Musiikkia työväelle Marsseista rapiin steen1: “sydän lyö joka päivän vuoksi” kiti neuvonen: rohkeutta ja voimaa lauluista Hannibal: Haluan haastaa rahaherrojen vallan 3 –20 1 5 irt onu M er o 9,60 eur oa 43. vuosikert a
tarkeMpia tietoja: www.kulttuurivihkot.fi/lehti/arvostelupalvelu Hyvä kirjoittaMisen Harrastaja! Aineiston LAAjuus 1–30 liuskaa 31–70 liuskaa 71–140 liuskaa 141–200 liuskaa 201–300 liuskaa 301–400 liuskaa HintA 73 € 95 € 117 € 139 € 161 € 183 € arvostelupalvelun Hinnasto. Yli 400 liuskan käsikirjoitukset sopimuksen mukaan. Pyrimme antamaan palautteen mahdollisimman nopeasti, mutta 2–3 kuukauden odotukseen kannattaa varautua. saat lähettämästäsi aineistosta palautteen, jossa arvioidaan sen hyviä ja huonoja ominaisuuksia sekä annetaan ohjeita tekstin muokkaamiseen ja kirjoittajana kehittymiseen. Muistathan liittää mukaan yhteystietosi. läHetysoHjeet Lähetä aineistosi joko sähköpostitse rtf-muotoisena liitetiedostona (sarjakuvat jpg-, tifftai pdf-muodossa) osoitteeseen arvostelupalvelu@kulttuurivihkot.fi tai tavallisessa postissa osoitteeseen: Kulttuurivihkot / arvostelupalvelu Kaasutehtaankatu 1 / 12 00540 Helsinki Voit halutessasi saatekirjeessä mainita, millaisista asioista erityisesti toivoisit palautetta. Lasku toimitetaan heti aineiston saavuttua, ja aineistoa ryhdytään käsittelemään, kun lasku on maksettu. Hintoihin sisältyy arvonlisävero, 24 %. kulttuurivihkojen arvostelupalveluun voit lähettää asiantuntijoiden arvioitavaksi mitä tahansa kaunokirjallisia tai tietokirjallisia tekstejä, journalistisia juttuja tai sarjakuvia
Se herättää liikaa ajatuksia ja tarjoaa vallanpitäjille vaarallista kritiikkiä." Hannibal, s. Koimme valtavaa yhtenäisyyttä maailman työtä tekevien kanssa." Kiti neuvonen nuoruudestaan, s. 3 "Tietynlainen musiikki on liian vaarallista yltiökapitalismin maailmassa, jossa rahaherrat kontrolloivat mediaa. 30 tässä numerossa työväenmusiiKKia Katutasolta, s.36. 42 "Koko maailma, kaikki maanosat, tulivat ihmisen syliin
Viime aikoina on mietitty, pitäisikö vasemmiston luopua vanhoista marsseistaan, Kansainvälisen laulamisesta, jopa toveri-sanan käytöstä. menneinä vuosikymmeninä maamme työväenmusiikille oli ominaista vahva kansainvälinen solidaarisuus. Hajaannuksen vuodet näkyivät myös kulttuurissa. Kulttuurivaihto oli laajaa ja sitä kautta syntyi monille artisteille tähän päivään asti kestäneitä ystävyyssuhteita. On suuri kulttuurihistoriallinen harmi, ettei monen tuon ajan kappaleen sanoittaja tai säveltäjä ole jäänyt jälkipolvien tietoisuuteen. Rohkenen epäillä. 1970-luvulla se pohjautui pitkälti jykeviin marsseihin, tänä päivänä yhteiskunnallisen musiikin tekijät ovat yleensä rapmuusikoita. Työväenmusiikin kuuluu kuulua kaikkialle. Melkein jokaisessa kunnassa tai kauppalassa on toiminut vasemmistolainen teatteritai musiikkiryhmä. Kulttuuri kukoisti aivan toisissa määrin viime vuosisadalla kuin tänä päivänä vasemmistossa. Siihen sisältyi myös kylmää sotaa liennyttäviä piirteitä, esimerkiksi nuorisopoliitikkojen keskinäisiä tapaamisia. Työväentalot täyttäneiden ohjelmaryhmien laadullinen anti oli ehkä vaihtelevaa, mutta tärkeintä oli yhdessäolo, innostus ja palo kulttuurin tekemiseen. Berliinin festivaali, “idän Woodstock”, käsitti paljon musiikkia ja musiikkipajoja. Työväenliike on myös suuri kulttuuriliike. Yksi tunnetuimmista on nimettömäksi jääneen tekijän Punakaartilaisten marssi. Sitä virittivät Vietnamin sota, salvador allenden murha ja liikehdinnät muun muassa Etelä-Amerikassa. Suomessa jo ennen vuonna 1968 tapahtunutta Vanhan valtausta syntyi vuonna 1966 Lapualaisooppera, joka nosti poliittisuudellaan Ylioppilasteatterin laajempaan tietoisuuteen. Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaalit esimerkiksi vuonna 1973 Berliinissä tarjosivat hyvän tilaisuuden rakentaa kansainvälisiä suhteita – yli edellä mainittujen kotimaisten rintamalinjojenkin. Nykyinen poliittinen rapmusiikki iskee moniin kipukohtiin ja jatkaa tuoreella tavalla työväenmusiikkiperinnettä aivan uusienkin väestöryhmien korvissa. Nykyinen poliittinen rapmusiikki iskee moniin kipukohtiin. tässä teemanumerossa Kulttuurivihkot kysyy niin vanhoilta konkareilta kuin nuorilta artisteilta, mitä työväenmusiikki tänä päivänä on. 4 työväenmusiiKilla on maassamme pitkät perinteet. Valtauksen jälkimaingeissa Ylioppilasteatterista muodostui radikaalien kulttuurinuorten, nyt jo pitkän ja ansiokkaan uran tehneiden näyttelijöiden ja laulajien ensikosketus työväenkulttuuriin. Rintamalinjat siis elävät yhä, vaikkakin hauraina. Teatteri antoi heille vapauden toteuttaa itseään ja tuoda sanomaansa esiin siten, että se myös noteerattiin. Tällaista ehdottavat kysyvät, olisiko tämä edellytys vasemmiston uudelle nousulle. Eikä pidä unohtaa Suomeen siunaantuneita loistavia säveltäjiä, jotka tarttuivat samalla tehokkaalla tavalla tekstiin ja sävelsivät kappaleita, jotka elävät yhä. Perinteet eivät sulje pois uutta, ja työväenmusiikin on mahdollista kantaa yli yhteiskuntaluokkien. Yhä tänä päivänä jotkut kommunistit ovat katkeria, jos vaikkapa ”heidän” yhtyeensä Agit Prop esiintyy Vasemmistoliiton tilaisuuksissa. Vastaavasti jotkut vanhat vasemmistoliittolaiset potevat ahdistusta ”sinipaitabändin” esiintymisestä oman puolueensa ”punapaitaisissa” tilaisuuksissa. erottavat ja yhdistävät sävelet PääKirjoitus juHa säijälä. Vasta toisen maailmansodan jälkeen se alkoi elää vahvana työväenyhdistyksissä ja niiden eri ohjelmaryhmissä. Vuoden 1918 luokkasota synnytti raastavia sanoituksia, esimerkiksi valkoisten vankileireiltä. Oli myös paljon hyviä sanoittajia ja kääntäjiä, jotka olivat valmiina kirjoittamaan tekstin ajankohtaisista aiheista vaikka vuorokauden varoitusajalla. Näin mukaan on saatu myös vasemmistoon monesti itsensä lukeva anarkistinen liike. Monet ohjelmaryhmämme vierailivat juuri eteläisessä Amerikassa, ja toisinpäin. Toisaalta monet tuon ajan eläneet artistit ovat kertoneet, että kulttuuri oli ainoa ja hyvä keino tehdä yhteistyötä ”paitalinjojen” välillä. Valkoisten voitettua työväenmusiikkikin ajettiin maan alle. Vain muistamalla historiamme ja kunnioittamalla sitä voimme luoda sen oheen aina uutta
3—2015 56 30. ta id e Kuvia 56 Maiju Hukkanen. Haastavaa musiikkia 42 Musiikki on Hannibalille harrastuksen lisäksi elämäntapa, jossa näkyy ympäröivä yhteiskunta. ei vallankumousta 24 ilman musiikkia Jouko Aaltonen teki suurtyön kerätessään dokumenttiin vanhoja työväenlaulajia ja -lauluja. työväenmusiikkia katutasolta 36 Mitä on vasemmistohenkinen rap, ja miten se tuli Suomeen. Kaj Chydeniuksen 34 yhteistyön prosesseja Säveltäjämaestro on pitänyt omassa olevaa Laulustudiota jo 25 vuotta Laulustudiota. Hänen innoittajiaan ovat Cornelis Wreeswijk, Jacques Brel ja Vladimir Vysotski. tavallisten ihmisten lauluja 44 Laulaja-lauluntekijä-genre on kokenut uuden noususuhdanteen, jossa on yhteiskunnallisiakin ulottuvuuksia. intellektuelli sammuttaa valot 50 Eero Suorsa kertoo, mikä Jarkko Tontissa on alkanut häntä häiritä. ”Ehkä siksi en ole kovin suosittu”, hän arvelee. Keski-ikäistyvä työväen 26 musiikkitapahtuma elää ajassa Valkeakoskella järjestettävän festivaalin omaleimaisuus on säilynyt. ”en valinnut musiikkia, 30 musiikki valitsi minut” Kiti Neuvonen muistelee uraansa ja pohtii tämän päivän työväenmusiikkia. räppäri povaa kovia aikoja 39 Steen1:n mielestä työväenmusiikki makaa rapin ja punkin varassa. 3 PääKirjoitus 6 200 sanaa 11 Kolumni: avelin 12 aitioPaiKKa 14 levynurKKa 15 äänen sävyt 16 KotiKino 49 Kolumni: berger 62 Kirjat 67 Kolumni: soiKKeli a rt iKK e li t elokuvaeepos yhdysvaltain 18 sisällissodasta David Wark Griffithin Kansakunnan synty (The Birth of a Nation) sai ensi-iltansa sata vuotta sitten, ja herättää yhä keskustelua ja pahennusta. t eema : t yö vä enm u s iiK K i työväenmusiikista 22 ennen ja nyt Niko Peltonen pohtii käsitteen ajankohtaisuutta. laululiikkeen liepeillä 33 Mikko Perkoila mieltää laulujen tekemisen kommentoinniksi. Piisamirotta ja kaiken turhuus 53 Tove Jansson loi Piisamirotan hahmon satirisoidakseen tunnettuja filosofeja. tarinoita, jotka muuttavat 28 ihmisen maailmankatsomusta Näyttelijä Petri Rajalan intohimona ovat teatterin lisäksi laulutekstit. Patriootti vieraalla maalla 46 Liza Umarova palaa musiikkinsa kautta takaisin synnyinmaahansa Tšetšeniaan. K aun o K ir j a lli s u u s mökki 60 Cristina Sandun novelli
Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. vuosikerta julkaisija Domirola Oy päätoimittaja Elias Krohn – politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa toimituspäällikkö , kehitys Ari Lahdenmäki toimitussihteerit Katja Nissinen – yhteiskunta, tiede, Tampere, Kirsi Vanhamaa – kirjallisuus, kirja-arviot, teatteri, elokuvat, Riikka Ylitalo – kaunokirjalliset tekstit tuottaja Juha Säijälä – teemasihteeri, populaarikulttuuri, musiikki ulkoasu Ulla Eronen toimittajat Kukka-Maria Ahokas, Aleksi Ahtola – historia, Johan Alén, Jouni Avelin – Turku, Riia Colliander, Maarit Haataja, Eero J. Pyrkimyksiä yletä häiritsevät tavallisimmin saamattomuus tai vastustajajoukkueen puolustajat. Juuri näin myös tapahtui, kun Keskusta, kokoomus ja Perussuomalaiset muodostivat hallituksen. Se vaatisi laajempaa intellektuaalista vastahegemonista työtä", Holappa arvioi. 33. 1974), joka menetti sielunsa viime vuosisadan alun elokuville jo lähes kaksi vuosikymmentä sitten. Glödstaf ylläpitää kotimaista Mykkäelokuvasivustoa, toimii Forssan Mykkäelokuvafestivaalien organisaatiossa ja on julkaissut omakustannusteokset Kirjoituksia mykkäelokuvista (2011) ja Kirjoituksia mykkäelokuvista II (2013). 6 kulttuurivihkot 43. Vasemmistopuolueiden yhteenlaskettu kannatus oli huhtikuun eduskuntavaaleissa heikompi kuin koskaan aiemmin valtiopäivälaitoksemme historian aikana. etunimi.sukunimi @kulttuurivihkot.fi osoitteenmuutokset ja tilaukset Kultuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. tuukka Hämäläinen Kirjailija, runoilija ja Helsingin yliopiston jatko-opiskelija. 50. Huhtikuun eduskuntavaalien tulos ja hallitusratkaisu merkitsevät kylmää kyytiä hyvinvoinnille ja tasa-arvolle lähivuosina. Se on suomalaisen äänestäjäkunnan tahto", arvioi tuoreeltaan Kulttuurivihkojen vaalistudiossa poliittisen taloustieteen tutkija lauri Holappa. Tekstit vain rtf eli Rich Text Format -tiedostomuodossa sähköpostitse toimitussihteerille tai lehden osoitteeseen (tuloste ja mahdollinen levyke). juha sipilä on myös toistuvasti esittänyt, että julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on 60 prosenttia, vaikka toistuvasti on korjattu, että näin ei ole." Vaikka suurimmat leikkaustavoitteet oli vaalitappion kärsineellä kokoomuksella, Holappa piti mahdollisena, että porvarihallituksen syntyessä Keskusta reivaisi leikkauslukujaan ylöspäin. Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi tai käyttäen tilauspalvelua osoitteessa www.kulttuurivihkot.fi. "Vaihtoehtoinen agenda vaatisi laajempaa intellektuaalista työtä.". "Vaalitulos antaa mandaatin hyvin uusliberalistiselle talouspolitiikalle. mediakortti www.kulttuurivihkot.fi kirjoitusten lähettäminen Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaa materiaalia. Haastatteli tähän lehteen muusikko mikko Perkoilaa, s. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Vaalistudiossa puitiin vaihtuvien vieraiden kanssa myös muun muassa Natoa, kulttuuripolitiikkaa ja verotusta. elias KroHn Vaalistudio on edelleen katsottavissa: www.kulttuurivihkot.fi/lehti/videot oula Hyrske Järvenpäässä perheensä kanssa asvua kulttuurituottaja, huoltamotyöntekijä ja äänetön muusikko. ilmoitushinnat Koko sivu: 739 €, puoli sivua 474 € sekä arvonlisävero 24 %. issn -l 0356-3367 issn 0356-3367 (painettu lehti ) issn 2242-6736 (verkkojulkaisu) kansi Ulla Eronen 2 s ana a tämän numeron teKijöitä Kari glödstaf Lappeenrantalainen mykkäelokuvaharrastaja (s. 53. Koulutusmäärärahojen leikkauksia kaikki nämä puolueet ilmoittivat vaalien edellä vastustavansa, mutta nyt ovat leikkaamassa niistä 600 miljoonaa. alv 10 %). "Yhden puolueen on vaikea iskostaa vaihtoehtoista agendaa kokonaiskuvioon. Hirvenoja – elokuva, Janne Hukka, Mari Lukkari, Niko Peltonen, Tomi Toivio toimituksen yhteystiedot www.kulttuurivihkot.fi (09) 4114 5369 (vastaaja) Kaasutehtaankatu 1/12, 00540 HKI. Vasemmistoliiton asema vaalikeskusteluissa oli Holapan mukaan äärimmäisen vaikea, koska se vastusti leikkauspolitiikkaa ainoana puolueena ja vastoin valtavirtamedian kysymyksenasetteluja. Kirjoitti tähän lehteen henkilöarvostelun jarkko tontista, s. Hän sai ensikosketuksensa filosofiaan Muumien Piisamirotan kautta. eero suorsa Sukupuolentutkimuksen ja filosofian opiskelija, joka valmistelee artikkelia suomalaisesta luokkatutkimuksesta. kirjapaino ktmp Ykkös-Offset, Singsby. "Heillä on ollut suorastaan absurdismiin menevää kampanjointia, tyyliin ‘ilmoita turhasta virkamiehestä’. Vaalit voittanut Keskusta on Holapan mukaan esiintynyt erityisen vihamielisesti julkista sektoria kohtaan. Pohtii siis tässä lehdessä Piisamirotan filosofiaa, s. Kansa halusi leikkauksia Viime Kulttuurivihkoissa (2/2015) puitiin suomalaisen hyvin vointivaltion kriisiä. Syntynyt vuonna 1982, koska se oli siihen aikaan tapana. Kuuden numeron kestotilaus 43 €, vuoden määräaikainen 51 € (sis. Kirjoitti tähän lehteen elokuvahistorian tapauksesta nimeltä Kansakunnan synty, s.18
Hale välitti tiedon eteenpäin, ja kaikki viisi surmattiin kauko-ohjatulla iskulla. Keskeisessä roolissa ovat Esrangen rakettija avaruuskeskus Ruotsin Kiirunassa ja sen lähistöllä sijaitseva Euroopan suurin asevoimien käyttämä testausalue. Ehdokkaita puolue aikoo asettaa ensi kerran kevään 2017 kuntavaaleissa. teKsti ja Kuva elias KroHn www.eop.fi eläimet puoluekartalle uuden eläinoiKeusPuolueen KesKeinen eetos on väKivallattomuus, myös iHmisten KesKen. Kerran hän paikallisti henkilön, joka oli ollut tekemisissä räjähteiden valmistuksen kanssa. Manifestissa on huomioitu myös ihmisten hyvinvointi. "Emme näe, että nykyiset puolueet suhtautuisivat näihin aiheisiin tarpeeksi suurella vakavuudella ja edistäisivät niitä niin innokkaasti kuin olisi tarpeen", perustelee hanketta EOP:n varapuheenjohtaja saana-maria inkilä. Iskut perustuvat satelliittivälitteiseen avaruusteknologiaan, joka ulottaa lonkeronsa vahvasti myös Pohjoismaihin. Kansainvälinen Lääkärit ydinsotaa vastaan -järjestö arvioi, että Pakistanissa tällaisissa iskuissa kuolleista 2 300 – 3 000 ihmisestä noin 80 prosenttia on ollut siviilejä. 7 Ruotsissa, ja idea on syntynyt paljolti viime vuonna perustetun Ruotsin Djurens partin pohjalta. "Lennokit" eli kauko-ohjattavat hävittäjät tappavat vuosittain tuhansia viattomia siviilejä, myös lapsia, todetaan Naiset Rauhan Puolesta -liikkeen julkaisussa Kauko-ohjattu sota – tappamista etätyönä (2015). Pyrimme purkamaan tätä ajatusta. Toukokuun lopulla alkoi kannattajakorttien keräys puoluerekisteriin pääsemiseksi. Vastaavia puolueita on myös ainakin Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Puolueen perustajajäsenet Kristina labart-bergestad ja tarja benaouda asuvat "Terrorismin vastaisessa sodassaan" Yhdysvallat tekee "lennokki-iskuja" väitettyjä terroristeja vastaan, erityisesti Pakistanissa ja Afganistanissa, mutta myös Somaliassa, Libyassa ja Jemenissä. Lehdessä kerrotaan esimerkiksi tiedusteluanalyytikkkona toimineesta daniel Halesta, jonka työnä oli auttaa valitsemaan Afganistaniin tehtävien kauko-ohjattavien hyökkäysten kohteita. Fallkullan kotieläintilalla Helsingissä eläimet voivat hyvin.. "Meitä on kiitelty siitä, ettemme ole ihmisvihamielisiä, jollaiseksi jotkut mieltävät eläinaktivistit", Inkilä kertoo. Manifestissaan Suomen eläinoikeuspuolue vaatii "lihanormin" purkamista. Manifestissaaan EOP määrittelee tarkoituksekseen "edistää kaikkien eläinten oikeudenmukaista kohtelua sekä lisätä tietoisuutta epäkohdista ja kärsimyksistä". Suomen Lapissa, Kemijärven ympäristössä on 11 000 neliökilometrin laajuinen miehittämättömien lentokoneiden testausalue. Eläinoikeuspuolue on yksi kanava sen ilmaisemiseen, tuumivat Aura Valkonen (vas.) ja Saana-Maria Inkilä. Eläinoikeuksien toteuttaminen edistää väkivallan kulttuurista luopumista myös ihmisten välillä, kirjoittajat uskovat. Suomalaiseen puoluepolitiikkaan on pyrkimässä uusi tulokas, Eläinoikeuspuolue (EOP). Keskeisenä eetoksena on väkivallattomuus. "Lihanormi merkitsee rakenteita ja instituutioita, jotka ylläpitävät ajatusta, että eläimet ovat käytettävissä vapaasti kaikkeen, erityisesti ravintoon. Ruotsissa puolue on päässyt vaikuttamaan julkiseen keskusteluun voimakkaasti, Valkonen kertoo. Eräänä aamuna mies ajoi moottoripyörällä vuoristossa ja tapasi neljä muuta henkilöä juomassa teetä leiritulen äärellä. Hankkeessa toimii jo viitisenkymmentä aktiivia. Suomalaisilla on hätä eläinten kohtelusta. elias KroHn Julkaisun voi tilata Naiset Rauhan Puolesta -yhdistyksestä tai ladata internetistä: https://naisetrauhanpuolesta. Silloin Hale tajusi, "ettei ollut enää tekemisissä minkään moraalisen, tervejärkisen tai rationaalisen kanssa". Käytännön toimia, kuten lihaveroa, pohditaan myöhemmin puolueohjelmaa tehtäessä", Valkonen selvittää. "Yritämme saada isompia puolueita ottamaan eläinja ympäristöasioita paremmin agendalle", jatkaa puolueen sihteeri aura valkonen. Toinen esikuva on Hollannin eläinoikeuspuolue, joka on saanut edustajiaan sekä Hollannin parlamenttiin että europarlamenttiin (jälkimmäisessä vihreiden ryhmään). wordpress.com/kauko-ohjattu-sota/ Kauko-ohjatut aseet iskevät siviileihin KauKo-oHjainten ääressä istuvat sotilaat näKevät uHrinsa tarKasti tuHansien Kilometrien Päästä. Siellä on testattu esimerkiksi kauko-ohjattuja tiedustelulentokoneita Afganistanin Isaf-joukkoja varten
Millaista elämä on nyt. nyt Hän on viHdoin vaPaa. Hän vapautui viisikosta toisena viime vuoden helmikuussa. miten tavallisen perheen tavallisesta pojasta sitten tuli tiedustelupalvelun agentti. "Emme tunteneet koskaan itseämme vapaiksi, ennen kuin kaikki olisimme vapaita." Presidentti barack obama vapautti loput viisikon jäsenet osana Yhdysvaltojen ja Kuuban vankienvaihtoa joulukuussa. Yliopistosta muodostui ensimmäinen käännekohta. "Yhdysvalloissa viranomaiset tietävät ihmishenkiä vaatineista terrori-iskuista, mutta eivät tee mitään niiden estämiseksi. Samalla alkoi massiivinen kansainvälinen solidaarisuuskampanja heidän vapauttamisekseen, eikä ainakaan Kuubassa ollut enää ketään, joka ei olisi tiennyt, mitä Fernando González oli viime vuodet tehnyt. Haluan ensin hetken elää ja matkustaa vapaana miehenä." teKsti ja Kuva raisa musaKKa 2 s a n a a vaarallinen tehtävä Kuuban tiedusteluPalvelun agentti Fernando gonzález istui 15 vuotta vanKilassa yHdysvalloissa – yritettyään Paljastaa ja estää terrori-isKuja. "Opiskelin kansainvälistä politiikkaa, ja yliopistoni opiskelijatoiminta oli varsin radikaalia. "Emme tunteneet koskaan itseämme vapaiksi, ennen kuin kaikki olisimme vapaita." Viime vuonna vapautunut Fernando González ei menettänyt pitkän vankeustuomion aikana toivoaan.. González syntyi vuonna 1963 Havannassa ja vietti omien sanojensa mukaan turvallisen ja onnellisen lapsuuden. Fernando González haaveilee tavallisesta perhe-elämästä. "Lapsia toivoisin ehkä parin vuoden päästä. Tapaamani pienikokoinen ja kohteliaasti puhuva mies ei oikein istu elämän hänelle asettamaan muottiin. "Kukaan ei tiennyt minun olevan Miamissa. "Viisitoista vuotta, viisi kuukautta ja viisitoista päivää", González tarkentaa. Valmistuttuaan yliopistosta González lähti kahdeksi vuodeksi Angolaan ja palveli maan armeijan riveissä. Kuitenkaan Yhdysvaltojen hallitus ei voinut olla huomaamatta kansainvälistä painostusta ja sitä poliittista hintaa, jonka se joutui maksamaan siitä, että olimme vangittuina." González istui tuomionsa täysimääräisenä. gonzález kertoo jaksaneensa pitkän vankeustuomionsa menettämättä toivoaan, koska tiesi, ettei ollut tehnyt mitään väärää. Kuuban on toimittava itse." Viisikon oikeudenkäynnistä tuli ennätyspitkä. 1990-luvun alussa kolmekymppinen Fernando González otti vastaan tehtävän, johon tiesi sisältyvän riskejä. Eristyssellissä vankeutensa ensimmäiset 17 kuukautta viettänyt González oli tuolloin täysin tietämätön viisikon saamasta huomiosta. Sillä ajalla oli pysyvät jäljet omaan ajatteluuni", hän kertoo. Perheeni luuli, että työskentelin jossain päin Eurooppaa", hän kertaa. 8 salainen agentti ja linnakundi. Vuonna 1998 viisikko pidätettiin. Ei kuitenkaan ihan vielä. Viisikon jäsenet ovat juhlittuja sankareita kotimaassaan ja Latinalaisen Amerikan mantereella. Suomen sosiaalifoorumissa huhtikuussa vieraillut niin sanottuun Miamin viisikkoon kuuluva kuubalainen Fernando gonzález on kuitenkin viettänyt suurimman osan aikuiselämäänsä yhdysvaltalaisissa vankiloissa vakoilusta tuomittuna. Elettiin kylmän sodan aikaa, ronald reagan toimi Yhdysvaltojen presidenttinä ja Kuubassa oltiin koko ajan varuillaan pohjoisesta tulevan uhan takia. "Miamissa tuomarit elävät kuplassa. "Olisin voinut opiskella kaikki maailman kirjat kolonialismista, mutta Angolassa koin ja näin sen mekanismit ja seuraukset omin silmin." Takaisin Kuubaan palasi muuttunut mies, joka oli valmis ottamaan vastaan vaaralliseksi luokitellun tehtävän Miamissa. Viisi Kuuban tiedustelupalvelun agenttia soluttautui miaminkuubalaisiin piireihin tarkoituksenaan paljastaa Kuubaa vastaan suunnattuja terrori-iskuja ennalta
Entä osallistuuko uusiin kansanliikkeisiin vain twittaava keskiluokka ja koulutettu nuoriso. Yksi tämän päivän suurimmista poliittisista kuiluista on kuilu alija yliedustettujen ihmisten välillä." 2010-luvun kansanliikkeet kutsutaan yleensä koolle internetissä. Mutta ne aktivoivat monenlaisia yhteiskunnallisia liikehdintöjä, esimerkiksi faveloissa on ollut rajuja mielenosoituksia [keskiluokkaisten protestien] jälkeen." Nunes mainitsee myös Rio de Janeirossa työskentelevät garis-siivoojat; he keräävät kaduilta roskat ja siivoavat julkisia paikkoja nälkäpalkalla. Tällä salaliittoteorialta kuulostavalta uskomuksella ei ole todellisuuspohjaa, sillä edes perinteisen kaltaista johtajistoa ei ole olemassa. Hänen mukaansa valtamedia ylläpitää harhakuvaa, jonka mukaan nykyisiä mielenosoituksia ja kansanliikkeitä johtaisi jokin pieni, ulkomainen eliitti. Toisinaan nämä liikkeet järjestäytyvät parlamentaarisiksi puolueiksi, toisinaan kuihtuvat yhtä nopeasti kuin nousevatkin. Nunesin mukaan se johtuu siitä, että kenelläkään yksittäisellä henkilöllä ei ole täydellistä kontrollia koko liikkeestä. "Mielenosoitukset olivat useimmissa paikoissa enimmäkseen keskiluokkainen, opiskelijoiden ja nuorten juttu. He menivät historialliseen, itseorganisoituun lakkoon ja onnistuivat saavuttamaan osan vaatimuksistaan. Hän on nimennyt ilmiön "järjestäytymättömien järjestäytymiseksi". "Vaikka eri protesteilla on toisinaan pikemminkin symbolinen kuin suora yhteys, solidaarisuuden tunne on tärkeää." Epäkohtien korjaamiseksi vaaditaan siis edelleen yhdessä toimimista, vaikka toiminnan muoto onkin muuttunut: "Muutos alkaa yksilöistä, mutta maailmaa voivat muuttaa vain yksilöt, jotka liittyvät yhteen toisten kanssa." teKsti ja Kuva KuKKa-maria aHoKas Nunesin kirjan Organisation of the organisationless voi ladata PDF-muodossa ilmaiseksi osoittessa http://www.metamute.org/editorial/books/organisation-organisationless-collective-action-after-networks 2 s a n a a järjestäytymättömien voima twitter-vallanKumouKset tulevat ja menevät, mutta KuinKa niistä saadaan Pysyvä muutosvoima. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen kaikki ajattelivat, että finanssimaailman valtaa rajoitettaisiin, mutta täsmälleen päinvastainen tapahtui. brasilialainen FilosoFi rodrigo nunes luennoi sosiaaliFoorumissa uusista järjestäytymisen tavoista. Sitä tapahtuu kaikkialla, koska keskiluokan hallitsema media tuottaa sisältöä keskiluokalle", Nunes kertoo. "Nämä protestit ovat oireita poliittisen järjestelmän legitimiteetin kriisistä", Nunes toistaa useaan otteeseen. Espanjan Indignados-liike vuonna 2011 samoin kuin espanjalaisten poliittisesta tyytymättömyydestä ponnistanut Podemos-puolue, Kreikan Syriza ja arabikeväänä tunnettu kansannousujen sarja ovat esimerkkejä kansanliikkeistä, jotka alkoivat suhteellisen spontaanisti ja ilman ennalta määriteltyä toimintamallia. "Twitter-vallankumouksille" on tyypillistä, että kansanliike kasvaa nopeasti – ja myös kuihtuu. Mielenosoitukset vaikuttavat kuitenkin koko yhteiskuntaan. "On totta, että esimerkiksi Espanjan tai Egyptin tapahtumat näyttäytyivät meille keskiluokkaisina ilmiöinä. Nunesin kotimaassa Brasiliassa oli vuonna 2013 laajoja mielenosoituksia ennen jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja. 9 rodrigo nunes, 36, on yksi tunnetuimmista latinalaisamerikkalaisista poliittisista filosofeista ja kansalaisaktivisteista. Hän luennoi huhtikuussa pidetyssä Suomen sosiaalifoorumissa yhteiskunnallisista liikkeistä ja uusista järjestäytymisen muodoista. "Suuri kriisi, jossa kaikki tuntevat elävänsä nykyisin, vaikka eivät identifioituisikaan vasemmistolaisiksi, on useimpien maiden valtava demokratiavaje. "Protestit ovat oireita poliittisen järjestelmän legitimiteetin kriisistä." Rodrigo Nunes nimeää aikamme keskeiseksi kriisiksi valtavan demokratiavajeen.
Elokuvan alustanut Pölönen tosin viittasi Oprin ja milos Formanin Yksi lensi yli käenpesän (1975) yhtäläisyyksiin. jouni avelin Suomalaisen elokuvan festivaali Turun Logomossa 16.?19.4.2015 www.suomalaisenelokuvanfestivaali.fi tulio-fragmentti kesti odotukset suomalaisen eloKuvan Festivaali tarjosi läPi leiKKauKsen marKKu Pölösen tuotannosta seKä rautaisannoKsen tuKKilaisteemaa ja olavi virtaa. Fragmentin loppupuoli on melkoisen kehnossa kunnossa, mutta "kuvat puhuvat". Virta osoittautuu kohtalaiseksi näyttelijäksi, mutta aivan erityisesti Lohikoski nautiskelee Saulin "filmaattisilla kasvoilla", kuten Kari uusitalo asian ilmaisee. Jälkimmäisessä Virta ja Sauli armastelevat ehtoisasti, kun taas ohjaaja Elstelän rooli tukkijätkäksi palaavana vuorineuvoksena on perinteisempää kansankomediaa. Edellisellä on hetkensä, jälkimmäisellä lähinnä kuriositeettiarvoa. toivo Kärjen hienot sävellykset kuitenkin pelastavat paljon, ja tapio rautavaaran ja tuija Halosen duetto "Vanhan myllyn taru" kuuluu vanhan kotimaisen elokuvan huippuhetkiin. edvin laineen Opri (1954), komedia evakkomummosta kunnalliskodissa, kaatuu rautalangasta väännettyihin hahmoihin. Helismaa ja Lohikoski virittelevät peräti kolmea romanssia. Ensimmäistä kertaa lähes kuuteenkymmeneen vuoteen oli mahdollisuus saada edes alustavaa osviittaa Tulion varhaistuotannosta. Kauas on edetty teuvo Puron Noidan kirojen (1927) maailmasta, jossa tukkilaiset ovat seksuaalinen uhka ja maaseutuyhteisöä hajottava maaton sekä taloton voima. 10 CinématHèque françaisen arkistoista löytynyt kahdenkymmenen minuutin fragmentti teuvo tulion Nuorena nukkuneesta (1937) nosti odotuksia Suomalaisen elokuvan festivaaleilla ja lupaili harvinaista elokuvahetkeä: Tulion kolme ensimmäistä ohjaustyötä tuhoutuivat Adams Filmin tulipalossa syksyllä 1959. omaelämäKerrassaan Mies Puupää-filmien takana (1993) Lohikoski kertoo Rautavaaran olleen jatkuvasti "pihalla": repliikeistä ei tahtonut tulla yhtään mitään. todellinen eloKuvaPommi KuitenKin tuli ransKasta. Kari mäkirannan orkesteri säesti jazzahtavasti erkki Karun lyhytkomedian Runoilija muuttaa (1927) ja tuntemattoman tamperelaisen tiimin takaa-ajosekoilun Neiti Nimismies (1929). Minä soitan sinulle illalla (1954) oli Lohikosken neljäs ohjaustyö vuoden aikana. Sauliakin hän tölväisee ja vihjaileepa hänen ja toivo särkän vispilänkaupoistakin. Tukkilaisuus on hyvin kesyä ja edustaa pikemminkin perinteiden jatkumoa. Nuorena nukkunut on hidastempoisuudessaan ja filmaattisuudessaan maagista katsottavaa. Teuvo Tulion Nuorena nukkunut (1937). reino Helismaan sutaisema käsikirjoitus kertoo äitinsä tossun alla elävästä tehtaanjohtajasta (olavi virta), joka ottaa (tietenkin) elämän käsiinsä, mikä taattuun tapaan tarkoittaa sydämen ääntä eli sopimatonta ihastumista tehtaantyttöön (anneli sauli). Kuvalähde: KAVI.. Epätasainen Me tulemme taas kärsii turhan laajasta henkilögalleriasta. Heitto meni melko kauas eikä ehkä osunut, mutta ajatuksia se kylläkin poiki. Peter von baghin dokumenttielokuva Olavi Virta (1972) oli valkokankaallakin sekä hämmentävä että liikuttava kokemus, mutta myös elävä osoitus siitä, että kollaasi kuului von Baghin bravuureihin alusta lähtien: puhevaikeuksista kärsivän ja sairaan Virran haastattelun lomassa välähtelee toinen toistaan eriskummallisempia pätkiä arkistojen kätköistä – ilman mitään ilmeistä yhteyttä Olavi Virtaan mutta taustalla soivien Virran iskelmien yhteen nitomina. tuKKilaisteemaa tapaili kankeammin ossi elstelän Kaksi vanhaa tukkijätkää (1954) ja huomattavasti sujuvammin armand lohikosken Me tulemme taas (1953), kun taas markku Pölösen Kuningasjätkä (1998) kuuluu genren myöhäiskukintoihin ellei peräti jo retroiluunkin. Ja odotus palkittiin: Nuorena nukkunut on hidastempoisuudessaan ja filmaattisuudessaan maagista katsottavaa. Aikalaiskritiikissä varsinkin Taistelu Heikkilän talosta (1936) ja Nuorena nukkunut saivat osin jopa haltioituneen vastaanoton, joka muuttui yhä ristiriitaisemmaksi Kiusauksesta (1938) lähtien. erik blombergin kamera taltioi upeasti kukkivat omenapuut, lähikuvissa regina linnanheimon kasvoista on hehkua. Myös Me tulemme taas ja Kaksi vanhaa tukkijätkää olivat peräisin Helismaan kynästä
Jospa vain joku viitsisi vertailla hallituksen ja kokoomuksen verolinjauksia. Sillä sehän on kaikkea eikä mitään. 11 solmu mäKelä ja timo taikuri tuijottaisivat hallituksen silmänkääntötemppuja nenänpää valkoisena: eniten rahaa on köyhän kukkarossa, vähiten varakkaalla. Ja sitten hyväosaiset voivat vapaaehtoisesti luopua jostakin, jos haluavat, viitsivät ja ovat kilttejä. Vihreät kuitenkin olivat vaalien suurin voittaja, ja persut taasen menettivät yhden paikan. ”Pyhäkoulussa opetettiin että Jumala on läsnä kaikkialla eikä missään. Vain hölmö tivaisi tämän jälkeen, miten maltilliset veronkorotukset heikentäisivät kilpailukykyä – ja hölmöjähän me olemme, se on kuultu jo monesti. Simsalabim. Vastaus: siksi, että jostakin se raha on otettava. Ja miksi ihmeessä kasvusta puhutaan aina sekä taloudessa että hengen asioissa. juha sipilän mukaan vaalilupaukset ovat eri asia kuin hallitus. Se tukkii suut, levittää kädet ja tekee hölmöksi. mistä siis hallituksen veropopulismi oikein sikiää. Kumileimasimeksi tarvittiin keskustalainen työväenpuolue eli persut, ja ihmetellä täytyy, miksi he lähtivät mukaan kelkkaan, tukemaan politiikkaa, joka säilyttää hyväosaisten edut ja vie huono-osaisilta tuhkatkin pesästä. Liikkuessani metsissä ja vaaramaisemissa minulla oli usein kokemus suhteesta johonkin joka on tavoittamaton, johonkin joka on kaikkialla läsnä mutta johon ei saa suoraa yhteyttä.” Tuliko kaikille kaikki selväksi. Kasvu on siis sielunrauhan vihollinen. Jo aiemmin Ehrnrooth on todennut, että hyvinvointi on pahaa ja moraalinen kasvu hyvää (Hesari 10.1.15). Erityisen kipeästi ne koskevat veneilijöitä, joille lätkäistään muutaman kympin venevero. soinikin lällätteli ministeriaitiosta oppositiolle, ettei sillä ollut kannatusta vaaleissa. Ja nyt yhteys hallitukseen olisi tarjolla. Ihmetellä saa, voi ja täytyy, miksei varakkaiden ansiotulojen ja pääomatulojen verotusta kiristetä. Miksi käsi käy sairaan, alakoululaisen ja vanhuksen taskulla, kun samalla aiotaan keventää perintöverotusta ja helpottaa metsätilojen sukupolvenvaihdoksia. Ilmeisesti Ehrnrooth on vakuuttunut siitä, että ”henkistä kasvua” edistää aivan erityisesti ulkopuolinen ohjailu. Ja samaa abrakadabraa ovat Sipilän falangin selitykset muutenkin. Sisältä on turha odottaa mitään. Lupaukset eivät siis sido voittajia. Vain hölmö kysyy. Muuten he ovat tuhmia. Simsalabim. Mutta valta pehmentää kovankin pään. Sieltä voisi löytyä jotakin – tai kaikki. Siksi hallitus voi leikata koulutuksesta. Minulle oli heti selvää mistä puhuttiin. Hallitus tosin nolasi itsensä jo etukäteen toitottamalla, että ”kipeät leikkaukset” koskevat kaikkia. kipeitä leikkauksia, simsalabim! a VELIN Jouni Avelin on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen ilonpilaaja.. Virallinen selitys: veronkorotukset heikentäisivät kilpailukykyä. Kilpailukyky on mana, johon voidaan vedota milloin ja missä tahansa. Kasvu on muutosta, kun taas sielunrauha on ainakin suhteellista pysyvyyttä. Simsalabim. Ilmeiseksi on jo käynyt, että hallitus puhuu Sipilän suulla, mutta kädenjälki on aivan muualta. Talouselämän (27.5.15) mukaan valtio ottaa takkiinsa jälkimmäisistä menetettyinä verotuloina 60 miljoonaa euroa vuodessa. Hyväosaiset voivat vapaaehtoisesti luopua jostakin, jos haluavat, viitsivät ja ovat kilttejä. tueKseen SSS-hallitus on saanut myös henkimaailman edustajan: entinen historioitsija ja nykyinen mystikko jari ehrnrooth toivoo, että ylensyöjille ja huonoa elämää viettäville kansalaisille lätkäistäisiin lisää haittaveroja (Hesari 1.6.15). Kokoomus menetti peräti seitsemän paikkaa ja on silti hallituksessa. Ja kaikki tämä on sitä median ihastelemaa ”uutta johtajuutta”
Ovelassa ketussa haasteellisinta on nimenomaan eläinja ihmishahmojen paljous: monesti se oli niin liiallista, että juonen seuraaminen häiriintyi. Päähenkilö Émilie du Chatelet oli 1800-luvun lahjakkaimpia fyysikkoja ja a iti o p a ik k a maagista realismia, järKeä ja tunnet ta Katsaus Kansallisoopperan kevään parhaaseen antiin. Koinkin Ovelan ketun pikemminkin sarjaksi assosiatiivisesti eteneviä näyttämökuvia, jotka olivat luonteeltaan maagis-realistisia. nyKysäveltäjiemme huippuun kuuluvan Kaija saariahon toisessa Kansallisoopperassa esitetyssä oopperassa Émilie puhututtivat naiseuden kirot, mutta myös ilot. Kuva Heikki Tuuli.. Ooppera on jaettu yhdeksään osaan, ja sen käynnisti 1700-luvun muotisoitin cembalon tunnusmelodia, joka kuvasi työpöytänsä ääreen istahtaneen Émilien mietiskelyä hänen kirjoittaessaan kirjettä rakastajalleen Saint Lambertille, jolle hän odottaa lasta. Laulajat olivat kauttaaltaan tasokkaita. Ovela kettu lähtee liikkeelle, kun Metsänvartija (ville rusanen) kantaa kotiinsa ketun, joka kuitenkin pääsee pakenemaan. Ovela kettu tarjosi kuvittaja Klaus Haapaniemen ja lavastaja mark väisäsen yhteistyönä suunnitteleman, visuaalisesti näyttävän, jopa elokuvan visuaalisuutta muistuttavan lavasteen. Pitkä suhde valistusfilosofi voltaireen edusti sekä älyn että tunteen täyttymystä, Émilien kaikin puolin täydellisintä suhdetta. Ranska on oopperassa Émilien tunnekieli, mutta hän puhuu myös englantia (älyn peili). Janacekin Ovela kettu. tiedenaisia. 12 ai ti o P ai K K a tšeKKiläisen janacekin oopperoista ja persoonallisesta sävelkielestä on saatu nauttia Kansallisoopperassa viime vuosina ilahduttavan paljon. Kettu kohtaa toisen ketun ja perustaa kettuperheen. Saariahon oopperassa Émilie (Camilla nylund) on täyttä järkeä ja tunnetta eli juuri niin monipiirteinen kuin älykäs ihminen parhaimmillaan ja pahimmillaan – on. Reaalisosialististen maiden taiteilijat pukivat yhteiskuntakritiikin satiirin ja ironian peiton alle, ja yhteiskunnallinen kantaaottavuus oli helpointa kätkeä allegoriseen eläintarinaan, faabeliin
andrus Kivirähk: butterfly Rahvusooper Estonia. Sakaralavastukset, videot ja musiikki muodostivat yhdessä visuaalis-auditiivisesti hyvällä tavalla puistattavan kokemuksen. Toivoa sopii, että Butterfly videoidaan, kuten erkki-sven tuurin Wallenberg, jotta siitä pystyy nauttimaan vielä jälkikäteenkin. Suutari Hans Sachs (ralf lukas) auttaa Watheria neuvomalla. 13 estonia-teatterin andrus Kivirähkin librettoon ja tõnu Kõrvitsin musiikkiin perustuva tilausteos Butterfly alkaa asiaankuuluvan salaperäisellä, mystisellä viulutekstuurilla ja Augustin (esikuvana Estoniassa sen alkuaikoina vaikuttanut näyttelijä august michelson) muistelmilla teatterissa muinoin vaikuttaneista henkilöistä, enimmäkseen epämaallisesta tanssijasta, lintumaisesta naisesta Erikasta. Kuorokin osallistui molempiin täysin palkein. Viisija puolituntisen elämyksen kohokohtia olivat joukkotappelukohtauksen lisäksi lopun mestarilaulanta. Butterflyssä shakespearen Hamletin harjoitukset alkavat vasta rakennetussa teatterissa, ja lavalle kokoontuu absurdissa hengessä erilaisia friikkejä, sirkushahmoja: Kuolema, jättilaisnainen, erilaisia fantastisia olentoja. Lopuksi Erika valmistautuu lähtemään lintujen kanssa. richard wagner: nürnbergin mestarilaulajat. Aiheet ulottuivat kirjoituksesta fysiikan kaavoihin, tulenlieskoihin, kynttilänliekkeihin. Erna näyttelee Ofeliaa ja Theodor Hamletia. Muihin mestarilaulajiin kuuluu muun muassa Sixtus Beckmesser (michael Kraus). Butterflyn toinen näytös alkaa Augustin muisteluilla Erikan lapsuudesta, ja taustalla vilahtelee menneitä aikoja kunnioittava mustavalkoelokuva hänen mylläri-isänsä ja lintuäitinsä kohtaamisesta. ai ti o P ai K K a Hamletin henkilöt alkavat sekoittua todellisuuteen. Erika saapuu ja opettaa Augustia havainnoimaan teatterin maagista luontoa, Erna opettaa Augustille tanssiliikkeitä ja hän pyytää Erikaa tanssiin. Hamletin henkilöt alkavat sekoittua todellisuuteen. Kaija saariaho: émilie musiiKinjoHto André de Ridder, oHjaus Marianne Weems, aPulaisoHjaaja Jessie Mills, lavastus Neal Wilkinson, videosuunnittelu Austin Switser, valaistus Allen Hahn, äänisuunnittelu Dan Dobson, Puvut Claudia Stephens. musiiKinjoHto Michael Güttler, oHjaus Harry Kupfer, lavastus Hans Schavernoch, Puvut Yan Tax, valaistus Jürgen Hoffmann, KoreograFia Derek Gimpel .. Myös italialaistyyppinen tenori mika Pohjonen osoitti täyden kykynsä Wagner-lauluun. rita daHl imPressionistisia näyt tämöKuvia Butterfly-oopperassa fantasiaolennot harjoittelevat Hamletia. Ooppera on täynnä impressionistisia, vaikuttavia näyttämökuvia ja siinä hyödynnetään tehokkaasti oopperan koko koneistoa: tanssijoita lintuja ja perhosia symboloivina olentoina. Kaikki edellämainitut solistit osoittautuivat erinomaisiksi valinnoiksi rooleihinsa; erityisesti saksalaisten Wagner-artikulaatio lähenteli täydellistä. Theodor käsittää, että Erika on saattanut koko teatterin elämään. Sachsin oppipoika David (tuomas Katajala) puolestaan rakastaa Magdaleneä (niina Keitel). rita daHl leoš jana?ek: ovela kettu musiiKinjoHto Dalia Stasevska, oHjaus Immo Karaman, KoreograFia Fabian Posca, visuaalinen KoKonaisilme Klaus Haapaniemi, lavastuKsen ja PuvustuKsen toteutus Mark Väisänen, valaistus Matti Leinonen, Immo Karaman. wagnerin Nürnbergin mestarilaulajat on juoneltaan yksinkertainen: Nürnberniin tullut frankkilainen Walther von Stolzing (mika Pohjonen) rakastuu kultasepän tyttäreen Evaan (tiina-maija Koskela) ja haluaa voittaa tämän mestarilaulukilpailussa itselleen. He ovat teatterilaisia. oHjaajat Vello Pähn, Risto Joost, näyttämöoHjaaja Peeter Jalakas (Von Krahl -teatteri), lavastus Liisi Eelmaa, valaistus Anton Kulagin, KoreograFia Kati Kivitar. neal wilkinsonin kolmiulotteiset, sakaran muotoiset ja läpinäkyvät lavasteet toimivat Émilien moniuloitteisen henkilöhahmon eri fasettien ja moninaisen mielenmaiseman prismoina, joihin heijastettiin jokaisessa osassa austin switserin suunnittelemat videot
Tämä ei sinänsä estä nauttimasta vaikkapa Matka-avausraidan hienovaraisista orkestraatioista, viiltävän Uusi taivas -helmen upeasta kertosäkeestä tai Linnun pateettisesta kohtalokkuudesta. Tässä mielessä hän on tyypillisen lauluntekijän vastakohta: näppärä näpertelijä, ensi viikolla unohdettu. nicolas Kivilinna on huomatuimpia viimeaikaisia laulaja-lauluntekijöitä Suomessa, mutta tähän määritelmään hän ei sävelmillään sovi oikein mitenkään. niKo Peltonen ilmaisu ilman sanottavaa nicolas Kivilinna: joka laulun laulaa vaan nicolas Kivilinna, 2015 Hurmiosta melankoliaan yona: naivi Kaiho republic, 2015 Kaari on rakennettu niin, että päällimmäiseksi vaikutelmaksi levystä jää tietty apeus.. Hänelle laulunteko on mekaaninen suoritus. Levyllä esiintyy edelleen häpeilemätön romantikko ja tunneihminen, joka suosii pehmeän runollisia sävyjä instrumentaatiota myöten. Kivilinna on liian ihastunut omaan riimittelyynsä jaksaakseen tai muistaakseen sanoa mistään mitään. Tekstien parhaatkin oivallukset hukkuvat tympeään itsetyytyväisyyteen. Naivin draamankaari etenee mielenkiintoisella tavalla alun hurmioituneista ja rakastuneen oloisista tunnelmista loppupuolen melankoliaan ja elämänpettymykseen. Yonan musiikki pelaa vahvoilla subjektiivisilla kokemuksilla, mutta toivottu tunnereaktio jää ainakin allekirjoittaneen kohdalla nyt hieman vajaaksi. Kaari on rakennettu niin, että päällimmäiseksi vaikutelmaksi levystä jää tietty apeus. Jotain uuttakin hieman puolikielisesti nimetyllä levyllä kuullaan: ensimmäiset kolme biisiä rakentuvat aiempaa vahvemmin rytmisektion varaan, siinä missä loppupuolelta löytyy pari Yonan uran dramaattisimpiin lukeutuvaa balladia. Kyllähän ihminen saa kirjoittaa nokkeliksi tarkoitettuja tyylilajipastisseja, mutta on oma kysymyksensä, mitä merkitystä Kivilinnan juice-mukaelmilla tai uuno Kailas -sävelmillä kenenkään muun kannalta on. niKo Peltonen viimevuotisen Tango á la Yonan tyylilajikokeilun jälkeen yona on palannut niin sanotusti perusilmaisunsa pariin: Naivilla laulajattaren taustalla musisoi taas Orkesteri Liikkuvat pilvet, ja vanha yhteistyökumppani didier selin toimii tuottajana. Musiikillisesti Kivilinnan maltillinen ja klassinen rokkenroll saa haukottelemaan. Yhteisistä nimittäjistä huolimatta Yonan jokaisella albumilla tähän asti on ollut oma moodinsa esikoisen levollisesta raukeudesta kolmen vuoden takaisen Vaikka tekee kipeää, ei haittaa -mestariteoksen teatraaliseen räiskyvyyteen. Kivilinna tuntuu päinvastoin rehellisyyttä väistävältä fiktiokirjoittajalta. Kivilinna taas tuntuu keulivan ilman mitään sanottavaa. 14 le v y nu rk k a l e v y nu r K K a laulaja-laulunteKijän määritelmään tuntuisi sisältyvän tarve ja kyky tehdä vilpitöntä musiikkia omista henkilökohtaisista lähtökohdista käsin. On olemassa paljon laulajia, jotka piilottavat sanomansa selkänsä taakse. Hän tekee levylleen avausbiisin vaikkapa kapteeni Kirkistä ja Enterprisestä, koska biisin pitää kertoa jostain. Ehkä siksi Naivista on vaikea innostua aivan samalla tavalla kuin kolmesta ensimmäisestä Yona-albumista, vaikkei kokonaisuus missään nimessä huono olekaan. Tämä ei tarkoita, etteikö Naivi olisi pohjimmiltaan varsin tutun kuuloista Yona-musiikkia. Pyrkimyksen voi allekirjoittaa, mutta Kivilinnan ongelma on, ettei hänen ilmaisunsa vastaa näitä sanoja. Esikoislevynsä nimibiisissä Nicolas määrittelee itsensä taiteilijaksi, joka ei halua "valtaa, loistoa" vaan olla laulaja, joka "laulun laulaa vaan". Sama kai se mistä. Vaikuttaa siltä, että tangokokeilu on sekä tuonut uusia aineksia taiteilijan ilmaisuun että poikinut ainakin osittaisen vastareaktion
15 asia ei ole suinkaan niin, että vähän typeriltä ja huvittavilta vaikuttavista teineistä tulee vakavasti otettavia aikuisia yhdessä yössä. Ikään ja sukupuoleen liittyvät valta-asetelmat häämöttävät Sannin kahden levyn taustalla niiden nimiä myöten – Sotke mut, LELU. Aikuistumisprosessi tuntuu taipuvan keski-ikäisten kirjoittamiksi paksuiksi romaaneiksi helpommin kuin popbiiseiksi, joissa tavataan elää itse asiaa sen analysoimisen sijaan. näissä epämukavissa tunnetilakuvauksissa Sanni tuntuisi olevan merkittävimmillään, mutta ei parhaimmillaan. Paradoksaalisesti on toki niin, että jos asettuu itse objektiksi, ei enää ole sellainen. Kuunneltavinta popmusiikkia hän tekee laulaessaan ihmissuhteista ilman taka-ajatuksia. 2010-luvun pojille "teekutsu tarkoittaa vain yhtä asiaa", ja omassa tuotannossaankin humoristi-sovinistina kunnostautunut Tippa-T kyselee, että "minkä mä sille voin et haluun sitä tuusulaa". Viime kädessä tämä kai kelpaa kuvaamaan kenen tahansa 2010-luvun ihmisen identiteettikriisiä iästä ja sukupuolesta riippumatta. Kun orjuus on lakkautettu, tulee orjuuttajasta pelastaja. Tällaista on 50 Shades Of Grey -buumin myötä ilmassa, mutta Sannin perspektiivi tuntuu mutkikkaammalta kuin eroottisen hömpän vastaava: kyse on nimenomaan aktiivisen toimijuuden ja passiivisen toiminnan kohteena olemisen ristivalotuksesta. ä ä nen s ä v y t. Toinen näkökulma samaan teemaan löytyy kappaleesta Lapsi Heurekassa, jonka kertoja haikailee epätyydyttävän ihmissuhdetilanteen myötä takaisin lapsuuteen: se näyttäytyy tässä samaan aikaan suurena vapautena ja vastuuttomuutena että ihannetilana, jossa ollaan aina huolenpidon kohteena. LELU-biisissä kaivattu rajuotteinen rakastaja ei ole niinkään kaukana tarkkasilmäisestä vanhemmasta – eikä kumpikaan näistä yhteiskunnasta, joka saa ihmisestä otteen osapuilleen niillä kieppeillä, kun vanhempien ote alkaa kirvota. niKo Peltonen Sanni: LELU Warner Music, 2015 objeKtista tulee subjeKti Listoilla menestyvää popmusiikkia ylenkatsotaan säännönmukaisesti, mutta niin sanotun valistuneemman kulttuurinkuluttajankin kannattaisi olla siitä kiinnostunut ainakin, jos haluaa tietää, mitä tässä ajassa tapahtuu. Radiossa loputtomiin soinut ja klassikolta vaikuttava 2080-luvulla käy paraatiesimerkistä. Illuusioiden tasolla vapautemme on suurempi kuin koskaan ennen, mutta ehkä juuri mahdollisuuksien teoreettinen loputtomuus saa tyytymään entistä ahtaampiin ympyröihin. Muutos lapsesta yhteiskunnassa täysivaltaiseksi toimijaksi on syntymän ja kuoleman jälkeen ihmisen kokonaisvaltaisin ja dramaattisin muutos, mutta näistä poiketen vähittäinen ja tiedostettu ja siksi mainittuja vaikeampi. Varmaankin aiheen monimutkaisuuden takia siitä kirjoitetaan yllättävän vähän lauluja. Sannin toinen ja tuorein levy LELU alkaa nimikappaleella, jossa minäkertoja kaipaa ehdotonta antautumista kumppanille, joka haluaa korkeintaan sitoa, ei sitoutua. Aikuistumiseen liittyvät epätietoisuudet ja ristiriidat silataan siinä ikiaikaisella popromantiikalla, ilman että kaihdettaisiin konkreettisia yksityiskohtia: "Sun flanellia haluun lainata pikkupäissään kesäiltana." Oma lukunsa on räppäri tippa-t:n kanssa esitetty Pojat, joka kuulostaa laila ja ritva Kinnusen samannimisen ikivihreän päivitykseltä. Objektiutensa tiedostava objekti ei mahdu rooliinsa. Sannin suuri saavutus nuorena taiteilijana taitaa olla se, että hän on yleensäkään kyennyt rakentamaan omaehtoisen uran tällaisten asenteiden ja puhetapojen vallitessa. Näin ihan siksikin, että listoja tällä hetkellä hallitsevista poptähdistä Sanni on varmaan omakohtaisin ja konkreettisin – hän tekee itse kappaleensa, vaikuttaa olevan uransa ohjaksissa ja kirjoittaa 2010-luvun Suomeen paikantuvasta todellisuudesta. Vähän yli parikymppinen sanni Kurkisuo tuskin on hänkään erityisesti halunnut ryhtyä sukupolvensa ääneksi, mutta sellaisenakin hänet on mahdollista nähdä. ä ä n en s ä v y t Kuunneltavinta popmusiikkia sanni tekee laulaessaan ihmissuhteista ilman taka-ajatuksia. merKityKsetöntä ei ole sekään, että hän on nimenomaan nuori nainen. Hän tietää olevansa lähtökohtaisesti objekti, puhuttiin sitten musabisneksestä tai baari-iltaan liittyvistä ihmissuhdepeleistä
Kassila ja Niskanen muokkasivat varsin reippaasti jouni apajalahden käsikirjoitusta. Välillä materiaalin leikkaaminen kiinnosti Niskasta suunnattomasti, välillä hän poistui käytävälle laulamaan aarioita. Koska neuvostoliittolaisessa elokuvaopetuksessa korostettiin montaasia eli leikkausta kerronnan ytimenä, ”uudessa aallossa” myös Niskasen ohjaustyöt lankesivat vastaanottavaan maaperään. Uudet ohjaajat astuivat esiin: jarva, Pakkasvirta, Kivikoski, donner. musiiKKi : Erkki Ertama. leiKKaus : Juho Gartz. Asiaan palattiin 1960-luvun alussa, kun kaksi vuotta elokuvaa Moskovassa opiskellut Niskanen esitti Särkälle diplomityönsä, Paavo rintalan romaanista tekemänsä käsikirjoituksen. Pojat nosti Niskasen vuonna 1962 kertaheitolla ohjaajakaartimme eturiviin. Lopulta Niskasen sekä Gartzin yhteistyön tuloksena Sissien kuvakerronta sai vahvan ekspressiivisen ilmeen. Kohtaus on suomalaisen elokuvan ehdotonta huippua, puhdasta elokuvaa, liikettä ja rytmiä vailla sanoja. Vasta elokuvan jälkeen ilmestynyt Sissiluutnantti synnytti kirjasodan ”kunniattomilla” kuvauksillaan sekä sotilaista että lotista. Kaikesta kuitenkin näkyvät Niskasen ansiot näyttelijöiden ohjaajana, osin Moskovan peruja tämäkin. Etenkin Matti Oraviston roolisuoritus on suorastaan kylmäävän tehokas. Ilmeisesti Niskasen uhkarohkea koskenlasku teki vaikutuksen, toisaalta Särkkä pestasi ohjaajia kohtalaisen löyhinkin perustein. 16 Kun ensimmäistä suomalaista värielokuvaa Juhaa (1956) kuvattiin, Suomen Filmiteollisuuden patruuna toivo särkkä antoi mikko niskaselle lupauksensa pitkän elokuvan ohjaamisesta. Alkutekstit tulevat vasta viiden minuutin jälkeen, neljän ja puolen minuutin dialogittomassa kohtauksessa, jossa luutnantti Erkki Takalan (matti oravisto) johtama kaukopartio palaa Muurmannin radalta omien linjoille kesäkuussa 1944. Suomen Filmiteollisuuden lopetellessa toimintaansa Fennada-Filmin tuotantopäällikkö matti Kassila ehdotti tuottaja mauno mäkelälle, että Niskanen ohjaisi elokuvan Rintalan romaanikäsikirjoituksesta Sissit. Teologiset ja filosofiset pohdinnat sodasta tuntuvat ylimääräisiltä. jouni avelin Kun montaasi suomeen saaPui Mikko Niskasen Sissit-elokuvan arvo ja arvostus tuntuvat vain nousevan vuosi vuodelta. Intensiiviset lähikuvat hätkähdyttävät Mikko Niskasen Sisseissä.. Sissit sai vuonna 1964 peräti neljä Jussia sekä päälle vielä elokuvataiteen valtionpalkinnon. esko nevalaisen hieno kuvaustyö, Ertaman musiikki ja Gartzin sekä Niskasen yhteispeli synnyttävät kuitenkin rytmiltään ja kuvakerronnaltaan vaikuttavan kokonaisuuden, jonka arvo ja arvostus tuntuvat vain nousevan vuosi vuodelta. Gartz, Ertama ja Niskanen jatkoivat yhteistyötä, ja jo syyskuussa 1963 valkokankaille tuli Hopeaa rajan takaa, mutkaton ja ansiokas seikkailuelokuva. Pääosissa : Matti Oravisto, Kauko Laurikainen, Paul Budsko, Heimo Lepistö. Sissien leikkaajaksi tuli Kassilan Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) leikannut juho gartz. KäsiKirjoitus : Jouni Apajalahti, Matti Kassila ja Mikko Niskanen Paavo Rintalan romaanikäsikirjoituksen pohjalta. Äänettömyyden yllä lepää raskaana kontrapunktina erkki ertaman repivä musiikki. Laajakangasformaatti tarjosi Niskaselle hyvät mahdollisuudet etuja taka-alan kohteiden väliseen dynamiikkaan, jossa hyödynnetään hienosti lähikuvia kasvoista. Tämän operaation aikana puolet ryhmästä kaatuu, rauhan tullessa Takalan miehet ovat ilmeettömiä ja vaiti. Niskanen tuskastui aluksi Gartzin työhön ja vaati Mäkelää pestaamaan hommaan kokeneen armas vallasvuon, joka oli leikannut SF:lle Niskasen Pojat. Kesto : 100 min. lavastus : Ensio Suominen. Kuvaus : Esko Nevalainen. k o tik in o K o ti K in o mikko niskanen: sissit (1963). gartzin mukaan Niskasen pakkomielteisiin kuului kohtausten kuvaaminen tapahtumajärjestyksessä, mikä tarkoitti vaikeissa olosuhteissa melkoisia ponnistuksia. sissit sai ensi-iltansa helmikuussa 1963 suomalaista elokuvamaailmaa radikaalisti muuttaneen näyttelijälakon (1963?1965) jo alettua. Palattuaan kaukopartio juopottelee ja rentoutuu, lottienkin kanssa sählätään, saksalaisia aseveljiä vältellään, kunnes partio saa tehtäväkseen vallata Pallikukkulan, käytännössä itsemurhatehtävän, joka kuitenkin onnistuu, ja sen jälkeen vielä käskyn kaapata vihollisupseeri. Sivuraiteille Sissit harhautuu vain kuvauksissaan sotatraumasta ja lottien kanssa harrastetusta patjajenkasta. YLE ja VLMedia 2015. KuvasuHde : 1,66:1
Kesto 17 h 43 min (elokuvat) + 6 h 2 min (lisämateriaalit). Tati ei silti ollut muutosvastainen, sillä hän hyödynsi elokuvissaan usein uusinta tekniikkaa. Samalla hahmon kautta paljastuu järjestäytyneen yhteiskunnan mekaaninen hullunkurisuus, ellei luonnottomuus. eero Hirvenoja Pieni Pal a taivasta Upea elokuvakokoelma kunnioittaa ranskalaisen komedianeron Jacques Tatin elämäntyötä. Future Film 2015. Hulot ei noudata sosiaalisia pelisääntöjä, minkä vuoksi muut aikuiset vierastavat häntä. Näin varsinkin nyt ”digitaalisen vallankumouksen” aikana, kun DVDja Blu-ray-boksit ovat levittäjille useimmiten taloudellisesti kannattamattomia. Paikoin tosin tuntuu, että Tatin elokuvista etsitään liikaakin piilomerkityksiä. Elämänsä ehtoolla ja etenkin postuumisti häntä on toki kunnioitettu monin tavoin. Kaikki sen vitsit eivät ole välttämättä järisyttävän hauskoja, ja jotkut niistä ovat tarkoituksella keskeneräisiä. Reilun viidenkympin hintakin on lopulta mitätön summa tällaisesta aarteesta. Kuvauksia varten rakennettiin Pariisin laitamille kokonainen elokuvakaupunki (”Tativille”). 17 jaCques tati: The Ultimate Complete Collectionin julkaiseminen on Future Filmiltä todellinen kulttuuriteko. Kyseessä ei ehkä ole maailman paras elokuva, mutta se kestää todennäköisesti eniten katsomiskertoja. Hulot on hieman lapsenomainen ulkopuolinen tarkkailija, joka erottuu harmaasta massasta sekä pitkän ja hontelon olemuksensa että käyttäytymisensä johdosta. Se kuvattiin 70-millimetriselle filmille ja äänitettiin kuusikanavaisella stereoäänellä. Kokoelma kattaa Tatin koko säilyneen tuotannon. Tati kiinnitti kalliiseen tuotantoon koko omaisuuteensa, ja vähän muidenkin rahoja. teKstityKset : suomi, ruotsi, norja, tanska. Tatin elokuvissa huumori ei ole ilkeää, eikä niissä aliarvioida katsojaa. Juuri tässä ”epätäydellisyydessä” piilee osa Playtimen kiehtovuudesta. K o ti K in o jacques tati: the ultimate Complete Collection. Elokuvasta Enoni on toista maata.. Levyt sisältävät kuusi tuntia lisämateriaaleja, niistä useimmat stéphane gaudet’n käsialaa. dvd-boKsi . Mukana 22-sivuinen kirja. Itselleni ei ole tullut eteen laadukkaampaa kokonaisuutta, ainakaan suomenkielisistä julkaisuista. Uransa aikana Tati ei nauttinut kotimaassaan varauksetonta suosiota. Kaikki materiaali on tekstitetty suomeksi. Tässä esiteltävä DVD–boksi sisältää 11 levyä, joiden yhteiskesto on miltei vuorokausi. Hienolta nämä kuitenkin näyttävät ja kuulostavat, ainakin riittävän kookkaalla kuvaruudulla ja hyvällä äänentoistolla. Jos joku aikoo hankkia vain yhden elokuvaboksin, niin tässä on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Mukana on myös suomenja ruotsinkielinen kirjanen, jossa kerrotaan mestarikoomikon elämästä sekä hänen elokuviensa entisöinnistä. Monesti DVD-ekstrat ovat vain täytettä, mutta näitä katselee ihan mielellään. Tatin näyttelemä tohelo postimies François saavutti suuren suosion. Sittemmin Playtime on varsin yleisesti tunnustettu Tatin pääteokseksi. PARAS BOKSI IKINÄ Kaikki The Ultimate Complete Collectionin sisältämät elokuvat ovat aivan viime vuosina kuvaltaan ja ääneltään restauroituja. Tatin ohjaajaura käynnistyi toisen maailmansodan jälkeen lyhytkomedialla Kirjeenkantajien koulu (1946) ja sen pohjalta laajennetulla koko illan elokuvalla Lystikäs kirjeenkantaja (1949). Elokuvan heikko menestys ajoi hänet vararikkoon. TATI JA HÄNEN ALTER EGONSA Varietee-esiintyjänä aloittanut Jacques Tati (alkujaan Tatischeff, 1907–1982) siirtyi elokuviin 1930-luvun puolivälissä. Neljässä Hulot-elokuvassaan (1953 1971) Tati tarkasteli kriittisesti konekulttuuria ja kulutusyhteiskuntaa. Sisältää 11 levyä (6 pitkää elokuvaa + 7 lyhytelokuvaa). Tatin ohjaustöistä suuritöisin oli Playtime (1967), joka on poikkeuksellisen kunnianhimoinen teos varsinkin komediaksi. Hänen akrobaattisissa varhaistöissään näkyi Hollywoodin suurten mykkäelokuvakoomikoiden vaikutus. DVD ja Blu-Ray eivät toki ole optimaalisimpia formaatteja Tatin mestariteosten, etenkään Playtimen, katseluun. Ranskalaista lomanviettoa humoristisesti esittelevä Riemuloma Rivieralla (1953) puolestaan esitteli maailmalle Tatin tunnetuimman luomuksen, herra Hulot’n
Kun Kansakunnan synnyn kuvaukset aloitettiin itsenäisyyspäivänä 1914, ei ainoatakaan kiveä ollut jätetty sodan osalta kääntämättä. Vaatimattomaan, loiston päivänsä nähneeseen kentuckyläisperheeseen vuonna 1875 syntynyt Griffith ammensi sisällissodan perintöä jo aivan lapsuudesta asti. Eurooppalaisiin suurelokuviin ihastunut ohjaaja halusi teoksistaan pidempiä, näyttävämpiä ja kalliimpia, kun taas Biographin johtokunta oli sitä mieltä, että lyhyemmät olivat aivan riittäviä. Alkoholiin mieltyneellä Jacobilla oli tapana viettää juominkeja vanhojen rintamatovereiden kanssa ja muistella samalla sotaseikkailujaan, joista nuori Davidkin pääsi osalliseksi. Tilanne tulehtui lopulta siihen pisteeseen, että teiden oli erottava. Hänen isänsä Jacob oli taistellut everstinä Konfederaation riveissä, ja vaikka sota oli päättynyt tappioon, ei Jacobia ja hänen kaltaisiaan pystytty nujertamaan, sillä heidän suonissaan virtasi ikuisesti ylpeiden etelävaltiolaisten veri. Samaan aikaan kun Euroopassa riehui suuri sota, Amerikan yli pyyhkäisi elokuvallinen myrsky, jolla oli kauaskantoisemmat seuraukset kuin sen ohjaaja osasi kuvitellakaan. Pituutta elokuvalla oli kaksitoista kelaa eli yli kolme tuntia, ja suurissa teattereissa sitä säesti monikymmenpäinen orkesteri, joka esitti joseph Carl breilin elokuvaa varelokuvaeepos yhdysvaltain sisällissodasta puhuttaa yhä D. Hän oli valmis keräämään rahoituksen kaikilta mahdollisilta tahoilta, mikä tarkoitti myös hänen omaa työryhmäänsä ja näyttelijöitään. W. Griffithin Kansakunnan synty on yksi elokuvahistorian menestyneimmistä, mutta samalla yksi pahamaineisimmista ja eniten keskustelua herättäneistä elokuvista. Tämä oli ollut osittain syynä myös Griffithin ja hänen ensimmäisen työnantajansa Biograph Companyn välirikkoon. Tuotantoajan pitkittyessä rahoittajien epäluulo lisääntyi, ja lopulta Griffithin oli turvauduttava ulkopuoliseen lainarahaan. Statisteja oli sadoittain ja apulaisohjaajiakin useita. 40 000 dollarin budjetti paisui 110 000 dollariin, joka oli tuohon aikaan käsittämättömän suuri summa rahaa. Projekti ei välttynyt vastoinkäymisiltä. Griffith oli ohjannut Biographin vuosinaan (1907?1914) useita sisällissotaan sijoittuvia teoksia, mutta Kansakunnan synty oli alusta alkaen suurisuuntaisempi kuin mikään hänen aikaisemmista projekteistaan. Yhtiön tarina ei tämän jälkeen jatkunut kuin muutaman vuoden. Mutta ei Griffith turhasta maksanut. Griffith teki työryhmineen valtavasti taustatyötä saadakseen elokuvan historialliset yksityiskohdat kohdalleen: he lukivat sisällissotaraportteja ja sodasta kertovaa kirjallisuutta sekä tutkivat matthew bradyn valokuvia päästäkseen mahdollisimman autenttiseen ja vaikuttavaan lopputulokseen. teksti kari glödstaf. david wark griffithin sisällissotaeepos Kansakunnan synty (The Birth of a Nation) sai ensi-iltansa 8.2.1915, ja vielä nytkin, sata vuotta valmistumisensa jälkeen, se herättää keskustelua ja pahennusta kaikkialla missä sitä esitetään. Kun Griffith alkoi työstää pastori thomas dixonin romaaneihin The Leopard’s Spots (1902) ja The Clansman (1905) pohjautuvaa mammuttiaan, harva amerikkalainen elokuva kesti tuntia pidempään. 18 vuosi 1915. Kun Griffith jätti Biographin, moni hänen luottonäyttelijänsä teki samoin
19 Kansakunnan synnyn katsotaan aktivoineen vuosikymmeniä kiellettynä olleen Ku Klux Klanin.
He ovat ystäviä keskenään, eikä tätä sidettä pysty edes sota katkaisemaan. Myös abraham lincolnin murha sisältyy ensimmäiseen puoliskoon. Lopussa klaanilaiset riisuvat mustat aseista, asettavat heidät takaisin paikalleen yhteiskunnan pohjalle ja ratsastavat riemusaatossa kaupungin läpi. Griffith kuvaa mustat tyhminä ja helposti johdateltavissa olevina moukkina, jotka saivat tehdä orjuuden poistaneessa valtiossa mitä halusivat. Schickel, Richard (1996): D. Otava. Otava. Usai, Paolo Cherchi (ed.) (2004): The Griffith Project Vol. 20 ten säveltämää musiikkia. Kansakunnan synty esitetään Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla 30.8.2015. Tänä päivänä Griffthin ansioita peilataan lähes poikkeuksetta Kansakunnan synnyn kautta ja hänet myös tuomitaan hyvin pitkälti tämän elokuvan takia. First Limelight Edition, New York. Kun he saavat sodan jälkeen äänioikeuden ja mahdollisuuden päästä valtuustoon, ajautuu koko etelä ennennäkemättömään kriisiin. Monikymmenpäinen klaanilaisryhmä ratsastaa Piedmontin kaupunkiin ja pelastaa sen asukkaat. Kansakunnan synnyn katsotaan aktivoineen vuosikymmeniä kiellettynä olleen Ku Klux Klanin, ja se aiheutti myös mellakoita, jopa lynkkauksia. ohjaaja itse ei koskaan ymmärtänyt tehneensä mitään väärää. Elokuvaa esitettiin täysille saleille ympäri Yhdysvaltoja ja se menestyi maailmallakin hyvin. Jälkimmäinen osa käsittelee jälleenrakentamisen aikaa Ku Klux Klanin perustamisineen ja sen ensimmäisine toimenpiteineen. Valkoiset ovat heidän silmissään roskajoukkoa, jota voi kohdella mielensä mukaan, ja niinpä kaupungin kaduilla valkoiset joutuvat mustien terrorin uhriksi ilman että heillä on mahdollisuuksia puolustautua. Kaikki oli suurempaa ja näyttävämpää kuin amerikkalaisissa elokuvissa oli totuttu näkemään. Rintamakuvaukset, rauhansopimuksen allekirjoittaminen ja Lincolnin murha edustavat ajan parasta historiallista elokuvarekonstruktiota. Vuosien saatossa yleinen mielipide on kääntynyt elokuvaa vastaan, ja Griffithin maine merkittävänä ohjaajana rapistunut. Lisäksi hänen pikkusiskonsa on joutunut raakalaismaisen mustan hampparisotilaan ahdistelemaksi ja hypännyt ennemmin kallionkielekkeeltä kuolemaan kuin joutunut tämän raiskaamaksi. Lipputuloissa sen peittosi vasta toinen sisällissotakuvaus, victor Flemingin Tuulen viemää (Gone with the Wind, 1939) neljännesvuosisata myöhemmin. Bagh, Peter von (1989): Elämää suuremmat elokuvat I. Ku Klux Klanin perustamisen taustalla on sodassa loukkaantunut ja presidentti Lincolnin vetoomuksella teloitukselta välttynyt eversti Ben Cameron, joka on nähnyt kotikaupunkinsa ajautuneen kaaokseen sitä terrorisoivien mustien käsissä. Elsien kanssa solmimansa avioliiton myötä hänen on tarkoitus muodostaa pysyvä side valkoisiin vallanpitäjiin, mutta viime hetkellä Austin Stonemanin silmät aukeavat ja hän näkee Lynchin pirulliset suunnitelmat koko kauheudessaan. Griffithin mukaan suurimmat syylliset etelän romahtamiselle ovat pohjoisen liberaalit poliitikot ja nurkanvaltaajat, jotka eivät joko tienneet etelän elämänmenosta ja tavoista mitään tai sitten vain halusivat lyödä jo lyötyä vihollista. Se ei ole oikeutettua, joskin ymmärrettävää, sen verran ristiriitainen elokuva Kansakunnan synty on. Se ihastutti Valkoisen talon erikoisnäytöksessä myös istuvan presidentin woodrow wilsonin, jonka kuuluisa kommentti ”salamoin kirjoitetusta historiasta, joka valitettavasti vain on liiankin totta” on jäänyt jälkipolville mielipiteeksi siitä, kuinka presidentti maansa historian näki. Bagh, Peter von (1998): Elokuvan historia. Kansakunnan synnyn ensimmäinen puolisko on edelleen huikeaa katsottavaa. Elokuvaryhmä on tehnyt vaikuttavaa työtä rekonstruoidessaan sisällissodan aaton valkokankaalle, ja vaikka ylilyöntejäkin esiintyy (perinteinen ”plantation illusion”, etelävaltioiden kuvaaminen jonkinlaisena kadonneen maailman onnelana, jossa orjat ja heidän isäntänsä elävät sopusoinnussa rinnakkain), kokonaisuus on hyvin hillitty. Rauha on palannut etelävaltioihin. 8: Films Produced in 1914-1915. Hyväsydäminen ja harhaanjohdettu Stoneman ei tosin näe, että Lynch on kaikkea muuta kuin hillitty, rotunsa asioita pyyteettä eteenpäin ajava kansanmies: hän on Stonemanin Elsie-tytärtä himoitseva, ”viinistä ja vallasta juopunut” peto, joka haluaa alistaa etelän asukkaat mustien vallan alle. Syyttävä sormi osoittaa heistä vahvimmin Austin Stonemaniin (tosielämän thaddeus stevens, republikaanipoliitikko, jota tommy lee jones näytteli steven spielbergin Lincolnissa (2012)), joka yhdessä tumman apulaisensa Silas Lynchin kanssa ajaa mustien oikeuksia. Kansakunnan synnyn voittokulku kesti vuosia ja KAVI:n erikoistutkija antti alasen mukaan ”se oli maailman eniten nähty elokuva 1940-luvulle asti ja saattaa olla edelleenkin”. Elokuvan tekoaikana sen edustama näkemys saattoi hyvinkin olla hyväksyttävä, mutta sittemmin historiantulkinta on muuttunut radikaalisti, mikä on osoittautunut Griffithille tappiolliseksi . KOLIKON KAKSI PUOLTA Pääosin etelävaltiolaiseen Piedmontin kaupunkiin sijoittuva suurelokuva on tarina kahdesta perheestä, pohjoisen Stonemaneista ja etelän Cameroneista. Samalla he pelastavat myös läheiselle metsästysmökille pelastautuneen Cameronin perheen. Elokuva huipentuu klaanilaisten ratsastukseen, jossa valkoinen etelä lyö maata terrorisoivat mustien joukot ja palauttaa järjestyksen seudulle. Liput maksoivat kaksi dollaria, kun yleensä elokuviin päästiin pikkukolikoilla. läHteet Alanen, Antti (2005): MMM Elokuvaopas. W. MYRSKY YLI AMERIKAN Kansakunnan synty osoittautui ennennäkemättömäksi menestystarinaksi, vaikka mustien kansalaisoikeusliike NAACP (The National Association for The Advancement of Coloured People) teki kaikkensa kieltääkseen elokuvan. Griffith: An American Life. BFI Publishing, London 2004.. Elokuvakriitikko james agee on todennut: ”Kansakunnan synty vetää vertoja Bradyn valokuville, Lincolnin puheille, Whitmanin sotarunoille: kaikkine epätäydellisyyksineen ja irvokkuuksineen se itse asiassa vetää vertoja parhaille teoksille, mitä tässä maassa on tehty.” Tällaisenaan Kansakunnan synty olisi elokuvien aatelia, suuri amerikkalainen sisällissotaeepos melodramaattisilla juonenkäänteillä höystettynä. Poliittisissa istunnoissa mustat päättäjät juovat viinaa, pitävät paljaita jalkojaan pöydillä ja vähät välittävät yhteiskuntarauhasta ja -rakenteista. Valitettavasti se ei kuitenkaan pääty tähän, vaan jäljellä on myös uudelleenrakentamisen aikakausi, jossa elokuvan rasistisuus nousee irvokkaasti esille ja jättää jälkensä tähän monelta osin hienoon teokseen. Kahteen osaan jaetun kertomuksen ensimmäinen puolisko koostuu sotaa edeltävästä ajasta, sodasta ja rauhansopimuksen kirjoittamisesta
Nyt ollaan vihaisempia kuin koskaan, ja siihen on syynsä. 22 työväenmusiikista ennen ja nyt 24 ei vallankumousta ilman musiikkia 26 Keski-ikäistyvä työväen musiikkitapahtuma elää ajassa 28 tarinoita, jotka muuttavat ihmisen maailmankatsomusta 30 ”en valinnut musiikkia, musiikki valitsi minut” 33 laululiikkeen liepeillä 34 Kaj Chydeniuksen yhteistyön prosesseja 36 työväenmusiikkia katutasolta 39 räppäri povaa kovia aikoja 42 Haastavaa musiikkia 44 tavallisten ihmisten lauluja. / Häivy maasta, oikeistolainen saasta." Tämän päivän työväenmusiikki on karuista olosuhteista kertovaa rapmusiikkia – kotistudiossa tehtyjä raivonpurkauksia hallitsevaa luokkaa vastaan, kuten turkulaisella Tapani Ganjalla. Työväenmusiikki elää ja muuttuu ajan mukana. / Pää ylös, vedä hanskaan, vitun natsi. 21 työväenmusiiKKi "Kokoomusta vastaan, saatana, ei vajota paskaan
22 työväenmusiikista ennen ja nyt
Rautavaaran laulu taas asettuu pienten ja päähänpotkittujen puolelle rikkaita ja ulkokultaisia menestyjiä vastaan ja kytkee tämän vielä kristinuskon perussanomaan tavalla, joka ei marxismi-leninismin dogmien puitteissa olisi ollut mahdollista. Mainitsen tämän yksityiskohdan siksi, että nuokin kaksi kappaletta ovat yhteiskunnallisia, vaikkakaan eivät poliittisia tai puoluepoliittisia. Mutta koska silpputyöläisyys ei ole mikään identiteetti, ei se tunnu innoittavan lauluntekijöitäkään. Ensiksi on huomattava, että työväenlaulu oli ongelmallinen käsite jo 1970-luvulla, jolloin sen voi sanoa eläneen kultakauttaan lähinnä Love Recordsin julkaisemien klassikkolevytysten ja ympäri Suomea järjestettyjen kiertueiden ja konserttien ansiosta. Kyse oli kylläkin – ainakin osittain – työväelle suunnatusta ja sen asioita käsittelevästä musiikista, kuten vaikkapa vuoden 1971 kuuluisan Metallin lakon innoittava vaikutus laululiikkeeseen osoittaa. Useat suomiräppärit ovat pystyneet kohtaamaan potentiaalisen yleisönsä katutasolla siinä, missä 70-luvun työväenlaulu piiloutui usein teoreettisen käsitearsenaalin taakse. Sellaisena sillä on tietysti suuri kulttuurihistoriallinen arvonsa, ja liikkeen musiikillinen tasokin oli niin korkea, että suuri joukko sen synnyttämiä lauluja elää yhä. Sen myötä perinteinen työväenliike on joutunut massiivisten haasteiden eteen, ja viimeisimmästä vaalituloksestakin voi lukea, ettei se ole kovin hyvin onnistunut näihin vastaamisessa. On tietysti yksittäisiä poikkeuksia, kuten tämän numeron levyesseepalstalla käsiteltävän sannin esikoislevyltä löytyvä kappale Hakuna matata, jonka päähenkilö ahertaa hampurilaisravintolan kassalla, mutta haluaisi jättää kaiken ja ryhtyä downshiftaamaan akustisen kitaran kanssa. Ilmeinen johtopäätös on, että uuden työväenmusiikin pitäisi olla nimenomaan pätkäja silpputyöläisten musiikkia. OLIVATKO TYöVÄENLAULUT TYöVÄEN LAULUJA. Tiedämme työelämän olevan hurjassa murroksessa. 1970-luvun työväki kuunteli työväenlauluja huomattavasti todennäköisemmin vaikkapa juuri Irwiniä tai Rautavaaraa – tai dannya, Frediä, nuorempien tapauksessa ehkä Hurriganesia tai Abbaa. Reaalitodellisuudessa useimmiten ilman työtä ei kuitenkaan ole rahakaan. Perinteistä työväkeä on yhä vähemmän, ja sen luokkaidentiteetti on sirpaloituvassa maailmassa korvautunut lukemattomilla muilla mahdollisilla identiteeteillä. Yhteiskunnan kaikkein vähäosaisimpia ovatkin perusturvan varassa elävät, joista tavalla tai toisella syrjäytyneet nuoret muodostavat merkittävän osan. Näistä viime mainituista varsinaista yhteiskunnallista sisältöä saakin jo hakemalla hakea, mutta tosiasiassa useimmat ihmiset eivät sellaista musiikista etsikään. He hakevat jotain inhimillisiä perustunteita heijastelevaa tai sitten ihan vaan hyviä bileitä. 23 työväenmusiiKin käsitteen purkaminen tarjoaa avaimia myös sen miettimiseen, mitä työväenmusiiki voisi nykypäivänä olla. Siinä joukossa päihdeongelmat ja yleinen toivottomuuden tunne valtaavat alaa. teksti niko peltonen kuvitus amanda vähämäki. Eskapismi ja oravanpyörästä hyppäämisen haave leimaavat sinänsä varsin suurta osaa 2000-luvun suomalaisesta popista. Jos siis työväkeä sanan perinteisessä merkityksessä ei oikeastaan enää ole, miten voisi olla työväenmusiikkiakaan. Äkkiseltään työväenlaulu tuntuisi menneisyyteen liittyvältä ilmiöltä. Molemmat äidin puolen isovanhempani olivat vasemmistolaisia tehdastyöläisiä, mutta vaarin suosikkikappaleita oli muiden muassa irwin goodmanin Haistakaa paska koko valtiovalta, kun taas mummu piti tapio rautavaarasta ja samastui erityisesti tämän Ontuva Eriksson -klassikkoon. Työväenlaulu onkin ollut lähinnä laitavasemmiston puoluepoliittisten aktiivien musiikkia. Voi tietysti kysyä, onko asia niin ajankohtainenkaan. Paradoksaalisesti siis 2000-luvun lähin vastine työväenmusiikille onkin työttömien ja sosiaalitukien varassa eläjien musiikkia. TYöVÄENMUSIIKKI SILPPUTYöN AIKAKAUDELLA Siirtäkäämme nyt katse 2010-luvulle, joka näyttäytyy pätkäja silpputyöläisten, vuokraduunareiden ja freelancereiden aikakautena. Kun pitkiä työuria samassa työpaikassa tai edes samalla alalla on yhä vähemmän, ei ole työläisidentiteettiäkään. Nyt ei haaveilla työstä, vaan siitä, että olisi varaa jättää kurjistuva ja arvaamaton työelämä kokonaan taakse. On kuitenkin huomionarvoista, että tunnetuin klassikko ei aiheensa puolesta ole työväenlaulu lainkaan: Sinua sinua rakastan täyttää ajattoman rakkauslaulun määritelmän ja voi vedota ihmisiin, joilla ei ole vasemmistolaisuuteen tai työläisyyteen minkäänlaista suhdetta. Sen tekijät eivät pääsääntöisesti kuitenkaan edustaneet työväkeä, vaan tulivat akateemisesta maailmasta ja/tai taidepiireistä. Genre tuntuukin ottaneen suvereenin aseman tämän päivän tärkeimpänä yhteiskunnallisena musiikkina. Työväenlaulu ei myöskään näytä tavoittaneen kovin suurta osaa työväestä, edes vasemmistolaisittain suuntautuneesta. Irwinin esityksessä kuvastuu sellainen turhautunut protestihenki, joka tuohon aikaan kanavoitui SMP:n ja nykyään sitten perussuomalaisten äänestämiseen. Varsinkin nuorten todellisuus alkaa olla hyvin voittopuolisesti tällainen, ja jos oletetaan jonkinlainen uusi työväenmusiikki, pitäisi sen tietysti syntyä nuorten tekijöiden toimesta, kuten 1970-luvun taitteessakin. Kaupan kassalla opiskelujen ohessa muutaman vuoden työskentelevä nuori ei miellä itseään työnsä kautta, ja olisi järjetöntä olettaakaan sellaista. Tällaisten elämäntilanteiden kuvaus on poikinut 2000-luvulla merkittävän määrän hyvää musiikkia, josta lähes kaikki on suomirappia. Työväenmusiikki ja työväenlaulu ovat niin vakiintuneita käsitteitä, että niiden merkityssisältöä ei ehkä moni tule pohtineeksi. Jotkut keskeiset suomiräppärit ovat työskennelleet esimerkiksi sosiaalityöntekijöinä, toiset taas ehkä itsekin eläneet ainakin jossain vaiheessa syrjäytyneen Kriittiset voimat tuntuvat ankeuttajilta, eikä moni kaipaa muutenkin arjenharmaaseen elämäänsä lisää huonoja fiiliksiä
ei vall anKumousta ilman musiiKKia. Arvatenkin ihmiset fanittavat menestyksensä ulkoisilla merkeillä leveileviä cheekejä ja elastisia hieman samoista syistä kuin äänestävät kokoomusta, vaikka kuuluisivat ryhmiin, joiden etuja puolue ei varmasti aja. Monet muusikot voivat laskea itsensä jompaan kumpaan ryhmään. 24 1960–1970-luKujen laululiike oli ainutlaatuinen ilmiö, jossa oikeaan aikaan, ilmeiseen tarpeeseen vastaten, monta musiikin, kulttuurin ja yhteiskunnallisuuden säiettä kiertyi onnellisella tavalla yhteen. Elokuvaohjaaja Jouko Aaltoselle työväenmusiikki merkitsee henkilökohtaisesti tärkeää traditiota, joka elää ja muuttuu ajan myötä. TYöVÄENMUSIIKKI ESKAPISMIN JA MENESTYJIEN AIKAKAUDELLA Työväen käsitteeseen hirttäytyminen ei ehkä lopultakaan ole kovin järkevää. Yksi näistä säikeistä on perinteinen työväenmusiikki, muita 1960-luvun teatteri, DDR:n ja Latinalaisen Amerikan musiikin vaikutteet ja moderni jazz. Musiikki on tunteiden ilmaisua, ja muistuttaa siinä mielessä taiteena elokuvaa. Voi tietysti olla, että huononevat ajat poikivat Suomessakin lähitulevaisuudessa yhä enemmän radikaalia yhteiskunnallista musiikkia. Poliittisempi suomirapkin on jäänyt jossain määrin vaihtoehtomusiikin asemaan, ja oireellista on, että jopa monilla musiikkikriitikoilla on tapana naureskella Palefacen ja julma-Henrin tapaisille avoimesti vasemmistolaisille ja suorasanaisille artisteille. Pikanttina lisänä tulevat biisit, joissa menestyjä uhriutuu siitä, että joku on uskaltautunut kritisoimaan häntä. SUKUPOLVIKOKEMUKSEN KITEYTYMÄ Poliittinen laululiike oli Jouko Aaltosen mukaan tärkeä osa 1970-luvun nuortaistolaista liikettä, mutta sen piti alun perin olla vain pieni osa elokuvaa. Kriittiset voimat taas tuntuvat ankeuttajilta, eikä moni kaipaa muutenkin arjenharmaaseen elämäänsä lisää huonoja fiiliksiä. Heitä luulisi siis kiinnostavan musiikin tekeminen oman elämänsä realiteeteista. Näin poliittisen puheen ja verbaalin analyysin voisi jättää vähemmälle ja keskittyä siihen, miltä tuntui olla nuori 1970-luvulla ja muuttaa maailmaa laulamalla.” Ohjaaja Jouko Aaltonen oli lauleskellut erilaisissa tilaisuuksissa ja leirinuotioilla työväenmusiikin klassikoita, mutta suhde niihin oli aika pinnallinen ja ohut. Onko se sitten työväenmusiikkia, lienee makuja määritelmäkysymys. Suomirap mahdollisena tämän päivän työväenmusiikkina ansaitsee kuitenkin oman artikkelinsa tässä numerossa. Perinteiset työläiset – ne, joiden työpaikat ovat vielä säilyneet – eivät ole yhteiskunnan huono-osaisimpia tai lähelläkään sitä. Vasta Kenen joukoissa seisot -dokumenttielokuvaprojektinsa myötä hän löysi työväenmusiikin. Toisaalta menestyksestä artistina saa nykyään olla siinä määrin ylpeä, että suosittujen esiintyjien fanit suostuvat kuuntelemaan jopa kappaleita, jotka kertovat pelkästään tästä menestyksestä. Yllättävän vähän sellaista on kuitenkaan syntynyt. Mainitsemani eskapismin pääjuonne 2000-luvun popissa lienee yksi selitys. teksti maarit haataja nuoren elämää. Itsetyytyväinen menestyjä tuntuu heijastavan jotain omista onnistumisistaan äänestäjään tai kuulijaan. Stadionin kaksi kertaa täyttänyt Cheek on erikoistunut tähän aihemaailmaan. Voi myös olla, että kulttuuriköyhälistö häpeilee ongelmiensa esiin nostamista, kun alan toimijoiden ajatellaan edelleen olevan jotenkin etuoikeutettuja tai jopa eliittiä – tämä käsityshän näkyy esimerkiksi timo soinin puheissa hänen irvaillessaan fiktiivisille “Punavuoren punaviininjuojille”. Uutta köyhälistöä löytyy esimerkiksi kulttuurialojen freelancereista ja monista pienyrittäjistäkin. ”Jossain vaiheessa oivalsin, että laululiikkeessä kiteytyi paljon sitä itseään laajempi sukupolvikokemus, että se olisi itsessään oivallinen elokuvan aihe
Vasemmalta Sinikka Sokka, Kiti Neuvonen, Martti Launis ja Pekka Aarnio.. ”1990-luvulla ja vielä elokuvan valmistuessa 2006 keskustelua dominoi eräänlainen 'nuo olivat väärässä' -ilmapiiri, etsittiin syyllisiä, ehdotettiin totuuskomissioita ja vaadittiin entisiä taistolaisia vastuuseen kaikista stalinin rikoksista. Katkerat, pettyneet, takinkääntäjät ja itsetuhoiset löytyivät siltä puolelta, joka oli panostanut kaiken pelkkään politiikkaan. Eikä haitannut, vaikkei maailman parhaita laulajia oltukaan, koska laulaminen ja musiikki olivat osa kollektiivista kokemusta. Sieltä löytyi paljon ryhmien ja ihmisten nimiä. Kaikki suostuivat oitis, sekä puhumaan että laulamaan.” LAULULIIKKEEN HUMAANIT KLASSIKOT Jouko Aaltonen kohtasi sukupolven, joka katsoi taakse kypsästi, kriittisestikin mutta myös arvostavasti. Merkillepantavaa oli, että poliittinen kokemus yhdistyneenä yhdessä koettuun musiikkiin oli antanut kaikille jotakin. Kokonaiskuva alkoi valjeta: laulu-ja ohjelmaryhmät olivat keskeinen osa poliittista liikettä, niitä oli joka osastossa ja porukassa, kaikkialla Suomessa Hangosta Sodankylään. Ja siinä musiikki oli paras työkalu”, Aaltonen avaa. Ja tämä puoli piti saada ehdottomasti mukaan elokuvaan, ei vain ammattilaisia tai puoliammattilaisia vaan myös ruohonjuuritason porukoita ja esiintyjiä. Ehkä joku osa maailmaa jossakin on ihan pikkuisen muuttunut paremmaksi?” Musiikista nousi myös elokuvan tyyli, joka mahdollisti sen että suoraan poliittisuuteen voitiin ottaa myös etäisyyttä, esimerkiksi musikaalinomaisilla näyttämöllepanoilla, joissa ihmiset esittävät vanhoja taistelulauluja nykyisillä työpaikoillaan. OSA KOLLEKTIIVISTA KOKEMUSTA Kenen joukoissa seisot -dokumentissa esiintyvistä jotkut valinnat olivat itsestään selviä, kuten laululiikkeen kirkkaimmat tähdet, esimerkiksi Agit Prop, Kiti neuvonen tai annariitta minkkinen . ”Tässä on selvä linkki työväenmusiikin pitkään traditioon. Tein mitei vall anKumousta ilman musiiKKia Agit Prop -kvartetti Jouko Aaltosen dokumentissa Kenen joukoissa seisot. ”Laululiikkeestä on siinnyt koko joukko ikivihreitä klassikoita, joiden poliittisuus on ehkä haalistunut mutta humaanius kirkastunut. 25 tavan ennakkotutkimuksen, kävin läpi Uusi Laulu -lehden vuosikerrat ja ryhmiä välittäneen Ohjelmakeskuksen arkistot. Minua oli etukäteen peloteltu, etteivät ihmiset suostu puhumaan poliittisesta menneisyydestään kameran edessä. Minulla oli hyvin yksinkertainen ja vilpitön lähtökohta: ei langeta jälkiviisauteen vaan pyritään kuvaamaan maailma 1970-luvun perspektiivin ja kokemuksen kautta. Poliittinen laululiike, oman aikansa työväenmusiikki, oli mukana muuttamassa maailmaa. ”Halusin myös tiettyä monipuolisuutta ja edustavuutta, mukaan piti saada niin vähemmistölaisia kuin enemmistöläisiäkin ryhmiä. Työväenmusiikki ei sinänsä ollut dokumentin päällimmäinen asia, vaikka elokuva kertookin tradition jatkumisesta. ”Voi olla musiikkia ilman vallankumousta, mutta ei vallankumousta ilman musiikkia. Halusin myös nostaa esiin hienoja taiteilijoita ja antaa tilaa heidän taiteelleen.” Poliittinen laululiike tuotti valtavasti hyvää taidetta, ja niin kuin kaikki hyvä taide, se kurkottaa oman aikansa yli. Katin kontit. Otin yhteyttä, haastattelin ja kyselin lisää nimiä”, Jouko Aaltonen kertoo
Haapojan mukaan ammattiliittojen mukanaolo on erittäin tärkeää sekä vanhojen työväen perinteiden vaalimiseksi että uuden työväen kulttuurin kehittämiseksi. Näin jokaiselle festarikävijälle löytyy jotakin mieleistä”, Marianne Haapoja kertoo KesKi-iKäistyvä työväen musiiKKitaPaHtuma elää ajassa Valkeakoskella juhlitaan tänä kesänä jo 44. Tästä esimerkkeinä ovat jokavuotiset yöyhteislaulut sekä kesän 2015 festivaalilla järjestettävä vuokko Hovatan ja sinikka sokan tähdittämä Toverit herätkää -konsertti.” Enimmäkseen tapahtumassa käy työikäisiä aikuisia. ”Tapahtuman takana on Työväen Musiikkitapahtuma -yhdistys. Suunnitteluvaiheessa Työväen Musiikkitapahtumaa ajateltiin kierrättää ympäri Suomea, mutta Valkeakoskesta tuli tapahtuman kotipaikka, koska paikkakunnalla oli ja on edelleen vahva työväenliikkeen perinne. ”Tapahtuman ohjelmistoon kuuluu nykyisin paitsi nimekkäitä tähtiartisteja ja mielenkiintoisia uutuuksia myös perinteisiä työväenmusiikin helmiä. teksti juha säijälä. ”Ohjelmistossamme on kuitenkin huomioitu myös lapset ja varttuneempikin väki, ja festivaalivieraiden ikäskaala ulottuukin lapsista eläkeläisiin.” Työväen Musiikkitapahtumassa ammattiliitot ovat hyvin näkyvästi mukana. He tapaavat toisiaan rennossa kesäfiiliksessä.” TILAA UUSILLE LUPAUKSILLE ”Haluamme panostaa ohjelmistomme monipuolisuuteen, ja siksi valitsemme hyvin monenlaisia musiikkityylejä edustavia esiintyjiä. Haapoja kertoo, että tapahtuman pohjana ovat työväenaatteen arvot, joista tärkeimpänä on kulttuurin ilon jakaminen aivan jokaiselle. Merkittävänä tavoitteena on myös ylläpitää ja kehittää työväen kulttuuriperinnettä.” OMALEIMAISUUS ON SÄILYNYT Työväen Musiikkitapahtuma on kehittynyt alkuajoistaan nykyaikaiseksi festivaaliksi yhteiskunnan voimakkaassa muutoksessa ja yleisön odotusten muuttuessa. Ajan henki loi antoisan maaperän tapahtumalle, joka antoi esiintymismahdollisuuden monenlaisille kokoonpanoille”, Haapoja taustoittaa. ”Siksi TSL:n Etelä-Hämeen piirijärjestö perusti Työväen Musiikkitapahtuman. ”Nykyään tekeminen on ammattimaisempaa, ja tapahtuma on kasvanut vuosien saatossa mittavaksi festivaaliksi, joka houkuttelee vuosittain noin 40 000 kävijää”, Marianne Haapoja iloitsee ja jatkaa, että tapahtuman omaleimaisuutta ei kuitenkaan ole kadotettu. 26 ”lämmin, ajatteleva, iloinen”, määrittelee Työväen Musiikkitapahtuman toiminnanjohtajana vuodesta 1997 työskennellyt marianne Haapoja . kerran työväenmusiikin parissa. Lisäksi kunnasta löytyi paljon tahtoa ja intoa tapahtuman järjestämiseen. Työväen Musiikkitapahtuma ry on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka visio on tukea ja kehittää kansalaisten musiikkija kulttuuriharrastusta. Festivaalin juuret ulottuvat 1970-luvun alkuun asti.” Silloin Työväen Sivistysliiton Etelä-Hämeen piirijärjestössä alettiin toivoa työväenliikkeen opintotoiminnan kylkeen jotakin keveämpää aktiviteettia. ”Lisäksi liittojen mukanaolo on olennaista paitsi taloudellisesti myös ohjelman kannalta. ”Lisäksi poliittiset järjestöt ovat meillä ehkä enemmän mukana kuin joillakin muilla festivaaleilla. Liitot tuovat meille ohjelmasisältöä ja jopa viettävät kesäpäiviään tapahtumassa.” Tapahtuma on pohjimmiltaan kallellaan vasemmalle, ja Haapojan mukaan festivaali on kohtaamispaikka monille valtakunnan päättäjille ja poliitikoille. Moni liitto tarjoaa jäsenilleen alennuksia festarirannekkeisiin tai saapuu esittelemään toimintaansa tapahtumatorille. Alkuvuosina kaikki tehtiin harrastuspohjaisesti ja talkoohengellä: esiintyjätkin olivat enimmäkseen harrastajaryhmiä. ”Lisäksi mukana elää edelleen vahvana yhdessä tekemisen henki, jota upea talkooporukkamme rakentaa vuodesta toiseen
”Työväenmusiikki on juuri sitä, mitä työväki tykkää kuunnella. Festivaalin lisäksi yhdistys pyörittää kesällä myös Kirjaslammen tanssilavaa sekä järjestää Kirjazz-nimisen vauhdikkaan jazz-tapahtuman. Numminen, Reijo Frank ja Kaj Chydenius, jotka olivat kaikki mukana historian ensimmäisessä Työväen Musiikkitapahtumassa vuonna 1972.. ”On kiva huomata, että moni artisti todella haluaa tulla meille esiintymään.” TYöVÄENMUSIIKKI ON MONIPUOLISTA Mikä toiminnanjohtaja Marianne Haapojasta on tämän päivän työväenmusiikkia. Kokemus oli todella mieleenpainuva ja hieno.” Vuoden ympäri tapahtuman eteen työskentelee kahdesta neljään työntekijää, ja keväämmällä väkimäärä kasvaa noin kymmeneen henkeen. ”Heillä on kriittinen asenne yhteiskunnan ilmiöitä kohtaan, ja he ovat ammentaneet työväenlaulukulttuurista ja tehneet siitä omannäköistään. Kuvassa Valkeakoskella M.A. Nimiesiintyjien ohella haluamme myös nostaa esiin uusia tulokkaita ja tulevaisuuden lupauksia, joiden ura on vasta aluillaan.” Haapoja kertoo, että he saavat todella paljon ohjelmatarjouksia ympäri maailman. ”Tutustuin silloin taiteilijaan, sillä vuoden aikana tapasin hänet monesti, kun suunnittelimme yhdessä konsertteja ja näyttelyitä. Toista musiikkigenreä edustava jarkko martikainen on myös lyriikoissaan ottanut kantaa yhteiskunnan epäkohtiin, ollut työntekijän ja pienen ihmisen puolella.” Yksi mielenkiintoisimmista vuosista Haapojalle oli vuosi 2003, jolloin esiintymässä oli juice leskinen . ”Toisaalta ohjelmiston monipuolisuus myös edesauttaa sitä, että kävijämme kohtaisivat itselleen aivan uudenlaisia esiintyjiä ja musiikkigenrejä, mikä tekee heille festivaalielämyksestä rikkaamman. ”Työväen Musiikkitapahtumaa edeltävinä viikkoina ja etenkin festivaalin aikana tekijöiden määrä kasvaa entisestään, ja yhteensä 200–250 talkoolaista tekee töitä eri vuorokaudenaikoina.” Tapahtuman ohjelmistoon kuuluu nykyisin paitsi nimekkäitä tähtiartisteja ja mielenkiintoisia uutuuksia myös perinteisiä työväenmusiikin helmiä. Työväenja rauhanlaulut sekä työväenmarssit ovat tärkeä osa työväenmusiikin historiaa, mutta nykyisin niitä täydentää hyvin monimuotoinen musiikki.” Haapoja muistuttaa, että jatkumoa perinteisten työväenlaulujen päälle rakentavat esimerkiksi yhteiskunnalliset räppärit kuten Paleface ja rauhatäti . 27 tapahtuman ohjelmapolitiikasta
Teatterin on ennen kaikkea näytettävä maailma sellaisena, että se on muutettavissa. Työväenkulttuurin tehtävä hänen mukaansa on myös uusintaa työväestöä, antaa se voima, jolla työväki kestää ikeensä. Haluan lisätä Brechtin ajatukseen sen, että maailma pitää näyttää myös sellaisena, että se on muuttamisen arvoinen”, hän nauraa. Minua kiehtoivat teatteripiirien inspiroivat ihmiset ja ilmapiiri.” Pitkän uran teatterialalla luonut Rajala kokee, että teatterin voima on sen kyvyssä kertoa tarinoita, jotka koskettavat ihmisiä. 28 Kun Petri rajala oli valmistunut teatterikoulusta, häntä pyydettiin heti näyttelijäksi Turun kaupunginteatteriin, joka tuolloin lukeutui Euroopan kärkiteattereitten joukkoon. Toisaalta Rajala näkee työväenkulttuurin olevan tietenkin työläisten tekemää kulttuuria, niin kuin esimerkiksi blues-musiikki. tarinoita, jotka muuttavat ihmisen maailmankatsomusta 64-vuotias jyväskyläläinen aikuisen tyttären isä ja Turun kaupunginteatterin näyttelijä Petri Rajala on ollut 40 vuotta lavalla, vuodesta 1975 asti, mikä tekee hänestä kaupunginteatterin pitkäaikasimman näyttelijän. Näen, että työväenkulttuuri on toisaalta sitä, että tuodaan esille työväenliikkeen periaatteita ja päämääriä, jotka ovat jo Ranskan vallankumouksessa esiin tuodut ihanteet vapaus, veljeys, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, solidaarisuus ja sodanvastaisuus”. Takana on noin 110 ensi-iltaa. ”Nykyaikaista työväenkulttuuria ei voi määritellä tietyn muodon perusteella, vaan työväenmusiikkia voi olla yhtä hyvin country kuin bossanovakin. Tässä musiikissa tulevat esille yhteiskunnalliset epäkohdat ja lauluissa kehotetaan toimintaan. Hän haluaa omalla työllään antaa ihmisille samanlaisia kokemuksia tarinankertomisen voimasta. Säilytystyö on onnistunutta mutta totta kai jossain vaiheessa on alettava myös tuottaa uutta. ”Pelkästään viihdyttävä viihde kertoo aikuisten satuja, jotka eivät tuo esiin muutoksen mahdollisuutta. LAUSUNTAA MUSIIKIN SÄESTYKSELLÄ Teatterin ohella Petri Rajala intohimona ovat laulutekstit, jotka välittävät tarinoita, joilla on merkitystä, lauluja joissa työväenkulttuurin arvot tulevat esille. Rajalan mukaan taiteen arvopohja määrittää lopulta sen, mikä on työväenkulttuuria. teksti ja kuva laura tättilä. Tätä kautta nähtynä 1980-luvun punkmusiikki ja nykyaikainen rap ovat tämänhetkisiä työväenkulttuurin edustajia. ”Työväenkulttuurin ydin on mielestäni sen arvopohjassa. ”Tekniikka on kehittynyt mutta näyttelijäntyö on aivan samanlaista nyt kuin uran alussakin, 1970-luvun puolivälissä. ”1960-luvun teattereitten ilmapiiri oli avoimen vasemmistolainen ja poliittisesti edistyksellinen. Olen silti samaa mieltä Kaisa Korhosen kanssa, joka sanoo, että teatteri on luovuttanut asemansa yhteiskunnan kriittisenä kehittäjänä ja näkijänä. Rajala koki tämän tarjoukseksi, josta ei voinut kieltäytyä. 1990-luvulla Ultra Bra taas omaksui uuden laululiikkeen musiikin muodon, varsinkin Kaj Chydeniuksen vaikutus on vahva, mutta laulujen sisällöt eivät kerro työläisen arjesta, eivätkä pyri muuttamaan maailmaa.” Rajala näkee, että tällä hetkellä työväenkulttuuri Suomessa on ennen muuta säilyttävää. Nykyteatteri on liiaksi pelkästään viihdettä viihteen vuoksi.” Rajala alleviivaa brechtin ajatusta siitä, että taiteen pitää viihdyttää ihmistä, jotta sen avulla voi kertoa ihmiselle tarinan. ”Teatteriharrastus taas virisi jo oppikouluaikoina Jyväskylän Teiniteatterissa”, Rajala kertoo. Kun konkarilta kysyy, onko teatteri muuttunut vuosikymmenten saatossa, hän vastaa, että perustyö on yhä aivan samanlaista
Petri Rajalaa kiehtoo teatteripiirien inspiroivat ihmiset ja ilmapiiri.. Pelkästään viihdyttävä viihde kertoo aikuisten satuja, jotka eivät tuo esiin muutoksen mahdollisuutta. 29 KANTAA OTTAVAA JA INHIMILLISTÄ Omina innoittajinaan Petri Rajala mainitsee lauluntekijäkolmikon Cornelis wreeswijk, Jacques Brel ja vladimir vysotski . ”Heidän musiikkinsa on juuri oikealla tavalla kantaa ottavaa ja inhimillistä. Rajala kertoo saaneensa teksteistä paljon opastusta omaan elämäänsä, ja kääntämällä näitä tekstejä suomeksi ja esittämällä suomeksi heidän laulujaan Rajala toivoo voivansa antaa takaisin jotain siitä, mitä on itse saanut tekstejä lukemalla. Heidän tekstinsä ovat korkealaatuista, sävellettyä runoutta, joka ilmentää työväenliikkeen arvomaailmaa.” Rajala toimii myös Suomen Vysotski-seuran varapuheenjohtajana ja tuo tämän musiikkia suomalaisten ulottuville. Vysotskin tekstejä esitetään suomeksi ja ruotsiksi kesäkonsertissa kaksikielisellä Jurmon saarella 18.7. Muusikkona Rajala on esiintynyt myös laulaja annariitta minkkisen säestäjänä vuosikymmenten varrella kaikkiaan sadoilla keikoilla. He kertovat tarinoita, jotka koskettavat. Työ Vysotskin runsaan laulutuotannon kääntämiseksi jatkuu yhä
30 ”en valinnut musiikkia, musiikki valitsi minut”
Meitä oli joukko naisia, jotka nousivat esille. Ystäväpiiri oli samoja aktiivisia ihmisiä. ”Ohjelmistooni kuului paljon vanhoja työväenlauluja, mutta kuten muuallakin uudet, jo ammattirunoilijoiden ja säveltäjien laulut kiirivät myös Tampereelle.” Hän löysi hyvin nopeasti hyviä säestäjiä, säveltäjiä ja muusikoita joiden kanssa teki yhteistyötä. Sitten tulivat Berliinin laulujuhlat ja sen perään Berliinissä oli vielä Maailman nuorison festivaalit.” ”Olimme vallankumouksen papittaria, aulikki oksanen, Kaisa Korhonen, annariitta minkkinen ja minä. ”Koko elämä oli osallistumista, välillä kerettiin käydä kotona nukkumassa ja istumassa punkkulasin ääressä. ”Mutta roikuin pitkään niin sanottuna puoliammattilasena poikani ollessa pieni.” Vuonna 1996 valmistui Neuvosen yhdessä tamperelaisten muusikkojen kanssa tehty ensimmäinen LP-levy Kaupungin valot. ”Sitä serasivat varsinaiset ruuhkavuodet. VALLANKUMOUKSEN PAPITTARIA ”Opiskelin Savonlinnan taidelukiossa vuonna 1968 kun Vanha vallattiin. Konsertoin ja keikkailin paljon ympäri maata.” Neuvonen vieraili myös yhden talven Tampereen Työväenteatterissa italialaisen arturo Corson ohjaamassa Mystero Puffossa. teksti juha säijälä kuva kansan arkisto. Yhteisvastuun lisäksi hän näkee myös tärkeänä seikkana ikäluokalleen 1960–70-luvuilla rakennetun sosiaaliturvajärjestelmän: päivähoidon, peruskoulun, kansanterveyslain, työttömyysturvajärjestelmän. Solidaarisuus on hyvin keskeinen eetos, joka leimaa hänen sukupolveaan. ”Kaikki isot asiat, joita nyt ajetaan alas. Ryhdyin päätoimiseksi laulajaksi. 31 ”KoKo maailma, kaikki maanosat, tulivat ihmisen syliin. Olen nähnyt kun järjestelmä on luotu, ja näen nyt kuinka oikeisto ajaa sitä alas.” Suomen pikku-Viipurissa Lahdessa evakkoperheeseen syntynyt laulaja, runoilija ja radiotoimittaja Neuvonen on elänyt vasemmiston taistelussa mukana koko ikänsä, nuoresta tytöstä. Kelpasin kaikkiin juhliin esiintymään ja minua arvostettiin työväestön, ammattiyhdistysliikkeen piirissä.” Laulajan ura otti Neuvosen otteeseensa, jonka myötä hän tuli koko Suomelle tutuksi: ei vähiten anu Kaipaisen sanoittaman ja Kaj Chydeniuksen säveltämän Nuoruustangon myötä. ”Vasta vuosien, vuosien päästä havahduin siihen, että Nuoruustangosta muodostui oman sukupolveni ikivihreä rakkkauslaulu. Pirkanmaalla oli useita aktiivisesti toimivia ohjelmaryhmiä ja kuoroja”, Kiti Neuvonen kertoo. Tänä päivänä Neuvonen on yhä taistelemassa kulttuurin keinoin solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Tämä on kasvattanut minua, se oli yksi yliopisto lisää. Sisareni piti yhteyttä ja minusta tuntui, että olin jumalan selän takana, kaikki tapahtui Helsingissä. Vuosittain pidettiin itsenäisyyspäivän työväenlaulukonsertti, jossa esiintyivät eri lauluryhmät ja mukana oli jo paljon ammattinäyttelijöitäkin. TTT:n kellariteatteriin valmistimme näyttelijä Juhani Niemelän kanssa kaksi runoja musiikkiesitystä, joista molemmat esitimme myös Kajaanin runoviikolla. Jatkoin myös musiikkiopintojani konservatoriossa. Tampere oli siihen aikaan vahva työläiskaupunki. Tällöin perustettiin teatterin vaalityöryhmä Vanha Myyrä. Siinä laulettiin muun muassa Kansainvälinen rokkiversiona. Äidilleni se oli vähän kauhistus, mutta hän pesi kukkahuivini ja sanoi vain, että sinulla pitää olla siistit vaatteet kun esiinnyt.” Helsingin aika oli Neuvoselle haipakkaa metallin lakkoineen ja rauhanliikkeineen. RUUHKAVUODET SAAPUIVAT ”Muutin Helsingistä Tampereen yliopistoon opiskelemaan 1973. Vanha Myyrä syntyi sitä kautta. Kappaleen, jonka mukana huokailee jo kolmas, ellei neljäs sukupolvi. Jätin päivätyöni nuorisoja kulttuuriohjaajana. Kaupungin valojen jälkeen tein kuudessa vuodessa neljä LP:tä. Kappaleeseen sisältyy yhä se sama ehdottomuus ja se on minulle yhtä rakas edelleen”. ”Läheisimmät työtoverini olivat ja ovat edelleen nykyisin Tampereen Teatterin kapellimestarina toimiva jyrki niemi ja säveltäjä, luottosäestäjäni vesa tuomi. Niinpä tulin Lahden kautta Helsinkiin ja suurin piirtein suorin jaloin kävelin ylioppilasteatteriin ja sanoin, että haluan tulla tänne mukaan”, Kiti Neuvonen muistelee, Ylioppilasteatteriin hän myös pääsi. ”Oma roolini muuttui aina enemmän solistiseen suuntaan.” Neuvonen esiintyi paljon vasemmistojärjestöjen, ammattiyhdistysliikkeen ja rauhanliikkeen tilaisuuksissa. Tovereita ja kansainvälistä toimintaa oli kaikkialla”, Kiti neuvonen muistelee nuoruutensa merkkipaaluja. Valkeakosken Työväen Musikkitapahtumassa esiinnyin useana kesänä peräkkäin”, Vietnamin sodan loppuminen ja Salvador Allenden traaginen kuolema olivat nuorelle Kiti Neuvoselle tärkeitä käännekohtia 1970-luvulla. ”Teimme Ylioppilasteatteriin näytelmän Vanhan valtaus, jonka timo Kallinen ohjasi. Koimme valtavaa yhtenäisyyttä maailman työtä tekevien kanssa
Sairastuin Menieren tautiin ja menetin osan kuulostani. ”Esiintynytkin olen ja opettanut hengittämistä ja lauluilmaisua. Esiintyjähän ei itke keikalla, mutta on tilaisuuksia, joissa olen laulanut kyyneleet silmissä.” Neuvosen suhde vanhaan työväenmusiikkiin on elinikäinen rakkaus. Ehkä vielä kerran, ennen kuin täytän 70, nousen lavalle uusien ja vanhojen laulujen kanssa.” "EN AIO LAUSUA MANTRAA" ”Tekstit ovat minulle tärkeitä. NYKYMUSIIKKI KULUTTAA IHMISTÄ Mikä pitkän uran tehneelle, työväenmusiikista luennoineellekin Kiti Neuvoselle on tämän päivän työväenmusiikkia. ”Lainaan tähän itseäni viisaampaa, kirjallisuudentutkija raoul Palmgrenia, jonka työväenkirjallisuutta koskeva luokitus pätee myös työväenlauluihin. ”Maailmassa soditaan yhä, kuollaan nälkään ja ihmiset kohtaavat epätasa-arvoa. ”Jo kivikauden ihmiset ääntelivät ja rakensivat alkeellisia soittimia. Musiikilla on salaista voimaa. ”Se on opettanut minua ymmärtämään historiaa, solidaarisuutta ja sitä miten eri-arvoisuus, sorto ja sota ovat epäihimillistä, solidaarisuus ja ihmisen puolustaminen tärkeää. ”Samana vuonna sain kunnian esiintyä Lontoossa suomalaisen elokuvan viikolla. Vanhojen laulujen kieli on sidoksissa aikaan. Musiikilla on suora tie aivojen tunnekeskukseen, ohi järjen tai ymmärtämisen”, Kiti Neuvonen miettii. Musiikilla on sekä esiintyjälle että kuulijalle kokemus, joka on subjektiivinen. Antini työväenmusiikille arvioikoot kuulijat ja kokijat.” Neuvonen muistuttaa, että ihmiset ovat laulaneet aina. ”Toivon, että tälle vuosituhannelle löytyy omat agit-propinsa, annariittaminkkisensä ja kitineuvosensa!” Työväenlaulut voimaannuttavat, rohkaisevat ja luovat yhteisyyttä.. Ne voimaannuttavat, rohkaisevat ja luovat yhteisyyttä. Se lohduttaa, vahvistaa ja auttaa käsittelemään omia kokemuksia ja tunteita. ”Levyilläni on paljon venäläisiä lauluja, joiden tekstien suomennokseen osallituin Klaus weckrothin kanssa: bulat ogutshavan, vladimir vysotskin ja zanna bizevskajan lauluja.” Vaikka vanhoilla työväenlauluilla on aina ollut oma sijansa Kiti Neuvosen ohjemistossa, hän kertoo halunneensa laulaa hänelle ”omaa musiikkia”. 32 Neuvonen muistelee vain muutamia vaiheitaan viime vuosikymmeniltä. Vieläkin tehdään sotilasvallankaappauksia ja ihmisiltä riistetään oikeudet.” Nyt olisi Neuvosen mukaan tilaa 2000-luvun rauhanlauluille, lauluille työttömyydestä ja solidaarisuudesta. Osa 1970-luvun lauluista on sisällöllisesti menettänyt alkuperäisen merkityksensä.” Neuvonen huomauttaa sanoitetun musiikin olevan sidottu aina aikaansa, mutta suuret teemat, kuten sodan vastaisuus, rauha, vapaus, veljeys, tasa-arvo ja solidaarisuus ovat edelleenkin ajankohtaisia teemoja. Ylikansalliset levy-yhtiöt tuottavat valtavan määrän viihdyttävää musiikkia, jonka elinkaari on lyhyt. Muiden muassa Juice Leskinen on tehnyt eräälle levylleni useita sävellyksiä ja sanoituksia, samoin dave lindholm . Jo konserttia tehdessäni korvani alkoi oirehtia. ”Joka vuosi valitaan uudet tangokuninkaaliset, idolsit ja voice of finlandit. Se oli samalla hänen 35-vuotistaiteilijajuhla. Hekin varmaan tyynnyttelivät lapsensa lauluillaan uneen.” ”Työväenlaulut ovat osa työväen kulttuuria. ”Itse olen useissa tilanteissa purskahtanut itkuun kuullessani jotain ainulaatuista. Ne voivat kuullostaa kankeilta ja karheilta. Palmgrenin luokittelu menee näin: laulut joissa kuvataan olemassa olevia olosuhteita; laulut joissa valitetaan näitä olosuhteita nimittämättä syitä niihin; laulut joissa näennäisesti vain valitetaan olosuhteita, mutta joissa jo on havaittavissa enemmän tai vähemmän kätkettyä kritiikkiä hallitsevaa luokkaa kohtaan; laulut joissa otetaan hyökkäävästi kantaa sortoa ja hätää, hyväksikäyttäjiä ja riistäjiä vastaan; laulut joissa sen lisäksi tuodaan sorretun luokan aineelliset tarpeet sekä kansan tulevaisuuden kuvitelmat; laulut joissa ilmaistaan selvästi järjestäytyneen työväestön päämäärät ja vaatimukset.” Neuvonen harmittelee musiikkielämän kaupallistumista. Paljon on vielä tehtävää. MIELESSÄ HYRISEE UUSIA LAULUJA Taitelija kertoo musiikkinsa muuttaneen muotoaan. vesa tuomi sävelsi hänelle parikymmentä ilpo tiihosen runoa. Jäin työkyvyttömyyseläkkeelle kahta vuotta myöhemmin.” Neuvonen kertoo oppineensa pikkuhiljaa elämään sairauden kanssa. Mukana oli jouko aaltosen edellisenä vuonna ensi-iltansa saanut dokumentti 1970-luvun laululiikkeestä Kenen joukoissa seisot. Mielessäni on alkanut hyristä uusia lauluja. 1970-luvun laululiikkeessä lauloimme vallakumousta ja muutosta. Musiikkia kulutetaan ja se kuluttaa ihmistä.” Maailmanmusiikki, pienten levy-yhtiöiden tuotanto ja omakustanteet ovat Neuvoselle virkistävä poikkeus. Pate mustajärven kanssa laulamme levylläni dueton, joka on hänen käsialaansa.” Viimeisen suuren oman konserttinsa, Lue minulle nuoruus, Neuvonen piti Tampereella vuonna 2006. Radiokanavien soittolistat, myös Yle tuuttaavat samaa, kunnes uudet muotija iskusävelet ottavat oman paikkansa. ”Tamperelaisten rokkareiden kanssa teimme tiivistä yhteistyötä ja heistä monet soittavat levyilläni ja ovat olleet eri bändikokoonpanoissani
”Minä hieman vierastan laululiike-käsitettä. ”Poikkesimme perinteisestä ohjelmaryhmäkuviosta siten, että kaikki soittivat. Uusia tekijöitä löytyy muun muassa hip hopin ja reggaen puolelta. Useimmat ihmiset eivät jaksa kuunnella kovin monimutkaisia ajatusrakennelmia. ”Kyllähän se elää. 1990-luvulla klubikeikoilla alkoi muodostua tavaksi, että esiintymään pääsi vasta puoliltaöin, laman aikana kun oli paljon heitä, joiden ei tarvinnut maanantaiaamuna töihin herätä. 33 sanoituKsissa mikko Perkoilalla on aina ollut yhteiskunnallisuutta, mutta ilman paatosta tai julistamista. Ajan nimiä olivat Kingston Trio, Peter, Paul and Mary ja tietysti bob dylan. Luontevana sanankäyttäjänä tunnettu Perkoila on laulaja-lauluntekijä -perinteen edustaja. Huumori on tärkeimpiä elementtejä Perkoilan lauluissa. Rokkibänditouhuun ei minulla ollut intoa.” Folkin kantaaottavat sanoitukset avasivat väylää myös poliittiselle heräämiselle. Siihen aikaan yliopistokuvioissa oli paljon poliittista liikehdintää, joka veti mukanaan”, Perkoila muistelee. Sitten kuulin tällaista, ja ajattelin, että jumalauta, tällaistakin musiikkia oli.” ”Ajauduin poliittiseen toimintaankin mukaan. Huumori on tärkeimpiä elementtejä Perkoilan lauluissa. Siihen vastalääkkeeksi toimii hyvin Mikko Perkoilan laulu Säästön hinta vuodelta 1992, joka – toden totta – on jälleen valitettavan ajankohtainen: "Niiden säästöjen hintaa ei mitata rahassa. Minun Somalien syytä -lauluni sanoma ymmärrettiin täysin väärin, ja sitä tulivat joskus nahkapäät pyytämään, että on niin hyvä biisi. Ehkä siksi en ole kovin suosittu. Järvenpääläinen Mikko Perkoila ei halua laulaa paatoksella tai julistaa.. ”Se oli omaksumista, jatkuvaa treeniä ja omien ideoiden kehittelyä. ”Olen säilyttänyt akustisen linjan noista päivistä alkaen. ”Olen aina mieltänyt lauluntekemisen kommentoinniksi. Lapsille saa esiintyä päiväsaikaan, mikä on musiikkiduunarille miellyttävämpää. Olimme siis oikeastaan bändi”, Mikko Perkoila huomauttaa. Vuonna 1980 ilmestyi ensimmäinen sooloalbumi Nimismiehen murhe. Poliittinen kehitys on ollut sellaista, että voin hyvin käyttää 1970tai 1990-luvulla tekemiäni biisejä.” ”Jos laululla ei sanota mitään, sekin on poliittinen kannanotto. Lakkasin esittämästä sitä joksikin aikaa.” SANOMATTOMUUSKIN ON KANNANOTTO Mikko Perkoila uskoo kuitenkin myös poliittisen laulun tulevaisuuteen. Kauhistelin ajatusta esiintyä lapsijoukolle, mutta kokeiltuani se oli hieno kokemus. Myös lastenlauluissaan Perkoila tuo esille perusannettaan, vaikka suhtautuukin sanoman esilletuomiseen hieman kaksijakoisesti. Kun DDR:ssakin oli laululiike, niin termi napattiin meillekin. Järjestöja julkisia luottamustoimia on ollut monia. Amerikkalainen folk-musiikki toimi innoittajana musiikkiharrastuksen alkutaipaleella, kun teini-ikäinen Perkoila lopetti pianotunnit ja hankki ensimmäisen kitaransa. Myös työväenlauluja Perkoila kuunteli. On vähän helpompaa kun edes sekaisin saa pään." teKsti ja Kuva oula HyrsKe l aululiiKKeen liePeillä Mikko Perkoila aloitteli muusikon uraansa 1970-luvun poliittisen laululiikkeen liepeillä. Toisaalta minun ei ole tarvinnut tehdä enää uusia lauluja. ”Se oli kuin pelastusrengas, kun uskalsin lähteä siihen mukaan. Esiintyjänä repertoaariin kuuluvat niin työväenlaulut ja laulelmat kuin lastenmusiikkikin. Viimeksi mainitusta muodostui tärkeä työmaa, mutta myös henkireikä. Hiljalleen Perkoilasta kehittyi monipuolinen musiikkialan duunari. ”Siskon miehellä oli tapana kuunnella vanhoja työväenlauluja, kuten Punakaartin marssia tai Warshavjankaa. Kävin lukion Helsingin Norssissa, ja se oli turvallisen patavanhoillinen ympäristö kasvaa. Keikkoja alkoi tulla, ja otin ne ilolla vastaan.” LASTENMUSIIKKI HENKIREIKÄNÄ Ammattimaiseksi muusikoksi Mikko Perkoila heittäytyi 1980-luvulla. Silloin opettelin tekemään lauluja ja kehittelin omaa tyyliä. OMAN TYYLIN KEHITTELYÄ Tärkeä vaihe alku-uralla oli Arkiviisu 1970-luvun puolivälissä. Samalla tavalla vaikkapa punk muodostui myöhemmin, ja siitäkin tuli lähes liike, mutta mukana on aina sattumaakin.” 1970-luku oli Perkoilalle musiikin opettelua. Ryhmään kuuluivat aluksi Perkoila, Hannu raatikainen sekä näyttelijöinä sittemmin tunnetut Havukaisen siskokset riitta ja leena. Iskelmämusiikilla luodaan vaaleanpunaista usvaa, jossa ei ole ongelmia.” Voidaan siis sanoa, että aikamme ilmapiiri ei ole niinkään oikeistolainen, vaan pikemminkin välinpitämätön. Kyse ei ollut mistään järjestäytyneestä, samanaikaisesti vain tapahtui eri tahoilla. Lapsilla on kyky ottaa vastaan kaikki ilman mitään ennakkokäsityksiä.” Lapsille esiintymisessä oli myös proosallisempi hyvä puolensa. Ne on neulanjälkiä narkkarin nahassa ja halpaa viinaa syrjäytyneen mahassa
Edelleenkin hän käy keikalla kyseisen ohjelman kanssa. Eikä studioisuus ole mikään jokapäiväinen termi, että ´heihei, nyt täällä studio soittaa.´” Laulajia on tullut mukaan ympäri Suomea eri yhteyksistä. Sitten hän etsi, ja hän on esittänyt sitä silloin tehtyä ohjelmaa satoja kertoja. Parempi, että minä saan soittaa omia laulujani vaikka väärin, niin kukaan ei siitä loukkaannu. Sitten yhdessä katsotaan miten niitä lauluja voisi tulkita: mitä runoissa sanotaan, minkälaisen lukutavan tämä sävellys antaisi runoon. Siinä ohjelmassa oli, ja on edelleen kaikenlaista. teksti maarit haataja kuvitus laura tuomi. Halusin olla mukana, en suinkaan katsomossa. ”Ihmiset eivät keskenään koe olevansa minkään laulustudion jäseniä, vaan kyseessä on minun päässäni oleva Laulustudio. Jos se ei tykkää, niin sittenhän se ei laula hyvin. ”monna Kamu oli ensimmäisiä, jonka kanssa tein töitä, ja hän oli pitkään ikään kuin ykkösneuvonantaja. Hän muun muassa esitteli minulle Kaarlo sarkian, sitten hän löysi eila Pennasen suomentamat märta tikkasen rakkausrunot. Sattuman kautta, tai niin, että joku on itse tullut ehdottamaan yhteistyötä. Se on kestänyt jo parikymmentä vuotta.” Kaj Chydeniuksen yhteistyön prosesseja Ikiliikkuvan säveltäjän Laulustudio ei ole mikään konkreettinen tila. Olen tehnyt hänelle sen jälkeen useita ohjelmia, mutta tämä ensimmäinen on vieläkin suosituin.” Muita yhteistyönimiä ovat muun muassa Kai Hyttinen, taru nyman, sanna Kemppainen, tiina Pitkänen, tatu siivonen ja tuukka leppänen. 34 uusi laulustudio sai 25 vuotta sitten alkusysäyksen, kun Kaj Chydenius omien sanojensa mukaan pönötti ykköset päällä konsertin katsomossa: ”Kaikki laulajat pelehtivät lavalla, niin kuin viisaimmaksi katsoivat, ja rupesin epäviihtymään siinä tilanteessa. ”Pointti on koko ajan se, että etsitään lauluja, joista hekin voisivat tykätä, koska olen niin huono pianisti, etten voi ottaa kenenkään muun säveltämiä lauluja esitettäväksi. Se on semmoista yhteistyötä, joka on pitkä prosessi. Hän tiesi laulamisesta ja musiikista paljon. "Niistä teimme lauluja. Tärkeintä on, että laulaja tykkää niistä lauluista, se on olennaista. Se elää ja kehittyy ideana ja kokemuksena ja sitä muokkaa vuorovaikutuksellinen yhteistyö eri laulajien kanssa. Halusin olla sanomassa, mitä niiden pitää laulaa, ja miten niiden pitää laulaa minun lauluja, ja mielelläni vielä minun säestämänäni, vaikka olen onneton pianisti.” Vähitellen muodostui yhteistyötä laulajien kanssa. Hänen kanssaan pohdiskelimme niitä asioita.” LAULAJAN PIDETTÄVÄ LAULAMASTAAN 1990-luvun puolivälissä Chydenius teki musiikkia Lahden kaupunginteatterissa ilpo tiihosen näytelmään Laulu Otavasta, jossa oli paljon Tiihosen kirjoittamia laulutekstejä. ”Yksi näytelmän laulajista oli ritva sorvali, joka lauloi mielestäni tosi mielenkiintoisesti. Ehdotin, että tekisimme yhdessä lauluillan, jos hän etsisi runoja, joista hän haluaa tehtäväksi lauluja
Hirmu pino suomalaisia runoilijoita ja koska äidinkieleni on ruotsi, on minulla ollut myös riikinruotsalaisia kontakteja, ja suomenruotsalaisten runoilijoiden kanssa olen myös tehnyt niin paljon, kuin olen pystynyt.” Chydeniuksen mielestä esimerkiksi schubertin liedeissä pointti on myös siinä, miten hyvä teksti siinä on. Se on bonus. Toiset tulevat työväenkodeista ja -taloilta, toiset rippikoulusta tai ovat muuten uskonnollisia. “Mitä säveltäjä on ymmärtänyt tekstistä, kun on lähtenyt säveltämään. Jos sanot, että ´kylätie on hiljainen, niin hiljainen´, ei se puraise niin paljon, kuin sitten, kun se on sävelletty hyvin.” Toisaalta Chydeniukselle on olemassa virsiä, jotka ovat “pirun hyviä”. ”Jos laulaja on omasta mielestään parempi kuin kenenkään muun mielestä, silloin hän on mielestäni väärässä, silloin pitää tarkistaa juttu. ”Niin, että monen säveltäjän löytämät sisällöt siitä tulisivat meille tutuiksi.” MUISTUTUS MAASEUDUSTA Kaj Chydeniukselta julkaistaan syksyllä levy, jossa on neljän suomalaisen runoilijan maaseutukuvauksia. Ensimmäiset runoilijat, joita olen säveltänyt ovat leino ja Koskenniemi ja brecht. Kaiken päälle ei haittaa, jos laulajalla on kaunis ääni. ”Olen kuitenkin maalaispoika, kun olen Juankoskelta kotoisin. Huomattavampaa on kuitenkin se, kiinnostaako laulajaa se, mitä runoilija on sanonut.” Kaj Chydeniuksen mielestä nykyään esitettävien laulujensa päämäärä on puoliksi opettava ja puoliksi viihdyttävä.” Jos ne ovat vain opettavia, niin se on kuivaa ja ei riitä. Sen on kuuluttava sinulle niin, että sinä tiedät, mitä se sanoo. Ja pystyykö hän musiikin avulla syventämään runokokemustani. Hyvin laaja otos suomalaista maaseutua, sellaista jonka me tunnemme, mutta joka ei ole ehkä niin vahva, kuin mitä se oli sodan jälkeen.” Laulajat levyllä ovat Taru Nyman, minja Koski, oona airola, Tuukka Leppänen, Tatu Siivonen ja jussi Chydenius. Jos ne ovat vain viihdyttäviä, niin se on tyhjää.” Laulajilla on erilaisia taustoja, he tulevat erilaisista kodeista, Chydenius korostaa. ”Iisalmelainen on ihan toisenlainen kuin turkulainen. Sitten on myöskin sota ja sodasta palaaminen. Pitäisi olla mahdollisimman neutraalina, niin että vain se runon sisältö tulee ilmi”, kertoo Kaj Chydenius ja jatkaa: ”Mutta intensiteettiä on oltava, ja tekstin on oltava laulajalle selvä. Ei saa korottaa itseään, koska se valhe kyllä paljastuu, kuulijat paljastavat sen valheen. ”Elämä on opettanut. “Virsisanoittajat ovat pyrkineet kirjoittamaan hyvän virren, hyvän runon ja säveltäjät ovat pyrkineet ymmärtämään sen hengen tai sielunmaiseman.” Hänen mielestään mitä paremmalta tuntuva runo on, sitä enemmän siitä pitäisi tehdä erilaisia sävellyksiä. He kaikki kirjoittivat maalta. “Se ei ole yhtään pikku juttu, että ´kylätie on hiljainen´, jos tunnet kyläteitä. Runoilijat ovat peräkkäisinä vuosikymmenillä syntyneet: larin-Kyösti 1873, einari vuorela 1889, yrjö Kaijärvi 1896 ja Kaarlo Sarkia 1902. Suomi on levyllä aika näppärästi edustettuna: on tukkilaisia, maanviljelijöitä, maaseudun veräjäpuu ja lauantaisaunat, tullaan kuulutuksilta yhdessä ja toisaalta taas erotaan. Käsiä ei saa näkyä: ei saa laittaa käsiä selän taakse, koska se on sen merkki, että sinulla on yksitoista sormea, joita pitää piilotella selän takana, jos alat tehdä niillä jotakin, niin kaikki unohtuu ja sormet alkavat olla kiinnostavia. Jos opiskelee teatterilaisuutta, niin opiskelee runoutta toisella tavalla, kuin jos opiskelee Sibelius-Akatemian laulutunneilla.” MUSIIKKI SYVENTÄMÄÄN RUNOKOKEMUSTA Kysymykseen miksi sävellät runoja, Kaj Chydenius vastaa, ettei osaa oikein muuta tehdä. Larin-Kyösti oli hämäläinen, Vuorela keskisuomalainen, Kaijärvi savolainen ja Sarkia satakuntalainen. Tämä pätee tyylisuunnasta riippumatta.” Myös toivo Kärjen parhaissa lauluissa on säveltäjän mielestä syvää tunnetta. ”Voisi sanoa, että nämä kuusi ovat tällä kertaa sitä Laulustudiota.” Mitä paremmalta tuntuva runo on, sitä enemmän siitä pitäisi tehdä erilaisia sävellyksiä.. Se edellyttää vissiä nöyryyttä, sekä minulta, että laulajalta. 35 TEKSTIN ON KUULUTTAVA SINULLE Miten sitten vältetään tuo epäviihdyttävä pönäkkyys
Sen juuret ovat Yhdysvalloissa syntyneessä hiphopissa. 36 työväenmusiikkia katutasolta Lähiötodellisuutta ja syrjäytymistä kuvaava suomirap on vakiinnuttanut asemansa pääasiassa vasemmistohenkisenä musiikkina. teksti niko peltonen kuvitus pauliina nykänen
Raptori levytti itse asiassa useita poliittis-ajankohtaisia biisejä, joista sulo aittoniemelle irvaillut Tuhansien sulojen maa on tunnetuin, mutta näissä oli pitkälti kyse jatkosta kuplettiperinteelle ja irwinin tyyliselle kansanomaiselle protestilaululle. Hiphop-kulttuuriin yhtye liittyi vain viitteellisesti. Kela, sossu ja julkinen valta yleisemminkin vilahtelevat ohimennen, enimmäkseen kasvottomina ja pahantahtoisina toimijoina. Pintapuolisen bilemeiningin ja omalla menestyksellä kehuskelun ja toisaalta yhteiskunnallisesti orientoituneen tekemisen ristiriita on tuttu suomirapissakin. Juuri Tulenkantajien tekstit päihdehuuruisista illoista, sossun luukulla asioimisesta ja kahnauksista suvaitsemattoman valtaväestön, ja vähän virkavallankin, kanssa paaluttivat varsin suuren osan myöhemmän suomiräpin aiheistoa. Espoolaisten asenne alkoholinhuuruiseen pummielämään oli kuitenkin kepeä, siinä missä Tulenkantajilla mukana oli alusta asti synkempiäkin sävyjä. Varsin tyypilliseksi positioksi muodostui sellainen, jossa artisti itse on jo selvinnyt syrjäytymisloukusta, mutta muistelee menneitä, ja edesmenneitä, tai havainnoi edelleen samaa elämää viettäviä vanhoja kavereita. Säännöllisesti on kuitenkin syntynyt myös eräänlaisia vastarinta-aaltoja, jotka ovat pyrkineet palauttamaan hiphopin “katutasolle”, puhumaan kuulijakunnan omasta todellisuudesta ja ottamaan poliittistakin kantaa. Syntyihän se 1970-luvun levottomassa New Yorkissa kaupungin mustan väestönosan keskuudessa – siis oloissa, joissa ei ollut liiemmin tarjolla sen enempää työtä kuin toivoakaan. Salaliittoteoria-debyytin viralliseen julkaisuun mennessä (2004) alias oli jo vaihtunut, mutta rivit Steen Christensen, voiks sitä syyttää. Genre on tietysti käynyt 40 vuoden aikana läpi monenlaisia vaiheita ja haaronut moniin eri suuntiin, niin musiikillisesti kuin sisällöllisesti. Sehän vaan pisti kylmäks pari kyttää. KONTULAN JA KALLION SAMMAKKOPERSPEKTIIVIT On makuasia, kuinka yhteiskunnallisina näitä teoksia pitää. Jos etsitään modernia työväenmusiikkia, suomirapia ei voi sivuuttaa. Niin tai näin, 2000-luvun mittaan suomirapista – hiphopin meikäläisestä variantista – on tullut aikamme tärkeintä yhteiskunnallista musiikkia. Espoon Olarissa, jossa syntyi sellaisia “sossupummirapin” klassikkokappaleita kuin MC Taakibörstan PA 2001 tai Tuomion & Koneen Taru Sorbuksen herrasta. MUSIIKKIA SOSSUN LUUKULTA Suomirapin esihistoria koostuu syvällä undergroundissa harjoitetusta puuhastelusta, ellei lasketa Raptorin ja eräiden muiden vastaavien yrittäjien yllättävää menestyspiikkiä 90-luvun alussa. Keskeinen syy on tietysti ihan sekin, etteivät pienen maan suosituimmatkaan artistit oikeastaan pysty eristäytymään kartanoihinsa, vaan joutuvat kulkemaan tavallisen rahvaan – ja omien kuuntelijoidensa – keskuudessa. Samaan aikaan vastaavia arkikuvauksia tehtiin tosin muuallakin, esim. 1990-luvulle tultaessa siitä oli tullut isoa bisnestä, ja kenties ilmeisenä seurauksena tästä valtavirran hiphopissa on viimeistään siitä asti vallinnut taloudellista menestystä ja makean elämän tunnusmerkkejä korostava kuvasto. Tommonen tapa pitäis idäs säilyttää, ja aina kun kyttä nähdään, sitä turpaan mättää tekivät Steenistä hetkeksi iltapäivälehtien silmätikun. Ilman tätä ristivetoa genre olisikin varmasti jo sulautunut muuhun listapoppiin ja kadottanut merkityksensä. Suurin osa tämän aallon räppäreistä ei pyrkinyt sanomaan mitään kovin vakavaa, mutta poikkeuksiakin löytyi: englannin kielellä debytoinut Paleface tarjosi alusta asti jopa akateemisen sävyistä yhteiskunnallista analyysia, ja rovaniemeläinen Tulenkantajat esitteli klassisella debyyttialbumillaan Tulenkantajat (2001) monitahoisen kuvan näköalattomien nuorten elämästä pikkukaupungissa. on luonnollista, että hiphop on syntymästään asti ollut se musiikkigenre, joka selvimmin antaa äänen yhteiskunnan vähäosaisille ja marginalisoiduille. Meillä genre on kuitenkin säilyttänyt huomattavan hyvin kosketuksensa “todelliseen elämään”. Artisti käytti uransa alussa tanskalaiselta poliisisurmaajalta lainattua steen Christensen -taiteilijanimeä. Tässä suhteessa steen1 :n tapaus on tunnetuin. Pääsääntöisesti lähiötodellisuuden synnyttämässä suomirapissa on pyritty enemmänkin kuvaamaan kuin ottamaan kantaa. Tarkastelen tässä ilmiön historiaa ja esittelen joitakin keskeisiä teoksia. Syrjäytyminen ajaa nuoria ihmisiä itsetuhoon. Artistin selitys oli rooliin kirjoittaminen, 37. Suomirapin varsinainen läpimurto tapahtui vuosituhannen vaihteessa, jolloin Fintelligens, Seremoniamestari ja Petri nygård nousivat listoille ja saivat pian seuraajia ylitarjonnaksi asti. Poliisin ja vartiointiliikkeiden kritiikkiä on enemmänkin, ja varsin suorasukaista sellaista
Tuloksena on ollut musiikkia, joka on selvästi vasemmistolaista, mutta jota olisi vaikea luonnehtia työväenmusiikiksi. Poliisin toiminnan ohella kritiikkiä saa varsinkin huumepolitiikka. eikä Salaliittoteorian kärjistettyjä Kontula-kuvauksia kannatakaan ehkä kuunnella realistisena todellisuuskuvauksena. Hiphop on urbaania musiikkia, ja Helsingissä on ainoana Suomen kaupungeista Kontulan tai Kallion kaltaisia alueita, jotka herättävät vahvoja mielikuvia ympäri maata. Cheekin eräänlaiseksi vasemmistolaiseksi vastinpariksi voi ehkä nähdä Palefacen, joka saavutti suurimman suosionsa suomen kieleen vaihdettuaan ja on sen jälkeen muodostunut yhdeksi maan puolivirallisista kulttuurivasemmistolaisista. Levyn perspektiivi on kapea, mutta tyhjentävä, ja sen voi nähdä vievän eteenpäin ja äärimmäisyyksiin jo Tulenkantajien debyytillä esiintyneitä aihelmia. Ne kytkevät toisiinsa yleistä ja yksityistä tavalla, joka voisi olla yksi, joskin epämääräinen, työväenmusiikin tunnuspiirre. 38. Suomirapissa on vallinnut alusta asti tietty maantieteellinen demokratia: jo 1990-luvun underground-vuosina maan eri alueiden tekijät pitivät yhteyttä ja edesauttoivat toisiaan. Ehkä lähemmäs käsitteen ydintä sijoittuu kaksi vuonna 2011 ilmestynyttä merkittävää suomirap-levyä: Hannibalin & Joku Roti Mafian Viimiseen hengenvetoon ja julma-Henrin Radio Jihad. Laajassa mielessä Rata-äänite on silti äärimmäisen poliittista musiikkia, sillä se yltää poikkeuksellisen tarkkanäköiseen kuvaukseen yhdestä suljetusta maailmasta, joka ei ehkä ole monellekaan kuulijalle omakohtaisesti tuttu. Näiden vihaisten ja suorasanaisten levyjen aiheisto yltää oman lapsen puolustamisesta kansainväliseen asekauppaan, myymälävarkauksista uuden luokkasodan lietsontaan. Viimeisimmillä levyillään hän onkin keskittynyt maapallon tilan ja globaalin keinottelukapitalismin kaltaisten teemojen varsin korkealentoiseen pohdintaan. Ongelmia ei voi ratkaista, ellei tiedosta niiden olemassaoloa. Levyn kertojat ovat itse sisällä päihdeongelmien, perusturvan varassa kituuttelun ja liian varhaisten kuolemien maailmassa, ja kyse on enemmän surun ja vihan sävyttämistä havainnoista kuin yhteiskunnallisesta analyysista. Helsinki-Shangri-la -levyn (2010) kansaan menevät protestilaulut ovat lähimpänä 1970-lukulaista työväenmusiikkia, mitä Suomessa on tällä vuosikymmenellä tehty. Levy oli joka tapauksessa vihaisinta ja eksplisiittisintä lähiöräppiä siihen mennessä ja esittelee artistin yhteiskunnan kanssa avoimessa sodassa olevana kapinallisena. Maan suosituin rap-artisti Cheek on tosin tunnustautunut kokoomuslainen, mutta hänen kuulijakuntansa on nykyään jo niin laaja ja kaikenlaisia kansalaispiirejä kattava, ettei hän oikeastaan hahmotu osaksi suomiräp-genreä. Kallion toi syrjäytymisräpin keskiöön jontti & shaka -duo teema-albumillaan Rata-äänite (2007). 2010-LUVUN VASEMMISTORÄPPÄRIT Suurin osa suomiräppäreistä on vältellyt avoimien poliittisten tunnusten käyttöä, mutta genren perusvire on kuitenkin vakiintunut vasemmistolaiseksi. Niissä on selvä agenda, joka esitetään populistisessa muodossa. Paleface ei kuitenkaan ole perusluonteeltaan arkitodellisuuden kuvaaja, vaan isoja teemoja pyörittelevä ajattelija. Sittemmin on saatu kuulla rapia Rovaniemen ohella myös vaikkapa Sodankylästä Stepalta, Joensuusta muun muassa Kemmurulta tai Lappeenrannasta Laineen Kasperilta ja monilta muilta. Pintapuolisen bilemeiningin ja omalla menestyksellä kehuskelun ja toisaalta yhteiskunnallisesti orientoituneen tekemisen ristiriita on tuttu suomirapissäkin. Nämä kaikki ovat löytäneet suotuisaa yleisöä pääkaupunkiseudultakin, mutta varsin ymmärrettävästi Helsingin omat räppärit ovat kuitenkin kahmineet melkoisen osan huomiosta. Teos on oikeastaan tribuutti kalliolaisen rap-legenda Petoksen tekemisille, mutta saavutti esikuvaansa selvästi laajemman yleisön ja vei samalla sammakkoperspektiivistä kirjoitetun syrjäytymiskuvauksen eräänlaiseen ääripisteeseen
teksti kukka-maria ahokas kuva jani laukkanen räppäri povaa kovia aikoja Kale Helsinginkadulla, taustalla Hurstin leipäjono.. Suomirapin faija Steen1 eli Kale kertoo, miten kantaaottavaa musiikkia tehdään, vaikka systeemi ei palkitse kurittomia taiteilijoita. 39 Työväenmusiikkia ei enää olisi, jos räppärit vaikenisivat
Mähän en äänestänyt vaaleissa. Taiteesta ei voi kuitenkaan vetää yhtäläisyysmerkkejä taiteilijan omaan elämään: ”Pitää muistaa et muusikko on omalla tavallaan – halus tai ei – roolihahmo. ”Eihän vallankumousta koskaan televisioida, joten radiosta ja tv:stä ja tollasesta iskelmäosastosta sitä on turha hakea.” Työväenmusiikin sijasta artisti puhuu ”Steen1-matskusta”, joka tunnetaan Itäkeskuksen pahamaineisella Tallinnanaukiolla varsin hyvin. Tekis mieli antaa semmonen neuvo nuoremmille, et älkää ottako sitä politiikkaa niin vakavasti, siin saa vaan valvoa öitä ja kaikki menee aina vaan enemmän vituiks, vaik tekisit mitä. ”Mä oon vanhemmiten kasvanut anarkistiks, joten tommonen järjestäytynyt politiikka on aina väärinkäyttöä. Enemmän pointti on, et systeemi kusee. Ei se vahingossa ole tämmönen, vaan toimii juuri niin kuin on suunniteltu. Hän oli listansa ääniharava 1 842 äänellään. Mut se oli tarkoitettuki protestiks. ”Kyllähän mä tiesin, et mä en pääse läpi. Vaik nostaisit jutun, ei sua usko ketään. Jos turhii kyselet, nii ne suoraan pataa vetään. seppo lampela, 38, tunnetaan muun muassa nimillä Steen1 eli Stenkka, Kale ja Liekehtivä sikiö. Että työväenmusa on siinä mielessä tarpeetonta.” Kantaaottavimmiksi musiikkilajeiksi hän nimeää rapin ja punkin. Hänen mukaansa valtion ylläpitämissä koulukodeissa Steen1:n kuunteleminen on kielletty – ja aivan syystä: ”Kyl mä hiffaan sen... Valtion ylläpitämissä koulukodeissa Steen1:n kuunteleminen on kielletty.. Kalelta on juuri ilmestynyt pitkäsoittoalbumi nimeltä 2013–2015. Ne ajelee autollaan edes takas itää ja ottaa mut kyytiin vaikken ees tehny vittu mitään. Ajat on muuttuneet niin, että kukaan ei halua enää edes leimautua työväkeen, enää ei olla yhdessä rintamassa, ja kaikilla on joku oma pikku yritys. arto salminen , aleksis Kivi ja thomas Harris . Jos sä oot erittäin syrjäytyneen, huostaanotetun lastenkotijunnun kans, ni mä kyl soittaisin sille ihan jotain muuta ku kyttätappobiisejä.” Kyseistä kappaletta ei kieltämättä ole poliittisella korrektiudella pilattu: Sataprosenttista vihaa ja väkivaltaa, nyt on aika kostaa Käydä kyttii vastaan. Kaikesta huomaa, että hän on lukenut paljon. Luultavasti hän olisi päässyt läpi minkä tahansa suuremman puolueen ehdokkaana. Hän alkoi räpätä 1990-luvun alussa, mutta nousi suomalaisten tietoisuuteen ensimmäisen kerran vuonna 2004, kun ensimmäinen levy ilmestyi. Rauhallisissa oloissa varttuneiden on ehkä vaikea samastua Hyvästä perheestä -kappaleen sanoihin: Eli kasvettiin isoiks kulmilla sit tartuttiin lestiin duunattiin paskaa, jäätii kii, sit ravattii rosiksissa. Hän kuittaa utelut sanomalla, että nuoruus Mellunmäessä oli ”aika värikästä”: ”Kaikenlaistahan sitä tuli tehtyä, mut ei siel ny ollu mitään gettokonetuliasemeininkii vaik meininki aika rehtii oliki.” Kymmenen vuoden takaiset sanoitukset ovat raflaavia, ja taiteilijanimi Steen1 aiheutti kohua, sillä se viittaa tanskalaiseen steen Christenseniin, joka murhasi kaksi suomalaista poliisia. Emmä nukkunut, vaan se oli ihan tietoinen valinta. Räppäri tiputtelee kirjailijoiden nimiä tasaiseen tahtiin ja viljelee puheessaan ja sanoituksissaan viittauksia korkeakulttuuriin, esimerkiksi Franz Kafkan Nälkätaiteilija-novelliin. Esimerkiksi thomas Harris, joka kirjoitti Uhrilampaat, ei se vaadi sen olevan omassa elämässään hullu sarjamurhaaja, vaan sehän voi olla rakastava ihminen joka on vaan luonu sen.” POLIITTINEN URA OLI PROTESTI Seppo Lampela oli ehdolla Suomen kommunistisen puolueen listoilla sitoutumattomana ehdokkaana vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Itä-Helsingissä koko ikänsä vaikuttanut Kale on tehnyt musiikkia kolmella vuosikymmenellä. Itäpuolen mentaliteetti pysyy veres vauvasta vaariin eli vitut perheest, kato lasta, mä lähen vittu baariin. Osa lusii vankilassa ja osa laatikos Malmilla. Mä kelasin, et haluan olla se Aku Ankka, joka saa ne äänet, ja luoda viestin. Näit juttui et tuu koskaan lukee lehdistä, koko itäpuoli vihaa miestä sinistä. ”Eihän sitä siinä mielessä ole kuin taistolaisaikana. Mitä mieltä hän on työväenmusiikista, onko sitä nykyisin. Aika on paljon individualistisempaa. Kale ei kuitenkaan viettänyt rauhallisen lukutoukan nuoruutta. 40 PitKän linjan muusikolla on monta nimeä. Mutta poliittinen muisti on niin lyhyt, et kukaan ei enää muista sitä.” Kale oli ehdolla myös vuoden 2008 kunnallisvaaleissa, mutta on sittemmin jättänyt politiikan. Mä oon nähny tän sirkuksen, ja vaik mä saisinkin ilmaisen lipun, ni mä en menis kattoo sitä uudestaan.” TYöVÄENMUSIIKKI ON RAPIN JA PUNKIN VARASSA Musiikin tekemistä Kale ei kuitenkaan aio lopettaa
Mukana muun muassa Mariska, Jussi Lampi ja Janina. Ei oo kummosia sosiaaliturvia”, hän innostuu aiheesta ja jatkaa: ”Ehkä mä romantisoin tätä mutta – se on se hinta, minkä sä maksat. Päin vastoin nyt uudenvuodenlupaus oli se, et mä teen pelkästään mun oman ammattialan duunia. Kaikkihan haluu laulajiks, rokkitähdiks, taidemaalareiks, video-ohjaajiks.” Kaikki pätkätöillä, osa-aikaisuuksilla, vuokratyöfirmoissa ja nollasopimuksilla kitkuttelevat taitelijat tietävät, mistä räppäri puhuu. Vastarinta ei useimmiten ole taloudellisesti kannattavaa. Joo, en mä oo jäämässä eläkkeelle. Mä povaan niitä joka tapauksessa, se on ihan sama ketä siel on.” Kale aikoo jatkaa tinkimättömällä linjallaan myös tulevaisuudessa: ”Mut eikse oo näin et intohimon tunnistaa siitä, että sitä ei voi vastustaa. Hän sanoo tehneensä muutaman viime vuoden aikana uusia kappaleita säännöllisesti. Levyn voi tilata maksamalla 8 euroa tilille FI43 1248 3500 0809 44 ja liittämällä viestikenttään osoitetiedot. Ei amatööreille -kappaleessa on välitilinpäätöksen makua, ja sävy on jopa optimistinen: hengis selvinny vaik koville ottanu kyl tää otsaluu kestää pariki potkasuu sydän lyö joka päivän vuoksi nää on elämän parhaita vuosii usko niin me selvitään kerran vielä hengitä Neljääkymmentä lähestyvä räppäri kertoo kokemuksen tuomasta varmuudesta. Kyl mä oon monta kertaa vannonu, et vittu, nyt loppu, mä meen ihan normiduuniin ja hankin kultasen noutajan ja auton, mut ei se mee niin. SUOMIRAPIN FAIJA PARANEE VANHETESSAAN Kalen uusissa sanoituksissa onkin erilaista sävyä kuin nuoruuden raivoisissa teksteissä. Hiljattain hän tutkaili tietokoneensa kovalevyä ja huomasi, että ne ovatkin ”aika hyviä”, koska hän on tehnyt musiikkia ”niin perkeleen kauan”. ”Ei se oo huttua, halutaanko me olettaa, et ihmissuhteet on turhia?” Kale kritisoi kysymystä ja jatkaa: ”Toi on sitä, mitä nimenomaan työssäkäyvät ihmiset ja ehkä jopa niiden lapset kuuntelee, ne voi hetkeks heittää arjen pois ja kuunnella Liekeissä tai Timantit on ikuisia, eikä siinä ole mitään pahaa. 41 Sen sijaan Suomen menestyneinen räppäri jare tiihonen eli Cheek laulaa pääosin naiskuvioistaan ja ihmissuhteistaan. Ettei siinä ole aina paikalla jonkinnäköinen paatos, aggressio tai vastarinta, siinähän tuntuu, että on duunissa koko ajan”, hän sanoo ja naurahtaa. Poliitikkojen pitäisi ajatella kansalaisten hyvinvointia, mutta ”jostain syystä poliittinen arvopohja ei suosi sitä, vaan enemmän tätä oravanpyörämallia, jossa ihmiset saadaan juoksemaan kilpaa ja tönimään toisiaan tikkailta alas”. No, mä en ite kuuntele Cheekiä mutta haluan kuunnella musaa josta haluan nauttia. Mies ei siis ole järin optimistinen poliittisten päättäjien harkintakyvyn suhteen: ”Taas kerran jengi sanoo, että mä povaan kovia aikoja. Ne hiffaa sen musiikin syvästi, sit se oikee taide vasta syntyy. Nykyinen popkulttuuri on hänen mukaansa kieroutunutta. Taiteilija on piirtänyt kannet jokaiseen levyyn käsin. Eihän vastarinta – oli se mikä vain ala, musa tai konkreettinen toiminta, järjestötoiminta tai herranjumala sissitoiminta, mutkan kans – ei siitä lähetä tekemään rahaa, ei se ole se motiivi alun perinkään.” Hänen mukaansa toimeentulon tulisi kuitenkin olla sellainen, että ammatista ja lähtökohdista riippumatta jokaisen tulisi voida elää ihmisarvoista elämää. Menestyykö ihmissuhdehuttu paremmin kuin vastarinta. aleksis Kivikin delas peeaana. Mutta tää duuni, tää on etuoikeus. Ja on se mielenrauha... "Systeemi palkitsee kuuliaiset taiteilijat.". ”Suurimmat säveltäjämestarithan on kuuskymppisii. Siks mä koen ite, et mä alan vasta olee parhaimmillani siinä mitä teen.” NÄLKÄTAITEILIJANA ETEENPÄIN Nykyinen työelämä on sirpaleista, eikä mikään ammattiryhmä ole turvassa toimeentulovaikeuksilta. Vaik olis kuinka tiukkaa, ni mä en mee mihinkään hanttihommiin, vaan mä teen vaan nyt hampaat irveessä nälkätaiteilijana duunia. ”Systeemi palkitsee kuuliaiset taiteilijat, oli systeemi mikä tahansa. Taiteilijan osa on Kalen mielestä silti aina vaikein: ”Me ollaan lainausmerkeissä ’herkin ihmisryhmä’ , joka tuntee tosi vahvasti, ja se on meidän duuni, ja silti meidän toimeentulo on kaikista raainta, sehän on ihan puhdasta kapitalismia. ” Hetken mietittyään suomirapin veteraani virnistää ja lisää: ”Sitä paitsi ei noi skidit osaa nii hyvin räppää. Jos lavalle halutaan nuoria, kauniita ihmisiä, kuulijoille tarjottava musiikki on väistämättä kokematonta ja haparoivaa – ellei taustalla ole erinomaista tuottajaa. Pitää vähän näyttää niille.” Kalen uusimman kokopitkän levyn voi tilata suoraan artistilta. Jos sä haluut taiteilijaks, ni valmistaudu siihen, et tätä se on
Musiikki on Hannibalille harrastuksen lisäksi elämäntapa, jossa näkyy ympäröivä yhteiskunta. Hän haluaa tuoda itselleen tärkeitä teemoja keskusteluun musiikin kautta, ja pitää tätä myös terapiakeinona. teksti anna ruohonen kuva akira seppänen. Ajatus kapitalismin tuomasta hyvinvoinnista kaikille on utopistista. Luulisi, että ihmiskunnalle on jo selvää, että kapitalismi pitäisi heittää samaan romukoppaan kuin totalitaarinen kommunismi ja kansallissosialismi. 42 ”raP-lyriiKoissa puhuisin mielelläni kepeämmistä asioista. ”En pidä itseäni mitenkään parempana tai sen fiksumpana kuin muut. Se on tuhoisaa ihmiskunnalle, ympäristöstä puhumattakaan.” Rap-artisti ja laulaja Hannibal eli Hannu stark vastaa puhelimeen toukokuisena aamuna Tampereelta. Musiikillaan Hannibal haluaa yhä haastaa sekä itsensä että kuulijan. Ympäristö alHaastavaa musiikkia Tamperelaistunut rap-artisti Hannibal vastustaa rahaherrojen valtaa. Mutta aika on vaatinut sitä, etten voi olla vaiti esimerkiksi yhteiskunnan tilasta. Mutta me ihmiset kykenemme kriittiseen ajatteluun, se on tämän lajin ominaispiirre.” Koko ihmiskunnan pitäisi Hannibalin mukaan siirtyä ajattelumaailmassa eteenpäin. Vuosien saatossa pienet onnenhetket ovat tulleet tärkeämmiksi
Lisäksi on ”vastavetoja kuten Radio Helsinki ja Basso Radio”. Uusi levy Joku Roti mafian kanssa on suunnitteilla, levy Tre-Funk Three -kokoonpanossa Haamun ja 6Mäen kanssa on tulossa ulos syksyllä. 43 kaa laittaa vastaan ja täyskäännös on ehkä jo liian myöhäinen. Toisaalta voi olla todella suurituloinen ihminen, joka kuuntelee Julma Henriä. Meillä oli samat jätkät tekijöinä ja lavalla.” Siitä me suomalaiset voimme Hannibalin mielestä olla ylpeitä, kun vertaa suurimpaan osaan muita viisumaita, joiden biisintekijöinä oli ”joku ruotsinkielinen nimi”. Tällä rytmillä minulla säilyy musiikintekoon poikamainen into.” erik ingebrigtsen menehtyi maaliskuun lopussa syöpään kaksi ja puoli vuotta sairastettuaan. Soololevyjä Hannibal on julkaissut kolme, ennen varsinaista soolouraa hän teki hiphopia Tulenkantajat-yhtyeessä ja Hannibal & Soppa -duon toisena jäsenenä. ”Vaikka nykypäivän Suomessa on 700 000 köyhää, eivät loppuporukan tulot eroa toisistaan kovin paljon, ja he voivat kuunnella samaa musiikkia. Hannibal on myös Joku Roti Records -levy-yhtiön perustaja, joskin yhtiö on tällä hetkellä ”laitettu säppiin”. ”Olen tietoisesti laajentanut skaalaa, tykkään laulamisesta ja haluan kehittyä siinä. Ainoa tapa saada elantonsa on olla joka paikassa.” TAIDE ON VÄISTYNYT RAHAN TIELTÄ Vielä 1990-luvulla tehtiin Hannibalin mukaan vielä paljon erilaista musiikkia ja hyvää pop-musiikkia. Se herättää liikaa ajatuksia ja tarjoaa vallanpitäjille vaarallista kritiikkiä.” ”Musiikin ensimmäinen tehtävä on haastaa tekijänsä, mutta toinen tehtävä on haastaa kuulijat.” Hannibal huomauttaa, että taide on tärkeä osa propagandaa – esimerkiksi Asan ja Palefacen tuotantoa jotkut pitävät propagandana, sillä he ottavat kantaa asioihin, joista valtamediassa ei puhuta. ”Ei artisteja erota toisistaan, tekstitkin ovat samankaltaisia. ”Suomelta oli vahva kannanotto monella tasolla lähettää Pertti Kurikan nimipäivät Euroviisuihin. Uudelle levylle on tulossa näitäkin teemoja. Ihminen ei tajua, että hän ei ole luomakunnan herra.” Uusliberalismin nousu 2000-luvun alusta on vaikuttanut Hannibalin ajatuksiin ja sitä kautta tuotantoon. Harva on valmis näkemään vaivaa muita esiintyjiä löytääkseen. ”Asa oli 2000-luvun ekan vuosikymmenen suosituin rap-artisti. ”Maapallo tulee jäämään – me emme. Tämä on hieno juttu, internet on mahdollistanut sen, että ihmiset löytävät erilaisia artisteja.” ”Olen selvinnyt kauan tässä oravanpyörässä, ja toki jos itse saan enemmän rahaa jonkun tekemäni kappaleen ansiosta, se helpottaa päivittäistä elämääni. Toisaalta nyky-yhteiskunnassa täytyy olla lonkerot eri suuntaan, että selviää. Vaikka eihän sitä vie hautaan mukanaan.” Yksitoikkoisuus johtuu Hannibalin mukaan rahasta: levy-yhtiöt eivät pidä muusikoita taiteilijoina, vaan niitä kiinnostavat nopeat voitot. Viimeisin soololevy Joku Roti Mafian kanssa tuli ulos vuonna 2011. ”Vaikka kuinka kapitalismi ja byrokratian rattaat olisivat antaneet monoa päähän, eivät ne ole sillä tavalla heitelleet kuin rakkaus. HIPHOPISTA JAzzIN KAUTTA COUNTRYYN Rovaniemellä syntynyt ja 15 vuotta sitten Tampereelle muuttanut Hannibal on tehnyt musiikkia yli 20 vuotta. Rakkaus on se, joka on kasvattanut minusta aikuisen.” "Ajatus kapitalismin tuomasta hyvinvoinnista kaikille on utopistista.". Löytyy paljon alkoholinkittauksen ihannointia ja naisvihaa, myös rahasta puhutaan paljon, niin kuin se olisi ainoa onnen tuoja. Mutta ei se minua varmasti ihmisenä enää tässä vaiheessa muuta.” Hannibal haluaa ”mesomisen ja räyhäämisen jälkeen” keskittyä myös elämän kauniiseen puoleen: rakkaus, luonto, hyvät ihmiset, tässä ja nyt eläminen. Ne haluavat aina toteuttaa viimeisen trendin ja julkaisevat sitä, mikä menestyy. Lisäksi Hannibal tekee free-jazzin ja rapin sekoitusta Hannibal & Hot Heros -jazz-triossa. YKSITYISDUUNARIN TYöVÄENMUSIIKKIA Perinteinen 1960–1970-luvun laululiikkeeseen verrattuna työväenmusiikki on Hannibalin mielestä ”aika vähissä tämän päivän Suomessa, jos vertaa esimerkiksi esiintyjiin kuten Hiski salomaa tai tapio rautavaara . Hyviä musiikkiohjelmia on edelleen Radio Suomella ja Ylellä. ”Eihän meillä muuta ole kuin tämä hetki.” Mielenrauha, perhe, omaiset, läheiset ja ystävät ovat tärkeitä. Ei häntä silti näkynyt valtamediassa.” Hannibal uskoo, että myös valtavirrasta poikkeava musiikki kiinnostaa yleisöä, ja tilanne tulee vielä muuttumaan. ”Toinen syy on se, että tietynlainen musiikki on liian vaarallista yltiökapitalismin maailmassa, jossa mediaa kontrolloidaan rahaherrojen toimesta. Työväenmusiikkia on musiikki, jonka kohdeyleisö on työtätekevä kansa. Rautavaara oli selkeä työväenluokan sankari.” Ulkoisten genrejen sijaan Hannibal lähestyy kysymystä musiikintekijän tai kuuntelijan kautta. 2000-luvulle tultaessa rahanteko otti voiton. Radiossa ja musiikkikanavilla pyöritetään yksitoikkoista musiikkia. Meni hän keikalle mihin tahansa, talo oli täynnä. Ulkokuorta arvostetaan enemmän kuin sisältöä, ja harvoja kiinnostaa, mitä ihminen tuottaa omana sielunja hengentuotteenaan. Nykyajan työväenmusiikkia voi olla esimerkiksi rap-yhtye Aivovuoto tai anarkistisempi Klikki-yhtye, samoin jouhikkoa soittava Pekko Käppi . Viime vuosina hän on laajentanut skaalaansa hiphopista folkiin ja souliin, jopa jazziin. Viimeiset vuodet ovat olleet rankkoja ja ikimuistoisia, mutta rapmusiikkia Hannibal tekee edelleen. Hän mieltää itsensä ”hyvinkin työläiseksi, duunariksi” ja toisaalta yksityisyrittäjäksi tai ”yksityisduunariksi”. Päivisin Hannibal työskentelee keikkamyyjänä, iltaisin kirjoittaa omia biisejään. ”Myyn ainoastaan bändejä, joista tykkään. Ostava yleisö kuuntelee ja ostaa sitä, mitä radiosta kuulee
Siinä on yksi mahdollinen uloskäynti siitä umpikujasta, jonka kollektiivisuutta painottanut työväenlaululiike 1970-luvun loppupuolella kohtasi. Onhan "kansa" tietysti laajempi joukko ihmisiä kuin "työväki". K uv a: A le k si O llil a / W ik ip ed ia .. Parhaimtavallisten iHmisten l auluja Siinä missä työväenlaulu on poliittisesti latautunut ja poliittisia tarkoituksia varten lanseerattu termi, merkitsee sen rinnakkaiskäsite kansanlaulu jotain ruohonjuuritasolta lähtevää ja semanttisestikin kattavampaa. Mutta aivan kaikkia tietyn kansallisuuden edustajia "kansalla" harvoin tarkoitetaan: se tarkoittaa pikemminkin "eliitin" vastakohtaa, "tavallisia ihmisiä". Folk oli ollut poliittista, mutta singersong writerit keskittyivät usein niinsanotun sydämen asioihin tai muihin henkilökohtaisen elämän murheisiin. Aikakauden ehkä tärkeintä vasemmistolaista musiikkia tekikin laulaja-lauluntekijä mikko Perkoila, joka hyödynsi kuplettiperinnettä satiirisissa aikalaiskommentaareissaan, joita säesti yleensä vain hänen oma kitaransoittonsa. Angloamerikkalaisessa kulttuuripiirissä 1900-luvun alkupuolella ilmiöksi noussut folkmusiikki on yleispätevästä nimestä huolimatta vain yksi tällainen tyylisuuntaus. 1960-luvulla se nousi kuitenkin bob dylanin johdolla koko läntisen kulttuuripiirin tietoisuuteen ja hurmasi myös poplistoja seuraavan nuorison, jolla ei yleensä ole ollut juuri aikaa kenttä-äänitteiden kuunteluun. Synteesi näistä kahdesta ilmiöstä syntyy, kun taiteilija puhuu omakohtaisesti, mutta yhteisistä asioista. 1980-luvulta alkaen laulaja-lauluntekijät jäivät kuitenkin pitkälti suomirockin ja toisaalta iskelmän jalkoihin. 44 Kansanlaulun tai kansanmusiikin voi nähdä kattokäsitteenä sellaisille eri puolilla maailmaa kehittyneille musiikin muodoille, jotka ovat syntyneet orgaanisesti ja kulttuuri-instituutioiden ulkopuolella. 2000-luvulla genre on vihdoin kokenut jonkinlaisen uuden noususuhdanteen, jossa on ollut yhteiskunnallisiakin ulottuvuuksia. Ju k k a T ak alo a v oi p it ää m ei d än a ik am m e t yö vä en la ula ja na . Itse asiassa folkin ominaispiirteeksi vakiintui pian nimenomaan hyvin henkilökohtainen kerronta ensimmäisessä persoonassa, mikä merkitsee ratkaisevaa eroa luonteeltaan kollektiiviseen kansanmusiikkiin. LAULAJA-LAULUNTEKIJÄT JÄIVÄT JALKOIHIN Bob Dylania edeltäneet folk-laulajat keskittyivät traditionaalisten sävelmien tulkitsemiseen, mutta hän itse alkoi nopeasti tehdä omia persoonallisia kappaleitaan ja avasi näin folkille tien irtautua kansanperinteestä ja kehittyä yhdeksi moderniksi popgenreksi muiden joukossa. 1970-luvulle tultaessa ei enää juuri puhuttukaan folkista, varsinkaan angloamerikkalaisessa maailmassa, vaan yleiskäsitteeksi vakiintui nimenomaan artistin persoonaa painottava singer-songwriter
Kerron tarinoita, jotka kertomatta jää. niKo Peltonen. millaan tuloksena on ollut aitoa, modernia työväenmusiikkia: realistisia lauluja ihmisten arjesta, rosoja kaihtamatta. Tällaiselle musiikille on kuitenkin vaikea löytää kohdeyleisöä listapopin ja varttuneemmalle yleisölle suunnatun silotellun viihteen välimaastosta. Sarjannon ja Takalon kaltaiset artistit ovat pyrkineet yhdistämään perinteisen kansanlaulun keinoja ja singer-songwriterin omakohtaista otetta vähemmän mediaseksikkäisiin aiheisiin tavalla, joka tekee heistä nimenomaan työväenlaulajia. Työväenmusiikki on marginalisoitunut kenties vielä suuremmassa määrin kuin työväenliike kokonaisuutena. Hieman vastaavia pyrkimyksiä on viime vuosina omannut Oulun seudulta Haukiputaalta ponnistava jukka takalo, joka saavutti 1990-luvulla pientä menestystä kitarapopyhtye Aknestikin laulajana. Levyn Voima-päätösraidalla hän kiteyttää taiteilijanpyrkimyksensä tyhjentävästi: En laula siitä, että elämässä kauneutta nään. Sooloartistina hänen tunnetuin kappaleensa on pienen ihmisoikeusklassikon asemaan noussut Jokainen on vähän homo, mutta samalta Vastarannan laulut -albumilta (2011) löytyy muun muassa sellainen tyylipuhdas tämän ajan työväenlaulu kuin sahapaikkakunnan elämää ennen ja nyt valottava Martinniemi. FUUSIOMUUSIKOT Jonkinlaisena uusvanhan lauluntekijyyden prototyyppinä voi pitää hämeenlinnalaista a.P. sarjantoa, tehdasduunaria joka 1998 ilmestyneellä Kova maa -debyytillään tarjoili muiden muassa lamasukupolven tarinan neljään minuuttiin kiteyttävän Luuserin laulu -helmen
46 Patriootti vieraalla maalla
’Rakennamme kaupungin uudelleen’, he sanoivat." Tšetšeeninäyttelijä ja laulaja-lauluntekijä liza umarova kirjoitti näkemästään laulun Groznyi gorod-geroi, josta tuli hänen mukaansa eräänlainen kaupungin symboli. Koska hän on rehellinen. 300 000 siviiliä tapettiin, 47 000 lasta." Jotkut venäläiset ovat pyytäneet Umarovalta anteeksi sotia. / Vien sinut sinne, missä on siniset vuoret / Vien sinut sinne, missä on rohkeat miehet / Vien sinut sinne, missä on kauneimmat tytöt / Ja kansa, joka rakastaa vapautta kaikista eniten / On koko elämänsä taistellut sen puolesta / Sitä on Kaukasia." Umarovan laulut ovat levinneet etupäässä epävirallisina kopioina. Itsenäisenä Tšetšenia saisi pitää kaikki öljytulot. Laulu kertoo kaupungista, joka nousi tuhkasta. "Kreml sanoi, ettei siellä ole sotaa, tapamme vain terroristeja. teksti anna ruohonen kuva katri lassila. Ystäväni nauravat, että rauhallisessa Suomessa minulle ei ole laulun aiheita. "En voi sanoa suoraan, miksi hain turvapaikkaa. Seisoin sateenvarjon alla ja itkin tuota katsoessani. ville Haapasalon Kaukasia 30 päivässä -ohjelma herätti Umarovassa halun kertoa kotiseudustaan suomalaisille. Kotimaataan voi puolustaa ja rakastaa myös muualla." Viime aikoina ukrainalaiset ovat löytäneet Umarovan laulut. "Suomessa olen nähnyt ministereitä kävelemässä kadulla. Umarovan mukaan syynä on hänen tuotantonsa. "Toivon, että siitä minulle jää jotain käteen, edellisistä en ole saanut kopeekkaakaan." VAPAUS ENNEN KAIKKEA Nyt Umarova asuu Helsingissä 18-, 20ja 24-vuotiaiden lastensa kanssa. Kaupungin keskusta oli täysin tuhottu. "Tulen studioon, hyräilen sävelmää ja jopa kerron, missä täytyy soittaa mitäkin instrumenttia. Moni on kertonut saaneensa niistä lohtua nykyisen kriisin keskellä ja ymmärtävänsä nyt paremmin myös tšetšeenien taannoista tilannetta, Umarova mainitsee. Elämä Suomessa alkaa pikku hiljaa rakentua. Ystävän avustuksella syntyi laulu suomeksi: "Haluatko tietää, mitä on Kaukasia. Ihmiset kävelivät ohitseni ja lohduttivat minua. Olin niin patriootti silloin. Kolmas levy on työn alla. Kunhan laulat, mitä minä pyydän.’ Kansa rakasti minua, ja Ramzan tarvitsi kansan tukea." Umarova kieltäytyi, palasi Moskovaan ja alkoi kerätä kasaan vuokrarahoja. Miten presidentti voi täällä kävellä rauhassa kadulla. "Lapseni rakastavat Suomea. Vuonna 2004 tuhoutuneista taloista alettiin antaa korvausta. En ole koskaan opiskellut musiikkia, mutta kuulen ja näen lauluni, tiedän, miltä niiden täytyy kuulostaa." Lauluissaan Umarova kertoo siitä, mitä on nähnyt. Suurin osa öljytuloista menee Moskovaan. Umarova opiskelee suomen kieltä ja on mukana musiikkija teatteriprojekteissa. Moskovassa Umarovalla oli laaja tuttavapiiri: muusikoita, taiteilijoita, kirjailijoita, ihmisoikeuspuolustajia, sekä venäläisiä että tšetšeenejä. Umarovan mukaan monet artistit Tšetšeniassa laulavat ramzan Kadyroville ja käärivät siitä suuret rahat. LAULUJA YMPÄRöIVÄSTÄ MAAILMASTA Umarova säveltää ja sanoittaa itse laulunsa. Minun lauluni kertoivat, ettei se ole totta. Jos Ramzan menee johonkin, häntä seuraa 40 autoa. "Olen käynyt venäläisen koulun ja venäläisen yliopiston. Maahanmuuttovirastolle kerroin kyllä kaiken." KANSAN ASIALLA Groznyissa Umarova työskenteli näyttelijänä ja kulttuurikeskuksen johtajana. Silti ihmetellään, että kirjoitan lauluja venäjäksi ja siteeraan Tolstoita." Nyt Umarova haluaa kirjoittaa tekstejä myös englanniksi ja suomeksi. "Silloin en vielä oikein tiennyt, mitä Eurooppa on tai minkälaisia eurooppalaiset ovat. Sano, paljonko palkkaa haluat. Mutta ei se niin mene." Suurin osa Umarovan lauluista on venäjänkielisiä, joitain lauluja on myös tšetšeeniksi. 47 "menin Käymään Groznyissa vuonna 2002. Vuonna 1999 perheen talo Groznyissa tuhoutui pommituksissa ja perhe muutti Moskovaan. Nyt ajattelen, että patrioottisuus voi olla myös sitä, että jos ei voi maassaan puhua totta, pitää se tehdä jossain muualla. Lauluissaan hän muistaa entistä kotimaataan ja ilmaisee tukensa sen kansalle. "Se oli toimittaja anna Politkovskajan lempilaulu." Umarova tuli Suomeen esiintymään heinäkuussa 2012 ja haki täältä turvapaikkaa. Miten presidenttimme oli voinut tehdä sen omille kansalaisilleen. Ensimmäinen levy ilmestyi vuonna 2005, tšetšeeniliikemiehen tuella. Ensin hän sai kieltävän päätöksen, mutta valituksen jälkeen hakemus hyväksyttiin. Jeeppi jeepin perään. Toisaalta Umarova näkisi mielellään Tšetšenian osana Venäjää, mikäli Venäjä olisi demokraattinen maa, jossa on vapaasti valittu presidentti ja politiikka olisi läpinäkyvää. Se oli typerää. "Vuonna 2005 Ramzan pyysi minua palaamaan Tšetšeniaan: ’Osoita sormella, minkä talon haluat. "Heti levyn ilmestymisen jälkeen FSB kävi uhkailemassa häntä." Toiselle levylle oli etsittävä uusi rahoittaja. Hän ei ole varastanut kansaltaan." Lisa Umarova pakeni Tšetšenian sotaa Suomeen. Passihakemuksen käsittely Moskovassa kesti kaksi vuotta, sillä "jokin tärkeä liite puuttui". Umarova yritti hakea korvausta kahdesti, mutta "asiakirjat olivat hävinneet". Ihmettelin, miten se on mahdollista. "Säilytin itsekunnioitukseni ja vapauteni." Umarova kertoo, että Tšetšeniasta pumpataan paljon öljyä. Umarovan perhe lähti sotaa pakoon Kazakstaniin vuonna 1995 ja palasi Tšetšeniaan vuonna 1997. Sellainen olisi mahdotonta Venäjällä tai Tšetšeniassa. "Ne syntyvät minulle tärkeiden tapahtumien johdosta. "Rakastan kulttuuriamme ja haluan kertoa kansastani laulujen ja tanssin kautta." Hän harmittelee kuitenkin sitä, ettei tunne Suomesta kovin paljon luovien alojen edustajia. Ensimmäinen Euroopan-kiertue Umarovalla oli vuonna 2005. Ajattelin, että jos jään Eurooppaan, petän isänmaani. Muutettuamme tänne nyt 24-vuotias poikani sanoi: ’ensimmäistä kertaa elämässäni en pelkää poliiseja, luotan heihin’." Umarova kehuu, että häneen suhtaudutaan Suomessa kunnioittavasti: kielikursseilla, Kelassa, sosiaalitoimistossa. Umarova ei kuitenkaan syytä tavallista kansaa. Umarova on puolustanut lauluissaan sodista kärsinyttä Tšetšenian siviiliväestöä
Kulttuurivihkot Domirola Oy Vastauslähetys Tunnus 5011437 00003 Helsinki kulttuurivihkot maksaa postimaksun nimi osoite Postinumero ja -toimiPaiKKa PuHelin tai säHKöPosti alleKirjoitus Tilaukset myös sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 16,90 euroa. Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. 48 ta id e 4–5 2014 seur a avassa numerossa j a p alj o n m u u t a! Taiteit a ja aktivismia L apissa Oikeutt a saamelaisille! Sosialidemokr atian kriisi Kansanr unoilija Juhana Ihalainen ILMESTYY 2.10. Hinta on 51 €. Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 43 eurolla.
49 italian televisiossa järjestettiin vuoden tietovisailu, jolla haluttiin nähdä – nyt kun sodan päättymisestä on kulunut 70 vuotta – mitä nuoret aikuiset tietävät toisesta maailmansodasta. mennyt maailma ja menneet ajat ovat muistona liian raskas taakka kannettavaksi. Kiesinger 1966–69). Sukupolvea tai paria myöhemmin vedet ovat sekoittuneet, perspektiivi mennyt litteäksi, tekijät vaihtuneet, samoin kohteet, objektit ja subjektit ovat vaihtaneet puolia ja paikkaa, järjestys muuttunut, näköala on kadonnut lähimmän mutkan taakse, tie on noussut pystyyn. Vuosikymmeniä myöhemmin, 70 vuotta myöhemmin, monta elämää myöhemmin herää pakottava tarve muistaa ihmistä, joka ei järkkynyt: lumessa makaa teloitettu ja kidutettu partisaanityttö zoja – sisareni. Sotainvalidien, leskien, orpojen ja kodittomien armeijat joutuivat rakentamaan elämänsä alusta kylmän sodan heittäessä pitkiä varjojaan. bERGER Martti Berger on helsinkiläinen kustantaja, kääntäjä ja kulttuurin monitoimimies. Natsi-Saksan nujertanut ja suurimmat ihmisuhrit ja menetykset kärsinyt Neuvostoliitto oli jo uusi vanha vihollinen. Muiston torjuminen oli täydellistä. liittoutuneiden yHteistyö särkyi kolmantena rauhanvuonna, kun lännen poliitikot laativat jo uutta maailmanjärjestystä. Samalla kun valtamedia kulkee missä kulkee ja historiankirjoitus on poliittista journalismia, on oma reaktio sulkea silmät ja korvat ja katkaista ajatuksen virta. Kokenut itärintaman vakoilupäällikkö oli koulutettu uuteen uskoon Atlantin takana, ja hänestä oli tehty Yhdysvaltojen luottomies. joutui partisaanien vangiksi naamioituneena saksalaiseksi sotilaaksi ja teloitettiin Comossa, jonka jälkeen ruumis ripustettiin näytteille Milanossa Piazza Loretolla. Hän kirjoittaa tällä palstalla Venäjään liittyvistä aiheista. Vatikaani palkitsi natsiystäviään pelastamalla heitä Etelä-Amerikkaan. Vaihtoehtoina olivat vuosi 1944 ja neljä muuta satunnaista vuotta. Kaunis kaupunki oli raunioina, siitä olivat brittien pommikoneet huolehtineet ja Führer tuhkana jonkun jaloissa. Kylmä sota merkitsi asevarustelun kierrettä, jossa Neuvostoliitto pakotettiin laiminlyömään siviilikohteita ja ohjaamaan jälleenrakennusvaroja varusteluun. Benito M. Syyllisyys jostakin vaikeasti määriteltävästä, jostakin hallitsemattomasta prosessista, jossa kuitenkin on jollain tavoin oltu osallisina; sokaistu usko, joka suisti elämän raiteiltaan, trauma ja tyhjyys joutuivat kuin itsestään siirretyiksi tajunnasta. Saksassa vallitsi jälleen kommunistien kansalaisoikeuksia rajoittava laki. Vain piskuinen umpimielinen Suomi oli valinnut puolueettomuuden, koska sillä oli itsekkäitä etuja valvottavana; johdossa seniilejä Venäjän ystäviä ja selkärangaton pääministeri, rauhanrakentaja ja tuleva linjamies, vähältä piti, mutta presidentti. Partisaani zoja Kosmodemjanskajan rintakuva Moskovassa.. muistatko vielä sen illan, zoja. Holokausti oli neuvostopropagandaa ja kielletty termi vuoteen 1967 saakka. Fasismi ei lopullisesti onnistunut verisessä työssään, mutta entiset viholliset ovat nyt ylimpiä ystäviä. Luultavasti nimet olivat tuttuja, mutta ketkä herrat olivat, mihin he olivat pyrkineet, mitä he matkaan saattoivat, mikä heidän jättämänsä perintö oli ja miten kuolinpesä jaettiin, se jäi kuin jäikin unhoon, arkisten touhujen jalkoihin. Yksikään vastaus ei täsmännyt. Muiston torjuminen oli täydellistä. Juutalaisyhteisön protestit Yhdysvalloissa vaiennettiin nopeasti, sillä vanhat natsit olivat itse asiassa ”ystäviä”. Entiset natsijohtajat ja fasistit olivat jälleen peräsimessä uusina liittolaisina; Saksassa jopa liittokanslerina (kristillisten puheenjohtaja Kurt g. Kysymys kuului: ”Milloin mussolini ja Hitler tapasivat viimeisen kerran?”. Poliittinen yhteistyö raunioituneessa Euroopassa seurasi samaa jakolinjaa. Kreikassa partisaanit istuivat poliittisten vankien kanssa brittien keskitysleireissä. sen sijaan teki itsemurhan Berliinin bunkkerissaan, kun georgi Žukovin neuvostojoukot valtasivat pääkaupunkia. Natsikenraali reinhard gehlen johti salaista poliisia ja huolehti vakoiluja sabotaasioperaatioista Itä-Euroopassa (1948–68). Natsismin ja fasismin poliittiset vastustajat Saksassa, Italiassa, Norjassa ja muualla Euroopassa – heidän poliittinen kaukonäköisyytensä ja heidän uhrinsa oli paras unohtaa; ja niin tapahtui. Kansanrintamahallitukset hajotettiin ja tilalle astui Marshall-apu, joka käynnisti ennennäkemättömän tuotantokoneiston, nosti Saksan 60-luvulla talousmahdiksi ja loi Italian talousihmeen. Italiassa kaupunkien fasistinen poliisijohto jatkoi entisissä tehtävissä. Adolf H
Sananvapaus yleissivistyksen lailla on myös tulilinjalla. miKä tässä sitten mättää. Kasvaessani huomasin kuitenkin, että Tontin toiminnassa on jotain hyvin häiritsevää. Tapaus Charlie Hebdo kuin myös vasemmistolaisen journalistin david barsamianin käännyttäminen Intiasta lentokeltältä osoittavat, miten hauras sananvapauden tilanne on maailmalla. Mutta että sinun piti halveksua ihmistä, joka pukeutuu eri tavoin kuin sinä. Eksistentiaalista ahdistusta potevalle miehenalulle Tontti vaikutti sankarilta, suomalaiselta potentiaaliselta Rushdielta. Tontin tapa valvoa kirjailijoiden sananvapautta on hyvin mielenkiintoinen; milloin Tontti luennoi Helsingin Humanistiyhdistykselle Ranskan uskonnonvapaudesta, milloin nostaa profiiliaan naittamalla tolkienin ja jussi Halla-ahon keskenään. Tosin, Edinburghin synkistelijäkään ei päätynyt tähän näkemykseen ilman voimakkaita varauksia, minkä Tontti luultavimmin unohti nostaessaan profiiliaan. Paketin pitäisi siis olla täydellinen, seitsemän hyvää ja kahdeksan kaunista, kuten venäläiset tabloidit totesivat aikoinaan vladimir Žirinovskista. teKsti eero suorsa Kuvitus lari mörö. Tosin kulttuurilla ei ylipäätään Suomessa mene hyvin, saati tietokirjallisuudella ja yleissivistyksellä. Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista, millä tavalla koti-Suomessa sananvapautta puolustetaan. Jonkinlainen vedenjakaja oli Tontin madon lailla mateleva hyökkäys syksy räsäsen tyyliä ja pukeutumista vastaan. Historioitsija laura Kolbe kirjoitti hiljattain Turun Sanomien kolumnissaan, miten huippuyliopistokehitys ei tee hyvää yleissivistykselle, saati ihmisten yleiselle hyvinvoinnille. Sitä en yksinkertaisesti kykene käsittämään.” Räsäseen kohdistuvan purkauksen jälkeen voidaan tietenkin olettaa, että niin kutsuttuna filosofina Tontti on lukenut david Humensa ja olettaa, että makuasioista voidaan kiistellä. 50 intelleKtuelleilla ei mene Suomessa hyvin. Nuorena teinipoikana, kasvaessani uskonnollisessa pikkukaupungissa ihailin Tonttia. Suomen PENin puheenjohtaja, juristi jarkko tontti herättää monien huulilla kahdenlaista hymyä: joko lievän huvittunutta, tai sitten nortinkatkeran irvistyksen. Maailmallakin tilanne on huolestuttava; salman rushdie kirjoitti hiljattain kirjassaan Joseph Anton, miten itsensä sivistämisen idea on viime vuosikymmeninä joutunut yhä enemmän tulilinjalle markkinavoimien ja massakulttuurin tykityksessä. Kasvaessani huomasin kuitenkin, että Tontin toiminnassa on jotain hyvin häiritsevää. iida sofia Hirvonen kirjoitti Sylvissä Tontin tunnekuohusta seuraavasti: ”Jarkko Tontti, eittämättä sädehdit skarppiutta, asiantuntemusta ja Korkeaa Älyä niin vakuuttavasti, etten meinaa häikäistyneisyydeltäni tietokonettani nähdä. Intellektuelli, sananvapauden puolustaja ja ateisti. Tontti on hyvin oppinut, osallistunut jacques derridan seminaariin Pariisissa (tosin anekdoottia siitä, kuinka Tontti olisi jakanut saman pulpetin seminaarin eturivissä istuneen Helene Cixousin kanssa, emme ole toistaiseksi kuulleet), ja kutsuu itseään filosofiksi. Ehkäpä Räsänen oli saanut Tontin nähdäkseen liikaa glooriaa niin kutsutusintelleKtuelli sammut taa valot Eksistentiaalista ahdistusta potevalle miehenalulle Jarkko Tontti vaikutti sankarilta, suomalaiselta potentiaaliselta Rushdielta
51 Vedenjakaja oli Tontin madon lailla mateleva hyökkäys Syksy Räsäsen tyyliä ja pukeutumista vastaan.
Tämän jälkeen Tontin koko toimintaa voidaan tarkastella uudessa valossa. Derridan, jota Nussbaum ei pidä lukemisen arvoisena, edessä mateleminen ja von Wrightin myllyttäminen tuovat mieleen louis althusser -paran viimeisen osallistumisen toisen ison J:n, jacques lacanin seminaariin, jossa Althusser kutsui Lacania pateettiseksi harlekiiniksi. Muuan timo Hännikäinen on myös ollut kovin huolissaan perussuomalaisten miesten asemasta, eikä Tontti tunnu säälivästä sävystään huolimatta olevan poikkeus. Sartren taustalla vaikutti tunnetusti de sade, joka nosti itsensä jumalaksi jumalan paikalle, ja eksistentiaalinen traditio konttaa yhä tänä päivänä suuren markiisin perässä. Tontti tuntuu ymmärtävän filosofian luonteen sine qua nonina yleissivistyksen merkitykselle, eikä ainakaan toistaiseksi ole sammuttamassa intellektuellin valoja esa saarisen ja oppilaansa Pekka Himasen voimin, jotka tekevät kaikkensa pilatakseen filosofian maineen. Koska proosasta tuli filosofisempaa kuin filosofia itse. Tosin, älykkäiden ihmisten seurapiirissä gloorian lisäksi onnettaren vaaka pitää toisella puolella itsensä nolaamisen, jonka Tontti myöskin varmasti unohti Humen lisäksi Räsäsestä kirjoittaessaan. Mutta jotain kunniaa Tontille on silti suotava. Tilanne muistuttaa pelottavasti 1990-luvun alkua Yhdysvalloissa, jolloin ikijäärät Harold ja allan bloom hyökkäsivät humanistisia tieteitä vastaan syyttäen niitä liiallisesta suvaitsevaisuudesta. Itsensä suuren wittgensteinin perikunnan hoitajan kieritteleminen tervassa on sikäli kiehtovaa huomioitaessa, miten Tontti suo auringonsäteensä bernard schlinkin Lukijalle, jonka keskeinen teema on menneisyyden hyväksyminen. 52 sa älykkäiden ihmisten seurapiirissä, jonka ihmisyyden mitta on Hesarin vieraskynässä julkaiseminen. Kuten hän itsekin toteaa esseekokoelmassaan Koti, uskonto, isänmaa, “kirjailijan tehtävä on valehdella”, eikä feministin viittaan kääriytyminen ole poikkeus. Lundgren jäi kovin yksin, siitäkin huolimatta että juuri hänen vapautensa tehdä tiedettä ja tutkimusta miesten väkivaltaisuudesta otettiin pois. Filosofi somer brodribb varoitti jo vuonna 1992 klassikkoteoksessaan Nothing Mat(t)ers siitä, miten intellektuellit sovinisti miehet kietoutuvat feminismin viittaan saadakseen älykkäiden ihmisten seurapiirien glooriaa osakseen. Ehkä ruotsalaisen radikaalifeministin puolustaminen ei ollut tarpeeksi mediaseksikästä. Kuulostaako tutulta. Gloorian kerääminen pseudofeminismillä vaivasi jo Tontin ihailemaa Sartrea.. Viime vuosien valossa on ironista, että feminismin kaapuun kietoutuvat juuri intellektuellit miehet. gloorian Kerääminen pseudofeminismillä vaivasi jo Tontin ihailemaa edesmennyttä sartrea, josta Binghamptonin yliopistossa opettava filosofian professori jeffner allen on todennut purevissa eksistentialismin kritiikeissään tämän kieltäneen jumalan vain nostaakseen herran rankaisevan käden tilalle kaikkivoivan miesintellektuellin. Tontin aikoinaan Vihreässä langassa ollut feminismin puolustus pyöri pitkälti suomileijonamiesten säälimisen ympärillä. Filosofia ei ole Tontille alue, missä perinteisen analyyttisen filosofian hengessä kyettäisiin tasapainoiseen argumentaatioon ja käsitteiden analyysiin. Koskaan ei ole liian myöhäistä, ja toivon, ettei Tontti olisi sammuttamassa intellektuellin valoja. Sananvapauden ja vapaan tieteen puolustaja ei ollut aikoinaan puolustamassa Sukupuolisota-dokumentin jälkimainingeissa oppiarvoaan menettänyttä eva lundgreniä, ja syitä tähän voidaan vain arvailla. Eksistentialisteille jumala ei kenties sittenkään ole kuollut, kuten ei myöskään Tontille. Edellä mainitun esseekokoelman surullisin hetki on georg Henrik von wrightin leimaaminen kaikenkattavaksi natsisympatioijaksi. Ehkä näillä kolmella on jotain yhteistä; kun Haroldilla on tulilinjallaan stephen King, Allanilla martha C. nussbaum, niin Jarkolla on jokainen sodanjälkeinen suomalainen filosofi myllytyksen kohteena
53 Piisamirotta ja kaiken turhuus KaiKKi yHdenteKevää PiKKuleiPiä tässä tilanteessa. – no eHKä yKsi odottaa maailmanloPPua – istuu KaKun Päälle tuHo on tullut – ei sillä että sillä olisi mitään väliä sinä vain Kuvittelet olevasi tärKeä ruPea FilosoFiKsi – muuta sillan alle
He eivät ajattele koskaan. Se on järkkymätön päätökseni!» (Taikurin hattu, s. Hänellä on kirjassa hyvin erilainen rooli kuin edellisessä, sillä maailmanloppu ei enää uhkaakaan ketään. Piisamirotan keskeisen roolin voi nähdä vertauskuvana nihilismin kaltaisen äärifilosofian haasteesta. Luolassa Piisamirotta nimittäin istuutuu vahingossa Muumimamman leipomaan kakkuun ja tulee sotkuiseksi. HAAVOITETTU EGO Tapahtumien kannalta Piisamirotta on tosiaan vertauskuvallinen liikkumaton liikuttaja, Aristoteleen ilmaisua lainatakseni, sillä hän itse ei tee tarinassa juuri mitään. Juuri tässä filosofin kulissin kaatumisessa näkyy tapa, jolla Tove Jansson satirisoi suuria filosofeja. 54 »PiKKu otuKset saavat päähänsä paljon kaikenlaista. Muumilaakson Piisamirotta on monelle lapselle ja nuorelle ensimmäinen kosketus filosofiaan. Janssonin kirjoista etenkin myöhemmät ovat keskeisesti pohdiskelevia teoksia. Piisamirottaa voisikin kutsua Janssonin luomaksi karikatyyriksi filosofeista, eikä hahmolle ole suoranaista käyttöä Janssonin kehitellessä omaa elämänfilosofiaansa myöhemmissä kirjoissa. 133.) Piisamirotan ego on kokenut kolahduksen. »Ja nyt minä saan olla tahmainen koko loppuikäni! huusi Piisamirotta. Juuri Piisamirotta kertoo Muumipeikoille pian saapuvasta pyrstötähdestä, uhkaavasta maailmalopusta ja tähtitornista, jota Muumipeikko ja Nipsu lähtevät etsimään. Pyrstötähden ollessa lopulta iskeytymäisillään Muumilaaksoon, tulee kuitenkin jopa Piisamirotta toisiin ajatuksiin ja pakenee muiden perässä turvaan Nipsun löytämään luolaan. Hän on samaan aikaan sekä viisas että surkuhupaisa hahmo, joka etenkin japanilaisanimaatiossa (1992) muistuttaa viiksineen Friedrich nietzscheä. 43) Piisamirotta ratkaisu on vetäytyä Nipsun löytämään luolaan, joka suojeli heitä myös edellisen kirjan lopussa. Tämä on jo huikea myönnytys elämän merkityksellisyyden puolesta, mutta lisää seuraa. Se ei sovi filosofin arvolle!» (Taikurin hattu, s. Koska merkityksen elämältä riistävän maailmanlopun pelko on pohjimmiltaan kuolemanpelkoa ja tämän pelon liikkeelle panemana Muumipeikko kohtaa rakkaan Niiskuneitinsä, voidaan tulkita, että ilman kuolemanpelkoa ei olisi edes rakkautta. Muumipeikko on toki kaivannut seikkailua jo aiemmin, kuten teoksen avaava polkukohtaus osoittaa, mutta tarvitaan jonkinlainen lähtölaukaus pakottamaan hänet liikkeelle. Mutta minusta on sietämätöntä joutua naurettaviin tilanteisiin. – Minä en suvaitse tällaista! Tämä on teidän syytänne!» (Muumipeikko ja Pyrstötähti, s. Vaan kuinkas sitten kävikään. Kuten jukka laajarinne on osoittanut teoksellaan Muumit ja olemisen arvoitus (Atena, 2009), muumikirjat tarjoavat erittäin hedelmällisen pohjan filosofiselle tulkinnalle. NIHILISMI JA KUOLEMAN PELKO Muumipeikossa ja pyrstötähdessä Piisamirotta edustaa selkeää nihilismiä, jossa elämä koetaan pohjimmiltaan mielettömäksi, merkityksettömäksi. teksti tuukka hämäläinen. 43.) PALUU TAKAISIN LUOLAAN Takurin hatussa Piisamirotan hahmo kehittyykin edelleen. Sillä on vielä vähemmän merkitystä. Hän toimii nimittäin kirjan tapahtumien liikkeellepanevana voimana. Ikävän tilanteen tuloksena Piisamirotta tekeekin päätöksen: »Yhdentekevää tietysti, vaikka olisin kuollut siihen paikkaan. Vasta lähdettyään liikkeelle Muumipeikko voi tavata Nuuskamuikkusen, Niiskun ja Niiskuneidin. Aiemmin aloillaan pysynyt ja vakaaseen elämään uskonut muumiperhe pakotetaan reagoimaan Piisamirotan esittämään uhkaukseen, sillä vaikkei jakaisi hänen mielipiteitään, uhkaa maailmanloppu hyvin konkreettisessa mielessä viedä kaikelta merkityksen. Kaikkein ilmeisin filosofinen konteksti luolalle löytyy Platonin »luolavertauksesta», jonka hän esittää sokrateksen suulla Valtion Tove Janssonin kartikatyyrinen filosofi Piisamirotta väittää, ettei millään ole mitään merkitystä. Kulissien takana piilee kuitenkin jotakin, mitä jopa Piisamirotta pitää arvokkaana: filosofin imagoa ja omaa itseään. Arvoihin kohdistuva nihilismi kieltää kaikenlaiset arvostelmat, mikä äärimmillään johtaa siihen, ettei elämällä itsellään ole mitään väliä. Naurunalaiseksi joutunut filosofi vetäytyy siis yksinäisyyden turvaan ja suojaan muiden katseilta. 20.) Mutta halusipa Piisamirotta sitä tai ei, hänellä on kuitenkin keskeinen merkitys tarinan kannalta. Voidaan jopa ajatella, että ilman Piisamirotan edustamaa uhkaa ja haastetta mitään mielenkiintoista ja kertomisen arvoista ei ylipäätään tapahtuisi. Tämän luulisi olevan yhdentekevää suurelle filosofille, mutta näinpä ei olekaan. He kuvittelevat, havaitsevat ja uskovat yhtä ja toista. Piisamirotta seikkailee alun perin tove janssonin kirjoissa Muumipeikko ja Pyrstötähti (Kometjakten, 1946) ja Taikurin hattu (Trollkarlens hatt, 1948), sekä tietysti edellä mainitun myöhemmissä filmatisoinneissa. Tämä kuuluu jo Piisamirotan ensimmäisessä repliikissä: »Puolet talostani sortui kun te rakensitte sillan joen yli. Eihän se tietenkään mitään haittaa. Filosofille on yhdentekevää elääkö hän vai kuolee...» (Muumipeikko ja Pyrstötähti, s. Ääritilanteessa jopa ankarin ja kaikkein eristäytynein filosofi joutuu tunnustamaan joitakin arvoja. Piisamirotan ylväs nihilismi kestää vain niin kauan, kuin hän saa pysyä mukavuusalueellaan. Sen vuoksi onkin kiinnostavaa, että kirjojen ainoa suoranainen filosofihahmo on läsnä vain ensimmäisissä kahdessa tarinassa, jotka ovat vielä varsin selvästi satuja ja suunnattu ensisijassa lapsille. Mutta ajatelkaa jos joku muu olisi nähnyt minut! Nyt aion kuitenkin vetäytyä takaisin erämaahan ja elää yksinäisyydessä ja rauhassa ja luopua kaikesta. Kaikki on turhaa, eikä edes maailmanlopun pitäisi filosofia liikuttaa. Ja siksi he erehtyvät.» – Piisamirotta, Muumipeikon ja pyrstötähden alkuperäisversiossa Kometjakten. Seuraavassa kirjassa Piisamirotta kohtaa vastaavan tilanteen pudotessaan riippumatosta Muumipapan nähden: »Revetköön maa jos tahtoo, se ei järkytä minun rauhaani. Toisen puoliskon sade huuhtoi mennessään. Laajarinnettä seuraillen voidaan tulkita, että Piisamirotta alkaakin tuntea uhkaksi Muumilaakson muut asukkaat, Toiset, joita jean-Paul sartre kutsui Helvetiksi
Muumit ja olemisen arvoitus (Atena, 2009). Mikä voi toisen mielestä olla turhaa, on toiselle kaikki kaikessa. On kuitenkin miellyttävää kuvitella, että hän oppi elämään osana yhteisöä ja ulkomaailmaa, ja seikkailee tällä hetkellä Yksinäisten vuorten takana, ehkäpä samoilla seuduilla kuin Muumipappa nuoruudessaan. Kirjan loppukohtauksessa Taikuri myöntää Muumilaakson asukkaille toiveita, ja kun Muumipeikon toive lennättää kokonaisen juhlapöydän taivaan tuuliin, menee Piisamirotan kirja sen mukana. Piisamirotta yrittää valita luolan varjot todellisuuden sijaan. Mitä sitten merkitsee se, että Piisamirotta haluaa vetäytyä luolaan. Emme koskaan saa tietää, mitä Piisamirotalle tapahtui tämän jälkeen. naurettavat tilanteet eivät sovi FilosoFin arvolle. Aiemmin tarinassa Piisamirotta on nautiskellen lukenut teosta »Kaiken turhuudesta». Koska luolaan palaaminen tarkoittaisi Platonille paluuta järjestä järjettömyyteen, ei ole ihme, että juuri jokin epälooginen ja järjetön ajaa Piisamirotan pakosalle luolasta. Yhteisöstä irti pääseminen, mikäli se on mahdollista, merkitsee myös minuuden järkkymistä, koko järkeväksi kuvitellun maailman järkkymistä. 55 (n. 112.) Piisamirotan kertomus saa eräänlaisen loppukaneetin itse Taikurin toimesta. Luolaan on nimittäin piilotettu kirjan nimikkoesine Taikurin hattu, jota Piisamirotta luulee paperikoriksi ja päättää säilyttää siinä tekohampaitaan. Muumipeikko ja pyrstötähti -romaanista on artikkelissa käytetty Tove Janssonin vuonna 1968 editoimaa versiota Kometen kommer. »Mutta tämähän on aivan väärin! Minun kirjani käsitteli kaiken tarpeettomuutta!» (Taikurin hattu, s. Kaiken turhuus on yhtä hankala perustella kuin kaiken tarpeellisuuskin. Jansson ei koskaan paljasta, miksi tekohampaat muuttuivat, mutta tämä yliluonnollinen, ei-järjellinen elementti on liikaa filosofille. Tapausta tarkemmin käsitelleen Laajarinteen mukaan Piisamirotta kohtaa luolassa yhteisöttömyyden tuoman järjettömyyden: »Tekohampaiden perimmäisen, järjettömän puolen.» »Sillä ilman yhteisöä ei ole yksilöä, ja ilman yksilöä ei ole jäsenneltyä maailmaa, kun ei ole jäsentäjääkään. Teokset IV: Valtio, suom. Piisamirotalle hänen filosofinen imagonsa on tärkein, kun taas monet muut muumilaakson asukkaat tuntuvat viis veisaavan siitä, mitä muut heistä ajattelevat. Marja Itkonen-Kaila (Otava, 1999). Kenties hän kaipaa yksinkertaiseen, naiiviin ja viattomaan olemassaoloon: elämään, jossa ulkomaailman luonne ei ole vielä paljastunut. Kuvituslähde: Piisamirotta-meemit Piisamirotalle, vaan siihen sisältyy myös viesti. Kenties Taikuri osoittaa tämän ja sanoa, että turhuuden ja tarpeellisuuden välillä on hiuksenhieno ero. 135.) Taikurin temppu ei ole pelkkää vinoilua lähteet: Laajarinne, Jukka. Uusi kirja onkin nimeltään »Kaiken tarpeellisuudesta». Lainaukset tarkistetuista suomennoksista (WSOY, 2010), ellei toisin mainita. Platon. Ulkomaailma edustaa vertauksessa järjellä tavoitettavaa ideoiden maailmaa. TAIKATEMPPUJA Mutta kuten muistamme, kaikki mikä menee Taikurin hattuun, muuttuu joksikin muuksi. Keskeistä on kuitenkin huomata, että kun järjen maailma on Platonin mukaan kerran tavoitettu, on luolaan palaaminen vaikeaa ja epämiellyttävää. Tekohampaat ovatkin jotain täysin käsittämätöntä.» (Muumit ja olemisen arvoitus, s. Platonia vapaasti tulkiten voisi siis ajatella, että ulkomaailmaan kerran totuttuaan Piisamirotan on vaikeaa tai mahdotonta tyytyä rajoitetumpaan elinpiiriin. Mustavalkoinen ääriajattelu johtaa harvoin oikeaan tai toivottavaan tulokseen. 370-luku, eaa) seitsemännen kirjan alussa (514a–520a). Kuuluisassa vertauksessa Platon esittää ajatuksen, että tavanomaisesti ihmiset elävät maailmassa kuin luolaan sidotut vangit, jotka kykenevät näkemään vain luolan seinille heittyviä varjoja. Hän toivoo uuden kirjan, mutta Taikuri ei täytäkään toivetta kirjaimellisesti
56 ta id e
Maiju Hukkanen Piirroksia
58
s. 56: Noidan käsikirja, hiili paperille, 142x188cm, 2014. Kuvissani pyrin usein hajottamaan ja pelkistämään muotoja, sillä epämääräisyys siitä, missä jokin alkaa ja loppuu, on kiinnostavaa. 57: Black velvet, hiili paperille, 148x183,5cm, 2014. 59: Iso käsi, hiili paperille, 131x133,5cm, 2012.. 58: Yesterdays boy, hiili paperille, 197,5x147,5cm, 2015. Hiili käden jatkeena on herkkä; tarkkuuteen, mutta yhtälailla virheisiin pakottava. s. 59 K a u n o K ir ja lli s u u s maiju HuKKanen on pian koulunpenkille palaava kuvataiteilija ja kuvittaja, joka pitää ennen kaikkea piirtämisestä. s. s
60 mökki odotan Annaa joka päivä mutta he sanovat että Anna tuskin tulee. Huono mansikkakesä. Anna nosti kuitenkin palkan ennakkoon, käytti sen virolaisten poikien kanssa ja jäi velkaa. On hämmentävää leikkiä kun joku niin vanha katsoo. K a u n o K ir ja lli s u u s Cristina Sandu Cristina sandu tulee suomalaisromanialaisesta perheestä ja opiskelee Edinburghissa kirjallisuustiedettä.. Kesän ensimmäiset viikot Anna oli mansikanpoimijana Jyväskylässä koska äidin ja isän mielestä Annan on hyvä itse tienata rahat jotka niin kursailemattomasti tuhlaa. Vaari jättää puuhailunsa ja hölkyttää kohti leikkimökkiä. Vaari korjailee ja rakentaa milloin mitäkin, kuten lahjakkaimmalle lapsenlapselleen punnerrustangon, jonka avulla tämä urheilijatähti voisi pitää yllä voimiaan. Isän kuva roikkuisi koko vuoden, aina seuraaviin kyläjuhliin asti, navetan seinällä. Hän on yhtä päivettynyttä lihasta ja hiukset ovat niin tiukalla nutturalla että otsa kiristyy. Kun Urheilijatähden kasvot ilmestyvät ikkunaan, pysähdyn kesken lennon. Isä käyttää samanlaisia verkkapukuja kuin miehet ja naiset hänen kotikylässään, adidaksia tietenkin, niin amerikkalaista. Isä ei tavallisesti käytä sellaisia vaatteita eikä hän ole muutenkaan mökki-ihmisiä, mutta kerran kesässä järjestettävillä kyläjuhlilla hän voittaa napinompelukilpailun, kiitos Câmpu Lungan armeija-aikojen. joKirannassa on mökki ja mökin edustalla kuisti jossa mummo istuu ja puhdistaa marjoja. Minä en saa tankoa enkä mitään muutakaan, minulla ei ole erityislahjoja, ainakaan mitään niin ihailtavaa kuin Urheilu. Vaari on hirveän ylpeä vaikka voitto ei teekään vävypojasta suomalaista. Metsä, ruskeanvihreä, ojentautuu kohti mökkiä. Yhtäkkiä, tyhjästä, jotakin tapahtuu ja unohdan lemmikkini: Urheilijatähti valahtaa lattialle ja tikkarin jämä kierähtää pölyisille lankuille. Kuitenkin, nimipäivänäni kesäkuun lopulla mummo ja vaari ojentavat paketin josta paljastuu kymmenen hiuspinniä. Silti hän pääsee vielä näyttämään taitonsa ennen kuin loma on ohi. Pinnit eivät pysy hiuksissani koska ne ovat niin liukkaat, äidin suomalaiset hiukset, mutta voin tietenkin tarkkailla miten auringonvalo välkehtii niiden metallipinnalla. Vaari katsahtaa minuun paheksuvasti ennen kuin palaa sisälle. Isä osallistuu myös säkkihyppykilpailuihin mutta ei saavuta suurta menestystä. Tossuni litistävät apilankukat. Ampaisen pystyyn hakemaan vaaria, nyt minäkin olen tärkeä, pelastaisin ihmishengen ja vaari rakentaisi minulle mitä vain, vaikka veneen tai puumajan jossa narutikkaat. Äidin iho on melkein valkoinen. Viaton hymy ulottuu korvasta korvaan ja hän on jopa nostanut chupa chupsin lattialta. Ja hän saisi koko yön juoda niin paljon sahtia kuin haluaisi. Minä olen se ujo ja hiljainen lapsenlapsi joka ei urheile, juokse eläinten perässä tai kalasta, ja hiuspinnit ovat varma ja turvallinen lahja. omenaPuiden alla on keltainen leikkimökki. Sydämeni moukaroi kylkiluita. Urheilijatähti joka on jo hankalassa murrosiässä istuu leikkimökin pienellä jakkaralla, nuoleskelee chupa chupsia ja katsoo kun rakennan dinosauruksille karsinaa. Anna ei ole koskaan pitänyt mökkeilystä ja on varmaan jo saanut maaseudusta tarpeekseen. Kuisti työntyy kohti metsää. anna ei ole mukana kun äiti ja isä tulevat
Illalla he saunovat pitkään, niin että iho tulee punaiseksi ja saunan piippu köhisee uupuneena. Hän ojentaa mutaisen pyyhkeen Urheilijatähdelle, kävelee kuistille, ottaa minua kädestä ja lähtee kävelemään mökin taakse, sinne missä keltainen pelto aaltoilee. 61 on niin aikainen aamu että taivas ei ole minkään värinen. Vaari ja Jokke hakkaavat halkoja hiki hatussa. Kun valoa on niin paljon ja niin katkeamattomasti, on vaikea sanoa miten päivät kulkevat eteenpäin. Kun minä istun Annan olkapäillä näen pellon ylle, kuin vedenpinnassa, kultaiset laineet ja niitä liikuttava tuuli. Anna ja Poikaystävä nukkuvat lammen toisella puolella aitassa jossa tuoksuu puulle ja kosteille vuodevaatteille. Hän säntää rantaan, ojentaa tälle pyyhkeen ja hinkkaa omallaan lapaluiden väliin jäänyttä mutaa. Uistin välkehtii veden pinnassa ja seuraa kalan pakoa. Myöhemmin isä kyllä puhuisi usein mökistä kaiho ruskeissa silmissä, mutta silloin mökki olisikin jo myyty. Mummokin rientää kuistilta kauhistelemaan tilannetta. He heräävät vasta silloin kun mummo on jo laittamassa lounasta. Läpi yön se paistaa keltaisen pellon ja tumman metsän yllä. Anna mulkaisee Poikaystävää olemattomiksi nypittyjen kulmien alta. Urheilijatähti ei tee yhtäkään punnerrusta ja silti vaari kertoo Jokelle mitaleista. Silloin! Suuri ahven tarttuu syöttiin, katkaisee ongen ja lähtee uimaan ympäri lampea. Äiti ottaa semmoiset puheet henkilökohtaisesti ja sanoo että ensi kerralla isä ja Anna voisivat yhdessä lähteä jonnekin ylelliseen lomakeskukseen. Me seisomme vesirajassa ja pidätämme hengitystä. Kun isä palaa rantaan, hän vetää perässään siimaa jossa valtava kala pyristelee. Vaari ei pidä Poikaystävästä vaikka tämä auttaa kasaamaan juhannuskokkoa. Jokke seisoo kalassa laiturinnokassa ja onnistuu hyräilemään Rauli Baddingia vaikka tupakka roikkuu suupielessä. Hän inhoaa hyttysiä ja puuvessaa, erityisesti juuri puuvessaa. En sano mitään mutta haluaisin kovasti mukaan. Annalla on vain bikinit ja kumisaappaat. Urheilijatähti on muuttunut pieneksi ja lapsekkaaksi vahvan Annan rinnalla. sinä iltana Anna ja Poikaystävä, se joka on oranssi partaa ja ihokarvoja myöten, ajavat pihaan huutavalla motocicletalla. En tiedä kuinka kauan aikaa kuluu. joKirannassa valo on kaikkialla. K a u n o K ir ja lli s u u s. Molemmilla on kauhtuneet farkkushortsit. Mutta isä joka vielä hetki sitten joi kahvia riippukeinussa heittää paitansa pusikkoon, riisuu kengät jaloista ja tekee Tarzan-hypyn lampeen. Kun Anna ja Poikaystävä juoksevat ihot höyryten laiturille, Poikaystävä heittää Annan järveen niin että Anna painuu mutaiseen pohjaan. Vaikka isä saakin paljon ihailua osakseen, hän ei pidä mökistä, niin suomalaista. Anna ja Poikaystävä ja motocicleta lähtevät pian takaisin kaupunkiin. Aamulla kuulen riidan, olisi pitänyt mennä Italian tai Ranskan rannikolle. Lilassa verkkapuvussa hän näyttää toiselta mieheltä. Kamalaa, mitä nyt tehdään! Tupakka putoaa Joken huulesta ja laulu loppuu. Hän ei näytä enää vihaiselta, hän kävelee kovempaa ja siristelee silmiä joihin tähkät osuvat ja takana mökki ja kuisti ja hölmistyneet naamat pienenevät ja Annan sormet puristavat paljaita jalkojani niin että en putoa vaikka nostan kädet ilmaan. Sitten Anna tekee jotakin odottamatonta. Mummo puistelee päätään. Vaari hymyilee autuaasti, hän on selvästi muuttanut mieltään ulkomaalaisista. Linnut lehahtavat säikähtäneinä lentoon
62 Heikki Ylikangas (2015): Mitä on historia ja millaista sen tutkiminen. Oma kysymyksensä olisi pohtia luonnontieteellisen tiedon tieteellisyyttä, jos mietimme sitä, mitä kemiallinen tutkimus pystyy sanomaan nykyisten kemikaalien vaikutuksista luontoon tai lääketiede kemiallisten yhdisteiden seurauksista ihmiselle. Teoksen läpikäyvinä kysymyksinä ovat historiantutkimuksen tieteellisyys ja objektiivisuus. 62 Heikki ylikangas: mitä on historia ja millaista sen tutkiminen 64 Friedrich engels: työväenluokan asema englannissa 65 Perttu Häkkinen ja vesa iitti: valonkantajat – välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä 65 Kerstin jokisalo-neumann: serbia – tähtäimessä turvattu tulevaisuus 66 louis-auguste blanqui: tähtien kautta ikuisuuteen Suomalainen historiankirjoitus – yhden koulukunnan tiede. biologisia, psykologisia, sosiaalisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä, joita kaikkia tutkija ei koskaan pysty analysoimaan kokonaisuutena. Hänen mukaansa ”luonnontieteellistä täsmällisyyttä historiantutkimuksessa ei saavuteta”. Art House. Historiallisessa tulkinnassa tarvitaan tietoa yksilöja joukkopsykologisista reaktioista ja uskomusjärjestelmistä sekä taloudellisista ja yhteiskunnallisista prosesseista unohtamatta poliittisia intressejä ja luonnon ja ihmisen välistä suhdetta. 253 sivua. ”Historiantutkimus ei voi tavoittaa tai edes lähestyä totuutta, koska se on jo teoriassa mahdotonta”, toteaa Ylikangas. Miksi historiantutkimus ei voi koskaan saavuttaa ehdotonta objektiivista tulkintaa, vaikka historiassa on toteutunut aina vain yksi vaihtoehto. ki rj a -a rv io t Tutkimusyhteisössä ei hyväksytä poikkeavia näkemyksiä ja historiantulkintojen ominaispiirre on vaihtoehdottomuus. Tähän liittyy myös kysymys avainlähteistä ja tutkimuskysymyksen asettelusta kulloistenkin tapahtumien osalta. Ylikangas pitää luonnontieteitä esikuvana tieteelliselle tutkimukselle. Suomi puna-armeijan puristuksessa kesällä 1944 (2007). Keskustelua ovat nostattaneet hänen laajasta tuotannostaan erityisesti Nuijasota (1977), Tieto-Finlandialla palkittu Tie Tampereelle: Dokumentoitu kuvaus Tampereen antautumiseen johtaneista taisteluista Suomen sisällissodassa 1918 (1994), Tulkintani talvisodasta (2001) ja Romahtaako rintama. Historian objektiivisuuden yleisen ongelman voi tiivistää siihen, että jokainen historian tapahtuma pohjautuu suureen joukkoon mm. ProFessori (emeritus) Heikki ylikangas on nimekkäimpiä suomalaisia historioitsijoita, jonka teokset ovat herättäneet kiivasta polemiikkia. Historiantutkimuksen tieteellisyyden ydinongelmana on se, että ”yhtä totuutta ei saada milloinkaan täydelleen todistetuksi eikä niin muodoin täydellä varmuudella (luonnontieteellisellä varmuudella) tiedetä, onko totuus saavutettu vai ei”. Uudessa teoksessaan Mitä on historia ja millaista sen tutkiminen (Art House 2015) Ylikangas pureutuu keskeisinä pitämiinsä historiantutkimuksen teoreettisiin kysymyksiin, analysoi suomalaisen historiantutkimuksen nykytilaan ja vastaa kriitikoilleen
Ylikankaan näkemyksen mukaan max weberin teesi protestanttisesta etiikasta ja kapitalismin hengestä on oikea, jos se käännetään päinvastaiseksi. Niinpä Ylikankaan mukaan suomalainen historiantutkimus lähinnä vahvistaa ”menneen ajan suurmiesten” sanomaa. Sen piirissä vallitsevat sementoidut historiankäsitykset, joista tehdyt totuudet kuvitellaan muuttumattomiksi. Diktaattorit ja suurmiehet tarvitsevat aina oman kannattajakuntansa. Hänen näkemyksensä mukaan Suomessa kansallinen turvallisuus ja yksimielisyyden korostaminen ovat tiukassa riippuvaisuussuhteessa toisiinsa. Sarkastisesti hän toteaa: ”Joko siis allekirjoittaneen vasemmistoradikalismi oli 1990-luvun vanhetessa ja seuraavalle vuosikymmenelle siirryttäessä entisestään vahvistunut tai sitten toimittajien ja kolumnistien terävänäköisyys kommunistien tunnistamisessa oli ajan myötä lisääntynyt.” ”Kansallisidealistisen koulukunnan” (Ylikangas) näkemykset ovat hallitsevia suomalaisessa historiankirjoituksessa. Aikalaispäättäjien näkemysten hyväksyminen on talvija jatkosotaa käsittelevän historiantutkimuksen ainoa hyväksytty tulkinta. Tällä kysymyksellä on perustavanlaatuinen merkitys tutkimusmetodin valinnalle, kysymyksenasettelulle ja historianopetukselle. Toiseksi valta määrittää myös sen, miten asiat tulee esittää tai miten niistä tulee puhua. Riittää puhe ”tutkimusalasta, johon koulutetaan tutkijoita yliopistossa”. Marxilaisesta historiankirjoituksesta Ylikangas sanoutuu irti. Hyvä esimerkki tästä on suomalainen akateeminen historiantutkimus vuoden 1918 tapahtumista 1960-luvun puoliväliin asti. Ylikankaan näkemys suomalaisen historiantutkimuksen tilasta ei ole kovinkaan mairitteleva. Vallitseva historiantutkimuksen piirre on Suomessa ”yhden koulukunnan ja sen puitteissa yhden ainoan tulkinnan hallitsevaisuus”. Ylikangas tyrmää täysin käsityksen suurmiehistä historian keskeisinä selittäjinä. 63 K ir jat Toinen historian tulkintoihin keskeisesti vaikuttava seikka on valta. Enemmän teoksessa olisi kaivannut sosiologi ulrich beckin kaltaista pohdintaa kansallista historiankirjoitusta vaivaavasta ”metodologisesta nationalismista”, jonka perustana ovat vain ja ainoastaan kansallisvaltio ja sen edut. Vallankäyttö historiantutkimuksessa ilmenee säännöstönä, joka määrittää, mitkä asiat kuuluvat diskurssiin ja mitkä ilmiöt suljetaan diskurssin ulkopuolelle asiaankuulumattomina. väinö linna ivasikin vuotta 1918 koskevaa suomalaista historiatutkimusta ”valkoiseksi valheeksi”. Ainoa sallittu oli vapaussota-nimitys. Tutkimuksen nykytilan syiksi Ylikangas nostaa ennen kaikkea Suomen ”geopoliittisen sijainnin” ja ”liki sata vuotta sitten käydyn sisällissodan” sekä kielialueen kapeuden. Yksin he eivät ideoitaan toteuta. Hänen mielestään aatehistoriallinen tarkastelutapa tarvitsee tuekseen ”liikkeiden sosiaalisen kannatuspohjan kartoittamista” ja taloudellisen kehityksen huomioonottamisen. Tutkimusyhteisössä ei hyväksytä poikkeavia näkemyksiä ja historiantulkintojen ominaispiirre on vaihtoehdottomuus. Ylikangas toteaa, että EU-maissa historiankirjoitus on voittopuolisesti kansallismielistä. Poliittisten ja yhteiskunnallisten muutosten lisäksi Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle -teoksen merkitys on siinä, että sisällissota-käsite on korvannut pitkälti vapaussota-tulkinnan. Se toimii hänen mukaansa Suomessa ennen kaikkea leimakirveenä. Puhtaasti ”kansallinen historia” on illuusio. yliKanKaan mielestä tulisi luopua tieteellisyyden ylenmääräisestä korostamisesta historian osalta. Enemmänkin Ylikankaan mukaan tulee tutkia sitä historiallista tilannetta, josta suurmiehet ponnistavat. Ongelmalliseksi tämän tekee se, että valtiot ja kansakunnat ovat aina olleet verkottuneita. Tämä ei merkitse luopumista objektiivisuuden vaatimuksesta: ”Historian sovellusarvo maksimoituu edellytyksellä, että tulkinnan on tehnyt mahdollisimman tiukasti objektiivisuuteen pyrkivä tutkija.” Keskeistä historiantutkimukselle ja -tulkinnoille on käsitys historian liikkeelle panevista voimista. Tämän kohteeksi Ylikangas on joutunut Tie Tampereelle -teoksen ja talvija jatkosotaa koskevien tutkimustensa vuoksi. jouKo joKisalo ”Historia on aina oman aikansa valtarakenteen lapsi.”. Sosioekonomisiin syihin perustuva tutkimus leimataan vasemmistolaiseksi ja kommunistin kirjoittamaksi. ”Historia on aina oman aikansa valtarakenteen lapsi”, tiivistää Ylikangas. Aatteella Ylikankaan mukaan on ”tärkeä historian kulkua selittävä tekijä, mutta ensisijainen muutosvoima se ei ole”
engels työskenteli perheyrityksessään Manchesterissa 1842–1844, palasi Saksaan ja muokkasi kokemuksensa, muistiinpanonsa ja artikkelinsa kirjaksi. Aikalaisarvostelu oli luonnollisesti kaksijakoinen: radikaalit ylistivät, porvarillinen kritiikki tuomitsi. Sitten teos taisi vähän unohtua, englantilainen käännös ilmestyi yli neljänkymmenen vuoden kuluttua. Jorma Mäntylä. He ovat yhtä likaisia kuin siat, joille heitetään jätteitä lätteihin. Sukupuolirooleja käsittelevissä jaksoissa huomaa olevan idullaan niiden tutkimusten, jotka saavuttivat huippunsa neljäkymmentä vuotta myöhemmin (Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä). Eniten sitä kannattelee kuitenkin (nykyaikaan asti) kirjallisen sanomisen vimma, se mikä lopulta tekee tieteenkin klassikosta klassikon. Naisten ja miesten rooleja Engels kuvaa toisella tavalla kuin nykyään ajatellaan, mutta on tietenkin turha olettaa kirjoittajan olevan jonkin muun kuin oman aikakautensa ihminen. Die Lage der arbeitenden Klasse in England julkaistiin 1845. Ei tullut. Kirjoittajan omia havaintoja tukevat tunnontarkat viittaukset kirjallisuuteen, sanomalehtiin, tilastoihin ja tehtaantarkastajien ja lääkärien raportteihin. Tusina tehtaiden savupiippuja on lisäksi mustannut kaiken. Siat tonkivat jätekasoja ja lammikoita. engelsin huomion keskipisteessä on Manchesterin kaupunki, sen sosiaalinen rakenne, kuilu rikkaiden ja köyhien välillä ja ennen kaikkea työväestön kaikkinainen kurjuus. Toisaalta Engelsin elämänkerran kirjoittaja tristram Hunt huomauttaa, että tässä teoksessa ja artikkelissa Umrisse zu einer Kritik der Nationalökonomie (1844) juuri Engels ensimmäisen kerran esittelee kommunistisen ideologian perusteet, ennen Marxia. Hän vertaa teollisuustyöläisen asemaa keskiajan saksilaisen maaorjan asemaan jälkimmäisen eduksi, piirtää kuvan ammattiyhdistysliikkeen olemuksesta ja taistelusta sekä paljastaa uskonnon kohtalon modernissa yhteiskunnassa. — — Pimeissä, märissä kellareissa saastan ja sikolättien keskellä asuvat olennot ovat vajonneet ihmisyyden pohjalle.” Siinä olisi parhaasta päästä 1800-lukulaista kauhuromantiikkaa, ellei asia olisi totta. veli-matti HuHta Engels vertaa teollisuustyöläisen asemaa keskiajan saksilaisen maaorjan asemaan jälkimmäisen eduksi.. Porvaristo on jättänyt työläisille kaksi nautintoa: viinan ja seksin. ”Kaikkialla on jätettä, roskia ja romua. marxin ja Engelsin ensimmäinen yhteinen teos Pyhä perhe julkaistiin vain hieman ennen Työväenluokan asemaa. Jälkeenpäin on helppo nähdä, miksi Työväenluokan asema on monen alan klassikko ja jopa pioneerityö – ikään kuin Engels arvaisi, mihin suuntaan vasta muodostumassa olevat yhteiskuntatieteet kehittyvät. Miksi ei, ja mitä johtopäätöksiä siitä voidaan tehdä, on yksi talousja sosiaalihistorian klassisista kysymyksistä. Likavedet seisovat lammikoissa ja siksi ilma on jätehuurujen myrkyttämää. Mutta joka tapauksessa klassinen eli aina ajankohtainen teksti. Tässä tapauksessa tyylin voima kietoutuu aitoon moraaliseen suuttumukseen. Sitä ennen ei Marx itsekään ollut julkaissut kuin artikkeleita (tosin hyvin laajoja). Se on vapauden valtakunta, josta on tullut orjuuden valtakunta. Tunnetusti Engels arvaa myös väärin ja tunnustaa sen itsekin englanninkieliseen ja myöhempään saksankieliseen laitokseen kirjoittamissaan esipuheissa. jorma mäntylän käännös on tehty vuoden 1887 englanninkielisestä tekstistä, joka oli Engelsin auktorisoima. Kirja on osallistuvan havainnoinnin, taloudellisen ja sosiologisen analyysin ja ekologisen kannanoton perinteissä ajallisesti ensimmäisiä. Vuonna 1845 hän ennusti, että Englannissa ”tulee vallankumous, johon verrattuna Ranskan suuri vallankumous oli lasten leikkiä”. Lisäksi hän lienee ollut ensimmäinen, joka saksaksi ja Saksassa paljasti suurteollisuuden mullistamat sosiaaliset olot. Epäkohtien lista on loputon; se ulottuu Irk-joen saastaisuudesta työläisten vaatetuksen ja ravinnon kehnouteen, fyysisistä vammoista moraalin luhistumiseen. Puhe marxismista on tietenkin liioittelua. 373 sivua. 64 K ir jat 170 vuoden ajankohtaisuus Friedrich Engels (2015): Työväenluokan asema Englannissa. Suom. Minkä verran tämä vaikuttaa tekstin tyylilliseen tasoon, on erillinen kysymys. Sama ajatus muotoiltiin kuuluisalla tavalla paria vuotta myöhemmin Kommunistisessa manifestissa: ”pysyväinen haihtuu utuna ilmaan”. Into Kustannus. Engelsille hänen oman aikansa yhteiskunta on hajoamistilassa ja ”kaikki sosiaaliset siteet ovat katoamassa”. Suomennoksessa on joitakin ongelmia (esimerkiksi pyhäkouluista ja sunnuntaikouluista puhutaan sekaisin), eikä yksi oikolukukerta lisää olisi ollut pahitteeksi. Kuvattuna omien havaintojen ja alkuperäislähteiden avulla. Siitä lähtien maine kasvoi, ja pysyi. Seassa parveilee laumoittain ryysyisiä naisia ja lapsia. työväenluoKan asema on kuuluisimpia marx ismin klassikoiden teoksista, mutta pitkään on pitänyt odottaa sen suomalaista käännöstä. Tämän lohduttoman ytimen ympärille Engels lisää kerroksia ja kasvattaa tekstinsä sivilisaatiokriittisiin ja historianfilosofisiin mittoihin
Ovathan tällä vulkaanisella niemimaalla kohdanneet niin mannerlaatat kuin myös kulttuuriset ja valtapoliittiset voimakentät jännitteineen. Osuutensa saavat muun muassa niin Pekka ervast , ior bock , selvännäkijä aino Kassinen , sigurd wettenhovi-aspa kuin Tattarisuon irtoraajatkin. Mukana on monenlaista viheltäjää, vakavista akateemisista hahmoista parapsykologeihin, työläissatanisteihin ja Pekka siitoin -nimiseen karnevalistiseen kokonaistaideteokseen. Erityisesti belgradilaisen sosiologin todor Kuljicin artikkeli ”Tito ja muistamisen tavat” käsittelee aihettaan monipuolisesti ja uskottavan konkreettisesti. Teoksen alkuosa sisältää seitsemän tutkijan artikkelit, joissa painottuvat eri tavoin muun muassa poliittiset, uskonnolliset ja historialliset aspektit. Alueen kirjavalle kokonaisuudelle mikään parin sanan määrittely tai yksityinen ulkopuolinen näkökulma ei voi tehdä suurtakaan oikeutta. Luettavuus pysyy kuitenkin hyvänä kautta linjan ja teemallisesti rakentuva, epäkronologinen lähestymistapa toimii erinomaisesti. Hänen esityksensä menneisyydenhallintakiistoista osoittaa, että yhdenkin kansan keskuudessa elää moToivon pilkahduksia historian varjoista. Jotta elämä tässä kulttuurien palapelissä ja jännitteiden keskellä olisi ollut mahdollista, on tarvittu kykyä yhteistyöhön kuten myös poliittisiin ja jopa uskonnollisiin kompromisseihin. Historia ja esimerkiksi kyläyhteisöjen arjen ja juhlan perinteet ja käytännöt tarjoavat myös toivon pilkahduksia. Jokaisella näkökulmalla on kokonaisuudessa oma antinsa. Tekstin tyyli on tosin varsin epätasaista, kirjoittajien sortuessa välillä tarpeettomaan jargoniin, jota he eivät selitä, välillä taas muka hauskoihin alatyylisyyksiin. Omat kokemukseni Balkanilta vahvistavat tätä kokonaiskuvan positiivisempaa puolta. 254 sivua. Tässä suhteessa Kerstin jokisalo-neumannin toimittama moniääninen teos on vähintäänkin tervetullut lisä alan kirjallisuuteen, jota ovat turhan usein hallinneet ulkopuoliset asiantuntijat ja suurilla valtakielillä kirjoitettu lähdekirjallisuus. j. Vaikka välillä tuntuukin, että lukee pikemminkin suomalaisen avohoidon kuin salatieteen historiaa, eikä voi olla varma, mihin teoksessa voi luottaa, kirjan kiehtovuutta ei voi mitenkään kiistää. Todellisuus on todellakin välillä tarua ihmeellisempää. ike vilin loppuluku lachmanin Tajunnan alkemisteissa) tai asiaan vihkiytyneissä verkkojulkaisuissa (varsinkin mesikämmenen blogissa). Se on kattava läpileikkaus aiheeseen, josta on voitu tähän asti lukea vain pieninä välähdyksinä, joko kirjojen sivulauseissa (esim. 65 K ir jat Valonkantajia – ja varsin pimeitä tyyppejä Perttu Häkkinen ja Vesa Iitti (2015): Valonkantajat – Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä. Suomen rauhanpuolustajat / Like. Lukija ei voi kuin vuorotellen haukkoa hämmentyneenä henkeään ja nauraa ääneen. Se on sekä merkittävä yhden mikrohistorian tiivistelmä että mainio viihdelukemisto – ja hyvä muistutus siitä, miten lähellä maamme poliittista kenttää salatieteellinen ajattelu on usein saanut vaikuttaa. Ilman laajempaa kansainvälistä ja historiallista kontekstia eivät monet Serbiaankaan liittyvät ilmiöt ole ymmärrettävissä. tuomas Harviainen Valonkantajissa on mukana monenlaista viheltäjää. Lähituntuma tutkittavaan kulttuuriin antaa tässä luotettavan pohjan mentaalisten kysymysten tarkastelulle. Mukana on hämmästyttävän paljon uutta jopa varsin vihkiytyneelle asianharrastajalle, viihdyttävästi kirjoitettuna. Suomesta ovat mukana dosentit teuvo laitila ja jouko jokisalo . Osalle kohteista annetaan selvästi muita enemmän tilaa, mikä on sekä teosofian vaikutuksen että esimerkiksi Siitoimen kohdalla aivan perusteltua (jälkimmäisessä jo pelkän viihdearvonkin takia), mutta tapio Kotkavuoren tapauksessa ehkä hiukan ylimitoitettua. Se on kuin muistutus siitä, että verisestä historiasta huolimatta (tai juuri siksi) kyseessä ovat ihmiset ja eurooppalaiset kuten mekin. Jo kirjan kansikuva antaa inhimillisen kosketuksen sisältöön. suomalainen salatiede on jo pitkän aikaa ansainnut oman perusteoksensa. Monet kirjan henkilöistä ovat erittäin ansaitussa kulttimaineessa, fanitettuina joko tekojensa tai outoutensa takia, useiden tapauksessa molempien, ja voimakkaasti yli erilaisten aaterajojen. Like. Toisaalta, koska kyseessä lienee toisen kirjoittajista edesmennyt performatiivinen alter ego, ja salatieteisiin on vahvasti kuulunut oman henkilöhistoriansa uudelleen luominen osana maagista työskentelyä, ratkaisu on aatteellisesti mitä sopivin. eurooPan ruutitynnyriKsi luonnehdittu Balkan on ollut ja on edelleenkin suuri haaste koko maanosan identiteetille ja itseymmärrykselle. Perttu Häkkisen ja vesa iitin Valonkantajat täyttää nyt tämän vakavan puutteen. 300 sivua. Kerstin Jokisalo-Neumann (toim.) (2014): Serbia: tähtäimessä turvattu tulevaisuus. Sellaisiakin on esiintynyt, vaikka joku sikäläinen kirjailija onkin sanonut, etteivät uskonnot neuvottele
Blanqui katsoi, ettei valtaa voida luovuttaa kansalle ennen valistuneen etujoukon diktatuuria, ja valistunut etujoukko on asioista samaa mieltä kuin Blanqui, kuinkas muuten. Kun arvelee, Blanquin kirjalle voi rakennella retorisesti merkityksiä, joita sillä ei välttämättä ole. Valittuja kansoja on useita, eivätkä suuret kertomukset pysty aina helposti antamaan tilaa toisilleen. Luonto ei välitä ihmisen arvasta, eikä sillä ole moraalia. Sitä paitsi Nietzsche tarjoaa liian suppean mittakaavan. 66 nenlaisia historioita. Kun arvelee, ei tarvitse tietää. Yhteiskunnallisen Blanquin sijasta esille nostetaan kosmologi, joka ikuisen paluun ajatuksineen toimii nietzschen edelläkävijänä. Tunnetuin Blanqui on yhteiskuntaradikaali, josta järjestelmä teki marttyyrin passittamalla hänet kerta toisensa jälkeen vankilaan. Jokisalo-Neumannin ottamat valokuvat valaisevat joitakin historiallisia muistomerkkejä sekä kansalliselle identiteetille tärkeitä henkilöitä ja vaikuttajia, kuten tito ja folkfloristi vuk Karadžic 1800-luvulta. Karadži?in keräämä eteläslaavilainen (Wienin kautta tunnetuksi tullut) kansanrunous on ollut varsinkin kansallisromantiikan aikaan kovaa kulttuurista valuuttaa Euroopassa ja vaikuttanut niin goethen kuin runeberginkin tuotantoon. Blanquin kolkossa kaikkeudessa tähdet syttyvät, loistavat ja sitten sammuvat, eikä mikään pääse pakoon katoavaisuuden otteelta. Blanquin katsannossa kaikki toistuu äärettömässä universumissa loputtomasti, pienin muunnoksin; täällä englantilaiset häviävät Waterloon taistelun, tuolla uusi valinta ohjaa elämän uusille urille. Se, puhutteleeko luonnontieteellisesti vanhentunut Blanqui nykylukijaa, riippunee lukijan elämäntunteesta, sillä Blanquin hahmottelema kosmos saa mahdollisen voimansa katsomuksellisuudesta, ei tieteellisyydestä. Ainakin pieni näyte olisi voinut olla mukana osoittamassa, että maanosamme eri reunoilla on esiintynyt useitakin ”valittuja kansoja”. Suom. Kirja, jonka suomentamiselle ei ole mitään voittoatuovaa perustelua, rikastaa käännöskirjallisuutta. Jan Blomstedt. Siten ansiokkaan ja monipuolisen teoksen sisältö avautuisi vielä paremmin myös asioihin vähemmän vihkiytyneille. Omakohtaiset kertomukset havainnollistavat hyvin maailman nykytodellisuutta, jossa yhä useammat ihmiset kantavat sisällään montakin identiteettiä, jotka elämän eri tilanteissa voivat heiketä tai vahvistua. Kaikki mahdolliset muunnelmat toteutuvat, mutta äärettömyyden vuoksi ihmisille ei suoda mahdollisuutta tutustua muunnelmiinsa. ntamo. Tuore Blanqui-suomennos Tähtien kautta ikuisuuteen unohtaa. 85 sivua. Arvella voi aina. Esimerkiksi Jugoslaviassa tämä oli arkipäivää, johon kuuluivat seka-avioliitot. Nietzsche ei keksinyt ikuista paluuta, eikä ajatus kaiken toistuvuudesta riitä Nietzschen ja Blanquin rinnastamisen perusteeksi, siksi monella tavalla Nietzschen kehittelyjä voidaan tulkita. Niin järjetön, että kaikkien tilapääja kohderyhmäkustanteiden keskellä siitä tulee järkevä. EU:n jäsenyyttä hakeva Serbia näyttää osittain joutuvan hyväksymään ”muistitiedon eurooppalaistamisen” mikä ei kovin yksiselitteisesti vastaa kaikkien arkikokemuksia. Takakansitekstin ja suomentajan jälkisanan retoriikka vinouttaa: Blanquin vaikutuksesta Nietzscheen ei ole juuri muita todisteita kuin Nietzschen muistiinpano aikomuksesta hankkia Blanquin kirja, mutta yhteydellä spekuloiminen on omiaan nakertamaan Blanquin kirjan arvoa ikään kuin Blanquin katsomukset kaikkeudesta saisivat kiinnostavuutensa ennen kaikkea Nietzsche-kytköksestä. taPani KilPeläinen Yhteiskunnallisen Blanquin sijasta esille nostetaan kosmologi.. laplace saa huutia siksi, että tämä uskoo kaikkeuden vakauteen, sillä Blanqui panee uskonsa tilapäisyyteen ja muuttuvuuteen. eero suvileHto Kosmologian marginaalista Louis-Auguste Blanqui (2014): Tähtien kautta ikuisuuteen. Kirjan loppuosa koostuu Kerstin Jokisalo-Neumannin tekemistä haastatteluista, joihin on osallistunut myös ulkomailla asuvia, erilaisissa asemissa toimivia serbejä. Ja on parempi, että Blanqui muistetaan hassahtaneena metafyysikkona eikä poliittisena teoreetikkona. Blanquin linjaukset voi ymmärtää kosmotai ideologisiksi. Jos mielii kontekstualisoida, Blanquin näkemykset olisi suhteuttaminen koko toisteisuuksien ja syklisten aikakäsitysten historiaan. Haastattelut olivat ainakin itselleni kokonaisuuden koskettavin osa. Balkan on eräänlainen veritahratesti, josta Euroopan pitäisi tutkia avoimin silmin historiaa ja myös omaa itseään. Myös henkilöhakemistoa voisi suositella mahdolliseen uusintapainokseen. Kosminen moninaisuus on kosmista yksinäisyyttä. Vanhemman ja uudemman historian moninaisia käänteitä olisi mielestäni voinut hiukan selkeyttää vaikkapa jonkinlaisella aikajanalla. Serbialle kuten muillekin entisen Jugoslavian maille on ollut ominaista pitkän historian ja ainutlaatuisuuden korostaminen, muun muassa Euroopan pelastaminen turkkilaisilta. Kopioista ei ole neuvojiksi eikä lohduttajiksi, vaikka jokainen on jo elänyt ja elää loputtomia kertoja. Tätä päivää ajatellen näyttää, että olemme pelottavissa määrin samassa keikkuvassa ja tärisevässä veneessä sen suuntaa tajuamatta. Koska Blanquin teos on kuriositeetti, kustannuspoliittisena vetona se on täysin järjetön. Ja myöhemmänkin historian tulkinta tapahtuu pitkälti tätä taustaa vasten. Valikoiva muisti unohtaa, että Blanquin vankilakierre johtui hänen väkivaltamyönteisyydestään. Retoriikka kertoo, kuka auguste blanqui on. retoriiKKa säätelee mittasuhteita. Poliittisen väkivallan apologeettojen soisi unohtuvan. ”Ei liene lohdullista tietää, että olemme joka hetki miljardeilla maapalloilla rakastamiemme ihmisten seurassa, ihmisten jotka meille ovat muistoja”, Blanqui kirjoittaa
Mitä pelastusohjelmaa he pystyvät pyörittämään Kepun ja Kokoomuksen kanssa, jää nähtäväksi samassa jatkumossa kuin antimaterian valjastaminen Maasta karkotuksiin. Häivepolitiikkaa ei suunnata kansalle, vaan kansan avulla: kansaa peluutetaan mielipideryhminä toisiaan vastaan. Politiikasta sinänsä he eivät sanoneet mitään, ei myöskään sivistysporvareiden tahtotilasta. Tarvitaan vain teknisiä häiveratkaisuja, joilla toimitaan Naton käsikassarana ilman Nato-brändiä. Ja tietyissä kanarialinnun kaltaisissa ihmisryhmissä tämä voikin pitää paikkansa: nuoriso ryyppää vähemmän, koska se nollaa aivonsa jo median avulla. Heillä tässä on eniten häivetettävää, koska mitään substanssia ei ole mitä puolueeltaan suuhunsa saisivat. Siihen hyvään aikaan, kun Suomi katsoi peiliin häpeäkulttuurin termein, olisi osattu sentään hävetä näitä soinilaisia fasisteja ja kepulaista konsensusta. tämän kEvään parlamenttivaalit ovat pätevä todiste siitä, että Suomi on siirtynyt häpeäkulttuurista häivepolitiikkaan. Media ei ole enää peili vaan peilitalo. Hesarissa (21.4.) hesalaiset kulttuurihenkilöt ilmaisivat häpeänsä siitä, että kansa oli valinnut edustajikseen juntteja, jotka alkavat vääntää kiinni heidän apurahahanojaan. häpeäkulttuurista häivepolitiikkaan s OiKKELi Markku Soikkeli on tamperelainen kriitikko ja kirjailija.. välittömästi vaalien jälkeen nähtiin häpeäkulttuurin antikliimaksi. Mediatajun oletetaan pelastavan syrjäytymiseltä ja sortumiselta sosiaaliseen tyhjiöön. Nyt kun maa on tajuton ja auton, koulut tarjoavat tilalle mediatajua. Ratkaisuna kaikkeen. Oletus mediatajun kaikkivoipuudesta sopii somesti uuden porvarihallituksen valtakauteen. Mediatajuun siis suhtaudutaan kuten muuhunkin kansalaiskasvatukseen pelkkinä liikenteenohjausratkaisuina. Enää ei, esimerkiksi, tarvitse keskustella Natoon liittymisen ideologisista vaihtoehdoista. Ruuhka-Suomi nähdään sosiaaliseksi pääomaksi, jossa jokainen fb-peukutus kasvattaa myös kansallisvarallisuutta. Oletus mediatajun kaikkivoipuudesta sopii somesti uuden porvarihallituksen valtakauteen. ”Punavihreä” kuulosti kulttuuriväen lausumana yhtä absurdilta käsitteeltä kuin mitä se on väriasteikolla. Eikä muuta käsitettä kehitykselle kuin tajuttoman kansan terapointi medialla. Mediatajun korvattua itsekritiikin on jäljellä pelkkää häivepolitiikkaa. Ehkä se onkin ainoa arvokas seuraus vaaleista. Nolla-asialla menestyneet Kepun äänestäjät taas eivät uskalla pitää ääntä itsestään. Oma lukunsa ovat sitten Perussuomalaiset, joiden ajamat asiat ovat aina miinusmerkkisiä. Ei ole enää ideologista paikkaa mistä itsensä tunnistaisi, ei tunnetta siitä, että puoluepolitiikalla olisi mitään annettavaa – edes turpiin kriitikoilleen. Vihreä puolue on kuin halpa palovaroitin, jonka piipityksestä ei voi olla varma, onko vaara todellinen vai virta vähissä. Mutta mediatajukaan ei auta pitkälle, jos tietoyhteiskunnan haasteeseen suhtaudutaan kuin kyse olisi dataliikenteen ruuhkassa selviämisestä. Lopulta meni myös suhteellisuudentaju. Datan muuttumisen tiedoksi ja tiedon sisäistämisen ymmärrykseksi oletetaan tapahtuvan automaattisesti. Yhden asian puolueena vaaleissa ”menestyneet” Vihreät saattavat viettää muutaman krapulavuoden pidempään, sillä siellä muovikuusen alla tiedetään, ettei kukaan uskalla kaivata heitä. Ensin menetettiin kasvuympäristöön kuuluva luonnontaju, sitten demokratiaan kuuluva oikeudentaju. Nyt se on tajuton ja auton: muuta politiikkaa ei enää ole kuin liikennepolitiikka. kEkkosEn aikaan maa oli hajuton ja mauton
Elävä työväenkulttuuri Y h t E i s k u n nal l i s E n k ul t t u ur i n j a m u s iik in il t a torstaina 13.8. klo 17.00–19.30. oulunkYlän sEurahuonEElla hElsingissä (larin kYöstin tiE 7) ohjElma PanEElikEskustElussa muun muassa: Rauhatäti alias Hanna Yli-Tepsa, rap-artisti Pentti Määttänen, Koiton Laulun puheenjohtaja lauluja tYöstä ja ihmisYYdEstä: Esiintyjät varmistuvat myöhemmin järjEstäjinä kulttuuriYhdistYs Pax ja kulttuurivihkot ohjElmatiEdot PäivittYvät vErkkolEhdEssä: www.kulttuurivihkot.fi v a P a a P ä ä s Y – t E r v E t u l o a ! tä mä t EE ma n u m E r o j a tk u u t o is E s s a m u o d o s s a :