Kulttuurivihkot 4/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Henkilökuvissaovat kuvataiteilija Paula Huhtanen ja elokuvamies Jani Ilomäki. Irtonumero 9,40 euroa | 41. Uudenlaisen sosiaalityön innostavia esimerkkejä ovat Tampereen vasemmistolaisten Sosiaaliasema X sekä päihde- ja rikostaustaisia tukeva KRIS-Tampere ry. Kerromme myös Koukkuniemen uusimmat kuulumiset.. Kulttuurivihkojen teemapaketissa kerrotaan muun muassa SMC Lähiörotat -räppikollektiivista, Pispalan kumppanuus -yhdistyksestä, Tampereen Työväen Teatterin uusista tuulista, Legioonateatterin syrjäytetyille nuorille tarjoamista mahdollisuuksista, osuuskunta Uulun musiikkipajoista ja unelmien skeittipuistosta. vuosikerta 4 | 2013 | tampere Kulttuurivihkot Taiteita & edistystä Tampereella Tampereen ruohonjuuritason kulttuurielämässä tapahtuu juuri nyt vaikka mitä
»Ans kattoo ny kuinka tossaki ny käy» »Ei Tampere mikään maanpäällinen paratiisi ole. Nyt Akateemisesta Kirjakaupasta! Vain 23,90 € Tamperelaistarinoiden punaisena lankana ovat tunnelmalliset henkilökohtaiset kokemukset tai välähdyksenomaiset arjen huomiot ja muistot. Tarinoissa tamperelaisuus on laaja mielensisäinen käsite tamperelaisella sisäsyntyisellä satiirilla ja huumorilla maustettuna.. Täällä on yhtä paljon huijaavia politiikkoja, kyttääviä viranomaisia, ahneita kauppiaita, itsekkäitä rikkaita ja aina valittavia köyhiä ja sen päälle vielä iso liuta ulkomaalaisia, kuten muuallakin Suomessa, mutta kyllä tämä on ehkä maailman mukavin paikka, kiitos ihmistensä», sanoo torilla tamperelaismummo päättäen sanomisensa paljonpuhuvaan ans kattoo ny -ilmaisuun
Kirjasto ja olohuone ovat olleet perinteihusten hoivan riittämätön henkilöstö. Ne kirjoittanut (Helsingin Sanomissa 24.11.2012), tekevät keskittymistä vaativan lukemistyön »[k]irjastomelu vaurioittaa terveyttä ja tuhoaa monelle mahdottomaksi. pattamalla. pohjaa sivistykseltä». Toinen selitys ongelmalle on hiljaisuuden Etenkin pienten kirjastojen näkökulmasta vähäinen arvostus. (1962). Kulttuurivihkot 4?|?2013. Nykyisessä elämänmenossa rauhoittumiselle on usein niukasti sijaa. suuret ryhmäkoot kouluissa ja päiväkodeissa, Kirjastoja kuvaillaan yhä useammin »olohuoneiksi». Suuremmissa kirjastoissa on mahdollisNämä säkeet ovat tänä päivänä vielä ajankohta tilaratkaisuilla eriyttää hiljainen ja äänektaisempia kuin Saarikosken kirjoittaessa ne käämpi toiminta. ki teoksessaan Mitä tapahtuu todella. Eriarsesti hyvinvarustetuissa asunnoissakin kaksi voisuus maailman kilpailukykyisimpiin kuulueri huonetta, joilla on eri käyttötarkoitukset. Hiljaimuuttuneet linjaukset voi toki ymmärtää. Kaikki nämä ovat tärkeitä toimintokirjoittajana tuttu tohtori Pertti Julkunen on ja, mutta kirjasto on niille väärä paikka. Jos sitä ei kunnan alasajoa, samaa palvelujen kurjistamista kuin terveydenhuollon hoitojonot, ylivoi tehdä kirjastossakaan, niin missä sitten. vassa maassa syvenee jokaisella elämänalalla. pääkirjoitus Kirjasto ei ole olohuone »Nykyään ei enää ole hiljaisuutta / muual- le. Sitaan tällöin kokea uudet ”olohuone”-tyyppiset tä voisi kutsua jopa yhdeksi perusoikeudeksi. Nyt lapset ja monet aikuisetkin Perustavampi kysymys on, onko työrauhan puhelevat kirjastossa melkeinpä kuin milmahdollistamaa hiljaisuutta todella lähdettävä lä tahansa julkisella paikalla hakemaan lähimpään kaupunkirjastovirkailijoiden puuttukikeskustaan saakka. Silloin menevät käsitteet sekaimielenterveyspotilaiden heitteillejättö tai vansin. Niissä saatekuulua arkeen, muuallekin kuin kirkkoon. Ne joutuvat taistelemaan olemassaolostaan suuden, ainakin kohtuullisessa määrin, tulisi kuntien leikkauspaineiden alla. Mutta samalla katoaa jotakin olennaista kirla kuin kirkossa», kirjoitti Pentti Saarikosjaston perusfunktiosta. Vielä parikymmentä lestuttavampaa on, jos käykin päinvastoin ja vuotta sitten lapset opetettiin olemaan kirtyörauhaa saadakseen on varattava erillinen jastossa hiljaa ja puhumaan korkeintaan suhuone. On myös merkillepantaTätäkin merkillisempi ilKirjastomeluongelma vaa, että äänekkäämpien toimiö on se, että lähikirjastoon mintojen tuominen kirjastoion osa julkisen mennessä siellä on entistä hin ei ole ollut vain yksittäisten sektorin ja useammin – keskellä kirjas- kansalaisyhteiskunnan pikkukirjastojen, vaan monen toa – meneillään esimerkiksi kunnan kirjastotoimen virallialasajoa. lasten askartelukerho, nuknen linjaus. toiminnot pelastusrenkaana, joka antaa lisää Rauhaisaa kesän jatkoa kaikille! perusteita niiden olemassaolon turvaamiselElias Krohn 3. Eräs paikka, jossa suhtautuminen hiljaiva ratkaisu, kunhan kirjaston perustila, kirjasuuteen on muuttunut viime aikoina perushyllyjen ympäristö säilyy rauhallisena. Huoteellisesti, on kirjasto. Erilliset ryhmätyötilat, joita monessa isossa kirjastossa onkin, ovat toimiyli puoli vuosisataa sitten. keteatteriryhmän palaveri tai kaupunginosayhdistyksen Kuten Kulttuurivihkojenkin kokous. Viime kädessä kirjastomeluongelma on osa Kysymys on paljolti tasa-arvosta. Kaikilla ei ole yhtä hyviä mahdollisuuksia rauhaisaan nykyistä julkisen sektorin ja kansalaisyhteislukemiseen kotona tai työpaikalla. matta asiaan
alv 10%). vuosikerta | JULKAISIJA Domirola Oy | PÄÄTOIMITTAJA Elias Krohn | politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa | TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ, KEHITYS Ari Lahdenmäki | TOIMITUSSIHTEERIT Katja Nissinen | yhteiskunta, tiede, Tampere | Juha Säijälä | populaarikulttuuri, musiikki | Kirsi Vanhamaa | kirjallisuus, kirja-arviot, teatteri, elokuvat | Riikka Ylitalo | kaunokirjalliset tekstit | ULKOASU Tuuli Häggman | Pauliina Nykänen | TOIMITTAJAT Aleksi Ahtola | historia | Johan Alen | Jouni Avelin | Turku | Riia Colliander | Eero J. kansi: pauliina nykänen tämän numeron tekijöitä Kirsi Hietala Pispalalaisen toimitussihteeri, joka fiilistelee junanvihellyksiä ja yhdessä tekemistä. Hannu Niklander Karkkilalainen kirjailija, joka novellien, romaanien ja runojen lisäksi on julkaissut kolme matkakirjaa. 4. | MEDIAKORTTI www.kulttuurivihkot.fi | KIRJOITUSTEN LÄHETTÄMINEN Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaa materiaalia. Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. Parhaillaan kirjoittaa sekä suomeksi että englanniksi syksyllä ilmestyvää Homokalevalaa. Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi tai käyttäen tilauspalvelua osoitteessa www.kulttuurivihkot.fi. | KIRJAPAINO KTMP Ykkös-Offset, Singsby. Kuuden numeron kestotilaus 43 € (sis. | ILMOITUSHINNAT Koko sivu: 739 €, puoli sivua 474 € sekä arvonlisävero 24 %. Pekka Hongisto Helsinkiläinen vapaa filosofi, taiteilija ja kirjoittaja. KULTTUURIVIHKOT 41. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. alv 10%), vuoden määräaikainen 51 € (sis. Laura Santala Kieleen ja tanssiin ihastunut kirjallisuuden opiskelija Tampereelta. Leonardo da Vinci, Aleksis Kivi, neurotieteet, musiikkifilosofia, aforismit ja filosofiakahvilat. | ISSN-L 0356-3367, ISSN 0356-3367 (painettu lehti), ISSN 2242-6736 (verkkojulkaisu). Kulttuurivihkot 4?|?2013. Tekstit vain RTF- eli Rich Text Format - tai ASCII-tiedostomuodoissa sähköpostitse toimitussihteerille tai lehden osoitteesen (tuloste ja mahdollinen levyke). Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ks. Satu Virtanen Tamperelainen kirjoittaja, sadunkertoja, rikossovittelija ja majakka-aktiivi. Hirvenoja | elokuva | Janne Hukka | Mari Lukkari | Tomi Toivio | TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT www.kulttuurivihkot.fi | (09) 4114 5369 (vastaaja) | Kaasutehtaankatu 1/10 00540 HKI | etunimi.sukunimi@kulttuurivihkot.fi | OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Kultuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. työnjako yltä. Kirjoittanut 8 omaa kirjaa sekä toimittanut Rauni Mollbergista kertovan elämänkertakirjan ja lastenkirjan Hugo merellä. Kiinnostuksen kohteita mm. Harald Birger Olausen Kotkannorjalaistaustainen kirjailija. Opiskellut yliopistossa aatehistoriaa ja työskennellyt muun muassa imagojen rakentajana, puheiden kirjoittajana ja toimittajana
42 Vankilasta kohti uutta elämää KRIS-Tampere ry. 40 Koukkuniemen kuulumiset Tamperelainen vanhainkoti sai vuonna 2006 26 Täällä ruohonjuuri – kuuleeko kaupungintalo. 60 Naisen asema harlekiineissa Tutkijat pohtivat »kotiäitipornon» ja muun naisille suunnatun viihdekirjallisuuden eri puolia. kulttuurivihkot 4 | 2013 3 Pääkirjoitus 6 200 sanaa 14 Levyt 16 DVD-arviot 75 Kolumni: Berger 76 Kolumni: Avelin 77 Kirja-arviot 83 Kolumni: Soikkeli 16 Suomen Mannerheim ja huippu-urheilijat 33 Identiteettiä ja itsenäisyyttä taiteesta linja viihteellistyi välillä, mutta tasokkaampaa painottaa Pispalan voimanainen, on taas luvassa, arvioi Harald Birger Olausen kuvataiteilija Paula Huhtanen. 56 Kirje valkoisen terrorin uhrille Faces-festivaalin johtaja Börje Mattsson on Sinetöikö punavankileirillä vieraillut ahertanut monin eri tavoin maahanmuuton Hausjärven suojeluskunnan retkue Tyyne ja kansainvälisyyden parissa. Tavoitteena oli sovinto, mutta mitä se tässä yhteydessä oikeastaan tarkoitti. Tyynelle kirjeen. Kulttuurivihkojen järjestämässä paneelikeskustelussa pohdittiin Tampereen kulttuurielämän, asukasaktivismin ja kaupunkisuunnittelun tilaa. paikalla. Yhteisöllisyyteen luottava Legioonateatteri tarjoaa syrjäytetyille nuorille uusia mahdollisuuksia. 36 Eväitä musiikkiin 20kurkistetaan R&A-raportissa Pispalalainen vaihtoehtoinen rockklubi Vastavirta sytytti helsinkiläis- ja Tiedekeskus dopingkäryn Heurekan tuoksuja. kantaaottavassa puheenvuorossaan. Nyt asukkaat rikostaustaisia ihmisiä uuteen alkuun. 48 Työväenteatterin linja tamperelaisartistit rap-biisiin. ovat melko tyytyväisiä hoitoonsa. 30 Musiikin kautta toisiin kulttuureihin Natalia Backbergin kohtalon. 53 Fellmanin pelto Taiteilija Kaisa Salmi toteutti elävän monumenttiteoksen punavankien leirin 37 Uusi auttamisen malli Sosiaaliasema X ei harjoita perinteistä hyväntekeväisyyttä vaan emansipatorista sosiaalityötä. Kulttuurivihkot 4?|?2013. 62 Leppoisasti länteen Hannu Niklander etenee matkaesseessään verkkaisesti Keski-Kanadasta kohti länttä. Body Worlds -näyttely on eettisesti 22 Pakolaisten salakuljetuksesta festarityöhön Maineikkaan Tampereen Työväen Teatterin Taiteen tulisi olla läsnä arjessa, joka puolella, mustan Marskin kulisseihin ja tuuletetaan Elimet esillä arveluttava. Niin lapset kuin ikäihmisetkin oppivat uutta kulttuuriosuuskunta Uulun musiikkipajoissa. huomautuksen hoitajapulasta. 71 Runokohtauksia Valikoima Runokohtauksia-projektissa suomennettuja maahanmuuttajataustaisten kirjoittajien tekstejä. Hänen tyttärenpoikansa kirjoitti teloitetulle 44 Pientä ja rentoa elokuvatuotantoa Henkilökuvassa nuori elokuvamies ja Oriveden Reikäreuna-elokuvafestivaalin perustaja Jani Ilomäki. auttaa päihde- ja 43 Tikkutehtaan skeittiparkki Vinkkejä unelmien skeittipuiston rakentamiseen Pispalasta. 74 Runoja Hannele Vesaikko. 31 Pispalan kumppanuus Tamperelaisyhdistys työllistää kulttuurin pariin. 34 Elämänmenokuvaus 50 Teatterin kautta kiinni yhteiskuntaan Kristiina Harjula palaa esikoisromaanissaan ja Kulttuurivihkojen haastattelussa 1950-luvun kyvykkäiden naisten Pispalaan. 5
Näin jäin tää, mihin Oopperajuhlien pitkä, vankka maine itsekin aikoinani, vaikka olin enemmän bändi- perustuu ja kehittää sitä edelleen niiden toiselle ihmisiä.» Jorma Silvastin ensimmäisenä vuonna 2014 juhlilla kuullaan mys. suomalaista, italialaista, saksalaista ja ranskalaista oopperaa kuva: Juha Säijälä 200 vuoden ajalta.. »Pitää käydä katsomassa ja tutustumassa oopperaan. Hän tuo uutta, mutta muistaa myös vanhaa, sillä aiempien taiteellisten joh- Päivä Ilosaaressa maksaa 55 euroa, kun ilta Savonlinnassa maksaa 40 euroa. Karatvuo sen si- Oikaisu väärään kuvaajatietoon jaan kuvasi haastateltuja näyttelijöitä viime tal- Muista ilmoittaa, vena Tampereella, jossa juttukin oli tehty. kijät: duunarit eli metallimiehet, puusepät ja esitys itsessään on vain jäävuoren huippu.» Päinvastoin kuin yleisesti kuvitellaan, ooppera Oopperassa hänelle sykähdyttävintä on sen ja Savonlinnan oopperajuhlat on luotu koko kan- autenttisuus. ?Vielä Suomen kansallisoopperan solistikunnasta, jo- täytyy muistaa oopperan olevan kallein ja haas- hon hän on kuulunut vuodesta 1991. Tätä ennen tavin lavailmaisun muoto: siinä yhdistyvät teat- kosmopoliitti on ollut kiinnitettynä Krefeld-Mön- teri, musiikki lukuisten solistien ja suuren kuoron chengladbachin oopperan ja Badenin valtionoop- muodossa sekä vielä taustalla olevat iso orkes- peran solistikuntaan. Teatteria oli kuvannut Roomassa pari vuotta sitten Veera Tilaaja! Vehkasalo, ei Anna Karatvuo. 200 sanaa Savonlinna kutsuu koukuttumaan oopperaan Jorma Silvasti siirtyy Oopperajuhlien johtoon nassa maksaa halvimmillaan 40 euroa. le yhä enemmän ihmisiä. Haluankin korostaa, että syrjäytymisestä ja siitä, mihin se pahimmillaan voi ooppera on laji, jossa ovat mukana kaikki osate- johtaa». Silvasti on vieraillut muun teri ja vaikuttavat lavasteet. Millä Silvasti sitten houkuttelisi tämän kaiken äärel- muassa New Yorkin Metropolitan-oopperassa, Wienin ja Berliinin valtionoopperassa.?Nyt hän ottaa maamme suurimman ja vanhimman oopperatapahtuman johtoonsa. »Haluamme näyt- jää parhaassa tapauksessa koukkuun. »Tämän päivän maailmassa näh- salle. Kansallisoopperan lähestulkoon jokainen dään televisiosta kaikenlaisia kilpailuja, joissa näytös on myyty loppuun ja sinne tullaan ympä- lauletaan mikrofoniin. Uutuustuotantona Olavinlinnassa esitetään Silvasti myöntää oopperan olevan terminäkin Aulis Sallisen Kullervo, jonka ensi-iltaa juhlittiin monelle haastava. »Me oopperaväki olemme it- Los Angelesissa vuonna 1992. Niin myös Sa- mäistä kertaa havannoi, että solisti laulaa sadan vonlinnaan. ?»Kullervo on hie- sekin olleet siihen vähän syypäitä aikojen saatos- no teos, ja teema on yleismaailmallinen ja edel- sa, olemme tehneet itsestämme ehkä liian ’eri- leen ajankohtainen, kertoohan se nuoren miehen koisia’, ’erityisosaajia’. Hänen jos osoitteesi muuttuu: kuviaan on julkaistu jutun yhteydessä Kulttuuri- tilaus@kulttuurivihkot.fi vihkojen verkkosivuilla: / http://www.kulttuurivihkot.fi. Oopperassa kun ensim- ri maakuntiemme bussilasteittain. Savonlinnassahan se ei ole vain ooppera, vaan koko Olavinlinna ja Suomen kaunein kesäluonto. Ympäristöön ja esitykseen vuosisadalle», Silvasti sanoo. Kun lippujen hintoja vertaa muiden miehen orkesterin edessä ilman mikrofonia, niin isojen tapahtumien, kuten Ruis- tai Ilosaarirockin se ainakin minulle aikoinaan oli suuri ihmetys: hintoihin, asettuu perspektiivi kohdilleen: päivä miten tämä on mahdollista!» Ilosaaressa maksaa 55 euroa, kun ilta Savonlin- Juha Säijälä Viime Kulttuurivihkoissa (2–3/2013) italia- laista Teatro Vallo Occupatoa käsittelevässä jutussa kuvaajan nimi oli merkitty väärin. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Tämä on kokonaisvaltainen elä- Savonlinnan Oopperajuhlien tajien kädenjälki näkyy kauden, tulevan taiteellisen johtajan vuoden 2014, ohjelmistossa. 09 4114 5369 (vastaaja). 6
Kulttuurivihkot 4?|?2013. festariyleisölle mukavassa ympäristössä kaiken si puolen kilon Kritiikin punnus -palkinnon »rie- Jokaisella niemennotkolla raikaa rokki muun hauskan lomassa.» Tänä vuonna lavalle mastuttavalle» Ilmiö-festivaalille.?»Ilmiössä on nousevat muiden muassa Kiveskives, MIAU, Sy- vuosien mittaan ollut paljon merkillistä, hyvän dän Sydän ja Lapko.?Hanna Tyrväiselle tämä on tekevän outoa ja monitaiteellista tarjontaa, tai- neljäs peräkkäinen vuosi Naamoilla. ?Päivän aikana lavalle nousevat muun Naamojen ohjelmistopolitiikka ei noudatte- valla tanssipaviljongilla 20.7. Festivaalikenttää hallitsevat yhä enemmän suuret festarit, jotka luottavat varmoihin nimiin, vessajonoihin ja bulkkikaljaan. Kyseessä on vanha luuva, jossa aikoinaan jyvät on eroteltu akanoista. Jontti, Ko- le listameininkejä. Samal- navetta on kunnostettu juhlatiloiksi ja se toimii paavia ja tavalla tai toisella erikoisia esiintyjiä. »Kuitenkin aina voi olla varma, min voiva kansa. Turun Uittamon kansanpuiston alueella sijaitse- kailuihin». järjestettävä Ilmiö- muassa Circle, Koivuniemen Herrat ft. la ne haastavat vanhat instituutiot välttämättö- myös esiintymispaikkana. Muuramessa Tuomiston tilalla 27.–29.7. Positiivisia poikkeuksiakin on. Uudet onnistuneet tapahtumat uusille naamoille. »Pyrimme tarjoamaan mie- festivaali on saanut viime vuosina tunnustusta: nekonekone ja Dolbro Dan Irlannista.?Peter Hil- lenkiintoista musiikkia ja aina uusia tuttavuuksia Suomen arvostelijain liiton Turun osasto myön- lerström on käynyt Ilmiössä sen ensimmäisestä 7. Monitai- Uittamolla johdatellaan yleisö seikkailuihin teellinen ohjelma surffailee järjestäjien mukaan »tuttuun tapaan tajuntaa päräyttävissä atmosfääreissä johdattaen yleisön kutkuttaviin seik- sen entiseen käyttöön», järjestäjät naurahtavat. Suomi on kesätapahtumien luvattu maa. 200 sanaa Pari pientä festaria suurten seasta Teksti ?Juha Säijälä Kuva Pia Jalkanen Festivaalikenttää hallitsevat yhä enemmän suuret festarit, jotka luottavat varmoihin nimiin, vessajonoihin ja bulkkikaljaan. puusaunan lämmöstä pääsee pulahtamaan vir- Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry:n kistävään lampeen.» ensimmäinen tuotantopalkinto meni Ilmiölle. Heti sen edessä auke- Tunnelma on mainio, rento ja erityisen mutka- mään uudistumiseen.» ?Kaikkien aikojen viidet- aa nurmipiha, jonka toisella laidalla on lautalat- ton.» tä Ilmiötä juhlitaan tänä vuonna yli 50 artistin tiainen ja hirsiseinäinen syvennys riihen seinässä; tämä on myös esiintymislava. jär- Tyrväiselle hienoa on se, että esiintyjät ovat jestettävä Naamat oli alkuvuosina kaveriporukan todellakin yllätys, sillä ne julkaistaan vasta lipun- »Mitä elinvoimaisempi kulttuuri, sitä parem- yksityistilaisuus, mutta se haluttiin avata myös myynnin jälkeen. Tuomiston tilan Vanha kivi- että lavalle nousee kiinnostavia, mukaansatem- virkistävät ja innostavat elämäämme. »Oikeastaanhan Naamat on palauttanut rustelut kuuluivat: voimin yhteensä seitsemällä eri lavalla. »Naamoissa deperformansseja, nukketeatteria ja hauskoja parasta on Tuomiston tila kokonaisuudessaan: ruokakokemuksia», Suomen arvostelijain liiton vanha riihi ja navetta, leirintäalue on pellossa ja Turun osasto kuvailee.?Kehut eivät tähän lopu. Pe- tai soi harmonikka lyhyen kesäsesongin aikana
Lasku toimitetaan heti aineiston saavuttua, ja aineistoa Arvostelupalvelun hinnasto Aineiston laajuus Hinta ryhdytään käsittelemään, kun lasku on maksettu. sena Sarajevon laukauksiin. Faces ei ole pelkkä festari, vaan sorrettujen syntyi järjestäjien mukaan vuonna 1998 vastauk- – esimerkiksi Kreikassa, Espanjassa ja Portuga- ja vähemmistöjen äänitorvi.» . Hänen mu- koska luodut vastakkaisuudet seurasivat nimen- tähdentää. Hän odottaa joka vuosi innolla, miten lavat on tällä kerralla maalattu ja koristeltu. ei yksinomaan ole kysymys etnisyydestä, vaan ainutlaatuinen tunnelma ja yhteishenki. 200 sanaa vuodesta 2009 alkaen joka vuosi. Enää linnanraunioilla. ole vain musiikkia, vaan myös workshoppeja, tai- Järjestäjien mukaan sekä Suomessa että muual- detta, teatteria ja legendaarinen Katusoiton SM- la Euroopassa on viime vuoden aikana kasvanut kilpailu. 1–30 liuskaa 73 € Pyrimme antamaan palautteen mahdollisimman Hintoihin sisältyy arvonlisävero, 24 %. Ei nalliseksi teemaksi on valikoituitunut Solidarity. vaa tilannetta en ole kohdannut. »On tuurien muodoista ja ilmentymistä, uskonnois- olen koskaan ollut. Ve- Jimi Tenorin, Nicole Willis & Soul Investigatorsin näläinen musiikki on tänä vuonna keikat sekä viime vuoden Future Sound of Lon- hyvin edustettuna MajaS ja Afrikan- donin perustajien uusi yhtye Amorphous Andro- da-bändien muodossa, kaukaisin gynous. On hienoa, että joka vuosi nostetaan Faces Etnofestivaali Raaseporin Pohjassa lyhen- yhä suurempi solidaarisuuden vaatimus:?»Meil- esille joku ajankohtainen yhteiskunnallinen tee- si nimensä Faces Festivaaliksi. ?»Faces Kun häneltä kysyy, mikä on Ilmiöstä tekee il- muistakin vähemmistöstä ja syrjityistä, eri kult- on rauhanomaisin ja suvaitsevaisin festari, missä miömäisen, Hillerström hiljenee hetkeksi. »Ja millaisia huikeita somisteita löytyy pitkin Gumnä- sin metsää.» Tämän vuoden Faces Festivaalin yhteiskun- »Faces erottuu myös laajalla ohjelmalla. Faces Etnofestival lä Suomessa hyvinvointipalveluiden ja muualla ma. »Ilmiössä on vuosien mittaan ollut paljon merkillistä, hyvän tekevän outoa ja monitaiteellista tarjontaa.» On ilo nähdä niin paljon hymyileviä kasvoja ja tanssivia jalkoja, ja mahtavaa, että festarille tulevat kaikenikäiset.» Lisäksi Yamanolle mieleen on jäänyt erityisesti somistus. Lähetysohjeet Lähetä aineistosi joko sähköpostitse rtf-muotoisena liitetiedostona (sarjakuvat jpg-, tiff- tai pdf-muodossa) osoitteeseen arvostelupalvelu@kulttuurivihkot.fi tai tavallisessa postissa osoitteeseen: Kulttuurivihkot / arvostelupalvelu Kaasutehtaankatu 1 / 10 00540 Helsinki Voit halutessasi saatekirjeessä mainita, millaisista asioista erityisesti toivoisit palautetta. ?Elina Yamano oli mukana ensim- kaansa Ilmiössä on musiikillisesti niin laaja esiin- omaan etnisiä rajoja.?»Tämän jälkeen Faceksen mäisessä Faceksessä jo vuonna 1998 Raaseporin tyjäkaarti, että se vetää vertoja isommillekin fes- toiminta on askel askeleelta laajentunut. Saat lähettämästäsi aineistosta palautteen, jossa arvioidaan sen hyviä ja huonoja ominaisuuksia sekä annetaan ohjeita tekstin muokkaamiseen ja kirjoittajana kehittymiseen. Hänelle parasta festivaalissa on tivaaleille. 141–200 liuskaa 139 € 201–300 liuskaa 161 € Tarkempia tietoja: 301–400 liuskaa 183 € http://www.kulttuurivihkot.fi/lehti/arvostelupalvelu. Yhtään tappelua tai uhkaa- vaikea nimetä yhtä asiaa, mikä on parasta, joten ta ja seksuaalisista suuntautumisis- nimeän monta: Rento ja rauhallinen tunnelma, ta, köyhyydestä ja hyväksikäytöstä, yllätyksilliset kohtaamiset mahtavien ihmisten luonnosta ja ympäristöstä, tasa-ar- kanssa, ravintolan terassin hieno merinäköala, vosta ja demokratiasta, ihmisoike- hiekkauimaranta, jossa voi käydä katsomassa uksista», järjestävät kertovat.?Etnoa taidetta ja pulahtaa uimaan.» ei poikkitaiteellisen festivaalin oh- Mieleenpainuvinta Ilmiössä hänelle on ollut jelmistossa ole silti unohdettu. Tuo- heikkenemistä ja moni on ajautunut totaaliseen http://www.ilmio.fi na aikana puhuttiin ennen kaikkea etnisyydestä, kurjuuteen», festivaalijohtaja Börje Mattsson http://www.faces.fi Yhteiskunnallinen keskustelija vaatii solidaarisuutta Hyvä kirjoittamisen harrastaja! Kulttuurivihkojen arvostelupalveluun voit lähettää asiantuntijoiden arvioitavaksi mitä tahansa kaunokirjallisia tai tietokirjallisia tekstejä, journalistisia juttuja tai sarjakuvia. Muistathan liittää mukaan yhteystietosi. sopimuksen mukaan. »Se oli myös sikäli jännittävä, että bändi vieras Nilufar Lily saapuu Bangla- oli paviljongin äänentoistolle ehkä liiankin iso.» deshista.. Tavoitteena oli näyt- lissa – valtion palveluiden heikentäminen on ai- tää, että Suomi on monikulttuurinen maa ja että heuttanut valtavan määrän ihmisten elinolojen http://www.naamat.info tämä rikastuttaa positiivisesti elämäämme. 31–70 liuskaa 95 € nopeasti, mutta 2–3 kuukauden odotukseen kannattaa Yli 400 liuskan käsikirjoitukset 71–140 liuskaa 117 € varautua
Useimmiten tapaamme Punaviestin 40-vuotisjuhlakonsertti on Valkeakosken va, varsinkin Vapauden kaiho kosketti», Pelko- Heidi Henrikssonilla. Kulttuurivihkot 4?|?2013. »Vuonna 1976 istuimme Atte se Punaviesti. 9. joittamassa levytyssopimuksen», Pelkonen ker- Konsertissa oli esillä vanhoja keikkavaatteita, too. Levystä On lähellänne lämmin on nyt cd- julisteita ja lehtileikkeitä. Myös Pasilan Kun Control Top aloitti, Heidi Henriksson sei- ryhmistä, Punaviesti, toimii ja viettää Kakkosstudio, Tampereen Tohloppi ja Pöllölaak- soi salin takaosassa: »Joku mies sanoi: Tuo on so tulivat tutuiksi. lä ja Maailma kylässä -festivaalilla. »Esittelimme muutakin toimintaamme eli kalterit ja vapauttakaamme toverit. Yleisö taput- siellä esiintyi Arto Järvenpään helsinkiläinen ti seisaallaan.» Monk sekä minun perustamani järvenpääläinen Punaviesti kävi Neuvostoliitossa, Ukrainas- Amadeus Lundberg. lukiolaista. »Innostuimme siitä, mil- »Halusimme osoittaa, että työväenliikkeen Kun punaviestiläiset aikuistuivat, pidettiin laisia vahanukkeja meistä saisi», Pelkonen sanoo. Keikat alkoivat taas Eniten huvitti ajatus 40-vuotiskonsertista: »Siellä myös demarit tekevät uusia kantaaottavia lau- 1990-luvulla: Folke Sundmanin syntymäpäivil- sitten kuusikymppisinä laulaisimme. 200 sanaa Työväenliikkeen lauluperintö on yhteistä ja elää yhä Yksi 1970-luvun laululiikkeen ohjelma- sa asti sekä pari kertaa Ruotsissa. Ryhmä nousi sosiaalidemokraattien ka porukka asuu Helsinki–Tampere-välillä, harva edustusryhmäksi ja keikkaili tiiviisti ympäri Suo- toteutuu. Hyvin ovat säilyneet», Henriksson Blomin kanssa Love Recordsin sohvilla allekir- muistelee. Nyt keikka- vuotta kului kuitenkin nopeasti ja pakkohan tämä Punaviestissä toimi aktiiviaikoina seitsemän pyyntöjä tulee muutamia vuosittain, mutta kos- oli taas järjestää.» . »Treenien sopiminen on työlästä, ja Juha Säijälä mea. ginjohtaja vitsaili ehdottavansa Punaviesti-museota Hämeenlinnaan. lauluperintö on meille yhteistä sekä sen, että vain satunnaisia kesäbileitä. Konsertissa vierailee toisen polven punaviestiläinen Demarikonseptista poiketen ohjelmistossa Vuonna 2003 Punaviesti piti 30-vuotiskon- oli myös Portugalin kommunistipuolueen laulu. Hämeenlinnan kaupun- julkaisukin. sertin osana Forssan kokouksen satavuotisjuh- »Siinä oli hyvä draivi sekä sanat: Me avatkaamme laa. Control Top». Hän on meistä ainoa, joka Työväen Musiikkitapahtumassa la 27.7. juhlavuottaan. Kymmenen luja», Tiina Pelkonen kertoo. »Oulun lääninvankilassa suosio oli valta- reissaaminen maksaa. Hämeenlinnan Sosialistinuorien jäsenet Tiina Pelkonen ja Minna Korhonen perustivat ryhmän vastaiskuna taistolaisten laululiikkeelle vuonna 1973. enää asuu Hämeenlinnassa. nen kertoo
Ylem- us, kolmella romanttisella laululla rytmitetty ja män luokan fennomaniaintoilulle naureskellaan Eatmancolorin väreissä »hehkuva» Ihana seik- aika kesysti, mutta toteutuksensa tasolla eloku- Suomalaisen elokuvan festivaali kailu on omalla kolholla tavallaan viehättävä. Kulttuurivihkot 4?|?2013 Valentin Vaalan ja Theodor Tugain kolmas yhteinen elokuva, Laveata tietä, on edeltäjäänsä http://www.suomalaisenelokuvanfestivaali.fi http://www.logomo.fi. Elokuvan säesti Kari Mäkiranta mediaa Katupeilin takana pi- ryhmineen. kertaa käyntiin pyörähtäneen festivaalin genreteemana oli western ja vieraina näyttelijä Pirkko Mannola, elokuvaneuvos Kari Uusitalo sekä ohjaaja Veikko Aaltonen, jonka tuotannosta tar- Logomon 126-paikkainen Move 2 tarjoaa koruttoman, mutta erinomaisesti toimivan foorumin festivaalille. Katupeilin ta- sa on, kun taas Särkän viimeiseksi jäänyt ohja- kana on Suomen Filmiteollisuuden helmiä. kataistelusta eikä niinkään 1860- ja 1870-luvun teerinsa viime syksystä lähtien. Särkän ohjaus rul- raa. Tämän vuoden kohokohtia olivat Mika Wal- Mustalaishurmaajaa (1929) tukkoisempi tekele, Tämä tuli selväksi Suomalaisen elokuvan tarin veijarinäytelmään perustuva Valentin Vaa- mutta kaikkine puutteineenkin täynnä kulttuuri- lan Omena putoaa (1952), Toivo Särkän Katupei- historiallisesti kiinnostavia yksityiskohtia hieman lin takana (1949), Vaalan Laveata tietä (1931) ja jälkijättöisen dekadenssin ja futurismin ikonimai- Jalmari Lahdensuon Pohjalaisia (1925). sine kuvineen. laa mainiosti, lavastus on pieniäkin yksityiskoh- tolapalvelut. 22. Turun Logomossa 10.?14.4.2013 Esko Mannermaa on suvereeni jäykkänä kamreeri Brynolf Pedantziuksena. Logomon 126-paikkainen Move 2 tarjoaa ko- Lemmenkaruselliksi jottiin edustava kattaus, aina oppi- Tarkaksen kulkufarssista sen, mitä pelastettavis- erinomaisen irtonaisessa vedossa. va on kansainvälistä luokkaa. kärsinyt Suomalaisen elokuvan festivaali järjes- joviaalista suorituksesta Ventti-Villenä. 200 sanaa Lemmenkaruselleja ja Jussi-paitoja Teksti Jouni Avelin Jalmari Lahdensuon Pohjalaisia oli Suomalaisen elokuvan festivaalin kiinnostavimpia teoksia. 10. detään Särkän parhaana ohja- ruttoman, mutta erinomaisesti toimivan fooru- luonnehdittavassa tapainkuva- min festivaalille. Kaikes- tettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Logo- ta ammattitaidostaan ja omasta viehättävyydes- mossa, jonka Move 2 -salista sekä KAVAn paikalli- tään huolimatta laaja henkilögalleria aiheuttaa va ja Jalmari Lahdensuon ohjaama Pohjalaisia nen esityssarja että elokuvakerho Kinokopla ovat Omenassa ongelmia, ja Palonkin hahmo jou- oli tämän vuoden ohjelmiston varsinainen täky. löytäneet viimeinkin pysyvältä vaikuttavan kort- tuu samalle tasalle muiden kanssa. Eloisaa preesensiä pulppuava Mannola pelastaa tia myöten huolella rakennettu ja näyttelijätkin lastöistä Jusseja pokanneeseen ja valtion laatutuella palkittuun Rakkaudella Maireen (1999) asti. Artturi Järviluoman näytelmään perustu- Serpin eli Seere Salmisen fennomaniasta ja noususta ruotsinkielistä esi- näytelmään perustuvaa ko- valtaa vastaan. Festivaalin varsinainen täky oli talonpoikien luokkakapinasta kertova Pohjalaisia-elokuva. Kansallisteatterissa suuren suosion saanut mäen sovittamine sävelmineen on elokuvahisto- Omena putoaa keräsi elokuvan esitelleen Uu- riallisesti kiinnostava, mutta tekniseltä tasoltaan Turun kehnosta elokuvateatteritilanteesta sitalon mukaan kehuja varsinkin Tauno Palon puutteellinen ja harmillisen katkonainen. Western on osa suomalaistakin elokuvaa. Omenassa KAVA:n restauroima, kiinnostavasti takautumia on kuitenkin mukavaa sutinaa ja sekä muutamia teknisiä jippojakin sisältävä Poh- yleisökin tuntui nauttivan huijari- jalaisia kertoo pikemminkin talonpoikien luok- farssin törmäilyistä. Seinän takana tarjolla ovat Kitchenin ravin- ja Toivo Särkän draama Ihana seikkailu (1962). Alkuperäinen ääniraita Tapio Ilo- festivaaleilla Turussa. Jyrkästi nouseva katsomo ja uksessa irvaillaan yläluokkaisil- tilaan nähden yllättävänkin suuri valkokangas le sovinnaistavoille. Vuoteen 1892 sijoittuva ko- sekä perinteinen ja digitaalinen esitystekniikka Mannolan varhaistöistä esitettiin Aarne Tar- media noudattelee tuttua »kuka päätyy kenen kaikkine tykötarpeineen eivät jätä toivomisen va- kaksen musiikkipitoinen Tyttö ja hattu (1961) kanssa naimisiin» -teemaa. . uksena
maailmaan syntyvä lapsi kärsii kroonisesta alira- Vaikka peruskoululaisten joukko on kasva- Maailmanpankin mukaan äitien ja pikkulasten vitsemuksesta. Pieni kokokin heikentää lapsena aliravittujen ansioita maataloudessa ja muussa ruumiillisessa työssä. Kyselyjen mukaan aliravitut lapset epäilevät muita enemmän kykyjään oppia ja parantaa tilannettaan. kuin verrokeilla. nustehokasta kehitysapua. Raportin mukaan lasten aliravitsemuksesta vuosina osoitettu vain 0,37 prosenttia kaikesta avusta. YK:n viime vuoden tilastojen mukaan EteläAasiassa lähes puolet ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 39 prosenttia alle viisivuotiaista on lyhytkasvuisia heikon ruoan vuoksi. Kuvassa lapset saapuvat kouluun Bloleun kylässä Dix-Huit Montagnesin alueella Norsunluurannikolla. taa lapsille huomattavia oppimisvaikeuksia hyvin naa euroon) vuodessa. Aliravitsemus aiheuttaa lapsille vakavia Raportti varoittaa, että aliravitsemus vaa- »Aliravitsemus maksaa meille 96 miljardia eu- terveysongelmia, joiden vuoksi maail- rantaa viime vuosikymmeninä saavutetun lapsi- roa vuodessa, mutta raportti osoittaa, että on- kuolleisuuden vähenemisen ja koulutuksen pa- gelma on ehkäistävissä ja ratkaistavissa», Tuhat ranemisen. Aikuisena heidän tulonsa jäävät vähintään viidenneksen alle keskitason. 11. . Lyhytkasvuiset ovat 13 prosent- Lasten oppimiskyky ja myöhempi toimeentulo paranisivat roimasti, jos he saisivat kunnon ravintoa tuhannen päivän jaksolla raskauden alusta toiseen syntymäpäivään, hän tähdentää. Aliravitsemus vie hengen 2,3 miljoo- loisen ulkoministerin Hillary Clintonin ja muiden nalta lapselta. Siksi hän oppii keskimääräistä hei- nut 2000-luvulla 32 prosenttia, monen oppimis- ravitsemuksen kohentaminen on hyvin kustan- kommin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. tia muita todennäköisemmin alemmalla luokalla kuin heidän ikänsä edellyttää. Washington (Inter Press Service). Pelastakaa lapset -järjestö on vedonnut rikkaiden maiden G8-ryhmään, jotta se lisäisi kehitysapuaan lasten ravinnon kohentamiseen. tulokset jäävät surkeiksi. ravittuihin verrattuna. 60 miljoonaa ja Nigeriassa 11 miljoonaa. päivää -kampanjan johtaja Lucy Sullivan sanoo. Joka neljäs Vuonna 1990 maailmassa kuoli 12 miljoonaa Kampanja lasten varhaisen ravitsemuksen pa- alle viisivuotiasta, mutta 2011 määrä painui alle 7 rantamiseksi alkoi syksyllä 2010 Yhdysvaltain sil- miljoonan. mantalous menettää vuosittain miljardien edestä tuottavaa työtä, Pelastakaa lapset -järjestö raportoi. Intiassa ikäisekseen pienikokoisia lapsia on Kehitysmaita kehotetaan poistamaan lasten aliravitsemus vuosikymmenen kuluessa. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Matema- noo Pelastakaa lapset -järjestön puheenjohtaja tiikassa tulokset jäävät 7 prosenttia huonommiksi Carolyn Miles. 200 sanaa Aliravitsemus näivettää lapsia ja taloutta UNICEF / Olivier Asselin Teksti Jim Lobe Ravitsemus vaikuttaa merkittävästi oppimiseen. »Varhaisvuosien heikko ravinto kriisiyttää Kahdeksanvuotiaina heillä on liki viidennek- luku- ja laskutaidon kehitysmaissa. Tuen aiheutuu maailmantaloudelle vuotuinen 96 mil- Ilmeni, että kehno ravinto sikiön ja vauvan ravitsemusohjelmille toivotaan yli kaksinkertais- jardin euron menetys siihen asti, kun nykypäivän ensimmäisen tuhannen elinpäivän aikana aiheut- tuvan ja nousevan miljardiin dollariin (770 miljoo- lapset tulevat työikään vuonna 2030. poliitikkojen johdolla. Lisäksi se vai- sen heikompi kyky lukea ja 12 prosenttia heikom- keuttaa lapsikuolleisuuden vähentämistä», sa- pi kyky kirjoittaa yksinkertaisia lauseita. hitystä lähes 20 vuotta. Etiopiassa, Intiassa, Pe- talouskasvua, neljässä maassa tehty seurantatut- russa ja Vietnamissa seurattiin 3 000 lapsen ke- kimus paljastaa. Silti siihen on viime Aikuisena hänen tulonsa jäävät viidenneksen Pelastakaa lapset kartoitti aliravitsemuksen keskitasoa alemmas ja jarruttavat kyseisen maan vaikutusta oppimiseen
Tämän le Kinnunen kertoi, että tämä on lisännyt koti- merkiksi filmielokuvan rakeisuutta. Kulttuurivihkot maksaa postimaksun Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 43 eurolla. 200 sanaa ko, Niskasen Asfalttilampaat ja Aki Kaurismä- lisesti. Syksyllä 2011 perustetussa digitaalisen palve- Suomalainen elokuvaperinne siirtyy digiaikaan kuuden esityskopioiksi. Kehitys on edennyt nopeasti, ja suuntaus on Ainoa ongelma on, että siitä puuttuvat ne pie- sama kaikkialla länsimaissa. Tästä on elokuva-alalle kiston 2 000 neliömetrin filmivarasto on juuri re- selkeä hyöty», Kinnunen sanoi. Ar- haluamansa ensi-illan. kohden. minen kallista. Tähän mennessä digitoitujen joukossa on muun muassa useita Valentin Vaalan ja Teuvo turvallisen.» Tulion elokuvia, Mikko Niskasen Käpy selän alla Vanhojen elokuvien digitointityö on hidasta. Festivaalin linjana olikin tänä vuonna esittää mahdollisimman moni elokuva filmikeloilta. tiin kysymään, oliko siinä jotain vikaa. Toimittaja Kal- Toisaalta digitoinneissa myös jäljitellään esi- maan kotimaisia elokuvia valkokankaille. lun yksikössä työskentelee 5–6 henkeä. »Esi- merkiksi Taksikuskin 4k-restauroinnista on vaikea löytää digitaalisuudesta johtuvia ongelmia. Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. Kalliomäki vuoden aikana on tavoitteena digitoida 30 pit- maisten ja muidenkin elokuvien katsojamääriä. montoitu. Asiaa taiteesta ja yhteiskunnasta kuudesti vuodessa Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. KAVA myös tukee kansainvälistä vetoomusta ja Jalmari Lahdensuon Pohjalaisia. kää näytelmäelokuvaa. »KAVAn 25 000 kotimaista esityskopiota eivät ole nyt esitettävis- Ilman digitointia vanhoja koti- sä suuressa osassa elokuvateatte- maisia elokuvia ei voitaisi enää reita.» esittää elokuvateattereissa. Hinta on 51 €. net heikkoudet, jotka tekevät filmistä tutun ja Kansallinen audiovisuaalinen arkisto Viime vuosina uudet elokuvat on valtaosin (entinen Elokuva-arkisto) on ryhtynyt digitalisoi- tehty jo alun alkaen digitaalisina. Valtaosa elokuvista restauroidaan siksi Restaurointi on nyt jatkuva osa KAVAn toimintaa. Toukokuussa Helsingin Orionissa järjestetys- Digitointikehitys sai keskustelussa myös sä keskustelutilaisuudessa KAVAn apulaisjohta- kritiikkiä. Jyväskylän Arktisen upeeta -festivaa- ja Mikko Kuutti perusteli toimintaa sillä, että lin järjestäjä Petteri Kalliomäki kertoi, että kun lähes kaikkien elokuvateatterien festivaalilla esitettiin ensimmäinen esitysjärjestelmät on digitoitu. Jo aiemmin niitä oli di- Filmikopiot ovat olleet painavia ja niiden teke- KAVAn edustajat korostivat tilaisuudessa, että gitoitu 13. kevyemmin ja nopeammalla aikataululla 2k-tark- Perusteellinen restaurointityö vie kuukausia yhtä elokuvaa kohden. Esi- elokuva digitaalisena, häneltä tul- merkiksi kaikissa Finnkinon saleissa filmiprojektorit on vaihdettu digiprojektoreihin. Tällainen työ vie kuukausia yhtä elokuvaa en Saimaa-ilmiö. »Nyt jokainen elokuvateatteri saa KAVA vaalii jatkossakin myös filmiperinnettä. Tänä vuonna KAVAssa osa elokuvista digitoidaan erityisen suu- sen puolesta, että filmi otettaisiin Unescon maa- valmistuvat esimerkiksi Vaalan Kaikki rakastavat rella tarkkuudella niin sanotuiksi 4k-esityskopi- ilman kulttuuriperintölistalle. »Filmin vahvuutena on fiilis», totesi myös Kalle Kinnunen. ja Ihmiset suviyössä, Matti Kassilan Sininen viik- oiksi, jolloin kuva ja ääni restauroidaan perusteel- Elias Krohn Keskustelut, blogit, videot, tilaukset www.kulttuurivihkot.fi Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 16,90 euroa. Nimi Kulttuurivihkot Osoite Domirola Oy Postinumero ja -toimipaikka Vastauslähetys Puhelin tai sähköposti Tunnus 5011437 Allekirjoitus 00003 Helsinki Tilaukset myös sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi. Osa julkaistaan myös DVD:llä. totesi tämän olevan joskus yliampuvaa
»Meil- ta historiaa, jossa se sijoittuu nyt jatkuvuutensa lä saattaa olla parhaimmassakin tapauksessa puolesta omaan luokkaansa. 1970-luvun alun sevat oikeita, suuria ajatuksia ja sitä kautta pane- vintola Pianossa Helsingissä oli täynnä kulttuuri- jälkeen tietomme Marxista ovat tavattomasti vat liikkeelle lumipalloja, jotka muuttavat maa- ohjelmaa. koja vuosina 1973–1991 julkais- »Mikään muu 40 vuoden seen Kulttuurityöntekijäin Lii- jakso ei ole muuttanut maail- ton kantavia voimia. Kallinen tarkasteli Kulttuurivihkoja osana va- Hän korosti erityisesti ihmiskunnan suhdet- semmistolaisen työväenlehdistön kunniakas- ta luontoon ja luonnonvarojen käyttöön. »Kysymys oikeasta ja väärästä on edelleen keskeinen lähtökohta, mutta se tarvitsee rinnalleen kysymyksen siitä, mikä on toimivaa ja mikä ei – käytännönläheisen avoimen mielen. menten ja myrskyjen läpi: kriittinen asenne ka- Lopuksi hän muistutti siitä hänelle jo 1960-lu- pitalismiin ja sen tuottamaan kaupalliseen kult- vulla valjenneesta asiasta, että suurissa lehdissä tuurikoneistoon, Gramscin sanoin porvarilliseen on harvoin tilaa suurille ajatuksille. Maailman mukana Kulttuurivihkotkin on muuttunut. Kulttuurivihkot 4?|?2013. vat. kutsuttu ulkoministeri Erkki maa yhtä paljon», Tuomioja tähdensi. Alkuaikoina Vihkot toi esille paljon Voimapolitiikka, jolla eri maat ovat puolusta- työväenkulttuurin ja -taiteen saavutuksia koti- neet etujaan, ei ole enää entiseen tapaan mah- maassa ja kansainvälisesti.» dollista. tain erilaisten osareformien kautta, joiden kaikkien reunaehto on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys ja markkinavoimien suitsiminen eli kilpailuyhteiskuntatrendin ja eriarvoisuuden lisääntymisen katkaiseminen.» Kulttuurivihkojen tekijöitä ja lukijoita kokoontui 17.5. – – Ainoastaan mahdollisimman laajalla, monenkeskisellä yhteistyöllä voidaan rakentaa turvallisuutta.» Kulttuurivihkojen alkuajat olivat Tuomiojan mukaan aatteellisen varmuuden aikaa kaikkien aatesuuntien piirissä. 200 sanaa »Lumipalloja maailman muuttamiseksi» Sonja Potenze »Inhimilliseen turvallisuuteen kohdistuvat uhat ovat yleensä sellaisia, että millään sotilaallisin keinoin niitä ei voida torjua. avoimeen tilaisuuteen juhlimaan Suomen keskeisen vasemmistolaisen kulttuurilehden 40-vuotista taivalta. 13. Hän tarkasteli Timo Kallisen ja Erkki Tuomiojan puheet laajasti ihmiskunnan viimeisten videotallenteina Kulttuurivihkojen verkkosivuilla: 40 vuoden aikaista kehitystä – http://www.kulttuurivihkot.fi/lehti/videot hyvää ja huonoa. ensimmäisen osan alkulauseen Dante-sitaatti- tuurivihkojen toisen 40-vuotiskauden alkuun. Vähän vanhemman polven esiintyjä Tapani Kin- in: »Kulje omaa tietäsi, ja anna ihmisten puhua.» Toimitus kiittää kaikkia mukana olleita ja muul- nunen, hänkin sattumoisin Tu- la tavoin muistaneita. Kulttuurivihkojen menneiden vuosikymmenten tekijöistä juhlapuhujaksi oli pyydetty teatteritaiteen tohtori Timo Kallinen, joka oli Kulttuurivih- »Tarvitsemme pieniä lehtiä, jotka julkaisevat suuria ajatuksia.» Tuomioja (sd.). . hegemoniaan.» »Tarvitsemme niitä pieniä lehtiä, jotka julkai- Kulttuurivihkojen 40-vuotisjuhlailta Ra- »Eikä Marxia ole unohdettu. »Nyt uudet sukupolvet elävät historiatonta, näköalatonta ja sumean tulevaisuuden aikaa.» »Mitä on tehtävä?» Tuomioja toisti Leninin taannoisen kysymyksen. Uusi Marx on vasta ilman.» nuoren polven muusikoissa: mukana olivat artis- nousemassa taivaanrannan takaa.» tit Iida Umpikuja, Leevi Launis ja Daniela Fo- Kallinen päätti puheensa Marxin Pääoman Juhlaillasta saatiin mainiosti tsemppiä Kult- gelholm sekä turkulainen bilebändi Väinö Grön. enintään muutama vuosikymmen aikaa sopeut- »Vihkot ei syntynyt vain tiettyjä ajankohtaisia taa kaikki ihmisen toiminnot ekologisesti, sosiaa- tarpeita palvelemaan, vaan elvyttämään hieno- lisesti ja taloudellisesti kestävään kehitykseen.» ja perinteitä. Tarvitaan kokeellista tietopohjaista lähestymistapaa yhteiskunnan ja maailman muuttamiseen asteitTurkulainen Väinö Grön tanssitti juhlayleisöä illan päätteeksi. Tällä kertaa painopiste oli nousevissa laajentuneet ja syventyneet. Yhteistyö ja taistelu jatkuToiseksi juhlapuhujaksi oli rusta, lausui runojaan. Tuomioja korosti, että työn tällaisen muutoksen puolesta on oltava mahdollisimman laa- »Jotain on myös säilynyt kaikkien vuosikym- ja-alaista
Viulun säestämät runot kuvaavat ristössä, mutta hyvin se toimii myös kotioloissa, taiteilijan lapsuutta ja nuoruutta 1930-luvun Britanniassa ja maailman muuttumista hänen ympärillään. Kulttuurivihkot 4?|?2013. millakin. Suomalais-sveitsiläinen Window Blinds on puolestaan vasta debyytissään, mutta takana on kokeneita nimiä, Petri Parkkali (Zoomonk) ja Thomas Schärer (Staubfänger). Molemmissa näkyy sujuvasti musiikin painottuu enemmän ambientiin, mutta on toi- jakelukulttuurien muutos. Keith Howden ei ehkä ole virheetön lausujana, mutta suomalaiselle monesti etäiset kielikuvat ja taiteilijan omassa tekstissään välittämä tunne kääntävät sen vain eduksi. Paketissa, jos sen ostaa silti ehdottomasti hänen paras kokonaisteoksen- kokonaisena, on mukana levyn tekstit sisältävä sa, ja ehdottomasti kuuntelun arvoinen. Sub- http://www.handsproductions.com conscious Rollercoaster on 120-minuuttinen ka- http://ikuinen-kaamos.blogspot.fi/ settiteos, jossa on elementtejä noisesta, musi- http://windowblinds.bandcamp.com/ 14. mana – ja samalla yksi vuoden ehdottomasti parhaita levyjä. Toivon, että tulee lisää, mutta kyllä tätä jälkeen ulos peräti kaksi albumia. Jokunen osanen, lähinnä vokaalit, ei ihan sovi muuhun pakettiin, mutta duon omape- Toinen iloinen saapuminen oli, että hollanti- räisyyttä, kekseliäisyyttä ja tyylitajua on pakko lainen Ah Cama-Sotz sai kolmen vuoden tauon ihailla. Tuomas Harviainen Kauden aikana on ulos ehtinyt useita que concrète -äänimaisemataiteesta, droneista ja todella odotettuja julkaisuja artisteilta, ambientista. Pienen 300 kappaleen lypaketteina, joissa musiikki on vain osa koko- painoksen tyylikkään kuva-LP:n ja CD:n yhteis- naisuutta jonka haluaa omistaa, tai sitten täysin pakettina julkaistu Murder Themes II puolestaan ilmaiseksi. levynurkka Kevään levoton äänisato Teksti J. saalta kumppaniaan hienovaraisempi. palasistaan hämmästyttävän eheän kokonaisuuden, joka soljuu kaudesta toiseen ilman havaittavaa ristiriitaisuutta. Niistä toinen, Chimera-annostakin kelpaa maistella, varsinkin laajana painoksena ilmestynyt Obsession Diabo- jos retrokauhun äänimaailma yhtään viihdyttää. Vie- Howdenin ja viulisti Matt Howdenin (Sieben) rikon tuotanto on ollut kovatasoista kautta linjan, toinen yhteislevy, loistavan The Matter of Bri- mutta mielestäni Subconscious Rollercoaster on tainin (2009) seuraaja. Duon vaikutteissa kuuluu selvästi varsinkin italokauhun musiikki, Goblinista marginaalisempiin tahoihin, mutta samalla myös tietty jazzahtavuus. Kumpikaan albumi ei Ah Cama-Sotz: Obsession Diabolique (Hands, 2013) nouse aivan artistin parhaimmistoon, mutta ne Ah Cama-Sotz: Murder Themes II (Hands, 2013) ovat silti sieltä paremmasta päästä, ja Obsession Salakapakka Sound System: Subconscious Diabolique vetoaisi varmasti laajempaankin var- Rollercoaster (omakustanne, 2013) sinkin dubstep-yleisöön, jos se vain olisi markki- Window Blinds: Chimera (omakustanne, 2012) noitu hieman toisia reittejä. Kotimainen luottonimi Salakapakka Sound http://www.matthowden.com System on sekin taas kaikessa hiljaisuudessa http://www.ahcama-sotz.com syöttänyt ulos materiaalia, vapaassa jaossa. Marko Vierikko on saanut punottua jotka ovat pitäneet taukoja tai keskittyneet toisiin projekteihin. Syntyy kokonaistaideteos, jossa todella voi kokea ikääntyvän miehen muistelevan halki aikojen, nerokkaan musiikin taustoitta- niin kuulokkeilla kuin kaiutti- Marko Vierikon tuotanto on ollut kovatasoista kautta linjan, mutta mielestäni Subconscious Rollercoaster on silti sen ehdottomasti hänen paras kokonaisteoksensa. Tyylien vaihtelut tuntuvat erittäin luontevilta, vaikka kontrastit ovat huo- Itselleni huippukohtana oli runoilija Keith mattavia, ja tahallisia katkojakin on mukana. lique edustaa Herman Klapholzin rytmisempää Juuri nyt vaikuttaa siltä, että kiinnostavin puolta, liukuen hallittujen ambien-suvantojen ja marginaalitavara tulee äärilaidoilta – joko har- lähes tanssittavien, itämaisvaikutteisten kone- vinaisina, kauniina ja joskus hintavinakin keräi- musiikkikuvioiden välillä. Kiekoilla on sama sisältö, niin että CD on ilmeisesti laitet- Keith Howden & Matt Howden: Barley Top tu mukaan sallimaan helpompi soittaminen sa- (Redroom, 2013) malla kun vinyyli säästyy. Sen oi- vanhemman Howdenin runokirja, erittäin kauniis- kein ja ansaituin paikka olisi taidemuseoympä- ti toteutettuna
ta ja historiasta ovat hajonneet sirpaleiksi, eikä Ei silti hätää. Koivu te- vankasti hallussa, että hän tulee tekemään lisää kee, ja ehkä hän on siinä mielessä jonkinlainen mestariteoksia. Levyn »Koivun 1970-lukulaisuus tulee oudosti esiin.» akustisen kitaran ja pianon varaan rakennetut sovitukset ovat hienostuneita. Tällä viidennellä sooloalbumillaan hän kään- Turhan tietoisen konseptin roolileikki Matti Johannes Koivu: tää kuitenkin fokuksen yksityiseen; oletan, että Matti Johannes Koivu, M.dulor, 2013 Valtteri Pöyhönen on suomalaisen jazzin kuu- valtojen ja Suomen välisen etäisyyden. Stereotypia on toki voinut hy- avausraidan tapauksessa itselle läheistä luonto- vin sen jälkeenkin, mutta kyllä Matti Johannes paikkaa. Parrakkaita ja akustisen kitaran suhdetta, omaa lasta tai mietteliään »Aulanko»- kanssa esiintyviä. levynurkka Tämän ajan Hector 1970-luvulla lauluntekijät olivat tällaisia. Ricky-Tickin leipäpuu on nimenomaan van- Monen biisin yhdessä hoilotetut kertosäkeet li- hanaikainen big band -jazz, jota voi tanssia. Rap taas on pohjimmiltaan palasin kanssa. Omalla kohdallani lievä ylisentimentaali- yhteiskunnan suuria kehityslinjoja tavalla, johon suus estää näkemykseen yhtymisen. teellisia, vakavia, runollisia, fiksuja, oman elä- Matti Johannes Koivun laulut käsittelevät pari- mänsä tilittäjiä. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Jos tässä ei ole tarpeeksi haastetta Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana: Burnaa-projektille, voi listaan lisätä vielä Yhdys- Burnaa, Sony, 2013 15. Räpit toimitetaan perille pettämättömällä verbaliikalla, mutta Julkisen Sanan herroilla on harvoin mitään yleishumaania lauseautomatiikkaa syvällisempää asiaa. Koivulla on oma ilmaisu niin tällaisia kokonaisesityksiä enää tehdä. Kyse on saman mustan kovin asetelmallinen. On eräitä objektiivisia perusteita väittää, että albumi on miehen toistaiseksi vun lapset», joka katsoi Suomen lähihistoriaa nykyperspektiivistä ja ruoti paras. Katutaiteen tuotteeksi Burnaa on modernia katutaidetta. Minusta se on silti populaari- hin, savuisiin kapakoihin, herrasmiehiin tyylik- kulttuuria ihmisille, jotka oikeastaan seisoskelisi- käissä hatuissa ja imukkeen kanssa savukkeita vat mieluummin Finlandia-talon aulassa skump- polttaviin daameihin. Nykyäänhän käsityksemme yhteiskunnas- parodian puolelle. milta. Burnaa tuntuu silti sölle suunnattuun hankkeeseen. Ongelmal- aniharva popmuusikko koskaan kykenee. taalilevyn, joka välitti Helsingin kuuluisimman »Se on jatsii» -biisissä räppärit yrittävät ohjel- kaupunginosan tunnelmia musiikkityylin novii- mallisesti häivyttää ristiriidat asettamalla muun sillekin kelpaavaan tapaan. Mutta lisinta on, että levyn Suuri Ei-henkilökohtainen tässäkin Koivun 1970-lukulaisuus tulee oudosti Biisi, Laulu pohjoisesta, lipeää paatoksessaan jo esiin. Alkuvuodesta hänen Dálindeo- väistämätöntä, että levy kuulostaa roolileikiltä yhtyeensä julkaisi erinomaisen Kallio-instrumen- ja turhan tietoiselta konseptilta. musiikkiperinteen osista, mutta jatkumossa nii- Niko Peltonen tä erottaa usea vuosikymmen ja valtava kulttuurinen murros. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ne Koivusta tulee 1970-luku mieleen niin vahvasti tuntuvat hyvin henkilökohtaisilta. Päinvastoin: 32-vuotiaan muusikon edellisellä Toisen maailman nimi -levyllä oli hänen uransa paras laulu, »80-lu- suhteellisuudentajuisesti. Soitanto on huiman ammattitaitoista, mutta jäljittelyä. muassa Louis Armstrongin vossikan kyytiin Esp- Pöyhönen johtaa myös Ricky-Tick Big Ban- lanadille ja julistamalla Olavi Virran sekä Erkki dia, joka on tarttunut vielä suuremmalle ylei- Liikasen »Jokkantiin» jatsiksi. kuin se voi tuon vuosikymmenen lopussa syntyneelle mistään tulla. tämän ajan Hector, joka käy pelottomasti suu- Niko Peltonen ria aiheita päin. On kai min nimi juuri nyt. Tyyli säävät tarttumapintaa, ja levy onkin jo ehtinyt tuo välittömiä mielleyhtymiä film noir -klassikoi- menestyä listoilla. Burnaa-levyllä äänessä oleva Julkinen Sana nimittäin on räppäritrio, jonka jäsenet ovat omillaankin isoja tähtiä: Paleface, Tommy Lindgren ja Redrama kuuluvat suomalaisen hiphopin keskeisiin paperinmakuiselta postmodernis- »Soitanto on huiman ammattitaitoista, mutta jäljittelyä.» uranuurtajiin. Koivu on sellainen kliseestä poikkeava suomalainen mies, joka pystyy artikuloimaan tunteensa sekä vilpittömästi että Tämä ei tarkoita, että Koivun musiikki olisi anakronistista. Tun- siksi se kantaakin vain hänen omaa nimeään
Kiehtova elokuva houkuttelee katsomaan uudelleen. toki ollut mahdollista nähdä Suomessa isolta kankaalta jo useampaankin kertaan. nita, mutta elokuvan Afrikka-jaksot on kuvattu (2012) + traileri | Levy 2 Miguel Gomesin lyhytelokuvat Mosambikissa. Aurora ker- »Paratiisin» tapahtuma-aikana 1960-luvulla ten asiantuntijoiden valitsemista vuoden parhais- too Pilarille ulkomailla asuvasta tyttärestään, jota Portugali kävi siirtomaasotia valtiollista itsenäi- ta elokuvista osa ei tule Suomessa lainkaan kau- ei ole tavannut enää vuosiin. roran vastahakoisena kotieläimenä. Inventário de Natal (A Christmas Inventory, 2000) ja Tabu koostuu kahdesta toisiinsa liittyvästä 16. Hän etsii käsiinsä tärkeän henkilön on krokotiili. Flahertyn yhteistyönä syntyneelle mykkäelo- Gomesin elokuvan jälkimmäisessä osassa kuvan myöhäiselle merkkiteokselle Tabu (1931), vanhan ajan tunnetta korostaa osaltaan filmifor- Mariana Ricardo | Kuvaus Rui Poças | Päärooleissa jonka tapahtumat sijoittuvat Ranskan Polynesi- maatin muutos alkupuolen perinteisestä 35 milli- Teresa Madruga (Pilar), Laura Soveral (vanha Aurora), aan. Kulttuurivihkot 4?|?2013 Noihin aikoihin kolmekymppinen Aurora on 31 (31 Means Trouble, 2003) | New Wave Films (UK) 2012.. Niistä ensimmäinen sijoittuu nykypäivän Lis- idealistista käsitystä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Poissa näkyvistä ovat kaikki ikävät tahtoiselle naapurilleen, Pilarille. Projektin työnimenä oli taaksepäin 1960-luvulle Portugalin silloiseen siir- Isabel Muñoz Cardoso (Santa), Ivo Müller (Auroran tarinan päähenkilön mukaan »Aurora», mutta oh- tomaahan Afrikassa, kuvitteellisen Tabu-vuoren aviomies) | Kuvasuhde 1, 37 : 1 | Ääni Dolby Digital 5.1. Täs- palliseen teatterilevitykseen. Kenties kro- Berliinin elokuvajuhlilla palkittu elokuva on kotiili symboloi elokuvassa kadonnutta aikaa. Tänä kevää- taan Gian Lucan kertojaäänen. osasta: »Kadotettu paratiisi» ja »Paratiisi». Se esiintyy Tabun alussa Pilarin kat- tapauksia. metrisestä rosoisempaan 16 millimetriseen. . Auroran menneisyydestä, iäkkään italialaismie- somassa elokuvassa ja myöhemmin nuoren Au- hen nimeltään Gian Luca Ventura. asiat, kuten köyhyys, poliittinen epävakaus ja so- Luulosairauteen taipuvainen Aurora uskoo siaalinen epäoikeudenmukaisuus. Sen vastapainona »Paratiisi» on puhtaasti romanttinen kuvaus, tai kenties kuvitelma. taa kantavansa syyllisyyden taakkaa vuosikym- tä huolimatta elokuvassa ei puhuta politiikasta menten takaa. kuvissa on nimittäin enemmän puhetta kuin Tabussa. Vain harvoissa suomalaiselo- Nimensä puolesta Gomesin teos on kunnianosoitus Friedrich Wilhelm Murnaun ja Robert tä elokuvakriitikolta Miguel Gomesilta. Tabu (Portugali/Saksa/Brasilia/Ranska, 2012) J. Ana Moreira (nuori Aurora), Henríque Espirito Santo Ohjaus Miguel Gomes | Käsikirjoitus Miguel Gomes, Gomes on kertonut elokuvansa nimivalinnan Gian Lucan kertomuksessa palataan ajassa (vanha Gian Luca), Carloto Cotta (nuori Gian Luca), olleen osittain sattumaa. Kuulemme ainoas- Tabu ei ole kokonaisuutena ongelmaton tapa- Anarkiaa -festivaalin ohjelmistossa. Ilmeisesti »Paratiisin» ei ole tarkoituskaan olla erityisen todenmukainen kuvaus, vaan pikemminkin se edustaa länsimaisten ihmisten Mustavalkoisena ja puolittain ilman dialogia toteutettu portugalilaiselokuva Tabu on yhdistelmä nykypäivän arkirealismia ja menneen ajan intohimodraamaa. Aviomiehensä poissa ollessa Aurora tutustuu samanhenkiseen Gian Lucaan. Näin näyttäisi käyneen myös portugalilaisen Miguel Gomesin ohjaamalle Tabulle, joka Auroran kuoltua Pilar toteuttaa tämän viimei- Gomesin elokuvan eräänlainen maskottieläin oli eräs vuoden 2012 suitsutetuimpia elokuva- sen toiveen. Tabun »Kadotetuksi paratiisiksi» nimetty ensimmäinen osa edustaa arkipäiväistä realismia. Mustaan Afrikkaan sijoittuvana valkoisen naisen ja miehen rakkaustarinana Tabun toinen osa tuo jopa mieleen 1980-luvun romanttisen menestyselokuvan Minun Afrikkani (1985). Viime vuon- Elokuvan toinen osa, »Paratiisi», on toteutet- na Tabu oli sekä Sodankylän että Rakkautta ja tu kokonaan ilman dialogia. Ei ole mitenkään tavatonta, että ulkomais- Santan harjoittavan voodoo-taikoja. us, mutta kuitenkin vakuuttava työnäyte entisel- nä Tabu valittiin Kansallisen audiovisuaalisen ar- Todennäköisesti The Artistin (2012) menes- kiston kuukauden elokuvaksi, minkä johdosta se tyksen innoittamana Tabua on mainostettu esitettiin huhti- ja toukokuussa elokuvateatteri puolittaisena mykkäelokuvana, mikä on hieman Orionissa peräti neljästi. Seikkailumielinen nuori nainen on perinyt edesmenneeltä isältään kiinnostuksen suurriistan metsästykseen. harhaanjohtavaa. He heittäytyvät intohimoiseen rakkaussuhteeseen, joka päättyy yllättävään tragediaan. jaaja luopui siitä romanialaisen Christi Puiun teh- läheisyyteen. dvd-arviot Kiellettyä rakkautta Teksti Eero Hirvenoja naimisissa varakkaan maanomistajan kanssa. Hän myös paljas- syyttä tavoitelleissa Afrikan alusmaissaan. saboniin, missä vanhuudenhöppänän Auroran Gian Lucan kertomuksessa maisemat ovat päähänpinttymät aiheuttavat huolta hänen af- upeita, ja paikallinen väestö hyväntahtoista ja rikkalaiselle kotiapulaiselleen Santalle ja hyvän- harmitonta. Tarinan tapahtumapaikkaa ei mai- Kesto 118 minuuttia | Kahden levyn DVD | Levy 1 Tabu tyä samannimisen elokuvan pari vuotta sitten. kuin ohimennen
Mika Waltarin luonnehdinnan ikonista, mutta elokuva tuntuu paloista entistä prameammat. Viuluvirtuoosi, Laveassa tiessä lähes ikonisen tason. Paluuta ei kuitenkaan jat olivat sen tehneet.» Myös Teuvo Tulio (Tu- Kuvaus Oscar Lindelöf | Leikkaus Valentin Vaala ole, sillä maalaistyttö on perinyt miljoonia ja tor- gai) sanoo ohjanneensa joitakin jaksoja lääkärin Musiikki Tapio Ilomäki | Pääosissa Theodor Tugai juu katuvan Larton rakkaudentunnustukset, mikä määrättyä valoherkkyydestä kärsineen ja sokeu- (Antti Larto / Anton Lardozo), Eeva Virtanen (Kirsti), kertoo, että hänkin on joutunut lavealle tielle. tekstitti sen uudelleen: »Eikä tätä mykkäeloku- Larto havaitsee itsekin, toki liian myöhään, vaa, Laveata tietä, sitten naurettu ulos ja se me- että hedonismi on juuri se »avara portti», joka nikin sen verran, että ainakin kävi elokuvasta. tuneen Vaalan viikoksi »pimeään huoneeseen». lyödessä tasaista tahtiaan, mutta palaa Pariisiin, dekadenssin syö- Tapio Ilomäen sovittama musiikki liitettiin Silti Laveata tietä tuntuu pa- elokuvan ääniraitaan, joka taasen nojasi saksa- loista kootulta ja liimatulta ja fo- laissyntyisen Kurt Jägerin kehittämään Jäger- kus on hukassa. dvd-arviot Lavea tie vai kaita polku. Alli Riks (Tanita Salo), Kaarlo Penttilä (Eero), Hanna Vaala sai käyttöönsä Suomi-Filmin studion Tugain koko olemus keskittyy mielenkiintoi- DVD Finnkino Oy, Kansallinen audiovisuaalinen ja Svenska Teaternin lavastajan, latvialaisen Jan sesti kasvoihin. Valentin Vaala | Laveata tietä (1931) Matteuksen evankeliumin mukaan vie »laveal- Mutta se oli ihan toinen elokuva, kuin miksi po- Käsikirjoitus Valentin Vaala | Lavastus John Tivtits le tielle» eli kadotukseen. Harri Kalha toteaakin, että Tu- loppukohtauksen »symbolistista tunnelmatiivis- gain poseeraus ja toiseus herättivät ehkä laajem- Valentin Vaalan ja Theodor Tugain kol- tystä». turmeluksen dialektiikan varaan. W. Taini (Lorette) | Kuvasuhde 4:3 | Kesto 87 min Antti Larto palaa maailmalta kotiin Anton Lardozona ja kietoo luokkakokousväen pauloihinsa 17. Vaalan ansiot kansainvä- mukaan Tugai alkoi jo olla »liiankin blaseerattu», lisen tyylin »suurregissöörinä» tunnustettiin laa- keikarimaisen pitkästynyt keimailija, jonkinlainen jalti, Olavi Paavolainen intoutui jopa ylistämään eksoottinen lintu. Yökerhot, steppiesitykset, budoaarit, puo- minkin ambivalentteja tunteita, mikä kansallisen mas yhteistyöhanke, Laveata tietä (1931), raken- len metrin pituiset savukeimukkeet ja Pariisin räi- konstruktivismin Suomessa yhtyi suoranaiseen nettiin maaseudun ja kaupungin, puhtauden ja keän eloisa syke mainosvaloineen saavuttavatkin »mongolikompleksiin». Kulttuurivihkot 4?|?2013. Teksti Jouni Avelin Lavean tien lavastus on prameaa, jopa Tschiftschisin (John Tivtits). Kuten F. kootulta ja fokus on hukassa. Puitteet olivat siis seiden elokuva. Murnaun kertoikin Kinolehden haastatte- Auringonnousussa (1927), Lavean tien ääniraita lussa vuonna 1970, että Vaala ja sisältää musiikin lisäksi aplodeja ja yleisön hihku- Tugai olivat pulassa materiaalin- mista muttei juurikaan muita ääniefektejä. Yrjö Kivimies ton-äänimenetelmään. sa kanssa, kunnes rahoittaja Armas Willamo pestasi Kivimiehen ja ohjaaja Erkki Karun sorvin var- vereihin, pyyteellisten vamppien pyörittäjäksi ja teen. Laveata tietä onkin pitkälti kat- arkisto, 2013. kosmopoliitti ja kansainvälinen tähti Antti Larto, taiteilijanimeltään Anton Lardozo, palaa kotimaahansa luokkakokoukseen ja ihastuu maaseudulla ehtaan maalaisneitoon, nietosten painaessa havupuita ja kiikkutuolin Vaalan ansiot kansainvälisen tyylin »suurregissöörinä» tunnustettiin laajalti. Kaksikko leikkasi elokuvan tiiviimmäksi ja pyöritettäväksi
aseita kamppailuihin > liberolehti.fi 02/13 vasemmistolainen mielipide- ja kulttuurilehti 27. vuosikerta • irtonumero 4 € • teema: aseet
Vuonna 2012 von Hagens toteutti plastinoiduista verisuonista ja ihmisen luista koostuvan versionsa Jeesuksen ruumiista ja ristiinnaulitsi tämän, mikä aiheutti pahennusta kristityissä. Maksettiinko ihmisille korvausta heidän elinaikanaan ruumiin luovuttamisesta?. Von Hagens on jopa luvannut plastinoida paavi Johannes Paavali II:n ruumiin. Vuonna 2002 hän suoritti ruumiinavauksen julkisesti Lontoossa. Irvokas kurkistus ihon alle Teksti Juha Säijälä Juha Säijälä Tiedekeskus Heurekassa parhaillaan esillä oleva Body Worlds -näyttely on aiheuttanut kohua kaikkialla missä se on ollut esillä – paitsi Suomessa. Von Hagens on herättäyt huomiota myös sokeeravilla julkisuustempauksillaan. Von Hagens on kasvattanut näyttelyllään itselleen suuren omaisuuden. Ruumiiden alkuperä ei kuitenkaan aina ole ollut von Hagensin tiedossa: vuonna 2004 hän joutui palauttamaan seitsemän kiinalaista ruumista takaisin Kiinaan, koska niiden alkuperää ei voitu todentaa. Sitä se ei kaikin osin ole, sillä perusidea on selkeän kaupallinen. Koko konsepti joutui lähtemään Saksasta voimakkaan julkisen kritiikin takia, ja siksi se matkaa nyt kodittomana ympäri Eurooppaa.?. Ruumiinavaus kuvattiin ja esitettiin televisiossa, mikä johti lukuisiin kanteluihin televisioyhtiötä vastaan. »Meille on esitetty Plastinointi-instituutin (Institut für Plastination, Heidelberg) raportti ruumiin luovutuksesta. ?Tirkistelyä vai tiedettä??. Body Worlds -näyttelyissä käytetään oikeiden ihmisten ruumiita, mihin lahjoittajat ovat antaneet suostumuksensa. Heurekan pressimateriaalissa eritellään kehonsa lahjoittaneiden ihmisten kertomia syitä lahjoitukselle: seitsemän prosenttia lahjoittajista kertoo syyn olevan »halun säästää hautajaiskuluissa». Lisäksi oleellinen kysymys on, mitä ihmisille todella jää näyttelystä mieleen: opetuksellinen anti vai vain tirkistelynhalun ja uteliaisuuden tyydyttäminen. Onko ruumiilla jonkinlainen sertifikaatti. Body Worlds on saksalaisen tohtori Gunther von Hagensin luoma näyttelykokonaisuus, jossa aidot plastinoidut ihmisruumiit ja elimet »mahdollistavat ainutlaatuisen tavan tutustua ihmisen anatomiaan», Heureka hehkuttaa internetsivuillaan. Pitääkö Per-Edvin Perssonin mahdollisena, että köyhät ihmiset ovat. Body Worldsia markkinoidaan opetuksellisena. 20. Ainakin kahden ruumiin kallossa oli luodinreikä, minkä takia kuolleiden epäiltiin joutuneen teloitetuiksi.?Heurekan viime lokakuussa eläkkkelle jääneen toiminnanjohtajan professori Per-Edvin Perssonin mukaan Heurekalla ei ole syytä epäillä ruumiinlahjoitusohjelman aukottomuutta tai ruumiiden alkuperää:. ?»Von Hagensin keksimässä plastinointimenetelmässä ruumiin nesteet ja rasvat korvataan nestemäisillä muoveilla». Tärkeää on myös miettiä, millä tavoin näyt- telyn ruumiiden alkuperästä voidaan varmistua. Alkuperäisten asiakirjojen näkeminen edellyttäisi vierailua Heidelbergiin.». Se pitää sisällään muun muassa lahjoituslomakkeet, valokopioita allekirjoitetuista luovutuslomakkeista sekä saksalaisen notaarin virallisen todistuksen lahjoitusasiakirjojen aukottomuudesta ja paikkansapitävyydestä. Kulttuurivihkot 4?|?2013 Miehet on nostettu atleettisiksi urheilijoiksi
»Worlds-näyttelyn sisällöntuottaminen on kallista ja aikaa vievää toimintaa. myyneet oman tai omaistensa ruumiin Gunther von Hagensille rahapulan vuoksi, ja näkeekö hän tässä mitään eettistä ongelmaa. Instituutti ei edes maksa ruumiin kuljetuskustannuksia. Body Worlds -näyttely Heurekassa 22.9.2013 asti. »Suosittelemme, että alle 8-vuotiaat tutustuvat näyttelyyn aikuisten seurassa. Erityisen hämmetynyt hän on siitä, että näyttely on suunnattu myös lapsille.. Se voidaan rinnastaa mihin tahansa opetusmateriaalituotantoon – kuten kirjan kustantamiseen. Wedin mielestä näyttely ei ole hyvä tapa lisätä ymmärrystä ihmisen elimistön rakenteesta. 21. Näin ollen en näe mitään eettistä ongelmaa.» . Niinpä sen vuoksi niitä ei tarvitse näyttää Body Worldsin tapaan.»?Suomesta näyttely poistuu syyskuussa, ja vain yksi asia on selvä: miljoonaomaisuuden näyttelyllään kerännyt Gunther von Hagens on jälleen hieman rikkaampi. Se, että toiminta kannattaa taloudellisesti, ei tee siitä epäeettistä.» . Persson ei näe tässä ongelmaa.. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Tästä herääkin kysymys: kenen mielestä sisäelimiään pitelevä nainen tai anatomiseksi »räjäytyskuvaksi» silvottu ihminen on kaunis eikä irvokas???. Tämä sen vuoksi, että se mahdollistaa keskustelun esiin nousevista kysy- myksistä.». Gustafsson kertoo haastattelussa samasta seikasta: »Lääketieteellisessä koulutuksessa käytetään virtuaalimalleja ja näin nähdään elimet paljon paremmin ja tarkemmin. ?»Plastinointi-instituutin ruumiinlahjoitussääntöjen mukaan instituutti ei maksa korvauksia vainajalle tai tämän perheelle. . Kohun aiheuttanut tapaus, jossa puolalaisen Danuta Staszewskan sisko myi heidän ätinsä ruumiin von Hagensille, koska sisarella ei ollut varaa maksaa hautajaiskuluja, on Perssonille tuntematon, mutta tämä myöntää sen olevan selvästi vastoin instituutin omia sääntöjä. Muissa kohteissa hahmojen elimet ovat jokseenkin oikeilla paikoillaan – milloin niitä ei ole irrotettu ruumiista – mutta tämä poseeraus on aseteltu »esteettisen anatomian»periaatteiden mukaisesti, kuten Turkin Body Worlds -näyttelyn internetsivulla kerrotaan. Havainnollistamisen sijaan shokeeraavuutta. Virtuaalimallit toimisivat tarkemmin »Vastustamme elinkauppaa, ja nämme tämän eräänlaisena elinkauppana», totesi Ruotsin yleisradiolle maansa Lääkäriliiton puheenjohtaja Marie Wedin viime vuonna nättelyn ollessa esillä Tukholmassa. Ylipäätään naiset ovat hyvin staattisissa asennoissa miehiin verrattuna; miehet kuvataan jalkapalloilijoina, naiset nuorallatanssijoina tai raskausaikana makuuasennossa. ?Ruumiit on aseteltu moniin eri asentoihin, jotta eri lihasten toimintaa saataisiin hyvin havainnollistettua. Näyttelyä onkin syytetty vanhanaikaisten su- kupuoliroolien toistamisesta ja vähintäänkin omalaatuisesta esteettisestä näkemyksestä. Nuorallatanssijanainen pitelee sisäelimiään päänsä päällä, jolloin kyseessä ei ole niinkään havainnollistaminen vaan sokeeraavuus. Juha Säijälä Kaikille kolmelle näyttelyn naishahmolle on rekonstruoitu rinnat. Hänen mukaansa Body Worlds tekee ruumiit kauppatavaraksi. ?Kaikille kolmelle Heurekan naishahmolle on rekonstruoitu rinnat, vaikka millään muulla näyttelyn hahmolla ei näy huulia lukuun ottamatta rasvakudosta. Miehet on nostettu atleettisiksi urheilijoiksi, naiset sen sijaan esitetään ’esteettisissä’ poseerausasennoissa, jotka voidaan tulkita eroottisiksi. »Nykyiset muoviset mallit toimivat yhtä hyvin.»?Ruotsalainen lastenlääkäri Lars H. Myös von Hagens on kertonut haastattelussa, että hahmot asetellaan hänen mielestään kauniisiin asentoihin. Per-Edvin Persson sen sijaan pitää nättelyä sopivana lapsille
Olin itse mukana yhden kurdiryhmän salakuljetushankkeessa Virosta Suomeen, Pohjanmaalta vuokratulla kalastusaluksella, mikä rantautui lähellä Porvoota. Börje Mattsson päätyi, miltei sattumalta, Karjaan pakolaissihteeriksi 1990-luvun alussa. Mutta ennakkoluulot olivatkin siis minussa, ei heissä.» 1990-luvun puolivälissä Länsi-Uudenmaan maahanmuuttoasiat yhdistettiin Mattssonin 22. Mitään selkeää linjaa tai ohjeistusta, pakolaispoliitikasta puhumattakaan, ei ollut. Tässä onnistuttiin toimimaan mafian selän takana.» Kiintiöpakolaisten ensimmäisinä vastaanottoalueina olivat nimenomaan ruotsinkieliset tai kaksikieliset kunnat ja alueet, ennen kaikkea Pohjanmaalla sekä Länsi-Uudellamaalla. Silloin se oli vielä nimenomaan pakolaistyötä, maahanmuuttajia ei vielä siihen aikaan huomattu. Luulin, että porvarienemmistöisessä RKP:n dominoimassa kunnassa ei tällaista suomenruotsalaista ’radikaalia’ oltaisi valmiita ottamaan. Omaksi suureksi hämmästyksekseni sain työn. He tulivat Aeroflotilla Moskovaan, ja sitten mafian avustuksella joko junalla Vaa- limaalle, lähinnä somalit, tai kurdit veneillä yli Suomenlahden. »Huomasin pakolaisihteerin työpaikkailmoituksen Karjaan paikallislehdessä ja viime tingassa hain tehtävään. Pakolaisten salakuljetuksesta maahanmuuttopolitiikkaan Suhtautuminen maahanmuuttoon on Börje Mattssonin mukaan muuttunut täysin näinä vuosina, jotka hän on sen parissa työskennellyt. Valtio tuki tietyllä summalla per pakolainen, mutta muuten ohjeistus oli Mattssonin mukaan lähes olematonta. Ja kun vihdoin pakolaisten kiintiövastaanottamisesta päätettiin, kurdeja ja somaleja. Kulttuurivihkot 4?|?2013 aloitteesta, ja vuonna 2000 hän muutti tittelinsä maahanmuuttokoordinaattoriksi. Hän oli toiminut Rauhanpuolustajissa solidaarisuusvastaavana, vastannut Rauhanrahastosta, jolla oli kehitysmaaprojekteja niin Latinalaisessa Amerikassa, kuin Aasiassa, Lähi-Idässä ja Afrikassa. »Alussahan maahanmuuttajia ei edes ollut olemassa, oli vain virallisellä päätöksillä vastaanotettuja pakolaisia, ensin Chilen, sitten Vietnamin ryhmiä. Somalit olivat samalla ensimmäinen suurempi ryhmä mikä rynni Suomeen turvapaikahakijoina, kuten myös kurdit. Piti itse hyvin pitkälle luoda omat periaatteet ja toimintamuodot pakolaisten vastaanottamiseksi. »Näihin aikoihin tapahtui myös Neuvostoliiton romahtaminen, ja suuren kaupan ty-. Maailmanparantaja, työssä ja vapaalla Teksti Maarit Haataja Kuva Juha Säijälä Länsi-Uudenmaan maahanmuuttajakoordinaattori sekä Faces Festivalin perustaja ja johtaja Börje Mattsson ei voi sanojensa mukaan mitään sille, että hänen työnsä, aikaisemmat, nykyiset ja varmaan tulevatkin liittyvät siihen, että voisi tehdä jotain maailman parantamiseksi
Ikinuori 67-vuotias Börje Mattsson järjestää Faces Festivalia, joogaa ja opiskelee yrittäjyyttä. Kulttuurivihkot 4?|?2013. 23
Kulttuurivihkot 4?|?2013. kunnat. Hän on käytännös- 24. Nämä stereotypiensimmäisinä at ovat valitettavan paljon säivastaanottoalueina pisteellä ja sisällöllä kulloisenlyneet ja uudestaan herätetty olivat ruotsinkieliset kin tilanteen mukaan. Mattsson järjestää Faces Festivalia, joogaa ja opiskelee yrittäjyyttä. Vasta 1990-luvun keskivaiAlussa festivaali sai kohdata erittäin paljon vastustusta ja heilla alkoivat tulla valtion enennakkoluuloja tyyliin »tuotte simmäiset todelliset laajemmat näitä kaiken mailman hihhumietinnöt ja kannat pakolaisleita eri puolilta maailmaa tänne». kulttuurinsa esiin muiden kanssa, rinnakkain ovat hänen mukaansa erittäin tärkeitä ja toi»Myös nyt, kun jouduimme muuttamaan Pohjan alueelle, ovat asukkaat siellä antaneet mivia tapoja luoda yhteyksiä maahanmuuttavain posiitiivisia kommentteja. politiikasta. na meitä vastaan, mutta muuten valitukset Olemme kaikki samanlaisia, kuulemme hyja protestit ovat loppuneet kokonaan. tajia. Ja epäilivät, että tähän liittyy vähintäänkin huumeita ja ehkä muutakin rikollisuutta, Kulttuuri luomassa toimivia yhteyksiä kun ei olla kunnon anglosaksisia tai suomalais-ugrilaisia nuoria», Mattsson taustoittaa. Poliivää tarkoittavien sanovan, mutta emme ole! si toimii erittäin hienossa yhteistyössä kansOlemme kaikki erilaisia, se on kivaa, mutta on huomioitava kanssakäymisessä, että se ei samme ja myös Raaseporin kunta on kaikin tee meitä eriarvoisiksi.» tavoin alkanut rakentaa yhteistyötä», MattsFestivaalit ja muut yhteiset kulttuuritilanson kiittelee. Maahanmuuttajiin ei Börje Mattssonin mieFacesin järjestämistä yritettiin monella lestä pidä suhtautua alentuen. Ja ensimmäinen hallituksen »Ihmiset ihan aidosti oudoksuivat niitä maahanmuuttopoliitinen ohjelma sekä siihippeja ja vaihtoehtonuoria ja maahanmuuthen perustuva laki. . Kysymys monikulttuurisuudesta yhä laajemmassa noon aikaan ja tilanteeseen. takaa, ’ryssästä’, tulivat mahdollisimman huo»Faces tuli, kun siihen oli tarvetta. Se, että niin sanotut vieraat eteen todella paljon työtä, mutta tilanne on kulttuurit ovat erilaisia, on itsestäänselvys, kovasti muuttunut. »Se on loukkaava ja väheksyvää ja rasismia »Jouduimme siis tekemään tämän kaiken omalla tavallaan. Rasistit ovat tietenkin aieikä erilaisuutta pidä eikä tarvitse peittää. vievät meidän työn ja sosiaaliKiintiöpakolaisten Siksi Faceksellä on aina ollut turvat’, kun täällä oli lamaa ja paikkansa – hiukan eri painotyöttömyyttä. Tämä on hiejien ja kantaväestön kesken. tavalla vaikeuttaa, ja jopa estää. Pakolaiset ja varsinkin turvakeinoin on halunnut vaikuttaa johonkin tärpaikanhakijat, jotka tulivat Suomeen itärajan keään, globaaliinkin asiaan. sä aina ollut luomassa festivaaleja ja muita rehtyminen sinne sekä Suomen edellinen lavastaavia tapahtumia, joissa hän kulttuurin ma, mikä suuruudeltaan oli paljon vaikeampi kun nykyinen. noa, koska samalla se mitä Faces haluaa ajaa; monikulttuurista kontaktia, yhteistoimintaa Faces valloitti ensin Suomen ja sitten ja kunnioitusta, saavuttaa näin myös paikalRaaseporin lisväestön. Siksi sitä on aina ollut ja on yhä mielehenkiin perussuomalaisten toitai kaksikieliset kästä järjestää.» mesta», Mattsson pahoittelee. Tämä oli luomasmerkityksessä on ollut äärimsa pitkälti pakolaistereotyypmäisen tärkeä ja keskeinen kopejämme: ’Tulevat ryssästä, ko tämän ajan yhteiskunnassa. Vähitellen myös paikalliset asukkaat alkoiteet, joissa eri ryhmät saavat estradin tuoda vat löytää Faceksen. Me tavallaan ensin valloitimme Suomen, ja nyt myös Raaseporin», Mattsson Vapaa-ajallaan ikinuori 67-vuotias Börje iloitsee
26 Organisoitumalla kohti elävämpää kaupunkia 40 parasta hoivaa vanhuksille. 30 Uulun monipuoliset musiikkipajat 42 Vertaistuen uskomaton voima 31 pispalassa tehdään itse 43 Tikkutehtaalle tehtiin Unelmien skeittipuisto 33 taidetta omassa tilassa 44 Lisää riskinottoa elokuvantekoon! 34 kissojen pispala 47 Reikäreunaa kelaamassa 36 SMC Lähiörotat jyrsi jäljen Pispalaan 48 Viihdehömpälle äkkilähtö TTT:stä 37 Oma-apuyhteisö antaa avulle kasvot 50 Ilmaisun eheyttävää voimaa tampere
teema – tampere Organisoitumalla kohti elävämpää kaupunkia Kulttuurivihkojen järjestämässä paneelikeskustelussa tarkasteltiin Tampereen ruohonjuuritason kaupunkikulttuurin mahdollisuuksia optimistisessa hengessä. Teksti Elias Krohn Kuvitus Katja Ronkanen
»Santalahden vieressä on rähjäinen vanha kattohuopatehdas, johon on tehty komeita graffiteja, todellista graffittitaidetta. Kesällä Kurpitsaliike järjestää kasvinviljelyä», Niemelä kertoi. »Pispalan kaavoituksen yhteydessä on käyty läpi lain vaatimat osallisuusryhmäkäsittelyt ynnä muut, mutta siellä perustettiin myös erikseen projekti, jonka puitteissa oli erilaisia alatyöryhmiä, mihin sai vapaasti tulla mukaan. »Se on jähmeä ja profession määrittämä ala», määritteli Kyrönviita. Jälkimmäinen istuu myös kaupunginvaltuustossa SDP:n edustajana. järjestetty paneelikeskustelu. Asia ei ole edennyt, ja Hirvitalo on saanut jatkaa toimintaansa.» Uutta yhteisöllisyyden aaltoa Tampereella ilmentävät Kyrönviidan mukaan erityisesti kaupunkiviljelytoiminta sekä skeittikulttuuri. Näin on otettu kaupunkitilaa käyttöön.» Kaupunkisuunnittelu vielä jähmeää Niemelä nosti esiin myös graffitikulttuurin. Yhteistyö kaupungin kanssa sujuu Niemelän mukaan yleisesti ottaen hyvin. »Kaupunki on suhtautunut pääpiirteittäin myönteisesti toimintaamme. 27. Tampereella on joka kaupunginosassa jonkinlainen omakoti- tai kaupunginosayhdistys, mutta Pispalan yhdistysten määrä on niin uskomaton, että en tiedä muualta mitään vastaavaa.» Esimerkiksi eri kulttuurialojen yhdistyksiä on runsaasti. Yhdistys tekee myös yritysyhteistyötä, esimerkiksi kesäsiirtolatontin se sai käyttöönsä YIT:ltä. Paneelisteiksi Aino Suonion vetämään keskusteluun saapui kaksi erilaista ruohonjuuritason toimijaa: Hukkatila ry:n Mikko Kyrönviita ja pispalalainen asukasaktiivi Jari Niemelä. En ole missään muussa kaavahankkeessa huomannut yhtä syvällistä käsittelyä. En tiedä, minkä verran ideoista to- Uutta yhteisöllisyyden aaltoa Tampereella ilmentävät kaupunkiviljelytoiminta sekä skeittikulttuuri. Tampereella on käyty viime vuosina joitakin koviakin vääntöjä asukasliikkeiden ja kaupungin silmäätekevien kesken, ennen kaikkea Rantaväylän autotunnelihankkeesta, joka on jakanut myös valtuustoa voimakkaasti. Niemelällä oli kertoa tästäkin asiasta positiivinen esimerkki Pispalasta. Ja kun on edes vähän organisoiduttu, viesti menee paremmin läpi.» Esimerkiksi tilan vuokraamisesta kaupungilta tapahtuman järjestämiseen on Niemelän mukaan helppoa mennä sopimaan, ja muu- teutuu, mutta ainakin ihmiset on otettu mukaan toisella lailla kuin yleensä.» »Tampereen kaupunki on myös perustanut alueellisia vaikutusfoorumeita, jotka saavat ottaa kantaa alueensa eri hankkeisiin. Se on yksi Suomen suurimmista laittomista graffiti- takin apua saattaa järjestyä. paikoista, josta ei kuitenkaan alueen rakentamissuunnitelmien vuoksi häädetä graffitintekijöitä pois. Keskeinen on myös Pispalan kirjastoyhdistys, joka ryhtyi ylläpitämään kirjastoa kaupungin lakkautettua kirjastonsa. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Viimeisin tapahtuma on ollut Pispalan musiikkiyhdistyksen vapputanssit. »Maailman kummallisin paikka» »Pispala on yksi Tampereen ja koko Suomen aktiivisimpia kaupunginosia asukas- ja yhdistystoiminnassa. Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut on ollut helposti lähestyttävissä», Kyrönviita kertoi. »Skeittaajien yhdistys Pirkanmaan kaarikoirat ry. Hukkatila ry:ssä aktiiveja kuitenkin riittää. Siellä järjestettiin keikkoja, kirpputoreja ja lastentapahtumia sekä rakennettiin skeittiramppi. Hukkatila ry. »Pispalan moreeni ottaa paljon kantaa esimerkiksi kaavoitukseen liittyviin kysymyksiin, samoin Pispalan asukasyhdistys. Kesäsiirtola toi Hukkatilalle Tampereen kaupungin kulttuuritekopalkinnon. Joitain ristiriitojakin on ollut: Kurpitsaliikkeen synty liittyi tilanteeseen, jossa kaupunki halusi rakentaa kasvimaan paikalle omakotitaloja. »Jos on hyvä idea ja menee rohkeasti puhumaan siitä poliitikoille tai virkamiehille, niin lukot aukeavat paljon paremmin kuin jos on valmis käsitys, ettei kaupunki tule vastaan missään. Iso määrä ihmisiä kokoontui 2–3 kertaa vuodessa työpajoihin miettimään kaavoituksen lähtökohtia ja tavoitteita. Tupa oli aivan täysi. Siihen on oltu aika tyytyväisiä, vaikka välillä työryhmät eivät kokoontuneet ja tilanne oli pysähtynyt ehkä byrokratian vuoksi. »Ehkä siinä innostaa se, että saa ainakin koettaa järjestää sellaisia juttuja mitä itse haluaa ja vaikuttaa omaan ympäristöönsä», Kyrönviita pohti. Lisäksi on yleinen valmistelufoorumi internetissä.» Kyrönviita muistutti, ettei osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen vielä takaa sitä, että ihmiset myös osallistuisivat. Kaupunkisuunnittelu- ja kaavoitusasioissa vaikuttaminen on hankalampaa. on saanut opetus- ja kulttuuriministeriöltäkin tunnustusta toiminnastaan. »Sitä pitäisi pystyä avaamaan ja jäsentämään uudella tavalla ihmisille. »Pispala on maailman kummallisin paikka, kuten Lauri Viita kirjoitti kouluaineessaan», Niemelä summasi. Kulttuuriasioissa ei ole kuitenkaan ollut yhtä voimakkaita vastakkainasetteluja. Viime vuonna Hukkatila piti koko kesän ajan kesäsiirtolaa tyhjällä rantatontilla Aspinniemessä. on Tampereen kaupunkikulttuurin ja kaupunkitilan käytön elävöittämiseen pyrkivä yhdistys, joka järjestää tapahtumia ja osallistuu kaupungin kehittämisestä käytävään keskusteluun. teema – tampere »Täällä ruohonjuuri – kuuleeko kaupun- gintalo?» oli otsikoitu Tulenkantajien kirjakaupassa 15.5. »Pispalan nykytaiteen keskuksen Hirvitalon kohtalosta on ollut vuosikausia vääntöä, koska alueen tontit haluttaisiin lohkaista rivitalotonteiksi. Osallistamista toitotetaan joka tuutista, mutta se tavoittaa viime kädessä aika pienen osan ihmisistä, yleensä aina ne samat», Kyrönviita totesi. Tällainen ilmiö on voimistunut.» Niemelä uskoi, että kulttuuriasioissa tavallinen kaupunkilainen pystyy halutessaan melko helposti vaikuttamaan
»Sinne ei päästetä enää yksityisautoja, ja parkkipaikat poistuvat. »Suunnitelmissa on muun muassa viherkattoja ja lisää pienpuistoja. On resurssien haaskaa- »On resurssien haaskaamista nähdä jokin tila vain johonkin tiettyyn tarkoitukseen sopivana.» mista nähdä jokin tila vain johonkin tiettyyn tarkoitukseen sopivana», Kyrönviita painotti. Ongelmia on esimerkiksi tilakysymyksissä, mutta pohjavire on hyvä. Silloin kamppailu hävittiin, vaikkakin värjäämön vanhin osa säästettiin. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Rakennuksista hän mainitsi, että esimerkiksi Eteläpuiston vanhassa kulkutautisairaalassa olisi mahdollisuuksia monenlaiselle käytölle. Kaupunginosatoiminta on vilkasta useassa muussakin kaupunginosassa. Muissakin kaupunginosissa haluttaisiin samantyyppistä toimintaa, mutta kaupungilla ei ole siihen varaa. »On mukavaa pörinää. Siinä voisi olla konserttitilaa, kahviloita, ravintoloita ja niin edelleen. Vetovastuu otettava itse Huutava pula on muun muassa nuorten bändikämpistä. Tampereen keskustassa on paljon vajaakäytössä olevaa tilaa», Niemelä sanoi. Talo on muodostunut alueen monitoimitaloksi. Molemmat keskustelijat pitivät Tampereen kaupunkikulttuurin nykytilaa lupaavana. Myös Tammelan alue on aktivoitunut, mainitsi Kyrönviita. Rennoimmillaan se näkyy Tampereen kesässä, jolloin joka puolella tapahtuu jotain», kehui Niemelä. Eri puolueissa on paljon näkemyksiä, että Hämeenkatua pitäisi kehittää yhä enemmän kävelypainotteiseksi. »Monissa tiloissa on potentiaalia vaikka mihin tarkoituksiin. Yleisesti ottaen vanhoja rakennuksia on Niemelän mukaan suojeltu Tampereen kantakaupungin alueella kiitettävästi. Ratinan Suvantoa hän suunnittelee maauimalaksi. Tampereella on nyt ajankohtainen Ratapihankadun tiehankkeeseen liittyvä kaavahanke, joka tämänhetkisten virkamiessuunnitelmien mukaan johtaisi yli 100-vuotiaan tavara-aseman purkamiseen. Lisäksi pitää olla omaa varainhankintaa, jota tehdään muun muassa myymällä vanhoja kirjoja erilaisissa tapahtumissa. teema – tampere Lisää autottomia alueita Vanhojen rakennusten kohtalo on useissa kaupungeissa tavallinen kansalaisaktiivisuuden virittäjä. Keskustelun voi kuunnella ja katsoa kokonaisuudessaan videotallenteena: http://www.kulttuurivihkot.fi/lehti/videot 29. Jos jossain kaupunginosassa halutaan vinkkejä, tervetuloa kysymään Pispalasta!» Annikinkatu runofestivaaleineen on Niemelän mukaan myös hyvä esimerkki aikaansaavasta yhteisöstä. Tarvitaan ihmisiä ja yhdistyksiä, jotka ottavat vetovastuun. Pispalan kirjastotalo on Niemelän mukaan hyvä esimerkki. »Sen varsinainen toiminta euroissa mitattuna on vähäpätöistä, mutta vuokra maksetaan sillä, että Tampereen kaupunki antaa vuokra-avustuksen. Hän toivoi myös, että kaupunki voisi antaa pienyrityksille ja yhdistyksille puisto- ja katutilaa käyttöön veloituksetta. Lähelle vanhaa kirkkoa Hulinin tontille, joka nyt toimii parkkipaikkana, hän on ideoinut modernia rakennusta, joka toimisi sekä julkisena että yksityisenä tilana. »Kansalaisliike on syntynyt», Niemelä tiesi kertoa. Pispalan kirjastoyhdistys on vuokrannut sen yksityiseltä ihmiseltä. Se edistää bussiliikenteen ja tulevaisuudessa toivottavasti raitiovaunuliikenteen kehittämistä. Keskustassa yrittäjillä on tapana valittaa, että keskusta-aluetta suunnitellaan liikaa kevyen liikenteen eikä autojen ehdoilla. Kyrönviita muistutti, ettei ole niin selvää, kumpi on lopulta yrittäjien etu: »Kööpenhaminassa pyöräilyreittien suunnittelu on merkittävästi lisännyt pienten yritysten asiakasmääriä.» Tampereella Hämeenkadun itäpää ollaan muuttamassa kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen kaduksi, kertoi Niemelä. Autottomia alueita halutaan lisää.» Mieluisa Tampere -taidekollektiivin projektipäällikkö, arkkitehti Juho Manka on visioinut jo vuoden verran erilaisia kaupunkitiloja Tampereen keskustassa, Niemelä kertoi. . 4–5 ihmisen muodostama yhdistys ei riitä. Tällaiseen toimintaan kaupunki käsittääkseni mielellään antaisi vuokratukea.» »Kriittisen massan pitää ylittyä. Kaupunki näkee usein ongelmana tilojen kunnostustarpeen, mutta tilojen ei tarvitsisi olla viimeisen päälle laitettuja, Kyrönviita tähdensi. Aiemmin sellainen on syntynyt esimerkiksi Finlaysonin vanhan värjäämön purkamisen yhteydessä
»Kaikki ikäryhmät käymoninaiset. Tehdään pajupillejä ja niillä sitten vähän soitellaan.» . Vaikkapa Kiina-pajaskin tykkäävät kuunnella ja ovat soittimiin, kiinnostuneita erilaisista asioissa lasten kanssa lähdetään aitanssitaan ta edelleenkin, vaikka joutuisikakoneella keisarinaikaiseen riisinviljelytanssi Kiinaan, hullun etnomusikolovat vain olemaan sängyssä.» ja mennään Soitinrakennuspajat olisigitutkijan mukana, ja tavataan polkupyörillä vat myös suosittuja, mutta niispelottava, kiinaa puhuva keisaPekingiin.» sä kustannukset nousevat helri sekä myöhemmältä ajalta riiposti kattoon. »Siellä on joka kerta eri porukka. Kaikissa kulttuuriosuuskunta Uulun jär- sevät itse soittamaan», Leisiö selostaa. »Tutustutaan keisarinaikaisiin soittimiin, taanottokeskuksille suunnatuissa kokonaisuuksissa. teema – tampere Uulun monipuoliset musiikkipajat Jukka salminen / wah Teksti Satu Virtanen Lasten musiikkipajoissa kävijät saavat osallistua monin tavoin. lamaan ja tanssimaan. Musiikki ja tutkimus kohtaavat Uulu-talossa Tamperelainen Uulu on kuuden etnomusikologin ja yhden perinnesoitinten rakentajan muodostama kulttuuriosuuskunta, joka pyrkii tuomaan esiin erilaisia musiikkikulttuureita alkuperäisten soitinten, laulujen, tanssien ja leikkien kautta. Kulttuuriosuuskunta Uulu järjestää musiikkipajoja monenlaisille kohderyhmille. Vastaanottokeskuksen ihmiset asuvat pitkässä kerrostalossa, jossa asukkaiden vaihtuvuus on suurta. Jotkut palvelutaloissa kokoontudään läpi sillä tyylillä, joka sattuu sopimaan», vat ryhmät lähevät innokkasti soittamaan, laupajaohjaaja Henna Leisiö kertoo. Niitä on lähinnä sinviljelijä, joka on myös Pekingerityisprojekteissa, kuten Pirkanmaan vasoopperan soittaja. Uulu toimii Pispalassa sijaitsevassa omakotitalossa, josta on myös vuokrattu työtilaa muutamalle tutkijalle ja muusikolle. Osuuskunta sanoo tarjoavansa välineitä musiikin ja kulttuurin suhteen ymmärtämiseen ja puoltavansa jokaisen ihmisen oikeutta omanlaiseensa musikaalisuuteen. http://www.uulu.fi http://www.kudoskollektiivi.fi. »Afrikka ei tarkoita samaa kuin tämä yksi rumpu.» Tansanian musiikista on kokonaisuuksia, joissa on mukana myös Suomessa asuvia tansanialaismuusikoita. Tavoitteena on myös, että osallistujat pääsevät Soitinten rakentaminen suosiossa itse tanssimaan, laulamaan, leikkimään ja koIkäihmisten pajoissakin lähestymistavat ovat keilemaan soittimia. Saa nähdä, keitä siellä on tänään, nollavuotiaita, viisivuotiaita, vai 25-vuotiaita. Afrikka-pajoissa pyritään tuomaan esille se, että Afrikka ei ole yksi maa ja siellä on paljon erilaisia musiikkikulttuureita. jestämissä musiikkipajoissa esitellään jonkin alueen musiikkikulttuuria jollakin tyylillä. Kulttuurivihkot 4?|?2013 Henna Leisiö on lähdössä seuraavaksi Mänttään, monikulttuuriseen perhekerhoon. tanssitaan riisinviljelytanssi ja lopulta men»Maahanmuuttajanuorten pajat ovat ninään polkupyörillä Pekingiin, jossa esitellään menomaan soitinrakennuspajoja.» oopperassa käytettävät soittimet ja lapset pää- 30. . »Sitten Etenkin alle kouluikäisille on todella huonossa kunnossa »Tutustutaan lapsille suunnatuissa pajoissa olevia vanhuksia, jotka kuitenon paljon leikkiä ja näyttämölkeisarinaikaisiin lisyyttä. Tietoa ja elämyksellisyyttä yhdistelevät pajat kannustavat osallistumaan ja kokeilemaan. Tutkijoiden kesken on syntynyt Kudosniminen humanististen alojen tutkijoiden kollektiivi, joka on perustanut myös verkkosivuston ja blogin
teema – tampere Pispalassa tehdään itse Teksti Satu Virtanen Kuva Anni Laivoranta Pispalan kumppanuus ry:n työllistämishanke vetää puoleensa luovan alan ihmisiä. Mukaan tulivat edellisten lisäksi Pispamistä. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Olen myös aina sanonut, että taide tarvitsee yhden hyvän merkonomin, että pärjää.» Yhdistystoiminta ja verkostoituminen tulivat Sandtille tutuiksi jo aiemmin, kun hän havahtui huomaamaan, ettei tunne naapureitaan. Oli ihminen sitten miettimässä opislan kulttuuriyhdistyksen Hirvitalo, Pispalan kelupaikkkaa, työuraa tai ammatinvaihdosta, teatteri ja PAUhouse, Paula Huhtasen pyörithanke tarjoaa hänelle siihen päivittäisen tutämä taideyhteisö. perustettiin edistää sosiaalista hyvinvointia ja työllisty2009. Tämän niin sanotun polu- 31. Kun se ei kuulemma ole työtä», rityön ympärillä, itsensä työllistämisessä ja Huhtanen virnistää. TyöllistämiskoordinaatHuhtasen ja Sandtin mielestä se on mitä torina siirrän ja sovellan sitä tietoa, jota olen suurimmassa määrin työtä. yleinen sauna, yhdistyspohjainen Pispalan kirjasto sekä Kurpitsatalo, viljelijöitten tukiPispalan kumppanuus ry:n tavoite on kohta. en, tilat ja puitteet. Luova talous ratkaisee paljon tässäkin ajasalusta. »Tein sitä duunia parikymmentä vuotta ja sitten päätin, että tämä bisneksenpalvonta loppuu. Työllistämiskoordinaattorit rohkaisevat tekemään itse. Pispalan kumppanuus ry. on Tampereen Pis- palassa toimiva luovan alan työllistämisorganisaatio, jonka painopiste on taide- ja kulttuurityössä. taiteen tekemisessä. Pispalan kumppanuus ry. En osaa vain rajallisesti hyödyntää taide- ja kulttuurialan osaamista välttämättä heti sanoa, miSuomessa osataan erilaisiin tarpeisiin vaikkapa ten joku asia etenee, mutta osaan sanoa, mitä ei pidä tehKeski-Eurooppaan verrattuvain rajallisesti dä», kertoo Huhtanen. na. Harjulla on tehty novellikokoelma, maailmantaidetta, äänimaailmoja, musiikkia, teatteria. Tuolloin mukana olivat Rajaportin sa olevia ongelmia», Huhtanen painottaa. Hänellä ei ole taide- tai kulttuuritaustaa, vaan hän on aiemmassa elämässään työskennellyt vakuutusalalla ja EU-hankkeiden vetäjänä kovassa bisnesmaailmassa. Mutta kyllä verrattuna. on kaikkein vaikeimmat asiakkaat, taide- ja »Elämäni on mennyt taiteen ja kulttuukultturiväki. Aktiivisen vanhempainyhdistystoiminnan jälkeen tuntui luontevalta ja avartavalta antaa kokemuksensa ja osaamisensa myös kumppanuushankkeen käyttöön. tirahoituksia haettiin Pistaiteella on suuri merkitys palanharjulle jo 2000-luvun hyvinvointiin tässä maassa. Hankkeen vetäjä on 25 vuotta Pispalassa asunut Marita Sandt. Suomessa osataan taideuralta saanut. hyödyntää taide»Täällä taideväkeä pideja kulttuurialan tään pohjasakkana, jonka Taide on oikeaa työtä osaamista vaikkapa kuuluukin kuolla köyhänä Keski-Eurooppaan Työllisyyspolittisia projekja unohdettuna. »En tiedä, onko tällaista yhteisöllisyyttä muissa kaupunginosissa, mutta täällä se on niin valtava voimavara, että minä en lähde täältä kulumallakaan pois.» Marita Sandtin rinnalla Pispalan kump- panuus -hankkeessa toimii työllistämiskoor»Ehkä jonkun hallinnon mielestä meillä dinaattori ja kuvataiteilija Paula Huhtanen
Lahjakas tua täältä, mutta hän on tämän prosessin aimuusikko totesi tarvitsevansa toisenkin amkana luonut itselleen jo jonkinlaisen elinkeimatin ja on nyt kasvisruokaravintolan kokki. Hän oli jo aiemmin kirjoittanut kirjoja ja pystyi jatkamaan sitä sitten täällä Pispalassakin. Jokaiten näyttely Tampereen vanhan kirjastotalon nen tarttuu omalla tavallaan siihen. Kustannussoniikan koulutusohjelmasta ja ilmoitti, ettei missään tapauksessa tee sen alan töitä. toimii edelleen ohjaajana ja »Joka päivä puhutaan auttavana kätenä myös Pis»Onneksi Jan löysi meidät, pisti työhuoneen pystyyn siitä, mikä elämässä olisi palan kumppanuus ry:ssä. teema – tampere Hassanin ja Janin tarinat Marita Sandt ja Paula Huhtanen ovat seuranneet hankkeen edetessä monenlaisia, kiinnostavia elämänkulkuja. Hän pimus romaanista on tehty WSOY:n kanssa. »Joka päivä puhutaan ja tekee siellä nyt maailsellaista, mitä lähdetään siitä, mikä elämässä olisi mantaidetta», Paula Huhtavoittelemaan.» tanen toteaa. 32. Kaksi nuorta tyttöä mietukevasti vierestä katsotaan.» . Ja me vaan Esimerkkejä riittää. Hassan Blasim käveli eräänä kevättalven päivänä matkalaukkuineen sisään PAUhouseen, ja ilmoitti tuleensa taloon kirjoittamaan kirjan. Jan Kurimi, kurditaustainen kuvataiteilipääsi opiskelemaan Ikaalisten käsi- ja taideja, muutti Suomeen Syyriasteollisuusoppilaitokseen ja ta seitsemän vuotta sitten. Irakilaissyntyinen Hassan oli opiskellut elokuvantekoa bagdadilaisessa taideakatemiassa ja tehnyt jo siellä kaksi palkittua lyhytelokuvaa. tiskeli aikansa, mitä haluaisivat tehdä, ja pää- Paula Huhtasen (vas.) tausta kulttuurityöläisenä ja Marita Sandtin kokemukset bisnesmaailmasta yhdistyvät Pispalan kumppanuus ry:ssä. Janilla on olsellaista, mitä lähdetään talut näyttelyitä Syyriassa ja voittelemaan», Paula HuhLibanonissa, pienten abstraktitöiden näyttely tanen sanoo. »Kaikki Hassanin työtehtävät täällä liittyivät kirjoittamiseen. KahdelEmil-saliin. »Sellainen soittava kokki», Huhtanen kertoo. Häneltä ilmestyi vuonna 2009 arabiankielinen novellikokoelma, joka käännettiin viime vuonna suomeksi. la nuorella työkokeilijalla on nyt tuolla PAUhousella intohimo äänimaailmaan, ja he ovat riehuneet siellä siihen tahtiin, että tarkkaaKannustusta omiin valintoihin mo ja studio ovat kohta pystyssä. Kulttuurivihkot 4?|?2013 anni laivonranta tusmallin rinnalle on perustettu myös taideja kulttuuriväen luova osuuskunta, Pispalan Kivijalka.. non», Marita Sandt summaa tyytyväisenä. Hassan Blasim on ohjannut ja käsikirjoittaTeemu Tuominen valmistui rakennusteknut Ylelle neljä lyhytelokuvaa. nyt on tulossa myös Kalevala-aiheisten teos»Täällä saat tehdä kaiken ihan itse. Vapaudenaukion mielipuoli -kokoelman novellit kuvaavat makaaberilla tyylillä irakilaista arkea, sotaa, terrorismia, ihmiskauppaa ja suomalaista rasismia. Kokelma on käännetty myös italiaksi ja käännetään espanjaksi ja puolaksi. Hankkeeseen on tarkoitus tulla Tukholman vanhankaupungin galleriassa ja omana itsenään ja tekemään itse. Seuraava askel on irtautyivät Espanjaan sirkuskouluun
Hän on ollut lapsesta saakka tekemisissä taideilmaisun kanssa ja halusi seitsemänvuotiaana mestaripianistiksi. Nainen ei voi edelleenjesti yhteisnäyttelyn. paremmin tässä maailmassa.» Kun Huhtanen oli kymmenvuotias, hän sai Huhtanen muistuttaa, etteivät naiset voi ensimmäisen kerran teoksiaan esille. Tämä tulitikkuaskikin, mitähän siitä ja ottaa sitten lopuksi päivää virkaminän päällähtisi jalostumaan?» le. män kollaaseja sekä Naarasikonit-kuvasarjan. Hän on tehnyt ään omassa ilmaisussa ja tärkeintä on teos. Kuka tuon beesin aiTaiteen ja Pispalan kumppanuus ry:n työldankin on keksinyt. lannut ruumisarkkuja, nosiitä muille. »Mielelläni näkisin ympärilläni väriä ja pokortin lähetän joskus näyttelyn avajaisiin.» sitiivista kuvaviestintää. »Erityisen vaikeaa kaikta, mutta minullehan ne olivat hirveän todelki on tietysti tuolla etelän maissa, 14-vuotiaalisia.» na äidiksi ja se on siinä sitten.» Kuvien tekeminen Taiteella Huhtanen muodostui merkitykselhaluaa vahvistaa omaa Huhtanen haluaa taiteella liseksi, kuten muutkin henkilökohtaista identikädentaidot ja kierrättävahvistaa identiteettiään ja teettiään ja itsemäärääminen. Vähävaraisessa työläisperheessä ei ollut pianoa, ja Huhtanen kävi salaa pianotunneilla. »Siihen ei minun mieheni puutu, sehän kiertää viidensadan kin. Muistot palasivat vuosikymmeniä myöhemmin mieleen Tampereella, kun heillä oli parin vuoden ajan piano ja sen mukana tuli vanha Aaronin pianokoulukirja. Paula Huhtanen on kotoisin Peräjängältä Ylitorniosta, Kallivaaran kupeesta. Hänen suurimpia haaveitaan olisi maametrin päästä tämän PAUhousenkin. »Minulla oli siellä ukkään avioliiton aikana tehdä yksin päätöstä kosenjumalan kuvia ja varis, jolla oli monta hedelmättömyydestään, paperiin tarvitaan päätä. »Rullasin sen paperin auki pöydän reunalle, minulla oli nuotit edessäni ja kuvittelin ne äänet päässäni.» Näin kului kaksi vuotta, kunnes soitonopettaja kysyi, kuinka oppilaat harjoittelevat. teema – tampere Taidetta omassa tilassa Teksti Satu Virtanen Kuva Paula Huhtanen Teos Paula Huhtasen Naarasikoni-sarjasta. Hän liitnyky-Suomessakaan aina päättää vaikkapa tyi Staalo-nimiseen taiteilijaseuraan, joka järomasta kehostaan. Joskus kun juttelin jonkun muusikon kanssa, hän kertoi, kuinka päässä on radio auki koko ajan, hän poimii sieltä ne ää- net ja kirjoittelee nuoteiksi.» Huhtasen pääs»Ne ovat hieman melankolisia naiskuvia, pysä taas vilisee kuvia, kuin televisio olisi jathimyksiä. Hämärän lasimaalauksia, Kummallisen eläEn mieti sitä tehdessäni, kuka sen ostaa.» . Huhtanen on maamisoikeuttaan ja kertoa itsemääräämisoikeuttaan. 33. Hän saattaa herätä voisin, että taide olisi ympäristössä enemmän kuudelta maalaamaan, purkaa vimman pois läsnä. Kolmen lapjatuoleja, vaatteita, koruja, sen äidille on ollut tärkesilmälaseja, laukkuja ja yhden kassakoneenää saada itselleen oma tila. Väriä ympäristöön »Jos minulla olisi kuvataideoppilas, joka pystyy näkemään kuvan edessään, olisin ihan innoissani. Taas joku sanoi, että ne eivät ole oikeimyös miehen nimi. Hän piirsi paperille pianon koskettimet ja harjoitteli soittamista kotonaan. Televisiota hänellä ei ole ollut paljon enemmän valtaa, asiat olisivat paljon vuosikymmeniin. Kun Huhtanen kertoi paperirullasta, tuomio oli jyrkkä: »Ei noin saa harjoitella!» Häntä hävetti niin kovasti, että hän lopetti soittamisen kokonaan ja unohti, että oli koskaan edes aloittanut. Beesiä on joka puolella, ja listämiskoordinaattorin työn yhdistäminen harmaata jalkakäytävää, sitähän riittää. Kutsulata lentokone. Kuvataiteilija Paula Huhtanen kertoo päässään vilisevistä kuvista, Naarasikoneista ja elämänvalinnoistaan Rajaportin saunan pihalla. Taiteen tulisi olla läsnä arjessa, joka puolella, hän painottaa. Ajattelen, että naisilla pitäisi olla kuvasti auki. Taideurallaan hän on ollut tyytyväinen valitsemaansa elämäntapaan, itsensätyöllistämisen tiehen. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Naisen paikka »On ollut omaa yritystoimintaa taiteen ymHuhtasen töitä on esillä eri puolilta, julkisispärillä, mutta onneksi se painopiste on nykysa ja yksityisissä kokoelmissa. Toion sujunut Huhtaselta
Vaarin alkoholismi sai aikaan sen, että mummu suhtautui vaariin katkerasti.» Vaarin hahmo on tragikoominen, Railin silmin salaperäinen, sillä lapsi ei ymmärtänyt kaikkea ja aikuisten vastaukset jäivät vajaiksi: »Vaarissa on vähän lauriviitamaista paasaajaa. Joskus Kerttu sanoi että vaikka Viivi oli salvattu, se oli ainoa kunnon mies koko Pispalan mäellä, ettei muut ole muuta kun pelkkiä vellihousuja ja räkänokkia ja juoppoja ketaleita: niitä sai kapinan jälkeenkin ronkkia luudalla ulos liitereistä, ja lahtarien pahat teot jäi kostamatta.» Kirjan Kerttu on kovanaama. He olivat tottuneet toimimaan, kun miehet olivat poissa. teema – tampere Kissojen Pispala Kristiina Harjulan romaanissa Pispalan kiviä vahvat työläisnaiset ovat pääosassa. Vahvat naiset, heikot miehet Harjula huomaa myhäillen, että seuraavaan katkelmaan kiteytyy romaanin mieskuva: » - - oikeasti Viivi oli kolli mutta tuli ristityksi vahingossa Viiviksi, koska siltä ei aluksi löytynyt palleja. Raili on surullisen äidin ja poikamaisen isän ainoa lapsi, joka asuu Rinnekatu 41:ssä. Lapsena samastuin naisiin. Myöhemmin Harjula pääsi Viitaakatemian kolmivuotiseen kirjoittajakouluun, mikä sysäsi romaanin liikkeelle. Osuustukkukaupan (OTK) tulitikkutehdas työllisti parhaimmillaan 70–80 ihmistä, joista suuri osa oli pispalalaisia. Lapsena Kristiina arveli, että naiset olivat töissä Pyynikin Trikoolla ja miehet Tikkutehtaalla. Se on 1950-luvun elämänmenokuvaus avioerolapsen näkökulmasta. Oikeasti vaarini urakoi rakennusmes-. Vaarini kuoli, kun olin 5-vuotias. Ne olivat niitä, jotka eivät olleet rouvia mutta eivät neitejäkään. »Huomasin itsekin kirjan kirjoitettuani, että naiset ovat pääosassa. Kristiinan ystävän isä oli siellä oikeasti töissä, mistä se kumpusi kirjaan Railin isän työpaikaksi. Hän on kirjoittanut muun muassa Annaan, Kotilieteen ja Hyvään terveyteen. Kirjoittaessani ajattelin, että Pispala taisi olla yksinhuoltajaäitien turvasaareke», miettii Harjula. »Sota-aikoina yhteiskunta oli naisten varassa. Aiemmin hän on julkaissut Unelman Pispalasta (1992), kaupunginosakirjan kouluille. Hän saattoi hyvinkin pelastaa ihmisiä vankileireiltä», miettii Harjula. »Se on siinä mielessä totta, että vaari järjesti paljon toisten asioita, vaikka omat asiat olivat kurjasti. Kulttuurivihkot 4?|?2013 miestensä rouvia, mutta nämä olivat pelkkiä itsejään. Pispalassa heitä ei vieroksuttu. Teksti Kirsi Hietala Kuva Sofia Pyhälä Pispalan kiviä on Kristiina Harjulan, 65, esi- koisromaani. Punaisena lankana säilyivät 8-vuotiaan Railin tunnereaktiot, jotka ovat enimmäkseen totta. Rouvat olivat 34. Harjula ryhtyi freelanceriksi kyllästyttyään silloisen työväenliikkeen kahtiajakoon. Harjula on ennen sairastumistaan ollut otsalohkodementiaa sairastavan miehensä omaishoitaja. Siellä on myös mummon kivijalkakauppa. …ne olivat töissä Suomen Trikoolla, ja ne olivat iloisempia kuin rouvat. Hän on mo- nen todellisen henkilön yhdistelmä: aika realistinen luonnehdinta mummun kaupan asiakkaasta. »Vaari jää sivuhenkilöksi, sillä mummu on tärkeä hahmo tytölle. Tuntuikin, että miehet olivat paakkuja naisten verenkierrossa», kuten Pedro Almodóvarin elokuvissa. Hänellä on kaksi tytärtä ja lastenlasta. Romaanissa on paljon keksittyä, mutta myös oikeasti tapahtunutta. Niitä Pispalassa riitti. Hän on ollut myös tamperelaisen työväenlehden toimitussihteerinä. Korvarengastädit »Korvarengastädit olivat Railin suosikkiasiakkaita. Aika monella oli lapsi, josta mummu sanoi joskus että lehtolapsi.» »Minulla on sellainen mielikuva, että Pispalan yksinhuoltajaäidit olivat vahvoja. Ehkä pispalalaisten työläisnaisten vahvuus piili siinä, että he olivat tottuneet toimimaan, kun miehet olivat poissa.» Punikkipäällikkö Hennalassa punaisten vankileirillä ollut Iivari-vaari on sivuhenkilö, vaikka hän pelastaa Kertun teloitukselta. He olivat oman elämänsä sankareita
Aina tulee tuttuja vastaan. En huomannut, kuka olisi tienannut huoraamalla rahojansa. »Meikäläisiä olivat työväenliikkeen ihmiset, enemmän tai vähemmän punaiset. Muita olivat lukeneet, joita pidettiin outoina, tai ne jotka eivät kuuluneet työssäkäyviin tavallisiin työläisiin.» »Vaari oli juovuksissa jopa väkivaltainen, mutta sai pispalalaisilta paljon anteeksi, sillä hän oli entinen punikkipäällikkö. Puhuttiin Huvi-Iivarista, mikä ärsytti minua pienenä, sillä hän oli kylän kuulu juoppo, josta tarinoita riitti.» Meikäläiset Harjulaa huvitti lapsena jako meikäläisiin ja muihin. Useat olivat kunniallisia, sillä juopotteluun ei ollut varaa. Samoin kaikki Tahmelan rannan juhlat ovat tärkeitä.» . Hän oli lukenut, käynyt ehkä Pariisissa ja osasi puhua siitä. Poissa ovat soratien ja polkupyörän rahina kesäillassa.» »Täällä on säilynyt paljon yhteisöllisyyttä. Hän tienasi paljon rahaa ja joi kaiken. Vaiettu sota »Sodasta sai puhua vain pilkaten. Se oli kunnon työssäkäyvän ihmisen vastakohta.» »Ihmisillä on harhainen kuva sen ajan Pispalasta, että olisi vain juopoteltu ja rällätty. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Onerva… eivät kuitenkaan olleet mummulle ’niitä semmosia’ … vaan suuren runoilijan rakastajattaria.» »Mummun sanoissa semmosiin kuuluivat viinan juojat ja irtosuhteiden harrastajat. 35. Ehkä se oli vain naisten puhetta.» Semmoset »Aino Kallas ja L. Oli ristiriitaista, kun mummu puhui vaarista vihaisesti ja toiset puhuivat hauskasti, sankarina.» Ilolinnut Eedit toi Pispalaan Pariisin. Siksi olenkin tänne neljännen kerran palannut. Railin isä kutsui tätä entiseksi ilolinnuksi, mutta pian hänen ja Eeditin välille syttyi romanssi. Toisaalta se teki Eeditistä hurmaavan. Kissojen Pispala »Pispalassa kissat ovat edelleen vapaina. Erityisesti toinen maailmansota oli koko ajan jotenkin läsnä, vaikka se oli tavallaan häpeällinen, kun siinä oli taisteltu Neuvostoliittoa vastaan ja kun kaikilla oli ollut punikkitaustaa.» »Sisällissodasta sen sijaan vain vähän vihjailtiin, kenen isä oli teloitettu pellon laidalle, kenen mihinkin.» Kristiina tajusi vasta opiskeluaikoina, että Mannerheim oli joillekin sotasankari, vaikka häntä Pispalassa Murha-Kustaaksi kutsuttiin. Häntä vastustettiin alkuun, koska hänellä oli kaikkea liikaa. »Se ei tuntunut ilolta eikä linnulta, vaan sellaiselta, jota ei saanut olla yhtä aikaa. tarina Pispalassa monia taloja. »Ilolinnut olivat 1950-luvulla verhojen takana. Nykyisin kuulee hirveän vähän ääniä. Näillä kulmilla yhteisöllisyyden ydin on Pispalan kirjasto. Se oli melkein kuin paha lintu, paska lintu, paska närhi, mutta ei paska närhikään, koska paskanärhi oli mies.» Eedit edusti Kristiinalle kaikkea ihanaa, ja lopulta pohjatonta kaivoa, johon kaikki katosi petoksen myötä. Kristiinan isällä oli oikeasti suhde eri elämänpiirin naiseen. Hän pukeutui Lana Turner -housuihin ja patellavyöhön. Pispalassa harrastettiin todel- la paljon kulttuuria: luettiin ja käytiin työväenteattereissa», sanooHarjula. Isoin asia oli se, jos juopotteli eikä elättänyt itseään. Näillä kulmilla yhteisöllisyyden ydin on Pispalan kirjasto, miettii Kristiina Harjula
Pispalan mäistä luitani keräsin »Pispala villilänsi - systeemit kehissä / ylämäki alamäki kelissä ku kelissä // ratavallin muuris ei oo pultereita pinos / se on pikakromi pintaan vaik rinne ois vinos// barrelit hehkuu ja baari on pydes / kaari on edes / saunasaari on vedes» »Toivon, että musiikkivideo avaisi ihmisten silmiä kaupunkitilasta, sitä miten jollekin arvoton haittatekijä saattaa olla alakulttuurille tai toiminnolle elinehto. Hän ei tarvitse massiivisia koneistoja, mainostajia eikä palavereja. »Silloin kun olimme Vastavirta-klubilla ensimmäisen kerran keikalla, diggailtiin meininkiä tosi paljon, miten siellä paikkaa pyöritetään, koko Pispalan kuviota. Ryhmässä ryhtiä »Kun teimme Vastavirta-biisiä, jokainen sai ohjeeksi sanat Vastavirta ja Pispala. teema – tampere SMC Lähiörotat jyrsi jäljen Pispalaan Teksti Kirsi Hietala Kuva Jatta Oksanen »Muistakaa, tääl on jo uus hallinta», räppää Naispyy. SMC Lähiörotat on ison kaveriporukan räppikollektiivi, johon kuuluvat Naispyy, Juno, Erä-Koira, Thonoslono, Avionin Prinssi ja Jugi. Soitamme nurkkapöydästä Avionin Prinssille. Bändin räppiosasto on ollut paljon ug-keikoilla, ja itse olen pyörinyt punkkikuvioissa Vastavirta-klubin kaltaisissa paikoissa. Kuten ei pitäisi suosia yksipuolista kasvillisuutta, kaupunkitilassa kuuluisi olla erilaisia paikkoja», miettii Naispyy. Kun biisi oli valmis, otin videontekijälle 20 valokuvaa, joita aavistelin esiintyvän kaikkien lyriikoissa ja jotka kuvastavat pispalalaista vaihtoehtoista elämänmenoa parhaiten», kertoo Naispyy. SMC Lähiörottien ensimmäinen SMC Hoodrats -musiikkivideo (2009) oli tarkoitettu alun perin Skatemaniacs-skeittileffan int roksi. Naispyyn mielestä Tikkutehtaan skeittipuisto on ajatuksena, lopputuloksena ja prosessina mahtava taidonnäyte itsetekemisen voimasta. Räppihommat alkoivat vuonna 2000, kun hän oli Apulannan kiertuekitaristina ja räppäsi keikoilla bonusnumerona Toni Wirtasen kanssa. Kun saimme siihen Naispyyn ja Jinksin paikallisesta Rad Natas -bändistä, niin mikäs sen parempi», toteaa itähelsinkiläinen Avionin Prinssi. SMC Lähiörottien musiikkivideo Vastavirta fiillistelee pispalalaista vaihtoehtoista elämänmenoa. »Videontekijä Jugi oli hahmotellut päässään videon kuvauksissa, mitä tapahtuu kuvien perusteella. ?. Tampereen Hyhkyssä asuva Naispyy on skeitannut vuodesta 1988 lähtien. Ylikses otetaan »Heti ku janottaa Ylikses otetaan / sedätkin mokeltaa Pispala opettaa» SMC haluaa pitää meiningin aika pienenä. SMC ja Naispyy soittavat mieluummin tukikeikoilla tappiolla kuin esiintyvät jossain vedätyksessä. »Vedetään myös isoja keikkoja. »Kesäisin olemme usein olleet jatkoilla Pyykkipuistossa.» »Meille oli kova juttu päästä olemaan ja soittaamaan Pispalassa. SMC haluaa tuottaa kaiken omin voimin». Me ei olla ikinä mietitty, miten Pispala poikkeaa lähiömeiningistä, vaan siellä on ollut oma juttunsa, melko yhteisöllinen meininki», kuvailee Avionin Prinssi. »Oli hauskaa huomata, miten tietyt asiat toistuvat kaikilla, ja jokaisella on silti oma punainen lankansa». Halusimme tehdä pienen fiilistely- ja kunnianosoituksen sieltä päin oleville ihmisille. Kaikki te- 36. Sellaiset mestat ovat meille kotoisia», pohtii Avionin Prinssi. Pyykkipuiston jatkot »Vastavirran terassil jengi kippas eetterii / dunkkuun tuli 6—0 kikkeris / liisteris fleda huules kärys tsigge» »Kun SMC:n porukka oli ensimmäisen kerran Pispalassa, he olivat heti myytyjä meiningistä, varsinkin kesäisin: kun lähellä on järvet ja paljon aktiviteetteja, niin ei tarvitse poistua mihinkään viettääkseen laatuaikaa», sanoo Naispyy. Siihen on aina liittynyt musiikki, kuten hardcore ja räppi. Tapaan rap-artisti Naispyyn Yläkerta-baa- rissa. Ne ovat meille parhaimpia keikkoja, Vastavirta-klubin tyyliset paikat. Kulttuurivihkot 4?|?2013 kivät näkökulmastaan pätkänsä, tietämättä mitä muut tekivät. Tuorein Vastavirta-video (2012) on saanut jo yli 308 000 katsojaa. Mistä Vastavirta-musiikkivideo kumpuaa
Teksti Maarit Haataja Kuva Anni Laivoranta. Ajatuksena on, että kuka tahansa voi joskus tarvita tukea ja jokaisella voi myös olla toiselle hyödyllistä osaamista. teema – tampere Oma-apuyhteisö antaa avulle kasvot Sosiaaliasema X pyrkii purkamaan luokittelua auttajiin ja autettaviin
»Asetelma edustaa uudenlaista politiikan tekemisen tapaa, joka ymmärtää politiikan laaja-alaisesti osana yhteiskunnallista toimintaa. »En tiedä, onko se virkamiesten puolelta. »Perinteiset verkostot ja keskinäisen avun kulttuuri on rapautunut kaupungistumisen myötä, jonka seurauksena on tarve rakentaa uudenlaisia yhdessäolon ja auttamisen malleja. »Alkutapaamiset järjestetään useimmiten kirjaston aulassa tai kahvilassa. Yhdistyksen perustajajäseniä ovat Anna Kontula sekä Tampereen kaupunginvaltuutettu, yhdistyksen ensimmäinen toiminnanjohtaja Minna Minkkinen. Tapaamiset järjestetään kulloinkin parhaaksi katsotussa paikassa, koska yhdistyksellä ei ole tällä hetkellä toimistoa. Puhelun aikana arvioimme apua pyytäneen kanssa yhdessä, onko tapaamiselle tarvetta vai riittääkö hyvät neuvot. Sosiaaliasema X:n apu on maksutonta ja perustuu vapaaehtoisuuteen ja ihmisten keskinäiseen solidaarisuuteen. Kulttuurivihkot 4?|?2013 »Ihmiset arvostavat sitä että verkostossa puhutaan asioista ymmärrettävällä kielellä.» havaituista epäkohdista hän on katsonut tarpeelliseksi viedä poliittiseen prosessiin kaupunginvaltuustossa ja eduskunnassa», Kyllönen selventää. »X-verkoston toiminta perustuu universalistiseen tasa-arvon lähtökohtaan: pyrimme hälventämään kategorioita, joissa yhdet lokeroidaan auttajiin ja toiset autettaviin. Tämän jälkeen otan yhteyttä X- verkostoon ja pyydän vapaaehtoista tukihenkilöksi tilannetta ratkaisemaan», hän avaa. Hän ihmettelee usein, miksi virkamiehillä on taipumusta omaksua byrokraattinen jargon sen sijaan että he kertoisivat ihmisille ymmärrettävästi, mistä on kysymys. Samaa ajatusta jatkaen: kenellä tahansa voi olla sellaista tietotaitoa, arkijärkeä ja kokemusta, josta on kanssaihmiselle iloa ja apua», kertoo aseman toiminnanjohtaja Sanna Kyllönen. »Ihan ensiksi yritän selvittää mistä ja kuinka akuutista hädästä on kysymys. Vahva vaikutin verkostomallin ideoinnissa oli Paulo Freiren ajatus vapautuksen pedagogiikasta, ammattiyhdistysliikkeen alkuna toimineet oma-apuyhteisöt sekä emansipatorinen sosiaalityö. Puhelut tulevat useimmiten virka-aikaan, mutta toisinaan myös iltaisin ja viikonloppuisin. Pyrimme istuttamaan ajatusta, että kuka tahansa voi joskus tarvita tukea. Verkostoa ylläpidetään sähköpostilistan avulla, jonka kautta välitetään avunpyyntöjä, kysytään neuvoja ja annetaan vinkkejä. teema – tampere T anni laivonranta ampereella toimiva Sosiaaliasema Xperustettiin, koska haluttiin luoda uusi auttamisen malli, joka toimii hyväntekeväisyyskonseptin ulkopuolella. Jotkin 38. Lähtökohtana on ajatus, että arki on poliittista. Saatamme tavata ihmisiä myös heidän kotonaan, Kelassa, työvoimatoimistossa tai jopa datapalveluliikkeessä, pankissa, matkatoimistossa – ihan missä kulloinkin on tarkoituksenmukaista.» Kyllönen on huomannut, että ihmiset arvostavat sitä, että verkostossa puhutaan asioista ymmärrettävällä kielellä. Helpompi luottaa kanssaihmiseen Apua tarvitsevat ihmiset ottavat Sanna Kyllöseen yhteyttä useimmiten puhelimitse. Mikäli asia ei siltä istumalta ratkea, sovimme tapaamisesta, jotta voimme perehtyä käsillä olevaan tilanteeseen tarkemmin. Sosiaaliasema X:n kautta kansanedustaja tavoittaa kuntalaisia ja pysyy siten ajan tasalla siitä, millaisia ongelmia ihmiset arjessa kohtaavat. Hän aloitti työssään maaliskuussa 2012 ja toimii sen ohella kansanedustaja Anna Kontulan avustajana. Ongelmanratkaisua arkijärjellä Sosiaaliasema X ry rekisteröitiin vuonna 2011. Ongelmat ymmärretään paitsi yksilön myös rakenteiden ongelmana, ja molempiin yritetään vaikuttaa. Vapaaehtoisten Xverkostossa on tällä hetkellä noin 70 jäsentä. Sosiaaliasema X pyrkii urbaanissa ympäristössä toteuttamaan samaa mitä perheet ja kyläyhteisöt ovat tehneet vuosisatojen ajan: ratkaisemaan eteen tulevat ongelmat arkijärjen ja aikaisemmasta kokemuksesta kerääntyneen kokemuksen avulla», on Anna Kontula todennut
Vaikuttaa siltä, että Tampereella toimeentulotukijärjestelmä ei ole ihan parhaassa mahdollisessa kuosissa. Hän kokee, että erilaisten ihmisten kohtaaminen lisää ymmärrystä siitä, millaisessa maailmassa Suomessa eletään oman perheja ystäväpiirin ulkopuolella. Liputan perustulon puolesta muun muassa tästä syystä.» Tampereella esimerkiksi toimeentulotuen etuuskäsittelijä vaihtuu käytännössä joka hakemuksen jälkeen. »Olen myös oppinut, että kuunteleminen ja kuuleminen ovat äärimmäisen toimivia keinoja taltuttaa päänsisäinen kaaos ja epätoivo, jota monet kokevat heikolla hetkellä. On vaikea saada perustelua tarveharkintaisista menoista läpi, jos lukija ei tiedä kuka olet, millainen elämäsi on ja mitä tarvetta juuri sinulla on. »On asioita, joista työkkärissä, terveydenhuollossa tai sossussa on parempi vaieta kuin kertoa, ellei halua tehdä asioita hankalammiksi kuin ne jo ovat.» Voimavaroja byrokratian sirpaleistaviin rattaisiin Sosiaaliasema voi auttaa ja on auttanut esimerkiksi: Suomeen muuttanutta perhettä byrokratiaviidakossa, kuten lapsen koulupaikan haussa ja vanhempien työnhaussa; järjestämään byrokratiaa tuntevan henkilön kaveriksi sossuun, työkkäriin, Kelaan tai muuhun vastaavaan; ylläpitämään Suomen kielen keskusteluryhmää maahanmuuttajille; pitämään lomaketalkoita Kelan ja sosiaalitoimen hakemusten sekä päätöksistä valittamisen tiimoilta; olemaan kuunteleva korva vaikeassa elämäntilanteessa; etsimään asuntoa; järjestämään lääkärikäynnin tilanteessa, jossa sairastunut ei ollut oikeutettu julkiseen terveydenhuoltoon. Kolmas toistuva ongelma on virheellisin perustein evätyt hakemukset: asema auttaa tekemään oikaisupyyntöjä tehtyihin päätöksiin. Hänen mukaansa maamme tämänhetkisen sosiaalipolitiikan suurimpia ongelmia ovat sirpaleisuus ja kasvottomuus. Iso ryhmä, joka joutuu tukaliin tilanteisiin on luottotietonsa menettäneet: asuntoa, vakuutusta, jopa nettiliittymää on vaikea saada, jos rekisterissä on maksuhäiriömerkintä. »Hakemusta käsittelevällä ihmisellä ei ole kuvaa ihmisen koko tilanteesta. 39. Kyllösen mielestä tehtävässä parasta ovat ne hetket, kun huomaa ihmisten havahtuvan siihen, että he itsekin osaavat ja pystyvät tekemään asioita omaksi ja toisten hyödyksi. Me emme myöskään voi vaikuttaa käynnissä oleviin oikeusprosesseihin emmekä puutu viranomaiskäsittelyssä ole- »Suuri ongelma on, ettei sosiaalityöntekijän puheille pääse.» viin lastensuojelu- ja huoltajuuskiistoihin», Kyllönen toteaa. Se on rohkaisevaa.» . »On myös joitakin tilanteita, joissa emme voi auttaa. »Ihmistä ei oteta kokonaisena vaan häntä sysätään luukulta toiselle. teema – tampere ammattitauti, osaamattomuutta vai ajattelemattomuutta. Viime keväänä hakemusten käsittely kesti luvattoman kauan ja päätöksenteko ylitti reippaasti laissa sallitut maksimiajat», Sanna Kyllönen harmittelee. Meillä ei ole viranomaisvaltaa tai rahaa jaettavaksi. »Kaikista useimmin meihin otetaan yhteyttä toimeentulotuen hakemista tai päätöksiä koskevissa asioissa. En haluaisi uskoa että se on tahallista.» Hän on myös tulkinnut, että tavalliselle kanssaihmiselle on helpompi uskoutua kuin virkamiehelle, jonka pelätään käyttävän annettuja tietoja ihmistä vastaan. Pelkästään juttelemalla asiat usein jäsentyvät mittasuhteisiin, joita ihminen kykenee itse hallitsemaan. Toinen suuri ongelma on, ettei sosiaalityöntekijän puheille pääse, vaan hakemukset on Tampereella tehtävä kirjallisesti. Se on nöyryyttävää, ja toisaalta kaikilla ei ole riittäviä voimavaroja ja osaamista hakea palveluja, joihin olisi oikeus. Monet nuoret ja aikuisetkin ovat ajautuneet maksukyvyttömyyskierteeseen, eikä vähiten pikavippien vuoksi. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Tampereella korostuu kirjallisten hakemusten käytäntö, ja niistä aiheutuvat ongelmat», Kyllönen kertoo
Lyhytaikaisia sijaisia on edelleen vaikea saada, eikä henkilökunta välttämättä pysty kehittymään työssään aidosti. Tamperelainen Koukkuniemen vanhainkoti sai huomautuksen hoitajapulasta vuonna 2006. Vaivaistaloon jouduttiin useimmiten sairauden tai tapaturman, mutta myös vanhuuden, työkyvyttömyyden, »pahantapaisen elämän», työnpuutteen ja riittämättömän ansion vuoksi. Vasemmistoliittolaisen Tampereen kaupunginvaltuutetun, sosiaali- ja terveysalalla paljon työskennelleen Minna Minkkisen mielestä kaikkinainen painostus on tuottanut tulosta, mutta paljon on vielä parannettavaa. Se koetaan rahana, jolla halutaan vaientaa ongelmista.» Vaivaistalosta yhteiskunnalliseksi yritykseksi Teksti Satu Virtanen Kuvat Koukkuniemen arkisto Vanhustenhuollon ongelmat puhuttavat jatkuvasti. Kuinka vanhukset voivat tänä päivänä Pohjoismaiden suurimmassa vanhainkodissa, ja millaista tulevaisuutta sille on kaavailtu. Viimeksi tammikuussa uutisoitiin, kuinka ongelmat paljastuvat usein vain omaisten ansiosta. 40. Suomalainen vanhustyö herättää monen- laisia kauhukuvia: vanhukset nälkiintyvät ja saavat puutteellista hoitoa, heitä ja heidän läheisiään loukataan, heidät sidotaan sänkyihin ja jätetään lukkojen taakse. Vuonna 2006 Koukkuniemi sai varoituksen Länsi-Suomen lääninhallitukselta hoitajavajeen takia. Vaivaistalossa elettiin niukasti ja kurinalaisesti, työpäivät olivat pitkiä ja rangaistukset ankaria. Kulttuurivihkot 4?|?2013 Koukkuniemi perustettiin kauniille paikalle Näsijärven rannalle vuonna 1886, kun 38-vuotiaana kuollut tukkukauppias Gustaf Fredrik Ahlgren oli testamentannut merkittävän rahasumman vaivaistalon rakentamista varten. Hoidokkien hengenravinnostakin pyrittiin huolehtimaan, mutta tätä rajoitti se, että vain kolmannes heistä osasi lukea ja kirjoittaa. Minna Minkkinen pitää tätä hyvänä suuntana, vaikka se todennäköisesti lisäisi byrokratiaa. Tamperelainen Koukkuniemen vanhainkoti on Pohjoismaiden suurin vanhainkoti, jonka 23 osastolla on 560 hoitopaikkaa. Lisäksi on käynnissä Koukkuniemi 2020 -hanke, jonka myötä muun muassa joukko terveydenhuollon hoita-. teema – tampere Parasta hoivaa vanhuksille. Sittemmin laitos muuttui lama- ja sotavuosien läpi sinnitelleeksi kunnalliskodiksi ja 1950-luvulta lähtien vanhainkodiksi. Kantelun takana oli Koukkuniemessä hoitajana työskennellyt Laila Koskela, nykyään Perussuomalaisten kansanedustaja. Tulevaisuudessa Koukkuniemessä panostetaan tehostettuun palveluasumiseen kaupungin omana tuotantona. »Koukkuniemessä on käytössä ’Paras hoiva’ -palkinto, jonka nimeksi on annettu henkilökunnan keskuudessa ’Suu kiinni hoitaja’ -palkinto
»Siellä on sellaista ihanaa yhteisöllisyyttä. »Aina kun lähden sieltä, olen saanut jotakin.» Kun Majanen täyttää 80 vuotta, hän aikoo jäädä eläkkeelle myös vapaaehtoistyöstä. Majanen toivoisi kuitenkin osaamisen ja pätevyyden rinnalle aina myös pysähtymistä vanhuksen luokse. »Jokainen koti on erilainen, niin päiväkoti kuin vanhainkotikin», toteaa Majanen, joka on vieraillut Koukkuniemen vanhainkodissa 15 vuotta. Vuonna 1998, kun Majanen aloitti vapaaehtoistyönsä, Koukkuniemessä vietettiin melko kurinalaisia saunapäiviä. . Hän käy Koukkuniemessä keskimäärin kerran viikossa ja viipyy neljästä viiteen tuntia. Jotkut asukkaat ilmaisivat Koti Koukkuniemessä myös huolensa rahojensa riittävyydestä ja vaHallintotieteiden opiskelija Ilmari Nurmilittivat kaikkien rahojen menevän asumiseen. Tämä tarkoitti sitä, että osa vanhuksista herätettiin ja kuljetettiin saunaan jo aikaisin aamulla. Hän haluaa viedä sinne myös luontoa, kuten mustikanvarpuja, herneenversoja ja punasipuleita. Viisitoistavuotinen viriketoiminta Koukkuniemen vanhainkodissa on antanut hänelle paljon. Kaikkiin osastoihin tutustuneena Majasel- le on muodostunut käsitys laitosarjen sujumisesta. »He ilahtuvat ja innostuvat helposti, mielikuvitus alkaa elää työvuosien jälkeen.» . »Kyseessä on hyvin kevyt tulla käymään Koukkuniemessä. 41. Toinen sanoi siihen, että tee sinä varsi, minä neulon kantapään ja sinä sitten taas terän ja kavennukset.» Vaikka Mummon Kammari on osa evanke- lis-luterilaisten seurakuntien diakoniatyötä, toiminta Koukkuniemessä on kuitenkin uskontovapaata. kivi kengässä vanhusten hoivassa.» Omaisia kuultiin yleisesti ottaen riittävästi, mutta läheskään kaikki eivät tienneet omaisneuvostosta. Lisäksi vanhuksille annetaan mahdollisuus kuolla huoneessaan eikä heitä viedä enää outoon sairaalaympäristöön. Tähän MinkkiNurminen haastatteli 550 asukkaasta 97 vanhusta, jotka kykenivät vasnen suhtautuu epäilevästi. Koukkuniemen asukkaille tehdyssä kyselyssä kaivattiin enemmän hoitajia ja ulkoilua. Jotkut Koukkuniemen vanhukset lähinnä lepäilevät ja ehkä kuuntelevat musiikkia, toiset taas seuraavat hyvin tiiviisti aikaansa. Kyselysmen olevan vanhustyön innosä selvitettiin hoitoa, kohte»Emme voi lähettää lua, itsemääräämisoikeutta, vaatiokeskus, joka kaupungin omana palveluna tuottaa tievierailuja, viihtyvyyttä ja turvanhuksiamme toa geriatrian tarpeeseen ja halpatuotantomaihin vallisuutta. Tiistaisin tehdään käsitöitä. Sosiaalisena ja vilkkaana ihmisenä hän ei halunnut kenenkään vanhuksen omaystäväksi, vaan paljon mummoja ja vaareja ympärilleen. Jäätyään eläkkeelle lastentarhanopettajan työstään Majanen otti yhteyttä Mummon Kammariin, joka on yli tuhannesta vapaaehtoisesta auttajasta koostuva vanhustyöryhmä. Kerran eräs mummo valitti, ettei hän muista enää, miten sukan kantapää neulotaan. Nyt tilanne on muuttunut joustavammaksi. Hän on toki huomannut vanhustenhoidon epäkohdat ja puutteet, mutta näkee paljon myös hyvää. 80 prosenttia piti toimii yhteistyössä oppilaitos- hoidettaviksi.» Minna hoitoa hyvänä. nen työskenteli kesällä 2012 Koukkuniemen Yksinäisyyskin vaivasi ajoittain, ja hyväkunvanhainkodissa ja toteutti samalla Tampereen toisia ihmisiä toivottiin enemmän yhteen, jutkaupungin Koti Koukkuniemessä 3 -asiakastuseuraksi toisilleen. Meillä on tulevaimyös kaunis ympäristö ja paiMinkkinen suudessa isoja haasteita saada kan kodinomaisuus. Tietyssä mielessä Majanen huomaa palanneensa myös juurilleen: monet vanhuksista eivät juuri eroa hänen aiemmista esikoululaisistaan. »Elämyspiiriin tulee muutakin kuin huone, tie ruokapöytään ja takaisin huoneeseen.» Majanen lukee vanhuksille lehtiä ja runoja, laulattaa, juttelee, kertoo, mitä kaupungille kuuluu. Kuvat Koukkuniemen kesätapahtumasta. »Kyllä siellä elämää on!» Lastentarhanopettaja Marja Majanen halusi eläkepäivinään sisältöä elämäänsä. Kiitosta saivat ten kanssa. teema – tampere jia perustaisi erääseen Koukkuniemen taloon haastattelututkimus, joka on kuitenkin uusinympärivuorokautista hoivapalvelua tarjoavan ta tietoa Koukkuniemestä.» yhteiskunnallisen yrityksen. Jotkut vanhukset haluavat keskustella uskonnollista kysymyksistä, toiset taas muista asioista. »Itse haluaisin Koukkunietaamaan kyselyyn. Kiireen ilmapiirikin herätti tyytyKuntien köyhdyttäminen tulee myös olemaan mättömyyttä. Lisäksi päättäjät voisivat tyytyväisyyskyselyn. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Mummon Kammarin vapaaehtoiset muodostavat henkilökunnan kanssa toimivan verkoston. Hoitajia työntekijöitä vanhustyöhön, kaivattiin edelleen enemmän emme voi lähettää vanhuksija ulkoilua ei useinkaan ollut amme halpatuotantomaihin hoidettaviksi. tarpeeksi. »Ihminen on niin moninainen ja erilainen», hän sanoo. Vapaaehtoisten tehtävänä on tuoda osastolle erilaista eloa
Ihalainen kiittää tästä virallisia yhteistyötahoajattelin ensin, että sillä pelillä täältä lähtee ja, jotka potkivat heitä eteenpäin: »Ainakaan viimeisetkin kävijät, mutta toisin kävi. Vankilat laitostavat nopeasti ja muuttuvat jo kolmannella kerralla turvallisiksi paikoiksi. Vankilasta eteenpäin Tampereella lähdettiin liikkeelle vankilatyösreen keskustassa, kerrostalon pohjakerroktä, jonka Ihalainen tuntee edelleen läheisimsessa. Voi auttaa toista Uusintarikollisuus on Suomessa merkittävä ongelma. »Ei ollut kokemusta tä ja selväpäisiä ihmisiä ympäHän näki vastaavanlaisessa rillään, se ajautuu taas siihen tilanteessa olevan ystävänsä, mistään muusta Timo Valkaman, kanssa tvkuin narkkaamisesta vanhaan.» dokumentin Tukholman KRIToimintakeskuksessa on ja vankilassa Sistä. Vangit voivat myös anoa entisten vankien perustama sitoutumaton intensiivisiä lomia kuudeksi tunniksi. pottelemaan.» Kun vapautumisen aika koittaa, KRISin Jari Ihalainen vapautui Riihimäen vankilasta vuonna 2001 ja pitkän päihdekuntoutyöntekijät ovat tarvittaessa portilla vastassa. »Itse KRIS-Tampere perustettiin kesällä 2004. Kolme työntekijää käy vankilaska vaan käydä kuka vaan», toiminnanjohtasa kaksi kertaa kuukaudessa ja tapaa siellä ja Jari Ihalainen kertoo. Se vain kummallisesti toimii.» . KRIS-Tampere ry:n toimitila sijaitsee Tampe- 6 000 käyntiä. »Me halutaan se kaveri heti tusjakson jälkeen alkoi mietmeille. Jos joku on ollut pari kuukautta irti vankilasta ja päihteistä, hän osaa jo sanoa jotakin sellaiselle, joka on vasta alussa. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Mielekäs tekeminen ja toisten auttami- ollut koskaan tehnyt mitään yhdistystoimintaa.» Timo Valkama on nykyisin KRIS-Suomen keskusliiton toiminnanjohtaja. Ihalainen toteaa tyytyväisenä, kuinka vaikkapa toistakymmentä miestä on varsin lyhyen ajan sisällä hankkiutunut lähihoitajakoulutukseen ja valmistunut hoitajaksi. »Täällä voi kostapaamista. »Vanki ei saa poistua meidän näköpiiristä, se sitouvertaistukijärjestö, jonka periaatteita ovat päihteettömyys, rehellisyys, toveruus ja yhtuu siihen, ettei lähde siitä mihinkään horteisvastuullisuus. KRISin henkilökunnasta yli 90 prosentilla on vankila- ja päihdetausta. »Tekee hyvää ajatella edes kymmenen minuuttia päivästä jotakin muuta kuin omia ongelmiaan. Ruotsisajantoimintaa, mutta keskus sa vuosikausia tehokkaasti toion kuitenkin ensisijaisesti minut järjestö oli jo valtavan suuri ja siinä oli vertaistukipaikka. »Kyllä se silti kannattaa kertoa rehellisesti, jostakin se tieto yleensä putkahtaa esiin.» KRISissä uskotaan siihen, että kokemuksista voi oppia ja jakaa sitten tietämystään muillekin. Myöhemmin he pääsivät tarjolla eri tyyppistä vapaaistumisesta.» myös käymään siellä. Ei ollut istuu tuossa monta viikkoa eikä saa sanottua kokemusta mistään muusta kuin narkkaamiyhtään mitään, mutta istuu kuitenkin.» sesta ja vankilassa istumisesta, kumpikaan ei Keskuksessa kirjattiin edellisvuonna yli KRIS-Tampere ry. Kris Tampere ry:ssä opitaan kokemuksista ja jaetaan tietämystä toisillekin. Erilaiset yhteistyötahot poluttavat ihmisiä opiskeluun ja työelämään. Monta vuotta vankilassa ei ole myöskään paras suositus työpaikkaa haettaessa. tukee päihde- ja rikostaustaisia ihmisiä uuteen elämään. Paikka pyrkii läpivirtaukseen, kenenkään ei ole tarkoitus jämähtää siihen pysyvästi. Vanki ottaa yhle on kertynyt mukavasti väkeä. Moni minulla ei ollut aluksi uskoa siihen. teema – tampere Vertaistuen uskomaton voima Teksti Satu Virtanen KRIS-Tampere ry. Jos sillä ei ole tekemistiä, mitä elämällään tekisi. jossa jokainen saa kertoa tuntojaan. Ensi syksynä valmistuu sosiaalityön opiskelijoille suunnnattu, rikostaustaisen kohtaamiseen liittyvä opetuspaketti, jonka tekemisessä KRIS on ollut aktiivisesti mukana. Joka arkipäivä on kaikille paikallaolijoille tarkoitettu aamukokous, paljon suomalaistaustaisia ihmisiä. Vertaistuen voima saattaa myös olla uskomaton. KRIS-Tampere on muutamaa vankia. 42. Rikosseuraamuslaitos ostaa heiltä lisäksi päihdepaketteja, jotka on tarkoitettu lähinnä päihdeongelmaisten, yhdyskuntapalvelua aloittavien henkilöiden tilanteen kartoittamiseen ja eräänlaiseen havahduttamiseen. Aika moni kokee hyvää oloa siitä, kun on pystynyt tekemään jotakin toisen eteen. Tavallisena tiistai-iltapäivänä paikalmäksi toiminta-alueekseen. Ilmapiiri on teyttä KRISiin ja pyytää henkilökohtaista ystävällinen ja vastaanottava. nen ovat toiminnan kulmakiviä. Toimintakeskuksen kävijöiden parissa toisten tukemisen opettelu aloitetaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa
Harrastajat: »Mimmejä» mukaan! Paljon harrastajia eri paikkakunnilta ja ulkomailta on käynyt tutustumassa puistoon. »Toivotaan, että sama meininki rantautuisi Suomeenkin», sanoo Miska. Runsaasti skeittareita on osallistunut rakennustalkoisiin. Betoniset esteet ja rampit luovat puistoon tuulahduksen eteläeurooppalaista tunnelmaa. »Tervetuloa kaikki skeittarit harrastamaan», sanoo Miska. Skeittarit ovat kehuneet paikan haastavuutta. »Ensimmäiset esteet olivat todella pieniä, sillä niitä rakennettiin raha- ja materiaalitilanteen mukaan. Hankkeeseen saatiin rahaa 2012 Serlan Hyvä teko -kilpailusta, jossa sai äänestää lähiympäristönsä parannusta kaipaavaa kohdetta. Niklas löytää sieltä myös pientä ja helppoa, joskin se on kokonaisuutena vaikea ja hauska. taan toimiva. Tikkutehtaan skeittiparkki sai eniten ääniä ja 5 000 euron palkinnon. »Kaipasimme uutta skeitattavaa Tampereelle. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Toisaalta pikkupojat skeittaavat täällä innoissaan. Valoimme rampin ja laskimme kokeeksi, mihin seuraava este olisi hyvä sijoittaa», sanoo Miska. Kaarikoirat rullaa Kaarikoirat on saanut paljon myönteistä palautetta. »Se on siistiä ja osoittaa, että toimintaamme arvostetaan.» . Projektissa ovat aktiivisesti olleet myös Aleksi Ruuhilahti, 25, Markku Aaltonen, 27, ja Aleksi Martikainen, 25. »Viisi mimmiä on käynyt täällä epäsäännöllisesti», Miska toteaa. Kaverukset rakensivat itse ainutlaatuisen skeittipuiston, jossa on rullattavaa useiksi vuosiksi. »Useimmilla ei riitä kärsivällisyys mestan haastavuuteen. Siellä he ovat todella hyviä, helposti parempia kuin me», miettii Niklas. Useat vain piipahtavat. Esivalmistelut en- nen betonin laittoa, valaminen ja rahan hankkiminen koettiin vaikeaksi. Halusimme muutoksen Tampereen surkeaan tilanteeseen ja teimme täysin erilaisen parkin», sanoo Niklas Pedersen, 28, yksi rakentajista. Onkin ehkä henkinen juttu, luovuttaako», pohtii Niklas. Vanhat puistot ovat edelleen käytössä ja tosi tasokkaita. »Moni hyvä skeittari ei heti ymmärrä, miten esteet toimivat, ja luovuttaa sen takia. Kaarikoirat toivovat samalla, että paikalle tulevat harrastajat veisivät roskansa roskikseen. Maanomistaja on puolestaan innostunut siitä, että nuorille on rakennettu harrastuspaikka. Lisäksi siellä nousee koko ajan uusia mestoja, sillä ne ovat osana puistouttamista. Tilaa on melko hyvin, vaikka samaan aikaan on ollut useita kymmeniä ihmisiä. Lisätietoa: http://www.kaarikoirat.fi 43. Kivaa oli puolestaan se, että pääsi toteuttamaan itseään. »Pohjois-Amerikassa on paljon mimmiskeittareita. Aiemmin rahat oli haalittu omista taskurahoista: kymmenen esteen rakentamiseen oli mennyt kaksi kesää. teema – tampere Tikkutehtaalle tehtiin Unelmien skeittipuisto Teksti Kirsi Hietala Kuva Aleksi Martikainen Ville Salonen lämmää ollien. Tikkutehtaan skeittiparkki vilahtaa myös Vastavirta-musiikkivideolla. Paikan kunnostamiseen hankitaan rahaa juhlilla, kuten bänditapahtumalla kerran vuodessa. Samalla kun suunnistaa skeittispottien perässä, tutustuu hyvin koko maan tai kaupungin tarjoamiin ainutlaatuisiin mestoihin», kuvailee Teemu Grönlund, 27. Rakentajat opettelivat netistä sementin sekoittamisen, raudoituksen ja valamisen. »Esteitä sijoiteltiin kokeilemalla. »Olisi siistiä, jos heitä tulisi enemmänkin», sanoo Topi. Ne jätettiin kuitenkin paikoilleen», toteaa Teemu. Siihen Miska Halén, 25, lisää, että se on valujäljeltään mielenkiintoinen ja ratkaisuil- Tee se itse Kaikki puistossa on itse tehtyä. Useat yksityiset henkilöt ja yritykset antoivat rakennushankkeelle ilmaiseksi neuvoja ja työkaluja kuullessaan, mitä oli tekeillä. Olemme matkustelleet paljon eri puolilla Eurooppaa ja nähneet siellä monenlaisia skeittipuistoja. Skeittipuiston perustajien yhdistyksellä, Pirkanmaan Kaarikoirat ry:llä, on vielä vähän rahaa. »Euroopassa skeittipuistoja on rakennettu betonista jo 1970-luvulta lähtien. Melkein haastavin Topi Ojala, 25, kuvailee skeittipuistoa Suomen mittapuulla vaikeaksi, ellei vaikeimmaksi. Osa on koko päivän», miettii Miska
44. teema – tampere Lisää riskinottoa elokuvantekoon! Teksti Mari Lukkari Kuva Annika Miettinen Tampereen elokuvajuhlilla palkittu elokuvaojaaja Jani Ilomäki ei halua pelata varman päälle. Kulttuurivihkot 4?|?2013
»Osa lyhytelokuvistamme oli jo vanhoja ja uudemmat eivät yksin riittäneet, joten koko kesä tehtiin ohjelmaa omalle elokuvafestivaalille.» Ja tahti oli kova. Parhaimmillaan leffoja syntyi yksi päivässä. Poikkitaiteellinen koalitio kirjoitti Aamulehden yleisöosastolla julkaistun vetoomuksen »Taiteen merkitystä ei voi mitata rahassa». Ajatuksia kuolevaisuudesta vakuutti Tampereen lyhytelokuvajuhlien nuoret ja voitti nuorisotuomariston parhaan elokuvan palkinnon. teema – tampere Viereisellä sivulla: »I am scary», varoitti ohjaaja Jani Ilomäki elokuvaväkeä Tampereen lyhytelokuvajuhlilla. Ja musta se voisi lisätä luovuutta, mikä näkyisi myös parempina elokuvina», Ilomäki pyörittelee. TTVO oli Janin elämän toinen elokuvakoulu, jossa hänestä kasvoi elokuva-alan ammattilainen. Reikäreuna-festivaali1. Reikäreunan Kenraali-elokuvaa Black 45. Sen pokkasi filkkareiden päätösseremoniassa elokuvan nuori ohjaaja, keväällä Tampereen ammattikorkeakoulusta kuvaajaksi valmistunut Jani Ilomäki. »Mietitään tosi tarkkaan kenen leffaa näytetään ja kenen ei.» Jani oli itse lukiolainen, kun alkoi kavereidensa kanssa järjestää omaa elokuvafestivaalia pirkanmaalaisessa pikkukaupungissa Orivedellä. K oiransa menettänyt pieni poika kohtaa kuoleman elämänsä ensimmäistä kertaa. »Pienemmällä ja rennommalla tuotannolla on enemmän varaa erehtyä ja yllättää. Kouluunkin hän olisi nyt taaksepäin katsoessaan suonut enemmän riskinottoa ja kokeilua. Myös kilpailuehdokkaita riitti jo jonoksi asti, ja karsintavaiheen 48 tunnin lyhytelokuvamaratonin myötä Ilomäen verkkokalvoille piirtyi edustava kuva suomalaisesta lyhytelokuvasta. Viime vuonna Reikäreunaan, Oriveden pittoreskiin maaseutumaisemaan, matkusti jo satoja elokuvanystäviä. Siinä loksahti kohdalleen kaikki se, mistä pidän ja mitä olin tahtoisi jatkossa elokuvia tehdä. TTVO opetti Ilomäen elokuvamaailman tavoille Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Ilomäki suuntasi takaisin synnyinkaupunkiinsa Tampereelle. »Koulun kannustukset omanlaiseen ja kokeilevampaan tyyliin ovat heikot. Yleisö nauroi. Ilomäelle on kehkeytynyt vahva näkemys siitä, miten hän »Tamkin kuvataidelinjaa ei pidä lakkauttaa!» Paraikaa Tampereella taistellaan ammattikorkeakoulun kuvataidelinjan lakkauttamista vastaan. Kaverusten ala-asteen rehtori halusi uuden koulunsa avajaisien yhteyteen elokuvafestivaalin, ja Jani kavereineen lähti ennakkoluulottomasti toteuttamaan sitä. Lopulliseksi katsojamääräksi kirjattiin 2 700. Hän oli myös yllättynyt saamastaan palkinnosta, mikä näkyi siinä, että hän lavalle marssittuaan aloitti englanninkielisen kiitospuheensa seuraavasti: »I am scary». Kuvataidelinjan puolesta barrikadeille ovat rynnänneet niin taiteilijat, taideopiskelijat kuin muutkin. Pojat päättivät laajentaa tarjontaa omilla lyhytfilmeillään. Jo tässä vaiheessa ohjaaminen oli ykkösenä, mutta koulussa ei sitä varsinaisesti opetettu, joten Ilomäki lähti pallottelemaan tuottamisen ja kuvaamisen välillä. Tekemisen myötä tajusin, että elokuvat on mun juttu. Lakkauttamisidea lähti Tamkin rehtori Markku Lahtiselta, joka on perustellut ajatustaan Aamulehdessä seuraavasti: »kuvataiteen koulutusohjelma ei ole välttämätön. Vieraaksi saatiin heti ensimmäisellä kerralla elokuvaohjaaja Markku Pölönen ja elokuvajuhlat saivat paljon medianäkyvyyttä. Yleisö löysi paikalle – ja löytää edelleen. »Se, että juuri lukiolaiset päättivät, että tää oli paras, on mulle tosi tärkeä juttu. Kulttuurivihkot 4?|?2013. En olisi uskonut, että tuolla elokuvalla pääsisi edes osallistumaan elokuvajuhlille, saati sitten voittaisi. Taiteen merkitystä ei voi mitata rahassa», kirjoittavat muun muassa vuoden 2011 Ars Fennican pokannut monialataiteilija Anssi Kasitonni, hänen vaimonsa, Tamkin kuvataidelinjalta valmistunut kuvataiteilija-muusikko Maria Stereo sekä mm. Reikäreuna-elokuvafestivaali oli menestys. Taso on sen verran kova.» Omat elokuvajuhlat ohjaajan kouluna Ilomäki tietää itse, miten homma leffafestareilla toimii. 1. He tulevat itse alan ulkopuolelta ja edustavat jonkinlaista yleiskatsojaa», Ilomäki miettii. Silloin ei ollut verkkostreamaussivustoja, kuten Youtube ja Vimeo, vaikka ei kumpikaan noista korvaa yhteisöllistä elokuvateatterin tunnelmaa», Ilomäki aloittaa. Sitä ilmankin vodaan elää.» Lahtisen laukaukset nostattivat äläkän. Niille, jotka luulevat, että kahden pojan järjestä- män Reikäreuna-elokuvafestivaalin nimi tarkoittaa persereikäfestivaalia, kerrottakoon seuraavaa: reikäreuna tarkoittaa filmin reunassa olevaa perforointia (käytetään myös muun muassa postimerkkien reunoissa). »Ajatus leffafestareista lähti siitä, että teimme kavereiden kanssa harrastuksena omia lyhytelokuvia, joille ei ollut esityspaikkaa. – – Aggressiivisen, erilaisuutta vastaan suuntautuneen puheen määrä tulee vain kasvamaan, jos taide on se elämän alue, johon yhteiskunnan säästöt ensimmäisenä kohdistuvat. »Olin itse vähän peloissani, ja tosi yllättynyt. Hän haki ja pääsi Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän oppilaitokseen (TTVO). Eikä naurava Ilomäki ollut pelottava – päinvastoin. Se on ollut ohjaajan ensimmäinen ja pitkäkestoisin elokuvakoulu. Ei työelämässä välttämättä uskalla niin kokeilla enää, jos se jää jo kouluvaiheessa tekemättä.» »Suomessa on valloillaan voimakas taiteen vastainen mentaliteetti.» sitäkin ennen aina tehnyt, lapsuuden leikeistä lähtien», Ilomäki kertaa. Ihan ensimmäisille festareille ei kilpailusarjaan tahtonut löytyä osallistujia. »Niitä tuli kaksi», Jani virnistää. Ensi syyskuussa vuorossa on jo 9. »Siinä oppi paljon. Ilomäki on taistelijoiden kanssa samalla puolella. »Suomessa on valloillaan voimakas taiteen vastainen mentaliteetti. Muoto on nyt hallussa
Jani haluaisi pois suorittamisesta ja päästä lopulta tekemään sitä mitä haluaa. ?3 aen j a t n na lain Tiedaaloi vasemmisto k Radi lehti o viikk . Esikuvana tästä Ilomäki näkee ruotsalaisen elokuvaohjaaja Roy Andersonin, joka kuvaa yhtä elokuvaa useita vuosia ja väsää lavastuksia pienessä studiossaan. 4 (Juha-Pekka Väisänen: Alas porvarivalta! (Yrjö Hakanen: Mihin unohtui peruskysymys, kuka hyötyy. 6 s. »Tamkin kuvataidelinja on laadukas koulutusohjelma, jonka lakkauttamisen myötä niin Tampereen kulttuurielämä kuin suomalainen kuvataidekenttä köyhtyisivät.» Lakkauttaminen olisi Ilomäen mukaan lyhytjänteinen ratkaisu, josta ei juuri hyötyä ole. SKP:n Tampereen piirijärjestö ry:n julkaisu 1/2013 www.tiedonantaja.fi 23 ( 7.6.2013 (2,00 € Tarvitaan tekoja lähipalvelujen ja lähidemokratian puolesta SKP uudistuu Unto Nikula (vas.), Tiina Sandberg ja Juha Kovanen toivottavat SKP:n edustajakokouksen vieraat tervetulleeksi Vantaan Tikkurilaan. Tehdään elokuvia varman päälle, sellaisia jotka myyvät, mutteivät jää mieleen», Ilomäki harmittelee ja huomauttaa, ettei moni massiivisista tuotannoista valmistuisi ollenkaan ilman lukuisia ilmaisia harjoittelijoita. Mutta dokumenttielokuvista kyllä!» I T S A E K H O R Jaksaa,Mjaksaa! LA L A M E S A V Irtonumerot ja tilaukset: SKP:n Tampereen piirijärjestö Näsilinnankatu 22 A 34, 33210 Tampere p. Ei niistä keskustella. Eikä taiteen arvoa tosiaan voi samalla tavalla rahassa edes mitata.» Ja samaa kelaa Ilomäki näkee myös elokuvataiteessa pyöritettävän. (03) 222 35 91 skp.tampere@kolumbus.fi »Pienemmällä ja rennommalla tuotannolla on enemmän varaa erehtyä ja yllättää.» Esimerkiksi Ilomäki nostaa Miesten vuoron ja Kovasikajutun. 8 s. Kulttuurivihkot 4?|?2013 Hallitus leikkaa, keskittää, kaupallistaa ja yksityistää VEIKKO KOIVUSALO Audio -bändinsä kanssa säestänyt sarjakuvataiteilija-muusikko Ville Pirinen. Imperialismi vuonna 2013 8-9 . h SKP:n sjakelule i a ilm piirin (Venlantuvasta äänestettiin lautakunnassa s. »Mutta ehkä minäkin vuosien päästä teen juuri niin kuin kaikki muutkin.» . 7 (Kirsti Hauta-aho: Työttömän näkökulmasta s. Se selviää viikonloppuna. Protesteja Euroopassa 5 & 6 . Se kosketti ja jätti jälkiä. Mutta kuka lienee tuo mystinen neljäs hahmo punaisen stetsonin alla. »Tuotannot on niin massiivisia ja kalliita, ettei epäonnistumiseen ole varaa. Ilomäki on samaa mieltä. Ilofestivaalilla taidetta ja rauhaa 11 46. »Esimerkiksi kuvataiteilijat valmistuvat paremmin kuin me medianomit ja monet muut Tamkin koulutusalat. s. 5 www.skp.fi/tampere. Unelmissa siintää pieni ydintiimi, joka sitoutuisi yhteen ainoaan elokuvaan pidemmäksi aikaa. 2 (SKP:n valtuutetut Nokialla: Yhteistyössä on voimaa! .fi www.skp s. Hän itse kaipaisi myös fiktioelokuvantekoon enemmän riskiä, pienempiä kuvausryhmiä ja pidempiä kuvauksia. »Kovasikajuttu oli huima, rohkea ja ennakkoluuloton. 3 aen l a ö k Nä Tampere ti (Kaupunginvaltuutettu Reijo Heinonen: Valkeakoskella nostettu sensuurilippu salkoon s. teema – tampere »Fiktioelokuvat eivät puhuta niin kuin dokumentit» Kritiikistä huolimatta Ilomäki ei halua lähtökohtaisesti lytätä mitään tuotantotapaa, mutta kysyy seuraavaa: »Kuka puhuu näkemistään uusista, suomalaisista fiktioelokuvista. Kommunisti yrittäjänä 2 . Ja niistä puhuttiin», Ilomäki hehkuttaa. 6 (Kaupunginvaltuutettu Jari Heinonen: Aseveliakseli palasi Tampereelle (Ylöjärveläinen Eija Moisio: Ihmisen ääni hädän ääripäästä s
Tai peltojen päällä leijaillutta usvaa. M: Taas samaa mieltä! Kerkesin jo vajota romanttisiin muisteloihin. Ei maaseutu kuole! Uusia mahdollisuuksia – ja mitä mahdollisuuksia! Leffat ja skinit ne yhteen soppii.. A: Päivälläkö. Lassi ja Onni ja Villekin tykkäs niin. M: Ah. A: Totta. teema – tampere Reikäreunaa kelaamassa Teksti Mari Lukkari ja Anne Mölsä Muistelukeskustelu vuoden 2012 Reikäreuna-elokuvafestivaaleista. M: Kyllä näin on! Hyvii leffoi, ihmisiä, ja missä mahtavassa miljöössä! A: Ja hyvät yhteydet niin Jykylästä kuin Tampereelta! Sinne! M: Sinne! . A: Ei festareilla aina varasteta! Ehkä kylpytynnyri- ja vessaleffat ei olleet hirveen korkeatasoisia kaikki. M: Huomaa, että se jumppasali oli työväentalon juhlasali! Keittoa. Yleensä se kultaa, mut ei nyt. M: Bodaus --> tylyys??. A: Joo, siellä oli aika kodikasta. A: Totta on. Varmaan niiden paras keikka ikinä. M: Mut mikä parasta, aina tarttee maksaa! Niinku ne kyydit, joista mainitsit. Taas. Ja syy tylyyteenkin selvisi. Ulkomaailman tuulahduksia, oriitten hirnahduksia! Kyllä mä sanoisin että Kulttuurivihkojen lukijan kannattaa harkita Reikäreunaan lähtemistä ensi syksynä. Tykkäsin taas Tentacle Pillow’sta. A: Oletin et se oli moottoripyöräjengin kerho, mutta leirintäalueen nainen ei ollut bodari. Ja se kaikki tapahtui siellä, hylättyjen talojen kylässä. Hienoja juttuja. A: Totta! Joo, muisteloihin vajoaminen onnistuu. A: Siellä oli sauna-auto ja tosiaan Buster Keatonin Kenraali säestettynä ja edulliset hinnat kahviossa ja jotain pullii ja meillä kiva mökki, jossa jääkaappi, kerrossänky ja sohva. Vielä siitä muistuttaisin, että siellähän taisi olla Mänttärin Anssi kuningasvieraana. Ei siitä sen enempää. ja tyly. Se lienee muistelon luonto. Mä en muista vihellyksiä! M: Koska kuorsasit. Mutta hyvä mökki oli ja hyvät festarit! Tosin aika nuorta porukkaa, plus me 25-plussat. Samaa mieltä tason ajoittaisista ja paikoittaisista notkahduksista. Reikäreuna-festivaalin verkkosivut: http://reikareuna.com 47. A: Ööh... Ja Poutatorvi oli hyvä! A: Joo. Niitä oli paljon! Ei ollut kaupungin valosaastetta sumentamassa taivasta. M: Sit oli alakerrassa Outi Heiskasen näyttely. A: Se se oli. M: Ha! Se oiskin vänkä ammatti sille sit. Miksei me menty siihen. A: Muistatkos, mitä kahviossa myytiin. A: Niinpä olikin! M: Ja wc-kino!!! Huippuu! A: Ja kylpytynnyristä katseltiin kuvia, ja bussisaunassa oltiin, ja vaatteet oli kaikki bussin makuupaikoilla hirveissä kasoissa, mistä ei meinannut löytää omia ja mietin, että varastetaanko lompakko, jos jättää sen sinne kasoihin. A: Ehkä, jos kehittämisehdotuksia mietitään, niin taiteellinen johtaminen voisi olla hieman tiukempaa Reikäreunassa. Skinien päämaja. Jotain ruokaa siellä odoteltiin. M: Eikä varastettu, tällä kertaa. M: Se oli todellisen natiivin kohtaaminen. Leirintäaluetta pitänyt nainen oli aika tyly! M: Kaukana perussuomalainen vieraanvaraisuus! Yhtä tyly kuin se yksityisalueelta meidät häätänyt paikallinen mies. Muisti tekee tepposet. Siinä on salaisuus. M: Pellot ja Kenraalin! A: Ja salaperäisen kerhotalon, jonka edustalla sijainneelta sohvanpuolikkaalta meidät ajettiin pois. M: Heräsin pillin vihellykseen ja suu meni mutruun. Paitsi todellisuudessahan mitään ei ollut hylätty – päinvastoin. Pimeässä jumppasalissa, jonka keskellä sohva. M: Linssikeittoa. Mut me nukuttiin tyyliin neljään. Ja joku superjännä suomifilmi. M: No sekin! A: Vaikkakin väkeä oli keikoilla aika vähän. M: No niin tietty. A: Mikä oli se syy. M: Oli! Festareille antaisin erinomaisen arvosanan! A: Mäkin. A: Huomionarvoinen seikka! Keittoa keittoa. Anne, muistatko! Siellähän oli valkokankaita koko (muka) autio kylä täys! Ja sinne kylään tuli höyryveturi! Ja sit oli tosiaan Anssi Mänttärin aika hyvii leffoi ja se Kenraali. A: Muistan yleensäkin enemmän tunnelman kuin spesifejä juttuja. bodattu... Kardinaalimoka! A: Oikohan noin. Se rikosjuttu! Tulipunainen kyyhkynen. Sillä oli tukkaa. Mites se höyryveturi. Mut sit välillä (jos leffa ei toiminu) oli kiva tsiigata tähtiä. Ja tähdet näkyi niin kirkkaina. Tääkään muistelo ei tee oikeutta Reikäreunan erinomaisuudelle! Ah, oli entinen juna-asema, jossa pyöri leffoja, puinen saluuna, josta oli myös tehty teatteri. A: Mitä, Mari, muistat Reikäreunasta. Etenkin sille, että meitä kuskailtiin autolla sinne leirintäalueelle joka välissä ilmaiseksi! M: Ja bändeille. Se välillä huokautti. M: Kerhotila se olikin. M: Oltiin nukkumassa... Keittoa??. Mutten usko. Olikohan leirintäaluenainenkin niiden kaa ideologioissa. Kulttuurivihkot 4?|?2013. No siel oli se korkeaan eristyssellin näköseen huoneeseen tehty pikkukino. A: Mut ai niin!! Me nukuttiin ihan sikapitkään yhtenä päivänä! Mut mä en kyllä kuorsaa vaan nukun kuin peipponen... A: Joo. En muista! M: Muistatko, millainen mies meitä käski häipymään siitä autiotalon kuistilla olleelta sohvalta. Jätesäkeillä peitettyjen peili-ikkunoiden takana kuhisi elämä. M: Joo, ja oli myös nojatuoleja. M: Joo. Puitteet ja tunnel- ma sen sijaan kohdallaan! 5.–8.9.2013 sinne taas pääsis
Kulttuurivihkot 4?|?2013. Hänen tulisi palauttaa koko kaupungin teatterimaine takaisin mieltä ylentävän ja elämän arkea kohottavan taiteellisen teatterin suuntaan. viihdelässytys. mielikuvitus sen köyhdyttäviltä muovimaiTerttulan aikana mitään hupaisaa naanosmiehiltä. Nykylinjatsyytemme aamunkoitosta 1960-luvun yhteistomuudesta ja lähinnä stand up-koomisesta kunnallisen murroksen kynnykselle tarjoaa viihdeohjelmistosta vastannut teatterinjohtapaljon komeaa kerrottavaa. seen, koska sekä kaupunki että tarin suurkaupungissa tämänkin lo olivat hänelle jo entuudestaan perinteisen teatterin on viime tuttuja ja hän näki uudessa työssään mahvuosikymmeninä vallannut teeskentelevä dollisuuden. Tämä tapahtuu kolmen johtajan sa Työväen Näyttämöiden Liitossa kiertäväKosti Elon, Edvin Laineen ja Eino Salmelainä teatteriohjaajana harrastajanäyttämöille. teema – tampere Puheenvuoro Viihdehömpälle äkkilähtö TTT:stä Tampereen Työväen Teatterin uudeksi johtajaksi valittuun Maarit Pyökäriin kohdistuu suuria odotuksia. manvirnistystä, yleistä puolialastonta riekTampereen Työväen Teatteri teki nimitkumista sulat perseessä, kaakattavaa kaahaa- 48. sen kovan koulutustyön ja suurisuuntaisten Pyökäri kertoi itse olleensa ensi alkuun hämmentynyt saatuaan puhelinnäkemysten tuloksena.» Näin kirjoittaa Panu Rajala soiton Tampereelta hänen mahPyökäri ei dollisesta ehdokkuudestaan talon historiikissaan Titaanien teatteuudeksi johtajaksi ja alkaneensa ri: Tampereen Työväen Teatteri julista mitään 1918–1964 (TTT 1995). Teksti Harald Birger Olausen »Tampereen Työväen Teatterin taival itsenäitäin keväällä radikaalin ratkaisun. en ulkomaisten virtausten koenäyttämäksi, Tilalle pyydettiin Tampereen Teatterikesän suurten kansanjoukkojen huvittajaksi, sotatroikassa vuosikymmen sitten vaikuttanut Lahden kaupunginteatterin nykyinen johtaja vuosien henkiseksi nostattajaksi, ja viimein 1950-luvulla maan johtavaksi taiteelliseksi Maarit Pyökäri, joka aloitti aikoinaan uranteatteriksi. Nyt suomalaisessa teatterimaailmassa on vihdoinkin saavutettu askosarkolamaisten viihdytysjoukkojen pohjaPyökäriltä odotetaan paljon kosketus, kun TTT on joutunut nöyrtymään Katsoin itse kevään aikana läpi koko TTT:n ohsen tosiasian edessä, etteivät kaikki katsojat jelmiston ja olin kokemuksen jälkeen enemhalua nähdä vuodesta toiseen suuresta maailmasta huonolla maulla kopioituja kylmän män kuin vaivaantunut ja kiusaantunut, sisällyksettömiä tanssihuitaisuja, vaan ihan varsinkin kun muistin hyvin, mikä merkitys oikeaa taiteellista ja kokeellista teatteria, joka TTT:llä ja erityisesti sen vuonna 1969 perustarjoaa älyllis-esteettisiä iltapaloja televiso- ja tetulla taiteellisia riskejä ottaneella Kellarimuun viihdehumpan kyllästämän pinnallisen teatterilla aikoinaan oli suomalaiseen teattenykytodellisuutemme keskelle pelastamaan rikenttään Eugen Terttulan ajoista lähtien. nauraa kesken puhelinsoiton, ohjelmaa eikä TTT:llä on siis kunniakas menmutta kertoo sitten vakavoitutee mitään neisyys, mutta entisessä teatteneensa ja sopeutuneensa ajatukyksin. Työläisten harrasja Riku Suokas sai lähteä, samoin kuin kalliit tajateatteri nousee edelläkävijäksi, modernija yleisön inhoamat typerät musikaalihömpät
mielikuvitusta Pyökärin työtavat ovat kunnioittavia. teema – tampere mista tai muuta epä-älyllisen vaivaannuttavaa kiinnostaa lapsikatsojia edes hymyn vertaa. Hän TTT:n nykyinen linjattomuus on näkynyt hyei julista mitään ohjelmaa tai tee mitään ykvin kahdessa akilleen kantapäässä. Chaplinia, Addams Familyä ja Maanalaista Lastenteatteriesitykset ovat olleet ikäviä armeijaa. Pyökäri on älyllisen teatterihumanismin viiMaarit Pyökäristä pidetään ja häneen luomeisen suuren jättiläisen, rakastetun ja nyt tetaan entisessä mainekkaassa teatterikaujo valitettevasti edemeneen Irmeli Niemen pungissa, tässä väsyttävien ja uuvuttavien oppilaita, ihan kuten taidokas Riitta Pohjo»hulvattomien komedioiden» ja läpäläpäläslakin, nykyinen Tampereen yliopiston teatsytysten »viihdekeitaassa», ja hänen toivotaan teriprofessori ja Georg Büchneristä väitellyt palauttavan kaupungin teatdramaturgi. tanssivaa surkeilukomediaa ei olisi koskaan Pyökärin odotetaan satsaavan mielikuvitukseen lastenesityksissä sillä hyvällä koedes harkittu ohjelmistoon. Pelrynnimässä lisää televisiosta tuttuja pintatolan vastaava vimma ajaa hänen teoksensa puolisia raapaisuja niistä yhteisistä kuvista, mikawaltarimaisesti viihdelässytykseksi puujoita meidän hyvin ohjelmoidun viihdetajunroutuneiksi tekstisekamelskoiksi, mihin hän tamme kuvitellaan olevan pullollaan, kuten yrittää ympätä liikaa televisiomaisuutta. Siksi Pyökäri ymSotta Pyttyseen terimaineen takaisin mieltä märtää, miksi Niemi kirjoitti ylentävän ja elämän arkea kokirjassaan jo 1900-luvun näyuinut aikuisten hottavan taiteellisen teattealapään huumori ei telmätaiteen pyrkineen monia rin suuntaan, ottamalla vaikjaksanut kiinnostaa teitä irrottautumaan realistika mallia norjalaisen Henrik sen ja naturalistisen näytellapsikatsojia edes Ibsenin yhteiskuntakriittisismän loppuunkehitellyistä pehymyn vertaa. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Sotta Pyttyseen uinut aikuisten alapään huumori ei jaksanut 49. vuoden yö, Edgar Lee Mastersin Spoon River Antologia, Eugene O`Nielin Pitkän päivän Älyllisen teatterihumanismin matka yöhön, Jerome Kittyn Rakas Valehteedustaja lija, Sandro Key-Åbergin Meidän naisemme sekä Peter Weissin Laulu linnunpelättimestä. tä, eksistentiaalisia ja psykorusmalleista: paljastavan juonen taidokkaasta punonnasta, henlogisia konflikteja kuvaavista kilöhamojen sorvailusta kerroksellisiksi pernäytelmistä, unohtamatta myöskään muita soonallisuuksiksi ja asiasisällön kertomusta klassikkoja, kuten Shakespearea tai vaikkapa kotimaista Jotunia. kuljettavasta täsmällisyydestä, sillä juuri tämä vanha tauti on pitänyt TTT:n taiteellista ensamblea kuin kuumeessa, jonka Maarit PyöPeltola kuriin ja lastenteatteriin kärin odotetaan parantavan. . Melkein sin, vaan näkee – aivan kuten Stanislavskitalon omana kotikirjailijana toimivalle Sirkku kin – teatterin yhtenäisenä ensamblena, josPeltolalle on käynyt vähän sama, mistä Hesasa jokaisella on sanottavansa sanottavanaan rin kriitikko Jukka Kajava varoitti auterohja työ tehtävänään. Terttula esitti vain ihmistä älyllisesti ja kemuksella, mikä hänelle syntyi Oulun kaupunginteatterin johtajana jokavuotisilla esteettisesti haastavia sekä ajan henkeen lastenteatterifestivaaleilla, niin ettei se olisi sopivasti tunkkaista pikkuporvarillisuutta ärsyttäviä ja strindbergiläis-ibseniläisittäin pelkkää papatusta ja jäkätystä, vaan innostaelämän- ja ihmisvalhetta raaputtavia syväsuvia näyttämökuvia matkalla aikuisen ihmekelluksia, kuten Eeva-Liisa Mannerin Uuden tyksien maailmaan. rimanalituksia ja vanhanaikaisen kirjallisen ulkomuotonsa vankeina. Siksi hän tekee ensin työnsä loppuun jaajana itseään pitänyttä Jouko Turkkaa jo Lahdessa ja siirtyy syksyllä kuuntelemaan 90-luvun alussa Kansallisteatterin Presidenttt:läisten ajatuksia ja tunteita eikä vielä vaitin dementiassa, mikä oli sentään huipputekuta syksyn ohjelmistoon, jonne on joukolla atteria: Kajavan mukaan Turkka ei osannut karsia liikoja rönsyjä ajatusvimmassaan
Kulttuurivihkot 4?|?2013 sa. Valokeilaan astuu nainen. Teatterissa toimii sekä harrastajaryhmä että ilmaisutaitopainotteinen työpaja. Vuosien aikana teatteri on toiminut muun muassa Tampere-taloa vastapäätä Yliopistonkadulla ja nyt nykyisissä tiloissa Nekalassa. Nekalassa sijaitseva Legioonateatteri on hämyisä. Teatteri kokoontui aluksi Vuoltsun nuorisotilois- 50. Emme puolusta eliittiä», toteaa Legioonateatterin työpajaohjaaja Timo Seppälä. Sekä Koskela että Seppälä ovat tehneet sijaisuuksia lastenkodeissa ja nähneet siellä nuoria rankkoine taustoineen. Teatterin toiminta-ajatuksena on se, että teatteri on tarkoitettu kaikille. Syyskuun puolivälissä kutsuu puolestaan Maailmantango-festivaali, johon Legioonateatteri valmistaa esityksen tangosäveltäjä Unto Monosesta. Legioonateatteriin voi päästä työmarkkinatukiharjoittelun, työelämävalmennuksen, työkokeilun tai kuntouttavan työtoiminnan kautta. Syksyllä luvassa on myös yhteisprojekti, jossa legioonalaisten lisäksi on mukana Helsingin yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Lahden School of Innovation. Työpajassa luotetaan yhteisöllisyyteen Haku Legioonateatterin ilmaisupainotteisiin työpajoihin on kahdesti vuodessa: tammikuussa ja elokuussa. Ilmaisupainotteiset työpajat tarjoavat mielekästä tekemistä syrjäytyneille, jotka tulevat hyvin erilaisista taustoista: mukana on vuo-. »Teatteri on tarkoitettu kaikille» Legioonateatterin perusti syyskuussa 1993 teatteri-ilmaisun opettaja ja ohjaaja Virpi Koskela. Kyseessä on monologi teatteriesityksestä Halla-aho ja noitarumpu – kertomuksia rasismista ja eriarvoisuudesta, joka sai ensi-iltansa 19. Hakijoita tuleekin työja elinkeinotoimiston sekä sosiaalitoimiston lähettäminä. Osa nuorista näyttelijöistä seisoo lavalla, osa istuu katsomossa. Työ- ja elinkeinotoimiston siunaus hakuun joka tapauksessa tarvitaan. Teksti ja kuvat Elina Koponen »Meillä ei ole puoluepoliittista sitoumusta. Työpaja kestää neljä kuukautta, ja siellä työskennellään päivittäin puoli kymmenestä puoli neljään. Näytelmäprojektit pyörivät innostuneiden harrastelijoiden ja ulkopuolisen ohjaajan voimin. Mutta jos ajatellaan, että taiteella on jokin tehtävä, niin kyllähän se on inhimillisyyden ja ihmisyyden puolella oleminen. teema – tampere Ilmaisun eheyttävää voimaa Tamperelainen Legioonateatteri tarjoaa syrjäytetyille nuorille mahdollisuuden päästä takaisin kiinni yhteiskuntaan. Tällä hetkellä ryhmä on kiireinen Rosencrantz ja Gyldenstern ovat kuolleet -näytelmän esitysten kanssa, ja elokuussa näytelmää esitetään myös Tampereen Teatterikesässä. Osa hakijoista on kuullut Legioonateatterista kavereiden kautta ja osaa itse vaatia pääsyä työpajaan. huhtikuuta. Paja on tarkoitettu 17–35-vuotiaille työttömille työnhakijoille, jotka ovat kirjoilla Pirkanmaalla. Keskustelu etenee rönsyillen. Työpajaa ohjaavat yhdessä Timo Seppälä ja Jyri Piekäinen. Hän alkaa kertoa tarinaa siitä, kuinka joukko arabeja on raiskannut hänet. Tunnelma vaikuttaa avoimelta ja vapautuneelta. Kun haastattelut on tehty ja työpajaan pääsevät noin kaksikymmentä ihmistä on valittu, pääsee työpaja käynnistymään. Lähes alusta asti mukana on ollut myös Koskelan aviomies, Timo Seppälä. Tämä vaikuttikin paljolti siihen, että teatteri halusi tarjota ilmaisun kautta onnistumisen elämyksiä syrjäytyneille tai syrjäytymisuhassa oleville. Hetken päästä keskustelu vaimenee, lava pimenee ja vain pieni valokeila valaisee lattiaan piirrettyä Suomen karttaa. Legioonateatterin harrastajaryhmään ei pääsykokeita ole
. Täällä on ihanaa, kun saa huutaa, kiroilla ja heiluttaa persettä. hasta», Seppälä toteaa lakoniKuten teatterin internetsesti. Enempää vakituista pilaitoksiin, vaan toiminnassa siitä, kuinka korostuu yhdessä tekeminen ja joukko arabeja on henkilökuntaa ei pystytä palkyhteisiin arvoihin, kuten päihkaamaan. valtion tukia, ovat yhä enemmän rahoittajienNäytelmät syntyvät ryhmässä käytyjen kessa talutusnuorassa ja rohkeus tehdä kriittistä kustelujen, ideointien ja improvisaatioiden pohjalta, joista Seppälä kasaa näytelmän käteatteria usein puuttuu. Halla-ahoa esittävä Mika Tikka on saanut työpajasta ennen kaikkea itseluottamusta. »Yhdistävä tekijä on se, että me ollaan erilaisia; erilaisia suhteessa toisiimme, mutta myös suhteessa valtaväestöön», täydentää Nixi Koivukangas. Legioonateatteri, kuten muutkin kulttuurilaiLegioonateatteri pyrkii tässä suhteessa tokset, on riippuvainen ulkopuolisesta tuesta. Kuvassa Nixi Koivukangas. Ohjaaja Seppälä sanookin, Kokopäiväisesti teatteri työllisettei työpajan ole tarkoitus toitää vuonna 2010 aloittaneen toimia preppauskouluna näytteNainen alkaa minnanjohtaja Marko Kudjoin sekä ryhmänvetäjät Seppälän ja lijänkoulutusta tarjoaviin opkertoa tarinaa Piekäisen. »Kaikki on kiinni raraiskannut hänet. kahlaamaan vastavirtaan. tuloista tulee teatterin omasta toiminnasta. Erilaisuus yhdistää »Kotona olen äitihahmo; säntillinen, leikkisä, mahtava kokki. 23-vuotiasta Tiiu Rittolaa Legioonateatterin kirjava joukko on auttanut murtamaan ennakkoluuloja erilaisuutta kohtaan. sikirjoituksen. Vain noin kolme prosenttia kokemusta teatterista. Kaikki muukin pyritään teke»On ajauduttu siihen, että ollaan valtion mään yhteisvoimin: puvustus, lavastus, valot, tuesta riippuvaisia ja samalla on menetetty musiikki ja muu äänimaailma. Varsinkin isot teatterit, jotka nauttivat vaikutukseen ja yhteisöllisyyden voimaan. sien aikana ollut laaja kirjo ihmisiä henkirikus, Pohjanmaan ELY-keskus sekä opetusja kulttuuriministeriö ovat teatterin pääasikoksen tekijästä yliopisto-opiskelijaan. teatterin alkuperäistä tehtävää, joka on kommentoida ympäröivää maailmaa. Taiteesta onkin mahdotonta sivutkin julistavat, Legioonapuhua ilman, että raha tulee mukaan keskusteatterissa luotetaan ilmaisun eheyttävään teluun. teettömyyteen, sitoutuminen. Saa irtautua siitä omasta täsmällisyydestä», työpajassa mukana oleva Laura Kaselius kuvailee. Se tarttuu esitykTampereen kaupunki, Pirkanmaan ELY-kessissään rankkoihin ja vaiettuihin aiheisiin jo senkin takia, että työpajoissa syntyvät aiheet nousevat syrjäytyneiden nuorten omasta arjesta ja elämästä. Suurimmalla osalla hakijoista ei ole aiempaa alliset rahoittajat. Kun työpaja muutaman kuukauden päästä päättyy, tapahtuu kuitenkin paluu todellisuuteen ja silloin mitataan, ovatko nuoret todella löytäneet ilmaisun ja yhteisöllisyyden kautta jotakin, joka vie pois syrjäytymisen polulta – pysyvästi. Yhä enemmän tehdään viihdeapparaattiteatteria», SepKun kaikki on kiinni rahasta pälä piikittelee. Raiskatun naisen monologi. 51. Työpajassa mukana olevat uhkuvat innostusta ja luottamusta omaan tekemiseensä. Ja se välittyy varmasti myös yleisölle. Kulttuurivihkot 4?|?2013. He näyttävät ja kuulostavat näyttelijöiltä
klo 15.00 Liput 32/30 € Esityskieli ruotsi, tekstitys suomeksi ?ertr?des ielas te?tris (Latvia) LE?ION?RI. klo 16.00 Liput 38/36 € Esityskieli italia, tekstitys suomeksi Yhteistyössä Cycle of Classical Theatre at Teatro Olimpico, Vicenza & Aldo Miguel Grompone, Rome Proton Színház (Unkari) SZÉGYEN (HÄPEÄPAALU) Pakkahuone To 8.8. klo 19.00, ti 6.8. klo 13.00 Liput 28/26 € Esityskieli ruotsi, tekstitys suomeksi Karttunen Kollektiv JEMINAN MONTA ELÄMÄÄ Teatterimonttu La 10.8. klo 13.00 Liput 39/37 € Esityskieli unkari, tekstitys suomeksi Cirkus Cirkör (Ruotsi) KNITTING PEACE Tampere-talo, Iso sali La 10.8. Teatteri Jurkka HYVÄÄ YÖTÄ ÄITI TTT Kellariteatteri Pe 9.8. klo 19.00, pe 9.8. klo 17.00 Liput 34/32 € Esityskieli englanti MYÖS ELTAN OHJELMAT LIPUT Ä! MY YNNISS 52. klo 19.00 Ti 6.8. klo 19.00, ke 7.8. klo 15.30 Liput 28/26 € K15 Pilvi Porkola ja Kiasma-teatteri NO MORE BROKEN HEARTS Victoriasali, Hotelli Victoria Ti 6.8. klo 14.00 Liput 33/31 € Suomen Kansallisteatteri PATRIARKKA TTT Suuri näyttämö Pe 9.8. klo 19.00, to 8.8. klo 19.00, pe 9.8. klo 19.00, la 10.8. klo 19.00, pe 9.8. klo 12.00 Liput 31/29 € KokoTeatteri & Lilinkotisäätiö PEILI TT Frenckell La 10.8. klo 16.00 Liput 29/27 € K14 Turun Kaupunginteatteri LAULUJA HARMAAN MEREN LAIDALTA Teatterimonttu To 8.8. Turteatern (Ruotsi) SCUM-Manifestet Teatteri Siperia Pe 9.8. Kulttuurivihkot 4?|?2013 KOTIMAISET ESITYKSET KOM-teatteri KOLME SISARTA Sorin Sirkus Ke 7.8. klo 14.00 Liput: 32/30 € Esityskieli englanti, latvia, suomi, ruotsi ja saksa Lone Twin (Englanti) NINE YEARS Hällä-näyttämö Pe 9.8. klo 19.15, la 10.8. klo 13.00 Liput 34/28/15 € Teatterikesän ja Tampere-talon tuotantoyhteistyö. klo 19.00 Ke 7.8. klo 15.00 & 18.00 Liput 20/10 €. klo 16.00 Liput 29/27 € WWW.TEATTERIKESA.FI Teater 90° EDEN Pakkahuone La 10.8. klo 19.00, su 11.8. klo 17.00 Liput 28/26 € Svenska Teatern VIT TTT Studio La 10.8. klo 19.00 La 10.8. klo 14.00 Liput 44/42 € Seinäjoen kaupunginteatteri MYÖTÄTUNTO Teatterimonttu Ma 5.8. klo 15.30 Liput 29/27 € Teatteri Avoimet Ovet HUOJUVA TALO TT Frenckell To 8.8. klo 12.00 Liput 30/28 € Ryhmäteatteri EDUSKUNTA II – SATIIRI VELJESKUNTIEN SUOMESTA TTT Suuri näyttämö Ma 5.8. klo 18.00, su 11.8. klo 19.00, ti 6.8. DISKUSIJA AR KAUŠANOS TT Frenckell Ti 6.8. klo 18.30 Su 11.8. teema – XXX KANSAINVÄLISET ESITYKSET Baxter Theatre Centre & South African State Theatre (Etelä-Afrikka) MISS JULIE (NEITI JULIE) TTT Vanha päänäyttämö Ma 5.8. klo 19.00, to 8.8. klo 20.15, su 11.8. klo 13.30 & 19.00 Liput 38/36 € Esityskieli englanti K16 compagnia sud costa occidentale (Italia) VERSO MEDEA Hällä-näyttämö Ke 7.8. klo 12.00 Liput 33/31 € Esitys on tuotettu yhdessä Susanna Kuparisen politiikkakollektiivin kanssa
Taiteilija Kaisa Salmen tapahtuma sijoittui Fellmanin pellolle ja vapun välittömään läheisyyteen. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Suurperformanssi Fellmanin pelto, epäonnistunut taideteos Suurperformanssi, 22 000 ihmisen elävä monumentti, oli monumentaalinen installaatio. Teksti Sanna Uuttu Kuvat Matti Sillanpää 53
Taiteilijan ääneenlausuttu päämäärä ja tavoite, jonka hän toistaa myös teoksen päätössanoissaan, on sovinto. Etelä-Suomen Sanomien sivuilla siteerataan häntä seuraavasti: »Tapahtuma on varmaan vasemmistolle tärkeä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä heidän kanssaan. En ole vasemmistolainen, enkä ole koskaan ollutkaan.» Myöhemmin hän sanoutui irti myös oikeistolaisuudesta pyrkien astumaan kaiken puoluepolitiikan ulkopuolelle.. Kuten taiteilija Salmi huomauttaa Ylen Kultakuumeen haastattelussa 18.4.2013, vartijoiden lukumäärä vastaa aiottua performanssin apulaisohjaajien luku- 54. Ensimmäisenä hän pyysi teoksen suojelijaksi presidentti Sauli Niinistöä. Ei voida sanoa, että uhrien kunnianpalautusta olisi ikinä tapahtunut. 22 000 ihmistä, kokonaisia perhekuntia, pysyi vangittuna vajaan viikon paljaan taivaan alla ennen kuin siirrot Hennalan parakkeihin aloitettiin. Yhdellä laidalla on nosturi. E nnen kuin ihmiset alkavat kokoontua puistotilkulle, joka on aiempaa peltoa pienempi, on puistoistutusten, kiveysten, vesi-elementtien lomaan koottu pieniä lavoja. Taiteilija irtisanoutui vasemmistolaisuudesta Sisällissodan ja vankileirin todellisuutta leimasi järjestäytynyt väkivalta. Laajamittainen keskustelu on ollut lopulta vaisua. Tervetuliaissanoissa pyydetään käyttäytymään ihan rauhallisesti, kaikessa sovussa ja sovinnossa. 55 tai 70 järjestyksenvalvojaa tulee töihin kymmeneksi, mutta ensimmäiset valokuvaajat olivat paikalla jo auringonnousun aikaan. Vankileirillä oli noin 150 valkoisten joukkojen vartijaa. Moni ehti paeta ennen kuin leirin valvonta saatiin kiristettyä. Myös Aleksander Stubb ja Jyrki Katainen kieltäytyivät osallistumasta. Fellmanin pellolla oli Suomen sisällissodan suurin punaisten kokoamisleiri, johon koottiin liki 30 000 vankia huhti-toukokuussa vuonna 1918, jolloin punaisten läntiset joukot antautuivat. Sisällissodan yhteydessä puhutaan yleisesti vaikenemisen kulttuurista tai hiljaisuuden verhosta. Tapahtuman suojelijaksi myöntyi edellinen presidentti Tarja Halonen ja kummeiksi kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ja professori Helena Ranta. Kuvaajat liikkuvat kameroineen ja jalustoineen. Teoksessa ei ole läsnä raivoa, väkivaltaa tai kostonhaluisuutta. Kaisa Salmen teoksessa keskitytään kuitenkin uhrien nääntymykseen ja epätoivoon sekä omaisten suruun. Tapahtumaa ennen Salmi sanoutui irti vasemmistolaisuudesta. Mitä sovinto tässä tarkoittaa. Rinnastus kuulostaa makaaberilta. Performanssin aikana apulaisohjaajat seisoivat pienillä lavoilla yleisön seassa. Sisällissodan linjan kummallakin puolella turvauduttiin väkivaltaisiin ylilyönteihin, mutta taistelut päättyivät punaisten vangitsemiseen ja mielivaltaisiin kenttäoikeudenkäynteihin, joiden toimeenpanijat armahdettiin nopeasti. Salmi toteutti elävän monumenttiteoksen punavankien leirin paikalla 95 vuotta tapahtumien jälkeen. Salmi etsi teokselle suojelijoita eri puolilta poliittista kenttää. Kulttuurivihkot 4?|?2013 määrää. Myöhemmin apulaisohjaajien luku väheni sataankahteenkymmeneen. Niinistö kieltäytyi. Pronssimuistomerkin graniittipaadelle rakennetaan pieni markkinahenkinen paviljonki ja kummallekin sivulle kaiutintornit
Sosiaalisessa mediassa sekä eri medioiden haastatteluissa osallistujat ovat olleet avoimen liikuttuneita Fellmanin pellon tapahtumasta. Koreografi Brotherus ei kuitenkaan luottanut tarinallisiin ohjeisiin eikä ihmisten välittömään eläytymiseen. Esitysnumerot, laulut ja lausunta, kehysti- vät yhteisöllistä ja kokemuksellista osaa, jossa puistoon kokoontunut ihmismeri toimi melko yhtenäisesti. Ensimmäisessä puheenvuorossa Kaisa Salmi esitteli tapahtuman neljä osaa. Tekstin tunneilmaisun vähyyttä korosti tunteikas lausunta. Taiteilijaprofessori Kaisa Korhonen lauloi Marseljeesin ensimmäisen säkeistön, jonka jälkeen neljä näyttelijää lukivat noin 60 toteavaa lausetta, joissa kuvailtiin sisällissodan tapahtumia. Tanssituntimainen rohkaisu, liikkeen tahdittaminen laskemisella ja ylihuudetut ohjeet sekä kommentit rikkoivat eläytyvää jännitettä. »Vartijoiden lukumäärä vastaa aiottua performanssin apulaisohjaajien lukumäärää.» Miksi Niinistö kieltäytyi suojelemasta tapahtumaa ja Halonen myöntyi. Fellmanin pelto on osa hänen väitöskirjansa taiteellista työtä. Tu-tum, tu-tum, tu-tum. Moni kommenteista on koskenut erityisesti Brotheruksen koreografisoimaa osaa ja sen aikana yhteisöllisesti tehtyjä liikesarjoja, lyhyttä mahdollisuutta jakaa sukunsa tarinaa lähellä seisovan tuntemattoman henkilön kanssa. »Kaikille avoin ja yhteinen suurperformanssi ei ole poliittinen kannanotto, vaan yhteisen historian tutkimista, kokemista ja hyväksymistä», Salmi sanoo yhdessä ensimmäisistä tiedotteista, 19.12.2012. Ihmiset seisoivat leveiden mutakaistaleiden rajaamissa ryhmissä. Lahden kaupunginmuseo ja Salmi vetosivat teoksen epäpoliittisuuteen lukuisissa eri yhteyksissä. – Mikäli suurperformanssi olisi järjestetty viisi vuotta myöhemmin sisällissodan tapahtumien satavuotisvuonna, performanssi olisi luultavasti sovittunut osaksi laajempaa, kansallista muistelua. Tapahtuman epäpoliittisuuden korostaminen tuntui erityiseltä juuri tilanteessa, jossa tapahtuma tuntui taideteoksena epäonnistuvan ja juuri poliittisena tekona onnistuvan. Neljä osaa ja tummiin pukeutuneet ihmiset Ennen tapahtuman ohjelman alkua kaiutintorneista kantautui tasainen bassosyke, joka ehdotti ihmisjoukolle yhteisöllistä sydämensykettä. Tapahtumaan oli ennalta ilmoittautunut työryhmän ilmoituksen mukaan noin 7 000 ihmistä. Neljän näyttelijän puheosuus, jossa näyttelijät lukivat ääneen noin 60 lauseesta koostuvan Salmen ja Teemu Mäen kirjoittaman tekstin, oli kaikuefektin värjäämä, pateettinen esitys. Ainakin se on puheenvuoro sellaisen maailman puolesta, jossa kenttäteloitusten mielivalta tuomitaan. Teoksen kiistaton poliittinen lataus näyttääkin syntyneen tahattomasti eri tosiasioiden myötä. Museon virallisessa tiedotteessa kerrotaan, että sisällissotaa pyritään käsittelemään puolueettomasti kansallisena ja kansainvälisenä tragediana. Todellista osallistujamäärää oli vaikea arvioida. Vaikka monet eri elementit vieraannuttivat ammattikatsojaa, suurempi yleisö nautti niistä. Taiteilijana hänen työnsä lähtökohdat ovat visuaalisia. – Salmi valmistelee omaa väitöskirjaansa Aalto Yliopiston taiteen laitoksella. Taideteoksena teoksesta puuttui yhtenäinen, selkeä dramaturgia ja kuljetus. Tapahtuman mittakaavassa ja osiensa estetiikassa teos muodostui toritapahtuman kaltaiseksi esitysnumeroiden juoksutukseksi. Kolmannessa osassa Hanna Brotherus ohjasi osallistujat läpi liikesarjan, jossa sanallisten ohjeiden ja liikkeiden avulla pyrittiin samaistumaan niihin ajatuksiin ja mielenliikutuksiin, joita leirin punavangeilla oli: nälkään, raivoon ja epätoivoon. Erityisesti osallistujien keskusteluissa ja mediassa teosta pyrittiin sovittamaan nykyaikaisiin järjestäytyneisiin poliittisiin liikkeisiin ja puolueisiin, mutta järjestäjät vaativat puoluepoliittisten kysymysten ulossulkemista. Väitöskirjan ohjaaja on Teemu Mäki. Samaan aikaan näyttää ilmeiseltä, että teoksessa oli sekaisin kaksi eri käsitystä siitä, mitä tarkoittaa taiteen poliittisuus. Ketkä teoksessa tekevät sovinnon. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Käsien ylös kohottaminen ja huutaminen on saanut ihmiset nielemään kyyneleitään ja itkemään avoimesti. Pilvinen taivas repeili auringonpaisteeseen, yksittäisiin hiutaleisiin ja takaisin valoon. Teatterin ja esitystaiteen kriitikon mielipide yhteisöllisestä tapahtumasta voi kaikesta huolimatta olla merkityksetön. Samalla tuntuu uskomattomalta, että jonkin niin latautuneen tapahtuman kuin sisällissodan ja joukkoteloitusten muistaminen voisi olla poliittisesti neutraalia. 55. Viimeisessä osassa laulettiin viiden esilaulajan ja jousikvinteton säestämänä Uuden ajan marseljeesi, jonka on sanoittanut Heikki Salo. Vuonna 2013 korostuu taiteilijan oma inspiraatio. Myös Fellmanin pelto -teoksessa häntä kiehtoi kokonaisestetiikka ja yhteisöllinen kokemus. Kaisa Salmi tunnetaan erityisesti suurista kukkainstallaatioistaan. Osallistujia pyydettiin pukeutumaan tummiin vaatteisiin, jotta yksilöiden sijaan juuri massan liike korostuisi. Hän on peittänyt kukkiin erilaisia alueita - esimerkiksi Eduskuntatalon portaat ja Turun Tuomiokirkon edustan. . Tarina koostui tosiasioiden toteamisesta sellaisin peruslausein, joista kaikki puheelle tyypillinen ilmaisu oli pudotettu. Valtava teos oli suuren työryhmän ja kivojen eri osien hajottama
Kuva on otettu Lahdessa 20.4.1918. Olen jostain lukenut arvailusta, että olisitte yrittäneet päästä Venäjälle ja käyneet sitä ennen valokuvaajalla. 93 vuotta kuolemasi jälkeen sinun toverittareistasi on kirjoitettu tutkimus, tai oikeastaan vain niistä, jotka selvisivät hengissä, vaikkakin vankiloihin ja leireihin. Olet kyllä ihan sisaresi näköinen ja samannäköinen kuin häneltä säilyneessä sota-ajan arkussa olleissa valokuvissa. Suvussa sinusta ei oikeastaan puhuttu, mutta myöhemmin kysyttäessä asiaa kierreltiin, välteltiin ja kaunisteltiin. Molemmilla on kuvatekstin mukaan »lanteilla aseet». Muitakin oli. Sanotaan sinun olevan tuntemattoman ja toisen kanssasi olevan serkkusi Rauha Sinisalon. Mitään syytä tähän ei enää ole, vaikka asiaa on peitelty (ja pelätty?) kaikki nämä vuodet. Kulttuurivihkot 4?|?2013 nyt siinä kuvaasi. Se arkku on nyt hallussani, mutta vieläkin osin penkomatta. Tässä kirjassa kerrotaan vain Hämeenlinnan leiristä. En ehkä olisi kirjaa lukenut, ellen olisi näh- 56. Ehkä et olisi pitänyt häveliäänä tyttönä myöskään herrojen ja heidän renkiensä rumasta puheesta. Sota jatkui pitkään teidän elämänne jälkeen ja koteloitui syvälle. Venäjän sijasta päädyitte. Rauhalla on jalassaan miehen housut, ja se oli kuulemma syy surmaamiseen heti tavattaessa. Teillä on jonkinlaiset punakaartilaispuserot päällä ja kravatit. Saattaa olla parempikin, ettet saa tätä kirjettä, koska et olisi varmaan ollut varautunut niihin sanoihin, joita teidän vastustajanne sodassa myöhemmin rauhan tultua käyttivät. Ai niin, et tiedäkään, että kyse on toisesta sota-ajasta eli yli 20 vuotta kuolemasi jälkeen, kun sinun sisarenpoikasi kaatui ihan toisessa sodassa. Rauhalla on kädessään kukkakimppu ja päässä venäläiseltä näyttävä lippalakki. Arvoisa isotäti. Sinun aseesi näyttää kyllä pikkuriikkiseltä puukolta ja Rauhan koristetikarilta. Se ei enää tavoita sinua, mutta kun itsekin sain tietää sinusta jotain vasta muutama vuosi sitten, kun törmäsin nimeesi »Suomen sotasurmat 1914–1922» - tiedostosta. »Housukaartiin» kuulumisesta ei sinussa ole perustetta, koska sinulla on pukimena hame. Kirjoitan tätä kirjettä 94 vuotta kuolemasi jälkeen
Osa teistä kuulemma luotti punakaartin tarjoamiin etuihin, osa toimi sairaanhoitajina ilman mitään koulutusta (kuten myös yleisesikunnan ambulanssiosaston johtaja F.A. Ette varmaan olisi kuunnelleet punastumatta, kun teitä kutsuttiin nimillä laidasta laitaan ja motiiveitannekaan ei ole missään esitetty. Paljon joukoissanne oli niin sanottuja tavallisia naisia, palvelijattaria ja tehtaalaisia, mutta valkoisten kuvausten mukaan myös »häilyviä tyhjäntoimittajia, velttoja yllyttelijöitä, kiihottajia, kuljeksivaa elämää viettäneitä kiivaanpuoleisia ja laiskoja irtolaisia», sellaisia jotka olivat olleet »koko ikänsä paikkakunnan kauhuna», »hänen lapsensa on ryssän tai mustalaisen kanssa tehty». Presidenteistä Svinhufvud ja Kekkonen toimivat »teurastusjoukkueen» päällikköinä. Hyrsky, koska ammattilaiset liittyivät 57. Laillinen järjestys on tietysti porvarillinen järjestys ja vastakkain asetettiin punainen epäkulttuuri ja oikea perinteinen kulttuuri. Mutta oliko muitakin. Monesti puhutaan, että olitte tavallisia tyttöjä ja vähän viattomiakin, syyttä syytettyjäkin, mutta voisihan olla että olittekin tavattomia ja vähän radikaalejakin. Eikä se olisi varmaan ollut eduksikaan syytetyille. Suomessa tuli valtaan porvaristo ja sen häntänä porvariskirjailijat. Mutta toisin kuin ne ammoiset amatsoonit te ette taistelleet rinnat paljaina, ehkä kylmän talvenkin takia, mutta paljaiksi monet teistä riisuttiin ja häväistiin ennen mestaamista. Oikeudenkäyntipöytäkirjoissa on kyllä jonkin verran merkintöjä radikaaliudesta ja tiedossa on, että monet nuoret tytöt taistelivat myös naisten vapautuksen puolesta. Jotain on kuitenkin jäänyt kirjoihin ja kansiin, varsinkin valtiorikosoikeuksien akteihin eli asiakirjoihin. Oliko niitä »pelkästään» aatteen vuoksi sotaan lähteneitä, jopa peräti radikaalifeministejä. Hän vertasi teitä susiin, jotka tuli tappaa, ettei yhteiskunta saastuisi. Toiset sanovat, että ette olleet kovin sotaisia, mutta toiset sanovat, että olisitte taistellut urhoollisesti ja yllättävän rohkeasti varsinkin Tampereella. Näitä perusteluja puolustukseksi ei kuitenkaan ehkä kirjattu ylös. Lahden soramonttuun. Kuitenkin osa vangituista oli alaikäisiä, joidenkin lähteiden mukaan vangeista jopa 47 prosenttia. Muuan suuri kirjailija, joka kannatti ankaria rangaistuksia, kutsui teitä »susinartuiksi». Oikeuden kokoonpano oli aika kirjava hovioikeuden notariosta varatuomareihin ja lakitieteen opiskelijoista kansakoulunopettajiin ja yhteiskoulun vahtimestariin. Joitakin teistä kutsuttiin »rahvaan amatsoneiksi». Jotkut teistä eivät siloitellun historiakuvan mukaan todennäköisesti olleet ymmärtäneet, mihin olivat ryhtyneet ja olivat siten olosuhteiden viattomia uhreja. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Oikeudessa itseään puolustavat aktivistinaiset korostivat, että tämä on ollut laillista toimintaa: »Puoluetoiminta on puhtain asein ajettuna jaloa toimintaa eikä siinä ole mitään rikosta olemassa ja köyhä on se Suomen nainen, joka ei puoluetoimintaa kan- nata. Henkinen puoluetyöskentely kehittää hyviä taipumuksiamme, välinpitämättömyys raa´istuttaa». Olitte kuulemma lisäksi »eukkoja ja pikku impiä». Taisi ukkoparka vain pelätä teitä. Sitä ennen on arveltu Rauhan olleen jonkin aikaa Lahden naiskaartin päällikkönäkin. Yhdessä kunnianarvoisan papiston kanssa he oikein kilpailivat, kuka keksii pahimmat nimitykset naiskaartilaisista. Muuatta valkoista naissotilasta kutsuttiin »Lempäälän amatsoniksi, jolla oli ikävä tapa ammuskella vihollisia» ja muuatta punaista kuvattiin määreellä »nuori amatsooni, joka ei kauneutensa mutta nähtävästi oikean puheensa kautta tekee hyvän vaikutuksen». Oikeudessa oli tietysti ihan tiukkojakin syytteitä: eräälle vaadittiin rangaistusta valtiopetoksesta, koska oli liittynyt punakaartiin tietoisena punakaartin tarkoituksesta laittomalla tavalla muuttaa maan hallitusmuoto ja yhteiskuntajärjestys. Paljoa ei tiedetä, mitä teistä ajateltiin niiden miesten päissä ja sanottiin puheissa, jotka varsinaisella rintamalla taistelivat teitä vastaan
Lisäksi olitte »lierihattuisia raivottaria», »epärationaalisia antinaisia, joiden henki haisee juodulta vereltä». Osa haki leireiltä tuttuja punakaartilaisia kotipaikka- 58. Sinusta en tiedä. Kauniita punakaartilaistyttöjä kutsuttiin usein laupeudensisariksi ja lemmensisariksi. Et ehkä tiedä, että vieläkin monet romanit (tai mustalaiset kuten on aina sanottu) ovat saaneet ruotsinkielisen sivistyssukunimen syntymälahjaksi paikalliselta papilta. Osa niin sanotuista perusteluista oli huhuja, joita »keitettiin huhukeittiöissä». Tässä kirjassa ei ole kovin paljon tätä puolta, mutta löysin kirjahyllystäni muutaman heidän heti teidän sotanne jälkeen kirjoittaman kirjan. Muuan oli irtolaisnainen, »vaikka ei ole rikollisen näköinen», muuan esiintyi miehen vaatteissa. Åström kuvaa kirjassaan »Valtiollisia seikkailijoita. Punaiset ovat eläimellisiä raakalaisia, joille ylemmät arvot olivat täysin vieraita. Papisto yritti selittää kristillisen tekemättömyytensä jälkeen teitä vielä omilla sanoillaan. Sukunimesi kuulostaa ruotsalaiselta, mutta se on kyllä vanha hausjärveläinen nimi. »Häntä ei täällä kaivata», »oltas hyvin kiitollisia, kun ei ikinä tarvittis Kokemäellä häntä katsella», »paras tulla poisperatuksi», »syytetty esiintyi röyhkeästi ja julkeasti, nauroi mielenosoituksellisesti», »hän on lyhyesti sanottuna aikansa elänyt henkilö», »veltto ja laiska yllyttelijä», »on tunnettu yleensä häijynilkiseksi ihmiseksi sekä myöskin varsinkin punakaartin aikoina viettänyt epäpuhdasta elämää ja päätyönä on ollut lähinnä ryssien kanssa maleksiminen». Psykopatologista ja yhteiskunta-sie-. Kuulemma kohtalosi sinetöi leirillä vieraillut Hausjärven suojeluskunnan retkue. Kuulemma vain osa teistä kantoi asetta ja osallistui taisteluihin ja kaikki aseen saaneet eivät käyttäneet sitä kertaakaan. Mutta silti hän teki myös hengellistä työtä vankien parissa: »Oli niin ihanaa keskustella kuolemaantuomitun kanssa - - kuolemaantuomittujen ja elinkautisten keskuudessa pidetyt kokoukset ihania». Kulttuurivihkot 4?|?2013 kunnalle tuomittavaksi. »Langenneista naisista tihkui ympäristöönsä siveettömyyttä, joka vaaransi muutenkin heikkouteen taipuvaisten miesten siveyden». He myös lähettivät vangittuja vankileiriin, jossa sitten suojeluskunnan laatimien kuulustelujen ja lausuntojen pohjalta vangitut kuulusteltiin uudelleen ja tuomittiin. Olisi kyllä kannattanut olla ruotsinkielinen sodan jälkeen, koska aika moni arveli, ettei sellainen voi olla punainen joka puhuu ruotsiakin. Paikalliset suojeluskunnat puhdistivat oman pitäjänsä, kokosivat vangitut ja kuulustelivat nämä. Tämä jälkimmäinen määre ei viitanne lääketieteelliseen kyvykkyyteen. Rikoksina oli kirjattu punakaartin tavoitteiden edistäminen ja papereissa lukee perusteluina usein »Tunnetaan», »Tiedetään», »Luullaan». Oikeudelle tietoja antoivat suojeluskunnan jäsenet, talolliset ja jopa yhteiskoulun talonmies. Naimaton 23-vuotias Ruusa Amanda Sauranen mestattiin ja syyksi kirjattiin epäsiveellisyys. yleensä valkoisiin) ja »osa liittyi pelkästään aatteen sanelemana» (Pekkalainen), osa sosiaalisen paineen vuoksi ja osa pakotettiin mukaan. Oikeudessa toverittaresi eivät aina saaneet suunvuoroa ja syyttäjäpuolikin käytti usein tiettyjä kaavoja papereissaan. Ruotsinkielisyys edusti näet sivistynyttä länttä raakaa ja alkukantaista itää vastaan. Osa vain pantiin sorakuoppaan sen suuremmin perustelematta. Pastori Rentolan mukaan punaiset ovat saastainen roistokarja ja »rikollinen rotu». Pappi-psykologi L. Kovin raivoisilta ette ainakaan kuvassa näytä, pikemminkin ujoilta nuorilta tytöiltä, vaikka sotaisaa rekvisiittaa kuvassa onkin. Seppä Backbergin jälkeläiset ovat perustaneet oikein Backberg-seuran, joka toimii aktiivisesti tänään. »Punaisen mädätyksen turmelemat naiset ovat unohtaneet asemansa naisena» (Kianto), ja tällainen villi ja luonnoton nainen on eläintä alemmaksi vajonnut ihmislaji, kuten muutkin »sairaan roistot varkaat ja huorat»
Mutta mistä sen tietää. – Tyyne Natalia Backberg, s.9.10.1896 Hausjärvi, tehtaalainen, asui Hyvinkäällä, sotilas Punakaartissa, mestattiin Lahden vankileirissä keväällä 1918. Kirjallisuutta: Tuulikki Pekkalainen: Susinartut ja pikku immet. Kirjeen kirjoitti sisaresi Elin Backbergin tyttärenpoika Pekka Hongisto talvella 2012. Tammi. Voi olla, että nipistelisit itseäsi, jos lukisit näitä kuvauksia itsestäsi ja toverittareistasi. Me voimme vain arvailla ja lukea teitä rivien välistä. Enkä nyt tarkoita riveillä teitä kulkemassa riveissä sorakuopan reunalle. Koskakohan toteutuisi kait teidänkin hartaasti helvetin ensimmäisessä porstuassa toivomanne haave että »vartijoista tulisi inhimillisiä ja papeista kristittyjä» (Oscar Wilde). lutieteellistä valaisua Punakaartiliikkeestä» (Kustannusosakeyhtiö Kirja 1918) teitä mielenvikaisiksi seuraavin määrein: joukkohullut, siveellisesti vähämieliset, veijarit, maailmanparantajat ja riitahullut sekä seikkailijat. Papiston tehtävänä oli myöhemmän kirkkohistorian mukaan olla vain kirjurina. Sisällissodan tuntemattomat naiset. »Vaikkakin kysymyksessä olisivat henkisesti terveet ihmiset, saa heidän toimintansa sairaaloisen luonteen… nykyaikaisissa oloissa henkiset kulkutaudit ovat mahdollisia, jos mieliä on ennakolta pitkät ajat kiihoitettu… hulluuden voimakkuus ilmenee meilläkin siinä, ett’ sivistyneitäkin henkilöitä on ollut mukana… voi hyvin käsittää että verenhimoisten vaistojen pinnalle nousemisen täytyy olla lopputuloksena - - syy on osin myös umpimielisessä suomalaisessa luonteessa… siveellisesti vähämielinen on epäyhteiskunnallisen ihmisen perikuva - - on mielisairaita, jotka tunnetaan riitahullujen, kverulanttien, nimellä. Helsinki 2011 59. Heidät kuvataan itsepäisiksi, kiihkoisiksi, häikäilemättömiksi luonteiksi… missään paranos-muodossa harha-aatteet eivät liene vaikeampia maallikon huomata kuin kverulanttien tyypissä». Kulttuurivihkot 4?|?2013. Sinunkin kohdallasi kirjattu »mestattu» on kuulemma vain papiston käyttämä
Mies kouliin- 60. Myyntilukuja katsoen suosittu lajityyppi löytää lukijat helpon saatavuuden, hyvän mainostuksen ja keveyden avulla. Harlekiinien lajityyppi noudattelee aikakau- den ihanteita ja toteuttaa sen mukaiset unelmat lemmekkään sokerihuurteisilla sivuilla. »Toisaalta sex and shopping -genren naiset näyttäytyvät moderneina ja itsenäisinä naisina, mutta pinnan alta löytyy perinteinen, romanttisen kertomuksen juoni», Malmio pohtii. pornografiasta ja ja fantasioinnin myös naisille. Harlekiineihin perehtyneet kirjallisuudentutkijat piirtävät lajista tavanomaisia stereotypioita moniulotteisemman kuvan. Viime vuosikymmenen aikana harlekiini on soluttautunut perinteisen rakkaustarinan laitamille ja on syntynyt uusi harlekiinin alalaji, sex and shopping -kirjallisuus. L. »Jamesin teoksen naishahmo on oikeastaan aika epäuskottava. Ehkä tämä ajatus voi olla monille vaikea hyväksyä», Mäkelä pohtii. Kulttuurivihkot 4?|?2013 tuu tarinan aikana naisen ihanteita vastaavaksi», Malmio toteaa. heidän asemoitumisensa halujen kuljettajiksi. Harlekiinin peruskaava Shades of Grey, joka muotoutui etenee siten, että alussa sankatarinaksi vampyyrisaaga Twilightin fanifikritar on jonkinlaisessa kriisissä, mikä ohjaa tio-sivuilla. Yleensä onnellinen loppu on seurausprojekti saa romanttisia sävyjä. Toisaalta fantasiahan voi syntyä toisen näkökulmasta. Romaanissa siis sankaritar saa usein kyväksi sen, että yhteiskunnassa on tarve kesromanttista rakkautta ja huomionosoituksia kustelulle, jota teoksen ympärillä käydään. Hänen fantasiansa näyttää itse asiassa hyvin miehiseltä. amat, vakiintumiseen liittyvät naiseudesta, Mäkelän mukaan internetin onnistumistarinat eivät ole harerotiikasta, aikakausi on sallinut erotiikan lekiinin ainoa ulottuvuus. mieheltä. Internetkeskusteluja ei tarvitse seurata kovin pitkään huomatakseen, että harlekiini- ja romanttinen naistenkirjallisuus ei ole suuressa huudossa. Ehkä teoksen kerronta ilmentää sitä, että nainen saattaa kiihottua siitä, mistä arvelee miehen pitävän. Myyntiluvut kertovat täysin toista tarinaa. Sivistyneenä itseään pitävän lukijan on helppo inhota sovinnaiselta vaikuttavaa lajityyppiä, mutta juoneltaan yksinkertaisten harlekiinien todellisuus on monipuolisempi kuin usein luullaan. Eräässä fanifiktiossa Malmion mukaan uusissa ympyröissä naitarinan sankaritar Isabella on ylipainoinen nen kohtaa miehen, joka suhtautuu sankaritkotiäiti ja vampyyri Edward onkin muuttunut tareen aluksi epämiellyttävällä tavalla. »Kyllähän harlekiinin juoni ja kielikin on konventionaalista. »Sitähän voidaan pohtia, onko harlekiinit pelkästään ajankuvaa vai luovatko ne käytösmalleja ja odotuksia esimerkiksi rakkaudesta», Malmio pohtii. Samaistumalla sankarittareen voi arkea elävä kotiäiti tuntea hetSe on keskustelua naiseudesken osallisuutta romantiikasta ta, erotiikasta, pornografiasta ja äitiydestä», kirjallista tajun»Yhteiskunnassa ja huomiosta.» nankuvausta pettämisromaaMalmion mukaan todellisuuson tarve neissa tutkinut Maria Mäkelä pako ja kioskiromaanien tarjokeskustelulle toteaa. Heihin on helppo heijastaa itseään», Mäkelä toteaa. Jamesin kohuteos Fifty Shades of Grey on löytänyt Suomessakin tiensä monen kirjahyllyyn, mutta internetin palstoilla teos kohahduttaa heikolla kielenkäytöllä ja poikkeuksellisen lattealla juonella. Malmion mukaan romanttinen kirjallisuus muodostaa monelle kotiäidille oman tilan, pakotien arjesta. Osaa keskustelijoista pöyristyttää teoksen pornografisuus, joka on suunnattu kotiäideille. Naisen asema on kaksijakoinen Vaikka harlekiinit ennen ja nyt ovat ajalleen uskollisia ja juoneltaan patriarkaalisia, voi niiden vastaanotto olla feminististä. Esimerkiksi brittiläisen E. Monille tuttu esimerkki Malmion mai-. tämän personal traineriksi, joka kannustaa »Lopussa he kuitenkin löytävät yhteisen sankarittaren laihtumaan. Harlekiini ja romanttinen viihdekirjallisuus elää ajassa. Kyseisillä fanifiktio-sivustoilla on hänet uusiin kuvioihin.» monenlaisia tarinoita. Ylipainoinen kotiäiti »Radwayn mukaan harlekiini antaa mosankarittarena nille lukijoille tilapäisen take care of -koke»Fifty Shades of Greyn vastaanotto tekee nämuksen. Hyi, kotiäitipornoa! Teksti Laura Santala Kuvitus Eija Vehviläinen Harlekiinit ja romanttinen naistenkirjallisuus herättävät tunteita niin lukijoissa kuin heissäkin, joissa jo sana »harlekiini» aiheuttaa myötähäpeää. Rakkauden kielen oppikirja vai ajankuvaa. Toisaalta Mäkelän mukaan hahmojen tyhjyys voi joissakin tapauksissa vaikeuttaa samaistumista. Samalla yhteinen sävelen. Mutta Janice Radway on tutkimuksissaan harlekiinin vastaanotosta osoittanut, että lajityypillä on paljon laajempia vaikutuksia lukijakuntaan kuin yleensä luullaan», romansseja ja naisille suunnattua populaarikirjallisuutta tutkinut Kristina Malmio toteaa. »Naisen asema harlekiineissa äitiydestä.» ja romansseissa on kahtiajakauInternetissä sai alkunsa myös kotiäitipornoksi leimattu Fifty tunut. ta siitä, että juuri teoksen mieshahmo luopuu »Henkilöhahmojen tyhjyys mahdollistaa periaatteistaan tai paheistaan
Onhan romaani mielletty jo vuosisatojen ajan joutilaiden naisten joutavaksi ajankäytöksi», Mäkelä toteaa. Virginia Woolf tarttuu kynään toisaalla, toisaalla omaa hetkeä naiselle tarjoavat sietämättömän keveät harlekiinit. Bigissä. Harlekiinin jo kauas historiaan ulottuva alhainen asema kulttuurisessa hierarkiassa on luonut Mäkelän mukaan lajityypille sisäänrakennetun alhaisen itseluottamuksen, mikä estää lajin kehittymistä. Suurkaupunki, unelmatyö, alati Kirjallisuuden sokerinen vaihtuvat vaatteet, kampaukset pohjamuta »Harlekiineja ja miehet ovat kiinteä osa nykyharlekiinin porvarillis-boheeKulttuuri on hierarkisoitunutja romansseja mia kuvastoa. Romanssit uppoutuvat syvälle ihmisen perustarpeisiin tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. . »Internetissä vellova keskustelu ei ole mitään uutta. Esimerkiksi goottilaiselle romaanille opiskelijoilta kuin kolumnisteiltakin. että teokset on lekiinikuviota roikkumalla rois»Populaarikirjallisuudelsuunnattu naisille.» tomaisen charmikkaassa ja sila on leimansa. Ajatus kotiäidin omasta tilasta kiertää kehän umpeen. Tasapaksu juoni mahdollistaa helpon samaistumisen, josta voi ammentaa selvitytymismekanismeja omaankin arkeen. nitsemasta lajityypistä on Candace Bushovat tyypillisiä puhtoiset sankarittaret, joita koitetaan vietellä ja jotka pohtivat rakkauden nellin menestysteos Sinkkuelämää, jonka muotia, uraa, salaattilounaita ja vapaata sekproblematiikkaa, päätyen lopulta vaimoiksi», siä palvova elämäntapa on asettanut ihanteiMalmio huomauttaa. Toisaalta tarivetää hierarkiassa ta. romansseja vetää hierarkiassa Näennäisen itsenäinen ja modealaspäin myös se, että teokset on ri Carriekin tuntuu saaneen tartunnan harlesuunnattu naisille», Malmio kertoo. Toisaalta esimerkiksi Fifty »Toisaalta tällainen miehestä riippuvaiShades of Grey on saanut Mäkelän mukaan nen naiskuva ei ole harlekiinin erikoisomiosakseen kiinnostusta ja jopa puolustusta niin naisuus. ta monille 2000-luvun naisille. Harlekiineja ja karintuoksuisessa Mr. kiinin pitkistä perinteistä, joissa sankaritar Vastaanotto siis osoittaa, että luutuneimlankeaa ihanan paheellisen sankarin käsipia käsityksiä ei välttämättä ole rakennettu sisään harlekiinien tarinoihin, vaan lukijoivarsille ja monen mutkan jälkeen lopussa soi häämarssi. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Harlekiini ja seksuaalinen kirjallisuus ovat vanhoja kirjallisuuden lajeja. den arvotuksiin. Keskustelupalstoilla paheknan sankaritar Carrie Bradshaw sutaan kilvan kotirouvien sekalaspäin myös se, toistaa tuttuakin tutumpaa harsifantasia-kirjallisuutta. Harlekiinit tarjoavat kotiäidille hetken omaa tilaa. 61
Kulttuurivihkot 4?|?2013. Bombardier-palontorjuntakone Winnipegin lentokentällä. 62
Suurkaupunkilaisuus on yksi nurkkaan käpertymisen laji. Lähdin lännelle Teksti Hannu Niklander Kirjoittaja on useita kertoja vieraillut Itä- ja KeskiKanadassa ja laatinut matkoista kaksi kirjaa. Löydän paikkani. Näen myös maailman kaikkien aikojen suurimman yksimoottorisen lentokoneen. Viimein tullaan kaupunkia kiertävälle Perimeter-rengastielle. Kyytiin aikojille järjestetään yhtä perinpohjainen turvatarkastus kuin lentokoneeseen nousijoille. Haavistopuisto on aukeaa maisemaa, jossa vuorottelevat preerian ruoho ja ehkä hehtaarin kokoiset haapasaarekkeet. Manitoba on keskellä Kanadaa ja liittyi valtioon vasta 1870. Manitoba Päästäkseen bussiin on mentävä Winnipegin lentokentälle, jossa linja-autoasema sijaitsee. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Ilman tiettömien taipaleiden päähän de Havilland Beaver- ja Otter-koneillaan lentäneitä maa olisi vieläkin harvemmin asuttu. Menen lännelle, kuten kanadansuomalainen sanoo. Jotkut oikein urbaanit ihmiset eivät kuulemma koskaan loittone Winnipegistä Perimeteriä kauemmas. Bussin sisällä lukee englanniksi ja ranskaksi, että myrkyllisten juomien nauttiminen on kiellettyä. En tiedä paraniko lentovarmuus, mutta polttoaineenkulutus väheni. Kanadassa kolmimoottorinen muutettiin yhden sitäkin isomman moottorin varassa toimivaksi. Kanadan sankarigalleriaan kuuluu vesitasolentäjä. Toisinaan voittaa alaa manitobalainen maisematyyppi aspen parkland / la forêt parc. Ehdin ilmailumuseoon. Penkillä lojuu mestitsilehti Grasroot News. Se on aaltopeltinen Junkers 52, saksalaistekoa. Järeä Bombardier-palontorjuntakone lentää ylitse niin matalalla, että keltaisessa kyljessä erottaa biisonin kuvan ja tekstin Manitoba. Pohjoisempana vallitsevat haavistot, kunnes itse vaihtuvat havumetsän kautta tundraksi. Monenlaisia kuormia kulkee, Manitobassa alituisesti hinataan jotain. Peltoa riittää pit- 63. Matkalaukku kiikutetaan bussin perävaunuun. Ajetaan esikaupungin halki. Maisema avartuu preeriaksi. Nyt jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin, maailman toiseksi laajimman maan keskiosasta kohti länttä
Pohjoisamerikkalaisten on hankala laittaa annosta käyttämättä siihen paahtoleipää. KahPohjoismaalaiselle regina on ns. kalkkarokäärmeen rätinää. Kouluja käynyt tietää, että se on kuninjia ilman mitään turvatarkastusta. taa. Käyn oivallisessa luonnonhistoriallisessa museossa katselemassa maisemadiaraamoOtan tamarindilimonadia. källe, puita näkee yhä harvemmin. rannoilla. tiä, joiden olemassaolosta en varttitunti sitten Aamulla kävelen Reginan katuja. Paras siis nukkua. Kampanjakuukauden aikana provinssin siLinja-auto kiitää kohti päivänlaskua, kulsäiset matkat maksavat 60 täyttäneille eninjettaja panee aurinkolasit päähänsä. Minut neuAseellinen konflikti puhkesi Rivière Rougen votaan viereisen syöpäklinikan kanttiiniin. kieli tuo mieleen Puolan ja Ukrainan liput. Ikkunasta näkee rautatieltitsilippu, valkoinen . sinisellä le, tavattoman pitkä vehnäjuna pohjalla. Jollei terrogatar latinaksi, kouluttamattomampi muistaa risti ole erityisen vähälahjainen, voi ajatella, Rekiina-lehden, jossa on romantiikkaa. Portage la Prairiessä pidetään tauko. välipysäkiltä. keinen osa Manitoban kulttuusitä useammin aistii vaniljakahria. He ovat keskäy vaahterasiirapin tuoksu ja keitaita. Kulttuurivihkot 4?|?2013. jossa harva eurooppalainen kävi. Nämä les jaita hiekkadyynejä. Maastoauton rekisterikilvesLinja-autoasemalla ilahdun toden teolla. Juna tulee vastaan. Ranskalaisisien ja intiaanipääsee. Uusi kapina puhkesi Saskatchekaa ja kriitä. sä lukee provinssitunnus Friendly Manitoba. käsitteeseen Rupertin maa, ja todellinen valta brittitaustaiselle Hudson Bay Companylle. Kahville sentään Kirjastot ovat ta. Kun opaskirjan neuvojen mukaan tähyän oikealle, näen kuin Manitoban kanssa. coureurs de bois, metsäjuoksiKenaston on pieni kauppala, jat, olivat myös des coureurs des joka lupaa vähän ja antaa vielä filles, tyttöjen perässä juoksijoivähemmän. mistolaisin ja kaikkein tyypillisin preeriaproLaadukas kuvalehti on painettu englanniksi, 64. Majapaikassa ei ole aamiaista. Jotkut aterioija ja kuuntelemassa haisunäädän vikinää ja vat. Ikkunan alla on korkeaksi korotettu katolisten asiaa Manitobassa, jossa brittivalta maastoauto. katoon on Reginaa hallittavampi kaupunki. Rakennan itselleni aamiaisen, wanin puolella. Inuktut kertoo Kanadan eskimoista. Heraldinen muotosiintää viljasiiloja. Sen keltavihreät liput ovat suosittuja menee pitkä tavarajuna. Kaukana vinssi. Kylläpä kipeiden kelpaa! On pimeää. sivistysvilannurkalta nousee kyytiin uusia matkustasana. Viihdyn pitkään ja selailen lehkuna. Monin paikoin liehuu mesvin. Riel joutui hallituksen vangikjoka on paljon huokeampi kuin osasin odotsi ja hirteen 1885. menee. Keski-Kanada kuului väljään chewanin tunnus Land of Living Skies. Reginalaisesta hotellihuoneesta puuttuu ikKirjastot ovat maailmalla epäkaupallisuuden keitaita. Enemmän ihmetyttää kytkinten kestäajoi mestitsien, intiaanien, ranskalaisten ja minen. Saskatchewan on provinsseista historialtaan vasemtiennyt. Sisällä lukee englantia, hieman myös ransvaatimuksia. Täällä on kanadanranskalaisuuden läntinen etuvartio, mutta ainakin kaupunkioloissa Saskatchewan fransaskoise-kansa on jo vähemmistönä. Rannikon Québecillä oli enemmän yhteistä Le Havren Preeria aukeaa vapauttavana. Riel pakeni maasta, mutta hallitus Keltavihreä lippu hulmuaa sairaalan katoljoutui ottamaan huomioon joitain métis’den la. Sasvalo otsassaan. Menen jo ulos. Foettä hän hoksaisi olla nousematta kyytiin Winneettinen shokki tulee, kun anglosaksit äännipegissä ja tulisi pommeineen mukaan vasta tävät sanan ridzhaina. Rekisterikilvessä lukee Saskatlujitti otettaan. Riel neet. Keskitään 10 $, niin myös edessä oleva viisituntinen Kanada oli Nouvelle Francen takamaata, nen matka. Siinä on kolmella dieselveturilla tekeManitoban isä Louis Riel kuuluu teloimistä, mutta itsepähän ovat vetureiksi ruventettujen suurmiesten laajaan joukkoon. Ei euroopSaskatchewan-joki virtaa sillan alla, rinpalaisesti kolmilyhtyisenä, vaan yksi kirkas teillä kasvaa villinään korallikanukkaa. Vielä kauempana ja niitä liehuu kaikkialla. Silti tämä oli tärkeää turkisseutua, jonne Montréalin toimisto kanadalaista aavikkoa, kilometreittäin pallähetti asiamiehiä. Kuta lännemmäs tulmaailmalla äitien liitoista syntyi sekakansa epäkaupallisuuden laan, sitä harvinaisemmaksi les métis, mestitsit
Kennedyyn ja näytetään virallisia yhdysvaltalaisia yhteydenottoja, joissa Diefenbakerin nimi lähes säännöllisesti onnistutaan kirjoittamaan väärin. Täällä on Kanadan pääministeri (1957–63) John Diefenbakerille omistettu museo. Maanjako neliömailin tiluksineen oli suurpiirteistä eikä maanmittausvirastoista juuri lähdetty kentälle selvittämään palstojen laatua. Ottawan hallitus kutsui maahan Itävallan ukrainalaisia, koska arveli aron viljelijöiden sopeutuvan preerialle. Kaikki saivat neliömailin, yksi peltoa, toinen haavistoa, kol- mas kivikkoa, neljäs suota. Saskatoonin Ukrajnsjkij muzej Kanadissa näen käsitöitä ja suuren määrän pääsiäismunia. Konservatiivipoliitikkoa käsitellään tyhjentävästi, kerrotaan hänen viileistä väleistään yhdysvaltalaiskaimaansa J. ranskaksi, inuitin tavukirjoituksella sekä sen latinisaatiolla. Kerrotaan myös kanadalaisesta Avro Arrow -suihkuhävittäjästä, joka oli aikansa 65. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Kautta maailman kielivähemmistöt panostavat erityisen hyviin lastenohjelmiin. Osa sopeutui erinomaisesti, osa ei ollut kotonaankaan viljellyt maata. Yllä: Näkymä Saskatchewan joen ylitse Saskatooniin. He kuuluvat Kanadan suurimpiin siirtolaisryhmiin. Kanadansuomalainen sanonta kuluu: »Ennen otan kymmenen vuotta Kinstonia kuin menen ryssän kanssa naimisiin.» Vuosikymmeniä vanha toteamus viittaa Kingstonin keskusvankilaan sekä vähävenäläisiin eli ukrainalaisiin. Saskatchewanin rantapoluilla orapihlaja, hopeapensas ja lumimarja ovat tyyppikasveja. Yhdistetty rautatie- ja kävelysilta vie yliopistolle. Viereinen sivu: Saskatchewanin lippu viittaa metsiin ja vainioihin. Illalla katselen televisiosta fransaskoislastenohjelmia
Ulos kävellessäni mietin, miksi täkäläisen paleontologian professorin esitelmästä saan paremmin tolkkua kuin siivoojan kysymyksestä. En saa selvää. Luovun ajatuksesta mennä kaupunkibussil- la junalle. Ratapihan yllä huojuu kirkkaan. Tiukkaa tekee taksillekin, ajetaan laitakaupungille halki pimeiden teollisuusalueiden ja läpi roiskuvien vesilätäköiden. Katselen sitä pitkään. Alberta Vaihtoveturin katolla vilkkuu keltainen lyhty. edistyksellisin. Ei nainen mikään vastasaapunut ole, hänen englantinsa oli paljon parempaa kuin minun. Luultavasti arvaisin missä hänen asiansa liikkuu, siivooja saattoi kysyä aivan mitä vain. Kauan seisottuaan juna lähtee pimeään. Vastaan jotakin ympäripyöreää. Kun asema löytyy, siellä vasta sytytellään valoja. Kulttuurivihkot 4?|?2013 sekin, että osaa vaihtaa lausetta, jos kuulija ei ensimmäistä versiota ymmärrä. Jos tänne asti pääsee, ei ole mitään hätää. Yötä leikkaa sen alituinen huuto, le code mineur canadien, es-molli-sointu, jonka heti tunnistaa junaksi. Yliopistokampuksella on glyptoteekki sekä laaja luonnonmuseo. Kantamuksen takia päädyn taksiin. Istun hopeanväriseen junaan. Ja olisiko yksi oppineisuuden laji 66. Sitä rakennettiin vain kahdeksan kappaletta. En näe öisen aseman nimeä, mutta ollaan jo Albertassa. Siivoojatar tulee ämpärinsä kanssa ja kysyy jotain. Hän toistaa kysymyksensä, ja vielä kolmannen kerran. Mutta olisiko niin, että paleontologi käyttää enemmän yhteisiä sivistyssanoja. Myöhemmin selvisi, että yhdysvaltalainen Lockheed-tehdas oli lahjonut poliitikkoja kallistumaan hankinnoissa Starfighter-hävittäjän kannalle
Kun tälle tulee tarve, emäntä kerää huolella parin hirvenpapanan kokoiset jätökset muovipussiin. Kun taron alituinen metsistä öljyhiekkaa ja tuhotaan peeksi tallustan, tulen paikalle, aamuvirkkuus. Jonkinlainen jääproomu saatiin päästä kokonaan irti ranskan kielestä. vatiivisin provinssi. Se on maan tapa, ratavalli ei kestäisi kahta vauhdilla sivuuttavaa vaalittu museo, joka kertoo intiaajunaa. Kun kanssa pärjää, karhut ovat arvaamattomia ja puuma vaarallisin. He kättelevät, ja toisen kinnas putoaa. Kanadan rautatiet – VIA – on kaksikielisyykulkemaan, mutta merelle asti hanketta ei sitden linnake. Valppaus ei ole aivan aiheetonta, niin harvinaisia kuin puumaonnettomuudet ovatkin. Istun vastapäätä maineikasta Athabascahotellia. Asemien surullisin näky ovat lasten katoa- misilmoitukset otsikon Missing/Disparus alla. koko kamara. Etsityn kuva katoamisajalta sekä muokattu 67. Aamiaiseksi tilaan makkaraa ja pannukakkua. Täällä suhtaudujossa britit II maailmansodan aitaan Yhdysvaltoihin ymmärtäkana kehittivät salaista Habakukväisemmin kuin muualla Kanasuunnitelmaa rakentaa sotalaivoja dassa, onpa albertalaista separatismiakin. Vasemmalla: Karhuvaroitus roskapöntön kyljessä. Aamuaurinko punaa huiput. Jalkakäytävillä on melkoisia määriä ulostusta. lampun valaisema tuulisukka. Öljy suo vauKylän lähellä kulkee vaellusmatkatessa rautta, etenkin, kun yhä surutpolkuja. taa ranskaksi. Miehet lyövät napakasti päänsä yhteen. Asun yksin hirsimökkiä. Preeria vaihtuu kumpuilevaksi pippurisumutetta petovaaran takia. Hän kumartuu poimimaan sitä, ja niin tekee toinenkin avuliaasti. Ne eivät ole Alppeja öljypumppujen hitaansitkeä heilunta. Ohi vilahtelee maatiloja, ortodokottamasta koiria mukaan, kehotetaan kulkesikirkkoja ja majavanpatoja jäähän vetäytyvimaan vähintään kuuden ryhmissä ja pitämään ne lampineen. tarpeeksi sinnikkäästi tuijottaa eteenpäin, haMyös provinssin pääkaupunki Edmonton vaitsee lopulta sen, mitä turistit tulevat hakejää pimeyteen uneliaine asemineen. Susien maisemaksi ja keltaisiksi lehtikuusiksi. Länteen mat- katessa mukavaa on alituinen aamuvirkkuus. Väkinäisesti naurahtaen kumpikin pitelee otsaansa. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Mielen valtaa atavistinen pedon pelko, jota kotona en ikinä koe. Matkamuistoliikkeissä kaupitellaan karhuaiheista tavaraa, Albertan tummansiniset Oivallan, ettei puolentoista litran suklaamaitopurkki ollutkaan niin hyvä idea matkaprovinssiliput riippuvat pakkasessa muistutevääksi kuin Saskatoonissa arvelin. haikea huuto kajahtelee viljasiilojen seinistä: Maanmittari Jasper Haw’n mukaan nies, ges, b, c, es. Annokseni tuodaan. män. Siellä poosastoon. Preerian liikkumattomuutta rikkoo vain ja näkyy joka suunnalla. Lähden liikkeelle heti, kun arvelen jonkin paikan auenneen. Kaadan vaahterasiirappia pannukakuille. Kaksi herraa tervehtii kadun toisella puolella. neista, metsästäjistä, radanrakenLänteen Alberta on Kanadan konsertajista ja vuorikiipeilijöistä. Vietän päivän junia katsellen ja Athabascan rantapolkuja kävellen. Kuin ihmeellisempiä, mutta niitä on paljon enemAlankomaat verkkaisine myllynsiipineen. metty kauppala on rautatiesolmu sekä portti luonnonnähtävyyksiin. Ne olisivat olleet halperustuu verojen kauhisteluun sekä haluun poja ja kevyitä ja tehtävänsä täytettyään sulaneet pois. Vastapäiset miehet ovat lähteneet, ja kinnaskin on saatu talteen. Se jäästä ja sahanpurusta. Matalan sesongin vuoksi on väljää ja edullista. En nähnyt puumaa, mutta ehkä puuma näki minut. Rouva menee terrierin kanssa. Maidon taen yhdysvaltalaisia osavaltiolippuja. Niiden varrella näen kumukavaa tomammin kaavitaan laajoista ningastikkoja ja hirviä. Sieltä näkee junan pituudelta eteen lun alkupäässä näen kyltin, jossa varoitetaan ja taakse. Se liittyy hirvien öiseen kulkemiseen. Kapuan yläkerran observatorioPalaan havumetsän halki kylälle. Rekisterikilvissä lukee The Red Rose Land. Jasperin taajaman nähtävyyksiä ovat surToinen juna tulee kohti ja pysähtyy odotkea kirjasto, komea höyryveturi ja rakkaudella tamaan. Tavarajunien jyrinä ja vaunujen kovaotteinen kytkeminen kantautuvat uneen. Veturin maan: Kalliovuoret. Kahvi ja muffini on helppo ostenkään ulotettu. Viereinen sivu: Observatoriovaunusta näkyy laajalti. Jylhiä lumihuippuHavahdun, kun aurinko nousee junan takaa. paljous kivistää vatsaa
Merimetsojen mustaa kiitolentoa, esittävät otusten naamoja, symmetriset kassitten näen valkopäämerikotkan, kun se isovot sisältävät profiilina kahdet muut kasvot. Sypres- sit ovat jykeviä. On kossa ja Alaskassa olisi oltu ripepienimuotoisempaakin taidetta. Retkeilymajat vaihtelevat. Bussi ajaa kauan kapeita vuoriteitä. Tajuan vesireittien merkityksen. Sängyn huojunta lakkaa. yleisbritti. Leutoa, merellistä, yksikielistä; arbutannicus ei ole yhtä esillä. Nanaimo on terassipuistojen Victoriassa ollaan alleviivaapikkukaupunki. Oivallan, että houkuttimia ovat lumen ja pakkasen puuttuminen, sypressimetsien lauhkeus. Kukko kiekuu, ja joka ikkunasta aukeaa erityisen rehevä maisema. Ei näy kuin englantia. ämpiä, täällä kulkisi nyt espanjan kuohuvat kuin ja venäjän kieliraja. Palmut tarkevan British. Tiheässä pensaikossa lojuvien runkojen joukossa tutkimusmatkailijan eteneminen on ollut hidasta, jollei mahdotonta. Vancouverin juna tulee tupladieselin vetämänä. Tofinosta olen varannut kasvitieteellisen puutarhan vierasmajan. Provinssilippua ei usein mo sovieticus oli missä hyvänsä valtakunnan näe, mutta tuossa se liehuu, keltainen aukolkassa asuva, mistä tahansa taustasta saarinko laskee sinivalkoisiin laineisiin yllään punut venäjää suosiva muuttaja, niin on Homo britannicus ennen muuta Lontoolle lojaali Britannian kruunu. Kymmenpaikkaisia vesitasoja lipuu selälle, kiitoradalleen. Kosket kuohuvat kuin olutmainoksessa. Intiaanit eivät pystytelleet toteemeja mihin sattui, vaan Kalliosaaria, havumetsää, sadekuuroja, norseinustoille sekä venevalkamiin. Pian ohitetaan maan korkein huippu Mount Robson. Niin kuin Hodesta-Seelannista. Monet ovat olleet vuosikymmenen kateissa, joitain löytyy hengissäkin. Asetun vuoteelle. walesilainen, iiriläinen tai skotti. vetää. Oikealla: Tyynen meren rannalla. Anglo-Kanadassa saa ranskankielistä palvelua helpommin kuin Sisä-Suomessa ruotsinkielistä. Brittein saarilla identiteettiin kuuluu olla englantilainen, tus-puita ja muuta omaperäistä kasvillisuutta. Tosin postissa kaikki on myös ranskaksi, mutta jaksaako koko päivää postikonttorissa viettää. Muualla Kanadassa Homo brinevat, eikä Vancouverin saari muistuta Kanadaa. Museossa opin paljon toteemipaaluista, jo Brittiläinen Kolumbia pihalla niitä on edustava kokoelma. Sinänsä sym-. kuva, kuten hänen nyt arvellaan näyttävän. Täällä heitä riittää, kuten PohjoisMoni kanadansuomalainen lähtee eläkeIrlannissa ja Gibraltarissa. päiviksi Brittiläiseen Kolumbiaan. Provinssipääkaupunki Victorian erikoisuus on keskustan lentosatama. Aamulla olen lukeva lehdestä, että juuri tähän aikaan Haida Gwan saarella tapahtui voimakas maanjäristys, joka tunnettiin Victoriassa asti. Jos Meksiha perinne, vaan liittyy venäläiKosket siltä saatuihin teräskirveisiin. Se on yllättävän hutera, hajoaako se, jos kylkeä käännän. Mikä tänne 68. olutmainoksessa. Viereinen sivu: Suurmiehen pojanpoika päätyi tänne. Paalujen veisto ei ole kovin vanLaivan kartalla monet nimet ovat espanjankielisiä. na räsymattona liitää ylitse. Toteemit jamaista. Kulttuurivihkot 4?|?2013 Provinssin yksikielisyys tuottaa ahtaan paikan kammoa. Syön aulassa pannukakkuja. Maaseudun helmassa ne voivat olla idyllisiä, kaupungeissa karun asiallisia. Viereinen sivu, alla: Hyökyaaltotietoa Tofinossa. Toisaalta victorialaiset ovat kärsivällisiä kouluenglannin kuuntelijoita ja usein yrittävät puhua ranskaa tunnistettuaan turistin. Valkoinen mies: puolikalju, puuta, punaiset hiukset ja parta oravanturkkia. Kaikkialla Englantia puhutaan ja dollareilla maksetaan, tämä vastaa mielikuvaa Tasmaniasta tai Uueroa ei voi tai ole varaa tehdä. Tämä on semmoinen; kun astuu huoneeseen, on kuin olisi kovennettua koppia saanut
Näen stellerinnärhiä, tummansinisiä töyhtöpäitä. Erikoinen nähtävyys on Chilen vapaustaistelija Bernardo O’Higginsin (1778–1842) pojanpojan mökki. Metsä sulkeutuu totaalisen vihreänä, jyrkkänä, kosteana ja kaatuneiden puiden sokkeloimana. Kulttuurivihkot 4?|?2013. paattinen seurue tekee lähtöä, mutta ei vain osaa mennä. He kailottavat yhä päällystakkisillaan sen sijaan, että jo rientäisivät junalle. Vyökalastaja lentelee pirteänä, laiva kulkee etäällä, taustalla aukeaa ulappa. Yksityisautoilu mahdollistaa loputtoman vitkastelun. 69. Mökki on soma, kun tietää, ettei tarvitse asua kahta vuosikymmentä. Häntä ei vaarin kuuluisuus auttanut, hän muutti Tofinoon, loppuiäkseen köyhyyteen. . Nyt välkkyy meri tuijanrunkojen välistä. Kirkonkylän laidalta alkaa vaelluspolku. Lähdössä oleminen on tehokas tapa dominoida tilannetta. Seuraan puron vartta rantaan, jonne mainingit vyöryvät raskaina kuin vajaamielisen halaus. Taas muistutetaan pedoista, mutta Tyynenmeren aava on katsottava. Maata on seuraavan kerran Kamtšatkassa. Valkopäämerikotkia lentää niin tiuhaan, etten niitä enää katsele. Ilman polkua en pääsisi mihinkään
joitti elämänsä puitteista Merkittävä Stanislavskiteoksessaan Elämäni taiteen suomennos Näytteljän työ palveluksessa: on melkoisen tauon jälkeen »Synnyin Moskovassa ilmestynyt Kristiina Revon 1863 kahden aikakauden ramainiosti toimittamana ja jalla. Näyttelijän kitykit. Itsensä taistelulaivat, sukellusveneet, lanka- ja lankehittäminen ruumiillistamisen luovassa progattomat puhelimet, radiolennätin ja kaksisessissa. berger Stanislavski ja Näyttelijän työ Martti Berger on helsinkiläinen kustantaja, kääntäjä ja kulttuurin monitoimimies. Vain ulkoasun jettajasta radiolennättimeen, piilukkopyssysestetiikassa on toivomisen varaa. Stanislavski kirnelisenkymmentä vuotta. Stanislavskin kirjoituksia on suomeksi aiemmin julkaistu seuraavasti: Elämäni taiteen palveluksessa 1938, 2. ta koostuva tuttavapiiri oli 1951 sekä Luonteen kehittämiKonstantin Sergejevitsin kenen. Hollon palkinnon öljylamput, tarantassit, kuo2012. Silmieni edessä syntyö koostuu kahdesta osasta: tyivät Venäjän rautatiet, pikajunat ja höyrylai1. Materiaalia kirjaan. Oppilaan päiväkirja ja sen edellä. Stanislavski oli Vladimir Nemirovitsh-Dantshenkon aisaparina Moskovan taiteellisen teatterin perustamistyössä. Itsensä kehittäminen kokemisen luovassa vat, luotiin sähkövalonheittimet, lentokoneet, prosessissa. Mutta kija haluaa lisää tämänkaltaista nautintoa. »Vaikeasta täytyy tehdä tapa, tavasta helppoa ja helposta kaunista.» Konstantin Sergejevitsh Aleksejev (1863–1938), joka vuodesta 1885 tunnettiin taiteilijanimellään Konstantin S. Teatteri tarjosi laboratorion, jossa kokeiltiin näyttämötyön teoriaa, kehitettiin pedagogiaa, annettiin opetusta ja jossa myös teatterin perustajat oppivat työssään omista kokeiluistaan ja kehittivät työtapojaan. 70. Konstantin Stanislavskin tökohdan toimitus- ja suomennostyölle. Oppilaan päiväkirja ja 2. Siis talikynttilästä valonheittimeen, tarantassista lentokoneeseen, sisällöltään myös tutkivan toimitusotteensa ja purjelaivasta sukellusveneeseen, postinkulasiantuntemuksensa ansiosta. hittävä ja kannustava kasvuUusia on ehditty odottaa jo ympäristö. Teos ylittää aiemmat paitsi mitoiltaan ja toistatuumaiset tykit. Muistan vielä maaorsuomentamana (Tammi 2011) juuden jäänteet: talikynttilät, ja toi J. Oppimestarin nimeen vannotaan yleisesti, mutta Stanislavskin ajatuksiin ja niiden itsekriittiseen kehittymiseen on tutustuttava hänen kirjoitustensa perusteella. Hän kirjoittaa tällä palstalla Venäjään liittyvistä aiheista. hedelmällinen vaikutus on levinnyt teatteria laajemmalle – myös elokuvataiteeseen Amerikan-kiertueen 1922–23 ja omaelämänkerrallisen teoksen Elämäni taiteen palveluksessa (1924) synnyttämän innostuksen vaikutuksesta. painos Elämäni näyttämötaiteen palveluksessa 1966, Teatteri kulki Näyttelijän työ omakohtaisen Aleksejevien sivistynyt muutosten valtavirrassa luovan eläytymisen saavuttakoti ja eri alojen taiteilijoismiseksi. Opinnot ja tutkimus autenttisessa Myös teatteri kulki muutosten valtavirympäristössä ovat luoneet ihanteellisen lährassa ja sen edellä. Näyttelijän työ II 1970. Todellakin kirjavaa vat Kristiina Revon intohimoisesta suhteesta ja usein perustuksiaan myöten muuttunutteatteriin ja erityisesti Konstantin Stanislavsta elämää.» kin työhön. Suomen näyttämöillä seuraajia on Eino Ka- limasta lähtien ollut paljon, ja sen tähden eritasoisia suomennoksiakin on ilmestynyt 1930-luvun lopulta alkaen. Kuva: Konstantin Stanislavski vuonna 1898. A. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Se on ja tulee olemaan muvaunut, postinkuljettajat, esittävien taiteiden ammattipiilukkopyssyt ja pienet leiklaisten perusteos. Ystävyys perustui yhteiselle intohimolle luoda uusi teatteri lavastusta ja arkkitehtuuria myöten, kehittää teatteriteoriaa, uudistaa näyttelijäntyö; toisin sanoen toteuttaa yhteiset ajatukset käytännössä. Kirteoria ja menetelmät ovat vaikuttaneet maaja sisältää ennen suomeksi julkaisematonta ilmanlaajuisesti ja elävät nykyisin kansainvämateriaalia, ja niinpä malttamaton lukija ei listä elämää, toisinaan yksinkertaistetussa innostuksensa vallassa haluaisi sitä laskea käsistään: 900-sivuinen teos tuntuu lyhyeltä. Lutai väärin ymmärretyssä tai vääristyneessä muodossa erilaisina koulukuntina. Suomentä Bertha-tykkiin, maaorjuudesta bolshevisnoksen tarkkuus, ja nautittava ilmaisu kertomiin ja kommunismiin
Runokohtauksia Runokohtauksia on vuonna 2011 alkanut projekti, jossa turkulaiset runoilijat Juha Kulmala, Esa Hirvonen, Tommi Parkko, Timo Harju ja Terhi Hannula kääntävät kymmenen maahanmuuttajataustaisen runoilijan tekstejä suomeksi. Runojen alkukielet ovat venäjä, kurdi, arabia, somali, italia, espanja ja persia. Kuvitus Katja Ronkanen 71. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Kulttuurivihkot julkaisee valikoiman näistä runoista. Runokohtauksia-hanketta ovat tukeneet Koneen säätiö, Valtion kirjallisuustoimikunta, Majaoja-säätiö, WSOYn kirjallisuussäätiö, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Varsinais-Suomen taidetoimikunta ja Turun kaupungin kulttuurilautakunta
Kiiruhdan teroittamaan kynää, pyydystämään sinut mairittelevin sanoin. Kysymysmerkki katoaa?kaikki on rauhallista?nousen ylös ja sanon itselleni?mikä outo harha on yksinäisyys?täytän kahvimukini?nojaan huoneeni ikkunaan?huokaan helpotuksesta?ja?hengitykseni huurustaa lasin?näen?miten ikkunan ohi kulkee lapsi täynnä naurua?äiti työntää iloisesti vaunuja eteenpäin?humalainen mies?kaksi askelta eteenpäin... Olen sinun, aina sinun… En usko, etten rakasta. Ja kaukaisessa maassani ei tunneta sanaa »unohtaa»… Olkoon kuten sanot: en rakasta. Keksin sen kaiken. Kulttuurivihkot 4?|?2013 ... humalaisen miehen taskuista putoilee kujan mustallemukulakivikadulle huutomerkkejä!?Punaisia ja mustia huutomerkkejä?ja tiedän, että?ihminen tulee tähän maailmaan kysymysmerkkien ja lähtee huutomerkkien kanssa.. En ole juonut aikoihin, mutta olen juovuksissa. Taivaan kangas on kuivunut, sadat kynttilät sammutettu… Sanon sinulle silti: olen valehtelija, naistenmies ja kirjatoukka, osaan ennustaa kädestä ja kahvinporoista. Fiktion kirjoittamisen hän aloitti ilmestynyt vuonna 2008 runokokoelma Dom, kotoryi ja parikymmentä vuotta sitten. Silmäni ovat kiinni... kolme askelta taaksepäin?ja näen hämmästyksekseni miten kysymysmerkit?tipahtelevat lapsen pikku kätösistä naapurin nurmikolle?oh... -tapahtumissa Lontoossa ja Odessassa. 72. Olet oikeassa: keveys on poissa: hämähäkinverkot peittävät lähimetsän… Mutta miksi siis, ellen rakasta, lavertelen sinulle näin. Hän on myös muun muassa edustanut Suomea Norjassa ja Tanskassa toimivan persiankielisten kirjailijoiden 2007–2011 International Festival of Russian Poetry and Arts klubiin ja kirjoittaa kahta persiankielistä blogia. Venäjänkielinen runoilija Andrei Karpin, kääntäjä Terhi Persiankielinen runoilija Shahla Ezadi, tulkki Ali Rabiee, Hannula, kulttuuritulkki Irinja Karpina suomentaja Esa Hirvonen Andrei Karpin on syntynyt Petroskoissa, Karjalan Iranissa syntynyt Shahla Ezadi on ammatiltaan tasavallassa. Hän osallistuu aktiivisesti stroju. Yksinäinen hormoni keräsi rohkeutta… Nyt on alennusmyyntien aika. ja?koko maailman kokoinen kysymysmerkki piinaa minua, tanssii kallossani.?Avaan silmäni. Kuin vaahtera ilman lehtiään lähdin yli kukkuloiden ja palasin jälleen. Hyvä on, en siis rakasta. Opettajana toimineelta Karpinilta on elokuvaohjaaja. Miten kuten. Satuin ostamaan pisaran intohimoa, tai koko pullon, ehkäpä. kaunokirjallisuus Olkoon niin kuin sanot: en rakasta. Se on unta, valhetta, kangastusta
Lisäksi hän *) Gazo: vuoritammen lehdistä ja mahlasta valmistettu on esimerkiksi oikolukenut viisi kurdinkielistä, naisten sokerinen, hieman nougat’n tyyppinen makeinen. asemaa käsittelevää kirjaa. Kulttuurivihkot 4?|?2013. 73. kaunokirjallisuus Kokoa minut Kokoa minut! kahmaise, kerää ja kokoa yhdeksi niin kuin kootaan vuoritammen lehdet ja mahla älä anna tuulten viedä ja hajottaa minua vai unohditko jo. kutsuit minua »Gazoksi»* nytkin huuleni ovat makeat kuin tammenmahlan pisaroiden tumma sokeri Kokoa minut! kahmi kerralla yhteen, sillä niin kuin ruumiini, henkenikin on oltava jakamaton älä tukehduta minua seittien alle kokoa minut, armoton! Kokoa minut! kokoa minut ennen kuin viimeinenkin kastepisara sydämeni aavikon viimeisellä kukalla haihtuu kokoa minut ennen kuin ruumiini pakenee sumuna taivaalle etkö näe, kuinka sydämesi on tummuva pilvi joka kiivastuessaan tiivistyy itseensä ja iskee murskaksi minun haluni kuin rypäleet vain saadakseen itse haluamansa olen sinulle pelkkä matkavaimo, matkoillasi löytämä viini jonka maistelu on sallittu vain sinulle lakien mukaan olen sinulle ylpeilyn aihe, mutta pidät minut kätkössä, pidät viinipikarisi piilossa turbaanin alla sinä tukehdutat minut kuin elämäni olisi mennyt kesken jo ennen syntymääni Kokoa minut, armoton tee minusta pari tuolle kynnykselle jääneelle, kiireessä lähteneen vaaleanpunaiselle kengälle, vain askeleen verran toisesta eroon joutuneelle kääri minut tuohon rakkauskirjeen puolikkaaseen, jonka toinen arkki on viety, silti yhä siteenä jossakin yhdistäen kahden sydämen kammiot kokoa minut, lähetä minut viestiksi ylös taivaisiin kerro heille, kuinka olen nyt ainoana ja yksin jäljellä tästä kaupungista, kerro kuinka Tayar Beg yhdessä säkeessään kerran ylisti kasvojani Runoilija Chiman Karim, avustava tulkkaus Lora Karim, kurdin kielestä suomentanut Juha Kulmala Chiman Karim on syntynyt Halabjassa (Runoilijan puisto), Kurdistanissa, Irakissa. Hän on esittänyt runojaan suomeksi ja kurdiksi useissa suomalaisissa kaupungeissa, juhlissa, festivaaleilla ja Varsinais-Suomen runoviikolla
Runoja Hannele Vesaikko Kuvitus Katja Ronkanen 74. Kulttuurivihkot 4?|?2013
Liian kiltti tyttö, sanottiin. LENTÄVÄT VARKAAT VALEHTELEVAT Turhautuminen Tulipää Tuhkana taivas Talitintit varastavat tupakantumppeja parvekkeeltani ja minä mietin aina Oletko menossa jonnekin Et koskaan ole, vannot Tupakantumppeja leviää lumihankeen Lentävät varkaat valehtelevat silmät pyöreinä ja pudistavat siipiään Helluntailainen ystäväni sanoo että ne ovat suojelusenkeleitä jotka sattuvat paikalle oikeaan aikaan mutta entä jos elääkin itse väärässä ajassa Tuhkakuppi on jo nurin, neulon oikein Olen itse nurin oikein vuoronperään Tuhkat leviävät hankeen Toivon että minunkin joskus Kudon kovasta langasta lintuhäkkejä vaikka talitintit toivovat joululahjaksi takkeja Ulkona on Pirun kylmiä katseita ja sinä olet poissa vaikka lupasit 75. Hullu ämmä, sanoisin. Pienestä asti olen tuntenut kun puut huojuvat sisälläni. Huojuin lähimpään kapakkaan. Pienestä asti olen kuullut ja nähnyt ihmisten läpi. kaunokirjallisuus PIENESTÄ ASTI Pienestä asti olen katsonut kun muut värittävät ääriviivojen yli. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Liian herkkä tyttö, sanottiin. Ääriviivat kasvoivat seiniksi
kaunokirjallisuus RAAKUN JA RAKASTAN Rakastan kai liikaa. Voisin kirjoittaa aiheesta tuhansia runoja, ja silti kyynelten varasto olisi täynnä. Nopeasti juotu on syljen myrkky, reisiltä siivottu panemisen sotku. 76. Yritin joskus olla femme fatale, mutta ainoa sydän, joka särkyi, oli omani. Lisää hänen tekstejään löytyy osoitteesta tummamaa.blogspot.fi. Uunissa sydänpiparit palavat mustaksi ja halkeavat. Näen neljän korpin lentävän taloni yli. Muistutan itseäni mainitsemaan ne runossa, sillä aivan kuin kaipaus ne raakkuvat. Ikkunasta katson putoavia lumihiutaleita, vaihdan jouluverhot ja ikävöin. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Hannele Vesaikko, 28, asuu Keravalla ja kirjoittaa minkä perhe- ja työelämältään ehtii. Kuka minuun jätti tämän ikävän? Ei yksikään mies ole sen arvoinen. Kyyhkyseksi tahtoisin häkkiisi, jotta et milloinkaan päästäisi pois. Elämä palaa uomiinsa, lapset heräävät seitsemältä, ja minä selviän. Nuotiolla viulu soi sieluun asti, mutta sinä kosketat kun sinulle sopii, täytät hetkeksi maljani
TYÖVÄEN- KIRJALLISUUDEN PÄIVÄ t t ö my y ö y t a j Ö Y T s 2 4 . Kulttuurivihkot 4?|?2013. 2 0 1 3 klo 1 0 – 1 8 Työväenmuseo werstaalla ja väinö linnan aukiolla FINLAYSONIN TEHDASALUEELLA Yhden Joukon Yhtye Heli Slunga Sami Rajakylä Tapio Bergholm Tampereen Ylioppilasteatteri Työ ja työttömyys -kirjoituskilpailun palkintojenjako ©WSOY/Pertti Nisonen Heikki Turunen Esiintyjinä mm: ©WSOY/Veikko Somerpuro venla hiidensalo Keskustelua haastatteluja runoa teatteria musiikkia miina supinen tampereella ©Otava www.tyovaenkirjallisuudenpaiva.com 77. 8
pimeään siirrettynä ja asetettuna, liikkuvana Näistä tekijöistä syntyy juuri se kokonaija työstettynä kuvana tuo kaiken ehto, valo, saa suus, joka on tyypillinen Sodankylän elokumuotonsa ja hahmonsa, kesyyntyy ja alistuu vajuhlille. rämme välittömästi, että se on psykologinen Kun Sodankylän elokuvajuhlat keksittiin eikä looginen, tai pikemminkin psykologisessijoittaa tuhannen kilometrin päähän Helsinti tosi ja loogisesti epätosi, toiston vahvistagistä, rima nostettiin riittävän korkealle – yli napapiirin, jolloin kukkarollakin on oltava sema väite. kaikkea sitä, jonka on pakko va, läpivuorokautinen ja armoton valo. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Kokonaisuudesta emergoituu se ilmiö, jota hoetaan tuon pohjoisen kirkonkylän manipuloitavaksi. Kehnot pizzat, kerrotaan laajasti seuraavassa Kulttuurivihkoissa pyörryttävät jonot, hygienian pettäminen, ja (5/2013, ilmestyy lokakuun alussa) sekä ainainen yllätysvieraamme sää, kohti jokea verkkolehdessä www.kulttuurivihkot.fi. Vain jäädä käyttämättä reissun aikana. Sodankylän elokuvajuhlien karnevalismia, raitilla. Jos poikkeuksen tehtävänä on vahviskä näköä että kokoa. ALEKSI JALONEN 78. Malliesimerkki poikkeuksesta vastoinkäymiset tiedostetaan jo on poikkeustila – sota, kriisi, Toteemina on ennalta, festivaalikokemuksen sähkökatko – ja poikkeustilan on pakko olla onnistunut. Toteemina on valo – lumière – jota ta, purkinavaajia nelin kappalein, kattoon asti palvotaan pimeässä. valo – lumière malliesimerkki taasen festivaa– jota palvotaan li, juhla, joka on samalla sekä Mitä iäkkäämmäksi festariviepimeässä. avoin että suljettu. Kun reissun kustannukset nousevat yli sopivaisuuden rajojen ja motaa sääntöä, säännön on tehtävä tilaa poikninaiset hankaluudet, harmit ja keukselle ollakseen sääntö. Jokainen on kuullut hokeman »poikkeus lipuva soputeltta sekä kassiin särkynyt hillovahvistaa säännön». Henki lepää aineen varassa. Silti jokainen pakollisia elementtejä ehjässä festarikokemeistä on hokenut tätä hokemaa, sillä ymmärmuksessa. Sodankylään tullaan nauttimaan tun»viiden päivän heimolaisuuden» aiheuttamaa nelmasta. avelin Emergenssiä napapiirin tuolla puolen Jouni Avelin on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen ilonpilaaja. Jokainen on ihmetellyt, sipulipurkki – kaikki paitsi tyypillisiä myös mitä tämä hokema tarkoittaa. Festivaaliheimo keräänulottuvaa sadevarusteiden pinoa, hieman yli tyy teltan hämäriin, jonka valkokankaalle on puolen metrin siistiä riviä patikointiin passekaapattu ulkona alituisesti ja tauotta hallitseleita jalkineita . ras käy, sitä paksummaksi käy myös suojakerros: sikäli kuin Juhla- tai festivaaliturismi keski-iässä elopaino nousee kiyhdistää kätevästi kulttuurin ja luonnon, tai lon vuodessa, sama lainmukaisuus pätee myös pikemminkin taideluomat ja eräilyn, havumatkavarustusten painoon – näiden kahden laavun ja klassikon. Sodankylän elokuvajuhseikan korrelaatio tarjoaisi sosiaalitieteililat, kaikissa mytologisissa ja pakanallisissa jöille vähintäänkin herkullisen aiheen väitöskirjatutkimukseen. Turvallisuus on aina ulottuvuuksissaan, keskiyön auringon heimolaisuudessaan, kiteyttää mainiosti tämän ylijäämää, turhia ja tarpeettomia kamppeihokeman. ähkyä, seuraa jonkinlainen paasto, sulattelu, välitila, josta mahdollisine katumusharjoitukSodankylän elokuvajuhlien tämänvuotisesta annista sineen siirrytään normitilaan
80 Jari Salminen Koulun pirulliset dilemmat Koulu puhuttaa. 80 Jenny Kangasvuo SudenverI Toisenlaiset ihmissudet. kirja-arviot. 81 Inka Nousiainen Kirkkaat päivät ja ilta Lyyrisen kaunis romaani. kirja-arviot 81 Essi Kummu & Marika Maijala Puhelias Elias Uusi ääni
Samalla Koulun pirulliset dilemmat. Vaikka tulokset ovat olleet hyviä, kehittämi- Kirsi Vanhamaa Kangasvuon romaani on eheä ja kaunis tasaarvoisuuden julistus, niin seksuaalisen kuin sukupolvien välisen. Muuntautuminen tapahtuu omasta tahdosta, ja siin kuuluvat ainakin peruskoulun tarjoaminen Hän arvioi mallin kalliiksi ja tehottomaksi. mään vastausta siihen, »miksi muutos kouluissa Romaaniin piirtyy historiallinen ulottuvuus talvi- 80. Salmisen sujuva argumentointi, ironinen ote ja elävät esimerkit innostavat lukijaa, vaikka ne välistä tuntuvatkin hieman yksinkertaistavilta. Edellisten lisäksi Salminen pyrkii löytä- suden olemassaolon oikeutta nyky-Suomessa. Joillekin muodonmuutos tapah- da kaikki oppimaan vähintään tietyt minimit, yh- nen. riitaisia haasteita, koululaitoksen historiallisia jännitteitä sekä yleistä koulun kehittämisen ky- Teoksellaan Kangasvuo haastaa pohtimaan symystä. Eikä muutos jota paikkaillaan erityispedagogii- vaadi täysikuuta tai toisen ihmissuden puremaa. hän ihmettelee, ettei koulua kohtaan esitetyissä 288 sivua. kirja-arviot on ollut niin vaikeaa tai minkälaisia ongelmia kehittämistyön yhteydessä joudutaan ratkomaan». lukuisissa muutosvaatimuksissa yleensä kerrota, mistä voitaisiin luopua, jos jotakin osa-aluetta halutaan kehittää. ta todellisuudesta toiseen. Hyviin tuloksiin on varmasti useita syitä. 288 sivua. maailmaa ihmettelemään, miten menestystä voitaisiin monistaa omaan maahan. maan kansainvälisten vieraiden viihdyttämiseksi. Kaikkea ei ole helppo kopioida yhteiskunnallises- suhteellisen samankaltaisena koko ikäryhmäl- »Kasvatus on aina pohjimmiltaan arvosidon- Kirjan henkilöt saavat muuttumiskykynsä jo le, opettajien korkea koulutustaso ja tahto saa- naista poliittista toimintaa», muistuttaa Salmi- syntymässään. Kirja antaa hyvän kokonaisnäkemyksen koulumaailmasta. Sudet kuolevat ilman ho- kasvun syynä hektisen yhteiskun- pealuotiakin, ihan tavallisella villiä luontoa pel- nan aiheuttama pysyvä univaje, käävän ihmisen metsästysaseella. Teos. Mutta ei: teos ei erityisoppilaiden määrän jatkuvan edusta kauhugenreä. Opetushallitus, kasvatus- Salmisen lausumat tökkivät lukijaa ajatte- tieteen opinahjot, harjoittelukoulut ja Opetus- lemaan koulukasvatuksen todellisuutta tuoreel- Jenny Kangasvuo (2012): alan Ammattijärjestö OAJ ovat päässeet urakoi- la tavalla. Onko tuvat susiksi ja taas takaisin. Kulttuurivihkot 4?|?2013. Paljastumisenkin pelossa on parempi luottaa toisten hyviin aikeisiin ja uskoa maailman muuttuvan avomielisempään ja suvaitse- vaisempaan suuntaan. ja hyvinvoinnin laitoksen selvitysten pohjalta, Hulppeiden Pisa-tulosten vuoksi maahamme vir- että »monissa oppilaiden kouluongelmissa on taa kouluturisteja eri puolilta »Kasvatus on aina pohjimmiltaan arvosidonnaista poliittista toimintaa.» kyse pohjimmiltaan fysiologisesta vajeesta, jota yritetään korjata Jenny Kangasvuon romaanissa ihmiset muut- pedagogisilla tekniikoilla». sitä voi kontrolloida. Tästä johtuen hän kiteyttää ihmisten kuun- tuu helpommin kuin toisille. Hän määrittelee teoksessaan seitsemän erillistä pirullista ongelmaa. Salminen tarkastelee kirjassaan koulun kohtaamia risti- Kangasvuon esikoisteoksessa vangitsevinta on ihmisen ja luonnon vahva yhteys. rakkaustarinan, tai useammankin. surmaa ne luonnon tasapainon säilyttämiseksi. Koulukasvatuksesta käydään jatkuvaa, runsasta keskustelua, ja vaatimuksia koulua kohtaan esittävät lukuisat tahot, kuten esimerkiksi oppilaat ja heidän huoltajansa, poliittiset puolueet, virkamiehet, työmarkkinatahot sekä ideologiset ja uskonnolliset ryhmittymät. Jotkut ovat epä- teiskunnallisten luokkaerojen pysyminen edes televan mieluiten omia näkemyksiään vastaavia muotoisia, eivätkä oikein voi elää kumpanakaan. Teos. Salmisen ote on historiallis-filosofinen. Uhrautumisen ja menetysten lisäksi Kangasvuo puhuu uskalluksesta ja toivosta parempaan huomiseen. Koulusta lausutaan muita yhteiskunnallisia Toisenlaiset ihmissudet toimialoja enemmän varmoja kannanottoja ilJari Salminen (2012): man kokonaistietoja, toteaa Salminen. Suomalaisen koulutuksen tulokset eivät ole jääneet huomaamatta. Hän muun muassa esittää Terveyden Sudenveri. Koulu puhuttaa Koulun pirulliset dilemmat on suunnattu koulun haasteista yleisesti kiinnostuneille sekä alan opiskelijoille ja tutkijoille. Kirja kertoo sen paineet ovat entistä kovemmat. jossain määrin maltillisina ja koulun opetuskiel- kehittämispuheita, olipa kyseessä tutkimus tai Usein nämä kuolevat jo kohdussa, tai sitten emo ten vähäinen määrä. Suomen vahvuuk- kan teknologialla ja järjestelyillä, kysyy Salminen. mielipide. Kasvatustieteen dosentti Jari Salminen on halunnut tuoda aineksensa tähän soppaan Koulun pirulliset dilemmat -teoksellaan
Nuoret rakastuvat, mutta tiet kulkevat erilleen jo ennen kuin Eliaksen täy- ESSI KUMMU JA tyy lähteä sotaan. reettisesti juurensa laumasta karanneen epämuotoisen pojan hakiessa turvapaikkaa hänen luotaan. Essi Kummun kieli ja Marika Maijalan ku- teinen kieli, joka saa useaan kertaan kerrotun ta- vat maalailevat hennoilla vedoilla pienen pojan rinan elämään uudella tavalla. Tarina kulkee Kertojan tapa kyseenalaistaa kertomansa, kysyä kolmen eri äänen kautta. ta-ajan rakkaustarinaa onnistuneesti. 44 sivua. kana kohdannut liian paljon kuolemaa. häviää; isän ja äidin ero jakaa perheen, ja mukaan Ei ole varmasti sattumaa, että Edla kertoo tari- tulevat uusi äiti ja uusi pikkusisko. Hän on joutunut luopumaan jälkeläisestään ja lisääntymiskyvystään ja lähtenyt hakemaan uutta paikkaansa kaupungista. Kulttuurivihkot 4 |?2013. Iida kohtaa kesällä 1938, muutamaa kuukautta ennen talvisodan syttymistä, arvoituksellisen Eliaksen. Suhde Viljami, joka on juuri saanut tietää tulevansa isäk- kukoistaa, kun sen osapuolten ei tarvitse kantaa si, ja vanha Edla, joka on nuoruudessaan sota-ai- salaisuuksia painolastinaan. tä lämmöstä, jolla romaanin henkilöitä kuvataan. Romaanin sivuilla kohtaavat kolmekymppinen ton, kunnes kirjan lopussa Varga eheytyy. kirja-arviot ja jatkosodan kuvauksista pohjoisen ihmisen ja syntyy aisteihin vetoavista yksityiskohdista ja sii- suden kokemusten kautta. sattumanvaraisuutta, joka sota-aikana entises- Lauman johtajana hänen on täytynyt pysytellä enimmäkseen ihmisenä ja suojella muita susia. Miten 81. 124 sivua. Myöhemmin Edla vaikuttaa Ii- MARIKA MAIJALA (kuvitus) (2012): dan ja Eliaksen vaiheisiin, mutta lopulta ihmisen Puhelias Elias. ta, raakaa ja samalla itsestään selvää. Vanha kokenut nainen »Vai menikö se sittenkään niin?» kuvaa elämän on joutunut tukahduttamaan omat tarpeensa. Kirja on myös sukupolvikuvaus. Viljami sen sijaan elää ajassa, jossa valinnat ovat vapaampia ja juuri siksi niin raskaita. Se ei ole sä kanssa kertomalla Viljamille, kuinka hän »ha- vain jäljiteltyä, rakennettua tai urbaania kaipuuta lusi olla enemmän kuin silta ihmisestä toiseen, juurille, vaan se on jotain todellista, alkukantais- enemmän kuin kuuntelija, hiljainen näkijä». Puhelias Elias on salliva ja miltei anarkistinen Kirkkaat päivät ja ilta on taitavasti raken- tunteiden käsittelyssään. Mutta Eliaksenkin puhe lankoja, vaan lukijan omille tulkinnoille jää tilaa. Ja maalattavaa riittää. Nyt Edla odottaa kuoleman korjaavan vihdoin hänetkin, Kangasvuon esikoisteoksessa vangitsevin- mutta ennen sitä hän tekee tiliä menneisyyten- ta on ihmisen ja luonnon vahva yhteys. Joskus Lyyrisen kaunis romaani tään korostuu. Iidan ta- hua saa vain välitunnilla ja kun on lupa. Tammi. Kirsi Vanhamaa Uusi ääni Edlan kantama salaisuus liittyy hänen siskoonsa Iidaan. Elias on puhelias, toisin kuin hänen merenta- kainen ystävänsä Priit, joka viihtyy parhaiten yk- Nousiainen ei solmi yhteen kaikkia tarinansa sinään korkealla puussa. Yhteis- rina on niin vahva, että Edlan ja Viljamin hahmot kunta ja ympäröivä todellisuus ottavat pojas- jäävät hieman etäisiksi, vaikka romaanin nyky- ta puristavan otteen. Maria Leidenius lauman hyväksi tarkoitetut ja ainoaksi mahdollisuudeksi arvioidut valinnat ovatkin aiheuttaneet haittaa lähimmäisille. Toinen ääni on Vargan, nuorehkon naisen ja suden. Koulussakin naansa juuri Viljamille, mutta nuoren miehen yh- ekaluokkalaisen on opittava olemaan hiljaa: pu- teyttä Iidaan ja Eliakseen ei selitetä auki. SILTALA. Suru ja huoli ovat ohjanneet elämää. omat valinnat ovat merkitsevät vähän sodan ja luonnon muovatessa kohtaloita. Marraskuu luo tuvat yhteen pienissä merkityksellisissä hetkis- uskoa parisuhteeseen, mutta on samalla onne- sä. Varga prosessoi identiteettiään maalaamalla susia uu- INKA NOUSIAINEN (2013): Kirkkaat delleen ja uudelleen ja joutuu kohtaamaan konk- päivät ja ilta. Vargan rakastettu, Marraskuu, on käsityöläi- Inka Nousiaisen seitsemäs romaani Kirkkaat päivät ja ilta on yhtäaikaa tiivis ja monikerroksi- nen ja taiteilija sekä luontoyhteydestä ja magi- nen tarina menneestä ja tulevasta, jotka kietou- asta kiinnostunut kaupunkilainen. Ei ihme, että tämä las- nettu ja kerroksellinen romaani, mutta kaikkein tenkirja oli viime vuonna Finlandia Junior -ehdok- parasta siinä on Nousiaisen kaunis, monivivah- kaana. Ystävänsä kanssa Elias saa hetkeen sijoittuvat tapahtumat kehystävätkin so- kirjan lopussa äänensä takaisin. Kerronnan voima päänsisäisiä liikkeitä
Teoksessa käsitellään myös osuvasti komento kaikkien salaattien ja rehujen syömi- lasten mielikuvituksen sävyttämää todellisuutta seen, mikä johtaa harvemmin samansuuntaisiin ja tarkkaa ulkomaailman havainnointia. Olennainen on tiivistetty teoksessa valloittavasti: eroamisista voi selvitä ja yhdessäolo jatkuu muodossa tai toisessa. Kirja tekee sen saarnaamatta ja alle- vain parvissa. oppimiskokemuksiin. virrasta poiketen. kaan eroa.» Kirsi Vanhamaa On myös ilahduttavaa löytää kirjan tapa käsitellä kasvattamiseen liittyviä kysymyksiä valta- Tarjoa kaunokirjallista tekstiäsi Kulttuurivihkoissa julkaistavaksi kaunokirjallisuus@kulttuurivihkot.fi / Kulttuurivihkot / Kaunokirjallisuus, Kaasutehtaankatu 1 / 10, 00540 Helsinki. Useammin vanhempien suusta pääsee set suhteet. Kirjan Elias miettii näitä myös luonnon kautta: Tunteiden tunnistaminen ja Puhelias Elias on miltei anarkistinen tunteiden käsittelyssään. Ja koti on siellä, missä ystävät ja läheiset ovat. Eliaksen äiti on saanut hänet Ristiriitaisia tunteita herättää monimutkai- syömään oranssia ja keltaista pyytämällä Eliasta nen ihmissuhdeverkosto: niin sisarusten kuin ai- syömään kaikki värit, eikä tämä enää pelkää edes kuisten keskinäiset sekä aikuisten ja lasten väli- oliiveja. kirja-arviot paljon lapsi miettiikään, mutta usein vaikenee. Ne ovat aina yhdessä eivätkä kos- viivaamatta, ehkä kuitenkin hivenen töytäisten. Puhelias Elias näyttää meille, kuinka hyvä keskustelu, kuuntelu ja läsnäolo luotet- mustavarikset ovat yhdyskun- tavan ja läheisen ihmisen kanssa talintuja. »Koulussa sanottiin, että omien tunteiden sanoittaminen olisi hyvä oppia jo lapsena. Se tarkoittaa, että ne soutavat taivailla eheyttää. Ja keneltä muulta näitä taitoja opitaan kuin läheisiltä ihmisiltä, ja ehkä eläimiltä
Franzenin uusi suomennos kääntäminen uteliaalle yleisölle, kirjoittajat ovat Yksin ja kaukana (Siltala, 2013) muistuttaa kuuliaisen lukijan kapinassaan edustaa kuitenkin aivan toisenkunnioittavaa yksinäisyyttä: inriippuvaisia tyyppistä esseeproosaa kuin ternetin kuristamalla planeetalporvarillisesta Wallacen harjoittama. Tämä yksi ainoa Näin voisi lyhyesti tiivistää Jonathan essee riittää antamaan kokoelmalle ytimen ja tarkoituksen. soikkeli Jonathan Franzen ja aution saaren kirjallisuus Markku Soikkeli on tamperelainen kriitikko ja kirjailija. loin kun se on takinkääntäjien tekemää, mutta Esseen ja retken asetelmallisesta lähtökohräjähdysvoimaista proosaa syntyy selänkäändasta huolimatta Franzenin seikkailussa on täjien yksinäisyydessä. Poliittinen kirjallisuus on voimissaan sil- ALEKSI JALONEN. Jonathan Franzenin totinen esikuvallisuus Franzen siirtää huomion omasta asemastaan ja nostaa itsemurhaan suistuneen Wallacen näkyy siinä, että hän herättää yksittäisissä ja etäisissä kirjaihmisissä ärtyisiä reaktioita. sä Wallace harjoittaa pienoisrolaisia hylkiöitä, vaikka edellinen maanin mittaisia, hartaan faniton se joka ansaitsee jälkimmäistavia esseitä gonzo-journalismin ten kustannuksella. retkeilyvarusteet ja Defoen romaani. Vuonna 1959 syntynyt Franzen on edelleen sopimuksellisuus) on levinnyt kaikkiin viihkasvavan kiinnostuksen kohteena, ikään kuin demuotoihin. esseekirjassaan Yhden hengen orgiat (2013) Tässä visiossa kirjailija edustaa puritaanin ylellisyyden ja rationalisoitujen aistimusten valittanut Franzenin edustavan vanhakantaista realismia ja tehneen siitä suorastaan valtiasta, survivalistia, joka rakentaa sivilisaatavaramerkkinsä. Kiinnostusta amerikkalaitei romaanin tapaista maailmanrakenusta seen älykköproosaan on Suomessakin ruokkienää tarvita: »Robinson Crusoen myötä minut paitsi Franzenin esseistiikka myös hänen nästä tuli saari, ja nyt vaikutti siltä, että saataistelukumppaninsa David Foster Wallacen resta oli tulossa koko maailma.» tuore käännöskokoelma HausOmalla esimerkillään Frankaa, mutta ei koskaan enää (Silzen pyrkii todistamaan, että kirjailijan luova erakkous, selänProvosoivat tala, 2012). Franzenin kirjallisuuskäsityksen, jota hän amerikkalaisen älykön lavealla skaalalla koLeiripaikallaan Franzen pohdiskelee profetiaalisesti, kuinka romaanin idea (fiktion keilee erilaisiin aiheisiin. ele, niin se on omalla tavallaan kieron älykäs. Provosoivat kirjoittajat ja näitaas Franzen jaksaa nipottaa siitä, ettei tietoden »transgressiiviset» tekstit ovat sen sijaan koneissa pyöri enää WordPerfect-ohjelma. jalanjäljillä, käy Franzen syrjäpolkuja raporParhaat proosateokset antavat vaikuteltoidakseen pikkulintujen salametsästyksestä man ajattelijasta, joka ei pyrikään provosoitai perheromaanin unohdetuista klassikoismaan lukijoitaan, vaan on lahjakkuutensa ta. esimerkiksi taiteilijan täydellisestä itsenäiEsimerkiksi Tommi Melender on tuoreessa syydestä (»kaikkein etäisimmältä saarelta»). Kirjan nimiesseessä hän esimerkiksi huomauttaa – voi saada saarellaan »kolme eläytyy robinsonadiin matkustamalla pienassakallista rommia» riittämään neljännelle Tyynenmeren saarelle mukanaan vain nesvuosisadaksi. Wallace saattaa simuloida sanavyörytyksilohjaamana kääntänyt selkänsä kirjalliselle lään mediatodellisuuden hyperrealismia, kun julkisuudelle. zen ei ole lähikuppilan diletanttia radikaalimpi ajattelija, mutta suhteessa ystäväänsä Sairaan narsistista tai ei, mutta samaiselWallaceen hän tulee muotoilleeksi epäsuola aution saaren reissulla Franzen kuljettaa mukanaan kuolleen ystävänsä Wallacen tuhria selityksiä sille, miksi kaunokirjallisuus on edelleen niinkin suosittua sähköisen mekaa ripotellakseen sen valtameren aaltoihin. kapinassaan riippuvaisia porvarillisesta maaKirjallisuushistorian arvioissaan Franilmasta, toteaa Franzen. Romaanin tyypittelemät ihmishän olisi ikinuori valtavirtakirjallisuuden ja kohtalot ovat valloittaneet maailman niin, et-ajattelun haastaja. aidon ihmiskokeen lumoa. tionsa hylkymerkeistä oman menestyksensä Toki Franzenin tavassa pureutua aiheisiinmuistotekstin. Kirjailija-robinson on ainoa sa on jotain diivamaisen esittelevää ja ohjaikuvitteellinen olento, joka – kuten Franzen levaa. Jos kyseessä on narsistinen eikä artistinen dian valtakautena. Siinä misla kirjailija ja lukija ovat samanmaailmasta
| espoocine.fi. 16.–25.8.2013 lipunmyynti alkaa 25.7. farm.fi islannin lähivedet eteläranska Wien keskiikäinen transseksuaali kalastusalus yläluokkainen Fanny saksa hollanti filosofi hannah arendt yritys laittaa elämä kerralla kokonaan uusiksi van endin perhe muisto enkelinkasvoinen myrsky pä ät ö s vihdoin mennä korjausleikkaukseen vaihto- schwarzwaldin metsistä ja martin heideggerista oppilas s a ks a s ta elokuussa eurooppa tulee kylään