LASTENSUOJELUN ETÄVASTAANOTTO TOIMII | VIITTOMAKAHVILA VISPILÄ ”MEIDÄNKIN ÄITI JA ISÄ EROSI” | NELOSPERHEEN RANKKA ARKI Koska lapse. MA AIL MA LASTENSUOJELUN KESKUSLIITON LEHTI 4 | 2020 KESÄÄ EI OLE PERUTTU! | SAAKO LASTEN KUVIA JAKAA NETISSÄ. ?ärkein?ä, mi?ä meillä on! LM4_s1-2_Kansi.indd 1 LM4_s1-2_Kansi.indd 1 6.5.2020 11:35:10 6.5.2020 11:35:10. ova
Keitä ne on ne sankarit, sellaiset sankarinaiset, jotka tosi työstä palkintonsa saa?” (J. Palkinnon suuruus on 1 000 euroa. ”Keitä ne on ne sankarit , sellaiset sankarimiehet, joita koko valtakunta arvostaa. Karjalainen) ETSITÄÄN LASTENSUOJELUN ETSITÄÄN LASTENSUOJELUN ARJEN SANKAREITA! ARJEN SANKAREITA! SS LL Millaisia tekoja lastensuojelussa tarvitaan. Tässä poikkeuksellisessa ajassa on korostunut yhä enemmän yhteinen tehtävämme suojella lasta. Palkinto jaetaan syksyllä Palkinnon saajan valinnassa esiraatina toimivat Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijat yhdessä Huoltaja-säätiön kanssa. Millaisia ovat lastensuojelun arjen sankarit. Lastensuojelun työntekijät ovat tehtävässään kantamassa isoa yhteiskunnallista vastuuta. Palkinnonsaajan valitsijan tehtävään on kutsuttu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Tarja Heino. Lapsen suojelu on lastensuojelun erityisin tehtävä. Lastensuojelun arjen sankareiden aineksia ovat: • innovatiivisuus ja luovuus • eettinen ja lapsilähtöinen työote • ratkaisulähtöisyys • yhteistyökykyisyys • joustavuus poikkeuksellisissa oloissa Ehdotuksia voi antaa 15.8.2020 asti: https://link.webropolsurveys.com/S/67987DB3A68B674E Perusteluissa kysytään sankarin aineksien lisäksi suositusta yhteistyökumppanilta ja palautetta asiakkailta. Lastensuojelutyötä ohjaa asiakkaiden ihmisarvon ja perusoikeuksien kunnioittaminen sekä lapsen edun asettaminen lähtökohdaksi. Miten arjen sankarit toimivat poikkeustilanteissa. Ilmianna lastensuojelun tekijöitä! Lastensuojelun Keskusliitto ja Huoltaja-säätiö etsivät lastensuojelun arjen sankareita! Emme etsi supervoimia tai supertekoja, vaan niitä arjen luovia ratkaisijoita, jotka tekevät pitkäjänteistä työtä lasten suojelemiseksi. Etsimme arjen sankareita, jotka ovat selviytyneet myös poikkeusoloissa ammattitaidon, osaamisen ja luovuuden avulla. Lisätietoja antavat Lastensuojelun Keskusliitto, erityisasiantuntija Annukka Paasivirta, annukka.paasivirta@lskl.fi, 040 647 2515 Huoltaja-säätiö, toiminnanjohtaja Lea Suoninen-Erhiö, lea.suoninen-erhio@huoltaja-saatio.fi, 09 771 2186 SS LL LM4/2020 s-2 LM4_s1-2_Kansi.indd 2 LM4_s1-2_Kansi.indd 2 4.5.2020 15:13:02 4.5.2020 15:13:02. Ilmianna lastensuojelun tekijöitä (työpari, tiimi tai moniammatillinen tiimi), jotka ovat mielestäsi onnistuneet lastensuojelun keskeisimmässä tehtävässä: lasten suojelussa
s. 6 TILAA LAPSEN MAAILMAN DIGIJULKAISU ! S.55 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 3 ›› LM4_s3-4_SisLu.indd 3 LM4_s3-4_SisLu.indd 3 6.5.2020 16:27:40 6.5.2020 16:27:40. TOUKOKUU | 4 | 2020 SISÄLTÖ LASTEN SUOJELU 14 Entinen rikollinen auttaa nuoria syrjäytyneitä 24 Inarissa toimii lastensuojelun etävastaanotto 26 Nuorisokodissa ystävystyneet Tiia Forsman ja Reetta Kokkonen kiittävät ohjaajia, jotka kuuntelivat ilman vähättelyä 38 Nelosperheen ankea arki teki Helena Jouppilasta lasten suojelijan 45 Erityislapsiperhe & lastensuojelu -kolumni Jenni Erkintalo ja Réka Király perustivat lastenkirjakustantamon, jotta suomalaiset oppisivat lukemaan kuvakirjoja
Helsinki . Kuopio . Arkea kuormittaa myös, jos palveluita ei ole samalla tavoin tarjolla kuin normaalisti. . Olemme koonneet verkkosivuillemme yhteen lasten ja perheiden palveluita, vinkkejä ja tuen lähteitä. s. 55 Palvelukortti 65 Päivi Alasalmen kolumni 66 Kuukauden kirjat: Selkokirjojen tarjonta monipuolistuu 4 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s3-4_SisLu.indd 4 LM4_s3-4_SisLu.indd 4 6.5.2020 16:28:02 6.5.2020 16:28:02. LAPSEN MAAILMA on Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema erikoisaikakauslehti, joka on suunnattu lapsiperheille, lasten kanssa työskenteleville sekä kaikille lasten, nuorten ja perheiden asioista kiinnostuneille. LASTENSUOJELUN KESKUSLIITTO on vuonna 1937 perustettu keskusjärjestö, joka tekee asiantuntijaja vaikuttamistyötä lapsen oikeuksien ja lastensuojelun asioissa. Keskusliitto myös levittää alaa koskevaa osaamista ja tietoutta viestinnällä ja koulutuksilla. Painotuotteet 1234 5678 Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuotteet 4041-0619 . s. Myös kunnissa on löydetty uusia tapoja auttaa ja tukea perheitä. POIKKEUSAIKA HAASTAA PERHEET Monen lapsiperheen jaksaminen on ollut koetuksella poikkeuskevään aikana. Muun muassa näillä paikkakunnilla vierailimme tätä numeroa tehtäessä. 56 OSALLISUUS 60 Erovertaisryhmässä lapset pääsevät juttelemaan saman kokeneiden ikätovereiden kanssa 62 Lapsiraati päättää, mikä on vuoden paras lastenromaani PERHE, VANHEMMUUS JA TYÖ 6 Jenni Erkintalo ja Réka Király perustivat lastenkirjakustantamon 12 Isä Marko Laihinen ja tytär Iiris Suvitie kirjoittivat yhdessä kirjan 42 Viittomakahvila Vispilä on perheiden kohtaamispaikka 46 Onko oikein jakaa lastensa kuvia netissä. 46 Minna Eriksen kouluttautui toimintaterapeutiksi . Etäleiri tai virtuaaliseikkailu ei täysin korvaa kesäleiriä, mutta järjestöt tekevät parhaansa, että perheille on tarjolla kesätoimintaa ja tukea kesän yli tänäkin vuonna. Isovanhemmat eivät ehkä voi tukea perheitä lastenhoidossa, ja lomia on saatettu pitää pois jo ennen lomakautta. Varkaus . Kempele . 50 Runoilija Anna Elina Isoaro pohtii äitiyttä 56 Minna Eriksen onnistui vaihtamaan alaa keskellä lapsiperhearkea VARHAISKASVATUS 34 Turun Kupittaalla päiväkotilapsille vuokrattiin siirtolapuutarhamökki kesäksi PALSTAT 5 Pääkirjoitus 18 Tietotulva: Lapset ja UV-säteily 30 Tutkittua tietoa: Kääntyykö vanhemmuuden tukeminen itseään vastaan. Samojen seinien sisällä on ehkä ollut yhtä aikaa työpaikka, koulu, harrastuspaikka ja lounasravintola. 26 Onko lasten kuvien laittaminen nettiin väärin tai suorastaan rikollista. Isokyrö Turku . Tampere . . Inari . Kesä tuo omat haasteensa. 66 Tiia Forsmanin (vas.) ja Reetta Kokkosen kohdalla lastensuojelu onnistui. s. Älä jää yksin! Lue esim.: > www.lskl.fi/verkkouutiset/ kesaa-ei-ole-peruttu/ > www.lskl.fi/blogi/miten-sailyttaaperhesopu-poikkeustilan-aikaan > www.lskl.fi/blogi/ rakkautta-koronan-aikaan/ KUSTANTAJA Lastensuojelun Keskusliitto, (09) 329 6011, www.lskl.fi TOIMITUS Armfeltintie 1, 00150 Helsinki, www.lapsenmaailma.fi lapsenmaailmantoimitus@lskl.fi, PÄÄTOIMITTAJA Hanna Heinonen TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Anu Jämsén TUOTTAJA Tuuli Valo (perhevapaa) Jussi Turunen, AD Seija Huhtala, TILAAJAPALVELU ma–pe klo 8–16, (03) 4246 2222, tilaajapalvelu@lskl.fi, ILMOITUSMYYNTI Markku Rytkönen, 040 544 4027, markku.rytkonen@bfmedia.fi, Tommi Ratilainen, 045 131 9299, tommi.ratilainen@bfmedia.fi, PAINO PunaMusta Oy, Lainattaessa lähde mainittava, lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta ISSN 0786-0188 Aikakauslehtien Liiton jäsen. TUTUSTU SELKOKIRJOIHIN! S. vuosikerta KANSI Veera Heikkosen kuvasi kanteen Pasi Leino. 79
Sosiaalisessa mediassa käydään paljon keskustelua koronasta, mutta sieltä ei suinkaan löydy koko totuus käydystä keskustelusta tai päättäjien käytettävissä olleesta tiedosta. Köyhyyden vaikutuksia pystytään vähentämään myös hyvin toimivilla palveluilla. Nauttia tulevan kesän meille tuomista mahdollisuuksista. Vaikuttaa siltä, että perheet, joilla on ollut vaikeuksia selvitä arjesta jo ennen koronan aiheuttamaa poikkeustilannetta, kärsivät siitä tällä hetkellä eniten. Hanna Heinonen PÄÄTOIMITTAJA LASTENSUOJELUN KESKUSLIITON TOIMINNANJOHTAJA Poikkeustilanne on poikinut myös tosiasioiden vääristelyä ja väärää tietoa. Nähdä poikkeusajan jälkeen positiivisia mahdollisuuksia työelämän tai muun arjen järjestymisessä. Selätämme yhdessä tämän vaikean ajan. Tulossa saattaa olla myös uusia koronaaaltoja, joihin tulee varautua parhaalla mahdollisella tavalla. pääkirjoitus Huoli taloudellisesta toimeentulosta on tullut osaksi monen perheen arkea koronapoikkeustilanteessa. Nähdä tulevaisuudessa se hetki, kun vietämme jälleen aikaa läheistemme kanssa. Sosiaaliturvan kriittistä uudistamista lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi onkin tehtävä kiireellisesti. Siihen siirrytään poikkeustilanteesta asteittain. äitiysja lastenneuvolat sekä varhaiskasvatuksen palvelut ja koulut. Unelmoida siitä, että voimme taas käydä kulttuuritai urheilutapahtumissa. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 5 LM4_s5_PK.indd 5 LM4_s5_PK.indd 5 6.5.2020 12:38:03 6.5.2020 12:38:03. Oikean tiedon löytäminen poikkeustilanteessa onkin erityinen haaste, joka vaatii mahdollisimman avointa ja selkeää viestintää. Joissakin perheissä toimeentulon heikentyminen on voinut tarkoittaa lapsiperheköyhyyttä. Kukaan meistä ei vielä tiedä, mitä uusi normaali tulee olemaan. On tärkeää huolehtia siitä, että lapsiperheet saavat jo varhaisessa vaiheessa tukea matalalla kynnyksellä. Nyt on aika huolehtia lasten ja perheiden palvelujen riittävyydestä tilanteessa, jossa poikkeusolojen jälkeen siirrytään asteittain kohti uutta normaalia. Sillä: me taltutamme koronan ennen pitkää. erityisesti siitä näkökulmasta, kuinka lopulta siitä selvittiin. On tärkeää luoda uskoa tulevaan. Me kirjoitamme yhdessä palan suomalaista historiaa, jota voimme tulevaisuudessa muistella. Avainasemassa ovat mm. Vanhemmat ovat saattaneet joutua yllättäen lomautetuiksi tai irtisanotuiksi myös sellaisilta aloilta, joissa työtä on aina ollut tekevälle tarjolla. Tarvitaan myös tarkkaa ohjeistusta siitä, miten uutta normaalia rakennetaan tilanteessa, jossa tartuntaja tautiriski pesivät edelleen keskuudessamme. Me kirjoitamme palan suomalaista historiaa, jota voimme tulevaisuudessa muistella . Luottaa siihen, että meillä on koko ajan paremmat ja paremmat valmiudet kohdata koronan tuomat haasteet
perhe ja työ Jenni Erkintalo (oik.) on Etana Editions -kustantamon toimitusjohtaja ja Réka Király hallituksen puheenjohtaja. Sen nimi tarkoittaa unkariksi kellon heiluria. 6 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s6-11_Jenny & Reka.indd 6 LM4_s6-11_Jenny & Reka.indd 6 8.5.2020 14:21:14 8.5.2020 14:21:14. Vastuut on jaettu tasan. Myös Rékan Inga-koira osallistuu työskentelyyn
KAISA PASTILA | KUVAT JANI LAUKKANEN LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 7 ›› LM4_s6-11_Jenny & Reka.indd 7 LM4_s6-11_Jenny & Reka.indd 7 8.5.2020 14:21:24 8.5.2020 14:21:24. He halusivat, että suomalaiset oppisivat lukemaan kuvakirjoja. ”Lapsille voi kirjoittaa isoista asioista” Graafiset suunnittelijat Réka Király ja Jenni Erkintalo perustivat viisi vuotta sitten lastenkirjakustantamon
Lapsi tutustuu kirjaan myös esineenä”. Rékan ja hänen poikansa kodin kirjahyllyt olivat täynnä kuvakirjoja. Ilman näitä kävelyitä ne kulkisivat vain oman navan ympärillä, mikä ei olisi lainkaan terveellistä. He olivat meille esikuvia, Jenni sanoo. Kirjoista puuttui jokin vapauden elementti. Idea jäi kytemään, kunnes kesällä 2013 elämä puuttui peliin. Pariisilaisen Pompidou-keskuksen kirjakaupan hyllyt olivat täynnä toinen toistaan ihanampia lastenkirjoja. Kuvakirjan juttu on se, että asioita kerrotaan monella tasolla. Puukirja vie minut takaisin omaan lapsuuteeni. Huonetta kiertävät värikkäät kirjahyllyt. Jenni oli parivuotiaan pojan äiti. Nyt ei enää odoteltaisi! Hittikirja kantaa Eiralaisen kerrostalon kivijalassa on liike, jonka ikkunassa lukee Etana Editions. Naiset päättivät lähteä seuraavan vuoden tammikuussa Bolognan kansainvälisille lastenkirjamessuille omien kirjaideoidensa kanssa. – Tuli tunne, ettei aikaa ole ehkä loputtomasti. ”Rakastamme Jennin kanssa luontoa. Kävimme isäni kanssa joka sunnuntai pitkillä kävelyillä, kuuntelimme metsää ja puita, sitä, miten ne suhisevat. Se ei tarkoita vain metsää, vaan myös kaupungin puut ovat meille tärkeitä. M iksei Suomessa julkaista tällaisia lastenkirjoja. Työ tulee aloittaa jo pottaiässä. ”On turha pohtia 10-vuotiaan kanssa, miksei hän tykkää kirjoista. Silloin täällä oli täysi sekasotku. Oven takaa avautuu sievä työtila. Hän oli viime aikoina tutkinut lastenkirjoja paitsi ammattilaisen myös äidin silmin, eikä ollut tyytyväinen tarjontaan. Jenni Erkintalosta tuntui kuin olisi tullut karkkikauppaan. – Meidän pitäisi perustaa oma kustantamo, Réka heitti ilmaan. 8 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s6-11_Jenny & Reka.indd 8 LM4_s6-11_Jenny & Reka.indd 8 6.5.2020 15:21:36 6.5.2020 15:21:36. Tarinankaari opitaan kuvakirjoista. Suomessa kuvakirjojen piti olla tietyn mallisia, paperitkin olivat saman paksuisia ja tylsiä. Rakastan tehdä pitkiä kävelyitä Helsingin puistoissa. Nuo miehet olivat toteuttaneet elämässään merkityksellisiä asioita ja seuranneet intohimoaan. Kaikki on tiptop. Toivomme, että lapset innostuisivat heitä ympäröivästä luonnosta sen avulla. Réka Királyn mielestä kuvakirjat ovat avain siihen, että nuoret löytävät lukemisen. – Olisit nähnyt työhuoneemme viime kesäkuussa. Rékan kalustesuunnittelijaisä kuoli Budapestissa, ja Jenni menetti appiukkonsa. Teimme yhteisen Ystäväni puu -kirjan kuvituksia maalaten, piirtäen, repien ja skannaten, Réka kertoo. Reissun jälkeen Jenni kertoi havainnoistaan työhuonekaverilleen Réka Királylle, joka tunnusti, että hänkin oli jo vuosia täyttänyt matkalaukkunsa lomamatkoilta lastenkirjoilla. Keväällä hän opetti minulle pajupillin teon. Hänen verstaassaan opin, miltä eri puulajit tuoksuvat”, kertoo Réka Király, 42, Ystäväni puu -kirjan taustoista. Kumpikin naisista menetti samoihin aikoihin itselleen läheisen ihmisen. Keskellä on kaksi työpöytää ja niiden vieressä pyöreä pöytä kokoustamiseen. Tunnen silloin itseni osaksi isompaa kokonaisuutta ja saan ajatukseni liikkeelle. Siksi teimme tietokirjan 13 puulajista
Rékasta se, että hän on elänyt lapsuutensa muualla, saa välillä näkemään asioita selvemmin. – He ovat kasvaneet kustantamolla ja tottuneet viihdyttämään täällä itseään sillä aikaa, kun meillä on töitä. Jos haluaa pärjätä kilpailussa pienenä kustantamona, pitää olla tuntosarvet herkkinä. Kun seisoin lavalla palkintotilaisuudessa bolognalaisessa keskiaikaisessa palatsissa freskojen alla ihmisten taputtaessa villisti, tunsin paitsi syvää kiitollisuutta myös varmuutta siitä, että olemme oikealla tiellä, Jenni sanoo. Onneksi lastenkirjallisuus voi maailmalla hyvin. Jos vanhemmalta puuttuu sanoja vaikeiden asioiden kohdalla, kirjat voivat auttaa. Saaduilla tuotoilla palkattiin ensimmäiset ulkopuoliset tekijät, Juha Virta ja Marika Maijala, ja loppu on historiaa… Virran ja Maijalan Piano karkaa -kirjasta tuli hitti. Kustantajien lapset poikkeavat tänne mielellään koulun jälkeen. – Lapsille voi kertoa vaikeista asioista, kunhan ei herätä turhaa ahdistusta, Jenni sanoo. Etanoiden kirjoissa on käsitelty esimerkiksi kuolemaa, syntymää ja masennusta. – Aikuinen ymmärtää tarinan usein tekstin avulla, mutta pieni lapsi saa oivalluksia juuri kuvien kautta. – Suomessa ajatellaan, että lastentapahtumien pitää olla ilmaisia. Pari vuotta myöhemmin hän palasi Taideteolliseen korkeakouluun maisteriopintoihin ja jäi sille tielle. Esimerkiksi Jennin kirjoittamassa Mato ja meri -kirjassa herätetään päiväkoti-ikäisiä vesien suojeluun. Se oli myös ehdolla Vuoden kaunein kirja -palkinnonsaajaksi ja pääsi Kauneimpien kirjojen kokoelmaan 2019. Suomenkielisestä versiosta on otettu kolme painosta. Viiden vuoden aikana Etanoiden kustannusfilosofiaksi on muodostunut antaa tilaa uudelle, oivaltavalle, kokeilevalle lastenkirjallisuudelle. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 9 ›› LM4_s6-11_Jenny & Reka.indd 9 LM4_s6-11_Jenny & Reka.indd 9 6.5.2020 15:21:36 6.5.2020 15:21:36. Kuvakirjan juttu on se, että asioita kerrotaan monella tasolla. Lokakuussa ilmestynyt kirja on saanut hyvän vastaanoton. Jos haluaa pärjätä kilpailussa pienenä kustantamona, pitää olla herkät tuntosarvet. Kustantamo on julkaissut jo seitsemän esikoiskirjaa. Ylipäätään lastenkulttuuria ei Rékan mielestä arvosteta Suomessa. Jos haluaa syventää omaa kuvakirjojen lukutaitoaan, kannattaa Rékan mukaan kiinnittää huomiota siihen, ettei kiirehdi kääntämään sivua, vaan kysyykin itseltään: mitä muuta tarinaa kuvat kertovat. Tämän vuoden kirjoissa näkyy ainakin empatia ja moniäänisyyden arvostaminen. – Haluamme, että lapsille kasvaa ymmärrys siitä, että kaikilla ihmisten toimilla on väliä, kohdistuivat ne sitten ympäristöön tai toisiin ihmisiin. Siksi teksti menee usein kuvakirjoissakin edelle, vaikka periaatteessa kuvan ja tekstin kuuluisi olla yhtä tärkeitä. Kirja oli ainoa suomalainen lastenkirja, joka sai tunnustuksen. Ei ole esimerkiksi tavatonta, että ison kirjakaupan näyteikkunat on täytetty kuvakirjoilla. Se annetaan vuosittain 200 lastenkirjalle, jotka ovat korkealaatuisia sisällöltään ja ulkoasultaan. Sen oikeudet on tähän mennessä myyty jo viiteen maahan. He ovat ystävystyneet ruotsalaisten, ranskalaisten, norjalaisten, portugalilaisten ja latvialaisten lastenkirjakustantajien kanssa. Tylsyyttäkin tarvitaan Iltapäivisin pinkin kokouspöydän valtaa nuoriso. Mato ja meri sai lokakuussa arvostetun kansainvälisen White Ravens -tunnustuksen. Syyskatalogin teemoja olivat esimerkiksi maahanmuutto, ulkopuolisuus, toisen hyväksyminen sekä yhdessäolo ja lämpö. – Kannustus Suomen rajojen ulkopuolelta on meille tärkeää. Etanoiden ensimmäiset kirjat, Rékan kirjoittama ja kuvittama Yksi vielä ja Jennin kirjoittama ja kuvittama Värejä meressä painettiin syksyllä 2014 mesenaatti.me-palvelussa kerätyillä varoilla. Etana-kustantajat sanovat, että heidän ammatillinen perheensä on ulkomailla. Lapsi oivaltaa kuvien kautta – Suomi on kuvakirjan kehitysmaa, sanoo Jenni. Jennin poika on tokaja Rékan kuudesluokkalainen. Täällä saa vähän tylsistyä, se tekee hyvää, Réka sanoo. Viime vuonna olimme ehdolla Euroopan parhaaksi lastenkirjakustantamoksi. Luota intuitioon Etanoiden nimessä on viesti. Hän tuli Suomeen aikoinaan Erasmus-vaihtoon. – Havainnoimme koko ajan anturat ojossa, mitä ympärillämme ja maailmalla tapahtuu. Se on kaunis ja tasa-arvoinen ajatus, mutta kääntöpuoli on, ettei lasten asioita koeta arvokkaiksi. Otamme tosissamme tehtävämme uuden sukupolven kasvattajina. Kuvaa ei osata meillä tulkita tai lukea, eikä sitä arvosteta. – Sen sijaan esimerkiksi romaanigenre on Suomessa vahva, Réka jatkaa. Etanan filosofiaan kuuluu, että lapsia rohkaistaan olemaan myös aktiivisia toimijoita. Luemme hiljaisia signaaleja ja luotamme intuitioon, Réka kuvailee. – Suomessa tekstillä on ylivalta, mikä juontaa juurensa varmasti siitä, että kansallisidentiteetti täällä on nuori ja sen rakentamisessa suomen kielellä on ollut merkittävä rooli. Esimerkiksi Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa lasten kirjallisuus saa enemmän näkyvyyttä ja huomiota
Kannattaa kokeilla!” 10 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s6-11_Jenny & Reka.indd 10 LM4_s6-11_Jenny & Reka.indd 10 6.5.2020 15:22:04 6.5.2020 15:22:04. Valo-pojan äidillä, Jenni Erkintalolla on idea vanhemmille: mitä jos antaisitkin lapselle kirjan, et kännykkää tai padia: ”Kirja vastaa moniin niihin haasteisiin, joiden kanssa nykyvanhemmat painivat, esimerkiksi ajan levottomuuteen
Jenni ja Réka eivät ole täydellisiä äitejä. Kun se jokin sitten on saatu, alamme haluta lisää: isompia ja uusia haasteita. Siinä oravanpyörässä ei helposti näe omia käyttäytymisja kuluttamismallejaan. Silloin ei tarvitse hötkyillä, vaan voi olla ihan rauhassa. . Käydessäni pari vuotta sitten Venemessuilla aloin miettiä, missä määrin veneilyä voi harrastaa käyttämättä ympäristöä hyväksi. Ehkä koronaviruserikoiskauden ansiosta solidaarisuus, yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen nousevat jälleen ihmisten arvojen keskiöön. Usein haaveilemme jostain, jota emme juuri sillä hetkellä voi saavuttaa sen sijaan, että tyytyisimme jo olemassa olevaan. – Se oli hetki, jolloin luovuuteni kasvoi. – Elämme turboahdetussa ajassa. Rékalla harrastetaan lautapelejä, sohvalla lötköttelyä ja pilvibongailua, Jenni lukee poikansa kanssa kirjoja. Älä kiirehdi kääntämään sivua! LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 11 LM4_s6-11_Jenny & Reka.indd 11 LM4_s6-11_Jenny & Reka.indd 11 8.5.2020 11:27:12 8.5.2020 11:27:12. Yritin madon hahmon kautta avata tällaista jakautunutta ajatuskulkua. Omaa ajatteluaan ja empatiakykyjään voi ja kannattaakin kasvattaa”, Jenni Erkintalo, 41, kertoo Mato ja meri -kirjan synnystä. Kun Réka oli pieni, hänelläkin oli tapana mennä isänsä verstaalle ja seurata tämän työskentelyä. Jennin mielestä nykylapsille tehdään usein karhunpalvelus, kun vanhemmat pureksivat heille kaiken valmiiksi ja täyttävät lastensa tyhjät hetket. Halusin ottaa kirjalla kantaa kulutushysteriaan ja omassakin kuplassani esiintyvään kaksinaismoralismiin: me vaadimme päättäjiltä toimia, mutta olemme sokeita omalle toiminnalle. Mutta kumpikin yrittää järjestää viikkoihin myös tyhjiä päiviä. Vaikka juuri lapsuuden pitäisi olla se hetki, jolloin voi haahuilla, eikä tarvitse vielä tietää, mitä haluaa tehdä isona. Koen, että mato on hyvin inhimillinen. Hän keksi mielikuvitusleikkejä puupalikoilla ja lastuilla. Toivon, että tapahtuu iso arvomuutos. Lennellään pitkin maailmaa ja ollaan huolissaan maailman tuhoutumisesta, muttei kompensoida päästöjä. Syntyi tarina lieromaisesta madosta, joka vaihtaa aina vain nopeampaan alukseen ja unohtaa lopulta vauhtisokeudessaan, että alkuperäinen syy lähteä merelle olikin mennä auttamaan merihätään joutunutta. Koetaan itsekkäästi, ettei se koske minua, en minä ole tehnyt mitään väärää tai että minä ansaitsen tämän. Kummankin kotona sorrutaan myös helppoihin ratkaisuihin: pelaamiseen ja ruudun tuijotteluun. Aikuiset ahdistuvat ja siirtävät ahdistuksensa lastensa elämään täyttäen näiden harrastuskalenterit ja aikataulut. Kuten kirjan mato, uskon että me ihmisetkin pystymme hyvään ja yhteiseen, jos vain oivallamme asian tarpeeksi syvällisesti. En varmaan olisi lähtenyt opiskelemaan graafiseksi suunnittelijaksi ilman noita pitkiä tunteja isän työhuoneella. ”Olen kotoisin Raumalta, meren rannalta. Harrastan purjehdusta. – Kirja on hyvä väline pysähtymiseen. Kun ilmastoraportteja alkoi tulla, minua kosketti eniten tieto merten huonovointisuudesta
HEIDI HORILA | KUVA PASI LEINO Vaikka yhteistä kirjaa työstettiin ja hiottiin pitkään, säilyi Iiriksellä ja Markolla hyvä yhteisymmärrys koko tekoprosessin ajan. perhe Alas kympistä Isän ja tyttären yhteinen romaani on vedonlyönnin tulos. 12 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s12-13_Isan&TyttarenKirja.indd 12 LM4_s12-13_Isan&TyttarenKirja.indd 12 6.5.2020 15:31:18 6.5.2020 15:31:18
Samalla se on kuvaus 12-vuotiaiden sielunelämästä ja arjesta, johon kuuluvat ystävät, perhe, koulu ja muut harrastukset. Pohdinnassa on myös päähenkilönäkökulman vaihtaminen. – Uimahypyssä ei erotella sukupuolisten ominaisuuksien tai iän perusteella, vaan lajissa kisataan aina omalla tasolla. Kun Iiris oli 10-vuotias, hän löi isänsä kanssa vetoa, että uskaltaisi hypätä uimahallissa kymmenestä metristä. – Kirjassa on tästä esimerkki. Iiristä ei ole koskaan hypätessä varsinaisesti pelottanut, mutta nahan parkitsemista laji kyllä vaatii. Hän oivalsi, ettei harrastus oikeastaan koskaan loppunutkaan, vaan jatkoi elämäänsä kirjoitusprosessin aikana. – Jouduin kuin jouduinkin pulittamaan sovitut kymmenen euroa, sillä Iiris tuli kylmäpäisesti alas hyppytornista, muistelee Marko hymyssä suin. – Keskustelimme asiasta pitkään ja hartaasti ja sitten kirjoitin ensimmäisen version. Uimahypyissä viehättää lajin tasa-arvoisuus. Ne ovat Iiriksestä ja Markosta tärkeitä, sillä näin he saavat jakaa kokemuksia nuorten kanssa. M arko Laihinen , 50, ja Iiris Suvitie, 17, myhäilevät tyytyväisinä. Iiris ja Marko muistavat painottaa myös kustannustoimittajan ja kuvittajan merkitystä: heiltä tuli paljon hyödyllistä palautetta ja kommentteja. – Uimahypyssä on kyse itsensä voittamisesta ja rohkeudesta kohdata pelkoja. Oikeasti valmentajat ovat aika kilttejä, mutta halusimme nostaa kurinalaisuuden merkitystä, Marko toteaa. Kirja on suunnattu 9–14-vuotiaille. Nyt hän ymmärsi, että kirjan saattaminen valmiiksi paketiksi on vahvaa yhteistyötä, ei vain yhden ihmisen visio. Teksti kirjoitettiin uusiksi 5–6 kertaa ja ilmaisua hiottiin uudestaan ja uudestaan. Kaksikko halusi kuvata uimahyppyharrastusta tarkasti ja todenmukaisesti kuivaharjoittelusta ja lihaskuntotreenistä lähtien. – Se aiheuttaisi temaattisia ja kerronnallisia muutoksia, esimerkiksi sen suhteen, onko uimahyppy enää keskiössä, kirjailijat miettivät. Tykkään myös siitä, että hypyissä kehittyy, Iiris pohtii. – Ehkä joku voi saada siitä kimmokkeen lukemiseen tai kirjoittamiseen! . – Sitten tuli polvivaiva, ja jouduin lopettamaan uimahypyn, Iiris kertoo. Tytöt ja pojat treenaavat aina yhdessä. Aiemmin Iiris oli kirjoittanut muun muassa päivälehden nuoriso-osastolle. Isää ja tytärtä viehättää myös lajin tasa-arvoisuus. Faktat tarkistutettiin Iiriksen valmentajilla. Toisin kuin niin moni laji, joka on suorituskeskeinen. Isää ja tytärtä kihelmöi ajatus jatko-osista . Mutta jatko-osilla ei ole vielä kiire, sillä nyt keskitytään tähän hetkeen. Vesi on kova ja melko armoton elementti, mikäli hyppy suuntautuu väärin alastulossa. – Tietty arkisuus oli tavoitteena. Vaikkei lajia tuntisi, pystyy jokainen samastumaan siihen, miltä tuntuu hypätä vaikkapa mökkilaiturilta veteen. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 13 LM4_s12-13_Isan&TyttarenKirja.indd 13 LM4_s12-13_Isan&TyttarenKirja.indd 13 6.5.2020 15:31:23 6.5.2020 15:31:23. – Jotkut ovat luulleet niinkin, mutta eihän se pidä paikkaansa! Iiris huudahtaa. Kaksikko on tehnyt kouluvierailuja kirjan tiimoilta. Heidän viime syksynä julkaisemastaan Kymmenestä metristä -romaanista (Puukenkki Kustannus) ollaan ottamassa jo toista painosta. Saati siihen vatsan kipristykseen, joka syntyy, kun katsoo uimahyppytornista alas veteen. Hän ei kuitenkaan jäänyt surkuttelemaan harrastuksen loppumista, sillä isän ja tyttären mielissä alkoi kehkeytyä ajatus kirjoittaa romaani lajin ympärille. Romaani on kuitenkin tiukasti meidän molempien yhteistyötä, Marko kertoo. Emme kumpikaan ole tyyliltämme erityisen maalailevia, joten oli helppo päätyä melko suoraviivaiseen ilmaisuun, Marko kertoo. Uimahyppyharrastus vaatii pitkäjänteisyyttä – ihan niin kuin kirjan kirjoittaminenkin. Koko prosessi vei kolmisen vuotta. Romaani kertoo ujonpuoleisesta Varpusta, joka alkaa harrastaa uimahyppyä. Vaikka siihen on poimittu paljon esimerkkejä omasta arjesta, se ei ole kopio Markon ja Iiriksen perhe-elämästä. Iirikselle valkeni kirjoittamisen aikana, että kirja on aina useamman kuin yhden ihmisen visio. Menneenä kesänä Iiris törmäsi vanhoihin valmentajiinsa, ja kipinä hyppäämiseen syttyi uudestaan. Hyppytorni sijaitsi turkulaisessa Impivaaran uimahallissa, jonka altaissa Iiris oli pulikoinut ahkeraan ja treenannut uimahyppyjä aktiivisesti nelisen vuotta. Kirjailijarunoilijaisän käsissä syntyi ensimmäinen raakaversio. Yksi syy siihen, miksi Marko ja Iiris halusivat kirjoittaa juuri uimahypystä, on se, että lajia voi harrastaa paitsi kilpailumielessä myös ihan omaksi ilokseen. Sääntöjen noudattaminen on tärkeää, sillä altaassa voi sattua pahastikin, jos ei noudateta vuoroja hyppäämisessä. Nuorempana Iiris kävi jopa neljä kertaa viikossa treeneissä, mutta nyt kerta viikkoon tuntuu hyvältä
Koronavirus esti ensimmäisen ulkomaanmatkan, mutta sekin vielä toteutuu. 14 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s14-17_RamiPaananen.indd 14 LM4_s14-17_RamiPaananen.indd 14 8.5.2020 14:40:10 8.5.2020 14:40:10. kasvu Hairahtunut VOI SELVIYTYÄ Rami Paanasen piti käydä toukokuussa Espanjassa jälkihuoltoryhmäkaverien kanssa
– Se oli kuin kunniamerkki. Olin silloin ekaa kertaa selvinpäin 14-vuotissynttäreitteni jälkeen. Sitten Paananen ”jäi jostain kiinni” ja päätyi vankilaan. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 15 ›› LM4_s14-17_RamiPaananen.indd 15 LM4_s14-17_RamiPaananen.indd 15 8.5.2020 14:40:15 8.5.2020 14:40:15. Näin, kuinka he teki rahaa. Sitten tuli huumeiden käyttö, kun olen aina liikkunut itseäni vanhempien kanssa. – Se tuomio meni vihellellessä. L ähes kaikki toistuvasti rikoksia tekevät ovat joutuneet rikoskierteeseen jo nuorina. Häntä eivät poliisi tai muut viranomaiset sattuneet tuossa vaiheessa pysäyttämään. Tamperelainen Rami Paananen, 24, arvioi halunneensa teini-iässä kokeilla juuri sitä, minkä tiesi vääräksi. En muista edes, oliko se kolme vai neljä kuukautta. He oli jo syvällä rikoksissa. Hän toimi ”työmiesosastolla” tuomionsa päättymiseen asti eli kolme kuukautta ja jatkoi Silta-valmennuksessa. Tammikuussa 2018 hän pääsi vapautuvien osastolle, jonka teatterikurssissa hän näki tilaisuutensa. Totta kai vankilaan meno myös pelotti. Kun velkaannuin huumeista pahasti, ne rahat oli hommattava. Väkivaltaakin tuli. Valtaosa nuorista rikoksentekijöistä päätyykin rikoksettomaan aikuisuuteen. – Se oli porukassa kova jätkä, joka uskalsi pölliä karkkia ja röökiä, Paananen aloittaa. – Piti osallistua päivittäin päihdekuntoutukseen. Kaveripiiri oli vaihtunut narkkarija rikollisporukkaan. – Parin viikon jälkeen huumeet alkoi tympiä, kun oli jo kosketus päihteettömään elämään. Vapauduin ja sama meno jatkui mutta rankempana. Paananen pyysi päästä takaisin Turkuun. Kylmäkoskelta Paananen siirrettiin Vilppulan avovankilaan. HANNU KASKINEN | KUVAT SAANA SÄILYNOJA Vankilaan meno oli kuin kunniamerkki. Kun Paananen läpäisi kurssin, hän pääsi Tampereelle Silta-valmennuksen valvottuun koevapauteen. Aloin touhuta omaisuusrikoksia. Keväällä 2017 Paananen tuomittiin peräti kuudeksi vuodeksi vankilaan. Koska hän on lakitermein ”nuori henkilö”, tuomio muutettiin kahdeksi vuodeksi. Katsoin televisiosta ne samat lentoturmatutkinnat kuin linnassa ja kuuntelin ghettoräppiä. – Uskoin kuolevani vankilaan. Niinpä asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että rikollisuutta torjuu tehokkaimmin sen varhainen käsittely. Rami Paananen aloitti rötöstelyn jo kuutosluokalla. Paananen siirrettiin Turun vankilan nuorten osastolle. En ole väkivaltainen, mutta väkivalta kuuluu rikollismaailmaan. Paananen tylsistyi reilussa kuukaudessa, katkaisi nilkkapantansa ja hankki huumeita. Niillä hoidin velat. – Yläkouluiässä varastin kaljaa. Hän arvelee ajautuneensa rikolliseksi kaveriensa vaikutuksesta. Elämä oli samaa kuin edellisvuosina, mutta en käyttänyt huumeita. Hän on entinen rikollinen, joka haluaa auttaa nuoria syrjäytyneitä. Jäin heti kiinni. – Ehdin olla siellä noin viikon, kun minulle tuotiin kamaa (huumeita). Pari vuotta tuntui niin pitkältä sen ikäisenä. Hän muistaa vankinumeronsa, josta päättelee joutuneensa Kylmäkosken vankilaan vuoden 2016 alussa, 19-vuotiaana
Pohjoismaissa on totuttu ajattelemaan, että parasta rikostentorjuntaa on hyvä sosiaalipolitiikka. Sovittelussa rikoksentekijä kohtaa rikoksensa uhrin kasvokkain. Sisäministeriössä pyritään siihen, että ankkuripalveluja olisi tarjolla koko maassa. – Ääriajattelu on yleistynyt kaupunginosissa, joissa asuu paljon maahanmuuttajia. – Satsaamme jalkautumiseen. Raittiiksi 4.2.2019 Palataan Rami Paanasen kertomukseen. 16 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s14-17_RamiPaananen.indd 16 LM4_s14-17_RamiPaananen.indd 16 6.5.2020 15:39:05 6.5.2020 15:39:05. Pysäytetään kertomus tähän. Ongelmien hoito helpottuu, kun nuori voi soittaa nuorisotyöntekijälle vaikkapa iltayhdeksältä. Jotkut skinhead-nuoret ovat vankasti kansallissosialisteja, mutta pääosa nuorista vain haluaa kuulua johonkin joukkoon. Varhainen puuttuminen alle 15-vuotiaisiin rikoksentekijöihin tuntuu vaikuttavan, sillä vuodesta 2015 lähtien 15–17-vuotiaiden tamperelaisten tekemät rikokset ovat vähentyneet 20 prosenttia: 2015 todettiin vielä 356 rikosta mutta viime vuonna enää 284. Mankkisen mukaan ankkurityöntekijöitä on parisataa. – Moni nuori kertoi, että aikuiset eivät saaneet koulukiusaamista loppumaan. Nopea tarttuminen ongelmiin Sisäministeriön verkkosivujen mukaan pojat, joilla on useita riskitekijöitä, ovat erityisen alttiita tekemään rikoksia. Heidän ja muiden nuortenpalveluiden ammattilaisten pitäisi toimia yhdessä. Isoimpia riskejä ovat koulutuksen ulkopuolelle jääminen ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen. Sitten hän tunnusti kyyneleet silmissä päihdetyöntekijälRikollisuuteen ajautumista estää varhain aloitettu pitkäkestoinen tuki. Mankkisen mukaan Suomessa on valtavasti palveluita, mutta ongelmissa oleva lapsi tai nuori ja hänen vanhempansa eivät aina löydä oikeita. Risu-ammattilaisten tehtävä on luoda nuorten elämään muutakin sisältöä kuin sitä, että tappelemalla yritetään näyttää kylillä, kuka on kuka. Ankkuritoiminnan vahvuus onkin vanhempien mukanaolo. Emme sulje silmiä, vaan teemme oman osuutemme. Ryhmään kuuluu kaksi sosiaalityöntekijää, sairaanhoitaja, kolme erityisnuorisotyöntekijää ja tarpeen mukaan nuorisotyöntekijöitä kaupungilta ja seurakunnilta. Tampereen kaupungin sosiaalityöntekijä Sirpa Määttä kertoo käyneensä poliisin kanssa aiempia vuosia useammin kouluissa. Tuki tarkoittaa etenkin lasten ja nuorten erityisiä palveluja, kuten etsivää nuorisotyötä ja ankkuritoimintaa. Ne ovat Risu-nuorilla paljon tavallisempia kuin päihdeongelmat. Tarkoitus on saada lapsi tai nuori ymmärtämään aiheuttamansa vahingot. Näitä nuoria päätyi meille asiakkaiksi, kun he olivat yrittäneet lopettaa kiusaamisen lyömällä kiusaajia, Määttä kertoo. Kahden kouluampumistapauksen jälkeen kouluissa tajuttiin, että koulut tarvitsevat poliiseja – ja päinvastoin. – Päihdekuntoutusmestassa olin alle vuorokauden, kunnes retkahdin. Poliisi puhutti nuoria, jotka olivat syyllistyneet lähinnä vahingontekoihin ja kiusaamiseen. Nuoriso-ohjaaja Lilla Haapakoski luonnehtii Risua ”napakaksi mutta lempeäksi”. Myös sovittelu vähentää nuorten uusintarikollisuutta. Palvelut pitäisi saada yhdeltä luukulta. Määttä kehaisee nuorisotyöntekijöitä. Alaikäiselle pitää etsiä parempi yhteisö kuin rikoksiin tottuneiden maailma, Mankkinen sanoo. Hän sanoo Risu-ryhmän kohtaavan avuntarvitsijoita koulujen lisäksi kauppakeskuksissa. Viime vuonna asiakkaita oli 320, heistä pääosa alle 15-vuotiaita. Koulukiusaamisesta väkivaltaa Tampereella 2012 alkanut Rikoksista irti suuntaamalla uuteen -toiminta (Risu) on kohdistettu vuodessa keskimäärin 250 nuoreen. Sellainen ote tepsii ensimmäisiä kertoja rötösteleviin yläkouluikäisiin. Silloin nuoren ja hänen huoltajansa ei tarvitsisi itse pohtia, ovatko juuri päihteet nuoren pääongelma, jotta he osaisivat hakea oikeaa palvelua. Millä hyvillä käytännöillä voitaisiin estää nuorten syyllistyminen uusintarikollisuuteen. Ankkuritoiminnan käsikirjan mukaan muun muassa nuoren vaikeus hankkia ystäviä, käyttäytymisvaikeudet sekä vanhempien matala koulutusja tulotaso lisäävät riskiä ajautua rikollisuuteen. – Opetustoimessa yhteistyö sujuu. Hän tietää, että alaikäisten rötöstely juontuu usein perheen ongelmiin. Viime vuonna Risu-asiakkuus kesti yli kolme kuukautta 40 nuorella, joista moni oireili mielenterveyssyistä. Yhteistyötä tekevät – usein samoissa tiloissa – sosiaalityöntekijä ja poliisi sekä usein myös psykiatrinen sairaanhoitaja ja nuorisotyöntekijä. Hänen huume-elämänsä jatkui vuoden 2019 alkuun. – Palveluiden pitää olla helposti saavutettavissa siten, että palveluntarvitsijan ei tarvitse tuntea palvelujärjestelmää ja viranomaisten työnjakoa. Palvelut yhdeltä luukulta Sisäministeriön kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen sanoo, että ammattilaiset pystyvät varhaisessa vaiheessa tunnistamaan lapsen, joka oireilee elämäntilanteensa vuoksi tekemällä rikoksia. Se on kustannustehokkainta niin rikollisuuden, lastensuojelun kuin terveydenhuollon näkökulmista. – Vanhemmilla pitäisi olla aikaa keskittyä nuoreen ja kuunnella tätä. Niinpä kahdessa tamperelaisessa koululuokassa keskityttiin vihapuheen ja vastakkainasettelun torjuntaan. Määttä kertoo, että Tampereen keskustassa tapahtui monia maahanmuuttajien ja heitä näkyvästi vastustavien nuorten joukkotappeluita. Siksi moniammatillinen yhteistyö ja yhden luukun palvelut, kuten ankkuritoiminta, ovat tehokkaita. Terveydenhuollossa on tehty työtä kapeasti, mutta sielläkin on edistytty, Mankkinen erittelee. Monet heistä päästävät yläkouluikäisen lapsensa liiaksi ohjaksista, vaikka tällä on yhtä iso tarve tulla nähdyksi kuin pienemmillä, Haapakoski sanoo. Puhutus tähtäsi siihen, että nuori ottaisi vastuun tekemisistään. Rikollisuuteen ajautumista estää varhain aloitettu pitkäkestoinen tuki. – Nuorta uhkaa rikosten kierre, ellei asioihin tartuta nopeasti. Risu-toiminta on Haapakosken mukaan tehokasta siksi, että alkutapaamiseen kutsutaan sekä nuori että huoltajat, ja tavoitteista sovitaan yhdessä. Parikymmentä vuotta sitten aloitettu ankkuritoiminta on moniammatillista yhteistyötä, jolla pyritään ehkäisemään alle 18-vuotiaiden rikollisuutta
Vuoden 2019 kesällä Paananen kävi päivittäin Kris-Tampereen vertaistukiryhmissä. – Vietän elämäni parasta aikaa. Youth Against Drugsin työkokeilun ansiosta hän pääsi puhumaan myös ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Vuonna 2018 noin joka viides rikos epäilty oli alle 21-vuotias. . Alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa, mutta hänkin on vahingonkorvausvelvollinen. Silti hän korostaa, että retkahtaminen on aina mahdollista. Tämän vuoden alusta Paananen on toiminut Casa Nauhassa, päihteettömässä tukiasumisessa. Jos en pääsisi päihdekuntoutukseen, tulisin jatkamaan käyttöä lopun elämääni. Paanasen luottotiedot ovat järkyttävät, mutta Silta-valmennus ryhtyi hänen vuokranantajakseen. – Sosiaalialan työt ovat alkaneet kiinnostaa. Rikoslakirikoksiin – kuten omaisuus-, väkivalta– ja huumausainerikoksiin – syyllisiksi epäillyistä suurimman ryhmän vuonna 2017 muodostivat 18-vuotiaat sekä miehistä että naisista. Vertaistukiryhmissä käyn noin joka toinen päivä. – Hoidan itseäni pelaamalla street socceria ja futsalia. Kahden viikon katkon jälkeen Paananen pääsi 4.2.2019 Villa Hockeyn hoitoon noin neljäksi kuukaudeksi. Nauha on 150 ammattilaisen yhdistys, joka tukee syrjäytyneitä ja heidän läheisiään. Yksi tärkeä asia on mainitsematta: Rami Paananen alkoi seurustella joulukuussa. Pallopelit ja pelitaitojen treenailu vankistavat mieltä ja kroppaa. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 17 LM4_s14-17_RamiPaananen.indd 17 LM4_s14-17_RamiPaananen.indd 17 6.5.2020 15:39:11 6.5.2020 15:39:11. Nuuska on nyt nuoren miehen ainoa päihde. > Lähde: Tilastokeskus leen huumeongelmansa, johon tarvitsi apua. Rikoksen tehnyt 15–17-vuotias voidaan tuomita rangaistukseen, jonka määrä on enintään kolmeneljäsosaa siitä, mitä täysi-ikäiselle tekijälle tuomittaisiin. Viime syksynä hän kävi kokemusasiantuntijakoulutuksen, jonka päätoteuttaja oli Valo-valmennusyhdistys. – Se oli siisteintä ja pelottavinta, kun yleisöä oli paljon. Pystyn samastumaan heidän ajatusmaailmaansa, kun en ole paljon heitä vanhempi. Paananen on käynyt puhumassa elämästään peruskouluissa ja lukioissa. Yhdessä he soittivat Ylöjärvelle Nauha ry:n Villa Hockey -huumekuntoutuskotiin. Paananen naurahtaa, että perhe on jopa lainannut hänelle rahaa. Yläkouluikäisellä on yhtä iso tarve tulla nähdyksi kuin pienemmillä. Mulla oli vaikeaa 15–17-vuotiaana, joten haluan jeesata samanlaisia. Lapsena Rami Paananen pelasi kymmenkunta vuotta salibandya, nyt päälajit ovat katujalkapallo ja futsal. – Se kertoo luottamuksesta, sillä kaikki tietävät, mihin huumeidenkäyttäjä käyttäisi rahansa. Myös yhteys perheeseen palasi. – Kerroin, että ensimmäistä kertaa tulisin omasta halustani. Oli kiva, kun moni tuli puheen jälkeen tsemppaamaan. JOKA VIIDES RIKOSEPÄILTY ALLE 21-VUOTIAS Nuori rikoksentekijä on henkilö, joka oli rikoksensa tekohetkellä täyttänyt 15 vaan ei 21 vuotta. Siitä asti hän on pysynyt raittiina
LOMAI KESÄLEIREJÄ PÄIVÄTOIMINTANA Järjestöjen kesätoiminta on ennen auttanut vanhempia selviytymään lasten hoitojärjestelyistä. 18 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s18-23_Tulva.indd 18 LM4_s18-23_Tulva.indd 18 6.5.2020 16:47:58 6.5.2020 16:47:58. Kesää ei ole peruttu! – Alan toimijat työskentelevät parhaillaan kiivaasti, jotta mahdollisimman monelle lapselle ja perheelle voidaan turvata mielekästä ja vaihtoehtoista toimintaa kesällä, sanoo Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen. ”Siis muista pestä kädet”opastaa Mimmitlastenmusiikkiyhtye koronaviruksesta kertovalla musiikkivideolla. Laulun mukana voi tanssia tukiviittomiin perustuvaa käsienpesutanssia! > www.youtube.com/ watch?v=wEucz5jSre0 Hannamari Vallila (vas.) ja Pauliina Lerche saivat idean käsienpesulauluun Mimmejä fanittavien poikien äidiltä. KOONNUT | ULLA OJALA TIETO TULVA ”Valitettavasti ennakkoluulot toimivat niin, että jos möhlimme, koko ryhmä saa tuomion. Jos onnistumme, meitä pidetään poikkeuksena.” ROMANO MISSION TOIMINNANJOHTAJA TUULA ÅKERLUND KAIKILLE EVÄÄT ELÄMÄÄN -OHJELMAN BLOGISSA. Nyt perinteisen leiritoiminnan muodoista joudutaan suurelta osin luopumaan, mutta kesän toimintaa aiotaan toteuttaa nyt uusilla tavoilla. Järjestöt ovat kehittäneet myös virtuaalileiritoimintaa ja esim. Perinteisten yöleirien sijaan järjestetään päivätoimintaa pienryhmissä. Järjestöt seuraavat koronatilannetta ja siihen liittyviä ohjeistuksia ja viranomaismääräyksiä. erilaisia verkkoseikkailun muotoja
Pukinmäen nuorisotalolla Helsingissä vertaisohjaajana toimiva Carolina Hämäläinen, 20, veti Instagramissa leivontaliven, joka oli ideoitu yhdessä nuorten kanssa. SO IL A O JA N EN VANHEMMUUSI TUKEA LUSIKALLINEN KERRALLAAN Kaksi äitiä tarjoaa tukea vanhemmille Facebookin ja Instagramin kautta pieni pala kerrallaan Spoonful of Awesome Parenting -nimisten tilien alla. Esim. M IM M IT LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 19 ›› LM4_s18-23_Tulva.indd 19 LM4_s18-23_Tulva.indd 19 8.5.2020 11:23:10 8.5.2020 11:23:10. Porilainen Soila Ojanen innostui leipomaan kukkafocacciaa sämpylätaikinan jämästä. Salapoliisiuutisissa kerrotaan Pesäpuun Salapoliisitoiminnan eli 6– 10-vuotiaiden lasten kanssa tehtävän kehittämistyön kuulumisia. Taikinan koristukseksi löysivät tiensä tomaattisiivut, punasipulirenkaat, oliiviviipaleet, herneenversot sekä yrttiruukkuihin törröttämään jääneet yksinäiset tillinja korianterinvarret. Koko pitkän etätyöpäivän minua kutkutti ajatus siitä, että teen illalla kukkaleivän. Hämäläinen leipoi kotonaan porkkanakakkua, ja leipomista harrastavat nuoret jakoivat ajatuksiaan ja vinkkejään leipomisesta ja kokkailusta. Itäkeskuksessa toimivan mediaryhmän nuoret innostuivat opastamaan toisiaan ohjelmistojen, kuten videoeditoinnin käytössä. 50 % NUORISTA KOKEE, ETTÄ AIKUISET TEKEVÄT JOSKUS TAHALLAAN KIUSAA NUORILLE KULJETTAJILLE LIIKENTEESSÄ. Nyt mielessä pyörii jo seuraava teos. Mietin, mitä vihanneslaatikosta löytyisi koristelumateriaaliksi. DI, psykologian maisteri Piritta Lampila ja KM Maria Nuottokari kehittivät sisältöä tarpeesta kertoa vanhemmuudesta tutkitun tiedon pohjalta, kaunistelematta ja ilman paineita täydellisyydestä. – 50 gramman pikkupalaa on pakattu tuplasti normaaliin verrattuna. Livelähetyksissä on leipomisen lisäksi hoidettu eläimiä, jaettu meikkausvinkkejä, pidetty tanssija liikuntatunteja sekä järjestetty erilaisia pelejä, visailuja ja levyraateja. – Tavoitteena on lähteä viemään suomalaista vanhemmuusosaamista kansainvälisesti, sanoo Lampila. – Idean kauniiseen leipään sain Yhdysvalloissa asuvalta Facebook-kaveriltani, joka oli postannut kukkafocaccian kuvan. Se iski heti tulta. NUORET KOULUTTIVAT TOISIAAN Nuorityössäkin on luotettu poikkeusaikana leipomisen voimaan. Samalla pystyi vaihtamaan tuiki tärkeitä kuulumisia. – Osan leivästä vein ikäkaranteenissa olevalle isälleni. Lapsen itsensä askartelemaan rohkaisurasiaan saa laittaa vain sellaisia asioita, joista tulee hyvä mieli ja hymyilyttää. KYLILLÄ KUULTUAI SULOISTA KUKKALEIPÄÄ Koronaviikkoina yksi asia on noussut puhelinrupatteluissa sekä kavereiden Facebookja Instagram-päivityksissä yli muiden: leipominen. Kauppajätit S-ryhmä ja Kesko myivät ajoittain jauhoja jopa kaksinkertaisen määrän viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Myöhemmin ne tulevat tarjolle sovelluksen kautta, joka julkaistaan niin ikään molemmilla kielillä. Ihmiset tarttuivat yksin ja yhdessä lasten kanssa toimeen ja pyöräyttivät poikkeustilanteessa leipomuksia niin, että Portugalista Suomeen tuotava kuivahiiva loppui välillä kaupoista. Somesisällöt löytyvät suomeksi ja englanniksi. Suomen Hiivan toimitusjohtaja Erkki Varonen kertoo, että tuorehiivaa sai toimittaa kauppoihin niin paljon kuin ehdittiin pakata. Se toi iloa jo ennen leipomista. Ihan mahtava idea! ROHKAISURASIA OLIT HYVÄ AUTTAMAAN! Jokaisessa perheessä pitäisi olla rohkaisurasia, jollainen esiteltiin Salapoliisiuutisten ensimmäisessä numerossa. Näppärissä käsissä kautta Suomen on syntynyt ravitsevia pataleipiä, huikeanhienoja yksisarviskakkuja ja kekseliäitä mitäkaapistalöytyy-piirakoita. Muidenkin helsinkiläisten nuorisotalojen toiminta siirtyi korona-aikana sosiaaliseen mediaan ja digikanaviin, joissa nuoret kouluttivat ja tukivat toisiaan. Erityisesti Instagramin livelähetys-toiminto osoittautui suosituksi. Idean äiti suunnitteli tekevänsä planeettafocaccian
Tehtäviä on käyty läpi ja opettajiin oltu yhteydessä myös videopuhelun välityksellä. – On ollut hienoa huomata, kuinka paljon opettajat ovat luottaneet minuun tänä aikana. > seta.fi/2020/04/15/taaonkukamaoon JE N N A M ÄE N PÄ Ä 20 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s18-23_Tulva.indd 20 LM4_s18-23_Tulva.indd 20 6.5.2020 16:48:14 6.5.2020 16:48:14. Jyväskylän Nuorten taidetyöpajan työkokeilijat ovat kevään aikana valokuvanneet kaupunkiympäristöä. Valokuvissa nousevat esiin mm. Lähes puolet kaikista oppilaista ja opiskelijoista koki etäopetuksen myönteisenä tai erittäin myönteisenä. Etäopetus oli hyväksi mm. Hän on käynyt hakemassa perheille ruokaa ravintolasta, jonka kanssa on tehnyt sopimuksen, ja vienyt ruuat ovelle. Osa opettajista teki todella paljon töitä etäopetuksen eteen. Vastauksista kävi ilmi, että osa opettajista alitti riman tai jätti opetuksen toisten harteille ja lähettivät vain tehtäväpaketteja. Kyselyyn vastasi kaikkiaan runsaat 1 100 huoltajaa ja opettajaa sekä 58 oppilasta ja opiskelijaa. > www. erilaisia oppimisympäristöjä, säännöllisyyttä ja rutiineja sekä yhteydenpitoa. fi/category/ kaikkienkaupunki SATEENKAARINUORI ”ESITEININÄ ALOIN KIPUILLA” Sateenkaarinuoret Alex, A rmin, Emil, Eva, Jenni, Syksy ja Valo kertovat 25-minuuttisella videolla omin sanoin elämästään, kokemuksistaan ja ajatuksistaan tarjoten näkökulmia siihen, millaista on olla sateenkaarinuori 2020-luvun Suomessa. Valikainen on tehnyt näiden poikien kanssa Iceheartsin toimitiloissa koulutehtäviä, jotka on aivan pakko tehdä päästäkseen luokalta. Katso kuvia os. – On helpompi luistaa tehtävistä, kun ei ole opettajaa vieressä patistamassa. Kysely antaa useita täysin vastakkaisia näkökulmia etäopetukseen. Sandbergin mukaan innostuneisuus ja oppimisen ilo uutta tekniikkaa kohtaan tulee esiin vastauksissa. ICEHEARTSI ETÄKOULU AJOI AHDINKOON – Korona-aikana kasvokkain näkeminen nuorten kanssa on jäänyt vähemmälle, mutta yhteydenpito muuten on lisääntynyt huomattavasti, kuvailee Icehearts-kasvattaja Niko Valikainen. Hän vetää 2006–2007 syntyneiden poikien jalkapallojoukkuetta Turussa Pernon ja Pansion-alueella. kiusatuille oppilaille ja oppilaille, joita ympäristön ärsykkeet rasittavat. Opettajat, jotka hallitsevat tietoja viestintätekniikan mahdollisuudet, odottivat rehtorin vastuuta ja johtamista, jotta kaikki opettajat tekisivät osuutensa. Opettajat ja vanhemmat pitivät hyvinä käytänteinä mm. He yrittivät paikata puuttuvaa opetusta ja tehdä tehtäviä yhdessä oppilaan kanssa omien töiden ohella. Valikaisen mukaan nuoret tarvitsevat ennen kaikkea edelleen sitä luotettavaa aikuista, jolle voi soittaa ja pyytää apua tai joka kuuntelee murheita ja jonka kanssa voi jakaa ajatuksia. Etäkoulu on ajanut ahdinkoon poikia, joilla on jo aikaisemmin ollut vaikeuksia koulun kanssa. Yli puolet oppilaista vastasi hyödyntävänsä etäopetuksessa opittuja taitoja myöhemmin. Aineistossa on Sandbergin mukaan loistavia kuvauksia siitä, mitä etäopetus voi olla parhaimmillaan. yksinäisyys, kodin merkitys turvapaikkana, ihmisten kiire ja kaupunkiluonto. Osa huoltajista oli hyvin kuormittuneita tilanteeseen. kulttuuriperintokasvatus. sen, että opiskelussa sai edetä omaan tahtiin, käytössä oli erilaisia oppimisympäristöjä ja kotiympäristö oli rauhallinen paikka oppia. Näin hän näkee edes päällisin puolin, kuinka lapset ja perheet jaksavat. KOULUI HYVÄ PAHA ETÄOPETUS Oppilaat kokivat etäopetuksen positiivisena puolena mm. Katso Setan julkaisema video ”Tää on kuka mä oon” os. Kun koulut suljettiin, Valikainen soitti jokaiselle asiakasperheelleen ja kysyi, mikä heidän tilanteensa on ja onko heillä lämmintä ruokaa. Tiedot käyvät ilmi etäopetuskyselystä, jonka kasvatustieteiden tohtori, erityispedagogi Erja Sandberg teki huhtikuussa huoltajille ja opettajille Facebookissa sekä oppilaille ja opiskelijoille opetus.tv-sivustolla. Myös toinen ääripää näkyy selvästi: oppilas jätetään oppimaan yksin
Jaksot ovat kuultavissa RadioPlayja Radiot.fi-palveluissa. . Kotipalvelu toteutui melkein kaikissa kunnissa entiseen tapaan, ja joissakin paikoin resursseja oli jopa lisätty. Perhetyötä tarjottiin poikkeustilan aikana kaikissa kyselyyn vastanneissa kunnissa. LIIKUNTAI YHDESSÄ NINJAILEMAAN! Kaipaatteko perheessä vinkkejä yhdessä liikkumiseen. yhteisten ulkoiluiden merkeissä. Se neuvoo mm. Lue s. Aikuissosiaalityössä oli otettu erikseen yhteyttä lapsiperheisiin. Yritetään kaataa toinen ”ankka” kumoon. Yhden Vanhemman Perheiden Liiton ja Väestöliiton yhteischat löytyy os. . EroKompassi on eroprosesseihin erikoituneiden sosiaalialan ammattilaisten ja eron kohdanneiden kokemusasiantuntijoiden työstämä mobiilisovellus. > voimisteluklubi.fi/lapset-nuoret KORONAI UUDENLAISIA TAPOJA AUTTAA PERHEITÄ Kunnat ovat löytäneet ilahduttavasti uusia tapoja auttaa perheitä poikkeustilan aikana, kertoo Lastensuojelun Keskusliiton tekemä kysely. 60 juttu lasten erovertaisryhmistä! SU O M EN VO IM IS TE LU LI IT TO LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 21 LM4_s18-23_Tulva.indd 21 LM4_s18-23_Tulva.indd 21 6.5.2020 16:48:18 6.5.2020 16:48:18. EROI APUA MOBIILISTI . Eron ABC -chat tarjoaa maanantaiaamuisin klo 10–11 vastauksia lapsen huollon, tapaamisten ja elatuksen järjestämisestä vanhempien eron jälkeen. Paikoitellen kunnissa perhetyötä oli tarjottu mm. LÄHES JOKA 4.s lapsi ELÄÄ YHDEN AIKUISEN PIENITULOISESSA KOTITALOUDESSA. Ankkatappelu: Ollaan parin kanssa vierekkäin kyykyssä ja pidetään omista nilkoista kiinni. Liikuntavinkit löytyvät os. Pikkuninja kävelee isoninjan vatsaa pitkin ylöspäin ja pyörähtää ympäri. Kyselyyn vastasi huhtikuussa 29 kuntaa. Lasten ja nuorten voimistelun kehittäjä Nea Vallin Suomen Voimisteluliitosta heittää muutaman Ninjagym-haasteen: . Tukea löytyy myös Ensija turvakotien ylläpitämältä Apuaeroon.fi-sivustolta. Kotipalvelua oli myös räätälöity tilanteen mukaan mm. kuinka kertoa erosta lapselle ja auttaa lasta käsittelemään ikävää. Ninja reppuselässä: Toinen ninja hyppää toisen reppuselkään. Kunnissa oli kehitetty uusia toimintatapoja ja otettu käyttöön sähköisiä välineitä. > www.hyvakysymys.fi/paivystyschatti/vanhempien-eron-abc-chat . Pystyykö hän kiertämään vatsan kautta takaisin selän puolelle. . . ulkona tapahtuviksi lapsen ja vanhempien tapaamisiksi. ”Moni sivuuttaa romanttisesti rakastamassaan henkilössä mielipiteitä ja ominaisuuksia, joita ei järjellä ajateltuna välttämättä haluaisi lapsensa jokapäiväiseen elämään.” VAPAA TOIMITTAJA HANNA RÄTY LAPSI TUNTEMATTOMAN KANSSA -TV-OHJELMAN INNOITTAMANA IMAGESSA. Muutamia vuosia sitten eronneet ja kahden lapsen äidit Aina ja Iina puhuvat Eropodi-podcast-sarjassa avioeroista ja niiden jälkeisestä elämästä – huumorilla höystettynä. Mukana olivat kaikki suurimmat kaupungit ja maakuntien keskuskaupungit. Varhaiskasvatuksesta oli tarjottu lasten ulkoilutusapua perheille ja koulunkäyntiavustajien ja kuraattorien tukea oli hyödynnetty etäopetuksessa. Perhegym-voltti: Pikkuninja ja isoninja vastakkain, ottavat toisiaan käsistä kiinni
KIRJALLISUUSI VALEKALEVALA Taipalsaarelainen, Vehkataipaleen koulun oppilas Väinö Hulkkonen tutustuttaa suomalaiset Valekalevalakisaan kirjoittamassaan tarinassa Väinämöisen aikaisemmin tuntemattomiin veljiin Mäinämöiseen ja Zäinämöiseen. 1 400 LASTENJA NUORTENKIRJAA. Kilpailuun tuli kaikkiaan 186 kertomusta. ”Ällistyttävän pitkään suomalainen yhteiskunta on antanut täyden siunauksen harrastamisen ylöspäin kapenevalle pyramidille, jonka loputtomaan lapsia toisistaan erottelevaan kitaan ovat kadonneet niin yhdenvertaisuus kuin vanhempien rahat ja satojen miljoonien eurojen vuotuiset avustuksetkin.” NUORISOTUTKIMUSVERKOSTON VASTAAVA TUTKIJA MIKKO SALASUO LASTENSUOJELUN KESKUSLIITON BLOGISSA. Yksinäisyyden tematiikka puhutteli, koska asuin puoli vuotta erossa vanhemmistani.” Näin kertoo näyttelijä Vesa Vierikko lapsuutensa rakkaimmasta kirjasta, joka oli Astrid Lindgrenin Mio, poikani Mio. LAPSUUSI TÄTÄ LUIN 5-VUOTIAANA ”Ensimmäinen iltasatuna luettu kirja 5–6-vuotiaana, kun asuin isovanhempieni luona. Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Ira Custódio pitää tärkeänä, että valtio huomioi lapset kansalaisina, jotka ovat tärkeitä nyt eivätkä vasta äänestysiässä. Lastenkirjainstituutin Kummikirjasto-verkkonäyttelystä löytyy myös monen muun julkisuudesta tunnetun henkilön lapsuusja nuoruusvuosien suosikkikirja. ”Milloin pääsee kouluun?” kysyi Emma ministereiltä historian ensimmäisessä valtioneuvoston lapsille järjestämässä infotilaisuudessa, jonka aiheena oli koronatilanne. LA U RA KO TI LA /V AL TI O N EU VO ST O N KA N SL IA 22 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s18-23_Tulva.indd 22 LM4_s18-23_Tulva.indd 22 6.5.2020 16:48:28 6.5.2020 16:48:28. Näistä kolmosista ja monista muista Kalevalan hahmojen innoittamista kertomuksista kootaan uusi eepos, jonka Teos-kustantamo julkaisee syksyllä. Valekalevalakisa haastoi kaikki 3.–6.-luokkalaiset kirjoittamaan tarinoita annetuista Kalevalan hahmoista. > lkinstituutti.wixsite.com/ kummikirjasto VIIME VUONNA ILMESTYI N
Lastenteatteriin erikoistunut näyttelijä soittaa sovittuun aikaan ja kertoo lapselle sadun. > hevosenkenka.fi/satupuhelin TE AT TE RI H EV O SE N KE N KÄ LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 23 LM4_s18-23_Tulva.indd 23 LM4_s18-23_Tulva.indd 23 6.5.2020 16:48:31 6.5.2020 16:48:31. Sitten edetään käsivarsiin ja jalkoihin eli kaikkiin sellaisiin paikkoihin, jossa vaate ei peitä ihoa. Talous aiheuttaa ymmärrettävää huolta, mutta ainakin alkuun suurin osa selviää säästöillä tai lyhennysvapailla. Aurinkolasit kannattaa myös muistaa, sanoo projektikoordinaattori Jenni Vaskelainen Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksestä. Pienet lapset ovat erityisen herkkiä myös auringonpistokselle ja lämpöuupumukselle. Sama koskee kuntien toimintaa yleensäkin. KORONAI PALUU ARKEEN Korona-viruksesta johtuvat poikkeustoimet siirsivät koulut etäopetukseen, ikäihmiset eristykseen ja suuren osan vanhemmista etätyöhön tai -opiskeluun. Päässä olisi hyvä olla päähine, jossa on lieri tai lippa, joka suojaa myös kasvoja, korvalehtiä ja niskaa. julkaistavassa raportissa Paikoiltaan siirretty arki, joka löytyy os. Susanna Uittomäki antaa käytännönläheisiä vinkkejä, joita voi soveltaa esim. Lastensuojelun Keskusliitto avasi kiirastorstaina asiaa koskevan kyselyn, johon saatiin sen ensimmäisessä vaiheessa peräti 2 526 vastausta! Koronan vaikutukset perheiden arkeen ovat enimmäkseen negatiivisia mutta eivät pelkästään. 50 juttu tunteista, joita lapsen menettäminen synnyttää perheessä! LEIKKIPAIKOILLE TARVITAAN VARJOPAIKKOJA Päiväkotien ja koulujen pihoille sekä lasten leikkipaikoille kannattaa suunnitella ja rakentaa varjopaikkoja, jotta lapset pääsevät keväällä ja kesällä suojaan helteeltä ja auringon UV-säteilyltä, suosittavat Säteilyturvakeskus ja THL. > www.lskl.fi PETRI PAJU UV-SÄTEILYI VARJOA, VAATTEITA JA VOIDETTA – Lapsia kannattaa suojata auringolta ensisijaisesti peittävällä vaatetuksella ja varjopaikkojen avulla. TEATTERII VASTAA PUHELUUN! Teatteri Hevosenkenkä on avannut poikkeusolojen iloksi Satupuhelimen. vesipullo on oleellisen tärkeä varuste, sillä nestetasapainosta pitää huolehtia. Agenteilla oli apunaan Eläinystävysten rantaretki -puuhakirjoja, joiden parissa 4–6-vuotiaat lapset oppivat aurinkokäyttäytymistä opettavaisen tarinan, väritystehtävien ja askartelun kautta. Hellehatut päässä agentit neuvoivat, miten lapsi ottaa kourallisen rasvaa, levittää sen molempiin käsiin ja rasvaa ensin kasvot, niskan ja korvalehdet. Satupuheluita soittavat näyttelijät Eero Ahre, Outi Haaranen-Halme, Antero Nieminen ja Pekka Heiman, joka esiintyy kuvassa. Heidän lämmönsäätelynsä ei toimi yhtä tehokkaasti kuin aikuisilla, ja he kärsivät herkemmin nestehukasta. Lasten aurinkosuojautumiseen liittyviä materiaaleja voi tilata os. > jenni.vaskelainen@lssy.fi TUNTEET TUKEA MENETYKSIIN Jos mietit, miten voit käsitellä lapsen kanssa tunteita ja huolia, apua löytyy verkkosivustolta lapsentunteet.fi. Muutos oli merkittävä ja nopea: miten se on näkynyt perheiden arjessa. Lue s. Lisää asiasta 16.6. Etäopetuksessa on päästy nopeasti alkuun ja siihen ollaan melko tyytyväisiä. Mm. Kun pupusisko kuoli (Myllylahti) on Pirja Kieman kirjoittama ja Tea Ikosen kuvittama kuvalorukirja, joka auttaa lapsia ja vanhempia kohtaamaan ja sanoittamaan sisaruksen tai muun läheisen kuoleman. Myös tummaihoisten lasten iho pitää muistaa suojata. Alle 1-vuotiaille ei suositella lainkaan aurinkorasvausta, mutta 1–2-vuotiaille voi käyttää fysikaalista aurinkosuojarasvaa, joka ei imeydy ihoon, vaan heijastaa UV-säteilyn pois. koronatilanteessa tai tuettaessa läheisensä menettänyttä lasta. Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Aurinkoagentit veivät tänäkin keväänä ennen koronaepidemiaa tietoa aurinkosuojautumisesta varsinaissuomalaisten päiväkotien lapsille ja henkilökunnalle. Lapselle voi varata netistä maksuttoman puheluajan ja toivoa satua etukäteen. Yli 2-vuotiaille voi käyttää kemiallista aurinkorasvaa, joka imeytyy ihoon ja muuttaa UV-säteilyn lämmöksi. Pienemmille lapsille asiaa havainnollistettiin rantakassin ja sinne valittavien, rannalla tarpeellisten tavaroiden avulla. Erityisesti he toivovat nopeaa paluuta arkeen heti, kun riskit ovat siedettäviä. Ikävä kyllä he, joilla erilaiset puskurit ennen kriisiä olivat ohuimmat, kärsivät eniten
RIITTA AHONEN | KUVA KAISA SIRÉN 24 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s24-25_Eta perhetyo .indd 24 LM4_s24-25_Eta perhetyo .indd 24 8.5.2020 14:33:14 8.5.2020 14:33:14. Kasvokkain tapaamiset uhkasivat jäädä liian harvoiksi, ja päätin kokeilla etävastaanottoa ensin tietokoneella ja sitten matkapuhelimella. Norjan ja Venäjän rajalla sijaitseva Inarin kunta on 17 000 neliökilometrillään Suomen suurin kunta. Pitkät etäisyydet rajoittivat tiivistä perhetyötä. Tämä sai Hanne Lapin kokeilemaan etäperhetyön tekemistä kuvapuhelun avulla. Jo hänen edeltäjänsä oli kokeillut kuvapuhelinyhteyttä asiakkaidensa kanssa. Se on tarkoitettu lastensuojelun ja sosiaalihuollon asiakkuudessa oleville lapsille, nuorille sekä perheille. Lappi oli tehnyt Lapin Ammattikorkeakouluun sosionomin tutkintoon kuuluvan opinnäytetyön, joka käsitteli hyvinvointija e-hyvinvointipalveluiden toteutumista saamelaisten kotiseutualueeseen kuuSoitetaan kuvapuhelu! Inarissa on lähes kahden vuoden ajan ollut käytössä suojatussa yhteydessä toimiva lastensuojelun etävastaanotto. Kunnan lastensuojelussa työskentelevä sosiaaliohjaaja Hanne Lappi oli tottunut pitkiin välimatkoihin tavatessaan perhetyön piirissä olevia lapsia ja nuoria. Yhteys on ollut alusta asti suojattu. lastensuojelu E täperhetyö mobiililaitteen, tabletin tai tietokoneen avulla alkoi yleistyä perinteisen perhetyön rinnalla Inarissa vajaa kaksi vuotta sitten. – Minulla oli viikoittaisia tapaamisia nuoren kanssa, jonka luo ajaessa kilometrejä syntyi yhdellä käynnillä noin 300
Pienempien lasten kohdalla perhetyöntekijä ottaa yhteyden sijaisperheeseen, ja vanhemmat ohjaavat lapsen tietokoneelle. Perhetyön tapaamisiin vanhemmat eivät ole osallistuneet mutta asiakassuunnitelman päivittämiseen kyllä. Lappi on havainnut yhdeksi hyväksi keinoksi kysyä nuorelta, mitä tämä haluaisi lukea itsestään sanomalehdestä. Ajokilometrejä säästyy kuukaudessa noin 900 ja työaikaa runsaasti. Näin tulevaisuuden pohtiminen konkretisoituu. Haaste voi pikemminkin olla se, että lapsella saattaa olla negatiivinen kokemus tai tunne sosiaalityöntekijöistä ylipäätään. Jos lapsella on paha olla, voin vaikka halata häntä ja lohduttaa. Kuvapuhelun avulla se onnistuu helposti, ja lapsen edun kannalta tiivis yhteys on tosi tärkeä, Hanne Lappi kertoo. Lapsi tai nuori on helpompi rauhoittaa, kun on läsnä fyysisesti, sanoo Hanne Lappi. – Nuoren iän mukaan voin käyttää tunnekortteja, joita näytän kameran välityksellä, ja alamme keskustella niistä. Kuulokemikrofoni on hyödyksi äänentoiston takia muttei välttämätön. Itsenäistyvää nuorta voi ohjata ja tukea erilaisten lomakkeiden täyttämisessä. Kysyn, mitä tunteita kuva herättää lapsessa, Hanne Lappi sanoo. Kuvapuhelut alkoivat aluksi Lapsija perhepalveluiden muutosohjelman puitteissa. Hanne Lapin mielestä on tärkeää muistaa, että niin hyvä menetelmä kuin kuvapuhelu onkin, se ei koskaan voi korvata perinteistä perhetyötä, vaan toimii kasvokkaisten tapaamisten rinnalla. Tällä hetkellä kaksi perhetyöntekijää tekee etäperhetyötä noin 10 lapsen ja nuoren kanssa. Tapaamisten kesto vaihtelee muutamasta minuutista tuntiin. Kantapään kautta on opittu, että etäperhetyö kannattaa aloittaa ja opetella aina kasvokkain. – Kuvapuhelu on lähentänyt ja tehnyt suhteen tiiviimmäksi verrattuna siihen, että olisimme tavanneet kasvokkain mutta tosi harvoin. Pienelle lapselle voin näyttää vaikkapa kuvaa, jossa lapsi vetää toista tukasta. – Kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus on todellista, konkreettista ja läheistä. Nuoret asiakkaat suhtautuvat kuvapuhelimen käyttöön luontevasti. – Huomasin pian, että voin ottaa kuvapuheluihin mukaan tunnekortteja ja tehdä tavoitteellista perhetyötä. – Asiakassuunnitelman päivityksen lisäksi pyrimme tapaamaan lapset ja nuoret väliaikoina useammankin kerran. Vaihtoehtoina on antaa ne lapselle henkilökohtaisessa tapaamisessa tai lähettää ne sijaisperheen vanhempien tai nuoren omaan sähköpostiin. Sittemmin ne jatkuivat Inarin kunnan tarjoaman Virtu.fi-palveluportaalin kautta. Pisimmät liittyvät usein asiakassuunnitelman päivittämiseen. Lastensuojelun etävastaanottoa voidaan käyttää missä tahansa, mutta perhetyö vaatii suunnitelmallista, kokonaisvaltaista ja pitkäjännitteistä toimintaa, ei pelkkää yksittäistä tapaamista. – Jos haluan vaikkapa keskustella lapsen kanssa ajankäyttöympyrästä tai kartoittaa läheisverkostoa, on mietittävä etukäteen, miten saan toimitettua lomakkeet etukäteen. Ei korvaa kasvokkain tapaamista Jokaisella tapaamisella on tavoite, jota lähdetään työstämään. Isommat lapset selviytyvät itsenäisesti matkapuhelimella. Tapaamiset ovat virka-aikana painottuen iltapäiviin, sillä lapset ovat usein hoidossa tai koulussa. – Vaikka menetelmä on täysin uusi, kaikki ovat ottaneet sen hyvin vastaan. Lappi ei ole pitänyt vanhemmille erikseen istuntoja, muttei näe niille mitään estettä. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 25 LM4_s24-25_Eta perhetyo .indd 25 LM4_s24-25_Eta perhetyo .indd 25 6.5.2020 15:58:56 6.5.2020 15:58:56. Käytössä on huomioitava, että Virtu.fi käyttää Chrome-, Firefoxja Opera-selaimia. Tietyt asiat on kuitenkin ennakoitava. Tavoitteena on tukea asiakkaan ja perheen kokonaisvaltaista hyvinvointia vahvistamalla heidän voimavarojaan ja parantamalla vuorovaikutusta. – Etäperhetyön lähtökohdat ovat samat kuin perinteisen perhetyön. Nuorin asiakas on esikoululainen Lastensuojelun piirissä olevien huostaanotettujen tai kotona asuvien lasten tapaaminen on aina lapsija tilannekohtaista ja käytettävissä olevien resurssien sanelemaa. Nuorin asiakas on tällä hetkellä esikoululainen. Etävastaanotto puolustaa paikkaansa paitsi pitkien välimatkojen myös sosiaalitoimen resurssipulan helpottamisessa. Ennakkovalmistelu lapsen tai nuoren kasvokkain tapaamiseen ei paljon poikkea kuvapuhelinyhteyden valmistelusta. Lapilla ei ole tietoa, että etävastaanottoa käytettäisiin perhetyöhön vielä muualla Suomessa. Toiminta lähti muotoutumaan ja laajenemaan ja on hiljalleen vakiintumassa perhetyöntekijöiden keskuudessa. Lapsi voi ensin todeta, ettei halua näyttää kasvojaan, mutta onkin sitten ihan mielellään kuvapuhelinyhteydessä. – Voin sanoa vaikka, että näytät tosi surulliselta tai että näytät olevan tosi hyvällä tuulella, ja sitten juttelemme siitä, mitä on tapahtunut. Pitkälti kyse on tunnetaitojen harjoittelusta tai niiden käsittelystä. luvissa harvaan asutuissa Enontekiön, Inarin ja Uts joen kunnissa ja sitä, kuinka niitä voi parantaa digitalisaation luomilla mahdollisuuksilla. . Hanne Lappi on tehnyt ensimmäisen nuoren asiakkaansa kanssa etäperhetyötä reilut puolitoista vuotta. Nuoren kohdalla voidaan kartoittaa tulevaisuutta. Lastensuojelun etävastaanotto on yksi virtuaalisen sosiaalija terveyspalvelukeskuksen inarilaisille tarjoamista virtuaalipalveluista. > www.sosiaalikollega.fi/virtu.fi/inari/ lastensuojelu_eta Vaikka menetelmä on täysin uusi, se on otettu vastaan hyvin. Pohdimme sitten yhdessä, mitä kuvassa tapahtuu, onko se oikein ja mitä voisi tehdä toisin. Kuvapuhelussa Lappi voi havainnoida nuoren tunnetiloja
lastensuojelu ”ME OLLAAN MUUTAKIN KUIN diagnoosi’’ Nuorille on tarjolla paljon palveluja, mutta kaikki eivät saa apua ajoissa tai sopivassa muodossa. HANNA MOILANEN | KUVAT MATIAS HONKAMAA 26 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_S26-29_Reetta&Tiia.indd 26 LM4_S26-29_Reetta&Tiia.indd 26 8.5.2020 15:29:48 8.5.2020 15:29:48. Lastenkodeissa asuneet Reetta Kokkonen ja Tiia Forsman antavat kiitosta ohjaajille, jotka kohtasivat ja kuuntelivat ilman vähättelyä
Hän jonottaa traumaterapiaan, jonka pitäisi alkaa puolen vuoden päästä. Lopulta valheet paljastuivat. Tällä hetkellä voimat eivät riitä kumpaankaan. Nyt voin sanoa, että haluan elää ja elämä on mukavaa, Reetta sanoo. Kun opettaja ihmetteli, miksei Reetta syö, tämä kertoi syövänsä kotona. Hän herää tavallisesti aamupäivällä, ottaa lääkkeet ja alkaa miettiä, mitä voisi tehdä. Kun Reetta oli kahdeksannella luokalla, hän päätyi ensimmäisen kerran sairaalan suljetulle osastolle syömishäiriöiden vuoksi. – Näen kavereita, kuuntelen musiikkia ja kirjoitan runoja. R eetta Kokkonen, 20, ei opiskele eikä käy töissä. ”ME OLLAAN MUUTAKIN KUIN diagnoosi’’ Kuopiolaiset Reetta Kokkonen (vas.) ja Tiia Forsman tutustuivat nuorisokodissa ja heistä tuli hyvät ystävät. ”Meille sanottiin, ettei laitoksessa alkanut ystävyys tule kestämään, mutta niin se vaan on kestänyt.” Olen onnellinen, ettei itsemurha onnistunut. Sen myötä Reetta pystyy elämään omillaan ja selviää päivästä toiseen, vaikka kipuilee edelleen oman mielensä ja ahdistuskohtausten kanssa. He pitävät edelleen tiiviisti yhteyttä. Ja puhelinta tulee räplättyä päivän mittaan paljon. REETTA LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 27 LM4_S26-29_Reetta&Tiia.indd 27 LM4_S26-29_Reetta&Tiia.indd 27 8.5.2020 15:29:58 8.5.2020 15:29:58. Ja kotona hän sanoi syöneensä koulussa niin paljon, että vatsa on vieläkin ihan täynnä. Hän laski kalorit tarkkaan, harrasti liikuntaa monta kertaa päivässä ja heräsi keskellä yötä jumppaamaan. Pari vuotta sitten vaihdettu lääkitys on osoittautunut toimivaksi
Kun Tiialle avautui mahdollisuus lähteä opiskelemaan viittomakielenohjaajaksi, äiti lähti viemään häntä haastatteluun. Hänen tilanteensa olivat niin rankkoja, ettei niiltä voinut sulkea silmiä tai kehottaa palaamaan asiaan myöhemmin. Silti ilmassa on edelleen väkinäisyyttä. – Erosin Jehovan todistajista noihin aikoihin, ja moni tärkeä ihminen lähti pois elämästäni. Tiian oma ohjaaja Esa oli keskeinen henkilö hänen elämässään laitosvuosien aikana. Lastensuojelun erilaisissa yksiköissä Tiia ehti nähdä, miten paljon ohjaajien sitoutuminen työhön vaikutti koko paikan ilmapiiriin. Hän kertoo itkeneensä joka ilta omassa huoneessaan. Välit kotiin päin korjautuivat vähitellen. Hän yritti itsemurhaa vielä kolmesti sekä omilla että varastetuilla lääkkeillä. Tiia Forsman, 21, tekee sijaisuuksia kehitysvammaisten palvelutalossa ja suunnittelee opiskelua lähihoitajaksi oppisopimuksella. – Sain remelistä, oli korvapuusteja, tukasta vetämistä, huutoa ja henkistä väkivaltaa. Hirveä itku tuli aina, jos lautaselle eksyi ylimääräistä ruokaa. – Kukaan ei kuunnellut. Kaikki vain sanoivat, että se oli parhaakseni. Olin neuroottinen ruoan suhteen, kaikki piti punnita. Eräs ohjaaja sanoi myöhemmin, että koulukoti oli Reetalle väärä paikka. Hän oli läsnä, Tiia muistelee. Kun Reetta tutustui koulukodin muihin nuoriin, hän huomasi näiden ongelmien liittyvän huumeisiin, laitoksesta karkaamiseen tai rikoskierteeseen. Keskustelu auttaisi, mutta jos hoitaja juttelee kerran viikossa ja lääkäriä näkee kerran kahdessa viikossa, se ei ole kovin paljon. Isän omassa lapsuudessa on ollut raskaita kokemuksia, ja hän on kohdistanut omiin lapsiinsa sitä samaa. Reetta Kokkonen kokee olevansa etuoikeutettu ja saaneensa hyvin palveluja. Reetta koki itsensä ulkopuoliseksi ja yritti selittää, että hänen kohdallaan pitäisi hoitaa mielenterveyttä eikä kiristää rajoja. Myös Tiian elämänpolulle on mahtunut mutkia. Seuraavana päivänä sosiaalityöntekijät tulivat tapaamaan Tiiaa koululle ja hänet sijoitettiin väliaikaisesti kaupungin perhetukikeskukseen. Myös ero nuorten ja aikuisten palveluissa tuntuu isolta. REETTA 28 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_S26-29_Reetta&Tiia.indd 28 LM4_S26-29_Reetta&Tiia.indd 28 6.5.2020 16:06:48 6.5.2020 16:06:48. Nykyisin Tiia soittelee äitinsä kanssa päivittäin. Kun he ajoivat yhdessä pois koululta haastattelun jälkeen, puhelin soi. Tiia oli saanut opiskelupaikan. – Sain soittaa vain vanhemmilleni lyhyitä puheluita. Ohjaajat löysivät hänet ja tilasivat ambulanssin. Kesällä 2015 ahdistus kasvoi pisteeseen, jossa Reetta otti yliannostuksen lääkkeitä. Hän alkoi viillellä ja polttaa itseään tupakantumpeilla vasemman käden ranteesta kyynärpäähän. Arjen turvasatama on poikaystävä, jonka kanssa Tiia muutti yhteiseen kotiin muutama kuukausi sitten. Sitten asia sovittiin ja mentiin eteenpäin. – En ollut nähnyt äidin itkevän koskaan sitä ennen. En tiennyt, miten kauan joudun olemaan siellä tai mihin minut siirretään. Käännekohta tapahtui seiskaluokalla, kun kirkon nuoriso-ohjaaja huomasi rupia Tiian käsissä ja kysyi, onko kaikki hyvin. Pelattiin korttia ja juteltiin niitä näitä. Teinivuodet kuluivat useammassa lastensuojeluyksikössä. – Helpotti, kun joku ammattilainen oli samaa mieltä, eikä vain sysännyt vastuuta muualle. Se oli teini-ikäiselle aika raskasta mietittävää. Päällimmäiseksi jäi tunne, että Esa kannusti eteenpäin ja halusi Tiialle hyvää. Toisen osastojakson jälkeen Reetta sijoitettiin lastenkotiin, mikä oli myös hänen oma toiveensa. Mutta siinä äiti itki onnesta, hän oli minusta ylpeä. Myös suhde isään on parantunut, anteeksi on pyydetty puolin ja toisin. Osastojaksot seurasivat toistaan, ja Reetta sai lisää mielenterveyden diagnooseja. – Jos töppöilin tai rikoin jonkun sovitun jutun, Esa saattoi mököttää kolme päivää. Välillä Reetasta tuntui, että jos hän on rehellinen ja puhuu siitä, miltä hänestä oikeasti tuntuu, siitä lähinnä rangaistaan ja hänelle tulee tavalla tai toisella vaikeammat oltavat. – Osastolla tuntui välillä, että siellä oltiin säilössä, ihan niin kuin seinät olisivat auttaneet meitä. Yhteyksien katkaisu ulkomaailmaan ja epätietoisuus jatkosta ahdistivat Reettaa. Ei, kaikki ei ollut hyvin. Kun Tiia oli päässyt taas kotiin, hän karkaili sieltä ja vietti aikaa milloin missäkin. Silti monet asiat palveluissa mietityttävät edelleen. – Äidin kanssa oli ihan ansaittua luottamuspulaa. – Voin kyllä nykyisin istua isän vieressä ja halata häntä. Vaikka paljon puhutaan siitä, miten apua pitäiHelpotti, kun joku ammattilainen oli samaa mieltä. – Esa välitti eikä jättänyt yksin. Peruskoulun jälkeen Tiia päätyi opiskelemaan leipuri-kondiittorilinjalle, vaikkei se tuntunutkaan omalta alalta. Tiia kertoi, miten ahdistavaksi elämä kotona on muuttunut kuritusväkivallan vuoksi. Ihan kaikkea ei ole pystytty sanomaan. Erityisen raskaat muistot Reetalle jäivät erityisen huolenpidon jaksolta valtion koulukodista, johon hänet lähetettiin kauas kotoa. En tiennyt, haluavatko vanhempani tavata minua enää sen jälkeen, kun täytän 18. – Nyt olen onnellinen, ettei se onnistunut. Hän keskusteli ja oli meidän kanssa arjessa. Olimme molemmat todella lopussa, Reetta muistelee. Esan kanssa Tiia pystyi puhumaan, kun oli paha mieli. Paikan toiminta saattoi myös muuttua nopeasti hälläväliä-meiningistä aidosti nuoria tukevaksi ja kannustavaksi, kun osa työntekijöistä vaihtui. Kotona tuntui liian ahdistavalta. Lopulta poliisit poimivat hänet kyytiin tien varresta ja toivat lastenkotiin keskellä yötä. Ilmeisesti olin oksentanut yöllä osan lääkkeistä pois
– Pikavippejä on helposti saatavilla yh dellä napin painalluksella, mutta tervey teen ja hyvinvointiin liittyvät palvelut ovat usein monen soiton, na pin tai vaatimuk sen takana, tutkija Reija Paanane n Diakonia-ammattikorkeakoulusta sanoo. Silti nuorten arki ja palvelujär jestelmän logiikka eivät aina kohtaa. Koulun tutkijat kutsuivat nuoria työ pajoihin kertomaan, miten nämä olisi vat halunneet itseään autettavan. Nuorten ta rinoissa toistuu kokemus vähättelystä ti lanteissa, joissa he ovat yrittäneet hakea apua itselleen. Uskaltakaa katsoa sen taakse! Me olemme yksilöitä ja meillä on erilaisia tapoja aja tella ja toimia, Reetta sanoo. Asiat eivät yleensä tapahdu sormia napsauttamalla, vaan eteenpäin on mentävä vähitellen. Vaikka am mattilainen tietää enemmän, myös nuoren äänen ja ajatusten tulisi tulla kuulluksi. Koko naisvaltaisen tuen tarpeen tunnistamiseen ei ole riittävästi yhteisiä työkaluja, Paana nen arvioi. ”Ammattilaiset, olkaa läsnä, tukekaa nuoria ja tehkää työtä sydämellä.” LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 29 LM4_S26-29_Reetta&Tiia.indd 29 LM4_S26-29_Reetta&Tiia.indd 29 8.5.2020 15:25:01 8.5.2020 15:25:01. Nuori pitäisi pystyä näkemään ko konaisena ihmisenä, jolla on omia vahvuuksia ja voimavaroja myös ongelmien keskellä. – Olen muutakin kuin diagnoosini. Näin äidin itkevän ensimmäisen kerran, kun sain opiskelupaikan. Lisäksi neuvoja ja opas tusta kaivataan elämän muutoskohtiin: opintoihin, asumiseen ja tukien hakuun. Palvelujärjestelmä tuntuu vaikealta eri tyisesti silloin, kun nuoren paha olo on se littämätöntä eikä hänelle ole tapahtunut mitään erityisen dramaattista. Tilanteet lähtevät usein pienestä yksit täisestä asiasta, josta kasautuu vähitellen vyyhti. Hän lähtisi korjaamaan tilannetta kol mesta suunnasta: nuorten kohtaamisen kokonaisvaltaisuudesta, monialaisten pal veluketjujen kuntoon laittamisesta sekä sektorirajat ylittävästä johtajuudesta. – Käytännössä apua saa aikuisena vasta, kun paska on jo ta pahtunut, Reetta sanoo. Usein on hankala hahmottaa, miten ja kenen kanssa vyyhtiä voisi lähteä avaa maan. Nuorista tuntuu, ettei kukaan kuuntele tai välitä. 3 kovaa K:ta: kohtaaminen, kuunteleminen ja kannustaminen Nuorten enemmistöllä menee koko ajan paremmin, ja palvelujakin on nuorille tar jolla paljon. – Myös kohtaamis ja mielenterveys osaamista tulisi vahvistaa nuorten kanssa työskentelevien keskuudessa. Ryhmä keskusteluista selvisi, että nuoret kaipaa vat ennen kaikkea inhimillistä kohtaamis ta, kuuntelua ja nuorten omien näkemys ten arvostamista. Reetta ja Tiia toivovat, etteivät ammattilaiset menisi niin usein tittelinsä ja asiantuntijan arvovallan taakse. Tiia ja Reetta kannustavat sekä nuoria että aikuisia kärsivällisyyteen. Nuorten maailmankuvaa ja elämää ei pitäisi vähätellä sano malla, että olet vain teini. TIIA si hakea ajoissa, Reetan mukaan se ei käytännössä toimi niin. . Yllättävän monella oli kokemuksia am mattilaisten epäasiallisesta käytöksestä. – Jokaisella sektorilla on omat toiminta tavat, ammattilaiset ja lähtökohdat
Opettajat suosivat uimahalleja myös siksi, että siellä annettavaa opetusta pidetään avovesiope tusta riskittömämpänä. Norjassa koulut suhtautuvat luon nossa tapahtuvaan uimaopetukseen juuri päinvastoin kuin maantieteen perusteella luulisi: pohjoisen kou luissa oppilaat viedään avoveteen useammin kuin etelässä, jossa il masto olisi ulkouinnille suotuisampi. Sillä, pudotaanko kylmään, sameaan ja virtaa vaan jokiveteen vai kirkkaaseen ja linnunmaidon lämpöiseen allasveteen on taatusti väliä, vaikkei asiaa määritelmässä mainitakaan. Opetusympäristö jää kunnan ja koulun päätettä väksi. opettajien täydennyskoulutuksella. Arktisten olosuhteiden vuoksi opetuspaik kana on yleensä uimahalli. Islannissa hukkumi sia tapahtuu suhteellisesti vähemmän, mutta siel lä uimataitoja opetetaankin koulussa omana oppi aineenaan, ja uimista harjoitellaan myös luonnon oloissa. Hukkumiskuolemat ovat Norjassa suunnilleen yhtä yleisiä kuin Suomessa. 30 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s30-33_Tutkitut.indd 30 LM4_s30-33_Tutkitut.indd 30 8.5.2020 14:51:00 8.5.2020 14:51:00. Vesipätevyyteen kuuluu mm. Suomessa uimaopetus on ollut mukana perus koulun opetussuunnitelmien liikunnan sisältö alueissa jo kolmen vuosikymmenen ajan. Uimataitoa pitäisi harjoitella muuallakin kuin uimahallissa CO LO U RB O X S uurin osa lapsista oppii nykyään uimaan uima hallissa. Nämä taidot lapsena oppinut osaa lopun ikäänsä toimia hätätilanteessa oikein. Norjassa suunnitellaan Gjølmen mukaan avo vedessä tapahtuvan uima ja hengenpelastusope tuksen sisällyttämistä koulujen opetusohjelmaan. Resurssit vaihtelevat: tutkimusten mukaan Suomessa on kouluja, jotka eivät järjestä lainkaan uimaopetusta. Onnettomuudet vähenisivät, jos uimaopetusta annettaisiin uima hallien ohella myös vapaana vellovissa luonnonve sissä, päättelee tutkija Egil Galaaen Gjølme Norjan teknis-luonnontieteellisestä yliopistosta. Gjølmen haastattelu julkaistiin Norwegian SciTech News -verkkosivuilla. ANTTI VANAS TUTKITTUA TIETOA Islannissa opetetaan uimista omana oppiaineenaan. kyky uida vaatteet päällä ja kontrolloida hengitystä veden alla ja aal lokossa. Gjølme pitää avovedessä annettavaa koulusta välttämättömänä. Uima ja vesipelastusopetusta tulisi olla 6–10 tuntia jokai sella vuosiluokalla. KORONAN AIKAAN VOI UIDA LUONNONVESISSÄ JA URHEILLA, MUTTA RIPPIKOULULEIREJÄ TUSKIN JÄRJESTETÄÄN. Hukkumisonnettomuudet taas tapah tuvat lähes aina luonnonoloissa. Suomessakin käytetyn, Pohjoismaiden hengen pelastus ja uimaliittojen määritelmän mukaan ui mataitoisena pidetään henkilöä, joka ”pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy veden alla, ja pääs tyään pinnalle kykenee uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään”. Tutkija puhuu uimataidon sijaan vesipätevyydestä (water competence): uimaan voi opetella uimahallissakin, mutta luonnonvoimien armoilla tapahtuvaa pelastamista ja pelastautu mista voi oppia vain aidoissa olosuhteissa. Avovesiharjoittelun ris kejä voidaan kuitenkin vähentää mm. Kaksi vuotta sitten vain pari prosenttia norjalai sista kouluista opetti lapsille uimataitoja uimahal lien ulkopuolella
Kääntyykö vanhemmuuden tukeminen itseään vastaan. Tärkeää on lap sen kehitykseen liittyvien moninaisten mah dollisuuksien jatkuva puntarointi. Tutkimuksen aineisto koos tuu projektien hallinnollisista dokumenteista, ku ten rahoitushakemuksista sekä väli ja loppura porteista. Harvemmin on kuiten kaan pysähdytty miettimään, mitä vanhemmuut ta tuettaessa oikeastaan tuetaan, tuumii aiheesta äskettäin väitellyt Ella Sihvonen. Sihvosen mukaan vanhemman ja lapsen väli sen vuorovaikutuksen tukeminen voi olla jois sakin tilanteissa oiva keino kohentaa lasten ja perheiden hyvinvointia. Kaiken tämän seurauksena vanhemmuus alkaa näyttää vaikealta ja raskaalta tehtävältä, josta voi selvitä vain asiantuntijoiden avulla, jos silläkään. N YN N E SC H RO D ER / U N SP LA SH Vanhemmuuden huono maine voi olla syy syntyvyyden jyrkkään laskuun. Se ei kuitenkaan ole pi kalääke yhteiskunnan rakenteista kumpuaviin ongelmiin. Monet suomalaistutkijat pitävät vanhemmuu den huonoa mainetta yhtenä keskeisenä syynä syntyvyyden jyrkkään laskuun. Perheiden hyvinvointiin vaikut tavat taloudelliset ja rakenteelliset tekijät jäävät puolestaan vaille ansaitsemaansa huomiota. Ongelmalliseksi tilanteen tekee Sihvosen mu kaan se, että kritiikki ja tuki ulotetaan koskemaan lähes kaikkea vanhempien tekemistä – tai teke mättä jättämistä. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 31 ›› LM4_s30-33_Tutkitut.indd 31 LM4_s30-33_Tutkitut.indd 31 6.5.2020 16:12:05 6.5.2020 16:12:05. KORONAN AIKAAN VOI UIDA LUONNONVESISSÄ JA URHEILLA, MUTTA RIPPIKOULULEIREJÄ TUSKIN JÄRJESTETÄÄN. V anhemmuuden tukemisesta on tullut 2000lu vulla keskeinen osa lapsiperheiden hyvin vointiin tähtäävää työtä. Huoleen lasten ja nuorten pahoinvoinnista ja vanhemmuuden katoamisesta vastattiin polkai semalla liikkeelle valtava määrä erilaisia vanhem muuden tukiprojekteja. Samalla vanhemmille asetetaan velvollisuus tarkkailla jatkuvasti omaa vanhemmuuttaan lapsikeskeisestä näkökulmasta. Suomalaisen lapsiperheen arki näyttäy tyy huomattavasti hankalampana kuin se to dellisuudessa on. Väitös From family policy to parenting support: Parenting-related anxiety in Finnish family support projects tarkastettiin Helsingin yliopistossa maalis kuussa. Vanhemmuuden tukemisessa sovelletaan Sih vosen mukaan tekniikoita, joiden tarkoitus on vahvistaa vanhempien tietoisuutta, aktiivisuut ta ja omaa sisäistä asiantuntijuutta. Tutkija Anna Rotkirchin mu kaan tutkimukset laidasta laitaan kertovat, että suomalaiset lapsiperheet ovat yleen sä ottaen tyytyväisiä ja onnellisia, ja tukeakin löytyy silloin, kun sitä tar vitaan. Hankkeiden taustalla vai kuttaa ajatus vanhemmuudesta lasten ja nuorten ongelmien syynä ja ratkaisuna. Sihvosen väitöstutkimuksen kes kiössä ovat vuosien 2000–2010 välisenä aikana järjestetyt julkishallinnon ja järjestöjen koordinoi mat perheprojektit. Yhteisöllises sä tuen muodossa vanhempia kannustetaan tu keutumaan toisiin vanhempiin
Muita tärkeitä vaikuttajia olivat isovanhemmat, tutun seurakunnan työnte kijä ja koulu. Joka kolmas oli sekä oman arvion että pitkittäistutkimuksen vertailun perusteella etääntynyt uskosta. TervoNiemelä tarkas telee pitkittäistutkimuk sessaan tamperelaisten rippikoulunuorten uskon muutosta 14–15vuoti aasta 25vuotiaaksi ko din uskontokasvatuksen ja sen puuttumisen näkö kulmasta. Nuoret, jotka eivät olleet saaneet uskonnol lista kasvatusta kotona, etääntyivät rippikoulun jälkeen uskosta muita todennäköisemmin. Kestävintä on molemmilta vanhemmilta peritty usko U N SP LA SH Rippikoulu koettiin uskoa vahvistavana. Vain toiselta vanhemmalta uskontokasvatus ta saaneiden nuorten kehityskulku oli lähempänä niitä, joiden kotona ei annettu uskontokasvatusta lainkaan kuin niitä, jotka ovat saaneet sitä molem milta vanhemmiltaan. Tulokset korostavat vahvasti molempien van hempien merkitystä nuoren uskonnollisina roo limalleina. Rippikoulun koettiin yleensä vahvistavan us koa. Usko tarvitsee sekä sitä tukevia kokemuk sia että ihmisiä roolimalleiksi ja esimerkeiksi sii tä, mitä uskominen käytännössä tarkoittaa, kuvai lee Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologi an professori Kati Tervo-Niemelä tutkimuksensa keskeisiä tuloksia. Ero nuoriin, jot ka saavat uskonnollista kas vatusta vain toiselta tai ei kummaltakaan vanhem malta, on suuri. Toisaalta usko saattaa kestää aikaa niilläkin, joilta uskonnollinen kotikasvatus puut tuu. Tarkastelun kohteena oli vat erityisesti nuoret, jotka eivät saa neet kotonaan uskonnollista kasvatus ta. N uoren usko ei synny eikä kasva tyhjiössä. Nämä nuoret kuvasivat eiuskon nollisen ilmapiirin ympäröineen heitä niin kaveri piirissä kuin sukulaistenkin keskuudessa. Koulun tosin koettiin antaneen lähin nä yleissivistävää tietoa. Tarkoituksena oli selvittää, miten he eroavat uskonnollista kasvatusta saa neista: voiko heidän uskonsa vahvistua siirryttäessä nuoruudesta aikuisuu teen, ja mitkä tekijät asian ratkaisevat. TervoNiemelän tutkimusartikkeli Religious upbringing and other religious influences among young adults and changes in faith in the transition to adulthood ilmestyi Journal of Religious Education lehdessä maaliskuussa. Noin joka seitsemäs koki lä hentyneensä Jumalaa ja uskonsa vahvistuneen. He myös etäänty vät uskosta muita epätodennä köisemmin. 32 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s30-33_Tutkitut.indd 32 LM4_s30-33_Tutkitut.indd 32 6.5.2020 16:12:16 6.5.2020 16:12:16. Noin puolella tutkimukseen osal listuneista nuorista usko oli suunnil leen samalla tasolla 25vuotiaana kuin 15vuotiaana. Nuori, joka ei saa uskontokasvatusta kotona, ei yleensä saa si tä muuallakaan. Tärkein kodin uskonnollista vaikutusta korvaa va tekijä oli rippikoulu. Usko on vahvinta nuoruuden kaikissa vaiheis sa niillä nuorilla, jotka ovat saaneet uskonnollis ta kasvatusta kotona molemmilta van hemmiltaan. Uskonnolliset vaikutteet kasaantuvat kotona uskonnollista kasvatusta saaneille
Pakottaminen ei siis toimi, mut ta lapsen mieltymykset tunteva ja liikuntaharrastukseen osallistu va vanhempi voi ohjata lasta välil lä reippaallakin otteella sammuttamatta tämän lii kuntaintoa, kertoo maaliskuussa julkaistu Jyväskylän yliopiston tutkimus. Kyseisillä vanhemmilla oli myös herk kyyttä tunnistaa raja, jonka jälkeen lapsi kokee oh jauksen pakottamiseksi. Ruutuajan ja riittävän liikkumisen yhdistäminen on tiukka paikka monissa lapsiperheissä. Lapsen halu liikkua paranee, jos vanhempi suh tautuu hyväksyen myös ajoittaiseen innostuksen puutteeseen. Vanhemman julkiseen kannustukseen sisältyy välillisesti myös vaatimus kilpailullisuudesta, min kä lapsi saattaa kokea harrastustaan rajoittavana kontrollina. Osa lapsista taas ko ki, että heillä oli loputtoman joustavat rajat ruutu ajalle. Aiheesta kaivattaisiin Laukkasen mukaan kipeästi lisätutki musta sekä lasten että vanhempien näkökulmista. Yhteistä näille kokemuksille oli se, että vanhem pi ei vain komennellut, vaan osallistui itsekin liik kumiseen. Las ten käsityksiä liikuntaa tukevasta vanhemmuudes ta tutkittiin ryhmähaastatteluilla. Liikuntaa ja ruutuaikaa ei pitäisi asettaa vastakkain. Patistella saa, mutta pakko ei innosta lasta liikkumaan M O ST PH O TO S LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 33 LM4_s30-33_Tutkitut.indd 33 LM4_s30-33_Tutkitut.indd 33 6.5.2020 16:12:30 6.5.2020 16:12:30. Tutkijatohtori Arto Laukkanen tulkitsee tulok sia niin, että liikuntaa ei välttämättä pitäisi asettaa vastakkain ruutuajan kanssa, vaan molemmille tu lisi järjestää omat, toisistaan riippumattomat paik kansa lapsen arjessa. Hyvin tyypillinen lapselle epämieluisa liikunta kokemus liittyi ruutuajan rajoittamiseen ja komen toon mennä ulos liikkumaan. . Äänekkäät ja suurielei set tuuletukset saattavat pikemminkin nolottaa ja hävettää kuin innostaa lasta. Vanhemman kontrolli – kuten eriasteinen pakottaminen ja lapsen sivuuttaminen liikuntaan liit tyvissä päätöksissä – taas vähentää liikuntaintoa. Tutkijat Arto Laukkanen, Arja Sääkslahti ja Kaisa Ainola toteuttivat tutkimuksen, johon osallistui 79 oppilasta, jotka olivat iältään 7–10vuotiaita. K entän laidalla hurraavien aikuisten on hyvä tie tää, että lapset ovat hyvin tarkkoja sen suhteen, miten heitä kannustetaan. Tutkimus liittyy yliopis ton liikuntatieteellisen tiedekunnan Liikkuva perhe hankkeeseen. Haastatteluaineistosta selviää, että lapsi saattaa pitää vanhemman kovaltakin tuntuvaa ohjausta ja määräilyä hyväksyttävänä ja liikuntaintoa lisäävänä. Tutkimusartikkeli Young Children’s Views on Physical Activity Parenting and the Associated Motivational Regulation ilmestyi International Journal of Environmental Research and Public Health lehdessä
varhaiskasvatus Kaisla Kantosalmi (oik.) ja Nea Nguyen nauttivat kesästä ja kukkien tuoksuista. 34 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s34-37_KupittaanKoto.indd 34 LM4_s34-37_KupittaanKoto.indd 34 6.5.2020 16:57:20 6.5.2020 16:57:20
Siellä tutkitaan luontoa, viljellään hyötykasveja, korjataan satoa ja nautitaan kesästä. Nokoset otetaan riippukeinussa omenapuun alla. ULLA WILLBERG | KUVAT PASI LEINO LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 35 ›› LM4_s34-37_KupittaanKoto.indd 35 LM4_s34-37_KupittaanKoto.indd 35 6.5.2020 16:57:34 6.5.2020 16:57:34. Päiväkodissa KESÄMÖKILLÄ Päiväkotilapsille vuokrattiin siirtolapuutarhamökki kesämökiksi
He ottavat tämän täydellisesti haltuunsa, Pauliina sanoo. Jenni oli vetänyt aiemmin Koto-päiväkotien Multaa ja mukuloita -hanketta, joka tutustutti lapsia kiertotalouteen, siis esimerkiksi ravinteiden kiertoon. – Oliko se tämä. Sitäkin saa tonkia. Yhdistyspohjaisella toimijalla on useita päiväkoteja Turussa. – Olemme onnekkaita, sillä saimme siirtolapuutarhan tädeiltä paljon lahjoituksia, Jenni kertoo. Aamulla rakennettiin pikkuvaaka, jolla vertailtiin vesiastioiden painoja. Tämä on monipuolinen luonnontieteellinen oppimisympäristö, täynnä oikeita luonnonilmiöitä. Pikkupuutarhurit istuvat pihakeinussa mökin kulmalla pitämässä lepohetkeä. – Kastelu on viljelyssä hauskinta, Kaisla Kantosalmi, 7, tuumii. – Tällainen pikkupalsta on lapsen kokoinen. Perennoja on dokumentoitu kasvioksi tablettitietokoneilla ja kännykkäkame36 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s34-37_KupittaanKoto.indd 36 LM4_s34-37_KupittaanKoto.indd 36 6.5.2020 16:58:05 6.5.2020 16:58:05. Luonnontieteitä leikkien Idea siirtolapuutarhamökistä välähti Pauliinalle ja Jennille Sateenkaari Koto -päiväkotien yhteispalaverissa. Pihasta löytyy myös muurahaisia, hämähäkkejä ja muita ötököitä. Mökissä kuin nukkekodissa on pitsiverhot. Eilen bongattiin upea perhonen. hän kysyy ympäristösuunnittelija Jenni Tuokolta. Siitä innostuneena Yueqian ideoi ja rakensi ykskaks oman vaa’an! – Täällä lasten luovuus ja omatoimisuus kukkii! Ei meinata pysyä perässä. Osa sadosta jalostetaan hilloiksi, piirakoiksi tai mehuiksi. – Keksimme, että siirtolapuutarhassa voidaan syventää luontoteemaa, ja se olisi ihana paikka kaupunkilaislapsille, Jenni kertoo. Tänään on testattu omenien kellumisominaisuuksia upotuskokeilla. – Tiedekasvatus on tärkeä teema. Teknologiaakin hyödynnetään. Päiväkoti toivotettiin Kupittaan siirtolapuutarhassa heti tervetulleeksi. Kun sinne vie lehtiä ja naatteja, lierot, madot sekä siirat saavat ruokaa. Perhoset ja pörriäiset tykkäävät hyönteisbaareista, joita on askarreltu ja ripustettu puihin. Samalla syntyy hyvää matomultaa, mitä onkin palstalla aimo kasa. Lapset toimivat paitsi viljelijöinä myös tutkijoina. Tutkimme niitä matematiikan, fysiikan ja biologian näkökulmista, Jenni kertoo. Pauliinan luotsaama pieni lapsiryhmä kävelee joka aamu viidentoista minuutin matkan Koto päiväkoti Pääskynpesästä mökille, ja ulkona vietetään koko päivä. Palstalla käy päivittäin myös opintoretkeläisiä muista Koto-päiväkodeista. – Kasvit tykkää mullan lisäksi vedestä, jota ne syövät, pojat kertovat. Lapset tietävät, että kompostikin auttaa luontoa. VuokS oma valkoinen portti avautuu palstalle, joka pursuaa hedelmäpuita, marjapensaita, kukkia, vihanneksia ja yrttejä. rasopimus tehtiin viime keväänä saman tien kolmeksi kesäksi. Aventa Chichkahmad, 4, etsii käsiinsä paksun perhoskirjan. Tutkimme lintukirjoja, sillä olemme nähneet tänään monta lintua, lastentarhanopettaja Pauliina Banauliker kertoo lapsia sylissä ja kainalossa. – Prinsessasadut eivät nyt kiinnosta. Yueqian Luo, 4, suunnistaa määrätietoisesti vesipisteelle täyttämään kastelukannuja. Kumppaniksi löytyi vielä kestävän kehityksen asiantuntijaorganisaatio Valonia sekä Natur och Miljö -järjestö. Keväällä palstalle istutettiin yhdessä perunaa, porkkanaa, punajuurta, kurpitsaa, salaatteja, sipulia, ruohosipulia, basilikaa, korianteria ja paljon muuta
Kuka ämpäriä. Emma Nurmi tietää, että kasvit tarvitsevat vettä kasvaakseen. Kuka kantaakaan kannua. Olin viime torstaina pilkkomassa raparperia lasten kanssa. Toinen tavoite on, että pääsemme mukaan Luma-keskuksen projekteihin. roilla. Ne ovat olleet täällä siirtolapuutarhassa ja päiväkodissa iso hitti, Jenni kertoo. Juttu tehtiin viime elokuussa. Meille paras palkinto on, että lapset ovat niin iloisia täällä, Jenni ja Pauliina sanovat. Karviaiset punertavat lupaavasti, joten niitä poimitaan luultavasti seuraavana päivänä. Kohta koulunsa aloittava Kaisla on ryhmän innokkain valokuvaaja: – Kaunein kukka on pioni. – Tässä on punajuurta. Kaisla Kantosalmi rentoutuu keinussa omenapuun varjossa. Yueqian kietoutuu riippukeinuunsa niin syvälle, että näkyviin jää vain nenännipukka. Ruoan jälkeen palataan kipin kapin omalle palstalle päiväunille. Paraikaa rehottaa valtoimenaan violetti malva, jota kasvaa Kupittaalla lähes joka palstalla. Siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtaja Anna-Maija Tiilikainen istahtaa ohi kulkiessaan seuraksi. – Meidän kanssa pääsee kokkailemaan tai maistelemaan valmiita herkkuja. Keittiössä Pauliina noutaa jääkaapista astian, jossa pilkotut raparperit ovat lionneet muutamia päiviä. Lounasta riittää hänellekin: – Päiväkodin tulo oli ihana yllätys! Se on tuonut kivaa vipinää. . On aika siivilöidä mehu reikäkauhalla, minkä jälkeen lisätään sokeri ja sitruuna. Matalien pensasaitojen reunustamalla polulta ylettyy kurkkimaan naapuripalstoille. Nea Nguyen, 5, ja Kaisla nuuhkivat kukkia. Lierot ja madot ovat puutarhurin kavereita. Kerran viikossa järjestetään toimintatorstai, johon kutsutaan Koto-päiväkotien lapsiryhmiä sekä mummoja ja pappoja ja muuta siirtolapuutarhan väkeä. Niiden tavoitteena on kannustaa lapsia ja nuoria matematiikan, ympäristöopin, luonnontieteiden ja teknologian opiskeluun ja harrastamiseen. Kohta saadaan maistaa omia punajuuria, Jenni muistuttaa lapsia. Lapset saavat syödä marjoja suoraan pensaista, mikä on heistä erityisen hauskaa. Vanhemmat ovat ihan fiiliksissä, kun lapset saavat mökkeillä, vaikka ovat päiväkodissa. Vanhemmat fiiliksissä – Nälkä! Su eli Tue Nghi Le, 4, huudahtaa. Tänään jatketaan raparperimehun valmistusta. Pihalaatoitukselle on levitetty patjoja, mutta neljä onnekasta mahtuu riippukeinuihin omenapuiden alle. – Jokainen pääsee vuorollaan! Innokkaita kokkeja pitää hiukan rauhoitella. Tervetuloa mehutalkoisiin! Sadonkorjuu alkoi mustaja punaherukoista sekä raparperista. Siirtolapuutarhan päärakennuksessa on keittiö, jonne päästään touhuamaan. – Palaamme päiväkotiin takaisin kolmen aikoihin, jolloin lapset haetaan. Opiskelija Marina Chverkaliuk avaa pakkaukset ja jakaa kasvisvuokaa ja punajuuriomenasalaattia lautasille. > www.sateenkaarikoto.fi Innokas tutkija Yueqian Luo keksi ryhtyä vertailemaan vesikannujen painoja. Osa sadosta jalostetaan hilloiksi, piirakoiksi tai mehuiksi. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 37 LM4_s34-37_KupittaanKoto.indd 37 LM4_s34-37_KupittaanKoto.indd 37 6.5.2020 16:58:37 6.5.2020 16:58:37. Onneksi lounas on saapunut laatikoissa päärakennuksen ulkoterassin pöydälle. – Suunnittelemme yhteistyötä myös Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön kanssa. – Näissä voi keinuakin, Kaisla näyttää. Se on jo kukkinut. Virallinen tavoite on lasten luontosuhteen ja kestävän kehityksen mukaisten arvojen vahvistaminen ilmiöoppimisen keinoin
lastensuojelu Helena Jouppila hyödynsi työssään LAPSUUDEN KARUT KOKEMUKSET ULLA-MAIJA LAMMI-KETOJA | KUVAT KRISTA LUOMA, HELENA JOUPPILAN ALBUMI 38 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s38-41_HelenaJouppila.indd 38 LM4_s38-41_HelenaJouppila.indd 38 6.5.2020 17:23:27 6.5.2020 17:23:27
– Olisin voinut sanoa naiselle, ettei äiti rakasta minua niin kuin äidin kuuluu. Hän tuki varsinkin Marttia koulutaipaleella: ”Ensimmäisenä koulupäivänä kysyin huolestuneena opettajalta, että saako Martti kirjoittaa vasemmalla kädellä, kun hän on vasenkätinen.” – Kahdeksanvuotiaana päätin, että perustan isona lastenkodin. – Seurasin taannoin tarkoin Vilja Erikan tapausta. Pienistä eleistä hän tulkitsi lasten ajatuksia ja tunteita. Lapsuudenkotiin on vain vajaa kilometri. Hän työskenteli lastensuojelun sosiaalityöntekijänä Karhulassa ja Helsingissä. Ei Isossakyrössä sellaisia ollut. Niin Helena teki itsekin, kun hänet kutsuttiin yllättäen 12-vuotiaana Isonkyrön kunnantalolle. Työssä raskainta oli oppia sietämään keskeneräisyyttä ja sitä, että saattoi tehdä kerralla vain vähän. Sen jälkeen lastensuojelutoimiin tehtiin joitakin tarkennuksia, mutta työn pitäisi olla jatkuvaa. Nelosten kehitystä seurattiin lehtijutuissa ja radiossa. Se jäi ainoaksi käynnikseni, eikä mitään seurantaa sen jälkeen ollut. Hän on muuttanut yli viidenkymmenen vuoden jälkeen takaisin paikkakunnalle. Nainen kertoi Helenalle, että kotikylästä oli tullut huolestuneita yhteydenottoja, mutta Helena ei puhunut omalta kannaltaan juuri mitään. Täällä, kesäkuussa 1951 maatilan emäntä Hilkka Jouppila synnytti tytön ja kolme poikaa. Kahden pienen lapsen äitinä Helena opiskeli Tampereen yliopistossa sosiaalihuoltajaksi ja kouluttautui myöhemmin parija perheterapeutiksi. Varmaan heidänkin kanssaan oli asiasta puhuttu. Helmikuussa ilmestyi hänen ja toimittaja Sanna Walleniuksen kirja Neloset – Jouppilan sisarusten tarina (Docendo). Sielläkin Helena on käynyt, katsonut paikat ilman ahdistusta ja palaa kurkussa. Helena tapasi joitakuita niin rikki menneitä lapsia, että he näyttivät hyötyvän tukitoimista vain vähän. Lopullisesti Helena tuli sinuiksi menneisyytensä kanssa kirjoittamisen myötä. Vasta silloin kohahtaa, kun joku pääsee hengestään. Koulunkäynnistä ei tullut enää mitään, saati sitten ammattiin valmistumisesta. Väliarviointi tavoitteiden ja toimenpiteiden onnistumisesta tehdään vuonna 2022. Olin napannut sanan jostakin kirjasta, olin innokas lukija. Hän toivoo kirjansa herättävän keskustelua lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja lisäävän ponnisteluja sen lopettamiseksi. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 39 ›› LM4_s38-41_HelenaJouppila.indd 39 LM4_s38-41_HelenaJouppila.indd 39 6.5.2020 17:23:30 6.5.2020 17:23:30. – Paljon puhutaan vanhustenhuollon laadusta, mikä onkin tosi tärkeää, mutta koko ajan pitäisi olla esillä myös lasten kaltoinkohtelu. – Lapset ovat äärettömän lojaaleja vanhemmilleen ja suhtautuvat heihin suojelevasti. Luokanvalvoja oli ilmoittanut jonkun naisen odottavan häntä siellä koulupäivän jälkeen. – Toivon, että väkivalta otettaisiin todesta. Uran alussa asiakkaiden kohtalot seurasivat kotiin ja valvottivat joskus öisin. Työssään hän pystyi helposti eläytymään lasten tilanteisiin ja näki nopeasti kulissien taa. Kun hän tapasi ensi kerran lapsen, hän ymmärsi kuulleensa vain vähän tämän tarinasta. He usein myös olettavat, ettei kukaan usko heidän puheitaan ja sanoittavat niukasti. Nelosissa hän oli joukon johtaja, ”isosisko”, joka jo kaksivuotiaana yritti niistää veljiensä nenät. Helenalla on pienestä saakka ollut tarve auttaa hädässä olevia. Ehkä sosiaalitoimesta oli otettu isään yhteyttä, koska minulle ehdotettiin sijoitusta Iisakki-sedän perheeseen. – Se oli ensimmäinen kosketukseni lastensuojeluun. Helena määrittelee itsensä paitsi eläkkeelle jääneeksi alansa ammattilaiseksi myös kokemusasiantuntijaksi. Olisin voinut kuvailla kokemaani fyysistä ja henkistä väkivaltaa, mutta vastasin, etten voi jättää isää ja veljiä. Tukitoimia suunnataan nykyään juuri kotioloihin, mikä on hyvä. Olisin voinut sanoa, ettei äiti rakasta minua. Helenasta nykyäänkin liian moni lapsi joutuu kaltoin kohdelluksi tai todistamaan vanhempiensa välistä väkivaltaa. He olivat lääketieteellisiä ihmeitä: ensimmäiset eloonjääneet suomalaiset nelosvauvat! Nyt neloset elävät taas liki toisiaan, ja heidän pikkusiskonsa Päivi Ahoketo asuu Helenan naapurissa. Koetuista kivuista ja peloista oli apua lapsille, jotka kärsivät samalla tavoin. Hätäkasteessa vauvoille annettiin ikäjärjestyksessä nimet Helena, Martti, Erkki Ja Jorma. H elena Jouppila, 68, kulkee usein Kyrönjoen rantaan tai astelee Isonkyrön vanhalle kirkolle katsellen näkemäänsä tyynin mielin. Rankasta lapsuudesta oli työuralla hyötyä. Helena ilahtui, kun vuonna 2019 julkaistiin selvitys Väkivallaton lapsuus – Toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020–2025. Erityissosiaalityöntekijänä perheneuvolassa kului 27 vuotta ensin Kouvolassa ja sitten Hyvinkäällä, jossa hän toimi yhdeksän vuotta perheneuvolan johtajana
Mielessään Helena jo suunnitteli, miten huoneen järjestäisi. Ajelehdimme seitsemän huoneen pohjalaistalossa irrallaan, kaukana toisistamme.” Kun neloset olivat kymmenen, syntyi pikkusisko Päivi, minkä jälkeen perheessä elettiin hetken hiukan parempaa aikaa. Eniten hän satutti Helenaa. Hän oli kiltti ja hyväluontoinen, mutta ilmeisen voimaton vaimonsa edessä. – Jaa, jotta lastensuojelus. Lapsilla oli usein nälkä, mutta omin päin he eivät saaneet ruokakaapille mennä. Hän sulki muun perheen ”neitsytkamarinsa” ulkopuolelle. – Tarvittiin peitetarina. Setä istui sänkynsä reunalla ja ilahtui tulostamme. Todellisuus lehtijuttujen ja mainoskuvien takana oli toinen. Nelosten syntymä oli niin suuri tapaus, että siitä ilmoitettiin heti Suomen Yleisradiossa. – Meille lapsille laitettiin ruokalautaset tiskipöydälle ja söimme siinä seisoviltaan monta vuotta. Oon ollu pitkään lastensuojelun tehtävis, mutta nyt perheneuvonnan puolella. Myöhemmin fyysinen väkivalta vaihtui henkiseksi alistamiseksi ja mitätöinniksi. Mies oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: – Siellähän syntyi ne neloset… Äitini luovutti heille maitoa, kun sairaalassa käynnistettiin maidonkeräys.” Työhuoneen valtasi lämmin tunnelma. – Sosiaalialalla. ”Päätimme Jorman kanssa käydä tervehtimässä iäkästä Reino-setäämme, joka asui silloin jo palveluasunnossa. Äiti alkoi kohdella nelosia väkivaltaisesti jo melko varhaisessa vaiheessa. – Äiti ei oikein koskaan katsonut minuun. En osannut sitä kyseenalaistaa, vaikka olin nähnyt naapurissa Jussi-sedän perheen aterioivan yhdessä. Äiti ei istunut koskaan ruokapöytään kanssamme, ei jouluna eikä arkena. Hän oli todennäköisesti ostanut ne viikkorahoillaan. – Minun ei tarvinnut kuin ilmestyä paikalle. Päivin lähestyessä kolmatta ikävuottaan äiti ilmoitti yllättäen, että Helenalle kunnostettaisiin huone yläkertaan. – Milläs alalla sä oot työs. Äiti puhui tutun kirvesmiehen tekemään remontin. Mediarumba jatkui jossain määrin nelosten teinivuosiin saakka. Perheessä ei tunnettu yhteenkuuluvuutta. Vakavat neloset poseeraavat kolmevuotiaina naapurin ottamassa valokuvassa. Sille alallehan sinä kävit koulut jo kotonas.” Hilkka ja Eino Jouppila n nelosten synnytyslääkärinä toimi Pentti Peltonen , joka lähetti vaimonsa kanssa nelosten kotiin kirjeen, kun nämä olivat vielä sairaalassa ensimmäisenä joulunaan: ”Varmasti äidillänne on avara sydän, josta riittää rakkautta tarpeeksi ja huolenpitoa jokaiselle.” Kirje osui asian ytimeen: juuri siihen, mikä tulisi puuttumaan. Ovi oli aina lukossa. Silti myönteisissäkin tilanteissa lapsuuden salattu, nurja puoli nosti palan kurkkuun, minkä vuoksi Helena esiintyikin vuosia Helena Peltosena ja sai hengittää vapaammin. Sosiaalinen elämäkin oli niukkaa, eivätkä kyläläiset pistäytyneet perheessä. Vaikka hoitotyön ammattilaiset eivät kerro omia asioitaan asiakkailleen, teki Helena kerran poikkeuksen: ”Kerroin pariskunnalle, että olin syntynyt Seinäjoella päivää myöhemmin kuin perheen isä ja samalla syntyi kolme poikavauvaa. Isä oli välillä pitkiä aikoja pois kotoa kaukana metsätöissä. Todellinen elämä, joka oli kovin vastakkainen mainoskuvien välittämälle idyllille, tulee esiin tässä paitaressujen kuvassa. Pettymys oli suuri, kun äiti huoneen valmistuttua muuttikin sinne itse pikkusiskon kanssa. Kukaan ei tuo ventovieraalle lahjoja. Erityisesti mieleen on jäänyt rimpuileva 8-vuotias, joka ensikäynnillään toi lahjaksi pienen posliinikoiran ja ruusun. Tohtiiko teille tulla. Tosinaan Helena tunnistettiin yhdeksi maankuuluista Jouppilan nelosista. Äiti nukkui huoneessa 14 vuotta eli isän kuolemaan asti. Äiti hakkasi milloin halolla, risulla tai nokkosilla ja kielsi jyrkästi kertomasta isälle. Poikien kaverit saattoivat kysyä, että millä päällä äiti on. – Ajattelin heti, että hänellä eivät asiat ole hyvin. Kotona vallitsi pelon ilmapiiri, ja uhka leijui ilmassa. Kyselyitä taustasta tuli usein, vaikka Helena otti naimisiin mentyään käyttöönsä kaksoisnimen Jouppila-Peltonen. 40 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s38-41_HelenaJouppila.indd 40 LM4_s38-41_HelenaJouppila.indd 40 8.5.2020 13:46:45 8.5.2020 13:46:45. Myöhemmin kävikin selväksi, että hänellä oli suuri hätä. Vaikka tuvassa oli pitkä ruokapöytä, ei siinä koskaan syöty yhdessä. Helena ja veljensä olivat saaneet aikanaan apua miehen äidiltä ja nyt hän saattoi olla avuksi miehelle ja tämän vaimolle. Eihän äiti voinut sanoa kirvesmiehelle, että hän kunnostuttaa kamarin itselleen. ”Välillä tuntui, että perheenjäsenemme olivat kuin laivoja, joita yhdisti vain sama satama
Sukupolvet vaihtuvat, mutta joki virtaa eteenpäin muuttumattomana, päivästä toiseen. – Pentin tulo puolisokseni katkaisi seitsemän vuoden mykkyyden… Äiti oli lakannut puhumasta minulle, kun olin 14-vuotias. Tädit olivat minulle kuin kotimetsien kuuset, turvantekijät. Hän huomasi, kuinka olikaan lapsuuden ympäristöään kaivannut. Pian solmittiin avioliitto, ja perheeseen syntyi kaksi lasta. Tuolloin hän oli asumuserossa oleva kahdeksan lapsen isä. Helena on viimein löytänyt sovun kaiken tapahtuneen kanssa ja tuntee vihdoin olevansa osa sukupolvien ketjua. Sama marssijärjestys pätee edelleen. Hänen kauniit sanansa osuivat suoraan Helenan sydämeen, syntyi kirjeenvaihto ja sitä myöten rakkaus. – Isän tiedän rakastaneen minua aina. Vasta viimeiseksi kutistui häpeä. Sitä ennen oli tullut päivä, jolloin hän ei enää kääntänyt selkää tyttärelleen: ”Äiti katsoi minua intensiivisesti, läpitunkevasti. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 41 LM4_s38-41_HelenaJouppila.indd 41 LM4_s38-41_HelenaJouppila.indd 41 8.5.2020 15:09:26 8.5.2020 15:09:26. Muistoihin liittyi suunnaton häpeän tunne, jonka kanssa olin yrittänyt elää vuosikymmeniä. Myös heidän ystäviensä vanhemmat suhtautuivat heihin myönteisesti. Isän tiedän rakastaneen minua aina. > Kursivoidut lainaukset kirjasta Neloset – Jouppilan sisarusten tarina. Hän päätti tulla aiemmin. Valoa piisasi silmänkantamattomiin. Sen pettymyksen jälkeen Helena muutti pian mumman luo talon toiseen päätyyn. Kirurgi Pentti Peltonen kirjoitti nelosille myös heidän täyttäessään 20 vuotta. Katsoimme kauan läpi vuosien kerrosten… Katse sai riittää yhteydeksi, jota olin välillemme koko elämäni toivonut.” Pian äidin kuoleman jälkeen Helenan ja Pentin avioliitto päättyi eroon. Äidille oli merkitty diagnooseiksi depressio ja consititutio psychopatica, luonnehäiriö, mikä osaltaan selitti hänen käyttäytymistään. Hän menehtyi sydänkohtaukseen vain 54-vuotiaana. Kesti kuitenkin aikansa, ennen kuin hän oli valmis katsomaan lapsuutensa kipeimpiä kokemuksia silmästä silmään. – Silloin en päässyt vielä kunnolla tunteisiini kiinni. Helena alkoi käsitellä lapsuuden kokemuksiaan terapiassa. hän kuuli kysyvänsä sisareltaan. Helena tilasi kopiot vanhempiensa potilaskertomuksista. Lehtijutuissa esiintyi hyväntuulinen sisarussarja, jossa johtajana leikeissä ja touhuissa toimi Helena. Kun terapia päättyi ja Helena täytti 50, hän otti neljän kuukauden vuorotteluvapaan ja alkoi kirjoittaa nelosten elämästä kertoneiden lehtileikkeitten pohjalta kronologista tarinaa. Se putkahteli välillä esiin ja halvaannutti kirjoittamisen vuosikausiksi. Koivut olivat hiirenkorvilla, ja kuovit huusivat peltojen yllä. Hän ei ollut koskaan katsonut minua niin. Vähän ennen nelosten 40-vuotispäivää Hilkka Jouppilan matka päättyi. Viime keväänä Helena oli käymässä Isossakyrössä. Nelosista kehittyi toisiaan tukeva tiimi. Se merkitsi käännekohtaa. Nelivuotiaat Helena, Erkki, Jorma ja Martti poseeraavat äitinsä Hilkka Jouppilan ympärillä kesäkuussa 1955. Jo 30-vuotiaana Helena oli tehnyt päätöksen, että antaa äidilleen anteeksi, mutta vasta kirjaa kirjoittaessa anteeksianto tuli viimeistellyksi. Helena sanoo olleensa onnekas: hänellä on ollut monia muita myönteisiä ihmissuhteita. Sekä nelosten äiti että isä olivat olleet lyhyitä jaksoja psykiatrisessa hoidossa. – Olisko paree tulla tuhkana purkis vai voisko sittenkin tulla vähän aiemmin. Katsoin takaisin, en pelännyt katsoa. Siellä hän asui kaksi vuotta ja muutti kotoa jo 16-vuotiaana. . Jouppilan neloset olivat aikansa julkkiksia, joita käytettiin usein muun muassa lääketehdas Orionin mainoskuvissa, tässä mainostamassa Sanasol-vitamiinia. – Jos en saanut rakkautta äidiltäni, niin sain sitä mumman lisäksi isän siskoilta
kasvu Miten viitotaan hattara. 42 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_S42-44_ViittomakahvilaVispila .indd 42 LM4_S42-44_ViittomakahvilaVispila .indd 42 6.5.2020 17:07:30 6.5.2020 17:07:30
Kahvila sai alkunsa erään äidin toiveesta. Perhe on kahvilassa toista kertaa. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 43 ›› LM4_S42-44_ViittomakahvilaVispila .indd 43 LM4_S42-44_ViittomakahvilaVispila .indd 43 6.5.2020 17:07:37 6.5.2020 17:07:37. Vieressä lattialla istuvat Tomi ja Riikka Arajärvi (oik.) Anton-vauvan kanssa. Viittomakahvila Vispilässä opetellaan tukiviittomia ja jaetaan kokemuksia. Tampereella alkoi juuri neljäs toimintavuosi. Stella kipittää paikalle, ja Nelli kiipeilee puolapuilla. Toimintaa järjestetään myös Turussa, Helsingissä ja Jyväskylässä. – Tänä aamuna viitoin Antonille, että "syödään". Taustalla Anna-Liisa Malmi. Antonia kiinnostavat isompien lasten – Viljami, 7, Nelli, 5 , Stella, 3, ja Rebekka, 2, Nisulan – leikit. Helmikuisena iltana kahvilaan on saapunut räntäsateesta huolimatta viitisentoista ihmistä. Perheet ovat vaihtuneet matkan varrella, mutta tulijoita on ollut koko ajan. Sitten tuli mieleen, että mikähän on "aamupala", Riikka Arajärvi sanoo. Usein perheet saattavat kokea olevansa ainoita, Aittokumpu kertoo. Vispilä erottuu kuitenkin matalan kynnyksen toimintana. Lapset nauttivat kahvilan leikkimahdollisuuksista. Kahvilatoimintaa järjestää tulkkausja kommunikaatiopalveluita tarjoava Sivupersoona-yritys ja se kokoontuu noin kerran kuukaudessa. MAIJA REPO | KUVAT SAANA SÄILYNOJA P ikku kuutti! Äidin mielestä Antonin, 9 kk, vauhdikkaasti keinuva ryömimistyyli muistuttaa norpan poikasta. Kahvila on maksuton ja kaikille avoin. Vispilä on tukiviittomakommunikaatiota käyttävien perheiden kohtaamispaikka. Poika on saapunut vanhempiensa Riikka ja Tomi Arajärven kanssa viittomakahvila Vispilään Tampereen keskustaan. Lattialla pelaavat Rebekka ja Viljami yhdessä äitinsä Katri Nisulan ja työntekijä Jenni Niemen (vas.) kanssa. Hän antaa tukiviittomaopetusta yksityisesti perheille. Pian 4-vuotta täyttävällä Stellalla on todettu kehityksellinen kielihäiriö, eikä hän puhu lainkaan. – Kahvila sai alkunsa erään äidin toiveesta tavata muita tukiviittomia käyttäviä perheitä. Viittomakielen tulkki ja kommunikaatio-opettaja Sonja Aittokumpu näyttää aamupalan viittoman. Usein paikalla on myös viittomien käytöstä kiinnostuneita ammattilaisia tai opiskelijoita. Eri tahot järjestävät myös kursseja aiheesta. Se tehdään nostamalla ensin kämmeniä ylöspäin ja sitten toista kättä supussa kohti suuta
Sisäkorvaimplantin avulla Antonin on mahdollista saavuttaa toiminnallinen kuuloja puhekyky. Anton ihmettelee. – Viittoessa miettii paljon enemmän, mitä puhuu ja yksinkertaistaa puhetta huomaamattaan, sanoo varhaiskasvatuksen opettaja Sanna Tuominen, joka on käynyt Vispilässä sen toiminnan alusta alkaen. Viittomien käyttäminen on helpottanut hieman perheen tilannetta. Tukiviittomat hyödyttävät ihan kaikkia lapsia, uskoo viittomakielen tulkki ja kommunikaatio-opettaja Sonja Aittokumpu. Muutaman tunnin viittomaopetuksesta kerran kuussa ei jää lapselle välttämättä paljon mieleen, mutta kun vanhemmat oppivat uusia viittomia ja ottavat niitä arjessa käyttöön, koko perhe hyötyy. Jokaisella tapaamiskerralla opetellaan uusia sanoja. Äidin mukaan tytön suosikkipuuhaa on ruuan laittaminen. Stellan kohdallakin ajattelin, että kyllä hän varmasti viimeistään 3-vuotiaana puhuu. Alkuun tulikin muutamia sanoja, mutta sitten nekin jäivät pois, Stellan äiti Katri Nisula kertoo. Stella on ollut tähän asti äidin ja Rebekan kanssa kotona. Sonja Aittokumpu näyttää ja muut tekevät perässä. Mutta hän viittoikin, että tekee kaakaota. – Viime kesänä minulla alkoi olla olo, ettei tästä tule mitään, kun lapsella ei ole mitään keinoja ilmaista itseään, Nisula kertoo. – Vaikka neuvolassa sanottiin, ettei kannata huolestua, kyllä minä jo tiesin, että jotain on… Anton ei esimerkiksi reagoinut ovikellon sointiin tai muihin koviin ääniin. Uudessa tilanteessa vertaistuki on ollut erityisen tärkeää. Nyt Stella käy puheterapiassa, ja kotiin on saatu tukiviittomaopetusta. Antonin kuuloon kiinnitettiin huomiota ensimmäisen kerran jo synnytyslaitoksella. – Kaikilla lapsillamme puhe on tullut hieman viiveisesti. Lopulta todettiin vaikea kuulovamma. – Viime kesä oli hankala, kun kaikki oli yhtä huutoa, Katri Nisula toteaa. Kuulon kanssa voi silti tulla haasteita myöhemminkin, esimerkiksi meluisassa ympäristössä. Kommunikointivaikeudet ovat aiheuttaneet Stellalle ymmärrettävästi myös kiukkua. Stella kieppuu renkaissa, kiipeää puolapuille ja pelaa iPadilla. 44 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_S42-44_ViittomakahvilaVispila .indd 44 LM4_S42-44_ViittomakahvilaVispila .indd 44 6.5.2020 17:07:49 6.5.2020 17:07:49. Siksi tuntuu tärkeältä, että on olemassa jokin toinen viestintäkeino. Ne tukevat kommunikaatiota ja voivat esimerkiksi rauhoittaa levotonta lasta. – Tänään Stella keitteli jotain ja ajattelin, että kahvia tai teetä. Tukiviittomat tulevat viittomakielestä, mutta niitä käytetään eri tavoin. Näin viitotaan jännittää, pelottaa, hauskaa tai iloinen. Kuulolaitetta ei voi käyttää aina tai se voi mennä rikki. Nyt vanhemmat opettelevat viittomia, jotta heillä olisi jokin apukeino varhaiseen vuorovaikutukseen: – Tuntuu tärkeältä saada itselle sellainen olo, että Anton tietää, että hänelle puhutaan. – Usein luullaan, että opetamme viittomia vain lapsille, mutta itse asiassa opetamme niitä nimenomaan vanhemmille, toteaa Sivupersoonassa työskentelevä Jenni Niemi. Puhe hidastuu ja yksinkertaistuu, mutta se juuri on tarkoituskin. Tänä iltana kotiin lähdetään jälleen uusia viittomia mielessä! . Aikuiset koettavat keskustella parinsa kanssa viittomia käyttäen. Hänen työpaikallaan viittomia käytetään paljon ja koko lapsiryhmän kanssa. Hattara, popcorn, pitsa, Näsinneula, vuoristorata... Riikka Arajärvi ja Suvi Hoivanen opettelevat, miten viitotaan pelottaa. Perhe odottaa aikaa sisäkorvaistuteleikkaukseen. Ammattilaisten mielestä viittomien käyttö sopiikin ihan kaikille lapsille. Kun hän oli rinnalla ja aivastin, hän vain katseli tyynenä, Riikka Arajärvi kertoo. Filmikela on vaan pyörinyt päässä, Riikka Arajärvi sanoo. – Siitä asti, kun saimme tietää, että Antonilla on kuulovamma, olen miettinyt jo kaikki hänen alaja yläasteaikansakin. – On edes jokin keino kommunikoida, eikä tarvitse vain arvailla mitä lapsi haluaisi. Tällä kerralla teemana on huvipuisto. Koko perhe on oppinut viittomia ja niitä käytetään myös perheen pienimmän kanssa. Ne tukevat puhetta ilmaisemalla viestin kannalta keskeisimmän sanan. Entä mitä tunteita huvipuistossa voi kokea. Tutkimuksia jatkettiin neuvolassa ja kuulokeskuksessa. Viittomien käyttö sopii ihan kaikille lapsille
kolumni Empatian merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Koemme dokumenttielokuvan äidin tavoin, että nykyisellään perhetyö on monille perheille täysin vääränlainen tuen kanava, jossa poltetaan valtavasti yhteisiä varojamme. Se ei kuitenkaan poista syvää, valtavaa pelkoa, joka on mielessämme koko ajan. Meillä on tunne, että suureksi osaksi meidät kohdataan ja meitä kuullaan. Lastensuojelu on valtava kone. Nippelit on mahdollista oppia, mutta ilman aitoa empatiaa sosiaalityöntekijä on vain mekaaninen ja/tai hirttävä ratas isossa koneessa. Ensimmäinen perheen kohtaama koneen osa olivat lastensuojelun sosiaalityöntekijät. Miten varmistetaan, että teknisen ammattitaidon ohella myös empatiaja tunnetaidot kuuluvat osana sosiaalityöntekijöiden kokonaisosaamiseen. Perheen kannalta on hyvin raskasta, kun tahot, ihmiset ja motiivit vaihtuvat. Olemme toimineet lastenpsykiatrian kriisija hoito-osastojen ja niiden viiteryhmien – lääkäreiden, hoitajien, tutkijoiden, opiskelijoiden – kanssa sekä lisäksi kuntouttavien tahojen eli psykologien, toimintaterapeuttien, erityisopettajien, erityisopetuksen koordinaattoreiden, erityiskoulujen, sosiaalityöntekijöiden, henkilökohtaisten avustajien, kunnan vammaispalvelujen, erilaisten vertaisryhmien ja Kelan kanssa. Kun jouduimme erityislapsemme oireilun vuoksi pyytämään lastensuojelun tukea, mukaan tuli kymmeniä ihmisiä ja monta muuta tahoa. Kiitos meidän sosiaalityöntekijöillemme empatiasta. Tuon dokumenttielokuvan pitäisi olla pakollinen osa jokaisen sosiaalityöntekijän koulutusta. Toinen on uusi työntekijä lastensuojelussa, mutta hänelläkin tuntuu olevan kunnossa tärkein eli empatia. ”Suurin osa työpajan osallistujista liikuttui kyyneliin, toiset kertoivat tuntevansa vihaa, järkytystä, suurta ihmetystä, miten Suomessa asiat voivat mennä näin.” Avohuollon olemattomista tukitoimista syntyi vilkasta keskustelua. Pääkaupunkiseudun lastensuojelupäivien raportissa (2009) kerrotaan, millaisia reaktioita päivien osallistujissa herätti Kelan tuottama dokumenttielokuva Lintu ja elämänpuu, jossa seurataan erityislapsiperheen äitiä. Hänestä etenkään erityislapsiperheet eivät kuulu lähtökohtaisesti lastensuojeluun vaan terveydenhuoltoon. LA STENSUOJEL U ER ITY ISLAPSIPERH E Kolumnin kirjoittaja on viestinnän ammattilainen ja erityislapsen tavallinen äiti, joka päätyi katsomaan lastensuojelua asiakkaan näkökulmasta. Onneksi sosiaalityöntekijämme ovat pysyneet samoina. Mikään ei kuitenkaan ole herättänyt niin paljon pelkoa, huolta ja häpeää kuin lastensuojelu. Toinen heistä tuo mieleen isoäitini, joka oli varsinainen teräsmummu. Olemme jokseenkin tottuneita monien tahojen kanssa toimimiseen. Olemme hakeneet aktiivisesti apua, koska haluamme lapsemme parasta kuten kaikki vanhemmat haluavat lastensa parasta. Yhteistyö lastensuojelun sosiaalityöntekijöidemme kanssa on sujunut kohtuullisen hyvin. Hän on rautaisen osaava ja tuntuu haluavan ymmärtää. Kaikki tuntuu hyvin ennakoimattomalta ja prosessit pelottavilta: koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Näin empatian ja aidon ymmärryksen on mahdollista kehittyä. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 45 LM4_s45_LS_Kolumni.indd 45 LM4_s45_LS_Kolumni.indd 45 6.5.2020 17:11:46 6.5.2020 17:11:46. Konkreettinen ehdotuksemme: Asiakasryhmien puheenvuorot ja näkökulmat tulee tuoda osaksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden koulutusta ja ammattitaidon ylläpitämistä. Kuinka sosiaalityöntekijä voi kohdata asiakkaansa, jos hänellä ei ole minkäänlaista aavistusta siitä suosta, jossa asiakas on todennäköisesti jo vuosia tarponut. Onko lastensuojelulla sielua. Lapsemme on ollut erikoissairaanhoidossa liki kymmenen vuotta. Dokumentissa perheen luona kävi kerran viikossa kolmen tunnin ajan perhetyöntekijä, joka keskusteli äidin kanssa ja autteli kotitöissä, vaikka äiti koki tarvitsevansa enemmän työparia kuin juttuseuraa
46 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s46-49_LastenKuvatNetissa.indd 46 LM4_s46-49_LastenKuvatNetissa.indd 46 7.5.2020 11:42:00 7.5.2020 11:42:00. vanhemmuus Miksi mun kuva – JA KOKO ELÄMÄ – on netissä
Olen Facebookissa ja Instagramissa suht aktiivinen ja kirjoitan lapsiperheaiheista blogia, jossa käytän ajoittain lasteni kuvia. ”Oletko ajatellut, onko oikein laittaa lastesi kuvia noin paljon blogiin ja someen?” kysyttiin blogiini tulleessa palautteessa. ANNA FERRANTE | KUVITUS MARIA VILJA Miksi mun kuva – JA KOKO ELÄMÄ – on netissä. Mielestäni olen käyttänyt vain hyviä ja kauniita kuvia, jotka on otettu enimmäkseen kauempaa, sivulta tai takaa. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 47 ›› LM4_s46-49_LastenKuvatNetissa.indd 47 LM4_s46-49_LastenKuvatNetissa.indd 47 7.5.2020 11:42:06 7.5.2020 11:42:06. Onko lasten kuvien laittaminen nettiin väärin tai suorastaan rikollista. Kuulun vanhempiin, jotka haluavat jakaa onnistuneita otoksia lapsistaan someen. Rikoksesta näissä asioissa on kyse vain ani harvoin, lohduttaa varatuomari Elisa Trejtnar. – Yksityisyyttä loukkaava tiedon levittäminen ja kunnianloukkaus ovat mahdollisia rikosnimikkeitä, joita lapsen kuvien julkaisusta periaatteessa voisi seurata. Suomessa on yksi oikeustapaus, jonka rikosnimike oli yksityisyyttä loukkaava tiedon levittäminen. On pakko ottaa asiantuntija avuksi. Isä oli jakanut YouNäin saattaa kysyä isompana lapsi, jonka kuvat koristavat vanhemman sometilejä ja blogeja. Mutta riittääkö se. En tee niin jatkuvalla syötöllä, enkä julkaise noloja tai hassunhauskoja räpsäyksiä. Niin, olenko. T ulipa hyvä kuva! Hyvä ilme, ihanat vaatteet, onnellinen tilanne…Laitanpa instaan! Ja faceen! Sosiaalinen media täyttyy suloisista lapsikuvista, synttärisankareista, kuralätäköissä pomppijoista, sävy sävyyn puetuista sisaruksista ja leikkivistä lapsukaisista. Onko oikein jakaa lasten kuvia netissä. Olen julkaissut kuitenkin paljon kuvia, jotka yhdessä kuviin liittyvän tekstin kanssa ovat jättäneet lapsistani jo aikamoisen digitaalisen jalanjäljen. Kuvia, jopa videoita synnytyksestä, vauvaja imetyskuvia – eli otoksia omasta ihanasta lapsesta vähän joka tilanteessa
Ne ovat henkilökohtaisia ja yksityisyyden piiriin kuuluvia asioita. Silloin tällöin muutama kiva ja iloinen kuva voi olla ihan paikallaan, tosin nekin hän kannustaa jakamaan vaikkapa vain lähimmille ystäville. Onko hänellä ylivilk48 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s46-49_LastenKuvatNetissa.indd 48 LM4_s46-49_LastenKuvatNetissa.indd 48 7.5.2020 11:42:07 7.5.2020 11:42:07. Kuvissa voi olla esimerkiksi lähikuva siveltimestä lapsen kädessä, nallesta kainalossa tai iloisen värisestä kumisaappaasta. Itävallassa on kuulemani mukaan ollut oikeusjuttu, jossa lapsi on täysi-ikäistyttyään syyttänyt vanhempiaan kuviensa julkaisusta netissä. Tarvitseeko kaikki jakaa. Kaikki mikä nettiin päätyy, myös jää sinne. Tuskinpa lapsikaan, kun hän kasvaa. Trejtnarin näkökulma on vanhemman kannalta tyly: – Lapsen edun ja oikeuden yksityisyyteen pitäisi olla etusijalla. On ymmärrettävää, että vanhempi haluaa jakaa elämäänsä liittyviä asioita muille. Ja ne synnytyslaitoskuvat… Lapsihan on niissä kuin ryttyinen rusina ja huutaa kuin juuri kylmään maailmaan putkahtanut ihminen vain voi. Lapsen yksityisyys aina etusijalla Kun laittaa vaikkapa johonkin sovellukseen profiilikuvan itsestään lapsen kanssa, voi unohtaa, että lapsi on erillinen henkilö, jolla on omat oikeutensa. Ja nyt ne kaikki ovat netissä peruuttamattomasti. Elisa Trejtnar painottaa, että kuva on yksityiselämän ydinaluetta. Aina sekään ei takaa täyttä suojaa, sillä kuva voi lähteä ”elämään omaa elämäänsä”, koska emme voi vaikuttaa kolmansien osapuolien some-sovellusten yksityisasetuksiin. Kuten kaikessa muussakin toiminnassa, vanhemman on aina otettava huomioon lapsen etu ja tässä tapauksessa erityisesti yksityisyyden suoja. On varmaan monen muunkin mielestä, mutta mitä lapsi tuumaa kuvasta vanhempana. Harva pitää siitä, että itsestä otetaan ja julkaistaan kuvia lupaa kysymättä. – Jos lapsen tunnistaa asiayhteydestä muutoinkin, voi olla sama näkyykö kasvoja vai ei. Aalto kannattaa arkijärkeä ja kultaista keskitietä. Onko taaperosi mielestäsi suloinen, kun hän loiskii kylpyammeessa. Ajatus siitä, että pilaa jotenkin lapsensa tulevaisuuden julkaisemalla kuvia, voi tuntua ahdistavalta. Sosiaalinen media on verrattain uusi ilmiö. Asia eteni Korkeimpaan oikeuteen, ja isä sai tuomion. – On liian jyrkästi sanottu, että se olisi yksiselitteisesti väärin, toppuuttelee mediakasvatuksen suunnittelija Paula Aalto Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. – Mutta pääpointti ei olekaan se, onko kuvien jako laillista, vaan onko se lapsen edun mukaista. Kuvakaappauksetkin ovat mahdollisia. – Aikuisten maailmassa tästä ovat ääriesimerkki paparazzit. Mitä ja miksi hän haluaa kertoa lapsestaan verkossa. Hei katsokaa, tässä me maalataan vesiväreillä, katsotaan nallen kanssa lauantai-illan elokuvaa tai iloitaan sadekelistä! Asia ja tunne välittyvät hyvin ilman tunnistettavaa kuvaa – ehkä jopa paremmin. Hän kannattaa armollista ja lempeää suhtautumista vanhemmuuteen. Vanhemman olisi hyvä miettiä, mikä on kuvan tai kerrotun asian tarkoitus. Sitä ei voi liikaa painottaa. Apua, juuri tätä olen tehnyt, julkaissut kuvia kuvien perään! Lapseni rannalla, leikeissä, metsäretkillä. Tubeen huostaanotettujen lastensa noutotilanteen. Tosin yksityisyyden suoja voi olla uhattuna, vaikka lapsen kasvoja ei kuvasta tunnistaisi. Tällöin tulisi pyrkiä varmistamaan, etteivät asiayhteys ja seikat, joita lapsesta kertoo, ole epäasiallisia tai loukkaavia, Trejtnar tiivistää. – Kolmen lapsen äitinä ymmärrän asian hyvin, enkä lähtisi kovin helposti syyllistämään heitä, jotka kuvia jakavat. Tässäkin mielessä vanhemmalla voi hämärtyä raja oman itsen ja lapsen välillä, unohtua että lapsi on oma yksilönsä oikeuksineen. Jakamisesta, tykkäämisistä ja kommenteista tulee tärkeitä monille, ja yleensä lapsikuvat niitä paljon keräävätkin. Positiivisista asioista, kuten harrastuksista, voi kertoa vapaammin, mutta oppimisvaikeuksia ja terveydentilaan liittyviä asioita Trejtnar ei lähtisi julkisesti jakamaan. Moni vanhempi on kuin huumaantunut mahdollisuudesta jakaa sinne elämäänsä. Jos asiasta haluaa olla täysin varma, ei kannata laittaa lainkaan kuvia sosiaaliseen mediaan – tai ainakin julkaista niitä hyvin rajatulle yleisölle, kuten sukulaisten tai ystävien muodostamiin some-ryhmiin. Paula Aalto muistuttaa, että elämäänsä voi jakaa netissä monin tavoin. – Eikö lapsi ole oppinut kävelemään aikataulussa tai sanomaan ärrää ajallaan. Vaikkei välttämättä rikollista, onko lasten kuvien nettiin laittaminen kuitenkin väärin
Paradoksaalista kyllä, monet meistä aikuisista julkaisevat itsestään rajattomasti kuvia ja tietoa, mutta järkyttyvät, kun oma teini jakaa itsestään ensimmäisiä kuvia someen. Vältä kertomasta kuvien kautta mitään sellaista, mikä liittyy lapsen terveyteen tai muihin henkilökohtaisiin asioihin kuten oppimisvaikeuksiin. – Tällaista mediakasvatusta jokaisen vanhemman tulisi lapselleen antaa. Tunteet voivat sumentaa harkintakykyä. Mieti, miksi julkaiset. Jos lapsen ikätaso antaa myöten, kysy julkaisemiseen aina lupa. Kun tulee sanomista kaverin kanssa, laitetaan kostoksi jakoon jokin kuva tai otetaan kuvakaappaus. Mutta netissä on liikkeellä myös paljon sellaista väkeä, joille voi riittää aivan tavallinen kuva kieron tyydytyksen saamiseen, Elisa Trejtnar sanoo. Monet meistä ovat vieläkin vähän hämillään sosiaalisen median keskellä ja hädin tuskin tietävät, mikä on Instastoori ja Snapchat. Nolot tilanteet ja vähäpukeisuus voivat aiheuttaa lapselle myöhemmin ongelmia tai kiusaantumista. Myös vanhempaan kohdistunut kritiikki keskustelupalstoilla voi satuttaa lasta. – Lapsen teflonpinta ei useinkaan ole niin kova, vaan siihen tulee helpommin naarmuja kuin aikuisella, Paula Aalto sanoo. . . kausdiagnoosi. Kouluikäinenkään ei vielä ymmärrä kunnolla, että se mikä netissä julkaistaan, pysyy siellä aina. Myös oma nettikäyttäytymisemme saattaa olla hakusessa, kommentoimme ikävästi keskustelupalstoilla tai roikumme jatkuvasti puhelimella. . Voisitko jättää myös julkaisematta. Sen sijaan että jaat kuvan kaikille, määrittele yksityisyysasetukset ja rajaa vastaanottajajoukko. Paula Aalto peräänkuuluttaa aikuisen esimerkkiä: katso, kunnioitan yksityisyyttäsi netissä ja näytän omalla toiminnallani mallia, miten netissä käyttäydytään ja kunnioitetaan toisia ihmisiä. Muista vanhemman vastuu. Julkaise vain kuvia, jotka voisit lähettää sanomalehden syntyneitätai syntymäpäiväpalstalle. Ajattele itse, älä kulje massan mukana. Kommentointi blogimaailmassa on joskus kovaa, ja lapsikin voi tahtomattaan joutua maalitauluksi tai ainakin epäsuoraksi kritiikin kohteeksi. Sitten ovat vielä konkreettiset netin uhat, pedofiilit, kiusaajat ynnä muut. Aalto muistuttaa, että somessa kaikki on nopeaa ja päätökset somekäyttäytymiseen liittyen tehdään nanosekunneissa. Mutta voi aina valita, millä tyylillä sen tekee: tehdä sisällöstä loppuun asti mietittyä ja lapsen kannalta mahdollisimman harmitonta. Onko tarpeen julkaista juuri tämä kuva. Trejtnar kehottaa miettimään, miltä lapsesta mahdollisesti myöhemmin tuntuu, kun hän huomaa, että hänen kehityksensä viivästymät tai sairaudet ovat kaikkien luettavissa – ilman että häneltä on koskaan kysytty, sopiiko se. . Rauhoittumisen jälkeen on paljon helpompi arvioida, onko kuvan laitto tai muu sometoiminta järkevää vai ei – ja ennen kaikkea miettiä, toteutuuko se tärkein eli lapsen etu. – Se, että lapsen kuva päätyy pornosivuille, on käsittääkseni aika minimaalinen riski. Meille nykyvanhemmille some on uusi maailma, mutta lapsemme ovat jo diginatiiveja, joille some on tuttua lapsesta. . Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 1/2019 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 49 LM4_s46-49_LastenKuvatNetissa.indd 49 LM4_s46-49_LastenKuvatNetissa.indd 49 7.5.2020 11:42:08 7.5.2020 11:42:08. Kerro niistä lähipiirille, koko maailman ei tarvitse tietää. Mieti, riittäisikö se, että kuvan näkevät vaikka vain isovanhemmat ja kummit. Yhtäkkiä kaikki voi räjähtää käsiin, ja kuva lähtee leviämään verkossa täysin hallitsemattomasti. . On läppäkulttuuria eli trash talkia, naureskelua vaikkapa nololle kuvalle tai toista loukkaavan sisällön jakamista netissä tai Whatsapp-ryhmissä. Keskustelupalstoilla morkkaamisen kohteeksi voi joutua kuka vain. Kun olet vihainen, surullinen tai erityisen onnellinen, älä julkaise mitään. Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan koulukiusaaminen on hienoisessa laskussa, mutta netissä tapahtuva loukkaava kohtelu, vihapuhe, on kasvussa. Miten turvata lapsen etu. Aikuisen esimerkki tärkeää Kiusaaminen on todennäköisempi ja konkreettisempi seuraus, joka kuvien julkaisemisesta seuraa. Mieti, kenelle julkaiset. Silti meidän tehtävämme on opettaa ja kasvattaa lapsia tässäkin asiassa parhaan kykymme mukaan. – Tämä neuvo pätee niin lapsiin kuin aikuisiin. Lapsesta voi tuntua hienolta nähdä itsensä netissä, mutta hän ei vielä ymmärrä kaikkia asiaan liittyviä seikkoja ja riskejä. Silloin voi olla vaikeaa kieltää lasta tekemästä samaa. Kun mieli myllertää, sormet pois somesta. Valitettavasti lapsiporno on oma raaka maailmaansa ja siellä on ihan omat verkostot kuvien saamiseen. > Lapsi verkossa – Näkökulmia lasten oikeuksiin ja tietosuojaan digitaalisessa ympäristössä. Haenko sillä jotain itselleni lapsen edun unohtaen. . Kuva, joka vanhemman mielestä on söpö ja kiva, voi olla lapsesta kauhea ja nolo. Keskity positiivisiin asioihin! . Hänestä lapsiperheblogi useimmiten polkee lapsen oikeutta yksityisyyteen, koska informaatiota lapsesta tulee niin paljon. Ohuempi teflonpinta Esimerkiksi instablogivanhemman tai lastaan näkyvästi tubekanavassa esillä pitävän vanhemman lapsi saattaa kasvaessaan sanoa, etten olisi halunnut olla osa sitä kokonaisuutta
perhe Koronalamassa Anna Elina Isoaro kokee läänintaiteilijan työnsä tärkeäksi: hän tukee tyhjän päälle jääneitä taiteilijoita ja jakaa heille tietoa. 50 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s50-53_AnnaElinaIsoAro.indd 50 LM4_s50-53_AnnaElinaIsoAro.indd 50 8.5.2020 14:12:40 8.5.2020 14:12:40
. Kun Viljo oli kuuden, ilmestyi Rakkautta ja vasta-aineita, jonka runot kumpuavat äidiksi tulemisen odotuksesta, peloista ja onnesta lapsiperheen arkisista ihmeistä pienen lapsen kasvun hämmästelyyn. Hän arvelee olleensa synnytyksessä vähän vielä shokissa, mikä varmaankin suojasi hänen tietoisuuttaan vauvan kuoleman musertavuudelta. A nna Elina Isoaron ensimmäinen raskaus meni kesken, toinen kantoi synnytykseen asti. Toisaalta arkinen runous voi olla lukijoista helposti lähestyttävää ja koskettavaa. Koko perheen hartaasti odottamaa uutta perheenjäsentä varten kotia oli valmisteltu innokkaasti viikkokausia. Runoissa koko elämä Runoilija Anna Elina Isoaro on ollut raskaana neljästi: kolme lasta hän on synnyttänyt, mutta tuonut kotiin vain kaksi. Hautakiven päällä on kromista tehty lintu ja sen alla yksi päivämäärä, jonka edessä on ensin risti ja sitten tähti. Anna Elina kertoo varmistaneensa monta kertaa kaivertajalta, että tämä varmasti ymmärsi niiden järjestyksen. Sairaalassa asia varmistui: sydänääniä ei kuulunut, ja Veikon todettiin menehtyneen kohtuun. . Malttamattomana leikkikaveria odotti myös Viljo, jolla oli pikkuveljelle jo nimikin: Veikko. Suru iski kauhistuttavalla voimalla vasta jälkikäteen. Kolmas raskaus eteni arvioituun synnytyspäivään asti ja vähän ylikin. Niillekin, jotka eivät lue runoja Anna Elina Isoaro voitti jo kirjallisuuden opiskelijana vuonna 2005 Poetry Slam -lavarunomestaruuden. Synnytys käynnistettiin. Silloin syntyi Viljo, joka on nyt reipas kymmenvuotias. Vaan Veikkoapa ei kuulunut. Oli tavallaan myös lohdullista, että pystyin sen tekemään, sillä asian olisi tehnyt kauheammaksi, jos Veikko olisi vain otettu sektiossa ulos. Äidiksi ei synnytetä, äidiksi kasvatetaan. Veikko haudattiin Tampereen Lamminpään hautausmaalle. Vatsassa oli aivan hiljaista. Syvällisin sanoma kiteytyy milloin perhemuskariin milloin puuron keittoon. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 51 ›› LM4_s50-53_AnnaElinaIsoAro.indd 51 LM4_s50-53_AnnaElinaIsoAro.indd 51 8.5.2020 14:12:43 8.5.2020 14:12:43. Yleensähän ne ovat toisinpäin. Anna Elina kertoo joskus ajatelleensa, että hänen runonsa ovat liian arkisia. Hänen ensimmäinen runokirjansa Puolen mantereen kerhossa julkaistiin vuonna 2011 Runo-Kaarina-kilpailun voiton myötä. IITA KETTUNEN | KUVAT LIISA MÄKINEN Anna Elina kertoo ystäviensä kauhistelleen, että hän pystyi synnyttämään kuolleen lapsen. Eräänä pimeänä ja harmaana lokakuun aamuna Anna Elina heräsi ja aavisti, että nyt ei Veikolla ole kaikki kunnossa
JULKAISSUT runoteokset Puolen mantereen kerhossa (Kaarinan kaupunki, 2011), Rakkautta ja vasta-aineita (Into Kustannus, 2016) ja Tämänilmaiset (Aviador, 2019) ESITTÄÄ myös lavarunoutta. PERHE: aviomies Mikko, lapset Viljo, 10 ja Elma, 5, sekä menehtynyt lapsi Veikko, joka elää perheen muistoissa. ANNA ELINA ISOARO SYNTYI vuonna 1981 Oulaisissa. Kuka. HARRASTAA lenkkeilyä ja kuorolaulua: musiikki ja runous ovat lähellä toisiaan. Kotimaisemat Pispalassa ja Tahmelan rannassa tarjoavat monia jännittäviä leikkipaikkoja Viljolle ja Elmalle. TYÖSKENTELEE kirjallisuuden läänintaiteilijana Pirkanmaalla. 52 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s50-53_AnnaElinaIsoAro.indd 52 LM4_s50-53_AnnaElinaIsoAro.indd 52 7.5.2020 12:00:17 7.5.2020 12:00:17. SAI huhtikuussa Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon Tämänilmaiset-teoksestaan. ASUU Tampereen Pispalassa
Hän sai keskusteluapua Tampereen yliopistollisen sai raalan akuuttipsykiatrian poliklinikalta, jossa kävi miehensä Mikon kanssa pari kertaa yhdessäkin. . Lopulta parhaiten tuntui tukevan verkon vertaistukifoorumi, jossa oman surun jakamista ja muiden surun vastaanottamista saattoi säännöstellä. Anna Elina Isoarosta on tärkeää käsitellä kuolemaa kaikkien perheenjäsenten yhteisenä suruna, vaikka isä, isoveli ja äiti elävät sitä kukin omalla tavallaan. Toisessa runoteoksessa äitiysaihe on keskeinen, ja Anna Elina on saanut siitä paljon kiittävää palautetta sellaisiltakin ihmisiltä, jotka eivät muuten lue runoja. Minun lapseni eivät ole minun lapsiani. Tutkimusten mukaan lorujen rytmi, sointu ja toistot tukevat kielen kehitystä sekä tiivistävät lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta. Pariin vuoteen Anna Elina ei ollut pystynyt kirjoittamaan kuin päiväkirjatekstejä, joissa hän teki surutyötä. Elma syntyi lähes ongelmitta. Synkimmässä surussaan hän ei pystynyt lukemaan kuin vanhojen suomalaisten runoilijoiden kuten Uuno Kailaan, Saima Harmajan, Kaarlo Sarkian ja Edith Södergranin runoja, joissa käsitellään paljon kuolemaa, ja joiden tekijöistä moni on itsekin menehtynyt nuorena. He kävivät myös Käpy ry:n vertaistuki-illoissa. Hän koki saavansa voimaa myös kansanrunoista kuten Tuonelan tuutulauluista ja muusta loitsuperinteestä, kun oma kokemus liittyi isompaan historialliseen kuvaan. Apuna voidaan käyttää huiveja, nukkeja tai nalleja. Suru konkretisoitui siinä, että arjesta oli vain jotenkin selviydyttävä ja vaatimustaso laskettava minimiin. Loruleikkejä vauvoille Anna Elina Isoaro on toiminut useita vuosia sanataideohjaajana niin vauvoille, lapsille ja nuorille kuin vanhuksille. Kun samoja loruja lasketellaan usein, lapsi alkaa muistaa niitä. Runokokoelma Tämän ilmaiset näki päivänvalon viime vuonna, kuusi vuotta Veikon kuoleman ja syntymän jälkeen. Verkossa on oma ryhmä myös kohtukuoleman kokeneille, ja Anna Elinasta tuntui paremmalta keskustella sellaisten ihmisten kanssa, joilla oli täsmällisesti samanlainen kokemus. Olihan lapsikuolleisuus sata vuotta sitten paljon yleisempää kuin nyt, ja kirjassani on kaikuja siitä perinteestä. Nyt Elma on viiden vanha, ja äiti on omistanut hänelle Tämänilmaiset-kirjan viimeisen luvun Pikkusisko. Muiden kertomat tarinat eivät kirjoitettuina tulleet niin ihon alle kuin fyysisessä kohtaamisessa. Kun oli jo kokemusta vaipan vaihdosta ja imetyksestä… Elämä on kuitenkin sinnikäs: uusi raskaus alkoi surun keskellä, ja pikkusisko Elma syntyi noin vuosi Veikon kuoleman jälkeen. Ajan kuluessa syntyi ajatus, että omasta traagisesta kokemuksesta voisi tehdä kaunokirjallisuutta. Elman odotusaika oli vaikea, koska surutyö Veikosta oli vielä kesken. Tämänilmaiset on eräänlainen surukirja pikkuveljen ja kuopuksen kuolemasta sekä perheen selviytymisestä siitä. He ovat somasti puettua huolta polkemassa horisonttiin ilman apurattaita. Tosin Anna Elinasta sureminen oli myös raskaampaa, koska samaan aikaan täytyi jaksaa olla elävän lapsen äiti. Koko perheen yhteinen suru Parin vuoden päästä päiväkirjan kirjoittaminen vaihtui määrätietoisempaan runojen tekemiseen. Mutta Anna Elinasta menetys tuntui paljon verevämmin ja vahvemmin, kun tiesi, mitä oli menettänyt. . Herkkämielisenä jäin jälkeenpäin murehtimaan muidenkin raskaita kokemuksia, joten en ole varma, sainko tapaamisista enemmän tukea vai kuormaa. Vauvojen ja vanhempien lorupiirissä opetellaan loruja ja loruleikkejä, joissa taputellaan, körötellään, silitellään ja keinutellaan. Anna Elina kannustaakin loruttelemaan kotona vaikkapa vaippojen vaihdosta, pukemisesta tai muista touhuista. . . Olen ajatellut, että ihminen toimii pohjimmiltaan kuin eläin. > Sitaatit kirjasta Rakkautta ja vasta-aineita. ”eikä suru ole musta aukko, vaan rakkaus, koko avaruus, / joka laajenee, pikkusisko syntyy / ja kasvaa, kuolematta /” . Monet Anna Elinan ystävät yrittivät lohduttaa sanomalla, että onneksi tällä on kotona pieni lapsi, joka tuo iloa. . Vaikka Viljo oli innokkaasti odottanut pikkuveljeä ja oli tämän kuolemasta hyvin surullinen, hän eli pienen lapsen touhukasta arkea, eikä surrut kokopäivätoimisesti. Anna Elina ei ehtinyt edes pelästyä. Anna Elina arvelee, että Viljosta oli raskainta se, että äiti oli niin jaksamaton ja itkuisa. Vaikka vastoinkäymiset jättävät varjoja ja pelkoja, hän ei muserru niistä liikaa, vaan uskaltaa yrittää uudestaan. Läheisetkin olivat suurena apuna, mutta raskaimman surun kanssa perhe oli keskenään. Elämä syntyy, surussakin Surun keskellä arkea piti pitää pystyssä, sillä perheessä oli pieni lapsi. Arkisuus ja pintatason helppous eivät estä sitä, että runo voi olla koskettava tai sen tasot avautua vaikkapa toisella lukemalla. Vain hetken kätilö pyysi Anna Elinaa olemaan ponnistamatta, koska napanuora oli kietoutunut vauvan kaulan ympärille. Oli tärkeää, että arkea pyöritti myös Mikko. Oli tärkeää saada jakaa surua siellä. Viimeisten kuukausien aikana hän sai mielenrauhansa säilyttämiseksi käydä myös ylimääräisissä ultraäänitutkimuksissa. Anna Elinalla oli paljon pelkoja, mutta hän sai tukea neuvolassa ja keskusteluapua akuuttipsykiatrian poliklinikalla. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 53 LM4_s50-53_AnnaElinaIsoAro.indd 53 LM4_s50-53_AnnaElinaIsoAro.indd 53 7.5.2020 12:00:17 7.5.2020 12:00:17. Anna Elina arvelee kirjailijuutensa juontavan lavarunoudesta, jolle on ominaista kokemuksellisuus, konkreettisuus ja puheenomaisuus
3 kk . Saat hyvää mieltä myös siitä, että digiversio säästää metsää ja energiaa. 6 kk . Eurooppaan 12 kk 30 e . ?ärkein?ä, mi?ä meillä on! LM 1/2020 s.1-2 MA AIL MA LASTENSUOJELUN KESKUSLIITON LEHTI 2 | 2020 VILMA VÄHÄMAA & LUCY KAUTTO: ”LASTENSUOJELUILMOITUS EI OLE MAAILMANLOPPU!” | MIKSI AIKUISET EIVÄT LEIKI. ?ärkein?ä, mi?ä meillä on! LM 3/2020 s.1 Tilaushinnat . Lahjaksi . Määräaikainen 12 kk 79,00 . 12 kk . 6 kk . TEE TILAUS os. 12 kk . Itselleni . ilmoitat osoitteentai nimenmuutoksesta . ALKOHOLI, KANNABIS, NUUSKA – NUORTEN MIELESTÄ VALISTUS EI OLE ONNISTUN UT Koska lapse. ?ärkein?ä, mi?ä meillä on! LM 1/2020 s.1 Mikäli olet jo tilaaja, kirjoita tähän asiakasnumerosi takakannen osoitetiedoista tai laskusta Tilaan Lapsen Maailman alkaen / 2020 . | KUN ÄITI JOUTUU VANKILAAN… LAPSI VOI TARVITA MIELIKUVITUSKAVEREITA | SEVVAL NUR KÄRSI JO 10-VUOTIAANA KUNNIAVÄKIVALLASTA Koska lapse. ova. Kesto 3 kk 29,50 . Kesto 6kk 45,00 . Muissa tapauksissa asiakas on velvollinen maksamaan saamansa lehden. ova. Kustantaja Lastensuojelun keskusliitto www.lskl.fi TILAA LEHTI ITSELLESI TAI LAHJAKSI https://lapsenmaailma.fi/tilaa-lehti/ Tilaajapalvelu ma–pe 8–16 (03) 4246 2222 tilaajapalvelu@lskl.fi Käytä palvelukorttia, kun . Kestotilauksena . TILAA NÄKÖISLEHTI! Lapsen Maailmaa on tammikuusta lähtien mahdollisuus tilata myös digitaalisena näköisjulkaisuna. palvelukortti . Opiskelijatilauksena . Irtisanon tilaukseni päättymään maksetun jakson loppuun Tilauksen maksaja / Vanha osoite Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Lahjatilauksen saaja / Uusi osoite / 2020 alkaen Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Opiskelijatilaus: oppilaitoksen nimi Päiväys ja allekirjoitus Va sta an ott aja m ak saa po stim ak su n MA AIL MA Tu nn us 50 02 33 3 00 00 3 Va sta usl äh ety s LM4_s54-55_Palvelusivu.indd 55 LM4_s54-55_Palvelusivu.indd 55 7.5.2020 12:09:57 7.5.2020 12:09:57. ova. MA AIL MA LASTE NSUOJ ELUN KESKU SLIITO N LEHTI 1 | 2020 THELM A EKHOL M, 5, HARRA STAA AVANT OUINTI A KIIRA KORPI KAIPAA LASTEN JA NUORT EN VALME NTAMI SEEN INHIMI LLISTÄ OTETTA LASTEN JOOGA & SATUH IERON TA | OPETTA JAKIN VOI OLLA KOULU KIUSAA JA TALTUT A TAVARA KAAOS ! | VÄHEM MÄN LAPSIA , VÄHEM MÄN PÄÄSTÖ JÄ. Määräaikaistilauksena . 6 ja 12 kk:n tilauksiin sisältyvät kaikki lehdet numerosta 12/2016 alkaen. 12 kk . Määräaikainen opiskelija 12kk 58,00 . peruutat tai irtisanot tilauksesi Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1–2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. 12 kk . tilaat lehden . Euroopan ulkopuolelle 12 kk 40 e Lapsen Maailma ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. Koska lapse. Osoitteita voidaan käyttää ja luovuttaa markkinointitarkoituksiin (HTL). Digiä pääset lukemaan missä ja milloin tahansa. Kesto 12kk 69,00 . 6 kk . Määräaikainen 6 kk 55,00 . Tilaajalla on KSL:n mukaan oikeus peruuttaa veloituksetta etämyyntinä tehty tilaus 14 vrk:n kuluessa laskun saapumisesta. Lahjatilauksena . Digi 6 kk 29,00 Postituslisät ulkomaille . https://lapsenmaailma.fi/tilaa-lehti/ HINNAT VAIN 29 e (6 kk) ja 49 e (12 kk)! MA AIL MA LASTENSUO JELUN KESKUSLIIT ON LEHTI 3 | 2020 PEPPI SUOMINEN ELÄÄ TÄYTTÄ ELÄMÄÄ | KIITOS GEENITESTIN : SERKUKSET LÖYSIVÄT TOISENSA! | LASTENSUO JELUN KARU ARKI: TAPPOUHKA UKSIA TYÖSSÄ | VAIKUTTAAK O VANHEMM AN KOULUTUS TAI PALKKA SIIHEN, KUOLEEKO LAPSI SYÖPÄÄN. Digi 12 kk 49,00
Opiskelu olikin monipuolista ja mukavaa. Palasin äitiysloman jälkeen samalle alalle mutta eri työnantajalle. Hän alkoi lukea logopedian pääsykokeisiin, mutta ovi opintoihin ei avautunut toisellakaan yrittämällä. Hänet määrättiin pariksi kuukaudeksi sairauslomalle. Pian hän huomasi, että kyse oli laajemmasta muutoksesta. Sen aikana hän sai apua ammattiyhdistyksen uravalmennuksesta. Sairaanhoitaja. – En ollut nuorena määrätietoinen vaan enemmän sellainen haahuilija. Perhevapaat tauottivat työelämää Opintojen päätyttyä Minna Eriksen muutti Hollannista miehensä kotimaahan Norjaan. – Jäädessäni kolmannen kerran äitiyslomalle tuli tunne, että nyt on pakko tehdä jotain. – Sitten aloin miettiä toimintaterapiaa. Kolmannen lapsen vanhempainvapaan aikana Eriksen alkoi opiskella sosiologiaa Avoimessa yliopistossa, mutta palasi vanhaan työpaikkaansa. – Lopetin opinnot parin kurssin jälkeen ajan ja tarmon puutteen vuoksi. Eriksen valmistui kolmessa vuodessa ja ajatteli, että voisi työskennellä matkailuun liittyvien kehittämistehtävien parissa. Tulokset viittasivat minulle suositeltavien alojen löytyvän erityispedagogiikan, logopedian tai toimintaterapian parista. Pääsin esivalinnasta lukion todistuksen perusteella läpi ja jo haastattelussa tiesin, että tätä alkaisin opiskella! Muutos koski identiteettiä ja vaikutti parisuhteeseen Ammattikorkeakouluopintojen suorittaminen vaati kolmen lapsen äidiltä paljon aikaa, päättäväisyyttä ja taloudellisten asioiden järjestämistä. Hän ymmärsi osittain halunneensa terapia-alalle perhe ja työ Yngve ja Minna Eriksen remontoivat kotia ja laittavat pihaa yhdessä. Toisen äitiysloman aikana perhe muutti Kempeleeseen, josta miehelle löytyi töitä. Myös Eriksen palasi töihin, yhä tutulle teknologia-alalle. K empeleläinen Minna Eriksen, 46, ei muista, että hänellä olisi ollut lapsuudessa haaveammattia. – Ne auttoivat kartoittamaan omia arvoja ja toiveita työelämästä. Siihen kuului nettitapaamisia valmentajan kanssa sekä itsenäisesti suoritettavia tehtäviä. Ajattelin, etten voi enää palata alalle, jota en koe omakseni. Tällä kertaa sillä oli vakavammat seuraukset: Eriksen sairastui työuupumukseen. 56 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s56-59_UusiUra.indd 56 LM4_s56-59_UusiUra.indd 56 7.5.2020 12:16:44 7.5.2020 12:16:44. Lukion jälkeen hän suoritti merkonomin opinnot ja pyöritteli mielessään eri vaihtoehtoja. Lopulta Hollannista löytyi matkailupainotteinen Bachelor of Arts -tutkinto, joka vaikutti kiinnostavalta. – Tein hartiavoimin töitä alan vaihtamiseksi, Minna Eriksen kuvaa. Psykologi. Ensimmäisen äitiysloman aikana hän suunnitteli tekevänsä viestinnän perusopinnot etänä Avoimessa yliopistossa Helsingissä. – Mutta kaiken aikaa taustalla raksutti ajatus, ettei tämä ala ole se, jolla haluan työskennellä. Vaatesuunnittelija. Kun alan töitä ei löytynyt, Eriksen päätyi teknologia-alalle – lopulta 17 vuodeksi, joista hän oli kuusi vanhempainvapailla
TIINA KATRIINA TIKKANEN | KUVAT MAIJU POHJANHEIMO LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 57 ›› LM4_s56-59_UusiUra.indd 57 LM4_s56-59_UusiUra.indd 57 7.5.2020 12:16:53 7.5.2020 12:16:53. Uudelle URALLE Onko alan vaihtaminen keskellä lapsiperhearkea mahdollista. Kolmen lapsen äiti Minna Eriksen kertoo, miten hän onnistui
Toimintaterapeutin työ on henkisesti ja fyysisesti rankempaa, eikä palkassakaan pääse samaan. Alan vaihtaminen muutti myös parisuhteen dynamiikkaa. Eriksen ei kadu työvuosiaan teknologia-alalla. Alan vaihtaminen muutti myös parisuhteen dynamiikkaa. Miten sille kävi. Työpaikka jo opintojen aikana Toimintaterapeuttien työtilanne on hyvä, ja Minna Eriksenille tarjottiin työpaikkaa jo harjoittelun aikana. Eriksen otti asian puheeksi, kun hän seuraavan kerran näki miestään. Hän työskenteli kesät vanhassa työpaikassaan ja opiskeli muun ajan. – Yhtenä iltana ajattelin yksiössä, ettei tämän nyt näin pitänyt mennä. Mies kertoi, että hän oli tuntenut olevansa hukassa vaimonsa muuttuessa. Hän oli ollut kateellinenkin vaimonsa rohkeudesta. – On oikeastaan aika kiva, että minulla on jollain nykyisen työni osa-alueella paljon kokemusta. Eriksen oli päättänyt suorittaa opinnot kolmessa vuodessa. Nyt hän on työskennellyt lähes kolme vuotta toimintaterapeuttina, pääsääntöisesti erityislasten ja -nuorten kanssa. Entä se muu elämä. Mutta työn palkitsevuus korvaa sen. Puolisot eivät osanneet puhua toisilleen tunteistaan ja toiveistaan. Lopulta puhumattomuus ja yhteisen ajan puute loivat niin suuren jännitteen, että he vuokrasivat yksiön, jossa asuivat vuoroviikoin. – Mies sanoi, että tule vain kotiin sieltä! Irtisanotaan yksiö ja eletään niin kauan vaikka kämppiksinä saman katon alla, että saat opinnot valmiiksi. Yhtäläisyyksiä edeltävään uraan ei juuri ole. Kun hän oli aloittanut toimintaterapeutin työt, asiat alkoivat lutviutua. siksi, että perheen esikoinen on lievästi erityislapsi. Hänestä kokemuksesta on ollut hyötyä myös uudella uralla: toimintaterapiassa käytetään teknologiaa enenevissä määrin esimerkiksi etäkuntouksessa ja pelillistämisessä. Puolisot puhuivat vaikeista ajoista. . Viimeisenä vuonna hän ei saanut enää aikuiskoulutusrahaa, eikä voinut maksaa osuuttaan yksiön vuokrasta. – Miehen kanssa olemme yhdessä edelleen, Eriksen nauraa. Kun vihdoin uskalsin vaihtaa alaa, perhe-elämä liukui alamäkeen. 58 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s56-59_UusiUra.indd 58 LM4_s56-59_UusiUra.indd 58 7.5.2020 12:17:04 7.5.2020 12:17:04
Reittejä uran vaihtamiseen on useita. Työelämäasiantuntija, KTM Linda Rautasen mukaan sisäinen motivaatio työhön syntyy siitä, että se on omien arvojen mukaista. – Kannattaa aktivoida omat verkostot ja puhua sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat jo alalla, johon haluaisi siirtyä. Rautanen kehottaa itsereflektioon työelämään liittyvien arvojen selvittämiseksi. Kun etsin tähän juttuun sopivaa haastateltavaa, sain useita yhteydenottoja äideiltä, jotka olivat suunnanneet uraansa jollain tapaa uudelleen vanhempainvapaan jälkeen. – Tärkeintä on pysähtyä ja pohtia, miksi haluaa vaihtaa alaa ja miettiä, mikä on juurisyy. Arvoista puhutaan monesti ylätasolla, mutta ne näkyvät käytännössä parhaiten kalenterista, siitä, mihin käyttää aikaansa. Perhevapaa saattaakin olla ensimmäinen ajanjakso, jolloin on aikaa pysähtyä miettimään työelämässä tekemiään valintoja tarkemmin. Aamulla ja illalla se saa usein riehumiskohtauksen. Apua sopivamman alan selvittämiseksi voi saada uravalmennuksesta, työpsykologilta, kirjallisuudesta ja itsetuntemusharjoituksista. – Arvot muuttuvat elämän aikana, ja usein juuri perheellistyminen vaikuttaa niihin. Aikuiskoulutusrahan turvin voi opiskella jonkin aikaa, ja joissain aloilla voi hyödyntää työssäoppimista ja oppisopimuksia. kaupallisen koulutuksen turvin vaihtanut työpaikkaa toiselle toimialalle ja osa perustanut oman yrityksen. Osa oli opiskellut lisää, osa esim. Rautasen mukaan markkinoilla on paljon piilotyöpaikkoja, ja monessa työpaikassa haetaan nykyään enemmänkin oikeanlaista henkilöä kuin tuijotetaan tiukasti koulutustaustaa. Perheen kissa Hildegunn on luonteeltaan tutkiva ja tarkkaavainen. Vuonna 2017 Mothers in Business -järjestön jäsenille tehdyssä kyselyssä selvisi, että yli 70 prosenttia 483 kyselyyn vastanneesta oli harkinnut työpaikan vaihtoa perhevapaiden aikana. Jos tekee työtä, joka ei vastaa omia arvoja, saattaa kokea alakuloisuutta, turhautumista ja ärsyyntymistä. Selvitä omat arvosi Ajatus uran vaihtamisesta keskellä ruuhkavuosia houkuttaa vanhempia. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 59 LM4_s56-59_UusiUra.indd 59 LM4_s56-59_UusiUra.indd 59 7.5.2020 12:17:13 7.5.2020 12:17:13
Lapsella on kuitenkin ihan oma kokemuksensa siitä, mitä ero hänelle tarkoittaa. Lapsen elämässä vanhempien ero on iso asia, lasten ja nuorten eroauttamisen asiantuntija Salla Frisk Kasperista sanoo. Hän tähdentää, ettei ero poistu lasten elämästä, vaikka siitä ei puhuttaisi. Yhdistys myös kouluttaa vertaisryhmien ohjaajia. Eikö riitä, että vanhemmat selviävät erosta ja hoitavat asiat mallikkaasti. Meidänkin ÄITI JA ISÄ EROSI Erovertaisryhmässä lapset pääsevät juttelemaan saman kokeneiden ikätovereiden kanssa. Usein vanhempien ero nousee mieleen vielä vuosien, jopa vuosikymmenten päästä. Mutta miksi eroperheiden lapsille tarjotaan vertaisryhmää. Kasper eli Kasvatusja perheneuvonta ry on järjestänyt vertaisryhmiä eroperheiden lapsille ja nuorille jo muutaman vuoden ajan. ANU VALLINKOSKI AN N IE SP RA TT / U N SP LA SH 60 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s60-61_Osallisuus.indd 60 LM4_s60-61_Osallisuus.indd 60 7.5.2020 12:25:21 7.5.2020 12:25:21. – Usein ajatellaan, että lapsi selviää siinä sivussa, kun vanhemmat pystyvät sopimaan asioista keskenään ja järjestämään lasten arjen. osallisuus O n tullut lisää sisaruksia ja kaksi kotia, kaveripiiri on kasvanut, samoin kotitöiden määrä.” ”Isää ja isän puolen isovanhempia näkee harvemmin kuin ennen, riitely on vähentynyt.” Muun muassa näin alakouluikäiset lapset kuvailevat vanhempiensa eron tuomia muutoksia elämäänsä lasten omassa erovertaisryhmässä
Sääntö koskee myös meitä ohjaajia, Kasperin ohjaajakoulutuksen käynyt lastenohjaaja Pia Syvänen Lempäälän kunnan Perhetuvalta kertoo. Toisten lasten kanssa erosta puhuminen on Syväsen mukaan usein huojentavaa. Hänen mukaansa eron käsittely vertaisryhmässä opettaa lapselle, ettei vaikeista asioista tarvitse selvitä yksin. Myös jatkuva ikävä toistuu lasten puheissa. Ei tarvitse miettiä, mitä äiti ja isä ajattelevat, jos sanon näin. Friskin ja Syväsen mukaan sekä vanhempien että lasten vertaisryhmistä antama palaute on ollut lähes yksinomaan positiivista. – Vapauttavaa on myös se, että ryhmässä saa puhua ihan vapaasti mieltä painavista asioista. Kerro minulle miksi Lempäälän Perhetuvalla lapset kokoavat kansion vertaisryhmässä tekemistään tehtävistä. Olisiko ok soittaa isälle äidin luota. Aikuisille voi töitä katsellessa paljastua, miten iso juttu ero onkaan ollut heidän lapselleen, Pia Syvänen sanoo. Toiveet ovat yleensä varsin kohtuullisia: – Jos vanhemmilla on huonot välit, lapsi toivoo vanhempien lopettavan riitelyn. Ryhmän lopuksi he saavat halutessaan esitellä töitään vanhemmilleen. Ryhmässä pohditaankin keinoja ikävän karkottamiseen. Tästäkin selvitään yhdessä! MARI VÄISTÖ Lastensuojelun Keskusliiton osallisuuskoordinaattori LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 61 LM4_s60-61_Osallisuus.indd 61 LM4_s60-61_Osallisuus.indd 61 7.5.2020 12:25:22 7.5.2020 12:25:22. Hän voi kuvitella olevansa syy eroon, koska kinusi koiraa, jonka ulkoiluttamisesta syntyi riitaa vanhempien välille. – Töiden läpikäyminen on usein liikuttava hetki sekä lapsille että vanhemmille. Tuostakin tuntuu samalta… – Lapset puhuvat ryhmässä kipeistäkin asioista hirveän avoimesti, kunhan luottamus syntyy. Salla Friskin mukaan vanhempien olisi hyvä puhua erosta ja sen syistä lapsen kanssa, sillä ”Miksi?” on eron jälkeen usein se päällimmäinen kysymys lasten mielessä: – Syyn kertominen on vanhemmille monesti vaikeaa, koska he eivät aina itsekään osaa nimetä mitään täsmällistä syytä. Ryhmistä saa tietoa esimerkiksi oman kunnan perheneuvolasta. > www.suomenkasper.fi Lapsi voi kuvitella olevansa syy eroon, koska kinusi koiraa, jonka ulkoiluttamisesta syntyi riitaa vanhempien välille. Korona heijastuu päivittäiseen arkeen kaverisuhteiden, koulun ja harrastusten kautta. Helposti syntyy myös mustasukkaisuutta omasta vanhemmasta, Pia Syvänen sanoo. Usein ero on monen asian summa, ja vuosien mittaan näkemys eron syystä voi aikuisellakin muuttua. Lempäälässä alakouluikäiset käsittelevät alle kymmenen hengen ryhmässä vanhempien eroa paitsi juttelemalla myös piirtämällä, maalaamalla tai vaikka muovailemalla. Lapset kantavat myös huolta yksin jäävästä vanhemmasta. Lapsen tunteet voivat nousta pintaan jo ihan sen vuoksi, että molemmat vanhemmat ovat paikalla. Jokaisen ryhmäkerran jälkeen lapset saavat kotiin viemisiksi tehtävän, joka pitäisi tehdä yhdessä vanhempien kanssa. Nyt on kuunneltava entistä herkemmällä korvalla, miten lapsilla ja nuorilla menee. Ryhmä kokoontuu kuusi kertaa. Poikkeustilanne puhututtaa lapsia ja herättää kysymyksiä, joihin on tärkeää antaa lasten ikätason mukaisia vastauksia. Vanhemmat kuvailevat ryhmän antia näin: ”Lapsi on ollut helpottuneempi eikä murehdi enää niin paljon.” ”Kokemus on ollut erittäin tärkeä lapselle, ja se on välillisesti vaikuttanut koko perheeseen.” Lapsille mieleen ovat jääneet konkreettiset asiat: ”Iltapala oli hyvää.” ”Kaikki tehtävät olivat kivoja ja oli kiva puhua muiden kanssa.” Lapsille tarkoitettuja erovertaisryhmiä järjestetään eri puolilla Suomea. Lapset pohtivat, kohteleeko vanhemman uusi puoliso perheen kaikkia lapsia tasapuolisesti. – Kun aikuiseksi varttunut lapsi solmii parisuhteen ja perustaa perheen, hän saattaa alkaa miettiä, että mitä jos omat vanhemmat eivät olisikaan eronneet, tai miten hän itse selviytyy puolison ja vanhemman rooleista, Frisk selittää. Jokin ymmärrettävä ja uskottava selitys lapselle pitäisi kuitenkin antaa, sillä muutoin hän alkaa helposti itse keksiä syitä. Äidin luona on ikävä isää, ja isän luona kaipaa äitiä. Hän voi rakentaa omaa syyllisyyttään asioista, jotka tuntuvat aikuisesta absurdeilta. Miten äiti tai isä pärjää, kun lähden viikoksi tai viikonlopuksi toisen luo. – Uusperheessä lapsia mietityttää oma asema ja se, tuleeko hyväksytyksi. Me sovimme heti aluksi, että kaikki puheet pysyvät ryhmän sisällä. Eteenpäin vie myös muiden esimerkki: kyllä minäkin selviän, kun tuo toinenkin. Samaan aikaan se voi lisätä perheen yhteistä aikaa ja yhdessäoloa. Ajatus on, että kukin lapsista löytäisi itselleen luontevan tavan käsitellä asioita. HERKÄLLÄ KORVALLA Lasten, nuorten ja perheiden arki on muuttanut kovasti muotoaan koronan vuoksi. Ryhmässä huomaa, että muutkin ovat kokeneet saman ja heillä on samanlaisia ajatuksia ja tunteita. Sinnikkyyden ja jaksamisen lisäksi toivotan kaikille lempeyttä niin itseä kuin toisiakin kohtaan. Pahimmassa tapauksessa lapsi voi alkaa syyttää erosta itseään. . Salla Friskin mukaan ohjaajat kysyvät ryhmissä usein lapsilta ja nuorilta viestejä vanhemmille välitettäväksi. Usein lapsi toivoo yksinkertaisesti lisää yhteistä aikaa vanhemman kanssa. Erovertaisryhmissä nousevat usein esiin esimerkiksi elämä uusperheessä, kodin vaihtaminen ja sukulaisten tapaaminen. Pärjääkö vanhempi, kun olen pois. Erovertaisryhmä virittää keskustelua erosta ja sen herättämistä tunteista paitsi lasten kesken myös lasten ja vanhempien välille
– Voittaja valitaan joka tapauksessa, ja kannustamme lapsiraatia kovasti lukemaan. Voittaja voisi lähettää lapsiraadille vaikkapa videotervehdyksen. Kun se oli pois alta, pystyin keskittymään paremmin muihin, Meeri kertoo. Tähän mennessä peräti 120 Varkaudessa asuvaa lasta on jo päässyt päättämään 3 500 euron palkinnosta. Voin valita puheenjohtajan äänelläni voittajan, jos ei päästä muuten sopuun, Eero kertoo. Eero ja Meeri ovat hieman pettyneitä, ettei juhlava julkistustilaisuus ja voittajakirjailijan tapaaminen livenä onnistu, mutta lukuintoa se ei ole vähentänyt. MEERI Meeri Koponen pitää enemmän tarinoista kuin tietokirjoista. VUOKKO VILJAKKA | KUVAT PETRI JAUHIAINEN Lukeminen vie ajatukset pois kaikesta turhasta. Aikuisten esiraati luki niistä yli 60 ja valitsi jatkoon kuusi. osallisuus N eljäsluokkalaisilla Meeri Koposella ja Eero Luostarisella on tärkeä tehtävä. 62 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s62-64_LastenLukuvarkaus.indd 62 LM4_s62-64_LastenLukuvarkaus.indd 62 8.5.2020 15:18:28 8.5.2020 15:18:28. kerran, mikä on vuoden paras lastenromaani. Nyt mietitään kuumeisesti, kuinka voisimme tuottaa viikon ajankohdan aikana muutakin iloista sisältöä ja ohjelmaa eri kanavissa lapsille ja perheille, kertoo festivaalipäällikkö Heli Sutinen. – Minua jännittää, mutta vain ihan vähän. Lapsiraati valitaan vuosittain kahdesta paikallisesta LAPSET VALITSEVAT Varkautelainen lapsiraati päättää jo 20. Kuvassa Eelis Salmi (vas.), Eero Luostarinen, Meeri Koponen, Ilona Paukkonen, Maisa Huttunen ja Elli Hilonen. Lapsiraati sai kirjat luettavakseen hiihtoloman alla. – Halusin aloittaa heti pisimmällä kirjalla. Palkinto täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Nämä varkautelaislapset valitsevat tämän vuoden Lasten LukuVarkaus -palkinnon voittajan. Koronavirusepidemia perui festivaaliviikon tältä kesältä, mutta voittaja on silti tarkoitus julkaista tuttuun tapaan kesäkuussa. Suomessa julkaistiin viime vuonna noin 80 palkinnon ehdot täyttävää lastenromaania. Kirjallisuuspalkinto on ollut yksi valtakunnallisen Vekara-Varkaus-festivaaliviikon kohokodista. Kaikkein mieluiten hän lukee salapoliisiromaaneja. He valitsevat neljän muun lapsen kanssa viime vuoden parhaan suomenkielisen ja Suomessa julkaistun lastenromaanin, joka saa Lasten LukuVarkaus -kirjallisuuspalkinnon
Eero arvelee, että oppi kirjaimet viisivuotiaana, mutta ei ole ihan varma. 3 500 euron arvoista Lasten LukuVarkaus -kirjallisuuspalkintoa tukevat Varkauden kaupunki ja Stora Enso Oyj. Tykkään eniten kirjoisPALKINTOEHDOKKAAT . Mervi Heikkilän Jaan ja Jäähammas (Karisto) on jännittävä seikkailukirja nuorista, jotka yrittävät pelastaa Puhurin pikkukaupungin. . Käyn kirjastossa pari, kolme kertaa kuussa. Nykyisin uppoudun jo mieluummin omiin kirjoihin. Raadissa saa myös uusia kavereita ja voi puhua kirjoista. . > vekara-varkaus.fi Eero Luostarinen haluaisi lukea kirjan, joka antaisi neuvoja, kuinka hänen ikäisensä poika osaisi käydä yksin Helsingissä. Mimmu Tihisen kirjoittama ja Mari Ahokoivun kuvittama Pieni numero (Karisto) on riemastuttava lastenromaani oman lehden perustavasta tytöstä, joka ei jää katselemaan vääryyksiä, vaan tarttuu niihin toimeliaasti. – Lähdimme mukaan, koska tykkäämme lukea. Raadin jäsenyys on niin suosittua, että paikkoja joudutaan toisinaan jopa arpomaan. Hän ei myöskään muista ensimmäistä lukemaansa kirjaa: – Kun olin pieni, äiti luki minulle paljon satuja, esimerkiksi Mauri Kunnaksen kirjoja ja Harry Pottereita. Jukka Itkosen kirjoittama ja Virpi Pennan kuvittama Koira nimeltä Mutsi (Lasten Keskus) on tarina koirasta, jolle tapahtuu joka päivä jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Kunnakset ja Harry Potterit kuuluvat edelleen Eeron lempikirjoihin ja hän on lukenut ne kaikki. – Käyn kirjastossa pari, kolme kertaa kuussa. EERO koulusta. . Meillä on kotonakin aika paljon kirjoja. . Koska raadissa on vain kuusi lasta, henkilökohtainen tapaaminen voidaan tälläkin kertaa järjestää. Lapset kertovat tapaamisessa kommenttinsa kirjoista. Kommentit videoidaan ja lähetetään julkistuspäivänä kirjailijoille. Raati kokoontuu kerran sen jälkeen ratkaisemaan voittajan. . Noora Kunnaksen kirjoittama ja Teemu Juhanin kuvittama Salmanterin Terttu ja minimerirosvot (Otava) tarjoaa vauhtia ja velmuilua alakoululaisille ja aloittaa samalla uuden kirjasarjan. Vaikka opin itse lukemaan, kuuntelin isompanakin, kun äiti luki satuja pikkusiskolle. Hilkka Liitsolan Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka (Kustannus-Mäkelä) kertoo orpokodissa asuvasta tytöstä, jonka merirosvot kaappaavat. LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 63 ›› LM4_s62-64_LastenLukuvarkaus.indd 63 LM4_s62-64_LastenLukuvarkaus.indd 63 8.5.2020 15:18:41 8.5.2020 15:18:41. Satu Heinolan kirjoittama ja Mira Malliuksen kuvittama Mirkka ja meri (Enostone Kustannus) kertoo omien unelmien toteuttamisesta vaikeuksista huolimatta. Jokainen lukee ehdokaskirjat itsenäisesti. Tänä vuonna vuorossa olivat Puurtilan ja Luttilan koulun 3.–6.-luokkalaiset
Voittaja paljastetaan verkossa kuitenkin vasta 10. Kirjojen lukeminen on paljon hauskempaa kuin koulutehtävien tekeminen, ainakin Meerin ja Eeron mielestä. Eero ja Meeri uskovat, etteivät lopeta tai vähennä lukemista missään elämänvaiheessa. Koska kotoa ei enää löydy uutta lukemista ja kirjastot ovat koronaepidemian vuoksi kiinni, on lukeminen jäänyt loppukeväänä vähemmälle. Vuonna 1981 10–14-vuotiaista suomalaisista 60 prosenttia luki vähintään 10 kirjaa puolen vuoden aikana, mutta määrä romahti 20 prosenttiin vuonna 2017. – Isät ja äidit, lukekaa lapsille satuja! Tämä on kotkalaisen kirjailijan Petri Pietiläisen yksinkertainen resepti lasten ja nuorten lukuinnon lisäämiseen. Siellä on aina odottamassa kaksi uutta Akua. Vaikka lukutaito on heikentynyt, suomalaisnuorten oppimistaidot sijoittuivat PISA 2018 -arvioinnissa kuitenkin edelleen kärkikymmenikköön. Mitä Meeri ja Eero tuumivat tuloksista. Hänen lempikirjojaan ovat Risto Räppääjät ja Lasse Maijan etsivätoimisto -salapoliisiromaanit. 64 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s62-64_LastenLukuvarkaus.indd 64 LM4_s62-64_LastenLukuvarkaus.indd 64 7.5.2020 12:42:52 7.5.2020 12:42:52. Siksi hän ei ehkä edes olisi ehtinyt lukea entiseen malliin. Opetusja kulttuuriministeriön mukaan maassamme on yhä enemmän nuoria, joiden lukutaito ei riitä opiskeluun ja yhteiskunnassa toimimiseen. Klassinen, puhdas fantasia oli suuressa suosiossa vielä muutamia vuosia sitten. Lainasin viimeksi kirjan, jossa neuvotaan rakentamaan legoista sähkömoottorilla toimiva matonkutomiskone. kirjailija pohtii. Myös 15-vuotiaiden lukutaitoa OECD-maissa vuonna 2018 mitannut PISA-tutkimus paljasti, että heikkojen lukijoiden määrä on kasvanut selvästi myös Suomessa. Nykyisin jaan luettavat kirjat muiden esiraatilaisten kanssa. kesäkuuta klo 10. Meilläkin ehkä pitäisi. Hän oli lukenut kaikki ehdokaskirjat jo huhtikuun puolivälissä. Nykyisin lapsille ja nuorille kirjoitetaan paljon myös hyviä historiallisia romaaneja ja kirjasarjoja. Jopa kirjailijan ammatti on käynyt molempien mielessä. Pietiläisen mukaan yhteiskunnassa pinnalla olevat teemat päätyvät nopeasti lastenja nuortenkirjoihin. – Teemat ovat vaihdelleet maahanmuutosta uusioperheeseen ja koulukiusaamiseen. – Lukeminen on kivaa ja vie ajatukset pois kaikesta turhasta, hän sanoo. Sukupuolten välinen osaamisero oli meillä OECD -maiden suurin: suomalaistytöt lukevat selvästi poikia paremmin. On kiva kuulla jonkin uuden kirja juoni. – Aika huonoltahan tuo näyttää. ta, joista saa neuvoja. – Tai lukupakko! Kirja vain käteen ja sanotaan, että nyt luet, ehdottaa Eero. Pietiläinen on melkein varma siitä, että vuoden 2021 ehdokaskirjoissa vilahtaa jo koronavirus. Käännöskirjoista huomaa, että monissa maissa luotetaan enemmän lapsen kykyyn ymmärtää kuin meillä Suomessa. – Käyn isän luona joka toinen viikko. Hän on toiminut alusta asti Lasten LukuVarkaus -kirjallisuuspalkinnon puuhamiehenä. Pietiläisen mukaan kotimaisten lastenja nuortenkirjojen kieli sekä juonirakenteet ovat yksinkertaistuneet ja lauseet lyhentyneet 20 vuodessa. Eero on sitä mieltä, että teinit, jotka nukkuvat jopa 14 tuntia vuorokaudessa, eivät ehdi enää lukea. Aikuisten esiraadin suosikki ei läheskään aina päädy Lasten LukuVarkaus -palkinnon voittajaksi. Mistä nuorten lukuinnon lopahtaminen johtuu. Eero lukee mielellään myös Aku Ankkoja. – Näen jo mielessäni virukseen liittyvän seikkailukirjan, jonka sankareita ovat lapset. Tilastokeskuksen tiedot suomalaisten lukuinnosta eivät näytä hyvältä . Monet meidän koulukavereista lukevat, toiset vielä enemmän kuin me. Hän lukee kirjoja ainakin joka toinen päivä, usein iltaisin ennen nukkumaanmenoa mutta toisinaan myös päivällä. – Esiluin ensimmäiset 15 vuotta kaikki kilpailuperusteet täyttävät kirjat ja olin lapsiraadin ainoa äänivallaton aikuinen. Puhumme myös aika usein kirjoista. Kirjailija Petri Pietiläinen tietää, että lapset ovat parhaita asiantuntijoita parasta lastenkirjaa valitessa. Meeristä hyvä lääke nuorten lukuinnon lisäämiseen olisi puhelinrajoitus. Lasten luku-urakka on loppusuoralla. Meeri oppi lukemaan ekaluokalla. Eero muistuttaa, että koulutehtävien teko kotona vie nyt paljon aikaa. – Teinit vähentävät lukemista siksi, että ovat niin paljon älypuhelimissa ja koulupäivät ovat pitkiä, Meeri arvelee. Aion kokeilla ohjetta, Eero suunnittelee. Lasten mielestä kiinnostusta lukemiseen voisi lisätä puhelinrajoitus tai lukupakko. – Helppolukuisempi kirja löytää enemmän lukijoita kuin rakenteeltaan ja sisällöltään haastavampi. Jättäydyn tämän vuoden jälkeen kokonaan pois tehtävästä. . Siksi heitä harmittaa, että koulussa luetaan niin vähän, eikä koulun omasta kirjastostakaan löydy riittävästi lukemista
Silitin kissaa uudelleen ja kysyin siltä, pitäisikö tytön panna jalkaansa lenkkarit. – Niinkö. Olen aina ollut ahkera sienestäjä. Sitten kysyin, kannattaisiko tyttären vetää kinttuihinsa sittenkin vaelluskengät. Olihan oraakkeli antanut selvän neuvon. Silmänkääntötemppuja Päivi Alasalmi on akaalainen kirjailija, satukirjailija ja kahden lapsen äiti. SIINÄ, JALLITTAAKO LAPSI VANHEMPAANSA VAI VANHEMPI LASTAAN. Siinä vaiheessa pojalla löi hetken tyhjää. Kun poika pääsi koulusta kotiin, hän tuli silmät pyöreinä sisään. Silitin sitä selästä ja kysyin, pitäisikö tyttären pukea tennarit. Kun tuli aika tarjota lapsille ensimmäistä kertaa sieniruokaa, mietin, miten lanseeraisin ne, ettei heistä kasvaisi sienten vieroksujia. Lapsen on voitava luottaa vanhempaansa kuten myös vanhemman lapseensa. Oraakkeliltakaan ei ole enää kysytty mitään. Kissamme Rilli makoili sängyllä. Nainen oli löytänyt pensaasta pyöräilykypärän, jonka sisälle oli kirjoitettu puhelinnumeroni. Pyöräilykypärän käyttö oli lasten alakoulussa pakollista. Sitä on silitetty ihan muuten vain. Sillä tempulla kasvatin heidät ennakkoluulottomiksi sieniruokien suhteen. Onneksi taloudessamme oli oraakkeli. Jallituksen paikka tuli jälleen, kun tyttären luokka valmisteli suoretkeä. LAPSEN MAAILMA 4 | 2019 65 LM4_s65_Kolumni_PA.indd 65 LM4_s65_Kolumni_PA.indd 65 7.5.2020 12:51:23 7.5.2020 12:51:23. Kun sienet valmistuivat, sanoin lapsille, että nyt tulee sellaista erikoisherkkua ja niin vähän, että tätä saavat vain aikuiset. – No, ehkä tämän kerran, myönnyin. sanoin ja näytin eteisen kaappiin taianomaisesti ilmestynyttä kypärää. Seitsemäsluokkalainen ei olisi suostunut pukemaan vaelluskenkiä eikä kumisaappaita, vaan olisi lähtenyt pitkospuille tennareilla. Sienethän ovat niin maukkaita. Muistan, kuinka karvaalta lapsena maistui lihamureke, johon oli piilotettu kirpeitä kangasrouskuja niin paljon, että vesi vuoti silmistä. No kuinka se on sitten jo täällä kaapissa. PÄIVI ALASALMI POHTII, MISSÄ MENEE VALEHTELUN JA JALLITUKSEN RAJA. Kävin hakemassa kypärän kotiin ja kiitin naista. Vaikka katsoin haukkana nuoren lähtiessä kouluun, että kypärä oli päässä, kahdeksasluokkalaisen saapuessa koulun pihaan kypärä oli sujahtanut sulavasti reppuun. kolumni Pian sain maistaa omaa lääkettäni. Päätin paistaa herkkutatit runsaassa voissa ja maustoin ne yrttisuolalla. Se hyrisi tyytyväisesti. Sinä päivänä sovimme, että pysymme totuudessa pieniltäkin tuntuvissa jutuissa. – Anna, anna! he huusivat vaativasti ja kiipesivät pitkin jalkojani. Eivät he siihen suostuneet. Päätimme kysyä siltä neuvoa. Auta armias, jos oppilas tuli koulun pihaan ilman kypärää. Oli hienoa, että välituntivalvojat jaksoivat huolehtia asiasta hyvin. Oli aika helppo arvata, mitä oli tapahtunut. Rilli kehräsi normaalisti. Siitä tuli vähintään huomautus reissuvihkoon. – Äiti, et ikinä usko, mitä tapahtui! Mun kypärä varastettiin naulakosta! Olin ihan yhtä ymmyrkäisenä. Silitin ja samalla painoin Rilliä vähän kovemmin kyljestä, jolloin se päästi huomattavasti kuuluvamman kehräyksen. Silmäni avautuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun sain soiton puolen kilometrin päästä kotoamme. Suuressa yläkoulussa ei enää ehditty valvoa kypäränkäyttöä yhtä tehokkaasti, vaan siellä luotettiin nuorten omaan järkeen. Tekoni ei kai ollut varsinainen petos. Erään naisen koira oli nuuhkinut pajupuskaa ja haukkunut vimmatusti. Sellainen herkku oli lapsuudenkodissani kissankin suosikki siinä määrin, että se kiipesi pöydälle lieden viereen ja koetti koukkia tassullaan tatteja kuumalta pannulta. Sillä tavoin luottamus säilyy välillämme, kun jatkossa kohtaamme isompia ongelmia. Näin oraakkeli oli ratkaissut pulman vaelluskenkien hyväksi, ja tyttö puki ne mukisematta jalkaansa
ONNELLISTA ON SEKIN, ETTÄ SELKOKIRJOIHIN SUHTAUDUTAAN LUONTEVASTI JA NIIDEN MERKITYS ERITYISRYHMILLE TUNNETAAN. Mukava kuvitus ja miellyttävän lämmin kertomistapa luovat läheistä ja keskustelevaa ilmapiiriä. Siksi Sakari Kilkin selkokielinen tietokirja Kerron Suomesta (Opike, kuv. Tittamari Marttisen Seksistä selkoa (Avain, kuv. Kirjailijan mukaan ihastuminen tekee ihmeitä: ”Sinusta tulee salainen agentti tai supernainen tai ihmeidentekijä, terässankari tai lohikäärmeenkesyttäjä.” TÄLLAINEN ON SUOMI! Suomalaista kiinnostaa aina, mitä muut meistä ajattelevat. Selkokielen avulla kaunokirjallisuuden klassikot kesyyntyvät ja päivän suosituimmat uutuudet muuttuvat houkutteleviksi. Nimekkäät kirjailijat vimmastuivat ja huusivat Suomen Kuvalehdessä: ”Selko on sekoilua!” Pikkuhiljaa selkokirjallisuutta on onneksi opittu tarjoamaan monenlaisille tarvitsijoille, ei vähiten maahanmuuttajille. Anna Polkutie) on myös suomalaiselle hauskaa luettavaa, vaikka suomalaisuuden periaatteista taitavat ennen kaikkea hyötyä muualta muuttaneet. Ajateltiin, että selkeyttäminen merkitsee kirjallisuuden laimentamista. Kun sisällöllisesti ja teknisesti helpotettua kirjallisuutta alettiin kehitellä 1980-luvun taitteessa, siihen suhtauduttiin jopa kielteisesti. Suurten saavutusten ja hyvinvoinnin rinnalla kerrotaan mm. SELKOKIRJAN AVULLA ENTISTÄ USEAMPI PÄÄSEE LUKEMISEN MAKUUN. Teksti ja tyylikkään viitteellinen kuvitus muodostavat hienon kokonaisuuden! Marttinen käsittelee seksuaalisuutta laajasti – niinpä ystävyys ja ihastuminen ovat vahvasti mukana. Demokratiaa on sekin, että selkokielellä on saatavissa tärkeitä tietokirjoja historiasta alkaen. KUUKAUDEN KIRJAT Selkokirjoista iloa kaikille Ihastuminen tekee ihmeitä Eukonkannosta ilmakitarointiin… ”On helpompi tehdä yhdessä se, mikä on liian vaikeaa tehdä yksin.” KU VI TU S KI RJ AS TA N ÄK YM ÄT Ö N M YR SK Y ISMO LOIVAMAA 66 LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 LM4_s66-68_KK+TakaK.indd 66 LM4_s66-68_KK+TakaK.indd 66 8.5.2020 14:25:45 8.5.2020 14:25:45. Kirjassa Ellin kiinalainen ystävä Mei matkustaa pariksi viikoksi Suomeen, ja nuorten naisten keskusteluista hahmottuu käsitys yritteliäästä, vähän hassusta pohjoisesta maasta. SELKOKIRJOJEN TARJONTA MONIPUOLISTUU JA RAIKASTUU. Jussi Jääskeläinen) on hyvä esimerkki selkokielisen tietokirjan mahdollisuuksista: kirjailija kertoo seksuaalisuudesta niin ytimekkäästi, että kirjasta on hyötyä kaikille nuorille. eukonkannosta, nakkikioskitappeluista, kielen jäätymisestä rautatankoon ja ilmakitaran mestaruuskisoista
somaleista ja heidän kulttuuristaan. Olisikohan voimakkaiden käänteiden kirja vaatinut kirjailijan jälkisanat. Tara miettii, miksi monet asiat ovat sallittuja miehille mutta kiellettyjä naisille. Kirja on hyvin kärkevä ja dramaattinen. Hitaista, hyvistä ajoista puhuvan vaarin sanoissa on viisautta: Selkokirjoista iloa kaikille Lukukoira kuuntelee vaikka veroilmoitusten täyttöohjeita Ei lastenkirjaa ilman puhelinapparaattia! Kurditytön tarina LAPSEN MAAILMA 4 | 2020 67 LM4_s66-68_KK+TakaK.indd 67 LM4_s66-68_KK+TakaK.indd 67 4.5.2020 15:24:37 4.5.2020 15:24:37. Suomesta kerrotaan epäilemättä toisella tapaa kiinalaiselle turistille kuin pakolaiselle. YMPÄRISTÖN ASIALLA Martti Lintusen kirjoittama ja valokuvaama kuvakirja Mitä jääkarhu sanoi pingviinille. metsästys-, tallija porokoiraan sekä temppuja tekevään Nelliin, joka on myös arjen sankari, sillä niin hyvä lohduttaja se on. Sisarukset Juju ja Aatos eivät voi sietää ajatusta rakkaan Usvalammen hävittämisestä, eikä hyvältä tunnu säätilankaan oudot heilahdukset. ELÄVÄÄ TIETOA Pari vuotta sitten Mervi Heikkilä kirjoitti koskettavan selkokirjan kissakohtaloista ja nyt hän kertoo harrastusja työkoirista. ”Mutta kun kasvaa oikein vanhaksi, niin huomaa hitaudessa ja menneessäkin paljon hyvää”. Suomalaisilla taitaa olla hiukan erilainen käsitys kurdeista, siksi teeman syventäminen tuntuu välttämättömältä. Etelämantereen pingviiniä ja Grönlannin jääkarhua yhdistää suomalaisia miellyttävä juonenkäänne: eläimet kommunikoivat uusinta mallia olevalla matkapuhelimella, ”joka ymmärsi kaikenlaisia kieliä”. Kulttuurien törmääminen voi olla kiperä aihe, mutta selkokirjoissa sitäkin voisi pehmeästi käsitellä. Nygårdin kuvat tuovat persoonallisuudet aivan lähelle lukijaa. Heikkilän koirakokoelma näyttää, miten eloisaa ja inhimillistä voi tietopohjainen selkokirjallisuus olla. Marjo Nygård) on sekä hellyttävä että hyödyllinen vilkaisu koiramaailmaan. Koiran kanssa (Avain, kuv. Tietopaketti kirjan lopussa on tarpeellinen. Ilmastonmuutos käy selväksi, kun luetaan jääkarhun ja pingviinin elinolosuhteista. . Kirjan aloittaa komeasti Börje, Suomen ensimmäinen koulutettu lukukoira. (Pieni Karhu) kertoo ilmastonmuutoksesta lapsiystävällisellä tavalla ja on selkokielisenä erityisen helposti lähestyttävä. Kärsivällisen lukukoiran lisäksi tutustutaan mm. Suomesta pakeneminen on lopulta ainoa keino selviytyä hengissä. AJANKOHTAINEN SELKOROMAANI Marja-Leena Tiaisen Tyttö lukitussa huoneessa (Avain) perustuu hänen nuortenromaaniinsa Kahden maailman tyttö. Sen lempikirjoja ovat kaikki luukkukirjat ja Muumi-kuvakirjat, mutta hievahtamatta se kuuntelee ”vaikka veroilmoitusten täyttöohjeita”. Isä huorittelee ja pahoinpitelee, eikä tyttö onnistu rimpuilemaan itselleen minkäänlaista elintilaa. Kuvat ja tehtävät varmistavat tiedon omaksumista. Kirja vetoaa nuoren lukijan tunteisiin, ja puhuu tietysti ihmisoikeuksien ja tyttöjen oikeuksien puolesta. Kurdityttö Taran perhe on paennut Turkista Suomeen, mutta elämä ei osoittaudu helpoksi, sillä isä ja isoveli suhtautuvat aggressiivisesti Taran naiseksi kasvamiseen. Ei lastenkirjaa ilman puhelin apparaattia! Mikko Pelttarin kirjoittama ja Jenna Kunnaksen kuvittama lasten seikkailukirja Näkymätön myrsky (Otava) näyttää, miten vakavasti lapsi reagoi tutun ympäristön muuttumiseen. Ystävysten keskustelu ei välttämättä ole luontevaa, mutta tuleepa helppoon muotoon pakattuna paljon tietoa. Tarvitaan kipeästi lisää pakolaisille suunnattuja kirjoja sekä sellaisia tietokirjoja, joissa kerrotaan esim. Puhelinepisodi epäilemättä viehättää lapsia. Ja vielä lohdullisemmalta kuulostaa lasten oma ajatus siitä, että ”on helpompi tehdä yhdessä se, mikä on liian vaikeaa tehdä yksin”. Toivottavasti lukijat jaksavat sinnikkäästi etsiä itsenäisesti lisää tietoa kurdeista
Juontajina Perttu Pölönen ja Sean Ricks Puhujina mm. alkaen osoitteessa www.lastensuojelupaivat.fi VLSP_ilmoitus1/1.indd 1 VLSP_ilmoitus1/1.indd 1 24.4.2020 11.32 24.4.2020 11.32 LM4_s66-68_KK+TakaK.indd 68 LM4_s66-68_KK+TakaK.indd 68 4.5.2020 15:24:50 4.5.2020 15:24:50. Kiira Korpi-Borges, Elina Pekkarinen, Minna Huotilainen, Janna Rantala ja Tarja Heino 29.–30.9.2020 Lahden Sibeliustalo Lastensuojelun Keskusliitto @LastensuojeluKL #lastensuojelupäivät2020 VALTAKUNNALLISET LASTENSUOJELUPÄIVÄT® Ilmoittautuminen, ohjelma, hinnat ja lisätietoja 1.6