Kulttuurivihkot 6/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta 6 | 2014 | PUNK Kul ttuurivihk ot | 6 | 2014 | PUNK Kulttuurivihkot Kaj Chydenius 75 vuotta Internationaali 150 vuotta Kalle Päätalo ja sota HÄIRITSEE JÄLLEEN. Irtonumero 9,40 euroa | 42
On tärkeää ymmärtää, että surmatekojen käsittely yhteiskunnallisena ilmiönä ei millään tavalla sulje pois niiden ehdotonta moraalista tuomitsemista. Tämäkin arvio lienee oikeansuuntainen. Silti on aihetta kiinnittää huomiota myös siihen, että Helsingin Sanomien pääkirjoitukset ovat vahvasti tukeneet välttämättömyyden kaapuun puettua oikeistolaista talouspolitiikkaa. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 25.11. Lehti korostaa nyt tulonsiirtojen ja julkisten palvelujen merkitystä jopa perhesurmien kaltaisten äärimmäisten tragedioiden ehkäisijöinä. Sama ristiriita vallitsee yhteiskunnallisessa keskustelussa laajemminkin: abstrakteihin talousratkaisuihin otetaan kantaa ilman, että osataan tai halutaan nähdä niiden konkreettisia vaikutuksia. Vai uskooko joku, että pahuutta aiheuttavat geenit tai itse Paholaisen vaikutusvalta lasten vanhempiin olisivat vähentyneet näin huomattavasti juuri viimeisten 60 vuoden aikana. »Perhesurmat on jo enimmäkseen estetty» on tärkeä puheenvuoro kiivaana vellovaan keskusteluun viimeaikojenkin traagisista tapauksista. – – Kestävyysvajeella peloteltu kansa on valmis rajuihinkin toimiin, mutta poliitikoilla ei ole toistaiseksi ollut niihin rohkeutta.» Lehti vaati siis »rohkeutta» muun muassa juuri niiden asioiden heikentämiseen, joiden se nyt sanoo vaikuttaneen lapsisurmien merkittävään vähenemiseen. Ne on saatu aikaiseksi – lehden mainitsemalta 1950-luvulta alkaen – pääasiassa poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen sekä niitä lähellä olleiden kansalaisliikkeiden kamppailujen tuloksena ja toteutettu kansanrintamayhteistyöllä. Kirjoituksessa muistutetaan, että tutkimukset piirtävät ilmiöstä yleisistä mielikuvista poikkeavan kuvan: »Vielä 1950-luvulla surmattiin liki 15 lasta 100 000:ta kohti. Helsingin Sanomat tuskin on koskaan ollut ainakaan eturintamassa näitä kamppailuja tukemassa, pikemminkin päinvastoin. Helsingin Sanomat toteaa myös, että nykyään perhesurmat ovat niin harvinaisia, että niiden ehkäiseminen on entistä vaikeampaa ja helpot keinot on jo käytetty, mutta »jokainen uusi tapaus on liikaa». Elias Krohn HYVINVOINTIVALTIO EHKÄISEE LAPSISURMIA Tilastot osoittavat, että yhteiskunnalliset olosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti tällaisten tekojen yleisyyteen.. Lehden esittelemät tilastot osoittavat vastaansanomattomasti, että yhteiskunnalliset olosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti tällaisten tekojen yleisyyteen. Yksi asia pääkirjoituksessa kuitenkin häiritsee: sen ristiriita samaisen lehden useiden aiempien pääkirjoitusten kanssa. 3 Kulttuurivihkot 6 | 2014 PÄÄKIRJOITUS Joskus sattuu niinkin, että Kulttuurivihkojen pääkirjoittaja on samaa mieltä Helsingin Sanomien (anonyymin) pääkirjoittajan kanssa. Helsingin Sanomien edustama talouspoliittinen linja vie kehitystä takaisin kohti 1950-lukua, jolloin lapsisurmia tapahtui 18 kertaa enemmän kuin nykyään. Pelkkä tuomitseminen sen sijaan kääntyy tarkoitustaan vastaan, koska se ei edistä vastaavien tekojen ehkäisyä tulevaisuudessa. 1990-luvulla suhdeluku oli pienentynyt jo 1,6:een ja 2000-luvulla 0,8:aan. Poimittakoon vaikkapa 23.3.2014 julkaistu pääkirjoitus: »Hallitus kokoontuu huomenna maanantaina kehysriiheensä pohtimaan tulevien vuosien menoja ja leikkauksia. On mielenkiintoista, että vielä tänäkin aikana lapsisurmien määrä on vähentynyt – jotain positiivistakin kehitystä on siis edelleen täytynyt tapahtua. – – [Y]hteiskunnan muutoksen ansiosta jää vuosittain henkiin kymmenen lasta enemmän kuin 1950-luvulla.» Muutoksen sisältöä lehti täsmentää mainitsemalla eitoivottujen raskauksien vähenemisen, yksinhuoltajuuteen liittyvän sosiaalisen leimautumisen vähenemisen sekä ahtaalla olevien perheiden elämää helpottaneet tulonsiirrot ja julkiset palvelut. Lapsen todennäköisyys joutua surmatuksi oli siis runsas puoli vuosisataa sitten 18 kertaa suurempi kuin meidän aikanamme. Nämä ovat olennaisia huomioita tilanteessa, jossa etenkin verkkokeskustelujen möläyttelijät ja jotkut asiallisemmatkin kirjoittajat tuomitsevat kaiken yhteiskunnallisten selitysten etsimisen julmille teoille eivätkä halua nähdä niille muuta syytä kuin tekijän pahuuden. viimeisteN parinkymmenen vuoden aikana on uuden oikeistolaisen hegemonian mukaisesti leikattu monia tulonsiirtoja ja julkisia palveluja samalla, kun suurituloisten henkilöiden ja voittoa tuottavien yhtiöiden verotusta on kevennetty. Esimerkkejä riittäisi
Hän on muun muassa toimittanut yhdessä Juha Koiviston kanssa kirjan MEGA-Marx (Vastapaino 2011). Ks. VESA OITTINEN Tutkimuspäällikkö Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa, erikoisaloina filosofian historia sekä pohjoismainen ja venäläinen aatehistoria. 41 KALLE PÄÄTALON SOTA Ritva Ylönen luonnehtii Päätalon teoksia suomalaisen sotakirjallisuuden ainutlaatuisiksi ilmentymiksi. »Kaikista mykkäelokuvista ei tarvitse pitää, mutta kaikki on nähtävä», on hänen ohjenuoransa. Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi tai käyttäen tilauspalvelua osoitteessa www.kulttuurivihkot.fi. Saviniemi toimi Kymen läänin kirjallisuuden ohjaavana läänintaiteilijana 1989–1991.. | KIRJAPAINO KTMP Ykkös-Offset, Singsby. | MEDIAKORTTI www.kulttuurivihkot.fi | KIRJOITUSTEN LÄHETTÄMINEN Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaa materiaalia. vuosikerta | JULKAISIJA Domirola Oy | PÄÄTOIMITTAJA Elias Krohn | politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa | TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ, KEHITYS Ari Lahdenmäki | TOIMITUSSIHTEERIT Katja Nissinen | yhteiskunta, tiede, Tampere | Kirsi Vanhamaa | kirjallisuus, kirja-arviot, teatteri, elokuvat | Riikka Ylitalo | kaunokirjalliset tekstit | TUOTTAJA Juha Säijälä | populaarikulttuuri, musiikki | ULKOASU Tuuli Häggman | Pauliina Nykänen | TAITTO Ulla Eronen | TOIMITTAJAT Aleksi Ahtola | historia | Johan Alén | Jouni Avelin | Turku | Riia Colliander | Maarit Haataja | Eero J. työnjako yltä. Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. 21 RUNOILIJOIDEN PALVELIJA 75 vuotta täyttänyt edistyksellisen laululiikkeen maestro Kaj Chydenius on tehnyt tuhansia lauluja suomalaisten runoilijoiden teksteihin. 3 PÄÄKIRJOITUS 6 200 SANAA 10 AITIOPAIKKA 12, 24 LEVYT 14 DVD-ARVIO 28 KOLUMNI: AVELIN 60 KOLUMNI: BERGER 61 KIRJA-ARVIOT 67 KOLUMNI: SOIKKELI ARTIKKELIT 16 RANKKOJA LEFFOJA NUORISTA Eero Hirvenojan poimintoja Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin kasvukuvauksista. Kuuden numeron kestotilaus 43 € (sis. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. | ISSN-L 03563367, ISSN 0356-3367 (painettu lehti), ISSN 2242-6736 (verkkojulkaisu). KARI GLÖDSTAF Lappeenrantalainen mykkäelokuvaharrastaja (s. Tutkija Marcello Musto pohtii Vesa Oittisen haastattelussa Internationaalin roolia ja perintöä. alv 10 %). Juhlahaastattelussa hän kertoo työstään nyt ja ennen. Tekstit vain RTFeli Rich Text Format tai ASCIItiedostomuodoissa sähköpostitse toimitussihteerille tai lehden osoitteesen (tuloste ja mahdollinen levyke). 45 JULMAA ESTETIIKKAA Natsit tekivät taidetta keskitysleirivankien silpomisesta ja pönkittivät kansallissosialistista aatetta spektaakkeleilla ja myyteillä. MARKO KORVELA Kirjoittaja on kulttuurimarxisti ja Tiedonantaja-lehden päätoimittaja, joka harrastaa häiritsevää musiikkia ja populaarikulttuuria. | ILMOITUSHINNAT Koko sivu: 739 €, puoli sivua 474 € sekä arvonlisävero 24 %. 15, 18 HUIKEAA ÄÄNETTÖMYYTTÄ Maistiaisia Forssan ja Pordenonen mykkäelokuvajuhlien kattauksista. 4 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TÄMÄN NUMERON TEKIJÖITÄ KANSI: ULLA ERONEN KULTTUURIVIHKOT 42. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. KIRSI HIETALA Vastavirta-klubin lipunmyyjä, joka fiilistelee junanvihellyksiä ja yhdessä tekemistä. Hirvenoja | elokuva | Janne Hukka | Mari Lukkari | Tomi Toivio | TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT www.kulttuurivihkot.fi | (09) 4114 5369 (vastaaja) | Kaasutehtaankatu 1/12 00540 HKI | etunimi.sukunimi@kulttuurivihkot.fi | OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Kultuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. 1974), joka menetti sielunsa viime vuosisadan alun elokuville jo lähes kaksi vuosikymmentä sitten. KARI SAVINIEMI Kirjailija ja kriitikko, jonka yhdestoista runokokoelma Ennen kuin ruoho kuolee (Daimon) ilmestyi elokuussa 2014. Glödstaf ylläpitää kotimaista Mykkäelokuvasivustoa, toimii Forssan Mykkäelokuvafestivaalien organisaatiossa ja on julkaissut omakustannusteokset Kirjoituksia mykkäelokuvista (2011) ja Kirjoituksia mykkäelokuvista II (2013). 25 JÄÄKIEKKOA KAUKALOSSA JA KABINETISSA Mike Pohjola jatkaa Turun tauti -artikkelisarjaa kysymällä, kuka Turussa maksaa jääkiekon, kuka sen omistaa ja millaiset sidonnaisuudet joukkueilla on. alv 10 %), vuoden määräaikainen 51 € (sis. 47 INTERNATIONAALIN JÄLJILLÄ Luokkasolidaarisuus yli rajojen kukoisti, kun eri maiden työläiset yhdistivät voimansa Internationaaliksi 150 vuotta sitten
33 INTERNATIONAALI 150 VUOTTA. KAUNOKIRJALLISUUS 53 HENGITYS Viivi Välttilän novelli. TEEMA – PUNK 30 AKTIVISMIA, SEKOILUA, YHTEISÖLLISYYTTÄ... S. Mutta mitä punk oikeastaan on. »Musiikki on kautta historian ollut runouden hyvä veli.» KAJ CHYDENIUS 75 VUOTTA. 40 DISKELMÄ EI DISKAA KETÄÄN Tee se itse -meininki on yhteiskuntakriittisiä sanoituksia tekevän bändin perustana. 38 PALUU SUOMI-PUNKIN ALKUAIKOIHIN Atte Blom, Liisa Akimoff ja Vesa Kontiainen kertovat Lontoon skidit -cd-kokoelman taustoista. 56 »VALLAN VIIKUNANLEHTIMUOTI VAIHTELEE» ja muita Esko Laaksosen aforismeja. 21 »Maailmantilanne on sellainen, ettei punk voi muuta kuin kasvattaa suosiotaan.» PUNKMUUSIKKO NOLJAKKA. 5 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TEEMA KULTTUURIVIHKOT 6 | 2014 36 BETONIKULTTUURIN FIILISTELIJÄ Aktivismi lämmittää punkhuutaja Janne Manniota, joka muutti Ruotsiin ihastuttuaan Malmön betonikulttuuriin. 54 TYÖN HAJU, STASIN ARKISTO Jussi Og:n kaksi pientä novellia. 35 MACHOILUA VASTAAN Lesbourne ja Fake Fag tekevät uudenlaista queerpunkia. 33 VITUTUKSEN AIHEITA RIITTÄÄ Siellä missä tamperelainen Flags of Unity, turkulainen Yleislakko ja helsinkiläinen All Over Maniacs soittavat, porvari nukkuu huonosti. S. 47. S. 58 SARJAKUVIA Jarmo Kervinen. Punk voi tänään paremmin kuin koskaan
Lähde: The World Factbook »Itsehallintomme tarjoaa mallin rauhanomaisesta rinnakkainelosta koko Syyrialle.» sotilaalliNeN tilaNNe syyriassa Assadin joukkojen hallinnassa Kurdijoukkojen hallinnassa ISIS-joukkojen hallinnassa Assadin vastaisten joukkojen hallinnassa. PYD:n johtoon kuuluva Salih Muslim kiistää väitteet. Kun Syyriassa puhkesi sisällissota helmikuussa 2011, pohjoisen kurdit päättivät pysyä puolueettomina. Kaupungissa toimii Jazeeran kantonin demokraattisen itsehallinnon päämaja. Kovia ovat kokeneet myös toisinajattelevat arabit, kuten Jazeeran hallinnon toinen varapuheenjohtaja Hussein Taza al-Azam. Hallinto siirtyi Amudaan vuoden alussa, koska Bashar al-Assadin hallitus on yhä läsnä maakunnan pääkaupungissa Qamishlissa, selittää hallinnon varapuheenjohtaja, arameankielistä assyrialaisvähemmistöä edustava matematiikanopettaja Elizabeth Gawrie. Yhteistyön pohjaksi laadittiin »perustuslaki» kattamaan Jazeeran, Afrinin ja Kobanin kantonit. 6 Kulttuurivihkot 6 | 2014 Sisällissodan repimästä Syyriasta kuuluu jotain hyvääkin: kurdien hallitsemilla alueilla eri väestöryhmät harjoittavat nyt yhteistä itsehallintoa. Oltuaan vuosia poliittisena vankina kotimaassaan hän väitteli taloustieteen tohtoriksi Romaniassa. »Joka kantonilla on oma hallitus, jota johtavat puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa. 22 ministerin toimialat ulottuvat taloudesta ja kaupasta naisasioihin ja ihmisoikeuksiin», Gawrie kertoo. Syyrian nykyisen presidentin ja tämän isän Hafez al-Assadin aikana ihmisiä on vainottu etnisin perustein. Gawrien mukaan hänen puoluetovereitaan on kadonnut ja vangittu. Itsehallintoa on harjoitettu kesästä 2012. Se on kehittynyt versio demokratiasta ja tuttu eurooppalaisille kansalaisliikkeille», Muslim jatkaa. Jotkut valittavat kurdien PYD-puolueen saaneen liikaa valtaa. Jazeeran kantoni on perustuslakinsa mukaan etnisesti ja uskonnollisesti monimuotoinen. amuda, syyria (iNter Press service) Pienessä 25 000 asukkaan Amudan kaupungissa Pohjois-Syyriassa on meneillään poliittinen kokeilu, jota voi pitää uraauurtavana koko Lähiidässä. Hän kertoo, että sodan takia johtoa ei voitu valita kansanvaalilla, vaan valinnan suoritti eri yhteisöjen jäsenistä muodostettu 98-jäseninen komitea. Azam painottaa, että itsehallintoalueet kuuluvat kiinteästi Syyriaan, mutta tarjoavat samalla hajautetun hallinnon mallin. Jazeera, Afrin ja islamistisen Isisin piirittämä Kobani ovat kolme kurdien hallitsemaa saareketta Pohjois-Syyriassa. »PYD ajaa suoraa itsehallintoa, jota kutsumme myös radikaaliksi demokratiaksi.» »Pyrimme hajauttamaan vallan niin, että ihmiset voivat itse tehdä päätökset ja toteuttaa ne. Itsehallintomme tarjoaa mallin rauhanomaisesta rinnakkainelosta koko Syyrialle», Gawrie sanoo. »Olemme eläneet yhdessä vuosisatoja, eikä sitä ole syytä muuttaa. Jazeeran johdon jäsenet ovat riippumattomia tai kuuluvat johonkin 11 puoluees200 SANAA KURDIALUEILLA KOKEILLAAN RADIKAALIA DEMOKRATIAA Teksti Karlos Zurutuza Kuva Wikimedia ta. Sananvapautta ei ole, ihmisoikeuksia loukataan ja salainen palvelu valvoo kaikkea», Azam muistuttaa. Viralliset kielet ovat kurdi, arabia ja aramea, ja kaikilla on oikeus äidinkieliseen opetukseen. »Baath-puolue on hallinnut Syyriaa vuodesta 1963. Hesso muistuttaa, että sota jatkuu Kobanin lisäksi myös Jazeeran ja Afranin rajoilla. Pieni juutalaisvähemmistö. . Jazeeran kantonin puheenjohtaja, lakimies Akram Hesso, ei kuulu puolueisiin. SYYRIAN VÄESTÖ Ennen keväällä 2011 alkanutta sisällissotaa Syyriassa oli asukkaita 22,5 miljoonaa, joista 90 % arabeja, loput kurdeja (noin 2 miljoonaa), armenialaisia, assyrialaisia ja muita pieniä ryhmiä. Sorron kohteena ovat ei-arabit, erityisesti kurdit ja assyrialaiset. »Emme puolusta pelkästään aluettamme, vaan myös oikeutta elää yhdessä», hän vakuuttaa. Se on johtanut yhteenottoihin sekä hallituksen että kapinallisten kanssa. Kristittyjä noin 10 %. Sunnimuslimeja 74 %, muita islamilaisia ryhmiä, kuten alaviitteja ja druuseja, 15 %. Kurdien valitsema kolmas tie kiinnosti myös joitakin alueen arabeja ja kristittyjä asukkaita. Jazeeran hallitukseen kuuluu kurdien ohella neljä arabia, kolme kristittyä ja kaukasialaisvähemmistöä edustava tšetšeeni. Valtaa pitää alaviittivähemmistö, jota vastaan erityisesti sunnit nousivat kapinaan
Niin Ukraina, Venäjä kuin Syyriakin ovat jättäytyneet rypäleaseet kieltävän Oslon sopimuksen ulkopuolelle. 7 Kulttuurivihkot 2 | 2014 200 SANAA POLTTOTAISTELUJA RYPÄLEASEITA KÄYTETTY UKRAINASSA Niin Ukrainasta kuin Syyriasta raportoidaan siviileille erityisen vaarallisten aseiden käytöstä. Polttotaisteluaseiden käyttöä rajoittaa vuodelta 1980 peräisin oleva kansainvälinen sopimus, mutta siinä on Human Rights Watchin mukaan porsaanreikiä ja ristiriitaisuuksia. Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 43 eurolla. Järjestöllä ei ole tietoa, ketkä ovat olleet syyllisiä hyökkäyksiin. Human Rights Watchin raportoimiin tapauksiin, joissa polttotaisteluaseita oli käytetty, ei kuitenkaan liittynyt valkoista fosforia. Tällaisia aseita on käytetty viime vuosina useasti myös Syyrian sisällissodassa. Useita rakennuksia tuhoutui ilotulituksia muistuttaneissa hyökkäyksissä. Polttotaisteluaseet ovat ihmisille erityisen tuhoisia, koska ne voivat aiheuttaa polttovammoja esimerkiksi hengityselimiin ja johtaa sokkiin, infektioihin ja tukehtumisiin. Elias Krohn Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. Venäjä on syyttänyt Ukrainaa valkoisen fosforin käyttämisestä Ukrainan taisteluissa. Handicap Internationalin mukaan 98 prosenttia uhreista on siviilejä ja heistä 27 prosenttia lapsia. Asiaa taiteesta ja yhteiskunnasta kuudesti vuodessa KESKUSTELUT, BLOGIT, VIDEOT, TILAUKSET WWW.KULTTUURIVIHKOT.FI. Syyriassa rypäleaseita ovat käyttäneet niin Syyrian hallinto kuin ISIS:kin. Israel on käyttänyt valkoista fosforia aiemmissa sodissaan Gazassa ja Libanonissa, mutta ei enää tämänvuotisessa Gazan operaatiossaan, mitä Human Rights Watch pitää osoituksena kansainvälisen painostuksen voimasta. lokakuussa ryPäleaseideN käyttöä vastustava ja tarkkaileva kansainvälinen Cluster Munition Coalition raportoi myös rypäleaseiden käytöstä Itä-Ukrainassa. Varmoja todisteita siitä, mitkä osapuolet olivat hyökänneet rypäleasein, ei ollut saatu. Rypäleaseet ovat erilaisia useista »tytärpommeista» koostuvia pommeja. Hinta on 51 €. Tapaukset sattuivat elokuussa ja lokakuussa Ilovaiskissa, Donetskista 30 kilometriä kaakkoon, ja pienessä Luhanskoen kylässä Donetskin eteläpuolella. Kulttuurivihkot Domirola Oy Vastauslähetys Tunnus 5011437 00003 Helsinki Kulttuurivihkot maksaa postimaksun Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin tai sähköposti Allekirjoitus Tilaukset myös sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 16,90 euroa. Valkoista fosforia käytetään valaisemaan kohteita ja muodostamaan savuverhoja, mutta se voi myös aiheuttaa ihmisille vakavia vaurioita. Ne voivat olla myös esimerkiksi polttotaisteluaseita. PolttotaisteluaiNeisiiN kuuluvat muun muassa Vietnamin sodasta surullisen kuuluisa napalm sekä valkoinen fosfori. ihmisoikeusJärJestö Human Rights Watch on dokumentoinut polttotaisteluaseita käytetyn Ukrainan taisteluissa. Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. Järjestön tutkijat löysivät myös tällaisten aseiden hylkyjä molemmilta puolin rintamalinjoja. Tytärpommit voivat kulkeutua kauas tarkoitetuista kohteista, minkä vuoksi siviilit joutuvat erityisen usein niiden uhreiksi
Theodorakis on hänen mukaansa luonut populaarimusiikin tekstille uusia muotoja, samanlaista kuin mitä klassisessa musiikissa on. 8 Kulttuurivihkot 6 | 2014 NELJÄ VUOSIKYMMENTÄ MIKIKSEN MATKASSA kreikaN kaNsallissäveltäJä, vapaustaistelija Mikis Theodorakis täyttää ensi vuoden heinäkuussa 90 vuotta. Niille oli Piikkilän mukaan runsaasti hakijoita, ja palaute on ollut erittäin hyvää. Juha säiJälä http://www.varjovalmennus.fi »Koimme että maailmassa on virhe ja päätimme korjata sen.». »Idea tuli useiden yliopisto-opiskelijoiden kokemuksesta, että on väärin, että omalle alalle pääsee sisään vain kalliin valmennuksen kautta. Koimme että maailmassa on virhe ja päätimme korjata sen.» kurssit oN otettu vastaan äärimmäisen hyvin, ja innostusta on tullut joka suunnalta. Mikiksen tuotanto on niin valtavan laaja. Laulaja, kirjailija Arja Saijonmaa järjestää tämän kunniaksi laajan Suomen-kiertueen. Mikiksen musiikki on ikuista, hän on runouden palvelija: ensin tulee sana, sitten musiikki.» »Kansan rakastama legenda liikuttaa suuria kansanjoukkoja, vaikka hän käyttää hienointa ja joskus vaikeaa lyriikkaa.» Maaliskuun seitsemässä konsertissa, Helsingistä aina Arjan synnyinseuduille Mikkeliin, kuullaan laaja skaala Theodorakiksen tuotantoa taistelulauluista tavernalauluihin, rockoratoriosta filmimusiikkiin, ja myös kreikkalaiseen rebetikaan eli Saijonmaan sanoin »kreikkalaiseen bluesiin». »Meillä on parhaillaan käynnissä opettajien etsiminen. Etelä-Suomen Vasemmistonuoret toteutti edeltävänä vuonna hyvin pienimuotoisen taloustieteen valmennuskurssin muutaman ihmisen voimin, mutta 2013 syksyllä järjestöt löysivät toisensa. Hänellä on erilaisia musiikin muotoja kuten chanson fleuve, populaarioratoriot ja laulusarjat», Saijonmaa taustoittaa. »Haluan tuoda esiin hänen musiikistaan toisenlaisia puolia, niitä kappaleita joita ei normaalisti soiteta. »Kurssit ovat keskenään erilaisia ja niitä valmistelee kunkin kokonaisuuden opiskelijoista koostuva tiimi. Hän on suuri melodikko, mutta sen ohella hänellä on dramaattista musiikkia, joka nivoutuu Kreikan tragediaan ja antiikin perinteeseen. Useimmat niistä muistuttavat runsaasti kaupallisia valmennuskursseja, mutta voi olla, että tulevaisuudessa meillä on kokeilevampaakin tarjontaa.» Tyypillinen osallistuva on Piikkilän mielikuvan mukaan parikymppinen, joka hakee ensimmäistä tai toista kertaa yliopistoon eikä ole kyennyt maksamaan kaupallista valmennuskurssia. Hän teki aikoinaan kulttuurivallankumouksen ja loi puitteet populaarimusiikille, joka soi Kreikan kaduilla ja tavernoissa. »Ilmaisia valmennuskursseja oli suunniteltu sekä Sitoutumattoman vasemmiston että Etelä-Suomen vasemmistonuorten päädyissä jo useita vuosia, koska kalliiden kurssien olemassaolo tuntui väärältä», Mimmi Piikkilä, yksi varjovalmennuksen aktiiveista kertoo. »Hän on klassisen musiikin säveltäjä, joka on tehnyt viitisen oopperaa ja suunnattoman määrän sinfonisia teoksia. Juha säiJälä 200 SANAA VARJOVALMENNUS HAASTAA KAUPALLISUUDEN »On väärin että omalle alalle pääsee vain kalliin valmennuksen kautta.» varJovalmeNNuskurssit haastavat kaupalliset valmennuskurssit korkeakouluihin. Haemme avoimella hakemuksella opettajia ja keräämme näistä ryhmät, jotka tekevät kurssit. Konserttisarja koostuu Saijonmaan ja Theodorakiksen nelikymmenvuotisen yhteistyön hedelmistä. »Mikis käyttää musiikkinsa pohjana aina nyky-Kreikan runoutta», Saijonmaa kertoo. Ne tarjoavat ilmaista valmennusta yliopistoon pyrkiville keskittyen aloihin, joille on lähes mahdotonta päästä sisään ilman valmennusta. Pyrimme järjestämään niitä ainakin pahimmille ongelma-aloille, kuten oikeustieteeseen ja lääketieteeseen.» »Muista hakea tammikuussa, luota itseesi ja omiin kykyihisi! Kursseilla ei opeteta mitään salatietoja, ne vain tukevat sinua omien taitojesi löytämisessä ja aikataulujesi hallinnassa», Piikkilä tsemppaa potentiaalista hakijaa. Suurin piirtein joka toinen kappale on Mikiksen säveltämä. Kurssit voivat maksaa tuhansia euroja, minkä takia tietyille aloille pääsee vain varakkaita opiskelijoita
Meksikolaisen Raúl Fuentesin Todo el mundo tiene alguién menos yo edusti myös festivaalien draama/arthouse-elokuvan huippua: kustannustoimittaja Alejandra tapaa 18-vuotiaan Marian, joka elää päivä kerrallaan. Arkki toimii ladun avaajana ja ponnahduslautana nuorille taiteilijoille», Anttila summaa. Video nähtiin AV-arkin juhlanäytöksessä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla. »Arkki toimii ladun avaajana ja ponnahduslautana nuorille taiteilijoille.» Kuva: Anssi Kasitonnin Masa (2009) kertoo vapauden kaipuusta häkkimarsun kautta. Filippiiniläisohjaaja Jade Castron hulvattomassa B-elokuvassa Remington and the Curse of the Zombadings esiintyi salaperäisiä homotappoja, Remington-söpöliini ja haudasta nousseet tapetut kostajazombiet, jotka rauhoittuivat vasta, kun Remingtonin isä suostui homoksi loppuelämäkseen. Liian usein »toisin katsoen» -slogan jäi katteettomaksi markkinalupaukseksi. AV-arkki pyrkii tulevaisuusstrategiassaan siihen, että vuoteen 2020 mennessä arkki tunnustetaan yhdeksi merkittävimmistä eurooppalaisista mediataideorganisaatioista. Lyhytelokuvissa käsiteltiin monenlaisia sukupuolija seksuaali-identiteettejä, niiden etsintää ja esimerkiksi homofobiaa: PatrikIan Polkin The Skinny kertoi entisen yliopisto-opiskelijaporukan seksintäyteisistä sekoiluista New Yorkissa; sen vastapariksi voisi kuvitella Marco Bergerin Hawaiin, jossa kaksi miestä lähentyivät kesän aikana suudelman verran. Seksuaalija sukupuolivähemmistöjen tarinoita kertova Vinokino-festivaali sai alkunsa Turussa 1990-luvun alussa ja on sittemmin laajentunut ja vakiinnuttanut asemansa. Esimerkiksi Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalilla nähtiin elokuvaohjaaja-kuvataiteilija Mika Taanilan kuratoima luontoteemainen elokuvakokonaisuus. 9 Kulttuurivihkot 6 | 2014 200 SANAA VAKAVIA JA HULVATTOMIA TARINOITA Vinokinossa luotettiin varmoihin narratiiveihin, mutta tarjonta oli muutoin monimuotoista. rita dahl 25-vuotias AV-arkki levittää suomalaista mediataidetta maailmalle. Elokuvan laadukas visuaalisuus onnistui vaikeassa tehtävässä: naisten välisen erotiikan tuomisessa hyvällä maulla valkokankaalle. voittoa tavoittelemattomaN AV-arkki-yhdistyksen päätarkoituksena on muutenkin levittää suomalaista mediataidetta ja kokeellista elokuvaa erityisesti kansainvälisille festivaaleille, tapahtumiin ja organisaatioihin. »AV-arkki on alusta asti ollut tärkeä tekijä sekä kansainvälisen mediataiteen tuomisessa Suomeen että suomalaisen mediataiteen kansainvälistymisessä. »(Feed)Back to nature» -näytös sisälsi suomalaistaiteilijoiden teoksia vuosilta 1982–2013 sekä yhden vuonna 2015 julkaistavan teoksen. Vuonna 2013 arkin tilastoidun levitystoiminnan kautta teoksia esitettiin 158:ssa eri esityspaikassa, joista yli 70 prosenttia oli ulkomailla. 52 T uesda ys, Sophie Hy den.. Yhdistys tarjoaa tapahtumille sekä yksittäisten taiteilijoiden teoksia että kuratoituja kokonaisuuksia. viNokiNo-elokuvafestivaaliN Helsingin ohjelmistossa nähtiin taas koko viikonlopun ajan (7.–9.11.) elokuvia »toisin katsoen». Näytöksen esittelyssä kerrottiin, että Suomessa videotaiteen eräs pysyvistä – kenties kansallisesti leimallinen – kytkentäkaavoista on ollut urbaanin taiteilijan kompleksinen hyppy toisinaan sähköttömään askeesiin (»alkuperäinen») ja sieltä takaisin nyky-digitalismiin (»keinotekoinen»). Tämä toistuu aaltomaisesti, kuten viikonlopun mökkimatkat suomalaisessa kulttuurissa. »Rakensimme juhlanäytökset yhteistyökumppanien tapahtumaprofiilin mukaisesti», AV-arkin toiminnanjohtaja Hanna Maria Anttila kertoo tämän vuoden juhlanäytöksistä. Tänä vuonna esityksiä oli Helsingin lisäksi Turussa, Jyväskylässä, Oulussa ja Tampereella. Suhde kariutuu erilaisiin elämänasenteisiin ja -arvoihin. Liian usein slogan jäi ja jää katteettomaksi markkinalupaukseksi, kuten missä tahansa elokuvissa: luotetaan varmaan kertomukseen, narratiiviin, jossa rakkaus tai sankari ylittää kaikki esteet ja voittaa lopuksi. hEidi MEriMa halonEn Sophie Hyden 52 Tuesdays edusti vakavampaa draamaa, jossa teini-ikäisen Billien outo kasvukipuilu käynnistyy, kun äiti ilmoittaa olevansa mies ja haluavansa viettää vuoden yksin alkavan transitioprosessinsa keskellä. VIDEOTAIDE VIE LUONTOON JA TAKAISIN suomalaiseN mediataiteeN levityskeskus AVarkki kokosi merkkivuotensa kunniaksi juhlanäytöksiä useille kotimaisille ja kansainvälisille elokuvafestivaaleille
Emotionaalisesti ehkä vaikuttavinta on Tuomiokirkkoon kokoontuneen väen yhteislaulanta, jossa muun muassa sekoitetaan toisiinsa Suvivirttä ja Kansainvälistä. Lavastus: Markku Pätilä. Nykyisenkin rahavallan kurimuksessa on tarvetta sellaiselle ihanteellisuudelle, henkisyydelle ja toivon sanomalle, joita Boldt ja Huttunen lähes sata vuotta sitten edustivat. kumoushaNke Jää historian sivupoluksi, tulevan verisen sisällissodan jalkoihin. Osuutensa on Suomen ensimmäisellä psykiatrian professorilla Christian Sibeliuksella (Juho Milonoff), Jean Sibeliuksen veljellä. Elias Krohn MUOTILIIKKEESTÄ BARRIKADEILLE Vallankumoukseen kuuluu myös laulua ja tanssia. Vallankumous tuo tuoreella tavalla tietoisuuteen historiallisen tapahtuman ja liikkeen, josta harva nyky-Suomessa on aiemmin tiennyt. Juha Siltanen: vallaNkumous. Ohjaus: Lauri Maijala. saakka.. Boldt ja Huttunen ovat ääritolstoilaisia kristillisiä sosialisteja. KOM-teatteri. Heidän liikkeensä vaatimukset kiteytyvät tällaisiin, tänäkin päivänä puhutteleviin iskulauseisiin: »Pankkien rahat kansalle! Maailmanlaajuinen veljeys voimaan heti! Alas peitelty prostituution tukeminen! Eläinkokeet lopetettava! Lihansyönti lopetettava! Oikeuslaitos on pääoman kätyri!» Kokoontuminen alkaa Senaatintorilta ja jatkuu Tuomiokirkossa, silloisessa Nikolainkirkossa, jonka kansanjoukko ottaa haltuunsa jumalanpalveluksen päätyttyä yli vuorokaudeksi. Hahmoista mieleenjäävä on erityisesti Huttunen, jossa arkinen, rehevä käytännöllisyys sekä uskonnollisja filosofishenkinen peloton kumouksellisuus yhdistyvät kiehtovasti. Juha Siltasen kirjoittama ja Lauri Maijalan ohjaama Vallankumous perustuu todellisiin tapahtumiin. Lopulta hän kuitenkin suostuu: »Tehhään vallankumous!» hän päättää. Huttunen epäröi, koska ei haluaisi jättää liikettä epäluotettavan apulaisensa hoitoon. Eletään kesäkuuta 1917 Helsingissä. Kuva: Noora Geagea. Rooleissa: Pirkko Hämäläinen, Johannes Holopainen, Vilma Melasniemi, Juho Milonoff, Niko Saarela, Eeva Soivio, Pekka Valkeejärvi. 10 Kulttuurivihkot 6 | 2014 AITIOPAIKKA KOM-teatterin Vallankumous kertoo puhuttelevan tarinan historian sivupolulta. Näytelmä kertoo henkilöiden vaiheista myös sisällissodan melskeissä ja jälkitoimissa. Juristi JeaN Boldt (Pekka Valkeejärvi) kannustaa muotiliikkeen pitäjä Josefiina »Sisar» Huttusta (Pirkko Hämäläinen) valtaamaan Tuomiokirkkoa kanssaan. Esityksiä 17.1. Hänen hahmossaan on myös mainioita humoristisia piirteitä. Pasifistista Huttustakin syytetään – kenties petollisen myymäläapulaisensa vaikutuksesta – valtiorikosoikeudessa »yllytyksestä punakapinaan», mutta hän välttyy tuomiolta
Ensimmäisessä näytöksessä sotaan lähtevä Valentin (Rauno Elp) rukoilee sisarensa Margueriten (Aile Asszonyi) suojelukseksi. Lavastaja William Relton oli sisäistänyt Händelin hengen lavastukseen: kitschiä riitti alusta loppuun. Faustin ja Mefistoteleen lähdettyä Marguerite avasi jäljelle jääneen timanttirasian ja lauloi kuuluisan »Timanttiaarian» – ja vakuuttavasti lauloikin. Faustin kirkkoon sijoittuvassa vaikuttavassa loppukohtauksessa kuoro ja solistit kokevat uuden alun mahdollisuuden. Goethen Faustissa ja myös Gounod´lla uskonto tarjoaa taiteilijalle naisen rakkauden ohella mahdollisuuden hybrikseen. rita dahl AITIOPAIKKA HEKUMAA JA HYBRISTÄ Faust huipentuu suureen joukkokohtaukseen. Esityksen laulullista huippua edustivat Rinaldon housuroolin laulanut mezzosopraano Monika-Evelin Liiv, Rauno Elp Armidan rakastettuna Argantena ja dramaattinen sopraano Lepalaan Armidana. Magia, muodonmuutokset ja jumalten väliintulo esiintyvät myös Händelin Rinaldossa. Intohimot horjuttavat jokaista henkilöä vain Rinaldon säilyessä horjumattomana rakastuneena Gottfredon tyttäreen Almirenaan. Vanha Faust (Mart Madiste) tekee ensin sopimuksen Mefistoteleen (Pavlo Balakin) kanssa ja ostaa nuoruuden kalliiseen hintaan: maan päällä hän kuuluu Mefistoteleelle, helvetissä paholaiselle. estoNiaN riNaldossa tavoitettiin ohjaaja Andres Mustosen johdolla hyvin Händelin barokkimusiikin hekumallinen henki. Eroottinen rakkaus ja uskonnollinen kokemus rinnastuvat toisiinsa. 11 Kulttuurivihkot 6 | 2014 Klassikot Rinaldo ja Faust saavat arvoisensa tulkinnat Tallinnan Estoniaoopperassa. Mieleen jäivät muun muassa purtilossa laulavat, tikkukaramelliä imevät seireenit, tekopuuhun kahlittu Armida (Helen Lepalaan) ja valoilla luotu ukkonen. Händelin oopperat kuvaavat lyhykäisesti ihmisiä vallanja intohimojen pyörteissä. Mefistoteles liittyy heihin ja kertoo kullan kirouksista. Kuva: Estonia.. Faust sai täyttymyksensä vakuuttavassa kollektiivisessa kohtauksessa, jossa hyödynnettiin myös miestanssijoita ja paljasta pintaa. GouNod'N Faust (Oliver Kuusik) etsii Jumalaa, tietoa. Mustonen itse lietsoi orkesterin liekkeihin soittamalla viulua kummankin näytöksen alussa. Liivin useat aariat hiljensivät koko katsomon: esimerkiksi Cara sposa -aariassa todella muuttui eläväksi puolison kaipaus myös dramaturgiassa. Mefistoteles ehdottaa maljaa Margueritelle, johon Faust ihastuu ja jonka uudelleentapaamista hän odottaa kiihkeästi
Helppoa kuunneltavaa se ei ole, eikä monen mielestä edes ehkä musiikkia, mutta tehoa siinä kyllä on. Tyylinä on tässäkin rituaalinen ambient, ja yllättävän vahva sellainen. Varsinkin Detached, vaihtelevine harmonioineen, on erittäin vaikuttava. Sen instrumentaalimusiikki on toisella sooloalbumilla Thou hieman epätasaisempaa kuin loistavalla Dip-debyytillä (2009), mutta harmonia on yhä voimakasta ja paikoittain jopa huumaavan mukaansatempaavaa. 12 Kulttuurivihkot 6 | 2014 Tänä syksynä on tarjolla kuuntelijaa haastavaa ja juuri siksi mielenkiintoista musiikkimaisemaa: ahdistavan mielekästä kohinaa, venäläistä folk-äänimaisemointia, esoteerista ambienttia ja postpunkin tunnelmia. PetrichoriN In Flagrante Delicto on hyvin haastava teos. Se onnistuu hienolla tavalla tuottamaan hälyisyydestään uuden hiljaisuuden, joka muuttuu kuulijan levottomaksi normaalitilaksi levyn edetessä. Melankhton on taltioitu jo vuonna 2006, mutta se voisi aivan yhtä hyvin olla täysin tuore, niin ajaton se on. Hetkittäin kuitenkin tuntuu siltä, että yritetään liikaa, eikä Thou siksi nouse loistavan edeltäjänsä tasolle. Hän tekee sen silti todella hyvin, niin että tuloksena on jotakin retrokaunista, sen sijaan että se olisi – näennäisestä – yksinkertaisuudestaan johtuen jo kuullun tuntuista. Se on hermoille käyvä ja rasittava, mutta jää silti jollakin oudolla tavalla kuulijansa mieleen, ja on juuri siksi niin tehokas. Tämä oikeastaan luonnehtii kaikkia edellä mainittuja – mikään näistä julkaisuista ei ole helppoa kuultavaa, ja juuri siksi ne ovat niin kiinnostavia. Halki matkansa Hubrizine muotoutuu todella onnistuneesti. Zoomonk hämmentää pakan sitten lopullisesti – yhdistellen jazz-henkistä kokeellisuutta, postpunkin tunnelmia ja häröisää, naivistista lausuntaa. Se sopii soimaan niin kodissa kuin galleriassakin, jatkuvasti laadukkaana. Ovelat death ambient -vaikutteet vielä hienosti lisäävät ilmaisun voimaa. AIkoinaan vain kasetilla julkaistu Hubrizine on suomalaisen Strom.ec:n materiaalia, josta Theologian on sitten muokannut noiseambientia. Tuomas Harviainen LEVYNURKKA Theologian on muokannut suomalaisen Strom.ec:n materiaalia, noiseambientia, josta se onnistuu hienolla tavalla tuottamaan hälyisyydestään uuden hiljaisuuden. valkoveNäläiseN Port Monen musiikin ytimessä on folk-henkinen äänimaisemointi, jota trio tuottaa yhdistelemällä haitaria, bassokitaraa ja rumpuja. Jaakko Padatsun musiikki kuplii, sykkii ja vaeltaa, maisemana ja tunnetiloina, joita on hyvin vaikeaa kuvata. . Monella tapaa aikaansa edellä ollut kalifornialaisartisti kuitenkin nyt, Amid Zero Echolla (2x10), toisintaa lähinnä perinteistä drone-loop-kaavaa. Lähin kuvaus ehkä olisi, että se on enimmäkseen ahdistavaa kohinaa, mutta mielekästä sellaista. Hieno ja omaperäinen se on silti. Varsinkin avausraita Meeting, ja Notus, ovat tästä hyviä esimerkkejä. Erityisesti mainio EM-19 alleviivaa tätä, säröisen huudon kautta, ja muualla levy purkaa Stromin vokaalisen raivon hillityksi maisemaksi. Se olisi omiaan niin meditaation, transsin kuin butonkin taustalle. AHDISTUMISEN KAUNEUS Teksti J. Se liikkuu jossakin ambientin ja ahdistavan äänikollaasin välimaastossa eikä asetu juuri mihinkään lokeroon. Arcane Pyres -kasetilla on kaksi suomalaisen Utu Lautturin kollaboraatiota, toinen puoli kotimaisen 45:KO:n kanssa, toinen brittiläisen Faces of Béömezin. Parhaat artistit vain saavat pienetkin asiat hehkumaan. Vuosikymmeniä alalla jo olleen Thomas Dimuzion dronet puolestaan ovat huippua. oululaiNeN Lingua Fungi tekee levy levyltä musiikkia, jolle ainoa oikea luonnehdinta on esoteerinen ambient. Varsinkin pimeässä, hyvillä äänenpaineilla, levystä nousee aito toisaalla olemisen tuntu, kuin olisi jossakin selittämättömässä laitehuoneessa, joka ehkäpä vielä liikkuu. Kyseessä on kuitenkin tyylilaji, joka jää helposti tylsäksi, mutta nämä tekijät ovat onnistuneet säilyttämään sekä spirituaalisen tunnelman että musiikillisen kiinnostavuuden. utu lautturi / 45:ko / faces of Bélmez: Arcane Pyres (Cursed Tapes) thomas dimuzio: Amid Zero Echo (Drone Records) liNGua fuNGi: Melankhton (Aural Hypnox) Petrichor: In Flagrante Delicto (Cursed Tapes) Port moNe: Thou (Hevhetia) theoloGiaN & strom.ec: Hubrizine (Malignant Records) zoomoNk: Black Lake Apathy (Cursed Tapes) http://www.linguafungi.com/ http://www.neuroscan.org/strom.ec/ http://portmonetrio.com/ https://soundcloud.com/zoomonk http://helixes.org/auralhypnox/ http://www.damned-by-light.com/tapes http://www.dronerecords.de http://www.hevhetia.com/Hevhetia/ http://www.malignantrecords.com/
Se vain masentaa. Perusasenne on positiivinen. Kymmenessä vuodessa ehtii helposti siirtyä elämänvaiheesta toiseen, ja tässä voi olla yksi selitys sille, että Hauras ylipäätään on olemassa ja kuunneltavanamme. Eivät ne ehkä kokonaisuuteen sopisikaan, mutta tällaisenaan albumi uhkaa tukehtua patetiaan. Luova tuho ei tuo mitään ratkaisevasti uutta Palefacen musiikkiin tai artistikuvaan, mutta hänen Räjähtävä nyrkki -taustayhtyeensä kykenee piiskaamaan elektronisen funkinsa huikeaan intensiteettiin, mikä tekee ajoittain raskaista teksteistäkin helpommin sulavia. Katseli Hector sitten omaa elämäntaivaltaan tai ympäristöään, hän tuntuu kamppailevan toisaalta pessimismin ja luopumisen, toisaalta hyviin asioihin ja elämän mielekkyyteen uskomisen välimaastossa. Vaikutelma on väärällä tavalla vanhanaikainen vastakohtana ajattomalle. Jos kohta levyn mietteliäs yleistunnelma tuntuu osaltaan kumpuavan synkältä vaikuttavasta maailman tilasta – mikä ei ole Hectorille uutta –, vaikuttaa se myös vanhuutta lähestyvän, vaikka ei aivan perille ehtineen ihmisen tuotokselta. Toteutustapa harmittaa siksikin, että levyllä on useita aivan hyviä sävellyksiä, jotka menevät nyt pitkälti hukkaan. Kaikkea ei ole vielä menetetty. Hyvä niin, sillä Karri Miettinen käsittelee edelleen isompia aiheita kuin oikeastaan kukaan muu suomalaisessa populaarimusiikissa. niKo PEltonEn hector: Hauras, Sony Music, 2014 levyn eittämätön keskipiste, joka saa lisäpontta Anette Åkerlundin laulamasta kertosäkeestä ja MC Pyhän Lehmän sähköistävästä dialogista Palefacen kanssa – kertoo pintatasolla parisuhdekriisin puhdistavasta vaikutuksesta ja sen mahdollistamasta uudesta alusta, mutta levyn suuriin teemoihin sekin tietysti viittaa. Yksityinen nivoutuu yleiseen parhaimmillaan ovelasti. Niinpä introssa kuullaan valtion pankkitarkastusviraston ylijohtaja Jussi Linnamoa kertomassa kasinotalouden saapumisesta Suomeen 1980-luvulla, ja sitä seuraa rahan ja rahalla pelaamisen valtaa suoraviivaisesti kritisoiva FMGTK-niminen biisi. Hauras on läpeensä vakava levy. Ilmeisesti ainakin jossain vaiheessa tarkoitus oli jopa ollut jäädä pysyvästi eläkkeelle. Hector on uransa varrella levyttänyt huumoribiisejäkin, PalefaceN tällä vuosikymmeNellä julkaisemat levyt hahmottuvat väljiksi kokonaisuuksiksi: Helsinki-Shangri-la (2010) purki korruptio-Suomen tilaa, Maan tapa (2012) käänsi nimestään huolimatta katseen globaalille tasolle ja muun muassa ekologisiin teemoihin. Asiaa ei auta raskas suomirock-poljento, jolla valtaosa kappaleista kulkee. Nämä laulut toimisivat helposti paremmin vaikkapa akustisina folkversioina. On kaiveltu 1980ja 90-lukujen äänimaisemien homeisimpia marginaaleja. Sovituksissa on liikaa kaikkea: tämä ei ole elävää, hengittävää musiikkia. Tämän uutuuden kantavana aiheena on sitten kapitalistisen talousjärjestelmän umpikuja ja siitä kumpuava murros, kuten voi päätellä taloustieteilijä Joseph Schumpeterin teorioihin viittaavasta nimestäkin. Jostain se musiikin tekemisen kipinä sitten kuitenkin syttyi, ja outoahan olisi, ellei vielä voimissaan olevalle, elämänsä lauluntekijänä viettäneelle ihmiselle niin kävisi. Dramaattinen Pyörremyrskyn jälkeen – mutta nyt sellaisille ei tunnu olevan tilaa. Kappale on parasta Palefacea. Nämä teemat menevät toki lomittain. Mutta Hector on suurten eleiden mies, ja musiikin pitää pauhata siinä missä tunteidenkin. Jäljempänä Paleface ehtii varioida tematiikkaa moneenkin suuntaan, mutta ydinajatus taitaa olla seuraava: edessä on isoja muutoksia ja ankaria myrskyjä, mutta nykyisen raunioille voi rakentaa jotain uutta ja parempaa. 13 Kulttuurivihkot 6 | 2014 HECTOR ON VAKAVISSAAN POPULAARIMUSIIKIN ISOIMMAT ASIAT hector Piti täydeN vuosikymmenen tauon edellisen Ei selityksiä -studioalbuminsa ja tämän uutuuden välissä. Aivan yhtä hyvin ei käytännössä toimi omalle lapselle omistettu Askarrellaan maailmaa, vaikka kyselyikäisen lapsen loputtomassa uteliaisuudessa voikin nähdä eräänlaisen ihanteen sille, miten aikuisenkin tulisi maailmaan suhtautua. Pahin esimerkki tästä on kammottavaan eurohevihaarniskaan kahlittu käännösbiisi Jos lehmät osais lentää, jossa ei ole jälkeäkään alkuperäisen The Days Of Pearly Spencer -klassikon vapauttavasta melankoliasta. niKo PEltonEn Paleface: Luova tuho, Exogenic Music Group, 2014 LEVYNURKKA Kantavana vaiheena on kapitalistisen talousjärjestelmän umpikuja ja siitä kumpuava murros.
14 Kulttuurivihkot 6 | 2014 DVD Risto Orkon Aktivisteissa kaikki puhuvat suomea, venäläisetkin. . risto orko: Aktivistit (1939). Charles Bauerin sulavasti liikkuva kamera, hienot kuvakulmat, valojen ja varjojen kontrastit ja pehmeät harmaan sävyt ovat upeaa katseltavaa. Erkki Karun kuoltua Suomen Filmiteollisuus siirtyi T. J. Aktivistien on uhrattava itsensä isänmaalle, sillä se on »pyhä velvollisuus», kuten luutnantti Yrjö Jakola (Tauno Majuri) ilmoittaa loppukohtauksessa. Aktivistien ideologinen painolasti on raskas. Aktivistit näytettiin valkokankaalla vain kahdesti (1959 ja 1968). 1930-luvulla Suomessa tehtiin 98 pitkää elokuvaa, pelkästään vuonna 1938 parikymmentä. Cajanderin vuonna 1937 nimitetty laajapohjainen punamultahallitus nojasi eduskunnassa poikkeuksellisen suureen enemmistöön. Hannu Leminen suunnitteli Aktivisteihin 51 rakennelmaa ja lavastuskokonaisuutta. FENNOMANIAN JÄLKINÄYTÖS Teksti Jouni Avelin Venäläiset juopottelevat ja tanssivat ripaskaa, aktivistit ovat raittiita ja suoraselkäisiä. Orkon elokuvallinen silmä näkyy erityisesti niin sanotuissa ylimenoissa, joissa kohtauksen lopusta leikataan seuraavan kohtaukseen alkuun samankaltaisella objektilla (pikari, kirje), lauseella tai objektista (nainen) subjektiin (Tuulikki Paananen). Nyrki Tapiovaaran melodraama Varastettu kuolema (1938) kertoo aktivismista ilman nationalismin rasitteita ja siinä puhutaankin suomen lisäksi ruotsia, englantia ja venäjää. Venäläiset tosin sylkäisevät sen suustaan, mikä viittaa myös hygieniaan osana rotuajattelua. Seuraa harhautuksia, poistumisia takaportaita pitkin, valepukuja ja -identiteettejä, lipaston avain kulkee kädestä toiseen, salaisia papereita, naisten nenäliina on väärässä paikassa, kunnes maaliskuun 1917 vallankumouksen tiimellyksessä venäläisten päällystö ajetaan ahtaalle ja elokuva päättyy pateettisiin julistuksiin kirkossa. Kuvaus: Charles Bauer. Kansalaissodan aiheuttamaa kahtiajakoa ja kaunaa yritettiin lievittää poliittista vastuuta jakamalla. Lavastus: Hannu Leminen. Aktivistien nimilista joutuu venäläisten käsiin, mutta myöntyväissuuntausta kannattavan senaattori Niskasen tytär (Helena Kara) kokee kansallisen herätyksen ja suostuu hankkimaan sen takaisin koketeeraamalla hänestä kiinnostuneelle santarmieversti Vasilijeville (Ville Salminen). aktivistit oN monimutkainen jännitysdraama, jossa Jussi Virran (Kullervo Kalske) aktivistiryhmä hakee kontaktia Saksaan ja varastaa venäläisten esikunnasta kartan, joka kopioidaan ja palautetaan paikoilleen. J. Kesto: 1 h 44 min. Särkän ja Yrjö Nortan Helmikuun manifesti (1939) olivat kansallisen eheytyspolitiikan elokuvallisia vastineita. KAVI ja Finnkino 2014. Musiikki: Pekka Akimov. Snellmanilainen valtiokeskeisyys vaihtui 1930-luvun loppupuolella yhä rohkeampaan populismiin; isänmaalliset aatedraamat, suurmieselokuvat ja maaseutukomediat hakivat kansakunnalle yhteistä kuvitteellista pohjaa. Aktivistien kuvallinen toteutus on suorastaan eleganttia. Pääosissa: Tauno Majuri, Helena Kara, Uuno Laakso, Ville Salminen, Tuulikki Paananen. talvisotaa edeltävinä vuosina isänmaallinen aatedraama nousi Suomessa kukoistukseensa: Risto Orkon Jääkärin morsian (1938) ja Aktivistit (1939) sekä T. Särkän käsiin, ja 1930-luvun puolivälistä lähtien Orkon Suomi-Filmi ja SF kamppailivat suuryleisöistä. Luokkaristiriitojen kesyttämiseksi tarvittiin kuitenkin myös yhteinen vihollinen, joka löytyi sieltä mistä ennenkin, idän jättiläisestä, Venäjästä. Aktivisteissa Charles Bauerin kuvaustyö on eleganttia.. Venäläiset juopottelevat ja tanssivat ripaskaa, aktivistit ovat raittiita ja suoraselkäisiä. Kuvasuhte 4:3. Vuodesta 1944 vuoteen 1986 eli perestroikan alkuun saakka sekä Jääkärin morsian että Aktivistit olivat esityskiellossa. Käsikirjoitus: Risto Orko ja Ilmari Unho. erityiseN mieleNkiiNtoiNeN on Aktivisteissa läpi tunkeva fennomania: kaikki puhuvat suomea, venäläisetkin. Kansallisvaltio eli kokonaisuus ei synny ilman tätä uhria. Vuonna 1930 myönnetty kotimaisten näytelmäelokuvien verovapaus helpotti tuotantoa, ja Orkon Siltalan pehtoorista (1934) lähtien yleisömäärät kasvoivat paikoin huimiksi. Kielen tasolla venäläiset ovat jo hävinneet taistelun joutuessaan käyttämään sanaa aktivismi, jota aktivistit itsekin käyttävät
Naistenmies (1928) – vaimonsa tossun alle joutuva Harry ei onnistu edes itsemurhassa . Kun keskelle Yhdysvaltain sisällissotaa heitetään brittiviiksinen herrasmiesvakooja . Erkki Karunkaan komedioista ei löydy riittävästi kitkaa. Siihen päälle vielä Chaplinin kaksi draamahelmeä. Sam Taylor: Taivaan tähden (1926).. Taitavasti valikoitu kimara osoitti, että komiikka kasvaa vastakohdista. Tämän asetelman varassa tavanomainenkin identiteettisekoilu saa puhtia. Alkuosan pikkuiset ja puolihuomaamattomat gagit ovat tämän komedian todellinen suola. silinterissään, räätälillä teetetyssä puvussaan sekä viitassaan, kuva sähköistyy heti. Ylioppilas Pöllövaaran kihlaus (1920), Kun isällä on hammassärky (1923), Runoilija muuttaa (1927) sekä säilynyt fragmentti salonkikomediasta Suvinen satu (1925) saivat aikalaiskritiikeissä tosin kiitoksia siitä, ettei niissä amerikkalaiseen tapaan paiskottu »pannukakkuja ja tiiliskiviä». Arbucklen rymistelyjä seurattiin kolmen lyhytelokuvan voimin, Sennettin Suuressa romanssissa (1914) taasen muheva Mvarie Dressler jättää varjoonsa itsensä Chaplinin, huijarin, joka pyrkii varakkaan lyylin (Dressler) kukkarolle. Pikkukaupungin kasvatti ajautuu kurtisaaniksi ja kohtaa entisen rakastettunsa, joka tappaa itsensä. Farsseissa kaikki hahmot ja tahot elävät oudosti sovussa keskenään, joten ristiriita puuttuu ja sen myötä särmä. Menestyksensä sokaisemana hän irtisanoi etevimmät työtoverinsa – muun muassa Frank Capran – ja alkoi tehdä kaiken itse. Episodimaisuus kuitenkin syö kokonaisuutta. chaPliNiN Nainen Pariisissa (1923) on päällisin puolin perinteinen melodraama. . BadGeriN Rahat tai henki! (1926) on jo toista maata. Sama pätee myös Gustaf Molanderin Poliisi Paavalin Pääsiäispamaukseen (1925), jossa Majakka ja Perävaunu jahtaavat viinan salakuljettajia talvimaisemissa. Komediassa Taivaan tähden (1926) kiinteistömiljonääri Harold J. Sennettin motto »It’s got to move» – kaiken on oltava liikkeessä – on mykän komedian pohja, josta kaikki lähtivät hidastaen vähitellen kohti draamallisia sävyjä. Chaplinin ohjaus on varmaa ja ensimmäiset viisi minuuttia suoranainen paraatiesimerkki elokuvan rytmistä. Harold Lloydin optimistinen »merkonomihahmo» oli vuosikausien kehittelyn tulos; silmälasien ja vaarallisten tilanteiden vastakohtaisuudesta kumpuaa tavallisen miehen akrobatia, jonka saumattomat gagit suunnitteli erillinen tiimi. 15 Kulttuurivihkot 6 | 2014 FORSSAN MYKKÄELOKUVAT MYKÄN LIIKKEEN LÄHTEILLÄ Teksti Jouni Avelin Forssan mykkäelokuvafestivaalien ohjelmisto tarjosi oppitunnin mykän komedian perusteista. mainio Raymond Griffith . osoittaa, että Langdonista olisi syytä kiinnostua: hahmo on omaperäinen, usein yksin. Yleisö kaikkosi, maine meni, ura katkesi. Käsikirjoituksen luonnokset muuttuivat alituisesti, näyttelijöitä vaihdettiin, kuvauksissa oli kuukausien taukoja. Myös Chaplin joutui antamaan periksi, mutta vain hieman: muutama äänitehoste ja hänen säveltämänsä ja sovittamansa musiikki tallennettiin ääniraidalle. clareNce G. Manners ihastuu lähetysaseman neitokaiseen, jolloin hänen koomisen eheä persoonansa hajoaa ja ympäristö alkaa vaikuttaa Haroldiin ensimmäistä kertaa. forssaN mykkäelokuvafestivaalit (25.?31.8.2014) http://www.forssasilentmovie.com Harold Lloydin optimistinen »merkonomihahmo» oli vuosikausien kehittelyn tulos. Todellisuudessa hahmot ovat käänteisiä: sankaritar on kurtisaani, sankari vätys, konna charmantti ja huumorintajuinen, vanhemmat itsekkäitä tyranneja. Päätöselokuva, Chaplinin Kaupungin valot (1931), sai tuekseen 50-jäsenisen Sibelius-Akatemian Filmiorkesterin. Komiikka hidastui. Elokuvan kuvaukset alkoivat loppuvuodesta 1928, tekstitys ja leikkaus valmistuivat joulukuussa 1930. mack seNNettiN keystoNe oli komedian sylttytehdas, josta ponnistivat Roscoe »Fatty» Arbuckle, Buster Keaton, Charles Chaplin, Harold Lloyd ja Harry Langdon – Forssan mykkäelokuvafestivaalien tämän vuoden ohjelmiston tähdet. Yleisöä oli silmämääräisesti ehkä tuhat. Passiivisuudesta ja avuttomuudesta kehittyi Harry Langdonin tavaramerkki. Mainetta olivat jo niittäneet äänielokuvat Länsirintamalta ei mitään uutta, Sininen enkeli ja Pariisin kattojen alla. Kuolematon loppukohtaus – näkönsä takaisin saanut kukkatyttö tunnistaa kulkurin kosketuksesta – herkisti raavaankin cinefiilin: vuoden valkokangaselämys, tässä se oli
Monissa niistä nuoret ajautuvat törmäyskurssille aikuisten maailman sääntöjen kanssa. Teksti Eero Hirvenoja Kuvat Rakkautta ja Anarkiaa He ovat paenneet -elokuvan tarinan loppu on silkkaa kauhuelokuvaa. Etukäteen mainostetuimpia elokuvia olivat esimerkiksi Richard Linklaterin pitkään valmistelema Boyhood, dokumentaristi Mark Cousinsin Elokuvan ja lasten tarina sekä Jukka-Pekka (J-P) Valkeapään odotettu toinen ohjaustyö He ovat paenneet. Alun jälkeen elokuva saa uuden suunnan Valkeapään yhdistellessä pääosin onnistuneesti sadunomaisia piirteitä muuten realistiseen kuvastoon. Tätä korostaa ohjaajan langon Pietari Peltolan tyylitelty ja kokeellinen kuvaustyö. Hetken mielijohteesta ja seurauksista piittaamatta kaksikko lähtee varastetulla autolla yhteiselle pakomatkalle. Siellä hän tutustuu yhteen talon asukeista, impulsiiviseen punkkarityttöön Raisaan (Roosa Söderholm). Useat näistä elokuvista olivat tosin rankkojen aiheidensa johdosta lapsikatsojilta kiellettyjä. Aiheensa ja kuvakielen naturalistisen symbolismin puolesta He ovat paenneet tuo mieleen kaksi hienoa teosta Hollywoodin kultakaudelta: kahden nuoren tuhoon tuomitusta pakomatkasta kertovan Nicholas Rayn Elämä edessä Kävijämäärältään Suomen suurimmilla elokuvafestivaaleilla esitettiin tänä vuonna koko joukko laadukkaita kasvukuvauksia. Vaikka He ovat paenneet on omalla tavallaan persoonallinen teos, siitä voi löytää viitteitä lukuisiin klassikkoelokuviin. Onhan näitä tehty meillä ennenkin, ainakin Punahilkka (1968), Kissan kuolema (1994), Tomas (1996) ja Tummien perhosten koti (2008). Nuoruuskuvauksille oli myös omistettu kokonainen teema, »Vielä nuoria». J-P Valkeapää: He ovat paenneet.. He ovat paenneet alkaa melko perinteisenä koulukotikuvauksena. He löytävät oman paratiisinsa syrjäiseltä saarelta. JUOKSE VILLI LAPSI J-P Valkeapään elokuvassa He ovat paenneet änkyttävä nuorukainen Joni (Teppo Manner) on armeijan jäätyä kesken määrätty suorittamaan siviilipalvelusta nuorisokotiin. 16 Kulttuurivihkot 6 | 2014 RAKKAUTTA JA ANARKIAA laPsista Ja Nuorista kertovat elokuvat olivat näkyvästi esillä syyskuisen Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin ohjelmistossa. Paluu sinne muuttuu painajaiseksi, kun paikan omistajat päättävät antaa nuorille opetuksen kovemman kautta. Tarinan loppu onkin silkkaa kauhuelokuvaa. Joni ja Raisa ovat onnellisia vain ollessaan kaukana muista, yhteiskunnan sääntöjen ulottumattomissa
Toki he ottavat bisneksistä oman siivunsa. Elokuvan nimi on lainattu Oscar Wilden lastensadusta (1888). Myöhemmin selviää, että tällä kaikella on miesopettajien siunaus. Alkuhämmennyksen jälkeen Sergei omaksuu nopeasti väkivaltaan ja hyväksikäyttöön perustuvan nokkimisjärjestyksen. Clio Barnard: The Selfish Giant.. Hänen ohjaustöidensä tavoin Barnardin elokuvassa lapsinäyttelijät ovat poikkeuksellisen luontevia, eivätkä vain käy kameran edessä lausumassa vuorosanojaan. Iltaisin ja loma-aikoina vanhimmat pojat rötöstelevät lähitienoilla ja parittavat kahta koulun tyttöä rekkakuskeille. Viime mainittua ja Valkeapään elokuvaa yhdistää myös ilmeinen sukulaisuus Grimmin veljesten satuihin, etenkin Hannuun ja Kerttuun. Vaikka The Tribe ei sisällä lainkaan puhetta, se on silti kaukana mykkäelokuvasta. The Selfish Giant piirtää lohduttoman, mutta ilmeisen realistisen kuvan työväenluokan (tai pikemminkin työttömien ja yksityisyrittäjien luokan) arjesta PohjoisEnglannissa ja miksei laajemminkin saarivaltakunnassa. Tässä tapauksessa »jättiläisellä» viitataan todennäköisimmin piittaamattomiin aikuisiin, viime kädessä yhteiskuntaan. Parhaimmillaan vimmaisesti etenevä The Tribe voisi olla vieläkin intensiivisempi katsomiskokemus, jos muutamien kohtauksien kestoa olisi maltettu hieman karsia. Kun pojat erotetaan pihatappelun jälkeen koulusta, he alkavat myydä laittomin keinoin hankkimaansa kuparia hämäräperäiselle romukauppiaalle (Sean Gilder). Joissain arvosteluissa on kirjoitettu ylistävään sävyyn yli kaksituntisen elokuvan »viipyilevästä kerronnasta». Slaboshpitskyn elokuva sijoittuu kiovalaiseen kuurojen kouluun, jonne saapuu uutena oppilaana teini-ikäinen Sergei (Grigori Fesenko). Hänet hyväksytään »heimon» jäseneksi epätodennäköisenkin nopeasti, vain yhden lyhyen tappelunujakan jälkeen. Ongelmat alkavat, kun Sergei rakastuu toiseen tytöistä (Yana Novikova). Elokuvan lopetus ei ole todellakaan kaikkein hilpeimpiä, ja sellaisenaan ehkä tarkoituksellisenkin synkistelevä. The Tribe on ohjaajaltaan vähintään lupaava työnäyte, mutta ei aivan ongelmaton tapaus. Hyvien, paikoin erinomaistenkin jaksojen välissä on liikaa löysää. Joka tapauksessa Valkeapää on nostanut riman korkealle seuraavaa, tiettävästi jo tekeillä olevaa elokuvaansa odoteltaessa. . Aluksi ihmetyttää, kuinka vapaasti oppilaat voivat liikkua koulun ulkopuolella laittomuuksia harrastaen. Tekijöiden kokemattomuuden piikkiin voitaneen laittaa, että pariin kertaan kuvassa vilahtaa käsikameran varjo sekä linssistä heijastuva valo. HUOLETON NUORUUS Clio Barnardin käsikirjoittama ja ohjaama The Selfish Giant jatkaa komealla tavalla brittiläisen 1950ja 1960-lukujen työväenluokkaisten »kitchen sink» -elokuvien perintöä. HILJAISUUDEN LAKI Ukrainalaisen Miroslav Slaboshpitskyn ensimmäinen pitkä ohjaustyö The Tribe (Plemya) on poikkeuksellinen elokuva, sillä siinä kaikki kommunikointi tapahtuu viittomakielen avulla. Tarina itsessään on niin vahva, ettei tekstityksiä tai selostusääntä ole tarvittu. Valkeapään esikoiselokuva Muukalaisen (2009) tavoin He ovat paenneet on eittämättä todiste ohjaajansa lahjakkuudesta, mutta täysin tasapainoinen teos se ei ole. Tämä on sentään lievää liioittelua, mutta rinnastukset etenkin Loachiin ovat paikallaan. Paikoin raivoisaksi yltyvää viittomista on verrattu kabukiteatteriin. Teoksen äänimaailma on tallennettu hyvin yksityiskohtaisesti. The Triben paikoin raivoisaksi yltyvää viittomista on verrattu kabukiteatteriin. Mukautuvainen Sergei saa tärkeän luottamustehtävän, kun hänet otetaan mukaan parituskeikalle keräämään rekkamiehiltä rahat. Miroslav Slaboshpitsky: The Tribe. Festivaalikatalogin esittelytekstissä Barnardin elokuvaa verrattiin De Sican Polkupyörävarkaan (1948), Truffaut’n 400 kepposen (1959) ja Ken Loachin Pojan ja haukan (Kes, 1969) kaltaisiin lapsikuvausten klassikoihin. Vanhempien rahahuolet ja mahdollisuus ansaita hyvin houkuttavat kaveruksia ottamaan suuria riskejä. 17 Kulttuurivihkot 6 | 2014 RAKKAUTTA JA ANARKIAA esikoiselokuvan He elävät öisin (1948) sekä näyttelijä Charles Laughtonin ainoan elokuvaohjauksen Räsynukke (1955). Elokuvassa seurataan 13-vuotiaan Arborin (Conner Chapman) ja ylipainon johdosta kiusatun kaverinsa Swiftyn (Shaun Thomas) elämää ohjaajan kotikonnuilla Bradfordissa, PohjoisEnglannissa
Le Giornate del Cinema Muto täydensi lajityyppiä usealla itselleni tuntemattomalla teoksella, jotka olivat Sergei Eisensteinin ja kumppaneiden varjoon maailmanlaajuisessa suosiossa ja arvostuksessa jääneen Jakov Protazanovin käsialaa. Teksti Kari Glödstaf Kuvat Valerio Greco Kuv a: Cecil B. Yksi kiinnostavimmista lajityypeistä oli komedia, jonka helmiä on saatu ihailla myös meillä Suomessa, kiitos KAVI:n esityssarjojen. SUURTEN MESTAREIDEN VARJOSSA Neuvostoliittolainen mykkäelokuva mielletään liian usein teknisesti vaikuttavaksi, mutta sisällöltään ja ideologialtaan vieraaksi propagandan ylistyslauluksi, vaikka todellisuudessa se oli paljon muutakin. Festivaaleilla on siis tuskin ketään, jolle kaikki näytettävät elokuvat olisivat tuttuja. Maailman eri arkistoista ja kokoelmista koottu ohjelmisto käsittää yhtä lailla kaikille tuttuja klassikoita kuin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin esitettäviä harvinaisuuksia. Mykän elokuvan näyttämöllä Missä voi nähdä viikon aikana todella harvinaista 1910-luvun japanilaista mykkäelokuvaa, seuraavan vuosikymmenen lopulla tehtyjä ukrainalaisia animaatioita, varhaisia Technicolorelokuvia sekä Fritz Langin kolossaalisen, pitkälti yli neljä tuntia kestävän Niebelungen laulun. Pordenonessa tietenkin. 18 Kulttuurivihkot 6 | 2014 200 SANAA le GiorNate del ciNema muto on pohjoisitalialaisessa Pordenonen kaupungissa järjestettävä mykkäelokuvafestivaali, joka hakee vertaistaan: maailman merkittävimmäksi mykkäelokuvatapahtumaksi paisunut, vuodesta 1982 järjestetty Le Giornate del Cinema Muto on asiantuntijoiden, tutkijoiden ja harrastajien yhteistapahtuma, jonka maine ja arvostus eivät ole tuulesta temmattuja. DeMille: The T en Commandments (1923).
Jekyll and Mr. Ethel Barrymore ei ollut ulkoisilta avuiltaan Hollywood-tyyppiä, mutta hänen karismansa riitti silti vaivattomasti kantamaan ne vähät elokuvat, joita häneltä on säilynyt. Kyseessä on lennokas kertomus yllätyksellisestä arpajaisvoitosta, joka sekoittaa lähestulkoon jokaisen päähenkilön elämän. 19 Kulttuurivihkot 6 | 2014 PORDENONE Protazanov aloitti elokuvauransa jo vuonna 1909, jolloin venäläinen näytelmäelokuva oli vasta vuoden ikäinen. Matkustusaikataulujen vuoksi ehdin mukaan sarjan kolmannen elokuvan, vuonna 1925 valmistuneen Räätäli Torzhokista (Zakroištšik iz Toržka) esitykseen. Yhteen kelaan alkuperäisen kahden sijasta typistynyt The Awakening of Helena Richie (1916), ainoa täysin säilynyt kokoillan eloYlärivi: Harold L. Anton Tšehovin kolmeen novelliin pohjautuva Tšiny i ljudi (1929) osoitti ohjaajan ytimekkään tarinankerronnan parhaimmillaan: köyhän perheen tytär kipuaa kauneuden avulla yhteiskunnan ylärappusille, vähäarvoisen virkamiehen tekemä virhe johtaa traagiseen loppuun ja pienen koiran kohtalo riippuu täysin sen omistajan yhteiskunnallisesta asemasta. Siitä huolimatta odotin Protazanovin komedioilta paljon, eikä minun tarvinnut pettyä. Hyde (1920), lbert Parker: The Black Pirate (1926).. Tšiny i ljudi oli mielestäni Protazanovin ihailtavan tasaisen ja korkealaatuisen elokuvasarjan helmi. Hän teki tsaarinvallan aikana useita merkittäviä elokuvia, muutti pian vallankumouksen jälkeen Ranskaan ja palasi Saksan kautta kotiin tekemään kenties tunnetuimman teoksensa, Aleksei Tolstoin romaaniin pohjautuvan Aelitan (1924). BARRYMORET – AMERIKKALAISEN ELOKUVAN KUNINKAALLISET John ja Lionel Barrymore ovat yksi amerikkalaisen elokuvan tunnetuimmista veljeskaksikoista. Ohjaajan mieltymys neuvostobyrokraattien ja heidän sääntöjensä arvosteluun tulee kaikkein selvimmin esille Don Diego i Pelagejassa (1928), jossa vanhuksen tekemä mitätön rike johtaa kolmen kuukauden vankilatuomioon ja sitä seuranneeseen valitusprosessiin, jossa valituksen tehneitä nuorukaisia ohjataan milloin kenenkin asioista tietävän – tai tietämättömän – virkailijan pakeille. Elokuvaa arvosteltiin liian länsimaiseksi, mutta sen valtava menestys teki keskeisissä rooleissa olevista Igor Iljinskistä ja Vera Maretskajasta tähtiä. Italialaiseen näytelmään pohjautuva Prosessi kolmesta miljoonasta (Protsess o trjoh millionah, 1926) meni piikittelyssään vieläkin pidemmälle, sillä tällä kertaa Protazanov osoitti kolmen varkaan kertomuksessa yhden suurimmista konnista olevan kapitalisti, joka saa kimppuunsa kaksi oikeasti lain väärälle puolelle astunutta rikollista. Hän arvosteli hyvin suorasti myös kirkkoa, joka paljastui elokuvassa Pyhän Yrjön juhlat (Prazdnik svatogo Jorgena, 1930) todelliseksi huijareiden pesäksi: elokuvan mieleenpainuvimmassa jaksossa seurakunnan eksyneet lampaat antavat kirkonmiehille kahmalokaupalla rahaa paitsi almuina myös pyhäinjäännöksiin sijoittaen. Robertson: Dr. En ole koskaan lämmennyt tälle suurta suosiota nauttivalle tieteiselokuvalle, jonka omaperäinen ulkoasu ei mielestäni pysty peittämään sen heikkouksia. Alarivi: Elmer Clifton: Manchu Love (1929), John S. Heistä John hurmasi Pordenonen yleisöä etenkin näyttävissä, romantiikkaa ja seikkailua yhdistävissä tuotannoissa, kun taas Lionelin repertuaari oli huomattavasti laveampi: se sisälsi rooleja syrjään vetäytyvästä patriootista poliisiin ja rikoksen poluille hairahtaneeseen pankkivirkailijaan. Ihastuttavan taitavasti rytmitetty elokuva yhdistelee vaivattomasti yhteiskuntasatiiria ja amerikkalaisten komediamestareiden tyyliä. Sisarussarjan kolmannen henkilön, Ethel Barrymoren, perintö elokuvataiteelle on teosten suuren tuhoutumisprosentin vuoksi kaikkein vähäisin, mutta näiden nimikkeiden avulla on kuitenkin mahdollista saada viitteitä siitä, millaisesta valkokangaspersoonasta hänen kohdallaan oli kyse. Muller: Whoozit (1928), Sergei Eisenstein: Bronenosets Potemkin (1925), Léonce Perret: La Rose bleue (1911)
Positiivinen tuttavuus oli sen sijaan Charles Maignen ohjaama The Copperhead (1920), jonka ydinkysymykseksi nousevat saadun tehtävän suorittamisen tärkeys ja itsensä kunnioittaminen: Barrymoren esittämä patriootti ryhtyy sisällissodan aikana kaksoisagentiksi, joka on valmis kärsimään tehtävänsä puolesta jopa oman vaimonsa sekä sodassa rintamalla kuolevan poikansa halveksunnan. Samoin epäonnistui Richard Oswaldin suurella rahalla työstämä historiallinen suurelokuva Lady Hamilton (1921), jossa nimekäs näyttelijäryhmä tyytyi vain patsastelemaan näyttävien lavasteiden ja koreiden pukujen keskellä. KLASSIKOISTA KADOKSISSA OLLEISIIN ERIKOISUUKSIIN Le Giornate del Cinema Muto on rakennettu ruokataukoja myöten siten, että kaikki elokuvat on mahdollista katsoa. Niebelungen laulua (Die Nibelungen, 1924) en sen sijaan suostunut sivuttamaan, sillä kyseisellä elokuvalla on varsin tärkeä osa harrastukseni alkamisessa ja sen näkeminen isolta kankaalta oli yksi festivaalin kohokohtia. Lionel Barrymore kuuluu niihin näyttelijöihin, joista ei koskaan tiedä, mitä tuleman pitää – loisteliaita roolisuorituksia saattavat seurata vähäpätöiset ja ylinäytellyt työt, joissa tähden taidoista ei ole nähtävissä kuin murusia. Jekyll and Mr. Vaikka olisinkin mielelläni nähnyt Raoul Walshin varhaisen mestariteoksen Maanalainen New York (Regeneration, 1915) tai Mauritz Stillerin Aarne-herran rahat (Herr Arnes pengar, 1919), täytyi niiden katsominen jättää toiseen kertaan. Hyde, 1920), mutta erittäin miellyttävä oli myös vuonna 1915 valmistunut The Incorrigible Dukane, jossa hän esittää miljonäärin piloille hemmoteltua poikaa. Kenneth Webbin ohjaama Jim the Penman (1921) ansaitsee puolestaan erityismaininnan mieleenpainuvan ja ehdottoman oikean loppuratkaisunsa vuoksi. Tästä muodostuu festivaalien ainoa ongelma, jos asian sellaiseksi kokee: riittävästä levosta ja itsestään huolehtimisesta huolimatta väsymys iskee helposti jossain vaiheessa päivää ja Antti Alasta lainatakseni »pian huomaa näkevänsä ihan omia elokuvia». 20 Kulttuurivihkot 6 | 2014 kuva The White Raven (1917) sekä materiaalin tuhoutumisesta kärsivä The Call of Her People (1917) ovat kaikki tarinan osalta heppoisia melodraamoja, jotka ilman tähden läsnäoloa katoaisivat unohdettavien elokuvien pohjattomaan kuiluun. Näistä Mooren vauhdikas komedia piti huomattavasti paremmin pintansa, kun taas festivaalin ristiriitaisimman vastaanoton saanut Pan si dong jäi itselleni kuriositeetiksi. Siksi häneen voikin soveltaa Richard Whitehallin kuuluisaa toteamusta Greta Garbosta: »Poistakaa Ethel Barrymore useimmista elokuvistaan, niin jäljellä ei ole yhtään mitään.» John Barrymoren 1920-luvulla tekemät komeat pukudraamat ovat hänen suosituinta tuotantoaan, mutta itse pidän hänen aikaisempia filmaustöitään mielenkiintoisempina jo pelkästään sen vuoksi, ettei tähti vielä tuolloin tukeutunut jatkuvaan komean profiilinsa esittelemiseen. DeMille: The Ten Commandments (1923).. Itse karsin katsottavia lyhytelokuvista ja Canon Revisited -sarjasta, johon on koottu niin maailmankuuluja klassikoita kuin näiden joukkoon kuuluvia, mutta harvemmin esitettyjä elokuvia. Harvinaisuudet, tuntemattomat lyhytelokuvat, suuret klassikot ja arkistojen kätköistä nostetut nimikkeet muodostavat kokonaisuuden, josta riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Jälkimmäisiä ei Pordenonessa onneksi nähty, vaikka James Youngin The Bells (1926) on maineestaan huolimatta varsin heikko elokuva. Olinkohan ladannut nuoren munkin ja häntä luolassa piirittävän naisryhmän symboliikkaa vilisevään tarinaan liikaa odotuksia vai olinko katseluhetkellä ainoastaan liian väsynyt, mutta lopputulos jäi valitettavan vaisuksi. . Ensikertalaisena myönnän, että aikaa olisi pitänyt antaa ehkä vieläkin enemmän. Itse en ehtinyt olla paikalla koko festivaalia, mutta kuudessa päivässä näkemäni lähes 40 esitystä tyydyttänevät pahimman mykkäelokuvakuumeen ainakin vähäksi aikaa. John Barrymoren hienoin teos taitaa edelleen olla Tohtori Jekyllin salaisuus (Dr. PORDENONE Cecil B. Tarjonnan laajuuden ja nimikkeiden ainutlaatuisuuden vuoksi kaiken haluaisi nähdä. Hampparin vaatteissa isänsä patotyömaalle päätyvä nuorukainen laittaa työmaan huijaavan johdon kuriin ja osoittaa näin isälleen olevansa tarvittaessa tämän luottamuksen arvoinen. Aarne-herran rahat olen onneksi nähnyt Forssassa, mutta Walshin elokuvaan olen toistaiseksi tutustunut vain dvd:ltä. Siksi on hyvä hieman supistaa ohjelmakarttaa ja antaa itselle aikaa myös palautua. Rediscoveries and Restorations -sarja oli etukäteen kaikkein kiinnostavin, eikä vähiten Colleen Mooren pitkään kadoksissa olleen Pienen syntisen (Synthetic Sin, 1929) sekä Norjasta taannoin löytyneen kiinalaiselokuvan Pan si dongin (1927) vuoksi. Le Giornate del Cinema Muton soisi kuuluvan jokaisen mykkäelokuvaharrastajan vierailukohteisiin
Valtaosa kirjoista on runoutta. »Sisältö tulee aina runosta». Säveltäjä sanojen palveluksessa Teksti Eija Pohjansaari Kuva Teemu Salminen Säveltäjä Kaj Chydeniuksen Kalliossa sijaitsevan kodin työhuoneen kirjahyllyt ulottuvat lattiasta kattoon. Chydenius teki ensimmäisen sävellyksensä Eino Leinon runoon Lemminkäisen äidin kehtolaulu, ja runous on kulkenut mukana siitä saakka. Nyt hän viettää juhlavuottaan: lokakuussa ikävuosia tuli täyteen 75.. 21 Kulttuurivihkot 6 | 2014 Kaj Chydenius katsoo juhlavuonnaankin eteenpäin
Chydeniuksen mukaan jokaisen yhteiskunnan neljä perusammattia ovat aina olleet tuomari, lääkäri, opettaja ja samaani tai pappi. On myös sellaisia runoilijoita, joita kiinnostaa tekstien toimivuus lauluina.» Kaikki runot eivät sovellu sävellettäviksi. Liikkeen seuraavassa vaiheessa katse suunnattiin ulkomaille. Konsertissa osan lauluista esittivät Chydeniuksen vanhat kumppanit poliittisen laululiikkeen ajoilta. Hänen mielestään säveltäjän työssä on piirteitä sekä lääkärin että opettajan työstä. Sodat oli käyty, eikä kukaan ollut muistanut kertoa esimerkiksi aseistakieltäytyjien vankilatuomioista. Vaihtoehtoja pitäisi tuoda esiin muutenkin. Kansalaissodan hävinneiden teot ja pärjääminen olivat huonosti hallussa. Hänen mielestään ensisijaista on se, kuinka runon sanoma tulee esiin. Valta ja raha keskittyvät harvoihin käsiin. »Esimerkiksi Lapuan liikkeestä ei koulussa kerrottu mitään, ja se loukkasi ihmisiä. »Olisi katastrofi, jos näistä esimerkiksi kaikki opettajat olisivat oikeistolaisia ja oppilaat eivät oppisi mitään vaihtoehtoisia yhteiskuntakäsityksiä. Sävellän pieniä lauluja, joissa musiikki toimii runon sisällön apuna ja auttaa runoa saavuttamaan kuulijansa», hän kertoo. Hänestä olisi tärkeää, että mahdollisimman moni säveltäjä säveltäisi runoja. Mukana oli rakkauslauluja, lastenlauluja, poliittisia lauluja ja balladeja. Hän kertoo esiintyneensä edellisenä sunnuntaina Aulikki Oksasen 70-vuotisjuhlakonsertissa. Hänen mielestään elämme maailmassa, jossa kapitalismi näyttäytyy vaihtoehdottomana järjestelmänä. Mukana olivat Kaisa Korhonen ja Agit-Prop-yhtye. »Onneksi hyviä runoilijoita on paljon ja tulee jatkuvasti lisää. »Kyllä tätä maata melko oikeistolaisesti tällä hetkellä johdetaan», sanoo Chydenius. 22 Kulttuurivihkot 6 | 2014 KAJ CHYDENIUS »oleN aiNa ollut kiinnostunut siitä, miten asiat sanotaan. Ylioppilasteatteriin liittyi myös työväenliikkeen puolelta tulevia harrastajia ja lopuksi kehittyi suuri liike», Kaj Chydenius kertoo. Chydeniuksen omalle säveltäjänlaadulle komplisoituneisuus ei sovi. Chydeniuksella on edelleen yhteyksiä myös poliittisen laululiikkeen runoilijoihin. JOKAISEN AJAN OMAT RUNOT Kysymys siitä, tarvittaisiinko tässä ajassa uutta työväen laululiikettä, saa Kaj Chyde»Brechtin kautta tuli sitten maailmankatsomuksellinen tarve tutustua työväenluokan kulttuuriperintöön».. Chydenius kertoo, että tänä vuonna Kajaanin runoviikkojen Suven runoilijaksi valitun Pentti Saaritsan tuotannosta voi löytyä uuttakin sävellettävää. Bertolt Brecht oli tyypillinen tuon ajan esikuva. »Brechtin kautta tuli sitten maailmankatsomuksellinen tarve tutustua työväenluokan kulttuuriperintöön. Oli olemassa tarve tehdä oman maan historiasta tarkempi analyysi. Kouluissa voitaisiin esimerkiksi opettaa kaikkien uskontojen sisältöjä. Monien vanhojen työväenlaulujen sanoma tuntuu edelleen ajankohtaiselta. Chydenius on tehnyt useita tuhansia lauluja suomalaisten runoilijoiden teksteihin. Vaihtoehtoja pitäisi kuitenkin aina olla. Myös musiikissa on omat sisältönsä, mutta niitä ei ole mahdollista tavoittaa sanoilla.» Chydenius piti lokakuussa Finlandia-talossa 75-vuotisjuhlakonsertin »Katson elämäni puita», johon hän itse valitsi laulut ja esittäjät. Oppilaat voisivat sitten pohtia, minkä haluavat valita vai valitsevatko uskonnottomuuden.» Chydenius on esiintynyt paljon myös kirkoissa, ja hän kertoo tuntevansa lukuisia hyviä pappeja. Alkuvaiheessa myös Arvo Salo oli keskeinen vaikuttaja. Konsertti kokosi yhteen säveltäjän monipuolisen tuotannon keskeisiä teemoja 1960-luvulta tähän päivään. »Sukupolveni parhaat runoilijat olivat Marja-Leena Mikkola, Aulikki Oksanen, Matti Rossi ja Pentti Saaritsa. Chydenius muistuttaa, että Suomessa oli kuitenkin jo entuudestaan olemassa vanha työväenmusiikin perinne. Ongelmallisia ovat pitkät runot ja lyhyet fragmentaariset runot, jotka voivat toimia monimutkaisen sävellyksen kanssa. »Hyvä säveltäjä välittää perinnettä ja auttaa elämään hyvää elämää», hän sanoo. »Musiikki puolestaan on kautta historian ollut runouden hyvä veli. Professori Laura Kolbe sanoi Talouselämän haastattelussa, että Suomesta on jälleen tullut sääty-yhteiskunta, jossa yhteiskunnallinen asema on yhä suuremmassa määrin periytyvää eikä siihen välttämättä voi vaikuttaa koulutuksella tai muilla yksilön omilla valinnoilla. »Hyvät sanat houkuttelevat ihmisen ajattelemaan ja tuntemaan. Tunnen eniten sukulaisuutta runoilijoiden kanssa, koska olen heidän palvelijansa. Tähän on varmasti vaikuttanut kaksikielisyyskin», pohtii Kaj Chydenius. »Sisältö tulee aina runosta. Huomattiin, että muuallakin on nuoria, joita tyrmistytti se tapa, jolla maailmaa johdettiin», Chydenius sanoo. Hänen mielestään ensimmäisen vaiheen käynnisti tyytymättömyys kouluopetukseen. Chydenius julkaisi samasta aineistosta myös levyn. PALUU SÄÄTY-YHTEISKUNTAAN Poliittinen laululiike käynnistyi Ylioppilasteatterin yhteydessä 1960-luvun alussa, kun nuoret halusivat tehdä uutta teatteria ja laulaa. Nämä ikään kuin kirjoittivat ulos ne tunnukset, joista haluttiin kertoa ja laulaa.» Chydenius on tehnyt erilliset lauluohjelmat sekä Mikkolan että Oksasen tuotannosta ja useita ohjelmia Rossin tuotannosta. Ihmisessä tapahtuu liikahdus, joka voi olla merkittävä sekä hänen kannaltaan että laajemminkin.» KATSON ELÄMÄNI PUITA Kaj Chydenius kertoo saavansa jatkuvasti runoja sähköpostilaatikkoonsa
Laulusarja on sävelletty Yrjö Kaijärven, Larin Kyöstin, Kaarlo Sarkian ja Einari Vuorelan runoihin. Ongelma on siinä, miten määritellään työväki ja se, keitä siihen kuuluu. Säveltäjällä on muitakin suunnitelmia. Jokainen aika kirjoittaa omanlaisensa runot. Osa siitä runoilijoiden 1960ja 70-luvun uskosta, että lauluilla voidaan vaikuttaa, on siirtynyt nuorison musiikkiin rocksukupolven myötä», pohtii Chydenius. »Maailma on muuttunut. Se on ihan matematiikkaa», sanoo Kaj Chydenius itse. Maaseutu on säveltäjälle tuttua. »Olen maalaispoika, Juankoskelta kotoisin. Haastattelusta säveltäjä lähtee suoraan valmistelemaan illan konserttia. Niiden lisäksi runo analysoidaan siten, että se on selvänä laulajan päässä ja suussa ja valmis tulemaan ulos», kuvailee Chydenius. »Laulujen ja laulajien harjoittaminen pitää minut hengissä. Aika ajoin ohjelmat viedään yleisön eteen. »Enää ei tarvitse pönöttää, vaan soitan omia laulujani ja odotan osuuttani.» Laulustudiossa valitaan, tutkitaan ja harjoitellaan lauluja, kunnes oikea tulkintatapa löytyy ja kokonaisuus muotoutuu eheäksi. »Olen maalaispoika, Juankoskelta kotoisin. Perusasiat ovat tärkeitä. Tuotantoon kuuluu laulusarjojen lisäksi myös oratorioita, kantaatteja ja oopperoita sekä kamarimusiikkia ja musiikkia elokuvaja tv-produktioihin. Säveltäjä ympäröi itsensä eri ikäisillä laulajilla, joita hän opettaa esittämään laulujaan. Hän voisi poimia sävellyksistään lauluja, jotka jollakin tavalla kuvaisivat sitä, millaisia nämä sata vuotta ovat olleet. Kielen täytyy olla oikein. Olen asunut Helsingissä vuosikymmeniä, mutta olen täällä vain töissä», säveltäjä kertoo. MAASEUTUA JA SUOMI-JUHLAA Chydenius on säveltänyt myös uuden laulusarjan nimeltä »Maalla maan tavalla». Hänestä laulajien ja yleisön määrä on sivuseikka tulkintaan verrattuna. Kaksituntisessa »Miekkonen, ken saa uinahtaa» -kokonaisuudessa on elämää ja kuolemaa käsitteleviä lauluja, joiden sanoituksista osa on hyvin vanhoja. Kun oikein paljon tekee, niin kyllä joku sattuu. Koko prosessi on säveltäjän mielestä hyvin kiehtova. Olen asunut Helsingissä vuosikymmeniä, mutta olen täällä vain töissä». . »Tapa kirjoittaa runoja on ehkä muuttunut. Säveltäjä suosii pieniä esiintymisareenoita. Itsenäinen Suomi täyttää pian sata vuotta, ja Chydenius haluaisi olla jollakin tavalla mukana tekemässä jotakin. Tänä vuonna on syntynyt miltei kolmesataa uutta laulua. On ollut hurmaavaa tehdä tulkintoja lahjakkaiden laulajien kanssa ja etsiä yhdessä runolle oikea tapa saavuttaa kuulija», kertoo Chydenius. »Kaikki viisi ovat tasokkaita runoilijoita, joiden tuotanto ei sekoitu toisiinsa. Tällä hetkellä säveltäjä valmistelee helmikuun konserttia, jonka laulajana on näyttelijä Antti Holma. Runoilijoita ja säveltäjiä on maailmassa kyllä ja laulajiakin löytyy.» Maailman muuttuminen näkyy myös runoissa. Lyhyiden vokaalien täytyy pysyä lyhyinä. Heti, kun tulee hyvä poliittinen runo, sävellän sen ilman muuta», Chydenius sanoo. Nykyään heitä on nelisenkymmentä», hän kertoo. Oikeasti halusin olla lavalla, olla mukana tekemässä valintoja ja harjoittelemassa laulajien kanssa. Ei olisi mitään mieltä lähteä kysymään nykyrunoilijoilta, että miksi he eivät kirjoita kuten Matti Rossi. Hän on saanut Säveltaiteen Valtionpalkinnon ja Pro Finlandia -mitalin. Kaikilla heillä on oma näkökulmansa siihen, mitä maalla on», kertoo Kaj Chydenius. »Huomasin 50 vuotta täytettyäni, että minähän istun katsomossa ja pönötän. Liikkeen tilalla pitäisi ehkä olla jotain jäsentyneempää. Hän kertoo tavanneensa Palefacen, jonka tuotanto on hyvin yhteiskunnallista. http://www.kulttuurivihkot.fi/lehti/ jutut/artikkelit/558-onnea-kaj. Joskus 1990-luvun puolivälin jälkeen kokosin sitten ympärilleni Laulustudion ja 2000-luvulle tultaessa minulla oli ympärilläni jo parikymmentä laulajaa. Viime vuosikymmenten tärkein tapahtuma on ollut Chydeniuksen Laulustudion synty. »En usko isoihin konserttisaleihin. 23 Kulttuurivihkot 6 | 2014 KAJ CHYDENIUS niuksen mietteliääksi. Suomen kielessä sanoma välittyy niin kuin se on kirjoitettu. Ideoita on paljon. »Samat asiat, jotka ovat tärkeitä puhuessa, ovat tärkeitä myös laulaessa. Taiteellinen tulkinta on vain yksi osa kokonaisuutta. Säveltäjä on valinnut kultakin viisi runoa ja koostanut niistä kahdenkymmenen laulun sarjan. Jos noissa lauluissa on neljä hyvää, se on hienoa. verkkolehdessä Aulikki Oksanen, Monna Kamu, Sinikka Sokka, Kai Hyttinen, Ritva Sorvali, Taru Nyman, Ilkka Kylävaara ja Minja Koski kertovat yhteistyöstään Kaj Chydeniuksen kanssa. Siinä suhteessa mikään ei ole muuttunut. »Mikäli vasemmisto Suomessa tarvitsee minua säveltäjänä, olen edelleen ihan samalla tavalla käytettävissä kuin ennenkin. Sarjan levyttämiseen tarvittaisiin vielä kuusi hyvää laulajaa ja rahoitus. Itse hän toteaa olevansa esiintyvä taiteilija, jolle on tärkeää, että laulut puhuvat puolestaan. LAULUSTUDION SYNTY Säveltäjän ura on kestänyt jo puoli vuosisataa, eikä loppua ole näkyvissä. Pienet laulut eivät ole kodikkaita 1 700 hengen salissa.» »Laulustudiossa kehitettyjä ohjelmia esitetään kerran kuussa KOM-teatterin ravintolanäyttämöllä. »On tärkeää säveltää paljon
Kosken ääni on kirkas, rehellinen, luonnollinen. Levy alkaa dramaattisella kolmen kappaleen sarjalla L. Chydeniuksen sanoin nuorta laulajaa »leimaa lähes vimmainen reippaus, mutta kaunis ääni taipuu myös myötätuntoon ja hellyyteen». Uutta on myös Chydeniukselle ominaisten pianon ja vaskisoittimien rinnalle joissain kappaleissa liittyvä sähkökitara. Levyä on hiottu, se on virheettömyydessään ehkä hieman yllätyksetönkin. Minja Koski, laulaja ja lahtelaisen Teatteri Vanha Jukon näyttelijä, on julkaissut yhdessä maestron kanssa vaikuttavan ja voimakkaan albumin Myrskylinnut. Kokonaisuutena kolmikko välittää vahvasti erityisyksilön uhmaa ja rohkeutta, haastetta väärille toimintamalleille rakentuvalle yhteiskunnalle. Uutta on esimerkiksi Bertolt Brechtin Rahasta, Maria Jotunin Köyhä olen, senhän tiedät ja Matti Rossin Pidä kiinni minusta. Samat muusikot ovat Chydeniuksen ohella sovittaneet kappaleita, jotka liikkuvat raskaudessaan lähes muuttumattomana säilyneestä Väli-Amerikasta jopa progesta ja fuusiojazzista vaikutteita hakevaan uuteen sovitukseen Che-klassikosta. On ilahduttavaa, ettei hän päästä itseään helpolla. Kokonaisuuden kruunaavat, kuten niin usein Chydeniuksen levyillä, tarkkaan valitut, jopa ylimaallisen hienot lyriikat, joita säveltäjä yhä löytää löytämistään. Vuoden 1918 luokkasodan keskeistä roolia levyn tematiikassa ei voi olla noteeraamatta. Tässä ajassa Onervan tematiikka saa väistämättä uusia, painokkaita merkityksiä. 24 Kulttuurivihkot 6 | 2014 LEVYARVIO Kaj Chydenius nostaa yhä esille uutta ja raikasta. 2015. Texicalli Records, 2014 Suomen suurin nykymusiikkifestivaali Musica nova Helsinki 6.– 14. Tinkimätön sovitustyö ansaitsee huomiota sekin, ja ennen kaikkea tietysti Kaj Chydeniuksen laulustudion uusi helmi Minja Koski, joka jatkaa edistyksellisen laululiikkeen perinteitä ylväästi ja pelkäämättä. Pitkäsoiton matkassa kulkevat elämän olennaisuudet, kaiken jatkuvuus ja oikeudenmukaisuuden vaade. KAIKEN JATKUVUUDESTA Teksti Juha Säijälä Kosken ääni on kirkas, rehellinen, luonnollinen. »Minä olen vankina vaarallinen ja kelvoton alamainen», kuuluu triptyykin tyhjentävä päätösrivi. Suuressa osassa kappaleita toimii kapellimestarina Eero Ojanen, muutamissa Joel Mäkinen ja Kalle Chydenius. Ehkä hienointa on, että Koski uskaltaa käydä kaikkiin kappaleisiin omalla otteellaan, ottaa omakseen vanhoja hittejä, kuten esimerkiksi Punavangin laulun. Mäkisen sovittamassa Vie minut metsiin -kappaleessa se soi jopa heviin vivahtavalla raskassoutuisuudella. Nimikappale Myrskylinnut on taatun tuttua Chydeniusta, jykevyydessään tiennäyttäjä koko levylle, mutta myös kunnianosoitus Onervalle. Sävellykset ovat niin uutta kuin vanhaa Chydeniusta. Läpi käydään tietty vanhat tutut, kuten esimerkiksi Punavangin laulu, Ei puolikasta, Laulu tuottavista sijoituksista ja Hyvästi. Sanoituksia tulee yllättäviltäkin tahoilta: Kimmo Koskimaalta, Jaakko Raittilalta ja jopa Eino Leinolta melko tuntematon runo Canzone. kaJ chydeNius, miNJa koski: Myrskylinnut. Onervaa. 2. Teksti on täynnä runoilijalle tyypillisen luontosymboliikan kautta ilmaistua vapauden kaipuuta. . levyä oN ollut työstämässä nimekäs joukko suomalaisia muusikoita
25 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TEEMA Turkulaista jääkiekkoa kaukalossa ja kabinetissa Turussa on kaksi merkittävää jääkiekkojoukkuetta, Turun Palloseura ja Turun toverit. Teksti Mike Pohjola Kuvitus Ulla Donner Turun tauti Toinen osa Turun tautia käsittelevää artikkelisarjaa. Kuka maksaa jääkiekon, kuka sen omistaa ja mitä se tarjoaa. TuTo pelaa vuonna 2005 avatulla Marli Areenalla. TPS:n kotihalli on vuonna 1990 avattu Turkuhalli eli nykyiseltä nimeltään HK-areena. Millaiset sidonnaisuudet joukkueilla on. Ne ovat suuria tekijöitä, joiden ympärillä liikkuu sekä rahaa että vaikutusvaltaa
Turussa oli ihan oma vastajännärikulttuuri, ihmiset tuli kattomaan Tepsin pelejä ja toivoi, että ne häviäis. 26 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TURUN TAUTI »kyllä se oN ihaN selvää, että Tepsi on porvariseura ja Tuto on demariseura», toteaa pitkän linjan kokoomuspoliitikko ja TPS:n entinen toimitusjohtaja Pekka Ruola Ravintola Koulussa lopetellessaan makkaralounastaan. Et semmonen urheilun korostettu merkitys on vähentyny. Tepsi ja TuTo silloin aikanaan, silloin meidän aikana, niin saatana sentään, kymmenentuhatta odotti perkele, ja sillon seuraavana aamuna Vulkanilla nostettiin pyttyä, kun TuTo voitti 4–1, ja sit taas päinvastoin. Sitten jos sä laitat teatterit ja noi, niin niiden palkat maksetaan kaikki meidän yhteisestä kassasta. Kyllä se edelleen on jakautunut samalla tavalla. Tutosta ehkä enemmän. »Tai ainakin se oli 70ja 80-luvulla näkyvämpi koska molemmista seuroista oli useita valtuutettuja. Mulle se oli peli, TuTo oli vastustaja, se piti voittaa. Mutta sillon Neuvostoliittokin oli voimissaan, ei sil oo enää mitään tekemistä nykypäivän kanssa.» Tilannetta on vuosikymmeniä seurannut myös silloinen pitkäaikainen Turkuhallin toimitusjohtaja ja Pori Jazzin entinen taiteellinen johtaja Jyrki Kangas. »Sitä tekee ihmiset. Jos se on jotenkin laimentunut se asia, niin se ei koske niinkään paljon yleisöä vaan peräkammareiden toimintaa.» »Musta se asetelma oli helvetin hyvä, koska se takas, että oli helvetinmoinen mielenkiinto», Juhani Tamminen huomauttaa. »Eihän toi maksa penniäkään veronmaksajille, että siellä on tällanen urheiluyhteys. Koska se intohimo puuttuu sieltä. Hänellä on yllään lyhythihainen kauluspaita sekä kaulahuivi, jossa lukee »Don Tami». Ihmiset tarvii palkkaa, kuluttaa vehkeitä, matkustaa, maksetaan sosiaalikuluja.» Kuka nämä kulut sitten maksaa. »Siellä oli jääkiekkoyleisöä valtavasti ja ihmiset tykkäs jääkiekosta. Mutta silloin ei ollut vielä ammattilaisjääkiekkoilijoita sillä tavalla kuin tänä päivänä. Että itse asiassa mä toivoisin, että se aika palaa. Ja sen takia katsojamäärät on alhaalla. »Tänä päivänä mitään jääkiekkopuoluetta ei valtuustossa ole», Pekka Ruola toteaa. »Urheilu on kallista leikkiä», Juhani Tamminen sanoo hotelli Pasilan aamupalapöydässä. Kaupunkiko. Tampereel on ehkä sama Tapparan ja Ilveksen kesken. Tää IFK–Jokerit-vetovoima laimeni. »Turkuhallin hallituksessa kulminoitui jako urheilun ja kulttuurin välillä. Tappara–Ilves vielä hengittää.» Aikoinaan seuroilla oli vahva vaikutus myös kaupunginvaltuustossa. Sit tuli IFK, se piti voittaa.» DEMARISEURA JA PORVARISEURA Tilakeskuksen demarijohtaja Mikko Lehtonen pelasi itse 1970-80-luvulla TuTossa. Annan Turulle mielettömän tunnustuksen siitä, että tää infra rakennetaan veronmaksajien rahoilla. Urheilu elää vastakkainasetelusta. Elämä on normalisoitunu tavallaan. Jos meillä on riittävän viisaat liiderit, meillä on järkevät vuokrahinnat niiden hallien ja jäitten käytöstä, ja siinä Turku on edelläkävijä. »Siinä saa varmaan ainakin kaksisataa vuotta mennä ennen kuin siihen tulee muutosta. Tepsiläisiä oli ehkä virkamiehinä ja tutolaisia enemmän näissä haalarihommissa.» Juhani »Tami» Tamminen pelasi pitkään Tepsissä ja muistaa kaupungin sisäiset ottelut: »Kyllä mä sen Kupittaan kentän muistan, kun siellä suurinpiirtein Vulkan Crichtonin veljet ja valkokaulusveljet ottaa yhteen, mutta en mä tuntenut olevani pala mitään luokkasotaa. New York Rangers ja Islanders kun kohtaa, niin siinä on sodan makua. Tuolla se osakeyhtiö maksaa niiden palkat.» Jyrki Kangas ottaa esimerkiksi Turkuhallin toimitusjohtaja Reijo Paksalin ve. »Molemmista joukkueista oli 1970-luvulla aika paljon kaupungin palveluksessa. »Nykyään se on vähentynyt ja se on helvetinmoinen miinus. Eikä ehkä sittenkään.» Ruola on seurannut Tepsiä kymmeniä vuosia. Oli se jääkiekkosakki, joka halus kaikki ravintolatulot ja mainosrahat jääkiekolle ja vähän vuokraa ja kaikki oheistilat ilmaiseks käyttöön.» Tamminen ei hyväksy ajatusta urheilun hinnasta. Ei Blues–IFK oo samanlainen. »Jotta sä voisit tehdä hyviä päätöksiä, niin täytyyhän sun päätösten perustua johonkin.» KUKA MAKSAA JÄÄKIEKON. Jos on viisaita päättäjiä paikkakunnalla, niin ne tajuaa urheiluliikkeen merkityksen ja rakentaa fasiliteetit ja antaa niille urheiluseuroille ne järkevään hintaan käyttöön, että me saadaan ihmiset liikkumaan.» Jazz-mies Jyrki Kankaalla on erilainen näkemys rahanjaosta. Ja sen takia on ikävää, että Jokerit lähti KHL:ään. Olivat päätöikseen vesijohtolaitoksella, liikennelaitoksella, sähkölaitoksella, ja Jortikka rakennusmestarina jossain kaupungin palveluksessa ja näit oli tietysti eri tavalla sijotettuna. »TuTo ja Tepsi on osakeyhtiöitä, ne ei saa penniikään tukee. »Sillon 1970-80-luvulla tutolaiset oli työväen edustajia ja tepsiläiset enemmän näit kansitakkija purjevenepoikii. TuTon valmentaja Tami Tamminen toivoo, että päättäjillä olisi jatkossakin vahva urheilutausta. Tapaamme Helsingissä juuri avanneessa jazz-klubi Pjazzassa, jonka taiteellisena johtajan Kangas nykyisin toimii. AIK ja Djurgård, ne ottaa yhteen
Hän päättää niistä asioista, mihin erityisesti pääomistaja Vaiste haluaa vaikuttaa. Tällä hetkellä Turun Tovereiden pääomistajat ovat turkulaisliikemiehet Heikki Vaiste ja Heikki »Hese» Salmela, jotka kuuluvat myös kiistanalaisen Toriparkki-hankkeen primus motoreihin ja omistajiin. »Meitä oli kymmenen pienosakasta, jotka jaettiin se loput 40 prosenttia. »Mulla on kaks kytköstä Heikki Vaisteeseen», Lehtinen kertoo. Että täällä on menestyvä urheilujoukkue, niin se on helvetin tärkeää kaupungin lisäarvon ja symboliarvon kannalta. Näitä me tarvitaan urheilussa ja myös kunnallisessa päätöksenteossa, niitä osaavia jätkiä, jotka pystyy generoimaan nää asiat rahaksi. Se on ihan sama, kuin jos meillä on helvetin korkeatasoinen kaupunginteatteri, niin sehän on identiteettiarvo, ja mä olen veronmaksajana valmis maksamaan siitä.» Kukaan ei mainitse junioriurheilun kansanterveydellisiä vaikutuksia, mutta nekin ovat merkittävät. »Tollanen kova kiekko-organisaatio, Tepsikin tänä päivänä, niin se luo jo yli viiskymmentä pysyvää työpaikkaa. Mutta missä on ne kovat jätkät, jotka myy sen asiakkaille 150 kertaa. Hän on tavallisista oloista lähtösin, niin hän on ihan inhimillisesti halunnu auttaa tätä yhteisöä ja nähny sitä juniorityötä ja muuta. Mä en ollut missään tekemisissä Vaisteen kanssa kuin vasta nyt työelämässä. »Paksal esitteli tämmösellä graafilla, että Turkuhallin urheilutilaisuuksissa kävi 92 000 ihmistä ja kulttuuritilaisuuksissa 12 800 ihmistä. Mitä kaupunkilaiset sitten hyötyvät jääkiekosta. Salmela on enemmän demari kuin kokoomuslainen ajatuksiltaan, mutta ei ole sitoutunut mihinkään suuntaan.» KUKA JÄÄKIEKOSTA HYÖTYY. Lehtisen Mikko, minä, whatever.» Mikko Lehtinen on Turun Tilakeskuksen johtaja ja kaupunginvaltuuston demaripuheenjohtajan Seppo Lehtisen poika. Ja joka vuosi olen siitä lähtien maksanut TuTon jäsenmaksun.» Pekka Ruola ei usko, että omistajilla olisi salaisia pyrkimyksiä. Porissa kaupunki ymmärtää, että he on tässä kaikkein suurin voittaja, kun sinne tulee kakssataatuhatta intohimosta Ässä-kannattajaa ja kantaa sen oman kakkunsa. Mä aloitin, kun olin kuusivuotias. »Mun vanhempani eli Lehtisen Seppo, ketä on valtuuston pj, ja sit mun äiti, niin ne on ollut joskus nuorempana samassa kaveripiirissä kuin Vaiste. Kun Vaiste omisti siitä merkittävän määrän, niin mä toimin siinä vuoden hallituksen puheenjohtajana. Mutta missään ei sanottu, että urheilusta tuli hirvittävästi tappiota ja kulttuurista hirvittävästi voittoa. Se on yli satatuhatta ihmistä, kun stadioneilla vuosittain käy. »Mä luulen että Heikki Salmelalla on ollut ihan puhdas intressi siinä. Onko kytkös TuTon hallituksen kautta ongelmallinen. En tiedä. Jyrki Kangas hymyilee ovelasti jazz-ravintolassaan ja sanoo: »urheiluhan on kulttuuria, hiki vaan haisee hiukan enemmän.» . Kaikki lipunmyyjät, nakinmyyjät, etc etc.» »Puhumattakaan siitä muusta lisäarvosta, mitä se antaa niille ihmisille. Ja sit me tullaan näihin Jyrki Kankaisiin ja Tammisiin, jotka pystyy myymään ne muut. Kaupunki ei tue suoraan seuroja, mutta subventoi jääkiekon kuluja alennetuilla hallivuokrilla ja vastaavilla konsteilla. Ja toinen on TuTo Hockey Oy. »Salmela ja Vaiste omisti 60 prosenttia TuTosta, kun me tultiin siihen», Tamminen kertoo. Artikkelisarja jatkuu seuraavassa numerossa.. Mä oon yks niistä.» KUKA OMISTAA JÄÄKIEKON. Mä olen kakskytviis tonnia pistänyt TuTo Hockeyn osakkeisiin, kun se olis mennyt konkurssiin, enkä mä tule ikinä saamaan niitä rahoja takasin. Että kyllähän se nyt nähdään, mikä tätä hallia pystyssä pitää. Mutta niin on myös avoimuus. »Zürichissä on Hallenstadion ja New Yorkissa Madison Square Garden, mä oon niitten jätkien kans istunut. 27 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TURUN TAUTI tämän kokouksen. Hartwall Areena, Hjalliksen elämäntyö. »Yksi palloilujoukkueen laajempi merkitys paikkakunnalle on työllistäminen», Juhani Tamminen sanoo. Hallin kipuraja kulkee noin 100–150 tapahtumassa. No ehkä Heikki Salmela on sit taas saanu Heikki Vaisteen mukaan. Yhdessä vuosikertomuksessa oli tilintarkastajan huomautus, että halliyhtiö sai tuloksen aikaiseksi tänä vuonna yhdellä konsertilla, josta tuli 1,2 miljoonaa markkaa voittoa.» Tamminenkaan ei kiistä kulttuuritapahtumien merkitystä. Osa tästä rahoitetaan kulttuuritoiminnalla. Paksal oli entinen jääkiekkoilija ja silloinen demarivaikuttaja sekä TuTon puheenjohtaja ja pääomistaja. Sitten peli-iltoina se tarjoaa osa-aikatyötä vähintään sadalle ihmiselle. Se antaa heidän vapaa-ajalleen paljon: joku menee elokuviin, toinen teatteriin. Vuodes on mun käsittääkseni 365 päivää, Tepsi ottaa 50, ollaan 315:ssä. Urheilu hyötyja symboliarvoineen on tärkeää. Mut neljän lapsen isällä jolla on asuntolainaa, niin joku vois kysyy, et onks siin mitään järkee. Mut kun ite on pelannu 20 vuotta TuTossa, niin pakko oli jotain tehdä. Vaiste ei ole Turun kokoomuksessa missään roolissa, mutta oli joskus Kaarinan aluejärjestön puheenjohtaja
KALAVALE LAPSILLE JA LAPSENMIELISILLE ALEK SI J AL ONEN eiPä tullut Mannerheim-suurelokuvahankkeesta mitään, tai no, mustavalkoinen kuva Mikko Nousiaisesta poleteissaan ja Marski-viiksissään. eNtä millaiNeN tiiseri syntyisi itse Kalevalan ensimmäisestä runosta. Joku innokas menetti 10 000 euroa, toiset vain hermonsa. Silti tuloillaan on »erittäin moderni, vähän niinku popcorn-versio. Samassa jamboreessa lanseerattiin myös Edisonin vehje, jolla kieputettiin selluloidifilmiä, sekä teollinen mannapuuro, joka sattumoisin onkin aito pohjoismainen perinneherkku. Elokuvien teaser eli kiusaaja on minuutin parin säpäle, jossa tekijäpoppoo esittelee, mitä he aikovat suunnitella tai suunnittelevat aikovansa. Tiiserin sponssaajista löytyy Arabian M-Kauppa, jolla onkin sattuvasti tarjouksessa tällä viikolla porsaan suolalapaa hintaan 3,99 e/kg. Maailma. Ja kertoohan se pappilan torpparista Jussista ja hänen perheestään. sohjo, siirappi) joku oli kertonut jollekin, että joku on aikonut tehdä jossakin jotakin jostakin. THE END. Startup-yritysten Slush-tapahtumassa (suom. keinokuituperuukin pesu, muotoon leikkaus, pohjan pienennys, pohjan suurennus, raidat.» Nyt kuontalot talvihuoltoon, arvon pelimaakarit. Erityisesti meitä ilahduttaa se, että Iron Dangeriin uskoo myös vanha tuttumme H. Huom.! Invapaikkoja rajoitetusti. Äkkiä hänen takanaan onkin velikultien joukko, kaikilla aseet paitsi maoasuun pukeutuneella Aasian pojalla. Olemassa on siis pyrkimys aikomukseen, johon aiotaan pyrkiä. Esiin mönkii jättimäisiä legoista rakennettuja teknomörköjä, taustalla pauhaa halvoista manauselokuvista tuttu siansaksakuoro, kaiffari polvistuu (muut kaverit ovat kadonneet), pomppaa kymmenen metriä kohti taivaita (kaira on kadonnut) ja uhkaa iskeä jotakin kuokallaan, josta tulvahtaa utuinen vaalea louhikäärme. paljastettiin, että pelimaakarit ovat tekemässä elokuvatrilogiaa Kalevalasta (sillä nykyään kaikkea on oltava kolmin kappalein). Matala miesääni toteaisi: »Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi, lähteäni laulamahan, saa’ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan.» Siihen sitten legoja ja mörköjä (ja kaira). On räätäleitä, kovasti sotaa, ahdistusta ja hiihtokisatkin. Iron Dangerin tiiserissä ääni mörähtää: »In the beginning there was the swamp, the hoe…», esiin tallustelee kaiffari kuokka olallaan. Ei mikään?). Rovio-lastenpelipuljun patruuna Peter Vesterbacka sai kunnian kertoa, ettei hankkeella ole sen enempää näyttelijöitä kuin budjettiakaan. Toisessa kädessä on kaira, aikomus on ollut lähteä pilkkijäille, mutta syystä tai toisesta hän on eksynyt keskelle marskia. Elikkä Kalevala-stooriaha ei oo koskaa kerrottu sellai kovin lennokkaasti. Eikä paljoa paina sekään, että »alussa oli suo, kuokka ja Jussi» on Väinö Linnan romaanitrilogiasta Täällä Pohjantähden alla, sillä jostakin samoista alkuhämäristä sekin on (1959, 1960, 1962). Vaan eipä hätää: Ylen pääuutislähetyksessä 19.11. Tarjolla on »esim. Ensimmäiset kaupalliset popparikoneet esiteltiin Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna 1893. Joku. Ja löytyyhäN se tiiseri sitten sieltä jostakin. Hahmoissa yhdistyvät jännittävästi sosialistinen realismi ja Tom of Finlandin estetiikka. Kuokkasen Peruukkiliike Oy, asiantuntemusta ja pelisilmää jo vuodesta 1921. Halutaan kertoa se just niin, et täs ei niinku seikkaile jotain tälläisiä vanhempia (vieno smaili), äää, eläkeläisiä, ja vaan täss on niinku nuoria, äää, tälläisiä urhoollisia, eeppisiä sankareita.» Silti patruuna lupasi, että rahaa palaa kymmeniä, eiku, satoja miljoonia – eihän nykyään kukaan kiinnostu yhtään mistään, jollei mittakaava ole kaavaltaan mittava. Entäpä se popcorn. Pelimaailmaa ihmeellisempi on vain maailma. Perussa hotkittiin paukkumaissia jo 6 700 vuotta sitten. Suljettu lauantaisin! Millainen tiiseri syntyisi itse Kalevalan ensimmäisestä runosta?. Asevelihintaan. 28 Kulttuurivihkot 6 | 2014 AVELIN Jouni Avelin on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen ilonpilaaja. Spiikkaaja jatkaa: »and…», kuokkis saapuu paleoliittiselle paasille, jossa on alkeellinen pyöreä symboli (aurinko
Eppu Normaalin ja Pelle Miljoonan kulta-aikojen jälkeen punk on ollut enimmäkseen marginaalissa, mutta nyt se voi ehkä paremmin kuin koskaan. Osa yhtyeistä ottaa väkevästi kantaa politiikkaan, jotkut myös identiteettikysymyksiin queer-hengessä. 29 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TEEMA PUNK 30 SUURI PARADOKSI NIMELTÄ PUNK 33 »JYRKI KATAINEN, VEDÄ KÄTEEN!» 35 MUSTAA, PINKKIÄ JA BILEPOLITIIKKAA 36 NÄEN PUNAISTA 38 KUN PUNK VALLOITTI SUOMEA 40 DISKELMÄ ITÄÄ PASKASTA Punk-tyyli tuli Suomeen vuonna 1977 ja mullisti koko rock-kentän. Teemapaketissa pääsevät ääneen tämän päivän suomalaiset punk-yhtyeet. Aiemmista punkin kukoistusajoista, jonka parhaimmat kappaleet edelleen elävät vahvasti, kertoo muun muassa tuottajalegenda Atte Blom.
Suuri paradoksi nimeltä punk
Vuorela mainitsee Rytmihäiriöja Amen-yhtyeet. »Ne kävivät jenkeissä hengaamassa näissä piireissä, ja juuri vegaaniset straight edge -bändit olivat siellä isoja. Yhtyeet joko lopettivat tai uudistivat ilmaisuaan metallin suuntaan. Punk kuitenkin jäi. Aiheesta kirjaa tekevät toimittajat Mervi Vuorela ja Ville Similä auttavat.. Oikeutta eläimilleja Antifa-organisaatiot syntyivät nimenomaan punkskenessä. Selvimpänä erona vanhaan punkpiirit valtasi päihteistä kieltäytymiselle perustuva straight edge -liike, »streittarius». »Eläinaktivismin ja jenkkihardcoren toi Suomeen periaatteessa sama porukka vuosien 1993–94 vaiheilla», Ville Similä kertoo. Se on yhteisöllisyyttä, omaehtoista kulttuuritoimintaa, poliittista tai sitten ei. 31 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TEEMA – PUNK PuNk tuli tuNNetusti Suomeen vuonna 1977, ja noihin aikoihin monen mielikuva tästä musiikkityylistä taitaa perustua edelleen. Miten tähän on tultu. Siinä oli selvä sukupolvien välinen ero.» 1990-luvun alkupuolella virisi ‘82-soundin revival. Osittain viimemainitusta syystä, osittain rajallisen musiikillisen perspektiivin takia kovin hardcore-aalto meni ohi nopeasti. »Näin vaikka olisi itse elänyt 90-luvun ja soittanut silloin bändeissä. Vuosikymmenen lopulla aika oli kypsä kokonaiselle uudelle punk-sukupolvelle. Vanhat punk-puristit eivät hyväksyneet tätä metallisempaa soundia alkuunkaan. Se mullisti koko rock-kentän ja toi esiin Eppu Normaalin ja Pelle Miljoonan kaltaisia nimiä, jotka jättivät punkin nopeasti taakseen ja kasvoivat kansallisiksi ikoneiksi. Sen toisena suurena aaltona Suomessa voidaan pitää niin sanottua ‘82-hardcorea, jonka edustajat ovat varsinaisessa punk-alakulttuurissa oikeastaan kaikkein tarunhohtoisimmassa asemassa. Nämä stadilaiset jätkät lähtivät ihan matkasaarnaajina kiertämään Suomea jakamassa flaijereita punkkeikoilla.» 1990-luvun huomiota herättäneiden turkistarhaiskujen tekijöilläkin oli suorat kytkökset punk-piireihin. Itsekin olen ajatellut, että ysäri oli ihan paskaa, mutta jotenkin sitä sitten havahtui tajuamaan, että silloinkin oli kovaa meininkiä.» Ennen 1990-lukua ehti olla puolen vuosikymmenen vaihe, jota kutsutaan usein termillä »dark years of Finnish punk». Tämä liikehdintä asettui klassisen suomihardcoren jatkumoon. Teoksen on tarkoitus ilmestyä ensi keväänä, ja sitä varten tekijät ovat haastatelleet pitkän listan eri aikakausien punk-toimijoita. Niin eläinaktivismi kuin streittariuskin olivat tuontitavaraa Yhdysvalloista, jonka punkskenessä niillä oli vanhastaan vahva rooli. He ovat kirjoittamassa kirjaa suomalaisen punkin myöhemmistä vaiheista, rajauksena vuodet 1985-2015 ja pienkustanteille ja diy-toiminnalle perustuva alakulttuuri. ELÄINTEN PUOLESTA, PÄIHTEITÄ VASTAAN: STREITTAREISTA JA AKTIVISTEISTA »Punkin historiankirjoitus päättyy sinne vuoteen 1984, ja sen jälkeen on ollut epätrendikästä sanoa diggailevansa mitään uudempaa», Mervi Vuorela kertoo hankkeen taustasta. Samaan aikaan tapahtui kuitenkin jotain aivan uutta: jenkkihardcoren ja sille leimallisten aatteiden maihinnousu. »Punk toi järjestötoimintaan sen, että Teksti Niko Peltonen Kuvitus Laura Tuomi 37 vuotta Suomeen rantautumisensa jälkeen punk voi meillä paremmin kuin koskaan. Mutta se jäi eloon, pitkälti marginaalissa, aika ajoin muodossa tai toisessa valtavirtaankin pulpahtaen. Nämä yhtyeet soittivat entistä vihaisempia, nopeampia ja lyhyempiä biisejä, ja niiden toimintaa leimasi myös aiempaa huomattavasti selvempi asettuminen säntillisen yhteiskunnan ulkopuolelle, puhuttiin sitten punkkareiden ulkoasusta tai päihdeongelmien laadusta ja määrästä. Jenkkimeininkiin hurahtaneet eivät juoneet kiljua, vaan toimivat mm. Kyse oli uudenlaisesta kansalaisvaikuttamisesta. eläinten oikeuksien puolesta. 2010-luvulla suomalainen punk saattaa voida jopa paremmin kuin koskaan, samalla kun laajemmalla musiikin kentällä povataan levykauppojen ja äänilevyjen kuolemaa. Se on muun ohessa ikuista puritanistisen aktivismin ja hälläväliä-sekoilun dialektiikkaa. Analyysejä se pakenee aina, mutta yrittäkäämme silti saada se kiinni. ‘82-hardcore museoitiin yhdeksi suomalaisen rockin suurimmista kulteista. Toimittajat Mervi Vuorela ja Ville Similä osaavat valaista asiaa. Mutta mitä punk on. Hardcore-buumin kuihduttua piti etsiä uusia musiikillisia suuntia, joita edusti esimerkiksi oululainen Kansanturvamusiikkikomissio ja sen pohjalle syntynyt omaleimainen, edelleen toimiva Radiopuhelimet-yhtye. Punkille elinvoimaisena, uutta luovana alakulttuurina taas koittivat vaikeat ajat. »Ne ottivat vaikutteita 1980-luvun puolivälin englantilaisesta crustista ja d-beatista. Toimittajat mainitsevat Uutuusnimisen yhtyeen keskeiseksi tekijäksi
Punkia tällä hetkellä ei myöskään voi tiivistää yhteen alagenreen sen enempää kuin tiettyyn johtotähtenä toimivaan aatteeseenkaan. »Punk on suuri paradoksi: se perustuu siihen, että ole mitä haluat, mutta sitten sun pitää olla tietynlainen, että ne hyväksyy sut.» . »Klamydia osoittaa, mitä poliittisuus punkskenessä oikeasti tarkoittaa. On Combat Rock Industryn kaltaisia levy-yhtiöitä, Helsingin Lepakkomiehen ja Tampereen Vastavirran kaltaisia keikkapaikkoja, Lempäälässä järjestettävän Puntala-rockin kaltaisia vakiintuneita tapahtumia. Ja jenkeissä hardlinenimellä kulkeva alakulttuurin alakulttuuri vei elämän puolustamisen niin pitkälle, että rupesivat abortin vastustajiksi, ja osa kääntyi muslimeiksikin. »Onhan punk vasemmalle kallellaan, mutta perusnäkemys vasemmistolaisanarkistisuudesta on vähintäänkin liioiteltu. Onko punk silti lähtökohtaisesti poliittista. Heidän edustamaansa tyyliään kutsuttiin »rakkauspunkiksi», mutta se hyväksyttiin osaksi skeneä – Vuorelan mukaan aina siihen asti, kun bändi antoi legendaariselle Toinen vaihtoehto -lehdelle provokatorisen haastattelun, jossa muusikot kertoivat käyvänsä McDonaldsilla ja juovansa Coca-Colaa. Että kehitysvammaiset tyypit päättää, että jos me halutaan soittaa musaa, niin mehän vittu soitetaan.» On aika vetää langat yhteen. Punkkareiden rakkaussuhde rakkauspunkiin päättyi siihen. Lappeenranta oli ollut Suomen streittaripääkaupunki – 50 rastikätistä streittaria sen kokoisessa kaupungissa – mutta melkeinpä toisistaan tietämättä puolet niistä osti järkyttävän kasan kaljaa ja kokoontui yhteen paikkaan aloittamaan dokaamisen uudestaan.» Mervi Vuorela luonnehtii punkin olleen 1990-luvulla selvemmin marginaalissa kuin koskaan ennen tai jälkeen. Myös skenen sisäiset instituutiot ovat vankempia kuin koskaan. »Miten poliittista se on, että tulee joku Pertti Kurikan Nimipäivien tapainen bändi. Harrastettiin myös aggressiivista »violent dancingia», jossa otetaan tarkoituksellisen kivuliasta fyysistä kontaktia muihin yleisön edustajiin. POLITIIKKA JA PERSEEN NÄYTTÄMINEN: PUNKIN DIALEKTIIKASTA Kulttuurisesta historiankirjoituksesta tapaa tulla sitä vaikeampaa ja epämääräisempää, mitä lähemmäs tarkasteluhetkeä tullaan. Sikäläisiä hc-punkkareita oli alkanut luopua vegaaniudesta ja päihteettömyydestä; tilalle tuli bodaaminen. Se bändi syntyi haistakaa vittu -tyyppisenä vastareaktiona puhdasoppisuuteen ja saarnaamiseen. Vuosikymmentä leimasivat muunlaisetkin punkiin liittyvät ilmiöt. Nykyään punkissa tuntuisi olevan kyse ennen muuta musiikista. Mutta hän tarkoittaa näin sanoessaan nimenomaan aktivistien suosimaa hc-vaikutteista punkia. »Jengi rupesi suunnilleen yhdessä yössä dokaamaan uudelleen, käyttämään wifebeater-paitoja ja ottamaan tatuointeja. »Turkistarhaiskuissa median oli hirveän vaikea ymmärtää, että jengi voi toimia ilman johtajaa, ilman että vaikka joku ulkomainen solu olisi organisoinut sen.» KALJAA JA TATUOINTEJA: TOINEN KUVA 90-LUVUSTA Streittariaate eli punkpiireissä aikansa, mutta 90-luvun lopulla Yhdysvalloista puhalsivat jo uudet tuulet. Sellaiseksi se yleensä mielletään, ja nimenomaan vielä vasemmistolaisittain poliittiseksi. Hardcoren ohella jenkeistä rantautui Suomeen paljon suuremman yleisön saavuttanut skeittipunkaalto, ääriesimerkkinä kymmeniä tuhansia levyjä meillä ja miljoonakaupalla niitä maailmalla myynyt The Offspring. 1990-luvulla oli yllättävän suosittu skinipunk-skene. Se on osa sellaista ikuista taistelua: mikä on punkia ja mikä ei. Vuoden 1977 paikkeilta ammentava melodinen punkrock on tehnyt muun muassa Teemu Bergmanin lukemattomien bändien – Kakka-Hätä -77, Pää Kii tunnetuimpina – myötä vahvan paluun. Vuorela on valmis allekirjoittamaan tämän, mutta Ville Similä haluaa korostaa kuvassa olevan muitakin sävyjä. Vuorela summaa yksinkertaistuksia pakenevan aiheen. Hardcorellekin on tilaa, mutta toisaalta Lähtevät Kaukojunattai Särkyneet-yhtyeiden tyyppinen melodinen uuden aallon ilmaisu, jota ei olisi aiemmin ehkä punkiksi luokiteltukaan, on otettu alakulttuurissa avosylin vastaan. Tämäkin muoti levisi myös Suomen punkskeneen. Melodisen genren kotimaiset edustajat eivät yltäneet suursuosioon, mutta olivat kuitenkin alakulttuurin mittareilla isoja nimiä, vaikka esimerkiksi keskeinen Freak-Ed-yhtye kieltäytyi skeittija lumilautailutapahtumista, videoiden tekemisestä tai Jyrki-tvohjelmassa esiintymisestä. Tällaisia hämmästyttäviä skenejä on jatkuvasti kaikkialla.» Similä nostaa esiin kaikkien tunteman Klamydia-yhtyeen, jonka juuret ovat 1980-luvun lopun hardcoressa, mutta joka eteni nopeasti ensin viinanjuontikeskeisiin huumoribiiseihin ja sitten isänmaallisiin Suomen lipun ylistyksiin ja kansan syvien rivien kestävään suosioon. Selvää on vain se, että niin bändejä kuin niiden kuuntelijoita on enemmän kuin koskaan ennen. ‘82-HARDCOREN EDUSTAJAT OVAT PUNK-ALAKULTTUURISSA TARUNHOHTOISIMMASSA ASEMASSA.. Streittariskene kuihtui Similän mukaan 2000-luvun alkuun mennessä. Toimittajien kuvaamana 2000-luku hahmottuu epämääräisemmäksi kokonaisuudeksi kuin yksikään suomalaisen punkin sitä edeltävä aikakausi. Mervi Vuorela huomauttaa punkin alakulttuurina kasvaneen koko ajan. Toimittajien näppituntuman mukaan aktivistipiireissä on 2000-luvulla siirrytty muihin musiikinlajeihin, varsinkin hiphopiin. 32 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TEEMA – PUNK ihmiset järjestyivät ensimmäistä kertaa eihierarkkisesti», Vuorela kuvaa. Nykyään voi olla vaikeakin muistaa, että kokoonpano tosiaan aloitti ruohonjuuritason teinipunkkareina, jotka soittivat samoilla keikoilla aikakauden hc-bändien kanssa. Siinä on semmoinen dialektiikka koko ajan: otetaanko muna käteen ja näytetään persettä, vai käydäänkö hurskastellen mielenosoituksissa.» Mervi Vuorela taas haluaa huomauttaa, että poliittisuuskin on monitahoinen käsite. Ville Similä luonnehtii keskeiseksi käännekohdaksi bostonilaisen Blood For Blood -bändin vuonna 1998 soittamat kolme Suomenkeikkaa. Sama pätee tähänkin aiheeseen. Suomessa paljon suuremmaksi ilmiöksi nousi lahtelainen levy-yhtiö nimeltä Levyyhtiö ja ennen kaikkea sen lippulaivabändi Apulanta
Punk-skenessähän heitetään legendaa »punk-poliiseista», jotka käyvät keikoilla kädet puuskassa ja naama norsunvitulla tsekkaamassa, onko meno oikeanlaista ja korrektia ja kritisoivat äänekkäästi, mikäli homma ei miellytä. Siellä missä tamperelainen Flags of Unity, turkulainen Yleislakko ja helsinkiläinen All Over Maniacs soittavat, porvari nukkuu huonosti. Keskustelussa vilahtelevat paljon suositut ja paljon levyjä myyvät nimet kuten amerikkalainen Greenday ja kotoinen Apulanta. Rumpali Kusinaama löytyi samalta treenikämpältä, ja ekat treenit vedettiin uudenvuodenpäivänä 2010. Tavastialla on torstai-iltana loppuunmyyty keikka. »Vielä vuonna 2009 me kaikki soitimme eri bändeissä, mutta ne edelliset bändit sattuivat samanaikaisesti kuolemaan pois. Sekä Flags of Unity että All Over Maniacs aloittivat soittamisen vuoden 2010 paikkeilla. Sitten basistin kanssa päätettiin, että aletaan soittamaan suoraviivaista punkia, nyt loppuu kikkailu. Säärelä huomauttaa, että tilanne on parantunut 1980-luvun loppuun verrattuna. Yhteiskeikalla on kolme suomenkielistä punk-yhtyettä, jotka eivät pelkää ottaa kantaa kappaleissaan. Yleislakon laulaja Antti ja edellinen yhtye Shelterdorgs tekivät englanninkielistä musiikkia, mutta esityskieli vaihtui ennen pitkää suomeksi. Punkkia on nyt veivattu neljä-viisi vuotta. »Ei ne mitään punkkia ole – ainakaan enää», kuuluu liki yksimielinen tuomio. Usein juuri nuorempi punk-yleisö on kapeakatseisempaa, mutta se liittyy kenties enemmän ikään. Se tarkoittaa sitä, että pitää olla entistä tiukempi ja vielä enemmän suoraviivaisempi meno», toteaa Flags of Unityn Säärelä, joka myös vastaa kappaleiden lyriikoista. »Mun piti mennä soolokeikalle Saksaan, mutta ajattelin että sinne on kivempi mennä bändin kanssa ja pyysin kavereita mukaan», muistelee Flags of Unityn laulaja ja tekstintekijä Säärelä yhtyeen alkutaivalta. Television musiikillista sosiaalipornoa edustavassa Vain elämää -sarjassakin esiintyvä Jenni » Gimmel» Vartiainen nousee muutaman tunnin kuluttua pääkaupungin legendaarisimman rokkiluolan lavalle vetämään listahittejään. Viisvuotisjuhlat on siis tulossa tammikuussa», laskee All Over Maniacs -yhtyeen laulajakitaristi Noljakka. Itse asiassa meidän viime levyn sanoitukset olivat huomattavasti poliittisemmat kuin nyt tulevan. Toisaalta todetaan, että eiköhän se ole itse kunkin oma asia, minkälaista musiikkia soittaa: piruako sitä muita neuvomaan, mitä ja miten soittaa. Yleislakko on pari vuotta vanhempi yhtye. Tänä iltana ei kuitenkaan mennä kuuntelemaan hajuvedentuoksuista muotipoppia. »Meillä muuttuu taas musiikki koko ajan poliittisemmaksi. Sen jälkeen se on pelkkää särökitaraa», sanoo Antti. Ei jaksa koko ajan laulaa samoista asioista», kommentoi Noljakka. Yleislakon sanoista vastaavan Antin mukaan punk on nykyään jakaantunut niin, että toiset yhtyeet tekevät poliittista ja kantaaottavaa musiikkia – enemmän ja vähemmän korrektisti – ja toiset taas ovat siivonneet poliittisuuden pois. »Meille ei oo kukaan tullut pahemmin valittamaan. POLITIIKKAA PITÄÄ OLLA Noljakan mukan All Over Maniacsia voi luonnehtia poliittiseksi, mutta vuosien varrella kapinaa on kuitenkin hiukan nielty. Melua pitää olla, vaikka muutosta ei ole aikaan saatu. »Silloin punkista tulee vaan musiikin alagenre, siitä katoaa sellainen olennainen pointti. Hänen mukaansa paikalla on samaa porukkaa yhtyeestä riippumatta, olipa kyse sitten perinteisemmästä 77-punkista tai muusta. »Mutta eihän tässä maailman tilanteessa voi muuta olla kuin jollain tasolla poliittinen. 33 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TEEMA – PUNK urho kekkoseN kadulla Helsingissä kiemurtelee jono. Noljakan mukaan löytyy pieni piiri punkkareita, jotka ovat niin saatanan suvaitsemattomia. Teksti Marko Korvela »Jyrki Katainen, vedä käteen!». »Jossain verkossa Punk In Finland – palstalla on vieläkin niitä näppiksen takana notkuvia punk-poliiseja, mutta eivät ne missään keikoilla käy.» Säärelä asuu Tampereen Pispalassa legendaarisen Vastavirta-klubin naapurissa ja käy harva se ilta katsomassa punk-keikkoja. Joskus on kritisoitu, että on liian tiukkaotsaista ja kärjistettyä lyriikkaa, mutta kukaan ei kyseenalaista, etteikö me oltais punk», sanoo Yleislakon Antti. Suomalainen ja suomenkielinen poliittinen punk elää ja voi hyvin – marginaalissa. Kulku käy Tavastian ovesta ohi vasemmalle ja sisäpihan poikki Semifinaliin, Tavastian pikkusisaren puolelle, jossa on luvassa hikiset punk-iltamat
Esille nousevat muun muassa kuntien pakkoliitokset ja kuntouttavan työtoiminnan nimellä teetetty työttömien orjatyö. Valtapoliittista kenttää pyörittävän porukan ja niitä sinne äänestävän joukon äärimmäinen tyhmyys, siitähän ne kertoo melkein kaikki meidän biisit. Maailmantilanne on sellainen, ettei punk voi muuta kuin kasvattaa suosiotaan», sanoo Noljakka. yleislakko: Jyvät Ja akaNat all over maNiacs: rikkaideN yhteiskuNta flaGs of uNity: saNNa oN kommuNisti Kiitos äänestäjät luottamuksesta palkitaan uudelleenkoulutuksessa teidät kastetaan tervaan ja höyheniin joku ehkä kuoleekin mut parempi niin Kokoomus ei pysty orjaa musta tekeen mitä oikein yritätte, en mä ole sokee Jyrki Katainen, vedä käteen Kokoomus ei pysty musta orjaa tekemään Kultalusikka suussa synnyit, kauluspaita päällä Rikkaiden yhteiskunta Taotaan rahaa tästä ja tosta, tulos on tärkeintä Rikkaiden yhteiskunta Harmaatalous ja veronkierto rules, köyhät hoitakoon laskun Rikkaiden yhteiskunta Tää on mun kohtalo Potkitaan köyhät kyykkyyn! Sannaa pelkää Katainen Soini ja Räsänen Sannaa pelkää porvarit ja kaikki perusdemarit varokaa Sannaa! Sanna on kommunisti Viva la Revolution!. Yleislakon Antti on aktiivisesti mukana kommunistipuolueessa. Kekkosen aikana oli helpompaa», nauraa Säärelä. »Punk on helvetin hyvin voiva, mutta silti pieni marginaalijuttu. . »Se on vireä alakulttuuri, osa laajempaa rokkiskeneä siinä missä monet muutkin genret. Kaikki musiikki ja sanoitukset kuvaa silti nykyistä yhteiskuntaa», sanoo Antti. Noljakka toteaa, että mistäs sitä muuten laulaa, jos ei seuraa maailman tapahtumia. Koko ajan tulee uusia bändejä, kuten esimerkiksi Pää kii, joka löi itseään läpi. »Jos laulaa yhteiskunnallisista asioista ja esittää rankkoja biisejä, niin pitää muullakin lailla elää omien sanoitusten mukaan. »Perussuomalaisten Teuvo Hakkaraisesta olis siistiä tehdä biisi, mä olen viime aikoina alkanut jotenkin digata sitä miestä. Kaikille punk on myös muuta kuin pelkkää musiikkia. »Uutisvirrasta hyppää koko ajan silmille aiheita, jotka vaatii kannanottoa. »Punk ei ole todellakaan kuollut. Eipä sekään tosin levyjä mitään miljoonia myynyt», sanoo All Over Maniacsin Kusinaama. Se merkitsee kantaaottavuutta ja osallistumista erilaisiin liikkeisiin, järjestöihin ja tempauksiin. Silloin syntyy herkästi biisejä. Aika äkkiä alkaa maine menemään, jos joku näkee, että siellä ne istuu McDonald’sissa, kun muut on vappumarssilla», sanoo Antti. »Me tehtiin kappale Niinistön Villestä ja Saulista silloin kun vihreät istu hallituksessa, mutta kun ne perkeleet erosi siitä. Flags of Unity on osallistunut muun muassa parin vuoden takaiseen Occupy Tampere -liikkeeseen sekä vuosi sitten Tampereen Kiakkovieras-mielenosoitukseen. Yhtye on tuttu näky myös vappujuhlien esiintyjänä. Että voiko näin urpoa porukkaa meillä ollakaan.» Myös Noljakka pohtii, että moni nykyilmiö riepoo toden teolla. Tavoitteena oli tehdä hitti, päästä otsikoihin ja Kummolan kritiikin kohteeksi, mutta homma ei saanut aivan toivottuja mittasuhteita. Se on just sellainen hahmo, että se pistetään Suomessa ensimmäisenä levyttämään», kommentoi Noljakka. Punkilla on oma kannattajakuntansa, joka seuraa skenen tapahtumia tarkastikin. Muutenhan se olis aika tekopyhää touhua. Yritän tuoda enemmän yleisempiä tuntemuksia esille. 34 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TEEMA – PUNK VITUTUKSEN AIHEITA RIITTÄÄ Vaikutteita ja laulunaiheita kaikki yhtyeet imevät päivänpolttavasta politiikasta. Toiset kappaleet ovat taas laajempia aihemaailmaltaan. » alkaa Noljakka jo suunnitella… PUNK ON VIREÄ ALAKULTTUURI Bändikolmikko on sitä mieltä, että punk on loppupeleissä melko hyvässä hapessa Suomessa. Hän löytää niin paljon vitutuksen aiheita nykymaailmasta, että on joutunut jopa kahlitsemaan intoaan: ei sitä nyt ihan joka asiaa tarvitse kommentoida. Nykyään pitäis julkaista biisi saman tien, jos aikoo kommentoida päivänpolitiikkaa. »Jos sanoitukset on liian yksityiskohtaisia, tiettyyn asiaan liittyviä, niin ne vanhenee niin äkkiä. Laulava poliitikko ei toki ole uusi innovaatio. »Yks päivä kun menin bussilla, näin punkkarijätkän, jolla luki nahkatakissa kaikkea että Fuck The System ja sitten sillä oli mäkkäripussi kädessä», ihmettelee Säärelä. Mutta suurelle yleisölle se on aika tuntematonta», arvioi Antti. »Saiskohan Teuvon ja Päivin yhdessä tekemään jotain. Esimerkiksi kristillisten puheenjohtaja ja istuva sisäministeri Päivi Räsänenhän on takavuosina levyttänyt työttömien tukilevylle Sateenkaaren tuolla puolen -kappaleen, joka on radiossa paskimpien biisien soittolistojen vakiokamaa. All Over Maniacs kommentoi pari vuotta sitten Suomessa järjestettyjä jääkiekon MM-kisoja tekemällä »virallisen kisabiisin» Rikkaiden yhteiskunta, jossa kommentoitiin erityisesti Kiekkoliiton führerin Kalervo Kummolan perseilyjä
Hän ammentaa punkista toimintaansa tee se itse -asennetta. »Aiemmin ei ollut varsinaisia queertiloja tai -tapahtumia, korkeintaan perushomobaareja ja Setan juttuja», sanoo Fake Fag. Hänen mukaansa queerskenessä on harvoin punktapahtumia ja punkkeikoilla on usein perus-äijämeininki. . Lesbourne on tutustunut queertyyppeihin muun muassa bileissä ja roller derby -matseissa. valkoisena rasistisessa yhteiskunnassa, sitä ei voi paeta pelkällä antirasistisella identiteetillä.» ME EMME OLE YKSIN Queerskenen jäljille pääsee netissä, jossa on tietoa tapahtumista. Sitä, ettei tarvitse olla megaskenettäjämuusikko, jotta voi tehdä pienlehden, järjestää keikkoja tai soittaa bändissä. Malmössä, Göteborgissa ja Kööpenhaminassa queerskenet ovat monipuolisempia ja poliittisesti aktiivisempia kuin täällä», toteaa Fake Fag. Hän innostui punkista 15-vuotiaana, kun hänen Göteborgissa asuva isänsä toi näytille keesipäisen holhokkinsa. »aktivistiskeNe oN muuttunut parempaan suuntaan, kun queerajattelu on lisääntynyt. Fake Fag huomasi 1990-luvulla punkkeikoilla Suomessa, ettei ole ajatuksineen yksin. Radikaaliqueerskene on syntynyt Suomessa viime vuosina. Queer Punx Night Out -lehden kotisivu: http://queerpunxnightout.tumblr.com MUSTAA, PINKKIÄ JA BILEPOLITIIKKAA Teksti Kirsi Hietala Kuva XCamilleX. Hänestä tuntuu, että Suomessa lähinnä reagoidaan muiden juttuihin ja että omat ideat ovat harvassa. »Toisaalta Suomessa ei esimerkiksi käsitellä rasismia samallla tavalla kuin muualla. Fake Fag kehottaa suuntaamaan ulkomaille tai edes sukupuolentutkimuksen luennoille. Alun perin bändin jäsenet tutuistuvat toisiinsa pitkälti eläinoikeustoiminnassa. »Kevään Queer Punx Night Out -kiertue oli mahtava juttu erityisesti queerpunkista kiinnostuneille», Lesbourne riemuitsee. Nyt hän osallistuu anarkistisiin ja antifasistisiin projekteihin, rassaa pyöriä, viljelee palstaa, sienestää ja marjastaa. »Tapahtumat ovat olleet bilekeskeisiä, toisin kuin muissa Pohjoismaissa. »Silloin sain sykäyksen poliittiseen punkkiin ja anarkismiin.» Lesbourne lähti 17-vuotiaana eläinoikeustoimintaan, ja pian punkista tuli osa hänen elämäänsä. 35 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TEEMA – PUNK KAMPPAILUA, MUTTA KENEN EHDOILLA. Ideana oli soittaa heviä hardcorea, jota heidän näköisensä ja kaltaisensa tyypit eivät juuri soita, kyseenalaistaa hardcoreskenen machoilua ja tuoda politiikka takaisin suomalaiseen punkiin. Queer Punx Night Out -keikoilla soittivat helsinkiläisbändit Mustelmia ja Stereotypia sekä turkulaiset Raivoraittius ja Species Traitor. Myös keskustelu ja kirjoittelu on lisääntynyt. Yhdessä he järjestävät Turun Kirjakahvilassa epäkaupallisia keikkoja, elokuvanäytöksiä ja keskustelutilaisuuksia. Fake Fag pyörittää distr?ction-zinedistroa, jonka avulla hän levittää queerfeministisiä, transpoliittisia ja anarkistisia pienlehtiä. Kumpikin on Species Traitorissa: Lesbourne mörisee ja Fake Fag soittaa kitaraa. Kun elää Queeranarkistien sanoituksissa kyseenalaistetaan pinkki raha, homonationalismi ja identiteettipolitiikka. Helsingin Peijakasja Utopiaklubien, Tampereen Queer-kerhon ja Turun Kirjakahvilan tapahtumat ovat tuoneet queerihmisiä yhteen. Hän meni 2000-luvun alussa radikaaliqueertapahtumiin ulkomaille ja tajusi, ettei ole myöskään kokemuksineen yksin. Tämä soitti kasetilta Bad Religionia ja kertoi tappeluista uusnatsien kanssa. Punkkuvioissa hengailu vei kaveriporukan vuonna 2006 Kööpenhaminan K-Townpunkfestivaalille, jossa he päättivät perustaa bändin. Species Traitor -bändin Lezzy Lesbourne ja Fake Fag raottavat queernäkökulmaa punkkiin. Lesbourne kokee tapahtumat tärkeinä skenelle. Kiertue toi Suomen queerja transpunkkarit yhteen. Nykyisin on helpompi elää, kun jengi huomioi sukupuolija seksuaalisuuskysymyksiä», miettii Lezzy Lesbourne. Se jää iskulauseiden tasolle, eikä omaa rasismia ja etuoikeuksia tunnisteta
Punk alkoi kipinöidä Helsingin Rauhanasemalla Aseistakieltäytyjäliiton järjestämällä punkkeikalla vuonna 1993. Hän löysi serkun kopioimasta Motörhead-kasetista Asta Kaskia ja muuta ruotsalaista popimpaa punkia. Nyt hänestä tuntuu, ettei osaa punkporukasta kiinnosta mikään, vaan punkista on tullut monille päämäärätöntä viihdettä. (1999) -EP-levyn kannessa suomalaiset turkistarhaajat uhoavat kommandopipoissa ja haulikot kourissa. Jos oli punkkari, oli kasvissyöjä ja antifasisti – ja tiukasti. »Yhteisöllisyyden meininki oli hienoa, ei ollut tappeluita eikä urpoilua.» Mannion lyriikoissa on aina ollut anarkistinen alavire. MUSTAA JA VALKOISTA »Muka oma mielipide on laumanluoma / eikä mikään muu kiinnosta, eikä muiden sanat hetkauta / ei ole mustaa / ei ole valkoista / on vain harmaata / minä näen punaista.» 1990-luvun lopulla punkkulttuurissa oli vahvana aktivismi. Se on saanut sovittua vanhat särönsä. Hevikeikkojen meininki muuttui nihkeäksi 1990-luvulla, kun keikoilla alkoi pyöriä natseja. Sen jälkeen hän kuunteli kauan heviä, joskin toisinaan punkia. Janne Mannio oli bändissä kymmenisen vuotta. Mannio tekee keikkajulisteita ja taidetöitä bändeille. Eläinten oikeudet, antifasismi ja veganismi kuuluivat normiin. Aktivismista on jäänyt perusta elämälle, vaikka se on jäänyt aiempaa vähemmälle. Hänen bändinsä eivät soita eivätkä järjestä keikkoja taustoiltaan epäilyttävien bändien kanssa. Kuva on lainattu IltaSanomien lööpistä, jossa tarhaajat julistavat sotaa eläinaktivisteille. Näen punaista Teksti Kirsi Hietala Kuvat Sini Kaarivaara Punkhuutaja Janne Mannio fiilistelee malmöläista betonikulttuuria. Bändin jäsenet eivät olleet nähneet toisiaan kahteen vuoteen. 36 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TEEMA – PUNK herätys Palasi yhteeN jälleen keväällä. Se sai hänet muuttamaan Suomesta noin kahdeksan vuotta sitten.. Hän pyöräilee ja käy töissä parina päivänä viikossa. Unkindin Who’s The Fucking Terrorist. »Oli hauskaa huomata, että osataan kaikki biisit vielä.» Janne Mannio kiinnostui punkista kuusi-vuotiaana
Sieltä kumpuaa Euroopan tee se itse -betonikulttuuri. Ei ole hölmöilyä ja seksismiä, kuten usein skeittipiireissä. Hän on koonnut siihen pitkään reissujuttujaan, vanhoja kiertueitaan ja kommelluksiaan. Häntä korpesi, kun tuolloin Suomessa punkista tuli yhä enemmän rock’n rollia: sen poliittisuus lähes katosi. Mannio maalailee toisinaan. Hän käy lomillaan moikkaamassa myös kulmakauppiasta. BETONISEN HARMAATA Janne Mannio irtautui arjestaan muuttamalla noin kahdeksan vuotta sitten EteläRuotsiin, Malmöön, joka tuntui enemmän Kööpenhaminalta kuin Ruotsilta. Hän pitää bändin tyypeistä kovin: nyt se toimii. Herätys hiljentyy loppuvuodeksi, sillä rumpali Jonas on pyöräreissulla Euroopassa. Malmössä asuu edelleen paljon kavereita. Hänestä on ollut hauskaa muistella omaa elämäänsä, menneitä 1990-luvun tarinoita. Nyt skeittaus on vähäistä, sillä hänen selkänsä ja polvensa ovat romuina. 37 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TEEMA – PUNK Esimerkiksi Saksan Party.San-metallifestareilla vuonna 2013 ruotsalainen bändi heitettiin ulos, koska yhdellä oli saksalaisen Absurd-natsibändin paita. Se lähtee ensi vuonna kiertueille. Malmö on tuntunut kotoisalta ensimmäisestä vierailustani lähtien.» Hänestä oli upeaa esiintyä Herätyksen kanssa kotikaupungissaan Malmössä – keikkapaikalla, jonka rakentamiseen hän oli osallistunut useita vuosia. Hän oli tosin aina arvellut, ettei asuisi Suomessa loppuelämäänsä. Mannio tutustui Seveen, kun tämä oli pikkupoika. Se ei haittaa, sillä bändille on tärkeää keikkailla ja tehdä biisejä silloin, kun kaikkia huvittaa. Aktivismi lämmittää. Saman vuoden Puntalassa, punkfestareilla Suomessa, sai hengailla kolme Absurd-paitaista. Hän ei ole luvannut edes itselleen, että sen olisi joskus valmistuttava. Silloin hänen pitkäaikainen suhteensa ja työnsä oli päättynyt. Laulaa suomalaisessa Backlashissa ja suomeksi ruotsalaisessa Herätyksessä. Malmö kiehtoi, koska siellä oli – ja on edelleen – Euroopan parhaat skeittipuistot. RUSKAISEN PUNAISTA Japanilaistyylistä hardcorea tiukasti soittava Backlash syntyi Janne Mannion ja kitaristi Seven läpästä Leipzigissä. Hän auttaa kaverinsa skeittifirmassa, jotta yhteys skeittiskeneen säilyisi. »Suurin osa paikallisista skeittareista on poliittisesti tiedostavia. Talvipuuhanaan hän kirjoittaa omaelämäkerrallista kirjaa tai zineä fiktiolla höystettynä. Hänen sanoitustensa ydin tiivistyykin tähän: »kiire kiire kiire / ei oikein mihinkään.» ?. Sen avulla hän saa pidettyä yhteyksiä Suomeen. Muutto ei ole vaikuttanut Herätykseen, sillä se ei juuri treenaa. JaNNe maNNio Juurtunut Saksan Leipzigiin. »Fiilistä lisäsi, kun koko sali lauloi mukana suomeksi.» Kotoinen tunnelma ei ole kadonnut, vaikka Mannio on asunut yli neljä vuotta Saksan Leipzigissä
Soittotaito kehittyi ja tuli komplisoidumpaa musiikkia ja kappaleiden tekoa, ja syntyi niin sanottu progerock. Maailmanlaajuisesti odotettiin jotain ohjaavaa tyylisuuntaa, ehkä jotain muuta kuin sitten tuli. 38 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TEEMA – PUNK »mähäN oliN aloittanut jo 1960-luvulla ja silloin punkkia ei ollut olemassakaan. Elmut, rauhanliike ja Koijärvi synnyttivät paljon alakulttuuria.» ROCK-MUSIIKKI TAKAISIN JUURILLEEN 1970–80-luvuilla tulivat The Sex Pistols, The Ramones ja The Clash antamaan vaikutteita: »Esimerkiksi Eppu Normaalihan oli aluksi sellaista The Ramones -tyyppistä hauskanpitoa. Itsekin olen punkkarijätkä 1970-luvun lopulta, joskaan ei minussa hakaneuloja roikkunut mutta sen ajan punkmusiikin tahdissa sitä on vartuttu.» ROHKEAA LEVYTTÄMISTÄ JA KONKURSSIA Kun Love Records meni konkurssiin vuonna 1979, niin konkurssiprosessi kesti kymmenen vuotta. 1980-luku oli minulle maanis-depressiivistä aikaa. Tällaisia olivat muiden muassa Bastards, Terveet Kädet ja Rattus. Vuosina 1973-74 olin signannut bändejä kuten Juice Leskisen Coitus Int, Virtanen ja Hurriganes ja näissä oli jo kapinaelementtiä.» Suomalainen laulaja-lauluntekijä, tuottaja, Production House -yhtiön toimitusjohtaja ja Tavaramarkkinat-yhtyeessäkin vaikuttanut Liisa Akimof muistelee tuon ajan musiikkiskeneä. Lontoon skidit -boksin koonnut Vesa Kontiainen pohdiskelee: »1970-luvun lopulla monet punkbändinä aloittaneet yhtyeet olivat muuttuneet uuden aallon yhtyeiksi 1980-luvun alussa. Toki Love Recordsin mentyä kumoon, siirtyi parikymmentä artistia perässä Johanna-levyyhtiöön. Tasaisesti jokaisella aikakaudella on ollut omat punkbändinsä, esimerkiksi 1980-luvun lopulla tuli muuan Klamydia, ja 1990-luvun alussa Apulanta. Johanna levy-yhtiön toimitusjohtajana ja tuotantopäällikkönä toiminut Atte Blom muistelee: »Olin ollut haalimassa eri ihmisten asuntoja pankkilainoihin täysin hölmöyttäni. Vuoden 1982 jälkeen niin sanottu vanha sukupolvi oli väistynyt ja tilalle tuli uuden polven oi-punkbändejä ja muita vastaavia. Koko ajan uusia punkbändejä tulee, mikä on vaan hieno asia. Silloin olin nuori ja jaksoin iloita menestyksistä, kuten Tuomari Nurmion levyistä, Pelle Miljoonasta, Sigistä ja kauhean monesta muusta. Julkaisu heijastelee punkin ja uuden aallon saapumista Suomeen noina aikoina. Dylan herätti aikoinaan huomiota siirtymällä folk-laulajasta esiintymään sähkökitaralla ja rocktaustabändillä, minkä seurauksena hänen päälleen aluksi syljettiin. 1970-luvulla yhtyeet kuten Tasavallan presidentti ja Wigwam muuttuivat Yes-bändin ja vastaavien innoittamana. Suomalainen punkmusiikki on muuttanut muotoaan koko ajan. »Vietin vuoden vaihto-oppilaana Argentiinassa 1979–80. Palattuani Suomeen kaikkialla aisti, että Suomi oli muuttunut. 2000-luvulla tällaisia ovat olleet muiden muassa Kakkahätä 77, Pää Kii, Nyrkkitappelu, Pertti Kurikan Nimipäivät ja niin edelleen. Dylanin Blonde on Blonde -levy on vaikuttanut varmasti paljon myös punkkiin», selvittää Atte Blom. Erilaisia vaihtoehtoisia tapahtumia oli paljon, useimmiten kera elävän musiikin. Pelle Miljoonahan oli muun muassa Bob Dylania ihannoiva hahmo. Punkhan ei ole mitään muuta kuin paluuta rock´n rollin juurille. Tokihan poikkeuksiakin oli, esimerkiksi Lama ja Appendix. Teksti Maarit Haataja Kuva Jarmo Lintunen. Rockmusiikki palasi jollain tavalla juurilleen ja samalla tuli tarve ilmaista poliittistakin viestiä. Kun yhtiö meni konkurssiin, ne pankkilainat piti jollain tavalla hoitaa. Samanaikaisesti Kun punk valloitti Suomea Universal on julkaissut Lontoon skidit -nimisen kuuden cd:n laatikon, joka sisältää 144 singlekappaletta Johanna-levy-yhtiön ensimmäiseltä kaudelta vuosilta 1979–84. Jotkut bändit kehittyivät toki aivan toiseen suuntaan», taustoittaa suomalainen musiikkivaikuttaja ja -tuottaja Atte Blom ja jatkaa: »Vuoden 1975 jälkeen syntyi tyhjiö musiikkiskenessä
Kyllähän uuttakin tulee koko ajan, mutta kuka siellä on sitten katsomassa, mikä on merkittävää itse musiikin kannalta, eikä massin kannalta», Atte Blom toteaa. Nuoret eivät osta fyysisiä äänitteitä, eivät edes iTunes-kappaleita, vaan kuunteluoikeutta ja katsovat youtubea. Mielummin niitä kuin jotain kuivaa omaa analyysia kappaleista, mikä ei kiinnosta oikeasti ketään», Kontiainen kertoo. Siinä voi samalla muistella omaa nuoruuttaan, sillä musiikki on kansallinen muisti ja kappaleista tulee monille mieleen ihmisille joku paikka, muisto tai elämänvaihe». »Bändi toimi tienraivaajana, sillä tyttöjä oli tuohon mennessä ollut rock-bändeissä oikeastaan vain laulajina. Suomalainen punkmusiikki on muuttanut muotoaan koko ajan. Tuohon aikaan levyttäminen oli kova juttu, ja levyn julkaisu nosti automaattisesti uuden bändin laajemman yleisön tietoisuuteen», kehuu Liisa Akimof. . Neljännellä levyllä on englanninkielisiä singlejä. Punkin suuri merkityshän oli myös siinä,v että joka kylässä oli punkbändi, siinä otettiin tavallaan kulttuuri takaisin kansalle, koska siinä tehdään suoraviivaisia lauluja, joita on helppo soittaa ja niiden kautta helppo ilmaista itseään. Boksin kokoaja Kontiainen suosittelee sitä kaikille: »Tämä on aikamoinen musiikkimatka 1970-luvun lopulle ja 80-luvun alkuun. »Olen erittäin iloinen, että näitä kokoelmalevyjä tehdään ja siellä on positiivisia ihmisiä jotka johdon hyväksymänä julkaisevat tätä vanhaa materiaalia. Punk oli hormoniruisku popja rockmusiikille. »Musiikki on aika harvoin taantumuksellista. Koska koko kaupankäynti musiikin kanssa on muuttunut, sitä tehdään aika paljon verkossa. Punkissa se energia lähtee myös itse instrumenteista», kokoaa Blom. 39 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TEEMA – PUNK piti kuitenkin hoitaa vanhoja Loven omistuksessa olleiden asuntojen korkokuluja.» Ensimmäinen Johannan singlejulkaisu oli Ratsia-yhtyeen Lontoon skidit, ensimmäinen albumijulkaisu oli Tuomari Nurmio ja Köyhien ystävien Kohdusta hautaan. Se, miksi seassa on sinkkuarvosteluja, johtui siitä, että tiettyjä artisteja en vaan saanut tavoitettua, tai osa oli siirtynyt yläkerran orkesteriin. Viides levy sisältää singlejen b-puolia, kuudennella levyllä on »harvinaisia herkkuja». Tavaramarkkinat on ainoita levyllä olevia naisyhtyeitä. Kappaleiden taustatarinat ovat artistien rohkean rehellisesti kertomia, yllättäviä, raastaviakin. MERKITTÄVÄÄ MUSIIKIN KANNALTA Lontoon skidit -singlekokoelma jakautuu kuuteen eri levyyn. Levy yksi pitää sisällään suomenkieliset hitit, levy kahdella on vuosien 1979–1981 kappaleita, levy kolmella vuosien 1982–1984. Osa saattaa muistaa jonkun sinkun kannen, osa taas ei, mutta suurimmalle osalle ne ovat varmasti mielenkiintoinen yllätys. Kulttuuritekona boksin kokoamisen lisäksi voi pitää myös sitä, että Vesa Kontiainen on selvittänyt jokaisen singlen taustat ja bookletissa on julkaistu myös kuvat singlejen taannoisista kansista. »Noita sinkkujen kansiahan ei näe muuten missään. Olivathan levynkannet, niin albumien kuin sinkunkannetkin, oman aikansa taidetta ja ajankuvaa.» »Biisitarinat artistien kertomina kiinnostavat aina. Tavaramarkkinat toi esille toisenkin sukupuolen ja sen, että myös tytöt voivat tehdä lauluja ja soittaa muutakin kuin klassista musiikkia», huomauttaa Liisa Akimof. Atte Blom on vaikuttanut merkittävästi suomalaiseen punk-skeneen.. Ja on kiva lukea noita tarinoita. Blomin signauskriteeri oli selkeä: »jos mä tykkäsin bändistä niin silloin mä otin ne.» »Johanna ja Poko Rekords olivat hereillä musiikkiskenen muutoksessa ja julkaisivat rohkeasti uusien bändien musiikkia
Tuolloin keikat sopivat alakulttuurilehti Toisen vaihtoehdon sivuille. Motivaationa ei ole saada rahaa tai julkisuutta, vaan jäsenet pitävät Diskelmän teosta. Joku keksii biisille iskulauseen, jonka ympärille kasataan porukalla sanat. Se treenaa ennen keikkoja, jos ehtii. Diskelmää voimauttaa se, että se ärsyttää joitakuita. Ryppyotsaisesti painavat bändit eivät ole pitkäikäisiä», pohtii Hänninen. Diskelmä soittaa mielellään anarkistien ja antimilitaristien tukikeikoilla. Eri punkporukat mahtuvat täällä saman katon alle – ilman riitoja. »Uran tähtihetki oli Belgian Liegessä 2007, kun basisti Timo astui isoon koiranpaskaan», sanoo Jaani. DISKELMÄ EI DISKAA KETÄÄN Diskelmä saatiin toimimaan, kun kaikki asuivat Helsingissä pari ensimmäistä vuotta. Moni punkbändi on saanut alkunsa Musta Pispala -festivaalin punkbändityöryhmistä, joiden toisena ohjaajana on ollut Hänninen. Diskelmä odottaa kaikkia takaisin kiertueilta, eikä diskaa ketään. Nyt monessa kaupungissa on useita punkkeikkoja viikossa, mikä on hienoa. diskelmäN Juuret ovat Helsingin Vuoritalolla 2005. Kukin panostaa eniten keikkailevaan bändiin». Hänellä oli 15–17-vuotiaana punkbändi Absurdi Järjettömyys. diskelmäN kokooNPaNo Timo, basso Maku, laulu Murmi, kitara Jaani, rummut Hänninen, kitara. Hänninen ja Jaani työstävät Diskelmälle kolmea järkälemäistä hittiä. Nyt sen toiminta on vähentynyt, sillä hän on muuttanut hiljattain Tampereelle. Uhrit-yhtye aktivoitui, kun Jaani asui kesällä Helsingissä. »Japanin-kiertue olisi hienointa, mitä Diskelmä voisi saavuttaa», sanoo Jaani. Diskelmän filosofia kiteytyy Muutaman töhryn tähden -kirjan lopetussanoihin: »Timanteista ei kasva mitään, kukat kasvavat paskasta.» . Enää ei ole räpellystä, kuten 2000-luvun alussa. Japaniin on oltu yhteydessä, mutta kiertue ei ole varmistunut. »Diskelmä ei ole verivalaheimo, vaan kaikilla on muita bändejä. DISKELMÄ ITÄÄ PASKASTA Teksti Kirsi Hietala Kuva Jatta Oksanen »Asuinalueensa asioihin voi vaikuttaa olemalla reilu kavereilleen ja ympärillään asuville ihmisille». Se julkaisi silloin kaksi EP-levyä. Yhden nimeksi tulee Kiss of Chaos. Espanjan-kiertueella majoittaja ei meinannut päästää Diskelmän tyyppejä yöpaikalle, vaan pyöritti baareissa. Yhtyeen rumpali Jaani ja kitaristi Hänninen paljastavat sen eteenpäin vievän voiman. He kyselivät häneltä, mihin klaaniin kuulut. Kuinka moni punkbändi on yltänyt samaan. Jaanista kannanottona toimii se, että bändi on tehnyt kymmenisen vuotta paskaa, tärvellyt itsensä, korvansa ja mielensä: jyystänyt vuosia samoja mestoja. »Kiinnostuin, kun landella Offspring ja anarkia-merkki oli kirjoitettu seinään», sanoo Hänninen. PALAVIA UNELMIA JA VESSOJA Jaanista Suomessa on paljon laadukkaita punkbändejä. Jaani perusti 14-vuotiaana bändin Knock Out ja muutti parin vuoden kuluttua parhaan hardcoren takia Tampereelle. Musiikin ja kaljatölkkien kierrättämisestä tulee hyvä mieli, tuumivat Jaani (vas.) ja Hänninen. Hänninen luonnehtii Diskelmää keskinkertaiseksi jyräksi. Se soittaa livenä tiukasti. Keikkoja on ollut tasaisesti: Helsinkiin ja Tampereelle tulee kivasti jengiä. Misfits oli Jaanille ja Hänniselle isoin sysäys punkkiin. Kun he nauroivat asialle, jamppa kysyi: »eikö se ole totta?». »Huumori auttaa jaksamaan ja pitää bändiä edelleen kasassa. Perätön huhu vessan sytyttämisestä tuleen on kummunnut biisiin Fun is over. Lopulta he pääsivät nukkumaan ja jättivät vessareissuillaan sytkärit pöydälle. Viisijäseninen bändi pohjautuu tee se itse -meininkiin. Suunnitelmissa on levy ja kiertue. Kun Hänninen oli Lapinpolthajien kanssa Brasilian-kiertueella, punkjengit, kuten anarkot ja crustit, löivät toisiaan keikoilla. Diskelmän sanoitukset ovat yhteiskuntakriittisiä, kuten useimmilla punkbändeillä. 40 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TEEMA – PUNK Diskelmän kokoonpano on säilynyt samana lähes kymmenen vuotta. Selvisi, ettei hän uskalla ottaa heitä yöksi, koska he olivat kuulemma sytyttäneet vessan palamaan Saksassa. 10-vuotiaina heille kolahti Offspring
Naislukijoita ovat puhutelleet muun muassa perusteelliset kuvaukset siviilien vaikeuksista evakkomatkoineen. Teksti Ritva Ylönen Kuva SA-kuva. 41 Kulttuurivihkot 6 | 2014 PÄÄTALO JA SOTA Kalle Päätalo sodassa ja sodan kuvaajana Kalle Päätalo käyttää teoksissaan suomalaisessa sotakirjallisuudessa harvinaista huoltoportaan miehen näkökulmaa. Sen kautta on avautunut näissä vähemmän kunniakkaissa tehtävissä toimineille mahdollisuus terapeuttiseen samastumiseen
Muuten kyseessä ovat elävät ihmiset, lukijakirjeiden perusteella itsensä tekstistä hyvinkin tunnistavat miehet ja naiset. Osa Päätalon kanssa samaan ikäluokkaan kuuluneista miehistä löysi sellaisen Iijoki-sarjan lukukokemuksen välityksellä: he suhteuttivat sotakokemuksiaan Iijoki-sarjan Kallen kokemuksiin. Niihin etsittiin lääkitystä eri tavoin: Päätalon, kuten Väinö Linnankin, kanavana toimi kirjoittaminen. Pohjillaan olevalla armeijalla kun ei ollut juuri kokardia enempää varusteita jaettavana. KalLAAJA KIRJEENVAIHTO KOTIRINTAMAN NAISTEN KANSSA ANTOI PÄÄTALOLLE HYVÄÄ HARJOITUSTA TULEVAA KIRJAILIJANAMMATTIA AJATELLEN.. Suorastaan kutkuttava jännitysja taistelutarina muodostuu Päätalon farssinomaisesta kuvauksesta armeijan soppatykistä, jonka sisällä keitot eivät kypsyneet, vaikka sitä lämmitettiin tuntitolkulla. Päätalo päätti ilmoittautua vapaaehtoiseksi ja lähti joulukuun lopussa 1939 Korialle pioneerikoulutukseen. Päätalolle ominaista on tiettyä karskiutta ja itseironiaa sisältävä huumori, mikä tulee parhaiten esille dialogeissa. Onneksi hän osasi metsätyömiehenä pukeutua ja varustautua ankaran talven olosuhteisiin sopivasti: lapikkaat, pussihousut, karvalakki, flanelliset alusvaatteet, paksusta villalangasta kudotut villapaita, lapaset ja punaraitaiset villasukat takasivat sen, ettei hänen tarvinnut väristä kylmästä pahassakaan pakkasessa, kuten monien suorastaan kesäisissä kamppeissa lähteneiden kaupunkilaisten alokastoverien. Sotilasarvokin nousee ensin korpraaliksi ja sitten alikersantiksi. Päätalon sotilaat eivät ole tuntemattomia. PÄÄTALON ASEVELVOLLISUUSAJASTA Teokset Ahdistettu maa ja Miinoitettu rauha käsittelevät Päätalon asevelvollisuusaikaa: alokaskoulutusta Korialla, rintamalle lähdön odottelua ja pioneerikomppanian leirielämää melkein unohdettuna läheisessä Mäkelän metsässä, josta heidät vihdoin komennettiin Petsamoon johtavaa Jäämerentietä rakentamaan. Taloudellisestikin elämä piti aloittaa melkein nollapisteestä. Muutamat heistä päätyivät Päätalon elinikäisiksi ystäviksi ja jatkoivat siis elämäänsä Iijoki-sarjan sodanjälkeisestä ajasta kertovissa osissa. Ajallisesti ne kattavat vuodet 1939–1944. Sodan äänet kantautuivat naapurikunnasta Suomussalmelta Päätalon kotikylään Taivalkosken Jokijärvelle, josta asukkaat oli evakuoitu heti sodan alkuvaiheessa. Savukoskella pysähdytään linnoitusja miinoitustöihin. VAIKEISTA ASIOISTA HUUMORIN KEINOIN Kuvaukset kansallisella ja yksilötasolla raskaasta sota-ajasta haavoittumisineen, sotasairaalaja sairaslomakokemuksineen eivät helpolla viihteeksi väänny, mutta Päätalo osasi keventää vakaviakin asioita huumorilla, paisutella henkilöhahmoja ja ennen kaikkea sisällyttää kerrontaan runsaasti itseironiaa ja tilannekomiikkaa. Ammattisuunnitelmat ja nuoruuden haaveet menivät uusiksi. Päätalo ei ollut käynyt aikaisemmin Oulua kauempana, joten sotaväki merkitsi täydellistä irtiottoa entisestä, hyppyä tuntemattomaan. Päätalo puhui omasta ikäryhmästään petettyjen sukupolvena; hän koki ikäluokkansa tulleen sodan aikana petetyksi useampaan otteeseen, kun vapaaehtoisena talvisodan aikana aloitettu sotaväki muuttui sodaksi, joka jatkui jatkumistaan viisi vuotta vieden mennessään parhaan nuoruuden. Keittiömiehet saivat puolikypsiksi jääneistä keitoksista sadattelut ja syyt niskoilleen. Monet olivat niin sielultaan kuin ruumiiltaankin haavoittuneita. Sodan tuhoisuus ja rajujen taistelujen seuraukset paljastuivat kaikessa karmeudessaan, kun rintamalta alettiin kuskata kuorma-autoilla kaatuneiden ruumiita. Ikänsä takia sotaan joko liian vanhat tai nuoret miehet, kuten kutsuntaikäinen Päätalo ja hänen isänsä, joutuivat pitämään Romppasensalmen lossiväylää avoinna paukkupakkasista huolimatta ja jäädyttämään samalla talvitietä sen viereen. Niin Päätalokin. Sota-aikaa käsitteleviä teoksia ovat Ahdistettu maa (1977), Miinoitettu rauha (1978), Ukkosen ääni (1979), Liekkejä laulumailla (1980), Tuulessa ja tuiskussa (1981) ja Tammerkosken sillalla (1982). »Jäävuoreksi» ristitty keitin muuttuu kuitenkin lopulta »Tulivuoreksi», kun kattila tajuttiin puhdistaa paksusta karstaja nokikerroksesta. Himojynssärin ja -perunankuorijan maineen saanut Kalle ylenee talvisodan loputtua keittiöpossuksi. Sota toimi heidän elämässään eräänlaisena vedenjakajana. Miljöökuvaukset ovat havainnollisia ja karttamaisen tarkkoja. Teokset ovat autenttisuudessaan ainutlaatuisia ja osin dokumentaarisiakin. Sota oli lähellä, ihan kotinurkilla. PETETYN SUKUPOLVEN TRAUMOJEN KÄSITTELY Petettyä sukupolvea vaivasivat sodan traumat ja ahdistukset, joista oli vaikea päästä eroon. Talvisodasta Päätalo kuitenkin säästyi, sillä välirauha eli Moskovan rauha solmittiin kesken sotaväen. Ainoa myönnytys fiktiivisyydelle ovat peitenimet. Huumoria ja tilannekomiikkaa on ahdettu myös poikamaisiin kepposiin armeijakavereiden kesken, kortinpeluun maneereihin ja iltalomien loputtomiin naisseikkailuihin. Menneeseen ei ollut enää paluuta. 42 Kulttuurivihkot 6 | 2014 PÄÄTALO JA SOTA kalle Päätalo oli juuri täyttänyt 20 vuotta talvisodan alettua 30.11.1939. Sotilasajoneuvojen letka kulki kylän läpi yötä päivää kohti itärajaa. Lähimpänä sotaromaania on Liekkejä laulumailla -teos. Kritiikeissä huumoria arvotettiin ilmaisukeinollisena vahvuutena
Sama tahti jatkuu Iin Haminassa, jonne komppania siirretään. 29.4.1941 hänet ylennetään alikersantiksi ja kehotetaan harkitsemaan jäämistä armeijaan kantaaliupseeriksi. Päätalo kuvaa Siiranmäki-aikaansa jo ennen Iijoki-sarjan alkua vuonna 1967 ilmestyneessä Nälkämäki-teoksessaan. Päätalosta tehtiin hoitojen loputtua huhtikuussa 1942 B2-mies ja hänet komennettiin Lahden Hennalaan. Lukija kokee saman tuskan ja ahdistuksen, jonka Kallekin on kokenut – ja myös laukeamisen, tuskallisesta tilanteesta selviämisen ilon. Perinpohjainen valmistelu lataa näillä parillakymmenellä sivulla kerrontaan tehon, joka ylittää tavanomaisen kertomataiteen keinot. 43 Kulttuurivihkot 6 | 2014 PÄÄTALO JA SOTA le on mukana komppanian muonittajana. Kalle joutuu väärinkäsityksen vuoksi muonittajan vakanssistaan huolimatta 14.8.1941 Kiestingissä maantien katkaisemiseen tähdänneeseen hyökkäykseen. Pioneeripataljoona 5 on jälleen koossa. Ukkosen ääni -teoksessa leijuu jo sodan uhka: sotaväkiaika lähestyy loppuaan, mutta petettyjen ikäluokkien hartaasti odottama kotiuttamispäivä ei koita koskaan, vaan palvelus jatkuu reserviläisinä. Myöhemmin kuullaan, että rykmentti jäi mottiin.» Menetelmä on yksinkertaisuudessaan seuraava: hidas, perinpohjainen pohjustus, näkökulman kaventaminen kaventamistaan, jolloin lukija on jo melkein Kalle itse, sitten tapahtuman huipentuma, jossa lukija jo on Kallena Kallen paikalla. Kerronnan Louis-Auguste Blanqui: TÄHTIEN KAUTTA IKUISUUTEEN OVH 25 e – P&C kirjasarja www.ntamo.net ISBN 976-952-215-537-5 Louis-Auguste Blanqui oli 1800-luvun vallankumouksellisia, sosialisti jonka salainen harrastus oli kosmologia. Sotavammat aiheuttivat Päätalolle elinikäisen sotainvaliditeetin. Hän haavoittuu hyökkäyksessä konekiväärin räjähtävästä kuulasta selkään ja heti perään tankin ammuksen sirpaleesta jalkaan. Siinä esiintyy ennen Nietzscheä ”ikuisen paluun” ajatus: kaikki toistuu loputtomiin… ”Surullinen on tämä tähdistä avautuva näkymä, ikuisuus tähtien kautta, ja vielä surullisempaa on vierautemme kaikille veli-maailmoille avaruuden ylittämättömin esteiden takia. Blanqui vietti 37 vuotta elämästään poliittisena vankina ja kirjoitti vankeudessa tämän tähtitieteellisen tutkielman, jonka voi lukea myös runoelmana tai ihmiskohtalon vertauskuvana. Jan Blomstedt ***. Sota-aikana ajauduttiin naisen kaipuussa helposti tilapäissuhteisiin. Kalle pääsee pullistelemaan metsätyömiehen voimillaan, kun kilpaillaan tykinpyörien punnertamisessa suorin käsin ilmaan. Soppakanuunakin vaihtuu »Nussuksi». Tällaisen suhteen seurauksia Päätalokin joutui hoitamaan Lahden Tyttölyseolle perustettuun veneeristen tautien sairaalaan, minkä jälkeen hänet komennettiin Kannaksen varavankilaan kuuluvan ja Kivennavan pitäjässä sijaitsevan Siiranmäen vankileirin talousaliupseeriksi, jota vakanssia hän hoiti kaksi ja puoli vuotta eli Kannaksen varavankilan purkamiseen saakka. Naissuhteista lähes kohtalokas on ihastus sairaala-apulaisena työskentelevään Enniin, joka pettää ja käyttää monin tavoin hyväkseen rakkauden sokaisemaa Kallea. Kuin ihmeen kaupalla ja voimansa äärimmilleen ponnistaen hän pelastautuu omien puolelle. Niin monta identtistä väestöä on kulkenut historian läpi aavistamatta muiden olemassaoloa.” suom. Sitä seurasi kahdeksaksi kuukaudeksi venynyt monivaiheinen hoitoja toipilasjakso eri sotasairaaloissa, erityisesti Oulun keskuskansakoululla toimineessa sotasairaala 32:ssa. Kuolema oli pelottavan lähellä. Päätalo joutui kokemaan kivuliaan kuljetuksen sotatantereelta kotirintamalle. Raja ylitetään 3.7.1941. Onni näyttää vihdoin kääntyneen: naisia on valkata asti. Kalle joutuu muun huoltokomppanian mukana Kuusamon Kurkjärvelle tykkikomppaniaan koulutettavaksi panssarien torjuntaan, lähitorjuntapioneeriksi. Kalle saa ylennyksen pataljoonan talousaliupseerin apulaiseksi eli pataljoonan muonittajaksi. Kotikylän tyttärien hylkimällä Kallella kiinnostuksen keskiöön nousevat naissuhteet. Ennen sodan alkua aselajikin ehtii vaihtua. HUOLTOPORTAAN MIEHEN SOTA Jatkosota alkaa 25.6.1941. Välirauha-aika on monin tavoin värikästä elämää kaukana varsinaisten sotalinjojen takana. Panu Rajala, joka kritikoi Helsingin Sanomissa Päätalon sota-aikaa käsittelevät teokset, kuvasi Liekkejä laulumailla -kritiikissään (HS 9.11.1980) Päätalon pikkutarkan kerronnan mahtia: »Kun lukija on kymmenen paksun kirjan verran seurannut tämän Kallen vaiheita, hän hätääntyy tosissaan, kun kertoja joutuu äkkiä kuoleman vaaraan. Uuteen sotaan valmistaudutaan koko ajan. Näkökulma on supistunut äärimmilleen: minkäänlaista yleiskuvaa epäonnistuvasta hyökkäyksestä ei anneta. Tykkiväkikomppania muuttuu tämän jälkeen Jalkaväkirykmentti 53:n Panssarintorjuntakomppaniaksi. Liekkejä laulumailla -teoksessa Päätalo kuvaa kovia taisteluita muun muassa Sohjananjokea ylitettäessä ja raskaan hinnan miehistömenetyksinä vaatineita taisteluita, joita käytiin elokuun 5. Komppania, rykmentti ja koko Suomen jatkosota jää oman onnensa nojaan, kun lukija elää alikersantti Päätalon tuskat tämän raahautuessa rintamien välistä omien puolelle. päivänä viiden kilometrin päässä Kiestingistä sijainneesta Kuolemankukkulasta. Nyt hän on tykkikomppanian muonittaja. Näitä vaiheitaan Päätalo kuvaa Tuulessa ja tuiskussa -teoksessa
Se on sotakirjallisuudessa harvinaista. Lähdeaineistona toimivat kirjoittajan väitöskirja Tervaksinen toteemi: Kalle Päätalon Iijoki-sarjan vastaanotto ja vaikutus (2013) ja Eero Marttisen Mestarin eväät (1994), Hannes Sihvon artikkeli »Kalle Päätalon toisenlainen sota» Tero Liukkosen toimittamassa teoksessa Päätalon juurella (1999) sekä Hannu Niklanderin artikkeli »Kaksi talvisodasta myöhästynyttä» (Parnasso 1991/8). Kirjeenvaihdon kautta hän tutustui tulevaan vaimoonsakin. Vaikka teoksen kertojaminänä ja päähenkilönä on Matti Lieko, kertoo se tosiasiassa Päätalon omasta elämästä Siiranmäen vankisiirtola-linnoitustyömaan muonittajana ja varusmestarina. Siviiliin Tampereen Messukylään vaimonsa luo hän pääsi lopullisesti joulukuussa 1944. Sodan ja sen seuraukset omakohtaisesti kokeneita lottia ei häirinnyt sotilaiden karkea kielenkäyttö, koska se koettiin todenmukaiseksi. Kuvauksissa on mukana runsaasti komiikkaa, ironiaa ja liioitteluakin. Ville Repo (Uusi Suomi 15.7.1990) on verrannut Päätaloa silminnäkijään, joka on ollut todistamassa historiallista tapahtumasarjaa ja kirjannut näkemänsä ja kokemansa aikakirjoihin. Mutta sotaan kuuluu myös elämä linjojen takana. Syksyllä 1944 Päätalo komennettiin kotiutettavaksi Lahden Hennalaan. PÄÄTALON LOTTAKUVAUS VETOSI JA PUHUTTI Hannu Niklanderin mukaan suomalaisen sotakuvauksen lähes kohtalonkysymys on ollut lottiin suhtautuminen (Kanava 16/1988). Molemmat edellytykset täyttyivät Iijoki-sarjassa, myös sota-aikaa käsittelevissä osissa. 44 Kulttuurivihkot 6 | 2014 44 Kulttuurivihkot 2–3 | 2013 draamaa nostattavat yhteenotot vankien kesken ja kanssa sekä luvaton keinottelu parempien varusteiden ja isompien ruoka-annosten saamiseksi luurankomaisen laihoille ja rääsyisille vangeille. Niidenkin osalta Päätalon elämä heijastaa Suomen kansan vaiheita ja historiaa. Lukijakirjeiden mukaan sarjan lottakuvaukset tarjosivat itse lottana sotasairaaloissa toimineille mahdollisuuden nostalgiseen muisteluun. Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1954) teki Päätaloon ilmestyessään lähtemättömän vaikutuksen. Päätalo kuvasi rehellisesti myös sota-ajan ikäviä puolia. Lukijoiden mielestä Päätalo antoi sodan itse kokeneena asiallisen kuvan lotista ja heidän työstään. Siiranmäessä ollessaan Päätalo sulkeutui vapaa-aikoinaan »täikabinettiin» ja alkoi opetella tosissaan kirjoittamaan kertomuksia ja tarjota niitä lehtiinkin. Toisaalta myönnettiin, ettei Päätalon käyttämä kerrontatapa minä-kertojineen antanut sellaiseen edes mahdollisuutta. Rajala nosti Päätalon »rivimiehen todistuksen» Olavi Paavolaisen Synkän yksinpuhelun, Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ja Alpo Ruuthin Korpraali Julinin rinnalle. Sen katsottiin tarjoavan lukuisille sodassa vähemmän kunniakkaassa »töpinässä» palvelleille miehille terapeuttisen samastumismallin. . Päätalon täydellinen perspektiivittömyys sopi poliittisesti vaikean ajan kuvaamiseen. Nuorempien ikäluokkien vakiintuessa 1980-luvulla sarjan lukijoiksi sen lähihistoriallisuutta arvotettiin lukijakirjeiden perusteella edellisvuosikymmentä monipuolisemmista näkökulmista. Päätalon näkökulma on rivimiehen ja rivimies ei kyseenalaista eikä kritisoi saamiaan käskyjä. Ideologisen näkökulman puuttuminen sotakuvauksissa koettiin monissa kritiikeissä puutteena; Päätalolta kaivattiin poliittisia kannanottoja. Varsinkin Päätalon kanssa samaan sukupolveen kuuluvat kriitikot arvottivat sitä, koska se oli uutta ja erilaista. Harvalla kirjailijalla oli edes mahdollisuus samanlaiseen perspektiiviin henkilökohtaisen kokemuksen nojalla. Kieli on ronskia ja kaunistelematonta. Lukukokemus vapautti hänet kielellisesti: ruma sana voidaan sanoa niin kuin se on, ja jos härskejä juttuja kerrotaan ja tehdään tosi elämässä, ne voidaan siirtää sellaisenaan myös kirjan sivuille. Tavallisen kokemattoman ja kouluttamattoman nuoren miehen, kuten Päätalon, oli vaikea suhteuttaa sotapropagandaa käsityksiinsä oikeasta ja väärästä. Päätalon varsinainen sota jäi siis lyhyeksi. Hänen näkökulmansa sotaan on toinen kuin useimpien muiden sotakirjailijoiden. Esimerkiksi Päätalon sota-aikaa käsittelevien hyvinkin tarkkojen tapahtumaja henkilökohtaisten tunnetilojen kuvausten avulla voitiin hahmottaa muun muassa oman sodassa kuolleen isän sotakokemuksia. Lotat herättivät eroottisia haluja siinä kuin muutkin naiset. PÄÄTALO JA SOTA PÄÄTALOLLE OMINAISTA ON TIETTYÄ KARSKIUTTA JA ITSEIRONIAA SISÄLTÄVÄ HUUMORI.. Hänen kirjeitään kehuttiin. Perusteelliset kuvaukset siviilien vaikeuksista evakkomatkoineen sekä potilasja toipilaselämästä eri sotasairaaloissa ja kotilomilla puhuttelivat myös naislukijoita. Joitain julkaistiinkin. Huoltoportaan miehen perspektiivin voi tulkita jopa olevan piirun verran alempi kuin Linnan Tuntemattomassa sotilaassa oleva rivimiehen näkökulma. Jo sotaväkiaikana alkanut ja paisumistaan paisunut laaja kirjeenvaihto kotirintaman naisten kanssa antoi hänelle paitsi »kirjepioneerin» korkonimen, myös hyvää harjoitusta tulevaa kirjailijanammattia ajatellen. Jotta tällainen aikalaisen todistus kiinnostaisi ja sillä olisi myös historiallista arvoa, sen on täytettävä kaksi perusedellytystä: kirjoittajalla pitää olla kertojan lahja ja elävöittämiskyky ja kuvattavan jakson tulee olla historiallisesti merkittävä. Esimerkiksi Panu Rajalan mukaan Päätalo pysytteli sota-aikaa käsitellessään tiukasti kuvaamansa ajan tasalla, sen mielialoissa. Päätalo kuvaa sairaalalottia lämmöllä, mutta ei kuitenkaan sen ihannoivammin tai kunnioittavammin kuin sairaanhoitajia tai ihmisiä yleensä. Sivuja Iijoki-sarjan sota-aikaan kuuluvissa teoksissa on yhteensä tasan 4 000 ja lisäksi Nälkämäen 557 sivua. Talousaliupseeria höynäytetään ja petetään, mutta myös tuetaan ja kiitetään. Kriitikoita kiinnosti muun muassa se, otettiinko teoksissa kantaa jatkosodan oikeutukseen ja suhteutettiinko Suomen tilannetta Euroopan tilanteeseen ja laajemminkin. Teokset vilisevät puheja murretavaltaan toinen toistaan värikkäämpiä tyyppejä. Vankien joukossa on tyyppejä joka lähtöön: hyviä ja pahoja
Buchenwaldissa heitä murskattiin kivenlohkareilla, hukutettiin lantaan, ruoskittiin, pidettiin nälässä, kuohittiin ja silvottiin. Taide uuden sivistyksen kivijalkana. Mutta ei siinä kaikki: »Kaikkien tatuoitujen vankien käskettiin ilmoittautua sairastuvalla. 45 Kulttuurivihkot 6 | 2014 NATSITAIDE kuN PuhutaaN natsikauden kulttuurista, puhutaan kulttuurista pitkälti vallankäytön välineenä. Vangeilla tehtiin kokeita ikään kuin he olisivat olleet ihmismarsuja. Tämä toimikoon kriittisenä esimerkkinä filosofian tohtori Jyri Vuoriselle – sen tarkoituksena ei ole lukijan myötätunnon herättäminen menneisyyden mielettömyyksiä kohtaan. Arjalaisen estetiikan Natsitaiteen julmuudet todistavat, ettei estetiikkaa ole mahdollista erottaa ideologisesta yhteydestään. Saman voisi sanoa liittyvän myös estetiikkaan. Syytä ei tiennytaluksi kukaan, mutta arvoitus selvisi pian. Väitöskirjassaan Esteettinen taidemääritelmä (1995) Vuorinen tarkastelee estetiikkaa filosofian haarana. Valmiit tuotteet annettiin komendantin puolisolle, Ilse Kochille, joka valmistutti niistä lampunvarjostimia, kirjankansia ja hansikkaita.» Taide-esineitä valmistuttavan Ilse Kochin tapausta on vaikea tarkastella tai ymmärtää ilman taustatietoja. Ruumiit luovutettiin patologiselle osastolle, joka nylki ja preparoi ihon. Ne, joilla oli ihossaan tatueeraajan taiteen koristeellisimpia luomuksia, surmattiin ruiskeella, jonka antoi kapo nimeltä Karl Beigs. Teksti Kari Saviniemi Ilse Kochin keskitysleirivankien tatuointikokoelma. Monilla natsijohtajilla oli läheinen suhde taiteeseen, mutta heidän taiteelliset saavutuksensa jäivät vaatimattomiksi. Weimarista kuuden peninkulman päähän metsäiselle kukkulalle, lähelle kulttuurin ja vapauden pyhäkköjä, vuonna 1937 perustettu keskitysleiri Buchenwaldiin tarjosi lähes kahdeksan vuoden ajan päivittäin barbaarisuuden ja raakuuden teatteria
Näistä haaveista Hitler ei luopunut koskaan. Ja silloin on tarkasteltava sitä, mikä on mahdollistanut sellaisen asetelman, että toinen ihminen on objekti, tuleva nahkaesine, toinen tämän esineen tekijä. Näin kuvaili asiaa kirjailija Hans Friedrich Blunk, Kolmannen valtakunnan kirjallisen kamarin puheenjohtaja, kun natsi-Saksa juhli Saksalaisen taiteen päivää Münchenissä 1939. Hän salasi epäonnistumisensa eikä palannut kotikaupunkiinsa Linziin, vaan jäi Wieniin. Estetik och politik hos Tredje riket (1999), jota jostakin syystä ei ole suomennettu. Rienzi, suuri kansanpuhuja, nousee kapinaan Rooman yläluokkaa vastaan. Kritiikki ja diskurssi on muuten mahdotonta. Viisainta olisi ehkä ajatella, että Kochin taide-esineet toimivat koko kulttuurin pienoismallina. Wagnerin poliittiset kirjoitukset olivat Hitlerin mielilukemista jo Linzissä. Peter Cohenin televisiodokumentti Tuomiopäivän arkkitehtuuri vastaa kysymykseen näkökulmasta, jonka mukaan rationalismin vastaisesta oppositiosta syntynyt kansallissosialistinen hallitus »tuntee kansan sisimmän kaipauksen, ja taivaita syleilevät unelmat, joille vain taiteilija kykenee antamaan muodon». Joseph Goebbels oli julkaissut romaanin ja kirjoittanut näytelmiä ja runoja. Linzin kaupungintetterissa he näkivät Wagnerin Rienzin. Poliittisessa työssä Hitlerin taiteelliset taipumukset pääsivät käyttöön Cohenin mukaan. Natsien joukkokohtaukset olivat jättimäisiä »taidetapahtumia», joiden lavastaja, ohjaaja ja pääesiintyjä Hitler oli. Se oli hänelle kova isku. Antiikin esikuvien mukaan hän huudattaa itsensä kansantribuuniksi. Ystävänsä August Kubizekin kanssa hän sepitti oopperaa Richard Wagnerin hylkäämän aiheen pohjalta. »Tämä hallitus, jonka jäsenistä yli puolet on aikoinaan halunnut omistautua taidealalle, ymmärtää kyllä taiteilijan merkityksen välittäjänä», Blunk sanoi. Hän linnoittautuu taistellen Rooman Capitoliumille, joka liekehtien sortuu hänen päälleen. Wagnerilla olikin erikoisasema Hitlerin ajatusmaailmassa. Alusta lähtien natsipuolueeseen liittyi huomattavan monta epäonnistunutta taiteilijaa. »Sen joka haluaa ymmärtää kansallissosialismia, täytyy tuntea Wagner», Hitler sanoi kerran. Tuntuisi moraalittomalta tarkastella Ilse Kochin koriste-esineitä puhtaina esteettisinä objekteina, joita tatuoinneista kiinnostunut taiteilija valmistaa nahkasta lampun valossa työpöytänsä ääressä. 46 Kulttuurivihkot 6 | 2014 NATSITAIDE tarkastelussa on otettava huomioon laajemmat puitteet. Hän haluaa kääntää ajan puolitoistatuhatta vuotta takaperin ja palauttaa Roomaan antiikinajan tasavallan. Näin kehittyi myös yksi natsi-ideologian peruspilareista: myytti saksalaisesta kansanruumiista. Hän kuljeskeli kaduilla, kävi oopperassa ja maalaili. Wagnerilta oli peräisin käsitys taiteesta uuden sivistyksen perustana ja kansan riveistä nousseesta taiteilijaruhtinaasta, joka yhdistäisi elämän ja taiteen ja raivaisi tien uudelle valtiolle. Tämä myytti joukoista, kansasta yhtenä ruumiina, jolla on yksi ainoa verenkierto, oli pian tärkeimpiä aineksia kansallissosialistien rodunjalostusaatteissa. Tuollainen olisi irvokas idylli. Wagnerissa Hitler uskoi näkevänsä ihanteensa: luovan taiteilijan ja poliitikon samassa persoonassa. Turhaan Ingemar Karlsson ja Arne Ruth eivät ole nimittäneet natsivaltakuntaa »yhteiskunnaksi teatterina» tutkiessaan Kolmannen valtakunnan estetiikkaa ja politiikkaa teoksessaan Samhället som teater. Vangeilla tehtiin kokeita ikään kuin he olisivat olleet ihmismarsuja. Kolme vuotta aiemmin Hitlerillä ja Kubizekilla oli ollut käänteentekevä oopperaelämys. Natsirekvisiittaa luotaessa Hitler puuttui kaikkeen univormuista lippuihin ja standaareihin. He leimasivat myöhemmin koko natsi-Saksan johtoa. Liikuttuneena hän esitti Kubizekille suunnitelmiaan omasta ja kansansa tulevaisuudesta. . Se oli Kolmannen valtakunnan viimeinen suuri taidetapahtuma kuusi viikkoa ennen toisen maailmansodan syttymistä. Siihen Hitler sai purkaa taiteellista kunnianhimoaan. Monet Hitlerin ympärilleen keräämistä miehistä olivat tosissaan yrittäneet taiteilijoiksi. Nimenomaan näyttämö kiehtoi Hitleriä: mahdollisuudet luoda illuusioita, pako todellisuudesta. Oopperan tapahtumapaikka on keskiajan Rooma. Adolf Hitler itse oli epäonnistunut taidemaalari, joka haaveili arkkitehdin ammatista. Alfred Rosenberg, puolueideologi, oli harrastanut maalausta ja hänellä oli myös kirjallista kunnianhimoa. Hän haaveksi omista mahtavista oopperoista, jotka jättäisivät Wagnerinkin varjoonsa. Omakätisin luonnoksin ja ohjein hän vaikutti natsiliikkeen ulkoiseen kuvaan ja esteettiseen propagandaimagoon. Baldur von Schirach, Hitler-Jugendin johtaja, oli monien mielestä Kolmannen valtakunnan tärkein runoilija. Myöhemmin hän sanoi: »Siitä hetkestä se alkoi.» Tämä oopperaelämys vahvisti Hitlerin kolmea päähänpinttymää, joiden otteesta hän ei koskaan päässyt: kotikaupunki Linz, antiikin aika ja Wagner. Hän sanoi olevansa taiteilija, ei poliitikko, ja vetäytyvänsä syrjään heti sodan päätyttyä omistautuakseen taiteelle. Cohenin mukaan väite ei ollut aivan perusteeton. Alusta lähtien natsipuolueeseen liittyi huomattavan monta epäonnistunutta taiteilijaa.. Wagnerin ajatuksista, hänen antisemitismistään, pohjoisen perinnön ihailusta, puhtaan veren myytistä rakentui Hitlerin maailmankuva. TAITEILIJANATSIT Kuinka taidetta voitiin pitää uuden sivistyksen kivijalkana natsivaltakunnassa. LINZ, ANTIIKKI JA WAGNER 18-vuotias Hitler hylättiin Wienin taideakatemian pääsykokeissa. Rienzi satutti Hitleriä suoraan sydämeen. Mutta Rienzi joutuu salaliiton uhriksi
47 Kulttuurivihkot 6 | 2014 INTERNATIONAALI Internationaali oli työtätekevien oma liike 150 vuotta sitten eri maiden työläiset yhdistivät voimiaan. Teksti Vesa Oittinen Kuvitus Lari Mörö. Tuolloin perustetun Internationaalin suurimpana saavutuksena oli osoittaa luokkasolidaarisuuden ja kansainvälisen yhteistoiminnan ratkaiseva merkitys, sanoo aihetta käsittelevän tuoreen kirjan toimittanut Marx-tutkija Marcello Musto
Toimittamasi kirja koostuu dokumenteista, julkilausumista ja päätöslausumista, jotka on laadittu kollektiivisesti ja julkaistu koko Internationaalin tai eri työväenjärjestöjen nimissä. Kuten kirjaan laatimassani johdannossa korostan, Internationaalin pääneuvoston poliittisena sieluna oli aina Marx: hän luonnosteli kaikki sen tärkeimmät päätökset ja valmisteli kaikki sen kongressiraportit. Marx oli se, joka antoi Internationaalille selkeän tarkoitusperän, ja Marx myös oli se, joka sai aikaan ei-poissulkevan, mutta kuitenkin lujasti luokkapohjaisen poliittisen ohjelman, joka antoi sille kaiken lahkolaisuuden ylittävän joukkoluonteen. Silti Internationaali »Työtätekevien luokkien vapautumisen täytyy olla työtätekevien luokkien itsensä saavutus.». Myöhemmät fantasiat ovat esittäneet Marxin Internationaalin perustajana, mutta hän ei ollut edes St. Suomalaisessa mediassa ei merkkipäivään ole kiinnitetty juurikaan huomiota, ei edes vasemmistolehdissä. Hiljaisuus sen tiimoilta lienee taas yksi osoitus tämän päivän vasemmiston heikkoudesta – edes omaan perintöön ei jakseta tarttua siitä oppimisen ja uusien virikkeiden saamisen tarkoituksessa. Yhteyden ylläpito kävi ajoittain uuvuttavaksi, etenkin kun Marxin antikapitalismi ei ollut vallitsevana poliittisena asennoitumisena järjestössä (vuoteen 1868 saakka – taaskin vastoin myyttiä, joka on ympäröinyt Internationaalia vuosikymmenien ajan – sen enemmistö oli hyvin maltillista). Monet ovat työläisten kollektiivisesti laatimia tekstejä. Hän kytki taloudellisen ja poliittisen taistelun tiiviisti toisiinsa ja nosti kansainvälisen ajattelun ja kansainvälisen toiminnan peruuttamattomiksi valinnoiksi. Totta. Musto on käynyt Suomessa vuonna 2009, jolloin Karl Marx -seura järjesti Helsingissä kaksipäiväisen seminaarin Marxin ja Engelsin teosten uuden kriittisen laitoksen (MEGA) tiimoilta. Tätä pointtia emme saa unohtaa! Mutta, kuten sanoin, Marx esitti vähäistä osaa vain Internationaalin perustamisen yhteydessä, ei suinkaan mitä tulee järjestön koko elämänkaareen. 48 Kulttuurivihkot 6 | 2014 INTERNATIONAALI eNsimmäiNeN iNterNatioNaali perustettiin Lontoossa syyskuussa 1864, siis 150 vuotta sitten. Hänen poliittinen lahjakkuutensa mahdollisti ensi silmäykseltä sovittamattomien yhteensovittelun ja takasi sen, että Internationaali ei seurannut monien aikaisempien työväenjärjestöjen nopeaa tietä unohdukseen. Mutta nyt olet julkaissut Internationaalin 150-vuotispäivän johdosta teoksen, jossa Marx näyttää vain piipahtavan tai ainakin olevan selvästi sivuosassa. Siinä tilaisuudessa hän oli »mukana mykkänä hahmona puhemiehistössä», kuten hän raportoi kirjeessään ystävälleen Engelsille.1 Internationaali oli paljon enemmän kuin jonkun tietyn yksilön »luomus» – siinäkin tapauksessa että tuo yksilö olisi ollut Karl Marx. Internationaali ei siis ollutkaan »Marxin luomus», kuten usein väitetään. Marcello Musto: Aivan, vastoin taas yhtä marxismi-leninismin myyttiä, Kansainvälinen työväenyhdistys (International Working Men’s Association, siis Internationaali) ei ollut »Marxin luomus». Ja se oli liike, jonka perussääntö (mikä erotti sen aiemmista järjestöistä) kuului: »työtätekevien luokkien vapautumisen täytyy olla työtätekevien luokkien itsensä saavutus». Hän oli »mies paikallaan», kuten pääneuvoston saksalainen jäsen Johann Georg Eccarius muotoili. Marcello Musto suostui ystävällisesti antamaan Kulttuurivihkoille haastattelun uuden kirjansa johdosta ja selostamaan sen sisältöä myös suomalaisille lukijoille. EI MIKÄÄN YHDEN MIEHEN LUOMUS Vesa Oittinen: Marcello, sinut tunnetaan Marx-tutkijana. Oli pääasiassa Marxin ansiota, että Internationaali onnistui toteuttamaan tehtäväänsä luoda poliittinen synteesi ja yhdistää eri kansalliset kontekstit yhteisen taistelun projektiksi. Näissä perustavissa teksteissä, samoin kuin monissa niiden jälkeen tulevissa, Marx nojautui Internationaalin eri tahojen parhaimpiin ajatuksiin samalla kun hän eliminoi ahtaan ammattikuntalaiset tai lahkolaiset äänenpainot. Martin’s Hallin kokouksessa piili, ja teki lujasti työtä sen eteen, että uusi järjestö toteuttaisi tehtävänsä menestyksellisesti. Onneksi Internationaalia on muistettu muualla maailmalla. Se oli laaja yhteiskunnallinen ja poliittinen liike työtätekevien luokkien emansipaation puolesta. Italialaissyntyinen, nykyisin Torontossa Yorkin yliopistossa vaikuttava Marx-tutkija Marcello Musto on toimittanut juuri ilmestyneen kirjan The Workers Unite! The International 150 Years Later (Bloomsbury Academic, 336 sivua). Ensimmäisen Internationaalin historia on taas tullut erityisen ajankohtaiseksi nykyisellä globalisaation kaudella, joka monien tutkijoiden mielestä on yllättävästikin samanluonteinen kuin 1800-luvun lopulla vallinnut muutaman vuiosikymmenen pituinen kiihkeän kansainvälistymisen trendi. Marx oivalsi välittömästi ne mahdollisuudet, joita sittemmin kuuluisaksi tulleessa St. Martin’s hallissa Lontoossa 28. Teokseen on koottu 80 dokumenttia, päätösja julkilausumaa Kansainvälisen Työväenjärjestön – se on Internationaalin virallinen nimitys – toistakymmentä vuotta jatkuneen olemassaolon ajalta. Haluan tehdä tämän asian selväksi. Hänen tässä seminaarissa pitämänsä alustus on julkaistu seminaarin pohjalta toimitetussa kirjassa MEGA-Marx (Vastapaino 2011). Hänen nimeensä liittyneen maineen ansiosta – tosin nytkin vain rajoittuneissa piireissä (Marxin jumalointi on jotain, joka syntyi vasta vuosikymmeniä myöhemmin) – hänet otettiin 34 jäsenestä koostuvaan pysyvään komiteaan. Vajaa puolet on peräisin Marxin ja Engelsin tai molempien yhdessä kynästä, mutta nekin perustuvat Internationaalin pääneuvostossa käydyille keskusteluille. JOUKKOLIIKKEET RATKAISEVASSA ROOLISSA Näin erilaisista aineksista koostuvan järjestön ykseyden vaalimisen on täytynyt olla varsin hankalaa. Siinä Marx saavutti pian riittävästi luottamusta, jotta hänen tehtäväkseen annettiin laatia Internationaalin perustamismanifesti ja sen väliaikaiset säännöt. syyskuuta 1864 pidetyn perustavan kokouksen järjestäjien joukossa. Alkuperäisdokumenttien äärelle johdattava kirja on kiehtovaa luettavaa osoittaessaan, millaisia olivat työväen omaehtoisen kansainvälisen organisoitumisen ensi askeleet ja millaisia oppimisprosesseja tässä yhteydessä käytiin läpi. Sen takaaminen, että tuohon aikaan eri olemassa olevat ideologiset tendenssit ja poliittiset virtaukset onnistuisivat pysymään saman järjestön puitteissa ja kokoontumaan ohjelman ympärille, joka oli varsin kaukana itse kunkin suuntauksen lähtökohdista, oli Marxin suursaavutus
Gramscin »kollektiivisen intellektuellin» käsite liittyy tiiviisti 20. Olisi kuitenkin kovin idealistista historiankirjoitusta väittää, että Internationaalin kriisi johtui Marxin ja Bakuninin kiistasta. Päinvastoin, juuri tämä kanta tekee myös enemmän oikeutta Marxin älylle. Muutama esimerkki. Voidaanko siis sanoa, että Internationaali oli »kollektiivinen intellektuelli» siinä mielessä kuin mitä Gramsci myöhemmin puhui. Internationaalia ei tule nähdä erilaisten keskenään taistelevien lahkolaisten ryhmittymien aritmeettisena summana, ryhmittymien, joista itse kukin yrittäisi tyrkyttää ajatuksiaan koko järjestölle (joskin tätä pääsi välillä tapahtumaan, kuten kongressien historiasta näkyy). MARXIN JA INTERNATIONAALIN HEDELMÄLLINEN VUOROVAIKUTUS Marxilla siis oli kuin olikin oma vahva vaikutuksensa Internationaaliin. Jotkut keskeiset jäsenjärjestöt (enemmistö ranskalaisista ja Saksan sosialidemokraattisen puolueen perustajat) vastustivat alkuaikoina lakon käyttämistä taistelukeinona. Niiden miesten ja naisten panos, jotka konkreettisesti pysäyttivät kapitalistisen tuotannon puolustaakseen oikeuksiaan ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, muutti voimatasapainoa Internationaalissa ja, mikä on vielä tärkeämpää, yhteiskunnassa kokonaisuutena. Marxhan laati näihin samoihin aikoihin Pääomaa, jonka ensimmäinen nide ilmestyi 1867. Tämä on minun kantani. Selvyyden vuoksi täytyy silti todeta, että tämä linkki oli usein heikko, tuon ajan työläisten epävakaan ja häilyvän järjestäytymisen vuoksi. Ortodoksinen neuvostoaikainen näkemys, jonka mukaan Marx toimi Internationaalissa soveltaen mekaanisesti historian silloiseen vaiheeseen tutkijankammiossaan jo valmiiksi takomaansa poliittista teoriaa, on siis täysin todellisuuden vastainen. Epäonnistuiko se siis. Pikemminkin on niin, että ympäröivän maailman muutokset tekivät Internationaalista vähemmän tarpeellisen. Vastaavanlaisena esimerkkinä voisi viitata työväenliikkeen poliittiseen osallistumiseen. Ennen kaikkea hän sai aihetta kapitalismikritiikkinsä terävoittämiseen luonnostelemalla kommunistisen yhteiskunnan yleiset ääriviivat. Monet Internationaalin suuntauksista vastustivat sitä. Mielestäni voimme sanoa, että Internationaalilla oli hyvin myönteinen vaikutus Marxiin, ei vain Marxilla Internationaaliin. USEITA ONNISTUMISIA Ensimmäinen Internationaali oli kuitenkin olemassa vain suhteellisen lyhyen ajan, vuodesta 1864 vuoteen 1877. Työväenliikkeen järjestöjen kasvu ja muuntuminen, kansallisvaltioiden voimistuminen Italian ja Saksan yhdistymisen seurauksena, Internationaalin laajeneminen Espanjan ja Italian kaltaisiin maihin (joissa taloudelliset ja yhteiskunnalliset olot olivat hyvin toisenlaisia kuin Englannissa ja Ranskassa), Pariisin kommuunia seuranneet vainot – kaikki nämä tekijät yhdessä johtivat siihen, että vanhanmallinen Internationaali ei enää soveltunut uuteen aikaan.. Näistä kahdesta esimerkistä näkyy, että Internationaalin tärkeät poliittiset käänteet toteutuivat pikemminkin työläisten konkreettisten joukkoliikkeiden pohjalta kuin eri suuntausten välillä käytyjen puhtaasti ideologisten taistelujen seurauksena. Mutta vuoden 1866 loppupuolelta alkaen lakot yleistyivät monissa Euroopan maissa. On selvää, että Marx myötävaikutti tähän merkittävään askeleeseen, mutta oli Pariisin kommuunin ansiota, että ensin Internationaali ja sitten muukin työväenliike tajusivat, että niiden tulisi luoda pysyviä ja hyvin organisoituja poliittisen järjestäytymisen muotoja voidakseen paremmin taistella kapitalismia vastaan. Työläisten kamppailu esitti suurta osaa Internationaalin poliittisen ohjelman määrittelyssä, mikä oli perusedellytys sen sisäisen tasapainon säilyttämiselle. Perusteluna esitettiin, että työläisten tulisi taistella vain sosiaalisten ja taloudellisten parannusten puolesta eikä toimia poliittisella areenalla. Entä miten hänen käytännön toimintansa järjestössä ja työläisten parissa mielestäsi vaikutti hänen teoreettiseen työhönsä. Vallitseva näkemys on, että se hajosi, koska sen eri suuntausten ja eri kansallisuuksien välillä esiintyi ratkaisemattomia ristiriitoja. En näe mitään ristiriitaa siinä, että Internationaalia pidetään sinä mikä se on (suurena järjestönä jonka jäsenistö nousi enimmillään 150 000:een) ja annetaan Marxille mikä hänelle kuuluu. Voimme ilman muuta käyttää tätä ilmaisua. Mutta Internationaali on erinomainen esimerkki siitä siteestä ja poliittisesta yhteydestä, joka vallitsee joukkojen ja johtavien jäsenten (tässä tapauksessa Pääneuvoston) välillä, tai, käyttääksemme Gramscin omaa ilmaisua, esimerkki »aktiivisesta ja tietoisesta yhteisestä osallistumisesta», compartecipazione attiva e consapevole. Internationaalin loppua epäilemättä nopeuttivat poliittiset konfliktit ja myös jotkin sen johtajien väliset henkilökohtaiset kiistat. Marxin perustavan panoksen ohella, joka muutti järjestön aluksi maltillisen poliittisen strategian johdonmukaisen antikapitalistiseksi toimintamalliksi, Internationaali myös heijasteli oman aikansa työväenliikettä. vuosisadan poliittiseen puolueeseen. Vuosien 1864 ja 1872 välillä, jolloin Marx oli tiiviisti mukana työläisten kamppailuissa, hän sai virikkeitä ajatustensa kehittämiseen ja usein niiden tarkistamiseen, vanhojen itsestäänselvyyksien kyseenalaistamiseen ja uusien kysymysten esittämiseen. Niiden leviäminen ja niiden avulla saadut työläisille myönteiset tulokset vakuuttivat kaikki Internationaalin eri virtaukset siitä tosiasiasta, että lakot ovat perustava taisteluväline. 49 Kulttuurivihkot 6 | 2014 INTERNATIONAALI on ensi sijassa tuon ajan työläisten toimintaa, ei minkään filosofin luomus
Taistelussaan Lassallen kannattajia vastaan Liebknecht yritti käyttää valttikorttina oman puolueensa läheisyyttä Marxin kantoihin, mutta Saksan sosialidemokraattisen työväenpuolueen kytkentä Internationaaliin oli silti enemmän muodollinen (»puhtaan platoninen», kuten Engels totesi) kuin tosiasiallinen, ja sekä aineellinen että ideologinen panostus Internationaaliin oli minimaalista. Saksan yleinen työväenyhdistys – historian ensimmäinen työväenpuolue, joka perustettiin 1863 ja jota johti Lassallen oppilas Johann Baptist von Schweitzer – ei koskaan liittynyt Internationaaliin. Se pyrki ylläpitämään varsin kyseenalaista vuoropuhelua Otto von Bismarckin kanssa eikä osoittanut alkuvuosinaan juurikaan kiinnostusta Internationaalia kohtaan. Mutta ei siinä ole mitään outoa. Internationaali auttoi työläisiä tajuamaan, ettei työn vapautumiseen päästä yhdessä maassa, vaan että se on yleismaailmallinen hanke. Toinen mielessä pidettävä seikka on minusta se, että huolimatta kaikista vaikeuksista, jotka liittyivät kansallisuuksien, kielien ja poliittisten kulttuurien eroihin, Internationaali onnistui luomaan yhtenäisyyttä ja yhteistoimintaa monien järjestöjen ja spontaanien taisteluiden kanssa. Sen suurimpana saavutuksena oli osoittaa luokkasolidaarisuuden ja kansainvälisen yhteistoiminnan ratkaiseva merkitys. Tuo on anarkistista propagandaa. On väitetty, että Marx ja Engels yrittivät pakkosyöttää Internationaalille autoritaarisia ideoita, jotka koskivat sen organisaatiota. Mielestäni Internationaalin vallankumouksellinen sanoma osoittautui erinomaisen hedelmälliseksi; se tuotti ajan mittaan paljon suurempia tuloksia kuin mihin se ehti olemassaolonsa aikana – tämän takia sen tosiasiallisen elinajan lyhyys ei ole niin tärkeää. Marx, Engels samoin kuin monet muut Internationaalin johtohahmoista (mukaan lukien, tietysti, Bakunin) yrittivät tehdä ideoistaan vallitsevia. Pariisin kommuunin jälkeen, esimerkiksi, Marx halusi luoda kestäviä ja hyvin »Marx sai työläisten kamppailuissa virikkeitä ajatustensa kehittämiseen ja usein niiden tarkistamiseen.». Saksalaiset sosialistit olivat saaneet runsaasti vaikutteita Ferdinand Lassallelta, kun taas Internationaalissa lassallelaisuutta ei juuri näy esiintyneen. Kuvio muuttui jossain määrin vuoden 1868 jälkeen, kun Internationaalin maine ja saavutukset Euroopassa kasvoivat. Mutta siitä roolista, jota Saksan sosialidemokraatit esittivät (tai ehkä on parempi sanoa: eivät esittäneet) Internationaalissa, voidaan todeta paljon muutakin. Se myös levitti työläisten joukkoon tietoisuuden siitä, että heidän on saavutettava päämäärä itse, oman järjestäytymisensä avulla, sen sijaan että he delegoisivat tehtävän jollekin toiselle; edelleen – ja tässä Marxin teoreettinen panos oli keskeinen – että oli olennaista ylittää itse kapitalistisen järjestelmän rajat, sillä pelkät parannukset sen puitteissa, vaikka niiden tavoittelu toki on välttämätöntä, eivät poistaisi riistoa ja sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta. Entä Bakunin. Nyt molemmat kilpailevat työväenpuolueet yrittivät esiintyä sen saksalaisena haarana. Puolueen perustamista seuranneena vuonna siihen liittyi yli 10 000 jäsentä, mutta vain muutama sata näistä liittyivät yksilöinä myös Internationaaliin, vaikka Preussin lainsäädäntö olisi sallinut tämän. Saksalaisten heikko internationalismi painoi vaakakupissa enemmän kuin juridiset tekijät, ja tilanne huononi edelleen 1870-luvun jälkipuoliskolla, kun liike uppoutui entistä enemmän sisäisiin asioihinsa. Huolimatta siitä, että Saksassa toimi kaksi työväenliikkeen poliittista järjestöä, maassa ei oltu kovinkaan innostuneita Internationaalista ja vain harvat hakivat jäsenyyttä. 50 Kulttuurivihkot 6 | 2014 INTERNATIONAALI Kuitenkaan, vastatakseni kysymyksesi alkuosaan, Internationaali ei päätynyt epäonnistumiseen. Sinä kuitenkin vaikutat arvioivan Bakuninin roolia myönteisemmin kuin mitä marxilais-leniniläisessä historiankirjoituksessa oli tapana. Jos Internationaalissa esiintyi autoritaarista kulttuuria, niin se oli Bakuninin edustamaa. Internationaalin kolmena ensimmäisenä olemassaolovuonna saksalaiset työväenliikkeen aktiivit eivät kiinnittäneet sen olemassaoloon huomiota, koska pelkäsivät viranomaisten taholta koituvaa vainoa. Tämä puolue suhtautui vihamielisesti trade-unionismiin ja mielsi poliittisen toiminnan tiukasti kansallisuusvaltion puitteisiin rajautuvana toimintana. Päinvastoin: vaikka se oli olemassa vain muutaman vuoden ajan, sen toiminnan ansiosta työläiset kuitenkin kykenivät 1) saavuttamaan selkeämmän käsityksen kapitalistisen tuotantotavan mekanismeista, 2) tulemaan tietoisemmiksi omasta voimastaan, ja 3) kehittämään uusia ja pidemmälle vietyjä oikeuksiensa ja etujensa puolesta käytävän taistelun muotoja. SAKSALAISTEN INTERNATIONALISMI OLI HEIKKOA Laatiessaan Gothan ohjelman arvosteluaan Marx viittasi Internationaalin kokemukseen ja saattoi todeta, että Saksan sosialidemokraattien ohjelma oli joissain suhteissa askel taaksepäin verrattuna Internationaalin jo saavuttamaan tasoon. Loppuvaiheessa Internationaalin ohjelma oli johdonmukaisen antikapitalistinen, kun taas vuonna 1875 hyväksytty Gothan ohjelma oli sekava keitos Lassallen ajatuksia ja Wilhelm Liebknechtin rajoittunutta marxismia. Tämä on totta. Sama kiinnostuksen puute oli ominaista Wilhelm Liebknechtille, joka johti sittemmin yhdistynyttä Saksan sosialidemokraattista työväenpuoluetta, vaikka Liebknecht muuten oli poliittisesti lähellä Marxia
Tuloksena on ollut, että työ, joka 20. 148 2 Mutualistit olivat lähinnä Proudhonin kannattajia, jotka vaativat, että työntekijän tulisi saada työnsä tuotteesta »täysi korvaus». 1 Marxin kirje Engelsille 4. Siinä missä mutualistit, joilla oli paljon painoarvoa Internationaalin varhaisvuosina, olivat pidättyneet kaikesta poliittisesta toiminnasta, autonomistit taas taistelivat »yhteiskunnallisen vallankumouksen politiikan, porvarillisen politiikan ja valtion tuhoamisen» puolesta. Kuva: Riitta Suominen.. Itse asiassa vielä vähän aikaa sitten monet kirjoittajat esittivät teesin, että näköpiirissä olisi »työn loppuminen». Ei saa unohtaa, että he kuuluivat Internationaalin vallankumouksellisten osatekijöiden joukkoon ja että he esittivät kiinnostavaa kritiikkiä kysymyksissä, jotka liittyivät poliittiseen valtaan, valtioon ja byrokratiaan. Vaikka näin on, niin viimeaikaiset, eri puolilla maailmaa vaikuttaneet globaalit protestiliikkeet ovat toistaiseksi rajoittuneet esittämään hyvin yleisluontoisia vaatimuksia sosiaalisen tasa-arvon puolesta. »Oli olennaista ylittää kapitalistisen järjestelmän rajat.» Marcello Musto Helsingissä vuonna 2009 Marx-seuran MEGA-symposion yhteydessä. Työläisten oikeuksia vastaan on hyökätty jo usean vuosikymmenen ajan. Ne eivät ole paneutuneet riittävästi työn maailman uusiin ongelmiin ja siinä tapahtuneisiin radikaaleihin muutoksiin. Internationaalin 150. vuosisadalla esitti keskeisen toimijan osaa, on kasvavassa määrin muuttunut heikoksi ja toissijaiseksi vaikuttajaksi. marraskuuta 1864, Marx – Engels, Kirjeitä, Moskova: Kustannusliike Edistys, 1976, s. . Se onnistuisi parhaiten osuuskunnissa; toisaalta mutualistit kannattivat vapaita markkinoita. Työn maailma on kokenut koko aikakautta leimaavan tappion ja on keskellä syvää kriisiä. Kuten ennenkin, työläisten on opittava tuntemaan, miten muuntaa lukumääräinen voimansa ja sitoutumisensa taisteluun voimaksi, joka pystyisi takaamaan heille perustavia sosiaalisia ja taloudellisia etuja. Tämä on pakottanut työväenjärjestöt etsimään uusia etenemisen teitä, yhteistyön ja solidaarisuuden mahdollisuuksia jotka jälleen pystyisivät haastamaan globalisoituneen pääoman suunnattoman mahdin. vuosipäivä toteutuu itse asiassa varsin erilaisessa kontekstissa kuin mitä sen toiminta-aika oli. Nykyinen tilanne monissa Euroopan maissa hälyttävine työttömyyslukuineen on kuvaava esimerkki tästä epäonnistumisesta. Emmehän voi vain sellaisenaan ottaa käyttöön 150 vuotta sitten olleita malleja. Toisaalta, vaikka kapitalistinen globalisaatio on heikentänyt työväenliikettä, se on myös monin tavoin avannut uusia väyliä. Kapitalismin tuoreen krisiin myötä – joka on entisestäänkin kärjistänyt työn ja pääoman välejä – Lontoossa 1864 perustetun järjestön perintö on uudelleen osoittautunut merkittäväksi, ja sen opetukset ovat tänään ajankohtaisempia kuin koskaan. Viimeisten 25 vuoden aikana on toteutunut sarja merkittäviä poliittisia ja taloudellisia käänteitä: neuvostoblokin romahdus; ympäristökysymysten nousu keskiöön; globalisaation tuottamat sosiaaliset haasteet; ja yksi kapitalismin historian suurimmista talouskriiseistä, joka YK:n alaisen Kansainvälisen työjärjestön (ILO) tietojen mukaan on vuodesta 2008 alkaen lisännyt 27 miljoonaa maailman työttömien kokonaismäärään, mikä nyt on yli 200 miljoonaa. 51 Kulttuurivihkot 6 | 2014 INTERNATIONAALI organisoituja poliittisen järjestäytymisen muotoja jokaisessa maassa missä Internationaali oli edustettuna, koska hän katsoi että kamppailun olisi laajettava talouden piiristä politiikkaan (valtaa piti vallata, jotta päästäisiin paremmin taistelemaan kapitalismia vastaan), eikä siksi, että hän olisi ajatellut autoritaarisesti! Toisaalta, ei voi sanoa etteikö Bakunin olisi ollut sosialisti. Vai onko pääoman vallan vastarinnalle nykyisin avautunut muunlaisia mahdollisuuksia ja keinoja. Edelleen, työmarkkinoiden »uudistukset» (sana »uudistus» on ajan myötä menettänyt edistyksellisen sisältönsä) ovat vuosi vuodelta lisänneet »joustavuutta» ja helpottaneet työläisten irtisanomista. Kommunikaation mahdollisuus on kasvanut, ja se saattaa helpottaa työläisten kansainvälistä yhteistoimintaa ja solidaarisuutta. Vaikka hän Proudhonin tavoin vastusti peräänantamattomasti kaikkia poliittisen auktoriteetin muotoja, etenkin valtiovaltaa, olisi aivan väärin panna hänet samaan joukkoon mutualistien2 kanssa. Internationaalin opetukset voivat auttaa trendin kääntämisessä, joskin järjestäytymisen poliittisia muotoja täytyy osin ajatella uusiksi. Lähes kaikkialla maailmassa vallinneen pitkän uusliberaalisen politiikan kauden seurauksena se systeemi, jota vastaan työläiset taistelivat ja josta he saivat tärkeitä voittoja, on palannut samalla kun sen riistoluonne on entisestään vahvistunut. Ammattiliittojen on entistä vaikeampi edustaa ja organisoida nuorempia tai maahanmuuttajataustaisia työläisiä yhä joustavammilla työmarkkinoilla, missä työpaikat ovat epävarmoja ja enenevässä määrin vailla oikeudellista suojaa. ON JÄLLEEN AIKA KÄÄNTÄÄ TRENDI Aika, jolloin Internationaali oli aktiivinen, oli samalla globalisaation aikaa mittakaavassa, jota ei ennen ollut nähty. Tänään elämme samantapaista vaihetta, yhä kiihtyvine globalisoitumisprosesseineen, mutta meillä ei enää ole Internationaalia… Eikö mielestäsi ole edelleenkin tarvetta tällaiselle järjestölle. »Uudistukset» ovat tuottaneet syvempää epätasa-arvoisuutta, eivät väitettyjä parannuksia työoloihin
Antakaa valoa pimeän polkuja kulkeneelle! Tähtien kylmä ja kaukainen loiste saa yllättäen toivon kytemään sydämessäni. tar Jo a tekste Jäsi: kaunokirjallisuus@k ul ttuurivihk ot.fi. Metsän sydämessä kuljen lähes täydellisessä pimeydessä. Kuun himmeässä valossa on vaikea nähdä eteensä: vaikea erottaa kaatuneita puunrunkoja lumen peittämien kallioiden syvyyksiin aukeavista railoista, vaikea erottaa yksinäistä ajatusta toisesta. Tähtikirkkaassa hiljaisuudessa tajuan kuulevani hengitykseni äänen. Missä ovat kaikki muut. Sitten näen valon. Heti ovea avatessani lämpö vyöryy sisuksiini ja valo häikäisee silmiäni. Olen elossa. Kaikkialla vallitsee syvä hiljaisuus, jonka rikkoo vain haparoivien askeleideni vaimea ääni. Nyt voit vain olla nykyhetkessä, ottaa jokaisen hengenvedon vastaan sellaisena kuin se on, tunnustella sen ainutlaatuisuutta. Kierrän ympyrää ajatusteni umpihangessa pakkasyön hyytävän kylmyyden pureutuessa vähä vähältä sisimpääni. Tarkastelen uusin silmin kalliojyrkänteen alapuolella siintävää synkkää maisemaa. Huipulla hyytävä tuuli puskee kasvojani ja saa minut hetkeksi käpertymään kasaan. Sitten gongi soi jälleen. Sitten yhtäkkiä pilvi lipuu pois taivaankannen edestä paljastaen kirkkaan tähtitaivaan. Se hehkuu jossakin alhaalla metsän keskellä, vain hädin tuskin havaittavissa. Kun ajattelen jo kadottaneeni suunnan lopullisesti, näen yhtäkkiä valon heijastuksen lumikerroksen peittämän kuusen alaoksilla. Pimeät asumattomat maat, joiden sisuksia kuunvalo ei riitä valaisemaan. Valo tulee puisesta rakennuksesta, jonka lähistöllä lumessa näkyy jalanjälkiä. Tämä hiljaisuus on yksinäisen vaeltajan kolkkoa hiljaisuutta, kylmää kuin kalliolohkareen reunaa kehystävät jääpuikot, lohdutonta niin kuin kuolleen männyn taivasta vasten siintävä tumma siluetti. Mökkiin laskeutuu hiljaisuus, joka ei ole talvisen metsän surumielistä hiljaisuutta vaan yhteisen syventymisen lämmintä ja hyväksyvää hiljaisuutta. Luminen polku vie minut jälleen kohti uusia koskemattomia erämaita, yksinäinen luminen polku. Tämä hiljaisuus on varjojen täyttämää pimeää hiljaisuutta. Nyt voit vain olla tässä, hengittää, tarkkailla jokaista hengenvetoa ja antaa ajatusten tulla ja mennä. 53 Kulttuurivihkot 6 | 2014 Kuljen lumisessa aarniometsässä hämärän aikaan. Hämärässä erotan vain aarniometsän ääriviivat, jotka tuntuvat jatkuvan silmänkantamattomiin. Kiipeän lumen ja jään peittämää rinnettä ylöspäin. KAUNOKIRJALLISUUS Hengitys VIIVI VÄLTTILÄ Kuvitukset: Hanna V alle Viivi Välttilä on helsinkiläinen humanisti. Muut ovat jo täällä, kukin istumassa paikoillaan lattialla, kuin minua odottaen. Oven luona on tyhjä paikka, jolle istuudun. Tuvan keskellä joku soittaa gongia ja alkaa puhua: Nyt on aika hiljentyä yhdessä ravitsemaan sielua, lepäämään elämän kiireistä ja huolista. Kompuroin alamäkeen kinoksiin kompastellen, lumen peittämiä lohkareita väistellen. Valo, mistä sinut löydän. Kohmettunut sydämeni alkaa lyödä nopeammin, palelevat jalkani etsiä tietään alas kalliolta takaisin metsän uumeniin. Ihmiset nousevat paikoiltaan, kukin kiirehtii taholleen. Tämä on hiljaisuutta, jossa on kaikki, tässä ja nyt: muista ihmisistä säteilevä lämpö ja rauha, hengityksen tyyni rytmi, ajatusten ja tunteiden levollinen virta. Palaan öiseen metsään mieli kirkastuneena, metsän aavemaiseen hiljaisuuteen ja hyytävään kylmyyteen
Minulle alkoi vähitellen valjeta, ettei minusta tule sitä mikä halusin olla, enkä ollut vielä tajunnut, että minusta tulee kirjallisuuden suomentaja. Paperimäärään suhteutettuna siellä on minimimiehitys, ehkä kymmenen ukkelia, jotka keskittyvät lähinnä juomaan kahvia. Jonkun vatsa murahtaa. Kuvitelmieni arkisto on yksi rakennus, jossa on kaikki. Hän kuulee, miten silppureiden sähkömoottorit valittavat, kun työtoverit työntävät papereita sisään liian nopeasti. Yksi miehistä haukottelee. Kun isä alkoi opiskella kokiksi, luulen että hän halusi teollisista hajuista keittiön hajuihin. Yksi toisensa jälkeen miehet seuraavat hänen esimerkkiään, kunnes hallissa seisoo vain yksi verrattain nuori mies, joka ei pysty liikkumaan. Hän ei pysty hahmottamaan tilannetta. Miehet istuivat jo repimässä papereita käsin. Yksi hetki liittyy Stasin arkistoon. Kun hän tulee sisään, koneilla on tungosta. Viime kädessä se oli myös luokkakysymys. Stasin arkiston mittasuhteet ovat kuin Kadonneen aarteen metsästäjien loppukohtauksen jättimäisessä varastossa; ehkä neliöitä on jopa vähän enemmän, mutta katto on matalammalla. Nuori mies menee hakemaan tuolia. Halusin uusia työn hajun, jotta lauma eli yhteiskunta hyväksyisi minut ja antaisi kulkea keskuudessaan. Niihin menee viisi A4:sta kerrallaan, hän ajattelee. Tai ei, hän hahmottaa sen liian hyvin. Yksi miehestä toteaa ”jaahas”, marssii lähimmälle hyllylle, ottaa sylillisen kansioita ja lähtee puuskuttaen kohti huonetta, jossa on kolme kulunutta Leibniz-merkkistä paperisilppuria. Juttu on tyrehtynyt, ja olisi aika keittää sumpit. Välttelin sitä parhaan kykyni mukaan. Kun kurkistin jääkaappiin, säikähdin naudan kieltä. STASIN ARKISTO Joskus olen suunnitellut kirjoittavani fiktiota tietyistä ratkaisevista historian hetkistä. Heti nolon puheluni jälkeen kuvittelin, että jos hajua saisi pullotettuna, kaikki olisi helpompaa. Varsinaiseen arkistointiin heillä menee kolme ja puoli tuntia päivässä – ja sekin homma tuntuu jotenkin olevan vähenemään päin – lopun ajan he juovat kahvia ja keskustelevat jalkapallosta ja muusta tärkeästä. Alles.” Mies poistuu saman tien. Jussi Og (s. Vaikka heitä olisi sata eikä kymmenen, ja vaikka heillä olisi aikaa puoli vuotta eikä tunteja, he tekisivät vain pienen aukon arkistoon. 1966) on Tampereella asuva freelance-suomentaja. Ennen kuin niihin ehditään vastata, ovesta astuu tuima mies, joka sanoo: ”Tuhotkaa paperit. Kun tulin koulusta, haistoin sydämen, sydämen hajun, vaikka sitä paistettiin muun lihan joukossa. sanokaamme nyt ”viimeaikaisista tunnelmista”. Sitten haisi muovitehdas, jossa valmistettiin muun muassa osia kranaatteihin. Ensin haisi kumitehdas, jossa valmistettiin autonrenkaita. Pikkutekstejä JUSSI OG. Pirskottelisin sitä ylleni ja puuhaisin omiani, kulkisin joukossa erottumatta, kuin kunnon kansalainen ikään, vaikka olin huijari. Sanoin kuitenkin vahingossa työn hajun. Hän kuulee silppureiden käynnistyvän. Bearnaise-kastikkeet ja muut eksoottiset viritykset ilmestyivät työläiskeittiöön. 54 Kulttuurivihkot 6 | 2014 KAUNOKIRJALLISUUS TYÖN HAJU Kerran 1990-luvulla soitin työvoimatoimistoon uusiakseni työnhaun. Politiikasta ei keskustella koskaan, vaikka he ovat tietoisia... ”Ei tähän mahdu, hae tuoli”, sanoo yksi. Joku on avaamaisillaan suunsa, antamaisillaan periksi, kun molemmat puhelimet alkavat piristä. Kun ytimekkäät puhelut on hoidettu, miehet alkavat katsella ympärilleen ikään kuin näkisivät vasta nyt ensimmäistä kertaa, minkä kokoluokan asioista on kysymys. ”Ja keitä samalla kahvit”, sanoo joku hänen takanaan. Ai niin, yksi koneista on vähän rämä, siihen menee vain kolme. Se on ilmassa. Lopulta hän menee hyllylle, ottaa muutaman kansion ja liittyy muiden seuraan silppurihuoneessa. Haluan kuvitella hetken juuri ennen kuin alkaa tapahtua. Kun olin lapsi, vanhempani olivat tehtaalla ja oikea työ haisi. Tämä on sitä tavallista peliä: kukaan ei millään jaksaisi ruveta kahvinkeittoon. Oikeastaan en halunnut työtä, en ainakaan työtä jota pidettiin oikeana työnä
Jokainen haluaa jättää maailmaan jälkensä. Oma mittapuu – kätevä lyömäase. Aforismeja ESKO LAAKSONEN. Ihmetellä täytyy. Mistä syntyy oivallus. Toiset aliravittuja, toiset ylilääkittyjä. Edistys: kun pimeyden töitä päästään tekemään kunnon valaistuksessa. Sapilaat, luokki, huhta, äimä, solidaarisuus. Sanojen museota laajennetaan. Olemme kaikki vahingon kiertoradalla. 56 Kulttuurivihkot 6 | 2014 KAUNOKIRJALLISUUS Vallan viikunanlehtimuoti vaihtelee. Historian merkkihenkilöiden nimet nimettömien massasta tehdyllä paperilla. Nykyisin ovat huonotkin neuvot kalliita. Kaikkien huulilta on lyhyt matka kaikkien hampaisiin. On siinä siivoamista. Hampaaton hymy – vilpitön ilo. Hevosella silmälaput, ihmisellä näkökulma
Olankohautus – maailman vaikutusvaltaisin liike. Uudet sukupolvet toistavat edeltäjiensä virheet paremmilla välineillä. Menetti kunniansa muttei himoaan. Yövartijavaltio: varkaat pääsevät päivätöihin.. Maailmalla on seitsemän miljardia napaa. Pyrrhos: globaalin kilpailun kultamitalisti. Vaalilupaukset kuulostavat kerrassaan syötäviltä. Ei ole konstikaan opettaa papukaija sanomaan ”luovuus”. Yhteinen hiili on puhallettu. Pirulle lopputili: meillä on nykyisin itsepalveluhelvetti. Yhä useamman ihmisarvosta on jo tehty täydet poistot. Tukholman syndrooma – vaalitulosten selittäjä. Voittaja: joka ei juokse vaikka juoksutetaan. Hänen aforismejaan on julkaistu Suomen aforismiyhdistyksen toimittamassa antologiassa Tiheiden ajatusten kirja. 57 Kulttuurivihkot 6 | 2014 KAUNOKIRJALLISUUS Esko Laaksonen, 61, on helsinkiläinen kääntäjä, joka valmistelee aforismikokoelmaa
Hän voitti Kemin Pohjoismaisen sarjakuvakilpailun printtisarjakuvasarjan vuonna 2010 Om, Will-Bert ja Gädä -strippisarjakuvalla.. Sarjakuvia hän on tehnyt 1980-luvun loppupuolelta lähtien. 58 Kulttuurivihkot 6 | 2014 SARJAKUVIA KIIREINEN PÄIVÄ BETLEHEMIN TÄHTI Sarjakuvia JARMO KERVINEN Jarmo Kervinen on 52-vuotias, Imatralla asuva kuvataiteilija ja valtiotieteen maisteri
59 Kulttuurivihkot 6 | 2014 SARJAKUVIA ONTOT NALLET
Hänessä kehittyivät kunnian ihannointi, itsekeskeisyys ja kärsimättömyys. Siinä missä Puškin kohotti venäjän runouden kielen täydelliseen muotoonsa ja ajatuksen kirkkauteen, Lermontov täydensi ilmaisua tunneherkkyydellä ja laajentamalla lyyristä rekisteriä, henkevöittäen ja innoittaen modernistirunoilijoita. Yllättäen proosa muodosti sillan uuteen aikaan. Lermontov oli elävä prisma, joka kokosi aikakauden kulttuurin, yläluokan arvomaailman ja kansanperinteen punoen siihen byronilaisen säikeen. Iloton lapsuus, heikko terveys, isoäidin holhoava vaikutus ja yksinäisyys pakottivat Mihailin etsimään syytä ahdistukseensa. ???????. Teoksesta muodostui Lermontoville tarkoituksellinen väline, joka vastasi mitä moninaisimpiin ongelmiin. veNäläiseN ruNoudeN seuraava kukoistuskausi (Hopeakausi) on paljossa velkaa Lermontovin runoilijahengelle. 60 Kulttuurivihkot 2 | 2014 BERGER Martti Berger on helsinkiläinen kustantaja, kääntäjä ja kulttuurin monitoimimies. Runouden suuren linjan loivat Djeržavin, Puškin , Fet, mutta Lermontov viitoitti suunnan uuteen aikakauteen. Hänkin kuoli nuorena kaksintaistelussa. Siitä huolimatta hän tuntuu vieläkin olevan yksi arvoituksellisimmista tapauksista suurten venäläisrunoilijoiden joukossa. Kohtalo ja poikkeuksellisten ihmisten vetovoima eivät suoneet runoilijalle rauhaa. Suoran vaikutuksen ovat todenneet mm. Runollinen esikuva oli luonnollisesti Byron. Kaikki tapahtui historian mittapuulla silmänräpäyksessä, runouden salaman valaisemana, oloissa, joissa yhteiskunnallinen murros jo halkoi Eurooppaa ja itsenäisyysliikkeet entisiä eurooppalaisia siirtomaita Eteläja Pohjois-Amerikassa. Ei voi olla sattuma, että molemmat kirjoittivat vuonna 1830 runon Kaukasus, Puškin julkaisi vuonna 1827 runon Runoilija ja Lermontov kirjoitti samannimisen muutamaa kuukautta myöhemmin. Puškinin traagisen kuoleman synnyttämä reaktio Runoilijan kuolema nosti Lermontovin lukijoiden tietoisuuteen. Maaorjuus lakkautettiin Venäjällä vuonna 1861, orjuus Yhdysvalloissa 1865. Borodinon taistelusta Puškin kirjoitti 1831, samoin Lermontov. Harvinainen lahjakkuus ei riitä selittämään varhaiskypsän runoilijan elämäntyötä. ??????, / ??????. . Hän oli Puškinin aikalainen ja ihailija ja taivalsi hiukan vanhemman runoilijan jälkiä. ??. Aleksandr Blok, Ivan Bunin, Sergei Jesenin, Boris Pasternak, Marina Zvetajeva, Eduard Bagritskij ja Osip Mandelstam. LERMONTOV 200 VUOTTA – AIKAKAUTENSA ELÄVÄ PRISMA oliPa kerraN, kauan sitten, pieni poika jonka yksinäisyys ja ikävä pakottivat lukemaan – jos oli tarjolla kirjallisuutta – ja kirjoittamaan. / ????. ??????, ???????. ????. Yleisen tasa-arvon esitaistelijat vetosivat moraaliin, vaikka tulokseen vaikuttivat ratkaisevasti taloudelliset tekijät. . Lermontovin teos Aikamme sankari loi venäläisen romaanin arkkityypin. Vastaava aihepiirin temaattinen jäljittely jatkui runojen Ilmalaiva ja Lapsi kohdalla, aina runoon Profeetta asti, joka oli kuitenkin tietoisesti Puškinin runolle vastakkainen. Joutilasta aikaa riitti. Romantisoidessaan lyyrisen yksinäisyyden Lermontov pyrki jatkuvasti murtautumaan sisään toiseen »minään». Olipa runoilija, joka eli lyhyen elämän, opiskeli Moskovassa, Pietarissa, palveli husaarina ratsuväessä Kaukasuksella ja kunnostautui kuolemaa uhmaten taisteluissa. Hän kirjoittaa tällä palstalla Venäjään liittyvistä aiheista. / . ????. ??????, / ??????-???.. ????. vuosisadan uudelle lyriikalle. lermoNtovista oN Julkaistu lukemattomia tutkimuksia ja hänen runoutensa nauttii edelleen suurta suosiota. ????????. / ???. ??????????, / ??????-???. Eksistentiaaliset kysymykset ja niiden ratkaisupyrkimykset ilmenevät jo 17-vuotiaan runoilijan Napoleon-henkilökuvasta. Sen tenhoavan kaunis, pitkä ja rauhallinen hengitys vapautti tunteen ja avasi tien 20. Sielunsa syövereitä luotaava, omaelämänkerrallinen runoelma Demoni, jota hän kirjoitti 12 vuotta, on siitä todisteena. ??????. Hän kirjoitti runoja, runoelmia, näytelmän (Naamiaiset), romaanin, venäjänsi Goethea ja Heinea, kehitti äidinkielensä runollista ilmaisua: Mihail Jurevitsh Lermontov (1814–1841) oli aikansa tulkki ja hänestä tuli kirjallinen katalysaattori, jonka säkeissä hohti venäläisen runouden kultakausi. Äkkiä muistin äitini laulaneen minut uneen näillä säkeillä: ???, ???????. Aikakauden näkyvin oire oli kysymys ihmisten tasa-arvosta, kolmannen säädyn astuminen historian näyttämölle ja orjuuden ongelma. ????; / ?. Hän seuraa kohtalonomaisesti noiden vuosien ehdottoman esikuvansa Puškinin vanavedessä
Legenda kaatuu kaapin päältä. 65 Kirsi Heininen-Blomstedt JÄLLEENRAKENNUSKAUDEN TYYPPITALOALUE. 63 Hanna Moilanen, Jukka Peltokoski, Jaana Pirkkalainen & Tero Toivanen UUSI OSUUSKUNTA – TEKIJÖIDEN LIIKE Taisteleva työ. 62 Donna Tartt TIKLI Linnunpoika. 64 Juhani Suomi MANNERHEIM – VIIMEINEN KORTTI. PAIKAN MERKITYKSET JA TÄYDENNYSRAKENTAMINEN Vehreydestä ja historiasta laatua asumiseen.. FROM PRAYER TO PAINKILLERS Kivusta ja kivun kuvauksista. 61 Kulttuurivihkot 2 | 2014 KIRJA-ARVIOT 62 Joanna Bourke THE STORY OF PAIN
Totuus lienee jossain kahden ääripään välissä. Bourke kuvaa myös kivun ilmaisemiseen liittyviä ilmiöitä aina Aristoteleesta Virginia Woolfin kautta Susan Sontagin kirjoituksiin AIDSista. tuskiN moNikaaN kirja on kuluneena vuonna herättänyt yhtä paljon keskustelua kuin Donna Tarttin Tikli. Tartt tavoittaa hyvin nuorten poikien välisen toveruuden kiihkeässä ehdottomuudessaan. Kuriositeettina mainittakoon, että Fabritius itse kuoli Delftin ruutitehtaan räjähdyksessä vain hieman kuulun taulunsa valmistumisen jälkeen. Bourke ei lähesty kipua pelkkänä fyysisenä tunteena, vaan pyrkii pikemminkin katsomaan, minkälaisia merkityksiä kivulle on annettu historian eri ajanjaksoina. Tärkeinä henkilöinä pysyvät myös räjähdyshetkellä kohdattu tyttö Pippa ja tämän läheisiin kuuluva antiikkikauppias Hobie, josta tulee Theolle isähahmo. Bourken mukaan kivulle on aina etsitty sopivia ilmaisumuotoja, koska kipu tuntuu pakenevan sanoja, kuten kaikki tuntemukset ja tunteet joita kehossa ilmenee. Tämän väkivaltaisen menetyksen ja varkauden seuraukset ovat enemmän tai vähemmän koko romaanin aihe. Historioitsija Joanna Bourke kartoittaa uusimmassa kirjassaan kivun ja sen lievittämisen historiaa aina rukouksesta särkylääkkeisiin. Olisi helppoa mennä mukaan vastakkainasetteluihin ja joko ylistää Tikliä tekijänsä ehdottomana voimannäytteenä tai tuomita sen suosio joukon perässä hiihtämiseksi. Kipua leimaavatkin monet paradoksit: kipu on universaalia, mutta samanaikaisesti erityistä ja normeilla jäsennettyä. Yhtäältä lukijat ja osa kriitikoista ovat langenneet polvilleen lähes 900-sivuisen Tiklin tarinan ja vetävän kerronnan edessä. 895 sivua. Ihailu huipentui huhtikuussa Pulitzer-palkintoon ja myyntilistojen kärkisijoihin kaikkialla maailmassa. Bourke käsitteleekin paljon kivun vierauttavaa kokemusta, jonka ilmaisemisen vaikeus saa aikaan. Samaisessa salissa on esillä myös Carel Fabritiuksen piskuinen maalaus Tikli (1654), joka esittää jalastaan kiinni kytkettyä pikkulintua. Bourken mukaan kivulla on myös selkeitä yhteisöä järjestäviä vaikutuksia, koska kipua kokevat ihmiset voivat Bourken mukaan järjestäytyä keskenään yhteisöiksi. Theo menettää räjähdyksessä äitinsä. Kivusta kärsivää ruumista ei koeta enää osaksi itseä, vaan kivusta kärsivä tekee monesti eron »minän» (engl. Monet muut hahmot jäävät luonnosmaisemmiksi, eikä lukija aina ota selkoa Theonkaan motiiveista. 62 Kulttuurivihkot 2 | 2014 KIRJA-ARVIOT KIVUSTA JA KIVUN KUVAUKSISTA JOANNA BOURKE (2014): The Story of Pain. Kirjan suurin ansio on kenties siinä, että runsaiden historiallisten ja lääketieteellisten yksityiskohtien lisäksi Bourke pyrkii riisumaan kivun sen mystisyydestä. Bourke painottaa myös, että kaikki eivät koe kipua samalla tavalla, vaan kivun kokemiseen ja kivunlievityksen saamiseen vaikuttavat väistämättä valtasuhteet: yläluokan ei ole tarvinnut kärsiä yhtälailla kuin työväenluokan ja muiden yhteiskunnan marginaalissa elävien. Esillä on flaamilaisen taiteen kultakauden näyttely. Näin hän osoittaa, että kipu ilmenee aina tietyssä yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Äidin lähtiessä katsomaan Rembrandtin Tohtori Tulpin anatomianluentoa (1632) Theo jää seuraamaan sievää tyttöä toiseen saliin ja säilyy hengissä, kun museossa räjähtää terroristien pommi. Hobien kautta Tartt pääsee esittelemään taidetta ja antiikkia pikkutarkan yksityiskohtaisesti, mikä selittää osan tarinan pituudesta.. Bourke tuntee luokkayhteiskunnan ja sen lieveilmiöt hyvin kirjoitettuaan aiemmin muun muassa Englannin työväenluokan historiasta. Toisaalta, suurta suosiota on seurannut myös tiukka arvostelu, kun tunnetut kirjallisuuskriitikot ovat luonnehtineet opusta parhaimmillaankin aikuisille suunnatuksi, hiukan kömpelöksi lastenkirjallisuudeksi. ilmaN äitiääN Theo ajelehtii tarinan kuluessa paikasta ja perheestä toiseen, New Yorkista Los Angelesiin ja Amsterdamiin, milloin juopon isänsä milloin uhkarohkeiden ystävien myötävaikutuksesta. Kipu vaientaa ruumiin, jolloin kivun merkkejä etsitään kasvoista ja kehonkielestä. 416 sivua. Kaaoksessa taulu kuitenkin päätyy hänen omistukseensa. my body-in-pain) välillä. Hilkka Pekkanen. Juuri haahuilu tekee hänestä sympaattisen. Toisaalta, Theo tuskin itsekään tietää, mitä hän oikeastaan haluaa. Kipu kuitenkin myös leimaa ja eristää ihmisiä yhteisöistä niiden ulkopuolelle, sairaaloihin ja parantoloihin. Kaiken aikaa taulu säilyy pojan ainoana kytköksenä entiseen elämäänsä, varmana ja konkreettisena muistona menneestä. Matkalla mukaan tarttuvista henkilöistä kiinnostavin on Theon paras ystävä ja pikkurikollinen Boris. WSOY. Harvakseltaan kirjoittavan tekijän kolmatta romaania on ehditty jo odottaa kiitetyn ja kohutun Jumalat juhlivat öisin (1992) -esikoisen ja laimeamman vastaanoton saaneen Pieni ystävä -kirjan (2002) jälkeen. Booker-ehdokkuutta kirjalle ei enää tullutkaan, mitä jotkut pitivät avoimena näpäytyksenä kirjoittajalle. Bourken mukaan yläluokan ei ole pakko huomata heidän alapuolellaan elävien kipua ja kärsimystä, koska luokkayhteiskunnassa kipu määräytyy huono-osaisuuden olennaiseksi osaksi. Borisissa on ärsyttäviä piirteitä, mutta myös sitä vastustamatonta karismaa, jota tällaisen teoksen päähenkilön aisaparilla kuuluu olla. kiPu ei ole vaiN kipua, vaikka usein kivusta puhutaankin tällä tavoin. Kenties hyvinvointipalveluiden leikkausten ja eriarvoistumisen kasvaessa on yhä tärkeämpää riisua kipu salaperäisyydestään, jotta siitä eniten kärsivät saisivat helpotusta. Tarinaltaan kysymyksessä on melko perinteinen kehitysromaani. From Prayer to Painkillers. EEro suorsa LINNUNPOIKA DONNA TARTT (2013): Tikli (The Goldfinch). Suom. Oxford University Press. Kirjan alussa päähenkilö Theodore Decker pakenee äitinsä kanssa rankkasadetta Metropolitan Museum of Art -museoon New Yorkissa kohtalokkain seurauksin. me) ja »kärsivän kehonsa» (engl
Raskaiden teemojen takia kirjan kielen keveys ja viihteellisyys on sille eduksi, ellei suorastaan välttämätöntä. Roiskeista ja purkautumista paistoi väkivalta, ne olivat kuin verisiä aivastusjälkiä, hysteeristä liikkeen tuntua liikkumattomuuden keskellä. Lyhyehkö osuus kirjan lopussa on epäilemättä tarpeellinen, etenkin realistisen lähestymistapansa vuoksi. Esimerkiksi pohdintaa siitä, onko perinteisesti julkiselle sektorille kuuluneiden toimintojen entistä suurempi luisuminen ihmisten omatoimisuuden varaan hyvä vai huono asia, olisi kaivannut kirjaan enemmän. Kun lopussa ehkä pilkahtaakin toivo, se tuntuu hiukan yksinkertaiselta, mutta oikeutetulta. Theon kohtalosta välittää koko tarinan ajan. 56.) välillä kokoNaisuus muistuttaa viihteellistä rikosromaania ja toisaalla upotaan jälleen filosofisiin ja esteettisiin pohdintoihin. Kolme tai neljä ruumista oli peitetty osittain palomiesten takeilla, ja niiden jalat työntyivät näkyviin. Eteläsuomalaisesta ja urbaanista näkövinkkelistä katsoen uusosuuskunnat näyttäytyvät helposti niin kutsutun luovan luokan työllistymisja verkostoitumisapparaatteina. Ei olekaan sattuma, että osuuskunta-ajattelu on kokenut vahvan renessanssin juuri 2000-luvun Suomessa. Toiset lojua retkottivat näkyvissä räjähdysmäisesti levinneiden läikkien keskellä. Into Kustannus. Monessa kauniissa ja rauhallisessakin kohdassa Theon elämän taustalla häilyy sama uhkaava energia, joka sysäsi kirjan liikkeelle. Kenttä kaipaa käsitteellistyksiä, ja siihen huutoon kirja vastaakin pätevästi. Osuuskuntia voisikin sanoa taistelevan työn paikoiksi. Kysymyksessä voi hyvin olla eräänlainen aikuisten satu, mutta satujakin tarvitaan. Erilaisia kulttuuriryhmittymiä, ruokapiirejä ja muita yhteenliittymiä tuntuu syntyvän ympäri Suomen niemeä kuin sieniä sateella. Muistan erityisesti keski-ikäisen naisen, jonka veren tahrimassa puserossa oli kuvioaiheena Fabergén munia; sellaisen puseron olisi saattanut ostaa museon lahjatavarakaupasta. Teos alkaa väkivaltaisesti ja kasvattaa jännitettään uudelleen loppua kohden. Myös osuustoimintaliikkeen synty 1800-luvun Suomessa on helppo nähdä vastarintana ajan ongelmia, kuten sekavia maanomistusoloja ja riittävän toimeentulon hankaluuksia, kohtaan. Toinen kirjan ydinajatuksista on jo alaotsikossakin esiintyvä näkemys osuuskuntaliikkeestä nimenomaan tekijöiden liikkeenä. Kirjan lähtöasetelma tuokin mieleen Juha Suorannan ja Sanna Ryynäsen tuoreen Taisteleva tutkimus -kirjan (Into 2014): osuuskunnat ovat taistelevan tutkimuksen tavoin ratkaisu toimia olemassa olevan järjestelmän sisällä luovasti, samalla poleemiseen suhteeseen järjestelmän kanssa asettuen. Tartt kieltämättä käyttää kertomukseensa pikemmin hyväksi havaittuja aineksia kuin keksii TAISTELEVA TYÖ HANNA MOILANEN, JUKKA PELTOKOSKI, JAANA PIRKKALAINEN & TERO TOIVANEN (2014): Uusi osuuskunta – tekijöiden liike. kirJa tarJoaa historiakatsauksen ja osuuskuntien nykytilanteen luotauksen lisäksi työkalupakin osuustoimintaa suunnitteleville. osuuskuNNat ovat pop. Jonkin verran tätä keskustelua käydään etenkin brittien kouuutta. Hanna Moilasen, Jukka Peltokosken, Jaana Pirkkalaisen ja Tero Toivasen kirja Uusi osuuskunta – tekijöiden liike ilmestyi siis kreivin aikaan, semminkin, kun osuuskuntia koskeva lainsäädäntökin on vastikään uudistunut. 63 Kulttuurivihkot 2 | 2014 KIRJA-ARVIOT Pintatasonsa alla Tikli käsittelee suuria elämän ja kuoleman, menetyksen ja selviämisen kysymyksiä. Yhtä lailla siinä tietenkin pohditaan taidetta ja kauneutta. Kaikessa julmuudessaan erittäin tehokkaita ovat esimerkiksi kirjan alkupuolen kohtaukset, joissa Theo harhailee museon raunioissa räjähdyksen jälkeen: »Lattialla oli ainakin toistakymmentä ihmistä, eivätkä kaikki olleet vahingoittumattomia. Kuten hän itse maalausta kuvaillessaan toteaa: »Vain satunnaisesti kiinnitin huomiota tiklin jalkaan tai ajattelin, että pienen elävän olennon pitäminen kiinni kytkettynä oli julmaa – se sai lehahtaa lentoon vain hetkeksi, ja aina oli pakko laskeutua samaan paikkaan ilman toivoa.» (s.355.) Samoin, myös lukija viihtyy Theon polveilevan kertomuksen parissa kuin katselisi yksityiskohtaista maalausta. Suurimman osan ajasta Tartt kuitenkin onnistuu pitämään lukijan hyvin otteessaan. Vain välillä katselun keskeyttää jokin äkkinäinen tapahtuma, muistutus päähenkilön menetyksistä ja kokonaisuutta leimaavasta toivottomuuden tunteesta. Kun teemat ovat näinkin mahtavia, mukaan kieltämättä mahtuu hieman tyhjäkäyntiä. Esimerkit vesija laajakaistaosuuskunnista myös vahvistavat kirjan perusteesiä osuuskunnista arjen ongelmien ratkaisijoina: kun valtiovalta on kykenemätön esimerkiksi toteuttamaan linjaustaan koko maan kattavista laajakaistaverkoista tai tarjoamaan kaukolämpöä järkevään hintaan, otetaan aloite omiin käsiin. Kirjan punaisena lankana näyttäytyy ajatus osuuskunnista vastauksina yhteiskunnallisiin kriiseihin, sekä henkilökohtaisina että yhteisöllisinä ratkaisuina toimeentulon ongelmiin ja itsensä toteuttamisen tarpeeseen. He näyttivät siltä kuin olisivat pudonneet korkealta. Kirjoittajat asemoivat osuuskunnat osaksi kauas historiaan ulottuvaa yhteistoiminnallisen tekemisen jatkumoa, joka on ollut olemassa kauan ennen kuin sanaa osuuskunta oli edes keksitty. Kirjoittajien intohimoinen suhtautuminen osuuskunta-aatteeseen paistaa läpi kirjan muista osista niin voimakkaana, että lukijalle välittyvä mielikuva osuustoiminnan arjesta uhkaa jäädä turhan idealisoiduksi. Välillä se myös laajenee hiljaisiksi kuviksi, jotka ainakin Hilkka Pekkasen suomennoksessa toimivat sujuvasti. Mustalla rajausvärillä reunustetut silmät tuijottivat ilmeettömästi kattoon, ja luultavasti rusketus oli peräisin suihkepullosta, sillä iho hehkui aprikoosinvärisenä, vaikka päälaki puuttui.» (s. 260 sivua. sanni PurhonEn. Kirja onkin terveellinen muistutus meille perspektiiviharhasta kärsiville siitä, miten osuuskuntatoiminta elää ja saa jatkuvasti uusia muotoja nimenomaan haja-asutusalueilla. Kirjassa esiin nostettu ajatus osuuskunnista »hädän ja puutteen lapsina» on pätevä. Kirjoittajat nostavat esille kiinnostavia esimerkkejä vastaavanlaisista asetelmista historiassa, ja etenkin huomio 1700-luvun merirosvojen yhteisöllisestä elämäntavasta vastapainona vallitsevalle imperialismille on hykerryttävä. Hän kuitenkin hallitsee keinonsa erittäin taitavasti
keväällä 1944 Saksan tuleva tappio oli yhä selvempi. Sen toivoisikin kuluvan paitsi osuuskunnan perustamista suunnittelevien myös yhteiskunnallista alaa opiskelevien käsissä. Presidentin virassa hän ei kuitenkaan olisi ollut vielä vuonna 1943 viemässä Suomea erillisrauhaan, sen professori Suomi tekee selväksi. Napakka ja historiavetoinen tietopaketti toimisi oppikirjana erinomaisesti. Hänen omahyväisyytensä ja jatkuva »asemastaan arka» -asenteensa esti häntä tekemästä ripeitä päätöksiä silloin, kun olisi ollut niiden aika. Omaisuuttaan hän lähetti turvaan Ruotsiin hyvissä ajoin, ja sodan loputtua hän yritti turhaan estää Kirkniemen tilustensa pilkkomista Karjalan evakkojen asuttamiseen. On aidosti ongelmallista, mikäli esimerkiksi kunnallinen päivähoito korvautuu entistä enemmän aktiivisten kansalaisten osuuskuntapohjaisilla päiväkodeilla. 836 sivua. 64 Kulttuurivihkot 2 | 2014 lujärjestelmän ja Big Society -hankkeen yhteydessä, mutta problematisointia kaipaisi enemmän myös kotimaista palvelutuotantoa käsiteltäessä. Suomi onnistui irtaantumaan sodasta enemmänkin onnellisten sattumien ja venäläisten hiukan selittämättömän armeliaisuuden takia. Stalingradin tappio oli tuolloin tuore ja sodan käänne jo tapahtunut. suomi esittää, kuinka mustavalkoinen ajattelu, puutteellinen ihmistuntemus ja epävarmuus tekivät Mannerheimista politiikkaan täysin soveltumattoman, mikä ei ole yllättävä johtopäätös. Tällöin eduskunta valitsi Rytin jatkamaan tehtävässään, mutta Mannerheimia kaavailtiin jo tuolloin vaihtoehdoksi, joka irrottaisi Suomen Saksan liittolaisuudesta. KIRJA-ARVIOT juuri kuultu. Mannerheim – Viimeinen kortti. E. Kylmyys ulottui myös hänen lapsiinsa. Professori jatkaa silti kertomustaan »sankarin» kuolemaan saakka näyttääkseen hänet myös yksityishenkilönä turhamaisena keikarina, joka hädän hetkellä kohteli entisiä työtovereitaan ja alaisiaan (ystäviä hänellä ei tainnut edes olla) välinpitämättömästi ja kylmästi, jopa raukkamaisesti. Osuuskuntatoiminta parhaimmillaan olisikin julkista sektoria täydentävää, ei korvaavaa. Mannerheimin henkilöpalvonta on toki vuosien varrella laantunut ja tämän vuoksi professori Suomen teoskaan ei herättänyt ilmestyessään suurempaa kohua. Muutamista puutteistaan huolimatta Uusi osuuskunta on ehdottoman tarpeellinen teos kansalaistoiminnan kotimaisia ja kansainvälisiä kehityskulkuja jäsentämään. Professori Suomi tekee selväksi, ettei kunniaa tässä asiassa tarvitsee jakaa tuolloin jo vanhuuden vaivojen pahasti rasittamalle miehelle, joka oli kärsimätön, ailahteleva, päättämätön ja ulkopuolisten johdateltavissa. Mannerheimista, joka monille maamme kansalaisista lienee edelleen lähes pyhä hahmo. Tämänkaltainen suuntaus pitää sisällään myös huolestuttavia, epätasa-arvoistavia elementtejä. Järkälemäisen ja lukuisia yksityiskohtaisia kuvauksia sisältävän teoksen päätepiste olisi voinut olla sodan loppumisessakin, sillä sen jälkeen Mannerheim katosi, tai kuten Suomi selvästi esittää, pakeni Suomen poliittiselta näyttämöltä. Suomen marsalkkaa ylistettiin tuolloin joka tuutista, eikä kriittisiä ääniä vastaan ja toteuttamaan rauhanehdot. Elina VainiKainEn LEGENDA KAATUU KAAPIN PÄÄLTÄ JuhaNi suomi (2013): Mannerheim – Viimeinen kortti. JuhaNi suomi on kirjoittanut rohkean kirjan kaikkien aikojen suurimmaksi suomalaiseksi äänestetystä C. Suomen pikkutarkasti ja seikkaperäisesti esittämä kuva kansakunnan vaalimasta legendasta on koruton, jopa säälimättömän karu. Hyvää tarkoittava aktiivisuus kääntyykin helposti pikkusormeksi pirulle ja verukkeeksi leikata kunnallisesta palvelutuotannosta entistä enemmän. Kannaksen suurhyökkäystä ylipäällikkö ei osannut ennakoida, eikä hän suostunut uskomaan Saksan tappiota kuin pakon edessä. Ruotsi, Yhdysvallat ja Iso-Britannia painostivat Suomea hylkäämään aseveljensä, mutta maan johto ei tähän kyennyt. Vielä vähän ennen aseveljeyden purkamista hän oli lapsellisen otettu Hitleriltä saamastaan kunniamerkistä. Suomessa rauhanoppositio oli voimistunut, mutta ei vielä riittävän vahva kyetäkseen painostamaan johtohahmoja rauhaan. Tsaarin koristeupseeri ei koskaan lakannut palvomasta valtaapitävien leluja. Vasta pakon edessä ja painostuksen alla hän siihen lopulta alistui, kun reilua vuotta myöhemmin pääsi vihdoin presidentiksi. G. Mannerheim oli kyllä kiinnostunut asemasta, kunniasta ja revanssista, mutta ei rauhasta vihaamiensa bolsevikkien kanssa. Kirjassa annetaan kautta linjan ymmärtää, että muulloinkin marskille ensisijaisia olivat oma etu ja sädekehä, vasta sitten maan etu. Hän kyseenalaistaa myös ylipäällikön johtamistaidot ja strategisen osaamiseen, jopa Mannerheimin omien repliikkien kautta. Eikä armeijan ylipäälliköllä olisi ollut mitään virkaa vastaan, päinvastoin: pitkävihainen mies halusi revanssin vuodesta 1919, jolloin hänet sisällissodan voitosta huolimatta syrjäytettiin. Myöhemmin tätä sopimusta on jostain syystä pidetty isänmaallisena uhrautumisena. Omasta julkisuuskuvastaan, ulkoasustaan sekä paikastaan historiassa ja kansan silmissä hän huolehti erityisen tarkasti. On tietenkin helppo olla jälkiviisas, mutta Saksa oli perääntymässä itärintamalla, liittoutuneet etenemässä Italiassa ja Normandian maihinnousu tulossa, joten Suomen irtaantuminen sodasta ilman saksalaisten miehitystä olisi varmaankin ollut realistista. Onneksi Neuvostoliitto suostui välirauhaan vielä saman vuoden syksylläkin, jolloin kannoissaan ailahteleva ja epäsuosittuja ratkaisuja kaihtava Mannerheim vihdoin tunsi olonsa tarpeeksi turvalliseksi ottamaan presidenttiys Suomen esittämä kuva kansakunnan vaalimasta legendasta on koruton, jopa säälimättömän karu.. Marsalkka huolehti ennen kaikkea omasta turvallisuudestaan ja pelkäsi ajoittain neuroottisesti oman kohtalonsa puolesta sotasyyllisten joutuessa oikeuteen. Hän ei kuitenkaan halunnut ottaa mitään riskiä, että häviäisi uudestaan vaaleissa, eikä siten sen pontevammin astunut ehdokkaana esiin. Allekirjoittaneen muistiin on juurtunut vuosi 1989, jolloin talvisodan syttymisestä tuli kuluneeksi 50 vuotta. keskittyy nimensä mukaisesti kansakunnan kohtalonhetkiin eli jatkosodan loppupuoliskoon alkaen vuoden 1943 presidentinvaaleista. Tosin viime vaiheissa marsalkalla oli naisystävä, johon hän oli ilmeisen kiintynyt. Päinvastoin Ryti sitoi Suomen vielä kesäksi 1944 häviäjän puolelle henkilökohtaisella sopimuksella Hitlerin kanssa. Siltala
Merkityksellisinä asioina esiin nousevat monenlaiset luontokokemukset, puutarhassa puuhaileminen ja muu käsillä tekeminen sekä yhteisöllisyys naapurien kesken. Marttilan fyysinen olemus on säilynyt suhteellisen hyvin. Kaikkien heidän taloissaan on totuttu työntekoon niin sisällä kuin pihalla ja sen viljelyksillä. / Ne on toisella laidalla, siellä / missä talot on tyhjentyneet / näin kesäks, kun paremmat ihmiset / on maalle matkustaneet.» Näin kuvasi Helsingin asuinolojen jakautuneisuutta runossaan Kesä Sörnäisissä kokoelmassa V KIRJA-ARVIOT asukkaiden mielipiteitä. Valan runossa mainittu vehmaus näyttää siis olevan asumisen yksi keskeinen laatutekijä. 273 sivua. Suomen kirjassa lumous murtuu ja »suurmiehen» takaa paljastuu toimissaan hapuileva, ulkokuorta palvova ja sisältä arkisen lattea, loppua kohden yhä pelokkaampi ja katkerampi mies, jossa pieni ja pelokas kansa on kollektiivisesti halunnut nähdä sankarinsa. Keskeinen osuus paikan hengessä on sillä, että asuinpaikka on vanha ja että pihapiirissä on esimerkiksi vanhoja puita. »Kokemuksellisesti Marttilan kaltaista luonnollisten ja kulttuuristen prosessien ja ilmiöiden yhteisvaikutuksesta syntymää merkitystihentymää voi kutsua ’tiheäksi paikaksi’. 1980-luvun lopulla siellä asukkaiden toivomuksen mukaisesti jopa pienennettiin rakennusoikeuksia, mikä oli jo silloin voimakkaasti kasvaneessa Helsingissä hyvin poikkeuksellista. Pienehköissä taloissa oli alkuvuosina useita vuokralaisia ja ahdasta. Kirjassa haastateltavista nykyisistä asukkaista Marttilassa ovat asuneet alkuajoista asti Ahti Alatalo, Anna-Liisa Alatalo, Eila Päivärinta ja Aake Virtanen. Unigrafia. »oN kauPuNGiNosamme tämä / vain köyhien ihmisten, / ei riittänyt vehmautta / ole tänne kaupungin puistojen. Kovin laajasti tunnettu Marttila ei ole, ja usein lapsiperheet muuttavatkin sinne esimerkiksi läheiseltä Pitäjänmäen kerrostaloalueelta. Tonttivuokrista ja kaavoituksesta käydyillä kamppailuilla on kuitenkin onnistuneesti tuettu alkuperäisten asukkaiden ja heidän leskiensä mahdollisuutta jäädä Marttilaan ja ylipäänsä vaatimattoman elämänmuodon, paikan »vanhan peruskulttuurin», jatkumista. Sotainvalidikylän asukkaat valittiin sosiaalisin perustein, ja suurin osa heistä oli työväestöä. Osa taloista on myös periytynyt rakentajasukupolven jälkeläisille. 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa rakennetun Partiotien tontteja vuokrattiin kaupungin valitsemille rakentajille, joiden joukossa oli monia rintamamiehiä, mutta ei pelkästään heitä. korsutieN, Mottitien ja Viestitien muodostama alue on rakennettu sodaninvalidikyläksi 1940-luvun alusta alkaen, siis osaksi jo sota-aikana. väitöskirJa käsittelee paikan hengen muotoutumista ja vehreällä, vanhalla pientaloalueella asumista ennen kaikkea asujien oman kokemuksellisuuden näkökulmasta. Osuvasti Suomi esittää, »ettei tärkeintä ole se, millainen kansakunnan johtaja on, vaan se, millaiseksi hänet kuvitellaan». Mukavuuksia ei ollut, ja vaikka ympärillä oli tilaa, itse asuminen oli ahdasta. Asukkaiden sosiaaliluokkien ja ammattiryhmien kirjo oli kuitenkin laaja. Puutarhojen vehmautta ei enää riitä köyhemmille esikaupungeissakaan. Helppoa ei toki työväestön elämä ollut sielläkään. Nykyisessä rakentamisessa tarjolla oleva asumisen »tunnevalikoima» on kapea, ja vanha talo tuntuu siksi monesta turvallisemmalta valinnalta, joka mahdollistaa persoonallisemman tyylija tunnelmalajin. Siellä muutkin kuin »paremmat ihmiset» saattoivat kokea vehmautta – ei hienoissa puistoissa, mutta omilla tai vuokratuilla asuintonteillaan. Ne ovat suosittuja ulkoiluympäristöjä, joille sunnuntaikävelyt usein suunnataan, ja Paluu (1934) Katri Vala. Pienemmässä rakennuksessa kuin nykyiset yhden perheen talot saattoi elää useita monilapsisia perheitä. Yleisen elintason nousun ja Helsingin kasvun mukana Marttilakin on muuttunut. Ja tietenkin marskia tarvittiin myös myöhemmin isänmaallisen innostuksen ja vastuuntunnon kohottajaksi. Heistä Ahti Alatalo on työskennellyt painajana ja faktorina, hänen vaimonsa Anna-Liisa muun muassa kirjansitojana, Päivärinta Pitäjänmäen Elannon myyjänä ja Virtanen Pitäjänmäen koulun rehtorina. lEif sundströM. Uudisrakentamistakin on kuitenkin ollut, eikä vanhoja rakennuksia ole suojeltu. Kirsi Heininen-Blomstedtin Helsingin yliopistossa hyväksytty taidehistorian alan väitöskirja Jälleenrakennuskauden tyyppitaloalue – paikan merkitykset ja täydennysrakentaminen valaisee kiinnostavasti Helsingin Pitäjänmäessä sijaitsevaa pienehköä Marttilan asuinaluetta ja samalla yleisemmin vanhan, vehmaan pientaloalueen elämänmuotoa. Asukkaiden haastatteluissa asumislaatu ei typisty merkitsemään samaa kuin asunnon varustelutaso. En arvioi tässä kirjan teoreettista antia ja onnistumista väitöksenä, mihin minulla tuskin olisi kompetenssia, vaan nostan esiin kirjan asukashaastatteluista ja HeininenBlomstedtin pohdinnoista yleisesti kiinnostavia seikkoja ja niiden herättämiä ajatuksia. Alkujaan maalaismaisen, vaatimattoman paikan keskiluokkaistuminen ja »siistiytyminen» jakaa Kansa halusi ja tarvitsi Mannerheimin, sankarin ja pelastajan, jota palvoa häviön ja epätoivon hetkellä ja sen jälkeen, koska eihän kansa halua elää voittajan armosta. Sen tajusivat hänen vastustajansa poliittisessa eliitissä, joista tärkeimmiksi Suomi nostaa Paasikiven ja Kekkosen. Valan kuvaamien »laitojen» ulkopuolella olivat kuitenkin esikaupunkialueet, joissa kahtiajako ei ilmennyt samalla tavalla. 65 Kulttuurivihkot 2 | 2014 VEHREYDESTÄ JA HISTORIASTA LAATUA ASUMISEEN kirsi heiNiNeN-Blomstedt (2013): Jälleenrakennuskauden tyyppitaloalue. Sen tajusivat myös venäläiset, jotka saivat Mannerheimin avulla pienen naapurimaan taltutettua, käännytettyä päävihollista vastaan ja päästivät hänet sitten tarpeettomana menemään. Monet Marttilan asukkaista kävivät töissä Strömbergillä ja muilla lähistön tehtailla. Siitä on tullut hyvämaineinen alue, jolla asuu kulttuuriväkeä ja muita julkkiksia. marttilaa kuvataaN haastatteluissa saarekkeena tai keitaana tiiviisti rakennetun kaupunkiympäristön keskellä. Merkitysten tiheyttä luovat monimerkityksisyys, kompleksisuus, kerrostuneisuus ja hybridisyys; ne ovat usein juuri vanhojen paikkojen ominaisuuksia, ja mahdollistavat sekä yksityisen suhteen muodostamisen ympäristöön että niiden historiallis-julkisen luonteen», Heininen-Blomstedt kirjoittaa aiempaan tutkimukseen viitaten. Vehreistä asuinalueista on hyötyä muillekin kuin niillä asuville, kirjassa todetaan. Paikan merkitykset ja täydennysrakentaminen
Trotski ja kulttuuri . Elias Krohn SEURAAVASSA NUMEROSSA 1/2015: Suuri ruokateema Retroruoka . Muistathan liittää mukaan yhteystietosi. Villivihannekset . Kotiruokakulttuuri . Saat lähettämästäsi aineistosta palautteen, jossa arvioidaan sen hyviä ja huonoja ominaisuuksia sekä annetaan ohjeita tekstin muokkaamiseen ja kirjoittajana kehittymiseen. Heininen-Blomstedtin väitöskirjalla voisikin olla tässä mielessä paljon annettavaa kaupunkisuunnittelijoille. Lasku toimitetaan heti aineiston saavuttua, ja aineistoa ryhdytään käsittelemään, kun lasku on maksettu. Somalian tie rauhaan Ja paljon muuta! ILMESTYY HELMIKUUSSA KIRJA-ARVIOT Kulttuurivihkojen arvostelupalveluun voit lähettää asiantuntijoiden arvioitavaksi mitä tahansa kaunokirjallisia tai tietokirjallisia tekstejä, journalistisia juttuja tai sarjakuvia. Veganismi . Olennaista on, että Marttilan kaltaisia alueita tulisi täydennysrakentamisen kohteina katsoa aina myös sisältä, »asumisympäristön laadun ja miljöönsuojelun» kannalta. Vanhemmissa asuinpaikoissa kuten Marttilassa on jokin henki, joka houkuttelee ja sallii lähestymisen», Heininen-Blomstedt kuvailee. Ruokakriisi . Muuttoliikettä luova alueellinen keskittämispolitiikka, tiiviyden yksioikoinen näkeminen ilmastopäästöjen kannalta edullisena, rakennusliikkeiden intressien ja poliittisen vallan yhteenkietoutuminen sekä suurkaupungin päättäjien megalomaanisuutta hipovat metropolipyrkimykset – kaikki nämä yhdessä muovaavat pääkaupunkiseutua yhä tiiviimmäksi ja korkeammaksi. Hintoihin sisältyy arvonlisävero, 24 %. Valitettavasti kirjasta ilmenee myös, että tutkimustiedon merkitys kaupunkisuunnittelussa on vähentynyt, kun taas yhä enemmän tuotetaan abstrakteja selvityksiä, laskelmia ja kaavioita, joihin asukkaiden omakohtainen tieto ja kokemus on vaikeasti sovitettavissa. Jos he edes lukisivat syvähaastatteluja, tilanne saattaisi olla parempi. Yhteisöllinen elämä vehreässä ympäristössä mahdollisine kotitarveviljelmineen voi tukea laajempaa ympäristön puolesta toimimista: »niin että ihmiset kokee elämänsä mielekkääksi, että ylipäänsä jaksaa ajatella ympäristöasioita.» heiNiNeN-Blomstedt esittää, että täydennysrakentamisen selvittämisen tulisi edellyttää kunkin paikan hengen, historian ja miljöön ymmärtämistä. Virkamiesten tuskin kuuluukaan tehdä sellaisia syvähaastatteluja kuin tutkijat, mutta motivaatiota asukkaiden arkisen kokemuksellisuuden ymmärtämiseen pitäisi olla. Dyykkaus . Vanhalla miljööllä, jossa kaikki ei ole standardoitua, voi olla myös estetiikan ja etiikan yhdistävää »suvaitsevaisuusvaikutusta». TARKEMPIA TIETOJA: http://www.kulttuurivihkot.fi/lehti/arvostelupalvelu HYVÄ KIRJOITTAMISEN HARRASTAJA! AINEISTON LAAJUUS 1–30 liuskaa 31–70 liuskaa 71–140 liuskaa 141–200 liuskaa 201–300 liuskaa 301–400 liuskaa HINTA 73 € 95 € 117 € 139 € 161 € 183 € ARVOSTELUPALVELUN HINNASTO. Habermasilaisittain ilmaistuna kaupungin virkamiesten ajattelua hallitseva systeemimaailma on usein varsin etäällä asukkaiden elämismaailmasta. Yksi kirjan marttilalaisista haastateltavista, kirjastovirkailija Pirjo Korhonen toteaa viisaasti, että asumisen ilmastoja ympäristövaikutuksia tulisi ajatella myös ihmisten asumiskokemusten kannalta. 66 Kulttuurivihkot 2 | 2014 tärkeä osa viherverkostoja, vaikkei niitä varsinaisiksi luontoalueiksi yleensä virallisesti luetakaan. Tällaisissa paikoissa on miellyttävää henkistä väljyyttä: »Kasvillisuuden runsaus, rakennusten ja paikassa eletyn elämän puoliverhoutuneisuus luovat tunnelman, jossa ulkopuolinen ei tunne itseään tunkeilijaksi. Lähiruoka . Pyrimme antamaan palautteen mahdollisimman nopeasti, mutta 2–3 kuukauden odotukseen kannattaa varautua. LÄHETYSOHJEET Lähetä aineistosi joko sähköpostitse rtf-muotoisena liitetiedostona (sarjakuvat jpg-, tifftai pdf-muodossa) osoitteeseen arvostelupalvelu@kulttuurivihkot.fi tai tavallisessa postissa osoitteeseen: kulttuurivihkot / arvostelupalvelu Kaasutehtaankatu 1 / 12 00540 Helsinki Voit halutessasi saatekirjeessä mainita, millaisista asioista erityisesti toivoisit palautetta. Yli 400 liuskan käsikirjoitukset sopimuksen mukaan. Toisaalta juuri tästä syystä väljempien tilojen olemassaolo tulee yhä tärkeämmäksi. Väljyyden puolesta puhuminen ei tänä päivänä ole muodikasta. Tv:n ruokaohjelmat . Kaupunkisuunnittelussa tiivistämistä perustellaan usein »taantumisen» riskillä, mutta »[k]ypsät paikat voivat menettää esteettistä laatua ja taantua myös liiallisen tiivistämisen seurauksena»
Ja ihan ilman presidenttinsä vierailua.. 2. Saksan kirjamarkkinat ovat niin itse itsensä tyydyttävät, että kansainväliset kirjamessut ovat niiden kannalta silkkaa teatteria. Ylimmässä kerroksessa paistattelevat Katja Ketun ja Sofi Oksasen kaltaiset tähdet, joita myydään ja markkinoidaan aktiivisesti ulkomaille fili:stä riippumatta. Esimerkiksi Venäjän osasto erottui Frankfurtissa välittömästi. En tiedä millaisia kirjailijoiden kerrostumat ovat muissa maissa, mutta ainakin ne lähestyvät rohkeammin yleisöä. Suomalaisten kirjailijoiden markkinoimisessa päävastuu on fili:llä, valtion rahoittamalla »asiantuntijaja vientiorganisaatiolla». Kolmannessa kerroksessa norkoilevat kirjailijat, jotka elävät siinä toivossa, että heidän taloutensa pelastuisi käännösoikeuksia myymällä. Kaikki kiinnostava tapahtuu myyntipöydissä, kauppaosapuolten välillä. Näitä/meitä on sadoittain. Aivan kuin kyse olisikin ollut Suomen omista kirjamessuista eikä kansainvälisestä tapahtumasta. Ennen Frankfurtia saatoin itsekin kummastella, mitä hyötyä fili:stä mahtaa olla kaltaiselleni maakuntasarjan kirjoittajalle. Suomen messuosasto oli niin pieni ja kolkosti lavastettu, että sen lävitse saattoi kulkea huomaamatta muuta kuin kuusimetrisen mainoksen Sofi Oksasesta. Nyt, Frankfurtin jälkeen, tiedän, että ei yhtään mitään. ALEK SI JAL ONEN SOIKKELI Markku Soikkeli on tamperelainen kriitikko ja kirjailija. Myös kotimaan sisällä oli toivoa saada sanataiteelle muutakin huomiota kuin laskevat myyntiluvut ja arvailuja printtikirjan kuolemasta. 4. Hain apurahaa Pirkanmaan taidetoimikunnalta, ja saimme kasaan paikallisen projektin tamperelaisten kirjailijoiden lähettämiseksi Saksaan messujen läheisyydessä. Jälkimmäisessä tamperelaisten vierailu oli menestys, mutta edellisessä täysi fiasko, koska sikäläinen kirjasto ei vaivautunut mainostamaan tapahtumaa. Yhtään parempaa käsitystä messuista ei kuitenkaan saanut edes lehdistön edustajana. Nokkela Saksa kuorii rahat ja palstatilan messuvierailta, jotka pokkuroivat toisilleen. Alin mediakerros suomalaista kirjallisuutta käsittää ne tuhannet kirjoittamiselle omistautuneet taiteilijaluonteet, jotka ihmettelevät ylempien kerrosten meteliä. Suomen nostaminen Frankfurtin kirjamessujen teemamaaksi lupaili uudenlaista kansainvälistä näkyvyyttä. Akkreditoiduin messuille journalistina, koska fili:ltä ei kuulunut vastausta edes lippukyselyihin. Suomen messuosaston lävitse saattoi kulkea huomaamatta muuta kuin kuusimetrisen mainoksen Sofi Oksasesta. Seuraavassa kerroksessa esiintyvät »itsenään» ne kirjailijat, jotka haluaisivat olla ylimmän kerroksen mediatähtiä, mutta odotellessa joutuvat markkinoimaan kirjojaan kuin metrimakkaraa, aivan kuten Suomessakin, mutta nyt yleisölle, jonka kiinnostuksen syitä he voivat vain arvailla. Suomalainen päivälehdistö tyytyi siteeraamaan tähtikirjailijoiden medianäkyvyyttä. TERVEISIÄ FRANKFURTISTA! Vuosi 2014 oli suuri odotusten vuosi suomalaiselle kirjallisuudelle. Niinpä meitä vieraili lokakuussa kolme kirjailijaa Essenissä ja kolme Chemnitzissä. Mutta jotainhan siellä markkinakaaoksen keskellä tajusi suomalaisesta taiteilijajärjestelmästä, kun katseli bisnesihmisiä pikkutakeissaan ja Wyndham-hotellin aulassa päämajaansa pitäviä fili:n kummitätejä. Suurelle yleisölle näkyy bisneksestä vain mediakuohua. YMMärsin entistä selvemmin ja henkilökohtaisemmin, miten kirjamarkkinat yleisesti ja kansainvälinen raha erityisesti jakavat suomalaiset kirjailijat neljään mediakerrokseen. Nämä odottavat matkaa ja menestystä maailmalle, mutta pääsevät vain Turun kirjamessujen Ölavalle maksamalla itse junalippunsa. Minua oli toki varoitettu, että Frankfurt merkitsee ensisijaisesti bisnestä. 1. fili:n merkitys on tähtien kiillottamisessa ja puolivalmiiden menestystarinoiden rahtikustannuksissa. Totesimme toisillemme: »Einmal in Essen, keinmal in Essen.» Mutta pitihän se Frankfurtkin päästä näkemään, onhan kyseessä maailman suurin kirjatapahtuma. 3. Temaattisia syväluotauksia oli turha odottaakaan. Kaikeksi onneksi myös Helsingin ulkopuolella on keinonsa saada kontakteja Eurooppaan. Heitä ei millään messuilla nähdä
hinta sisältää arvonlisäveron. Kul ttuurivihk ot | 6 | 2014 | PUNK SIIS: KULTTUURIVIHKOJEN VUOSIKERTA 2015! LAHJATILAUS NYT ERIKOISTARJOUKSENA VAIN 38 EUROA (NORMAALISTI 51)* Kaupan päälle saat valintasi mukaan tämän numeron (6/2014) tai Kulttuurivihkojen suuren syysalbumin (4–5/2014), jonka voit vaikka kääriä lahjapakettiin. toimi nopeasti ja tee lahjatilauksesi: https://holvi.com/shop/kulttuurivihkot tilaus@kulttuurivihkot.fi 09 4114 5369 (vastaaja) Muista ilmoittaa sekä omat osoitetietosi että lahjan saajan osoitetiedot sekä kumman numeron otat kaupanpäälliseksi. Joulutai synttärilahjaksi kulttuuria, tietoa, näkemystä... * määräaikainen tilaus, tarjous voimassa 22.12.2014 saakka. Kulttuurivihk ojen toimitus toivottaa kaikille lukijoille iloista joulua sekä onnea ja rauhaa vuodelle 2015!