Kulttuurivihkot 5/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Kulttuurivihkot | 5 | 2013 | Vaihtoehtomedia 5 | 2013 | VAIHTOEHTOMEDIA Kulttuurivihkot HÄPEILEMÄTÖN AINO VENNA LAULAA PAATOKSELLA EDISTYKSELLISTÄ VIESTINTÄÄ AlterNet paljastaa USA:n korruption Latinalaisen Amerikan vasemmistomedia Vastavirtaan Venäjällä JAN BLOMSTEDT: Voiko menneisyyttä ennustaa. A. Nummisen positiivinen 60-luku 1. Kulttuurivihkot 5?|?2013. J P ROOS: M
Yli 400 liuskan käsikirjoitukset 31–70 liuskaa 117 € sopimuksen mukaan. 71–140 liuskaa 139 € 141–200 liuskaa 161 € 201–300 liuskaa 183 € 301–400 liuskaa 2. Kulttuurivihkot / arvostelupalvelu Kaasutehtaankatu 1 / 10 00540 Helsinki Voit halutessasi saatekirjeessä mainita, millaisista asioista erityisesti toivoisit palautetta. Kulttuurivihkot 5?|?2013 Tarkempia tietoja: http://www.kulttuurivihkot.fi/lehti/arvostelupalvelu. Saat lähettämästäsi aineistosta palautteen, jossa arvioidaan sen hyviä ja huonoja ominaisuuksia sekä annetaan ohjeita tekstin muokkaamiseen ja kirjoittajana kehittymiseen. Lasku toimitetaan heti aineiston saavuttua, ja aineistoa ryhdytään käsittelemään, kun lasku on maksettu. HYVÄ KIRJOITTAMISEN HARRASTAJA! LÄHETYSOHJEET Lähetä aineistosi joko sähköpostitse rtf-muotoisena liitetiedostona (sarjakuvat jpg-, tiff- tai pdf-muodossa) osoitteeseen arvostelupalvelu@kulttuurivihkot.fi tai tavallisessa postissa osoitteeseen: Kulttuurivihkojen arvostelupalveluun voit lähettää asiantuntijoiden arvioitavaksi mitä tahansa kaunokirjallisia tai tietokirjallisia tekstejä, journalistisia juttuja tai sarjakuvia. Muistathan liittää mukaan yhteystietosi. Hinta Pyrimme antamaan palautteen mahdollisimman Aineiston laajuus 73 € nopeasti, mutta 2–3 kuukauden odotukseen kannattaa Hintoihin sisältyy arvonlisävero, 24 %. 1–30 liuskaa 95 € varautua
20:een prosenttiin. Lisäksi »On puppua, että voisimme pitää elintasomme tehdään kiristyksiä päivähoito-oikeuteen, ennallaan», sanoi äskettäin Sammon kotihoidontukeen, opintotukeen ja konsernijohtaja ja EK:n varapuheenjohtaja työttömyysturvaan. budjetin alijäämä. Itsensä likoon laittavia sankareikansantalouden hyväksi – usein tosin ta ovat tässä puheenparressa ne, jotka ajavat tavalla, josta loppujen lopuksi koituu vain heikennyksiä julkisiin palveluihin, sosiaalilisäkustannuksia kansantaloudelle. Veroilta välttyvät lähinnä kansantalouden tuntemukseen. Lisäksi suuisoimpien osinkotulojen saajat. Syitä lienee monia, kuten suomalaijista vain 10 prosenttia maksaa osinkoveron nen kansanluonne yhdistyneenä pinnalliseen (kauppalehti.fi 2.4.). Ehkä tämä serin osa suomalaisista on edelleen itse varsin littää, miksi osinkoverotusta voitiin kiristää: hyväosaisia, ja moni katsoo nenänvartta pitmitäpä se haittaa, jos veroa ei tarvitse maksaa! kin niitä, joiden toimeentulo ja palvelut tulevat verovaroista. Eliitin kielenkäytössä »rohkeat», »kipeät» Ennen kaikkea kyse lienee kuitenkin hegeja ja »vaikeat» ratkaisut eivät merkitse puutmoniasta: siitä, millaiset opit ja väitteet miltumista tällaisiin vauraimpien saamiin helloinkin ovat niin itsestäänselviä, että niitä ei potuksiin ja etuoikeuksiin. Edellinen hallitus poisti työnantajien kansaneläkemaksun, Vähäosaisiin kohdistuvia julkisen sitä edellinen varallisuusveron. jaetaan niille, jotka ovat turvatusta asemastaan Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on käsin leikkaus- ja kurituspäätöksiä tehneet. huolimatta – tai oikeastaan hän me-muodolla todella myös juuri siihen vedoten – itseään ja mitä köyhtyminen keventänyt yhtiöveroa kaikkiaan 26:sta hänen kohdallaan merkitsisi. PÄÄKIRJOITUS SANKARILLISET LEIKKAAJAT »Tarvitaan rohkeutta tehdä kipeitä ja vai- kuten työttömät, eläkeläiset, opiskelijat tai keita päätöksiä.» Tämän suuntaisia fraaseja mielenterveysongelmaiset, eivät myöskään poliittinen ja taloudellinen eliitti sekä valtayleensä saa edes kiitosta siitä, että ovat media viljelevät huonoina taloudellisina aikoijoutuneet uhrautumaan ja kärsimään na tiuhaan. huolimatta esimerkiksi työvoimapalveluista Stadighin viime vuoden tulot olivat lähes jopa leikataan. Kaikista näistä ankaran vyönkiristyspolitiikan ratkaisuista yhteensä aiheutunut verotulojen valtiovarainministeriksi. Taloudessa uuslivain heikoimmassa asemassa olevilta ottamiberaalilla suuntauksella on edelleen hegemonen – ja myös varakkaimmille antaminen. Luxemburgissa toimivan heikoimmassa Samainen hallitus on asemassa olevilta sijoitusyhtiön. Kukaan toimittaja kuitenkin taloustilanteesta ei tainnut kysyä, tarkoittiko ottaminen. Vuoden 1995 vähenemä (jos vaikeasti laskettavia eduskuntavaaleissa hän oli koko maan »dynaamisia vaikutuksia» ei huomioida) on viidenneksi suosituin poliitikko lähes reilusti suurempi kuin valtion ensi vuoden 16 000:lla äänellään. Miksi tiukka budjettikuri vetoaa suomalaiPorsaanreikiäkin riittää. verotus muutettiin tasaveroksi, ja Kuitenkin esimerkiksi Iiro Viinasen palkkatuloverotuksen progressiivisuutta on (kok.) kannatus äänimäärissä mitattuna lievennetty merkittävästi parinkymmenen vain kasvoi hänen profiloiduttuaan viime vuoden aikana. Osakesäästäjien siin, vaikka kääntöpuolena olisi työttömyyttä, Keskusliiton puheenjohtaja Timo Rothovius syrjäytymistä ja siitä aiheutuvaa menojenkin on laskenut, että Suomessa osinkotulojen saakasvua. Kiitokset turvaan, eläkkeisiin ja työehtoihin. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Mutta kun se joskus murtuu, sanat »roh- 3. Nämä ratkaisut 2,5 miljoonaa euroa. Ne, joihin budjettileikkaukset kohdistuvat, Vasemmistonkin mukanaolo nykyisessä hallituksessa tuskin ainakaan edistää tuon hegemonian murtamista. Jorma Urhoollista eivät tietenkään ole vielä Ollilan tavoin hän omistaa läheskään riittävän »rohkeita» veroparatiisina tunnetussa on vain ja »kipeitä». 1990-luvun sektorin leikkauksia luonnehditaan alussa pääomatulojen progressiivinen usein myös »epäsuosituiksi» päätöksiksi. leikkaamassa jälleen kuntien valtionosuuksia »Pitää hyväksyä, että me köyhdymme» ja muun muassa peruspalveluista. Urhoollisuutta on edes osata kyseenalaistaa. nia, jota on taantumassa helppoa vahvistaa. Suurtyöttömyydestä Kari Stadigh (Helsingin Sanomat 7.8.)
Tekstit vain RTF- eli Rich Text Format - tai ASCII-tiedostomuodoissa sähköpostitse toimitussihteerille tai lehden osoitteesen (tuloste ja mahdollinen levyke). | ILMOITUSHINNAT Koko sivu: 739 €, puoli sivua 474 € sekä arvonlisävero 24 %. vuosikerta | JULKAISIJA Domirola Oy | PÄÄTOIMITTAJA Elias Krohn | politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa | TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ, KEHITYS Ari Lahdenmäki | TOIMITUSSIHTEERIT Katja Nissinen | yhteiskunta, tiede, Tampere | Juha Säijälä | populaarikulttuuri, musiikki | Kirsi Vanhamaa | kirjallisuus, kirja-arviot, teatteri, elokuvat | Riikka Ylitalo | kaunokirjalliset tekstit | TAITTO Jussi Kantonen | Toni Halonen | TOIMITTAJAT Aleksi Ahtola | historia | Johan Alen | Jouni Avelin | Turku | Riia Colliander | Eero J. Kuuden numeron kestotilaus 43 € (sis. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. alv 10%). 4. MARJA HOLSTILA Hämäläinen kirjastonhoitaja, joka harrastaa Venäjän kieliä ja kulttuureita. | MEDIAKORTTI www.kulttuurivihkot.fi | KIRJOITUSTEN LÄHETTÄMINEN Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaa materiaalia. Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. | KIRJAPAINO KTMP Ykkös-Offset, Singsby. | ISSN-L 0356-3367, ISSN 0356-3367 (painettu lehti), ISSN 2242-6736 (verkkojulkaisu). Ks. Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi tai käyttäen tilauspalvelua osoitteessa www.kulttuurivihkot.fi. KANNEN KUVA: HILLA KURKI TÄMÄN NUMERON TEKIJÖITÄ MATLEENA KANTOLA Valtiotieteiden maisteri ja freelancetoimittaja. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. alv 10%), vuoden määräaikainen 51 € (sis. OULA HYRSKE 31-vuotias järvenpääläinen neljän lapsen isä ja yhden hevosen isäpuoli. työnjako yltä. KULTTUURIVIHKOT 41. Aikaisemmin Roos on tutkinut suomalaisia elämäkertoja, onnellisuutta, sukupolvien välistä auttamista yms. Hirvenoja | elokuva | Janne Hukka | Mari Lukkari | Tomi Toivio | TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT www.kulttuurivihkot.fi | (09) 4114 5369 (vastaaja) | Kaasutehtaankatu 1/10 00540 HKI | etunimi.sukunimi@kulttuurivihkot.fi | OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Kultuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Seuraa muuttuvaa journalismia ja intoilee underground-ilmiöistä, vaikka onkin itse tavis. Ensimmäiset tulokset kertovat, että suuret ikäluokat ovat oikeasti laiskoja eivätkä pahemmin osallistu mihinkään. Kulttuurin pinnallinen omnivori harrastaa matkailua 20 kilometrin säteellä kotoaan sekä jalkapalloa. JAN BLOMSTEDT Pääkaupungin ja maalaiskylän välillä asioita junaileva, vapaat hetkensä kirjoittamiseen, pohdintaan ja yhdistyshaaveisiin käyttävä pantofiili-sanatyöläinen. Kulttuurivihkot 5?|?2013. ANNE MÖLSÄ Tamperelainen monitoimikirjoittaja J P ROOS Emeritusprofessori, joka tutkii juuri nyt suurten ikäluokkien työntekoa eläkkeellä
47 VOIKO MENNEISYYTTÄ ENNUSTAA. Haastattelussa nosteessa olevat mustan Marskin kulisseihin ja tuuletetaan Syyskuun 11. NUMMISEN JA JÖRN DONNERIN KONTRASTI TEEMA – vaihtoehtomedia Nummisen alter ego on äärimmäisen TeleSUR-kanava on ollut paikalla niin Yhdysvaltalainen Alternet on osallistanut lukijoitaan yhteiskunnalliseen toimintaan 1970-luvulta lähtien. positiivinen, Donnerin äärimmäisen negatiivinen. maailma muisti Chilen 40 vuoden takaisia teatterissa. P. »Aika haarautuu lakkaamatta kohti lukemattomia tulevaisuuksia», siteeraa Jan Blomstedt esseessään Jorge Luis Borgesin Haarautuvien polkujen puutarhaa. Nummisen 1960-lukukuvauksiin. Kulttuurivihkot 5?|?2013. tamperelaiset pelimannit Pekko Käppi ja verisiä tapahtumia, Helsingissä KOM- 36 RIIPPUMATONTA JOURNALISMIA ETELÄ-AMERIKASTA Anne-Mari Kivimäki. J. 16 HAUTAJAISETKIN OLISI PITÄNYT KILPAILUTTAA Ken Loach ruotii The Spirit of ’45 -dokumenttielokuvassaan Margaret Thatcheria ja tämän perintöä. 18 SODANKYLÄ 2013 Paketissa yöttömän yön elokuvajuhlilta keskeisissä osissa ovat elokuvia jo kuudella vuosikymmenellä tehnyt italialainen Marco Bellocchion sekä 13 pitkää elokuvaa ohjannut yhdysvaltalainen Philip Kaufman. 43 HYVÄN MIELEN MUSIIKKILEHTI 30 1920-LUVUN AINO VENNA ON NYKYAJASSA KOTONAAN TEEMA – vaihtoehtomedia TEEMA – vaihtoehtomedia 44 KULUTUSKRIITTINEN NAISTENLEHTI TEEMA – vaihtoehtomedia Sylvi-verkkolehti tarjoaa lukijoille vaihtoehtoisia näkökulmia ja kannustaa eettiseen kuluttamiseen lankeamatta ryppyotsaisuuteen. Vennan ranskaksi ja englanniksi tukevalla äänellä laulettu musiikki koluaa vanhan chansonin, jazzin ja rock ’n’ rollin perinteestä, häpeilemättä nostalgisoiden. päivä koko edistyksellinen dopingkäryn tuoksuja. 38 DEMOKRATIAN PUOLESTAPUHUJA 53 M. A. Pekka Hongiston aforismeja. 64 ILMASTONMUUTOKSEN ABSTRAKTIUS »Emme saa konkreettista otetta kasvihuonekaasuista.» Ilkka Vartiaisen puheenvuoro 40 MITÄ KUULUU SUOMEN VAIHTOEHTOLEHDISTÖLLE. KULTTUURIVIHKOT 5 | 2013 3 PÄÄKIRJOITUS 6 200 SANAA 12 LEVYT 46 KOLUMNI: BERGER 59 KIRJA-ARVIOT 66 KOLUMNI: AVELIN 67 KOLUMNI: SOIKKELI 16 SUOMEN MANNERHEIM JA HUIPPU-URHEILIJAT 13 R&A-raportissa kurkistetaan CHILE EI UNOHDU Verkkolehti Nuorgamissa fanitetaan musiikkia Helsinkiläisen laulaja-laulunteikijä Aino ja kaihdetaan ilkeilyä. A. 28 MEKSIKOLAINEN TODELLISUUS Alejandro Cartagenan valokuvissa auton lavalle sullotut kasvottomat siirtotyöläiset matkaavat mukanaan haave paremmasta huomisesta. Hän korostaa internetin tarjoamia mahdollisuuksia. Hondurasin vallankaappauksessa kuin Tripolin 51 MIETISKELYJÄ 2012–2013 pommituksissa. 5. 33 PIENI MUTTA KOURAISEVA KANSANMUSIIKKISKENE Kansanmusiikkilla on sekä vahva kosketus perinteeseen että vahvan omaperäinen muusikkous. Roos vertaa kirjaesseessään Donnerin Mammuttia M. 39 MONIÄÄNISYYTTÄ VENÄJÄLLÄ TEEMA – vaihtoehtomedia Itseorganisoituvat, epäkaupalliset julkaisut antavat tilaa avoimelle ja syrjinnästä vapaalle mielipiteenilmaisulle, tietää pietarilainen vaihtoehtomedia-aktiivi Tanja Jegorova. 26 »MINULLA ON IHMISTEN KIPUA» Haastattelussa Tampereelle muuttanut kurditaustainen valokuvaaja ja elokuvantekijä Camoo Rashedpoor. TEEMA – vaihtoehtomedia Aikakakauslehtijournalismin professori Maija Töyry arvioi Kulttuurivihkojen haastattelussa kulttuuri- ja mielipidelehtien nykytilaa
tama fiksu uusi idea ja pari oudompaakin. tiskriteereistä, jotka antavat suuremman arvon Wikileaks ja muut vuotopalvelut ovat ehdot- valtaapitävien kuin syrjempänä vallan kamma- toman tarpeellisia, säestää Libero-lehden päätoi- reista olevien sanomisille. Kulttuuri- ja mielipidelehtien mahdollisuudet keskustelijat näkevät valoisina, kunhan valtion tuki säilyy ainakin entisellään. Osaa ideoista Pohjola käytti jo Myrskyn tuttua, Myrskyn sankarit on erittäin hyvä johda- ajassa (2003). Niko Peltokangas (vas.), Arja Alho ja Elias Krohn debatoivat Studio e:ssä. mattomat fantasiamaailmat – raunioita, hirviöi- Vaikka pientä viimeistelemättömyyttä näkyy- tä, hahmoluokkia, tuttuja niin kirjoista kuin pe- kin, ja kokeneelle harrastajalle melkein kaikki on leistäkin. . Aluksi J. »Keskeistä on vahva oma näkemys ja valmius vapaaehtoistyöhön», Krohn määrittelee. runsaat lisäpisteet myös selkeästä tasa- Jos jokin peli onnistuu houkuttelemaan uusia arvopainotuksestaan, niin sukupuolten kuin Joukkorahoituksella toteutettu lapsia ja nuoria roolipelaamaan, se on luultavasti olentolajienkin kohdalla, eikä peli välttele Mike Pohjolan Myrskyn sankarit tämä. tikot päästetään liian helpolla. 200 SANAA Kirjailija-pelisuunnittelija Mike Pohjolan Syitä on kaksi: tuttuus antaa helpompaa tuorein roolipeli, Myrskyn sankarit, on selkeästi tarttumapintaa aloittelijoille ja, mikä kiehtovinta, suunniteltu kokemattomalle pelaajakunnalle. Sisällöt jäävät penkomatta. Vuotosi- jonkun lauseen, vaan hänen täytyy aina kertoa, mitä hän tällä tarkoittaa ja voisiko olla jokin toinen näkökulma.» Peltokangas ihmettelee, miksi journalismiin KUVA: JOHAN ALÉN suhtaudutaan niin eri tavalla kuin tieteeseen, jonka ei tarvitse olla taloudellisesti kannattavaa. Alhon mukaan Suo- mittaja Niko Peltokangas. Se on myös osoitus kälti tutun tuntuinen – suoraan Dungeons & Dra- siitä, että joukkorahoituksella voidaan tehdä to- gonsin inspiroima, joskin mukaan on otettu muu- della hyviä pelejä. Hän muistuttaa myös messa ei käydä kunnollista keskustelua ja polii- muun median roolista paljastuksissa. »Usein valtamedian uutisointi keskittyy vuo- »Ruotsissa poliitkko ei pärjää sillä, että sanoo tamiseen. 6. – suurkuninkaan miekka http://myrskynsankarit.wordpress.com/ PÄÄTOIMITTAJAT KESKUSTELEVAT MEDIAN MURROKSESTA Rauhan Nobel-palkinto kuuluisi mieluum- vujen rohkeutta soisi tihkuvan myös perinteisen min Chelsea Manningin ja Edward Snowdenin median puolelle.» kaltaisille tietovuotajille kuin presidentti Barack Vuotosivustot ovat osa keskustelun laajas- Obamalle, joka sai sen heti kautensa alussa. Ajatus on erinomainen: uusia pelaajia, ja varsinkin tuoretta pelinjohtajaa, tuetaan paljon, jotta kynnys pelaamiseen on olisi kautta linjan kehitetty »Peli ansaitsee runsaat lisäpisteet tasaarvopainotuksestaan..» tarpeeksi matala. Myrskyn sankarit on itse asiassa se peli, joka Se alkaa huomattavalla määrällä rautalankaa, D&D olisi voinut myöhemmin olla, jos sitä ei jota asteittain kevennetään, LAADUKAS ROOLIPELI NUORILLE ALOITTELIJOILLE kun materiaali etenee. linjaa Ydin-lehden päätoimittaja Arja Alho Kult- Kulttuurivihkojen päätoimittaja Elias Krohn tuurivihkojen verkkolehden Studio e -ohjelman muistuttaa totuudellisuutta vääristävistä uu- uusimmassa keskustelussa. . Myrksyn sankarit tarjoaa taistelujen lisäksi myös paljon ohjeita tunnelman kohtaukselta tarinan suunnittelusta kuitenkin jää ja roolin pelaamisen suuntaan. Se ansaitsee yhä suurempi osa pelinjohtajan omalle vastuulle. suunnattu. Kulttuurivihkot 5?|?2013 Katso keskustelu kokonaisuudessaan Kulttuurivihkojen verkkolehdestä: http://www.kulttuurivihkot.fi/lehti/videot. Tuomas Harviainen jossakin stereotypioiden ja plagiaatin välillä liikkuminen ärsytti minua suuresti, mutta pian huo- mike pohjola: Myrskyn sankarit masin pitäväni materiaalista yhä enemmän. Myös mekaniikka on erittäin pit- tus pöytäroolipelaamiseen. Näin ta skaalasta, joka on median nykytila ja murros. Kohtaus taistelukeskeiseksi, jättäen roolin osa roolipelaamisessa mahdollisimman sivuun. vaikeita teemoja, vaikka onkin nuorille Maailma on samaa perushuttua kuin luke- tarjoaa muutakin kuin taisteluja
palvelivat kaupallisia intressejä. Kesäkauden uutispulan pelastajaksi suunniteltu SuomiAreena palvelee oikeiston pyrkimyksiä hallita keskustelua ja muokata ihmisten käsityksiä, määrittelee Li Andersson, yksi tämänkertaisen SuomiAreenan harvoista vasemmistolaisista. Kansalaisjärjestökenttä puuttui kokonaan; ja Minna Vanhala-Harmanen. määrää se kysymyksenasettelun ja sen, ketä Keskustelijoita pyydettiin Poriin porvarillisen että minä onko ja Pron näennnäisesti tasapainottava vasemmistolainenkin, mutta etulyöntiasetelmat olivat Kaikki Vuorio on HPL:n muut kannattivat järjestämä, Ardersson »Kansalaisjärjestökenttä puuttui kokonaan.» oikeiston määrittelemät. Toisaalta nämä olivat vain lualojen työnantajat. Anderssonin lisäksi kes- eliitin kesäjuhlat, kivasti jatsien yhteydessä. paneelikeskustelu Kuka uskaltaisi ravistella sitä?». Kulttuurivihkot 5?|?2013. Tämä on hyvä hallitus vihreän hullu?», »Kuntauudistus – onko esimerkki SuomiAreenan ongelmasta: kun järkee vai ei?» tai »Miksi kolmikanta on pyhä. Tänä vuonna Vasemmistonuorten puheenjoh- ratkaisu keskustelemaan kutsutaan.» MTV3:n agendan mukaisesti. Sekaan mahtui muutama vuokratyö näkikin roolinsa tärkeäksi: »Pystyin tuomaan esimerkiksi HPL:n paneelissa esiin vuokratyöstä puuttuvan työsuhdeturvan ja muita epäkohtia.» »SuomiAreena palvelee tiettyjen taja Li Andersson näkyi monessa paneelikeskus- tahojen telussa ja MTV3:n Huomenta Suomi -aamulähe- keskustelua ja muokata ihmisten käsityksiä tyksessä. ainoa joka sitä edusti, oli Suomen Punainen Risti», 7. puistoihin pikkunäppärästi vakavista aiheista, ku- kuin ten »Energiewende – onko Saksan porvarillinen lähtökohtaisesti vuokratyötä. työttömyys turhaa?». Pori Jazzin kanssa samalla viikolla MTV3:n jär- »Keskustelu oli freimattu (kehystetty) jestämä SuomiAreena kokosi laajan joukon yh- siten, teiskunnallisia vaikuttajia keskustelemaan Porin nuorisotyöttömyyteen. Muut mediatalot eivät ole löytäneet tapaa suhtautua MTV3:n kesä- Eniten Anderssonille jäi mieleen panee- karnevaaliin: esimerkiksi Helsingin Sanomat uuti- li, jossa hän keskusteli aiheesta »Onko nuoriso- soi vain siitä, kuinka eliitti ryypää SuomiAreenalla. Anderssonille SuomiAreena näyttäytyi yhteiskunnasta sellaiseksi, että se palvelee ruman kielikukkasen ohella porvarien omana järjestäjien näkemyksiä – olkoon sitten kyse sosiaalifoorumina. Koska kustelemassa olivat Ammattiliitto Pron johta- kutsutut vieraat ja järjestäjät olivat mitä olivat, ja Anssi Vuorio, kokoomuksen kansanedustaja kutsuttujen joukossa oli vain Suomen tavallinen Lasse Männistö ja Opteam Oy toimitusjohta- kerma. Mediatalon kieliopista välittä- matalapalkkatyön lisäämisestä tai Natoon mättä isolla kirjaimella yhteen ymppäämät Suomi liittymisestä.» pyrkimyksiä hallita julkista ja Areena antavat Anderssonin mukaan tietyille tahoille, kuten isoille oikeistolaisille lobbaus- Hiljaisen uutiskuukauden pelastajaksi suurel- järjestöille, mahdollisuuden nostaa esiin asioi- la rahalla ja näyttävästi toteutettu, vuonna 2004 ta omasta näkökulmastaan. »Tällöin keskuste- perustettu SuomiAreena syysikin tasaisesti yhdel- lu jää yksipuoliseksi ilman oikeaa dialogia», hän le mediatalolle valtavan määrän otsikoita, jotka painottaa. KUVA: JUHA SÄIJÄLÄ 200 SANAA PORVARIN SOMA SOSIAALIFOORUMI Li Andersson näkee, että hänellä oli tärkeä rooli yhtenä SuomiAreenan harvoista vasemmistolaisista. Järjestävänä tahona olivat »Hyvää tapahtumassa oli se, että päättäjät Henkilöstöpalveluyritysten Liitto (HPL) ja Palve- tulevat kansan pariin
Kyse ei ole vain historiasta vaan mo- Szégyen tuo näyttämölle väkivallan konk- nen paikan nykytilanteesta, jonka kaoottisuutta retian kautta, ja lähelle. Tätä näkee televisiossa, mutta silloin on suomennettu nimellä Häpeäpaalu. Coetzeen samannimiseen romaaniin, joka on oikein. tepommitusta. Lopussa sama tyttö ei tahdo muuttaa tapahtuu varsin kesysti. Se pohjautuu nousta puolustamaan, kun en enää tiedä, mikä J. Esitys kuvaa Unkarinkin nut tarkoituksensa. 200 SANAA UNKARILAINEN HÄPEÄPAALU SAA KATSOJAN VOIMAAN PAHOIN Teksti Hinriikka Lindqvist Tampereen Teatterikesän onnistu- Jumalan teatterin aikoinaan skandaaliksi pai- Proton Szinház (Unkari): Szégyen, ohjaus Kornél sunutta manifestointia voidaan pitää ylilyöntinä, Mundruczó, dramaturgia Viktória Petrányi, musiikki mutta sen vakaa tarkoitus oli kaiketi osoittaa Janos Szemenyei, valosuunnittelu András Éltetö, 80-luvun yleisölle jotain, mitä ei muilla keinoin rooleissa Orsi Tóth, Lili Monori, Kata Wéber, Georgely osattu ilmaista. Unkarilaisessa Häpeäpaalu-dra- Bánki, János Derzsi, László Katona, Roland Rába, János matisoinnissa tuotiin ihmiskunnan julmuus ja Szemenyei, B. Esi- raamisesta vielä kiduttavampaa. Yleisö voi näyttelijöiden antaumuksellisesta tumaan. Proton Szinház: Szégyenw KUVA: MARTÓN ÁGH Mustien miesten joukko raiskaa nuoren nai- 8. Ensi- epäreiluus niin silmien alle, että katsojana teki ilta: 17.5.2012 Wiener Festwochen, Wien, Itävalta. Raakuus lavalla vah- kotiseudultaan ja lahjoittaa omaisuutensa mus- vistuu rock-musiikin ja elokuville ominaisen talle. Miklás Szákely ja Sándor Zsótér. Teatterissa voi kääntää vain neimpia ulkomaisia vierailuesityksiä oli elokuvaohjaajana tunnetun unkarilaisen Kornél Mundruczón ohjaus Szégyen, jossa ihmiset ovat koiria, oikein on väärin ja julmuuden ja teatterin raja-aita horjuu. syvältä. mieli nousta seisomaan ja puolustamaan sor- Vierailuesitykset Tampereen Teatterikesässä 8.8.2013 1987 Oulussa koettiin Jumalan teatterin ulos- rettua. . Teos käsittelee Etelä-Afrikan apartheidin jäl- katseensa sivuun, mutta silloinkin tuo lavalla esi- keistä aikaa, jolloin valkoinen väestö pullikoi tetty kauhu ja julmuus heijastuu vierustoverin sil- etuoikeuksien taakassa ja pitkän aikaa sorretut mistä, eikä sitä pääse pakoon. Lopussa ihmiset esitetään koirina, kaikki ja paikoin kivuliaastakin näyttelijäntyötavasta omanlaisinaan, jotka tullaan tappamaan. Kulttuurivihkot 5?|?2013. voi vaihtaa kanavaa. Koirien huolimatta olla varma, että tämä on teatteria, suloisuus suhteutuu yhteen sympatioita herättä- jossa teemat vain liippaavat sisintä kipeästi ja vään oikeaan mäyräkoiraan lavalla. M. Toisaalta koko tarinan järjettömyys, mi- ja 9.8.2013 Tampereen Pakkahuoneella. ri -aktiin on kuitenkin se, että unkarilaiset kajoavat yleisöön vain verbaalilla tasolla, sekin sen lavalla. Erona Jumalan teatte- on usein vaikea sivustaseuraajalle selittää. En voi edes tyksen nimi tarkoittaa häväistystä. tilannetta. Tytön isä vikittelee alaikäistä mustaa oppi- nopeatempoisen kohtausvaihtuvuuden kaut- lastaan ja menettää työnsä, mutta ei suostu ka- ta. Esitys on saavutta- mustat katkeruudessa. Katsojien tuntemuksissa siellä ten hyvä ja paha ovat kietoutuneina toisiinsa, ja lienee ollut yhtäläisyyttä tämän vuoden Tam- ennen kaikkea tuon älyttömyyden tunnistetta- pereen Teatterikesässä vierailleen unkarilaisen vuus yhteiskunnassamme, tekee esityksen seu- Proton Szinház -ryhmän esitykseen Szégyen
kuten raplegenda Public Enemy, suomalainen Lisäksi Balloon-lavalla nähtiin jazzkonsertteja indierocksuuruus Rubik, täydellisen hiottu Timo Lassysta Ravi Coltraneen. erosivat kaikki toisistaan, mutta niille tyypillistä oli myös suuren yleisön lähestyminen. Mitään elektronista musiikkia ei voi kuunnella muistamatta, että sitä ei olisi ilman Kraftverkiä, joka keksi konemusiikin silloin, kun tietokoneita ei vielä edes ollut. Indie- ja elektroniseen yleisöä ja nähdä heidän kasvoillaan mitä musiikkiin sekä viime vuosina enenevissä moninaisimpia tunteita esityksen kuluessa. 9. Musta ja sininen teltta tarjosivat suurempia Vaihtoehtoisempia artisteja, joista festivaali indiebändejä ja elektronista musiikkia. . toissijaiseksi mitä kiinnostavimpien Flow’n ruoka- ja juomatarjonta on, ikävä instrumentaalisointien tieltä on hypnoottisen sanoa, hävyttömän kallista. Tunnelma tällä valoisalla lavalla on lämmin ja avoin, kun katsoja voi 9.–11.8. mieleenpainuvia. Kappaleiden pituus yhdistettynä tiettyyn rytmittömyyteen oli ehkä syynä siihen, että Godspeedin konsertti jäi mieleen erityisen onnistuneena. valtava ilmapallo. Vielä sananen sunnuntain pääesiintyjästä Kraftverkistä. Tämän hetken kiinnostavimpiin ja karismaattisimpiin suomalaisartisteihin lukeutuva, perjantaina nähty Minä ja Ville Ahonen synnytti yleisössä hurmioituneen tunnelman keikkansa loppuvaiheilla, kun aluksi täysin paikallaan istunut, mutta jalkaansa koko ajan rytmikkäästi vispannut karismaattinen Ville Ahonen heittäytyi valojen räiskyessä ja teknon jumputtaessa täysin holtittomaan irroitteluun lavalla ja yleisön seassa. Jupiter & Okwess International keskivertoa parempien ravintoloiden tarjoama taas sai tottumattomammankin afrotanssijan festivaaliruoka jäi mieleen liian pieninä, mutjalan vispaamaan, mutta tässä korkea ta kylläkin maukkaina annoksina. tai Heineken Open Source -lavalta, minne yleisö oli saanut äänestää suosikkejaan. järjestetty Flow keräsi jälleen esiintyjän kuuntelemisen lisäksi tarkkailla yli 60 000 kävijää. Lavan yllä kohoaa Suvilahdessa. Siten Kraftverkiä ei voi oikein verrata mihinkään. Näistä Balloon-lava on ehdottomasti hauskin ja muuttanut muotoaan vuosien kuluessa toimivin: Yleisö istuu ympyrämuodostelmassa ja saavuttanut kenties lakipisteensä ja korkealle kohoavassa ulkoilmakatsomossa ja suurimman mahdollisen formaattinsa esiintymislava on keskellä. The Woods konemusiikin, kun Tyypillisiä soittolista-artisteja voi ensi alkuun laulaja tietokoneita ei vielä kunnianhimoinen Flow ei Jeremy Earlin falsettiäänen edes ollut.» tarjoa, vaan festivaalikävijästä perusteella vaikuttaa jo tuntuu, että artistit on valittu kuullulta, mutta livemusiikki, pikemmin musiikillisen jossa laulu jääkin lopulta kiinnostavuutensa vuoksi. alkoi, sai etsiä pienemmistä paikoista, kuten Bat for Lashes jäi sunnuntain viimeisistä The Other Sound -lavalta, Balloon 360 -lavalta konserteista mieleen, kun laulaja Natasha 2000-luvun alussa nyt jo kadonneilta VR:n makasiineilta aloittanut festivaali on Khan taikoi bändinsä kanssa siniseen telttaan oudonkauniin tunnelman. Raskaat ja tummat äänimassat, pelkkä instrumentaalinen musiikki viulu- ja sellokuvioineen, toi hektisen ulkopuolisen maailman keskelle yhtäkkiä pysähtyneisyyttä ja tunteen vapaammin hengittämisestä. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Hieman aiemmin kuultu kanadalainen, jo kauan kuvioissa ollut Godspeed You!Black Emperor sai yleisössä aikaan myös suurta keskittyneisyyttä ja rauhaa. Vielä viimeiseksi kuultu Ennen kuin kuolen sai kuulijan kananlihalle. Kraftverkin minimalistinen konemusiikki, joka täytti pehmeän elokuun illan, oli mitä mieleenpainuvin lopetus taas yhdelle Flow-festivaalille. Hämärtyvässä illassa tuhannet ihmiset tuijottamassa yhteen suuntaan 3D-lasit päässä oli omituinen näky. Lavan ympärillä saattoi tanssia, mutta katsomossa Festivaalin päälavalla nähdyt esiintymiset, se oli kiellettyä »oman turvallisuuden vuoksi». 200 SANAA LOPPUKESÄN HYVÄ FLOW KUVA: SAMULI PENTTI Teksti Maija Lassila Natasha Khan (Bat for Lashes) taikoi telttaan oudonkauniin tunnelman. määrin myös jazziin keskittynyt festivaali Balloon-lavalla nähdyt The Woodsin tarjoaa kaikille jotain, ja kongolaisen Jupiter & musiikin lisäksi myös Okwess Internationalin »Kraftverk keksi kuvataidetta, puheohjelmia konsertit olivat molemmat ja elokuvanäytöksiä. Neljän tietokoneidensa takana liikkumattomana seisovan miehen 3D-show kuulosti valtavan hyvältä. istumakatsomo ei ollut omiaan. Jazzrumpali Alicia Keysin show, Ricky Tick Big Band ja ja säveltäjä Teppo Mäkysen Serenity Ensemble Julkinen sana, vaikuttava Nick Cave & The Bad oli eräänkin vannoutuneen jazzdiggarin Seeds sekä sunnuntain pääesiintyjä Kraftverk mukaan »elämän top 5 -jazzkonsertti». Helsinkiläisten vangitsevaa
Lopulta porukka käveli peräkanaa muuntumisen takaovista ulos salista edelleen toistensa tuot- musiikin on muotoutunut taiteellisen johtajansa harmonikan aggressiivisen soolon, johon ennakkoon suomalaisen uuden musiikin »Konsertti osoitti, että uusi musiikki ei ole ryppyotsaista puuhaa.» klassikon ja omien teiden kulkijan sonorista luonteeltaan latinalaisamerikkalaiseksi tamiin motiiveihin reagoiden. Globokarin teok- ja sessa kyseenalaistettiin klassisen ja uuden mu- intergalaktisia määrittelemättömiä siikin esiintymiskäytännöt riisumalla pois turha äänimaisemia. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Irvine Arditti (vas.) oli yksi Suvisoiton tähdistä. Mukaan tulivat myös soittajien eri tavoin suomalaisen kansanmusiikin luomat äänet ja liike menon yltyessä koko ajan teemaa muistuttavan motiivin villimmäksi. Niinpä kuulin teoksessa Pulakan ääni muuntui yhdeksi instrumentiksi lisesta leijunnasta harmonikan aggres- esimerkiksi avaruudellista ambientmaista muiden joukkoon toistamalla usein viulun leijuntaa, valtavia astraalisia oksennuksia, soittamaa perusteemaa hieman muunnellen. Avantin perinteinen suvisoitto on edustanut erästä kesäisten musiikkitapahtumien kohokohtaa osalta. uuden Jokainen Suvisoitto näköiseksi. Tänä vuonna erityisen kiinnostavalta kuulosti jo Ensimmäisen puoliajan varsinainen kohokoh- Kujala osallistui interjektioin ja äännähdyksin, ta oli Vinko Globokarin La Ronde, jossa soittajat kolmiulotteista maisemaa, ja sopraano Pulakka heittivät ensin piirissä toi- jossa hyödynnettiin Avanti-salin tilallisia silleen melodisia impulsseja, joihin toiset rea- ulottuvuuksia, Niemisen goivat. Sopraano Meeri puuhaa ja että huumori kuuluu olennaisena osa- kokonaisteoksena vaihtelevine perustuvaa alle yleisön eteen. Meksikolaisen Julián Carrillon Ardittin soittama ja muiden tukema ja muuntele- (sampleri), Veli Kujala (harmonikka) ja Preludio a Colónissa luotiin yksinkertaista ma yksinkertainen teema muuttui lopussa mel- Juuso Nieminen (kitara) esittivät kahdeksan mikrotonaliteettiin teemaa kein tunnistamattomaksi. Soittajat palasivat lavaloli lauantain le »kumartamaan» asettumalla makuulle latti- 23. 10. kuului myös Tiensuun määritelmiä ja perinteitä runouttakin villimmältä. na paitsi elämään myös musiikkiin. suvisoiton ohjelmistoon kuului kaikenlaista myöhempi konsertti, joka käynnistyi Kagelin jännittävää tietysti Giacinto Scelsistä esimerkiksi Osten-teoksella. Jukka Tiensuun valitsema ohjelmisto. Jouset ja puhallinsoittimet Toisen puoliajan Giacinto Scelsin Pranam II Salvatore Sciarrinoon, jonka Efebo con radio loivat yksinkertaisia äänikudoksia, jotka kuulosti pakosti alun teosten rinnalla perintei- kuulostaa kuin radiokanavien selailulta ja toivat muistumia erilaisista kansanmusiikeista semmältä uudelta musiikilta. Lauantain konsert- teosta, jotka ainakin minä kuuntelin yhtenä muuntelemalla jännitteinen kokonaisuus, joka ti osoitti, että uusi musiikki ei ole ryppyotsaista suurena piti hyppysissään loppuun asti. KUVA: HEIKKI TUULI Avantin Suvisoitto oli Porvoossa 26.6.–30.6. Illan kohokohtiin teksti katkeilevine assosiaatioineen Google- klezmeristä latinalaisamerikkalaisiin rytmeihin. 200 SANAA MUSIIKKI ON ILOISTA LEIKKIÄ Teksti Rita Dahl Avantin Suvisoitossa liikuttiin avaruudel- äänimaisemineen. Teoksen polyrytmiikasta taitavat soittajat kaihtava Hou, ekS, jossa brittiläisen viulisti Irvine Lauantai-illan konsertissa Jukka Tiensuu selvisivät hyvin. . Niinpä Suvisoiton kohokohta pönötys ja arvokkuus. siiviseen sooloon ja riisuttiin pois turhaa pönötystä
Joseph Martin Ohjelmisto muodosti hienon kokonaisuuden: Krausin lauluista jo kävi selville hänen elegantti Hector Berlioz´n lauluista Saint-Saënsin La Nui- ja selkeä italian ja ranskan ääntämyksensä ja tiin, jossa kuoro esitteli mystisiä harmonioita ja hieno fraseerauksensa. tähtilaulajia. Ohjaaja Juha Hurme oli pudotellut kiroiluefektiä librettoon runsaasti: toisaalta kirosa- Rita dahl nat yleisö ymmärsi aina takuuvarmasti, jos eivät West Coast Kokkola Opera: Ahti Karjalainen – elämä, uuden musiikin kiekaisut, huudot, älähdykset ja Kekkonen ja teot. Ilta huipentui Urkuyö ja aaria -päätöskonsertissa lyyrisen yleensä tenorien esittämään Nessun dormaan, sopraanonsa taipuisuuden ja virtuoottisuuden, jonka Komsi tulkitsi enkelimäisesti. The Majesty of God saivat Komsin koloratuurin Nuorempi solisti Hanna Rantala osoitti yltymään parhaimpaan svengiin. 11. Nymanin ja Komsin sovitus Maurice Urkuyö ja Aaria -festivaaleilla Ravelin Espoon tuomiokirkossa nau- G-duurin toisesta osasta tarjosi tittiin suomalaisten laulajien esitti Johann Ave Mariassa Komsi esitteli pianissimossa innoittivat monipuolisesta osaamisesta. mutta diktiossa on parantamisen varaa suhteessa Monica Groop todisti illassaan olevansa vanhempaan kollegaan. Karjalainen yltyi ää- nattiin presidentiksi ja Suomen Pankin pääjohta- öö-vokaalein toimivaan kurkkulauluun ja esitteli jaksi (kuvaavaa maallemme). Kraut toivoi isää kuuhun konen soitteli machosikaa ja kiroili. Sävellys Heinz Juhani Hofmann, muut tehokeinot aina uponneet. Oli onni kuunnella näin iskukykyään, Johann Straussin lumoavaan Du syvällistä, elettyä, pitkälle vietyä fraseerausta Schlummer sachtiin ja Mendelssohnin solistien Espoon tuomiokirkossa. Ohjelmiston skaala Christian Bachin cembalokonsertti f-mollin Sibeliuksesta Bachin kautta Mankkaan svengaavasti osoittaen, että barokkiorkesteri lintumetsän säveltäjiin ja Duke Ellingtoniin oli voi parhaimmillaan soida hyvin täyteläisenä parivaljakolta odotettu veto. kapuamisella, jatkui suomalaisen yhteiskunnan Karjalaisen tytär Kraut (Tuuli Takala) esiin- epäliikelaitosmaisuuden kuvauksella ja Ahti Kar- tyi vaikuttavassa tuskaa ilmentävässä kohtauk- jalaisen (Herman Wallén) esiinmarssilla. maailmanluokan taiteilija. Viinaa ylis- olon helpottumiseksi. Usko Kempin Lennä mun lempeni laulussa Marzikin esitteli lauluääntään. Anu Komsi ja Marzi Nyman Barokkiorkesteri rikkoivat yhdessä tabuja. laulamisen taitoaan, lintumetsän säveltäjät Urkuyö taiturimaisiin koloratuurikuvioihin. Bachin-Gounodin kudoksena. Jotain vikaa ylei- libretto ja ohjaus Juha Hurme, kapellimestari Erkki sössä oli, koska se istui hipi hiljaa, vaikka laval- Lasonpalo. Toisaalta kuussa saattoi tänyt Kekkonen yllytti Karjalaista kapuamaan olla Veikko Vennamon kuvia. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Lopetuskonserttissa tarjoiltiin roman- fraasin pienin yksikkö oli äärimmäisen tarkasti tiikkaa, kaihoa ja kaipuuta kesäillan täydeltä. Ajokokeen kirjal- takapuoli edellä palmuun ja lunastamaan palk- lisessa osuudessa reputtanut Karjalainen kruu- kion: pääministerin viran. Groop eli myös Rita dahl Urkuyö ja Aaria -festivaali Espoon tuomiokirkossa 6.6.–29.8. West Coast Kokkola Operan Ahti Karja- häväistys». 200 SANAA SÄVELTEN LUMOA ELOKUUN ILLOISSA Elokuisissa illoissa kuultiin kotimaisia Ariadnen Theseuksen etsinnän vakuuttavasti. Ellingtonin Praise God ja esittelivät osaamistaan. HEBO pianokonserton ja aaria -päätöskonsertissa Kansallisoopperan »Monica Groop todisti olevansa maailmanluokan taiteilija.» syvää meditatiivisuutta. taiteellisella muusikot monipuolista Oopperan johtajalla Lilli Paasikivellä on aivan erinomainen diktio ja elegantti ääntämys: jokaisesta sanasta sai todellakin selvän eikä ollut mitään tankeroranskaa. Esitykset Espoon Kulttuurikeskuksen la suoritettiin täydellinen dadaistinen »pyhäin- Louhisalissa 30.8.–31.8. analysoitu ja eri sävyin tulkittu. Sekaan tuli aivan riittävästi tulkinta- käynnistyi Viinan (Annika Mylläri) vaikutuksen ohjeita: tietokirjan selostus alkoholismin rappe- alaisena olevan Kekkosen (Anu Komsi) palmuun uttavista ja dementiaan johtavista vaikutuksista. . sessa, jossa »porattavana oleminen» vertautui Viina virtasi ja jossain vaiheessa esitystä Kek- ristiinnaulitsemiseen. VALTAKUNTA PALMUN JUURELLA Ooppera Ahti Karjalaista oli yhdistelmä dadaa, poliittista historiaa, kiroilua ja uuden musiikin tehokeinoja. Groop säväytti erityisesti ja kuoron vuoropuhelusta koostuvaan Kesäyön Haydnin Ariadne a Naxoksessa, jossa jokaisen unelmaan. Lopun ensemblessa muutenkin instrumenttiaan sen kaikissa ulottu- esitettiin uuden musiikin »kaunolaulua» palmun vuuksissa. juurella ja vedottiin ylempään Herraan. . Dadan lukuohje on: aivot narikkaan laisen ja Kekkosen kahdenkeskisestä alas- ja hyppää tajunnanvirtaan, anna esityksen viedä päin vajoamisesta kertova dadaistinen ooppera mukanaan
Kulttuurivihkot 5?|?2013. 200 SANAA NAISTEN VUORO Teksti Jouni Avelin Kadonneeksi luultu Sam Woodin melo- luoviessa sananmukaisesti keittiön kautta käsiksi Valentinon ja Gloria Swansonin yhteispelissä on draama aiheutti pienoisen sensaation kuuluisan tutkimusretkeilijän muistiinpanoihin. säpinää, joka nostaa Woodin rutiinimaisen mutta Cannesissa 2005. Tuottojen Forssan mykkäelokuvafestivaalien ohjel- tomus prostituoidusta (Ruan Lingyu), joka ajau- maksimoimiseksi Hollywoodin studiot kiinnitti- misto nosti esiin »mykän ajan jumalaiset naiset», tuu parittajan kynsiin mutta kasvaakin subjektiksi vät vain harvoin kaksi filmitähteä samaan eloku- Asta Nielsenistä Pola Negriin, Mary Pickfordis- tarjotakseen pojalleen koulutuksen ja paremman vaan. Swanson ja Valentino olivat entuudestaan tuttuja elokuvan tähden Ruan Lingyun, joka teki itse- Kolean mannekiinin ja vaatehenkarin maineessa Kallioiden ja salakarien ohi (1922). Alankomaiden ollut Swanson ei ehkä ollut sen etevämpi näytte- myös elokuvamuseon tutkijat löysivät lijä kuin Valentinokaan, mutta jotakin kutkutta- aarteita: tämän kadonneeksi uskotun van upeaa tämän parin kemiassa on. sosiaalidraamassa köyhä nainen melodraaman vuonna 2000 Teho Majamäen ja Linda Fredrikssonin duo hollantilaisen yksityiskeräilijän yli loihti Woodin elokuvalle arvoisensa äänikehyk- kahdentuhannen nitraattifilmin set. kinkertaistenkin puitteidensa. Asta Nielsenin tähdittämässä Tasokkaasta ja monipuolisesta annista löytyi myös harvinaisuuksia ja aarteita. 12. . kuvaa karun ihmiskohtalon kautta luokkayhteis- Paramount rankaisi oikukasta Swansonia lai- kuntaa, Yonggang Wun Jumalatar (1934) taasen naamalla hänet Famous Players-Lasky Corpora- oli vaikuttavan jouhea ja visuaalisesti eheä ker- tionille, jonka tähtiin Valentino kuului. Nyt se nähtiin myös Forssan mykkäelokuvafestivaaleilla, joka keskittyi tänä vuonna naisten tähdittämiin elokuviin. Melankoliset puhaltimet ja erinomaisesti joukosta. Kiinalaisesta mykkäelokuvasta saatiin kaksi näytettä: Wancang Bun Kalastajatyttö (1931) pahimman teatraalisuuden välttävän ohjaustyön aivan omiin korkeuksiinsa. 30-minuuttinen Die Arme Jenny (Jenny parka, 1912), josta ei ole olemassa mitään kaupallista julkaisua. Kauttaaltaan tasokkaasta ja monipuolisesta annista löytyi harvinaisuuksia ja Urban Gadin harvoin nähty, hieman yli ja ratsastelivat yhdessä Hollywoodin kukkuloilla. Mauritz Stillerin varhainen komedia elokuvan tarina kertailee tuttuja romanttisen Forssan mykkäelokuvafestivaalit 30.8.?1.9.2013 Rakkaus ja sanomalehtitoimi (1916) vinoilee viihteen kuvioita pakkonaittamisesta todellisen http://www.forssasilentmovie.com/ kepeästi mediamaailmalle naisjournalistin rakkauden kohtaamiseen, mutta Rudolph Kari Glödstafin mykkäelokuvasivustolla tarkemmat esittelyt festivaalin elokuvista: http://www.mykkaelokuvat.com/ Rudolph Valentino ja Gloria Swanson melodraaman pyörteissä. Todellista tähtisadetta tarjosi Sam Woodin murhan 24-vuotiaana vuonna 1935. joutuu hyväksikäyttäjän uhriksi ja painuu Eleinor Glynin kioskikirjaan perustuvan pohjalle. Restauroitu versio elokuvan tunnelman tavoittavat vibrafonin pit- aiheutti pienoisen sensaation käkestoiset sävelet olivat omiaan nostamaan Cannesin elokuvajuhlilla vuonna Kallioiden ja salakarien ohi yli omien ehkä kes- 2005. Paramountilla ei myöskään tiedetty, että ta Gloria Swansoniin, sekä kiinalaisen mykkä- elämän
Kulttuurivihkot 5?|?2013. Tästä syntyi voimakas yhteisöllinen polte kansainväliseen solidaarisuustyöhön.» . Meidän tulee tuntea 40 vuoden takainen historia ja oppia siitä. Ympäri maailman muistettiin näitä hirmutekoja. Sotilaat valtasivat nopeasti presidentinpalatsin, La Monedan. »Mieleenpainuvan kokemuksen tästä Chilen laulufestivaalista teki se, että samaan aikaan maassa tapahtui vallankaappausyritys ja jouduimme lähtemään pois maasta suunniteltua aiemmin.» Tästä Kamun mukaan muodostui jatkumo: »Meillä oli voimakas tarve tehdä Chile-solidaarissutyötä täällä, ja tapahtumien välissä oli Berliinissä Maailman nuorison festivaali, jossa jossa Chile sai solidaarisuuden osoituksia ympäri maailman, tilannehan oli tuolloin jo aivan veitsen terällä.» Kaikki tapahtunut muodosti yhden sukupolven kollektiivisen kokemuksen. Suomalaisen edistyksellisen laululiikkeen ikoneiksi muodostuneet Pekka Aarnio, Monna Kamu, Martti Launis ja Sinikka Sokka vierailivat vain muutamaa viikkoa ennen Allenden surmaamista Chilessä esiintymässä maan laulufestivaaleilla, ensimmäisenä ja ainoana ryhmänä Euroopasta. »Tämä vaikutti meihin niin paljon ja järkytti niin paljon, demokratian tuhoaminen. Agit Prop pääsi esittämään presidentille syntymäpäivätervehdyksen. »Chilen kansa ja koko tiedostava maailma muistaa nämä tapahtumat ja raakojen tekojen epäinhimillisyyden.» La Monedaan kohdistunut hyökkäys ja Yhdysvaltain tukemien hirmutekojen suuruus järkyttivät. Se maksoi hänen henkensä ja monia muita ihmishenkiä», Kivelä suree. »Chile 1973 oli käänteentekevä ennakkotapaus. Keskiviikkona 11.9.2013 tuli kuluneeksi neljäkymmentä vuotta näistä tapahtumista. Chileläiset toverimme eivät kärsineet turhaan. Sotilaat valtasivat kaupunkien kadut, Allende menetti henkensä ja 17 vuotta jatkunut julma sotilasdiktatuuri alkoi. »Olimme tutustuneet jo aiemmin chileläisiin, muun muassa Quilapayn-yhtyeeseen Berliinissä Poliittisen laulun festivaalilla», Kamu kertoo. 40 vuotta on kulunut, mutta maailma muuttuu hitaasti. Chilen presidentinpalatsi La Moneda savusi pommituksen jäljiltä 11.9.1973. VALLANKAAPPAUKSEN UHKA JÄLLEEN TOTTA »Meidän täytyy muistaa, mitä 40 vuotta sit- ten tapahtui, jotta sama ei toistuisi enää koskaan missään muualla. Latinalaisessa Amerikassa vasemmiston uudelleensyntymisen myötä vallankaappauksen uhka on taas todellisuutta», Vasemmistonuorten pääsihteeri, Helsingin muistokonserttia järjestämässä ollut Mai Kivelä muistuttaa. Diktatuurinaikainen talousjärjestelmä, perustuslaki, vallankaappauksen aikana säädetyt maastakarkotuslait, sekä poliisin, Carabinerosin, aiheuttama pelko ovat yhä läsnä. »Allende päätti kunnioittaa perustuslakia ja muita voimassa olevia lakeja. 200 SANAA MAAILMA MUISTI ALLENDEA Teksti Juha Säijälä KUVA: BIBLIOTECA DEL CONGRESO NACIONAL DE CHILE Chile 11.9.1973. Talouspolitiikka teki u-käännöksen oikealle, yritysten kansallistamisia peruttiin ja maasta tehtiin uusliberaali laboratorio. Konsertti sijoittui Allenden syntymäpäivän tienoille ja niinpä La Modenassa järjestettiin vastaanotto festivaalin osaanottajille. 13. Hänen tiensä oli: ’Chilen tie sosialismiin’. Sekasortoa, kärsimystä ja tapahtumia, jotka mullistaisivat maailman. Historian ensimmäistä vaaleilla valittua so- sialistipresidenttiä, Salvador Allendea, oltiin syrjäyttämässä. Augusto Pinochetin diktatuurin aikana katosi tuhansia vasemmistolaisia ja heiksi epäiltyjä. DEMOKRATIAN TUHOAMINEN AIHEUTTI POLTTEEN Helsingin muistokonsertin odotetuin esiin- tyjä, Agit Prop, piti kunnia-asiana osallistua konserttiin: »Sen me olemme kaikille vallankaappauksesta kärsineille velkaa!» Monna Kamu huomauttaa. Vallankaappaajat olivat saaneet maalta rikollista koulutustukea ja päästivät heidät valtaan. Diktatuurin aikana satojatuhansia ihmisiä pidätettiin ja kidutettiin. Pinochet on kuollut, mutta hänen haamunsa elää Chilessä vahvana. Viimeisten kymmenen vuoden aikana useampi vasemmistolainen, vaaleilla valittu presidentti on joutunut vallankaappausyrityksen kohteeksi: Venezuela 2002, Bolivia 2008, Honduras 2009, Ecuador 2010 ja Paraguay 2012. Helsingin KOM-teatteri täyttyi ääriään myöden muistokonserttiin – joukossa oli Chilestä Suomeen tulleita pakolaisia, 1973 tapahtumia Suomesta käsin seurannut tiedostava, humaani joukko ihmisiä ja huomattavan paljon nuoria, jotka ovat syntyneet vasta paljon vallankaappauksen tapahtumien jälkeen. He ovat opettajiamme!» Kivelä painottaa
albuminsa Metsän äänimaailma, Turkulainen Svart Records -levy-yhtiö Kitaravetoista musiikkia maustetaan muun oli sekin alkujaan orientoitunut erityisesti muassa syntetisaattoreilla ja saksofonilla. Jossain toisella albumillaan runsaasti positiivista määrin samaa henkeä on myös tänä vuonna huomiota saanut Hexvessel ja Kauko Röyhkän esikoisalbuminsa Kaikki on hyvin julkaisseella 1970-lukulaisesta estetiikasta ammentava oululaisyhtyeellä Riutta. niksen vuosi kuulostaa jonkinlaiselta Piirpaukkeen ja Finnforestin ristisiitokselta. On tietysti jokaisen kuulijan oma asia, miten suhtautuu tällaiseen lähes pastissimaiseen SAMMAL: Sammal (Svart Records, 2013) LAIVUE: Metsä (Ektro Records, 2012) RIUTTA: Kaikki on hyvin (Gunkanjima, 2013) ilmaisuun. Ainakin osit- kappaleiden polveilevat rakenteet ja pitkät tain tämä voitaneen lukea myös metallimusiikin kestot ovat progea, enemmän kuin Laivueen ansioksi. Taikka turkulainen Sammal, jonka Riutta onnistuu välttämään leimallisen menneen tänä vuonna julkaistu nimetön esikoisalbumi aikakauden soundin ollen samalla kuitenkin kuulostaa siltä kuin saattaisi olla jokin 1970-luvun melko puhdasverinen progeyhtye. LEVYNURKKA PROGRESSIIVINEN EROTUS Teksti Ville Fors Millaista on suomalainen progressiivinen polveileva musiikki toimii hyvin omillaan. Ajoittain metallinen olematta si, sillä albuminsa on melko tyylipuhdasta pro- kuitenkaan metallia, toisaalla taas viileän säh- gea suoraan 1970-luvulta. Nykypäivän vaikutteet köinen olematta kylmä. Laivueen erityisesti lyriikoissa vaikutteita lauluissa ja proosanomaisissa voi kuulla myös Absoluuttiselta nollapisteeltä, yhtyeeltä joka jo progen puoleen kallellaan olevia yhtyeitä, pari vuosikymmentä sitten omalta osaltaan kuten esimerkiksi viime vuonna julkaistulla päivitti Suomi-progea nykypäivään. unohdettu progeklassikko. Sammaleen biisimateriaali on kuitenkin niin vahvaa, että monipuolisesti http://www.svartrecords.com http://www.ektrorecords.com http://www.kaikkionhyvin.net 14. Toisaalta taas rusteella sopii toivoa jatkoa seuraavan hieman esimerkiksi utuinen instrumentaalikappale Jä- nopeammin. Kaikki on hyvin -albumin äänimaailma on Sammalta voineekin kutsua retroyhtyeek- monipuolinen. metallimusiikkiin, mutta on sittemminen Metsässä on kaikuja menneiltä ajoilta, mutta laajentanut julkaisuohjelmaansa kattamaan varsin runsaan skaalan eri musiikkityylejä. mitään kovin suorasukaista genremääritelmää. Jo lähes vuosikymmenen set tuovatkin jykevimmillään mieleen ennem- koossa olleella yhtyeellä kesti varsin kauan esi- minkin jotkin brittiläiset heavy metalin ja progen koislevynsä tekemiseen, mutta tämän näytön pe- välimaastossa liikkuneet bändit. Urku- ja ni rosoisuus ja kompurointi jättää kuitenkin sym- kitaravetoinen soundi sekä laulajan fraseerauk- paattisen vaikutelman. Yhtyeellä vaikuttaa ole- kuuluvat eniten ehkä ajoittain raskaassa, hevi- van rohkeutta kokeilla vähän kaikenlaista. . Tänä vuonna Svart alkaa julkaista uudelleen Love Recordsin tuotantoa ja ainakin alkuun erityisesti juuri on samalla kuitenkin tiukasti kiinni »Metallin suhde progeen on aina ollut läheinen.» progea. Laivueen tavoin myös Uhrijuhla. Kulttuurivihkot 5?|?2013. musiikkia, kuulostaa jyväskyläläinen Laivue Ei liene liioiteltua väittää, että progressiivi- enemmän tämän vuosikymmenen yhtyeeltä. Svart julkaisee myös uusia nykyhetkessä. sesta rockista on vasta aivan viime vuosina tullut Toisen jälleen salonkikelpoista musiikkia. Siinä missä Sammal on menneen ajan rock 2010-luvulla. Metallin suhde progeen on aina ollut lä- popimmalla esikoisalbumilla, mutta toisaalta heinen ja metallimusiikin kohotessa kriitikoiden yhtye onnistuu välttelemään tämän päivän ja yleisön arvoasteikolla yhä korkeammalle, on uskaliaille pop & rock-yhtyeille tyypillisesti proge kulkenut sievästi siinä rinnalla. Aina mäisessä tyylissä, joka ei tuon ajan kotimaisil- nämä kokeilut eivät tunnu onnistuvan, mutta pie- le yhtyeille ollut kovinkaan ominaista
elämänkokemus on tietysti aivan toinen. Tämä on show´ta. Minulla oli onnea olla paikalla parillakin paluukeikalla, ja esitystilanteessa asia on tietysti toinen, siinä kaikki on niin kouriintuntuvasti totta. Ydin on se ulko- kunnollista uudelleenlämmitystä yli 20 vuotta. Lé Sound Royal, 2013 Se oli kuin Narnia-eskapismin aikakaudelta luomuviljelyfantasioiden 2010-luvulle siirretty versio Hectorin Herra Mirandoksesta, joka on myös suosikkilevyjäni. Jotain ehkä kertoo, Samankaltaisin tuntein kuuntelin myös muun että kappaleista tummasävyisin, Askel askeleel- muassa Scandinavian Music Groupissa, Jätkäjät- ta, on myös selvästi paras. vaikuttamaan sydänjuuriaan myöten vihaiselta. näyttävää jalkapallokenttää, jolle silti saadaan Hyvää on edelleen se, miten vaivatta yhty- joka toinen toukokuu mahtumaan Helsingin ehkä een akustinen folkpop soi viimeisen päälle tai- paras paikallistapahtuma, Kumpulan kyläjuhlat. kea kuvitella, miltä bändin musiikki kuulostaa Illuusioiden haihtuessa saippuakuplina ryhmän sellaisesta ihmisestä, joka ei ole koskaan käynyt johtohahmo Kyösti Salokorpi katsoo aiheelli- Kumpulassa. puolisuus, jota livelevyn otsikkokin kuvastaa. Livelevy ilman dvd-kuvatallennetta on ollut Nyt niitä esittää ryhmä 50–60 -vuotiaita vanhanaikainen konsepti jo pitkään, mutta tämän muusikoita – basisti Mats Huldén taitaa itse äänitteen kansia katsoessa voi vain ajatella, että asiassa hipoa seitsemääkymmentä –, joiden Kauko Röyhkälle & Nartulle se sopii hyvin. 1980-luvun viattomana ja loputtoman nyans- Jos on vanha henkilö rock’n’rollissa, täytyy ot- sirikkaana soineeseen Narttuun verrattuna nämä taa kaikki irti niistä eduista, mitä on tarjolla. Minä olen käynyt siellä usein, voi- seksi laulaa keikkaelämästä, hyväksikäyttöön si jopa sanoa, että minulla on pakkomielle Kum- perustuvasta parisuhteesta ja Berliiniin muutta- pulaan. On itse asiassa vai- osoittautuu melko arkiseksi suomipopyhtyeeksi. Olen käynyt siellä töllistelemässä idylliä: misesta. Pois valoista – live, Svart Records, 2012 15. kaikki levyllä kuultavat kappaleet on kirjoitettu Niko Peltonen sen mullistavan ja pitkältä tuntuvan elämänvaiheen aikana, joka ihmisen kasvu kaksikymppises- KAUKO RÖYHKÄ & NARTTU: tä kolmekymppiseksi on. Kulttuurivihkot 5?|?2013. sinkertaisesti ole tarpeeksi. tavien, mutta silti toistensa kanssa nautinnolla Tuo hyvinvoinnin ja nuhruisen maanläheisyy- yhteen pelaavien muusikoiden käsissä. Kuten kaikki Röyhkän Facebook-sivua seuraavat tietävät, hän on oikeasti elämäänsä ja asemaansa tyytyväinen vanheneva vaihtuminen vanhuudeksi kuuluisi »Olisi houkuttelevaa väittää, että nuoruuden vaihtuminen vanhuudeksi kuuluisi versioissa, mutta pelkkä ääni ei tätä ei välttämättä välitä.» mies, vaikka ihmisten versioissa, mutta pelkkä ääni ei tätä välttämättä välitä. Niissä poseeraa viisi yrmeää äijää, ja tietysti itse NARTUN ODOTUS PALKITTIIN Olisi houkuttelevaa väittää, että nuoruuden Kauko, joka näyttää oikein karjuvan aggressiotaan tyhjälle nykymaailmalle. Mutta se on pintaa. Se Siinä ajassa ehtii syntyä legenda. Kau- tulkinnat ovat melko raskassoutuisia – äijämäi- ko Röyhkän tunnetuin bändi Narttu sai odottaa siäkin ehkä. kissä ja Kuningasideassa vaikuttaneiden soittaji- Niko Peltonen en muodostaman yhtyeen viimevuotista, hienoa esikoislevyä Puutarhajuhlat. Kauko faniuden nimissä että voidakseen palata kerran on vieläkin keskimääräistä parempi ainakin koettuun, pian ohi kiitäneeseen hetkeen. Ne olivat upeita keikkoja, varsinkin Tavastialla näkemäni, ja livelevyä kuuntelee mielellään sekä vanhan typeryydet usein raivostuttavatkin. . . Samalla Kumpula muuttuu fantasiamaa- puutaloja, yhteiskasvimaita, herttaisen pieneltä ilmasta kaupunginosaksi. Se tuntui sisältävän ATLÉTICO KUMPULA: Pitkä matka kotiin, lauluja paikasta, jota ei ehkä ole olemassakaan. LEVYNURKKA MELKO ARKISTA SUOMIPOPPIA On vaikea kirjoittaa Atlético Kumpulasta kir- Melko harmillista siis, että tällä toisella levyl- joittamatta yhtyeen kotikaupunginosasta, jota se lään Atlético Kumpula vetää pihakeinun altani ja jo nimessäänkin mainostaa. Musiikil- den risteyksessä sijaitseva paikka edustaa minul- lisestikin livetään välillä kyllä turhankin viihteel- le ehkä jotain, mitä haluaisin, mutta mitä en voi liseen pumpulimassaan, eikä erottuvia biisejä yk- koskaan saada. Pois valoista muuttaa ikäkausien kuluessa ilmenemismuo- -liveä kuunnellessa tuntuu oudolta ajatella, että tojaan, mutta kompromisseista ei ole kyse
Kulttuurivihkot 5?|?2013. Loachin elokuvan perusteella Britannian todellista kulta-aikaa elettiin 1940-luvun lopulta pitkälti 1970-luvulle, jolloin ainakin Englannissa oli käytännössä jatkuva täystyöllisyys eli alle kolmen prosentin työttömyysaste. Valtaosa toisen maailmansodan jälkeisen ajan yhteis- Keskustelut, blogit, videot, tilaukset www.kulttuurivihkot.fi Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 16,90 euroa. kuvataan vanhojen uutiskatsausten Kun Iso-Britannian pitkäaikaisen ja tuoreiden haastatteluiden kautta pääministerin Margaret Thatcherin Britannian toisen maailmansodan jälkeistä kuolemasta uutisoitiin viime huhtikuussa, historiaa korostetusti työväenluokkaisesta reaktiot olivat kahtalaisia. Nostalgisessa dokumenttielokuvassa synnystä ja tuhosta. Optimismi ja jälleenrakennushenki valtiollisia hautajaisia. Myös ammattiyhdistysliikkeen asema vahvistui huomattavasti. Lakiuudistuksista merkittävimmät koskivat terveydenhuoltojärjestelmää ja sosiaaliturvaa. Näiltä osin Loachin uutuuden voi nähdä Thatcher ja hänen politiikkansa seuraukset eräänlaisena jatko-osana brittiläisen ovat keskeisesti esillä Loachin uusimmassa dokumenttikoulukunnan mestarin Ken Loach ohjasi dokumenttielokuvan brittiläisen hyvinvointiyhteiskunnan Humphrey Jenningsin elokuvalle Päiväkirja Timothylle (1945). ja nykyisistä poliitikoista Keskeisenä vedenjakajana ylistivät kilvan Thatcheria esitetään Työväenpuolueen vahvatahtoisena johtajana ja »Thatcher oli vuoden 1945 vaalivoitto Britannian talouspolitiikan taistelija ja Englannin sotavuosina kansakunnan uudistajana. Kun vielä sotatantereella oli Eräs »thatcherismin» äänekkäimpiä tullut selkävoitto natsismista ja fasismista, arvostelijoita Brittein saarilla on ollut kohosi elokuvan mukaan brittiläisen elokuvantekijä Ken Loach, joka ilmoitti työväestön itsetunto ennennäkemättömälle paheksuvansa »Rautarouvalle» järjestettyjä tasolle. Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. Loach totesi, että olivat huipussaan, ja eläteltiin jopa Thatcherin poliittista agendaa soveltaen toiveita ikivanhan luokkayhteiskunnan tämän hautajaisjärjestelyt olisi pitänyt murenemisesta. RAUTAROUVAN PERINTÖ Teksti Eero Hirvenoja ohjaustyössä The Spirit of ’45, joka sai Suomen ensiesityksensä elokuun lopulla Espoo Cinéssä. Asiaa taiteesta ja yhteiskunnasta kuudesti vuodessa Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. Kriittisimmät työväenluokka hänen sankariksi kohonneen äänenpainot kuultiin Winston Churchillin vihollisensa.» odotetusti poliittisen Konservatiivipuolueesta. Kulttuurivihkot maksaa postimaksun Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 43 eurolla. Hinta on 51 €. Nimi Kulttuurivihkot Osoite Domirola Oy Postinumero ja -toimipaikka Vastauslähetys Puhelin tai sähköposti Tunnus 5011437 Allekirjoitus 00003 Helsinki Tilaukset myös sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi 16. Poliittisella tasolla tähän yhdistyivät Clement Attleen johtaman Labour-hallituksen (1945?1951) aikaansaamat uudistukset. Valtaosa entisistä näkökulmasta. Siinä toisen maailmansodan lopulla syntyneen Timothy-pojan ja hänen sukupolvensa toivottiin rakentavan Britanniasta aiempaa tasa-arvoisemman. Kaikki tämä muuttui Margaret Thatcherin tultua pääministeriksi vuonna 1979. vasemmiston piiristä. kilpailuttaa ja hyväksyä alhaisin tarjous. Talouden nostamiseksi jaloilleen sodan jälkeen aloitettiin laaja tuotantoalojen kansallistaminen. Loachin elokuvassa »vuoden 1945 henkeä» kuvastaa vahva yhteisöllisyyden tunne, ja osin idealistinenkin näkemys epäitsekkäästi yhteen hiileen puhaltavasta työväenluokasta
Perinteisillä kaivosalueilla seurauksena oli massatyöttömyys, jolle ei näy loppua. The Spirit of ’45 osoittaa Ken Loachin pysytelleen johdonmukaisesti omalla linjallaan. Yksitoista vuotta kestäneen pääministerikautensa aikana vakaumukselliseksi kommunismin ja ay-liikkeen vastustajaksi mainittu Thatcher sovelsi käytäntöön Milton Friedmanin ja kumppanien uusliberalistisia ajatuksia rajoittamattomasta markkinataloudesta. Elokuva on myös eräänlainen synteesi hänen tähänastisesta dokumenttituotannostaan. Siinä esimerkiksi korostetaan turhankin paljon vuonna 1945 muodostetun Labour-hallituksen saavutuksia. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Eräs kauaskantoisimpia seurauksia oli brittiläisen kaivosteollisuuden romahdus. ”Vuoden 1945 henkeä” kuvastaa elokuvassa vahva yhteisöllisyyden tunne. kunnallista uudistuksista vesitettiin Konservatiivipuolueen ajamien yksityistämistoimien seurauksena. Tekijät eivät ole yrittänetkään peitellä poliittisia näkemyksiään. . Elokuvan kattavat kotisivut osoitteessa http://www. (1985), jossa kerrotaan Britannian kaivoslakoista. 17. Loachin aikaisempien dokumenttielokuvien tavoin suunvuoron saavat vain ohjaajan kanssa poliittisesti samalla aaltopituudella olevat henkilöt. Ohjaajaveteraanin harmiksi Britanniassa on jatkettu thatcherilaista politiikkaa myös Työväenpuolueen olleessa hallitusvastuussa. Jotkin elokuvassa esitetyistä näkemyksistä ovat tulkinnanvaraisia. thespiritof45.com. Protestina tälle kehitykselle Loach erosi 1990-luvulla Labour-puolueesta oltuaan sen jäsenenä noin kolme vuosikymmentä. »Thatcher oli taistelija ja Englannin työväenluokka hänen vihollisensa», Ken Loach on todennut. Lisäksi yhden naisen harteille on kohtuuttomasti sysätty vastuu kutakuinkin kaikesta Brittein saarilla viimeisen yli kolmenkymmenen vuoden aikana tapahtuneesta negatiivisesta kehityksestä. The Spirit of ’45 on avoimesti kantaaottava elokuva, jonka edustama työväenluokkainen massojen historia tarjoaa tervetulleen vaihtoehdon perinteiselle yksilökeskeiselle ja elitistiselle tulkinnalle. Kuvamateriaalia nähdään ainakin elokuvasta Which Side Are You On
Lopulta James päätyy jopa vankilaan laploppu antaa kuitenkin viitteitä siitä, että sausen seksuaalisen hyväksikäytön takia: hän on dinaisten ja -lasten olisi mahdollista taistella harrastanut seksiä 16-vuotiaan pojan kanssa, oikeuksiensa puolesta. Kesäkuussa 28. kummankin elämän tasapainoa. Tapahtumat kuvataan realistisesti ja KUVA: SAANA KOTILA Elokuvajuhlilla melko eleettömästi. Ohjaaja Al Mansour jota on luullut täysi-ikäiseksi. Rangaistus tunon syntynyt vuonna 1974, ja hän on opiskellut tuu kohtuuttomalta – etenkin, sillä James on kirjallisuutta ja elokuvaa Egyptin Kairossa ja elokuvan mukaan tuomittu loppuelämäkseen Australian Sydneyssä. Helken dokumentti ei Simo Halisen Kerron sinulle kaiken ole kuitenkaan pelkästään lohduton: esimer-elokuvan keskiössä ovat toisiinsa ihastuvat kiksi elokuvan lopussa Jamesin vanhemmat Cristian Mungiu pressitilaisuudessa Hotelli Sodankylässä. tiaan saudiarabialaistytön Wadjdan elämää. SODANKYLÄN PARHAIMMISTOA 2013 Teksti Riikka Ylitalo Sodankylän elokuvajuhlat yllätti tänäkin vuonna positiivisesti monipuolisella elokuvatarjonnallaan. Mieleen jää erityisesti sukupuolenvaihdoksen läpi käynyt Maarit toisen naisista vierailu poikaystävänsä sekä perheellinen Sami. kerran järjestetyt Sodan- kylän elokuvajuhlat teki jälleen yleisöennätyksensä: tänä vuonna kävijöitä oli peräti yli 27 000. Keskiluokkainen idylli toimii aluksi psykoterapeutiksi. elämästä, vaan laajemmin itsensä Haifaa Al Mansourin Wadjda kuvaa 12-vuohyväksymisestä ja kunnioittamisesta. Leea Klemolan valinta Maaritin rooliin on Alempaan keskiluokkaan kuuluvan Wadjdan äärettömän onnistunut. suurin toive on polkupyörän hankkiminen, Susanna Helken American Vagabond on mutta ongelmana on, että naiset eivät saa pyödokumentti amerikkalaisesta Jamesista, räillä Saudi-Arabiassa. 18. Elokuva ei antanut vierailupaikkansa puhelinnumeron nähdäkseni kerro vain transsukupuolisen ystävälleen. SEKSUAALISUUDEN, USKONNON JA IDENTITEETTIEN KENTILLÄ vieraanakin olleen romanialaisen Cristian Mungiun 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää kertoo kahdesta nuoresta naisesta, jotka vuonna 1987 järjestävät toiselle heistä laittoman abortin hotellihuoneessa. Wadjda keksiikin keiseksuaalisuuttaan. Kesken vierailun puhelin Wadjdan suurin toive Maaritin arkea siivittävät soi eikä kukaan juhlijoista myös muiden ennakkoluuloja on polkupyörän kiinnitä siihen huomiota vastaan taisteleminen sekä yritys hankkiminen. Kiinnostavimpiin elokuviin kuuluivat muun muassa Cristian Mungiun 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää sekä Haifaa Al Mansourin Wadjda. Festivaaleilla esitettiin yli 80 elokuvaa yhteensä noin sadassa näytöksessä. Suunnitelma onnistuu muuten, mutta ja kodittomina he joutuvat asumaan puistospyörän ostamisesta ei tule mitään. James karkaa kotoa San non ansaita rahaa, jotta voisi ostaa pyörän Franciscoon poikaystävänsä Tylerin kanssa, itse. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Siivoojana sukulaisten juhlissa samana iltana, kun hänen työskentelevä Maarit tutustuu Samiystävänsä odottaa hotellihuoneessa sikiön nimiseen opettajaan, joka luulee häntä tuloa ulos. Sattumalta nämä kaikki käsittelivät jollakin tavalla sukupuolta tai seksuaalisuutta – tosin hyvin erilaisista näkökulmista. Itse katsomistani neljästätoista elokuvasta suosikkejani olivat Cristian Mungiun 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää (4 luni, 3 saptamâni si 2 zile, 2007), Haifaa Al Mansourin Wadjda (2012), Simo Halisen Kerron sinulle kaiken (2013) ja Susanna Helken American Vagabond (2013). Wadjdan äiti ei välitä jonka vanhemmat eivät hyväksy hänen homotyttärensä toiveesta. Elokuvan sa. Maaritin ja Samin kontrastina naisten vakavaan välille kehittyy suhde, joka rikkoo tilanteeseen nähden. – paitsi toinen elokuvan luoda uudestaan suhde teinipäähenkilöistä, joka on ikäiseen tyttäreensä. seksuaalirikolliseksi
Kulttuurivihkot 5?|?2013. Kameramiestä säesti Oulu Sinfonia kapellimestarinaan amerikkalainen Timothy Brock. Itse kävin katsomassa Kalervo Palsan ja kurittoman käden, mutta petyin siihen lievästi. Sodankylän elokuvajuhlien kansainvälisiä elokuvavieraita olivat Mungiun lisäksi muun muassa Philip Kaufman Yhdysvalloista, Marco Bellocchio Italiasta, Jan Troell Ruotsista, Claire Denis Ranskasta ja Peter Strickland Iso-Britanniasta. . Von Bagh käsittelee puolestaan elokuvassaan Muisteja – pieni elokuva 50-luvun Oulusta omia Oulun-vuosiaan 1950-luvulla, mutta ennen kaikkea myös vuosikymmenen Oulua laajemmasta, historiallisesta perspektiivistä. rinteisissä, Peter von Baghin juontamissa aamukeskusteluissa. Forsströmin Silmäterä kertoo 25-vuotiaasta Marjasta ja hänen seitsemänvuotiaasta Julia-tyttärestään. 19. Vuodesta 1988 lähtien jaettu Sodankylä-palkinto annettiin tänä vuonna maahantuoja Jussi Kohoselle. Saarniluodon ja Suhosen luontodokumentti Metsän tarina kuvaa suomalaisen metsän elämää eri vuodenaikoina kohteitaan kunnioittaen. En tunne mitään näistä erityisen hyvin, joten ne olisivat olleet omasta mielestäni kiinnostavampia lähestymiskulmia elokuvalle. Festivaalin suosituimpiin esityksiin kuuluivat elävällä musiikilla säestetty Edward Sedgwickin ja Buster Keatonin mykkäelokuva Kameramies (The Cameraman, 1928) sekä Pekka Lehdon elokuva Kalervo Palsa ja kuriton käsi (2013). Elokuvassa on onnistuneesti käytetty fantasian ja mystiikan elementtejä, mutta Kalervo Palsan elämästä, taiteesta ja yhteiskunnallisesta roolista se ei näkemykseni mukaan anna kovin kattavaa ja selkeää käsitystä. Palkinto myönnetään henkilölle, jonka katsotaan edistäneen suomalaista elokuvakulttuuria huomattavasti. Yhtäkkiä heidän elämänsä rytmiä sekoittamaan ilmestyy iranilainen maahanmuuttaja Kamaran, joka aavistaa olevansa Julian isä. He esiintyivät festivaalin pe- KUVA: PAULIINA LEIKAS Laatuelokuvaa maailmalta ja Suomesta katsottiin muun muassa tunnelmallisessa elokuvateatteri Lapinsuussa. SODANKYLÄ-PALKINTO MAAHANTUOJA JUSSI KOHOSELLE Jo esittelemieni elokuvien ohella pidin festivaalilla myös Jan Forsströmin Silmäterästä (2013), Kim Saarniluodon ja Ville Suhosen Metsän tarinasta (2012) ja Peter von Baghin elokuvasta Muisteja – pieni elokuva 50-luvun Oulusta (2013). Elokuvajuhlien annista lisää seuraavilla sivuilla sekä verkkolehdessä kulttuurivihkot.fi. Elokuvajuhlien kotimaisia vieraita olivat esimerkiksi ohjaajat Anssi Mänttäri, Mika Taanila ja Simo Halinen sekä näyttelijät Krista Kosonen, Janne Reinikainen ja Tommi Korpela. suhtautuvat tämän homoseksuaalisuuteen hyväksyvämmin
Eisenhower nousi valtaan, Joseph McCarthy aloitti kommunistijahtinsa, lähiöt syntyivät, asevarustelu kiihtyi. Goldstein palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1964 esikoiselokuvien. 4 000 dollarin budjetilla tehty Goldstein (1964) ammensi aineistoaan Martin Buberin eräästä tarinasta ja innoitteita sekä Cassavetesiltä että uudelta aallolta. hilip 20. Marlon Brando, James Dean ja Elvis Presley taasen olivat kuin kulmakunnan kundeja. Actors Studion kasvattien työ alkoi kiinnostaa, samoin Glenn Ford asesankarin roolissaan Russell Rousen länkkärissä Nopein ase voittaa (1956). Hän avioitui ja vietti vaimonsa sekä poikansa kanssa kiertolaiselämää, ensin postinkantajana Los Angelesissa, josta he vuonna 1960 muuttivat San Franciscoa ympäröiville kukkuloille. Kaufmanin palattua Yhdysvaltoihin hänen kauan pyörittelemänsä romaaniaihe sai vihdoin muotonsa – elokuvana. Tätä seurasi pitkä Euroopan-reissu Ranskaan, Italiaan, jossa Kaufman opetti matematiikkaa, ja Kreikkaan, jossa taasen englantia. KIERTOLAISELÄMÄÄ, SEKALAISIA HOMMIA JA ELOKUVIA Kaufman opiskeli ensin Chicagon yliopistos- sa, sitten vuoden Harvardissa ja palasi lopulta Chicagoon opiskelemaan historiaa. 1936) tuotannossa kirjallisuus löytää kuvansa. Lapsuuden urbaani kulttuuri oli siis sekä katujen että kirjallisuuden kulttuuria, toimintaa ja syventymistä. Kotona oli kirjoja, äiti soitti viulua ja isoisäkin oli ollut saksalainen kirjailija. Kaufman kaipasi arjen historiaa, ihmisten näkökulmaa. Syntyi elinikäinen rakkaus San Franciscoa kohtaan. Kuvan ja kirjallisuuden liitto Teksti Jouni Avelin Lähes viisikymmentä vuotta kestänyt ura, 13 pitkää elokuvaa, joista pisimmät yli kolmituntisia. Kaufman luki edelleen Henry Milleriä ja esimerkiksi Laurence Sterneä. Kulttuurivihkot 5?|?2013 Kuusitoistavuotiaana Aldous Huxley ja Henry Miller avasivat uuden tien ja maailman. Sodanjälkeisen trauman ja toisaalta euforian ristiriitaisina aikoina rauhan aika muuttui kylmäksi sodaksi. Kaufman alkoi tehdä veistoksia. Elokuvakärpänen puri ja Kaufman katsoi yhdellä lipulla kaksi leffaa -näytöksissä kaiken tarjolla olevan länkkäreistä seikkailuleffoihin. Millerissä erityisen vaikuttavaa oli se, kuinka hän rakasti elämää ja kirjallisuutta. Ulkona oli baseball ja poikien normaali sählääminen. Tapahtumakeskeinen historiantutkimus ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa. Yhdysvaltalaisen Philip Kaufmanin (s. Tämä romutti haaveet historianopettajan urasta. Euroopassa uusi aalto ja erityisesti Pasolinin Pummi (1961), elvyttivät kiinnostuksen ja järisyttivät hänen esteettistä tajuaan. Harvardissa Kaufman oli nähnyt Ingmar Bergmanin Seitsemännen sinetin (1957). Italiassa Kaufman näki myös John Cassavetesin esikoisen Varjoja (1960). Peter von Baghin kysymykseen ensimmäisestä näkemästään elokuvasta Kaufman totesi sen olleen Jacques Tourneurin Kissaihmiset (1942), jota katsomaan äiti vei kuusivuotiaan poikansa – luullen tätä kauhutrilleriä Disney-tuotannoksi. P Kaufman varttui chicagolaisessa esikaupungissa keskiluokkaisen perheen ainoana vesana
Lisäksi kuin Milan Kundera itse Diderot’n Jaakko hänen tunnetuimmat elokuvansa perustuvat Fatalistin näyttämösovituksessa. KUVA: SANTERI HAPPONEN Romaanin elokuvasovituksen on joko oltava päivitys tai runneltava alkuperäisteosta, Philip Kaufman korosti Sodankylän elokuvajuhlien aamukeskustelussa. suoremmin tai välillisemmin romaaneihin tai Kun Kaufmanille lähetettiin William Goldmanin muokkaama käsikirjoitus Tom Wolfen romaanista The Right Stuff, hän totesi, että siitä nimenomaan puuttui »the right stuff». sarjassa, yhdessä Bernardo Bertoluccin kirjailijakuviin. Vasta tavattuaan Siegelin hänessä maineen sinetöivät kolmituntiset Valiojoukko heräsi kiinnostus tehdä nimenomaan oma (1983) ja Olemisen sietämätön keveys (1988). Lopulta hän sai tahtonsa läpi ja Valiojoukko kertoo juuri niistä tuntemattomista ja vaatimattomista miehistä, jotka mursivat äänivallin »kaikessa hiljaisuudessa», menettivät useimmiten henkensä ja toisaalta aloittivat tulevaisuuden. elokuvan Ennen vallankumousta (1964) kanssa. tulkintansa tarinasta, olihan myös Siegelin elokuva eräänlainen »päivitys» Jack Finneyn Colliers Magazinessa julkaistusta KIRJALLISUUS, KIRJALLISUUS, KIRJALLISUUS jatkokertomuksesta (1954). ehdotettiin Don Ryöväreiden (1972) ja The White Dawnin Siegelin Ruumiinryöstäjien (1956) (1974) jälkeen vasta Ihmispaholaiset (1978) uudelleenfilmatisointia, hän torjui ensin nosti Kaufmanin kansainväliseksi nimeksi, ja ajatuksen. . 21. Hän on yleisemminkin on tehtävä jotakin samaa käsikirjoittanut useimmat elokuvansa. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Valiojoukossa Kaufman sai mahdollisuuden toteuttaa jotakin siitä, minkä Anthony Mann oli vuonna 1964 ilmoittanut hänelle Cannesin elokuvajuhlilla malliesimerkiksi elokuvakohtauksesta: »Gary Cooper hevosen selässä, se on elokuvakohtaus.» Ei puhe, ei dialogi, vaan vaikuttava kuva. Fearless Frank (1967) Kun Kaufmanille jäi vaille huomiota. ohjaajana. kertoi, että Milan Kundera auteurina että melko Kaufman palasi kirjallisuuspainotteisena nimenomaan vaati häntä sekalaisiin hommiin, rusikoimaan romaaniaan. Kaufman levityksestä. Perinteiseen aamukeskustelun päättävään kysymykseen, minkä elokuvan ottaisit mukaan autiolle saarelle, Kaufman vastasi hetken vastusteltuaan: Truffaut’n Jules ja Jim (1962)… joka muuten perustuu Henri-Pierre Rochén romaaniin, mutta on sen »kaufmanilainen» sovitus tai päivitys. Goldman otti hankkeesta loparit ja Kaufmankin oli saada palkkiokseen kengänkuvan. Samoin Kaufmania voi pitää sekä auteurina että melko kuin Siegelin elokuvalle, alkuteokselle kirjallisuuspainotteisena ohjaajana. Peter von Baghin johdattelema leppoisa Kehuja leffa sai Jean Renoirilta ja François aamukeskustelu toi esiin erityisesti sen, että Truffaut’lta, mutta elokuvasovituksen on oltava pyörittyään pari viikkoa art päivitys tai runneltava house -teattereissa se katosi Kaufmania voi pitää sekä alkuteosta
»On mielenkiintoista, että elokuvassa La Cina è vicina esitin naurettavassa valossa juuri samoja maolaisia ryhmiä, joihin seuraavana vuonna itse liityin.» Bellocchion mukaan tuona vuonna, 1968, 22. Tilannetta hallitsi vahvasti Italian kommunistinen puolue (IKP).» Vuosikymmenen lopulla Italian poliittinen tilanne muuttui: tapahtui niin sanottu historiallinen kompromissi, ja Sosialistinen puolue pääsi hallitukseen. Se ei enää ollut niin yhtenäisesti instituutioita vastaan, ja varsinkin sosialistien piirissä alettiin taipua kompromisseihin valtarakenteiden kanssa.» POLITIIKKAA VAIN ELOKUVIEN KAUTTA Oman poliittisen toimintansa Bellocchio kertoo olleen vähäistä. Bellocchion kohdalla vaihe jäi 7–8 kuukauden mittaiseksi. Elokuva oli lähes kattavasti vasemmalla, ei pelkästään draamaelokuva, vaan myös komediat olivat usein satiireja valtarakenteita vastaan.» »1960-luvun alussa elokuvantekijöiden ja muidenkin taiteilijoiden liitoissa kukaan ei ollut kristillisdemokraattien jäsen tai kannattaja, vaan kaikki olivat vasemmalla. AVAINKOKEMUKSET KATOLISESTA PERHEESTÄ Bellocchion monet elokuvat pureutuvat porvarillisiin perhearvoihin ja katolilaiseen moraalikäsityksiin, erityisesti esikoispitkä Nyrkit taskussa (1965), provokatiivinen italialaisen perhe-elokuvan käänteinen versio, jossa insesti, hulluus ja sokeus kohtaavat oopperan. Hieman vastaavaa perhekuvausta on muissakin Bellocchion elokuvissa, kuten teoksessa L’ora di religione (Il sorrissdi mia madre) (2002), jossa pyhimyskultti saa lähes surrealistiset ulottuvuutensa. PERHEEN JA POLITIIKAN KUVAAJA Teksti Elias Krohn KUVA: ELIAS KROHN Italialainen pitkän linjan elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Marco Bellocchio kasvoi voimakkaasti uskonnollisessa perheessä. Hän kuului tiettyihin IKP:n vasemmalle puolen sijoittuneisiin radikaaleihin ryhmittymiin, ei kuitenkaan niihin, jotka myöhemmin siirtyivät väkivaltaiseen toimintaan ja terrorismiin. Perheen keskeinen rooli elokuvissa juontuu Bellocchion mukaan osittain hänen omasta taustastaan. Samoin elokuva oli aivan erilaista kuin nyt, kaikissa muodoissaan ja lajeissaan», Bellocchio kertoo. 1939) aloitti elokuva- uransa 1960-luvulla. Perheessäni kunnioitettiin katolisia periaatteita tarkasti ja jyrkästikin. »Palasin toimimaan poliittisesti vain elokuvieni kautta eli ilmentämään poliittisia näkemyksiäni vain elokuvissa.» Maailmankuvaansa Bellocchio sanoo edelleen vasemmistolaiseksi, »mutta Italian nykyistä tilannetta hallitsee pettymys. Marco Bellocchio (s. Vain pieni osa jatkoi sitä tietä pitemmälle. »Kuuluin perinteiseen perheeseen, joka oli hyvin uskonnollinen. Toisaalta sukuni tarinaan kuuluu myös hulluutta ja syrjäytyneisyyttä. Italian politiikassa kuohui jatkuvasti, ja maa oli kylmän sodan valtakamppailujen yksi keskeinen näyttämö. Tämä ei ol-. »Silloista yhteiskuntaa ei voi verrata nykyiseen. »Elokuva vastusti virallista valtarakennetta ja erityisesti kristillisdemokraattista puoluetta, jolla oli valta hallussaan. Kulttuurivihkot 5?|?2013 1960-luvun italialainen elokuva oli tiukasti valtarakenteita vastaan, Marco Bellocchio muisteli flunssaisena Kulttuurivihkojen haastattelussa Sodankylässä. Elokuvani eivät ole suoraan omaelämäkerrallisia, vaan olen muunnellut kuvitteelliseen muotoon kokemuksia, jotka olivat perheessäni tuttuja tai ainakin kerrottuja.» Vuoden 1968 jälkeen Italiassa perheen perinteinen rakenne kriisiytyi ja alkoi muuttua voimakkaasti, Bellocchio kertoo. »Kaiken kaikkiaan elokuvataide alkoi hajautua. Elokuvissaan hän on pureutunut kriittisesti uskonnolliseen kaksinaismoraaliin ja moninaisiin valtarakenteisiin. Elokuvan väkevä loppukohtaus alistaa katsojansa tavalla, joka voi itsessään herättää kritiikkiin. Tilanne hajotti vasemmistoa, mikä näkyy myös Bellocchion elokuvassa La Cina è vicina (»Kiina on lähellä») (1967), jossa Bellocchio käyttää farssia kritiikin keinona. Ei ole muutoksen perspektiiviä, vallankumouksesta puhumattakaan», Bellocchio toteaa. Kulttuurivihkot haastatteli Bellocchiota Sodankylän elokuvajuhlilla. Elokuvakin otti vahvasti kantaa. suuri osa vasemmistolaista älymystöä, iästäkin riippumatta, halusi siirtyä ajattelusta enemmän toiminnan pariin
»Kohdeyleisöni on ollut älyllisesti kaltainen elämä.» jo tietyt valmiudet omaavaa, yleensä Tämä näkemys ilmenee myös elokuvassa, vasemmistolaisia.» jossa esiintyy kummankinlaisia tapauksia. Edelleen jatkuvasti työskentelevä Bellocchio kertoo, että hänellä on meneillään kaksi NÄKÖKULMIA ARMOKUOLEMAAN teatteriohjausprojektia: Vanja-eno saa ensi-ilBellocchio on tehnyt elokuvia jo kuudella vuotansa syksyllä ja keväällä teatteriversio Leonsikymmenellä. . Bellocchio ei joutunut erityisesti kärsiElokuva herätti Bellocchion mukaan palmään siitä, että hän käsitteli elokuvissaan jon keskustelua. Myös tietyt katoliset tahot konservatiivisille ja uskonnollisille piireille osallistuivat keskusteluun eivätkä tuominarkoja aiheita. myös suvaitsevaisena, ainakin Vastustan silloin avustettua tietynlaista taidetta kohtaan. Esimerkiksi pelkkää kärsimystä, silloin Nyrkit taskussa sai hyvät kritiikit ja runsaasti kannatan ehdottomasti oikeutta päättää sen yleisöä. Taustana En osaa vielä sanoa, mikä niistä lähtee kehiton Italiassa paljon kohuttu Eluana Englaron tymään eteenpäin.» tapaus: auto-onnettomuuden seurauksena veBellocchio on myös synnyinkaupunkinsa getatiiviseen tilaan joutuneen nuoren naisen Bobbion elokuvajuhlien taiteellinen johtaja. Hänen uusin elokuvansa Belcavallon oopperasta Pajatso (1892). Siinä on kysymys ihmisen oikeudesta kristillisdemokraattinen hallinto esiintyi päättää itse elämästä ja kuolemasta. kaan aiheeseen, armokuolemaan. Elokuvassa on useita tarikoska hän oli tuolloin jo aikuinen ja avainkonalinjoja, joissa eutanasia-aihetta lähestytään kemuksensa kokenut. Kulttuurivihkot 5?|?2013. neet elokuvaa. la addormentata (2012) pureutuu jälleen ar»Elokuvan puolella on monia hankkeita. Jos elämä ei kuin halusin.» ole enää mitään muuta kuin vuosikymmenellä. itsemurhaa, kun ihmisellä Minua ei ole koskaan estetty Bellocchio on tehnyt on edes jonkinlaista toivoa ja tekemästä sellaista elokuvaa elokuvia jo kuudella elintoimintoja. isä joutui käymään 17 vuoden oikeustaistelun saadakseen tyttärensä irti elintoimintoja ylläHaastattelu on julkaistu kokonaisuudessaan Valtasuhteet ovat keskeinen teema monissa Bellocchion elokuvissa, kuten sotilaskuria kuvaava Voittoisa marssi (1976). »Elokuva ei ole manifesti eutanasian Tämä johtui osittain siitä, että puolesta. Myös vastaanotto on yleensä kasvin tasolla olemista tai ollut positiivista. erilaisten tapausten kautta. »Elokuviani ei koskaan sensuroitu. lut hänelle kuitenkaan kovin merkityksellistä, pitävistä koneista. 23
(1965) sisältää kuvitteellisella tasolla, taiteena, vässä Huomenta, yössä (2003). aan Italiaan hän alkoi kirjoittaa käsikirjoitusta, aina hänen omia kokemuksiaan, esimerkiksi Aldo Auktorisoivan isän kuollessa Bellocchio oli 24-vuotiaana. Isää katolisempi äiti vei lapset sunnuntaisin Elokuvakoulussa Fellini esitteli Ihanan elämän, Antonioni Seikkailun ja Pietro Germi elokuvansa Avioero italialaiseen tapaan. man Centro Sperimentale di Cinematografiassa Germi italialaiseen Kun Bellocchio tajusi, ettei vallankumousta tuli- – hän innostui mykkäelokuvista. Seurakunnan teatterista hän muistaa Augusto Genninan Pyhästä Maria Gorettista kertovan elokuvan Taivas suon yllä (Il cielo sulla palude, 1949), joka edustaa katolista neorealismia. Elokuva oli ja on hieno vaikka onkin katolinen pyhimystarina. Bellocchio sanoi kyllä yrittävänsä re- Nuoruuteen kuuluivat myös ooppera sekä Vietettyään kaksi vuotta Lontoossa ja palattu- konstruoida Italian historiaa, mutta mukana on Ibsenin, Strindbergin ja Brechtin näytelmät. TAIDE SUODATTAA KOKEMUKSET luonnehti. Kulttuurivihkot 5?|?2013 Hänen elokuvansa olivat eräänlaista anarkis- sa ja romanttiset mielikuvansa.. Paavi Pius XII nostikin Pyhän Maria Gorettin kaapin päälle vastustamaan vapaata Marco Bellocchio aamukeskustelussa. Rippikoulun jälkeen esitettiin aina jokin opettavainen tai vanha elokuva. rakkautta ja muita kommunistisia kauheuksia. Bellocchio oli muka- Maupassantia ja Zolaa, sittemmin myös Dosto- Elokuvakoulussa Fellini esitteli Ihanan na maolaisissa ja opiskelijaliikkeessä mutta säi- jevskia ja Gogolia. ISÄN KUOLTUA ELOKUVAKOULUUN Seikkailutarinoista Bellocchio siirtyi lukemaan suurkaupungissa henkinen ja sosiaalinen elämä tista kapinaa, johon vaikuttivat myös surrealistit avautui, mikä oli provinssin pojalle tärkeää. Sodan jälkeen vallitsi ankara jännite kommunistien ja katolisen kirkon välillä. sesti vaan halusi esittää heidän patologisuuten- hän tutustui keksittiin jo mykkäelokuvan kaudella. messuun. Lukion loppuvaiheessa »Elokuviesi historialliset kuvaukset ovat sy- hän mietti, ryhtyisikö taiteilijan vai elokuvanäyt- väanalyysia, eivät rekonstruktiota», von Bagh telijän uralle. sekä Buñuel ja Jean Vigo. Bellocchio oppi tekniikan ja sai tehdä sikaan, hän siirtyi tutkimaan itseään, psykoana- sesti lahjakkaan äitinsä vaikutuksesta Bellocchio lyhytelokuvan. Kuvataiteelli- tapaan. Bellocchio tajusi Elokuvakoulussa elokuvan Bellocchion perheen teemoja; isän poissaolon, kritiikkinsä isäänsä kohtaan epäoikeudenmukai- historiaan, erityisesti ranskalaiseen, venäläiseen äidin sokeuden, hulluuden. Esikoiselokuva Nyrkit taskussa Moron kidnappausta ja murhaa (1978) käsittele- 16-vuotias ja sai vihdoin valita, mitä opiskelisi. Rooman 24. 1939) Elina Suolahden tulkatessa sujuvasti lennosta. ja ekspressionistiseen mykkäelokuvaan. elokuvansa Avioero alkoi piirtää ja maalata. Suurperheitä suosiva Mussolini lähetti heille allekirjoituksen kera valokuvansa, joka sijoitettiin kehystettynä isän työhuoneeseen. Marco Bellocchion varhaisimmat elokuvamuistot liittyvät pyhimyselokuviin, joita esitettiin seurakunnan elokuvateatterissa, koulun yhteydessä. lyysin antifreudilaisen suuntauksen mukaisesti. Vasta elokuvakoulussa – Roo- elämän, Antonioni Seikkailun ja Pietro lytti pesäeron väkivaltaisiin kapinan muotoihin. Kirkonisät kyselivät lapsilta, luopuisivatko he uskostaan, jos kommunisti sellaista vaatisi, vai valitsisivatko he marttyyrikuoleman. Kaikki se suodattuu seksi ja yritti luoda Moron hahmon isänsä kautta. Bellocchio muistaa saksalaisten panssarivaunut ja sen, kuinka perhe evakuoitiin pieneen kylään. Hän kuitenkin kulttuuristen vaikutteiden, esimerkik- Hän ei niinkään tuominnut terroristeja moraali- ymmärsi, että kaikki nykyäänkin nähtävä si Pirandellon ja Tšehovin, kautta. TINKIMÄTTÖMYYTTÄ ITALIALAISITTAIN Teksti Jouni Avelin Peter von Bagh haastatteli energistä, KUVA: ANNINA MANNILA painokkaasti sanottavansa artikuloivaa ja edelleen hyvin tuotteliasta Marco Bellocchiota (s. Kahdeksanlapsisen porvarisperheen isä oli asianajaja
Odotuksia nosti entisestään Charles Bennettin vuonna 1928 ensi-iltansa dittämänä nähtiin Buster Keatonin Asuntopulan sekin, että muun muassa E. Puhtauden lunnaissa veriteko sitoo toisiinsa poliisin, kiristetyn ja kiristäjän. Kolmen vuoden restaurointityön tuloksena Alfred »PUHDASTA ELOKUVAA» Sodankylän elokuvajuhlat tarjosi mykkä- Hitchcockin Puhtauden lunnaat (Blackmail, 1929) elokuvien ystäville aimo annoksen nähtävää ja on saanut päivänvalon, ja British Film Instituten kuultavaa. Kameramies (1928) myöhempien elokuvien säveltäjien (Bernard joustavuus onkin ylivertaista ja kameratyö sekä on ironiaa ja toikkarointia sekoittava komedia an- Herrmann, Miklós Rósza, Franz Waxman) dynaamista että herkkää. Mykkäversio painui nopeasti unholaan jaksi. jää Puhtauden lunnaiden dialogin sijaan asiat ilmaistaan »kuvien jonolla». Brand osoittautui liittoa – emmekä pettyneet: taitavaksi pianistiksi ja supliikkimieheksi, mutta Brandin taidokas sävellys mukailee intiimisti Cleaning Womenin tiukasti rullaava komppi soin- Hitchcockin kuvakerrontaa ja vaihtelee tempoa teattereihin heinäkuussa 1929 ja mykkäversio tui pianokuvioita paremmin Vapauden vauhditta- sekä sävyä kohtauksia herkästi myötäillen, välillä elokuussa. s äve l ly s t yö t ä tarinaksi. rakenne on Puhtauden lunnaiden ääniversio tuli rakkauden tilalle. Ruuvia kiristävät kohtaukset ja suvantovaiheet vuorottelevat herkullisesti, eikä Toisaalta Kameramies jäi auttamatta altavastaajan Hitchcock hairahdu hyvän ja pahan dikotomiaan. negatiivista on saatu esiin upeat kontrastit ja nousee muodon tasolle. Kokonaisuus jää vauhdikkaista irrotte- ehdottomasti omintakeinen. 25. Jokainen ison teltan (noin 700 paik- työn jälkeä kelpasi katsella: alkuperäisestä Mestariteoksille ominaisesti Puhtauden lunnaat kaa) näytös olikin loppuunmyyty. tisankarista, jota uutisnälän sijaan riivaa toivoton luomat tunnelmat, mutta kokonaisuus on silti Loppukohtauskin kertoo lunnaista; vaikenemi- rakkaus. näyttelijä ei varasta tilaa kokonaisuudelta. A. Mykkäversion nin MGM:lle tekemät elokuvat. laisuus luo pariskunnan välille siteen, joka astuu hy Brockin musiikkikin jotenkin hahmottomaksi. Elokuva perustuu Cleaning Womenin rullaavan säestyksen kyy- tasalaatuinen kuva. . Versioiden tapahtuva kaikki matalaksi -tuhotemmellys on nostaessa sävelen korkeammalle. François Truffaut’n Torstaina Neil Brand säesti improvisoiden ja showmiehen elkein flyygelillä Ohukainen ja Pak- k ä s i t e l ly t artikkelinsa Sight & Soundissa (7/2012) vain korotti panoksia. Dupontin Lontoossa saaneeseen näytelmään, mutta aikana (1920), Charlie Chaplinin Mutual-pätkä Piccadillyn (1929) restauroituun versioon hienon kertomus raiskausyrityksen kohteeksi joutuneen Valkokankaan takana (1916) ja kliimaksina Stan musiikin loihtinut Neil Brand oli pestattu myös naisen itsepuolustukseksi tekemästä taposta, Laurelin ja Oliver Hardyn Oi, ihana vapaus Puhtauden lunnaiden säveltäjäksi. Siten alkuperäisen nimen hivenen outo suomennos osuu harvinaisella tavalla itse elokuvan ytimeen. Kulttuurivihkot 5?|?2013. musiikin Hitchcock ei hairahdu hyvän ja pahan dikotomiaan. kunnianosoituksena Brandin musiikissa kaikuvat Hitchcock joutui tinkimään kuvakulmista Edward Sedgwick ohjasi kaikki Buster Keato- mielenkiintoisesti – ja tietoisesti – Hitchcockin mikrofonien asettelun vuoksi. Anarkistisen Kuusikauppiaiden joulun alla jousisoittimia painottaen, välillä puhallinten puhe-elokuvan vallatessa koko alan. asemaan, sillä edellispäivänä ison teltan lauteilla Henkilöohjaus on huippuluokkaa, yksikään oli hiljennytty todellisen mestariteoksen äärellä. Hänen kiristyksestä ja totuuden peittelystä ei Hitchcockin (1929), jonka torveilu keskeneräisen pilvenpiirtä- perusteellinen ja innoittunut toteutuksena jän palkeilla veti yleisön täysillä mukaansa. MYKÄN VALON JUHLAA Teksti Jouni Avelin Ansiokkaiden säestettyjen mykkäelokuvien joukosta erityisenä mestariteoksena nousi esiin Hitchcockin Puhtauden lunnaat. SÄVELLYKSEN JA KUVAKERRONNAN LIITTO hämmentävän ehjä. Tietoisena vertailu kuitenkin osoittaa, että ääniversiossa todellinen pakkoyrittäjyyden irvikuva. Timothy Brockin sen hinta on rikoksen sisäistäminen ja jaettu sa- luistaan huolimatta hieman laimeaksi ja Timot- johtama Oulu Sinfonia soi mehevän täyteläisesti. sukainen -potpurin Kuusikauppiaat (1929), Iloiset Kaikki siis enteili kuvan poikkeuksellista haastattelussa pelkäksi Hitchcock itsekin totesi, että Blackmail on »puhdasta elokuvaa», jossa soittoniekat (1928) ja samaisen Oi, ihana vapaus ja -lyhärin kuin Cleaning Women
YHTEISKUNNAN KATVEALUEIDEN NÄKIJÄ Valistusfilosofi Voltairen mukaan suvaitsevaisuus oli ihmisyyden olennaisin ominaisuus: »Me olemme täynnä heikkoutta ja erehdyksiä, antakaamme toisille anteeksi typeryytemme, se on luonnon ensimmäinen laki.» Voltairen älyllisessä satiirissa kärsimyksen luonnollinen ihailu teilattiin ja tilalle nousi ajatus hyvästä ja onnellisesta ihmisestä tiedon lisääntyessä. Hänen arjen näkymättömällä mystiikalla ladatut tiivistunnelmaiset kuvansa piirtävät tarkat rajat ihmisyyden mentävistä aukoista ja osuvat hyytävässä purevuudessaan tarkoin valittuihin maaleihinsa osoittelematta silti ketään sen kummemmin syylliseksi tapahtumien kulkuun. »Yhteiskunnan kelkasta tipahtaneilla tai vammaisilla ei ollut arvoa eikä samanlaisia yksilöiden itsenäisyyttä kunnioittavia auttamisjärjestelmiä kuin Suomessa», Rashedpoor kertoo. Puhukaa tiedotonta sortoa vastaan, puhukaa kahleita vastaan. Hän halusi myös auttaa toisia, eikä sillä ollut väliä, millä tavalla auttaa. EETOKSENA VASTUU TOISISTA Rashedpoor harrasti lapsena kotimaassaan yhdeksän vuoden ajan teatteria. Näin on nytkin, kun hän tekee vapaaehtoistöitä yhteiskunnan marginaalissa elävien kanssa. »Menkää laulut yksinäisten ja tyyntymä- tönten luo ja menkää kireähermoisten ja sovinnaisuuden orjien luo, kertokaa heille miten halveksin heidän sortajiaan, menkää kuin iso aalto viileää vettä, lausukaa halveksuntani sortajia kohtaan. Eristettyjen ja unohdettujen kipua Teksti ja kuva Harald Birger Olausen Kurdiohjaaja Camoo Rashedpoorin kolmas silmä on yhtä arvoituksellinen kuin sfinksin hymy tummien varjojen kujilta tai hämärän unen rajamailta. Suvaitsevaisuus on länsimaailmassa niin inflaation kärsinyt muotitermi, ettemme enää osaa antaa arvoa sille vapaudelle ja ihanteellisuudelle, mikä sen ympärillä on saanut aikaan hyvinvointiyhteiskunnan monipuolisen palvelujärjestelmän ja yksilöiden kunnioituksen toisin kuin Rashedpoo- rin vanhassa kotimaassa Iranissa, missä hän opiskeli arkkitehtuuria, tai Italiassa, missä hän toimi korusuunnittelijana. Elokuva on hänelle vain väline, se »kolmas silmä», jolla hän näkee yhtä ar-. » Iraninkurdilainen elokuvaohjaaja Camoo Rashedpoor kertoo lyhytelokuvissaan hämmentävän suoraa ja konstailematonta tarinaa. Menkää porvarisrouvan luo joka on tikahtua ikävyyksiinsä, menkää asumalähiön naisten luo, menkää niiden luo jotka salaavat epäonnistumisensa, menkää yhteen sopimatonten luo, menkää ostetun vaimon luo, menkää sääntöperintönä kulkevan naisen luo. Hän opiskelee nyt elokuvaa yksityisoppilaana Tampereella ja tekee lyhytelokuvia tähtäimenään päästä mukaan Tampereen lyhytelokuvajuhlien kansainväliseen kilpailusarjaan. Kulttuurivihkot 5?|?2013 mitä olemme, vaan että meistä tulee kaikkea mahdollista ja että meidän pitää aina pitää jostain kiinni, mieluiten ymmärryksestä, suvaitsevaisuudesta ja myötämielisyydestä, vaikka joudumme elämään koko ajan sen ymmärryksen alla, että ihmiskunta on jaettu ensimmäiseen ja toiseen luokkaan, kasvatettu kieroon. Se on yksi syy, miksi tämä jo 16-vuotiaana ensimmäisen käsikirjoituksensa orvoista tehnyt elokuvaohjaaja arvostaa Suomea. Tämän ymmärtääkseen on luettava edellä osittain siteerattu Ezra Poundin runo ja päästävä sisään Rashedpoorin elokuvalliseen ajatteluun, jossa tärkeintä ei ole se 26
Hän tulee samasta elokuvakulttuurista kuin lempeä Abbas Kiarostami, mutta häntä lähempänä ovat suurempien elokuvan mestariteoksien levollisen viipyvä ja tarkoin harkittu kuvakerronta (Kieslowski-Angelopoulos), missä silmä, ajatus ja unenomainen tajunnan ja alitajunnan välinen selittämättömien merkityskaaosten välitila paljastaa meille välähdyksenomaisesti peilin tavoin (Tarkovski), keitä me oikein olemme ja miksi olemme sitä mitä olemme. VIIPYILEVÄÄ JA HARKITTUA KUVAKERRONTAA Sen lisäksi että Rashedpoor valokuvaa, hän on tehnyt viisi lyhytelokuvaa. »Minulla on ihmisten kipua. . voituksellisesti kuin sfinksin hymy tummien varjojen kujilta tai hämärän unen rajamailta niille yhteiskunnan katvealueille, mihin muut eivät joko uskalla tai halua kohdistaa häpeän ja säälin takia katseitaan. Tällaisessa runollisessa elokuvahumanismissa tulee todistettua oikeaksi David Humen väittämä siitä, että järki oli, ja sen tuli olla, väkevien tunteiden orja. tee jotain selittämätöntä kaipuuta siihen elokuvalliseen runokieleen, jota tämä Euroopan viimeinen suuri vasemmistolainen elokuvahumanisti osasi taitavasti vihjaten raottaa katsojilleen. »IHMISET OVAT NIIN LÄHELLÄ TOISIAAN.» Suomessa opiskeleva Camoo Rashedpoor arvostaa täkäläisen yhteiskunnan auttamisjärjestelmiä. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Aiheina ovat maassa makaava juoppo, josta kukaan ei välitä, kerjääjä ja rikas mies, kunnioitus, etukahvi ja tulevaisuus. Rashedpoor tutkii lyhytelokuvissaan näitä alueita ihmisen moraalin ja yhteiskunnan ihanteiden tai hyveiden kannalta. Hän yrittää päästä käsiksi ikuiseen ja muuttumattomaan todellisuuteen näyttämällä elokuvissaan, että meitä ennen ja meidän jälkeemme oli ja on olemassa ikuisia arvoja ja moraalia, jotka eivät muutu koko ajan sen mukaan, miten ihmiset itsensä omassa elämässään ymmärtävät tai miten he haluavat saavuttaa itselleen parhaaksi näkemänsä onnen; että on oltava jotain yhteistä, yhteisestä hyvästä lähtevää kaikkien kokemaa suloisuutta ja onnea. En tiedä miksi, mutta ehkä minun taustani kertoo sen», hän sanoo ja lisää, että iranilaisen elokuvaohjaaja Bahman Ghobadin aiheet ovat innostaneet häntä, samoin kuin toisen maanmiehensä Majid Majidin The colore of paradise -elokuvan sokean pojan elämä pikkukylässä. »Ihmiset ovat niin lähellä toisiaan», Rashedpoor sanoo. »Katselen lyhytelokuvissani näyttelijöiden silmillä itseäni ja tunnen vastuuta ihmisistä ja ympäristöstäni, lapsista, vammaisista ja muista, jotka ovat eristettyjä ja unohdettuja omassa elämässään, kuten kodittomat ja alkoholistit.» Näin Rashedpoor ymmärtää lempeästi, miksi Mark Twainin kertomuksen Matkakirjeitä maaltani Jumala luodessaan ihmisen pani mukaan rohkeutta ja pelkuruutta, saaliinhimoa, lempeyttä, rehtiyttä, oikeudenmukaisuutta, oveluutta, petollisuutta, jalomielisyyttä, julmuutta, pahuutta, häijyyttä, himoa, armeliaisuutta, itsekkyyttä, jaloutta, kunniaa, rakkautta, vihaa, alhaisuutta, uskollisuutta, totuudenkaipuuta sekä vilppiä. Kun katsomme yhdessä Theo Angelopouloksen Odysseuksen katse -elokuvaa, hän tun- 27
Hänen valokuviaan on julkaistu Newsweekissä, New York Timesin Lens -blogissa, Nownessissa, The Financial Timesissa, The Guardianissa, Le Mondessa, Der Sternissä ja The New Yorkerissa. Valaistus tai autojen liike oli joskus ongelma ei halua kenties tunnustaa olemassa olevaksi. Olen myös muuttumista ihmiset ovat sulloutuneet hyvin ylpeä nähdessäni talonomistajiksi. heidän vaikeaa yhteiskunnallista asemaansa. normaalin elämän eteen Menetin joitakin kuvia, mutta Cartagena on Meksikossa. Monesti näiden ihmisryhmien ajatellaan Luultavasti monet ovat paperittomia, vailla olevan kasvottomia ja nimettömiä muukalaiyhteiskunnan tukea ja suojaa. Hän tarvitsi erityisesti kärsivälli»The Car Poolers tosiaan näyttää syyttä. kuvaajalle. Tavallaan se on myös eivät näytä kovin miellyttäviltä; heidän päättymätön: he eivät oikein koskaan saavu tukala makuuasentonsa kuvastaa kenties perille minnekään. The Car Poolers -valokuvasarjassa Alejandro Cartagena on kuvannut meksikolaista ilmiötä, autojen lavoilla aamuisin töihin matkustavia ihmisryhmiä. »Ekologinen tuho, väkivalta ja saastuminen ovat tehneet ajankohtaisiksi hyvinvoinnin teeman. He ovat matkalla kohti saavuttamatonta. Cartagenan valokuvia on Chicagon nykyvalokuvan museossa, Portlandin taidemuseossa, Rio de Janeiron nykytaiteen museossa ja Nuevo Leonin sekä Pachucan kansallisessa fototeekissä. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Hän on myös julkaissut meksikolaisten esikaupunkialueiden kuvia sisältävän Suburbia Mexicana -kirjan. The Car Poolers kertoo pyrkimyksestä kohti parempaa elämää, jossa koti on lähtökohta, vaikka se sijaitsisi tuntien päässä.» Cartagena meni aamulla seitsemän ja yhdeksän välillä kerran tai pari viikossa jalankulkijoiden väylälle ja onnistui joskus näkemään näitä matkaavia siirtotyöläisiä. henkilökohtaiset mielipiteeni hyvinvoinnista. MEKSIKOLAISET AIHEET Alejandro Cartagena elää opettamalla, valokuvaamalla ja myymällä valokuviaan. Hänen valokuvansa ovat olleet esillä Kiinassa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa ja Meksikossa. He ovat arkisissa vaatteissaan työskenteleminen.» matkalla kohti työpaikkaa. »Aiheeni ovat jatkuvasti liikkeessä ja liittyvät siihen, mitä olen parhaillaan opiskelemassa. Heidän kasvonsa ovat »Aiheeni ovat jatkuvasti liikkeessä ja liittyvät siihen, mitä olen parhaillaan opiskelemassa.» tunnistettavissa ja erotettavissa, mutta silti he pysyvät tuntemattomina kuin kerrostalonaapurit suomalaisille. Taloudellinen kehityin kaistalta toiselle kurjuus oli osa elämääni tarkastellut hyppimisessä sessioiden teinivuosina ja osaan eläytyä meksikolaisen aikana», Cartagena vitsailee. keski- ja alaluokkien hyvin näiden työntekijöiden Cartagenan kuvissa kovaan elämään. He ovat näkyviä näkymättömiä, joita kukaan ei halua kohdata. kottikärryjen, ämpäreiden, ihmisten työskentelevän tikapuiden, muovipressujen, laillisesti Meksikossa, jossa laatikoiden ja työkalujen kanssa auton niin monia houkuttaa huumekartelleille takaosaan. LAVALLA MATKUSTAJAT Teksti Rita Dahl Kuvat Alejandro Cartagena Alejandro Cartagenan auton lavalla matkustavat siirtotyöläiset, joilla on tavallaan kasvot, mutta ei kuitenkaan ole. »Minun piti löytää oikea ISO:n ja nopeuden Perheemme tuli Dominikaanisesta yhdistelmä eli jouduin tarkkailemaan, tasavallasta etsimään parempaa elämää että nopeus oli riittävää ja joutui taistelemaan kauan liikenteen muuttuessa. Kyse on laajemmasta Meksiko-aiheisesta projektista, jossa Cartagena on viimeisen kuuden vuoden aikana tarkastellut meksikolaisen keski- ja alaluokkien muuttumista talonomistajiksi. Matka ei näytä Lavalla makaavien ihmisten asennot miellyttävältä. Ensimmäisissä teoksissani yritin kohdata 28. He ovat sia ja edustavan jotakin sellaista todellisuutta, ihmisiä asemassa, jollaista suomalaisen jota tavallinen keskiluokkainen meksikolainen hyvinvointivaltion kasvatin on hyvin vaikea käsittää
Cartagena on kuvannut tilaustöissään ja omissa taidevalokuvasarjoissaan myös arkkitehtonisia ympäristöjä (julkisia kouluja), meksikolaisia esikaupunkialueita, Havanan ja Montereyn katuja. itseni, sitten muita maisemia ja urbanisaation heijastuvia kulttuurimme mentaalisia ja fyysisiä rakennelmia», Cartagena on todennut 2009 La Rocka -lehdelle antamassaan haastattelussa. Portraits of Absence -sarjassa Cartagenan valokuvien keskiössä ovat nuoret opiskelijat, jotka eivät näytä otsikosta huolimatta poissaolevilta, vaan hyvinkin omaan elämäänsä kiinnittyneiltä sankareilta. 29. . Valokuvaajana Cartagena on tallentanut kameralle erityisesti meksikolaisia aiheita. Cartagena on tutustunut aiheeseen veljensä kautta, joka on kahdeksan vuoden ajan ollut asunnon omistaja. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Hänen aiheenaan ovat myös rajojenväliset tilat (Between the Borders). Toisesta maasta alun perin tuleva valokuvaaja näkee epäilemättä tarkemmin erityisesti meksikolaisen yhteiskunnan ongelmia, joita hän teoksissaan raportoi neutraaliin tyyliin, ilman paatosta, pelkästään osoittaen olemassa olevat ongelmat. Joissakin teoksissa on havaittavissa jokin harmonisen pinnan rikkova elementti. Lainoja myöntävät tahot esitetään kuvissa arkisissa toimissaan houkuttelemassa asiakkaita toimistoonsa. Cartagenan töihin kuuluu myös meksikolaisen yhteiskunnan talonrakennusboomia kommentoiva Landscape as Bureaucracy -sarja, joka kommentoi meksikolaisen yhteiskunnan asuntolainabisnestä. Dulces intenciones -sarjan henkilöillä on kädessään veitsi tai joku muu teräesine heidän katsoessaan aivan arkista, tavallista tapahtumaa. Aukeaman kuvat The Car Poolers -sarjasta. Cartagenan valokuvat ovat sosiaalisia kommentaareja, jotka liittyvät usein meksikolaiseen yhteiskuntaan
Samalla tavalla myös Aino Vennan musiikki henkii etäistä rakkautta menneeseen aikaan, mutta on tuoretta. on aivan eri juttu. Kissammekin osaisi laulaa sen, jos meillä olisi vielä kissa. Ranskaksi ja englanniksi tukevalla äänellä laulettu musiikki koluaa vanhan chansonin, jazzin ja rock ’n’ rollin perinteestä, häpeilemättä nostalgisoiden. mahtipontisuuteen.» haastatteluissa saapuu paikalle viitisen Työstään hän sen sijaan kertoo minuuttia etuajassa. ja melankoliaa. »Se oli hyvin klassinen parikymppisen taideopiskelijan valinta, tyyliin ’haluan luoda jotain aivan uutta!’ En osaa sanoa, milloin ja miksi musiikki lopulta nousi rinnalle ja ohi. Aivan, se on ranskaa. Uusi albumi on työn alla, ja sen on määrä ilmestyä en- si vuoden syksyllä. Hän opiskeli Turun taideakatemiassa digital arts -lin»Performatiivisuus on jalla ja suoritti syventävät opinnot elokuvaaina kiinnostavaa», linjalla. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Marlenen ilmestymisen jälkeen Venna ei ole jäänyt loikoilemaan, vaan kiirettä näyttäisi pitävän. KUVALLISIA ÄÄNIÄ, ÄÄNEKKÄITÄ KUVIA Teksti Oula Hyrske Kuvat Hilla Kurki Olen menossa haastattelemaan artistia, jonka levy on taloudessamme puhkisoitettu. Elokuva kuitenkin vapautti jotain minussa. Punaviiniä ei meillä voi enää edes haistaa laittamatta hänen levyään soimaan. Ehkä se, että joutui käymään läpi taidehistorian luennot ja muut, ja kestämään kritiikkiä, kasvatti pokkaa.» PERINTEITÄ KUNNIOITTAEN UUTTA Marlenen tunnelma on vahvasti elokuvallinen, vaikka ei edes noteeraisi ilmeisiä sanallisia viittauksia, joita vilisee albumilla nimeä myöten. Se on ollut ihanaa, mutta ka»Se on Nelli Palomäen ottama kuva. Lapsemme yksivuotiasta myöten osaavat sujuvasti laulaa ulkoa »sususii, sususaa, puukkua tyy nömö kittöpaa». Esiintymistahti on kova. Lisäksi Venna on mukatulee levyn kansi. Aino Venna on helsinkiläinen laulaja ja lau- luntekijä, jonka ympärille on koottu bändi. Hän auliisti. »Lopulta Aino jonka tapaan on Odottelen Vennaa hieman kuitenkin selkeästi Venna, päätin, että nyt pelokkaana Café Engelin eikä hänen siviilipersoonansa menen reilusti kesäisellä terassilla, vaikka Aino Ahokas. Tässä univormussa »Päädyin projektiin hieman sattumalta. Hän malaa samaan aikaan. näyttelemään. Omia biisejä olin toki väsäillyt jo teini-ikäisestä asti. Teatteri on elokuvaon pukeutunut harmaaseen huppariin ja alaakin opiskelleelle Vennalle uusi alue. Keikoilla esiintyminen on erittäin voimakkaiden muotokuvien ottaja. Hänet pidetään paatokseen ja on jo syksy. Taiteilija ulkokehällä. Nostalgisen kaukokaipuun ja maanläheisyyden välisestä jännitteestä tulee minulle mieleen myös Woody Allenin elokuva Midnight in Paris, jossa kirjaileva päähenkilö päätyy sattumalta nykyajasta ihailemaansa 1920-luvun Pariisiin. Toistaiseksi ainoa täyspitkä albumi Marlene julkaistiin noin vuosi sitten. Kontrasti Marlenen lupautuneeksi mukaan projektiin tajuamatlevyn kannessa esiintyvään femme fataleen ta kunnolla sitä, että minua pyydettiin myös on selvä. Venna näyttää, niin, suoraan harjoituksista Ohjaaja Essi Räisäsen suurena fanina tulin tulevalta näyttelijältä. näytelmän harjoituksista. Waltz to Paris -kappale on saanut innoituksensa Viimeinen tango Pariisissa -elokuvasta. kuin vanhalta. Pidin siitä ensitahdeista alkaen, ja puolisoni hullaantui siihen täysin. Tämä on ollut hyvin stimukä todellakaan ole mikään poseeraus.» loiva projekti.» Venna päätti heti kuvan nähtyään, että siitä Visuaalisuus, kerronnallisuus ja esittävyys ovat vahvasti osa Vennan musiikkia. Diivan elekieli viestii voimaa, Näytelmään hän tekee musiikkia, mutta myös jopa aggressiivisuutta, mutta myös ahdistusta näyttelee siinä. Elokuvavertaukseni saa Vennan 30. Luonnossa esiintyvä Venna Hän on tulossa on kuitenkin iloinen, vähän haastateltavaksi juuri hermostunut ja erittäin puhelias. Lopulta kirjailija kuitenkin toteaa nykypäivänkin elämisen arvoiseksi. pohtii Aino Venna. Kuva on mustavalkoinen, na teatteri Avoimien ovien näytelmässä Pelon ja näyttää ennemminkin ajasta karanneelta maantiede, jonka ensi-ilta on lokakuussa 2013. Performatiivisuus on aina Kuva syntyi vahingossa kuvaustilanteessa, eisilti kiinnostavaa. löysiin verkkareihin
Kaikilla on siitä mielikuva, enemmän kuin vaikkapa Lontoosta. Kulttuurivihkot 5?|?2013. »Electric Soul on ollut hidas aukeamaan, mutta kun se tulee maaliin, se toimii. Oli melankolia tosin ollut mukana biiseissäni jo aiemminkin, mutta nyt lopulta uskalsin tuoda sen kunnolla esille.» AINO VENNA -NIMINEN BÄNDI Aino Venna kasvoi sooloartistista bändiksi. Välillä täytyy vain luottaa biisiin ja pitää kiinni siitä. Venna tunsi ylpeyttä uudenlaisesta biisistä, mutta ei uskonut sen kantavan pitkälle. Itselleni olisi tärkeää saada tietää, miten ihmiset kokevat kappaleet. Itse pidän siitä biisistä todella paljon», Venna myöntää. Populaarimusiikin ravintoketjussa vastaanottajan roolia on usein vähätelty. Ehkä kuitenkin pidän kiinni rinnastuksestani Marlenen ja Allenin elokuvan välillä, sillä tulkinta on vapaata. Asetelma on siirretty jalostetumpana myös Vennan suurimman hitin Suzetten videolle, mutta musiikki on kehittynyt aivan uuteen suuntaan ja mittoihin. En haluaisi elää 1920-luvun Berliinissä enkä 1910-luvun Pariisissa. Olen nykyajassa kotonani. Onko sitä tarkoittanut yhtään mitään. »Itselleni oli todella tärkeä saada Marlenesta myös vinyylipainos. Mutta pidän kyllä tärkeänä vanhan perinnön ylläpitämistä», hän tarkentaa. Videolla artisti kavereineen touhuilee ja joutoilee kerrostaloasunnossa. Lopulta päätin, että nyt menen reilusti paatokseen ja mahtipontisuuteen.» Muutos tuntui hyvältä. »Näin Villen katukeikalla kaupunkifestareilla. TUSKASTUTTAVASSA AMMATISSA Vennan tyyli jalostui hiljakseen. Joskus kun uusi biisi on esitettävänä keikalla, ei vastaanotto ole kaksinen. Kappaleen nimessä oli tango, mutta basisti nyrpisti nenäänsä, sillä kappalehan on valssi. »Tein sellaista keskitempoista folkia. Pariisihan on niin kliseinen kaupunki. »Omista pyrkimyksistä on aika vaikea puhua. Hän soitti pientä puulaatikkoa vispilöillä. Kysyin mikä tuo on. Toisiin, kuten Suzetteen, pääsee nopeasti sisälle, mutta jotkut aukenevat hitaammin, ehkä vasta kymmenennellä kuuntelulla. Myös Vennan matalahko lauluääni tuntuu pääsevän paremmin oikeuksiinsa kuin kepeässä folkissa. »Usein kysytään, haluaisinko minä elää jossain toisessa ajassa, mutta ei. Jostain on revittävä luottamus omaan makuun.» Kaikilla lauluilla on niin sanottu kolahdusaikansa. Se ei ehkä ollut ihan ominta, mutta ajattelin vain, että sellaista olisi hyvä tehdä. kuitenkin kiusaantuneeksi. Vinyylilevyä hoivattiin ja vaalittiin. Aino Venna ei suostu ottamaan paineita muusikon työstään, vaikka se onkin menestyksen myötä muuttunut aiempaa vakavammaksi. Ensimmäinen Vennan rekrytointi oli kuitenkin vanha tuttu perkussionisti Ville Pystynen. YouTubesta löytyy Marlene-raitojen ohella myös vanhempia lauluja, joissa on aivan eri henki. Other Girls on hauras ja unelias laulunen. Itse asiassa hän piti muusikon ammattia vähän typeränä. Soitin oli nimeltään cajonita, cajon-soittimen jämäpaloista tehty pikkusoitin. Esiintyminenkin jännitti lähes sietämättömästi. Mukaan liittyi stemmalaulaja Kaisu Koponen, jonka ääni pelaa hyvin yhteen Vennan kanssa, kontrabasisti Erik Michelsen ja soolokitaristi Joonatan Kotila. CD-levyihin suhtautuminen on paljon välinpitämättömämpää.» Waltz to Paris’sa on ehkä kaipuuta johonkin, mitä ei koskaan ole ollut olemassakaan. Minua kiehtovat menneet formaatit, niihin liittyy esineen kunnioitus. Pyysin häntä mukaan bändiini, johon silloin kuuluin vain minä.» 31. Waltz to Paris oli ensimmäinen kappale, jossa maalaillaan sel- västi tummemmilla sävyillä. Ne ovat sympaattisia, mutta uudempien rinnalla kesyjä. Vennaakin kiehtoo se, miten eri tavalla vastaanottajat voivat tulkita samoja lauluja ja tekstejä. »Ajattelin, että ainakin olen tehnyt sen, jos en muuta
niitä. Muusikkona olo ei menneeseen aikaan, Vennan varsinaista ole mitään keihäänheittoa, mutta on tuoretta. Itse ajattelin sitä kyllä myös vähän surullisena biisinä.» Suzetten videolla bändi pyörii piknikillä Suomenlinnan maisemissa, jotka ovat Vennalle etelähelsinkiläisenä tuttuja. »Lopulta palaset loksahtelevat kohdilleen. Joskus kyse voi olla yhdestä lauseesta. Tai se voi olla lause. Minulla on aikaa muodostui kesän 2012 iso hitti. Venna on erityisen innoissaan siitä, että lapset ovat ihastuneet lauluun. Vennasta hinkata asioita edestakaisin ja varmistaa, että tuli lyhyessä ajassa pienoinen ilmiö. Hitiksi se on ja tunteellisuus voisi ummehtua liiankin silti yllättävä jo siksikin, että harvoin muut pateettiseksi, ellei nuottiviivastojen ja kuin suomen- tai englanninkieliset kappaleet tekstirivien välissä pilkahtelisi myös nousevat soittolistojen kärkipäähän. Yleensä se on jokin ydinsäie, joka vainoaa tai on kiinnittänyt huomion jollain tavalla. Luominen on minulle ärsyttävän lepattavaa ja kontrolloimatonta. TULEN KAITSEMISTA Aino Venna kertoo kirjoitustyönsä olevan melko spontaania, vaikka biisin syntyminen voi joskus viedä paljonkin aikaa. läpimurtoa vauhditti jossa keskitytään yhteen erityisesti single Suzette, josta suoritukseen. Myöhemmin näistä varastoista voi kaivaa ja löytää jotain kiinnostavaa mihin tarttua. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Pyrin kuitenkin siihen, että saisin prosessin ruotuun. Suzette uppopahtaa teatterissakin. musiikki henkii levyn. Se on tulen kesyttämistä, mutta aina ei voi tietää milloin riihet palavat.» Venna kertoo nauhoittavansa paljon kappaleaihioita. hienovarainen huumori. Uuden levyn laittanut Waltz to Parisin kappaleilta vaatii enemmän, soimaan, olivat kaikki kaupassa Aino Vennan mutta Venna ei myönnä, että silloin olleet asiakkaat ostaneet tästä aiheutuisi paineita. »On vain erilaisia kaaoskombinaatioita. »Se on mahtavaa! Luulen, että se z-kirjain on kiva sanoa», Venna nauraa. Uutta albumia odotellessa voi käydä sen leppoisa laulu käsittelee kipeää rakkautta, maistelemassa livepalasia. Ja ehkä voisi piimikä luo kutkuttavaa kontrastia. Lopulta koko painos »En vain suostu ottamaan etäistä rakkautta myytiin nopeassa tahdissa. Venna suunnittelee ja toteuttaa videonsa itse kuvaamista lukuun ottamatta, mikä on hänelle luontevaa. 32. Tämä on ratkaiseva Minunkin ranskantaidollani Suzette auketekijä. Tarina kertoo, että kun Menestyksen myötä muusikon työ on Stupido Recordsin levykaupassa myyjä oli muuttunut vakavammaksi. Vaikka se toimisi varmasti nonsensenakin, Vaikka Marlene on teoksena runsas, se jätsanat tuovat siihen uuden tason. Tulin siis sattumalta vanginneeksi pariisilaisuuden essenssin. aa kaikenikäisiin. Laulun tällä kertaa en astu yli.» mukaansatempaava rytmi, suzuzi suzuza Marlenella vaikuttavaa on sen rentous. . Waltz to Paris -kappaleen ympärille Tästä syntyy välillä se taiteilijamyyttiin liittyvä rakennettiin EP, joka yllättäen alkoi myydä tunne, että minä olen vain väline.» mukavaan tahtiin. aa. Pienoiselokuvissa ei tyydytä vain kuvittamaan laulun kertomaa, vaan tuomaan siihen uutta sisältöä tai joskus toisaalta luomaan sille kontrapunktia. Mitään varsinaista kaavaa Vennalla ei siihen ole. Hyväntuulitää nälän. »Ranskalainen nuori nainen sanoi, että laulussa heijastuu juuri se tapa miten pariisilaiset ajattelevat: lällällää, jätä minut vain. -loruttelu ja kauniisti soljuva ranskan kieli Sanojen ja musiikin voimakas romanttisuus uppoavat kuulijaan nopeasti. Joskus sytykkeenä voi olla joku riffi, jota yritän tunkea joka paikkaan
Tänään paikalle ovat lupautuneet myös hyvässä nosteessa olevat tamperelaiset kansanmuusikot Pekko Käppi ja Anne-Mari Kivimäki. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Haastateltaviemme kiinnostavuuskertoimen perusteella voisi kuvitella, että Tampere suorastaan hengittää kansanmusiikkia. Anne-Mari Kivimäki käyttää teoksissaan harmonikkoja uudistavalla tavalla. Myös Pekko Käppi on valmistunut oppiaineesta. Meininki onkin keskittynyt pitkälti Uuluun ja vuodesta 1999 järjestettyyn Rahvaanmusiikin kerhoon, jonka klubi-illat keräävät kansanmusiikinnälkäistä yleisöä kulttuuriväen suosimalle ravintola Telakalle kerran kuussa. Hän arvostaa myös Anne-Mari Kivimäkeä, jonka töissä yhdistyy 33. Sekä Uulun että Rahvaanmusiikin kerhon taustavoimina ovat entiset Tampereen yliopiston etnomusikologian opiskelijat. Kun pyöräilee Pispalan valtatietä keskustas- ta pohjoiseen päin ja ylittää tien ennen pitseria Pizpalaa, päätyy idyllisen puutalon pihaan. SKENE JOKA KOURAISEE SYVÄLTÄ Teksti Anne Mölsä Kuvat Anni Laivoranta Tampereen kansanmusiikkiskene on pieni mutta sitäkin sisukkaampi. Se kertoo tilanteesta aika paljon.» Tampereella työskentelee Kivimäen mukaan kiinnostavia kansanmusiikkiartisteja, mutta piirit ovat pienet. Anne-Mari Kivimäki on tehnyt maisterin tutkintonsa Sibelius-Akatemiassa. Uuluunkin kuuluva soitinrakentaja Juhana Nyrhinen rakentaa kanteleita skeittilaudoista, ja Faarao Pirttikankaan höyryävän alkuvoimaiset esiintymiset saavat yleisön silmälasit huurustumaan. Pekko Käppi keikkailee sekä Nyrhisen että Pirttikankaan kanssa. Jouhikon löytyminen omaksi soittimeksi oli Pekko Käpille hämmästyttävä kokemus. »Olen itse joutunut käymään vuodesta 1992 Helsingissä soittotunneilla. Näitä taloja on Pispala täynnä, mutta vain yhden talon kellarikerroksen työhuoneet täyttyvät uudesta kansanmusiikista. AnneMari Kivimäki teilaa näkemyksen heti. Päteviä opettajia on hankala löytää, sillä Sibelius-Akatemiasta valmistuneet kansanmusiikin maisterit eivät löydä tietään Tampereelle. Kyseessä on Uulutalo, joka on kansanmuusikoista ja yhdestä soitinrakentajasta koostuvan osuuskunta Uulun päämaja. Kulttuurivihkot tapasi kaksi kovassa nosteessa olevaa tamperelaisartistia, jotka ammentavat inspiraatiota äänitearkistojen kätköistä. KANSANMUSIIKKI GOES KANSAINVÄLINEN Tampereen seudulla työskentelee useita artisteja, jotka ovat tuoneet kansanmusiikkiin raikasta näkökulmaa
Jotkut artistit, kuten haitarinsoittoon persoonallisen lähestymistavan löytänyt Kimmo Pohjonen ovat Suomessa tunnettuja ja saavat medianäkyvyyttä. · Julkaissut kolme levyä, joista viimeisin Rammat jumalat (2013). ANNE-MARI KIVIMÄKI · 36-vuotias harmonikkataitelija ja kansanmusiikin jatko-opiskelija. »Kuulostaa hörhöilyltä, mutta jotain outoa siinä on.» . Hänelle itselleen tällainen asia oli oman soittimen, jouhikon, löytyminen kansanmusiikkia käsittelevästä kirjallisuudesta. Levyttänyt myös uusintaversioita vanhoista punk-kappaleista Juhana Nyrhisen kanssa.. hänen mielestään »äly ja älyttömyys sopivassa määrin.» Nykykansanmusiikin näkyvimmät tekijät ovat keskittyneet Helsinkiin ja Tampereelle, missä alan korkeakoulut sijaitsevat. MUINAINEN HENKI NOUSEE ESIIN Sekä Kivimäki että Käppi nauttivat äänitearkistojen selaamisesta. ·Voitti tämän vuoden Konsta Jylhä -kilpailun vapaan sarjan. Moni kansanmusiikkiyhtye noteerataan kuitenkin ulkomailla Suomea paremmin. »Ihan vierestä voi löytyä juttuja, jotka johtavat syvälle ja pitkälle», Käppi sanoo. Kuuntelija voi päästä kosketuksiin aikaa sitten kuolleiden ihmisten kanssa, kun nauhalta alkaa tarinoida vaikka 1800-luvulla Rioon seilannut merikapteeni. »Kansanmusiikissa muinainen henki voi pulpahtaa pintaan tässä ajassa», pohtii Käppi. Olin unelmoinut sellaisesta soittimesta.» TAMPEREELLA TYÖSKENTELEE KIVIMÄEN MUKAAN KIINNOSTAVIA KANSANMUSIIKKIARTISTEJA, MUTTA PIIRIT OVAT PIENET. Kansanmusiikki on suomalaisten omaa kulttuuriperimää, ja onnistuu ehkä parhaimmillaan koskettamaan sellaisia alueita, joihin maailmanmusiikki ei yletä. Pekko Käppiä viehättää oman kulttuuriperinnön katsominen vieraana kulttuurina. · Asuu Tampereen Pyynikillä, kotoisin Paraisilta. »Oli todella hämmentävää, että voi olla tällainen soitin, josta en ollut kuullutkaan, mutta joka tuntui täysin minulla sopivalta. Pekko Käppi pohtii, että marginaalimusiikille on yleensäkin tyypillistä etsiä yleisöjä ulkomailta. 34. Kulttuurivihkot 5?|?2013 PEKKO KÄPPI · 37-vuotias jouhikonsoittaja. Käppiä niissä viehättävät arkistojen kätköistä esille kurkottavat ihmiset. Anne-Mari Kivimäen mielestä musiikkilajille on tyypillistä sekä vahva kosketus perinteeseen että vahvan omaperäinen muusikkous. »Etenkin Saksa on suomalaisen kansanmusiikin luvattu maa», sanoo Kivimäki. · Asuu Tampereen Pispalassa, kotoisin Pirkkalasta. LÄHELTÄ SYVÄLLE Mikä kansanmusiikissa sitten on niin hienoa. · Kivimäeltä julkaistiin tänä vuonna levy Aikapyörä, jonka inspiraationa on toiminut suistamolaisen tarinankertoja, haitarinsoittaja Ilja Kotikallion (1894-1961) elämä ja hänen kertomansa tarinat. Näin on myös monen punk- ja indiebändin laita. Kansanmuusikko-opiskelijat opiskelevat ja imitoivat pelimannien tyylejä, mutta pyrkivät kehittämään oman soittotapansa, jonka pitäisi olla niin tunnistettava, että pelimannin soiton tunnistaa vaikka verhon takaa
Kulttuurivihkot 5?|?2013. 43 HYVÄN MIELEN MUSIIKKILEHTI 44 KULUTUSKRIITTINEN NAISTENLEHTI 35. 36 RIIPPUMATONTA JOURNALISMIA ETELÄAMERIKASTA 38 DEMOKRATIAN PUOLESTAPUHUJA 39 MONIÄÄNISYYTTÄ VENÄJÄLLÄ VAIHTOEHTOMEDIA 40 MITÄ KUULUU SUOMEN VAIHTOEHTOLEHDISTÖLLE
Se keskittyy pelkästään ajankohtaisohjelmiin ja uutisiin, ja ylittää jopa uutiskanava CNN:n uutislähetyksiin käyttämän ajan. Reportaasin luonne muuttui kuitenkin rajusti, kun Hondurasin armeija syöksi presidentti Manuel Zelayan vallasta lennättäen hänet naapurimaahan Costa Ricaan. Samat valtiot toimivat myös sen rahoittajina – Venezuelan valtio omistaa 51 prosenttia kanavasta. – XXX TEEMA –TEEMA VAIHTOEHTOMEDIA UUTISIA ETELÄSTÄ Teksti Raisa Musakka Kuvat Juan José Aguilar Latinalaisen Amerikan vasemmistomedialla on ollut kivinen tie. Venezuelan valtion ja valtion öljy-yhtiön PDVSA:n vahva sponsorointi sai kriitikot antamaan kanavalle pilkkanimen »Telechávez» Venezuelan edesmenneen presidentin Hugo Chávezin mukaan. Mitä tapahtuu Kreikan leipäjonoissa. CNN Españolista TeleSUR eroaa myös siinä, ettei se edellytä toimittajiltaan niin sanotun neutraaliespanjan käyttöä, vaan kanavalla kuulee eri alueellisten ja etnisten murteiden kirjon. Vastaperustetun kanavan neuvonantajaryhmään kuului laaja kirjo latinalaisamerikkalaisia ja kansainvälisiä yhteiskunnallisia vaikuttajia ja vasemmistointellektuelleja, kuten argentiinalainen Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Adolfo Pérez Ezquivel, nicaragualainen runoilija Ernesto Cardenal, uruguaylainen kirjailija Eduardo Galeano, pakistanilais-brittiläinen kirjailia Tariq Ali, sekä Le Monde Diplomatique -lehden päätoimittaja Ignacio Ramonet. Vallankaappausta seuraavana päivänä kanavan kirjeenvaihtaja Adriana Sívori ja häntä avustanut ryhmä joutuivat sotilaiden pidättämiksi Tegucigalpassa. HONDURASIN VALLANKAAPPAUKSESTA LIBYAN POMMITUKSIIN Kanava alkoi vakiinnuttaa asemaansa viimeistään Hondurasin vuoden 2009 vallankaappauksen yhteydessä mediana, joka toi vaihtoehtoista näkökulmaa nopeasti eteneviin dramaattisiin tapahtumiin hetkellä, jolloin oli vaikea saada selkoa siitä, mistä oli kysymys. Mitä mieltä työttömät espanjalaiset nuo- ret ovat EU:n pankkituesta. Mitä sanottavaa on poliisin pahoinpitelemällä portugalilaisella leikkauspolitiikkaa vastustavassa mielenosoituksessa. Entä minkä televisiokanavan sinä avaat Suomessa saadaksesi näihin kysymyksiin vastauksen. Latinalaisamerikkalainen uutiskanava La Nueva Televisora del Sur, lyhyemmin TeleSUR valaisee myös eurooppalaista katsojaa oman mantereemme tapahtumista. Kanavaa kuvailtiin myös Latinalaisen Amerikan vastineeksi arabimaiden Al Jazeeralle. Sotilaat pahoinpitelivät Sívoria lyhyeksi jääneen pidätyksen yhteydessä.. Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013 Latinalaisen Amerikan maiden yhteisprojektina syntynyt kanava perustettiin vuonna 2005 Venezuelan, Argentiinan, Uruguayn, Nicaraguan, Kuuban, Bolivian ja Ecuadorin hallitusten myötävaikutuksesta. Ryhmä kanavan toimittajia oli yhdessä Venezuelan yleisradion VTV:n toimittajien kanssa Hondurasin pääkaupungissa Tegucigalpassa tekemässä juttua tulevasta kansanäänestyksestä, joka liittyi maan perustuslain mahdolliseen uudistamiseen. TeleSURin toimittajat pysyivät Hondurasissa raportoiden vallankaappauksen minuutti minuutilta. Tarjoaako kanava propagandaa vai vaihtoehtoista näkökulmaa globaalin etelän ja vasemmiston vinkkelistä. 36. TeleSURkanavan toimittajat eivät ole päässeet helpolla. Kanavalla ei näytetä lainkaan mainoksia
Sen virallinen tavoite on edisei kaikkialla näy. Tätä on tapahtunut erityisesti isoissa maissa, kuten Meksikossa, jossa verkon kontrolli on kahden mediajätin, Televisan ja Televisión Aztecan, hallussa. Tätä ennen sen nettisivujen kautta, ja ohjelmaa löytyy eneRodríguez oli saanut työhönsä liittyvää vihanevässä määrin myös englanniksi», hän kertoo. Se oli edellytys muutokselle, niin Ecuadorissa kuin RAJOITETTU NÄKYVYYS muuallakin mantereella.» TeleSUR- kanavaa voi seurata maksutta verTeleSURin päämaja sijaitsee Caracasissa kossa, mutta satelliitin tai kaapelin kautta se Venezuelassa. Tätä ennen Ja miten saisimme jotain Esteban oli saanut lukuisia TeleSUR välitti Libyan vastaavaa myös Eurooppaan. Se, mitä Vuonna 2006 TeleSURin Latinalaisessa Amerikassa Kolumbian-kirjeenvaihtaja Freddy on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien Muñoz Altamiranda joutui pidätetyksi aikana, on seurausta vasemmiston kapinoinnista ja terrorismista syytettynä, uudelleensyntymisestä vuosikymmeniä sillä hänellä väitettiin olevan yhteyksiä FARCjatkuneiden oikeistohallitusten jälkeen», sissijärjestöön. varsin rajoitettu myös Latinalaisessa Amerikassa, sillä kaapeliverkkoja hallitsevia mediamonopoleja ei sen kriittinen ote aina miellytä. Ryhmä selvisi hengissä yli 30 päivää kestäneissä Naton pommituksissa ja välitti tilanteesta varsin erilaista uutiskuvaa kuin CNN, BBC, Reuters tai AP. – XXX TEEMA –TEEMA VAIHTOEHTOMEDIA TeleSUR oli ainoa media, joka kirjeenvaihtajan lyhyttä pidätystä lukuun ottamatta raportoi katkeamatta paikan päältä Hondurasin pääkaupungin katujen sekasorron keskeltä samalla, kun muilla kanavilla vasta keskusteltiin siitä, oliko kyseessä ylipäänsä vallankaappaus. . 37. täysin erilaisia poliittisia alkumetreiltä lähtien. 2008 kotitekoisen pommin räjähdykseen Miksi tällainen kanava sitten syntyi juuri asuintalonsa edessä Buenos Latinalaisessa Amerikassa. ana Sívori ei suinkaan ole kanavan ainoa toi»Toki ei sovi unohtaa vaihtoehtoisen memittaja, joka on joutunut poliittisesti värittydian näkyvyyden puolesta taistelevan kansaneen väkivallan uhriksi. Christian Salas tekee Ecuadorin presidentinvaaleihin liittyvää haastattelua Quitossa keväällä 2013. Pääosin TeleSUR tarjoaa ohjelmaa espanArgentiinan-kirjeenvaihtaja Edgardo jaksi, tosin uutisia ja urheilua näytetään myös Esteban puolestaan heräsi syyskuussa portugaliksi. »Se riippuu kunkin maan poliittisesta pääTOIMITTAJIEN KOVAT OLOT töksestä», toteaa kanavan Ecuadorin-kirjeenTeleSURin Hondurasin-kirjeenvaihtaja Adrivaihtaja Christian Salas. Argentiinassa puolestaan Clarín-yhtymä dominoi kaikkea», on kanavan johtoon kuulunut Aram Arahonian kommentoinut tilannetta aiemmin. Airesissa. 37. Muun muassa Elena laisyhteiskunnan merkitystä tässä asiassa», Rodríguez, kanavan Ecuadorin-kirjeenvaihSalas jatkaa. »Eurooppa ja pommituksista varsin Kanavan toiminta erilaista uutiskuvaa kuin Latinalainen Amerikka ovat kokikin haasteita heti CNN, BBC, Reuters tai AP. konteksteja. Voitte vain kuvitella kemaan poliittista turvapaikkaa naapurimaassen poliittisen ja taloudellisen epävakauden, ta Venezuelasta, kun hänkin joutui syytteeseen joka maassa vallitsi. Uusliberaali politiikka toi väitetyistä yhteyksistään sissiliikkeeseen. postia ja tappouhkauksia. taja, hakattiin henkihieveriin maan pääkau»Tällä hetkellä kanavaa voi seurata vaivatta pungissa Quitossa syksyllä 2009. TeleSURin toimittajaryhmä seurasi myös alusta loppuun paikanpäältä tapahtumia Libyan pääkaupungissa Tripolissa vuonna 2011. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013. Kanavan kaapelinäkyvyys on tää Latinalaisen Amerikan integraatioita ja tuoda esiin sellaisten etnisten ja yhteiskunnallisten ryhmien ääntä, joka yleensä ei pääse kuuluviin. Myös toinen kolumbialainen toimittaja, »Ecuador on lisäksi oma tapauksensa. aloittaa Salas. niin valtavia negatiivisia aspekteja, että ihmiset alkoivat ymmärtää, mistä oli kyse. Reutersilta TeleSURille siirtynyt, tunnettu ja Maalla oli kymmenen eri presidenttiä kymmearvostettu journalisti William Parra joutui hanen vuoden aikajaksolla. tappouhkauksia. »Kaapeliverkon omistajat eivät halua tarjota meille kaapelinäkyvyyttä. Entä milloin TeleSUR päätyy televisioruutuihin laajemmin myös Euroopassa
AlterNet siirtyi verkkoon jo 1987 ja alkoi julkaista sisältöä suoraan uutisten kuluttajille. AlterNet määrittelee itsensä paitsi palkintoja voittaneeksi uutislehdeksi, myös onlineyhteisöksi. »AlterNetin tarkoitus on informoida yleisöä, ja synnyttää sekä tietoisuutta, että toimintaa», päätoimittaja Don Hazen sanoo. Tästä huolimatta edistyksellisen journalismin perusmalli on ollut olemassa vuosikymmeniä, ja tulee peruspiirteissään todennäköisesti jatkumaan», Hazen kiteyttää. Olen ollut Mother Jones -lehden kustantaja, joten tiedän printistä aika paljon. Hazen on aikaisemmin toiminut vaihtoehtolehti Mother Jonesin kustantajana, ja toimittanut muun muassa Occupy- ja Teekutsu-liikkeisiin liittyviä kirjoja. »Nykyinen AlterNet on hyvin erilainen. »Lukijamme ovat 85-prosenttisesti amerikkalaisia ja 15-prosenttisesti kansainvälisiä. Lukijakuntaa seurataan tarkasti. Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013 saavuttamisessa ja uudistamisessa. Pyrimme olemaan luotettava informaation suodatin, joka auttaa lukijoita suunnistamaan ylitsepursuavan tiedon kulttuurissa», Hazen sanoo. »AlterNet ei aio siirtyä printtiin. Kirjoittajamme ovat kansainvälisiä, mutta kirjoitamme ensisijaisesti kotimaan asioista.» »Teemme töitä paljastaaksemme väärintekijät ja korruptoituneet yritykset, ja samalla esittelemme vastapainoksi arvojamme ajavia ruohonjuuriryhmiä ja poliittisia vaikuttajia.» AlterNetissä on sekä AlterNetin omaa, että muilta medioilta lainattua sisältöä. Tarjoamme ilmaista online-sisältöä, jolla on kuukausittain 2,6–3,5 miljoonaa lukijaa. »Teemme töitä paljastaaksemme väärintekijät ja korruptoituneet yritykset, ja samalla esittelemme vastapainoksi arvojamme ajavia ruohonjuuriryhmiä ja poliittisia vaikuttajia», Hazen toteaa. Verkossa toimiva yhdysvaltalainen AlterNet pyrkii tarjoamaan vaihtoehdon massamedialle. EPÄMIELLYTTÄVÄN TOTUUDEN KERTOJA AlterNet korostaa jutuissaan demokratiamyönteisyyden ja yritysvastuun näkökulmaa. TEEMA –TEEMA VAIHTOEHTOMEDIA – XXX DEMOKRATIAN JA YRITYSVASTUUN PUOLUSTAJA Teksti Matleena Kantola Yhdysvaltalainen AlterNet haluaa aktivoida lukijoitaan. Alkuperäinen AlterNet perustettiin 1970-luvun lopulla palveluksi, joka liitti yhteen vaihtoehtoisia uutislehtiä ja oli yhteydessä vaihtoehtoisten uutislehtien järjestöön. Vaihtoehtolehdellä voi siis tulla toimeen, ainakin Yhdysvalloissa. Juttukokonaisuuksiin lisättyjen videoiden määrä tulee todennäköisesti kasvamaan. http://www.alternet.org. »Sisällöllämme on vahva näkökulma, jota pidetään Yhdysvalloissa edistyksellisenä; esimerkiksi tuemme tasa-arvoista talousjärjestelmää, kerromme ilmastonmuutoksesta, vastustamme massakulttuuria ja keskitymme muun muassa seksuaalisuutta, sukupuolta ja terveyttä koskeviin teemoihin. »Printti tarkoittaa paitsi puiden kaatamista ja postikulujen maksamista, myös enemmän työtä lukijakunnan 38. Lehdessä käsitellään muun muassa vähemmistöjen oikeuksia ja ympäristönsuojelua, sekä kritisoidaan kristittyjä konservatiiveja ja kerskakulutusta. Lukijamme ovat kaikenikäisiä, mutta kuten lähes kaikkia Yhdysvaltojen poliittisia medioita, myös meitä seuraavat eniten suuret ikäluokat. »Koska olemme yksi suurimmista vaihtoehtomedioista, toisilta medioilta lainatut juttumme saavat kauttamme enemmän lukijoita», Hazen sanoo. »Minulla ei ole kristallipalloa, mutta tulevaisuudessa sosiaalisen median kanavat, Facebook, Twitter ja Tumblr ovat yhä tärkeämpiä. Suurimmat edistykselliset printtilehdet Yhdysvalloissa toimivat apurahoilla tai rikkaiden ihmisten avustuksilla.» TALOUDELLISESTIKIN KANNATTAVA AlterNet ei kuitenkaan ole välttynyt kaupallisuudelta, sillä lähes puolet AlterNetin noin 1,8 miljoonan dollarin budjetista tulee sivujen mainoksista ja mainossähköposteista. Yritämme motivoida lukijoita osallistumaan esimerkiksi vetoomusten allekirjoittamiseen, mielenosoituksiin osallistumiseen tai vaikuttajaliikkeisiin liittymiseen. Lehti hyödyntää tutkivaa journalismia, ja pyrkii kertomaan pimitetyn tiedon. »Saamme lisäksi avustusta säätiöiltä, lukijoilta jotka tekevät lahjoituksia sivun vapaaehtoisen lahjoitusjärjestelmän kautta, ja yksityishenkilöiden tuista», Hazen sanoo
Seiväshyppääjä antaa ymmärtää lain edustavan venäläisten enemmistön näkemystä. Lukijat suosittelevat pieniä, omaehtoisia julkaisuja. Oletettavasti lailla on myös paljon vastustajia. Toivottavasti sen maantieteellinen kattavuus laajenee.» Poslezavtra.be-sivuilla mediaprojekti esittäytyy jo väistymässä olevan indy- 39. »Sivustaseuraajan on varmasti vaikea löytää venäläisiä medialähteitä, joiden näkökulma poikkeaisi hallinnon linjasta. Reuna-alueiden tiedotusvälineissä, siis Pietarin ja Moskovan ulkopuolella, näitä näkökulmia ei saa lainkaan esiin.» KOLLEKTIIVIT OHJAAVAT VASTAVIRTAAN »Todella kiinnostavia lähteitä, joissa on tilaa avoimelle, syrjinnästä vapaalle mielipiteenilmaisulle ovat itseorganisoituvat, epäkaupalliset julkaisut», Jegorova jatkaa. TEEMA –TEEMA VAIHTOEHTOMEDIA – XXX VENÄJÄLLÄ AVOIMUUS ON MARGINAALISSA Teksti Marja Holstila Kuvat Umnaja Maša, Marja Holstila Sananvapauden vähetessä on julkista keskustelua ajankohtaisista aiheista yhä vaikeampi seurata saati käydä. Ensimmäisenä mieleen tulee Novaja Gazeta, koska Into Kustannus on julkaissut siitä valittuja käännöksiä jo vuosien ajan (nykyään osana aikakauslehteä Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta), ja lehdellä on kattavat englanninkieliset nettisivut. Kysyn neuvoa pietarilaiselta vaihtoehtomedia-aktiivilta Tanja Jegorovalta. Sosiaalisen median yhteisöistä suosikkini on tietysti feministisiä uutisia levittävä FemNews, joka alkoi pietarilaisena paikallisprojektina, mutta on nyt hitaasti levinnyt myös Moskovaan. Erityisen vähän mediassa näkyvät feminismi ja anarkismi. »Mitä kauempana näkemys on oikeistolaisesta, sitä vaikeampi sitä on saada kuuluville edes sellaisessa mediassa, joka suh- tautuu vallitsevaan ideologiaan kriittisesti. On tietysti pidettävä mielessä, että näilläkin julkaisuilla on omat puoluepoliittiset valtapyrkimyksensä», sanoo Jegorova. Mutta missä moniäänistä keskustelua tästä tai muista uutisaiheista voisi seurata. Kiinnostavia ovat myös Ra- dio Eho Moskvy ja verkkolehti Grani.ru, jotka ovat julkaisseet kriittisiä juttuja niin homolaeista kuin paperittomien maahanmuuttajien kohtelusta Venäjällä. Eho Moskvy, Novaja Gazeta, Radio Svobodan nettisivu, Grani.ru ja reuna-alueiden Gorizontalnaja Rossija – kyllä, näistä voi lukea uutisia, joiden näkökulma tavalla tai toisella poikkeaa virallisesta ideologiasta. Moskovan MM-kisojen aikaan Jelena Isinbajevan kommentit Venäjän homolaista saivat palstatilaa suomalaisessa mediassa. Miten on riippumattoman median laita Venäjällä. Hän on feministisen keskustelu- ja tiedotusryhmä FemInfotekan ja uutisyhteisö FemNewsin koordinaattori. 39. »Näistä nostaisin esiin Voljan, epäsäännöllisesti ilmestyvän paperilehden, jolla on myös verkkoversio, sekä Poslezavtra-nettisivun. Venäjänkielisessä verkkolehdessä käydäänkin keskustelua Isinbajevan puheista. Julkaisijoiden taustavaikuttajista on kuitenkin äkkiseltään vaikea saada selkoa. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013
Siellä on uusia tekstejä, ja myös vanhoja – sellaisia, joita olen aina aikonut lukea, mutta en ole tullut itse etsineeksi. Samaa sanovat myös monet ystäväni. Tiedon ja keskustelun puutetta ei kuitenkaan voi lukea yksin hallinnon syyksi. Avtonom – uutisia anarkismista ja antifasismista Venäjällä, myös englanniksi: http://avtonom.org FemInfotekalla ja FemNewsillä on keskusteluryhmät venäläisessä sosiaalisessa mediassa vk:ssa: http://vk.com/femnewspiter http://vk.com/feminfoteka Gorizontalnaja Rossija: http://7x7-journal.ru Grani.ru Moskovan kokeellinen gender-tutkimuksen koulu: http://gendermoscow.com »ERITYISEN VÄHÄN MEDIASSA NÄKYVÄT FEMINISMI JA ANARKISMI.» Näin julistaa sivusto itse: »Teknisesti Poslezavtra on kollektiivinen, demokraattisesti moderoitu blogi. Sitä seuraa myös pietarilainen Aleksei Grekov, joka viettää suurimman osan ajastaan venäjänkielisen verkkomedian ja television parissa. Poslezavtra on minulle sekä informaation löytämisen että levittämisen kanava, analyyttisen kohtaamisen paikka.» 40. Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013 Nuorempi, perestroikan aikana kasvanut sukupolvi ei sekään saanut minkäänlaista tietoa näistä asioista. Sivulle päästäkseen on ensin klikattava täyttäneensä 18 vuotta. Siihen on omat syynsä, kuten se, että Neuvostoliitossa homous oli kiellettyä ja visusti piilossa. Mutta kun kirjoitan selaimeen sivun osoitteen, voin olla varma, että löydän jotain kiinnostavaa luettavaa. Mitä mieltä hän on Isinbajevan kommenteista. Novaja Gazeta: http://www.novayagazeta.ru Opposition televisiokanava Dožd: http://tvrain.ru Poslezavtra: http://poslezavtra.be Radio Eho Moskvy: http://www.echo.msk.ru Radio Svoboda: http://www.svoboda.org Volja: http://gazeta-volja.livejournal.com. . Sivu on lapsilta kielletty heteronormia kyseenalaistavan materiaalin takia. Sisällöt päätyvät käyttäjien antamien pisteiden perusteella etusivulle, alasivuille tai piilotetuiksi. Olisi hyvä, jos Poslezavtran kaltaiset itseorganisoituvat julkaisut tulisivat Venäjällä tunnetummiksi, sillä kaikki varsinainen, ammattimainen journalismi on valtion kontrollissa. Ihmisethän ne antavat valtion toimia niin kuin se toimii. Ylläpitäjät ja käyttäjät esiintyvät sivustolla yksinomaan nimimerkeillä. Rankkauksella varmistetaan toimituskäytäntöjen läpinäkyvyys ja kiinnostavien juttujen tehokas poiminta. Koulun nettisivulla on blogi, jossa käsitellään muun ohella seiväshyppääjän kommentteja. TEEMA –TEEMA VAIHTOEHTOMEDIA – XXX media-julkaisutyypin perilliseksi, avuksi internetin informaatiohälyyn. Mitä enemmän aatetovereita, sitä kuuluvampi on yhteinen äänemme.» Miten ja miksi Jegorova käyttää Poslezavtraa. Poslezavtran tarkoitus on sekä levittää informaatiota että toimia kohtauspaikkana. Poslezavtrakollektiivi valitsee ja kokoaa venäjänkielisestä verkkomediasta tekstejä, jotka sisältävät avointa hierarkkisten instituutioiden ja taloudellisen vallankäytön kritiikkiä tai yhteiskunnalliseen muutokseen pyrkivien projektien esittelyjä. »En käy siellä joka päivä. Kansalaiset hyväksyvät sen, että mediaa kontrolloidaan.» Poslezavtran lisäksi Grekov suosittelee erityisesti venäläisille tiedonetsijöille kokeellista sukupuolentutkimuksen koulua, joka järjestää luentoja ja keskusteluja julkisilla paikoilla Moskovassa. Mitä laajemmalle informaatio leviää, sitä suuremmat mahdollisuudet meillä on löytää samanmielisiä. »Sanoisin, että Venäjällä homofobia on todellakin hyvin yleistä. Toisinajattelijoita toki on, eikä aivan vähäänkään. Ja nyt tilanne on sellainen kuin on. VALTAVIRTA VAIKENEE VASTUSTELEMATTA Venäjän verkkoviestimiä Poslezavtra tarjoaa siis antiautoritaarista ajatustenvaihtoa. Mutta jos media ei harjoita itsesensuuria, ovat toimittajat pian vaikeuksissa. Klikkauksen takana ei ole pornoa tai väkivaltaa. Poslezavtran antiautoritaariset vaikuttimet ja julkaisumekanismit on lausuttu näkyvästi auki
Basso myös uskalsi lopettaa palkitun printtinsä.» Töyryn mukaan vaihtoehtolehdet hyötyvät nettiin siirtymisestä, sillä julkaisu ja jakelu ovat ilmaisia. Ongelma ei sinänsä ole uusi tai erityinen. Hyvä esimerkki tästä on Bassoradio. Tärkeintä monikanavaisuudessakin on lukijoiden tunteminen. Aikakauslehtijournalismin professori Maija Töyryn mielestä vaihtoehtolehdillä menee paremmin kuin ennen. Samalla on mahdollista, että tabletti alkaa vetää ja printti voidaan jättää joskus.» Uudistunut Ydin ilmestyi keväällä 2013 Maailma kylässä -festivaalien ohessa. Varsinkin runolehtien runot halutaan lukea paperilta, ei netistä.» Töyryn luotsaama Aalto-yliopiston aikakauslehtijournalismin opiskelijaryhmä toteutti Ydin-lehdelle toimeksiantona lehden tablettiversion. Ydin mietti, miten voisi tehdä lehdestään sekä paperisen että tablettiversion, koska lukijat eivät hyppää saman tien lukemaan tablettilehteä. »Kuitenkin paperinen lehti on erityisesti taidelehdille tärkeää. Lukijat reagoivat heti, jos jossain on virhe ja jos jotain ei uskota», Töyry sanoo. »Facebooksivu, joka päivittyy puolen vuoden välein, on huonompi kuin ei Facebook-sivua ollenkaan.» Designtoimisto ja blogiportaali luovat uutta INSPIRAATIOTA KOKEILUISTA JA VISUAALISESTA ILMEESTÄ Töyryn mukaan vaihtoehtolehtien ongelmana on toimitusporukan jähmettyminen. Toisaalta medioiden toimintatavat ja lukijoiden odotukset ovat muuttuneet. Tablettiin voi laittaa videoita ja lisämateriaalia. Yleisöjen pirstoutuminen ja mediakäytön kasvu toimivat vaihtoehtolehtien eduksi. TEEMA –TEEMA VAIHTOEHTOMEDIA – XXX VAIHTOEHTOLEHTIEN ON SOPEUDUTTAVA VERKKOON Teksti Matleena Kantola Kuvat Hilla Kurki »Lukijoiden toleranssi sisältöjen suhteen on laskenut», arvioi professori Maija Töyry. »Pitää tuntea oma yleisö ja tietää missä he ovat. Myös lukijoiden toleranssi sisältöjen suhteen on laskenut. Aktiivisuus sosiaalisessa mediassa vaatii kuitenkin resursseja ja ylläpitoa. Sen mukaan määräy- tyy myös, missä sosiaalisessa mediassa ollaan. On aina helpompaa perustaa uusi lehti uudella porukalla kuin uudistaa vanha.» Töyrystä vaihtoehtolehtien ulkoasulla on tapana pysyä liian samannäköisenä. TÄRKEINTÄ ON LUKIJOIDEN TUNTEMINEN Töyryn mukaan sekä massa- että vaihtoehtolehtien on mietittävä, mistä lukijat seuraavat mediaa, ja pohdittava monikanavaisuutta. »On vaivaannuttavaa, että lehteä pyörittävät samat henkilöt kymmeniä vuosia, ja lehdet ovat samanlaisia vuodesta toiseen. Mediailmasto olisi paljon huonompi ilman vaihtoehtoehtolehtiä, korostaa professori Maija Töyry. »Bassossa monikanavaisuus näyttää toimivan hyvin, no- peammin ja ketterämmin kuin massamedialla ja raskaalla, perinteisellä koneistolla. Jos uutiset ovat omassa mediassa merkittäviä, Twitter on merkittävä. Jos taas halutaan rakentaa yhteisö, Facebook nousee tärkeäksi». 41. »Visuaalisen ilmeen muuttumattomuus on ärsyttävää ja kyllästyttävää ja näyttää lukijasta laiskuudelta.» Visuaalisuuden tärkeys riippuu leh- 41. »Opiskelijat päätyivät siihen, että lehdet ovat samankokoiset, ja sama lehti ilmestyy sekä paperina että tablettina. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013. »Ajankäyttö eri päätelaitteiden välillä on muuttunut radikaalisti erityisesti viimeisen kahden vuoden aikana
Esimerkiksi naistenlehdissä saatetaan lukea vaihtoehtoisia feministilehtiä, kun haetaan taustoja ja juttuaiheita. . »Yleisö osaa sanoa mikä kiinnostaa nyt, mutta toimituksen pitäisi osata ajatella lukijan puolesta eteenpäin. Vaihtoehtolehtien tehtävä on hakea oikeaa vaihtoehtoa, ja lukijat haluavat kuulla sen vaihtoehdon lehdeltä itseltään.» Myös pienlehtien on sopeuduttava vallitsevaan mediatilanteeseen. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 5?|?2013. »Ainakin itse tein näin; Tosin olinkin toimittajana Naisten Äänessä ennen kuin menin Annaan töihin. Miksei heille voisi rakentaa ruohonjuuritasolta samanlaista yhteistä maisemaa, joka olisi yhteinen portaali, jossa taiteilijat voisivat verkostoitua. Töyry mainitsee toisena esimerkkinä uudenlaisesta julkaisutavasta muotiblogiportaali Indiedaysin, joka on koonnut suositut muotiblogit yhteen. »Esimerkiksi kuvataiteessa ja kirjallisuudessa on valtava määrä taiteilijoita, jotka eivät kuitenkaan ole mobilisoituneita. »Toimisto oli yksityinen asiakaslehtitalo, jossa suunniteltiin mediasisältöjä, asiakaslehtiä, ja visuaalista viestintää. 42. Ennen akateemista uraansa Töyry työskenteli toimittajana. Sekä vaihtoehtolehden että kaupallisen aikakauslehden toimituksen pitää ennakoida, mistä yleisö olisi seuraavaksi kiinnostunut. Indielehti oli kyljessä erillisenä toimintona, jossa toimisto voi kokeilla uudempaa, visuaalisempaa sisältöä ja ylläpitää lehteä harrastuksen vuoksi.» Töyryn mukaan erilaisten toimijoiden välillä voisi olla tällaisia yhteyksiä myös Suomessa. TEEMA – TEEMA VAIHTOEHTOMEDIA – XXX destä. Töyry on toiminut myös Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n Vuoden laatulehti -palkinnon raadissa. Töyry on tutkinut muun muassa aikakauslehtityyppien nimeämisen käytäntöjä ja vetää mediakonseptien tutkimusryhmää. Mediailmasto olisi paljon huonompi ilman vaihtoehtolehtiä», Töyry summaa. »Jos taidelehti on visuaalisesti huono, se on katastrofi, kun taas joillekin lehdille ulkoasulla ei ole väliä.» Töyry kertoo esimerkin lontoolaisesta designtoimistosta, jossa ylläpidettiin indielehteä. Ensin pitää löytää taitelijoiden omia nettisivuja, blogeja, ja itsetuotettua sisältöä, ja sitten koota ne yhteen.» VAIHTOEHTOLEHDET RIKASTUTTAVAT MEDIAKENTTÄÄ Töyryn mukaan vaihtoehtolehdet ovat usein tietolähde kaupalliselle medialle. »On ällistyttävää, miten hyvin tämä sivusto toimii, vaikka muotiblogeja on valtavasti ja blogien rahoitus toimii sponsoreiden kautta melko kontrolloimattomasti.» Töyryn mielestä vastaavaa blogiympäristöä voisi kokeilla myös taiteessa. Jokaisen lehden on mietittävä itse toimintaratkaisu, eikä konsulteilta voi ostaa vastausta, vaikka apua toteutukseen kyllä kannattaa pyytää», Töyry muistuttaa. »Jokin myllerrys on vielä edessä vaihtoehtomediassakin. Massamedia voi opis- kella vaihtoehtolehdiltä myös laadun tekemistä halvalla. »TOIMITUKSEN PITÄISI OSATA AJATELLA LUKIJAN PUOLESTA ETEENPÄIN.» VTT Maija Töyry on aikakauslehtijournalismin professori Aalto-yliopistossa
»Halusimme tehdä laadukkaan musiikkimedian. Laitoimme Nuorgamin pystyyn alle kahdessa kuukaudessa, alkuvuodesta 2011.» Lehti otti vaikutteita ulkomailta. Niin medialla, musiikkimedialla kuin koko musabisnekselläkin menee tällä hetkellä huonosti. Ei voi olettaa, että kohta juodaan Bahamalla piña coladaa.» Nuorgam on julkaissut joukkorahoituksella myös yhden printin, sekä ollut radiossa Kuudes aisti- ja Flow-festivaalien yhteydessä ja Radio Helsingissä. Nuorgamissa on juttuja aina Pave Maijasesta black metalliin», Markkola sanoo. Nuorgam ei ole riippumattomuudestaan huolimatta epäkaupallinen, vaan on tehnyt yhteistyötä muun muassa Live Nationin ja Heinekenin kanssa. Olemme seuranneet esimerkiksi Pitchforkia ja sellaisia verkkosivuja kuin Quietus, Drownedinsound, ja cracked.com.» »Visioni oli, että Suomessa on paljon musiikkifaneja ja patoutunutta ilmaisun tarvetta. Flattr toimii tippaussysteeminä, jossa lukija maksaa pitämästään artikkelista vapaaehtoisesti jälkikäteen, päinvastoin kuin esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkosivuilla tai Long Playssa. 43. »Tippausta voisi antaa ex tempore kun törmää uusiin juttuihin. Epävirallinen sloganimme on ollut alusta alkaen: rakkaudesta lajiin, siis musiikkiin.» »Laitoimme Nuorgamin pystyyn alle kahdessa kuukaudessa» KAUPALLISIA KOKEILUJA Nuorgam on kokeillut ensimmäisenä suomalaisena mediana mikromaksujärjestelmä Flattria. Markkola mietti Nuorgamin perustamista pitkään. Ajattelin kuitenkin, että kirjoittajien into lopahtaa aikaisemmin, mutta meillä on monia tyyppejä, jotka ovat olleet mukana alusta asti.» Markkola arvelee Nuorgamissa olevan tällä hetkellä 20–30 aktiivista kirjoittajaa. Mikromaksua ei ole kuitenkaan käytetty Nuorgamin sivuilla. Kaupallisuus ei kuitenkaan olisi ongelmatonta. »Pöllimme parhaat käytännöt Jenkeistä ja Englannista. pitchfork.com http://www.quietus.com http://www.drownedinsound.com http://www.cracked.com 43. »Saamme yhteistyökumppaneiltamme rahoitusta servereiden ylläpitoon ja konserttilippuihin. »Toinen vaihtoehto on lopettaa koko media. Nuorgamin vastaava toimittaja Matti Markkola määrittelee lehtensä vapaaehtoisvoimin toimivaksi, riippumattomaksi verkkomusiikkimediaksi. Ei ole vain yhtä genreä, josta kirjoitetaan. Nuorgam-lehti: http://www.nrgm.fi Muita mainittuja verkkolehtiä: http://www. »Flattria ei tunneta Suomessa, eikä se ole yleistynyt», Markkola harmittelee. Kaiken kaikkiaan 120 kirjoittajaa on kirjoittanut joskus jotain. Nuorgamissa vältetään poliittisia kannanottoja ja negatiivisuutta. »Emme halua julkaista juttuja, jotka on kirjoitettu rahasta, vaan juttuja, joita kirjoittaja tykkää kirjoittaa. Emme myöskään halua sanoa jutuille ei», Markkola pohtii. Kirjoittajat saavat kirjoittaa aika vapaasti omannäköisiään juttuja, mutta jutussa pitää olla jokin näkökulma. Emme kuitenkaan tee tätä rahan kiilto silmissä. sesti musiikkimedia. »Olemme ensisijai- »Emme halua julkaista juttuja, jotka on kirjoitettu rahasta», linjaa Nuorgam-lehden Matti Markkola. TEEMA –TEEMA VAIHTOEHTOMEDIA – XXX RAKKAUDESTA LAJIIN Teksti Matleena Kantola Kuva Hilla Kurki Positiivisuutta korostava verkkomusiikkimedia Nuorgam kieltäytyy politiikasta ja ilkeilystä. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013. »Nuorgam on positiivinen fanitusmedia. »Nuorgamilla on kaksi vaihtoehtoa: ensinnäkin se voitaisiin muuttaa täysin kaupalliseksi. Mutta tätä tehdään niin kauan, kun on hauskaa.» . Turhanpäiväinen ilkeily on ärsyttävää, ja pyrimme karsimaan sitä. Pari vuotta sitten oli hyviä toimittajia ja yksi hyvä koodaaja Tommi Forsström vapaalla. Tällöin organisaatiojärjestelmä pitää muuttaa täysin ja kirjoittajille tulee maksaa palkkaa», Markkola sanoo. Tämän jälkeen lukija voi jakaa jutun Facebookissa tai Twitterissa. Markkolasta Nuorgam voisi muuttua maksulliseksi mediaksi. Esimerkiksi 35-vuotias perheenäiti, joka kirjoittaa vauvablogia, voisi saada tippiä lukijoilta»
»Samana iltana kun jäin työttömäksi, päätimme perustaa Sylvin, ja se lanseerattiin huhtikuussa 2012. Kaikki ruokareseptimme ovat myös vegaanisia.» Sylvi ajaa arvojaan ennemmin rivien välistä kuin näkyvästi. Median kiinnostus yllätti. »Halusimme olla kevyempi ja aikakauslehtimäisempi kuin Tulva, mutta tyyliltään kuin Me Naiset. Meille riittää että Sylvi on tärkeä edes 50 ihmiselle tekijäpiirin ulkopuolelta. Uusien lukijoiden määrä menee aaltoliikettä ja riippuu julkaisujen tiheydestä, esimerkiksi siitä onko viikkoon julkaistu mitään.» Haapalainen toivoo, että Sylvi pysyy jatkossakin vapaana foorumina. »Deadlineista on pakko joustaa kirjoittajien mukaan, ja joskus jutut jäävät roikkumaan. »Se olisi hauskaa, muttei mikään realistinen tavoite sinänsä, eikä syy miksi tätä tehdään. Marginaali-ilmiöt ovat kulttuurille yhtä keskeisiä kuin mainstream-ilmiötkin.» »Emme puffaa mitään riistämistä ja alistamista» PIENI ON KAUNISTA Vaikka Sylviä lukevat myös miehet, Sylvi haluaa pitää naistenlehtinäkökulman.»Kir joitamme enimmäkseen naisista ja naisten asioista. »Emme puffaa mitään riistämistä ja alistamista. Julkaisumme on tarkoituksella vähän mitä sattuu.» EETTISYYTEEN PANOSTETAAN Alusta asti oli kuitenkin selkeää, että Sylvi halusi erottautua perinteisten naistenlehtien arvoista. Emme esimerkiksi ottaisi eläinkosmetiikkamainoksia Sylviin. Se on sinänsä ihan fine, mutta naisten ehostaminen ja kauneuden muokkaaminen toimii kuitenkin samalla luonnon ja eläinten kustannuksella.» Sylvillä onkin oma eettinen neuvostonsa, joka valvoo 44. Suurin osa toimittajistamme on naisia. Saimme alusta asti innostuneita, tuttuja ammattitoimittajia ja -kuvaajia mukaan.» Sylvi vertaili itseään alussa muihin naistenlehtiin. Suomalaisessa journalismissa kaikki on tarkkaan formatisoitu ja tehty putkinäöllä, kun taas Sylvi on tehty tippaleipäaivoilla. Jokaisesta asiasta löytyy kuitenkin aina joitain muitakin kiinnostuneita, joten Sylviä ei tehdä vaan itselle. Sylvillä on myös oma tuoteperhe, johon kuuluvat Sylvi-pinssit ja live-musiikkia tarjoava Sylvi-klubi. »Kaupalliset naistenlehdet ovat osittain feministisiä, mutta näissä lehdissä naisten vapautuminen, sosiaalinen tila ja lisääntymisoikeudet liittyvät suurimmaksi osaksi kuluttamiseen. Aina ei ole mitään käsitystä, mitä Sylviin on seuraavaksi tulossa ja milloin. TEEMA –TEEMA VAIHTOEHTOMEDIA – XXX NAISTENLEHTI ILMAN MEIKKIJUTTUJA Teksti Matleena Kantola Kuvat Hilla Kurki Manu Haapalaisen yhdessä avopuolisonsa kanssa ideoima Sylvi-lehti ajaa arvojaan enemmän rivien välistä kuin näkyvästi. LAATUA VAPAAEHTOISVOIMIN Positiivinen palaute motivoi vapaaehtoistyöhön. Nyt-liite kirjoitti meistä kuin olimme olleet verkossa vasta 20 minuuttia.» Sylvin taustaorganisaationa toimii osuuskunta. Verkossa ilmestyvä naistenlehti Sylvi kieltäytyy eläinkokeilla testatusta kosmetiikasta, turkiksista ja lihansyönnistä – mutta pilke silmäkulmassa. »Miksi pitäisi aina olla valtava?»»Meillä ei ole mitään intressejä tehdä lukijatutkimusta, eikä miettiä ihannelukijaa. Kulttuurivihkot 2–3?|?2013 1?|?2013 5?|?2013 Sylvin eettisen linjan toteutumista. Onhan meillä ollut missijuttukin, Haapalainen sanoo ja viittaa Miss Gay Finlandin haastatteluun. »Varmaan 90 prosenttia palautteesta on ollut kiitettävää tai muuten hauskaa. »Otamme esiin myös marginaali-ilmiöitä, mutta emme perinteisten naistenlehtien tapaan korosta haastateltavien rohkeita ja erilaisia valintoja. Aktiiviset kirjoittajat vaikuttavat sisältöön aika paljon. Ulkomainen esikuvamme on amerikkalainen Bust. Miksi pitäisi aina olla valtava?» Haapalainen kysyy. Sylvi-klubien lipunmyyntitulot ja artistipalkkiot, sekä mahdolliset tulevat mainostulot menevät osuuskunnan kautta. Sylvin päätoimittaja Manu Haapalainen sai idean uuden naistenlehden perustamiseen avovaimonsa kanssa. Jos tuo pisuaarin museoon ja sanoo sitä taideteokseksi, se on taideteos. Haapalaisen silloisessa työpaikassa Otavamediassa käytiin yt-neuvotteluja. Jos määrittelemme Sylvin naistenlehdeksi, se on naistenlehti. Haapalaisen mukaan Sylvi voisi muuttua maksulliseksi, jos se muuttuisi kannattavaksi. http://www.sylvi.fi Bust Magazine: http://www.bust.com. Sylvin tavoite on olla vapaa ja laadukas kulttuurimedia», Haapalainen sanoo.Sylvin tulevaisuus riippuu täysin aktiivikirjoittajien ja juttujen määrästä. »Se on aina koe: toimiiko julkaisu, jos sille ei anna suuntaviivoja vai hajoaako se.»
45. | 34 € 350 s. TEEMA – XXX LUE VASTAPAINOA Robert Gerwarth & John Horne (toim.) Sodasta rauhaan – Väkivallan vuodet Euroopassa 1918–1923 Syksy 2013 Max Weber Maailmanuskonnot ja moderni länsimainen rationaalisuus 213 s. | 38 € Filosofinen sanakirja on Voltairen (1694–1778) tuotannon summa, iskevän ajattelun ja lyhyen tyylin huippu ja nykylukijalle nautittavaa luettavaa. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013. Vatikaani kuitenkin liitti teoksen kiellettyjen kirjojen luetteloonsa. | 35 € 490 s. | 35 € 540 s. | 37 € Tiina Nikkola, Matti Rautiainen & Pekka Räihä (toim.) Kirsti Karila & Lasse Lipponen (toim.) Merja Laitinen & Asta Niskala (toim.) Toinen tapa käydä koulua Varhaiskasvatuksen pedagogiikka Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä 260 s. Vastoin tekijänsä toiveita ja pyrkimyksiä sanakirjan teemat ovat edelleen ajankohtaisia. V A S T A P A I N O . Uskalla ajatella. Nyt suomennettu painos vuodelta 1769 sisältää aakkosissa 118 pienoisesseetä, joiden aiheet ulottuvat Aadamista ja ajatuksenvapaudesta ylellisyyteen ja ympärileikkaukseen. Andres Kasekamp Pertti Koistinen John Quiggin Baltian historia Työ, työvoima & politiikka Zombitalous 350 s. | 35 € Voltaire Filosofinen sanakirja eli järki aakkosissa 526 s. Filosofisen sanakirjan avoimuus ja iloitteleva keveys ovat kaukana tietosanakirjan pönäkkyydestä ja kuivuudesta. Sanakirja on Voltairen lääke fanatismiin: filosofian harjoittaminen edistää suvaitsevuutta ja lisää nöyryyttä tietämättömyytemme edessä. | 37 € 224 s. | 36 € Johanna Hurtig Taivaan taimet – Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta 298 s. Aakkosellinen muoto kutsuu vapaaseen silmäilyyn ja selailuun muistuttaen samalla Voltairen ja valistuksen kahdesta tunnuslauseesta: Huvi ja opetus. (03) 3141 3501 tilaukset@vastapaino.fi 45. | 33 € 288 s. F I Osuuskunta Vastapaino Yliopistonkatu 60 A 33100 Tampere puh. Filosofian, politiikan ja eettisten pohdintojen ohella näkyvän paikan saa tekijän vapaassa hengessä lukema juutalais-kristillinen Raamattu. | 36 € W W W
»Valistusfilosofit halusivat kehittää rationaalisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskuntajärjestyksen.» Historiantutkimus on perinteisesti keskittynyt utopioihin ihannevaltiosta Platonista Thomas Moren kautta sosialistisiin ja kommunistisiin aatteisiin. Suomessa, entisessä Ruotsin suurvaltakauden muovaamassa rajamaakunnassa, oltiin etäällä aatteiden valtavirroista. Valistusajan poikkeuksellinen liberaalin talouspolitiikan keulahahmo oli A. Rauhallinen yhteiskunnallinen kehitys Suomessa oli hitaasti sulatellut järjen aikakauden aatteita ja saanut akateemisten piirien kautta kansallisromanttisia piirteitä. Nykyinen liberaalidemokraattinen yhteiskuntajärjestys esiintyi 1700-luvulla vain ajatusmalleina muutamien filosofien teoksissa. TEEMA BERGER – XXX VALISTUKSEN UTOPIAT Teksti Martti Berger Kuvitus Aino Keskitalo suomen valtiollisen muodostumisen alku- taival Venäjän suuriruhtinaskuntana sijoittui Euroopan historiassa 1800-luvun alkuun; aikaan, jolloin yhteiskunnallisia utopioita oli pohdittu sata vuotta. Suhteellisen vähälle on jäänyt valistusaatteiden tutkimus Venäjällä, ja sama koskee niiden merkittävintä kokeilua, sosialismia, jossa hallitsevien luokkien, aateliston, papiston ja porvariston määräävä asema oli väistynyt tehdas- ja maaseutuproletariaatin tieltä. Ehrensvärd), mutta myös akateemista suuntautumista kansatieteeseen ja etnografiaan (H.G. Martti Berger on helsinkiläinen kustantaja, kääntäjä ja kulttuurin monitoimimies. Utopioiden osuus valistuksen yhteiskunnallisessa ajattelussa oli keskeinen, sillä valistusfilosofit halusivat kehittää rationaalisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskuntajärjestyksen kuin hierarkkinen yhteiskunta säätyasemaan sidottuine etuoi- keuksineen. Mihail Mikeshin luo esseessään Vorontsov veljesten utopia aristokraattisessa senaatissa katsauksen Aleksanteri I:n taustaryhmien aatteista ja poliittisesta vaikutuksesta. Vesa Oittinen ja professori Mihail Mikeshin tarjoavat kaksi mielenkiintoista näköalaa esseissään. Hän kirjoittaa tällä palstalla Venäjään liittyvistä aiheista.. Hartman otti kantaa valistusfilosofiseen keskusteluun tuomalla ihmisen ymmärryksen keskeiselle sijalle yhteiskunnallisten valintojen pettävänä perustana. Pysyvämpänä, suhteellisen lyhytaikaisena poikkeuksena oli Ranskan vallankumous, jonka jäänteitä esiintyy kaikkialla eurooppalaisen kulttuurin alueella ja tietenkin erityisesti Ranskassa. Valtion osalta se tarkoitti verotuksen organisointia ja uusimpien sodankäynnin menetelmien soveltamista (A. Porthan), sivutuotteena kansakunnan käsitteen soveltaminen. Järjen eli valistuksen vuosisadan aatteet perustuivat etupäässä brittiläiseen (Bacon, Locke, Smith, Riccardo), saksalaiseen (Herder, Fichte, Schlegel, Kant, Hegel) ja ranskalaiseen (Montesquieu, Rousseau, Voltaire, Diderot) kirjallisuuteen, taloustieteeseen ja filosofiaan. Edellinen esittelee ensimmäisen tunnistettavan valistusutooppisen ajattelijan, turkulaisen akateemisen intellektuellin Gabriel I. Edellisen vuosisadan luonnontieteelliset aatteet olivat vielä utopistisina tavoitteina (Descartes, Galilei). Ranskassa valistusutopioita (Saint-Simon, Fourier, Proudhon) oli kokeiltu käytännössä, vaikka kokeilut olivat kariutuneet sisäisiin heikkouksiinsa ja ylivoimaiseen vastustukseen. Chydenius. Kuitenkin juuri valistuksen rationalismi viljeli utopistisia katsomuksia ja hankkeita kokonaan uudenlaista sosiaalista järjestelmää ajatellen, ja ideologialtaan se oli etupäässä humanistisliberaalista. Hartmanin, joka promootiorunossa Den tredje Odlingen vuodelta 1805 julistaa kehittelemäänsä sivilisaatioutopiaa lukevalle yleisölle. Pietarin kaupunki on ihanteellinen tausta aatehistorialliselle symposiumille koska se sulattaa kaikki aatteet elämää suuremmaksi metaforaksi. 46. Valistuneiden upseerien, aatelisten, kirjailijoiden ja porvariston aatteet eivät johtaneet muutoksiin ja ilmenivät hetkellisenä kuohuntana kuten dekabristikapina 1825. Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013 Sitä mielenkiintoisemmalta vaikuttaa Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin ja Pietarin Gornyi-yliopiston aatehistorian laitoksen yhteisprojekti »Valistus ja utopia», jonka kolmas symposiumi järjestettiin Pietarissa Suomen kulttuurikeskuksessa elokuun lopulla. Yhteistä valistusajattelulle Euroopassa oli poikkeuksetta eliittien johtava asema – olipa kyse akateemisesta, poliittisesta tai yleissivistävästä pyrkimyksestä. Kaikupohjana oli ’Ancièn régime’, jonka aatemaailma ja poliittinen valta nojasivat kirkkoon, hallitsijaan ja aatelistoon. . ja C.A. Pappiloista kehittyi maaseudulla kulttuurikeskuksia, joissa valistusaatteet ja järjen aikakausi esiintyivät lähinnä viljelysmenetelmien kokeiluina ja kehittelynä
»Kuinka ihmeessä tutkija voisi ratkaista, mitkä ovat ne menneisyyden tapahtumat, joilla on vaikutusta nykypäivän ilmiöihin, ellei hän käy systemaattisesti läpi koko menneisyyttä?» Koko menneisyyttä! Malinowskilainen voisi puolestaan kysyä: Miten historioitsija voi unohtaa valikoinnin tärkeyden. Samalla kun varmuus ja luottamus ovat välttämättömiä avuja, on yhtä välttämätöntä varautua pettymyksiin ja menetyksiin. Mutta ennen teknisen todennäköisyyden keksintöä uhkapelikirjallisuus rajoittui vain pelurin subjektiivisiin tiloihin. Lopputuloksia ei ehkä voi jännittää samalla tavalla. Ennen kuin tutkija kartoittaa menneisyyden koko syvyyden, hänen on rajattava aiheensa ja erotettava aineistossaan oleellinen epäoleellisesta, eikö. Mutta teknisen todennäköisyyden käsite auttaa muistamaan, että varmuuteni siitä, mitä on tulossa, on vain mielentila ja psykologista todennäköisyyttä (olen »melkein varma», että elämä hymyilee huomenna), mutta tämä ei vielä ole tietoa eikä teknistä todennäköisyyttä (joka yllättävän usein on intuition vastaista). Vanhan ajan romaani taas palkitsee lukijan vastaavasta juonihypnoosista. Jokainen joka lukee Caesarista, tiennee jo että Caesar tulee murhatuksi. Toki, mutta sen täytynee olla ikävän persoonatonta tai, kuten Austenia eräs henkilö sanoo historiasta: »Kumman ikävää, vaikka siinä on niin paljon keksittyä!» Kaikki eivät pidä laskemisesta (en minäkään). Koskeeko tämä sitten vain tulevaa. Mutta itse asiassa Finley ei suinkaan kiistä valikointia, ainoastaan sentyyppisen valikoinnin, jolla tutkija intuitiivisesti uskoo tulevaan »voittoon»: että hän auttaisi jonkin nykyongelman ratkaisemisessa. Paradoksi on suoraan verrannollinen riski- ja rulettiyhteiskunnan psykologiaan. Nykylukijaa ennustamisen juonellinen varmuus 1700-luvun romaaneissa miellyttää suhteessa tämän ajan epävarmuuteen. 47. Tottahan päähenkilöille on luvassa voitto satunnaisista esteistä. Olisiko muuta, ei-hypnoottista tapaa arvioida todennäköisyyttä. Tässä historioitsija M. Mitähän historioitsija siihen sanoisi. Sen ydinpiirteitä on juonellisen varmuuden puute. Se osoitti, että pelurin voitonvarmuus usein vain kasvaa silloin kun hänen onnensa on kääntymässä. Dostojevski on siten ehkä epäsuorasti vaikuttanut ennustamisen tekniikoihin enemmän kuin Austen... On väitetty, että todennäköisyyslaskennan synty liittyi uhkapelikirjallisuuteen, joka tuli todistaneeksi intuitiivisen ennustamisen petollisuudesta. TEEMA –TEEMA VAIHTOEHTOMEDIA – XXX Voiko menneisyyttä ennustaa. Vaikka hän olisi muuten halukas palvelemaan aikaansa, tehokkaan ajankohtaisuuden odotus ei hänen piireissään yleensä herätä hurraa-huutoja. V anhat romaanit, kuten Jane Austenin tarinat, ovat olleet suosittuja, eikä ihme: »varmuuden» ja »todennäköisyyden» välillä on nykyään suurempi ja hämmentävämpi juopa kuin Austenin päivinä. Finleyn vastauksessa »Malinovskin teesiin» aavistan piilevän ajatusidun, jota hän ei 47. Teksti Jan Blomstedt Kuvitus Elmeri Terho Moni menneisyyden tapahtuma oli vähällä tapahtua toisin. Vai vaikuttavatko. Mutta oliko murha väistämätön. Vanhat romaanit tarjoavat silti tai siksi turvallisen ennustamisen iloa, kunhan kerronnan vihjeistä osaa johtaa juonikaavan. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013. Tämä on selvää: ilman valikointia historioitsija hukkuu faktojen sekasortoon. Voiko menneisyyttä lainkaan ennustaa. Finleyn vastaus ajatukseen, jota hän kutsuu »Malinowskin teesiksi» (Bronislaw Malinowski oli kulttuuriantropologi, jonka mielestä kulttuurin ymmärtäminen vaati sen menneisyyden tuntemista soveltuvin osin): Tolkutonta! sanoo Finley. Sattuma ja kilpailevat todennäköisyydet vaikuttavat historian kuvaamme. AJANKOHTAINEN HISTORIA Asian voi ymmärtää eri tavoin. Yksi lähestymistapa, joka on ei-historioitsijoille tyypillinen, lähtee siitä, että menneisyyttä olisi tutkittava siltä osin kuin se on nykyhetkelle ja lähitulevaisuudelle hyödyllistä tai merkityk- sellistä. I. Entä historiassa. Peluri toimii »intuitionsa» eli sokean pelihypnoosin vallassa
1880 Darwin-luentosarjassaan Thomas Huxley käytti tätä nimitystä menettelytavasta, joka hänen mielestään yhdisti historiaa, arkeologiaa, geologiaa, astronomiaa ja paleontologiaa. Monikaan uuttera oppija ei jättänyt jälkeensä oppijärjestelmiä eikä perimätietoa. Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013 ON VÄITETTY, ETTÄ TODENNÄKÖISYYSLASKENNAN SYNTY LIITTYI UHKAPELIKIRJALLISUUTEEN. Ennustamisen teknisistä vaikeuksista ei nytkään päästä näin helpolla. Pahimmillaan historia menettäisi uskottavuutensa tai siitä tulisi vaihtoehtohistoriaa, fantasiakirjallisuutta joka tutkisi uskot- 48. Tämä on jo ennustamista. Ja kuka oppii. Darwinin evoluutio ei ollut vain taistelua, vaan vielä enemmän opiskelua yritysten ja erehdysten koulussa. Vaihtoehtohistorian ydinongelma ei kuitenkaan aina ole toisin-tapahtumisen tarkassa ennustamisessa. Borgesilainen tarinakertoja voi jättäytyä spekulaationsa vietäväksi ja hahmotella henkilön, joka tuntee itsensä moniaikaisen labyrintin »abstraktiksi sivustakatsojaksi» (tai ehkä jopa tietokoneeksi), mutta historioitsijan täytyy pitää spekulaationsa tietyissä rajoissa. Miten huonoa. Mistä ihmeestä mylläri oli saanut väärät vaikutteensa. Muuten maltti lupaa huonoa koko historiankirjoitukselle. Mutta olihan myös opettajallamme oppiaikansa, kuten muuten evoluutio-oppikin opettaa. jotka aiheuttavat kitkaa kaiken sen kanssa, mitä »aikakaudesta» ja sen maailmankuvasta muuten tiedetään. Teoriassa meillä voi olla historioitsija, joka tuntee »koko menneisyyden». Jos hänen muistinsa tämän ylikuormituksen jälkeen pystyisi vielä tuottamaan päätelmiä, pystyisikö hän edes silloin ennustamaan tulevaisuutta hyödyn mittapuilla. Tuskinpa. Ehkä löydämme heistä satunnaisia jälkiä, joutui inkvisition kuulusteltavaksi, hän kertoi avoimesti, mitä oli työstään ja kokemuksistaan oppinut ja sen nojalla yleistänyt omintakeiseksi kosmologiakseen. Renouvier polemisoi 1800-luvun historianfilosofioita, ei vain Hegelin vaan myös Auguste Comten uskoa yhteiskuntien lainalaisuuksiin. Eettinen painotus oli tärkeä esimerkiksi Charles Renouvierille, 1800-luvun ranskalaiselle filosofille, joka antoi omalle vaihtoehtohistorian versiolleen »ukronian» nimen (termi kuvasi ajan suhteen samaa kuin »utopia» paikan suhteen). Kuulustelupöytäkirjoista Ginsburg huomasi, että Menocchion oppi loukkasi, paitsi kirkon käsitystä harhaoppien vakiotyypeistä, myös sen ennustetta niiden leviämistavoista. TEEMA –TEEMA VAIHTOEHTOMEDIA – XXX ole halunnut kehittää teorian asteelle. Näin Hugh Trevor-Roper määritteli: »Historia ei ole vain sitä, mitä tapahtui, vaan mitä tapahtui erilaisten mahdollisten tapahtumien kontekstissa.» Jyrkimmin tätä ajatusta vastustavat kai deterministit, jotka puolustavat historiallisten tapahtumien lainalaisuutta ja »välttämättömyyttä». tavuuden ehtoja ja eksyisi vain spekuloimaan. Kun ammoisia syitä ei enää voitu kokeellisesti toistaa, ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin dedu-. Näin maltillinen kanta asettaisi myös determinismin kyseenalaiseen valoon, sillä jos ennustaminen on väärin, ei liioin voi väittää, että menneisyyden oli loogisesti pakko toteutua siinä järjestyksessä kuin se toteutui. Menneisyyden oppilaita oli useita, lukematon määrä; suuri osa on kadonnut näköpiiristä tai kauas aikakausihistorioitsijoiden mielenkiinnon valokehistä. Sen avulla saattoi tehdä ajassa taaksepäin suuntautuvia ennustuksia. Me, historian lukijat, vai menneisyyden ihmiset. Kun tämä 1500-luvulla elänyt mylläri VAIHTOEHTOHISTORIA Jorge Luis Borgesin tarinan Haarautuvien polkujen puutarha ydinajatus tiivistyy lauseeseen: »Aika haarautuu lakkaamatta kohti lukemattomia tulevaisuuksia.» Historioitsijalle Borgesin aikalabyrintti on karikatyyri siitä, ei kaikille mutta monille tutkijoille mielekkäästä metodista, jolla pohditaan historiallisen tapahtumasarjan vaihtoehtoja. Olettakaamme siis, että yksilöt olisivat jo Rooman valtakunnassa toimineet enemmän omantuntonsa mukaan: olisiko modernin demokratian aika koittanut aikaisemmin. Mutta voin kuvitella myös maltillisemman kannan, jonka mukaan spekulaatio on aina riskialtista uhkapeliä, kasinohistoriaa. Tästä käy esimerkkinä Carlo Ginsburgin Juusto ja madot –tutkielman sankari, mylläri Menocchion outo selitys maailman synnylle. Siitä on viisainta vaieta, koska se olisi ennustamista tai silkkaa sepittämistä eikä historioitsijan heiniä. Jos tällaista päättelyä arvostellaan kausaaliseksi jälkiviisasteluksi, ajatellaan että historia on pohjaltaan vailla sitä järjestystä, jonka kronologia siihen vaivihkaa tuo. Maltillisen kannan mukaan historioitsija voi korkeintaan todeta, että ilman Caesarin testamenttia Octavianus ei ehkä olisi saanut sitä arvovaltaa, jota hän tarvitsi noustakseen Rooman johtoon (Augustus Caesariksi), mutta ellei hän, kuka sitten. Menneisyyden »ennustettavuus» ei ollut Ginsburgin päämääräkään, minkä voi päätellä siitä, että hän korostaa mikrohistorian kvalitatiivisuutta (vastakohtana makrohistorian taipumukselle kunnioittaa määrän ja massan voimaa), mutta sen sijaan tämä mikrotason johtolankojen ja pienten laadullisten merkkien ystävä lämpenee selvästi, kun puheeksi tulee »Zadigin metodi». Huomatkaa ero perinteiseen kysymykseen »mitä historia opettaa?», joka tekee meistä oppilaita ja historiasta opettajamme. Ei kai hän itse koko roskaa keksinyt! Tutkija on tässä tapauksessa tuonut julki tunnetun historian sisään kätkeytyvän vaihtoehtohistorian tai ainakin vastatarinan, joka osoittaa, että sen perusteella, mitä aikakaudesta yleisesti tiedetään, on vaikea ennustaa mitä kaikkea ihmiset todella ajassaan oppivat. TAAKSEPÄIN ENNUSTAMINEN Mitä historiasta oppii. Pääongelman voi myös nähdä eettisenä: halutaan korostaa yksilön vapautta ja vastuuta sekä ulottaa se aina historian murroskohtiin asti
kun lopputulos tunnetaan ja erityisesti kun pitkän tähtäimen lopputuloksena on »paluu normaaliin». Häneltä kysytään, onko hän nähnyt hallitsijan kadonnutta koiraa ja hevosta, ja hän vastaa kieltävästi. Mutta lohduttaako tämä Ginsburgin lukijaa, joka saa tietää, että fiksu mylläri Menocchio poltettiin kerettiläisenä. Jälkiä lukiessaan Zadig siis »ennusti ajassa taaksepäin», mutta Voltairen tarinassa on yksi puute: Zadig on päätelmistään niin vakuuttunut (ja hän saa niille välittömän vahvistuksen), että hänen mieleensä ei edes juolahda, että kaikissa ennusteissa on riskejä ja epävarmuuksia. Tarinan päähenkilö tekee hiekkaan jääneistä jäljistä yksityiskohtaisia päätelmiä jälkien jättäjistä, koirasta ja hevosesta. Hän muotoili ns. HÄVIÄJIEN HISTORIA Aloitin juoniromaaneista ja lopetan historian juonellistamiseen, jota on puolustanut muun muassa Barbara Tuchman, 1900-luvun amerikkalainen historioitsija. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013. Mutta antaa samalla eläinten tuntomerkit (se kuulostaa pilkanteolta, ja hävyttömästä lausunnostaan Zadig saa raippoja). Sen mukaan mikään historian katastrofi ei pysty kuin hetkellisesti horjuttamaan normaaliuden voimaa: »Jo se, että jokin valitet- Tuchmanin laki on muotoiltu sitä psykologista todennäköisyyttä silmälläpitäen, että historiallisen kertomuksen lukija kaipaa turvaa, pitkän tähtäimen positiivista ennustettavuutta. Tuchmanin lain. Vanhan ajan romaaneissa »ennustettavuus» tarkoitti yleensä tätä, esimerkiksi Jane Austenilla avioliiton solmimista (se voi aiempaan tilaan verrattuna näyttää epänormaalilta, mutta ei unohdeta, että avioliitto on normalisoitumisen lupaus, HÄVIÄJIEN HISTORIASTA LÖYDETÄÄN VIELÄ MONIA TULEVAISUUDEN »VOITTAJIA». Vai tuleeko lohtu tiedosta, että myllärin 49. 49. Kaikki on hyvin niin kauan kuin historioitsija säilyttää jännityksen normaalitilaan asti. Mutta vastaan tulee toinen ongelma, narratiivinen: miten luoda historiaan jännitystä, ja juuri sen puolesta jännitetään). Biologian professori ja embryologian perustaja Thomas Huxley oli puolestaan lukenut Voltairen kertomuksen Zadig. Aina on siis ollut ja aina tulee olemaan kriisejä ja katastrofeja, jotka hermostuttavat ihmisiä, mutta kuohuntaa seuraa melkoisella varmuudella happy end, paluu normaalitilaan. tava kehityskulku tulee julkiseen tietoon, on omiaan 5–10-kertaistamaan ilmiön vaikutukset ihmisten mielissä», Tuchman sanoo. TEEMA –TEEMA VAIHTOEHTOMEDIA – XXX soida ne seurauksista. On harvinaista, että historioitsija suostuu näin rohkeasti ennustamaan historian kulkua
Aulikki Vuola. Gaudeamus. Hän on nostanut esiin myös häviäjien historian (jonka lajimuodoksi hän tosin ehdottaa elämäkertakirjallisuutta). Sen perustella olisi ollut vaikea ennustaa Tuchmanin lakia. Kirjallisuutta Borges, Jorge Luis (1969): Haarautuvien polkujen puutarha. TEEMA –TEEMA VAIHTOEHTOMEDIA – XXX näkemys maailman synnystä jollakin, tosin alkeellisella tavalla ennakoi tulevaisuuden ei-kerettiläisiä, materialistis-tieteellisiä teorioita. Vain häviäminen on varmaa. Ne voivat johtaa hyvävainuisen historioitsijan löytöihin. Morgenthau toivoi hallitukseltaan solidaarisuutta armenialaisia kohtaan, mutta sitä ei herunut. Ballantine Books. Jos haluaisi selittää Barbara Tuchmanin historioitsijan uran sillä, että hänen suvussaan oli historiallisia vaikuttajia, isoisä Morgenthaun tapaus olisi parasta unohtaa. Jos romaanissa juonen ennustettavuus on aina tarkoitushakuinen lupaus jännityksen laukeamisesta, niin historiallisessa kertomuksessa vastaava psykologinen peli voi onnistua vain kyllin pitkillä aikaväleillä. Mutta haluan myös kiittää Tuchmania. Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013 oli yksi noista historian häviäjistä. Sikäli menneisyyttä voi huoletta ennustaa: häviäjien historiasta löydetään vielä monia tu- levaisuuden »voittajia». 1913 Henry Morgenthau nimitettiin Yhdysvaltain suurlähettilääksi Turkkiin, jossa hän joutui todistamaan Armenian kansanmurhaa. (1975): Use and Abuse of History. WSOY. Suom. Karisto.. Tällaista tarkastelua vaivaa petollinen ennustettavuus – lopputuloksen »varmuudesta» huolimatta. Mainitsen nyt vain ohimennen, että Barbara Tuchmanin isoisä Henry Morgenthau 50. Matti Rossi. Penguin. . Tekeekö se maailmasta häviäjille turvallisemman, sen ennustamisessa on kuitenkin syytä olla epävarma. Kallio. Ei silti kokonaan ilman »narratiivisen harhan» vaaroja. Kannattaa muistaa se Barbara Tuchmanin ajatus, että häviäjien historiassa on vielä paljon selvittämättömiä johtolankoja. Kun lopputulos tiedetään, on houkutus muunnella koko prosessia lopputuloksen oikeutukseksi, niin että lopputulos näyttää suorastaan prosessin tarkoitukselta. Ginsburg, Carlo (1996): Johtolankoja. Voltaire: Zadig eli Sallimus (1986). Tuchman, Barbara (1982): Practising History. Koska hän kuitenkin otti armenialaisen katastrofin sydänasiakseen, hän jätti virkansa 1916 ja kirjoitti kirjan Murder of a Nation, jossa hän katkerasti tilitti epäonnistumistaan lähettiläänä. Suom. Finley, M.I. Suom. Häviäjien historiassa tulee vastaan mylläri Menocchio, jonka Carlo Ginsburg nosti unohduksesta, mutta myös moni rajatapaus, joka myöhemmän tiedon nojalla on jo pelastettu tarkistettuun voittajien historiaan (Galilei, van Gogh – koko listasta tulisi pitkä). Voitto oli »meidän» ansaittu palkintomme oikean asian puolustamisesta, hävinnyt puoli teki kaikki mahdolliset virheet. Tutkimalla historian häviäjiä, hän toteaa, huomaa miten arvaamattoman suurella oikeudella – ja psykologisella todennäköisyydellä – monen looserin ajatukset ja teot olisivat toisissa olosuhteissa ansainneet kiitosta ja arvonantoa. O.A. Katastrofi elää yhä armenialaisten muistissa huolimatta Turkin yrityksistä »normalisoida» tilannetta eli kieltää koko menneisyyden häpeä. Duckworth. Puhe »voittajien historiasta» viittaa tähän. Trevor-Roper, Hugh (1981): History and Imagination
Sieluun ei saa tatskoja. Vain sotilas erehtyy. Nälän näkemisestä monet katseet sen kun pulskistuvat. Kohta ajatuksilla ei ole ensimmäistäkään käyttöpäivää. Kukaan ei osta kirjaa, jossa on vain yksi sivu. Rikkaiden ylilyönnit ovat vain kapitalismin välilyöntejä ennen lopullista pistettä. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013. Pää valehtelee ruumiille, mutta jää siitä aina kiinni. Pikajumala. Just add Thinking. Sota tietää tarkasti. Kun totuus hyppää, ihminen tärähtää. Hengenpitimiksi pidättelevät henkeään. Porno, rakkauden munalukko. Tekopyhyys on kovaa duunia. Talous liukastuu vielä maailmaan. Maailman nopein ihminen: Ehti kuolla. Kun juutalaiset sanovat, että jumala asuu yksityiskohdissa, protestantit kuulevat: pikkutarkoissa pikkusieluissa. Ihminen on tänään konetta mielistelevä koira. Peiliintuomitut eivät pakene. Sotilaat lienevät puoliksi tai kokonaan jumalia. Rupesi filosofiksi. Otsaani koputettiin: Minä täällä! En avannut päätäni. Rikkaan vastaus maailman nälkään: kiitos, söin jo. Mitään kohteliaisuuksia uskonnot eivät ateismista ole koskaan sanoneet. Siniverisistä löytyi heti sikoja. En uskalla herätä aikaisin aamunkoitossa. Harmi. Nainen halusi olla kala, jotta edes joskus pyydettäisiin ulos. Pitkällisten ja perusteellisten tutkimusten jälkeenkään sioista ei löytynyt yhtään siniveristä. Sielunoteerattu ajattelu. 51. Kant on filosofian avovankila. Kävi vieraissa, itsessään. He osaavat avata tulen. 51. TEEMA –TEEMA VAIHTOEHTOMEDIA – XXX MIETISKELYJÄ 2012–2013 Teksti Pekka Hongisto Kuvitus Aino Keskitalo Instant Philosophy. Kuoleman jonossa ei kukaan etuile. Useimmissa ei ole sitäkään. Maailman pienin ihminen kutistui filosofiaan. Lisätään vain … Lisätään vain … Viisauden viini avataan kysymysten korkkiruuvilla. Silloin haetaan ihmisiä teloitettaviksi. Helppo paeta mutta helpompi olla siellä turvassa. Papukaijat pitävät lukeneita häkeissä. Anonyymit pullopanttivangit. Filosofian rajalla: Nothing to declare. Vapauden slangia puhutaan eniten sodissa. Elämääntuomittu yritti karata. Schopenhauer sanoi panteismia kohteliaaksi muodoksi ateismia. Kännykät korvanvartijoina, tietsikat päänvartijoina. Hegel tutki sitä filosofian murhan motiivina. Kant kiristää aivoja. Kun sanat helisevät, todellisuus helähtää sirpaleiksi. Uskottaisiinko piruun, jos hän olisi luonut kivuttoman syntymän
Ajatus toimii usein selkäydinvoimalla. Aika vähän kehutaan huippuhulluja. Pimeys köyristää kyttyränsä, kun valo heittää sen pois. Mahtaa jumalaa vituttaa. Sielu ja ruumis repesivät nauruun, filosofit seurasivat tapausta katseella. Filosofeja käsketään hakemaan keppi, jossa lukee Elämä. Kun raakaa ajatusta tarpeeksi hauduttaa, siitä tule sopivan mauton. Uuden aforismin parhaat (Pilke-kirjat 2011), Arkadia Gazette -aikakauslehdessä 2012, Helsingin kaupunginkirjaston sivuilla 2012 sekä Aforismeja raiteilla 2013 -kampanjassa metroissa ja raitiovaunuissa.. Hongiston aforismeja on julkaistu aiemmin teoksessa Tiheiden ajatusten kirja. Valehelvetissä saa valohoitoa. Yhteinen raha on varmaan likaista, kun se pitää putsata yksityiseksi. Yllytyshullu kohtasi mielipuolen ja jakoi hänen kanssaan näkemyksen filosofiasta. Ne puhuivatkin taivaan sijasta maasta. Luodin ääni kuuluu vasta kun se on osunut, filosofian ääni kuuluu kun se ei enää yritäkään osua. Länsimaisen kulttuurin suuria paradokseja on se, että se on kaatanut penis-totemin tabuksi ja silti sitä yritetään päivittäin nostaa pystyyn kaikin keinoin. Nykyleffat ovat biojätettä. Masennus on maailman kallein pullonavaaja. Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013 Pekka Hongisto on helsinkiläinen vapaa filosofi, taiteilija ja kirjoittaja. Mistä saa erorahan kapitalismista. Jos matematiikka on ajan ainoa aate, se on silloin myös viimeinen. Suurin vapaus lienee aina ollut vapaudentappamisenvapaus. Myönnetty! Rättiköyhälistö ryysii ryysykapitalismin raunioille napa vilkkuen. Kirjoittajien kesäristeilyn järjestää Dead Lines. Muisti, tikkuja sormissa. Kaikissa uskonnoissa maa on taivaan yläpuolella. Akateeminen filosofia on hidas kuin luoti, joka eksyy aina. Kapitalismi on luonut niin suuren pääoman, ettei se jaksa sitä itse nostaa. Jotkut pitivät satamajärjestäjän hommaani epäfilosofisena, mutta ennen vanhaan se oli satamavalvojan lähin esimies. Lapsena en tehnyt läksyjä, ne yrittivät tehdä minut. TEEMA – XXX Menin kuuntelemaan puhetta uskontojen ympäristökäsityksistä. Nykymusiikki iskee kuulijaa selkään tahtipuukoilla. Muovikassit, ihmisten laahusankkurit vapauden valtamerissä. Vegaanissakin ruoka tulee joka tapauksessa lihaksi. Naisfilosofit tuppaavat puhumaan ruumiista haudanvakavasti. 52. Koirat mielistelee, filosofit kielistelee. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat muun muassa Leonardo da Vinci, Aleksis Kivi, neurotieteet, musiikkifilosofia, aforismit ja filosofiakahvilat. Mahan kevyttaivaasta luullaan saatavan haudalle kevytpierut. Orgaaniset intellektuellit ovat Gramscin ajoista muuttuneet maatumattomaksi jätteeksi. Onko valefilosofi nähnyt filosofin. Uskonto on aivolihaskramppi. Luulokuollut joutuu valetaivaaseen. Xavier de Maistre toimi Turun satamavalvojana 1816. Otetaan kapitalismin viimeinen pykälä: Sijoittajavastuuvapaus. Samalla kun ruumiin uskomushoito tyrmätään, sielun uskomushoito on tyrmäävän suosittua. Sorry, mutta neitsyyttä ei voi palauttaa, sanottiin Neitsyt Marialle Kätilöopistolla
Kirja päättyy, kun Juho Niitty joutuu sairaalaan leikkaukseen loppuvuodesta 1964. Nummisesta että Juhani Ahosta (Nummi 2012).) Nummisen kirjan alaotsikko »Opiskelija Juho Niityn sivistyshankkeet 1960–1964» kertoo varsin tarkasti, mistä kirjassa on kysymys. A. Hän siirtyy val- 53. Myös Saksassa on ilmestynyt muutama kirja, mutta ei Helsinkiin-kirjaa. Hän on seurannut suurta määrää luentoja ja suorittanut monia peruskursseja, mutta ei näytä varsinaisesti edenneen cum laude -opintoja pitemmälle. Suuresti arvostamani Trygve Söderling kuuluu tähän melko harvalukuiseen joukkoon, ja hän on kääntänyt Nummisen teoksia, muun muassa Tango on intohimoni ja Helsinkiin, ruotsiksi. A. Nummista niin kirjan nimeä kuin päähenkilön nimeä (Juho Niitty) myöten. Nummisen Helsinkiin. Juhani Ahon kirjalla Helsinkiin (joka päättyy siihen, että ylioppilas saapuu umpijuovuksissa ja rahansa pois antaneena Helsinkiin monivaiheisen matkan jälkeen) ja M. Kirjailija Juhani Aho inspiroi M. Nummisen kirjalla ei kuitenkaan ole valtavasti yhtymäkohtia, paitsi ehkä kiinnostus toiseen sukupuoleen. Olen aina ollut sitä mieltä, että paras suomalainen 1960-lukua käsittelevä teos on M. Sen ensimmäisessä lauseessa kuvataan, miten Juho Niitty lähtee Somerolta syyskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1960 bussilla Helsinkiin opiskelemaan valtiotieteitä. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013. A. A. TEEMA KIRJAESSEE – XXX Äärimmäisestä positiivisuudesta äärimmäiseen negatiivisuuteen Teksti J P Roos Kuvitus Toni Halonen Jörn Donnerin Mammutti sai kirjoittajan palaamaan M. 53. A. Kiinnostava yksityiskohta on, että Nummisen Helsinkiin ilmestyi suomeksi Schildts-kustantamolta, joka ei sitten julkaissut ruotsinkielistä laitosta (se valmistui aika paljon myöhemmin)! Eivät ne ikävä kyllä Ruotsissakaan hirmuista vastakaikua ole saaneet, vaikka M. A. Nummisen kirjallisen toiminnan varjoon jääminen on valitettavaa, sillä mielestäni Numminen on ehdottomasti suomalaisen 60-luvun modernin yhteiskunnan ja sukupolvimuutoksen (ja 60-lukulaisen avantgardismin!) loistavimpia kuvaajia. On todella ihmeellistä sattuman kauppaa, mikä paikalliseen miljööseen ankkuroitunut kuvaus yhtäkkiä muuttuu universaaliksi ja mikä ei. Tulossa on sen sijaan saksankielinen kirja Nummisen Saksa-kokemuksista. Mutta meitä Nummisen kirjallisen tuotannon ihailijoita ei ole tarpeeksi. Tässä välissä Juho Niitty on opiskellut erittäin laaja-alaisesti ja ahkerasti, mutta ilman että tutkinto vielä edes häämöttäisi. Numminen on siellä varsin tunnettu hahmo. Ehkä Nummisenkin olisi pitänyt luoda paikka, joka ei olisi ollut »Helsinki», vaan mikä tahansa eurooppalainen keskisuuri yliopistokaupunki 1960-luvulla. Nummisen ja Donnerin alter egot muodostavat hurjan kontrastin: siinä missä Numminen tekee pienistä asioista suuria, jännittäviä, kiinnostavia, Donner tekee päinvastoin suurista asioista pieniä, tylsiä, pahimmillaan »paskaa». (Mainittakoon, että tähän liittyy vielä yksi samankaltainen nimi, Jyrki Nummi, joka on kirjoittanut kiintoisia juttuja sekä M. Nummisen 1960-lukukuvauksiin
Niitty saa kutsuja erilaisiin merkittäviin juhliin. Tältä osin kirja on erinomaista 60-lukulaisuuden alkuvaiheiden dokumentointia. Niitty on mukana tilaisuuksissa jotka aiheuttivat ensimmäisiä skandaaleja tai synnyttivät keskustelua. Taiteesta keskeisessä osassa on musiikki, mutta myös elokuvat, keskeiset näytelmät ja romaanit tulevat mainituiksi. Suuren vaikutuksen Niittyyn tekevät muun muassa Erik Allardt, Heikki Waris ja Oiva Ketonen. Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013 opiskelija- ja kulttuurielämään. Tässä merkittävän sijan saa juuri modernismin nousu ja oivallus taiteen monimuotoisuudesta ja uusista mahdollisuuksista yhdistellä erilaisia korkea- ja populaarikulttuurin elementtejä. Se sai hänet oivaltamaan populaarikulttuurin merkityksen, kun tätä ennen hän oli ollut tiukka korkeakulttuurin harrastaja. Kirjan perusteella on selvää, että juuri filosofia on viime kädessä ollut Niityn/Nummisen opintojen pysyvin elementti. Melko jälkeen pian Juho opintojen alkamisen Niitty heittäytyy 54. Saamme seurata 60-lukulaisuuden syntyä sen alkumetreiltä asti, erityisesti musiikkielämän puolella. Hän alkaa myös vähitellen kypsyttää omaa esiintuloaan esittäväksi taiteilijaksi. TEEMA – XXX KIRJAESSEE tiotieteellisestä historiallis-kielitieteelliseen opiskelemaan sosiolingvistiikkaa ja laajentamaan filosofian opintojaan. Silloin tällöin mainitaan kirjoja, joille Niityllä on erityinen merkitys. Esimerkiksi Pekka Kuusen kirjalla 60-luvun sosiaalipolitiikka oli Niitylle aivan käänteentekevä merkitys. Kirjassa kuvataan varsin perusteellisesti tuonaikaisia keskeisiä opettajia, heidän luentojaan ja teoksiaan. Hän käy kulttuuritilaisuuksissa ja konserteissa ja tutustuu kiinnostaviin henkilöihin, joista osa on mukana oikealla nimellään, osa salanimillä. Mutta hän NIITTY ON JOKA ALALLA INNOSTUNUT JA ANTAUMUKSELLINEN.. Valtio-oppi, jolla Niitty aloittaa opintonsa, ei sen sijaan enää innosta kovinkaan paljon. Nummiseen pysyvä vaikutus. Tästä siirrytään eräiden sosiologian perusteosten kautta Wittgensteiniin, jolla on ollut M. Niitty on hieman pettynyt siihen, että juhlissa, joissa nousevat 60-lukulaiset merkkihenkilöt tapaavat (esimerkiksi Tammisaaressa Claes Anderssonin luona), ei juurikaan keskustella olennaisista kysymyksistä, vaan ainoastaan juodaan ja käydään hyvin pinnallisia keskusteluja. A
Se keskittyy oikeastaan vain kulttuuriin: politiikkahan nousi merkittäväksi YKSI YHTYMÄKOHTA NUMMISEN JA DONNERIN VÄLILLÄ ON KAKSIKIELISYYS. Tämä konstruktio luo paikoin etäisyyttä, unohtuu paikoin kokonaan ja on minusta täysin tarpeeton lisuke. A. Hän päättää oppia puhumaan ruotsia sujuvasti. Siinä on selkeä faktion luonne: se on pitkälle dokumenttia 60-luvun alusta, yhden läheltä seuranneen näkökulmasta. Nummisen alter ego. TEEMA KIRJAESSEE – XXX ymmärtää, että tämä heijastaa uudenlaista rentoa elämänasennetta, jonka oppiminen on tärkeää. On se kamalaa, että on tehnyt mielettömästi työtä, mutta ei mitään niin, että edes itse olisi tyytyväinen, eikä saa mistään mitään tyydytystä. Kuten tavallista, Donner kirjoittaa itsestään, mutta heikon savuverhon takaa. Hänen lausuntojensa mukaan kirja on 60–80 prosenttisesti hänelle tapahtuneen kuvausta, naisseikkailujen osalta hieman liioiteltuna. Hän tutustuu Allardtin luennoilla älykkääseen opiskelijaneitoseen Aulikkiin, jonka kanssa koetaan ensimmäiset seksuaaliset nautinnot. Ja Niityn siirtymistä historiallis-kielitieteelliseen perustellaan sosiolingvistiikan kiinnostuksella. Nummisen kirjat olivat monessa mielessä aivan täydellinen Donnerin vastakohta. Niitty on joka alalla innostunut ja antaumuksellinen amatööri. Tähän on vaikea mitään lisätä. Kuten nyt vaikkapa Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikasta, jossa ajatus, että nyt tavoitellaan myös viihtyvyyttä, on jotain aivan fantastista (»valtavan oivaltava itsestäänselvyys: Yhteiskunnassahan pitää viihtyä!»). Oikeastihan tämä nyt ei mikään suuri läpimurto ollut, joskin vieläkin yritetään elätellä keskustelua hyvinvointivalti- 55. Nummisessa taas on juuri niin ihastuttavaa, että hän innostuu aivan mitättömistäkin asioista, tai sanokaamme muistaa (hyvin) elävästi ihastuneensa. Kaikki nämä Niityn kehityksen eri osa-alueet kuvataan hyvin samalla tavoin, samalla rekisterillä, siis innostuneesti, vakavamielisesti, hieman naiivisti. Sivumennen sanoen Juhani Ahon kirjoista löytyy enemmänkin yhtymäkohtia Donneriin kuin Nummiseen. Toisaalta se on erilainen Bildungsroman, jossa päätepisteenä ei ole sankarin päätyminen johonkin uuteen olomuotoon tai ratkaisuun, vaan se päättyy epäselvyyteen siitä, onko sankarilla mitään tulevaisuutta edessään. Seuraavassa on kuitenkin lähdetty siitä, että se mitä Jörn Donner kirjoittaa Mammutissa J:stä, on se sitten ensimmäisessä tai kolmannessa persoonassa, on tarkkaa omakuvaa, joskus itseironista ja hieman etäännytettyä, mutta useimmiten autenttista. Keskeisen osan kirjassa saavat Niityn seikkailut naismaailmassa. Vähitellen hän oivaltaa, että ilman ruotsin kielen hyvää hallintaa ei tuon ajan 60-lukulaisessa kulttuurimaailmassa pärjää. Yksi autenttisen Donnerin peruspiirteitä on juuri jonkinlainen pintapuolisuus ja ulkokohtaisuus: hän ei juurikaan pääse itsensä, saatikka muiden sisälle. Nummiselle kaikki on suurta ja vaikuttavaa, kun Donnerille mikään kokemus ei anna oikeastaan mitään. Hän on kotoisin puhtaasti suomenkieliseltä seudulta ja hänen ruotsin kielen taitonsa on pelkästään koulun varassa. 55. Valtaosa kirjasta on suoraa kertomusta Jörn Donnerin elämästä. Huomasin heti, että tässä olisi hieno kontrasti. Tätä seuraavat eräät muut merkittävät naiskokemukset sekä suuri ihastus Saara, joka kuitenkin torjuu Niityn aloitteet. Vain musiikki irrottautuu vähitellen tästä kuviosta, kun Niitty uppoutuu yhä enemmän modernistisen musiikin saloihin. Seuraavaksi tulee sitten saksa, kun Wittgensteinia pitää hallita alkukielellä. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013. Teoksen kantavana piirteenä on toki, että se on Bildungsroman mitä suurimmassa määrin. Sen leimallisin piirre on jo edellä mainittu naiivi positiivisuus, myönteisten piirteiden löytäminen kaikesta, myös sellaisista asioista, jotka aluksi vaikuttavat kummallisilta. Niinpä hän keskustelee muun muassa Erik Steniuksen kanssa ruotsiksi Wittgensteinista. Ei siis mitään läpimurtoa tai suurta muodonmuutosta. vasta 60-luvun loppupuolella. Mammutin lukija alkaa tuntee sääliä tai vastahakoista myötätuntoa Donneria kohtaan (Donneriin on tosi vaikeaa liittää mitään positiivisia tunteita), ja täytyy sanoa, että kun luin rinnan Nummista ja Donneria, niin säälini vain syveni. Viimeisenä erikoispiirteenä voi mainita Niityn kasvavan kiinnostuksen kieleen. Etäisyyttä antaa enintään monien henkilöiden nimettömyys ja tietty mahdollisiin kunnianloukkausjuttuihin liittyvä varovaisuus. Siinä missä Donner on kyyninen, katkeroitunut, kaikkeen tyytymätön, mistään ihastumaton, loputtoman levottomasti töitä huitaisemalla tekevä synkistelijä, joka ei viitsi opetella mitään kunnolla, joka ei viihdy missään, niin Numminen on aito, innostunut, kaikesta ihastunut, modernismia palvova, avantgardistiseen elämäänsä vakavasti suhtautuva, äärimmäisen positiivinen ja perusteellinen moniharrastaja. On selvää, että Juho Niitty on M. Tai niin kuin Donner itse analysoi asiaa: »Han (Jörn D) antar att boken ger vatten på kvarn åt alla dem som menat att J är en bluff, en Vielschreiber och mångsysslare som aldrig funnit sin rätta kärna, ett arbete som skulle ha varit mera fruktbart än det så kallade självförverkligande (eller självdestruktion) som dessa rader bär vittne om». Hän on luonut kirjalleen »toimittajan», jolle on antanut vapauden käsitellä saamaansa Jörn Donneriin liittyvää aineistoa. Sattumoisin aloin vakavasti pohtia kirjoitustani samaan aikaan, kun sain käsiini Jörn Donnerin tuoreen Mammutenteoksen – joka muuten sekin on Schildtsin (nykyään Schildts&Söderströms) kustantama. Ehkä kaikkein selvimmäksi kontrastiksi nousee se, että siinä missä Numminen tekee pienistä asioista suuria, jännittäviä, kiinnostavia, niin Donner tekee päinvastoin suurista asioista pieniä, tylsiä, pahimmillaan »paskaa». Hän on tavannut lukemattomia merkittäviä henkilöitä, osallistunut merkittäviin tapahtumiin, mutta jäänyt paitsi siitä tavattomasta innostuksesta ja ihastuksesta, jolla Numminen kohtelee paljon vähäisempiä tapahtumia
Ainakin voi sanoa, että HS ei Virkkusen aikaan ollut taatusti kepumyönteinen, vaikka arkiston lounasystäväni ovat nykyään vahvasti tätä mieltä... Numminenhan oli alun perin täysin suomenkielinen porvarispoika Somerolta (hänen isänsä oli osuusliikkeen johtaja). Se alkaakin kirjan loppua kohden muuttua yhä tärkeämmäksi. Hänelle musiikki oli erityisen tärkeää, mutta kyllä 56. Donner taas oli alun perin ruotsinkielinen, mutta osittain kapinoidakseen taustaansa vastaan hänestä tuli kaksikielinen, joka kuitenkin kirjoittaa ruotsiksi. Siitähän Numminen on kirjoittanut toisen, aivan loistavan kirjan nimeltä Tango on intohimoni, jonka senkin Trygve Söderling on kääntänyt ruotsiksi. 60-luvun alun suuret kirjallisuussensuuritaistelut dokumentoidaan tarkkaan. Voin vain kuvitella, miten hän myös seuraa kuvataidetta, elokuvia ja tietenkin kirjallisuutta ja runoutta. Nummista lukiessa kyllä todella surettaa, että tämä 60-luvun avoin ja intohimoinen radikalisoituminen niin nopeasti kääntyi melkeinpä vastakohdakseen (joskaan ei Nummisen kohdalla!). Kuvaus Aulikin ensimmäisestä viinanjuontikokeilusta on kaikessa viattomuudessaan todella, niin kuin Numminen sanoisi, »hurmaava». Nummiselle ruotsin kieli oli välttämättömyys kulttuurisesti, kun taas Donnerille suomen kieli oli välttämättömyys suomenruotsalaisuudesta irrottautumiseksi. Tultuaan Helsinkiin hän vähitellen oivalsi, että ruotsin kielen taito olisi hyvin tärkeä hänen avantgardeprojektinsa läpiviemiseksi. TEEMA – XXX KIRJAESSEE on ja subjektiivisen tyytyväisyyden suhteesta. Ja että avantgardisti saattoi myös harrastaa populaarimusiikkia. Myöhemminhän Donner ja Numminen tekivät yhteistyötä: Donnerin elokuvassa Perkele! Kuvia Suomesta on Nummisen ja Jani Uhleniuksen musiikki. Hän seuraa Erik Allardtia, Oiva Ketosta, Sven Krohnia ja DONNERIN EUROOPPA ON TYYPILLINEN ELITISTIEN EUROOPPA. Hägglund ja Lipponen puuttuivat, luultavasti koska olivat estyneitä). Tämä oli, niin kuin Nummisen tuntevat ymmärtävät, todella mullistava, elämää muuttava oivallus. Yksi yhtymäkohta Nummisen ja Donnerin välillä on kaksikielisyys. Eli jos kaiken tiivistää yhdeksi suureksi kontrastiksi, niin siinä missä Nummisen onnistuu tehdä melko pienestä suurta ja vaikuttavaa, Donnerin onnistuu tehdä suuresta mitätöntä, valjua ja monesti pelkkää »paskaa». Niin hänestä tuli täysin kaksikielinen suomalainen. Mainittakoon muuten, että Numminen/ Niitty tietenkin oli myös ihastunut Donnerista ja tämän Ylioppilaslehden kolumneista ja niiden monipuolisuudesta. Elokuvista hän ei ole niin otettu. Nummisen oopperainnostus on melko huima ja aika poikkeuksellinen. Hän otti hyvin vakavasti kirjallisuuden, taiteen, musiikin, elokuvien seuraamisen. Ja tietenkin avantgarde-musiikkia, joka itselleni on jäänyt vähemmän merkitykselliseksi, mutta joka tietenkin muodostaa Nummisen kannalta aivan keskeisen tekijän. Vielä yksi valtava kontrasti on, kun Numminen kuvailee 60-luvun juhlia, esimerkiksi Claes Anderssonin kotona (missä minäkin olin mukana), joissa Numminen teki ensimmäisiä hapuilevia taiteellisia yrityksiä, ja kun Donnerilla on päiväkirjamuistiinpanoja omista juhlistaan (vähän käy sääliksi puoliso Bitteä, joka järjesti hänelle hienot 70-vuotisjuhlat, missä muuten MAN esitti kuuluisan Perkele-laulunsa) tai vaikkapa Janne Virkkusen juhlista, joiden osanottajalista on kyllä aika kaamea: »Lasse Lehtinen, Eira Palin, Martti Ahtisaari och Eeva, Erkki Liikanen och Assi, Arne Wessberg och Leena, Rene Nyberg, Seppo Kievari, Seppo Kimanen, Aarno Laitinen, Seija Sartti, Micke Franck, Jari Tervo, Arto Mansala, Benjamin Bassins tokiga japanska fru», (ja 15 muuta, joita Donner ei tunne tai on unohtanut. Mutta Helsinkiin keskittyy silti enemmän muihin kulttuuririentoihin, opintojen ohella. Numminen tuo esille koko 60-luvun alun kulttuurimurroksen kirjon. Nummisen kirjaprojekti pyrkii kuvaamaan hyvin tarkkaan kaiken sen, mitä tuolloin tapahtuu ja mitä asioita Numminen seurasi. Numminen olisi kohdannut vaikkapa Sartren ja Beauvoirin Tornin baarissa – tai miten hän olisi tapauksen kertonut kirjassaan! Donner oli ilmeisesti sielläkin yhtä ikävystynyt kuin aina. Kansainvälisistä vaikutteista Numminen käy läpi koko kirjon: Sartre, Beckett, Kafka, Ionesco, Dario Fo, Resnais, ja huipennuksena Buñuel, jonka Andalusialainen koira saa Nummisen aivan haltioitumaan. Ja Nummisen »kosto» Saaralle, joka ei ymmärrä hänen erinomaisuuttaan, on myös jotain muuta kuin Donnerin ilkeydet entisistä naisystävistään. Pekka Kuusen tavattoman innostava teos sai Nummisen ymmärtämään että avantgarde olikin demokratiaan liittyvä käsite, ei äärimmäistä elitismiä. Nummisen/Niityn seksuaaliset kokeilut ovat myös jotain aivan muuta kuin Mammutin Donnerin, jolle seksikin oli ilmeisesti jonkinlaista nopeaa ja tehokasta suorittamista tai seksin harjoittamista mahdollisimman monen halukkaan (ja vähemmän halukkaan) naisen kanssa, siinä missä Niitty tyytyi hyvin hillittyihin ja varovaisiin kokeiluihin ihastuttavan Aulikkinsa kanssa, joka on neitsyt eikä ole koskaan juonut itseään humalaan... Donnerin. Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013 lukemattomia vähemmän muistiin painuneita professoreita (kuten Jussi Teljoa, yhtä tuon ajan »sammunutta» professoria). Sosiaalipolitiikkaan, omaan oppiaineeseeni, liittyy vielä sekin kiintoisa huomio, että Numminen innostui juuri Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikan kautta populaarimusiikista, kun aikaisemmin hän oli erittäin tiukka klassisen musiikin kannattaja. Niityn mielestä siinä missä sosiologia oli uutta taidetta, niin sosiaalipolitiikka oli dekkari (en ole aivan vakuuttunut tämän vertauksen oikeellisuudesta – Niitylle se tarkoittaa, että sosiaalipolitiikka on paljon vähemmän kiinnostavaa). Tämän lisäksi Numminen kuvailee tuon ajan merkittäviä luentoja ja myös erilaisten outojen professorilintujen esiintymisiä – kuten vaikkapa Uuno Saarnion, jonka mielestä kansakoulu oli suuri onnettomuus, kun rahvaalle opetettiin asioita, joita heille ei olisi pitänyt opettaa
Lukija voisi olla toista mieltä, siis mitä tulee Donnerin taloustaitoihin. Voisinpa väittää, että Donnerille asumiskelpoisen Suomen pohjoisDonnerin 57. On vähän paradoksaalista, että Euroopasta Donner jaksaa innostua, kun ei juurikaan mistään muusta. Eurooppa-innostus, josta Numminen myös kertoo, elää edelleen voimakkaana. Mutta kulttuurimuutoksen kuvauksena Donner käsittelee kohtalaisen paljon juuri 60- ja 70-lukua. Jörn Donner on itse asiassa monissa kirjoissaan kuvannut samaa aikakautta kuin Numminen, mutta tarkastelen siis tässä nyt vain Mammuttia, joka on hänen viimeisin ja kokonaisvaltaisin esityksensä. 57. Mutta tässä hän edustaa oikeata eliittien Eurooppaa: kosmopoliittista, monikielistä Euroopassa kuin kotonaan olevaa ihmistyyppiä. Ja se, mitä tässä tietenkin eniten vertailen, on yleinen ilmapiiri ja suhtautuminen. Loppua kohti vain Otto muuttuu tärkeämmäksi, koska musiikki nousee yhä keskeisemmäksi asiaksi. Småningom blev han en oklar symbol för oliktänkande.» Tämän näkemyksen oikeutuksesta Numminen antaa kirjassaan todistuksen: Donnerit (sekä Jörn että Otto) ovat keskeisiä henkilöitä hänen kirjassaan. Hän tulee erittäin varakkaasta kulttuurisuvusta ja on perinyt paljon (jonka perinnön hän itse sanoo menettäneensä kokonaan, mikä saattaa olla totta tai sitten ei). Toisaalta Donner on täysin kritiikitön EU-intoilija. Se kattaa koko Donnerin pitkän iän ja 60-luku on siinä melko vähäisessä roolissa. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013. Ja Numminen on kutsuttu Åbo Akademin kunniatohtoriksi, kun taas Donner valittaa (myös) siitä, ettei häntä ole kutsuttu kunniatohtoriksi mihinkään… Mikä onkin kyllä melko yllättävää. Donnerin Eurooppa on tyypillinen elitistien Eurooppa: kielellä tai paikalla ei ole muka mitään merkitystä, voi asua missä vain (kun Donner itse asiassa ei ole asunut juuri muualla kuin sukunsa vanhoissa paikoissa Pohjoisrannassa ja Bromarvissa ja kokenut yhden konkursseista Hyvinkäällä, joka on suvun kartanon paikka). Vaikka Mammutista ei oikeastaan voisi päätellä, niin »I en förgången tid, 60-tal, hade J kanske en viss andel i den förvandling till ett öppnare samhälle som då skedde i Finland. Donner on sitä mieltä, että hän oli vain liian kiltti, mutta kyllä sitä talouselämässä pidetään tyhmyytenä, ettei selvitä liikekumppaniensa taustoja. Toisaalta Nummisen musiikki on jäänyt elämään. Tosin tämä sukulainen oli kuulemma lisäksi tyhmä, mitä Donner ei mielestään ollut. Hän ei tietenkään viihtynyt EUparlamentissa, mutta on silti sitä mieltä, että yhtenäinen Euroopan liittovaltio olisi loistava ajatus. Donnerin kohdalla voi puhua yläluokkaisuuden kirouksesta. TEEMA KIRJAESSEE – XXX suhtautuminen elokuvaan on hyvin kaksinainen: hän piti sitä hulluimpana elokuvanaan, joka tuli hänelle hyvin kalliiksi, eikä mainitse Nummista nimeltä. Hans bok, nya Boken om vårt land – – hans filmer, och hans existens medverkade till en för Finland ny urban ideologi och en friare inställning till sex och könens jämlikhet, men han var en av många. Donnerin mielestä Euroopan yhtenäisyys on itsestäänselvyys. Hän on itse ollut taloudellisesti todella surkea toimija, joka jossain vaiheessa mainitsee typerän sukulaisen, joka on epäonnistunut kaikessa mitä on yrittänyt, aivan niin kuin Donnerkin
Opiskelija Juho Niityn sivistyshankkeet 1960-1964 , Jyväskylä: Schildts M. Kulttuurivihkot 5?|?2013 1?|?2013 Täytyy nyt todeta, että kyllä Donnerkin yrittää loppua kohti muuttaa antamaansa kuvaa ja väittää että on oikeastaan ihan onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Jyrki Nummi (2012): Modernist asymmetries. Mutta on kyllä pakko todeta että olen aika paljon lukenut Donnerin kirjoja ja ne ovat järjestään melko heppoisia, nopeasti kirjoitettuja, pinnallisia, niistä puuttuu se jokin. Kirjallisuus Juhani Aho: Helsinkiin (http://www.gutenberg.org/ ebooks/13580) Jörn Donner (2013): Mammuten ellerJörn Donner efterlämnade handlinga . Numminen! Joka siis kaivaisi esille kaikki helmet paskan joukosta. Nummen olemukseen liittyvää epämuodollisuutta. Sittenkin kannattaa ennemmin muistella onnistumisia. Ei ihme, että hän on katkera ja vihainen. Om illamåendets historia i Finland, Hämeenlinna: Schildts & Söderströms Jyrki Nummi : How to become an avant-garde artist. TEEMA – XXX KIRJAESSEE DONNERIN KIRJA ANTAA VAHVAN SUOJAROKOTUKSEN SITÄ VASTAAN, ETTÄ KUKAAN ENÄÄ KOSKAAN KIRJOITTAISI KIRJAA, JOSSA MARMATETTAISIIN KAIKESTA! raja kulkee jossain Helsingin Nordenskiöldinkadun kohdalla. Mutta kun hän ei osaa. Mutta muistan hyvin, kuinka ehdotin kerran ranskalaiselle naisystävälleni, että voisimme vaikka muuttaa Grenobleen Pariisin sijasta (jossa hyvin tiesin, että minulla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia). Tietysti myönnän, että tämä vertailuasetelma on ollut enemmän kuin epäreilu: Nummisen kirja keskittyy melko rajattuun aikaan ja elämänvaiheeseen, kirjoittaja on nuorempi ja kuvaa omaa nuoruuttaan, kun taas Donner kirjoittaa koko elämästään ja on kirjoittaessaan melkein 80-vuotias. Kirjoitus oli tarkoitettu Jyrki Nummen juhlakirjaan, mutta se arvioitiin siihen sopimattomaksi, kun tavoitteena oli pompöösi tieteellinen oppikirja.... Mutta hän voisi toisaalta olla vihaisempi itselleen sen sijaan, että liian usein muut ovat syyllisiä Donnerin epäonnistumisiin. Se näkee mielellään, että muut muuttavat töiden perässä Euroopan ympäri, mutta itse ei muuta minnekään, joskin hankkiikin lomapaikkoja sieltä sun täältä. Tai kannattaa kertoa epäonnistumisistaan enemmänkin hauskoina ja opettavaisina kuin katkerina kokemuksina. Numminen (1999): Helsinkiin. Ei se paljon vaatisi. Donner on matkustellut yllin kyllin, mutta ymmärtääkseni hän ei todellakaan ole asunut missään Euroopassa muutamaa viikkoa pitempään (paitsi Ruotsissa, eikä silloinkaan kokonaan, ja Yhdysvalloissa konsulina ollessaan). Itse tavoittelin J. A. Eli kyllä hän voisi elämäänsä myös hehkuttaa. Se oli lopun alkua; oivallus meitä erottavasta syvästä kuilusta. A. Failure as artistic practice in M.A.Numminen’s novel Helsinkiin – Paper presented in ??. Varsinkin kun kirjan lopussa kerrotaan, kuinka joku kysyi Donnerilta, miten hän eläisi elämänsä, jos saisi elää sen uudelleen, ja Donnerin hyvin painokas vastaus ensi hämmennyksen jälkeen on, että hän valitsisi minkä tahansa muun elämän, mutta ei tätä! On selvää, että Donner tarvitsisi nyt iloisen ja optimistisen elämäkerturin, tyyppiä M. Siihen nähden, että hänellä on ollut loistavia esikuvia ja yhteyksiä, tämä on vielä ihmeellisempää. A. Itselleni ei tule mieleen, vaikka olen myös ollut melko ahkera elokuvan harrastaja. Ja voisin vannoa, että kun MAN kirjoittaa lopullisen elämäkertansa 80-vuotiaana, niin se on takuulla yhtä kaukana Mammutista kuin Helsinkiin! . 58. Silti on selvää, että Nummisen ja Donnerin habitukset ovat täydellisiä toistensa vastakohtia. Paikkariippuvuus onkin äärimmäisen tärkeää juuri eliitille (Brysselissä juuri ja juuri kestää asua, vallan vuoksi). Mutta ei se ihan onnistu. Onko Donner tehnyt yhtään todella hyvää elokuvaa. Toisaalta on kyllä huomattava, että kirjassa kerrotaan vaikkapa Donnerin satumaisista toipumisista kahdesta eri syövästä ja tosi hankalista polvileikkauksista, ja kaikkien viinahuurujen keskellä Donnerin työteho on tietysti aivan vertaansa vailla. Centre, Periphery and Juhani Aho’s Yksin – Cahiers de la nouvelle Europe: Collections du Centre Interuniversitaire des Etudes Hongrois et Finlandais 17, 363–380. M. Eli oikeasti eliitti on äärimmäisen paikkasidonnainen ja perinteitä korostava. Numminen (1998): Tango är min passion, Jyväskylä: Schildts. Ja elokuvissa tämä pitää vielä enemmän paikkansa. Itsekin olen sen verran suomenkielistä eliittiä, että minun on vaikea kuvitella eläväni missään muualla Suomessa kuin Helsingissä. Donnerilla oli kaikki yhteydet ja mahdollisuudet, mutta hän ei käyttänyt niitä. Numminen on ehkä vähemmän paikkaan sidottu kosmopoliitti (ensin Somero, sitten Helsinki) ja taitaa kyllä hänkin olla EU-intoilija, ikävä kyllä… Donnerin kirja antaa aika vahvan suojarokotuksen sitä vastaan, että kukaan enää koskaan kirjoittaisi kirjaa, jossa marmatettaisiin kaikesta! Ainakin itseltäni meni maku suunnitelmasta, jossa olisin kertonut, missä kaikessa olen elämässäni epäonnistunut
ELÄMÄNI. 60 J.K. Johansson LAURA Kuka murhasi Lauran. KIRJA-ARVIOT 59. Kulttuurivihkot 5?|?2013. 58 Jari Tamminen HÄIRIKÖT Onko se häirintää jos se ei häiritse 59 Jonas Gardell ÄLÄ KOSKAAN PYYHI KYYNELEITÄ PALJAIN KÄSIN KIRJA-ARVIOT Ei vain kuvans AIDS -epidemian alusta 60 Ignacio Ramonet FIDEL CASTRO. Onko historia hänet vapauttava
hin. juontajia. josko kulttuurihäirintä olikin alusta alkaen vain kuvakauppiaat» Vuoden 1993 pamfletissaan Dery kuvaa kult- sosiaalisesti hyväksytty tapa purkaa sosiaalisen tuurihäirintää Bendixiä ja Umberto Ecoa lainaten ja taloudellisen eriarvoisuuden ja luokkaristirii- »sissisemiotiikaksi», joka pyrkii kaappaamaan tojen aiheuttamaa turhautumista – tapa rituali- merkityksenmuodostuksen pois markkinointi- soida vastarinta todelliseen vastarintaan ryhty- osastojen ja pr-firmojen käsistä ja takaisin kan- misen sijaan. lisuutta vastaan saarnaava performanssihahmo jamming), kuvaamaan mediakriittistä vandalismia, joka tarttuu radiohäirinnän tapaan lupaa kyselemättä »Taitavasti muokattu mainostaulu, uusi teksti Artikkelinsa Culture Jamming: Hacking, pastori Reverend Billy ja esittelyjä kaipaama- maalattuna alkuperäistä imitoiden, kääntää yri- Slashing, and Sniping in the Empire of Signs vuo- ton The Yes Men. tuotteistettua markkinakriittisyyttä. Kulttuurivihkot 5?|?2013 re Jam: How to Reverse America’s Suicidal Con- stweek-reitittimen kehittäneet haktivistit Danja Vasiliev ja Julian Oliver.. Deryn mukaan Lasn omi yritysten brändejä teoksillaan kolhinut kuvatai- koko maailma, hänen työkalunsa ovat muiden kulttuurihäirinnän Adbusters-lehden brändin pal- teilija Harro Koskinen. Muun muassa tai selitetä, mikä saa jotkut kategorioista vaikut- ääniä, tai huijattiin kaupallisten radiolähetysten vastamainoksistaan ja Älä osta mitään -päivästä tamaan hiukan irrallisilta. delleen rakentamiseksi – – vaatii visuaalisesti KESÄKUUSSA JULKAISTU ensimmäinen suomen- 208 sivua lukutaitoista haamujengiä», Dery kirjoittaa ja lu- kielinen erityisesti kulttuurihäirintää käsittelevä ettelee kulttuurihäirinnän lajeina muun muassa teos, Jari Tammisen Häiriköt - Kulttuurihäirin- vastamainonnan, mainostaulujen tärvelyn, per- nän aakkoset, jatkaa harmi kyllä enemmän Las- »KUN TIETOISUUS SIITÄ, kuinka asuttamam- formanssin keinoja hyödyntävät mielenosoituk- nin kuin Deryn jalanjäljissä. Dery taas lo- aiheen teoretisointia, muovaten termin samalla pettaa vuoden 2010 tekstinsä pohdintaan siitä, muotoon culture jamming. Esimerkiksi »Sota ja Monologissaan tunnetuiksi tullut Adbusters- leikki» -osiossa esitellään yksinkertaisesti nel- Bendix johti radiohäirinnästä, lehti ja sen perustajiin kuuluva jä tavalla tai toisella sotaan ja leikkiin liittyvää Kalle Lasn tykästyivät Deryn taideteosta. alussa valemainosmaalarin uransa aloittanut Ron Lasn on myöhemmin tullut English, taidemaailman vääristyneitä sukupuoli- ympäröivään viestintään ja muovaa siitä tunnetuksi muun muassa yhtenä Occupy Wall ja rotujakaumia kritisoiva Guerilla Girls, kaupal- mieleistään. »Epätoivoinen projekti merkitysten uu- Kulttuurihäirinnän aakkoset. täydennetty kirjaa varten. Kuinka paljon keskusliikkeet voivat repiä radiohäirintää käsitelleessä erikoislähetyksessä tournementin käsitteeseen sekä Baudrillardin meistä irti?» vuonna 1984. teoriaan postmodernin yhteiskunnan hyperreaa- Kirjan vajaat viisikymmentä kulttuurihäirik- lyhytaalto lisuudesta. KIRJA-ARVIOT ONKO SE HÄIRINTÄÄ, JOS EI SE HÄIRITSE. Samalla Dery listaa kulttuurihäirinnän köä ja -häiriötä esitellään haastatteluin ja pienin 70-luvun amerikkalaisessa radiopuhelinyhteisössä muodostunut taustavaikutteita sosialistimaiden samizdat-leh- tietoiskuin. 2013. Ja- luovempaa häiriköintiä, jossa hyödynnettiin 90-luvun alussa sarjan artikkeleita myös ottelua ei otsikoita lukuun ottamatta pohjusteta esimerkiksi ennalta nauhoitettuja keskusteluja ja kanadalaiseen Adbusters-lehteen. Muutamaa vuotta myöhemmin »Me [kulttuurihäiriköt] emme ole akateemikko- Open Magazine -lehden pamfletissaan Dery jatkoi ja» ja vaatii tekoja analyysien sijaan. Into. rinnän historiaa ja merkityksiä pohdiskellaan vain elämäämme, kasvaa, jotkut nousevat vastarin- Dery kytkee kulttuurihäirinnän Mihail Bahti- lyhykäisesti eikä aiheeseen oteta juurikaan kriit- taan», aloitti Crosley Bendix, audiokollaasiyh- nin tulkintaan keskiaikaisesta karnevaalista val- tistä etäisyyttä. Häiriköt ja tapahtumat Yksinkertaisimmillaan radiohäirintä oli pelkkää on jaoteltu kahdeksaan osioon, kuten »Kaapat- törkeyksien huutelua, mutta mukana oli myös DERY kulttuurihäirinnästä tu mainostila» ja ”»Taide brändiparodiana». Lisäksi tekstissä vilisee Lasnille tye Negativlandin jäsenen Don Joycen altere- lan symbolisena kumoamisena, situationistien tyypillistä melodraamaa: »Mikä on elämämme go, analyysinsa Over the Edge -radio-ohjelman spektaakkelin teoriaan ja siihen liittyvään dé- hinta. Iloisena yllätyksenä joukossa tyksen strategiset viestit itseään vastaan, – – ja den 2010 uusintapainoksen esipuheessa Mark on myös suomalaisen kulttuurihäirinnän isoisä, ohjaa katsojan pohtimaan kriittisesti alkuperäis- Dery kirjoittaa hiukan katkerana, että »Lasn otti 60- ja 70-luvun taitteessa poliisin, kirkon ja suur- tä yritysstrategiaa. Lasn julistaa, että massamediasta». JARI TAMMINEN (2013): Häiriköt. Kirjassa kulttuurihäi- me mediaympäristö muovaa ja ohjaa sisäistä set, hakkerismin ja erilaiset mediahuijaukset. kitilaa hämmentävä Brad Downey ja ovelan New- Lasnin vuonna 1999 julkaisemaa kirjaa CultuVUONNA 1990 The New York Times -lehdessä 60. Tekstit pohjautuvat Voima-lehdessä alakulttuuri, jonka jäsenet häiriköivät toisten oli distä fanien kirjoittamiin Star Trek -pornotarinoi- julkaistuihin artikkeleihin, joita on laajennettu ja käyttäjien keskusteluja omilla lähetyksillään. (radio jamming) uuden termin, kulttuurihäirintä (cultural KIRJOITTI Kulttuurihäirinnän keinojen täytyy muuttua, jotta häirintä säilyisi häiritsevänä. Nuoremmista tekijöistä maksamia ja hänen taiteessaan todellisia riske- velukseen ja latisti sen osaksi lehdelle ominaista kiinnostavia ovat esimerkiksi teoksillaan kaupun- jä», Bendix maalaili. Kulttuurihäirikön studiona on konseptin ja juoksi». esittelemään kulttuurihäirintätermiin, ja ottivat käsitteen PITKÄN URAN TEHNEISTÄ kulttuurihäiriköistä laajasti käyttöön lehdessä, kirjassa mukana ovat muun muassa jo 80-luvun ja lehden kautta termi levisi. Street -tapahtuman liikkeellepanijoista. julkaistussa artikkelissaan kulttuurikriitikko sumer Blinge – And Why We Must lukiessa on Mark Dery lainasi Bendixin lanseeraaman helppo ymmärtää Deryn penseyttä: Lasnin popu- kulttuurihäirintä-käsitteen kuvaamaan listinen, usein suorastaan faktoista piittaamaton uudentyyppisiä taiteilijoita, jotka Deryn mukaan vallankumousjulistus on kaukana Deryn akatee- »haastoivat taiteellaan, misesta analyysista – eikä Lasn tosiaan sanalla- jonka »rakenne, tyyli ja aiheet on johdettu kaan mainitse Deryä kirjassaan. salle
Rasmus tellä töitä kulttuurihäirintänä. Kenttätyötä tehdessään tui pehmeään poliisiautoon. Rakkaus. Molemmat päähenkilöt tekevät juhliin häiriköt sijoittaa – Kiasman aulassa Papun polii- mennessään jotakin sukunsa perinteistä poikke- siauto on varsin helposti paikallistettavissa tai- avaa: Rasmus ei vietä joulua perheensä kanssa, ja teeksi. ta olla mainintoja tiedotusvälineissä. Tälle on tietysti ymmärrettävä selitys: sä tarkastelussa kulttuurihäirintä uhkaa latis- 1. Nyt se jää katalogimaiseksi kokoel- on muuttanut Värmlannissa sijaitsevasta Papun virkattu poliisiauto PI541 on toki hauska maksi, joka esittelee kyllä monta kiinnostavaa te- pikkukylästä ja näyttävä työ, mutta onko poliisin ja autonval- kijää, projektia ja teosta, mutta antaa kovin vähän taidehistoriaa. kiinnostunut Tukholman homoyhteisöstä, josta museo Kiasmassa esitelty teos tosiaan kulttuurihäirintää. Itse asiassa kirja on mie- kyseessä ole ennemminkin vain näppärä media- lestäni ensisijaisesti kuvaus kahden miehen lap- kampanja. he eivät saaneet kuivata aids-potilaiden kyyne- neljästä syöpään kuolleesta tanskalaisesta, uuti- leitä ilman suojakäsineitä. roolissa. Ja vaikka Greenpeacen kampanjassa Neste Oilin sivustoja parodioitiin samannäköisillä EI VAIN KUVAUS AIDSEPIDEMIAN ALUSTA Benjamin taas viettää joulua, vaikka on Jehovan todistaja. Siksi on sääli, että Häiri- ta pääosin gallerioissa ja museoissa taideobjek- köt-kirja jättää kulttuurihäirinnän historiallisen tejaan esittelevää ammattilaiskuvataiteilijaa. hän tutustuu sattumalta Pauliin, joka hänen Papun poliisiautossa, tai vaikkapa »Perfor- lähtiessään kysyy: »Tiedäthän, että sinä olet manssit bisnesmaailmassa» -osiossa esitellyssä homoseksuaali, vai kuinka?» Benjamin toki Greenpeacen Neste Spoil -nettisivuparodiassa, tietää sen, mutta hän yllättyy siitä, että joku näkyvät kirjan ongelmat. si Kaija Papu ei toimi »vaikeasti paikallistettavas- Rasmus ja Benjamin kohtaavat vasta romaa- sa kohdassa taiteen ja aktivismin rajapinnalla», nin loppupuolella, Paulin jouluna järjestämissä minne Jari Tamminen esipuheessaan kulttuuri- juhlissa. suudesta, nuoruudesta ja homoksi kasvamisesta. 61. Juhlia käsitellään usean luvun ajan, jolloin niiden merkitys korostuu. KIRJA-ARVIOT Moni kiinnostava tekijä on myös jäänyt kirjas- le Lasninkin esittämät ajatukset kulttuurihäirin- Sairaus ilmestyy suomeksi keväällä 2014, ja kol- ta pois. Kirjan lopun perus- Neste Spoil -sivuilla – keino, jota monet häiriköt teella voi aavistaa, että Rasmus ja Benjamin tu- ovat käyttäneet huiputtaessaan suuryhtiöitä ja tustuvat toisiinsa myöhemmin paremmin. Pitää vain muistaa, että se ni Fight Club ottaa innoituksensa. Suomessa on rikkalaisen mediakeppostelun edelläkävijöiden todellisuuden takaisinvaltaamisena ja välineenä myös esitetty romaaneihin perustuva tv-sarja. Johnny Kniga. Suomentanut Otto romaanin tapahtuma-aikaan aidsista alkoi vas- tua markkinointinikseiksi ja tyhjiksi maneereik- Lappalainen. Esimerkiksi Kaija kusteluihin. Ensimmäi- si, symboliksi eleiksi, joiden avulla voi kätevästi 294 sivua. siä mainintoja tuolloin vielä nimeämättömästä esittää kriittistä joutumatta sitoutumaan mihin- aidsista kuvataan teoksessa muun muassa seu- kään todelliseen kritiikkiin tai kannanottoon. Mielellään olisin lukenut vaikkapa ame- nästä mediavälitteisen, spektaakkelinomaisen mas osa Kuolema syksyllä 2014. Ainakaan mediaa, poliisia tai taideins- Tukholmaan opiskelemaan hänellä on hieman ennakkotietojakin. Jonas Gardell (2013): Älä koskaan Aids-epidemia on teoksessa yllättävän pienessä KIRJAN EPÄANALYYTTISESSA ja kritiikittömäs- pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Alan Abelin ja Joey Skaggsin hämmästyttävis- taloudellisten intressien muovaamien merkitys- tä huijauksista, tai mystisestä Cacophony Society rakenteiden murtamiseen ovat edelleen kiinnos- -järjestöstä, josta Chuck Palahniukin romaa- tavia ja ajankohtaisia. Kun ja teoreettisen tarkastelun niin vähälle. normaalina pidettyä, minkä vuoksi myös kulttuu- Rakkaudessa tasapainottelevat viihdyttävyys sekä arka, äärimmäisen vakava aihe. Kulttuurivihkot 5?|?2013. niin sanottua sissimarkkinointia, joita Tamminen tajille osoitettuun määräykseen, jonka mukaan Esimerkiksi helmikuussa 1983 julkaistu uutinen esipuheessaan kiroaa. Pa- UUSIN JONAS GARDELL -suomennos, romaanitri- himmillaan tuloksena on Peter Gronqvistin kul- logian Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain kä- taisen Cucci-konekiväärin tai Jani Leinosen Louis sin ensimmäinen osa Rakkaus, käsittelee aikaa Vuitton -hautakiven kaltaista näennäiskriittistä juuri ennen suurta aids-aaltoa 1980-luvun alun huutokauppataidetta – tai juuri niitä kulttuuri- Ruotsissa. Hän asuu tätinsä luona ja on mistajan kanssa yhteistyössä tehty, nykytaiteen eväitä jatkokeskustelulle. Benjamin Aleksi Jalonen on puolestaan Jehovan todistaja, joka asuu yhä tituutioita se ei häirinnyt, ja suuri yleisökin ihas- vanhempiensa kanssa. mediaa – niin kannattaako kampanjaa käsitellä kulttuurihäirintänä, jos sen pyrkimyksenä ei oi- RAKKAUS EI KUITENKAAN kerro vain Tukhol- keastaan ole huiputtaa tai hämätä ketään. Selvästikään esimerkik- huomaa asian ja kysyy siitä suoraan. Ensimmäiset merkit, joiden mukaan kaikki ei ollut kohdallaan. Suomalaisis- mikä vuosikymmeniä sitten oli radikaalia ja kriit- ta häiriköistä poissaolollaan yllättää uutismedi- tistä, on nykyään todennäköisesti hyväksyttyä ja aa parodioiva Lehti-lehti. Trilogian toinen osa nen muiden uutisten joukossa, joiden aiheena oli Kuitenkin Negativlandin, Mark Deryn ja Kal- raavasti: »Kuinka olisi voitu aavistaa. Analyyt- monet esitellyistä taiteilijoista ovat lisäksi melko tisemmalla otteella kirja olisi voinut tarjota uusia Rakkauden päähenkilöinä ovat kaksi etabloituneita, tuntuu hiukan teennäiseltä käsi- näkökulmia suomenkieliseen taide- ja mediakes- nuorta miestä, Rasmus ja Benjamin. Selitys trilogian nimelle käy ilmi heti Niitä vain vilahti ohi Revolt-lehdestä, useim- häirinnäksi naamioituvia mainoskampanjoita, romaanin alussa: nimi viittaa sairaaloiden hoi- mat hyppäsivät tekstien yli lehteä selatessa. rihäirinnän keinojen täytyy muuttua, jotta häirinKIRJAN HÄIRIKÖISSÄ on mukana yllättävän mon- tä säilyisi häiritsevänä. Eikö man homoyhteisöstä
Näissä Castro. Nämä katkelmat ovat koskettavuudessaan kirjan parhaimmistoa. Klassiseen, ylevään reto- pauttava. OLEN kahvipöytä- ja – toden sanoakseni – myös kapakkakeskusteluissa huomannut, että ihmisillä että Rasmus ja Benjamin saapuvat Tukholman on yleensä voimakas mielipide Fidel Castron homopiireihin juuri aids-epidemian lähestyessä. Muutamissa seksin harjoittamisesta nuoren miehen kanssa. Kriittistä Kirjassa kuvataan lyhyitä, sairaalaympäristöön si- Castrolla on selvästi hyvä huumorintaju, laaja lukeneisuus ja valtava yleissivistys. Ne, jotka eivät Castron elämää tunne, voi- alueensa historiasta ja taustasta käsin. Castron mankaltainen, vaikka Rakkaudessa huumoria on jo aiheensa takia vähemmän. riseen tyyliin puhuva Comandante vyöryttääkin faktoja kuin liukuhihnalta. 756 Castro l’infidèle (Castro uskoton). Helppo olla huomaamatta, täysin ymmärrettävää, jos hyppäsi kohdan yli tai ei edes nähnyt sitä.» Romaania lukiessa ei voi olla pohtimatta sattuman merkitystä: on täysin sattumanvaraista, ONKO HISTORIA HÄNET VAPAUTTAVA. suomennettu Serge Raffyn herjaava elämäkerta lään homoseksuaalin kasvua 1970- ja 1980-luku- Kustannusosakeyhtiö Siltala. joittuvia katkelmia tulevaisuudesta: toinen mies on potilaana, toinen vieraana. Myös kirjoitustyyli on osittain sa- sivua.294 sivua. meellinen, eikä sitä liene syytä sen kummemmin No, Castrohan on läntinen hahmo ja Latina- kerrata, koska se lienee tuttu useimmille ihmi- laisen Amerikan tuote, jota täytyy ymmärtää sille. henkilöstä, mielipiteistä ja toiminnasta. Ennen kun ryhtyy otta- mandante itse saa vastata häntä vastaan esitet- maan kovin tiukkaa kantaa Comandanteen ja tyyn kritiikkiin ja esittää omaa analyysia. Mielestäni psykologisesti kiinnostava havainto oli, että tuhansia hehtaareja omistavan suurmaanomistajan pojasta tuli kapinallinen nimenomaan kodin ulkopuolisessa tiukassa koulutuksessa, jossa sadistiset opettajat piinasivat nuorta Fideliä ja hänen pikkuveljeään Raúlia. Kulttuurivihkot 5?|?2013 ja Aleksi Ahtola. Onpa Castrosta teoksissa ei viitata aidsiin, mutta niissä käsitel- Lappi-Seppälä ja Matti Brotherus. Jesuiittojen antama hyvä yleissivistys päntättiin päähän nyrkkien voimalla. Rakkaudessa tasa- INGNACIO RAMONET’N tekemä haastattelukir- henkilöä tunnutaan analysoitavan Suomessa painottelevatkin viihdyttävyys sekä arka, äärim- ja kertoo tarinan rikkaan perheen pojasta, joka maantieteellisistä ja poliittista syistä paljon mäisen vakava aihe. tärkeällä sijalla, kenties jopa tärkeämmällä kuin Ramonet’n kirjassa kiinnostavaa on se, että Co- sosialismin teoreetikot. Itsenäi- vat katsoa Wikipediasta. KIRJA-ARVIOT teetti on, että ranskaa jo lapsena opetellut Castro vaikkapa Haagissa pidetty homoeroottinen näyt- seurasi (ja ilmeisesti yhä seuraa) aktiivisesti sekä tely tai katolisen papin saama vankeustuomio Ranskan että Espanjan politiikkaa. Sen on selvästi hyvä huumorintaju, laaja lukeneisuus jälkeen voi itse päätellä, onko historia hänet va- ja valtava yleissivistys. sekä homoseksuaalisuuden historiasta Ruotsissa. Vaikka tunnenkin aika hyvin Kuubaan ja Castroon liittyvää kirjallisuutta, sain kirjasta paljon uutta tietoa Castron henkilöhistoriasta. Elämäni. Hänellä toimittama Castron oma versio tapahtumista. kuva Castrosta on usein kulloisenkin henkilön omien odotusten värittämä. Fidel Castron elämäkerta on ih- näkökulmien kautta. Toinen yllättävä havainto tai kuriosi- 62. Castrosta ja Kuubasta syyssankari Jose Martí on Castron ajattelussa on kirjoitettu jo aiemmin paljon suomeksikin. sivulauseissa paljastuu, että muu Eurooppa jää ilmeisesti huomattavasti pienemmälle huomiolle. Suomentaneet Jyrki saatavilla tiedonvälityksessä. Kuubaan, kannattaa lukea vaikkapa Castroa kri- Riikka Ylitalo Itä-Euroopan tuomien Legendaariselle vallankumousjohtajan per- tisoivaa kirjallisuutta ja sen jälkeen Ramonet’n soonalle on jätetty tilaa ja liikkumavaraa. Romaani tarjoaa myös tietoa teki kotimaassaan hiuskarvan varassa olleen val- Neuvostoliiton tukholmalaisesta 1980-luvun homokulttuurista lankumouksen. ITSE NÄEN Älä koskaan kuivaa kyyneleitä paljain käsin -trilogian ensimmäisen osan jatkona Gardellin teoksille Kummajainen astuu ke- Ignacio Ramonet (toim.) (2012): Fidel informaatiota ja näkökulmia on myös hyvin hiin (2002) ja Koomikon synty (2005). Positiivinenkin jen Ruotsissa
karuoasta. 221 sivua. Hän rakastaa pohjoismaisia dekkareita, HBO:n tv-sarjoja, hyvin kirjoitettuja seksikohtauksia ja sitä, että on lukenut kirjan ennen kuin näkee elokuvan.» Ihan nokkelaa. Miian veli, koulun psykologina työskentelevä Nikke, on epäiltyjen listalla. Johansson: Laura (2013). Sosiaalisen median lisäksi hän vaikuttaa olevan riippuvainen seksistä ja ros- KUKA MURHASI LAURAN. Formaatti herättää uteliaisuutta, eihän ryhmäkirjoittamista ole Suomessa paljon mainostettu. Kiinnostavampaa on, että kirjasarjaan on jo hankittu tv- ja elokuvaoikeudet. Johanssonin takana on teoksen lievetekstin mukaan: »[r]yhmä tarinankerronnan ammattilaisia. Vitsi ei kanna kovin pitkälle. J.K. Kenties tarkoitus on naureskella rikoskirjallisuuden konventioille. Kokonaisuuteen on nopeasti sotkettu ainakin lapsettomuus, elinkauppa ja seksuaalinen väkivalta. KIRJA-ARVIOT juttomia, mauttomia ja värittömiä. Sanni Purhonen UUDEN PALOKASKI-KIRJASARJAN avauksessa entinen poliisin konsultti Miia Pohjavirta päätyy opettajanakin poliisiksi, kun hän alkaa selvitellä 16-vuotiaan Lauran katoamista. Kirjailijanimi J.K. Tammi. Miian mieskuviot saavatkin kirjasta vähintään yhtä ison osan kuin katoamismysteeri. Tämä tuo lisänsä teoksen interaktiivisuuteen. Suurin osa teoksen henkilöhahmoista vain on melko ha- 63. Juonellisesti paljon jätetään avoimeksi tarkoituksella. Myös facebook-riippuvuus sopii oivalluksena hyvin maailmaan, jossa rikoksia ratkotaan pitkälti sosiaalisen median kautta. Miian Lauraa kovasti muistuttavan siskon katoaminen taas on aikanaan jäänyt ratkaisematta. Valitettavasti kirjan sisältö ei ole aivan yhtä nokkela. Päähenkilö Miia tuntuu kasalta sattumanvaraisia ominaisuuksia. Palokasken asukkaisiin ei silti kiinny eikä heistä oikein jaksa kiinnostua. Teksti sinänsä etenee kevyesti ja on yhtenäisen oloista. Sarjan seuraava osa saa varmasti lukijoita. Viihteellisenä tv-jännärinä sarja saattaa hyvinkin lähteä lentoon. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Asioita mutkistaa sekin, että Miia vaihtoi entiset työnsä opettajan hommiin facebook-riippuvuuden takia, mutta jutun myötä hän joutuu jälleen selailemaan päivityksiä
Näen lämpömittaristani, onko helle, hyytävä pakkanen vai yllättävän lämmin talvi. Ilmastonmuutos on vain jokin juttu tulevaisuudessa, mutta ei se tärkein asia keskellä akuuttia talouskriisiä. Ennen tällaisten seurausten toteamista ilmastonmuutoksen omakohtainen konkreettinen havaitseminen on yllättävän vaikeaa. Vaikka pitäisin päiväkirjaa lämpötiloista vuosikausia, en kuitenkaan pystyisi todentamaan ilmastonmuutosta. 64. Ajatus siitä, kuinka perhosen siipien heilahdus Brasiliassa voi aiheuttaa tornadon Texasissa, tunnetaan yleisesti, mutta tarvitaan melkoista fysiikan tuntemusta, jotta ymmärtäisi, miten näin voi käydä. Vaikka ymmärrämme, että ilmasto muuttuu, emme saa konkreettista otetta kasvihuonekaasuista. Vaikka tämä on tiedetty jo erinäisiä vuosia, silti kansainväliset ilmastoneuvottelut etenevät takkuillen, päästökauppa toimii surkeasti, elämäntavat muuttuvat hitaasti ja ehdotus Suomen ilmastolaiksi näyttää jäävän löysäksi. VOISINKO ITSE KATSOA, ONKO ILMASTO MUUTTUNUT. Jopa yksittäisten vuosien säästä joudumme siis muodostamaan käsityksemme aika abstraktin tiedon varassa. Mistä tiedän, että ilmasto muuttuu. Vasta eri puolilta maailmaa saadut monien vuosien tilastot paljastavat, miten maailman lämpötilan keskiarvo on kehittynyt. Tiedän sen, koska tie- deyhteisö on tutkimustensa kautta todennut näin käyvän. Ilmastonmuutos ei tunnu useinkaan aiheuttavan edes sellaista ärtymystä kuin bilettäjien puistoihin jättämät roskaläjät tai virtsan haju pitkin katua viikonlopun jäljiltä. Tätä tietoa ei siis voi havaita itse, vaan se on tilastojen varassa. En voi havaita edes niitä syitä, jotka saavat eri sääilmiöt heittelehtimään vuodesta toiseen, vaan tarvitsen tietoa kaaosteoriasta. Näen voimalaitoksen, mutta en näe, kuinka se muuttaa ilmastoa. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Se ei edes polta ihoani niin kuin ultraviolettisäteily – toisinaanhan ilmastonmuutos sotketaan otsonikatoon. Vasta vuosien tilastoista nähdään muutoksen trendi. Laitoksessa poltetaan kivihiiltä, mikä on yksi niistä syistä, joiden takia keskivertohelsinkiläisen on ainakin toistaiseksi vaikea vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2050 mennessä ympäristöjärjestöjen toivomat 90 prosenttia tai edes vaatimattomammat 80 prosenttia. Tämä voi vaikuttaa merkittävästi ihmisten mielikuviin ilmastonmuutoksesta. En näe itse ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutoksen seuraukset voivat hirvittää, mutta mitä voidaan sanoa, kun tulva tai myrsky yllättää. Yksittäinen kuivuus Afrikan sarvessa ei vielä traagisuudestaan huolimatta paljasta ilmastonmuutosta. Kyseiseen teoriaan liittyvät kauniit fraktaalikuviotkaan eivät auta ymmärtämään niin sanottua perhosefektiä. Ilman mittauksia emme edes huomaisi lisääntyvää hiilidioksidia, vaikka hengitämme sitä kaiken aikaa, ja vain tutkimuksista tiedämme, mitkä kaasut vaikuttavat ABSTRAKTI TIETO JOUTUU TAISTELEMAAN SYVÄÄN JUURTUNEIDEN MIELITEKOJEN KANSSA. Ehkä havainnollisinta on katsoa vierekkäisiä satelliittikuvia sulavien jäätiköiden koosta eri vuosina. Tiedämme siitä käytännössä pelkästään tieteellisten tutkimusten perusteella. PUHEENVUORO ILMASTONMUUTOKSEN SIETÄMÄTÖN ABSTRAKTIUS Kuvat Matti Paavola, Evakonpoika / Wikipedia. Kuljen usein metrolla ohi Hanasaaren voi- malaitoksen, yhden Helsingin Energian sähköä ja lämpöä tuottavista laitoksista. Jos ilmasto lämpenee pahimpien odotusten mukaisesti, seuraukset voivat olla rajut. Silti mittarini ei paljasta ilmastonmuutosta
Tämä viimeisin kysymys onkin jo abstrakti tieteenfilosofinen kysymys, joka ei helpota ilmastonmuutoksen konkretisoitumista kansalle kaikessa vakavuudessaan. Kun järjestetään jokin keskustelutilaisuus tai haastatteluohjelma, on suuri houkutus tavoitella draamaa vastakkainasettelusta, jolloin haastateltaviksi voi päätyä sekä tiedeyhteisön valtavirtanäkemyksen että marginaalisen käsityksen edustaja. PITÄISIKÖ KUUNNELLA KETÄ TAHANSA TASAPUOLISESTI. Jälleen on kyse etäisestä ilmiöstä. Mitä tällaiset näyt jättävät piiloon, kirjoittaja pohtii. Ehkä tunnetuin esimerkki on John Websterin elokuva Katastrofin aineksia, jossa into sai Websterin kuitenkin myös etsimään puuttuvaa tietoa – sitä, jota ei oikein saa omakohtaisilla arkihavainnoilla ilman tutkimusten apua. Vaikka ilmastonmuutos onkin ylivoimaiselle enemmistölle tutkijoista ilmeinen asia, edelleen riittää niitäkin, jotka yrittävät kieltää koko ilmiön. Mielipiteitä voi tarjota sähköpostitse osoitteeseen mielipide@kulttuurivihkot.fi tai postitse toimituksen osoitteeseen. Mitä tekee sähköstä vihreää, kun se tulee samasta töpselistä kuin ennenkin. Vaikka usein tieto ei saakaan tarttumaan toimeen, niin joskus asiasta on innostuttu, vaikka tietoa puuttuu. Tällainen »tasapuolisuus» ei valitettavasti anna oikeaa kuvaa siitä, missä tieteessä mennään. Moniko tietää, että noin puolet Suomen metaanipäästöistä tulee kaatopaikoilta tai miten metaani kaatopaikoilla muodostuu. MISTÄ NÄKISIN ELÄMÄNTAPOJENI VAIKUTUKSET ILMASTOON. Joukossa on varmaan vilpittömiä tutkijoitakin, mutta suuri osa kieltäjistä on kyllä joitain aivan muita kuin vakavasti otettavia tieteentekijöitä, koska mukaan sotkeutuu taloudellisia ja poliittisia motiiveja. Kaupunkilaiset voivat saada kokemuksen kasvihuonevertauksesta helpoimmin ehkä parvekelasituksen avulla. Miksi naudanliha on ongelmallisinta. Sen jälkeenkään hänelle ei havainnollistu, mihin jätteet päätyvät, vaan se mikä on poissa silmistä on poissa mielestä. Onneksi moni ottaa ilmastonmuutoksen riskin vakavasti ja haluaa torjua sitä. Kun kasvihuonekaasupäästöjä ei ole merkitty markettien tuotteisiin kuin poikkeustapauksissa, kuluttamalla vaikuttaminen vaatii sellaista tietoa, jota ei kaupan hyllyltä saa: tietoa kasvisruokaravintoympyrästä tai siitä, millaisella energialla kotimaiset kasvihuonekasvikset talvella kasvavat. Kun kuningaskuluttaja heittää jätteensä roskiin, hän ei näe, paljonko jätettä on syntynyt jo ennen hänen shoppailuaan. Se ei näy samalla tavalla kuin sinileväpuuro rannalla tai öljyvuodon likaaman linnun epätoivoinen räpistely, ja jos ilmastonmuutos onnistutaan torjumaan, niin onnistuminen näkyy siten, että mitään ei näy tapahtuneen. Tieteen esittäminen yleistajuisesti ei ole aina helppoa, eikä jonkin viestimen yleistoimittaja ole välttämättä taitavin henkilö tähän tehtävään. Ilkka Vartiainen 65. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Vaikka ilmastonmuutos on yksi vakavimmista ympäristöongelmista, se on samalla kiusallisen epähavainnollinen. Tämän seikan merkityksen ymmärtämiseksi pitäisi olla edes jonkinlainen käsitys sekä tieteen tekemisestä että siitä, mikä tekee tieteestä tiedettä. Ainakin tarvitaan tietoa kyseisen sähkön tuotantotavan vaikutuksesta sekä perusteita luottaa, että vihreää sähköä todella myydään vain tuotettu määrä. Keskivertokaupunkilaiselle vesi tulee raanasta, lämpö patterista, sähkö töpselistä, bensa huoltamon pumpusta ja ruoka sekä tavarat supermarketista. Miten kansalaiset tunnistavat, onko ongelma tiedeyhteisön omassa keskuudessa vai toimituskunnassa. PUHEENVUORO kasvihuoneilmiöön. Sitäkään ei havaita itse, miten päästöt muuttavat ilmastoa, joten tarvitaan edes yksinkertainen mielikuva, kuinka ilmakehä läpäisee auringon säteilyä, mutta ei päästäkään lämpösäteilyä yhtä hyvin pois. Jos ilmasto kuitenkin lämpenee neljästä kuuteen astetta, voin kuvitella seurausten herättämän kysymyksen: »Onko tämä nyt sitä ilmastonmuutosta?» Jatka keskustelua tästä tai muista Kulttuurivihkojen kirjoituksista. Mistä ne siis oikeasti tulevat. Hanasaaren voimalan hiilinostureita Helsingissä. Miksi kasvisruoka on ilmastolle parempaa kuin liha ja onko se sitä aina. Tällöin abstrakti tieto joutuu taistelemaan syvään juurtuneiden ruokailutottumusten ja mielitekojen kanssa. Emme edes itse huomaisi nautojen ruoansulatuselimistössä tai riisipeltojen vesilillun alla syntyviä metaanipäästöjä, vaikka seuraisimme tapahtumia aivan vierestä. Melko kouluttamatonkin huomaa, että sademetsien kaataminen tuhoaa myös lukemattomien eläinten elintilan, mutta pitää tietää, kuinka kasvit yhteyttävät ymmärtääkseen, miten metsien raivaaminen hävittää myös hiilinieluja
Jos sen sijaan käy, että niistä selviää Jos sairas terve on touhuton, hän on rahalla. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Siis terveitä.» jää, mistä nämä paineet Kerrataan: jos sairas on oikeastaan tulevat. sairas. Jos vallan määritellä käsitteitä rollaattorikansalainen kaartaa ja vähätellä yleisesti hyväksyttyjä arvoja. »Ajan henki» käy kätevästi tä: »Terveys ei tarkoita ensisijaisesti vaivan lähes kaikkeen, »ulkonäköpaineet» ajavat puuttumista, vaan terveys tarkoittaa toiminnaisia näännyttävään kirurgiakierteeseen takykyä. Asenteet kuin mopon lamput». Sitä paitsi: kova maailma on selällekin hyväksi. Siinä sivussa kasvoja tai identiteettiä, vaikuttavuutta Sarasvuo kumoaa määritelmän terveydesilman alkuperää. Tiedän ihmisiä, joilla on sairaus tai ja »sellainen olet, millaiselta näytät» vamma, mutta he ovat erittäin toimintakykyi-ulkonäkörasismiin. Ja koska hän on terve, hän on sairas. kahdesta suunnasta. merkityksellisimmän; häntä ei tarvitse hoitaa. Jos syöpäsairas tekee on touhukas, Tuttua kuin kokkelipiimä miljoonakaupat ja taklaa hän on terve. Toistosta on aina lenkkeilyn. on sekin, että julkkikseksi siinä sivussa kaukalossa Jos terve itsensä höpöttänyt veijari kaksimetrisen körilään, hän on touhuton, saa käsiinsä mahdeista on terve. Olivat kuulemma sisäistyvät vähitellen ja impulssit tulevat kokeilleet vastuuta. Toistosta on aina hyötyä. Kovat arvot eivät tule kertarysäyksellä pariskunnasta, joka lopetti itkeskelyn ja aloitti vaan ainaisella kitinällä. Sana on vapaa mutta lukija marisijoita sekä kertoo koskettavan tarinan ja ei. ja halveksii demokratiaa, hänet halutaan laittaa rautoihin. Julkisuus on metka juttu: mikään ei ole älyvapaata, jos Helsingin Sanomien kolumnissaan (25.8.) Jari vain hymy on tarpeeksi leveä ja heitot tarSarasvuo suomii ja roimii vastuunpakoilijoita peeksi korkeita. Jouni Avelin 66. arvauskeskukseen maleksimaan, hänen Kun työtön ja vain etunimellään esiintyvä asenteessaan on vikaa ja hänet passitetaan aarporaaja liittyy fasistiseen järjestöön purjelentokurssille. Selväksi touhukas, hän on terve. Toisaalta tuttua kuin Tämä ihmelääke tepsii särkyyn kuin särhapankaali on syyttää asioista jotakin suurta kyyn. AVELIN OTA VUOTEESI JA KÄY Kirjoittaja on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen marisija . Sairautta, terkannanottoa virkistävänä. Kun miljonääri julkaisee Tässähän sitä onkin sitten kylliksi, suuria kirjan ja halveksii demokratiaa, media pitää käsitteitä ja mukavia kasvoja. veyttä, vastuuta ja naurava pää. Kilot karisivat ja »silmät hehkuivat hyötyä. Täytyy vain oppia sietämään ja kärsija persoonatonta tekijää, joka on voima ilman mään, niin kaikki alkaa sujua. Kuten aina, epäselväksi siä
Oluet joimme aika nopeasti. Löysimme maanalaisen aseman hotellin takaa. Syy on maailman semanttisessa tihentymisessä, informaatiotulvassa, jossa on liian vähän säntäiltävää. Se meni takaisin siihen suuntaan, mistä se oli tullut. Kirjailija lehdestä, mutta kirjailija S kertoi näkevänsä N oli tarjonnut meille teetä ja skonsseja. vieraalla maalla. käännöksen. Hän ei puhunut enää mitään. takaisin majapaikkaamme. Tarina on tosi. Minulla ja kirjailija S:lla jotka olivat sameita kuin kaihi jumalan oli enemmistön mielipide. Tulin käyttäneeksi sinätehdä »työstämällä», vaan elämällä kirjailijan passiivia, mikä ei kuulosta anteeksiantavalta elämää: työn välttelystä syntyvää tekstiä. ne. Hetken päästä kirjailija E tuli takaisin. Osa junan ovista ei auennut. Oli juna-asema sijaitsi. Olimme kuitenkin juuri Eräänä elokuisena iltana olimme matkalla siellä, mistä olimme päivällä lähteneet. ihanne kukoisti erityisesti 1960-luvulla. Minä on kirjailijan työn ja muun elämän välillä. Kulttuurivihkot 5?|?2013. Oli niin pimeää kuin voi olla maanalaisella juna-asemalla vieraassa kaupungissa. Katselin kirkon seiniä, navigaattoriansa. versiota Tähtien Sodasta. Syy ei ole kyllästymisessä lajin Kirjailija E pyysi meitä odottamaan ja perinteeseen. Teimme täyden silmissä. en niitä nähnyt, olin lukenut vain Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. pyhittämisestä, vaan epäpuhtaan taiteen Nousimme seuraavaan junaan, joka tuli ihanteesta, joka aika ajoin nousee esteettiseksi Tanskan suunnalta. Runoudessa epäpuhtaan taiteen että jouduimme seisomaan eteisessä. Meille diskurssi on oppinutta säntäilyä. »Diskurssi», tuo ihmistutkimuksen avainkäsite, saa sivistyneet ihmiset raivon valtaan. kaupungissa voi olla. missä he olivat. Kävelimme kohti asemaa, Ei ollut läheskään keskiyö, kun pääsimme jonka sijainnista kukaan ei ollut enää varma. Äkkiä juna lähti liikkeelle. Edes tähdenlentojen yönä. Kirjailija E korjasi Kirjojen »työstäminen» tarkoittaisi pelkkää tehtäväänsä ryhmänjohtajana. Hän ehdotti, poseerausta ja aiempien muotoratkaisujen että nousisimme junaan, joka menisi neljä jäljittelyä. Hyvästelimme kirjailija N:n ja Tanskalaiset valloittajat olivat perustaneet kirjailija K:n. Astuimme laiturille, eikä mikään Kerron esimerkin. millään kielellä. yritin keventää tunnelmaa valuessamme Dyer on vakuuttunut siitä, ettei kirjaa pitäisi alas rullaportaita. Käsitteellä on monta käyttötapaa, joista yksikään ei palaudu arjen kokemuksiin. näyttänyt tutulta. Kirjailija Kättelimme säikähtäneen E oli muistavinaan, missä lähin Juna meni takaisin oloisen kirjailija E:n. Selitystä eivät osta muut kuin me kirjailijat. Ehdimme löytää istuinpaikat, kun olimmekin jo seuraavalla asemalla. Kirjailija E pahoitteli eksymistään ja Teoksessaan Out of Sheer Rage (1997) Geoff paransi taas tarinaansa. Juna oli niin täynnä, ohjelmaksi. Kaikki junat näyttivät olevan ernopaasilinnamaisesta elämänkokemuksen joka tapauksessa myöhässä. Emäntämme luki hänelle lasten tätä kautta kaksi päivää aiemmin. Hän oli kulkenut Dyer pohtii sitä syvällistä paradoksia, joka jo neljä vuotta junilla täällä päin. Keskustelimme missä voisimme jäädä pois, jos juna veisi meidät Tanskaan. Pysähdyimme oluelle kirkkoa vastapäätä Katsoimme karttaa, ja kirjailija E tutki rakennetulle terassille. Minä menossa väärään suuntaan. katosi asemalaiturille. Lapsikin oli vielä Kirjailija E korjasi tarinaansa: hän oli tullut hereillä. Oli vielä hetken hämärää, mutta tänne kaupungin yli tuhat vuotta sitten kun seurasimme kirjailija E:n kannoilla, tuli uhrilehdon paikalle ja antaneet sille lehdon niin pimeää kuin vieraassa nimen (»Lund»). ALEKSI JALONEN 67. Tajusin kirkas yö, taivaalta satoi tähtiä siihen suuntaan, vaistomaisesti, että olimme enemmän kuin koskaan. SOIKKELI KIRJAILIJUUS ON OPPINUTTA SÄNTÄILYÄ Markku Soikkeli on tamperelainen kriitikko ja kirjailija. Parissa minuutissa olimme pääasemalla. Yliopiston peruskursseilla yritetään tarjota rauhoittava selitys: »diskurssi» tarkoittaa pohjimmiltaan säntäilyä paikasta toiseen. Romaaniproosassa siitä on muodostunut Osa matkustajista jäi pois, osa oli epävarmoja, ohjelmallinen tavoite aivan viime vuosina. minuuttia aiemmin kuin se, johon olimme Dyerin julistuksessa ei ole kyse ostaneet liput
13.–17.11. 2013 International Theatre Festival HelsInkI