Kulttuurivihkot 4/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Irtonumero 10,90 euroa | 42. vuosikerta 4–5 | 2014 | TURKU & IMPERIALISMI Kulttuurivihkot IMPERIALISMI ENNEN JA NYT Suurten ikäluokkien vaikea tie Minna Canthin salongissa TURKU TAUTINSA KOURISSA CIA:n vankilennot ja Suomi
Conte d’amour ja We Love Africa and Africa Loves Us saavat jatkoa! Bis zum Tod päättää Markus Öhrnin, Nya Rampenin ja Institutetin länsimaisen ydinperheen tragediaa puivan trilogian. Baltic Circle Kansainvälinen nykyteatterifestivaali 9.–16.11.2014 Helsinki Tutustu festivaalin koko ohjelmistoon: www.balticcircle.fi Markus Öhrn, Nya Rampen & Institutet (SWE/ FIN), Dries Verhoeven (NED), Terike Haapoja & Laura Gustafsson (FIN), Juha Valkeapää & Taito Hoffrén (FIN), Iggy Malmborg (SWE), nadaproductions (AUT/CHI/SUI), Maike Lond (EST), Alexandra Pirici (ROM), Walkapolis (FIN), Vibes (FIN), Kimmo Modig (FIN), Maija Hirvanen (FIN), Saara Hannula (FIN), Pekko Koskinen & Johannes Ekholm (FIN), Minna Henriksson (FIN) www.vinokino.fi. Self-helpiä, black metallia, kieroutunutta rakkautta
korosti, että asiassa ei ole kyse kauppapoMuiden tekemillä pahemmilla rikoksilla litiikasta tai Suomi-kuvasta, vaan sodasta ei tietenkään pidä puolustaa Venäjän voija rauhasta. Esimerkiksi elintarvikeniiden tarkoittamattomat vaikutukset ovat teollisuudessa odotettavissa on luultavasusein merkittävämpiä kuin tarkoitetut vaiti lisää työttömyyttä tilanteessa, jossa etenkutukset. Muiden maiden velkojen maksuun osallistumisen, kasvavien nettojäsen-makERITYISEN RÄIKEÄSTI on tullut esiin epäsuhta sujen ja oman rahapolitiikan menettämireagoimisessa toisaalta Ukrainan konfliktiin ja toisaalta Israelin jo 47 vuotta jatkasen lisäksi kontollemme on nyt tulossa myös kauppasota Venäjää vastaan. kin pitkäaikaistyöttömyys Suomessa on jo Yhdysvallat ja EU ovat perustelleet pamuutenkin korkeimmillaan sitten 1990kotteitaan sillä, että Krimin liittäminen Venäjään toteutettiin kansainvälisen oiluvun. On aiVenäjällä osittain juuri niiden seurauksena ka tehdä töitä sen eteen, että enää ei päädytä asenteet länttä kohtaan tiukkenevat ja naunissakävellen Euroopan- tai maailmanlaationalistiset painotukset voimistuvat. Lista niistä konflikosallistua pakotteisiin. Ulkomiajassa suunnilleen yhtä paljon kuolonuhrenisteri Erkki Tuomioja (sd.) ei olisi antaja kuin eri osapuolet Ukrainassa yhteensä nut Suomen tukea tälle päätökselle, mutta puolessa vuodessa, mutta Israelia vastaan ei jäi muun hallituksen jyräämäksi. Myös Venäjällä vuonna 1999, kun Yhdysvallat ja toistuvasti pakotteet iskevät luultavasti kikansainvälistä Iso-Britannia hyökkäsivät Irakiin peimmin tavallisiin kansalaisiin. Poliittisen eliittimteista, joiden toista osapuolta Yhdysvallat me rähmälläänolo Brysselin suuntaan ontai tietyt EU-maat ovat tukeneet, olisi lokin jälleen kerran käymässä kansalle kalputtoman pitkä. Yhdysvallat ja mouksiin. liiksi. kylvää kauhua ja tuhoa siviileille Suomella, joka kärsii tilanteesta ehkä kaikista EU-maista enimiehittämättömien lennokkiensa ten, ei olisi ollut mitään juridista pakkoa iskuilla Pakistanissa. Tuomioja edes suunniteltu minkäänlaisia pakotteita. kuussa toimeenpantu pakotteiden lisäämiSamaan aikaan Ukrainan selkkauksen kansnen juuri solmitusta, vaikkakin hatarasti sa Israel moukaroi Gazaa ja tuotti lyhyessä pitäneestä tulitauosta huolimatta. net EU-maat ovat kuitenkin itse Kaikesta tästä kärsivät eniten Yhdysvallat rikkoneet kansainvälistä oikeutta jo ennestään heikossa asemassa toistuvasti monin verroin karkeja monet EUolevat ihmiset, joilla ei ole vähäiammin ja verisemmin: esimerkikmaat ovat sintäkään osaa eikä arpaa Ukraiitse rikkoneet si kun Nato pommitti Jugoslaviaa nan tapahtumiin. matoimia, mutta ne osoittavat, että todelliset syyt pakotteisiin ovat aivan muita kuin yleispätevä huoli kansainvälisen oikeuden PAKOTTEIDEN PERUSTELUISTA puuttuu kunnollinoudattamisesta. nen erittely siitä, millä tavalla ne edesauttaTässä astuu kuvaan imperialismi, josta vat Ukrainan kriisin ratkaisemista. ei tietenkään rakenneta rauhaa. dan syttymisen jälkeen (sivut 43–72). vuonna 2003 tai kun Yhdysvallat oikeutta. PÄÄKIRJOITUS PAKOTTEET ISKEVÄT SIVULLISIIN Heikki Patomäki on todennut (blogissaan la suomalaistenkin arkeen sen jälkeen, kun 31.7.), että sanktiot ovat tutkituimpia aiheiEU Ukrainan kriisin vuoksi asetti talousta kansainvälisissä suhteissa ja tutkimukset pakotteita Venäjää vastaan ja Venäjä asetti osoittavat, etteivät sanktiot yleensä toimi ja vastapakotteita. Käytännössä ne näyttävät pikemminkin kiristäneen tämä Kulttuurivihkot julkaisee teemapakevastakkainasettelua Euroopassa ja tuoneen tin sata vuotta ensimmäisen maailmansolisää jännitteitä alkuperäisen kriisin lisäksi. Kansainvälisen politiikan professori ELIAS KROHN SUURVALTAPOLITIIKKA on iskemässä voimal- 3 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Kun työttömyyden aiheuttamat menot kasvavat ja verotulot heikkenevät, kaskeuden vastaisesti ja että Venäjä tukee Itävavat myös paineet uusiin budjettileikkaUkrainan kapinallisia. maan palestiinalaisalueiden miehitykseen Erityisen käsittämätön päätös oli syysja YK:n päätösten toistuvaan rikkomiseen. Näin juiseen sotaan, joka olisi edellisiäkin kauheampi
| Mari Lukkari | Tomi Toivio | TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT www.kulttuurivihkot.fi | (09) 4114 5369 (vastaaja) | Kaasutehtaankatu 1/12 00540 HKI | etunimi.sukunimi@kulttuurivihkot.fi | OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Kultuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. PERTTI HYNYNEN Kirjoittanut ja toimittanut vuodesta 1970 lähtien lukuisia kirjoja ja tutkimuksia työväenliikkeen historiasta, vasemmistosta, marxilaisuudesta sekä oman aikamme 3 PÄÄKIRJOITUS 6 200 SANAA 13 DVD-ARVIO 14 LEVYT 20 KOLUMNI: AVELIN 73 KOLUMNI: BERGER 93 KIRJA-ARVIOT 99 KOLUMNI: SOIKKELI ongelmista. vuosikerta | JULKAISIJA Domirola Oy | PÄÄTOIMITTAJA Elias Krohn | politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa | TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ, KEHITYS Ari Lahdenmäki | TOIMITUSSIHTEERIT Katja Nissinen | yhteiskunta, tiede, Tampere | Juha Säijälä | populaarikulttuuri, musiikki | Kirsi Vanhamaa | kirjallisuus, kirja-arviot, teatteri, elokuvat | Riikka Ylitalo | kaunokirjalliset tekstit | ULKOASU Tuuli Häggman | Pauliina Nykänen | TAITTO Ulla Eronen | TOIMITTAJAT Aleksi Ahtola | historia | Johan Alen | Jouni Avelin | Turku | Riia Colliander | Maarit Haataja | Eero J. Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. | KIRJAPAINO KTMP Ykkös-Offset, Singsby. MIKE POHJOLA Helsingissä asuva turkulainen kirjailija, pelisuunnittelija ja käsikirjoittaja. Tällä hetkellä säveltäjäresidenssissä ja vierailevana tutkijana Hongkongissa (Hong Kong University of Science and Technology). 90 RUNOJA Aino Valojärvi.. 78 KANTTILASSA PUHUTTIIN UUSISTA AATTEISTA Minna Canthin salonki oli aikansa merkittävä kirjallinen kohtaamispaikka. Kirjoittaa tässä lehdessä Turun taudista. Hirvenoja | elokuva | Janne Hukka A RT I K K E L I T 16 HEVOSIA, HEVIÄ JA HIMOJA Eero Hirvenojan poiminnat Espoo Cinén arktisista aromeista. alv 10 %), vuoden määräaikainen 51 € (sis. | MEDIAKORTTI www.kulttuurivihkot.fi | KIRJOITUSTEN LÄHETTÄMINEN Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaa materiaalia. KANSI: ULLA ERONEN TÄMÄN NUMERON TEKIJÖITÄ PIIA HIRVENSALO Media-alan sekatyöläinen, joka viettää elämänsä Turun ja Helsingin välisessä bussiliikenteessä. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. alv 10 %). 74 KILPAILUKULTTUURI UUVUTTAA IHMISEN Kirsti Eran puheenvuoro käsittelee suurten ikäluokkien kokemaa ankaraa työkulttuuria ja lisääntyvää epävarmuutta kilpailuyhteiskunnassa. työnjako yltä. | ILMOITUSHINNAT Koko sivu: 739 €, puoli sivua 474 € sekä arvonlisävero 24 %. Twitterissä @IlariKaila TUOMAS KAILA Helsinkiläinen käsikirjoittaja ja freelance-toimittaja. KULTTUURIVIHKOT 41. ILARI KAILA Säveltäjä ja vapaa toimittaja. 18 VILLI JA VALLATON UDO KIER Näyttelijälegendalle Hollywood on tullut tutuksi, mutta indie-elokuvat ovat rakkaimpia. Ks. 87 SINÄ ET ENÄÄ OLE SAMA Jussi Strengell. Kuuden numeron kestotilaus 43 € (sis. Hän on käsitellyt aihetta myös romaanissaan Ihmisen poika (Gummerus, 2011). HEIKKI PATOMÄKI Kansainvälisen politiikan professori Helsingin yliopistossa. 4 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 K AUNO K I RJA L L I S UUS 83 LE CHATELIERIN PERIAATE Laura Santala. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi tai käyttäen tilauspalvelua osoitteessa www.kulttuurivihkot.fi. Tekstit vain RTF- eli Rich Text Format - tai ASCIItiedostomuodoissa sähköpostitse toimitussihteerille tai lehden osoitteesen (tuloste ja mahdollinen levyke). | ISSN-L 03563367, ISSN 0356-3367 (painettu lehti), ISSN 2242-6736 (verkkojulkaisu)
Taiteen puolesta melskatessani huomasin, että liityin niiden epätoivoisten kaupunkilaisten loputtomaan ketjuun, jotka ovat yrittäneet säilyttää Turussa jotain arvokasta.» 42 POIKKITAITEELLISEN KULTTUURIN MIELENILMAUS 56 SUURVALTAPOLITIIKKA JA LIBERALISMI Kyyninen voimapolitiikka ja liberalistinen idealismi on aina osattu sovittaa yhteen. Mike Pohjolan Turun tautia käsittelevän artikkelisarjan ensimmäinen osa. Sotimisen syyt ovat tänä päivänä pohjimmil-taan samoja, joista jo Lenin kirjoitti, kirjoittaa Suomen johtava Lenin-asiantuntija Aimo Minkkinen. TEEMA 4–5 | 2014 KULTTUURIVIHKOT »Turussa kenraalijuntta päättää tärkeimmät kaava-asiat.» Kolonialismi, oppiminen ja globaali demokratia S. 67 HIDASTA MUTTA PALKITSEVAA Mitä tavallinen ihminen voi tehdä paremman maailman puolesta. 26 KULTTUURI HÄVISI Juha Säijälän analyysi Turun kulttuuripääkaupunkivuodesta. 25 TAISTELU, JOLLE EI NÄY LOPPUA Kamppailu toriparkista osoittaa, että turku-lainen demokratia suosii suuryrityksiä. Sadankomitean Anni Lahtinen ja Rauhanpuolustajien Teemu Matinpuro vastaavat. 34 »KIRJOITAN REHELLISESTI SIITÄ, MILTÄ TUNTUU» Turkulaisen runoilijan Tapani Kinnusen runojen välissä näkyvät hänen henkilökohtaiset valintansa. 5 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. 70 VARPARANNAN KESKUSTELUT Elokuinen rauhanakatemia kokosi väkeä keskustelemaan sekä ajankohtaisista sotilaallisista konflikteista että monenlaisista ekologisista ja ideologisista teemoista. Suomen osallisuus CIA:n vankilennoissa on yhä vailla kunnollista selvitystä. 28 »ANARKISMI ON AINOA VAIHTOEHTO» Teatteritaiteen maisteri ja anarkisti Suvi Auvinen kertoo haastattelussa vastarinnasta ja sen pakosta. 60 KOLONIALISMIN KAUTTA GLOBAALIIN DEMOKRATIAAN Turun autonomisen kulttuurin kentällä tapahtuu, osittain taideslummin ansiosta. 32 VARSINAIS-SUOMEN BÄNDI-YHDISTYS SYNNYTTI ISON ILMIÖN Vaihtoehtoisen festivaalin järjestäjillä on suuruudenhulluja visioita sekä ammattitaitoa ja rohkeutta. Tuomas Kailan essee. 48 MAAILMANSOTIEN KAUHUT KANNATTAA MUISTAA Historioitsija Jouko Jokisalo vertaa Ukrainan kriisiä ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen tilanteeseen. Vaikka kolonialismi-sanalla on ikävä kaiku, maailman valloitus on myös lisännyt keskustelua moniarvoisuudesta ja ihmisoikeuksista, kirjoittaa Heikki Patomäki. 22 S. 37 TURKU ON PARADOKSI »Huusimme tuuleen, kuten niin moni muu niin monesti aiemminkin. 60 T E EMA: TURKU 22 TAUTI EI HELLITÄ Turussa toimitaan yhä rakennusliikkeiden ehdoilla. 36 JOTAIN MUUTA KUIN KOULUKUNTA 52 KAPITALISMIN RISTIRIIDAT ÄÄRIMMILLÄÄN Runon alkuperäinen olemus on esitetyssä muodossa, muistuttaa Esa Hirvonen, Turun runoliikkeen voimahahmo. T EEM A : I MP E RI A L I S MI 63 VANKILENNOT EDELLEEN AJANKOHTAISIA 44 IMPERIALISMIN AJOPUUNA MAAILMANSOTAAN Pertti Hynynen pohtii, miksi maailmansota syttyi 100 vuotta sitten, vaikka kukaan ei sitä halunnut
Satelliittikuvat, raportit Ukrainassa kiinniotetuista venäläissotilaista ja silminnäkijälausunnot eivät Amnestyn mukaan jätä sijaa arvailuille Venäjän osallisuudesta konfliktissa. Nato-jäsenyyteen on todennäköisesti kriisitilanALEKSANTERI-INSTITUUTIN johtaja, professori teessa se, että Iskender-ohjuksiin laitetaan ydin- Markku Kivinen kommentoi Yle Radio Suomen kärjet.» Ajantasa-ohjelman haastattelussa 28.8. Jos virallinen Venäjä tä, vaikka mielipidemittausten mukaan edelleen kuitenkin tekee tällaisen tulkinnan Suomen ase- vain noin neljännes suomalaisista kannattaa jä- masta, kriisitilanteessa ei auta, vaikka Suomi itse senyyttä. Venäjän vastaus Suomen puskurivaltiona. Molemmin värvää vapaaehtoisia erityisesti Ukrainan ääri- puolin tapahtuneista kansainvälisen humani- oikeisto. esimerkiksi ydinaseilla. sopimus merkitsee Suomen puolueettomuuden ELIAS KROHN päättymistä ja seuraava looginen askel on Na- 6 Kivinen toi esiin myös Nato-liittoutumisen äärimmäisen uhkakuvan, joka liittyy mahdolliseen Kulttuurivihkot 2 | 2014. Suomen tavoin on sotilasliittoon kuulumaton EU- Sopimuksen tarkka sisältö salattiin, mutta tieto- maa, on jo perustuslakinsakin mukaan puoluee- ja on vuodettu julkisuuteen Iltalehden ja Hymyn ton. Sopimus on osa Suomen Nato-kump- sa puskurivaltiona, joka saatetaan pyyhkiä pois panuusohjelmaa. kautta. seksi sekä Nato-joukkojen kauttakulkua Suomen »Vaikka itse katsomme, ettemme ole osa Liittoutuneena Suomi olisi läpi »rauhan, kriisin, hätätilanteiden tai konflikti- kriisiä, toinen osapuoli eli Venäjä voi katsoa, että kriisitilanteessa ensimmäisessä en aikana», jos tällaisia päätöksiä tulevaisuudes- olemme. Muun muuassa Rostovin alueelle Venäjälle taisteluita paenneet ovat kertoneet heille, miten Ukrainan hallituksen joukot ovat tulittaneet heidän asuinalueitaan. Amnesty kertoo saaneensa luotettavia raportteja Ukrainan armeijan rinnalla toimivien jat jo tappaneet uhrit. Sopimus koskee esimerkiksi toimintaperiaatteita ja menettelytapoja tukikohtien perustami- Naton ja Venäjän väliseen kriisiin. »Todistajanlausunnot viittaavat summittaisiin iskuihin, mikä tekisi iskuista sotarikoksia.» tiedotteessa todetaan. poikaa ja kaksi seurakuntalaista ja vaatineet heis- Amnestyn tutkijat ovat keränneet Itä-Ukrai- tä 50 000 dollarin lunnaita. 200 SANAA SOTARIKOKSIA UKRAINASSA MOLEMMIN PUOLIN IHMISOIKEUSJÄRJESTÖ AMNESTY International naapureitaan. »Todistajanlausunnot viittaavat summittaisiin iskuihin, mikä tekisi iskuista sotarikoksia», Amnestyn Amnesty listasi vakavia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksia. ovat siepanneet, kiduttaneet ja tappaneet heidän ELIAS KROHN UKRAINAN KONFLIKTI on voimistanut keskus- to-jäsenyys. katsoisi olevansa kriisin ulkopuolella. vapaaehtoisten pataljoonien tekemistä sieppa- Amnesty vaatii Venäjää lopettamaan aseiden uksista ja pahoinpitelyistä. Slovyanskissa separatistitaistelijat syyttää Ukrainan konfliktin molempia osapuolia olivat siepanneet paikallisen papin, tämän kaksi ihmisoikeusloukkauksista ja sotarikoksista. Silloin olemme ensimmäisessä aallos- aallossa pois pyyhittävänä sa tehdään. Elokuussa Suomi solmi Naton kanssa isäntä- Puolueettomuuden käsitteestä Suomi on jo maatukisopimuksen, joka merkitsee valmistau- itse luopunut. taarisen oikeuden loukkauksista tarvitaan perusteellista riippumatonta tutkintaa, sanoo Am- NATO-LIITTOLAISUUS ALTISTAA YDINTUHOLLE VASTAAVASTI SILMINNÄKIJÄT ovat kertoneet nestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Amnestylle, miten Venäjän-mieliset separatistit Johansson. Amnesty julkisti myös satelliittikuvia, jotka kertoivat Venäjän rajan tuntumaan Ukrainan puolelle elokuussa ilmestyneistä länteen suunnatuista tykistöyksiköistä ja panssaroiduista ajoneuvoista. Venä- »Tämä on Suomen turvallisuuspolitiikan pe- jän duuman ulkoasiainkomission puheenjohta- rusongelma, jota meidän täytyy koko ajan miet- jan Aleksei Puškovin lausuntoa, jonka mukaan tiä», Kivinen alleviivasi. Kuitenkin esimerkiksi Itävalta, joka tumista Nato-joukkojen liikkumiseen Suomessa. Kivisen mukaan tämä ei välttämättä telua Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydes- ole Venäjän virallinen kanta. Näihin pataljooniin viennin ja muun tuen separatisteille. Kun paikalliset olivat nasta todistajanlausuntoja summittaisista pom- saaneet lunnassumman kerättyä, olivat sieppaa- mituksista, sieppauksista, kidutuksesta ja tapoista
Girls, It’a Sin, Always On My Mind ja Suurin nimi oli Patti Smith tai Bob Dylan, sen Heart. Ja hyvä niin, näyttävälle valoshow'lle aivan otollisin, sillä yö- pi kuin kertaakaan viimeisen viiden vuoden ai- sillä artisti oli kieltänyt hänen kaikenlaisen »fa- tön yö söi sen vaikutusvoimasta suuren osan. Halvimmillaan pullo valko- Kirjurinluodon areenalla kuultiin totutus- ki odotukset. Odotus ja keikan introkin anniskelualue oli avara ja iso, sille mahtui levittä- joka toimi vuosikymmenet festivaalin pääaree- oli pitkä, mutta tämä palkittiin. Säkenöivässä illas- kään ei haitannut. Festivaali on selkeästi pyrkinyt eroon avoin rikkomaan musiikkilajien rajoja. sekä vaitonaisen vahva karismansa. Jo vuodesta 1966 järjestetty festivaali on hänen tuttu lakoninen ja suora huumorintajunsa vielä jatkui. Vega toi Poriin lipulla sai kuulla laajan, koko päivän ja pitkälle mukanaan kitaristin, rumpalin ja muutamia nok- yöhön jatkuneen musiikkikattauksen: pääesiin- kelia sovituskikkoja, mutta mukana myös seurasi tyjän lopettaessa viereisellä Nurmilavalla juhlinta 7 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Pori Jazzista onkin muodostunut hyvin tuotettu, ohjelmaltaan yllättävä koko kansan juhla, joka kunnioittaa perinteitään mutta on myös avoin sijaan kolme. Tästä kertoo jo se, että pääkonsertit Kirju- sa, ja 72-vuotias Dylan jaksoi esiintyä vanhalla laservaloja ja koko esiintymislavan taustan peit- rinluodolla keräsivät yhteensä 60 000 kävijää. 5 Hieman nuoremman polven artisteista ehdoton PORI JAZZ koki tänä vuonna suurimman uudis- ykkönen oli Suzanne Vega, joka kuuluu eittä- tuksensa sitten Kirjurinluodon areenalle siirtymi- mättä amerikkalaisen laulaja-lauluntekijäperin- sen. kana, vaikka konserttipäiviä oli aiemman neljän nittamisen», mitä tämä sitten ikinä tarkoittikaan. Le- pin vanhat herrasmiehet Neil Tennant ja Chris mien tuontikielto vienyt pikniktunnelmaa pois: gendaarinen valkoisena lainehtiva Lokki-lava, Lowe nousivat lavalle. viiniä maksoi kohtuulliset 20 euroa. Ohjelma oli laadittu pieteetil- sa kuultiin muiden muassa West End lä ja jälleen »jokaiselle jotakin» -periaatteella. 200 SANAA PORI JAZZ UUDISTUI TYYLIKKÄÄSTI Teksti ja kuva Juha Säijälä Susanne Vegan karisma oli vaitonaisen vahvaa. Suomen suvi ei ollut Kirjurinluodon kokonaisyleisömäärä oli suurem- ti hänen yhä madaltuvaa ääntään. vyä myynyt Pet Shop Boys ylitti kaik- Pet Shop Boys ylitti kaikki odotukset. tuun tapaansa vaikuttavan audiovisuaalisen ko- rikkomaan musiikkilajien rajoja, aina popista fol- Molemmat legendat olivat yhä hyvässä vauhdis- konaiselämyksen, johon kuului muun muassa kiin. Iltaklubit loistivat poissaolollaan, ja 70 euron teen merkittävimpiin nykynimiin. otteellaan, kuten yleisökin kuunnella hartaas- tänyt valtava videonäyttö. eliittijuhlan maineesta, ja onnistunut siinä hyvin. Kaksikon hittikavalkadi ti musiikillisesti linjaton sekamelska, mutta se- haki vertaistaan. Tennantin ja Lo- mään huovan ja piknik-korinsa – ja mikä hienoa, nana, oli otettu jälleen käyttöön, ja sen ohjelma wen vuonna 1981 perustama, yli 50 miljoona le- myös köyhemmällä oli varaa ostaa viiniä eväiden koostui pelkästään jazzista. Seuraavana päivänä Kirjurilla oli yllättäen ai- Lippujen hinnat olivat esiintyjien määrään näh- Pori Jazz – niin ironista kuin se onkin – tarjosi van eri tunnelma, jonka aisti jo ennen kuin po- den siedettävät, eikä pelätty omien alkoholijuo- tänä vuonna jazzia enemmän kuin vuosiin. Pet Shop Boys tarjosi myös tut- mukaan kummasta sattuu enemmän pitämään. seuraksi
Kirjailija ja psykiatri Claes Andersson huomautti, että moni äänestää jotakuta vähän »hienompaa»: palkkatyöläinen äänestää pomoaan, joka ei aja hänen asioitaan. Lähde moitti Tere Vadén, Matti Ylönen ja Inari Juntumaa purkivat kapitalismin kieltä. Kieli sen kertoo: tämän päivän julkishallinto on kuin mikäkin liikelaitos. koskevan esitelmänsä. Ihmisen määritelmään palattiin, kun Ville Lähde, Esa Suominen ja Heikki Hiilamo keskustelivat hyvinvoinnin ideologioista. Sairaanhoitajan töitä tehnyt runoilija Robert Meriruoho peräänkuulutti kirjailijan konkreettista kosketusta todellisuuden nurjaan puoleen. Karkama nä- hyvinvointipalvelujen asiakkaaksi. Karkaman mukaan uusli- että hyvinvointivaltion sijaan on alettu puhua hy- Kuin yhteisestä sopimuksesta esitelmöit- beraali ideologia on luonnostaan hyvinvointiyh- vinvointiyhteiskunnasta. 5 kirjallisuuden emeritusprofessori Pertti Karkama hyysäys haittaa ihmiselle luontaista oman edun Työväenkirjallisuuden päivä, Tampere 30.8.2014 määrittelee. sijät kuitenkin pureutuivat hyvinvoinnin käsitteen taustalla piilevään kysymykseen: mikä on ihminen, ja kuka sen kee asenteen periytyvän 1700-luvun skottilaises- Vanha kysymys ihmisen määritelmästä on siis ta valistuksesta, jonka mukaan homo economi- yhä ajankohtainen. Filosofi muistutti, että ositettu ihminen ei voi to- Tampereen viidennen Työväenkirjalli- avasi nykypäivän talouspuhetta ja sen oletuksia teuttaa kykyjään täysimittaisesti. Vastuu hyvinvoinnista teiskunnan vastainen. 200 SANAA HYVINVOINTIA ETSIMÄSSÄ – TAMPEREELLA PURETTIIN TALOUSIHMISEN MYYTTIÄ Teksti Hannu Poutiainen ja Tuulikki Poutiainen Kuva Hannu Poutiainen tavoittelua, ja koska köyhiltä puuttuvat kyvyt ja ymmärrys toimia taloudellisen etunsa hyväksi, heitä on hyysäämisen sijasta kannustettava töihin – jolloin laiskan leima toimiikin kätevästi piiskana. Ongelmatonta ei ole äänestäminenkään. Keväällä julkaistua Kapitalismin sanakirjaa esitelleet Inari Juntumaa, Tere Vadén ja Matti Ylönen osoittivat luulon vääräksi. Näin kotimaisen Humen ja Adam Smithin jälkeläisten mielestä hakea oraakkelilta, joka puhuu rahan kieltä. 8 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. ihmisen lohkomista erillisiin osiin: yhtäällä talous, toisaalla kulttuuri, ympäristö jossain siellä. Toisin kuin humanistit, finanssitalouden sanansaattajat luulevat tietävänsä, mistä puhuvat, kun puhuvat ihmisestä. Ylönen kertoi Sitran raportista, joka puhuu »yhteiskunnan haasteista» ja »hyvinvointivaltion ideaalin vanhentuneisuudesta» avaamatta lähteitään, määrittelemättä käsitteitään ja suoltaen jargonia. Samalla on muistettava olla ihannoimatta sitä: »Romanikerjäläisten ihannointi on keskiluokkaista. Kukaan ei halua tehdä valintaa, että elämä mahtuu kahteen muovipussiin.» Kirjailija voisikin olla kurjistettujen äänenkannattaja. Työväenkirjallisuuden päivän Humanistin ongelma on, että puhuessaan ihmi- cus on ahne vallan ja omistuksen perään. Kirjallisuus tarjoaa vaihtoehdon markkinayhteiskunnan kielipeleille. Kirjailija Timo Sandberg oli huolissaan siitä, miten »hiljaisilta otetaan, koska he eivät edes äänestä eivätkä tule silmille». Laiskaksi leimattua työvä- uhkaa siirtyä valtiolta kansalaiselle itselleen – keä moititaan hyvinvointiholisteiksi – ennen he jonka Suominen totesikin usein määrittyvän vain sentään olivat vain alkoholisteja. Sekään ei auta, suuden päivän teemana oli hyvinvointi. David yksiselitteinen opetus oli, että vastausta ei pidä sestä hän ei tiedä, mistä puhuu. Talouspuheen ihminen on lähinnä itseään toteuttava ennuste: vaikka tutkimusten mukaan ihmisläheiset arvot ovat voimissaan, useimmat ovat »rationaalisia toimijoita», koska heitä sellaisiksi väitetään. Keskustelijat ruotivat myös uusliberalistisen puheenparren asemaa politiikan perussanastona
Naisista esillä ovat erityisesti kaupungistunut »Ajattelin, että ei tässä maassa nyt sentään »Olen itsekseni ajatellut, että jos Suomi-Ve- ihmisiä ruveta jumalanpilkan takia linnaan lait- näjä-seuran jäsenmäärä huomattavasti nousisi, tamaan.» niin olisihan se ainakin venäläisille jonkinnäköi- sairaanhoitaja Helena sekä maatilan rouvaksi, Enimmäistuomio jumalanpilkasta olisi ollut 4 nen esimerkki siitä, että tässä maassa on muita- Kenttäläisen velipuolen vaimoksi ajautunut Kirs- vuotta kuritushuonetta. 200 SANAA SALAMAN JUHANNUSTANSSIT PUHUTTAA YHÄ Teksti ja kuva Elias Krohn 50 vuotta sitten ilmestynyt romaani kuvaa hyvinvointivaltiota, jossa aineellisen elintason noususta huolimatta voitiin myös pahoin. Kukaan hahmoista ei ole Salaman omakuva. Hannu Salaman Juhannustanssit-romaanin ilmestymisestä tuli tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. häisemmässä määrin sitä oli jo Ju- »Ajattelin, että ei tässä maassa nyt sentään ihmisiä ruveta jumalanpilkan takia linnaan laittamaan.» Hiltusen saarna toi Salamalle hannustanssit. Romaani alkaa bussimatkasta maalaisky- väkivaltaa. »Romaanin kaava oman pääni mukaan ei enää ole yhteismitallinen tämän monella tavalla rikkoutuneen ja hajanaisen maailmassa vallitsevan maailmankäsityksellisen totuuden kanssa», Salama perusteli. Salama sai kolmen kuu- kin kuin Nato-kiimaisia hölmöjä», Salama esitti. Kaikilla ei mennyt tuolloin hyvin, ja vielä vähemmän nyt, Salama totesi. tunnetun jumalanpilkkasyytteen. Häntä haastatteli Salaman tuotantoa tutkinut kirjallisuudentutkija Milla Peltonen. hoille, sairaille ja köyhille ihmisille ovat olleet tarkoitettuja.» SALAMAN AIKEENA oli tehdä Juhannustansseis- ta suurempi romaani. Sen kunniaksi yksi Työväenkirjallisuuden päivän päävieraista oli Salama. omaelämäkerrallinen romaani Hakemisen riemu – Harri Salmisen luistelmia. Onnettomuus ei kuitenkaan ole ta elämää kuin romaanihenkilöt ju- kirjailijan kannanotto. Sil- opiskelija Paavo Kenttäläinen ja umpihumalassa tä se tuntui Ahlqvist-Oksasenkin suutaan soittava ja pahoinvoiva muurari Hiltu- korvissa.» nen. hannuksena. Salaman vii- ei tunnu torsolta. »Joilla on varaa ja kykyä viedä Cayman-saarille rahojaan veroja pakoon, kaikkihan sen tässä demokraattisessa Suomessa tekevät samaan aikaan, kun vähennetään niitä rahoja, jotka van- Työväenliikkeellä riittää edelleen tekemistä ja työväenkirjailijalla kirjoittamista, Hannu Salama sanoi Työväenkirjallisuuden päivässä. Lopun onnettomuutta on tulkittu monella ta- MUURARI HILTUSEN umpihumalaisessa Raamat- meaikaiset romaanit ovat olleet muodoltaan paa. Vä- yhtä tulkintaa. Peltonen kysyi Salamalta mielipidettä myös muun muassa ulkopoliittisesta tilanteesta. »Samantyyppinen kuin Joel Lehtosen Putkinotko, joka alkaisi aamusta ja kestäisi jopa seuraavaan, juhannuspäivän aamuun.» Kun kustantaja huusi kirjaa ja apuraha ti, jonka opinnot ja taiteelliset pyrkimykset ovat kauden ehdollisen tuomion, josta presidentti loppui, »oli pakko päästää se tuollaisena torsona hautautuneet. Lopussa tapah- joissa pahennusta, koska hän lankeaa vahtimes- TÄNÄ SYKSYNÄ Salamalta on ilmestynyt uusi tuu suuri autokolari. Helenan hahmo herätti monissa luki- lässä sijaitsevalle tanssipaikalle. »Syntiset saavat palkkansa», Salama kuvasi tu-parodiassa Jeesus ja Pietari viettävät railakas- perinteisestä romaanin kaavasta poikkeavia. nen, että lukija uskoo tämän todeksi», Salama sanoi. Pääasia on, että henkilö on sellai- hetti tunnustuskirjeen. Tapahtuman ohjelmavihossa Juhannustansseja luonnehdittiin »hyvinvointivaltion mustamaalaukseksi». Salama yhtyi »Ehkä opiskelija ajatuksiltaan saattaa olla. Juhannustansseissa rellästetään ja voidaan pahoin. 5 9 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Ainakaan sivisty- sä, että halusin lopettaa sen kirjan.» neistölle sellainen ei ollut uutta. Hyvinvointivaltiosta puhumisen moni kokee pilkantekona. ulos». Lukijasta klassikkoromaani tari Helmelän viettelyyn. Romaanin henkilöitä ovat muun muassa yli- »Kyllä se Laurinkin saarna [Kiven töitä paiskiva linja-autonkuljettaja Lassi, tans- Seitsemässä veljeksessä] on aika sipaikan vahtimestari Helmelä, nuori yliopisto- hirveä, jos ruvetaan miettimään. Salama ei saa- Claes Anderssonin aiemmassa haastattelussa Romaanihenkilöllä voi olla kuinka monta esiku- punut enää toiseen oikeuden istuntoon, vaan lä- esittämään varoitukseen liiallisesta uhittelusta vaa tahansa. Kirstin kohdalla mukana on perhe- Urho Kekkonen hänet armahti. ulospäin. Vaikutteet saarnaan »Kirjailija ei ollut sitä mieltä, että autokolari tulivat suomalaisesta kirjallisuudes- olisi ollut tarpeellinen muussa kuin siinä mieles- ta, Salama kertoi
saakka. Amorphis avaa Kullervon ja meidän jokai- tu. Taiteellinen isänmurha olisi ratkaisu, mutta kun sitä yrittää, painamaan sitä natsimaisesti alas. AULIS SALLISEN oopperassa Kullervo pääosaa AMORPHIS-YHTYE esitti Olavinlinnan sunnun- esittävän Tommi Hakalan antisankarihahmo pi- tai-illassa koko Eclipse-albuminsa, jonka kappa- tää katsojan koko Savonlinnan Oopperajuhlien leet kertovat Kullervon tarinan Paavo Haavikon produktion kolmituntisen ajan sisäänpäinkäänty- englanniksi käännettyjen runojen kautta. Kristian Smedsin tuoreimmassa ohjauksessa Alas poljetut sisäistävät häpeän. Savonlinnan Oopperajuhlat 2014: Aulis Sallisen Tuija Knihtilä ja Tommi Hakala Savonlinnan Oopperajuhlien Kullervossa. Spektaakkelin lopussa Kul- sön myötä ennen niin kliininen ja hillitty ooppe- Savonlinnan Oopperajuhlilla lervon paras ystävä Kimmo tulee hulluksi nähty- raa varten katettu Olavinlinnan sisäpiha muuttuu Amorphis-yhtye avasi Kullervon ään liikaa eripuraa ja kuolemaa; kaksi sukua on positiivista energiaa täynnä olevaksi helvetin luo- ja meidän kaikkien haavat. Naisen hävitys on kuitenkin vain osatotuus. herkkyyden kumoavasta huoneentaulusta, joka Timo Kämäräinen ja Aina Bergroth. TUULIKKI POUTIAINEN epätoivo nousee potenssiin sata. Musiikki Timo kieltää luulemasta kelpaavansa mihinkään. Se varoittaa Janten laista, ja lavastus Kristian Smeds. Aulis Sallisen ja Kari Heiskasen Kullervo-tulkin- Isältään Kalervolta periytyvä sukuviha ja kosto taa yhtyeen melodisessa folkdeath-metallissa on kantaa teemana koko teoksen ajan ja saa useam- yleisön aktiiviseksi yllyttävää, vuorovaikutteista, paan otteeseen toteutuksensa – mutta ei kos- puhdistavaa raivoa. Karua lattiaan ulottuvia rastojaan ympäri lavaa. ta väkivaltaa äitiä kohtaan. Rooleissa Kristian Smeds, näkyjä keskellä yötä. Taiteen elinvoimaisuus vaatii joka tapauksessa sitä, että keskellä yötä avataan kadotuksen ja hulluuden hauta. AMORPHIS, konsertti, 13.7.2014. Palsan myötä lanseerattu Keskiyön Kansallis- PALSA Kansallisteatterin suurella näyttämöllä. tuhoutunut, eikä mitään kuitenkaan ole ratkais- laksi. Tässä meille kaikille it- MAARIT HAATAJA setutkiskelun paikka. Pikkukylä otti luulot pois. Vastoin neen, päättymättömän ahdistuksen otteessaan. Kuolleiden haluaminen merkitsee Palsalle naisten kunnioittamista, joten perversio ei ole sitä miltä näyttää. Kuva: Juha Säijälä. Hän kulkee Kul- rinaa: väkivallattoman välienselvittelyn ja kes- lervon taivalta ajoittain möristen ja heitellen kustelun sijaan uhotaan ja puukotellaan. Kuvaaja Ulla Jokisalo. kertomusta tukee Kari Heiskasen pelkistetyn Tuli- ja savuefektien sekä elävöityneen ylei- vähäeleinen ohjaus. sen vaikuttaa liskomaisella kehonkielellään hei- Ooppera kertoo nykymiehellekin tuttua ta- jastelevan musiikkia lävitseen. Palsassa mietitään sielun murhaavia näkyjä. Kuvassa Kristian Smeds. Mahdollisuus itsemurhaan merkitsee kykyä hallita omaa kuolemaansa, sanotaan. Esityksiä 22.11. »Älä Kämäräinen. pänsä on viha polttanut. KULLERVOT, SUOMALAISMIEHEN ARKKITYYPIT luule kenenkään välittävän sinusta», laki sanoo. 200 SANAA KESKIYÖN KANSALLISTEATTERISSA ON KADOTETTUJEN VUORO KITTILÄLÄINEN KUVATAITEILIJA Kalervo Pal- Palsalle Kittilä ei ollut koiravaljakoita pakkaslu- sa ruumiillistaa panssaroidun maskuliinisuuden messa. Kullervo polttaa itsensä, kuten hänen sisim- sen haavat huutaen ne ulos. 10 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 KULLERVO, 12.7.2014. Smeds ke- Palsa: taideopiskelija katsoo alastonmalleja ja hottaa kunnioittamaan ainutkertaisuutta eikä maalaa suunnattomia falloksia. Palsa on lapsena todistanut isän seksuaalis- Alas poljetut sisäistävät häpeän. Kristian Smedsin Palsassa teatteri kutsuu todistamaan piinattua, kossuvis- Käsikirjoitus Rosa Liksom & Kristian Smeds. Yhtyeen laulaja Tomi Jout- kaan sovitusta. Ohjaus mietitään sielun murhaavia syntuoksuista sielua
on äänitetty maailman eri kolkassa sijaitsevilla 25-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi Kalevi Ki- kirkon urkujen esittely – urut soivat mallikkaasti Hynnisen legendaarista ääntä on taltioitu uruilla ja niille tyypillisellä sointivärillä. Nimi Kulttuurivihkot Osoite Domirola Oy Postinumero ja -toimipaikka Vastauslähetys Puhelin tai sähköposti Tunnus 5011437 Allekirjoitus 00003 Helsinki Tilaukset myös sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi 11 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Tenori Raimo Sirkiä sointi pääsee oikeuksiinsa myös hartaiden, hen- 5.6.–28.8. Paul Verlainen ja Charles Baudelairen kista, taustalle sopii mainiosti urkusäestys. Hinta on 51 €. Baritoni Jorma Hynnisen tavaramerkki, sy- viniemen urkulevytyksistä on koostettu Organ Baritoni Juha Uusitalon ohjelma koostui hänen västi soiva ääni ja henkisiksi äityvät tulkinnat sai- Magic -levy. Ne säväyttivät myös tuomiokirkossa oli tänäkin kesänä riinsa. helppo tulkita jopa Hännisen musikaalisella ja jen syvästä soinnista. F I Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 16,90 euroa. Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. Sibeliusta on väri eroaa täydellisesti Lahden Ristinkirkon urku- Impromptussa. Niis- hienoimpiin nuoriin mezzosopraanoihin Tunteen täkään efektiltä vältytä. noilla. KESKUSTELUT, BLOGIT, VIDEOT, TILAUKSET WWW.KU LT T U U R IV IH KOT. irti Grisonin Toccatassa. Levylle on valittu kappaleita Rimski- Wagner-bravuureistaan, Lentävän hollantilaisen vat aidon kokemustodistuksen Urkuyö ja Aaria Korsakovin Mehiläisen lennosta ikiklassikoihin, monologista ja Wotanin jäähyväisistä sekä Vesa -konsertissa. Sibeliuksen Illalle kajahti komeas- kuten Richard Wagnerin Valkyyrioiden ratsastus Erkkilän harras Siinä on rakkaus. Jokainen kappale ria -tapahtumalle on ominaista Espoon tuomio- men säestäessä intensiivisesti. Tapio Tiitu loihti uruista kaikki sointivärit Espoon tuomiokirkossa. 200 SANAA ESPOON LEGENDAARISET URUT SOIVAT JÄLLEEN Urkuyö ja Aaria -tapahtuman anti Espoon keskittyi napolilaisiin lauluihin, omaan bravuu- gellisten laulujen tulkkina. säväyttävää. Asiaa taiteesta ja yhteiskunnasta kuudesti vuodessa Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. Svarta rosorin ja muiden tä mukana on muun muassa vanhimmat soitetta- paloa -konsertin hienostuneilla ohjelmistovalin- dramaattisempien laulujen, kuten Laulu ristilu- vat urut vuodelta 1390 Sveitsissä, Valèressä. Kulttuurivihkot maksaa postimaksun Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 43 eurolla. Kiviniemi on tehnyt kaiken Essi Luttinen osoitti kuuluvansa maamme täyteläisellä äänellä turhan pateettisesti eikä täl- kaikkiaan 150 levytystä historiallisilla uruilla. Lapual- Ilpo Laspasin käsittelyssä Franz Lisztin konsert- myös Sibelius-levylle, jonka eleganteimmissa la sijaitsevien Kangasalan urkujen tumma sointi- tietydi Waldesrauschenissa ja Aimo Känkäsen tulkinnoissa on taustalla harppu. Urkuyö ja Aa- ti keskiaikaisen kirkon uumenissa Kalevi Kivinie- ja Bachin Toccata D-duurissa. Oskar runoihin perustuvat Charles Martin Loefflerin Merikannon 1923–1924 sävelletyistä koraaleista RITA DAHL Quatre poèmes säväytti erityisesti eleganttiu- koostetulla levyllä Hynnisen aito baritonaalinen Urkuyö ja Aaria järjestettiin Espoon tuomiokirkossa dellaan ja sielukkuudellaan
Tapah- syys, parempi kokouskulttuuri ja epämuodollinen hyvin erilaisia tyylejä ja suuntauksia aatteen si- tumaan tulee joka kerta myös täysin uusia, vain organisoituminen. Kauniissa järvimaisemissa potkittiin tänäkin kesänä jalkapalloa, keskusteltiin kokouskulttuurista – ja suunniteltiin vallankumousta. 200 SANAA MUSTAN LIPUN ALLA Teksti ja kuva Suvi Auvinen Anarkistien festivaali kerää satoja osallistujia Tampereen Pispalaan. Tampereen Pispalassa anarkistifestivaali järjestäytyy parhaillaan ensimmäisiin kokouksiinsa. Eri kaupungeista ja maista tulevat toimijat saattavat tietää toistensa tekemisistä, mutta hen- tuma tarjoaa yhden kanavan tyytymättömyydel-. 12 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 kansainvälisiä yhteistyökuvioita. Vaikka erimieli- ville. Klassisesti alakulttuuriseen liikehdintään päivä alkoi aamuliikunnalla ja liitetyn pyöränkorjauksen ja katutaiteen lisäk- jatkui hyvin erilaisilla työpajoil- si keskustelussa olivat esimerkiksi normikriitti- la ja tempauksilla. sissa anarkismiin, eivät punkkarit edusta koko suomalaisen anarkismin kenttää. Keikkojen ohella tietovisailtiin tarpeelliseksi järjestäytyä te- anarkismin historiasta ja katsottiin dokumentte- hostaakseen toimintaansa ja ja eri maiden anarkistiliikkeistä. Jokainen heista. Lapsille oli dettiin neljän päivän aikana hyvin erilaisista ai- omaa ohjelmaansa. aurinkoista päivää viettänyt lapsiperhe tiesi lillu- Vuonna 2015 Musta Pispala järjestetään jo vansa järvessä seuranaan suuri osa suomalaisis- YHTEINEN TAVOITE kymmenettä kertaa. Vallankumous vilisikin puheis- sekakäyttöä, vaikka iltaohjelmat olivatkin pitkäl- kaa tekevät ihmiset kokevat ti punk-keikkoja. Koko viikonloppuun osallistui noin kolmesataa henkilöä eri puolilta Eurooppaa. Monille tulee yllätyksenä myös se, mitä anarkismi todella tarkoittaa. joitetaan muistiinpanoja, tuskin tulee ensimmäi- ti, pohjimmainen tavoite on kuitenkin kaikkien Anarkistit eivät vastusta sääntöjä tai yhdessä senä mieleen anarkistisesta toiminnasta, mut- hierarkioiden ja kaikkien ihmisiä, eläimiä ja luon- sovittuja järjestelmiä, vaan hierarkioita ja vallan- ta tämäkin päästiin Pispalassa todistamaan. Jatkuvasti kasvava tapah- Mielikuva monikymmenpäisestä anarkisti- Moni saattaa kuvitella vallankumouksen olevan le oikeistolaiseen politiikkaan vapaammasta ja joukkiosta istumassa kokoushuoneessa ja kes- vain retorinen tai ironinen asia, mutta anarkistit tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta unelmoi- kustelemassa valtakunnallisen anarkistijärjestön ovat aiheen kanssa tosissaan. Työpajoja, kokouksia ja keskusteluja pi- tarikävijälle jotain. Anarkistifestarit eivät edusta kaaosta ja liike on voimistumassa, aatteen parissa politiik- nen tuhoaminen. HIERARKIAA JA VALLANKÄYTTÖÄ VASTAAN Mitä anarkistifestivaaleilla sitten tapahtuu. Verkostoituminen onkin yksi Mustan Pispalan tärkeimpiä anteja. sa myös Pispalassa yhtenään: Pispalanharjun kesäyö ja lämmin Pyhäjärvi inspiroivat erilaisia vallankumouksellisia suunnitelmia ja Mustassa Pispalassa osallistujat edustavat Mustan Pispalan ohjelmis- niin väestön kuin anarkisminkin monia eri suun- tossa oli varmasti jokaiselle fes- tauksia. Vaikka osallistujat edustivat kilökohtaisia yhteyksiä ei välttämättä ole. Tänä vuonna yhdeksättä kertaa järjestetty Musta Pispala on jopa pohjoismaisessa mittakaavassa suuri tapahtuma. Vaikka punk-kulttuuri onkin hyvin sidok- Musta Pispala järjestettiin sosiaali- ja kulttuurikeskus Hirvitalolla. Musta työpajojen välillä oli ehdottomasti uiminen Py- yhteisöllisyys ja yksimielisyys. Pispalanharjun kesäyö ja lämmin Pyhäjärvi inspiroivat vallankumouksellisia suunnitelmia ja kansainvälisiä yhteistyökuvioita. Anarkismi on aatteena ollut Suomessa nosteessa viime vuosina, ja sen huomaa Pispalassakin. Anarkisteja ja anarkismia leimaa stereotypia punkkareista. Tuoleja kannetaan kuumasta talosta pihalle, vegaaninen päivällinen valmistuu soppatykissä ja eri kaupungeista saapuneet tervehtivät toisiaan. Kun toa sortavien rakennelmien lopullinen ja täydelli- käyttöä. 5 tarpeellisuudesta samalla, kun fläppitaululle kir- syyksiä yksityiskohdista varmasti on loputtomas- ta anarkisteista. tapahtumana. Tuskin monikaan Tahmelan rannassa yksi yhteinen päämäärä: vallankumous. Aurinkoisella pihamaalla parveilee monikymmenpäinen joukko kaiken ikäisiä ja näköisiä ihmisiä. verkostoituakseen paremmin. Suosituin ohjelmanumero eri sällä, tuntui Pispalassa vallitsevan pohjavireenä aatteesta kiinnostuneita ihmisiä mukaan. Sen mahdollistaa Pispala toimii näin myös anarkistien rekrytointi- häjärvessä
Olavi Reimas on vakaa, eleetön ja jykevän filmaattinen. 1930-luvun seura- Jahnssonin – jolle Vaala keksi taiteilijanimen piirikomedioissa sen sijaan yläluokan Sirkka Sari – roolisuoritus kolmannessa pääroo- kritiikki laimentuu säyseäksi pilailuksi, lissaan on hiukan kankea, kun taas ensimmäi- ja komedian kaavat kuristavat kerron- sessä isommassa roolissaan Lea Joutseno ja taa aika ajoin panssarin tavoin. Lavastus: Igor Karpinsky. F kuisten pseudonyymien turvin ja laati käsikirjoitukset viiteen Vaalan Lea Joutseno -elokuvaankin 1940-luvulla nimimerkillä Tet. 1930-luvun seurapiirikomedioissa yläluokan kritiikki laimentuu säyseäksi pilailuksi. medioita, joista tunnetuimpia lienee Kaikki ra- muuskin kesyyntyy oikean miehen myötä. Tuotanto: Suomi-Filmi. Raskassoutuisen ja näytelmällisen draaman rinnalle ilmaantui kepeä seurapiirikomedia, jonka taitajana Vaala oli omaa luokkaansa, joskin hänenkin kestävimmät saavutuksensa kuuluvat pikemminkin kamarielokuvan ja melodraaman puolelle (Ihmiset suviyössä, Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä, Gabriel, tule takaisin). Häntä miellyttivät too parikymppisen Anni Hallin ja hänen ystävi- »Hollywoodin kulta-ajan raffinoidut komediat», ensä joutilaasta ja pinnallisesta elämästä, johon niiden »kevyen, hauskan, tyylikkään pinnan alla työmieheksi luultu insinööri tuo eksoottisen sär- oleva kritiikki ja ajatukset.» Jälkikäteen katsot- män. Vielä vuonna 1969 Vaala totesi Ki- nekset puuttuvat. (1943) ja Vuokrasulhanen (1945) ovat hupaisia ja kuvuuskerronnan, mutta Rikkaan tytön intensi- sovinnaisia ikäväntorjuntaelokuvia, kun taas Dy- teetti katkeaa melko varhain, koomiset elementit Juurakon Hulda (1937) keräsi yli miljoona katso- namiittitytössä (1944) draivi ja dialogi nostavat kaikkoavat ja tilalle tulee jähmeää melodraamaa. 13 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. jaa ja kriitikkojen kiitokset sekä vakiinnutti Va- »salapoliisihulluttelun» suorastaan riemastutta- Vaimokkeen (1936), Miehekkeen (1936) ja Lea lentin Vaalan (1909?1976) aseman Suomi-Filmin viin sfääreihin. Kesto: 1 h 17 min. Pääosissa: Sirkka USEIN TOSIN tuo syvempi rakenne puuttui jok- lata entistäkin vahvempana. DVD-ARVIO MIEDOSTI KUPLIVA SEURAPIIRIKOMEDIA Teksti Jouni Avelin Sirkka Sari ja Olavi Reimas Valentin Vaalan Rikkaassa tytössä. Musiikki: Harry tasapainotilaa on horjutettu vain jotta se voi pa- Bergström. Hannes Häyrinen tuntuvat jo löytäneen oman Antroposofi ja kirjailija Kersti Bergroth teki työtään laidasta laitaan lu- tyylinsä. kaan vaan päinvastoin: kaikki pysy samana, alun Hirvonen. Vuosikymmenen loppu oli vah- Hella Wuolijoen väkevään tekstiin perustu- vaa talouskasvun ja optimismin aikaa, moderni vassa Juurakon Huldassa luokka-asetelma on Tapaturmaisesti juuri ennen Rikkaan tytön suomalainen arkkitehtuuri syntyi, ja elokuvien fyysinen, joskin laimean sovinnollinen loppu vie loppukohtauksen kuvauksia kuolleen Sirkka äänitekniikkakin oli päässyt lastentaudeistaan. Joutseno -elokuvien ilahduttavat screwball-ai- ykkösohjaajana. Energisen Lea Joutsenon kanssa VAALAN ROMAANIFILMATISOINTI on melko ru- woodin komedioiden perillinen, mutta tehdyt Morsian yllättää (1941), Varaventtiili tiinimainen. Lähes kaikki pitkät elokuvansa itse leikittely luokka-asemalla ja identiteetil- (1942), Neiti Tuittupää (1943), Tositarkoituksella leikannut Vaala taitaa amerikkalaistyylisen jat- lä jää kesyksi ja vajaaksi. Valentin Vaalan Rikas tyttö on Holly- kastavat (1935). Verna Kankaan sala- nolehden haastattelussa ihailevansa Ernst Lu- nimellä jo vuonna 1921 julkaistu Rikas tyttö ker- bitschin »eleganssia ja älyä. Kuvaus: Armas Laveassa tiessä (1931). Leikkaus: Valentin Vaala. KAVI ja Finnkino 2014. Käsikirjoitus: tuna moni näistä elementeistä oli kohdallaan jo identiteetti paljastuu, mikä ei yllättäen haittaa- Nisse Hirn. siltä parhaan terän. Kuvasuhde 4:3. Anni ja Vilhelm Sari, Olavi Reimas, Lea Joutseno, Hannes Häyrinen, seenkin tyystin, ja Vaala tehtaili myös hattarako- (Jack) Vinter saavat toisensa ja Annin rauhatto- Irma Seikkula, Turo Kartto. Erinäisten kommellusten jälkeen todellinen VALENTIN VAALA: Rikas tyttö (1939)
SECRET APEX on puolestaan aivan reipasta noi- CURRENT 93: I am the last of All the Field that Fell sea, mutta ovelalla twistilla. Thom Fuhrmannin vokaaleilla varustettu Oil toi- Moskovalainen Cyclotimia on tehnyt kautta aktii- mii, mutta on jotenkin lattea, Trees muuten ker- visen uransa ehdasti kokeellista musiikkia, jossa rassaan mainio, mutta teemaa on alleviivattu täy- yhdistyvät biitit ja ohuet elektroniset melodia- sin riitasointuisella moottorisaha-samplella, ja kuviot. niin menneet helteet kuin lähestyvän rännänkin. The Invisible Hand of Mar- lun kera toimiva Earth, ja Job Karman parhaimpiin ket -bändi suosii talouteen liittyviä levyjen nimiä kappaleisiin koskaan kuuluva Out. Grew, sekä Nick Caven vokaalien varassa toimiva Edellä mainituista niin Current 93 kuin Job Kar- I Could Not Shift The Shadow. Pori-skenen muidenkin kokeilijoiden suunnilla. Cyclotimian pa- soundtrackien suunnalta, kertova duo on Harm- ras albumi se on, silti, ja erittäin suotava hankin- ep:llä tällä kertaa pikemminkin Ektroverden ja ta rytmisen kokeellisuuden ystäville. Suomella on kova maine http://vanhala.tumblr.com sekä huippuluokan ambient-maana että laaduk- http://windowblinds.bandcamp.com kaan hälyn tuottajana, ja tässä yhdistyvät mo- http://zhb.radionoise.ru lemmat palaset. Se on yhtyettä tyypillisimmillään, eli hitusen nuotin vie- kuin palapeli, jonka palaset eivät täysin loksah- restä usein menevää folk-vaikutteista esoteriaa. Current 93 on tunnettu huikeasta julkaisutah- Sen pulputtavissa koneissa on jotakin jazzahta- distaan. Puolalainen Job Karma yllätti minut aikanaan Punkt-albuminsa (2010) huikealla tehokkuudella. Tai, parhaimmillaan, se on jotakin mitä, ei voi odottaa. Se on pikemminkin avantgarde-hengestään. Tässä projektissaan CYCLOTIMIA: The Invisible Hand of Market (including Jaakko Vanhala käytännössä hajottaa aiemman Oil & Gas Colony) projektinsa, Suomen ja maailman kirkkaasti par- JOB KARMA: Society Suicide haisiin dark ambient -bändeihin kuuluneen Zo- SECRET APEX: Secret Apex at-Aonin musiikkia. Varsin palkitsee kuulijansa hyvin siltikin. da kohdalleen, ja tämän seurauksena tuore ja yl- Lähes kaiken yllä, hallitsevana, on David Tibe- lättävä. Siinä avustaa kokeellinen musiikki, jolta voi odottaa mitä tahansa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun http://www.klanggalerie.com pohjana on Zoat-Aonin live-keikoilla ainoastaan http://salamanauhat.bandcap.com 14 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Aiemmilla levyillä tunnelma on ollut kek- niin edelleen. on todellinen helmi, joka junnaa hypnoottisesti kuulijansa tajuntaan. Ja muassa Antony Hegartyn ääntä hyödynnetään Secret Apex on, noise-henkisesti, saatavilla tie- mainiosti. Muutama poikkeus toisaalta löytyy, seliäistä raidoista huolimatta hiukan hengetön, nostamaan tasoa: Matt Howdenin viulun ja lau- mutta nyt on toisin. pääalbumin tasoinen, mistä syystä tunnelma hiu- Lukuisia vaikutteita, muun muassa italokauhu- kan heikkenee loppua kohden. Kokonaisuus on silti hiukan lattea, eikä tenkin vain kasettina. I Am the Last of All the Field that Fell on vaa, jotakin outoa, ja jotakin aivan omaa. Aivan loppuun asti toteutuksessa ei ole tin oma ääni, Bobbie Watsonin laulun tukemana, aina onnistuttu, ja välillä toistoa on hiukan liikaa, mutta tällä levyllä on mukana myös jopa Curren- mutta selkeästi omaperäinen kokonaisuus kyllä tille poikkeuksellisen paljon vierailijoita. Valitettavasti bonuksena SUOMALAIS-SVEITSILÄINEN Window Blinds sen si- mukana oleva Oil & Gas Colony -teossarja ei ole jaan onnistuu juuri siksi, että se ei täysin onnistu. Lisäksi myös muun makin on julkaistu sekä cd:nä että vinyylillä. Tuomas Harviainen Syksyn lähestyessä on aika siirtyä kuultu upea The Explosion of Hermit Fire, liiku- toisiin mielentiloihin, joissa voi unohtaa taan aivan laadun huipulla. 5 nouse Currentin parhaiden albumien joukkoon, vaikka hyviä hetkiä sisältääkin. Purku tuottaa paitsi poikke- WINDOW BLINDS: Harm-ep uksellisen kiehtovaa ja tasokasta hälymusiikkia, http://www.copticcat.com myös luontevan sillan Vanhalan ambient-tuotan- http://www.cyclotimia.com non ja hänen nykyisin, omalla nimellään, teke- http://jobkarma.pl mänsä noisen välille. LEVYNURKKA KUPLIVIA KUMMALLISUUKSIA Teksti J. tasaisen, eikä suuria tunteita herättävän, albu- Huomionarvoista nykyisin on myös se, että min keskeisiksi osuuksiksi nousevat John Zor- tällainen kokeellisempi tavara tuntuu yhä edel- nin saksofonlle perustuva, kiihkeä Those Flowers leen rakastavan erilaisia julkaisuformaatteja. Siltikin, levy – svengaa mainiosti, menettämättä tippaakaan jää kauaksi Punktin tasosta. Varsinkin Bethel-raita »hyvin kiinnostava» kuin »hyvin hieno». Society Suicide yhdistelee samalla tavoin koneellisia, rytmisiä elementtejä, ja täydentää niitä vielä vierailijoilla, mutta yrittää hieman liikaa
Tietääkö ku- Stöö-musiikki on alkanut saada syvempiäkin kaan meistä, kuka peilistä katsoo. van konkreettisen esillepanonsakin osalta. Nyt laulaja-sanoittaja Tommi nan käänteitä on turha ruotia tässä, mutta kyse Liimatan suurteosta voi lopulta tarkastella ko- ei ole sen vähemmästä kuin messiaanisia ulottu- konaisuudessaan. Vaik- tällä tiellä ja on vähintäänkin eräs omalaatuisim- ka Pisaran ja lampaan teemat ovat aivan toisen- mista Suomessa koskaan tehdyistä levykokonai- laiset, sen voi nähdä myös Liimatan ja yhtyeen suuksista. Pisara ja lammas jatkaa tinkimättä jonka tarina saa suureelliset kuin Nollapisteen klassinen Suljettu (1999). kiinnuttaneet ne yleisönsä tietoisuuteen ja sitten Stöö ja kumppanit ovat rakentaneet huolella, pelkistäneet nämä hahmot uusiksi roolihahmoik- Eevil Stöö ja Aztra tekevät aivan mutta kieli poskessa mytologiaa, joka perustuu si, seikkailemaan fantasiamaailman sisään raken- uudenlaista suomiräppiä. Lä- tistä kuivakkaampi progesoitto tekevät siitä kyllä hestymistavalla on tietysti ilmeiset innoittajan- hankalasti pureskeltavan kaikille muille kuin Nol- sa 1970-luvun progemusiikissa, mitä yhtye ei ole lapisteen kovimmille faneille. Liimattaa taiteilijana tuntuu teinivuosista, Lopputulosta on mahdotonta väittää epäon- Nollapisteen uran alkuajoista saakka innoitta- nistuneeksi, mutta Liimatan kerronnalle ominai- neen milloin mikäkin kryptinen kokonaisvisio, nen tarkoituksellinen etäännytys ja yhtyeen en- joka ylittää popmusiikin tavanomaiset rajat. HANKALASTI PUREKSITTAVAA PROGEA PISARA JA LAMMAS on kahteen osaan jaettu tee- ohella Paula Vesalaa, Olavi Uusivirtaa ja Erkki ma-albumi, jonka alkupuolisko saatiin kuultavak- Seppästä. tolkuttomille pilvenpolttelumäärille ja itse kek- netussa fantasiamaailmassa – joka puolestaan sityn »mafian» kanssa ympäri kaupunkia haahui- viittaa takaisin kaikkien tuntemiin populaarikult- lulle. Se sointuu mainiosti elinympäris- NIKO PELTONEN töön, jossa »todellisuuden» käsite hämärtyy kaikkialle tunkeutuvan virtuaalimaailman vuok- MNTTT: Menetetyt, Monsp Records, 2014 si koko ajan pahemmin. Näillä nörteillä on tosin riittäväs- Fuck Vivaldi -eepoksella. yrityksenä ylittää tämä aiempi saavutuksensa, ai- NIKO PELTONEN ulottuvuudet. Tietysti jo 70-luvun koskaan yrittänytkään peitellä. Näin se kannattaa nauttiakin, vuuksia sisältävästä hyvän ja pahan ylisukupol- sillä toisistaan irrotettuina monikerroksisen tie- visen jatkuvuuden pohdinnasta – ja tämäkin on teistarinan osiin ei pääse sisään. Aluksi näiden juttujen viehätys oli koko- tuurin myytteihin. Tosin ainakaan progesuuruuksia syytettiin myöhemmin siitä, että Tommi Liimatan uusin albumi Suomessa ei tuolloin levytetty ainoatakaan niin tehtiin musiikkia enemmän aivoille kuin tunnere- on oikeastaan musiikkinäytelmä, kunnianhimoista ja onnistunutta teema-albumia septoreille. Niinpä Menetetyt on mitä osu- naan niiden absurdismissa, mutta huomaamatta vin soundtrack meidän ajallemme. Tämäkin albumi ehti jo käydä listakärjessä. vain yksi karkea tulkinta. Tänä vuonna samas- ti yleissivistystä, jotta he voivat viitata muinai- ta porukasta on tullut jo parikin laatuäänitettä sen Egyptin yhteydessä Waltariin, Haavioon ja – DJ Kridlokkin Mutsi ja Kridlokkin sekä Roope Sigurd Wettenhovi-Aspaan. Stöö ja Aztra näyttäytyvät nyt rooli- musiikin meikäläisiin oloihin ja ylsi listaykkösek- pelihahmoina ja samanaikaisesti pelin pelaajina, si jo vuonna 2012 »supertuottaja Koksukoon» eli jotka heittävät kahdeksansivuista noppaa ka- biittiveteraani Roope K:n kanssa tekemällään dunkulmassa. K:n yhteisalbumi Ei – ja nyt Stöö itse palaa räp- Tässä huipentuu siis prosessi, jossa todelliset päri-tuottaja Aztran kanssa MNTTT-nimekkeen ihmiset ovat ensin omaksuneet roolihahmot, va- alla. Suureelliset ulottuvuudet saavan tari- si syksyllä 2012. Hiihtopipo naamalla esiintyvä Eevil tasiamaailmaan: vampyyrien, zombien ja muumi- Stöö lanseerasi tämän kannabiksenkatkuisen oiden pariin. LEVYNURKKA PAKO FANTASIAMAAILMAAN SUOMIRÄPIN VIIME VUOSIEN huomionarvoisin il- Menetetyt-levyllä ei enää juuri larpatakaan miö on ollut jumittavan »Memphis-soundin» yl- pikkurikollisuutta, vaan paetaan avoimesti fan- lätyssuosio. Kyse on nimittäin oikeastaan musiikkinäytelmästä, jonka rooleissa kuullaan kertoja-Liimatan ABSOLUUUTTINEN NOLLAPISTE: Pisara ja lammas 2, Diu Dau Records, 2014 15 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. merkityksiä
Erlingsson ei peittele tosiasiaa, että hevonen on ihmisille ennen kaikkea hyötyeläin, ja aina tarpeen mukaan korvattavissa. SINÄ, MINÄ JA HEVONEN Islantilaisen Benedikt Erlingssonin ensimmäinen pitkä elokuvaohjaus Of Horses and Men (Hross í oss, 2013) on sikäläisestä suullisesta kansanperinteestä vapaasti koostettu tragikomedia ihmisten ja hevos16 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 ten rinnakkaiselosta. Tänä vuonna pääpaino oli määrällisesti ranskalaisella ja muutenkin keskieurooppalaisella elokuvalla. Kylmän yön tullen hänen ainut mahdollisuutensa selviytyä on surmata ratsunsa ja kaivautua sen sisään. Tilanne on erityisen kiusallinen, sillä muut kyläläiset seuraavat tapahtumaa kiikareillaan. Teksti Eero Hirvenoja ESPOO CINÉ -FESTIVAALIA on perinteisesti mainostettu uuden eurooppalaisen elokuvan näyteikkunana. Eteläamerikkalainen turisti puolestaan on vähällä kuolla eksyttyään ratsastusretkellä. Toisaalla viinanhimoinen mies onnistuu pääsemään hevosen selässä ohi kulkevan venäläisen rahtilaivan kyytiin. Elokuva alkaa jaksolla, joka itsessään olisi mainio lyhytelokuva. Maaseutukylän mahtimiehen (Ingvar Eggert Sigurðsson) aamuratsastus uljaalla valkealla tammalla keskeytyy äkisti, kun paikalle ilmaantuu aitauksestaan karannut kiimainen musta ori. Tähän jaotteluun ei ole takerruttu mitenkään orjallisesti, ja niinpä ohjelmistossa on aina ollut jonkin verran elokuvia myös muista maanosista. Epäonnekseen hän tulee ostaneeksi miehistöltä vodkan s?aan vahvaa tislaamatonta alkoholia. Of Horses and Men koostuu noin viidestä tarinasta, jotka on liitetty luontevasti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Blind: Motlys Arktista hysteriaa Espoo Cinessä esitettiin laadukas otanta skandinaavisen elokuvan uusia huippuja. Seuraavaksi rajariita johtaa tragediaan, kun eräs kyläläisistä ei hyväksy perinteisten hevosreittien aitaamista piikkilangoilla. Tapahtumat s?oittuvat maaseudulle, missä islanninhevonen on yhä tärkeä statuseläin ja osa ihmisten jokapäiväistä elämää. Muutamien kuolemantapausten myötä. Islanninhevosia käytetään etenkin liikkumiseen ja ravinnoksi, mutta niistä voi olla korvaamatonta apua yllättävissäkin tilanteissa. Pohjoismaisia uutuuksia esitettiin myös kiitettävästi
Saarivaltion luonnonkauniita näkymiä on hyödynnetty komeasti. Erlingsson on jättänyt elokuvasta suosiolla pois kaikkein rasvaisimmat jutut ihmisten ja hevosten kanssakäymisestä, mikä on varmaankin hyvä asia. 5 17 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Bragasonin elokuvasta synsuhteen Ingridin aviomiehen (Henrik Rafaelsen) kanssa. Lopputulosta voi ehdottomasti suositella muillekin. Of Horses and Men ei silti ole koko perheen eläinelokuva. asuu. Niiden murskauduttua hän ajautuu tään, jonka luona heidän pieni tyttärensä yhä epätoivoisimpiin tekoihin. Erityismaininnan ansaitsee Bergsteinn Björgúlfssonin kuvaustyö. Molemmat edustavat omalla kasvukertomus. Elin on juuri eronnut miehestellä uudesta ystävästään romanttisia kuvitelmia. Petersen), joka viettää päivät pitkät neljän Hera tekee surutyötä uppoutumalla rasseinän sisällä. sista aiheista mainittakoon nen ja rohkea suomalaisesta näkökulmasta Vai ovatko Elin ja Einar käsikirjoitus sittenkään Ingridin mielikuZaida Bergrothin lyhyteloon kerännyt vituksen tuotetta. Toden ja kuva Heavy Metal (2006) sekä kriitikoilta sepitetyn rajat hämärtyvät Riina Katajavuoren romaani ansaitusti Hevikimmat (1999). tyy vaikutelma, että hevimusiiVogtin elokuvassa tapahtumilla on usein kin kuuntelu ja mustiin pukeutuminen ovat oireita henkisistä ongelmista, joista voi paunen logiikka. Hevimu- siikista kiinnostunut isoveli on kuollut vuoElokuvan keskushenkilö on aikuisiällä sia aikaisemmin traktorionnettomuudessokeutunut aviovaimo Ingrid (Ellen Dorrit sa, eikä perhe ole toipunut tapahtuneesta. rantua. HEVITYTTÖ VS. Aikansa kuluksi hän alkaa työstää sokeainkirjoitusohjelman avulla kaan metallimusiikin maailmoihin. Tällainen tulkinta ei varmasti mielBlindin epätavanomainen ja rohkea käsilytä elämäntapahevareita. Nettipornosta addiktoituneen Einarin Kapinahenkeään vakuutteleva Metalarki kuluu pääasiassa elokuvateattereissa head on rakenteeltaan ja tasekä kotona tietokoneen ääresrinaltaan varsin perinteinen Blindin sä. täytymisensä vuoksi muiden silmätikuksi. Ohjaaja on toisaalta kutsunut haastattelussa maisemakuvausta islantilaisen elokuvan kiroukseksi, sillä se vie monesti huomion tarinalta ja henkilöiltä. 10 julkistettavan Pohjoismaiden neuvosvajuhlilla. kirjoitus on kerännyt kriitikoilta ansaitusti suitsutusta. Elokuvan tek?ätiimistä monet ovat tunnustautuneet hevoshulluiksi. viimeistään, kun Elin aloittaa suitsutusta. Muun yhteisön karttama Hera ystävystyy Heitä ovat Tukholmasta Osloon muuttahevimenneisyydestään vaienneen nuoren nut Elin (Vera Vitali), ja häntä vastapäätä kirkkoherran kanssa. Tämän kevään Edda-gaalassa (vastaa Suomen Jussi-gaalaa) nämä kaksi elokuvaa putsasivat käytännössä koko palkintopöydän. ton elokuvapalkinnon voittajiksi. Eskil Vogtin ensimmäinen elokuvaohjaus Of Horses and Men ja Blind ovat ehdolla Blind (2014) on toistaiseksi ehditty palkita esimerkiksi Sundancen ja Berliinin eloku29. ESPOO CINÉ Metalhead: Mystery Production Of Horses and Men: Hrossabrestur leskeksi jäänet naiset kilpailevat poikamiehistä. Samantapaitavallaan suurkaupungin anoepätavanomainyymiä yksinäisyyttä. Hän joutuu pukeutumisensa ja provosoivan käytromaanikäsikirjoitusta muista yksinäisistä ihmisistä. MAAILMA Islannissa viime elokuvavuoden suurin arvostelumenestys Of Horses and Menin ohella oli Ragnar Bragasonin ohjaama Metalhead (Málmhaus). Muuallakin on huomattu Islannin tarjoamat filmaattiset mahdollisuudet, ja viime vuosina siellä onkin kuvattu useita kansainvälisiä suuren budjetin elokuva- ja televisioprojekteja (esimerkiksi Oblivion, Noah ja tv-sarja Game of Thrones). Lopuksi kylän hevoset kerätään yhteen markkinoita varten. Hera alkaa pian eläasuva työtön opiskel?a Einar (Marius Kolbenstvedt). Metalhead kertoo vanhempiensa maatilalla asuvasta parikymppisestä Herasta (Þorbjörg Helga Þorgilsdóttir). Katsojan kannattaa kiinnittää huomiota myös elokuvan huoliteltuun YKSIN MUIDEN KESKELLÄ äänimaailmaan, millä on todennäköisesti Käsikirjoittajana ansioituneen norjalaisen haluttu korostaa aistirajoitteisen Ingridin näkökulmaa
Asetelma vaikutti ikuiselta, Fassbinderiin. Ajattele John Watersia; tosuun 1970-luvulla Paul Morrisseyn avantdellinen indien kuningas. SYDÄMELTÄÄN INDIENÄYTTELIJÄ »Oletko huomannut, että Helsinki on päivisin kuin venäläinen syrjäkylä ja öisin kuin Kier on esiintynyt yli 200 elokuvassa indiesPariisi. itseään – eikä muita – turhan kaikin tavoin Näyttel?älegenda avaa kesvakavasti. »Mitä enemmän vaadit, sitä enemmän sinua arvostetaan. Kier esiintyy elokuvan jälkimmäisessä osassa. elokuvan suurin kustelun tajunnanvirralla, jo»Morrisseyn elokuvat täyttähahmo.» ka kuulostaa hieman deitti-ilvät teattereita vielä tänäkin päimoitukselta: vänä. Hän ei ota sestä 70-luvulta nykypäivään. Kier on esiintynyt kaikissa von Trierin elokuvissa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. – – Jäätävää assa Kornin ja Madonnan musiikkivideoilauktoriteettiä huokuneet kauhutähdet alla sekä jälkimmäisen Sex-valokuvakirjassa. Kuldokkaita kasvoja tullut kehiin. Haluan olla kaikin tavoin elokuvan suurin hahmo.» NELJÄNNESVUOSISATA VON TRIERIN KANSSA Kierin mukaan myös Hollywood on omalla tavallaan hauska maailma, siihen on vain osattava suhtautua. vun teknologiataidonnäytteet. Teksti Heidi Merima Halonen Kuva Hilla Kurki »OLIPA KERRAN AIKA, jolloin karismaattiset Sittemmin filmografiaan on lisätty nimiä tähtinäyttel?ät olivat kauhuelokuvien tärGus van Santista Lars von Trieriin ja R.W. keimpiä nimiä. Kier on Helsingissä festivaalin Kier sivuuttaa toimittajan kysymykset ja kunniavieraana ja tarkoitus on keskusteljatkaa kertomuksiaan. »Morrisseyn Dracula sai tyydytettyä jadinaavisia muotoil?oita. 1944) ura lähti noulisen vapauden. Sydämeltään hän on kuitenkin ikuinen indienäyttel?ä. 18 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 »Liian monet elokuvat muistuttavat tänä päivänä videopelejä», Kier ärähtää. Vehkeet naamalla, väistäkää!» 5. Miehen jäätävä katse ja hiekunnes genreä 1970-luvulla ravistelleet raman enemmänkin on nähty myös muun mujut uudistukset romuttivat sen. Miehestä ei saa kuila hänen kanssaan muun muastenkaan töykeää tai ylimielistä »Haluan olla sa elokuvateollisuuden kehitykkuvaa; päinvastoin. Elämä on täynnä yllätyksiä», Kier nauraa. AJATUKSIA KULTTIMAINEESTA »Indie antaa tek?öilleen valtavan taiteelSaksalaisen Kierin (s. Todella erikoinen yhdistelmä!» tä Hollywoodin kassamagneetteihin. Erityisen suurella innolla Kier kertoo odottaneensa von Trierin tuoreinta elokuvaa Nymphomaniac (Tanska/Belgia/Ranska/Saksa 2013), joka jaettiin kahteen osaan teatterilevitystä varten. Hollywoodissa olen vaativa ja Larsin (von Trier) kanssa työskennellessäni yhtä normaali kuin kaikki muutkin.» Kier ja von Trier ovat tehneet yhteistyötä jo 25 vuoden ajan. Jos olet vaatimaton tai normaali, sinut unohdetaan.» »So I play the game. Pyh! Ikonit roikkuvat kappelien seinillä. Näytänkö minä uskonnolliselta?» makirjassa. »Orgasmista tulikin mieleeni, että jonkun pitäisi tehdä pornoelokuva 3D:nä. Rakkaimpia hänelle ovat kuitenkin indie-elokuvat. Silloin voidaan puhua jo »Rakastan Alvar Aaltoa ja muita skankultti-ilmiöstä», Kier toteaa. koivat vetäytyä eläkkeelle, eikä uusia hoh»Minua sanotaan kultti-ikoniksi. Paitsi yksi.» Näin alkaa saksalaisen Udo Kierin esitteilla on myös jotain tekemistä uskonnon tely Night Visions -elokuvafestivaalin ohjelkanssa. Pidän myös Stocknonsa vain neitsyen verellä. »En näyttelisi ikinä elokuvassa, missä joku tietokonemonsteri on minua suurempi. Esimerkiksi Pink gardististen elokuvien Andy Warhol’s Blood Flamingos -elokuva oli todella rohkea veto.» for Dracula (Italia/Ranska 1973) ja Andy Vanhemmat elokuvat ovat muutenkin läWarhol’s Flesh for Frankenstein (Italia/Ranshempänä näyttel?än sydäntä kuin 2010-luka 1974) myötä. »En olisi uskonut, että esitän orgasmia elokuvajulisteessa 68-vuotiaana. Tiedätkö, mimannilla istuskelusta, käyn siellä iltaisin ten vaikeaa on löytää neitsyitä Italiasta?» katselemassa ihmisiä», mies kertoo ja vilkuttaa naapuripöydän riehakkaalle rouvaseurueelle. UDO KIER Jäätävää auktoriteettia ja tajunnanvirtaa Näyttelijälegenda Udo Kier osaa vaatia Hollywoodissa
4–5 | 2014. Elokuvaohjaaja Anssi Mänttäri on uransa puolivälissä. »Indie antaa tekijälleen valtavan taiteellisen 19 UdoKulttuurivihkot vapauden», Kier painottaa. TEEMA Vauhti kiihtyy
Ja kielikuvakin voi olla tahmea, outo ja juhlallinen: »Hyväntekeväisyys on yhteisVAUHTIIN PÄÄSTYÄÄN Apusta ei pysäytä mikunnan liimaa. Siksi ymsinänsä.» Ja heti kohta: »En ole missään märrämme, kun Apunen sanoo: »On totta, että nyt Rantala antoi rahaa, mutta ei autnimessä sitä mieltä, että yrittäjiltä pitäisi poistaa mahdollisuus saada yrittäjäriskiä taakseen.» Miksi Rantala sitten antoi ravastaan tuottoa esimerkiksi osingoilla.» haa. Rantala tumetrin päähän, että kynää on taas puriskee ajatusta, jossa minä voisin mahdollisimtettu rystyset valkoisina ja savu on noussut man vähän päättää rahojeni käytöstä.» Mitä korvista. Apusen jumista», toteaa Apunen vakkarikolumnistut ovat aiemminkin poikineet reklamaasaan Helsingin Sanomien parhaalla paikalla. Apusen mukaan Rantala tuomitsee RäTOISAALTA RANTALA on julkisestikin myöndyn »osingot, vaikka ne eivät liity lastensaitänyt olevansa pelkkä konna, sillä hänen ohjelmayhtiönsä nimikin on »mainio: raalaan mitenkään. Nyt. JULKISUUSHAHMO Matti Apuselta on usein Rantala sanoi. Ja maan iloisesti veronsa jos vain kaikki hyvintaas Matti on nähnyt punaista. kontrolloi rahojensa käyttöä. olennainen osa Suomen menessumeakaan. Pikemvaltaosa suomalaisista on valmis maksaminkin Apunen provosoituu herkästi. AVELIN HETI SUUTTUI, KAIKKI MUUTTUI Jouni Avelin on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen ilonpilaaja. »Rantalan si, vaan se tiivistää ihmisiä yhteisöksi.» mielestä valtio on erehtymätön ja hyväntahJa me kun luulimme, että Apunen tartoinen, koska valtio olemme me.» Entä mitä koittaa liberalismillaan joustavuutta. Missä oli aukko. sanoen toimittaja ja yrittäjä Riku Rantalan, Apunen ilmoittaa tukevansa »ihmisten jota Apunen sanoo »julkisuushahmoksi». tioita vääristelystä. Käykö Apunen nostakivät muuttamaan hyvinvointivaltiota hymassa kassalta viikkotienestinsä kuoressa väntekeväisyysvaltioksi. Hesarin kolumnista (9.9.2014) näkee kiloomaa valtaa päättää rahoistaan. Eikö hän halua maksaa Rantala luovutti 2 100 euroa veroja. Miten Apunen päästyään ja suuriin sammakoihin. Apusta ei fi:ssä julkaisujen juttujen point- pysäytä mikään, Millaiset terveiset Apunen läti on tässä: »Rantalan mukaan hettää s?oitusrahastoille, jotka ei logiikka, ei päättävät rahojemme käytöstä. ALEKSI JALONEN 20 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Paitsi tietysti hipsterin sumeassa logiikassa, jossa asenne tasoittaa Gimmeyawallet – lompsa tänne», Apunen aukot ajattelussa». Apunen tarkoittaa. verotus, jolla kustannetaan yhPalaammeko sukanvarsimalliin teiset palvelut.» Hyvätuloiset kuitenkin pyrja käteiskauppaan. Ja »arvokasta näkyvyyttä Helsingin SanoKussa oli osinkojen kritisointi. Jaksaisiko joku taas. Lastensairaala on joka perjantai. Tarkemmin vointivaltion välttämättömät palvelut turvataan.» Menikö Apusen referaatti oikein. Miksi. Kuka siis on sumea. Entä mitä Rantala sanoi. Lappu luukulle. Jos Apunen laittaa rahaa verottajalle kommenttina miVauhtiin pankkiin, se lainaa tai s?oitnisteri Laura Rädyn tuttuihin taa ne muualle. Hän… hän… hän… halusi huomiota. »Tutkimustenkin mukaan tivattu: »miksi provosoit?» Väärin. Kaikkien aitojen konnien tapaan »Kun me ollaan kritisoitu Laura Rädyn veRantalakaan ei siis voi vastustaa kiusausrokikkailua, me ei olla kritisoitu osinkoja ta paljastaa konnamaisuuttaan. Sitä ei haistella omaksi ilokkään, ei logiikka, ei sumeakaan. näissä jutuissa vain esimerkki. paljastaa. tystä on ollut tuloeroja tasaava Rahat takaisin
Siitä voi parantua, lääkkeet ovat vasemmistolla ja vaihtoehtoliikkeillä. Kaiken kurjuuden keskellä elää joukko ihmisiä, joiden haave on ihmisten Turku, eikä työ tämän puolesta lopu. Teemaosio raottaa Turkua ja turkulaisuutta – myös sen myönteisiä tekijöitä. Voitot ovat olleet pieniä, mutta sitäkin tärkeämpiä. JUHA SÄIJÄLÄ 21 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Tauti on paha ja krooninen, mutta ei silti tappava. TEEMA 22 KANSALAISYHTEISKUNNAN KRIISI 34 TAPANI KINNUNEN KERTOO REHELLISESTI MILTÄ TUNTUU 25 TAISTELU TORIPARKISTA 36 ESITTÄVÄN RUNOUDEN VASTAKAIKU MODERNISMILLE 26 VUOSI 2011: PALOIKO TURKU, TULIKO PARKU. Kun Turulla on pienenä, mutta sitäkin ää- nekkäämpänä SKP:n Kaija Kiessling ja jo valtakunnan tasolla mittelöivä Vasemmistoliiton Li Andersson, on Suomen ensimmäisellä pääkaupungilla muiden muassa näiden vahvojen naistensa ansiosta toivoa saada vastaanottoaika lääkärille. 28 TURUN VALTAAJA 37 TURUN ARVOITUS 42 SLUMMIUTUNEEN ALAKULTTUURIN KAPINA 32 VAIHTOEHTOISEN KULTTUURIN PAIKALLISET EDELLÄKÄVIJÄT TURKU Onko Turku mainettaan parempi. Munien tervaamista, koko valtuustokauden sitovia sopimuksia ja muita demokratiaa halventavia keinotteluja
Entä jos vuokralainen on kaupunki ja remontista koituu vuokralaisille yli miljoonan lasku. Kyse voi jälleen olla remontin tilaajan tyhmyydestä – tai sitten Turun taudista. Puhtaasta tyhmyydestä, sillä remontti olisi selkeästi omistajan tehtävä. TEEMA – TURKU Turun tauti Ensimmäinen osa Turun tautia käsittelevää artikkelisarjaa Kansalaisyhteiskunnan kriisi Mistä on kyse, kun vuokralainen tilaa yksiöönsä putkiremontin ja maksaa sen itse. Teksti Mike Pohjola Kuvitus Ulla Donner 22 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014
Naisia tarvitaan politiikassa vain hymyilemään, vetämään kokouksia ja näpertelemään organisaatio23 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. He eivät itsekään osaa enään erottaa oikeaa toimintatapaa väärästä. Paaso ja Klami ovat yhtä mieltä siitä, että kyseessä on kansalaisyhteiskunnan kriisi.» Turussa kiistellään siitä, onko tauti jäänyt jo taakse vai ei. Taustalla on kaupungin rakennuspolitiikka, jota käsitellään sekä virallisissa että epävirallisissa hallintoelimissä. Turussa on iskostunut tosi syvälle, että täytyy tehdä niin kuin rakennuttaja sanoo.» KENRAALIJUNTTA Keskeisiä rakennuspolitiikan päätöksentekopaikkoja ovat Turun kaupunginvaltuusto ja kaupunginhallitus, kaavoituslautakunta (viralliselta nimeltään kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunta), rakennuslautakunta ja kiinteistöliikelaitos. Esimerkiksi johdon palkitsemiset, vaalirahakikkailut ja virkanimitykset saattavat sisältyä Turun tautiin, jos ne ovat erityisen törkeitä ja tapahtuvat Turussa. Esimerkiksi usein haudattu Toriparkki on helppo ymmärtää osana Turun tautia, eikä asian käsittelytapa ainakaan vaikeuta tätä tulkintaa. Ympäristö- ja kaavoitusasioista vastaava apulaiskaupunginjohtaja ei kokoukseen mennessään tiedä, mitä juntta on sopinut.” Turun kaupunginvaltuustossa yhteistä linjaa pitää niin sanottu aseveliakseli eli kokoomus ja SDP. »Turussa uskotaan, että pitää toimia rakennusliikkeiden ehdoilla», kuvailee Elina Sandelin (vas), joka on kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunnassa päättämässä kaavoitusasioista. 1950-, 60- ja 70-luvulla olivat kaupungin grynderit ja poliitikot erityisen aktiivisia vanhojen arvokiinteistöjen purkajia. Entisen SDPtaustaisen apulaiskaupunginjohtajan kerrotaan kuvailleen todellisuutta näin: ”Turussa kenraal?untta päättää tärkeimmät kaava-asiat. Ränsistyneitä taloja voi toki myös korjata, mutta tuohon aikaan tilalle laitettiin harmaita kerrostaloja ja kauppakeskuksia, jotka linjaavat esimerkiksi Kauppatoria. Samoin puutalokorttelit ovat jatkuvasti uhan alla ja hienoja, vanhoja puutaloja toisinaan edelleen puretaan elementtitalojen tieltä. Kun nämä miehet jotain päättävät, se tapahtuu. Kärjessä kulkevat Juhani Leppä ja Jarmo Rosenlöf. Kenties aktiiviset kansalaisjärjestöt ovat päinvastoin onnistuneet Turussa luomaan niihin enemmän valoa kuin muualla ja jopa vähentämään kähmintää. Ainakin demarien sisällä on myös kansalaismielipidettä kunnioittavia valtuutettuja, mutta heidän vaikutusmahdollisuutensa puolueen sisällä ovat heikot. Aamuset haastatteli 19.1.2012 turkulaisia valtuteettuja kaupungin vallankäyttäjistä. »Ei tietenkään ole järkeä tehdä sellaisia kaavoja, joita kukaan ei tule toteuttamaan. TEEMA – TURKU TURUSSA tämänkertainen miljoonalasku tuli viime vuonna liikemies Työkeskuksen remontista. On vaikea sanoa, tekevätkö ne sitä enemmän kuin muualla tai onko toiminta jo vähentynyt. Nimettömäksi jäänyt haastateltu kuvailee heitä näin: »Turun politiikka ei ole korkeatasoista. Välillä Turun tauti on saanut kaupungissa härskiydessään suorastaan sarjakuvamaisia piirteitä. Yhdessä näillä puolueilla on pienenpieni enemmistö, joka riittää asioista päättämiseen. Kulissien takaiset päätökset ovat suomalaisen korruption ytimessä. Keskityn tässä artikkelisarjassa kuvailemaan Turun taudin entisiä ja mahdollisia nykyisiä ilmenemismuotoja. Aikojen saatossa painotus on hieman vaihdellut. Siihen kuuluu kaupunginjohtaja ja kolme, neljä muuta. Tekosyynä saatettiin käyttää esimerkiksi talon huonoa kuntoa. Turussa yhtenä Suomen vanhimmista kaupungeista on myös enemmän hävittävää, kun historiallisia rakennuksia diilaillaan ja muinaisjäänteiden päälle mäiskitään kerrostaloja. Menetettävää on edelleen, esimerkiksi Vanhan Suurtorin keskiaikainen ympäristö ja Port Arthurin puutalokaupunginosa. 80-luvulta alkaen Turun tauti on tarkoittanut yleisemmin hyvävelikerhon junailuita, kohdistumatta pelkästään kaavoituspolitiikkaan. Sitä tehdään kabineteissa ja Lapin lumilla. Näin ainakin virallisesti. Opinnäytteessään »Turun tauti» kaupunkirakentamisen ilmiönä: kun esteettinen toimivuus ja asukkaiden toim?uus unohtuvat (Helsingin yliopisto, 2003) E?a Nyyssönen käsittelee eri määritelmiä ja kirjoituksia Turun taudista ja summaa ne näin: »’Turun tauti’ syntyy yhteiskunnallisen murroksen, kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin, lakien ja niiden sovellusten, kaavoituksen (tai sen puutteen) sekä kunnallispolitiikan kiemuroiden yhteisvaikutuksesta. Vahvat vaikuttajat ovat miehiä, joilla on jo vuosien kokemus veljeilystä. Se on yksi monista tilanteista, joissa kaupunkilaisten rahaa tavalla tai toisella on valunut gryndereiden ja kiinteistönomistajien taskuun. Surullisenkuuluisa Turun tauti on juuri sitä, että hyvävelikerhot ohjailevat kaupungin päätöksentekoa. Ei voi vain napata rusinoita pullasta ja rakentaa niitä, mistä saadaan parhaiten rahaa, ja jättää muita rakentamatta. TURUN TAUDIN JUURET »Turun taudilla» on tarkoitettu sekä vanhojen rakennusten purkamista uudisrakentamisen tieltä että rakenteellista korruptiota. Esimerkiksi Jyväskylässä on määritelty selkeämmin, että jos tehdään asuinalueen kaava, jossa on useita rakennuksia, niin määritellään myös, missä järjestyksessä ne pitää rakentaa
Mun tehtävä ei oo syyttää, mut kyl sä itekin ymmärrät, että jos sä oot vuokrakämpäs vuokralla, niin et sä putkiremonttii tee.» Hankkeen alkuperäinen kustannusarvio oli 1 400 000 euroa, mutta kokonaiskustannuksiksi tulikin 3 020 000 euroa, johon ei vielä kuulu vesikaton korjaustyö. »Leppä ja Rosenlöf on palanneet valtaan, vaikka on tuomittukin. Ja sit siihen liitty myös se, et kun se on vuokrasopimus, niin ihan lainsäädäntökin määrittelee sen, mitkä on omistajan velvollisuudet liittyen vuokrakohteeseen.» Kun remonttia toteutettiin, Lehtinen oli jo siirtynyt nykyiselle työnantajalleen Turun Teknologiakiinteistöt Oy:n toimitusjohtajaksi, mutta seurasi prosessia kiinnostuksesta. Tilakeskus oli kaupungin omistajaohjausyksikkö, jonka alaisuudessa hankkeita toteuttava Tilaliikelaitos toimi. »Vuokrasopimuksessa sanottiin, että tilat pitää remontoida, mutta ei sanottu, kuka ne remontoi. Kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan pöytäkirjassa 11.12.2013 todetaan lakonisesti: »Mikäli vuokranantaja ei hoida kyseistä asiaa on se teetettävä kaupungin kustannuksella tai riskinä on tilojen käyttökielto.» Kaupunginjohtaja Aleksi Randell (kok) kommentoi 20.1.2014 Työkeskus-junailua: »Tilaliikelaitoksen/kiinteistötoimialan toiminta asiassa on ollut moitittavaa ja että mahdollisia työjohdollisia toimenpiteitä tullaan kaupungin johdon toimesta erikseen harkitsemaan. Sen jälkeen se Jarmo kävi sanomassa avustajalle, että Raili äänesti väärää. Että mitä remonttei käyttäjä tekee ja mitä remonttei vuokranantaja tekee. Tuomion seurauksena Rosenlöf erosi kaikista kunnallisista luottamustehtävistään, mutta palasi valtuustoon jo seuraavissa vaaleissa. »Hän pyysi apua sähköisten laitteiden käyttämisessä. Nykyään se on määrämuotoista kirjeenvaihtoa ja usein englannin kielellä, että ei siitä Turun tautia saa tekemälläkään. Keskeisenä pelurina tässä tarinassa on 24 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 poliitikkojen lisäksi kiinteistöneuvos Heikki Vaiste, joka on myös Turun Toriparkki Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Tuoreempi on Pansion kaupunginosaan rakennettu Työkeskus, joka käsiteltiin Turun kaupunginvaltuustossa 2013. » »Jos päättäjät kykenis yhtä hyvin pitämään huolta vaikka perusopetuksen rahoituksesta kuin siitä, että kaverit saavat rahaa, niin täällä Turussahan menisi tosi hyvin», Elina Sandelin sanoo. Eikä tajunnut, että osa niistä remonteista olisi pitänyt omistajan tehdä. »Vai ovatko virkamiehet niin korruptoituneita, että he tekevät sen tahallaan.» 5 Artikkelisarja jatkuu seuraavassa numerossa.. Tai se oli epäselvästi muotoiltu», Elina Sandelin kuvailee. Vuonna 2008 hänet äänestettiin jälleen valtuustoon. Tehneet niin isoja palveluksia puolueelle, että nostetaan takaisin», epäilee kaupungin entinen yleissuunnitteluarkkitehti Jukka Paaso. Avustaja joutui selittämään, että näin hän halusi äänestää. Jarmo ei meinannut millään uskoa, että se oli tahallista.» TYÖKESKUS VIE MILJOONIA Toriparkki on varmasti viime vuosien tunnetuin Turun taudin ilmentymä, mutta ei suinkaan ainoa. Sosiaalineuvos Jarmo Rosenlöf on SDP:n valtuustoryhmän johtaja, joka tuomittiin vuonna 2002 velipuolensa, liikemies Kimmo Elomaan talousrikosten yhteydessä 11 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Aamusissa toinenkin valtuutettu kommentoi aisaparia: »Rosenlöf vie edelleenkin kokoomusta mennen tullen. Leppä muodostaa hänen kanssaan kulissien takaisen tutkaparin. »Turkulaiset rakennusyhtiöt on kaikki isoja ruotsalaisia pörssiyhtiöitä», Mikko Lehtinen kuvailee. He painivat täysin omassa sarjassaan, arvioi takapenkkiläinen.» »Kesäkuussa Raili Engdahl äänesti eri tavalla kuin demareiden ryhmä», kuvailee valtuutettu Elina Sandelin. »Toi on sinällään väärä väite», Lehtinen kommentoi Sandelinia. »Vuokrasopimukses, mikä on julkinen asiakirja, niin siinä on määritelty, että mitä ketäkin tekee. »Nimen voi vaihtaa, mutta ei paikallinen kulttuuri vaihdu hetkessä.» »Kysymys on, onko Turussa tosi epäpäteviä virkamiehiä, joita kaverit vedättää», Elina Sandelin sanoo. »Ei niitä saunassa enää tehdä niitä päätöksiä niin kun silloin, kun oli vanhat patruunat voimissaan. Vaiste omistaa Pansiontie 56:ssa s?aitsevan rakennuksen, jonka Turun kaupungin Tilaliikelaitos (nykyisin Kiinteistöliikelaitos) vuokrasi tulevan työkeskuksen käyttöön. Vuokrasopimuksen teki Tilakeskuksen tilajohtaja Mikko Lehtinen, jonka isä on Seppo Lehtinen (sd), Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. »Kun Työkeskuksen remontti ylittyi 1,6 miljoonaa, niin viime vuonna koulujen ryhmäkokojen leikkauksilla säästettiin alle satatuhatta.» JATKOA SEURAA Onko Turun tautia sitten vielä olemassa. Meidän edustussaunassakin mä olen kahden vuoden aikana käynyt kerran.» »Niin ne aina sanoo, ettei Turun tautia ole, mutta ei se pidä paikkaansa», Jukka Paaso sanoo. TEEMA – TURKU malleja ja visioita.» Kokoomuksen Juhani Leppä oli Turun kaupunginjohtaja 1989–1995, kunnes joutui eroamaan saatuaan tuomion velallisen epärehellisyydestä niin sanottujen Matintalokauppojen yhteydessä. »Sisäinen tarkastuskin totesi, että se joka niitä remontteja siellä tilasi, vaan tilasi kaikkia
Menetelmistä on jo yli kymmenen vuoden ajan taisteltu: päättäjien enemmistö jyrää torin alle parkkihallia, kansalaiset eivät sitä halua. Turun kansanliikkeessä meillä ei ole mitään esimerkiksi torin uudelleenpäällystämistä vastaan, emme vain halua toriparkkia palvelemaan pelkästään torin ympäristön suuryrityksiä». Kaupunginmus halusivat lisää parkkitilaa, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja me Vihreiden kanssa vain havaltuuston kaupunginjohtaja »unohtivat» lusimme torin päällisen hyjäsenistä oli vännäköiseksi ja muutenkin esteellisinä jäävätä itsensä kausidonnaisuuksia kuntoon ilman toriparkkia». Kaivuu- ja rakennusluvista äänestettäessä päättäjät voivat miettiä vielä kerran, onko kaupunkimme pakko vetää tämä kivireki loppuun.» KAAVA EI HUOMIOI KAUPUNKILAISIA Oksanen haluaa muistuttaa, että toriparkkia ei tarvita keskustan viihtyisyyden takaamiseksi. Kaavoja valmistelevien viranomaisten on tiedotettava kaavoituksesta sillä tavoin, että niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus seurata kaavoitusta ja vaikuttaa siihen.» Näyttää siltä, että Turun asukkaat eivät paikallisessa tulkinnassa kuulu tähän ryhmään. »Tori on lähtenyt valtavaan taloudelliseen nousuun sen jälkeen, kun sitä parannettiin vuonna 2007. Elokuun lopussa esitys hankkeen kaatamisesta jäi Turun Uusi, paranneltu kaava laitettiin käynkaupunginvaltuustossa vielä pöydälle. Viimeisessä äänestyksessä Vasemmistoliiton perusjärjesOy:n osakkaisiin. Parkkihalli ei rauhoita toria ihmisille.» Riikka Oksasen mukaan elämme käänteentekeviä aikoja. TEEMA – TURKU TAISTELU TORIPARKISTA Teksti Minna Sumelius Turkulaiset ovat osoittaneet useasti mieltään toriparkkihanketta vastaan. Hän mainitsee esimerkkinä Oulun torin, joka on kokonaan rauhoitettu jalankulk?oille. kaavasta maaperä- ja muiden riskien takia, mutta hallinto-oikeus ei kaatanut kaavaa toistamiseen. »Moni luulee bussien katoavan toriparkin myötä maan alle Helsingin Kampin tapaan. Kansalaisadressi Turun toriparkkia vastaan on kerännyt reilusti yli tuhannen ihmisen nimen. Tällä hetkellä suurin edunsaaja ja myös toriparkin suurin taustavaikuttaja on kokoomuksen tunnettu taustavaikuttaja Vihanto Oy. Meidän Turku valitti Korkeimmassa hallinto-oikeudessa puolestaan esteellisyys- ja jääviyskysymyksistä. Prosessissa on seuraavaksi esillä muun kaava kuitenkin hylättiin selvitysten riittämättömyyden perusteella; rakentamimuuassa esisopimuksen teko kaupungin ja Toriparkki Oy:n kesken sekä kaivuu- ja sen vaikutukset maaperään ja pohjavesiin olivat kyseenalaisia. liki puolella, 46 prosentilla, tö Viherpunainen Vasemmisto kaupunginvaltuuston jäsenisry. 5 25 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Näinhän ei tule käymään, rakennussuunnitelmissa bussit pysyvät torin ympärillä. valitti Oksasen johdolla haltä oli sidonnaisuuksia Turun Toriparkki linto-oikeuteen, muttei saanut lupaa valittaa korkeimpaan oikeuteen. Erään keskeisen harhaluulon poistuminen saisi toriparkin vastustajiin Oksasen uskon mukaan rutkasti lisää ihmisiä. Maankäyttö- ja rakennuslain kuudennessa pykälässä todetaan: »Kaavaa valmisteltaessa on oltava vuorovaikutuksessa niiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa, joiden oloihin tai etuihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa. Turun keskustan sydän, Kauppatori, halutaan säilyttää elävänä ja parantaa sen lähestyttävyyttä. Syksyllä 2011 Oy:n osakkaisiin. Riiktiin ja kaupunginvaltuusto hyväksyi sen rimaa hipoen alkuvuodesta 2012. Viherka Oksanen arvelee tilanteen yltyvän tänä punainen Vasemmisto valitti uudestakin syksynä vielä pahaksi. »Onko syytä surkeassa taloudellisessa tilanteessamme satsata miljoonien eurojen ympäristölle haitallisiin kaivauksiin, jotka aiheuttavat myös järkyttävät taloudelliset tappiot torin jäädessä pitkäksi aikaa käyttämättä. punginhallituksen kokouksesTurun Toriparkki sa. »Myös uusia kään- teitä saattaa tulla», hän sanoo haluamatta mennä yksityiskohtiin. Hankkeen esteellisyys- ja jääviyskysymykset Tuolloin ympäristö- ja kaavoituslautakunnousevat rakenteellisen korruption mittanassa istunut pitkän linjan kaupunkivaikuttaja, nykyinen kaupunginvaltuuston kaavaan: Sekä ympäristö- ja kaavoituslautavarajäsen Riikka Oksanen (vas.) kertoo, kunnan että kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja että jakolinjat olivat heti klasjoutuivat jääväämään itsensä sisen selvät: »Demarit ja kokooLiki puolella asian käsittelystä. rakennuslupien käsittely. Tämäkin valitus kaatui kuluneena kesänä Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Keskustelu Toriparkista käynnistyi vuonna 2003, jolloin laadittiin Kauppatorin paKANSALAISADRESSISSA YLI TUHAT NIMEÄ rantamiseen tähtäävä asemakaavamuutos
26 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Useammin kulttuuripääkaupunkivuosien budjetit ovat hillitympiä. Kulttuuripääkaupunkivuoden slogan »Turku palaa» piti ainakin siltä osin paikkansa, että vuosi poltti euroja yli 50 miljoonaa. TEEMA – TURKU VUOSI 2011: Paloiko Turku, tuliko parku
Näin ei tapahtunut, koska lähikirjastoja suljettiin juuri vuoden 2011 kynnyk- sellä. Turussa toimiikin todellinen vaihdantatalous: poliitikot ja liikemiehet vaihtavat keskenään ideoita, setelit omistajaa. Muutama taidenäyttely ja konsertti, hyljepatsaita Turku täynnä. 5 27 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Turun keskeisin ongelma vuoteen valmistauduttaessa oli se, että kulttuurin alkuperä ja syntys?a unohdettiin: lähdettiin rakenteista, ennen kuin sisällöstä on tietoakaan. Taiteil?at saivat väistyä, kun eräs rakennusliike purki tieltään historian ja rakensi tilalle setelipinon. Turussa palaa edelleen. Taantuma vei Turunkin talouden tiukalle ennen vuotta 2011. Ruokkiva käsi on usein pahin vihollinen. Sillä aikaa kun kaupunginisät ja -äidit nyökyttelevät rakennusliikkeiden ja tavaratalojen kanssa »yhteisten etujen» ääressä, todellinen kulttuuri lahoaa ulkona kilpaa arvorakennusten kanssa. Kulttuuripääkaupunkihanketta syytettiin kaikesta, ja kiiteltiin harvakseltaan. Ongelma oli vain siinä, että tämän tapahtumiseksi kulttuuripääkaupunkihankkeen olisi täytynyt purra niitä käsiä, joista asianosaiset syövät. Hankkeen päämäärä oli muuttaa kulttuurielämän roolia kaupungissa pysyvästi ja niin, että se näkyisi myös Turun paljon parjatussa päätöksenteossa. Hankkeen olisi pitänyt pyrkiä suoriin kontakteihin ruohonjuuritason toim?oiden ja yhdistysten kanssa. Kulttuuripääkaupunkivuodesta vastanneen Turku 2011 -säätiön taloudenpidosta kertoo sekin, että valtiontalouden tarkastusvirasto katsoo säätiön käyttäneen miljoonia euroja luvattomiin kohteisiin ja kirjanneen ne kirjanpitolain vastaisesti. Elo– syyskuun vaihteessa 2014 Turku 2011 -säätiö kiisti yhä valtiontalouden tarkastusviraston väitteet. Hankkeen olisi pitänyt ryhtyä suoraan yhteistyöhön esimerkiksi lähikirjastojen kanssa. Oliko Turun kulttuuripääkaupunkivuodessa muutakin. Ikään kuin olisi valmistauduttu olympialaisiin purkamalla urheiluhallit. Turun taidepiirien mielestä kulttuuri oli käsitetty alun perin väärin. Turussa unohdettiin kulttuurin alkuperä ja syntys?a. Kulttuuripääkaupunkihankkeesta muodostui oma kulttuurista erillinen projektinsa, jossa pyörivät suuret rahat: kulttuurilaitokset ja taiteil?at eivät niitä nähneet. Rahaa lypsettiin kaupunginisien ylimitoitettuihin viikkorahoihin. Vuoden oli tarkoitus uudistaa Turkua kokonaisuudessaan ja jättää pysyvä jälki historiaan, kertaluontoisen tempauksen s?aan. Kulttuuripääkaupunkisäätiön suurin ongelma olikin sen kiinteä yhteys kaupungin hallintokoneistoon. Päättäjien käsitys kulttuurista oli yksipuolinen: mahtava ja kallis, kongressikeskuksen muotoinen ja insinöörin suunnittelema monitoimihalli, josta löytyy kaikille kaikkea, mutta ei kenellekään mitään. Ruohonjuuritason kulttuuri oli unohdettu, sanoivat vielä useammat. Tätä kukaan ei tietenkään uskaltanut tehdä, sillä se olisi merkinnyt jo nyt ohuena noruvan rahavirran ehtymistä. Teksti Juha Säijälä Kuva Noora Ojala TURKU NÄYTTÄYTYI eurooppalaisena kulttuu- riosaajana ottaessaan vuoden 2011 alussa kantaakseen Euroopan kulttuuripääkaupungin tittelin. Liikaa keskityttiinkin siihen, minkä luultiin näyttävän hyvältä mediassa – sisällön kustannuksella. Alkuperäinen, ihmislähtöinen, kansalaisten spontaanisti synnyttämä, jo olemassa oleva kulttuuri ei Turulle kelvannut, vaan se siivottiin pois poliisivoimin. Kaupunkisuunnittelu ja ympäristön kehittäminen olivat kiinteästi kytköksissä liike-elämän intresseihin. Kulttuuri oli unohdettu, sanoivat useat. Vuoteen valmistauduttaessa kulttuurin perustoimintaedellytyksiä karsittiin, ja taiteentek?ät kaikkosivat jo siitä yksinkertaisesta syystä, ettei heille löytynyt työtiloja. Turun kulttuurin perustukset olivat siis mädät jo alun alkaen. Tulkinnanvaraisen erän suuruus on 6,3 miljoonaa euroa. TEEMA – TURKU Tuhansia ja taas tuhansia maksaneet avajaiset ja lopettajaiset, minkkiturkkikansa konserteissaan. Kiitosta tuli usein juuri niiltä päättäjiltä, jotka katsoivat hankkeen olevan hyvä syy vä- hentää kulttuurin määrärahoja. On vaikea olla radikaali, jos radikalismin mahdollistaja ja kohde ovat sama. Tällä on myös perusteltu säästöjä kulttuurin perusrakenteista, kuten lähikirjastoista
Tämän kaiken takana on Suvi Auvinen, jonka nimi on usein ihmisten huulilla puhuttaessa anarkismista Suomessa. TEEMA TEEMA––KREIKKA TURKU Teatteritaiteen maisteri Suvi Auvinen taistelee sekä teatterin areenalla että anarkian kentällä. Turun valtaaja Lukuisia vallattuja taloja, monia anarkistisia julkaisuja, debatointia yhteiskunnan rakenteista valtamediassa ja Vuoden valkosipuli -tunnustuspalkinto. Teksti Juha Säijälä Kuvat Minna Kallinen 28 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014
Musiikkia opiskellut Auvinen tajusikin pian teatterin olevan hänelle ominaisempi itseilmaisun muoto. Siinä vihata sitä.» hua tästä, sillä aihe ei katoa, jos hetkessä, kun poliisi käski misiitä ei puhu. Siinä vaiheessa lakkasin matillisesta.» pelkäämästä poliisia ja aloin vihata sitä.» Auviselle ei siis ole muuta mielekästä politiikkaa tai aktivismia kuin anarkismi. 12-vuotiaana liityin harrastajateatteriin, siellä pääsin itse tekemään. Teatterimaailma on niin omansa.» Auvinen on ollut aina sosiaalinen ja esiintynyt mielellään. »Toivon, että olen ollut kisti lopettaa sorron ja kapitalismin.» laittamassa kapuloita joihinkin paskoihin Mistä idea vallata taloja sai ylipäätään rattaisiin, mutta eivät nämä ole yksittäisistä alun Turussa. Aika pian aloin vetää omaa linjaani, eikä minulla ollut mitään yhteistä porvarilasten kanssa.» SEKSUAALISUUS TEATTERIPEDAGOGIASSA Olet teatterialan ihmisiä. Hän on kasvanut lähiössä ja tulee työväenluokkaisesta taustasta. Anarvaltauksien kautta. »Anarkismi merkitpanoksensa kaupungin anarkistiselle liiksee todellista tasa-arvoa, maailmaa, jossa keelle, joka Turussa toimi lähinnä talonkukaan ei ole kenenkään yläpuolella. »Turku edustaa minulle TALONVALTAAMISEN MALLI EUROOPASTA itsenäistymistä. 2005 syksyllä ajatus syntyi ja ani on mahdoton määritellä. Siinä hu, mutta kaikki alalla tietävät, tuli häätämään meitä ensimmäivaiheessa että teatteriopettajat panee niiseltä valtaukselta. Lahdesta Turkuun 18-vuotiaana muuttanut Auvinen pitää Turkua ensimmäisenä omana kotinaan. Hän on antanut oman suuren vallasta ja hierarkiasta. »Ensimmäistä poliittista tekoTurkuunkin. Tulen ateistiperheestä, mutta liityin karismaattiskristilliseen kulttiin teinikapinassani.» Suvi Auvista viehätti jo tuolloin ääriliikkeisiin liittyvä tietty ehdottomuus, se miten täysillä ihmiset ovat niissä mukana. Jos halutaan miettiä hän on ohjannut omalle teatteriryhmälle Kirahvikollektiiville kaksi esitystä, tehnyt joipoliittista panostani laajemmin, pitäisi tain vierailuohjauksia ja opettanut Teatteajatella miten olen toiminut kohdatessani rikorkeakoululla, tänä syksynä visuaalista sorron rakenteita.» Aktivismista on hänen teatteria. Henkilökohsitä kehiteltiin talvi. Siihen vaikuttavat kemuksen, ensin taideopiskel?apiireistä ja varmasti jo lapsena kylvetty luokkatietoisitten poliittisista, kokemuksen että kuuluu suus ja teini-iässä koettu hierarkia uskonjohonkin. Tämän jälkeen tainen on poliittista. TEEMA – TURKU »JONKINLAINEN ÄÄRIMMÄINEN ajattelu on kiin- nostanut minua aina. Poliisi joutui lakkasin den oppilaita.» Auvinen päätyi purkamaan osan talon välikapelkäämästä siihen, että opettajakoulutuktosta, jotta sai meidät valtaajat poliisia ja aloin sessa ja työpaikoilla pitäisi pupois barrikadiemme takaa. Kukaan ei aiheesta putyy varmasti siihen, kun poliisi jäljen. mukaansa helpompi vastata. »Minua kiinnosti tyä, mutta monet jättäytyvät olevan ottaa aihe, jota ei ole paljon tut- mahdollista teki myös helposti pois. HäKAPULOITA PASKOIHIN RATTAISIIN nestä anarkismi on ainoa looginen vaihtoehto, kaikki muu ylläpitää sortoa. Kyseessä oli todella autoritäärinen lahko, jolla oli vahvat miesjohtajat.» »Turku pelasti minut 18-vuotiaana Jeesukselta», Lahdessa aiemmin lastenohjaajaksi Diakoniainstituutissa opiskellut Auvinen naurahtaa. Poliisi no, että opettajien pitäisi lopettaa eroottiset uhkaili ja kiroili, mutta päätyi kantamaan suhteet täysi-ikäisiin oppilaisiinsa, mutta hänet lopulta ulos. »Isosiskoni opiskeli teatteria ja olen nähnyt laadukasta nykyteatteria aika pienestä pitäen. »Vuonna 2006 meitä oli joukasioista tai ihmisistä kiinni. Siellä tajusin, että jokainen on oman onnensa seppä. kun tajusin »Aktivistiksi on helppo ryhtaja – erotiikka teatteriopettavastarinnan jan työssä. »Meidät laitettiin matematiikan tunneilla opiskelemaan pörssikauppaa! Siellä oli omistavan luokan lapset. Mistä kiinnostus näyttämötaiteeseen. Toivon että olen ko nuoria taiteil?oita, joilla ei ollut työtiollut nostamassa esiin epäkohtia.» loja ja joilla oli tylsää. Auvinen opiskeli neljä vuotta nukketeatteria Turun Taideakatemiassa ja valmistui teatteri-ilmaisun ohjaajaksi, minkä jälkeen hän opetti puolitoista vuotta akatemialla ja keikkaili silloisen teatteriryhmänsä Poor Puppeteers of Finlandin kanssa ympäri Eurooppaa: Ranskassa, Puolassa, Venäjällä, Belgiassa, Norjassa ja Virossa. Auvinen tuli kuudennella luokalla tietoiseksi luokkayhteiskunnasta mennessään lähiönsä koulusta keskustan yksityiskouluun musiikkiluokalle. Teatterissa yhdistyivät monet hänen kiinnostuksensa kohteet. »Mutta 18-vuotiaana muutin uudelle paikkakunnalle ja palasin lapsuuden ateismin viitoittamalle tielle», hän muistelee. Se miksi olen kittu, mutta joka on oleellinen lähtemättömän jäänyt aktivismiin mukaan liitalalla. »Ehta. Näytelmä oli Auvisen taiteellinen opinnäytetyö, Samuel Beckettin Sanaton-näytelmä. Jälkikäteen ajateltuna se oli tietysti hassu suunta. Euroopasta olimme Vaikka Auvinen on anarkisti, hänet usein kuulleet autonomisista sosiaalikeskuksista mielletään poliittiseksi hahmoksi. »En saAuvinen kävi makaamaan lattialle. Elämän tärkeimmistä ihmisistä nollisen yhteisön sisällä, patriarkaalisuus moni tulee Turusta ja paras ystäväni asuu samassa paikassa ja ajautuminen taidepiiedelleen siellä.» reihin, joissa ajatuksena oli, että mitä taAuvinen ei näe niinkään yksittäisiä ihhansa voi tehdä.» misiä tärkeinä, kun puhutaan aktivismisAnarkismi antaa Auviselle vapauden ylita Turussa. »Kiinnostukseni anarkismia kohtaan on kä ennen kaikkea sellaisen kuulumisen komonen tek?än summa. »Se hetki, kun tajusin opettajien tulee olla vastuullisia siinä, mivastarinnan olevan mahdollista, teki lähtetä tekevät ja erottaa henkilökohtainen ammättömän jäljen. Kukaan meistä ei ol29 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Tätä hän ja ajattelimme, että haluamme vapaan tilan ei torppaa. Turku on läheisiä Anarkismin siemen on Auvisen mukaan kylihmisiä, aktivismini alkupiste.» vetty jo kauan ennen ensimmäistä valtausTurku on antanut Auviselle paljon. Auvinen toteaa penun kävellä ulos talosta ma?aan, dagogiikan olevan vastuullisempaa, jos täpäätin, etten omin jaloin täältä pois lähde.» mä aihe pystyttäisiin kohtaamaan. Se Auvisen pro gradu -työn aihe alkoi vuonna 2006 Ratapihanka»Se hetki oli poikkeava: Eroottinen opetdun valtauksesta. »Kultti oli teini-ikääni ja radikaalia ajattelua määrittävä, kiinnostava asia. Teatterikorkeakouluun hän pääsi vuonna 2009 opiskelemaan teatteripedagogiikkaa ja valmistui vuonna 2011
Kerätään joukkoja ja valmistaudutaan. Se on suuri itseisarvo, tä Turun kaupunki vaati korvauksia kiinettä nähdään antiautoritäärisen ja antikateistöistä, jotka eivät olleet edes sen omispitalistisen toiminnan olevan mahdollista. En halua ketään hallits?aa, oli se mistä puolueesta tahansa.» Taistelu Auvisen mukaan jatkuu, kunnes kaikki ovat vapaita, sen eteen pitää vain tehdä »helvetisti» töitä, kunnes se on saavutettu. Tavoite valtausliikkeessä on nähdäkseni luoda hetkellisiä autonomisia alueita kunnes saavutetaan lopullinen päämäärä – vallitseva anarkia eli vallitseva autonomia.» HEITETÄÄN BENSAA LIEKEILLÄ! Auviselle on se ja sama, kuka maata hallitsee. Valtausliike on Suomessa keskittynyt useammin sosiaaliMikä pistää valtamaan taloja, antamaan pokeskuksiin. Ei minusta. »Järjestimme uksia Jokikadun valtauksesta. Eletään mahdollisimman vapaasti jo nyt!» Auvinen toimii muiden muassa helsinkiläisessä anarkistisessa A-ryhmässä. »Valitettavasti. Hän katsoo, että valtausliike onosallistui. »Heitetään bensaa liekeillä, kun näemme jossain kytevän. se oli naru, jota vetää.» Vuonna 2006 tulivat »Valtasin taloja, koska tarvitsin työtilaa. Käräjäoikeus katsoi Annoimme tilan ihmisten itseorganisoitumeidät syyllisiksi, valitimme hoviin ja se neelle toiminnalle. Syitä löytyy lukuisia. mukaan ensimmäiset helsinkiläiset toverit, Valtasin taloja, koska on tyhmää, että kaukun Helsingissä vallattu talo Siperia paloi. Meillä oli kolmipäiväiset kaatoi syytteet vahingonkorvauksista.» kulttuurifestivaalit, jotka eivät maksaneet Auvisesta oli alunperinkin absurdia, etkellekään mitään. punki voi pitää kaupunkilaisten omaisuutValtaukset muodostuivat Tuta tyhjillään, kun sille selvästi russa virkamiehiä raivostut»Minulle anarkistina olisi käyttöä. Turun käräjäoikeus on todennut heidät aina syyllisiksi, mutta hovi on kaaJokikatua pidettiin kuusi viikkoa vallattutanut tuomioita. Talonvalvasemmistoliitto 2007, Squat 64 vuonna 2007 taus kulkee rajamaastossa. iso tukimielenosoitus ja istunto jouduttiin jopa keskeyttämään. Vuoden 2009 valtausten na. Minulle anarkistina on silti sama, onko maamme johdossa vasemmistoliitto vai kokoomus, molemmat pitävät yllä sorron rakenteita. Tänä aikana valtaajat pystyivät pyörittäoikeudenkäynnissä vaadittiin todella isoja, mään antiautoritääristä toimintaa ja he komonien tuhansien eurojen suuruisia korvakivat, että se oli mahdollista. 5. jo sen takia huomioarvo, mutpitävät yllä sorron Jokikatu vallattiin ainakin ta kukaan ei kuitenkaan pidä rakenteita.» kuusi kertaa vuoden aikana valtaajia ’oikeina rikollisina’. tuksessa. »Hovi totesi, että ei pystytä osoittamaan tiennyt mitä odottaa.» mitään yhteyttä näiden asioiden välille.» Suomen mittakaavassa Turku oli erityinen siinä mielessä, että valtauksissa menVALTAUKSET ONNISTUIVAT tiin kulttuurin kärki edellä. Auvinen näkee taviksi sarjoiksi: Ratapihantalonvaltauksen myös hyväon sama onko katua vuosina 2006 ja 2007 nä yhteiskunnallisen vaikutmaamme johdossa seurasi Koulukatu vuonna tamisen muotona. Aryhmä järjestää luentoja, keikkoja, bileitä, mielenosoituksia, antaa kannanottoja ja julkaisee Sytyke-lehteä, jonka Auvinen haastattelun päätteeksi ojentaa. ja se vallattiin vielä vuonna Halusimme Turun valtaus2009. Tommilan valtaus oli viimeinen, johon Auvinen Turussa tähdentää. Sudeopiskel?oita ja Turku Euroopan kulttuuvi Auvinen miettii tovin, mutta ei jää nytripääkaupungiksi -hanke oli jo vireillä, niin kään sanattomaksi. Valtaukset palvelevat paljon suuOikeutta valtauksien ympärillä on käyty moneen kertaan: Suvi Auvinen ja moni muu rempaa tarkoitusta kuin yksittäistä haltuunottoa.» Talonvaltausliikkeen suurin otettiin valtauksilta kiinni ja käräjiä käytiin voitto oli Auvisesta se, että vuonna 2008 tiuhaan. Samana vuonna vallattiin vielä Rotliikkeessä myös ottaa kaupunkitilaa takaisin ihmisille markkinavoimilta», Auvinen tinki, Päiväkoti ja Tommila. Yllytetään ihmisiä vastarintaan. TEEMA – TURKU lut vallannut taloja aiemmin eikä kukaan lut. nistui, vaikka häätö tulikin jokaisesta suhteellisen nopeasti. Liike on onnistunut, vaikka pysyvää tilaa ei ole saatu.» ta kaupungin vaatimat korvaukset, esimerkiksi 500 euroa lukoista, joista ei pystytty »Talonvaltaukset ovat yksi kapinan muoosoittamaan, että talonvaltaajat olisivat ne to, eivät itseisarvo. Nyt oikeisto sanelee puoluepolitiikan ja määrittelee politiikan kurssin niin Suomessa kuin Euroopassa. Kaiken huippuna hän mainitsee Kukaan ei pakota ketään mihinkään ja silti taiteil?ajärjestön itse rakentamasta vajaskaikki toimii. »Nähdäänkö talonvaltauksen onnistuKÄRÄJÄT JA HOVI neen vain silloin, jos tila saadaan pitää. vai kokoomus, »Se on laitonta ja siinä on ja valtauksista ehkä kuuluimolemmat sin, Jokikatu, vuonna 2008. Ne ovat myös sellainen rikkoneet tai että niitä ylipäätään olisi olanarkistisen toiminnan muoto, johon on 30 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 helppo rekrytoida ihmisiä ja kohtalaisen helppo tulla mukaan. »Silloin oli keikkoja, työpajoja, kansankeittiötä, leffanäytöksiä, majoitusta, työ- ja kokoustiloja. »Mutta koska me olimme tailiisin kantaa ulos kerta toisensa jälkeen. Sytyke julistaa kannessa: »Meidän tulee muuttaa kaikki.» Auvista kuunnellessa tämä ei enää kuulosta täydeltä utopialta
TEEMA – TURKU 31 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014
VASB ry. Älä vaivaudu -klubeja järjestettiin lopulta vuoteen 2011 saakka kolmessa eri paikassa. SYNTYI VASB Tämän tarinan »olipa kerran» löytyy kuitenkin yli kymmenen vuoden takaa, vuodesta 2003. Nyt tapahtumapaikkana oli pitkään tyhjillään ollut Ruissalon telakka, jonka rosoiseen maaperään ja kulahtaneisiin puurakennuksiin festivaal?ärjestäjät olivat loihtineet täysin uskottavan kesäfestivaalin tyylilleen uskollisesti häröilyä ja monitaiteellisuutta unohtamatta. Perustettiin Varsinais-Suomen bändiyhdistys VASB ry, joka tulisi myöhemmin järjestämään myös Ilmiö-festivaalit. KLUBI-ILTOJA JA PIENFESTAREITA VASB ry:n ensimmäisenä tavoitteena oli saa- da Turkuun samanlainen kulttuurikeskus kuin Poriin 2004 perustettu Porin Bändikeskus, joka tarjoaa edullisia treenitiloja aloitteleville bändeille. »Päivä oli maanantai ja klubin järjestämisen motiivi se, että alkuviikolla järjeste32 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 tään aivan liian vähän livekeikkoja», kertoo Peter Hillerström. Tuohon aikaan tilakysymykset olivat Turussa kulttuurikeskustelun ykkösaihe, mikä johtui muun muassa kaupungin päätöksestä purkaa käytössä olevia taiteil?atiloja ja kaavoittaa asunnoiksi vanhan Barkerin kutomon tilat, jotka olivat toimineet satojen taiteilijoiden tiloina. Runsas klubi-iltojen ja pienfestivaalien järjestäminen vei kuitenkin pikkuhiljaa huomion poliittisemmalta toiminnalta. Tuomas Sara, tuolloin VASB ry:n puheenjohtaja, toi kokoukseen idean tapahtuman järjestämisestä Uittamon paviljongilla, meren rannalla s?aitsevassa vanhassa tanssipaikassa. »Ilmiö-festivaali sai nimensä niin, että tapahtuman järjestelyjä suunniteltiin kokouksessa ravintola Bremerissä, jossa esiteltiin liki 50 nimiehdotusta. Alkuperäinen ajatus oli järjestää kuusi klubia, jotka tarjoaisivat monenlaista ohjelmaa, eivät vain musiikkia. päivänä turkulaisen nuorisoyhdistys Tuna ry:n aktiivit järjestivät ensimmäisen Älä vaivaudu -klubin Bar Päiväkodissa. Teksti Laura Tättilä Kuva Pia Jalkanen VAIKKA H2Ö järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, tapahtuman konsepti oli tuttu turkulaisille jo urbaanin legendaarisiksikin muodostuneilta Ilmiö-festivaaleilta. Perjantai-illan hämärtyessä juhla-alue pääsi täysin oikeuksiinsa, kun valosuunnittel?a Ada Halosen luomukset valaisivat alueen. »Klubin ideana oli kai tuoda nousevia, mutta vähemmän tunnettuja bändejä esille. Kaikkiaan satumainen valaistus, koristeista kimaltelevat puut, ympäristötaideteokset, jotka tuplasivat vesipisteinä, vanhan veistämön saliin viritetyt köysikeinut ja tuoksuvin ruokayrtein koristellut pöydät sekä pikkuinen sisäpatio loivat satumaisen epätodellisen tunnelman, joka toi mieleen lapsuuden amerikkalaiset animaatioelokuvat hyvällä tavalla. Artistit löytyivät usein niin, että joku tunsi jonkun bändin vanhasta kotikaupungistaan tai muuten jotain kautta – tai oli vain nähnyt jonkin hyvän bändin keikalla jossain», Hillerström muistelee. Mukaan kutsuttaisiin taiteil?oita kaikilta aloilta. Myöhempien Ilmiön ja H2Ö:n monitaiteinen konsepti oli siis jo alusta saakka toiminnan taustalla. Niistä yksikään ei saanut varauksetonta kannatusta, mis-. Vuonna 2008 ajatus suuremman oman tapahtuman järjestämisestä alkoi kypsyä. Silloin, joulukuun 1. Ylipäätään VASB ry:n tapahtumien musiikkivalinnoissa jätettiin suoraviivainen särörock ja raskas heavy suosiolla muiden toim?oiden vastuulle, sillä niiden tarjontaa Suomessa on ylen määrin, ja keskityttiin meidän mielestä mielenkiintoista musiikkia tekeviin artisteihin. teki vetoomuksen kaupungille kulttuurikeskuksen saamiseksi ja ryhtyi myös suoraan toimintaan ja vuokrasi käyttöönsä harjoittelutilat, joita vuokrasi edullisesti eteenpäin bändeille. Ajatus oli järjestää monitaiteinen, päivän mittainen kulttuuritapahtuma, joka olisi osin ilmaiset rantabileet ja osin maksullinen paviljonkitapahtuma. TEEMA – TURKU Vaihtoehtoisen kulttuurin paikalliset edelläkävijät Heinäkuun kolmantena viikonloppuna Turun Ruissalon vanhalla telakalla ensimmäistä kertaa järjestetty festivaali H2Ö kokosi 7 500 taiteen ja vaihtoehtomusiikin ystävää kokemaan yhtä maamme erikoisimmista festivaalielämyksistä. Vuonna 2005 klubin järjestäjät huomasivat, että olivat kasvaneet ulos nuorisoyhdistyksen määritelmästä ja toimintaa kannattaisi jatkaa uuden yhdistyksen voimin
Se oli meille ikään kuin foorumi, joka mahdollisti kaikenlaiset visiot ja kokeilut», muistelee Tuomas Sara ja jatkaa: »Alusta saakka oli selvää että halutaan mukaan myös muutakin kuin musiikkia, mutta sen merkityshän kasvoi aika paljon ajan saatossa. Oli alusta saakka selvää, että siellä pitää tehdä asiat tosi eri tavalla ja tästä syntyy uusi festivaali. Yksipäiväisillä Ilmiö-festivaaleilla esiintyi useita kymmeniä bändejä keskipäivän ja yökahden välillä. Musiikkiohjelman ylenpalttinen runsaus ja myös laatu on ollut paljolti ohjelmatuottaja Mikko Levónin suuruudenhullujen visioiden seurausta, ja tämähän on jatkunut nyt H2Ö:hön myös.» Suuruudenhulluja visioita sekä ammattitaitoa ja rohkeutta niiden toteuttamiseen todella löytyy VASB ry:n ja festivaalien järjestäjätyöryhmistä. tä turhautuneena Miikka Mäkipaakkanen nappasi käteensä viereisestä kirjahyllystä Mika Waltarin teoksen, avasi sen satunnaisesta kohdasta ja osoitti sormella kohtaa, siinä luki ’ilmiö’», Peter Hillerström kuvaa nimenantoprosessia. POIKKITAITEEN ILMIÖ »Ilmiö muokkaantui paljon vuosien varrella, kun homma lähti kivasti käyntiin ja keksimme ajan mittaan kaikenlaisia hulluja ideoita, joita saatiin siellä sitten kerran vuodessa toteuttaa. ILMIÖ JÄI UITTAMOLLE »H2Ö syntyi samalla tavalla kuin edeltäjänsäkin: löydettiin upea paikka, joka herätti vision siitä, että täällä voidaan tehdä jotain tosi hienoa!» kuvaa Tuomas Sara uuden festivaalin syntyhetkiä. Ilmiö syntyi Uittamolle ja jää myös sinne. 5 33 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. H2Ö-hanketta pidettiin liian suurena riskinä pienen VASB ry:n järjestettäväksi. Pienelle paviljongille oli rakennettu esiintymislavoja mitä mielikuvituksellisimpiin tiloihin, muun muassa vanhaan liiteriin ja rantapolun varteen, toiset niin pieniä, että vain kaksi muusikkoa ihmeellisine soittimineen mahtui esiintymään niille ja vain onnekkaimmat tai ovelimmat vieraat löysivät yleisöksi näille keikoille. Nykyäänhän kaikki festarit tuntuvat panostavan siihen, kuusi vuotta sitten ei ollut näin. Ilmiö oli kaikkina viite- nä vuonnaan mieletön kattaus musiikkia, puistotapahtumaa, tilataidetta ja nukketeatteria, todellinen Ilmiö isolla iillä siis. »Ilmiö järjestettiin viitenä vuotena, se oli tosi hauskaa puuhaa ja antoi kaikille meille valtavasti unohtumattomia kokemuksia. Sara jatkaa järjestelyistä vanhalla telakka-alueella: »Tätä piti lähestyä vähän eri lähtökohdista ja telakka alueena oli erittäin haastava. Yksi iso rajoite festivaalia järjestettäessä on viranomaismääräykset, jotka sanelevat hyvin pitkälti sitä, kuinka persoonallisella ja ‘rennolla’ otteella asiat voidaan tehdä. Uusia haasteita ei ollut enää niin paljoa, työtä silti sitäkin enemmän, kun aina joka vuosi haluttiin tehdä asiat vähän paremmin» kuvailee Sara tunnelmia, joissa järjestäjät päättivät, että Ilmiön on aika jäädä historiaan. Viiden vuoden jälkeen tuntui kuitenkin siltä, että tapahtuma oli saavuttanut sen, mitä sillä on mahdollista saavuttaa. On selvää, että turvallisuusasiat pitää hoitaa kunnolla, mutta kyllä tapahtumajärjestämiseen liittyy valtava määrä myös mielestäni aivan turhaa byrokratiaa ja nippelisääntöjä sen suhteen, mitä voi ja mitä ei voi tehdä.» Kesän lukuisten festivaalisäädöskohujen jälkeen moni varmasti allekirjoittaa viimeisen. Tässä vaiheessa voisi sanoa, että Ilmiö oli tärkeässä osassa tuomassa monitaiteellisuutta mukaan festivaaleille myös isojen tapahtumien osalta. Perustettiin uusi osuuskunta Umlaut osk, joka Saran sanojen mukaan »koostuu Ilmiön vanhoista säätäjistä», mutta mukaan on saatu myös uutta porukkaa. Kaunis paikka, puistojuhlan rentoutunut tunnelma ja omalaatuinen kattaus musiikkia ja muuta taidetta takasivat Ilmiö-festivaalille unohtumattoman maineen turkulaisten keskuudessa. Kahdella–kolmellakympillä sai omakseen lipun, jos oli onnekas, sillä Ilmiö myytiin joka vuosi loppuun ja lipulla pääsi kuuntelemaan päivän aikana varmasti niin monta bändiä kuin kerkesi. TEEMA – TURKU Ensimmäinen H2Ö-festivaali keräsi yli 90 bändiä ja 7 500 vierasta
Se oli jotain ihan muuta, kuin mitä valtavirrassa julkaistiin ja kirjoitettiin silloin. Kinnunen viihtyy kotikaupungissaan Turussa ja saa kirjallisuutensa aiheet suoraan omasta elämästään. Samoja runoja päätyi myöhemmin NVL:n antologiaan Himo aamuisiin korsiin (Ikaros-kirjat, 1984). »Päähenkilö on kirjan alussa vaikka se 17-vuotias nuori, aivan kuten saattaisi loukata On myös hyvä löytää luontevasti itsekin olin vuonna 1979. vaikka uudistumiseksi, on hyvä, »Merkitys on ollut siinä, etettei jämähdä paikalleen.» »On tärkeää tä oma ilmaisu täytyy löytää muotivirtauksista välittämätRomaani s?oittuu aikaan, kirjoittaa jolloin uuden aallon musiikrehellisesti siitä tä. Kirjoitan siitä, tine todellisuudessa, mutta joidenkin nimet mitä näen ja koen. Tapahtumat ovat tosia, mutta en halua etäännyttää elämääni – runoissa – fasaaniksi, joka kakkii puun juurella oraasioita on tietysti pitänyt tiivistää kaunokirvan hännälle», Kinnunen pohtii. »Varsinainen kirjail?anurani käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin, kun 34 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 julkaisin omakustanteena esikoisrunokojenvaltaamisia ja kaikki tyypit soittivat joskoelmani Nauru pimeästä huoneesta (Pahan sain yhtyeessä – ihan sama osasiko soittaa vai ei! Tärkeintä oli toiminta!» Kukka, 1994). Siellä oli 1979 kovat säpinät päällä, oli talosiikki, elokuvat, taidenäyttelyt, matkusta-. jallisuuden ehdoilla. Kutsuttakoon sitä nyt sitten keä, eikä vähiten elämäntarinansa takia. On tärkeää kirjoittaa rehellisesti siitä, miltä tuntuu, vaikki ja punk vyöryivät Suomeen. Koulussa hän oli hyvä ainekirjoittaja: »En pitänyt sitä sen kummempana juttuna. Myös François Villon oli tärni kirjail?aksi. »Se oli ihan julkaistava juttu. Teksti Maarit Haataja Kuva Pia Jalkanen TAPANI KINNUNEN oli lukenut kirjaston las- ten- ja nuortenosaston läpi jo pienenä. Olin tehnyt sitä ennen sanoituksia punk-yhtyeelle, joka oli aika huono. Pidin myös päiväkirjaa 12–14-vuotiaana.» Vakavasti hän kiinnostui kirjoittamisesta lukiovuosinaan. miltä tuntuu, ka se saattaisi loukata jotakuta. Se on sanottava ja oma tyyli: suoraan jotakuta.» samalla nuorukaisen kehitystaluk?aa kohti, ketään tai mitään rina. Käyn siinä läpi myös tietäkowskista. Halusin saada sanat toimimaan ilman möykkäävää bändiä.» PUNK-SANOITTAJASTA ROMAANIKIRJAILIJAKSI Nuorukainen lähetti ensimmäiset runonsa Nuoren Voiman Liiton valtakunnalliseen runokilpailuun, jossa ne palkittiin. »Ei ihme, että tuorein tuotanto on vaikuttanut Tapani Kinnuseen. Pääasiallinen tapahtuKirjail?aa inspiroi myös esimerkiksi mumapaikka on syntymäkaupunkini Joensuu. teokseni onkin romaani: Noustiin kellareista Ulkomaan elävistä hän tykkäsi Charles Bu(Robustos, 2014). Se tuntuu luontevalta, on muutettu. »Ensin tuli uuden aallon musiikki ja punk, jolloin aloin kiinnostua sanottavasta ihan eri tavalla kuin aiemmin – sitten löysin kirjallisuuden ja runouden.» Ensimmäisen runonsa Kinnunen kirjoitti 16–17-vuotiaana. Kaikilla henkilöillä on vaskumartamatta. TEEMA – TURKU Tapani Kinnunen kertoo rehellisesti miltä tuntuu Intensiivisistä livelausuntakeikoistaan tunnettu kirjailija Tapani Kinnunen julkaisee lukuisien runokokoelmiensa jälkeen ensimmäisen romaaninsa Noustiin kellareista. Jotkut pitivät teosta kirosanana.» NÄETTYÄ JA KOETTUA LUKIJAA KOHTI Alkuaikojen aika tiivis tykitys on muuttunut Tapani Kinnusen mukaan kerronnalSuomalaisista Jarkko Laineen alkuaikojen lisempaan suuntaan
Yritän olla kuitenkin dokaamatta liikaa, ei ole hyvä olla aina juovuksissa. minen, sade, aurinko, uimaranta, läheiset ihmiset, historia. En ole koskaan juossut rahan perässä. »Niihin kiteytyy paljon elämässä ja siksi myös runoissa. Haluan, että molemmat, melankolia ja hauskuus, ovat näkyvissä runoissa ja esityksissä: realismi yksin ei riitä, tarvitaan vähintään inhorealismia, jotta homma kääntyy ikään kuin ympäri palvelemaan ihmistä ja hyvää elämää. Jos sitä pidetään poliittisena valintana, niin siinä tapa- uksessa runoni ovat hyvin poliittisia.» Mutta mitä seksi ja alkoholi merkitsee kirjail?alle, joka on tunnettu juuri kyseisistä teemoista. »Mikään ei ole rajattu kirjoittamisen innoittajana pois – jopa alitajunta vaikuttaa enemmän kuin äkkiseltään luulisi. Olen aina hieman ’tiloissa’ lavalla – jonkinlaisessa ekstaasissa.» 5 35 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. »Jonkinlainen melankolian lanka läpäisee hauskat runoni ja esitykseni. En kuitenkaan väitä, että jokin näkymätön voima on kirjoittanut runoni.» VALMIS HAASTAMAAN MAAILMAN Rivien välissä näkyvät Tapani Kinnusen runoissa hänen henkilökohtaiset valintansa: »Ainakin toivon niiden näkyvän. Seksi taas on loppujen lopuksi jokaisen henkilökohtainen asia.» Mistä sitten kirjail?an ironia kumpuaa. TEEMA – TURKU Tapani Kinnunen on tunnettu lavaesiintymisestään – hän lukee runojaan usein sukkahousut päässään ja muutenkin poikkeavasti. Ilman niitä elämä olisi erehdys – tai ainakin jonkin verran tylsempää. »Kun palaan lavoille, olen taas valmis haastamaan koko kirotun maailman esiintymiseni aikana. Huumoria taas ei runoudessa koskaan ole liikaa, sen verran kuolemanvakavasta asiasta on kyse!» Runoil?a on tällä hetkellä keikkatauolla keskitttyäkseen kirjoittamiseen
Liike syntyi suunnittelematta. Kinnusen tuntenut Hirvonen tuli mukaan runoliikkeeseen vuonna 1997: »Vei muutaman vuoden ennen kuin itse uskaltauduin lavalle. Muistaakseni Leevi Lehto on sanonut modernismissa olleen ihanteena, että runoil?a lukee tekstinsä ilman vivahteita niin, että se on vain teksti eikä esitys.» Kun Turussa runoklubit olivat jo vakiintuneet, lähti runoliike kiertämään Suomea. Antologian linja oli hiuehkä muodosta enää yhtenäistä runoliiketkan rosoisempi kuin Helsingin vastaavien tä, mutta suurin osa liikkeen avainhahmoisja toimi monen ensimmäisenä julkaisukata on tällä hetkellä aika merkittäviä runoilinavana. Turun ta, joka ei sen sisällölliseen määritelmään runoliike toimi myös vastaliikkeenä mosopinut millään tavalla. Esittäminen siirtyi lausujille. Tärkeää oli myös, että kyseiset kustantamot julkaisivat muiden kustantamoiden torjumia käännöksiä arvostamiltamme beat-runoil?oilta.» YSTÄVIEN TUELLA MAAILMALLE KOULUKUNTIA VASTAAN Jossain vaiheessa Esa Hirvosen mukaan Runoliike-ilmaisu lähti siitä, että haluttiin Turun runoliikkeeseen alkoi tulla runoutolla jotain muuta kuin koulukunta. Murrokseen, jossa loppusoinnut hylättiin, liittyi runon 36 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 esittämisen kulttuurin häviäminen. »Oli esimerkiksi dernismille ja runoudessa valtaa pitäville. »Halua kuuluttaa maailmalle sekä sitä intoa että runoutta, eikä sillä niin väliä, jos maailma sattui olemaan kourallinen lähiöbaarin pikkupäissään olevia tyyppejä sunnuntai-iltapäivänä ja itse sai palkkioksi kaksi kaljaa.» Hirvonen näkee ajan olleen kypsä lavarunoudelle: »Modernismin runousihanne oli vallitseva. Grupo Kapustarinta, johon kuuluivat Pau»Muutaman vuoden ajan vastakliina Haasjoki, Jenni Haukio ja Turun kainasettelu oli hyvinkin jyrkkä Reetta Niemelä. Beat-runoudesta vaikutteita hakenut Turun runoliike toi Suomeen lavarunouden. Runoil?a Esa Hirvoselta runouden esittäminen on poistanut paniikkihäiriön ja tuonut hänelle ystäviä ympäri maailmaa. meistä on liikkeen aikana tai sen jälkimainingeissä syntyneiden kustantamoiden eli Savukeitaan ja Sammakon runoil?oita. Hirvosen mukaan Turun runoliikkeessä alkoi tapahtua vuonna 1995. Tietynlaisia ihmisiä vain kerääntyi Turkuun.» Runoil?a Marjo Isopahkalalle Turun runoliike on ollut innostusta runoudesta. TEEMA – TURKU ESITTÄVÄN RUNOUDEN VASTAKAIKU MODERNISMILLE Teksti Maarit Haataja Kuva Juha Säijälä Esa Hirvosen elämässä ja runoilijan työssä Turun runoliikkeellä on ollut iso merkitys. Liikkeen alkuajan klubeja järjestivät silloinen kirjallisuuden läänintaiteil?a Kari Levola, runoil?a Tapani Kinnunen ja Tommi Parkko Nihil Interit -runoyhdistyksestä. »Suurin osa. Runo tuli ennen kirjoitettua sanaa, ja sen alkuperäinen olemus on esitetyssä muodossa. Juuri runojen esittäminen vetosi minuun. 5 tekstiä läpi kustantamoissa. Kun Helsingissä puhuttiin siitamaan yhtenä tämän aikakauden merhen aikaan postmodernismista, meillä oli kittävimmistä runoil?oista. Esittävän runouden palautrunoudessa Yksi liikkeeseen vaikuttanut taminen arvoonsa oli Hirvosen valtaa pitäville. Yhdistävä tekiNuoren Voiman Liittoon ja isoijä oli kuitenkin runouden esitrunoliike toimi täminen.» hin kustantajiin nähden», Esa vastaliikkeenä Hirvonen muistelee. Esimerkiksi Juha rakentumiselle, että tekstejä kuitenkin on Kulmala, joka on palkittu Tanssiva karhu jossain, ja myös sille, miten me määrittelem-runopalkinnolla, sai pari vuotta sitten Jarkme itsemme suhteessa maailman ja Suomen ko Laine -palkinnon ja tullaan ehkä muisrunouteen. Ei ollut samanlaista moninaisuutta kuin tällä hetkellä. taho oli Turun ja Porin läänin mielestä runoliikkeen historialtaidetoimikunnan ylläpitämä lisesti merkittävin teko: »Emme Reviiri-antologia. Sieltä lähti esittävän runouden kohdalla uusi nousu», Hirvonen kertoo. Tapani Kinnumistä vastaavasti haettiin inspiraatiota ja nen on Suomessa ja Virossa hyvin suosittu identiteettiä.» ja julkaissut jo suuren määrän kirjoja.» TuVieläkään Hirvosen mukaan ei ole helprussa on edelleen vireää yhdistystoimintaa, poa saada Turun runoliikkeelle ominaista esimerkiksi Runoviikko ry:n puitteissa. Silloin ei ollut vielä käsitteitä ’lavarunous’ tai ’open mic’, sinne vaan mentiin. »Silloin oli ensimmäinen Down By The Laiturin runoklubi. Minä kierrän amerikkalainen beat-runous: Charles Bumaailmalla esiintymässä, runojani on käänkowski, Gregory Corso, Allen Ginsberg, netty kymmenelle kielelle. »Oli tärkeää runoil?aidentiteetin joita ja runousvaikuttajia
En halua muuttaa täältä. Turku on heidän kotikaupunkinsa, rakas ja läheinen. Turkulaisten ylpeys. Mieleni täyttää ahdistus. Kaukainen Turku säilyi mielikuvissa tunkkaisena ja tympeänä, kulttuurin ei-eimaana, jonne päätymistä oli syytä välttää ja jonka halveksiminen piti kivettää kestäväksi periaatteeksi. Tässä kaupungissa kahden kielen välinen symbolinen yhteys ei ole silta, vaan lautta. Aistin uteliaana paikkojen tunnelmia, kuulostelen äänimaisemia, tunnustelen ilmapiiriä. Rakkauden muuttolintu. Ikkuna on valtava, seinän kokoinen ja minun. En ole varma, voiko talvinen Tampere-haaveks?a pitää Turusta. Tai ehkäpä kesämökkitamperelaisuudellani oli vaikutusta. Joen yli kelluu hiljakseen keltainen lossi, Föri. Suomen Turku. Onko uskottavan täyshelsinkiläisyyden edellytyksenä jämäkkä Turku-halveksunta. He hymyilevät. Talojen parvekkeilta näkyy viereisen talon parveke. Tytöllä on vaaleat hiukset ja nuorukaisella kuulas iho. Mikä järkytys nenälle ja sielulle! Ihmisistä ja heidän puheestaan muodostuu omanlaisensa hengitysilma. Tuontiturkulainen. Turku ei saanut Tampereen kaltaista armoa koppavan uushelsinkiläisen silmissä, ehkä siksi, etten koskaan matkustanut sinne. Vaikka tytön puhe on hiljaista, sen rakenteita läpäisevä sointi tunkeutuu tajuntaani ja vie minut lähemmäksi määränpäätäni. Ehkä Turku-vihani alkoi vasta muutettuani lapsuuteni Espoosta Helsinkiin. Voiko kahta rakastaa. TEEMA – TURKU Turun arvoitus Turku on kaupunki, josta jokaisella on mielipide, mutta vain osalla kokemus. Kaupunki, jonka tärkein ominaisuus on sen Helsinkiin johtava hätäuloskäynti. En halua, että tämä on ohi koskaan. Toivon 37 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. En ole koskaan tiennyt, miksi. Turusta Åboon. Saavun perille, ja katselen nykyistä kotikaupunkiani helsinkiläisyydestä käsin. Suomen ensimmäistä pääkaupunkia. Helsinkiläisyys kasautui ylleni paksuiksi sedimenteiksi. Pariskunta on nuori, kaunis ja onnellinen. Turkulaistunut helsinkiläinen lähti matkaan omien ennakkoluulojensa alkulähteille. Oliko se yritys häivyttää maalainen Espoo-menneisyys. Turku. Olen onneni Olympoksella. Murteet ja makkarat maistuvat erilaiselta eri alueilla. Minulle kylissä ja taloissa on tärkeää niiden tuoksu. Olen aina vihannut Turkua. Hän on harvinaista lajia. Se purjehtii lyhyen matkansa rannalta toiselle verkkaisesti ja uupumatta. Luultavasti en kuitenkaan vielä lapsena. Olen pyrkinyt opiskel?aksi Turun taideakatemiaan. Ajattelen, että huomaamattani, yhden silmänräpäyksen jälkeen, edessäni olevat neljä opiskeluvuotta ovat ohi, ja että minun täytyy yrittää nauttia niistä kaikkien kykyjeni mitalla. PAIKKA JOSTA NÄKEE KAUAS Seison ikkunan ääressä ja katselen uneliaana lipuvaa jokea. Jostain selittämättömästä syystä aloin tuntea kasvavaa vastenmielisyyttä Turkua kohtaan sitä mukaa, kuin uusi Helsinki-identiteettini vahvistui. Joki on niin itsestään selvä, että sen voi unohtaa. Mistä Turun maine johtuu. Takanani tyttö ja poika keskustelevat vaimeasti ja häiritsevät ajatuksiani. Turkku! Toiselta nimeltään »sulamattoman yl?äämäruoan poistumiskanava». Teksti Piia Hirvensalo Kuvitus Samuli Saarinen BUSSI HURISEE unettavasti halki elokuisen yön. Suomen kartan musta aukko. Turku on ottanut minut vastaan! Ajattelen, että tämä hetki jää mieleeni. Pakkasaamuinen Oulu. Poika on kotoisin Vantaalta, mutta valmis seuraamaan tyttöä, minne hän meneekin. Niiden katseet on suunnattu kulkusuuntaan, kuin joki ei kiinnostaisi niitä. Vastapäisen rannan talot marssivat hassusti jonossa pitkin joenviertä
Ikuiseen ja muuttumattomaan totuuteen, kovien tieteiden kuninkaaseen. 1 1 2 3 5 8 13 21 34 55... Samalla kertaa taideunelmiemme kanssa kasaan romahti pala Turun merenkulun ja arkkitehtuurin historiaa. Tätä en tietenkään sanonut turkulaisille, joiden mielestä Turku on Varsinais-Suomen metropoli ja pää-äänenkannattaja. Taidepuhe muuttui talouspuheeksi. Kaikkein mieluiten Turku rinnastaa itsensä Tukholmaan, jonne laivat lähtevät suurin toivein joka ilta. Kauppakeskukset on rakennettu niiden ympärille. Kuka enää kaipaa Pariisia. Tai vähintään joka toisen. Opiskeluaikani venyi kuusivuotiseksi taistellessani taideakatemian rahoituksen puolesta, kaupungin teknokraattien leikkureita vastaan. Mitä kauemmin turkua maistelin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin. Samppanjaa saa laseittain ja koko kesän ajan rannassa raikaa ilmainen jazz. Turku on edelleen portti maailmalle. Taajamissa jyrää ketjueineksen ABC, mutta keskustassa juhlii valtakunnallisestikin palkittu gourmet. Siinä mieltä osoittaessamme Aurajoen rannassa seissyt kuuluisa. Missä ei ole kauneushoitolaa, siellä on kampaamo. Samoin Turku erottuu Turuksi Helsinkiä vasten. Matematiikkaan Turku yritti pultata taiteen noin muutenkin. Minkään kaupungin identiteetti ei muodostu yksin, vaan suhteessa muihin. Ihminenkin kasvaa ihmiseksi yhteisössä, muiden kasvoista itseään peilaten. Huusimme tuuleen, kuten niin moni muu niin monesti aiemminkin. Se on asenne. että aika pysähtyy tähän. Niitä on jokaisen talon kiv?alassa. Ja nyt tulen teoriaani. Taidetta kaupunkilaisille. Kun oivalsin tämän kieleen sisältyvän maailmankuvan, tämän tylyhkön ja toteavan tavan tarkastella todellisuutta, avautui maisema uudella tavalla. Sen tuottamaan kysymykseen sisältyy vastaus ja epäilyyn tieto ja varmuus. Tai sitten vastassa on moderni kiiltävä laitos, josta poistuu graafinen muotoilu päässään, omaisuutensa pantanneena. Taiteen puolesta melskatessani huomasin, että liityin niiden epätoivoisten kaupunkilaisten loputtomaan ketjuun, jotka ovat yrittäneet säilyttää Turussa jotain arvokasta. Huomasin, että etenkin kiihtyneenä ja harmin noustessa lauseeni haki voimaa Varsinais-Suomen sapekkaista vesistä. Työskentelin pitkään Itämeren laivaliikenteessä, missä moni työkavereistani puhui tuota hieman vihaista ja 38 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 töksähtelevää suomea, ja asui vapaaehtoisesti kummallisen kielensä pääkaupungissa. Sävyiltään herkkänä ja notkeana kuin asfaltt?yrä se on kieliopillisesti ainutlaatuinen lajissaan. Vähitellen äreä nuotti tarttui minuunkin ja helsinkiläiset ystäväni alkoivat luoda minuun vinoja katseita. Me opiskel?at naulasimme hätämme kylteiksi ja marssimme meluisana kulkueena läpi kaupungin. Kulttuurin merkitys muuttui tuottavuuslaskelmiksi, ja taiteelle etsittiin tehtävää talouden kielellä. Kävelin ihmeissäni uuden kotikaupunkini leveitä katuja ja totesin: täytyi muuttaa pois Helsingistä huomatakseen olevansa pikkukaupungin tyttö. Vain tuliaiset ovat muuttuneet. Sekä tietenkin universumin keskipiste. Turku on myös kauneuden keskipiste, sillä missään muualla en ole nähnyt niin paljon kauneushoitoloita. Voiko taiteen perustaa lujemmin valaa kuin ankkuroimalla sen matematiikkaan. Tai tietenkään se ei ole teoria, vaan aksiomaattinen totuus: Turku ei ole murre. Olin pitkään ihastellut jokirannan tuntumassa vanhassa tehtaan piipussa iltaisin punaisena loimottavia neonvalonumeroita ja miettinyt niiden tarkoitusta. Ravintolakulttuuri on runsasta, innokasta ja uhkarohkeaa. Määrärahoja supistettiin, opetusta vähennettiin ja koulutusohjelmia karsittiin. TURKU EI OLE MURRE Oikeastaan ensikosketukseni Turkuun tapahtui vuosia ennen kuin olin edes käväissyt kaupungissa. Turku on väitelause. Tietenkin! Fibonaccin lukusarja. Astuessani ensimmäistä kertaa Turkuun omituinen levollisuus valtasi ruumiini ja kuulin, kuinka häly minussa vaimeni. Kauneuden vaalimisen lisäksi turkulaiset myös syövät hyvin. TEEMA – TURKU Onko uskottavan täyshelsinkiläisyyden edellytyksenä jämäkkä Turku-halveksunta. Pieni, 80-luvulle uinumaan jäänyt kiv?alkaliike, josta saa permanentin samaan hintaan kuin kaksikymmentä vuotta sitten ja jossa palvelu on äidillisen tomeraa ja lämmintä. Täsä näi! Ei muita vivahteita. Tampereeseen se ei suostu itseään vertaamaan, vaan painii pienestä koostaan huolimatta mieluummin isojen sarjassa. Juuri Tukholmasta rantautui Turkuunkin aikanaan läntinen sivistys. Se on tanakka, eteenpäin sojottava väite maailmasta, jossa on virhe
Kukaan ei vastaa. PÄÄSTÄKSEEN PERILLE ON JOSKUS KÄÄNNYTTÄVÄ TAKAISIN Hiljainen katu lymyilee keskustan laitamilla kuin yrittäisi piiloutua kaupungin virkamiesten ahkerilta uudistustoimenpiteiltä. Kuka oikeastaan vihaakaan Turkua. Köh!» Piipusta kinkeää ulos laiha vanha mies, joka yskii ja pölläyttää suustaan tupakan39 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Täyteaineena se käyttää halpoja korvikkeita: keltaista tiiltä ja harmaita betonielementtejä. Kuulaana ja kirkkaana. Salaa, yksinäisinä ja öisin. Turun palo syttyi 1827, mutta sitä ei koskaan sammutettu täysin. »Yhteiskunta, joka kadottaa yhteyden menneisyyteensä, tyhmistyy. Se katsoi kuitenkin parhaaksi antaa arvokkaan rakennuskantansa hiljalleen mädäntyä kuntoon, jossa sen saattoi puhaltaa kumoon kortteli kerrallaan. Monen kohtaloaan odottavan korttelin ja lopetusuhan alla olevan koulun kohdalla mietin silti, miksi Suomen keskiaikaisin kaupunki haluaa unohtaa historiansa. Turku-rutto riehui nimestään huolimatta läpi koko maan 1960-luvulta aina 2000-luvulle saakka. TEEMA – TURKU Suomen vanhimmaksi kaupungiksi Turku näyttää paikoitellen harvinaisen nuorelta. Miten Turku saisi ylpeytensä takaisin. Katselimme surullisina ympärillämme riehuvaa tuhovimmaa ja itse luotua historiattomuutta, joka jälleen kerran oli ottanut kaupungissamme kaivinkoneen hahmon. Huomaan seinää vasten lepäävät puiset tikapuut. Suomen vanhimmaksi kaupungiksi Turku näyttää paikoitellen harvinaisen nuorelta. Kiipeän ne ylös ja astun sisään avoimesta keittiön ikkunasta. Kuin vahingossa. Se olisi voinut olla kansakunnan muisti, mutta valitsi toisin. Unohtamalla eilisen me menetämme menneiden sukupolvien seuran ja maailmamme kutistuu.» Katson ympärilleni. Se tärisee. Jospa huonointa mainosta Turulle ovatkin turkulaiset itse. Olen sopinut ajan ja tarkistanut päivän moneen kertaan. Vanhasta rakennuskannasta saattoi jäädä jäljelle yksi hämmentyneenä töröttävä tönö, joka kunnostettiin jossain laupeuden huumassa kun historia taas tuli hetkeksi muotiin. Ruusupensaat ovat sekasorron vallassa, maa on möyritty täyteen kuoppia ja multasäkkejä lojuu siellä täällä. Eurooppalaisuus ujuttautui Suomeen nimenomaan Turun kautta. Saavun pihalle, joka näyttää siltä, kuin puutarhuri olisi nauttinut aamupalakseen amfetamiinia ja pyörtynyt tarmoonsa kesken kaiken. Ehkä selitys taudin nimeen on siinä, että Turulla on Suomen pisin historia, mittava ja vaiheikas, sekä kortteleittain arkkitehtuurin kruununjalokiviä, joita se olisi voinut kiilottaa. Jos olisin tullut aikaisemmin, olisinko voinut pelastaa sinut. Lähden etsimään vastausta taiteen filosofiasta. Sininen talo luhistui kadonneeksi muistomerkiksi ajasta, jolloin ihminen oli yhteydessä omaan menneisyyteensä. Turku unohti tarinansa. Kaiken tuhoamisen keskellä Turku yhtäkkiä yllättää, ja yhdistää vanhaan rakennukseen uuden osan, joka koruttomuudessaan soi outoa harmoniaa entisen kanssa. Suurin osa Suomen pikkukaupungeista revittiin maan tasalle. »Se tarkoittaa että myös aivomme kutistuvat ja meistä tulee tyhmiä. Voisiko se olla jonain päivänä oikea kulttuurikaupunki. Ketään ei näy. Pesäkkeitä jäi kytemään monien vanhojen puutalojen rakenteisiin, ja silloin tällöin ne syttyvät itsekseen ja palavat poroksi. Nykyään Turku juhlii vapaaehtoista dementiaansa gryndereiden operoimilla rujoilla kauneusleikkauksilla. Pöydällä lepää piippu. Poloinen Turku. Nojaan keltaisen puutalon ovikelloon. Miksi turkulaiset inhoavat kaupunkiaan niin paljon, että haluavat repiä sen pala palalta. Turun tauti oli diagnosoitu vuosikymmeniä sitten, mutta sitä ei ollut aikomustakaan parantaa. Sen kasvojenkohotus on kireä ja epätasai- nen. Se päällystää talojen seinät vessakaakelilla ja tärvelee taiteil?oita kautta aikojen inspiroineen ja lukuisin postikortteihin ikuistetun kansallismaiseman, jotta arkkitehti pääsisi toteuttamaan itseään sillan muotoisella taideteoksella. Ääni kantautuu jostain syvältä vuosisatojen takaa. Huhuilen. Onko yksi syy sinusta leviäviin ennakkoluuloihin tämä kaupungin päättäjien aika ajoin leimahtava itsetuhovietti. Synkissä ajatuksissa tulen kirjastolle ja seisahdun. Tauti kylvi tuhoa koko maassa, mutta Turku sai syyt. Sitten kuulen tutun narahduksen. Voiko helsinkiläisten ennakkoluuloissa olla perää. TURKU ON SYYLLINEN Kaduin omaa vihaani
Joka päivä saman reitin. Jokainen turkulainen on kulkenut opintiensä hänen uskonnontuntiensa kautta ja yliopistolla hänen filosofian luentonsa täyttävät salit. Pöydälle pöllähtää viimeinen tuhkapilvi. »Sitä ei voi opiskella keittokirjoista. Rintaliivikaupan mummo. Siinä on eheä turkulaisuuden kaari. Sitä merkitsee korkeampi elintaso ja sivistys!» Kiipeän takaisin ikkunasta ja piilotan tikkaat. »Raitiovaunut!» hän haukahtaa. Kaupunkikuvassa oli tapahtunut merkittävä muutos, siis uutisoinnin arvoinen. Hän tu?ottaa kiinteästi näkyä, joka s?aitsee jossain pääni tasolla, mutta kaukana menneisyydessä. Tämä kaupunki ei ole enää tietoinen traditioistaan», hän mutisee. Hän etenee vaivalloisesti, pää painuksissa, voimiensa viime rippeillä. »Elämme surkeaa aikaa. Kaikesta määräävät lakimiehet ja kauppaneuvokset, ikään kuin maailmassa ei olisi muuta kuin kauppa ja työelämä. MYYTTINEN TURKU Mieleeni nousee hätä. Mutta professori ei kuule, hän seisoo epätoivon partaalla ja katselee murheellisena alas kurjuuteen, jonne Turku ja muu maailma on vajonnut. Modernisointi tarkoittaa, että järjelliset asiat hävitetään.» Hän laskee piipun kädestään ja nappaan sen ketterästi. Hänen olemuksensa ikään kuin tiivistyy lauseiden tahdissa. »Saunassa palvattu liha, eikä ruiskulla pistetty savun maku. TEEMA – TURKU Missä on Turun ydin. »Mitä on aito turkulaisuus?!» Heristän piippua ja ääneni kohoaa. Mummo, jolta saa ihmisen kokoisen kohtaamisen ja puuterinväristä turvallisuuden tunnetta kreppipaperiin käärittynä. Neljänkymmenen vuoden ajan hän on opettanut turkulaisia ajattelemaan. Maailmasta, joka on jo kadonnut. Hän puhuu nuoruutensa Turusta. Mietin Turussa kohtaamiani ihmisiä. »Traditiot... Voiko sellaista edes olla. Eikä kukaan itseään kunnioittava ihminen osta leivoksia kuin Lehtiseltä. Miksi?. Hän on Turun muisti. Tässä ajassa hänen nimensä on Tolonen. Lehdessä oli uutinen, kuvan kanssa. Kun emme enää muista, perspektiivimme litistyy. »Turkulainen hernekeitto», hän maiskuttelee. Onko turkulaisuus aidoimmillaan nostalgiaa. Mitä on turkulaisuus. Lasken piipun pöydälle. Vanhus poraa katseensa silmänpohjiini ja lausuu painokkaasti, kuin hyvin hidasälyiselle oppilaalle: »Jos tähän elämään tulet Heidekeniltä, niin pois lähdet Ylösnousemuskappelista. Joita paraikaa tuhotaan ja jotka kohta katoavat kuin professori piippuunsa. Joka seisoo yksin liikkeessään, vuosikymmenten ympäröimänä, muuttumattomana ja hiljaa pölyttyen, kuin ilma hänen ympärillään. Hän ravistelee paidastaan puruja, pyyhkii silmälasinsa housuihinsa ja kasvaa istumaan tuoliinsa. Joka vuosi Turku ottaa vastaan tuhan-. »Niiden kotoisa kirskunta! Modernisointiin pois. Jos meillä on vain nykyisyys, katsomme kaikkea hyvin pinnallisesti.» »Missä se turkulaisuus asuu?» intän, ja vanha mies havahtuu synkkyydestään. Lihat haet Jokisen lihakaupasta. Se opiskellaan siten, että tiedetään, mistä ne herneet ja savuliha ostetaan.» Puhuessaan professori kutistuu takaisin piippuunsa. Yksi on joukosta poissa. Ruskeksi paahtunut, ahavoitunut ja nuhjainen hahmo kulki vastavirtaan ihmisvilinässä, päivittäisenä kontrastina kadun kimaltaville putiikeille. Hän tutkii sitä hajamielisesti, kaivaa pois puoliksi palaneen tupon ja tunkee siitä osan suuhunsa. Nyt hän on ärtynyt. Haikeuteeni sekoittui iloa. Koulusta poistetaan kaikki sivistys, ja tilalle tuodaan jotain, joka palvelee liike-elämää.» »Missä on Turun ydin, mitä on turkulaisuus?» kysyn, sillä ajattelen, että löytämällä ne voin auttaa Turkua löytämään taas itsensä. »Kaupungin tekee viihtyisäksi se, että sillä on muisti. Ääni loittonee etääntyessään piipun uumeniin. Tunnen kuinka ajaudun yhä kauemmas vastauksesta. Sinnikkäästi ja täsmällisesti. Heistähän Turun katukuva muodostuu, ailahtelevan arkkitehtuurin lisäksi. Kävelykadun mustapartainen mies. Onko todellinen turkulaisuus olemassa enää muistoissa. Tätä jos et tiedä, niin et ole turkulainen.» Professori on muuttunut hiukan pie40 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 nemmäksi. Nukkavieru hahmo katoaa vähitellen silmistäni kuin maailma, josta hän messuaa. Hitaasti Kävelevä Henkilö, josta tarkistamme kellomme aamuisin, kun ajamme mieheni kanssa Maskusta Turkuun töihin. Turku on kaupunki, jossa kaikkien tuntema puliukko saa muistokirjoituksen paikkakunnan päälehteen. savua ja tuhkaa. Peruskoulu ei tuota enää oppimista ja tiedonhalua, vaan insinöörejä
Kerron olevani selvittämässä Turun mysteeriä, ja hän ojentaa minulle pullon aitoa Aurajoen vettä. Turku yrittää, omalla tavallaan. Turku on pakenevaa kauneutta, ymmärryksen ylittävää rumuutta, pysäyttävä yhdistelmä muistia ja unohdusta. Kansainvälisiä yhteistuotantoja viriää. »Myyrä», väitän viekkaasti. Myös elokuva alkaa löytää takaisin Turkuun. Kunnes taas törmään johonkin, jonka ei pitäisi olla mahdollista. Turun erikoisliikkeessä. Kahvilaatuja ja teesekoituksia on niin paljon, että lukeakseni ne kaikki läpi tarvitsen kupin kahvia. Älä vain juo sitä.» Kävelen Aurasillalle ja nojaan kaiteeseen. Opiskel?at eivät löydä töitä, ja pienet elokuvatuotantoyhtiöt pakkaavat laukkunsa aikansa sinniteltyään. Samassa kaupungissa lepäävät Pyhän Katariinan keskiaikainen kivikirkko ja Pyhän Rumuuden ja Hirvittävyyden planeetalta laskeutunut, valkoisella kaakelilla päällystetty, tarkoituksettomia ulokkeita joka suuntaan työntelevä avaruusaluksen ja maitokaupan sekamelska nimeltä Manhattan. »Jakautunut persoonallisuus», toteaa hän. Turku on paradoksi. Kunnes minulle kirkastuu. Työpaikkoja syntyy, kun niitä luo. Silti ihmiset pakenevat Helsinkiin. Se on lupaus idyllistä ja etääntyvä uni. Turku on kauas käsitteistä ja määritelmistä kirmaava mahdottomuus. Ajattelen Turkua ja minua huimaa. Opiskeluaikanani olen nähnyt monen paikan aloittavan ja epäonnistuvan. »Minä en luovuta», sanoo G, ja katsoo merkitsevästi. Myyjä ponnahtaa iloisesti tiskin takaa. Miksi me uusturkulaiset turvaudumme niin helposti Helsinkiin. Jos jossain osataan ratkaista Turun arvoitus, niin siellä. Turkulainen yksityisetsivä Vares muuttuu kirjasta eläviksi kuviksi tietenkin omassa kotikaupungissaan. Korteissa komeilee Föri, Turun tuomiokirkko ja tietysti Turun linna. Miten ihmeessä tämä värikäs kummallisuus on vielä pystyssä. Turku mainostaa itseään merikaupunkina, mutta meren s?aan kaupungin siluetin halkoo ruskeana lainehtiva vana. Sen eurooppalaisuus on nurkkakuntaista ja maailmoja syleilevää. »Äskenkin meni yksi. Karkea, mauton, herkkä ja hienostunut. Turku ammentaa esitteissä keskiajasta ja ylpeilee korkealla iällään, mutta kuorii itsestään pois historiallista kerrostumaa kuin kuollutta ihosolukkoa. Kaupan edessä on postikorttitelineiden rivi. Hän ei voi olla turkulainen. Katselen pullossa lillivää sakkaista vettä, jota ei voi juoda ja allani virtaavaa jokea, jossa ei voi uida. Astun sisään pieneen kahvilaan. Pilleineen. Taidegalleriat aloittavat komeasti Turussa, mutta jatkavat Helsingissä. »Toinen jalka Turussa, toinen Naantalissa», hän selittää. TEEMA – TURKU sittain kaltaisiani toispaikkakuntalaisia. Kahvilan aukioloajatkin perustuvat useimmiten yllätykseen. ASTELEN KAUPPAHALLIIN. Kahvi ei kilpaile hinnoissa kaupungin ketjuliikkeiden kanssa, mutta maku vie minut toiseen maailmaan. Hän hymyilee salaperäisesti. Siksi rakastan sitä. »Näitä menee paljon», hän hymyilee. Turussa. Koska ihmettelen juomien merkillisiä nimiä, saan maistella niistä muutamia. Ja haa! Petos paljastuu heti. Jokilaivat kelluvat ikuisessa auringonpaisteessa. Tummaan paahtoon mieltynyt kahvihifistel?ä nyrjähtää tutuista odotuksistaan outoon maisemaan. Horisontin nähdäkseen on matkustettava keskustan ulkopuolelle. Liitutaululla lukee isolla GETTOLATTE, joten kysyn sitä. Nuoret ja tiedonhaluiset täyttävät ammattikoulun ja yliopiston, joka seisoo kukkulalla ylväänä ja yhtenäisenä opin tiivistymänä, toisin kuin hajalleen ripoteltu Helsinginserkkunsa. Turun kunnallispolitiikka on tiivistynyt muodoksi rakennuksen pohjoispäätyyn. Mies on Naantalista. Turku kärsii uskonpuutteesta. Vanha elokuvatetteri Dominokin herää horroksestaan. »Minä uskon Turkuun.» Tuon kaltaista hulluuteen sekoittunutta tuontisitkeyttä Turku tarvitsee, ajattelen, ja soimaan itseäni helsinkiläisestä työpaikasta ja liiallisesta luuhaamisesta pääkaupungissa. Turku on hillitön! Kuin nykytaide. 5 41 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Miten tämän nyt brändäisi. Minua tervehtii ranskaksi hilpeä afrikkalainen mies. Samoin kuin seinällä kiipeilevä taidenäyttely sekä ilmoitukset erilaisista iltamista, joita kahvilassa myös järjestetään. Siinä komeilee jättikokoinen pahvinen cocacolamuki. Kahvin tarjoileva hra G on paikan omistaja. Hän on nähnyt tämän niin useasti. Turkulaisuus alkaa avautua minulle. Sen vieraanvaraisuus lämpiää sisäänpäin, se torjuu ja työntää pois, ottaa vastaan, hellii ja palkitsee sinnikkään pyrk?än. Ihmettelen monsieur G:n rohkeutta tuoda pieneen ja melko takanojaiseen kaupunkiin jotain näin yltiöpäistä ja marginaalista
Jos joku haluaa tätä kuitenkin jatkaa, ei mikään ole esimerkiksi ravintolat, ovat Pohjois-Koivisesteenä», Pohjois-Koivisto sanoo. »Vuonna 2007 Turku oli jo hakemassa kulttuuripääkaupunkiutta. Vuosien varrella paikat ja ihmiset vaihtuivat, mutta viesti pysyi samana. Aina ei tarvitse anoa kuukausikaupalla vuotinen Taideslummi jäi viimeiseksi. Turun alakulttuuriväki on vuodesta 2007 vuoteen 2013 protestoinut epäkaupallisen taidetyötilan puutetta vastaan rakentamalla roskalavatavarasta kaupungin keskustaan slummin 1–2,5 viikoksi. TEEMA – TURKU SLUMMIUTUNEEN ALAKULTTUURIN KAPINA Teksti Minna Sumelius Kuva Pia Jalkanen Turussa tehdään autenttista, avointa ja kokeilevaa kulttuuria enemmän kuin muissa kaupungeissa, arvioi Jonne Pohjois-Koivisto. 5 ton mukaan rentoutuneet ja avanneet oviaan kokeilevallekin taiteelle.. gin tilaa voi käyttää myös ilman byrokratiTällä hetkellä näyttää siltä, että viimeaa. »Paikalle oli lähetetty symon jatkuvasti näyttely, sen kustavilaisittain paattisia Pepsodent-hymyil?öitä puhumaan tapetoiduissa huoneissa pyörivät jatkuvasti nättejä», Pohjois-Koivisto kuvailee. Martin Vuonna 2008 Nuorisotalo kaupunginosassa on toiminut jo Vimmassa järjestetyssä keskustelutilaisuumonta vuotta Kulttuuriolohuone, jota pyödessa kaikkien suurten puolueiden edustarittää vapaa kulttuuriyhdistys IDA ry. Vuonna 2011 toiminta tehostui Alakulttuuripääkaupunkivuodeksi. kuun alussa pidetyn Kulkulupa»Olemme »Eräs eläkkeelle siirtynyt tapahtuman, jossa taiteil?at ja ammattitaiteil?a on esimernäyttäneet sen, taideyhteisöt avaavat työtilansa kiksi myöntänyt sympanneensa yleisölle päivän ajaksi. Kultjat puolsivat Taideslummin tavoitteita, osa tuuriolohuoneessa on itsenäinen kirjasto, esitti jopa tilanteeseen konkreettisia parankahvila ja luomupuoti. Myös yksityisten tilojen omistajat, kaneet keskittyä muihin asioihin. Slummia pelästyttiin. Nyt alakulttuuriprojektien tulevaisuus on epävarma. musiikkitilaisuudet, runonlausuntaillat ja Lisää työtiloja ovat saaneet harvat, muterilaiset työpajat. Tässä vaiheessa kulttuuriskenen kiinnostavana ja elinvoikritiikkiä tukemassa olleet ammattitaiteimaisena. Breathing-pop-up -taideta vaikutuksitta ei Taideslummi ole jäänyt. Taideslummeissa tarjoiltiin todella laaja kattaus omaehtoista taidetta työpajojen, performanssien ja näyttelyiden muodossa: muun muasssa runo- ja sanataidetta, musiikkia, lastenohjelmaa, kuvataidetta, mediataidetta, teatteria. »Aklupia, puistoon voi vaan mennä ja toteuttaa tiiviset tek?ät ovat kaikki pikku hiljaa alasioita». »Alakulttuuripääkaupunki sisälsi paljon toimintaa, mutta tärkeintä siinä oli tietty tee-se-itse-toimintatapa, jonka nimissä tehtiin paljon juttuja», Pohjois-Koivisto määrittelee. tila ja -tapahtumasarja tarjoavat tilaa kokeiTärkeimpänä Pohjois-Koivisto näkee rohlevalle taiteelle ilman yksittäisten tai valmiikaisemisen toimintaan: den taiteenlajien historiallista painolastia »Olemme näyttäneet sen, että kaupunja jalustaa. Vuonna 2008 osa 42 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 Taideslummin järjestäjistä alkoi haaveilla KULTTUURIOLOHUONE ELÄVÖITTÄNYT autonomisesta kulttuurikeskuksesta, ja hanke yhdistyi pikku hiljaa Turun talonJonne Pohjois-Koivisto näkee turkulaisen valtausliikkeen kanssa. että kaupungin Myös autonomisen kulttuuTaideslummia koko ajan, muttilaa voi käyttää ta kokeneensa ammatissa vierin kentällä tapahtuu, ilman taimyös ilman lä toimiessaan mahdottomaksi deslummiakin mutta kenties byrokratiaa.» myöntää tämä julkisesti.» osittain sen ansiosta. Halusimme heti alkaa rakentaa kritiikkiä tätä irvokkaan pompöösiä hanketta kohtaan», Pohjois-Koivisto kertoo. Taideslummi on ollut poikkitaiteellinen kohtaamispaikka, tapahtumatila ja leiri. Olohuoneen seinällä nusehdotuksia. »Autenttista, kokeilevaa ja avoinl?at, lukuun ottamatta joitakin nukketaiteita juttua on paljon, kenties enemmän kuin l?oita, muusikoita ja runoil?oita, Pohjoismuissa kaupungeissa.» Omiksi suosikeikKoiviston mukaan pelästyivät ja hylkäsivät si hän mainitsee Tehdas-teatterin nukke-esitykset, Titanik-gallerian matalan hankkeen, koska pelko apurahojen ja muiden laitosten tuottamien kannusteiden mekynnyksen osallistavan taiteen, sekä syysnettämisestä oli liian kova. JONNE POHJOIS-KOIVISTO on ollut alusta asti mukana Taideslummeissa; aluksi hengailijana mutta nopeasti puuhahenkilöksi ajautuen. Tästä muotoutui ensimmäinen Taideslummi Turun kaupunginteatterin edustalle, virastotalon viereen. Tästä oli tulossa kaupallinen ison rahan vuosi, vaikka taiteil?oita ajettiin samanaikaisesti ulos työtiloistaan
Venäjä vastustaa lähialueillaan Yhdysvaltojen ja Naton valtapiirin laajenemista, globaalisti isompi haastaja on Kiina. Imperiumeista yksi on ylitse muiden: Yhdysvaltojen osuus maailman varustelumenoista on yli kolmanneksen, viime vuonna 640 miljardia dollaria, ja sillä on sotilastukikohtia yli puolessa maailman maista. Kulttuurivihkojen teemapaketissa imperialismia tarkastellaan erityisesti historiallisista perspektiiveistä, jotka toisaalta auttavat ymmärtämään myös nykyistä maailmantilannetta. 52 KAPITALISMIN KORKEIN VAIHE 56 IMPERIUM ET LIBERTAS 67 RAUHANTYÖ ON VAIHTOEHTOJEN LUOMISTA 70 RAUHAN ASIALLA PERJANTAI-ILLASTA SUNNUNTAIAAMUUN IMPERIALISMI Sata vuotta sitten alkanut ensimmäinen maailmansota oli kärjistyneen resurssikamppailun ja imperialismin hirvittävä huipentuma. Rauhanaktivistien kanssa pohdimme, miten tavallinen ihminen voi vaikuttaa rauhaisamman maaiman puolesta. Se vaati noin 17 miljoonaa kuolonuhria. TEEMA – TURKU 44 UNISSAKÄVELLEN MAAILMANSOTAAN 60 KOLONIALISMI, OPPIMINEN JA GLOBAALI DEMOKRATIA 48 ENSIMMÄISEN MAAILMANSOTA ON TAAS AJANKOHTAINEN 63 MIKSI CIA:N VANKILENNOISTA ON EDELLEEN PUHUTTAVA. Imperialismi on jälleen ajankohtainen teema, vaikka tämä ei aina näy, koska suurvallat verhoavat valtapolitiikkansa humanitaariseen retoriikkaan ja kulloisenkin vastustajan demonisoimiseen. ELIAS KROHN 43 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014
Unissakävellen maailmansotaan Sata vuotta sitten kukaan ei halunnut maailmansodan syttyvän, mutta militarismista oli tullut kapitalistiluokan kannalta monin tavoin korvaamatonta. Teksti Pertti Hynynen 44 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 Sukellusvene U-155 Tower Bridgen kupeessa Lontoossa vuoden 1918 aselevon jälkeen.
Saksan ulkonut. Sen piti matruusit kieltäytyivät nostamasta ankkureita ja lämmittäjät antoivat tulen sammua kyetä suojelemaan kauppalaivojaan, mutta kattiloiden alta. Tässä voidaan harpata Karl Kautskyn käsitteeseen ultraimperialismi. Vuonna 1878 pidetyn Berliinin kongressin jälkeen alkoi 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä »pitkän rauhan» kausi. Kielin laivastokapina antoi muna oli se, että Englannin 130 modernia alusta ampuisivat jonakin päivänä Saksan signaalin ympäri maata. Militarismi ja kolonialismi saattelivat kohti sotaa. Tämä kariutti Tirpitseen kilpailuun. Saksakin siirsi sotaa suotuisampaan ajankohtaan, kun se ei ollut saavuttanut laivastokilpailussa Englantia. Saksan vastaus oli panostaminen sukellähinnä Kongossa, jos Ranska saa mahtailla lusveneisiin seuraavasta keväästä lähtien. zin »vaarateorian», jonka mukaan laivasArtikkeli siitä valmistui ennen sodan syttyton rakentaminen lisäisi sodan vaaraa almistä ja Neue Zeit julkaisi sen syyskuussa kuvaiheessa, mutta kun tietty kynnys olisi saavutettu niin Englanti tarkistaisi kanto1914. sesti hylänneet liberalismin. Tyyneltä valtameTämä laivastovarustelu konkretisoi teoreettista keskustelua impereltä aina Karibialle se olisi halunnut verkoston siirtoEnglanti halusi rialismista. Lisäksi rakennettiin miinoitus Skotlannista min tuotos. Tämä ei kiinnostanut, vaan laiva toisensa jälkeen alkoi niskoitella, Tirpitz korosti, että Saksasta oli tullut kaupan ja teollisuuden johtava valtio. Se olisi luonut sankarilerusteena oli saarrettu olo Pohjanmerellä. kohti rakennetaan kaksi Sota liittyi tähän kärjistyneeuutta englantilaista. Onko imperialismi kapitalismin viijaan, muuttuisi kohteliaammaksi ja hyväkmeinen mahdollinen kehitysvaihe laajentaa teollisuuden ja maatalouden vaihtoa, vai onsyisi tapahtuneen tosiasiaksi. Saksa ei tuossa vaiheessa sotaa halunnut, mutta se oli sitonut itsensä Itävallan onnettoman keisarin Frans-Josefin kohtaloon Balkanilla. Syksyllä 1908 keisari Frans-Josef julisti näiden provinssien kuuluvan Itävalta-Unkariin. teen »maailmanvallasta». Ranska oli rauhan kannalla, vaikka siellä pessimismi eli tunne siitä, että sota jonakin päivänä syttyisi, oli voimakkaampi. Marokon kriisissä 1911 Ranska halusi sekaantua maan levottomuuksiin ja Saksan mielestä Ranska sai liikaa vaikutusvaltaa virallisesti itsenäisen Marokon asioissa. Saksan meriministeri sen päätöksen lähettää avomerilaivasto »Hochseeflotte» koko voimalla kanaaliin von Tirpitz alkoi haastaa tätä ensimmäija pakottaa Englannin »Grand Fleet» suusestä vuoden 1898 laivastolaista alkaen. Pereen taisteluun. Englanti kuitenkin vastasi rakentamalla gendan keisarillisesta laivastosta, joka liitsekin koko ajan lisää eli etumatka säilyi. Rosa Luxemburg totesi keväällä 1915, että maailmansota oli roikkunut kahdeksan vuotta ilmassa. Historioits?a Christopher Clark näkee sodan syttyneen mahtien unissakävelystä ja vierastaa Saksan pääsyyllisyyttä (»Die Schlafwandler», DVA Der Spiegel 9.9.2013). Keisarin provokaatio sai torjuvan vasministeriö lupasi Meksikolle Teksasin, New tauksen imperialismin veljespiirissä. Marokossa. Imperialismi nähtiin Skagerrakin meritaistelussa, että on pitkälle kehittyneen teollisen kapitalisEnglanti oli torjunut Tirpitzin teorian. Siis unissakävelyä, kun yksikään mahti ei yleistä sotaa kaivannut. Siellä Ottomaanien valta oli horjunut pitkään, vaikka Bosnia ja Herzegovina muodollisesti säilyivät Turkin osina. Voimmeko olettaa, ettei sota enää voinut syntyä suoraan Saksan ja Ranskan vastakkaisuudesta, joten Marokon kriisi kyettiin rauhoittamaan. Venäjän ja Japanin intressit törmäsivät sodaksi 1905–06. Keväällä 1916 ko muutakin mahdollisuutta. Jokainen kapitalistinen mahti 45 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Imperialismi käsitteenä kuvaa suurvaltasuhteiden sellaista tilaa, missä siirtomaat Euroopan ulkopuolella on jaettu etupiireiksi. Wienissä Rudolf maita, tukikohtia ja vaikuHilferding julkaisi 1910 teoksillä olevan sen finanssipääomasta (Das tuspiirejä, muttei se saanut raskaita Karibialta mitään YhdysvalFinanzkapital). Saksa sai vain pienen tilkun KaRajoittamaton sukellusvenesota toi tulokmerunin jatkeeksi, joten maa koki arvovaltatappion kriisissä. Laivastosodan loppunäytös koettiin Nämä kriisit korostivat jo laivastokillokakuun 27. KOLONIALISMISTA TULI MYÖS IMPERIALISMIA Valtioiden kiistat kolonialismin etupiireistä alkoivat nostaa konflikteja 1800-luvun loppuun mennessä. Hän luonnehti imperialismia kapitalistain haastamiseksi eikä joku taistelualuksia Samoa Tyynellä valtamerelmin kehityksen moderniksi aina saman lä paljoa merkinnyt. Se oli lykkäytynyt, kun jonkin mielestä sotilaalliset valmistelut olivat kesken. rauhansopimus määräsi alukset luovutettaVuosisadan vaihteessa Saksa halusi otviksi voittajille, mutta Saksa räjäytti ne itse. Pankkipääoman verran kuin kuussa 1912 Saksa päätti uuja teollisen pääoman fuusioituminen liittyi valtioiden desta laivasto-ohjelmasta, kahdella tukemaan pääomien vienjohon Englanti vastasi juseuraavalla tiin, kun valtiot olivat lopullilistamalla, että jokaista uutta saksalaista taistelulaivaa maalla yhteensä. put liehuen upposi. Erityisesti Englanti halusi säilyttää rauhan, koska kysymys Irlannista oli vailla ratkaisua. Mexicon ja Arizonan. Tässä oli sitä tikariniskua, nyt se harjoitti laajenevaa Atlantin-takaista kauppaansa vain Englannin armosta. TEEMA – IMPERIALISMI IMPERIALISMI SYNTYI kapitalismin uusimmak- si vaiheeksi 1800-luvun loppuun mennessä. Niin Saksa lähetti tykkivene Pantherin Agadiriin vaa- tien jonkinlaista kompensaatiota muualla, Norjan rannikolle. Miksei se lähtenyt Marokon Agadirin kriisistä kolme vuotta aiemmin. Se lähti Sarajevon laukauksista kesäkuussa 1914. Samoin oli käynyt ensia lyhyellä tähtäimellä, mutta keväällä 1917 simmäisessä Marokon kriisissä, kun keisari se samalla kiihdytti Yhdysvaltain mukaantuloa Saksaa vastaan. Tähän Saksa reagoi Wilhelm maaliskuussa 1905 vieraillessaan mielikuvituksella ja halusi saada Meksikon Tangerissa vaati Saksalle samoja myönnytyksiä kuin mitä Ranska oli Marokolta saasotaan Yhdysvaltoja vastaan. päivänä 1918, kun tuli tiepailua. Englanti oli lähtenyt siitä, että silto Itävalta-Unkarin antautumisesta. Saklä täytyy olla raskaita taistelualuksia aina saman verran kuin kahdella seuraavalla san amiraliteetti teki viimeisen epätoivoimaalla yhteensä. Sitten Versaillesin koko kauppalaivaston. Haajosta alkoi äärimmäisen oikeiston reaktio sodan jälkeen. Maalismuodoksi
Rosa Luxemburg tiivisti, että sota on merkinnyt korvaamatonta tek?ää kapitalismin kehityksessä. Tämän dynaalanti ja Ranska pääsivät sopuun, että Ranska misen teollisuudenhaaran olemassaolo toiluopuu pyrkimyksistään Egyptin suhteen mii koko kapitalistisektorin vakauttajana ja ja Englanti vastaavasti Marokon suhteen. Järjesteltiin lauseita taantumukselliset tahot Venäjällä, joiden Marxilta ja Engelsiltä. Teknisten mullistusten kautta sotilaalliset hankinnat tarjoavat yhä tuottoisammat voiton lähteet. Engelsin mielestä sota työntäisi työväenliikettä taaksepäin ja monissa maissa jopa hajoittaisi sen. Euroopassa samankalsiitä, että kaikkialla »liike-elämän fraktainen pitkälle kehittynyt kapitalismi ajoi tiot vastustavat sotaa». Kun tätä ei voida ratkaista kansakunnan sisällä, niin kapitalistiset maat pyrkivät valtaamaan ulkoisia alueita. Internationaalin Stuttgartin kokous 1907 säilytti yhtenäisyyden julkisivun, kun se totesi sotien kapitalististen valtioiden välillä olevan seurausta niiden kilpailusta maailman markkinoista. Mutta internationaali. Kummatkin siis halusirin Venäjä oli päävihollinen, sitten myöhemvat maansa torjuvan Ranskan houkutuksen min Ranskan silloinen Napoleon oli taantutulla vedetyksi mukaan Saksaa vastaan. Kolmanneksi se si, mutta ruutitynnyri olikin oli luokkaherruuden välineelyhytaikaiseksi nä oman maan työtätekeviä muualla eli Balkanilla. sesta ilmestyi 1913 ja erosi telu on näennäisesti johtunut hieman Hilferdingistä, koska »militarismin sisäisestä mekasen mukaan keskeistä ei ollut finanssipääniikasta». Mutta sitten sodan aikana kirjoioman kehitys sinänsä vaan alueellinen laatetussa Sosialidemokratian kriisissä Luxemjentuminen. Niinpä Lenin oli todennut, että Port Arthurin antautuminen on esipuhe tsarismin antautumiselle. Proletariaatti taistelee sotaa vastaan unohtamatta hetkeksikään, että sotien eliminointi on mahdollista vain luokkayhteiskunnan lopettamisen myötä. Venäjän ja Japanin sota 1905 oli jo antanut pohjaa tällaiselle defaitismille. Maailmansodan sytyttyä Lenin näki siinä keinon mitata kapitalististen mahtien voimasuhteita. TEEMA – IMPERIALISMI pyrkii alistamaan ja liittämään itseensä yhä laajemman agraarisen alueen piittaamatta siitä, mitkä kansakunnat pitävät niitä nyt hallussaan. Hieman aiemmin keväällä maaliskuussa ja ennen Port Arthuria Lenin s?oitti sodan luokka-antagonismiin. Siksi Engels alkoi kallistua puolustamaan rauhaa hintaan mihin hyvänsä. Engels 1889 kirjeessä Paul Lafarquelle näkee »vähäisen mahdollisuuden, että tästä katkerasta sodasta nousisi vallankumous», mutta tämä ei miellytä, koska tulisi niin paljon uhreja ja uusia vaikeuksia. Kirjeessä Bernsteinille 1882 hän katsoi tilanteen muuttuneen, koska rauha tekee työtä läntisen Euroopan proletariaatin vapautuksen puolesta ja »kaikki muu on alistettava tälle tarkoitukselle». Siis ensin tämä vallankumous ja seuraavassa vaiheessa sitten kumous Saksassa. Kunhan kapitalistit näkisivät kulloistakin hetkeä kauemmas. Ja ne kävel?änä kohti sotaa. Valtion näyttäisi sopivan tilanteeseen tiettyyn piskysynnälle oli luonteenomaista varmuus, teeseen asti: muun muassa siihen, miten massatuotanto ja edulliset enimmäkseen intressit jaettiin pohjoisessa Afrikassa. Molemmille sopi, että myös Italia sai oli muodostunut kolmessa suhteessa korosansa eli Tripolin. Rauhanpolitiikka olisi edellyttänyt tätä RAUHAN AIKANA SOTAA VASTAAN ultraimperialismia. Lisäksi vaamattomaksi: Ensinnäkin molemmille sopi, ettei Sakse oli taistelukeino kansallisUskottiin saa päästetä mukaan. Luxemburgin teos kasautumivastaan. Se luo turvalliset ja kasvavat markkinat asetuottajille ja välittäjille. Sitä edustivat ne tahot Saksassa, jotka halusivat torjua Itävalta-UnMyös työväenliike ajautui ikään kuin unissakarin vetoomuksen mukaantulosta. kasvun moottorina. Kanta oli toinen kuin Marxilla ja Engelsillä 1867, jolloin oli kyse erottautumisesta liberaaleista ja heidän pasifismistaan. 1889 työväenliikkeellä oli jo jotakin menetettävää. Militarismi saa aikaan hyödyllisiä muutoksia itse kapitalistisen sektorin sisällä. Mutta 1880-luvun alkuun mennessä Engels alkoi kääntyä yhä selvemmin rauhan puolelle. Mutta olisi myös mahdollisuus »kaikkien maiden kapitalistit yhdistykää» eli ultraimperialismi. Vuoden 1913 teoksessaan Luxemburg toteaa, miten militarismi heikentää vanhoja tuotantotapoja ja tasoittaa tietä kapitalismin laajentumiselle. Ranskan ja Preussin 46 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 sotaa internationaali arvioi tarpeelliseksi Saksan yhtenäisyyden kannalta ja huolimatta Bismarckista asettauduttiin Napoleonia vastaan. Marx oli todennut, mielestä Venäjän ulkopolitiikan tulee suunettemme ole »rauhan apologeetteja hinnalla tautua kaukaiseen Itään eikä suinkaan länmillä hyvänsä». Sotaa edeltäneessä tilanteessa jotkut visioivat vallankumousta Venäjälle Saksalle kärsityn tappion seurauksena. Sota kapitalististen valtojen kesvoimaa, on muuttunut kapitalistiseksi sairaudeksi.» ken oli väistämätön, mutta sodasta nousee vallankumous. Yleinen kilpavaruskonfliktiksi. Maatalouden ja teollisuuden suhdetta halutaan muuttaa edellisen tappioksi. Internationaali kallistui 1890-luvulla yhä enemmän pasifismin suuntaan. muksen johtohahmo. ten etujen puolesta toisia kansiihen, että Yhteisten luokkaintressisallisia etuja vastaan. Rauha edistää vallankumousta, joka on kohtalaisen lähellä. Tämä näkyi myös Engelsin kirjeissä August Bebelille ja Paul Lafarquelle. Tämä »Landnahme» tarkoitburg kallistuu ajattelemaan: »Militarismi ti esikapitalististen sosiaalisten miljöiden oltuaan kapitalistisen kehityksen käyttövaltausta. Tästähän seuraa sota. Tässä järjestyksessä asiat kulkivatkin, kun oman maan tappiota alettiin hyödyntää. Engmonopoliluonteiset hinnat. Ranskalla jo oli hallussaan Tunisia ja AlgeKapitalistiluokan kannalta militarismi ria. Niin kauan kuin löytyi maita, joiden oli voitettava sisäinen hajanaisuus tai luontoistaloudesta johtuva ULTRAIMPERIALISMIN LUPAUS eristyneisyys, oli myös militarismilla vallanEduard Bernstein oli jo 1911 vakuuttunut kumouksellinen osa. Vuoden 1848 jälkeen tsaatiseen Eurooppaan. Pariisin kommuuni toimi tässä sodan »oheisvahinkona» tai ainakin sivutuotteena. Ultraimperialismi valtioita keskinäiseen konfliktiin. Toiseksi sota voitaisiin se oli tärkeimpänä s?oituskohen pohjalta ehkä jo 1914 sota Ranskan ja Saksan välillä oli teena finanssi- ja teollisuusaina rajata tullut lähes mahdottomakpaikalliseksi ja pääomalle
Tätä ratkaisua on tapana liioitella, sillä ratkaisevaa oli se, että Venäjä voitiin kokea hyökkääjänä. Loppukesästä 1918 keskusvallat romahtivat: Bulgaria, Turkki ja sitten Itävalta-Unkari. TEEMA – IMPERIALISMI ilmensi tulevia hajaannuksia muun muassa käsiteltäessä termejä puolustus- ja hyökkäyssota. Saksassa Karl Liebknecht oli julistanut »päävihollisen olevan kotona» ja saksalaiset vasemmistoradikaalit toivoivat maansa tappiota, mutta Sveitsissä istuvalle Leninille defaitismi oli helpompi askel. Heillä oli marxilainen koulutus ja sodan sytyttyä heihin liittyi joitakin vasemman laidan edustajia Luxemburgin lähipiiristä, kuten Lensch ja Haenish, jotka sitten puolsivat jopa aluevaltauksia. Heinäkuun lopussa 1914 Saksan johto ehkä viivytteli täysimittaisen mobilisaation määräämistä harhauttaakseen Venäjän mobilisoimaan ensimmäisenä, mikä varmisti sosiaalidemokraattien (SPD) patrioottisen tuen. Millaiset laskelmat sellaiseen keskeisesti vaikuttivat. Saksalaiset eivät koskaan ottaneet tätä lopullista askelta. Itävallan Victor Adler edusti realismia ja oli jo pari vuotta aiemmin ironisoinut internationaalin toimia, »kun se kuvittelee omaavansa vaikutusvaltaa jollaista sillä ei kuitenkaan ole». PETOLLINEN USKO SODAN RAJAAMISEEN Kaikki osapuolet lähtivät elokuussa 1914 sotaan kuvitellen sitä lyhyeksi. Työväenliikkeen internationaalilla oli illusoorinen kuvitelma omista mahdollisuuksista. Liittoutuneet olivat murtaneet linjan 8. Sodan alkuvaiheessa kansallis-patrioottiset tunnelmat vetivät työväestöäkin mukaansa kaikkialla. Sosialistisen internationaalin Brysselin kokouksessa 29.7. Mutta siitä tuli pitkä mutta kauhea. Ajatus yleislakosta sotaa vastaan oli täyttä unelmointia. Ikävä kyllä kaatuneiden joukosta puuttui eräs korpraali. elokuuta, kun saksalaisten viimeinen yritys heinäkuun puolivälissä oli epäonnistunut. juuri sodan alla Adler totesi puolueensa täydellisen avuttomuuden Wienin sotakiihkoisissa tunnelmissa. Työväenliikkeen hajoamiselle sota antoi ratkaisevat sysäykset, mutta vasta Venäjän tappion ja lokakuun vallankumouksen myötä. Pääsuuntauksena oli marxilainen keskusta ortodoksian varassa, joka uskoi paluuseen vanhaan yhtenäisyyteen sodan jälkeen. Internationaalissa suuntauksia hahmottui jo sodan alkuvaiheissa: oikealla laidalla »reaalipoliittiset sosialistit», kuten Kautsky heitä kutsui. TYÖVÄENLIIKE ALKAA HAJOTA Mitä olisi sodan tullen tehtävissä. Saksassa se irtaantui vähitellen ja perusti riippumattoman USPD-puolueen. Miksi Saksan keisarikunta 1914 ylipäänsä lähti sotaan. Päätöslauselma sisälsi 80 sivulla kauniit suunnitelmat »sotaa vastaan, rauhan aikana». 5 47 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Sitten oli vasemmisto, kuten Lenin ja Luxemburg, ja USPD edisti Zimmerwald-liik- keen syntyä, kun syyskuussa 1915 oli kriittisiä puolueita ja ryhmiä kerännyt kokous tässä sveitsiläisessä kaupungissa. Kukin puolue sai itse ratkaista soveliaimmat keinot kamppailussa militarismia vastaan. Pääomako sen siihen ajoi. Saksa ei enää jaksanut sotia näiden liittolaistensakin puolesta. Internationaali oli niiden joukossa, joiden haparoivista askelista sota syntyi. Leninin tunnuksena oli »imperialistinen sota on käännettävä kansalaissodaksi» ja suorin tie sellaiseen kansalaissotaan oli, että suuntaudutaan »oman hallituksen tappion puolesta». Nimittäin Saksan talous oli kokenut huiman nousun edellisinä vuosikymmeninä. Uskottiin siihen, että sota voitaisiin aina rajata paikalliseksi ja lyhytaikaiseksi konfliktiksi. Nationalismin suhteen internationaali haparoi, koska nationalismi ja kapitalismiteoria s?aitsivat aivan eri tasoilla. Vaihtoehtoina olivat itse järjestyneen liikkeen tuho tai alistuminen kansanjoukkojen sotakiihkolle. Tätä suuntausta edustivat erityisesti Vollmar ja Noske. Saksassa tämä ilmeni myös siirtomaapolitiikan hyväksymisenä: »edistyksen hedelmiä ei pidä jättää vain pääoman omistajien monopoliksi». Sodan kuluessa saavutettiin sadallatuhannella uhrilla ehkä kymmenen kilometrin rintamavoitto, jonka sitten vastapuoli kuittasi muutaman päivän sisällä. Pieni vähemmistö epäröi sotaluottojen myöntämistä, mutta vain Karl Liebknecht äänesti vastaan
Ensimmäisen maailmansodan muisto varoittaa jälleen ihmiskuntaa sodan mielettömyydestä. TEEMA – IMPERIALISMI Ensimmäisen maailmansota on taas ajankohtainen »Hyökätkää suoraan heidän kanuunoitaan kohti! Tukkikaamme niiden kauheat kidat lihallamme ja luillamme.» Näin kirjoitti kirjailija Wilhelm Lamszus teoksessaan Ihmisteurastamo (1912). Teksti Jouko Jokisalo 48 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014
Toisen internationaalin Stuttgartin konferenssissa 1907 Hollannin sosiaalidemokraattisen p§uolueen johtohahmo Van Kol vaati »positiivista siirtomaaohjelmaa», ja Saksan johtava sosiaalidemokraatti Eduard Bernstein puolusti »sosialistista siirtomaapolitiikkaa». Toisille se ilmentää ennen kaikkea teknologian kehityksen, hyvinvoinnin, kulutuksen, oikeudenmukaisuuden, koulutuksen, tieteen ja tasa-arvon kasvun aikakautta. Se oli imperialististen valtioiden keskinäistä taistelua maailman hallinnasta ja johtajuudesta. Rajamuutoksia merkittävämpi ensimmäisen maailmansodan seuraus oli länsimaisen poliittisen arvojärjestelmän lähes täydellinen romahdus. Brutaali siirtomaapolitiikka valmisti ideologisesti, poliittisesti ja käytännöllisesti tulevia toim?oita Euroopassa käytävään sotaan. Voiko historiasta oppia. Onko tällainen analogia mahdollinen ja järkevä. Euroopassa elettiin taloudellisen kasvun, tieteen ja teknologian kehityksen sekä lisääntyvän hyvinvoinnin aikaa. Oli eletty suhteellisen rauhan aikaa. Nykyisten arvioiden mukaan vuosina 1880–1914 kuoli sen tuloksena yhteensä 50–60 miljoonaa ihmistä. Sota muutti olennaisesti Euroopan karttaa. Euroopan miespuolisen väestön suurimmalle osalle väkivallasta ja tappamisesta tuli arkipäivän kokemus. Tämä näkyi myös varustelukierteenä. TULEVAN SODAN SIEMENET Eurooppa oli säästynyt vuosien 1815–1914 välisenä aikana sellaiselta sodalta, jossa olisivat olleet mukana kaikki suurvallat tai »Mitä enemmän kansojen välistä vihaa, sitä suuremmat voitot!» edes suurin osa niistä. Sen synnyttämä rasismi ja sosiaalidarvinismi tunkeutuivat Euroopan kaikkien väestöpiirien ajatteluun. Hobsbawnin sanoin vuosien 1914–18 »sota oli kone, joka brutalisoi maailman». TEEMA – IMPERIALISMI 1900-LUKU oli historioits?a Erich Hobsbawnin mukaan »äärimmäisyyksien aika». Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin (SIPRI) raportin mukaan maailman sotilasmenot olivat vuonna 2012 yhteensä 1,75 biljoonaa Yhdysvaltojen dollaria. Saksalaiset kolonialistit harjoittelivat kansanmurhaa hererojen ja namajien noustessa kapinaan vuosina 1904–1907. 1900-luvun alkukatastrofi oli ensimmäinen maailmansota, jossa sai surmansa noin 17 miljoonaa ihmistä. Se oli myös työväenliikkeen nousun ja yhteiskunnan vähittäisen demokratisoitumisen aikakautta. Heidät karkotetaan joko omiensa luokse tai ammutaan.» 1800-luvun lopulla kansainvälinen poliittinen järjestelmä oli voimakkaassa muutoksen tilassa. Henkensä menetti lähes kymmenen miljoonaa sotilasta ja seitsemän miljoonaa siviiliä. Yksistään tykkitehtail?a Kruppin voitot nousivat 800 miljoonaa markkaan. Karl Liebknecht totesikin vuonna 1913: »Mitä enemmän kansojen välistä vihaa, sitä suuremmat voitot!» Nykyinen maailmantilanne muistuttaa 1800-luvun lopun tilannetta siinä, että suurvaltojen väliset suhteet ovat kärjistymässä taisteltaessa hupenevista maailman raakaaine- ja energiavaroista. Kaikkiaan 1900-luvulla menetti sotien ja poliittisen terrorin uhreina henkensä 187 miljoonaa ihmistä. Tästä brittiupseerit eivät ottaneet opiksi, vaan lähettivät omat sotilaansa saksalaiskonekiväärien eteen Sommen taistelussa heinäkuussa 1916. Saksalaisjoukkojen komentaja Lothar von Trotha antoi kuuluisan käskynsä lokakuussa 1904: »Jokainen herero ammutaan, kantoi hän asetta tai ei. Nämä kysymykset nousevat väistämättä esille, kun pohditaan tapahtumia, jotka johtivat 100 vuotta sitten ensimmäisen maailmansodan syttymiseen. Nykyistä Ukrainan kriisin synnyttämää tilannetta verrataan monella tavalla ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen heinäkuun kriisiin vuonna 1914. Euroopan kehityksen synkkä kääntöpuoli oli siirtomaaimperialismin todellisuus. Yhden päivän aikana kuoli tai haavoittui 60 000 miestä. Kapitalismin siirtyessä klassisen imperialismin kauteen 1870-luvulla alkoivat väkivaltaisen kehityksen ennusmerkit ilmaantua. NÄKEMYS TULEVASTA Tulevan suursodan ennusmerkit olivat selvästi nähtävissä 1800-luvun lopulla. Osmanien valtakunta, Itävalta-Unkari ja tsaarin Venäjä katosivat historiaan. Niissä ensimmäisen maailmansodan rintamilla olleet miehet purkivat omaa brutalisuuttaan. En ota vastaan myöskään naista tai lasta. Keskitysleirit olivat englantilaisten in- novaatio buurisodan aikana. Syntyi uusia valtiota. Saksassa vuosien 1872 ja 1913 välisenä aikana asevarustelumäärärahat nousivat 347 miljoonasta 1,8 miljardiin valtakunnan markkaan (Reichsmark). Kyseisen vuosisadan historia voidaan arvioida täysin vastakkaisista lähtökohdista. Käänteisestä näkökulmasta se näyttäytyy sotien, verilöylyjen ja kärjistyvän ekologisen kriisin vuosisatana, joka on vienyt ihmiskunnan tuhon partaalle. Maailma oli jaettu lähes kokonaan siirtomaavaltojen kesken 1870-luvun loppuun mennessä. Suurin 49 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Julmuuden ja väkivallan kierre jatkui monissa Euroopan maissa vuosina 1918–23 vallankumouksen ja vastavallankumouksen kierteessä. Tuolloin pieni brittisotilaiden joukko tuhosi neljällä konekiväärillä 5 000 zulu-soturia. Maximkonekivääriä brittiarme?a käytti ensimmäisen kerran zuluja vastaan 1893–1894. Ukrainan kriisin kärjistyessä Nato vaatii lisäpanostuksia asevarusteluun huolimatta ekologisesta kriisistä ja ydinaseista, joilla ihmiskunta voidaan tuhota moninkertaisesti. Sota synnytti suuressa mittakaavassa moraalisen raaistumisen. Se merkitsi 1800-luvun loppupuolelta aina ensimmäisen maailmansodan alkuun asti Aasian ja Afrikan alkuperäisväestölle kansanmurhien aikaa. Ekologisesta kriisistä välittämättä ihmiskunta tuhlaa voimavarojaan asevarusteluun ja sodankäyntiin
Sodan vaaran kasvaessa työväenliike ja rauhanliike lähentyivät toisiaan. Hän kuvasi tulevaa sotaa seuraavasti: »Ja koneet raatelevat voitokkaasti lihaamme. Realistinen sodan kuvaus ei ollut haluttua. TYÖVÄEN- JA RAUHANLIIKE SODAN AATTONA Friedrich Engels varoitti työväenliikettä siitä, että vuoden 1870–71 sodasta käynnistynyt asevarustelukierre oli johtanut suursodan mahdollisuuteen. Hän kirjoitti 25.3.1889 Paul Lafarguelle profetiallisen ennustuksen: »Sota, jossa tulee olemaan 50 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 Sodan alkuvaiheessa Saksan keisari Wilhelm II vakuutti, että hänen ainoana pyrkimyksenään on ollut »rauhan säilyttäminen». Englantilainen runoil?a ja rauhanaktiivi Alfred Noyes totesi sodan kannattajien olevan niitä, jotka »suuren sodan kynnyksellä vaativat tosiasiat kansalta peitettäväksi, ei ainoastaan sotasuunnitelmia, vaan ihmiskärsimyksetkin». Yhtenä syynä tähän oli pitkä rauhan aikakausi. Toisena oli hallitsevan eliitin harjoittama rauhandemagogia. Kansainvälisen työväenliikkeen rinnalle kehittyi laaja mannermainen rauhanliike, jonka aktiivit tulivat ennen kaikkea keskiluokasta. Tällä hetkellä Yhdysvaltojen, EU:n ja Venäjän poliittinen eliitti toimii kuin mayojen hallitseva eliitti ennen täydellistä romahdusta. Toisen Internationaalin toiminnassa vuodesta 1905 lähtien lähestyvän sodan uhka oli keskinen poliittisen toiminnan kysymys. Hän vaati vallankumouksellisen taktiikan muutosta rauhanomaiseen suuntaan. Ranskan työväenliikkeen johtohahmo Jean Jaurés pyrki kokoamaan mahdollisimman laajaa poliittista liittoutumaa estääkseen sodan. Vasemmiston näkemys on ollut kautta aikojen se, että oikeudenmukaisuus ja sosiaalis-taloudellinen tasa-arvo ovat kestävän rauhan välttämättömiä edellytyksiä. kymmenestä viiteentoista miljoonaa sotilasta, ennenkuulumaton hävitys, liikkeemme yleismaailmallinen väkivaltainen tukahduttaminen, sovinismin uusi puhkeaminen jokaisessa maassa ja lopulta kymmenen kertaa pahempi lamaannus kuin vuoden 1815 jälkeen, kaikkien verensä kuiviin vuotaneiden kansojen nääntymykseen perustuva taantumisen kausi – kaikki tämä verrattuna siihen hauraaseen toivoon, että tämä julma sota johtaisi vallankumoukseen. Kolmantena tek?änä oli sen aikaisen hallitsevan eliitin ja sen hallussa olleen lehdistön sotapropaganda. »Imperialistiset sodat olivat täysin väistämättömiä (kapitalistisen) talousjärjestelmän vallitessa», totesi Lenin. Saksassa syntyi vuonna 1892 Deutsche Friedensgesellschaft -järjestö (DFG). Ja kuitenkin ilmestyy heidän takanaan uusia rivejä – nuorta, tervettä ihmislihaa koneen teurastettavaksi.» Valtalehdissä Lamszus leimattiin »yleisen turvallisuuden viholliseksi», »hysteeriseksi sekasikiöksi», »sairaalloiseksi kuvittel?aksi», »heikoksi pelkuriksi» ja »ulkoa tuoduksi muukalaiseksi, joka kaivaa isänmaallisuuden selkäydintä». Hänet murhasi ranskalainen nationalisti sodan aattona 31.7.1914. Jared Diamondin mukaan mayojen eliitti keskittyi keskinäiseen vihanpitoon, kuninkaiden ja ylhäisön väliseen kilpailuun, joka johti krooniseen sodan korostamiseen. Se kauhistuttaa minua.» Engelsille rauhan turvaaminen nousi työväenliikkeen tärkeimmäksi tehtäväksi. Hänen mielestään vastarinta olisi mieletöntä, jos vas- tapuoli ottaa modernit aseet käyttöön. Vuonna 1892 Engels viittasi aseteknologian kehitykseen todeten, että »barrikadien ja katutaistelujen aika on ohitse». Bertha von Suttnerin sodanvastaisen Aseet pois! -klassikkoteoksen (1889) kielteistä julkaisupäätöstä kustantaja perusteli sillä, että sen sisältö loukkaisi »luk?oidemme suuria piirejä». Sodan alkuvaiheessa Saksan keisari Wilhelm II vakuutti 6.8.1914, että hänen ainoana pyrkimyksenään on ollut »rauhan säilyttäminen ja meidän kukoistavan kehityksen edistäminen rauhaoloissa». Kansainvälinen työväenliike ja mannermainen rauhanliike kärsivät totaalisen tappion ensimmäinen maailmansodan alkaessa. Ensimmäisen Balkanin sodan aikana Wilhelm II vaati »sotaneuvoston» kokouksessa 8.12.1912 välittömästi sodan aloittamista Ranskaa ja Venäjää vastaan. Kansainvälisen työväenliikkeen piirissä rauhan turvaaminen oli vuodesta 1889 »jokaisen työläisemansipaation ensimmäinen ja välttämätön ehto». Ja kone juoksuttaa kuiviin sydänveremme ja imee sitä ämpäreittäin. Ensimmäisen maailmansodan ajoista poiketen hupenevat energia- ja raaka-ainelähteet ja ympäristökriisi järkyttävät rauhan säilymistä. Internationaalin sodanvastainen linja sai vahvistuksensa Stuttgartin (1907) ja Baselin (1912) kongresseissa. TEEMA – IMPERIALISMI osa Euroopan väestöstä ei uskonut tai halunnut nähdä tulevaa katastrofia. Yhteistyön keskeisenä esteenä oli työväenliikkeen piirissä vallinnut näkemys siitä, että ainoastaan kapitalismin kukistaminen ja siirtyminen sosialismiin mahdollistaisi pysyvän rauhantilan. Saksalainen Wilhelm Lamszus kirjoitti teoksen Ihmisteurastomo (1912), joka oli realistinen kuvaus tulevan sodan raakuuksista. Tänä päivänä vasemmiston, rauhanliikkeiden ja ympäristöliikkeiden olisi kyettävä tiiviiseen yhteistyöhön. Pentagonin laatiman raportin mukaan ilmastomuutos ja sen seuraukset ovat nykyisin keskeisesti rauhaa vaarantavat tek?ät. Ne, jotka ovat haavoittuneet, kiemurtelevat haavojensa tuskissa takanamme
TEEMA – IMPERIALISMI tuneet lurjukset, mutta eivät hullut, ja yksinvaltiuden politiikka on – kaikessa omalaatuisuudessaan – sikäli samanlaista kuin muukin politiikka, että se ei liiku kuvitelmien, vaan todellisten mahdollisuuksien maailmassa, jonka avaruus on täynnä toisiinsa rajusti iskeviä esineitä.» ja monumenttien pystyttämiseen, ei perustavanlaatuisten ongelmien ratkaisemiseen. Myös sosialismin ideaalit hukkuivat vereen. Vuonna 1912 järjestettiin laajoja mielenosoituksia Toisen Internationaalin aloitteesta eri Euroopan suurkaupungeissa Balkanin ensimmäistä sotaa vastaan. 51: Ruoka-aika juoksuhaudassa. Ensimmäinen maailmansota osoittaa myös sen, miten kevytmielisesti hallitseva eliitti suhtautui tulevaan verileikkiin. Olkaa varmat, se on tulossa.» Muutaman päivän aikana lähes puoli miljoonaa saksalaista osoitti mieltään imperialismia ja sotaa vastaan rauhan puolesta. Valitettavasti tänä päivänä Venäjän, Yhdysvaltojen ja EU:n johtajat sekä Nato-kenraalit näyttävät suhtautuvan lähes samankaltaisella välinpitämättömyydellä maailmanrauhan säilymisen välttämättömyyteen ydinasekaudella. Ukrainan kriisissä ei Venäjä, ei EU eikä Yhdysvallat ole pulmunen. Manifestissa vaadittiin: »Kaikkialla on kaiuttava vallanpitäjien korvissa: Me emme halua sotaa! Ei koskaan sotaa! Eläköön kansainvälinen kansojen veljeys!» Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen johto teki täyskäännöksen 4.8.1914 äänestäessään parlamentissa sotalainojen puolesta. 51 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Ensimmäisen maailmansodan ja vuosien 1918–22 kansalais- ja interventiosotien väkivalta toimi stalinistisen terrorin kätilönä. August Bebel totesi Marokon kriisin aiheuttamasta sodan uhkasta: »… alkaa suuri lähtömarssi, johon osallistuu 16–18 miljoonaa miestä – – Te korjaatte, mitä olette kylväneet. 49: Sarjasta Sota s. Ensimmäisen maailmansodan aattona 26.7.1914 osoitti mieltään rauhan puolesta yksistään Leipzigissa 37 000 henkeä. Porvarillisen maailman jumaltentuho on tulossa. Marokko-kriisin aikana vuonna 1911 syntyi mittava protestiliike sotaa vastaan. Saksan pääesikunnan johtaja Moltke kiirehti 28.7.1914 käymässä keskustelussaan valtakunnankansleri Bethmann Hollwegia aloittamaan sotatoimet, vaikka sota tulee »tuhoamaan kulttuurin koko Euroopassa vuosikymmeniksi». Yksi keskeinen tekijä, joka vei Saksan sosiaalidemokratian sodan kannalle, oli tsarismin ja Venäjän pelko. Me emme ole sen arvokkaampia kuin syöpäläiset tässä sodassa.» Historioits?a Hobsbawn totesi saman ajatuksen: »Jos sotaa pystyi harjoittamaan ihmishenkiä tai muita menetyksiä laskematta, miksei politiikaakin?» Ensimmäinen maailmansota oli se väkivallan koulu, josta kasvoivat holokaustin toteuttajat. Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajiston manifestissa (25.7.1914) korostettiin, että »hallitseva luokka» haluaa väärinkäyttää työväestöä ainoastaan »tykinruokana». VIHOLLISKUVA JA VENÄJÄ-VASTAISUUS Kansainvälinen työväenliike ja erityisesti Saksan sosiaalidemokraattinen puolue, joka oli ennen ensimmäistä maailmansotaa sen ehdottomasti suurin ja vaikutusvaltaisin osa, vastustivat voimallisesti lähestyvää sotaa. Toisen maailmansodan alkamisen 75-vuosipäivänä julisti miljoonalevikkinen saksalainen Bild-lehti »Venäjän hyökkäävän Eurooppaan». Oxfordin yliopiston professori Timothy Garton Ash liittyi sotapropagandan arkkitehteihin. Saksalaislehti Handelsblattin päätoimittajan Gabor Steingartin ruoti kovin sanoin venäläisvastaista kirjoittelua todeten voivansa ajatella, »että lännen sodanlietsojat ovat Venäjän salaisen palvelun palkkalistoilla” (Handelsblatt 8.8.2014). Mutta lännen olisi hyvä muistaa Rosa Luxemburgin kirjoittamat sanat Venäjän tsarismista vuonna 1915: »Venäjän politiikkaa johtavat paa- Wilhelm Lamszus manifestoi tulevan brutalisoitumisen kirjoittamalla: »Tämä on kuoleman kenttä – – Tuollaisella joukkomurhaamistavalla, tunteettomalla ja tahallisella tavalla ei hävitetä muita kuin syöpäläisiä. nä on Saksan valtakunnan liittäminen Venäjään, Saksan kulttuurin hävittäminen ja yksinvallan toteuttaminen. 50 ylh.: Eturivin sotilas Brysselissä, alh.: Hevosenraato s. 48 Rynnäkköjoukko etenee kaasuhyökkäyksessä s. Ranskan työväenliikkeen edustaja Jean Jaurés puhui 150 000 mielenosoittajalle Berliinissä, Saksan työväenliikkeen edustajat Karl Liebknecht Budapestissa, Hermann Molkenbuhr Amsterdamissa ja Philipp Scheidemann Pariisissa. Tsarismi pitää heittää kaikin voimin ulos maasta.» Jälleen kerran on Ukrainan kriisin yhteydessä Venäjän-vastaisella propagandalla kysyntää. Hän kuvasi itävaltalaisessa Der Standard -lehdessä (23.7.2014) osallistumistaan Pietarissa seminaariin, jossa puhui »pieni rotannaamainen mies» eli Putin. Mitä oli tapahtunut. Myös sosiaalidemokraattisen puolueen johto yhtyi näkemykseen, että venäläisten päämäärä- SOTA JA VÄKIVALLAN KIERRE Yhdysvaltojen, EU:n ja Venäjän poliittinen eliitti toimii kuin mayojen hallitseva eliitti ennen täydellistä romahdusta. Sosiaalidemokraattinen Volksblatt-lehti kirjoitti 5.8.1914 tässä hengessä: »Jos on totta, että Venäjä hyökkäsi meidän kimppuumme – ja kaikki uutiset ovat tähän asti esittäneet asian niin –, on itsestään selvää, että sosialidemokratia myöntää kaikki puolustuksen tarvitsemat varat. Voimakas vastenmielisyys Venäjän taantumuksellista tsarismia vastaan antoi uskottavuutta eliitin sotapropagandalle. 5 Artikkelin kuvituksena Otto Dixin teoksia vuodelta 1924: s
I. Hänen imperialismiteoriansa tarjoaa edelleen käyttökelpoisen työkalun maailmantapahtumien ymmärtämiseen. Lenin näki ihmiskunnan vaihtoehtoina joko sosialismin tai suurvaltojen loputtomat aseelliset taistelut. Kapitalismin korkein vaihe V. Teksti Aimo Minkkinen 52 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014
Se oli siinä määrin kehittänyt tuotantovoimia, että ihmiskunnan oli joko siirryttävä sosialismiin tai koettava vuosia suurvaltojen aseellista taistelua, jota ne käyvät kapitalismin säilyttämiseksi keinotekoisesti siirtomaiden, monopolien, etuoikeuksien ja kaikenlaisen kansallisuussorron avulla. Pohjimmiltaan tämän päivän sotimisen syyt ovat samoja, joista Leta luopumisen seurauksena. Kapitalismi oli muuttunut edis- tyksellisestä taantumukselliseksi. Perusteellisimmin ensimmäisen maailmansodan synnyttämän yhteiskunnallisen tilanteen suhdetta poliittiseen teoriaan ja työväenliikkeen käytäntöön on analysoinut juuri Lenin. den kansakuntien alistaminen, kilpailevan kansakunnan nujertaminen, sen rikRYÖSTÖÄ JA ORJUUTTAMISTA kauksien ryöstäminen, työläisjoukkojen huomion kääntäminen imperialististen Lenin piti erityisen raskauttavana kriisin valtojen sisäisestä taloudellisesta ja poliithetkellä porvariston puolelle loikkaamista, tisesta kriisistä, työläisten hajottaminen ja kun tehtävänä olisi ollut tehostaa kansainnationalistinen petkuttaminen sekä heidän välistä finanssipääoman vastaista taistelua. Heidän mukanaan hän ensimrosvous, pyrkimys pettää, eristää toisistaan mäisen maailmansodan puhjetessa siirtyi poliittisesti oikealle. sä Lenin kirjoitti, että sota oli luonteeltaan Suomalainen sosialidemokraatt?ohtaja Väinö Tanner tunsi henkilökohtaisesaivan selvästi porvarillista ja imperialistista. siin hallituksiin. pitalistisen yhteiskunnan todellisen luonJoissakin maissa sosialidemokraatit menivät sotimista tukeneisiin porvarilliteen. Ja mihin suuntaan?» Olavi Paavolainen tähdensi kauaskantoisesti: »Suomessa ei yleensä oikein tajuta, mitä maailmassa nykyisin tapahtuu.» LENIN JA ENSIMMÄINEN MAAILMANSOTA Käyttökelpoisen teoreettisen työkalun nykykapitalismin maailmantapahtumien ymmärtämiseen antaa Leninin imperialismiteoria. PÄIVÄNÄ englantilainen The Guardian otsikoi kansainvälisestä tilanteesta: »Euroopan rauha riippuu Venäjän tahdosta». 53 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Sotimisen puolustamista Pääoman historia on väkivallan, ryöstön ja Lenin piti sosialidemokraattisen opportunismin, marxilaisuuden perusperiaatteissotien historiaa. Kansakuntien vapauttajasta, jona kapitalismi oli taistelussa feodalismia vastaan, Lenin näki imperialistisen kapitalismin muuttuneen suurimmaksi kansakuntien sortajaksi. Sodan sisältönä ja tarkoitusperänä oli ti kaikki saksalaiset sosialidemokraattiset taistelu markkinoista ja vieraiden maiden johtomiehet. Se kärjisti sen taloudelliset ja poliittiset ristiriidat aseellisen väkivallan tasolle. Teeseisopportunismin ja heikkouden. Tämä tasoitti tietä mukaisen rauhantaistelun ja sosialismiin Hitlerin »kansallissosialistiselle» natsipuopyrkineen työväenliikkeen yhteyden. Isänmaan edun nimissä sosialidemokratia tekee palveluksia kapitalisteille. sialidemokraattien keskuudessa on havaitImperialistinen sota nosti näkyville katavissa syvä Venäjä-vihamielisyys. »Se, mitä Euroopassa nykyisin tapahtuu, ei ole muuta kuin keinottelemista pahimmilla ja samalla kaikkein piintyneimmillä ennakkoluuloilla.» Näin totesi Lenin tuolloin. Kansainvälisen sosialidemokraattisen toisen Internationaalin hajoamista sodan SOTASOSIALIDEMOKRATIAN ESIINNOUSU tilanteessa Lenin kutsui sen vararikoksi. Sitä ei oikeastaan voittanut mikään sotinut osapuoli. Hän myös kykeni tekemään sosialistiseen vallankumoukseen johtaneet käytännön johtopäätökset sodan merkityksestä kansainväliselle työväenliikkeelle. Tähän tekee mieli lisätä: Mitä tekee Putin. kaorjat toisen kansakunnan palkkaorjien Tänä päivänäkin suomalaisten oikeistosokimppuun porvariston hyödyksi. minen oli poliittisen toiminnan Tästä seurauksena oli fasismi. Hän näki, että finanssipääoman ohjaamien valtioiden ja valtioryhmien taloudelliset ristiriidat kärjistyvät poliittisiksi konflikteiksi ja lopulta aseellisiksi yhteenotoiksi ja sodaksi. Elämä käy yhä kalliimmaksi. Lenin näki imperialismin kapitalismin uutena monopolistisena vaiheena. Hän piti suoranaisena sosialismin kavalEnsimmäisen maailmansodan seurauksiin tamisena Saksan sosialidemokraattisen liittyvät niin sosialidemokraattisen liikkeen rappio ja kommunististen puolueiden synpuolueen johtajien menettelyä, kun he ääty kuin lokakuun vallankumous Venäjällä ja nestivät Saksan sotabudjetin puolesta seSuomen itsenäistyminen. Nellueelle. Ihmishenkien pelasta- edistyksellisestä rastaneen sosialishovinismia. taantumukpäätehtävä. etujoukkonsa tuhoaminen työväenliikkeen heikentämiseksi. Saksalainen sosialistipoliitikselliseksi. Mutta pointti on siinä, että Guardianin juttu julkaistiin vuonna 1914, vähän ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista. Neuvostoeestiläinen laulaja Georg Ots on kysellyt oikeutetusti Suomessakin tunnetussa laulussa: »Muuttuuko ihminen. Hän korosti, nin kirjoitti. Krimin sotakin oli käyty 1850-luvun puolivälin jälkeen. Sata vuotta sitten elokuussa 1914 puhjennut ensimmäinen maailmansota merkitsi suurta historiallista kriisiä ja uuden aikakauden alkua. Imperialistinen kilpataistelu ja militarismi yltyvät aivan raivoisaksi. TEEMA – IMPERIALISMI HEINÄKUUN 20. kä toistelivat porvarillis-shovinistisia sotaa Lenin osoitti sodanvastaisen johdonpuolustelevia fraaseja. Leninin alkuperäiset teesit ko Clara Zetkin näki osasyynä sodasta löydettiin Venäjän posen syntyyn työväenpuolueen liisidepartementin asiapapereista. Italiassa Lenin näki työväenliikkeen jä vuotta kestänyt sota vaati 16 opportunistien ja »Mussolinin miljoonan univormuun pueKapitalismi kaltaisten työväenpuolueesta paenneiden loikkarien» hartun työläisen ja maanviljel?än oli muuttunut hengen. Lopulta tannerilaiset ja lyödä hajalle kaikkien maiden työläiset usuttamalla toisen kansankunnan palksosialidemokraatit olivat Hitlerin puolella. että vasta silloin sosialidemokraatit täyttävät velvollisuutensa, kun he taistelevat Lenin tiivisti imperialistisen maailmansodan todellisen sisällön, merkityksen ja oman maansa shovinistista isänmaallista tarkoituksen: alueiden valtaus ja vieraikiihkoilua vastaan. Luokkaristiriidat eivät heikkene, vaan kärjistyvät. Leninin analyysi sotien syntymisen syistä on varsin ajankohtainen
Ukrainassa, kuten Venäjälläkin, finanssipääoman edustajia kutsutaan oligarkeiksi. Kyseessä oli imperialististen suurvaltojen väkivaltapolitiikasta, jonka taustalla on taloudellisten maailman jakaminen taloudellisiin ja poliittisiin vaikutusalueisiin ja pienten kansojen vaikutusalueiden uusjako. Ei ole sattuma, että juuri ensimmäisen korruptio on ajanut maan ja sen kansalaiset maailmansodan vuosina, kapitalismin ristaloudelliseen ahdinkoon. na-alueita, niemimaata tai muita helposti eroamista toteutettavia alueita. imperialismin kauden kansainvälinen poLenin korosti toistuvasti marxilaisuuden litiikka on suurvaltojen taistelua maailman humanistista luonnetta. Tässä tapauksessa Ukrainan liittäminen läntiseen talousalueeseen ja vaikutuspiiriin on Venäjälle erityisen katkera pala, koska historiallisesti ja etnisesti koko Venäjän valtio on lähtöisin Kiovan Venäjästä. Ukrainan sisällä vallanvaihdon nyrkkinä läntinen imperialismi käytti historiasta tuttua äärioikeistolaista fasistista uusnatsien väkivaltaa. Leninin mielestä Euroopan suurvaltain UKRAINA 2014 välistä sotaa ei voida puolustaa millään kanIMPERIALISMITEORIAN VALOSSA san etua koskevalla pienimmälläkään tekosyyllä. Geopoliittisesti se on länsivalloille aivan loistava s?oitus Venäjää vastaan. Taustalla on myös Yhdyserityisesti marxilaisen dialektiikan kysyvaltain ja Euroopan unionin aikomus solmia myksiä. oikeutta kansanäänestyksen petaisiin siirtyä korkeampaan tuorusteella erota itsenäiseksi valtantotapaan mitä nopeimmin ja tioksi tai liittyä toisen valtion yhteyteen. Se toimii pankkialalla, öljy- ja kemianteollisuudessa, metalliteollisuudessa ja monessa muussa. myys leimahti väkivaltaisiksi yhteenotoiksi Imperialismin analyysin hän julkaisi yltyneisiin mielenosoituksiin. Finanssipääoman ja suurvaltojen pyrkimys saada maita taloudelliseen vaikutuspiiriinsä tähtää myös vastustajan heikentämiseen ja sen hegemonian järkyttämiseen. Hän on perustanut Ukrainaan mahtavan teollisuus- ja finanssiryhmän Privat. Ukrainalaisten oikeutettu tyytymättönät on julkaistu Filosofian vihkojen nimellä. Hän on Dnepropetrovskin alueen kuvernööri. Tältä pohjalta hän saattoi suorittaa vapaakauppasopimus. Lisäksi joillakin heistä on omia taistelujoukkoja, joita he rahoittavat. NeuvostoliiSotiin sovellettuna dialektiikan peruston romahtamisen jälkeen tälle politiikalle avautui uusia mahdollisuuksia. pelkän vihan le, että ihmiskunta on joutunut ratkaisun eteen: on joko tuhouKansakuntien itsemääräämisvuoksi, vaan oikeus merkitsi alistetun kielelduttava tai uskottava kohtalonsa politiikka on lisesti tai etnisesti valtion pääkaikkein vallankumouksellisimsynnyttänyt väestöstä eroavan väestönosan man luokan huostaan, jotta voisodat. Hyvä esimerkki Leninin esiintuomasta teollisuus- ja pankkipääoman yhteenliittymästä on Igor Kolomoiski. TEEMA – IMPERIALISMI Lenin painotti, kuinka kansainvälisesti yhon tiivistetty yli 900-sivuinen Imperialismiteen punoutunut pääoma teki mainioita liivihot. Yhdysvallat on sotilaallisesti läs-. Leninin filosofiset muistiinmerkinriin. radikaalisimmin.» Tämä koski luonnollisesti etupäässä reuTehtäväksi asettui taistelu rauhan puolesta ja sotien lopettaminen. 1917 Lenin määritteli Helsingissä kirjoittamassaan artikkelissa »Uhkaava katastrofi Leninin taktiikka imperialistisen sodan ja kuinka sitä vastaan on taisteltava» tuolmuuttamisesta kansalaissodaksi toteutui loisen tilanteen: Venäjällä ja johti onnistuneeseen sosialistiseen vallankumoukseen. Hän omistaa useita televisiokanavia. tiriitojen äärimmäisen kärjistymisen ja kuTähän tilanteeseen Euroopan unioni mouksellisen kriisin kypsymisen kaudeltarttui aloitteellaan vapaakauppa-alueesta la Lenin paneutui tutkimaan filosofian ja Ukrainan kanssa. EU:n aloite oli kuin imperialismin ristiriitojen marxilaisen anatulitikun heittäminen Ukrainan ruutitynnylyysin. Se on siinä määrin jännittäsuuspolitiikkaa eli kansakuntien itsemäänyt kansan aineelliset ja moraaliset voimat räämisoikeutta tunnustamalla ja antanut sellaisia iskuja koko nyvälittömästi Suomen valtiollinen Sotia ei käydä kyiselle yhteiskuntajärjestelmälitsenäisyys. Finanssikapitalismin väistämätön ovat aina tuominneet kansojen väliset sodat pyrkimys on talousalueen ja oman vaikuraakalaismaisina ja petomaisina tekoina.» tusalueensa laajentaminen. Samalla saatettiin »Sota on synnyttänyt niin äärettömän ryhtyä toteuttamaan bolševikkien kansallisuuren kriisin. Sota on politila ja konkurssi. väittämä on se, että sota on vain politiikan jatkamista toisin, väkivaltaisin keinoin. Kapitalistisen sekä siirtomaiden orjuuttaminen. Sodalla oli imperialistinen, työUkraina 2014 on klassinen esimerkkitapaus väenvastainen ryöstöluonne. Maailmansodan aikana syyskuussa keoperaatioita aseistuksella ja sodilla. Ukrainalaiset yleistajuisena esityksenä »Imperialismi kaodottavat valheellisesti Euroopan unionilta pelastusta taloudelliseen ahdinkoonsa: pitalismin korkeimpana vaiheena». Hän on Ukrainan toiseksi rikkain mies, jolla on myös Israelin kansalaisuus. ETUPIIRIJAKO JATKUU Yhdysvaltojen pyrkimys laajentaa taloudellista ja sotilaallista läsnäoloaan Ukrainassa ja Lähi-idässä todistaa, että maailman taloudellista etupiir?akoa ei ole suoritettu loppuun. Saksalainen sotapäällikkö Ludendorff totesi jo 1918, että Ukraina ja Suomi ovat Saksalle tuk?alat Venäjää vastaan. tyneessä Leninin kirjassa »Sosialismi ja soVoidaan puhua myös »kylmän sodan» kauta» lähtökohtana oli periaate: »Sosialistit desta. He ovat teollisuuspohattoja, jotka ovat nousseet Ukrainan poliittiseen johtoon sekä omistavat tiedotusvälineitä. Venäjä kokee, ettei se voi seurata välinpitämättömänä sivusta Ukrainan tapahtumien sille epäedullista kulkua. Syksyllä 1915 ilmestaloudellisesta ja poliittisesta jakamisesta. Siihen 54 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 talousapua, viisumivapautta, vapaata matkustamista Eurooppaan työtä hakemaan… Ukraina on kapitalistisille suurvalloille ihanteellinen markkina-alue, halvan työvoiman reservi sekä raaka-ainevarasto, »viljaaitta». Ukrainan oligarkkien ryöstökapitalismi ja porvarillisten vallanpitäjien tiikkaa, joka on vaihtanut kynän miekkaan. Hänellä on yksityisarme?a, joka on syyllistynyt erityisen raakoihin operaatioihin nykyisessä Ukrainan kriisissä Itä-Ukrainassa. SoEuroopan Unionissa ja Yhdysvalloissa tia ei käydä pelkän vihan vuoksi, vaan popantiin merkille Ukrainan talouden hätälitiikka on synnyttänyt sodat
Lenin kutsui pääomalle palveluksia tekevää sivistyneistöä porvariston hyödyllisiksi idiooteiksi. nä 140 maassa, joissa sillä on 800 sotilastukikohtaa ja 200 000 sotilasta. 52: Ilmakuvaa Canal du Nordin taisteluista Pohjois-Ranskassa 4.9.1918. 55 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Sellaisia pääoman palkkarenkejä hän näki tiedotusvälineissä, kulttuuriväessä, taiteessa ja tieteellisissä tutkimuslaitoksissa. Tämä uusien kansojen ja uusien luokkien heräämiskausi vahvistaa hänen mielestään yhä uudelleen marxilaisuuden oikeaksi. Ja juuri tämä väestöenemmistö onkin tullut mukaan taisteluun vapautumisensa puolesta. Erityisen paljon on kiihtynyt niin sanottu informaatiosota, joka on saanut orwellilaisia piirteitä: Median keskittäminen yhä harvempien ökyrikkaiden omaisuudeksi on sananvapautta. Hanke ei ole sosialistinen, mutta se esimerkiksi tukee kehitysmaiden taloudellista itsenäisyyttä. Viimeisessä artikkelissaan »Mieluummin vähemmän mutta parempaa» (1923) Lenin korosti: »…imperialistisen sodan vaikutuksesta itä on joutunut lopullisesti vedetyksi yleiseen koko maailman käsittävään vallankumousliikkeen pyörteeseen». Näihin lukuihin eivät vielä sisälly Irakin tai muiden sotien kustannukset. Hän ryhtyi tilaisuuden tullen aktiivisesti sitä toteuttamaan. Sota on rauhaan pakottamista. He ovat tämän päivän niin sanottuja »asiantunt?oita». Taistelun tulos riippuu viime kädessä siitä, että Venäjä, Intia ja Kiina muodostavat väestön valtaenemmistön. Sen kansat ovat heräämässä. Nyt Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka muodostavat niin sanottujen BRICS-valtioiden yhteistyöelimen, joka kehittelee maailmaan vaihtoehtoista taloudellisen yhteistyön verkostoa. Tuolloin Neuvosto-Venäjä oli Leninin johdolla jo irtautunut maailmansodasta. Yhdysvallat on myös pitänyt huolta esimerkiksi siitä, että EU:n sotilaallisen toiminnan kehittäminen tapahtuu Naton kanssa yhteistyössä eli Yhdysvaltojen valvonnassa. Uhrit ovat ihmiskilpiä. Neuvostoliiton romahdettua Nato laajeni Itä-Eurooppaan Venäjän naapuristoon. 5 KUVAT: s. Aasia on astuva historian etunäyttämölle tulevaisuudessa Venäjän vallankumousta seuraten, Lenin totesi vuonna 1922. VOIMASUHTEET UUSIKSI. Sen sotilasbudjetti on noin 400 miljardia dollaria ja lisäksi se käyttää 250 miljardia sotilaallisiin erityisoperaatioihin. Tältä kannalta sosialismin lopullinen voitto on varmasti ja ehdottomasti taattu, Lenin testamenttasi. Lenin ennusti, että idässä sadat miljoonat ihmiset, jotka muodostavat maapallon väestön enemmistön, heräävät poliittiseen elä- mään ja taisteluun. Yhdysvaltojen ja EU:n pakotepolitiikka tuli kuin »taivaan lahjana» Venäjän presidentille Putinille, joka on pitkään haaveillut maailmanlaajuisen kauppa- ja finanssipolitiikan uudistamisesta. Yhdysvaltojen hallinto pyrkii hyödyntämään Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan reaalisosialismin romahduksen tuoman voimasuhteen muutoksen. Tämä sivu: Tuhottu silta Canal du Nordissa 3.9.2018. Informaatiosodassa internet antaa mahdollisuuden käsitellä kriittisesti valtamedian pikaisesti tuottamaa näennäistotuutta. Kansalaisvapauksien kaventaminen on demokratiaa
Teksti Tuomas Kaila Kuvitus Ulla Eronen IRLANNIN PÄÄSIÄISKAPINA oli kuningaskun- nalle vähäpätöinen paikallinen episodi Länsirintaman verisen uuvutussodan keskellä. ‘Twas England bade our wild geese, go, so that »small nations may be free». TEEMA – IMPERIALISMI Imperium et libertas Onko kyynisen suurvaltapolitiikan ja liberaalien arvojen välillä sovittamaton ristiriita. Sotarekryto?ien sloganeissa emämaa kävi aivan vakavalla naamalla sotaa pienten kansojen, tässä tapauksessa Belgian ja Serbian, vapauden puolesta. Oli myös tärkeää, ettei luonnostaan laiska ja pahatapainen kelttiläinen rotu tulisi liian riippuvaiseksi valtion tuesta. (Englanti sanoi meidän villihanhillemme: menkää, jotta »pienet kansat saavat olla vapaita».) Pienen Irlannin kansan itsemäärämisoikeudesta ei sadoilletuhansille värvätyille nuorukaisille, balladin kuvaamille »villihanhille», mainittu. Kuningaskunnan kasvurikkaasta siirtomaasta laivattiin, entiseen tapaan, valtavat määrät viljaa, me?erituotteita ja lihaa emämaahan, paremmille markkinoille. Jo vuosisadat liberalistinen retoriikka on toiminut brutaalien koneistojen voiteluaineena. (Uljaana yllä Dublinin liehui sotalippu / Oli parempi kuolla irlantilaisen taivaan alla kuin Suvlassa tai Sud el Barissa / Vahvat miehet kiiruhtivat halki Royal Methin kent56 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 tien / Kun Britannian hunnit pitkän kantaman kivääreinen sukelsivat esiin sumusta.) Balladin kertojahahmo, pappi itse, julistaa, että oli kuitenkin parempi kuolla oman kotiseutunsa taivaan alla kuin maailmansodan kaukaisilla rintamilla, ottomaanien mailla Suvlassa tai Sud el Barissa. Foggy Dew, irlantilaisen pitäjänpapin sepittämä balladi, kuvailee pääsiäskapinan jälkeisiä tuntemuksia. Adam Smithin propagoima laissez-faire, markkinaliberalismi, oli par- lamentin enemmistöön nousseen, liberalistisen whig-puolueen johtoportaalle ihmelääke sairauteen kuin sairauteen, myös Irlantia koettelevaan perunaruttoon. Sukupolven takaisen suuren nälänhädän aikaan emämaan lainlaat?at olivat sen s?aan ajaneet siirtomaalleen poliittisen vapauden s?asta markkinoiden vapautta. Muualla Euroopassa kadon aiheuttamaa nälänhätää lievitettiin muun mualla rajoittamalla viljan vientiä katastrofialueilta. Imperiumin arme?alla, noilla »Englannin hunneilla pitkän kantaman kivääreineen», oli aseellinen ylivoima, jo ilmankin Länsirintaman uusia innovaatioita kuten kloorikaasua tai kevyitä konekiväärejä. Nälänhädän pahimmin koettelemilta seuduilla ruuan lastaus ja kuljetus. Ruuan hinta Irlannissa nousi rajusti, etenkin kun whig-hallinto teki lopun halvan amerikkalaisen maissin viennistä sinne. Emämaa murskasi vuoden 1916 kansannousun kuudessa päivässä. Right proudly high over Dublin Town they hung out the flag of war / For ‘twas better to die ‘neath an Irish sky, than at Suvla or Sud el Bar / And from the plains of Royal Meth strong men came hurrying through / While the Britannia’s huns with their long range guns sailed in through the foggy dew. Aikaisemman, vuosien 1782–83 aikaisen nälänhädän aikana myös Irlannin satamat oli väliaikaisesti suljettu, mutta nyt puhalsivat uudet tuulet. Kapinan johtajat teloitettiin. Ei ainakaan menneiden eikä nykyisten maailmanmahtien virallisissa narratiiveissa. Hallituksen piti yksinkertaisesti pysytellä syrjässä ja antaa vapaasti toimivien markkinoiden tasapainottaa ikävä tilanne
Pieniltä maaplänteiltään häädetyistä vuokraviljel?öistä ja kerjuukeppiin tarttuneista päivätyöläisistä noin miljoona kuoli nälkään tai nälän aiheuttamiin tauteihin. Kuvassa Maumau-kapinan johtaja Dedan Kimathi, joka teloitettiin 1957. Näin markkinoiden vapaa käsi, emämaan siunauksella, osaltaan ratkaisi Irlannin torpparikysymyksen. Vuonna 2010 Britannian opetusministeri, konservatiivipuolueen Michael Gove, visioi kouluhistorian opetussuunnitelman uudistusta. Esikoisromaanissaan Burmese Days George Orwell antaa imperiumin perinnöstä oman summauksensa päähenkilönsä suulla: Verrattuna aikaisempiin kolonialistisiin maailmanmahteihin britti-imperiumi erottui edukseen. Mutta tuo valhe turmelee meidät, pahemmin kuin kukaan voi kuvitella. Naipaul maineikkaassa jälkikolonialistisessa romaanissaan Joki tekee mutkan: »Eurooppalaiset, kuten kaikki muutkin, halusivat kultaa ja orjia; mutta samanaikaisesti he halusivat myös teetättää itsestään kunniapatsaita juhlistaakseen kaikkia orjiensa puolesta tekemiään hyviä töitä.» Omaa työtään imperiumin poliisivirkamiehenä Burmassa Orwell kuvailee näin: »Vastuualueisiini kuului ihmisten potkiminen, ruoskiminen, kiduttaminen ja teloittaminen.» MARKKINALIBERALISMI OLI WHIG-PUOLUEEN JOHTOPORTAALLE IHMELÄÄKE SAIRAUTEEN KUIN SAIRAUTEEN. 57 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. KULTAA, ORJIA JA KUNNIAPATSAITA Britti-imperiumin moraalisesta tilinpäätöksestä on käyty kiivasta väittelyä. TEEMA – IMPERIALISMI vaati kuningaskunnan asevoimien suojelusta ja valvontaa. Puolitoista miljoonaa lähti siirtolaisiksi. - - - Me anglo-intialaiset olisimme lähes siedettävää porukkaa, jos reilusti myöntäisimme olevamme pelkkiä varkaita ja jos vain jatkaisimme ryöstelyämme ilman turhia humpuukipuheita.» Samanlaiseen liberalistiseen skitsofreniaan viittaa V.S. Brittien toimia Burmassa romaanin päähenkilö kutsuu suureksi hu?aukseksi: »Hu?austa on tietysti se, että olisimme tulleet tänne mustia veljiämme auttamaan, emmekä muka heitä ryöstämään. Ymmärtäähän sen, miksi moinen valhe on sepitetty. Viime kädessä sen politiikka oli kuitenkin despotismia ja varkautta. Oppilaille oli tarjottava »kokonaisvaltainen narrativi», jossa keskiöön nousisi, perinteisemmällä tavalla, isänmaan merkittävä ja myönteinen rooli maailmanhistoriassa
Aivan kuten Irlannin väestö aikoinaan, myös Kenian kikuju-heimo jakautui siirtomaaherroja kannattaviin, parempiosaisiin tilanomistajiin ja näitä vastustaviin, nälän partaalla eläviin torppareihin ja renkeihin. Sisseiksi epäillyt päätyivät pakkotyöleireille tai kuulusteltaviksi pidätyskeskuksiin, joissa kidutus oli systemaattista ja tapahtui ylimmän hallintoportaan mandaatilla. Kolonialistinen projekti oli niin brutaali, että sitä kauhisteli jopa Winston Churchill, valtiomies, joka omien sanojensa mukaan piti muun muassa myrkkykaasun käyttöä »sivistymättömiä heimoja» vastaan erittäin suotavana. Konflikti päättyi viimeisiään vetelevän britti-imperiuminkin mittapuulla poikkeuksellisen brutaalisti. Vielä 1950-luvulla, menetettyään jo auttamattomasti maailmanmahdin asemansa entiselle siirtomaalleen Yhdysvalloille, brittihallinto koetti vielä kynsin hampain pitää kiinni luonnonvaroiltaan rikkaasta Keniasta. Elkins kirjoittaa: »Kuulustel?at ruoskivat, ampuivat, polttivat ja silpoivat Mau-mau-taistel?oiksi epäiltyjä vankeja, tarkoitus oli puristaa näistä sotilaallisesti strategisia tietoja tai todistusaineistoa oikeusistuimia varten.». 58 Vuonna 1952 syttyi Mau-mau-kapina. »Onko tosiaan tarpeen tappaa niin suunnattomat määrät noita puolustuskyvyttömiä ihmisiä?» Churchill ihmetteli. Vanhoista tavoista on vaikea luopua. Historioits?a Caroline Elkinsin Pulitzer-palkittu teos Imperial reckoning kuvaa aikalaisdokumentteihin ja laajaan haastatteluaineistoon nojautuen brittihallinnon kapinan vastaisia toimia. Siksi kapinaa on myös kutsuttu sisällissodaksi. TEEMA – IMPERIALISMI MIKÄ ON HYVÄKSI IMPERIUMILLE, ON HYVÄKSI KAIKILLE. Mau-mau-kapinallisia tukeneiden olot olivat kuin Stalinin gulageissa. Nälkä ja taudit tappoivat etenkin lapsia. Se oli yhden etnisen ryhmän, kikuju-heimon, aseellinen kansannousu brittihallintoa vastaan. Kuningaskunnan »suojelus» tarkoitti maan väkivaltaista avaamista valkoisille uudisraivaajille. Strategiaan kuului lähes koko kikuju-väestön kollektiivinen rankaiseminen. Yli miljoona siviiliä aidattiin piikkilangalla reservaateiksi kutsuttuihin suljettuihin kyliin. MAU-MAU-KAPINA TUKAHDUTETTIIN BRUTAALISTI Barack Obaman isoisää kidutettiin Kenian vankilassa. Britannia oli julistanut Kenian protektoraatikseen vuonna 1895
Toisin kuin John Stuart Millin viktoriaanisessa Britanniassa, Obaman Yhdysvalloissa liberaaleista pelisäännöistä ei jousteta ainoastaan valtakunnan rajojen takana asuvien barbaarien kohdalla. Kolonisaation olennainen osa oli yhteistyö paikallisten 59 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Vuonna 1875 brittihallanto kansallisti tuon aikansa suurimman korporaation, otti hallintaansa sen virkakoneiston ja palkka-arme?an. Miehen kolmannen vaimon Sarah Onyangon mukaan valkoiset kuulustel?at olivat kiduttaneet hänen puolisoaan erilaisin sadistisin keinoin. Selkokielellä tämä tarkoitti täyden rikosoikeudellisen immuniteetin takaamista Obaman edeltäjille sekä arme?an ja tiedustelupalvelun korkeille upseereille. John Stuart Mill, viktoriaaninen yksilön oikeuksien filosofi, kannatti myös isänmaansa »valistunutta despotismia». TEEMA – IMPERIALISMI Elkinsin haastattelema uudisraivaaja kuvailee omaa osallistumistaan kuulusteluihin: »Homma lähti vähän käsistä. Imperiumi kasvoi kukoistukseensa korporaation, Itä-Intian kauppakompanian, avaamien markkinoiden ansiosta. Obama palasi elokuun alussa aiheeseen Valkoisen talon televisioidussa lehdistötilaisuudessa. Puheet demokratian ja vapauden levittämisestä ovat globaalisti huonossa huudossa. Kansainvalistä rauhanomaista yhteistyötä ylistävän alustuksensa perään presidentti listaa siekailematta Yhdysvaltojen voimapoliittisia päämääriä muun muassa LähiIdässä ja Pohjois-Afrikassa. Parlamentissakin istunut Mill kirjoittaa vuonna 1874: »On vakava virhe kuvitella, että niitä samoja kansainvälisiä sääntöjä, joiden puitteissa sivistyneet kansakunnat vuorovaikuttavat, voisi soveltaa barbaarikansoihin.» Obaman YK-puhe kulkee samoilla linjoilla. Kauppakompania oli viime kädessä kuitenkin imperiumin talutusnuorassa. Vanha hyväksi havaittu keino on laittaa yhtäläisyysmerkki väliin. Vaikka kiduttaminen oli amerikkalaisten arvojen vastaista, oli se kuitenkin WTC-iskun jälkimainingeissa ollut ymmärrettävää. Miten sovittaa yhteen kaksi ristiriitaista päämäärää, kyyninen voimapolitiikka ja yleiseen hyvään, sivistykseen ja edistykseen tähtäävä liberalistinen idealismi. Kun leikkasin epäillyn munia irti, oli mies jo korvia vailla ja toinen silmä roikkui poskella.» Lisäksi, aivan kuten Abu Ghairabin vankilassa muutamaa vuosikymmentä myöhemmin, myös seksuaalinen väkivalta ja nöyryyttäminen oli brittien pidätyskeskuksissa yleinen kuulustelumetodi. Tosin Amnesty Internationalin mukaan sotarikokset, laittomat pidätykset ja kidutus ovat yhä arkipäivää myös muun muassa Afganistanin rintamalla, amerikkalaisten joukkojen toimesta. OBAMA JA KIDUTUS Vaalikampanjansa aikana senaattori Obama tuomitsi vahvoin sanankääntein Bushin hallinnon aikaiset laittomuudet, etenkin terroriepäiltyjen kiduttamisen. Obaman valtuuttamissa täsmäiskuissa on tapettu tietoisesti ainakin kaksi Yhdysvaltojen kansalaista, ja tämän allekirjoittama NDAA-laki mahdollistaa terrorismista epäiltyjen Yhdysvaltojen kansalaisten vangitsemisen vailla habeas corpuksen antamaa suojaa. »Yhdysvallat on valmis käyttämään voimaansa kaikissa muodoissaan, myös sotilaallisessa, turvatakseen kansalliset etunsa.» On mahdollista, että puheen nimettömät laat?at ovat pitäneet suorasanaisuutta Bushin suosimia fraaseja parempana retorisena vaihtoehtona. Mikä on hyväksi imperiumille, on hyväksi kaikille. »Uskon, että Amerikka on ainutlaatuinen – osittain siksi, että olemme vuodattaneet vertamme ja avanneet kukkaromme paitsi omaa, myös kaikkien muidenkin etua ajaaksemme.» despoottisten eliittien kanssa. Myöhemmin markkinoiden vapaata kättä avitti myös sotilaallinen voima. Intian pikkukuninkaiden ja läntisen Afrikan orjakauppaa harjoittavien heimopääliköiden yhteistyö oli usein saumatonta. Obaman puhe vuoden 2013 YK:n yleiskokouksessa tuo monessa suhteessa mieleen britti-imperiumin aikaisen, sisäisesti ristiriitaisen retoriikan. Yksi tapa ratkaista kidutuksen ja amerikkalaisten arvojen välinen ristiriita oli ulkoistaa kidutus. Hän oli Barack Obaman, Yhdysvaltain 44:nnen presidentin isoisä. Miestä oli ruoskittu aamusta iltaan, miehen kivekset oli puristettu kahden rautatangon väliin ja tämän kynsien alle ja pakaroihin oli työnnelty neuloja. Vuoden 2009 virallisessa tiedotteessa Valkoinen talo ilmoittikin jatkavansa terroriepäiltyjen lennättämistä »liittolaismaiden» pidätyskeskuksiin kuulusteltaviksi. Puheen loppuosio sivuaa kuitenkin vielä vanhaa imperialistista dilemmaa. Pian virkaanastujaistensa jälkeen tuore presidentti totesi kuitenkin »mielummin suuntaavansa katseensa tulevaan kuin menneeseen». Vangittujen ja kidutettujen kenialaisten joukossa oli muuan kuusikymppinen mies, joka oli aikoinaan työskennellyt brittiupseerin henkilökohtaisena kokkina. »On totta, että kidutimme joitain porukoita». Voimakeinojen työkalupakki on britti-imperiumin päivistä kasvanut, mutta ei Kuningaskuntakaan luottanut vain aseisiinsa. Erityisen oireellista on se, että liberalististen arvojen pintasilauskin alkaa jo kadota, samalla kun yhteiskunnan eriarvoisuus kasvaa, poliisivoimat militarisoituvat ja infrastruktuuri rapistuu. Journalisti Chris Hedgesin mukaan tämä »korporatistinen vallankaappaus» saattaa lopulta johtaa täydelliseen kaaokseen. Näin tämän omakohtaisesti entisessä Jugoslaviassa, ja sama päti myös Weimarin tasavaltaan.» 5 KORPORATISTINEN VALLANKAAPPAUS Obama ei tarkemmin mainitse, mitä »voima kaikissa muodoissaan» käsittää. Hedges, entinen New York Timesin sotakirjeenvaihtaja, kirjoittaa: »Liberalistisen luokan täydellinen lamaantuneisuus enteilee usein poliittista katastrofia. Oli kuitenkin »turha hurskastella asiasta näin jälkikäteen». Monien poliittisten kommentaattorien mukaan tilanne Yhdysvalloissa on tällä hetkellä päinvastainen: kansallisvaltion tärkeimmät instituutiot, parlamentti, korkeimmat oikeusistuimet ja puolustusvoimat ovat finanssi-, öljy- ja aseteollisuuden taskussa. Kidutetun miehen nimi oli Hussein Onyango Obama
TEEMA – IMPERIALISMI Kolonialismi, oppiminen ja globaali demokratia Kolonialismi ja imperialismi kytkeytyvät vahvasti alistamiseen, riistoon ja joukkotuhontaan. Vastareaktioina ne ovat kuitenkin synnyttäneet keskustelua demokratiasta, ihmisoikeuksista ja moniarvoisuudesta. Teksti Heikki Patomäki Kuvitus Samuli Saarinen 60 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014
Tuohistoria voidaan merimatkoista Atlantin yli tantokapasiteetti kasvoi noymmärtää myös laajensivat 1500-luvun eupeammin kuin ostovoima eettis-poliittisena rooppalaisten tilallista hoeriarvoisessa yhteiskunnasoppimisprosessina. Bartolomeo de las Casas ja Franciscus de Victoria arvostelivat jyrkästi koloniaalisia käytäntöjä. Uskonpuhdistus rajasi kirkon valjota ratkaistiin ulkoisella laajenemisella. Kammottavan kohtelun ja tautien lopputulos oli kansanmurha. Intiaaniväestö romahti. nalla ei välttämättä ole mitään erityistä roolia kosmoksessa. Ihmiskun61 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Monet valistuksen tärkeimmistä ajattel?oista jatkoivat Brunon ajatuskulkuja ja sovelsivat niitä kolonialismin ja sotien kritiikkiin. TEEMA – IMPERIALISMI MAAPALLON TODELLISET tai kuvitellut tyhjät tilat oli täytetty 1800-luvun loppuun mennessä. pidemmälle ja argumentoi, että jokainen kiinteän tähden ympärillä on oma aurinDEKOLONISAATION PERIAATTEET kokuntansa, ja että monissa niissä voi olla samanlaisia maailmoja kuin meidän omamKun maapallolla ei ollut enää tyhjää tilaa, me. Samoslaisen teorian – aurinkokeskeisestä planetaarisesta järjestyksestä. Afrikka jaettiin ja Aasiaa alistettiin laajalti. Amerikan valloitus ja erilaiset tutkimusmatkat eivät olisi olleet mahdollisia ilman teknologisia ja yhteiskunnallisia muutoksia pohjoisen Välimeren alueella. Tietoisuus maapallosta rajallisena planeettana vu loi »sosiaalista ongelmaa», yleistyi. Luonnonoikeudelliset argumentit kielsivät ei-uskovien hengen tai omaisuuden riiston, mutta oikeuttivat väliintulon ja jopa orjuuttamisen, jos ei-uskovat käyttäytyvät yleisen järjen ja moraalin vastaisesti. järjen tielle sai uusia merkityksiä. George Orwell esitti sodanaikaisessa kolumnissaan, että Hitlerin opit merkitsivät moraalista paluuta kivikaudelle. Alkuperäisasukkaat eivät olleetkaan intialaisia vaan »intiaaneja». Bruno kannatti kosmista pluralismia: ja valistuksen ihanteet rauhasta, vapaudesta ja itsemääräämisestä olivat levintietoisia olentoja on muuallakin. Adolf Hitlerin yritys luoda mannereurooppalaista imperiumia ja tyhjentää tilaa saksalaisille siirtoasukkaille itäisessä Euroopassa oli moraalinen katastrofi. Laivanrakennustaito ja navigointi mahdollistivat pitkät merimatkat, ja kapitalistisen markkinatalouden uudet käytännöt mahdollistivat esimerkiksi pankkiirien s?oitukset pitkiin matkoihin. Kartograristiriitoja, jotka johtivat imja imperialismin fian kehitys ja tieto pitkistä perialismin paluuseen. Vasta hänen neljän pitkän matkansa jälkeen eurooppalaisille selvisi, että oli löytynyt uusi manner. Vaikka Orwell liioitteli, ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa ja sotapropagandassa todella tapahtui moraalista taantumista, jota Hitler edusti. ta ongelmistaan huolimatta löytöretket ja Tultaessa 1800-luvun puoliväliin vallitsi kolonialismi avasivat eurooppalaisten maalaajalti uskomus, että kolonialismin ja imilmankuvaa. Pian myös Britannian, Ranskan ja muiden eurooppalaisten siirtomaavaltojen oli luovuttava imperiumeistaan. Maapallo Kilpailevien imperialismien järjestelmä ei ole maailmankaikkeuden keskipiste, sen johti asevarustelukilpaan, ja lopulta olosuhenempää kuin asioita havainnoiva oppinut teisiin, joissa ensimmäinen maailmansota mieskään, tai maallinen tai uskonnollinen syttyi. Myös nopea väestönkasrisonttia. Nopeasti väkivalta ja alkuperäisasukkaiden riisto ja orjuuttaminen herättivät kiivaan moraalisen ja oikeudellisen keskustelun. mus sai aikaan vielä yhden kierroksen vanGiordano Bruno meni Kopernikusta hanaikaista imperialismia. Laajemmassa historiallisessa perspektiivissä kolonialismin ja imperialismin historia voidaan ymmärtää eettis-poliittisena oppimisprosessina, jossa on tapahtunut myös aitoa edistymistä. Napoleonin sotien aikana tai pian niiden jälkeen myös eteläisen Amerikan siirtomaat UUSI TIEDE, UUSI KOSMOPOLITANISMI itsenäistyivät. UUDEN MANTEREEN VALLOITUS Kristoffer Kolumbus päätyi Amerikkaan virhelaskelman seurauksena. Oppimisen tuloksena eettisistä ja poliittisista periaatteista tulee yhä yleistettävämpiä, samalla kun kyky tehdä erotteluja todellisuuden eri tasojen, kategorioiden ja aspektien välillä lisääntyy. taa ja loi uusia keskuksia, jossa tietoa voiEspanjalaisten kolonialistien ajatus eridaan tuottaa. Lopulta nousee vaatimus globaalista demokratiasta, joka kuitenkin herättää uusia eettisiä ja poliittisia kysymyksiä. Immanuel Kant, Denis Diderot, Voltaire ja useat muut valistuksen ajattel?at julkaisivat tekstejä kolonialismia ja imperialismia vastaan. Kun uudelle siirtomaa-asutukselle ei enää ollut tilaa, laajenemisopeille jäi vain imperialismin ja rasistisen kansanmurhan vaihtoehdot. »SiviliVuonna 1543 Kopernikus esitti teorisoivasta tehtävästä» tuli uusimperialismin ansa – tai uudelleen esitti Aristarkhos oikeutus. Juoksuhautojen moraalinen taantuhallits?a. Kun perille päästiin, ensireaktio oli, että intiaanit täytyy käännyttää kristillisyyteen. KOLONIALISMIN LOPPU JA KÄÄNNE UUSIMPERIALISMIIN Vallankumous Amerikassa oli osaltaan edesauttamassa Ranskan vallankumousta. Renessanssin myötä euroopperialismin aika alkaa olla ohi. 1600-luvun lopulta alkanut valistuksen kausi kyseenalaisti aikalaistensa pienuuden ja heidän horisonttinsa kapeuden, suorastaan nauroi sille. Liberalistiset liikkeet kampPerustavista moraalisista ja oikeudellisispailivat orjuutta ja sotaa vastaan. Molemmat vetosivat yleispäteviin luonnonoikeudellisiin ja kristillisiin perusteihin. Pian peruste muuttui. Teollistuvassa maailmantaloudessa palaiset olivat jo tutustuneet antiikin stoalaisiin ja muihin Kolonialismin oli kuitenkin tendenssejä ja toisinajattel?oihin. sa. Erilaisuudelle ei kuitenkaan jätetty tilaa. Bruno poltettiin roviolla vuonna 1600, mutta pian asetelmat muuttuivat. Katsantokulma maailmaan laisten toisten johtamisesta uskonnon ja alkoi muuttua. Myös intiaanit ovat ihmisiä, myös heillä on oikeuksia. Historiallisten sattumien tuloksena taantumus pääsi valtaan ja sai lyhyessä ajassa paljon tuhoa aikaan ennen kuin koki perikadon. Intiaanit ovat meidän kaltaisiamme järkeviä ja kristillisiä ihmisiä, ainakin potentiaalisesti, ja siksi heihin soveltuvat samat normit ja periaatteet
uusissa puitteissa. Sodat kieltävä ja mia, joskin deterritoriaalisessa muodossa. Samalla se oli nitellaan vakavasti. Margaret Thatcherin ja Ronald Reaganin uusliberalismi tarkoitti paitsi lännen brittien käsissä. yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin nojaava YK-järjestelmä formalisoi ajatuksen, jonka KOHTI GLOBAALIA DEMOKRATIAA mukaan tietyt yleiset eettiset ja lailliset periaatteet voidaan toteuttaa parhaiten valtioGlobalisaation aaltojen myötä valistuksen järjestelmän kautta. Monet kohtaamiset muuylivallan vahvistamista niin myös osittaiskalaisten kanssa ovat väkivaltaisia; usein ta paluuta menneisyyteen. Koska moraali ei voi enää perustua jumalan tai luonnon sanaan, tai minkään tietyn ryhmän tai tradition auktoriteettiin, vaan vaaditaan riippumattomia perusteluja, moraalista on tullut lähtökohtaisesti kosmopoliittista. ilma on pienentynyt. Tavoitteena oli maapallon ulkopuoliset osoittautuvat natuudelleen toteuttaa 1800-luvun lopun libeseiksi, jotka haluavat lisää elintilaa itselleen. He haluavat lisätä moraalista tarkkanäköisyyttä. Molemmat ovat osallisia keskustelussa, jossa eettisistä ja poliittisista periaatteista tulee yhä yleistettävämpiä, samalla kun kyky tehdä erotteluja todellisuuden eri tasojen, kategorioiden ja aspektien välillä lisääntyy. ja asteroidivyöhykkeelle suundenmukaisuutta. 5. Vastareaktiota ei tarvinnut kauan odotEsimerkiksi H.'G.'Welssin Maailmojen sota otti ideoita Tasmanian kohtalosta taa. »Tässä ei ole mitään sen kauheampaa kuin se mitä itse teitte menneisyydessä toisille ihmisille.» Filosofit ja politiikan teoreetikot pyrkivät kuitenkin viemään oppimista pidemmälle. kosmopolitanismille on kehkeytynyt mateLisäksi alkuperäinen Bretton Woods riaalinen perusta. (Demokraattinen) itseteesta – kertovat monet tieteiskuvitelmat, määrääminen ja valtiosuvereniteetti kytjotka toistavat maailmanhistorian episodeja kettiin yhteen. ralismin arvot ja ihanteet. Samalla vapauAmerikkalaisessa televisiosarjassa Falling tettiin aiempia tendenssejä ja ristiriitoja. siirtomaita 1970-luvun julistus Uudesta Kun nyt kuvittelemme siirja -asutusta, tomaita ja -asutusta, tapahtuu kansainvälisestä talousjärjesse tapahtuu se kosmisessa mittakaavassa. Globaalin demokratian kannattajat haluavat luonnostella ne periaatteet ja institutionaaliset puitteet, joissa yhtäläisen vapauden ja autonomian ihanteet voidaan toteuttaa kaikkein yleistetyimmässä muodossaan. Kaikille niille, jotka voivat -järjestelmä oli yritys ylittää kamatkustaa suihkulentokoneilla pitalistisen maailmantalouden ja kommunikoida puhelimitse Kun nyt ristiriitoja, jotta menneisyyteen tai internetin välityksellä, maakuvittelemme ei enää tarvitsisi palata. Skies maapallolle hyökkäävä rotu haluaa 62 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 hengissä säilyneet ja vielä vastarintaa tekevät ihmiset reservaatteihin. Eettisestä kuitenkin kaikkien aikojen yritys vahvistaa valtiosuvereniteettia myös ja poliittisesta oppimisesta – tai sen puuttalouden alueella. Post-strukturalistit puolestaan epäilevät liiallista universalismia ja haluavat paljastaa, mitä sosiaalista todellisuutta rakentavia ja kenties väkivaltaisia tai alistavia vaikutuksia erojen vähättelyllä voi olla. TEEMA – IMPERIALISMI Niinpä olemme taas nähneet uusimperialisneet kaikkialle, ihmiskunta järjestyi hetkeksi kansallisvaltioihin. tyksestä vaati varallisuutta uukosmisessa Siirtokuntia kuuhun, Marsiin delleen jakavaa globaalia oikeumittakaavassa
Tämä on toinen teema, joka minua on kiehtonut: Suomi suurvaltojen ainaisena jees-miehenä. Niistä yksi, erityisen kiinnostava, liittyy näiden maiden keskinäisiin suhteisiin ja suomalaisten käsityksiin amerikkalaisista. Vaikka Yhdysvaltojen arvostelulle on usein hyvät syynsä, sen varjoon jää paljon tarpeellisempi ja rakentavampi asia: omien maiden ja Euroopan valtakoneistojen kritiikki. Samoin amerikkalaisten sotaretkien kritisointi harvemmin kohdistuu niissä mukana oleviin lukuisiin eurooppalaisiin maihin. Niistä seurannut humanitaarinen katastrofi aiheutti noin puolen miljoonan irakilaisen lapsen kuoleman, mikä hinta oli ulkoministeri Madeleine Albrightin mukaan »sen arvoista». Vastaavia esimerkkejä on loputtomiin. CIA:n vankilentojen osalta Suomen valtiojohto on parhaansa mukaan pokkuroinut Yhdysvaltojen edessä. Muutama vuosi sitten teimme veljeni Tuomas Kailan kanssa Ylelle radiosarjan Amerikan vastaisista asenteista Suomessa ja Euroopassa. Asenteen takana on yhtäältä aitoa huolta Yhdysvaltojen toiminnasta maailmassa, mutta poliittinen kritiikki sekoittuu myös stereotyyppisiin ennakkoluuloihin valtavasta ihmisryhmästä ja jonkinlaiseen pikkuvelikompleksiin. Keskustelun sävy on aiheuttanut sen, että termit »vankilento» ja »erikoisluovutus» ovat alkaneet kuulostaa yhtä kuivilta kuin vaikkapa »Schengen-kelpoisuus» tai »yt-neuvottelut». Vaikka oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on tehnyt ison urakan tutkiessaan Suomen mahdollista osallisuutta, selvitys tekee »liian vähän ja liian myöhään», kuten Suomen Amnesty totesi. Eikä juuri koskaan kuule kyseltävän, miksi ihmeessä Suomella on joukkoja Afganistanissa, vaikkei kukaan tunnu enää ymmärtävän, mitä Afganistanissa ylipäätään yritetään saada aikaan. Merkillisintä on kuitenkin se, että paljoa itsetutkiskelua saati intohimoja ei herää silloinkaan, kun EU tai Suomi vetävät samaa linjaa kuin Yhdysvallat. Sitä tehdessä oli hämmästyttävää huomata, missä määrin meillä eurooppalaisilla on tarve kritisoida juuri Yhdysvaltoja – mieluummin kuin vaikka Kiinaa tai Venäjää. Yhdysvallat lähti tietoisesti rakentamaan järjestelmää, jolla se kiersi 63 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. TEEMA – IMPERIALISMI Miksi CIA:n vankilennoista on edelleen puhuttava. MISTÄ VANKILENNOISSA OLI KYSE. Selvityksessä on pääasiassa kyselty viranomaisilta ja poliitikoilta, onko meillä toimittu kaikin puolin moitteettomasti, ja vastaus on arvattavasti myöntävä. Samanaikaisesti julkinen keskustelu asian tiimoilta on ollut niin yliolkaista ja näennäisen neutraalia, että rikosten vakavuus on jäänyt suurimmalta osalta yleisöä täysin tiedostamatta. On välillä vaikea muistaa, mistä kohussa oli kyse: oikeusvaltion perusperiaatteiden järjestelmällisestä purkamisesta, laittomista vapaudenriistoista, kidutuksesta ja murhista. Kun yli 10 000 ihmistä osoitti mieltään Irakin sotaa vastaan Kaivopuistossa vuonna 2002, kuinka moni meistä tiesi Suomen roolista Irakin sotienvälisissä talouspakotteissa. Tärkein tavoite on ollut pitää välit suurvallan kanssa hyvinä, ihmisoikeusloukkauksien vakavuudesta välittämättä. Oikeusasiamieskin syyllistyy ratkaisussaan merkillisen etäännyttävään kielenkäyttöön kutsuessaan tätä täysin suunnitelmallista ja rikollista toimintaa toistuvasti »ilmiöksi». Oikeusasiamiehen ratkaisu ei tee kidutusoperaatioista suljettua tapausta Suomessa. Tällaiselle pokkuroinnille on olemassa maailmalla tunnettu termikin: Finlandization. Teksti Ilari Kaila TÄTÄ KIRJOITTAESSANI on kulunut melko tark- kaan kymmenen vuotta siitä, kun muutin Helsingistä New Yorkiin. Toinen jalka on kuitenkin pysynyt koko ajan Suomessa, ja elämä kahden kotimaan välillä on antanut perspektiiviä moneen asiaan. Suomi, turvallisuusneuvoston silloinen jäsen, oli merkittävässä roolissa pakotteista päätettäessä ja niiden koordinoinnissa. YKedustajamme Marjatta Rasi oli pakotekomitean puheenjohtaja
Hyvä että julkaistiin. Monet uutisoinnin ulkopuolelle jätetyt yksityiskohdat ovat makaaberissa painajaismaisuudessaan kuin huonosta trilleristä. Suomen uutisia seuratessa on tuntunut siltä, että meillä pidetään epäsoveliaana kuvailla, mistä vankilennoissa on ollut kyse, jos samassa yhteydessä selvitellään, missä määrin oma valtionjohto on saattanut antaa niille siunauksensa. Mutta sitä edeltänyt turhauttava prosessi, ja lopputuloskin, vain vahvistivat käsitystäni meikäläisen vankilentokeskustelun ja -uutisoinnin tilasta. Aamulehden väen kanssa oli tapeltava kuukausia, ettei tarinaa vesitetä hallitusta myötäilevällä ja kvasineutraalilla sävyllä, ja jopa ettei monia kiusallisimpia faktoja jätetä pois. Eläkkeelle jäänyt Yhdysvaltain arme?an kenraali Barry McCaffrey on todennut: »Kidutimme ihmisiä armottomasti. Tämä diplomaattisähke oli Open Society -säätiön keväällä 2013 julkaisemassa raporttissa, joka herätti paljon kansainvälistä huomiota. Lukemattomien täysin viattomien ihmisten elämä on tuhottu, ja syyt ovat joissain tapauksissa olleet kafkamaisia: uhrin nimi on muistuttanut terrorismista epäillyn nimeä, tai salakuunneltu arabiankielinen puhelinkeskustelu on käännetty englanniksi väärin. Vankilennot jatkuvat Barack Obaman valtakaudella presidentin omalla erikoismääräyksellä, tosin diskreetimmin ja todennäköisesti ei enää Euroopan kautta. Silloinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk) oli henkilökohtaisesti vakuuttanut Yhdysvaltojen virkaatekevälle suurlähettiläälle, ettei halua »haastaa» Yhdysvaltoja, vaan »minimoida kummallekin osapuolelle koituvan vahingon» näistä paljastuksista, jotka olivat hänen omallekin hallitukselleen »nolostuttavia». Neuvotteluissa lähetystön väen kanssa Suomen hallituksen puolelta ilmaistiin huolta siitä, että oikeusapuun ja rikoksen johdosta tapahtuviin luovutuksiin liittyvistä sopimuksista käytävät neuvottelut voivat hidastua, jos media saa käsiinsä lisää todisteita vastaavanlaisista lennoista. TEEMA – IMPERIALISMI kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja omia lakejaan. Kidnappauksissa on usein seurattu toimintamallia, jossa joukko »ninjapukuisia», varpaista kasvoihin mustiin naamioituneita ja käsielein kommunikoivia agentteja vangitsee epäillyn; vangin vaatteet leikellään veitsellä ja riisutaan; hänelle annetaan huumausainetta peräaukon kautta; puetaan vaippoihin, kahlitaan ja laitetaan silmät sidottuna lentokoneeseen. Tarinan karmivimmat elementit on jätetty täysin raportoinnin ulkopuolelle, eikä edes sanaa »kidutus» useimmiten mainita. Me todennäköisesti murhasimme tusinoittain niiden aikana, sekä puolustusvoimat että CIA.» CIA on kaapannut ihmisiä ilman minkäänlaista juridista prosessia tai todisteita syyllisyydestä, myös Euroopan kaduilta ja lentokentiltä, usein eurooppalaisten viranomaisten avustuksella. Ei ole pienintäkään näyttöä siitä, että. Muutama kuukausi tätä ennen uutiskynnyksen Suomessa oli ylittänyt diplomaattisähke, jossa Suomi, ja erityisesti ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd), saavat amerikkalaisilta päähäntaputtelua vankilentokohun »vähättelystä», ja alivaltiosih64 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 teeri Markus Lyra vakuuttaa, ettei hallitus halua tehdä asiasta »isoa numeroa». Se oli puolen sivun kokoinen ja julkaistiin myös useissa Alma Median yhteistyö- ja maakuntalehdissä, muun muassa Kalevassa ja Turun Sanomissa. Sainkin tehtyä siitä viime kesänä jutun Aamulehteen. Euroopan kautta kulkeneet »erikoisluovutukset» ovat olleet sen tärkeä komponentti. Helsingin Sanomia materiaali ei kiinnostanut lainkaan. Jos joku halutaan ‘kadottaa’ – niin että hänestä ei enää ikinä kuulla – lähetetään Egyptiin.» Kyse ei ole ollut muutaman erityisen tärkeän vangin altistamisesta vedellä tukehduttamiselle, kuten yleisesti kuvitellaan: kansalaisjärjestöt ja journalistit ovat dokumentoineet yli sata kuulusteluissa kuollutta ihmistä, ja oikea luku on varmasti paljon korkeampi. Entinen CIA-agentti Bob Baer selvitti New Statesman -lehdelle: »Jos vankia halutaan kiduttaa, hänet lähetetään Syyriaan. »Kuulostaa siltä kuin he olisivat hautaamassa ruumista!» hän puuskahti, ja kehotti julkaisemaan löydön mahdollisimman pian. Edes niiden sensaatiomaisuus ei kuitenkaan ole motivoinut lehtiä kirjoittamaan niistä. Viime kesänä julkaistuista löytämistäni Wikileaks-sähkeistä kävi ilmi, että Suomi oli pyytänyt useaan kertaan Yhdysvaltain apua vankilentokohun »hautaamiseksi». Kun haastattelin raportin pääkirjoittajaa, vanhempaa oikeussihteeriä Amrit Singhiä, näytin hänelle aluksi löytämäni Wikileaks-materiaalin
Vielä päätöslauselmassa syyskuun 11. Yhdysvaltojen puolta johti Alberto Gonzales, jonka monien skandaalien tahraama maine, erityisesti kidutusjärjestelmän pää65 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Tietoja ei kuitenkaan etsitty eikä annettu. Kaksi sen kuudesta jäsenestä olivat Suomesta: oikeusministeri Leena Luhtanen (sd) ja sisäministeri Kari Rajamäki (sd). Oikeusasiamiehen selvityksestä löytyy kiinnostavia yksityiskohtia, mutta myöhästyneen tutkinnan takia ne tulevat jäämään vain anekdooteiksi. Keväällä 2006 Euroopan neuvoston tutkimuksia johtanut sveitsiläinen europarlamentaarikko Dick Marty lähetti EN:n Suomen valtuuskunnalle kirjeitse listan lennoista, joista pyydettiin yksityiskohtaisia tietoja. Repriev-ihmisoikeusjärjestön tietopyyntöi- hin vastattiin Suomesta niin haluttomasti, että viranomaiset rikkoivat hidastelullaan omia julkisuuslakejamme. SUOMEN ROOLI JA AVOIMEKSI JÄÄVÄT KYSYMYKSET Oikeusasiamies muistuttaa myös Euroopan parlamentin korostaneen vallitsevaa »rankaisemattomuuden ilmapiiriä». Tätä rankaisemattomuuden ilmapiiriä kuitenkin vahvistaa se, jos Suomi Yhdysvaltojen liittolaisena tekee selväksi, ettei tapauksesta haluta koituvan edes minkäänlaisia diplomaattisia seurauksia – päinvastoin. Kirjeeseen ei vastattu. Lentotiedot olisivat kuitenkin olleet vielä saatavilla, kun niitä Suomelta pyydettin. Tutkimus ei lopulta tuonut selvyyttä Suomessa käyneiden lentojen luonteeseen, sillä »[m]erkittävää osaa lentoja yksilöivistä tiedoista ei kuitenkaan ole ajan kulumisen ja järjestelmämuutosten johdosta enää olemassa», kuten raportissa todetaan. Valtion omistama Finavia Oyj kieltäytyi antamasta tietoja epäillystä vankilennosta Amnestylle sillä perusteella, että kyseessä on »yrityssalaisuus». Valiokunnan lopullisessa raportissa ilmaistiin kovin sanankääntein turhautuneisuutta hallitusten haluttomuudesta tehdä yhteistyötä tutkinnassa – mutta erityisesti siitä, että huippukokoustasolla oli käyty salaa neuvotteluja venkilennoista Yhdysvaltojen kanssa ja että neuvottelut oli pimitetty jopa Euroopan parlamentilta. Suomen toiminnasta ei ratkaisun mukaan kuitenkaan löytynyt moitittavaa. päivältä 2012 – jonka sysäämänä oikeusasiamies aloitti omat tutkimuksensa – muistutetaan tästä salailusta ja siitä, että huippukokouksen puolelta odotellaan edelleen asiasta »virallista anteeksipyyntöä». näistä brutaaleista keinoista on ollut mitään hyötyä – mikä seikka ei tietenkään vaikuttaisi niiden eettisyyteen muutenkaan –, mutta Yhdysvaltojen ja sen eurooppalaisten kumppanien piittaamaton asenne inhimillistä kärsimystä ja kansainvälistä lakia kohtaan ovat aiheuttaneet valtavaa vahinkoa kaikille osapuolille. Jo raportin otsikko Globalizing Torture viittaa selvin sanoin siihen, että Yhdysvaltain harjoittaman kidutuksen logistiikka muuttui pian globaaliksi yhteistyöprojektiksi. Siitä huolimatta, että kukaan ei kiistä Open Society -säätiön kidutusraportin arvovaltaisuutta tai uutisarvoa, sen tärkein teema – joka on ristiriidassa oikeusasiamiehen ratkaisun kanssa – on uutisissa lakaistu maton alle. Liikelentokeskuksen rajatarkastajan antaman lausunnon mukaan mahdollisia vankilentoja saattoivat olla »noihin aikoihin yleiset öiseen aikaan välitankkauksen suorittaneet lennot, joiden reitti oli Jenkeistä Irakiin + muihin vastaaviin maihin – – [jotka] yleensä vaan tankkasivat ja jatkoivat matkaansa eikä ketään matkustajia tullut ulos koneista, vaikka matkustajienhan pitäisi tulla ulos koneista tankkauksen ajaksi.» Kysymyksiä herättää myös, miksi Yhdysvaltojen lähetystön väellä oli erityisoikeus liikkua vapaasti Helsinki-Vantaan lentokentällä. TEEMA – IMPERIALISMI SUOMI OLI PYYTÄNYT USEAAN KERTAAN YHDYSVALTAIN APUA VANKILENTOKOHUN »HAUTAAMISEKSI». Samoin Euroopan parlamentin kidutuslentoja tutkinut tilapäinen valiokunta lähestyi Suomea kirjeitse. Suomen Amnestyn summaus »liian vähän, liian myöhään» pitää hyvin konkreet- tisesti paikkansa. Näissä salaisissa ministeritroikan keskusteluissa, Wienissä toukokuussa 2006, EU:ta edusti pieni delegaatio. EU:N JA USA:N SALAISET NEUVOTTELUT Euroopan parlamentti ilmaisee päätöslauselmassaan »pöyristyksensä» (»is outraged») siitä, että neuvotteluissa oli ehdotettu »yhteisen, erikoisluovutusten standardeja koskevan ’viitekehyksen’ luomista USA:n kanssa». Kaikki raportissa mainitut 54 hallitusta antoivat sen mukaan lennoille myös valtuutuksen korkeimmilta tahoilta, Suomi muiden mukana
63-65: Kuvituksena ruumiinavauspöytäkirjoja Yhdysvaltojen kuulusteluissa kuolleista vangeista. Kaikki tämä toiminta on kuitenkin ollut asiaan vaikuttamista – valitettavasti juuri vääränlaista. Suomalaisessa mediassa näistä tapaamisista ei ole kirjoitettu. Epäselväksi jää, ovatko Rajamäen ja Luhtasen juttutuokiot Gonzalesin kanssa näitä salaisia asioita vai jäikö tämä seikka oikeusasiamiehen raportissa huomioimatta. Alkuperäisessä lausuntopyynnössä neuvotteluista kuitenkin tiedusteltiin epäsuorasti oikeusministeriöltä (oikeampi osoite olisi varmaankin ollut sisäministeriö). »Tämän tyyppisiä neuvotteluja ei minun läsnä ollessa kyllä käyty.» Kysyin Rajamäeltä Euroopan parlamentin raivostuneesta kannanotosta sekä EUobserverin yksityiskohtaisista kuvauksista, jotka koskivat neuvottelujen sisältöä ja niistä vuodettuja dokumentteja. arkkitehtina ja luvattomien salakuuntelujen valtuuttajana, pakotti hänet lopulta eroamaan George W. Lähde: American Civil Liberties Union. »Kyse on asiasta, jonka suhteen yksi valtio, kuten Suomi, voi vaikuttaa vain rajallisesti», oikeusasiamiehen ratkaisussa surraan. Suomessa tästä nousi perustuslailliseen käytäntöön liittyvä kohu – mutta kysymyksiä herätti myös, miksi hallitus ylipäätään pyrki tiivistämään tällaista yhteistyötä maan kanssa, joka paraikaa rikkoo ihmis- ja kansalaisoikeuksia. Tekee kyllä mieli itsekin kysellä sen perään.» Kysyin asiasta myös Leena Luhtaselta, joka toimii nykyään Espoon kaupunginvaltuutettuna. Kari Rajamäen mukaan Wienissä ei puhuttu Yhdysvaltojen kanssa vankilennoista. 5 s. Tällä haluttiin välttää sitä »vaaraa», että »tiedustelutoimintaa koskeva yhteystyö vähenisi USA:n kanssa». Bushin oikeusministerin virasta. Vastauksessa asiaa sivutaan ylimalkaisesti: »Dialogin tavoitteena oli lisätä molemmanpuolista ymmärtämystä ja keskustella keinoista, joilla voidaan paremmin turvata ihmisoikeuksien toteutuminen terrorismin vastaisessa sodassa.» EUobserverin artikkeli kuitenkin maalaa kuvan hyvin erilaisista keskusteluista. »En ymmärrä. Tämä kaikki on siis tapahtunut samaan aikaan, kun Suomen hallitus on vakuutellut mediaa ja kansalaisjärjestöjä pyrkimyksistään saada kaikki mahdollinen selville laittomista vankisiirroista: anteeksipyytelevään sävyyn tehdyt ystävyyden ja yhteistyön vakuuttelut Yhdysvalloille; oikeusapua ja luovutuksia koskevien sopimusten runnominen eteenpäin Yhdysvaltojen kanssa tilanteessa, jossa niiden soveliaisuutta olisi pitänyt kriittisesti uudelleen arvioida; salaiset neuvottelut kidutusoperaation rakentajien kanssa vankilennoista; sekä kaikkeen tähän verrattuna vähintäänkin vastentahtoinen yhteistyö vankilentoja käsittelevien tutkimusten kohdalla, minkä seurauksena olennaisimmat tiedot Suomen kautta kulkeneista lennoista ovat kadonneet. »Tietolähteiden luotettavuutta voi aina kysyä. Ehdotus yhteisen linjan muotoilusta tuli EU:n silloiselta puheenjohtajamaalta Itävallalta. Lehden mukaan Bellinger valitti uhmakkaasti, että »ihmisoikeuslobbaajat sanelevat hallitusten politiikkaa vankisiirroissa» ja että päämääränä pitäisi olla »hysterian tason vähentäminen» Euroopassa. Mä en tunnista tuollaista.» Kysymykseen siitä, miksi neuvotteluista jäänyt pöytäkirja on EU:n puolelta sensuroitu, Rajamäki ei osannut vastata. Luhtanen ja Rajamäki neuvottelivat samana vuonna Gonzalesin kanssa myös Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenvälisestä tietojenvaihdosta Eurojust-sopimuksen puitteissa. »Jos teillä on dokumentteja ja muuta niin asia on sitten niin.» Oikeusasiamiehen ratkaisussa mainitaan, että jotkin asianosaisilta saaduista tie66 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 doista pidetään salaisina. Luhtanen ei halunnut sanoa muistavansa asiasta mitään suuntaan tai toiseen. Ulkoministeriön vastauksessa väistetään kysymys siitä, käsiteltiinkö tapaamisissa vankisiirtoja (kursiivi lisätty): »Dialogissa ei ole keskusteltu yksittäisistä lennoista tai niihin liittyvistä epäilyksistä.» Suomella oli samaan aikaan Yhdysvaltojen kanssa useampia keskinäisen oikeusavun tiivistämiseen tähtääviä sopimusneuvotteluja, joiden hidastumisesta vankilentokohun takia hallitus oli Wikileaks-sähkeen mukaan huolissaan. Asiasta ei myöskään ollut saatavissa tietoja valtioneuvoston arkistoista. Tietoja tapaamisista vuodettiin Euroopan parlamentin lisäksi EUobserverlehdelle, jonka mukaan keskusteluissa kävi myös John Bellinger III, ulkoministeri Condoleezza Ricen korkein neuvonantaja. »En todellakaan koe enää voivani kymmenen vuoden takaisiin asioihin, enkä halua, eikä mulla ole aikaa, lähteä niitä penkomaan», Luhtanen sanoi. s.66: Ote sensuroidusta ministeritroikkatapaamisen pöytäkirjasta.. TEEMA – IMPERIALISMI KUINKA MONI TIESI SUOMEN ROOLISTA IRAKIN TALOUSPAKOTTEISSA
Sadankomitean pääsihteeri Anni Lahtinen ja Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro haluavat työllään kasvattaa ihmisten tietoisuutta suomalaisista ja globaaleista epäkohdista sekä kannustaa kaikkia mukaan rauhantyöhön. Anni Lahtinen Sadankomiteasta ja Teemu Matinpuro Rauhanpuolustajista vakuuttavat, että tavallinen ihminenkin pystyy vaikuttamaan – osana isompaa joukkoa ja pitkällisiä prosesseja. Teksti Johanna Holm Kuvat Katri Lassila 67 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Rauhantyö on vaihtoehtojen luomista Uutiset sodista, kriiseistä ja suurvaltojen politiikasta saavat helposti tuntemaan voimattomuutta
»Järjestössä on joukkovoimaa», Matinpuro sanoo. TEEMA – IMPERIALISMI »Irakin sodan vastainen liike heikensi sodan legitimiteettiä.» Teemu Matinpuro TARKASTA VIININ alkuperä, jotta et tulisi tu- keneeksi Israelin siirtokuntia. Rauhanjärjestöjen Sadankomitean pääsihteeri Anni Lahtinen ja Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro kokoontuivat elokuisena aamuna pohtimaan maailman kipukohtia, mutta ennen kaikkea myös sitä, mitä rauhanliikkeellä ja tavallisella kansalaisella on tarjota kivun lievittämiseksi. »Ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä, 68 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 JOUKOSSA ON VOIMAA Sekä Sadankomitella että Rauhanpuolustajilla on takanaan monen vuosikymmenen kokemus rauhantyöstä; ensimmäinen on perustettu vuonna 1963 ja jälkimmäinen vuonna 1949. Toisin on vaikka kehitysmaissa, puhumattakaan esimerkiksi gazalaisista, jotka kokevat järkyttävimmillään sen, kuinka heidän vaikutusmahdollisuutensa oman todellisuuden muokkaamiseen ovat äärimmäisen rajallisia. Se oli lumipalloefekti, jossa me olemme olleet yksi pieni kide ja jossa oli paljon erilaisia kiteitä. Mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän syntyy epätoivoa, mikä synnyttää myös ääriliikkeitä.» Matinpuro näkee rauhanliikkeen roolin yksilöitä tukevana. »Hyvin helposti rupeaa prakailemaan, jos on yksin ja miettii maailman kohtaloa.» Suuremmat joukot voivat myös saada enemmän aikaan. Ne muodostivat kokonaisuuden, joka sitten tuli niin valtavaksi että järjestelmä kaatui.» HIDASTA JA EPÄVARMAA, MUTTA PALKITSEVAA Suurissa prosesseissa on aina mukana monia toim?oita erinäisin motiivein, ja kehittyminen on hidasta. Puhutaan sitten angolalaisesta pienviljel?ästä, Gazan palestiinalaisista, Irakin kurdeista tai keistä vaan, jotka joutuvat äärimmäisissä olosuhteissa tekemään päätöksiä. Monien kansalaisten ja rauhanliikkeen mielestä ei. »Meidän pitäisi pystyä luomaan sellainen tilanne, että ihmiset pystyisivät omalla toiminnallaan vaikuttamaan omaan todellisuutensa, muuten tilanne on hirveän problemaattinen.» DEMOKRATIA RAUHAN PERUSTANA Sadankomitean Anni Lahtisen mielestä demokratian on toimittava, jotta kansalaisyhteiskunta voi toimia. Prosesseista, joissa rauhanjärjestöt ovat olleet aktiivisesti ja onnistuneesti mukana, Lahtinen ja Matinpuro osoittavat esimerkiksi Suomen liittymisen aktiivisen kampanjoinnin ja lobbaamisen. Jaa kakkua Vanhan ylioppilastalon edustalla ilmauksena apartheidia vastaan. Onko tämä oikeudenmukaista ja johtaako se demokraattisempaan ja parempaan maailmaan. »Voi sanoa, että Suomessa meitä ei tällä hetkellä uhkaa asiat muuten kuin pienemmissä mittakaavoissa. Valtiot ja ylikansalliset yritykset ja organisaatiot pyörittävät omaa poliittista ja taloudellista pyöräänsä, jossa muun muassa asevarustelu, maahanmuuttokysymykset, sodat ja kriisien hallinta hoidetaan kaukana tavallisesta kansalaisesta – jos hoidetaan. Kun haluaa tehdä jotain rauhan ja paremman maailman puolesta, keinoja on monia. Siinä vaiheessa varsinkin, kun puhutaan muista toim?oista laajemmin ja nimenomaan ylikansallisista yrityksistä, jotka tekevät päätöksiä ikään kuin ohi kansallisen päätöksenteon, on kehityssuunta huolestuttava.» Myös Rauhanpuolustajien Teemu Matinpuro jakaa ajatuksen siitä, kuinka tärkeää ihmiselle on voida vaikuttaa omaan elämäänsä. ja jos demokratia ei toimi perustasolla, ei ole mahdollisuutta oikeasti vaikuttaa. Se on kestävää, se on asiantunt?uuden kehittämistä ja vaihtoehtojen luomista eikä vain reagoimista,» Lahtinen sanoo. Lahtinen ja Matinpuro kokevat, että rauhanliike on tärkeä, ja rauhantyöllä on ehdottomasti paikkansa yhteiskunnassa. »Rauhanjärjestöt tekevät pitkäjänteistä rauhantyötä. »Esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheidjärjestelmän murtamisessa on hankala osoittaa yksittäistä toim?aa. »Yksilö on aina yksin, jos hän ei pysty jakamaan», Matinpuro sanoo. Julkaise Facebookissa tietoja Ukrainan kriisistä. Myös samanmielisten, mutta taustoiltaan toisistaan poikkeavien ihmisten kanssa toimiminen on voimaannuttavaa ja antaa resursseja muuhunkin elämään. Maailmalla on jatkuvasti käynnissä sekä akuutteja kriisejä että pitkään jatkuneita tilanteita, jotka aiheuttavat kärsimystä ihmisille ja pahimmillaan estävät normaalin elämän elämisen. Nelson Mandela oli tietysti yli muiden, mutta hänen tukenaan oli solidaarisuusliike
Meillä on ikään kuin velvoite pyrkiä vaikuttamaan heidän puolestaan.» VAIKUTA KAUPASSA TAI NOUSE BARRIKADEILLE Käytännön rauhantyö on monimuotoista. »Poliittista painetta voi luoda joka suunnasta», Lahtinen sanoo. Matinpurolla on iloisia uutisia: rauhantyössä rusinat saa poimia pullasta. Pitämällä huolta ja kehittämällä ihmisten oloja muualla luodaan yleistä turvallisuutta ja hyvinvointia myös täällä.» Matinpuro haluaa muistuttaa, kuinka hyvin asiat Suomessa vielä ovat. »Pitää kokea, että on itse osa liikettä. »Välttämättä ei tarvitse tulla valmiiseen toimintaan mukaan», Lahtinen lisää lopuksi. En pitäisi sitä tappiona, vaan se oli oikeastaan kansalaisyhteiskunnan ja YKjärjestelmän yhteinen voitto, ikään kuin torjuntavoitto siinä mielesssä, että koko maailmaa ei saatu tämän hulluuden taakse.» EI MIKÄÄN PALOKUNTA Järjestöt ovat pitkälti yhtä kuin niiden toim?at, ja rauhanjärjestöjen toiminta elää ajan hengen mukaisesti. »Globaalista näkökulmasta katsoen ei voi ajatella vain itseään, vaan yleistä hyvinvointia ja yleistä turvallisuutta. »Jos on joku näkemys siitä, mitä mielellään tekisi ja etsii sille paikkaa tai muita ihmisiä joiden kanssa sitä tehdä, niin myös se on tosi hienoa.» Uudet ihmiset ja ideat ovat siis aina tervetulleita. »Mutta omalla tavallaan se myös heikensi sen legitimiteettiä ja teki tilaa muille toim?oille toimia toisella tavalla. 5 69 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Lahtinen muistuttaa, että nykyisessä, globaalissa maailmassa toisten kohtalo vaikuttaa myös itseen. Jokainen voi osallistua oman mielenkiintonsa ja resurssiensa mukaisesti. Järjestöillä on historiaan perustuvaa asiantuntemusta, kykyä erottaa syitä ja seurauksia sekä kokemusta monista toimintamuodoista. Rauhanliikkeessä seinät ovat leveällä ja katto korkealla. TEEMA – IMPERIALISMI »Pitkäjänteinen rauhantyö ei ole vain reagoimista.» Anni Lahtinen tuloksena kansainväliseen maamiinakieltosopimukseen, Ottawan sopimukseen, vuonna 2011 ja siviilipalvelusjärjestelmässä tapahtuneet muutokset rankaisevuudesta inhimillisempään, joskaan ei vieläkään ongelmattomaan tilanteeseen. Rauhanliike ei ole mikään palokunta, ’soitetaanpa 112 ja kutsutaan ne paikalle’, vaan se on ihmisten muodostama liike.» Suomalainen rauhanliike on nyt kenties pirstaloituneempi ja vähemmän poliittinen kuin 1960- ja 1970-luvuilla, mutta maailma ei kuitenkaan ole yhtään sen valmiimpi. Yhä edelleen perinteiset keinot, mielenosoitukset, boikotit, kokoontumiset ja tiedon levittäminen, ovat hyvää vaikutustyötä. Nuoremmat sukupolvet ovat eläneet teknologisesti ja ideologisesti erilaisessa maailmassa kuin vanhemmat, jolloin toimintaan tuodaan väistämättä mukaan uusia sävyjä uusien maailmankatsomusten myötä. Lisäksi järjestöillä on käytössään verkko ja sosiaalinen media, ja toiminta hakee jatkuvasti uusia muotoja. Joskus voittona voi pitää myös tilannetta, joka joidenkin silmissä näyttää häviöltä. »Irakin sodan vastaisesta, viimeisimmästä isosta liikkeestä sanottiin, että eihän se pystynyt estämään maailman supervallan, Yhdysvaltojen, toimia millään tavalla», Matinpuro kertaa. Ylipäänsä nykymaailmassa eletään riippuvuussuhteissa, jolloin se, miten ihmiset voivat muualla ja mikä tilanne on muualla, vaikuttaa kaikkiin. »Ei ole olemassa yhtä ainoaa mallia, vaan voi miettiä yhdessä ihmisten kanssa mitä voisi tehdä.» Pieniä arjen käytännön esimerkkejä riittää: voi esimerkiksi ottaa yhteyttä kauppoihin ja reklamoida Israelin siirtokunnista tulevista tuotteista, levittää vältettävien tuotteiden listaa, jakaa Facebookissa informaatiota, kirjoittaa yleisönosastoille, jutella työpaikalla, osallistua rahankeruukampanjoihin, tehdä itse julisteita tai tuoda vakaumuksensa esille vaikkapa pinssillä takin liepeessä. »Mukaan tuleminen on helppoa», Matinpuro vakuuttaa. »Itse haluaisin nähdä rauhanliikkeen positiivisena asiana», Lahtinen sanoo. »Että ihmiset lähtisivät mukaan luomaan rauhaa, eikä niin päin, että jotain kamalaa pitää tapahtua ennen kuin herätään ja lähdetään ikään kuin viime kädessä ajamaan tai puolustamaan rauhaa. »Kysymys on myös siitä, että on olemassa monia ihmisiä, jotka eivät pysty kertomaan tai joutuisivat henkensä uhalla kertomaan siitä, mitä tapahtuu. Että sitä voisi jokapäiväisessä arjessa tuottaa ja kehitää ja viedä eteenpäin.» Matinpuro on samoilla linjoilla
Kuva: Inka Kivi-Stranius. Rauhan asialla perjantai-illasta sunnuntaiaamuun Elokuun alussa järjestetyssä XII Varparannan rauhanakatemiassa käsiteltiin paitsi tämän päivän sotilaallisiin konflikteihin suoraan liittyviä kysymyksiä, myös raaka-aineiden ja energian riittävyyttä, suuryritysten vaateteollisuuden eettisyyttä sekä suomalaista sotatarviketuotantoa. Eturivissä Salme Kärki, Airi Kärkkäinen, Unto Nevalainen ja Asko Hiljanen. Takana Varparannan Rauhanakatemian aktivistit Kirsti Era ja Jouko Jokisalo. Lieksan kansalaisopiston runopiiriläiset esiintyivät Varparannan rauhanakatemiassa. Teksti Pentti Stranius 70 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Yleisöä oli paikalla parhaimmillaan reilut neljäkymmentä
Kansalaistoiminnan vaihtoehtona Olli-Pekka Haavisto piti säästöliekillä eläviä »Hyvän elämän» (Vivir Bien) yhteisöjä esimerkiksi Etelä-Amerikan maissa. Keskeisiä jatkuvan talouskasvun esteitä on Haaviston mukaan useita. Jokisalon mielestä osa nykyistä radikaalioikeistoa ja sen johtajia valmistautuu tilanteeseen, missä energia ja luonnonvarat käyvät vähiin tai loppuvat. Rauhanakatemia on jo 2000-luvun alusta lähtien ollut vilkkaiden keskustelujen asemapaikka, jossa väittelyt ovat usein jatkuneet perjantai- ja lauantai-iltoina yömyöhään, saunassa ja iltanuotiolla. Monikansalliset supervallathan (Yhdysvallat, Neuvostoliitto) ovat olleet huonoja esimerkkejä. Demokratia kuulostaa sanahelinältä silloin, kun ylikansallisten yhtiöiden monopolivalta on johtanut sellaiseen eriarvoisuuteen, että yksi prosentti maailman rikkaista omistaa 65-kertaisesti sen, mitä maapallon köyhin puolisko. Esiin nousi myös Albert Einsteinin kuulu lausahdus: »Kaikki muu on kehittynyt, paitsi ihmisen ajattelu». Ihminen nähdään kokonaisvaltaisesti osana luontoa, jota hän ei suostu raiskaamaan ja ryöstämään individualististen tarpeidensa nimessä. Hän esitti lisäksi jo väitöskirjastaan tuttuja ajatuksia sekä niin sanotun valtapolitiikan että maailmanjärjestyspolitiikan näkökulmasta. Hän vertasi Gazan siviilien kärsimyksiä Leningradin piiritykseen. Tästä seuraa autoritaarisen kapitalismin esiinmarssi, minkä taloudellisena mallina esiintyy »markkinavoimien ylivalta, jolle ei ole vaihtoehtoa». Suurin »uhka» Yhdysvaltojen kannalta on Kiina, niin poliittisesti, sotilaallisesti kuin taloudellisesti. Jyrki Käkösen mielestä erilaiset tulkinnat ovat mahdollisia. Kiinan nousevan roolin hegemoniataistelussa Käkönen ennusti väitöskirjassaan jo reilut 20 vuotta sitten, jolloin ajatukselle vielä hymyiltiin... ISRAEL JA MAAPALLON EKOSYSTEEMIN RAJAT Ukrainan ohella keskusteluissa sivuttiin myös Syyrian veristä sisällissotaa ja pakolaisongelmaa sekä Israelin kauhistuttavaa valtioterroria Gazan alueella. ENSIMMÄINEN MAAILMANSOTA JA IMPERIALISMIN ERI TULKINNAT Perjantai-illan (1.8.) pääalustajaksi oli kutsuttu Tallinnan yliopiston professori Jyrki Käkönen, jolla on pitkä tiedemiesseura rauhan ja konfliktien tutkimuksissa. Sota oli luonteeltaan imperialistinen, mutta esimerkiksi Lenin ja Kautsky tulkitsivat imperialismin luonnetta eri tavoin. Kiinan ohella kaikki muutkin BRICS-maat (Brasilia, Venäjä, Intia ja Etelä-Afrikka) voivat olla uusia haastajia. Krimin niemimaan ja Ukrainan kriisin kohdalla todettiin, että Venäjä ei toimi länsimaiden normeilla, mikä usein jää huomaamatta. Leninin mukaan sota johtui imperialististen valtioiden ristiriidoista ja keskinäisestä konfliktista maailman jakamisessa. UKRAINA JA EUROOPPALAINEN OIKEISTO Tutk?a ja Itä-Suomen yliopistolehtori Jouko Jokisalon kommenttipuheenvuoro Jyrki Käkösen alustukseen käsitteli radikaalioikeiston nousua ja historian opetuksia rauhanliikkeelle. Se kokoontuu nykyisin Kontiolahden Varparannan työväentalon s?aan Joensuussa, Hukanhaudan vanhalla koululla. Tutk?a Olli-Pekka Haavisto Maan ystävistä aloitti lauantain (2.8.) luennot. Tärkeimmät niistä ovat fossiilisten polttoaineiden ja makean veden loppuminen lähivuosikymmeninä. Teemana oli »Sata vuotta ensimmäisen maailmansodan alusta: opimmeko historiasta mitään?» Varsinaisia sotatapahtumia ei käsitelty, vaan Käkönen pyrki hahmottamaan maailman tilaa ja kansainvälisen järjestelmän muutoksia myös ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Haavisto käytti kuitenkin paljon aikaa myös Israelin valtion perustamishistorialle, Gazan tapahtumien vuoksi. Viihtyisä puurakennus toimii pääosin Työttömien Majakka-talona ja sen valinta kokouspaikaksi perustuu hyviin kulkuyhteyksiin. Lapsityövoiman riisto, hirveät työolot ja minimaaliset palkat ovat satojentuhansien kohtalo, johon omalla kulutuskäyttäytymisellä, kansalaistoiminnalla ja kampanjoilla voi vaikuttaa. Gaza-kannanotossaan rauhanakatemia vaati alueen saarron välitöntä purkua. Jokisalo lähti siitä, että imperialistinen ensimmäinen maailmansota toimi myös »fasismin kätilönä» eikä fasismi jatkossakaan ole ollut vain reaktiota työväenliikkeeseen, vaan myös porvariston puolustuskeino valtansa pönkittämiseksi. Myös Lokakuun vallankumouksen seurauksena syntynyt Neuvostoliitto pyrki kilpajuoksuun yhdysvaltojen kanssa maailman herruudesta. Väiteltiin myös siitä, missä määrin Ukrainassa voi puhua sisällissodasta – ja ovatko kansallisvaltiot palaamassa vai häviämässä kokonaan. Hänen jälkeensä tutk?a Jarmo Pykälä alus71 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Sotien välisenä aikana Versailles´n »häpeärauhasta» nousemaan pyrkivä Sak- sa yritti haastaa Hitlerin johdolla muun maailman, mutta tuloksena oli toisen maailmansodan katastrofi. Ukraina tai hajonnut Jugoslavia eivät myöskään ole olleet millään mittapuulla kansallisvaltioita. Lauantaina iltapäivällä Eeva Varis Eettisen kaupan yhdistyksestä esitteli pienen juliste- ja kuvanäyttelyn kera ylikansallisen vaatetuotannon ongelmia. Ensimmäisen maailmansodan seurauksena maailman johtajuus alkoi siirtyä Yhdysvalloille, josta tuli vahva ja imperialistinen, maailmaa, luonnonresursseja ja maailmankauppaakin kontrolloiva valtio. Niissä ei pyritä tuottamaan kasvua tai voittoa, vaan etsitään harmoniaa ja kaikkia jäseniä tyydyttävää kohtuullista elämäntyyliä. Valtapolitiikka on valtioiden välistä kamppailua maailman johtajuudesta, maailmanjärjestyspolitiikka taas sitä, että historian kulussa aina jollakin keskeisellä valtiolla on ollut hegemonia-asema, joka on vaihdellut. Vilkas keskustelu lainehti niin kansallisvaltioiden roolin, energiatalouden vaihtoehtojen kuin maailman uusien kriisipesäkkeiden ympärillä. Vaihtoehtoisen energian tuottaminen on toistaiseksi niin kannattamatonta ja sinänsä energiaa syövää, että se ei maailmaa ja ihmiskuntaa pelasta ellemme rajoita kulutusta ja luonnonvarojen riistoa. Kautsky taas painotti sitä, että imperialistiset valtiot toimivat yleensä yhdessä pyrkiessään kontrolloimaan maailman luonnonvaroja. Käkösen mielestä Yhdysvallat on edelleen johtava valtio, mutta sen hegemonia on monin tavoin romahtamassa. Käkösen mielestä uuden ajan hegemoniavaltioita ovat olleet esimerkiksi Espanja ja Portugali, sitten Hollanti ja Englanti. TEEMA – IMPERIALISMI VARPARANNAN RAUHANAKATEMIA on jo käsite Itä-Suomessa. Talouskasvun ihannointi vie ihmiskunnan umpikujaan. Hänen varsinainen aiheensa oli »Planeetan ekosysteemin rajat ja hyvän elämän mahdollisuus». Siksi pitää olla valmis vaikka hupenevien resurssien väkivaltaiseen haltuunottoon, puolustaa asevoimin myös EU-Euroopan linnaketta »maahantunkeutujilta»
Rauhanakatemian primus motor Kirsti Era käytti vielä kommenttipuheenvuoron Suomen Nato-intoilusta ja sen vaaroista. Alustamassa professori Jyrki Käkönen. Lauantaina rauhanakatemiassa oli tarjolla myös kulttuuria. Normaalia toimintaa ovat olleet erilaiset kansalaisseminaarit ja talviajan klubikokoontumiset, ja niitä ja niiden aiheita viriteltiin nytkin. Kirves paljasti alustuksessaan monia myyttejä, joita yhä varjellaan kun puhutaan suomalaisista sodassa. Sen organisoimat syysseminaarit Kolilla ovat olleet suosittu tapahtuma. Esitys sai raikuvat aplodit ja toi monelle kyyneleet silmiin. Hän on ollut vastikään toimittamassa Sari Näreen kanssa teosta Luvattu maa. Kuva: Katri Kaselius. Ideana siinä oli tuoda esiin miltä sota näyttää pienen lapsen, äidin tai rintamalle joutuneen nuorukaisen näkökulmasta. Liikkeen aktivistit kokoontuivat myös Varparannan rauhanakatemian aikana. ti kansainvälisestä asekaupasta ja Suomen osuudesta siinä. 5 Tapahtuman internetsivut: http://www.joensuunrauhanryhma.org/varparanta Kohtuus-liikkeestä enemmän: http://www.kohtuusvaarassa.com. Suur-Suomen unelma ja unohdus (2014). Sunnuntaiaamuna (3.8.) kuultiin vielä tärkeä alustus. Sikermään oli koottu hienoja koskettavia katkelmia muun muassa Elvi Sinervolta, Katri Valalta, Kerttu Heiskanen-Timoselta, Yrjö Jylhältä ja Lauri Viidalta. Toiminnanjohtaja Inka Kivi-Straniuksen vetämä Lieksan kansalaisopiston runopiiri esitti »Runoja sodasta ja rauhasta». Kohtuusliikkeen ohjeita uudenlaiselle elämäntyylille ovat talouskasvun ideologian hylkääminen, ympäristökuormituksen vähentäminen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korostaminen. Historiantutk?a Jenni Kirves puhui aiheesta »Sodan todelliset kasvot». TEEMA TEEMA – IMPERIALISMI – TURKU Rauhanaktivistit työn ääressä. Silti venäläisiä »eläimellistävä» viholliskuva ja raakuudet olivat talvi- ja jatkosodassa arkipäivää, ja kyseenalaisten sotasankarien ihannointi uusiutuva luonnonvara tänäkin syksynä kun talvisodan alkamisesta tulee kuluneeksi 75 vuotta. Koko elämäntapa ja arvot kaipaavat muutosta: ihminen ei ole pelkkä »kuluttaja» ja mainonnan vietävissä, vaan kulttuurin ja taiteen sekä hiljaisen viisauden tulee olla kaikkien saatavilla. KOHTUUSLIIKE JA SODAN TODELLISUUS Itä-Suomessa, Joensuun seudulla on vaikuttanut jo useamman vuoden niin sanottu Kohtuusliike. Aito 72 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 kosketus luontoon, paikallisuus ja perinteet on nostettava uuteen arvoon. Kohtuusliike vastustaa myös luonnollisesti asevarustelua, ydinenergiaa ja uraanikaivoksia. Kannanotossaan Varparannan rauhanakatemia ehdottaakin, että Talvisodan perinneyhdistyksen suunnitteleman »Talvisotahiihdon» s?aan kouluissa muistettaisiin 70-vuotista rauhantilaa ja järjestettäisiin maan jälleenrakennuksen suururakkaa ja hyvinvointivaltiota juhlistava kampanja
YK on tietolähteensä. Valtavirta- tai valtamedian kulttuuria ja Ensimmäisestä maailmansodasta lähtiitseymmärrystämme muokkaava ja kriittisen sotaa on vastustettu. Läntikavampi kysymys kuin haluaisimme uskoa. Viimeisten parintä ajattelua hämärtävä rooli hallitsee arkekymmenen vuoden aikana olemme seuamme, ja vaihtoehtomedian osuus jää autranneet avuttomina entisen Jugoslavian tamatta varjoon. hajoamisprosessia, Irakin sotaa, Syyrian konfliktia…Vastenmielisyyden ja kauhun MYÖS KELTAISEN bulevardilehdistön kasvattasekaisin tuntein olemme seuranneet siviiva vaikutus maassamme on suurempi ja valikohteiden pommittamista Gazassa. 73 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Kylmästä sodasta alkadintä pitelevää kättä. Me tiedämmoralisoiva ja perspektiivi sammakon; se ei me.» Näin lausui Naton nykyinen pääsihole geopoliitiikan, ei sosiaalihistorian eikä poliittisen historian näkökulma. samoja arvoja kuin valtaeliitillämme. Tämä ei ole vää tarkoittavia henkilöitä, joiden sävy on jotain, minkä vain uskomme. Kirjoittajat ovat hylinkkejä valtamediasta poikkeaviin uutislähteisiin. ja, jotka sisältävät erilaisia, eri aikakausilta Uskoin hetken, niin, uskoin hetken, etkertyneitä ristiriitaisia aineksia. Valtalehdistö käytmaailman tunnus, jota yllättäen tarvittaisiin tää valtaa ja edustaa samalla valtaeliitin pomuun muassa Ukrainassa nyt, 2010-luvulla. Walsh kirjoittaa ZeroHedge.comverkkolehdessä: »Yhdysvaltojen Ukrainassa dusta etäällä, aina muualla käytävän sodan tehtaileman vallankaappauksen vanavedesjälkiä, kun näemme rikkirevittyjen kaupunkien, kylien, kotien savuavia raunioisä länsilehdistö varoittaa meitä vakavasti ja ta. Hän kirjoittaa tällä palstalla Venäjään liittyvistä aiheista. liittista ajattelua. Läntisten tietolähteiden voimaton, sillä miehittäjällä on johtavan Natoimittajista 90 prosenttia nojautuu valto-maan vankkumaton tuki ja siunaus. Kuubassa, Vietnamissa, Brasileskien ja invalidien arme?aa, liassa, Chilessä, Irakissa, Libykorvaamattomien kulttuuriarassa, Syyriassa – eikä luettelo lopu tähän.» vojen tuhoutumista. Toisinaan tä sota Ukrainassa olisi jo päättynyt ihmistapahtumat nähdään Venäjän kohtalon kirten ja hallitusten rauhantahdosta, mutta jallisina arvoituksina, toisinaan kirjail?oipahoin pelkään, että se tulee jatkumaan den lausumien valossa, ennusmerkkien tovain sodan lietsojien sodantahdon vuoksi. tiedon lähteille en samankaltaisia valheita on edellyttää kehitelty Yhdysvaltojen interSOTA MERKITSEE aina kansakunvaltalehdistöltä ventioiden oikeuttamiseksi Konalle katastrofia ja tragediaa, samoja arvoja reassa, Iranissa, Guatemalassa, viattomia ihmisuhreja, orpojen, kuin valtaeliitillä. BERGER USKO TAI ÄLÄ Martti Berger on helsinkiläinen kustantaja, kääntäjä ja kulttuurin monitoimimies. Palestiinatosin eivät ilman ennakkoluuloja kirjoittavat laisalueiden miehitystä on jatkunut yli 60 valtalehdistön toimittajat, valikoivatkaan vuotta vastoin YK:n päätöslauselmia. Eikä siinä ole mitään kettaa muuta kuin kaukosääinstituutioiden uutta. koituksistaan, ei asiasta. Access-journalismi eli pääsy instikenraalin Reinhard Gehlenin johtaneen tuutioiden tiedon lähteille edellyttää, että vuoteen 1968 Länsi-Saksan salaista palvevaltalehdistö koostuu toimittajista, joilla on lua ja sabotaasitoimintaa Itä-Euroopassa. »IRAKILLA ON joukkotuhoaseita. Se ei tutteeri Anders Fogh Rasmussen Washingtonia mukaillen Irakin sodan aattona vuonna ki eikä analysoi vaan toistaa ennakkoluulo2003 ollessaan Tanskan pääministerinä. Vaikka mielipiteet riitelevät, Toivoin hetken, että niin ei voisi käydä ja ne kertovat jotakin esittäjistä ja heidän tarvieläkin toivon. nen valtavirtamedia on sielläkin onnistunut Entä mistä vakavasti työhönsä suhtautuvat, näyttämään miehittäjän uhrina. tiokoneiston asiantunt?oiden aktiiviseen Historiasta tiedämme entisen natsitukeen. Uutismedian ohella myös »epäpoliittiset» julkaisut kirjoittavat jo ahkerasti UkVerkkolehdessä kolumnin laajempi versio, jossa myös rainan tapahtumista. Ellei »Rauha, Ystävyys, Solidaarisuus» oli tuolniin ole, voi toimittajan ura äkkiä lopahtaa, loin DDR:ssä toistettu silloisen sosialistisen hiljaa ja huomaamatta. Olemme turtuneet seuraamaan tv-ruuJohn V. teutumisena. Voimme kuulla kaukaista jylinää, rätaukoamatta siitä, että Putin on Belsebub, jähdysten ääniä, mutta emme paholainen, joka on julman ja jälkeenjääneen Venäjän halPääsy haistaa, maistaa emmekä koslits?a
Sanottakoon aluksi, ettei nuorempien elämäntie ole mielestäni helpompi: kilpailu on koventunut ja solidaarisuus huvennut, työelämään sijoittuminen ja säällisen toimeentulon hankkiminen vaikeutunut. PUHEENVUORO Kilvoittelu uuvuttaa Tunnen parhaiten 1940-50-luvuilla syntyneiden elämänkohtalot, siksi kerron meistä. Se on kuitenkin toisen tarinan aihe – tämän tarinan soisin herättävän mietteitä muun muassa niissä, jotka kannattavat pienten paikallislukioitten lakkauttamista. Teksti Kirsti Era Kuvitus Ulla Donner 74 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014
Jos kirjeystävä tuli lomalle, hän sukupolvi vaati Pientilan elämää hallitsivat yletön työmäärä, tilanahtaus, saattoi vaatia seksiä ensi näketolkutonta kehnot rakennukset, joiden remällä – eihän ollut varmuutta raadantaa tuleeko myöhemmin tilaisuutsekä itseltään monttiin piti tehdä velkaa, talon takaan. Äitimme viettivät koko hedelvaatteista, kengistä; työvelvollisuus halonmällisen ikänsä raskaana, imettäen tai herhakkuineen tai sotatoimen palveluksessa; moillen kuukautisten alkamista. he koskaan olisivat kysyneet mielipidettämToki monenlaisessa rehkimisessä oli se etu, ettei pelottanut lähteä naapuriin me yhtään mistään. Joskus myytiin puutavaraa, mutta pieneltä pinta-alalta riitti harvoin leimattavaa. Selityksenä lienee ollut asuntojen ahtaus, suurperhetradition murtuminen ja sota-aikana kehittynyt sotalapsimalli. Piti päästä kunnalliseen keskikouluun tai valtion kouluun vapaaoppilaaksi. Sodan kokenut uskaltaa kertoa ukolle. Silloin lapsia lähetettiin kotoaan Ruotsiin »parempiin oloihin» – hylkäämiskokemus, jolta meillä onneksi säästyttiin. EI OLLUT harvinaista, että pikkusisarusten syntyessä isompia lähetettiin sukulaisiin. Kylmiä tiloja perustettiin ympäri Itä-, en kokema sota. hankintavelat – siis jatkuva raharintamapalveluksen esimerkiksi pula ja sen aiheuttama hermostuneisuus. Kesällä marni tietää myös tarkalleen, missä ja milloin jastaminen, kasvimaa ja peltotyöt. PUHEENVUORO SUKUPOLVENI LAPSUUTTA varjosti vanhempi- tää. Minun kotonani ei onneksi ollut näin. ja ehkä myös munia ja porsaankylkeä tai kaEn liene ainoa, joka osaa ulkoa tarinat laa oli omasta takaa. Pari kertaa isäni myi myös tonttimaata. rengiksi, tienaamaan vähän omaa rahaa. Rahapula leimasi vahvasti myös oppikoulun käyntiä. Jos ne eitanssikielto; omanikäiset miehet vät alkaneet, ikävä uutinen piti rintamalla tai sankarihaudoissa. Vanhemmat, etenkin äidit halusivat lapsille paremman elämän, siksi meitä yritettiin kouluttaa. Bonuksena tulee nykyinen syyttely, ettemme antaneet nanluontiin, veden ja puiden kantamiseen, vanhempiemme puhua sodasta. Oma raha oli harvinaista ja arvossaan, maalaisperheissä sitä ei aina ollut äidilläkään. Ne miehet, jotka välttivät että lapsiltaan. Perheen säännölliset tulonlähteet olivat neljän lehmän maitotili ja pienet myyntitulot kananmunista. Ikään kuin saunan lämmitykseen. kuunnella laulua »Oi kallis Suomenmaa», Tytöille riitti kotitöitä ympäri vuoden: kun taas kätkettiin kaksi-kolmikymppisiä ruuanlaitto, tiskaaminen, siivous, pyypoikia »viime lepohon». Olen pienviljel?än lapsi ja meitähän riit- »Ei se ole työtä kummempaa». Pojat osallistuivat peltotöihin, ehkä myös sonisän joukko-osasto teki mitäkin. Rahalla ostettavat asiat pula-ajan vaikeuksista ja siitä, miten inhotti olivatkin sitten ongelma. Läksyjen suhteen vanhemmat ei75 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Sen s?aan tilaisuudet olla kahdestaan isän tai äidin kanssa olivat harvinaista juhlaa. Sota-aika oli pilannut äitien nuoruuden: pula ruuasta, ostaa niitä. Varsin monessa perheessä Keski- ja Pohjois-Suomen, ja lapsia syntyi isä oli ainakin psyykkisesti traumatisoitupaljon joko vapaavuosien saamiseksi venut, oireet vaihtelivat: alkoholismia, väkivallanmaksusta tai yksinkertaisesti siksi, että taa, umpimielisyyttä; tolkutonta raadantaa, varmuusvälineitä myytiin vain apteekissa, ne olivat kalliita eikä naisten ollut sopivaa jota vaadittiin myös lapsilta. Varsinaista nälkää ei koska tekivät pitkää päivää aseehkä nähty, kun perunaa, maitoa, marjoja teollisuudessa, saivat kuulla omilta ja vierailta letkautuksia vielä sodan jälkeenkin. Koulussa oli pakko pärjätä, luokalleen jääminen olisi tiennyt paluuta kansakoulun penkille: »ei ole varaa maksaa tyhjästä». Moni ikätoverikinpesu, silitys, navettatyöt. Lapsilisät menivät elatusapuihin, joita isä maksoi entiselle vaimolleen ja tämän kanssa syntyneille tyttärille
soituminen) oli melko yleistä, nalla, josta maksettiin korkoa kahdesti vuodessa. Ohjaus oli satunnaista, raMONI KORKEAKOULUUN tullut pienviljel?ähoituksen joutui etsimään itse, kotiväki lätai työläisperheen lapsi koki suurta epähinnä varoitteli. Siirtyminen oppikouluun merkitsi joutumista yksin tuntemattomaan, suurelta tuntuvaan kaupunkiin tai kirkonkylään. Valmisparhaat. 1970–80-luvuilla oli paremmat. Suuri osa luokkakavereista tunsi toisensa entuudestaan ja maalaistollolle naureskeltiin. Bussit kulkivat maalta harvakseltaan ja aikataulut olivat hankalia, saattoivat pakottaa kävelemään kilometrien päähän toisen linjan bussille, ettei myöhästyisi tasan kahdeksalta alkavista rukouksista. Hyvin kaukaa tulevat oppilaat asuivat jopa 11-vuotiaasta »kortteerissa», yleensä alivuokralaisina. Itse pääkaikkeen opiskeluuni, ja Mari Käyhkön tutsin keskikoulun viime vuosina ruokalaan kimuksesta havaitsee, että moni on kokeruokatuntiapulaiseksi ja palkkana pöytien nut samaa. tellakaan; ne jotka niihin etenivät, joutuivat varmasti koville. Opintoraha oli pieni ja sen saivat vain maan henkisesti eikä aineellisesti. Tästä seurasi kotona ikäviä keskusteluja tyyliin »taasko se kuukausilippu on lopussa», »taasko pitää maksaa ruokamaksu?» Tilanne helpottui, 76 Kulttuurivihkot 2–3 4–5 | 2013 2014 jos onnistui kesällä tienaamaan omaa rapuhetta. Suuri osa vähävaraisten muusta sain syödä ilmaiseksi. Valtion ja ehkä juuri ne keskeyttivät, joiden opiskelua kotiväki ei pystynyt tukekorkotuki kattoi sentään yli puolet koroista. yhä parempaa ja pyhätyölisät. Talvella oli hankalampaa, kun linja-autoliput olivat kalliita. Opiskelu rahoiVapaissa tiedekunnissa yhä pienemmällä tettiin valtion takaamalla laikeskeyttäminen (ja alkoholityöntekijämäärällä. PUHEENVUORO vät kyenneet tukemaan lainkaan, korkeintaan kysyivät, onko ne tehty – kunhan kotityöt oli tehty ensin. viikkosiivousta, olivat yövart?oina, ajoivat Jatko-opintoja vain harvat uskalsivat ajataksia tai muuta vastaavaa. Niinpä kuljettiin lastenlipulla puoleen hintaan mahdollisimman vanhaksi. perheiden lapsista hakeutuiOppikoulun jälkeen pyrit1990-luvun laman kin luokanopettaja- tai lastentiin ja päästiinkin opistoihin aikana työelämässä tarhanopettajakoulutukseen, ja korkeakouluihin. He näkivät varmaan myös nälkää. Tämä ei rohkaissut uskomaan siivoamisesta, näkkärin jakelusta ynnä omiin mahdollisuuksiin etenkään tutkimuksen saralla. Itse luulin ranskanluennoilla myös assistentin vakansseja, joskin niissä olevani ainut, joka ei ymmärrä opettajien oli usein niin paljon laitostehtäviä ja opetus-. Onneksemme työllisyystilanne oli tuneiltakin meni maisterintutkintoon palhyvä eikä palkatonta harjoittelua ollut viejon aikaa. Koulumatkat kuljettiin keväällä ja syksyllä polkupyörällä, elleivät ne olleet kovin pitkät. Opiskelun ohessa jotkut tekivät kun ohjaus oli enimmäkseen olematonta. »Linkkikuski» arvasi syyn ja »uskoi» yli 165 sentin pituisen hujopin olevan alle 12-vuotias. Moinen onni kohtasi tietenkin harvoja. Onneksi monien vaatteet olivat vaatimattomat, eikä yhdenmukaisuuden pakko yhtä kova kuin nykyisin. Etenkin gradu oli korkea kynnys, lä keksitty. Jonkinasteinen teeskentelyn, väähaa, jolla saattoi ostaa oppikirjoja, maksaa rässä paikassa olemisen tunne liittyi lähes kouluruuan ja linja-autoliput. Tukena olivat ystävien livarmuutta, oletti että opiskelutovereiden säksi ehkä sisarukset, joista ikäpolvellani pohjatiedot ja opiskelutaidot ovat paljon ei onneksi ole pulaa. Kesät ja ne kun olivat lyhyitä, eivät sialettiin ottaa usein myös joululomat kuluisältäneet omia – mahdollilöysiä pois: siis vat tiiviisti työssä, monet kävisesti vääriä – valintoja ja johsimputtaa, vaatia vät Ruotsin sairaaloissa lomittivat selkeään, työllistävään yhä enemmän, tajina, siellä maksettiin hyvät ammattiin. Oppikouluun piti ostaa itse oppikirjat, vihkot, kynät ja muut tarvikkeet, samoin kouluruokailu maksoi
Ihminen ei ole kone. Sosiologia -lehti 1/2014 77 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. 1970–80-luvuilla elämässä oli silti eteenpäin menon tuntua: opinnot valmistuivat, työtä löytyi ja tunnelma työpaikoilla oli toiveikas. Lisäksi monet naiset jäivät yksin, kun ikäpolvi oli niin vahvasti jakautunut kotiseudulle jääneisiin miehiin ja opiskelemaan lähteneisiin naisiin. 1990-luvun laman aikana työelämässä alettiin toden teolla »ottaa löysiä pois»: siis simputtaa, vaatia yhä enemmän, yhä parempaa ja yhä pienemmällä työntek?ämäärällä. Hän uhrasi työlle ja lisäkoulutukselle terveytensä, perheensä ja vapaa-aikansa pelätessään, että voitaisiin väittää hänen väistelevän lisätehtäviä tai saaneen virkansa ilman omia ansioitaan. 5 LÄHTEET Mari Käyhkö: Kelpaanko. Myöhemmin sitten painostettiin ammatilliseen lisensiaattitutkintoon, mutta kieltäydyin.) Jatko-opintojensa ohessa monet nuoret tutk?at perustivat perheen, maksoivat opintolainojaan – mitä inflaatio helpotti suuresti –, hankkivat ehkä asunnon ja tienasivat rahaa aina kun siihen oli tilaisuus. Kun heikoista taustoista lähtenyt kilvoittel?a sitten sai jonkin viran tai toimen, hänellä oli kova paine osoittaa kelpoisuuttaan, ansaita kiitosta ja mainetta. VÄHÄVARAISEN TAUSTAN kilvoittel?alle tilan- ne synnytti pakon ponnistella koko ajan, samalla kun tunsi jatkuvaa alisuoriutumista ja epävarmuutta, jopa syyllisyyttä. Selvältä kuitenkin tuntuu, että sekä köyhyyttä että henkistä epävarmuutta oli kestettävä kohtuuton määrä. Tutkimus- ja opetustehtävistä käytiin kovia taistoja taannoisten opiskelu- ja järjestötoverien kanssa, kaveruudet ja ihmissuhteet olivat katkolla ja professorit pelasivat suosikkipelejään. Silloin käännyttiin loppusuoralle. Tilanne aiheutti paineita tutk?oiden perhe-elämään. Puoliso taas ei kiinnostanut oikein missään suhteessa, eikä lapsille jaksanut edes puhua, kuuntelemisesta puhumattakaan. Viina, tupakka ja ruoka maistuivat. Professorien asema oli lähes diktatorinen, minkä moni nuori tutk?a sai kokea karvaasti. Ainoa ongelma oli, ettei tieto jäänyt mieleen, että työpöytä ja asiat olivat jatkuvasti sekaisin, lompakko unohtunut marketin kassalle ja avaimet kateissa. Kaikki piti merkitä kalenteriin, mikä ei valitettavasti auttanut, koska sekin oli kateissa. Työläistaustaiset naiset, yliopisto-opiskelu ja luokan kokemukset. Sellaista ongelmaa ylemmän sosiaalitaustan edustajilla ei liene ollut, heille kun arvostettu asema on tuttu jo lapsuuden kodista. Kun elämän saavutukset ovat edellyttäneet kovaa ponnistelua, se vaatii veronsa. Riitänkö. Kuulunko. Nauramisesta oli jo aikaa, mutta pyöränketjujen putoaminen aiheutti hillittömän itkun. Pärjäämistä – ja maaliin saapumista – edisti myös ravaaminen kuntosalilla, lenkillä, hiihtämässä, uimassa. PUHEENVUORO ta, että tutkimukselle jäivät vain loma-ajat ja lyhyet tutkimuskaudet. Asiantunt?atyön ohella piti siis kokata ja ommella, viljellä juureksia, rakentaa talo ja korjata koneita. Kaiken lisäksi luulen monen kokeneen tarvetta näyttää edesmenneillekin vanhemmilleen olevansa opinnoistaan huolimatta oikea mies tai nainen. Tosin sekin särkyy tauottomassa käytössä. Eräänä päivänä kilvoittel?a havaitsi pärjäävänsä olemattomalla unimäärällä, pystyvänsä lukemaan ammattikirjallisuutta intohimoisen kiinnostuneena myös iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina, puhumattakaan aamuyön tunneista kello neljän jälkeen. Oikeas- taan hyväkin, ettei ovea muistanut lukita lähtiessään. (Itseltäni evättiin jatko-opiskeluoikeus »koska ei pystytä ohjaamaan kirjallisuusaiheista työtä»
Canth oli sivistynyt ja aikaansa edellä. Teksti Tarja Lappalainen 78 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. MINNA CANTH Minna Canthin salongissa skruuvia pelaamassa vasemmalta Hanna Levander, Alma Tervo, Maiju ja Minna Canth. Kanttilan salongissa Minna Canthin Kanttila Kuopiossa oli aikansa merkittävien kulttuurivaikuttajien kohtaamispaikka, jonne saavuttiin aina ulkomaita myötä. Hänen Kanttilan kirjastonsa sisälsi aikansa uutuusteokset
yläpuolella asui itse salonkirouva. Riitti kun kurkisti enimmäkseen kotinsa piirissä ja välttelevänsä ulkona liikkumista, verhot vedettyinä matalasta ikkunasta ja tarkisti, onko rouva ikkunoidensa eteen, »että kaupunkilaisten Canth kotona. Epäloogisuutta puolestani kauempaa tuntenut kutsumusta ja päätelmien hataruutta Kasper ei voinut antaa niitä. Kun Ferdinand huomasi puolisonsa etevyyden ja harvinaiset lahjat, hän antoi Minnalle enemmän tilaa toteuttaa itseään. Usein salonkirouva Canth suututti kirjoituksillaan myös seisoi jo salongin ovella vieraitaan vastassa Kuopion kuvernöörinä toimineen Alekja »tervehti heitä hänelle herttaisen iloisella sander Järnefeltin. »Iskut ja lyönnit eisanaa painottaen ja tehden kaikesta lopullivät sattuneet minuun enää, enkä liioin itse set, järkevät johtopäätökset. Minna odotti tällöin seitsemättä lastaan. Myös Minna keen Canthin salongista voi puhua täydellä Canthin näytelmässä Kovan onnen lapsia on syyllä myös kirjallisena salonkina. 1880-luvun lopulla Harsa ajan suurista aatteista kiinnostuneiden julasta poistettiin lapset ja mielikatseet kääntyivät kohti pientä Kuopion kaupunkia ja Kanttilan »No, onko sairaat, heidät siirrettiin omille osastoilleen. Uuden Suomettaren Ahlman kirjoitti: »Luk?a ei tiedä, kumpiko enemmän pöyristyttää, sekö, että on semmoinen kuva eteen maalattu, muka oman kansansa riveistä, vai sekö, että on kirjoittajia, jotka rohkenevat sellaista yleisölle syöttää. Suruaan Canth purlämmöllä, säännöllisesti moittien tul?oita kaa kirjeessään Lucina Hagmanille: »Tussiitä, että olivat olleet niin kauvan käymättä, kin olen saanut iskun torjutuksi, niin toinen jos olivat pitäneet päivänkään väliä». ei tarvitse vahingossakaan nähdä minun viSalonkivieraista Juhani Aholla oli tapahattua olemustani». Hän totesi ka ympäri kaikki kiertyi, loistavan kertokaa!» joulukuussa 1887 kirjeessään ystälahjakas, älykäs, käytökseltään valvälleen Hilda Aspille viihtyvänsä loittava nainen. Kun mies lähti töihin seminaariin, hän telkesi puolisonsa taloon ja pisti avaimet taskuunsa; kaikesta oli tehtävä tili, joka käskyä toteltava. Kuopion Harjulan heikkoja oloja Minna kuvaa novelvalittiin vuonna 1885 Savo-lehden toimittalissaan Köyhää kansaa (1886). Canth kirjoitti novelleja, romaaneja ja näytelmiä. Keski-Suomi-lehden omistaja osoittautui viinapolttimon pitäjäksi ja antoi Canthin pariskunnalle potkut lehdestä. Kun Juhani Aho Pekka-veljensä kanssa hän saikin onnistumisia aikaan. MINNA CANTH MINNA CANTH (1844–1897) opiskeli Jyväs- kylän seminaarissa tullakseen kansakoulunopettajaksi, mutta keskeytti opintonsa kahden vuoden jälkeen avioituessaan vuonna 1865 lehtori Johan Ferdinand Canthin kanssa. Suomeskohtaus Harjulasta. Muutto tapahtui vuonna 1880. Minna Canth ei jäänyt silloiselle asuinpaikkakunnalleen Jyväskylään pitämään täysihoitolaisia, mikä oli tuolloin virkamiesten leskien tavallinen elinkeino. seita eikä tervehdi.» Vaikka Minna Canth saikin kuopiolaiCanth ei kuitenkaan kirjoituksillaan tahsilta ja muiltakin rankkaa arvostelua osaktonut arvostella Aleksander Järnefeltin viseen – lähinnä kirjoitustensa vuoksi – hänen ranhoitoa. Elisabeth Järnefelt taas kuunteli katsel?aksi», Canth totesi. Canthin tarkoituksena oli ennen salonkinsa pysyi Kuopion edistysrientokaikkea parantaa köyhien, heikko-osaisten jen keskuksena ja hänen vieraanvarainen, ja naisten asemaa, luoda heille yhteiskunhauska kotinsa kaikkien kirjallisuuden ja nallisesti paremmat elinolosuhteet. Tilanne kuitenkin rauhoittui, mitä pidemmälle avioliitto edistyi. Kun Kauppa-Lopo ilmestyi markkinoille, häntä arvosteltiin siitä, että hän ei nimenomaan naisena ja perheenäitinä olisi saanut kirjoittaa likaisesta kaupustel?a-akasta. Hän kielsi itseltään kaiken lukemisen, sanomalehtiä lukuun ottamatta. Salonkiin kulna, kierosilmäisenä varjopuolen kulk?ana. Ferdinand Canth kuoli vuonna 1879 ainoastaan 44-vuotiaana. Salonki 79 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Ja niin kuin 1700-luvun Canth kesti sitkeästi niskaanRanskan salongeissa, oli täälläkin aatteita, sa kaadetut kohtuuttomat arvosvetovoimana, keskipisteenä, jonkertokaa, telut ja parjaukset. Hänen realismin ryydittämät kirjansa olivat monelle kuitenkin liikaa. tyynesti ja huvittuneesta, heittäen joukkoon jonkin kysymyksen ja yrittäen viedä keskustelua syntyihin syviin, elämän alkuKULTTUURIVÄEN KOHTAAMISPAIKKA lähteille, rakkauden luovaan voimaan, jo»Lukuisa oli ihmisvirta joka valui Minna ka hänen mielestään yksin saattoi parantaa Canthin ovesta sisälle. Minna Canthin lehtiura Keski-Suomessa päättyi raittiuskirjoitukseen, jossa hän tuomitsi juopottelun ja siihen liittyvän väkivaltaisuuden. Tämän jälkeen Canthit jatkoivat Pä?änne-lehdessä. Kuvauksen jiksi Kuopioon, heistä tuli myös vakituisia tuloksena vuonna 1886 Kuopioon nimitetKanttilan salongissa käv?öitä. Canth ei kuitenkaan na istua salongissa mukavasti pehmeässä perääntynyt, vaan jatkoi kirjoittamista tuolissa. Liikkeen pidon ohella hän jatkoi kirjallista työtään. Salonkiin saattoi poiketa koska tahansa. Näin jo tulee. Kuvernööri on ristinut minut `mämuistelee Kanttilan salongissa useasti viedänneeksi toukaksi´, antaa murhaavia katraillut Juhani Aho. Minna sai muun muassa näyttää kykynsä lehtityössä. Siihen vaikutti nauruun, kun ilkikurinen Eero Järnefelt muun muassa hänen kokemansa suuret antoi kuulua jonkin sattuvista sukkeluukhenkilökohtaiset menetykset: Elias Ersistaan. Ja vielä enemmän hirvittää ja surettaa se tieto, että meillä tuommoisten ilkeäin irvikuvien etevä maalaaja on nainen.» Arvi Jänneksen kirjoittamassa runossa Inhuuden ihantel?alle Canth kuvataan raakas?aitsi pihapiirin yläpuolella. lun kulkua väliin omiin ajatuksiinsa unohCanth rauhoittui radikaaliudessaan tuen, väliin purskahtaen sydämelliseen 1880-luvun loppua kohti. Kasper Järnefelt puolestaan laukon kuolema vuonna 1888 ja Canthin Ellisui tarkoin harkittuja ajatuksiaan, jokaista tyttären kuolema 1889. Tämän jältiin vaivaishoidon tarkastaja. Hän päätti muuttaa Jyväskylästä Kuopioon kauppiaaksi. Tässä taiteen harjoittajien »pesäpaikkana». jettiin verannan kautta. Sieltä käsin hän seurasi keskusteomalla tyylillään. Kanttilan pihapiirissen maailman, jonka »kiperyyttä ja kapesä soikea pihamaa erotti talon kaksi puolruutta» Kanttilan salongissa ei väsytty pohta toisistaan.» Alapuolella oli lankapuoti, ja timasta. mitään uusia salonkia. Minna uhrasikin itsensä kodinhoidolle ja miehensä palvelemiselle. KAUPPIAANA JA KIRJAILIJANA KUOPIOSSA Canth sai liikkeensä menestymään. Jätin taistelun ja rupesin vain sietää
Se oli jopa lehden toimitus niinä vuosina, kun Minna Canth julkaisi omaa lehteään Vapaita aatteita 1889–1890. Ahrenberg, J. B. Monen muun ajan aktivistin tavoin hän oli kiinnostunut yhteiskunnallisesta kehityksestä, tunsi sympatiaa proletariaattia kohtaan ja haki yhteyksiä työväenliikkeeseen. Helsinki.. Edellisinä päivinä oli saatettu puhua kaikista mahdollisista aatteista ja asioista taivaassa ja maassa, välistä melkein väsyksiin asti. Tämän kirjan hän oli innostanut suojattinsa Ruudi Erkon suomentamaan. Kaunokirjallisuus, jota Minna osti ja tilasi, oli yksinomaan uutta, realistista. Canthin asunto oli vaatimattomampi kuin kaupungin menestyvien kauppiaiden kodit yleensä. Canthin salongin ovet olivat apposen auki kaikille. Puhuttiin köyhyydestä, maanomistusoloista, sosialismista, kirkosta ja teologiasta, väiteltiin naiskysymyksestä. – tai: no, mistä päästä nyt lähdetään. Kysymykset merkitsi joko: – no mihinkä päätökseen nyt olette tulleet siitä asiasta, josta oli puhe viime kerralla. Hän hankki itselleen kaiken kutakin uutta aatesuuntaa edustavan kirjallisuuden. Tässä pieni otos Kanttilassa käv?öistä: Juhani Aho, Kalle Aho, Pekka Aho, Jac. Pääasiassa kirjat käsittelivät yhteiskuntaa, filosofiaa, eri uskontoja, moraalia, sielutiedettä, naiskysymystä ja kirjallisuuden olemusta. Tästä saa mitä parhaimman kuvan, kun salonkivieras ja aikalainen Juhani Aho muistelee sitä: »Istuttiin siis Kanttilan salongissa, rouva itse keinussaan, jonka hän poikkeuksetta oli tarjonnut toisten istuttavaksi, mutta jonka 80 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 toiset poikkeuksetta hänelle ‘luovuttivat´, vieraat sohvassa ja nojatuoleissa ja seura oli suurempi puutuoleilla. Se olikin luonnollista, kun kaikki 1880-luvun huomattavat kirjail?at olivat samassa realistisessa rintamassa. Mutta jo puoliso Ferdinandin eläessä hän perusti yksinkertaisuusyhdistyksen, jonka tarkoituksena oli vastustaa ulkomaisen ylellisyystavaran tuontia, naisten pukujen ja elämätyylin liiallista hienoutta. MINNA CANTH OVET AUKI KAIKILLE Kanttilan salonki ei ulkoisesti ollut hienosti sisustettu, mutta se oli hieno sanan vaativammassa mielessä: ajan etevimpien valtiomiesten, kirjail?ain ja taiteil?oiden kohtauspaikka. Väkeä lappoi sinne kuin markkinoille, sillä ihmiset kiinnostivat Canthia. Lappalainen, Tarja (2014): Salonkielämää – Rakkautta, riitoja ja kirjoittamisen paloa. »Olen täydellinen, innokas socialisti», julisti Canth 3.10.1884 päivätyssä kirjeessään Kaarlo Bergbomille. Erkko, Ruudi (Elias) Erkko, Rafael Hertzberg, Santeri Ivalo, Arvid Järnefelt, Kaapro Jääskeläinen (A. Ja niin alkoi puhelu. Ihmiskirjo oli siis vielä laajempi kuin edellä on listattu. Edico. Näistä syistä Minna Canthia voitaneen jossakin määrin pitää vihreän liikkeen edelläkäv?änä. Niinpä vieraiden joukkoon kuului myös Niuvanniemen hoidokkeja, kuten vainoharhainen tohtori Holmén. Puhumattakaan Ibsenin, Björnsonin, Arne Garborgin, Kjellandin ja Lien sekä ruotsalaisten Ernst Ahlgrénin, Alfhild Agrellin ja AnneCharlotte Edgrénin teoksista, joita Minna Canth hankki luettavaksi sitä mukaa kuin ne ruotsalaisina tai saksalaisina käännöksinä ilmestyivät. Kun eräs kaupungin originelleista – Vihuri nimeltään –, jonka kanssa Canth oli myös ystävystynyt, vietiin yllättäen Niuvanniemeen, Canth yritti estää aietta vakuuttamalla tämän olevan »viisaampi kuin kaikki Kuopion herrat yhteensä». Tavaststjerna, Kaarlo Bergbom, Ida Aalberg, August Fredrik Arppe, Hilda Asp, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Eva Mannerheim-Sparre, Venny Soldan, Louis Sparre, Kaarlo Vuori ja Emil Wikström. Siinä ei kuitenkaan ollut juurikaan mitään, mikä olisi työstä muistattanut, ellei ottanut lukuun jotakin käsikirjoitusvihkoa. Suomessa ei ehkä tuohon aikaan ollut toista samanlaista taiteil?oiden ja yhteiskunnan vaikuttajien runsauden sarvea. Lisäksi Jean Sibeliuksen tiedetään vierailleen Kanttilassa, ja monen, monen muun. Salongin pyöreänurkkainen sohvapöytä oli hänen työpöytänsä. H. YLELLISYYSTAVARAA VASTAAN Canth luki paljon, ja häneen vaikutuksen tehneitä persoonia olivat etenkin John Stuart Mill, Georg Brandes, George Sand ja Henrik Ibsen. Minnaa kiinnostivat originellit, ja hän tutki myös »sairasta mieltä». Rouva Canthin virkeä ja pirteä henki ei kuitenkaan koskaan näyttänyt uupuvan käsittelemästä kysymyksiä, mistä hän kerran oli päässyt innostumaan, ja tuskin oli sitä asiaa, josta hän ei olisi innostunut.» Salongin puheenaiheet vyöryivät hyökyaallon lailla aiheesta toiseen. Tämä vaatimattomuus kuvastaa myös Canthin persoonaa. Jokaisen tul?an Canth otti vastaan mitä sydämellisimmin, istutti eteensä ja kahvitteli. 5 LÄHTEET: Turtola, Martti & Lappalainen, Tarja (2011): Kansalliskirjailija Juhani Aho. Tuskin oli sitä »ismiä», joka ei olisi häneen vaikuttanut. Mäkelä), Kauppis-Heikki, Robert Kiljander, Kustaa Killinen, Matti Kurikka, Erns Lampén, Kasimir Leino, K. Sekin vilahti vieraiden tultua pöytäliinan alle tai katosi kirjail?an avaraan taskuun. Se käsitti toistasataa aikakauden etevimpiin luettavaa tieto- ja kaunokirjallista teosta suomen-, ruotsin- ja saksankielisi- nä. Aina niitä oli päitä, mistä lähdettiin, jos ei muilla niin ainakin rouvalla itsellään ja pian oli puhelu tai väittely vilkkaassa käynnissä. Salonki oli samalla myös työhuone. Minna halusi tähdentää yksinkertaisen ja luonnollisen elämäntavan arvoa. A. Breakwater. Hänellä olisi ollut mahdollisuuksia ylellisempään asuntoon. Miten keskustelunaiheet lähtivät liikkeelle ja miten salonkirouva johti puhetta. Tavallisesti se alkoi niin, että rouva Canth merkitsevästi kysyi toisesta toiseen katselleen: – N – n – no. Minna Canthin lempikirja oli Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta. Erityisesti naisen sorrettu asema ja miehen ja naisen suhteet sytyttivät Minnan liekkeihin, kuten Aho on kuvannut: »Hänen kasvonsa hehkuivat ja silmät loistivat hänen istuessaan keinutuolissaan, joka välistä, kun hän jossakin innostuttavassa paikassa teki tavallista suuremman liikkeen, oli pettää ystävänsä ja keikauttaa hänet selälleen.» Ja jos maailmalla – eritoten pohjoismaissa – henkisessä ilmapiirissä puhalsi uusia tuulia, kohta Canth tunsi sen lähenemisen. Canthin kirjasto oli hyvin poikkeuksellinen. Kirja oli aina Minnan yöpöydällä vuoteen vieressä. Hänen ensimmäisiä kysymyksiään oli aina: »no, onko mitään uusia aatteita, kertokaa, kertokaa!» NAISKYSYMYS JA SOSIALISMI SYTYTTIVÄT Kuinka Minna Canthin salongissa toimittiin. Helsinki. Minna Canth oli monin tavoin aikaansa edellä
MINNA CANTH Kanttila vaaleana etualalla. Ilmakuva otettu Tuomiokirkon tornista vuosien 1889 ja 1893 välillä. 81 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014
TEEMA 82 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014
Sitä, että viimein hyppäisin aaltoihin, eläisin edes hetken, aistisin kaikki värit liidellessäni kohti veden rautaista pintaa kuin kalalokki, joka tuntee saaliin pehmeän veren purskahtavan suuhun jo ennen vedenpinnan tavoittamista. Ainoastaan savenvalajan ahnaille käsille tyly pinta kelpaa muokattavaksi. Vapautta rakastava, jylhä seikkail?a ihastelee vaarallisen villiä merta. Onneksi kukaan ei nähnyt, kun lopulta lyyhistyin kallionkielekkeelle, jonka symmetrisesti kohti villiä pauhua kohti kääntyvä kulma pilkkasi omaa muodottomuuttani. Jalkani olivat ly?ynraskaat, vaikka olin kulkenut majatalolta vain muutaman kilometrin. Yksinäisyys kietoi minut pakahduttavaan syleilyynsä. Mitä minä tässä istuin ja odotin. Aaltojen tasainen rytmi lauloi seireenien laulua minulle, mutta tahmea itseinho liimasi jalkani tiiviisti kallioon. KAUNOKIRJALLISUUS Le Chatelierin periaate LAURA SANTALA Kuvitukset: Milena Huhta Veri kohahtaa kuin valtavalla voimalla kal- lioon iskeytyvä aalto Irlannin rannikolla, jonka verisuonistona kiemurtelevia polkuja kävelin viime syksynä. Neitoa saapuvaksi merten takaa. Harmaa, pienenpieniä, teräviä vesipisaroita hikoileva sumu oli narrinviittanani. Kissamaisen tytön lempieläin on kissa. Mieleni kiipesi tyhjänä kohti ilmaa, vesipisaroiden pienet tikapuut kohosivat merkityksettöminä kohti tuntemattoman mitättömyyden yläilmoja, laskeakseen sieltä uudelleen kohti harmaata, kylmää mutaa, johon minun oli helpompi samastua kuin noihin villisti kohiseviin aaltoihin. Minä olen mutaa, harmaata savea, ajattelin, mutta inhoan tuota niljakasta pintaa, joka värittömällä värillään karkoittaa kulk?at kauas itkuisesta olemuksestaan. Ei, en vaan jaksanut ottaa enää askeltakaan. Oletko huomannut, että ihmiset usein pitävät asioista, joissa havaitsevat piirteitä itsestään. Istuin katsellen sumuisin silmin vaahtopäiden eloisaa tanssia, joka huusi yhtäaikaa kutsua, ja nauroi pilkallisesti säveltä, joka oli minulle kaikkialta tuttu: »et kuulu tänne». Niissä käsissä tuo muodoton, groteski aine muuttuu jumalan 83 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014
Mutta niin oli käynyt, rakkaus on ihme, ajattelin mielessäni. Menin vielä vessaan huolittelemaan suortuviani, minkä jälkeen istuin pöytään, ja laskin eteeni huolella tätä tilaisuutta varten valitun Goethen teoksen. Odotan vielä puoli tuntia, silmäni tapailevat samaa sivua. Kävelin joka päivä hänen asuntonsa alta, ja yritin vaivihkaa vilkaista ikkunaan. Lauantai tuli. »If you treat an individual as he is, he will remain how he is. Tartuin kahvikuppiin ja otin hörpyn. Maan osa on olla määrätietoisten jalkojen alla. Lindan, joka halusi kanssani kahville. Tunsin kiihtymystä, joka levisi jalkojen välistä lämpönä kohti sydänalaa. Voisin hetkeksi tullakin», Linda vastaa kuin pehmeä tuuli. Miten voi käydä näin, että kevättuuli tahtoo tarttua pehmein, kevein käsin niljakkaa- 84 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014 seen mutaan, muotoilla rumasta kaunista. Linda, annan sinulle kaiken valon, mikä minussa on.. Mutta savenvalajia on vähän. Joka kerta kävellessäni hänen kotinsa editse tunsin pienen kevättuulen hyväilevän kasvojani ja muotoilevan niistä kauniimmat ja jalommat. Laitoin vielä hieman partavettä. Linden, tuulonen, Lindaseni. »Painu vittuun.» »Excuse me?» »Oh, I just said I´m glad to see you.» Norjalainen vaellusopas kysyy, olenko eksynyt, ja vastaan, että niin taitaa olla käynyt. En minä voi olla kamala siis. Joka kerta, kun ovi käy, käännyn katsomaan, pieni kiusoitteleva vire koskee kevyesti kättäni, ja tanssahtaa naurahtaen ennen kuin sulautuu kahvipapujen tuoksuiseen ilmaan. Harpoin ikkunalle katsomaan, jos jostain kummasta sattuman oikusta hän vilahtaisi ikkunani alta, vaikka asuukin kaupungin toisessa päässä. KAUNOKIRJALLISUUS kuvaksi. Olen istunut kahvilassa tunnin ja 12 minuuttia. Hymyilin peilikuvalleni, joka sihahti hymyilevien huulien välistä: »Idiootti». Palava himoni korvensi minua, mutta halusin tukahduttaa sen, muuntaa kauniimpaan muotoon, kuten kaikki muutkin tunteeni. Odotin lauantaita ja samalla pelkäsin sitä. Ottaa pintaansa eteenpäin rientävien askelten voima iskuina vasten kasvoja. Lopulta ovi käy hieman painokkaammin, ja Linda pyrähtää sisään hengästyneenä. Olin valitsemassani kahvilassa vähän etuajassa. Kiitin häntä, ja lähdin haluttomasti kävelemään kohti majatalon valoja, jotka pureutuivat kasvojeni muodottomiin kohtiin. Tämä tunne avasi aivotiehyissäni ennenkulkemattoman polun, joka vei kohti hellästi havisevan lehdon keväistä kauneutta. Tuli tanssahteli viettelevästi takassa hyväillen tunnottomaksi paleltunutta ihoani, savista pintaani. Olen innoissani. »Linda.» »Moikka! Missäs olet?» »Kotona tällä hetkellä.» »Niin oletko tulossa tänne Cloudy Day:in?» »Niin joo. Kävelin halki kaupungin ilmavin askelin, hymy pyrki kasvoilleni. Hän ohjasi minut rivakoin, mutta ystävällisin elein takaisin majatalolle. Kuulen lehtien havinan, kevätaurinko hyväilee kasvojani, hymyilen sitä valoa hänelle. Hän ei ollut kertonut, missä asuu, mutta minä olin selvittänyt. En malttanut pysyä aloillani. Kahvi vii- lenee ja kitkeröityy. Muuntua kauniimmaksi kaikin tavoin. Hän oli hipsinyt kevyin haltianaskelin selkäni taa. Havahduin mietteistäni, kun ahavoitunut norjalainen kysyy skandinaavisella aksentillaan, onko kaikki hyvin. Kohahdukseni alkoi hieman tasaantua, mutta tunsin levotonta iloa, johon sekoittui pienoista kauhua. Odotin ja luin sivuja mitään näkemättömin silmin. Päätin alkaa käydä päivittäin kaupassa hänen lähellään. Puin päälleni parhaat vaat- teeni, kampasin maantiensävyiset hiukseni geelillä taaksepäin. Vaiensin sen kävelemällä pois peilin edestä, ja ajattelin Lindan olemusta, joka kylpi valossa myös synkkänä talvi-iltana. Katsoin kelloa. Minä soitan hänelle. Linda oli jo melkein kymmenen minuuttia myöhässä. Puhelin piippaa pitkään. But if you treat as if he were what he ought to be and could be, he will become what he ought to be and could be.» Linda, tuuloseni, ole kiltti ja tule. Minua hävetti
Sinä olet mielestäni ihan sacher-tyyppiä. Linda, minun Lindani. Ehkä myöhemmin.» Tunnen tympeän vihlaisun sydänalassani, tuuli sisälläni nauraa. Sitten hymyilen taas, ja jatkan keskustelua. Tuuli kohahti korvissani viimeisen kerran, kun hyppäsin hurmoksessa kohti aaltojen hyrskettä, rohkeampana kuin koskaan. Missäs sinä eilen illalla olit?» »Noh, sanotaanko, että ilta oli ihanin pitkään aikaan, puhumattakaan yöstä», Linda kertoo mystinen hymy huulillaan. Kiitän, ja maistan kakkua, joka on siihenastisen elämäni suurin täyttymys. Hän on siis ajatellut minua. Linda näyttää säikähtyneeltä, ja onnittelee minua hymyillen. Olen imarreltu siitä, että olen Lindan mielestä jotakin tyyppiä. Pidätkö niistä?» En ole koskaan saanut näin ihanaa lahjaa. Katselen sitä hetken, ja asetan sen huulilleni. Linda vilkuilee kelloaan. Eilen-illalla meni vähän myöhään, ja kaikki tämänpäiväset asiat tapahtuvat vastaavasti vähän viiveellä», Linda hymyilee poskillaan puna, joka kalpenee syysomenien kuulaudelle. KAUNOKIRJALLISUUS »Moi, et kai ole joutunut odottamaan kauaa. 85 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Ehkä muistan väärin. En tiedä, onko se lempeää naurua, vai kääntyvän selän ivallinen tirskahdus. Linda jäykistyy, ja esittää katsovansa ulos, kuin hän ei olisi huomannut ojennustani. Karski sivuääni mielessäni sanoo, että olen kertonut sen hänelle jo yhdessä aikaisemmassa viestissäni, johon tuuloseni ei vastannut. Päässäni pyörii. Veden pintaan jää viimeisestä henkäyksestäni pieni kupla. Mun pitää nyt oikeasti mennä.» Nousen tuolilta, ja kaappaan Lindan tiukkaan syleilyyn, jossa on vuosikausia kylmässä jähmettyneen saven voima.»Nähdään, Lindaseni. Ehkä hän ei huo- mannut, sanon itselleni. Rintakehääni kouraisee Lindan kauneus ja jokin muu. Olen näkevinäni hänen askeleissaan rakkauden tuomaa varmuutta. Torstainkin saan tarvittaessa järjestymään.» »Tuota noin. Ovi käy, ja tuuli viettelee minussa leiskahtaneen liekin äärimmäiseen hurmokseen. Täydellisenä. Rakkauteni tekee pienen pesän hänen suloiseen hymykuoppaansa ja se vähäinen valo, joka minussa on, siirtyy häneen yhä uudelleen ja uudelleen. Anteeksi, että olen myöhässä. Pienen hetken kuva on täydellinen. Alkuviikko näyttää kiireiseltä.» »Minulle sopii myös keskiviikko, perjantai ja viikonloppukin. »Kuulehan, minun pitäisi mennä.» »Tavataanko vaikka heti maanantaina uudelleen.» »Enpä tiedä. Lindan lautaselle jäänyt kakunpala on pieni muisto hänestä. Rohkaistun hetkestä, ja lohkaisen palan kakkua lusikkaan, jota ojennan kohti Lindaa. Elämäni aika kiertyy kehäksi, joka kaikessa merkityksettömyydessään asettuu kruunuksi Lindan pehmeiden hiuksien ylle. »Ei se haittaa, minä jaksan odottaa. Minun Lindani, olen valmis, käsissäsi valmistettu, ja sinä olet ikuisesti minun. Katsotaan. Tuli ei syty ilman happea, ihminen vajoaa veteen, kun ilma jättää keuhkot tanssahdellen kepeinä kuplina veden pintaan. »Tämä on parasta kakkua koskaan, sanon, maistahan.» »Kiitos, laske vaikka tuohon lautaselleni. Juttelemme tovin, ja kerron, että tänään on minun syntymäpäiväni. Ilmassa kuuluu heleä naurahdus, kupla puhkeaa ja jäljelle jää vain täydellisen tyyni pinta. Mutta hän on kiireinen. Suuhuni tulvahtaa appelsiinimarmeladin ja viettelevän suklaan maku jo ennen kuin olen maistanut ihaninta lahjaani. Sisälläni puhaltelee lempeä tuuli. Minä soitan sinulle.» Linda kävelee ripein askelin kahvilan ovelle, ja huutaa hein. En syö kakkuja koskaan, mutta olen varma, että sacher on ihaninta, mitä maailmassa on. Hän pyytää minua odottamaan, ja saapuu pian kahvilan tiskiltä sacher-leivoksen kanssa. »Onneksi olkoon vielä vähän myöhässä! Pitäähän päivänsankarin saada kakkua. Vesi kietoo minut lohdullisen tiukkaan syliinsä, ilma jättää keuhkoni ja lähtee kuplina kohti pintaa, liittyäkseen jälleen tuuleen, kepeään tuuloseeni
TEEMA 86 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014
KAUNOKIRJALLISUUS Sinä et ole enää sama JUSSI STRENGELL istun pimeässä talossa jossakin maailmassa ja pidän sinua kädestä mutta et ole enää sama. mutta haluan sinut haluan sano että haluat minut sano. tuletko sinä. kukaan ei voittanut se on ohi. minä haluan juoda me- hua purra lihaa jäädä tähän maahan kanssasi. ketkä ne. tämä elämä mätänee korsien sekaan. niin ne aikovat tehdä tiedotusvälineet sanoivat. ne tulevat aina väliin sotkeutuvat ääneen vääristävät sen. kaikki kääntyneet minusta pois. surun muistomerkki kaatuneille. kuitteja laskuja pulloja ase tupakkaa rahaa puuteri pillereitä hedelmä nainen filosofia nappi äiti neula kurkku kampa kivääri rinnat lasi esite ydinvoimala parlamentti rauniot lippu kirsikka lehti katu sota takki kohtu viuhka luoti nainen lentokone eurooppalainen sivistys sota lapsi ravintola kartta amerikkalainen kulttuuri merkki lautanen kirja pommi veri hedelmä historia kitara kirja Hiroshima veri huulet kuolema antropologia arkeologia jne. sinä pilaat kaiken tapat kaiken mihin kosket. olet menossa jo. tiedän miksi kuolet. katso käsiä, ihan jäässä. hakata nyrkillä. sota on ohi sanot etkö ole kuullut lukenut lehtiä katsonut televisiota siellä se kaikki on. raunioista rakennan poissaolollesi muistomerkin. etkö ole kuullut. kuristaa pilata ilman jota hengitän koko ympäristön. sinäkin käännyt pois minusta. ja pois sinusta. suut silmät korvat täynnä valheita miljoonia kameroita kaikki muka kiinnostuneita. ampua täyteen reikiä. etkö lue lehtiä katso televisiota. keskiluokkainen olet niin toivottoman keskiluokkainen et tajua minun raivoani minun vihaani sinä haluat kuristaa minut eikö niin eikö niin mutta 87 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. kohmeen näivertämät sormet. maatuvat madon syömät. onko kaikki. sinä et saa toista tilaisuutta. aseita junat laivat lentokoneet täynnä. pane se ase pois älä osoita se voi laueta. se on tullut väliin. revit rikki sen minkä osaat. tappoi ennen kuin ne ehtivät. televisiota lehtiä radiota. kohta on lumi mutta olla kahden tässä on tarpeeksi minulle se riittää nyt ei on lähdettävä jatkettava. viha jota ei ollut aina. madot syövät maata. jatketaan ennen pimeää pian ne tulevat pian ne ovat täällä. haluatko tappaa minut. ilma kylmenee. kuulitko pojasta joka tappoi itsensä. kamerat surisevat ympärillä. ennen kuin on myöhäistä. et vain jaksa enää tätä samaa voimasi eivät riitä. katso kuinka meitä seurataan. äärettömän laiska olet aina ollut äärettömän laiska äärettömän haluton mihinkään rakentavaan äärettömän laiska
meitä on kolme minä sinä ja hän, muutumme emme ole samat. mitä sinä haluat sitäkö että tulen hulluksi sitäkö. turpa kiinni. sotaa on monenlaista. ymmärrätkö sinä että voi haluta maata hiljaa tuhat vuotta koska on niin kylmä. tajuatko sinä että se tappaa minut että sinä sanot niin että sinä annat minun kuolla että sinä et välitä siitä että minä kuolen miten sinä voit olla niin kylmä. on ihan liian kylmä. raja pitää aina kaivertaa niin syvälle että virtaa veri. lehdet humisevat ympärillä mitä humisevat. 88 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. pidä turpasi kiinni etkö sä näe että meidän kädet on jo veressä. yritän suojella. aina teidät voidaan vaihtaa uusiin. koska sinä olet tehnyt kaiken kylmäksi. se on miinoja täynnä. repiä rikki riekaleiksi sen mitä mä olen ottaa nämä mun sanat ja sanoa mitä mä olen. sota vaikuttaa ääneti ei räjähdyksiä useimmiten tylsää. mikset anna meidän olla kahden mene pois olet väkivaltainen päästä irti kuuletko. etkö ole lukenut säätiedotusta. kaikki rakastavat nyrkkiä syvällä sisimmässään myönnä pois. ympärillä pimeässä ääniä. KAUNOKIRJALLISUUS mä en halua enää tätä olla tässä. hän meni hotelliin ja tappoi itsensä. te molemmat haluatte tappaa mut se on teidän ainoa halunne. tämä voi olla viidakko mutta yhtä hyvin aavikko tai jäätikkö tai metsä tai piiritetty kaupunki. se ei ole totta ota kädestä kiinni mennään metsään noiden lätäköiden läpi. tilanne aina sama kun on hätätila. kädessäni on verinen simpukka. rajat epäselvät. me ollaan molemmat yhtä syyllisiä sinä ja minä. te olette yl?äämää. niin ne sanovat. kolmio. pane se ase pois kuuletko pois mennään jo. minä ja hän ja sinä tulet väliin aina. tämä on viimeinen viesti sitten olen hiljaa. minä en ole terve olen sairas, vereni on sairas. ole hiljaa sä et tajua mitään. tunnusta että sinä sen teit. teistä ei jää maahan mitään muuta kuin ver?älkiä jotka äkkiä katoavat. niin se on ollut aina etkö tajua aina eikä se ikinä muutu ei niin kauan kuin me jäämme tänne. miksi sinä päästät sen väliin. katso pois. siellä missä minä lopun sinä alat ja missä sinä loput alkaa hän ja missä hän loppuu alan minä. etkö sinä näe että minä kuolen tähän paikkaan etkö sinä voi lohduttaa etkö sinä voi tehdä jotain muuta kuin osoittaa sillä aseella pane se jo pois etkö kuule minua vai etkö välitä. meidät voi nähdä monesta kulmasta. tulee verta lopeta minusta tulee verta minä huudan ja sinä vain lähdet käännät selän en kestä tarinoitasi puhu minulle itse eikö sinulla ole ääntä jolla puhua. sinä et kertonut että oli tyttö että tyttökin kuoli. ei. mutta siellä missä on raja siellä löyhkää veri etkö tajua. on sama olinko olemassa koskaan vai en. lopeta minä en halua kuulla. jos jää kuolee. vihaan maata tässä niin paljon. älä pidä minua kädestä nautitko sinä siitä että minuun sattuu. se on vaiti. etkö välitä että minulla on kädet täynnä verta. sitäkö sinä haluat sitäkö kerro. haluatko sinä että meille käy niin. sinä et osaa muuta kuin tappaa puhua kuolemasta koko vuosisata samaa haluatko että meillekin käy niin samalla tavalla kuin sille tytölle ja pojalle. verta oli lätäköinä. tää kaikki tapahtuu meille nyt ensimmäistä kertaa. johonkin on vedettävä raja. olemme kolmiulotteinen rakenne. mä en enää kestä sun katsetta ja puheita. niin on aina ollut sinä sanot. poika tappoi ensin tytön sitten itsensä. poika ja tyttö olivat kuolleet. sinä olet syyllinen sinun kätesi on veressä sinä hyväilet minua verisillä käsillä ja minä huudan lopeta älä lopeta. sitten yhtäkkiä helvetti irti. kuulitko sinä siitä mitä ne tekivät sille pojalle kuulitko se ei kuollut heti. koko vuosisadan olet sanonut samaa toivoa ei ole kaikki on ohi. ne tulevat makuuhuoneeseen asti ne tulee teidän väliin ja ne panee teidät seinää vasten. kyse muiden unista ja minun unistani jotka sekoittuvat niin että en tiedä kuka meistä uneksii ja kuka on uni. olet pannut minut kylmäksi sait mitä halusit eikö niin. minä sinä ja hän jolla ase
koska me ollaan suuressa vaarassa. ai jaa. sä halusit silloin mutta se ei riittänyt sulle sä halusit satuttaa. sä et halunnut nähdä miten tää loppuu se olit sinä joka juoksit pois juoksit keskelle metsää astuit miinaan ja nyt sä näet harhoja kerrot tarinoita. mä en tee sulle pahaa mä lupaan. oli se. mä voin kertoa mitä ne teki sille pojalle jonka tyttöystävä oli tehnyt itsemurhan. nauroi sitä pitkään. ole hiljaa makaa älä liiku. en mä mihinkään mennyt. ja sitten se oli muka tappanut itsensä. tulisin mutta tuo ase. valehtelet. jatka ennen kuin mä palellun kuoliaaksi. aamulla ne ampui sen. mä en jaksa enää mutta on pakko. ne pieksi sen kunnolla. sinä ja sun ihmisyytes aina sä vingut siitä etkö sä ole nähnyt mitä ihminen on tehnyt ja tekee meille ja muillekin niille joilla ei ole mitään jotka ei osaa edes puhua niin että tappajat ymmärtää niille jotka on liian heikkoja panemaan vastaan tai vaan erilaisia. kerro kerro heti kerro totuus älä valehtele. mutta mä en voi kertoa sulle miten se tapahtui. te olette myrkyttäneet mut. mutta se tyttö ei ollut muslimi. eikä. mä kuulin tän yheltä sen pojan kaverilta. ja lehdessä kerrottiin että se poika ois tappanu sen tytön koska oli pannut sen paksuksi. ei tää beckettillä korjaannu. eikö se ole sama asia kuin että jättää jonkun keskelle metsää kuolemaan. sitä ei voi pysäyttää niin. te olette samassa juonessa haluatte nähdä mun vuotavan verta. kertomalla tarinoita. linnut ei laula täällä enää. beckett sanoi niin. no ne sotilaat vei sen pojan metsään ja hakkas sitä. tää ei ole mikään dekkari tai telkkariohjelma tää on sotaa. 89 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. on noustava ja jatkettava. se poika oli mustasukkainen se oli intohimorikos niin kuin televisiossa. Jussi Strengell asuu Helsingissä, kääntää työkseen ja kirjoittelee huvikseen. ei muita kuin me mutta jos jäädään ei meitäkään pian. mä olen sairas tajuatko. ennen sä halusit mua nyt sä työnnät mut pois. te ette pääse pitkälle ette kovin syvään. miksei se ääni lopeta se on mun päässä mä en enää tiedä onko se totta. vaikka mikä olisi on jatkettava eteenpäin vaikka tuntuu ettei voi. ne on jo metsässä. siitä oli kaikissa lehdissä. niin sama tarina jatkuu aina vaan. kamala tarina. juhli koko yön. se ei ole totta kuuletko. okei. katastrofi on alkanut. en kauas niin kuin sä luulet. sitten ne leikkas sen pallit ja pakotti sen syömään ne. ne on saaneet vihiä meistä. no. KAUNOKIRJALLISUUS metsässä haisee kuolema. ota rauhallisesti kohta valkenee ja päästään lähtemään. kaikki se on sitä mikä sodasta puuttuu. voiko sellaista antaa anteeksi. mä oon aina ollut tässä. mikset voi. ei ei se ollut niin. mutta mä sairastuin ja sä et halunnut. en mä valehtele tää on tosi juttu. mä oon sairas. no se meni niin että ne sotilaat tuli sinne sen jälkeen kun poika oli löytänyt tytön hirttäytyneenä se oli muuten vielä kuudennella kuulla raskaana. nouse ota kädestä lähdetään jo. ennen sä sanoit että mun iho oli pehmeä. en niin se meni usko pois. pitää puhua totta. se oli toisella tavalla. helikopterit surraa jo taivaalla. kuuletko koirat haukkuvat. on niin kylmä mä en jaksa liikkua. joo. ei täällä ole ketään kolmatta oot menettänyt verta hourailet. oksat rasahtelevat muita ääniä ei ole. sinä ja sun beckettis mitä hyötyä niistä on sodassa. hyvä vitsi. sä juoksit pois heti kun mä sairastuin. kuuletko marssiaskeleet. mä haluan tietää miksi se tappoi sen tytön kerro. sä oot kyyninen ymmärrän tossa tilassa oot menettäny paljon verta
Tulin nähdyksi ja peitin kasvoni. Samanlaisia ajatuksia ja tekoja, löydetyt Voin kävellä luoksesi vehreyden läpi. KAUNOKIRJALLISUUS Runoja AINO VALOJÄRVI En ollut hänelle läsnä. Sillat, smaragdinvihreää sorsan sulissa Turvallinen olo vieressäsi ja sallivuus toistemme vrikkeitä kohtaan Ristin loisto, tähtiä Nurmen hämärässä rusakko Aavistus punerrusta taivaan ja maan kohdatessa 90 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014. Tahaton hellyys, aina ikävä Mainitsit, että ihminen haluaa olla pidetty
Et halunnut jättää jäähyväisiä, mutta täysikasvuiset olivat vieläkin vaikeampia eron hetkellä. Kuolinhetkellä radiossa soi: ”Herra, kädelläsi uneen painan pään” Lintuparven pyrähdys elokuun omenapuuhun Jäljellä vain kiittäminen Minulla on kaksi kotia. Kumpikin niistä on saari. Mökin ikkunasta öljylampun hohde, ensilumi Halkojen kantaminen, tuohta uuniin Tervaveneellä mantereelle, rannassa riitettä Oravat talviturkeissaan, syyntakeettomat Se kissa, jota kaipaan Kuinka puhdassydämiset järkyttävätkään auringonnousun kulta ihollaan Koitti hopeinen helmikuu. KAUNOKIRJALLISUUS Veisaamme virsiä sairaalan sängyssä makaavalle vanhukselle. 91 Kulttuurivihkot 4–5 | 2014
Haluaisin ostaa lehden, jota he kaupittelevat, mutta minulla ei ole koskaan tarpeeksi rahaa. Myöhemmin kerroit vanhemmillesi, että olimme pitäneet pienet juhlat, joissa kuunneltiin musiikkia ja syötiin hyvin. Saimaa jäässä, huhtikuun sumu Huulesi alkoi väpättää erotessasi äidistäsi, mutta tartuit kädestäni kiinni. Miksi jotkut istuvat kadunkulmassa ja kerjäävät. KAUNOKIRJALLISUUS Hän soitti minulle lentokoneesta, joka oli hetken kuluttua lähdössä kohti Amerikkaa. Aino Valojärvi on helsinkiläinen musiikin maisteri. ”Oletko aikuinen?” kysyit monta kertaa ja katsoit minua silmiin. 92 Kulttuurivihkot 2 | 2014
94 Kai Sadinmaa 10 KÄSKYÄ KIRKOLLE Kirkon kritisointi on edelleen ajankohtaista. KIRJA-ARVIOT 93 Kulttuurivihkot 2 | 2014. 94 Eva Illouz HARD-CORE ROMANCE. 96 Marko J. Niemi PYSTYYNHAKATUT KUOLLEET HOTELLIT Vihaista pikkukaupunkikuvausta. 95 Nura Farah AAVIKON TYTTÄRET Aavikon tyttäret jatkaa somalinaisten tarinankerronnan perinnettä – suomeksi. 96 Riku Juti TIEDON FILOSOFIA ANTIIKISTA NYKYAIKAAN Tiedon filosofia perusteellisesti. 97 Thomas Piketty CAPITAL IN THE TWENTY-FIRST CENTURY Piketty ja Marx. FIFTY SHADES OF GREY, BEST-SELLERS AND SOCIETY Best-sellereistä & romantiikasta
97 sivua. KIRJA-ARVIOT BEST-SELLEREISTÄ & ROMANTIIKASTA ta, vaan siitä, miten lukija sovittaa tarinan koke- taisteluun pahaa vastaan. Ilmiössä on Illouzin mukaan kyse myös KIRKON KRITISOINTI ON EDELLEEN AJANKOHTAISTA tatapoja. Teos on logiasta on tullut niin suosittu. Mitä paremmin kirja tässä on- JEESUS NASARETILAINEN oli sorrettujen puolus- kusteluun vakavasti. Fifty Shadesin opaskir- luhalusta ei voitaisi syyttää vain kirjoittajan us- Chigaco Press. jamainen rooli vain korostaa tätä: Illouz osoittaa konnotonta maailmankatsomusta. Hän esittää, sissä olevan heteronormatiivisuuden puitteissa. Vastausta tähän kriisiä, vaan tarjoaa myös välineitä siihen, miten kuitenkin osoitus siitä, että kritiikin esittäminen etsii sosiologi ja tunnekapitalismin teoreetik- parisuhteista voi tehdä parempia etsimällä so- on edelleen ajankohtaista. 10 käskyä kirkolle. yksityiskohtaisesti miten E.L James on rakenta- Sadinmaan tapa kritisoida kirkkoa ei sinänsä nut teoksen, joka samanaikaisesti ei vain kuvai- ole uusi, sillä jo 1960-luvun radikalismin piirissä MIKSI E. muun ohella jumalanpalveluksissa käyvien kristittyjen vähäinen määrä. tä: vain pappi riittää. niin se on konservatiivien mielestä pelastuksen Bestsellerin synnyssä olennaista on myös kannalta kristinuskon keskeisimpiä asioita.» Sa- kirjan kyky heijastaa vallitsevan kulttuurin krii- dinmaa suhtautuu kuitenkin kirkon homokes- sejä ja asenteita. mukaan rohkeita tiloja fantasioille ja romantti- On hyvä, että tällaisen kirjan kirjoittaa pappi eikä sille utopioille, se ei ole varsinaisesti feministi- esimerkiksi ateisti tai vapaa-ajattelija. Kirjan lukijat jakaantuvat Illouzin esteenä on tavallinen ihminen, antaa mielestäni mukaan näihin kahteen ryhmään: ensimmäinen kirkosta hieman tragikoomisen kuvan. Hänen mielestään kirkon nistuu, sitä enemmän se Illouzin mukaan tuottaa taja ja kuului itsekin alaluokkaan. Into. The University of sukupuolistereotypioita. Sisältäpäin EVA ILLOUZ (2014): Hard-Core nen. Kirkko on arvoineen ko Eva Illouz teoksessaan Hard-Core Romance, pusointua dominoinnin ja oman autonomian saa- etäällä tavallisten ihmisten arjesta. Illouzin mukaan piirre leimaa yhä suaalisiin suhteisiin: »Vaikka Jeesus puhui seksu- suuremmissa määrin murroksessa olevaa kus- KAI SADINMAA (2014): aalisuudesta yhtä paljon kuin saimaannorpista, tannusalaa. Kirjan ei Illouzin mukaan ainoastaan tarvitse koa saadakseen kansan uskomaan, että »epäoi- selittää vallitsevaa ilmapiiriä, joka Fifty Shadesin keudenmukaisuus ja köyhyys ovat Jumalan sää- kohdalla on myöhäiskapitalismissa kriisiä pote- tämä kohtalo, luonnon voima». Fifty Shades of Grey, Best- sekä sumentaa että korostaa heteronormatiivisia miota ja keskustelua kirkon piirissä, kun arvoste- Sellers and Society. Fifty Shades on tässä tämiä pappi ja kirjailija Kai Sadinmaan teoksessa mielessä eräänlainen self help -tyylilajia edus- 10 käskyä kirkolle, jossa käsitellään evankelis-lu- tava opaskirja, joka paradoksaalisesti auttaa lu- terilaisen kirkon toiminnan epäloogisia tai eetti- kijaa tuomaan tunteet takaisin kirjan eksplisiitti- sesti kyseenalaisia piirteitä. silölle välineitä aikamme yhteiskuntaan sopeu- että itse asiassa messu ei edes tarvitse ihmis- tumiseen. JAMESIN kliseisestä Fifty Shades -tri- le vallitsevaa heteronormatiivisten parisuhteiden käsiteltiin samoja asioita kuin kirjassa. Sadinmaa epäilee, että syynä tähän on Kris- tälöidessä kirjan taustalla ollutta netissä ilmes- tuksen »epätäydellisempi» läsnäolo gluteenitto- tynyttä fanifiktiota lukijat saivat antaa palautetta missa leivissä. Prosessissa Sadinmaa irvailee myös kirkon tavalle puut- kuluttaja on mukana luomassa tuotetta, jota hän tua homoavioliittoihin ja ylipäätään ihmisten sek- myös kuluttaa. Minulle oli uutta, että vaikka ehtoollisleivät ja -viini pitää syödä loppuun tai säästää tulevaa varten, gluteenittomat leivät voi heittää kuluttajan toiveiden täyttämisestä: Jamesin rää- pois. 94 Kulttuurivihkot 2 | 2014. sesta», »Lopeta sijoitusbisnes», »Lopeta rikkai- Huolimatta siitä, että kirja tarjoaa Illouzin den suosiminen» sekä »Anna homon rakastaa». Tällainen ta tulee lukemisen arvoinen juuri siksi, että se täydellisen jumalanpalveluksen tavoittelu, jonka on bestseller. va heteronormatiivisuus, vaan myös auttaa luki- Nämä ovat vain muutamia lähtökohtia ja väit- jaa sopeutumaan siihen. Nyky-yhteiskunnassa muksiinsa ja oppimaansa vallitsevasta kulttuuris- eliitti tarvitsee »sanomansa vesittänyttä» kirk- ta. Kirjoittajan käskyjä sesti kuvaamaan seksiin aikana, jolloin tunteista kirkolle ovat esimerkiksi »Älä valehtele Jeesuk- on tullut keskeinen osa kuluttamista. L. Fifty Shadesin narratiivi samanaikaisesti tulevan kritiikin luulisi herättävän enemmän huo- Romance. ja näin muokata käsillä olevaa teosta. Tarinan ymmärtämisessä ei risaarnansa oli poliittinen manifesti, jossa ke- merkiksi Lapuan liikkeen ja apartheidin ihmis- ja ole kyse pelkästään kognitiivisesta tapahtumas- hotettiin aktiiviseen, mutta väkivallattomaan kansalaisoikeuksien halventamista. Hänen Vuo- asenne homoja kohtaan muistuttaa nimittäin esi- lukijalleen nautintoa. keskeisestä kysymyksenasettelusta käsin, joista Self help ei ole enää vain kirjallisuutta lei- ensimmäinen koskee bestseller-ilmiötä itsessään maava ilmiö, vaan siitä on tullut olennainen osa Sadinmaan mukaan kirkon työntekijätkin käy- ja toinen Fifty Shadesin self help -asemaa krii- myöhäiskapitalistista yhteiskuntaa: se antaa yk- vät messussa vain työnsä vuoksi. 248 sivua. Ihmisistä on messussa vain EERO SUORSA haittaa, sillä he tuovat siihen »inhimillisen ulottu- Illouzin mukaan bestsellerin synnylle on kaksi olennaista kriteeriä: aluksi kirjan täytyy saada ympärilleen maaginen, kultinomainen status, vuuden, särön, joka uhkaa puhtaan jumalalle kel- minkä jälkeen myynnin käynnistyttyä kirjas- paavan rituaalin oikein suorittamista». ryhmä lukee kirjan yleensä sen itsensä tähden Sadinmaa käsittelee kirjassaan muitakin hu- tietäen kyseessä olevan genren käytännöt, kun vittuneisuutta herättäviä kirkon ajatus- ja toimin- taas toinen ryhmä lukee kirjan päästäkseen käsiksi kirjan mahdollistamaan kulttuuriseen pääomaan. Tästä kertoo jossa hän lähestyy Fifty Shades -sarjaa kahdesta vuttamiseksi
Mutta kohti kirjan loppua Khadija al- miseen liittyy erilaisia valtakysymyksiä, Farahin 95 Kulttuurivihkot 2 | 2014. hiin kirjoihin. Vaikka siir- siitä, että ensimmäinen somalin suomeksi kir- Hän lopettaa syömisen ja sairastuu, useamman- tomaavallan mukanaan tuoman kielen käyttä- joittama kirja käsittelisi maahanmuuttoa sekä kin kerran. Khadija toivoo leikkausta itse – mui- Mutta Farah tuo esiin ongelmien lisäksi esimer- den tyttöjen kiusaamisen vuoksi. vaikuttaa yhdestä lännen ihailulta, toisesta islamilainen valtio puolestaan takapajuiselta. Se on tärkeää, sillä histo- julistaen vapauttavaa evankeliumia kaikille köy- kaan tarjota juuri haasteita. likysymystä on pohdittu mittavasti. Kertomus etenee lineaarisesti, joten lu- Paimentolaisten arkea kuvataan erityisesti ja toreille, onnettomien ja ulossuljettujen luokse, kija pysyy taatusti kärryillä. Hän puhuu kyläläisille riepotellun ja täisi tehdä, jotta kirkko säilyttäisi uskottavuu- mielessä Farah ei ole Suomen Zadie Smith tai So- kiusatun Luulin puolesta. Toisaalta siksi – ja kenties kulttuuri- daan tulkita monin tavoin, erityisesti naisten ase- sen etäisyyden vuoksi – hahmot tuntuvat paikoin maa ajatellen. NURA FARAHIN (s. ja polttaen ja juosten teille ja aitovierille, turuille tarkasti. ajatuksille. pystyy luontevasti tuomaan esiin yksilöllisiä, in- Sadinmaan mukaan ohjata retriittien sijaan syrjit- Aavikon tyttäriä on Khadijan li- tyjen keskelle, marginaaliin, eikä mukaan saisi ot- säksi muitakin. Yllättävin nomalla ja vasemmistolaisella arvomaailmalla hahmo on Khadijan puolison Keyse useita yhtäläisyyksiä. Kirjallisuus voi täydentää voimille.» Kirkon toimintaan aktiivisimmin osal- tulta. Luul paljastaa into itsenäisyydestä ja tilanteesta, jossa uudis- ovat keskenään. Ennen kaikkea Farahin romaani muistuttaa, että naiset eivät ole vaikeissakaan tilanteissa vain tahdottomia, avuttomia uhreja. Khadijaa kohtaan lempeä suudesta, se valottaa asiantuntevasti sitä, kuinka ja rakastava aviomieskin kohtelee ristiriitaisia alkukristillisyyden ja nykykirkon arvot naista kylmästi ja väkivaltaisesti. Siinä mielessä teksti viittaa ny- laistaan tilanteen monimutkaisuutta. Farahin tekstistä voi kenties lu- Romaani muistuttaa, että naiset eivät ole vaikeissakaan tilanteissa vain tahdottomia, avuttomia uhreja. ditaan kiivaasti. Ja vieläpä ta- Se myös kasvattaa juuria kaukana sukunsa kotimaasta eläville somaleille. Siinä tytär Shamsu, omin päin ja isänsä tah- tömästi, hetkeäkään hukkaamatta, kesken koko- Kirjassa seurataan erityisesti Khadijan vaihei- toa vasten, kurkottaa kohti valoa – tietoa. Tässä kohdin kiksi vahvan suullisen perinteen ja runouden ar- näkyy erityisen hyvin Nura Farahin etäännytetty, vostuksen – ja taidot selviytyä kovissa oloissa. Itsenäistyminen on unelma, joka to- toinen, jos naiset olisivat saaneet tuolloin opis- teutuu, mutta ei vailla takaiskuja. Lopussa päästään neen vasemmistolaisen, pohtimaan puolivaka- seuraamaan Khadijan tyttären Sham- vasti kirkkoon liittymistä: onhan Jeesuksen sa- sun elämän alkutaivalta. 1979) esikoiskirja Aavikon tyt- Khadijan elämän alkupuolella hänen ainoa ta- Afrikkalaisen kirjallisuuden yhteydessä kie- täret pettää – mukavalla tavalla – odotukset pansa vastustaa kohtaloa on käyttää kehoaan. Hänen äitinsä muis- Chinua Achebe sanoo, että hän kirjoitti maansa tuttaa häntä jatkuvasti isän mahtavuudesta. AAVIKON TYTTÄRET JATKAA SOMALINAISTEN TARINANKERRONNAN PERINNETTÄ – SUOMEKSI tiimejäkin kokemuksia. Kirjan viimeinen luku on tär- kirkon, meidän on rynnättävä ulos kirkosta välit- toriallisen romaanin Somalian paimentolaisista. Kenties siksi, etenkin riankirjoitus harvemmin huomioi naisten koke- hille ja ankaraa tuomiota sortaville valloille ja alkuun, kirja vaikuttaa nuorille lukijoille suunna- muksia tai näkemyksiä. Hän kirjoittaa: »Jos haluamme pelastaa malian Taiye Selasi. Se Khadijan kotileirin johtohahmo viisas ja lempeä NURA FARAH (2014): Aavikon tyttäret. Nigerialainen Khadija on isätön lapsi. telee kirjassaan juuri kirkon sellaisia puolia, jotka Rampaa ja rumaksi kuvailtua Luulia ovat vieraita maailmankatsomukselleni. Khadijan jaa ei kuitenkaan kuvata täydellisenä sankarina, täen, kirkon visiot, strategiat ja mietinnöt repien lapsuus, aikuistuminen ja aikuisuus kuvaillaan vaan hän myös ajautuu kyseenalaisiin tekoihin. Khadi- usten ja palavereiden, tietokoneet seinään heit- ta, se on hänen kasvukertomuksensa. Vanhinta sukupolvea taa yhtään hengellistä kasvua käsittelevää kirjaa. Se lemaa isoveljeä suosien. Farah puo- paimentaen ja vedenhakureissuilla. Mutta ajatus haihtuu nopeasti: Farah ei vält- historiankirjoitusta ja laajentaa näkökulmia: se listuvat keski-ikäiset naiset kirkon pitäisi myös tele vaikeitakaan aiheita. keä. Ujoutta ja lestaan muistuttaa maan menneisyydestä en- nöyryyttä arvostetaan ja tyttölasten kunniaa vah- nen nykytilaa. Menneiden vuosikymmenten Somalia ei ole Ja kyllä, kirjassa kuvataan myös Khadijan ym- paratiisi, kuten ei ollut Acheben Nigeriakaan. Kirjassa ei anneta vastauksia, mutta va- laisia ratkaisuja. Toisaalta Sadinmaa tarkas- Libaaxin ensimmäinen vaimo Luul. Sama pätee tietysti muihinkin py- jäävän hiukan etäisiksi. Siinä kaa toimia. Demokratia kyhetkeen – epäsuorasti. kiihkoton ja moralisoimaton lähestymistapa. pärileikkaus. Ja hän yrittää saada tensa. dijaan sitkeästi. paitsi miesten kyynisyyden, myös yhteisön nur- tukset näyttävät mahdolliselta, on tarttunut Kha- RIIKKA YLITALO jan puolen. Teos herättää kella. valla, joka saa lukijan myötäelämään eri tavalla kuin perinteinen historiankirjoitus. Khadija seuraa tarkasti miesten keskustelua politiikasta, kun maa itsenäistyy. KIRJA-ARVIOT Mitä ihmisten Sadinmaan mielestä sitten pi- kulttuurien kohtaamista ja sekoittumista. edustaa hooyo Fatima, Khadijan elä- 10 käskyä kirkolle sai minutkin, kirkosta eron- män murjoma äiti. Sen sijaan Farah kirjoitti his- tyttärensä kouluun. Eikä hänelle muuten- naisten näkökulmasta. Kysymys on myös laajempi: olisiko maan myös vaikeita kysymyksiä siitä, miten maata hal- kohtalo ollut erilainen, jos tuolloin olisi tehty eri- littaisiin. Samalla pidetään noitana, häntä pelätään ja kun teos muistuttaa alkukristillisyyden poliitti- inhotaan. Heidän ääntään ei vain yleensä kuulla. tekee lukemisesta sujuvaa ja antaa tilaa omille Suldaan taas muistuttaa siitä, miten Koraania voi- Otava. 236 sivua. Lapsuus sujuu eläimiä ei ollut pelkkä synkkä ja pimeä yö. Puoliso ja äiti toppuuttelevat Khadijan halua osallistua, vaikka Tarina ajoittuu 1940-, 1950- ja 1960-lukujen kea rivien välistä kysymyksen siitä, olisiko tilanne Somaliaan. Hän menneisyydestä näyttääkseen, että se on muu- kasvattaa lapsiaan kovin ottein, Khadijan ihai- takin kuin mitä kolonialismi antoi ymmärtää
Jos filosofisessa yleissivistyksessä on telua, sillä kussakin luvussa vertaillaan ja ekspli- malinkieliset sanat tekevät kielikysymyksen nä- aukkoja, Jutin kirja on yksi sopiva, joskin myös koidaan usean filosofin teorioita rinnakkain sekä kyväksi. 447 sivua. Tämä monimutkaisia asioita inhimillisistä yhteyksistä. Sanat voi nähdä viittauksina kulttuuriin, haastava opus täyttämään niitä. Juti muistaa nonlaulutaidoillaan niin miehet kuin naisetkin. Tyyli on ANNA PÖYSÄ kautta linjan keskusteleva ja tyyni. Tekijä hallitsee aiheensa epäilemättä suvereenisti, eikä tämän paketin sisältöä kannata tässä sen tarkemmin avata. Kirja on peri- sijoitetaan ne laajempaan kontekstiin. suositella kaikille aiheesta ja ylipäänsä filosofian muiden tieteiden tuloksia sisäänsä. Luonnontieteen kehitys uuden ajan alussa vaikutti tietenkin merkittävällä tavalla myös tie- MARKO J. NIEMI (2014): Pystyynhakatut kuolleet hotellit. Henkilökeskeisemmän filosofian- tai histo- kohdalla. Entä hooyo Fatiman eleet, kun hän läksyt- vääristää filosofian perusluonteen antamalla sen Jutin teoriakeskeisyyttä ei silti voi moittia seka- tää tytärtään, tai Keyse Libaaxin äänenpainot, kysymyksenasetteluista ja pohdinnoista aivan vuudesta, ehkä kuitenkin pienestä iskevyyden ja kun hän tunnustaa rakkautensa nuorta morsian- liian koulumaisen kuvan.» Lukija voi todeta Jutin lennokkuuden puutteesta. So- mistona. Ntamo. Runoja. nostavasti Juti kuitenkin esittää tiedon filosofian nallisuudeksi hahmota. myös itämaisen filosofian ja muun muassa La- Farah myös kertoi taannoin Ylen toimittajille, että otsen. Katkoksista huolimatta aikakaudet rakentuvat toistensa päälle ja niitä on arvioitava TIEDON FILOSOFIA PERUSTEELLISESTI kokonaisuutta vasten, niiden omista lähtökohdista käsin, kuten Juti ansiokkaasti ja perusteellisesti tekeekin. Niemen esikoiskokoelma Pystyynhakatut kuolleet hotellit saattaisi. Juti aloittaa hivenen mutkan kautta, Aristoteleesta ja Platonista, siirtyen sitten varhais- LEIF SUNDSTRÖM tön ja kielen läsnäolo. hän pitää runoista ja on kuunnellut tarkkaan äi- Antiikin jälkeen Jutin teos etenee järjestel- tinsä ja tätiensä kertomuksia. He olivat paimen- mällisen kronologisesti, se seuraa filosofian his- tolaisia, aivan kuten Khadijakin. Khadija lumoaa ru- ukseen, Demeteriin ja sofisteihin. Lopputulos on joka tapauksessa vaikuttava herättää kiinnostavia kysymyksiä – ja on haaste Käsitys tiedosta, sen syntymisestä, varmuu- ja kyse on kovan luokan filosofisesta tietokirjas- kirjailijalle. Erityisesti se korostuu suullisen ilmaisun vanomainen johdatusteos filosofian historiaan. losofian historian kursseilla mainitaan. Kyse on johon suomeksi lukevalla ja maata tuntemat- aatteessa yleistajuinen, mutta tinkimättömän todella filosofian ja ylipäänsä tieteen historias- tomalla ei ole täyttä pääsyä kaikkine nyanssei- tarkkuutensa takia hivenen raskas, eikä siksi ta- ta, ei filosofien historiasta. Erityisen kiin- lut yhteiskunnallisuutta, jota moni ei yhteiskun- nykyaikaan. 106 s. ja ajattelun historiasta kiinnostuneille. KIRJA-ARVIOT romaanin kieliratkaisut muistuttavat monien af- mille harrastajille se voi toimia kattavana hake- tä, tarkkuutta ja jossain määrin myös omaa ajat- rikkalaisten kirjailijoiden lähestymistapoja. Kielen eri mahdollisuuk- ja luonnontieteiden kehityksen yhteyden. Johdannossa Juti esittääkin lähtökohtansa: »Vie- riankirjoituksen hyviä puolia ovat usein sen loo- Nimien ääntäminen jää mietityttämään, sa- rastan nykyfilosofian johdantoteoksissa yleisty- gisuus ja selkeys sekä mahdollisuus lähestyä moin se, miltä Khadijan laulamat runot kuulos- mässä olevaa liiallista yksinkertaistamista. Näkö- sien etsiminen, sen perustan kyseenalaistaminen kulma laajenee filosofian ulkopuolelle ja takaisin, tai eri puhumistapojen epäjohdonmukaisuuksien DOSENTTI RIKU JUTIN kirjoittama tiedon filoso- osoittaen teoreettisenkin filosofian käytännölli- paljastaminen eivät välttämättä monelle lukijalle fian historia on massiivinen tietopaketti, jota voi sen ulottuvuuden ja kuinka filosofia on imaissut näyttäydy yhteiskuntakritiikkinä. taan kohtaan. Jutille filosofian historia ei selvästikään ole mikään huipulta huipulle -matka, vaan tiedeyhteisön kollektiivinen puserrus, VIHAISTA PIKKUKAUPUNKIKUVAUSTA jossa yksinäisimmätkään hahmot eivät ajattele tyhjiössä. Farahin voi myös nähdä Khadijan seuraajana, ten maailmanjärjestysoppien kautta Promethe- mitä sanankäyttöön tulee. Mukana on runsaasti tekijän omaa pohdintaa. Gaudeamus. neen. Se ei suinkaan ole ongelma, vaan olevansa sanojensa mittainen. nä tuntuu kiehtovasti toisen kulttuurin, ympäris- ajassa. don filosofiaan, mutta teos käsittelee tasapuolisesti varhaisempia vaiheita keskiaika mukaan lukien, vaikka kaikki detaljit eivät nykyajasta kat- RUNOUDEN YHTEISKUNNALLISUUS on pitkään ol- RIKU JUTI: Tiedon filosofia antiikista sottuna vaikutakaan relevanteilta. Olisiko tässä vihdoin se filosofinen teos, joka Farahin käsissä enemmänkin, mutta näinkin sii- teen ydinalue, jonka juuret ovat esisokraattisessa pääsisi Tieto-Finlandian ehdokkaaksi. Eri aikakaudet käsitellään osana aatehistoriallista kokonaisuutta ja filosofien keskinäisistä vaikutussuhteista annetaan paljon tietoa. Nyt Farah on ot- torian suuria linjoja, mutta se tuo tapetille myös tanut sanan itselleen ja jatkaa naisten tarinoiden vähemmän tunnettuja ajattelijoita, joita tuskin fi- välittämistä. Vakavam- 96 Kulttuurivihkot 2 | 2014 Tiedon filosofia vaatii lukijaltaan keskittymis- Hankolaisen Marko J. Suomen kieli voisi venyä ja paukkua desta ja todistettavuudesta on koko tieteiden tie- ta. tavat
Pikettyn kirjan uutuus on myös hy- duksen merkkien täyttämiä: »sumun seassa pieni vin pitkien aikasarjojen kokoaminen ja muokkaa- majakka», »yksittäisellä saarella lehdetön puu». Honoré de Balzacin ja Jane Austinin teoksista. Suoran huudon ajatellaan kantavan ja yleisestä progressiivisesta tuloverosta ei ollut sen keventämistä, jonka Reaganin ja Thatche- pidemmälle. Piketty ei niitä niele, sä / yhteiskunnassa, jokainen on oman onnensa RANSKALAISEN EKONOMISTIN Thomas Piket- vaan kumoaa niitä purevasti. Keskeinen sa- dollistaisi köyhällekin rikastumisen. Keskiluok- tuloista on nykyisin noin 20 prosenttia. Karsintaa Age», mutta Piketty suosii ranskalaista ilmaisia ankaria kuvia siitä, miten nyky-yhteiskunta kyy- olisi voinut melko huoletta tehdä, sillä monet ru- »Belle Époque» ja elävöittää esitystään monil- kyttää tarpeettomiksi luokiteltuja ihmisiä, työttö- not toistavat jo sanottua. oravat ja linnut joutuvat kärsimään moottorisa- Vain yksi esimerkki laajasta numeroaineistos- han ja metsätyökoneen töistä. (Käännetty ranskasta. odota. että näin olisi saavutettu jotakin yleistä etua yh- Kuvaus etenee kohti laajempia ympyröitä eikä Niemi enää tässä vaiheessa välitä luoda idyllisiä runonäkyjä: »Vitun rasistit, äärioikeisto- Piketty antaa kuvan tulo- ja varallisuuserojen teiskunnille. Hänhän näkee silloin unia, sinulle paina- Kasvavien tuloerojen puolustukseksi on esi- jaisia. Suuryhtiöiden joh- seppä, / ’ei minulta mitään puutu’. Ranskasta Haikeissa kuvissa näkyy kuitenkin jo kriittisyys. Kesän otettu käyttöön ja niiden avulla on rekonstruoitu lämpökään ei auta näissä maisemissa, sillä kun kuva maan varallisuuden jakautumisesta kahden syksy saapuu, »pahimmat painajaiset», »aaveet vuosisadan ajalta. Ennen sitä korkeimmat, rikassa usein kapitalismin kulta-ajaksi, »Gilded suurimpiin tuloihin kohdistuvat rajaveroprosen- Kirjassa näkyvät monien Ntamon julkaisemi- 97 Kulttuurivihkot 2 | 2014. Kuvia rappioituneesta la poiminnoilla kaunokirjallisuudesta, erityisesti miä, alkoholisteja, yksinhuoltajia, masentuneita. [ovat] vallanneet kaupungin». Toisen maail- kanavoi pelkonsa toisten kiusaamiseen, alaluok- mansodan jälkeen 1980-luvun alkuun asti osuus ka miettii, mistä ylipäätään saisi rahaa elämiseen: THOMAS PIKETTY (2014): Capital in oli pienempi, kymmenen prosentin luokkaa. KIRJA-ARVIOT hyvinkin tyydyttää sellaista, joka hakee lyriikalta en runokirjojen ongelmalliset puolet. Niemi kuvaa kotikaupun- tuloista ja varallisuudesta Yhdysvalloissa ja muis- kinsa merisiä maisemia, usein harmaita ja unoh- sakin maissa. Teoksesta on tullut littää vallitsevan talousteorian opeilla »rajatuot- best-seller ja sen tekijää on kuvattu jopa »intel- tavuudesta», eikä ole myöskään näyttöä siitä, lektuaaliseksi rock-tähdeksi». Cambridge, Myös Isossa-Britanniassa on tapahtunut saman- levaisuutta. Pienistä PIKETTY JA MARX näyistä, vaikkapa lapsuuden leikeistä, siirrytään asteittain kohti uusliberalistisen kapitalismin armotonta surmantyötä. Tätä ajanjaksoa kutsutaan Ame- rin politiikka pani alulle. Yhdysvalloissa ylimmän sadanneksen osuus keytyneitä pakolaisia potkitaan pois. minen johdonmukaiseksi aineistoksi. nään ihmiset kärsii!»), mutta se lienee tyylilajil- 1800-luvun lopulla, jolloin hyvinvointivaltiosta Piketty arvostelee suurten tulojen verotuk- le ominaista. Pystyynhakatut kuolleet hotellit on par- sa paljon tutkimuksia, tilastoja ja kansainvälistä kohti yhteiskunnan mätää ydintä, joka näkyy vel- haimmillaan väkevää puhetta 2010-luvun Suo- vertailuaineistoa. Uutta on se, että viime vuosina, kaantuneen ja unohtuneen pikkukaupungin sää- mesta. »Tekee kolmea työtä, / taistelee tyttärelleen tu- the Twenty-First Century. Osuus on ka kärsii maailmansa menettämisen pelossa ja samaa luokkaa kuin 1910-luvulla. vielä tietoakaan. Niemen kuvaamassa maailmassa University Press. » nyt kirjoittajasta kuuluisan. JURI NUMMELIN tää huomiota väestön rikkaimman sadanneksen Kokoelma alkaa ja päättyy tosin petollisen eli persentiilin suhteettoman suureen osuuteen idyllisissä merkeissä. / Kapitalistisessa, uusliberalismin repimäs- tetty monenlaisia teorioita. muun muassa Pikettyn ansiosta, on alettu kiinnit- littävissä maisemissa. Niemi kulkee amerikkalaisen beat-runouden ja Mutta Niemen vihaista asennetta tämä ei mi- Tulo- ja varallisuuseroista on toki olemas- vanhan polven työväenrunouden avulla suoraan tätöi. / Tai 685 sivua. / Mihin olemme menossa?» Mass.: The Belknap Press of Harvard suuntainen käänne, mutta esimerkiksi Ranskas- Marko J. merenrantaelämästä on enemmän kuin kylliksi. USA:ssa van- oli parempi paikka elää!» Paikoitellen saarnaami- noma kirjassa on, että tulot ja varallisuus keskit- hempien rahapussi sanelee esimerkiksi edelleen nen menee naiivin ja osoittelevan puolelle (»Tä- tyvät monessa maassa jo lähes yhtä paljon kuin lasten pääsyn korkeakouluun. on ollut saatavilla mielenkiintoinen lähde varal- Pystyynhakatut kuolleet hotellit ovat »maallisia lisuuserojen tutkimiseksi: perintö- ja lahjavero- rikkauksia», »lahoja ajatuksia», jotka tuhosivat asiakirjat Ranskan vallankumouksesta lähtien on ammoin kukoistaneen satamakaupungin. Hän ei myöskään unohda kansainvälistä eriarvoisuutta rikkaiden ja köyhien maiden välillä. Kontteihin kät- ta. Piketty ei käsittele vain henkilöiden välisiä Tässä ollaan kaukana Hangon Regatta-tapah- tulo- ja varallisuuseroja, vaan ottaa lähtökohdak- tuman hikisistä hiekkarantanäkymistä. sa, Saksassa, Japanissa ja Ruotsissa samankal- vastakkainasettelu ei ole todellakaan loppunut: Alkuteos Le capital au XXI siècle 2013.) taista kehitystä ei vielä näy, vaikka tuloerojen »Pääministeri on hieno mies, nukkuessaan. Luontoa tuhotaan surutta, jaoksi ja jossa on tapahtunut siirtymää pääoman hyväksi monissa maissa. Ei pidä myöskään paikkaansa, että laiset, jumalaanne palvovat halla-aholaiset! / Vi- kehityksestä pitkältä ajalta, 1800-luvun lopulta Yhdysvaltojen suurten tuloerojen kääntöpuole- tun jenkit, republikaanit ja teekutsuliike! / Painu- lähtien, keskeisimmissä läntisissä teollisuusval- na olisi vilkas sosiaalinen liikkuvuus, joka mah- kaa vittuun koko porukka! / Ennen teitä maailma tioissa käyttäen monia mittareita. / Vaihtakaa tyn laaja teos tulo- ja varallisuuseroista on teh- tajien palkkojen räjähdysmäistä kasvua ei voi se- jo levyä. si työn ja pääoman välisen tulonjaon, jota eko- Kirjan keskimmäinen osio »Räjäytetyn kallion nomistit usein kutsuvat funktionaaliseksi tulon- rauhaton suru» taas on suoraa tykitystä. kasvusta muilta osin on paljon näyttöä
luku). omaiset pitämään kirjaa verovelvollisten omaisuudesta ja sen eri muodoista. Marxin teoria olisi sitä paitsi avannut joihinkin Vielä enemmän Piketty painottaa varallisuus- xin Pääoman vastine tälle vuosisadalle. ductivity.» (s. Kirjan kanteen on kirjoitettu ison kirjai- noksesta. Työn tuotantovoiman kasvu mah- Ensimmäinen internationaali eurojärjestelmän epäonnistumiseen. Se merkitsee 150 vuotta Piketty ei sivuuta kokonaan teoreettisia kysy- lopulta sitä, että työvoiman uusintamiseen tarvi- myksiä, mutta tältä osin kirja on vähemmän va- taan aikaisempaa pienempi osuus koko työpa- P kuuttava. tunut Marxiin paremmin eikä tyytynyt ylimalkai- kein marginaaliveroprosentti voisi olla hyvinkin Kirjan nimi antaa – ilmeisen tarkoituksellises- siin, joiltakin osin selvästi virheellisiin tulkintoi- ti – kuvan, että teos olisi jonkinlainen Karl Mar- hin. Paljolti kehitystä, kun viime vuosina jopa Yhdysvallat on Marxilta esimerkiksi Joseph Schumpeter omak- alkanut vaatia ulkomaisilta pankeilta tietoa kan- sui käsityksen kapitalismista dynaamisena, alati salaistensa pankkitileistä ja sijoituksista Sveitsis- muutoksessa olevana tuotantojärjestelmänä, jos- sä ja muissa maissa. 10) »Marx’s theory imp- PERTTI HONKANEN 80 prosentin luokkaa. Oudoin on Pi- gaaria arkiajattelua, Marxin arvostelemaa »vul- kettyn väite, että Marx kiisti tekno- gaaritaloustiedettä» vakavan teorian asemesta. Hän nojautuu 98 Kulttuurivihkot 2 | 2014 Tällaista Marxin teoreettisesti luonnehtimaa Ja paljon muuta!. Epä- voi, ja he ovat saattaneet jopa käyttää osan kas- kiota toiminnastaan (»remuneration of equip- selväksi jää, mihin tämä tuottoaste perustuu ja vaneista tuloistaan poliittisten puolueiden tai ment», s. Tämän prosentin pääomatulot ovat tuloa, joka maksetaan pää- hän toistaa yksinkertaista ajatusta pääoman alentaminen 40 prosentin tuntumaan johti Pi- omalle tai pääoman omistajalle pääoman suo- tuoton ja talouskasvun suhteesta. Kirja on esitystavaltaan oman sisäisenä vaistona ja jatkuvana tendens- P melko yleistajuinen, mikä myös selittää sen suo- sinä on työn tuotantovoiman kohottaminen» Punkin uusi tuleminen siota. KIRJA-ARVIOT tit olivat hyvin korkeat USA:ssa ja Isossa-Britan- tavanomaiseen ajatusmuotoon, jonka mukaan prosessia Piketty ei näytä tuntevan. Tästä etua saaneiden henkilöiden, lähinnä puhuu laitteiden palkitsemisesta voitoilla, ikää rempi, pääomanomistajien tulot kasvavat no- suuryhtiöiden johtajien, poliittinen vaikutus kas- kuin koneet ja laitteet vaatisivat itselleen palk- peammin kuin väestön tulot keskimäärin. Hän (»mainstream economics») peruskäsitteistä ja olisi ollut toivottavaa, että hän olisi myös tutus- esittää mielipiteen, että tuloverotuksessa kor- ajatusmalleista hän ei ole irtautunut. rotus ei ole Pikettyn mukaan vain yksi keino tulojen hankkimiseksi valtioille, vaan se on myös tärkeä väline taloudellisten valtasuhteiden läpinäkyvyyden turvaamisessa. Piketty kommentoi terävästi monia ajan- (Pääoma I, 10. Pi- Piketty on kyllä kriittinen vallitsevan talous- Kun ottaa huomioon Pikettyn kirjan ambiti- kettyn mielestä tehokas progressiivinen tulo- ja tieteen monia teesejä kohtaan, mutta neoklas- ot ja sen, että Piketty näkee tarpeelliseksi mai- varallisuusverotus on tärkeä keino tuloerojen hil- siseksi kutsutun teorian tai valtavirtateorian nita Marxin ja kommentoida hänen teoksiaan, litsemisessä ja demokratian turvaamisessa. dollistaa tavaroiden halpenemisen. Piket- peruskysymyksiin syvällisemmän näkökulman. miksi se sitten on talouskasvua suurempi. Hän liitti tämän suoraan pää- kohtaisia kysymyksiä alkaen hyvinvointivaltion telmiin, joilla on merkitystä tulonjaon kehitystä P kohtaloista ja päätyen »valtiottoman rahan» eli arvioitaessa. Sen sijaan niassa, jopa yli 90 prosenttia. Tehokas varallisuusverotus Jokaiselle Marxin Pääomaan tutustuneelle pi- edellyttää veroparatiisien sulkemista, pankkisa- täisi olla varsin selvää, että Marx toistuvasti ko- laisuuden rajoittamista ja eri valtioiden yhteis- rosti kapitalismille ominaista työn tuottavuuden työtä suurten varallisuuksien piilottamisen es- jatkuvaa kasvua, teknologisia mullistuksia ja tie- tämiseksi. tojen julkaisemisen. Marx kirjoitti, että »pää- maattisiin malleihin. von» periaatteen, joka käytännössä ilmenee sii- Hän kuitenkin vain nojautuu vallitsevan talous- nä, että reaalipalkat jäävät jälkeen työn tuotta- tieteen arkikäsityksiin pääomasta tuotannonte- vuuden noususta ja pääoman osuus tuotannon kijänä, joka työn ohella osallistuu tuotannon tu- arvosta kasvaa. verojen tarpeellisuutta ja esittää lopulliseksi ta- ty myös kommentoi Marxia muutamissa kohdin. Yhdessä kohdassa hän jopa tuottoaste prosentteina on talouskasvua suu- seen. losten tuottamiseen ja jakamiseen. S E U R A AVAS SA N U M E RO S SA 6/2014 teos, vaan ennen muuta empiirinen tutkimus. Tässä on tapahtunut mielenkiintoista teen kasvavaa merkitystä tuotannossa. Kir- Työn tuottavuuden kohoaminen sisältyy Mar- jan tilastoaineistot ovat kuvailevia eivätkä ne no- xin Pääoman perusteoriaan eikä se ole mikään jaudu mutkikkaisiin talousteoreettisiin tai mate- siitä irrallinen ajatus. sa »luova tuho» vie tuottavuutta uusille entistä Pikettyn kirja ei ole ensi sijassa teoreettinen korkeammille tasoille. erilaisten painostusryhmien rahoittamiseen. 204). logisen kehityksen mahdollisuuden Tämä on kuitenkin teoksen kokonaisuuden kan- ja oletti, että tuottavuuden kasvu on nalta sivuhuomautus, eikä se vähennä Pikettyn nolla: »Marx totally neglected the teoksen tärkeimmän sanoman merkitystä ja po- possibility of durable technological liittista painavuutta: on tullut aika panna suitsia progress and steadily increasing pro- tulo- ja varallisuuserojen kasvulle. 27). Se licitly relies on a strict assumption on zero produ- mahdollistaa myös luotettavien varallisuustilas- citivty growth» (s. Marx johti kapitalismille ominaisesta Päätalo ja sota min »Capital», ja voisi odottaa, että Piketty olisi teknologisesta kehityksestä »suhteellisen lisäar- enemmänkin paneutunut pääoman olemukseen. Varallisuusverotus, samoin kuin perintöverotus, pakottaa viran- On tullut aika panna suitsia tulo- ja varallisuuserojen kasvulle. Jos pääoman kettyn mielestä huippusuurten tulojen räjähdyk- rittamista palveluista. Varallisuusve- Nämä kohdat kuitenkin paljastavat, että Piketty set »pääoman tuotosta» ovat pikemminkin vul- ei juuri tunne Marxia. Marxilaisesta näkökulmasta Pikettyn näkemyk- voitteeksi globaalin pääomaveron
PELAAMINEN EI OLE koskaan ollut niin arvostet- ja pitkäjänteisempää elämystä kuin koskaan tua tässä työkansalaisuuden luvatussa maasaiemmin. Uudet lauta- ja korttipelit Vaikka lautapelien harrastaminen peruseivät myöskään erotu julkisuudessa samalla tavoin teatterimaisina esityksinä kuin esituu osittain myös muovirihkaman nostalgisointiin, tarjoavat pelit tilaisuuksia kulutusmerkiksi roolipelaajien harrastukset. Yhä useTällainen »reilun pelin» kilpailu voi helpotampi lautapelien harrastaja on tottunut eritaa itse kunkin paineita sen suhteen, kuinka laisiin pelikonsepteihin ja niiden yhdistelyyn, paljon merkityksiä pankkisaldon numeroiljoten pelit voivat tarjota monimutkaisempaa la pitäisikään olla. Nehän suorastaan Pelit tarjoavat pakottavat ihmiset keskittämään pelisessio on kuin fantasiaeepoktilaisuuksia huomionsa mobiilipelaamiseen. missä kilpailu on ruumiitonta, rituaalista ja Digilaitteilla pelaamisesta puhutaan meleikkisää. Rahaa siinä liikpia kuin ennen, aivan kuin elävää sarjakuvaa. Jokainen muutoksia. likoneilla pelaaminen katsotaan ratkaisuksi Mutta mistä tämä uusi pelikulttuuri on tulsille, mitä Suomen kansa tekee tulevaisuulut. kuu olemattoman vähän verrattuna konsoliJokaisella pelaajalla on mahdollisuus liikutella supersankareitaan. Kun omankin elämänsä alkaa nähdä ideoiden ja aihelmien verkkona, se tunsisäistämisestä. Miksi ihmiset ovat niin innokkaita laudessa työkseen. tapelaajia verrattuna siihen, miten vähän Kun Nokian menestystarinassa insinöölauta- ja korttipelejä pelattiin vaikkapa vuoritaito tarkoitti halpojen ja omaa tarpeellisikymmen sitten. Mielihyvä remuuta enää merkitsevänkään surssikartan käyttämisestä tulee kuin digipelaamista, tätä muuvaihtelevista, toistensa päälle limittyvistä kätosta juhlitaan merkkinä nuoren sukupolven itsetietoisuudesta ja yrittäjäidentiteetin siterakenteista. Puhelimilla ja muilla mobiiyhä yleisempiä. antamalla resursseilla kilpailulle monimut2000-luvun lautapelit ovat kuitenkin yhtä kaisemman, yhteistä luomista korostavan kaukana Monopolista kuin Lostin kaltaiset merkityksen. Lasten peliaddiktiotkin kuitataan harmittomiksi, koska pelibisnes liiFANTASIA- JA TIETEISFIKTION teemat näkyvät kuu miljardeissa euroissa. Selvästikin lautapelit vastaavat sellaiseen suuttaan kiihdyttävien puhelinratkaisujen suunnittelua, niin digitaalinen pelikulttuuyhdessä tekemisen tarpeeseen, mitä muut tairi lupailee, että teini-ikäiset koodaajat voivat teet eivät voi tyydyttää. Digipelaamiseen monissa peleissä genretietoisuuden juhlisyhdistyvät ihmisten työ- ja vapaa-ajan hallinta, tamisena. kulttuurin nousu, joka on ollut yhtä äkillinen Pelit ovat ylipäänsä visuaalisesti kauniimkuin konepelaamisen suosio. Lautapelien maraton-istunnot ovat sa kuin nykyään. kulutuskulttuurin Vaikka kulttuurin digitaaliMonissa suosituissa peleissä karnevalisointiin. Arkielämän katkonaile riittävästi itsenäistä puuhasteltavaa ja juuri suus ja ostoskeskusten kaltaisten epäpaikkoriittävästi vuorovaikutusta muiden pelaajien jen (non-places) lisääntyminen ovat digikultkanssa. Lautapelit eivät ole osa korvata insinöörit samalla kun he muodostaesittävän taiteen vaan simulaation historiaa, vat ostajakuntansa ytimen. SOIKKELI LAUTAPELIT OVAT VAIHTOEHTO DIGIKULTTUURILLE Markku Soikkeli on tamperelainen kriitikko ja kirjailija. tv-sarjat 1960-luvun sarjaviihteestä. sen pastissi. ja mobiilipeleihin. Suosituimmat kettien hyllyillä myytävät pelilaatikot eivät nekään näytä sen kummemmilta kuin vanpelit havainnollistavat kapitalismin sääntöjä hat Kimblet ja Monopolit. Markulttuurin karnevalisointiin. Kaikki raha on paikallisrahaa ja kaikki merkit pelimerkkejä, jos vain niin halutaan. Hyvä peli antaa kullekin pelaajaljopa tilojen kontrolli. tuu vapaammalta kuin elämä syyn ja seuraukDIGIPELAAMISEN varjoon on jäänyt lautapelisen ketjussa. ALEKSI JALONEN. diassa yksipuolisesti. Pelin elementit ovat keskenään yhtuurin kehyksessä positiivisia tä sujuvasti vaihdettavissa kuin satujen morfologiassa. kartta on keskeinen väline maailnen murros ei tunnu nykyään manrakennukseen
206 s. (03) 3141 3501 tilaukset@vastapaino.fi Mikko Lehtonen Maa-ilma 400 s. 256 s. | lokakuu John Quiggin Renata Pepicelli Zombitalous Islamin huntu 342 s. 344 s. 299 s. | syyskuu. Immanuel Wallerstein, Randall Collins, Michael Mann, Georgi Derluguian & Craig Calhoun Onko kapitalismilla tulevaisuutta. MAAILMANSELITYSKIRJALLISUUTTA Lisää Vastapainon uutuuskirjoja osoitteessa www.vastapaino.fi Yanis Varoufakis Harri Kettunen & Elina Vuola (toim.) Göran Therborn Maailmantalouden Minotauros Latinalainen Amerikka Eriarvoisuus tappaa 299 s. | lokakuu Osuuskunta Vastapaino Yliopistonkatu 60 A 33100 Tampere puh