Irtonumero 9,40 euroa | 41. Kulttuurivihkot 6?|?2013. vuosikerta 6 | 2013 | Kirjallisuus Kulttuurivihkot Kalle Päätalo Työn kuvauksen mestari ja kansan terapeutti Iso kirjallisuusnumero Iso kir jallisuusnumero Taija Tuo m i s e n n e uvot ki r j o it tam i s e sta ha ave i le vi lle Tapi o Ko ivu k ar i e l äy t yi k äpyk a arti l ai s i i n Ai m o M i n kki n e n : L e n i n ko t i a r e s t i s s a 1
fi / 09 4114 5369. K au pa n pä ä lle n u m ero 6/20 13 , j o n k a vo i va ikk a ki e ta i s ta pa k e t t ii n .. Mai nits e viesti s sä: Jou lu l ahjatar jou s . M u i sta ke rtoa s e k ä l ahjan sa a jan oso ite et tä l a s kutu sta varten oma oso it te es i . E r ik (n o Kuuma joululahjavinkki: oist Va i n a r j o u s : rma 38 e* alis ti 51 e) Kulttuurivihkot vuodeksi 2014 sukulaiselle tai ystävälle Mail a a tai so ita h eti: til au s@ku lt tu u rivih kot. Kulttuurivihkot * M ä ä r ä6?|?2013 a ik a i n e n t i l au s: 1 v u o s i , 6 n u m eroa . 2
Suomi käsittelyyn. Ruotsin vallan aikana Suomea kansakuntana ei kuitenkaan ollut vielä edes olemasvaihtoehtojen puuttuessa. Koululaisten historiankirjoissa esiintyvä Sen, mitkä aineet ovat pakollisia ja mitkä eivät, ei tietenkään pidä olla kiveen hakattua. sa. »Eikö Suomi enää halua olla osa pohpakollinen aine olisi ruotsi. Tarpeellisia kieliä on muilisen – kansallisvaltion rakentaminen pääsi takin kuin ruotsi ja englanti eikä opetettavivauhtiin. Joillekin isänmaallisina itseään pitävilmuuttamisesta vapaaehtoiseksi kaikilla koule suomalaisille voi olla tarpeen muistuttaa, luasteilla, ja aloite on menossa eduskunnan että Suomi ei sijaitse esimerkiksi Yhdysvalloissa eikä edes Euroopan ytimessä. en kielten lukumäärää voi loputtomiin lisätä. Nyt tällainen mielimusten, ja tasa-arvoa korostavan yhteiskunpide näyttää tulleen entistä salonkikelpoisemtamallin osalta. Suomessa man hyödyn rationaalista arvivastaava liikehdintä on hyvin väointia, vaikka tällainen vuosihäistä kaikesta amerikanenglankymmenien päähän tähtäävä laskelmointi ninkielisestä kaupallisesta vyörytyksestä huoon pakostakin varsin epävarmalla pohjalla. pääkirjoitus Ruotsin kieli on osa suomalaisuutta Yli 60 000 suomalaista on allekirjoittanut On tärkeää pohtia sitä, missä Suomi sijaitkansalaisaloitteen ruotsin kielen opiskelun see. Jos tunnustamme tämän ja maksi samaan tapaan kuin vaikkapa »maahaluamme kehittää pohjoismaista yhteistyöhanmuuttokriittisyys» ja muu vähemmistöjen tä arjen asioissa entistä läheisemmäksi, ruot»paapomisen» vastustaminen. Unohdetaan, että joismaista perhettä?» Rubensson ihmettelee. »Ruotsi-Suomi» on pelkkää suomalaisten itEri oppiaineiden hyödyllisyyden arviointi opsekorostusta. limatta. pitää ruotsin kielen ohella esillä monikielisyyttä ja vähemmistökieliä. ja yksilön eri oppiaineista saalen ylivaltaa vastaan. koko oppivelvollisuutemme perustuu »pakRubenssonin artikkelista on kieltämättä koon» – ajatukseen koko kansakunnalle yhluettavissa häivähdys myös vanhaa ruotsalaisteisestä perussivistyksestä. Kulttuurivihkot 6?|?2013. Pakkoenglannista ta suurvalta-asennetta, kun hän puhuu »600 ei puhu kukaan, vaikka käytännössä sekin on vuoden yhteisistä kärsimyksistä ja ilonaiheispakollinen lähes kaikissa kouluissa muiden ta». sin osaamisen tärkeys asettuu uuteen valoon. Vasta Venäjän vallan kaudella pilaiden tulevassa elämässä on kiistatta yksi autonomian aikana suomalaisen – kaksikietärkeä lähtökohta. Ne ovat Suomen jo ainakin parikymmentä vuotta, ja mielipidemittausten mukaan suomalaisten enemkanssa eniten samanlaisia maita esimerkiksi mistö haluaisi muuttaa toisen kotimaisen luonnonolojen, monien historiallisten kokekielen vapaaehtoiseksi. sijaitsee Pohjolassa, ja muut Pohjoismaat ovat »Pakkoruotsista» on Suomessa purnattu sen luonnollisin viiteryhmä. Täällä liikehditään vain ruotsin kieltä »Pakkoruotsista» puhuttaessa syntyy vastaan – ikään kuin se olisi uhka äidinkielelusein mielikuva, että Suomen kouluissa ainoa lemme. varet-järjestön varapuheenjohtasijaitse Syynä lienee ahdaskatseisen najan Arne Rubenssonin artikkeli Yhdysvalloissa tionalismin ohella aikamme in(sivuilla 40–41), jossa hän kertoo eikä edes dividualistinen eetos, joka suosii ruotsin kielen ja monikielisyyden Euroopan vapaaseen valintaan vetoamista puolustamisesta englannin kieytimessä. 3. Olisiko SuomesAloitteen taustalla lienee kuitenkin myös sakin aika aktivoitua kielipolitiikassa muullahalu murentaa Suomen kaksikielisyyttä muukin tavoin kuin ruotsin kielen vastustamisen tenkin kuin vain kouluopetuksen osalta. Språkförsvaret ei ole kuitenkaan mikään Toisaalta yhden kielen oppiminen parantaa aitosuomalaisten, Suomalaisuuden Liiton saati Suomen Sisun ruotsalainen vastine, vaan valmiuksia oppia lisää kieliä ja ruotsin ansiosta moni muu kieli voi avautua helpommin. Huomerkeissä. Tässä Kulttuurivihkoissa julRuotsin kielen yhteisen opiskelun puolustajat tuntuvat jääSuomi ei kaistaan ruotsalaisen Språkförsneen keskustelussa alakynteen. mio pitäisikin suunnata yksilöiden tarpeiden elias krohn ohella kulttuuri- ja identiteettikysymyksiin
| ISSN-L 0356-3367, ISSN 0356-3367 (painettu lehti), ISSN 2242-6736 (verkkojulkaisu). alv 10%). kannen kuva: gummerus tämän numeron tekijöitä Virpi Adamsson Raumalainen vapaa toimittaja. Opiskellut myös sukupuolentutkimusta ja psykologiaa. | KIRJAPAINO KTMP Ykkös-Offset, Singsby. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. Tekstit vain RTF- eli Rich Text Format - tai ASCII-tiedostomuodoissa sähköpostitse toimitussihteerille tai lehden osoitteesen (tuloste ja mahdollinen levyke). Ks. Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. alv 10%), vuoden määräaikainen 51 € (sis. KULTTUURIVIHKOT 41. Kari Sallamaa Dosentti, eläkkeellä oleva Oulun yliopiston kirjallisuuden opettaja. Kesällä 2013 Päätalon matkassa ilmestyi myös kirjana (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran julkaisemana). Kulttuurivihkot 6?|?2013. Kuuden numeron kestotilaus 43 € (sis. Hirvenoja | elokuva | Janne Hukka | Mari Lukkari | Tomi Toivio | TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT www.kulttuurivihkot.fi | (09) 4114 5369 (vastaaja) | Kaasutehtaankatu 1/12 00540 HKI | etunimi.sukunimi@kulttuurivihkot.fi | OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Kultuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Tuomas Muraja Helsinkiläinen ulkomaantoimittaja, joka on muun muassa toiminut Turun Sanomien Brysselinkirjeenvaihtajana 2007–2011. Kai Hirvasnoro Kansan Uutisten toimittaja, joka on syyskuusta 2012 lähtien pitänyt KU:n verkkolehdessä Kalle Päätalo -aiheista lukupäiväkirjaa. Ollut Kiilan ja suomalais-ugrilaisen kirjailijaliiton (AFUL) puheenjohtaja. vuosikerta | JULKAISIJA Domirola Oy | PÄÄTOIMITTAJA Elias Krohn | politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa | TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ, KEHITYS Ari Lahdenmäki | TOIMITUSSIHTEERIT Katja Nissinen | yhteiskunta, tiede, Tampere | Juha Säijälä | populaarikulttuuri, musiikki | Kirsi Vanhamaa | kirjallisuus, kirja-arviot, teatteri, elokuvat | Riikka Ylitalo | kaunokirjalliset tekstit | TAITTO Jussi Kantonen | Toni Halonen | TOIMITTAJAT Aleksi Ahtola | historia | Johan Alen | Jouni Avelin | Turku | Riia Colliander | Maarit Haataja | Eero J. Tuotantoon kuuluu kaksi teosta Pentti Haanpäästä ja kaksi runokokoelmaa etnofuturistisista ja suomalais-ugrilaisista aiheista. | ILMOITUSHINNAT Koko sivu: 739 €, puoli sivua 474 € sekä arvonlisävero 24 %. | MEDIAKORTTI www.kulttuurivihkot.fi | KIRJOITUSTEN LÄHETTÄMINEN Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaa materiaalia. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi tai käyttäen tilauspalvelua osoitteessa www.kulttuurivihkot.fi. Tuulikki Poutiainen Kirjallisuuden jatko-opiskelija, joka arvostaa mielenrauhaansa häiritsevää sanataidetta. Väitellyt 1994 kirjailijaryhmä Kiilasta. työnjako yltä. 4
20 Kalle Päätalo – väheksytty työväenkirjailija 28 Ei enää tähän sotaan kertoo verkostonsa toiminnasta ja tausta- Tapio Koivukari pohtii kirjassaan 48 Aimo Minkkisen uudet Leninpaljastukset sotilaskarkuruuden syitä. 16 »Fado on elämäni» Itä-Suomen yliopiston kirjailijatapahtumassa Suomessa ei ole näkyvissä minkäänlaista taiteilijat ja tieteilijät jäljittivät peitettyä ja järjestäytymistä englannin kielen ylivaltaa vähempiarvoista. kulttuurivihkot 6 | 2013 25 Pimennosta päivänvaloon 3 Pääkirjoitus 6 200 sanaa 11 Levyt 18 Kolumni: Avelin 47 Kolumni: Berger 57 Kirja-arviot 67 Kolumni: Soikkeli 16 Suomen Mannerheim ja huippu-urheilijat 14 R&A-raportissa kurkistetaan ELOKUVIA DIKTATUURISTA mustan Marskin kulisseihin ja tuuletetaan Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla dopingkäryn tuoksuja. 5. palkitut Indonesian ja Chilen sotilasdiktatuureja kuvaavat elokuvat pääsivät Eero Hirvenojan suurennuslasin alle. Hirvasnoro Rita Dahl pohtii runouden ja pienten »Työn tuntee omassa kropassaan, se menee luihin ja ytimiin aivan konkreettisesti», selvittää myös, miten Päätalo kuvaa suursodan etenemistä Euroopassa. vastaan, mutta Ruotsissa on. ajatuksista. 30 Kirjoittamisen pakko Pohjoinen kirjailija Jarmo Stoor kertoo tiestään kirjalliselle kentälle ja halustaan puolustaa heikkoja. Lenin-museon itsenäinen toiminta loppuu, mutta sen pitkäaikainen johtaja Aimo Minkkinen valmistelee kirjaa, jossa kerrotaan suurelle yleisölle uutta tietoa vallankumousjohtajan traagisista viimeisistä vaiheista. 46 Runoja työttömyydestä, työstä ja rahasta Elisa Itkonen. 53 Syväsulkellus laivastoon Kari Sallamaa ruotii laivaston kulttuurista merkitystä muun muassa Pierre Lotin, Tom of Finlandin ja Jean Genet´n teosten kautta. KAUNOKIRJALLISUUS 42 Pisara Hanna van der Steenin novelli. sanoo tekevänsä musiikkia ennen kaikkea itselleen. 34 irin kielen elvyttäjä Turkulainen panu höglund kirjoittaa romaaneja iiriksi ja tekee iirinnöksiä klassikoista. kirjoittaa Kai Hirvasnoro lukukokemuksista 38 Runous vastavoimana yhdenmukaistamiselle Kalle Päätalon romaanien parissa. Aktiivisesti toimivan Språkförsvaretin varapuheenjohtaja Suomessa vieraillut maailmankuulu portugalilainen fadolaulaja Cristina Branco 40 Oman kielen puolesta kielten merkitystä talouden ja politiikan globalisaation hallitsemana aikana. 32 Kirjoittamisen haaveista totta Luovan kirjoittamisen opettaja Taija Tuominen kannustaa kirjoittamisesta haaveilevia lopettamaan jahkailut ja ryhtymään hommiin, vaikka elämä olisi kiireistäkin. 45 Aforistisia lauseita Juha Tahkokallio. Kulttuurivihkot 6?|?2013
ristöään havaiten rakenteita, jotka asettivat sukupuolet eriarvoiseen asemaan. »Minulla oli viikon fyysisesti paha olo ajatuksesta, että joitakin ihmisiä kohdeltiin niin vain siksi, että he ovat naisia.» Pyykkönen alkoi tarkastella omaa ympä- lästä Joensuuhun opiskelemaan Pyykkösellä oli jo kokemusta feministisessä järjestössä toimimisesta. Olin varmaan ainoa, jolla ei edes ollut vielä naistutkimuksen opintoja», hän kertoo. Kulttuurivihkot 6?|?2013 että pidän viikon tauon, mutta ei mene kuin vartti, kun vaahtoan taas jostain epäkohdista», hän nauraa. Sitä paitsi hermostuminen voi olla myös terapeuttista», hän sanoo. »Joensuuhun muuttaessani toivoin, että siellä olisi vastaavaa toimintaa. »Ei olisi. »Kansalaisjärjestötaustastani johtuen toi-. Pyykkönen kertoo ihmisten kysyvän usein, kuinka hän jaksaa välittää epäkohdista, ja eikö olisi välillä helpompi antaa asioiden olla. 200 sanaa Ei päivääkään ilman feminismiä Teksti ja kuva Raisa Musakka »En olisi oma itseni ja eläisi täysillä, jos en välittäisi epäkohdista», tuumii Milla Pyykkönen. Naisasialiitto Unioni on puoluepoliittisesti sitoutumaton, ja jäseninä on toimijoita kokoomuslaisista kommunisteihin. En olisi oma itseni ja eläisi täysillä, jos en välittäisi. Niin ikään feministiksi kasvamiseen liittyy kokemuksia, jotka ovat avanneet silmät sukupuolittuneille valtarakenteille. »Oman kokemukseni mukaan eri poliittisista taustoista tulevien toimijoiden välillä on enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Viimeistään silloin feministisestä toiminnasta tuli erottamaton osa hänen elämäänsä. Milla Pyykkönen tietää tarkalleen, mikä antoi sysäyksen hänen kasvulleen feministiksi. Luin Jean Sassonin teoksen Prinsessa, jonka jälkeen tunsin sellaista maailmantuskaa, ettei sanat riitä kuvailemaan», Pyykkönen kertaa. Joskus olen uhonnut, 6. »Liityin Jyväskylässä Siskot ry:hyn, pääasiassa naistutkimuksen opiskelijoista koostuvaan järjestöön. Näistä feministit puhuvat nyt. Vasemmistolainen ja oikeistolainen feministi näkevät asiat yllättävän samalla tavalla, kun puhutaan käytännön poliittisista kysymyksistä, kuten päivähoito-oikeudesta tai 6-6-6-mallista», Pyykkönen toteaa. Pyykkönen perusti yhdessä paikallisten feministien kanssa Joensuun Feministit -yhdistyksen. Naiseksi ei synnytä, vaan kasvetaan. Hän aloittaa työn tammikuun alussa. »Joensuun aikaan feminismistä sai puhua koko ajan, aina löytyi joku, joka halusi siitä kanssani puhua. Prostituutio, seksin oston kriminalisointi, jäsenyyden avaaminen kaikille sukupuolille ja perustulon sukupuolivaikutukset. Jossain hänen oma taustansa silti saattaa tulla esiin. »En olisi oma itseni, jos en välittäisi epäkohdista» Vasemmistolaisissa liikkeissä toiminut Mil- Muuttaessaan 2000-luvun alussa Jyväsky- la Pyykkönen valittiin Naisasialiitto Unionin uudeksi pääsihteeriksi. Ei ollut.» Mutta kohta oli. »Lukiossa piti lukea kirja, joka jossain maassa oli kiellettyjen kirjojen listalla
»Tästä aiheesta keskustellaan yllättävän vähän. Omalaatuisia armeija- muut vaihtoehdot. Kutsuntapaikan edustalla oli tarjolla sambaa ja ilveilyä. Ehkä on strateginen valinta paukuttaa ensin perustulon idea läpi, ja miettiä sukupuolivaikutuksia vasta sitten», hän arvioi. miseen tähtäävä Ohi on -kansalaisaloite. Pellearmeija esittäytyi kutsunnoissa Seksin oston kriminalisointi ei ole sen yksiselitteisempi aihe naisliikkeelle. 200 sanaa voisin enemmän kaduilla näkymistä.» Pyykkönen pohtii valmisteilla olevassa gradussaan 2010-luvun vasemmistolaisuuden ja feminismin suhdetta. »Esimerkiksi Saksassa täyslaillistaminen on kasvattanut alaa hurjasti. Siksi vasemmistolaisuuden ideaan kuuluu feminismi.» Feministisessä keskustelussa on tällä het- kellä kaksi asemalinjoja vetävää kysymystä. Prostituutiota ei voida tarkastella ilman, että tarkastellaan taustalla olevia sukupuolisia valtarakenteita. Asevelvollisten kutsunnat eivät alkaneet tä- Aseistakieltäytyjäliiton aktiivit jakavat kutsun- näkään vuonna huomiotta. Performanssi päättyi sotaan, jossa kaikki pel- Kutsuntoihin saapuville oli learmeijan klovnit ampuivat toisensa. Vapauttaako se naiset jäämään kotiin hoitamaan lapsia, vai kasvattaisiko se samalla sukupuolten välisiä tuloeroja entisestään. rummuilla sambaa ja ilveillen armeijan ja sotimisen naurettavuudelle. tervehdyksiä tehtiin innokkaasti niin tyhjille bus- Kutsuntojen yhteydessä oli myös mahdolli- seille kuin nopeasti sisään pakenevalle puolus- suus allekirjoittaa asevelvollisuuden lakkautta- tusvoimien ammattisotilaallekin. Kulttuurivihkot 6?|?2013. Toinen niistä on Unionin jäsenyyden avaaminen kaikille sukupuolille, toinen seksin oston kriminalisointi. »Näen prostituution ongelmallisena ilmiönä, jossa on vahvasti sukupuolittunut valta-asetelma. »Diskurssi on ikään kuin kääntynyt päälaelleen. Jukka Liukkonen vista ruumiista. . »Kyllä minun mielestäni vasemmistolaisuus on lähtökohtaisesti feminististä siinä mielessä, että se pyrkii purkamaan sortavia rakenteita ja ihmisten välistä epätasa-arvoisuutta. »Näen tärkeänä, että feminismi on kaikille, mutta pidän myös naiserityistä toimintaa tärkeänä», vastaa Pyykkönen diplomaattisesti. Kutsuntoi- tarjolla muutakin kuin virallis- hin saapuvia nuoria odotti näky maassa makaa- ta näkemystä. Syynä on se, että kutsuntatilaisuuksissa ei vieläkään kerrota asiallisesti kaikista asevelvol- »Pellet tahtoo armeijaan!» huusivat sotilaik- lisille kuuluvista vaihtoehdoista, vaan usein Puo- si pukeutuneet klovnit ottaessaan mitä mieliku- lustusvoimat esittää vaihtoehdot puolueellisesti vituksellisimpia asentoja kyykistyen, koukistuen aseellista palvelusta suosien tai jopa sivuuttaen ja taaksepäin venyttäen. Ennen valtio vapautti naiset kotoa töihin, nyt se vapauttaisi naiset töistä kotiin. 7. Oston kriminalisointi ei kuitenkaan ole ollenkaan ongelmaton keino vähentää kysyntää.» Pyykkönen tutkii gradussaan myös sitä, miten perustulon sukupuolivaikutuksista keskustellaan. Rumpuryhmä Rythms tojen aikana oven edustalla esitteitä, jossa kerro- of Resistance Helsingin pellearmeija osoitti miel- taan siviilipalveluksesta, totaalikieltäytymisestä ja tään Helsingin kutsuntapaikan edessä soittaen muista vaihtoehdoista aseelliselle palvelukselle. Kysynnän vähentämiseen pitäisi pyrkiä poliittisin keinoin samalla luoden olosuhteita, joissa kenenkään ei tarvitsisi ryhtyä pakon edessä prostituutioon.» Pyykkösen mielestä kaupallisen seksin kysynnän määrää voidaan ohjailla myös lain keinoin. Ydinkysymys tässä joka tapauksessa on se, kuinka suuri perustulo olisi.» . Tämä ei ole poistanut alaan liittyvää hyväksikäyttöä ja rikollisuutta vaan jopa päinvastoin
Nähtävil- jo Erkki Kurenniemen näyttelyn tähden ansiokas, lä on myös koko joukko muita Kurenniemen luo- ja juuri se erottuu kirkkaana kaikesta siitä audio- mia soittimia, joiden tilaajakuntaan on kuulunut visuaalisesta vyörytyksestä, joka pahaa-aavista- muiden muassa undergroundtaiteilija M. 1941) näyttely »Kohti loin se päätyi hurskaan näyttelyvieraan tuhoavan vuotta 2048» taidemuseon neljännessä kerrok- vimman kohteeksi ja tuli uudelleen näyttelykun- sessa saa häkeltymään. Kulttuurivihkot 5?|?2013 Matias Halonen Luova on myös kone, joka muuntaa ihmisen aivo- Erkki Kurenniemen näyttely »Kohti vuotta 2048» sähkökäyrän musiikiksi. Ei ihme, että Master Chaynji- utopian kentillä, maksaa näyttelykäynti vaivan. 200 sanaa kuva: Kureniemen arkisto, Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto Erkki Kurenniemi töissä Nokialla 1980-luvun alkupuolella Seksofoni ja muita vempeleitä suoraan tulevaisuudesta Mielikuvitusta, utopioita, teknisiä keksintöjä, elämän ja ympäristön dokumentointia. Kiasmassa 2.3.2014 saakka.. Kaikilta näiltä saroilta on näyttelyssä koettavissa jotain muodossa tai toisessa, joko käsinkosketeltavana vem- renniemi itse kertoo omas- Näyttely erottuu kirkkaana kaikesta audiovisuaalisesta vyörytyksestä. sin kohtalo oli karu ensinäyttelyssään (1982), jol- Erkki Kurenniemen (s. ta urastaan ja utopioistaan. 8. Se on kin täyttää odotuksia, mikäli on tottunut hake- karikatyyrinomainen pää, joka vaeltaa ilmeisen maan taide-elämyksensä kissantappo- ja leh- päämäärättömästi suorakaiteen muotoisessa ai- mänmaksansyleilyvideoista. minen. Ydinfyysikko, elektronisen musiikin pioneeri, keksijä, tieteellis-tai- Näyttelyn yksittäisistä töistä vaikuttavin ja teellinen utopisti, robotiikka-asiantuntija, por- inspiroivin on kuitenkin Mika Taanilan elokuva nograafikko ja pakkomielteinen oman elämänsä Tulevaisuus ei ole entisensä (2002), jossa Ku- tallentaja ovat vain joitakin Kurenniemelle ilmeisen oikuva: valtion taidemuseo / kuvataiteen keskusarkisto / petri virtanen keutetusti annettuja titteleitä. Käsiraudoilla kojeeseen kuin penkoisivat muinaisia arkistoja ja loisivat sa- liitetyt ihmiset saavat aikaan musiikkia kosket- tunnaista videotaidetta – itse veikkaan kuitenkin, telemalla toisiaan toimiessaan virtapiirin osina. Jos sen sijaan on tauksessaan, jonka rajoihin se törmää manaten valmis haastamaan itsensä mielikuvituksen ja »ihmisen pierua». . Kuinka monipuolisen toon vasta vuodeksi 2008. uran ihminen voi luoda. Muun muassa näistä aineksista koostuu monipuolisen Erkki Kurenniemen erikoislaatuinen näyttely. A. Ja joissakin töis- nu edes Kurenniemen pakonomainen oman elä- sä teknologia paitsi integroi kaikki nämä muodot mänsä dokumentointi, joka kattaa kaiken mah- toisiinsa myös sulauttaa taiteen kokijan melko dollisen kassakuittien keräämisestä jatkuvaan konkreettisesti teoksen välttämättömäksi osak- ympäristön äänittämiseen, valokuvaamiseen ja si sen sieluna. Eikä kai ihan hullulta tun- peleenä tai silminnähtävänä ja korvin kuultavana teoksena. Utopiat eivät ehkä tunnu niinkään mahdottomilta, jos huomioi monien taiteilijan aiemmista visioista jo jossakin muodossa toteutuneen. Kiasman tämänkertainen näytteillepano tus- Master Chaynjis sitä vastoin on outo. videointiin, jos uskoo taiteilijan tavoin, tätä vapaasti mukaillen, että: »mitäpä muutakaan golf- Dimi-S eli seksofoni (1972) Ehkä hämmentävimpiä Kurenniemen keksin- palloissaan halki avaruuden matkaavat kvantti- nöistä on seksofoni, jonka soittaminen vaatii use- mielet tekisivät tapahtumaköyhissä elämissään an ihmisen yhteistyötä. Num- mattoman näyttelyvieraan osaksi on asetettu. Nummisen tuotantoon lukeutuva instrumentaalisoitto Kaukana väijyy ystäviä (1970) on synnytetty niin kutsutulla »sähkökvartetilla». että he lähinnä katsovat pornoa.» Kokeiltavana on pehmoversio, jonka käyttöliitty- Kiasman tämänkertainen näytteillepano on mään eivät sentään kuulu käsiraudat
Vuonna 2011 avattu Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi sijaitsee Pirkanmaalla Sastamalan eli entisen Vammalan keskustassa. Begwickin leski (Tamara Klivadenko), Fatty (Luis Olivares Sandoval) ja Mooses (Karsten Küsters) haluavat Oopperassa luodaan ajaton allegoria kapitalistisesta maailmasta, jossa kaikki on kaupan. http://www.theaterbremen.de Brechtiläisen perinteen mukaan esityksessä demokratisoitiin kaikki alusta lähtien esitystilaa Lisää teatteri- ja ooppera-arvioita verkkolehdessä: http://www.kulttuurivihkot.fi 9. Tai minkä niminen oli Kiljusten koira. Kiljuset ovat vallanneet museon 1890-luvulla ra- Tornihuvilassa esitellään myös Jalmari Finnen kennetun tornihuvilan sekä levittäytyneet myös elämää ja uraa. keskelle katsomoa ja katsojia muodostaen vallattoman tilan, jota Mahagonnyssäkin etsitään. Pukstaavin päänäyttely »Inkunaabelista sähkökirjaan» kertoo suomalaisen ja hypätä ikkunasta ulos. Tauko- yhteiskunnallisen oopperan klassikko, jossa luo- tiloista esitys siirtyi jouhevasti väliajan aikoihin daan oopperan keinoin ajaton allegoria kapita- näyttämötilaan, jossa esitys edelleen sekoittui listisesta maailmasta, jossa kaik- Demokraattista teatteria ki on kaupan tunteista tavaraan ja jossa ihmiset ovat aina hiukan eksyksissä ja etsivät rakkauden lisäksi hyvää asuinsijaa. Kävijät ovat pitäneet erityi- Sastamalassa voi tutustua sesti siitä, että näyttelyssä on Kiljusen herrasväen hurjaan mahdollisuus piirtää seinille maailmaan. leissaan visiossa luonnottomasta maailmasta. Pallomeri on kaikkien kirjan tarinan. ta ja dekkareita. Näyttelyarkkitehtinä toimi palkittu kuvataiteilija Alexander Reichstein. co:n monologia nauhoitettiin koko esityksen ajan Kantaesityksensä Hitlerin val- Jimin (Michael Zabanoff) ja Jennyn (Marysol todellisuustelevisiomaisesti joka hetki visuaali- taannousun alla saanut Kurt Schalit) epätavallinen rakkaustarina kasvoi Bre- sesta kauneudesta viis veisaamatta. Mahagonnyn nousua ja tuhoa esitetään Theater Pääsolistit tekivät erinomaista työtä luonneroo- Bremenissä kevääseen asti. Mutta raha määrittää kaikkea ihmissuhteista työhön ja tekee ihmisten pyrkimyksistä välittömään aina välillistä. julkaistu yhteensä yli 80. Kaikista katsojista tuli Mahagonnyn kansalaisia. kea nimi. Pukstaavin vaihtuva näyttely »Hurjaa menoa! Kiljusen herrasväen vallaton maailma» on avoinna 28.2.2014 Jalmari Finne (1874–1938) julkaisi kaikkiaan saakka. 200 sanaa Kiljuset ovat yhä voimissaan Ensimmäinen Kiljusen herrasväen seikkailuista jaa vuosina 1914–1925, mutta Kiljusilla tuntuu kertova kirja julkaistiin 99 vuotta sitten. Finnen teoksia on Kiljusilla tuntuu olevan annettavaa 2000-luvunkin lapsille ja aikuisille. . Kiljusten poikien vanhan ajan koululuo- Outi Lähteenlahti kassa lapset käyvät leikkimässä koulua ja isovanhemmat muistelemassa omia kouluaikojaan. Jennyn ja perustaa uuden kaupungin, jossa rahan ansaitseminen olisi mahdollista. Toiminnallisessa näyttelyssä voi Kil- linen kirjailija, ja hän kirjoitti lastenkirjojen lisäk- justen tapaan olla kuriton eli piirtää seinälle, hei- si esimerkiksi historiallisia romaaneja, oopperoi- tellä paperitolloja ja lopuksi hypätä luokkahuoneen ikkunasta karkuun. Kulttuurivihkot 6?|?2013. suosikki. lyptiseksi visioksi epävarmasta maailmasta, jossa ihmiset muuttavat työn ja rakkauden perässä. Suoma- olevan annettavaa 2000-luvunkin lapsille ja ai- laisen kirjan museo Pukstaavi otti varaslähdön kuisille. Finne oli tuottelias ja monipuo- puutarhaan. menin teatterin taitavassa käsittelyssä apoka- Rita dahl Weilin ooppera Mahagonnyn nousu ja tuho sovitettiin Bremenin teatterissa taitavasti tähän päivään. Muistatko muuten, mikä oli Kiljusten oi- hätäisinä tunnettujen Kiljusten juhlavuoteen. . kahdeksan Kiljusen Herrasväestä kertovaa kir- http://www.pukstaavi.fi Mahagonnyn nousu ja tuho on Kurt Weillin ja katsojia myöten: esitys tapahtui yleisön kes- Bertolt Brechtin tekstiin perustuva 1900-luvun kellä heidän osallistuessaan näytelmään
nämäkin ihmiset keskiluokkaan. 200 sanaa »Olen brasilialainen, enkä ole 39 vuoden Custódion mukaan uusi keskiluokka taas on ikääni mennessä nähnyt mitään vastaavaa», jotain, jonka hallitus on luonut todistaakseen aloittaa Leonardo Custódio luentonsa Helsin- maailmalle, että Brasilia menee eteenpäin. Niin kansallinen kuin kansainvälinen me- dio sanoo. Cus- »Valkoisen talon asukas tódio osoittaa seinälle hei- taas ei pistäydy favelassa, jastettua kuvaa, jossa etualan ovat vallanneet loputtomien huterannäköisten tönöjen rivistö, joiden takaa kauempaa Brasiliassa on kaksi keskiluokkaa, uusi ja vanha. Tä- gin yliopiston Tiedekulman tapahtumassa »Tu- hän luokkaan kuuluu laaja kirjo ihmisiä laidasta levaisuuden maailmanjärjestys: Brasilialainen laitaan. luokkaa, uusi ja vanha. kennuksissa asuvat ihmiset ovat rikkaita. tutustuivat, he vastaavat yleensä, että molem- Hän tutki protesteja yhteiskuntaluokan käsitteen piin. kohoaa kauniiden, korkeiden, valkoisten kerrostalojen rivi vehreää vuorenrin- Jos kesäkuun protestien sitten väitettiin ol- nettä vasten. kaan iät ja ajat. Rocinhan favela Rio de Janeirossa 10. Mielenosoituksiin osallistui paljon ihmisiä, »Köyhien näkökulmasta noissa kauniissa ra- joilla ei ollut poliittista tai kansalaisliiketaustaa. »’En halua korruptiota’, mitä se pohjimmiltaan tarkoittaa», kysyy Custódio. mea työtä, käyttävät tuntikausia aikaa työmat- Tampereen yliopistolla työskentelevä Custódio koihinsa ja tekevät valtavia uhrauksia omista tar- kertoo seuranneensa Brasiliassa viime kesäkuus- peistaan maksaakseen lastensa koulunkäynnin. sa joukkoliikenteen suunnitelluista hinnankoro- Jos ei mitata elämänlaatua, vaan pelkkää tulota- tuksista alkusysäyksen saaneita protesteja alus- soa numeroina, mittaamatta uhrauksia, kuuluvat ta loppuun paikan päällä Riossa ja São Paulossa. Brasilialaiset itse eivät toimi näin», Custó- Tutkija Leonardo Custódio opas- kautta. Favela merkitsee luvattomasti rakennettua Brasiliassa on hänen mukaansa kaksi keski- asuinaluetta, usein slummia. »Jos Rio heräsi, niin faveloissa ei koskaan saatu nukuttua.» . kuva: Juan José Aguilar »Favelan asukkaat taas pitävät toisen puolen asukkaita snobeina, jotka eivät ymmärrä työtätekevien ihmisten todellisuutta.» Joukkoliikenteen lippujen hintojen jälkeen protestien vaatimukset jäivät abstraktimmalle tasolle. »Protestit kuvasivat hyvin sitä, kuinka brasilia- silta, kumpaan luokkaan kuuluviin ihmisiin he lainen yhteiskunta toimii», Custódio kertoo. »Favelan asukkaita hävettää, heistä tuntuu, etteivät he sopisi joukkoon». Mutta kysymys kuuluu, mitä keskiluokkaa media tarkoitti?» kysyy Custódio. leen keskiluokan protesti, kenen protestista oi- »Tämä on tyypillinen brasilialainen maisema», Custódio kertoo. taa luokkaretkelle protestoivaan dia kuvasivat protestit keskiluokan reaktiona yh- »Faveloissa asuvat poikkeavat harvoin tuon- teiskunnallisiin ongelmiin, kuten korruptioon, ne toiselle puolelle», Custódio kertoo osoittaen turvattomuuteen tai työttömyyteen. kein oli kyse. kuvan valkoisia taloja. aikaa», Custódio sanoo. koska siellähän on vaarallista, vain rikolliset asuvat siellä, siellä on likaista...» Custódio luettelee. He kyllä tekevät kovasti töitä Koska Brasilian keskiluokka ei ole yhtenäinen elintasonsa eteen, mutta voivat samalla käyttää yhteiskuntaluokka, eivät sen tavoitteetkaan voi laadukkaita palveluita ja heillä jää myös vapaa- sellaisia olla. Usein he tekevät vähintään kahta tai kol- kulttuuri – vaikutus maan sisällä ja maailmalla». »Kauniiden asuinalueiden ihmiset haluavat turvallisuutta, tulla suojelluiksi niiltä, jotka asuvat aidan toisella puolella», Custódio sanoo. He ovat Siksi lippuihin, symboleihin, poliittisiin puolueisiin vanha keskiluokka. Protestien sanottiin herättäneen Rion. He ovat kuuluneet keskiluok- ja järjestöihin suhtauduttiin nyrpeästi. Favela ei nuku »Kun kysyn Brasiliassa käyneiltä suomalai- Brasiliaan. Kulttuurivihkot 5?|?2013 Raisa Musakka. »Yhteiskuntaluokkaa ei voi sivuuttaa. Niihin oli helppo samaistua, vaikka ne eivät oikeastaan sanoneet mitään
http://ovro.someplaceelse.org/ http://www.owtkri.org/ Yllätyksiä osaavat tarjota myös uudet ni- http://syven.bandcamp.com/ met. että ahdistava; se muuttuu raidalta toiselle, mutta pysyy aina hypnoottisena ja poikkeuksetta erinomaisena. Tavara on tyyliuskollis- saitusti. Kenneth K:n [ówt krì]-projekti tarjoaa am- http://www.alrealon.co.uk/john316.html bientia, joka kallistuu vahvasti new age -musiikin suuntaan. Kauden kovin yllätys nousee kuitenkin niinkin perinteikkään genren kuin krautrockin suunnalta. Se on kita- den Tangerine Dreamin. Toisin sa- kokoelma Ten tarjoavat erinomaisen katsauksen noen, ne ovat sekä helppoja tarttua että help- artistin monipuoliseen, aina haastavaan linjaan. tulta Ovrolta. Tuoreempi Id|entities Kaikilla näistä levyistä on siis ja sen ennakkoseuralaisena saatu paljon jo tuttua, mutta toteutettu- (nyt verkkoladattavissa oleva) harvinaisuuksien na tavalla, joka tekee siitä silti uutta. levynurkka Soiva syyssato Teksti J. Se on huomattavan epätasainen, mut- http://www.svartrecords.com ta mikä kiehtovaa, saa erittäin paljon irti palasis- http://www.someplaceelse.net/ ta joiden ei periaatteessa pitäisi toimia yhdessä. Kulttuurivihkot 6?|?2013. Fuusio toimii niin noisea, neoklassista, neofolkia kuin äänimaisemiakin. Keskenään erilaiset välähdykset identiteeteistä osuvat eri suuntiin, mutta poikkeuksetta maaliin- E-Musikgruppe Lux Ohr: Kometenbahn sa. Orgaaninen sointi kietoutuu erittäin sujuvasti yhteen koneellisemman taustan kanssa synnyttäen melankolisen mutta kirkkaan tunnelman. Vaikutteita huomaa lukuisia, it- artisti JOHN 3:16:n Visions of the Hereafter: Vi- selleni keskeisimpänä kuitenkin vahvimman kau- sions of Heaven, Hell and Purgatory. . Pakkaustaan myöten Kometenbahn on loistava krautrock-albumi, millä tahansa mittapuulla. Ilmeisesti kantele-ambientbändi Nestin sivussa syntynyt, tummempi Syven yhdistää se- 11. Kentällä syntyy synkkään äänimaisemamusiikkiin. ta, tyylipuhdasta krautia, joka luo avaruudellista tunnelmaa, pulputtavia maisemia ja erittäin kau- Kauden kansainvälinen helmi on postrock- niita harmonioita. Se osoittaa hienosti, miten taiteilijan linja JOHN 3:16: Visions of the Hereafter: Visions of Heaven, on muovautunut. http://www.alrealonmusique.com/ Artistilla on taito rikkoa tylsältä vaikuttavia koko- http://kratik.dyndns.org/audiokratik naisuuksia niin, että ne yhtäkkiä muuttuvat hyvinkin kiinnostaviksi, ja vieläpä valita tarpeeksi erilaisia elementtejä, joilla rikkomisensa toteuttaa. Jotenkin mystisesti tämä ravetoista äänimaisemaa Troumin ja Tapheadin hyvin kokeneista muusikoista koostuva yhtye hengessä, kieppuvana, välillä sampleisena ja us- kuitenkin onnistuu säilyttämään omaperäisen komattoman kauniina. Molemmat kiekot ovat ehdot- Hell and Purgatory tomasti kuulemisen arvoisia ja muistuttavat siitä, että musiikin ei tarvitse olla helppoa (tai edes http://e-musikgruppeluxohr.bandcamp.com/ musikaalista) ollakseen todella hienoa. Ne pakottavat kuulijansa kohtaamaan outoja Ovro: Id|entities todellisuuksia. Tunnelma on sekä harras sävyn kautta linjan, niin että tuloksena on sen oma teos, ei kopio tai edes pastissi tai tribuutti. poja arvostaa – siis kerrassaan hyviä löytöjä. Sveitsissä asuva Philippe Gerber todellakin tietää mitä tekee, ja vakuuttaisi marginaalimman harrastajakunnan ohella taatusti suurempiakin postrock-yleisöjä. Ten puolestaan sisältää valikoi- Ovro: Ten man vanhempia töitä, muun muassa sekä julkai- ówt krì: The New Seed semattomia että poikkeavia ottoja tutuista rai- Syven: Corpus Christi doista. Tuomas Harviainen Juuri nyt suomalaisen marginaalimusiikin kin kanteletta ja muitakin akustisia elementtejä ystäviä hemmotellaan. Hiukan lisää hiomista ja koukkuja voisi ehkä silti olla, mutta mallikelpoisesti joka tapauksessa uutta luodaan. hyvin, erityisesti kun mukaan liitetään Arcanan ja Deine Lakaienin tyylisiä vokaaleja. Toinen herkkupala saapuu kehonkieli-kokeellisuudestaan tunne- Kometenbahn on loistava krautrockalbumi, millä tahansa mittapuulla. Se ei jää taus- Jo pitkään keikkaillut turkulainen E-Mu- tamusiikiksi, vaan ottaa ansaitsemansa huomion sikgruppe Lux Ohr räjäyttää kauniilla ensilevy- – jota toivon sen myös laajasti saavan, täysin an- tyksellään koko potin
Luulen, että hän silitteli kis- si: »Jumi-jumi-jumitan nurkkapöydässä ravintola saa tai haravoi lehtiä puutalon pihalta sen ajan, Juanitan, suren hintoja kaljan ja sätkätupakan», jonka olisi voinut käyttää vielä parempien lau- Puhakka laulaa, ja melodia jää jumittamaan pää- lujen tekemiseen. Tuloksena on usein ollut halpaa sesta. jäykimmällekään suomalaiselle iskelmänystäväl- Marraskuun sateessa Piiriä kuunnellessaan le, mutta silti Piirin yleissävy on universaali ja tätä kokee kyllä lievää vahvempaa inkongruenssia. Jumitan on nimeään Hän on lievä alisuoriutuja, jota ei kiinnosta teh- myöten oikein arkkityyppinen Muuan mies -bii- dä mestariteoksia. Sellaiselta Puhakka vaikuttaa itsekin. Hän tulee kuulijaa lähelle ja ky- mainstreamista, mutta ei oikein sovi alakulttuu- syy ystävällisesti, voisiko pummata röökin. Kulttuurivihkot 6?|?2013 Mä olen iloinen -levyn pluspuolelle kirjataan myös lievä musiikillinen uudistuminen. Loppusyksyllä Suomen on han- ihan rytmiikastakin, mutta on myös jännittävää kala esittää olevansa mitään muuta kuin Suomi. man yhtä hyvän esityksen. Mä olen iloinen sisältää muuta- naisena osana hänen taiteilijanluonteeseensa. Helpommin tämä musiikki sointuu vaihto- Kesätapahtumiin ja kaupungin puistoihin tämä ehtoväen festareille kuin tanssilavoille. Seit- loistavia sävellyksiä, kuten Sinä yönä, Torkkeli, senhenkisen yhtyeen käsissä siitä muokkautuu Rambla. . Sellainen rakkaus ei saa alkoholi- leihin ja yritykset sovittaa niitä kansalliseen is- soitumaan tai viiltämään ranteita auki. Prinssi Rohkea avautuu taas on Niko Peltonen poikkeuksellisen tunteellinen laulu toiminnasta, jota kansan keskuudessa kutsutaan pillun von- Muuan mies: Mä olen iloinen, Helmi- kaamiseksi. Madrugada on lajissaan erinomainen Madrugada, on löytänyt lähtökohdakseen koil- yhtye, Mirkka Kivilehto laulaa hyvin – joskin lisbrasilialaisen, siellä suositun, mutta maailmal- vähän sisäsiististi – ja levylle on päätynyt nippu la varsin tuntemattoman forró-musiikin. . Se on aika sympaattista. Tropiikki kohtaa Torkkelinmäen vaivatto- eksotiikkaa, mutta joku kaivautuu aina syvem- masti kuin tuhansien kilometrien välimatkaa ei mällekin. sä. Hel- rikliseisiinkään. hän saman tien. Itsensä näköisiä lauluja hän nut taiteilijanimessään korostaa olevansa vain kuitenkin laulaa, ja siihen hänen viehätyksensä joku tyyppi katukuvassa. huomata, että rakkaus – jota Madrugadan laulut Niko Peltonen tietysti enimmäkseen käsittelevät – näyttäytyy tässä aika erilaisena asiana kuin Suomessa yleen- Mirkka & Madrugada: Piiri, Suomen Musiikki, 2013. kaljalla tai kahvilla istuskelusta. Puhakka luo niin elävän rehellisyyden illuusion, että pitää erikseen yrittää muistaa hänen 12. Kuvaan sopii sekin, ettei Puhakka ole pitänyt hauskojen lelusyntikkariffien muodossa. levynurkka Forró rantautuu Suomalaisten rakkaus latinomusiikin tyy- van sellaisen. Brasilialaisten ja suomalaisten perinne- suomenkielisiä lauluja, joissa iskelmän haikeus tyylien fuusiota modernisoitaessa etsiydytään yhdistyy hienostuneen kepeään svengiin ja haa- mieluummin hiphopin kuin rockin suuntaan, ku- veelliseen romantiikkaan. Sekään ei ole tänä Tuskin tässä on mitään erityisen haastavaa päivänä mitenkään yllättävää. kelmäperinteeseen ovat vuosikymmeniä van- Tällaiset levyt ovat merkkejä aikojen muutok- hoja ilmiöitä. Kokemukseni mukaan Muuatta postihan hänenlaiselleen heittäisi, jos vain itse miestä kuuntelevat eksentrikot, jotka tykkäävät polttaisi. Mirkka & Madrugada, aiemmin Banda olisikaan. Tuon le- sa kappaleissa. ten kappaleessa Hyvä päivä. Useissa teksteissä se on jotain, mikä saapuu ja häipyy saman kesäisen illan aikana, jättää pysyvän muistijäljen, mutta lohdullisen ja rohkaise- Muuan mies ei kiirehdi Ismo Puhakka on lauluntekijänä melkoinen olevan kuitenkin artisti, joka ei välttämättä laula ulkopuolinen siihen nähden, että on halun- omasta elämästään. Hän on kovin kaukana kaiketi perustuu. levyt, 2013. Kyse on musiikki kuuluu. Tuntuu siltä, että tämä kuuluu olen- lman ikivihreitä. Nii- turhaa kiirettä 2009 julkaistun Tyhjyydestä tul- tä viljellään lähes kaikissa albumin parhais- laan -esikoislevynsä seuraajan kanssa. päivää. Välillä Puhakka päästää itsen- vyn parhaat laulut – Hummaus ja nimikkokap- sä liian helpolla ja uhkaa vaikuttaa parodialta pale ainakin – ansaitsisivat olla boheemin laule itsestään
Käsikirjoitus: niteltiin kokonaan Palon ja Ikosen varaan. Väärinkäsitykset kasautuvat, kunnes ri mylläri (1958). Mieheke kuitenkin loi tietä miljoona katsojaa keränneelle Juurakon Huldalle (1937), jossa kaikki loksahti kohdalleen. Henkilöhahmojen tyypit- niraidat ovat edelleen 1930-luvun elokuville tyy- tely on vielä hieman karkeaa, ja liitoon Kaikki ra- pillisesti hieman suttuisia. Hän oli jo näytellyt laulajatar Virva Suokuma (Regina Linnanheimo), Vaalan Fennica-filmille ohjaamassa komediassa Helsingin kuuluisin liikemies (1934), mutta Vaalan ensimmäinen Suomi-Filmin kokoillan elokuva, Kaikki rakastavat (1935), nosti Palon elokuvatähdeksi. Musiikki: Harry Bergström. Jo joulukuussa valkokankaille saapui Mieheke, johon Valtonen laati käsikirjoituksen. Kuvasuhde 4:3. Palon vastanäyttelijäksi Vaala nappasi statistina KAVA:n ja Finnkinon yhteistyönä Vaalan tuo- näytelleen klaffitytön Ansa Ikosen – Suomi-Fil- tannosta on tänä vuonna julkaistu kuusi eloku- min eteisaulasta. Musiikki: Into Arpa. tukee eleetön ja alleviivaamaton näyttelijäntyö. Onneksemme mo- kastavat nousee vain Ansa Ikosen ja Tauno Palon lemmissa on valinnainen tekstitys ruotsiksi tai yhteiskohtauksissa. kin oli vuoden katsotuin kotimainen. oikeat parit saavat toisensa. . DVD-arviot Kevyesti keskellä kesää Teksti Jouni Avelin Kaikki rakastavat ja Mieheke osoittavat, Ikosen suunnitellessa opintomatkaa Moskovaan mikä on ohuen ja kepeän komedian ero. Sihteerin Toivo Särkän Suomen Filmiteollisuuden keskit- paikan konttorista saadakseen naimaton Irmeli tyessä klassikkofilmatisointeihin ja kansanko- Venes (Paananen) esittelee työnantajan vaimol- medioihin. Tuotanto: Suomi-Filmi. Kesto: 1 h 16 min. miehekseen. Leikkaus: Valentin Vaala. Hilja Valentin Vaala, Topo Leistelä, Jussi Routa. KAVA oli löytänyt klassisen tyylinsä; kepeän, sujuvan, ja Finnkino 2013. vaa, viimeisimpänä Sysmäläinen (1938) ja väkevä Sillanpää-filmatisointi Ihmiset suviyössä Kaikki rakastavat on höyhenenkeveä kesäko- (1948), jota Vaala piti päätyönään. identiteeteillä ja sukupuolirooleilla leikittelevän Valentin Vaala: Mieheke (1936). amerikansuomalaisen tanssijan, Fennia-ravinto- tuneesta Fennica-Filmistä Suomi-Filmiin vuon- Identiteettisekaannukset, hätävalheet ja niitä na 1935. Vaimokkeen (1936) lemmenkaruselli suun- Valentin Vaala: Kaikki rakastavat (1935). Kuvaus: Theodor Luts. Käsikirjoitus: Hilja porvarillisen komedian. Säkenöivässä parissa on fil- englanniksi. Elokuva oli vuoden KAVA:n restauroimat Kaikki rakastavat ja toiseksi katsotuin kotimainen, joten Vaala sai yh- Mieheke tarjoavat laadukkaan kuvan, mutta ää- tiössä lentävän lähdön. Seuraa monenlaisia kommelluksia, joihin Brännas muutti ensin nimensä Brännas-Palok- sotketaan myös Lahtisen entinen tyttöystävä, si ja lopulta Tauno Paloksi. Loppuvuodes- media, jossa neljä nuorta perhostelee täysihoito- ta julkaistaan vielä Nummisuutarit (1957) ja Nuo- lan liepeillä. Kometenbahn on loistava krautrockalbumi, millä tahansa mittapuulla. Kulttuurivihkot 6?|?2013. Leikkaus: Valentin puun parissa viikossa, ja Vaalan elokuvasovitus- Vaala. Lavastus: Valtosen romaani Vaimoke (1933) myytiin lop- Ossi Elstelä. Yhdessä Topo Leistelän kanssa Vaala muokkasi Jussi Roudan (oik. Satsaus kannatti, Vaala ohjasi Suomi- le vastapäisessä ravintolassa istuskelevan tun- Filmille vuosina 1935?1940 kymmenen pitkää temattoman miehen, Reino Lahtisen (Palo) avio- elokuvaa. Kuvaus: Theodor Luts. Lahtinen heittäytyy mukaan leikkiin Kalle Kaarnan Jääkärin morsiamessa (1931) ja salaa myös Irmeliltä todellisen henkilöllisyy- pääroolin näytellyt Kansallisteatterin Tauno tensä. Pääosissa: Tuulikki Paananen, 13. Ernst Lu- Pääosissa: Ansa Ikonen, Tauno Palo, Birgit Nuotio, bitschin seurapiirikomedioita arvostanut Vaala Jalmari Rinne. Tuotanto: Suomi-Filmi. Palon ja Paanasen suoritukset ovat parasta A-luokkaa, mutta Linnanheimon kammottavasti yliampuva diiva luo synkän varjon muuten varsin nokkelasti kulkevan ja pirteän komedian ylle. Ansa Valtonen. set kohtaukset kuvattiin lokakuun koleilla säillä. Erkki Pakkala) filminovellin Aurinkoa ja vettä (1935) elokuvakäsikirjoitukseksi kesän vaihtuessa jo syksyksi, ja kesäi- Ansa Ikonen ja Tauno Palo elokuvassa Kaikki rakastavat kunnes lopussa Lahtinen paljastaa henkilöllisyytensä ja kosii Irmeliä. Vaala kiinnitti naispäärooliin Tuulikki Paanasen, Valentin Vaala siirtyi talousvaikeuksiin ajau- lan kabareesta. Lavastus: Ossi Elstelä. Laveasta tiestä (1931) lähtien urbaaneja seuraavat koomiset solmut ja aukomisyritykset aiheita kuvannut Vaala sopi mainiosti tuotanto- sekä kesynpuoleinen keskiluokan heikkoluontei- päällikkö Risto Orkon yhtiön uuteen profiiliin, suuden ivailu jatkuivat Miehekkeessä. Suomi-Filmin klassikot -sarja on to- millistä hohtoa ja vahvaa läsnäolon makua, jota dellinen kulttuuriteko
la hallinnut maan johto on edelleen syyllissyyllisyyttä 1960-luvun rikoksistaan. Ajankuvaukseltaan nen vuoden aikana. Tätä ilmentää osuvasti Alfredo Castkautta ja Anarkiaa -festivaalin aikana leikkaakustelua menneisyyden kipupisteistä. jäseniä, kunnes keskushenkilöksi valikoitui tanssijatar Nancy (ohjaajan vaimo Antonia Indonesian sotilasvallankaappaus vuonna nykyään seitsemänkymppinen Zegers), johon Mario rakastuu 1965 ja sitä seuranneet teloitukset ovat eräs Anwar Congo. hetta onkin jo jonkin verran käsitelty maan apulainen Mario Cornejo. näytöstä. distönäytöksessä sekä osassa festivaalinäyseuraa välinpitämättömänä sivusta, kun työtöksiä. Vuoden 1973 Santiagoon sijoittuvassa Post Samasta aiheesta jatkaa myös OppenMortemissa keskeisenä teemana on ulkopuoOhjaaja Oppenheimerin toiveena on, että heimerin seuraava elokuva, jota hän oli Rakhänen elokuvansa avaisi Indonesiassa keslisuus. Tuloksena on groteski sekoityi pois vallankahvasta vuonna 1998, mutta tus väkivaltaa ja vieraannuttavaa fantasiaa. Elokuvan lopussa syyllisyydentunne Killing (2012) on eräs viime vuosien puhutuimpia ja ylistetyimpiä dokumenttielokutoitunut valtio, jossa edesvastuulta säilyneet ilmenee fyysisenä pahoinvointina. Seuraavana vuonna presidentiksi julisPohjois-Sumatralla. ilmoittaa kuuluvasti vastalauseensa muiden miljoonaan ihmistä. läisen Pablo Larraínin ohjaustyötä: Post Morkiä aikoja Indonesiassa viimeisen noin kymmeToistaiseksi The Act of Killing on voitu tem (2010) ja NO (2012). tin johtama vallankaappaus taavoimesti tuntemattomiksi. Diktatuureissa selviää todennäköisimmin vat pääasiassa puolisotilaallisista joukoista ja tappaa toisinajattelijoita suosittujen elokuhengissä pitämällä mölyt mahassaan. Airon lakonisesti näyttelemä ruumiinavaajan massa Helsingissä. Vuosipäivä jäi todennäköisimmin & Anarkiaa -festivaaleilla, mishirmutöitä on käsitelty perinSuomessa vähälle huomiolle, ja nykyään tuo hengissä pitämällä sä siitä järjestettiin suuren kyteisesti voittajien näkökulmaspäivämäärä yhdistetään yleensä aivan muimölyt mahassaan. Muistoja alikehityksen ajoilta Teksti Eero Hirvenoja Länsimaiden tuella hallinnut Suharto väiskaali) keinoin. Hieman väriä koruttomaan arkeen tuo kaksi- ja puolituntinen pitkä versio. tysliikkeiden jäsenet, älymystön edustajat ja go kertoo ottaneensa mallia Hollywood -elokuTulevina päivinä Marion työpaikan huovista. sen jälkeen Indonesiassa on tapahtunut vain Elokuvassa Congon ystävä ja kollega Adi teloittajien, uhrien ja sivustakatsojien vähäisiä muutoksia. Kansalaisiaan pelon avulZulkadry väittää, ettei ole koskaan kokenut näkökulmasta. Teloituksista vastasiOhjaajan pyynnöstä miehet dramatisoivat välinpitämättömyydestä, mutta kukaan ei reavat pelätyt kuolemanpartiot, jotka koostuikameran edessä erilaisiaan tapojaan kiduttaa goi. Monet uhreistaan hän tukehdutti kuolineet ja käytävät täyttyvät vallankaappaukIndonesian kiinalaisväestö. Eräs naiskollega tiin arviolta puolesta miljoonasta reilusti yli oli nähnyt näin tehtävän mafiaelokuvassa. Anwar tynyt vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin esiCongoon vanhojen syntien muistelu näyttäisi Joshua Oppenheimerin ohjaama The Act of merkiksi Itä-Timorissa ja Papualla. päivänä tuli kuDiktatuureissa 1965?1966 joukkosurmista kerson esikuvia. synnän vuoksi yhteensä viisi ta. Lännut tappaneensa 1960-luvulla Kenraali Augusto Pinocheelokuvassa simaissa nämä tapahtumat ovat jääneet miltei omakätisesti yli tuhat ihmistä. set». ja gangstereista. Conitsemurha. synkimpiä lukuja Aasian lähihistoriassa. Ohjaaja oli paikalla The Act of Killingin lehVaatimatonta elämää viettävä yksineläjä valtamedioissa. miehelle, joka paljastuu Salvador Allendeksi. on puolusteltu välttämättömyyRakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla senYhdysvalloissa syntynyt, mutta nykyään tenä, jotta Indonesiasta ei olisi tullut marxitään esitettiin kaksi aiheeseen liittyvää chileTanskassa asuva Oppenheimer on viettänyt pitlaista diktatuuria. tä kuin huomaamatta. dattavaksi kaikille indonesialaisille. menttielokuvassaan The Globalization Tapes. Hän käsitteli Indonesian esittää Indonesiassa ainoastaan yksityisnäyhuolitellut elokuvat täydentävät Chilen sotitöksissä. Eräänä Syksyllä 1965 Indonesian armeija syrjäytja hänen johtamansa rikollisti väitetyn kommunistien vallankaappausyrijoukkio ansaitsivat elantonsa aamuna hänen työpaikalleen tyksen jälkeen vaaleilla valitun presidentin ja kontrolloimalla elokuvateattereiden mustan sairaalaan on ilmaantunut kasapäin ruumiita. Se on kuitenkin tarkoitus saada lälasdiktatuurin ajasta kertovan trilogian, jonvuoden 1965 sotilasvallankaappauksen seurauksia jo vuonna 2003 valmistuneessa dokuhitulevaisuudessa sähköisessä muodossa laka ensimmäinen osa on Tony Mañero (2008). Nuorena miehenä Congo pahtuu Marion näkövinkkelisrikoksistaan. maan itsenäistystaistelun sankarin Sukarpörssin lippukauppaa Medean kaupungissa Seuraavaksi Mario ja muutama kollega siirnon. Siellä he suorittavat korkeiden upseerien läsnäollessa ruumiinavauksen iäkkäälle Sotilasvallankaappausta seurasivat laajat työn tekijöiksi antikommunistiseen taistekommunisteihin kohdistuneet »puhdistukluun. Vuosina 1965 ja 1966 Indonesiassa surmataaksi kuristamalla heitä teräsköydellä, koska sen nimettömistä uhreista. sen jälkeen armeija värväsi heidät likaisen kaan. murhaajat ovat maan virallisessa mediassa Indonesian vuosien juhlittuja sankareita ja nuoriTämän vuoden syyskuun 11. Festivaaleilla elokuvasta esitettiin yli Oppenheimer haastatteli elokuvaansa varpaikalla ja naapurustossa puhutaan politiikten kymmeniä entisiä kuolemanpartioiden kaa. vaikuttavan hyvinkin voimakkaasti kuvausten Nykypäivän Indonesia on läpeensä korrupedetessä. Sotilasvallankaappaukretään armeijan kuljetuksella salaiseen paiktautui kenraali Suharto. Hän on kertoTeloittajat kertovat yksipuolisesti. vagenrejen (gangsterielokuva, western, musiSamaan aikaan Marion naisystävän NanPalkituissa elokuvissa valotetaan Indo- nesian ja Chilen sotilasdiktatuurien aikaa 14. Kulttuurivihkot 6?|?2013. Tulilinjalle joutuivat kaikki vasemmisPresidentin viralliseksi kuolinsyyksi kirjataan Teloittajat kertovat elokuvassa avoimesti tosympatioista epäillyt, kuten ammattiyhdisrikoksistaan, ja jopa kehuskelevat niillä. Vasemmiston likvidointeja hin tapahtumiin. via, eikä syyttä. luneeksi tasan neljäkymmentä vuotta Chilen tova teos sai Suomen ensiesisotilasvallankaappauksesta ja presidentti SalYhden totuuden maassa läselviää tyksensä syyskuussa Rakkautta hes puolen vuosisadan takaisia vador Allenden kuolemasta
Mario piilottelee etsintäkuulutettua Nancya takapihallaan. Diktatuurin vastustajat ovat vähitellen saaneet ääntään kuuluviin. Tuhansia toisinajattelijoita on tapettu tai lähtenyt maanpakoon. Näennäisen epäpoliittinen nuori mies suhtautuu hankkeeseen aluksi hieman vastahakoisesti, mutta lopulta siitä tulee hänelle suorastaan elämäntehtävä. Muu lähetysaika ja kaikki muut valtamediat ovat Pinochetin tukijoiden käytössä. Hän jatkoi kuitenkin vielä useita vuosia Chilen asevoimien komentajana. Toisaalta kansan »hiljainen enemmistö» on tyytyväinen Pinochetin hallintoon, sillä uusliberaali talouspolitiikka on lisännyt useimpien hyvinvointia. cyn vasemmistolaisia sukulaisia ja ystäviä pidetetään, ja he katoavat jälkiä jättämättä. The Act of killing 15. Tositapahtumiin pohjautuvassa elokuvassa NO armeijan vallankaappauksesta Chilessä on kulunut viisitoista vuotta. EI -kampanjan edustajia uhkaillaan, ja opposition julkiset kokoontumiset murskataan kovin ottein. Vuoden 1988 kansanäänestyksen tuoma muutos olikin pitkään lähinnä nimellinen. EI -kampanjalle annetaan viistoista minuuttia televisioaikaa esittää oma näkemyksensä. Lähes toivottomalta vaikuttavassa tilanteessa Saavedra avustajineen onnistuvat markkinoimaan demokratiaa positiivisen kautta, yrittämättä vedota sorrettujen ihmisten kostontunteeseen. . Hän on päättänyt pelastaa rakastamansa naisen, mutta tulee toisiin aatoksiin kun ei saa vastakaikua tunteilleen. Kulttuurivihkot 6?|?2013. Vuonna 1988 sotilasjuntta suostuu ulkomaisen painostuksen johdosta järjestämään kansanäänestyksen Pinochetin valtakauden jatkamisesta vielä kahdeksalla vuodella. Tai ainakin ihmisille on propagandakoneiston avulla luotu mielikuva yhteiskunnasta, jossa kuka hyvänsä voi vaurastua. Sotilashallinto ei muutenkaan suostu reiluun peliin. Indonesian tavoin Chilessä sotilasdiktatuurin ajan rikosten pääsyyllisiä ei ole koskaan rangaistu. Muutosta tukevan EI -kampanjan puuhamieheksi valitaan pitkään ulkomailla asunut mainosmies René Saavedra (Gael García Bernal). Kansanäänestyksessä sotilashallituksen vastustajat keräävät äänistä noin 54 prosenttia, mikä johti lopulta Pinochetin eroon
Vaikka portugalilaista avaa itseään yhä enemmän tois»Kun yhdistän kansanmusiikkia voidaan lauten tyylilajien suuntaan. Tällä tin 23-vuotiaana, jolloin olin vielä ’lapsi’. Tämä vaatii tulkitsijalta paljon. Tämän Branco tunnistaa myös itsestään. »Se opitaan sydämen kautta. Nyt, 41-vuotiaana, elämä on erilaista – minulla on levyllä hän ei laula perinteisen kaavan mukaan, sillä musiikki on tehty amerikkalaisin omia lapsia ja tarkastelen elämää eri kantilstandardein. »Silloin sain isoisältäni fadon kuningatJa tietenkin kehityn ihmisenä koko ajan. kiakatemiaa vastapäätä. Fado otti ensikoske»Vähemmän rikkaistakin kokemuksista tuksen Brancoon hänen ollessaan 18-vuotias. saan aina jotain uutta musiikkiini ja uralleni. Levystä inspiroituneena oivalta. Kulttuurivihkot 6?|?2013 kerroksessa Lissabonin maineikasta musiiktaa hänen tuotannossaan väkevänä. teiskunnista. »Se on prosessin toinen vaihe. Siksi se on hyvin henkilökohtaista ja intiimiä.» Vaikka Brancon tekemä fado onkin siis hänen itsensä omaisuutta, hän voi jakaa sen muiden kanssa. Fado on heijastus meistä kaikista Teksti ja kuva Juha Säijälä »Fado on elämäni», huudahtaa Suomessa syyskuussa vieraillut maailmankuulu fadista Cristina Branco. Kaikki koettu kuulystäväksi. Tämä on konkretisoitunut hänelle eri maita nustautuukin intohimoiseksi kirjallisuuden ja mantereita kierrellessä. Levyni on kuin matka Atlantin yli Latinalaisesta Amerikasta Eurooppaan.» Runot sytyttävät innostukseen Surumielisen ja syvällisen fadon keskiösCristina Branco uskoo musiikkinsa saavan sä ovat sanoitukset, joita rytmi vain mukailee. Aloitaren Amália Rodriguesin albumin. Urani teki minusta paremman ihmisen, ja se on suurin saavutukseni.» uutta ja omaa. »Teen tätä itselleni, omaan puhdistautumiseeni ja tunnetilojeni heijastamiseen. Kuullaa muilla kielillä, sitä ei voida tavissa on vaikutteita jazzin runoja lauluihini, enää Brancon mielestä kutsua tuon ne laajemman lisäksi myös tangosta ja jopa varsinaisesti fadoksi, sillä se on yleisön ulottuville.» ranskalaisista chansoneista. Fado vie paljon energiaa, mutta myös antaa paljon.» Vanhan portugalilaisen sanonnan mukaan fadolaulajalla virtaa fadoa suonissaan jo syntyessään. Cristina Brancon ura brasilialaisista lundu- mista ja modinhasta 1800-luvun alkupuolella Portugalissa kehittyneen fadon parissa alkoi hyvin itsekkäistä syistä, kuten hän voimakkaasti tähdentää.. Sen laulamiselle ei ole koulutusta, enkä usko, että sitä voisikaan oppia koulussa.» Lissabonin historiallisella taiteilija- ja työläisalueella, fadon syntysijoilla Bairro Alton kukkulalla työskentelevä ja asuva Branco muistelee uransa alkua studiollaan, ullakko- 16. Hän on tyylilajinsa tämän hetken valovoimaisin tulkitsijatar. Kun suljen silmäni ja ajattelen viidentoista sin, ettei fadoa tarvitse aina laulaa perinteivuoden uraani, minulla on vain maailmanlaasellä tyylillä, vaan siihen voi sekoittaa jotain juinen kuva siitä. Branco tunpaljon vaikutteita ympäröivästä elämästä. Hän lukee ja tutkii paljon uutta kir-. Fado / Tango -albumilla hän kaksi. Siitä lähtien Amálian levyillä Yhdeksännen pitkäsoittonsa Branco julon ollut suuri vaikutus musiikkiini.» Rodrigues lauloi levyllä italiaksi ja ranskaisi vuonna 2011. »Näillä kaikilla musiikkilajeilla on paljon yhteistä, ne ovat »Mutta toisaalta, onko sillä kosmopoliittista musiikkia urbaaneista yhväliä», hän silti pohtii.. Se on kuin sopimus jonka teen yleisön kanssa – okei, tämä on minusta itsestäni, enkä laita pahakseni jakaa kanssanne sitä, sen voimaa ja tunnetta. silloin jo jotain muuta
* Fadon kuningattarena, Rainha do Fado, on pidetty Amália Rodriguesta (1920–1999). Ennen se oli vanhanaikaista, nykyään se on koko kansan kulttuuria.» Sekä naiset että myös miehet ovat esittäneet fadoa jo vuosikymmenet. Häntä pidetään tyylilajin luojana. »Kun aloin laulaa, yleisö oli paljon vanhempaa kuin nykyään. Hän levytti kymmeniä albumeja ja teki fadoa tunnetuksi laajasti maansa ulkopuolella. 17. »Kertomalla heille sen ilmaisevan tarinaa hyvin intohimoisista ihmisistä kauniissa Portugalissa. Kaikki oli liian kaunista ja täydellistä ollakseen totta. Miehetkin osaavat tulkita fadoa hyvin mutta uskon, että vain nainen pystyy siihen täysin. Kun aiemmin fado oli suljettu laatikkoonsa, Brancon sukupolvi aukaisi tuon laatikon ja hankkiutui eroon vanhoista haamuista. Fado opitaan sydämmen kautta, uskoo Cristina Branco. Tänä päivänä 20–30-vuotiaiden mielestä on siistiä kuunnella fadoa. Kulttuurivihkot 6?|?2013. Näin runous tulee helpommin lähestyttäväksi ja ymmärrettäväksi», hän iloitsee. Vallankumouksen jälkeen fadon rooli alkoi muuttua hitaasti ja siihen, mitä se on nyt, meni 15–20 vuotta. * Fado syntyi 1820-luvulla Portugalissa brasilialaisen musiikin monista eri tyylilajeista. * Yleisin aihe, josta melankolisessa fadossa lauletaan, käsittelee kaipuuta. Branco iloitsee suuresti kuulijakuntansa laajentumisesta. Me naiset laulamme rakkaudesta ja intohimosta», hän maalailee musiikkinsa maisemaa. * Lissabonin fado syntyi muun muassa Bairro Alton ja Castellon työläiskaupunginosissa. Runoja harrastaa vain pieni osa väestöstä. Yleensä miehet ja naiset laulavat eri aiheista. Koska fado kertoo meistä itsestämme, se kasvaa mukanamme. Ennen vuoden 1974 neilikkavallankumousta fado oli Portugalissa tukahdetettu: se oli ikään kuin maata tuolloin johtaneen sotilasjuntan kulissi. jallisuutta, varsinkin runoutta: koko hänen laulujensa luomisprosessi alkaa tätä kautta. Se kertoo meistä itsestämme, se on heijastus meistä kaikista. * Tunnetuimpia Lissabonin fadon esittäjiä ovat tänä päivänä Christina Branco, Mariza ja Mísia. »Uskomme, että fado edustaa tätä yhteiskuntaa. ?Vaikea tie populaarimusiikiksi ?Fadon rooli on Cristina Brancon mukaan muuttunut paljon vuosien saatossa. Se on tässä ja nyt.» Ehkä juuri tämän myötä myös portugalilaiset nuoret aikuiset ovat löytäneet uudelleen fadon. Voima ja tunne rikkovat kielimuurit.». Nyt on uusi sukupolvi, ei vain muusikoita vaan myös kuulijoita, jotka tuovat uusia mahdollisuuksia musiikillemme», hän uskoo. * Merkittäviä tyylisuuntauksia tänä päivänä ovat Lissabonin fado, fado de Lisboa, ja Coimbran fado, fado de coimbra.?* Ensimmäinen tunnettu fadista oli Maria Severa de Sousa (1820–1846). »On siinä tosin feminiinen, äidillinen ja maanläheinen puoli. Miten Branco sitten rohkaisisi suomalaisia tutustumaan fadoon, mollivoittoiseen musiikkiin Euroopan toiselta laidalta. Kun yhdistän niitä lauluihini, tuon ne laajemman yleisön ulottuville. »Tarkoitus oli kertoa tarinaa onnellisista perheistä ja kansalaisista. MIKÄ FADO. »Rakastan runoutta, ja se näkyy lauluissani. Ei tarvitse ymmärtää portugalia, jos ymmärtää fadon perusolemuksen
Paljon kuitenkin riippuu tyksen malli on tarjonnut median rummunlyö- »siitä, miten kollektiivinen identiteettinäkökulma jille kohtalaisen helppoa riistaa. Ruokolahden leijonan kadotessa kansakun- tumista, informationaalista taloutta sekä ulottu- nan kollektiivisesta muistista Pekka Himasen ja vuuksien integrointia. sa verkostoyhteiskunnassa.» Teoreettisena älynväläyksenä esitellään »positiivinen kehä», joka tarkoittaa kaikkea kivaa ka Himasta tituleerataan pro- mistään kivasta luopumat- fessoriksi, vaikka Suomen kor- ta. Moinen puliveivaaminen seensä» sekä myös ymmärrettävä, että hän voi ja puljaaminen tuntuu tyystin turhalta: miksei Hi- »tehdä virheen olematta ihmisenä virhe». Kulttuurivihkot 6?|?2013. siis sopii sinne, koska se sopii kaikkialle. »Missä on sisäl- sisäistetään henkilökohtaisessa identiteettinäkö- tö?» kysytään. Kokonaisuudessaan raportti on tavan- On siis selvää, että koko kansa, vauvasta vaa- omaista lätinää tulevaisuuden haasteista ja mah- riin ja pääministerin konginvartijaan, ymmärtää dollisuuksista yhdistää toisiinsa yhtä ja toista, viimeinkin sen, mitä raportin lähes neljälläsadal- jotta saataisiin kolmatta, ensimmäistä ja toista la sivulla oikein yritetään sanoa: me ollaan kaikki uhraamatta. koulu- ja koulutusjärjestelmään arvokkuuskasva- Kestävän kehityksen mallissa Himasta sanotaan tus sopii »integroida» jo siksikin, että (professo- professoriksi pitkin matkaa, tiivistelmiä myöten. Kaikki alansa ylin opettaja ja toisaalta myös arvonimi. On verkostoi- tällaisen varassa.. AVELIN Suomen juttu, vanha tuttu Jouni Avelin on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen ilonpilaaja. olisi paremmin eikä mikään huonommin. ri) Himasen mukaan itsensä arvokkaaksi kokeva Lisäksi professoriksi Pekka Himasta sanoo pro- näkee myös muiden ihmisten arvokkuuden. Kehän tuloksena olisi »ar- keakouluissa »professori» on vokas elämä» (jälleen). »Kankkulan kaivossa», vastataan kulmassa». Se fessori Pekka Himanen. Himasen omilla nettisivuilla- Koska arvokkuus on hyvä juttu, se on kytket- kin häntä tituleerataan professoriksi, vaikka Anu tävä myös vahvuuksiin (eikä siis heikkouksiin). Maail- Koska Himasella ei moista virkaa ole, on päätel- makin pelastuisi. Hyvähän se on tulevaisuuttaan pondeerata miskunnalle ja siten Suomellekin. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että märtää, että Katainen on pyytänyt »professori ihmisen on löydettävä »oma merkityksellinen Himasta» tutkimustyöhön hallituksen tulevai- juttunsa elämässä». Silfverberg ja Johanna Vehkoo kyselivät titte- Monenlaisesta hyvästä tunnettuun suomalaiseen lin perään Long Playn jutussaan jo alkuvuodesta. . Koristeena on ihan mukavasti erilai- niinku arvokkaita. tävä, että joku on jossakin myöntänyt hänelle tämän arvonimen. Eivät menneet hukkaan nämäkään se, että »arvokas elämä» voisi olla »se juttu» ih- lantit. Ihmisen on »uskottava it- suusselonteon tueksi. sia käppyröitä ja eettisenä oivalluksena esitetään Tattis, Jyrki. Lisäk- manen voi tituleerata itseään korrektisti tohtorik- si (professori) Himanen muistuttaa: »Et ole sama si, joka hän tosiaankin on. tunnainenkin poiminta raportista on väistämättä Koska pääministeri Jyrki Katainen aneli julki- myös yleinen ja kuvaava: »Pohtimatta kulttuu- sesti, että »toivottavasti mahdollisimman moni rin, informationaalisen ja inhimillisen kehityk- lukee Himasen raportin», on kai kohtuullista tart- sen välistä vuorovaikutusta emme voi ymmärtää tua kainosti pumaskaan. suuntauksia, jotka ovat yleisten kehitysproses- Hattu, pipo, sombrero tai sien takana jossakin tietyssä muu päähine kädessään nöy- yhteiskunnassa tai globaalis- ränä teoksen avaava tosin joutuu pysähtymään jo kirjoittajaluettelon kohdalla: Kuuden professorin lisäksi myös Pek- Me ollaan kaikki niinku arvokkaita. Samassa yhteydessä annetaan ym- tensa. Valtiokin voi tehdä paljon, Manuel Castellsin toimittama Kestävän kehi- jos se tekee sen oikein. Sikäli kuitenkin aika ovelaa, että sa- – siellä missä tilaustyöhön satsatut hynätkin. Tämä Sivulla 11 pääministeri Kataisen sanotaan kut- tarkoittaa muun muassa sitä, että koska ihminen suneen »professori Himasen» ajatustenvaihtoon on arvokas, hänen on tajuttava oma arvokkuu- syksyllä 2011. ALEKSI JALONEN 18. kuin virheesi», koska ilmeisesti edellinen lause ehti jo unohtua
Kulttuurivihkot 6?|?2013. 20 työväenkirjallisuuden väheksytty puurtaja 23 kirjoittamisen ohjaajan neuvo aloittelijoille: »HYPÄTKÄÄ SUORAAN AVANTOON» 25 kirjallisuus etsii kadonnutta jälkeä KIRJALLISUUS 28 käpykaartiin värväydyttiin monenlaisista syistä 30 informaatioteknologiasta kirjallisuuden kentälle 34 RAKKAUDESTA IIRIIN 38 Kilpailu kielestä MAASTA- JA MAAHANMUUTON AJALLA 40 Språkförsvaret puolustaa monikielisyyttä 19
Kaikista kolttosistaan hän kärsi suunnatonta häpeää, pahinta kahdesta sota-aikana saamastaan sukupuolitaudista. Moni tuntee Kallen suvun henkilöt ja vaiheet paremmin kuin omansa. Niiden yli nousee miehen häpeä. Köyhyydestä aiheutuneet traumat ja kotikylän tyttöjen ylenkatse seurasivat häntä läpi elämän loppuun asti. Hän kirjoittaa päättäneensä kuuden ensimmäisen kirjan jälkeen, ettei enää ikinä koske Päätalon kirjoihin. Kallen kirjojen erikoisiin piirteisiin kuuluu nimenomaan hänen tapansa ruoskia itseään ja tuoda heikkoutensa avoimesti kaiken kansan luettavaksi. Työn tuntee omassa kropassaan, se menee luihin ja ytimiin aivan konkreettisesti. 39 romaanistaan 26:ssa hän myös esiintyy omalla nimellään. Tänään omaelämäkerralliset romaanit ovat muodissa. Vasta armeijaan lähdöstään alkaen vuoden 1939 viimeisinä päivinä hän alkoi käyttää mukaan tulevista henkilöistä keksittyjä nimiä. Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013 Mies ja hänen häpeänsä Kalle Päätalo kirjoitti 39 romaania ja kolme kertomuskokoelmaa. On siinä traaginenkin puoli. Helsinkiläisen Ritva Ylösen Tervaksinen toteemi tarkastelee juuri Iijoki-sarjan vastaanottoa. Kalle jos kuka oli työläiskirjailija, vaikkakaan ei poliittisessa mielessä. Niin paljon ulkoisia vastuksia ja omia töppäyksiä piti kokea uudelleen menestyksen päivinä. Kirjojen voima on niiden hitaudessa. Elämänsä jälkimmäisen puoliskon Kalle eli mielessään uusiksi ensimmäisen. Enimmillään kirjoista otettiin 100 000 kappaleen painoksia. 20. Hän toimi kirjailijana yli 40 vuotta, tuotti paksun romaanin aivan alkuvuosia lukuun ottamatta joka vuosi ja kirjoitti lähinnä omasta elämästään. Hitaus on voimaa Oikeat ihmiset, oikeat tapahtumat ja se, mistä Kallea on eniten moitittu, kerronnan hitaus, tekevät viitseliääseen lukijaan sen voimakkaan vaikutuksen, mikä selittää hänen valtaisaa suosiotaan. Vuonna 1971 aloitettua omaelämäkerrallista Iijoki-sarjaa hän kirjoitti yli 25 vuotta. Marraskuun alussa ilmestyi ensimmäinen väitöskirjatasoinen Päätalo-tutkimus. teema – XXX teema – kirjallisuus Työväenkirjallisuuden väheksytty puurtaja Teksti Kai Hirvasnoro Kalle Päätalo kirjoitti 26 romaania omasta itsestään. Hän joutui ottamaan vastuun perheen elatuksesta vähän yli 10-vuotiaana 1930-luvun pulavuosina ja oli esikoisromaanin Ihmisiä telineillä (1958) ilmestyessä jo nelikymppinen. Enää kriitikotkaan eivät voineet menestyskirjailijaa sivuuttaa. »Ei sillä, että teokset olisivat olleet tylsiä. Kallen lisäksi omilla nimillään romaanisarjassa esiintyvät kaikki muutkin henkilöt kuudessa ensimmäisessä osassa. Iijoki-sarjassa hän kertoi Kalle Päätalo -nimisen miehen elämän ensimmäisestä puoliskosta. Vauraudestaan ja arvostuksestaan hän ei näytä osanneen nauttia missään vaiheessa. Useimmissa muissakin kirjoissaan hän kirjoitti pitkälti itsestään, vaikka päähenkilön nimi vaihteli Ihmisiä telineillä -romaanin Mauno Joensivusta Nälkämäen Matti Liekoon. Siinä hän kuvaa joutuneensa ensimmäisellä yrityksellä jättämään Iijoki-sarjan kesken saamiensa fyysisten oireiden vuoksi. Lukijoiden vaatimuksesta hän täydensi sarjaa myöhemmin lisäosalla, joka kertoo rakastettujen henkilöiden myöhemmistä vaiheista. Kalle Päätalo ki rakennusmestarina matkatöissä ollessaan lapsen toiselle naiselle. Yksi syy Kallen ponnisteluun lieneekin halu »näyttää niille». Ennen ensimmäistä romaaniaan hänellä oli noin 25 vuoden kokemus »tavallisista» töistä ja lisäksi viidestä vuodesta armeijassa. Kalle kertoo, miten oli lapsena »korttipirun kelkassa» ja varasti rahaa selvitäkseen veloistaan. Ylösen mukaan kirjallisuuskäsitykset muuttuivat ja kritiikin normit kuitenkin väljentyivät 1980-luvulle tultaessa. Jälleenrakentajasukupolvea tutkiva Jenni Kirves (entinen Janatuinen) luki Iijoki-sarjan ja kirjoitti Päätalosta vuonna 2005 ilmestyneen kirjan Miehenkuva – Kalle Päätalon perintö. Hän saa lukijoissaan aikaan jopa fyysisiä reaktioita. Ensimmäistä vaimoaan hän petti jopa vuokraemäntänsä kanssa kotonaan ja te- KUVA : GUMMERUS kirjallisuuden erikoisimpia hahmoja. Lisäksi media nosti Kalle Päätalon ilmiöksi ja lukijoiden fanittamisen kohteeksi. Aiemmin häntä oli kiitetty vain Koillismaan menneen ajan elämänmenon ja työmenetelmien kuvauksesta sekä rikkaan murteen tallentamisesta – siis kansatieteellisistä ansioista. Kalle Päätalo (1919–2000) on suomalaisen Painosten kuningas ja ilmiö Kriitikot eivät Päätalon tuotannosta pitäneet, mutta lukijoidensa parissa hän oli enemmän kuin kirjailija – ilmiö. Ilman vahvaa eläytymisen kykyä hän ei olisi voinut palata vuosikymmenten takaisiin muistoihinsa niin elävästi kuin teki. Norjalaisen Karl Ove Knausgårdin kuusiosainen Min kamp (Taisteluni) on ollut arvostelu- ja myyntimenestys myös Suomessa. Kallen eläessä hänen kotiseudullaan Taivalkoskella aina heinäkuussa järjestettäville Päätalo-päiville tuli tuhansia vieraita. Juuri perusteellisuuden kautta Kalle synnyttää kirjoittamastaan vielä vahvempia mielikuvia kuin pelkkä teksti oikeastaan mahdollistaisi. Köyhyys, työteliäisyys ja kova pyrky elämässä eteenpäin ovat sen kantavia teemoja. Sarja alkaa Kallen varhaisimmista muistoista ja sen piti päättyä ensimmäisen romaanin saamaan vastaanottoon. Näyttelijä Peter Franzen muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan kahdessa romaanissa, ja viimeisimpänä faktaa ja fiktiota itsestään on sekoittanut ja sepittänyt Jari Tervo. Sarjan ilmestymisajan kritiikit, lehtikirjoitukset sekä Päätalon saamat lukijakirjeet kertovat aluksi syvästä railosta kansan ja asiantuntijoiden välillä. Jo 1960-luvulla hän nousi Suomen myydyimmäksi kirjailijaksi teoksellaan Viimeinen savotta. 1980-luvulla hän nousi niin suureksi ilmiöksi, että kriitikoidenkin oli hyväksyttävä tämä kansan sankari. Aikuinen Kalle oli mustasukkainen, mutta se ei estänyt häntä itseään seurustelemasta välirauhan aikana useiden naisten kanssa yhtä aikaa
Samaan aikaan Westön kirjassa parhaimpiinsa pukeutunut nuoriso kulki pitkin Esplanadia ravintola Opriksen perhoslamppujen alle. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. Omat evväät ollu palajasta leipää», puhuu muuankin mies. Tärkeimmät ruokailuvälineet olivat lusikka ja tuppipuukko, johon jääneet rasvat savottamiehillä oli tapana kuivata niskahiuksiinsa. Uskon, että samanlaisia huonouden tuntoja ovat kantaneet tuhannet miehet pystymättä muotoilemaan niitä sanallisesti. Työväenliike nosti uudelleen päätään. Heidätkin on yllättäen tilitetty kesken uiton ja he ovat matkalla puolestaan Sarakylään samoin ajatuksin kuin Mustan Lumperin johtama joukkio. Hän osoitti, että suoranaisesta köyhyydestä ja monin tavoin epäkelvosta miehestä oli mahdollista nousta Tampereen suurimmaksi veronmaksajaksi, kunniatohtoriksi ja professoriksi asti sitkeällä uskolla omaan tekemiseen ja päämäärän saavuttamiseen. Näiden ääripäiden välissä oli Väinö Linnan Pentinkulma, jossa työväki keräili uudelleen itseään hävityn sisällissodan jälkeen. Eläydyin Päätalon maailmaan niin intensiivisesti, että jouduin nukkumaan pipo päässä ja hanskat käsissä, kun elimistöni kuvitteli viettävänsä yötä Kallen lailla kylmän savottakämpän lattialla.» Kansan terapeutti Päätalosta puhutaan usein kansakunnan terapeuttina eikä syyttä. Nuoressa Suomessa asui 1920-luvulla monta kansaa. 21. Ei, puhutaan sitten työn tekemisen määrästä hänen kirjoissaan tai työn kuvaamisen havainnollisuudesta ja intensiteetistä. Mökille jäi vain muutamia leipiä vartaaseen eikä pölyvää jauhoja. Viimeisessä kertomuskokoelmassaan Kannaksen lomajuna on vielä kolme Iijoki-sarjaa täydentävää kertomusta, joten oikeastaan maailman pisimmässä romaanissa on 27,5 osaa ja lähes 18 000 sivua. Se oli vuosi, jolloin Päätalot ostivat Kallioniemen ja ryhtyivät rakentamaan sen rantaan yhden pikkuruisen huoneen ja pienen keittiön kokoista mökkiä. Taivalkoskella tukkilaisten 1920-luvun alun lakko oli ennen kokematon tapahtuma. 21. Kertomuskokoelman Mustan Lumperin raito niminovellissa neljä miestä ja poikanen hoippuvat väsymyksestä pökiöinä eteenpäin metsätaivalta. Kärsin Kallen kanssa metsätyömaiden pakkaset ja nälän. Poikanen näkee kävellessään unta. Eletään 1930-luvun pula-aikaa. Kallen äiti Riitu keitti rannassa puurot ja kahvit, kun Herkko, Hiltu-Jakki ja Lesken Kustu nostivat hirsikerran poikineen. Hän ehti olla myös apumiehenä rakennuksilla ennen kuin meni 20-vuotiaana vapaaehtoisena armeijaan. Vankileiriltä vapautuneet Akseli Koskela ja kommunisti Siukola totuttivat itseään metsätyöhön nuoruuden voimansa menettäneinä. Neljä vuotta myöhemmin laiva toi Helsinkiin jazzin. Salissa odottivat mankeloidut ja silitetyt pöytäliinat, säihkyvät kristallilasit ja välkkyvät pöytähopeat. Livojoen uitossa on tehty 20-tuntisia työpäiviä. Vanahin vasta rippikouluikänen ja sehi tytär. teema teema – kirjallisuus – XXX tai huonoja. Juntturoiminen puulaakin isoja herroja vastaan koettiin vahvalla lestadiolaisalueella maailmanlopun enteeksi. Kun puhutaan työn kuvaamisesta suomalaisessa kirjallisuudessa, ei kukaan pääse lähellekään Kalle Päätaloa. Hän on koskessa ja kävelee siksakkia väistelläkseen veneitä. Maailman pisin romaani Iijoki-sarja on maailman pisin romaani. Kalle piti päänsä, luki ja opetteli kirjoittamaan ja nousi todellisten vaikeuksien kautta voittajaksi. Ajatellaanpa Kjell Westön kuvausta vuodesta 1922 romaanissa Missä kuljimme kerran. Syynä oli pikemminkin niiden taipumus herättää herkässä lukijassa hyvin voimakkaita reaktioita. Kalle oli pitkälle 1950-luvulle pätkätyöläinen. Iijoki-sarjassa Kalle hyppää noiden vuosien yli Nälkämäkeen viittaamalla. Virallisesti siinä on 26 osaa ja 17 000 sivua. Yksi Suomi, monta Suomea Itse näen Iijoki-sarjan Väinö Linnan Pohjantähteen vertautuvana mestariteoksena. Etelä-Suomessa oli siinä ajassa jo tehty ja hävitty vallankumous. Mustan Lumperin johtama miesraito hoippuu eteenpäin, mies vuorollaan nukahtaa kävellessään, törmäillään puihin ja kaadutaan rähmälleen. Se on yhtä pätevä yhteiskunnan muuttumisen kuvaus ja muistuttaa, miten monenlaisissa todellisuuksissa Suomessa elettiin viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla. Heidät on yllättäen tilitetty kesken uiton Sarakylässä ja nyt lähdetään pohjoiseen yrittämään Simojoen uittoon, jos vielä tienaisi jauhosäkin hinnan ennen heinäntekoa. Sen ajan pätkätyöläisten ahdinkoa hän kuvaa esimerkiksi Kunnan jauhoissa, jossa nälkäiset miehet odottavat luponmakuussa uiton alkamista: »Mulla on yksitoista lasta ja akka parasta aikaa tiinennä. Miehelle itsensä toteuttaminen oli sallittu vain olemalla »miestä parempi» työmies. Mukaan on kuitenkin laskettava vielä sarjaa edeltävä vankileirikuvaus Nälkämäki, unohdettu sotakirjallisuuden klassikko, jossa kirjoittaja kertoo kahdesta vuodestaan Kannaksella sijainneen Siiranmäen vankileirin talousaliupseerina. Juuri nämä kuusi ensimmäistä kirjaa, Kallen lapsuuden kuvaus, tekivät vaikutuksen ihan fyysiselläkin tasolla. Vangit olivat suomalaisia rikollisia ja rintamakarkureita, eivät poliittisia. Kalle unelmoi lapsesta asti kirjoittamisesta ympäristössä, jossa mitään ei halveksittu niin kuin kirjoja, mölläreitä. Vähän ennen Simojokea vastaan tulee toinen miesraito. . Kohtaaminen metsässä kuvaa sen ajan pätkätyöläisten epätoivoa. Elämänsä ensimmäisen 40 vuoden aikana hän ehti olla monessa työssä, joskus lähinnä ruokapalkalla, joita kaikkia kuvaa kirjoissaan; jätkänä vauraammissa taloissa potunkaivuussa ja heinänteossa, hevosen kanssa tietyömaalla maata ajamassa, monia keväitä uitoissa ja talvia savotoissa. Päätalo pystyi puhumaan hiljaisen miehen puolesta vähän samalla tavalla kuin lavatansseissa Toivo Kärjen säveltämät Reino Helismaan sanat puhuvat, kun omia sanoja sille ihanalle tanssipartnerille ei löydy
Kalle istuu maantien varressa ja on kuulevinaan matalasti puhuttua outoa kieltä. Kalle Päätalon Iijoki-sarjan erityinen voima on saada lukija eläytymään historiallisiin tapahtumiin niin kuin selkosen kansa sen aikanaan koki. IsäHermanni tietää, että se on myöhäistä, Romppanen on jo ostettu melkein tyhjäksi. »Miten se pieni Puola-riepu pärjejää jättiläisen kansa», suree Kallen äiti Riitu ja toimittaa lapsia Romppaseen ostamaan kahvipööniä ja sokeria ennen kuin ne menevät kortille. Sitten myös Neuvostoliitto marssii Puolaan. Kalle Päätalon lukijoille tämä ei ollut uutinen, sillä jo Loimujen ajassa. Kuljettajien vastaukset kysymyksiin ovat vältteleviä. Sitten Tšekkoslovakia joutuu Hitlerin painostamaksi. Vain lähivaloilla ajavia kuorma-autokolonnnia alkaa poikkeilla öisin kahville Inkeelle. Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013 Nuori Kalle Päätalo kuului Hitleriä naiivisti ihaileviin, koska tämä oli poistanut maastaan työttömyyden ja järjestänyt vuonna 1936 häikäisevät olympialaiset. »Venäläiset pelkäävät Saksan pöyhistyvän liikaa. Aina Suojeluskuntaan vihamielisesti suhtautunut Hiltu-Jakki on mennyt sotaa edeltävinä viikkoina hiljaiseksi. 22. Mie tiijän, pojat, mittystä sota ollah.» Jeru oli taistellut ensimmäisessä maailmansodassa tsaarin armeijassa ja paennut sitten Suomeen Venäjän vallankumousta. teema – XXX teema – kirjallisuus Sodan synty yksityisenä kokemuksena Teksti Kai Hirvasnoro Miten kansa koki historian suuret tapahtumat. Historioitsija Teemu Keskisarja kertoi viime vuoden syksynä ilmestyneessä kirjassa Raaka tie Raatteeseen, että venäläiset etenivät nopeasti Suomussalmelle, koska heillä oli suomalaisia oppaita. Nyt kiisteltiin siitä, syttyykö sota vai ottiko Saksa vain Tshekkoslovakian suojelukseensa. Nuorten miesten intoilu paisui sellaiseksi, että Kiestingin Karjalasta Jokijärvelle paennut Jeremias Rinnemaa joutui toppuuttelemaan: »A elekeä työ nuoret miehet poajiko sovasta nuin kepehin mielin! Sotta ollah kauhie paikka. Mielipiteitä vaihdettiin Jokijärven suurimman talon Romppasen pirtissä usein postia odotellessa. »Siinä se oli taas Hitlerinvala! Tarkotan mitä se viimme syksynä lupasi niin hövelisti ja pyhästi Enklantin pääministerille», pääsee Hiltu-Jakki noitumaan. »Aukasi Talliinin Joopi nyt semmosen savotan, että sai ainaski yhden vihamiehen», hän nyt puuskahtaa. Englanti ja Ranska julistavat Saksalle sodan. Sanojen optimismi on vain näennäistä. Kalle oli tähän aikaan metsänraivauksessa, mutta työmaa lopetettiin muutama päivä myöhemmin Saksan hyökättyä Puolaan. Roomulla kuljetetaan hiljaisia miehiä itään vieviä autoja ja hevoskuormastoja Öisin kuuluu jyrinää ja taivaanranta punoittaa. Etupiiri sittenkin lähellä Inkeen työmaalla muurari Pauli Halkola puhuu vaivihkaa Kallelle asioita, joita tämä ei ajan yleisessä ilmapiirissä ole koskaan ennen tullut ajatelleeksi. Hyvä esimerkki tästä on vuonna 1976 ilmestynyt Loimujen aikaan, jossa Kalle todella pitkällä valotuksella kertoo talvisotaan johtaneiden tapahtumien lähestymisestä vuodesta 1938 lähtien. »Minkä perkeleen rauhan», älähtää Kallen vaikeiden poikavuosien hyväntekijä, vasemmistohenkinen Hiltu-Jakki. Kallen ja isä-Herkon halkosavotta keskeytetään ja heidät viedään Romppasensalmeen roomumiehiksi. Mieliala on vielä optimistinen: »Paskan sotia tästä kehittyy. Pirtissä Koston viisaaksi kutsuttu Heikki Inget ennustaa, ettei Saksa tyydy Puolan valloittamiseen. Pian reserviläisten lähdettyä uutisissa kerrotaan Neuvostoliiton vaatineen Suomelta sotilastukikohtia käyttöönsä. Elokuun loppupuolella 1939 jopa Hiltu-Jakilta loppuivat sanat Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen jälkeen. Autojen valoissa ketään ei näy, mutta aina pimeydessä hän vapisee kuin kuumeessa. Onea olo pimeässä metsässä Kallen oneaa tunnetta lisäävät voimakas mielikuvitus ja syysiltojen pimeys. Neuvostoliitto ehdottaa neuvotteluja Baltian maille ja myöhemmin Suomelle. Samperlaini kerjejää sotaa Kalle lähtee liikkeelle syyskuusta 1938, jolloin kriisi Euroopassa näyttää laukeavan Englannin pääministerin Neville Chamberlainin kuuluisiin Saksan-terveisiin rauhasta meidän ajaksemme. »Ei Suomi. »Siitä haiskahtaa suuret suunnitelmat, kun Hitler sano puheessaan, että ei ota päältään sotilastakkia ennen kun on voittanu täyvellisesti». Mutta Venäjä pelkää, että jotkut suurvallat voivat tulla Suomen kautta», Pauli sanoo ja varoittaa puhumasta »tässä hengessä» linnoitustöistä toisten kuullen. Mitä muuten vasten ne oisi menneet Puolaan», analysoi Huttulan Eino. Menee vain näissä reservihommissa hukkaan hyvää pöllintekoaikaa». Perääntyvät suomalaiset polttavat talot Suomussalmen pohjoisosissa. »Nyt alkoi jo tuntua siltä, että emme sittenkään asuneet tarpeeksi kaukana suurvaltojen etupiireistä», Kalle kirjoittaa. Linnoitustyöt kannaksella ovat saattaneet venäläiset epäluuloisiksi eikä rajalta Pietariin ole kuin 30 kilometriä. Talliinin Joopille uusi vihamies Sitten tulevat Mainilan laukaukset ja talvisota alkaa. Työkaveri toisensa jälkeen haetaankin työmaalta ylimääräisiin kertausharjoituksiin eivätkä he enää palaa. Kalle vänkää, ettei Suomi haudo hyökkäystä Venäjälle. Kalle on syksyllä 1939 viimeisessä sotaa edeltävässä työpaikassaan rakentamassa kansakoulua Inkeen kylään. Rakennusmestarin radiosta kuunnellaan uutisia. Ensimmäisenä YH-kutsujen jälkeisenä lauantaina Taivalkosken kirkonkylä on mustanaan sotilas- ja suojeluskuntapukuisia miehiä. On helppo kuvitella, että juuri näin hänen kuvaamansa ihmiset kokivat sodan lähestymisen, vaikka kriisi oli aluksi kaukana metsämökin asukkaan tajunnasta. Suursodan läheneminen Euroopasta kohti Koillismaata on malliesimerkki Kalle Päätalon taidosta yhdistää yleiset tapahtumat yksityiseen kokemukseen. Useimmat miehet olivat suojeluskuntalaisia ja Saksaan suhtauduttiin myönteisesti. Huhutaan metsästysreissulla nähdyn outoja kulkijoita ja venäjää puhuvia miehiä. »Sovan ja vielä helevetin ison rytinän se Samperlaini tuolla meiningillä kerjejää. Kyseessä on tärkeä väylä Suomussalmen rintamalle, mutta siltaa salmessa ei ole. »Perkele Sekkoslovakia on nyt niin hyvässä suojeluksessa, että siellä määrejää Hitleri mitä tehhään», Jakki ärähtää. »Haiskahtaa suuret suunnitelmat» Vasemmistohenkinen Hiltu-Jakki oli vähemmistössä kotikylässään. Miehet tekevät joukoittain »parannuksia». Tietää sen, kun laista leuhaketta alakaa issoin valtakuntiin pääpamput pokkuroija, että entistä enemmän sen perhosparran vallanhimo kasvaa ja nousee päähän»
Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. Kalle Päätalo itse lähti vapaaehtoisena armeijaan joulukuun lopussa. teema teema – kirjallisuus – XXX Hiltu-Jakki sanoo, että he tulivat »synkkäin syönmaihen yli, koska Kijannan kommunistit opastivat.» »Niitähän lappo sillon pulavuosina jos kuinka helevetin paljo isonpilikotuksen taakse. 23. Myös jokijärveläiset joutuivat evakkoon. . Muutamista kylistä meni miehet lähes sukupuuttoon. 23. Joskus tuntui raju nykäisy selkärangassa, kun havujen alta näkyi vain yksi saapas, jonka parina oli paljas, katkennut tynkä», Kalle kirjoittaa niiden joulukuisten öiden tuntemuksistaan. Lavalta näkyy sojottavia jalkapareja ja jopa kokonaisia alavartaloita. Kalle Päätalo saa lukijat eläytymään historiallisiin tapahtumiin siten kuin selkosten kansa ne koki. Tässä nyt nähhään seuraukset, kun Suomen herrat pistivät jätkän niin ahtaan etteen sillon Vinhuvuutin aikana! Eipä ole viimme vuosina, kun on ollu työtä ja leipää, ollu rajalla issoa vilskettä. Ainakaa ittää kohti menijöistä.» Nyt idästä alkaa tulla myös paluukuormia. Vähitellen näihin kuormiin tottui, mutta »joka kerta kuitenkin ruumiitten näkeminen kouri rintaa, etenkin kirkkaina kuutamoöinä, kun kaatuneitten repeilleistä vaatteista erottui niihin imeytynyt veri
Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. teema – XXX teema – kirjallisuus Kirjallisuus kantaa kadonnutta jälkeä Teksti ja kuva Tuulikki Poutiainen 24
teema teema – kirjallisuus – XXX »Kuka päättää onko jokin tekosistani muuttanut jonkun ympäristöä rumaksi?» Kirjallisuusväki kokoontui syksyiseen Joen- suuhun pohtimaan luontoa ja historiaa. Sali oli täpötäynnä Itä-Suomen yliopistossa, kun professori Helmi Järviluoma avasi järjestyksessä neljännentoista Joensuun kirjallisuustapahtuman. Yleisökeskustelussa nousi odotetusti esiin nykypäivän patriotismin nousu. Järviluoma lainasi psykoterapeutti Marja Saarenheimoa, jonka mukaan jotkut ovat herkempiä aistimaan kipujälkiä kuin toiset. Tarvitseeko jokainen sukupolvi kauhun syvänteensä, Kolbe kysyy. Lauantaina olivat äänessä kirjailijat. Tänä vuonna aiheena oli Jälki kirjallisuudessa ja toisissa taiteissa. Sebaldin romaanissa Austerlitz kuvatuista »kipujäljistä»: ne kulkevat lukemattomina hienoina jälkinä läpi historian ja konkretisoituvat esimerkiksi kuolleiden juutalaisten esineissä. Kolben mukaan kansallisromantiikan vaikutusvaltainen hahmo Runeberg sai serbialaisesta runoudesta keskeisiä vai- kutteita. Kolben mukaan kaikki eivät rinnastuksesta tule pitämään, mutta kuvaili Serbiaa Suomen sielunvelivaltioksi ja puhui kahden valtion kansallisten kertomusten yhteisestä maaperästä. G. Monologissa puhuttiin kahdesta korpista, ajatuksesta ja muistista. 25. Tapahtuma järjestettiin tuttuun tapaan erillisinä tutkijoiden ja kirjailijoiden päivinä. Toki jäljet herättävät muitakin tunteita kuin melankoliaa, Järviluoma totesi ja jatkoi, että meistä jokainen jättää jonkinlaisen jäljen: joillekin siitä tulee suoranainen pakkomielle, ja jotkut tutkivat historian jälkiä innostuksen vallassa. Tutkijan jälki – mennyttä ja tulevaa etsimässä Historian professori Laura Kolbe pohti kansallisia kertomuksia ja erityisesti Suomen ja Serbian nationalismien historian yhteisiä piirteitä. Nämä korpit kiersivät ja kaarsivat kirjallisuuspäivien puhujien aiheissa, jotka eivät olleet vailla historiallisia tai henkilökohtaisia kipujälkiä. Historioitsija ja tietokirjailija Teemu Keskisarja puhui miehitetystä Viipurista vuonna 1918. Sunnuntaina taiteilijat ja tieteili- jät kerääntyivät paneeliin ja näyttelijä Taisto Reimaluoto sekä muusikot Tuomo Kuurre js Tomi Rikkola esittivät Saarikosken runoihin perustuvan monologin Kuu on linttaan kävelty kengän korko. Perjantai 13. Niinpä kärsimysten ja voittojen myyttisessä kertomuksessa on samankaltaisia piirteitä. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. Jäljelle jääneissä dokumenteissa teloituksille annetaan vain pieni sija, mistä Keskisarja päättelee, ettei teloitus ollut valkoisille teloittajille itselleen iso eikä varsinkaan traumaattinen asia. Hän kuvaili Viipuria kadonneeksi kaupungiksi, joka ei koskaan ole tarkasti jäljiteltävissä: »Viipurin kaipaajatkin käyvät vähiin.» Keskisarja kuvailee tutkimusaihettaan: »Tahdoin piirittää Viipuria 1918 ja kertoa sen ihmisistä.» Millainen on draama, johon kuuluu kuolemanpelkoa ja väkivallan vyöryä. Järviluoma puhui W. Keskisarja kertoo »Suomen historian pahimmasta joukkoteloituksesta» ja ruumiiden ryöstöistä valkoisten valtaamassa Viipurissa. Keskisarja on juuri kuvaillut väkivaltaa psykoottiseksi, mutta kohahduttaa sitten väittämällä, ettei usko 25. Miten Viipurin valtaajat itse kokivat järjestämänsä terroristiset teloitukset. Molemmat taistelivat idän uhkaa vastaan länsimaisen sivilisaation puolesta. päivä omistettiin akateemiselle pohdinnalle, joka jakaantui historian ja ekokritiikin osioihin. Kolbe huomauttaa, että nationalismin sudenkuoppa on uskoa sen tarinaan, johon kuuluvat kultaajat, rappiot ja nousut
Kirjoittamisen puolustelu on pysynyt, vaikka sen syyt voivat nykyään olla toiset. Siinä missä alempiluokkainen nainen kirjoittaa kylästä, yhteisöstä ja perheen saamasta kohtelusta, ylempiluokkaisen naisen päiväkirjassa on keskiössä yksilö itse, hänen tunne-elämänsä. Ekokritiikin parantava vaikutus, pieni jälki maailmassa onkin Lehtimäen mukaan sen kyky lisätä ymmärrystä siitä, milla tavalla käsityksiä luonnosta rakennetaan, ja sitä voidaan pitää kirjallisuudentutkijan jättämänä jälkenä. Kirjoitusprosessi muodostui itsensä etsimisen prosessiksi. teema – XXX teema – kirjallisuus Käsi vapisi, kun raskaan työviikon jälkeen oli pidettävä kynää kädessä. Psykiatri ja kirjailija Joel Haahtela jäljitti romaaninsa Katoamispisteen kirjoitusprosessia otsikolla Ettei itse katoaisi. Näin se koskee kysymystä ympäristön tulevaisuudesta. Katoamispisteessä Haahtela jäljitti edesmennyttä kirjailijaa Raija Siekkistä, mutta kertoi katsoneensa Raija Siekkisen »peilistä» itseään. Dosentti ja kirjallisuuden yliopistonlehtori Markku Lehtimäki jatkoi Naukkarisen aloittamaa pohdintaa ja totesi, että esimerkiksi ilmastonmuutoksessa on paljolti kyse ei-inhimillisestä toiminnasta. tällaisesta jääneen syviä psyykkisiä jälkiä, väkivallan tekijän traumoja. Esteettisessä jalanjäljessä on kyse havaittavan ja koettavan ympäristön muutoksesta. Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013 määritteli sen minkä tahansa toiminnan esteettiseksi vaikutukseksi. Kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis pohtii harrastelijakirjoittajien joutuvan vielä tänäkin päivänä puolustelemaan kirjoittamistaan. Se ei ole helposti paketoitavissa inhimilliseen tarinaan tai realistiseen kerrontaan, Lehtimäki totesi. »Kahdeksantoista ikävuoden jälkeen ihmisen elämässä ei tapahdu mitään merkittävää», Haahtela siteerasi Antti Hyryä ja jatkoi: »Kirjoissani henkilöt ovat päättymättömällä matkalla, he yrittävät löytää itseään siinä onnistumatta.» Taustaksi Haahtela kertoi asuneensa ensimmäiset viisitoista ikävuottaan tuberkuloosiparantolan kupeessa. Parantola oli saari muun maailman keskellä, »välitila» josta kukaan ei ollut kotoisin. Kuolleita rääsyläisiä, kiellettyjä kysymyksiä, katoamispisteitä Lauantaina ääneen pääsivät kirjailijat. Ekokritiikki kysyykin, millä tavalla luonnon ”oma ääni” voi tulla esiin kirjallisuudessa. Hän pohdiskeli esteettistä jalanjälkeä ja 26. Lehtimäen mukaan esimerkiksi elokuvassa Metsän tarina kuvan ja todellisuuden suhde on ongelmallinen: digitaalisessa käsittelyssä kuvan pinta siistitään ja tarinallistamisessa eläimet inhimillistetään. Yleisen kirjallisuustieteen ja kotimaisen kirjallisuuden dosentti Anna Kuismin on tutkinut Suomen kansan kirjallistumista 1800-luvulla. Naisen kirjoittamista virsistä heijastuu puolustelu: kyllä naisenkin on saatava veisata ja ylistää. Jälki assosioituu helposti ekologiseksi jalanjäljeksi. Käsi vapisi, kun raskaan työviikon jälkeen oli pidettävä kynää kädessä. Kuismin puhui naisten kirjoittamista päiväkirjoista. Akateemisten päivien toisen teeman, ekokriittisen näkökulman aloitti Aalto-yliopiston varadekaani Ossi Naukkarinen. »Kuka päättää onko jokin minun tekoseni muuttanut jonkun toisen ympäristöä rumaksi?» Koska harvalla on globaalien vaikutusketjujen maailmassa mahdollisuutta käydä kauempana tarkistamassa »mitä tuli tehtyä», voi kirjailija Naukkarisen mukaan auttaa tuomalla kaukaisempia asioita lukijan kokemusmaailmaan. Haahtelan sanoin identiteetin kokoaminen on samastumiskohteiden etsimistä, ja kirjoittaminen on yksi tapa koota identiteetin horjuvaa, uudelleenhajoavaa systeemiä. Nämä ovat jälkiä kadotetusta ajasta, kirjoituksen löytymisestä ja siihen liittyneistä luokka- ja sukupuolieroista. Raija Siekkisen kuol-
Hän pelkäsi Siekkisen traagisen kohtalon osuvan omallekin kohdalleen. 27. Katja Ketun luonnehdinta kirjallisuudesta pätee myös tutkimukseen: kyse on sellaisten näkökulmien esiin nostamisesta, jotka olisivat muutoin jääneet kohtaamatta. Ala-Harja sanoo luottavansa fiktion lukusopimukseen. On joka tapauksessa kirjoitettava siitä mikä on mielessä ja mikä on tärkeää, eikä se Ala-Harjan mukaan ole sama asia kuin Jukka Petäjän esseen hahmotelma, jonka mukaan kirjailijat ovat »varastelevia harakoita». Kettu kertoi jo nuorena koululaisena kysyneensä kiellettyjä kysymyksiä. Kotkalaisessa pubissa Haahtelalle kaupattiin Raija Siekkiselle kuulunutta peiliä. Kääntäjät huomataan yleensä siinä vaiheessa, kun jälki on ongelmallinen ja häiritsevä. Paradoksaalisesti Katoamispisteen kirjoittamisesta tuli ratkaisu: Haahtela erotti sen millainen hän itse oli, erillisenä toisen kirjailijan identiteetistä. Kirjailijalla on sen vuoksi suuri merkitys niiden henkiin herättämisessä. Tuula-Liina Variksen mukaan kirjailijoiden läheiset usein löytävät itsensä teksteistä ja voivat alkaa vaatia kirjoittajaa vastuuseen. Kirjailija Riikka Ala-Harja kertoi heti alkuun, ettei ollut ilahtunut pyynnöstä tulla puhumaan romaanistaan Maihinnousu. Kivi oli hautausmaalla ilman kynttilää, Ollikainen kertoi, ja sen ympäröimä pimeys korosti unohdusta. teema teema – kirjallisuus – XXX Jotkut ovat herkempiä aistimaan kipujälkiä kuin toiset. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. . Kääntäjän suhde jälkeen voidaan tiivistää kirjailija Matti Mäkelän kysymykseen: haluaako kääntäjä jättää jäljen vai pysyä huomaamattomissa. Molemmat tutkivat jälkiä, dokumentteja, kadonneita tapahtumia ja herättävät henkiin jotakin mikä muuten unohtuisi maailman melskeessä. Romaaniin liittyy ikäviä jälkikaikuja: Ala-Harjan sisar loukkaantui julkisesti siitä, että romaanissa esiintyi leukemia-lapsi. Sen mukaan tapahtumat kaunokirjoissa ovat fiktiivisiä. Ehkä siksi että aseveljeys Saksan kanssa yritettiin unohtaa?» Katja Kettu pohti. Kulttikääntäjäksikin tituleeratun Kapari-Jatan Potter-käännökset ovat kuitenkin jättäneet jälkensä yleiskieleen. Ala-Harja ei omien sanojensa mukaan tee toisintoja, vaan kyse on »havaintojen raapimisesta ja tavasta ajatella eteenpäin». Myös kirjailija Katja Kettu on kiinnostunut mikrohistoriasta. »Ankeuttaja» ja »huispaus» ovat tuttuja ilmaisuja. Esimerkiksi suomalaisten vankileireistä Karjalassa ei olisi saanut pitää esitelmää. Kirjailija Aki Ollikainen kertoi jäljestä, jonka häneen jätti nälkävuosiin kuolleiden muistolle omistettu hautamuistomerkki. Kirjailijana ei kuitenkaan enää olla opettajainhuoneessa, jossa kielletään puhumasta, Kettu totesi. tua tulipalossa vuonna 2004 Haahtela oli itse tilanteessa, jossa koki olevansa kateissa itseltään, kirjoittaminen oli kutistanut maailman ympäriltä. 27. Kirjailija ei kuitenkaan voi olla vastuussa lukijansa tunteista. Hän kieltäytyi tarjouksesta. Tuula-Liina Varis kommentoi, miten kansakunnan virallisessa historiankirjoituksessa on taipumus olla korrekti ja sivuuttaa tai nähdä vähäpätöisenä tämän kaltaiset asiat. Sen sijaan jokaisella sankarihaudalla oli kynttilä. »Miksi nämä naiset olivat syntipukin asemassa. Sisar koki tulleensa ryöstetyksi, koska hänen lapsensa oli sairastanut saman sairauden. Kirjoittaessa luodaan Ala-Harjan mukaan omalakinen maailma, jonka viittaussuhteet tosimaailmaan eivät ole suoria. Tutkijat ja kirjailijat lähenivät kirjallisuustapahtuman aikana toisiaan. Vähitellen kypsyi ajatus: »Palauttaisin elämään jonkun näistä nälkään kuolleista rääsyläisistä.» Syntyi kiitelty romaani Nälkävuosi. Kääntäjä Jaana Kapari-Jatta osallistui kirjallisuustapahtumaan skypen välityksellä. Hän on käsitellyt esimerkiksi Lapin sotaa ja suomalaisia naisia, jotka lähtivät saksalaisten matkaan
Nyt minulle on näytetty muitakin korsun paikkoja ja kerrottu, miten asiat olivat. Joukkokieltäytyminen oli usein vahvojen yksilöiden ansiota. teema teema – kirjallisuus – XXX Käpykaartiin värväydyttiin monenlaisista syistä Teksti Virpi Adamsson Kuvat Veikko Somerpuro Tapio Koivukarin uusin romaani Käpykaartilaiset piirtää kuvan jatkosodan karkureista miehinä, joilla oli paljon menetettävää, mutta vähän puolustettavaa. Heillä oli vähän puolustettavaa ja paljon menetettävää. Kuten joku syrjäkylän ojankaivaja: hänelle oli luontevampaa ajatella, että tämä ei varsinaisesti ole minun hommani. He olivat valmiiksi ulkopuolisia. Jos tunnusti aatteelliset syyt, saattoi vankeutta tulla kaksi vuotta enemmän.Todellisuudessa motiivit olivat Koivukarin mielestä sekoittuneet. Poikkeuksiakin oli. Kirjailija pääsi tutustumaan yhteen piilokorsun paikkaan ja kuuli siihen liittyvän tarinan. Osa kansasta koki herravihaa ja asenne oli, että tuonne ei lähdetä. Esimerkiksi lähes nelikymppinen mies valitsi karkuruuden, vaikka oli talvisodassa hevosmiehenä ja ne hommat olisivat jatkuneet. Suureksi helpotuksekseni ajatukseni siitä, miten kyläyhteisö toimi palvelusta pakoilevien miesten kanssa, olivat oikeansuuntaiset.» Koivukari sijoitti teoksensa tapahtumat kuvitteelliseen Nihtamon kylään Rauman lähistölle. Toisaalta sota-ajan valinnat ovat niitä asioita, joista ei voi tietää ennen kuin ne joutuu kokemaan, pohtii teologin koulutuksen saanut kirjailija.. »Tekovaiheessa kysyin ehkä vääriltä ihmisiltä. Ei haluttu kokea sotaa uudestaan, sitä pelättiin. Kun taas toisaalla henki oli, että kaipa täytyy lähteä, kun kerran käsketään.» 28. Vakka-Suomen suojeluskuntapiirissä pakoilijoita oli huomattavasti enemmän kuin maassa keskimäärin. Menkööt itse, jos niistä niin kauhea hätä oli, ei tarvinnut työläisiä lähettää kuoleman kentille rikkiammuttaviksi.» Karkureiden rooliin asettuminen oli vaikeaa Koivukarille. Yhdellä miehellä oli todennäköisesti sotatrauma. Koivukari sai selkeän kuvan maanpuolustusvelvollisuutta pakoilleista miehistä; he olivat enimmäkseen yli kolmekymppisiä talvisodan veteraaneja ja perheellisiä miehiä. Moni uskoi jatkosodan alkaessa, että sota jäisi lyhyeksi. Taustalla saattoi olla maailmakatsomus, joka ei välttämättä ollut mitenkään pitkälle mietitty. »Ilmiö keskittyi muutamiin kyliin. Jostain saattoi jopa kuusi seitsemän äijää jäädä pois, ja muualla se jäi hajatapauksiin. Jossain kylässä joku tuumi, että tuonne ei muutoin lähdetä. Hän oli toiminut suojeluskunnassa ja joutunut talvisodassa sotavangiksi, eikä henkinen kantti kestänyt enää sotimista. K un kirjailija Tapio Koivukari ryhtyi kirjoittamaan käpykaartilaisista, hän löysi nihkeästi tietoa aiheesta. Käpykaartilaisuus on asia, joka puhuttaa vieläkin. Tarina perustuu osittain dokumenttilähteisiin. Teoksen valmistuttua Koivukari on saanut runsaasti yhteydenottoja. Siinä oli taustalla jostain syystä asenne, että tämä uusi sota on väärin.» Koivukari uskoo yhteisöstään jollain tavoin syrjäytyneiden ihmisten olleen alttiimpia tekemään tällaisia ratkaisuja. »Väitän monen ajatelleen, että tämä uusi sota ei enää ole se, mihin halutaan osallistua. »...hän ei lähde kyllä enää itseään tapattamaan ja ruumiita kuskaamaan vain siksi, että isot isännät saavat pitää kaikki maansa ja herrat kartanonsa ja automobiilinsa. Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013 Karkuruuden moninaiset syyt Koivukari perehtyi kirjoittaessaan suojeluskuntapiirin kenttäoikeuden pöytäkirjoihin. Hän kertoo kasvaneensa velvollisuudentuntoiseksi. Jatkosodan alkaessa palvelukseen kutsutuista miehistä noin 1500 ei noudattanut kutsua. Hän arvelee monen tarkoituksella ilmoittaneen syyksi pelon. Maalaisköyhälistön valinta Vakka-Suomen suojeluskuntapiirin karkurit edustivat pääasiassa maalaisköyhälistöä. Käpykaartilaiset-kirjan Einari Takavainio uskoo, että mitä useampi jättää menemättä sitä nopeammin rauha tulee. Petroskoin radiossa oli sanottu, että sodan syttyessä Neuvostoliitto miehittää Suomen kolmessa viikossa
Käpykaartilaisilla oli vähän puolustettavaa ja paljon menetettävää Virkaintoinen nimismies Tapio Koivukarin kirja alkaa nimismies Ruuben Tammivaaran sanoilla: »Melkein itkin ilosta tajutessani, että nyt oli alkamassa uusi sota». Saksa hävisi sodan, Neuvostoliitto säilyi, eikä miehittänyt Suomea. »Suomalainen oikeistokin pysyi oikeusvaltion kannalla, eikä lähtenyt täysin rinnoin Aatun kohinoihin mukaan. Käpykaartilaisille löytyi myös ymmärtäjiä ja he saattoivat olla mökkiläisten suojeluksessa. Jos puoliso olisi lähtenyt sotaan, perhe olisi saanut sotilasavustuksen. Koivukarin kuvailema nimismies on virkaintoinen fennomaani, josta paljastui myös inhimillisiä puolia. Jonkun verran vaimoja haukuttiin suoraan, mutta oli myös eristämistä, yhteisöstä sulkemista. Heitä halveksittiin, vaikka naisilla ei juuri ollut sananvaltaa siihen, mitä miehet päättivät tehdä. Ei katsottu, ei tervehditty.» Miehet tekivät itse päätöksen sulkea itsensä yhteisön ulkopuolelle ja ryhtyä karkuriksi. 29. 29. Mitä kauemmin se kestää, sitä enemmän ihmisestä sukeutuu peto, kaikista hyvistä pyrkimyksistä huolimatta.» Vaimoja ylenkatsottiin Käpykaartilaisten vaimot joutuivat kärsimään miestensä valinnasta. Heidät olisi varmasti löydetty, jos tosissaan olisi lähdetty etsimään. Hänen mielestään lain noudattaminen vei suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin. hoitaa asiat laillisesti niin kuin kuuluu. Sivullisuudesta ja ulkopuolisuudesta tuli myös vaimojen osa. Toisille taas alkava sota oli poliittinen herrojen sota. teema teema – kirjallisuus – XXX »Sotaan lähtemisessä vedotaan ihmisen parempiin arvoihin: koti, uskonto ja isänmaa, siinä vedotaan uhrivalmiuteen, rohkeuteen ja velvollisuudentuntoon. »Senni oli jo huomannut sen, ettei hänellä ollut enää asiaa moneenkaan paikkaan, moni tuttu ihminen katsoi vastaan tullessaan suoraan hänen lävitseen. Tapio Koivukari arvelee tämän mahdollistaneen sen, että miehet saivat olla piilopaikoissaan suhteellisen rauhassa. Karjala haluttiin takaisin. Tammivaaralle talvisodan rauha oli epäreilu. Kirjan nimismies Sotilaskarkurin saappaisiin astuminen ei ollut helppoa velvollisuudentuntoiselle Tapio Koivukarille. Siinä mentiin kyllä karin ja rannan välistä.» . Omat miehet jättivät heidät pulaan ja samoin teki kyläyhteisö. Todellisuudessa sota päästää valloilleen ihmisen pimeän puolen. Hänelle lain noudattaminen oli tärkeää, vaikka lopputulos olisi ollut epäinhimillinen.» Kirjailija pohtii, että sota-aikana on lähdettävä siitä, että kaikkien on mentävä sotimaan. Nyt miehet läksivätkin metsään, ja heille piti toimittaa ruokaa. Senhän tähden meille kävi sitten loppujen lopuksi niinkin hyvin kuin kävi. »Kuvaan kirjassa erilaisia tunteita, joita uhkaava sota ihmisissä herättää. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. Kun hän astui osuuskaupan puotiin tavallisia ostoksia toimittelemaan, tiskin ääressä seisovat emännät ja vanhempi isäntämies vaikenivat ja käänsivät katseensa pois.» »Naiset olivat pahassa paikassa: miehestä, joka oli ollut perheen elättäjä, tulikin elätettävä
Tuleppas sisäle, niin Aaro pittää sinua hyvänä.´ …Vahvat kädet puristavat niin ettei Sohvi saa suustaan yninää enempää. Se on tositapahtumiin perustuva kertomus lannistumattomasta pojasta ja hänen kehityksestään, jota varjostavat lapsena raiskatun äidin psyykkiset ongelmat ja ylisuojeleva ote sekä isää riivaava »viinasielu». Hän ei suostunut ottamaan itselleen irtisanojan viittaa, ja niinpä hän itse sai kengän kuvan persuuksille. Alalta poissiirtymisen syy on hyvin tuttu. »Kukaan ei sitä kiistänyt, kun kyselin.» Näin hänelle selvisi äidin sairastumisen syy ja selitys mielen hajoamiselle. On vuosi 1941. »Nyt yksi ihminen tuli kahvilaan ja kiitti kirjasta viski- ja konjakkipullolla», lausahtaa Stoor. Tämän lisäksi Stoor harrastaa kilpakädenvääntöä maajoukkueessa. Stoor piti pientä Nispero-kirjakauppaa teknokraattisessa Oulussa. Väriaineet olivat kiellettyjä. Stoorissa yhdistyvät kirjailija, kirjakauppias ja kustantaja. Kirjan ilmestyessään Nokia oli voimissaan. Näiden »henkisten» ammattiensa lisäksi hän edustaa pohjoisen väkevää miestä. Stoorin äiti on 8-vuotias, kun lestadiolaisen kylän poika raiskaa hänet. Siellä kylätappeluperinteestä lähtien voima on kaikki kaikessa», selvittää Stoor. Tämä oli sysäys siirtyä kirjailijaksi ja kirjakauppiaaksi. »Minusta pohjoisessa ei arvosteta heikkoa miestä. Kummallakin on osuutensa Sieluhäkkiromaanissa. Siinä Stoor käsitteli it-alan kokemuksiaan myös Nokian palveluksessa. Sieluhäkki on hienosyinen kuvaus kotitaloon suljetusta lapsesta, hänen varttumisestaan, taistelusta uskonlahkon voimaa vastaan ja kaiken voittavasta tahdonvoimasta. Pohjoisen väkevä mies tulee ilmi siinä, että Stoor pelaa »maailman pohjoisimmassa ja kolmanneksi huonoimmassa rugby-joukkueessa». Ettei sinua pidetä hulluna.» Näin äiti sanoi kirjailijan urasta haaveilevalle nuorukaiselle, joka oli saanut kirjoituskilpailusta palkinnon. En saanut juoda värillistä limukkaa, mitään terävää ei saanut olla ja sitten minua kylvetettiin jatkuvasti, sitten tässä tontilla valvottiin jatkuvasti, polkupyöräkin – koska siinä oli väriainetta – otettiin pois… Ja kumisaappaatkin, kun ensi kertaa menin hillaan, nekin otettiin pois. Kyläläiset olivat tienneet asiasta. »Yksien yt-neuvottelujen jälkeen kaveri talutettiin pihalle ja hän teki itsemurhan», kertoo Stoor kokemuksistaan. »Älä kuvittele, että ryhdyt kirjailijaksi. Pohjoisen kirjailija Jarmo Stoorille kirjoittaminen ei ole intohimo vaan pakko. »Minua odotti laatikossa yhden irtisanomislapun sijasta seitsemän», toteaa Stoor, silloinen LK Products -yhtiön esituotanto-osaston johtaja. Kulttuurivihkot 6?|?2013 la irtisanomiset olivat »muotia», vaikka Nokia vielä porskutti. Oululainen elokuvaohjaaja Mika Ronkainen on tehnyt joukkueesta maailmalla menestyneen dokumenttielokuvan Freetime Machos. Nykyisin hän pyörittää kesäisin Oulun Tähtitornin kulttuurikahvilassa myös kirjamyyntiä. `Kukas se täällä on. »Kahvilan yhteydessä kirjojen myynti muodostaa hyvän lisän», tuumii Stoor. »Yhdellä riuhtaisulla mies sulkee Sohvin syliinsä. Aihe oli niin kuuma peruna, että erityisesti teoksen Nokia-kritiikki vaiennettiin. »Kestävää kehitystä» – vaiennettu Nokia-kritiikki Kirjailijan ura ei ollut alusta lähtien selviö. »Ne mulkvistit, jotka nyt ahnehtivat itselleen lisää, vaikka omistavat jo enemmän kuin koko muu Suomi yhteensä. Se kaikki teki äidistä ylisuojelevan: »Minun elämästä se teki ylivalvotun eli minua suojeltiin kaikilta mahdollisilta asioilta. Keltaisten lehtien päällä lojuu punainen huivi.» Stoor sai tietää äitinsä raiskauksesta vasta kuusi vuotta sitten vanhan naisen kertoessa asiasta. »Teos oli ilmestyessään aikaansa edellä. Hän on kirjallisuuskulttuurin moniottelija. Ovi porstuaan pamahtaa kiinni. »Kirjakaupan pitäminen oli kallis harrastus», toteaa hän sen kannattavuudesta. Piha hiljenee. Tuolloin it-alal- 30. Niinpä tie vei ensin it-alalle 11 vuodeksi. Kuvaavaa on se, että ainoastaan Eläkeläinen-lehden arvostelussa uskallettiin nostaa teoksen Nokia-kritiikki esille. Sieluhäkki – ja vapautus Stoor käy kiinni uusimmassa kirjassaan Sieluhäkki (Into 2013) oman perheensä kipeään historiaan, omaan tarinaansa ja siihen, miten pahuus heijastuu sukupolvesta toiseen. Ne kasvottomat ja kansainväliset it-maailman rotat, jotka jyrsivät lattahampaillaan kaiken ravinnokseen ja jättävät jälkeensä vain paskaa ja sairautta», toteaa kirjan päähenkilö Timo ajan hengestä. Äiti luuli, että ne on naisvanki-. Istumme oululaisessa ravintolassa kahviku- pin ääressä kirjailija Jarmo Stoorin kanssa. teema – kirjallisuus Informaatioteknologiasta kirjallisuuden kentälle kuva: Iida-Maria iinatti Teksti Jouko Jokisalo Kuvat Jarmo Stoorin arkisto Jarmo Stoor (oik.) isosiskonsa ja lahjaksi saamansa Morris Marinan kanssa. Se käsitteli useita niitä ongelmia, jotka ovat nyt Nokian syöksykierteen mukana tulleet näkyviin», sanoo Stoor teoksesta. »Teoksen Nokia-kritiikki vaiennettiin.» It-ajan kokemuksesta syntyi Kestävää kehitystä -teos (2007). Tämä kertoo paljon tuonaikaisesta Nokian mahtiasemasta, mutta se nostaa esille myös Nokian tuhon taustalla olevia tekijöitä. Hän toteaakin, että hänen kohdallaan »fyysisyys ja kirjallisuus käyvät käsi kädessä»
Mutta uudet haasteet ovat odottamassa. »Siinä on yksi Sipilää koskeva kohta ’Ei niin suloinen myrkynkeittäjä’. Se mukailee Arto Paasilinnaa.» Tämän lisäksi suunnitteilla on novellikokoelma Löy- 31. teema teema – kirjallisuus – XXX lassa tehty. Uudet haasteet Yksi tärkeä välietappi on saavutettu. Sen verran hän paljastaa tulevasta teoksesta, että sekin perustuu omakohtaisiin kokemuksiin. Kuka on valmis tekemään sen?» Tapauksessa vaiettiin vuosikymmenet lestadiolaiskylässä. Kirja ei ole kuitenkaan vain kertomus pahuudesta, vaan kuvaus varttuvasta pojasta, joka ei lannistu. »Väliin tai rivien väliin sitten voi tunkea itselleen tärkeää asiaa», tiivistää Stoor näkemyksensä. Stoorin sisko hyväksyi kirjan luettuaan sen ja totesi sen olleen myös hänelle »vapauttava kokemus». »Hän kuoli samana päivänä, kun sain Sohvin osuuden valmiiksi.» Aluksi isosisko oli täysin teoksen kirjoittamista vastaan. Jarmo Stoorin kirjoittamisen motiivina on puuttuminen »pienemmän sortamiseen ja vääryyteen». Kirjallisuuden tulee viihdyttää lukijoitaan. »Kirjoittaminen on pakko», toteaa Stoor ja jatkaa »varsinkin jonkun heikomman puolesta on pakko sanoa. Ronkainen voitti tämän vuoden Pakkala-kirjallisuuspalkinnon. Mutta Stoor ei näe, että kirjallisuus voisi pakkosyöttää mitään lukijoille. Kirjoittamisen lisäksi Stoor tulee jatkamaan Nispero-kustannuksen parissa. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. Elämässäni meni kauan ennen kuin tulin sosiaaliseksi. Se kumpuaa sieltä lapsuudesta, että on ylivoimaisesti vahvempi vastassa ja sitten on heikko, sitä heikkoa pitää puolustaa.» Vastaanotto lähipiirissä jännitti. Äiti ei teosta ehtinyt lukea. Vieraista ihmistä varoitettiin.» Nöyryytys jatkui: Stoorin äitiä vaadittiin jatkosodan alkaessa pyytämään raiskaajaltaan anteeksi. Synnilliseen yhteyteen. Olin ujo ja yläasteella esiintymiskammo, olisin mieluummin motannut. Yksinäisen pojan mukana kulkee Kaveri, »ihan oikea ihmiskaveri, sodassa kaatunut nuori sotilas, joka etsi taistelussa kadonnutta konepistooliaan». Tämän lisäksi teos kuvaa herkästi nuoren heräävää seksuaalisuutta. Uusi kirja Motelli on työn alla. Minulla ei ollut minkäänlaisia sosiaalisia taitoja», kertoo Stoor. »Minusta on traagista, koska ei sitä koskaan hoidettu. Sillä niin totta kuin minä tässä sanon, on Saatanan viettelys. Kaikkiaan teoksen kirjoittaminen on ollut raskas, mutta äärimmäisen vapauttava kokemus. lyvaras ja muita kertomuksia, josta heijastuu Lapin suullisen tarinakerronnan perinne. Kaisa Halmkronan runoteos Kierre, joka kuvaa pettämisineen, hajuineen ja eritteineen kohti loppuaan luisuvaa parisuhdetta, sekä Pia Ronkaisen runoteos Välitiloja. Hän sanoi ensin, että »ei ole pikkuveljeä», mutta sitten sanoi, että »on». 31. Ja muistakaa Jeesuksen sanat: Se, joka on viaton, heittäköön ensimmäisen kiven. Tänä vuonna on ilmestynyt mm. Kirjoittamisen motiivina on se, että »pienemmän sortamiseen ja vääryyteen on pakko puuttua». . En tiedä miten se liittyi myrkkyyn, mutta nekin piti hävittää. Saatana ottaen pienen tytön ruumiin valtaansa on vietellyt hänet huorintekoon. »Sotamiehen maine piti saada puhtaaksi.» Stoor kuvaa teoksessaan lestadiolaiskokousta, jossa saarnaaja kirkasti raiskaajan mainetta: »Puhdas sydän on saatettu lankeemukseen
rin odotushuoneessa. Lukemisessa on ollut erilaisia kausia: jossain vaiheessa hän luki intohimoisesti erätarinoita, myöhemmin S. sesta kiinnostuneille, mutta aivan erityisesti esi- »Jos on jostain todella kiinnostunut, siihen koisteostaan suunnitteleville tai sen juuri julkais- löytyy aikaa. Kii- joita Tuomiselta kysytään kirjoittajakursseilla tai reinenkin ihminen aivan taatusti löytää kirjoit- Pentinkulman päivien esikoiskirjailijaseminaaris- tamisaikaa joka päivä sen 15 minuuttia tai puoli sa, kuten apurahoja, julkisuutta ja kustannusso- tuntia, vaikka bussipysäkillä tai hammaslääkä- pimuksia. Lapsena kirjastoauton valot pimeässä kuusimetsässä merkitsivät vapautta. Näin kirjoittamisesta tu- Tuominen on ohjannut kirjoittajia useiden lee osa elämää ja arkipäivää, siihen ei tarvitse vuosien ajan. Tuomisen omalle kirjailijankehitykselle käänteentekevää oli kohtaaminen Kaurialan iltalukion äidinkielenopettaja Hilja Mörsärin kanssa. Hintonin nuortenkirjoja ja Mika Waltarin runoja. Anja Kaurasen Sonja O. Kulttuurivihkot 6?|?2013 Kirjoittaminen ja lukeminen kytkeytyvät toisiinsa, sanoo Taija Tuominen, joka on itsekin »totaalinen lukuaddikti». Hilja sytytti minussa inspiraation, uskon itseen ja rohkeuden.» Kirjoittaminen ja lukeminen kietoutuvat vahvasti toisiinsa, ei ole toista ilman toista. E. Pelkkä lahjak- myös nostaa rimaa ja saada lykkäämään kirjoit- kuus ei aina riitä. Tuominen tilasi 12-vuotiaana Jerry Cottonin ja riiteli isänsä kanssa siitä, kumpi saa lukea sen ensin. tä hyvinkäymisiä.» Arvio Taija Tuomisen kirjasta Minusta tulee kirjailija Kirjoittaminen vaatii lukemista sivulla 64. Kun utelen, onko teksteistä help- erikseen ryhtyä.» Kirjoittamalla sivun raakateks- po tunnistaa todelliset helmet ja kirjoittajista lah- tiä päivässä saa vuodessa kokoon 365 sivua, joi- jakkuudet, Tuominen vastaa: ta voi sitten hioa. »Kyllä ne tunnistaa ja ne ovat upeita hetkiä. Tuominen kertoo olevansa »totaalinen lukuaddikti», jolle tulee joka aamu kolme sanomalehteäkin. Kirjoittamisen ohjaajan neuvo aloitteilijoille: »Hypätkää suoraan avantoon!» Teksti Maria Leidenius Kuva Tuomas Kaseva Luovan kirjoittamisen opettaja kehottaa le käänteentekevä, mutta kaikkein merkittävin kirjoittamisesta haaveilevia jahkailijoita teos on ollut Leonard Cohenin runokirja Rakkau- jättämään oheistoiminnat ja kirjoitta- den orjat. Ajatus pitkäs- lä on valtava motivaatio ja korkea työmoraali ja tä, kirjoittamiselle varatusta työskentelyajasta voi he myös löytävät oman äänensä. Kirja sä arjessa sitten voi uppoutua kirjoittamiseen ja on suunnattu kaikille lukemisesta ja kirjoittami- heittäytyä tekstin virtaan. » Pelkkä lahjakkuus ei aina riitä. Pienetkin hetket voivat riittää Pitkän linjan luovan kirjoittamisen opetta- Tuominen puhuu tuoreessa kirjassaan paljon ja Taija Tuominen, jonka esikoisromaani Tiikeri- siitä, kuinka tärkeää on antaa aikaa itselleen ja hai ilmestyi vuonna 2000, julkaisi tänä syksy- kirjoittamiselleen. ». Monet lahjakkaat eivät ole aina tamisen aloittamista. »Kirjoittamisen eteen pitää tarpeeksi motivoituneita, eivätkä kestä vastoin- myös tehdä valintoja ja päätöksiä, jättää oheistoi- käymisiä. maan. — Kuva Puolan-matkalta Zakopanesta viime kesältä. Kirjassa käsitellään paljon sellaisia asioita, mo ja innostus, ilman sitä on vain tekosyitä. Kuinka nykyajan hektises- nä kirjoittajaoppaan Minusta tulee kirjailija. Tosin on myös ihmisiä, jotka eivät kes- minnat ja hypätä suoraan avantoon, kirjoittaa!» . Kaikista tärkein on tietenkin intohi- seille. »Hän oli ensimmäinen, joka antoi aikaa ja uskoi minuun, luki tekstejäni ja keskusteli niistä, lainasi kirjojaan, keitti teetä ja kannusti opiskelemaan lisää kirjoittamista Oriveden Opistossa. kävi täällä oli Tuomisel- 32. Tuomisen mielestä on turha ajatella, että kir- Toisaalta toiset kirjoittajat saattavat yllättävästi joittamiselle pitäisi saada pitkä yhtenäinen ajan- kehittyä kirjoittajakoulutuksen aikana, sillä heil- jakso, jotta voisi kirjoittaa jotakin
Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. 33. teema – XXX 33
Sen jälkeen kului vielä vuosia ennen kuin oikeasti aloin iiriä harrastaa, mutta katson Metsolan olevan vastuussa siitä, että minusta tuli iirinkielisyysmies», Höglund muistelee. Kielikonsulttina yksityisessä yrityksessä työskentelevä Höglund kertoo osaavansa suomen, ruotsin, englannin ja iirin lisäksi erinomaisesti saksaa, puolaa hyvin, islantia ja venäjää kohtalaisesti sekä hieman espanjaa, ranskaa, kreikkaa, maltaa, armeniaa ja unkaria. Minusta tuntui kuin siinä olisi minulta henkilökohtaisesti pyydetty apua. Hän ei vielä tuolloin ollut aktiivinen kieliharrastaja; luonnontieteet kiehtoivat nuorta poikaa enemmän. Tarvittiin siis suomalainen polyglotti, lukuisia eri kieliä hallitseva iirinharrastaja elvyttämään irlannin virallista kieltä ja nostamaan sitä uuteen kukoistukseen. Suomen historiatietoisuudessa aika vähälle huomiolle vieläkin jäävät asiat, kuten ensimmäinen maailmansota ja Irlannin vapaustaistelu, olivat näkyvällä paikalla. Åbo Akademissa hän opiskeli saksaa, puolaa ja venäjää. T urkulainen lingvisti Panu Höglund on kirjoittanut neljän viime vuoden aikana peräti neljä julkaistua iirinkielistä teosta, jotka ovat saaneet paljon kehuja Irlannissa. Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013 »Monesta muustakin kielestä osaan alkeet tai kieliopin pääpiirteissään. »Tarkoitukseni oli lisätä irlantilaisten lukijoiden ymmärtämystä puolalaisia ja muita itäeurooppalaisia siirtolaisia kohtaan, jotka ovat usein hyljeksittyjä Irlannissa, varsinkin näin taloudellisen taantuman aikoina», Höglund kuvailee. Iirin kieli on Höglundin mukaan niin kristillistynyttä, että sitä on vaikea puhua luontevasti ilman kristillisiä viittauksia. Se käsittelee myös historiaa: holokaustin ja Stalinin terrorin merkitystä Itä-Euroopassa. »Tärkeitä kulttuuriarvoja oli menossa hukkaan. »Ei kelttisymboleja, ei! Tämä kelttiläisen mystiikan harrastus ei ylipäätään kiinnosta, koska siihen liittyy paljon täysin hatusta vedettyä höpinää druideista ja wiccoista. Inarinsaamea hän alkoi opetella tänä syksynä. »Tarkoitus olisi lopulta saada kirjojani irlantilaisten koulujen lukulistalle», Höglund paljastaa. Hän hankki iirin oppikirjan – Mícheál Ó Siadhailin Learning Irish – jo 1980-luvun loppupuolella, jolloin hän vielä opiskeli kemiaa. Irlannin vapaustaistelussa iirin kielellä oli oma roolinsa, ja Höglundia kiinnosti ottaa selvää siitä. »Minulla on siinä kova draivi päällä ja hyvä motivaatio», Höglund naurahtaa ja luonnehtii itseään jonkin sortin nörtiksi. »Mutta vanha mytologia säilyi iirinkielisissä kansansaduissa 1900-luvulle saakka ja on tietysti nyttemmin pantu monena versiona kirjoihin ja kansiin elävällä kansankielellä.» »Irlannin folkloren keruutyön organisoija James Delargy, joka käytti iirinkielistä nimeä Séamus Ó Duilearga, piti suomalaista kansanrunouden tallentamista esikuvana omalle työlleen ja oli innoissaan päästessään käymään Suomessa ja tapaamaan täkäläisiä asiantuntijoita», Höglund mainitsee. Internet puhuu iiriä Alkusysäyksen Höglundin iiri-intoiluun toi isoisän 1970-luvulla tilaama viikkolehti Kuohuva vuosisata, jossa julkaistiin kansantajuista materiaalia 1900-luvun historiasta. 34. Opiskelijan rahapula hieman hankaloitti iirin kielen harrastusta, kunnes Häglund kek-. Itse asiassa elävä kelttikulttuuri – iirin, skottigaelin ja walesin kielen puhujien kulttuuri – kristillistyi jo varhain niin, että kelttien pakanauskonnosta on lähinnä vain arkeologista todistusaineistoa», Höglund valaisee. Mutta friikiksi Höglund ei tunnustaudu. Sitä ennen hän opetteli omin päin islantia, josta hän suomensi nuorena neljä romaania. Kunnolla hän alkoi päästä sisään kieleen 1990-luvun puolella. Muiden muassa Suomen tärkeimmät maahanmuuttajakielet ovat opiskelulistalla», Höglund lisää. Hän ei esimerkiksi keräile kelttikrääsää, eikä hänellä ole tribaalitatuointeja. Slavenia, iiriksi An tSlaivéin, sijoittuu kuvitteelliseen itäeurooppalaiseen Slavenian tasavaltaan ja perustuu lähinnä kirjoittajan Puolan-kokemuksiin nuorena puolanopiskelijana. Ammattikeltologi, iirin ja sen sukukielten tutkija Nicholas Williams totesi suomalaisen kielientusiastin tuoreimmasta romaanista Slavenia, että kirja on hyvin kirjoitettu, tarina vetävä ja iiri parempaa kuin suurin osa siitä, mitä nykyisissä kirjoissa näkee. 1980-luvun alussa televisiossa esitettiin Mirja Metsolan iirin kielen tilannetta käsittelevä dokumentti »Kahdesti syntynyt kieli», joka oli Höglundin mukaan melko pessimistinen. teema – teema kirjallisuus – XXX ja kieli Rakkautena iiri Teksti Tuomas Muraja Kuvat Pia Jalkanen Irlannissa puhuttavan iirin kielen tärkeä elvyttäjä on turkulainen lingvisti ja kirjailija
Lähtökohtana kansanperinne Sähköpostilistan ansiosta Höglund perehtyi myös iirin kielen sisäisiin jakoihin. »Tuohon aikaan olin vielä tietokoneiden ja netin osalta täysi noviisi, mutta iirin kielen ansiosta sekin tilanne muuttui.» Irlantilaisten omaa iirinkielisyysharrastusta ja -työtä haittaavat käsitykset iiristä vanhentuneena kielenä. Siinä julkaistiinkin vuonna 1993 pieni juttu suomalaisesta iirin itseopiskelijasta, joka tarvitsi kirjoja opiskelun avuksi. Se meni vähän liiallisuuksiin, mutta opin sillä tavalla yhtä ja toista ja kehittelin omaa tyyliäni.» Höglund arvostaa myös Ó Griannan veljeä, Seosamh Mac Griannaa, jonka kirjallinen ura kuitenkin katkesi mielisairauden vuoksi. Pohjois-Irlannin murteet ovat jo kuolleet sukupuuttoon, mutta historialliseen Ulsterin maakuntaan kuuluu myös Donegalin kreivikunta, kapea maakaistale Pohjois-Irlannin länsipuolella. Höglundilla ei näitä ennakkoluuloja ole. »Ó Grianna oli päältä katsoen aika sovinnainen maaseutukirjailija, mutta itse asiassa myös voittamaton irvileuka, jonka terävän kynän tielle ei ollut mukava joutua silloin, kun hän toimitti iirinkielisyysliikkeen lehteä.» . Vuonna 1996 Höglund liittyi iirinkieliselle Gaelic-L-sähköpostifoorumille. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. »Mac Grianna oli erimielinen veljensä kanssa jopa yhteisen sukunimen oikeasta iirinkielisestä kirjoitustavasta, ja hän oli kirjailijana paljon veljeään nykyaikaisempi, traagista elämänkohtaloaan myöten», Höglund kuvaa. »Ó Griannan erityinen tyyli, myös murre, teki minuun niin suuren vaikutuksen, että vuosikausia yritin itse kirjoittamassani iirissä jäljitellä hänen tyyliään, kielioppiaan ja sanavarastoaan. Ó Griannan kieltä on tutkittu Pohjois-Irlannin yliopistoissa perusteellisesti, ja siitä on laadittu omia sanakirjojaankin. Ikävähän niitä lahjoja olisi ollut ylenkatsoa», Höglund sanoo. 35. »Valtaosalle iiriä osaavista irlantilaisista Höglund tuntuu olevan jonkinlainen kunniakansalainen.» Panu Höglund puhuu sujuvasti kuutta kieltä. Toisaalta nyt häviämässä olevilla eteläisillä Corkin maaseudun ja Kerryn murteilla oli vahva rooli iirin nykykirjallisuuden alkuaikoina. teema – teema kirjallisuus – XXX ja kieli si ottaa yhteyttä iirinkieliseen viikkolehteen Anoisiin. Ó Siadhailin suosittu oppikirja opettaa Connemaran murretta, jota kuulee rannikolla Galwayn kaupungin länsipuolella ja jolla on suhteellisen paljon puhujia. Iirillä on standardisoitu kirjakieli, mutta syntyperäiset puhujat yleensä poikkeavat siitä jonkin verran oman murteensa suuntaan. Myös Aran-saarten iiri kuuluu tähän murrealueeseen. Illan vapaahetkinä keskityin lukemaan iirinkielisiä kirjoja. Donegalissa puhutaan yhä iiriä, ja maakunnan kirjailijoista erityisesti Séamus Ó Grianna nauttii suurta arvonantoa oikean ja hyvän, turhista englantilaisuuksista vapaan iirin käyttäjänä. Varsinkin iirinkieli, jolla Höglund on kirjoittanut useita kirjoja, on hänelle erityisen rakas. »Irlantilaiset lähettivät minulle paljon luettavaa iirin kielellä, ja sain pesämunan omalle iirinkieliselle kirjakokoelmalleni, joka on sittemmin kasvanut valtavaksi. Erityisesti Ulsterissa Pohjois-Irlannissa puhuttu murre on hyvin omanlaisensa. 35. Internetin kautta hän on tutustunut siihen porukkaan, joka alusta saakka on ollut kehittämässä iirille esimerkiksi tietokonetermejä talkootyönä. Tätäkin iiriä ovat kirjoittaneet merkittävät kirjailijat – esimerkiksi modernistisella proosallaan ansioitunut Máirtín Ó Cadhain, sodanjälkeisen Englannin-siirtolaisuuden kuvaaja Dónall Mac Amhlaidh ja runoilija Máirtín Ó Direáin
Koulujen iirinopetus on myös usein mielikuvituksetonta eikä hyödynnä riittävästi iirinkielistä populaarikulttuuria, vaikka useat iiriksi laulavat yhtyeet ja artistit, kuten Clannad ja Enya, ovat nykyisin maailmankuuluja. »Olin näet kyllästynyt iänikuiseen urputtamiseen siitä, että ei ole nuorisoa kiinnostavaa materiaalia, koska kaikki kirjat kertovat vain vanhoista mummuista. Kaikki, jotka lukevat syntyperäisten iirinkielisten kirjoittamaa kirjallisuutta, oppivat Höglundin mukaan varsin nopeasti tunnistamaan tietyt murrepiirteet. Maakuntahenki on vahvaa ja elävät murteet arvostettuja. Sciorrfhocail (»Lipsahtaneita sanoja») ilmestyi vuonna 2009, mutta sen tarinat Höglund kirjoitti jo 90-luvulla. »Esimerkiksi Tuntemattoman sotilaan kääntäminen iirin kielelle niin, että Rokka, Hietanen ja kumppanit puhuisivat sikäläisiä murteita, ei olisi mikään ihmetemppu. Siihen kuuluu muun muassa kirjailijan vanhaan kotikaupunkiin Varkauteen sijoittuva lyhyt romaani Tachtaimis an Grá Sin (»Kuristetaan tuo rakkaus»). Iirin murteet on koottu kirjoihin, kansiin, murreoppaisiin ja kansanperinnekokoelmiin niin perusteellisesti, että vaikka iiri kuolisi sukupuuttoon syntyperäisten puhumana kielenä, olisi riittävästi aineistoa vaikka murteiden elvyttämiseen erillisinä kielimuotoina. Lovecraftin tyylisistä kauhunovelleista, joten kirjoitin hänelle muutamia novelleja Lovecraftin tyyliin iiriksi.» »Tuntemattoman sotilaan kääntäminen iirin kielelle ei olisi mikään ihmetemppu.». Ahlqvist on erikoistunut lähinnä muinaisiiriin, jota on opettanut sekä Suomessa että Irlannissa. »Lehden päätoimittaja pitää kovasti H.P. Asimovin Säätiö kääntymässä iiriksi Tärkeimpien iirinkielisten kirjailijoiden – Peig Sayersin, Micí Mac Gabhannin, Griannan veljesten ja Máirtín Ó Cadhainin lisäksi Höglund pitää suurena innoittajanaan professori Anders Ahlqvistia. Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013 lakieltä. Ahlqvist tuki alusta saakka Höglundin iirinkielisyystoimintaa ja järjesti hänelle muun muassa opiskeluvuoden Irlantiin 1998-1999. Yliopistoissakin opetetaan puhekielenä sitä murretta, jota lähimpänä puhutaan.» Höglund katsoo tavoitteekseen yhdistää kansanomainen iiri, kansanomaiset sanonnat ja sujuva kansantarinankertojan tyyli nykyiseen standardikieleen ja moderneihin aiheisiin, kuten scifiin tai vaikkapa luonnontieteitä käsittelevään tietokirjallisuuteen. Muinaisiiri, jota käytettiin noin vuosina 700–900, on kulttuurisesti tärkeä kielimuoto. Lajityypin klassikko on Peig Sayersin Peig, jolla on koulupakkopullan huono maine», kuvaa Höglund. Kansankieltä ei koskaan tutki eikä opettele riittävästi.» Iirin standardikieli on Höglundin mielestä hyvä ja joustava kompromissi eri murteiden välillä, mutta todellisuudessa ongelma on siinä, että suurin osa standardikieltä kirjoittavista ei ole syntyperäisiä iirinpuhujia, joten he ovat taipuvaisia käyttämään kömpelöä, englannin vaikutuksen raskauttamaa kapu- 36. Mukana on myös novelleja, joissa hän on ensi kertaa yrittänyt kirjoittaa erotiikkaa iiriksi. teema – teema kirjallisuus – XXX ja kieli Tärkeä osa iirinkielistä kirjallisuutta ovat kansanihmisten omaelämäkerrat, joita on iiriksi julkaistu lukuisia. »Näissä iiriä äidinkielenään puhuva kansanmies tai -nainen kertoo entisaikojen elämästä, työtavoista ja perinteistä. »Romaanissa on vahva rasismin vastainen sanoma», Höglund mainitsee. Sillä merkittiin muistiin sankaritaruston ja mytologian vanhimmat versiot. Iirinkieliset omaelämäkerrat olisivat historioitsijoillekin tärkeää lähdemateriaalia, mutta valitettavasti monet irlantilaiset historiantutkijat pitäytyvät yksinomaan englanninkielisissä lähteissä», Höglund harmittelee. osallistumisestaan Klondyken kultaryntäykseen 1800-luvun lopussa, tai Colm Ó Gaoran Mise, »Minä», joka sivuaa myös Irlannin vapaustaistelua. Höglund on kirjoittanut ja julkaissut tähän mennessä Slavenian lisäksi kolme teosta iiriksi. Välissä olivat vielä keski-iiri noin vuosina 900–1100 ja klassinen uusiiri, 1100–1600-luvuilla. Albert Kivisen maineikkaasta kauhunovellista »Keskiyön mato Ikaalisissa» sekä neljä Höglundin kirjoittamaa kauhunovellia, jotka on aiemmin julkaistu amerikanirlantilaisessa An Gael -lehdessä. »On kuitenkin myös jännittäviä omaelämäkertoja, kuten Micí Mac Gabhannin Rotha Mór an tSaoil, (»Elämän suuri pyörä»), jonka kirjoittaja kertoo mm. Kaupungin nimenä on tosin parodisesti Narkkaus. »Olen tutkinut ja lueskellut kansanperinnekokoelmia ja syntyperäisten iirinpuhujien kirjoittamaa kaunokirjallisuutta jo puolitoista vuosikymmentä, mutta silti opin joka päivä uutta ja saan jonkin muistutuksen siitä, että en itse ole syntyperäinen iirinpuhuja. Nämä jutut ainakin viettelevät nuoren lukijan.» An Leabhar Nimhe (»Myrkkykirja») sisältää iirinnöksen S. Se eroaa hyvin paljon nykyiiristä, eikä pelkän nykykielen osaaja ymmärrä sitä juuri lainkaan. Samassa niteessä on vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen sijoittuva novelli, jossa englanti on katoamassa ja iiri on maailmankieli
Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. • Irlannin itsenäistyttyä iiriä ryhdyttiin opettamaan kouluissa ja elvyttämään. »Kustantajani Michael Everson, joka tunnetaan myös Unicode-koodausprojektin takapiruna, onkin julkaissut uusia painoksia näistä vanhoista käännöksistä, esimerkiksi Conan Doylen Baskervillen koiran iirinnös ilmestyi hiljattain uudelleen hänen kustantamoltaan.» Viralliseksi EU-kieleksi Iiri-harrastukseen kuluu Höglundilta miltei kaikki vapaa-aika. Minä sanoin aluksi pari sanaa englanniksi ja jatkoin iiriksi nimenomaan sanomalla, että kun poliitikot puhuvat niin päin, minä puhun toisin päin, ja tämä tietysti sai kaikki nauramaan ja taputtamaan», Höglund kuvailee. Aoife, joka on asiantunteva PR-nainen, otti kaiken irti siitä, että ulkomaalainen arvosti iirin kieltä.» Aoife kutsui Höglundin vieraaksi Conradh’n kampanjan huipentaneeseen mielenosoitukseen Irlannin parlamenttitalon eteen, jossa suomalainen piti puheen iiriksi ja englanniksi. Sen takia alun perin päätinkin kääntää Säätiön kaltaisen klassikon.» Vaikka Irlannissa on tietty joukko, joka ei voi sietää iirin kieltä ja joka pitää suomalaista iirinharrastajaa epäilyttävänä ja jopa vaarallisena, valtaosalle iiriä osaavista irlantilaisista Höglund tuntuu olevan jonkinlainen kunniakansalainen. Hän näkee iirin osana yhteistä eurooppalaista kulttuuriperintöä, jota olisi harmi jättää kesannolle. Käännöksiä hän ei ole Kivisen novellia lukuun ottamatta vielä julkaissut, mutta vuosien työn jälkeen Isaac Asimovin Säätiö-romaanin iirinnös on loppusuoralla. teema – teema kirjallisuus – XXX ja kieli An Leabhar Craicinn eli »Ihokirja» on puolestaan Höglundin uusi kokoelma eroottisia novelleja. • 1600-luvulla näillä kolmella kielellä oli yhteinen kirjakieli. • Lisäksi ainakin sadattuhannet irlantilaiset osaavat kieltä sujuvasti. Iirinkieliselle »Tuntemattomalle» hänkin varmasti taputtaisi käsiään.» »Kääntäminen iiriksi ja nimenomaan hyväksi kansanomaisen kertojan tyyliin pyrkiväksi iiriksi on oleellinen osa lukukulttuurin ylläpitämistä. • Lähimmät sukukielet skotlanningaeli, jota puhutaan vielä Hebridien saarilla, sekä manx eli Man-saarten gaeli, jonka viimeinen puhuja kuoli 1970-luvulla mutta jota yritetään elvyyttä. »Seuraavana vuorossa on Edgar Rice Burroughsin Marsin sankari, johon iiri soveltuu erittäin hyvin, koska mytologiset sankaritarinat ovat iirinkielisen kansanperinteen peruskauraa», Höglund paljastaa. Tuntemattomasta sotilaasta käänsin näytteeksi muutaman sivun alusta ja näytin kavereille, ja vastaanotto oli niin innostunut, että loputkin kirjasta kannattaisi ehkä iirintää. Toisaalta hän haluaa kehittää iirinkielistä kirjallisuutta esimerkiksi kääntämällä suomalaisia klassikoita. 1800-luvun puolenvälin suuri nälänhätä tappoi tai ajoi maanpakoon Amerikkaan juuri ne yhteiskuntaluokat, joissa iiriä eniten puhuttiin. iiri • Irlannin virallinen kieli (englannin ohella) • Kuuluu kelttiläisiin kieliin, joka on indoeurooppalaisten kielten haara. »Parodioin siinä irlantilaisten poliitikkojen tapaa aloittaa puheensa parilla iirinkielisellä sanalla ja jatkaa englanniksi. . »Conradh na Gaeilge, Irlannin perinteikkäin iirinkielisyysjärjestö, oli tuolloin aloittanut oman kampanjan asiasta, ja Aoife Ní Scolaí, kampanjan organisaattori, otti minuun yhteyttä, jotta voisimme yhdessä koordinoida sen. Keväällä 2004 Höglund julkaisi netissä vetoomuksen, joka vaati iirille virallista asemaa EU:ssa. Olin tietysti halukas auttamaan. Máirtín Ó Cadhain, viime vuosisadan suuri iirinkielinen prosaisti, sanoi aikoinaan suunnilleen niin, että iirin kieltä eivät pelasta neljän rivin runot, vaan isot eeppiset romaanit. Hyvän käännöksen teko on vaikeampaa kuin omien juttujen kirjoittaminen.» Kääntämisen tärkeys iirille ymmärrettiin iirinkielisyyspiireissä jo alusta saakka, sillä Irlannin itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä An Gúm -valtionkustantamo käännätti syntyperäisillä puhujilla iiriksi valtavasti englantilaisia klassikoita, esimerkiksi Charles Dickensiä ja Arthur Conan Doylea. Vaatimus keräsi nopeasti kymmeniä tuhansia allekirjoituksia ja sai suurta huomiota Irlannissa. 37. Erityisesti tieteiskirjallisuutta pitäisi julkaista enemmän, jotta uudet termit juurtuisivat käyttöön. 37. »Olen kirjoittanut iirinkieliseen blogiini pitkän esittelyn Paavo Rintalan tuotannosta, ja Pojat-romaanin kääntäminen voisi olla hyvä idea. Dublinin mielenosoituksesta Höglundin mieleen on ikuisesti jäänyt kansanjoukon rytmikkään huudon kaiku: »PA-NU, PA-NU!» Iirin kieli sai täyden virallisen aseman EU:ssa vuonna 2007. • Syntyperäisiä iirin puhujia nykyään noin 50 000, noin kaksi prosenttia Irlannin väestöstä. • Irlantilaisten enemmistön kieli vielä 1600–1700-luvuilla. »Sitäkin olen tahkonnut jo vuosikaudet
Heidän sopeutumisensa, »integroitumisensa», on vaivalloista ja hidasta. Käsityöläinen puuhastelu ja artesaanituotanto ei ole mantereenlaajuisen kauppakumppanin prioriteeteissa ensimmäisellä sijalla. Omastaan voi lähteä lukemalla, kokemalla, aistimalla kulttuureja, kirjallisuuksia, elämää.. Runo toimii kirjallisena kansallisarkistona erityisesti tärkeintä materiaaliaan, kieltä, uudistamalla ja säilyttämällä. Pikemminkin he ovat talouskasvun hidaste. »Runo toimii kirjallisena kansallisarkistona erityisesti tärkeintä materiaaliaan, kieltä, uudistamalla ja säilyttämällä.» Kosmopoliitti runoilija Transmissio/fissio eli siirtymä tai »muuntuma» koskee myös itse runoilijaa, erityisesti sellaista runoilijaa, jolle on luontaista siirtyä oman maansa, kulttuurinsa ja vaikutuspiirinsä ulkopuolelle. Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK) ja Elinkeinoelämän Valtuuskunta (EVA) ovat tärkeimmät kasvun ja tehokkuuden retoriikan viljelijät valtionhallinnon ja yksimielisen yritysjohdon lisäksi. Sana ja teko, poetiikka ja politiikka, kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa. Kahtiajaot laaditaan aina valtaapitävien näkökulmasta; laiton on nykyhetken lainsuojaton, joka on kaikkien virallisten tilastojen ulkopuolella, uussuomalainen on joku, joka on muuttanut muualta päästäkseen lähemmäs keskustana pidettyä, »meikäläisyyttä», joka on tietysti aina pelkästään hämärärajainen kuvitteellinen yhteisö. Maapalloistuvassa maailmassa kansalliset kielet ovat katoavaa kansanperinnettä lingua francojen noustessa arvoon arvaamattomaan ja tappaessa, ellei suorastaan eliminoidessa voittokulkunsa tieltä pienet kielet. Koittaako vielä päivä, jolloin alle kymmenen miljoonan puhujan kielistä on tullut muinaisjäänteitä, joiden rippeitä voi ihastella vanhoista runokirjoista. Heille pitää opettaa kokonaan uusi kielikin, puhumattakaan kulttuurista! Siihen menee vuosia, ellei vuosikymmeniä. Kamppailu kielestä ja sen hallinnasta on aina samalla valtataistelua. Maailmaa rakennetaan tekojen lisäksi kielessä. Kielen revision tarve Rajojen kadotessa retoriikka ja hallinnon jargon vaatisivat uudistamista ja monien sanojen, kuten kantaväestö ja uussuomalainen, laillinen ja laiton pakolainen, revisiota eli tarkistamista. High tech -Suomen rakentamiseen osallistuvat vain korkeasti koulutetut, kielitaitoiset ja kansainvälistä kokemustaan kartuttaneet »virallisen vallan sertifioimat» maahanmuuttajat. Sen velvollisuutena on väistellä eri puolilta eteen tai vastaan tulevia karikkoja ja etsiä toisia, vaihtoehtoisia teitä. Samalla ne ovat globaaleja, mutta eri tavalla kuin yhdenmukaistava talouden ja politiikan globalisaatio. Se, minne ollaan tulossa, esitetään hierarkiassa aina korkeampana. Ulkopuolisen maailman ylikansallistuessa ja yhden ajattelutavan vallatessa yksilöiden, instituutioiden ja valtioiden mieliä runoudesta ja muista taiteenaloista tulee kansallisten perintöjen tallennusaittoja. teema – teema kirjallisuus – XXX ja kieli Kilpailu kielestä maasta- ja maahanmuuton ajalla Teksti Rita Dahl Kuvitus Helmi Kajaste Yhden ajattelutavan vallatessa yksilöiden, instituutioiden ja valtioiden mieliä runoudesta ja muista taiteenaloista tulee kansallisten perintöjen tallennusaittoja. Euroopan unionin pitäisi peruskirjansakin mukaan arvostaa paikallista, kansallista ulottuvuutta yhtä paljon kuin ylikansallista päätöksentekoa ja kehitystä. Euroopan unioni on solminut lukuisia kahdenvälisiä kauppasopimuksia esimerkiksi Nepalin tekstiilintuottajien ja muiden kolmansien maiden kauppakumppanien kanssa. Kiellettyjen ja sallittujen sanojen lista pitenee ja uusviktoriaanisuus rehottaa poliittisena korrektiutena. Luoko keskushallintomme kielellisen maahanmuuttoa koskevan keskusmallinsa, jossa täällä-oleminen on arvokkaampaa kuin tänne-tuleminen, siitä käytännöllisestä syystä, että tänne-tulijoiden muuttuminen täällä-olijoiksi kestää oman aikansa eikä luultavasti koskaan tule olemaan täydellistä. Ainakin virkamiesten. Samaan aikaan on virinnyt keskustelua siitä, haluaako EU lakkauttaa pienimuotoisen kansallisen maanviljelyn massiivisten aluetukien avulla. Vallan kieli on aina uuskolonialistista ja sisältää yksinkertaistetun arvohierarkian. EU:sta halutaan maatalouden nettoviejä. Mutta runous jatkaa tutkimusmatkoja elämän ja maailman moninaisuuksiin. Yhtenäisen hallinnollisen retoriikan tehtävänä on rakentaa kollektiivista, alitajuista mielenmaisemaa ja tahtotilaa, jonka päämääränä on yhteisen hyvän kartuttaminen yhtenäisellä ajattelulla. Maailmaa ei rakenneta pelkästään (poliitti- silla) teoilla eli käytännön politiikalla. Kilpailu kielestä ja retoriikasta tulee olemaan yhä kovempaa ja äänekkäämpää »suvaitsevaiston» ja suvaitsemattomien ryhtyessä köydenvetoon Euroopan ja koko maailman tulevaisuudesta. Kaikki sanat sisältävät olettamuksen keskustasta, jossa jo sijaitaan tai jota kohti ollaan pyrkimässä. Ne toiset painavat pitkää päivää rakennuksilla, ydinvoimaloiden liepeillä ja kaikkialla siellä, missä kuljemme joka päivä heitä huomaamatta. 38. Onko runous kenties jonakin päivänä ainoa aidosti molempia – kansallista ja globaalia – ulottuvuutta arvostava ja tallentava reservaatti. Kasvu ei ole mahdollista, ellei maassamme ole pelkästään työkykyisiä, korkeasti koulutettuja ja kieltämme hallitsevia osaajia. Miten keskustanoletus tai -vaatimus eroaa poliitikkojen pyrkimyksestä »aitosuomalaisuuden» arvonpalautukseen ja paluuseen 1800-luvun kulta-aikoihin. Tähän joukkoon eivät tavallisesti lukeudu maahanmuuttajat. Turhat rikkaruohot, jotka hidastavat markkinajohtajan aseman saavuttamista, kuten pienviljely, halutaan pois geenimanipuloidun (GMO) tehoviljelyn alta. Lyhyesti: kosmopoliittista runoilijaa, joka lähtee jatkuvasti (omasta) maasta pikemminkin kuin oleilee siellä. Moraalinvartijoiden valvontakomissio ulottaa toimintonsa viimeisille(kin) elämänalueille. Ne suosivat ennen kaikkea suuria tilakokoja. Maahanmuuttoa koskevan hallinnollisen jargonin päämäärä on pitää hyvinvointi siellä, minne se puhujien mielestä kuuluu, kotimaan rajojen sisäpuolella. Globaalia edustaisivat näin erilaiset vaikutteet kansainvälisistä runouksista ja lokaalia edustaisi kieli itsessään »suomalaisille», olivat he sitten »kantaväestöä» tai »uussuomalaisia». Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013 Runous kansallisperinnön tallennusaittana Virallisen puheen ohitse on joskus vaikea nähdä, ja vaikka sinne näkisikin, vielä vaikeampaa on vaikuttaa muutokseen
39. Pesäkkeet ovat typografisia, visuaalisia, syntaktisia, semanttisia ja mytologisia. Dahl pitää blogia osoitteessa http://www.arjentola.blogspot.com 39. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. Hän kontaminoi suomalaisia portugalinkielistä runoutta ja portugalinkielisiä kulttuureja esittelemällä. MárcioAndré luo Intradoxos-kokoelmassaan oman kosmogoniansa, mytologiansa, joka pohjaa menneisiin mytologioihin ja kirjallisiin perinteisiin. Márcio-André on kokenut kirjallisen kontaminaation esimerkiksi Ezra Poundin runoja ja esseitä sekä ranskalaisia klassikoita, kuten Rimbaudia ja Baudelairea luettuaan. teema – teema kirjallisuus – XXX ja kieli Ääriesimerkki vapaudenhaluisesta ja vaikutteita hakevasta ja levittävästä – sanalla sanoen kontaminoivasta, tartuttavasta – runoilijasta on brasilialainen Márcio-André, joka matkusti Tšernobylin alueelle Priyatiin konkreettisesti säteilyä kokeakseen. Kirjoittaja on VTM, FM, kirjailija-toimittaja, joka on julkaissut viisi runokokoelmaa, neljä tietokirjaa ja yhden käännöksen. Márcio-Andrén kirja tarjoaa myös vaihtoehtoisia lukutapoja: sen voi aloittaa lopusta tai alusta ja edetä kohti keskustaa, jossa sijaitsee kirjan avainruno »Kosmogonia». »Avantgardistisena» runoilijana, multimediataiteilijana ja viulistina tunnettu Márcio-André halusi olla parin tunnin ajan säteilyn vaikutuksen alaisena. Samalla hänen runoutensa säteilyttää ja tartuttaa muita ihmisiä, lukijoita ja kuulijoita. Runous tarvitsee kontaminaattoreita levittääkseen sekä omaa että runouden vaikutusta – infektoidakseen. . Runoilijat ja lukijat kokevat tartuntoja lukiessaan henkilökohtaisesti vaikuttavaa tekstiä ja imiessään vaikutteita tai elämyksiä. Minut on kontaminoinut Fernando Pessoan kautta portugalilainen ja brasilialainen nykyrunous, unohtamatta amerikkalaisen nuoren runon moninaisia ääniä tunnustuksellisesta runoudesta post-avantgarde-runoilijoiden masentuneen ja toivonsa menettäneen ihmisen mielentilan kuvaukseen. Parhaillaan Márcio-André on kontaminoinut portugalilaisia ja eurooppalaisia parin viime vuoden ajan Lissabonista käsin. Siinä runoilija esittää poetiikkansa tiivistetysti. Nämä tartunnat puolestaan näkyvät hänen runoudessaan monenlaisina pesäkkeinä
Tämän hintana on se, että talous on täysin jäsenmaksujen varassa, mutta voittopuolena on uskottavuus ja kunnioitus. Suhtaudumme positiivisesti myös erilaisiin siirtolaisten pu- Keskustelut, blogit, videot, tilaukset www.kulttuurivihkot.fi Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 16,90 euroa. Varhaisessa vaiheessa päätettiin myös, että Språkförsvaretin kolme peruskiveä ovat: 1) Monikielisyyden puolustaminen, 2) Pohjoismaiden välisen kieliymmärryksen puolustaminen, 3) Ruotsin kielen puolustaminen yhteiskuntaa kaikilla tasoilla kannattelevana kielenä. Nimi Kulttuurivihkot Osoite Domirola Oy Postinumero ja -toimipaikka Vastauslähetys Puhelin tai sähköposti Tunnus 5011437 Allekirjoitus 00003 Helsinki Tilaukset myös sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi 40. Arvioidaan, että 50 vuoden päästä puolet niistä on kuollut. Språkförsvaret on täysin sitoutumaton: se ei ole lojaali millekään poliittiselle Maailmasta katoaa kieli viikossa Monikielisyydellä tarkoitamme sitä, että jokaisella kielellä on ihmiskunnassa oikeutuksensa ja jokainen kieli tukee todellisuuden ymmärryksen kasvua todellisuuden erilaisine tulkintoineen. Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. Se näkyi yleisönosastoilla ja kuului radio-ohjelmissa, missä tavalliset ihmiset saivat äänensä kuuluviin. Siksi on niin valitettavaa ja murheellista, että tietyt byrokraatit ja poliitikot sekoituksellaan naiiviutta, tietämättömyyttä ja arroganssia yrittävät uskotella meille, että yksi kieli voidaan muitta mutkitta korvata toisella. Asiaa taiteesta ja yhteiskunnasta kuudesti vuodessa Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. Pohjoismaisten kielten kuoleminen ei ole näköpiirissä, mutta muualla maailmassa kielikuolemat aiheuttavat tuhoja. Pohjoismaiden kielet eivät ole tänä päivänä suoranaisesti uhattuina. Merkittävästi suuremmat kielet ovat kadonneet lopullisesti elävinä äidinkielinä, myös kunnioitetut kulttuurikielet vakiintuneine kirjakielineen, kuten latina ja kopti. Suomessa anglokratia ei ole juuri herättänyt keskustelua saati vastarintaa, mutta Ruotsissa sen ympärille on 2000-luvun mittaan syntynyt aktiivisesti toimiva kansalaisverkosto Språkförsvaret (»kielipuolustus»). Monet olivat ajatelleet kuten hän. Kulttuurivihkot maksaa postimaksun Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 43 eurolla. Jo silloin, kun Språkförsvaret muodostui vain noin kymmenestä jäsenestä, se alkoi järjestellä avoimia seminaareja. Språkförsvaret alkoi yksityisenä kotisivuna vuonna 2002, kun sen nykyinen puheenjohtaja Per-Åke Lindblom alkoi kirjoittaa englannin lisääntyvästä käytöstä erikoisissa yhteyksissä. Mutta kielen puhujien määrä ei ratkaise sitä, onko se uhanalainen. Hinta on 51 €. Järjestön kotisivuilta saattoi huomata, että se ei ole rasistinen, fanaattinen tai muu äärijärjestö. kielinäkemyksistä. Arvioidaan, että noin 50 vuoden päästä puolet niistä on kuollut. Varapuheenjohtaja Arne Rubensson kertoo verkoston puolueelle tai eturyhmälle. Jokainen kieli on saanut alkunsa erityisessä ympäristössä ja ekologiassa ja kantaa mukanaan kokemuksia ja asenteita, jotka eivät ole ilmaistavissa toisella kielellä. Maailmassa on tänä päivänä 4 000–6 000 kieltä. teema – teema kirjallisuus – XXX ja kieli Språkförsvaret puolustaa monikielisyyttä Teksti Arne Rubensson Kuvitus Lauri Ilmari Vuosi sitten kirjailija Hannu Niklander nosti Kulttuurivihkoissa (6/2012) esiin anglokratian, englannin kielen ylivallan. Ja se on menetys koko ihmiskunnalle. »Maailmassa on nyt 4 000 – 6 000 kieltä. Kaikki kielet ovat peräisin erilaisesta tilanteesta, erilaisesta kokemuksesta ja historiasta ja jokainen kantaa erityisiä tietoja. » Språkförsvaret puolustaa myös Ruotsin tunnustettuja vähemmistökieliä: suomea, meänkieltä, saamea, jiddischiä ja romanikieliä, kuten myös viittomakieltä. Siksi monet arvostetut ja tunnetut kulttuuripersoonat tulivat ilmaiseksi esiintymään seminaareissa, mikä oli toiminnalle välttämätöntä. Edes fäärin ja grönlannin kieliä, joilla on noin 40 000–50 000 puhujaa, ei lasketa pieniksi kieliksi. Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. Se merkitsee, että maailmasta katoaa keskimäärin yksi kieli viikossa
Puhutaanko myös pakkomatematiikasta ja pakkobiologiasta. Pohjoismaisessa vuorovaikutuksessa on helpompaa ymmärtää sellaisia sanoja kuin vanhustenhuolto, Systembolaget (Alkoa vastaava yritys Ruotsissa) ja naispappeuden vastustajat kuin jos meidän on ilmaistava itseämme englanniksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että käsitteenmuodostuksemme on yhteistä. Meillä on laajasti nähtynä samanlaiset yhteiskuntarakenteet, poliittiset järjestöt, koulujärjestelmä, yhteiskunnalliset laitokset, samanlainen arkielämä työsuhteineen, tapoineen, ruokineen, kesäasuntoineen, lomineen, sateineen ja hyttysineen, vaikka Rovaniemen ja Tanskan Sönderborgin välillä onkin eroa. Meitä on yhteensä lähes 25 miljoonaa. 41. teema – teema kirjallisuus – XXX ja kieli humiin kieliin ja katsomme, että kasvava kielitaito on mahdollisuus ja välttämättömyys. Sanojen kääntäminen ei aina riitä, vaan on myös ymmärrettävä todellisuutta sanojen takana. Se, että enemmistöväestö on lisäksi ollut valmis opiskelemaan kotimaisen vähemmistön kieltä, on vahvistanut sidettä muuhun Eurooppaan ja antanut Suomelle valtavia voittoja niin kaup- payhteyksissä kuin kulttuurisissa siteissä. Eikö Suomi enää halua olla osa pohjoismaista perhettä. Ne maat, jotka ovat olleet Venäjän perheessä, kuten Viro, Latvia ja Liettua, eivät ymmärrä tätä ollenkaan. Tässä olemme onnellisessa asemassa, koska kulttuurinen yhteenkuuluvuutemme Pohjolassa on niin suuri. . Näemme monikielisyyden vahvuutena ja Suomen kaksikielisyyden voittona Suomelle, ei painolastina. Siksi on myös valtavan tärkeää, että Suomi pysyy pohjoismaisessa perheessä. Ja toivomme, että tämä henki leviää myös laajemmalle. Ensimmäisessä vaiheessa kieliymmärrys norjan, tanskan ja ruotsin välillä on täysin mahdollista mitättömällä rasituksella verrattuna esimerkiksi englannin, saksan, ranskan tai espanjan opiskeluun, jotka ovat tavallisimmat koulukielet. Ja opiskellaanko kauppakorkeakoulussa pakkotaloustiedettä. Se, että olemme kadottaneet korkean tason osaamista suurissa kielissä, kuten saksa, ranska, italia, espanja ja Itämeren alueen kielet, on siksi huolestuttavaa ja kritisoimme sitä voimakkaasti. On vaikea käsittää, että tätä kutsutaan »pakkoruotsiksi». Språkförsvaret on Ruotsissa osaltaan vaikuttanut siihen, että suomen kieleen suhtauduttaisiin Ruotsissa paremmin, kuten myös meänkieleen. Se on surullista ja yksisilmäistä. »Sanojen kääntäminen ei riitä, vaan on ymmärrettävä todellisuutta sanojen takana.» Euroopan kaikki vähemmistöt ihailevat sitä, että Suomella on Euroopan parhaat ja kunnioittavimmat vähemmistölait. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. Englannin maaginen sädekehä Språkförsvaret näkee, että englantia tungetaan ajattelemattomasti moniin yhteiskunnan toimintoihin. Suomentanut Elias Krohn. Pohjoismainen perhe Pohjoismaiden välinen kieliymmärrys on sellaista, josta myös Suomi hyötyy. Vaadimme oikeutta käyttää ruotsia kaikilla tasoilla kaikissa yhteiskunnan toiminnoissa, joissa englanti uhkaa saada ylivallan. Se, että jotkut Suomessa haluavat luopua ruotsin kielestä, kuulostaa siltä kuin haluttaisiin pyyhkiä pois 600 vuoden yhteiset kärsimykset ja ilonaiheet. Vastustamme englannin tarpeetonta käyttöä yhteyksissä, joihin se ei kuulu, ja torjumme Afrikan kaltaista kehitystä, jossa kielet vaihtuvat toisiksi tai katoavat tärkeistä yhteiskunnan toiminnoista. Ruotsin kielen, hallinnon ja lakien kautta Suomesta tuli länsimainen kansa, mikä suojasi Suomea Venäjän vallan aikana. Språkförsvaretin internetsivut: http://www.språkförsvaret.se/sf/ 41. Emme ole englantia vastaan, mutta emme tunnusta, että englannilla olisi mitään maagisia ominaisuuksia emmekä halua, että se korvaa muita kieliä
Sy- kin. KAUNOKIRJALLISUUS teema – Hanna – XXX van der Steen PISARA Kuvitus Toni Halonen Olen elänyt monta elämää. En näe sinua heti veneen varjoissa. tä järjestystä. kuin koskaan. Se keinuu nen väreily ja sen kaunis kimallus palkitsevat pit- aalloissa rauhallisesti, ajattomassa rytmissä, kuin kän odotuksen niin runsaasti, että hetken suoma se olisi ollut järvellä aina, osana sen jokapäiväis- täyttymys säilyy sen näkijässä, elämästä toiseen. Lopulta nyt sinut. Nyt ilmassa on kuitenkin vielä odotusta, hymyilevää lupausta tulevasta. En man ummehtuneelta, mutta hyväilee rauhoitta- edelleenkään näe veneessä ketään, mutta aallot vasti selkääni, kun liikehdin ja odotan sinua malt- tuovat sitä hitaasti rantaa kohti. Mutta enää puva, kimaltavainen vesipisara. Ajattelen kaikkia rakentamiani hiekkalin- vain sen talin määrän verran. Samalla olen surullinen siitä, että koira jatkaa haukkumistaan aina vain, aina vain. kohtaavat sinut. Vaikka palla, kelluu yksinäinen vene. astinen arkuus katoaa. Tai kuin ohilipuvan noja - oi miten ne olivatkaan kauniita ja korkei- veneen kyljeltä veteen puolihuolimattomasti tip- ta, ulottuivat aina taivaaseen saakka. tumma väriltään ja olen pukenut sen päälleni jo Nousen ylös ja nyökkään koiralle, joka innos- useana peräkkäisenä aamuna. Jasmiinin kukat tuoksuvat ohuesti ilmassa. Koira juok- pari kertaa merkitsevästi, kuin tahtoisi ilmoittaa see vierelläni vuoroin rantaan ja vuoroin takaisin minulle, että kaikki on vielä juuri niin kuin pitää- luokseni. Istun vanhalla kuluneella penkillä, Laiha koira palaa lopulta kierrokseltaan ja al- jonka sininen maali on lohkeillut auringonsätei- kaa haukkua vaativasti venettä kohti, ikään kuin den ja ajan puristuksessa. pisara osuu veteen ja aiheuttaa ympärilleen yhä Olen niin ajatuksissani, että kestää kauan, en- suurenevia renkaita, joiden liike katoaa kuiten- nen kuin huomaan sen. Aurinko on jo poissa, kun vene viimein osuu Minua ympäröi vastaheräävän kylän kiiree- rantaan. Lokit kirkuvat yläpuolellamme ja pilvet kerääntyvät tii- Jostain takaani kuuluu alakuloista vihelte- viiksi massoiksi. Ajattelen hetken, että se on kehto, Tällä kertaa olen odottanut sinua pidempään jossa järvi nukuttaa omia lapsiaan. Tunnen auringon palasen ja alkanut nostaa sitä kohti odottavaa lohdullisen lämmön ihollani. Kostutan huuliani kielelläni. Se on heleänsini- kaikki on hetkessä ohi, pisaran aiheuttama äkilli- nen soutuvene, jossa on valkoiset airot. dämeni tykyttää yhä nopeammin ja hengitykseni Pian tuoksu on vahvistuva ja kaikki sen tähän kiihtyi, suutani alkaa kuivata. kohta kaikki on taas jo ohitse. ta, jolla purjehtii hattaraisia kuvioita - niitä, jotka On kuin lusikka olisi juuri leikannut makoisan muuttuvat pikku hiljaa toisiksi. Torkahtelen välillä, sit- se näkisi siellä jotakin, jota omat silmäni eivät ten katselen taas hetken haaleansinistä taivas- kuitenkaan erota. Se haukahtaa jaa ikävästi pistelevän kivikon ylitse. Kaikissa olet sinä Huokaisen ja muistan häivähdyksenä, millai- ollut mukana ja jokaisessa niistä olen sinua ra- sia päiväni olivat joskus ennen, silloin, kun vielä kastanut. Odotan kauan ja tamattomana. Se tuoksuu hie- tuu ja alkaa haukkua entistä innokkaammin. Edessäni, kaukana ula- kin nopeasti, samoin kuin pisara itsekin. Laiha, vaaleanruskea koira juoksee seni kävelemään hitaasti kohti venettä, jalkapoh- joka aamuiseen tapaan ohitseni. Niiden sijasta minulla on tarkkaavaisesti, intensiivisesti odottaen. Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013 »Minua ympäröi vastaheräävän kylän kiireetön aamu.». Se heiluttaa häntäänsä innokkaana. Otan umpikengät jalastani ja pakotan it- tön aamu. Pisara, jonka näh- en rakenna niitä - hiekkalinnat ovat kuin elämä, däkseen pitää tarkkailla ympäristöä kiireettä ja hauraita ja katoavaisia. 42. Ensimmäiset vesipisarat iskey- lyä, joka etenee yhä kauemmas, kunnes en kuu- tyvät maahan samalla hetkellä, kun silmäni le sitä enää. Hihaton paitani on suutani. Olet kaunis ja ainutlaatuinen, samal- painoin käteni ja jalkani märkään, tiiviiseen san- la kuitenkin kuin kynttilä, jolle on annettu aikaa taan
Huo- En pysty hillitsemään itseäni, vaan alan itkeä. Tarjoa kirjoituksiasi: kaunokirjallisuus@kulttuurivihkot.fi Tahtoisin kiittää heitä, mutta oloni käy heikoksi. Tervehdit toista henkilöä lähes säikähtäneenä. Peräännyn ja käyn polvilleni kivi- mutta sinut raahasin mukanani rantaan. Mustat kiharat hiuksesi laskeutuvat vat. Katselen pitkään, kuinka sadepisarat katoavat järveen, muuttuvat osaksi jotakin suurempaa. sen kerran. nulle merkityksellinen, suurin ihme maailmassa. Sinä nouset rauhallisesti ylös ja suojaat itse- Nyt sinitakit tarkastelevat pienen matkan äsi käsilläsi sateelta. He kiskovat minut ylös, lee kasvojasi. Pisara on vierähtänyt taas veteen ja minä olen tuntenut sen renkaat sisälläni. Koira murahtaa heil- ympärillesi ja olet syvässä unessa, kädet tyyny- le uhkaavasti, mutta juoksee sitten pois. Jätin hänet makaamaan surmapaikalle, Sade kiihtyy. Silmiisi kohoaa epäusko, mutta kävelet silti minua kohti. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. Järkyttyneet silmäsi palaavat mieleeni. masit minut takananne juuri, kun nostin veitsen Olet niin kaunis ja ihmeellinen, silmäsi juuri niin ilmaan ja vedin ystäväsi ja heti perään sinun kurk- läpitunkevan ruskeat kuin muistelinkin. 43. Koira haukahtaa pari kertaa ja käy makaamaan vierelleni. Toinen potkaisee minua. keen tiedä, missä olet. Koira juoksee kehää ympäril- inhoten minut vuotamaan kuiviin. Samassa kuulen toisen äänen takaani. Val- keellä ranteeni auki. KAUNOKIRJALLISUUS teema – Hanna – XXX van der Steen Makaat veneenpohjalla valkoinen mek- Aamulla herään siihen, kun sinitakkiset tule- ko päälläsi. Olen tulossa taas ihailemaan sinua, rakas pisarani, vaikka se kestäisi vuosia. . kusi auki. Tällä kertaa tulosi on kestänyt kauan, Hanna van der Steen on hämeenlinnalainen kirjailija, liian kauan. He perääntyvät, jättävät silmäsi kapenevat. Sinä olet myös muuttunut vanhem- joka tasapainoilee kuplivan keveiden ja ankean maksi kuin muistoissani, mutta edelleen olet mi- ahdistavien ajatusten välillä. Ennen niin vahva vartaloni on jo kuihtunut ja kurtistunut. En tahdo nähdä, kuinka naurat hänelle, yhdistät sormesi hänen sormiinsa. Katse- kolle avuttomana, en pysty jäämään lähelle sinua. Miesten ilme muuttuu epä- koinen mekkosi liehahtaa ja paljastaa palan tum- uskoiseksi, kun he huomaavat, kuinka vertani maa säärtäsi. En tahdo nä poskesi alla. Kävelet luokseni ja hipaiset poskeani. Havahdut, etkä selvästikään het- toinen alkaa voida pahoin näystä. Koira loikkaa veneeseen ja nuo- heti nousta pois luotasi. läni ja hetki piirtyy mieleeni voimakkailla väreillä. Minä jään paikalleni. 43. lin hellästi hymyillen, kun suljit silmäsi viimei- Olen musertunut tunteideni voimakkuudesta. Hätyytät koiran pois luotasi päässä ruumistasi. Lähdet nopeasti ääntä kohti ja kävelette yhdessä pois rannalta. »Minä tunnen sinut», sanot hiljaa ihmetellen. Sade yltyy entisestään. Minä vetäisen nopealla liik- ja kiipeät pois veneestä, hitaasti venytellen. Katsomme toisiamme pitkään, surullisin silmin. Katson sinua, yllättyneenä siitä, kuinka vaikeaa tämä yhä minulle onkaan. Samalla hetkellä huomaat minut ja alkaa pulputa kivikolle
Anteeksi mutta olenkin ja päätän nukahtaa näiden vihkojen ää- kerran liikkeeseen tuli kuu-ukko. Todistuksen saatuani, liikutin sen ja selvityksen virkailijalle, joka mahdollisesti puoltaisi minulle liikkuvuusavustusta. Ja minä autoin kuu-ukkoa vetämään sen neljännen haalarin ylleen. 44. Siksi ehkä kirjoitan. Mies top- Teen työtä rahasta ja se herättää paheksuntaa. Siitä kaik- mutta minähän ki alkoi. patakissa on nukahtanut Talouselämän ääreen. Se oli hienoa aikaa, josta poimin usein esimerkkejä elävöittääkseni keskustelua. reen seuraavassa numerossa. teen sen vain rahasta. Ja selvitin kauemmin. Teen työtä rahasta kirpputorilla anteeksi, Minäkin koetan, mutta pelkään sitten olevani käytettyjen tavaroiden myymälässä anteeksi, hyödytön. Voimme tehdä sen aa- Teen työtä rahasta ja se arveluttaa. Murha-asiantuntija nousee ja toivottaa hy- »Miltä tämä näyttää?» Ja heti perään että: »Vaikka vää jatkoa kuitenkin. Ja minusta joittaa sen jälkeen, kun kuulin sossuntädiltä täyt- tuli näin kodittomien kaveri täneeni lomakkeen kauniilla käsialalla. Teen työtä rahasta ja asiakkaita riittää. KAUNOKIRJALLISUUS teema – –XXX Elisa Itkonen Siitä kaikki alkoi Olin kerran työtön. Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. Esimerkki 1, jossa haluan liikkua. Ja kyllä minä jatkan! Mut- tärkeintähän on pysyä lämpimänä.» ta en etene. Koska olin joutilas, päätin etsiä hieman kauempaa ja liikuin näin myös hieman kauemmas. Ja lähempänä huomasin että sillä olikin Mies toisessa takissa kertoo minulle Ruotsin po- kolme haalaria yllään niin että! vaappuuhan siinä. Se teki nopean valinnan ja kysyi että: nani. Epäilen, kirjoitetaanko niistä Kuu-ukko kysyi että: »Missä teillä on tällaisia haalareita?» Ja minä että: lehdessä, jota hän lukee, sillä eihän Kustaa III:n »Tuolla seinällä niitä roikkuu.» Ja katsoin kuinka kuu-ukko vaappui ja Olof Palmen murhia ratkaistu minun elinaika- käteni suuntaan. Kun liikkumisestani oli kulunut kaksi viikkoa, minulle lähetettiin toisesta kaupungista todistus siitä, että olin liikkunut siellä toisessa kaupungissa. Elisa Itkonen on Helsingissä asuva taiteen sekatyöläinen ja esiintyvä kirjoittaja. Sillä oli yllään paksu haalari ja paksut saappaat niin että se vaappui tullessaan. liittisista murhista. Esimerkki 2, joka kuvaa, kuinka luemme aamupäivällä lehtiä kirjastossa. Kunnes taas muistan, että niin minä second hand -liikkeessä. dollisesti. mupäivällä, koska emme käy työssä. Minä puuskutin vetoketjun ylös ja Ja silti, esimerkeistäni huolimatta, rohkenin kir- sitten se vaappui pois pakkaseen. Ja jos haluan, minun on täytettävä liikkuvuusavustushakemus ja myöhemmin, liikkumisen jälkeen, liikkuvuusavustushakemuksen selvitysosa. Näin olin liikkunut, mah- Teen työtä rahasta
Isoisä piirtyy lastenlapsiin. KAUNOKIRJALLISUUS teema––Juha XXX tahkokallio Aforistisia lauseita Kuvitus József Gergely Kiss — Juha Tahkokallio (s. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. x Kohdentaa. 45. x Voiko maailman allekirjoittaa, lapsi on vastaus. x Hymy ja hampaat imetään äidinmaidosta. x Taivas on kuplista suurin, sisällä kivi ja sammalet. Diagrammipylväitä, pilvenpiirtäjiä. x Aurinko tarkoittaa: saa ylittää, vielä ehtii. 45. x Meillä on kädet, koska puilla on oksat. x Orpo Piru, jos Hän on kuollut. Rystysten oksankohdat. 1974) on tamperelainen kirjoittaja. Kohtelias. Kohta kohtaa. x Kontrolli, peikon kanssa peikkoa vastaan
Kaikilla eri labyrintti. x Puuttuu kivijalka ja katto, löytyy kellari ja vintti. x Rutiinit vahvistavat. x Huumoriton jumala, ei ole vielä herännyt tyhjyyteen. x Rakastaa omaa ääntänsä, ei kuuntele itseään. x Unessa sielunmaisema, tajunta laajentunut seuduksi, jossa se vaeltaa. Loma puree. KAUNOKIRJALLISUUS teema––Juha XXX tahkokallio Sormenjälki. 46. x Päästä irti vielä vapaudesta ja irtipääsystä, niin olet vapaa. Slipoveri. x Voitot ja tappiot ovat samanarvoisia; takerruttavia, ohimeneviä, opettavia. Rutiinit nakertavat. x Luonto murtautuu geometriasta, ihminen palaa siihen ja pyrkii avaruuteen. Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. x Lyhyt muoto. x Aivot, kieli, kulttuuri. Haaste, helpotus ja tekosyy jättää siihen. Tolle. Saa jotain vietyä loppuun, eikä ehdi taso laskea. The downward spiral. x Yhdellä isännänviiri salossa. x Hermeneuttinen samsara. x Vaimonhakkaajan vastakohta. Kaksi pää painuksissa polvillaan. Toisiaan muovaavat plastiset
Mutta tarkkailijaa ei jätä rauhaan itsepin- Tavallinen länsimaalainen tai venäläinen, »ul- tainen tunne siitä, että nimenomaan politiikasta kopuolinen», elää keskellä muutosprosessia. Kon- ta pelkkiä kulutustavaroita, vaan ennen kaikkea ferenssien, kuten myös kyseisen konferenssin viihdemediateollisuuden aineettomia tuottei- alustusten ja puheenvuorojen sisällöt perustu- ta, joita ammattilaiset tuottavat aineellisilla ja vat aina moniin lähteisiin: journalismiin, (tulkit- sähköisillä välineillä. Samalla konferenssien viihdeteollisuuden monopoliaseman rinnalla kil- kielen on säilytettävä yhteys (hallittaviin) kulut- pailee nykyisin brasilialainen, kiinalainen, japani- tajiin: lehtiä lukiessaan ja tv-ruutujensa ääressä lainen, intialainen, Lähi-idän arabialainen ja, niin he kohtaavat näkemyksiä, joita konferenssissa todellakin, myös venäläinen. puheenvuoroissa tarkastellaan ja pohditaan Ve- Kolmen päivän aikana kuultiin kymmeniä esitel- näjän nykyistä ulkopolitiikkaa ja tulevaisuutta. Tulevaisuudessa viihdeteollisuus joutuu eriy- Martti Berger on helsinkiläinen kustantaja, kääntäjä ja tymään ja samalla kasvattamaan ajoittain vas- kulttuurin monitoimimies. sessä vaikuttajan asemassa, passivoimassa ja pesemässä aivotoimintaa kylmän sodan ajoista läh- Musiikin massatuotantoa hallitsee edelleen tien ja nykyisin, luomassa ja ylläpitämässä ennen lahjaton monotonisuus ja kuluttajien makua val- kaikkea virtuaalista kuvaa maailmasta, sen on misvaatemyymälän diskometeli. Taustalla on toisaalta Venäjän ulkopoliittisen roolin vahvistuminen ja toisaalta maailmanpolitiikan vähittäinen kehitys yksinapaisesta – Yhdysvaltojen kiistattomasta hegemonia-asemas- »Viihdeteollisuuden keskukset muovaavat jatkuvasti yleisöään.» ta – moninapaiseen asetelmaan, jossa Venäjä on enenevässä määrin yksi tulevaisuuden voimatekijä muiden joukossa. Ku- – maantieteellisesti maailman suurimman maan luttaessaan kaikkea, mitä maailman valtavirta ulkopolitiikasta ja asemasta – puhuminen sitten- tuottaa, hän ei havaitse eikä tiedosta muutosvir- kin sisältää mediateollisuuden arkipäivään tun- tojen suuria linjoja, ei ajautumistaan valtavirran kevana tunteiden ja maun kasvattajana. Hän kirjoittaa tällä palstalla taan hangoittelevaa yleisöä. Se kul- mukana yhä kasvavassa määrin tahdottomaksi, kee muidenkin kuin tavallisten kansalaisten, henkisesti köyhemmäksi, mielikuvituksettomak- osattomien matkassa, myös päättäjien, tutkijoi- si kertakäyttötuotteiden kuluttajaksi. Siinä kotimainen yleisömme jos mikään on edelläkävijän asemassa. teema BERGER – XXX Mediateollisuus ja politiikan konferenssi Teksti Martti Berger Kuvat Toni Halonen Kolmastoista vuosittainen Venäjä-konfe- Miten tämä kaikki liittyy edellä mainittuun renssi »Venäjä ja maailma» oli 23.–25.10.2013 konferenssiin, josta on kehittynyt yli vuosikym- Helsingin yliopistolla. stanssi, keinot, sisällöt ja tyylit ovat kaikilla sa- Ulkopuolelta katsoen tulee käymään niin, moja. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. Siinä luodattiin Venäjän menen mittainen perinne ja jonka julkaistuissa ulkopolitiikkaa ja asemaa maailmanpolitiikassa. Siinä tehtävässä tä ja valtavirran elokuvaa sen sijaan johtaa synk- viihdeteollisuuden osuus virtuaalisten kokonai- kä keskinkertaisuus, sokea väkivalta, tunteeton suuksien, virtuaalisen todellisuuden, rakentelus- erotiikka, skandaalit ja tirkistely, onnettomuuk- sa ja uusintamisessa on keskeinen, eikä se tule- sien ja viime hetken pelastautumisen epätoivoi- vaisuudessa jätä mitään kattamatta. mään myös tuotteitaan tietäen miksi, mutta ei vielä miten. Tv-viihdet- poliitikkojen tulkintojen kanssa. Valtavirtaisen viihdemedi- tuihin) tilastoihin, tutkimustuloksiin, kaavoihin an tuotannosta on kehkeytynyt uusi kansainvä- ja hypoteeseihin, mutta myös tavoitteisiin (lau- lisen suurteollisuuden ala, jossa amerikkalaisen sumattomiin motiiveihin). 47. Edellisiin konfe- Tekisi mieli sanoa: ei mitenkään. nen yksilökronikka. Siitä erottuu jollain tasolla oltava yhteneväinen tutkijoiden ja vain muutama loistava tähdenlento. En tarkoi- den ja politiikan rakentajien napinlävessä. rensseihin verrattuna painopiste siirtyi erityisistä kysymyksistä yleisiin, sisäpoliittisista ulkopoliittisiin. . Muut matkivat vielä etunenässä pinkovaa että siinä missä viihdeteollisuus on ollut keskei- amerikkalaista unelmateollisuutta. Se joutuu eriyttä- Venäjään liittyvistä aiheista. 47. miä ja satoja puheenvuoroja. Toistaiseksi sub- esitettiin, vaikkeivät siitä koskaan kuulleetkaan. Viihdeteollisuuden keskukset muovaavat jatkuvasti yleisöään vääntäen sitä otolliseksi, mutta painolastina on tuhatvuotinen sivistysperintö, joka matkaa tehdessä on suhteellistettava, laimennettava ja saatettava hajuttomaksi ja mauttomaksi
Minkkinen kertoo, että Lenin saneli viimeisinä päivinään Stalinille kirjelapun, jossa ilmoitti olevansa eri mieltä hänen kanssaan. Heistä tuli henkilökohtaisia vihollisia. Viime aikoina paljastuneet dokumentit vah-. Lenin alkoi tajuta vähitellen, mitä hänelle oli tapahtumassa »kotiarestissa» Gorkin ky- lässä: poliittinen eristäminen. Tämä oli Stalinin sarkastista leikinlaskua Leninin eristämisestä. Goodbye Lenin sisältää uusia paljastuksia Leninistä sekä uutta ennen julkaisematonta kuvamateriaalia. Lenin koki politiikan teosta eristämisen psyykkisesti erittäin raskaasti. Se kertoo suurelle yleisölle uutta tietoa etenkin kotiarestista, jossa Lenin joutui elämään viimeiset vuotensa käytännössä Stalinin vankina. Aiemmin Leninin elämän loppuvaiheista Gorkin kylässä luotiin auvoinen kuva leppoisista vanhuuden päivistä lasten kuusijuhlassa, metsästämässä ja rupattelemassa puoluetovereidensa kanssa. Sinne tänne tehtiin vartiokoppeja. Leninistä. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen päivänvaloon on tullut dokumentteja, jotka antavat entistä paremman käsityksen etenkin Leninin elämän loppuvaiheista. Leninin ja Stalinin välit kävivät yksinkertaisesti sietämättömiksi. päivänä vuonna 1921 salaisen poliisin »suojeluksessa» muuttamaan Gorkin kylään Moskovan ulkopuolelle. Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013 Uusi kuva Leninin viimeisistä vuosista Harva tietää, mitä neuvostokulissien takana todella tapahtui. I. Hänet oli käytännössä eristetty puolueesta ja yhteiskunnasta. Lenin totesi Stalinille pilkallisesti: »Minä en saa lukea sanomalehtiä, en saa puhua politiikasta, minä kaarran huolellisesti jokaisen pöydälle jätetyn paperipalasen peläten, ettei se vaan olisi sanomalehti ja ettei siitä tulisi kurinrikkomusta». Kirja on tarkoitus julkaista suomeksi, venäjäksi ja englanniksi Frankfurtin kirjamessuille syksyllä 2014. Hänen olinpaikkansa aidattiin. Se oli Stalinin ja häntä tottelevien työtä. Kirjassa kumotaan tieteellisen tarkasti länsimaissa vallalla oleva vääristelty ja väärinymmärretty kuva Leninistä ja kerrotaan Lenin-museon rikkaiden tapahtumavaiheiden kautta myös Suomen työväenliikkeen historian puuttuvista palasista sekä siitä, miten nuoresta maailmannälkäisestä älykkönuoresta tuli Leniniin perehtynyt filosofian tohtori. Usein on kuviteltu, että Leninin elämäkerta on niin tarkkaan pengottu ja dokumentoitu, ettei siitä löytyisi mitään uutta ja mielenkiintoista. Minkkisen mukaan Leniniä on ymmärretty eri tavoin väärin niin länsimaissa kuin Neuvostoliitossakin. Lenin teema kotiarestissa – XXX »En saa lukea sanomalehtiä, en saa puhua politiikasta…» Teksti Harald Birger Olausen Kuvat Hilla Kurki Lenin-asiantuntija Aimo Minkkiseltä tulee ensi vuonna uusi paljastuskirja Leninistä. K un tieto maailman ainoan, Tampereella toimivan Lenin-museon itsenäisen toiminnan lopettamisesta tuli sen johtajan ja maailmalla arvostetun Leninasiantuntijan, filosofian tohtori Aimo Minkkisen korviin, hän oli ensin hämmentynyt, mutta pienen tuumaustauon jälkeen päätti kirjoittaa muistelmansa yhdestä maailman merkittävimpiin ja väärinymmärretyimpiin kuuluvasta historian henkilöstä, V. Lenin oli joutunut joulukuun 15. Häntä vartioivaa vartiostoa moninkertaistettiin. Stalin muisteli nauraneensa ääneen ja ylistäneensä taivaaseen asti toveri Leninin tottelevaisuutta. 48
49. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. Lenin teema kotiarestissa – XXX »Lenin-museossa on pyritty tuomaan esiin Leninin omaa ajatteluperinnettä stalinilaisen ‘marxismileninismin’ ja brežneviläisen ‘kipsikuvaleninin’ sijaan», määrittelee eläkkeelle jäävä museonjohtaja Aimo Minkkinen. »Lenin taisteli kynsin ja hampain rauhan puolesta sorron ja verenvuodatuksen lopettamiseksi. Lisäksi on Pohjois-Korean ihailijoita sekä harvinaisia trotskilaisia ja maolaisia. Siitä on tulossa voittaja rauhanomaisessa taloudellisessa kilvoittelussa maailman mittakaavassa», Minkkinen sanoo. Asiaa ei enää käsitelty. Tampereella, jossa Minkkinen on asunut pitkään ja tehnyt pääosan elämäntyöstään, on muuhun maahan verrattuna poikkeuksellisesti edustettuna koko maailman vasemmisto: omia kotikommunistejamme on Suomen kommunistisesta puolueesta (SKP) Suomen työväenpuolueeseen (STP), Kommunistiseen Työväenpuolueeseen (KTP) ja Marxilaiseen Työväenliittoon (MTL). Hänelle leninismissä on lopulta kyse rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. »Taistolaisilla oli päämäärä, pyrkimys parempaan ja vilpitön usko siihen, että asioita voi muuttaa. Hän kertoo taistolaisuuden ja 1970-luvun olleen yksi elämänsä parhaista ajoista. Sosialistisen yhteiskunnan tuli näyttää paremmuutensa rauhanomaisessa rakennustyössä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Minkkinen itse on ollut kaupunginvaltuuston varajäsenenä Vasemmistoliiton riveissä. Minkkinen tuntuu ymmärtävän Abraham Lincolnin tavoin, että kaikkia voi huiputtaa jonkin aikaa ja joitakin kaiken aikaa, mutta kaikkia ei voi huiputtaa kaiken aikaa. Minkkisen leniniläisyyteen liittyy myös osuvaa huumoria: kun kaupunginvaltuus- ton porvariryhmästä taannoin ehdotettiin Tampere-nimen muuttamista »Nokia regioniksi» tunnettavuuden vuoksi, varavaltuutettu Minkkinen ehdotti ilkikurisesti toista, juuri vapautunutta nimeä: Leningradia. Rauhanomaisen rinnakkainelon puolesta Aimo Minkkisen suku on aina ollut poliittisesti tiedostavaa. Esimerkiksi Kiina on toteuttanut verrattain menestyksekkäästi Leninin uuden talouspolitiikan oppeja kommunistisen puolueen johdolla. Nyt tähän keskusteluun tuo jännittävän ja mielenkiintoisen lisänsä Aimo Minkkisen kirja Goodbye Lenin. Minkkistä voi luonnehtia Suomen viimeiseksi leninistiksi. Tosin suuren osan noista ajoista hän opiskeli Neuvostoliitossa, eikä siksi ollut poliittisesti aktiivinen Suomessa. Omat poikani eivät ole poliittisesti aktiivisia, mutta veljentyttäreni Raisa Musakka on sitä heidänkin edestäänkin.» 49. Poliittisesti Minkkinen määrittelee olevansa vasemmalla, mutta ei ole enää taistolaisuuden jälkeen juuri innostunut järjestäytyneestä toiminnasta. vistavat sen, että Leninin elämän loppuvaihe oli äärimmäisen traaginen hänelle itselleen, mutta sillä oli suuri merkitys myös sekä Neuvosto-Venäjän tulevaisuudelle että sosialismille. Minkkinen lupaa kertoa kirjassaan, millainen oli Stalinin Leninin nimissä luoman byrokratiakoneiston sekä vallankumousrunoilija Majakovskin jo vuonna 1921 kuvaaman »marmorijalustalle nostetun monumentin, kangistumisen ja pysähtyneisyyden vertauskuvan, Kremlin paksujen muurien takana» piilossa oleva oikea Lenin. On kuin Leninin ajatusten väärentäjien motto olisi ollut Ciceron tavoin ajatus siitä, että totuuden tavoittelu ei sopinut massoille, koska tiedolla saattoi olla kielteiset seuraukset valtiolle
Neuvostoliiton kommunistinen puolue oli taistolaisille ’sopiva’ liittolainen. Taistolaisten kritiikki ja varoitukset olivat liian lempeitä ja vähäpätöisiä myöhempien tosiasioiden valossa, vaikka he olivatkin 1970-luvulla suomalaisen yhteiskunnan aktiivisin etenkin nuorten poliittinen ryhmä.» »Taistolaiset varoittivat suomalaista yhteiskuntaa taloudellisesta kytkeytymisestä länteen ja ’oikeistovaarasta’. Kritiikki oli voimakasta, mutta ei siltikään tavoittanut koko todellisuutta, esimerkiksi joukkotyöttömyyden myöhempää laajuutta: »Suomen pankkikriisin kokonaistappio oli 8,4 miljardia euroa eli 110 000 työvuotta. Taistolaisuus merkitsi ensimmäisen laajamittaisen marxilaisen intellektuellipolven syntyä Suomessa. Aimo kiinnostui politiikasta ja yhteiskunnasta jo nuorena. Taistolaiset pitivät erityisen tärkeinä idänsuhteiden hoitamista. »Ylipäätänsä taistolaiset eivät olleet niin homogeeninen ryhmäkunta kuin tavallisesti luullaan. Suomen kansantalous oli romahtamisen partaalla. »Taistolaisten kapitalismikritiikki liian lempeää» Minkkisen mukaan taistolaisnuorten poliittinen radikalisoituminen kytkeytyi vahvasti kansainväliseen näkökulmaan. Erityisesti Vietnamin sodan vastaisella liikkeellä, Chilen tapahtumilla, kolmannen maailman vapautusliikkeillä ja lännen opiskelijaliikkeillä oli suuri merkitys 1960-luvun lopun ja 1970-luvun nuorisolle. Viimeisten taistolaisten kortistoinnista luovuttiin Suojelupoliisissa vuonna 1982. Yhdistävänä tekijänä oli ensi sijassa ’revarien’ eli SKP:n oikeiston vastainen taistelu. Minkkinen kertoo, miten Lenin ja Otto-Ville Kuusinen olivat arvossa taistolaisnuorten opintopiireissä. Paikkakunnalla oli myös erikseen omat kaupat ja urheiluseurat työläisille ja porvaristolle. teema – XXX Aimo Minkkinen valmistelee museouransa päätteeksi kirjaa Leninistä. Keitä olivatkaan hyödylliset idiootit. Tuo oikeisto vei lopulta puolueen taloudelliseen tuhoon. Luetteloa voisi jatkaa. Voidaan pitää Supon kulttuuritekona, että se on kerännyt tarkat tiedot kommunisteista Suomen työväenliikkeen historiaa varten.» Roskakorista noukittu kirja vei mennessään Nuori radikaaliboheemi Aimo Minkkinen liftasi 15-vuotiaana rannikolle ja matkasi laivalla meren yli länteen saadakseen sieltä rock- ja jazz-levyjä, joita Suomessa ei myyty. Stora Enson Amerikan seikkailu vei 5,6 miljardia euroa – 80 000 suomalaista olisi voitu työllistää sillä rahalla vuodeksi –, Soneran uhkapeli Saksan ja Italian ilmatiloissa maksoi 4,3 miljardia euroa eli 70 000 työvuotta, Postipankki hassasi New Yorkin konttorissaan 80 miljoonaa euroa. Tämä asetelma antoi myös Kekkosen Suomessa taistolaisille valttikortteja takataskuun.» Minkkinen muistuttaa taistolaisten ar- 50. Lenin kutsui heitä myös porvariston intelligenttihännystelijöiksi ja intelligenttirengeiksi. Koulu ja koti eivät antaneet tarpeeksi aineksia käsitellä näitä kysymyksiä: »Kansainvälisen solidaarisuuden kautta Neuvostoliiton maailmanpoliittinen rooli tuli ymmärrettävämmäksi. Neuvostoliittoa Hankasalmen kasarmilla ihailtiin ankarasti, erityisesti sen jälkeen kun ensimmäinen satelliitti Sputnik laukaistiin maata kiertävälle radalle. Lukioikäinen poika oli innostunut maolaisista poliittisista julisteista, joiden vuoksi koko perhe lopulta häädettiin asumaan muualle. SKP joutui konkurssiin ja kansandemokraattinen liike menetti kasinopeleissä omaisuutensa, muun muassa Kulttuuritalon ja tärkeän Sirola-opiston», Minkkinen kertaa. Kansakoulun ja oppikoulun jälkeen hän lähti körttitaustaisen äidin harmiksi opiskelemaan yhteiskuntatieteitä Tampereelle.. »Stalinia en tiedä kenenkään niissä opiskelleen. Tapahtuma nähtiin työläisten valtion voittona, Minkkinen kertoo. Nyt voidaan sanoa sen toteutuneen. Taistolaista sivistyneistöä leimattiin myös ’hyödyllisiksi idiooteiksi’. Leninin sanonta hyödyllisistä idiooteista on porvarillisessa kielenkäytössä käännetty päälaelleen.» Minkkisen mukaan Lenin puhui osasta sivistyneistöä hyödyllisinä idiootteina, kun he oman edun tavoittelussa tekevät palveluksia porvaristolle. »Neuvostoliiton ja kommunistisen liik- keen romahdettua myös taistolaisliike sammui. Politiikkaa ei muuten siedetty lainkaan, sen sai Aimokin kokea kantapään kautta. Leniniä suututtivat muka »tieteellisillä» ja »taiteellisilla» saavutuksilla professuureja ja apurahoja hankkivat, kun tosiasiassa nämä tekivät poliittisia ja ideologisia palveluksia valtaapitäville ja saivat niistä vastapalkintoja. Nyt idänkauppakaan ei kukoista entiseen malliin.» Minkkinen muistelee taistolaisnuorten politiikanteon intoa ja vauhtia: muun muassa rauhantyöstä ja kansainvälisestä solidaarisuudesta kiinnostuneilla nuorilla oli kokouksia, opintopiirejä, seminaareja, järjestöjä, julkaisuja.... Samoihin aikoihin hän mietti, kuinka Marxin teoriat toimisivat omalla kotipaikkakunnalla, Hankasalmen sahan varjossa. Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013 vostelleen voimakkaasti silloisen Suomen porvariston politiikan tekoa ja talouden hoitoa. Sikäli ’stalinisti’-leima onkin taistolaisiin osoitettuna jo monimutkaisempi kysymys
Mukaan otettiin myös aimo annos sosialistista intomieltä. Vuonna 1970 nuori Minkkinen lähti opiskelemaan Neuvostoliittoon Moskovan yliopistoon. »Törmäsin Leniniin opiskellessani Tampereen yliopistossa 1960-luvun lopulla. Hänestä oli siellä tullut jonkinlainen harmiton esikuva. Sen oli jo Stalin tehnyt, ensin telkeämällä Leninin kotiarestiin Gorkin kylään ja sitten telkeämällä hänen ajatuksensa niin sanottuun marxismi-leninismiin.» »Kansalaisyhteiskunnan kehittämisen sijaan byrokraattisesta valtiokoneistosta oli kasvanut jättiläinen. Hän ikään kuin korvasi joulupukin satu- hahmona.» »Lenin itse on todennut, että historiassa on monta kertaa tapahtunut, että vallankumouksellisten kuoltua heistä ’yritetään tehdä vaarattomia pyhäinkuvia, yritetään niin sanoaksemme julistaa heidät pyhimyksiksi’, Minkkinen vertaa Leninin ajatuksetkin teljettiin Minkkinen päätti paneutua Leninin todellisiin ajatuksiin: valmistavan tiedekunnan jälkeen hän opiskeli viisi vuotta Moskovan yliopiston filosofisessa tiedekunnassa ja teki sitten väitöskirjan Yhteiskuntatieteiden akatemiassa Leninin yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten valtioiden rauhanomaisen rinnakkainolon käsitteestä: »Kävi luetun ja koetun pohjalta selväksi, että Lenin oli käännetty Neuvostoliitossa päälaelleen – nurin niskoin. Lenin-museon lopettaminen nykymuodossaan sai ironisia sävyjä, kun sosiaalidemokraattijohtoinen Työväenmuseo Werstas antoi pian sulauttamispäätöksen jälkeen lehdistötiedotteen, jossa museon johto väitti Lenin-museon Lenin-kuvan edustaneen brežneviläisen pysähtyneisyyden kauden kaanonia. »’Siellä nähkääs on hyviä kalavesiä, mutta te annoitte ne pois.’ Nämä olivat sen laatuisia väitteitä, joiden johdosta Lenin totesi venäläisille tovereilleen: ’kun kaaputtaa muutamien kommunistien pintaa, niin sen alta paljastuu isovenäläinen šovinisti.’» »Suomen itsenäisyyden saavuttamisen historian takia näitä tapahtumia muistetaan, pidetään esillä ja tutkitaan Tampereella Lenin-museossa. Minkkiseltä tulossa oleva Leninkirja kertoo Leninin lisäksi siitä, millaista oli nuoren leninistin elämä yhdessä kylmän sodan kuumimmista paikoista ja kuinka tohtori Aimo Minkkisestä tuli loppujen lopuksi Lenin-museon johtaja Tampereelle. Noukin ne talteen. »Jopa Leninin puoluetoverit arvostelivat hänen periaatteellista kansallisuuspoliittista linjaansa kansakuntien itsemääräämisoikeudesta, kun hän teki vielä tiettyjä alueellisia myönnytyksiä suomalaisille. Suomi–Venäjä-seuran omistamana laitoksena Lenin-museo on myös pyrkinyt tekemään itänaapuria – sen historiaa ja kulttuuria – tunnetuksi ja ymmärretyksi paasikiviläisessä hengessä.» ”Meillä suomalaisilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää tulla parhaalla mahdollisella tavalla toimeen veli-venäläisten kanssa, vaikka se ei todellakaan ole aina helppoa!” Minkkinen tähdentää. Joku oli heittänyt opiskelija-asuntolan roskakoriin läjän Leninin Valtio ja vallankumous -kirjoja. Minkkinen jää samalla eläkkeelle. Mutta kas, löytyipä paikka missä Leninin aikeisiin ja toiminta-ajatuksiin suhtauduttiin vakavasti – Tampereella Lenin-museossa. »Se osoittautuikin tarpeelliseksi suhtautumistavaksi. teema – XXX Opiskelu sinänsä oli toivottua, mutta äiti olisi toivonut Minkkisten ensimmäisestä ylioppilaasta joko pappia tai opettajaa. 51. Suomen itsenäisyyden tunnustamisasiakirja oli ensimmäinen ulkopoliittinen sopimus, jonka Leninin johtama bolševikkihallitus hyväksyi. Kirjan luettuaan Minkkinen päätti lähteä Neuvostoliittoon tutustumaan, miten nämä Leninin vallankumoukselliset ajatukset alhaalta kansan keskuudesta nousevasta demokratiasta toteutuivat käytännössä. Neuvostoliitossa törmäsin joka käänteessä Leniniin. Tampereen Lenin-museo yhdistyy Työväenmuseo Werstaaseen ensi vuoden alussa, mutta sen perinteikkääseen näyttelyyn ehtii tutustua vielä ensi vuonna. Museo sijaitsee osoitteessa Hämeenpuisto 28. Se teki minuun vaikutuksen, etenkin edellä siteeraamani imperialismiosuus, eikä Lenin ole sen jälkeen päästänyt minua otteestaan.» Leniniltä kirja jäi kesken, mutta hän kirjoitti, että oli mieluisampaa ja hyödyllisempää olla tekemässä vallankumousta kuin kirjoittaa siitä. Opiskeluaikanaan 1960-luvulla Aimo tutustui vasemmistolaisiin ajatuksiin ja kiinnostui erityisesti Leninistä. . Suomen itsenäisyys piti hänen mukaansa tunnustaa, koska Suomessa väitettiin, että ryssät, šovinistit, isovenäläiset aikovat kuristaa hengiltä suomalaiset. Luin kirjan. »Jos asiat menivät oikein huonosti, niin meillä oli Moskovassa sellainen ylellisyys kuin puhelin. Näin Minkkinen itse vastaa väitteeseen: »Tampereen Lenin-museossa on viimeisen yli 30 vuoden ajan pyritty tuomaan esiin Leninin omaa ajatteluperinnettä stalinilaisen ‘marxismi-leninismin’ ja brežneviläisen ‘kipsikuvaleninin’ sijaan. Sen jälkeen muutkin valtiot tunnustivat Suomen itsenäisyyden. Moni poliittista historiaa tunteva ei voinut olla nauramatta: luonnehdinta oli kuin Leninin inhoaman Väinö Tannerin poliittinen kosto haudan takaa. 51. Sen takia hän sai kuulla melko puhtaasti šovinistisia vastaväitteitä», Minkkinen kertoo. Puhelin oli sitä varten, että sillä pystyi soittamaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean työntekijälle», muistelee Minkkinen. »Valtiot imperialistisen kilpailun johdosta vahvistettuine sotakoneistoineen muuttuivat sotahirviöiksi, jotka tuhoavat miljoonia ihmisiä...», Minkkinen muistelee ensimmäiseen maailmansotaan liittyneitä Leninin opetuksia. Museo koitui minun kohtalokseni ja elämäntyökseni. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. Lähtiessään Minkkinen opetteli jotenkuten venäläiset aakkoset ja kolme sanaa venäjää: terpenije, terpenije, terpenije (kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä). Siihen ’Moskovan koulu’ antoi erinomaiset eväät.» Paasikiviläisessä hengessä Ensi vuoden alusta Lenin-museo itsenäisenä organisaationa loppuu, ja se sulautetaan Työväenmuseo Werstaan toimintaan. Lenin oli nimittäin luvannut 1905 ja 1906 Tampereen työväentalossa toimia Suomen vapauden puolesta.» Minkkinen kertoo, miten Lenin lunasti lupauksensa. Isovenäläistä šovinismia vastaan Lenin sanoi: »Katsokaa Suomea: se on demokraattinen maa sekä kehittyneempi ja sivistyneempi kuin meidän maamme». Sikäli luonnehdinta Lenin-museosta brežneviläisen pysähtyneisyyden tunkkaisena pesäpaikkana voidaan kokea varsin loukkaavana. Vaaraton pyhäinkuva Mukaansa tälle matkalle hän otti tyttöystävänsä Lean: siitä tuli yhdeksän vuoden häämatka Moskovaan
141–200 liuskaa 139 € 201–300 liuskaa 161 € Tarkempia tietoja: 301–400 liuskaa 183 € http://www.kulttuurivihkot.fi/lehti/arvostelupalvelu Kulttuurivihkot tiedottaa Kiitokset lukijakyselyyn osallistuneille! Kulttuurivihkojen viime vuodenvaihteen paikkeilla tehdyn lukijakyselyn tulokset ovat vihdoin valmistuneet. Pyrimme parhaamme mukaan huomioimaan sitä. Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013 Kyselyyn osallistuneiden, nimensä ilmoittaneiden kesken suoritetussa arvonnassa jaettiin Kulttuurivihkojen vuositilauksia sekä kirjapalkintoja. Tilaaja! Muista ilmoittaa, jos osoitteesi muuttuu: tilaus@kulttuurivihkot.fi / 09 4114 5369. . Lukijat olivat pääosin tyytyväisiä Kulttuurivihkojen ilmestymistiheyteen ja runsauteen, ja hintaakin valtaosa piti sopivana. Ilmaistilauksen voittivat Raimo Silius Tampereelta, Marja-Leena Kalkkinen Helsingistä ja Joel Valkila Espoosta. Hintoihin sisältyy arvonlisävero, 24 %. teema – XXX Hyvä kirjoittamisen harrastaja! Lähetysohjeet Lähetä aineistosi joko sähköpostitse rtf-muotoisena liitetiedostona (sarjakuvat jpg-, tiff- tai pdf-muodossa) osoitteeseen arvostelupalvelu@kulttuurivihkot.fi tai tavallisessa postissa osoitteeseen: Kulttuurivihkojen arvostelupalveluun voit lähettää asiantuntijoiden arvioitavaksi mitä tahansa kaunokirjallisia tai tietokirjallisia tekstejä, journalistisia juttuja tai sarjakuvia. Laura Gustafssonin romaanin Huorasatu saivat Joel Kuortti Tampereelta, Raimo Leskinen Helsingistä, Kari Tanskanen Helsingistä, Ramona Piitulainen Keravalta ja Ville Turunen Helsingistä. Numeron 5/2012 suosituimmaksi artikkeliksi osoittautui kirjoitus »Tuliko Obamasta uusi Bush?», joka on luettavissa myös Kulttuurivihkojen verkkolehdessä. Pyrimme antamaan palautteen mahdollisimman Arvostelupalvelun hinnasto Aineiston laajuus Hinta nopeasti, mutta 2–3 kuukauden odotukseen kannattaa 1–30 liuskaa 73 € varautua. Aihepiireistä lukijoita kiinnostivat eniten »politiikka, yhteiskunta ja filosofia» »kirjallisuus ja sanataide» sekä »teatteri, elokuva ja mediataide». Kulttuurivihkot / arvostelupalvelu Kaasutehtaankatu 1 / 12 00540 Helsinki Voit halutessasi saatekirjeessä mainita, millaisista asioista erityisesti toivoisit palautetta. 52. Toimitus sai rakentavaa sanallista palautetta niin sisällöstä kuin ulkoasusta. Onnittelut voittajille, ja kiitokset kaikille osallistuneille! Palautetta ja kehittämisideoita otetaan mielellään vastaan myös lukijakyselyjen välillä. Saat lähettämästäsi aineistosta palautteen, jossa arvioidaan sen hyviä ja huonoja ominaisuuksia sekä annetaan ohjeita tekstin muokkaamiseen ja kirjoittajana kehittymiseen. 31–70 liuskaa 95 € Yli 400 liuskan käsikirjoitukset 71–140 liuskaa 117 € sopimuksen mukaan. Muistathan liittää mukaan yhteystietosi. Lasku toimitetaan heti aineiston saavuttua, ja aineistoa ryhdytään käsittelemään, kun lasku on maksettu
Järeät, kalevalaisesti nimetyt panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen olivat valmiina jyräyttämään putkistaan koko Itämeren hiljaiseksi Kaakamojoelta Väinänlahteen. Aikanaan jaettiin sotalaivojen voimin Kiinan satamakaupungit Shanghaista Hongkongiin ja Macaoon. Loti oli myös suomalaisten Tulenkantajien eksotistisia mielikirjailijoita. Hänen tunteensa imperialisoidaan eurooppalaiselle maulle sopivaksi rakkaudeksi muukalaista kohtaan. Join the Navy Takavuosien suosikkidiskobändin, Village Peoplen kestohittejä oli In the Navy. on kaunis ja kimonoissaan outo kuten koko maa. Turkkilainen kommunistirunoilija Nazim Hikmet, hänkin koulutukseltaan laivastoupseeri, olisi mielellään hirttänyt Lotin englantilaisen Dreadnought-sotalaivan raa’annokkaan, kuten hän sanoo runossaan ”Piyer Loti”. laivasto seilaa Välimerellä valtavine lento- 53. Harvemmin tullaan ajatelleeksi niiden kulttuurisia ja sivistyksellisiä ulottuvuuksia. S otalaivat kuuluvat järeimpiin aseisiin ja niiden ryhmittymiä, laivastoja käytetään valtioiden lihasten pullisteluun, strategisiin peleihin sekä intressien puolustamiseen, toki tosisotaankin. V. Mutta tämä ei koske vain imperialististen suurvaltojen laivastoja. Mutta mikä merkitys laivastolla on kulttuurisesti. Ne pakottivat Nousevan auringon maan avautumaan maailmankauppaan ja vähitellen kapitalismiin. Leninillä on teoksessaan Imperialismi ka- pitalismin korkeimpana asteena (1917) hauska kuva sotalaivoista suurvaltojen ulosottomiehinä: kun jokin siirtomaa tai näennäisitsenäinen puolisiirtomaa on velkaa tai muuten sitoutettu suurvaltaan, mutta heittäytyy hankalaksi, pannaan laivasto asialle. Tässä muutamia esimerkkejä. Laivastolla on verkostointipintansa musiikkiin, niin oopperaan kuin poppiin, kuvataiteisiin ja elokuvaan, kirjallisuuteen, monimuotoisesti myös seksiin. Oopperan libretto perustuu osittain Pierre Lotin kertomukseen Madame Chrysanthème (1887). Sitä on kutsuttu myös tykkivenediplomatiaksi. Tämä ranskalainen meriupseeri viihtyi Turkissa ja kirjoitteli kaikenlaista orientalistista viihdettä ollen yksi aikakauden bestsellerkirjailijoita. I. Kun sankaritar dramaattisen loppuaariansa jälkeen tekee harakirin, tämä semiotisoi Japanin ylpeän samuraiajan lopun. teema TUTKIJALTA – XXX Ankkurit tanaan Teksti Kari Sallamaa Laivastolla on sivistävä vaikutus. Saksalaislisensioidut sukellusveneet Vetehinen, Vesihiisi ja Iku-Turso olivat asemissa Ahvenanmaan vesiltä Kronstadtin satama-altaaseen. Laivastolla on ollut suuri merkitys suurvaltojen vaikutusvallan kasvussa, varsinkin 1900-luvulla meriaselajin teknistyessä. Komeimmat toteutumat ovat Jean Genet’n romaani Querelle de Brest sekä Rainer Werner Fassbinderin siitä tekemä filmi. 53. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. Madama B. Giacomo Puccinin musiikiltaan miltei pornografisen ihanassa oopperassa Madama Butterfly (1904) amerikkalainen luutnantti Pinkerton avaa 15-vuotiaan geishatytön Cio-Cio-Sanin kuten Yhdysvaltain laivasto ja eurooppalaiset vallat Japanin 1800-luvun lopulla. Siinä hän syyttää ranskalaista kollegaansa siirtomaavaltojen rikoksista ja ennen kaikkea niiden peittämisestä orientalistiseen romantiikkaan. Sekin on suurvaltapolitiikkaa, pyrkimystä tajuntojen hallintaan, kuten Ed- ward Said osoittaa orientalismiteoriassaan. Tämä reipas marssin ja popin risteytys on humoristis-ironinen rekrytointilaulu: »Join the navy, you may sail on seven seas», kuten USA:n 7. Kun laivastosta puhutaan puhtaasti teknisen mielenkiinnon ulkopuolella, tarkastelukulmana ovat maailmanpoliittiset tai taloudelliset seikat. 1930-luvulla lilliputti-im- perialismia (Raoul Palmgren) harjoittanut Suomi oli mukana laivaston käyttelyssä voimapolitiikkaan
Niitä oli aina kaksi kuten suomalaisia poliiseja, sanotaan vaikka USS Jackpot ja USS Easymillion. Ollessaan vielä kotimaassaan Tom piirsi myös Suomen laivaston matruuseja näteissä kesäpuvuissaan, muun muassa tanssimassa poikaparissa. Brest ei ole sattumalta romaanin ja elokuvan tapahtumapaikka. Heterotkin voivat eristetyissä oloissa, sotaväessä ja vankilassa tilapäisesti homostella. Vuonna 1947 Ranska oli Hitlerille hävinneenäkin sodan voittaja ja suuri siirtomaavalta Afrikassa sekä Kaakkois-Aasiassa. Alistetut kansat ravistelivat jo kahleitaan, mutta Indokiinan ja Algerian sodat olivat vasta tulossa. Se pitää yllä lentotukialuksia, ydinsukellusveneitä ja ydinaseilla lastattuja pommikoneita ollakseen tasaveroinen ainakin Englannin kanssa ja osoittaakseen itsenäisyyttään Yhdysvaltoihin nähden. Amerikkalainen merisotilas pitää hollantilaisen komean matruusin reidestä kiinni levollisen tyynessä asennossa. Paikallaankin maaten ne humisivat ja hyrisivät salaperäisesti, haisivat kiihottavasti makealle savulle. Harri Kalha osoittaa teoksessaan Tom of Finland. teema TUTKIJALTA – XXX tukialuksineen ja muine uivine kaupunkeineen. Samaan tapaan on laivastofetisismi keskeistä Tomilla. Tietysti niissä oli tehokkaat kuuntelu- ja muut vakoilulaitteet. Tämä jatkuu yhä, vaikka Ranskan kolonialismi on loppunut; ei imperialismi ole mihinkään hävinnyt. Kuten Querelle (»riita», »rähinä», kalabaliikki) tarjoaa isoa patukkaansa matruusitovereilleen tai vikkelää stilettiään, samoin teki Ranskan imperialismi alistaessaan siirtomaitaan ympäri maailman. Iltaisin heitä näki liimaantuneina mustansinisen asetakin kylkeen tai hulluttelemassa tuo huvittava valkoinen pyörölätsä kutreillaan. Upein kuva liittyy amerikkalaiseen laivastovierailuun Rotterdamissa. Erikoista siinä on, että se on tehty kokonaan studiossa; jopa sotalaiva kelluu altaassa. Homous ja laivasto ovat vanhastaan kuuluneet yhteen, enemmän kuin armeijoissa. Ja tytöt olivat hurmautuneita näistä vieraista. Kukaan ei ollut vielä kertonut minulle, että nämä ystävälliset ja meille pikkupojille oikeata jenkkipurkkaa tarjonneet sinitakit olivat pahan palveluksessa. Saa seikkailla ja nähdä maailmaa. Taidetta seksin vuoksi (2012) useassa kohdin Tomin fetisistisen mieltymyksen merimiesten asusteisiin ja viittaa Genet’n Querellen osuuteen matruusifantasian tekemisessä homoerotiikan paradigmaksi.. Takavuosien suosikkidiskobändin ”In the Navy” on humoristisironinen rekrytointilaulu. Kannattaa siis pestautua laivastoon, jo kulttuurisista syistä. Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013 Brestin kova Tärkein laivaston sivilisoivaa merkitystä käsittelevä teos on Jean Genet’n romaani Querelle de Brest (1947): päähenkilössä olennoituu Ranskan laivaston ruhjova voima. Kansainvälisesti tunnetuin suomalainen kuvataiteilija Tom of Finland piirsi mielellään, paitsi univormuja ja nahkatakkeja yleensä, myös matruuseja: heidän kauniit univormunsa, miesten maailman uljaimmat asusteet miellyttävät silmää. Joka kaupungissa on NMKY, jossa saa hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa. Nuoruuteni työtoverin, ensimmäisenä Suomessa julkisesti aids-potilaaksi tunnustautuneen Leeku Kimmelin mukaan bändin jäsenet olivat alan miehiä. Laivastovierailut panevat kaikkialla tytöt sekaisin. Laivaston univormut ovat väriltään ja kuosiltaan paljon maamosurien asepukuja kauniimpia. Neuvostoliiton suurlähetystö oli aina huolestunut vierailusta puolueettomaan Suomeen. Bändi uskaltaa ironisoida instituutioita ja panna homopiiloviestin, ei edes kovin syvälle. Suomenkin uljas miinalaiva Uusimaa on hätyytellyt somalimerirosvoja Intian valtamerellä. Se on Ranskan Atlantin laivaston tärkein sotasatama, kuten Toulon on Välimerellä. 54. Muistan lapsuudestani, kun Yhdysvaltain hävittäjät tekivät vierailuja Helsinkiin kiinnittyen Eteläsataman laituriin. Sama viesti on vielä tunnetummassa Village Peoplen laulussa ”YMCA”. Ranska katsoo olevansa vastuussa entisistä afrikkalaisista siirtomaistaan ja lähettää niihin tarvittaessa joukkojaan, kuten viimeksi Maliin. Rainer Werner Fassbinder teki loisteliaan filmin Genet’n romanista (1982)
teema TUTKIJALTA – XXX Tärkein laivaston sivilisoivaa merkitystä käsittelevä teos on Jean Genet’n romaani Querelle de Brest (1947). 55. Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013. Tom of Finland suosi merimies- ja matruusiaiheita. Piirrokset sarjasta »The Tattooed Sailor», Physique Pictorial, elokuu 1961. 55
Romaanin tapahtuma-aika on 1930-lukua, koska puhutaan Mussolinista. Mutta minne Le Vengeur lähtee. Maailmasta pois, Tornioon Tämä kova ja julma tarina on pikku episodi imperialismin suuressa draamassa. Rakkauden ja vihan jinjang Querellessa on paljon vihaa miesten kesken. Miksi, ulottuvatko Ranskan intressit jo Neuvostoliiton etupiiriin. Kulttuurivihkot 6?|?2013 1?|?2013 töä, jolloin kadun herrasmiehet alkavat tapella vaatien hyvitystä. Muuan kadun tyttö on halunnut koskettaa sankarin lakin punaista tupsua; sen uskotaan Ranskassa tuottavan onnea. Bertolt Brechtin sanoin: mitä on pankkiryöstö pankin perustamisen rinnalla. Itse asiassa Querelle on Ranska itse. Se on poissaoleva syy, Fredric Jamesonin poliittinen alitajunta. Rakkauden teot käyvät silti toteen. Siirtomaavaltausten ja massamurhien uhrit, sotanäyttämöiden teurastusorgiat, luonnonvarojen ryöstö ja orjatyö ovat sen käyttövoimaa. Kostaja odottaa redillä valmiina lähtöön, ja se vie molemmat miehet kauas Brestistä, kuten virta koiran raadon Jacques Prévertin kauniissa laulussa Barbara. Querelle ei jää kiinni rikoksistaan, koska Seblonin rakkaus voittaa. Tärkeätä on laivaston liikkuvuus. Silti teos on ytimeltään rakkaustarina. Querellen laivan nimi on Le Vengeur, Kostaja. Kaikki tapahtuu Ranskan kunnian takia. Luutnantti unelmoi aktista matruusin kanssa, mutta se ei toteudu. teema TUTKIJALTA – XXX Georges Querelle on salaperäinen nuori jumala matruusin univormussa, sarjamurhaaja ja varas, joka on pestautunut laivastoon osittain toimeentulon takia, osin peitelläkseen rikoksiaan. Tämä on laivaston ja univormun häpäisyä. Itämerelle, ehkä Vienanmerelle, sanoo Genet. Querelle suuttuu ja lyö tyt- 56. Ainakin Beirut, Aleksandria ja Shanghai mainitaan romaanissa. Se vie maailman, todellisuuden ulkopuolelle, Tornioon, Pohjoisnavalle. Tilanteen on aiheuttanut seksuaalisymbolinen syy. ?. Hän voi muodollisesti käyttää komentovaltaa, mutta tosiasiallinen alistussuhde toimii toisin päin: maskuliininen Querelle käyttää hyväkseen Seblonin feminiinistä alistuvuutta. Myös oikeudellisesti, koska kyse on laivaston ja viime kädessä Ranskan kunniasta. Seblon pelastaa upseerin univormunsa arvovallalla Querellen katutappelutilanteessa, kun tämä on alakynnessä ylivoimaa vastaan. Sitä on matruusien välillä, vaikka pakkosolidaarisuus sitoo heidät laivalla yhteen. Homoseksuaalinen luutnantti Seblon rakastaa kaunista Querellea, jonka hän tekee sotilaspalvelijakseen. Sitä on miehistön ja upseeriston väleissä, kuten kaikissa komentosuhteissa. Tämä merivoimien teräsjärkäle on itsessään henkilö; se on merimiesten äiti, joka kantaa heitä harmaassa kohdussaan. Aina kun luemme eurooppalaista romaania, Jane Austenia tai tässä tapauksessa Genetia: imperialismi on läsnä poissaolevanakin. Aikaisempi pikkurikollinen saa sota-aluksessaan seilailla seitsemällä merellä ja ryöstömurhata monissa satamakaupungeissa, joissa käydään joko vierailulla tai sotaretkillä. Kaikkialla maailmassa tytöt ovat vauhkoina tähän ranskalaisten matruusien kiihottavaan kukonhelttaan. Ajatellen Querellea Seblon antaa ronskin satamatyöläisen panna itseään takaa päin puistossa ulostejätöksen päällä. Mitä ovat Querellen pienet murhat ja varkaudet verrattuna Ranskan siirtomaasotiin. Genet ei ajattele näin, mutta on muistettava, mitä Edward Said kehottaa teoksessaan Culture and Imperialism (1993). Se ei ole syy, vaan kuten jo Charles Baudelaire osoittaa proosarunossaan Any where out of the world, ainoa mahdollinen tie kulkee pohjoiseen. Genet’n romaanissa maallinen oikeus ei toteudu. Seblon varjelee Querellen oikeudelta tämän murhattua pelkästä himosta matruusitoverinsa Vicin, joka avustaa häntä oopiumilastin hiivaamisessa maihin ohi tullin. Siitä he joka aamu syntyvät sotaan ja seikkailuihin maissa. Laivasto suojaa häntä, niin kuin kruunu pitää omistaan huolen
58 Rakkautta ja antikapitalismia 59 Uskottava analyysi Allenden elämästä ja urasta 60 Klinikan sisään — Uusi manifesti 61 Hullujen tie hyväksyntään 62 Monta minää — Yritysvastuun kumouksellinen potentiaali 64 Ohut mutta tarkkanäköinen kuvaus nykyihmisistä — Oppaita tekstityöläiselle 65 Synkkien salaisuuksien jäljillä kirja-arviot 57. Kulttuurivihkot 6?|?2013
Ja sai luettelon mukaan 305. Lisäulottuvuuden meijan palvojien kanssa, joita kirjailijoissa olivat tuo kulloisenkin lehden konteksti, usein kuvitus, muka-tulenkantajatoverit Olavi Paavolainen ja tunnetuimpina Tapsa Tapiovaaran Kiilan albu- Mika Waltari. Tönkyrä, Kansan Tahdon toimitussihteeri, joka tien vuosikerrat, joissa Haanpää alusta loppuun, Salminen oikoo Haanpää-kuvaan liittyviä piin- Lautiosaaren lakkomellakoiden aikaan 1949 ot- vuosina 1924–1955, julkaisi novellejaan. mittaja siirtyen myöhemmin maalaisliiton oulu- pää kertoo Oulussa tavanneensa Turtiaisen ja Salminen on tehnyt sen perustyön, mikä olisi pitänyt tehdä ajat sitten. Helsingissä hänen kontaktinsa oli Kiilan pii- Pentti Haanpää 1905–1930. Kesällä 1947 Haan- mistöstä. Toisaalta hänellä oli puoltajansa, niistä Haanpää ei ollut erakko tai sosiaalisesti ra- Pentti Haanpäästä ei ole aiemmin ollut täy- tärkeimpänä työväenliike ja poliittinen vasem- joittunut. na työväenkulttuuria. osannut tai uskaltanut jatkaa. Kauppinen ei joko jot (1935), mutta ajatus toistuu novelleissa. Erityisesti Erkki ventamisesta. Salminen nos- joittaen Haanpään »maalaiselämän idiotismiin» pään elämästä ovat materiaalin osalta ratkaise- taa Mikon pojan tärkeimmäksi poliittiseksi muo- (Marx) hänestä on saatu aikaan monomaaninen vasti paremmat kuin aikaisemmissa tutkimuksis- nittajaksi. Kyse lähellä kommunistista puoluetta (CPUSA). Miehellä itsellään oli maalaisliittolaisia suku- Haanpään teoksiin Matti Salminen keskittyy laisia ja ystäviä, tärkeimpänä isä Mikko Haanpää, elämää vähemmän. Sen ja lukuisat 1930-luvun pulaa sekä lapualaismel- monumentti on romaani Isännät ja isäntien var- lastelua käsittelevät novellit. elmassa ilmestymistään, aivan erilaisessa yh- Novellikokoelma johti konfliktiin valkoisen ar- teiskunnallisessa tilanteessa. Mutta ei yhteistyö loppunut sosiaalidemo- vänä urheilijana poikkeuksellisen raskasta. »Suuri yksinäinen». yleinen mielipide varti- isänmaallista mielialaa. Hän korostaa toistuvasti, et- entinen sosialisti, jonka pääosin Amerikan siirto- tei ole kirjallisuudentutkija, joita hän osin oikeu- laisuudessa hankkima aatteen kirjasto oli pojan tetusti ironisoi mm. Asevelvollisuusajan rääkki ei ollut hänelle hy- rikansuomalaisiin sukulaisiin, joista useat olivat kaisut. Sodan Haanpäällä ei ollut konfliktia armeijan kans- ma kirjekokoelma (2005) toi esiin yhteyden ame- jälkeen keskeisiksi foorumeiksi tulivat SKDL:n jul- sa. misarvon ja vapauden riistosta, mitä elämä »Suo- Salminen korostaa tätä Haanpään unohduk- men raskaassa» kaikille oli. Into. sesti Kauppinen katkaisee biografiansa siinä tahdon kuulua.» SKP:n pääideologi Tuure Lehen kuului hänen ys- kohtaa, missä Haanpään murtavimmat teokset täviinsä. Erityisen paljon sitä on tullut kirjailijan pulaliikehdintään. Hän joutui sei- kirjallisuudentutkija Rafael Koskimies nyrpisteli matti salminen (2013): somaan vastatanassa monen voiman kanssa: kirjailijan palanneen vanhaan »hevosenleikkiin- Pentti Haanpään tarina. 304 sivua. Serkku ja nimikaima Pentti V. sisäryhmäjargonista. Annan pienen lisävalaisun Salmiselle arvoi- Elsa-tyttären kuoleman jälkeen löytyneestä jää- Haanpää oli puolueen äänenkannattajan päätoi- tukseksi jääneestä henkilöstä. kirja-arviot Rakkautta ja antikapitalismia kraattisten lehtienkään kanssa; vanhasta tottu- oli enemmän henkisestä puolesta, yleisestä ih- muksesta ne tilasivat häneltä edelleen juttuja. Kyseessä oli Yrjö liittyi Urho Kekkosen puolueen riveihin. meissa ja Kirjallisuuslehdessä antamat jylhät Jatkosodan aikainen, pitkällisen asemaso- linoleikkauskuvat. valkoinen valta aaveineen, kustantajien varo- sä», mikä ei ollut omiaan nostamaan sota-ajan vaisuus ja laskelmat, ns. Kulttuurivihkot 6?|?2013. Salmisen aloitteesta näistä dan turhuutta satirisoiva novellikokoelma Ny- novelleista kuvituksineen on järjestetty näytte- kyaikaa (1942) on nimessään piikki Paavolaisen lyitä Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Vala piti yllä käsitystä ajan ankaruudesta Haan- Piippolassa poliittisesti samanhenkisiä olivat päälle, ehkä korostaakseen omaa osuuttaan tä- veljet Aimo ja Olli, molemmat SKDL:n aktiivijäse- män pelastajana. Jo Vesa Karosen ja Esko Viirretin toimitta- Ennen sotia nämä olivat pakostakin sosiaalidemokraattisia – vasemmistolaiset lehdet oli kommunistilakien perusteella lakkautettu. Tällä ei missään vaihees- sikoi lehden etusivulle kahdeksalla palstalla: teoksen lopussa olevan, tekijän auktorisoiman sa, ei edes kuuluisan kustannussaarron aikana »Hallitus murhauttaa työläisiä Kemissä!». laiseen Liittoon. modernisaatiota pinnallisesti ihannoivaan teok- Pentti Haanpään elämä noudatti yhteiskun- seen Nykyaikaa etsimässä (1929). »Salminen oikoo Haanpääkuvaan liittyviä piintyneitä harhakäsityksiä.» käytettävissä. Oikeistolainen nan yleistä kulkua kriiseineen. 58. niä. Tuottavien ammattien harjoittajien, maan- minpuolista. Kirjoitus- 1930-luvun malliin tuomion Fagerholmin sosi- tu työväen lehdissä ja vuotuisjulkaisuissa, siinä palkkiot työväenlehdistä sekä peritty omaisuus aalidemokraattisen vähemmistöhallituksen hal- floorassa joka aikanaan kukoisti keskeisenä osa- riittivät kohtuulliseen elämiseen. Siksi hän Kentässä ja sissa ollutta toista julkisuutta. Päin vastoin hän oli seurallinen, mikä simittaista elämäkertaa. joineen. Hän on käynyt läpi ennen kaikkea Piippolan 1930-luvulla Mikko oli pienviljelijäpuolueen kirjaston yhteydessä olevan Haanpää-museon ai- nokkamiehiä; tätä kautta poika sai lähituntumaa neistoa. Usein juttu on kasarmissa (1928) karnevalisoi pakkolaitoksen nähnyt päivänvalon vuosia ennen novellikoko- alentaen sen rabelaismaisesti suureksi illuusioksi. Eino Kauppinen julkai- misto. Niitä on tyneitä harhakäsityksiä. Hän on kelannut leh- puuttui kirjallinen viiteryhmä. Valtaosa niistä on julkais- ollut taloudellisesti erityisen ahdasta. tapaus (kirjoitettu 1935, julkaistu samoin 1956) viljelijöiden ja työläisten tuli liittyä yhteen. Otavan palautettua Karavaani-kokoel- oli novellistille välttämätöntä aiheiden löytämi- si vuonna 1966 teoksen Pentti Haanpää 1. Nuori man käsikirjoituksen hän kiteytti päättäväises- seksi. Nämä miehet osasivat lähestyä kirjaili- alkoivat ilmestyä: Noitaympyrä (kirjoitettu 1931, Haanpää oli ennen kaikkea kansanrintaman kir- jaa hänen ehdoillaan, ja kunnioitus oli molem- julkaistu vasta postuumisti 1956), Vääpeli Sadon jailija. Näin teki omista tarpeistaan Erno Paasilinna, joka väittää että Haanpäältä sa. Salminen muistuttaa, että isällä oli Tietämättä tai unohtaen Kiilan jäsenyyden ja si- Salmisen mahdollisuudet kirjoittaa Haan- ajallaan Piippolassa kirjakauppa. Sodan jälkeen myös isä Mikko Elvi Sinervon ohella Tönkyrän. Alaotsikon mukai- ti 21.8.1930: »Kuulun toiseen leiriin lopullisesti ja ri, etenkin Arvo Turtiainen ja Jarno Pennanen
395 s. Koska Kulttuurivihkojen Martínez korostaa, että kaappaus junailtiin Yh- sen toimittamana rinnan elämäkerran kanssa li- lukijat varmaankin tietävät yleisimmät faktat Al- dysvalloissa pitkälti Henry Kissingerin aloittees- sättynä jutulla »Tohtori, kirkko ja porvarin jänis- lendesta, nostan esiin muutamia biografian tuo- ta. ti Allenden elämän ja on henkilökohtaisesti tun- 59. »Allende oli Chilen demokraattisen poliittisen järjestelmän kasvatti sormenpäitään myöten.» tainen impulssi. Nimiteksti »Atomintutkija Fulmarin ta- että Salvador Allende oli koko aikuisikänsä ak- den Chilen läheisimmän ulkoisen ystävän Kuu- paus» käsittelee ydinaseiden mielettömyyttä. mia ajatuksia. Suomentanut Jyrki Lappi- Itse asiassa Salvador Allendella oli monta hy- tannon kärkeen. Sosialistijohtajan roolikin hänen käteensä Aune Laurikaisen henkilöma- saan Salvador Allenden (1908–1973) elämäker- onnistui, vaikka vasemmistoliikkeissä oli yleen- pin, josta löytyi 31 Haanpään kirjettä. Enää ei tarvit- erääksi maailman tunnetuimmaksi vasemmisto- saada uusia ystäviä ja liittolaisia. syyskuuta 1973 tunnetuin verisin seurauksin. Hukkumiskuolema katkaisi työn, Salvador Allende ja Chilen joka valmistuneena olisi kuulunut Haanpään tuo- kohtalonvuodet. Kustantaja kansallismielisyyttä että aineksia marxilaisuu- kopuolelta tulivat Allenden pahimmat haasteet. Porvarillisesta taustastaan Allende tolaisten kenraalien rouvat tunsivat itsensä imar- somus, ja mikä se oli. Muutamat suomalaiset tämiehiä ja liikennöitsijöitä. Into Kustannus. Täy- set tekivät parhaansa kouluttaakseen Allendelle lätiellä» ja »Topias Aatsingin kapina». Neuvostoliitto, jonka imperialistiset toimet koira» (1930). kirja-arviot Kotiseudulla Pentin piirejä olivat ennen kaik- Vapaamuurijärjestö oli Allenden kaltaiselle tai- kea kalakaverit sekä kortti- ja juopporemmit. Chilen ul- ta Ilmeitä isänmaan kasvoilla (1933). tiivinen vapaamuurari. Hän alkoi kehitellä ro- Jesús Manuel Martínez (2013): maania Puut. Niissä rin- tyy korostaa, että espanjankielisessä maailmas- henkivartijoita. Her- pää-kuvaan on rakkaus. Ehkä Allen- (1950). CIA rahoitti jär- hurttien» terrori Kemin lakon 1949 murtamiseen, Chilen vapaamuurariliike oli ollut hyvin edistyk- jestelmällisesti raakaa ja väkivaltaista oikeis- edellä mainittuun Yrjö Tönkyrän otsikoimaan po- sellinen, demokraattisesti orientoitunut, kirkon to-oppositiota. Hänellä oli uskomaton taito teellisesta yhdensuuntaisuudesta. suuri linja alkaen sosiaalidemokraattisen Kan- telmän kasvatti sormenpäitään myöten, vaikka Sisäpolitiikassa Allende oli taitava neuvotte- sanvallan hyväksymästä mutta julkaisematta jää- hänen lähellä sosiaalidemokratiaa liikkuviin po- lija ja sitkeä sisupussi, jonka neljäs yritys pääs- neestä, pula- ja lapualaisaiheisesta kokoelmas- liittisiin ajatuksiinsa sekoittui aimo annos sekä tä Chilen presidentiksi tuotti tulosta. Salvador Allende oli vapaamuurari ilmei- 11. Into julkaisee kokoelman nyt ensi kerran Salmi- den eri suuntauksista. Juuri hurmaajan roolia Mar- saakka. Siinä näkyy innottomuus ja merkittävien aiheiden puute, johon Haanpää kylmän sodan nuutumuksessa oli joutunut. Kulttuurivihkot 6?|?2013. Allenden malaisen kulttuurivaltuuskunnan Kiinan matkan neen Augusto Pinochetin nimeä. Demokraatti Allende ei ainakaan nastuvat Yhdysvaltain lakonmurtomentaliteetti, sa vapaamuurariuteen liittyi ehkä radikaalimpia aseellista apua ulkoapäin halunnut, mutta ulko- amerikansuomalaisittain »komppanian pyssy- konnotaatioita kuin Pohjoismaissa. sesti lähinnä sukuperintöön liittyvistä nostalgista syitä, mutta tunsi luultavasti myös aitoa Jesús Manuel Martínez tuntee erinomaises- kiinnostusta järjestön henkistä sisältöä kohtaan. tun kirjailijan sekä Suomi–Kiina-seuran sihtee- Allendea ei katsota häntä seuranneen sotilas- Persoonaltaan Allende itse asiassa poikkesi hy- rin, Moskovan puoluekoulun ja vankilat käyneen juntan tarjoamien näkökulmien kautta. Kirjeet välittävät harvinaisen herkkää sidentiksi valitun Salvador Allanden elämää ja tínez korostaakin; Allende hurmasi sekä naiset miehistä lemmentunnetta. Korean sodan aiheuttama maailmankaupan noususuhdanne näkyi Suomessa puutavaran kysynnän kasvuna. Jopa äärioikeis- se kysellä, oliko Pentti Haanpäällä maailmankat- poliitikoksi. vin perinteistä porvarillista roolia: lääkäri, vapaa- Salmisen uusi avaus vakiintuneeseen Haan- muurari ja hienosti pukeutunut herrasmies. tavalle verkostoitujalle erinomainen paikka sol- Nämä eivät olleet mitään resujätkiä, vaan isän- mia uusia tuttavuuksia. ei päässyt koko elämänsä aikana eroon, ja hän reluiksi, kun parjattu sosialistipresidentti saattoi Tästä saadaan Haanpään antikapitalistinen olikin Chilen demokraattisen poliittisen järjes- yllättäen muistaa kukkakimpulla. Seppälä. 1800-luvulla apäin tuli hänen pahin uhkansa. Hauskin originelli oli vapaamuurareita kauhistelevat naiivit vasem- Isaak Tabell, josta kirjailija muunsi viimeisen fiktiivisen teoksensa, novellikokoelman Iisakki Vähäpuheinen (1953). Tunne- rassa kuvaamaan Allenden elämää tavalla, jossa sä totuttu hieman boheemimpiin roolimalleihin. Sattuma saneli tässä sä- rasmiehessä oli paljon 1800-luvun tyyliä, ripaus velen: Kansan Arkistossa Pirjo Kaihovaara iski Jesús Manuel Martínez pyrkii kirjoittamas- dandya ja don Juania. Siitä va- Uskottava analyysi Allenden elämästä ja urasta pautti yhteiskunnallinen ja toisaalta henkilökoh- mistolaiset voisivat muistaa, että tunnetuimmat vapaamuurarijärjestön vastustajat olivat Adolf Hitler ja Francisco Franco, joiden kummankin hallinto jätti jälkeensä kidutettujen rappareiden ruumiita. Itsekin Allen- naisseikkailuista on julkaistu Eduardo Labarcan aikana 1953, ja se kesti Haanpään kuolemaan den tuntenut Martinez kuvaa vuonna 1970 pre- 400-sivuinen kirja. Amerikkalaisten kehotuksesta liisimielivaltaan. Samalla on kyse aat- uraa nuoresta hienostelevasta porvarispojasta että myös miehet. Myös hänen isänsä ja ban tuki oli lähinnä symbolista, vaikka kuubalai- Keskeisimmät tekstit ovat »Suomalaisella ky- isoisänsä olivat olleet vapaamuurareita. Martínez vinkin paljon toisesta lääkäristä Che Guevaras- kovan kommunistin välille kehkeytyi suhde suo- vältteleekin suotta mainitsemasta junttaa johta- ta, vaikka miehet arvostivat toisiaan. Itä-Euroopassa Allende oli moneen otteeseen Linja jatkuu kokoelmaan Atomintutkija Harvemmin Suomessa esiintuotu seikka on, tuominnut, ei Allendea auttanut. Tämä suuntasi kirjailijan huomion Noitaympyrän jälkeen uudelleen metsään spekulaation lähteenä. yhteiskunnallista valtaa vastustava ja sosiaali- muodostettiin sotilasjuntta, joka kaappasi vallan Kari Sallamaa nen
Eri- maisteri, Yrjö Hakanen ei ole lopettanut kirjal- okkaan käännöksen. Aikalaiset kuten Sartre syyttivätkin häntä saman diskurssin alaisia ja »lääketieteellisel- lijan Pablo Nerudan vuonna 1973. Klinikan synty keskittyy kapealle ajalliselle ja paikalliselle sektorille, eli 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun Ranskaan. Vaikka välissä, eli Foucaultin väitöskirjan Histoire et dé- Lääkärien ammattioikeuden suojelu ja arvo- kirja ei ole paksu, sen arviointi vaatisi pitkän kir- raison (Hulluuden historia) ja Sanat ja asiat, joka vallan synty tapahtuivat samoihin aikoihin, kun joituksen. suostui ottamaan. Esimerkiksi Saka- kallellaan kuolemaansa (1984) saakka. Syntyi tarve rakentaa Michel Foucault (2013): Klinikan synty. Kulttuurivihkot 6?|?2013. Nyt hän on julkaissut tiiviin, kahden huomattavasti tunnetumman teoksen jatkuu edelleen. Pikkutarkkuuden kautta johtajasta, jonka värikästä persoonaa analysoidaan näkemyksellisesti ja puolueettomasti. 87 sivua. Klinikan synty valmistui koistumisprosessi yhä kapeammille sektoreille lista toimintaansa. Michel Foucaultin (1926–84) tuotannon kes- loitumisesta. Kirjan sekä vahvuus että heikkous ovat min poststrukturalismiin), jonka metodille tun- min kuin tämä itse. on melkein parempi kuvaus Allenden Chilestä. uudesta tietoteoreettisesta tavasta kohdata tau- puheenvuoro. klassinen varhaisteos käännettäisiin jossain vai- laaja-alaisimmat yleislääkärit lienevät kaikkein Parasta antia on poliittinen kritiikki nykyis- heessa. Foucaultin historiallisia yksityiskohtia ruoti- Kirjan näkökulmalla on silti ansionsa. Nurinkurisesti vielä kunnallispolitiikkaakin. Tämä fokusoituminen on poikinut myös kritiikkiä Foucaultin teosten yleispätevyydestä. Kyse oli siis aivan vai ihmisen hyväksi – kommunistin 260 sivua. Yhä edel- siä, ympäristönsuojelua, osallistuvaan demokra- sain määrin täydentää edellistä ja pohjustaa jäl- leen he ovat ainakin länsimaissa kaikista amma- tiaa, sosialismin näkymiä uudessa tilanteessa ja kimmäistä, joten voidaan toivoa, että myös tuo tinharjoittajista arvostetuimpia. Sairaaloista ja potilaista tuli luokit- keisimmät teokset on nyt saatu suomennettua, teluprosessin välikappaleita ja myös lääkärikunta Entinen SKP:n puheenjohtaja, valtiotieteen kiitos tämän viimeisimmän Simo Määtän ansi- pilkottiin samassa prosessissa erikoisaloiksi. Niin & Näin. Biografias- va analyysi on ajoittain raskassoutuinen, mutta sa piirretään kuva rohkeasta ja demokraattisesta se antaa lopulta paljon. aikaisemmin asiasta paljon tietäville ei aivan mul- nistisesta puolueesta, mutta oli vasemmistoon Olemme kaikki päätyneet saman normaaliuden listavaa uutta tietoa tule esiin. mutta sisällöltään monipuolisen kirjasen. kirja-arviot tenut monet Allenden lähipiiristä. Se ei missään tapauksessa ole paras tapa aloittaa Foucaultin lukemista ja pohjalle kannattaa ainakin katsoa esikoinen, joka on saatavilla englanniksi. Kun klinikat oli perustettu, tä vallankäyttöä kohtaan. laitoksia, klinikoita, joissa myös potilaat oli luoki- Yrjö Hakanen (2013): Markkinoiden Suomentanut Simo Määttä. Kunnallisalan tia kantava potilas, kuin pelkästä tiedon kumu- kehittämissäätiön Polemia-sarja. valitussa näkökulmassa: koska sotilasjuntan ri- nusmaisesti Klinikan synnyssä on vähän suoraa Lopulta potilas ei enää pääse pakoon (lääkä- koksista ei erikseen kerrota, jää lukijan oman poliittista kritiikkiä. Lääketiede kehittyi länsimaissa teollisen ajan alkuaikoina hurjaa vauhtia, ja tieteenalan oli luokiteltava saavutuksiaan yhä tarkemmin. Aleksi Ahtola »Tuore suomennos ei missään tapauksessa ole paras tapa aloittaa Foucaultin lukemista.» hän esittää yleistyksiä, jotka lukija voi hyvin uskoa, jollei ajattomiksi ja universaaleiksi, niin ainakin nykyajan länsimaista kulttuuria hyvin yleisellä tavalla koskeviksi. Muun muassa Petteri Klinikan sisään Pietikäinen esittää erinomaisessa uutuudessaan Hulluuden historia hienovaraisia huomautuksia ja jättää koko tutkimusalan perustajan lopulta yl- Uusi manifesti lättävän vähälle huomiolle. Lääkärillä oli melko nopeasti käytettävissään paitsi uusia parannuskeinoja, myös uusia käsitteitä, jotka oli järjestettävä tehokkaasti. Sen sijaan jo porvarillisuudesta. vähiten arvostettuja. Teoksessa käsitellään kapitalismin krii- suomennettiin muutama vuosi sitten. Siten lääketieteen harjoittajat ovat hekin sesti myrkytti sairaalassa Nobel-palkitun runoi- nassa. Teos jos- he alkoivat jakaantua erikoisaloille. Allenden uran Foucault liitettiin 1960-luvulla nousukaut- lääkärit määrittivät ne nimikkeet, jotka potilaa- tarkastelu on tarkkanäköistä ja puolueettoman taan eläneeseen strukturalismiin (ja myöhem- seen liitetään, ja he tiesivät potilaan tilan parem- oloista. teltu sairauksiensa mukaisesti. Ylipäänsä Foucaultin poliitti- rin, lääketieteen tai klinikan) katsetta, »jolle se yleissivistyksen varaan esimerkiksi muistaa, että sesti radikaalein panos tuli hänen luennoillaan ja antautuu ja jonka se samanaikaisesti muodos- juntan paikalle tilaama CIA:n agentti todennäköi- akateemisen maailman ulkopuolisessa toimin- taa». Leif Sundström Tuore suomennos on paikoin vaikeaselkoinen teos, kuten Määttäkin esipuheessa varoittaa. Hän erosi jo varhain kommu- lä havainnoinnilla on kollektiivinen subjekti». Nietz- ihanteen rakentamaan vankilaan, jossa määritel- ri Määtäsen klassikko Venceremos vuodelta 1974 scheläisyys oli harvoja leimoja, jotka Foucault lään myös terveyden ja hyvinvoinnin rajat. Tuloerojen kasvu on 60
Kulttuurivihkot 6?|?2013. Tapahtuma osoitti, mittomasta hulluudesta on jo aikoja sitten tullut si ja koekaniineiksi. tutkijoita, joiden keinot ovat olleet epäilyttäviä neet »hullujen» elämästä helpompaa. JoissaPetteri Pietikäinen (2013): kin kulttuureissahan masennusta yhä manataan Hulluuden historia. Pietikäinen onnistuu selkeästi ja monipuolisesti esittämään sen kehityskulun, jossa oudosta ja määrittelemättömästä hulluudes- »Ala on houkutellut ja ruokkinut tutkijoita, joiden keinot ovat olleet epäilyttäviä ja vastuuttomia.» Lähiajan demokratisointitavoitteena Hakanen ta on päästy nykyajan moninaisiin hoitomuotoi- esittää kolmiportaisen vaalijärjestelmän: kun- hin ja psykologian ja psykiatrian kehittymiseen Ajoittaisesta karmeudestaan huolimatta Hul- nanosavaltuustot, kunnallisvaltuustot ja yleisiä arvostetuiksi ja vaikutusvaltaisiksi tieteenaloik- luuden historia päättyy lohdullisesti, jopa on- linjoja varten maakuntatason valtuustot. Varmasti monille hulluuden historiasta tulee ensimmäisenä mieleen Michel Foucault. Progressiivisen tuloveron osuus on enää laitoksen yksioikoisesta mustamaalaamisesta ja 6–7 prosenttia. Kehitysmaiden psykiatrisen hoidon taisiin käyttää tehokkaammin, 12 tuntia päivässä. kuvaaminen tässä yhteydessä ei olisi tarkoituk- Tämäkin uudistus korjaisi työn ja pääoman verotuksen vääristymiä. Hullun ta operaatioista, joiden tehoon uskoivat lähinnä vallan valtaaminen ei riitä, vaan olennaista on määritelmä on kokenut samanlaisen inflaation niistä elantonsa ansaitsevat lääkärit, ovat puis- kansalaisten vaikutusvalta ja tietoisuus. Tähän liittyy myös osallistu- merkittävät ja kiistattoman tieteellisesti todiste- gisen hoidon kehittyminen ja uusien lääkkeiden va budjetointi. Pietikäinen kuvaa karusti Freudin ja ja Engelsin alkuperäisiin länsieurooppalaisiin op- nään muuna aikakautena, mikäli siihen ei sisälly monien muiden psykiatrian »kehittäjien» työtä, peihin. Vero- Pietikäinen antaa hänelle tunnustusta aiheen le- tus on muuttunut yhä epäoikeudenmukaisem- vittämisestä, mutta kritisoi häntä mielisairaala- maksi. ja politiikkaa vain pinnallisesti. Varjo- ja tilaa kuin hoitanut sitä. Sosialis- kuin neronkin ja monesti nämä kaksi vielä liite- tattavia. Valtio- nakin suurten taiteilijoiden on kuljettava. »Rikkaita suosiva tulonjako on myös ekologisesti vahingollista ja johtaa tuhlaukseen.» Antiikista nykypäivää ulottuva Hulluuden historia on ansiokas ja antoisa teos, joka ei missään vaiheessa puuroudu tai menetä vetovoimaansa ja elävyyttään. Erityi- si. Gaudeamus. Myös tuhlaukseen. Hän tekee tavallaan paluun Marxin Hulluus on nykyään hyväksytympää kuin mi- ta manausta. Matka on kuitenkin ollut pitkä ja vi- niin arka ja häpeällinen asia, että heidät sysättiin tella sekä taloutta että luonnon kestävyyttä jär- vahteikas, kuten selviää Oulun yliopiston aate- ja mihin tahansa kurimukseen, jota vain voitiin ku- kiperäisesti ilman yksityistä voitontavoittelua. Hänen analyysinsähän pe- jako on myös ekologisesti vahingollista ja johtaa rustuvat nimenomaan Ranskan historiaan. kohtaan, ja ennen viimeisiä vuosikymmeniä se on kenties enemmän vaikeuttanut potilaiden asemaa Leif Sundström Kalevi Hölttä Paperikirjan lisäksi teos on maksutta ladattavissa hanpäiväiseen moralisoimiseen tai vouhota kaik- internetissä: http://www.kaks.fi/node/6763 kien mielisairaaloiden epäinhimillisyydestä. 456 sivua. Ala on houkutellut ja ruokkinut tulo markkinoille 1960-luvulta alkaen ovat teh- mista ja äänivaltaa budjetin valmisteluvaiheessa. taikakeinoilla pois ihmisestä. Länsimaisessa kulttuurissa yleisesti sesti kunnanosavaltuustoille on ohjattava myös sisällä epämääräinen ja jopa pseudotieteellisen tapahtunut suvaitsevaisuuden ja monimuotoi- taloudellisia voimavaroja, jotta paikallinen de- maineessa rypevä kummajainen, jolta puuttuivat suuden lisääntyminen, psykiatrisen ja psykolo- mokratia toteutuisi. Rikkaita suosiva tulon- Hullujen tie hyväksyntään ta mielisairaanhoito on silti liian laaja ilmiö puristettavaksi niin suppean tutkimuksen alle kuin Foucault on tehnyt. Kirja ei silti vajoa tur- puolistaan huolimatta psykiatrisilla sairaaloilla on ollut myös positiivinen funktio ja niiden toiminta on kaikesta huolimatta ajan kuluessa parantunut. Valtion yritysten yksityistämisellä on menetetty 15 miljardia euroa kymmenessä vuodessa. heidän erottelunsa niin sanotuista terveistä on Kirja on helppolukuinen, mutta paljon ajatuksia herättävä paketti. Tarpeetonta ja epäinhimil- messa on EU:n keskiarvoa korkeampi, mutta pää- listä alistamista on toki tapahtunut rutkasti, mut- omien verotus selvästi lievempi. Se on sosialismin rakentaminen demokratiaa kehittämällä. Työttömyyttä ei ole haluttu pois- Pietikäisen käsittely rajautuu maihin, mutta ta- taa työaikaa lyhentämällä, esimerkiksi tekemäl- sapuolisemmin ja monisäikeisemmin, yleistyk- lä kuuden tunnin vuoroja. Freud selviää vähällä, mutta kuinka tärkeää on kansanvaltainen hallinto, de- romantisoitu ja kanonisoitu alue, jonka läpi ai- sen sijaan kuvaukset erilaisista neurokirurgisis- mokraattiset oikeudet ja yksilön vapaus. Har- jossa potilaat alistettiin teorioiden apuvälineik- toliiton hajoamisen syistä. Työn ja kulutuksen verotus Suo- kapeasta analyysistä. Länsimainen psykiatriakin on ollut aikamois- si. kirja-arviot ollut 1990-luvulta asti erittäin nopeaa. Tässä hän viittaa myös arvioon Neuvos- väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Hakanen esittää näkemyksensä vaihtoehdok- senmukaista, ei Pietikäinen sitä teekään. tikäisen laajasta teoksesta. Hyvin pitkäänhän psykiatria oli lääketieteen nellisesti. Se merkitsee asukkaiden kuule- tut läpimurrot. Tuotantovälineitä voi- siä kaihtaen. Samalla ja vastuuttomia. Myös 61. Sitä voi hyvillä mielin suosi- Pietikäinenkään ei tunne ylenpalttista kun- entistä vaikeampaa – psykiatrian oppikirjoista tella kaikille meillekin, jotka tunnemme taloutta nioitusta psykiatrisen lääketieteen saavutuksia löytyy nykyisin diagnoosi yhdelle jos toisellekin. oppihistorian professorina toimivan Petteri Pie- vitella hoidoksi. Mielisairaat olivat pitkään läheisilleen min nousu on yhdistettävissä tarpeeseen suunni- tään yhteen
paremmin sitä ei voi kuvata, kun ottaa huomioon Yksi Pessoan tunnetuimmista minuuksista oli Yritysvastuun kumouksellinen potentiaali keskustelun vakavuuden ja tärkeyden.» brasilialainen lääkäri Ricardo Reis. Portugalissa on vallalla António keptikot, jotka haluavat rajata yritysten vastuun liikoja pisteitä – saattaa koetella lukijaa. Sen ymmärtää, kun muiste- Pohdinnoissa on lopulta aivan tarpeeksi sula- Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan pro- taan, että Pessoa ja Reis ovat sama henkilö. Lukija saattaa ymmärret- rittelevät kauniita linjauksia yhteiskuntavastuus- soa ilmestyy kuin tyhjästä jutustelemaan Reisin tävästi kyllästyäkin tähän. sama asia, Juuri niin, hyvä Reis, elämä ja kuolema todellakin ovat yksi ja sama asia, Sinä olet lausu- Portugalin kenties kuuluisin runoilija Fernan- nut tänään jo kolme eri väittämää, olet sanonut do Pessoa (1888–1935) kirjoitti lukuisten eri per- että kuolemaa ei ole, sitten että kuolema on ole- soonien eli heteronyymien kautta. Perinnöksi jäävät kirjoitukset, Yhtäkkiä Fernando Pessoa avasi silmänsä ja hy- joissa kuuluu monta ääntä, kuten historiassa myili, Ajatella, että uneksin olevani elossa, Se on yleensä. Nämä omat massa ja nyt sanot, että kuolema ja elämä ovat elämäkertansa ja tyylinsä saaneet ja keskenään yksi ja sama asia, En osannut mitenkään muuten jopa lehtien palstoilla väitelleet hahmot ovat ratkaista kahden ensimmäisen väittämän välis- suomalaisillekin lukijoille tuttuja muun muassa tä ristiriitaa, ja näiden sanojen jälkeen Fernando Pentti Saaritsan käännöksinä runovalikoimasta Pessoan kasvoille levisi kaikkitietävä hymy, sen En minä aina ole sama (2001). kannalta hyödyllinen käsite. Tammi. Se kui- de Oliveira Salazarin oikeistodiktatuuri, Espan- voiton tuottamiseen osakkeenomistajille, ja va- tenkin paljastaa myös osuvia viisauksia ja istuu ja on kohta sisällissodan kourissa, ja fasismi vain semmistoskeptikot, joiden mielestä yritysvastuu ajatusten sekoittumiseen: vahvistuu Italiassa ja Saksassa. Tietoisuus tästä tuo ennestään monikerrok- »Nyt jos koskaan Pessoan ja Reisin kannattaakin poistua tästä maailmasta.» siseen kokonaisuuteen yhden tason lisää. Yritysvas- Kirjan maagis-realistiset tapahtumat eivät astaan hän on vain toisen henkilön mielikuvituk- tuu voi silti olla ihmisoikeuksien ja ympäristön sen tuotetta. risonttiin kadoten. Kuten kir- män pohdiskelua kuin juonellisia tapahtumia. ilman hänen omaa aktiivisuuttaan, koska oike- kielteiset ulkoisvaikutukset sivullisilla. Kalevi Sorsa -säätiön Tarinan alussa Reis palaa vuonna 1935 Portu- Kokonaisuutena romaanissa on paljon enem- galiin kuultuaan Pessoan kuolemasta. 539 sivua. mäistä lääkäriämme. Mutta kenties vaikutel- sumeilematta ihmisten ja muiden lajien elinym- huonepalvelija Lídia kuin viileän etäisenä pysytte- ma on, että asiat tapahtuvat tohtorin ympärillä päristöjä ja maksattavat toimintansa moninaiset levä Marcenda löytyvät tietysti Pessoan runoista. Lukijalle tulee tunne, tusta, vähän samanlainen kuin lapsuuden mie- että nyt jos koskaan Pessoan ja Reisin kannat- lipaha, johon me kuvittelemme löytävämme taakin poistua tästä maailmasta peräkanaa ho- nopeasti lääkkeen, vaikka olemmekin väärässä. jan nimi paljastaa, hänelläkään ei välttämättä ole Aikaa kuluu toistuvaan kaduilla kuljeskeluun ja Maailmaamme hallitsevat suuret yhtiöt pyö- liiemmälti aikaa jäljellä. Muodollisesti kirjailijan tyyli – mullistusta eli kuolemaa, Euroopassa eletään le- markkinatalouden mahdollisuuteen, oikeistos- pitkät pilkutetut lauseet vailla repliikkiviivoja tai votonta aikaa. ollut sinun omaa harhakuvitelmaasi, Totta kai se Sanni Purhonen oli harhakuvitelmaa niin kuin kaikki unet, mutta kiinnostavaa ei ole se, että kuollut uneksii olevansa elossa, onhan hän tuntenut elämän, joten hänen täytyy tietää mistä uneksii, vaan kiinnosJosé Saramago (2012): tavaa on se kun elävä uneksii olevansa kuollut, Ricardo Reisin viimeinen vuosi ja hänhän ei tiedä millainen kuolema on, Koh- (O ano da morte de Ricardo Reis). ta sinä sanot, että elämä ja kuolema ovat yksi ja Suom. Samaan aikaan kun Ricardo Reisin henki- telijat kolmeen ryhmään: vastuuoptimistit, jotka ottaa paljon irti. Lisäksi Reis pitää ker- losofisten keskustelujensa ulkopuolella hiukan ten pieniä tekoja osoittaakseen sen kuluttajille. Seuraavaksi vainaja-Pes- kahviloissa istumiseen. Niin miehelle antautuva hotellin kiinnostuksen kohteeksi. Teivo Teivainen (2013): Yritysvastuun umpikuja. Kauniisti kuvattu Lissabon on sillä karvat ja hiukset elävät pidempään, kuvas- kirjan henkilöhahmojen tapaan vaarassa pian hä- tui pohjaton suru, sellainen johon ei ole helpo- vitä taistelujen pyörteisiin. Into Kustannus. Suomentaja Sanna Pernu pysyy lökohtainen elämä on liukumassa kohti viimeistä uskovat ekologisesti ja sosiaalisesti vastuullisen kyydissä mukana. kirja-arviot Monta minää »Noilta silmälasittomilta paljailta kasvoilta, Kertomuksen yllä leijuu loppua kohden epä- joita koristavat viikset olivat hieman kasvaneet, varmuuden tuntu. Kulttuurivihkot 6?|?2013. Sanna Pernu. Tästä teltavaa, sillä ne keskittyvät varsin suuriin kysy- fessori Teivo Teivainen jakaa yritysvastuukeskus- persoonallisuuksien sekoittumisesta Saramago myksiin. 102 sivua. tomuksen ajan peliä peräti kahden naisen kanssa, väritön veikko, vaikka joutuukin menneisyyten- Samaan aikaan ne etenkin globaalissa etelässä muttei tunnu saavan suhteista todellista kontaktia sä ja ajan poliittisten jännitteiden takia poliisin hyödyntävät orja- ja lapsityövoimaa, tuhoavat muihin ihmisiin. Saramago menehtyi vuonna 2010. Reis on sitä paitsi fi- taan ja tekevät näyttäviä, mutta yleensä verra- kanssa maailman menosta. merkitsee parhaimmillaankin vain kosmeettisia 62. juuri yllätä lukijaa sen paremmin kuin viilipytty- julkaisuja. Hän puolestaan on nimihenkilö Portugalin ehkäpä tunnetuimman nykyprosaistin José Saramagon alun perin vuonna 1984 ilmestyneessä romaanissa Ricardo Reisin viimeinen vuosi
Tilalle tulivat YK:n kauppa- ja kehitysjärjes- »Yritysvastuupuheeseen liittyy perustavanlaatuisen muutoksen uhka tai mahdollisuus – näkökulmasta riippuen.» Teivainen puhuukin uusliberalismin sijaan tön (UNCTAD) kansainvälisen ja poikkikansallisen ekonomismista. vioivat yritysvastuupuheen ja yritysten tekemien tä demokratian ulottamiseksi talouselämän piiriin. Teivai- ria yhä äänekkäämmin siitä, ettei se ole pystynyt tävissä tai jopa edellyttävät toisiaan. Ja ja hyvin perustellen oman lähestymistapansa yri- vapaana tilana. Selvisi kuitenkin, että pelkkä Helsingin Sano- Feministit olivat 1960–70-luvulta alkaen romut- mien etusivun mainos kampanjasta maksoi mil- Teivainen esittelee pamfletissaan kompaktisti taneet käsitystä ydinperheestä valtasuhteista tei yhtä paljon kuin itse koulun rakentaminen. Niistähän ei olisi pulaa. Monesti myönnytykset kuitenkin päinvastoin kalaa rajoittaa yritysvastuuta pelkkään katteet- yritystoimintaa koskevat ihmisoikeusperiaatteet johtivat muutosvaatimusten vyöryn yltymiseen. Friedmanin mukaan yritysjohtajasta tu- Myös tutkija Tuomas Ylä-Anttila on väitöskir- voittokulku länsimaissa pysähtyi aikoinaan pal- lee tällöin »käytännössä julkishallintoon kuuluva jassaan todennut tällä liikehdinnällä olleen huo- jolti tehtaiden porteille: taloudellinen demokra- virkamies», mikä johtaa vaatimuksiin yritysjoh- mattavia vaikutuksia. Argumentointinsa tueksi Teivainen ottaa tisesti merkitse sitä, että mikään vielä muuttuisi. Tämä rajaaminen ja pa- nustamisesta, kun tämä Markkinat ja demokra- toaminen ei Teivaisen mukaan kuitenkaan aina tia -kirjassaan viittaa toistuvasti kapitalististen Kansainvälisesti yritysvastuu on ollut esillä onnistu. 1970-luvulla YK rustavanlaatuisen muutoksen uhka tai mahdol- luonteeseen. Fazer joutui myöntämään kampanjan- neet aihepiiriin, kirjaan olisi toivonut enemmän politisointi ei olekaan edennyt yhtä menestyk- sa epäonnistuneen. Teivainen vertaa tilannetta esimerkiksi Itä- vapausihanteiden mukaista. vastuuttomuudesta ja sen seurauksista ihmisille nustettaisiin entistä laajemmin, se ei automaat- ja luonnolle. tia on jäänyt vain haaveeksi, vaikka monet lait tajien valitsemisesta poliittisen prosessin kaut- toki rajoittavatkin yritysten toimintaa. Vastaavasti yhtiövallan kriitikot vaikka tarkoitus oli padota kritiikkiä, lehtien pals- tysvastuuseen. YK:n ehkäisevänsä perustavammanlaatuisia muutok- Yhtiöille voi olla pitemmän päälle han- ihmisoikeuskomitean vuonna 2011 hyväksymät sia. kohti taloudellista demokratiaa vaatii jatkuvaa vielä vuonna 1991 muiden muassa Sauli Niinistö). puolestaan soimaa siitä, että he kuvaavat nykyis- keskittyneen keskuksen (UNCTC). tomaan pr-kampanjointiin ja imagonkohennuk- ovat puolestaan jonkinlainen edistysaskel, vaik- Teivaisen toinen kiinnostava vertaus koskee seen. tä kapitalismia puolustavat Milton Friedmanin muutoksiin lyhyen kohun jälkeen. »Yritysvastuupuheeseen liittyy perustavanlaatuisen muutoksen uhka tai mahdollisuus – näkökulmasta riippuen.» koko epädemokraattisen yhtiövallan kyseen- Wahlroosia Teivainen kehuu tosiasioiden tun- alaistavat vaatimukset. Poliittisen demokratian vastuuta. Esimerkkinä tästä Teivainen kertoo Fazerin ka niissäkin on tarkkaan vältetty yritysmaailman perheen sisäisten valtasuhteiden politisointia, viimevuotisesta kampanjasta, jossa se kertoi säikäyttämistä. Niitä ajatel- sen mukaan tällaisetkin väitteet ovat nykyään varmistamaan, etteivät sen voitot synny lapsiorji- len, jotka eivät ole ennestään lainkaan vihkiyty- aiempaa epäuskottavampia, vaikka yhtiövallan en työllä. Taustalla nytä omia vastavoimiaan, eikä edes kasvava tie- ta 1990-luvulla ja jonka säätämistä yleisen syyt- oli keskustelu afrikkalaisten kaakaonpoimijoi- toisuus ongelmista yksinään riitä, vaan muutos teen alaiseksi rikokseksi vastusti eduskunnassa den huonoista työoloista ja lapsiorjuudesta. Global Compact tegisia myönnytyksiä ja hyväksymällä joitakin tymä». -hankkeeseen ei esimerkiksi otettu mukaan kan- kansalaisliikkeiden vaatimuksia ne kuvittelivat salaisjärjestöjä eikä ammattiyhdistysliikettä. kutusvalta on kasvanut. Esimerkiksi John Kumpikin toimi lähinnä yritysten omilla ehdoilla; Euroopan ja Latinalaisen Amerikan diktatuurihal- Stuart Millin ihanteena oli osakeyhtiön sijasta ne eivät olleet vallan vahtikoiria vaan kuuliaisia lintojen luhistumiseen: Tekemällä pieniä stra- »työntekijöiden itsensä tasaveroinen yhteenliit- opaskoiria, Teivainen luonnehtii. kirja-arviot uudistuksia valtasuhteiden muuttumisen sijaan. äärimmäiset »oikeistoskeptikot», pidäkkeetön- Fazerinkaan tapaus ei tainnut johtaa merkittäviin Elias Krohn 63. Hän muistuttaa, ettei nykyinen investoinnin yksikkö ja myöhemmin pääsihteeri kapitalismi suinkaan ole liberalismin oppi-isien Kofi Annanin julkistama Global Compact -aloite. Yhtiövallan kriitikkoja Teivainen perusti poikkikansallisten yritysten toimintaan lisuus – näkökulmasta riippuen. mintansa yhteiskunnallisista vaikutuksista, mutta Teivainen on Friedmanin ja Wahlroosin kans- pyrkivät rajaamaan vastuullisuuden mahdollisim- sa eri kannalla siitä, onko tällainen kehitys toi- man harmittomaksi itsesäätelyksi ja patoamaan vottavaa. konkreettisia esimerkkejä yhtiöiden nykyisestä sellisesti kuin ydinperheen politisointi. vulla. Kulttuurivihkot 6?|?2013. Vastoin yri- tä talousjärjestelmää uusliberalismin kaltaisilla tysten omia yritysvastuun linjauksia se kaavaili vapauteen viittaavilla termeillä. Teivainen pai- Teivaista itseään mikään näistä suhtautumista- ja Björn Wahlroosin. Siksi yritys- sen mukaan tahtomattaan uusintavat virheellis- maailma ja esimerkiksi Yhdysvallat suhtautuivat tä käsitystä, että yhtiövalta ei olisi hierarkkista siihen vihamielisesti ja se lakkautettiin 1990-lu- eikä polkisi ihmisten vapauksia. Vaikka yhtiöiden toiminnan poliittisuus tun- kamppailua ja joukkoliikkeitä. Nyt yrityk- ta, toisin sanoen »sosialistisen näkemyksen hy- set myöntävät retoriikan tasolla vastuunsa toi- väksymiseen». Tulee selväksi, että reformismi ja kumoavat väitteitä yksityisten yritysten talou- toilla ja sosiaalisessa mediassa kritisoitiin Faze- kumouksellisuus ovat tässäkin asiassa yhdistet- dellisen toiminnan epäpoliittisuudesta. Teivaisen tavoin hekin ar- nottaakin aktiivisen kansalaistoiminnan merkitys- voista ei täysin tyydytä. kuten lasten oikeuksien parempaa takaamis- käyttävänsä jokaisesta elokuussa myydystä Fa- Nämäkin kehityskulut korostavat sitä, että yh- ta laeilla ja avioliitossa tapahtuvan raiskauksen zerin Sininen -suklaalevystä viisi senttiä koulun tiövallan laajeneminen ei automaattisesti syn- kieltämistä lailla (joka Suomessa tapahtui vas- rakentamiseen Norsunluurannikolle. Teivaisen mukaan yritysvastuu on noussut myönnytysten johtavan siihen, että yleinen mie- Positiivisena ilmiönä hän mainitsee Maailman julkiseen keskusteluun yhä enemmän sitä mu- lipide yhä enemmän näkee yritykset toimijoina, kauppajärjestön (WTO) kokouksesta Seattlesta kaa kuin yksityisen yritystoiminnan määrä ja vai- joiden tulisi kantaa jonkinlaista yhteiskunnallista vuonna 1999 alkaneen globalisaatioaktivismin. Näin he Teivai- myös sitovien ohjeistusten laatimista. Siksi yritysvastuupuheeseen liittyy pe- yritysten hierarkkiseen ja epädemokraattiseen muun muassa YK:n puitteissa
Mielenkiintoisimmiksi hahmoiksi teokMaija Vilkkumaa (2013): Nainen sessa nousevat gonzo-henkisiä artikkeleita mu- katolla. Täs- kirjailijaksi ovat eräänlaisia tekstityöläisen kä- teistä huolimatta. Yhteistä näille henkilöille on se, että he ovat len, mutta onnistuu kuitenkin luomaan vaikutel- enemmän tai vähemmän elämässään ajelehtivia man, ettei virkkeitä ole hiottu tai laskelmoitu lii- nelikymppisiä. Teos olisi huomattavas- Rautiaisen teos pohjautuu kirjailijoiden haastat- sama sisäinen tyhjyys ja tietty nykyajan menos- ti napakampi kokonaisuus, jos juonen kannalta telututkimukseen, Tuomisen kirja puolestaan kir- sa mukana pysymisen vaikeus vaivaavat heitä. Sekä näkökulmaa. Useimmiten se toimii Taija Tuominen (2013): Minusta tulee mitä lähemmäs teoksen loppua päästään. Teoksessa esiintyvä kritiikki jääkin teoksen painoon menoa on keksitty, ettei luki- Minusta tulee kirjailija että Esikoiskirjailijasta kovin kepeäksi erilaisista nokkelista sanankään- ja pärjää ilman näitä kehyksiä. Kaiku Books. Nämä aiheet ovat jo it- Toki nämä puheenvuorot antavat raamit, joiden Kumpikaan kirjoista ei ole kirjoitusopas, vaik- sessään kuitenkin niin kuluneita ja kliseisiä, ettei sisälle Vilkkumaan tarina rakentuu, mutta tällai- ka Tuomisen kirjassa annetaan joitakin vinkke- Vilkkumaa kykene tuomaan niihin mitään uutta senaan ne antavat vaikutelman, että juuri ennen jä myös tekstin ideoimiseen ja hiomiseen. Vuoron perään nämä henkilöhah- kaa. Laulaja-lauluntekijänä parem- tä huolimatta Maija Vilkkumaan romaani on pi- sikirjoja, joista on iloa monenlaisissa kirja-alan min tunnettu Vilkkumaa tuntuukin tyytyneen ristävä lisä suomalaisen kirjallisuuden kentälle. den joukkoon, on virkistävää, että masentuneista kirjailijan työn monipuolisuuteen: siihen kuuluu 64. Henkilöhahmot ovat uskottavia, lähes lihaa ja vertaa olevia konstruktiota omine ongelmineen ja kamppailuineen. tehtävissä toimiville, kuten kustannustoimitta- » Valtamediassa nousevat esille vain harvat tekijät. Pärjäisi kyllä. siikkilehti Parsaan kirjoittava stand up -koomikko Linda ja kokonaan toisenlaisen elämän itselleen Nainen katolla on modernia elämänmenoa kuvitellut, väsynyt perheenäiti ja entinen laula- kritisoiva satiirinen teos. Tämä kikka tuo kirjaan nopean, välillä jopa 177 sivua. otteella ihmisten tarvetta jakaa elämänsä julki- vuorot, eli tämän kuvitteelliset blogimerkinnät, sesti; ihmisten tarvetta antaa tietty kuva itses- jäävät yhtä irrallisiksi ja pintapuolisiksi kuin Lei- tään sosiaalisessa mediassa. poilevaa ajatuksenjuoksua: »Se, että kesä oli Kaikki henkilöt haikailevat jotakin muuta kuin uuvuttava ja tylsistyttävä, hän oli tiennyt tarvit- Pirjo Rautiaisen Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi sitä, mitä heillä jo on, tai sitten he tempoilevat sevansa jotain muuta, hänen oli pakko saada jo- ja Taija Tuomisen Minusta tulee kirjailija on oiva omien tunteidensa, ajatustensa ja tekojensa vä- tain muuta, miljoona miljoona mitävaan kunhan teospari kirjoittajille, kirjailijanurasta haaveile- lillä. Maija Vilkkumaan syyskuussa ilmestynyt esikoisteos on moniääninen romaani, joka marssittaa lukijan eteen väsyneen kotiäiti Silja Seppälän ja tämän sivupersoona Gwendolynin, stand up »Henkilöhahmot ovat uskottavia, lähes lihaa ja vertaa olevia konstruktiota. tyksen tavoitteleminen. » Oppaita tekstityöläiselle -koomikko Linda Pertun, äidinkielenopettaja Ville Salosen ja seurapiiritoimittaja Leila Hakkarai- Vilkkumaa käyttää kieltä näppärästi ja leikitel- sen. Esimer- joittajansa vuosien kokemukseen luovan kirjoit- Vilkkumaan teoksessa kritisoidaan kevyellä kiksi juorutoimittaja Leila Hakkaraisen puheen- tamisen opettajana, toimittajana ja kirjailijana. » kirjassaan pop-kappalemaiseen kepeyteen sen Vaikkei Nainen katolla syvällisyydessään sijaan, että hän yrittäisi rikkoa rajoja ja huutaa ää- ehkä nousekaan suurien suomalaisten tarinoi- Molemmissa kirjoissa kiinnitetään huomiota nensä käheäksi vihaisen punkin tahdissa. Kansanvalistusseura. teoksessa positiivisella tavalla heijastaen henki- kirjailija. 334 sivua. epäoleellinen olisi raaskittu karsia pois. Kaikki kaipaavat elämäänsä mielekästä si- ei tätä kuivuutta.» ville, esikoisteoksensa hiljattain julkaisseille ja sältöä, mutta eivät oikein tiedä, mistä ja miten Vaikka Nainen katolla on monessa mielessä kaikille, joita kiinnostaa suomalainen kustan- sitä saisi ammennettua. mojen tarinat nivoutua yhä enemmän toisiinsa, hengästyttävän temmon. on löytänyt jokaiselle henkilöhahmolle oman Elina Koponen äänen. Päällisin puolin kirjan ansiokas romaani, on siinä kuitenkin yksi ongel- nuselämä ja kirjamaailma. Välillä Vilkkumaa käyttää runsaasti pilkkuja Pirjo Rautiainen (2013): mot pääsevät ääneen kertomaan omaa tarinaan- paikoissa, joissa useimmiten olettaisi olevan pis- Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi. jan tarkkanäköisille havainnoille arkipäivän pik- Parhaimmillaan esikoiskirjailija on siinä, että hän kumaisuuksista. Ivan kohteeksi jou- la henkilöhahmona. Kulttuurivihkot 6?|?2013 jille ja kriitikoille.. kirja-arviot Ohut mutta tarkkanäköinen kuvaus nykyihmisistä Moniäänisyydestä ja juonen näennäisestä ja elämäänsä tyytymättömistä ihmisistä voi kir- löyhyydestä huolimatta Vilkkumaa saa punot- joittaa tavalla, joka saa hymähtämään kirjoitta- tua kasaan kokonaisen ja melko eheän tarinan. ja humoristinen, mutta kritiikin terävin kärki romaanissa jää kuitenkin melko pehmeäksi. Myös teoksen alussa ja lo- tuvat myös maahanmuuttovastaiset mielipiteet, pussa esiintyvät puheenvuorot 1970-luvulla syn- kauneuden ja laihuuden ihannointi sekä menes- tyneiden sukupolvesta on turhaa alleviivausta. Avain. Se on nokkela, oivaltava jatähti Silja. Vilkkumaa siirtyy taidokkaasti yhden henkilön tyylistä ja rekisteristä toiseen. Nainen katolla -kirjan henkilöitä yhdistää se, löiden, kuten esimerkiksi Siljan, nopeaa ja tem- että he kaikki tuntevat polkevansa paikallaan. sa, ja kuten arvata saattaa, alkavat henkilöhah- teen. Kulttuuriantropologi henkilöhahmoilla pitäisi kaikki olla hyvin, mutta ma: se on liian runsas. 168 sivua
Kulttuurivihkot 6?|?2013. Kummassakin kirjassa käsitellään kirjailijalle tärkeää kustantamosuhdetta, Tuomisen »Estonialla salakuljetettiin puna-armeijan sotilasmateriaalia Virosta Ruotsiin.» kirjassa useammasta näkökulmasta, sillä siihen on haastateltu myös kustantannuspäälliköitä ja -toimittajia. Johnsson puo- salaisia muistioita »Operation Tree» -koodinimel- Maria Leidenius lestaan kertoi ystävälleen, kirjailija Leo Janosille lä kulkeneesta hankkeesta Palmen murhaami- 65. He kuitenkin julkaise- F. Kennedyn lisäksi mukana ovat Folke Bernadotten, Dag Hammarskjöldin, Che Guevaran, Martin Luther King Jr:n, Robert herätä suurta huomiota. Lasten- ja nuortenkirjailijat kokivat Harvey Oswald ja vain hän. kirja-arviot paitsi kaunokirjallisten teosten työstämistä myös esimerkiksi messuesiintymisiä, koulu- ja kirjastovierailuja, lehtitekstien kirjoittamista, toisten kirjoittajien ohjaamista ja muiden tekstien edi- » Suomessa kirjailijoiden elannon kulmakivenä ovat erilaiset apurahat. si Palmen murha kuitataan varsin ylimalkaisesti saan niin menestyksistä kuin takaiskuista sekä Vakuuttava on niin ikään CIA:lle työskennel- reilulla kahdella sivulla. Kaikki neen Allan Francovitchin tutkimukset. CIA:n salaisista operaatioista dokumentteja teh- kynnyksiä, oli kyseessä sitten ensimmäisen pa- Sinun olisi pitänyt jäädä. Sekä Esikoiskirjailijasta perusteita epäillä valtiollisten instanssien itse se- kirjailijaksi että Minusta tulee kirjailija nostavat esille vähemmälle huomiolle jääneen kirjailijatyypin: hiljaisen puurtajan, jonka julkaisut eivät SALAISUUKSIEN JÄLJILLÄ kaantuneen rikoksiin. Baggelta: »Älä hanki oikeaa ammattia. tointia. Fran- lautteen pyytäminen omasta käsikirjoituksesta oli peitetty etukäteen.» covitch oli saanut käsiinsä Ruotsissa toimineen tai kirjailijanuran jatkaminen sen jälkeen, kun en- Kennedyn varapresidentti ja murhan jälkeen Naton salaisen armeijan osallisuuteen viittaavia simmäinen teos on julkaistu. Kennedyn ja Olof Palmen murhat sekä MV Es- vat vuodesta toiseen eri kanavien kautta tekste- tonian uppoaminen, 11.9.2001 Yhdysvalloissa ta- jään ja pystyvät elättämään itsensä työllään. » vähän ennen kuolemaansa, että »Dallasin salamurha oli ollut salaliiton tulosta» ja että hallinnolla oli ollut »käynnissä Murha Oy Karibian alueella». Rautiaisen haastattelututkimuksessa kuussa kuluneeksi 50 vuotta, suomalaisessa- olisi ollut Daniele Ganserin vankkaan tutkimus- puolestaan nousi esiin esimerkiksi se, että mo- kin mediassa toistettiin taas virallisen Warrenin tietoon perustuva teos Naton salaiset armeijat net kirjailijat pitävät apurahoitusta alueellisesti komission teoriaa, että murhaaja olisi ollut Lee (suomennos 2009). Mainitsematta jäävät siitä, kuinka kirjallisuus ja kirjoittaminen muutti- leen Marita Lorenzin kunnianloukkaus- ja vahin- esimerkiksi viitteet siitä, että hovioikeuden mur- vat hänen elämänsä suunnan. Länsi-Euroopan osalta hakeneena kirjailijana myös apurahalautakuntien Kun John F. Sen sijaan esimerkik- Tuominen laittaa myös itsensä likoon kertoes- ta, vaan myös näköhavaintoihin kiväärimiehistä. Valtamediassa nousevat esille vain harvat tekijät, ne jotka saavat vaikutus- Tietokirjailija, oikeustieteen lisensiaatti Ta- valtaisimmat kirjallisuuspalkinnot tai onnistuvat pio Kuosma käy kirjassaan läpi sellaisia atten- muuten murtautumaan suuren yleisön tietoisuu- taatteja ja katastrofeja, joissa viralliset selvityk- teen ja sitä kautta tienaamaan tekijänpalkkioil- set vaikuttavat puutteellisilta ja joissa on vahvoja la kohtuullisia summia. eriarvoisena. nedyn ruumiista ei löydetty luodin ulostuloreikää, Näitäkään Kuosma ei mainitse lähdeluettelos- Siinä missä Rautiaisen haastattelemat kirjaili- mitä virallinen »taikaluotiteoria» olisi edellyttänyt. jat kertovat kokemuksistaan anonymiteetin suo- Useiden silminnäkijöiden todistuksista tulee sel- Perusteellisimmin Kuosma käsittelee Esto- jissa, vilisee Tuomisen kirjassa runsaasti kirjailijoi- väksi, että ampujia oli useita. Tuo- puntarissa. saan, tekijöiden muita kirjoituksia kylläkin. Esimerkiksi el Böökin filosofisempi Sammansvärjning, om kuisille kirjoittaviin mitä tulee esimerkiksi media- FBI:n ensimmäisessä ruumiinavausraportissa Ken- konspirationsteori och sanningssökande (2011). Kiinnostavia olisivat olleet myös levaa kirjailijaa ylittämään erilaisia eteen tulevia listua siihen – sinä tiedät, osallistua historiaan. Se oli turvallista. Kokemuksellisuus gonkorvausoikeudenkäynnissä esittämä valaeh- hasyytteestä vapauttama Christer Pettersson ja kirjoittajamaailman yhteisöllisyys ovat keskei- toinen todistajanlausunto, jossa hän kertoo, että olisi sittenkin ollut syyllinen, mutta toiminut sessä osassa sekä Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi murha oli CIA-miesten työtä. huomioon ja yleiseen arvostukseen. Kennedyn murhasta tuli marras- erinomainen lisä Kuosman lähdemateriaaleihin jäsenenä. Todistukset eivät pe- nian uppoamista, syyskuun yhdennentoista is- den nimiä sitaattien ja anekdoottien yhteydessä. Työtoverinsa Frank palkkamurhaajana, ja kertomukset siitä, miten että Minusta tulee kirjailija -teoksessa. Sinä olisit voinut osal- alamaailmassa. Vallan totuudet kritiikin loräjäytykset toisen Tšetšenian sodan edellä tai avatkin neuvoja rahoituksen hakemiseen. rustu vain kuulohavaintoihin laukausten suunnas- kuja ja Kennedyn murhaa. Silloin on Valikoiman ei liene tarkoituskaan olla kattava. Italian Punaisten prikaatien nimissä tehdyt terro- Suomessa kirjailijoiden elannon kulmakivenä minen kertoo kokemuksistaan paitsi rahoitusta ri-iskut 1970–80-luvuilla. Eräs pahtuneet terrori-iskut ja vuonna 2007 Yhdysval- näkökulma toimeentuloon tulee kirjailija Tapani loista alkanut finanssikriisi. Molem- Sturgisin hän kertoo sanoneen: »Me tapoimme Palmen murhalle etsittiin tekijää Tukholman mat pyrkivät rohkaisemaan kirjoittajaa ja aloitte- presidentin tuona päivänä. Tapio Kuosman At- Viimeaikaisia suomalaisia teoksia valtiollises- saavansa helpommin rahoitusta lastenkulttuuria tentaatteja ja katastrofeja -teoksen Kennedyn ta terrorismista ovat Hannu Yli-Karjanmaan pe- tukevien instituutioiden ansiosta, mutta olevan- murhaa koskeva osuus muistuttaa seikoista, jot- rusteellinen Valtiot ja terrorismi (2008) ja Mika- sa muuten altavastaajan asemassa suhteessa ai- ka tekevät teoriasta epäuskottavan. pakko elää kirjoittamalla.» Samaan sarjaan kuuluvia tapauksia viime vuosiTapio Kuosma (2013): Attentaatteja ja kymmeniltä olisivat vaikkapa Venäjän kerrosta- ovat erilaiset apurahat, ja molemmat kirjat tarjo- katastrofeja. presidentiksi noussut Lyndon B. Nordbooks. Kysymys kirjailijan toimeentulosta nousee luonnollisesti esille
Francovitch kuoli Houstonin lentokentän rottua ruotsalaiselle päivälehdelle venäläisten tappaja», joka on työskennellyt Yhdysvalloille tullissa vuonna 1997 virallisen tiedon mukaan aseiden nostamisesta Estonian hylystä. Monet pelastuneiden ker- dosin ja Omar Torrijosin epäilyttäviin kuolemiin tomukset kuitenkin kyseenalaistavat virallisen lento-onnettomuuksissa. Suurim- mukaan Yhdysvallat hamusi puna-armeijan tek- matta jättämistä. • Voltairen filosofinen ateismi • Modernit kuolemansynnit Rokumentti-festivaaleilla • Hannu Niklanderin matkaessee Huippuvuorilta • Ja paljon muuta! Ilmestyy maaliskuun alussa.. » Jos talouden palkkatappajat epäonnistuvat, perässä tulevat CIA:n oikeat tappajat. nologiaa sen poistuessa Virosta (viimeiset neu- että Griffiniä soisi myös laajemmin suomennetta- Vain osa kirjassa esitetyistä asioista on merkit- vostojoukot lähtivät sieltä vähän ennen Estonian van. Korkeat tahot halusivat laivan lähtevän, sen 9/11-komission eroamaan joutunut jäsen Max Elias Krohn vaikka se oli samana päivänä todettu merikelvot- Cleland. hattiin kotiovensa eteen Viron armeijan pistoolil- Cleland on sanonut raportista: »se ei vähentä- la ammutuilla niskalaukauksilla. Kun Cleland esitti voimakasta kritiikkiä tomaksi. Eniten itselleni uutta tietoa Kuosman kirja on kertonut aluksen rungossa olleesta miehen- Hän todistaa, kuinka saalistava eliitti on ottanut tarjosi Estonian uppoamisesta. Mutta ovatko tettaessa uskottavuus vaatisi kuitenkin aivan eri- matkalle satama oli suuren poliisijoukon eristä- sellaisia vaikkapa Kuosman siteeraamat Italian tyistä huolellisuutta. mä ja sinne ajettiin kuorma-autoja sotilassaat- entinen presidentti Francesco Cossiga ja viralli- tueissa. Per- pommiuhkauksia Estonian varustamo oli Kuos- kins tietää mistä puhuu, sillä hän on ollut Yhdys- man kertoman mukaan saanut. viralliset tahot kuin Ruotsin hovioikeudenpresi- Kuosman kirjassa Yhdysvaltojen ja sen val- taklikkien rooli painottuu voimakkaasti. missä. » version tapahtumien kulussa ja viittaavat räjäh- Viimeaikaisen finanssikriisin osalta Kuos- dyksiin ja vuotoon keulaporttia alempana ja en- man lähteenä on muun muassa Representatio- nen visiirin murtumista. Teoriat perustuvat paljolti siihen varsin Räjähdysten tapahtuminen ei tosin vaikuta eikä »yhtäkään merkittävää rahapomoa ole ase- ilmeiseen tosiasiaan, että Estonialla salakuljetet- yhtä selvältä kuin salakuljetus: esimerkiksi Suo- tettu syytteeseen rahakriisiin liittyvistä asioista». Tällainen mennee lähinnä huolimatto- – Tukholmaan ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin. Sukeltajilta vaadittiin elinikäinen vaiti- neempi teollisuudenala. kirja-arviot seksi. Sille on dentti muistiossaan vuonna 2005 ja Viron par- New Yorkin kaksoistornit sortaneista ter- perusteensa, mutta niitä olisi voinut avata enem- lamentti asiaa koskevassa raportissaan vuonna rori-iskuista on laaja virallisia selityksiä epäilevä män. Liian usein toistuvat sanat »väi- uppoamista) ja sitä olisi salakuljetettu Estonial- komission raportti, jotta lukija pystyy paremmin tetään, että». Ilman Clelandin viikkoa Estonia-turman jälkeen Kristapovits mur- eroa komission raportti ei olisi ollut yksimielinen. Esimerkiksi tonilaisen konsulttitoimiston pääekonomisti – eräs sukeltaja löydettiin surmattuna tämän ker- omien sanojensa mukaan »talouden palkka- 66. Lukija ei saa tietää, kuka väittää ja la – siis siviilimatkustajia ihmiskilpinä käyttäen arvioimaan kritiikin oikeutusta. tiin toistuvasti puna-armeijan sotilasmateriaalia men merivalvontajärjestelmän laitteisiin ei ollut Virosta Ruotsiin. Kuosman esittelemien teorioiden virallisen 9/11-komission 115 virhettä ja mainitse- luonteen vuoksi usein ymmärrettävää. halaitosten lainvastaisuudet painetaan villaisella, ja Virossa. Ainakin lukuisia kinsin sanoin »kapitalistinen korpokratia». Virallisia totuuksia kyseenalais- Vähän ennen laivan lähtöä kohtalokkaalle salaliittoteoreetikkojen touhuksi. Epäily leimataan usein yksittäisten hörhöjen muuden piikkiin. valtojen Kansallisen turvallisuusviraston (NSA) Haverin jälkeen tapahtui muitakin mystisiä palveluksessa ja sittemmin kansainvälisen bos- katoamisia ja kuolemantapauksia. ei todista, että salakuljetuksella olisi yhteyttä Ecuadorin ja Panaman presidenttien Jame Rol- laivan uppoamiseen. Kuosma luettelee johtavan epäilijän, Kirja on pääosin selkeästi kirjoitettu, vaikka- löytyy yhä 19.12.2006 päivätty uutinen Ylen in- emeritusprofessori David Ray Griffin listaamat kin paljon kysymyksiä jää auki, mikä on asioiden ternetsivuilta. nyt epäilyksiäni viranomaisten sekaantumisesta, Kristapovits oli myös salakuunteluasiantun- vaan päinvastoin, se vahvisti niitä.» tija, joka kuului venäläisten tiedustelupalvelu- Kirjan viimeinen, finanssikriisiä käsittele- upseerien ja -agenttien kansallismieliseen Felix- vä luku muistuttaa siitä, mikä on viime kädessä ryhmään. Samassa yhteydessä olisi hyvä julkaista itse ty lähdeviittein. Varatullipäällikkö Igor Kristapovitsin komission toimintaa kohtaan ennen loppurapor- kohtalo oli karu: Hän oli ottanut haltuunsa tullin tin valmistumista, Valkoinen talo vauhditti hä- valvontavideot, joissa näkyi ennen Estonian läh- nen nimitystään liittovaltion Export-Import Ban- töä amerikkalaisissa univormuissa olevia miehiä kin johtajaksi ja hän joutui eroamaan komissiosta saattamassa kuorma-autoja lastaukseen. Ne ovat sen verran kiinnostavia, mat puutteet liittyvät lähteiden merkitsemiseen. Pankkien ja muiden ra- riat ovat olleet esillä vähemmän kuin Ruotsissa ololupaus. 2006. Ryhmän sanotaan pyrkineen estämään usein attentaattien taustalla: pääomien ja vallan asekuljetuksia, ja joidenkin teorioiden mukaan keskittyminen tai Kuosman lainaaman John Per- se olisi siksi räjäyttänyt Estonian. strategisten tärkeiden maiden taloudellisen hal- sydänkohtaukseen ollessaan matkalla etsimään Salakuljetuksen salailu ja valmius sen vuoksi tuunoton hyväksi. Sukellustehtäviin turman nal Pictures, Inc:n perustaja, dokumentaristi, tie- jälkeen komennettu Ruotsin laivaston sukeltaja tokirjailija, filosofian tohtori Charles Ferguson. Häneltä on ilmes- mentävästä reiästä, jonka sukeltajat päättelivät Yhdysvallat haltuunsa samalla, kun rahoitukses- tynyt aiheesta jo aiemmin teos Tapaus Estonia aiheutuneen aluksen sisällä tapahtuneesta räjäh- ta on tullut maan hallitseva ja yhä korruptoitu- (2008). Jälkimmäisestä, jota Kuosma ei mainitse, kirjallisuus. Kulttuurivihkot 6?|?2013 Seuraavassa numerossa • Kirkko irti valtiosta. Suomessa Estoniaan liittyvät salailuteo- dyksestä. Kolme voidakseen ottaa paikan vastaan. Jos talouden palkkatappajat epäilemäänsä Palmen murhaajaa, CIA:n koulutta- jopa surmatöihin tai Estonian peittämiseen beto- epäonnistuvat, perässä tulevat CIA:n oikeat tap- maa entistä Persian šaahin salaisen poliisin am- nikuorella (mikä suunnitelma sittemmin hylättiin) pajat, Perkins on todennut viitaten esimerkiksi mattitappajaa. Tämän ovat myöntäneet niinkin tallentunut räjähdyksiä
Ei ole ilmaista lounasta, eikä vapaata vaelta- Nomadismia on helppo ylistää, koska käsitteen jaa. » sikko Riku Rantala ja Juho Milonoff. Hän klipeistä kuin dokumenttielokuvien perinteestä. Ei ole mitään niin naiivia kuin pautena kaikesta». dokumentit. kalla Kannisto vastustaa kehitysapua, koska se palvelee vain auttajan egoa. On ällistyttävää lukea niitä omahyväisiä vapauden julistuksia, joita nuo notkeaa digieliittiä edustavat rinkkamatkalaiset tuottavat matkoiltansa. Kanniston esimerkeissä »yrittäjäpareja». Esimerkik- tä aitoudesta hän kuvaa muun muassa rankkaa si Docventures-sarjassa on välttämätöntä näh- bilettämistä muiden junamatkustajien kanssa ja dä hampulle, LSD:lle ja prostituutiolle omistetut samppanjan juomista partnerin mielijohteesta. Kannisto pilkkaa turisteja, joille et- Reality-viihde ei ole laji eikä tyyli, vaan asen- nisyys on yhtä sopimuksenvaraista »peliä» kuin ne, joka hakee esikuvansa ennemmin YouTube- keskiluokan kiinnostus lähiympäristöönsä. vapauteen. Ylen tarpeisiin kutistettuna do- jotka vuokraavat slummista asunnon sen sijaan, kumenttielokuva tarkoittaa Duudsonit-tyyppistä että tyytyisivät huoneeseen, tai arvostavat jotain henkilöshowta, jossa elävän kuvan todistusarvo yhteiskuntamallia muiden edelle. SOIKKELI Nomadismi nousukkaiden uskontona Markku Soikkeli on tamperelainen kriitikko ja kirjailija. Kuitenkaan tähän vapaan liikkujan Tehdytkin matkat ovat ensisijaisesti kuvitel- ylistykseen ei kuulu alkeellisintakaan käsiteja- tuja matkoja. Jokainen matkaanlähtö merkitsee röyhkeää alla voidaan mainita kaikki kivat asiat, mitä ny- etuoikeutta, toistuvaa tukeutumista liikkumatto- kypäivän psykopuheessa liitetään yksilöivään muutta kunnioittavien yhteisörakenteiden varaan. Ei liene yllättävää, että parhaat nomadit ovat Sama trendi pätee kirjallisuuden puolella. kertoo valinneensa »aidon läheisyyden», johon Nomadistisessa tv-formaatissa ratkaisevaa ovat kuuluu tabujen murskaaminen. ALEKSI JALONEN 67. Reality-viihteen suosio on niin ylivoimainen, ettei Ylessäkään enää tiedetä, miten kilpailla YouTube-sukupolven kanssa. Matkaaja valitsee matkaoppaan- koa positiiviseen ja negatiiviseen vapauteen, ei sa sen mukaan, millaisten vertauskuvien lävitse ajatustakaan siitä, mitä on niiden ilmiöiden kään- hän haluaa tulkita tahdottomasti imemiään vie- töpuolella, mitä he pitävät absoluuttisena »va- rauden merkkejä. ilmankuvaan, heidän vapauttaan ja nomadismiaankaan ei ole tarpeen tutkiskella. Kulttuurivihkot 6?|?2013. Nomadiuteen liitetään Ylelläkin niin korkea uuden autenttisuuden status, että brändikaksikko on tänä syksynä värvätty osaksi Ylen nuorennusleikkausta. Sarjan kehystys sosiaalisessa mediassa on vallisesta turistista, nämä Kanniston kaltaiset antanut dokumenttielokuvasta tarkoitushakui- nomadit haluavat erottua niistä travellereista, sen käsityksen. Esimerkkinä täs- rankoiksi katsotut aiheenvalinnat. Kanniston ylistämä nomadinen ihminen on otus, joka voi tavoittaa vieraan ympäristön ai- Television puolella nomadismi onkin formatisoitu »reality-viihteeksi». . touden saadessaan ilmaisen leivän ohikulkevalta köyhältä. Kirjasta Yrittäjyydestä yliminänsä löytäneet kirjailijat ko- löytyy kyllä luku nimeltä »Mitä irtolaisuus ker- pioivat eksoottiseksi katsottuja aiheita sankari- too suomalaisesta yhteiskunnasta?», mutta kun antropologin asenteella, aivan kuten Kannisto te- romanikerjäläiset eivät mahdu Kanniston maa- kee hyväosaisen irtolaisuuden utopiassaan. Sa- skandaaliherkiltä aihealueil- malla tavoin kuin »travelleri» haluaa erottua ta- ta. Kotimaassamme oireellisin » Yrittäjyydestä yliminänsä löytäneet kirjailijat kopioivat eksoottiseksi katsottuja aiheita sankariantropologin asenteella. matkaaja, joka kuvittelee itsensä nomadiksi lu- Perinpohjaisessa narsismissaan ja naiiviu- kiessaan Paul Theroux’n junajuttuja tai Bruce dessaan on Kanniston kanssa samaa sarjaa Ylen Chatwinin etnomystiikkaa »ai- adoptoima nomadipari, Mad- dossa ympäristössä». ventures-tv-sarjan brändikak- Silti näitä nomadisteja riittää. Elämä on elämysmatkailua, todistavat nomadistit, nuo nykypäivän supernousukkaat. Samalla logii- perustuu tosi-tv:stä tuttuun julkiseen häpäisyyn. Tuloksena on Docventuresdokumenttisarja, jota on ke- tapaus on kuluneelta vuodel- hystetty ja mainostettu brän- ta Päivi Kanniston Elämäni dikaksikon tekeminä löytöinä nomadina (Atena, 2013)
68. Tietokirja on kestävä lahja. Kulttuurivihkot 6?|?2013 Vastuullista hyy-liiketoimintaa. Gaudeamus Kirja & Kahvi Keidas Kaisa-talossa, erinomaisessa seurassa ja upeassa miljöössä! Kahvia, soppaa, salaattia, itse leivottua suolaista ja makeaa, skumppaa… Täällä voit tutustua Gaudeamuksen ja muiden kustantajien kirjavalikoimaan. Vuorikatu 7, 00100 Helsinki, facebook.com/gaudeamus.kirjakahvi ?·?www.gaudeamus.fi?·?Tiedon puolella.?