DeMaRinuOReT Sanna MaRin TyöT TöMyyS Riippakivenä Mikä knauSgåRDiSSa veTOaa?. v u O S ik e R Ta anni ahl akORpi ingeR-MaRi aikiO JaakkO l aiTinen MeRJa BRiñón valkOinen peuR a punainen keMi liSäkSi: SOSiaaliDeMOkR aTian lOppu. 4 -5 –2 1 5 4 -5 – 2 1 5 l a p p i & S O S ia a l iD e M O k R a Ti a iR TO n u M e R O 1 ,9 e u R O a 4 3 . 1 kenelle lappi kuuluu
nuorena hän havahtui ajatukseen, että ei ole olemassa vihollisia – on vain ihmisiä. Päiväkirjamerkinnät piirtävät rosoisen kuvan avustustyön arjesta Palestiinassa, Sudanissa, afganistanissa ja Sri lankassa. f i. Tarja Tuovinen hikeä, kyyneleitä ja sidehaRsoa – naisena kRiisipesäkkeissä Tuovisen teos on henkilökohtainen tilitys sairaanhoitajan kokemuksista maailman kriisipesäkkeissä. Saat lähettämästäsi aineistosta palautteen, jossa arvioidaan sen hyviä ja huonoja ominaisuuksia sekä annetaan ohjeita tekstin muokkaamiseen ja kirjoittajana kehittymiseen. Muistathan liittää mukaan yhteystietosi. Tuovinen pohtii avustustyön mielekkyyttä, solidaarisuuden puutetta sekä ihmisten ahneutta ja itsekkyyttä. Helsingin Eläintarhan alakoulusta sai alkunsa idea rauhankasvatus-aiheisesta paidasta, ja siellä luotiin myös paidan kuva. 1 . läheTySOhJeeT Lähetä aineistosi joko sähköpostitse rtf-muotoisena liitetiedostona (sarjakuvat jpg-, tifftai pdf-muodossa) osoitteeseen arvostelupalvelu@kulttuurivihkot.fi tai tavallisessa postissa osoitteeseen: Kulttuurivihkot / arvostelupalvelu Kaasutehtaankatu 1 / 12 00540 Helsinki Voit halutessasi saatekirjeessä mainita, millaisista asioista erityisesti toivoisit palautetta. 2 kulttuurivihkojen arvostelupalveluun voit lähettää asiantuntijoiden arvioitavaksi mitä tahansa kaunokirjallisia tai tietokirjallisia tekstejä, journalistisia juttuja tai sarjakuvia. Pyrimme antamaan palautteen mahdollisimman nopeasti, mutta 2–3 kuukauden odotukseen kannattaa varautua. Hän alkoi opettaa Sörnäiten vankilan vankeja, ja moni heistä sai elämälleen uuden suunnan. p a k o l a i s t u l v a n s y y t w w w . Helena Kekkonen (1926–2014) vietti lapsuutensa maalaispappilassa sodan varjossa. Sotien keskellä tehtävän humanitaarisen työn todellisuus ei ole aivan niin särötöntä kuin tiedotusvälineet ja avustusjärjestöt antavat ymmärtää. Paita on valmistettu 100-prosenttisesti kierrätetyistä tekstiileistä, valmistaja kotimainen Pure Waste. Hintoihin sisältyy arvonlisävero, 24 %. Rauhankasvatus-t-paita Perusmalli ja niukkalinjainen lady fit. Yli 400 liuskan käsikirjoitukset sopimuksen mukaan. Lady fit -koot: S–XL, Perusmallin koot: M–XXL Tilaa nämä ja paljon muuta Rauhanpuolustajien nettikaupasta www.rauhanpuolustajat.org/kauppa tai puhelimitse 050 358 1441 k aT S O S T u D i O e 24 . TaRkeMpia TieTOJa: www.kulttuurivihkot.fi/lehti/arvostelupalvelu hyvä kiRJOiTTaMiSen haRRaSTaJa! Aineiston LAAjuus 1–30 liuskaa 31–70 liuskaa 71–140 liuskaa 141–200 liuskaa 201–300 liuskaa 301–400 liuskaa HintA 73 € 95 € 117 € 139 € 161 € 183 € aRvOSTelupalvelun hinnaSTO 6–2014 SeuR a ava kulT TuuRivihkOT e si t e t täVä run o L avar unouden kollektiivi Yhden miehen tungos Kansanr unoilija juhana ihalainen Helsinki Poetr y Connec tion Hannu Paronen: Ajan nimi on Balzac Kimmo sarje: johannes salminen, yst äväni nyky t aidett a indonesiast a iLMestYY noin 11.12. Helena KeKKonen Rauhan siltaa Rakentamassa Suomalaisen rauhankasvatuksen grand old ladyn elämäntarina uusintapainoksena. loppuelämänsä Kekkonen omisti kehitysmaiden naisten ja lasten aseman parantamiseen ruohonjuuritason hankkeissa. k u l t t u u r i v i h k o t . Lasku toimitetaan heti aineiston saavuttua, ja aineistoa ryhdytään käsittelemään, kun lasku on maksettu
S.52. 58 ”Saamelaisille monikulttuurisuus on ollut aina luonnollista, koska elämme neljän valtakunnan alueella.” inger-Mari aikio, S. 3 ”Yhteistyöstä ja kompromisseista on tullut itseisarvoisia.” Sanna Marin SoSiaalideMokraattien nykypolitiikaSta, S. 36 täSSä nuMeroSSa liikkeen loppu
Globaalia solidaarisuutta tarvitaan kipeästi. Räikeimpiä esimerkkejä ovat jakobiinien hirmuvalta Ranskan vallankumouksen yhteydessä tai Stalinin ajan valtiollinen terrori Neuvostoliitossa, jonka piti olla tasa-arvoinen työläisvaltio. Taloudelliseen eriarvoistumiseen yhdistyvät yhä hierarkkisemmat valtasuhteet, laajojen ihmisjoukkojen valinnanja vaikutusmahdollisuuksien kapeneminen, ympäristötuho sekä imperialistiset sodat ja niiden aiheuttamat pakolaistulvat. Tässä Kulttuurivihkoissa on esillä kannatuskriisissä oleva sosiaalidemokratia (sivut 51–61). Myös Syrizan menestys Kreikassa ja Podemos-puolueen kannatus Espanjassa osoittavat, että muutokselle on tilausta. Hahnelin mukaan strategisesti järkevä kompromisseihin pyrkiminen kapitalistien kanssa on johtanut myös aatteellisiin myönnytyksiin. Maailman köyhiä 22 kirveellä päähän Suomen hallitus siirtää kehitysyhteistyörahat yrityksille. Enemmistö ei uskaltanut ottaa askelta, joka olisi pysyvästi heikentänyt ruotsalaisten kapitalistien valtaa ja demokratisoinut taloutta. Sekä liberalismi että sosialismi eri suuntauksineen nojaavat lähtökohtaisesti ihmisten tasaarvoon ja vapauteen. Syyria, vielä kerran 20 Syyrian konfliktilla on pitkät taustat. Labourin tuore puheenjohtaja jeremy Corbyn on linjannut selkeitä vaihtoehtoja nykypolitiikalle ja suunnannut vasemmalle tony blarin ”kolmannelta tieltä”. Monesti myös sodat ovat saaneet rauhaa ja kansainvälisyyttä korostavan liikkeen piiristä siunauksen, kolonialismista ja ensimmäisestä maailmansodasta Irakin sotaan. kadonnut: aatteen johtotähti pääkirjoituS eliaS krohn a rt ik k e l i t intohimo ja kuolema 17 Peter Greenawayn elokuvasta Eisenstein in Guanajuato kreivistä ompelijattareen 18 Sodankylän elokuvajuhlien anti oli tänäkin vuonna monipuolinen ja korkeatasoinen. Ammatillinen keskusjärjestö LO suunnitteli 1970-luvulla mallin, jolla työntekijät olisivat saaneet vähitellen merkittävän osaomistuksen ja vaikutusvallan yrityksissä, joissa he työskentelevät. Tämä on auttanut oikeistoa ottamaan aloitteen käsiinsä, jolloin aiempiakin edistysaskelia on kumottu. Labouriin on virrannut uusia, varsinkin nuoria jäseniä (Corbynin korkeahkosta iästä huolimatta), ja innostus on suurta. läpitunkeva katse 64 Miksi ja mihin Knausgård iskee?. yhteisten tarinoiden kertoja 24 Pyövelit veivät Anneli Kannon vuosisatojen taakse, mikä helpotti ahdistavasta aiheesta kirjoittamista. Käytännön politiikka hyvien aatteiden nimissä on kuitenkin usein muuttunut aatteen perusperiaatteiden vastaiseksi. Sen sijaan, että jatkettaisiin yhä uusiin kamppailuihin ja pidettäisiin demokraattinen sosialismi johtotähtenä, onkin pysyvästi tyydytty kompromisseihin ja kapitalistisiin perusrakenteisiin. Pohjoismaisen hyvinvointimallin kehityksessä Hahnel näkee yhtenä kulmakivenä Ruotsin palkansaajarahastojen kohtalon. 4 3 pääkirjoituS 6 200 Sanaa 8 näkökulMa 9 aitiopaikka 13 koluMni: avelin 14 levynurkka 16 kotikino 66 koluMni: berger 74 kirjat 82 koluMni: Soikkeli aatteet ovat yleensä hyviä, ainakin hyvää tarkoittavia. Yritysmaailma luonnollisesti kavahti suunnitelmaa, ja sosiaalidemokraattinen puolue jakautui asiassa kahtia. Sosiaalidemokraattinenkin valta on monesti kääntynyt ihanteitaan vastaan. yhden näkeMykSen sosiaalidemokratian tilasta tarjoaa yhdysvaltalainen taloustieteen emeritusprofessori, osallisuustalouden kehittäjänä tunnettu robin hahnel kirjassaan Kilpailusta yhteistyöhön – Kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää (Rauhanpuolustajat & Like, 2012). Globaalissa kapitalismissa elämme tänä päivänä sellaista pääomien keskittymisen aikaa, jonka todellisuus on hyvin kaukana liberalistisista ihanteista: pienen ihmisen yksilönvapauden vaalimisesta tai mahdollisuuksien tasa-arvosta. kirkon portailla, 62 yhteiskunnan kynnyksellä Ruotsalainen Alsiken luostari avaa ovensa turvapaikanhakijoille poliisiratsioita pelkäämättä. Tällä hetkellä ainakin Britanniassa on merkkejä sosiaalidemokraattisen liikkeen paluusta juurilleen. 1990-luvulla Euroopassa valtavirraksi tullut blairin– Schröderin linja on ollut samaa julkisten palvelujen ja turvaverkkojen purkamista ja yksityisen voitontavoittelun alan laajentamista, jota oikeistopuolueet ajavat. Vaikka työväenliike tyytyisi kompromisseihin, kapitalistit eivät niihin tyydy
punavihreä uudistaja 58 Sanna Marin: SDP irti apatiasta! ei pelkkää 59 katsomodemokratiaa Arja Alho veisi demarit kansalaisyhteiskuntaan. 5 punainen, punaisempi, kemi 40 Keskisuuri kaupunki on yhä vasemmistoenemmistöinen. 4-5—2015 70 32. rovaniemen loistava ääni 43 Maailmanmaineeseen noussut muusikko Jaakko Laitinen yhtyeensä kanssa laulaa lapland-balkania. amerikan vihaisin demari 57 Teollisen metallin radikaali vannoo pohjoismaisen hyvinvointivaltion nimeen. työttömyys demarienkin 55 riippakivenä Markkinoiden luottamuksen ja yritysten kilpailukyvyn painottaminen ei ole turvannut työllisyyttä. valkoinen peura ja 44 lapin maisema Erik Blombergin ja Mirjami Kuosmasen merkkielokuvassa sekä maisema että päähenkilö jakautuvat kahdeksi. Esittelyssä myös muita Lappi-elokuvia. t e e M a : S o S i a a l id e M o k r at i a liikkeen loppu. pitkä kiista maaoikeuksista 32 Miksi Suomi ei vielkään ole ratifioinut ILO-sopimusta. Se näkyy muun muassa julkisissa palveluissa. Saamelaisuutta 39 vahvistamassa City-Sámit-yhdistys ajaa etelässä asuvien saamelaisten asiaa muun muassa kielikylpypedagogiikalla. erilainen taiteiden yö 42 Rovaniemellä syntyy jatkuvasti mielenkiintoista musiikkia ja kulttuuritapahtumia. tulva 68 Juhani Kolhon novelli. ta id e the third floor on the right 70 Ananda Serné. demarinuoret hyvää 60 keskitasoa Vaikka demarinuorista kuuluukin harvoin, se ottaa kantaa ja tekee joskus pesäeroa emopuolueeseensa. k aun o k ir j a l l i S u u S runoja 67 Tomi Sonster. taistelussa äiti maan puolesta 31 Taiteilijakollektiivi Suohpanterror ottaa kantaa alkuperäiskansan puolesta, nykykapitalismia vastaan. Sydän sykkimään elokuvalle 47 Sodankylän kouluissa katsotaan klassikkoelokuvia ja kehitetään audiovisuaalista lukutaitoa. t e e M a : l a p p i vähemmistöjen jalanjäljissä 28 Vasemmistonuorten uusi puheenjohtaja Anni Ahlakorpi tulee Utsjoelta ja ottaa oppia zapatisteista. Sydämen kieli 36 Kirjailija Inger-Mari Aikio kirjoittaa pohjoissaameksi ja ottaa kantaa saamelaisten puolesta. toiminnan ja tietoisuuden 48 tasoja ”Lapissa ollessani ilmaisuni on mennyt minimalistisempaan suuntaan”, sanoo läänintaiteilija Merja Briñón. 52 Puoluesihteeri Reijo Paananen ja muut sosiaalidemokraattiset vaikuttajat pohtivat puolueensa tulevaisuutta. lappilainen pohjavire 35 ”Kai se lappilaisuus tai pohjoissuomalaisuus on musiikkiin jonkinlaista kolkkoa klangia tuonut”, miettii muusikko Pekka Kumpulainen
Kuuden numeron kestotilaus 43 €, vuoden määräaikainen 51 € (sis. Tilaisuus päättyi kahteen erilaiseen musiikkiesitykseen: trubaduuri iida umpikuja esitti omia laulujaan, ja näyttelijä petri rajala esitti vladimir vysotskin lauluja. Yleisö osoitti suosiotaan tyytyväisenä, ja tunnelma parikymmentä kävijää keränneessä tilaisuudessa oli muutenkin lämmin. Akateeminen anarkisti, ylpeä äiti, ikuinen aktivisti. keskusteltiin vilkkaasti suomalaisen työväenkulttuurin historiasta ja nykytilasta. alv 10 %). 52. Häneltä ilmestyi aiemmin tänä vuonna väitöskirjaansa pohjautuva tietokirja Sosiaalidemokraattien tie talouden ohjailusta markkinareaktioiden ennakointiin – Työllisyys sosiaalidemokraattien politiikassa Suomessa 1975 –1998 (Into Kustannus). Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi tai käyttäen tilauspalvelua osoitteessa www.kulttuurivihkot.fi. Hirvenoja – elokuva, Janne Hukka, Oula Hyrske, Mari Lukkari, Tomi Toivio toimituksen yhteystiedot www.kulttuurivihkot.fi (09) 4114 5369 (vastaaja) Kaasutehtaankatu 1/12, 00540 HKI. Esimerkiksi aulikki oksanen oli tv-näytelmäänsä Aliisa varten selvittänyt laajasti pienituloisten suomalaisten elämänehtoja. Yhden poikkeuksen hän tiesi: ”paleface on onnistunut tekemään kantaaottavaa valtavirtamusiikkia.” Yhteiskunnallisesti kantaaottava kulttuuri kuitenkin elää runsaana, vaikka marginaalissa onkin, myös vaikeiden aikojen yli. kirjapaino ktmp Ykkös-Offset, Singsby. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. kertoo tässä lehdessä, miksi ja mihin knausgård iskee, s. Suvi auvinen Teatteritaiteen maisteri, vapaa toimittaja ja tietokirjailija. Tekstit vain rtf eli Rich Text Format -tiedostomuodossa sähköpostitse toimitussihteerille tai lehden osoitteeseen (tuloste ja mahdollinen levyke). Kantaaottavat räppärit ovat marginaalissa. ilmoitushinnat Koko sivu: 739 €, puoli sivua 474 € sekä arvonlisävero 24 %. Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. Sami outinen Yhteiskuntahistorioitsija, tällä hetkellä tuntiopettajana Helsingin yliopistolla. 6 poliittinen kehitys hyvinvointivaltion rakentamisineen ja kansainväliset tapahtumat, kuten Martin luther kingin ja Che guevaran murhat, Chilen vallankaappaus sekä Vietnamin sota. 32, ja sosi aalidemokratian nykytilasta, s. Suuntauksen taustatekijöitä olivat Suomen. kirjoitti tähän lehteen siitä, miten sosiaalidemokraattien siirtyminen markkinauskoiselle työllisyyslinjalle johti Sdp:n kriisiin ja perussuomalaiset valtaan, s. Alustuksen pitänyt Marja-leena Mikkola muisteli 1970-luvun monipuolista ja laadukasta vasemmistohenkistä kirjallisuutta, näyttämötaidetta, tv-teatteria... Mikkola itse sai valtionpalkinnon kirjastaan Raskas puuvilla (1971), joka on raportti Finlaysonin puuvillatehtaan naistyöntekijöiden elämästä. 20. Monissa teoksissa tuotiin esiin ja problematisoitiin ihmisten arkitodellisuutta. 62. 64. vuosikerta julkaisija Domirola Oy päätoimittaja Elias Krohn – politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa toimituspäällikkö , kehitys Ari Lahdenmäki toimitussihteerit Katja Nissinen – yhteiskunta, tiede, Tampere, Kirsi Vanhamaa – kirjallisuus, kirja-arviot, teatteri, elokuvat, Riikka Ylitalo – kaunokirjalliset tekstit tuottaja Juha Säijälä – teemasihteeri, populaarikulttuuri, musiikki ulkoasu Ulla Eronen toimittajat Kukka-Maria Ahokas, Aleksi Ahtola – historia, Johan Alén, Jouni Avelin – Turku, Riia Colliander, Maarit Haataja, Eero J. eliaS krohn kulttuurivihkot 43. 55. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. mediakortti www.kulttuurivihkot.fi kirjoitusten lähettäminen Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaa materiaalia. Samaan tapaan ajan henkeä luotasi paneelikeskustelussa kirjailija anneli kanto: ”Tv:ssä kartetaan sellaisia aiheita kuin köyhyys, vaikka köyhiä on runsaasti. teki tähän lehteen jutut saame laisten maanomistuskysymyksestä, s. issn l 0356-3367 issn 0356-3367 ( painettu lehti ) issn 2242-6736 ( verkkojulkaisu ) kansi Ulla Eronen työväenkulttuuri kukoistaa marginaalissakin ajan henki on toinen kuin 1970-luvulla, Mutta yhteiS kuntaan otetaan nytkin kantaa, todettiin kulttuurivihkojen keSkuSteluillaSSa. kirjoitti tähän lehteen syyrialaisten hädästä, s. 2 s a n a a täMän nuMeron tekijöitä talvikki ahonen Yhteiskuntapolitiikan nuorempi tutkija Itä-Suomen yliopistosta. jasper kaarna Helsinkiläinen kirjallisuuden opiskelija ja vapaa kirjoittaa. oskar lindman Vapaata akateemista elämää viettävä helsinkiläinen kirjallisuuden harrastaja ja kirjoittaja. ”Nyt jury ei ottaisi edes käsiteltäväkseen sen aiheisia kirjoja”, Mikkola arveli. etunimi.sukunimi @kulttuurivihkot.fi osoitteenmuutokset ja tilaukset Kultuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. kirjoitti tähän lehteen siirtolaisille turvapaikan tarjoavasta luostarista, s. Tuntee palavaa halua yhteiskunnallisiin asioihin ja omaa ääriliberaalin maailmankuvan. Hän valmistelee väitöskirjaa kirkkoturvakäytännöstä. Se, mistä ollaan kiinnostuneita, on kolmekymppisten ihmissuhdesotkut.” Rap-artisti Rauhatäti alias hanna yli-tepsa luonnehti tämän päivän rap-skeneä pinnalliseksi ja kaupalliseksi. kulttuurivihkojen järjestämässä Elävän työväenkulttuurin illassa Oulunkylän seurahuoneella 13.8
Liike on levinnyt ympäri Suomea ja kaikille mantereille. 7 pönttö”, Ahonen havainnollistaa. ”Mukana on 1–101-vuotiaita erilaisia ihmisiä ja useita koiria, kaksi Suomen presidenttiä, lukuisia julkisuuden ja myös korkeakulttuurin ihmisiä”, hän kertoo. Kuva: Jari Peltoranta ammattitaiteilijoille! Voisimme järjestää upean taidenäyttelyn. Miniroskis on nykyajan luksusesine: ekologinen, eettinen, esteettinen”, hän innostuu. ”Teemme miniroskiksia kierrätyspurkeista, diabeetikkojen koeliuskapurkeista, jotka on tehty muovista. Kuvassa ei ole Agit Propin alkuperäisjäsen kiti neuvonen, vaan kvartettiin myöhemmin vuonna 1972 liittynyt Monna kamu. Vuodessa heitetään viisi biljoonaa tumppia maahan. ”Siinä siivotessa sain viimein alitajunnan kypsyttämän vastauksen kysymykseeni: jos jokainen ihminen keräisi roskan päivässä, ympäristö pysyisi siistinä”, Ahonen muistelee. Kallio oli täynnä roskaa ja lasinsirpaleita, joita liikkeen perustaja tuulaMaria ahonen alkoi tyttärineen kerätä. Niitä löytyy esimerkiksi suomalaisten kalojen vatsoista. Kuvataiteilija auli Suvanto-Salokannel maalasi niihin koiran ja kissan kuvat. Miniroskiksista tuunataan ja taiteillaan kauniita, silmää viehättäviä. Partij voor de Dieren kuuluu vasemmistoryhmään (GUE/NGL). Toivottavasti pian myös innovatiivisuudella eroon roskista roSka päiväSSä -liikkeen aktiivit tekevät tupakoiville ja purukuMia pureville Mukana kannettavia MiniroSkikSia. Mutta koska ne ovat ilmatiiviitä, ne kestävät vuosikausia palavia tumppeja sisällään.” Liikkeen toimijat lahjoittavat tuntemattomillekin tupakoiville ja purukumia pureville miniroskiksia, joihin voi panna tumpit palavina. mieltään työehtojen heikennyksiä ja sopimusoikeutta rajaavia pakkolakeja vastaan. roSka päiväSSä -liike syntyi kalliolla Helsingin Pohjois-Haagassa vuonna 2000. Liike sai Helsingin kaupungilta poikkeusluvan maalata kaksi roskapönttöä kauniiksi. ”Pidän Miniroskis-työpajoja hyvin erilaisille ryhmille. Miniroskiksilla tämän kaiken voisi enneltaehkäistä”, Ahonen havainnollistaa. Miniroskikset ovat Roska päivässä -liikkeen uusi innovaatio. Lisäksi on huomattu, että esimerkiksi teiden alikulkusillat ovat pysyneet siisteinä, kun ne on maalattu kauniiksi. Hallituksen leikkauspolitiikkaa oli vastustettu jo elokuussa Joukkovoima-kansanliikkeen suuressa mielenosoituksessa (kuvassa) sekä Ihmistarhaus-tapahtumassa Suomen Pankin edessä syyskuun alussa. Se kutsuu kaikkia mukaan välittämään ja pitämään huolta yhteisestä ympäristöstä. Kuva: Pia Jalkanen. ”Tumpithan ovat maailman yleisempiä, myrkyllisiä roskia, jotka myrkyttävät ympäristöä vielä hitaan maatumisensa jälkeenkin. Pönttöjä on myös maalattu muun muassa Otavan opistossa Mikkelissä ja EtuTöölön lukiossa Helsingissä. ”oleMMe tehneet roskaliikkeessä tutkimusta siitä, millainen roskapönttö innostaa ihmisiä. Voittajaksi selviytyy toistuvasti italialainen roskapönttö, jossa on auringonkukan kuva. Maarit haataja Yli 30 000 ihmistä ilmaisi Helsingissä 18.9. Purkit kestävät vuosia. Samassa numerossa (3/2015) Suomen uutta Eläinoikeuspuoluetta käsittelevässä uutisessa kerrottiin virheellisesti, että Hollannin eläinoikeuspuolue kuuluisi Euroopan Parlamentissa Vihreiden ryhmään. Roska päivässä -liike ei taistele mitään eikä ketään vastaan. Myös pikkulapset ja koirat panevat suuhunsa tätä myrkkyroskaa. Häviäjä on toistuvasti tavallinen ‘tylsä’ roskaJos jokainen ihminen keräisi roskan päivässä, ympäristö pysyisi siistinä. vaStarinta tiiviSt y y 2 s a n a a oik aiSuja Kulttuurivihkojen viime numerossa (3/2015) jouko aaltosen Kenen joukoissa seisot -dokumentista kertovan artikkelin kuvatekstissä työväen tyttäret olivat menneet toimitukselta sekaisin. Miniroskis
8 joS kySe oliSi vain mielenosoituksen järjestämisestä, siihen olisi helppo vastata. Itsestään selvien ihmisoikeuksien puolustaminen on sen sijaan niin vahva viesti, että Meillä on unelma -ilmiö etenee edelleen. Itseään ruokkiva ketjureaktio sai yhä uudet ihmiset levittämään sanaa mielenosoituksesta, tapahtumatuotannon ammattilaiset antamaan työpanoksensa sen järjestämiseen, ihmiset tasavallan presidentistä Helsingin piispaan ilmoittautumaan puhujiksi, artistit saapumaan esiintyjiksi Tukholmasta asti, yritykset tarjoamaan palvelujaan ilmaiseksi hyvän asian puolesta – ja niin edelleen. Hommaforumilla väitettiin, että mielenosoitusta oli masinoitu salassa puoli vuotta. unelman prosessikaavio Meillä on unelMa -ilMiö Syntyi, kun turhautuMinen valjaStettiin energiakSi. Aiemmin hän oli vaatinut ”kansallismielistä vallankumousta” ja poseerannut julkisesti natsien keskellä. Viimein Radio Helsingin tuottajan aleksi pahkalan sisällä kytenyt tunne roihahti kriittiseen pisteeseen. Postilaatikot paukkuivat huoritteluista. Ellei tunne kuljeta mukanaan myös substanssia, tuloksena on tyhjää ulinaa. Jotkut kokivat, että rasismin vastustaminen on hyökkäys heitä itseään vastaan. Kaksi miinusmerkkistä signaalia – Immosen pelonsekainen viha ja oma turhautunut vitutus – kertautuivat ja kumosivat etumerkkinsä. Ilmiötä ei luoda vaan ilmiö syntyy. Yritän kuitenkin ajatella asiaa ääneen. Kun vastaanottaja lataa viestiin oman tunteenpalonsa ennen kuin lähettää sen eteenpäin, signaalin voimakkuus kasvaa entisestään. Sitä voisi kutsua tunteiden välittämisen signaaliketjuksi. lopulta tunne kasvaa niin vahvaksi, etteivät sanat enää riitä vaan energia on pakko purkaa tekoihin. Heinäkuun lopussa kipinä oli hallituspuolueen jäsenen olli immosen (ps) englanninkielinen sodanjulistus monikulttuurisuudelle. K uv a: Ju ha S äij älä .. Se resonoi ihmisissä, joiden tunnetila oli virittynyt samalle taajuudelle. Signaaliketjussa syntyy lenkki lenkiltä kuumempana etenevä ketjureaktio. ”Miten te teitte Sen?” järjeStiMMe heinäkuun viiMeiSellä viikolla helSingin kanSalaiStorille MielenoSoitukSen. Seuraavina päivinä sen välittivät eteenpäin jo Le Monde, Der Spiegel ja Washington Post. Silloin sen herättämät tunteet voivat tunkeutua vielä syvemmälle seuraavan vastaanottajan sieluun, mikä taas antaa hänelle pontta välittää viestin yhä vahvempana eteenpäin. Koska nykyhallituksen vallan alla insinööriajattelu on uutta filosofiaa, esittelen aiheesta oman prosessikaavioni. Signaaliketju ei katkennut siihenkään. Kiinnostavinta on, miksi näin kävi. Kipinää ruokkivat lisää median kyvyttömyys, puoluejohdon vaikeneminen, muiden hallituspuolueiden vastuunpakoilu ja sosiaalisessa mediassa herännyt vihapuhemyrsky. Siksi en osaa antaa kysymykseen suoraa vastausta. janne Flinkkilä Kirjoittaja on yksi Meillä on unelma -ryhmän alkuperäisistä aktiiveista, vapaa toimittaja, tietokirjailija, Creat-kollektiivin hengenlietsoja sekä kulttuurin sekatyöläinen. Seuraavaksi torilla tavattiin Tallinnassa. Hän kirjoitti sunnuntaina kello 10.57 Facebook-seinälleen näin: ”Voidaanko organisoida rasismin vastainen mielenosoitus. Mitä neutraalimpi se on, sitä todennäköisemmin se hukkuu signaaliketjussa kohinan sekaan. Nuo surkuhupaisat reaktiot ovat konkreettinen muistutus kaikkein tärkeimmästä opista: Pelkkä tunne on lopulta vain signaalin kantoaalto. Meillä on unelma -mielenosoituksesta syntyi kuitenkin ilmiö. Mielellään myös yksi täysi-ikäinen henkilö, joka tekee ilmoituksen poliisille viimeistään kuusi tuntia ennen tilaisuuden alkua. L öö p p i, jo ta em m e od ot ta ne et . Perussuomalaisten kansanedustaja vihjaili, että se järjestettiin veronmaksajien rahoilla. Iso sellainen, tiistaille?” Signaali ylitti kohinakynnyksen. tunne kiMpoSi myös takaisin. Vain 54 tunnin kuluttua Pahkalan päivityksestä Kansalaistorille oli kokoontunut 15 000 ihmistä. Massiivinen torikokous kaiutti viestin niin voimakkaaksi, että se kantautui ulkomaille asti. Siivosimme Facebook-sivultamme kellon ympäri vihapuhetta. Sen jälkeen olen Saanut kuulla kyMMeniä kertoja SaMan kySyMykSen. Yksinään se ei riitä mihinkään. Tarvitaan vain kaksi asiaa: idea ja toteutus. Niistä syntyikin positiivinen signaali; tahto näyttää, että hiljainen enemmistö on ihmisoikeuksien puolella. enSin vaaditaan kipinä, joka sytyttää tunteenpalon. Kahdessa vuorokaudessa kokoon rykäisty tempaus sai koolle 15 000 ihmistä, levisi uusiksi tuhansien ihmisten tapahtumiksi ympäri Suomea ja elää edelleen. Tunteen on oltava joko voimakkaan positiivinen tai negatiivinen. n ä k ö k u lm a Tahdoimme näyttää, että hiljainen enemmistö on ihmisoikeuksien puolella. Näin kävi myös Meillä on unelma -ilmiössä. Olin yksi heistä
Syystä maineikas verona heprealaiSten ja babylonialaiSten taiStelu on käSinkoSketeltava veronan ooppera-areenalla. Erityisesti mieskuoron bassot resonoivat mahtavasti. 9 pori jazzin vanha legendaarinen Lokki-lava oli otettu nyt kunnolla uudelleen käyttöön, ja sillä soi nimenomaan jazz – jos siis halusi kuulla pelkästään tätä musiikkigenreä, oli tarjonta monipuolista ja tasokasta. Aidan yleistä kiinnostavuutta lisäsivät kauniit ja herkät etiopialaisten tanssikohtaukset, joissa miesja naisballerinat osoittivat taitojaan. Sandé otti perjantai-illan pääesiintyjän paikkansa vaatimattomuutta uhkuvalla mutta lämminhenkisellä ja hiljaisen vahvalla karismallaan. Ismaelen rakastettu Fenena (Sanja Anastasia) ei jää paljon jälkeen roolin herkullisuudessa. Alkuperäisohjaus ja lavastukset olivat elokuvaohjaaja Franco Zeffirellin klassista käsialaa, kuten ikiklassikko Aida. Massiiviset kuorojoukot tekivät heprealaisten ja babylonialaisten taistelusta elävän ja käsinkosketeltavan. Sandé on maininnut haluavansa tulla muistetuksi esikuvansa nina Simonen lailla omaperäisenä tekijänä. Etukäteen kuulin epäilyksiä Mozartin toimimattomuudesta ooppera-areenalla, mutta epäilykset osoittautuivat täysin turhiksi. Don Giovanni tapahtui suureellisen linnan kulisseissa ja päähenkilön (Carlos Álvarez) teerenpeli erinomaisesti laulaneen Donna Annan (Irina Lungun) ja Donna Elviiran (Maria José Siri) kanssa oli vetävästi ohjattu. Kokonaistaideteosten tekijä Wagnerkin olisi tyytyväinen Nabuccon ja Aidan lavastuksiin. Ja tänä vuonna valinnat osuivat oikeaan. Aida on vuosikymmenestä toiseen Veronassa pyörivä ikiklassikko, jonka varassa Veronan maine erityisesti lepää. Massiiviset sfinksija temppelilavastukset olivat jo ennen esitystä areenan ulkopuolella kaiken kansan nähtävänä. Orja-alkuperää oleva Nabuccon adoptoitu tytär Abigail (Martina Serafin) on draamallisesti herkullinen rooli sopraanolle, ja Serafin selviytyi siitä mainiosti myös äänellisesti. Nabuccossa babylonialaisen kaupungin kulissit ja Aidassa pyramidit sfinkseineen loihtivat aidon ympäristön solistien ja suuren kuoron luoman sotilasjoukon taakse. Uskomattoman lavastuksen lisäksi esityksen solistivalinnat toimivat täydellisesti: erityisesti mehevästi laulanut Radamès (Carlo Ventre), orjan rooliin vahvasti eläytynyt Aida (Monica Zanettin), voimakas dramaattinen mezzosopraano Amneris (Anita Rachvelishvili). juha Säijälä pori palasi jazziin vuotuinen naljailu pori jazzille Siitä, että Se on kaikkea Muuta kuin jazzia, korjaantui viiMeiStään tänä vuonna, vaikka taloudelliSet realiteetit Sanelivatkin Suuria linjoja. Selvää silti on, että Pori Jazzin kokoista festivaalia ei voi toteuttaa pelkällä jazzilla, vaan päälavalle on nostettava muutakin. Molemmat olivatkin täynnä elokuvan visuaalisuutta ja moniaistisuutta. Tälle toiveelle ei ole vaikeaa nähdä mahdollisuutta toteutua. Lavalla kuultiin myös Amerikasta saapunutta theo Croker & VRK FUNKia ja brittiläistä gogo penguinia , jonka virkistävissä sävellyksissä jazz lyö sujuvasti kättä elektronisen musiikin, drum’n’bassin ja trip-hopin vaikutteiden kanssa. Vuonna 2011 sooloartistina debytoinut Sandé on edennyt urallaan nopeaan tahtiin valloittaen fanit, kriitikot ja Brit Awardsinkin. a it io p a ik k a veronan Ooppera-areena tarjoaa massiiviset puitteet kansallishenkeä nostattavalle ja suuria ääniä vaativalle oopperalle, kuten Giuseppe Verdin valtataistelujen ja ihmissuhdejuonittelujen täyteisille teoksille. Kolmena Kirjurinluodon konserttipäivänä kuultiin aimo annos toinen toistaan parempaa juurimusiikkia, ”jazzin serkkujen” sointuja. rita dahl Soulin ja r’n’b:n perinteestä ammentava Emeli Sandé kuuluu uuden sukupolven väkevimpiin laulaja-lauluntekijöihin.. roCkiSta ja bluesista ammentavan robert plantin ammattitaito oli taattu, mutta päälavan varsinaisiksi tähdiksi nousivat räväkkä brittiläinen soulia, poppia ja jazzia mielenkiintoisesti yhdistelevä paloma Faith ja toinen brittiartisti, soulin ja r’n’b:n perinteestä ammentavan emeli Sandé, joka kuuluu uuden sukupolven väkevimpiin laulaja-lauluntekijöihin. Nabuccon (Luca Salsi) parasta antia olivat terveesti resonoivat ja tyylikkäästi fraseeraavat mieslaulajat, Nabuccon lisäksi italialaistyyppinen tenori Ismaele (Piero Pretti). Ja tietenkin pelkistetyllä musiikillaan, riisutun myöteisillä gospelista vaikutteita hakeneilla sanoituksillaan sekä äänellään, joka kantaa vaivatta 30 000 ihmisen edessä ultimaattisella kauneudellaan. Lokki-lavalla esiintyivät muiden muassa sellaiset huippunimet kuin vaikka amerikkalainen Wayne Shorter Quartet; saksofonisti Shorterin sanotaan olevan keskeinen tekijä jazzmusiikin kehityksessä 1950-luvulta lähtien. Ismaelea tavoittelee myös Abigail poliittisista syistä
Hän tuntui miettineen keikan koreografian pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Vai voisiko kaupunki kenties lähteä rohkeasti kehittämään Suvilahden alueesta ympäristöineen täysin uudenlaista tapahtumaportaalia, jossa esimerkiksi kulttuuri, vapaa-ajan muut viettomahdollisuudet, kuten urbaanit liikuntamudot ja huipputason jälkiteollinen uusioarkkitehtuuri löisivät kättä ja loisivat Helsinkiin uniikin uuden ajan tapahtuma-areenan, jollaista ei välttämättä vielä löydy mistään?” Kallio hahmottelee. Paljain jaloin joranneen Florence Welchin vetämä Florence and the Machine tulitti aurinkoisessa illassa uskomattoman upeasti ja yhteisvoimallisesti heittäytyen. Silti eniten yllätti lauantain alkuilta, jolloin päälavalle kipusi glasgowlainen indieinstituutio Belle and Sebastian, joka täyttää kohta 20 vuotta. Siksi on tuotu julki pelko siitä, että Flow joutuisi väistymään Suvilahdesta. tekSti juha Säijälä kuva pia jalkanen Belle and Sebastianin Stuart Murdoch pisti Flow´n lauantai-illassa bileet pystyyn.. Katso Kulttuurivihkojen Flow-studio (videotallenne): www.kulttuurivihkot.fi/lehti/videot/videot/53-videoreportaasit Flow, unelma elävästä kaupunkikulttuurista SuvilahdeSSa koettiin jälleen onniStunut FeStivaali. Tennantin lavapreesens oli silti voimakas ja ääni yhä vahva. FloW ei ole pelkäStään yhden päälavan Superbändien tapahtuMa. Melkein palavahiuksinen Welch säkenöi energiaa. Festivaalialueesta muodostuu jo itsessään taideteos, joka on elokuisten iltojen hämärtyessä kuin maanpäällinen urbaani satumaa. Flow panostaa myös ruokaan. Vasta lopun hitit, kuten The Sin tai West End Girls, saivat ihmisten kädet ilmaan. SalaiSuuS, jonka vuoksi Flow Festival myydään niin nopeasti loppuun, on siinä, ettei se ole pelkästään yhden päälavan superbändien tapahtuma. Tilallisesti pelkkä Suvilahden kenttä on suuremmille yleisötilaisuuksille auttamatta liian pieni, joten lähimpien tonttien ja alueen kaavaa tulisi vielä vähän harkita uudelleen”, pohtii Flow´n Artistic Director tuomas kallio. ”Yritämme päinvastoin auttaa kaupunkia terottamaan käsitystä, mikä Suvilahti on ja mitä siitä voisi tulla, jos alueella olisi selkeä visio ja tavoitteet. Uuden, klubimusiikkia tykittävän Girls in Peacetime Want to Dance -levyn hitti Party Line sai solistin kiemurtelemaan ennennäkemättömällä tavalla. Mitä tämä Flow´lle merkitsisi. 10 FloW FeStivalin lauantain päättäneet brittipopin kuninkaat, Pet Shop Boysin neil tennant ja Chris lowe esiintyivät Suomessa jo kolmatta vuotta peräkkäin. Hän epäilee, ettei Flow’lle taida olla vastaavaa hyvää urbaania jälkiteollista ympäristöä Helsingissä. tuoMaS kallio kertoo Flow Festivalin pyrkivän keskustelemaan kaupungin instanssien kanssa ja itsekin auttamaan paremman Helsingin ideoinnissa. Suvilahden viereiseen Kalasatamaan rakennetaan sekä massiivista kauppakeskusta että asuinja toimistokerrostaloja. Se on kaupunkikulttuuria parhaimmillaan ja laadukkaimmillaan: Voimalan ja Tiivistämön klubitilat täyttivät nousussa olevat underground-bändit, mutta mukaan mahtui kansanmusiikkia, installaatioita ja toinen toistaan parempia dj:tä – jopa liiaksi asti. ”Ovatko ne muutama uusi toimistorakennus Suvilahden vieressä, kun tyhjiä liiketilaneliöitä on nytkin Helsingissä yli miljoona. ”Jos asiat menevät täällä oikein huonosti, niin ehkäpä siinä tapauksessa muutamme lopullisesti jonnekin Välimeren läheisyyteen”, Kallio uhkaa – järjestetäänhän jo nytkin Flow myös Ljubljanassa, Slovenian pääkaupungissa. Päätöspäivän sunnuntain rock-ilta olikin onneksi aivan toista kaliiberia: menestys. Ehkä Flow´n historian hienoin. Stuart Murdochin bändi on kyennyt säilyttämään omat indiejuurensa mutta uudistamaan ne syvän uskottavalla tavalla levyllä ja etenkin livenä. Niinpä he jättivät – ehkä hieman liioitellen ilmaistuna – yleisön viileäksi. 21 vuotta Suomeen kaivattu Beck täytti kaikki odotukset omintakeisella ja monipuolisella tuotannollaan. Kärähtäneen kebablautasen sijaan yleisö saa nauttia kohtuuhintaisista kulinaarisista ylläyksistä, kuten raikkaista salaateista ja raakaruuasta. Hän kysyy, mitä ovat ne vetovoimatekijät, joita viriili Helsinki juuri nyt kaipaa, kun vanhat keinot eivät oikein tunnu enää toimivan
Lavalle nousivat muiden muassa takavuosien suuret nimet Absoluuttinen nollapiste, Aavikko ja 22-Pistepirkko. Yhtyeen jäsenet olivat selvästi vilpittömän iloisia saamastaan innostuneesta vastaanotosta, mutta ilmaisivat myös useampaan otteeseen hämmennyksensä siitä, että yleisö oikesti ymmärtää, mistä lauluissa kerrotaan. Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 43 eurolla. Melko ja täySin tuntemattomien bändien lisäksi H2Ö:ssä sai kuunnella monien varsin nimekkäiden artistien esityksiä. Kulttuurivihkot Domirola Oy Vastauslähetys Tunnus 5011437 00003 Helsinki kulttuurivihkot maksaa postimaksun niMi oSoite poStinuMero ja -toiMipaikka puhelin tai SähköpoSti allekirjoituS Tilaukset myös sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 16,90 euroa. Suomeksi laulava ruotsalaisyhtye oli H2Ö:ssä ensimmäisellä ulkomaankeikallaan. Kaikkiaan keikka oli mitä ilahduttavin monikulttuurinen kohtaaminen. tekSti laura tättilä kuva pia jalkanen. 11 turun ruiSSalon Vanhalla venetelakalla järjestettiin nyt heinäkuussa toista kertaa monitaiteinen festivaali H2Ö. Kuvankauniissa puitteissa, puisten telakkarakennusten suojissa historiallisten ja modernien nostokurkien reunustamissa maisemissa toteutettu kaksipäiväinen tapahtuma kokosi yhteen satoja artisteja kaikilta taiteenaloilta musiikista sirkuksen kautta kuvataiteisiin. Hinta on 51 €. h2ö:ssä jälleen 100 uutta bändiä turkulaiSFeStivaalin paraSta antia on MahdolliSuuS löytää aivan uuSia MuSiikkituttavuukSia. Kieli tuntuu olevan yhtyeelle ennemmin äänteitä kuin sanoja. Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. Suomenkielinenkin saa hieman pinnistää, jotta ymmärtää sanoitukset, sillä sanat hajoavat laulujen ehdoilla monimerkityksisiksi tunnelmiksi. Festivaalin parasta antia onkin mahdollisuus löytää aivan uusia musiikkituttavuuksia. Noin yhdeksäntuhatpäinen yleisö oli kokoontunut paikalle nauttimaan kulttuuririennoista, joiden joukkoon lukeutui muun muassa Åbo Akademin kunniatohtorin, muusikko M. Eräs tämän vuoden festivaalin mieleenpainuvimmista keikoista oli Uumajasta kotoisin olevan Horsefacen esiintyminen Kujan intiimillä venuella lauantai-iltana. Heidän musiikkinsa voima syntyy siitä, kuinka kappaleissa käsitellään kieltä. a. Ruger Hauer ja Laineen Kasperi räppäsivät ja imatralainen, suomalaisen elektromusiikin pioneereihin lukeutuva Mono Junk villitsi festarikansaa tanssaamaan. Muinaisuskosta ja pohjoisesta ulottuvuudesta sanoituksensa ammentavaa Horsefacea voinee luonnehtia neofolkiksi, vaikkakin germaaninen synkkyys on heidän esiintymisestään kaukana. Eräänlaisen henkisen isosisaruksensa, Flow Festivalin, tavoin H2Ö:ssä ei joudu häpeään, jollei tunne jokaista artistia etukäteen, ja silti haluaa pitää itseään diggarina. He vetivät festivaalilla yhden jäähyväiskiertueensä keikoista. nummisen vetämä ruotsin alkeiskurssi. Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. Huolimatta artistien valtaisasta määrästä tämän vuoden H2Ö-festivaalilla ei esiintynyt ainoatakaan samaa yhtyettä kuin viime vuonna
Kay osoittaa taitonsa ja saa väen lumoihinsa. ”Ei, sitä on pitänyt opetella. Mascotissa kukaan yleisöstä ei ole varautunut, vaikka välillä keskitytään kuuntelemiseen. Hänen runonsa ovat tarinoita täynnä samastumispintaa. ”Olisi hauska koota kiertue suosikkirunoilijoistani! Siihen kuuluisivat ainakin hanif Willis-abdurraqib, Clint Smith ja denice Frohman . Se, mikä saattaa etäisyyden päästä tuntua lattealta, voimistuu yhteiseksi kokemukseksi. Youtuben kautta on löydettävissä todistusaineistoa karismasta ja tallenteita esiintymisistä. Hän on ensi kertaa Suomessa ja sanoo jännittäneensä vastaanottoa. Poetry Slamin tähtenä onkin Sarah kay (s. Mutta kesäkuun alun iltana 3.6. painavaa puhuttua sanaa helSinkiläinen CaFé MaSCot oli ääriään Myöten täynnä runonjanoiSia, kun Sarah kay kunnioitti poetry ConneCtionin tilaiSuutta kariSMaattiSella läSnäolollaan. Live-tilanne on vielä vakuuttavampi. Hän aloitti esiintymiset 14-vuotiaana ja on muun muassa kaikkien aikojen nuorin vuosittaiseen National Poetry Slamiin osallistunut kilpailija. Hän kertoo, että jos voisi toteuttaa minkä suunnitelman tahansa, tulevaisuuden haaveissa olisi poetry slam -dream team tai kiertue, vaikkei välttämättä kilpailumielessä. Kuka tahansa Mascotin yleisöstä ymmärsi pian syyt Kayn menestykseen. Yleisössä ei aina tiedä, pyyhkiikö silmistään ilon vai liikutuksen kyyneleitä. Vuosien aikana vaistoni ovat kuitenkin kehittyneet. Ei voi kuin toivoa, että hänet saadaan Suomeen pian uudestaan, ja seuraavakin klubillinen kirjallisuuden ystäviä pääsee kokemaan hänen esityksensä. HAAVEISSA RUNOUDEN DREAM TEAM Kun keskustelen esitystä edeltävänä päivänä kahvilassa Kayn kanssa, hän kertoo, ettei esiintyminen ole hänelle myötäsyntyistä. Vaikka runoni on tarkoitettu esitettäväksi, olen ensisijaisesti kirjoittaja – minua pelottaa yhä, kun nousen lavalle. Harvemmin missään kulttuuritapahtumassa suosionosoitukset myöskään ovat näin myrskyisiä. Siinä on kyse yhtä paljon esityksestä kuin kirjoittamisesta.” Kay kertoo, että tässä runouden lajissa häntä viehättää juuri sen välittömyys. Lavarunoudesta lisää seuraavassa Kulttuurivihkoissa. 1988), yksi kansainvälisesti tunnetuimpia lavarunoilijoita. Kokemus ruotsalaisesta yleisöstä oli hiljainen, (”Luulin, että he inhosivat minua, mutta tulivatkin kiittelemään esityksen jälkeen!”) kun taas virolaiset olivat yllättävän riehakkaita. tekSti Sanni purhonen kuva Steve jürvetSon Esiintyminen ei ole Sarah Kaylle myötäsyntyistä.. New Yorkista kotoisin olevalta Kaylta on julkaistu kaksi runoteosta, ”B” (2007) ja No Matter the Wreckage (2014). Sillä ei lopulta ole väliä. Hän on tullut tunnetuksi nimenomaan lavaesiintyjänä. Harvemmin ne ovat niin täynnä, että ihmisten täytyy pakkautua lattialle vieri viereen mahtuakseen sisään klubille. ”Spoken word on runoutta, joka vaatii saada tulla ääneen luetuksi. Ehkä jonain päivänä...” Kay vietti epäilemättä vielä pitkän tovin esityksensä jälkeen signeeraamassa kirjoja – jotka myytiin paikalla loppuun – ihaileville faneille ja keskustelemassa runoudesta. Hän tuntuu koko ajan puhuvan juuri minulle. Kay kirjoittaa arkisista asioista yhtä lailla kuin suurista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Valitsen runot aina esityshetkellä yleisön perusteella.” Entä miten Kay määrittelisi Spoken word -runouden aiheesta tietämättömille. Tunnelma on hieno. 12 CaFé MaSCotiSSa järjestetään säännöllisesti Helsinki Poetry Connectionin runotilaisuuksia. Välispiikit nivoutuvat runoihin, joiden sisältö on vuoroin kantaaottavaa, (kuten Apartheidia käsittelevässä runossa Shosholoza) vuoroin hauskaa ( Love Letter from the Toothbrush to the Bicycle Tire). Hän vangitsee jokaisen kuulijansa (niin kuluneelta kuin se kuulostaakin) henkilökohtaisesti. Hän saa kontrolloida esitystä ja näkee heti yleisön reaktiot
Kaikki on jo tapahtunut, nyt vain kertaamme. Ja jossain näillä paikkeilla fiktiivisen väkivallan taikavoima majailee: se on fiktiivisen esineistymisen lumoa, jossa persoonastaan voi luopua ja elää hetken ilman identiteettiä. Keino on tekijäänsä vahvempi. Kyse ei siis ole enää kokemuksesta vaan odotuksesta. Historian puolella uutuuksia tarjoavat Ardennien verilöyly ja sekopäisen kirvesmurhaajan tarina. Vain yksi pysyy: murheellisten laulujen maa. Rumuus on estetiikassakin tämän päivän kauneutta, siinä missä eilispäivän kauneus on tämän päivän rumuutta. ja hetkekSi television puolelle, pahoittelut: rannalla makaa lapsen raato, vaihdetaan kanavaa, pusseihin pukeutunut suojanaamiojengi tutkii ojasta nostettua päätöntä ruumista, ja taas vaihdetaan: kalkkinaamainen vampyyrilapsi sinkoaa pään uima-altaaseen, lähikuva kauhusta ymmyrkäisiin silmiin. Elävä väkivalta kertoo aina tekijän kuolemasta. Ajatusta voi jatkaa: fiktiivinen väkivalta esineellistää aina myös todistajan eli lukijan ja katsojan. Väkivaltakuvaukset ovat aina samanlaisia, aina naturalistisia, aina ylirealistisia. Juuri kuvausten täydellinen persoonattomuus, yhdenmukaisuus ja suoranainen ohjelmallisuus huutavat tulkintaa. Kielikin on tuttua kioskikirjallisuudesta, joskin mopoa on viritetty sen verran, että taajuus ehkä hämää hetkeksi. Simone Weilin mukaan väkivalta esineellistää aina sekä subjektin että objektin. Mutta kuvaaja on aina kuvauksensa ensimmäinen uhri. Vallitseva mielikuvamme menestysromaanista, luetusta, kiitetystä ja hysteerisesti kaupaksi käyvästä, kiteytyy entistäkin tiukemmin kuvaan, jossa rilleillä rumennettu kaunotar riiputtaa päätään ja taustalla raiskattu kylä velloo liekkimeren kourissa. Väkivallan kyllästämän viihteen muotoja yhdistää kuvauksen keino, naturalismi. Mutta tästä kaikesta on jo kauan, kauan, kauan, ainakin muutama vuosi. Kun kuvaa, sanaa tai ilmiötä kilvan kiitellään realistiseksi, tarkoitetaan todellisuudessa naturalismia, nimenomaan sen kaunistelemattomuuden merkeissä. Non multa, sed multum, laajuus sikseen, tapitetaan laatua, tai kysytään ainakin muodon vuoksi, mistä ismistä dekkarismissä oikein on kyse. 13 taannoin Finlandia-palkintolautakunnan puheenjohtaja valitteli suomalaisen kaunokirjallisuuden dekkarisoitumista; murhaa, tappoa, pahoinpitelyä ja silpomisia – ja jossakin siellä välissä jotakin muutakin, ehkä. Kun kirjakaupassa tartumme murreilmaisuistaan ylistettyyn romaanijärkäleeseen, sivuilta lehahtaakin vastaan vain mahakaasujen uho. Häviäjiä on vain yksi, ja sen myötä kaikki: taide. Elävä väkivalta kertoo aina tekijän kuolemasta. Kävi kuin vedelle hanhen selässä; tuli ja meni. varokaa lentäviä päitä! a VELIN Jouni Avelin on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen ilonpilaaja.. Jos väkivalta tekee meistä esineitä, fiktiivinen väkivalta tekee meistä fiktiivisiä esineitä
Parhaat hetket ovat niitä, joissa bändi antaa hieman raskaampaa kyytiä. Ja kyllä se mandoliini soi pehmeillä brooklynilaispojan sormillakin. Vääjäämättä lähestytään äärimmäistä kylmyyttä, absoluuttista nollapistettä, jossa mikään elollinen ei enää liikahda. Taloudellisesti tässä ei ole paljoakaan järkeä. Massasuosiopotentiaali on ohut. Mandoliinia pehmein brooklynilaispojan sormin Steve gunn & the black twig pickers: Seasonal hire, 2015 entisten kovien aikojen mytologisoinnin sijaan tarjotaan klassista kauneutta, puhalletaan tulta henkiin vanhoin palkein. the black twig pickers on itärannikon americana-perinteestä ammentava folkyhtye. Sanoisin juureva, sillä sellaisella sanalla voivat itseään aitoina pitävät kohottautua taloudellisesti itseään menestyneempien yläpuolelle, vähäksi aikaa. Entisten kovien aikojen mytologisoinnin sijaan tarjotaan klassista kauneutta, puhalletaan tulta henkiin vanhoin palkein. Kursorisesti kuunneltuna taustamusiikkina se alkaa nopeasti ikävystyttää. Se on eittämättä yksi viime aikojen kunnianhimoisimmista kevyen musiikin teoksista maassamme. Gunn esiintyy levyllä kuin vierailijana, mutta yhtyy bändin soittoon saumattomasti. 14 le v y n u rk k a kun näinä aikoina herää, voi havaita aamu aamulta ilmatilan muuttuvan hyisemmäksi. kahden Cd-levyn mittainen rock-ooppera on jotain sellaista, mitä ei pitäisi tänä aikana kenenkään pystyä tekemään.. Riittävän monimutkaista pysyäkseen kiinnostavana. Perinne on kokoonpanolla hallussa. Sille on annettava aikaa, keskityttävä. Loppupuolella albumi alkaa menettää otettaan, laahaten kuraisessa maastossa turhauttavan hitaasti. oula hyrSke kuluvan vuoden parhaisiin folk-albumeihin lukeutuu Steve gunn & the black twig pickersin Seasonal Hire. Levy on verkkainen, laulua on vain vähän. Tällaisen tuotteen on oltava viimeisen päälle laadukas, jotta sitä kestäisi. Yhteistyötä on tehty ennenkin. Kahden CD-levyn kokoinen rock-ooppera on jotain sellaista, mitä ei pitäisi kenenkään tekemän. Riittävän sulavaa, jotta tarina ja ääniraita tukisivat toisiaan. Jotta kestettäisiin, on välistä paettava jonnekin toisaalle, toiseen aikaan. Sen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2012, ja tässä käsiteltävä toinen osa vuoden 2014 puolella. Kokonaisuus on viimeisen päälle laadukas ja tyylitajuinen. Tommi Liimatasta tuli jälkimmäinen. Tarina on tommi liimatalle tyypillistä täyttä fantasiaa tai sci-fiä, kummallisuuksia pullollaan, muttei kuitenkaan omahyväistä omituisuuden korostamista. absoluuttinen nollapiste on kuitenkin tehnyt sellaisen teoksen kuin Pisara ja lammas. Ja mitä muuta järkeä voisi ollakaan, kuin kaupallista. oula hyrSke äärimmäisen hyyn tuolla puolen absoluuttinen nollapiste: pisara ja lammas 2, 2012. Kun kummallinen runopoika aikuistuu, voi hänestä tulla joko tavis tai kummallinen runoaikuinen. The Black Twig Pickersin tarjonta ei myöskään ole ihan sitä kuluneinta rootsia, sillä itärannikon perinnesoundissa on vähän omanlaisensa kalke. Kovin populistisesta uusfolkista ei ole kysymys. Steve gunn taas on brooklynilainen monipuolinen kielisoitintaitaja, joka on tehnyt ikäisekseen jo mittavan repertoaarin. Pisara ja lammas täyttää asettamansa korkeat laatuvaatimukset kohtuullisesti. Kauniit melodiat pitävät pinnalla. Musiikillisesti liikutaan suomiprogen perinteessä, mausteita sieltä täältä, muun muassa syntikkapopista. Se ei mahdu aikamme todellisuuteen, jossa äänitetyn musiikin julkaiseminen on tehty kaupallisesti järjettömäksi toiminnaksi. Tässäkin on kyseessä oivallisen todellisuuspakoinen tuote, jota kuunnellessaan voi helposti kuvitella itsensä uudisraivaajaksi. Kyse ei ole syksystä, vaan henkisestä ilmastonmuutoksesta
theodor bastard: Music for the empty Spaces (Fulldozer) theodor bastard: vetvi (theo records) floodrecords.tumblr.com sermet.bandcamp.com www.fulldozer.org www.theodorbastard.com www.rinnemajamaki.com www.mathiasjosefson.com kehäradan syvyyksissä nauhoitettu under the ground on suomalaisen jazz-ambientin merkkiteos.. Synkkä dark ambient on taltioitu vuonna 2004 Turussa Kuolleen Musiikin Yhdistyksen vieraina, ja löydetty hiljattain uudelleen. Toisaalta se tuntuu menettävän sen potentiaalin, joka nousisi teemojen kehittelystä niiden vaihtelun sijaan. Vaikeammin lähestyttävä Empty Spaces on kuitenkin levyistä se kiinnostavampi. Ennen kaikkea, se on rytmitetty hyvin. 15 pietarilainen Theodor Bastard on taidekollektiivi, joka yhtä aikaa säilyy samana ja muuttaa muotoa. j. philippe gerberin kitaralle rakentunut John 3:16:n edellinen albumi, Visions of the Hereafter (2012), on yksi tämän vuosikymmenen kiistatta parhaista postrock-albumeista, joten on sääli kuulla useita lupaavia alkuja poluille, jotka sitten päättyvät kuitenkin pian. Materiaali ei ole helppoa kuunneltavaa, mutta se on hyvin eheää, haastavaa ja ärsyttävääkin, hyvällä tavalla. Mielenkiintoisena pysyvä kalseus on haastava tyylilaji, ja siinä missä Rinne ja Majamäki ovat valinneet melankolian, eräät muut menevät vielä kylmempään suuntaan. Theodor Bastard on juuri sellainen yhtye, josta voi todeta sen olevan kiehtovuuteensa nähden pahasti aliarvostettu, varsinkin venäjänkielisen maailman ulkopuolella. Oli jo aikakin, että tällaista kamaa tehdään taas meilläkin. Tätä sopii odottaakin kahdelta mestarilta, onhan kyseessä jo toinen Mathias josefsonin (muun muassa Moljebka Pvlse -ryhmä) ja peter nyströmin (Negru Voda, Megaptera) yhteislevy. On vaikea uskoa, että kyseessä on vasta demotason materiaali – tarjolla kun on yksi vuoden ehdottomasti parhaista industrial-julkaisuista. Soundi on ohut ja moni elementti tuttu muiden artistien repertuaareista, mutta kokonaisuus on painostavan tehokas ja sopivan omaperäinen. Lumiset puut Negru Pvlsen Ferveren kannessa oikeastaan kertovatkin jo kaiken – paitsi sen kuinka hienosta musiikista on kyse. Silti se on ajatonta. Siinä missä yhtyeen huipputeos Oikoumene (2012) vielä lainaili useista kulttuureista vaikutteitaan, tuoreimmissa on palattu lähemmäs hienon Beloen (2008) hypnoottisia slaavisävyjä. tuoMaS harviainen Meiltä ja naapureilta, kylMäSti Mut ta r akk audell a Haastava kuunneltavuus voi olla hyväkin asia, olkoon tuotos liian vähän arvostetun ja tunnetumman artistin. l e v y n u r k k a anthony donovan & john 3:16: of the hex and its likenesses (Flood records) negru pvlse: Fervere (ur Muzik) tapani rinne & teho Majamäki: under the ground (aani) Sermet: s/t (omakustanne). kotiMainen helMi löytyy Vantaan tunneleista. Molemmat kiekot ovat erinomaisia lisiä yhtyeen kirjoon, ikään kuin aiemmin puuttuneita, täysin luontevia palasia sen spektrin kokonaiskirjossa. tapani rinteen ja teho Majamäen Kehäradan syvyyksissä nauhoittama Under the Ground on suomalaisen jazz-ambientin merkkiteos, joka ensi alkuun häiritsee yksinkertaisuudellaan, mutta jo parin kerran jälkeen koukuttaa kuulijansa pyörittämään sitä toistuvasti putkeen. Näin hieno musiikki ansaitsisi huomattavasti lisää arvostusta ja tunnettuutta. Sen levyt ovat keskenään hyvinkin erilaisia, silti aina tunnistettavia, ja määrittyisivät ehkä lähinnä etnofuusio-popiksi. Se on toisaalta täynnä todella hienoja osuuksia, joissa kahden hyvin erilaisen artistin tyylit yhdistyvät, mutta ainoastaan riitasointuina. Samalla tavoin myös anthony donovan ja John 3:16 ovat yhdessä tehneet jotakin, joka ahdistaa ja vetoaa samanaikaisesti. Samalla mukaan on tullut orgaanisemman soinnin rikkaus, joka näkyy varsinkin uusimman albumin selkeässä helmessä Kukushka. Kaksi tuoreinta albumia, Music for the Empty Space (2014) ja Vetvi (2015), ovat kuin saman kolikon kaksi puolta. Of the Hex on siksi monella tapaa kiinnostavampi performanssina kuin kuuntelukokonaisuutena. Salaisuus lienee kaiun hyödyntämisessä, ja vaikka siinä ei ollakaan aivan Deep Listening Bandin mestarillisuuden tasolla, on kyseessä silti tunnelmateos joka kestää niin aikaa kuin ympäristönvaihdostakin. Nimi mieleen – tästä kuullaan vielä lisää. SuoMalainen Sermet tarjoilee hidasta noiseambientia, jonka päälle on lisätty epäselviä puhevokaaleja, sekä jonkin verran myös rytminoisea. Hiljaa kuunneltuna se vaipuu ikään kuin dark ambientiksi ja tuntuu hypotermian musiikilliselta vastineelta, mutta lujemmalla äänellä se on pehmeää, mielen valtaavaa rytmiä, joka kuplii ja houkuttelee toistuvasti mukaansa. Of the Hex and its Likenesses on aivan poikkeuksellisen hankala kuunneltava
Tämä muutaman minuutin kestävä useista erilaisista otoksista, ajallisista ja paikallisista, leikkauksin koottu kohtaus autoajeluineen on elokuvan helmiä. MuSiikki : Bo Nilsson, Pentti Lasanen. k o ti k in o Vähäeleinen Harriet Andersson ja melankolisen Helsingin vieraus.. 16 lyhytelokuvia , dokumentteja ja elokuvakritiikkejä tehtaillut jörn donner oli perustamassa Suomen elokuva-arkistoa keväällä 1957. VLMedia 2015. Puheella ei ole ratkaisevaa roolia, mutta Annan lauseet ovat lakonisia ja kauniita: ”Toivon kanssa Berliinissä, joka oli vankila, ja kuitenkin merkillinen tunne vapaudesta. Annan entinen miesystävä, ranskalainen liikemies Jacques, seuraa tätä Helsinkiin ja yrittää houkutella Annan takaisin. Elokuva kuvattiin anamorfisella laajakuvaoptiikalla, mikä antoi Donnerille uusia mahdollisuuksia tilan käsittelyyn. ”Tuntuu siltä kuin sama henkilö olisi tehnyt kaikki huonot elokuvat, sama keskinkertainen henkilö kaikki keskinkertaiset elokuvat ja sama taitava henkilö kaikki hyvät.” Persoonallisesta otteesta näkyi pelkkiä välähdyksiä. Anna saapuu Toivon luo Helsinkiin lopettaakseen suhteen. käSikirjoituS ja ohjauS: Jörn Donner. Toivo painiskelee ahdistuksessaan, pyörittelee itsemurha-aikomuksia, esittelee Annalle lapsuudenkotinsa puutalossa. Yhteinen viikko Berliinissä välähtelee takautumina, ja kun Anna toteaa, että Helsinki on kaunis, Toivon ystävä Stig sanoo kaupunkia ”nousukkaaksi”. Siirtyi Tukholmaan, teki Svensk Filmindustrille laulaja Monica zetterlundista 25-minuuttisen lyhytelokuvan Todistus hänestä (1962) ja pian Europa Filmille ensimmäisen pitkän elokuvansa Syyskuinen sunnuntai (1963) – ja vastasi omaan huutoonsa: elokuva alkaa cinéma véritén tapaan haastatteluilla, joissa ihmiset vastailevat kysymykseen: ”Uskotteko rakkauteen?” Uuden aallon vaikutteet ovat heti läsnä. tekStityS : suomi. Sandrewille ohjaamaansa elokuvaan Rakastaa (1964) Donner sai kiinnitettyä andrzej Wajdan elokuvassa Tuhkaa ja timanttia (1958) huomiota herättäneen zbigniew Cybulskin , jota Donner luonnehtii kekseliääksi ja ammattitaitoiseksi näyttelijäksi, jonka alkoholinkäytössä oli ”jonkin psykoottisen tasapainottomuuden oire”. Ensituttavuuden huuma ja loppumattomuus.” Eräässä aikalaiskritiikissä nälvittiin, ettei mitään seikkailua koskaan ala. valentin vaalassa ruumiillistuivat ”kunniakkaalla tavalla suomalaisen elokuvan parhaat ominaisuudet”, edvin laineessa ”lyyrinen sävy, luonnontunne”. ruotSalaiSella muotisuunnittelija Anna Englundilla (Andersson) on ollut Berliinissä viikon kestänyt suhde suomalaiseen arkkitehtiin Toivo Pajuseen (Matti oravisto). Toki suhde Berliinissä oli ”seikkailu”, ja siihen kuvat ja puhe viittaavat alituisesti. leikkaaja : Per Kraft. äänityS : Tuomo Kattilakoski. Dokumenttielokuva Vettä (1956) sai kiitosmaininnan Jussi-palkintoja jaettaessa, mutta varsinaisesti vasta ärhäkkä essee ”Suomalainen elokuva vuonna 0” nosti Donnerin laajemminkin kulttuuripiirien tietoisuuteen. Siten kuva asettuu lausetta vastaan, muttei täysin vaan puolittaisesti. Kukaan ei näytä säästyneen rutolta, tältä pelkuruuden ja harhautuneiden laskelmien sairaudelta.” Suomalaisista ohjaajista armon sai nyrki tapiovaara. entä Mitä Donner itse teki. 84 min. Mutta kaikki tämä oli nyt mennyttä, nämäkin ohjaajat olivat kangistuneet ja heidän uusimmat elokuvansa ”pohjattoman huonoja”. pääoSiSSa : Harriet Andersson, Matti Oravisto, Göran Cederberg, Claude Titre. lavaStuS : Lauri Elo. Esseessään Antonionin Seikkailusta (1960) Donner käsittelee terävästi hänen perusteemojaan – itsetuntemusta, itsepetosta ja tyhjiötä – ja ohjauksen ”kylmää objektiivisuutta”, joka on ”itse asiassa pidätellyn intohimon ilmausta”. kuvauS : Jean Badal. Toivo ilmoittaa haluavansa elää Annan kanssa. Hortoillaan, vietetään juhannusta ja veneillään. ”Ei oikein mitään kaunista, ei vanhaa.” Samalla kuvassa välähtelee yksityiskohtia Helsingin jugendarkkitehtuurin ornamenteista, kuvaushetkellä 50–60 vuotta vanhoista, ei siis vanhaa mutta kenties kuitenkin kaunista. ”Teknillinen taso, joka varhemmin oli ainakin hyväksyttävä, on laskenut likipitäen kaiken arvostelun alapuolelle. kuvaSuhde : 16:9. pentti lasasen musiikki soi hillitysti, dialogi on sijoitettu pois kuvasta taustalle. Donner oli ryhtynyt kirjeenvaihtoon arvostamansa Michelangelo antonionin kanssa, ja vaikutteet näkyvätkin selvästi, nimeä myöten. Elokuvaansa Täällä alkaa seikkailu (1965) Donner sai toiseksi tuottajaksi Fennada-Filmin. risto orkon ja toivo Särkän hän sanoi tehneen arvokasta työtä. Käsikirjoituksestakin vastaava Donner profiloitui välittömästi auteuriksi ja pokkasi Venetsian elokuvajuhlien palkinnon parhaasta esikoiselokuvasta. Sanan ”täällä” sijoittaminen ei vain kriitikolta aivan onnistunut. Pääroolissa nähtiin, kuten kahdessa edellisessäkin elokuvassa, harriet andersson , ja käsikirjoitus oli jälleen Donnerin omaa käsialaa. Fennada-Filmi. jouni avelin jörn donner: täällä alkaa seikkailu (1965). Donner osoittaa elokuvallista tajua monin tavoin. Täällä alkaa seikkailu on viileä ja suorastaan kuulas elokuva, kauttaaltaan valmis ja varmaotteinen. tääll ä päät t y y Seikk ailu Elokuvauransa alkuaikoina Jörn Donner kritisoi ärhäkästi suomalaista elokuvaa – ja vastasi omaan huutoonsa uuden aallon vaikutteineen
eero hirvenoja intohiMo ja kuoleMa Brittiläinen Peter Greenaway teki kiistanalaisen elokuvan ihailemastaan venäläiskollegasta Sergei M. Keväällä 1931 hän saapui Guanajuaton kaupunkiin, mistä myös Greenawayn elokuva alkaa. Elokuvassa Eisensteinin mielenkiinnon herättää meksikolaisten poikkeuksellinen suhtautuminen kuolemaan, johon ovat vaikuttaneet sekä varhaiset ”pakanalliset” uskonnot että eurooppalaisten väkivalloin tuoma katolilaisuus. Nähtäväksi jää, miten Greenawayn projektit etenevät. Sen sijaan tarinassa keskitytään Eisensteinin seksuaaliseen heräämiseen hänen perehtyessään paikallisen oppaansa Palomino Cañedon ( luis alberti) avustuksella rakkauden saloihin. Rahahanojen sulkeuduttua Que Viva Mexico! jäi keskeneräiseksi. Eisensteinista (1898–1948), pääosassa suomalainen Elmer Bäck. Eisenstein ei koskaan nähnyt Meksikossa kuvattua materiaalia, sillä tiettävästi lähistöllä ei ollut ajanmukaista elokuvalaboratoriota. e s p o o c in é 2 1 5 Kuvaus Meksikosta on paikoin melko karikatyyrinen.. Hän kertoi suunnittelevansa vielä kahden Eisensteinia käsittelevän elokuvan tekemistä – ainakin jos Suomesta löytyy hankkeisiin rahoitusta. Mahtaako Eisenstein in Guanajuato saada Meksikossakaan täyttä hyväksyntää, sillä sen kuvaus maasta ja sen ihmisistä bandiitteineen ja siestan viettäjineen on paikoin melko karikatyyrinen. Viiden maan yhteistuotantona valmistuneen Eisenstein in Guanajuaton kuvauksia tehtiin Meksikon lisäksi Helsingin Herttoniemessä. Kaksi päivää myöhemmin mestariohjaaja oli paikalla elokuvateatteri Orionissa, missä juhlistettiin hänen komeaa uraansa luennon ja elokuvanäytösten kera. Panssarilaiva Potemkinilla (1925) maailmanmaineeseen kohonnut Eisenstein kiersi Eurooppaa 1920-luvun lopulla, piipahti Hollywoodissa, ja jatkoi matkaa 1930-luvun alussa Meksikoon. Kaiken kukkuraksi elokuvassa murjaistaan kupan olevan Meksikon merkittävin kulttuuriperintö muulle maailmalle. Hyväntuuliselta vaikuttanut Greenaway ylisti useampaankin kertaan eisensteinia historian merkittävimmäksi elokuvantekijäksi, ja vitsaili esimerkiksi taannoisista lausunnoistaan ”elokuvan kuolemasta”. Eros ja Thanatos, rakkaus/seksi ja kuolema, ovat keskeisellä sijalla Greenawayn tuotannossa, eikä Eisenstein in Guanajuato ole poikkeus. Elokuvan lopputeksteistä selviää, että homoseksuaalisuuden harjoittamisesta tehtiin rikos Neuvostoliitossa vuonna 1936. Ohjaaja itsekin vaikutti perin tyytyväiseltä lopputulokseen. Meksikossa vuoden tärkeimpiin juhlapyhiin lukeutuvan ”Kuolleiden päivän” (Día de Muertos) juhlallisuuksia tallensi aikanaan Eisenstein ja nyt myös Greenaway. Kuvallisesti komea teos sai Espoossa yleisöltä raikuvat suosionosoitukset. Venäjällä, missä viranomaisten suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on yhä kovin nihkeää, ei ole ilmeisesti oltu kovin innoissaan Greenawayn kuvattua heidän erään kansallisen ikoninsa homoseksuaalina. 17 totutuSti elokuun lopulla järjestetty Espoo Ciné huipentui festivaalin päätöspäivänä peter greenawayn Eisenstein in Guanajuaton (2015) loppuunmyytyyn näytökseen. Bäckin ohella elokuvassa nähdään kaksi muutakin suomenruotsalaista näyttelijää Eisensteinin työtovereiden rooleissa. Greenawayn elokuva on samalla kertaa sekä kunnioittava että ironinen päähenkilöään kohtaan. Eisenstein oli avioitunut naisystävänsä kanssa kahta vuotta aiemmin, mutta heidän liittonsa on epäilty olleen lähinnä platoninen. Lisäksi kuvausryhmään kuului useita muitakin suomalaisia. Elokuvan esittelivät katsojille ohjaaja sekä nimiroolin näytellyt suomalainen elmer bäck. Elokuvassa annetaan ymmärtää tuolloin 33-vuotiaan ohjaajan olleen ennen kohtaamistaan Palominon kanssa seksuaalisesti tyystin kokematon. Eisensteinin kaavailemasta Iivana Julma – trilogiasta valmistui vain kaksi elokuvaa. rasmus Slätis tulkitsee ohjaaja-näyttelijä grigori aleksandrovia ja jacob öhrman kuvaaja eduard tisseä. Vaativasta roolistaan sinällään hienosti suoriutuvan Bäckin vänäläiskorosteinen aksenttikin tuntuu hieman parodiselta. Ohjaajaa seurueineen kehotettiin palamaan pikimmiten Venäjälle, sillä Stalin oli jo alkanut epäillä heidän aikovan jäädä lopullisesti Länteen. Siellä Eisenstein alkoi työstää yhdysvaltalaisen kirjailijan upton Sinclairin ja muutamien muiden sikäläisten vasemmistointellektuellien tuella kunnianhimoista elokuvaa, työnimeltään Que Viva Mexico! Eisenstein in Guanajuato on varsin poikkeuksellinen taiteilijakuvaus, sillä siinä ei näytetä lainkaan varsinaista luomistyötä eli elokuvan kuvauksia
Jälki onkin monin paikoin varsin rosoista. Todellisuutta ja fiktiota yhdistävässä elokuvassa päähenkilö on aikansa kohujulkkis, Auervaara-tyyppinen huijari pertti ylermi lindgren, joka näyttelee itse itseään. Festivaaleilla oli vahvasti esillä myös von Baghin laaja ja monipuolinen dokumenttituotanto. Yhtä elokuvan naisista esittänyt näyttelijä titta karakorpi kertoi esityksen edellä, että elokuva tehtiin improvisoiden. Komediallinen elokuva perustuu omien sanojensa mukaan 74 kertaa kihloissa olleen Lindgrenin muistelmiin. Se on kuitenkin noussut viime aikoina jopa kulttielokuvaksi ulkomaita myöten, ja Sodankylässäkin se sai suuren suosion. Varsinkin vanhemman polven kriitikot teilasivat sen jyrkästi. tekSti eliaS krohn ja riikk a ylitalo s o d a n k y lä n e lo k u v a ju h la t 2 1 5. Kotimainen ja kansainkreivistä ompelijattareen Suomen kansainvälisesti tunnetuin elokuvafestivaali tarjosi primus motorinsa poismenon jälkeenkin korkeaa laatua ja tunnelmaa. Edellisenä syksynä edesmenneen von Baghin elämäntyötä käsiteltiin kansainvälisessä matineassa, ja ohjelmistoon kuului useita hänen elokuviaan. Viimeiseksi dokumentiksi jäi kulttuurija aatehistoriallinen Sosialismi (2014). Kreivistä ei tullut aikoinaan odotuksista huolimatta sen enempää arvostelumenestystä kuin kassamagneettiakaan. 18 Sodankylän elokuvajuhlia vietettiin kesäkuussa jo 30:nnen kerran (10.–14.6.). LUOKKAEROJA JA IHMISYYTTä Primus motorin poismenosta huolimatta elokuvajuhlilla suunnattiin vahvasti eteenpäin. Taiteellisena johtajana toimi nyt timo Malmi, joka kuului jo aiemmin festivaalien kantaviin voimiin. Festivaalin avajaiselokuvana oli von Baghin ainoaksi fiktioelokuvaksi jäänyt Kreivi (1971). Juhlavuoden festivaalit oli omistettu ikiaikaisen taiteellisen johtajansa peter von baghin muistolle. Kiintoisan, elävän paketin Suomen historiasta muodostaa esimerkiksi Sodankylässä nähty täyspitkien dokumenttien sarja Vuosi 1952 (1980), Viimeinen kesä 1944 (1992) ja Vuosi 1939 (1993)
”Loisteliaan värinhallinnan ohessa Salminen on mustavalkoisen kuvauksen taituri, jonka jälki muistuttaa elokuvan suuruudenajan mestareiden töitä, muttei kuitenkaan ole jäljitelmää”, todettiin palkinnon perusteluissa. 19 välinen tekijävieraskaarti sekä laaja ympärivuorokautinen ohjelmisto oli ainakin yhtä korkeatasoista kuin aina ennenkin. Elokuva on äärimmäisen ajankohtainen nyt, kun perheja lapsensurmat ovat jatkuvasti esillä mediassa. PYSäYTTäVä TEOS PERHETRAGEDIASTA Yksi elokuvajuhlien kiinnostavimmista vieraista oli tanskalainen ohjaaja ja kirurgi nils Malmros. Leighin elokuvissa liikutaan tavallisten ihmisten, yleensä Lontoon työväenluokan, arkitodellisuudessa. Suuria toiveita (1988) on puolestaan otos thatcherismin ajan Britanniasta, ja Happygo-lucky (2008) kertoo aurinkoisesta, ympäristöönsä hyväntuulisuutta levittävästä kolmikymppisestä opettajasta Poppystä, jonka elämänasenne yritetään kuitenkin nujertaa. Nimekkäimpiin ulkomaisiin tekijävieraisiin kuuluivat englantilainen Mike leigh ja saksalainen Christian petzold, molemmat sekä ohjaajia että käsikirjoittajia, vähäisemmässä määrin näyttelijöitäkin. ROKKARIEN MÖKKIKYLäN KAUTTA ELOKUVAURALLE Muun muassa aki kaurismäen suosikkiohjaajiin lukeutuva Christian Petzold on ammentanut entisen Itä-Saksan rappiosta ja apatiasta Saksojen yhdistymistä seuranneen suuren työttömyyden aikana. Elokuvajuhlien aamukeskustelussa selvisi, että Malmros lopetti omaelämäkerrallisten elokuvien tekemisen joksikin aikaa henkilökohtaisen tragedian vuoksi. Se kertoo murrosikäisistä nuorista 1950-luvun lopun Århusissa. Häneltä esitettiin festivaaleilla viisi elokuvaa, joista tunnetuin lienee Tiedon puu (Kundskabens træ, 1981). Salmisen uusinta kuvaustyötä on nähtävissä argentiinalaisen lisandro alonson elokuvassa Jauja (2014). Sorrow And Joy on pysäyttävä tarina elokuvaohjaajan perheonnen vaihtumisesta suruun. Elokuvassa kuvatun tragedian syyksi voitaneen nimetä naisen sairaus, ei yksinkertaisesti viha tai pahuus. Vasen sivu: Mike Leigh: Vera Drake. Vakoilusta jatkosodan aikana tuomitun työväenliikkeen vaatimattoman taustapuurtajan viimeiset hetket tunnetaan entuudestaan, mutta vahvasti tietopainotteinen dokumentti keskittyy hänen elämäänsä ja piirtää viiltävän kuvan aktiivisen työläisnaisen elämästä Suomen historian eri vaiheiden melskeissä. OMPELIJATAR HISTORIAN VIRRASSA Kotimainenkin elokuva oli festivaaleilla vahvasti esillä. Uusi, entistä isompi esitystelttakin oli saatu pystyyn. Sodankylän elokuvajuhlia vietetään seuraavan kerran 15.6.–19.6.2016. Myöhemmin Malmros käsitteli kuitenkin juuri tuota tapahtumaa elokuvassaan Sorrow And Joy (Sorg og glæde, 2013), joka ohjaajan itsensä mukaan jää hänen viimeisekseen. Ennakkoensi-iltansa sai esimerkiksi ville Suhosen dokumentti Ompelijatar, joka kertoo Suomen viimeisestä kuolemaantuomitusta naisesta Martta koskisesta. Hänen uusin teoksensa Phoenix kertoo keskitysleiriltä palaavasta naisesta ja vuoden 1945 Berliinistä. Opiskeluaikoinaan hän teki dokumentin keskellä metsää olevasta mökkikylästä, jonka läntisestä Saksasta tullut rock-yhtye oli vuokrannut muutamalla markalla vuosiksi. Juhlavuoden festivaaleilla rikottiin jälleen yleisöennätyksiä: katsojia oli lipunmyyntiin perustuvan arvion perusteella yli 30 000. Hän päätyi kuitenkin samanhenkisten ryhmiin, jotka halusivat myös tehdä elokuvia, ja sitä kautta dokumentoimaan entisen DDR:n tunnelmia. Sodankylän kouluissa kasvetaan elokuvien pariin, sivu 47. Tämä on kuitenkin laitonta, ja Vera Draken pojan herttaiset kihlajaisjuhlat keskeytyvät sen vuoksi ikävästi. Leigh kuvaili festivaalien aamukeskustelussa omaa tyyliään siten, että ongelmaperheiden ja luokkaerojen lisäksi kyse on laajemmin ihmisten erityisyyden ja tavallisuuden näyttämisestä ja ihmisen haavoittuvaisuuden kuvaamisesta. Malmros on hyödyntänyt oman elämänsä tapahtumia niin siinä kuin monissa muissakin elokuvissaan. Se tuli Suomessa myös elokuvateatterilevitykseen elokuussa. Hänen vaimonsa tappoi psykoosissa pariskunnan yhdeksän kuukauden ikäisen vauvan. Päähenkilö eli elokuvaohjaaja pitää tapahtunutta osittain myös omana syynään, sillä hän esimerkiksi rohkaisee vaimoaan lopettamaan mielialalääkityksen. Laadukas elokuvakulttuuri toisin sanoen kiinnostaa laajoja joukkoja, ja festivaalin tulevaisuus näyttää valoisalta. Sittemmin hän ryhtyi myös fiktionalisoimaan idässä kohtaamiaan tunnelmia. Elokuvajuhlien myöntämän Sodankylä-palkinnon sai tänä vuonna kuvaajavirtuoosi timo Salminen, joka on kuvannut esimerkiksi kaikki Aki Kaurismäen elokuvat. Näin syntyi Sodankylässäkin nähty elokuva Yella (2007), joka kertoo nuoren naisen pakomatkasta väkivaltaisen miehensä luota idän Wittenbergistä kohti teknologian ihmekaupunki Hannoveria ja korkean elintason unelmia. Berliinin elokuva-akatemiassa opiskellessaan häntä kiinnosti alkujaan vain elokuvien katsominen ja niistä keskusteleminen. Ne kertovat usein ongelmista, joita syntyy, kun ihmisten oma persoonallinen olemus, toiveet ja ihanteet joutuvat ristiriitaan ympäristön paineiden tai yhteiskunnan normien kanssa. Tämä sivu: Nils Malmros: Tiedon puu, Christian Petzold: Yella.. Petzold on käsitellyt elokuvissaan myös useita muita Saksan historian vaiheita. Vuoden 1950 Lontooseen sijoittuva Vera Drake (2004) kertoo hyväsydämisestä siivoojasta, joka muun läheisja vapaaehtoistyön ohessa tekee perheeltäänkin salaa raskaudenkeskeytyksiä sitä haluaville nuorille tytöille, korvauksetta
Ihmiset arvostavat usein tällaista yksinkertaista lähestymistä, ihminen ihmiselle. Jokainen kykenee auttamaan, ja se on meidän velvollisuutemme. ISIS NOSTI PääNSä Maan korruptioon kyllästynyt hasan ali akleh sytytti itsensä bensiinillä tuleen tammikuuta 2011. Esimerkiksi Facebookista löytyy vapaaehtoistyötä koordinoivia ryhmiä, kuten Refugees Hospitality Club. Jokainen voi miettiä, mitkä ovat omia vahvuuksia, ja auttaa kykyjensä mukaan. On odotettavissa, että yhä synkkenevän tilanteen takia myös maan sisällä olevat joutuvat pian hakeutumaan pakolaisiksi muihin maihin. Alkuvaiheen paremmista toiveista huolimatta maassa alettiin rajoittaa sananvapautta entistä rankemmin, ja Assad eristi maan taloudellisesti. Oppositio alkoi koota mielenosoittajia. Tämä laukaisi suuria mielenosoituksia ympäri Syyriaa. Olemassaolevat vastaanottokeskukset tarvitsevat apua etenkin vaatehuollossa. Vuonna 2000 valta vaihtui hafez al-assadin kuollessa ja vallan periytyessä tämän pojalle bašar al-assadille. Satelliittikuvista on havaittu, että pommitusten vuoksi ja ihmisten jätettyä kotinsa 83 prosenttia Syyrian yöllisistä valoista on kadonnut. Osa kaupungeista on täysin pimeinä. Niinpä syyrialaiset olivat valmiina, kun vuoden 2011 arabikevään levottomuudet alkoivat levitä maahan. 7,6 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa maan sisällä. Salainen poliisi on systemaattisesti tukahduttanut aseellisesti hallituksen vastaiset mielenilmaukset. Myös ilmastonmuutoksella on ollut osansa kriisin synnyssä. Terroristijärjestö ISIS sai jalansijan Syyriassa toden teolla vuonna 2013. Vastaanottokeskuksien perustamista eri paikkakunnille voi edesauttaa esimerkiksi osallistumalla niitä tukeviin kampanjoihin tai aloittamalla sellaisen itse. Näiden lisäksi neljä miljoonaa on joutunut pakenemaan maasta. Syyriassa vuonna 2008 alkanut kuivuus on johtanut monen elinkeinon romahtamiseen, mikä on synnyttänyt entistä pahempia jännitteitä ja köyhyyttä. Globaalia solidaarisuutta tarvitaan kipeästi. Vaatelajittelussa voi auttaa esimerkiksi SPR:n kautta. Turkki tukee epäsuorasti ISISiä, vaikka sanookin kohdistavansa iskujaan molempiin osapuoliin. Pakolaisia voi majoittaa myös omaan kotiin. Vaatelahjoituksia voi kerätä jokainen omalla alueellaan ja sitoutua säilyttämään vaatteita, kunnes SPR tai muu taho pystyy ottamaan niitä taas vastaan. Kun aiempien pakolaisten lisäksi entistä useampi syyrialainen pakenee nälkää, sotaa ja terroristeja, se näkyy Euroopassa. Haaveet demokratiasta haudattiin, ja korruptio on ollut Lähi-idän vakavimpia. ISIS käy harvinaisen brutaalia sotaa. Myöhemmin salainen poliisi pidätti ja kidutti lapsia, jotka olivat ilmaisseet hallituksen vastaisia mielipiteitä. Helppo tapa tutustua maahantulijoihin on mennä vastaanottokeskuksen eteen, hymyillä ihmisille, esitellä itsensä, kätellä kaikkia ja toivottaa ihmiset tervetulleiksi Suomeen. Turkki kohdistaa selvän enemmistön iskuistaan Syyrian kurdeihin. ISIS oli hyvin organisoitunut, ja sillä oli laaja pääsy aseisiin. Kun pahin kiire helpottaa, voi vastaanottokeskukseen mennä vieraaksi. Se teloittaa jatkuvasti sotavankejaan, käyttää kemiallisia aseita, käy orjakauppaa, julkaisee teloitusvideoita, ottaa naisia seksiorjiksi, kivittää vihollisiaan lapsista vanhuksiin ja asettaa näiden ruumiita näytille, pelotteeksi muille. Sotilasvallankaappaus vuonna 1963 synnytti maahan diktatuurin, joka piti yllä poikkeustilaa vuoteen 2011 saakka. Maan jakautuminen syveni, ja vuoden 2012 lopulla hallitus alkoi kohdistaa pommituksia ja nälkäsaartoja myös siviileitä vastaan. tekSti Suvi auvinen. Hallituksen joukoista karanneiden perustama Vapaan Syyrian armeija FSA alkoi toimia loppukesällä ja alkusyksystä 2011 yhdessä monien muiden hallitusta vastustavien ryhmien kanssa. Suoraan vastaanottokeskukseen ei kuitenkaan kannata tällä hetkellä soittaa tai kävellä sisään ainakaan suurimmissa kaupungeissa, sillä ne ovat äärimmäisen ruuhkautuneita. ISISin tavoite on saattaa koko Irak ja Syyria oman kalifaattinsa alaisuuteen. Syyria, vielä kerran Järkyttävien kuvien ja pakolaiskeskustelujen otsikoihin nostama Syyrian tragedia ei ole uusi tai yllättävä, vaan rakentunut pitkän ajan kuluessa. Kutsun pitää tulla joltain vastaanottokeskuksen asiakkaalta, ja tätä varten he tarvitsevat puhelinnumeron, jolla kutsua vieraita. Yksi Syyrian monista etnisistä ja uskonnollisista ryhmistä, alaviitit, on pitänyt maata hallinnassaan ja luonut rankan segregaation eri ryhmien välille. 20 Syyrian konFliktilla on pitkät taustat. MILJOONIA PAKOLAISIA Syyriassa on kuollut arviolta 200?000300?000 ihmistä kesäkuuhun 2015 mennessä. ISIS-taistelijoita arvioidaan olevan alueella jopa 50 000. Sotilasdiktatuurin, ilmastonmuutoksen ja terroristien runteleman maan tilanne ja tavat auttaa mietityttävät monia. Suomeen tulevista pakolaisista vasta harva on Syyriasta, mutta sodan jatkuessa yhä suurempia määriä syyrialaisia tulee hakeutumaan myös Suomeen. Kriisi ja siten solidaarisuuden tarve tulevat jatkumaan pitkään, silloinkin kun asia ei enää ole otsikoissa. Tällä hetkellä ISIS pitää hallussaan noin 40 000 neliökilometrin laajuista aluetta Irakin ja Syyrian alueella. MITEN AUTTAA
Juuri ne repivät pakolaisten kotimaat palasiksi, mistä seurasi sisällissotia ja valtioiden romahduksia.” Paul muistuttaa, että Afganistanin, Irakin, Libyan ja Syyrian ohella väkeä lähtee yhä myös Balkanin maista, joissa yhteiskunnat murenivat 1990-luvun sodissa ja osin eurooppalaisella myötävaikutuksella. Prashad perää uutta sopimusta, joka ottaa huomioon kansainvälisten rahoituslaitosten toiminnan synnyttämät talouspakolaiset ja sotien liikkeelle ajamat poliittiset pakolaiset. paul. Eurooppaan tulvivien pakolaisten enemmistö on lähtöisin näistä maista. Hänen mielestään noillakin mailla olisi oikeus kysyä, miksi Länsi-Eurooppa ja Yhdysvallat eivät tee enempää. Hän muistuttaa, että sopimus laadittiin kylmän sodan aikana 1951 tarkoituksena pelastaa sosialistimaiden asukkaita ”vapaaseen maailmaan”. Moni kehitysmaa jätti tuolloin sopimuksen hyväksymättä ideologisista syistä. Vuoden 1951 pakolaissopimus lupaa turvapaikan niille, joilla on perustellut syyt pelätä kotimaassaan vainoa rodun, uskonnon, kansallisuuden tai poliittisten mielipiteidensä vuoksi. Eräs Itä-Euroopan edustaja kysyi hiljan: ”Miksi meidän pitäisi majoittaa näitä pakolaisia, vaikka emme ole hyökänneet heidän kotimaihinsa?” Ihmisten liikkeelle lähtöön on monia syitä, mutta hallituksenvaihdos on keskeisellä sijalla, vahvistaa Global Policy Forum -tutkimuslaitoksen entinen johtaja james a. thaliF deen Iso kuva: Jo neljä miljoonaa syyrialaista on joutunut pakenemaan maasta. eurooppaan pyrkivät ny t hallitukSenvaihdoSpakol aiSet. Kuvassa Za’atrin pakolaisleiriä Jordaniassa. euroopan virallinen keskustelu pakolaisten lähtömaiden tilanteesta korostaa fanatismia, korruptiota, diktatuureja ja talouspolitiikan virheitä, joista eurooppalaiset eivät ole vastuussa, Paul sanoo. yk:n pakolaiSSopiMuS on vanhentunut, sanoo Trinity Collegen kansainvälisen politiikan professori vijay prashad. Hänen mielestään termi ”hallituksenvaihdospakolainen” selittää osuvasti meneillään olevaa kansainvaellusta. Syyriassa operaatio on vielä kesken. ”Samalla vaietaan sotilaallisista hyökkäyksistä ja hallituksenvaihdoksista, joihin eurooppalaiset osallistuivat. Kuvassa tuhottuja Syyrian armeijan tankkeja Azazin kaupungissa elokuussa 2012. Hyökkäyksen puoltajat näyttävät Paulin mielestä unohtaneen, miten tuhoisia seurauksia oli Libyan johtajan Muammar gaddafin kaatamisella vain muutama vuosi sitten ja mihin salainen tuki Syyrian islamistikapinallisille on johtanut. Paul sanoo, että varsinkin Ranskan johdossa kannatetaan aseellista hyökkäystä Syyriaan presidentti bashar al-assadin hallituksen kaatamiseksi. ”Lisäksi pitäisi tunnustaa ilmastonmuutospakolaiset, hallituksenvaihdospakolaiset ja ne, jotka ovat menettäneet elinmahdollisuutensa Naftan eli Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen seurauksena”, hän listaa. neW york (inter preSS ServiCe) Yhdysvallat ja sen eurooppalaiset liittolaiset ovat vaihtaneet sotatoimien avulla Afganistanin, Irakin ja Libyan johdon. 21 pakolaiSet tulevat niiStä MaiSta, joiden yhteiSkunnat ovat Murentuneet länSiMaiden SotilaalliSten interventioiden SeuraukSena. praShad yMMärtää Itä-Euroopan maiden kylmäkiskoisuutta mutta muistuttaa, ettei vastaavaa kuultu Libanonista, Turkista, Jordaniasta ja muista lähialueen maista, jotka ovat ottaneet vastaan miljoonia pakolaisia. ”Hallituksenvaihdosnäkökulmaa on tutkittava tarkkaan ja saatava ihmiset ymmärtämään, että kriisi on paljolti ‘Made in Europe’, unohtamatta Yhdysvaltain panosta”, hän kiteyttää. Kuva: Christiaan Triebert. Pieni kuva: Sota on runnellut Syyriaa pahoin
Nyt tämä toiminta on vaakalaudalla. ”Se on korostetun tärkeää nykyisessä keskusteluilmapiirissä, ehkä vielä tärkeämpää kuin aiemmin”, Niina Mäki sanoo ja viittaa viimeaikaisiin rasismikohuihin. Globaalikasvatus pitää sisällään esimerkiksi kansainvälisyyskasvatusta ja rasisminvastaista työtä. Finnfund tarjoaa investointilainoja ja riskipääomaa yksityisten yritysten hankkeisiin kehitysmaissa ja Venäjällä. Suuret kertaleikkaukset ajavat monia kansalaisjärjestöjä talousahdinkoon tai lopettavat niiden toiminnan kokonaan. 22 SuoMen kehitySpolitiikaSSa on tapahtumassa selvä suunnanmuutos: maailman köyhille tarkoitettua tukea siirretään yritysten tukemiseen. Leikkauksissa menee rahaa roskakoriin, kun jo aloitetut projektit ja pitkään jatkuneet kumppanuudet joudutaan ajamaan alas lyhyellä varoitusajalla.” Myös hallituksen vakaa usko Finnfundiin ja yritysyhteistyöhön kaikenkattavana toimintamuotona saa osakseen epäilyksiä: ”Järjestöt toimivat myös sellaisilla alueilla ja kysymyksissä, joissa virallinen Suomen valtio ei pysty toimimaan”, Mäki sanoo. Moni pienempi kansalaisjärjestö joutunee leikkausten myötä laittamaan lapun luukulle. Hallituksella on kova kiire toteuttaa leikkaukset, mikä ei saa Kepan Niina Mäeltä kiitosta: ”Nyt joudutaan hyvin nopeasti vetäytymään erilaisista hankkeista. Kepa on Suomen kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestö, joka on leikkausten seurauksena joutunut aloittamaa yt-neuvottelut. Varsinaisesta kehitysyhteistyöstä leikataan 200 miljoonaa. Siinä kärsii Suomen kansainvälinen maine ja siitä kärsivät köyhät ihmiset etelässä. HANKKEET KESKEN, VEROPARATIISIRAHASTOT AVUKSI Kehitysyhteistyöjärjestöt ovat rakentaneet toimintaansa kumppanimaissa vuosikausien tai jopa vuosikymmenten ajan. Kehitysyhteistyöstä kaavaillaan leikattavaksi 400 miljoonaa: leikkaus on suurempi kuin millään muulla hallinnonalalla, 43 prosenttia tuesta. Kehitysprojektit eivät nykyisin tarkoita pelkästään vessojen rakentamista, vaan painopiste on yhä useammin ”aineettomissa” seikoissa kuten korruption kitkemisessä, naisten aseman parantamisessa ja syrjinnän vastustamisessa – ja yritystoiminnan kehittämisessä. Lisäksi Suomi antaa kehitysapua monille Afrikan ja Aasian valtioille, joissa talouskasvu Maailman köyhiä kirveellä päähän ”Peruskokoomushallitus” siirtää varat kehitysyhteistyöstä yrityksille. Lisäksi päästöhuutokauppatulojen ohjaaminen kehitysyhteistyöhön lopetetaan. Samaan aikaan kehitysrahoitusyhtiö Finnfundin tukea lisätään rutkasti. Lisäksi järjestöt tekevät koulutusja viestintätyötä kotimaassa: Suomen koululaisille ja nuorille viestitään maailman tilasta muun muassa globaalikasvatuksen keinoin. tekSti kukk a-Maria ahok aS kuvituS otSo teperi. Aikaisempina vuosina valtio on pääomittanut yhtiötä noin 10 miljoonalla eurolla vuosittain. Yhtiö itse pyysi pääomakorotusta 40 miljoonaa, mutta summa pomppaa nyt yli 130 miljoonaan: yllättäen ja pyytämättä rahoitus siis peräti kolminkertaistuu. ”Kyseessä on selkeästi poliittinen arvovalinta – ei ainoastaan se, että leikataan, koska on vaikea taloudellinen tilanne”, kommentoi tilannetta Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan kehityspoliittinen asiantuntija niina Mäki . Jo aloitettujen kehitysprojektien lopettaminen kesken on kuin heittäisi rahaa roskikseen, sanovat kehitysyhteistyöjärjestöt. KANSALAISJäRJESTÖT TYÖSKENTELEVäT MYÖS SUOMESSA Maailman köyhimmät ihmiset kärsivät leikkauksista, sillä kansalaisjärjestöjen toimet pyrkivät yleensä kohentamaan heidän olojaan
87 prosenttia tämän vuoden kyselyyn vastanneista piti kehitysyhteistyötä tärkeänä. Juttua varten on haastateltu myös muiden kehitysyhteistyöjärjestöjen edustajia. KEHITYSAVUN KANNATUS LISääNTYNYT Ulkomaankauppaja kehitysministeri Lenita Toivakka (kok) ylpeili elokuisessa blogikirjoituksessaan ”historiallisella uudistuksella”, vaikka hänen ministeriöltään ollaan viemässä rahaa pois. Monet kehitysyhteistyöjärjestöt kummastelivat linjausta: yleensä ministereillä on ollut tapana puolustaa omaa hallinnonalaansa. ”Suomalaisten kannatus kehitysyhteistyölle on lisääntynyt, ei vähentynyt. Kansalaiset pitävät kehitysyhteistyötä tuloksekkaana ja tehokkaana”, sanoo Niina Mäki ja viittaa ulkoministeriön Taloustutkimuksella vuosittain teettämään raporttiin, jossa kartoitetaan suomalaisten näkemyksiä kehitysyhteistyöstä. Kohtalon ironiaa on, että ison tukipotin saava Finnfund on kunnostautunut sijoittamalla rahastoihin, jotka toimivat Luxemburgin ja Caymansaarten kaltaisista veroparatiiseista käsin. Suomen kehitysavun pitkäaikaisia linjauksia kun on ollut kehittyvien maiden verotusjärjestelmän parantaminen. Hupaisinta koko kehitysmäärärahojen ympärillä käydyssä keskustelussa on rahamäärien suhteellisuus: jos leikkaukset nyt toteutetaan, niistä saatava säästö on noin 0,1 prosenttia vuoden 2015 menoarviosta. Vietnamin tai Namibian kaltaiset maat ovat nousemassa kehitysapua vastaanottavista valtioista Suomen kauppakumppaneiksi. Vaikuttaa nimittäin siltä, että aika on ajanut ohi solidaarisuusaatteesta ja kehitysmaiden auttamisesta. Hallituksen kehityspoliittinen linjaus ei siis edes myötäile kansalaisten tuntoja. ”Olisi lyhytnäköistä vetäytyä näistä maista”, Mäki toteaa. Leikkaukset romuttavat pitkäaikaiset kehitysprojektit, mutta eivät pelasta valtiontaloutta. Vai suhtautuvatko suomalaiset kehitysapuun todella niin skeptisesti kuin julkinen sana antaa ymmärtää. 23 on nopeaa ja joiden markkinoille se toivoo myöhemmin pääsevänsä. Maailman köyhimmät ihmiset kärsivät leikkauksista, sillä kansalaisjärjestöjen toimet pyrkivät yleensä kohentamaan heidän olojaan.. Kokoomus näyttää lähteneen perussuomalaisten kehitysapukriittiseen kelkkaan populististista syistä
Kannon vuonna 2007 ilmestynyt esikoisromaani, Runeberg-palkintoehdokkaana ollut Piru, kreivi, noita ja näyttelijä sijoittui Turun Akatemian alkuvaiheisiin, jolloin vastaperustetussa sivistyksen kehdossa käytiin noitaoikeudenkäyntejä akateyhteisten tarinoiden kertoja Tamperelainen Anneli Kanto on monen lajin taitaja. ”Saksasta löytämästäni teoksesta tuli kotiraamattuni. Toimittajan työ johdatti hänet toisen raskasmaineisen ilmiön, noitavainojen ääreen. Kirjailija Kannosta tuli vuosia Saksan-matkan jälkeen. tekSti Satu laatik ainen kuva tatu bloMqviSt. 24 kun kirjailija anneli kanto oli 1991 seminaarimatkalla Saksassa, hänen käsiinsä osui pyövelien historiaa käsittelevä kirja. Kutkuttavan tarinan kohdatessaan kirjailija jättää sille tilaa ja aikaa jalostua. Samalla syttyi kipinä, joka ei sammunut ennen kuin tänä keväänä ilmestynyt romaani Pyöveli oli valmistunut. Se vaivasi ja ajattelutti minua 20 vuotta”, Kanto kertoo
”Pohdin paljon pyövelien työn kuormittavuutta, sitä, miltä tuntuu, kun työnä on tappaa toinen ihminen. Suomessa pyöveleitä oli joka puolella maata aina siihen saakka, kun viimeiset kuolemanrangaistukset toteutettiin 1800-luvun alussa. Pyövelin ammatti oli epäkiitollinen perintö, joka lankesi isältä pojalle. Tutustuin antero heikkisen väitöskirjaan 1600-luvun noitaja magiakäsityksistä ja noitaoikeudenkäynneistä, eivätkä ajan ristiriitaisuudet jättäneet minua rauhaan.” Kanto sanoo motivoituvansa nimenomaan poikkeuksellisista, yhteiskunnallisesti kiinnostavista ajanjaksoista ja tapahtumista. Kuolemanrangaistuksen saattoi kyllä saada lähes mistä vain, mutta hovioikeudet usein kumosivat ne tai muuttivat pakkotyöksi”, Anneli kuvailee. ”Itse hämmästyin, miten vähän Suomessa kuolemantuomioita on lopulta pantu täytäntöön, vain 1–3 vuodessa. Maailmanjärjestyksen kääntävät päälaelleen kuitenkin roihahtavat noitavainot. Hakalaisen vaiheet kietoutuvat kirjassa kahden muun pohjalaisten elämästä ja kuolemasta päättävän miehen, tuomarin ja apteekkarin, kohtaloihin. Hänet oli tuomittu tekemästään rikoksesta kuolemaan, mistä merkiksi hänen toinen korvansa oli leikattu. ”Alun perin innostuin esikoisromaanini aiheesta tekemäni lehtijutun kautta. 25 ti, tutki kuvia ja muuta käsiinsä saamaansa materiaalia – opetteli maailman, jossa pyöveleillä paikkansa oli. ”Pyövelit olivat 1600-luvun Suomessa virkamiehiä ja osa oikeuslaitosta. Helppoa pyöveleillä ei ollut. He olivat tekemästään rikoksesta kuolemaan tuomittuja tavallisia miehiä, jotka saattoivat välttää rangaistuksen vain pyöveliksi ryhtymällä.” Kannon kirjan mestarismies, pohjanmaalainen Heikki Hakalainen, toimi lääninpyövelinä 40 vuotta. He joivat paljon, eivätkä itsemurhat olleet harvinaisia.” Pyövelien tarinasta voi hakea myös yhmian opiskelijoita ja professoreita vastaan. ”Historiassamme on paljon kertomattomia tarinoita, ja minulle on tullut vastaan asioita, joista on suorastaan voimakas pakko kirjoittaa.” KUOLEMAAKIN RASKAAMPI RANGAISTUS Pyöveleistä Kanto luki kaiken mahdollisen, kävi paikoissa, joihin aihe hänet johdat”Taustatyö on olennaista ja kiinnostavaa, enkä malttaisi lopettaa sitä ollenkaan”, Anneli Kanto kertoo kirjoittamisprosessistaan.
Aluksi kirjoitin kirjaa itselleni, jotta muistaisin. Pyövelit veivät kirjailijan vuosisatojen taakse, ja etäisyys helpotti ahdistavasta aiheesta kirjoittamista. On karmea ajatus, että jossain päin maailmaa tapahtuu sellaista nytkin.” TäRKEä TAUSTATYÖ Romaaneissaan Kanto haluaa kertoa ihmislajin aggressiivisuudesta ja väkivaltaisuudesta nimenomaan yhteisöllisestä näkökulmasta. 26 tymäkohtia nykyajan lynkkausmielialaan ja joukkohysteriaan. Se on psyykkisestikin hyvä päämäärä: kun aloitan työt aamulla, tiedän, ettei minun tarvitse kirjoittaa romaania vaan vain neljä liuskaa. Oma aikamme on toisenlainen, mutta toisaalta ei voi välttyä miettimästä vaikkapa ISISin tekemiä julmuuksia ja sitä, miten ne on saatettu koko maailman silmien eteen. Äitinsä omaishoitajana Anneli joutui kokemaan, kuinka suhteista väkevin, äidin ja lapsen suhde muuttuu alkukantaisiksi tunteiksi ja toivottomaksi kamppailuksi. Näytelmien ja tv-sarjojen kirjoittaminen tarjoaa puolestaan toteuttavan porukan ja yhteisön. Olen tarkka siitä, etten sorru liian moderniksi, vaan haluan löytää aidot haukkumasanat, vertaukset ja muut ilmaisut. Vaikka tässä työssä henkisiä maitohappoja tuleekin, aiheet eivät kuitenkaan jää kiertämään.” Oli kirjan aihe rankka tai kepeä, Anneli perehtyy siihen toimittajataustansa tuomalla tarkkuudella ja ammattitaidolla. Lopulta muuta vaihtoehtoa ei taida olla kuin kertoa se tarina, joka jo mieltä jäytää. Se on antoisaa, mutta käsikirjoituksen valmistumisen jälkeen kirjoitan kyllä mielelläni taas yksin”, Kanto sanoo. Se antaa minulle rauhan.” Pyövelin ammatti oli epäkiitollinen perintö, joka lankesi isältä pojalle.. ”Taustatyö on olennaista ja kiinnostavaa, enkä malttaisi lopettaa sitä ollenkaan. LAJIEN SYNTY Anneli Kanto on niitä kirjailijoita, jotka eivät jää odottelemaan inspiraatiota. Apua saan taustalukijoilta ja Suomen historiaan perehtyneiltä tutkijoilta.” KAUKAA JA LäHELTä Historiallisten romaanien lisäksi Anneli Kanto kirjoittaa muun muassa näytelmiä, tv-sarjoja sekä lastenja nuortenkirjoja. Teatterikorkeakoulun pitkän käsikirjoittajaohjelman ja vuosien toimittajan työnkin jälkeen hän sai huomata, että myös ammattikirjoittajan kynnys voi olla korkea. ”Vaikka kirjojeni kieli onkin moduloitua, on sen oltava uskottavaa. ”Vertaisia on niin paljon. Muistisairauksista on olemassa paljon kaunistelevaa, vähättelevää tietoa. ”Sielua särki. Se ei Kantoa pelota: hän sanoo tekevänsä ajatustyönsä niin huolellisesti, että henkilöt löytävät äänensä ja saavat ulkonäön luonnostaan. Myös Veriruusuissa on mukana todellisia henkilöitä, joille kirjailija on antanut hahmon. Itse pystyin kirjoittamaan, kun äitini sai laitospaikan. Sitä täydentämään on helppo hakea tarvittaessa yksityiskohtaisempaa tietoa.” Aikalaisteksteistä Anneli hakee sen klangin, joka hänen kaikissa kirjoissaan soi. Päivävauhtini on neljä liuskaa. Romaanien tapauksessa se on ennen kaikkea poisjättämistä ja nykyajan kaihtamista. Lajien taitaja liikkuu luontevasti limerikeistä ja Virtasen perheen lapsista kertovasta kuvakirjasarjasta nuortenfantasiaan, historiaan ja draamaan – ja sanoo tekevänsä sen virkamiesmäisin ottein. Halusin kirjassani näyttää muistisairauden rumat kasvot. Hänen historiallisia romaanejaan voi lukea paitsi elävästi kirjoitettuna fiktiona, myös tietokirjoina, joiden faktoihin voi luottaa. Ensimmäisen kaunokirjallisen aihionsa Kanto yritti saada draaman muotoon siinä kuitenkaan onnistumatta. Pitkään toimittajan työ tyydytti Kannon kirjoittamisen tarpeen, mutta kun 1990-luvun lama vei vakityön, vapaa kirjoittajuus vapautti laventamaan aluetta. Aloittamisen kitka viivyttää vielä työhön ryhtymistä, ja päässä on toistaiseksi kahdenlaisia ääniä, joista toinen varoittelee moiseen hulluuteen ryhtymisestä ja toinen kannustaa. ”Kirjoitan uusia versioita päästäkseni hyvään lopputulokseen. Myös Veriruusuista on tehty näytelmä. ”Ennen mestaukset ja hirtot olivat kansanhuvia. Paljon siitä ajasta olen unohtanut, mutta raivopäisyyden ja vihan muistan. Totuus on kuitenkin hirveä.” Anneli on tottunut saamaan palautetta kaikista kirjoistaan, mutta Pala palalta pois kirvoitti erityisen runsaasti keskustelua ja saman kokeneiden tunteiden purkautumista. Sen sijaan Kannon edellinen romaani, kuuden vuoden takainen, kansalaissodassa toimineiden Valkeakosken ja Tampereen naiskaartilaisten traagisia kohtaloita kuvaava Veriruusut sai kirjailijan olon erityisen raskaaksi. Uusi historiallinenkin tarina kirjailijalla on jo mielessä. Uppoudun siihen, mitä aiheeni tapahtuma-aikana syötiin, millä maksettiin, mitä kulkuvälineitä oli, kuinka tieto välittyi. Muistisairaiden omaiset ovat heikoilla hoitopaikkojen vähennyttyä. Toivon, että ihmiset saavat tästä kirjasta apua.” Ensi syksynä Avoimet ovet -teatterissa saa ensi-iltansa kirjaan perustuva näytelmä, jonka kirjailija on dramatisoinut yhdessä ohjaaja heini tolan kanssa. Vähän tutkituista pyöveleistä hän sai tietoa muun muassa ruotsiksi kirjoitetuista vanhoista tuomiokirjoista, joita ”persoonalliset kirjurit” olivat laatineet vaihtelevilla käsialoillaan. ”Äidin sairaus vei elämästäni viisi vuotta. Kun Kanto pääsee vauhtiin, hän ei jää jumiin. ”Lajit tukevat ja tasapainottavat toisiaan: pyövelien ja mestauslavojen jälkeen tuntuu lastenkirjan kirjoittaminen kepeältä vaihtelulta. Ihan omanlaisensa, vereslihalle vienyt kirjoittamisen kokemus Kannolle oli hänen äitinsä Alzheimerin taudin etenemistä kuvaava, vuonna 2013 ilmestynyt henkilökohtainen Pala palalta pois. ”Minua auttoi Viita-akatemia, jossa onnistuin jalostamaan ensimmäisen fiktiivisen tarinani novelliksi, joka lopulta ylsi Gummeruksen novellikilpailun kakkoseksi.” Tv:lle muun muassa Valtiopeli 1863 -dokumenttidraaman kirjoittaneen Kannon tuorein televisiotyö Haamukirjoittaja esitetään Ylen ykkösellä syksyllä 2015
27 lappi Eräiden historioitsijoiden mukaan keski ajalla Suomessa harjoitettiin etnistä puhdistusta, jopa kansanmurhaa, kun esimerkiksi hämäläinen heimo laajentui ja karkotti lappalaisia nykyisen Pirkanmaan alueelta. Vielä 1930–40-luvulla saamelaisia pidettiin Suomessa rodullisesti alempana kansana. Kirkko ja valtio pyrkivät sulauttamaan heitä valtaväestöön: saamen kielen puhuminen kouluissa kiellettiin. Suomi ei ole ratifioinut alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa ILO :n sopimusta, saamen kielen ja kulttuurin vaalimisen, kuten kielipesien, rahoituksesta joudutaan jatkuvasti kamppailemaan ja ylikansallisten yhtiöiden kaivoshankkeet saattavat uhata saamelaisten elinkeinoja. Tänäkään päivänä saamelaisten asema ei ole helppo. Lappi on paljon muutakin, mutta kun puhutaan kulttuurista ja politiikasta Lapissa, on puhuttava myös saamelaisista ja kuultava heitä. Saamelaisille tehtiin kallonmittauksia, ja naisia pakkosterilisoitiin. 28 vähemmistöjen jalanjäljissä 31 taistelussa äiti maan puolesta 32 pitkä kiista maaoikeuksista 35 lappilainen pohjavire 36 Sydämen kieli 39 Saamelaisuutta vahvistamassa 40 punainen, punaisempi, kemi 42 erilainen taiteiden yö 43 rovaniemen loistava ääni 44 valkoinen peura ja lapin maisema 46 lappi suomalaisessa elokuvassa 47 Sydän sykkimään elokuvalle 48 toiminnan ja tietoisuuden tasoja
”Suunnitelmani epäaktiivisuudesta kariutui melkein alkuunsa, kun minusta tuli lähes heti Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja, ja melkein heti sen perään keskusjärjestön hallituksen varajäsen”, Ahlakorpi muistelee. tekSti juha Säijäl ä kuvat Minna k allinen vähemmistöjen jalanjäljissä. Hänellä ei tosin ollut aikomusta aktivoitua nyt johtamassaan järjestössä. ”Siihen vaikutti varmasti se, että oli mahtavaa päästä tapaamaan muita vasemmistonuoria, sekä mahdollisuus päästä tuomaan itselleni tärkeitä näkökulmia järjestön ulostuloihin ja kantoihin mukaan.” EsimerkikUtsjoelta kotoisin oleva Vasemmisto nuorten tuore puheenjohtaja Anni Ahlakorpi muutti Helsinkiin työnsä perässä. Varajäsenyys tosin ei istunut hänelle, sillä hän pyysi monta kertaa varsinaista jäsentä jäämään kotiin, että pääsisi itse kokouksiin. Utsjoki on kotipaikkani, mutta saamelaisen kulttuurin opinnot veivät minut moneksi vuodeksi Ouluun, ja viimeiset kaksi vuotta olen asunut Inarissa.” Oulussa anni ahlakorpi aktivoitui ensin toimimaan kaupungin Punavihreissä opiskelijoissa ja siirtyi sitten Vasemmistonuoriin. Järjestön roolia vasta voimana oikeistolle ja toimimista järjen äänenä yhteiskunnallisessa keskustelussa hän pitää yksinä kautensa tärkeimmistä tehtävistä. 28 ”näin eteläSSä, ja näin isossa kaupungissa, en ole aiemmin asunut
Gradu hänellä on nyt työn alla. Kun tämän hetken suurimmalla puolueella ei koskaan ole ollut kiinnostusta saamelaisten aseman parantamiseen, en usko, että nykyinenkään hallitus saa sopimusta ratifioitua.” Ihmiset ja luonto ovat Ahlakorvelle tärkeää lappilaisuudessa, mutta hänen mielestään mitään yhtä yksittäistä lappilaista kulttuuria ei edes ole olemassa. Aina sen ratifioinnille keksitään joku este”, Ahlakorpi harmittelee. Mitä enemmän heistä luen, sitä järkevämmiltä he vaikuttavat. 29 si Ahlakorpi muistuttaa alueellisen tasa-arvon ja saamelaisten oikeuksiin ja asemaan liittyvistä kysymyksistä. ”Ne voivat muuten helposti unohtua, jos joku ei niitä aktiivisesti nosta esiin.” Ennen puheenjohtajuuttaan Ahlakorpi on ollut myös jäsenenä useammassa Vasemmistonuorten jaostossa ja työryhmässä. Kulttuurin ongelmakohtia hän kertoo Suomessa olevan lukuisia. Monikulttuurisessa ympäristössä kasvaminen on tietenkin opettanut paljon ja antaa perspektiiviä asioihin.” Saamelaisuudessa hänen mielestään hienointa on se, että se on olemassa. Kuusivuotiaana seurasin isoveljeni esimerkkiä ja menin saamenkieliselle luokalle esikouluun, ja kävin koko ala-asteen saameksi.” Lukion jälkeen Anni Ahlakorpi opiskeli vuoden Saamelaisalueen koulutuskeskuksen medialinjalla ja lähti sitten Oulun yliopistoon lukemaan saamelaista kulttuuria pääaineenaan. Ehkä ensi kesänä sitten.” Helsinkiin muuton tunnelmista hän siteeraa ehkä tunnetuinta saamelaiskirjailijaa nils-aslak valkeapäätä : ”Onneksi kotini on sydämessäni, ja se kulkee mukanani.” ”Saamelaisuudessa hienointa on se, että se on olemassa.”. Ahlakorpi listaa niistä muiden muassa seuraavat kysymykset: suomalaiset päättävät siitä, paljonko saamenkielen elvyttämiseen käytetään rahaa; siitä kuinka monta minuuttia viikossa näytetään saamenkielisiä lastenohjelmia; siitä kuka saa kuulua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon; siitä mitä saamelaisalueen mailla tehdään; siitä paljonko saamelaisten kulttuuri-itsehallintoelin, saamelaiskäräjät, saa rahaa käyttöönsä. ”Mielestäni se kertoo lähinnä vain siitä, että saamelaisten ääntä ei edes haluta kuulla, eikä heidän tarpeitaan huomioida.” KOTI SYDäMESSä Ongelmat voitaisiin Anni Ahlakoven mielestä ratkaista saamelaisten itsehallintoa vahvistamalla. ”Utsjoella koen kasvaneeni osaksi sitä kulttuuria, ja että se kulttuuri on osa minua.” Saamelaisuus merkitsee hänelle hyvin paljon: ”Ennen kaikkea se on jotain hyvin kotoisaa, tuttua ja turvallista. ”Olen jo jonkin aikaa ollut aika innoissani zapatisteista, heidän toimintatavoistaan ja ajatuksistaan. OPPIA ZAPATISTEILTA Varapuheenjohtajuus oli Anni Ahlakorven mielestä mielenkiintoista. ”Suurin haaste tuli siitä, että asuin käytännössä koko varapuheenjohtajuuteni ajan Inarissa, eli bussin ja junan penkkejä tuli kyllä kulutettua urakalla. Joitain hienoja ’yleislappilaisia’ piirteitä, kuten joustavaa aikakäsitystä, suorapuheisuutta ja vittuilun taitoa on kyllä arvostettava!” 29-vuotias puheenjohtaja haluaa, että koulujen opetussuunnitelmissa huomioitaisiin maamme vähemmistöt nykyistä paremmin. ”Pyrin nostamaan niitä keskusteluun aina kun mahdollista.” SAAMELAISUUTEEN KASVANUT Uusi Vasemmistonuorten puheenjohtaja on syntynyt ja kasvanut Utsjoella, Suomen ainoassa saamelaisenemmistöisessä kunnassa. ”Edellisen hallituksenhan piti ratifioida Kansanvälisen työjärjestön ILO:n artikla 169, mutta ’yllättäen’ se jäi taas tekemättä. Hän nostaa keskusteluun hieman yllättäen meksikolaiset zapatistit, jotka puolustavat maan alkuperäisväestöä ja ylläpitävät antikapitalistista ideologiaa. Zapatisti-liikkeen näkemys ’johtaa totellen’ sopii mielestäni myös aika hyvin yhteen sen kanssa, millainen hyvä puheenjohtaja on.” Vasemmistonuorten puheenjohtajana se tarkoittaa Ahlakorvelle sitä, että on osattava kuunnella herkällä korvalla jäsenistöä, heidän toiveitaan ja vaatimuksiaan. ”Monesti, kun ihmisten kanssa juttelee saamelaisista, käy ilmi, että ihan perustiedotkin ovat hakusessa ja jos tietämättömyyttä vielä paikkaillaan ennakkoluuloilla, ollaan tilanteessa, jossa ne, jotka päättävät saamelaisten asioista, eivät oikeastaan yhtään tiedä, mistä päättävät.” Ahlakorpi myös toivoisi, että Lappi nähtäisiin muunakin kuin ”etelän herrojen” temmellyskenttänä, jonka arvo mitataan kaivannaisten, lohien tai puiden määrän mukaan. Kuitenkin juuri reissaaminen ja vasemmistonuoriin tutustuminen ympäri Suomea oli myös kaikkein antoisinta siinä hommassa.” Ahlakorvesta oli myös mahtavaa päästä seuraamaan läheltä edeltäjänsä li anderssonin toimintaa ja oppimaan häneltä. Vasemmistonuorten rooli vastavoimana oikeistolle ja järjen äänenä toimiminen yhteiskunnallisessa keskustelussa korostuu varmasti entisestään tällä kaudella”, hän linjaa. ”Vanhempani ovat suomalaisia ja ovat muuttaneet sinne etelästä, mutta opetelleet kyllä puhumaan saamea. ”Nythän tilanne on se, että koska kyseessä on kansainvälinen sopimus, se ainakin periaatteessa pitäisi palautua suoraan eduskunnan käsittelyyn. Muutettuaan Oulusta Inariin hän pääsi Lapin Vasemmistonuorten hallitukseen ja myöhemmin, vuonna 2013, hän nousi toiseksi varapuheenjohtajaksi. Ahlakorpi jatkaa järjestölleen ja itselleen tärkeistä poliittisista kysymyksistä: ”Liittokokous päätti, että toteutamme tällä kaudella feministisen kampanjan, joten erilaiset tasa-arvoon liittyvät kysymykset ovat varmasti esillä. ”Lappi on monikulttuurinen ja -puolinen alue. Suomihan on hyväksynyt sopimuksen jo yli neljännesvuosisata sitten, mutta jostain syystä hallitus toisensa perään epäonnistuu sopimuksen täytäntöönpanossa. Mutta myös muistuttaa, että alkuperäiskansaja ympäristöasiat ovat hänelle tärkeitä. Minkälainen puheenjohtaja Ahlakorvesta sitten itsestään tulee. Jos Ahlakorvelle jää luppoaikaa, se yleensä menee koiran ja kissojen kanssa touhutessa: ”Pitkät mettälenkit on parhaita! Aika paljon myös haaveilen ja suunnittelen pitkiä vaelluksia, mutta tähän mennessä kesät on olleet sen verran kiireisiä, ettei niille ole ollut aikaa. ”Tiivistettynä siis se, että suomalaiset päättävät saamelaisten asioista ja pienen vähemmistön on hyvin vaikea saada oma äänensä kuuluville.” Hänestä on myös hassua, että jos kiistassa vastakkain ovat saamelaiset ja Suomen valtio, ovat esimerkiksi saamelaiset tutkijat puolueellisia asian suhteen, mutta sen sijaan suomalaisia tutkijoita pidetään neutraaleina
30 ”Ollaan tilanteessa, jossa ne, jotka päättävät saamelaisten asioista, eivät oikeastaan yhtään tiedä, mistä päättävät.” – anni ahl akorpi
Wild childin mukaan aake kallialan ja pirkka-pekka peteliuksen Nunnuka-sketsi oli osa tätä saamelaisia väheksyvää ja yleisesti hyväksyttyä toimintaa. Saamelaiset kuten muutkin vähemmistöt ovat ahtaalla Suomessa”, Wild child sanoo. KOHTI MAAILMANLAAJUISTA VALLANKUMOUSTA Suomalainen media on luonut ja luo edelleen stereotypioita vähemmistöistä. Suohpanterror on jatkumoa tälle olemassaolon kamppailulle. ”Haluamme herättää toimiemme kautta keskustelua saamelaisten ja muiden alkuperäiskansojen kokemista vääryyksistä sekä ilmastonmuutoksesta, joka uhkaa koko maapallon tulevaisuutta. Suuttumukseen on syytäkin. ”Saamelaisten usko Suomeen oikeusvaltiona on koetuksella”, Wild child tokaisee ykskantaan. Kollektiiviin kuuluu useita järjestäytyneitä soluja eri puolilla pohjoismaita. ”Tuntuu siltä, että ihmiset ovat joukkopsykoosissa, jossa heikommista ei pidä välittää, kunhan itselle riittää hyvinvointia, eivätkä he ymmärrä kuinka lähellä olemme kaiken muuttavaa ympäristökatastrofia”, Wild child tiivistää. Eikä tilanne tunnu parantuvan. Anonyymiys suojelee kollektiivin jäseniä ja heidän perheitään. Samaa taistelua ovat käyneet kaikki alkuperäiskansat valloittajiaan vastaan sukupolvien ajan. Wild child on yksi kollektiivin jäsenistä ja auttaa ryhmää näyttelyiden ja muiden internetin ulkopuolella tapahtuvien asioiden kanssa. ”Vielä tänäkin vuonna suomeksi räppiä yrittävä puutarhatontun kokoinen mediahuora teki laulun Nunnuka”, Wild child huomauttaa. Saamelaiset ovat kärsineet Pohjoismaiden harjoittamasta kolonialismista ja pakkosuomalaistamispolitiikasta jo pitkään. Peruskoulussa ei esimerkiksi edelleenkään kerrota saamelaisten historiasta, kulttuurista ja kansasta juuri mitään. Wild childin mukaan saamelaiset kohtaavat rasismia päivittäin. Edellinen hallitus myös jätti ratifioimatta ILO 169 sopimuksen, joka takaa alkuperäiskansoille oikeuden omaan kieleensä ja kulttuuriinsa. ”Kuulin juuri yhdestä äidistä, jota oli ryssitelty Helsingissä raitiovaunussa, kun hän oli puhunut pohjoissaamea lapsilleen. tekSti riMMa erkko Suohpanterror: Skrik (2014) Suohpanterror: Suohpangiehta (2014) Peruskoulussa ei edelleenkään kerrota saamelaisten historiasta, kulttuurista ja kansasta juuri mitään.. Suohpanterror toimii anonyymisti, koska haluaa keskittää huomion taiteeseen, eikä henkilöihin sen takana. Lisäksi useat mediassa esiintyvät saamelaiset ovat kokeneet kantaväestön suunnalta rasismia ja jopa tappouhkauksia. Alkuperäiskansalla tarkoitetaan kansaa, joka on asunut alueella ennen valloittajia. Saamelaistaiteilijoiden kollektiivin jäsen Wild child avautuu mediahuorista, ilmastonmuutoksesta ja pakkosuomalaistamisesta. Toimimme edistääksemme maailmanlaajuista vallankumousta, jotta hyvinvointi ja varallisuus jaetaan kaikkien ihmisten kesken, eikä eliitin anneta jatkaa porsasteluaan”, Wild child kertoo. 31 SaaMelaiSet ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa. ”Teosten tekotavat vaihtelevat, mutta yhteistä niille on se, että tekeminen alkaa suuttumuksen ja vitutuksen kanavoimisesta”, Wild child toteaa. Wild child kaipaa Suomeen enemmän monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta. Suohpanterror on anonyymi saamelainen kollektiivi. Kollektiivi aloitti julistetaiteella, mutta on nyttemmin laajentanut myös musiikkiin ja performanssitaiteeseen. USKO OIKEUSVALTIOON KOETUKSELLA Yhtenä keinonaan taistelun jatkamisessa Suohpanterror käyttää länsimaista populaarikuvastoa. taiSteluSSa äiti Maan puoleSta Suohpanterror toivoo pikaista vallankumousta. Olemme taistelussa äiti maan puolesta, koska elämä tasapainossa luonnon kanssa on ainoa ratkaisu, jolla voidaan turvata tulevaisuus lastenlapsillemme
32
Saamelaiselinkeinot ovat poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta. Varsinkin porosaamelaisia on mustamaalattu: ”Tavallaan se on hajota ja hallitse -taktiikkaa”, kommentoi Lehtola. Kun ILO -sopimuksen tarkoitus oli sanoa, että me alkuperäiskansatkin olemme täällä, nousikin pintaan ennakkoluuloa ja kovaa kritiikkiä. ”Saamen kieleen perustuva määritelmä pitkä kiista maaoikeuksista Saamelaisten maaoikeuksien laajentamista kansainvälisen sopimuksen mukaisesti vastustetaan monenlaisilla uhkakuvilla. Valtiolla ei ole näyttää, miten se on saanut omistusoikeuden vanhoihin saamelaistai lappalaisalueisiin. On esitetty uhkakuvia, että saamelaiset ottavat haltuunsa maat ja ajavat muut pois, ja että Saamelaiskäräjiä hallitsee korruptoitunut eliitti. Metsähallitus on pitänyt maakirjaa 1800-luvun puoliväliltä alkaen. Tämä kysymys menee aina vain hankalammaksi, mitä enemmän aikaa kuluu”, Hyvärinen toteaa. Ne, jotka eivät sovi saamelaiskäräjien määritelmään saamelaisista, ovat ottaneet uusia nimityksiä käyttöönsä ja puhuvat itsestään uuslappalaisina, statustuksettomina saamelaisina tai metsäsaamelaisina. Hyvärinen. Lehtola kuvaa sopimusprosessia ”jahkailuksi, joka on kestänyt 25 vuotta”. KUKA ON SAAMELAINEN. Lehtola tähdentää: ” ILO -sopimuksessa ei koskettaisi yksityisiin maihin, vaan lähinnä Metsähallituksen mandaatti tulisi jollakin lailla saamelaisten hallittavaksi.” MAAN UUSJAKO KIINNOSTAA MONIA Hyvärisen mukaan saamelaisten oikeudet voivat perustua joko siviilioikeudelliseen perusteeseen – siihen, että saamelaisilla on ollut vanhastaan valtiovallan tunnustamia oikeuksia maahan ja veteen, jotka eivät nykyisin toteudu – tai ILO :n sopimukseen. ”Suomessa ei ole annettu näitä erioikeuksia saamelaisille poronhoitoon puhumattakaan muihin perinteisiin saamelaiselinkeinoihin”, hän toteaa. Näin ei tule tälläkään vaalikaudella tapahtumaan. Hän on tutkinut maanomistuskiistan ympärille syntyneitä puhetapoja. Oulun yliopiston saamelaistutkimuksen professorilta veli-pekka lehtola on kirjoittanut kirjan Saamelaiskiista, joka julkaistaan syksyllä. 33 yk:n alaiSen Kansainvälisen työjärjestön ( ILO ) alkuperäiskansoja koskeva sopimus vuodelta 1989 toteaa, että alkuperäiskansoilla on oikeus alueisiinsa. ”Osa paikallisväestöstä on hoksannut, että tämähän on edullinen homma, ja Saamelaiskäräjille on pakkaamassa väkeä pilvin pimein. Hän toimi tehtävissä vuodesta 1976 vuoteen 2007. ILO -sopimus on luonut tilanteen, jossa on luotu kilpaileva historiankirjoitus. Hyvärinen. Hän ei halua lähteä arvailemaan miten maat jaettaisiin. Ollaan oltu vähän kuin löysässä hirressä molemmin puolin, saamelaiset ja muu paikallisväestö.” Metsähallitus omistaa kyseessä olevista maista 90 prosenttia. Se on ottanut ne voimakkaamman oikeudella. ”Uhkakuvat pyörivät ja ne vain paisuvat ja paisuvat. Mahdollisesti uusjaossa olevat maat kiinnostavat muitakin paikkakuntalaisia, mutta monia heistä ei voi laskea saamelaisiksi. Taustalla on myös liiketalous, jonka mukaisesti valtion maita nyt käytetään. tekSti oSk ar lindMan kuvituS anna Mäkel ä. Kysymys on myös oikeussubjekteista. ”Tilajaotukseen perustuva maanomistusoikeus on lailla tunnustettu ja isossajaossa vahvistettu, ja sitä vanhempi maanjaotus on jäänyt syrjään ilman tiedossa olevaa oikeudellista perustetta”, sanoo Hyvärinen. Entinen saamelaisvaltuuskunnan ja Saamelaiskäräjien lakimies heikki j. Norjassa sopimus on jo ratifioitu. ”Ei ole mitään tällaista laillista tointa, joka olisi tiedossa”, toteaa Hyvärinen. Lehtolan mukaan uusjaon vastustamista perustellaan sillä, että saamelaisille ei haluta antaa erioikeuksia. Tilanne on hankala valtion kannalta, sanoo Heikki J. Tulisi löytää ratkaisu suuntaan tai toiseen – joko ratifioidaan sopimus tai sitten sanotaan, että tämä ei tule tapahtumaan. Mikä on saamelaisuuden oikea määritelmä, Heikki J. Tämä kysymys on tällä hetkellä ratkaisematon Suomessa, koska valtio ei ole tähän päivään mennessä ratifioinut sopimusta. Yksityinen omistusoikeuskin voi olla kollektiivinen. hyvärinen kuvaa työtään ”yksinäiseksi ja valtion puolelta vastahakoiseksi”
Hän muistuttaa myös, että kaivostoiminta alueella on peruuttamatonta luonnolle. Silloin se sisältäisi saman kolmen–neljän sukupolven yhteyden nykysaamelaisuuteen kuin kieliperustakin. Kun Saamelaiskäräjiä perustettiin vuonna 1995, suomalaiset halusivat vähän laajentaa määritelmää historialliseksi. Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunta jätti kuitenkin vuosiluvun pois.” ”Tämä mullisti täysin määritelmän, ja nyt kiistaksi muodostui, että jos on näyttää yksikin esi-isä vaikka 1600-luvulta, niin voi väittää olevansa saamelainen ja äänestää Saamelaiskäräjien vaaleissa”, Lehtola ihmettelee. Hyvärisen mukaan Saamelaiskäräjien aloittaessa saamelaiseksi hakeutui toistatuhatta ihmistä, joista korkein hallinto-oikeus hyväksyi vain kymmenkunta. Tuloksena on kahden luokan kansalaisia. ”Itsehallintoa laajennettaisiin niin, että pystyttäisiin kontrolloimaan elämän perustaa eli luontosidonnaisia elinkeinoja ja ympäristön käyttöä, mikä on tärkeää saamelaiskulttuurille.” Tästä on johdettu uhkakuva, että metsästäjät ja kalastajat menettävät oikeuden vapaaseen liikkumiseen. ”Kun saamelaisuuden määrittelyä haluttiin 1980-luvulla laajentaa pelkän kieliperustan lisäksi koskemaan myös historiallisia asiakirjoja, takarajaksi otettiin 1870-luku. Hyvärinen kritisoi valtion nykyistä roolia: ”Tällä hetkellä valtionmaille syntyy vaikka mitä. Heikki J. ESI-ISä 1600-LUVULTA EI RIITä Lehtola kutsuu saamelaisten kulttuurista itsehallintoa tällä hetkellä vaatimattomaksi. MITä TEKEE VALTIO. He saavat itse lähinnä päättää, minkälaisia oppimateriaaleja saameksi tehdään tai kuinka kulttuuriavustuksia jaetaan. Valtionalueita hallinnoi Metsähallitus, joka on valtion liikelaitos ja toimii liiketaloudellisista lähtökohdista. Hyvärinen ihmettelee, että toisten maanomistajien oikeus maahan tunnustetaan, mutta toisten ei. Lehtola kiittelee Norjan mallia, jossa toisena osapuolena ovat saamelaiset ja toisena muut paikalliset, kuten valtio ja kunnat. ”Aikoinaan oli lapinkyliin perustuva niin sanottu siidajärjestelmä, joka oli saamelaisyhteiskunnan perusta ennen kuin pohjoismaiset yhteiskunnat tulivat”, selvittää Lehtola. 34 olisi sillä lailla paras, että se olisi voimassa myös Ruotsissa ja Norjassa.” Kieliperusteinen määritelmä, joka on myös saamelaiskäräjien käyttämä, kulkee Suomessa ja Norjassa kolmanteen polveen ja Ruotsissa isovanhempiin asti. Valtiolla ei ole näyttää, miten se on saanut omistusoikeuden vanhoihin saamelaistai lappalaisalueisiin.. ”Määritelmä kytki henkilön elävään saamelaisyhteisöön. Eduskunta määrää sille tietyn vuotuisen tuottovelvoitteen ja sen täytyy se täältä repiä tavalla tai toisella.” Hän haluaisi eroon metsänhakkuista alueella, jossa vuoden keskilämpötila on nollan ja miinus kahden välillä. Siihen liittyvät myös kalastusja metsästysoikeudet, eivätkä nämä kuulu muille. Saamelaiskäräjät linjasivat, että tämä ei käy, ja korkein hallinto-oikeus sen hyväksyi. Historiallisesti nähtynä Suomessa on sama oikeudellinen tausta. Kuka vain ei voi sanoa olevansa saamelainen, jos yhteisö ei tätä tunnista”, sanoo Veli-Pekka Lehtola. Lappalaisten vanhaa perua olevaa maanomistusta ei ole tunnustettu, kun taas tilajaotukseen perustuva maanomistus tunnustetaan. Hyvärinen mainitsee Ruotsista saamelaiskylät, joihin kuuluvilla on porolaidunoikeus
”Tykkään kyllä käyttää murresanoja teksteissä, mutta en ajattele niitä paikkasidonnaisesti. ”Ja siitä kokeellisuudestakin voidaan joustaa, jos on mukava tyyppi ja tekee muuten vaan hyvää musaa. ”Wickham-Smithin Simonin kanssa koimme, että Inariin pitäisi silti saada vierailevia taiteilijoita. Monitoimimies Ivalosta, Pekka Kumpulainen.. tekSti Maarit haataja Lappilaisuus tai pohjoissuomalaisuus on siihen musiikkiin jonkinlaista kolkkoa klangia tuonut. Myös hyvästä ruoasta pitäminen katsotaan plussaksi, festivaaleilla nimittäin syödään lähinnä Lapin herkkuja.” Festivaali on saanut miltei ainoastaan positiivista palautetta: ”Ja ne negatiivisetkin palautteet on mun mielestä ollu lähinnä positiivisia”, Kumpulainen toteaa. Sisällöltään se on ehkä vähän bluussahtava. Taidetta tehdään sitten paremmalla ajalla”, pekka kumpulainen kertoo. Tämän seurauksena tapahtumasta muodostuu outo sekoitus rentoutumista ja voimakasta kokeilua Lapin loppukesässä. Mie oon kauhean huono lokeroimaan omia tekemisiäni, mutta voisi kai sanoa, että se on semmoista suklaa-pekonikakun tuoksuista melodista rytmimusiikkia, paitsi viimeinen biisi, se on virsi.” Kumpulainen on kotoisin Ivalosta ja asuu tällä hetkellä Rovaniemellä. Se mikä erottaa IFEM:n lukemattomista muista riippumattomista festivaaleista, joilla on samanlainen tyylillinen ulottuvuus, on keskittyminen läheiseen vuorovaikutukseen kuuntelijoiden ja muusikoiden kesken. Keikkailua jatketaan sitten kevväämällä. Lähinnä ne on tuommoisia populaarimusabändejä, mitä nyt työstettään. Ja kun molemmat teimme myös musiikkin saralla asioita, niin päädyimme tällaiseen ratkaisuun”, kertoo Pekka Kumpulainen. Uuden levyn työnimenä on ollut Viimeiset vuolkumat. Sillä, mistä paikasta tai miltä alueelta joku sana on peräisin, ei ole mulle oikeastaan mitään merkitystä, ellei se ole yksittäisenä tiedonpalasena jotain aivan erityisen mielenkiintoista. Joku sanoi joskus sanoituksiani kuultuaan, että lappilaiset tuntuu lähestyvän surua ilon kautta ja iloa surun kautta.” Lappilaisuus kuuluu hänen mielestään eniten juuri sanoituksissa, niissäkin lähinnä ehkä ”semmoisena lappilaisena pohjavireenä”. Festivaalilla ei oikeastaan mitään muuta linjaa kokeellisuuden lisäksi ole. Tämä edesauttaa yleisöä osallistumaan aktiivisesti passiivisen kulutuksen sijaan. l appil ainen pohjavire Kulttuurin monitoimimies Pekka Kumpulainen tekee juuri uutta levyään Pekka Kumpulainen ja ystävät -kokoonpanon kanssa. ”Kai se lappilaisuus tai pohjoissuomalaisuus on siihen musiikkiin jonkinlaista kolkkoa klangia tuonut. Markkinoinnin keinot on määrätietoisesti pidetty suhteellisen alhaisina, ja useimmat löytävätkin tiensä festivaaleille suusanallisen tiedon perusteella. Vähän niinku ihmistenkin kanssa.” KOKEELLISUUTTA JA LAPIN HERKKUJA Inari festival of experimental music syntyi, kun paikallinen taiteilijaresidenssi lakkautettiin. Hän järjestää myös Inari festival of experimental music -festivaalia. ”Lopullista nimeä en uskalla lähteä veikkaamaan. 35 ”aloitin juuri opiskelut, joten tällä hetkellä projektit on lukumääräisesti hieman vähäisempiä ja keskittyvät lähinnä nauhoitusja sävellystoimintaan
36 Sydämen kieli
Nuorempana hän on reppureissannut paljon maailmalla ja asunut pitemIvalolainen, tai mieluummin pulmankijärveläinen, Inger-Mari Aikio eli Ima on sanavalmis runoilija, jonka ”piilopoliittisena” tavoitteena on saamen kielen ja saamelaisuuden esiintuominen. Se on koko ympäröivä todellisuus, joka mielihyvän lisäksi tuo elämään vastuksia ja pakottaa miettimään selviytymistä. Sieltä näkee kauas. Ivalossa mää vain päivästä toiseen olen.” Etelän ihmisille Lappi on ”ihan ulkomaa ja Saamen maa on Suomelle Australia. Aikio nauttii taajaman sijaan luonnon rauhasta. Ima korostaa saamelaisten kirjailijoiden, näyttelijöiden ja muusikoiden kouluvierailujen merkitystä. Kielilain mukaan saamelaisalueella pitäisi pärjätä saamella niin verotoimistossa, lääkärissä kuin Kelassakin. Aikio vaikuttuu itsekin saamenkielisestä taiteesta. ”Kielen opiskelusta on tullut ´in´”, kirjoittaa Aikio kotisivuillaan. Muita runoilijan lempiartisteja ovat pohjoisen niillas holmberg, jon henrik Fjällgren (Ruotsin Talent-kilpailun voittaja) ja arvvas. Ihan kuin se olisi toisella puolella maailmaa”, kommentoi Ima valtaväestön ja päättäjien suhtautumista pohjoiseen. Vuodenaikojen muuttumisen tuntee itsessään. inger-Mari aikio kirjoittaa tekstinsä pohjoissaameksi. Jazz ja rap eivät lukeudu suosikkeihin, mutta rap-artisti Mikkâl antti Morottajasta eli Amocista Ima intoilee. Kielipesien kautta voidaan jatkaa saamenkielisille luokille. Sen tulisi olla samanlainen oppiaine kuin suomen, matematiikan tai liikunnan.” Saamen kielen asema vaikuttaa jo parantuneen, ainakin vähän. Huumorilla Ima heittää, että saamella pitäisi tulla toimeen kaikkialla maailmassa. KIEHTOVA MUTTA KARU LUONTO Luonto on saamelaiselle inspiraation ja toimeentulon lähde. ”Se tekee mut onnelliseksi ja täyttää mut kaikilla ajatuksilla ja tunteilla. Hän on noussut lasten ja nuorten idoliksi ja sitä kautta nostanut inarinsaamen kielen statusta. ”Oma kieli on kaiken perusta. 37 kieli on keSkeinen osa ihmisen identiteettiä. ”Jotta kielitilanne muuttuisi, kaikkien, myös suomalaisten lasten, pitäisi saada oppia saamea. Amoc on ensimmäinen inarinsaameksi räppäävä. tekSti kirSi vanhaMaa kuvat áilu arianaiCk. Se on sydämen kieli.” Aikio alleviivaa oman kielen merkitystä myös arjessa. Se on mun voimapaikka. Lastenhoitajat puhuvat inarin-, koltantai pohjoissaamea. Valitettavasti kielipesiä ei kuitenkaan ole joka paikkakunnalla. Jotta ymmärtäisi, mitä Lappi on, siellä pitäisi olla myös se pimein ja kovin talvi; ei vain viikkoa ruskaretkellä tai muutaman päivän lohta soutamassa Tenosta, pohtii Ima. ”Tällä hetkellä jotkut valitsevat suomenkielisille lapsilleenkin saamenkielisen luokan. Käyttämämme kieli kertoo, keitä olemme ja mihin ryhmään toivomme kuuluvamme. Se on paljon muutakin. Nykyään on myös kielipesiä, joihin suomenkielisiä otetaan”, kertoo Aikio. TAITEESTA JA ESIKUVISTA INSPIRAATIOTA Alueen lasten olisi tärkeä saada suora kontakti saamelaisuuteen. Hänen taiteelliseen työhönsä vaikuttaa vahvasti paratiisinomainen Pulmankijärvi, joka sijaitsee ”Nuorgamista vielä kymmenen kilsaa mettään”. ”Näin ei kuitenkaan ole, koska kaikki eivät saamea osaa”, muistuttaa Aikio ja maalaa ideaalitilanteen, jossa saamella selviytyisi myös muualla Suomessa. ”Saamen voi valita myös vieraana kielenä, ja monet tekevätkin niin”, muistuttaa Aikio. Mulle on tärkeää nähdä kauas; silloin ajatukset saa lentää vapaasti”, kuvaa Aikio kotipaikkaansa ja jatkaa vielä ylistystä: ”Siellä kokee oikeasti olevansa mukana elämässä, luonnon kiertokulussa. ”Ne ovat silmiä avaavia.” Aikio on tehnyt vierailuja saamelaiskirjaston lähettämänä; lokakuussa hän menee Inariin, tällä kertaa Lukukeskuksen välittämänä. MONIKULTTUURISUUS SAAMELAISTEN RIKKAUS Pohjoisen lisäksi koko maailma on tuttu Aikiolle
Myöhemmin hän on laajentanut osaamistaan liikkuvaan kuvaan muun muassa kouluttautumalla kaksivuotisella medialinjalla Inarissa. ”Dokumenttielokuvassa päähenkilö lopulta käsikirjoittaa eli antaa, minkä itse haluaa antaa”, pohtii taiteilija. 38 pään Mauritiuksella, josta hänen poikansa isä on kotoisin. Menin jonkun houkuttelemana opiskelemaan Oulun yliopistoon.” Taiteilija ei kokenut yliopisto-opintoja omakseen eikä akateemista maailmaa tutuksi. ”Saamelaisille monikulttuurisuus on ollut aina luonnollista.” Inger Mari-Aikio saa voimaa elämäänsä ja työhönsä Lapin luonnosta.. Myös Ima saapuu paikalle. Ensi vuodesta alkaa uusi kolmivuotinen taiteilija-apuraha. Uusin dokumenttitulokas Amoc – vuosmuš eli Amoc – ensimmäinen sai ensi-iltansa kuluvan vuoden heinäkuussa Riddu Ri??u -festivaaleilla Pohjois-Norjassa. Iman matka oli pitkään hapuilua. Rakkaustarina saa kuitenkin vielä odottaa: Ima keskittyy toistaiseksi dokumenttiin, vaikka hän haluaisikin päästä vaikuttamaan lopputulokseen nykyistä enemmän. ”Yliopistossa mietin koko ajan, että mitä täällä teen. Olen niin onnellinen. Sinne piti mennä kahdeksi viikoksi; jäin lopulta kuudeksi vuodeksi.” Norjasta Aikio jatkoi Ylen Sámi Radioon Inariin, jossa hän työskenteli 20 vuotta. ”Saamelaisille monikulttuurisuus on ollut aina luonnollista, koska elämme neljän valtakunnan alueella”, arvelee Aikio. ”Se että kaksi eri kulttuurin ihmistä voi tehdä niin hedelmällistä yhteistyötä, se on kauneinta monikulttuurisuutta”, kommentoi runoilija. Tämä on elämää.” ELOKUVAN MAHDOLLISUUDET Tekstin lisäksi myös kuva on ollut pitkään mukana saamelaisen taiteilijan elämässä. ”Meille se ei ole ihmeellinen asia, että tulee ihmisiä eri puolilta maailmaa; se on rikkaus.” Kontaktit eri ihmisten välillä vähentävät syrjimistä ja syrjäytymistä. Ympäristön paineet ”oikeisiin töihin” olivat kuitenkin kovat, mikä johti ajelehtimiseen. ”En tiennyt, mitä tekisin. Jos raha ei olisi este, Aikio haluaisi tehdä fiktiivisen elokuvan, suuren rakkaustarinan. Runoilija ei peittele tyytyväisyyttään: ”Mulla on luksustilanne. Uskomatonta. ”Kakarasta asti olen valokuvannut”, muistelee Aikio. Alku ja loppu ovat jo olemassa – ja tietysti tarina sijoittuisi Lappiin, ja vähän muuallekin Suomeen. Parin vuoden jälkeen ajauduinkin Norjan Karasjoelle saamenkieliseen Sámi Áigi -lehteen. Vuodesta 2008 lähtien Aikio on pystynyt toimimaan vapaana taiteilijana. Ensimmäinen, Inarinsaame – uhanalainen muttei kuoleva (2001), oli lyhyt henkilökuva 19-vuotiaasta nuoresta miehestä. Aikiolle itselleen monikulttuurisuutta edustaa yhteistyö suomalaisen muusikon Miro Mantereen kanssa. Amoc – vuosmuš esitetään lokakuun alussa Turun kirjamessuilla. Sanoista, kirjoittamisesta ja kielestä Aikio on aina pitänyt. TAITEEN LUO VäHITELLEN Jotkut löytävät taiteen luo suorinta reittiä. Vaikkei Ima mielestään tässäkään dokumentissa saanut ”päähenkilön syvintä sielua levitettyä” täysin, katsojat ovat kuitenkin kokeneet Amocin avautuneen kameran edessä. Aikio on tehnyt kaksi dokumenttia rap-artisti Amocista
Toivoisin Helsingin oleva edelläkävijä tässäkin asiassa, kuten se on ollut monessa muussakin asiassa”, Helander jatkaa ja päättää: ”Minulle on kunnia päästä työskentelemään yhteisöni hyväksi ja rakentamaan uutta kaupunkisaamelaista kulttuuria näiden paljasjalkaisten helsinkiläisten saamelaislasten kanssa. Saamen kielen erityispiirteitä ovat erikoismerkit, kuten á, š, ž, ?. Saamen kieli on kielipesässä kaiken toiminnan kieli ja lapset oppivat kielen muun toiminnan lomassa. ”Hankkeessa perustettiin pohjoissaamenkielinen kielipesä Länsi-Pasilaan ja kerhoja kurssitoiminta lisääntyi. Lasten kielitaustat ovat hyvin erilaisia, mutta lasten laulut tarttuvat lasten päähän kielitaustasta riippumatta kuten myös päivittäiset fraasit kuten kiitos ja pese kädet”, Helander kertoo. PUHUTTAVAT SAAMET SUOMESSA UHANALAISIA ”Sulauttamispolitiikan vuoksi kielemme ja kulttuurimme tarvitsevat elvytystoimia. aloitti Máttabiegga (suomeksi Etelätuuli) -nimisen kolmivuotisen hankkeen vuonna 2013. KIELIKYLVYSSä JO YKSIVUOTIAANA City-Sámit ry. Sanoisin siis, että toiminta on lähtenyt oikein hyvin käyntiin”, kertoo lastenhoitaja ida-Maria helander. Kielipesätoiminnasta saatava pohja lapsen kielitaitoon vesittyy, jos lapsi ei pääse jatkamaan saamen opiskelua koulussa. On hienoa, että Suomen valtio ja saamelaiskäräjät ovat heränneet nykypäivään ja kielipesätoiminta on levinnyt saamelaisalueelta valtakunnalliseksi, sillä noin 70 prosenttia alle 18-vuotiasta saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella”, Ida-Maria Helander iloitsee. Se järjestää toimintaa vauvoista vaareihin erilaisten kerhojen ja kurssien muodossa ja pyrkii motivoimaan etelässä asuvia saamelaisia saamelaisuuteensa eli vahvistamaan saamelaisidentiteettiä. Parhaassa tapauksessa kielipesä elvyttää kahdelle sukupolvelle saamenkielentaidon, pääpaino on kuitenkin lapsissa. Tällä hetkellä Helsingin kaupungille tuottaa vaikeuksia järjestää pohjoissaamen vieraan kielen tunteja, Inarin ja koltansaamen tilanne on vielä huonompi. Tarkoituksena on löytää pysyvä toimintamalli aluksi saamen vieraankielen opettamiseen ja lopulta saamen luokan perustamiseen. Jo menetettyyn on turha ohjata resursseja, sillä kaikki kolme Suomessa puhuttavaa saamen kieltä ovat uhanalaisia ja kulttuurimme on paineessa muuttuvassa maailmassa. 39 ”teeMMe MyöS edunvalvontaa lausuntojen ja vetoomusten kautta sekä pidämme yhteyttä päättäjiin”, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja pentti pieski. ”Kielioppi on pohjoissaamessa helppo, vain kuusi sijamuotoa. Jokainen giitu ja bures on kiitos tehdystä työstä.” kielipeSätoiMinnall a vahviStetaan SaaMenkieltä City-Sámit-yhdistys perustettiin vuonna 1988 edistämään etelässä asuvien saamelaisten asioita. Kielipesästä koulumaailmaan jatkavat lapset tarvitsevat saamen kielikylpyluokan koko peruskoulun ajaksi, tai vaarana on, että heidän saamen kielitaitonsa jää kuusivuotiaan tasolle. Saamenkielisten on helppo oppia lausumaan englantia, norjansaamelaiset vanhat poromiehetkin puhuvat kohtalaisen sujuvaa englantia”, avaa Pieski. Kielipesässä menetetty äidinkieli opitaan kuitenkin rinnakkain oman äidinkielen kanssa. Kirjoitetaan kutakuinkin erilailla kuin lausutaan, mikä poikkeaa varsinkin suomenkielestä. Uudessa, itsenäisessä yksikössä on aina omat haasteensa. Tärkeimmiksi tehtävikseen City-Sámityhdistyksen puheenjohtajana Pieski näkee etelässä asuvien saamelaisten saamisen mukaan toimintaan, saamen kielien ja saamelaiskulttuurin edistämisen sekä ihmisten saattamisen tietoisiksi oikeuksistaan saamelaisina. Nuorille on erilaisia aktiviteetteja; kokkausiltoja, melontaa tai reissuja pohjoisen saamelaismusiikkifestivaaleille, käsityökursseja ja perinnetyöpajoja, esimerkiksi talviverkkokalastuksesta. Korostan nyt, että puhun elävästä kielestä ja kulttuurista. ”Kahdella hoitajalla meillä on resursseja hoitaa maksimissaan kymmenen lasta, kahdeksaa kokoaikaista ja kahta osa-aikaista. ”Yhdistyksemme on viime keväänä aloittanut neuvottelut Helsingin kaupungin kanssa. tekSti Maarit haataja kuvituS jenni viitanen. ”Lapset ovat sopeutuneet hyvin kielipesään. Neuvotteluissa emme ole päässeet puusta pitemmälle, sillä Helsingin kaupungin virkamiehillä on ongelmakeskeinen asenne ja tahtotila tuntuu puuttuvan. Tila kuitenkin asettaa omat rajansa ja täysi kymmenen hoidokkia kolmioomme on turhan paljon eli pirtti alkaa olla täysi. Kielipesä toimii paljolti kielikylpypedagogiikalla. Kielipesässä voidaan aloittaa nuorempana, jo yksivuotiaana. Se vaatii työntekijältään hirmuisesti, mutta antaa vielä enemmän. Kielikylvyssä vieras kieli opitaan, kun jo osataan äidinkieltä, ja siellä aloitetaan vanhempana, nuorimmat 3-vuotiaina. Siinä lapset ja nuoret ovat keskiössä. Tavoitteena on mahdollistaa saamelaislapsille saamenkielinen varhaiskasvatus ja saamen kielen opetus koulussa, teemme työtä myös saamenkielisen luokan saamiseksi”, Pieski toteaa. Koltansaamessa merkkejä on vielä erikoisempia, kuten suomenkielestä eroavat merkit Ââ, ??, ??, ??, ??, ??, ??, ??, ??, Õõ, Šš, Žž ja ?. Työ on itsenäistä ja vaatii sitoutumista: opettaa joka päivä jotain uutta. Myös keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista saamelaisasioista pidetään. City-Sámit yhdistys järjestää lapsille erilaisia kerhoja ja muskareita
Valtuustossa istuu viisitoista vasemmistoliittolaista ja kymmenen sosiaalidemokraattia. Kemi on pitänyt pintansa ja on edelleen vasemmistovoittoinen kaupunki. tekSti juha Säijäl ä kuvat keMin k aupungin kuvagalleria. 40 punainen, punaisempi, kemi Lappi on tunnetusti vasemmiston kannatuksen ydinaluetta
”Vaalimenestyksen taustalla on ilman muuta se, että Kemi on ollut suurten tehdaslaitosten vuoksi työläisenemmistöinen kaupunki. Mitkä sitten ovat olleet hänen mukaansa käännekohtia Kemin historiassa vasemmistolaisesta näkökulmasta nähtynä. Vasemmistoliiton Lapin piirijärjestö perustettiin tasan 20 vuotta sitten”, Henttinen taustoittaa. Vappumarssi toki järjestetään joka vappu, vaikka osallistujamäärä parhaitten menneitten vuosien neljästä, viidestä tuhannesta marssijasta on huvennut kymmenesosaan.” Vasemmistoliiton ryhmän toiminta nojaa hyvään työväenliikkeen perinteeseen. ”Vasemmistolla on näkyvyyttä tänä päivänä valitettavasti liian vähän. Näytelmänä oli lauri haarlan Synti. Teatterissa on ollut vuosittain katsojia yli Kemin asukasmäärän. ”Kaupunkiamme on pidetty ‘punaisena Keminä’ – niin perkeleen punaisena”, Henttinen naurahtaa. ”Vuoden 1945 kunnallisvaaleissa valitut 18 kunnanvaltuutettua olivat kovan paikan edessä, koska kokemusta kunnallispolitiikasta ei aikaisemmin ollut. Henttinen muistuttaa Kemin olevan myös kulttuurikaupunki. Tämän seurauksena myös kaupungin väkiluku on pienentynyt.” Työllisyysrakenne Kemissä on keskiverto suomalaiselle kaupungille: jalostuksen työpaikkojen osuus on noin 27 prosenttia, ja palvelujen työpaikkojen osuus on noin 71 prosenttia. Tehdastyöläisten rinnalle aatteelliseen ja poliittiseen toimintaan pyritään saamaan mukaan myös esimerkiksi eri palveluammateissa toimivia ystäviä ja tovereita. Päällimmäisiksi asioiksi nousi sosiaalihuollon, avustusten ja palvelujen kehittäminen. ”Vuonna 1944, kun kansandemokraattinen ja kommunistinen liike sai sodan jälkeen toimintaoikeudet, perustettiin ympäri Kemiä kymmeniä vasemmistolaisia osastoja. Kemissä toimii upea kaupunginteatteri, yksi kymmenestä laitosteatterista Suomessa. Vasemmiston toiminta perustuu eriarvoisuuden poistamiseen.” Vasemmiston suurin saavutus on ollut julkisten palveluiden saatavuus ja taso yli valtion lainsäädännön.. 41 Sotien 1939–1944 jälkeen Suomen Kansan Demokraattinen Liitto SKDL sai vapauden toimia avoimesti. Kemin kaupunginvaltuustosta tuli vasemmistoenemmistöinen heti ensimmäisissä vaaleissa vuonna 1945. Työttömiä oli runsaasti, ja SKDL yritti parantaa työllisyyttä kunnallisia töitä järjestämällä. Kaupunginteatterin avajaiset pidettiin 5. Yksinkertaisen enemmistön SKDL menetti vuoden 1956 vaaleissa”, kertoo Kemin kaupunginvaltuuston Vasemmistoliiton ryhmänjohtaja pertti henttinen . lokakuuta 1947. ”Suuret teollisuuslaitokset, paperija kartonkitehtaat ovat vähentäneet työväkeään parinkymmenen vuoden aikana tuhansilla. SKDL:n äänestäjät saavuttivat yksinkertaisen enemmistön 18:lla paikallaan. ”Kunnallisvaalien ehdokasasettelussa olemme pyrkineet siihen, että kaikki ryhmät iän, sukupuolen ja sosiaalisen aseman perusteella ovat edustettuina.” ”Tärkeätä on pitää huolta ja puolta vähävaraisista ja huonompiosaisista kuntalaisista: lapsiperheistä, työttömistä, maahanmuuttajista. ”Vasemmistolle kulttuuri on aina ollut päällimmäisiä kysymyksiä. TYYPILLINEN PIKKUKAUPUNKI Pertti Henttisestä Kemi on mainettaan parempi. Sen seuraajana voidaan katsoa toimivan nykyinen Vasemmistoliiton kunnallisjärjestö. Niitä yhdistämään perustettiin keväällä 1945 SKDL:n Kemin kunnallisjärjestö. VALTTINA YHTEYS KAUPUNKILAISIIN ”Kemi on merellinen teollisuuskaupunki Kemijoen suistossa”, Pertti Henttinen kuvailee kaupunkiaan. Porvariryhmät saivat yksitoista valtuutettua ja sosiaalidemokraatit kuusi. Tutkimuksessa huomioitiin kaikki Osuma.fi-palveluun jätetyt arviot, jotka ovat saaneet erinomaisen sijoituksen. ”Yhteydet kaupunkilaisiin olivat kiinteät. SKDL esitti ja vaati muun muassa lasten leikkikenttien rakentamista eri puolille kaupunkia ja kouluolojen parantamista uusia kouluja rakentamalla. ”Kaupunkimme pisteytettiin yhdeksänneksi parhaaksi kunnaksi hiljattain”, hän iloitsee. Hän muistuttaa kaupunkinsa olevan varsin tyypillinen pikkukaupunki, jossa asukkaita on tänä päivänä noin 22 000. Kaupunginkirjasto on lainausmäärien perusteella ollut maamme kärkitasoa.” Teatteritoiminta Kemissä alkoi 1800-luvun lopulla työväenliikkeen ja raittiusliikkeen piirissä. ”Vasemmisto on lisäksi aikaisempina vuosina ajanut voimakkaasti vuokra-asuntojen rakentamista.” Tämän hetken suurimpana haasteena hän näkee työllistämisen kaupungissa, jossa on 2 100 työtöntä työnhakijaa. Vaikka SKDL:llä oli enemmistö myös kaupunginhallituksessa, oli asioiden läpisaaminen vaikeaa, koska kahdella kaupunginjohtajalla oli myös äänioikeus.” SKDL vetosi Henttisen mukaan kaupunkilaisiin ja halusi saada toivomuksia asioiden hoidossa sekä puutteita ja epäkohtia tietoonsa. Kemi on aina ollut koulukaupunki.” TYÖLLISYYS HAASTEENA Vasemmistoliiton suurimpina saavutuksina Kemin kunnallispolitiikassa Pertti Henttinen mainitsee julkisten palveluiden saatavuuden ja tason, joka on parempi kuin valtion lainsäädäntö edellyttäisi
Rovaniemellä syntyy jatkuvasti mielenkiintoista musiikkia ja kulttuuritapahtumia, jotka jo maantieteellisistä syistä jäävät pimentoon Etelä-Suomen asukkailta. Taiteiden yön tuottaja rida haapala kertoo saaneensa idean pohjoisesta taiteiden yöstä pari vuotta sitten kollegansa roosa nevalan kanssa. Installaatio maalailee uhkaavaa dystopiaa puhtaan betonin kultista; ihmisen jälkeisestä ajasta ja maailmasta, jossa jumalat käyskentelevät sivilisaation viimeisillä sijoilla. Kun kävelemme kaupungilla, päädymme sattumalta tupaantuliaisiin, joissa juhlistetaan Lapin Alueteatterin, Rovaniemen teatterin, paluuta remontoituun teatteriinsa. Miksausvaiheessa olevan levyn valmistuttua yhtye tulee toivottavasti kiertueelle myös etelään. Illemmalla paikalla on Hehku-klubi, jonka reggae-dj:t virittelevät soittimiaan. Rovaniemellä on kuitenkin haluttu tuoda esiin lappilaista näkökulmaa ja paikallisia toimijoita. Seuraavana aamuna levy kuitenkin on laukussani. Aiemmin päivällä Valsalla olisi ollut myös mahdollista osallistua taide & jooga -työpajaan tai joogata ambient-musiikin tahtiin. Tyylikäs orkesteri saa yleisön eturivissä tanssimaan. Tarjolla oli myös kundaliinijoogaharjoitus joogi bhajanin mukaan: harjoituksen päätteeksi osallistujat pukivat tuntojaan taideteoksen muotoon. KULTTUURIA ARKISIIN PAIKKOIHIN Rovaniemen taiteiden yössä on ohjelmaa paitsi julkisilla paikoilla, myös gallerioissa, baareissa ja muissa paikallisten toimijoiden tiloissa. Seuraavana päivänä myöhästyn junasta ja joudun ostamaan uuden, kalliimman junalipun, mutta näiden hetkien arvoa ei mitata rahassa. Mustasta Kissasta siirryn seuraamaan ohjaaja ja videotaiteilija arttu niemisen valtavaa Collapsing Mass -videoinstallaatiota, joka heijastetaan Rovaniemen pääkirjaston seinille. Haapalan oma suosikki yön tapahtumista on uimahallilla järjestettävä Atmösfääri Vesihiisi, jossa kiteytyy hyvin taiteiden yön tarkoitus: kulttuurin tuominen arkisiin paikkoihin kaikkien saavutettavaksi. Joukkoon mahtuu sekä suuria massoja että pientä yleisöä tavoittelevaa ohjelmaa. Vuoden pimeimpinä iltoina perustettu nelihenkinen yhtye soittaa melankolista, mutta lohduttavaa akustista musiikkia, jossa soivat vanhat kansanlaulut, murhaballadit sekä pohjoisen arktinen autius. Aamulla majapaikkaani palatessani tapaan kaverini istumassa keittiön pöydän ääressä talvitakki päällä. Rakkaudesta Rovaniemeä ja sen omalaatuista kulttuurielämää kohtaan olen viettänyt edellisenä päivänä yli kymmenen tuntia junassa. Sen jälkeen tulee kiire Kahvila Kauppayhtiölle, jossa Pekka Kumpulainen ja Ystävät soittaa viimeisen keikkansa ennen tauolle jäämistä. AJAN JA MAAILMAN INSTALLAATIO Illalla pieni Musta Kissa -baari on tupaten täynnä väkeä. Suuntaamme Galleria Värinään Valsalle, jossa on meneillään esitys nimeltä Tumma – Tatuointi: pöydällä makaa naamioitu mies, jonka jalkaan on tehdään valtavaa geometristä tatuointia. Yritän jonottaa baaritiskille, mutta minulle tarjotaan saman tien olut. tekSti ja kuva kriStiina arFFMan Rovaniemellä syntyy jatkuvasti mielenkiintoista musiikkia ja kulttuuritapahtumia. Baaritiskille kiemurtelee pitkä jono. Mustan Kissan runoillan päättää Autiomaa. Se toi minut Lapin pääkaupunkiin. Parantelen pikkuhiljaa krapulaani, joka on seurausta edellisen illan juhlimisesta. Viime vuoden kokemusten innoittamina rovaniemeläiset kulttuuritoimijat ovat itsenäisesti järjestäneet ohjelmaa. Noin vuosi sitten perustettu orkesteri soittaa tummasävyistä folkja kantrimusiikkia, jollaista toivoisi kuulevan Suomessa enemmänkin. Keitämme kahvit. Tapahtumalla on kuusi tuottajaa ja joukko vapaaehtoisia avustajia. Lämmitys ei vielä toimi. Ostan taiteiden yöstä myös loistavan rovaniemeläisen rap-yhtye Reindeer Kalashnikovin vasta ilmestyneen levyn – tai oikeastaan en osta, koska minulle ei ole käteistä. Tästä riehaantuneena tarjoan toisille loppuillan. Autiomaa-bändin Teemu Puotiniemi, Otto Mikkola ja Antti Keskipoikela lavalla.. 42 toiSet MatkuStavat bilettämään ulkomaille. Ihmisiä alkaa heräillä eri puolilta vanhaa rintamamiestaloa. Minä olen onnellinen, kun ostan matkalipun Helsingistä Rovaniemelle. Matkani syy on nyt toista kertaa järjestettävä taiteiden yö. Rovaniemi-viikkojen yhteydessä järjestettävän taiteiden yön esikuvia ovat olleet esimerkiksi Turun ja Oulun vastaavat tapahtumat sekä Helsingin juhlaviikot. eril ainen taiteiden yö Herään sohvalta. Lisäksi seuraamme vannetanssityöpajaa Lordiaukiolla
”Siinä on rennompi meininki, ja vieraat ihmiset otetaan meininkeihin mukaan helpommin. ”Musiikissamme helpoiten huomattavat pääelementit ovat varmasti balkaninmustalaisja venäläinen musiikki. Se on lappilaista kulttuuria myös. Karmeaa katsottavaa täällä on myös hyvinvointivaltion murentaminen joka kulmalta.” ”Jos joku uskoisi joskus että Kepu ja Perussuomalaiset ovat pienen ihmisen asialla, niin nyt pitäisi olla jo kaikille selvää, että ne ajavat vain suurpääoman etua ja repivät sen kaikkein heikoimpien selkänahasta.” rovanieMen loiStava ääni Laulaja ja yhtyeensä Väärän Rahan isä Jaakko Laitinen vietti parikymmentä ensimmäistä vuotta Rovaniemellä, matkasi puoleksi vuodeksi Unkariin ja sieltä takaisin Rovaniemelle. Jotkut ovat selvää suomalaista swing-humppaa, joissain on oikein kiperät tahtilajit ja balkanilaiset melodiat.” Suomalaisia balkanilaisessa musiikissa Laitisen mukaan viehättää se, että kaikki tuore tuulahdus kiinnostaa. Riippuu biisistä. Ne käsittelevät elämää, kuolemaa ja rakkautta, kaikissa muodoissa. TYÖTä, LEMPEä JA TUOREITA VAIKUTTEITA Laulaja tajusi teini-iässä haluavansa muusikoksi, vaikka hän on aina tykännyt laulella itsekseenkin. ”Joskus 16-vuotiaana olimme kaverin vanhempien kyydissä ajamassa Järvenpäähän Puistobluesin Santanan keikalle, kuunneltiin autossa ja laulettiin mukana. ”Ne ovat kaiken maapallolla olemassaolon pohja. Sanoitukset laulaja tekee itse. Jaakko Laitinen laulaa lemmestä, mutta on hänen sanoituksissaan yhteiskunnallistakin otetta.. Lemmenlaulujahan ne ovat suurin osa, mutta se, ettei elämänasenne niin omistamiseen ja maalliseen keskity, vaan siihen yhteyteen, yhteisöllisyyteen ja ihmisten kohtaamiseen”, Jaakko Laitinen miettii paikkaansa poliittisella kentällä. Hänelle yksi tärkeä ideologinen kysymys on vihreys ja sen myötä ympäristökysymykset. Väärä Raha kuvailee musiikkia Lapland-Balkan-iskelmäksi. Väärä Raha on keikkaillut myös Turkissa, Ukrainassa, Venäjällä, Baltian maissa, Saksassa ja Skandinaviassa. VIHREä VASEMMISTOLAINEN ”Vasemmistoliiton paikkeille itseni poliittisesti sijoittaisin. Bäggärille tuli joku mies kysymään, että oletteko te soittanut televisiossa, kiinnostaisko?” Kiinnosti. Ettei kaikki ole aina sitä samaa. ”Lempi on muodostunut keskeiseksi teemaksi varmaan siksi, että sitä ovat käsitelleet monet laulut, joita olen kuunnellut nuorena, ja jotka vieläkin askarruttavat. Helsingissä hän on asunut nyt kuutisen vuotta. Päädyimme Kazakstaniin Pietarissa heittämämme keikan kautta. Se on niin paljon vaikuttanut siihen, mitä olen, tai mitä koko Väärä Raha on.” Rovaniemeläisyys eroaa jaakko laitisen mukaan helsinkiläisyydestä siinä, että pieneltä paikkakunnalta tulleena höpötellään vieraille ihmisille eikä ajankäyttö ole niin tehokasta. Sitä kautta pystyy käsittelemään muitakin teemoja, omistamisen halua ja luopumista, ja inhimillisen elämän monia puolia.” Uran tietynlaisena kohokohtana Laitinen pitää Kazakstanin valtakunnallisen television uudenvuoden gaalaa. Kaverin äiti totesi, että Jaakkohan osaa laulaa, ja siitä se sitten lähti”, Jaakko Laitinen muistelee. Parasta on avoimuus vieraita kohtaan ja rento, kiireetön ote elämään,” hän miettii. Myöhemmin Laitinen sai mukaan kitaristin ja näin muusikon ura vähitellen eteni. tekSti juha Säijälä kuva hanna tyrväinen Vieraat ihmiset otetaan meininkeihin mukaan helpommin. Se on lappilaista kulttuuria myös. Ensin hän lauloi Rovaniemellä eri kapakoissa, häissä ja kissanristiäisissä ilman säestystä. ja tavallaan sama vaikute ulottuu Balkanillekin, se on siellä paljon sähäkämpää kuin Suomessa. 43 ”rovanieMeläiSyyS, lappilaisuus on minulle tärkeä asia. Ja tietty suomalainen iskelmä. ”Se oli aika kummallinen tilanne, hypittiin siellä Kazakstanin perinneasut päällä. Balkanilaisesta musiikista sointujansa ammentava Laitinen innostui aikanaan löytäessään kirpputorilta slaavilaisvireisiä vinyylejä Rovaniemeltä
valkoinen peura
Ikuisuuden teema sitoutuu osaksi elokuvaa juuri sen maiseman kuvien kautta. Siksi elokuva lienee vedonnut niin laajasti myös kansainväliseen yleisöön. Se eroaa kuitenkin merkittävästi esimerkiksi yhdysvaltalaisesta esikuvastaan jacques tourneurin Kissaihmisistä (1942), joka tapahtuu kokonaisuudessaan kaupungissa. Blomberg oli tehnyt Lapissa myös valokuvaaja eino Mäkisen kanssa lyhyitä dokumentaareja ja kuvannut jack Witikan ohjaaman elokuvan Aila, Pohjolan tytär (1951), jossa Kuosmanen näytteli pääosaa. Käsikirjoitus syntyi yhteistyönä. Taivas hohkaa pahaenteisenä hänen syntymänsä hetkellä, lumipyry nousee hänen ensimmäisen muodonmuutoksensa aikana, kuu kumottaa pakottavana kirouksen iskiessä öisin hänen tajuntaansa. Samalla luonnonvoimien vastaansanomattomuus, alistuminen niille heijastelee Piritan kohtaloa. Maisemat hengittävät elokuvassa omaa ole mustaan ja muodostavat siihen ainutlaatuisen rytmin. Sakari toiviainen kirjoittaa: ”Toistuvasti Piritan kohtalo rinnastuu luonnonvoimiin, luonto elää mukana hänen draamassaan. Blombergin kuvaajatausta näkyy paitsi mestarillisessa valon käytössä myös sommittelussa, joka toistaa klassisen modernistisen valokuvataiteen perinnettä. Valkoisen peuran toinen pääosa, se, jonka kanssa Kuosmanen on vuorovaikutuksessa enemmän kuin yhdenkään toisen henkilöhahmon, on Lapin maisema. Elokuvaa edeltäneet lyhyet dokumentaariset työt antoivat pohjan tälle. Se noteerattiin myös ulkomailla tuoreeltaan ja on siitä lähtien kerännyt mainetta kansainvälisillä filmifestivaaleilla. Suomen elokuvasäätiö myönsi keväällä sitä varten käsikirjoitusapurahan käsikirjoittaja pentti paulille. Hänen osansa on alistua kiroukseen, josta pois pyristeleminen on turhaa. Valkoinen peura kiinnostaa yhä: nyt suunnitteilla on sen uudelleenfilmatisointi. Eläimen hahmoon muuttuva ihminen liittyy läheisesti ihmissusi-teemaan, joka on kauhuelokuvien klassikkoainesta. valkoinen peura ja lapin maisema Erik Blombergin ja Mirjami Kuosmasen merkkielokuva kertoo samanismiin turvautuvasta naisesta, joka saa haltuunsa hallitsemattomia voimia. Ympäristö oli ennestään tuttu Blombergille, sen erityispiirteiden hahmottaminen oli jo tapahtunut ennen elokuvaan ryhtymistä. Elokuvan käsikirjoitus lähti liikkeelle Mirjami Kuosmasen alitajuisesta prosessista, jossa hän sai ajatuksen naisen muuttumisesta peuraksi. Lumiset tunturit henkivät vanhuutta ja menneisyyttä, johon samanismi ja muinaiset voimat kuuluvat. Valkoinen peura johdattaa katsojan sisään Lapin mystiikkaan mutta tavalla, joka on tuttu jo ennestään. Sekä Kuosmanen että Blomberg pitivät elokuvaa heikkona, ja sen seurauksena he aloittivat oman Lappi-aiheisen elokuvansa suunnittelun. Maiseman kuvan pysähtyneisyys, valokuvamaisuus, sekoittaa elokuvan aikajatkumoa koko sen keston ajan. Maiseman kuville annetaankin Valkoisessa peurassa tilaa ja aikaa, ne hengittävät omaa olemustaan elokuvassa ja muodostavat siihen siten ainutlaatuisen rytmin. Päiväsaikaankin laakeat hanget näyttävät saavan uhkaavia varjoja. Maisemia katsoessa on vaikeaa tietää, kauanko aikaa on kulunut, ja mihin aikaan maisema kuuluu. Suomalaisittain lähin teos lienee aino kallaksen Sudenmorsian (1928), jossa, samoin kuin Valkoisessa peurassa, noita joutuu lopuksi oman miehensä surmaamaksi. Elokuva toteutettiin yhteistyönä siten, että Blomberg kuvasi ja ohjasi kameraa, Kuosmanen taas näyttelijöitä ja dialogia. 45 erik bloMbergin ja hänen puolisonsa Mirjami kuosmasen elokuva Valkoinen peura (1952) nousi heti ensi-iltansa jälkeen merkkiteokseksi suomalaisen elokuvan joukossa. Valkoisen peuran muodossa Pirita ajaa miehiä tuhoon, aluksi vastoin tahtoaan, sittemmin noituuden valtaamana myös tahallisesti. TOISESSA PääOSASSA: LUONTO Elokuva kertoo Piritasta, joka hakee apua yksinäisyyteensä ja onnettomuuteensa samaanilta ja saa haltuunsa hallitsemattomat voimat. Blomberg tutustui laajasti Lapin noitamenoihin ja samanismiin, joka eli osana saamelaista kulttuuriperintöä vielä kauan kristinuskoon kääntymisen jälkeen. tekSti k atri l aSSil a lähteet : Sakari Toiviainen: Suomen kansallisfilmografia, osa 4 (1992) Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja (2005). Maisema tuntuu samaan aikaan armottomalta ja arvaamattomalta, samaan aikaan tutulta ja Piritan elämään kuuluvalta. Toisinaan ne siirtyvät luontevaksi osaksi Piritan henkistä maisemaa, toisinaan ne tarjoavat Piritalle vuoropuhelun toisen osapuolen, kuuntelevan hiljaisuuden. Blomberg itse puhuikin lumisten tuntureiden erityisvalosta, jonka saaminen kuviin oli hänen tavoitteensa. Se, kuten Pirita itsekin, jakautuu kahdeksi: tuttuun ja päivänpaisteiseen sekä hämärään ja salattuun. Blomberg oli tehnyt puolisonsa kanssa useita retkiä Lappiin, ja ajatus Lappi-aiheisesta elokuvasta oli ollut kehitteillä jo 1930-luvun lopulta lähtien. Elokuva välittää tunteen hallitsevan pimeyden ja hohtavan lumen, tulen ja jään, taivaan ja maan vastakohtaisesta ykseydestä, olemassaolon muodosta joka lähtemättömällä tavalla on merkinnyt tällä leveysasteella ja tässä maisemassa elävät ihmiset.” SAMANISMIA JA MUINAISIA VOIMIA Maiseman elementit – taivas, hangen valkolakeus, kitukasvuiset puut – ovat se peili, josta Piritan tarina kuvastuu
Pojan ja eläimen suhteesta kertova elokuva nojautuu pitkälti komeisiin maisemiin. Poika ja ilves (1998) kuvattiin puolestaan eteläisessä Lapissa, Korouomalla ja Ranualla. Toisinaan Lapin eksotiikan ja sankareeposten etsiminen on johtanut vähintäänkin kyseenalaisiin tulkintoihin historiasta. 46 SuoMalaiSeen elokuvaan on kuulunut Lappi-aihe jossain muodossa lähes sen alusta saakka. Ståhlbergin toimeksiannosta maisemia ja elämää Pohjois-Suomessa ja sittemmin Itä-Suomessa ja Karjalassa. Esimerkiksi jalmari helanderin action-uutuus Big Game (2015) sijoittuu tarinan osalta Lappiin, mutta on todellisuudessa kuvattu Etelä-Saksassa. 1911 valmistui Berliinin matkamessuille yhteistuotantona samaiselta Atelier Apollolta ja Suomen matkailutoimistolta kolmestakymmenestä lyhytelokuvasta koottu lähes puolituntinen elokuva Finland, joka päättyy komeasti keskiyön aurinkoon Torniossa (http://www.elonet.fi/fi/elokuva/162301). valentin vaalan ohjaama, hella Wuolijoen näytelmään perustuva elokuva Vihreä kulta (1939) kuvattiin osittain Kittilässä ja Pallastuntureilla ja sitä on luonnehdittu ensimmäiseksi suomalaiseksi ekoelokuvaksi. Elokuva ottaa kantaa metsien vastuuttomaan käyttöön. Syynä tähän ovat useimmiten olleet logistiset ongelmat. huoliMatta suomalaisen elokuvan vähäisistä katsojaluvuista 1960–70-luvuilla, huomiota sai rauni Mollbergin ohjaama, timo k. Elokuva kuvattiin pääosin Kittilän Kätkäjärven kylässä. Se kertoo Itä-Lapissa eläneestä suurporonomistajasta l appi SuoMal aiSeSSa elokuvaSSa Lapin eksotiikka ja luonto on aina kiehtonut eteläisemmän Suomen elokuvantekijöitä. Lappi on ollut otollinen elokuvan ympäristö eksotiikkansa ja koskemattoman luontonsa puolesta. k. inha kuvasi 1800-luvun loppupuolella Atelier Apollon omistaneen k.e. Tosin myös romanttinen Lappi-kuvasto on toisinaan löydetty Suomea vuoristoisemmilta seuduilta. tapio Suomisen ohjaama Mosku – Lajinsa viimeinen (2003) pohjautuu Sakari kännön kirjaan. Helanderin ensimmäinen pitkä elokuva Rare Exports (2010) sijoittuu sekin Suomen Lappiin, mutta on kuvattu Pohjois-Norjassa. Toisinaan Lappiin sijoittuvat elokuvat on saatettu kuvata osin tai kokonaan muualla. Valokuvaaja i. Maa on syntinen laulu Poika ja ilves Valkoinen peura Rare exports. Mukan samannimiseen romaaniin perustuva Maa on syntinen laulu (1973). Saamelaisten tulkinta omasta ympäristöstään on noussut esiin vasta viime aikoina
Tärkeää olisi etenkin opettajien kouluttaminen. Lappi on paitsi elokuvan aihe myös sen tukikohta. Tietokannasta löytyy niin dokumentaaria, tv-tuotantoja kuin fiktioelokuviakin. Niissä muun muassa kehitettiin opettajien mediataitoja ja elokuvatietämystä, tuotettiin oppimateriaaleja sekä koulutettiin käyttämään elokuvaa ja videota opetusvälineinä eri oppiaineissa. Ikävä kyllä Suomen historia saamelaisten näkökulmasta ohitetaan edelleen virallisessa historiantulkinnassa varsin usein olankohautuksella. ”Sodankylässä hankittiin kameroita, editointilaitteita ja muuta välineistöä kaikkiin kouluihin. Juhlien Mestariluokka-sarjat, joissa katsotaan klassikkoelokuvia asiantuntijan alustamana, on kehitetty juuri opetusta ajatellen. 47 elokuvajuhlat kansoittavat Sodankylän pienen kirkonkylän viideksi päiväksi joka vuosi. ”Tarkoituksena ei kuitenkaan ole niinkään saada mestaritekijöitä, vaan mieluummin suuria joukkoja, joiden sydän sykkii elokuvalle”, Yli-Tepsa korostaa. Niin peruskouluissa kuin lukioissa oppilaat katsovat klassikkoelokuvia, opiskelevat elokuvan historiaa ja elokuva-analyysiä sekä tekevät elokuvia itse. Napapiirin pohjoispuolelle kerääntyvät vuosittain elokuvan rakastajat ainutlaatuiseen ympäristöön katsomaan elokuvia ja keskustelemaan niistä. onnekSi lappi on Pohjoismaissa viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tullut yhä enemmän esiin myös saamelaisessa tulkinnassa omasta ympäristöstään. Tikkurilan lukion elokuvaopiskelijat ovat useana vuonna tulleet leirikoulukursseille Sodankylän elokuvajuhlille. Ne ovat kuitenkin jättäneet myös pysyvämpiä jälkiä vajaan 9 000 asukkaan lappilaiskunnan elämänmenoon. Suomen ensimmäisessä K-18-elokuvassa saamelaistyttö Laila päätyy sotien jälkeen isänsä kielloista ja varoituksista piittaamatta Helsinkiin jatkosodan lopulla pelastamansa saksalaissotilaan luo, ajautuu huonoihin piireihin ja joutuu monin tavoin hyväksikäytetyksi. Näytökset ovat festivaalikävijöille tutussa elokuvateatteri Lapinsuussa. Ettei tarvitsisi miettiä, että pahus, nyt se tulee mutta meillä on liikuntatunti.” Ainakin muutamat Sodankylän koululaiset ovat hakeutuneet elokuva-alalle. Sen kautta pystytään lähestymään muutakin mediaa.” Elokuvakasvatukseen panostetaan nyt Sodankylän lisäksi vain muutamissa Suomen kouluissa. Ajatus elokuvakasvatuksesta Sodankylässä kehittyi vasta, kun elokuvajuhlia oli järjestetty jo pitkään, Yli-Tepsa kertoo. Vauhtiin päästiin, kun lääninhallitukselta saatiin rahoitus kolmelle peräkkäiselle elokuvakasvatusprojektille vuosina 2004–2010. Sodankylän elokuvakasvatuksen uranuurtaja Lauri Yli-Tepsa. ”On hämmästyttävää, että kouluissa on kuvataidetunteja ja musiikintunteja, mutta ei elokuvatunteja, vaikka se on yksi taidemuoto siinä missä muutkin.” ”Mediakasvatuksesta puhutaan kyllä paljon, mutta ei nähdä, että elokuvakasvatus on mediakasvatusta parhaimmillaan. Edelläkävijä on Vantaan Tikkurilan lukio, jonka kanssa Sodankylänkin koulut ovat tehneet yhteistyötä opetuksen järjestämisessä. AUDIOVISUAALINEN LUKUTAITO KEHITTYY Elokuvaopetus on Sodankylässä saanut myönteisen vastaanoton niin oppilailta kuin heidän vanhemmiltaankin. Elokuvapainotus näkyy vahvasti varsinkin Sodankylän kouluissa. Eräänlaista saamelaisnäkökulmaa on teuvo tulion viimeiseksi jääneessä elokuvassa Sensuela (1972). ”Esitysten pitäisi olla tiedossa jo silloin kun lukukauden opetusta suunnitellaan. Elokuvakasvatukseen pitäisi panostaa vastaavalla tavalla muuallakin Suomessa, Lauri Yli-Tepsa esittää. skabmagovat.fi/samifilm) on tällä hetkellä yli kolmesataa elokuvaa, ja niiden määrä on ollut 2010-luvulla tasaisessa kasvussa. Saamelaistaiteen tuki ry:n ylläpitämässä Sámi Film -tietokannassa (http://www. Loppu on konservatiivisen onnellinen, kun Laila surkeiden ja dramaattistenkin vaiheiden jälkeen palaa jatkamaan kuolleen poromiesisänsä työtä. Näytökset palvelevat muitakin kuin koululaisia, sillä niitä voi tulla katsomaan kuka tahansa. ”Vanhemmilta on tullut palautetta, että heidän lapsensa osaavat nyt lukea aiempaa paremmin tv:tä: kuvausta, leikkausta, elokuvakerrontaa”, Lauri Yli-Tepsa tietää. aleksi hihnavaarasta, joka saamelaisten näkökulmasta oli brutaali rikollinen. Sodankylän elokuvajuhlat perustettiin 1986 ja jatkaa toimintaansa pitkäaikaisen festivaalijohtajansa peter von baghin kuolemasta huolimatta. Elokuvien valinnan perusteena on käytetty merkittävää saamelaista panosta elokuvan teossa. Keskeisenä elokuvakasvatuksen alullepanijana on ollut Kitisenrannan koulun nyt jo eläkkeellä oleva rehtori lauri yli-tepsa, joka on myös elokuvajuhlien hallituksen asiantuntijajäsen. Maailman mittakaavassakin laajalti ihailtu festivaali on kutsunut vieraakseen hämmästyttävän määrän merkittäviä ohjaajia vuosien varrella Samuel Fullerista Francis Ford Coppolaan ja krzysztof kieslowskista terry gilliamiin.. Elokuviin tutustutaan jo päiväkodeissakin. KLASSIKOITA KAIKILLE Kunnianhimoisena tavoitteena on ollut näyttää perinteiselle 35-milliselle filmille kuvattuja filmejä. Kouluttaminen tapahtuu paljolti tekemisen kautta. ”Olen yksi harvoista, joka on kuullut jokaisen Petterin (peter von baghin) vetämän aamukeskustelun”, Yli-Tepsa myhäilee. Yli-Tepsa toivoo myös Yleisradion tulevan entistä enemmän mukaan elokuvakasvatukseen esittämällä klassikkoelokuvia opetukseen sopivalla tavalla ja sopivaan aikaan. Lisäksi olennaista on elokuvien katsominen”, Yli-Tepsa sanoo. Projektit eivät rajoittuneet vain Sodankylään: kolmannessa projektissa oli mukana noin puolet kaikista Lapin kunnista. Tämä on ollut mahdollista valtakunnallisten elokuvakasvatusyhdistys Koulukinon sekä klassikkoelokuvasarjoja nuoria varten tuottavan Ihmefilmi-hankkeen kautta. tekSti ja kuva eliaS krohn Sydän SykkiMään elokuvalle Sodankylän koulut ovat elokuvakasvatuksen eturintamassa
48 Merja Briñón: Sukukokous – Family Meeting
Yleensä ottaen apurahatilanne on maassamme todella tiukka. Siellä on samanhenkisiä ihmisiä, oppii koko ajan uutta ja syntyy hyviä keskusteluja.” POSITIIVINEN KIERRE Lapissa asuu asukaslukuun nähden eniten ammattitaiteilijoita. tekSti Maarit haataja. ”Muutin Lappiin Madridista. On ollut mukavaa huomata tämä työssäni läänintaiteilijana ja taiteen managerina.” Valtakunnalliset taiteilijoiden apurahat keskittyvät Briñónin mukaan pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulle. Se on todella haastavaa, mutta samalla todella mielenkiintoista.” Taiteilija kertoo Lapissa olevan paljon ammatillisia mahdollisuuksia Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan vuoksi. Ammatinvalintaprosessi kesti jonkin aikaa. Kuvataiteilijana hän debytoi vuonna 2009 Galleria Carreen yksityisnäyttelyssään Kuopiossa. Lapissa on toisaalta tekijöiden pienemmän määrän vuoksi vähemmän kilpailua ja joissakin tapauksissa on mahdollista hakea perifeerisille alueille kohdennettuja tukia. Todennätoiminnan ja tietoisuuden tasoja Lapin läänintaiteilijana maaliskuun alusta lähtien toiminut Merja Briñón kertoo tehneensä taidetta lapsuudestaan saakka. Erityisesti kuvataiteen tekemisen kannalta Lapin valo hipoo täydellisyyttä keväällä, kesällä ja vielä alkusyksystäkin. Lisäksi olen suorittanut maisterintutkinnon taidehallinnosta. Se oli aikamoinen kontrasti. Olen tehnyt visuaalisen ja kulttuurialan hommia eri näkökulmista. ”Tietenkin siellä asuu myös eniten taiteilijoita. Lapissa ollessani ilmaisuni on mennyt minimalistisempaan suuntaan. Lisäksi taiteen kenttä on valmis monitaiteiseen yhteistyöhön. Vähäeleinen ilmaisu kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän. Hän kokee Lapin tilan ja valon vaikuttaneen positiivisesti kuvataiteeseensa. Taiteen edistämiskeskuksessa pohdimme, miten taiteilijan toimeentuloa pystyttäisiin edistämään ja miten toimeentulo ylipäänsä muodostuu. Ilmiönä syntyy positiivinen kierre – taiteellinen toiminta luo lisää uutta toimintaa. Taiteiden tiedekunnan opiskelijoiden myötä paikkakunnalle tulee jatkuvasti uusia kulttuurimyönteisiä tekijöitä.” Merja Briñónin mukaan Lapin taidekenttä on moninainen: ”Lapissa on tilaa olla, ajatella ja tehdä taiteellista työtä. 49 ”enSiMMäinen kuvataidealan koulu oli Savonlinnan taidelukio. Pohjois-Lapissa maisema on hyvinkin yksinkertainen ja yksinkertaisuudessaan kaunis. Paikkoina eniten taiteeseeni ovat vaikuttaneet juuri Espanja ja Lappi. Olen tehnyt ulkomailla ja kotimaassa kuvataiteen opintoja muiden muassa Universidad de La Lagunassa Espanjassa ja Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa Rovaniemellä.” Merja briñón on asunut viisi vuotta Rovaniemellä. Se voi tietenkin johtua monestakin asiasta, mutta myös esimerkiksi Lapin pelkistetystä luonnosta. ”Erityisesti Rovaniemellä on yllättävän aktiivinen taideja kulttuurielämä, joka synnyttää myönteistä pöhinää. Eri hankkeissa on rakennettu malleja taiteilijalle ansaita toimeentuloa soveltavan taiteen kentällä.” Taikella on ollut jo vuosia saamelaiskulttuurille oma läänintaiteilijansa: ”Edellisen saamelaistaiteilijan anna näkkäläjärvi-länsmanin toimikausi loppui kesällä. Minulla on graafisen suunnittelijan ja kuvittajan tutkinto Kuopion Muotoiluakatemiasta. ”Teen siellä jatko-opintoja kuvataiteen kentältä. Opinnot ovat avanneet minulle uusia näkökulmia ja innoittaneet paljon
Imaginaariaika tarkoittaa aikakäsitystä, jossa mennyt, nykyisyys ja tuleva tapahtuvat samanaikaisesti.” köisesti vielä tämän vuoden puolella valitaan uusi saamelaiskulttuurin läänintaiteilija. SIIRTYMIä JA VäLITILOJA Läänintaiteilijakaudet ovat pääosin kolmevuotisia. Sajoksessa sijaitsevat myös Saamelaiskäräjät”. Yleensä sisältö liittyy jollakin tavalla syvällisempään pohdintaan tai henkisyyteen. Saamelaisalueen koulutuskeskus Inarissa ylläpitää saamelaiskulttuurin osaamista. Myös hiljaisuuden ja tyhjyyden estetiikka on mielenkiinnon kohteeni. 50 tuvaa Lumipalloefekti III Pohjois-Suomen biennaalia Kemin ja Aineen taidemuseossa.” Oman taiteensa Briñón kertoo olevan minimalistista: ”Selkeät värit ja muodot ovat minulle tyypillisiä. Sajos ja Siida Inarissa ovat saamelaisalueen kulttuurikeskuksia. Minua kiinnostavat ajan ulottuvuudet sekä välitila ja siirtymä näkymättömän ja näkyvän maailman välillä. Merja Briñón kertoo työnsä jakautuvan kolmeen eri osa-alueeseen: ”Taiteilijoiden liikkuvuuden edistäminen, tapahtumatuotanto ja kansainvälinen toiminta. Tapahtumatuotannossa toteutamme Pohjois-Suomen kirjailijapäivät huhtikuussa ja olemme toteuttamassa kesäkuussa avauLapissa asuu asukaslukuun nähden eniten ammattitaiteilijoita. Merja Briñón luonnehtii taidettaan minimalistiseksi.. Teen parhaillaan väitöskirjatutkimusta ajan ulottuvuuksista keskittyen imaginaariaikaan ja sen kuvaamiseen
51 SoSiaalideMokratia Eduard Bernsteinille liike oli tärkeämpää kuin päämäärä. 55 työttömyys demarienkin riippakivenä 57 amerikan vihaisin demari 58 punavihreä uudistaja 59 ei pelkkää katsomodemokratiaa 60 demarinuoret hyvää keskitasoa. Tänä päivänä Suomen sosiaalidemokraateilla on kannatusluvuista päätellen vain yksi suunta: alaspäin. Tätä pohtivat seuraavilla sivuilla sosiaalidemokraattisen liikkeen vaikuttajat ja aihepiiristä väitellyt tutkija. Liikkeellä – ainakin poliittisella liikkeellä – tulisi kuitenkin olla suunta. Tämän ymmärsi myös bernsteinilaiseksi sosialistiksi itsensä määritellyt presidentti Mauno Koivisto, kun hän antoi muistelmakirjalleen nimeksi Liikkeen suunta. Mikä tähän on johtanut, ja mihin demarien tulisi suunnata. 52 liikkeen loppu
52 SoSiaalideMokraattien oppi-isä eduard bernstein määritteli sosiaalidemokratian tehtävät ja mahdollisuudet kirjassaan Sosialismin edellytykset: ”Sen, joka ei arviolta toista jotakuta tunnettua lausepartta, täytyy ensin ottaa selville, onko hänen määriteltävä tilaa vai liikettä, mielipidettä vai tarkoitusperää. Puhutaan J:n muotoisesta käyrästä: keskipalkkaisten ammattien määrä vähenee, matalapalkkaisten liikkeen loppu. Riittääkö sillä liikettä. Kuitenkin alamaissa matava kannatus on pakottanut puolueen etsimään uusia suuntia. Forssan ohjelma on vuosisadan kuluessa pääosin toteutettu. Mihin tähtää nyt sosiaalidemokraattinen liike. Sosiaalidemokraattinen liike on saavuttanut historiassaan suuria voittoja. Jos tutkimme tosi-sosialistista kirjallisuutta, löydämme hyvin erilaisia selityksiä, aina sen mukaan, ovatko kotoisin toisesta vai toisesta noista näkökohdista.” SDP:n puoluesihteeri reijo paananen toteaa kannatuksen olleen laskussa jo kaksi vuosikymmentä: ”Yhteiskunnan rakenne on muuttunut. tekSti oSk ar lindMan kuvituS k aarina taMMiSto. Aiemmin selkeä jako – duunari, toimihenkilöt, akateemisesti koulutetut, johtajat – on vähentynyt huomattavasti.” Ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiön julkaisun Jakolinjojen Suomi mukaan kannatuspohja on muuttumassa: ”Uusia työpaikkoja syntyy ensisijaisesti hyvin palkatuille sektoreille, mutta myös matalapalkkaisille aloille
LIIKE HAKEE SUUNTAA Puoluejohto on nostanut esille sosiaalidemokratia ja vapaus -teemaa: ”Se kuvastaa hyvää keskusteluasennetta.” sanoo Timo Bergman. Sen toiminnallisuuden vaatimiin remonttitarpeisiin ei haluttu enää vastata. RESURSSIT HUPENEVAT Puolueen talous on kovilla. On jul. Marshall sanoo hyvinvointivaltion olevan poliittinen luomus, joka perustuu annettuihin lupauksiin. MISSä TAVATAAN. Jos tykätään, vain peukutetaan. ”Kun ennen kokoonnuttiin työväentalolle, siellä oli harrastuspiirit, opintopiirit, agitatsioonia ja ylipäätään käytiin keskustelua siitä missä maailma makaa”, sanoo Reijo Paananen. ”ASIAT KESKIMääRäISESTI HYVIN” Paananen sanoo puolueen jämähtäneen säilyttäjäpuolueeksi: ”Kun olemme saaneet rakennettua tähän maailmaan muutamia aika hienoja juttuja, kuten koulujärjestelmä, peruskoulu, terveydenhuolto, oikeastaan koko sosiaaliturva, asumisentuki mukaan lukien, niin olemme ehkä vähän jämähtäneet, että sanotaan keskimääräisesti asioiden olevan oikein hyvin.” timo bergman, Kalevi Sorsa -säätiön viestintäja talousvastaava, pitää kannatustilannetta ikävänä: ”Kun mietitään politiikan sisältöä, se ei saisi olla pelkästään kannatuksen tavoittelua, vaan sen pitää olla johdonmukaista ja tulevaisuuteen suuntautuvaa. Timo Bergmanin mukaan yksi kehittämisen paikka puolueella on, että politiikan sisältöjä valmisteltaessa pitäisi yhä vahvemmin ajatella asioita pitkällä aikavälillä ja miettiä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Yhteiskunnalliset valtasuhteet ovat vaikuttaneet luomuksen laajuuteen ja sisältöön. 53 työpaikkojen määrä pysyy vakiona ja korkeapalkkaisten määrä kasvaa.” Jo Bernstein povasi työväenliikkeen äänestäjien määrän vähenevän pääoman kasvun myötä. Puolueen Demokraatti-lehti ilmestyy enää vain kerran viikossa ja kolmasosa puoluetoimiston väestä sai lähteä, osa toisiin tehtäviin. Ihmiset tuovat tarpeensa julki entistä moninaisimmin tavoin. Paikallinen toiminta ei löydä enää ihmisiä kuten aiemmin. Perussuomalaisten timo Soini kommentoi plokissaan: ”Poliittinen vasemmisto antaa työntekijöilleen potkuja ja SDP möi jopa puoluetoimistonsa. h. Yhteistä ja yksityistä varautumista -julkaisussa sanotaan yhteiskunnan tehtäväksi jäävän jakolinjojen silottaminen. Politiikan pitää perustua perusteltuun tietoon.” Brittiläinen sosiologi t. Bergman näkee että, puolueen uudistuminen vaatii rohkeaa järjestöllistä uusiutumista. Huhtikuun vaaleissa SDP menetti kahdeksan kansanedustajanpaikkaan, ja sen puoluetuesta leikattiin 1,3 miljoonaa euroa. ”Kun keskimääräihmistä ei oikein ole, jotkut eivät niitä tukia tai apuja tarvitse ja taas ne, jotka tarvitsevat enemmän, eivät saakaan riittävästi”, pohtii Reijo Paananen. Kalevi Sorsa -säätiössä on pohdittu siirtymää ”valtionyhtiöistä yrittäjähenkiseen valtioon”. Hän haluaa SDP:stä tulevaisuuteen katsovan puolueen, jossa on tärkeänä elementtinä myös ihmisten arjen turvallisuus. Aktiivista julkista sektoria tarvitaan varmistamaan kestävä taloudellinen kasvu. Yksityinen sektori synnyttää uudet työpaikat ja valtion tehtävä on ”luoda yksityiselle toimeliaisuudelle kilpailukykyinen toimintaympäristö vakaan hallinnon, kilpailukykyisen verotuksen, kilpailujen työmarkkinoiden, kestävän julkisen talouden ja toimivan koulutusjärjestelmän kautta”. Paanasen mukaan sosiaalisessa mediassa kritiikki nousee huomattavasti suurempaan osaan kuin kannustus. Tiedän kokemuksesta (SMP-konkurssi), että kun ensin myydään metsät, sitten pellot ja lopulta mökki, niin alamäki on varma.” Hakaniemen puoluetoimiston myyntiä oli valmisteltu jo kaksi vuotta. Kun valinta oli tehtävä toiminnan ja seinien välillä, valittiin toiminta
Bergmanista oppositiossa on hyvä momentti, kun hallitus on vahvasti arvokonservatiivinen ja tekee eriarvoistavaa talouspolitiikkaa. Innovatiiviset yrittäjät tuovat talouteen luovaa tuhoa ja synnyttävät talouskasvua. Muodostuuko yksityisestä hoivasta julkista hoivaa täydentävä vai sen yhä vahvemmin korvaava palvelumuoto. Toinen on kansalaisen vapaus, jossa suurinta vapautta on se, että on mahdollisuus osallistua siihen prosessiin, jossa omista vapauden rajoituksista säädetään. Jakolinjojen Suomessa korostetaan sen tärkeyttä, että kaikki ovat samassa veneessä: ”Kun demokratia horjuu, on taustalla usein kansan sisäinen jakautuminen. Talouspolitiikan uudelleenarviointi vaikuttaisi myös arvokeskusteluun. Tätä hän veikkaa uuden periaateohjelman keskeiseksi keskustelunaiheeksi. Hyvinvointiyhteiskunnan on annettava tälle hyvät edellytykset ja pehmennettävä negatiivisia vaikutuksia. Bernstein kirjassaan Sosiaalidemokratian revisionismi vertaa karl Marxin teorioita darwinin kehittämiin: ”Luonnollisesti ovat näiden kehitysehdot oleellisissa kohdissaan toisellaiset, sillä sekä kasvimaailma että eläinmaailma kehittyvät kokonaisuudessaan tiedottomasti, tarkoituksettomasti, samalla kun ihmiskunta ajan varrella tulee tietoiseksi kehitysehdoistaan ja yhä enemmän tietoiseksi myös siitä, minkä puolesta se taistelee.” MITEN ARVOTTAA SOSIAALIDEMOKRAATTI. Yhdenvertaisuus ei historiallisesti ollut olemassa, kun nimettiin sosiaalidemokraattisia arvoja. Myös gunnar Myrdalia lainataan. Intressiristiriidat johtavat helposti tilanteeseen, jossa ”me maksajat” ja ”ne vapaamatkustajat” ovat vastakkain, todetaan julkaisussa. Edellisessä puoluekokouksessa on käynnistetty periaateohjelman uudelleenkirjoittaminen. ”Täytyy ottaa varmaan erityisesti toimeentuloon liittyviä linjauksia – mille pohjalle se rakennetaan. 54 kisin palveluin tuettava yksityistä sektoria esimerkiksi vanhustenhuollon osalta. SDP on tekemässä omaa yhteiskuntasopimusta. Tätä täytyy määritellä nimenomaan oikeudenmukaisuuden kautta. Omat käsityksensä hän sanoo tuovansa esiin puolueosastossaan. ”Minulle solidaarisuus on nimenomaan kansainvälistä. Punavihreä yhteistyö tulee käyttää täysimääräisesti hyväksi. ”Kannattaa kuitenkin rehellisyyden nimissä muistaa, että näin vahvalla enemmistöllä toimiva hallitus tekee haluamansa päätökset. Sosiaalidemokratian on otettava yrittäjyys vakavasti ja päivitettävä hyvinvointiyhteiskuntaa kannustamaan yrittäjyyttä. Vuoden 2017 puoluekokouksessa julkistetaan tämä ohjelma. Ei vallankumouksen tarvitse aina olla äkillinen. Silloin olemme perustulokeskustelussa”, sanoo Paananen. Politiikassa taistelevat arvot. Samuli Sinisalon julkaisussa Sosiaalidemokratia ja yrittäjyys sanotaan käynnissä olevan murros kohti yrittäjyyden yhteiskuntaa. Julkaisussa lainattuihin ajattelijoihin kuuluvat richard Cantillon, joseph Schumpeter ja adam Smith. Paananen nostaa myös kansainvälisyyden keskeiseksi arvoksi, sillä kehitys kulkee kuitenkin sykleissä tai aaltomaisesti: ”Me emme voida lähteä siitä, että kaiken täytyy meillä olla kunnossa ennen kuin voidaan katsoa muuta maailmaa.” Revisionistinen sosiaalidemokraatti Karl Kautsky luotti kansanvaltaisuuteen muutostekijänä: ”Mutta eikö kansanvaltaisuus tarjoo perustetta vähitellen tapahtuvalle, huomaamattomalle siirtymiselle kapitalismista sosialismiin, ilman mitään väkivaltaista kaiken olevaisen kumoomista, jommoisena valtiollisen vallan valloittaminen köyhälistön hyväksi tulee esiintymään?” Puoluejohto on nostanut esille sosiaalidemokratia ja vapaus -teemaa.. Kun kansanryhmien keskinäinen luottamus ja sympatia loistavat poissaolollaan, tulee politiikasta helposti kilpailevien ryhmittymien taistelua, jossa tavoitteena ei ole yhteinen hyvä vaan oman ryhmän vaikutusvallan kasvattaminen toisten kustannuksella.” Vapauskäsitettä on julkaisun mukaan kahtalaista: Yksityinen vapaus näkee vapauden ensisijaisesti ulkoisten pakkojen puutteena ja yksilön mahdollisuutena valita itse omat arvonsa ja päämääränsä. MITä SEURAAVAKSI. Se on laiminlyöty juttu.” Reijo Paananen puolestaan vastaa: ”Edelleen tasa-arvo on se, jolle kaiken pitää pohjata. Minkälaisia ovat sinulle tärkeimmät sosiaalidemokraattiset arvot, Timo Bergman. Kolmas, joka on vähän siinä rajalla, on että käytännön politiikkaa tehdessä huomioitaisiin taloudellinen turvallisuus. Oppositiossa tullaan ottamaan kantoja, jotka olivat jo vaaliohjelmassa. Syntyy erilaisia riskipooleja, joilla on erilaiset intressit. Sosiaalidemokraattien oppi-isä karl kautsky muotoili vallankumouksen käsitteen kirjassaan Yhteiskunnallinen vallankumous näin: ”Toiset ymmärtävät sillä katusulkuja, linnojen polttamista, giljotiineja, syyskuun murhia ja kaikkia hirmuisuuksia yhteensä. Meidän tasa-arvo ei tarkoita tasapäistämistä, vaan se tarkoittaa sitä, että mahdollisuuksia voidaan tasata, jotta ihminen pääsee eteenpäin.” Hän pohtii, onko työ enää arvo vai onko se enemmän väline. ”Välillä on vaarana, että sosiaalidemokraattinen liike tahtoo leimautua olevansa enemmän järjestelmän puolueella kuin ihmisen. Toiset taasen haluavat ottaa tältä sanalta kokonaan järjen pois ja pitää sitä vaan suurena, mutta huomaamattomana ja rauhallisena yhteiskunnan uudistamisena, melkein samanlaisena kuin Amerikan löytö tai höyrykoneen keksiminen aikanaan aikaansaivat.” Sekä Bergman että Paananen pitävät perustulokeskustelua tarpeellisena. Turvattomuus ruokkii ääriliikkeitä. Oppositio voi luoda vaihtoehtoja ja sanoa, että tämä ei ole hyvä, mutta ei se paljon sen pidemmälle johda.” Puolueen uudesta suunnasta halutaan laajaa keskustelua. Ympäri maata kootaan opintopiirejä tai keskustelukerhoja. Kuitenkin aatteellisella pohjalla on tämä vapautusaspekti olemassa”, sanoo Bergman
Niin työllisyysja toimeentulo-ongelmien torjuminen kuin Perussuomalaisten nousun estäminen olisivat edellyttäneet työajan radikaalia lyhentämistä, julkisen sektorin vahvempaa otetta työllisyydestä tai säällisen toimeentulon takaamista kaikille työstä riippumatta. tekSti SaMi outinen kuvituS l aura tuoMi. 55 työttömyys demarienkin riippakivenä Sosiaalidemokraattienkin omaksuma markkinoiden luottamuksen ja yritysten kilpailukyvyn painottaminen talouspolitiikassa ei ole turvannut työllisyyttä
Joukkotyöttömyys, talouden globalisoituminen, teollisuuden rakennemuutos sekä palveluja tietotyön yleistyminen kaivoivat maata toisen maailmansodan jälkeisen kansallisvaltioja palkkatyökeskeisen yhteiskuntajärjestyksen alta. Sen sijaan julkisen sektorin teettämiä väliaikaisia työllistämistöitä sosiaalidemokraattisten päättäjien enemmistö piti liian passiivisina työllistämisen muotoina. Syy ei ole työvoiman tarjonnassa, hinnassa tai kannusteissa. Viimeisimmät arviot työikäisen väestön maailmanlaajuisesta lisääntymisestä vuoteen 2050 mennessä liikkuvat 1,5 miljardin tietämissä. Ajatustapa vahvistui 1990-luvulla taloudellisen globalisaation, laman, Euroopan integraation ja työmarkkinoiden pirstaloitumisen myötä. Suomi ja Yhdysvallat ovat esimerkkejä maista, joissa samaan aikaan työn tuottavuuden noususta kertyneet voitot ohjautuivat yhä suuremmassa määrin omistajien tileille palkankorotusten sijaan. Sama koski jälkiteollista työstä vapautumista ennakoineita punavihreitä sosiaalidemokraatteja, joiden vastaus työn heikkenevään asemaan tuotannontekijänä olisi ollut toimeentulon takaaminen kansalaispalkan tapaisilla järjestelyillä, sekä ympäristön kestokyvyn nostaminen keskeisempään asemaan sosiaalidemokraattisessa politiikassa. Toissijaisesti sosiaalidemokraatit suosivat valtiollisissa työllisyyttä tukevissa toimissa aktiivista työvoimapolitiikkaa, eli työttömien alueellisen ja ammatillisen liikkuvuuden edistämistä, koulutuspanostuksia ja työttömien työllistämistä tarvittaessa palkkatuen avulla. Uusliberalistisesta globalisaatiosta seurasi 1970-luvun alkupuolelta lähtien vähitellen OECD-maissa talouskasvun useamman prosenttiyksikön hiipuminen vuonna 2008 jopa nollakasvuksi, tuloerojen tasainen kasvu, valtioiden velkaantuminen ja verotusmahdollisuuksien taittuminen. Se on merkinnyt massatyöttömyyttä ja palkkatason pysymistä alhaalla. Edellä esitellylle politiikalle vaihtoehtoja tarjonneista yksittäisistä sosiaalidemokraateista etenkin SAK:n vientiliittojen edustajat kannattivat vuosina 1975–1998 paikoin onnistuneestikin markan devalvoimista viennin, talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Kilpailevat sisäiset tai ulkoiset devalvaatiot eivät finanssikapitalismin kriisiin kestävästi pure. Se merkitsisi vastasyklistä talouspolitiikkaa ja tuotannollisten investointien suosimista pörssikeinottelun sijaan. Tämä on sosiaalidemokraattien nykykriisin keskeinen syy.. Tämä johtuu myös siitä, että suomalaiset vientiyritykset eivät voi tukeutua 1990-luvun lailla devalvaatioon ja eurooppalaisten kulutuskysyntään. Varsinkin korkosääntelyn purkaminen kesällä 1986 toimi katalysaattorina sille, että 1970-luvun jälkimmäisellä puoliskolla alkanut talouden valtiollisen ohjailun lieventäminen kulminoitui johtavien sosiaalidemokraattien ajattelussa pyrkimykseen saada harjoittamalleen politiikalle markkinoiden luottamus ennakoimalla niiden tahtotila. Talousongelmien pitäminen yksinomaan rakenteellisina valtiovarainministeriön nykykäsityksen tapaan johtaa nykysuomen taloustaantumassa kreikkalaiseen noidankehään: hiipuvaan talouskasvuun, lisävelkaantumiseen, joukkotyöttömyyden syvenemiseen ja köyhyyden kasvuun. Tästä seuraavan ruutitynnyrin räjähtämisen estäisi kansallinen, kansainvälinen ja ylikansallinen keynesiläisyys. 56 työväeStön poliittiSeSta ja ammatillisesta järjestäytymisestä syntyneen sosiaalidemokraattisen liikkeen kohtalo on vahvasti sidottu työhön. Ruumiillisen työn tuotannollisen merkityksen heikkeneminen sekä palkansaajien välisten tuottavuuserojen kasvu johtivat 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä siihen, että työnteon ensisijaisuutta tasa-arvokäsityksensä perustana korostava sosiaalidemokratia ajautui kriisiin. KREIKKALAINEN NOIDANKEHä Akuutti kansallinen investointivaje johtuu kysynnän, innovoinnin, heikomman valuutan, rahamarkkinoiden ohjailun ja julkisten töiden puutteesta. Lyhyen tähtäimen valtiolliset työllistämistoimet jäivät sosiaalidemokraattisessa politiikassa toissijaisiksi työllistämiskeinoiksi, koska julkista sektoria ja rahoitusta ei suosittu siinä määrin, että kaikki työttömät olisi ollut mahdollista tarvittaessa työllistää valtion varoin. Valtion vahvempaa työllistämisotetta ja keynesiläistä suhdannepolitiikkaa tukeneet jäivät ajatuksineen johtavien sosiaalidemokraattien keskuudessa vähemmistöön. Yritykset oli tarkoitus saada tekemään tuotannollisia investointeja ja siten työllistämään. Se merkitsi talousja työmarkkinapolitiikan virittämistä tukemaan vientiteollisuuden kilpailukykyä. Tähän pyrittiin saattamalla julkinen talous ja vaihtotase tasapainoon inflaation ja devalvaation vastaisella politiikalla. Työvoiman tarjonnan globaali lisääntyminen ei ole luonut omaa kysyntäänsä, jos mittapuuna käytetään kokoaikaisia ja vakituisia työpaikkoja, joista maksetaan säällistä palkkaa. TYÖVOIMAN MASSIIVINEN YLITARJONTA Maailmanlaajuisen työttömyyden ennustetaan nousevan vuonna 2015 kaikkien aikojen ennätystasolle. Työvoiman tarjonta ei muodostu ongelmaksi nykyisillä vajaatyöllisyysluvuilla edes kehittyneissä maissa. MARKKINOIDEN LUOTTAMUS ETUSIJALLE Matalasta inflaatiosta ja hintavakaudesta tuli sosiaalidemokraateille työllistämisen avainkeino etenkin sen jälkeen, kun he olivat myöntyneet rahoitusmarkkinoiden vapauttamiseen. Valtion rooliksi jäi sosiaalidemokraattien työllisyysajattelussa ensisijaisesti vahvistaa tuotannollisen toiminnan edellytyksiä tutkimusja tuotekehityspanostuksilla sekä julkisilla palveluja infrastruktuuri-investoinneilla. Työllisyysja toimeentulo-ongelmien torjuminen ja Perussuomalaisten nousun estäminen olisivat edellyttäneet joko työajan radikaalia lyhentämistä myös tuottavuuden kasvattamiseksi, julkisen sektorin työpaikkojen lisäämistä tai säällisen toimeentulon takaamista kaikille työstä riippumatta. Sosiaalidemokraattien työllisyyslinja vuosina 1975–1998 perustui ensisijaisesti talouskasvun varaan. Palkansaajien jakautuminen vakituisissa töissä olleisiin, pätkätyöläisiin ja työttömiin sekä jälkimoderniin ajatteluun yhdistynyt markkinausko johtivat kylmän sodan päättymisen ohella sosiaalidemokraattienkin itseymmärryksen hajaantumiseen ja markkinaehtoistumiseen viimeistään 1990-luvulla, vaikka he eivät sortuneet yksinomaan jälkimoderniin relativismiin ja suurin osa työikäisistä elätti itsensä edelleen palkkatyötä tekemällä. Maapallon työvoimasta ainoastaan 25 prosenttia on pysyvissä ja kokoaikaisissa palkkatöissä. Taloudellinen globalisaatio on luonut maailmanlaajuiset työmarkkinat, joilla on massiivinen ylitarjonta työvoimasta. Sosiaalidemokraattinen pyrkimys markkinareaktioiden ennakointiin, inflaatio–devalvaatio-kierteestä irrottautumiseen, korkojen alenemiseen ja yritysten kilpailukyvyn kohottamiseen on osoittautunut liian heikoksi täystyöllisyyden takaamisen välineeksi. Globaalin työja toimeentulovajeen purkaminen edellyttää kaikissa tapauksissa valtioilta ja keskuspankeilta voimakkaampaa osallistumista rahoitukseen ja rahavirtojen ohjailuun
Lopulta Jourgensen alkoi jopa hiukan sääliä Bush nuorempaa, jonka hän oli eräässäkin kappaleessa ristinyt ”Suureksi Saatanaksi”. 57 harva valtionpääMieS on kohdannut niin raivokasta populaarikulttuurikentän vastustusta ja kritiikkiä kuin Yhdysvaltain presidenttinä kaksi kautta istunut republikaani george W. Vuosikymmenen lopulla hänen perustamansa Ministry-yhtye nousi teollisen raskaamman musiikin pioneeriksi yhdistelemällä rumpukoneita ja sampleja metalliseen särökitaraan. ”Kymmenen–viidentoista vuoden iässä häpesin perheeni keskiluokkaista elämää. Toimittaja jon Wiederhornin kanssa kirjoittamassaan omaelämäkerrassaan Jourgensen avautuu huumesekoilun huuruisesta elämästään. tekSti Marko korvela kuva ediFortini kirjalliSuutta : Al Jourgensen & Jon Wiederhorn: The Lost Gospels According To Al Jourgensen. SOSIALISMI ON AINOA TAPA Al Jourgensen luonnehtii itseään sosialistiksi. Ongelmana on, että koko kansakunta on rakennettu ahneuden varaan. Da Capo Press 2013. Bush. ”Presidentti valehteli Irakin joukkotuhoaseista ja hyökkäsi maahan. Ratkaisu on nykyään rumana pidetty s-sana: sosialismi”. Sitten yhtäkkiä 11.9.2001 terrori-iskujen jälkeen Bush alkoi käyttäytyä kuin kaikki menisikin käsikirjoituksen mukaan. ”Kapitalismissa ei ole sinänsä mitään väärää. En pitänyt Bush juniorista enkä luottanut häneen”, kertoo Jourgensen. bush . Al Jourgensen keikkamatkalla Brasilian São Paulossa Ministryyhtyeensä kanssa. Seurasi kolmen levyn anti-GWB-trilogia – Houses of the Molé, Rio Grande Blood ja The Last Sucker. Ulkopolitiikasta ei ollut tietoakaan ja vaikutti siltä, ettei poika osannut tehdä ensimmäistäkään sisäpoliittista päätöstä ilman että kilautti isälleen george bush vanhemmalle. Todelliset syypäät olivat muualla”, pohtii Jourgensen. doupat tu deMari Amerikan vihaisin rokkari Al Jourgensen vihaa republikaaneja ja ihailee pohjoismaista sosialidemokratiaa. Esimerkiksi menestyslevy Psalm 69:ltä löytyy tarkkoja huomioita kapitalismin valtakoneistosta. Bushin kenties kovimmaksi arvostelijaksi nousi eittämättä Ministry-yhtyeen keulakuva al jourgensen , joka julkaisi 2000-luvun alkupuolella kokonaisen trilogian poliittista teollista metallia suoraan päin Bush nuoremman mätää hallintoa. ”KUSIPää-BUSH” TäHTäIMEEN Al Jourgensen on aina arvostellut amerikkalaista yhteiskuntaa ja kirjoittanut yhteiskunnallisia kappaleita. Silloin päätin harjoittaa omaa kansalaisoikeuttani ja ottaa tämän kusipään tähtäimeeni”, toteaa Jourgensen. Tästä esimerkkinä ovat Kanada ja pohjoismaat. Vuonna 1988 ilmestynyt kolmas pitkäsoitto The Land of Rape And Honey on toiminut innoittajana lukuisille koneellisen metallin yhtyeille, kuten Nine Inch Nailsille, Marilyn Mansonille ja Fear Factorylle. Se ei voi jatkua”, lataa Jourgensen, ehkä maailman epätodennäköisin demari. Samaan aikaan Bush lanseerasi kansalaisoikeuksia sortavan Patriot Actin. Hän myös tunnustaa olevansa vasemmistolainen sosialidemokraatti, joka ihailee pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja kannustaa ihmisiä äänestämään demokraatteja. RUMA S-SANA Vuonna 1958 syntynyt Al Jourgensen aloitti uransa synapopparina 1980-luvun alussa. ”Koska kaikkialla yhteiskunnassa on ahneutta, meidän on oltava järkeviä ja tasattava vaurautta. Nyt yksi prosentti päättää, ja 99 prosenttia on vittuuntuneita. Säätely onnistuu Jourgensenin mukaan parhaiten sosiaalidemokratiassa. ”Ongelmana on, että koko kansakunta on rakennettu ahneuden varaan.”. ”Bush astui virkaansa ilman mitään käsitystä mistään, ilman omaa agendaa. Tiedän, että tällä aivopesun aikakaudella tämä kuulostaa kauhealta, mutta meillä ei ole vaihtoehtoa. Lopullisesti Jourgensenin hihat paloivat vuonna 2001, kun Yhdysvaltain presidentiksi valittiin aikaisemmin Texasin kuvernöörinä tunnettu George W. Afganistanin ja Irakin sodan arkkitehti toimi innoittajana kymmenille ja taas kymmenille protestilauluille, -kirjoille ja -elokuville. ”Minusta tuntuu, että se [sosialismi] on ainoa tapa järjestää yhteiskunta tällä planeetalla. Meidän on jaettava vastuuta, jotta saavutamme sosialismin. Vanhempani olivat ’porvareita’, mikä ei tuntunut kovinkaan imartelevalta”, muistelee Jourgensen. Nykypäivän Yhdysvalloissa keskiluokka kutistuu, ja jäljelle ovat jäämässä vain äärimmäisen rikkaat ja valtava ryysyköyhälistön joukko. ”Ymmärsin, että hän oli pelkkä sätkynukke. Ahneutta on säädeltävä”, selittää Jourgensen
Toukokuussa 2014 hänet valittiin myös SDP:n toiseksi varapuheenjohtajaksi. Marin tekee gradua kuntien poliittisesta johtamisesta. Hän haluaa luoda puolueelle kunnianhimoisemmat tavoitteet ympäristöja ilmastopolitiikkaan, koulutukseen, tutkimukseen ja sivistykseen sekä talouspolitiikan ja sosiaaliturvajärjestelmän uudistamiseen. Marin julkaisi syyskuussa Irti apatiasta – Kymmenen askelta sosialidemokratialle Suomessa -tavoitteet. Ongelmaksi on kuitenkin ajan saatossa muodostunut se, että suhde tavoitteiden ja niiden pragmaattisen edistämisen välillä on hämärtynyt. Saman vuoden joulukuussa hän pohti twiitissään, pitäisikö veropakolaisuudesta rangaista kansalaisuuden menetyksellä. ”Hallitus käyttää vaikeaa taloudellista tilannetta keppihevosena hyvin rajuille leikkauksille, taloustieteilijöiden lausunnoista huolimatta. Marin valittiin Tampereen kaupunginvaltuustoon toisissa kunnallisvaaleissaan vuonna 2012 ja valtuustokauden alussa myös kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi. Yhteistyöstä ja kompromisseista on tullut itseisarvoisia”. Tämä tehtävä yhdessä kaupunginvaltuuston puheenjohtajuuden kanssa vie hänen ajastaan leijonanosan: ”Vapaa-aikaa minulla ei ole.” IRTI KOMPROMISSEISTA. 58 viiMe SykSynä Sanna Marin tykitti eija-riitta korholaa , joka valitteli eurovaalitappionsa tulleen liian kalliiksi eduskuntavaalikampanjaan nähden, syyttäen tätä vähävaraiseksi tekeytymisestä ja kadonneesta todellisuudentajusta. Hän kokee politiikan ammattinaan. Marin mieltää itsensä tamperelaiseksi, vaikka onkin muuttanut sinne vasta aikuisiällä. Ja kuka tämä nuori poliitikko oikeastaan on. ”Pidän asuinlähiöni Kalevan monimuotoisuudesta ja värikkyydestä”, hän kertoo. Sanna Marin pitää demareiden vahvuutena laajaa yhteistyökykyä. MAAILMANPARANTAJA AMMATTIPOLIITIKKONA Sanna Marin syntyi Helsingissä sateenkaariperheen lapseksi vuonna 1985, jonka jälkeen perhe muutti pian Tampereen naapurikuntaan Pirkkalaan. Hän peräänkuuluttaa laajaa yhteistyötä: ”Koulutusvälikysymys oli tästä hyvä esimerkki”. Marin näkee demarit yhteiskuntaa uudistavana ja eteenpäin vievänä poliittisena liikkeenä, joka on kuitenkin nyt menettänyt uudistusasemansa ja osittain myös poliittiset vastavoimat. Marin hakeutui Demarinuoriin 2006. Puolueeseen hän liittyi vuosi tämän jälkeen. tekSti Minna SuMeliuS kuva jukk a-pekk a Fl ander. ”Kulmakivinämme tulee olla nykyistä elvyttävämpi ja investointivetoinen talouspolitiikka, eriarvoistumiseen puuttuminen ja hyvinvointivaltion jälleenrakennus sekä kunnianhimoinen ympäristöja ilmastopolitiikka”, Marin linjaa. Emme näyttäydy kiinnostavana vaihtoehtona uusille sukupolville”. Mutta kauanko Marin jaksaa taistella puolueensa kokoomusta ja Keskustaa syleilevää valtavirtaa vastaan. Tämä politiikka tulee jakamaan Suomea entistä enemmän kahtia.” Suomi on jakautumassa kahtia myös popunavihreä uudistaja Sanna Marin, 30-vuotias SDP:n kansanedustaja, puolueensa toinen varapuheenjohtaja ja Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, on tullut tunnetuksi demariksi radikaaleilla ulostuloillaan. Hän vastustaa ydinvoimaa, on avoimesti feministi sekä seksuaalija sukupuolivähemmistöjen puolestapuhuja. Marinin kotitausta ei ole poliittinen, ja hän kertoo ajautuneensa politiikkaan puhtaasti ”maailmanparannusvietin” ajamana. ”Tällä hetkellä näyttäydymme olemassa olevista rakenteista kiinni pitäviltä ja muutosvastarintaisilta. Marin valmistui ylioppilaaksi Pirkkalan yhteislukiosta vuonna 2004 ja hallintotieteiden kandidaatiksi Tampereen yliopistosta vuonna 2012. TEKOJEN HETKI Hallituksen politiikan oikeistolaisuus on Sanna Marinin mielestä ideologista. Vuonna 2015 toisissa eduskuntavaaleissaan hän tuli valituksi eduskuntaan vaalipiirinsä suurimmalla 10 911 äänen määrällä. ”Tämän avulla on rakennettu hyvinvointivaltiota. Tämänhetkisessä SDP:n oppositioasemassa Marin haluaa tehdä vasemmistolaista politiikkaa
Se ei pidä poliittista toimintaa elävänä ja vahvana.” ”Ei pidä ajatella, että kulttuuri-ihmisiä pitää saada mukaan, jotta puolue voi hyötyä heistä, vaan suhteen pitää olla tasavertainen ja vapaa. TAITEESTAKIN VOI AMMENTAA Alho sanoo tunneyhteyden ihmisten arkeen olevan SDP:ssä hukassa, samoin yhteyden kansalaisliikkeisiin. ei pelkk ää k atSoModeMokr atiaa Arja Alho haluaisi puolueensa limittyvän enemmän kansalaisyhteiskuntaan. Vasemmistoliitto sekä pääosin myös Vihreät ovat mukana rintamassa. SDP vastustaa hallituksen leikkauspolitiikkaa ja työelämään kohdistuvia pakkokeinoja, mutta maltillisuutta painottaen. Eihän tällaisessa katsomodemokratiassa ole mitään järkeä. 59 liittisesti. Puuttuu sellainen oivallus kuin Podemosissa ja Syrizassa, että demokratia on jatkuvaa vuorovaikutusta ja osallisuutta.” Alho on itse aktiivinen kansalaisliikkeissä, muun muassa Vapaus valita toisin -yhdistyksessä. Ay-liike kokoaa voimiaan ja valmistautuu mahdolliseen yleislakkoon. Marin on aavistuksen eri linjoilla ja antaa esimerkiksi yleislakolle täyden hyväksyntänsä. Pitemmällä aikavälillä Alho näkee kannatuksen lähes jatkuvan putoamisen yhtenä taustatekijänä sosiaalidemokraattien siirtymisen 1990-luvulla muun muassa Tony Blarin innoittamana lähes kaikkialla Euroopassa kohti poliittista keskustaa. Vaalien alla keskusteluasetelma kuitenkin muuttui, kun hallitsevaksi tunnelmaksi tuli velkaantumispelko. Marin on kertonut harkinneensa aikoinaan politiikkaan mukaan lähtiessään myös Vihreitä ja Vasemmistoliittoa, mutta päätyneensä demareihin puolueen ”tekojen historian” takia. Hallituspuolueet kannattajineen kokoavat myös voimiaan ja uhkailevat ay-liikettä entistä yksipuolisemmilla toimilla. Myös kulttuurija sivistystoimintaan SDP:n tulisi panostaa enemmän, Alho linjaa. Rinne ei myöskään onnistunut kovin hyvin keskusteluissa”, Alho arvioi. Heidän taiteestaan, tiedoistaan ja kokemuksistaan voidaan ammentaa”, Alho sanoo ja kertoo viime aikoina vaikuttuneensa Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu-näyttelystä. ”Sosiaalidemokraateille vaikuttaa riittävän, että demokratia toimii neljän vuoden välein, kun äänestetään. ”Meillä ei ole oikein muuta tarjottavaa kuin että liity SDP:n jäseneksi ja tulee kokouksiin. Paluu vasemmistolaisille juurille modernilla punavihreydellä ryyditettynä edellyttäisi Marinin kaltaisilta puolueen uudistajilta väkeviä tekoja. ”Lipposen hallituksen aikoihin uusliberalistinen agenda löi läpi”, muistelee Arja Alho.. tekSti eliaS krohn Alho sanoo tunneyhteyden ihmisten arkeen olevan SDP:ssä hukassa. ”vaSeMMiSton yhteinen kannatus oli järkytys”, sanoo kevään eduskuntavaalien tuloksesta SDP:n pitkäaikainen vaikuttaja, ex-kansanedustaja ja -ministeri Arja Alho. Sosiaalidemokraattinen puolue näyttää olevan valintojen edessä. Samaan aikaan oma aatteellinen työ ja teoreettinen pohdinta, tässä tapauksessa kapitalismikritiikki, tuli laiminlyötyä”, Lipposen ensimmäisessä hallituksessa ministerinä toiminut Alho suomii. Nyt jää nähtäväksi, milloin puolue alkaa elää myös tekojen nykypäivää, ja miten kärkevästi sen toinen varapuheenjohtaja uskaltaa tätä puolueessaan ajaa. Myös monet Perussuomalaisten kannattajat ovat takinkääntöpolitiikkaan pettyneinä siirtyneet hallitusta kritisoivan kansanliikkeen leiriin. Antti Rinne tuli SDP:n puheenjohtajaksi samalla agendalla, mutta alkoi horjua, kun hänestä tuli valtiovarainministeri. Ydin-lehden päätoimittajana nykyään työskentelevä Alho oli odottanut erityisesti Vasemmistoliiton pärjäävän paremmin. Sanna Marin pyrkii luomaan puolueelleen kunnianhimoisempia tavoitteita. Paavo Arhinmäen johdonmukaisesti yrittämä talouskuripolitiikan haastaminen ei onnistunut. ”Lipposen hallituksen aikoihin uusliberalistinen agenda löi läpi. ”Se oli hyvin tunteisiin vetoava, retorinen juttu – ja talouspoliittisesti täysin pätemätön
SoSiaalideMokr atia + nuoret = . Jopas, 12-sivuisen veropoliittisen ohjelman. Jotkin asiat eivät näytä muuttuneen: nuorisojärjestö pitää edelleen vaatimuslistallaan koulutuksen maksuttomuutta ja uskonnonopetuksesta luopumista, aivan kuten sata vuotta sitten. Nuorisotakuu tarkoittaa sitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työpaikka, opiskelupaikka, työpajatoimintaa tai kuntoutusta viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta. Seuraavaa paikkaa pitää Kokoomusnuoret. Nuorisoliiton esittämät kannanotot monella politiikan lohkolla ovat huomattavasti puoluetta radikaalimpia ja uudistusehdotukset konkreettisempia.” Poliittisessa ohjelmassa vaaditaan esimerkiksi alkuperäiskansojen asemaa parantavan ILO169-sopimuksen ratifioimista, maksutonta julkista liikennettä ja pakkosterilisaatiosta luopumista. Ensimmäisellä kerralla vuonna 1921 järjestö jäi kommunistien käsiin ja tilalle perustettiin Sosialidemokraattinen Työläisnuorisoliitto, joka puolestaan jäi puoluehajaannuksessa 1959 vähemmistöön jääneiden vähemmistösosialidemokraattien käsiin ja tilalle perustettiin nykyinen Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto”, Lönnqvist sanoo ja lisää, että poliittinen 1970-luku oli järjestön kulta-aikaa. Demarinuoret ovat saaneet osansa vasemmistoryhmittymien liikehdinnöistä: ”Demarinuorten historiassa on paljon myös poliittisesti myrskyisiä aikoja, ja toimintaa on värittänyt kamppailu niin äärioikeiston kuin äärivasemmistonkin kanssa”, Miikka lönnqvist , demarinuorten pääsihteeri kertoo Kulttuurivihkoille. EMOPUOLUE EI SANELE Entä onko Demarinuoret emopuolueen käskyvallan alla. 60 puolueiden nuoriSojärjeStöiStä suurin on Keskustanuoret, jäseniä on 12 000. Mutta mitä Sosialidemokraattiset Nuoret -järjestöstä tiedetään. Demarinuoret vaatii nuorisotakuun laajentamista koko Euroopan laajuiseksi. Tuolloin jäseniäkin oli kymmeniä tuhansia. Suomen sosialidemokraattinen puolue SDP perustettiin vuonna 1899 ajamaan työväestön asiaa. Kas, myös eduskunnan nuorimman kansanedustajan. Mitä saa, kun yhdistää nuorison ja demariaatteen. li andersson kuitenkin esiintyi vaalien alla osapuilleen jokaisessa television vaaliväittelyssä, samoin kokoomuslainen Susanna koski . ”Järjestö on 110-vuotisen historian aikana kaksi kertaa vallattu ja perustettu sosialidemokraattiselle pohjalle uudelleen. Hyvännäköistä nuorisoa trendivaatteissa. Sujuvasti singahtelevat hashtagit, twiitit ja facebookit. Demarinuoret edustavat hyvää keskitasoa reilulla 4 000 jäsenellään; heitä on hiukan enemmän kuin vasemmistonuoria. Miikka Lönnqvistin mukaan merkittävin valtakunnan politiikan tavoite, jossa Demarinuoret katsoo onnistuneensa, on nuorisotakuu. MEDIAHUOMIOTA ASIAKYSYMYKSISSä Kokoomusnuoret ja Vasemmistonuoret ovat mediassa esillä harva se päivä. Epäpoliittisten 1980ja 1990-lukujen jälkeen toiminta on taas kasvussa. Ainakin hienot nettisivut. ”Demarinuoret on puolueesta erillinen, oma rekisteröity yhdistys, joka jakaa SDP:n kanssa sosialidemokraattisen arvomaailman. tekSti kukka-Maria ahokaS kuvituS jaakko SuoMalainen. Mitä mieltä Demarinuorissa ollaan tästä. Nuorisojärjestö perustettiin jo 1906, ja ensimmäiset vaatimukset olivat radikaaleja: nuoret vaativat yleistä koulupakkoa sekä koulutuksen maksuttomuutta ja erottamista kirkon vaikutuspiiristä
Puheenjohtaja joona räsäsen lisäksi Demarinuorten jäsenistä eduskuntaan nousivat Sanna Marin , nazima razmyar sekä 24-vuotias ilmari nurminen , joka on myös eduskunnan nuorin kansanedustaja. Demarit eivät siis ole enää vain vanhojen, harmaapäisten ukkojen puolue, kuten takavuosina. 61 ”On totta, että Demarinuoret ovat poliittisista nuorisojärjestöistä ollut mediassa hieman Kokoomusnuorten ja Vasemmistonuorten varjossa, mutta kun katsoo järjestöjen näkyvyyttä, on se keskittynyt yksinomaan järjestöjen puheenjohtajiin ja varsin negatiiviseen julkisuuteen etenkin Kokoomusnuorten osalta. Valiokuntien puheenjohtajiksi valittiin kuitenkin vanhoja, tuttuja naamoja: tarja Filatov , tuula haatainen ja eero heinäluoma . Demarinuorten näkyvyys onkin keskittynyt lähinnä poliittisiin avauksiin, jotka muihin nuorisojärjestöihin verrattuna ovat päässeet esille verrattain hyvin”, Miikka Lönnqvist sanoo ja toteaa, että järjestö sai neljä jäsentään läpi kevään eduskuntavaaleissa. On totta, että Demarinuoret on poliittisista nuorisojärjestöistä ollut mediassa hieman Kokoomusnuorten ja Vasemmistonuorten varjossa.. Nuoret saivat ylipäätään hyvin ääniä eduskuntavaaleissa, mikä kirvoitti ajatuksia myös nuorisojärjestössä: Demarinuoret vaati kesällä nuorille kansanedustajille lisää valtaa puolueessa. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja antti lindtman on sentään vasta 32-vuotias
tekSti talvikki ahonen kuvituS Sandra praMi. Toisen maailmansodan jälkeen seurakunnat halusivat avata ovensa ihmisille, ja rauha oli tärkeä päämäärä kaikille. Ruotsin kirkko oli lakkauttanut luostarilaitoksen reformaation aikaan, minkä vuoksi myös uudet luostariyhteisöt kohtasivat aluksi haasteita. Sisaret Marianne nordström ja ella perskirkon portailla, yhteiskunnan kynnyksellä Ruotsissa Knivstan kunnassa sijaitseva Alsiken luostari on toiminut turvapaikkana hädänalaisille siirtolaisille vuodesta 1978 lähtien. Kyltin taustalla lepattaa tuulessa Ruotsin lippu, joka on kuin hiljainen kannanotto yhteiskunnassa virallisesti näkymättömissä olevien paperittomien siirtolaisten puolesta. Luostari on koti kolmelle Pyhän Hengen sisariston nunnalle ja usealle Ruotsista turvaa hakeneelle siirtolaiselle, joiden status maassa on epäselvä tai vaikea. KUNINKAITA JA KERJäLäISIä Pyhän Hengen luostariyhteisö alkoi muodostua 1950-luvun puolivälissä. Myös kyltti asuinrakennuksen edustalla vihjaa, että kyseessä ei ole aivan tavanomainen maalaistalo: Alsiken luostari on turvapaikka hädässä oleville siirtolaisille. Toisaalta ne myös kiinnostivat monia sodanjälkeisenä aikana, ja uusia noviiseja liittyi yhteisöihin paljon. 62 pientä kivikirkkoa lukuun ottamatta 30 kilometrin päässä Tukholmasta sijaitsevan Alsiken luostarin pihapiiri muistuttaa tavanomaista pohjoismaista maalaismiljöötä
Tytöistä oli tullut poikia ja pojista tyttöjä, vanhin lapsi oli kirjattu nuorimmaksi ja nuorin vanhemmaksi. Luostarin ainutlaatuinen ilmapiiri ja yhteisö vetosivat. He eivät halua tulla tänne, eivätkä he halua tietää, kuka oleskelee täällä. Luostarissa asui lisäksi ihmisiä, jotka olivat niin sairaita, etteivät pärjänneet yksin kotona, mutta jotka olivat kuitenkin liian terveitä päästäkseen sairaalahoitoon. Se oli erittäin tärkeää, koska siten saatoimme vaikuttaa tapausten käsittelyyn ja vaatia vieraillemme heidän oikeuksiensa toteutumista. Opiskelijoita oli paljon, ja osa heistä oli joutunut taloudellisesti ahtaalle. Eräs keskeinen harmonisoinnin väline on niin sanottu Dublin-järjestelmä. Jos näemme, että valtio tekee virheitä tai jotakin väärin, meidän on reagoitava.” KIRKKOTURVALLA EPäINHIMILLISIä KääNNYTYKSIä VASTAAN Viime vuosien aikana Euroopan unionin jäsenmaat ovat pyrkineet voimakkaasti harmonisoimaan maahanmuuttopolitiikkaa. Kaikki tiedot olivat aivan sekaisin. Jumala on lähettänyt heidät meidän luoksemme”, sisar Karin katsoo. Yksi luostariyhteisön asukkaista oli 15-vuotias tyttö, jonka vanhemmat olivat heittäneet kadulle. Kuitenkin suhteemme poliisiin on eräänlainen avoin kysymys”, sisar Karin täsmentää. ”Silloin kun yhden ihmisen tai ryhmän ihmisoikeuksia poljetaan, vaurioitetaan periaatetta, jonka pitäisi olla koskematon. Olin hämmästynyt, ja olin häpeissäni. Olemme itsenäisiä, meillä ei ole palkkaa emmekä saa tukea Ruotsin kirkolta.” Luostarilla on pitkä historia turvapaikkana ja yhteiskunnan marginaaliin siirrettyjen tukijana. Käytännöllä on pitkä historia, ja se on ollut tunnettu nykyaikana erityisesti Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Saksassa. ”Me emme laske, pidä tilastoa, eikä meillä ole budjettia. Palvelukset muodostavat luostarin päivittäisen rytmin. Uskon, että pakolaisten vuoksi yhteisömme on itse asiassa säilynyt tähän päivään saakka. Meillä ei esimerkiksi ole vaikeuksia löytää vapaaehtoisia, jotka auttavat luostarin askareissa”, sisar Karin toteaa. Kolmas nykyisen luostariyhteisön nunnista on sisar karin johansson. KUTSUMUKSENA IHMISTEN AUTTAMINEN Pyhän Ristin luostarissa vietetään rukoushetkeä kuusi kertaa päivässä ja ehtoollispalvelusta kahdesti viikossa. Luostariin kokoontui erilaisissa vaikeissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Päätöksestä tehtiin kuitenkin valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka ratkaisi tapauksen karkotettujen hyväksi. Silloin ryhdyimme tutustumaan pakolaislakiin. Ehkä seuraavana jonossa ovat kehitysvammaiset tai vanhukset. Meidän täytyy taistella ihmisoikeuksien puolesta. Ensimmäisen ratsian seurauksena kymmenen ihmistä karkotettiin. Meillä on siihen velvollisuus myös kristittyinä. ”Me emme laske”, sisar Karin nauraa. Julkista keskustelua on käyty niin kirkon ja valtion välisestä suhteesta kuin suomalaisen maahanmuuttopolitiikan ongelmakohdistakin. He palasivat päätöksen jälkeen luostariin. Ongelmallista on kuitenkin se, että todennäköisyys myönteiselle turvapaikkapäätökselle vaihtelee voimakkaasti eri EU-maissa. ”Olemme melko suosittuja kansalaisyhteiskunnassa, ihmiset pitävät meistä paljon. Se on hyvin mukavaa. Palaisimme loppuun. Silloin kerroin, että en koskaan tiedä, tapaanko täällä kuninkaan tai kerjäläisen, niin erilaisia ihmisiä luostariin saapui”, sisar Karin hymyilee. Suomessa tapauksia on ollut vuosittain muutamia. Nykymuotoinen kirkkoturva on luonteeltaan interventio, jonka taustalla on epäilys virheellisestä tai puutteellisesta turvapaikkakäsittelystä. ”Meillä on ollut jonkinlainen sopimus poliisin kanssa vuoden 1993 ratsian jälkeen. Häpeissäni ruotsalaisena siksi, koska näin kuinka paljon virheitä ruotsalaiset maahanmuuttoviranomaiset tekivät. Emme pelkää sanoa totuutta ääneen, koska olemme vapaita. Saamme Jumalalta armon ja voiman tehdä tätä työtä.” ”Näiden ihmisten auttaminen on osa uskonnollista elämäämme. Poliisi on tehnyt ratsian myös Alsiken luostariin kahdesti, vuosina 1981 ja 1993. 63 son perustivat Pyhän Hengen sisariston Tukholmassa, minkä jälkeen he muutamaa vuotta myöhemmin muuttivat Uppsalaan. Luostariyhteisössä eli myös entisiä vankeja, jotka tarvitsivat tukea matkallaan takaisin muuhun yhteiskuntaan. Näemme tämän tehtävänä, jonka Jumala on antanut osaksemme. ”Äitini ihmetteli, miksi oikein halusin viettää täällä aikaa. Kun ihmiset ovat täällä, he ovat poissa kaduilta, ja täällä he ovat turvassa. Ratsiat herättivät suurta julkista huomiota, ja monet kokivat poliisin toiminnan epäeettisenä. Oikeuksien loukkaaminen leviää ja aina tulee olemaan seuraava ryhmä, joka poljetaan jalkoihin. Kuka voisi estää meitä. Nykyiseen vanhaan maalaistaloon Knivstaan Uppsalan liepeille yhteisö muutti vuonna 1964. Hänen polkunsa kohti luostarikutsumusta alkoi jo opiskeluaikana. Jos he tietäisivät, heidän olisi pakko tulla hakemaan heidät pois. ”Ilman tätä rytmiä tällainen elämä olisi mahdotonta. Vuonna 2012 kristillinen rauhanjärjestö Kristna Fredsrörelsen palkitsi luostariyhteisön väkivallattomuuspalkinnolla. ”Silloin ryhdyimme myös lukemaan turvapaikanhakijoiden dokumentteja. Säännöksen mukaan se EU-valtio, jonne turvaa hakeva ensin saapuu, on velvollinen käsittelemään turvapaikkahakemuksen. Kerroin ensin, että autan siivoamisessa. Uppsalassa sisaret ryhtyivät auttamaan ja majoittamaan ihmisiä, jotka olivat tavalla tai toisella vaikeassa elämäntilanteessa. ”Ruotsin kirkon mukaan olemme kuitenkin hieman liian suorapuheisia. Muuten olisimme ainoastaan pitäneet huolta heidän välittömistä tarpeistaan.” ”Pidän toimintaamme tärkeänä, en ainoastaan hädässä olevien siirtolaisten, vaan koko yhteiskunnan vuoksi”, sisar Karin painottaa. Viime vuonna sisaret saivat Svenska Hjältar -palkinnon. Järjestelmän harmonisointi tarkoittaa kuitenkin Euroopasta turvaa hakevien kannalta turvan hakemisen kaoottisuutta ja vähäisempää oikeusturvaa. Poliisin väliintuloon kirkkoturvatilanteissa on suhtauduttu ristiriitaisesti. Seurakuntien ja luostariyhteisöjen kirkkoturvatoiminnalla on voitu estää epäinhimillisiä käännytyksiä ja saada lisäaikaa turvapaikka hakemuksen käsittelyyn. Elämme tässä hetkessä.” ”Pidän toimintaamme tärkeänä, en ainoastaan hädässä olevien siirtolaisten, vaan koko yhteiskunnan vuoksi.”. Äitini vastasi, ettei hän ollut huomannut minulla olevan suurta kutsumusta siivoamiseen, joten syyn täytyi olla jokin muu. Kuinka monta kirkkoturvatilannetta luostarissa on sitten ollut. 80-luvulla sisaret ryhtyivät vierailemaan pakolaisleireillä
Mistä moinen häly. Monistetun yksilöllisyyden, ainutlaatuisuusbrändien ja niin sanottujen tunteiden kulttuurissa Knausgård muistuttaa, mill äpitunkeva k atSe Norjalaista Karl Ove Knausgårdia, Knasua, Vuonojen Marcel Proustia tuskin tarvitsee erikseen esitellä. Mitään uutta tai mullistavaa ei ainakaan ole omaelämäkerrallisessa fiktiossa tai sen aiheuttamissa skandaaleissa. ELäMää FIKTION TAKANA Ainakin yksi asia on ilmeistä: kyllästyminen kaikkialta vyöryviin tarinoihin, fiktioähky, jota Knausgård kuvailee henkilökohtaisena vaivanaan, on yleislänsimainen aikalaiskokemus. ”[I]tseinho tuo raikkaan tuulahduksen kulttuuriin, jossa vaaditaan nykyään positiivisuutta ja itsensä rakastamista”, herman raivio väittää Taisteluni-sarjan kolmannen kirjan kritiikissä Parnassossa (5/2013). Siinä jäi huomaamatta, että Knausgård hallitsee aivan yhtä hyvin narsistiset suuruuskuvitelmat. Dokumentti, elokuva, kirja, lehtijuttu, Facebook-status, blogimerkintä – kaikki samaa massaa, blääh. 64 ”taidetta ei voi kokea kollektiivisesti, ei kukaan”, karl ove knausgård väittää Taisteluni-sarjan toisessa kirjassa, katkelmassa, joka luettiin ääneen myös Ylen Kirjakerhon Knausgård-jaksossa (13.3.2015): ”Taide on sitä minkä kanssa ollaan yksin”. Vaikka kuvaus istuu Knausgårdiin, hän samalla muistuttaa, että sisäinen elämä on meidän kaikkien etuoikeus. ”Itseinhon mestari kirjoittaa kuin Pentti Saarikoski”, Helsingin Sanomat otsikoi neljännen kirjan kritiikkinsä (3.9.2014). Useimmat ovat kokeneet saman kuin Knausgård, vain enemmän tai vähemmän torjutusti: ”Kaiken tämän fiktion ydin, tosi tai epätosi, oli samanlaisuus ja se että sen etäisyys todellisuuteen nähden oli vakio.” HS Teeman (2/15) kansi: ”Luova johtaja Saku Tuominen kertoo, miten amatööristä tulee ruokaguru” Henkilökuva Matkaan-lehdessä (6/2014): ”Jannika B jätti turvallisen arjen saavuttaakseen unelmansa.” Tosiaan, etäisyys todellisuuteen on todellakin luokkaa Game of Thrones. Taisteluni-kirjasarjallaan hän on räjäyttänyt potin, molemmin puolin Atlanttia, sekä suuren yleisön että raskaan sarjan kirjaväen keskuudessa. Mutta ei, Taisteluni ei kirjallisuutena tyhjene siihen, että sen ”aiheita vähäsen pyöritellään mediassa. Millä. MINULLAKIN ON MAAILMANI! ”’Sisäinen elämä’ on herkkien etuoikeus, noiden värisevien sikiöiden, jotka kärsivät kohtauksettomasta ja kuolattomasta epilepsiasta”, e. Totta. Norjalaisilla työpaikoilla on tiettävästi julistettu työtehon takaamiseksi jopa ”knausgårdittomia päiviä”. Mihin. Ei myöskään Taisteluni-sarjan kirjojen ”aiheissa”, sikäli kun niitä mediassa käsitellään. Mutta kaikista suurin mestari Knaus gård ei ole vihaamaan tai rakastamaan, itseään tai muita, vaan kuvaamaan ne tuhat ja yksi tapaa, jolla haltioituminen ja pettyminen voivat yhden elämän aikana tapahtua – ja sen, mitä elämä on kaiken sen varjossa ja siitä huolimatta. Hän ylpistyy herkästi ja häpeää herkästi, haltioituu syvästi ja pettyy syvästi, itseensä ja muihin. Cioran julisti Hajoamisen käsikirjan (1949) esseessä Heikkouden edut. Jos jonkin mestari Knausgård on, niin herkkyyden. Vaan kuten hyvin tiedetään, kulttuurimme rakastaa myös leimakirveitä ja lempinimiä. tekSti jaSper kaarna kuvituS ulla eronen. M. Jollain aivan muulla Knausgård iskee johonkin kauan kosketusta kaivanneeseen kollektiiviseen hermoon. antti nylén kiteytti Vihan ja katkeruuden esseissään (2009), että kaunokirjallisuuden ydin ovat herkkyys ja viha. Ei siltä näytä. Poikuus ja poikuuden menettäminen, nuoren miehen ujous ja maailmantuska, musadiggailu ja surkeat bändiprojektit, ryyppääminen ja rakkauspettymykset, isätrauma, perhe ja lapset, kirjoittaminen, vaimon mielenterveysongelmat – tällaiset ”aiheet” nousevat pintaan (paino sanalla pintaan) järjestään aina kun Knausgårdista leivotaan juttua
Knausgård iskee, koska kun oikein silmiin katsotaan, me olemme kaikki paitsi sankareita, myös antisankareita elämän, ihan jokainen – vaikka mitä fiktiomarkkinoilla uskottelemme. Sillä kuten yhdysvaltalainen david Shields kiteyttää kaunokirjallisessa Reality Hunger manifestissaan (2010): ”I know of nothing more diffcult than knowing who you are and having the courage to share the reasons for the catastrophe of your character with the world.” Knausgård iskee kauan kosketusta kaivanneeseen kollektiiviseen hermoon. Se koostui vain katseesta jonka voi kohdata”, Knausgård toteaa fiktioähkykatkelmassaan. Vaikka Taisteluni on fiktiota mitä suurimmissa määrin, vaikka se käsittelee vaikka mitä ja hyödyntää tyypillisiä tarinankerronnan keinoja harva se sivu, siinä on yksi ainutlaatuinen piirre: se ei pyri manipuloimaan lukijaa millään tavalla – ei koukuttamaan juonikuvioillaan, lumoamaan filosofisuudellaan, hauskuuttamaan nokkeluudellaan tai kikkailemaan kirjallisilla vipstaakeilla. Koska hän jättää meidät omien elämiemme kanssa rauhaan. 65. Mika kukkonen teki Taas yhdessä kirjablogissa (26.1.2013) mainion yhteenvedon: ”Taisteluni saa tavallisen ihmiselämän tuntumaan mielenkiintoiselta ja suorastaan maagisuuteen asti merkittävältä.” Sunnuntaimatkat mummolaan lapsena (paluumatka pimeässä oli myös Knausgårdin mielestä jännempi kuin menomatka päivänvalossa!), pihaleikit ja kouluihastukset, noloimmat ja kivuliaimmat torjutuksi tulemiset, tyhmimmät kännitoilailut, unettomat yöt kotona, reissut Ikeaan, lähijunan ikkunasta nähdyt auringonlaskut, kännykän katoamiset metrossa, lämminhenkiset tai kiusalliset yhteishetket läheisten kanssa, elinikäiset kaunat läheisiä kohtaan – se on kaikki tapahtunut. ”Kun luen Knausgårdia, muutun pojaksi”, hän julisti otsikossaan ja tuli lattean kuuloiseen johtopäätökseen: ”Olemme kaikki samaa.” Samaa, tavallaan, kyllä – mutta toisella tavalla kuin olemme tottuneet esittämään. Vaihtoehdot ovat paskantärkeys tai ekshibitionismi.” Nimimerkki Marile kirjoitti 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogissaan (21.6.2014) Taisteluni-sarjan kolmannen kirjan olleen ”niin tarkka kuvaus lapsuudesta, siitä mitä lapsi tuntee ja ajattelee, että enpä ole moiseen aiemmin törmännyt” sekä ”tuoneen takaumia omasta lapsuudesta, ala-asteen pihaleikeistä, epävakaista kaverisuhteista, peloista ja mielikuvituksen voimasta”. RAUHAAN JäTTäVä KATSE ”Minulle mielekästä arvoa oli enää vain päiväkirjoilla ja esseillä, sillä kirjallisuuden lajilla missä ei ollut kyse kertomuksesta. tä oikeasti tuntuu tuntea ikiomia tunteita, muistella ikiomia muistoja ja tehdä maailmasta ikiomia havaintoja. asta leppä täsmentää bloginsa Knausgård-merkinnässä (21.8.2013): ”Todellisuus identifioidaan johonkin suureelliseen ja päivänpolttavaan, ei mihinkään pieneen ja henkilökohtaiseen – ellei kyse ole sitten julkkiksesta, jolloin siitä tulee yksinomaan banaalia – pintaa, joka ei puhu mistään. Knausgård iskee valonöörikirjoja, onnellisuusoppaita ja elämäntapaguruja lujemmin ja syvemmälle, koska ei kampea itseään yläpositioon, ei poseeraa, päde eikä päällepäsmäröi, vaan paljastaa heti kättelyssä kaikki korttinsa. Ja koska voimme antaa antisankariutemme itsellemme anteeksi vasta kun olemme ensin kohdanneet sen silmästä silmään. Se on kaikki merkityksellistä, vaikkei siitä saisikaan aikaiseksi ”iskevää” juttua. Ruotsalainen kirjailija, kirjallisuudentutkija ja feministi nina björk meni astetta pidemmälle Dagens Nyheterissä (3.4.2012). ”Mikä on taideteos muuta kuin toisen ihmisen katse?” Knausgård kysyy: ”Ei yläpuolellamme, ei alapuolellamme vaan täsmälleen oman katseemme tasolla.” Siinähän se tuli. Se ei käsitellyt mitään
Puškin tutki arkistotietoja ja matkusti Orenburgiin haastattelemaan kansannousun silminnäkijöitä ja kokijoita, vaikka Walter Scottin historiallisten romaanien vaikutus olikin välitön. Suomen sivistyshistoriasta tietämätön voi lähestyä Puškinin romaania ilmiönä, jolla on kansan lukutaitoa edistävä ja lukuharrastusta kannustava merkitys. orenburg – aasian rajalla b ERGER Martti Berger on helsinkiläinen kustantaja, kääntäjä ja kulttuurin monitoimimies. 66 on keSäkuun viideS ja huomenna puškinin syntymäpäivä. Tositapahtumat, jotka peittyvät historiankirjoituksen hämärään, ovat oppimattoman kansan äärimmäisiä reaktioita kokemiinsa jatkuviin vääryyksiin ja onnettomuuksiin. :n ensimmäisen suomennoksen vuonna 1876, ja monia muita ilmestyi aina vuoteen 1975 asti. Pugatšovin hahmo ja hänen johtamansa kansannousu ovat alusta alkaen kiehtoneet mielikuvitusta. Olen Orenburgin lentoasemalla, aromaisemassa joka leviää kaikkiin suuntiin kuin rannaton meri. Valtiota edustava kapteeni, varuskunnan komendantti on hyvä ihminen, mutta joutuu vaimoineen kapinallisten vihan ja kostonhalun kohteeksi, sijaiskärsijäksi ja uhriksi. Kertomus on sijoitettu emeljan pugatšovin johtaman kansannousun oloihin vuosiin 1773–1775, sisällissotaan, jonka aikana yhteiskunnan järjestys horjuu ja hajoaa. ????. Vastapari järjestyksen horjuttajalle on katariina Suuri, pietari Suuren rinnalla imperiumin portaalihahmo. Se on tarina haavoittuneen sotilaan Pjotr Grinevin ja paikallisen komendantin tyttären Marian uskollisesta rakkaudesta vähäisessä varuskunnassa Aasian rajalla. Tuhansia virstoja tsaarin everstin gustaf M:n ratsastamia kaviouria, lumisia tuulten lakaisemia lakeuksia, mahtavia joenuomia… teetä, suolaa, vuohia, lampaita, hevosia kuljettavia karavaaneja, mongoliheimoja, tšingis-kaanin ja kublai-kaanin klaanien jälkeläisiä, kauppiaita, maantierosvoja, karjalaumoja, liikkuvia kauppahuoneita, jurttia. kapteenin tytär on merkillinen, keskeneräiseksi jäänyt pienoisromaani, joka kirjailijan varhaisen kuoleman jälkeen jäi todistamaan runoilijan kyvystä kirjoittaa proosaa. Minut on pyydetty tänne kertomaan romaanin kohtalosta Suomessa. Joen vastarannalla alkaa myyttien ja satujen verhoama Aasia. Uralin avaruus on muutakin kuin vuoria. ”Kapteenin tyttärellä” on museo Orenburgissa. SKS julkaisi ??????????. Laskeudun maan kamaralle. pugatšov oli kansan riveistä noussut lahjakas kansanjohtaja ja ovela villitsijä, muodottomina vellovien intohimojen tiivistäjä ja ilmaisija, joka päätyy hirsipuuhun omiensa kavaltamana. Se sijaitsee Ural-joen kainalossa. aleksandr Sergejevitšin syntymäpäivänä (6.6.) museo ja Valtion maataloustieteellisen yliopiston historian laitos järjestävät vuosittaiset Puškin-luennot Krasnaja gorkan kurssikeskuksessa museon naapurissa. Miten vääryys voidaan korjata ja rakentaa oikeudenmukaisempi yhteiskunta, uhkaamatta sen perustuksia. Museon johtaja, historian professori alla Feodorova organisoi ja johtaa seminaaria kuin myrsky yli Aasian. Teoksen päähenkilö, haavoittunut sotilas, tunteva ja ajatteleva, on vallan väline, ja tykinruokana korvattavissa. Hän kirjoittaa tällä palstalla Venäjään liittyvistä aiheista.. Maaorjuuden osuus kansannousussa oli Puškinille ristiriitojen kuvioima kysymys. Kun Grinev joutuu vankilaan syytettynä yhteyksistään Pugatšoviin, Katariina armahtaa syytetyn. Pugatšovin hahmo ja hänen johtamansa kansannousu ovat alusta alkaen kiehtoneet mielikuvitusta. Orenburg, 36 tunnin junamatkan päässä Moskovasta kaakkoon on nykyaikainen, kasvava yliopistokaupunki, jonka vauraus perustuu kaasulöytöihin. Puškin tarkastelee siinä inhimillisiä ”heikkouksia”: rehellisyyttä, vilpittömyyttä, uskollisuutta, vastuuta, armeliaisuutta, anteeksiantoa, sovitusta, poikkeuksellisten tapahtumien luomien yhteiskunnallisten olojen ja niiden irti päästämien petomaisten ”vahvuuksien” taustaa vasten, kun petos, veriteot, julmuus ja valtion ja vallan kumoajien väkivalta käyvät sokeasti oikeutta. Vuosina 1836 ja 1838 ilmestynyt teos oli toinen venäjäksi julkaistu historiallinen romaani. Lämmin iltatuuli tulee vastaan ennen kuin vastaanottajat hukuttavat syleilyihin ja upottavat vieraanvaraisuuden turmelukseen. Useat painokset ja vaatimaton kirja-asu, halpojen sarjojen taskukirjana ja koululaispainoksina myös Länsi-Euroopassa julkaistu teos kertoo siitä, että kustantaja on katsonut maailmankirjallisuuden merkkiteoksen olevan myös suosittua populaarikirjallisuutta. Asetelma tarjosi Puškinille mahdollisuuden tutkia kapinan riisuman ihmisen moraalisia ratkaisuja. Romaani on itse asiassa kertomus kapinasta, joka nähdään rakastavaisten kokemana. Vierasta uitettiin suolajärvessä ja pyhässä lähteessä ja kävi selväksi, että Orenburgin kiehtovin puoli on kansainvälisyys, jonka vuosituhansien vaikutuksen tunnusmerkkejä on suuri sydän ja avara mieli
Vielä joku meistä ohjaa aluksen kohti asteroidia, sataa korkeaa teknologiaa, lumi jättää sakkolappuja. On kiehtovaa nähdä kaikki vaihtoehtoiset ulottuvuudet, toivottavasti matkamme ei lopu koskaan.” Tahdon liittyä teihin, nähdä minkälaisiksi olisimme ehtineet kehittyä, jos virus olisi saapunut sata vuotta aiemmin. 67 Manna a En osaa käyttää hiihtohissiä, en saa kapulaa haaroihin, tuon hajuvesipullon, kun pyydetään koeputki. Ei täällä saa olla, jos ei kanna olkapäällä taloa. Kohta siirrymme. Meihin tartutetaan tauteja, kunnes opimme hallitsemaan kehoa ja annamme ruton valloittaa tasan viisikymmentä prosenttia. ”Näkisit vain kuolemaamme liittyviä seikkoja: Eilen olimme universumissa, jossa minun versioni poltettiin elävältä ja veljeni kaksoisolento kuristettiin, tässä ulottuvuudessa toisintoni sai puolestaan tukehtua, kun taas enoni ilmentymä paloi jne. Jalanjäljistäsi kuoriutuu kameroita, odotat poliiseja valmiina. Kun maailmojen välinen ovi aukenee, kuuntele saranoita: kuuluu hämmästyttäviä narinoita.” k a u n o k ir ja l l iS u u S Tomi Sonster runoja toMi SonSter on oululainen runoilija, joka on julkaissut kokoelmat Siihen mihin tonttu astuu ja Luonnos seikkailuksi.. aMazing StorieS ”Tapoimme murhaajamme, nyt meidän on tuhottava hänen vastineensa jokaisesta rinnakkaistodellisuudesta, vasta sitten saamme rauhan. Onko se hyvästä, että suurin osa ihmiskuntaa sulautettiin sääsatelliitteihin ja puhuu vain säästä
Tänään oli kuitenkin hiljainen kesätorstai, viikkoa ennen juhannusta. 68 luuSereita. Edeltäjääni syytettiin murhasta, hän ei suostunut herättämään ihmisiä kuolleista. k a u n o k ir ja l l iS u u S Synkät pilvet kerääntyivät kesäisellä taivaalla. Arto katseli niitä ja poltti tupakkaa. Suuremmat tuotteet, kuten pesukoneet, jääkaapit ja suurimmat televisiot, eivät tulleet linjaston kautta vaan yksittäisinä tai muutaman kappaleen rykelmissä trukkilavoille kiinnitettyinä. Odottaminen on supervoimani, ei sillä tehdä ihmeitä. Olen huono messias. ”Mä oon niin kypsä tähän paskaan”, Juntunen puhisi. ”Mä vihaan näitä helvetin paketteja ja näitä saatanan häkkejä.” ”Krapula puhuu.” ”Eiku oikeesti. En löytänyt aavikolta näkyjä, vain ydinjätteiden hohtoa. ”Tulee sade”, hän sanoi. Emme ole epäonnistujia. Kohta hänen viereensä tuli Juntunen. Muut nyökyttelivät. Arto työskenteli vuokrafirman kautta elektroniikkatukkurin varastossa. Liukuhihna toi pakkauspuolelta paketteja – ’kolleja’ – jotka jakautuivat hallissa usealle linjalle. Noustiin tupakkapaikan penkiltä ja lähdettiin takaisin töihin. Odotan lääkärintarkastuksen tuloksia. Kiireisintä oli ennen joulua kun tavaratalot täyttivät varastojaan jouluostoksille saapuvia ihmismassoja varten. Kirje tulee vain, jos istun postiluukun edessä uskomassa. ”Tuo käsiteltiin jo lukion filosofian tunnilla!” Lattia kasvaa pulpetteja, katon läpi työntyy karttakeppi. ”Hoida sä Kalle tota kutoslinjaa”, Arto sanoi heidän tullessaan tupakalta. Varastomiehet lajittelivat paketit metallihäkkeihin ja kuskasivat häkit lastauslaiturille josta rekat hakivat ne pari kertaa päivässä. Ei tarvitse alkaa vapahtajaksi. Se oli taas krapulassa, vältteli töitä ja vetäytyi jatkuvasti taukotilaan tai vessaan lorvimaan. Tietyillä linjoilla myös pienempiä paketteja kasattiin lavoille huteriksi kasoiksi jotka käärittiin tukevasti kelmuun ennen siirtämistä. Toiminnoillamme vain on rajoitukset. Työ oli yksinkertaista. ”Selviikkö sä?” Arto irvaili kun Juntunen jäi kärsivän näköisenä nojailemaan pakettiin jota oli ollut nostamassa. ”Tee mieleeni maaginen lukko, Jehovan todistajat yrittävät pakottaa uskoon.” Kutistan hänen kallonsa ja laitan takan päälle. Arton käsien kautta oli vuosien aikana kulkenut varmasti satojen tuhansien eurojen arvosta printtereitä, pöytäkoneita, läppäreitä, kaiutinjärjestelmiä, televisioita ja kaikenlaista pienempää elektroniikkaa. Jos löydätte munkkikaapuisen robotin päästä viruksen ja yhdistätte sen ohjelmistoomme, teemme mitä vaan te ali-ihmiset haluatte. Työtä tehtiin tavallisesti kolmessa vuorossa vuorokauden ympäri mutta kesällä oli vähemmän tilauksia eikä yövuoroja tarvittu. Linjastolla oli tänään kuusi tyyppiä, muutama pitempiaikainen ja pari uudempaa sälliä, opiskelijoita jotka tekivät muutaman lyhennetyn vuoron viikossa. Voin aloittaa alusta, tällä kertaa aion käydä koulun loppuun. Hänen viiksensä ovat tutka, tiedän milloin uskovaiset ovat ovella. Arto meni kolmoslinjalle johon oli ehtinyt kerääntyä pieni pakettisuma. Kertakäyttölusikka muuttuu antiikiksi kuolleen suussa. Tavaraa kertyi nopeammin kuin ehdittiin käsitellä, linjat tukkeutuivat, lavansiirtovaunut törmäilivät sinne tänne, häkit loppuivat kesken ja kollit ja kiroukset lentelivät. Heillä on paljon kysymyksiä, enkä pääse väliin vastaamaan. Hän hikoilee tunkeilijat pois. Pahimmillaan varasto oli kuin sotatilassa. Mä lähen vetään täältä, otan loparit. Ei se koskaan todella lähtenyt, veti vain lärvit Juhani Kolho tulva. Hän korvasi luustonsa vesiputkistolla. Vittu mitä tahansa kunhan ei tätä.” Sitä se aina jauhoi. Suurin osa tavaroista päätyi lopulta jälleenmyyjille jotka kaupittelivat ne Arton kaltaisille kuluttajille
”Niin mikä?” ”Se tuomionpäivän sade joka huuhtoo tän kapistalismipaskan helvettiin maan päältä.” Arto ei vastannut. Lammikossa kellui tupakantumppeja ja muuta ryönää. 1989) on aloitteleva kirjoittaja, joka etsii novelleissaan realismista absurdismiin ulottuvien tyylilajien kautta omaa tapaansa puhua todellisuudesta sellaisena kuin hän sen kokee. Hän kuskasi häkin asemalaiturille ja päätti jäädä hetkeksi katsomaan ukkosta. Varaston suuntaan viettävä piha oli kerännyt paksulti vettä. Siihen oli kerääntynyt paljon väkeä ihmettelemään tilannetta. Hän oli tullut hiljakseen Arton perässä, töitä pakoon. Hän kantoi vielä muutaman printterin häkkiin, sai sen täyteen ja läimäytti oven kiinni. Sen renkaat olivat jo yli puoliksi veden alla. Vettä ryöppysi suuressa kaaressa varaston lattialle ja virta huuhtoi tomua ja roskia mukanaan. Kotona oli kaksi pientä lasta ruokittavana ja laskut maksettavana. Lastat toimivat yllättävän hyvin mutta touhu oli silti hidasta ja vaivalloista. ”Saako sitä umpeen?” Arto kysyi. Ulkona jyrähti ja varaston katolta alkoi kuulua kovaa ropinaa joka sekoittui applikaattorin ja linjaston huminaan. Ei Artokaan tästä hommasta mitenkään erityisesti nauttinut. Näyssä oli todellakin jotain dramaattista. 69 k a u n o k ir ja l l iS u u S kotiin päästyään ja oli taas seuraavana päivänä varastolla krapuloimassa ja valittamassa. Kalle huhki hieman kauempana. Vuokrafirmassa oli niin ikään paljon vitutuksen aihetta. Pakko sitä silti oli tehdä kun ei muutakaan ollut. Työtä tehtiin verkkaisesti. Eräänä päivänä oli tullut tieto ettei täysipäivästä työtä enää ollut tarjota, taloustilanne oli muuttunut, hänelle oli sanottu, ja lopulta tarjotut tunnit olivat huvenneet olemattomiin ja Artosta oli tullut käytännössä työtön. ”Eiköhän se oo siinä”, Arto sanoi ja palasi Juntusen kanssa töihin. Monsuunisade oli sille liikaa. Koko touhu näytti kertakaikkisen typerältä. Puolen tunnin kuluttua lattia alkoi olla jo suhteellisen hyvässä kunnossa. Ehdittiin olla linjastolla ehkä vartti kun terminaalissa pamahti vesiputki. Välillä se jumiutui tai siitä loppui muste tai tarralaput. Kaikki vihasivat sitä vehjettä. ”Voi helvetti”, Arto kirosi. Sama juttu oli ollut edellisessä paikassa, varastohommia sielläkin, toisen vuokrafirman kautta. Palattiin töihin. Varastossa ei ollut ikkunoita mutta hän painoi seinässä olevaa nappia ja suuri liukuovi kohosi tyhjän laituripaikan edestä. Muut jäivät vielä hetkeksi viuhtomaan kunnes hekin veivät lastat kaappiin. Kalle, sosiologian opiskelija, hääräili omalla linjallaan, ei pitänyt kiirettä. Muut käveleksivät sinne tänne, lemppailivat paketteja, kuskasivat täysiä häkkejä pois ja tyhjiä tilalle. ”Kohta tulee joku ammattimies.” ”No ohjataan me tätä vettä tosta laiturilta alas sen verran ku pystytään.” Koko kööri otti siivouskaapista lattialastoja ja alkoi niiden avulla pyyhkiä vettä laituria kohti. Arto ja Juntunen saivat linjan tyhjäksi ja siirtyivät seuraavalle. Lammikko levisi kaikkialle varastoon ja kulkeutui viimein linjastonkin alle. Juntunen mulkoili häntä syrjäsilmin ja jupisi itsekseen jotain lattialastan soveltamisesta hänen naamatauluunsa. Oli kuin piha olisi kiehunut. Mutta sepä on täällä vaan käymässä, ottamassa ryyppyrahaa opintojen oheen, ja sitten se lähtee ja mä jään tänne edelleen, tappelemaan tunneista. Samalla paketit kerääntyivät verkkaalleen linjoille. ”Jumalauta on vettä”, Juntunen sanoi. Pihakaivo tukkeutui ja syöksi vettä ilmaan mutta peittyi jo kohta kohoavan lammikon alle ja vesisuihku muuttui vedenalaiseksi pulputukseksi. ”Pulahdapa sinne, pieni kylpy piristää krapulassa.” Juntunen ei innostunut ajatuksesta. Märkä se oli edelleen mutta ei sentään enää lainehtinut. Hiljalleen vesimassat alkoivat siirtyä tahdottuun suuntaan, kohti laituria ja siitä alas pihan törkyiseen lampeen. ”Nostele Kalle noita johtoja ylemmäs ja noita kolleja lattialta poijes.” Hän meni Juntusen ja parin muun kanssa putken luokse. ”Tuleeko joku pumppaamaan nää loput pois?” ”Ei saatu ketään paikalle, toi vedenpaisumus on aiheuttanu ongelmia vähän joka paikassa.” Jatkettiin lastoilla hosumista. ”Siinä se sun tuomiopäiväs nähtiin”, Arto ilkkui. Silloin oli puikittava linjaston ali katsomaan mikä oli vialla, hoidettava homma ja laitettava se takaisin päälle. Taivas oli pimeänä, satoi kaatamalla ja salamat räiskyivät aivan yläpuolella. Jatkettiin hommia tavalliseen tahtiin. Linjasto sen ku pauhaa ja kulutushelvetti jatkuu, ei sitä mikään tulva yksin kaada.” ”Sen mä vaan sanon”, Juntunen ärähti ja paiskasi kollin häkin perälle. Tukoksesta ilmoittava punainen valo alkoi välkkyä ja pari tyyppiä lähti purkamaan sumaa. Liukuhihnan yläpuolella applikaattori lätki osoitetarroja paketteihin. Arto oli ollut täällä töissä pian jo neljä vuotta, kaksi niistä vuorovastaavana, ja hänellä oli edelleen pelkkä väliaikainen nollatuntisopimus. Ulkona ei enää jyrähdellyt eikä sade ropissut kattoon, kuuro oli ollut ankara mutta lyhyt. Kirjoitusten keskiössä on aina ihminen ja hänen suhteensa itseensä, kanssaihmisiin ja ympäröiviin olosuhteisiin.. Kuului manailua kun vesi roiskui kengille ja housuille. ”Joo, kato tota”, Arto osoitti viereisen laiturin eteen parkkeerattua rekkaa. Samalla sopimuksella, Arto ajatteli. ”Nyt se alkaa”, Juntunen sanoi uhkaavalla äänellä. Luettiin pakettien seurantakoodeja, vietiin kollit häkkiin, kuskattiin häkki pois, tuotiin uusi tilalle. ”Eipä se muuta teettäny ku lisää töitä meille. Putki saatiin vihdoin kiinni mutta vettä oli edelleen kaikkialla. Arto jäi Juntusen ja muiden kanssa pyyhkimään vettä. Joku pamppu tuli kauluspaitasillaan ja nahkakengissään katselemaan hallin nurkalle. Avautui näkymä takapihalle. ”Sen mä vaan sanon että mä en tätä paskaa enää kauan kattele.” juhani kolho (s
Ananda Serné the third floor on the right
72 ta id e
The third floor on the right (Kolmas kerros, oikealla) -teoksessaan hän loi erilaisten huoneiden mahdollisen tulevaisuuden vain käyttäen materiaaleja, joita hän löysi noista paikoista. 73 ananda Serné keskittyy töissään kerronnan ja todellisuuden väliseen kitkaan. Ne voidaan nähdä väliaikaisen rakentamisen näyttämöinä.. Nämä puolitodelliset kertomukset ilmaistaan valokuvan, videon ja tekstin välityksellä
Gaudeamus. ukrainan hiStorian ilmestymisajankohta tuskin olisi voinut olla parempi. Ennen Neuvostoliiton hajoamista Ukraina ei valtiona oikeastaan koskaan saanut kokeilla omia siipiään. On mahdollista, että jo vuosikymmenen kuluttua yksityiskohtainen selostus viimeisten vaalien ehdokkaista ja tuloksista tuntuu epäoleelliselta. Remy valottaa kohtuullisen tarkasti niitä useita eri tekijöitä, jotka jättivät maan kansallisvaltiona murrosikään. Maa kuitenkin ajautui Neuvosto-Venäjän ja Puolan keskinäiseksi taistelutantereeksi ja myöhemmin kokonaisuudessaan yhdeksi neuvostotasavallaksi. Vuosisatojen ajan Osmanien valtakunta ja tataarien hallitsema Krimin kaanikunta, Venäjä, Puola-Liettua (myöhemmin pelkkä Puola) sekä Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia repivät Ukrainan aluetta itseensä. Alue oli pitkään ympäröivien valtakuntien ja kansojen kiistakapula ja pelinappula. 78 jani Saxell: Sotilasrajan unet 80 vesa Sisättö: unohtunut avain joka upotti titanicin ja muita historian mokia 81 pertti ranta: villit vihreät kaupungit – Suomen kaupunkikasvio Sami tallberg: villiyrttikeittokirja. Myös Romanialla ja Unkarilla on ollut myöhemmissä vaiheissa intressejä Ukrainan vastaisella rajallaan. Maa joka etsii omaa tietään Johannes Remy (2015): Ukrainan historia. Rajanaapureiden lisäksi Saksa on varsinkin maailmansotien yhteydessä sekoittanut lusikkansa soppaan Ukrainan asemasta päätettäessä. Kieli, kulttuuri ja kansalliset instituutiot jäivät niin heikoiksi, ettei niiden alistamista muualla edes huomattu. 296 sivua. Remy toki selostaa historialliset käänteet ja selventää monia seikkoja, joiden takia pinta-alaltaan ja väkiluvultaan suurehko eurooppalainen maa on jäänyt historialliselta ja poliittiselta painoarvoltaan kokoaan huomattavasti vähäisemmäksi. Toisessa maailmansodassa osa ukrainalaisista yritti käyt. 74 k ir ja -a rv io t Remy valottaa kohtuullisen tarkasti eri tekijöitä, jotka jättivät Ukrainan kansallisvaltiona murrosikään. Monen muunkaan eurooppalaisen maan kohdalla näihin kysymyksiin ei ole selviä vastauksia, ja Ukrainan kohdalla ne ovat poikkeuksellisen hämäriä. Uutistulva lienee vaikuttanut myös johannes remyn kirjoitusprosessiin; kiivas nykytilanne ja lähimenneisyyden dramaattiset vaiheet nousevat kirjassa korostetusti esille vuosisatojen mittaisten kehityskulkujen kustannuksella. Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa Ukraina julistautui itsenäiseksi ja Brest-Litovskin rauhansopimuksessa asia myös vahvistettiin. Jos Saksa olisi pitänyt pintansa länsirintamalla, olisi itsenäisyys saattanut jopa vakiintua ja Ukraina olisi mennyt menojaan venäläisten ohjauksesta. Kenties kirjoittaja olisi voinut ladata vielä enemmän panoksia suurien kaarien eli Ukrainan kansallisen identiteetin muotoutumisen ja sen valtiollisen haurauden tulkitsemiseen. Maata on revitty sekä idästä että lännestä, ja sen rajat ovat olleet elastiset pitkin historiaa. Kirjan takakannessa esitetään teoksen kolme ydinkysymystä, jotka leikkaavat koko maan historiaa: 1) kuuluuko Ukraina itään vai länteen; 2) mistä sen identiteetti muodostuu ja 3) milloin sen kansa ja valtio ovat syntyneet. voiSi Sanoa, että Ukraina aikoinaan putosi Venäjän syliin, mutta ote ei koskaan ollut pitävä. Kaikki kansakouluhistorian lukeneet tietävät Puolan kovan kohtalon, mutta Ukrainan osa ei sekään ollut häävi. 74 johannes remy: ukrainan historia 76 elina hirvonen: kun aika loppuu 77 thomas bernhard: häiriö (verstörung) 78 jukka heiskanen: karl Marx filosofina
Suhde sodan aikaisiin nationalisteihin jakaa ja jäytää edelleen ukrainalaisia ja venäläisiä sekä eri väestöryhmiä Ukrainan sisällä. Saksalaiset eivät kylläkään innostuneet ajatuksesta itsenäisestä slaavivaltiosta lebensraumillaan, mutta antoivat ukrainalaisten nationalistien järjestölle (OUN) melko paljon toimivaltaa. Venäjän suunnalta ei Ukrainaa koskaan tunnustettu tasavertaiseksi kumppaniksi, vaikka Krimin niemimaa annettiinkin lahjana. 75 tää tilaisuutta hyväkseen ja irtautua Neuvostoimperiumista Wehrmachtin vyöryessä itään. Kaikkien koettelemusten jälkeen Ukrainalle voi silti käydä kuten Puolalle maailmansodan jälkeen: se saattaa sodan jälkeen olla maantieteellisesti pienempi, mutta karaistuneempi ja kansalliselta identiteetiltään eheämpi kuin koskaan aikaisemmin. Veljesside on kuitenkin saattanut katketa pysyvästi. Ukrainan on joka tapauksessa elettävä Venäjän naapurissa, eikä konflikti voi olla pysyvä olotila. Itsenäinen Ukraina pitääkin Stalinin ajan sortoa virallisessa historiantulkinnassaan kansanmurhana. Ja kuten Puola neuvostoimperialismin jälkeen, Ukraina tulee todennäköisesti olemaan myös lähempänä länttä kuin kertaakaan aiemmin historiansa aikana. Remy tekee selväksi että Ukrainan aseman muutos on peruuttamaton, vaikka selkeä suunta puuttuukin. Ukraina ei Venäjän ja Neuvostoliiton osana koskaan saavuttanut kokoaan vastaavaa asemaa kansojen liitossa, eikä sen oma kansallinen kulttuuri vahvistunut leimahduksittain ilmentynyttä ja nurkkakuntaista nationalismia pidemmälle. Ukrainan asema vilja-aittana puolestaan antoi Venäjälle ja Neuvostoliitolle syyn puuttua kovalla kädellä Ukrainan asioihin. Venäläisille ja monille itäukrainalaisille he ovat fasisteja, mutta Ukraina korotti heidät tällä vuosituhannella isänmaallisiksi vapaustaistelijoiksi. ukrainan identiteetti on muovautunut suhteesta Venäjään, ja tämä prosessi on edelleen kesken maan taistellessa parasta aikaa eheydestään ja ehkä rajoistaankin. Stalinin ajan pakkokollektivisointi rokotti maata karulla tavalla ja uhrit voidaan laskea miljoonissa. Mahdollisia skenaarioita hän ei ryhdy erityisemmin spekuloimaan. Vaikka koko Ukraina on Venäjälle liian iso pala ahmaistavaksi, niin vanhat omistusoikeutensa se voi uudistaa Krimin lisäksi vielä itäalueillakin. leiF SundStröM. Venäläisvoittoisessa itäosassa sijaitsivat myös maan tärkeimmät teollisuusalueet ja tuotantolaitokset, mikä oli omiaan sitomaan maat taloudellisesti yhteen. Kommunismi puolestaan yhdistetään venäläisten alistukseen. Kiova oli venäläisille merkittävä slaavilaisen ja ortodoksisen kulttuurin kehto ja sellaisena tärkeämpi heidän oman kulttuurihistoriansa kannalta kuin Ukrainan pääkaupunkina. Ukrainan tarvitsema energia virtasi Venäjän puolelta jo neuvostoaikana ja vastaavasti Ukrainan maatalous elätti muita neuvostotasavaltoja
251 sivua. Romaanissa vilahtaa sinänsä kiinnostava ajatus siitä, että nykymaailmassa jokaisella on oltava jokin viesti tai ainakin selitys teoilleen. ”kultaSeni, maailma muuttuu koko ajan. WSOY. Hirvosen toinen romaani Kauimpana kuolemasta sijoittui osittain Afrikkaan ja käsitteli kehitysyhteistyön ongelmia ja niihin liittyvää turhautuKirjassa käsitellään asioita, joihin voisi vaikuttaa nyt.. 76 mista. Myös esikoisteoksessa Että hän muistaisi saman on sairastunut perheenjäsen, jonka arvaamatonta käyttäytymistä pystyy seuraamaan vain voimattomana vierestä. Ilmastonmuutosteema on kaunokirjallisuudessa kieltämättä vaikeasti lähestyttävä. Hirvonen on selvästi päässyt vauhtiin, tehnyt valtavan taustatyön, avannut erilaisia asiayhteyksiä, punonut syiden, seurausten ja tietämättömyyden verkkoa. Muutenkin kirjan anti nimenomaan kaunokirjallisuutena jäi vaivaamaan minua. Mistä toivon säilyttämisessä on lopulta kysymys. Perheenjäsenet ovat yhtä lukuun ottamatta kasvissyöjiä. Miten ilmastonmuutokseen voisi reagoida ajoissa. Tuolloin juuri mikään ei ole muuttunut paremmaksi, mutta toisaalta ei ole tapahtunut niin paljon pahaa, kuin saattaisi olettaa. Hirvonen yrittää tavoittaa sitä henkilöhahmojensa hentoisten pyrkimysten avulla. Kirjassa kuitenkin houkutellaan liikaa ahdistumaan ja ymmärtämään. Minusta se on kaunis ajatus”, sanoo äiti pojalleen. Tämä saattoi johtua siitä, että traagisten tapahtumien taustalla painavimpina esitellyt syyt, kuten inhottavat nettiyhteisöt, kiusaaminen, perheenjäsenten kohtaamattomuuteen liittyvät ongelmat, sukupolvien taakka, syrjäytyminen, eristäytyminen ja ulkopuolisuus ovat moneen kertaan kaluttuja aiheita, eikä Hirvonen tunnu keksivän niistä mitään uutta sanottavaa. Aiemmissa kirjoissaan, etenkin esikoisteoksessaan, Hirvonen on osoittanut hallitsevansa myös elävämmät henkilöhahmot. Tarina kertoo tiedostavasta perheestä, jonka poika, Aslak, ampuu neljää ihmistä Lasipalatsin katolta. Lopulta ainakin minussa itsessäni heräsi, valitettavasti, ennemminkin turtumista ja tympääntymistä. Hirvosen kieli on täsmällistä ja havainnollista, mielenkiintoinen yhdistelmä runollisuutta ja julistavuutta. Toimittajana ja elokuvantekijänäkin tunnetun Hirvosen tuotanto on ollut kautta linjan yhteiskunnallista ja kantaaottavaa, hän on kyennyt kytkemään yksittäisten ihmisten elämät ja ongelmat laajempaan, globaaliin ja historialliseen kehykseen. Kerrotaan lyhyt tarinanpätkä olemattomalta vaikuttavasta naisesta, joka ampuu kolme ihmistä metrotunnelissa, mutta on niin röyhkeä, ettei jätä jälkeensä mitään viestiä. Olisin toivonut enemmän keskittymistä muutamaan kohtaan, kirja olisi laajuuden sijaan voinut olla syvällisempi ja yllättävämpi. Kirjan perusjännitteeksi rakennettu ampumiskohtaus, johon myös kansikuvassa viitataan, osoittautuu lopulta melko ponnettomaksi. Koko teoksen universumi on paikoitellen uuvuttava ja täyteen ahdettu, vaikka jotkin sivujuonteet jäävät kevyemmiksi viittauksiksi. Se tuntuu hajoavan käsiin. Satu virtanen Turhankin painavaa asiaa Elina Hirvonen (2015): Kun aika loppuu. Ratkaisun tarkoitus on arvatenkin ristivalottaa erilaisia todellisuuksia ja näkökulmia, mutta tällaisinaan näkökulmanvaihdokset lähinnä hajottavat kokonaisuutta. Silti hän julistaa, että toivosta luopuminen perustuu vain ihmisen omaan kyvyttömyyteen kuvitella parempaa maailmaa. Teemojen runsaus on kirjassa hienoinen rasite. Kirja pohjautuu kolmeen kysymykseen, joita Hirvonen kertoo pohtineensa pitkään. ”Meidän oma aikamme loppuu, mutta maapallolla elämä jatkuu. Tämä ei silti tee tyhjäksi sen merkitystä ajatusten herättäjänä. Kirjan ihmiset ovat selvästi älykkäitä, ajattelevia ja tuntevia, mutta jollakin tapaa nukkemaisia. Sinä voit olla mukana tekemässä siitä parempaa.” Kun aika loppuu on harvakseltaan julkaisevan elina hirvosen kolmas romaani. Laura-äiti luennoi yliopistolla ja vetoaa päättäjiin, joita mikään ei tunnu suuremmin kiinnostavan. Kirjassa toistellaan ja kehitellään Hirvosen aiempien romaanien teemoja. Maailman monimutkaisuus on tavoitettu, mutta romaanina kirja tuntui juuttuvan puolitiehen. Havaitsin myös tiettyä keskeneräisyyttä ja hätäisyyttä, asioiden juoksuttamista ja selittelyä. Välillä yleisvaikutelma on suoraan sanottuna sekava, eikä lukemiseen syventyessään aina muista ja tunnista sitä, kuka kulloinkin puhuu. Kirjassa käsitellään asioita, joihin voisi vaikuttaa nyt. Uusimpaan kirjaan kytketty Afrikka-teema jää nyt kaikista perusteluistaan huolimatta melko irralliseksi, vaikka loppuratkaisussa toivoa haetaan Somalian kriisialueen yksinkertaisesta arjesta kuoleman ja toivottomuuden keskellä. Ajatus ihmisestä, joka istuu ensin rattaissa osoittelemassa pullealla sormellaan puita ja lyhtypylväitä ja myöhemmin tähtää toisia aseella, on tietenkin ravisuttava. Kuinka ihmiset selviävät siitä, että heidän läheisensä tekee jotakin peruuttamatonta. Aslak taas jättää videoviestin, jossa hän puhuu globaalista kansanmurhasta, jonka tavoitteena on ihmiskunnan harventaminen siihen asti, että ihminen pystyy elämään sovussa luonnon kanssa. Kun aika loppuu sijoittuu parin vuosikymmenen päähän. Romaanissa on kaksi minäkertojaa, perheen äiti ja tytär, ja lisäksi ulkopuolinen kertojanääni
Kirjaa lukee jonkinlaisen typertyneen ahnauden vallassa: inhoa pursuava yksinpuhelu on aivan liikaa olematta kuitenkaan liian liikaa. täSSä kohdin Bernhard tekee vaativimman siirtonsa. Väitteestä tulee vuodatusta, totuudesta jankutusta. Sympaattinen ihmisvihaaja on ensi sijassa liioittelija. Kustannusosakeyhtiö Teos. Alkaa misantrooppinen vyörytys, joka uuvuttaa, inhottaa ja lumoaa silkan liiallisuutensa voimalla. Se erottaa motivoidun inhon aiheettomasta, katarttisen liioittelun inhottavasta, totuudenpuhumisen mustamaalaamisesta. Miettikää maailman menoa, hän tuntuu sanovan, miettikää sotia ja tuhoa, alistamista ja riistoa, pelkoa ja kauhua, ja sanokaa sitten, että ihminen ei ole täysi paska. Näiden misantrooppien hyveenä on kuitenkin nimenomaan heidän sympaattisuutensa. 77 Doc Martin jää kakkoseksi Thomas Bernhard (2014): Häiriö (Verstörung). Vincent), hugh laurie (House), alan arkin (Little Miss Sunshine), jack lemmon ja Walter Matthau (Äksyt vanhat herrat)… kun ottaa poiS kätketyn kultaisuuden ja hiipivän lempeyden mutta säilyttää huumorin saa jotakin itävaltalaiskirjailija thomas bernhardin (1931–1989) kaltaista. Jo seitsemän tuotantokauden ajan katsojat ovat voineet seurata huvittavaa töksäyttelyä, hekotuttavaa äyskintää ja muuta tuohtuilua ja louskutusta. Näin selittyy myös sympaattisen ihmisvihaajan vetovoima. Sarjan lajityyppi on draamakomedia, minkä vuoksi Martin Clunesin erinomaisen kulmikkaasti esittämää lekuria kohdellaan kulttuurisena arkkityyppinä, nykyaikaisena myyttihahmona, jota nimittäisin sympaattiseksi ihmisvihaajaksi. bernhardin suomeksi julkaistujen kirjojen joukossa Häiriö asettuu vähemmän hauskojen joukkoon. Päinvastoin, se on epäretoriikkaa, puhetta vailla viekkautta. Tämän ei pidä ajatella yllyttävän viihteenvastaisuuteen. Suomentanut Tarja Roinila. Vuonna 1964 julkaistun ja viime vuonna tarja roinilan suomennoksena ilmestyneen Häiriön vuoristolääkäriin verrattuna tohtori Martin onkin perin leppoisa ilopilleri. hannu poutiainen Bernhardin kirjaa lukee jonkinlaisen typertyneen ahnauden vallassa.. Syy ei ole ihmisessä vaan ihmisvihaajassa, eikä pohjimmiltaan hänessäkään, vaan jossakin hänelle tapahtuneessa: vaikeassa lapsuudessa, särjetyssä sydämessä, pettymyksessä. Tämän vuoksi Bernhardin tavaton suoruus paljastuu etäännyttämiskeinoksi ja siksi myös tuntuu jollakin oudolla tapaa lempeältä. Bernhardin Saurau muistaa tehdä jokaisesta laatusanasta yleisen ja ehdottoman: ihminen on täysin katala, absoluuttisen kurja ja kertakaikkisen kammottava. Kun Martin Ellinghamiin, sosiaalisesti taitamattomaan huippukirurgiin, iskee verikammo, hän jättää pestinsä lontoolaisessa sairaalassa ja hakeutuu pohjoiseen kalastajakylään yleislääkäriksi. Liioittelu kyllä suhteellistaa ihmisvihan, mutta samalla on muistettava, että ihmisen huonous, tämä mahti ja kyky olla äärettömän hirveä otus, on itse kaikkein hirveintä kuviteltavissa olevaa liioittelua. Vaikka varmasti ihmisvihaajalla, oli tämä sympaattinen tai ei, olisi jotain sanottavaa siihenkin. Tyyppi on tuttu niin teeveestä kuin elokuvista ja teatterista: hapan ja epäkohtelias mies, jonka pahimmat äksyilyt ja tylyimmät tokaisut vain korostavat sitä tosiasiaa, että törppömäisen ulkokuoren alla piileksii kultainen sydän ja lempeä sielu. Tämä, ruhtinas toteaa sitten, on ”yksi sadoista ja tuhansista järkyttävistä älyllisen kleptomanian ilmenemismuodosta”, ja vaikka puhe on vain sukulaisista, on selvää, että moite on nopeasti laajennettavissa koko ihmiskuntaa koskevaksi. Hän puhuu liian ilkeästi ja ajattelee liian häijysti. Keskimääräinen ihmisvihaaja moittisi ihmistä katalaksi, alhaiseksi, kurjaksi ja kammottavaksi. 219 sivua. Siis ihmisvihaajan, joka kuin ihmeen kaupalla on hillittömän koominen olematta millään tavoin sympaattinen tai vetoava. Ja saa sen. Vain Bernhardin keksimä hahmo voi keksiä sanoa, vieläpä omista sukulaisistaan, että nämä ovat ”rikkumattoman törkeän aivoamputaation” harjoittajia, jotka imevät ”ensinnäkin ruumiiseensa ja toiseksi päihinsä, usein pitkänkin matkan päästä, toistensa arkielämää sillä auttamattomalla avuttomuudella jota varten heidät oli siitetty”. Toki Doc Martin ja muut jäävät Bernhardista ihmisvihassa jälkeen. Huvitus ja hekotus tarkoittaa, että Martinia ei kaikesta huolimatta voi uskoa häijyksi tyypiksi. Se ei ole retoriikkaa. Se ei unohdu, ellei sitä pyri aktiivisesti unohtamaan ja siten syyllisty suorastaan rikolliseen selkärangattomuuteen. Siihen se on liian synkkä, liian ahdistava ja kaiken kaikkiaan liian liiallinen. Siksi ihmisvihaaja ansaitsee myötätuntomme ja hyvän tahtomme. Eikä vuoristolääkäri ole yhtään mitään verrattuna hänen potilaisiinsa, toinen toistaan omituisempiin, joista häiritsevimmälle, linnaansa telkeytyneelle ruhtinas Sauraulle, kirjailija antaa suunvuoron romaanin puolivälin paikkeilla palaamatta enää takaisin ”normaaliin” kerrontaan. Korkeasti koulutettu ja ihmisten kotkotuksia vierastava mies ei kuitenkaan voi sietää juoruilevia ja typeriä maalaistollikoita. SuoMalaiSilla televisiokanavilla kahteenkin otteeseen esitetty Doc Martin on kerrassaan mainio sarja. Esimerkkejä piisaa: jack nicholson (Elämä on Ihanaa, About Schmidt), bill Murray (St. Ellen sitten ole liian optimistinen. Hän käyttäytyy liian torjuvasti ja tekee liian ikäviä olettamuksia. Se on epäsuoraa ja silti täysin rehellistä. Lumovoimalle liiallisuus ei silti ole liikaa. Selkärangan muodostumiselle tämä ei uskoakseni ole koskaan ollut pahasta. Bernhardin proosa ei ole vakuuttavaa
Mielenkiintoista muuten, että filosofiin ylipäätään voi tarttua näin voimakas oikeassa tai väärässä olemisen ihmettely; olisi mieletöntä kysyä, oliko aristoteles oikeassa tai oliko Spinoza väärässä, mutta Marxin kohdalla tällainen kysymys tehdään silmää räpäyttämättä (en viittaa tässä Eagletonin kirjaan). Saanen esittäytyä: Flavius. Hän on täällä tänään. 255 sivua. Kaikkien teemojen kohdalla käydään läpi paitsi Marxin oma ajattelu myös merkittävä osa myöhemmistä tulkinnoista – ja hyvin usein näytetään näiden tulkintojen harhaosumat. Näille suomennoksille ja tutkimuksille on ominaista klassisen filosofian suvereeni hallinta, poikkeuksellisen monikielisen lähdeja tutkimuskirjallisuuden käyttö ja ennen kaikkea intohimo aiheeseen, joka paistaa läpi, vaikka kehittelyt uhkaisivatkin muuttua liian monimutkaisiksi tai kuiviksi. On kirjoitettu ja käännetty. Siitä vain. WSOY. Srebrenican vuoden 1995 kansanmurhasta tuli taannoin kuluneeksi tasan 20 vuotta. Muun muassa tällaisissa seikoissa Karl Marx filosofina jatkaa edellä mainittua haavetta löytää Marxin ajattelusta apua tämän päivän ongelmiin. Se on oikeaa filosofiaa. jussi vähämäk i sanoi joskus, että me kaikki katsomme Marxin avaamasta ikkunasta, tahdoimmepa tai emme. Hän on milloin ”kostanut” (desai), milloin ollut ”oikeassa” (eagleton). Kirjan päättää ja huipentaa ”abstraktista konkreettiseen kohoaminen poliittisen taloustieteen metodina”. viiMeiSen kymmenen vuoden aikana Suomessa on julkaistu Marxin kirjoja ja kirjoja Marxista yhteensä pitkälti toistakymmentä kirjaa. Marxin väitöskirjan suomennos Demokritoksen ja Epikuroksen luonnonfilosofian ero ilmestyi 2005, Hegelin oikeusfilosofian kritiikkiä 2009, Nuoren Marxin luonnonfilosofia 2010 ja nyt työ huipentuu yleisesityksessä Karl Marx filosofina. Karl Marx filosofina ei ole helppo kirja. Venäjän tilanteen vain synkentyessä ja ääriliikkeiden nostaessa meilläkin arkikeskusteluissa päätään Saxellin teos – jossa poliittista valtaa Suomessa pitävät muukalaisvihamieliset perustus-kristilliset – tuntuu välillä pelottavan ajankohtaiselta, ellei suorastaan profeetalliselta. Euroopan tiedostamattomassa ja yöpuolella elävän salaisen valtion painajaispääministeri…” Täällä tänään Jukka Heiskanen (2015): Karl Marx filosofina. Niin tekevät monet seuraajistanikin, Osattomien armeijan kaaderit. Ainakin implisiittinen taustaolettamus on ollut, että tämä 150 vuotta vanha filosofia ja talousteoria voisi olla hedelmällinen työkalu nykyisissä konkreettisissa yhteiskunnallisissa ja poliittisissa ongelmissa, nykyisissä ”kriiseissä”. Jukka Heiskasen kirja näyttää, että tuosta ikkunasta voi myös laittaa päänsä ulos. jani Saxellin suurien teemojen romaani Sotilasrajan unet (2014) on toinen, itsenäinen osa trilogiassa, jonka aloitti Unenpäästäjä Florian (2010). Mutta systemaattisen filosofisena teos näyttää myös miten perusteellinen olisi oltava maailmaa analysoitaessa – olisi tehtävä niin kuin Marx ja Heiskanen ja lähdettävä A:sta eli aristoteleesta. Tekijän omaa luovaa panosta sisältää eniten luku ”Tekniikan filosofia”, jossa luodaan uusia näköaloja Marxin ja teknistyvän kulttuurin väliseen suhteeseen. Joka tapauksessa: nyt kun muodikas ja monenkirjava äärioikeistolainen hölynpöly levittäytyy kaikkialle, Karl Marx filosofina tuntuu raikkaana tuulahduksena. Niitä ovat materialistinen historiankäsitys, vieraantumisen tematiikka, fetisismit, valtiokäsitys ja dialektiikka. Suomalaisen Marx-kiinnostuksen antoisin osa liittyy mielessäni jukka heiskasen uupumattomaan työhön. Jotenkin näin asian tiivisti leif Salmén vuosikymmen sitten. Tässäkin kirjassa eletään keskellä teknologian kyllästämää kuvitteellista nykypäivää ja tulevaisuutta. Jukka Heiskanen tekee Marxille sen minkä philip Melanchton lutherille: hän esittää ydinkohdat. Romanian romani ja rakastettava renttu Florian Tímar toimii yhä lukijoiden keskeisimpänä oppaana mielenkiintoiseen, mutta raadolliseen todellisuuteen. Heiskanen lainaa erkki karvosta: ”Tekniikka ja talous ovat kaksi tärkeää asiaa jotka määräävät muita [nykyisessä hallitsemisdiskurssissa, VMH] – – teknologiseen ja ekonomiseen determinismiin voi sekoittua biologinenkin determinismi. Ensimainittua edustamaan ja kirjan tapahtumat motivoivaan keskiöön nousee yksi 1990-luvun mustimmista kausista, nimittäin Jugoslavian hajoamissodat ja niitä seurannut silmitön verenvuodatus. Vihan kohteina ovat tässä tapauksessa hollantilaiset ex-rauhanturvaajat, jotka aikoinaan seurasivat joukkotuhoa sivusta: ”– vai tuonpuoleiSiin sitä uskotaan. 78 Euroopan painajaisia Jani Saxell (2014): Sotilasrajan unet. Heiskanen ja Heiskasen Marx tuntuvat asettuvan reduktionismin vastaiseen rintamaan; esimerkiksi käsitys Marxista taloudellisena deterministinä todistetaan sitovasti virhetulkinnaksi. Yhteiskunta katoaa – ihmisten väliset suhteet redusoidaan henkilöpsykologisiksi, psykologia aivojen kemiasta johtuvaksi, kemia alkeishiukkasiksi. 112). Hän pystyy ohjailemaan ihmisiä kyvyillään ja toimii väkivaltaisen tapahtumasarjan käynnistäjänä kirjan tehokkaassa alkujaksossa. Kustantaja mainostaa, että tuore teos sopisi esimerkiksi opintopiirikäyttöön, mutta käsitys opintopiireistä taitaa olla liian ruusuinen. Kiinnostus Marxia kohtaan on ollut niin vilkasta, ettei edes Foucault taida päästä samaan. Pääomankin kolmesta kirjasta on parin viime vuoden aikana otettu uudet painokset. Enää ei voi sanoa kuten vuosikymmen sitten, että Marx olisi tulossa takaisin. Maailmalla tuulee. Kieltämättä se tie tuntuu toivottoman pitkältä. Enää harvoilla ”siunauskirotuilla” on unennäkemisen lahja ja muita erikoisia kykyjä. Demokraattinen sivistysliitto & Karl Marx -seura. Kaikki johtuu geeneistä…” (s. Se puhaltaa pölyt pois. veli-Matti huhta. 589 sivua. Hänestä saamme toivottavasti kuulla lisää vielä ennen näiden tarinoiden loppua. Ja pitävät minua koston enkelinä, Mahdina tai messiaana… vaikka olen ihan tavallinen sarajevolaispoika. Teos kurottaa onnistuneesti myös edeltäjäänsä laajemmalle, yhtä lailla Euroopan tuhoisaan historiaan kuin epävarmaan huomiseen. Kuvitteellista ja sittenkin mahdollisenoloista tulevaa ruumiillistaa kirjan mystisin hahmo, menneisyyden rikoksista kostoa hamuava albiino Flavius. Marxia on tarvittu selittämään milloin Venäjää, milloin ”nykyistä kriisiä”. Marx on paljon luultua monisyisempi, tekisi mieli sanoa tyylikkäämpi, ajattelija
Elokuvat on tekstitetty! www.vinokino.fi ja toimintaa niin, että mielenkiinto pysyy yllä. Helsinki 6.–8.11. Florian on päähenkilönä sympaattinen, toisinaan myös ärsyttävä ja enemmän kuin hieman hukassa, varsikin naissuhteissaan. Tässä tarinassa heidän joukossaan on silti myös positiivista voimaa ja kaivatun muutoksen siemen. Samalla mies tulee osin yllättäen ja vastentahtoisesti palanneeksi menneisyytensä alkulähteille. Ilmestyy lokakuussa svh. Korpraali katsoi albiinoa kuin odottaen lisäohjeita – ja kun katseeseen vastattiin, tuuppasi lääkintämiehen tieltään.” (s.70) yliluonnolliSten tapahtumien vyöry ajaa myös Florianin Suomesta Bosniaan, vaikka juuri perheenlisäystä saaneelle unenpäästäjälle olisi käyttöä kotonaankin. Toisinaan lukijan täytyy todella keskittyä pysyäkseen menossa mukana. svh. Andrea di Nicola & Giampaolo Musumeci KUOLEMAN MATKATOIMISTO – Amattina ihmissalakuljetus Ihmissalakuljetusten hinta mitataan tuhansissa ihmis hengissä ja vuosituotot jäävät toiseksi vain huumebisnekselle. Kokonaisuus on vaatinut pohjatyötä, mikä näkyy uskottavana lopputuloksena. Kirja onnistuu kuitenkin lisäämään loppua kohden kierroksia Teos kurottaa onnistuneesti yhtä lailla Euroopan tuhoisaan historiaan kuin epävarmaan huomiseen. Hänen kauttaan on hyvä seurata kiihtyvässä tahdissa oudommiksi muuttuvia tapahtumia. Hän otti peililasit pois. 79 ”Krol oli nelinkontin Merkiesin edessä, yritti maanitella tätä rauhoittumaan ja luopumaan kivääristään. Kirjan runollinen kieli toimii usein vastakohtana kuvatulle kauheudelle: ”MerSada palaSi Nevskiä takaisin, siihen kohtaan, jota edelleen koristi pommituksista varoittava kyltti. 27,50€ | TARJOUS 22 € FERNANDO MORAIS CASTRON VIIMEISET SOTURIT – Kuuban viisikon tarina Kylmän sodan viimeiset taistelut. Laajan teoksen juoni leviää moneen suuntaan, ja lähes kaiken yllä lepää synkkä lopunaikojen tunnelma. Erilaisilla kyvyillä siunatut ulkopuoliset ja kummajaiset voivat olla pelottavia. Hahmon toilailu tuo välillä raskaaksi käyvään kokonaisuuteen kaivattua huumoria. Kaikki painajaiset tuntuvat lopulta yhtä todellisilta. Kiinnostuneille teoksen lopusta löytyykin monenlaista listaa historian tapahtumista, hakuteoksista ja käytetystä terminologiasta. Kirjailija sijoittaa eri aikatasoissa hyppivään kerrontaansa jo mainittujen lisäksi lukuisia yksityiskohtaisia henkilöhahmoja ja -historioita. Oltiin missä todellisuudessa hyvänsä, sota on sotaa ja kärsimykseen voi samastua. 32,50€ | TARJOUS 26 € Tarjous voimassa Art Housen verkkokaupassa: www.arthouse.fi | alennuskoodi: KULTTUURIVIHKOT | voimassa 6.12.2015 asti ART HOUSE | info@arthouse.fi Turku 23.–25.10. Ne ajavat ihmisiä surullisesti mutta myös ymmärrettävästi äärimmäisiin tekoihin
Kun erehdykset ovat kollektiivisia, niiden seurauksetkin ovat yleensä kokonaisvaltaisempia, katastrofaalisia suuressa mittakaavassa. Kronologisesti etenevän kirjan esittämä ensimmäinen, ja ihmiskunnan ”pahin”, erehdys on provosoivasti maanviljelys, joka muun muassa mahdollisti hallitsemattoman väestönkasvun, heikensi ihmisten terveyttä ja lisäsi epätasa-arvoa. Todellisuudesta vieraantuneet ja ilman varoittelevaa kritiikkiä eläneet diktaattorit sekä toisaalta putkinäköiset, ympäristöään laboratoriona pitäneet tiedemiehet ovat aiheuttaneet mittamaattomia kärsimyksiä etsiessään kansalleen tai ihmiskunnalle uusia ratkaisuja. Siinä missä Pile painotti yksilöiden erehtymistä, Sisättö näkee suuret munaukset enemmänkin monien sattumusten summana. SKS. Muisteli miehiä, jotka olivat vallanneet N:n kylän, tunkeutuneet tekemään kotietsintöjä. 445) Sotilasrajan unia on sijoitettu moneen eri genreen ja kategoriaan. Oletettavasti muuallakin on tehty virheitä, joten niiden poisjättämisen voisi joku abdulkarim tulkita rasismiksi. Joku voisi nähdä Eurooppa-keskeisyyden jonkinlaisena epäkohtana. Tällöin ”erehdys”, ei enää nykyaikana näytä erehdykseltä, vaan sekoittuu vääjäämättömien historiallisten kehityskaarien joukkoon. Saxell nimittäin kirjoittaa maailmasta, joka voisi olla tosi ja rajoista, joita vedetään ja ylitetään kaiken aikaa. Sisätön selostamat muut vanhan ja keskiajan erehdykset ovatkin mittasuhteiltaan hivenen vaatimattomampia: Rooman jako, inkvisitio, ristiretket ynnä muut sellaiset. Nykyaikaa lähestyessä erehdyksistä tulee seurauksiltaan entistä traagisempia, vaikka niiden synty saattaa olla enemmänkin koominen. Kirjaa voi lukea missä järjestyksessä tahansa ja oppia erikoisia historiallisia yksityiskohtia. Lopulta…tunkeutuneet jokaisen ei-serbinaisen sisään. Sisättö on epäilemättä tarkistanut faktat ja kirja sisältää paljon mielenkiintoista historiallista tietoa kepeästi kirjoitettuna. Mainio esimerkki erehdyksestä, josta tulee koko kaupunkia hallitseva symboli, siis itseasiassa menestys. Uuden ajan alussa ja 1800-luvulta joukossa on paljon sotahistoriallisia virhearvioita, kuten Napoleonin hyökkäys Venäjälle, kenraali Custerin tappio intiaaneille ja voittamattoman armadan tuho. Teknologia on mahdollistanut yhä suuremmat edistysaskeleet ja vastaavasti yhä karmeamman tuhotyön. Nyt alueet ovat kehittyneet niin totaalisesti erilaisiksi, ettei voi oikein kuvitella, että asiat olisivat menneet alun perin toisin. Tai, kuten Sisättö esipuheessa itsekin toteaa, virheet ovat saattaneet koitua toisten hyödyksi. Kyse ei ole ensimmäisestä kokoelmasta lajissaan, ja Sisättökin tunnustaa velkansa ja rajaa suhteensa aiempiin opuksiin, joista hänelle tärkein on ollut Stephen pilen Suurten munausten kirja (1979). 313 sivua. Taskussa, epäonnenkaluna palaneen lapsuudenkodin avain.” (s. Unia, joita ei voi paeta. leiF SundStröM Erehdysten ensyklopedia Vesa Sisättö (2014): Unohtunut avain joka upotti Titanicin ja muita historian mokia. Tämä lähestymistapa johtaa väistämättä myös erehdysten suurempaan relatiivisuuteen, eli ovatko erehdykset todella erehdyksiä vai liian suureksi kasvaneiden epätodennäköisyystekijöiden tai vastustajien toimien sanelemaa pakkoa. Sen voikin lukea monella tapaa ja eri henkilöiden näkökulmista. Myös Pisan vino torni on joukossa. Eurooppalaisten mantereenvalloitus olisi saattanut tällöin merkittävästi viivästyä. Mutta kuten kirjassa todetaan, siihen oli ehkä vain pakko siirtyä. Sanni purhonen. Mongolien perääntyja tuijotti vastapäisen talon kattoa. Kirjassa on vain kaksi Afrikkaa koskevaa munausta: maanosan kolonialistinen jako ja niilinahvenen istuttaminen Victoriajärveen. Myös jaana tarsan suunnittelema kirjan kuvitus on onnistunut. Oli vain surun ja ahdistuksen luumulehto, haalea sielu, elämänmittaiset ruumiinvalvojaiset kylässä, jota ei enää ole. Näin voi ainakin päätellä vesa Sisätön kirjan perusteella. Samalla tavalla erehdyksenä voitaisiin pitää sitä että Välija Etelä-Amerikan intiaanit eivät kyenneet yhdistymään ja lyömään pisarron ja Cortésin joukkoja, mikä olisi ollut enemmän kuin mahdollista. Joukossa on onneksi arkipäiväisempiäkin katastrofeja, kuten Lontoon palo ja kaniinien tuonti Australiaan. Erehdys haihtuu historiaan. Eihän sitä mitä sodissa tapahtuu, koskaan pitänyt tapahtua. Ennen pitkää jäljellä on vain asioita, joista vaietaan. Ajoittaisesta opettavaisesta äänensävystä huolimatta Sisättö hallitsee hyvin tragikoomisen tyylilajin ja ottaa mukaan kepeitä episodeja, kuten Coca-Colan reseptin muuttaminen ja Suomen hiihtomaajoukkueen doping-sekoilut. 80 minen luetaan virhearvioksi, mutta voidaan epäillä, olisivatko he todella kyenneet valloittamaan koko Euroopan ja vielä vakiinnuttamaan valtansa. Kunnes kaksikymppistä lääketieteen opiskelijaa nimeltä Mersada Djilìc ei enää ollut. Sattumien ja persoonallisuuksien summilla on ollut kiistattoman suuria vaikutuksia maailmanhistoriaan. Lopulta ei ole kovin olennaista, mikä osa kirjasta pohjaa faktaan ja mikä fiktioon, mikä on historiaa tai mikä fantasiaa. Erehdysten luettelon pääpaino on 1900-luvulla ja muutama 2000-luvun mokakin (esimerkiksi Enronin konkurssi ja Kreikan ottaminen euroalueeseen) on mahtunut joukkoon. erehtyMinen on inhimillistä, ja seuraukset usein epäinhimillisiä
Perinteisen ketunleivän ja nokkosen lisäksi hän kehottaa maistamaan muun muassa maahumalaa, vuohenputkea ja maitohorsman versoja. Kansanperinteessä villiyrttien terveysvaikutukset tiedettiin, ja kasveja kerättiin ravinnoksi ja lääkkeiksi. Biologi pertti rannan kaupunkikasvio Villit vihreät kaupungit sen sijaan on opas urbaanille kasvibongarille. 81 Villiyrttejä kansalle Pertti Ranta (2014): Villit vihreät kaupungit – Suomen kaupunkikasvio. Lisäksi Tallberg kiertää ympäri Suomea luennoimassa villiyrttien hyötykäytöstä. Huippukokki Sami tallbergin Villiyrttikeittokirjasta on otettu viime vuosina uusia painoksia. kukka-Maria ahokaS Villikasvien status laski, kun elintason nousun myötä pula-ajan ruokaa ei haluttu muistella.. Kirja on erinomaisesti toimitettu ja kuvitettu; Tallberg ansaitsee asemansa villiyrttibuumin ykkösguruna. Esimerkiksi joutomaat mainitaan kasvibongarin aarreaittoina: maankaatopaikoilla ja hylätyillä teollisuusalueilla on usein pinta-alaansa nähden kaupungin rikkain lajisto. n. Readme.fi. Villikasvien status laski, kun elintason nousun myötä pula-ajan ruokaa ei haluttu yleisesti muistella. e.” Tallberg puolestaan sanoo nokkosesta seuraavaa: ”Se lisää aineenvaihduntaa ja vastustuskykyä ja saattaa helpottaa joidenkin siitepölyallergisten oireita”. Sota-aikana villikasveja käytettiin ”oikeiden”, viljeltyjen kasvien korvikkeena. Historialliset kaudet ovat tuoneet Suomeen omia kasvilajejaan, jotka ovat vakiintuneet osaksi lajistoamme. Kasvion lopussa on hauska kuriositeettiosasto: hullukaali eli Hyoscyamus niger oli Rannan mukaan aikoinaan myrkynsekoittajien perusraaka-aine, kun taas Cannabis sativan tyypillisin kasvupaikka on nykyisin lintulautojen edusta, sillä hampunsiemeniä on usein mukana linnuille tarkoitetuissa siemenseoksissa. Esimerkiksi tsaarin armeijan hevosille tuotiin rehua suoraan Venäjältä, joten suomalaisilla kasarmipaikkakunnilla on runsaasti venäläisperäisiä kasvilajeja. Kasvitieteilijät ovat perinteisesti ylenkatsoneet kivierämaiksi ajateltuja kaupunkeja, mutta urbaanien elinympäristöjen tutkiminen ja tunteminen on tärkeää siksi, että valtaosa maapallon väestöstä asuu nykyisin kaupungeissa. eliaS lönnrotin vuonna 1860 julkaistu Flora Fennica oli ensimmäinen suomenkielinen kasvio, jossa oli kasvien tunnistusohjeet ja ohjeet kasvien hyötykäyttöön. Ilmastokriisi ja talouskriisi ovat kuitenkin uudelleen elvyttäneet kiinnostuksen suomalaisia luonnonantimia kohtaan. 432 sivua. Pääasiassa Villiyrttikeittokirja esittelee kuitenkin reseptejä, eivätkä ne vaikuta liian vaikeilta kotikokkien kokeiltavaksi. Vastapaino. 160 sivua. Rannan kasvio ei esittele pelkästään hyötykasveja, vaan kaupunkien kasvilajistoa kasvupaikan mukaan eriteltynä. Lönnrotin 150 vuoden takaisen kasvion mukaan esimerkiksi nokkosella on monia terveysvaikutuksia: ”Puserrettua mehua kuin myös keite-vettä juurista on ennen käytetty vasten kerpukkia, keuhkotautia, verijuoksua j. Sami Tallberg (2015): Villiyrttikeittokirja. Uudistetussa painoksessa esitellään kasvintunnistuskuvien ja reseptien lisäksi kasvien lääkinnällisiä ominaisuuksia
Puolen vuosisadan aikana historiantaju syveni miljardeja vuosia, kiitos geologian. 1 . Päiväkirjamerkinnät piirtävät rosoisen kuvan avustustyön arjesta Palestiinassa, Sudanissa, afganistanissa ja Sri lankassa. Vielä vähemmän on tarvetta ihailla moisia paikkoja luonnonkauniiksi. Vuorten herättämällä fasinaatiolla, mielikuvituksen täyttävällä ihmetyksellä, on suhteellisen lyhyt historia. Niille on täytynyt antaa merkityksiä, jotka erottavat miehekkäät kiipeilijät muista kuolevaisista. Himalajan jäätiköt kun muistuttivat Antarktiksen saavuttamattomia kohteita. Vuosi toisensa jälkeen palaan kuitenkin Tatra-vuorten rinteille, sinne missä Karpaatit kohoavat Puolan ja Slovakian välissä. miehet jotka keksivät vuoret S OIKKELI Markku Soikkeli on tamperelainen kriitikko ja kirjailija. Rauhankasvatus-t-paita Perusmalli ja niukkalinjainen lady fit. Aina jää toivo siitä, että uuden reitin löytäminen uusille jyrkänteille auttaisi näkemään hitaammin ja havaitsemaan sumeammin. Sotien keskellä tehtävän humanitaarisen työn todellisuus ei ole aivan niin särötöntä kuin tiedotusvälineet ja avustusjärjestöt antavat ymmärtää. Vuorten hyödyntämisen historia on välttämätön osa niiden kauneusarvon kertymisessä, muistuttaa Macfarlane. Tuovinen pohtii avustustyön mielekkyyttä, solidaarisuuden puutetta sekä ihmisten ahneutta ja itsekkyyttä. Vuoriston ylevyys ei ole niinkään harjanteiden pelottavassa rivistössä. Tarja Tuovinen hikeä, kyyneleitä ja sidehaRsoa – naisena kRiisipesäkkeissä Tuovisen teos on henkilökohtainen tilitys sairaanhoitajan kokemuksista maailman kriisipesäkkeissä. Siellä ei juuri näe läntisiä turisteja. Ensin vuoret on pitänyt keksiä. Helena KeKKonen Rauhan siltaa Rakentamassa Suomalaisen rauhankasvatuksen grand old ladyn elämäntarina uusintapainoksena. Vieläkö tänä vuonna jaksan lähteä tarpomaan tunnin verran ylemmäksi. Kokemukset vuorten valloittamisesta ja kokemusten kirjalliset kuvaukset saivat innoitusta 1800-luvun valloitussodista. Puolen vuosisadan aikana historiantaju syveni miljardeja vuosia, kiitos geologian. Samanlainen haaste, mitä 1700-luvun Alpit olivat merkinneet eurooppalaisille, avautui Himalajan myötä 1800-luvun imperialisteille. Vai käännynkö takaisin ja vetoan sadepilven nousemiseen. Saavuttamattomien seutujen eksotiikka on koettu universaaliksi luonnonkauneudeksi riippumatta siitä, mitä paikalliset vuoristaan ajattelevat. Hän alkoi opettaa Sörnäiten vankilan vankeja, ja moni heistä sai elämälleen uuden suunnan. robert Macfarlane kuvailee kirjassaan Mountains of the Mind (2003) niitä geologian voittokulkua seuranneita historianvaiheita, joiden vuoksi turistit jonottavat Himalajan juurella osaamatta itsekään selittää mikä pakottaa heidät vaarantamaan henkensä. Helena Kekkonen (1926–2014) vietti lapsuutensa maalaispappilassa sodan varjossa. Ilman vuorista louhittuja mineraalivärejä ei taiteilijoilla olisi käytössään niin laajaa ja tarkkaa väriskaalaa moisten maisemien kuvailemiseksi. loppuelämänsä Kekkonen omisti kehitysmaiden naisten ja lasten aseman parantamiseen ruohonjuuritason hankkeissa. nuorena hän havahtui ajatukseen, että ei ole olemassa vihollisia – on vain ihmisiä. Aivan kuten monilla muilla ajattomiksi uskotuilla sankarimyyteillä. Yli 400 liuskan käsikirjoitukset sopimuksen mukaan. Helsingin Eläintarhan alakoulusta sai alkunsa idea rauhankasvatus-aiheisesta paidasta, ja siellä luotiin myös paidan kuva. Lady fit -koot: S–XL, Perusmallin koot: M–XXL Tilaa nämä ja paljon muuta Rauhanpuolustajien nettikaupasta www.rauhanpuolustajat.org/kauppa tai puhelimitse 050 358 1441 k aT S O S T u D i O e 24 . k u l t t u u r i v i h k o t . Vaikka eurooppalainen romantiikka oli jo korottanut karut ja mahtipontiset luonnonmaisemat samaan arvoon kuin hyvin hoidetut puutarhat, tarvittiin avuksi geologeja ja mittamiesten armeijaa ennen kuin kilpajuoksu maailman korkeimmille huipuille saattoi alkaa. Saat lähettämästäsi aineistosta palautteen, jossa arvioidaan sen hyviä ja huonoja ominaisuuksia sekä annetaan ohjeita tekstin muokkaamiseen ja kirjoittajana kehittymiseen. Kilpaurheilun historia on sekin antanut osansa vuorikiipeilyn estetiikkaan. kulttuurivihkojen arvostelupalveluun voit lähettää asiantuntijoiden arvioitavaksi mitä tahansa kaunokirjallisia tai tietokirjallisia tekstejä, journalistisia juttuja tai sarjakuvia. Hintoihin sisältyy arvonlisävero, 24 %. Nekin, jotka eivät kyenneet nousemaan ylimmille huipuille, halusivat ikuistaa itsensä kiipeämässä paikallisille jäätiköille. f i. Maisemasta etsitään pikemminkin sellaista kauneutta, joka tulee vain puolittain aistituksi, puolittain käsitetyksi. Aasian ja Etelä-Amerikan vuoristoihin verrattuna näyttäytyivät Alpit, vastaavasti, urheilukenttänä, jolla eurooppalaiset miehet saattoivat kilvoitella pienemmällä riskillä. Muistathan liittää mukaan yhteystietosi. 82 ihMiSellä ei ole luonnostaan tarve kiivetä kuolemanvaarallisiin paikkoihin, kuten vuorten huipuille. SyrjäiSet vuoret ovat minunkin pitkäaikainen ihastukseni. Mitään armottomampaa ja kauniimpaa mittaria ikääntymiselle en ole kohdannut kuin tutun vuoripolun. Lasku toimitetaan heti aineiston saavuttua, ja aineistoa ryhdytään käsittelemään, kun lasku on maksettu. Pyrimme antamaan palautteen mahdollisimman nopeasti, mutta 2–3 kuukauden odotukseen kannattaa varautua. Vuorten muodostelmat muistuttivat kasvotonta vihollista ja Himalajan kaltaisten seutujen kartoittaminen edellytti sotajoukon kaltaista tutkimusosastoa. Paita on valmistettu 100-prosenttisesti kierrätetyistä tekstiileistä, valmistaja kotimainen Pure Waste. läheTySOhJeeT Lähetä aineistosi joko sähköpostitse rtf-muotoisena liitetiedostona (sarjakuvat jpg-, tifftai pdf-muodossa) osoitteeseen arvostelupalvelu@kulttuurivihkot.fi tai tavallisessa postissa osoitteeseen: Kulttuurivihkot / arvostelupalvelu Kaasutehtaankatu 1 / 12 00540 Helsinki Voit halutessasi saatekirjeessä mainita, millaisista asioista erityisesti toivoisit palautetta. p a k o l a i s t u l v a n s y y t w w w . Ei niinkään syvän avaruuden tarkkaileminen ja ymmärtäminen kuin ”syvän ajan” käsittäminen muutti peruuttamattomasti sen, miten maisemalle osattiin antaa merkityksiä. vaSta 1800-luvulla vuoret alettiin nähdä merkkeinä siitä, miten tavattoman pitkä historia maapallolla oli takanaan. En sentään kiipeile enkä nouse edes kovin korkealle. TaRkeMpia TieTOJa: www.kulttuurivihkot.fi/lehti/arvostelupalvelu hyvä kiRJOiTTaMiSen haRRaSTaJa! Aineiston LAAjuus 1–30 liuskaa 31–70 liuskaa 71–140 liuskaa 141–200 liuskaa 201–300 liuskaa 301–400 liuskaa HintA 73 € 95 € 117 € 139 € 161 € 183 € aRvOSTelupalvelun hinnaSTO 6–2014 SeuR a ava kulT TuuRivihkOT e si t e t täVä run o L avar unouden kollektiivi Yhden miehen tungos Kansanr unoilija juhana ihalainen Helsinki Poetr y Connec tion Hannu Paronen: Ajan nimi on Balzac Kimmo sarje: johannes salminen, yst äväni nyky t aidett a indonesiast a iLMestYY noin 11.12. Himalajan kantaväestölle vuoret merkitsivät pelkästään kuolemanvaaraa, ennen kuin läntiset turistit alkoivat maksaa merkittäviä summia varusteidensa kantamisesta
Sotien keskellä tehtävän humanitaarisen työn todellisuus ei ole aivan niin särötöntä kuin tiedotusvälineet ja avustusjärjestöt antavat ymmärtää. Lasku toimitetaan heti aineiston saavuttua, ja aineistoa ryhdytään käsittelemään, kun lasku on maksettu. f i. 1 . nuorena hän havahtui ajatukseen, että ei ole olemassa vihollisia – on vain ihmisiä. k u l t t u u r i v i h k o t . 83 kulttuurivihkojen arvostelupalveluun voit lähettää asiantuntijoiden arvioitavaksi mitä tahansa kaunokirjallisia tai tietokirjallisia tekstejä, journalistisia juttuja tai sarjakuvia. läheTySOhJeeT Lähetä aineistosi joko sähköpostitse rtf-muotoisena liitetiedostona (sarjakuvat jpg-, tifftai pdf-muodossa) osoitteeseen arvostelupalvelu@kulttuurivihkot.fi tai tavallisessa postissa osoitteeseen: Kulttuurivihkot / arvostelupalvelu Kaasutehtaankatu 1 / 12 00540 Helsinki Voit halutessasi saatekirjeessä mainita, millaisista asioista erityisesti toivoisit palautetta. Paita on valmistettu 100-prosenttisesti kierrätetyistä tekstiileistä, valmistaja kotimainen Pure Waste. Tarja Tuovinen hikeä, kyyneleitä ja sidehaRsoa – naisena kRiisipesäkkeissä Tuovisen teos on henkilökohtainen tilitys sairaanhoitajan kokemuksista maailman kriisipesäkkeissä. Muistathan liittää mukaan yhteystietosi. TaRkeMpia TieTOJa: www.kulttuurivihkot.fi/lehti/arvostelupalvelu hyvä kiRJOiTTaMiSen haRRaSTaJa! Aineiston LAAjuus 1–30 liuskaa 31–70 liuskaa 71–140 liuskaa 141–200 liuskaa 201–300 liuskaa 301–400 liuskaa HintA 73 € 95 € 117 € 139 € 161 € 183 € aRvOSTelupalvelun hinnaSTO 6–2014 SeuR a ava kulT TuuRivihkOT e si t e t täVä run o L avar unouden kollektiivi Yhden miehen tungos Kansanr unoilija juhana ihalainen Helsinki Poetr y Connec tion Hannu Paronen: Ajan nimi on Balzac Kimmo sarje: johannes salminen, yst äväni nyky t aidett a indonesiast a iLMestYY noin 11.12. Helena KeKKonen Rauhan siltaa Rakentamassa Suomalaisen rauhankasvatuksen grand old ladyn elämäntarina uusintapainoksena. Lady fit -koot: S–XL, Perusmallin koot: M–XXL Tilaa nämä ja paljon muuta Rauhanpuolustajien nettikaupasta www.rauhanpuolustajat.org/kauppa tai puhelimitse 050 358 1441 k aT S O S T u D i O e 24 . Saat lähettämästäsi aineistosta palautteen, jossa arvioidaan sen hyviä ja huonoja ominaisuuksia sekä annetaan ohjeita tekstin muokkaamiseen ja kirjoittajana kehittymiseen. Rauhankasvatus-t-paita Perusmalli ja niukkalinjainen lady fit. Päiväkirjamerkinnät piirtävät rosoisen kuvan avustustyön arjesta Palestiinassa, Sudanissa, afganistanissa ja Sri lankassa. p a k o l a i s t u l v a n s y y t w w w . Pyrimme antamaan palautteen mahdollisimman nopeasti, mutta 2–3 kuukauden odotukseen kannattaa varautua. loppuelämänsä Kekkonen omisti kehitysmaiden naisten ja lasten aseman parantamiseen ruohonjuuritason hankkeissa. Tuovinen pohtii avustustyön mielekkyyttä, solidaarisuuden puutetta sekä ihmisten ahneutta ja itsekkyyttä. Hän alkoi opettaa Sörnäiten vankilan vankeja, ja moni heistä sai elämälleen uuden suunnan. Helena Kekkonen (1926–2014) vietti lapsuutensa maalaispappilassa sodan varjossa. Yli 400 liuskan käsikirjoitukset sopimuksen mukaan. Hintoihin sisältyy arvonlisävero, 24 %. Helsingin Eläintarhan alakoulusta sai alkunsa idea rauhankasvatus-aiheisesta paidasta, ja siellä luotiin myös paidan kuva
DeMaRinuOReT Sanna MaRin TyöT TöMyyS Riippakivenä Mikä knauSgåRDiSSa veTOaa?. 84 kenelle lappi kuuluu. v u O S ik e R Ta anni ahl akORpi ingeR-MaRi aikiO JaakkO l aiTinen MeRJa BRiñón valkOinen peuR a punainen keMi liSäkSi: SOSiaaliDeMOkR aTian lOppu. 4 -5 –2 1 5 4 -5 – 2 1 5 l a p p i & S O S ia a l iD e M O k R a Ti a iR TO n u M e R O 1 ,9 e u R O a 4 3