RUNOA LAVALTA 6 –2 1 5 IR TO N U M E R O 9 ,6 E U R O A 4 3 . Kaupan päälle numero 6—2015. Tarjous voimassa 31.12.2015 saakka. Koskee vain lahjatilauksia.. V U O S IK E R TA ANNI SUMARIN SUOMI SOI K AUNIISTI RUNOPUUL AAKI ISKEE VOIMALL A K ANSANRUNOILIJA JUHANA IHAL AISEN K ARU ELÄMÄ LISÄKSI: PELLE MILJOONA, 60, TÄYDESSÄ VAUHDISSA! BALZACIN ELÄMÄÄ SUUREMPI REALISMI Lahjatilaus vuodelle 2016 nyt puoleenhintaan 25,50 €! * tilaus@kulttuurivihkot.fi 09 4114 539 T A I V E R K K O K A U P A S T A holvi.com/shop/kulttuurivihkot * Määräaikainen tilaus
Hintoihin sisältyy arvonlisävero, 24 %. Yli 400 liuskan käsikirjoitukset sopimuksen mukaan. TARKEMPIA TIETOJA: www.kulttuurivihkot.fi/lehti/arvostelupalvelu HYVÄ KIRJOITTAMISEN HARRASTAJA! AINEISTON LAAJUUS 1–30 liuskaa 31–70 liuskaa 71–140 liuskaa 141–200 liuskaa 201–300 liuskaa 301–400 liuskaa HINTA 73 € 95 € 117 € 139 € 161 € 183 € ARVOSTELUPALVELUN HINNASTO. Muistathan liittää mukaan yhteystietosi. Lasku toimitetaan heti aineiston saavuttua, ja aineistoa ryhdytään käsittelemään, kun lasku on maksettu. Saat lähettämästäsi aineistosta palautteen, jossa arvioidaan sen hyviä ja huonoja ominaisuuksia sekä annetaan ohjeita tekstin muokkaamiseen ja kirjoittajana kehittymiseen. Kulttuurivihkojen arvostelupalveluun voit lähettää asiantuntijoiden arvioitavaksi mitä tahansa kaunokirjallisia tai tietokirjallisia tekstejä, journalistisia juttuja tai sarjakuvia. Pyrimme antamaan palautteen mahdollisimman nopeasti, mutta 2–3 kuukauden odotukseen kannattaa varautua. LÄHETYSOHJEET Lähetä aineistosi joko sähköpostitse rtf-muotoisena liitetiedostona (sarjakuvat jpg-, tifftai pdf-muodossa) osoitteeseen arvostelupalvelu@kulttuurivihkot.fi tai tavallisessa postissa osoitteeseen: Kulttuurivihkot / arvostelupalvelu Kaasutehtaankatu 1 / 12 00540 Helsinki Voit halutessasi saatekirjeessä mainita, millaisista asioista erityisesti toivoisit palautetta
/ Kun halaan puuta, säleet lentää.” JARMO ”JAPI” LUNDGREN JA YHDEN MIEHEN TUNGOS -RUNORYHMÄ, S. 32. TÄSSÄ NUMEROSSA. ”Olen väkivaltainen äärisuvakki. 3 ”Balzac on nyt vielä ajankohtaisempi kuin omana aikanaan. Balzacilla saa muotonsa ajan henki, sen hengettömyys.” HANNU PAROSEN ESSEE HONORÉ DE BALZACISTA, S. 42
Journalistin ohjeiden vaatimus kriittisestä suhtautumisesta tietolähteisiin toteutuu käytännössä heikosti. Jo tuolloin uutisoitiin myös Irakin väitetyistä joukkotuhoaseista, jotka olivat vielä enemmän esillä, kun Yhdysvallat seuraavan kerran ryhtyi sotaan Irakissa vuonna 2003. Vasta sodan jälkeen selvisi, että tarina oli tekaistu. Brändeihin luottamisen sijasta tarvitsemme kriittistä medialukutaitoa jokaista viestintä ja uutista lukiessamme. Mutta montakohan tuhatta valeuutista näistä olemattomista aseista oli ehditty julkaista. Paradoksaalisesti uskottavimpina näyttäytyvät median yleisessä toimintalogiikassa juuri ne lähteet, joiden taustalla on suuria valtiollisia, taloudellisia tai arvovaltaan liittyviä intressejä. Arvostetut suuret mediatalot julkaisevat jatkuvasti valeuutisia. Sittemmin saimme tietää, ettei joukkotuhoaseita tai niiden aktiivista kehittämisohjelmaa ollut. HELSINGIN SANOMIEN haastattelun mukaan Elina Grundström ”brändäisi luotettavia medioita entistä voimakkaammin”: ”Meidän täytyisi jakaa entistä enemmän tietoa siitä, että mitkä ovat journalistisia periaatteita noudattavia media-alustoja ja mitkä eivät. valeuutispuuroa PÄÄKIRJOITUS ELIAS KROHN. Epäiltävissä on, että hänen tarkoittamansa viestimet ovat suureksi osaksi niitä, jotka – laadukkaankin journalismin ohessa – toistavat paikallisten, kansallisten ja globaalien valtakoneistojen propagandaa uutisina. Mutta ongelmat ovatkin syvemmällä journalismin rakenteissa ja uutiskriteereissä: siinä, mitä lähteitä pidetään luotettavina ja mitä ei. Viime aikoina esimerkiksi suurten pankkien ekonomistit ovat saaneet esiintyä mediassa varsin vapaasti talousviisauden auktoriteetteina. 4 JULKISEN sanan neuvoston tuore puheenjohtaja Elina Grundström nosti nimittämisensä yhteydessä media-alan keskeiseksi ongelmaksi Suomessa internetin ”valeuutissivustot”. Klikkauslukuja maksimoitaessa vedotaan ihmisten alhaisimpiinkin vaistoihin. Arvostetut suuret mediatalot julkaisevat jatkuvasti valeuutisia, joita harva tuoreeltaan sellaisiksi tunnistaa. Sotauutiset, joista niistäkin mainitsin vain pari räikeää ja yleisesti tunnettua esimerkkiä, eivät ole ainoa valheellisen PR-vaikuttamisen ja propagandan alue: samaa on kaikkialla, missä kamppaillaan suurista taloudellisista tai valtaintresseistä. Grundströmin huoli on aiheellinen: huhut, jotka ennen kulkivat suusta suuhun, leviävät nyt kirjaimellisesti valon nopeudella bitteinä, usein uutisiksikin muotoiltuina. ”Hoitaja Nayirah”, joka oli kyynelehtien kertonut Yhdysvaltojen kongressille muka näkemistään raakuuksista, oli todellisuudessa Kuwaitin Yhdysvaltojen suurlähettilään 15-vuotias tytär. Internetmaailma tarjoaa virallisten valheiden kyseenalaistajille aiempaa paremmat mahdollisuudet saada sanomaansa esille. Käsite ”valeuutinen” antaa kuitenkin aiheen kääntää katse myös valtamediaan ja ammattijournalismiin. ENNEN vuoden 1991 Persianlahden sodan alkua suuret viestimet Yhdysvalloissa, mutta myös muualla länsimaissa, Suomessakin, kertoivat kuinka irakilaiset sotilaat olivat Kuwaitia miehitettäessä repineet vauvoja keskoskaapeista ja jättäneet lattialle kuolemaan. Pelkoni on, että nuoret, jotka tulevat lukemaan uutisensa sosiaalisen median uutisvirrasta, eivät enää erota luotettavia brändejä epäluotettavista.” Jutusta ei ilmene, mitä medioita Grundström itse pitää luotettavina. Journalisteja voi puolustaa sillä, etteivät he tällaisissa tapauksissa tiedä välittävänsä valheellisia tietoja. – – Ne eivät siis etsi totuutta”, Grundström määritteli Helsingin Sanomien (4.11.) mukaan. Vakavasti otettava totuuden etsintä on tietysti osattava erottaa huuhaasta ja tietoisesta vääristelystä. Eräs huomattavaa näkyvyyttä saanut sivusto on sortunut esimerkiksi henkilön aiheettomaan yhdistämiseen rikostapaukseen, ja toisen päätoimittaja on saanut tuomionkin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Esitys, johon hänet oli huolellisesti valmennettu, oli osa Kuwaitin ja Yhdysvaltojen hallitusten rahoittamaa PR-toimiston kampanjaa, jolla pohjustettiin yleistä hyväksyntää tuleville sotatoimille. ”Ne käyttävät hyväkseen journalismin uskottavuutta, mutta eivät noudata journalistisia periaatteita, vaan julkaisevat tarkistamattomia ja usein virheellisiäkin tietoja tarkoitushakuisesti ja ilman lähdekritiikkiä
Itä ottaa kantaa 16 Indonesian taiteen historiaa ja nykyisyyttä Jakartan vinkkelistä. Nämä intohimot eivät ole vieraita nykyihmisellekään. TA ID E Kuvia 48 Kukka-Maria Rosenlund K AUN O K IR J A L L I S U U S Puistatus ja muita runoja 52 Artemis Kelosaari. Kansanrunoilija ja oman 36 elämänsä kertoja 1800-luvun alkupuolella elänyt tuottelias rahvaankirjailija Juhana Ihalainen kertoi katkerankipeästä elämästä. Slam! Runopuulaaki iskee 30 Runoilija Jouni Tossavainen kertoo, mitä on Poetry Slam ja miten se tuli Suomeen. Alia Dannenberg 16 uskaltaa sanoa Haastattelussa akateeminen moniottelija ja poliittinen aktiivi Joensuusta. ”Olen ekonofyysikko, kvanttimekaanikko, metateoreetikko ja tieteenfilosofi.” Koska maailma on totta 18 60 vuotta täyttänyt ikiliikkuja Pelle Miljoona julkaisi juuri levyn ja keskittyy nyt kirjoittamiseen. 6—2015 48 34. Ajan nimi on Balzac 42 Honoré de Balzac kirjoitti rahan ja vallan himosta, joka saa ihmiset myymään periaatteensa ja pettämään ystävänsä. 5 T E E M A : L AVA RUN O U S Kaikki irti kielestä 26 Vuosituhansia jatkunutta lavarunouden perinnettä vaalitaan yhä. Anni Sumari ja Susinukke Kosola kertovat miten. Runouden ja musiikin 34 ilotulitusta Helsinki Word Festival tarjosi energistä menoa marraskuun pimeyden keskelle. Uusia väyliä sanataiteille 29 Suosioon noussut helsinkiläinen Helsinki Poetry Connection järjestää muun muassa kuukausittaisia lavarunousiltoja. Leija 54 Hanna van der Steenin novelli 4 PÄÄKIRJOITUS 6 200 SANAA 11 AITIOPAIKKA 12 LEVYNURKKA 13 KOTIKINO 24 KOLUMNI: AVELIN 38 KOLUMNI: BERGER 58 KIRJAT 67 KOLUMNI: SOIKKELI A RT IK K E L I T Meitä vakoillaan 14 enemmän kuin koskaan Lontoossa toimiva Tutkivan journalismin keskus puolustaa tavallisten ihmisten tietoturvaa ja tekee paljastuksia vallankäyttäjistä. Johannes – ystäväni 39 Kimmo Sarje muistelee kurinalaista ja konstailematonta kirjailijaa ja esseistiä Johannes Salmista. Yhden Miehen Tungos 32 Musiikillisen lavarunouden kollektiivi värittää Turun baarielämää ja tekee mieluummin satiiria kuin saarnoja
36. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. Kimmo Sarje Filosofian tohtori ja kuvataiteilija. Raportoi tähän lehteen Venetsian biennaalista ja muisteli Johannes Salmista, s. etunimi.sukunimi @kulttuurivihkot.fi osoitteenmuutokset ja tilaukset Kultuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Eija Pohjansaari Yyhteiskunnallisista asioista kiinnostunut vapaa toimittaja ja valtiotieteen maisteri. 18. Kuvassa Vapaan Syyrian armeijan taistelija kävelemässä raunioiden keskellä Aleppossa.. Hän on julkaissut kirjoja kuvataiteesta, arkkitehtuurista ja aatehistoriasta viimeksi taiteilijakirjan Asunto valtakadulla (edizioni Artemisia, Helsinki, 2014). alv 10 %). Jo vuoden 2014 lopulla Syyriassa oli tuhottu 1,3 miljoonaa taloa. 20. Esa Ronkainen Taiteen ja todellisuuden globaali monitoimimies, joka on erityisen kiinnostunut Venäjän hopeakauden runoudesta sekä linkkien rakentamisesta kaukaisen idän ja Suomen välille. Haastatteli tähän lehteen Pelle Miljoonaa, s. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Rauhan oloissa ympäristöstä pyritään huolehtimaan ja estämään ihmisten altistuminen vaarallisille aineille. Kirjoitti tähän numeroon esseen Balzacista, s. Kirjoitti Indonesian nykytaiteesta, s. Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi tai käyttäen tilauspalvelua osoitteessa www.kulttuurivihkot.fi. kirjapaino ktmp Ykkös-Offset, Singsby. Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. vuosikerta julkaisija Domirola Oy päätoimittaja Elias Krohn – politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa, kaunokirjalliset tekstit toimituspäällikkö , kehitys Ari Lahdenmäki toimitussihteerit Katja Nissinen – yhteiskunta, tiede, Tampere Kirsi Vanhamaa – kirjallisuus, kirja-arviot, teatteri, elokuvat tuottaja Juha Säijälä – teemasihteeri, populaarikulttuuri, musiikki ulkoasu Ulla Eronen toimittajat Kukka-Maria Ahokas, Aleksi Ahtola – historia, Johan Alén, Jouni Avelin – Turku, Riia Colliander, Maarit Haataja, Eero J. 44. Entinen markkinointiviestinnän ammattilainen ja sivutoiminen historiantutkija, nykyään historian sekatyöläinen, jonka mielestä elämä itsessään on suuri tarina. Yhdysvaltain johtaman liittouman ilmaiskut olivat syyskuuhun mennessä vaurioittaneet 196:ta öljylaitosta Syyriassa. Hänen teoksiaan sisältyy johtavien kotimaisten taidemuseoiden kokoelmiin. Niistä on levinnyt ympäristöön ja ilmaan haitallisia aineita, kuten metalleja, muoviyhdisteitä ja asbestia. Syyrian öljyntuotantolaitosten tuhoaminen tuottaa pitkävaikutteisia saasRakennusten tuhoaminen levittää ympäristöön haitallisia aineita. Sotiminen on romuttanut Syyrian jätehuollon, mistä seuraa vahinkoa ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Aseiden käyttö lisää myrkkykuormitusta, muistuttaa raportin laatija Wim Zwijnenburg. Tekstit vain rtf eli Rich Text Format -tiedostomuodossa sähköpostitse toimitussihteerille tai lehden osoitteeseen (tuloste ja mahdollinen levyke). Modernin ja sosialismin kysymykset dekonstruktion hengessä ovat ominaisia Sarjen montaasitaiteelle. Tuula Vuolle-Selki FT, tietokirjailija. 2 s a n a a TÄMÄN NUMERON TEKIJÖITÄ Hannu Paronen Tampereella asuva kirjailija. Lisäksi jalostamoja on vahingoitettu maahyökkäyksissä. Kirjoitti kansanrunoilija Juhana Ihalaisesta, s. 8 ja 41. Hirvenoja – elokuva, Janne Hukka, Oula Hyrske, Mari Lukkari, Tomi Toivio toimituksen yhteystiedot www.kulttuurivihkot.fi (09) 4114 5369 (vastaaja) Kaasutehtaankatu 1/12, 00540 HKI. 6 teita ilmaan, maahan ja veteen. mediakortti www.kulttuurivihkot.fi kirjoitusten lähettäminen Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaa materiaalia. issn l 0356-3367 issn 0356-3367 ( painettu lehti ) issn 2242-6736 ( verkkojulkaisu ) kansi Ulla Eronen Syyrian sodasta valtavat ympäristötuhot SODAN AIKANA JÄRJESTELMÄT, JOILLA YMPÄRISTÖSTÄ JA IHMISTEN TERVEYDESTÄ HUOLEHDITAAN, ROMAHTAVAT. THARANGA YAKUPITIYAGE kulttuurivihkot 43. ilmoitushinnat Koko sivu: 739 €, puoli sivua 474 € sekä arvonlisävero 24 %. Koska vaikutukset ovat pitkäaikaisia, niistä kärsivät Syyriaan jääneiden lisäksi myös sinne palaavat, raportti sanoo. YK, NEW YORK (INTER PRESS SERVICE) Ihmishenkien menetykset, inhimilliset kärsimykset ja pakolaisuus ovat Syyrian sodan tunnettuja seurauksia, mutta siitä aiheutuu myös mittava ympäristökatastrofi, muistuttaa hollantilaisen Pax-järjestön raportti. Kuuden numeron kestotilaus 44 €, vuoden määräaikainen 51 € (sis. ”Sodassa nuo järjestelmät romahtavat ja säädökset heitetään romukoppaan, koska ne eivät palvele sotilaallisia tarpeita”, Zwijnenburg summaa. Harrastaa musiikkia, kuvataidetta ja valokuvausta punk-asenteella
”Ilmaus ‘hallituksenvaihdospakolainen’ sopii aika hyvin Irakin tilanteeseen, vähintään Yhdysvaltojen hyökkäyksestä ja miehityksestä lähtien. Tässä tilanteessa on suorastaan skandaali, että Suomen hallitus neuvottelee heidän kanssaan esimerkiksi palautussopimuksista. Hallitus ja hallinto edustavat vain yhtä niistä ja ovat osallisena konfliktissa. Turvapaikanhakijoiden pääpointti heidän lehdistötilaisuudessaan oli, että he ovat paenneet Pakolaisuuden juurilla YK:N 70-VUOTISJUHLAPÄIVÄNÄ 24.10. Studio e:n vieraiksi saapuivat vanhempi tutkija Toni Alaranta Ulkopoliittisesta instituutista, toimittaja ja kansalaisaktiivi Hossein Bahmanpour sekä Aino Korvensyrjä Vapaa liikkuvuus -verkostosta. ”On alkanut vaikutttaa siltä, että tilanne ei normalisoidu Irakissa ja Syyriassa. Diktatuurihallintojen tilalle esimerkiksi Irakissa ja Libyassa on tullut kaaos ja hallitsematon väkivalta, Syyriassa on ajauduttu veriseen sisällissotaan. Se on menettänyt legitimiteettinsä kansalaisten enemmistön silmissä. ”Jotkut esittävät tämän hyvin yksinkertaisena juttuna. ”Syyriassa alkuperäinen kansalaisyhteiskuntaliike, joka oli kansannousun taustalla 2011, jäi hyvin varhaisessa vaiheessa muunlaisten pyrkimysten ja toimijoiden jalkoihin. Se on ollut täysin marginaalinen tekijä jo kauan.” Monet kommentaattorit ovat Alarannan mukaan esittäneet, että länsivaltojen nopea aseellinen interventio heti konfliktin alussa al-Assadin hallintoa vastaan olisi pelastanut tilanteen. TEKSTI ELIAS KROHN 2 s a n a a YK:N PAKOLAISJÄRJESTÖN UNHCR:N arvion mukaan lokakuuhun mennessä jo 50 000 pakolaista tänä vuonna oli ylittänyt Välimeren, ja tuhansia heistä oli kuollut matkalla. Suomeen tulleista 24 000 pakolaisesta suurin osa oli tullut Irakista. Koko maa on täynnä ulkomaalaisia jihadistitaistelijoita.” Länsimaiden liittolaiset Qatar ja Saudi-Arabia ovat lennättäneet omista vankiloistaan terroristeja sotimaan jihadia Syyriaan, kertoi Alaranta. Olosuhteet pakolaisleireillä ovat järkyttäviä. Katso studiokeskustelu: http://kulttuurivihkot.fi/lehti/videot/studioe ”Suomessa puhutaan maltillisesta oppositiosta ja sen tukemisesta. Suurimmat erät pakolaisia saapuvat tällaisista maista, totesi Bahmanpour. Studioisäntänä oli Elias Krohn. Suurin osa kuitenkin ymmärtää, kuinka ongelmallinen tällainen interventio olisi ollut, varsinkin Irakin kokemusten perusteella.” AINO KORVENSYRJÄ oli käynyt päivittäisiä keskusteluja irakilaisten turvapaikanhakijoiden kanssa. 7 maansa hallintoa.” ”Hallitus ei pysty myöskään turvaamaan peruspalveluja, edes sähköä, vettä ja terveydenhuoltoa, puhumattakaan työpaikoista.” PAKOLAISIA tulvii Eurooppaan Lähi-idän pakolaisleirien täytyttyä. ”Rahaa löytyy rajattomasti aseisiin ja taistelijoiden kouluttamiseen, mutta ei mitenkään ruokaan, veteen ja koulutukseen”, Bahmanpour vertasi. ”Saksan aseteollisuus on tuplannut vientinsä tänä vuonna samaan aikaan, kun pakolaisuus on kaksinkertaistunut. Kuva: Johan Alén.. Irak on surullisin esimerkki”, korosti Alaranta. On yleisessä tiedossa, että Irakin al-Qaida syntyi suorana vastareaktiona siihen, myöhemmin myös Isis ja šiiamilitantit. Keskeiseksi pakolaisuuden aiheuttajaksi useissa maissa todettiin pyrkimys vaihtaa maiden hallituksia väkivalloin, monesti myös ulkoapäin. Vauraat länsimaat ovat kuitenkin itse leikanneet pakolaisleirejä avustavan YK:n rahoitusta. Kärjessä pakolaisten lähtömaina olivat Syyria, Afganistan, Eritrea, Irak ja Nigeria. Lisäksi Yhdysvallat nosti valtaan šiiaenemmistöisen hallinnon.” ”Irak on hajonnut vähintään kolmeen erilaiseen ryhmittymään, jotka käyvät keskinäisiä kamppailuja. Samanlaista aseistamispolitiikkaa harjoittavat myös al-Assadia tukevat Iran ja Venäjä, Alaranta lisäsi. KULTTUURIVIHKOJEN STUDIO E -OHJELMAN PAKOLAISKESKUSTELUSSA PUREUDUTTIIN TILANTEESEEN PAKOLAISTEN LÄHTÖMAISSA. ”Kaikissa maissa, joissa hallituksia on yritetty ulkoapäin vaihtaa, ongelmavyyhti on ollut hyvin samankaltainen. Studio e:ssä keskustelivat YK:n päivänä Aino Korvensyrjä, Hossein Bahmanpour ja Toni Alaranta. Pakolaiskeskustelussa vaaditaan usein ihmisten auttamista siellä missä he ovat. Pakolaisleirillä olevat irakilaiset ja syyrialaiset eivät enää näe mahdollisuutta palata koteihinsa ja päätyvät Eurooppaan etsimään parempaa elämää. Aseita menee myös kriisialueille, josta pakolaiset tulevat”, Korvensyrjä mainitsi. Siellä on ehkä vain hieman turvallisempaa kuin sota-alueilla”, selitti Bahmanpour tilanteen kärjistymistä
Pohjakerroksen videoinstallaatio syventyi Shchusevin arkkitehtuurikoristeiden rajaamaan yksityiseen historiaan. Pääoman ääneen lukeminen auditoriossa jatkui läpi biennaalin, ja Marxin pääteoksen italiankielistä laitosta myytiin kirjakaupassa. Amerikkalaissyntyinen, Oslossa työskentelevä Camille Norment oli muokannut norjalaisen arkkitehdin Sverre Fehnin suunnitteleman Pohjoismaiden paviljongin sananmukaisesti loistavaksi Hurmio-nimiseksi kokonaistaideteokseksi, jonka särkyneet ikkunaruudut ja Benjamin Franklinin keksimä lasia ja vettä äänenmuodostuksessa käyttävä instrumentti synnyttivät. Näyttelyyn osallistui huomattavia poliittisia taiteilijoita, kuten amerikkalainen Hans Haacke, ja myös Afrikan ja Aasian taiteella oli merkittävä panos. Giardinin paviljongin päänäyttelyssä Thomas Hirschhornin Katto irti -installaatio, jossa kattolevyt, eristeet, johdot, teipit ja asiapaperit romahtivat huonetilaan pyörteisenä ryöppynä, symboloi vallitsevaa yhteiskunnallista hämmennystä. Irina Nahovan lentäjän kypärä -aiheinen installaatio.. Kolonialismin historiaan syntyi uusia näkökulmia. Shchusev tunnettaan myös Leninin mausoleumin arkkitehtina. biennaali 9.5.–22.11.2015 Venetsian biennaali haastoi yhteiskunnallisen taiteen KATTAUKSEEN KUULUI MUUN MUASSA MARXIA, KOLONIALISMIA JA NEUVOSTOLIITON HISTORIAA. Karl Marx oli yksi näyttelyn taiteilijoita. Venetsian 56. Päänäyttely jatkui Arsenalen suuressa tilassa eritellen sotaa ja väkivaltaa yhtenä keskeisenä teemana. Jasper ja Johanna Malinowska olivat tehneet suurieleisesti elokuvan Stanislav Moniuszkon vuoden 1858 Halka-oopperan uudesta produktiosta Haitissa, jossa puolalaiset sotilaat osallistuivat 1800-luvulla maan itsenäisyystaisteluun. Hyvästä yrityksestä ja monista ansiokkaista taiteilijoista huolimatta päänäyttely jäi hienoiseksi pettymykseksi eikä puhutellut taiteellisesti ja yhteiskunnallisesti terävyydellä, jota biennaalilta voi odottaa. Toisessa salissa kysymys oli Malevitšista ja avantgardesta, ja kolmatta salia vallankumouksen ja perestroikan värit – punainen ja vihreä – hallitsivat. Monet näistä valtioista kuuluvat Euroopan lähihistoriaan. biennaalin lähtökohtia. Serbian Ivan Grubanovin Yhtyneet kuolleet kansakunnat -installaatio muistutti poliittisen historian suhteellisuudesta. 8 KAPITALISMIN kriisi ja arvojen hajaannus olivat kuraattori Okwui Enwezorin johdolla järjestetyn Venetsian 56. Arkkitehti Aleksei Shchusevin suunnittelema 1914 valmistunut Venäjän paviljonki antoi käsitetaiteilija Irina Nahovalle kehyksen puntaroida Neuvostoliiton ja Venäjän historiaa vallankumouksesta perestroikaan ja nykytilanteeseen. TEKSTI JA KUVAT KIMMO SARJE Paviljongin lattialla oli lukuisten romahtaneiden valtioiden ja imperiumien lippuja nuhruisina myttyinä. Paviljongin lattialla oli lukuisten romahtaneiden valtioiden ja imperiumien lippuja nuhruisina myttyinä. POHJOISMAIDEN ja Venäjän paviljongeissa rakennuksen arkkitehtuuri oli oivaltavana lähtökohtana. Puolalaiset C.T. Taiteilijoita oli inspiroinut Herzogin Fizcarraldo-elokuvan megalomaaninen pakkomielle viedä oopperaa tropiikkiin. Ensimmäisessä salissa Nahova katsoi yleisöä lentäjän suurikokoisen kypärän takaa kuin kyseenalaistaen roolinsa nyky-Venäjän edustajana. Monet Giardinin puiston kansallisten paviljonkien näyttelyt olivat tällä kertaa astetta yllätyksellisempiä ja osuvampia kuin päänäyttelyn ohjelmallinen kokonaisuus
Ivan Grubanovin Yhtyneet kuolleet kansakunnat -installaatio. 9 Camille Normentin Hurmioinstallaatio Pohjoismaisessa paviljongissa. Irina Nahovan tilateos vallankumouksen ja perestroikan väreistä.
”Alun perin dokumentin aihe ei edes ollut selkeänä ideana. Tärkeää oli päästä pois suomenruotsalaisuudesta, josta en tunnista itseäni, ja samalla myös kirjoittaa musiikkia niille jotka voisivat ymmärtää, että aina ei ole aurinkoa ja Strömsötä, vaikka suomenruotsalaisia ollaankin.” Green toivoisi katsojien inspiroituvan myös tekemään musiikkia ja pohtimaan asioita. Haluan painottaa sitä, että stressaamme liikaa, ostamme liikaa tavaroita, jotka enimmäkseen on tuotettu pienipalkkaisissa maissa ja sitä, että jollain tyypeillä on liian paljon rahaa, toisilla ei yhtään mitään.” Lotta Green itse työskentelee tällä hetkellä iltapäiväkerhon ohjaajana tehden sen sivussa kuvitusta ja musiikkia. Ylen Fem -kanavan toimittaja Barbro Björkfeltillä oli jo kauan ollut ideana luoda musikaalidokumentti. ”Musiikki on hauskaa, musiikki on helppo homma. Tuo musiikki synnytti idean dokumentista. 10 NYKYAJAN ahdistukset – dokumentaarinen musikaali (Nutidsångest – en dokumentärmusikal) on lokakuussa Yle Fem -kanavalla esitetty turkulaisen Lotta Greenin sisäisen maailman kuva. Lopputulos oli aika yhteiskuntakriittinen dokumentti. Samalla yritin laulaa ja kirjoittaa sellaista suomenruotsia, jota minä puhun. Koska me suomenruotsalaiset olemme vähemmistö, on syntynyt eri tapa laulaa ja lausua runoja suomenruotsiksi – vähän että: ‘att det låter högtidligt och teatraliskt’. Dokumentissa liikutaan Turussa förillä ja Luostarinmäen rappusilla, Greenin kotona, metsässä, kanalassakin. ”Kyllä, nämä yhdeksän–kymmenen laulua tai laulunpätkää tein kahden kuukauden aikana. Aina kun saan selkeän ja hauskan tehtävän, innostun ja inspiroidun nopeasti. Tehtäväni oli vain luoda musiikkia ja sitten jälkeenpäin myös vastata haastattelussa kysymyksiin. Joinakin öinä joku biisi oli melkein valmis päässäni, piti vaan nousta ylös ja nauhoittaa.” Hänellä oli aina paperi ja kynä taskussa. TEKSTI JUHA SÄIJÄLÄ KUVA YLE Lotta Green on luonut vaikuttavan ja yllättävän musikaalin länsimaisen yhteiskunnan kipupisteistä.. Se pohtii tämän päivän eksistentialistista tuskaa musiikkikappaleiden kautta; länsimaisen ahdistuksen fyysistä muotoa, työnteon velvollisuutta, kuluttamisen etiikkaa, matkustamisen oikeutusta – muun muassa. Biisin kirjoittaminen on terapiaa.” Nykyajan ahdistukset – dokumentaarinen musikaali Ylen Areenalla suomeksi tekstitettynä: http://areena.yle.fi/1-2467058 Lotta Greenin blogi: ponks.blogspot.fi Tämän päivän eksistentialismia MUUSIKKO LOTTA GREEN POHTII, MITEN OLLA IHMINEN TÄSSÄ YHTEISKUNNASSA. Green paljastuu taitavaksi laulajaksi, hänen äänensä on luonnollisen kirkas ja kaunis. Voi sanoa, että masentunutkin, kun en saanut minkäänlaisia töitä ja elämältäni puuttui tarkoitus. Näin sanoitukset kirjautuivat ylös, kun Green oli vaikka ulkona koiran kanssa. Green käsittelee aiheita hyvin henkilökohtaisesti ja syvällisesti. HÄNESTÄ KERTOVA DOKUMENTTI OTTAA KANTAA MUUN MUASSA KULUTUSYHTEISKUNTAAN. Puhekieltä ja Porvoon murretta. Hän kirjoitti minulle sähköpostia ja kysyi, olenko kiinnostunut tekemään musikaalidokumenttia, ja tietenkin olin”, Green taustoittaa. ”Idea oli täysin hänen. Green on myös sanoittanut ja säveltänyt musikaalin kappaleet. Onneksi Barbro halusi tehdä tämän projektin, muuten nuo biisit eivät olisi koskaan syntyneet.” Blogissaan Lotta Green pohtii muun muassa sitä, miten olla ihminen tässä yhteiskunnassa, miten yrittää olla positiivinen, vaikka voi surkeasti sisäisesti. ”Tämä oli juuri mitä tarvitsin silloin, että oli pakko tehdä musiikkia! Olinhan työtön ja todella passiivinen. Ihminen on vähän sellainen, että vaikka työttömänä on aikaa tehdä vaikka mitä, niin tekee vasta silloin kun joku kysyy tai pakottaa. ”Luonnollisesti tämä musiikki tuli kertomaan samoista asioista. Barbro oli seurannut kauan blogiani ja löysi sieltä linkin vanhalle musiikkisivulleni Myspaceen. Tarvitset vain ääntäsi
Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. Punkerin ja Saara Kiiverin äänet ja eteerinen esiintyminen sopivat yhteen kuin nappi paitaan Ernest Chaussonin Le temps des lilas -laulussa. Syvimmin väräytti Tuuri Dede drama queen -tyylisellä esiintymisellään vauhdikasta esiintymistä vaativissa Kurt Weill -lauluissa Je ne t´aime pas ja Youkali, Juho Punkeri lyyrisellä tenorillaan, elegantilla ääntämyksellään ja roolihahmonsa traagisella olemuksella. RITA DAHL Yön kasvoja esitettiin 16.–20.10. Ranskalaisen lauluperinteen impressionismia parodioitiin Roosin ohjauksessa usein turhankin alleviivaavasti; sentimentaalisesti sydänvertaan vinguttava viulisti laulaja Juho Punkerin taustalla oli jo liikaa. TOVERI! K AVERI! OLE THAN J O TIL A AJA. Esitys eteni jouhevasti myös yleistä juonenjuoksutusta uuteen suuntaan vievillä lauluilla. Musiikkitalossa. Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. 11 Reija Wäreen ohjaaman Ravelin L´Enfant de sortilègen näyttämökuvat koostuivat päähenkilölapsen mielen liikkeistä todellisuuden ja unimaailman välillä. Martina Roosin ohjaama ranskalaisten laulujen osuus eteni joko yksittäisen laulajan lauluvalintojen narratiivisena jatkumona (Robert Näse, Toomas Kolk) tai yleistä narratiivisuutta eteenpäin vievällä uudella esityksellä. TEHOKK AITA NÄY T TÄMÖKUVIA Sibelius-Akatemian Yön kasvot toi Ravelin oopperaan naturalistisia näyttämökuvia ja sentimentaalista ranskalaista lauluperinnettä. Kulttuurivihkot Domirola Oy Vastauslähetys Tunnus 5011437 00003 Helsinki KULTTUURIVIHKOT MAKSAA POSTIMAKSUN NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUHELIN TAI SÄHKÖPOSTI ALLEKIRJOITUS Tilaukset myös sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 16,90 euroa. ELLE T, TÄY TÄ TÄS TÄ KUP ONKI!. Hinta on 51 €. Näsen esittämät hullun, yksinäisen miehen mielenmaisemaa kuvaavat Le Bal masque -laulut tarjosivat narratiivisuuteen oivan tilaisuuden. Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 44 eurolla. Juuri surrealistiset, lyyriset, kauniit ja rujon naturalistiset näyttämökuvat ja niiden taustalla kuvittavat projisoinnit tekivät Ravelin pojan sisämaailmaa kuvaavasta minioopperasta tehokkaan ja toimivan. Ravel upotti musiikkiinsa myös aikakaudelle tyypillisiä vaikutteita vaudevillesta, jazzista ja pariisilaisten jazzpaikkojen hämyisyydestä ja houkuttelevuudesta. Ravel upotti musiikkiinsa myös vaikutteita jazzpaikkojen hämyisyydestä ja houkuttelevuudesta. Jenni Valorinnan projisoinneista tehokkaimpia olivat luonnonmaisemia imitoivat projisoinnit, laulajien kasvoprojisoinnit tavoittelivat ranskalaiselokuvien kuvakulmia tuomatta mitään uutta auringon alle. Erica Backia ei hehkutettu turhaan kapinoivan pojan pääroolissa (mezzot hoitavat housuroolitkin), mutta myös muita karrikoituja ja tehokkaita pienen pojan painajaisunien hahmoja oli luotu lavalle
Lattarirytmi ei ihan keinahda kuten olisi edesmenneeltä Taylorilta, mutta kiva lopetus se on yhtä kaikki. Dekadenssin jäljitelmä Bob Dylan, Shadows in the Night, 2015. Kuuntelija jää takuulla kylläiseksi. Tarvittaessa voi jälkihoidoksi hakeutua suolihuuhteluun lähimmälle yksityiselle terveysasemalle. Itsetarkoituksellisen mystinen hahmo, joka saattaa konsertissaankin laulamisen sijasta hyräillä ja murista suosikkikappaleitaan. Hengästyttävä kokonaisuus saa lopussa kevyen leikkisyyden tuulahduksen kun Motörhead versioi Sympathy for the Devilin. Viestiin toki sisältyy myös lupaus olla h-hetkeen saakka aivan saatanan kova jätkä. Mutta pirun hyvä levyllinen rockia, kuten odottaa saattaa. Sinatra ei vaikuta kovinkaan ilmeiseltä innoittajalta Dylanin kaltaiselle artistille. Konsepti kuulostaa omituiselta, mutta oma logiikkansa siinä on. Bad Magic kihiseekin kuin kahdeksantoista sotealuetta puserrettuna yhteen. Kenties Motörhead on jopa aiempaa suoraviivaisempi ja kiukkuisempi juuri siksi, että sen pitää todistaa olevansa sitä edelleen. Motörheadin Bad Magic kihisee kuin kahdeksantoista sotealuetta puserrettuna yhteen. OULA HYRSKE Lemmy ja soteuudistus Motörhead, Bad Magic, 2015. On lämmittävää tietää, että setä tekee yhä lauluja kuumista naisista, kuolemasta, polttoaineesta ja siitä miten hartiat kipeytyvät kun työskentelee päätteellä. Kuolematon ei ollut myöskään bändissä aiemmin rumpalina vaikuttanut Phil Taylor, joka päätti päivänsä tätä kirjoitettaessa. Motörheadista on vaikea sanoakaan mitään uutta tai relevanttia. S hadows in the Nightilla kuullaan aivan uudella tavalla laulaja Dylania. Ennen kaikkea Dylan on runoilija, joka toki käyttää musiikkia taitavasti tekstiensä ilmaisualustana. 12 le v y n u rk k a Raikasta, yllättävää, modernia, dynaamista! No ei, ei mitään näistä. Laulua säestää lähinnä steel-kitara. Näin tulee olemaan iäti, vaikka Motörhead joskus kuoleekin. Dylan on pikemmin valikoinut tarkoin omia suosikkejaan vailla halua kosiskella yleisöä. Voimahahmo Lemmy on ollut viime vuosina sen verran taajaan erikoissairaanhoidon piirissä, ettei todennäköisesti ole kuolematon, vaikka moni häntä Jumalana seuraakin. Olo on harras ja täysi, kuin olisi syönyt kaksi kiloa hiiltynyttä lauantaimakkaraa. On helppoa etäältä samaistua Lemmyn taisteluun todellisuutta vastaan.. Siinä missä naistenmies ja raikulipoika Sinatra oli muusikkona pikkutarkka perfektionisti on Dylan ollut ennemminkin tyylittelijä. Osa lauluista on kuulunut Dylanin keikkarepertuaarin jo hyvän aikaa. Ja hyvinhän Dylan laulaa. Toisaalta jokaisen vähänkään raskasta rockia soittavan yhtyeen promokuvissa kautta maailman vähintään yhdellä jäsenellä on yllään Motörheadin t-paita. Dylan saa itsesäälisen narratiivin soimaan uskottavalla karheudella. Toki paikoin laajempaakin soitinrepertuaaria – jopa torvia – käytetään, mutta se lähinnä laveeraa alustaa, jolle Bob äänellään maalaa. Tämä onkin koko albumin ainoa hidas biisi. OULA HYRSKE Folk-ikoni Bob Dylan on päättänyt julkaista äänitteellisen Frank Sinatran tunnetuksi tekemiä jazz-balladeja. Myönnytyksen kuolevaisuudellekin Lemmy tekee kappaleella Till the End. Mukana on joitakin hyvin tunnettuja lauluja, kuten Some Enchanted Evening ja Autumn Leaves, mutta mistään hittikimarasta ei ole kyse. Yleensä rumpalilla. Hän ei niinkään tulkitse Sinatraa, vaan tekee lauluista omiaan, niin kaukana ne ovat tunnelmaltaan vanhan sinisilmän esityksistä. On helppoa etäältä samaistua Lemmyn taisteluun todellisuutta vastaan. Sinatralle laulu oli itsetutkistelua uran pohjakosketuksen aikoihin. Ennen kaikkea Bob Dylan on runoilija. Dylan ei suorastaan ryve rappiossa, mutta saa kyllä itsesäälisen narratiivin soimaan uskottavalla karheudella. Eräs huippukohta levyllä on Why Try to Change Me Now. Tällaisen laulun äärellä on mukava maistella ikääntynyttä viskiä, ja uskotella itselleen elävänsä dekadenttia elämää. Viihteelliset orkesterisovitukset on korvannut riisuttu ja hyvin intiimi ilmaisu
Suhteet henkisesti ja fyysisestikin raunioituneiden miesten ja taloutta pystyssä pitäneiden naisten välillä eivät tarjonneet tilaa romantiikalle. Maamme merkittävimmän tähtinäyttelijän vastaparina Asta Backman onnistuu pitämään Lauransa riittävän hillittynä, jolloin äkkiväärää kontrastia suvereenin Palon rinnalla ei pääse syntymään. LEIKKAUS : Armas Laurinen. Peter von Bagh taasen on todennut Suomalaisen elokuvan kultaisessa kirjassa (1992), että Ylijäämänainen osoittaa, miten sota jatkui rauhan aikanakin ihmisten mielissä. Tauno Palo vetää jo Hannu Lemisen Valkoisista ruusuista (1943) tutun lipevän ja epäluotettavan hurmurin roolinsa vahvalla rutiinilla mutta ehkä hieman innottomasti – Palon tiedetään väsyneen jo varhain ensirakastajan rooleihinsa. Laura ilmoittaa olevansa ”yhden miehen nainen”, eikä tuota miestä enää ole. ANU KOIVUSEN mukaan Ylijäämänaisessa näkyvät vielä 1940-luvun jälkipuoliskon ”ongelmaelokuvan” vaikutteet. Hetkittäin kiusallisenkin kömpelöistä käänteistään huolimatta af Hällströmin ohjaus on kokonaisuutena yllättävänkin linjakas. Ylijäämänaisessakin naisen on tehtävä valintansa varsin ahtaissa raameissa, vaimon tai vanhanpiian roolien välillä. Fennadan oli paisutettava tuotantoaan kattaakseen kulut, ja toisaalta inflaatio teki massatuotannosta kannattavaa 1950-luvulla. 13 FENNO-FILMIN ja Adams Filmin fuusiosta syntyneen Fennada-Filmin (1950?1983) pääohjaaja Roland af Hällström (1905?1956) ehti toimia elokuvateoreetikkona ja kriitikkona ennen ensimmäistä ohjaustyötään Paimen, piika ja emäntä (1938). TEKSTITYS : suomi. ÄÄNITYS : Gösta Salminen. Hänen ohjaustöilleen leimallisia ovat kuvaukset vähäväkisistä (Ryysyrannan Jooseppi, Putkinotko) ja toisaalta naisen asemaa käsittelevät teemat. Fennada-Filmi. MUSIIKKI : Tapio Ilomäki. Taso laski, ja sotilasfarsseja ja laulelmien varaan kyhättyjä tekeleitä pukattiin markkinoille tasatahtiin. 73 min. JOUNI AVELIN Roland af Hällström: Ylijäämänainen (1951). Fenno-Filmille hän ohjasi kuusi elokuvaa, muun muassa film noir -henkisen Pikajuna pohjoiseen (1947) ja melodraamat Houkutuslintu (1946), Läpi usvan (1948) ja Hornankoski (1949), jälkimmäisen yhdessä Teuvo Tulion kanssa. KÄSIKIRJOITUS : Jussi Talvi. Ylijäämänaisen (1951) taustalla vaikuttaa merkittävä epäsuhta: talvija jatkosodassa oli kaatunut 90 000 suomalaismiestä. KUVASUHDE : 4:3. Mustasukkainen Ella-vaimo (Kyllikki Forssell) ampuu Lauraa, pakenee ulkomaille ja kuolee lasta synnyttäessään. Vuodesta 1951 lähtien ilmestyneen Nykysuomen sanakirjan ilmaisu ylijäämänainen, vanhapiika, olikin kansalle epäilemättä tuttu. Esko Töyrin mestarillinen kuvaustyö kantaa sulapaikkojen ylitse. Laura Kari (Asta Backman) itsenäistyy romantiikan osoittauessa illuusioksi. KUVAUS : Esko Töyri. Muitakin naisia vikittelevä Lennart yrittää jälleen houkutella Lauran omakseen, mutta tämä ilmoittaa olevansa ”yhden miehen nainen”, eikä tuota miestä enää ole. LAVASTUS : Ville Hänninen. Nopeana ja budjettiraameissa pysyvänä ohjaajana af Hällström ansaitsi myös Fennadan tuottajan Mauno Mäkelän luottamuksen. Se on rutiini työ, jossa elokuvallisen osaamisen ja näkemyksen elementit pilkahtelevat aika ajoin. PÄÄOSISSA : Asta Backman, Tauno Palo, Kyllikki Forssell, Harri Sinijärvi, Alli Ikäheimo. Lauran päätös jäädä vanhaksipiiaksi on kiinnostavan ambivalentti: toisaalta se perustuu perinteisen romantiikan normeihin ”yhden miehen naisesta”, toisaalta päätös on kuitenkin aidosti hänen omansa. AF HÄLLSTRÖM onnistui kuitenkin muutamaa notkahdusta lukuun ottamatta pitämään linjansa, osin jo siitäkin syystä, että jatkuvasta käsikirjoituspulasta johtuen hänelle osuivat klassikkokirjallisuuden filmatisoinnit. k o ti k in o. JÄÄHY VÄISET ROMANTIIK ALLE Roland af Hällströmin Ylijäämänainen kuvaa sitä, miten sota-aika vaikutti miesten ja naisten suhteisiin vielä paljon myöhemmin. Ohjaajat olivat kuukausipalkalla, joten myös Af Hällström ohjasi pitkin 1950-lukua kolme tai neljä elokuvaa vuodessa. Ylijäämänaisessa Laura Kari (Asta Backman), tavaratalon kassaneiti, joutuu osastopäällikkönsä lähentelyjen ja kiristyksen kohteeksi. Elokuvia tehtiin velaksi, ja laskut maksettiin lipputuloilla. Ylijäämänaisessa on film noirin sävyjä ja mielenkiintoinen sekoitus konservatiivisuutta ja feminismiä. Prostituutiota, sukupuolitauteja sekä maaseudun ja kaupungin ristiriitaa käsittelevät ongelmaelokuvat palautuivat usein naisen ruumiiseen ja tapaan esittää se elokuvan keinoin. Hällströmin elokuvat nostivat pinnalle myös hänen vakiokuvaajansa Esko Töyrin (1915?1992), jonka valaistus, asetelmat ja kamerakulmat ovat omaa luokkaansa suomalaisen elokuvan historiassa. Ulkomailta palannut nuoruudenrakastettu Lennart Qvist (Tauno Palo) yrittää kietoa Lauran pauloihinsa ruusuillaan, lipevillä puheillaan ja vetoamalla romanssin muistoon vaikka ei itse kykenekään eroamaan vaimostaan. VLMedia 2015
14 Meitä vakoillaan enemmän kuin koskaan Tutkivan journalismin keskusta johtava Gavin MacFadyen taistelee journalistien, aktivistien ja tavallisten ihmisten tietoturvallisuuden puolesta. Lontoossa toimiva keskus tekee myös yhteiskunnallisia paljastuksia kaivamalla esiin vallankäyttäjien pimittämiä tietoja. TEKSTI OSK AR LINDMAN KUVA VEIKKO KOIVUSALO Gavin MacFadyen puhui Tiedonantajafestivaaleilla tietoturvallisuudesta.
Sairaalalla ei ole riskiä, vaan kaikki riski on valtiolla. Monia asioita ei voida panna täytäntöön. Whistleblowereilla (paljastajilla) ei ole suojaa, myöskään toimittajilla ei ole suojaa ja ilman tätä suojaa whistleblowerit eivät tule julkisuuteen.” ”Valvonta on isompi ilmiö, eikä se kosketa vain muutamaa radikaalien julkaisujen tekijää, vaan se vaikuttaa kaikkiin, myös valtavirtaan, joka ei ole huolissaan siitä. Avoimen lähdekoodin ohjelmat tekevät hallituksille vaikeaksi piilottaa ohjelmistoon takaportteja. . MacFadyen on myös professori Goldsmiths’ Collegessa, joka on osa Lontoon yliopistoa. Viimeisimmät paljastuksensa keskus on tehnyt lennokki-iskuista, Britannian terveydenhuoltojärjestelmän yksityistämisestä ja Maailmanpankin salaisista oikeusistuimista. Gavin MacFadyen kävi Suomessa puhumassa Tiedonantaja-festivaalilla Jyväskylässä tietoturvallisuudesta. Sopimukset ovat siis kehnoja: ”Yhdessä tietämässämme sairaalassa on 15–30 leikkaussalia, ja näistä minä tahansa hetkenä 10 ei toimi. MEITÄ KAIKKIA VALVOTAAN Suomessa Gavin MacFadyen kertoi valvonnan ja vakoilun vaikutuksista lehdistönvapaudelle: ”Valvonnassa, siinä määrin kuin nykyään on tavallista, tulee todella vaikeaksi suojella toimittajan lähteitä. ”Maailmanpankissa on salaisia oikeusistuimia, jotka antavat yrityksille mahdollisuuden haastaa oikeuteen pieniä hallituksia. Tämä on tyypillinen tarina.” YKSITYISTÄMISEN RAJAT JA LENNOKKI-ISKUT Brittiläisen terveydenhoidon yksityistäminen on tuottanut merkittävää korruptiota ja epäoikeudenmukaisuuksia. ”Heillä on kaikki tiedot sinusta. ”Iso amerikkalainen yritys haastoi Hondurasin hallituksen oikeuteen, koska sillä oli pokkaa sanoa, että käytössä on minimipalkka. Yhdysvalloissa vasemmistoliberaalit lehdet ovat antaneet palstatilaa, ja tutkimuksia on myös tuotu esiin Yhdysvaltojen presidenttiehdokastenteissä. Tämä tarkoittaa, että perästä kuuluu, jos kuunneltavasta joskus tulee tärkeä henkilö. Teknisesti ottaen kyse on kauppasopimuksista. ”He ovat varovaisia käyttämään tietoa, ettei yleisö heräisi. ”On käytävä poliittinen taistelu turvallisuusviranomaisia vastaan.”. Ollaan rakentamassa uusia käyttöliittymiä, salausmekanismeja, koodeja ja algoritmeja, jotta toimittajat ja muut suojaa haluavat saavat yksityisyyttä, jonka ovat menettäneet.” Keskuksen internetsivustolta on ladattu 160 000 kertaa pamfletti, joka neuvoo tietoturvallisuusasioita journalisteille. Sanotaan, että on sähkötai turvallisuusongelmia. Valvontalaitteita toimitettiin myös Gaddafin Libyaan, joka pidätti 1 200 ihmistä, joista osa kidutettiin kuoliaaksi. The Guardian, Mail On Sunday, on julkaissut keskuksen selvityksiin pohjautuvia artikkeleita. Gavin MacFadyenin mukaan on kampanjoitava kahdella rintamalla: ”Ensimmäiseksi pitää paljastaa poliittisesti kaikki loukkaukset, kaikki ihmisoikeusloukkaukset ja loukkaukset vapaata puhetta vastaan, jotta voimme dokumentoida ja todistaa aukottomasti, että näin on tapahtumassa. Tämä alkoi olla mahdollista vasta noin viisi vuotta sitten. Kaupan on hyödytettävä suuria yrityksiä. He ovat myös esittäneet ohjusten tarkkuudesta kiistanalaisia tietoja: ”Kun tulee hautajaiset, Yhdysvallat hyökkää lennokeista, ja kun ihmiset tulevat apuun, se hyökkää uudestaan, kun enemmän ihmisiä on ulkona”, sanoo MacFadyen. Ihmiset sanovat, että hallituksella on oikeus, se ei uhkaa minua, joten en huolestu siitä.” MacFadyenin mukaan valvonta on kattavinta historiassa, vielä kattavampaa kuin vaikka natseilla tai DDR:n Stasilla. He tietävät kenelle puhut puhelimessa, keille muille keskustelukumppanisi puhuu ja kenelle he taas puhuvat”, sanoo MacFadyen. Mielenkiintoisesti ensin kiellettiin informaation olemassaolo, mutta nyt he myöntävät sen. MIKÄ AVUKSI. Käy eri paikassa ostamassa käytettyjä sim-kortteja. Sairaala siirtyy valtion omistukseen, kun tämä 25 vuotta on kulunut. Julien Assangen pieni pila paljasti kuuntelun, kun amerikkalaiset pakottivat Bolivian presidentin Evo Moralesin koneen alas Itävallassa epäillen, että koneessa oli Venäjältä karkaava Edward Snowden . On käytävä poliittinen taistelu turvallisuusviranomaisia vastaan.” ”Toiseksi journalistien ja yleisön on luotava uusia kommunikaatiokeinoja vakoilun estämiseksi. Isot yritykset, amerikkalaiset ja eurooppalaiset, voivat todella haastaa oikeuteen ja kontrolloida työvoimapolitiikkaa”, MacFadyen kertoo. Selvisi, että Yhdysvaltain hallitus valehtelee tapettujen siviilien lukumääristä. 15 Gavin MacFadyenin johtama Center for Investigative Journalism opettaa tutkivan journalismin keinovalikoimaa ja tekniikkaa journalisteille, tutkijoille, kansalaisjärjestöaktiiveille ja akateemisille. Sairaalat rakennetaan yksityisellä rahalla, yrityksille luvataan kaikki voitot 25 vuodessa. Hallituksilla on esimerkiksi mahdollisuus tallentaa informaatiota tulevaa käyttöä varten. On myös olemassa tarkoitukseen sopivia ohjelmia: Telegram, Signal, Cryptophone, OffThe-Record, Jabber. Jos tieto on valtaa, he ovat hankkineet itselleen valtavan poliittisen vallan. Riippumaton keskus on perustettu vuosina 2002–2003. Yritys ei halunnut sitä maksaa. Sinua ei saada helposti kiinni, mutta tämä käy vain kertaluonteiseen kommunikaatioon.. Kuinka he käyttävät sitä ja mitä he ovat tehneet sillä, sitä emme tiedä”, sanoo MacFadyen. Honduras haastettiin oikeuteen ja korvaukseksi pyydettiin monta sataa miljoonaa. Utahissa on rakennettu suuri laitos, johon materiaalia varastoidaan: potilastiedot, sairastiedot, pankkitiedot, kaikki kaupalliset transaktiot, kaikki mitä internetistä löytyy. Ota näistä yksi käyttöön, sovi tapaaminen kontaktin kanssa ja heitä puhelin jokeen. MUTTA KUKA SITÄ TEKEE. Tälle ei voi tehdä mitään, yksityinen yritys vain sanoo, että ne eivät toimi. On uhkailtu, että ulkomaille sijoitetut varat myydään pois, jos oikeusprosessiin ei suostuta ja sakkoa makseta. Asialla on sekä Yhdysvaltojen NSA, brittiläinen GSHQ, ranskalaiset, saksalaiset, ruotsalaiset ja moni muu. Valtiolla ei ole valtaa pakottaa ottamaan tilat käyttöön.” ”Lennokeilla” eli kauko-ohjattavilla hävittäjillä tehtävien iskujen uhriluvun selvittämiseksi keskus lähetti ihmisen Waziristaniin Pakistaniin. Yksinkertainen neuvo tietoturvallisuudesta huolissaan olevalle journalistille on käyttää niin sanottua burner-puhelinta: Hanki käytetty matkapuhelin, joka ei ole älypuhelin. Ne kieltävät hallituksen suvereniteetin kaupallisesti ja talouden kentällä. Nyt on vain ongelmaksi noussut, mitä kaikkea tälle tiedolle pitäisi tehdä
Syksyllä hän piti esitelmän Varparannan rauhanakatemiassa sotapropagandasta ja sen ympärille kytkeytyneestä orwellilaisesta kielipelistä, missä valloitussodasta tehdään ”rauhaan pakottamista”. Kauppatieteiden gradussani tutkin arvopaperimarkkinapetosten aiheuttaman vahingon matemaattista määrittämistä, joka myös laajeni pelkästä opinnäytteestä tieteelliseksi tutkimukseksi. Sillä saataisiin valtion kassaan vuosittain 15 miljardia euroa, jolla voitaisiin paikata kaikki kestävyysvajeet ja rahaa jäisi vielä hyvinvointiyhteiskunnan jälleenrakentamiseenkin.” VEROSUUNNITTELU ON LAILLISTETTUA VERONKIERTOA Alia Dannenberg on ottanut useammassakin mielipidekirjoituksessaan ja blogissaan kantaa juuri suuryritysten ja eliitin veronkiertoon – ja siihen miten se laillistetaan vaikkapa yritysjuridiikassa. ”Tavoitteenani oli tilintarkastajan tutkinto. Hän on monialainen huippututkija, filosofian tohtori, vasemman laidan aktivisti ja myös loistava šakinpelaaja. Verosuunnittelua pidetään muutenkin asiaankuuluvana ja annetaan ymmärtää, että fiksu ihminen maksaa veroja mahdollisimman vähän. Yritetään. ”Yritysjuridiikan opinnot Suomen yliopistoissa sisältävät lukuisia verosuunnittelua (= laillistettua veronkiertoa) käsitteleviä kursseja. Siksi hän kiittää mieluusti myös suomalaista hyvinvointivaltiota sen suomista mahdollisuuksista omalle uralle. ”Olen sukuni ensimmäinen ylioppilas, maisteri ja tohtori. Haastattelun aluksi Dannenberg muistuttaa, että hän on lähtöisin hyvin köyhistä oloista, joissa ei oltu totuttu siihen, että lapsista tulee ylioppilaita. Siihen aikaan kun opiskelin, Suomi oli vielä hyvinvointivaltio. Joensuussa kuitenkin tutustuin kansantaloustieteen lehtori Matti Estolaan, ja hänen kanssaan päädyin puolivahingossa mallintamaan kansantalouden toimintaa fysiikan menetelmin. TEKSTI PENTTI STRANIUS KUVA ANNA DANNENBERG. Siis lähtökohdista riippumatta oikeus ihmisarvoiseen elämään ja itsensä toteuttamiseen.” Pohjois-Karjalassa Dannenberg tunnetaan vasemmistolaisena poliitikkona, joka on ollut viimeksi mukana muun muassa eduskuntavaaliehdokkaana, rasismin vastaisessa kampanjassa ja aktiivisena mielipidekirjoittajana. Valtion tasolla puolestaan leikkaukset voitaisiin välttää yksinkertaisesti kaikenlaisen veronkierron kuriin panemisella. 16 ALIA DANNENBERG tituleeraa itseään seuraavasti: ”Olen ekonofyysikko, kvanttimekaanikko, metateoreetikko ja tieteenfilosofi.” Otapa tuosta sitten selvää. Toivoisin, että sama mahdollisuus kuin minulla olisi jatkossa kaikilla muillakin. Mistä rahat esimerkiksi julkiseen terveydenhoitoon tai liikenteeseen. Talouspolitiikka on kuitenkin hänelle ehkä läheisin alue. Miksi tämä on ajan henki. Jos yhteiskuntamme halutaan pysyvän jaloillaan ilman jatkuvaa karsimisen kierrettä, niin olisikohan porsaanreikien hyödyntämisen sijasta kenties järkevämpää vaatia niiden tukkimista?” Dannenbergin mielipiteille on vahva tieteellinen pohja, sillä hän on opiskellut monia eri aloja tietojaan yhdistellen. ”Poliittiset teemani liittyvät ensisijaisesti taloudenpitoon ja pienen ihmisen edunvalvontaan. Kuntatasolla se tarkoittaa esimerkiksi rahojen järkevää käyttöä ja väärinkäytösten estämistä, jolloin kunnalle jää enemmän asukkaidensa hyvinvoinnista huolehtimiseen. Kun jatkorahoitusta ei tullut, Dannenberg siirtyi Itä-Suomen yliopistoon opiskelemaan kauppatieteitä. Myös lainoppineet konsultit opastavat kuinka kiertää veroja mahdollisimman tehokkaasti rikkomatta lakia. Sehän osaltaan johtaa julkisen sektorin näivettymiseen. Tiede vetää puoleensa, vaikka se onkin harvinaisen epävarma ala – nykyinen pätkärahoitukseni päättyy taas tammikuun 2016 lopussa eikä tulevasta ole vielä minkäänlaista tietoa...” Alia Dannenberg uskaltaa sanoa Joensuulaisella Alia Dannenbergillä on kanttia sanoa mielipiteensä. Hän väitteli Helsingin yliopistossa teoreettisesta fysiikasta ja käsitteli väitöskirjassaan ”suljetun kvanttisysteemin dekoherenssia”, joka on fysiikan tutkijayhteisössä hyvin kiistanalainen asia
Kahdessa viimeisimmässä naisten SM-turnauksessa hän on sijoittunut hopealle. Tekisi mieli sanoa paljonkin, mutta yksi asia pöyristyttää: nykyinen hallitus romuttaa aktiivisesti oikeusvaltioperiaatetta. Suurempi ongelma on se, että pätkärahoitettuna tieteen ja tutkimuksen tekemisestä tulee tempoilevaa ja lyhytjänteistä. ”Nykyisin tuhlataan tuhottomasti akateemisten ihmisten työaikaa. Perhe-elämän myötä pelaaminen jäi sitten vähemmälle, mutta muutama vuosi sitten Joensuuhun muutettuani liityin taas paikalliseen šakkikerhoon. . Pahimmillaan lopputulosta ei voi enää kutsua edes tieteeksi, vaan pikemminkin kokoelmaksi satunnaisesti valikoituneita mittatilaustutkimuksia.” ŠAKKIMESTARI ANTAA NEUVON HALLITUKSELLE Dannenberg on tieteellisten ja poliittisten pyrintöjensä ohella myös huippupelaaja šakissa. Jo pelkästään yhdessä apurahahaussa, johon osallistuu tuhatkunta hakijaa ja heidän suosittelijaansa, hukataan yhteensä useita henkilötyövuosia. Lisäksi jatkuvat yt-neuvottelut ja rahoituksen epävarmuus myrkyttävät työilmapiirin, kun ihmiset pannaan yhteistyön sijaan jatkuvasti kilpailemaan toisiaan vastaan. Lakien olennainen tarkoitus on suojata heikompaa vahvemman mielivaltaa vastaan. ”Opettelin šakin säännöt itsekseni viisivuotiaana television šakkiohjelman ja šakkikirjojen avulla. Pelaan tällä hetkellä kerhon edustusjoukkueessa ykkösdivarissa.” ”Nykyhallituksen politiikasta vielä. Muutaman kerran pelasin isääni vastaan, kunnes muistaakseni kolmannessa pelissämme voitin hänet, ja pelaaminen loppui hänen osaltaan siihen. Hän ihmettelee, että sivistysvaltiossa voitaisiin edes kuvitella, että yliopisto lakkauttaisi kaiken tieteellisen ajattelun pohjana toimivan oppiaineen, tieteiden äidin. Yliopistoilla ei ole enää mitään mahdollisuutta toteuttaa perustehtäväänsä eli autonomista perustutkimusta, kun rahoitusta myönnetään ainoastaan soveltavalle tutkimukselle. Tohtori Alia Dannenberg on opiskellut useita erilaisia aloja ja on kiinnostunut tieteiden lisäksi myös ihmisten arjesta ja politiikasta.. Tällä menolla saamme oikeasti sanoa hyvästit suomalaiselle oikeusvaltiolle.”. 17 YLIOPISTO-OPETUKSEN JA RAHOITUKSEN KURJUUS Alia Dannenberg huomauttaa, että Itä-Suomen yliopistossa on jo nyt filosofinen tiedekunta, jossa ei opeteta lainkaan filosofiaa. Jos työlainsäädännössä nyt halutaan asettaa heikomman suojalle maksimi eli käytännössä suojella vahvempaa, niin se on täysin nurinkurista. Puhumattakaan Suomen Akatemian suurista projektihauista, joissa jo yhden ainoan hakemuksen laatiminen vie viikkokausia. Koulussa kuljetin shakkilautaa mukanani, ja luokkakaverini houkutteli minut mukaan kerhon peli-iltoihin. Se on ollut länsimaisen lainsäädännön keskeinen periaate jo Magna Cartasta lähtien. Vuosien mittaan pelitaitoni kehittyivät aktiivisen harjoittelun ja hyvän valmentajan ansiosta. Lisää Alia Dannenbergin mielipiteitä hänen kotisivuillaan: http://www.dannenberg.fi/alia Valtion tasolla leikkaukset voitaisiin välttää yksinkertaisesti veronkierron kuriin panemisella
Hän kiertää loppuvuoden klubeja vanhan yhtyeensä Pelle Miljoona Oy:n kanssa. TEKSTI EIJA POHJANSAARI KUVA NOORA OJAL A. 18 Koska maailma on totta Tänä vuonna 60 vuotta täyttänyt Pelle Miljoona on tehnyt musiikkia punkista reggaehen ja kirjoittanut kolmetoista kirjaa. Sen jälkeen hän keskittyy kirjoittamaan seuraavaa romaaniaan
Ihmiset ovat poliittisesti aika passiivisia, mutta asiat voivat muuttua nykymaailmassa todella nopeasti”, Pelle sanoo. Viime kädessä on kysymys siitä, että me sallimme kaiken mitä tällä pallolla tapahtuu”, Pelle miettii. ”Alussa on ikään kuin joku etiäinen, jota alan pikku hiljaa hahmottaa”, hän kuvailee. ”Se oli ensimmäinen televisioitu sota ja sen seuraaminen oli nuorelle traumaattista. Pelle oppi jo varhain arvostamaan Victor Jaran ja Violeta Parran tuotantoa. Kirjan päähenkilö on Suomessa syntynyt jihadiin lähtijä. 19 Petri Tiili eli tutummin Pelle Miljoona on muusikko ja kirjailija, jolla on monta rautaa tulessa. ”Se on käsittämättömän iso asia nykymaailmassa, siitä ei vain puhuta”, Pelle sanoo. Se on rikastuttanut elämääni artistina”, kertoo Pelle, joka esiintyy vuodessa 80 kertaa eri kokoonpanojen kanssa. Pellen mielestä nykyhallinto on leikkaussuunnitelmillaan ja muulla toiminnallaan paljastanut todelliset tarkoitusperänsä. Marras-joulukuussa on vuorossa Pelle Miljoona oy:n kanssa tehtävä klubikiertue. MUSIIKILLA VOI VAIKUTTAA Pelle kiinnostui politiikasta ja ihmisoikeuksista Vietnamin sodan aikana. ”Silloin paikalla oli yksi temppeli ja tiibettiläisten pakolaisten kylä. Pelle on äskettäin levyttänyt kappaleen Shava-yhtyeen kanssa ja on tekemässä kappaletta reggaeyhtye Funky Kingstonille. Kaikkia asioita ei tarvitse selittää, joitakin asioita tapahtuu mystisesti ja sen hyväksyminen on hänestä rikkaus. Esikoissingle Olen työtön julkaistiin lähes 40 vuotta sitten, mutta se ei ole menettänyt mitään ajankohtaisuudestaan. Kirjoittaminen toimii vastapainona keikkailulle. Pellellä ei ole edes Facebook-profiilia. Kappale kertoo korruptiosta. Siinä juoksumitalistit Tommie Smith ja John Carlos nostavat palkintokorokkeella nyrkkinsä Mustien panttereiden kansalaisoikeusliikkeen tervehdykseen. Pelle on tehnyt kantaaottavia ja yhteiskunnallisia kappaleita uransa alusta saakka. Hän arvostaa Palefacea ja Asaa , joiden musiikki ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Hän itse on tehnyt punkin lisäksi myös rockia, reggaeta ja etnovaikutteisia kappaleita. Samaa tapaa, jolla ennen myytiin tuotteita, imagoa tai tiettyä lifestylea, käytetään nyt myös poliittisten ideologioiden myynnissä. ”Globaalissa maailmassa on niin monta liikkuvaa osaa. Ensi vuonna on vuorossa Goa, jonne Pelle lähtee vaimonsa kanssa klubikiertueen loputtua. ”Sitähän tapahtuu”, sanoo Pelle. 1960-luku herätti myös tietoisuuden siitä, että musiikilla voi vaikuttaa. Nykyään siellä on elokuvateatteri ja Mc Donald’s eikä ympäristö kestä sitä turistimäärää, joka sinne tulee nähdäkseen Dalai Laman ”, Pelle kuvailee. ”Kansalaiset elävät kaoottisen informaatiotulvan ympäröiminä. ”Maata viedään oikealle eikä sitä hävetä mitenkään tai edes yritetä salata”, Pelle sanoo. Kyllä, myös se maailma on totta.. Jännitteitä on paljon, mutta ennustettavuutta ei enää ole politiikassa eikä taloudessa”, Pelle sanoo. Myös kappaleet Pelko ja viha ja Väkivalta ja päihdeongelma voisivat yhtä hyvin kertoa tästä päivästä. Edellinen levy, Pelle Miljoona United -yhtyeen kanssa tehty Kino Riviera -albumi julkaistiin syyskuussa. MAAILMANTILANNE HUOLENA Pelle aloitti pitkien matkojen tekemisen 1980-luvulla ja hän on ehtinyt nähdä, kuinka lisääntynyt matkustaminen vaikuttaa eri puolilla maailmaa. ”En ole koskaan uppoutunut mihinkään tiettyyn lajiin, mutta kaikessa on tietty punkja rock-asenne”, Pelle sanoo. Kulttuuri näkyy myös musiikissa. Kun tekee jotain näin kauan, siitä tulee oman olemassaolon kannalta tärkeä tapa hahmottaa ympäröivää maailmaa ja itseään”, Pelle kertoo. ”Viime keväänä kukaan ei osannut ennustaa esimerkiksi tämän syksyn pakolaiskriisiä.” Pellen mielestä demokratia on paras asia, jonka ihminen on kehittänyt ja nykymaailman kriisi on samalla myös demokratian kriisi. ”Kansalaiset eivät ole hereillä. Punk-asenne näkyy muuallakin kuin musiikissa. ”Kirja kertoo jalkapallosta ja Isiksestä”, Pelle sanoo. KIRJOITTAMINEN VASTAPAINONA Nykyartisteista Pelle arvostaa myös Chisua ja Jukka-Poikaa ja hänen yhtyettään, jonka kanssa Pelle on itsekin esiintynyt. Etelä-Amerikassa kiehtoo rikas kulttuuri ja avaruuden tunne. ”Minulla on urani aikana ollut mahdollisuus tavata hienoja muusikoita ja esiintyä heidän kanssaan. Kansalaisen pitää olla todella hereillä poimiakseen informaatiotulvasta tärkeät asiat”, Pelle pohtii. ”On tärkeää irrottaa aikaa kirjoittamiselle ja uusien biisien teolle. ?. Kirja kertoo vankileiriltä paenneesta nuoresta miehestä ja Pelle omisti sen surmatulle ihmisoikeusaktivisti Jyri Jaakkolalle . Ensi talvena Goalla on aika keskittyä kirjoittamaan uutta romaania. Meitä manipuloidaan erilaisten ihmisryhmiä ja kansallisuuksia koskevien mielikuvien avulla. Bob Dylan ja Woody Guthrie tekivät hyvää musiikkia, jossa oli vahva poliittinen sanoma. Hän ei juuri analysoi omaa tapaansa tehdä musiikkia tai kirjoittaa. Nykyinen maailmantilanne huolestuttaa Pelleä. Hän on käynyt useaan otteeseen Chilessä ja päässyt näkemään, kuinka erilaiseksi ihmisten elämä on kehittynyt verrattuna kenraali Pinochetin aikaan. Toisaalta taas sota ja sodasta toipuminen oli lähellä Suomessakin”, kertoo Pelle, jonka molemmat vanhemmat olivat evakkoja. Pellen mielestä punk ja alkuaikojen rap ovat osa samaa jatkumoa. Hän kertoo, kuinka kävi ensimmäistä kertaa Intian Dharamsalassa valokuvaaja Kari Riipisen kanssa vuonna 1981. ”Narsismi pelaa suoraan oikeiston pussiin. Pelleä ei ole kysytty mainoksiin eikä hän lähtisi mukaan Vain elämää -ohjelmaan, jota hän jaksoi kerran katsoa ”ehkä minuutin”. Paljon matkustaneen Pellen lempimaanosa on kuitenkin Etelä-Amerikka, jonne hän sijoitti myös vuonna 2012 ilmestyneen romaaninsa Puerto Galera. Tietty henkisyys ja mystiikka ovat Pellelle tärkeitä. Kun Pelle kirjoittaa, hän irrottautuu tutuista kotimaan ympyröistä ja matkustaa talvikaudeksi muualle. Maailman tapahtumia toi lähelle myös lehtikuva Meksikon olympialaisista vuonna 1968. Kulttuurin lisäksi Pelleä kiinnostaa maanosan poliittinen historia. Hänen mielestään sosiaalisesta mediasta ja yhteisöllisyydestä puhutaan paljon, mutta kuitenkin ihmiset korostavat yksilöllisyyttään miltei narsistisesti. ”Joka juttuun ei tarvitse lähteä messiin ja olla joka paikassa suuna, päänä ja perseenä”, sanoo Pelle, jonka mielestä fanit määrittävät viime kädessä artistin statuksen, ei koko elämän jakaminen julkisuudessa
20 Itä ottaa kantaa
Pramoedyalta kiellettiin kirjoittaminen, mutta hän saneli siellä vankitovereilleen Buru-kvartettona tunnetun pääteoksensa. Teatteri on välillä ollut poliittista, toisinaan pelkkää viihdettä. Toinen suunta aloitti avoimen hyökkäyksen apartheidia vastaan. Se salakuljetettiin ulos leiriltä ja julkaistiin ulkomailla. Monet Indonesian taiteilijat osallistuivat jo hollantilaisen kolonialismin vastaiseen taisteluun. Monet kuolivat siellä nälkään ja kovaan pakkotyöhön. Hollantilaiset sulkivat 1940-luvulla Kaakkois-Aasian merkittävimmän kirjailijan Pramoedya Ananta Toerin vankilaan. Tämä koskee niin maailman suurinta taidenäyttelyä Documentaa Saksassa kuin myös Guangzhoun avantgarde-triennaalia Kiinassa. 1960-luvulla Etelä-Afrikan kirjallisuus jakautui kahtia. NUORTEN TAITEILIJOIDEN RYHMITTYMÄT EPÄKOHTIEN PALJASTAJINA Vuonna 1989 nuoret taiteilijat valtasivat Indonesian taiteen Montmartrella Yogyakartassa vanhan taidekoulun tilat ja perustivat Taring Padi -ryhmän. Kiinalaisten kauppoja poltettiin ja kiinalaisia naisia raiskattiin. Vuonna 1998 Suharton hallinnon kaatuessa Kaakkois-Aasian talouskriisin aikaansaamissa mielenosoituksissa kiinalaisvastaiset väkivaltaisuudet uudistuivat. Pramoedya Ananta Toer suljettiin kahdeksaksi vuodeksi Burun saaren keskitysleirille. Amnesty Internationalin mukaan vankileirien saaristo ei 1970-luvulla ollut Neuvostoliitossa vaan Indonesiassa. Se pyrki myös vaikuttamaan Indonesian taiteeseen. UUDEN TAITEEN LIIKE NOSTI TOISEUDEN VALOKEILAAN 1970-luvun puolivälissä syntyi Indonesian Uuden Taiteen liike. 21 On aikoja, jolloin taide etsii todellisuutta, toisinaan se pakenee sitä. Ryhmän taiteilijat ovat saaneet vaikutteita meksikolaisilta Indonesian taidetta ovat maustaneet niin islam, intialainen kulttuuri kuin hollantilaiset ja amerikkalaisetkin. Omat traditiot ja yhteiskunnallisuus näkyvät myös. Uuden taiteen liikkeen ehkä merkittävin taiteilija oli kiinalaissyntyinen FX Harsono. Hänen poliittinen päävastustajansa oli istuva paavi, jonka hän panee Divina Commediassa helvettiin muiden poliittisten vihollistensa ohella. Yhdysvallat ei pyrkinyt pelkästään kontrolloimaan Indonesian runsaita luonnonvaroja ja taloutta. Nuoret taiteilijat alkoivat vastustaa vuonna 1967 valtaan tulleen Suharton uuden järjestyksen hiljaisuutta ja tuoda esiin taiteessaan yhteiskunnallisia näkemyksiä. Henry Kissinger puhuu nationalismin basillista. He vastustivat virallista elitististä taidetta ja hakivat vaikutteita Indonesian kansanperinteestä. Joskus taide jopa yrittää vaikuttaa todellisuuteen. Amerikkalainen tarkkailija kokouksessa oli selkänsä kommunismille kääntänyt afroamerikkalainen kirjailija Richard Wright. Taring padi merkitsee riisikasvin lehden terävää kärkeä. Toinen suuntaus keskittyi modernistisiin kielellisiin kokeiluihin. TEKSTI ESA RONK AINEN KUVAT TARING PADI. Suharton Uuden Järjestyksen aikana taiteen tärkein tehtävä oli hänen hallintonsa naurettavaksi tekeminen. Yhdysvallat näki sitoutumattomien maiden liikkeessä vielä kommunismiakin suuremman uhan intresseilleen. Tämä oli vastaveto Yogyakartassa sijaitsevan Indonesian Taideakatemian vasemmistolaiselle realismille. Taring Padi -ryhmän tunnuslauseena on “Ei taidetta taiteen vuoksi”. Kukaan ei tiedä, murhattiinko vuonna 1965 satoja vai satojatuhansia kiinalaisia. Installaatioissaan ja performansseissaan hän tuo esiin vallan väärinkäyttöä ja sen vaikutusta yksityiseen ihmiseen. Indonesian taivas putosi 30.9.1965. Sitoutumattomien maiden liikkeen merkittävin kokous oli Bandungin konferenssi Indonesiassa 1955. Valtaan nousi Sukarnon anti-imperialistinen hallinto. Dante oli paitsi Italian kirjallisuuden suurin runoilija myös poliitikko. Fasistisen sotilasjuntan vaino kohdistui paljon sivistyneistöön. Kiinalaiseen vähemmistöön kohdistuneet väkivaltaisuudet ovat olleet Indonesiassa toistuvia. Tällä hetkellä Jakartassa kiertää huhu, että kiinalaisten tappaminen alkaa heti, jos dollarin arvo nousee yli 16 000 rupian. Samaan aikaan kun Jimmy Carter markkinoi ihmisoikeuspolitiikkansa, oli Amnestyn mukaan Indonesiassa 3 000 000 ihmistä keskitysleireillä. Vallankaappauksen jälkeen Indonesian talous uudistettiin niin sanotun Berkeleyn mafian johdolla amerikkalaisten oppien mukaan. Shakespearea on joskus sanottu Tudorien hovipropagandistiksi. Indonesia itsenäistyi 1948. Sukarno oli Intian Nehrun ja Jugoslavian Titon ohella yksi sitoutumattomien maiden liikkeen tärkeimpiä johtajia. CIA:n suunnittelemassa sotilasvallankaappauksessa tuhottiin Sukarnon nationalismi ja Indonesian kommunistinen puolue, joka oli maailman kolmanneksi suurin. Maailman avantgarde-taide ei ole koskaan ollut niin poliittista kuin nyt. Monia taiteilijoita murhattiin tai suljettiin keskitysleireihin ja vankiloihin. Bandungin Teknologisen Instituutin yhteyteen perustettiin taidekoulu, joka pyrki edistämään Indonesian taiteessa vahvana perinteenä esiintyvää abstraktismia ja ekspressionismia. Kaikki merkittävä kirjallisuus syntyi tällä jälkimmäisellä suunnalla. Hänen haaveenaan oli, että saksalainen keisari palauttaa Italian suuruuden. Kiinalaisen vähemmistön edustajana hän on oikea taiteilija kuvaamaan toiseutta yhteiskunnassa. FX Harsono käyttää installaatioissaan symboleinaan pistooleita, kivääreitä, poliisipamppuja ja ketjuja
Islam kieltää ihmisen kuvaamisen, koska sen mukaan taiteilija asettuu jumalan ase. Hänen sanotaan keränneen jopa 50 miljardin dollarin omaisuuden, jolla hän olisi voinut maksaa koko Indonesian valtion velan. Indonesia menettää sademetsiä kaksi kertaa Walesin suuruisen alueen vuodessa. Presidenttinä hän lopetti ensimmäisenä järjettömän bensiinin subvention ja loi yleisen sairausvakuutuksen. Hyvänä apuna tässä ovat suomalaiset paperiyhtiöt. Jo Jakartan kuvernöörinä hän sai aikaan monia uudistuksia. 22 taiteilijoilta kuten Diego Riveralta ja Frida Kahlolta . Islamin mukana tuli myös arabialainen taide kuten kalligrafia. Monia toiveita on asetettu uuteen presidentti ”Jokowi” Widodoon , joka on ensimmäinen maan johtoon sotilaseliitin ulkopuolelta valittu henkilö. Realismi oli Neuvostoliitossa virallista taidetta. Ryhmä on keskittynyt videotaiteeseen. Jakartan metropolialue on maailman toiseksi suurin 27 000 000 asukkaineen. Talouspolitiikka oli osittain menestyksellistä, mutta infrastruktuurin ja julkisten palveluiden kehittämisestä ei huolehdittu. Indonesian korruptoitunein ministeriö on uskontoministeriö. Indonesian nykytaiteessa, kuten juuri Taring Padi -ryhmällä, se on virallisen taiteen vastateesi. Toinen Taring Padi -ryhmän teema on ympäristöongelmat. Sen taiteessa on vahva yhteiskunnallinen ja poliittinen sanoma. Liikenneruuhkien sanotaan olevan maailman pahimpia. Taring Padi ottaa kantaa korruptioon, joka on suuri ongelma. Metron rakentamisesta on puhuttu vuosia, mutta valmista ei ole tullut. Sen taiteilijat kuvaavat suurkaupunkiasumisen ongelmia. Opetusministeriö on hyvä kakkonen. VAIKUTTAJINA ISLAM JA INTIALAINEN KULTTUURI Indonesia on maailman suurin islamilainen maa. Vuosituhannen vaihteessa Jakartan nuoret taiteilijat perustivat Ruangrupa-ryhmän. Ja niitä riittää. Suharton hallinnon tarkoituksena oli hänen perheensä ja muiden kleptokraattien rikastuttaminen. Sen ideana oli aluksi hankkia työtiloja taiteilijoille. Jaakko Pöyry consultingilla on tätä nykyä oma osasto, joka vakoilee luonnonsuojelijoita. Niinpä Jakartassa ei ole kunnollista julkista liikennettä. Islam tuli Indonesiaan rauhanomaisesti noin 500 vuotta sitten arabikauppiaiden mukana
Balia sanotaan rakkauden saareksi, mutta oikeampi nimitys olisi australialainen seksin tarjoustavaratalo. Georg Henrik von Wrightin mukaan yksityis auto ja massaturismi ovat sivilisaatiomme syöpiä. Hän hakee vaikutteita kansanperinteestä ja -taiteesta. Siellä on muun muassa voimassa Šaria-laki. Sumatran saaren pohjoisosassa sijaitsevaa Achehia kutsutaan Mekan porstuaksi. Kuva sivulla 20 ja vasemmalla alhaalla: Taring Padi -ryhmä osallistui taiteellisella panoksellaan Javalla sijaitsevan Porongin kyläyhteisön mielenosoituksiin, joissa vaadittiin kompensaatioita 6 kylää nielaisseesta ja 25 000 ihmisen asuinsijat tuhonneesta laavamutavyörystä. 23 maan tehdessään kuvan ihmisestä. Kiinalaiseen vähemmistöön kohdistuneet väkivaltaisuudet ovat olleet toistuvia. Tästä muistona ovat hindulais-buddhalaiset temppelit Yogyakartan lähistöllä ja Kansallismuseon monet intialaisvaikutteiset patsaat. Viime aikoina Pirous on maalannut myös öljyväritöitä. Pirous on luonut kielen uudelle islamilaiselle taiteelle. Bali on yhä hindukulttuurin aluetta. Achehista tulee myös Indonesian merkittävin islamilainen taiteilija, vuonna 1938 syntynyt Abdul Pirous . Hän on muun muassa kuvannut vanhoja hautakiviä ja raunioita. Tänään balilainen kulttuuri on kuitenkin täysin massaturismin tuhoama. Töissään Dono yhdistää sarjakuvataidetta perinteisiin indonesialaisiin varjonukkeihin eli Wayang-taiteeseen. Monet taiteilijat ovat siirtyneet sieltä Lombokin saarelle, Yogyakartaan ja Jakartaan. Indonesian islam on kuitenkin ollut suvaitsevaista, eikä Taring Padi -ryhmän taiteilijoiden mukaan tästä säännöstä ole paljon välitetty. Kuten englantilainen marxilais-katolilainen esteetikko Terry Eagleton on todennut: korkean ja matalan taiteen ero on katoamassa. Myös intialaisella kulttuurilla on vahva vaikutus Indonesian historiassa. VALOKEILASSA TÄMÄ HETKI Vuoden 2015 Venetsian biennaalissa on ollut Indonesian edustajana Heri Dono , joka syntyi sotilasperheeseen Jakartassa vuonna 1960. Kuva vasemmalla ylhäällä ja oikealla: Sarja julisteita, jotka Taring Padi teki vuoden 2009 Indonesian valtiollisia vaaleja varten. Teemat liittyvät muun muassa korruptioon. Hän tekee kalligrafioita ja grafiikkaa. Taiteessaan hän ottaa kantaa Afrikan nälkään ja Kiinan Tiibetin miehitykseen, poliittisten vankien kidutukseen ja korruptioon. . Bali on ollut yksi Indonesian taiteen keskuksia. Islamilaiset ääriryhmät ovat kuitenkin voimistumassa ja muun muassa Taring Padi -ryhmän kimppuun on hyökätty. Julisteiden päämääränä oli vastustaa julkisen tilan vallannutta poliittista propagandaa sekä rohkaista ihmisiä kyseenalaistamaan niin vaalit, ehdokkaat kuin tavan, jolla ehdokkaat tulisivat käyttämään saamansa äänet.. Hänen olisi myös kyettävä herättämään kuva henkiin. Dono on liian nuori, että olisi ehtinyt mukaan uuden taiteen liikkeeseen, mutta hän on jatkanut samoja teemoja. Sieltä on ollut yhteyksiä eurooppalaiseen taiteeseen jo sata vuotta. Indonesiassa voit nauttia kummastakin — täysin siemauksin.
Virkamiesten ja ministerin toilailuissa keveyttä on ollut vain selityksissä. Ja onpa Apunenkin raottanut yksityiselämäänsä kertomalla liikuttavan tarinan, jossa isä-Matti ja tytär tutustuvat luonnon ihmeisiin kasviota selaillessaan. Esipuheessaan Apunen myötäilee Sasia: valiokunnan asiantuntijamenettelyjä on avattava. AVOIMUUS ei kuitenkaan päde kaikkiin eikä kaikkialla. KEPIN NOKKAAN Lindstedt nosti hallituksen hallintarekisterihankkeen, jota nyt ajaa hankeen arvoisa valtionvarainministerimme reputtamalla Elon laskuopissa. Jollei avoimuus tarkoita sitä, että odotamme aina läpinäkyvyyttä vain muilta, politiikan, talouden ja median vaikuttajat voivat aivan hyvin aloittaa kotipesästä. Hallitus sai haukut, haukut saivat hallita. Apunen on osallistunut useasti Bilderberg-kokouksiin, joista julkisuuteen ei kerrota mitään, koskaan eikä kenellekään. Pallo on hyvin raskas ja tukevasti median sylissä. Tervon tapauksessa homman on hoitanut vaimo, ainakin intimiteettipuolella, Enbuske taasen jokeltaa alati yhtä avoimesti studiossa julkimoiden kanssa niitä näitä. Ja moni muukin esiintyi tavallaan ja tyylillään: EVA:n johtaja Matti Apunen keksi, että ”Laura Lindstedtin argumentit olivat äärimmäisen emotionaalisia, mutta hyvin ylimalkaisia ja ympäripyöreitä, ja niistä paistoi syvä kiihtymys.” Silkkaa tunteen paloa, sillä Apusen mukaan ”taiteilija tietenkin lähestyy talouspolitiikkaa tunteen kautta”. Ehkä ajatushautomotkin voisivat kertoa rahoituksestaan. Siinä Sasi vaatii läpinäkyvyyttä perustuslakivaliokunnan toimintaan. Tuomareiden jääviyttä on sovellettava myös valiokunnan työssä. Elinkeinoelämän lobbari Apunen tunnetaan äkäisistä kolumneistaan, joten tunnepuoli on hänelle entuudestaan tuttua huttua. Apunenkin on vaiennut eliittikerhon touhuista aivan avoimesti ja läpinäkyvästi, myös niistä kysyttäessä. 24 KUTEN ARVATA saattoi, Finlandia-voittaja Laura Lindstedtin palkintopuhetta seurasi antikliimaksi toisensa perään. Kenen leivät, sen laulut. Naamat näyttävät tutuilta, nimetkin soittelevat ehkä kelloja: Jorma Ollila , Matti Alahuhta , Kari Jordan , Björn Wahlroos . Sitä odotellessa voimme vaikkapa kurkistaa, millaista sakkia oikein istuu Elinkeinoelämän valtuuskunnan hallituksessa. Odottiko Enbuske kirjallisuuspalkinnon voittajalta budjettia. Lisää avoimuutta avoimuuden päälle: Elinkeinoelämän valtuuskunta julkaisi vastikään Kimmo Sasin perustuslakiraportin Lain vartijat. Avoimuutta Apunen on peräänkuuluttanut toimittajiltakin, joiden pitäisi julkistaa puoluekantansa. Tietenkin noissa harmittomissa kokouksissa rupatellaan vain lämpimikseen, joten ehkä mitään kerrottavaakaan ei ole, sen enempää kuin syytäkään näille kokouksille. Näin Jari Tervokin profiloitui ”mielipidevaikuttajaksi”. Ja mitä enemmän lokaa lentää, sitä kirkkaammaksi käy vaatimus läpinäkyvyydestä. Tuomas Enbusken taasen sanottiin vaatineen Lindstedtiltä ”vaihtoehtobudjettia”. Hesari (28.11.) tietysti ryntäsi ”mielipidevaikuttajien” pakeille kommentteja mankuen. Apunen on osallistunut useasti Bilderberg-kokouksiin, joista julkisuuteen ei kerrota mitään. Eikä valtiovarainministeriön virkamiestenkään touhuista ole seurannut pelkkää päänsilitystä. avoimuus on aina muiden hyve A VELIN Jouni Avelin on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen ilonpilaaja.. Kysytään siis, läpinäkyvyyden nimissä: ketkä rahoittavat Elinkeinoelämän valtuuskuntaa. Viimeistään vaalirahakohun jälkeen läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta on tehty hyveistä ylin, joten sitä voinee tivata myös ”mielipidevaikuttajilta”. Tunteenpa hyvinkin, taiteilijapa hyvinkin, ja vieläpä nainen
Teemapaketissa omia runojaan esittävät kirjailijat ja lavarunouden uranuurtajat kertovat suuntauksesta ja tekemisistään. Runosta on voitava saada kaikki irti heti esittämishetkellä. 26 Kaikki irti kielestä 29 Uusia väyliä sanataiteille 30 Slam! Runopuulaaki iskee 32 Yhden Miehen Tungos 34 Runouden ja musiikin ilotulitusta 36 Kansanrunoilija ja oman elämänsä kertoja. Myös runon esittäminen on oma lajinsa. 25 LAVARUNOUS Esitettävä runo on omanlaisensa laji, jolla on pitkät perinteet
Se mahdollistaa täysin uudenlaisia tapoja tuottaa ja kokea runoutta. Tämä lienee ollut vanhin lavarunoustilanne. Tekstit lienevät vaihdelleet näytelmämonologista runoon. Kalevalaisia runonlausujia. Ajattele vain vaikkapa viikinkien Edda-runoja, kelttien ja gallien bardeja, afrikkalaisia griootteja. Mutta suullinen runous ja sen esittäminen yleisölle on tuhansia vuosia vanha traditio. 26 ”ANTIIKIN AIKANA aluksi oli teatteri, jonka lavalla oli vain yksi näyttelijä, joka lausui. TEKSTI MAARIT HAATAJA KUVA ANNA MÄKEL Ä Kaikki irti kielestä. Se, onko lattia korotettu vai yleisön tasalNykyajan lavarunoilijat jatkavat jo vuosituhansia jatkunutta runon esittämisen perinnettä. Sitten lisättiin kuoro ja toinen näyttelijä, ja teatteri oli syntynyt
Raikuvat aplodit. Ensimmäistä runojen esittämiskertaansa hän ei muista, mutta yhden vaikuttavimmista kokemuksista muistaa: ”Suomen Kirjailijaliiton 100-vuotisjuhlissa esitin Eino Leinon runon, joka oli kirjoitettu Kirjailijaliiton perustamisen kunniaksi. Lyyrinen proosa vaihtui seuraavissa kirjoissa proosarunoihin ja viimein takaisin lyyriseen runouteen.” 50-vuotias Sumari on julkaissut tähän mennessä 13 kirjaa. Asteittain korotin ääntäni, madalsin, lisäsin siihen sävyjä, lopulta lausuin kuin hurmoksessa. Kyllä eri paikkojen yleisö vaihtelee. Moni on tullut sanomaan minulle, että suomen kieli on var. 27 la, ei ole olennainen seikka lavarunoudessa”, pohtii runoilija Anni Sumari . Ensimmäisen säkeistön luettuani tajusin, etten voisi jatkaa samalla tavalla, minun oli annettava kaikkeni peliin. Olin 20-vuotias. ”Lavalla esitettävät runot eivät saa olla kielellisesti kovin monimutkaisia, säkeet mieluummin lyhyehköjä ja iskeviä. Olen esittänyt runojani myös ranskan-, ruotsin-, englanninja saksankielisinä käännöksinä tai näyttelijä on esittänyt runoni äidinkielellään, kuten esimerkiksi Slovakiassa tai Portugalissa, ja sitten näytteen suomenkielisestä alkutekstistä. ”Kotimaisten esiintymisten lukumäärää en pysty arvioimaan. Itse hän on kirjoittanut runoja seitsemän vuotiaasta asti: ”WSOY julkaisi esikoiseni, Matkakertomuksia pimeydestä, vuonna 1986. Toisaalta esittäminen tarjoaa mahdollisuuden tuoda arkisiinkin sanoihin painokkuutta. Kaikkein kurinalaisimmat kohtaamani yleisöt ovat olleet saksalaisia, he istuvat ja kuuntelevat liikahtamatta vaikka neljä tuntia putkeen. Oivallus, että runoja lausuessa on tosiaan annettava kaikkensa, ja jos mahdollista äänen koko rekisteri – se on säilynyt. Toisaalta ne yleisöt, joille minä ja suomen kieli ovat olleet kaikkein eksoottisimpia – kuten Indonesian Jakartassa ja Palembangissa, tai Marokon Safissa – syventyvät myös hyvin intensiivisesti. Esitän mieluiten yhdellä esityskerralla vain yhden ainoan, pitkän runon – 5–7 sivua –, ja kerronkin tämän seikan yleisölle ennen kuin alan esittää, jolloin yleisö voi rentoutua ja upottautua kuulemaansa.” Sumari on esiintynyt ulkomailla laskujensa mukaan yli 70 kertaa, New Yorkista Pietariin, Jakartasta Marrakeshiin, Euroopassa vaikka missä. Hänen runouttaan on kertomansa mukaan kuvailtu seuraavanlaiseksi: ”Muodoltaan ja säkeiltään pitkää, runsasta, pursuavaa, assosioivaa, punkkia ja barokkia.” Hänen viimeisin runokokoelmansa on Olen kiivas kuin jumala (Like, 2013). Teen niin joka kerta.” SUOMI SOI KAUNIISTI Anni Sumari avaa, että koska kuulija, toisin kuin lukija, ei pysty palaamaan runossa takaisinpäin eikä pysähtymään miettiäkseen runoa, hänen on voitava saada runosta kaikki mahdollinen irti esityshetkellä. Muistan, miten seisoin Hotelli Intercontinentalin hämärässä juhlasalissa ja aloin lausua aika hitaasti, ikään kuin tunnustellen runoa
. ”Se olisi mennyt huomattavasti paremmin, jos ulkona ei olisi ollut poliiseja ja olisin päässyt hakemaan runoni kotoani. (Kolera, 2014). ”Nimenomaan runouteen valuin venäläisten runoilijoiden kautta venäläisen kasvatukseni vuoksi. ”Olen esiintynyt talonvaltauksilla, kirjallisuusfestivaaleilla ja baareissa. ”Samalla tavalla kuin runon painaminen antaa runolle tietynlaisen typografisen ja visuaalisen muodon sekä antaa mahdollisuuden syventyä yksittäisiin säkeisiin ja merkityksiin, antaa lava runouden käyttöön omat työkalunsa – äänen, liikkeen ja rekvisiitan. Hän kertoo runoutensa olevan nykyään hyvin monimuotoista. Sellaista on helpompi ja luontevampi esittää sekä seurata. ”Itse asiassa kirjoitan nykyään tietoisesti erikseen lavalle ja paperille. Jos kokisin olevani yksinomaan viihdetaiteilija, niin suhtautumiseni olisi luonnollisesti eri.” Hänen mielestään ilmiönä lavarunouden voidaan nähdä tekevän pesäeroa painetun runouden traditioon ja ylipäätään kirjallisuuteen. Lavalle kirjoittaessani pyrin siihen, että runoa pystyy seuraamaan kuin puhetta, eli panostan rytmiin ja tarinallisuuteen.” ÄÄNEN, LIIKE, REKVISIITTA Daniil Kozlov esitti runojaan julkisesti ensimmäistä kertaa eräällä talonvaltauksella. Tunnustauduin runoilijaksi julkisesti lukio-opettajani kannustuksesta – hän piti kirjoituksistani ja kannusti minut esittämään ja levittämään säkeitäni. Paperille kirjoittaessani pyrin siihen, ettei yksikään sana tai säe ole ylimääräinen, yksittäisetkin säkeet saattavat olla hyvin aforismimaisia. Tuntuu hyvältä jakaa tekstejään niin välittömästi.” Yleisesti ottaen lavarunous mahdollistaa Kozlovin mukaan täysin uudenlaisia tapoja tuottaa ja kokea runoutta. 28 maankin maailman kaunein kieli. Se etsii uusia tapoja olla olemassa perinteisten runokirjojen saadessa turpaan kirjallisuusmarkkinoilla.. Nykyään jännitän vain jos lausun jotain ensimmäistä kertaa. Runonlausujien ja -laulajien oli pakko opetella ulkoa valtavia määriä aiempien sukupolvien runoutta, jotta se saatiin siirrettyä tuleville polville. Sitä ennen kirjoitin vain pöytälaatikkoon.” 24-vuotiaan Kozlovin viimeisin runojulkaisu on .tik. Hiprakassa tapahtunut yritys lausua runoni ulkomuistista oli vaivaannuttava, vaikkakin hauska kokemus. Joten kyllä, yleisö saattaa vaihdella paljonkin, mutta se vaikuttaa lähinnä siihen, kuinka paljon minua jännittää ennen esiintymistä. Pahimmillaan runo ei toimi lainkaan lausuttuna, mutta erinomaisesti painettuna – tai toisin päin.” Runoilija on esiintynyt Englannissa ja Suomessa. Se, tuoko tämä runoon mitään uusia ulottuvuuksia, riippuu täysin siitä, kuinka hyvin hyödynnetään käsillä olevia työkaluja. Kyllähän se soi kauniisti, kaikkine vokaaleineen, jos sen antaa soida.” Lopuksi hän muistuttaa, että juuri lukutaidottomuutta saamme kiittää siitä, että ikivanhaa, ammoisten aikojen runoutta on säilynyt. ”Yhdistävinä tekijöinä ovat tietynlainen kielellinen groteskius sekä selkeän yhteiskunnallinen ote.” Lavalle esitettäviksi päätyvät puhemaisemmat runot, joissa on hyvä poljenta ja jonkinlainen kerronnallisuus. Lavarunous tekee pesäeroa painetun runouden traditioon.. Usein lausumani runot ovat sellaisia, jotka koen tärkeiksi, enkä voi antaa yleisön ohjat sisältöä. ”Papyrukset hajosivat, kirjastot tuhoutuivat, mutta suullinen runous eli. Syrjäisissä maapallon kolkissa tämä prosessi on edelleen käynnissä.” RYTMIÄ JA TARINALLISUUTTA Daniil Kozlov alias Susinukke Kosola on aina ilmaissut itseään kirjoittaen
Yhdistys löytää esiintyjät sitä mukaa, kuin ihmiset löytävät sen järjestämät tapahtumat ja uskaltavat lavalle. TEKSTI MAARIT HAATAJA KUVA VITALI GUSATINSKY Harri Hertell on Helsinki Word-festivaalien tuottaja ja runoilija. Hyödynnän tätä kokemusta kun testaan erilaisia runouden tehokeinoja ja teen teksteihin muutoksia. ”Sen sijaan että vain odottelisin lehtikritiikkien ilmestymistä, voin vaistota reaaliaikaisesti, uppoaako teksti yleisöön vai ei.”. Se saattoi olla oudoksumistakin, mutta enimmäkseen positiivisessa mielessä. ”Lisäksi järjestämme ihan mitä vain pyydetään tai mitä mieleemme juolahtaa”, Nieminen toteaa. En itse ainakaan halua tarjota yleisölle mitään hiottua esitystä, vaan sosiaalisen koetilanteen, jossa yhdessä kokeilemme jotain ennennäkemätöntä. Lisää sivulla 34. Aika monella on myös tärkeää sanottavaa. ”Ennen kohtasimme enimmäkseen vain yleisöjä, joissa meitä ällisteltiin. Kollektiivisesti yhdistyksen tavoite on edistää lavarunouden asemaa ja tarjota muutenkin sanataiteille, mukaan lukien rapmusiikille, uusia väyliä. Vastarannan Kiiskessä luen yleensä pelkästään tuoreita runoja. Se sopii tapahtuman henkeen, ettei aina tarvitse yrittää päteä. Kannustus on lämmintä, vaikka ei olisi parhaimmillaan”, runoilija Juho Nieminen miettii. Nykyään yleisö saattaa jo odottaa meiltä liikaa ammattimaisuutta. ”Jokaisella on lisäksi yksilölliset tavoitteensa. Vuosien varrella on tullut kuultua monta syvää oivallusta ja sydämellistä kannanottoa”, kertoo yhdistyksen jäsen ja runoilija Juho Nieminen. Tämä näkyy esimerkiksi Anja Erämajan teoksessa Töölönlahti, jossa kirjaformaattiin kiteytyy taitavan lavarunoilijan lenkkimaaston ajatuksenvirta. Teoksen puhutteleva rytmi kielii tekijän lausuntataidoista.” UUSIA VÄYLIÄ SANATAITEILLE Helsinkiläinen lavarunouden sanansaattaja avaa lavan ja sanan vapaaksi kaikille. Joku haluaa kehittää rohkeammaksi esiintyjäksi ja joku toinen tykkää tapahtumien tunnelmasta. ”Sen sijaan että vain odottelisin kirjani lehtikritiikkien ilmestymistä, voin vaistota reaaliaikaisesti, uppoaako teksti yleisöön vai ei. ”Hyvä lavarunoilija esimerkiksi osaa varioida tekstin rytmiä tavalla, joka muuttaa hetkessä sen tunnelmaa ja tarjoaa tulkintaa myös kirjassa. Poetry Jam -klubien suosio laajeni nopeasti ja yhdistys päätettiin rekisteröidä vuonna 2012, koska Hertellin työmäärä oli niin valtaisa ja se sai monilta kiinnostuneilta tahoilta yhteistyökutsuja. Se ei välttämättä ole sama suunta, joka toimii paperilta luettaessa, mutta lajien kirjo laajentaa runouden avaruutta ja toivon mukaan myös sen julkista reviiriä. Lisäksi pyrin myös kuuntelemaan ja lukemaan paljon. Yhdistys järjestää joka kuukausi Kiiski Open Mic -klubin Töölössä ja viisi–kuusi kertaa vuodessa Poetry Jam Cafen Mascotissa Kalliossa. Olen alusta saakka pyrkinyt siihen, että joka kerta kun esiinnyn, esittäisin ainakin yhden täysin uuden tekstin. Uskon vuorovaikutuksellisuuteen.” LAVARUNOUS MAHDOLLISTAA KOKEILUT Helsinki Poetry Connection näkee, että lavarunous kehittää runoutta omaan suuntaansa. Hänelle itselleen lavarunous merkitsee tiiviimpää “julkaisutahtia” ja nopeampaa palautetta. Lavarunoudessa tekstin täytyy olla jossain määrin suoraviivaisempi ja helpommin avautuva, mutta toisaalta lajin piiriin on kehittynyt nopeaan tahtiin paljon sellaista taitoa ja herkkyyttä, joita perinteinen moderni runous ei ole osannut vaalia. 29 HELSINKI POETRY CONNECTIONIN ensimmäisen tapahtuman järjesti Harri Hertell syksyllä 2008. Siksi en halua opetella ulkoa muutamaa toimivaa hittitekstiä, joita sitten esittäisin lopun ikääni eri yleisöille. Kenties on niitäkin, jotka haluavat olla supertähtiä
30 Slam! R U N O P U U L A A K I I S K E E ”Jos runo ja sen tekijä tuntuvat olevan samaa lihaa ja luuta lavalla, sillä tyylillä tulee yleisöään kohti”, sanoo Slam poetry -ilmiön Suomeen tuonut Jouni Tossavainen. / Korydon aloitti, Thyrsis jatkoi, lauloi kukin vuoronsa mukaan.” 1 Yleisölläkin on aina ollut tärkeä rooli: ”Jotta olisi hyviä runoilijoita, pitää olla myös upeita yleisöjä”, totesi Walt Whitman. Slam poetry -liike uudisti. Tarvittaisiin uusia areenoita ja yleisöjä. TEKSTI OSK AR LINDMAN KUVITUS ANNA AL ANKO RUNOJA ON AINA esitetty ääneen. Siitä oli tullut veretön. Se oli pienten piirien keskinäistä kanssakäymistä, jossa kommentoitiin toisten aiempia sanomisia. Näin kertoo runoilija Vergilius (70–19 eaa.) oman aikansa Roomasta: “He alkoivat kilpasille vuorosäkein, / sillä vuorosäkeet olivat muusain mieleen. 2 Nykyinen lavarunouden kukoistus juontaa juurensa 1980-luvun Yhdysvaltoihin, jossa havahduttiin siihen, että runouden yleinen tila oli huolestuttava
Mikä sut tänne on tuonut?’ – / Taas pissikset kysymään tulee. Suomennos: OL. Runopuulaakin yrityksenä on olla sellaista taidetta, joka viilaa runon, runoilijan ja runon vastaanottajan välisen kynnyksen mahdollisimman matalaksi. / Vladi Vladykin on Možgan Newton. Tällainen oli Bodgan Anfinogenovin toiselle kierrokselle päässyt runo On muotia olla Udmurtti: ”Suurta partaa Inmar ei minulle suonut, / Miten minusta hipsteri enää tulee. Näin kirjoitti Staceyann Chin runossaan I don´t want to slam (”En halua slammata”): ”Today I want to write / from a place where I change lives / and change people and places / cross over boundaries / of sexes and culture and races / paint the skies deep red / instead of boring blue / write the true histories of me and you / – – / I want to write / I left my lover and / now I want her back poems / I know it’vs not a ten / but it sends shivers down MY back poems / poems that talk about life / and love and laughter / poems that reveal the flaws / that make strikingly real people / real poems / poems that are so honest / they slam” 3 Vuosituhannen vaihteessa kuopiolainen Jouni Tossavainen halusi tuoda Suomeen uuden runon muodon ja järjestää tapahtumia, joissa kilpailtaisiin kansainvälisillä poetry slam -säännöillä: ”Sääntöjen päälinja on pidetty samana kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, jossa lavarunouskulttuuri on huomattavasti pitemmälle kehittynyttä kuin Suomessa. 4 Suomennos: Esa-Jussi Salminen.. / Muodissa se ei paljonkaan paina! / Tulkoon muotiin äidinkielen valta! / Udmurttikuvioinnit trendiksi! / Satua älköön olko Udmurtian tasavalta. ”Viisitoista vuotta vapaana kirjailijana ja ehkä saman verran edessä; eläkkeellehän näistä hommista ei jäädä, vaikka taiteilijaeläke myönnettäisiinkin.” SUOMI SAI RUNOPUULAAKIN Ensimmäinen suomenkielinen Poetry Slam runoiltiin Kuopiossa keväällä 2000. Karsinnat ja finaali ehkä radioitaisiin, mutta ainakin finaali näkyy streamina internetistä. Kuopiossa ja muissa maakuntakarsinnoissa paikalle saapuu niin nuoria kuin vanhoja, niin akateemisia paperirunoilijoita kuin rahvaan itseoppineita runoniekkoja.” Suomenmestareista suurin osa on nuoria miehiä. ”Ammattirunoilijoista harva päästää irti paperista esiintyessään, ja hyvä niin: ammattilausujalle jää tilaa”, sanoo Jouni Tossavainen. Aina. KIRJAMESSUILLA KUULUI SUKULAISKIELIÄ Tämän vuoden Helsingin kirjamessuilla kisattiin suomen sukulaiskielillä. / Polina Kubista on udmurtti-Nike. Harri Hertellin Helsinki Poetry Connectionin syntymisen jälkeen runoudesta voi puhua muutenkin kuin vain paperille painettuna lyriikkana. / Sitä viisautta ei ole kaupasta annettu. / Miksi minusta pitäisi tulla samanlainen. / ’Kuka oot. / Tykkäykset tuovat suurimman ilon. ”Ihmisten, ja useimmiten vielä kirjallisuudesta kiinnostuneiden ihmisten tapaaminen antaa voimia enemmän kuin vie”, Tossavainen muistuttaa lisäksi. Paikallisten järjestäjien työ on korvaamatonta. Mitä toi meinaa?” / Mä sanon: ”On muotia olla udmurtti.’” 4 Jouni Tossavainen on miettinyt, että siirtäisi järjestelyvastuun jollekin toiselle, mutta sitten hän on taas huomannut odottavansa kevään karsintoja. Runopuulaakiksi Poetry slamin käänsi kirjailija Heli Laaksonen. Sääntöjä on osittain jouduttu muokkaamaan esimerkiksi, kun karsinnat ja finaali radioitiin suorina lähetyksinä Yle Radio Suomessa. Moni kisaan osallistunut on saanut siitä innoitusta runojensa kirjoittamiseen ja saanut teoksensa julkaistua. Jouni Tossavaisen mukaan esittävän runouden nousu alkoi Suomessa Nuoren Voiman Liiton Elävien Runoilijoiden Klubista 1990-luvun puolestavälistä. Finaali runoillaan Kuopion runofestivaaleilla toukokuussa.. / McDonald’s, Twitter Hyi olkoon, olen vihainen! / Vihainen, mutta silti painan like. ”Jos runo ja sen tekijä tuntuvat olevan samaa lihaa ja luuta lavalla, sillä tyylillä tulee yleisöään kohti. ”Kantaaottavuutta puulaakirunoudesta löytyy ehkä enemmän kuin kustantajien julkaisemasta, mutta huumoria varmasti useammin. VIITTEET 1 Vergilius: Bucolica, VII 2 Whitman (1892): Ventures on an old theme 3 ”Tänään haluan kirjoittaa / paikasta jossa muutan elämiä / ja muutan ihmisiä ja paikkoja / ylitän rajoja / sukupuolten ja kulttuurien ja rotujen / maalaan taivaat syvän punaisiksi / tylsän sinisen sijaan / kirjoitan todelliset tarinat minulta ja sinulta / – – / Haluan kirjoittaa / Jätin rakastajani ja / Nyt haluan hänet takaisin runoja / Tiedän ettei se ole kymppi / mutta se lähettää väristyksiä pitkin MINUN takaisin runojani / runoja jotka puhuvat elämästä / ja rakkaudesta ja naurusta /runoja jotka paljastavat virheet / joita tekevät hyvin todet ihmiset / todelliset runot / runot jotka ovat niin rehellisiä / että ne slammaavat”. Riippuu tulkitsijasta, mitä hän saa irti kirjoittamastaan lavalla. Ensimmäinen suomenmestari kruunattiin seuraavana syksynä. Huumorin vaikeus liittynee siihen, että väkisin vääntämällä se ei onnistu; vain humoristisen runon kirjoittaminen on varsin vaikeaa”, Tossavainen pohtii. / Hänen partansa ja lasinsa on tunnettu! / ”Onko ne taas trendin mukaisia?” – hän on trendikäs. / Tulkoon se koko Uralille voimaksi! / Inmar ei minulle suonut suurta partaa, / Miten minusta sitten tulee hipsteri. Ikähaarukka vaihtelee 20:stä 60:een ikävuoteen. Joskus Jouni Tossavainen on jäänyt miettimään, onko joku joutunut oikeusmurhan kohteeksi esiinnyttyään ensimmäisenä, mutta tämän hän on esiintyjälle mennyt itse kertomaan. ”HPC:n ja Runopuulaakin runoilijoiden ja yleisön ero näyttää olevan se, että Helsingissä molemmat ovat enemmän ikään kuin omaa runoheimoaan. 31 kulttuuripoliittista tilaa, mutta nosti esiin tuttuja jännitteitä, kuten amerikkalaisittain rotukysymyksen. . Se on hänen seitsemäs romaaninsa. / Mutta vastaan: ”Miten niin. MITÄ JA MITEN TEHDÄ. Tässä mielessä niin haviseva haiku kuin karjuva räppi voi tavoittaa kuulijansa vaikka kapakan melussa”, Tossavainen on havainnut. Viidentoista voittajan listassa naisia on vain viisi. Voittaja on edustanut Suomea maailmanmestaruuskisoissa vuodesta 2007 lähtien. Aikataulun takia muun muassa esiintyjien määrää jouduttiin rajamaan.” Sininen torni on Tossavaisen tänä vuonna julkaistu kahdestoista runokokoelma. Puulakeissa useammin kuin painetussa runoudessa käytetään riimejä, lauluja tulkitaan runona ja tarinallisuutta on enemmän. Jotkut esiintyvät myös ilman paperia, ja tyylilajien kirjo on olut laaja. / Taas törmään establishmenttiin, eliittiin, / Ja joku tarrautuu jo iPodiin. Tästä lähtien Suomen mestaruudesta on kamppailtu viisitoista kertaa. Vuonna 2014 julkaistu New Yorkin lentävä suomalainen kertoo olympiavoittaja Hannes Kolehmaisen Yhdysvalloissa viettämistä vuosista
Hän arvostaakin sitä, että YMT:n kaltaisessa kokonaisvaltaisessa lavaproduktiossa pystyy hyödyntämään perusbändikeikkaa enemmän valaistusta ja muita teatterin keinoja. / Kun halaan puuta, säleet lentää. Vastaus lienee myönteinen, sillä Lundgren, Kuusto, Sivonen ja Yhden Miehen Tungoksen neljäs jäsen Riku ”Aksu” Ahlsten tunnetaan myös Multimediakonsultit-yhtyeen kokoonpanosta. ”Helsingissä taas se on enemmän sitä, että ’hei poltetaan pilveä! Psykedeliaa ja panemista! Hei, missä on ovi?’” Kuusto ilmaisee mielipiteensä pääkaupungin undergroundista. Kuuston mielestä juuri musta huumori ja ”vittuiluhenki” yhdistävät Yhden Miehen Tungoksen Suomen Talvisotaan ynnä muihin. Kitara meni ihan pirstaleiksi, mutta yleisö oli sillä otettu!” Lundgren muistelee. ”Se on odotusten rikkomista: ensin laulajatyyppi lavalle, sitten yhtäkkiä runoilija”, laulava kitaristi Mikko Kuusto luonnehtii. Istun Lundgrenin, Kuuston ja Jura Sivosen kanssa Turun keskustan Cosmic Comic Cafessa. ”Lopulta löin kitaran paskaksi ja totesin, että tämä jatkuu nyt runonlausuntana. Tämä oli helppo toteuttaa vanhojen bändikaverien kanssa. TEKSTI & KUVA ARTEMIS KELOSAARI. Vuonna 2011 Japi Lundgrenilla näet oli Tampereella trubaduuri-soolokeikka, jolla hänen oli tarkoitus soittaa Multimediakonsulttien kappaleita – joita hän ei ollut jaksanut treenata. Keikalla hän huomasi, ettei pystynyt pysymään kitarallaan laulun tahdissa. / Herkemmät timberiä kirkuu, kun / voimaantuneesti lähestyn.” Näin alkaa yksi Jarmo ”Japi” Lundgrenin runoista, joita hän lausuu Yhden Miehen Tungos -ryhmän riveissä. Sivonen on Yhden Miehen Tungoksen teatteritaustainen yleismies, joka soittaa ”melkein mitä vain” runonlausujan tai kitaristin taustalla – muun muassa pianoa, bassoa, djembeä, munniharppua ja viinilaseja. Siitä sai alkunsa idea keikasta, jolla yksi henkilö soittaisi ja laulaisi ja toinen lausuisi runoja. Kyseinen ryhmä on toiminut ainutlaatuisena aktina Turun baarielämässä vuodesta 2012 alkaen: Yhden Miehen Tungoksen keikka muodostuu yleensä erillisistä runoja laulunumeroista. Yhden Miehen Tungoksen taustalta löytyy yllättävämpikin innoittaja: Linnunradan käsikirja liftareille -scifiromaani ja muu Douglas Adamsin tuotanto. Lundgren ja kumppanit ovat näet vuodesta 2006 alkaen tuoneet Turkuun niin kutsutun Pyyhepäivän – fanien maailmanlaajuisen Adams-teemapäivän. 32 ”OLEN VÄKIVALTAINEN ÄÄRISUVAKKI. ”Kaikki alkoi yhdestä rikotusta kitarasta”, Mikko Kuusto sanoo. Vladimir Vysotski mainitaan esitystyylin osalta, runouden puolelta Lauri Viita – unohtamatta Turun omaa rikasta underground-perinnettä. Lundgren ja Sivonen ovat soittaneet lisäksi Jyrki Kuri & Kommunistit -yhtyeessä, joka sijoittui neljänneksi vuoden 1996 Rockin SM-kisoissa. Lundgren tuo esiin vuorostaan YHDEN MIEHEN TUNGOS JATK AA TURKUL AISEN UNDERGROUNDIN PERINTÖÄ Turkulainen musiikillisen lavarunouden kollektiivi Yhden Miehen Tungos esittää runoja ja lauluja, joissa poliittisuus pukeutuu mustaan vinoiluhuumoriin. En kuulemma ole ensimmäinen, jonka mielestä Lundgrenin runot ovat liian hyviä maailmankaikkeuden huonoimmaksi runoudeksi! Vakavoiduttuaan muusikot alkavat pohtia muitakin mahdollisia esikuviaan. MAAILMANKAIKKEUDEN HUONOINTA RUNOUTTA Eikö näissä miehissä olekin jotain tuttua. Miten Multimediakonsulteista, suomalaista työelämää satirisoivasta rock-bändistä, kehittyi koko suomalaista kaupunkilaisarkea satirisoiva musiikillisen runouden kollektiivi. Huomautan, että runot ovat mielestäni varsin hyviä, ja herätän hilpeyttä. ”Ja jos tykitettäisiin puolentoista tunnin ajan pelkkiä runoja, voi olla että lopussa kukaan ei enää ymmärtäisi sanaakaan”, hän lisää. Lundgren paljastaa, että moni YMT:n ohjelmistossa oleva runo on kirjoitettu alun perin ”huonoksi runoudeksi” Pyyhepäivää varten; Linnunradan käsikirjassa kun muun muassa listataan maailmankaikkeuden huonointa runoutta. Ryhmän jäsenet tunnetaan myös Multimediakonsultitja Jyrki Kuri & Kommunistit -yhtyeistä
Japi Lundgren (vas.), Mikko Kuusto ja Jura Sivonen jättivät perinteisen bändisoiton ja siirtyivät musiikillisiin runousperformansseihin Yhden Miehen Tungoksena.. . Yhden Miehen Tungoksen internetsivut: ymt.fi Kyse on siis enemmänkin satiirista kuin saarnoista. ”Siitä tulee keskinkertainen: ei hyvä eikä huono, vaan just sellainen [geneerinen laulu]. Silti politiikka ei lähempää katsoen ole hävinnyt minnekään. / Kätkivät lelut patterin taa pimeimpään Afrikkaan. Kuusto vertaa avoimen poliittista laulua rakkauslauluun tai gospel-musiikkiin. ”Semmoista siitä tulee, vaikka yrittäisi olla vakava. Kun yritän olla vakava, kaikki luulee, että mä vittuilen!” Yksi esikuva kuitenkin tulee vielä esiin, nimittäin toinen scifi-kirjailija Stanislaw Lem . 33 suomalaisen rock-lyriikan, kuten Radiopuhelimet, Kauko Röyhkän ja varhaisen Eppu Normaalin. Osa YMT:n poliittisimmista lauluista on toisaalta tehty ennen koko ryhmän perustamista. / Ei saa valkoinen heteromies enää leikkiä valkoista heteromiestä. Yhtä monipuoliseksi ja äkkivääräksi sitä siis voi sanoa kuin itse projektiakin.. ”Enhän mä tiedä runoudesta hevon helvettiä”, hän nauraa. / Toivat tilalle ihan tyhmiä leikkikavereitaan.” Kyse on siis enemmänkin satiirista kuin saarnoista. Kuvaava esimerkki YMT:n tuotannosta lieneekin runo Sananen termistöstä: ”Tokko edes kärsivällistö / jaksaa mokomaa pillistöä. ”Mennään revittelystä vakavaan. / Mutta entäs vastapäistö?” Kielelläleikkimis-nonsensen taakse kätkeytyy irvailua 2010-luvun poliittiselle uuskielelle. ”Tää on kaikista meidän projekteista ehkä kaikkein vähiten poliittinen”, Sivonen vahvistaa nauraen. / Liekö masemmistoa / – vai väsemmistöä – / taatusti eksyneistöä. Mutta jos sitä politiikkaa tulee mukaan, niin sitten sitä tulee.” Henkilökohtainen on poliittista ja niin poispäin. Herätellään katsojaa”, Lundgren ja Sivonen kiteyttävät Yhden Miehen Tungoksen lyriikoiden linjan. Kun kysyn, onko tällaisella lähestymistavalla jotain sanomaa, saan vastaukseksi epämääräisen mölähdyksen. IRONINEN TARKKAILU VOITTAA PALOPUHEET Japi Lundgrenin tekstien tavaramerkiksi on Multimediakonsulteista lähtien vakiintunut absurdien tai ironisten havaintojen tekeminen maailmasta. Poliittisuus ei ole Yhden Miehen Tungokselle ohjelmallista senkään vertaa kuin Multimediakonsulteille, jotka sentään lauloivat esimerkiksi osa-aikaisen työntekijän kurjasta asemasta. YMT:n runoista ja lauluteksteistä löytyy edellä siteeratun Väkivaltaisen äärisuvakin lisäksi niin Kapitalistisian vapaapäivä kuin Lelunatsin blues, joista viimeinen alkaa: ”Me vaan leikittiin, ei me tosissaan meinattu ketään piestä
TEKSTI SANNI PURHONEN KUVAT VITALI GUSATINSKY MCMC eläytyi esitykseen.. 34 Runouden ja musiikin ilotulitusta Word-festivaaleilla nautittiin sekä taitavasta lavaesiintymisestä että säestyksestä
päivä, ja pian lavalle jo marssi monenmoista tyyppiä. . Tätä saattoi pitää vihjeenä tulevasta, sillä lähes jokaisessa illan esityksessä oli kyse runouden ja musiikin liitosta. Itse saavuin paikalle perjantaina 13. Yksi illan esiintyjistä oli itseoikeutetusti festivaalin tuottaja, runoilija Harri Hertell. Tapahtuma tarjosi ohjelmaa kolletiivisista kokoonpanoista rapiin ja dj-esityksistä perinteisempään lausuntaan. Kivinen myös säesti itseään huuliharpulla. Taitavat säestäjät nousivatkin esiin tasavahvasti runoilijoiden kanssa . “Seison jokaisen esiintyjän ja ohjelmamme takana. 35 HELSINKILÄISILLE sekä muille runouden ystäville oli tarjolla herkkua, kun Suomen ainoa lavarunousfestivaali Helsinki Word Festival valtasi Café Mascotin keskellä pimeintä marraskuuta, 12.–14.11. Seuraavana vuorossa olikin Harri Hertell. Kokonaisuus sujui ja osa yleisöstä intoutui jo tanssimaan Hertellin taustojen tahtiin. Edelleen, Sami Kososen ja Regan Tuladharin säestys miehen taustalla toimi mainiosti. Pakettiin kuului myös Salosen englanniksi kääntämiä Arto Mellerin runoja. On todella kiva päästä itsekin esiintymään Mascotin yleisölle.” KANSAINVÄLISTÄ JA KOTIMAISTA KÄRKEÄ Poetry Slamin hallitseva Suomen mestari AP Kivinen sai haastavan paikan illan aloittajana. Musiikista numeroiden välillä huolehti DJ TyTTI. Illan päätti yksi festivaalin kansainvälisistä vierailijoista, brittiläinen Megan Chapman eli MCMC. Buko Boyz nosti tunnelman intensiiviseksi. Mfundo Morrison tulkitsi Charles Bukowskin tekstit tiukalla karismalla ja maailmanluokan säestyksellä, taustallaan Max Lilja , Tuomas Skopa ja Jussi Liukkonen , videotaidetta unohtamatta. Mestarin esiintymiskokemus näkyi ruumiillisissa, voimakkaita arjen kuvia sisältävissä teksteissä. ENERGISTÄ MENOA Tätä seuraamaan sopi karismaattinen J. Chapmanilla oli paljon sanottavaa esimerkiksi maansa hallinnosta, nuorison asemasta ja mielenterveysongelmista. Buko Boyz vangitsi yleisön.. Suurin ihmismassa oli jo harventunut, mutta onneksi yleisöä kuitenkin oli paikalla rapista ammentavan yhteiskunnallisen esiintyjän astuessa lavalle. Energiaa ja hauskuutta perjantaihin saatiin, kun Rauhatäti, Pyhä Lehmä ja Heidi Kiviharju nostivat isomman joukon ihmisiä irti penkeistään, tanssimaan ja moshaamaan. Mainittua jännittämistä ei miehestä juuri huomannut, vaikka hän välillä ajautui improvisointiin. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja väittääkseen, että tällaisen reseptin löytänyt lavarunous tulee kasvattamaan suosiotaan entisestään.. Osa yleisöstä intoutui jo tanssimaan Hertellin taustojen tahtiin. Ihalainen taustallaan vaikuttava äänimatto, josta huolehtivat Sándor Vály ja Mikael Jurmu . Kaikkiaan ilta oli runouden, musiikin ja energian sekoitus. Ihalaisen mielenosoittajista ja vastamielenosoittajista kertovat runot tuntuivat ajankohtaisilta, vaikka teksti uhkasi tässä tapauksessa välillä hukkua musiikin alle. Esitys oli huolella suunniteltu, mutta parasta siinä oli arvaamattomuuden tuntu ja yllätyksellinen energia. Ne, joille Kasper Salonen on entuudestaan tuttu, tietävät hänet niin englanniksi kuin suomeksi taiturimaiseksi, assosiatiiviseksi ja hauskaksi esiintyjäksi. Haastattelussa ennen ohjelman alkua hän kertoi, että tapahtumaa on suunniteltu Koneen säätiön tuella tammikuulta asti. Tässä vaiheessa Mascot alkoi täyttyä väestä. K. Hertell paljasti samalla, ettei pohdi omia esityksiään etukäteen liikaa, sillä tietty jännittäminen ja spontaanius kuuluvat lavarunouden kuvioihin
Runoilijoista tunnetuin oli Paavo Korhonen eli Vihta-Paavo. Niin kävi myös Ihalaisen, joka liikuntakyvyttömänä ja lopulta työhön kykenemättömänä jäi köyhäinhoidon armoille. Rahvaanrunous kukoisti Ihalaisen elinaikana Rautalammilla. Ihalaisen syntymäpaikkana mainitaan Rautalammin Siikakoski vuonna 1799, ja Kansanrunoilija ja oman elämänsä kertoja Köyhistä oloista kansanrunoilijoiden kärkikaartiin ponnistanut Juhana Ihalainen oli 1800 -luvun alkupuolella vaikuttanut rautalammilainen kansanrunoilija. Sinnikkyyttä on vaadittu, kun kynänä ja paperina ovat toimineet muun muassa hanki, tuohi, risu, hiili, puu ja sulka. Vähitellen pahenevan kivulloisuuden syynä oli lapsena sairastettu riisitauti. Ihalaisen kerrotaan saaneen lukuopetusta ensin äidiltään. Antologia sisältää 12 omaelämäkertaa. Kirjoittamaan he oppivat työn ja ahkeroinnin lomassa. 36 OMAELÄMÄKERTOIHIN erikoistunut kirjallisuuden asiantuntija Anna Makkonen toimitti vuonna 2002 julkaistun kirjan otsikolla Karheita kertomuksia. Taloudellista vaurautta se ei tuonut. Oppineet ja sivistyneistö romantisoivat itseoppineita. Koulutusta vaille jääneenä monen kirjoittajan elämä oli työtä, köyhyyttä ja sairautta. Kaikkia kirjoittajia yhdistää kouluttamattomuus. Oppineet ja sivistyneistö romantisoivat Itseoppineita, joiden todellisuus oli kuitenkin kaukana ruusuisesta. Kirjoitustaidon hän hankki kokonaan omin avuin ja opetti sittemmin muita. TEKSTI TUUL A VUOLLE-SELKI KUVITUS ULL A DONNER. Rahvaanrunous kukoisti Ihalaisen elinaikana 1800luvun puoliväliin saakka. Itseoppineiden omaelämäkertoja 1800-luvun Suomesta. Lapsuudessa vammautunut kansanrunoilija Juhana Ihalainen on yksi kirjoittajista. ELÄMÄNPITUINEN MATKA RENGISTÄ ELÄTIKSI Juhana Ihalaisen elämänpituinen matka kulki kerjuumatkoilta ensin rengiksi, sitten räätäliksi ja lopulta muiden elätettäväksi
Ihalaisen runoja julkaistiin myös Elias Lönnrotin toimittamassa Mehiläinen-aikakauslehdessä vuosina 1836–1837. Isänsä Juhana kertoo olleen perheellisen talon isännän, jonka nimeä hän ei suoraan mainitse. Monet jäivät riisitaudin seurauksena tavallista lyhyemmiksi. Terveys heikentyi, ja räätälistä tuli lopulta talosta taloon siirtyvä ruotuvaivainen. Tämän tekstin lähteenä on Anna Makkosen toimittama opus Karheita kertomuksia. Ihalainen kertoo itse työskennelleensä räätälinä 16 vuotta. Kuvaus sopi hyvin tuolloin yleiseen riisitautiin, joka koetteli etenkin kasvavia lapsia. Kun Suomalainen Kirjallisuuden Seura otti kansan runoniekat suojelukseensa, niin myös Juhana Ihalaisen runot päätyivät kirjaston arkistoon. 2002) ja Vihtori Laurilan vuonna 1956 valmistunut väitöskirja Suomen rahvaan runoniekat sääty-yhteiskunnan aikana. Herrat eivät nähtävästi koskaan tavanneet. Vankeus ”lieveni” raipparangaistuksesta 16 päivän vesileipävankeudeksi Kuopion lääninvankilassa. Vuonna 1822 hän pääsi räätälinoppiin mestari Gabriel Jäntille Talliniemen torppaan. Omaelämäkerran lisäksi runoissa käsitellään rakkautta, kotiseutua ja maan yleisiä oloja. Kiitoksen osoituksena mesenaatilleen, Ihalainen kirjoitti: ”Joshan velä jollon kullon, / Kynä Kynsissän Pysysi, / Kijtos Laulun Kirjottaisin.” Ihalainen kuoli kotipitäjässään tammikuussa 1856. 37 hän oli keskimmäinen viiden aviottoman lapsen sarjasta. Kaiken kaikkiaan ruotuvuosia kertyi lähes 20 vuotta. Ihalaisen, kuten monen muunkin tuon ajan kansanrunoilijan, työt saivat julkisuutta aikana, jolloin Johan Ludvig Runeberg ja Sakari Topelius julkaisivat kansanelämänkuvauksiaan. Myös koreilunhaluiset ja lemmenkipeät tytöt saivat pilkkalauluissa osansa. Valituskirjelmään oli liitettynä lääkärintodistus, jossa on kuvaus Juhana Ihalaisen ulkoisesta olemuksesta, joka oli heiveröinen ja heikko. Äiti oli loinen Anna Ihalainen. Sairauteensa vedoten hän valitti saamastaan tuomiosta Vaasan hovioikeuteen. Fyysinen rujous ja alituinen sairastelu vaikeuttivat niin työntekoa kuin ihmissuhteita. Ihalainen kulki lapsena kerjuulla ja hakeutui rengiksi vuonna 1816. Schildt järjesti suojatilleen mustetta ja paperia, jotka välitystehtävään uskottu Rautalammin nimismies yritti hävittää kiukustuttuaan Ihalaisen hänestä kirjoittamaan pilkkarunoon. Selkäranka oli koukussa, käsien ja jalkojen nivelet turvonneet. Juhana Ihalaisen runot koottiin omaksi kokoelmakseen ensimmäisen kerran Vihtori Laurilan ja Peuran museosäätiön tuella vuonna 1962. Juhana Ihalaisen alkuperäiset runot löytyvät Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistosta. Itseoppineiden omaelämäkertoja 1800-luvun Suomesta (Helsinki: SKS. Tällainen maine tiedetään olleen Ihalaisellakin. PILKKALAULUJEN KIRJOITTAJIA MYÖS PELÄTTIIN Juhana Ihalaisen tuotannosta on säilynyt noin 6 000 säettä. Oliko ehkä kateus ja haave paremmasta elämästä saattaneet Ihalaisen kiusakseen. Sitä emme tiedä. Köyhän ja vaivaisen osa oli ankea: ”Nyt Jo olen oleskellut / Toista Kymmentä Totella / Aiastaikoja asunut / Ruotu Rutjana Pahana / Savuisen saunan sopessa / Pirtin Loukossa pimeissä” ”Tällä vähällä välillä / Lyhyvellä Elämällä / Sillä Kallohon Kajahti / Että Ruveta Runollen / Saata saunassa sanoman / Tutuksi Tupaväjellen / sitä mielessä minulla / Surun alla sullotulla” YKSI VAIHE ELÄMÄSTÄ JÄÄ KERTOMATTA Juhana Ihalaisen runot kertovat katkerankipeästä elämästä. Oppineiston kansallisromanttisen harrastuksen ansiosta runoja julkaistiin niin sanomalehdissä kuin kalentereissa. Ihalainen kirjoitti myös hääja hautajaisvirsiä sekä pilkkalauluja. Yksi asia jää kuitenkin mainitsematta: Rautalammin välikäräjillä vuonna 1824 Ihalainen tuomittiin raipparangaistuksiin ja korvauksiin varastettuaan naapuritalon ullakolla olleesta kirstusta rahaa ja sormuksia. Jyväskyläläinen piirilääkäri Wolmar Schildt , Herra Toktori Totinen, johon Ihalainen runoissaankin viittaa, oli runoilijan tunnetuin tukija ja mesenaatti. Pilkkalaulujen aiheina olivat niin saituus, tekohurskaus, taikausko, juoppous ja yleinen siivottomuus. ?. Kerrotaan, että pilkan kohteeksi joutuneet kävivät särkemässä Ihalaisen kirjoitusvälineet ja polttamassa paperit, vaikka lähimmäisten heikkouksiin kekseliäästi tarttuneet runoniekat ovat olleet myös pelätyn maineessa
Sen mukana kirjojen tarjonta on valikoitunut tiettyyn suuntaan: kaikkeen mikä tukee pakoa todellisuudesta – littérature d’évasion –, kioskikirjallisuudesta uskonnolliseen, sotakirjallisuudesta elämäntapakirjallisuuteen. Kapitalistisissa maissa valtaapitävät eivät ole yksin; kylmän sodan alusta lähtien niiden sponsoreina ja tukena on – Dwight D. Sananvapaus on erottamaton osa kansalaisoikeuksia. Valistusaatteen tunnusomainen määritelmä on hyvä pitää mielessä: Aufklärung ist der Ausgang des Menschen aus seiner selbstverschuldeten Unmündigkeit. Miten tämä ilmenee nykykirjailijoilla. Tärkeä ja monimutkainen, poliittinen aihe haluttiin nostaa kaupalliselle foorumille, jossa ongelman vilpittömän käsittelyn vaatima analyyttinen, kriittinen, itsekriittinen, vakava ja monitahoinen tarkastelu ei mitenkään voi toteutua. Viimeisten kymmenen vuoden aikana messuista on tullut yhä enemmän kirjojen mainosja aletapahtumia. Kant 1784. Helsingin kirjamessut eivät ole poikkeus tästä menosta. Voitaisiin kysyä, mikä on kirjallisuuden tilanne yhdenmukaistuvassa maailmassa; mitkä kysymykset ovat kirjailijalle tärkeitä ja ajankohtaisia. Ne ovat perinteisesti olleet massatilaisuuksia, joissa yleisö on voinut nähdä vilauksen kirjailijasta ja kuulla hänen äänensä, toisinaan kirjallisuuden kääntäjienkin. Miten kirjallisuus Venäjällä muistuttaa ja eroaa vaikkapa Suomen kirjallisuudesta, tai meitä suuremman maan kuten Italian kirjallisuudesta. Ikuisuusteema istutettiin nyt mediakaupalliseen yhteyteen. Kun kirjailijat esiintyvät kirjamessuilla, heillä on tilaisuus lausua mainosiskuja, paljastaa jotakin sensaatiomaista elämästään, toistaa poliittisesti korrektia näkemystä, puhua hetken jopa asian vierestä. "Valistus on ihmisten ulospääsyä itseaiheutetusta keskenkasvuisuudestaan. Mutta niiden toteutuminen edellyttää tietoisuutta ja tietoisuus edellyttää valistusta. Samalla kustantajat ovat tavanneet kirjailijoita, kustannusagentteja, kääntäjiä, ja tuloksena on voinut syntyä hedelmällisiä yhteyksiä. Eikä nykypolitiikan yksi totuus koske vain kansainvälistä politiikka, vaan se pönkittää nykyistä epäsosiaalista talouspolitiikkaa, jonka tarkoitus on pankkien ja monopolien etujen turvaaminen ja asemien vahvistaminen yhteiskunnassa, jossa ihmisen, kansalaisen, työntekijän asema on puhtaasti välineellinen. Kirjallisuuden juhlavuonna 2015 Venäjän kirjallisuus kutsuttiin päävieraaksi messuille, ja tilaisuuksien teemana oli sananvapaus Venäjällä. Meillä vaihtoehtoisen median harvat tapaukset hukkuvat yhden totuuden vyörytykseen. Habe Mut dich deines eigenen Verstandes zu bedienen! (I. Kysymys sananvapaudesta Suomessa ei ole kaukaa haettu. Kun tietää valtamedian ennakkoluuloisen ja taukoamattoman Venäjään kohdistetun asennemuokkauksen ja sodan uhkakuvilla maalailun, ei voi olla yhdistämättä kirjamessujen tahallisia tai tahattomia tarkoitusperiä median tietoiseen vihamielisyyden kylvötyöhön. Kirjailijat ja filosofit ovat aina olleet etunenässä ilmaisemaan, levittämään ja vaatimaan yhteiskunnallisia muutoksia valtaapitävien kustannuksella. Aina ajankohtaisen aiheen toi tapahtumiin Suomen Pen yhteistyössä Venäjän Penin kanssa. Eisenhowerin sanoin – sotilaallisteollis-tieteellinen kompleksi. Kun kirjailijat nousevat puhumaan omilla foorumeillaan ihmisen elämän ehdoista, he lähtevät liikkeelle heikkojen ja vainottujen tilanteesta, ihmisten hädästä sekä takapajuisuudesta ja älyllisestä epäitsenäisyydestä. Miten kirjallisuus Venäjällä osallistuu yhteiskunnan tarkasteluun ja epäkohtien kritiikkiin, miten se kohtaa kotimaiset ja kansainväliset ongelmat. 38 KIRJAMESSUJA järjestetään vuosittain Euroopan metropoleissa: Moskovassa, Pietarissa, Pariisissa, Frankfurtissa, Berliinissä, Göteborgissa, Napolissa. Miten Venäjän monikansallisuus kuuluu ja näkyy maan kirjallisuuden kentässä. kirjamessut, venäjä ja sananvapaus B ERGER Martti Berger on helsinkiläinen kustantaja, kääntäjä ja kulttuurin monitoimimies. Olkoon sinulla rohkeutta palvella omaa järkeäsi!" [suomennos toimituksen.]) Kansalaisoikeuksien toteutuminen edellyttää tietoisuutta ja tietoisuus edellyttää valistusta. Miten Venäjällä, jossa Neuvostoliiton aikana luotiin maailman laadukkain koululaitos, suhtaudutaan valistukseen. Hän kirjoittaa tällä palstalla Venäjään liittyvistä aiheista.. SANANVAPAUDEN ongelma on koskenut pääasiassa sivistyneistöä, eri alojen intellektuelleja, lehtimiehiä, kirjailijoita, opettajia, filosofeja, pappeja ja puoluemiehiä. Asia on tästä huolimatta aina kytkeytynyt tiettyjen sosiaalisten ryhmien elämään ja etuihin
Schaumanin Biografiska undersökningar om Anders Chydenius julkaistiin 1908. Filosofi Ilkka Patoluoto ja minä torjumme tällaisen tulkinnan esseessämme ”Anders Chydeniuksen luonnonoikeudelliset opit” 1979. Salminen arvosti Schaumanin rohkeutta ja itsenäisyyttä. SalmiJOHANNES – YSTÄVÄNI Kimmo Sarje muistelee kirjallisia ja aatteellisia keskusteluja äskettäin edesmenneen Johannes Salmisen kanssa. Teimme sinunkaupat. Miksi Georg Schauman oli Johannes Salmiselle niin tärkeä. Chydeniuksen kristillisessä humanismissa ja hänen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vakaumuksessaan on kuitenkin vahva sosiaalinen sanoma. Hän pani merkille valintani, joka ei ehkä vastannut hänen odotuksiaan eikä omianikaan. Ehdotin vichyä. Keskustelimme lähinnä Ruotsin 1700-luvun kirjallisuudesta ennen muuta Chydeniuksesta. Schauman työskenteli Yliopiston kirjaston virkailijana ja johtajana; tutkijana hän oli erikoistunut Anders Chydeniukseen. Salminen soitti, että haluaisi tavata minut. 39 TAPASIN JOHANNES SALMISEN (1925–2015) ensimmäisen kerran 1980-luvun alussa, kun työskentelin Tiede & edistys -lehden toimitussihteerinä. Georg Schauman oli yksi Johanneksen poliittisia ja aatteellisia esikuvia, josta hän kirjoittaa esseessään ”Georg Schauman – suuri ulkopuolinen” 1967. Hän kyseli ruokajuomista – viiniä vai vettä. Johannes kyseli taustastani. Kerroin Soihtu ja Tiede & edistys -lehdistä. Schauman oli vasemmistoliberaali ja rinnasti Chydeniuksen demokraattisuuden 1900-luvun alun sosialistisen kirjallisuuden aatteellisuuteen. Yksityinen omistusoikeus on Chydeniuksen poliittisen filosofian kantavia pilareita, joka teoreettisena lähtökohtana sulkee sosialismin ainakin tuotantovälineiden yhteiskunnallisen omistuksen oppina pois. Johannes Salmisen esseekokoelma Från Bysans till Bush, 2015.. Tapasimme ravintolassa lähellä rautatieasemaa. Schauman toimi kansanedustajana 1920-luvulla ja oli tunnettu terävästä liberaalista politiikastaan, jota Salminen erittelee vapauden ajan Ruotsin hattujen ja myssyjen poliittisen kamppailun analogiana. FILOSOFI Rolf Lagerborg oli Salmisen yliopisto-opettajia Turussa 1940-luvulla. Hän totesi hiukan juhlavasti ”siis Raul Palmgrenin jalanjäljissä”, jota kuitenkin toppuuttelin. Salminen oli Söderströmin kirjallinen johtaja. Myös kielitaistelussa Schauman oli maltillinen ja vastusti ruotsinkielisten eristäytymispyrkimyksiä. Olin lähettänyt hänelle muutamia Anders Chydeniusta ja mahdollisesti myös Fredrik Cygnaeusta koskevia artikkeleitani. Salminen kutsui lounaalle. Kysymykseen Chydeniuksesta ja sosialismista Johannes palasi keskusteluissamme myöhemminkin. TEKSTI KIMMO SARJE KUVA KIMMO RÄISÄNEN Johannes Salminen oli kantaaottava esseisti ja filosofian tohtori, joka työskenteli myös kustannusalalla. Samalla hän teki kuitenkin selväksi, ettei Söderströmillä ole edellytyksiä julkaista aatehistoriallisia esseitäni – se ei olisi liiketoimintaa – mutta suuntautumiseni ruotsinkieliseen filosofiseen kirjallisuuteen oli harvinaista ja kiinnosti häntä. Suomeksi se ilmestyi 1977 Salmisen ensimmäisessä suomennetussa Erään petturin puolustuspuhe -esseekokoelmassa. Sisällissodan jälkeen Schauman toimi kansallisen sovinnon puolesta, samalla kun hän painotti sosiaalista oikeudenmukaisuutta
Artikkeleita ja esseitä hän kuitenkin vielä julkaisi. Hänestä minuun sopi varsin hyvin ihailemieni 1900-luvun alkupuolen ruotsinkielisen Euterpe-ryhmän filosofien ja esseistien ”aristokraattinen radikalismi”. CHYDENIUKSEN ja Cygnaeuksen jälkeen kiinnostukseni kotimaisessa ruotsinkielisessä kirjallisuudessa suuntautui Sigurd Frosterukseen, josta väittelinkin 2000. Johanneksen itsekritiikki oli ankara. Itsekin viisivuotiaasta yliopisto-opiskelijaksi elin Lauttasaaressa ja äitini kuoleman jälkeen 2000-luvun alussa muutin perheineni takaisin saarelle. Yksityisen ja julkisen raja oli tiukka. Perheeni kesäparatiisissa Bromarvissa olemme perustaneet epävirallisen Rolf Lagerborgs arf -työryhmän, joka on järjestänyt luentoja Lagerborgista ja esittänyt hänen feministisen Öfver bräddarna -näytelmänsäkin puhedraamana filosofille aikoinaan kuuluneen Villa Buenos Airesin pihamaalla merenrannassa. Johanneksesta, jolle yksityisomistus oli luonnollinen voimavara, kursailuni oli hullunkurista. Rakennus on kaunis, enoni arkkitehti Heimo Riihimäen romanttisen funktionalismin hengessä suunnittelema 1950-luvun kahden asunnon omakotitalo, jonka vanhempani rakennuttivat. Johannes seurasi kiinnostuneena työtäni ja keskustelimme Frosteruksesta ja Euterpe-ryhmästä usein. Arkkitehtuurihistorioitsija ja kirjailija Nils-Erik Wickbergin, joka myös oli ystäväni, näkemys Frosteruksen kielestä ja kirjallisuudesta oli kuitenkin aivan toinen. Tapaamisissamme 1980-luvulla keskustelimme suomeksi, mutta vähitellen ruotsi alkoi hallita, ja suomea käytettiin apukielenä. Yritimme sinnikkäästi saada myös Johannesta puhujaksi Bromarvin kesään mutta turhaan. Tosin muistan von Wrightinkin toisessa yhteydessä sympatisoineen aristokraattista radikalismia kulttuurikritiikin asenteena. ”Kirvelevän kaunis syyspäivä lähenee loppuaan, ja minun on vaikea irrottautua Lauttasaaren rannoilta”, Salminen kirjoittaa 1980. Omasta puolestani emmin pitkään, voisinko asettua uudestaan Lauttasaaren kotitaloomme. Hän oli hyväntahtoisesti huvittunut lenkkeilystäni ja veisteli urheilullisuudestani, josta ei kovin vakavasti voinut puhua. Viiniä juotiin lähinnä vain aterian kanssa, ja sitten siirryttiin sohvaja nojatuoliryhmään matalan kahvipöydän ympärille drinkkejä kuten camparia ja appelsiinimehua nauttimaan. Oma mieltymys ei kuitenkaan ollut hänelle este olla suosittelematta, että Svenska Litteratur Sällskapet julkaisi Frosteruksen kirjekokoelman. Syntyperäisenä ahvenanmaalaisena Johannes rakasti merta ja Lauttasaaren rannat olivat hänen mielija mielenmaisemiaan Helsingissä. Kun hän myöhemmin luopui Lauttasaaren asunnostaan ja muutti Pikku Huopalahteen Sanitäärinkadulle palvelutalon ylimpään kerrokseen, hän alkoi pian kaivata merta ja Lauttasaaren rantoja. JOHANNES ASUI pitkään Lauttasaaressa ylimmässä kerroksessa Myllykalliontiellä lähellä kirkkoa ja koulua. Niitä ei korvannut uuden asunnon hissi eikä luksuskylpyhuonekaan. Maalauksia ei ollut monta; muistaakseni Tapani Raittilan ja Aarre Heinosen viehättävät maisemat. Illanistujaiset Tiirasaarentiellä tapahtuivat ruotsiksi. Viimeinen uusiin teksteihin perustuva esseekokoelma Islams två ansikten oli vuodelta 2010 ja kokoelma Salmisen aikaisemmin julkaisemia esseitä Från Bysans till Bush. Seinällä oli suurehko puoliabstrakti värivalokuva kalliorannasta Oolannin merkkinä. 40 nen muisteli inspiroivia ja intiimejä seminaari-istuntoja filosofin keittiössä. Hän usein vitsaili ”palatsistani”, kun tuli istumaan iltaa luoksemme. Juoksulenkeilläni Lauttasaaren rantapoluilla kohtasin Johanneksen usein promeneeraamassa. Johannes tuntui arvostavan konstailematonta, journalistista kieltä myös esseistiikassa. Asua omakotitalossa Lauttasaaressa oli minusta liian porvarillista. Satunnaisilla rantatörmäyksillämme meillä oli myös tilaisuus poliittisten ja kirjallisten mielipiteittemme puntaroimiseen. Tämä oli jo aikaa vajaa kymmen vuotta sitten, kun hän oli luopumassa julkisista esiintymisistään. Taas toppuuttelin ja muistin Georg Henrik von Wrightin mielipiteen käsitteen muotoilleen Georg Brandesin ”vastenmielisestä” retoriikasta. Hän ihmetteli, kuinka jaksoin olla niin innostunut Frosteruksesta esseistinä, jonka pitkät, joskus väkinäisetkin lauseet olivat yhtä mahdottomia kuin arkkitehdin monet anakronistiset ilmaisutkin. Johannekselle hän oli kansan edusmies, mielipideilmaston indikaattori, jonka arveli kannattavan perussuomalaisia. Yksityisen ja julkisen raja oli tiukka.. Myllykalliontien talonmies vilahteli keskusteluissa. Kotonaan Myllykalliontiellä Johannes valmistautui ottamaan vieraansa vastaan huolella ja kokkasi aterian. Kirjailijana Frosterus oli kuitenkin Johannekselle ongelma, sillä hänen oli vaikea hyväksyä tämän tapaa käyttää ruotsin kieltä. Hän Johanneksen itsekritiikki oli ankara. Se oli Johanneksen hiljainen toivomus. Valda essäer 1963–2010 ilmestyi vielä tänä vuonna
Klinge on todennut, että kunhan kymmenen prosenttia älyväkeä ymmärtää, se riittää. Molemmat onnistuvat kirjeissään nasevin väittein ja perustein. . Kyse oli periaatteesta ja itsekontrollista, klassisesta ihanteesta. Eroa selittänee, että julkaisin akateemisessa kontekstissa, jossa lähteiden ilmaiseminen on välttämätöntä. Salmista ja Klingeä erotti myös temperamentti. Kyselin myös Salmisesta, joka yhdessä Eskolan kanssa julkaisi 1980 kirjeenvaihtoon perustuvan keskustelukokoelman Puhe Suomesta, jota pidän terävänä ja raikkaana aikalaisdialogina. Viestikapulan vaihtumisen johdosta Hänninen ja minä matkustimme Tampereelle tapaamaan Eskolaa. Hän antaa kaikkien luovien oksien kasvaa tieteen ja taiteen puussa. Hänestä Kuusinen oli kivikasvoinen eminenssi Stalinin selän takana, joka ei ansainnut tällaista kunnioitusta. Salminenkin suostui aluksi pitämään monologin elämänkatsomuksestaan, mutta lopulta vetäytyi projektista – kirjeitse. Nuorekasta meininkiä. Johannes hämmästeli tapaani soveltaa seikkaperäistä lähdeapparaattia kirjoituksissani. Johannes oli pukeutunut tyylikkääseen valkoiseen kesäpukuunsa, askel oli kuitenkin hidastunut. Salminen ironisoi, että kohta Klinge säveltää. Klinge osallistui viisaalla kontribuutiollaan kokonaisuuteen erittelemällä elämänkatsomuksensa moniaineksisuutta, kuinka kristillisyys ja Ranskan vallankumouksen ihanteet yhteen sopimattominakin sopivat yhteen ja voivat toimia maailmankatsomuksemme osina. Kun illanistujaiset Johanneksen kanssa harvenivat, hän kutsui minut monasti iltapäiväistuntoon Giovanni-kahvilaan Keskuskadulla ja sittemmin Café Kafkaan Ruotsalaisen teatterin aulassa. JULKIKUVANSA varjelusta huolimatta Johannes oli mainio ja rento seuramies. Hän on tehnyt rakkautensa maalaustaiteeseen julkiseksi ja esittää töitään näyttelyissä ja edistyy maalarina. Johanneksen lähtökohta oli esseistiikan taide vailla akateemisia muodollisuuksia. Architektur und Malerei vastaanotto on tilaisuus koetella Wickbergin arviota. Samaa voi sanoa Klingestäkin, jonka kotona hänen runokokoelmiensa ilmestymistä juhlittiin railakkaasti ”Nachspielessä”. Finnische Moderne und Avantgarde. Eskola nosti Otto Wille Kuusinen yhdeksi merkittävimmistä suomalaisista hänen pitkäaikaisesta toiminnastaan Neuvostoliiton johtotehtävissä, mutta tämän Salminen kuitenkin torjui. Yhdessä elokuvaohjaaja Kimmo Koskelan kanssa teimme sarjan kuvanauhoitettuja yksinpuheluja Suomesta ja suomalaisuudesta Kiasman avajaisnäyttelyyn 1998 ja jatkoimme sarjan kehittelyä takautuvassa näyttelyssäni Porin taidemuseossa 2003. 41 oli vakuuttunut, että tämä olisi tunnettu eurooppalainen modernin tulkitsija ja esseisti, jos olisi julkaissut myös suurilla kielillä. Kahden saksalaisen ohella olen yksi kirjan toimittajia. Salmisen ja Matti Klingen välillä saatoin aistia jännitteitä, samalla kun he epäilemättä myös arvostivat toisiaan. Tähän museopuhelimeen Johannes tapasi soittaa.. Tänä vuonna ilmestyneen Frosteruksen yli 400-sivuisen saksankielisen kirjoituskokoelman Sigurd Frosterus. Eskola ei tuntenut Salmista henkilökohtaisesti ennen kirjaprojektia. Kommunismiin suuntautuneen Eskolan ja liberaali Salmisen mielipiteet sosialistisesta Suomesta menivät jyrkästi ristiin. Klinge – ystävystyimme 1970-luvun lopulla – on puolestaan spontaanimpi, romanttisempi persoonallisuus, joka ei kaihda riskejäkään ja yleisön hämmennystä. Ja viime vuonna hän julkaisi runoilijana kaksi mainiota esikoiskokoelmaa, toisen suomeksi ja toisen ruotsiksi. Kyse oli ehkä kilpailusta ”valtakunnan intellektuellin” asemasta, ja he molemmat menestyivät vuorollaan ja samanaikaisestikin yleisöäänestyksissä. Hän osallistui DDR:ää eritelleen Briefe aus Nirgendwo -näyttelyni avajaisjuhlintaan Porin taidemuseossa 2005 aamuun asti ja palasi seuraavana päivänä nuutuneen ja veistelevän joukkomme kanssa henkilöauton takapenkillä Helsinkiin. Salminen ironisoi, että kohta Klinge säveltää.. Minulla on kotona lankapuhelin, jonka numero on sama kuin lapsuudessanikin. Klingestä Salmisen sivullisuus saattoi jäädä hampaattomaksi ja vaille toivottua vaikutusta. Salminen Schaumanin hengessä painotti riippumattomuutta, kun Klingelle ominaisempaa on liittoutua ja pyrkimys vaikuttaa valtaan yhteistyön kautta. Keskusteluissamme esseistiikasta yksi kiinnostava kysymys oli suhtautuminen lähteisiin. Hän kannatti pikemminkin lähteiden kätkemistä. Klinge ei kuitenkaan tunnista tällaista kilpailua, hänestä he olivat samalla puolella. KUN ALOITIN Tiede & edistys -lehden toimitussihteerinä 1981, myös uusi päätoimittaja valittiin: Antti Eskolaa seurasi Sakari Hänninen. Viimeksi näin tapahtui pari vuotta sitten. Näkemyserot koskien intellektuellin toimintatapaa ja suhdetta valtaan voivat kuitenkin olla merkittävämpi vedenjakaja. Salminen oli kurinalaisesti esseisti, joka varoi sivuhyppyjä lajistaan
Tavallistakin kiivaampi työtahti johtui oikeudenkäynnistä. Tätä päätöstä Balzac pakeni ystäviensä luo Sachén linnaan kotimaakuntaansa Touraineen . Ranskan suuri vallankumous oli ohi ja Napoleonin raatelevat sodatkin päättyneet. Ettei suuri kirjailija vaipuisi unholaan. Siinä on korpinsulkakynä lentänyt yötäpäivää, jopa 15?16 tuntia vuorokaudessa. Samaa mieltä olivat Georg Lukács ja Stefan Zweig. Balzacilla saa muotonsa ajan henki, sen hengettömyys. Kustantajan lakimies junaili oikeudesta päätöksen, jonka mukaan kirjailijan piti 24 tunnissa toimittaa lupaamansa jo maksetut kaksi oktaavonidettä valmiina tekstinä, korjauslukuineen, tai voimaan astuu päivä päivältä nouseva sakko. Se ei kopioi sitä vaan muovaa sitä tarkoituksiinsa. Ja eritoten hänen romaanistaan Kadonneet illuusiot. Kadonneet illuusiot on kirjoitettu heinäkuun vallankumouksen jälkeen, joten Balzac kuvaa kriittisesti välitöntä lähimenneisyyttä ja omaa nykyisyyttään. Historiantutkimus käyttää Ranskan vuosista 1814?1830 nimitystä Kuninkaanvallan restauraation aika, myös Bourbonien restauraation aika. ILLUSIONS PERDUES Kadonneet illuusiot koostuu kolmesta vuosina 1837?43 julkaistusta kirjasta: Kaksi runoilijaa, Maaseudun suurmies Pariisissa, Keksijän kärsimykset. Tarkoitukseni ei ole osoittaa oppineisuutta vaan tunnustaa rakkautta. Sen jälkeen tosin seurasi pyörtymiskohtaus. Siksi tämä puheenvuoro. Balzac tuntui saavan äärimmäisistä tilanteista jonkinlaista nautintoa: silloin hänen koko henkinen kapasiteettinsa pääsi hyötykäyttöön. Yhdeksästoista vuosisata, niin kuin tiedämme, on suuresti Balzacin keksintöä.” Minusta tuntuu kuin Balzac olisi muovannut tuonkin jälkeistä aikaa. Kadonneissa illuusioissa kirjanpainajan poika David Séchard ostaa isältään kiskurihintaan kirjapainon, varsinaisena tavoitAJAN NIMI ON BALZAC Miksi puhua Balzacista. Kuninkaina olivat Ludvig XVIII ja Kaarle X . Balzacin teokset ovat sosiologian oppikirja, jossa ensimmäisen kerran on kuvattu ne pääoman muodot, jotka sosiologi Pierre Bourdieu sittemmin toi tieteen piiriin. Kaksi oktaavokokoista nidettä valmistui 20 päivässä. Tilanne oli uusi sikälikin, että painopaperin kulutus oli räjähdysmäisesti lisääntynyt, joten lumput eivät enää riittäneet paperinvalmistuksen tarpeisiin. Elämme keskellä balzacilaista maailmaa. Katsotaan maatalouspolitiikkaa: suurten maatilojen suosimista pientilojen kustannuksella. Balzac on nyt vielä ajankohtaisempi kuin omana aikanaan. Koska se on Balzacin paras romaani. heinäkuun monarkia 1830?48, hallitsijana porvarikuningas Ludvig Filip. TEKSTI HANNU PARONEN KUVITUS EETU SIHVONEN 42. Miten paljaana ahneus nyt näyttäytyy, miten itsekkyys kukoistaa, miten vapaasti ja vastuuttomasti kapitalismin nykymuodoista pahin, rahoitusteollisuus, riehuu maailmassa se on täyttä balzacia. Sen sijaan Rafael Koskimies arvosti nimenomaan Balzacin kahta viimeistä kirjaa Bette-serkku ja Pons-serkku, niitä hän piti tienraivaajina syvyyspsykologialle ja psykoanalyysille, romaanitaiteessa ainoana mahdollisena vertailukohtana Feodor Dostojevski. Balzac suunnitteli koko teoksen ja kirjoitti sen ensimmäisen osan kahdeksassa päivässä. Mahdollisuuksia näytti tarjoavan voitolle päässyt kapitalismi, joka oman logiikkansa kautta rupesi heti asettamaan esteitä menestymishaaveille: eriarvoisuus alkoi kukoistaa jälleen. Uudet suomennokset ja uudet painokset antavat odottaa itseään. Melkein jokainen tietää Honoré de Balzacin, mutta ani harva tuntee hänen tuotantoaan. Miten nyt toteuttaa kunnianhimoisia unelmia. Miksi Kadonneet illuusiot ansaitsee tarkemman tarkastelun. Restauraation päätti heinäkuun vallankumous 1830, siitä alkoi ns. TUNNETTU BALZAC-IHAILIJA Oscar Wilde määritteli: ”Kirjallisuus ennakoi aina elämää
Käyttäen hyväksi Lucienin vekselihuijausta ja kasvuyrityksille tyypillisiä rahoitusongelmia (kuten nyt sanottaisiin) sekä härskiä juridista kikkailua veljekset junailevat Davidin nöyryyttävään velkavankeuteen. Eikun köyhä muka-aatelinen runoilija yli laidan! Yksin jäänyt Lucien yrittää löytää kustantajaa herkälle sonettikokoelmalleen Kaunokit. Lopulta keksijä suostuu myymään kehittämänsä menetelmän pilkkahinnalla sen arvoon nähden. Kahden ystävyksen kohtalot kirjailija sitoo yhteen järjestämällä Lucienin sisaren Even naimisiin Davidin kanssa. Lucien muuttaa hienostorouvineen Pariisiin; tuskin sinne on saavuttu, kun molemmat tajuavat, että heidän suhteensa on ohi. Vaikka kirja saavuttaa suuren menekin, alkaa Lucien halveksia itseään. Illuusionsa menettivät niin keksijä kuin B al za ci ll a sa a m u o to n sa aj an h en k i, se n h en ge tt ö m y ys .. Eikä sekään riitä, sillä eri lehdessä kirjoittaa Lucien kolmannella nimellä lopullisen arvion, jossa tasoitellaan aiemmin esitettyjä äärimmäisiä mielipiteitä. Seuraavaksi Lucien saa määräyksen kirjoittaa toisella nimellä vastineen ja siinä kehua samaa kirjaa yhtä vuolaasti kuin on haukkunut. Sen jälkeen entiset kollegat kohtelevat häntä vihamiehenään, ja kostavat armottomasti. On aika pistää polvilleen ylimielinen suurkustantaja Dauriat. Lucien asuu kurjassa ullakkohuoneessa ja kirjoittaa historiallista romaania Kaarle IX:n jousimies. Muu aika kuluu loisteliaisiin päivällisiin, teatterissakäynteihin, ihastuttavien näyttelijättärien kanssa seurusteluun. Käsikirjoitus ei kelpaa kenellekään, mutta saamme kohdata viisi riemastuttavalla tavalla kuvattua kustantajatyyppiä. Täydellisen tappion kärsinyt runoilija joutuu palaamaan maaseudulle jalkapatikassa. David on vetäytynyt niin sanotusti maan alle viimeistelemään paperinvalmistusmenetelmäänsä ja jättänyt kirjapainon viehättävän vaimonsa Even johdettavaksi. Toimittajat uhkaavat aloittaa uuden kampanjan hänen kirjojaan vastaan. Davidista ja hänen vaimostaan tulee koroillaaneläjiä . Vallan huumaa kestää vain hetken, sillä herttuattaret saavat houkuteltua Lucienin kuninkaanvallan kannattajien puolelle: me järjestämme sinulle aatelisarvon, jos siirryt meidän joukkoomme. Jopa häntä rakastanut näyttelijätär kuolee kurjuuteen. Paikalliset suuruudet, kirjapainon omistajat Pitkä ja Paksu Cointet, ovat ruvenneet ounastelemaan, että pienyrittäjä David Séchard on tekemässä tärkeää heidän alansa keksintöä. Menetelmästä käytettäisiin nykyisin nimitystä viestintästrategia. Mutta miten siitä pääsisi perille. aivan kuten meidän keskellämme elää entisiä yrittäjiä, joista käytämme nimitystä IT-miljonäärit. ALKUPERÄINEN paikkakunta, Angoulême. Mutta hinta on kova, sillä Lucien joutuu poliiitis-kaupallisista syistä teilaamaan ystävänsä loistavan romaanin. Hän väärentää vekselin nuoruudenystävänsä Davidin nimissä. Rahaa tulee helpon tuntuisesti, ja toimittajilla on valtaa, tarkemmin sanoen harhatunne vallasta. 43 teenaan keksintö, joka mahdollistaisi paperin valmistamisen kasvikuiduista. Lucien huumaantuu, sillä hänelle toimittajan työt ovat helppoja. Pääruhtinaan ilmenemismuodon on tällä kertaa ottanut Etienne Lousteau, toimittaja, joka selittää Lucienille, miten Pariisissa menestytään: ”Lyhyesti, poikani: menestyksen salaisuus kirjallisuudessa ei ole työ, vaan toisten työn riistäminen.” Etienne esittelee Lucienin lehdentekijöille ja -kustantajille. Rouva de Bargetonilla on kuitenkin hyvä taloudellinen asema ja innokkaita neuvonantajia. Hän löytää myös ystäväpiirin, jossa on samassa tilanteessa olevia muita taiteilijoita ja tutkijoita, tulevaisuuden suuria nimiä. Samaan aikaan hänen ystävänsä, apteekkarin poika Lucien Chardon suuntautuu runoilijaksi ja vaihtaa heppoisin perustein nimensä aateliseen muotoon Lucien de Rubempré; tämä kaunis nuorukainen alkaa kosiskella lähellä asuvaa yläluokan rouvaa, ja päinvastoin. Kun nälkä kaihertaa ja käsikirjoitukset lojuvat toimettomina, seuraa Balzacille tyypillinen ratkaisu: kuvioon astuu pelastaja, joka Balzac-kirjallisuudessa tunnetaan nimellä Vautrin (esiintyy tuon nimisenä romaanissa Ukko Goriot) ja josta Zweig käyttää määritelmää pimeyden pääruhtinas. Lucien menettää työnsä, tulonsa, maineensa, kaiken. Merkittävä teos, epäilemättä, mutta kohtuus sentään niin kehumisessa kuin moittimisessakin. Lucien saapuu tilanteeseen, jonka on osittain itse aiheuttanut ja jota hän tahtomattaan yhä pahentaa. Jutut kirjoitetaan yöllä vähän ennen lehden kiinnimenoa. Kustantaja tulee setelitukko kourassaan Lucienin luokse ja ilmoittaa, että hän jopa kustantaa Kaunokit, kunhan vihamielisyydet unohdetaan. Lucien kääntää takkinsa ja alkaa kirjoittaa rojalistien lehtiin
On tärkeää huomata: Balzacin teokset ovat luonteeltaan tragedioita, harvinaisena poikkeuksena täysin toisentyyppinen, Rabelaisvaikutteinen Leikkisiä tarinoita. mielikuvitusihmiselle se korvaa paljon. Hän jättää perheen hankkiman työn notaarin toimistossa ja esittää vanhemmilleen ilmoitusasiana, että hän ei rupea asianajaksi tai notaariksi, ei, hän on päättänyt alkaa kirjailijaksi, hän tekee itsestään rikkaan ja kuuluisan! Perheen rahavaroja lähes saiturin lailla hallinnoiva, alati marisevan marttyyrin rooliin taipuvainen äiti joutuu ensimmäisen kerran taipumaan. Ehtiihän itsemurhan tehdä sitten myöhemminkin, jos vielä haluaa. Heidän luovuutensa tulokset riisti omakseen ahne kapitalismi. 44 kirjailija. Sen sijaan Zweigin hieno elämäkerta Balzac . Mutta viime hetkellä pelastajaksi saapuu Vautrin-hahmo, tällä kertaa nimeltään apotti Carlos Herrera. Ehtona on, että Lucien tottelee neuvonantajansa ohjausta, kaikessa. Siksi tekijän kuolema -tyyppiset teoriat sopivat huonosti Balzaciin. Heidät kapitalisti riisti tyhjiin välillisesti, käyttäen hyväksi heidän rakkauttaan. Hän itse käy Pariisissa vuokraamassa mitä kurjimman, mahdollisimman kylmän ja vetoisen ullakkokopperon, jonka hän sisustaa tietoisen karusti. Eikun kohti Pariisia; siellä tapaamme Lucienin ja Carlos Herreran Inhimillisen komedian seuraavassa osassa Kurtisaanien loisto ja kurjuus. Lumoavasti käyttäytyvä apotti lupaa ratkaista runoilijan kaikki ongelmat. Ja kirjallisuus, jota neronalku ahmii hyllymetreittäin. Eikä uhriksi suinkaan joutunut pelkästään taiteilija tai keksijä itse, vaan ystävät, perhe ja rakkaimmat läheiset. TAIDE JA ELÄMÄ KIETOUTUVAT TOISIINSA Kadonneitten illuusioiden pohjatyöt kirjailija teki huolellisesti: harjoittelemalla kirjapainoalaa omassa elämässään. Vastaavanlaiseen ullakkohuoneeseen. suuren kirjailijan elämä voisi hyvinkin olla Inhimillisen komedian yksi osa. Syyllisyyttä tunteva Lucien jättää jäähyväiskirjeen: Unohtakaa minut, teen itsemurhan. Että poika huomaisi elämän tosiasiat ja tulisi lopulta järkiinsä! Mutta näköala yli Pariisin harmaiden kattojen . Pikkulapsesta saakka perheen hylkimä, mutta sen tahtoon alistunut, alemman oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut kuuliainen nuorimies Honoré Balzac osoittaa äkkiä oman luonteensa voiman
Nuorta Balzacia vaivaa huono itseluottamus ja ujous. Hänestä tuli Balzacin ensimmäinen rakastettu, sillä hän ei jaksanut loputtomiin vastustaa nuorenmiehen kiihkeitä valloitusyrityksiä. Kovasta vaivannäöstä huolimatta näytelmä epäonnistui, kuten muutkin Balzacin näytelmätekstit myöhemmin. Sinä aikana Balzac lupasi osoittaa lahjakkuutensa ja kirjoittaa runomittaisen murhenäytelmän nimeltä Cromwell. Pahasti närkästynyt äiti-Balzac joutui jopa luopumaan oikeudestaan tarkastaa poikansa käsikirjoitukset, eräänlaisesta sensorin roolistaan, sillä etuoikeuden valloitti itselleen rouva de Berny. Pian Vautrin-Auguste kyllästyy ja häipyy kuviosta, mutta Balzac vain asuu vanhempiensa luona ja tehtailee vuodesta toiseen roskaromaaneja eri salanimillä. Eihän romaanin kirjoittaminen nyt niin vaikeaa ole. Kesäisin naapurissa asui aatelisrouva de Berny miehineen ja tyttärineen. Kahdeksi vuodeksi äärimmäisen niukka toimeentulo eräänlainen perheen myöntämä apuraha. Kirjailijanmaine antaa odottaa itseään, samoin ensirakkaus. Tietä eteenpäin näytti yksi Balzacin oman elämän Vautrin-hahmoista, Auguste Le Pointevin l´Egreville , hyvin istuvaan pukuun pukeutunut mitä miellyttävin nuorimies! Vautrin-Auguste oli juuri myynyt romaanikäsikirjoituksen kustantajalle ja saanut siitä valtavalta tuntuvan summan, 800 frangia käteistä. Ei rikas ja kuuluisa, vaan rahaton ja itseluottamuksensa menettänyt nuorukainen palaa kotiin. Mutta ei loputtomiin. Kustantaja kertoi käsikirjoitusta tuomaan tulleelle Balzacille, että hän alkaa julkaista Ranskan kirjallisuuden klassikkoja sarjana, jossa kunkin kirjailijan tuotanto painetaan yhtenä niteenä. Rouva oli jo 45 vuotta täyttänyt seitsemän lapsen äiti. 45 saamme tutustua Kadonneitten illuusioiden keskimmäisessä osassa. Aika oli kypsä seuraavaan askeleeseen. Tule mukaan, tehdään teksti yhteistyössä ja julkaistaan nimimerkillä. Käykö. Maailmankirjailijan kehitys, hänen itsenäistymisensä, tarvitsi tätä sivistynyttä, kokenutta ja äidillistä naista. Hän etsii yhtiökump. Ja kun lahjakkuutensa lopulta löytänyt kirjailija alkoi 29-vuotiaana vihdoin julkaista omalla nimellään, hän uhmakkaasti lisäsi siihen aatelisen etuliitteen: Honoré de Balzac. Ja niin he alkavat rustata kirjallisia tuotteita, kuten nyt sanoisimme kioskikirjoja
Balzac jäi yksinäiseksi yrittäjäksi. Mutta pian kustantaja kuten muutkin yhtiökumppanit jo ounastelivat pahinta ja katosivat yksi toisensa jälkeen. Zweigin mukaan Kadonneet illuusiot on siihenastisen ranskalaisen kirjallisuuden mehevin, merkittävin ja realistisin ajankuvaus, mutta myös Balzacin suurin itsetilitys. palkkakulut jne. Luvut tottelivat taidetta . Kävi niin kuin kaikille Balzacin sinänsä nerokkaille liikeideoille myöhemminkin: ne epäonnistuivat katkerasti. aikansa. ELÄMÄÄ SUUREMPI REALISMI Kadonneissa illuusioissa Balzac kuvaa koko elämänkokemuksensa luomalla julmalla selvänäköisyydellä, miten yleistä mielipidettä hallitaan korruptoimalla riittävä määrä lahjakkaita ihmisiä, jotka samalla pyrkivät käyttämään hyväkseen toisiaan. Ensin Molière, sitten La Fontaine jne. Rehellinen velanmaksaja kaikkien huijareiden keskellä vaikuttaa vain koomiselta, kuten Balzac osoittaa romaanissaan César Birotteau . Onneksi, sanoo Kadonneitten illuusioiden lukija, niin vaikuttavasti Balzac kirjapainoa kuvaa. Kirjailijan tarkoitus oli kuvata aikansa Pariisia ja vallankäyttäjien sisäpiiriä, niin sanotusti kulttuurivaikuttajia. 46 pania, joka sijoittaisi vähän rahaa ja ottaisi vastuulleen toimitustyön. Alkoi raskas velkaantuminen, ja jokaisen uuden yrityksen jälkeen velat vain lisääntyivät. Sehän onnistui, mutta samalla Kadonneet illuusiot kohoaa ajattomaksi, yleispäteväksi romaaniksi. Mutta kunhan perustan vielä kirjasinvalimon, Balzac ajatteli, silloin firma pelastuu. Lukács puolestaan lähestyy aihetta marxilaisen sosiologian näkökulmasta teoksessaan Balzac ja ranskalainen realismi. Koska kirjankustantaminen tuotti tappiota, päätti hän hankkia firmansa tueksi oman kirjapainon. hajuvesikauppiaan suuruuden ja tuhoutumisen tarina. Menestyminen kirjallisuudessa johtuu muista tekijöistä kuin teoksen taiteellisesta arvosta tai sen yhteiskunnallisesta merkityksestä. Enemmän väärässä ei voisi olla. Balzac ei käsittänyt velkojensa määrää. H eid än lu o v u u te n sa tu lo k se t rii st i o m ak se en ah n e k ap it al is m i.. Edeltävän tilanteen hän pohjustaa niin perusteellisesti, että kun katastrofi tapahtuu, ei Ill u u sio n sa m en et tiv ät n iin k ek sij ä k u in k irj ail ija . (Myös Karl Marx oli suuri Balzacin ihailija.) Lukácsin mukaan romaanin kokoava periaate on tuon ajan yhteiskunnallinen prosessi ja sen todellinen subjekti on kapitalismin eteneminen ja voitto. Samoinhan nykyisin ajattelee muutaman velkaantuneen maan vasemmisto. Kuten Zweig toteaa, Kadonneet illuusiot on ihmisen ylpeyden ja kapinahengen pysyvä todistuskappale, järkyttävästi mutta samalla vapauttavasti vaikuttava vetoomus pysyä vahvana, vastustaa kärsimättömyyttä, vapautua olosuhteiden orjuudesta. Ehkä juuri siksi hän lumosi luvuillaan itsensä ja kaikki muutkin, niin romaaneissaan kuin arkielämässään. Yle Radio 1:n Lukupiiri-ohjemassa oli kerran aiheena Kadonneet illuusiot, siellä joku väitti, että Balzac oli harvinainen kirjailija, koska hän todella ymmärsi numeroita. Tyypillinen on Balzacille aina konkreettista ja todellista ei ollenkaan kuivan teoreettista, sillä romaanien henkilöt ovat kaikkea muuta kuin kaavamaisesti esitettyjä luokkansa edustajia. Ura yrittäjänä kesti kolme vuotta. Ainoastaan hänen kirjansa tuottivat rahaa, korpinsulkakynä. Lähdetkö mukaan. Zweig sanoo, että sisäoppilaitoksessa saamastaan matematiikan yksityisopetuksesta huolimatta Balzac oli ja pysyy kirjallisuudenhistorian kehnoimpana luvunlaskijana. Syvimmät yhteiskunnalliset välttämättömyydet Balzac tuo esiin toiminnassa. Kalliiden loistopainosten myynti takkusi. Toiminnan laajentamisen jälkeen yritys tuotti tappiota entistäkin enemmän . ”Illusions perdues on tragikoominen eepos hengen kapitalisoitumisesta tässä prosessissa.” Lukács etsii tyypillistä sekä pohtii sattuman ja välttämättömyyden suhdetta. Ranskan porvariston kehityksen sankarillisen kauden (Suuri vallankumous, Napoleon) päätepiste merkitsi samalla ranskalaisen kapitalismin nopean kehittymisen alkua. Menestys ja ehkä menestymättömyyskin ratkaistaan taiteen ulkopuolella. Balzac ei voinut vastustaa kiusausta. Velkojat olivat vain häiriötekijä, joka piti tavalla tai toisella rauhoitella tai vielä mieluummin itse kadota vähäksi aikaa salaiseen asuntoon, johon vierailija pääsi sisään tietämällä tunnussanan ja jossa oli myös takaovi äkillisen poistumisen varalta. Prosessin seurauksena myös taide ja vakaumukset muuttuvat hyödykkeiksi. Romaanissa kohtaavat Balzacin luonteen pahin salakari, huikenteleva ja nautinnonhaluinen runoilija/kirjailija/toimittaja Lucien de Rubempré ja hänen ihanteellinen omakuvansa runoilija Daniel D´Arthes. (Kuvaan tässä nyt Balzacin elämää, en hänen romaanejaan!) Balzac suhtautui velkojiinsa välinpitämättömästi, koska hän ei kunnioittanut tapaa, jolla nämä olivat rahansa hankkineet
Samoissa piireissä liikkunut taidemaalari Eugène Delacroix tunsi lähes fyysistä pahoinvointia silmäillessään Balzacin vaatteiden väriyhdistelmiä. Balzac oli kuninkaanvallan kannattaja. Monet käännökset on aika näivettänyt, mutta kielellisen tuoreutensa ovat säilyttäneet ainakin Kadonneet illuusiot ( Heikki Kaskimies ), Tuntematon mestariteos ( Virpi Hämeen-Anttila ) ja Eugénie Grandet ( Outi ja Kalevi Nyytäjä ). Aikalainen ja uskollinen ystävä Théophile Gautier muistetaan määritelmästään L´art pour l´art. Samanlainen keräilijä esiintyy romaanissa Pons-serkku. Kirjoittamisen ja liiketoimiensa lisäksi Balzac ehti piipahtaa iltaisin salongissa kengännauhat repsottaen herättäen hienostossa hilpeyttä. Hänen suuruuttaan kirjailijana todistaa, että hän ei näyttänyt yhteiskuntaa toiveittensa mukaisena, vaan sellaisena kuin se oli . Vasta viimeisissä romaaneissaan oli Balzac kokonaan vapautunut viihdekirjallisuuden kliseistä. . Balzacin kohdalla keskeneräinenkin on täydellistä. Balzac luulotteli itselleen, että hänellä on kyky löytää antiikkikrääsän joukosta se harvinaisuus, jonka arvoa muut eivät ymmärrä. Lukács toteaa, että Balzacin teosten monitahoisuus on lähempänä objektiivista todellisuutta kuin mikään muu kuvaustapa. Uudet vedokset, 16 kertaa. lainarahalla tottakai. Hän yritti epätoivoisesti tehdä itsestään komean miehen, mutta siihen ei pystynyt edes Pariisin paras räätäli. Juuri tuore näköala tekee Kadonneista illuusioista ja Balzacin koko elämäntyöstä ainutlaatuisen maailmankirjallisuudessa. PÄÄTÄHUIMAAVA TUOTTELIAISUUS Inhimilliseen komediaan (La Comédie Humaine) lasketaan kuuluvaksi 91 teosta, niistä 74 on romaaneja. Zweig valittaa, että nuoruuden roskaromaanitehtailu vaikutti Balzacin tyyliin tuhoisasti miltei koko kirjailijanuran ajan, ”sillä Kieletär ei anna anteeksi häntä loukanneille”. Korjauslukuvaiheessa Balzac kävi käsikirjoituksen läpi jopa 16 kertaa, kertoo Zweig. Selvitykseni mukaan Balzacin kirjoja on suomeksi julkaistu 20 ja lisäksi joitakin on käännetty useampaan kertaan. Honoré de Balzac 1799–1850.. Aika paljon sanottu! Mutta mitä lähemmäs todellisuutta Balzacin menetelmällään pääsee, sitä kauemmas hän etääntyy totunnaisesta, miellyttävänä pidetystä todellisuuden kuvaustavasta. mutta silloinkin enintään tunnin päivässä! Balzac säilytti vedokset, hurjan luomiskiihkon dokumentit, sidotti ne ja lahjoitti ystävilleen. Käsikirjoitus tosin valmistui nopeasti, mutta ensimmäisen version tarkoitus oli vain rauhoittaa kustantaja kyllä aikataulussa pysytään! Nyt alkoi entistä rankempi työ. Lukácsin mukaan Balzac loi romantiikan vastapainoksi uuden romaanityypin, mutta hänen teoksensa kasvoivat selvästi yli niiden rajojen, joita realismi sai myöhemmin 1800-luvulla. Hän ei pannut toivoaan joukkoliikkeisiin vaan valistuneisiin yksilöihin, aristokratiaan. Mitäpä tuosta, aina oli varaa hankkia sotanuijaan verrattava, jalokivin koristeltu kävelykeppi tai kultainen kynäveitsi . Inhimillisen komedian keskeneräisyydestä huolimatta, ja käännöstilanteen huonosta jamasta välittämättä me voimme yhä nauttia Balzacin kirjoista, saada niistä iloa ja katarttista lohtua, ammentaa niistä itseluottamusta. Kaikkiaan henkilöitä on noin kaksituhatta. Se antaa syvyyttä koko Inhimilliselle komedialle, rakentaa sen muotoa. Oliko hänen tyylinsä riittävän hyvä. Tässä lähestytään ajatusta, jonka Marcel Proust esitti niin, että Balzacin teoksissa on eräänlaista elämää suurempaa realismia. ”Balzacin toteuttama kapitalismin kritiikki oli varmin tapa säilyttää porvarillisen humanismin suuri perintö ja siirtää jälkipolville se mikä siinä on parasta”. 47 siinä sattumalla ole enää mitään sijaa, vaan välttämättömyys toteuttaa itsensä. Kirjapainoissa oli erityisesti Balzaciin perehtyneitä latojia: vain he pystyivät saamaan selvää korjauslukuliuskojen ristiin rastiin menevistä koukeroista. ”En aio kuvata mitään mielikuvituksellisia tapahtumia: mitä kaikkialla todella tapahtuu, siinä aineistoni.” Balzacin suurenmoisiin oivalluksiin kuului kierrättää samoja henkilöitä monessa romaanissa, milloin pienemmässä milloin suuremmassa roolissa, katsoen heitä kaukaa ja läheltä. ”Vain mitaton oli riittävä Balzacin mitaksi, rajattomuudesta oli tuleva hänen rajansa”, toteaa Zweig. Vielä käsittämättömämpää kuin tuotannon määrä on sen vaivalloinen tekotapa. Syvä kuilu erotti hänellä muodon ja ajatuksen. Kaikilla harrastuksillakin oli yhteinen nimittäjä: velkaantuminen. Jo nuorena puhjennut intohimo oli taulujen sekä koristeja taide-esineiden keräily. Nämä kokeneet ammattilaiset suostuivat kyllä latomaan Balzacia, kunhan siltä ajalta maksettiin kaksinkertaista palkkaa . Kriitikkona Balzac oli ainoa aikalainen, joka ymmärsi ja ihailikin Stendhalia , eritoten tämän romaania Parman kartusiaaniluostari. Hän ei kuitenkaan keskitä älyään häikäiseviin ja yllättäviin muotoiluihin, vaan se ilmenee paremminkin siinä, miten latautuneesti hän kykenee esittämään jonkin merkitsevän tilanteen sisäiset ristiriidat.” Ehkäpä tekstin valtava sisältö pelottaa kääntäjiäkin ja selittää osaltaan, miksi Balzacin tuotannosta suurin osa on vielä suomentamatta. Mielenkiintoista keskustelua on käyty yllättävästä kysymyksestä: osasiko Balzac kirjoittaa. Gautier luonnehti Balzacin tyylivajetta näin: ”Hänellä ei oikeastaan ollut mitään kirjallisia lahjoja. TYYLI VAI TYYLITTÖMYYS. Hänellä oli itse kehittämänsä korjauslukumerkit, eiväthän tavanomaiset riittäneet alkuunkaan. Esimerkiksi Gustave Flaubert piti jo itsestään selvänä, Lukács sanoo, että kaikki inhimilliset arvot kuuluvat kapitalismin hyödykevarastoon, mutta Balzac näki ja kuvasi koko alkuperäisen kasaantumisen hengenelämän alueella, sen syntyvaiheen myrskyisen tragedian. Hän itsekin epäili, varsinkin uransa alkutaipaleella, onnistuuko hän koskaan silloittamaan tuota kuilua.” Lukács puolestaan toteaa: ”Balzac on kirjallisuudenhistorian älykkäimpiä kirjailijoita. Balzacin lukeminen tarjoaa balzacia haavoille.. Lisäksi on lukematon määrä lehtiartikkeleja sekä päätoimittajan ja omistajan tehtävät kahdessa eri kulttuurilehdessä. realismia. Kaikki syntyivät vuosina 1829–1850
48 Kukka-Maria Rosenlund Näkymätön jälki TA ID E
50 ALLA: Muisto, 2013. Valokuvasin sarjan vanhimmat kuvat 15-vuotiaana perheeni yhteisellä Karjalan matkalla. Nämä puolitodelliset kertomukset ilmaistaan valokuvan, videon ja tekstin välityksellä. S. TEOSSARJA Näkymätön jälki käsittelee kaipauksen teemoja ja perhemuistoja. S. ANANDA SERNÉ keskittyy töissään kerronnan ja todellisuuden väliseen kitkaan. Hän kertoi minulle ikävästään, tarinat olivat kuin varjoja seinillä, ne hyppäsivät esiin ja lähtivät sitten mukaani. S. 50 YLLÄ: Yhdessä, 2013. S. Seinien suojassa asui mummuni joka uneksi menneisyydestä. Teosten lähtökohtana ovat kysymykset lausutuista sekä tukahdutetuista muistoista sekä identiteetin rakentumisesta. S. Isoäitini ikävöi päivittäin takaisin kotiin, rajan taakse jääneeseen Karjalaan. 48: Kotitalon paikka, Pyhäjärvi, Karjala, 2003. Joka kerta heilutimme pihatieltä takaisin nukkuvasta silmästä vilkuttavalle mummulle. The third floor on the right (Kolmas kerros, oikealla) -teoksessaan hän loi erilaisten huoneiden mahdollisen tulevaisuuden vain käyttäen materiaaleja, joita hän löysi noista paikoista. 51 Talo näytti nukkuvalta, yläkerran ikkunat olivat silmät ja autotallin ovi suu. 49: Kolmen sukupolven kulumat, 2013. Ne voidaan nähdä väliaikaisen rakentamisen näyttämöinä. 51: Porraskivellä, Pyhäjärvi, Karjala, 2003.. 1987) opiskelee valokuvausta Aalto-yliopiston maisteriohjelmassa. TA ID E KUKKA-MARIA ROSENLUND (s. Teoksissa yhdistyy kuvia menneisyydestä sekä nykyisyydestä. Astuin kynnyksen yli huoneisiin
k a u n o k ir ja ll is u u s. Ei, aseeni ei nouse tanaan kuin olisin oikea elävä mies, mutta pelottaako, sillä se ei myöskään laske koskaan. Ehkä puuttuu jotain, jotta olisin oikea elävä mies, mutta pelottaako, että olisin liian lähellä sitä. Pelottaako hymyni, tai katseeni, onko ehostukseni hirveä tai aivan liian ihana. 52 P uis t at us Pelottaako. Pelottaako, että voisitte aivan vahingossa kuvitella minua ilman näitä vaatteita, itsenne allani tai päälläni, voihkien nimeäni. Siis ylistäkää elämänne ainoan kerran lämpimän siemenen aitoutta ja kiertokulun kauneutta! Puistattava se on, ei ainakaan oikea elävä mies – mutta pelottaako, miten hyvältä kauhu tuntuu. Hy vän s ään s o t ur it Emme me ole pahoja, te tiedätte sen Sillä meidän maassamme on ikuinen kesä Päättymättömät karnevaalit, ehtymätön siiderivirta Emmekä me tule keskuuteenne ilman punaista liinaa kaulassa Emme häiritse teidän kauniita unianne Emme me ole pahoja, se on pelkkää valetta Meidän maassamme vain myönteiset sankarit pääsevät ulos Ei arpia, ei epämuodostumia, ei liian kosteita silmiä Emmekö voisi siis nukkua silkkityynyillä pöytienne alla ja hoitaa kaiken tämän ilman hermojanne raastavaa huutoa. Niin, teitä on yhtä paljon kuin meitäkin, ja silti te olette maailma. Pelottaako, että sinä tai hän lankeaisitte minuun, jonka kanssa ei täytetä maata tai edes kotia. Pelottaako, kun ylitsepääsemättömän kuilun pohjalta nouseekin jotain, siis terroristi tai olematon, luonnoton tai aivan liian luonnollinen. Olenko vastenmielinen, ruma ja kauhea tai jotenkin puistattava, kun olen melkein oikeanlainen, vain melkein. Mutta jo kymmenen vuotta, joulu toisensa jälkeen, olen sytyttänyt tulen ja tehnyt itselleni juhlapöydän. Vaikka joka joulu muistan, ketkä omistavat kaiken, silloin myös päivä on lyhin milloinkaan. Pelottaako. Ja jo kymmenen vuotta, yö toisensa jälkeen minä olen nähnyt, ja nähnyt. S oke a kerjäläinen Yössä etsin nautittavaa roskakatoksilta Sillä aurinko on liian kirkas, hanki liian hohtava Niin, muistuttakaa minua – tämä on teidän maailmanne Teidän, valossa näkijöiden Teidän ruokanne valmistetaan teitä varten Te valitatte kurjuuttanne, jos lihaa ei kanneta kultalautasella eteenne. Emme me ole pahoja, me emme tuomitse ketään Pesemme kätemme raivoavan väkijoukon edessä, katsomme muualle kun teilipyörä narisee Sillä meidänkin maassamme rannat ovat aina paikoillaan eikä päivä ole koskaan pimeä
Mutta vaikka en haista enää sateista ruohoa viemärin takaa – olen ollut täällä jo liian kauan, joskus haistoin veden jään alta – vielä aistin kloroformin ja puhtaan alkoholin miehen ristityissä käsissä. Torasäkeet-antologiassa (Kolera 2015) ja esiintynyt myös lavarunoilijana. Mutta vaikka tässä maan päälle laskevan Lethen kaupungissa kaikilla on kahden vuoden pituinen muisti, jotkut täällä säilyttävät valokuvia kymmenkertaisesti pidempään. Minä muis t an Nyt sinä kuljet slummien hyväntekijänä ruokakorin kanssa. Minullakin on nimi, ja minäkin lähdin sinne, minne kuvitellaan vain hirviöitä Mutta en halua jäädä Sateenkaarilaaksoon, jatkuvan ilveilyn lavalle Sillä vain harvat saavat jäädä paljaan taivaan alle, ja jotkut tarvitsevat vapauttajaa maan alta Kaikki eivät tahdo itselleen vihreitä saappaita, vaan kulkevat mieluummin hangella paljain jaloin. Nyt sinä annat liiastasi rovon spitaalisten saarelle. He menivät sinne, mistä harva tietää mitään Heillä on nimet, toisin kuin niillä monilla, jotka kuolivat ja jotka huusivat tuskasta raakojen miesten kynsissä ja seinien sisällä He eivät tarvitse kenenkään veistä tai lausuntoa siitä, mikä heitä vaivaa Mutta en halua jäädä Sateenkaarilaaksoon, ylpeiden hirviöiden kotiin. Hän on julkaissut novelleja, runoja, kritiikkejä ja artikkeleita eri lehdissä sekä mm. 53 K A U N O K IR JA L L IS U U S Artemis Kelosaari Runoja ARTEMIS KELOSAARI (s. 1989) on Turussa vaikuttava kirjoittaja ja FM , jonka mieli muistuttaa kuriositeettikabinettia. Nyt sinä kehotat huoria kantamaan ylpeästi punaisen liinansa. Mutta vaikka kukaan ei enää tiedä, missä palanut katu kulki – sen paikalle rakennettiin vuosia sitten ulkolaisten patruunojen palatseja – sinulla on yhä nokea ja tuhkaa vaatteittesi poimuissa. Luuletko, että kaikki olisivat unohtaneet kuka kerran heitti toisen kiven?. Lieneekö todella ihme, niin kuin sanotaan, että kannatat maalaamista. S at e enkaar ilaak s o Vapaat ja rohkeat, vahvat ja ihanat hymyilevät äärettömän taivaan alla He katsovat nauraen paikoiltaan niitä, jotka kulkevat polkuja pitkin Avoimesti he esittelevät upeuttaan Turvassa nurkissaan, jonne ei kukaan pääse En halua jäädä Sateenkaarilaaksoon, koskemattomien naurajien maahan
Ja meri, se kohisi ja aaltoili kauempana jotakin, jonka Miriam uskoi joskus tietäneensä. Syyskuu oli jo ravistellut ilmanalaa ja nipisteli nyt kömpelösti Miriamin paljaita sääriä. Miriam oli pyytänyt hysteerisenä isää ja äitiä avaamaan arkun kannen, mutta kaikki olivat vain hyssytelleet... Ehkä se pissaisi hänen jalkojaan vasten, ellei hän hätistelisi sitä pois. Jo lapsena Miriam oli uskonut voivansa vaikuttaa asioihin niitä tiukasti ajattelemalla. Jos merta katseli ja kuunteli oikein tarkasti, se jokin saattaisi palata mieleen... Niin, Miriam oli lapsena kuvitellut tuhansia ja taas tuhanHanna van der Steen L eija HANNA VAN DER STEEN on hämeenlinnalainen kirjailija, joka opettelee ymmärtämään oikeaa elämää kirjoittamalla siitä fiktiivisiä muunnelmia. Miriam havahtui ja laski kirkkaankeltaisen leijan kädestään vasta, kun pieni märkä otus juoksi hänen luokseen. K A U N O K IR JA L L IS U U S. Toisen kerran Miriam oli katsonut tähtitaivasta ja kutsunut tähdenlentoa. Pikkueläin heilautti häntäänsä terhakkaana ja juoksi takaisin kohti kauempana keinuvaa aaltojen armeijaa. Hän ei kuitenkaan ollut kiukkuinen, niin kuin ennen, kun asiat menivät toisin kuin hän toivoi. Ja sitten oli ollut se kerta... Juuri silloin lentokone oli lentänyt taivaan halki ja se oli ollut melkein yhtä hieno juttu kuin tähdenlentokin. Se jäi komentamaan sitä kimakalla haukunnallaan. 54 K A U N O K IR JA L L IS U U S MIRIAM odotti sään muutosta. Sen sijaan hän nautti. Hän muisti, kuinka oli seissyt mummin puutarhassa, katsellut leikkiviä oravia ja kutsunut niitä mielessään luokseen. Toinen niistä oli juossut vain metrin päähän ja kääntynyt sitten takaisin. Kostea hiekka painautui jalkapohjiin, muovautui niiden ympärille. Hän oli seissyt paikallaan Egmond aan Zeen korkeimman dyynin päällä jo kaksi tuntia. Ja lopulta, keskityttyään kovasti, Miriam oli ollut kuulevinaan pienen koputuksen. Miriam nielaisi. ja niin pieni, rakas, vienosti koputtava sisko oli jäänyt ikuisesti mullan alle. Se kerta, jolloin hän oli katsonut tiukasti papan, isän ja setien olkapäiden varassa keinuvaa pientä arkkua, ja komentanut mielessään arkun sisällä lojuvaa siskoa avaamaan heti silmänsä ja koputtamaan arkkua merkkinä siitä, että tämä kaikki oli ollut hupsua näytelmää. Tämä oli tapahtunut juuri sillä hetkellä, kun arkku oli jo laskettu hautaan ja setä oli alkanut lapioida multaa arkun päälle. Ehkä sisko oli nauranut vähän, odottanut jonkun kohta avaavan kannen... Miriam hymähti, mutta mietti, eikö hän ollut itse yhtä naurettava, kun yritti kutsua tuulta rannalle ajatuksen voimalla
Silloin sama koira, joka oli jokin hetki sitten haistellut hänen jalkojaan, juoksi jostakin ohjuksen lailla paikalle, roiskutti pisaroita joka suuntaan, nappasi kepin suuhunsa ja toi sen ylpeänä Miriamille. Sen, joka oli ollut aina kiinni, mutta jonka näyteikkunaa Miriam oli eräänkin kerran ihaillut, lähes haluten puraista palasen läpinäkyvistä, kirkkaanvärisistä saippuoista. Olihan siinä toki jotakin lohduttavaakin, että iho reagoi ympäristöönsä. Hän ei nauranut nykyisin kuin... Nauramisen sijasta hän nyökkäsi miehelle, joka toivotti hyvää päivän jatkoa. Saippuakauppias... Silti ylähuuleen luvatta ilmestyvät pigmenttiläikät olivat asia, joka sai Miriamin painamaan takahampaansa niin tiukasti yhteen, että niskalihakset kiristyivät. Ne olivat palauttaneet Miriamin mieleen ihania värin ja valon kokemuksia ajalta, jolloin hänellä ei vielä edes ollut ollut kieltä. Miriamin täytti nyt sama vapauden ja onnen tunne kuin tuona kirkkaana hetkenä. Miriam katsoi eläintä hämmentyneenä. Miriamin sisältä oli kuitenkin puuttunut jotakin. Ruusukuvioiset lakanat olivat odottaneet raikkaina ja huolettomina vain pienen pyöräilymatkan päässä. Hän haaveili hetken tuulesta, joka lennättäisi hänet meren yläpuolelle. Ja se kaikki oli ollut Miriamin syytä, koska hän oli herättänyt tämän kuolleista. niin, milloin. Ellei sitten tuo vanha nainen, joka joogasi parinkymmenen metrin päässä, kasvot merelle päin. Eläin kallisti päätään ja ulahti. Kostea hiekka kutsui keppiä ja Miriamin mieleen lennähti jostakin sana ”saippuakauppias”. Roikkuva tukka sopisi mainiosti yhteen pigmenttiviiksien ja nyreän ilmeen kanssa, hän hymähti. Samassa aurinko kurotti säteensä harmaiden, rytmikkäiden pilvimuodostelmien välistä ja häikäisi niin, että silmien takaa vihlaisi. VANHEMPI herra kulki rannalla Miriamin ohitse ja pysähtyi lukemaan hiekkaan kirjoitettua sanaa hollantilaisin äänenpainoin. Sitten hänen katseensa kiinnittyi rannalla käveleviin ihmisiin, jotka jakoivat maiseman sen enempää taistelematta, jopa iloisesti toisilleen hymyillen. Silloin hän laskeutuisi hitaasti takaisin rannalle ja... 55 sia kertoja, kuinka siskon lupaava odotus oli muuttunut pikkuhiljaa kauhuksi ja sitten silmittömäksi pakokauhuksi, kunnes happi oli loppunut totaalisesti. Miriam ei vain ymmärtänyt miksi he kaikki suojautuivat kengillä tältä ihanan sileältä sannalta ja ikuiselta mereltä, vaikka ne tahtoivat heille pelkästään hyvää. ei sittenkään, Miriam pudisti päätään. Kun hän olisi uusiutunut täysin, hän loistaisi kirkasta valoa, kaikki maailman tunteet järjestyksessä sisällään, harmonisina, valmiina koettaviksi, ilman minkäänlaista tarvetta paeta tai suojautua muilta ihmisiltä. Miriam sulki silmänsä, nautti taas pilkahtavan auringon lämmöstä, (tulkoon viikset, kun ei asialle mitään enää voinut), ja kuunteli meren ahnetta loiskintaa. Miriam heitti käden suojaksi ylähuulelleen. KUN MIRIAM saavutti vaahtoisan veden, hän viskasi kepin niin kauaksi sen ylle kuin pystyi. Siellä täällä erikokoiset koirat haistelivat toisiaan ja jatkoivat sitten juosten matkaa isäntiensä tai emäntiensä perässä, ja kaikki rannalla näyttivät sulautuvan toisiinsa ja jopa ulappaan, varsinkin kun Miriam siristi silmiään. Hän haaveili juuri nyt enemmän kaakaosta, jonka päällä olisi raskas möykky kermavaahtoa. Hän antaisi sen sulaa hitaasti kitalaelleen, lusikallinen kerrallaan, ja kun se olisi loppu, hän joisi mukissa haalenneen kaakaon ahnaasti loppuun, antaisi sen kulkeutua yhä alemmas kurkussa, tuntien sen sekoittuvan itseensä, kunnes hän itse olisi pelkkää kaakaota ja valuisi tuolilta alas lattialle, imeytyisi parketin. Mutta tunteeseen tuli nopeasti särö, kun hän muisti, että samaiseen kuvaan oli kuulunut myös pehmeäpiirteinen, pitkäripsinen mies, joka oli niin kovasti tahtonut Miriamin jäävän. Häntä säälitti vieläkin miehen katse ikkunassa, kun Miriam oli lähtenyt. Se odotti hetken, mutta juoksi sitten pettyneenä tiehensä. Aurinkorasva oli jäänyt laittamatta, kun iltapäivästä oli pitänyt tulla lähes myrskyinen. HETKEN PÄÄSTÄ Miriam käveli alas dyyniltä ja löysi hiekalta ryhmyisen kepin. Sana palautti Miriamin mieleen soman pikkuputiikin Englannissa vuosia sitten. kyllä, sen hän kirjoittaisi santaan. Sitten hän iski kepin pystyyn viereensä. Hän kelluisi korkealla ilmassa ja imisi itseensä merestä hehkuvaa voimaa. Että hänen kaikki solunsa elivät ja uusiutuivat, ja että huolimatta ajoittaisesta, lähes klaustrofobisesta erillisyyden tunteesta, Miriam oli kuitenkin osa jotakin suurempaa, joka syntyi, eli ja kuoli, syntyi, eli ja kuoli, ikuisesti. Sillä oli kaulapanta, mutta lähistöllä ei näkynyt ketään sen omistajaksi kelpaavaa. Miriam oli ihaillut saippuoita pitkään, kunnes aurinko oli alkanut laskea ja värjätä maisemaa. Sitten hän naurahti ja sanoi jotakin pilke silmäkulmassa. Sitten Miriam avasi tukkansa poninhännältä. Miriamin suupieli värähti. Kenties se oli hauskaa, mutta Miriamia ei huvittanut. Toki hän tulkitsi vanhoja tapahtumia nykyisin toisin, mutta sama tiiviinmusta tunne löytyi hänen sisimmässään vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Miriam irvisti auringolle ja siveli hellästi leijaansa. Miriam irvisti koiralle ja istuutui märälle hiekalle
Sielläkin oli ollut ranta, mutta toisenlainen kuin tämä vähemmän jylhä, vähemmän alkukantainen. Miriam oikeastaan kyllä tiesi vastauksen kysymykseensä. Vai oliko sääntöjä ollut Suomessakin paljon, mutta hän ei vain ollut ymmärtänyt noudattaa niitä. Yhtenä niistä kaikista onnellisista hetkistä, joita Miriam oli koko elämänsä paennut. Sitten Miriam oli halannut siskoa ja he olivat olleet pitkään hiljaa. Hän pyyhkäisi poskeaan ja päätti käväistä dyynien yläpäässä seisovassa rantakahvilassa. ”MIRIAM!” Miriam kuuli jonkun huutavan juuri, kun hän astui rantakahvilan pihakiveykselle. Niin kuin silloin kauan kauan sitten, ennen Ranskaa ja leivosia, ennen Englantia ja lakanoissa kuihtuvia ruusuja... Laulu lennätti hänet Ranskaan. ”Wacht!” Miriam kääntyi yllättyneenä ympäri. Talot olivat Hollannissa suorissa riveissä samoin kuin ihmisten ajatukset, eikä kukaan katsonut häntä oudoksuen. Hän nosti leijan maasta ja nousi taas jaloilleen. Niin minne. Karumpi, jollain oudolla tavalla aidompi. Rannalla Miriamiin oli soljunut myös karvainen Jacques, joka oli kertonut Miriamille palkka-armeijasta ja katsonut häntä vihreillä, surullisilla silmillä. Sinne he olivat aikoinaan haudanneet siskon kanssa heidän kissanpentunsa, kun se oli tukehtunut säilykepurkkiin. Hän löytäisi juuriltaan taas nousutuulen leijansa alle jos ei muualta niin vaikka Konnuntien suurelta soramontulta. Silloin Miriam oli pakannut laukkunsa ja lähtenyt etsimään Hollannista täytettä sielunsa tyhjään kuoppaan. Hän voisi kenties todella palata Suomeen ja imeä itsensä siellä täyteen yksinkertaista iloa, sellaista, joka ei vaatinut mitään, sellaista, joka hyväksyi kaiken, sellaista, joka vapauttaisi hänet viimeinkin kaikesta syyllisyydestä. Silti Miriam kaipasi vieläkin johonkin muualle, johonkin keveämpään paikkaan, ja hän kaipasi sinne jonnekin niin, että poskilihaksia kiristi. MIRIAM nieleskeli jotain tummaa pois sisimmästään. Niistä oli välittynyt sama eksyneisyys kuin Miriamin omistakin silmistä. K A U N O K IR JA L L IS U U S. Mitä jos hän pakkaisi vielä tänään ja lähtisi ensimmäisellä lennolla Helsinkiin. Vain lapsena hän oli tuntenut todellista vapautta, sitä, jota hän nytkin haki täältä rannalta, tältä leijalta, tuolta mereltä. Miksi, niin miksi hän olikaan jäänyt tänne Hollantiin, ikuisesti kömpelönä ja ulkopuolisena keltaisen leijansa kanssa. Sen sijaan hän alkoi hyräillä ranskalaista lastenlaulua, joka livahti hänen mieleensä, kun hän kuvitteli näkevänsä taivaalla pienen linnun. 56 rakoihin ja lävistäisi rakennuksen alla lymyävän hiekan, valuisi kohti merta... MIRIAMIN tuli kylmä. Nyt Miriamin elämässä vallitsi viileämpi Hollannin aika ja se oli paljon lähempänä sitä, mitä Miriamkin oikeasti oli. Alouette, gentille alouette, Alouette, je te plumerai... ja katoaisi sen ikuiseen rauhaan. Mitä hän oli oikein ajatellut istuessaan märälle hiekalle. Hän joisi kaakaota, lämmittelisi ja kuivattelisi hetken, tekisi selkeän suunnitelman. Aurinko oli paistanut ja he olivat veisanneet yhdessä Jumalan kämmenellä -virttä. Vaikka Hollanti oli maa, jossa kaikki tahtoivat aina olla hymyileväisinä yhdessä, hän tahtoi olla juuri nyt vain maahan imeytynyt kaakao. Hän ei heiluttanut naiselle takaisin. Hän muisti ystävällisen havumetsän, joka oli tarjonnut mättäitä, joiden päällä ensirakastaa. Juuri Jacques oli opettanut Alouette-laulun Miriamille. Ja kauppojen vaatteet eivät kiristäneet alakuloa niin tiukasti vasten ihoa, kuin noissa menneisyyden maissa. Se oli heijastanut Miriamin verkkokalvoille lämpöä, valoa ja suhuäänteitä, jotka soljuivat toistensa lomassa kuin pienet, toisiaan rakastavat käärmeet. Hän muisti kylmän, aidon maan, jossa oli saanut olla rujo, juro ja hiljainen, ilman sääliviä katseita ja välitöntä avun tarjoamista, ilman syntymäpäiväkekkerien virtaa ja naapurien auttamista, kun vain tahtoi istua sohvan nurkassa ja lukea. Vanha nainen kiiruhti häntä kohti, sama pieni terrieri vierellään. Vähän myöhemmin, kun aikaa oli kulunut ja Jacques oli kertonut Miriamille yhä enemmän, Miriam oli alkanut ajatella olevansa itse tuo lastenlaulun leivonen, jolta Jacques nyppisi laulun sanojen mukaisesti höyhenet pois. Samassa hänelle tuli epäuskoinen, tyhjä olo. Painautuisiko Miriam syvälle Tapanin kainaloon ja soittaisiko Tapani taas äidilleen olevansa ihan sairas, sairas rakkaudesta. Miriam huokaisi. Eikä Miriam sen jälkeen enää koskaan pääsisi lentoon. Juuri nyt oli vaikeaa olla tämä ihmisruumiinen Miriam, kylmin jaloin, märin housuin, lentämätön leija vierellä, auringon vilkuttaessa ilkikurisesti iän merkkejä kasvoille. Hän hätkähti, kun huomasi iäkkäämmän naisen tuijottavan häntä, nyt hieman lähempää. Miriam hymyili, kun muisti pakkasenpuremat käsissään, kun oli tehnyt lumiukon ja antanut sille hanskansa. Pikku piski räksytti naisen vierellä ja nainen heilautti Miriamille kättään. Ranskan ajasta oli kauan, sitä ei pitänyt enää ajatella, niin kuin ei Englanninkaan aikaa, koska Miriam ei ollut valinnut niitä kumpaakaan lopulliseksi näyttämökseen. Kokeilisiko hän Miriamin niskassa olevaa kuoppaa ja nauraisi taas sen olevan hullun hatuntekijän kotikolo. Miriam siristi silmiään. Asuisiko Tapani vielä Kaivokatu viidessä
“Wil je warme chocola. ”Miriam-rakas, yritä edes, tämän kerran, minun vuokseni! Viime viikollakin sinä muistit...” Miriamia puistatti. ”Lääkitys ei ilmeisesti enää tehoa kovin hyvin?” Miriam katsoi baarimikkoa epäuskoisena ja tunsi pakokauhun nousevan – oli kuin hänet olisi käsikirjoitettu vasten tahtoaan johonkin makaaberiin näytelmään. Miriam pudisti päätään, pelästyi. Ja mistä hän tiesi Miriamin nimen. Miriam otti askelia takaperin, poispäin naisesta. Ik kan dat kopen! Maar je moet niet zo weg rennen!” Tahdotko kaakaota, voin ostaa sitä, mutta sinun ei pitäisi lähteä pois noin yllättäen! Miriam käänsi hollanninkieliset sanat hämmentyneenä mielessään. Hän laittoi paksun viipaleen omenapiirakkaa takaisin kuvun alle, tyhjän kaakaokupin paikoilleen ja kävi sitten istumaan ikkunan viereen paikalle, josta meri näkyi. Siskokset heittäytyivät halaamaan toisiaan, eivät päästäneet irti, vaan halasivat yhä kovempaa, ja pikkusiskon onnellinen nauru kasvoi ja kasvoi, ja täytti pikku hiljaa koko Miriamin sisällä vellovan tyhjyyden. ”Äiti”, ääni sanoi kohta puhelimessa. Eikä hänen enää tarvinnut etsiä, koska kaikki oli jo tässä.. Hän katsoi ulos ikkunasta ja kun hän käänsi katseensa takaisin Miriamiin, hänen silmäkulmissaan kimalteli. Bernadette vie sinut kohta takaisin palvelukotiin. Hän tärisi vieläkin kylmästä. Sitten hän käveli baaritiskille kädet täristen. Ei Miriamia kai heitettäisi ulos, vaikka hän ei ostaisi mitään, koska useita pöytiä oli tyhjänä. Hän rapsutti sen kaulaa varovasti, kuin olisi tehnyt niin monta kertaa ennenkin. Voisitteko kutsua minulle taksin, minä pelkään häntä...” Mies katsoi häntä tutkivasti kuin pyydystämäänsä perhosta, ja vilkaisi sitten naista, joka lähestyi nyt huolestuneen näköisenä baaritiskiä. ”Mistä tiedät nimeni?” Miriam kysyi uhmakkaasti naiselta, kun tämä istuutui kahvimukin kanssa häntä vastapäätä. Pikkukoira juoksi Miriamin luo ja haisteli hänen nilkkojaan. Hän kuuli, että nainen nyyhkäisi hallitsemattomasti. Nyt hän laski Miriamin eteen suuren, höyryävän mukin kaakaota sekä palan omenapiirakkaa, jonka päällä oli runsaasti vaniljakastiketta. MYÖHEMMIN, paljon myöhemmin, Miriam uneksi kohoavansa keltaisen leijan kanssa taivaalle ja lentävänsä keveänä kohti lapsuudenmaisemaa. Hän etsi baarinpitäjän katsetta. ”Miriam”, nainen sanoi Miriamille kuin lapselle, ja ojensi hänelle kännykkäänsä. Hän pudisti päätään merkilliselle naiselle, joka oli särkenyt rauhallisen hetken lumouksen. ”Tuo nainen on seurannut minua rannalla ja tuli perässäni tännekin. ”Jonna tässä. Leija kieppui meren yllä ajattoman ajan, liisi yli rannikon ja tuttujen mäntymetsien, laskeutui lopulta kotipihalle, suoraan heleästi nauravan pikkusiskon eteen. Täällä kuivassa ja lämpimässä ajatuksetkin muodostaisivat selkeämmän polun, jota seurata. HETKEN päästä, kahvilan kassalla, Miriam huomasi harmikseen, ettei hänellä ollut sittenkään rahaa, ei itse asiassa koko käsilaukkua. Muistisi on vain alkanut...” Miriamia alkoi samassa itkettää kaikki, ihan kaikki. 57 ”Wacht!” Mitä nainen tahtoi häneltä. ”Anteeksi”, Miriam sanoi hiljaa baarimikolle. Sitten hän yritti vielä asetella peitteen Miriamin hartioille. Ja kun nauru lopulta löysi tiensä myös Miriamin silmiin, ne kirkastuivat ja hän alkoi nähdä kaiken paljon selvemmin. Hän istuutui puhelin korvallaan lähimpään pöytään. Pikkukoira juoksi hänen jalkojensa juureen ja käpertyi siihen. Hän nousi ylös, yritti pysyä rauhallisena. Mukissa oli pinkki sydän ja naisella surunsekaista lämpöä katseessaan. ”Jonna tahtoo puhua sinulle!” Jonna oli tuttu nimi, Miriam tuumi. ”Miriamilla on huono päivä”, mies osoitti sanansa lähestyvälle naiselle. Hän on paras ystäväsi, sinä olet tuntenut hänet jo kaksikymmentä vuotta. VANHA nainen oli kävellyt Miriamin perässä. Sinulla on nyt huono hetki, mutta kaikki on hyvin. Mutta mistä
Täydellinen eristäminen. Neuvostokansalaisille maalattiin noista ajoista valheellisen idyllistä kuvaa. VLADIMIR ILJITŠ LENIN (1870–1924) on yksi kiistellyimpiä historian hahmoja. Eilen vartiostoa kaksinkertaistettiin. JOULUKUUSSA 1921 sairastellut Lenin joutui salaisen poliisin ”suojeluksessa” muuttamaan Kremlistä Gorkin kylään Moskovan ulkopuolelle. Lenin kirjoitti salaisen poliisin puheenjohtajalle: ”Minut on käytännössä eristetty puolueesta ja yhteiskunnasta. Ehkä yllättävin tieto suurelle yleisölle on se, että Lenin vastusti Neuvostoliiton perustamista, ainakin siinä muodossa kuin se Stalinin johdolla toteutettiin. Johdatus poliittiseen jännityselokuvaan 66 Kerttu Vuolab: Sataprosenttinen Lenin kuorrutuksen takaa Aimo Minkkinen (2014): Lenin – Helmirasia. Siksi Minkkisen kertoma tarina on yhä varsin tuntematon. ”On jo korkea aika kaivaa Lenin esiin stalinilaisen kuorrutuksen ja historiankirjoituksen väärennöksen takaa”, Minkkinen kirjoittaa. Monet dokumentit, joihin Minkkinen kertomansa perustaa, ovat tulleet päivänvaloon Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Minkkinen kuvaa monin esimerkein, kuinka Lenin vastusti johdonmukaisesti ”isovenäläistä šovinismia” ja yhtenäisen, autoritaarisen hallintokoneiston luomista. Kirjasta selviää, että niin Neuvostoliitossa luotu kiiltokuva-Lenin kuin porvarillisen historiankirjoituksen paholais-Lenin perustuvat samoihin virheellisiin käsityksiin Leninistä sen valtion isänä, jollaiseksi Neuvostoliitto Stalinin johdolla muotoutui. Tampereen Lenin-museon pitkäaikainen johtaja Aimo Minkkinen kirjoitti eläkkeelle jäätyään poimintoja Leninin elämästä, politiikasta ja ajattelusta teokseksi Lenin – Helmirasia. Stalin tukijoineen sai kuitenkin jo Leninin eläessä tiukan otteen vallankahvasta, ja Lenin eristettiin kotiarestiin politiikanteosta syrjäytettynä. Kesällä 1922 hän sanoi: ”En ole vielä. 58 k ir ja -a rv io t ”En ole vielä kuollut, mutta he, Stalinin johdolla, ovat jo haudanneet minut.” 58 Aimo Minkkinen: Lenin – Helmirasia 60 Mikael Brygger: Tuuliatlas 60 Juan Reinaldo Sánchez: Castron salattu elämä 61 Gary Lachman: Aleister Crowley – Suuren pedon elämä ja teot 63 Christian Marazzi: Finanssikapitalismin väkivalta 64 Paula Hawkins: Nainen junassa 65 Matti Salo: Viitta ja tikari. Toisaalta nämä tiedot eivät sovellu myöskään länsimaiseen porvarilliseen historiankirjoitukseen, jossa Lenin on demonisoitu ja niputettu yhteen Stalinin kanssa. Puolueen poliittinen toimikunta määräsi hänelle pian kuuden viikon pakkoloman, jota sittemmin jatkettiin. – – Nyt peräti kolmeen kuukauteen ei luokseni ole päästetty ketään. Jo tätä ennen hänet oli pyritty eristämään politiikanteosta. 160 sivua. Puhelin on katkaistu.” Kirjeeseen sisältyi myös kaukonäköinen poliittinen ennustus: ”Tämä johtaa yhden ryhmittymän diktatuuriin puolueessa kaikista muista ja päättyy yhä suurempaan verenvuodatukseen.” Lenin totesi, että hänestä oli tullut Stalinin ”henkilökohtainen vihollinen”. Ne koskevat etenkin Leninin elämän loppuvaiheita. Wanhatkirjat.fi
Lenin totesi, ettei hänellä ole elämässään muuta kuin politiikka ja ilman sitä hän tuntee itsensä tarpeettomaksi. 59 kuollut, mutta he, Stalinin johdolla, ovat jo haudanneet minut.” Lenin sai tavata tovereitaan vain harvoin eikä saanut puhua politiikasta. Verenvuodatukselta ei toki Lenininkään johdolla vältytty. Stalinille Lenin kirjoitti eräässä vaiheessa sarkastisesti: ”Onnitelkaa minua: olen saanut luvan lukea sanomalehtiä!” Vaikka Lenin oli yhä muodollisesti valtiojohtaja, käytännössä hänet oli syrjäytetty. – – Siirtyminen kansalaissodan ja luokkataistelun ajattelutavoista uudenlaiseen sovinnolliseen ajatteluja toimintatapaan ei onnistunut”, Minkkinen toteaa. MERKITTÄVÄ osuus kirjassa on Leninin Suomen-yhteyksillä. Sen mahdollistaisivat ”Suomen työläisten suuren järjestäjänlahjat, korkea kehitystaso ja demokraattisissa laitoksissa saatu pitkäaikainen poliittinen kouliintuneisuus”. Leninin elämäntapaa kuvaa kertomus hänen 50-vuotispäiviltään, jossa hän kesken Lev Kamenevin juhlapuheen sai tärkeitä papereita ja lähti töihin. ”Kokousväki vaati häntä jäämään, mutta Kamenev joutui toteamaan, että menköön. Puolueen poliittinen toimikunta rajoitti hänen mahdollisuuttaan sanella kirjeitä ja asiakirjoja. Leninin ja Stalinin poliittiset ristiriidat liittyivät keskeisesti tähän. Hän oli uskonut sosialismiin voitavan siirtyä Suomessa rauhanomaisesti. Niin on helpompi puhua hänestä. Minkkinen liittää teon samaan ultravasemmistolaisten harjoittamaan väkivaltaan, jonka kohteeksi joutui myös Lenin itse, kun häntä vastaan tehtiin murhayritys elokuussa 1918. Toivottavasti akateemiset historioitsijat innostuvat silti tarttumaan Minkkisen heittämään haasteeseen kaivaa todellista Leniniä esiin kuorrutuksen takaa, vaikkei se kovin poliittisesti korrektia olisikaan. Laillisuus alistettiin ‘vallankumoukselliselle omalletunnolle’, mielivalta sai jalansijaa. ”Sota ja terrori loivat tiettyä tapaja käyttäytymiskulttuuria sekä niitä tukevia laitoksia. Muiden menestyneiden Kaukoidän maiden tavoin tuloerot ovat Kiinassakin isot ja työntekijöiden oikeudet usein heikkoja – järjestelmää on kutsuttu myös autoritaariseksi kapitalismiksi. Lenin valittiin poissaolevana Neuvostoliiton perustamiskokouksen kunniapuheenjohtajaksi, mutta hänen kirjettään ei välitetty kokouksen osanottajille. Häntä on syyllistetty esimerkiksi tsaariperheen surmaamisesta. Stalin esitti vuonna 1918 autonomisointisuunnitelman, jossa reuna-alueet olisi liitetty Venäjään autonomisina alueina. Historiantutkimuksen kannalta on harmi, ettei kirjaa ole varustettu lähdeviittein. Vallankumouksen jälkeiselle tilanteelle oli Minkkisen mukaan ominaista, että väliaikaisesta tuli pysyvää. Parannuttuaan Lenin totesi, että ”poikkeustoimenpiteissä” oli menty liian pitkälle. Punakapinan raaka kukistaminen ja kostotoimet Suomessa tulivat puolestaan Leninille järkytyksenä. ELIAS KROHN. Lenin vastusti suunnitelmaa, ja Stalin syytti häntä ”kansallisesta liberalismista”. Hän ehdotti, että seuraava neuvostojen edustajakokous palaisi takaisin eri kansankomissariaattien itsenäisyyteen ja säilyttäisi neuvostotasavaltojen liiton vain sota-asiain ja diplomatian alalla. Kirja on täynnä koskettavia ja humoristisiakin poimintoja vallankumousjohtajasta. Huomio on kiinnostava, mutta Kiinan mallia voisi toki tarkastella muiltakin kannoilta. Hiominen ja toimitustyö olisi voinut olla huolellisempaakin. Kuulijat purskahtivat nauruun.” Minkkisen teos ei ole kovin yhtenäinen esitys, mutta nimenomaan ”helmirasiana” onnistunut. Perustelut hallintokoneiston yhtenäisyyden tarpeesta Lenin yhdisti vanhaan venäläiseen valtiokoneistoon ja tsarismiin, jota oli ”vain hiukkasen maalattu neuvostolaiseen väriin”. Stalin kielsi sen julkaisemisen. MINKKINEN oikaisee myös väitteitä Leninin toimista vallankumouksen ja sisällissodan yhteydessä. Minkkinen korostaa, ettei Lenin tukenut Suomen itsenäistymistä ”ketunhäntä kainalossa”, vaan Suomen-politiikka oli hänen yleisen kansallisuuspoliittisen linjansa mukaista. Viha, epäily ja julmuus myrkyttivät yhteiskunnallista ilmapiiriä. Päätöksen likvidoimisesta teki Uralin neuvosto vastoin Leninin määräystä. MINKKINEN OSOITTAA, kuinka Lenin varoitti jatkuvasti isovenäläisen suurvaltašovinismin vaarasta ja puolusti kansakuntien itsemääräämisoikeutta. Hän näki hankkeen Stalinin aiemman autonomisointisuunnitelman toteutuksena. Merkittävä ristiriita syntyi vuonna 1922 paradoksaalisesti Gruusian asemasta: Lenin torjui venäläistämispolitiikan ja tähdensi joustavuutta ja paikallisten olojen huomioimista, kun taas itse gruusialaistaustainen Stalin kannatti Moskovan keskushallinnon vahvaa otetta. Leninin ajattelun vaikutuksista nykypäivään Minkkinen ottaa lopuksi esimerkiksi Kiinan, jossa on saavutettu hurjaa talouskasvua ja vähennetty köyhyyttä Leninin ideoiman NEP-politiikan mukaisesti kommunistisen puolueen kontrolloimalla markkinataloudella. Hajanaisuudesta ja ajoittaisesta toistosta huolimatta Minkkisen vahva ote asiaansa kantaa. Sähkeessään Uralin rintamakomentajalle Lenin kuitenkin kielsi kaiken väkivallan tsaariperhettä kohtaan. Kun Stalin oli runnomassa Kremlissä läpi päätöksen Neuvostoliiton perustamisesta 30.12.1922, Lenin saneli Gorkissa vastalausekirjeen. Niin sanotun punaisen terrorin bolševikkijohto puolestaan julisti silloin, kun Lenin makasi tajuttomana sairasvuoteella murhayrityksen jälkeen. Näiden kiistojen aikaan Lenin sai ensimmäisen vakavan sairauskohtauksensa
Uran viime metreillä Sanchez toivoi pääsevänsä eläkkeelle kahta vuotta sovittua aiemmin. Kirjaa lukiessa Sanchez alkaa vaikuttaa inhimillisesti sympaattiselta: elämä jonkun toisen varjossa lienee raskasta ja psyykkisiä voimia kysyvää. Kuuban nykyinen presidentti Raúl Castro on Sanchezin mielestä huono puhuja, mutta erittäin taitava organisaattori. Hän juo vain omasta kaivostaan ja syö ainoastaan oman puutarhansa hedelmiä. Nämä risteävät elämänkaaret tuovat esiin monimuotoisuuden ristiriitaisenkin kaikkeuden; kun jotain syntyy, jotain aina kuolee. Kiittämättömyys sai miehen raivon valtaan. Uusliberalistinen talousdiskurssi hivuttautuu runoissa kaikille alueille, nielaisee ne osakseen. Aitiopaikaltaan Sanchez pääsi seuraamaan maailmanhistoriaan jääneen miehen arkea 17 vuoden ajan. Minimalistinen, kirjaimiin hajoava kieli ottaa usein geometrisen hahmon, mutta muotokeskeisyydestään huolimatta runot tuntuvat painottavan pikemminkin väliaikaisuutta, liikettä. Juan Reinaldo Sánchez (2015): Castron salattu elämä. Hän arvostaa Comandanten strategista panosta muun muassa Angolan sodan johtamisessa, jossa Kuuba löi Etelä-Afrikan armeijan. 60 Comandanten salattu elämä. Kokoelman alkupuolen vinoneliön muotoon asetelluista kirjaimista koostuva runo varioituu teoksen mittaan ja laajenee pyöreäksi, orgaaniseksi kuvioksi, kuin kasvava kasvi. Myös ihminen on kaikessa tuhovoimassaan ja erehtyväisyydessään osa kaikkeuden ihmeellisyyttä: ”jos ihminen käy kuin kello / se on epäkunnossa”. Sanchez kertoo Castron suojatusta yksityiselämästä. Tieto omasta lomasaaresta, monet virka-asunnot, autot ja aseet eivät silti vastaa tyhjentävästi kysymykseen Castron omaisuudesta, jota Sanchez haluaa valaista. 65 sivua. 250 sivua. K IR JA -A R V IO T. Atena. Runojen lyyrisen luontokokemuksen pohjalla ei ole kuitenkaan esteettinen vaan syvästi poliittinen katsomus. Kuten tuulen liikuttelema siitepöly, myös teoksen ilmaisu on kevyttä. MIKAEL BRYGGERIN Tuuliatlas on pieni teos, johon mahtuu kokonainen maailma. Lainattuun taulukkoon sisältyy paitsi luonnon koko kirjo, myös pitkä ihmishistoria täynnä ponnisteluja luonnon luokittelemiseksi ja hallitsemiseksi. Ilmeisesti epäilykset vakoilusta heräsivät ja Sanchez joutui vankilaan. Ikuisesta kiertokulusta muistuttaa myös ”Ikiliikkuja”-runo, jossa ”A muuttuu I:ksi / I muuttuu K:ksi / K muuttuu A:ksi”. Tuuli nousee – myös kirjaimellisesti – vertauskuvaksi paitsi luonnon moninaisuudelle myös modernin yhteiskunnan yritykselle alistaa se käyttöönsä. Suojauksen syynä on yli 600 murhayritystä, joita Castroa vastaan on tehty, mutta toisaalta eristyksessä on Sanchezin mukaan luksuksenkin piirteitä. Suomentanut Aura Sevón. Poesia. Tuuli nousee Mikael Brygger (2014): Tuuliatlas. Eräässä runossa todetaan: ”yrityksemme nimi on Maapallo / yrityssaneeraushakemus / poistuu aurinkokunnasta / vuonna 2048.” Teoksen kuulaudesta ja sanalla sanoen kauneudesta huolimatta runot kysyvät, miten kauneutta voisi kokea yhteiskunnassa, jossa konsulttijargon lävistää kielen, jolla ajattelemme. Muiden henkivartioiden tai muun lähipiirin näkemyksiä kun ei sattumalta ole saatavilla. MUISTELMAT ovat uskottavan oloiset, sävyltään asialliset ja tyyliltään kaukana muun muassa Serge Raffyn parjaavasta Castro-elämäkerrasta. JUAN REINALDO SANCHEZ palkattiin 1977 Kuuban presidentin Fidel Castron henkivartijatiimiin. Mutta hävityksen keskelläkin meren hevoset pauhaavat vapaina ja ”linnut uhmaavat pörssikursseja”. ANNA TOMI Kuten tuulen liikuttelema siitepöly, myös teoksen ilmaisu on kevyttä. Sánchez arvioi entisen työnantajansa negatiiviset puolet tiivistetysti seuraavasti: hän on loikanneen henkivartijansa mielestä äärimäisen itsekeskeinen, autoritäärinen, keskustelematon ja kiittämätön. Muistelmia lukiessa täytyy erityisesti muistaa sisäinen lähdekritiikki. Everstiluuntantin arvolla ja usealla kunniamerkillä palkattu henkivartija päätti loikata ja kertoa kaiken Castron yksityiselämästä. Toisaalta Sánchez pitää Castroa taktisesti nerokkaana sotilasjohtajana, poliittisena erityislahjakkuutena, hyvänä ampujana, loistavana puhujana ja erinomaisena suostuttelijana. Tämän ihmeellisyyden Bryggerin teos välittää hienosti. Lopulta se muistuttaa kanteen kuvattua voikukkahahtuvaa, joka takakannessa on jo luovuttanut siemenensä tuulen vietäviksi. Kokoelman avaa lainaus Francis Beaufortin niin kutsutusta boforiasteikosta, joka toimi tuulen silmämääräisen arvioinnin mittarina aina vuoteen 1976, jolloin siirryttiin ilmoittamaan tuulen nopeus metreinä sekunneissa. Danten Beatrice johdattaakin paratiisin sijaan veroparatiisiin ja Troijan kuninkaan tytär Kassandra jätteidenlajittelukeskukseen
syömällä kerran ulosteita, kuten Lachman kirjoittaa. Kun tahtoo jotakin rakkaudella tapahtuvaksi, se tapahtuu. GARY LACHMANIN toinen suomennettu teos Aleister Crowley: Suuren Pedon elämä ja teot ei yllä samaan energisyyteen kuin hänen ensimmäinen käännetty teoksensa Tajunnan alkemistit: Kuusikymmenluvun mystiikka ja Vesimiehen ajan pimeä puoli. Kaikki johti vain Crowleyn pöhöttyneeseen egoon. Tämän tyyliset poliittiset kysymykset kiinnostavat ainakin minua enemmän kuin se, mitä Comandante syö tai juo. Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, mikäli on kiinnostunut Castron henkilöhistoriasta. Tämä on teoksessa läsnä eräänlaisena tutkimuskysymyksenä, joka tuo ryhtiä ja parantaa lukukokemusta mutta joka myös välillä sortuu tylsään ja moralisoivaan otteeseen. Mitä tiedotusvälineitä hän seuraa. Harvinainen kirja vie lukijan kulissien ja henkivartiostojen taakse. Kriittinen, mutta asiallinen ote toimii. Lachmanin väite on, että elämällä kuten Crowley, ei voi löytää todellista tahtoaan. ALEKSI AHTOLA Maagikko ja yhä uudestaan kokoontuvat rajat Gary Lachman (2015): Aleister Crowley: Suuren pedon elämä ja teot (Aleister Crowley: Magick, rock and roll and the wickedest man in the world). Crowleyn kehoitukset “tee mitä tahdot” ja “rakkaus tahdon alla” ovat paitsi uuden vapauden ajan tunnuslauseita myös liittyvät magian periaatteeseen eli uskomukseen, jonka mukaan tahto voi muokata materiaa. Golden dawn eikä myöhemmin Crowleykaan siis tahtonut tehdä eroa maailman ja minän välillä. Kun ritualistisen seksin aikana tahtoo jotakin, esimerkiksi vaurautta, toiveen toteutumisen mahdollisuus suurenee, sillä fyysinen rakkaus tekee toiveista konkreettisia. Lachman ottaa esimerkiksi esille Lain kirjan kohdan, jossa vakuutetaan, ettei huumaavista aineista koidu nauttijalle mitään vahinkoa ja osoittaa sormella Crowleyn elämänkaarta, joka loppui heroiinin riuduttamana ikään kuin riippuvuus vähentäisi Crowleyn teoksen kaunokirjallista arvoa. Lachman yhdistää tämän tabujen purkamisen mm. gnostilaiseen tietoon, jonka mukaan demoni on luonut valheellisen maailman: ihminen voi päästä todelliseen tietoon ja omaan jumalalliseen voimaansa rikkomalla rajoitukset. Seksin ja magian yhteyden oli ennen Crowleytä keksinyt Ordo Templi Orientis -ryhmä, joka otti Crowleyn vaikuttuneena jäsenekseen, koska tämä oli omin neuvoin päässyt salaisen tiedon jäljille. 443 sivua. Eipä silti, tieto siitä, että Castro juo mielellään Chivas Regal -viskiä on sinänsä hauska kuriositeetti. Kuinka suuri valta ministereillä on hallituksessa. Kuitenkin Crowley-elämäkerta pitää lukijan mielenkiintoa yllä paremmin kuin lajityyppinsä teokset yleensä. Tätä Crowley toteutti runsaan seksin lisäksi mm. Lachman vertaa tällaista harhamaailmaa Crowleyn omiin menestyksiin ja kysyy, tajusiko Crowley puhuvansa omasta elämästään. Minkälaisia persoonia ovat esimerkiksi kuubalaiset pitkän linjan politiikot Ramiro Valdés tai Richardo Alacron tai tärkeän ja tulevaisuuden kannalta lupaavaan varapresidentin asemaan nostettu Miguel Diáz-Canel. Suomentanut Ilkka Salmenpohja. LACHMAN käsittelee Crowleyn elämää suhteessa tämän oppiin, jonka mukaan ihmisen tulisi löytää todellinen tahtonsa, jota toteuttaa. Aleister Crowley (1875–1947) oli runoilija, okkultisti, vuorikiipeilijä, mutta Lachmanin teoksen valossa kaikkein eniten sensaationhakuinen seksimaanikko. Seksimagia jää fyysisyydestään huolimatta teoksessa. Kun maailma ja minä ovat todella yhtä, ihmisen tahto voisi todella vaikuttaa maailmaan ilman välikäsiä. Syynä tähän lienee yksinkertaisesti se, että Crowley-kirjassa kuvataan vain yhtä elämää, kun taas Tajunnan alkemisteissa käydään napakasti läpi monien eri ajattelijoiden ja kirjailijoiden ajatuksia ja niiden vaikutuksia nykypäivän kulttuuriin. Like. Välillä Lachman onnistuu Crowleyn elämän yhdistämisessä tämän teoksiin. Johdannossa Lachman valaisee oman kriittisen suhtautumisensa syitä: Lachman oli Crowley-vaikutteisen salaseuran jäsen 1970-luvulla, eikä lopulta saanut harjoituksista ja rituaaleista mitään irti. Hän jäi kiinni tähän rajojen rikkomiseen. Lachman esimerkiksi siteeraa Crowleyn teokseensa Magick in Theory and Practice (1929) huomiota siitä, kuinka maagikko voi eksyä sellaisiin astraalimaailmoihin, jotka hän on itse tiedostamattaan luonut ja joissa asuvat olennot imartelevat ja auttavat häntä ylemmäs kohti jumaluutta. CROWLEY oli ahdasmielisen kristillisen kasvatuksensa vanki, ja hänen oli yhä uudestaan rikottava seksuaalisuuteen liittyvät normit. Mitä kirjoja Castro lukee. Crowley aloitti okkulttisen uransa Golden dawn -ryhmässä, jossa oppilaan tulee rangaistukseksi viiltää haava ranteeseensa aina, kun hän sanoo sanan minä. 61 Vaikka kirja on erittäin kiinnostava, eräisiin olennaisiin kysymyksiin ei vastata
Lachman ei esimerkiksi kerro, juodaanko joka kerta miehen ja naisen sukuelimistä tihkuneiden nesteiden sekoitus, jotta rituaali suoritettaisiin oikein. Tämän lisäksi Led Zeppelinin kitaristi Jimmy Page oli kiinnostunut Crowleysta, kuten myös Jim Morrison , David Bowie ja monet muut 60–70-lukujen populaarinkulttuurin henkilöistä. Sen sijaan hänen naisystävistään tuli alkoholisteja. Crowley havaitsi magiansa vaikutukset yhdistämällä tapahtumia toisiinsa kuin ne olisivat syy-seurausyhteydessä. Crowley väitti pystyvänsä osoittamaan ihmiselle, mitä tämä haluaa pohjimmiltaan tehdä. Tämä saa lukijankin miettimään, että Crowley olisi voinut elää elämänsä toisin. Crowleyn olisi pitänyt kannustaa kumppaneitaan taiteellisuuteen ja luovuuteen. Ilkka Salmenpohja eli Babylon Whoresin ja Sleep of Monstersin laulaja Ike Vil tekee tällaista samanlaista eri ajattelijoilta peräisin olevien ideoiden yhdistämistä lyriikoissaan, joten hän on tälle kirjalle oikea kääntäjä. Levyn tarina on sukua Crowleyn kokemukselle Aiwass-henkiolennon kanssa, vaikka Crowleyn suojelusenkeli haluaakin näyttää ihmisille, mitä he todella haluavat elämältään, ei tuhota ihmiskunnan unelmia, kuten Marilyn Mansonin demoniksi muuttuva enkeli lopulta tekee. Lachman kyllä viittaa goottilaisuuden ja romantiikan edeltäjään William Blakeen kirjoittaessaan Crowleyn tee mitä tahdot -filosofiasta mutta gotiikka olisi pitänyt ottaa esille selvemmin, koska gotiikka, esimerkiksi Bram Stokerin Dracula, sekoitti pakanauskomuksia kristinuskon mytologiaan ja näin teki samaa todellisuuden eri kerroksien kuorimista ja niiden välisten aitojen kaatamista kuten Crowleykin. VASTAUS SIIHEN, minkälaisen jäljen Crowley on jättänyt kulttuuriin, jää kuitenkin hieman vajaaksi. 62 viittauksia Crowleyhyn. K IR JA -A R V IO T. LACHMAN käy läpi maailman ilkeimmäksi ihmiseksi itsensä nimenneen miehen elämän tapahtumat: Kuinka Crowley viettelee 11-vuotiaana palvelustytön, kirjoittaa runoja, valloittaa vuoria, ostaa kartanon, jossa tekee rituaaleja saadakseen esille oman suojelusenkelinsä, saa keskeytetyn seremoniansa jälkeen yhteyden johonkin yliluonnolliseen olentoon, joka kirjoittaa hänen välityksellään uskontonsa perusteoksen Lain kirjan, perustaa luostarin, kirjoittaa suurieleistä, itseään vastaan kääntyväksi tarkoittamaansa Iso-Britannian vastaista propagandaa saksanmieliseen lehteen sekä joutuu keltaisen lehdistön hampaisiin. Sen sijaan Lachman käsittelee Crowleyn pintapuolista vaikutusta nykypäivän valtavirran pop-tähtiin, kuten Rihannaan , Jay-Z :taan ja Lady Gagaan . Myös gotiikka rikkoo tabuja ja eritoten viktoriaanisen yhteiskunnan asettamia rajoja. Tämä tapa tulkita maailmaa tuottaa teokseen monia hauskoja yksityiskohtia. Lacman väittää, että Crow ley on vaikuttanut esimerkiksi Marilyn Mansoniin . LACHMAN jättää Crowleyn teosten kontekstualisoinnin ilmestymisajankohtansa ilmiöihin jokseenkin kesken. Näin varmasti onkin, mutta ilman konkreettisia esimerkkejä lukija ei tule vakuutetuksi. Jos Crowley todella avasi jotain portteja auki, voidaan koko rock-kulttuurin tulkita olevan hänen Aiwass-suojelusenkelinsä sanelun tulosta. Lisäksi Lachman on postpunk-sukupolvea, eikä ilmeisesti tiedä mitään esimerkiksi 1990-luvulla kukoistaneesta black metalista, johon Crowley on vaikuttanut vahvasti. Esimerkiksi käsite gotiikka olisi voinut tulla mukaan tekstiin jo ensimmäisessä luvussa, sillä gotiikka edeltää Crowleyn rajoja rikkovaa taipumusta. Nyt gotiikka esitellään vain viimeisessä luvussa 1980-luvun goottirockin yhteydessä. Lachman rinnastaa laajasti Crowleyn ajatuksia paitsi muiden okkultistien myös filosofien teorioihin. Monet hänen seuraajansa kirjoittivat omia maagisia päiväkirjojaan, joita Crowley piti huonoina tai keskinkertaisina. Crowleyn suurmiessatus tarvitsee sekin pohjakseen synkronisiteetin. Lisäksi Crowley kirjoitti okkulttisia etsiväkertomuksia, joita Lachman vertaa samaan aikaa kirjoittaneisiin kirjailijoihin kuten Arthur Macheniin , joka myös luetaan gotiikan kirjailijoihin. Se mikä voisi yhdistää Crowleyn ja Marilyn Mansonin suoraan, voisi olla jälkimmäisen Antichrist Superstar -levyn (1996) kehyskertomus, joka kertoo matona matelevan pojan muodonmuutoksen maapallon, tai ainakin yhden aikakauden, tuhoavaksi enkeliksi. TOMI SIRVIÖ mutta ei kyennyt vaikuttamaan monenkaan ihmisen elämään positiivisesti, tosin muutamia poikkeuksiakin oli. Crowley halusi olla uuden ajan airut ja messias Koko rock-kulttuurin voidaan tulkita olevan Crowleyn Aiwasssuojelusenkelin sanelun tulosta. Ensimmäisessä luvussa olisi voinut kysyä, miten Crowley on aikansa gotiikan lapsi ja jatkaja. Näiden suurtekojen varjoon jäävät monet ihmiskohtalot jotka päätyvät mielisairaalaan ja itsemurhaan. Tätä periaatetta hän kutsui synkronisiteetiksi. Tästähän on todisteitakin: onhan kahden rockhistorian keskeisimmän yhtyeen, eli Beatlesin ja Rolling Stonesin, tuotannossa abstraktiksi
Pitkissä jälkisanoissaan Marazzi, joka muuten pysyy tiukasti lähihistoriassa, sitoo finanssikriisin yleisempään taloushistoriaan nojautuen muun muassa Marxiin ja Luxemburgiin. Hänen mukaansa kriisi vaatisi ”antisyklisiä toimenpiteitä”, joita vain valtio kykenee toteuttamaan yksityisen puolen yrittäessä pelastaa omat rahansa. Marazzin jättää visionsa avoimiksi, mutta katsoo että Euroopan sisälle saattaa muodostua samanlainen ylijäämäja alijäämämaiden suhde kuin maailmantaloudessa on ollut jo kauan, ennen kaikkea USA:n ja Kiinan välillä. Professori Marazzin teos on erittäin tiivis jo itsessään. Tehokkaaseen talouspolitiikkaan on siten erittäin vaikea löytää humaaneja vaihtoehtoja, ja tehokkuus on syönyt talousjärjestelmän oikeudenmukaisuuden ja siten moraalisen perustan. Pluralismi johtaa maailmanlaajuiseen kyvyttömyyteen ongelmien ratkaisussa, mitä Marazzi kutsuu ”globoskleroosiksi”. Lähes jokainen virke sisältää jonkinlaisen väitteen, ja jokainen sivu vaatii sulattelua. Marazzi arvioi kriisin kestävän ja johtavan ehkä vielä pahempaan, mutta toisaalta taas valuuttajärjestelmä saatetaan määritellä uudelleen uudelta pohjalta. Hän toteaa finanssikapitalismissa olevan jotain luxemburgilaista, koska se kolonisoi yhteishyödykkeitä. Imperialististen suhteiden kaava on siirtynyt kapitalistisen imperiumin sisälle ja nyt ”esikapitalistiset” yhteishyödykkeet ovat inhimillisiä raaka-aineita, ihmisten varallisuutta tuottavia kykyjä. Christian Marazzin Finanssikapitalismin väkivalta kirjoitettiin alun perin 2009 ja tekijä päivitti sitä 2011. Kirja ei ole vain nykyisen kriisin analyysi, vaan ylipäänsä katsaus kapitalismin, kehitykseen kylläkin voimakkaasti viime vuosia painottaen. Tyyli on poukkoileva ja iskevä. Epätasapainon lisääntyessä edessä saattaa olla integraation sijasta hajoaminen ja eurojärjestelmän loppu. Kysynnän nostamiseksi palkkoja pitäisi nostaa myös kehittyvissä maissa, jolloin häviäisi epätasapainoista maailmantaloutta kannattava mekanismi. FINANSSIKRIISISTÄ on kirjoitettu paljon niin kotimaisten kuin ulkomaisten asiantuntijoiden voimin. 63 Kriisistä pahempaan Christian Marazzi (2015): Finanssikapitalismin väkivalta. Reilun sadan sivun teoksessa käydään läpi finanssikriisin syyt, seuraukset ja tulevaisuudennäkymät. Vaikka Marazzi suhtautuu kapitalismin häiriöihin viileästi, niin hän pitää käynnissä olevaa kriisiä pahimpana vuosikymmeniin. Finanssikapitalismin väkivallalla hän tarkoittaa sitä, että luottamus työhön, valtioon ja jopa rahaan itsessään on tuhoutunut, kuten olemme nähneet eurokriisin yhteydessä. Euro onkin Marazzin mukaan vain lisännyt finanssivetoisuutta ja epätasapainoisuutta EU:n sisällä. Loppupuolella Marazzi myös ottaa selkeämmin kantaa elvytyskeinojen välillä kannattaen muun muassa työpaikkojen luomista työintensiivisille aloille pitkäaikaistyöttömyyden taltuttamiseksi. Kehityksessä on Marazzin mukaan ollut keskeistä siirtyminen fordismin kautta postfordismiin ja finanssikapitalismin aikaan, jolloin markkinoiden itsesäätelymekanismit ovat tuhoutuneet. Finanssikapitalismissa ahneus on saavuttanut taas uudet mittasuhteet ja sillä on uudenlainen strategia. 103 sivua. Kyseessä on yksi omaperäisimmistä ja tiukimmista esityksistä lajissaan. Kysyntää pitäisi elvyttää globaalilla tasolla, myös kehittyvissä maissa, mutta asia on erittäin vaikea. Marazzi ei pidä finanssikriisiä minään varsinaisena häiriötilana, vaan varsin luonnollisena jatkona kapitalismin voitontavoittelussa. Tulevaisuus näyttää epävarmalta, mutta Marazzin mielestä joka tapauksessa väistämätöntä on USA:n hegemonian murentuminen. LEIF SUNDSTRÖM Marazzi ei päästä lukijaa missään vaiheessa helpolla.. Suomenkieliseen painokseen ovat suomentaja Eetu Viren sekä Jussi Vähämäki kirjoittaneet selventävät ja tiivistävät alkusanat. IMF:n varat eivät riitä tasapainottamaan talousjärjestystä, eikä Kiina voi äkkiä muuttua vientimaasta tuontimaaksi. Suomentanut Eetu Viren. Tämä periaatteessa positiivinen kehitys ei silti johda mihinkään parempaan, koska moninapainen maailmantalous merkitsee ”veto-oikeutta kollektiiviseen toimintaan”. Kappaleiden välinen yhteys ei aina avaudu lukijalle, jota Maraz zi ei missään vaiheessa päästä helpolla. Luvussa Globaalin governancen kriisi Marazzi kuvaa tilannetta, jossa keskuspankit ja valtiovalta eivät kykene ohjaamaan taloudellista kehitystä sekä kumoaa uusklassisen teorian väitteen markkinoiden itsesäätelystä. Seuraukset voisivat olla arvaamattomia ja tilanteesta voisi tulla entistä hallitsemattomampi. Marazzi ei saarnaa, eikä moralisoi, vaikka toteaakin kriisien väkivallan tuhoavan varsinaisen pääoman lisäksi ihmiselämää kokonaisuudessaan, kaikkia pääoman työhön laittamia ”resursseja”. Tutkijaliitto. Se on maailmanlaajuinen, eikä kriisiä ratkaista kysynnän pumppaamisella ylijäämämaista alijäämämaihin. Kapitalistinen koneisto käy omilla ehdoillaan, ei moraalisin standardein
382 sivua. Suurmenestykselle haetaan tulevaisuudessa jatkoa valkokankaalta varsin kovilla panoksilla. PAULA HAWKINSIN teos Nainen junassa on vuoden puhutuimpia trillereitä. Kertomuksessa olisi ylipäänsä ollut varaa syventää muidenkin hahmojen kuin Rachelin kuvausta. Otava. Hänellä menee melko huonosti. Rikollisuus taas on näin kuvatussa maailmassa pitkälti intohimorikollisuutta, mikä sekin tuntuu hieman ennalta arvattavalta. Pian Rachel sekaantuu tapauksen tutkintaan ja saa samalla tietää, mitä onkaan ruma todellisuus muille kuvittelemiemme tarinoiden takana. Matkallaan hän katselee radan varrella asuvaa pariskuntaa, jolle kuvittelee auvoisen elämän. Kuvittelen kuinka liu’utan lasiovet auki, hiivin vaivihkaa keittiöön. Yksi toimettomana ja onnettomana ajelehtivan Rachelin rutiineista on matkustaa joka päivä samalla paikallisjunalla. Hawkins ottaa tästä asetelmasta irti kaiken mahdollisen: ”En tiedä mitä olen tehnyt. Mitkä sitten ovat jättihitin ainekset. Tarinan päähenkilö on kolmikymppinen Rachel. Monin tavoin epäonnistunut ja epäonninen Rachel saattaa örvellyksestään huolimatta – tai juuri sen takia – herättää myös lukijoiden sympatiat. Nainen junassa kulkee eteenpäin tehokkaasti ja romaanin ahmaisee yhdessä hujauksessa. Totuus saattaa kuitenkin olla aivan toinen. Miesten ääni on tässä tarinassa paljon naisia kapeampi, he ovat lähinnä epärehellisiä tai muuten uhkaavia. Vakavat teemat, kuten addiktio, olisivat antaneet mahdollisuuksia muuhunkin. Kiskon peiton pääni yli, suljen tiukasti silmäni. Tällaisena hän ei ole aina erityisen luotettava, sen paremmin itselleen, kertojana lukijoille kuin todistajana poliiseille. Mitä minä tein. Ehkä se on tarkoituskin, sillä liika paljastaminen tekisi kirjan keskeisestä mysteeristä äkkiä selvää. Kehuista huolimatta tästä kaikesta ei jää mieleen kovin pysyvää vaikutusta. Kuvittelen kuinka kävelen taloon, kävelen sitä pientä polkua heidän pihansa ja naapuripihan välissä, kiipeän aidan yli. Anna istuu pöydän ääressä. Juonen edetessä selviää nopeasti, mille teoksen toimivuus dekkarina perustuu. Kuinka lukija voisi arvata, mitä tapahtui, kun kirjan henkilöilläkin on siitä jatkuvasti vaihtuva käsitys. Toisinaan dekkarilta varmasti toivoo juuri tätä. Naisen pettänyt ja jättänyt ex-aviomies Tom on naimisissa entisen rakastajattarensa Annan kanssa, ja heillä on pieni tytär. Eräänä päivänä pariskunnan nainen katoaa. Nyt pääpaino on mysteerin ratkaisussa, ei niinkään kiinnostavissa henkilöissä. K IR JA -A R V IO T. Suomentanut Oona Timonen. Olo on hieman kuin karkkipussin syöneellä, hyvältä maistui vaikka olisi voinut jäädä väliinkin. Rachel sen sijaan ei ole päässyt yli erosta, ja alkoholi maistuu hänelle turhan hyvin. Rachel on siis alkoholisti. SANNI PURHONEN Miesten ääni on tässä tarinassa paljon naisia kapeampi. Mitä minä tein Annalle. Tartun häneen takaapäin, kieputan käteni hänen pitkään vaaleaan tukkaansa, nykäisen hänen päätään taaksepäin, vedän hänet lattialle ja hakkaan hänen päätään kylmänsinisiä laattoja vasten.” (s.58) SE, ETTÄ yksi romaanin kertojista on usein humalassa tai jopa filmi poikki, onnistuu kieltämättä lisäämään kokonaisuuteen jännittävyytensä. Kirja onnistui nousemaan myyntilistojen kärkeen sekä Yhdysvalloissa että Iso-Britanniassa. Ainahan on kiinnostava lukea henkilöstä, jolla menee itseä huonommin. Kirjasta on tekeillä elokuva, jossa romaanin englantilaiset tapahtumapaikat on vaihdettu muodikkaasti New Yorkiin ja päärooliin on suunnitteilla niin ikään isossa nosteessa oleva näyttelijä Emily Blunt . 64 Yksinäisen naisen juna Paula Hawkins (2015): Nainen junassa (The Girl on the Train). Rachelin lisäksi kirja hyppii sujuvasti ajassa ja kahden muunkin kertojan – nimittäin Tomin vaimon Annan ja kadonneen naisen, Meganin – näkökulmissa. Mitä minä tein kello viiden ja varttia yli kymmenen välisenä aikana. Miksi Tom etsi minua. Hawkins osaa vedota tirkistelynhaluun ja vahvistaa sitä kuvaamalla ihmistä epämiellyttävimpinä hetkinään. Kokonaisuutena kirja on ennen kaikkea toimivaa viihdettä. Jännityskertomukseen nämä valinnat toki myös istuvat. Näistä viimeksi mainittu jää ohueksi ja vähiin lukuihin
Fritz Langin samannimistä elokuvaa (1946) ei yllättäen mainita kuin ohimennen. Salo ei väitäkään, että kyseessä olisi aiheen definitiivinen historiikki. Kirjan perusteella voi melkeinpä syntyä käsitys, ettei poliittista juonittelua harrastettu aiempina vuosisatoina. Johdatus poliittiseen jännityselokuvaan. Tuolloin häneltä julkaistiin neljä laadukasta kirjaa, joiden aiheina olivat klassinen Hollywood – elokuva ja ajan yhteiskunnalliset lieveilmiöt. Loppuun on lisätty syvällisempää tutustumista varten laaja elokuvalista, joka tosin sekin on hieman valikoiva. Salon detaljirikas teksti on edelleen sujuvampaa luettavaa kuin useimmilla nykyään elokuvista aktiivisesti kirjoittavilla toimittajilla. Opus onkin omistettu sikäläisen elokuvan tuntijalle Markku Salmelle. Kirjan nimi viittaa vakoiluun ja salamurhiin. Aiheen rajaus on melko ongelmallinen, sillä kuten Salo esipuheessaan toteaa, kaikki elokuvat (eivät vähiten trillerit) ovat pohjimmiltaan poliittisia heijastellessaan omaa aikaansa ja tekijöidensä arvomaailmaa. Kirjan elokuvavalinnat kertovat tekijän omista mieltymyksistä. Jo sinällään kunnioitettavaan yli 80 vuoden ikään ehtineen Salon tuorein teos on Viitta ja tikari, jossa käsitellään poliittisia jännityselokuvia. 65 Kaikki on poliittista Matti Salo (2015): Viitta ja tikari. 1950-LUVULTA lähtien elokuvista kirjoittanut, pitkään Suomen Elokuva-arkiston tutkijanakin toimineen Matti Salon (s. Lisäksi englantilainen Carol Reed – jonka ohjaaman Neljän tuulen talon (1947) stillkuva koristaa kirjan kantta – on ainoa elokuvantekijä, jolta esitellään enemmän kuin yksi teos. Aiheeltaan se on luonteva jatko Salon aiemmalla tuotannolle, ellei peräti niiden temaattinen synteesi. Kirjassa käsitelläänkin muutamia klassikkoteoksia (Toveruuden lisäksi George Stevensin Paikka auringossa ja Martin Scorsesen Taksikuski), joita ei ole yleensä ollut tapana genreluokitella poliittisiksi jännityselokuviksi. Aasiasta on esimerkiksi kelpuutettu mukaan vain kaksi elokuvaa, Venäjältä ei ainuttakaan. Kirjan kattaus on vahvasti länsimainen, etenkin angloamerikkalainen. 239 sivua. Toisen maailmansodan jälkeisessä Yhdysvalloissa kommunistivainojen uhreiksi joutuneista elokuvantekijöistä kertova Hiljaiset sankarit (1994) sai tunnustusta ulkomaita myöten. J A P A L J O N M U U T A ! Poliittisesti täysin objektiivisen elokuvan tekeminen lienee mahdotonta.. Mukaan olisi voinut ottaa vaikkapa jonkin lukuisista Shakespearen historiallisten näytelmien filmatisoinneista tai jonkin Ranskan vallankumouksesta kertovan elokuvan. Viitan ja tikarin kiehtovinta antia ovat Salon analyysit brittielokuvista. Poliittisesti täysin objektiivisen elokuvan tekeminen lienee mahdotonta, sillä politiikan karttaminenkin on kannanotto. Poliittisen trillerin ja yhteiskunnallisen elokuvan ero on monesti kuin veteen piirretty viiva. Usein toistuvia aiheita kirjassa ovat varsinkin toisen maailmansodan ja kylmän sodan aikainen vastarintaja vakoojatoiminta, mutta myös antikolonialistinen taistelu sekä Pohjois-Irlannin ja Palestiinan kriisit. Like. Viittaa ja tikaria ei kuitenkaan voi hyvällä tahdollakaan kohottaa aivan tekijänsä merkittävimpien kirjallisten töiden joukkoon. Täten mukana ei ole lainkaan mykkäelokuvia, joita Salo tunnustaakin tuntevansa heikosti. Salon valitsemat elokuvat sijoittuvat vain paria poikkeusta lukuun ottamatta 1900-luvulle, jota hän kutsuu poliittisen trillerin ”omimmaksi aikakaudeksi”. Elokuvien aikajana ulottuu 1930-luvun alusta nykypäiviin, Georg Wilhelm Pabstin Toveruudesta (1931) James Marshin Shadow Danceriin (2012). 1933) tuotteliainta aikaa olivat 1980ja 1990-luku. EERO HIRVENOJA 1–2016 SEUR A AVA KULT TUURIVIHKOT U U T T ER AT Y R I T TÄ J ÄT Pienkust ant ajien kuulumiset Freelancereiden ahdinko Yritt äjy y tt ä vasemmistolaisitt ain Jakar t an biennaali Mikko Pöllän musiikkinovelli ILMESTYY NOIN 20.2. Salo on valinnoissaan korostanut laatua, ja niinpä kaikki kirjassa lähemmin esiteltävät 61 elokuvaa ovat hänen suosittelemiaan
Kárášjohka). Maaretin asema esitetään muita lapsia yhteiskunnallisesti heikompana. Maaret on kotoisin Suomen ja Norjan rajalla virtaavan Tenojoen jokilaaksosta, josta hän joutuu muuttamaan yksin lähes 200 kilometrin päähän kotoa käydäkseen keskikoulua Ivalon kirkonkylällä. Maaret on hyväkäytöksinen ja etevä koululainen, mutta muut oppilaat näkevät hänet erilaisena. Maaretissa on paljon samankaltaisia piirteitä kuin esimerkiksi Anni Polvan Marjulin ja Anni Swanin Iris-rukan nimikkohahmoissa. Maaretista maalataan kuvaa ”aitona” saamelaisena. Maaret hakee tukea samassa asemassa olevilta ikätovereiltaan mutta kohtaa vain pettymyksen toisensa perään. Hän on kotoisin kaukaa Tenojokilaaksosta, jossa kunnioitetaan saamelaisia perinteitä, kuten perinneasusteita, toisin kuin Ivalossa, jonne jopa Pariisin muoti alkaa tehdä tuloaan 1960-luvun loppupuolella. Kommunikaatio on kielenvaraista, ja kun saamenkieltä sorsitaan Maaretin koulussa, tuotetaan samalla epätasaväkisyyttä oppilaiden välille. Koululaitoksen epäkohdat nousevat näin myös esille. KERTTU VUOLABIN nuortenromaani Sataprosenttinen eli lippalakkitytön oppivuodet kertoo tunturien tytön, Maaretin, kasvuvuosista Suomen Lapissa. EMMI KETONEN Sataprosenttinen on melko perinteinen tyttöromaani. Kotona tunnelma on muuttunut jännittyneeksi Maaretin poissaollessa, kun hänen isänsä on päättänyt lähteä saarnamieheksi maantielle. Puhuvat harakat ja metsätähdet saattavat tosin olla myös Maaretin oman mielikuvituksen tuottamaa harhaa. Sataprosenttinen on melko perinteinen tyttöromaani. Maaretin hahmoa rakennetaan luontosuhteen lisäksi alitajunnan tuottamilla unikertomuksilla, jotka kertovat hänen peloistaan ja haaveistaan. Suomentanut Irene Piippola. Teos on ilmestynyt alunperin jo vuonna 1994 pohjoissaamen kielellä kirjoitettuna ja kyseessä on ensimmäinen Vuolabilta suomennettu teos. 66 Saamelainen tyttöromaani Kerttu Vuolab (2014): Sataprosenttinen ( ?eppári ?áráhus. Atrain Kustannus. Valitettavasti teos ei ole vanhentunut aiheiden ja teemojensa suhteen mutta sen kielessä ja kuvauksessa piilee vaara, ettei romaani välttämättä enää pärjää tämän päivän nuorten lukemistossa. Sataprosenttinen kertoo melko uskottavan tarinan 1960-luvun saamelaisen nuoren itsenäistymisestä koettelemustensa myötä. Perinteisen kasvutarinan taustalla hallitsee kertomus saamenkielisten ja suomenkielisten välisestä kuilusta. Maaretin taakkana on myös hänen saamenkielisyytensä. Eletään 1960-luvulla pohjoisimmassa Lapissa. Maaretin ongelmien voi huomata moninkertaistuvan, kun isästä paljastuukin avuton alkoholisti. Mystinen luontokuvaus on teoksessa olennaisessa roolissa. Vertaamattoman kauniin luonnon kuvauksella luodaan ironisesti imagoa Lapin myyttisestä taianomaisuudesta. Saamelaisten asemaa korostetaan eräänlaisena eksoottisena nähtävyytenä ja Lapin tulevaisuutta turistikohteena. Teoksessa on joitain sellaisia nostalgisia piirteitä, jotka todennäköisesti herättävät enemmän tunteita aikuisessa lukijassa kuin nykynuoressa. 113 sivua. K IR JA -A R V IO T. Maaretin vaikeudet eivät pääty koulun ovien ulkopuolellakaan. Erilaisuutensa vuoksi Maaret joutuu jatkuvasti vanhempien oppilaiden kiusaamaksi. Vaikka kyseessä onkin nuortenromaani, mieltäisin sen silti mieluummin aikuisten luettavaksi
Olin paikalla tyttäreni syntyessä, ja ihmeen kaltainen hetki laukaisi tunteet. Hautajaisten kehyskertomus vastaa prosessia, jolla uppoudun elokuvan tarinamaailmaan. Niin sanottu halihormonien purskahdus olisi välttämätön turvakerros yksilön ja todellisuuden välissä. Mutta syy menestykseen oli puhtaan käytännöllinen. mieskin itkee elokuvissa – ja saunassa S OIKKELI Markku Soikkeli on tamperelainen kriitikko ja kirjailija.. Joillakin sen tarpeen täyttää Love Story tai Tähtiin kirjoitettu virhe, minulla Maa ja vapaus. Kotimaan uutisten lukeminen saa ehkä kaltaiseni äijän vuodattamaan voimattoman hämmästyksen kyyneleitä siitä, millaisessa maassa asunkaan, mutta empatiasta ei ole kysymys. Meistä jokaisella on herkkä kohtamme tarinalle, joka on tarkoitettu opetukseksi nuorille aikuisille. Selitys on yhtä kömpelön mekanistinen kuin hälyttävän vajavainen. Parempi eli yleistettävämpi selitys on se, että elämää opettelevat teinit herättävät vahvempaa empatiaa kuin kissat, vauvat tai kuolevat vanhukset. PSYKOLOGIT ovat selittäneet fiktion herättämiä tunteita sillä, että kehomme on pakko tuottaa samanlainen empatiareaktio kuvitteellisen olennon edessä kuin mitä tuntisimme todellisen ihmisen läheisyydessä. Silti en pidä luonnettani kylmänä. Ken Loachin Maa ja vapaus -elokuvan olen nähnyt neljästi tai viidesti. Itken joka kerta sen loppukohtauksessa, kun tavallinen brittiläinen teinityttö osoittaa äkkiä kunnioituksensa anarkistitaistelijan haudalla. Empatia näyttää kuuluvan nousukauden kovaan tunnevaluuttaan. Joonas Berghällin dokumenttielokuva Miesten vuoro (2007) oli tavaton kassamenestys, koska miehet puhuivat siinä avoimesti tunteistaan. Viimeisten seitsemän vuoden aikana tunnustan itkeneeni kerran. Tunnevoimaisin hetki ei ole draamallinen kliimaksi Espanjan sisällissodassa, vaan kerronnan vapautuminen tarkoituksistaan, antikliimaksi, jonka omat tunteet täyttävät. Puuttuu vain, että suomalaisten muukalaispelko selitettäisiin kotimaisen elokuvateollisuuden köyhyydellä. Elokuvateatterissa koetut tunteet kertautuvat helpommin kuin oman elämän kliimaksit. Berghäll teki haastattelut saunailtana. Heidän mielestään me leffojen suurkuluttajat harjoittelemme kuvitteellisten ihmiskohtaloiden avulla empatian muotoja. Elokuva edustaa molemminpuolista teeskentelyä ja korvikekokemusten testaamista. Itkemme myötätunnosta vain, jos meillä on siihen varaa. Tai saunavuorolle. Empatia näyttää kuuluvan nousukauden kovaan tunnevaluuttaan. Ensimmäinen selitys on se, että mikään muu elokuva ei ole yhtä johdonmukaisesti yllättävä. En usko pätkääkään niihin selityksiin. Muutoin menemme elokuviin. Tunteiden näyttämisessä ei ole minulle itseisarvoa, ei myöskään niiden kätkemisessä. Se kateudensekainen pelko ja pettymyksen täyttämä raivo, jota tuhannet suomalaiset ovat osoittaneet anonyymejä maahanmuuttajia kohtaan, riittää kumoamaan selitykset sisäisestä empatiapumpusta. Kuvassa näkyvät miehet punoittavat ja hikoilevat niin runsaasti, ettei kyyneleitä erota kasvoilla. Itkemme julkisesti, kunhan kyyneleet tuntuvat olevan lisäarvo; jotain mitä lahjoitamme niin kuin ulostaisimme. Hetken poikkeuksellisuuden voi selittää kuin yliharjoittelua seuranneen urheilusuorituksen. Miksi yksi elokuva on kokemuksena voimakkaampi kuin muut. EN MIELELLÄNI kosketa vierasta ihmistä, en halaile tuttuja, saati tuntemattomia. Psykologien tapa tulkita elokuvan välittämiä tunteita on kuitenkin täysin erilainen. Ennemmin sanon olevani varautunut kuin vieraantunut, ennakoiva kuin estynyt. Syy ei ole teatterin tarjoamassa pimeydessä, vaan omien tunteiden yllättävässä peilikuvassa. Asia erikseen ovat elokuvat. Etenkin kun vahvan tunnekokemuksen voi tavoittaa yksin kotona videonkin ääressä
Hinta 80 euroa kuukaudessa. T Y Ö T I L A A T A R J O L L A H E L S I N G I S S Ä V U O K R A L L E T A R J O T A A N T Y Ö P Ö Y T I Ä K U LT T U U R I V I H K O J E N TO I M I T I L A S S A H E L S I N G I N S U V I L A H D E S S A . Lahjatilaus vuodelle 2016 nyt puoleenhintaan 25,50 €! * tilaus@kulttuurivihkot.fi 09 4114 539 T A I V E R K K O K A U P A S T A holvi.com/shop/kulttuurivihkot * Määräaikainen tilaus. YHTEYDENOTOT : elias.krohn@kulttuurivihkot.fi J O U L U L A H J A K S I S I V I S T Y S T Ä & S O L I D A A R I S U U T T A. Sopivia freelancereille, tutkijoille ja muille hiljaista työtä tekeville. Kaupan päälle numero 6—2015. Tarjous voimassa 31.12.2015 saakka. Tutustu ja tilaa omasi. Koskee vain lahjatilauksia. MENE JA TIEDÄ 200 lehteä maailman avartamiseen. Vapaina heti. Samassa yhtenäisessä tilassa on myös muita työskentelijöitä