jopa yksittäisten krittiikkien tason laskuna ja sanoo tienanneensa kirjallisuus- ja elokuvajutuillaan paremmin 1980-luvulla kuin nykyään. Makkosen kertomus työurastaan vahvistaa käsitystä yliopistosta todellisena pätkätyönantajana. Kaikki työt ovat olleet kiinnostavia ja liittyneet hänen ammattiinsa tavalla tai toisella. »Nyt tuloni ovat syynissä, tarkkailussa, joten odottelen virallista eläkeikää, jolloin helpottaa. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 2010, väitöskirja käsitteli muistitiedon etnografiaa. Vuosien varrella Makkosella on ollut useita Tutkija Elina Makkonen Pätkätyöt ja elannon riipiminen sieltä täältä ovat tuttuja myös tutkija Elina Makkoselle, 48
Määräaikaisten työsuhteiden osuus julkisella sektorilla on pysynyt samana jo monta vuotta eikä muutosta tilanteeseen ole näkyvissä. lustaa oikeuksiaan seuraamusten pelossa.» Jarin nimi on muutettu. teemateema – kulttuurityö – XXX Pätkätyöläinen päihitti suuren viraston Teksti Eija Pohjansaari Kuvitus Antti Kemppainen Suomessa tehdään paljon määräaikaisia töitä. Työnantaja joutui työpaikkaansa vahingonkorvausten lisäksi maksamaan myös Vähitellen virastossa alkoi näyttää siltä, että koko oikeusprosessin kulut, yhteensä useita jotain oli tekeillä. »En halunnut kostaa kolmen vuoden ei ollut mitään virheellistä», Jari työnantajalle tai edes olla esimääräaikaisuudella, merkkinä, jotta muilla vastaakertoo. Työtehtävien sisältö pysyi kuitenkin samana eikä työ ollut projektiluontoista. »Näissä tehtävissä »Syksy oli aika raskas, kun oli kolme pientä määräaikaisuudelle on oikeasti ollut olemaslasta ja työttömyys. Jari oli tilanteeseen tyytymätön ja keskusteli siitä esimiestensä kanssa. ehtojen väliltä, mutta kuitenkin Työnantaja Ammattiliiton lakimies totesi, lähempänä Jarin vaatimaa rahaettä tilanteessa on perusteita oisummaa. Tällä hetkellä Jari on työtön ja hakee itselleen uutta työsuhdetta. Määräaikaisia töitä tekevät eniten nuoret ja nuorehkot naiset ja miehet, joilla tyypillisesti on alaikäisiä lapsia ja asuntolainaa. Jari viihtyi työssään ja tuli hyvin toimeen kollegojensa kanssa. Vakinaistamisen sijaan sitä kuitenkin oltiin halukkaita jatkamaan vain erilaisissa pätkissä, joiden kestot vaihtelivat kahdesta viikosta kahteen kuukauteen. Myös rahat kuin riidellä loppuun asti. Poikkeuksiakin löytyy. Työpätkiä ketjutetaan Pätkätöiden teettäminen on laillista vain, mikäli sitä voidaan perustella työtehtävän luonteesta johtuvaksi. Pätkä- ja silpputyöt mielletään usein palve- lualojen ja luovien alojen ongelmaksi. . Myös pätmiin päätöksiin samankaltaisissa jutuissa», Jari kertoo. Työsuhteen vakinaistamiselle näytti olevan perus- teita. Mikäli juttu olisi edenjoka pantaisiin vassa tilanteessa olevilla olisi nyt virkamieslautakuntaan asti, yleiseen hakuun. »Oli varmempaa ottaa kertoi, että Jarin keusjutun nostamiseen. veluksessa, myös valtion. too Jari. 31?31?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. Päätin vain puolustaa omia oikeuksiani», kersi ollut Korkein hallinto-oikeus. Työntekijän osa on näissä tapauksissa hankala, mutta oikeutta on silti mahdollista saada. Samalla jutusta olisi tullut julkinen. Ihmiset eivät uskalla puotyösuhde. Tilastokeskuksen tietojen mukaan julkisen sektorin työntekijöistä lähes neljännes on määräaikaisissa työsuhteissa, kun yksityisellä puolella pätkätöitä tekee joka seitsemäs työntekijä. Lopulta työnankuntaan asti, koska osapuolet pääsivät yksitaja kertoi, että Jarin työtehtävää halutaan jatmielisyyteen korvauksista. Jarin hoitamaan järjestelmäasiantuntijan Oikeusprosessin jälkeen Jari on ollut määtehtävään valittiin lopulta toinen henkilö ja räaikaisissa töissä usean eri työnantajan palJari jäi työttömäksi. Jarin mitta tuli kaa. Yksi heistä on it-alan ammattilainen Jari. Tilastot kertovat kuitenkin toista. Oikeudessa todettiin, että lain tarkoittamat perusteet määräaikaisuudelle täyttyivät Jarin tapauksessa vain yhden sopimuksen kohdalla. Jari halusi vuoden palkan verran korvatäyteen ja hän otti yhteyttä ammattiliittoon, uksia. »Työsuhde- ja työsopimusasioiskätyöt kelpaavat, mutta haaveissa on pysyvä sa on todella yksin. Toisaalta minulla oli hyvin sa peruste, eli työt ovat olleet projektiluontoiaikaa perehtyä virkamieslautakunnan tekesia», Jari kertoo. ainoa valitusaste sen jälkeen olihelpompaa. Oikeusprosessi alkoi. lomalta palattuaan enää omilla tunnuksillaan Juttu ei koskaan mennyt virkamieslautasisään viraston järjestelmiin. Jarin työpanos todettiin myös kehityskeskusteluissa hyväksi. Pätkätöiden teettäminen ei kuitenkaan ole aina laillista. Näin ei useinkaan ole, mutta harva määräaikaisella työsopimuksella oleva rohkenee kyseenalaistaa työsuhteensa perusteet. Oikeutta hakemassa Jari voitti jutun. työtehtävää työnantaja hankki oman lakiSamalla päätös kertoo siitä, että halutaan jatkaa ainakaan omassa toiminnassani miehen. Lopullinen summa oli jostakin vaihtojoka järjesti hänelle lakimiehen. Alussa työnantaja kaa kolmen vuoden määräaikaisuudella, joka tarjosi korvaukseksi neljän kuukauden palkpantaisiin yleiseen hakuun. Monet hyväksyvät pätkätöiden ketjuttamisen yksinkertaisesti elämäntilanteensa takia. Elokuussa alkanut oikeusprosessi saatiin päätökseen vasta loppuvuodesta ja korvausrahat tulivat tilille Kun joutuu hakemaan omaa seuraavan vuoden alussa. Jarin viiden vuoden työsuhde eräässä suuressa virastossa koostui kuudesta erillisestä pätkästä. Jari huomasi, ettei päässyt kymmeniä tuhansia euroja
Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. teema – XXX 32
Vasemmistonuoret-järjestö sai Arhinmäen puheenjohtajakaudella 2001–2005 runsaasti uusia jäseniä ja poliittista painoarvoa. Painava salkku Kun Arhinmäestä tuli Vasemmistoliiton puheenjohtaja vuonna 2009, monet arvioivat hänen luotsaavan puoluetta aiempaa vahvemmin vasemmalle. Arhinmäki sanoo olleensa poliittinen ihminen jo aiemmin, koululaisesta alkaen. Hän oli suhtautunut hyvin skeptisesti hallitusyhteistyöhön kokoomuk- Ennen vaaleja Arhinmäki sanoi, että jos Vasemmistoliitto päätyy hallitukseen, opetusministerin salkku olisi hänelle mieluisin. sen kanssa ja esiintyi oppositiojohtajana usein ärhäkästi. »Silloin päätettiin yhdessä, että tehdään neljä vuotta työtä sen eteen, että 2007 nuori vasemmisto nousee eduskuntaan. »En ole kauheasti miettinyt sitä urana. Aloitetaan silti politiikasta yleisemmin. Ratkaisevaa oli menestys vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, joissa Arhinmäki oli hilkulla päästä eduskuntaan. Koskaan hallitusneuvottelut eivät ole kestäneet niin pitkään. Monissa asioissa kokoomus edustaa meille vastakkaista laitaa, kuten yksityistämisissä, ulkoistamisissa ja veropolitiikassa.» »Hallituspohja johtuu ennen muuta siitä, että viime eduskuntavaaleissa kahdeksasta puolueesta seitsemän hävisi ja yksi (Perussuomalaiset) voitti. teemateema – kulttuurityö – XXX Näin käy Arhinmäeltä kulttuuripolitiikka Teksti Elias Krohn Kuvat Hilla Kurki Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki allekirjoittaa työhuoneessaan todistuksia mielenterveyskuntoutujien Moniäänirocktapahtuman muusikoille ja harmittelee kiireisyyttään. Kun hän aiemmin oli ollut vasemmistolainen »fiilispohjalta», nyt poliittinen kanta vahvistui. Miten tässä näin kävi. Mutta nyt on tarkoitus keskittyä Paavo Arhinmäen (vas.) kanssa kulttuuripolitiikkaan. »Sanoin ennen vaaleja, että olisi vaikea löytää yhteistä ohjelmaa, ja vaikeaahan se olikin. »Opetus on tärkeimpiä tasa-arvottavia tekijöitä suomalaisessa yhteiskunnassa. Muistan Arhinmäen vuosituhannen vaihteen opiskelija- ja nuorisopolitiikasta innokkaana mielenosoitusten huudattajana, jalkapallointoilijana, ydinvoiman vastustajana, ihmisarvon ja eläinten oikeuksien puolustajana ja katutaiteen ystävänä. Vaikka viime eduskuntavaalit 2011 olivat Vasemmistoliitolle jälleen tappiolliset, eduskuntaryhmän keski-ikä laski reippaasti, Arhinmäki iloitsee. Se oli hyvin poliittista, vaikka silloin sitä ei ajatellut poliittisena toimintana», hän muistelee. Nyt hän istuu ministerinä Jyrki Kataisen (kok.) johtamassa hallituksessa. Siitä alkaen hän on ollut ehdokkaana kaikissa kunnallis- ja eduskun- tavaaleissa, kasvavalla menestyksellä. Kulttuurivihkojen 40-vuotisjuhlanumeron haastatteluun liikeni hänen tiukasta kalenteristaan sentään puolisen tuntia. H allitus on edellisellä viikolla päättänyt ensi vuoden budjettikehyksistään. Sitä me yritämme nyt tehdä, ja joudumme tekemään ikäviä päätöksiä, joita emme tietenkään hyväksyisi, elleivät ne olisi osana isompaa pakettia, jossa on paljon myös hyviä asioita.» Kokoomuksen rinnalla vai vastavoimana. Samassa hallituksessa oleminen ei tarkoita, että meillä olisi samanlainen politiikka. Tuli uusia asioita eteen, ja niitä tehtiin», Arhinmäki vastaa. Edessä on vielä kuuma hallituksen sisäinen kiista osinkoveropäätösten yksityiskohdista. Sillä yhdellä ei ollut uskallusta muuttaa vaaleissa annettuja lupauksia politiikaksi. Mikä sai valitsemaan poliitikon uran. 33?33?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. »Järjestin lakkoja, toimin oppilaskuntien puheenjohtajana, johtokuntien jäsenenä, keräsin luokalle rahaa, järjestin tilaisuuksia, kävin väittelyitä, puolustin heikoimmassa asemassa olevia. Kun Pasilan kotikulmien vasemmistoliittolaiset pyysivät häntä 19-vuotiaana ehdolle kunnallisvaaleihin, hän suhtautui asiaan vakavasti ja kävi läpi useammankin puolueen puolueohjelmat. Sama kehitys on jatkunut myöhemminkin. Se onnistui: minä nousin ja Merja (Kyllönen) nousi.» Juuri nuoren vasemmiston nousu on ollut Arhinmäen yksi missio ukkoutuneessa puolueessa
Olen puoluetoiminnassakin huomannut, että heti jos järjestää laadukasta lastenkyvää joukkoa. Kulttuuria ja taiarvoa, jolla on suoraan taloudellisesti mitattadetta tuotaisiin sinne, missä lapset ja nuoret va merkitys tai joka liikuttaa vain tiettyä näovat. Ehkä se liittyy suomalaiseen insinöörivetoiseen tekniseen tuurin pariin.» ajatteluun, että kulttuuria ei pidetä painoar»Esimerkiksi kun festivaalitukien kriteerejä uudistettiin, halusimme tievoltaan raskaana asiana.» Mitä sitten kulttuuripolitiitää, onko kulttuuritapahtumilla kassa merkitsee vasemmistoja festivaaleilla maksuttomia tilaisuus. Tämä painotus ei ole paljoa näkyterin salkku on Arhinmäelle mieleen, vaikka nyt mediajulkisuudessa, joka on keskittynyt sitä ei usein luokitella painavimpiin salkkuiArhinmäen läsnä- ja poissaoloihin erilaisista tilaisuuksista. »Kaikki muu laisuuksia, tarjotaanko lapsille »Vasemmistolaisessa kultja nuorille kulttuuria ja osalliskatoaa, mutta tuuripolitiikassa pyritään huotetaanko heitä. Se pitää Kulttuurin rahoituksen kannalta olosuhtaidekentän määrittää.» teet eivät ole hääppöiset. Keskeiseksi painotuksekseen Arhinmäki Opetusministerin salkun sai Jukka Gusmainitsee lasten- ja nuortenkulttuurin tutafsson (sd.). Taidepiireissä on herättänyt kritiikkiä myös taidehallinnon uudistus, joka alkoi jo ennen Arhinmäen ministerikautta. Taiteen keskustoimikunnan tilalle tuli Taiteen edistämiskeskus -niminen virasto, jonka alaisuuteen esimerkiksi alueelliset taidetoimikunnat siirtyivät. Kaikki muu katoaa, mutta kulttuuri säilyy. »Olennaista on se, että päätöksenteko tulee. kaasti taiteen itsenäisyyttä. Myös kulttuuri- ja urheiluminiskemisen. Linjasin ensimmäisenä, että alueellisten taidetoimikuntien määrää ei tulla leikkaamaan», Arhinmäki vastaa. Ei ole politiikan Sille on mieletön tilaus, mutta lapsiperheille tehtävä sanoa, mikä on hyvää ja huonoa tailastenkonsertit tai teatteri ovat aika kalliita.» detta tai mikä on taidetta ylipäänsä. hin kuuluvaksi. »Erityisesti täytyy pitää huolta siitä, että »Kulttuurilla on valtavan suuri merkitys. »Veikkausvoittovaroihin olisi tullut 20 miljoonan euron aukko. Niillä voi rakentaa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa», Arhinmäki perustelee. teema – XXX Kulttuuria maksutta Esimerkiksi koulutusjärjestelmää koskevillapsille ja nuorille la päätöksillä vaikutetaan hyvin pitkälle tulevaisuuteen. Miksi taidehallinnon uudistus. Taiteen ja tanssi-, teatteri- ja musiikkiryhkulttuurin arvoa ei mitata vain mät voisivat kiertää päiväkoteja rahassa siten, että vain sellainen kulttuuri saa ja kouluja entistä paremmin. Se ei Monissa muissa Euroopan maissa kulttuusaa olla kiinni siitä, onko perheessä varaa, ymriministerin salkkua pidetään paljon paimärrystä ja aikaa viedä lasta taiteen ja kultnavampana kuin Suomessa. Sain tapeltua kehysriihessä puolet pois, se on nyt 10 miljoonaa.» Leikkauslistalla ovat taidelaitosten, teatterien, museoiden ja orkesterien, valtionosuudet, joiden indeksikorotukset jäädytetään vuodeksi 2014. Puolustamme myös voimakkulttuuria maksutta, tulee valtavasti ihmisiä. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 lisäksi vaikeuksia teettää Valtion taidemuseon säätiöittäminen ja siirtäminen valtion budjetista veikkausvoittovaroista rahoitettavaksi samalla, kun kulttuuribudjettia sen myötä supistetaan. kaikilla lapsilla ja nuorilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet päästä taiteen pariin. »Kyllähän säästöt henkilöityvät. Olemme pohtikulttuuri säilyy.» neet kiertuetuen mahdollisuuklehtimaan siitä, että jokaisella on mahdollisuus taiteen ja kultsien parantamista, jotta pienet tuurin kokemiseen. Sanotaan, että Arhinmäki haluaa säästää», ministeri harmittelee. Yleisen säästölinjan 34. »Kun aloitin ministerinä, kävimme läpi kaikki laista annetut lausunnot ja kriittiset näkemykset ja pyrimme muokkaamaan uudistusta mahdollisimman paljon niiden suuntaan. Uudistusta on kritisoitu taidehallinnon keskusjohtoisuuden ja poliittisuuden lisäämisestä
läpinäkyväksi ja selkeäksi. »Kulttuuri- ja mielipidelehdillä on valtavan iso merkitys vastapainona kaupalliselle valtamedialle. Mutta ei luonnollisesti tuttu lehti. sesta työttömyysturvan ja työn väliseen auk40-vuotias, neljä vuotta Arhinmäkeä itkoon. sen taso tule ikinä olemaan niin korkea, että »Sieltä on noussut merkittäviä toimittajia sillä herroiksi eläisi. määrää hän pitemmällä aikaväKasvua niukkenevista veiklillä lisäisi, vaikka nyt sellaisen kausvoittovaroista tulevaan ra»Ei voi olla niin, esityksen läpimeno ei vaikutahoitukseen hän ei kuitenkaan kaan todennäköiseltä. Jokaisella virastolla on johtaja, mutta ei hän päätä yksinvaltaisesti kaikesta. lipidelehdillä ei ole samanlaista tarvetta takoa Hän laajentaisi prosenttiperiaatetta, jonka päivästä toiseen kiihtyvällä tahdilla rahaa. Sitä olla niin, että taiteilijat työskentelisivät vain kautta erityisesti taiteen puolelta nousee asiperustulon varassa.» oita, jotka eivät välttämättä nouse päivälehtien kulttuurisivuilla esiin.» . Kulttuuri- ja mieomaa työtä olisi riittävästi», Arhinmäki linjaa. Se yksinkertaistaisi tilanja kirjoittajia. teema – XXX »Monissa muissa Euroopan maissa kulttuuriministerin salkkua pidetään paljon painavampana kuin Suomessa», Paavo Arhinmäki toteaa. Vertaisarviointi, joka on aivan oleellista, tulee säilymään nykyisen kaltaisena. Suomessa taiteilijat elävät vain 50-prosenttisesti taiteen tekemisestä, muualla Pohjoismaissa keskimäärin 70-prosenttisesti. Sehän tuo päätöksentekoa lähemmäs ruohonjuuritasoa. Myös apurahansaajien distön merkitystä. Kun tällainen joukko ylipäänsäkin kasvaa, pitäisi rakentaa sosiaaliturvaa, eläketurvaa ja työllistymismahdollisuuksia sen mukaisesti. Se helpottaisi nimenomaan epätyypilliseään vanhempi Kulttuurivihkot on hänelle sessä työmarkkina-asemassa olevia. Se lisää oikeusturvaa.» Toimeentuloa taiteilijoille Hallitusohjelmassa luvataan selvittää poikkihallinnollisesti työ-, sosiaaliturva- ja verolainsäädännön uudistustarve luovilla aloilla toimivien aseman parantamiseksi. En ole koskaan ymmärtänyt sitä pelkoa, että Taiteen edistämiskeskuksen johtajasta tulisi jonkinlainen taiteen diktaattori. Mutta päätökset ovat nyt aitoja hallinnollisia päätöksiä valitusoikeuksineen. Kun tilatuille lehdille että taiteilijat Vasemmistoliitto on viime viime vuonna asetetiin arvontyöskentelisivät lisävero, rasitus kompensoitiin aikoina ottanut kantaa asteitvain perustulon taisen perustuloon siirtymisen kulttuurilehdille nostamalla tuvarassa.» kea. Monet taiteilijat eivät ole työssäkäyviä palkansaajia eivätkä yrittäjiäkään, vaan jotain siltä väliltä. Kulttuurilehdet tärkeä vastapaino Arhinmäen vastuulla on myös kulttuuri- ja mielipidelehtituki, jota sai esimerkiksi tänä vuonna 148 lehteä, niiden joukossa myös Kulttuurivihkot. Kulttuurivihkoilla on iso merkinetta, mutta tarvitaan myös työtuloja. »Kaikkien apurahansaajien pitäisi olla eläke- ja sosiaaliturvan piirissä. Ensisijaista niäänisyys on pitkälti kadonnut ja koko media olisi se, että ei tarvitsisi elää sosiaaliturvan varassa tai tehdä muita töitä, vaan taiteilijan on iltapäivälehtimäistynyt. Ne mukaan rakennushankkeiden yhteydessä jovoivat tarjota vastapainon ja puheenaiheita», kin osuus budjetista käytetään taiteen hankkiArhinmäki arvioi kulttuuri- ja mielipidelehmiseen. lupaa. Media on valtavasti keskittynyt, mo- 35?35?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. puolesta. Ei voi tys vasemmistolaisessa kulttuuripoliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Nyt (uudistuksen jälkeen) taideneuvosto edustaa taidekenttää ja nimittää taidetoimikunnat ministerin tai valtioneuvoston sijasta. Tuloksia ja päätöksiä odotetaan tämän vuoden loppuun mennessä. Tällä hetkellä kaksikin työryhmää käy läpi muun muassa taiteilijoiden sosiaaliturvaa, eläketurvaa ja verotusta. »Perustulo mahdollistaisi »Yritetään säilyttää nykyinen työnteon ilman pelkoa putoamitaso», Arhinmäki linjaa nyt
»Vuonna 2009 esimerkiksi Kiila teki matkan Kurdistaniin, Pohjois-Irakiin. Tosin näkisin vastakkainasettelun enemmänkin suurten, voittoa tavoittelevien kustantamojen ja pienten kulttuurijulkaisu- jen välillä. Siellä tapasimme paikallisia vaikuttajia ja tutus- 36. teemateema – kulttuurityö – XXX Kulttuurityöläiset taistelevat oikeuksistaan yhä enemmän yksin Teksti Maarit Haataja Valokuvat Hanna Tyvärinen & Heini Kotilainen Taidetta ei arvosteta eikä kulttuuria tueta. »Sopimuksia tehdään miten sattuu ja var-. Etujärjestöt ja taidetyöläiset miettivät kulttuurin kentän todellisuutta ja tulevaisuutta. »Kyllä. perustettiin aikoinaan vastapainoksi oikeiston dominoimalle kulttuurielämälle ja erityisesti kustannustoiminnalle. »Kiila on vasemmistolainen, joskin puolueisiin sitoutumaton järjestö. Tämän tuottamattoman alan tekijöiden alta viedään matto aina kun siihen vain nähdään tilaisuus. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 tuimme Kurdistanin tilanteeseen. Jälkeenpäin osanottajat kirjoittivat matkasta lehtiin ja tuottivat erilaisia teoksia aiheesta.» Perinteikäs järjestö tarjoaa mahdollisuuden myös eri taiteenlajien väliselle yhteistyölle ja kriittiselle yhteiskunnalliselle keskustelulle, sillä siinä toimii eri taiteen lajien edustajia sekä kriitikoita, tutkijoita ja toimittajia. Kiila hoitaa osaltaan tärkeää tehtävää kustannetun kirjallisuuden, sarjakuvan ja taiteen saralla.» Yhdistys tukeekin kaupallisesti rajoittuneita julkaisuja, jotka muutoin jäisivät kenties kustantamatta tai eivät saavuttaisi teknisesti kyllin korkeaa laatutasoa. Kiila ry. Onko todellisuus näin surkea. Nostamme esiin vasemmistolaisia kulttuuriprojekteja, vähemmistöjen kulttuuria ja pyrimme vaalimaan vasemmistolaista kulttuuriperintöä, tästä esimerkkinä Vuoden Kiila -palkinto ja Katri Valan kirjallisuuspalkinto», kertoo kirjailija, ohjaaja, käsikirjoittaja ja Kiila ry:n hallituksen jäsen Katja Kettu. Kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiila ry. Yhdistys on laajalti yhteistyössä kansainvälisten ja suomalaisten kulttuuriyhdistysten kanssa. Tarvitaanko Katja Ketun mielestä edelleen tällaista vastapainoa. Kiila perustettiin jo vuonna 1936. Kulttuurityötä ei arvosteta Jäsenistön mukaan yleisimpinä ja suurimpina ongelmina nykypäivän työelämässä ovat vajaapalkkaisuus, jatkuva alihinnoittelu omalle työlle ja kulttuurialojen resurssien pienentäminen
Tässä ryhmässä käsitellään kulttuuria laajasti, koko akavalaisen kentän näkökulmasta», Niutanen jatkaa. Kulttuurialojen tai yleisemmin luovien alojen ollessa niin laaja joukko, yhdistys toimii myös useissa eri alan järjestöjen yhteenliittymissä ja sen kollegiaalinen verkosto on melkoinen.» »Vaikutamme nykyään myös Akavassa, jonne aloitteestamme joitain vuosia sitten saatiin laadittua Kulttuuripoliittinen ohjelma ja sen käytännön toteuttamiseksi kulttuuripoliittisen ohjelman seurantaryhmä. »Perinteinen ansaintalogiikka kulttuurialoilla on muuttumassa, jos verrataan vaikka alkuvuosiin, jolloin edustimme pääsääntöisesti hallintotehtävissä olevia viranhaltioita. Yleisesti ottaen hänen mielestään etujärjestöihin kuuluminen kannattaa. »En ole koskaan ajatellut ammattijärjestön jäsenyyttä ainoastaan turvallisuusratkaisuna työttömyyden varalta, vaan pidän järjestöä tärkeänä myös sen tekemän edunvalvonnallisen työn ja alan kehittämisen näkökulmista.» Mykistyneet rokkarit Anne Taskinen, taiteilijanimellään Heinäsirkka tunnetuksi tullut, on toiminut pian 40 vuotta toimittajana, promoottorina, näyttelijänä, kirjailijana, kolumnistina, dj:nä, juontajana, tuottajana ja tuntiopettajana. »Vuonna 1978 totesin, että miksi olen bändissä, en tarvitse tällaista välttämättä ja 1979 tein jo ekan soololevyn ja perään monta sinkkua. »Nykyään on paljon naistekijöitä, mutta ne ovat pääosin poppareita. Alkaa olla enemmänkin epätyypil- listä, jos on perinteinen toistaiseksi voimassa oleva työsuhde, ja vielä virka-aika. Perinteiset työsuhteet harvassa Jäsenistön suurimpia ongelmakenttiä ovat työsuhteiden määräaikaisuudet, pätkätyöläisyys, yhä enenevässä määrin myös itsensä työllistävien ongelmatilanteet. Siinä vaiheessa kukaan nainen ei levyttänyt täällä omia rockbiisejä. Olen pelin avaaja. Myös rahoittajien taholta tulee viestiä, että pitäisi olla tyytyväinen kun saa askartaa. nimisenä aloittaneen Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry:n perustamisen taustalla vuonna 1975 oli tarve saada Suomen julkisen hallinnon ja järjestöelämän palveluksessa oleville kulttuurityöntekijöille valtakunnallinen ja kulttuuripoliittinen yhteistyöjärjestö. Taiteilijan lakko ei kulttuurikentällä paljoa paina.» Palkkaus kulttuurialan ongelma Alkujaan Suomen kulttuurisihteerit ry. »TAKU oli muun muassa voimakkaasti vaikuttamassa Taiteen edistämiskeskuksen lainsäädäntötyöhön. Tällaisista asioista tekijän pitäisi pystyä neuvottelemaan. Tämä ei tue taiteilijoiden eikä tutkijoiden pyrkimystä korkealaatuisen tuloksen saamiseksi», myös animaatioita tekevä Katja Kettu miettii. Palkkaus on myös kulttuurialan pitkäaikainen ongelma. 1985 tein ja tuotin myös ensimmäisen albumini. Ei se ollut mikään itsetarkoitus, mutta kukaan ei vain ollut uskaltanut», hän kertoo. Teimme Kalervo Palsa -elokuvaan jälkityöt. »Jotta se olisi tarkoin tiedossamme, on meidän toteutettava useita erilaisia jäsenkyselyjä, joilla nähdään missä tilanteessa eri sektoreilla työskentelevät jäsenet ovat. Nyt meitä on pyydetty luovuttamaan oikeudet työhön ilmaiseksi. Edustajamme ovat mukana myös Opetushallituksen alan koulutustoimikunnissa.» Konkreettisesti edunvalvontatyö vaatii tietämystä ja näkemystä jäsenkentän tilanteesta. sen sektorin jäseniä, jonkin verran joukossamme on myös ammatinharjoittajia», Niutanen kertoo. Hänelle ammattijärjestöön kuuluminen on ollut merkittävä ammatti-identiteetin vahvistaja ja ammatillisen verkostoitumisen väylä. Jäsenkyselyissä TAKU kyselee hänen mukaansa muun muassa palkoista, koulutustarpeista, työsuhteista ja niiden muodoista. Rahat jäivät saamatta ja koko osuuskunta oli vähällä joutua lopettamaan. Pyritään miellyttämään ja myymään helvetisti. Hänellä on klassinen koulutus viulusta, pianosta ja yksinlaulusta.» Heinäsirkka liittyi Sleepy Sleeperseihin jo 16-vuotiaana, radikalisoituessaan. »Viihde-elämässä myydään melkein persettä, että päästään tosi-tv-ohjelmiin. »Sen jälkeen teemme yhteistyötä keskusjärjestömme Akavan Erityisalojen eri sektoreiden asiantuntijoiden kanssa ja päätämme, millaiset toimenpiteet erilaisiin tilanteisiin sopii. Sen vuoksi meillä selvitellään paljon myös alan työssä jaksamiseen liittyviä kysymyksiä», Ville Niutanen toteaa. Laajemmin pidän järjestäytyneitä ja yleisiä sopimuslinjauksia tärkeänä etenkin aloilla, joissa yksittäinen tekijä olisi oikeuksineen varsin heikoilla. TAKUun voi liittyä joko julkisen sektorin tai yksityi- Taiteilijan lakko ei kulttuurikentällä paljoa paina. »Toimimme todella laajasti ja TAKUn hallituksen valinnassa korostetaan myös voimakkaasti eri sektoreiden edustajien merkitystä», kertoo yhdistyksen varapuheenjohtaja, Hämeenlinnan kaupungilla kulttuurituottajana työskentelevä Ville Niutanen. Tätä kautta tulee paljon osaamista ja alan ammattilaiset pystyvät kertomaan omasta työkentästään paljon sellaisia asioita, joihin TAKU voi vastata ammattijärjestönä. Tosin viime aikoina Sanaston korkea hinnoittelu on aiheuttanut ongelmia kirjailijoille esimerkiksi Ylen kuunnelmasarjojen kanssa. Yleisempi ongelma on se, ettei kulttuurityötä arvosteta. Se haiskahtaa.» Porvariston rahankeräämistarve näkyy Heinäsirkan mukaan myös musiikkibisneksessä. Ei muu- 37?37?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. Kuulun osuuskunta Animaatiokoplaan. »Ongelmien painopisteiden muutokset tulevat suurelta osin juuri työn luonteen muutoksista. »Itse kuulun Kirjailijaliittoon, Animaatiokiltaan, Sanastoon ja Kopiostoon. Heinäsirkka kertoo olevansa kuitenkin ennenkaikkea muusikko. Ei tehdä sitä, miltä sydämessä tuntuu. Tämän päivän kulttuuriammattilaiset työskentelevät limittäin ja lomittain: heillä saattaa olla päällekkäin työsuhde, osittain toimeksiantoja, osittain apurahaa tai hankerahoitusta ja niin edelleen. Työtä tehdään hyvin paljon myös etätyönä tai liikkuvasti ja se tuo myös lisää vaatimuksia hallita omaa työtään», Niutanen avaa. teemateema – kulttuurityö – XXX sinkin elokuva-alalla niitä rikotaan yleisesti
Jotkut pärjää yrittäjinäkin juu, mutta jotkut eivät saa edes housuja jalkaansa. Televisiossa ei ole enää kunnon suoraa musiikkiohjelmaa. Yleensä mulla on niin monta rautaa tulessa, että pidän siksi välillä lepotaukoa. Muusikon tehtävä on tehdä musiikkia ja esittää sitä. Näistä ei uskalleta puhua, paitsi joku Anna Eriksson, joka taannoin kritisoi muun muassa iskelmälaulajan uraa, Emma-gaalaa ja muita sellaisia. Aivot työskentelevät kaiken aikaa, vaikka olisikin näennäisesti vapaalla. »Uusia artisteja tulee tuutin täydeltä. Kuuluin Muusikkojen Liittoonkin, mutta sitten päätin, että koska kuuluin niin moneen instanssiin, en voi repeytyä miljoonaan osaan, parempi olla tärkeimpien suhteen aktiivinen.» Liitoista löytyy vertaistukea työssä, jossa yksinäisyyttä on siedettävä. »Ikääntyneemmät miesmuusikot, jotka ovat olleet kauan alalla, on kaikki palkittu. Oikeisto ja sen äänestäjät jyräävät myös kulttuurin kentällä. Naisen pitää olla tupla- tai tripla-jotakin yltääkseen samaan, pelkkä tekeminen ei riitä», Heinäsirkka avaa. Enää Muusikkojen Liittokaan ei voi valvoa tätä juttua, se on lähtenyt käsistä. »Jos aloitetaan ihan alusta, taiteilijoillahan ei ole minkäänlaista eläkettä. Ärhäkät ihmiset hiljenee äkkiä, kun niille lyödään kolmivuotinen apuraha», hän virnuilee.. Esimerkiksi Aija Puurtinen, joka on tohtorisnainen, ei ole saanut edes Teosto-palkintoa. Apurahojen jakajat haluavat alituista näyttöä, jos on tehnyt suuren projektin juuri, niin usein saa apurahaa juuri sen jälkeen, vaikka on saanut jo projektista rahaa. Samalla voi yrittää vaikuttaa parempien oikeuksien puolesta. Mitä helvetin rokkareita sellaiset ovat, jotka eivät uskalla sanoa enää mitään?», sanavalmis muusikko ihmettelee. sikon tehtävä ole olla missään tosi-tv-ohjelmissa. Taiteilijat apurahojen armoilla Heinäsirkka kertoo olevansa hyvin järjestäynyt muusikko. Luovan työn työsopimuksia ja -ehtoja on Heinäsirkan mukaan vaikeaa valvoa. Lisäksi hän on Teoston, Gramexin ja Kopioston asiakas. Heinäsirkka määrittää itsensä projektityöläiseksi eli hän painaa mieluummin kerralla yhtä projektia ja pitää sitten taukoa. Jos kaikki taiteilijat rinnastetaan yrittäjiksi, niin meitäkin on monenlaisia. Mistäs sitten haetaan. »Toisaalta on helppo tukkia turpa palkitsemalla. Ainoa tapa saada eläkettä on hakea apurahan kautta Melanimiseltä instanssilta, mutta entäs jos sitä ei saakaan. Apurahoja- han ei jaeta kaikille», hän valittelee. Samalla tavalla joutuu yrittämään, mutta tulokset ovat toisenlaiset. »Nuo ovat pääkuviot. »Kulttuurityöntekijä rinnastetaan yrittäjään, ja siinä onkin joitakin samoja piirteitä. Kun ihminen on luova, se on sen spesialiteetti, ei sen tarvitse olla myyntitykki tai markkinoinnin asiantuntija», taiteilija korostaa. Se viihteellistää koko tätä kenttää ja toisekseen vie muusikoilta leivän suusta. Hän kuuluu Elvis ry:hyn, joka valvoo sanoittajien, säveltäjien ja sovittajien tariffeja. hanna tyvärinen teemateema – kulttuurityö – XXX »Viihde-elämässä myydään melkein persettä.» Anne Taskinen eli Heinäsirkka. Apurahoissa, kuten kaikessa kulttuurielämässä, hänen näkemyksensä mukaan raha menee rahan luo. Kukaan ei 38. Elvistä hän pitää tärkeimpänä edunvalvojanaan. »On mahdotonta, että painaisin koko ajan. Nykyään muusikot pistetään seisomaan päällään ja pitää poseerata puoli-ilkosillaan, ei sellaiseen tarvitse suostua!» Heinäsirkka iloitsee, että vielä on sentään joitain »vanhan liiton tyyppejä», esimerkiksi Dave Lindholm, jotka eivät lähde tähän »Voice of Finland ja Idols -paskaan». Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 voi olla 24 tuntia vuorokaudessa töissä 365 päivää vuodessa», Heinäsirkka muistuttaa, vaikka päässään kehitteleekin ideoita. Uusille artisteille, eikä pitkän linjan tyypeille riitä duunia. Kuulun myös Kiilaan, Pandiin ja Freelance-toimittajiin
Suhdanteet vaihtelevat ko- ko ajan. »Kun on nöyrä ja pitää suunsa kiinni, saattaa saada apurahaa. Auta armias, jos rupeat kritisoimaan, kuten minä teen nyt tässä parhaillaan. Jos naamasi on framilla, tariffisi nousee välittömästi. Nyt olen opettanut seitsemän vuotta. Lisäksi pitää olla aina vain nuorempaa porukkaa, kohta niitä haetaan jo kehdostakin», Heinäsirkka päivittelee. Miten kyykkyyn taiteilijat ovatkaan ajettu, kun kukaan ei uskalla kritisoida yhtään mitään. Siinä oli kaikki taidemaailman kanssa tekemisissä olevat nimet, miten tieto kulkee ja kuka päättää mitäkin. Monesti olen mennyt muihin hommiin jos olen rahaa tarvinnut. Työni on suunnitella opetus ja hankkia tuntiopettajat. Mietin, että jos haluaisin nykyisestä työstäni palkan joka vastaisi vastuuta ja työmäärää, se huitelisi yli kahdeksassa tonnissa. Olen siis ihan alussa vielä», hän taustoittaa. Se mistä aina leikataan, on kulttuuri», hän päättää. »En ole koskaan tehnyt tätä rahan takia. »Työpäiväni on oikeastaan yhdeksän kuukautta kestävä lukuvuosi, urakka, johon kuuluu myös valintakokeista alkava noin kuu- kauden mittainen orientaatio- ja oppilaisiin tutustumisjakso. Ne artistit, jotka eivät ole lehtien palstoilla tai teeveessä, eivät ole olemassa. Henriksson heijasti screenille kartan, joka kertoi Helsingin taidemaailman korruptiosta. Nyt saan ensimmäistä kertaa elämässäni vakinaisesti suomalaisen naisen keskipalkkaa.» Alhorinne on tehnyt teatteria 25 vuotta. Unessa kykenen ratkaisemaan ongelmia, joihin en valvetilassa kykene tai ehdi. Ei se ole mitään taidetta.» Muusikoiden Liiton pitäisi valvoa palkkaustariffeja, mutta käytännössä se on mahdotonta. Jos saa parivuotisen taiteilija-apurahan, silloin seuraavat pari vuotta on varmaa. Lahdessa on meneillään neljäs vuoteni. Olen aina uskaltanut tulla esiin sellaisten asioiden takia, jotka hyödyttävät vähän isompaakin piiriä kuin minua itseäni. Monille artisteille on tärkeämpää saada keikka kuin noudattaa tariffeja. Pitää vaan nuolla perkeleesti perseitä, ja yrittää miellyttää ja tai tehdä biisejä, joista kaikki tykkää. »Päädyin yhä enemmän työskentelemään kehitysvammaisten kanssa. Nyt se on kolme.» Tissirooliin ilman palkkaa Oppilaille tulee kammottavia, törkeitä ehdotuksia, Lassi Alhorinne hymähtää ja kertoo ikävän esimerkin. »Aika harva muusikko on koskaan saanut kuukausipalkkaa. teemateema – kulttuurityö – XXX Perseennuoleminen ja taide »Menin Yleisen Lehtimiesliiton ja Helsingin Vasemmistoliiton Taidepoliittiseen iltaan sotakirves pystyssä, mutta siellä puhuttiinkin korruptiosta. Jossain vaiheessa työ alkoi muistuttaa yhä enemmän opettamista ja hain uudelleen Teatterikorkeakouluun, pedagogian laitokselle. Työn kansanopiston teatterikoulutuksen vastuuopettajana Alhorinne näkee ennenkaikkea elämäntapana. Se on ihan paskaa. Muiden muassa nuori kolmikymppinen kuvataiteilija Minna L. Olen jonkinlainen sekasikiö opettajasta, oposta, poliisista ja sossun ämmästä.» Tuntimäärät vaihtelevat tunnista kahteenkymmeneen. Käytän työhön usein myös yöaikani. Apurahoista päättävät pitäisi vaihtaa Heinäsirkan mielestä tietyin väliajoin, jotta korruptio vähenisi. Suurin osa työstä on siis tapahtunut ilmaiseksi, hyväntekeväisyytenä tai kiinnostuksen takia. Kun olet tehnyt levyn, se poikii kaikkea muuta ympäriltä. »Oppilaani ovat parikymppisiä eli oman aikuisuutensa alussa. »Laskin, että olen tienannut näinä vuosina noin kahdeksasta kymmeneen vuotta. Pitkässä juoksussa arki on sitä, että joskus on rahaa ja joskus ei. »Muusikolla myös levy voi nostaa suhdanteita. »Eräälle 18-vuotiaalle opiskelijalleni roo- heidi kotilainen Lassi Alhorinne. Päivittäiset tunnit ovat aina hyvin erilaisia.» Oleellinen osa työtä on oppilaiden kanssa käytävät henkilökohtaiset keskustelut. Teatteri elämäntapana Lahden kansanopiston ensimmäisen vuoden teatterilinjan opettaja Lassi Alhorinne alkoi kokea näyttelijän työn elämäänsä rajaavana ja halusi laajentaa ammatinkuvaansa. Teos oli ollut Taidehallissa näytillä ja julkistamisen jälkeen kuvataiteilija ei saanut enää apurahaa», Heinäsirkka kertoo. Jos ei sitä kestä, ei kannata tälle alalle lähteäkään. »Olen jonkinlainen sekasikiö opettajasta, oposta, poliisista ja sossun ämmästä.» 39?39?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013
Näen kuinka he kasvavat ja menevät ohitseni. »Työskentelen Espoossa Itäviitta-yhteisössä. Hyvinvointia ja ihmissuhteita.» Voittoa tavoittelematta, ihmisiä varten Karjaan elävän musiikin yhdistykseen Kelmu ry:hyn Uhlenius liittyi vuonna 2003. Hän on aina tykännyt vastakulttuureista, koska valtakulttuuriin pitää aina sopeutua. Kuristaa ja polttaa. »Oppilaiden kanssa koen asioita, jotka yhdistävät meitä ikuisesti hyvin erikoisella ja ainutlaatuisella tavalla. »Itse yritän ruokkia sellaista vastakulttuuria, jossa olemista arvostetaan. Kyllästetty rakkauden sanomalla, ottanut osaa sodanvastaisiin mielenosoituksiin ja ollut valtaamassa lepakkoa. Selvisi, että koska liiton muut jäsenet ja puheenjohtaja olivat ohjaajan kavereita, niin liiton sopimusehdoista ei välitettykään. Nyt en kuulu yhtään mihinkään.» Työ näyttelijänalkujen kanssa on tarjoaa Alhorinteen mukaan hänelle uuden mahdollisuuden. Täten osaan ohjata järjestämiini tapahtumiin liittyvää luovaa porukkaa tavoitteisiin. Ammatiltaan hän on yhteisövalmentaja. Se oli repivää ja anteeksiantamatonta. Varata aika ja kuitit ja osata täyttää lomakkeet. Uhlenius innostui myös Amnestysta ja järjestikin heille kaksi hyväntekeväisyyskonserttia Kelmun kanssa. Otetaan selvää mitä se oikeasti tarvitsee. Voin elää jo nuoruudessani arvostamaani hippitouhua ruohonjuurikulttuurin kautta», Uhlenius miettii. Kelmu järjestää elävää musiikkia Karjaan Pub Norriksessa ja palvelee mielellään voittoa tavoittelematta yhdistyksiä, joilla ei ole isoja budjetteja. Nyt vastuuopettajana minun on myös kyettävä perustelemaan itselleni ja muille miksi jotakin opetukseen valitsen tai en valitse.» Hän kuului Näyttelijäliittoon viime vuosituhannella. Hulluutta! Siinä saa olla kieli keskellä suuta, kun yrittää saada nuoren katsomaan kauemmas, tajuamaan itse valintansa seuraukset.» Kun on itse oma työkalu, instrumentti, niin esimerkiksi oman mielen varjeleminen liittyy työhön kai tiukemmin kuin joissakin muissa ammateissa, Alhorinne miettii ja jatkaa: »Työni on selviytyä ja kestää jatkuvaa arviointia joka usein liitetään persoonaani. littaja soitti: ”Jos et tule nyt tissirooliin telkkariin lähes ilman palkkaa, niin urasi on ohi.” Mitä tällaisille soittelijoille voisi tehdä. »Tapahtumajärjestämiseen ei ollut koulutusta, luulen, että päihdehuoltotyöni Kiskon klinikalla oli hyvää harjoitusta, koska siinä autoin muita rakenteiden luomisessa ja sain kai tartunnan prosessin mukaiseen elämiseen. Nykyään Kelmu järjestää muun muassa Helsingin vankilaan sijoittuvaa SörkkaRockia ja konsultoi sekä konsultoi ja avustaa Faces Etnofestivaalin kaltaisia pienen rahan tapahtumajärjestäjiä. »Kun pidin liiton antamasta ohjeistuksista kiinni, eli en suostunut ylikäveltäväksi eräässä elokuvassa, niin liitto jätti minut yksin kuin nalli kalliolle. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 Vastakulttuurissa ihmistä varten Benny Uhlenius on kertoo olevansa vanha hippi, olleensa nuori silloin kun Beatles breikkasi. ?. Luon ihmiselle palveluita, eikä niin, että hänet opetetaan palvelemaan systeemiä.» Valtakulttuurissa pelataan Uhleniuksen mukaan materian ja omistamisen kanssa ja sillä kuka päättää. hanna tyvärinen teemateema – kulttuurityö – XXX »Minulle vastakulttuuri on sitä, että ei niinkään palvella järjestelmää vaan ihmistä.» Benny Uhlenius. Kelmussa toimiminen antaa muuten tavattoman tylsään elämääni sisältöä. »Esimerkiksi kun menet sosiaalitoimistoon niin sinun pitää sopeutua. On mukana luomassa lavaa ja tekniikkaa, jotta ihmiset voivat juhlia. Yhdeksällä kymmenestä näistä nuorista on ollut jo aikaisessa vaiheessa oppimisvaikeuksia, eli he eivät ole pystyneet hahmotuskyvyltään pärjäämään tässä byrokratiassa. Nuoret asuvat noin vuoden tuetusti ja sitten muuttavat omilleen, ellei ole hyvää syytä jatkaa.» »Fanitan yhteisöllisyyttä käyttövoimana ja palvelunohjausta niin, että elän ihmisten kanssa heidän arjessaan ja tuen heitä todellisuudessaan», Uhlenius toteaa. Se on hirvittävän pyhä tunne!» 40. Kahdessa rapussa on kymmenen pitkäaikaisasunnotonta nuorta, joilla on asunnottomuuden lisäksi muitakin ongelmia. Nuori uskoo ja olisi valmis menemään. Minulle vastakulttuuri on sitä, ettei niinkään palvella järjestelmää vaan ihmistä
Hänen tekstejään on käännetty seitsemälle kielelle, kuten ranskaksi maineikkaaseen Cahiers du Cinéma -lehteen. Hän kuuluu elokuvalehti Filmihullun toimitukseen ja kirjoittaa elokuvasta muuallekin aktiivisesti, usein huomiota herättävän räväkästi. Teksti Pentti Stranius Kuvat Hilla Kurki 41?41?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. teema – XXX Filmihullu kulttuurimies Eero Tammi on aito helsinkiläinen filmihullu
Aloin printata netistä matskuja heti kun Internet Movie Database avautui kunnolla, ehkä 1994. Historiattomuus pysyy muodissa. ET: Ei voi. Se on uusi elokuvakasvatushanke,. ET: Aloitin freelance-toimittajan hommat kasiluokalla. Kirjoitin lehtiin elokuvakatsauksia, haastatteluja ja muuta sellaista. Elokuva on elämän jatkamista toisin keinoin. Heissä on myös paljon syvää viisautta. Se olisi varmaan asettanut tiettyjä rajoitteita harrastaa elokuvaa sosiaaliselta kannalta, ellen olisi aina hakeutunut vanhempien ja viisaampien seuraan. Isäni kirjahyllyssä oli Peter von Baghin kuvajärkäleitä, ja pidin erityisesti Elokuvan ilokirjasta, joka oli täynnä triviaa. VHS-nauhurin sain seitsemänvuotiaana. Moni heistä on jo kuollut. Tammi on toimittanut useamman elokuvakirjan ja aivan äskettäin ohjannut dokumenttielokuvan suomalaisesta legendaarisesta ohjaajasta Maunu Kurkvaarasta. Se suututtaa vieläkin. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 sissa, Casablancan ja Ilmestyskirjan, kaiken mitä löytyi. Viime vuosina se homma on hyytynyt eikä enää kannata. »IhmeFilmi» on projekti, jonka käynnistin vuonna 2007. Eero Tammi (ET): Olin ilmeisesti televisioaddikti jo konttausiässä. HansJurger Syberberg sanoi sen niin. PS: Kuvaile hieman nykyajan filmihullua persoonaa(si). teemateema – kulttuurityö – XXX Eero Tammi on elokuvan sekatyömies. Elokuvahan merkitsee reaktioita maailmasta, joiden kautta voi ymmärtää ihmiskuntaa paremmin kuin vaikkapa lukemalla. Onko elokuviin kaikilla tasoil- la hullaantunut ihminen vinksahtanut marginaali – se tyyppi, jolle muu elämä on vierasta. Hain videoita kirjastosta, ja 11-vuotiaana olin jo nähnyt Kummisedät, Viimeisen tangon Parii- 42. Elokuvan sekatyömies nyky-Suomessa PS: Mitä kaikkea puuhastelet ja mistä leipä tulee elokuvahommissasi. E ero Tammi on nuoresta iästään huoli- matta monitaitoinen elokuvakulttuurin toimija. ET: Filmihulluissa on paljon autisteja, erityisesti miehiä. Hän on ehtinyt työskennellä Sodankylän Midnight Sun Film Festivalin tiedottajana, kuratoinut ohjelmia elokuva-arkistolle (KAVA) ja opiskelee parasta aikaa elokuvan leikkausta Aalto-yliopistossa Helsingissä. Monilla on ensyklopedinen muisti. Pentti Stranius (PS): Kerro hieman kuinka tie vei sinut juuri elokuvaan. Kun olin 5-vuotias, isoäitini astui kerran ruudun eteen ja kielsi katsomasta jotakin. Siitä ei ollut pitkä matka Elokuva-arkistoon. PS: Voiko tämän hetken pintaliitäjien Suomes- sa puhua jostakin uudesta kulttuurisukupolvesta, joka olisi innostunut näkemään maailmaa ja elokuvan maailmaakin vakavammin, yhteiskunnallisemmin, elokuvallisemmin
Kaikki päähän pakkautunut roina ei tunnu niin turhalta, kun siitä voi ammentaa. He tietävät, mikä on oleellista, ään HS näyttää televisiosivuillaan, että teksja osaavat tunnistaa lahjakkaita ihmisiä yllättejäkään ei enää tarvita, riittää pelkät pisteet, tävistäkin paikoista. ET: Kurkvaara, Ruutsalo ja koko 1960-luvun uusi aalto edustaa suomalaisen elokuvan kadotettuja mahdollisuuksia. PS: Maunu Kurkvaara (s. Perinteisen teatterilevityksen ulkopuolella, siellä missä tapahtuu joskus jotakin kiinnostavaa, tekee Ahtilan lisäksi esimerkiksi Mika Taanila loistavia elokuvia, viimeksi lyhytfilmin Six Day Run. Ja Rax RinnekanET: Aki Kaurismäki on käsite eurooppalaisessa gas on tehnyt kaksi kiinnostavaa pitkää elokuelokuvassa siinä missä Bela Tarr tai hiljattain vaa. Siihen aikaan elokuvassa vallitsi aidosti poikkitaiteellinen ilmapiiri ja filmejä tehtiin intiimisti, tiiviillä ryhmillä, uutta löytäen ja rahaan kompastumatta. selta. Tein joitakin kenttähommia, kunnes menin Taideteolliseen opiskelemaan leikkausta, joka tuntuu olevan kaiken ydin. Vain umpipäisen kolmijotka joku irtokarkkiaivo on antanut. Entä muista. Jotkut rahoittajatkin käyttäytyvät niin, ja tämä on jokseenkin käsittämätöntä, että elokuvan 43?43?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. Tapani Maskula on loistava tia, lobbareita ja huithapelisäätäjiä. Olen ollut myös järjestämässä aika monia elokuvatapahtumia. Arvostelijoissa on hirveästi puolivillaisia fanipoikia. Mitä ja ketä katsot itse edustavasi. Vaikkapa ryhtyessäsi dokumentoimaan kummajaista nimeltä Kurkvaara. Mitä mieltä olet näistä ohkoskettavan perinteisiä levityskanavia. . ja nousseet kaikesta vastusesiinnousua eikä romuttaisi tuksesta huolimatta maidenkoko kuviota, kuten nyt on sa tunnetuimmiksi edustajikkäynyt. joittaja ja ohjaaja ajatellaan lähtökohtaisesti eri ihmisinä, voi lennellä sellaisia heittoja, että hyvät käsikirjoitukset ovat ongelma. Pari apurahaakin on tullut, lähinnä käsikirjoitusten ja kirjojen tekemiseen. Parhaiten olen silti tienannut ollessani kerran kolme kuukautta puhelinmyyjänä. Sellainen kokonaisvaltainen elokuvanoli minulle henkilökohtaisesti ratkaisevaa. Sen voi tä näistä tyypeistä ei pohjimkyllä sanoa, että digitaaliset miltaan oikein ole tykätty kokopiot ovat elokuvakulttuutimaidensa elokuvakentillä. poikkeuksena Kovasikajuttu, jossa on verenHän on siinä mielessä heidän kaltaisensa, etkiertoa. Siihen hommaan sopii, että on nähnyt paljon elokuvia. Mitä mieltä olet siitä. sen paskan, mitä maahan tuodaan, pitäisi ylET: Elokuva-ala on tulvillaan alan mystifioinläpitää suhteellisuudentajua seuraamalla jotain muutakin. PS: Entäpä elokuvaan liittyvä »kulttuurikirMatti Ijäksen uutta en ole vielä nähnyt, joittelu». Se on kantamallin piiristä, jossa tuottaja, käsikirniin sanotusti syvältä. lukauppiaista kyllä pidin. ET: On tullut tarve nähdä, miten elokuva tosiasiassa syntyy. teemateema – kulttuurityö – XXX jonka ideana on tutustuttaa yläaste- ja lukioikäisiä nuoria klassikkoelokuviin eri puolilla Suomea. Kaiken lisäksi he tekevät kaiken niinkään käydä elokuvissa, filmiprojisointi itse. Ei ole mitään mieltä lähteä tekemään elokuvaa neljällä miljoonalla, jos sen tekeminen hyvin vaatisi neljäsataa miljoonaa. Dokumentteja on ylihypetetty ja pahasti, surullisesti edesmennyt Theo Angelopoulos. Miksi. Ideaalimaailmastulvillaan alan humanisteja, jotka ovat luo- mystifiointia, lobbareita sa tekniikka palvelisi lähinneet täysin omaehtoisen uran nä hyvien halpatuotantojen ja huithapelisäätäjiä. Tässä on valtai Matti Ijäkseltä sanottavaa suomalaisessa tavasti energiaa, joka ei tunnu millään tavalla elokuvakentässä. Toki olisi ollut kiva, jos se olisi saanut rahoitusta. NykyJörn Donner. ohjaaja jumalauta tekee tuottajan hommia, niin eihän tuottajille jää silloin mitään. Jatkossa teen elokuvia luultavasti vieläkin halvemmalla. voisi »nähdä» jo käsikirjoitusvaiheessa. 1990-luvulla tuli vielä Jari Halonen, mutta ennen kaikkea Eija-Liisa Ahtila, joka on osa tiettyä jatkumoa, vaikka hänen töitään ei perinteiseen levitykseen ole haluttukaan. PS: Sinä – ja esimerkiksi Lauri Timonen – olette Filmihullu-lehden ympärillä pyörivästä porukasta paitsi nuoria ja ahkeria elokuva(kriittisiä)kirjoittajia, myös itse ryhtyneet tekemään elokuvia. Parhaat ja merkittävimmät tuottajat tässä maassa ovat kirjoittaja, entusiastinen ja asiantunteva kriikuitenkin kaksi ohjaajaa, Aki Kaurismäki ja tikko, mutta hänet siirrettiin syrjään. Hanke on saanut jonkin verran tukea opetus- ja kulttuuriministeriöltä, ja minä taas sitä kautta myös duunia. Muusta ei kai viitsi puhua. mutta on hämmästyttävää, että hän jaksaa yhä ET: Elokuvantekijöiden tilanne ei tietenkään sietää tuotantojärjestelmää, joka sallii hänen ole mitään verrattuna siihen travestiaan, jotyöskennellä pitkän teatterielokuvan parissa ka kulttuurikirjoittelussa on valloillaan. Tämä ei tarkoita sitä, että elokuvia pitäisi tehdä ilman rahaa, vaan sitä, että elokuvan budjetin ja aiheen pitäisi olla keskenään jossain järkevässä suhteessa. Samasta syystä sitä alkoi alkujaan myös kirjoittaa. Näitä leffoja olen katsonut, ja niiden tekijöitä kuunnellut mielenkiinnolla. Elokuva-ala on rin kovin kuolinisku kautta Kovapäisiä heppuja ja vielä aikojen. Itse en tykkää enää si alallaan. Ilppo Pohjolan uuSuomalaisen elokuvataiteen tila tuus 1 + 1 + 1 on huima. Se on aistikysymys. Mikä tärkeintä, nuo ohjaajat tunsivat suomalaisen elokuvan historian, tajusivat sen arvon ja arvottomuuden ja ymmärsivät maailmanelokuvan virtauksia. Se on kipelistisista taidoista olen vääntänyt niin monta ää, koska elokuvantekijät pitäisi nimenomaan vitsiä, että se tuntuu jo vammaisen potkimipäästää irti hihnasta ja vapauttaa tekemään. Ei voi. Jos joutuu katsomaan kaiken PS: Mitä muuta elokuva-alalle kuuluu. En niinkin harvoin ja joka muutenkin suosii nuomuista, koska olisin viimeksi lukenut kiinnosria kuin joku sotatanner. 1926), josta olet teh- nyt dokumentin, edustaa eittämättä myös 1950–60-lukujen taitteen uutta aaltoa suomalaisessa elokuvassa. Taujaajista. Poteroitunut suomatavan elokuvajutun sanomalehdestä. Helsinlainen elokuvakenttä ei pidä siitä, että joku gin Sanomien Veli-Pekka Lehtosen journarupeaisi ikään kuin sooloilemaan. Vielä 1980-luvulla tehtiin kiinnostavia omaehtoisia elokuvia, Anssi Mänttäri ja Timo Linnasalo olivat aktiivisimmillaan. Sami van Ingen ja PS: Löytyykö muilta kuin Aki Kaurismäeltä Jan Ijäs tekevät osuvia juttuja. Että jos nyt joku kötuolissa. teon tunteminen, joka on ollut Kurkvaaran, Kirjoitin äskettäin Filmihulluun, että eroa on Mänttärin, Risto Jarvan ja Kaurismäen velkuin kahdessa huoneessa, joista toisessa on jesten toiminnan edellytys, tuntuu olevan tiesjuuri rakasteltu, toisessa teloitettu joku sähsään, eikä sellaista suosita. Kurkvaara-muotokuva on kelpo ja halpa teos, joka tehtiin talkoovoimin ja persnettona
Kaikenlaiset Sinnikäs usko tekstityöläisyyteen Viime aikoina on puhuttu paljon freelancereiden työsopimusten huonontamisesta, sanomalehtikritiikkien yksipuolistumisesta ja kulttuurityöläisten leivän kapenemisesta. Tulevaisuudessa Mehr haluaisi opettaa luovaa kirjoittamista ja työskennellä kustantamoille. Mehr ei ole joutunut allekirjoittamaan ikäviä avustajasopimuksia, sillä hän ei ole niin sanottu vakituinen avustaja. Toimeentulon eri lähteet Mehr selittää innoissaan, että kirja on »monipuolinen paketti», jonka vaiheilta löytyy paljon erilaisia töitä. Hän kirjoittaa mielellään myös erilaisia journalistisia tekstejä kritiikeistä tiedotteisiin. Luova kirjoittaminen on ehkä kaikkein läheisin kirjoittamisen muoto Mehrille, mutta hän ei pidemmän päälle edes haluaisi olla ainoastaan proosakirjailija, vaikka se joskus kävisi mahdolliseksi. »Tietysti harmittaa,. Tulevaisuudessa Mehr uskoo elättävänsä itsensä täysin kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyvillä töillä. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 huonontumisesta, Mehrin positiivinen suhtautuminen omaan alaansa tuntuu suorastaan hämmentävältä. Mehr työskenteli vuosia osa-aikaisena turkulaisessa kirjakaupassa, kunnes irtisanoutui keskittyäkseen opintoihinsa ja luovaan kirjoittamiseen – säännöllinen palkkatyökin liittyi siis kirjoihin. Klassinen musiikki on tärkeää vastapainoa työlle ja harrastuksille, jotka muuten pyörivät lähes täysin kirjojen ja näyttöruudun ympärillä. Aikana, jolloin puhutaan paljon kulttuurityöläisen leivän kapenemisesta ja työehtojen 44. Toistaiseksi Mehr on vielä kirjoilla Turun yliopiston kirjallisuuden oppiaineessa ja Aleksanteri-instituutin Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisterikoulussa, joten opintotuki muodostaa osan hänen tuloistaan. Monipuolisuus on nykyajan kulttuurityöläiselle varsin tärkeää. kirja-alan työt ja projektit kiinnostavat häntä. Mehr, 26, on kulttuurijournalisti, kirjallisuuskriitikko ja tulevan syksyn esikoiskirjailija – oman määritelmänsä mukaan tekstityöläinen tai kulttuurin sekatyöntekijä. Musiikkitalo on Mehrille kuin toinen koti, jossa hän on käynyt konserteissa parhaimmillaan viikoittain. Toimeksiantojen etsiminen ja juttujen tarjoaminen vie ison osan työajasta, mutta Mehr katsoo sen vain olevan osa tekstityöläisen arkea. Mehr on aloittanut tekstityöläisen uransa jo alle parikymppisenä, rakentanut verkostoja ja kehittänyt osaamistaan jo nuoresta, mikä selittää ainakin osittain sen, että toimeksiantoja ja töitä kulttuurin parissa on riittänyt kiitettävästi. Mehrillä on kokemusta paitsi sisältöjen tuottamisesta, myös graafisista töistä, kirjojen taittamisesta ja erilaisten kirjallisten tapahtumien ja kurssien järjestämisestä. Lahjakkuus, aito rakkaus alaan ja uteliaisuus kokeilla uudenlaisia töitä vievät pitkälle. teema teema – kulttuurityö – XXX Monipuolinen tekstityöläinen Teksti Maria Leidenius Kuva Hilla Kurki Kulttuurin sekatyöläinen ja ensi syksyn esikoiskirjailija uskoo tekstityöläisen tulevaisuuteen: »Kirja on niin monipuolinen paketti, että siihen liittyvillä töillä pystyy kyllä elättämään itsensä.» M arissa Mehr saapuu Musiikki- talon kahvilaan kirjastosta, josta varaamassaan työhuoneessa hän on juuri kirjoittanut pari tuntia
Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1990-luvun Venäjälle ja näennäisrealistisessa kerronnassa on kauhun ja fantasian elementtejä. Vallankäytöstä kertova tarina sijoittuu oopperamaailmaan, jonka hienostuneen pinnan alta Mehr haluaa paljastaa rujompia sävyjä. Kulttuurin moniottelijana myös huomenna jon aikaa voi käyttää luovaan työskentelyyn, riippuu jonkin verran syksyllä julkaistavan esikoisromaanin vastaanotosta. Hän kokee vaikeaksi tasapainoilun sen välillä, että toimeksiantoja olisi tarpeeksi, mutta ei liikaa. Työn ja vapaa-ajan limittyminen näytti tuolloin ikävän puolensa: kun pelkän kirjapinon näkeminen herätti ahdistusta, kolmentuhannen kirjan asunnossa pääsi kirjoja piiloon vain kylpyhuoneeseen. jos juttutarjouksiin tulee paljon kieltäytymisiä tai jos joutuu muistuttamaan viipyvästä vastauksesta.» Toimeksiantojen työläys on tapauskohtaista, toisinaan joutuu käyttämään palkkioon nähden paljon aikaa, toisinaan vähemmän. »Haluan kirjoittaa niin, että ihmiset näkevät klassisessa musiikissa ja oopperassa olevan myös hikeä, paskaa, spermaa ja verta, ei vain kaunista kuorta», Mehr sanoo silmät sädehtien ja tunnustaa suhtautuvansa oopperalaulajiin ja kapellimestareihin kuin fanityttö. Nuori tekstityöläinen haaveilee kirjoittavansa jonakin päivänä oopperakritiikkejä tai ooppera-aiheista kolumnia aikakauslehteen. Mehr ihaili Papinniemen ja Hämeen-Anttilan aikaansaavuutta ja intohimoista suhtautumista työhönsä. Mehr ei huolehdi etukäteen siitä, miten median rakennemuutos ja printtilehtien levikin tasainen lasku tulevat vaikuttamaan hänen toimeentuloonsa. »Asiat tulevat muuttumaan radikaalisti, mutta toimin nyt tämänhetkisessä tilanteessa enkä murehdi sitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.» Työn varjopuolet eivät ole vieraita Mehrillekään. Esikoisromaanin nimi on Veristen varjojen ooppera, ja sen julkaisee WSOY. Toissa keväänä vuosien ylisuorittaminen kävi liian raskaaksi ja seurauksena oli vaikea uupumus. Pelkäksi virkistykseksi ajatellustakin luke- misesta tulee helposti suorittamista: jos lukupinossa odottaa uutuus ja vanhempi kirja, tulee helposti tartuttua uutuuskirjaan ajatuksella, että ››tästä voisi sitten kirjoittaa kritiikin jonnekin››. teema teema – kulttuurityö – XXX Marissa Mehr uskoo elättävänsä itsensä tulevaisuudessa täysin kirjallisilla töillä. Se, kuinka pal- 45?45?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. . Mehrin kertoessa töistään kuulostaa siltä, että hän saa sairauslomallakin aikaan todella paljon. Esikuvikseen Mehr mainitseekin kaksi tuotteliasta ja monipuolista kulttuurihahmoa, Jaakko Hämeen-Anttilan ja viime syksynä edesmenneen Jarmo Papinniemen. Samanlaisen palon kulttuurityöhön hän haluaa säilyttää itsekin ja tehdä alalla jonkin verran vapaaehtoistyötä myös jatkossa. Tulevaisuudessa osa toimeentulosta muodostuu todennäköisesti apurahoista, joita Mehr on jo hakenut seuraavan kaunokirjallisen teoksen kirjoittamista varten
Välipäiville joutuu usein sopimaan vähemmän tuottavia keikkoja. teema teema – kulttuurityö – XXX Muuan musiikkimoguli Teksti Anna Ruohonen Kuva Hilla Kurki Omaa levy-yhtiötään pyörittävä Arwi Lind ei anna rahan määräillä elämäänsä. Lisäksi Lind tekee joskus DJ-keikkoja, mutta »ne eivät aina niinkään käy työstä vaan ovat irtiotto arjesta». Levy-yhtiöllä on lisäsi paljon kiinteitä kuluja, suurimpina studion ja toimiston vuokra. Perjantaisin ja lauan- taisin on usein keikkoja, mutta sunnuntait pyrin pitämään vapaina.» Lindin elanto koostuu pienistä puroista: levy-yhtiöstä hän saa »jotain palkkaa» konserteista saatava tulo vaihtelee. »Viime syksynä tein pari päivää viikossa hommia Ekolon varastolla, mutta se häiritsi selvästi muita töitä. »Jos ei ole pitkään aikaan keikkoja, alan hermostua. A rwi Lindin tahti on melkoinen: täydet päivät toimistolla levy-yhtiön asioiden parissa, rumpalina 50 keikkaa vuodessa, päälle vielä treenit ja levytykset sekä satunnaiset dj-keikat. Elämäntapana aktiivisuus Lindillä on monta rautaa tulessa ja työtunteja kertyy viikossa enemmän kuin tavalliselle konttorityöläiselle. Aikaisempiin töihin lastentarhanopettajaksi hän ei halua palata aina-. Itsestäni tuntuu, että työtä on loputtomasti ja ärsyttää, etten ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisin.» Levy-yhtiöön liittyvien töiden tekemistä Lind on kuitenkin rajannut. Hän myös soittaa osalla levyistä. »En oikein aina itsekään tarkkaan tiedä, mitä mistäkin tulee ja menee.» Nuori perhe ei tarvitse autoa Musiikilla tulee toimeen, mutta ei leveästi. »Olen ollut ehkä vähän musanörtti lapsesta saakka ja koko levykokonaisuus kansia myöten on aina kiehtonut minua.» Levy-yhtiötään Lind pyörittää yksin ja saakin osallistuu lähes kaikkiin levynteon vaiheisiin suunnittelemisesta äänittämiseen, jakeluun ja markkinointiin. »Vapaa-aika ja työ menivät sekaisin, kun kotona oli netti. Monet levyt myyvät sen verran, ettäniillä saa kulut katettua, parhaimmista otetaan uusia painoksia, ja niistä Helmi Levyt jää plussan puolelle. Jyväskylästä kotoisin oleva Lind perusti Helmi Levyt vuonna 2004 opiskellessaan lastentarhanopettajaksi Savonlinnassa. Nyt yritän hoitaa työsiat työhuoneella: menen sinne kuin työpaikalle joka aamu yhdeksäksi. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 ja Uusi maailmanuskonto. Lind on myös aktiivinen rumpali, hän soittaa muun muassa seuraavissa kokoonpanoissa: Joose Keskitalo & Kolmas maailmanpalo, Muuan mies, Sami Kukka ja Pöly, Profeetta 46. Rumpalin ja kahden lapsen isän pää pursuilee ideoita ja ongelma onkin, ettei kaikkia niistä ehdi toteuttaa. 33-vuotias Lind elää ruuhkavuosiaan ja haaveilee ajasta, jolloin ehtisi esimerkiksi joogata enemmän. Sitä paitsi bändien kanssa ei tarvitse treenata enää kovin usein. »Lorvailu alkaa turhauttaa minua aika äkkiä», Lind kuittaa kyselyt ehtimisestään. Toisaalta välillä on hyväkin hakea perspektiiviä asioihin normaaliduunista», Lind pohdiskelee. Viime vuosina Helmi Levyt on julkaissut vuosittain reilut 10 levyä. Hän on eronnut Facebookista, eikä kotona enää ole internetyhteyttä. En tajua, miten kukaan voi olla työtön
»Olen tehnyt tätä kuitenkin aika pitkään ja joskus mietin, saako tästä lopulta elinkeinoa. mutta vastapainoksi on syntynattaisi tätä tehdä. Se oli outoa; ei meidän elämä ole kurjaa.» . Nyt 10- ja 4-vuotiaita lapsiaan Lind hoiti molempia pari vuotta kotona. Uskaltaisinko vielä tehdä jotain ihan tiensä päässä uutta, syventyä johonkin juttuun, jossa en ole Lindin kanssa jutellessa tuntuu hyvä. kelmista, että meidän perhe elää köyhyysrajalla. Olemme hyväksyneet, että pienellä tulee toimeen. On jotenkin yleinen harhaluulo, että pitäisi saada talo tai auto, kun on lapsia.» Lind ei surkuttele elintasoaan, vaikka tytär onkin valittanut perheen köyhyyttä verrattuna koulutovereihin, joilla on omat uima-altaat. Starttirahaa Lind pitääkin hyvänä systeeminä, jonka avulla hän sai toiminnan kunnolla käynnistettyä. ehkä olekaan niin paus on lisääntynyt. Siksikin oli hauskaa tehsiltä, että vaikka levymyynti on dä välissä hommia varastolla, laskenut, ei Suomen musiikkiVaikka levymyynti keskittyä vaan tarkkailemaan teollisuus ehkä olekaan niin ihmisiä, olla ulkopuolinen.» on laskenut, kurjassa tilanteessa kuin kuLind pitää itseään kulttuuei Suomen vitellaan. »Suomessa on toistaiseksi hyvä tukijärjestelmä, joka auttaa myös kaltaisiamme vaihtoehtokulttuurin parissa työskenteleviä. kurjassa tilanteessa yhtiöt eivät halua ottaa riskejä, Jos ajattelisin, ei minun kankuin kuvitellaan. Isot levy»En ajattele niin rahapohjalta. rin sekatyöläisenä eikä ajattele musiikkiteollisuus Lindin mukaan artistien vaitseään varsinaisesti yrittäjänä. Vielä rahaakin tärkeämpää on kuitenkin se, kannattaako yhtä juttua tehdä koko Musiikkibisnes ei olekaan elämä. Mutta tietysti monet artistit julkaisevat mumietin, miten joku levy voisi siikkia do-it-yourself-pohjalta. Meillä ei ole autoa, ei velkoja eikä muita suuria menoja. »Suomessa eniten köyhiä ja ahdingossa ovat varmaan yksinhuoltajat, joilla on monta las- työn, miettii hänkin välillä totaalista alanvaihdosta. Vuonna 2007 Lind lopetti lastentarhanopettajan työt ja alkoi keskittyä ammattimaisemmin Helmi Levyihin, aluksi starttirahan turvin. Vaikka Lind on tehnyt harrastuksestaan ta eikä tukiverkkoja, tai alkoholistit ja asunnottomat. Myöskään lemyydä En kuitenkaan voi julkaista sellaista vyjen saamista levykauppoihin Lind ei pidä musiikkia, josta en itse diggaa.» erityisen vaikeana, varsinkaan nyt, kun »Hel»Pari vuotta sitten huomattiin jostain lasmi Levyt alkaa jo olla merkkinä tunnettu». Lasten äiti on opiskelija, joten perheen toimeentulo on »jatkuvaa kikkailua». Se on tienyt pienempiä levy-yhtiöitä ja toinen valinta. Muuten Suomessa on vaikeaa olla niin köyhä, että näkisi nälkää.» 47?47?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. teemateema – kulttuurityö – XXX kaan nyt, kun omat lapset ovat vielä pieniä. Emme mekään voisi ’hörhöillä’, jos emme saisi lapsilisiä ja asumistukea
helmikuuta on Kelalla edellisen päivän kaltainen. Vaikka hän on aina nauttinut suuresti tanssimisesta ja esiintymisestä, hän ei olisi ikinä osannut arvata, että rakkaasta harrastuksesta voisi tulla myös ammatti. »Tiedän tä, mutta myös palkitsevaa. Aamulla on yksi tekniik2007 Kelan polvi jouduttiin leikkaamaan rasitusvamman takia, ja hän joutui pitämään katunti, jolla treenataan joko nykytanssin tai baletin liikesarjoja. Edessä on pitkä työpäivä, jonka aikana Kelalla on kolmet tanssiharjoitukset: puolentoista tunnin tekniikkatunti ja kahdet kolmen tunnin mittaiset esitysharjoitukset. Suomessa Kelaa ei ole nähty on tanssijoiden esiintymässä, mutta jonain päiväRaskas, mutta rakas työ yhteinen kieli: nä tämäkin saattaa olla mahdolkehon liikekieli. sa on V4: The Seasons -tanssiesityksen ennak»Lontoossa asuminen on auttanut minua arkonäytös ja perjantaina varsinainen ensi-ilta. Tänään vuorossa on seitsemän kuukautta taukoa tanssimisesta.. Kello 7.30 soi herätyskello 31-vuotiaan tanssijan Noora Kelan kotona. On ensi-iltaviikko. Tärkeämpää kieli. teema teema – kulttuurityö – XXX Kulttuurityöläisenä maailmalla Nykytanssija Noora Kela kertoo työstään esiintyvänä taiteilijana ja valmistautumisestaan ensi-iltaan. yhdistyvät Antonio Vivaldin konserttosarja Hän toteaa kuitenkin samaan hengenNeljä vuodenaikaa The Orchestra of the Age of Enlightment -orkesterin soitvetoon, ettei usein ehdi ajatella suomalaisuuttaan, sillä monitamana, arvostetun ja palkitun kulttuurisessa tanssimaailmassa Kansallisuudet Henri Oguiken koreografia, Henkansallisuudet menettävät merkiri Oguike Dance Companyn tansmenettävät tyksensä. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 mistuttuaan keväällä 2000 musiikki- ja tanssibalettitekniikka. Päätös ulkomaille lähdöstä tapahtui nopeasti; val- 48. Tie tanssiin ja Britanniaan Sipoosta kotoisin oleva Kela aloitti nykytanssin 12-vuotiaana Keravan tanssiopistossa. Tällä hetkellä kulttuurityöläisen koti on maailmalla. Tanssijan työ on rankkaa ja fyysislista. »Olen kuitenkin, että minulla on aina erittäin tyytyväinen työhöni, vaikkoti Suomessa, jos haluan tulla takaisin.» ka joskus se on fyysisesti liian rankkaa», Noora Kela kertoo. Lämmittelynä toimivan tekpainotteisesta Sibelius-lukiosta Kela pakkasi niikkatunnin jälkeen Kelalla on kahdet lähes laukkunsa ja muutti Lontooseen. Talvella 1999 brittiläinen tanssikoulu London Contemporary Dance School sattui järjestämään Suomessa koe-esiintymisen, jonka perusteella kouluun valittiin uusia opiskelijoita. Niin rankkaa, että syyskuussa Tiistai 5. Lähes kolmetoista vuotta Isossa-BritanniTorstaina Queen Elizabeth Hallissa Lontoosassa asunut Kela arvostaa synnyinmaataan. vostamaan Suomen hiljaisuutta, puhtautta ja Esitys on audiovisuaalinen kokonaisuus, jossa kesää», Kela sanoo. joiden yhteinen kieli: kehon liikesoitto. Noora Kela suorittaa ripeästi aamutoimet ja syöksyy metrolle. kolmen tunnin mittaiset esitysharjoitukset. Tärkeämpää on tanssisijat ja Kati Debretzenin viulunmerkityksensä. Teksti Elina Koponen Kuva Henri Oguike S ateinen Lontoo herää helmikuiseen maanantaiaamuun. Kela osallistui koe-esiintymiseen, joka menikin niin hyvin, että hän pääsi kouluun opiskelemaan
helmikuuta. Yksi esitys nousee kuitenkin ylitse muiden: »Vuonna 2007 esiinnyimme Jacob’s Pillow -festivaalilla Bostonissa, Amerikassa Henri Oguike Dance Companyn kanssa. Jones ovat tanssineet.» Näytöksen kynnyksellä V4: The Seasons -esityksen ennakkonäytöspäivä koittaa torstaina 7. Viisi tuntia ennen näytöksen alkua pidetään kahdet esitysharjoitukset, jolloin tanssijat käyvät esityksensä läpi yhdessä orkesterin kanssa. Hän hengittää rauhallisesti ilmaa keuhkoihinsa ja tuntee, kuinka vielä muutama tunti sitten vaivannut levottomuus hälvenee. Itse koreografiaa hän ei enää päässään käy läpi, sillä se tietää huonoa onnea. Kela on myös päässyt kymmenvuotisen uransa aikana osallistumaan monenlaisiin projekteihin ja esityksiin. Myös näytöksessä käytettävä valaistus ja puvustus testataan. Perusteellisella lihasten lämmittelyllä pyritään torjumaan tanssijaa alati vaaniva loukkaantumisriski. Olo on odottava, mutta rauhallinen. Neljän vuodenajan ensisävelet kajahtavat ilmoille. Kello 11 Kela on saapunut teatterille aloittaakseen tunnin mittaisen lämmittelyn. Kela liitää lavalle. teemateema – kulttuurityö – XXX Onneksi ura jatkui vielä pitkän tauon jälkeen. Olen erittäin onnellinen, että pystyn työskentelemään taiteilijana ja ilmaisemaan itseäni tanssin kautta». Iltayhdeksältä Kela on muiden esiintyjien lailla valmiina lavan takana. Noora Kela tietää, että keho muistaa opetellut liikesarjat. . Kela tietää, että keho muistaa opetellut liikesarjat. »Minua motivoi halu oppia lisää ja tulla yhä paremmaksi tanssijaksi. Edellinen päivä Kelalla on ollut vapaata, mutta esityspäivänä hänellä ei juuri tuntia pidempää hengähdystaukoa ole. Kela on esiintynyt eri puolilla Isoa-Britanniaa, mutta eri tanssiproduktiot ovat vieneet häntä myös maailmalle, kuten Ruotsiin, Hollantiin, Belgiaan, Yhdysvaltoihin ja Intiaan. Luonteeltaan tanssijan työ on pitkälti samanlaista kuin muidenkin kulttuurityöläisten; työtä ei tehdä rahan takia vaan rakkaudesta taiteeseen. Hän on tanssinut muun muassa Lontoon kansallisoopperan lavalla ja brittiläisen laulajan Cheryl Colen musiikkivideolla. Sen sijaan hän ottaa lavalta kiintopisteen, keskittyy siihen ja omaan hengitykseensä. 49?49?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. Tämä on hyvin arvostettu tanssifestivaali, ja tunsinkin itseni hyvin nöyräksi tanssiessani samassa teatterissa, jossa esimerkiksi nykytanssin ikonit Doris Humphrey ja Bill T
Seuraavana keväänä minut valittiin hallituksen puheenjohtajaksi ja Skaalan taiteelliseksi johtajaksi. En ehtinyt muodostaa varsinaista suhdetta tekstiin, mutta yleisön reaktioista päätellen se sopi hyvin yleiseen tematiikkaan. Mielikuvat ja ajatukset »Rooliin sitkeyttä ja kestävyyttä monin nousevat omasta elämästä ja valmistautuminen verroin enemmän. Minulla kin osuus, enkä ole ollenkaan varma, etteikö on ehkä kaksi viiden minuutin taukoa lavalse rasita yhtä vähän kuin viisi vuotta sitten! la, muuten olen äänessä koko sen melkein Näyttelijänlaatuni vuoksi olen tehnyt palkaksi ja puoli tuntia. Rooliin valmistautuminen alkoi esitystä edeltävänä syksynä alitajuisena materiaalin läpikäymisenä. Fitness-oopperan uuteen tulemiseen luotiin perusta kolme vuotta sitten tapaami- 50. Tätä tehtävää hoidan edelleen.. teemateema – kulttuurityö – XXX Lastenoopperasta yrittäjän arkeen Ooppera Skaala on 20–30 ammattilaisen ryhmä, joka pyrkii kehittämään ja monipuolistamaan suomalaista oopperataidetta. Onnistuin ilmeisesti teoksessa sillä tavalla, että se johti jatkopestiin Fitness-oopperan kantaesitykseen keväällä 2007. Neuvottelimme Åbo Svenska Teaterin kanssa silloin ensimmäistä kertaa ajatuksena tuoda Skaalan tuotanto vierailulle Turkuun sille sopivaan miljööseen; onhan kyseessä sentään Suomen ensimmäinen barokkiooppera. Kantaesityksessä punnersin 20 etunojapunnerrusta laulaessani samaan aikaan; se lienee fyysisesti ranosta tuskin tulee urallani vastaan. Minut pyydettiin mukaan Tumps! Stand up -oopperaan, joka oli osa Nopeat ja terävät -projektia 2005. Lauri Otonkosken teksti tuli uutena elementtinä mukaan ohjaajan ideasta. Ymmärsin Skaalan joustomahdollisuuden tuotannossa voimavaraksi. Ajatuksena oli, että Skaala saisi virallisen puhemiehen, jota voidaan lähestyä halutessa. Eräs tähän produktioon liittyvä erityispiirre on toisen näytöksen alun näyttämötapahtumista suoriutuminen fyysisesti. RooRodolfossa on 35 minuuttia lauliin samaistuminen on mielestälettavaa – Fitnessissä vaaditaan ni hauskaa ja mielenkiintoista työtä. Onneksi lavalla on tällä kertaa mukana joukko ihan oikeita lukiolaisia... Puccinin La Bohèmen jon koomisia ja siten traagisia tyyppejä. Ilokseni päädyin vuonna 2009 hallituksen toimintaan. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 silla Turussa. Jos olemme energisessä flowssa, treenaamme pidempään, väsyneinä pidämme taukoa emmekä yritä vääntää väkisin.?Madrigal ei sisältänyt varsinaista tekstiä, mutta paljon laulettavia vokaaleja. Keväällä 2012 partituurin lehteily lisääntyi, ja keskellä harjoitusperiodia valmistautuminen oli kuumimmillaan. loa kaikkiin suuntiin koko ajan. Keski-ikäisten oopperalaukokemuksistani.?Leon rooli on alkoi alitajuisena kokonaisuutena verrattavissa lajien yrityksen samaistua teimateriaalin maratoniin: keskikentän peni-ikäisten maailmaan voi aina läpikäymisenä.» linrakentajana saan pelata palkuitata ’taiteilijan vapaudella’. Toimintakulttuurimme asettui Glassin teosta valmistettaessa uuteen valoon. Sittemmin olen laulanut useammassa Skaalan tuotannossa.?Glassin Madrigal-oopperan harjoitusperiodin aikana heräsi molemminpuolinen kiinnostus Skaalaa kohtaan. Teksti Rita Dahl Kuvat Ooppera Skaala & Jussi Aalto Tenori, taiteellinen johtaja Petri Bäckström »Koelauloin aikoinaan Skaalan arvovaltai- selle raadille ehkä kymmenisen vuotta sitten. Pidempää ja sitkeämpää te-. Esimerkiksi Kirmo Lintisen Fitness-kevytooppera käsittelee satiirisesti nyky-yhteiskunnan ulkonäkö- ja muita paineita. Tai Seitsemän aariaa ja kokonaiskesto tekee rooehkä se saa meidät keski-ikäiset näyttämään lista kaikkein raskaimpiin verrattavissa olevieläkin kornimmilta.» van suoritteen
Ne ovat dä, mistä ’skaalalaiset’ olivat kuulleet minusta, aina olleet omanlaisensa lisä monipuolisessa olin vasta laulumusiikin opiskelija enkä vietyökentässäni. Fitness-kevytoopperaa alettiin ideoida noin kolme vuotta aiemmin miettimällä muun muassa rahoitusta ja neuvottelemalla Suomalaisen Barokkiorkesterin kanssa. Vastuullani oli edullisten harjoitustilojen ja majoituksen järjestäminen sekä Turussa että Helsingissä. On ollut hyvä olla osa tuotantoa ja ottaa siitä vastuuta muuten kuin pelkän lä kovasti niittänyt mainetta, mutta sitä suuroolityön puitteissa. Voi vietävää! esitettiin useana vuonna, la musiikillisesti ja näyttämöllisesti rooliimyös silloin kun jo opiskelin Lontoossa. Skaala on kuin pieni perheyritys, jossa Halusin olla aktiivisempi Skaalassa. Anon apurahat vuosittain, koska emme kuulu VOS:n piiriin, vaikka olemme toimineet jo vuodesta 1996 ja valmistaneet lähes parikymmentä oopperaa. Kontakti Åbo Svenska Teateriin syntyi mukana Skaalan järjestämissä minun aloitteestani, koska Nopeat ja terävät! -seminaareisolin laulanut siellä toisessa »Skaala osoittaa, sa, mutta ulkomaan opintojen tuotannossa ja haistoin heettä intohimoista takia välillä ulkona aktiivisesti yhteistyön mahdollisuuoopperataidetta den teatterin oopperamyönta toiminnasta. Sitten kiinnitimme laulajat ja neuvottelimme esityspaikat eli solmimme yhteistyösopimuksen Åbo Svenska Teatterin ja Savoy-teatterin kanssa. Olin ni. Tein lehti-ilmoitukset ja tiedotteet. Suunnittelin teoksesta flyerin, jonka toteutin ja lähetin painoon. En oikeastaan tiesessa työssä ja laulanut tuotannoissa. Teen myös esitys- ja apurahatilastot sekä apurahatilitykset, ja valmistan vuosikokoukseen toimintasuunnitelman ja -kertomuksen sekä talousarvion. Sitten aloin laatia harjoitusaikatauluja. Olen pienemmilläkin peran kantaesityksessä 2007 hoitanut käytännön asioita, resursseilla.» Kirmo Lintisen toivomuksesta. teemateema – kulttuurityö – XXX Sopraano Essi Luttinen »Tein ensimmäisen roolityöni Ooppera Skaa- kielämään ja oopperakulttuuriin, myös kysylassa jo opiskelujeni alkuvuosina Kirmo Linmyksiä esittäen ja vaihtoehtoja tarjoten. Fitnessin myötä tutustuin Skaalan tuuta omien vahvuuksiensa ja erikoisosaamitaiteelliseen ydinjoukkoon, työskentelykulttuurin rentouteen ja pakottomuuteen, mutta siensa mukaan. 13 hengen kuoro tuli Turun Puolalanmäen lukiosta ja 19-jäseninen Suomalainen Barokkiorkesteri Helsingistä, ja aikataulujen yhteen- sovittamisessa oli ongelmia. Osallistuin markkinoinnin ja tiedotuksen suunnitteluun yhdessä Åbo Svenska Teaterin ja Savoy-teatterin kanssa. kaikki tekevät vähän kaikkea. Samalla se Samalla alkoi näyttää siltä, että tekisin opettaa, että intohimoista oopperataidetta saadaan aikaan pienemmilläkin resursseilla enemmän töitä Suomessa kuin ulkomailla, joten näin Skaalassa mukanaolon myös mahja että esityksen valmistuminen on aina piedollisuutena vaikuttaa suomalaiseen musiikni ihme.» Tuottaja Aija Kelly »Hoidan kaiken yhteyshenkilönä, sihteerinä toimimisesta apurahahakemuksiin ja toimisto- ja viestintätöihin. 51?51?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. myös tinkimättömyyteen, joka tuntui omalta. Heinäkuussa 2013 Skaala on kutsuttu esiintymään Manchesteriin multimediateoksella Turing Machine ja työtä sitä kohden on alettu tehdä jo kauan aikaa sitten...» . remmalla syyllä arvostin sitä mahdollisuutFitness-kevytoopperaan valmistaudun ta, jonka tämä nuorekas ja ennakkoluuloton kuten kaikkiin työtehtäviini: opettelemaloopperayhdistys halusi tarjota. puhunut puheluita ja istuHän oli suunnitellut ja säveltänut tuotantopalavereissa. Kiersimme Suomessa ja aina Kanadan Torontossa asti. Se on luontevaa pienessä oopperayhdistyksesnyt Mintun roolin ilmeisesti minun ääntäni sä, jossa jokainen hallituksen jäsen ottaa vasajatellen. Seuraavaksi saadaan aikaan olin mukana Fitness-kevytoopteisen johdon kanssa. Tulin tisen lapsille suunnatussa Voi vietävä!ssä valituksi Skaalan hallitukseen 2009 ja siitä lähtien olen ollut vahvasti mukana taiteellivuonna 2001
Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. eksyneet teema – jyrki – XXX heikkinen 52
teema – XXX eksyneet – jyrki heikkinen 53?53?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013
Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. teema – XXX eksyneet – jyrki heikkinen 54
teema – XXX O tempora, o mores – oi aikoja, oi tapoja! Italian talouden horjuessa henkitoreissaan moni julkisen sektorin toiminta on joutunut silppurin alle. Kansalaiset eivät ole tyytyneet passiivisen sivustaseuraajan rooliin: rahapulan takia suljettuja teattereita ja sairaaloita on vallattu ja pidetty hengissä yhteisvoimin. Teksti Mari Lukkari Kuvat Anna Karatvuo 55?55?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013
pagnola kertaa. tyrmäys. Rahaole surkastunut. Oli tärkeää, tamaan Teatro Valle Occupaton että pysyimme ihmisten mielessaamaa Anna Lindh -säätiön vuosä», Campagnola kertaa. »Saimme jopa palautetvuosi oli ihan teatteri on vuonna 1726 Rooman ta siitä, että teatteri on siistimpi hullu. tynyt, päinvastoin. yksityiselle sektorille. Meillä oli keskustaan rakennettu Teatkuin koskaan aiemmin»,Borgian ensi-iltoja joka nauraa. Otimme entisen teattevät viikoiksi, sitten kuukausiksi ja lopulta vuorimme takaisin», näyttelijä Emiliano Camsiksi. teema – XXX Yllä: Yhteisen hyvän levittäjä. »Emme olleet valmiita luopumaan Näyttelijät kirjaimellisesti asuvat 24 / 7 auki itsenäisyydestämme, emme vapaudestamme. Teatro Vallen valtaus jatkuu edelleen. »Olemme aloittamassa myös indie-elokuvien elokuvanäytökset», Campagnola kertoo. »Painajainen olisi ollut tanssia jonkun pienestä kopistaan käskyjään latelevan virkamiehen talousperusteisten päätösten mukaan. Toiko valtaus vapautta, ja millä hinnalla. Kaikki voivat kokea tulleensa kuulluiksi ja tehdyt päätökset omikseen», Borgian selvittää.. Teatterilla on tänään sekä passiivinen että aktiivinen vapaus. »Onhan tämä hidas tapa toimia. kesäkuuta 2011, me näyttelijät, kamiehiä paremmin, miten teatteri toimii», ohjaajat, ääniteknikot ja valomiehet Campagnola selittää. ro Valle, joka suljettiin Italian toinen viikko.» Sittemmin tahti on hidastuhallituksen toimeenpanemien kulttuurisektorin jättileikkausnut, muttei tarjonta sittenkään ten myötä vuonna 2010. Kukaan ei määrää sitä, mitä he tekevät, ja rahaa tulee pääsylipuista ja lahjoituksina sen verran, että teatteri pystyy tekemään sitä, mitä haluaa. Veden yksityistäminen sai kansanäänestyksessä murskatuomion. Käytännössä päätöksenteko toimii niin, että monikymmenhenkinen seurue keskustelee niin kauan, että yksimielisyys saavutetaan. Aulan nurkassa on vanhasta mielisairaalasta löytynyt laite, jonka alkuperäistä käyttötarkoitusta ei osannut kukaan selittää. Muutamat päivät venyimarssimme sisään. Teatro Vallessa pulaan joutuneen maan täytäntöönpanolison omien teatteriesitysten lisäksi sekä kotitalla seuraavana oli kulttuurihistoriallisesti maisia että ulkomaisia vierailevia esityksiä searvokkaan teatterirakennuksen myyminen kä muuta kuin perinteistä teatteritoimintaa. olevassa teatterissaan. Meillä Yhdessä näyttelijäkollega Daniele Borgian kanssa he ovat tulleet Suomeen, vastaanotoli ensi-iltoja joka toinen viikko. Teatro Vallen päätökset tehdään yhdessä. Vaikka oma elämä on kaikella tapaa kiinni Teatro Vallessa, teatteriväki kokee saaneensa sen, mistä ei ollut valmis luopumaan: vapauden. »Ensimmäinen vuosi oli ihan hullu. Nyt me olemme saaneet korvamerkitsemättömiä lahjoituksia ja pääsylipputuloja, joilla teemme teatteria juuri niin kuin itse parhaaksi näemme», Borgian kertoo. Campagnola istuu tamperelaisen hotelVallatun Vallen esitysten määrä ei ole vähenlin aulabaarissa espressokuppi kädessään. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 lavastajaa ja ääni- ja valoteknikkoa nukkuvat makuupusseihin kääriytyneinä. Kaikki osallistuvat kaikkeen: ruoanlaittoon, siivoukseen ja vessojenpesuun. Yhtälailla yksimieTetro Valle toimii nyt ilman julkista tulinen oli teatterin yksityistämissuunnitelmien kea, ja teatteria pyöritetään ilman palkkaa. Mutta den kulttuurivuoropuhelupal»Ensimmäinen yleisö löysi teatteriin ja kiitoskintoa. Yhteisymmärryksen saavuttaminen voi viedä tunteja, mutta on lopulta sen arvoista. Esimerkiksi yhtään ulkopuolista vierailijaesitystä (joita on paljon) ei oteta, ennen kuin kaikki ovat päätöksen takana. » veden yksityistämisestä käydyn kan- tauksella halusimme osoittaa, että emmekösanäänestyksen jälkeisenä päivänä, hän me teatterin entiset työntekijät tiedä vir14. Campagnolan ja Borgian ta tuli. Puvustoon on raivatKolmen, neljän päivän demonstratiivisella valtu makuusali, jossa 50 näyttelijää, ohjaajaa, 56
Lahjoituksia on kerätty sillä periaatteella, että jokaisella lahjoituksella saa äänivallan teatterista, oli sitten kyseessä 10 tai 10 000 euroa. 57?57?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. »Italiajoka sisältää toimintaohjeita ollut tanssia jonkun laisen teatteriperinteen puomuillekin. Valtaus ei ole päämäärä vaan keino pitää yllä uhattuna olevaa italialaisen teatteriperinteen jatkumoa. päröivässä maailmassa. Rohkeiden lääkäreiden raivaamalle tielle lähtivät muutkin. »Olemvaltausliike leviää me perustamassa teattereidenvälistä verkosOman tiensä raivanneen Teatro Vallen esitoa, jossa jakaisimme osaamistamme ja mm. He jatkoivat poliklinikan pyörittämistä, palkatta», Borgian kertoo. Juristin avulla Italian laista on löytynyt vanha, yhä voimassa oleva porsaanreikä, jonka mukaan säätiö saa ottaa haltuunsa heitteille jätetyn julkisen rakennuksen. Ehkä kisen sektorin leikkaukset ulottuvat yhä uusille aloille, on valtausliikekin levinnyt. teema – XXX Valtaus ei ole lopullinen ratkaisu Näyttelijät korostavat, ettei heidän valtauksessaan ole kyse samasta asiasta kuin punkkareiden squateissa. Myös tästä alkaa uusi, vahva aikakausi, jossa niin muilta ammattialoilta on löytynyt samanlaista ihmisten kuin teattereidenkin fokus on ymtaisteluhenkeä. Siinä missä julsäänpäin. Jokaisen teatterityöläisen panostus on teatterissa korvaamaton ja yhtälailla tärkeä», Borgian painottaa. Teatro Valle Occupaton päämääränä on oman säätiön perustaminen. »Emme halua toistaa Italiassakin teattereiden käytäntönä ollutta tapaa maksaa tähtitieteellisiä summia tähtinäyttelijöille, muiden ammattilaisten tyytyessä leivänmuruihin. KOM-teatterin talouspäällikkö Satu Vaverka vahvistaa, että heillä vakinaisen henkilö- vät, ettei ensiapupoliklinikan toimintoja yksinkertaisesti voi lakkauttaa. »Rooman julkisen sairaalan teho-osasto suljettiin rahojen loputtua. pienestä kopistaan lesta on lähdetty taistelemaan, Campagnola kertoo italiakäskyjään latelevan ja teattereita on vallattu ympälaisten teattereiden käytännön virkamiehen ri maata», Borgian iloitsee. Ja ne, jotka eivät työskentele siellä, ovat tarjonneet rahallista tukea resurssiensa mukaan. Me emme valtaa vain mitä tahansa tyhjää tilaa treenikämpäksi, vaan entisen teatterimme, joka kuuluu kaikille ja samalla ei kenellekään. Säätiön perustamiseksi Teatro Valle Occupato tarvitsee 250 000 euroa. Lääkärit päättiLisää aiheesta: http://www.teatrovalleoccupato.it/ kunnan peruskuukausipalkka on sama, ammattinimikkeestä riippumatta. Ympäri teattereille», Campagnola selItaliaa teatterit ovat kokeneet vittää ja ojentaa Teatro Vallen »Painajainen olisi saman kohtalon, sulkemisen kokemuksista kootun kirjan, rahoituksen loputtua. . olleen pitkään se, että kilpaitalousperusteisten Vallattuja teattereita toimii lutilanteessa olevat teatterit päätösten mukaan» ovat tottuneet katsomaan sinyt Milanosta Pisaan, Venetsiasta Napoliin. »Juristimme mukaan jo se voi riittää säätiön perustamiseen, joka voisi olla mahdollista jo kesäkuussa», iloitsee Campagnola. Borgian ja Campagnola Julkinen sektori leikkaa, matkustavat Tampereelta Napoliin. Campagnola kertoo, että suunnitelmissa on samantyyppinen tasavertainen palkkaratkaisu kuin Suomen KOM-teatterissa. Nyt kasassa on jo 150 000 euroa. Kun hätä on suuri, apua löytyy. Sen jälkeen Teatro Valle saisi toimilleen laillisen suojan. merkki on toiminut eräänlaisena suunnanjuridisia neuvoja samassa tilanteessa oleville näyttäjänä muillekin. »Sama kuvio syntyi kaupunkimme ihotautisairaalassa», Campagnola lisää. Jäsenille voitaisiin maksaa palkkaa. Teattereiden väliseen yhteistyöhön ei ole juuri totuttu
teema – XXX 58. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013
Siirtymää teollisesta kapitalismista tietotalouteen pidetään joissakin post-marxilaisissa keskusteluissa jopa niin merkittävänä, että sen katsotaan tekevän työarvoteorialle perustuvan kapitalismianalyysin hampaattomaksi nykytalouden selittämisessä. Marxin työarvoteoria, jonka mukaan työaika on tavaroiden arvon perustana, näyttää merkityksettömältä monien sellaisten voitonlähteiden kohdalla, jotka on kehitelty kollektiivisesti ja palkkatyösuhteen ulkopuolella. Näin ollen työtunteja ei aina tehdä palk- katyösuhteissa, eikä niitä lasketa. Monet nykytaloudessa keskeiset tavarat, kuten tieteellinen tieto ja keksinnöt, tietokoneohjelmat ja kulttuurintuotteet, kuten musiikki, elokuvat ja jopa kirjat, ovat nykyteknologian ansiosta helposti kopioitavissa ja jaettavissa. Homogeeninen työaika arvon mittana hajoaa yhtäältä yhteismitattomiksi suorituksiksi ja toisaalta ’personalisoituu’ ja muuttuu erottamattomaksi niin sanotusta vapaa-ajasta»?3. Tähän tapaan argumentoivat esimerkiksi autonomimarxismin tuntijat Eetu Viren ja Jussi Vähämäki kirjassaan Perinnöttömien perinne. Tietotyön tuotteiden kehittely tapahtuu usein virallisen työajan ja työpaikan ulkopuolella, kuten Viren ja Vähämäki1 kertovat: »pc:t syntyivät Bay Arean autotalleissa, internet ja vapaan lähdekoodin ohjelmistot (Linux ja muut) yliopistoilla tai nörttien harrastuksena». teema – XXX Tietotyö ja arvo Teksti Paula Rauhala Kuvitus Antti Kemppainen Kulttuurivihkoissa 4–5/2012 käsiteltiin nykykapitalismin kannalta keskeistä teemaa, tekijänoikeuksia. Niinpä kysymys tiedon omistamisesta on monilla tuotannonaloilla keskeisen tärkeä. Niinpä »arvolain katoaminen tapahtuu, kun ’kompleksista työtä’ (ja yhteistyötä) ei enää voida palauttaa ’yksinkertaiseksi työksi’ ja sen yksiköiksi sillä tavoin, että n määrä yksinkertaista työtä muodostaa tavaran arvon A»?2. Niinpä »tuottava työ siis karkaa välittömästä työstä ja työajasta leviten koko yhteiskuntaan ja sen kehitykseen. Marx ilman marxismia (Tutkijaliitto, 2011). Tietotyön tuotteiden kohdalla kapitalistien voitot näyttävät selittyvän pikemminkin alkuperäisen kasaantumisen, siis välittömän 59?59?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. Taideteosten, tieteellisten keksintöjen ja innovaatioiden edellyttämää työtä ei voida paikantaa tietyn työntekijän, yrityksen tai yksikön työhön. Jatkan keskustelua pohtimalla, mitä marxilainen arvoteoria voi tarjota entistä aineettomamman tuotannon hahmottamiseen
puu siis siitä asemasta, joka työsuorituksella on yhteiskunnallisen tuotannon kokonaisuudessa. Markkinoiden lakeja ei rikota, vaan riiston mahdollisuus piilee markkinatoimijoiden kauppaamien tavaroiden luonteessa, työvoimatavaran ja pääoman epäsymmetriassa. Marx otti arvoteoriansa lähtökohdaksi poliittisessa taloustieteessä vallitsevan lähestymistavan, työarvoteorian, mutta viimeisteli sen eksplikoimalla siihen implisiittisesti sisältyviä erotteluja. Kirjoittajien tuottavaksi työksi katsomaa lasten kanssa leikkimisen, kaupunkitilassa maleksimisen, autotallissa askartelemisen tai yliopistossa opiskelemisen ja tutkimisen parissa vietettyä vapaata aikaa ei suinkaan pyritä lisäämään, vaan päinvastoin. Työväenluokalle maksetaan vain sen työvoiman arvon vastike, ei työvoimatavaran käyttöarvon eli työn tuottaman arvon vastiketta kokonaisuudessaan. Työn kaksinaisesta luonteesta kapitalismissa kumpuaa myös järjestelmän ristiriitaisuus, joka luo edellytykset kapitalistisen logiikan ylittämiseksi. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 livahtaa subjektiivisen arvoteorian individualistisesta tarkastelutavasta juontuvia ajatuskulkuja. Työarvoteoria kiistetään vanhentuneena, ja Marxin teoreettisesta perinnöstä tyydytään ammentamaan muunlaisia ideoita nykyisen kapitalismin analyysiin. Yhteistyöhön ja elämään levinnyttä tuottavaa työtä ei enää suljeta tehtaaseen, järjestetä tilan eikä ajan tai tehtävien mukaan.»?4 Kirjoittajien järkeily vastaa monille tuttua kokemusta tämän päivän työelämästä: työt tulevat kotiin, täytyy yksinyrittää, verkostoitua, kouluttautua ja brändätä omaa osaamistaan, mutta työarvoteorian kritiikistä se ei käy. Lisätyötä itseensä imevä pääoma näyttää itseään lisäävältä arvolta, sillä työn tuotteen tavaramuoto peittää lisätyön kaappaamisen. Omistava luokka on työelämän tutkija Christoph Hermannin5 mukaan onnistunut jälleen pidentämään palkkatyössä vietettyä työaikaa myös useissa länsimaissa ja yhtä lailla kasvattamaan sitä, mitä OECD, IMF ja Euroopan komissio kutsuvat nimellä »rate of labour utilization» (palkkatyön hyödyntämisen aste), ja joka Hermannin mukaan muistuttaa melko lailla marxilaista riistoasteen käsitettä. Marx erotti toisistaan käyttöarvoja tuottavan konkreettisen ja arvoa tuottavan abstraktin työn. Silti monet post-marxilaiset teoreetikot edelleen kannattavat tietotalouden ideologien inspiroimaa näkemystä, jonka mukaan nykyinen kapitalismi eroaa Marxin 1800-luvulla tutkimasta talousjärjestelmästä nimenomaan siten, ettei työaika toimi tietointensiivisessä kapitalismissa enää arvon lähteenä ja mittana. (Työ)markkinoilla kapitalistit ja työläiset esiintyvät vapaina ja tasa-arvoisina tavaranomistajina. teema teema – kulttuurityö – XXX kaappaamisen tai haltuunoton periaatteella, ei lisätyöajan nakertamisella. Toisin sanoen työvoiman arvoa määrittää sen uusintamiseksi edellytetty yhteiskunnallisesti välttämätön työaika. Työvoima sen sijaan esiintyy kapitalistisilla työmarkkinoilla tavarana, ja sen arvo määräytyy periaatteessa samoin kuin kaikkien muidenkin tavaroiden arvo, eli sen tuottamiseen vaaditun yhteiskunnallisesti välttämättömän työajan mukaan. Se, tuottaako työ arvoa ja lisäarvoa vai ei, riip- Kapitalistit pyrkivät tällä hetkellä erittäin aggressiivisesti pidentämään nimenomaan työaikaa. Työarvoteoria Marxin työarvoteorian näkökulmasta se, tuotetaanko musisoitaessa, maalatessa, ideoidessa, kommunikoidessa, verkostoituessa, hengatessa ja lapsia hoidettaessa arvoa, riippuu niistä suhteista, joiden alaisena työtä tehdään. Vain kapitalistisessa tavarantuotannossa työ yleensä, riippumatta sen erityisestä laadusta, esiintyy tuotteidensa universaalina vaihdettavuutena. Pääoma on Marxin mukaan liikkuva ristiriita, joka pyrkii tuottavuutta parantavan teknologian avulla vähentämään tavaroiden tuottamiseen tarvittavaa työaikaa minimiin.. Marx eksplikoi myös erottelun markkinoilla vaihtoarvona esiintyvän »työvoiman» ja »työn», eli työvoimatavaran käyttöarvon välillä. Mikä harmillisinta, marxilainen taloustiede korvataan näissä analyyseissa usein marginalistisilla opeilla, joiden mukana näihin – hengeltään kuitenkin varsin antikapitalistisiin – analyyseihin 60. Orjayhteiskunnassa työtätekevän väestön riisto on läpinäkyvää, mutta orjataloudessa työntekijän välitön riisto peittää puolestaan sen tosiasian, että orja työskentelee osan päivästä vastikkeellisesti, omien elintarvikkeidensa tuottamiseksi7. Vain yhteiskunnissa, joissa yhteiskunnallisen työnjaon kokonaisuus on järjestetty siten, että yksityiset tuottajat tuottavat tavaroita markkinoita varten ja ensisijaisesti niiden arvoa silmälläpitäen, ja joissa myös työvoimaa myydään tavarana markkinoilla, työn yhteiskunnallinen luonne esiintyy sen tuotteiden arvoluonteena. Marxin työarvoteoria perustuu työn kaksoisluonteen analyysiin. Kapitalistit nimittäin pyrkivät tällä hetkellä erittäin aggressiivisesti pidentämään nimenomaan työaikaa. »Elävä työ (ja lisätyö) ei ole yksittäisen työläisen –– työtä vaan yhteiskunnallista yhteistyötä, joka ei palaudu erityisiksi suorituksiksi ja jota ei tehdä määrätyissä paikoissa tai määrättyyn aikaan. Väitän, etteivät tietotyön tuotteet muodosta työarvoteoreettiselle selittämiselle ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Näin Marxin perinnöstä hylätään nähdäkseni sen kaikkein selitysvoimaisimmat kehittelyt. Työn konkreettinen luonne – olipa se raakaa ruumiillista-, mekaanista rutiini-, luovaa taiteellista- tai virtuoosimaista ihmissuhde- ja palvelutyötä, kielenkäyttöä, performanssi, tai pelkkää bluffia – sillä ei ole mitään merkitystä, kunhan työn tuotteelle vain löytyy kysyntää. Pikemminkin työarvoteoria selittää kapitalismin nykykehitystä taloudelliselta kannalta paljon voimallisemmin kuin argumentti, jonka mukaan arvontuotanto olisi levinnyt välittömästä työajasta jopa vapaa-ajan ja kulutuksen piiriin. Koska työ on kaiken arvon lähde ja mitta, sillä voi itsellään olla arvoa yhtä vähän kuin painavuudella voi olla paino, kirjoittaa Engels Pääoman toisen osan esipuheessa6
Tieto ei ole luonnostaan niukkaa, mutta sen jokainen materialisaatio on.15 Softa, elokuva ja musiikkikappale ovat ideaalisen ja materiaalisen yhdistelmiä, niin kuin ovat maito, öljytankkeri ja villasukatkin. »Kun tieto on kerran tuotettu, sen jakamisen, kopioinnin ja monistamisen kustannukset lähenevät nopeasti nollaa – – Tiedon uusintamiskustannukset eivät siis ole verrattavissa alkuperäisen tiedon tuotantokustannuksiin, esimerkiksi sen tuottamiseen käytettyyn aikaan ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.»?16 Monien tietotaloudessa keskeisten tuotteiden, kuten uuden softan, ensimmäinen kappale vaatii suunnattomasti paljon enemmän työaikaa kuin sitä seuraavat kopiot. Tiedon on aina esineellistyttävä johonkin luonnonaineeseen, vaikka bittiin, ääniaaltoon tai graafiseen merkkiin. Tästä kirjoittajat vetävät johtopäätöksen, että »inhimillisten kykyjen markkinoilla niukkuus on tuotettava keinotekoisesti aitaamalla tiedon ’yhteismaita’»11. Niinpä nykyisten kapitalististen tuotantosuhteiden, siis (tiedon) yksityisomistuksen, katsotaan enää vain loisivan tässä uudessa tuotannossa. Kilpailun logiikka edellyttää kohteenaan olevien resurssien niukkuutta, mutta argumentti näyttää hyväksyvän oikopäätä porvarilliseen arkijärkeen kuuluvan itsestäänselvyyden, jonka mukaan markkinat universaalina yhteiskunnallisen työn allokaation väylänä, ja näin ollen myös teollisen kapitalismin aikakaudella hallinnut arvolaki, perustuisivat käyttöarvojen luonnolliseen niukkuuteen. lähes kolmannes maailmassa tuotetusta ruoasta menee roskikseen, vaikka miljardi ihmistä näkee kroonisesti nälkää.14 Tietenkin kaikki resurssit ovat ennen pitkää niukkoja, mutta marxilaisesta näkökulmasta tavarat eivät koskaan ole saaneet arvomuotoansa niukan ja kilpailullisen luonteensa vuoksi, vaan työn tuotteen arvoluonne edellyttää tietynlaisia yhteiskunnallisia olosuhteita, ennen kaikkea sellaisia luokka- ja omistussuhteita, joissa työvoima esiintyy tavarana. Kun kapitalistit vainuavat rahaa, he saapuvat paikalle post festum, aitaavat yhteisesti tuotetun ja alkavat perimään vuokraa. Työväenluokka tuottaa tietoa, ideoita, nettisovelluksia ja (kaupunki)kulttuuria riippumattomina pääoman käskyvallasta. Niukkuus Vanhan teollisuuskapitalismin tuotanto- ja kulutushyödykkeitä voidaan luonnehtia niukoiksi ja eksklusiivisiksi. Kuten Guido Starosta esittää, käsitys »immateriaalisten» tavaroiden erilaisesta arvonmäärityksestä verrattuna muihin työn tuotteisiin perustuu oletukseen, jonka mukaan arvo olisi yksittäisen, tavarantuotannon kokonaisuudesta eristetyn tavaran ominaisuus. teema teema – kulttuurityö – XXX Samalla se kuitenkin asettaa työajan ainoaksi vaurauden lähteeksi ja mittariksi. Kopioitavuus ja copyright Myös elintarvikkeiden niukkuus tuotetaan niiden arvomuodon ylläpitämiseksi tällä hetkellä keinotekoisesti. Tämä lehti, kirja, elokuva, musiikkikappale tai tietokoneohjelma on rajattomasti monistettavissa pienin kustannuksin, mutta tällaisten tuotteiden ensimmäinen kappale on vaatinut erittäin paljon yhteiskunnallisesti välttämätöntä työaikaa, josta suuri osa muodostuu komplisoidusta, tietointensiivisestä, jopa »virtuoosisesta» työstä. Tarkemmin katsottuna kopioitavuus ei kuitenkaan muodosta erityistä ongelmaa työarvoteorialle. Guido Starostan17 mukaan esimerkiksi Microsoft Windowsin ensimmäisen levykkeen tuotantokustannukset olivat 50 miljoonaa dollaria, kun taas sen kopioiden tuotantokustannukset jäävät noin kolmeen dollariin kappaleelta. Siinä missä kaulinta voi käyttää kerrallaan vain yksi leipuri ja sen käyttöarvo kuluu yhteiskäytössä nopeammin kuin yksityisessä kulutuksessa, »tiedon jakaminen ei millään tavoin kuluta sitä, vaan pikemminkin lisää myös sen taloudellista hyödynnettävyyttä»?9. Marxin teoriassa tavara saa kuitenkin pääoman kokonaiskiertoprosessin tuotteena arvonmäärityksensä osana kokonaistuotteesta.18 Tavarat saavat kapitalismissa arvomuo- 61?61?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. Ongelmaa ei siis paikanneta tähän marginalistien perusoletukseen, vaan sitä vain pidetään uudessa tietokapitalismissa vanhentuneena, sillä yhä suurempi osa yhteiskunnallisesta vauraudesta koostuu tietointensiivisistä tavaroista.13 Softa ja safka eroavat toisistaan tavaroina monella tapaa, mutta myös elintarvikkeiden niukkuus tuotetaan niiden arvomuodon ylläpitämiseksi tällä hetkellä keinotekoisesti: Lisäksi ajatus, jonka mukaan tietotyön tuotteet eivät olisi ontologiselta luonteeltaan niukkoja, perustuu virheelliseen käsitykseen tiedon immateriaalisuudesta. Kuten Guido Starosta osoittaa, näin tämä autonomien suosima argumentti hyväksyy implisiittisesti näkemyksen, jonka mukaan tavaroiden arvomuoto olisi ollut teollisen kapitalismin ai- kakaudella välttämätön työn tuotteen muoto niukkojen resurssien jakamiseksi. On varmasti totta, kuten Viren ja Vähämäki12 esittävät, että »koska tietäminen ja tieto eivät ole niukkoja resursseja, tiedon vaihtoarvon eli sen hinnan nostaminen on keinotekoista ja riippuu poliittisesta kyvystä rajoittaa tiedon leviämistä ja sen saatavuutta». »Kilpailun logiikan edellytyksenä on – – sen kohteena olevien resurssien niukkuus», Vähämäki ja Viren toteavat, ja jatkavat, että »tieto tai muut aineettomat hyödykkeet eivät kuitenkaan ole luonnostaan niukkoja»10. »Ajanatomit ovat voiton alkeita», Marx8 lainaa tehtaantarkastajan raporttia. Esimerkiksi tietotyön tuotteen paraatiesimerkin, softan, kuten tekstinkäsittelyohjelman käyttöarvo ei vähene käyttäjämäärän myötä, vaan pikemminkin yhteensopivuusongelmien vähentyessä vain lisääntyy. Näin tietotyön tuotteet näyttävät ensi silmäyksellä pakenevan työarvoteorian määrityksiä, joiden mukaan tavaran arvo muodostuu sen tuottamiseksi vaaditusta yhteiskunnallisesti välttämättömästä työajasta
Tietotyön tuotteet pyritään suojaamaan ja salaamaan, jotta ihmistyön tuottama arvo, Marxin mukaan hyödyn tieteen ja yhteiskunnallisen yhteistyön kehitysaskelista korjaavat enimmäkseen »arvottomimman ja kurjimman lajin rahakapitalistit». Kaulimen, siis kiinteän pääoman arvosta pulliin siirtyy puolestaan vain osa, ja osa sen arvosta pysyy edelleen liimattuna sen käyttöarvoon kaulimena. Yksittäinen tavara ei siis »sisällä» siihen kulutettua työtä, vaan osan kokonaisuudessaan investoidusta pysyvästä ja vaihtelevasta pääomasta sekä tuotetusta lisäarvosta.19 Kopioitavat työn tuotteet käyttäytyvät Starostan mukaan erityisen ontologiansa ansiosta arvoteoreettisesti tarkasteltuna kiinteän pääoman, tuotantovälineiden tapaan. Esimerkiksi ohjelmointisoftan ensimmäinen kappale on kasaantunutta työtä, kiinteää pääomaa. Siihen voi esineellistyä suunnaton määrä yhteiskunnallisesti välttämätöntä työaikaa, jota se vähän kerrallaan luovuttaa kopioillensa ja joka on sitten realisoitava kopioiden myynnissä.22 Tiedostot, pilvipalvelut tai lavaesitykset voivat toimia kiinteän pääoman materiaalisina hahmoina yhtä hyvin kuin kaulin tai paperikone, sillä Marx ei viittaa kiinteän pääoman käsitteellä tuotantovälineen fysikaaliseen hahmoon. Kotona pullaksi leivotun jauhon arvo katoaa, kun sen käyttöarvo tuhotaan kahvipöydässä, mutta tuottavassa kulutuksessa jauhojen arvo siirtyy leipurin työn tuotteen, pullapitkon arvon osaksi. Kun prototyypin kehittämiseksi edellytetty työaika on määrättömästi seuraavien yksiköiden nielemää työaikaa pidempi, alansa pioneerit tekevät Marxin mukaan usein konkurssin, ja vasta seuraajat, joille rakennukset ja koneet tulevat halvemmiksi, menestyvät. Yksityisen tuottajan valmistaman tuotteen arvo määrittyy tuotantoalan keskimääräisten teknisten tuotanto-olosuhteiden ja kysynnän mukaan. Koska erona muuhun kiinteään pääomaan kognitiivisten tuotantovälineiden kuluminen on lähes yksinomaan moraalista28, tietointensiivisten tavaroiden arvon realisointi on haasteellista. Kapitalistinen kilpailu edellyttää tieteellistä ja teknologista innovointia, joka puolestaan vaatii usein suunnattoman määrän »tarpeetonta työtä», tutkimustyötä ja harhapolkuja. Prototyyppi Kuten Starosta31 osoittaa, arvoteoreettisia seurauksia on myös sillä, että esimerkiksi ohjelmointisoftan prototyyppi, kuten tuo Microsoft Windowsin ensimmäinen levyke, on tuotantoprosessin edellytys, ei tulos. teema teema – kulttuurityö – XXX don, sillä yhteiskunnallinen työnjako artikuloituu markkinoilla työn tuotteiden esineellisinä ominaisuuksina, siis tavaroiden hintoina. Marxin mukaan työn tuote voidaan kuluttaa joko yksityisesti tai tuottavasti20. Toisaalta koneet kuluvat mekaanisesti käytössä ja käyttämättöminäkin ne ruostuvat ja hapertuvat. Tietointensiivisten tuotantovälineiden erityisyys Tietointensiivisen kiinteän pääoman suurin ero verrattuna teollisen kapitalismin tuotantovälineisiin on sen kulumisen tavassa.25 Marxin mukaan kiinteä pääoma kuluu kahdella tapaa. Myös Marx huomasi prototyypin kehittäjän kohtaaman pattitilanteen. On toki totta, että immateriaalioikeudet toimivat myös alkuperäisen kasaantumisen mekanismina, välineinä joilla suurpääomat ottavat haltuunsa pienyrittäjien ja freelancereiden tuotantovälineitä. Niinpä Marx toteaa, että enimmäkseen hyödyn tieteen ja yhteiskunnallisen yhteistyön. Marxin esimerkin mukaan nauta voi toimia liikkuvana pääomana, raaka-aineena, jolloin sen arvo lähtee kiertoon uuden tuotteen osana. Teknologinen kehitys voi tehdä koneesta vanhanaikaisen ennen kuin se on ehtinyt siirtämään arvonsa uusiin tuotteisiin, kuinka »uusi ja elämänhaluinen se muutoin vielä lieneekin»?27. Kone ei ole kiinteää pääomaa siksi, että se pysyy kiinteästi paikoillaan, vaan arvoteoreettisen luonteensa vuoksi. Tuota arvomäärää määrittää tuotantovälineen elinikä, joka on yhä enemmän riippuvainen moraalisesta kulumisesta ja siten myös immateriaalioikeuksista.29 Tuotantovälineen (tai tavaran) arvoa ei nimittäin määritä Marxin teoriassa sen tuottamiseen kulutettu työaika, vaan vastaavan tai paremman koneen tuottamiseksi edellytetty yhteiskunnallisesti välttämätön työaika30. Sellaisena se on oleellisesti jotakin uutta, eikä se vielä syntyessään sisällä arvoa, jota se ryhtyisi siirtämään kopioihinsa, sillä vasta kilpailu laittaa arvolain käytäntöön. Näin koneiden arvoa syövät niiden käyttöarvoa nakertavat luonnonvoimat, mutta toisaalta »yhteiskunnalliset luonnonvoimat» rapauttavat niitä moraalisesti26, kuten Marx innovaatioiden aiheuttamaa dynamiikkaa nimittää. Tähän tapaan toimivat myös immateriaalioikeuksien alaiset tietotyön tuotteet, kuten Starosta21 osoittaa. Se toimii työvälineenä kulutustavaroiden, eli kopioiden, tuottamiseksi. Jos nauta sen sijaan toimii kiinteänä pääomana, vaikka työjuhtana, vain osa sen arvosta liittyy tuotteeseen ja muuttuu rahaksi, kun taas osa sen arvosta pysyy sidottuna sen käyttöarvoon tuotantovalineena.23 62. Kuten Starosta24 esittää, immateriaaliset omistusoikeudet eivät kuitenkaan tuota kognitiivisten tavaroiden arvoa. Kiinteän pääoman, kaulimen arvo siis siirtyy pulliin vähän kerrallaan, koko tuottavan elinkaarensa ajan. Mutta autonomien suosiman »alkuperäisen kasaantumisen» lisäksi Marxin poliittisen taloustieteen kritiikin muutkin käsitteet käyvät nykytalouden analyysiin. Kun monet pystyvät kopioimaan näitä tavaroita hyvin pienin kustannuksin, jakamaan niitä eteenpäin ja käyttämään niitä edelleen tuotantovälineinä, immateriaalioikeudet ovat ratkaisevan tärkeitä. (Tieto)työvoimaan investoidun pääoman osan (v) arvo esineellistyy tuotteeseen, kiinteään pääomaan (c), joka siirtää arvoaan tuotteisiinsa vähän kerrallaan. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 Kopioitavuus ei vaikuta työarvoteoreettisesti tarkasteltuna arvon tuotantoon, mutta se vaikuttaa kyllä tuotetun arvon realisointiin, joten tietointensiivisten tavaroiden kopioitavuudella on arvoteoreettiset seurauksensa. Samalla se rapauttaa vanhan teknologian arvoa. Tuottavasti kulutettuna tavaran arvo liittyy uuden tuotteen arvoon siinä tuotantoprosessissa, johon se osallistuu raaka-aineena tai työvälineenä. Teknologinen kehitys parantaa työn tuottavuutta ja alentaa tavaroiden tuottamiseksi edellytetyn työn määrää. lisäarvo ja mahdollinen ekstralisäarvo pystyttäisiin realisoimaan markkinoilla. Tietotyön tuote on Starostan mukaan siis itse asiassa prototyyppi32
Vain salassa pidettynä tieto mahdollistaa yksityiselle tuottajalle sen, että hän voi kaapata suuremman osuuden tuotantoalalla tuotetusta lisäarvosta kuin kilpailijansa. Marxille työ on siis aina toisaalta elävän subjektin laadullista ja heterogeenista toimintaa ja toisaalta se on universaalia inhimillisten kykyjen käyttämistä, työtä yleensä, ja sellaisena työn tuotteiden vaihdettavuuden ja sen edellyttämän kvantifioinnin perusta. Itse uskon, että vasemmiston suurimmat hutilyönnit viime vuosikymmeninä liittyvät siihen, että se on kiinnittänyt huomiotaan liiaksi markkinoiden muodollisen tasa-arvoisuuden sfäärissä toimivan kuluttajan ja kansalaisen identiteettiin liittyviin kysymyksiin. Arvo tarvitsee kantajakseen aina käyttöarvon, siis ihmisen tarpeita tyydyttävän ja kaikkia mittareita pakenevan kappaleen rikkautta. Myöskään palkaton kotityö ei tuota arvoa, vaan kuuluu arvontuotannon edellytyksiin. Kerran keksittynä laki magneettineulan poikkeamasta sähkövirran vaikutuspiirissä tai magnetismin syntymisestä rautaan, jonka ympäri sähkövirta kiertää, ei maksa hiventä- kään»34. Kuluttaminen ei tuota arvoa, eikä näin ollen myöskään lisäarvoa. Arvon tuotanto Kysymys lisäarvon tuotannon mekanismeista vaikuttaa luonnollisesti myös työväen poliittiseen strategiaan. Työn arvoa luova abstrakti luonne on kiinni sen konkreettisessa hahmossa, ja arvontuotannon mullistukset vaikuttavat myös sen 63?63?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. Yhteiskunnallisesti tuotettu tieteellinen tieto, yhteistyön voimat, kieli ja verkostot samoin kuin työvoiman kyvyt, ovat kapitalistin käytettävissä ilmaisina »yhteiskunnallisina luonnonlahjoina» samaan tapaan kuin tuulen ja virtaavan veden voimat35. Tuottavuutta parantavan tiedon ja teknologian salaaminen on arvoteoreettisesti katsoen keskeistä, sillä siihen perustuvat teknologisesti »edelläkäyvien» tuottajien markkinoilta realisoimat lisävoitot. Siinä on aina mukana subjektiivinen, luova elementti, jota ei voida jakaa yksiköihin – – Eikä pääoma tai kapitalismi tule toimeen ilman sitä».37 Kirjoittajat esittävät juuri sen perusajatuksen ja jännitteen, jonka ympärille työn kaksoisluonteen analyysiin perustuva Marxin arvoteoria ja koko Pääoman dramaturgia kiertyy. Työväenluokan tavoitteiden täsmentämiseksi (lisä) arvon tuotannon paikantaminen palkkatyöhön on nähdäkseni oleellista. Julki tullessaan tuottavuutta parantava tieto muodostuu tuotantoalalla toimimisen edellytykseksi ja tekee ajan mittaan yhteiskunnallisten tuotantovoimien sullomisesta arvomuotoon entistä työläämpää – mutta se on toinen tarina. Tiedon säilyminen ja lisääntyminen edellyttää jakamista, mutta sen taloudellinen hyödyntäminen edellyttää puolestaan kapitalismissa salaamista. Toki myös Marx huomasi tiedon niukkuutta ja kilpailua pakenevan luonteen: »[t]ieteen laita on sama kuin luonnonvoimien. Vähämäen ja Virenin mukaan »on luotava keinoja, jotka vapauttavat myös työn ulkopuolisen yhteiskunnallisen elämän lisäarvon tuottamisen pakosta»36. teemateema – kulttuurityö – XXX kehitysaskelista korjaavat »arvottomimman ja kurjimman lajin rahakapitalistit»33. Tavaramuoto on olemassa vain kahden toisilleen vastakkaisen logiikan jännitteessä. Viren ja Vähämäki ajavat kuitenkin mielestäni takaa jotakin hyvin kiinnostavaa. Tuota rikkautta tuottaa luontoa muokkaava työ »konkreettisessa» hahmossaan, jollaisena se hylkii kaikkia yhdenmukaistavia standardeja. Kirjoit- tajien mukaan: »älyllistä ja tieteellistä työtä, tai ylipäätään yhteiskunnallista yhteistyötä ei voida supistaa sen enempää yksinkertaiseksi työksi kuin pelkäksi yhteistyöksi (kommunikaatio, teoria). Viren ja Vähämäki, kuten monet muutkin autonomit, kiinnittävät huomionsa tähän internetaikakauden keskeiseen ristiriitaan
Tästä tosiasiasta johtuvien ristiriitojen ja kriisien parissa globaali omistunut kapitalismi siirtyy koko elämän varastamiseen»,40 on selitysvoimaltaan työarvoteotava luokka painii ja kiristää otettaan niin aareettista selitystä vähäisempi ja näyttää myös sialaisen tehdastyöläisen kuin suomalaisen sotivan empiiristä evidenssiä vastaan. Starosta 2012, 379 14 . Marx 1974a, 173 21 . Viren & Vähämäki 2011, 193 37 . Marx 1974a, 366 27 . Mutta varsin rajoitetusti ne sotutkivat, usein myös käytännössä, millaisia pivat minkäänlaiseen työhön. http://www.unwater.org/wwd12/ 15 . Starosta 2012, 382 33 . Myös Viren ja Hermann, Christoph 2012, »Neoliberalism and Vähämäki ovat panneet merkille nämä pyrkimykset, joihin kuuluu »hoivatyön teknistäthe End Of Shorter Work Hours», Socialist minen, työntekijöiden palkkauksen ‘kehittäProject - E-Bulletin No. Viren & Vähämäki 2011, 51. Marx 1974a, 225 43 . koulutusta, sosiaaliturvaa ja hoiva-alaa runSchatz, Holger 2011, »Entfesselte Produktion: notaan parhaillaan lisäarvoa tuottavan työn Eine kritische Würdigung des Postoperaismus», muottiin ja miksi työajan pidentäminen on kaDenknetz – Jahrbuch, 45–55. pitalistien asialistalla kärkipäässä; työläinen Starosta, Guido 2011, »Cognitive Commodities and ei yhä edelleenkään ole muuta kuin »henkilölthe Value-Form», Science & Society 76, 3, listetty työaika».42 Työarvoteoria selittää sen, 365–392. Kansantaloustieteen Työarvoteoria auttaa ymmärtämään, miksi arvostelua. mahdollisuuksia tuotantovoimien kehitykVähämäki ja Viren43 esittävät oikein, että »tuotannon ytimessä, pääoman arvonlisäysseen nykyisellään sisältyy. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 viiteet 1. Viren & Vähämäki 2011, 145 38 . 28 . miksi myös tieteelliseen, hoiva- ja kulttuuriVähämäki, Jussi & Viren, Eetu 2011, työhön kehitetään kiivaasti standardisointi- ja Perinnöttömien perinne, Tutkijaliitto, Helsinki. 2011, 55 2. Marx 1974b, 24 7 . Vähämäki & Viren 2011, 144 3. Starosta 2012, 368 23 . Marx 1974a, 462, 350 36 . Autonomiteoreetikot nosti sopivat. Viren & Vähämäki 2011, 110 4. Niinpä autonomit, jos jotkut, ovat kohdanneet sen seikan, prosessin keskiössä on siis toiminta, jonka lojonka Marxin työn kaksoisluonteen analyysiin giikka on perustavanlaatuisesti ristiriidassa perustuva arvoteoria niin elegantisti selittää: pääoman arvonlisäyksen logiikan kanssa». Starosta 2012, 381–382 26 . 1974a, 224 9 . 11. Viren & Vähämäki 2011, 62 emt. KonkViren39 vahvistavat: »[k]apita»henkilöllistetty reettinen työ ja sen tuottamat listia kiinnostaa lisätyön anaskäyttöarvot, rikkaudet, kuten työaika». 2011, 183 40 . Marx 1974a, 366). Starosta 2012, 381 30 . 590, January 25. Vähämäki & Viren 2011, 144 5 . minen’, suoriteperusteiseksi – – koulutuksen URL: <http://www.socialistproject.ca/bullet/590.php>. . minen, matematiikan opetKuitenkin argumentti, jontaminen, rahtialus ja lehmä, ka mukaan »vieraan työajan eivät luonnostaan sovi ahtaavarastamisen viheliäiselle perustalle rakenseen arvomuotoon. 2012, 381 22 . Viren & Vähämäki 2011, 90 17 . luovuttamisen ja tutkimusprosessien ohjaaMarx, Karl 1974b [1893], Pääoma. 2012, 376 25 . Marx 1974b, 155 24 . kontrollointi erilaisten opintosuoritusten, Marx, Karl 1974a [1867], Pääoma. Marx 1974a, 483 8 . nimittäin selitä sitä, miksi työn pumppaaminen työntekijöistä, työajan kontrollointi ja tieto-, hoiva- ja kulttuurityön standardisointi ja mittaaminen on tämän päivän kapitalismille Kirjallisuus ilmiselvästi kohtalonkysymys. I osa, Kansankulttuuri, Helsinki. Kansantaloustieteen opintoaikojen rajausten, tutkimustulosten arvostelua. Starosta 2012, 370 19 . Viren & Vähämäki 2011, 144 41 . Marx 1976, 111 34 . Viren & Vähämäki 2011, 55 42 . Ja paljon on tapahtutehostamisjärjestelmiä, jotka niihin niin huonut sitten 1800-luvun. yksen logiikalle».44 Tämäkin Arvon tuotannon pyrkimys on on oikein, mutta huomautvarsin välinpitämätön työn Työläinen ei yhä taisin vielä, että marxilaisesta erityisyyden ja sen laatuominäkökulmasta pääoman arvoa edelleenkään on aina lisännyt ainoastaan naisuuksien suhteen. Tämän ole muuta kuin käsityksen myös Vähämäki ja tuollainen toiminta. Schatz 2011, 52 39 . taminen, ei se, minkälaisten viulukonsertto, operaattotavaroiden tuotannossa anasrikeskus, vaippojen vaihtataminen tapahtuu». 2012 6 . Marx 1974a, 366 31 . Starosta 2012, 377 16 . teema teema – kulttuurityö – XXX laadulliseen puoleen. 2012, 367 18 . 2012, 383 32 . Se ei tietotyöläisen kurkusta. ks. 63 12 . Vähämäki & Viren 2011, 63 10. 2011, 53 44 . Kansantaloustieteen misen ja johtamisen – nykyisten valtatekniiarvostelua. 64. III osa, Edistys, Moskova. 2011, 90 13 . Marx 1974a, 350 35 . koiden taikasana – kautta.»41 Marx, Karl 1976 [1894], Pääoma. Livaikka työtä kuinka yhdistettäisiin ja verkossäksi he esittävät, että »[p]ääoman arvoa lisää toitaisiin, tieto, kommunikaanykyään ainoastaan sellainen tio ja yhteistyö pysyvät kapitoiminta, joka ei ole kokonaan talistisessa järjestelmässä alisteista pääoman arvonlisäarvonlisäyksen palvelijoina38. II osa, Kansankulttuuri, Helsinki. Starosta 2012, 373 20 . Starosta 2012, 381 29
Kun puhe kääntyy yhdistyksen tulevaisuuteen, Tähtinen ja Tuukkanen hiljenevät. ta halvaksi se ei silti tule. Nyt rakennus ja sitä ylläpitävä yhdistys on jo olennainen osa kaupungin kulttuurielämää. Vuonna 2006 Kirjan talo mainittiin ensimmäisen kerran Varsinais-Suomen kirjallisuusstrategiassa. Vuodollisuuksien avartaminen jää sien mittaan Kirjan talo on pyspuolitiehen juuri työn vapaaehtynyt tarjoamaan kymmenille toisuuden takia.» kulttuuri- ja taidealan ihmisille työtä. »Rahoitus tulee pätkittäin, ja perustoimin»Siitä voisi puhua jonkinlaisena kansantaan on vaikeaa saada avustusta. Linnankadulla jokirannassa Kirjan talo on sijainnut vuodesta 2008. »Hankkeen kautta halutaan käsitellä sitä, miten rakennemuutos on näkynyt yksilöiden arjessa. Hankkeen avulla halutaan tuoda esille elinkeinorakenteen muutoksen vaikutus paikallisten ihmisten identiteettiin ja yhteisöllisyyteen. Yhdistys haaveilee muun muassa hankran, että se tarvitsee toiminnanjohtajan. seekin, että avoin ja ennakkoluuloton yhteis»Tärkeintä kuitenkin on, että alueellinen työ eri tahojen kanssa on ruohonjuuritason kulttuuritoiminta on monipuolista ja elinvoimaista vaikeinakin aikoina», hän kiteyttää. Viime vuonna Kirjan talo käynnisti Turun kaupungin rahoittaman Kirjakaveri-nimisen EVIVA-osahankkeen. kulttuuritoimijalle äärimmäisen tärkeää. Toiminnan pienuuden vuoksi esimerkiksi Tähtinen lopulta toteaa. Kymmekuntansa hyvinvointiin ostamalla esimerkiknien lyhytkurssien lisäksi Kirjan talo järjessi työhyvinvointipalveluja», Tähtinen sanoo. Kokopäiväiseen palkkaukseen ei kuitenkaan ole kivansa muiden alueen kulttuuritoimijoiden varaa. tää laajoihin teksteihin keskittyviä käsikirjoiPienellä budjetilla voi päästä pitkälle, muttushautomoja. Emme vie minnekään taiteilijoita muualta, vaan haluamme aktivoida paikallisia tekijöitä», Tuukkanen painottaa. vakauttaminen. Rahoitus tutaloudellisena voimavarana», hän täsmenlee pitkälti hankkeiden ja yhdistyksen käyttää. Hankkeen tarkoitus on »Kirjallisuustoiminta on harvoin niin vetäylläpitää lähikirjastojen elinvoimaisuutta ja vää, että tuotteiden hintoja voisi nostaa. Halutarjota matalan kynnyksen vapaa-ajan toiamme tarjota matalan kynnyksen toimintaa, mintaa syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi. töoikeudellisten jäsenten kautta. »Turussa oli vilkasta ruohonjuuritason kirjallisuustoimintaa. Työtä on paljon ja hanke vain yksi monista. yhteisöllisyyteen. Kirjan talo tuottaa poikkitaiteellisen »Rakennemuutos ja yksilön kokemus» -suurhankkeen, joka toteutetaan Varsinais-Suomen alueella. 65?65?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. Rahoituksen lisäksi huolta herättää toiminnan talTämän kaiken tarkoituksena on tarjota mahdollisimman koohenkisyys. Tähtisen mielestä talkooperinnettä tulisi lä, myös Kirjan talon haasteena on talouden käyttää hyödyksi. ta lähtien tähtäimessä on ollut »Parhaimmillaan se on topaikallisten ihmisten della innoittavaa ja upeaa, väliltaidealan työpaikkojen luomiidentiteettiin ja lä siitä tulee rasite. Hyvä esimerkki tästä on Nokian lähteminen Salosta», kertoo hanketta organisoinut Tuukkanen. Tavoite on onnistunut. tälöityjä työhyvinvointipalveluja. Samalla yhdistys joutuu jatkuvasti kamppailemaan olemassaolostaan. Poikkialaisuus ja verkostoituminen luovat uusia, yllättäviä mahdollisuuksia.» Tähtinen näkee, että tuotemyynti voisi olla keino paikata pienten yhdistysten taloutta, mutta myöntää, ettei sekään aina ole vaihtoehto. Kaksikerroksisen rakennuksen yläkerrassa toimivat Lounais-Suomen kirjailijat, Varsinais-Suomen Runoviikko, Savukeidas kustannus, Sanataideyhdistys Kratti, Kirjoittajayhdistys Kapustarinta, Taideyhdistys Olohuone, Turun kaupunginosaviikot sekä Future Circus Turku. Yhtenä pojestää kirjallisuustapahtumia, lasten ja nuortentiaalisena aluevaltauksena puheenjohtaja ten sanataidetoimintaa sekä yrityksille räämainitsee yritykset. Tähtinen mainitresidenssin. siksi esimerkiksi tapahtumat on hyvä pitää Suurten hankkeiden lisäksi yhdistys järmaksuttomina», Tähtinen sanoo. Talo on vilkkaassa käytössä päivittäin. monipuolista kulttuuritoiminHankkeen »Koska suunnittelu ja asioitaa paikallisille sekä tietysti töiden eteenpäin vieminen tapahavulla halutaan tä taide- ja kulttuurialan ihmituu vapaaehtoistyön voimin, tuoda esille sille. Nykyisin Anna Tuukkanen työskentelee kanssa taiteilijoille ja tutkijoille suunnatun talolla neljä päivää viikossa. Joskus mahnen», Tähtinen kommentoi. Suosittuja »Olisi hyvä, jos yritykset satsaisivat tämänluentosarjoja ja kirjoittajakoulutusta yhdistys kaltaiseen toimintaan ja sitä kautta henkilöon tarjonnut kolmen vuoden ajan. Näille toimijoille haluttiin tarjota tilat, jotta toiminta myös jatkuisi», Kirjan talo Bokens hus ry:n puheenjohtaja Petri Tähtinen kertoo. »Olisi hyvä jos jossakin tilastoitaisiin tarSuurta toimintaa pienellä budjetilla kemmin, kuinka paljon kulttuurialan ihmiKuten monella muulla kulttuuriyhdistykselset lopulta tekevät vapaaehtoistyötä», hän sanoo. Ajatus Kirjan talosta syntyi 2000-luvulla kulttuuritoimijoiden yhteisöllisyyden kaipuusta. elinkeinorakenteen ihmisiä on vaikea sitouttaa työ»Yhdistyksen perustamisesmuutoksen vaikutus hön», Tähtinen sanoo. YhdistykVaikka tulevasta ei ole varmuutta, Kirjan sen toiminta on kuitenkin kasvanut sen vertalolla on paljon pitkän tähtäimen suunnitelmia. EU-tukiin on vaikea päästä käsiksi. Lukuun Talkootyöllä on helppo väsyttää itsensä. teema teema – kulttuurityö – XXX Talo kirjoista Teksti Marissa Mehr Turkulainen Kirjan talo työllistää ihmisiä kilpaillulle taide- ja kulttuurialalle. ajattelutottumuksissa: ruohonjuuritason vapaaehtoistyön arvoa ei ymmärretä. »Hankkeeseen valittavat taiteilijat ovat paikkakuntalaisia tai lähtöisin sieltä. »Täytyy olla valmis tekemään yhteistyötä. . ottamatta tilakuluja noin 90 prosenttia Kirjan Tähtisen mielestä yksi vakava vääristymä on talon rahoista menee palkkoihin. Kahdeksalta eri paikkakunnalta valitaan nimikkotaiteilija, joka toteuttaa oman taideteoksensa jossakin elinkeinorakenteen muutosta symboloivassa paikassa. Työpaikkoja kulttuurialalle Kirjan talon toiminnanjohtaja Anna Tuukkasella on ollut kiireinen alkuvuosi. Ehkä se on »Toivon, että yhdistys on vielä pystyssä», nykypäivää», Tähtinen pohtii
Teksti Jukka Peltokoski Kuvitus Mirka Kinnula 66. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. Itsensä työllistäminen kaveriporukassa kiinnostaa – mutta on myös välttämätöntä prekaareilla työmarkkinoilla. teemateema – kulttuurityö – XXX Osuuskunta on mahdollisuus Entistä useammin osuuskunnan perustaa asiantuntija ja luovien alojen osaaja
Ikkunat auki osuuskuntaan Osuuskunta voi tarkoittaa luovan alan tekijälle yksinkertaisimmillaan tuottajapalvelua, jonka avulla on mahdollista tehdä työtä helpommin kuin suoraan verokortilla. Osuuskunta hoitaa työnantajavelvollisuudet, kuten palkan sivukulut, ja työntekijä maksaa osuuskunnalta saamastaan palkasta normaalin veron. Itsensä työllistäminen osuuskunnassa ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin itsensä työllistäminen freelancerina. Mainittakoon myös räp-artisti Hannibalin perustama Joku Roti Records -osuuskunta, jonka kautta artistit myyvät keikkojaan ja tuottavat levyjään - ja tietenkin esiintyvät ristiin, kuten räppäreillä on tapana. Myös työttömyys on vaikuttanut asiaan. Silti suuntaus on selvä. Kaikki osuuskunnat eivät kuitenkaan käytännössä toimi aktiivisesti. Kulttuuri-, kustannus- ja viestintäosuuskuntia on rekisteröity muutama sata. teemateema – kulttuurityö – XXX 1990-luvun lama ja massatyöttömyys herätti- vät työosuuskunnat jälleen eloon. Eräänlainen kulttuuriteko on myös Robin Hood Asset Management -varainhoitoosuuskunta, joka tekee sijoituksia pörssiin Parasiitti-nimistä omaa ohjelmistoaan käyttäen. Työväenkirjallisuuden varhaisesta tarjonnasta Suomessa on kiittäminen porilaista Osuuskunta Kehitystä, jonka paikallinen sosiaalidemokraattinen yhdistys perusti vuonna 1906 kustantamaan ja kääntämään yhteiskunnallista ajattelua. Prekaareilla markkinoilla ei avoimia työpaikkoja ole riittävästi, vaan työtä on luotava itse. Suomessa vähän samalla periaatteella toimivat ekokylät, joista ainakin Keuruun Ekokylä on organisoitunut osuuskunnaksi. Osuuskunta ylläpitää yhteistä kauppaa ja myy asiantuntijapalveluita. Tämä toteutuu jos osuuskunnassa on vähintään seitsemän jäsentä. Tamperelainen Ateljeekatu Osuuskunta kokoaa puitteisiinsa taiteilijoita ja käsityöläisiä. Osuuskunnan nimi ei millään tavoin sido sitä, millä nimellä työtä myydään ulospäin. Voisiko jopa taidetta tehdä osuuskuntamuotoisesti. 67?67?Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013. Ateljeekatu korostaa mahdollisuutta »osa-aikaiseen yrittäjyyteen». 2000-luvulla osuuskuntia on alkanut perustaa uusi koulutettu työvoima, jota kiinnostaa mahdollisuus itsensä työllistämiseen kaveriporukan kanssa. Yhteisyrityksessä on myös mahdollista hankkia yhteisiä työvälineitä, harjoittaa yhteismarkkinointia, levittää sanaa työtarjouksista ja kehittää yhteisiä hankkeita. Esimerkiksi tamperelainen, jo edesmennyt Kulttuurikahvila Hertta oli toiminimi, jonka taustalla vaikutti Tampereen Punainen Osuuskunta. Mukana on kirjailijoita, graafikkoja ja taittajia. Osuuskunnan tarkoituksena ei ole tuottaa perustajilleen toimeentuloa, vaan se on toiminut joukkorahoituskeinona ja demokraattisen hallinnon välineenä. Helsinkiläinen Osuuskunta Sange perustettiin ylläpitämään internethotellia jäsenilleen, mutta ajan myötä yrityksestä on tullut alan merkittävä palveluntarjoaja myös ulkopuolisille toimijoille. Työntekijä on työsuhteessa osuuskuntaan, joka laskuttaa työn ostajaa tehdystä työstä. Osuuskuntateatteri Kapsäkissä yhteisproduktiot ovat sen toiminnan ydin. Nietzche ehkä kääntyisi haudassaan, mutta periaatteessa voisi kuvitella osuuskunnan, jossa taidetta tehtäisiin osuuskunnan nimissä. Esimerkiksi kustannusosuuskunnat Poesia ja Osuuskumma julkaisevat jäsentensä teoksia sekä jakavat kustantamiseen liittyvät työt. Jos teet satasen keikan, et saa satasta käteen. Yhteistila tukee kaikkien työllistymistä ja työssä oppimista. Kummassakin tapauksessa yhteisyrittäjyys suojaa riskeiltä, ja on monen mielestä myös mukavampaa. Moni luopuisi itsensä työllistämisestä heti, jos se olisi mahdollista. Yhteisyrittäjyys luo turvaa Yhteisyrittäjyys mahdollistaa työllistymisen ilman palkansaajan työttömyysturvan menettämistä. Porvarillinen yksilötaiteilija pyyhkäistäisiin pois kollektiivinimen tieltä. Työosuuskunta voidaan rakentaa yhteisen liikeidean ympärille. Vastaus riippuu »poliittisen» määrittelystä, mutta mikäli poliittista on myös se, että tutkitaan ja kokeillaan mahdollisuuksia tasavertaiseen arkeen ja työhön, niin osuuskunnilla on osana laajempaa yhteisötaloutta tärkeä ennakoiva tehtävä. Osuuskunta Vastapaino ja Osuuskunta Tu- run Kirjakahvila noudattavat samaa logiikkaa kuin Kehitys. Työn myy osuuskunta, et sinä. Työttömät alkoivat perustaa osuuskuntia saadakseen työtä ja toimeentuloa. Yhteisyrittäjyydessä yhdistyy sosiaalisuus ja yhdessä tekemisen luovuus. Suomen suurimman ja vanhimman kulttuuriosuuskunta Komeetan puitteissa toimii koko kirjo jäsentensä aputoiminimiä. Tamperelainen Tilanne-osuuskunta on arkkitehtien ja media-alan ammattilaisten yhteenliittymä, joka vuokraa yhteistä toimitilaa ja myy jäsentensä työtä. Osuuskunta on tullut takaisin ja se tarjoaa työtä ja harrastusta yhä useammille. . Osuuskunta ei kaada järjestelmää, mutta se voi muuttaa asioita siten, että kriisissä olevasta järjestelmästä löytyy elintilaa niillekin, jotka eivät halua toimia järjestelmän ehdoilla. Tun- netuimpia freelancer- ja keikkatyöntekijävetoisista osuuskunnista lienee helsinkiläinen Lilith, jossa toimii nimekkäitäkin taiteilijoita. Osuuskunta voi olla myös kulttuurillinen elämänyhteisö, kuten kibbutsit. Useat jäävät vain harjoituksiksi tai harrastusluontoisiksi projekteiksi, mutta yhtä kaikki osuuskuntaliikkeessä tapahtuu. Niissä joukko ihmisiä on organisoitunut osuuskunnaksi keskittääkseen resursseja kulttuurisen tyhjiön täyttämiseksi. Uusia osuuskuntia perustetaan noin 200 vuosittain, monet nimenomaan työosuuskunniksi. Ehkä taiteen demokratisointi ei ole hyvä ajatus, mutta ainahan taiteen nimissä voisi yhden osuuskuntakokeilunkin tehdä! Utopian paluu Voivatko osuuskunnat olla poliittisia itsessään, vai onko niillä vain »taloudellinen» tehtävä. Osuuskunta kulttuurin tekijänä Osuuskunnat ovat joissain tapauksissa jo itsessään kulttuuritekoja. Mutta on myös niitä, jotka pitävät yrittäjyyttä ihanteellisena tai ainakin parempana vaihtoehtona kuin palkkatyötä. Osuuskunnan lähtökohtana on aina absoluuttinen demokratia eli ääni per jäsen -periaate. Toiminnassa on vähintään yhtä paljon kyse performatiivisesta kritiikistä finanssikapitalismia kohtaan kuin varsinaisesta sijoittamisesta. Niihin myös kannustettiin työvoimapoliittisesti. Mahdollisesti jopa suurin osa niistä on olemassa vain pöytälaatikossa. Osuuskuntamuoto takaisi muodollisen demokratian ja ehkäisisi karismaattisten johtajien mielivaltaa. Muotoa tärkeämpää on sitoutuminen elämäntapaan, mutta osuuskunta voi olla hyvä tuki jäsendemokratian ja taloudellisten vastuiden määrittelyssä. Osuuskunta voi olla myös puhtaasti palveluosuuskunta ja keino organisoida yhteisiä resursseja, kuten vaikkapa työtilaa tai nettipalvelinta. Vaihtoehdon hahmottaminen jos jokin on luovaa osaamista
»Joulu on törkeää kommunismia», sanoo Simo, ja Maria on samaa mieltä: »Ilmainen lahja on arvoton lahja». »Kilpailu on osa ihmisen luontoa ja perhekin toimii paremmin kun teoille saa rahallista vastinetta», toteaa Maria. Myös lapset maksavat. Heistä kumpikaan ei usko ilmaisiin lounaisiin. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 68. Olohuoneen nojatuolilla istuu perheen äiti Maria. Hän nyökkää. Emmehän halua maksaa liikaa palkkaa, jos voimme saada sen muualta vielä halvemmalla.» Purhosten vanhemmat ovat lainanneet perheen lapsille jo varsin merkittävän summan rahaa. Matias on poikkeuksellisen hyvin käyttäytyvä lapsi, hänen käytöksensä on täydellistä, kuin hän olisi ollut pidempäänkin töissä hotellissa. »Miksi leipoa itse, kun voi ulkoistaa ja joku muu tekee työn puolestasi», tokaisee Maria. Simo on samaa mieltä. Purhosten joululounaalla kaikki ruoat on hinnoiteltu markkinaehtoisesti. Uusliberalismin epäinhimillisyydestä Jukka Liukkonen Kuvitus Mirka Kinnula O len sopinut Purhosen perheen kanssa haastattelun. Kun kysyn, mistä lapset saavat rahat, Simo avaa lasten taloutta: »Lasten ansaintalogiikka ei ole tehokkainta mahdollista, joten he elävät pääsääntöisesti velaksi.» Maria jatkaa: »Mutta kyllä he tekevät jonkun verran kotitöitä, joista me maksamme sitten, mikäli emme ole ulkoistaneet palvelua halvemmalle palveluntarjoajalle. Ovella minua on vastassa perheen poika Matias. Purhosten perheessä ei anneta syntymäpäivinä tai jouluna lahjoja. »Voinko ottaa takkisi?», hän kysyy kohteliaasti, johon vastaan: »mikä ettei.» Matias tarjoutuu saattamaan minut olohuoneeseen ja seuraan perässä. Teknologiateollisuudessa työskentelevä perheen isä, diplomi-insinööri Simo Purhonen, kysyy minulta odottamattoman kysymyksen heti alkuun: »Haluatko nähdä sopimusehdot?» Vastaan kieltävästi, sillä muistan kyllä mitä puhuimme puhelimessa. Hän on kauppakorkeakoulusta valmistunut ekonomi, joka on töissä suuressa suomalaisessa yrityksessä. »Joulutorttu on 2 euroa, puuro 4 euroa, mehulasi 1,5 euroa, kinkku 2 euroa viipale...», luettelee Maria. Maria perii lapsilta raskausajal-. He elävät vakaasti uusliberalistisen 68. Maria tarjoaa minulle kahvia ja pullia. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 ideologian mukaan. Purhosten perhe ei ole aivan tavallinen perhe. Pullat on otettu suoraan kaupan pakastealtaasta
Maria valaisee perheen yhtiökokouksen osakkeita lukijoillemme: »Osakkeiden arvo vaihtelee spekulaation mukaan. »Uskon että tämä meidän järjestelmämme on parempi, sillä se rohkaisee omaaloitteisuuteen», sanoo Simo. tansa kohdun vuokrasta kansainvälisten markkinoiden noin 30 000 euron taksaa yhdeksältä kuukaudelta. Käy ilmi, että tapaamisemme alussa koskeva kysymys sopimusehdoista tarkoitti juuri kahvija keskusteluhinnastoa. Häntä kiehtovat surrealistiset, epätodelliset maailmat, unet ja outoudet. Matiaksella oli kyllä 500 osaketta, jotka hän osti kesätyörahoilla, mutta hän joutui myymään ne heikon suhdanteen aikaan halvalla Simolle, jolla on enemmän pääomaa käytössä investointeihin.» Simo pahoittelee sitä, ettei perheen yhtiökokous ole voinut maksaa viime vuonna osinkoa, sillä yhteistilojen käyttötuotot jäivät odotettua alhaisemmiksi. Matiaksen huoneen vuokra on 350 euroa kuukaudessa ja yhteisten huoneiden käyttömaksu 100 euroa kuukaudessa. Tämän päälle tulevat vielä heidän omat osuutensa sähkö- ja vesilaskusta. Poistuessani kodista en tarvitse oven vilkutuksia enkä saattamista, sillä osaan avata oven itsekin. »Ajattelemme asiaa niin, että olemme sen verran hyvää seuraa, että meitä voi arvostaa 200 euron tuntitaksan verran», toteaa Maria. »Kyllähän sitä vähän ahne on ja tahtoisi osakkeilleen tuottoa», sanoo Simo ja myöntää toivovansa, että perhe tuottaisi hänelle enemmän voittoa. Liukkonen on tehnyt taidetta sekä Euroopassa että Aasiassa ja kirjoittanut useisiin kirjoihin. »Minulla on kuitenkin johtava asema markkinoilla ja minun pitäisi hyödyntää sitä paremmin», sanoo Maria. On aika lähteä. »Olemme armollisia vanhempia. Lapset maksavat omista huoneistaan myös markkinaehtoista vuokraa sekä yhteisistä laitteista jaettua käyttömaksua. Keskenään Purhosen vanhemmat harjoittavat myös sisämarkkinoita. »Matiaskin alkoi tekemään oman aamiaisensa jo kolmen vuoden ikäisenä.» Kahdeksanvuotiaan Matiaksen 262 000 euron velalle on jo laadittu selkeä takaisinmaksusuunnitelma. Matias ojentaa minulle takkini ja perii minulta 20 euron ovipalvelumaksun käteisenä. Mutta Maria myös sanoo, että hän alihinnoittelee itsensä ja myöntää, että hänen pitäisi panostaa enemmän markkinointiin. Maria tekee ruokaa kymmenellä eurolla, kun taas Simon päivällisen hinta vaihtelee kahdeksan ja kahdenkymmenen euron välillä riippuen lounaasta. Jukka Liukkonen on helsinkiläinen kuvataiteilija, aktivisti ja tulevaisuudentutkija. »Mielestäni Simo polkee hintoja, mutta lapset pitävät aamiaistani laadukkaampana», toteaa Maria. Perimme vain 5 prosentin kiinteää korkoa, eikä velkaa tarvitse maksaa vasta kuin 18 vuotta täytettyä», toteaa Maria. Purhosten perhe järjestää yhtiökokouksen kerran vuodessa. »Mielestäni olemme hyvä tiimi, joten hintani ovat markkinatasoa alhaisemmat, koska haluan, etteivät kilpailijat pääse apajille», toteaa Maria parisuhde-elämästään. Äänimäärä jakautuu osakkeiden omistuksen suhteen mukaan. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. 69. »Haluatko maksaa kortilla, minulla on lukija?», kysyy Maria minulta. Esimerkiksi suudelman hinta on 35 euroa. Aamiainen maksaa Marian laittamana 5 euroa, mutta Simo tarjoaa hintaa 3 eurolla. Simolla on 4 500 osaketta, Marialla 2 459 ja lapsilla yhteensä 5. Lähtiessäni ovella Maria ja Simo kiittävät käynnistä ja yllätyn, kun he esittävät minulle laskun: 5 euroa pakastepulla, 3 euroa kahvi ja 250 euroa haastattelusta – sekä 100 euroa olohuoneen käyttömaksua. Hämmentyneesti vastaan kyllä ja naputtelen pin-koodini
teema – XXX Päivä jona näimme Fidel Castron Cristina Sandu Kuvitus Eija Vehviläinen 70. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013
Huulilla kyteneet runot ja laulut valuvat takaisin kurkusta alas. ...lumina-n temelie ne-o a?eaz?... Tytöillä on tummansiniset, sileät hameet ja hiuksissa suuret, jäykät rusetit. En enää edes ajattele sanoja joita kieleni pyörittää kuin koneen kirskuva ratas. Välillä hän nostaa kirjan käsiinsä ja selailee sivuja, kuuntelee minua, kääntää sivua ja nyökkää tiukasti. Hänen tapaamisestaan tulee vuoden kohokohta eikä sitä voi kohdata kuin mitä hyvänsä arkipäiväisyyttä. Loma ei kuitenkaan voi vielä alkaa, meidän on hengästyttävällä kiireellä opeteltava ulkoa lauluja ja runoja: ...rostesc Partid ?i fruntea mea cuteaz?... Hänen isänsä puoleinen suku on romanialainen, ja hän on aina Romanian matkoillaan kerännyt juttuideoita sukulaistensa kertomuksista. Hän vaatii minua lausumaan jokaisen runon ja laulamaan kaikki säkeistöt, kunnes ne virtaavat huuliltani virheettöminä ja säihkyvinä. Aamu kumpuaa kylän multaisista syvyyksistä kosteana mutta kuivuu pian kovaksi ja kuumaksi. Avaan ihoon liimautuneen puseron ylimmät napit ja kiskon polvisukkia alemmas. Kun korva erottaa epävireisen äänen tai väärään paikkaan lipsahtaneen sanan, hänen kenkänsä huokaavat uupuneesti ja suuntaavat kohti hikoilevia oppilasrivejä, pysähtyvät, odottavat kunnes karttakeppi on kopsahtanut tuomitsevasti erehtyjän päälakeen ja palaavat sitten paikalleen. Taivas on kellertävä ja pilvetön. Cristina Sandu on 23-vuotias. Viikkojen uurastus tiivistyy tähän yhteen ääneen huutavaan, hikoilevaan ihmismassaan. Auto on aivan lähellä, sen musta konepelti säihkyy auringossa kuin koulun pikimusta piano. Äiti on kaikella tarmollaan mukana valmisteluissa. Alkukesä valuu kosteana kuumuutena taivaan kidasta. Mies supattaa rehtorin korvaan jotakin, päästää sitten irti ja rehtori kääntyy puoleemme silmissään levottoman jännittyneisyyden kipinöitä. Pojilla on siniset kauluspaidat ja sortsit sekä sortsinlahkeita kohti kurkottelevat valkoiset polvisukat. Ikkunat on pidettävä iltapäivään asti kiinni. Hän kohottaa hikiset kätensä ja alkaa hitaasti lyödä niitä yhteen, huutaen samanaikaisesti: »Ceaucescu, Fidel Castro, Ceaucescu, Fidel Castro, pace...» kunnes me kaikki hieman hämmentyneinä yhdymme hänen suosionosoituksiinsa. Odotus tihkuu jokaisesta rakosesta, se väreilee ruokalan yllä, seuraa askeleitamme koulusta kotiin ja kodista kauppaan ja kaupasta kotiin eikä muusta sovi puhua. Joku pojista ehdottaa, että lähdetään pelaamaan jalkapalloa Militarin puistoon. Hänen pulleat sormensa piirtävät riehakkaasti kuvioita ilmaan sanojemme tahdissa. Hän ei ole koskaan oppinut lukemaan, mutta näyttelee roolinsa moitteettomasti. Kaikki ovat ryhmittyneet lentokentälle johtavan tien reunoille. Moottorin jyske hukkuu ääntemme hurjiin aaltoihin. Tämä on varmasti se hetki, joka tulee jollakin selittämättömällä tavalla muuttamaan kaiken. Sanat ovat suuria ja raskaita ja ne hehkuvat kuin hiilet, enkä ymmärrä niistä yhtäkään. Hän opiskelee Helsingin yliopistossa ranskalaista filologiaa ja kirjallisuustiedettä. 71. Hän istuu nukkaisen täkin peittämän nojatuolin käsinojalla selkä suorassa ja kasvoilla sama tärkeys ja odotus kuin rehtorilla. Kuukausien ajan millään muulla ei ole merkitystä kuin Kuuballa – sen historialla, kulttuurilla, politiikalla ja erityisesti toveri Fidel Castrolla. Illalla heinäsirkat aloittavat kuoronsa puutarhan rönsyilevien rypäleköynnösten seassa, ne laulavat samalla sitkeydellä kuin minäkin. Rehtori seisoo korokkeella luokan edessä ja pyyhkii hikipisaroita levottomista viiksistään. Näen vilaukselta palan tummaa partaa ja vihreän lippahatun. Ulkona asfaltti sulaa sihisten kenkien alla. Näen tyttöjen tumman kiharameren yllä rehtorin punakat kasvot. Rehtori tekee joka aamu selväksi, että se joka ei tärkeänä päivänä ilmesty paikalla voi saman tien hylätä haaveet lukioon pääsystä. Yhtäkkiä joku tärkeännäköinen mies raivaa tiensä rehtorin luokse ja kiskaisee tämän kravatista niin, että rehtorin on tuotava punainen naamansa aivan liki hänen kasvojaan. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Sisälläni tuhannet perhoset aukovat siipiään, jalkapohjia kihelmöi ja sydän moukaroi kylkiluita. Hän ei sano mitään. Ihmiset liikahtelevat häkeltyneinä. Auto erottuu ensin kärpäsen kokoisena pisteenä, suurenee sitten kuumassa ilmassa väreileväksi laikuksi ja kasvaa jokaisella silmänräpäyksellä. Vain määrätietoisella työllä voimme toivottaa maamme rakkaan sielunystävän tervetulleeksi. Taputukset ja huudot vaimenevat. Tunnelma kipinöi päidemme yläpuolella kuumana ja käsinkosketeltavana. kaunokirjallisuus M eidän on valmistauduttava hyvis- sä ajoin. Auto lähestyy, hohtaa hetken silmiemme edessä ja ajaa ohi
Huomasin työpaikkani ikkunasta parven lentävän ohi. Hänen silmänsä leiskuivat vihreinä 72. Lintujen seuraamisessa oli se harmi, että ne eivät lentäneet tien suunnassa juuri ollenkaan, joten monta kertaa harhauduin niistä ties kuinka kauas. Kerran hän raivostui, kun notkuimme hänen mielestään liian velton näköisinä vahtipaikallamme. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 ja suusta kuului pelottavaa mylvintää, kuin hänen sisällään olisi riehunut peto. Hänet saatiin elvytetyksi, mutta häneltä oli pyyhkiytynyt pois muisti. Hän omisti kylmälaitteita valmistavan firman. Mummo kertoi omasta lapsuudestaan, josta hän ei muistanut muuta kuin lähtevien ja saapuvien avaruusalusten jylinän. Bensa-aseman hoitaja Kerran keväällä seurailin muuatta lintuparvea sen muuttomatkalla pohjoiseen. Näin, kun eräs kaappi avattiin. Tällä asemanhoitajalla oli monta rautaa tulessa. Se oli täynnä kylmäkaappeja, joiden ympärillä huhki miehiä paksuissa villapaidoissa, rukkaset kädessä ja karvalakki päässä. Hän joutui opettelemaan kaiken alusta, puhumisesta lähtien.. Asemanhoitaja kertoi minulle, että kerran eräs asentaja oli unohtunut kaappiin yöksi. Aamulla oven avannut vuorotyöläinen kohtasi liikkumattomaksi jäykistyneen miehen. Kävelimme tehdashallin läpi. Asemanhoitaja oli paksuniskainen, äreä mies. Huurteen keskeltä kömpi ulos asentaja työkalupakki kädessään. Minulla ei ollut mukana eväitä eikä ylimääräisiä vaatteita, sillä matkaan lähtö tapahtui hetken mielijohteesta. kaunokirjallisuus Pyörteella ja muita lyhytkertomuksia Jari Huhtala Kuvitus Eija Vehviläinen Lapsuudestaan hän ei muistanut kuin kauniit kesäpäivät ja ruohottuneen pihan, jossa hän istui mummon kanssa suuren petäjän ympärille vyötetyllä penkillä. Siitä paikasta lähdin, seurauksista piittaamatta. No, ainakin sen päivän muistimme istua ryhdikkäästi. Minun piti kantaa autoon tilikirjanippu, jota hän säilytti toimistonsa kassakaapissa. Kuljin enimmäkseen jalan; vain kerran onnistuin yhyttämään hevospelillä liikkuneen matkalaisen, jonka kyydissä pääsin kotvan eteenpäin. Onnistuin ne kuitenkin aina lopulta löytämään. Olin siihen aikaan bensaasemalla töissä; meitä oli kaksi apupoikaa, jotka huolehdimme bensanjakelusta. Kerran pääsin hänen mukaansa, kun hän kävi tehtaallaan
Viimeisetkin tempaisevat pyydyksensä vedestä. Viimein muuan tyttö huusi itkuisella äänellä kaikki koolle. Kuopan pohjalla oli karvatukko, joka oli sileää ja pehmeää kuin silkki. Kerran katsoin ikkunasta yöllä puistoon. Aloimme pilkata tyttöä ja läpsimme häntä sammaleella, kunnes hän suuttui ja lähti kotiin. Sitten hän jakaa meidät kolmeen ryhmään, joista kunkin tulee laskeutua eri reittiä alas pyörteelle, koko ajan ilmeikkyytensä säilyttäen. Hänellä oli vaahtoa suupielissä ja hän tärisi kuin kalliopora. Sinne oli sytytetty nuotio. Miehet pälyilevät meitä levottomasti. Edessä on mäentöyräs, jota kapuamme ylös. Kaikki ovat jännittyneitä; opas sanoo, ettei matkaa ole enää paljon. Mielessämme alkoi kiertää kaamea epäily, että hänet oli joko siepattu tai että peto oli napannut hänet. Opas seisahtuu töyräälle, vajoaa polvilleen ja ähkäisee. Miehet tekevät lähtöä. Katsettaan nostamatta opas mutisee linnun nimen, jota en ole koskaan kuullut. Siellä katkomme oksankarahkat apuneuvoiksi ja alamme varovaisesti laskeutua alas. Ryhmämme kiertää törmän vastakkaiselle reunalle. Koukuissa roikkuu syötteinä linnunraatoja. Sitten kaikkien katseet äkkiä kääntyivät talon suuntaan, ehkä jossakin ikkuna avautui. kaunokirjallisuus Kadonnut poika Asuin lapsena pitkässä matalassa kerrostalossa, jonka takana mäenrinteessä oli toinen samanlainen talo, mutta vielä pidempi. Hänen ympärillään oli miehiä, jotka huitoivat kiivaasti toisilleen. Riensimme katsomaan hänen saalistaan. Hiekanjyväset kimaltavat auringossa. Nuotio sammutettiin nopeasti eikä enää näkynyt mitään. Kerran piilosta leikkiessämme muuan poika katosi. Vasta seuraavissa pihatalkoissa poika löytyi korkean ruohikon seasta. Ne jäävät kalliolle, kun he pakenevat kaikkiin suuntiin. Pysähdymme tauolle. Päivällä leikimme siellä koulusta päästyämme kirkonrottaa ja rosvoa ja pollaria. Hän roikotti kädessään jotakin, jonka väitti olevan päänahka. Hän oli vähäpuheinen ja lähes muodottomaksi lihonut. Talojen välissä oli puisto, jossa me lapset alituiseen telmimme. Opas poimii maasta kiven ja heittää sen heis- tä piittaamatta pyörrettä kohti. Puunlatvasta kuuluu hermostunut tirskahdus. Paksu hiekka upottaa joka askeleella. 73. Hän hymyilee. Hoiperteleva mies yritti riisua housujaan, mutta muut estelivät häntä. Ilmasta katsoen näytti siltä, kuin se olisi hiljalleen kiertymässä meidän talomme ympärille kuin kuristajakäärme. Häntä ei löydetty mistään. Löysin kerran erään tiheikön läheltä suuren painanteen, jota epäilin jonkin pedon tekemäksi. Kalliopaadella sätkii suuria kaloja. Sen valossa näkyi puolialaston nainen, joka makasi ruohikossa pitkin pituuttaan, käsivarteensa nojaten. He alkavat mylviä kumeasti ja viittovat toisilleen kiihtyneesti. Siinä se on, suoraan allamme, pyörre. Hän kiertää juomapullonsa korkin kiinni, nousee maasta, jossa on istunut kiveen nojaten, ja lähtee mitään puhumatta eteenpäin. Pyörteellä Vaellamme hiljaisina metsän halki. Niillä on suomujen sijasta kellanruskeat luupanssarit. Sitä ympäröivillä kallioilla seisoo miehiä. Ei se ollut mikään päänahka, vaan huiskale sammalta, joka oli irronnut kallion päältä. Yritän tähyillä, mutta onnistun näkemään vain vilahduksen värikkäästä pyrstöstä. Se ponnahtaa pyörteen pinnasta korkealle ilmaan. Meitä ei pelottanut olla puistossa päivällä, mutta ketään meistä ei olisi saanut sinne yöllä, ei millään ilveellä. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Puistossa oli tiheäkasvuisia saarekkeita, joissa tuskin koskaan kukaan kävi
Vartija oli kertonut jollekulle, että mies oli sanonut asuneensa monta vuotta lämmönjakohuoneessa. Työ oli raskasta ja lepotaukoja piti pitää vähän väliä. Kukaan ei ilmoittautunut. Lämmönjakohuoneesta löydettiin aamulla mies, joka nukkui sihisevien vesiputkien alla. Johtajan huone oli yläkerrassa. Ne, jotka olivat lepovuorossa, kertoivat muille, mitä johtajan huoneessa tapahtui. Jos päästi ilmoille jonkin äänen, vaikkapa pienen huhuilun, oli hauska kuunnella, kuinka se vähitellen voimis- tui porraskuilun syövereissä, kunnes palasi pauhuna, joka muistutti henkien kuoron umpisilmäistä laulua. Alaluokat sijaitsivat ylimmissä kerroksissa. Monet kerrat unohduin pitkäksi aikaa unelmoimaan johonkin keskikerrosten vaiheille ja kuuntelemaan talon ääniä. Mies vietiin pois, emmekä häntä sen koommin nähneet. Miesparka joutui seisomaan vartijoiden välissä tuntikausia, kun johtaja kuulusteli häntä. Kaksi kookasta vartijaa retuutti hänet johtajan huoneeseen kuulusteltavaksi. Kun verstas illalla hiljeni, hän tuli esiin ja hiippaili hallissa ja konttorissa ruokaa etsimässä. Hänen juttunsa kuvaavat todellisia, joskin absurdeiksi vääntyviä tapahtumia. Luonnontieteilijä Jari Huhtala harrastaa ympäristönsuojelua, musiikkia ja kirjoittamista. Pekka Lepohuhdan ja Markku Arantilan näyttelyyn ”Todellisuuksia” liittyvässä kirjassa (2005). Niistä tuijotti ulos kuolonkalpeita, totisia kasvoja. Niiden ilme ei värähtänytkään, kun hiihdin ohi eikä yhdenkään katse kääntynyt seuraamaan minua. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Kolmea vuotta aiemmin hän oli eräänä iltana ensi kerran nähnyt miehen hallissa. Mies jäykistyi liikkumattomaksi ja tuijotti häntä huolestuneesti kuin pieni apina. Hän näytti säikähtäneeltä; hänen laajentuneet silmänsä hehkuivat kuin helmet, kun hallin valot niistä heijastuivat. Toisen kierroksen jälkeen naamat alkoivat pelottaa minua niin, että lähdin kiireesti hiihtämään kotiin. Rapussa oli aivan hiljaista silloin, kun oppitunnit olivat menossa. Syylliselle annettiin mahdollisuus ilmoittautua vapaaehtoisesti. Johtajalla oli huoneestaan näkymä alas halliin. Hieman ennen ruokatuntia kuulustelu päättyi. Koulun henget Kansakoulu toimi tilapäisesti vanhassa kivitalossa, jonka porraskäytävässä hissin kolina ja roskakuilun paukahdukset kaikuivat jylhästi kuin papin liturgia kirkossa. Verstaalla alkoi kiertää huhuja. Eräänä talvi-iltana olin yksin koulun pihamaalla ja aloin huvikseni hiihtää rakennusta ympäri. Alaluokkalaiset eivät saaneet käyttää hissiä, vaan ylös oli kiivettävä. Alhaalla verstashallissa hioimme paperitehtaiden tilaamia suuria metallirullia ja -teloja. kaunokirjallisuus Verstaan mies Näin entisen työtoverini ja mieleeni palautui tapaus metalliverstaasta, jossa olin työssä opiskeluaikoinani. Hän oli niin lyhyt, etteivät hänen jalkansa koskettaneet maata, kun häntä vietiin. Hänen nähtiinkin usein meitä katselevan, sikari suupielessään. Hallimestari huusi hänelle. Kerran ylitöihin jäädessäni hallimestari tuli vaivihkaa luokseni ja kertoi olevansa syyllinen. Hän on yhtenä kirjoittajana mm. Kun pääsin koulun taakse, huomasin, että alakerran kaikki ikkunaluukut olivat auki. Tuona aamuna olimme kiillottamassa puolivalmiita teloja. Sitten paljastui, että joku tehtaalta oli tiennyt miehen olemassaolosta ja jättänyt hänelle ruokaa. Kerran hän nousi pöytänsä takaa, meni miehen luokse ja sivalsi tätä kämmenellä poskelle. Hän oli kiipeillyt teräslieriön päällä, joka oli taljalla nostettu korkealle ilmaan. 74
»Finlandisierungin» aa ja monikansallisia kulttuureja; välillä jokäsite (vuodelta 1968) on sen näkyvin kiteypa samaistaen Venäjän ja Neuvostoliiton. Neuvostoliitossa ymmärrettiin varmasTämä koskee kolmea aihetta: Neuvostoliittoa, ti kapitalististen maiden medioihin liittyvät fasismia ja maailmansotaa sekä kylmää sotaa. Näin voidaan päätellä jatkuvasta puolus8.5. infrastruktuurin sijasta. penin ja tiettyjen teollisuuspiirien ajatukseMediakulttuuri ja erityisesti viihdemediat na oli poliisin ja NSDAP:in Sturmabteilungin, oli sosialistisessa blokissa suunnattu ahtaanSA:n avulla jo ennen vaaleja järjestelmällisellä laisesti omille kansalaisille eikä maailmanväkivallalla nujertaa poliittinen vasemmisto laajuiseen levitykseen. Kylmä sota (vuodesta 1947) manifesti tällä palstalla kolme tarjosi Suomelle (sen poliitiselle vuotta sittentotesin, miten kotijohdolle) tilaisuuden ottaa etäimaan lehdistö tarkastelee Venäjää eriytymättömänä monoliittina unohtaen syyttä Venäjästä, ujuttautua kylmän sodan aatteelliseen vanaveteen ja sen avulla luoda sen valtavan koon, tuntematta sen historimoraalisesti nahkansa. 80-luvun lopulla. Venäjän kulttuuri on yksi kuudesta suuresta kynnyksen. tulee kuluneeksi 68 vuotta natsi-Saksan antautumisesta maailmanhistorian tuhoituskannalla pysymisestä, vähitellen aloitteen simman sodan päätteeksi. Kirjoituksessani Pieni Venäjäjiin. toukokuuta on aihetideologiset vaikutukset pitkällä tähtäimellä, mutta ei kuitenkaan osattu tarjota niille luonta todeta, nyt enemmän kuin koskaan, miten nollista vastinetta, vaan »amerikkalaista vaiopettavaista voi olla vertailla tulkintojen eläkutusta» torjuttiin kömpelösti ja tulos oli vasmää ja muutoksia seitsemän vuosikymmenen takkainen kuin mihin pyrittiin. Oikeiston johtavan poliitikon von Pahelposti tappion leiman. eurooppalaisesta kulttuurista; siinä sarjassa Kylmän sodan alusta alkaen Suomi ja sen Suomen vastaava kuuluu pienten ja melko vämediat ovat olleet Pohjois-Atlantin liiton (Nahäpätöisten joukkoon. va ja järjestelmällinen yhteistyö ja painostus. Berger Historia ja media Martti Berger on helsinkiläinen kustantaja, kääntäjä ja kulttuurin monitoimimies. Kylmän globaalin mediakulttuurin välittämisessä. Suomen, Hitlerin vallanottoa yleisesti nimiArjen tapakulttuuriin puuttuvat ilmiöt saivat tetään. Ehkä ei ole yllättävää, että Nato-maissa – Median, erityisesti viihdemedian, vaikukylmän sodan päättymisestä huolimatta – järtus näkyi enemmän kontrastisuutena (Bondjestelmällinen pyrkimys kirjoittaa maailmanmyytti) kuin poliittisena valintana. Neuvostoliiton hallitja varmistaa työväenliikkeen vaarattomuus, seva puolue ja sen terävin kärki ei ollut ajan mutta pysyä itse isäntina omassa talossa. Voiton päivänä 9. Purukumin taipaleella. to) politiikan vaikutuspiirissä ja vähitellen Suomi on kuitenkin onnistunut hyvin yhä näkyvämmin sen ohjailtavissa. tasalla ideologioiden taistelukeinojen arvioissa. Vuoden 1933 tammikuussa tuli kuluneeksi paheksuminen ja länsimaisen viihdemusiikin 80 vuotta natsien Machtergreifungista, kuten esittämisen rajoittaminen olivat nuorempien, Saksan historiankirjoituksessa, toisin kuin sodan jälkeen syntyneiden sukupolvien arkea. Kansaisodan ja sen myötä Neuvostoliiton ja Venäjän välispoliittinen sanoma alkoi korostua vasta historia uuteen uskoon on yleistynyt niin historiankirjoituksessa kuin tiedonvälityksessä. vaikuttaa usein Venäjä kuului voittajien, liitsuoraan ihmisten toutuneiden leiriin, Suomi häviäarkinäkemyksiin. tymä, jonka hokeminen vapauttaa ja päästää Mustavalkoisten kuvien maalailu vaikuttaa pahasta. 75. Huonon itsetunnon lievittäjänä suousein suoraan ihmisten arkinäkemyksiin ja mettumisen mantra ylittää jatkuvasti uutisennakkoluuloiseen tapaan puhua Venäjästä. sodan aikana erityisesti anglosaksisten toiKulttuuripolitiikan sitoutuminen ja kietoumijoiden vaikutus oli tavallisen kansalaisen tuminen kaupallisuuteen ja näkymättömänäkökulmasta epäsuoraa, piilevää ja täysin nä loimena ideologiseen mielipidemuokkaepävirallista, samoin kuin valtioiden tiedusukseen on kasvattanut median johtavista teluorganisaatioiden kaukokatseinen, jatkuyrityksistä talouden jättiläisiä. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Tunnusmerkkinä Mustavalkoisten voi pitää Berliinin muurin rakenseltaan tuhoamissotaa. Sota idässä poikkemenettämisestä kokonaan ja lopulta propasi sodasta lännessä olennaisella gandatappiosta vielä kylmän sotavalla: idässä se oli tarkoitukdan jatkuessa. Meillä ei tämän vaikutuksia mielellään tamista asuntojen ja kaupungin kuvien maalailu ajatella. Hän kirjoittaa tällä palstalla Venäjään liittyvistä aiheista
Cahiers du cinéman kiepeillä cinefiileiksi ja Hollywood-elokuva siirrettiin pyörineille nuorukaisille ohjaaja oli elokuvanohjaajalta käsikirjoittajalle. Toisaalta he arvostivat rapakontayhteys valistukseen on katkennut. Näköradio toi miehet takaisin kotiin, tyhjensi elomukaisiksi. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Käsitteetkin käyvät epäajanvisiosta. Nyt kangas harrastus. Kun filmihullut olivat eksentrisiä yksilöinä, cinefiilit ovat sitä ryhmänä. noa valtavirtaelokuviksi. yhtä lailla mutta eri tavoin seucinefiili kiertää rausta yhdestä ja samasta: telene kaukaa. Filmihullut ryhmäytyivät lä kohtalonsa. kirjoitus. taiteesta, näin lähellä markkinointia – tulevathan esikoisHänelle filmihullun, cinefiilin ryntäsi ja normiyleisön segmentit ovat kirjailijatkin pääasiassa maielokuvateatteriin, nosmaailmasta. Filmihulluus siis jatkoi kylähulluujakaa meidät. Riivauksen valtaan joutuneet keksintö. ja ennen kaikkea yhteisöllisyyttä, jonkinlaista Kun yleisö on pääosassa, keskeistä on käsiryhmään eli sisäänpäin kääntyvää eskapismia. Filmihullujen ykNicholas Ray. Cinefiilillä kaisia ohjaajia, joiden tuotoksia myös suuri ei ole enää mitään sanottavaa normikatsojalyleisö seurasi – Hitchcock, Howard Hawks, le. ja huomioiden – kotimaisen uutuuden on paMääritelmänsä mukaisesti cinefilia sen siree tapahtua Kalliossa – niitä voidaan silti sajaan on elokuvarakkautta (filia) eikä hulluutta. Kohdentaminen ei Eroksesta ja agapesta poiketen tämä rakkausiis vaadi aina erikoistumista vaan normitunden »genre» korostaa ystävyyttä, avuliaisuutta temusta, kuten kamasaksa kaikkivalta tietää. Ohjaajan käsialaa ei juuri huomaa, Kun filmihullu ryntäsi elokuvateatteriin, cineeikä siitä pahemmin puhuta. kana kuvasta. tekijöistä tärkein. Vaikka elokuvat suunninuoret miehet olivat sekä eksentrisiä että yhtellaankin yleisön mieltymyksiä ennakoiden teisöön kuuluvia. Onko kohdeyleisö elokuva-alan merkittävin den perinnettä. Vaikka filmihullu kuvasalit ja teki filmihulluista onkin jonkin sortin käännös cinefiilistä, ilmaisuilla on eronsa ja käsitteilpoikkeusyksilöitä. Koskaan elokuva fiili kiertää ne kaukaa ja pysyttelee DVD-kokoei ole ollut näin lähellä kirjallisuutta, näin kauelmiensa ja festareidensa piirissä ja parissa. Aivan kuten hulluus oli muinoin jumalten silöllisyys kuitenkin perustui juuri siihen, että langettama henkilökohtainen rangaistus, filhe istuivat samalla penkkirivillä normikatsomihulluus oli pikemminkin pakkomielle kuin jan kanssa. avelin Käsitteilläkin on kohtalonsa Jouni Avelin on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen ilonpilaaja. He jakoivat kankaan. Koskaan kirjallisuus ei ole ollut näin kaukana Teknodeterministille mikään Kun filmihullu tässä ei aiheuta päänsärkyä. Siten kuva oli lähellä, teksti Siten cinefiliasta on tullut kultinomaista ja kaukana. ALEKSI JALONEN 76. Kyllä ja ei
81 Heikki Nevala Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita »Silmänne kääntyvät kuin kaapin ovet». 78 Panu Pulma Suomen romanien historia Historian marginaalista täysvaltaisuuteen. 79 Juhani Niemi, Sakari Katajamäki, Ossi Kokko, Petri Lauerma & Jyrki Nummi (toim.) ALEKSIS KIVI. kirja-arviot 77. 79 Juha Järvelä Waltari ja sukupuolten maailmat kirja-arviot Waltarin kirjailijakuva. 80 Arthur Rimbaud Kootut teokset Nautinto ajelehtia. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Erään taiteilijan tarina. Kirjeet
lysoimaan itsekriittisesti omia yhteiskunnallisia arvostuksiamme ja toimintaamme. ratkaisuun »ahtaamassa mielessä». Miika riallisissa tilanteissa romanivähemmistöön. Teos haas- tiä hirttää miespuoliset romanit ja »kaikki heidän ovat ottaneet kantaa romanikysymykseen. Teosta lukiessa voi miettiä Pirjo Markkolan esittämään marginaa- Tavoitteena ei ole ollut kirjoittaa »lopullista totuutta Suomen romanien historiasta». Jatkotutkimuksen paikka oli- hyvän yleisesityksen Suomen romanien vaiheista vangita romanit ja ilman mitään oikeudenkäyn- si se, miten eri puolueet itsenäisessä Suomessa sekä kielen ja kulttuurin muutoksesta. He korostavat, että teos tarkoittaa estö pyrki koko ajan romanien ulkopuolelle sul- kus ryhtyi aktiivisiin toimiin johtajansa keskitys- »Suomen romanivähemmistölle heidän olemas- kemiseen, assimilaatioon ja jopa eliminoimiseen. Tosin nien historiasta». Ylipäätänsä »mustalaiskysymyksen» ra- kunta on suhtautunut eri aikoina erilaisissa histo- manien selviytymiskeinoja hyvin vaikeissa olo- sismia käsitellään teoksessa ristiriitaisesti. Vastaavasti Siirtoväen huollon kes- »Kesti kuitenkin viisi vuosisataa ennen kuin muassa se, »kuinka vähän viit- ensimmäinen, romanien kanssa yhdessä tehty tauksia romanien kokemiin vaikeuksiin, paleltu- nimimerkillä kirjoittanut Urho Kekkonen esitti yhtenäinen historiankirjoitus tuli todeksi», to- misiin ja nälkään kovien katovuosienkin osalta romanien pakkotyöllistämisajatuksen jatkosodan teavat historiatoimikunnan romaniedustajat esi- lopulta löytyy». Romanien onneksi sortovuodet antoivat suomalaisille muuta ajattelemisen aihetta ja estivät Wallen komiteamietinnön toimenpiteiden toteutuksen. 1800-luvulla torppa tarjosi tiopäivien keskustelusta hän toteaa rotuopin romaneille laillisen suojan. sessa valaistaan autonomisen ajan valtiopäivillä työn, vaikka tutkimustyölle ja kirjoittamiselle on Räikein esimerkki tästä oli vuonna 1637 säädet- eri säätyjen kannanottoja ja näkemyksiä roma- ollut käytettävissä varsin lyhyt aika. Teos antaa ty laki, jonka mukaan »käskynhaltijoiden» tuli nikysymyksessä. lihistorian kysymystä: »Onko marginaalisen tai poikkeavan kautta tavoitetta- asuntoa kiertäneistä romaneista selvisi ylipää- vissa sellaista olennaista tietoa yhteiskunnasta, tään talvi toisensa jälkeen. Tämän vuoksi heidän tutkimuk- aikana. Samaan ongelPANU PULMA (toim) (2012): Suomen maan törmää myös Miika Ter- romanien historia. riasta 1500-luvulta 1800-luvun puoliväliin, tote- Wallen komiteanmietintö vuodelta 1900 esitti aa joutuneensa tukeutumaan pääasiassa oikeu- romaniväestön sulauttamista valtaväestöön ja denkäyntimateriaaliin. 1500-luvulta aina tuomiokirjamaininnat eivät piirrä aivan näin synk- 1900-luvun alkuun asti tutkijoiden käytössä on kää kuvaa silloisesta todellisuudesta. Vaikka heessa todetaan teoksen merkitsevän romanivä- leet tutkijat painottavat, että tavoitteena ei ole lakia lievennettiin myöhemmin, niin tappomäärä- estön olemassaolon tunnustamista »kansallisen ryhmien avaamia näkökulmia?» 78. Ns. kirja-arviot Historian marginaalista täysvaltaisuuteen ollut kirjoittaa »lopullista totuutta Suomen roma- ys kumottiin lopullisesti vasta vuonna 1784. 1860-luvulta eteenpäin keskustelua leimasi Rekola, joka kirjoittaa Suomen romanien histo- rasistinen »mustalaiskysymyksen» käsittely. Mutta kirjoittaessaan 1890-luvun val- jana. 496 sivua. Mii- vaikuttaneen siihen, että romaneita kuvattiin ko- ka Tervonen puolestaan koros- via lääkkeitä vaativana »tautina» tai »syöpävam- taa, että vakuuttava todiste ro- mana». Toi- ka oli vielä pitkään kiinni sen rasistisessa perin- nallisena peilinä siitä, miten suomalainen yhteis- saalta teos valaisee mielenkiintoisella tavalla ro- nössä. jo häwittää koko nämä ihmiswastukset maasta…» noa, että Suomen romanien ja myös suomalais- Jos kansallisen vähemmistökulttuurin histori- Suomen romanien historian katvealueeseen ten juutalaisten pelastukseksi viime kädessä tuli an esilletuominen on merkityksellistä romaneil- jäävät aina 1900-luvun alkuun asti lähes täydel- le itselleen, niin sitä se on myös valtaväestölle. 1700-luvulla osalle miespuolisesta Tervosen mukaan »varsinainen rotuoppi ei kui- se auttaa meitä valtakulttuurin romaniväestöstä armeija toimi tenkaan juuri rantautunut suomalaisiin keskus- edustajia ymmärtämään ja ana- ainoana laillisena suojan anta- teluihin». leirialoitteen toteuttamiseksi». lisesti heidän arkipäivänsä elämän ja kulttuurin Sotienkin jälkeen valtaväestön romanipolitiik- Se toimii valtaväestölle eräänlaisena yhteiskun- kuvaus sekä romanien vastarinnan muodot. Kirjoittamisessa mukana ol- lakunnasta kihlakuntaan ja ulos maasta». Ehkä voisi sa- tetuksi. Samoihin aikoihin saolonsa tunnustamista ja arvostamista» sekä Kuopiolainen Tapio-lehti (14.11.1863) leimasi kaik- kansallissosialistisen Saksan hallitsemilla alueilla tekee heidän kulttuuriaan tunnetuksi ja tunnus- ki romanit vaarallisiksi ja kysyi: »Eiköhän olisi aika käynnistyi romanien kansanmurha. taa aiemman historiankirjoituksen esittämiä »it- naisensa ja lapsensa» oli ajettava »tiehensä kih- Historiatoimikunnan romaniedustajien esipu- sestäänselvyyksiä». Yksi tutkimuksen jatkokysymys olisikin manien selviytymistaidoista oli romaneihin kohdistuneiden ja kohdistuvien ra- se, että valtaosa ilman omaa sististen stereotypioiden analyysi. SKS:n toimituksia vonen kirjoittaessaan romanien 1372. tuon ajan politiikka romanien suhteen oli Tuula Suomen romanien historian tutkiminen on Rekolan mukaan ristiriitaista. Panu Pulma toteaa artikkelissaan, että puheessaan Suomen romanien historia -teoksen sensa valaisee pelkistetysti sitä, miten valtavä- »Urho Kekkosen johtama Siirtoväen huollon kes- merkityksestä. Tuula tä. jäljellä pienen pieni tosiasiakokoelma kaikista Suomalaisen kansallisuusaatteen nousu ei niistä lukemattomista tosiasioista, jotka roma- merkinnyt romaniväestölle positiivista kehitys- nit aikoinaan ovat eläneet ja kokeneet. Hänen mukaansa yllättävää oli muun talaiskysymyksen» lopulliseen Olisi tärkeää tuoda Suomen romanien historia osaksi koulun historianopetusta. joka jäisi pimentoon ilman näiden ulkopuolisten kuksen johtaja »Pekka Peitsen» Saksan armeijan tappio Stalingradissa. Teok- Teoksen kirjoittajat ovat tehneet mittavan ja heidän konfliktinen suhteensa valtaväestöön. Teos täyttää hyvin Panu Pulman asettaman tavoitteen luoda »perusaineisto, josta tuleva tut- Suomen romanien varhaisvaiheiden historias- kimus voi ammentaa sekä luotettavaa tietoa että sa korostuu erityisesti romanien vainon historia hedelmällisiä uusia tutkimuskysymyksiä». Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Hänen mukaansa lähteiden osalta haastavaa. Hän korostaa, että täten »mustalaiskielen hävittämistä» avaimina »mus- »menneisyydestä hahmottuu helposti liian ristiriitainen ja väkivaltainen kuva». historiaa 1800-luvun lopulta toiseen maailmansotaan. Näin suhteissa
ajankohtaisia kulttuuripoliittisia ky- Romaanien naiskuvia leimaa kahtiajakautu- symyksiä ja peilaa tuotantoaan fen- neisuus: nuoret naiset ovat joko kohtalokkaita nomanian menestykseen. Sen lisäksi tulee taiteilijan jatkuva pelko taiteel- teellisessa mielessä monin eri tavoin riippuen ar- lä elämänalueilla. kirja-arviot historiankirjoittamisen kaanonissa». Järvelä avaa myös sitä, kuin- julkaisemista. Ei muutu laulun aiheet, ei muutu laulaji- arvostelivat Waltarin tapaa kuvata työväestöä, toriaan. kun taas vanhoilliset paheksuivat sukupuolisuh- kin asiantuntevissa johdantoartikkeleissa. Onnettomuudekseen Kivi ei ollut ka Waltarin teokset jakoivat poliittisia mielipiteitä siinä asemassa, että hänen mielipiteellään olisi ja synnyttivät kiivastakin keskustelua. Sen vuoksi ven tuotannossa, 1965), ja nyt Yrjö Varpio näyt- romanilapset tuntevat itsensä edelleenkin usein tää Kirjeisiin sisältyvässä artikkelissaan Kiven lu- kummajaiseksi, kuten Vuolasranta omat koulu- keneisuuden, joka ulottuu kotona omaksutusta aikansa tunnot ilmaisee. Kirjeissään Kivi kommentoi Aleksis Kiven kirjeet eivät ole kirjallisuutta. »Täälläkin on paljon, ri kuvaa myönteiseen sävyyn aikansa modernia jeiden käännökset), eikä niitä ole kirjoitettu es- paljon sairaalloisuutta, ja monia on jo kuollut», naista, joka urheilee, ajaa autoa ja toimii muu- teettisin periaattein. tulleen postin, koska ei halunnut lukea enempää karhuja) ja alkoholismia. Perin- VELI-MATTI HUHTA teiden rohkeita kuvauksia. »Oksasen runollisuus, sen kie- jaan. Kirjeet ovat yleensä lyhyitä, tässä laitoksessa yhteensä noin 150 sivua ta, ja juuri siitä syystä ne tarjoavat ainutlaatuisen Kiven toistuva aihe kirjeissä on arki: huoli toi- näköalan Kiven persoonaan ja mielenkiintoisen meentulosta, terveydestä, läheisistä ihmisistä. Uusia kirjeitä ei ole löytynyt, eikä editio tuo lisesta menestyksestä, omien kykyjen riittämi- vioijan lähtökohdista. Avain. Järvelä tuo kuitenkin esiin sen, että Walta- (tähän sisältyvät alaviitteet ja ruotsinkielisten kir- varjon, suuret nälkävuodet. Vasemmistolaiset kriitikot mitään tutkimuksellisesti uutta Kiven henkilöhis- sestä. Toinen harha on ollut August Ahlqvistin kirjoittaman Seitsemän veljeksen arvostelun (Finlands Allmänna Tidning, toukokuu 1870) pitäminen Kiven tuhon ainoana syynä. sen historianopetuksen ja kouluopetuksen tilaa Kiven oppineisuudesta alettiin saada käsi- kuvaa Miranda Vuolasrannan kokemus: »Roma- tystä viimeistään Esko Ervastin tutkimuksen neista tai heidän kulttuuristaan ei koulun kirjois- myötä (»Suuren haaksirikon» aihe Aleksis Ki- sa kuitenkaan mainittu sanallakaan». Kyllä kirjeissä JUHA JÄRVELÄ (2013): Waltari valitetaan toistumiseen velkakierrettä (loppu- ja sukupuolten maailmat. Lean ensi-ilta 1869 perheen perustamisena. SKS. Yhtä tärkeää joka loi teoksensa »korvakuulolta» tai jonkinlai- olisi nyt tuoda Suomen romanien historia osaksi sen kansallisen verenperinnön avulla. merkitsi suomenkielisen teatterin juhlittua synty- mot kuvataan katoavaan sukupolveen kuulu- hetkeä. Jälkimmäi- Kiven tähtihetket sattuvat suo- sistä tulee aikanaan puolisoja, jotka saattavat malaisen yhteiskunnan murrosai- opiskella ja käydä töissä, mutta joiden elämän- kaan 1860-luvulle, ja hän joutuu sisältö löytyy pikemminkin äitiydestä kuin uras- kokemaan myös vuosikymmenen ta. vaiheessa Kivi poltti avaamattomana hänelle 265 sivua. (Runebergin nenän edestä). hengellisestä kirjallisuudesta kouluajan klassisen Jouko Jokisalo sivistyksen kautta ajan uusimpaan filosofiaan ja waltarin kirjailijakuva historiantutkimukseen. viksi. Dekadentit dandy-hah- Kriittinen editio. Yleistajuisessa teoksessa Järvelä tarkas- li, henki ja lausetapa, ei koskaan edistä suomen telee Mika Waltarin kirjailijakuvaa sekä hänen asiaa, vaan saattaa sen pikemmin ijankaikkisek- vuosina 1925–1939 julkaistujen teostensa aika- si jäätymään kankeisiin kaavoinsa», kirjoittaa Kivi laisvastaanottoa erityisesti sukupuolihistorialli- Thiodolf Reinille syksyllä 1869, ennen Veljesten sesta näkökulmasta. Ei ollut Kivelläkään mitään hyvää sanotta- ERÄÄN TAITEILIJAN TARINA Waltari ja sukupuolten maailmat perus- tuu Juha Järvelän tekeillä olevaan väitöskir- vaa Ahlqvistista. JUHANI NIEMI (päätoimittaja), SAKARI opiston konsistorin stipendin Eriikan käsikirjoi- Waltarin kaunokirjallisissa teoksissa maskulii- KATAJAMÄKI, OSSI KOKKO, PETRI tuksesta, SKS:n palkinnon Kullervon käsikirjoi- nisuus, tai ajan termin mukaan miehisyys, näyt- LAUERMA & JYRKI NUMMI (toim.) tuksesta ja valtionpalkinnon Nummisuutareista täytyy ennen kaikkea työntekona ja porvarillisen (2013): ALEKSIS KIVI. Kritiikeissä ollut merkitystä. Ehkä Kivi tosiaan oli myös »hermostollisesti sairas». tenkin aiemmin miesten maailmaksi mielletyil- tä, joista 20 ruotsiksi, 17 eri henkilölle. Siellä missä miehiä teisen käsityksen mukaan Kivi oli luonnonnero, tehdään -asepalveluskuvauksen (1931) jälkeen 79. 426 sivua. Kirjeet eivät ole kirjallisuut- kirjoittaa Kivi Siuntiosta. Hän sai yli- semmistoa ja oikeistoa. viettelijättäriä tai reippaita tovereita. Kirjeet. Waltarin nuoruudentuotantoa tulkittiin aat- näkymän 1800-luvun kirjailijaelämään. Edelleenkin kansalli- neroja ei kuitenkaan ole eikä tule. Arvio perustuu tietenkin siihen, mitä on säilynyt: 70 kirjet- Kiven toistuva aihe kirjeissä on arki. Luonnon- koulun historianopetusta. Painotuksia se laittaa kohdalleen, eten- en huolenaiheet. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. korostui taiteellisen vaikutelman lisäksi se, kuin- Kirjeet palauttaa mieleen myös sen, ettei Kivi ka uskottavasti teosten katsottiin kuvaavan mie- ollut koko uraansa syrjässä tai syrjäytetty, vaan hiä ja naisia, nuorisoa ja vanhempaa polvea, va- myös aikalaiskeskustelun ytimessä
Hän syydeksi naamioitunut moralismi. myllertävässä aallokossa viime nautinto ajelehtia den (Vokaalit), psykoanalyysin (Seniilin muistelot) tai postmodernin estetiikan (Sanan alkemia). Veli-Matti Huhta. Kuka voisi terävyydeltään samaa tasoa kuin Marxilla (Lo- teokset. unohtaa »imeväisten aivoja» tai »linkoutumista uis Bonaparten brumairekuun kahdeksastoista) Sammakko. Siispä Juopunut pursi: »Minä myytit: fasismin (Tullimiehet), surrealismin (Pikku kyyhkyläiset), modernin runou- Runous kannattelee ihmistä – kokeilkaa lukea ääneen. linnuttomuuteen». kirja-arviot kirjailijan katsottiin edustavan kotimaisia ja kon- sen jälkeen on seurannut loputtomasti tutkimuk- mukana Siperiassa (Mielenmyllerrys) tai Samar- servatiivisia arvoja, vaikka Waltarin kirjailijaihan- sia, esseitä, tulkintoja, käännöksiä, romaaneja ja kandissa (Humalluttava aamupäivä), Godardin ne korosti puoluettomuutta. Lapsinerona hän on kuin imeväisten aivot» (Teoksessa Minä kirjoitan Mozartin luokkaa. tään »Ainoa ainoa ainoa elämä» (Sammakko grafiikkaan (Luuta). Rimbaud lausumisen tärkeydestä. Rimbaud kirjoitti aleksandriinimittaan. Einari Aaltonen. Myös tuotannon laajuus ja monipuolisuus häm- 2012). »Vaan minä, merenlahtien hiuksiin toriallisen tilanteen – imperialismin, laajenevan peittynyt pursi, / jonka myrsky on lingonnut lin- kaupan, rautateiden – runoilija (tai yhtä hyvin: nuttomaan eetteriin» (Anhava). Loppusoin- tu-pölinää jota musta-asuinen / kummajainen professori Maurice Halbwachsille ranskalais- tuja käytetään, mutta niistä olisi voinut luopua suoltaa mädät kenkärajat jalassa». Vuonna 1958 Tuomas Anhava omaa lapsuuttaan, kutsuu äitiään »pimeyden ki- suomensi: »Mennyttalven minä viiletin vuorovet- daksi», tiedostaa 17-vuotiaana runoilijana oman ten raivokkaissa / hyöyissä, tunnottomampana 17-vuotiaan runoilijuutensa. Ihalainen on jul- gianin laulussa (Solaan nukahtanut), siirrytään liittyvää ambivalenssia. Olisiko hän vihdoin päässyt laan, hän sanoo, kun se huudetaan väkijoukon Turkuun. yhtään mitään. edessä tai kuiskataan tytön korvaan. Tottumis- ja mie- hän on nimenomaan sitä). ilman eri- »Olen poukamien hiuksiin juuttunut pursi / vapauksia». Runo on parhaimmil- kiertää maailmaa. J. ta runoutta ulkomuistista. Yksi noista Leskiseen laittoivat riimittelyssä hirvittävät poh- kea ääneen. Kaikki toteutuu, kun jaksaa elää. minut myrsky korkeuteen vailla lintuja heitti» Kaikesta huolimatta Rimbaud on myös his- (Aaltonen). En liioin ymmärrä toistuvaa käännetyn sana- sa suomalaisilta aiemmin salattua aarretta. Minun korvissa- tuu, kommuuni nousee ja tuhotaan. Aaltonen on mukana paljastamas- kuolinlaverin luona kuulluista runoista on Arthur jat. Kokoelmissaan Kausi helvetissä ja Illuminaatioita hän keksii proosarunon. Ollaan Buchenwaldin samalla kertaa – klassiset runoilijamme Leinosta Runous kannattelee ihmistä – kokeilkaa lu- keskitysleirissä, parakissa numero 56. Talvella 1944–1945 Jor- väljensi niitä itse. Vyöry al- kilökohtaisten muistikuvien meri, jossa on nau- koi Paul Verlainen esipuheista 1890-luvulla, ja tinto ajelehtia. – helvetti, tiede ja hengen herkut jne. Keisarikun- ni Anhavan pursi on ajelehtivampi, enemmän hu- nan historiallisen tragiikan analyysi on runoilijalla ARTHUR RIMBAUD (2012): Kootut malassa mutta elegantimmalla tavalla. Hän Vihollisia ovat porvarillisuus, papit ja kristilli- osui ajankohtaan, jolloin mitat väljenivät. tai Kozintsevilla ja Traubergilla (Uusi Babylon). Yhtäkkiä ollaan Corto Maltesen 80. Samas- la, että hän keksi myös oman henkilökohtaisen ta kirjasta löytyy myös Anhavan artikkelimuotoi- tulevaisuutensa: »Matkaan, mars! Autiomaa, ra- nen kritiikki Kaarlo Sarkian vanhasta käännök- situs, iskut, kurjuus, pitkästyminen, suuttumus sestä). Kuuluisin ja oivaltavin tulkinta lienee edel- Rimbaud on sen tason runoilija, että hän tu- mensi, sillä sen enempää viihdekirjailijan leima leen Henry Millerin Salamurhaajien aika (Sam- lee ikään kuin ohimennen, oman työnsä ohella, kuin taidekirjailijan viitta ei sopinut Waltariin, joka makko 2000). Nyt Rimbaudin Juopunut pursi. Kootut teokset on kulttuurin, historian ja henRimbaud´sta on kirjoitettu valtavasti. Olisi houkuttelevaa ajatel- sinulle kaukaisesta maasta, Otava 2003. Runouden ul- Asiayhteys on kauhea. Voi olla ylitulkintaa, kun olen kuulevina- esipuheessa Semprún muistuttaa runon ääneen ni kääntäjän varsinaissuomalaisuuden. Preussilaiset miehit- lipidekysymys, ja kyse on vain yhdestä runosta, tävät Pariisin, Napoleon III:n keisarikunta kukis- tosin tekijänsä kuuluisimmasta. ennakoineeksi seuraavan vuosisadan keskeiset koki olevansa ennen kaikkea kirjoittamisella it- Niinpä on väkinäistä kirjoittaa Rimbaud´sta sensä elävättävä ammattikirjailija. järjestyksen käyttöä. meillä on Antti Nylénin Baudelaire ja Aaltosen Puoli vuosisataa myöhemmin erääseen rans- Aaltosen työn arvo ei näistä huomautuksista kalaisen runouden antologiaan kirjoittamassaan vähene. Suom. Yhtä paljon kuin runous on kummas- Hullun Pierrot´n lopussa (Ikuisuus), Serge Reg- Järvelä kuvaa hyvin Waltarin kirjailijakuvaan tuttanut runoilijan elämä. talvena / korvat tukossa kuin lapsella viiletin», Henkilökohtaisella tasolla Rimbaud keksii kääntää Aaltonen. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 Rimbaud. sarjakuvia. Kun Einari Aaltonen on saanut valmiiksi kymmenen vuoden työn ja julkaissut Rimbaud´n kootut runot alusta loppuun, latinankielisiä kouluaineita myöten, on kuitenkin reagoitava. 376 sivua. K. Hänen tuotannostaan löytyvät niin undergroundin kuin psykedeliankin juuret. ja toim. Waltari nähtiin milloin kaissut täydennetyn laitoksen Rimbaud-essees- Pentti Kaskipuron grafiikasta Outi Heiskasen uuden aikauden tulkkina, milloin vanhoillisena. Aaltonen on luopunut mitasta, kopuolinen hengen maailma on täynnä »Raamat- ge Semprún lausuu kuolevalle opettajalleen ja se ratkaisu on ainoa mahdollinen. Kritiikki ei onnis- Maria Leidenius tu
Silti jäin kaipaamaan jonkinlaista avarampaa ja syvällisempää pohdintaa taikuuden tarkoituksesta, vaikkei ilmötä sinällään voisi tai kannattaisikaan tys. Aikaisimmista taikuusalan yrittelijöistä lo Seppälä korosti naurun tervehdyttävää vaiku- ei ole juurikaan tietoa, vain joitakin ohjelmalehti- tusta. Yhdistyksen tavoitteena oli parantaa taikurien asemaa, nostaa taikuus tai- selittää täysin tyhjiin. Sellit tettiin jonkinlaista huijaria tai petkuttajaa. Uno Sunell teessä taikuri-sana tarkoitti alun perin oikeaa kärsi lisäksi vakavista mielenterveys- ja päihde- noitaa tai velhoa. osoittaa, että korkea huvivero ei jättänyt estra- Suomalaisessa noita-, velho- ja tietäjäperin- ditaiteilijalle edes vaatteita päälle. moisiin taikuripersooniin. Kyseinen ajanjakso valaisee taikurien Nevalan kirja on historiikinomainen katsaus, kehittymistä ja alan ammatillistumista maas- jossa taikuusilmiö kytketään vahvasti monen- samme. Hän tun- sä on jo vastassa runsaudenpula. esiintynyt iisalmelainen renkimies. Esitystä luon- teilijoita pyrkii luomaan kokonaiskuvaa suoma- nehdittiin sympaattiseksi, mutta amatöörimäi- laisten taikurien vaiheista 1800-luvulta 1960-lu- seksi. Hän ilmestyi Kuopion markkinoille 1861 ja esitti nuorallatansSilmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutai- sia ja silmänkääntäjän temppuja. Ensimmäinen vakavammin otettu taikuri saattoi olla Dawid Ullmanen, miellyttävästi SKS. ryydestä: »Mitä tarkempaan katselette, sitä vä- Nevala pohjustaa aihettaan kertaamalla ly- hemmän näette.» 81. Kun Helsingissä kojeita ja laitteita pidettiin magiana ja ihmetekoi- paljastettiin vuonna 1932 Kolmen sepän patsas, na. Koponen Satu Virtanen meni hevosen sisään, taikoi tuvan täyteen puuroa ja sai kukon vetämään hirttä. Taikurien vaiheita kulkeutuneita tarinamotiiveja. Legen- muuttuakseen mieheksi, jota mikään ei kyennyt daarisimpana esimerkkinä tästä on savolainen pidättelemään. Var- Kirja osoittaa myös sen, ettei esiintyvien tai- haisin tieto taikureista on peräisin kolme ja puoli teilijoiden elämä ollut vuosikymmeniä sittenkään tuhatta vuotta vanhasta Westcarin papyrukses- järin ruusuista. »silemänkiäntäjä» Kuikka Koponen. vaavat paitsi taikurien elämänvaiheita, myös aikaa ja taikuuden olemusta. Kirjan vankinta nusti myös, ettei maailmassa edes ollut mitään antia ovat itsenäistymisen jälkeiseen aikaan liit- taikuutta, vaan kaikki johtui taikurin sorminäppä- tyvät kuvaukset. kirja-arviot »Silmänne kääntyvät kuin kaapin ovet!» hyesti koko taikuriperinteen syntyhistoriaa. On myös huomattava, että entisaikaan kaikkia nellin taikuriveljesten tarinasta. on vuonna 1945 perustettu Suomen ensimmäinen taikuriyhdis- tarinat ja anekdootit, jotka ku- Taikuuden harjoittajat olivatkin pitkään halveksitussa maineessa. tähden minä köyhä, tyhmä ihminen olen mennyt Varhaisimmista taikureista puhuttessa eräät lupaamaan liikoja?» Maailmanmaineeseen nous- konstiniekat paljastuvat ennemminkin myyttisik- sut kahleistavapautuja tarvitsi paljon rohkaisua si hahmoiksi kuin alansa ammattilaisiksi. Suomen Taikapiiri ry. Hän saattoi ennen näytöstä mutista: »Minkä koja. Suomessa 1800-luvulta 1960-luvulle. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. selostusta erilaisista tapahtumista ja tilaisuuk- Nevala ilmaisee kirjansa esipuheessa tutki- sista. Silmänkääntäjällä taas tarkoi- ongelmista ja ajautui rikoksen poluillekin. vulle. Nykypäivää lähestyttäes- yleisön korvista ja antoi hirttää itsensä. Unon vanhempaa vel- sa maineessa; maattomia kiertolaisia, spiritististä jeä, Augustia taas vaivasi paha esiintymisjänni- pöytätanssia esittäviä kerjäläisiä ja ennustajaeuk- tys. Hankalimmillaan Nevalan teenlajiksi ja luoda läheiset suhteet muiden Poh- teksti on vain hieman junnaavaa ja puuduttavaa joismaiden taikurijärjestöihin. Nevala toteaa sinänsä ovelan maankiertäjä-Koposen olleen läHEIKKI NEVALA (2011): hinnä taitavien tarinankertojien luomus, ja hänen Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja henkilöönsä on kytketty myös monia Euroopasta loihtutaiteilijoita. Tai- ja suljetut osastot olivat tosin huonoja säilytys- kuuden harjoittajat olivatkin pitkään halveksitus- paikkoja kahlekuninkaalle. 321 sivua. Kirjaa kannattelevat Tietokirjailija Heikki Nevala on toiminut aktiivisesti Suomen Taikapiiri ry:ssä sekä esiintynyt taikurina taiteilijanimellä Heikki Harha. Hän sahasi naisen poikki, poimi kolikoita siä ja lehti-ilmoituksia. Hän halusi tempauksellaan vahvistamiseen. Tämä tulee koskettavasti ilmi Su- ta. Keskiajalla esitetyissä mysteerinäytelmissä jalustalla seisoi neljäskin takoja; alaston kahle- leijuvia pyhimyksiä ja enkeleitä käytettiin uskon kuningas Uno Sunell. mustyönsä olleen kiehtovuudestaan huolimaatta Humoristisimpiin taikureihimme kuulunut Nii- vaativaa
motivaatio on Myöhemminkään en ole Pylkkänen viittaa Riitta vähiten keskusteltu Burrellin tutkimukseen, jonka kuullut miesten selittävän aihe parisuhteissa. parisuhteen »luonnollisena» lopputuloksena. mukaan kulttuuriset ja teknotarvetta perheelle tai kertovan, mitä lapset heille merkitlogiset mullistukset lisääntymisevät. tunut seksi määrittelee koko perheen merIlmeisestikään keskustelua lasten tarkoikityksen: »Avusteisesta lisääntymisestä on tuksesta ei uskalleta käydä, koska miehet joutullut keino saavuttaa ihanteen mukainen tuisivat paljastamaan, miten vähän heillä on ydinperhe silloinkin kun siihen on fysiolomielikuvia mahdollisesta isyydestään eli siitä, gisia esteitä.» mitä he ovat valmiita tekemään isän roolissa. teissa. ma myös siitä, ettei perhe-elämä ollut minua Pylkkänen todistaa aikalaiskeskustelusta otettujen esimerkkien avulla, että avioliittovarten. soikkeli Avioliitto on vaihtoehto tahdonvapaudelle Markku Soikkeli on tamperelainen kriitikko ja kirjailija. Ehkä avioliitto onkin tyylikkäin vaihtoehto tahdonvapaudelle. Lapsena ainoa tahdon vapaudesta. Pylkkäsen tarjoama vaihtoehto aviolitolle on Varmaa on vain se, että kysymystä perheen siviilisäädystä ja seksuaalisesta identiteetistä merkityksestä on erittäin vaikea purkaa ilman riippumaton yhteistaloussopimus. perheenjäseniä kuin heteroseksin edellyttäMillaisia suvunjatkamiseen liittyviä kysymä pari ja sen kiertopalkinnoiksi muuttuvat myksiä voi ratkaista riidattomasti pitäen kiintodisteet. useimmiten onkin »biologisen kellon» tikitys Kotimainen keskustelu perheen uhkakuvista tai »se nyt on maailman luonnollisin asia». Vaikka 2000-luvun reproduktioteknologiat mahdollistavat erilaisia samanaikaisia vanMoraalifilosofinen kysymys siitä, miksi laphemmuuksia, kansallinen lainsäädäntö yritset tulevat, ei ehkä olekaan niin haastava kuin tää vahvistaa tilastomarginaaliin siirtynyttä se, minkä vuoksi moista yksinkertaista kysyydinperhemallia, jossa heteroparin onnismystä ei voida esittää edes parisuhteen sisällä. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013. Seksi jo sinänsä riittää täyttämään hiljaisuuden. Eivätkä he silloinaalisuudelle. on useimmiten liitetty miesten ja erityisesti Kokemukseni perusteella lapsen hankisien aseman vaarantumiseen eikä esimerkiksi lasten ja äitien nopeaan köyhtymiseen kimisen syyt ja molemminpuolinen motivaatio on vähiten keskusteltu aihe parisuhavioeroissa. Vasta kolmenkymmenenviiden vuoden Mikäli aikuisten ihmisten oletettu ratiovaiheilla huomasin, kuinka ikäiseni miehet naalisuus otettaisiin tosissaan, tämä edellytalkoivat äkisti perustaa perheitä, aivan kuin täisi sitä, että tahdonvapaudelle annettaisiin jokin vieras tajunta olisi riivansuurempi merkitys kuin seksunut heidät. Olen aina viihtynyt yksin. Sen sijaan tiesin tarParas näkemäni puheenvuoro tästä aina vain kalleen, mitä en ainakaan elämältä halunnut. Naiset kyllä osaavat ansen sääntelyssä ovat kääntyneet taa selityksiä lapsentarpeelle, vaikka selitys patriarkaalisen ydinperheen lujittamiseksi. Tahdonvapauden aito kunnioitus olisi aiOn helpompi myöntyä siihen, mitä pidetään noa tapa tukea perheen kaikkia osapuolia. Sen avulla kannanottoja ihmisyyden perimmäisiin kyvoitaisiin oikeudellisesti tunnustaa useampia symyksiin. perheen perustamisen. Vanhetessa toiveet omasta elämästä eivät olleet sen tavoitteellisempia. ajankohtaisemmasta aiheesta on Anu PylkOlin lapsesta pitäen varma siitä, että halusin käsen tuore pamfletti Vaihtoehto avioliitolle kieltäytyä aseista, ja teini-ikään mennessä var(2012, Vastapaino). ni sekä lähimmäisenrakkaudesta että oman ALEKSI JALONEN 82. haaveeni oli tulla pilvenpiirtäjäksi. keuksia määriteltäessä. ja ja perhettä koskeva lainsäädäntö käsittelee En koskaan halunnut lasta enkä koskaan ihmisiä olemuksellisesti seksuaalisina olentavannut ketään toistakaan miestä, joka olitoina, mutta samalla heidät kuitenkin määsi todennut haaveekseen lasten saamisen tai ritellään rationaalisiksi lasten omistajiksi. Tämä taas johtaisi kaan osanneet selittää syytä silLapsen siihen, toteaa Pylkkänen, että le, miksi he halusivat perheen hankkimisen syyt ja hoiva ja seksi erotettaisiin toieli vaimon lisäksi omistusasunmolemminpuolinen sistaan perheen osapuolten oinon ja lapsia
TAITEESTA & TAISTELUSTA Kulttuurivihkot 40 vuotta 17.5. klo 19.00–23.30 Ravintola Piano, Rauhankatu 15, Helsinki Juhlapuhuhujina ulkoministeri Erkki Tuomioja ja teatteritaiteen tohtori Timo Kallinen Laulaja Daniela Fogelholm: Aulikki Oksasen runohelmiä Kaj Chydeniuksen säveltäminä Tapani Kinnunen: runonlausuntaa Trubaduurit Leevi Launis ja Iida Umpikuja Bilebändi Väinö Grön Juhlatervehdyksiä Lava vapaa Ja hyvää seuraa! Ei kukkia tai lahjoja – tue Kulttuurivihkoja ostamalla lippu 7 euroa ovelta, sisältää narikan! Tervetuloa!