Liikunta & Tiede 1-2/2005 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

'41\'s • / ~. Li/ • ' TERVEE,\141 ( / IIL
Me kotimaassa voimme nauttia lopputalven lumesta ja sen tarjoamista liikuntamahdollisuuksista. Tutkimus tuo jatkuvasti uutta tietoa liikunnan terveysvaikutuksista, ja käytännön työhön on tulossa monia työkaluja. Suomen Urheiluopisto, Päijät-Hämeen Liitto ja Turun yliopisto ovat perustaneet Suomen ensimmäisen terveysliikunnan professuurin. Reseptin avulla asiakkaan on mahdollista saada entistä yksilöllisempiä liikuntaneuvoja. Liikuntatieteen päivät 24-25.5. Näissä hankkeissa Lääkäriseura Duodecim on keskeinen toimija. kukkonen-harjula@uta.fi PS. Lahdessa tarkastelevat liikuntatieteen saavutuksia terveyden edistämisessä. Ruusl<anen-1:-limma. Tässä numerossa käsitellään myös liikkumisympäristöjä ja esitellään uutena alueena työnohjausta valmennustyön tukena. Palaute on tervetullutta. katriina. Hankkeen tavoitteena on myös lisätä terveydenhuollon ja liikunnan asiantuntijoiden yhteistyötä. Olin talvilomalla San Franciscon seutuvilla Kaliforniassa enkä nähnyt ensimmäistäkään sauvakävelijää. Mutta haasteellisia kukkuloita ja komeita maisemia riittää. Liikunta & Tiede -lehti käsittelee monipuolisesti liikuntakulttuuria ja -politiikkaa, erityisesti liikuntatieteitä. Kansa on liian kiireinen jalkautuakseen jättikokoisista maastoautoista toki myös jalkakäytävät ja pyörätiet ovat harvassa. Itse edustan liikuntalääketiedettä ja siitä erityisesti terveysliikuntaa ja sen edistämistä. Päätoimittaja on vaihtunut, ja myös toimituskunnassa on uusia asiantuntijoita, jotka edustavat psykologiaa ja valmennusta. 2 Liikkumaan te·rveydeksi KATRIINA KUKKONEN-HARJULA iikunta & Tiede -lehden vuosi on nyt lähtenyt liikkeelle osin uusin voimin ja vankalla ja monipuolisella kaksoisnumerolla. Liikkumisresepti -hankkeen loppuraportti on valmistumassa. Terveysliikuntaa edistetään tänä vuonna valtakunnallisesti sekä Yleisradion Suomi liikkeelle -hankkeella että Liikuntatieteellisen Seuran koordinoimalla Liiku terveemmäksi -viikolla, josta kerrotaan tässä numerossa. Uudistettu terveysliikuntakirja on ilmestynyt, liikuntalääketieteen oppikirjan laaja päivitys on tekeillä, ja liikunta on lähivuosina saamassa oman LIIKUNTA & TIEDE 1·2/2005 tieteelliseen näyttöön perustuvan Käypä hoito -suosituksensa. Näkökulma vaihtelee kasvatustieteellisestä yhteiskuntatieteelliseen ja terveystieteelliseen. Tarkastelemme myös dopingia ja fair playta niin juridisesta kuin kielitieteellisestä näkökulmasta. Toimin tutkijana UKKinstituutissa Tampereella. Sosiaalija terveysministeriön Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunta korosti parisen vuotta sitten mietinnössään terveysliikunnan koulutuksen lisäämistä terveydenhuoltohenkilöstölle
Esa Rovio 44 Toiminnasta oppiminen luo mahdollisuuksia. Kuntotestituloksen perusteella maksettavat palkanlisät ovat eettisesti arveluttavia. Liikuntatieteellinen Seura järjestää XI Liikuntatieteiden päivät Lahdessa 24. Anna Venejärvi 85 Näkövammaisen oppilaan koululiikunnassa yhteistyö on voimavara. Olavi Paronen 9 Lähiliikuntapaikoilla lisää liikettä koulupihoille. Kari Korhonen 86 Väitökset. Myös kuntotestauksen piirissä näiden ikäryhmien tarpeet on huomioitava entistä paremmin. Satu Kaski 51 Olisiko aika katsoa erityisliikuntaa uudesta perspektiivistä. Jouko Kokkonen 77 Liikuntahallinnon ja -kulttuurin historiaa Heikki Roiko-Jokela 78 Itkosen kirjallinen Varkaus. Olli Salmi ja Esa Rovio 48 Työnohjaus opastaa oman viisauden äärelle Valmentaminen on sekä johtamista että vaativaa ihmissuhdetyötä. Rakentamisen esteettinen köyhyys on myös sosiaalisen eristäytymisen ilmaus. Keskinen LUETTUA 68 Ajan vanki ennätysten herra. Ville Virsu 39 Työnohjaus urheiluvalmennuksessa. 41<s . Erkki Vettenniemi 74 Mitä vehreää voi löytyä pyykkikorista. Essi Kinnunen 32 Fair play on vaikea laji myös oikeudellisesti. Esa Sironen 75 Kemppi rakentaa Viron urheilujärjestöjen tutkimuksen kivijalkaa. Tiina Heinonen 62 Lisääkö kuntotestaus dopingia työpaikoilla. Työnohjauksen tarkoituksena on ammatillisen kasvun edistäminen ja tutkivan työotteen oppiminen. Opettaja ja opiskelija löytävät tarvittavat ratkaisut liikuntakurssin toteuttamiseen parhaiten yhdessä neuvotellen. 25.5.2005. Samanlaiset ongelmat voivat olla avain yhteiseen ratkaisuun. Kurikan ja Ilmajoen yhteinen erityisliikunnan ohjaaja aloittaa työnsä huhtikuussa 2005. Osalliseksi kaavaprosessiin pääsee, jos sitä huomaa vaatia. Keravalla rakennetaan kaupungin kattava kahdeksan lähiliikuntapaikan verkosto. Siirtyykö vastuu sallitun ja kielletyn välisen toiminnan rajanvedosta urheiluliikkeen sisältä tuomioistuimille ja lainsäätäjälle. Keravalla toteutettu koulupihaprojekti osoittaa, että vuorovaikutus käyttäjäkunnan kanssa tuottaa jo kuukaudessa valtavan määrän uutta ja oivaltavaa suunnittelumateriaalia . Aija Saari L/1 ' I TERVEEN/Nl~ u IIL . Koulupihat voisivat soveltua myös iltapäivän ja alkuillan liikunnallisiin leikkeihin. Leena Nieminen 57 Erityisliikuntaa kuntiin 2004-06: Yhdessä kehittäen paikallisiin ratkaisuihin . Vastuuta liikkumisesta heitetään ympäriinsä kuin kuumaa perunaa . Huoli keski-ikäisten ja ikääntyneiden kunnosta ja toimintakyvyn säilymisestä on suuri. Kimmo Suomi 17 Lähiliikuntapaikkoja kannattaa kaavoittaa varastoon. Kuusela, Rissanen, Surakka. Alexander Holthoer AJASSA 64 Liikunnan ammattilaisia työterveyshuoltoon 65 Jyväskylän yliopistoon Liikuntatieteiden laitos 66 Impulssi sarjalle kunniamaininta Vuoden · urheilukirja -kisassa 89 Tutkimuksesta hyvinvointia. TÄSSÄ NUMEROSSA 4 Liikkumiseen kannustava ympäristö rakentuu valinnoilla. LTS, Kuntotestausvaliokunta 63 Kulttuuriremontti edessä. Rakennettu ympäristö vaikuttavaa omatoimisen liikkumisen edellytyksiin, määrään ja kulkutapavalintoihin voimakkaammin kuin yksilön asenteet. Urheilu oikeudellistuu ja sen normitus tiukkenee. Yhä useampi erityisliikkuja saattaa jo olla mukana aivan tavallisessa urheiluseurassa. Toni Piispanen 59 Kunnon keski-iästä vahvaan vanhuuteen. Miikka Leppänen 24 Ylijohtaja Riitta Kaivosoja: Liikunnan raameista kunnissa tarvitaan tarkempaa tietoa 26 Liiku terveemmäksi -päivä 10.5. Teijo Pyykkönen 80 Ajantasaista perustietoa terveysliikunnasta Heli Valkeinen TUTKITTUA 82 Ylös, ulos ja leikkimään. Onko valmentajilla toimintaympäristössään riittävästi ammatillista kasvua tukevia rakenteita. Arja Sää ks lahden väitöstutkimus kannustaa perheitä reippaan ulkoliikunnan pariin . Niko Matikainen 35 Maansurua ja melodraamaa. Kari L. Dopingjulkisuus yhdistää estoitta urheilun mahtipontisen kuvakielen, kansalliset stereotypiat ja myyttien sekä asiallisen uutisgenren tyylipiirteet. Vesa Rajaniemi 21 Hyvä liikuntapaikka hyödyntää kulttuurisia ja yhteisöllisiä mahdollisuuksia. Kaavoittajat eivät välttämättä itse näe liikunnan tarpeita. Työnohjaus tarjoaa paikan tutkia omaa arkeaan. 2005 28 Dopingdiskurssi oikeuden pelikentällä. Mikael Fogelholm, Jan Norra 13 Käyttäjää kuulemalla koulupihasta liikuntaaktivaattori. Fair playn sisältö nousee käytännön ratkaisuista. , / ~ 55 Kaksi kuntaa yhteinen ratkaisu
Teksti: OLAVI PARONEN LIIKKUMISEEN kannustava ympäristö rakentuu valinnoilla 4 LIIKUNTA & TIEDE 1~2/2005
Merkittävä osa käyttäytymisestämme on mukautumista fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöömme. Terveyden edistämisen mukaisesti väestön liikkumisaktiivisuuteen ja harrastusliikuntaan pitäisi pyrkiä vaikuttamaan psykologisten tekijöiden, kuten ihmisten tietojen, taitojen ja asenteiden avulla, palveluja kehittämällä, ympäristöä ja yhdyskuntarakennetta muokkaamalla sekä terveysja liikuntapoliittisella päätöksenteolla. Rakennettu ympäristö sekä maankäytön ja liikenteen suunnittelu vaikuttavat omatoimisen liikkumisen edellytyksiin, määrään ja kulkutapavalintoihin voimakkaammin kuin yksilön asenteet. Päivittäiset rutiinit ja tottumukset sekä elinympäristön ominaisuudet ohjaavat voimakkaasti oheisja hyötyliikuntaa. Jokapäiväisten rutiinien, tottumusten ja mukautumisen alue on huomattavan tärkeä terveysliikunnan kannalta. Uusin tutkimustieto vahvistaa käsitystä, että liikunnan edistämisessä tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota siihen, että suuri osa päivittäisestä elämästämme sujuu rutiinien ja totunnaisten toimintojen varassa ja kiinnittyy tiettyihin ympäristöihin ja käyttäytymiskehyksiin ( Owen ym. Näyttö liikunnan monista myönteisistä vaikutuksista ihmisten fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin on vahva (ks. Liikunnan edistäminen onkin osa terveyden edistämistä niissä toiminnoissa, jotka tähtäävät ensisijaisesti väestön tai rajatun ihmisryhmän terveydentilan, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin parantamiseen liikunnan avulla. Liikunta-asenteistamme riippumatta emme ajattele tekevämme valintoja joka kerta, kun lähdemme kävellen töihin tai käymme pyörällä lähikaupassa. L iikunnalla on tunnetusti erityinen sija terveyden edistämisessä. 2002). Mukautuminen on mielekästä, koska siten saamme perustan varsinaisille päämääriin tähtääville toimille kuten esimerkiksi tietoiselle liikunnan harrastamiselle. Fogelholm&: Vuori 2005). 2000; Humpel ym. Se kattaa merkittävän osan perusliikunnaksi käsitettävää fyysistä aktiivisuutta ja oheistoiLIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 5. Liikunnan edistäminen vaatiikin entistä enemmän ympäristötekijöiden tutkimista ja moniammatillista otetta
Sukkulointia erilaisissa liikkumisympäristöissä Elämisen tarpeiden monimuotoistuessa ja liikkumisen lisääntyessä liikunnan ja liikkumisen eri muodot sijoittuvat useaan erilaiseen ympäristöön. Seuraavassa muutama näkökulma ympäristölähtöiseen liikunnan edistämiseen osana laajempaa terveyden edistämistä. Kevyt liikenne on liikenneliikkumista varsinkin kävelyja pyöräteillä. Terveysliikunnan paikalliset suositukset (2000), Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö (2001) ja kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen tähtäävä Jaloin-hanke (2004) korostavat mm. kaikkien väestöryhmien mahdollisuutta käyttää esteettömiä, turTaulukko 1. Liikkumista rajoittavia ja tukevia ympäristötekijöitä. Fyysisellä ja sosiaalisella ympäristöllä on sellaisen liikkumisen muotoutumisessa ja toteutumisessa varsin voimakas ohjaava osuus. Liikkumista tukevan ympäristön tulisi sisältää mahdollisuuksia mielen elpymiseen. Tuloksena voi olla entistä suurempi fyysinen aktiivisuus ja erilaisten ympäristöjen hyödyntäminen omatoimiseen liikkumiseen tai turvautuminen fyysisesti passiiviseen ja autoriippuvaiseen elämäntyyliin. 2002). On kuitenkin muistettava, ettei fyysinen ympäristö yksinään määrää käyttäytymistä. 1997). Ympäristöstressi ilmeisesti lisää ihmisten halua välttää altistumista epämiellyttäviksi koetuille tilanteille ja vähentää liikkumista kodin ulkopuolella. Arjen eri toiminnot, kuten työ , koulut, päiväkodit ja palvelut eivät välttämättä enää sijaitse kodin lähellä, vaan edellyttävät liikkumista paikasta toiseen. Vapaa-ajan liikuntaharrastuksille on tavallisesti omat rakennetut liikuntapaikkansa. Ulkoiluun ja retkeilyyn sopivat alueet ja reitit löytyvät kaupunkien ja taajamien ulkopuolelta. Samoin asiointiliikunta kuten kauppamatkojen kävely on vähäistä psykofyysisesti kuormittavassa ympäristössä (King ym. Pikemminkin ympäristö asettaa ihmisen toiminnalle puitteet, jotka suuntaavat toimintamahdollisuuksia ja valintoja. Esimerkiksi vilkas ajoneuvoliikenne ja pelko liikkua asuinalueella vähentävät kävelyteiden ja julkisten piha-alueiden käyttöä ulkoiluun. Niinpä ympäristö voi rajoittaa tai täysin estää omatoimista liikkumista, mutta ympäristö myös mahdollistaa ja parhaimmillaan kannustaa fyysiseen aktiivisuuteen. 6 mintoina toteutuvaa liikuntaa sekä hyötyliikuntaa. Näkökulma ympäristöön Liikkumista rajoittavat Fysikaalinen ja kemiallinen päästöt, ilmansaasteet, melu, maaperän ympäristö ja vesien epäpuhtaudet Psyykkinen ympäristö koettu ympäristön epämääräisyys, hoitamattomuus, ankeus, paikkojen pelottavuus vallisia ja liikuntaan houkuttelevia liikkumisväyliä ja -paikkoja päivittäisissä toiminnoissa. Lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus, työ-, harrastusja asuinalueiden läheisyys, ympäristön esteettisyys ja turvallisuus ohjaavat väestötasolla varsin pitkälti näitä toimintoja. Myös liikunnan harrastaminen on vähäistä niiden ihmisten keskuudessa, jotka altistuvat omassa asuinympäristössään stressitekijöille. Ympäristöstressi ja pelot rajoittavat liikkumista Ympäristöstressin kokeminen seuraa yksilön ja ympäristön huonosta yhteensopivuudesta. Tällöin yhdenkin päivän aikana liikutaan useassa erilaisessa ympäristössä eikä liikkuminen ole sidottu vain yhteen paikkaan. Lähiympäristön epämiellyttävien paikkojen ja häiriöiden synnyttämä väkivallan tai rikollisuuden Liikkumista tukevat ympäristön puhtaus, miellyttävä äänimaisema, puhdas vesi ja ilma koettu ympäristön kauneus, luonnonläheisyys, myönteinen "paikan henki'; "mielipaikat Sosiaalinen ympäristö sosiaalinen eriarvoisuus, epäluottamus, riidat, tasa-arvoiset sosiaaliset suhteet, naapurisopu väkivalta ja sen uhka, suvaitsemattomuus ja keskinäinen luottamus, alueellinen yhteishenki, suvaitsevaisuus Toiminnallinen ympäristö palveluiden puute, vaikeasti saavutettavat hyvät virkistysja liikunta-mahdollisuudet, toimivat liikuntapaikat, liikenneyhteyksien puutteet, palvelut, alueen hyvä saavutettavuus eri kulkuomatoimisen liikkumisen esteet muodoilla, ympäristön esteettömyys LIIKUNTA & TIEDE 1·2/2005. Pitkäaikainen altistuminen ympäristön stressitekijöille kuten melulle, ilmansaasteille, suurelle asumistiheydelle, liikenneruuhkille tai väkivallan pelolle voi johtaa ylirasittuneisuuteen, uupumukseen ja heikentyneeseen elämän hallinnan tunteeseen (Aura ym. Liikkumisympäristöt onkin nostettu näkyvästi esiin uusimmissa terveysliikunnan ja kevyen liikenteen edistämisen ohjelmissa ja asiakirjoissa. Jotkut toimintatavat ja valinnat ovat tietyissä ympäristöissä todennäköisempiä kuin toiset (Stokols 1996). Sukkulointi erilaisten ympäristöjen välillä tuo liikkumiseen sekä mahdollisuuksia että riskejä
Turvallisuuden tunnetta vähentävä tila on yhteydessä väkivallan, ilkivallan tai epäjärjestyksen pelkoon, joka puolestaan vähentää julkisten tilojen ja alueiden käyttöä ulkona virkistäytymiseen (Perkins ym. 2001) . Tällainen ympäristö tuntuu luotaan työntävältä ja vieraalta, ja saattaa herättää jopa pelkoa tai vastenmielisyyttä. LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 7. Tällöin terveyttä edistävän suunnittelun lähtökohtana on laaja ympäristöterveyden käsite. Toisaalta huono ympäristösuunnittelu voi heikentää asukkaiden tunnetta "hallittavissa olevasta tilasta" ja oman asuinympäristön kontrolloitavuudesta. Esimerkkejä tällaisista ympäristöistä ovat isot ja ahtaasti rakennetut asuintalot sekä sellaiset ulkoalueet, joissa ei ole riittävästi vapaata tilaa ja joista ei näe lähialueille. Nämä tunteet vähentävät halua olla kosketuksessa lähiympäristöön ja ulkoilla siellä. Yhdyskuntasuunnittelulla fyysiseen aktiivisuuteen Yhdyskuntasuunnitteluun perustuva liikunnanedistämisote keskittyy niihin suunnittelun piirteisiin, joilla voidaan joko tukea tai ehkäistä fyysistä aktiivisuutta ympäristön avulla. mitattavat ohjeja raja-arvot) lisäksi elinympäristön laatu tekijät, ihmisten toimintojen ja kokemusten huomioon ottaminen sekä yhdyskuntarakenne ja asuinalueen ominaisuudet (Korpela ym. Mielipaikat valitaan usein luonnosta tai ovat Kuva 1. rentoutuminen, virkistyminen ja vaihtelu, mahdollisuus omissa oloissa olemiseen sekä turvallisuuden tunne. Yksi tällaisen terveyttä ja liikuntaa edistävän ympäristösuunnittelun tavoite on esteetön ympäristö , jossa liikkuminen on kaikille mahdollista ja turvallista. Luontoympäristön virittämät positiiviset tunnetilat yhdessä liikunnan fysiologisten vaikutusten kanssa saavat aikaan kokonaisvaltaisen hyvinvointikokemuksen. Esimerkiksi rakennusten särkyneet ikkunat, huonokuntoiset kadut ja jalkakäytävät, graffitit tai epämiellyttävät näkymät tulkitaan ympäristön antamiksi viesteiksi ja vihjeiksi, jotka synnyttävät kielteisiä ympäristökokemuksia (Perkins ym. Elvyttävät ympäristöt koetaan usein myös mielipaikoiksi, jotka ovat erilaisia kuin muut paikat ja jotka ovat yksi keino vaikuttaa omaan oloon ja mielialaan. 1993). Käsitys hallittavissa olevasta tilasta perustuu ajatukseen, että mm. rakennusten sijoittelulla, yhteisten ulkoalueiden jäsentelyllä ja valaistuksella voidaan tehostaa sosiaalista kontrollia ja siten lisätä alueella liikkuvien turvallisuuden tunnetta. 2001). pelko on tärkeä fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttava tekijä. Ympäristöterveyteen vaikuttavia tekijöitä ovat fysikaalinen ja kemiallinen, psyykkinen, sosiaalinen ja toiminnallinen ympäristö Laajaa ympäristöterveyttä ohjaavat määrällisten tekijöiden (mm. Tällöin tärkeitä asioita ovat mm. Edelliseen liittyy läheisesti luonnehdinta epäystävällisestä ympäristöstä, joka perustuu yksilön omiin ympäristöhavaintoihinsa liittämiin merkityssisältöihin. Liikkumisen eri ympäristöt • Koti • Päiväkoti • Koulu, oppilaitos • Työpaikka • Kauppa • Palvelut • Ulkokentät • Sisäliikuntakentät • Uimalat • Maastoliikuntapaikat • Erityisurheilupaikat • Lähiliikuntapaikat • Kevyen liikenteen väylät • Kävelyreitit • Pyörätiet • Jalankulkupaikat • Katuympäristö • Puistot • Vaellusreitit • Retkeilyreitit • Kävelyreitit • Pyöräilyreitit • Luontopolut • Melontaja soutureitit • Kansallispuistot • Luonnonsuojelualueet siihen jotenkin kosketuksissa ja lisäävät halukkuutta luonnossa virkistäytymiseen. Esimerkki kaupunkija liikennesuunnittelun merkityksestä liikuntaa edistävän tai raJolttavan ympäristön luomisessa on pelkistetty kahtiajako Myös liikenneja maankäytön tutkijat ja suunnittelijat on syytä ottaa mukaan terveyttä edistävän liikunnan edellytysten rakentamiseen. Elvyttäviä ympäristöjä luonnehtivat monet luontoon liittyvät piirteet kuten vesi, puut, pensaat ja avoin tila sekä muut esteettiset ominaisuudet, jotka saavat ihmiset irtautumaan arkipäivän paineista ja tavallisista arkiympäristöistä (Korpela ym. 1993). Oleskelu elvyttävissä ympäristöissä, kuten luonnossa liikkuminen, vähentää fysiologista stressiä, rentouttaa ja parantaa mielialaa. Elvyttävät ympäristöt houkuttelevat liikkumaan Liikkumista tukevana tekijänä ympäristön tulisi sisältää mahdollisuuksia psyykkiseen säätelyyn, mielen elpymiseen
Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen Suomessa. Ympäristöpsykologian perusteet Porvoo: WSOY Ewing, R., Schmid, T., Killingsworth, R., Zlot, A. M. 1993. The physical environment of street crime: defensible space, territoriality, and incivilities. & Sallis, J.F. Terveysliikunta. American Journal of Health Promotion 18, 4 7-57. Terveysliikunnan paikalliset suositukset. & Raudenbush, S. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriö.. Jyväskylä: Duodecim ja UKK-instituutti . Komiteanmietintö 2001 :12. Translating social ecological theory into guidelines for community health promotion. sopivat liityntämatkat ja pyöräpysäköinti). Jaloin-hanke 2001-2004. 2003. Perkins, D., Wandersman, A., Rich, R. 1997. Journal of Environmental Psychology 15, 169-182. Melukylä vai mansikkapaikka 7 Asukkaiden ja asiantuntijoiden näkemyksiä asuinalueiden terveellisyydestä. Owen, N., Leslie, E., Salmon, J. King, A.C., Stokols, D., Ta Ien, E., Brassington, G.S. Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö. & Taylor, R. & Killingsworth, R. Myös lähiympäristön konkreettiset ominaisuudet ja kevyen liikenteen suunnittelu vaikuttavat kävelyn tai pyöräilyn valintaan kulkumuotona. 1996. American Journal of Public Health 93, 1386-1388. 2003). Lavizzo-Mourey, R. & Wiik, M. Humpel, N., Owen, N. American Journal of Preventive Medicine 22, 188-199. KIRJALLISUUS Aura, S., Horelli, L. J. Terveyttä edistävän toiminnan tavoin myös fyysistä aktiivisuutta tulee edistää monitasoisilla otteilla ja monitieteelliseen näyttöön perustuvilla strategioilla. & Korpela, K. Terveyttä ja liikuntaa edistävän ympäristösuunnittelun tavoite on esteetön ympäristö, jossa liikkuminen on kaikille mahdollista ja turvallista. American Journal of Health Promotion 10 (4), 282-298. & McGinnis, J. Theoretical approaches to the promotion of physical activity. Environmental determinants of physical activity and sedentary behaviour. Understanding environmental influences on walking . "autoilulähtöiseen" ja "kevytliikennelähtöiseen" ympäristöön. Fyysistä aktiivisuutta suosivat kaupunkiympäristöt suunnitellaan esteettömiksi liikkumisympäristöiksi, joissa jalankulku ja pyöräily ovat kaikille mahdollisia ja turvallisia tapoja liikkua (Lavizzo-Mourey & McGinnis 2003). Owen, N., Humpel, N., Leslie, E., Bauman,A. Fogelholm, M. Helsinki: Edita. Environmental factors associated with adult's participation in physical activity. OLAVI PARONEN, YTM Erikoistutkija UKK-instituutti sähköposti: olavi.paronen@uta.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan ja Ritva Nupposen julkaisemaan tekstiin Terveyden ja liikunnan edistäminen, julkaisussa Terveysliikunta (Mikael Fogelholm & likka Vuori, toim), Duodecim, UKK-instituutti, Jyväskylä 2005. Forging a transdisciplinary paradigm . Korpela, K., Päivänen, J., Sairinen, R., Tienari, S., Wallenius, M. Exercise and Sport Sciences Reviews 28, 153-158. 2004). 8 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 Tällainen laaja käsitys edellyttää myös uusien yhteistyötahojen, kuten liikenneja maankäytön tutkijoiden ja suunnittelijoiden mukaan ottamista terveyttä edistävän liikunnan edellytysten rakentamiseen. 2002. Henkilökohtaisten tietojen ja taitojen lisäämiseen tähtäävien vaikuttamiskeinojen, liikunnan kansalaistoiminnan sekä helposti saavutettavissa olevien liikuntapalvelujen rinnalle tarvitaan myös fyysisen aktiivisuuden mahdollistavaa ympäristöä. Stokols, D. Autoiluympäristö on ensisijaisesti liikenneympäristö, ei niinkään liikkumisympäristö. Tilanteessa, jossa suuri osa väestöstä ei liiku terveytensä kannalta riittävästi, ympäristöön suunnatut toimenpiteet ja interventiot sisältävät suuren mahdollisuuden ja välttävät yksilöiden syyllistämisen. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristö 467. Tavoitteena on, että kaikki paikat, joissa ihmiset asuvat ja toimivat, voidaan saavuttaa mahdollisimman helposti ja esteettömästi kävellen tai pyöräillen tai kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen yhteensovittamisella (mm. 2002. 2004. Relationship between urban sprawl and physical activity, obesity, and morbidity. 2001. Se on suunniteltu turvaamaan tehokas ja turvallinen autoliikenne. 2000. 2003. & Leslie, E. Making the case for active living communities. Alueet ovat tiiviisti rakennettuja ja sekoittuneita asuin-, palveluja työssäkäyntialueita, jotka suosivat päivittäistä jalkaisin tai pyörällä liikkumista ja vähentävät autoriippuvuutta. Ajoväylät ja paikoitusalueet määräävät asuinalueiden ja palvelujen sijoittelun, mikä tekee jalankulusta hankalan ja turvattoman liikkumismuodon. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriö. Julkaisuja 2000 1. American Journal of Preventive Medicine 23(2S), 15-25. Maankäyttöä leimaa yksiulotteisuus ja hajanaisuus: asunnot, kaupat, koulut ja työpaikat on rakennettu omille erillisille alueilleen, jotka ovat kaukana toisistaan ja jonne on vaikea kulkea kävellen tai pyöräillen. Liikenneja viestintäministeriön julkaisuja 29. American Journal of Preventive Medicine 27, 67-76. 2004. & Vuori, 1. (toim.) 2005. Tällainen yhdyskuntarakenne vaikeuttaa erityisesti lasten ja iäkkäiden itsenäistä liikkumista, vähentää arkiliikunnan määrää ja on yhteydessä myös väestön lihavuuteen ja kohonneeseen verenpaineeseen (Ewing ym. Esimerkiksi lähiympäristön esteettisyys, kävelyja pyöräteiden mukavuus ja turvallisuus, kohteiden saavutettavuus ja kävelyreittien soveltuvuus eri käyttäjäryhmille ovat yhteydessä kävelyn yleisyyteen omassa asuinympäristössä ( Owen ym. Fyysisesti aktiivinen elämä yhdistää päivittäiset rutiinit ja laajentaa näkökulmaa vapaa-ajan liikunnasta kaikkeen omatoimiseen liikkumiseen erilaisissa ympäristöissä. & Fotheringham, M
Kodin ja koulun lyhyen etäisyyden vuoksi koulupihat voisivat soveltua myös monille iltapäivän ja alkuillan liikunnallisiin leikkeihin. Lapsen elinpiiri koostuu lapsen päivittäisten toimintojen edellyttämistä toimintapisteistä sekä leikin ja muun omaehtoisen toiminnan näkökulmasta kiinnostavista paikoista. Lähiliikuntapaikat liikuntapaikkarakentamisen painopisteenä Valtion liikuntapaikkarakentamisen toimenpltem edellä kuvattuun haasteeseen on pyritty viime vuosina vastaamaan ns. Eniten lasten liikuntaa vaikeuttaviksi tekijöiksi nousivat "välimatkat liikuntapaikoille" sekä "sopivien liikuntapaikkojen puute". Lasten elinpiirien rajoja kartoittaneiden tutkimusten mukaan vielä ala-asteikäisenkin lapsen omaehtoisen toiminnan reviiri on yleensä vain muutamien satojen metrien säteellä omasta kotiovesta. Tätä ei liikuntapaikkojen suunnittelussa ole riittävästi osattu huomioida, kuten liikuntapaikkapalveluiden tasa-arvo -tutkimuksen tulokset osoittavat. Teksti: MIKAEL FOGELHOLM, JAN NORRA KERAVAN LÄHILIIKUNTAPAIKKAPROJEKTI Lähiliikuntapaikoilla lisää liikettä koulupihoille V uonna 2000 julkaistussa valtakunnallisessa "Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo" tutkimuksessa (Suomi, 2000) selvitettiin liikuntapaikkapalveluiden tasoa Suomessa eri väestöryhmien näkökulmasta. Myös kuljetusongelmat olivat tutkimuksessa viiden eniten liikuntaa vaikeuttavan tekijän joukossa. Lapsen itsenäisen kulkemisen ja liikkumisen rajoja hänen elinympäristössään kuvaa käsite "elinpiiri". Välimatkojen ja kuljetusongelmien nouseminen tutkimuksessa merkittäviksi lasten liikuntaa vaikeuttaviksi tekijöiksi osoittaa liikuntapaikkojen sijainnilla olevan keskeinen merkitys lasten liikuntaan. Kaukana oleville liikuntapaikoille lapsi ei voi itsenäisesti, ilman kuljetusongelmia kulkea toisin kuin aikuinen liikunnan harrastaja. Nuori Suomi on tutkimuksessa koulupihojen liikuntaolosuhteista kuitenkin todennut, ettei suurin osa niistä pysty vastaamaan lasten liikuntatarpeisiin. lähiliikuntapaikkarakentamisen edistämisen kautta. Koulupiha on yksi keskeinen lapsen arkeen kuuluva toimintapiste. Koulupihat voivat houkutella välituntiliikkumiseen. Asia on hyvin myös arkiymmärryksellä tavoitettavissa. Lasten arkiliikunta edellyttää lapsia kiinnostavien liikuntapaikkojen löytymistä heidän päivittäisistä lähiympäristöistään. Lasten omaehtoinen toiminta tapahtuu heidän päivittäisissä lähiympäristöissään, heidän omien elinpiirirajojensa sisällä. Projektin prosessin ja vaikutusten arvioinnin toteuttavat UKK-instituutti, Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitos ja Nuori Suomi ry. Keravalla ryhdyttiin vuonna 2002 viisivuotiseen projektiin, jonka tarkoituksena on rakentaa kaupungin kattava kahdeksan lähiliikuntapaikan verkosto. (Allas, A., 1982). Tutkimuksen mukaan lasten liikuntaa eniten vaikeuttavat tekijät liittyivät liikuntapaikkoihin. Osana tutkimusta selvitettiin myös lasten liikuntaa vaikeuttavia tekijöitä. Lasten maailman rajoja voi hahmottaa myös elinpiirien laajuuksien kautta. Vuonna 2000 valmistuneessa valtion liikuntapaikkarakentamisen strategiassa lähiLIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 9
Tyypillisesti opetustuntiin liittyy keskimäärin 15 minuutin välitunti, jolloin voidaan arvioida jokaisen ala-asteikäisen lapsen viettävän 30-60 minuuttia päivittäin välitunneilla. korotettuun valtionavustusosuuteen. Tutkimuksen mukaan selvästi suurin osa ala-asteikäisten lasten liikuntakerroista tapahtui kotipihoilla ja -kaduilla sekä koulunpihoilla, toisin sanoen muualla kuin varsinaisilla virallisilla liikuntapaikoilla. Tutkimuksessa selvitettiin yhteensä noin 300 ala-asteikäisen lapsen liikuntaan käyttämiä paikkoja Hämeenlinnassa ja Nurmijärvellä. Ensimmäiset valtionavustusten vauhdittamat ja niiden asettamien "kriteerien" ohjaamat lähiliikuntapaikkahankkeet valmistuivat Suomessa vuonna 2000. Koulupihan keskeisyys lasten arkiliikuntaympäristönä on todennettavissa myös tilastollisesti. Tuntimäärä on suurempi kuin minkään yksittäisen oppiaineen parissa vietetty aika!. Vuoteen 2003 mennessä hankkeita on käynnistynyt kaikkiaan 123. Kuva: Antero Aaltonen 10 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 liikuntapaikat asetettiin painopistealueeksi (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004, 2000). (Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta, 2003) Koulupihat hyviä lähiliikuntapaikkakohteita Osana Nuoren Suomen Lapsi ja liikuntapaikka -kehittämishanketta toteutettiin ala-asteikäisten lasten liikunta-aktiivisuuden paikantumista selvittänyt Missä lapsi liikkuu -tutkimus (2000). Lähiliikuntapaikkoja koskevat valtionavustusten hakemusmäärät ovat olleet viime vuosina kasvussa. Valtionavustuskelpoisen lähiliikuntapaikan ominaisuuksien tarkkaa määrittelyä ja normittamista on haluttu välttää ja jättää tilaa luovuudelle ja paikallisille ratkaisumalleille. Mallia strategiavalinnalle saatiin erityisesti Norjasta, jossa 1990-luvun aikana toteutettiin voimakasta lähiliikuntapaikkojen rakentamisohjelmaa ("Närmiljöanleggsordning"). Yksittäisistä liikuntapaikoista selvästi eniten käytetty oli koulunpiha. Strategiaan kirjatun painopisteaseman ansiosta lähiliikuntapaikoilla on ollut mahdollisuus mm. Lähiliikuntapaikat on kuitenkin määritelty seuraavasti: "Lähiliikuntapaikat ovat lasten ja nuorten liikuntaan sekä yleiseen kuntoja terveysliikuntaan tarkoitettuja liikuntapaikkoja tai alueita, jotka sijaitsevat asuinalueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä" . Yhden koulupäivän tuntimäärä vaihtelee näin ollen keskimäärin 4-6 tunnin välillä. Lähiliikuntapaikkojen osalta valtionavustusviranomaisena toimivat lääninhallitusten sivistystoimet. Koko peruskoulu-uransa aikana lasten on arvioitu viettävän välitunneilla yhteensä 2000 tuntia. Ala-asteikäisen lapsen kouluopetuksen minimituntimäärä on luokkatasosta riippuen 19-24 viikkotuntia. Toisin kuin Norjassa, Suomessa lähiliikuntapaikkarakentamisen toteutusmalleja ei kuitenkaan ole haluttu valtionhallinnon toimenpitein tiukasti säädellä. Yli kolmannes kaikista lasten liikuntakerroista tapahtui omalla koulu pihalla. Valtionavustusten vauhdittamana syntyi Norjassa vuosien 1993 -1999 välisenä aikana yli 2000 lähiliikuntapaikkaa eri puolille maata Qones ym. 2000, 11). Lisäksi lähiliikuntapaikkoihin on määritelmissä liitetty erityisesti seuraavia tavoiteltavia ominaisuuksia: liikunnallinen monikäyttöisyys ( =ei lajiliikuntapaikka), ympärivuotisuus, vapaa käytettävyys (ei käyttövuoroja), soveltuvuus kaikille ikäryhmille ("vauvasta vaariin"), käyttömaksuttomuus sekä rakentamisja käyttökustannusten edullisuus
Toinen tämän artikkelin kirjoittajista (MF) ehdotti Keravan kaupunginjohtajalle kesällä 2002 projektin laajentamista ja koko kaupungin lähiliikuntapaikkoja koskevan verkostoprojektin toteuttamisesta. ja 6. Ennen tätä yhteydenottoa oli yksi yrityssponsori (McDonalds Oy) osoittanut kiinnostusta tulla mukaan projektin osarahoittajaksi. Koulupihojen käyttö ei yleensä perustu koulutoiminnan ulkopuolella käyttövuoroihin, vaan pihat ovat alueen asukkaiden vapaasti käytettävissä. 2003: Useita kertoja viikossa kouluajan ulkopuolella tietyissä paikoissa liikkuvien osuus 3. Vuosittain pystytään rakentamaan 2-3 paikkaa, joten koko hankkeen rakentamisaikataulu kattaa vuodet 2003-2006. Ongelma korostuu erityisesti oppilasmääriltään suurissa kaupunkikeskustaja lähiökouluissa. Koulupihoissa on aina jo olemassa olevaa liikuntaja leikkipaikkavarustusta sekä pallopelialueita, joten monipuolisen lähiliikuntapaikan toteuttaminen ei edellytä niiden yhteydessä totaalista uudisrakentamista. Tutkimuksen perusteella noin kolmasosan Suomen koulupihoista voidaan arvioida vaativan välittömiä kunnostamistoimenpiteitä. Toisaalta toimintamahdollisuuksien vähäisyys ilmenee myös liikuntaja leikkipaikkojen perinteisyytenä ja koulupihojen standardimaisuutena. Koulupihat soveltuvat myös varustuksensa ja käytettävissä olevan tilansa näkökulmasta hyvin lähiliikuntapaikoiksi. Lisäksi ala-asteiden koulupihat sijaitsevat lähes aina asuinalueiden keskellä, joten ne ovat helposti lasten ja muiden alueen asukkaiden käytettävissä myös iltaisin ja viikonloppuisin. hojen kehittämisellä lähiliikuntapaikkanäkökulmasta on ympäristöpsykologisten, yhdyskuntasuunnittelullisten ja toiminnallisten perusteiden lisäksi siten myös vahva yhteiskunnallinen tilaus. Alustavan, noin 20 kohdetta sisältäneen suunnitelman jälkeen ohjausryhmä rajasi tavoitteeksi 8 kohdetta, joiden suunnittelu ja toteuttaminen käynnistyvät välittömästi. Tutkimukseen osallistui 1850 ala-asteen koulua eripuolilta Suomea. luokkalaisilla. Hyviä lähiliikuntapaikkaesimerkkejä on viime vuosina syntynyt useita kymmeniä eri puolille Suomea (ks. Syksyn 2002 aikana ohjausryhmä kartoitti kaikki Keravalla mahdolliset lähiliikuntapaikat, erityisesti koulujen pihat ja niiden lähiympäristöt. 2003: Kodin etäisyys koulusta tutkituilla 3. www.lah iliikuntapaikat.info). Huolimatta koulupihan keskeisestä merkityksestä lasten liikuntaympäristöinä suuri osa niistä ei kuitenkaan vastaa lasten päivittäisen liikunnan tarpeita. Koulupikoulut. Ensimmäinen lähiliikuntapaikka avattiin vuonna 2003 ja kaksi seuraavaa vuonna 2004. Esimerkkihankkeista saatujen kokemusten perusteella erityisesti ala-asteiden koulupihat ovat osoittautuneet erinomaisiksi lähiliikuntapaikkakohteiksi mm. ja 6. Suurin ongelma koulupihoilla on tutkimuksen mukaan liian vähäinen määrä liikuntaja leikkipaikkoja. Keravan kaupunginjohtaja siirsi asian liikuntatoimen johtajalle ja ensimmäinen projektin ohjausryhmän kokous pidettiin elokuussa 2002. Ajatuksena Keravan lähiliikuntapaikkaprojektissa on rakentaa koko kaupungin kattava lähiliikuntapaikkojen verkosto. ka. hyvän käyttöasteensa takia. Alle 500 m 41 % Keravan lähiliikuntapaikkaprojektin peruskartoitus v. Tällöin maansiirtotöitä ei yleensä tarvita ja toisaalta lähiliikuntapaikoilla on käyttäjiä myös ja jopa etenkin koulupäivien aikana. luokkalaista. Lisäksi koulupihojen käyttöperinne luo hyvän pohjan omaehtoiseen toimintaan painottuville lähiliikuntapaikoille. uimahalli leikki puistot luontoalueet koti piha 10 20 30 40 50 60 % vastanneista Keravan lähiliikuntapaikkaprojektin peruskartoitus v. Keravan kaupunki teki vuonna 2001 päätöksen, jonka mukaan lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen varataan kaupungin määrärahaa vuosien 2002-2004 aikana yhteensä 150 000 euroa. LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 11. Lasten liikuntaharrastusten trendit saatikka paikalliset erityispiirteet eivät tutkimuksen mukaan juurikaan näy koulu pihojen suunnittelussa. esimerkkihanketoiminnan kautta. Koulupihaan sijoitettu lähiliikuntapaikka palvelee niin koulun välituntija opetuskäyttöä kuin kouluissa yleistä iltapäiväkerhotoimintaa. Keravasta lähiliikuntapaikkojen mallikaupunki. Tämä käy ilmi Nuoren Suomen yhdessä opetusministeriön kanssa vuonna 2003 toteuttamasta valtakunnallisesta "Koulupihojen liikuntaolosuhteet" tutkimuksesta (2004). Hyvin usein kunnissa on panostettu yhden erittäin hienon lähiliikuntapaikan rakentamiseen, mutta Keravalla haluttiin alusta saakka suunnitella lähiliikuntapaikat kattamaan koko kaupungin. Niillä oli tarkoitus rakentaa iso skeittipaikka ja monitoimikenttä Lapilan koulun yhteyteen sekä kaksi muuta pienempää lähiliikuntapaikkaa. Nuoren Suomen, läänien liikuntatoimien sekä opetusministeriön yhteistyönä on lähiliikuntapaikkarakentamista edistetty viime vuosina mm. Lähiliikuntapaikat rakennetaan eri puolille Keravaa, yleensä ala-asteiden pihoille. Maansiirtotyöt voivat kaksinkertaistaa lähiliikuntapaikan kustannukset ja siksi Lapilan suurta liikuntapaikkaa lukuun ottamatta suunnitelmassa on koulupihojen hyödyntäminen
Vuoden 2003 otoksen alustavien tulosten mukaan lähes puolet lapsista asui 500 m säteellä koulusta (kuva 1), mikä jo sinänsä antaa hyvän mahdollisuuden käyttää koulun pihaa myös koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Suomi, K. MIKAEL FOGELHOLM, ETT, dosentti Johtaja UKK-instituutti, Tampere sähköposti: mikael.fogelholm@uta.fi JAN NORRA, LitM Kehityspäällikkö Nuori Suomi ry sähköposti: jan.norra@nuorisuomi.fi LÄHTEET Allas,A. Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo. Etukäteen on arveltu, että koulupihojen kehittäminen kannustaa kolmas12 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 luokkalaisia vielä enemmän kuin kuudesluokkalaisia ja että lähiliikuntapaikat innostavat enemmän poikia kuin tyttöjä. Valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutusten arviointi liikunnan alueella. Tuotoksen (product) arvioimiseksi tutkitaan Keravan kolmasja kuudesluokkalaisia syksyllä 2003 ja 2006. View-points on educational and human service evaluation. Tutkimuksessa selvitetään intervention toimintaympäristön, mekanismien ja toteutuksen sekä tulosten yhteyksiä Stufflebeamin CIPP-evaluaatiomallin ( Context, Input, Process, Product) pohjalta (Stufflebeam 1983, Suomi 1998). Stufflebeam, DL. Oppimisympäristön tuottamaa tietoa hyödynnetään tämän jälkeen Keravan kaupunkisuunnittelussa, joka vastaa lähiliikuntapaikan luonnosten piirtämisestä. 1998 Liikunnan yhteissuunnittelumetodi, Studies in Sport, Physical Education and Health no 58, University of Jyväskylä. Tällä tavoin on tarkoitus yhdessä pohtia, minkälaiseksi koulun pihaa tulisi kehittää liikunnallisesta ja toiminnallisesta näkökulmasta. The CIPP model for program evaluation. jäähallit, jalkapallohallit, suuret sisähallit) (Valtion liikuntaneuvosto 2002). (www.minedu .fi/julkaisut/pdf/liikuntapaikkarakentamisensuunta2004.pdf) Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta, 2003. karikot ohittamaan, mutta onnistumista voidaan mitata vasta toisen kyselykierroksen jälkeen vuoden 2006 lopussa. Tutkimus mukana alusta alkaen Keravan lähiliikuntapaikkaprojekti on alusta saakka rakennettu myös tutkimushankkeeksi. Kuvan 2 koulujen keskiarvotulos pitää sisällään koulukohtaisen vaihteluvälin 2,6 ja 8,4 % välillä. Lähiliikuntapaikan suunnittelussa käytetään Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitoksen suunnittelemaa ja toteuttamaa elektronista yhteistoimintaja oppimisympäristöä. 1989 Liikuntasuunnittelun uudistaminen yhteissuunnittelulla, Teknillisen korkeakoulun Yhdyskuntasuunnittelun tutkimusja koulutuskeskuksen julkaisuja no B 58. Koulun pihasta otetaan kuvia eri puolilta ja keskustelua käydään järjestelmällisesti näistä osista. Mukaan tulee yhteensä noin 500 lasta, joita puolet tyttöjä ja puolet poikia. (http://www.intermin.fi / julkaisut) Missä lapsi liikkuu. Yhdyskuntasuunnittelun täydennyskoulutuskeskus, julkaisuja B70, Espoo 1993. Teoksessa: GF Madaus, M Scriven ja DL Stufflebeam (toim.). Kuitenkin koulupihan käyttö liikuntapaikkana ei ole sen runsaampaa kuin Keravan ainoan uimahallin (Kuva 2). Otos kohdistuu kaikkiin ala-asteisiin, joista kustakin arvotaan mukaan yksi kolmas ja yksi kuudes luokka. Nyt kun terveysliikunnan positiivinen yhteiskunnallinen merkitys on nostettu esille, olisi tärkeää alkaa ymmärtää niitä edellytyksiä, joiden avulla yritykset kiinnostuisivat myös lasten ja nuorten liikuntaa sekä terveysliikuntaa palvelevien rakennushankkeiden rahoittamisesta. Suunnittelu tapahtuu internetin välityksellä. Nuori Suomi ry: Nuoren Suomen julkaisusarja 2004:1 Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004. Yhteissuunnittelun avulla pyritään molemmat em. Nuori Suomi ry: Nuoren Suomen julkaisusarja, 2000: 1 Salmi kangas, A-K. Suomi, K. Moniste 6.3.2002. Lapsi ja ympäristö. Suunnittelukeskustelua ohjaa professori Kimmo Suomi ja hänen lisäkseen siihen osallistuu oppilaita, heidän vanhempiaan, opettajia ja Keravan kaupungin edustajia. Suurin "useita kertoja viikossa" raportoitujen osuus oli koulupihalla, joka myös sai lapsilta korkeimman (keskiarvo 7,85) kouluarvosanan sopivuudesta liikkumiseen. Suomi, K, 2000. Teoksessa Lapsi ja arkkitehtuuri, Lapsiraportti A36, Mannerheimin lastensuojeluliitto 1982 Jones, K., Stokke, K.B., Halvorsen Thoren, A., Stigen, I.M 2000. NIBRprojektsraport 2000:18 Koulupihojen liikuntaolosuhteet. Evaluation models. Tutkimuksessa on päätarkoituksena selvittää kontrolloimattomassa asetelmassa lähiliikuntapaikkaverkoston rakentamisen merkitystä ala-asteikäisten fyysiseen aktiivisuuteen. Fysisk aktivitet I närmiljöet evaluering av kulturdepartementets narmiljöanleggordning. liikunta-aktiivisuudesta, liikuntapaikkojen käytöstä ja eri koulu pihojen soveltuvuudesta liikuntaan. Boston: Kluwer-Nijhoff, 1983:23-43. Keravan lähiliikuntapaikkaprojekti (LLPP) toteutetaan yhteissuunnittelun periaatteita noudattaen (Suomi 1989, Salmikangas 1993). He vastaavat kysymyksiin mm. Valtakunnallinen tutkimus 2003. Jyväskylän yliopiston Liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisu no 1/2000 Jyväskylä Valtion liikuntaneuvosto. Tähän mennessä yritysrahoituksen osuus on ollut vähäinen ja se on koskenut pääasiassa erityisiä, lähinnä kilpaurheiluun soveltuvia kohteita (esim. Valtion liikuntaneuvosto. Tutkimuksessa hyödynnetään sekä kvalitatiivisia (tarkkailu, haastattelu, kertyneen materiaalin läpikäyminen) että kvantitatiivisia menetelmiä. Kainuun liikunnan yhteissuunnitteluhankkeiden arviointi. Näiden alustavien tulosten mukaan Keravan koulupihojen kehittämiseen on tarvetta ja tällaisella työllä on suuri mahdollisuus kannustaa kaupungin lapsia lisäämään omaehtoista, ohjatun seuraja järjestötoiminnan ulkopuolista liikkumista. Yksi sekä tutkimuksen että käytännön kannalta kiinnostava näkökohta liittyy liikuntapaikkarakentamisen rahoitukseen. Erityiskiinnostus on iän ja sukupuolen merkityksessä
Koululaiset ja perheet saivat ilmoittautua mukaan projektiin antamalla kodissaan toimivan sähköpostiosoitteen. Opettajat antoivat pääasiassa työssään käyttämänsä sähköpostiosoitteen. (Horrigan, J .B. Opettajat keräsivät kouluista nimet ja sähköpostiosoitteet ja mukaan otettiin käytännössä LIIKUNTA & TIEDE 1·2/2005 13. Hajautetuilla ryhmillä tarkoitetaan tässä suhteellisen pysyviä oppilasryhmiä, luokkia ja perheitä, jotka työskentelevät yhteisen toimeksiannon pohjalta tavoitteen saavuttamiseksi käyttäen apunaan etätyön ja joustotyön periaatteita soveltaen. Tieteellisenä tarkoituksena on kehittää hajautettujen ryhmien suunnittelun apuna käytettävää suunnittelumetodologiaa (Helminen, N. Onhan 9-vuotisessa peruskoulussa keskimäärin 600 tuntia liikuntaa, mutta 2 000 tuntia välitunteja. Käytännön liikunnallisena tarkoituksena on parantaa peruskoulujen pihoja siten, että ne toimisivat sekä välituntiliikunnan, koululiikunnan että vapaa-ajan liikunnan aktivaattoreina. Lisäksi mukaan tuli tutkijoita Jyväskylän yliopistosta, UKK-instituutista, Nuori Suomi ry: stä ja Keravan kaupungin suunnittelijoita. (2001) Tutkimus on osa laajempaa hanketta, jossa Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteiden laitos, UKKinstituutti ja Nuori Suomi ry OPM:n avustamana selvittävät lähiliikuntapaikkojen vaikuttavuutta. Keravalla toteutettu koulupihaprojekti osoittaa, että vuorovaikutus kohteen käyttäjäkunnan kanssa tuottaa jo kuukaudessa valtavan määrän uutta ja oivaltavaa suunnittelumateriaalia. T ämän artikkelin tarkoituksena on kuvata osallistuvan suunnittelun prosessia, johon ovat ottaneet osaa Keravan kouluyhteisöt, suunnittelijat, alan tutkijat Qyväskylän yliopiston Liikuntatieteiden laitos ja UKK-instituutti) ja keravalaiset perheet sekä Nuori Suomi ry. Ryhmätyöjärjestelmän piiriin tuli kaikkiaan 56 sellaista jäsentä, joilla oli käytännössä vähintään 256kbpsnopeuksinen ADSL-liittymän laajakaista kotona tai työssä. Mukaantulo ryhmätyöjärjestelmään oli täysin vapaaehtoista. Kuva: Antero Aaltonen Teksti: KIMMO SUOMI Käyttäjää kuulemalla koulupihasta liikunta-aktivaattori Asukkaiden kuulemista pidetään usein vain aikaa vievänä ja hankalana osana suunnittelua. Koulupihan käyttäjien intressit kuuluville Tutkimuskohteena ovat Keravan koululaitoksen kolmasja viidesluokkalaiset Killan, Ahjon ja Keravan keskuskouluista (N=614 ). 2004)
Jäseniä pyydettiin työstämään virtuaalitilaan kokonaisia lauseita; ei luetteloita tai tekstiä ranskalaisilla viivoilla. Osallistuvaa suunnittelua tehdään siis sekä suunnittelijoita että suunnittelukohteen käyttäjiä varten. Tuokiot aloitettiin verkkopedagogiikan perusteiden opettamisella. Useat opettajat kuitenkin lisäsivät edustavuutta siten, että kaikki luokkien oppilaat osallistuivat tekemällä luokkakohtaisia koulupihojen arviointeja ja kehittämisehdotuksia. Lisäksi Keravan kaupungin viheralueyksikön suunnittelijat vierailivat kouluissa ja keräsivät aineistoa manuaalisesti. Keinuja pitäisi olla myös paljon enemmän ja ympäri pihaa. Yhtä koulupihaa varten varattiin aikaa yksi kuukausi ryhmätyöympäristössä työskentelyä varten. 2001) Virtuaaliympäristöön työstettiin kysymyksiä yhdessä ammattisuunnittelijoiden kanssa, jotka todellisuudessa osallistuvat pihojen suunnitteluun Keravan teknisen viraston viheralueyksiköstä. Opettajille ja oppilaille oli oma yhteinen tilaisuus koulupäivän aikana ja vanhemmille oma iltatilaisuus. Killan koulun virtuaaliympäristössä työskentely toteutettiin keväällä 2004 ja Keskuskoulun ja Ahjon koulujen työstäminen 21.1.2005 20.2.2005. Lisäksi toiminnoista opetettiin vain järjestelmään kirjautuminen internet-verkossa, suunnittelukuvien avaus, suunnittelukuvien kommentointi, dialogin käyminen verkossa, viestien lähettäminen järjestelmässä ja viestien lukeminen. Käytännössä suunnittelijat elävät niin kovassa työpaineessa, että ilman ulkopuolista tutkimusapua suunnitteluprosessissa ei useinkaan ole aikaa vuoropuheluun suunnittelukohteen käyttäjien kanssa. (Karimäki, A. olisi keinujen paikka jossain muualla parempi. Vain 38 prosentilla perheistä oli kotonaan käytössä laajakaistayhteys, joista vain puolet tuli mukaan ryhmätyöjärjestelmään. Täten suunnittelijoiden ei tarvitse lukea kaikkia yli tuhatta tarinaa vaan alan tutkijat seulovat aineistosta kuvaavimmat tarinat tulkintoineen (Suomi, K. Kustakin koulupihan segmentistä eli koulupihan osa-alueesta laitettiin suunnittelukohteen digitaalikuva Optima-virtuaaliympäristöön. Järjestelmän jäsenille järjestettiin yksi koulutustilaisuus kutakin työstettävää pihaa kohden, jossa opetettiin ja selostettiin tutkimuksen ja suunnittelun tarkoitusta ja kohdetta sekä opetettiin käyttämään järjestelmää. 2004). Optima ympäristö antaa monipuolisen mahdollisuuden suunnittelutiedon keräämiseen suunnittelunkohteen käyttöön osallistuvilta. Puolentoista tunnin perehdyttäminen oli täysin riittävä aika kaikkien oppimiselle ja käyttämään virtuaaliympäristöä. seuraaviin kysymyksiin: onko keinujen paikka hyvä ja turvallinen. Killan koulun virtuaaliympäristö tuotti 338 puheenvuoroa, Keskustan koulun 428 ja Ahjon koulu 312. Keskimäärin kuhunkin vastaukseen saatiin 24 puheenvuoroa tai kommenttia, joista tyypillinen on oppilaan vastaus: Keinut ovat kyllä hyvässä kunnossa, mutta niiden paikka on typerä. Pari keinua voisi varata pelkästään eka ja toka luokkalaisille. Yhtä viikkoa kohden piti työstää keskimäärin neljä segmenttiä. Tarkoituksena oli narratiivista tutkimuksen tulosten tulkintatapaa varten saada pelastettua kvalitatiivisia tarinoita suunnittelukohteen käyttöön osallistuvilta. Ne häiritsevät pallon peluuta ja niiden pitäisi olla keskemmällä pihaa. Hyvä paikka keinuille olisi koulun eteläpääty, jos pyörät siirretään pois. Keinujen lähellä pitäisi olla nurmikkoa ja puita. (Gretschel, A. tarvitaanko tässä jotain muita laitteita muille toiminnoille. Osallistuva suunnittelu palvelee käyttäjiä ja suunnittelijoita Ryhmätyöjärjestelmän tuottamien tulosten siirtäminen suunnittelijoiden pöydille on tutkimuksellinen ja suunnittelumetodologinen haaste. Virtuaaliympäristöön tallennettiin suunnittelukohteet segmentoituna siten, että Killan koulun piha jaettiin 13, Keskuskoulun piha 18 ja Ahjon koulun piha 12 segmenttiin. Oppituokiossa esiteltiin vain Optima-ympäristön keskeisimmät toiminnat. onko tulo piha-alueelle turvallinen. (poikaoppilas 3-luokka) Järjestelmä tuottaa siis valtavan määrän suunnittelukohteen käyttäjien vastauksia, kommentteja ja kysymyksiä. Virtuaalisuunnittelu madaltaa kynnystä lähestyä käyttäjien elämysmaailman näkökantoja. 2002) Fakta-analyysi on yksinkertaisimmillaan narratiivien eli jäsenten tarinoiden jakamista kolmeen pääasialliseen luokkaan, joista voidaan poimia kutakin suunnittelukohdetta parhaiten edustava 1) myönteinen, 2) kielteinen ja 3) neutraali kuvaus sekä tiheällä kuvauksella sellainen narratiivi, joka kertoo samassa kuvauksessa myönteisen, kielteisen ja neutraalin kuvaksen. Tiedonsiirrossa suunnittelijoille käytetään fakta-analyysiä ja thick description menetelmää ("tiheä kuvaus"). häiritseekö huoltoliikenne tässä kohdalla. 14 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 kaikki halukkaat. yhden kuukauden aikana. Kolmesta koulusta saatiin kaikkiaan 1078 puheenvuoroa huom. Eräs ongelma on mukaan tulevien jäsenten edustavuus. Tässä auttaa oivallus, että käytännön suunnittelijat pääsivät itse etukäteen työstämään kysymyksiä ja vaikuttamaan keskustelualueen muotoutumiseen. Järjestelmän jäseniä pyydettiin kysymysten avulla kommentoimaan suunnittelukohdetta. Optima-ympäristön jäsenten oli tarkoitus vastata mm. Järjestelmään osallistuminen vaati siis jäseniltään suurta sitoutumista yhden kuukauden ajaksi. Suunnittelun pohjaksi tietoa ryhmätyöllä Suunnittelutiedon keräämiseen käytettiin lähinnä elektroniseksi/digitaaliseksi oppimisympäristöksi tarkoitettua Optima -nimistä ympäristöä ( Optima Discendum Oy) , jonka virtuaalitilan allekirjoittanut muokkasi soveltuvaksi suunnitteluympäristöksi. Näitä luokkaistuntoja pidettiin normaalien koulutuntien yhteydessä koulujen ATK-luokissa
Miten on mahdollista, ettei hyppyaltaan ponnahduslautaa saada äänettömäksi vaikka alueen asukkaat ovat sitä vuosia toivoneet. ja joskus jopa ihan vain pyörän osia. Pahinta on ollut, että jotkut varastavat sieltä pyöriä ... Suunnittelukokouksissa tai ns. parakkikoulun päätyä koskevasta kommentista: Jo aiemmissa keskustelukohdissa on tullut kivoja ideoita tähän pihan kolkkaukseen. koululuokka muodostaa virtuaaLIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 15. Perinteinen postitai puhelinkyselymenetelmä on aina rajallinen kvantitatiivisen luonteensa vuoksi. Katsomo voisi jatkua vielä nykyisestä portaikosta etelämmäs ja nousta siinä ylemmäs. Sitten tulee loistava ehdotus. Tutkijoiden tekemiä suunnittelukuvia ja keskustelualueita sekä ilmoitustiloja tytöt käyttivät vielä enemmän eli 71 prosenttia. asukastilaisuuksissa puhuvat yleensä muutenkin aktiiviset ja kunnan edustajat. (tyttöoppilas 5-luokka) Neutraalikuvauksen tulkinta on mm. 16.3 prosenttia aikuisväestöstä ei pidä hyvänä äänekkäitä uimahyppylautoja vaan suunnittelijat saavat oheisesta kuvauksesta tyypillisen suunnitteluratkaisun negatiivisen luokituksen kautta: Jäähallin läheisyyteen on suunniteltu nyt monta eri toimintoa. Suunnitteluratkaisu oheen on pyörätelineiden paikan muuttaminen näkyvämmälle paikalle ja valaistuksen lisääminen tärkeille pihan alueille. (5-luokkalaisen äiti) Myönteinen vahvistus saadaan esim. Tässä piilee narratiivisen tulkinnan mielekkyys. Koulun päätyyn ehdotettu palloseinä voisi olla tässä kohden aivan toimiva ei ole ikkunoitakaan vaaravyöhykkeellä. Myös maauimala tulisi siirtää lähemmäs jäähallia, pois Kullervonpolun päästä. Tässä sisäänkäynnissä on hienot rappuset ja katos. seuraava: Koulun pihaa ja lipalla katettua pääsisäänkäyntiä kehutaan. Tietokonetuettu ryhmätyö esim. Olisiko sillä suosiota. Kaikkia viestejä keskuskoululla luettiin 2076 kpl, joista tyttöjen osuus oli 59 prosenttia. Keskuskoulun virtuaalisuunnitteluun osallistui tyttöjä ja poikia lähes saman verran, mutta tuotoksesta 6 308 kilotavua, 62 prosenttia oli tyttöjen tuottamaa tietoa. Siinä puututaan kokonaisvaltaisesti ongelmaan, joka liittyy koulun ulkopuolisiin pihan käyttäjiin. Järjestelmä suosii selkeästi tyttöjä, jotka ovat kirjoittamisessa kehittyneempiä kuin samanikäiset pojat. hengaa meijän koululla. Mut se seiniinkirjoittelu, roskaaminen ja kiipeilyverkon narujenkatkailu on kyllä yli rajojen. Tutkija ei raportoi, että esim. Maauimalan käyttö kesäöisin häiritsee lähialueen asukkaita ja tämä käyttö tulee lisääntymään, kun liikunta-alueen muita toimintoja lisätään. Jotkut yläluokkalaiset tulee ja hajottaa toisten pyöriä. Näin voisi pihassa järjestää esityksiä ja pitää vaikka kevätpäivänä oppitunteja. (5-luokkalainen tyttöoppilas) Verkossa ääni kuuluu Kyberavaruus on keskustelutilana houkutteleva. Se on demokraattinen. Lähiaikoina on tapahtunut aivan kaikkea hirveää, josta on keskusradiossakin puhuttu. Virtuaaliympäristö antaa kaikille saman mahdollisuuden, se ei suosi ekstroverteja puhujia. Toisena vaihtoehtona mieleeni tulee kiipeilyseinä. Koska portaikko aukeaa keskelle pihaa, saa siitä katetun amfiteatterimaisen katsomon sekä sateen että auringon suojan! Ulkoilmaoppitunnit! Ei olisi monen suunnittelijan mieleen ensimmäisenä tullut! Tämä on koulun pääsisäänkäynti, joten sen on oltava tilava, turvallinen ja toimiva, mutta myös kaunis ja arvokas. No onhan se ihan kivaa, että tyypit tykkäävät Osallistuva suunnittelu sopii projekteihin, joissa halutaan kehittyä oppivan ja tutkivan suunnittelun avulla. Kun kulttuurija urheiluministeriössä halutaan nostaa myös liikuntakulttuurissa sukupuolivaikutukset entistä selkeämmin esiin, on virtuaalisuunnittelu nähtävä yhtenä keinona tuottaa sukupuolispesifisesti parempaa liikkumisympäristöä. Ja mikä onkaan parempaa liikuntaa kuin portaiden juoksentelu ylös ja alas. Hyvä esimerkki hiljaisesta ponnahduslaudasta löytyy Tuusulan uimahallista. (3-luokkalaisen isä) Tiheän kirjoittamisen kuvaus on ohessa. Esim ykkösten oven eteen on kirjoitettu vähän kaikkea höpönlöpön älämölöä, joka ei ole ykkösten silmillekkään ihan kivaa. Ohessa esimerkki kielteisestä ympäristövaikutuksesta, johon yhdistyy myös tiheä kuvas metodin piirteitä eli todetaan alueella kielteinen piirre, mutta esitetään jo ratkaisukin ongelmaan. Kaupunki toivoo, että koulukiinteistöjä voisi käyttää koulua ympäröivä väestö, mutta se tuottaa myös ongelmia, joihin voidaan pureutua suunnittelijoiden keinoin. seuraavasta ns. Virtuaaliyhteisössä erilaiset intressit kohtaavat Asukkaat ja liikuntapaikkojen käyttäjät edustavat erilaisia ryhmiä ja intressejä. Toinen selkeä puhekokousten osallistujajoukko on yhdenasian ajajat, jotka eivät omilta ehdotuksiltaan juurikaan muita näe. Virtuaaliympäristön ryhmätyöjärjestelmä tarjoaa oivan foorumin erilaisten intressien yhteensovittamiselle. Saisiko juuri tähän paikkaan suunnitelluksi portaikkoa hyödyntäen katetun katsomon
William Gibsonin luoma käsite kyberavaruus tarkoittaa tilaa, jossa ihmiset kommunikoivat sähköisesti Internetissä käyttäen sähköpostityyppisiä palveluita (Gibson, C. & Anttila, T. Human Computer lnteraction 15, 139-178 Pratt, J.H. Kumppaniverkon tarkoitus on parantaa organisaatioiden välistä kommunikaatiota ja tiedonsiirtoa esim. Suunnittelutyöhön otetaan mukaan rakennettavaa kohdetta käyttäviä erilaisia ryhmiä kuten urheilijoita, valmentajia, kansalaisaktiiveja jne. M. London : SpringerVerlag. 12002) Success for the new global manager San Francisco, CA: Jossey-Bass. Ed.2003). 2000) Kyse ei ole ns. 12000) Distance Matter. (2003) Teleworking Comes of Age with Broadband. Understanding and evaluating collaboration technology. Creating condition for Virtual team Effectiveness. Telework America Survey 2002. & Konradt, U. & Cohen, S.G. Nuorten ryhmän ja kunnan vuorovaiktussuhteen tarkastelu kolmen liikuntarakentamisprojektin laadunarvioinnin keinoin. & Itkonen, T. lisen yhteisön, jonka intressi olla mukana ei liity pelkästään työhön vaan jäsenten omaan innostukseen ja kiinnostukseen. 16 LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 Teksti: KIMMO SUOMI Tieto talteen vuorovaikutuksella verkossa Yhdyskuntasuunnittelua on kehitetty viime vuosina yhä osallistuvampaan suuntaan. & Anttila, T. (2004) Informaatioteknologia antaa uusia mahdollisuuksia elämänkaaren mittaisessa inhimillisessä työssä. IEds) (2003) Virtual teams that work. Helminen, N. & Nätti, J. San Francisco. & Konradt, U. A Telework America Research Report of International Telework Association & Council. 12004) Hajauta ja hallitse verkostomaisen tuotekehityksen ryhmätyökalut Helsinki: Teknologiainfo Teknova Oy. koulun, oppilaiden, perheiden, urheiluseurojen, asukasyhdistysten ja kansainvälisten koululiikunta-asiantuntijoiden välillä. No 58. Olson, G. Studies in Sport, Physical Education and Health No 85.Jyväskylän Yliopisto. 12004) Aikanyrjähdys. 12001) Online communities: networks that nurture long distance relationship and local ties. Tällöin puhutaan humaanista teknologiasta , jolla asiayhteydestä riippuen on erilaisia merkityssisältöjä (Pratt, J,H. 2003), että ammattisuunnittelijat saavat näin käyttöönsä eri käyttäjäryhmistä nousevaa elämystietoa. Siksi suunnittelumetodi sopii hyvin liikuntasuunnittelun kehittämiseen, samoin kuin urheilujärjestöjen ja kuntien liikuntatointen kehittämisprojekteihin, joissa halutaan kehittyä oppivan ja tutkivan suunnittelun avulla. B. Germany. Nyt tällaista käytetään apuna myös suunnittelussa, jolloin ryhmätyöjärjestelmillä luodaan sosiaalista pääomaa, joka rakentuu luottamuksen varaan. Rheingold, H. (Hertel, G., Orlikowski, B. 12003) Working with groupware. Dalton, W., Ernst, C., Deal, J. Liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisu no 1/2003. KIMMO SUOMI, LitT, dosentti Liikuntasuunnittelun professori Jyväskylän yliopisto sähköposti: kimmo.suomi@sport.jyu.fi LÄHTEET Andriessen, J.H.E. Pew Internet & American Life Project http://wwwpewinternet.org/ Julkunen, R. M. & Cohen, S.G. & Nätti, J. Studies in Sport, Physical Education and Health No 79. S. University of Muenster. habermasilaisesta puhtaasta osallistuvan suunnittelun ideaalista (Suomi, K. Qulkunen, R. & Leslie, J. European Journal of Sport and Society no 1/2004 European Association for Sport Sociology. & Olson,J, S. (2004) Multiple Constituence Evaluation in Sport Policy. Suomi, K. (2003) kuten vaikkapa terveysteknologia tai opetusteknologia. B. 2001) Usein suunnittelussa tietokonetuetun ryhmätyön avulla tehty suunnittelutyö (Andriessen, j.H.E. 2003) ja kasvokkain tapahtuva face to face suunnittelu nähdään vastakkaisina vaikka glokalisaatio laajentaa sosiaalista verkostoa (Dalton, W., Ernst, C., Deal,J. (2003) Seniorikuntoliikuntasali esteettömyys ja käytettävyys. CA: Jossey-Bass. Kts wwwworkinf romanewhere .org. Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physical Education and Health. (19981 Liikunnan yhteissuunnittelumetodi. Samalla kun ollaan tiiviisti kiinni omassa suunnittelukohteessa, voidaan kumppaniverkkoa laajentaa eri paikkakuntien tai jopa maailmanlaajuiseksi yhteisöksi. Vastapaino. http://wwwrheingold.com/Associates/ Suomi, K. Tästä olotilasta käytetään erityisesti elämysmaailman elämys"tietojen" tuottamisessa virtuaalisesti käsitettä "virtuaalinen kolmas paikka", joka tarkoittaa tilaa, joka on kodista ja työstä erillinen kuten liikuntaja vapaa-aikatoimintakin pääasiallisesti on. Tampere. 120021 Kunta nuorten osallisuusympäristönä. Olson, J. Wirtschaftspsycholigie 10, 4, 2834) Horrigan, J.B. 12001) Virtuelle Teams elfolgreich managen. 12001) Sosiaalisten vaikutusten arviointi liikuntarakentamisessa . Suomi, K. Gretschel,A. Keskiluokka työn puristuksessa. Hertel, G., Orlikowski, B. Jyväskylän yliopisto. maanpinnan jalostamisesta kaavoituksen avulla eri käyttötarkoituksiin vaan siitä (Suomi K. 1998) tai perinteisestä systeemimaailman suunnittelutiedon tuottamisesta esim. & Leslie,J, 2002) ja sosiaalinen pääoma lisääntyy myös verkostojen tietoverkostojen avulla. Karimäki, A. Gibson, C. lnsititut fur Sportkultur und Weiterbildung. (Olson, G. (Rheingold, http://www.rheingold.com/Associates/). Jyväskylän yliopisto
T utkimukset ja muut selvitykset ovat osoittaneet lähiliikuntapaikkojen tarpeellisuuden kaupunkiympäristössä asuvien henkilöiden aktiivisen liikunnan harrastamisen kannalta. Suomen (2000, 191) mukaan "Liikuntarakentamisessa tulee noudattaa entistä suurempaa hajauttamista ja hajakeskittämistä sinne, missä ihmiset asuvat eli asuntoalueille." Maankäyttöpolitiikka ohjaa maankäyttöä. LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 17. Kaavaratkaisu voi muodostua liikunnan kannalta epäedulliseksi, koska kukaan ei yksinkertaisesti kiinnitä koko asiaan huomiota.Osalliseksi kaavaprosessiin pääsee, jos sitä huomaa vaatia. Lähiliikuntapaikkojen muodostamisen kannalta tärkein maankäyttöpoliittinen prosessi on asemakaavoitus, jonka perusteista ja käytännön toteuttamisesta säädetään maankäyttöja rakennuslaissa (MRL). Kaavoittajat eivät välttämättä itse näe kaikkia liikunnan tarpeita. Teksti: VESA RAJANIEMI Lähiliikuntapaikkoj a kannattaa kaavoittaa varastoon Lähiliikuntapaikat kannattaa merkitä laadittaviin asemakaavoihin, vaikka niiden rakentamiseen ei vielä olisi taloudellisia mahdollisuuksia
Tulkinta siitä, onko jokin yhteisö oikeutettu osallistumaan kaavahankkeeseen ja esittämään siitä mielipiteitään, on maassamme omaksutun käytännön mukaisesti väljä. Vuorovaikutteisuutta korostavaa lakia sovelletaan siten, että vähänkin relevantit toimijat tulkitaan osallisiksi näiden sitä halutessa (Rajaniemi 2005; Bäcklund 2002; Nyman 2000). Kaavoittajat eivät välttämättä kykene näkemään kaikkia liikunnan tarpeita suoralta kädeltä. Lain 62 § kuuluu: "Kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen) on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toimijoihin ollaan yhteydessä kaavaprosessin edetessä. Tahot ja ryhmät, joita kaavoitusprosessiin tulee ottaa osalliseksi esitetään lain säätämässä osallistuVuorovaikutteisuutta korostavaa lakia sovelletaan siten, että kaikki vähänkin relevantit toimijat tulkitaan osallisiksi ja heihin ollaan yhteydessä kaavaprosessin edetessä. (Rajaniemi 2005) Erityistä huomiota vaativa palaute koski kaavoittajien aloitteellisuutta yhteydenpidossa kunnalliseen liikuntatoimeen ja muihin liikuntatoimijoihin. 18 LIIKUNTA & TIEDE 1·2/2005 misja arviointisuunnitelmassa (MRL 63 §). Suunnitelma sisältää selvityksen prosessissa käytettävästä vuorovaikutusmenettelystä ja kaavan aiheuttamien vaikutusten arvioinnista. Tämä asettaa vaatimuksia liikuntasektorin omalle aktiivisuudelle. Liikunnan kannalta hyvä asia tällaisissa riitaisissa ja erilaisia intressejä sisältävissä vuorovaikutusprosesseissa on se, että liikuntamahdollisuuksien kehittäminen on varsin yleisesti hyväksyttyä. Eri tahojen kuulemisessa esiintyi kahdenlaista tapaa. Asemakaava on yksityiskohtaisin MRL:n mukaisista kaavoista. Yleensä valmisteluvaiheen kuulemisessa on käytössä myös kaavaluonnos, jonka pohjalta koko hanketta on mahdollista arvioida. Tämä on mahdollista, vaikka toiminnan etiikka olisi moitteetonta ja tavoitteet kaikin puolin onnistuneeseen lopputulokseen pyrkiviä. Maankäytössä ja sen järjestämisessä on jatkuva kilpailutilanne. Vuoropuhelu kaavoituksen lähtökohtana Eräs vuonna 2000 voimaan tulleen maankäyttöja rakennuslain merkittävimpiä uudistuksia oli suunnitteluprosessien vuorovaikutteisuuden korostuminen. Kunnallisen liikuntatoimen kanssa käytiin hankekohtaisia yhteispalavereja ja liikuntatoimen edustajia kutsuttiin myös mukaan laajempiin työryhmiin. Laki velvoittaa kaavojen laatijat kuulemaan erilaisia asiaan kuuluvia tahoja. Kunnallinen liikuntatoimi nähtiin vastauksissa poikkeuksetta tärkeänä yhteistyökumppanina erilaisissa kaavahankkeissa. Tällaiset toimijat voidaan siten liittää osallisiksi hankkeeseen nähtäville asettamisen jälkeen. Kaavoittajaan kannattaa olla yhteydessä Kesällä 2002 tehdyssä asiantuntijakyselyssä (N 94) suomalaisilta kunnallisilta kaavasuunnittelijoilta tiedusteltiin heidän yhteydenpitoaan kunnalliseen liikuntatoimeen sekä yleisesti suhtautumistaan liikuntaintressin omaaviin toimijoihin, kuten liikuntaseurat, asukasyhdistykset, liikuntabusiness ja yksittäiset kansalaiset, erilaisissa kaavasuunnitteluprosesseissa. Siksi onkin tärkeää, että kunnallisessa liikunta. Lain 55 §:n mukaan tämä esitetään kartalla, "jossa osoitetaan kaava-alueen sekä siihen sisältyvien eri tarkoituksiin varattujen alueiden rajat; ne yleiset ja yksityiset tarkoitukset, joihin alueet on aiottu käytettäviksi, rakentamisen määrä sekä rakennusten sijoittumista ja tarvittaessa rakentamistapaa koskevat periaatteet." Lisäksi kaava sisältää asianmukaiset kaavamääräykset (Ekroos ja Majamaa 2000, 252 258). Asemakaavan hyväksyy kunnanvaltuusto, jonka päätösvaltaa voidaan vähäisissä tapauksissa kunnan johtosäännöllä delegoida kunnanhallitukselle tai lautakunnalle. Erittäin moni kyselyn vastaajista ilmoitti olevansa yhteydessä liikuntatoimijoihin niissä hankkeissa, joilla on "liikunnan kannalta merkitystä". Kyseinen kaavasuunnittelijan valmistelema asiakirja asetetaan MRL 62 §:n mukaisesti kaavan laatimistyön alkuvaiheessa julkisesti nähtäville 30 päivän ajaksi (ns. Osa kaavoittajista pyrki kunkin tahon kanssa suoraan yhteyteen. laatimisvaiheen kuuleminen). Kaavaratkaisu voi muodostua liikunnan kannalta epäedulliseksi, koska kukaan ei yksinkertaisesti kiinnitä koko asiaan huomiota. Monet näkivät kuitenkin parhaaksi menettelyn, jossa yhteydenpito liikuntatoimijoihin järjestetään kunnallisen liikuntatoimen välityksellä. Kaavoitusprosessin tässä vaiheessa liikuntaviranomaisilla, liikunnan etuja ajavalla yhteisöillä tai yksityishenkilöillä on mahdollisuus esittää mielipiteensä kaavaratkaisusta. Eri intressiryhmät argumentoivat tärkeiksi koettujen näkökohtien puolesta ja käsitykset onnistuneesta lopputuloksesta kaavoituksessa saattavat poiketa toisistaan huomattavasti
Hyvänä käytännön ohje myös, että hankkeeseen kannattaa ottaa mukaan paikallispolitiikassa toimivia luottamushenkilöitä. Tällainen menettely edustaa lainsäätäjän käsitystä niistä tavoista, joiden avulla ihmiset voivat vaikuttaa elinympäristönsä kehittämiseen (Leskinen, Paldanius ja Tulkki 1998, 56 57). Menettely, jolla lähiliikuntapaikkasuunnittelua alettaisiin toteuttaa jo rakennetulle asuinalueelle ilman tarkkaa tietoa liikuntapaikan aiotusta käyttötarkoituksesta sekä paikan tarkasta sijainnista, voidaan nähdä todella pitkän ja resursseja vaativan kaavoitusprosessin alkusoittona. Tällainen NIMBY (not in my backyard) -tyyppinen hankkeiden vastustus on kaiken kaavasuunnittelun arkipäivää. Vuorovaikutteisuus ja avoimuus jo kaavoitusprosessia edeltävässä liikuntapaikan suunnittelussa LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 19. Suurin osa (55 %) vastaajista suhtautui kyseiseen menettelyyn myönteisesti, eivätkä he nähneet tällaisen pienen asemakaavamuutoksen toteuttamiselle minkäänlaisia esteitä. Liikunnan tarpeisiin ajatellulle paikalle saattaa olla muuta käyttöä ja koko hanke voi tämän vuoksi osoittautua toteuttamiskelvottomaksi. Vastauksista 9 % oli kielteisiä ja loput 36 % varauksellisia tai sellaisia, että näissä ei ilmaistu mielipidettä tavalla, jonka perusteella olisi voitu tehdä johtopäätöstä vastaajan mielipiteestä. Tällöin myös hanketta mahdollisesti vastustaville tahoille olisi täysin selvää mistä siinä on kyse. " Ensin tehdään aloite kaavan laatimiseksi ja laaditaan kaavamuutos lain säätämässä järjestyksessä. Prosessissa selvitetään muut kyseisen alueen käyttöä koskevat intressit, ja vasta kaavan ollessa vireillä tai sen vahvistuttua voidaan toteuttaa liikuntapaikkasuunnittelu." Liikuntapaikkaa tavoittelevien paikallisten Kuva: Antero Aaltonen ihmisten näkökulmasta katsottuna esiin tulee tällöin maankäytönsuunnittelutyön ikuinen pulma. "Ei minun takapihalleni" Uusien lähiliikuntapaikkojen suunnittelun keskeisin ongelma on yleinen vastustus, jota ilmenee lähes aina, kun vakiintunutta maankäyttötilannetta asutuissa taajamissa aiotaan muuttaa. • toimessa seurataan aktiivisesti kaikkea kaavoitusta. Kaavoitusprosesseilla on paha taipumus pitkittyä. Ilman heidän myötävaikutustaan hanke ei etene. Käytännössä tämä tapahtuu kirjallisesti kunnanhallitukselle osoitetulla hakemuksella. Osalliseksi kaavaprosessiin pääsee, jos sitä huomataan vaatia. Heiltä on myös mahdollista saada hyviä asiaan liittyviä käytännön ohjeita ja neuvoja. Kielteiset vastaajat perustelivat kantaansa lähinnä sillä, että kaiken maankäytön suunnittelun tulee edetä kaavasuunnitteluvetoisesti. Kaavasuunnittelijat haluavat muutenkin olla perillä maankäyttöön liittyvästä toiminnasta. Edellä mainitussa kaavasuunnittelijoille osoitetussa asiantuntijakyselyssä mielipidettä tiedusteltiin sellaisesta hankkeesta, jossa paikalliset asukkaat suunnittelisivat ensin itse tai konsultin avustuksella lähiliikuntapaikan ja tekisivät tämän jälkeen aloitteen asemakaavan muuttamiseksi sellaiseksi, että aiottu hanke on mahdollista toteuttaa. Yhteissuunnittelu soveltuu hyvin juuri tässä tarkoitettujen pienten konkreettisten hankkeiden työstämiseen. Täydennyskaavoituksella liikuntapaikkoja Lähtökohta lähiliikuntapaikan toteuttamiselle on, että liikunta toimi, taloyhtiö , asukasyhdistys tai muu liikuntaintressin omaava toimija näkee liikuntapaikan tarpeelliseksi. Ihmiset kannattavat liikunnan harrastamisen toimintaedellytysten parantamista, "kunhan hankkeet eivät tule asuinpaikan lähi puistoon." Uusia liikunta paikkoja vastustetaan niiden aiheuttaman melun ja muun häiriön tai jossain tapauksissa jopa maisemallisten seikkojen vuoksi. Suunnittelussa on välttämätöntä, että hankkeessa ollaan alusta asti kiinteässä yhteydessä kunnan kaavoitustoimeen. Yksinkertaisempaa olisi, jos edellä kuvatut asiat olisivat selvillä jo kaavan laatimisprosessiin lähdettäessä. Kuntalain 28 §:n mukaan kansalaiset voivat tehdä aloitteita asemakaavan laatimiseksi
ja Karppinen S. Suomi K. Varsinkin nopeasti kasvavilla kaupunkiseuduilla liikkuu runsaasti erilaisia toimijoita,jotka ovat kiinnostuneita rakentamaan asuttujen alueiden välisille vielä rakentamattomille viheralueille. Virkistysalueita ei voi privatisoida liikuntapaikoiksi Muutama asiantuntijakyselyyn vastanneista kaavasuunnittelijoista pohti vastauksissaan mahdollisuutta toteuttaa lähiliikuntapaikat ilman erityistä kaavavarausta puistoja muille viheralueille. Miten kuulla asukasta. ja Tulkki K. Maankäyttöja rakennuslaki (132 / 19991 Nyman K. Jos valtaosa paikallisista asukkaista haluaa lähiliikuntapaikan alueelleen ja vain muutama asukas vastustaa kiivaasti, voidaan kaava kaikesta huolimatta hyväksyä normaalilla tavalla kunnan luottamuselimissä. Ympäristöministeriön julkaisu, Ympäristöministeriö, Edita Oy, Helsinki. Hanketta vastustavien tahojen kanssa on myös mahdollista päästä yhteisymmärrykseen itse liikuntapaikan tekniseen suunnitteluun liittyvin muutoksin ja korjauksin. Rajaniemi V. Erikseen on kuitenkin vielä syytä tuoda esiin, että kaavahanke voidaan toteuttaa mahdollisesta vastustuksesta huolimatta. 2003. Tällainen eheyttävän suunnittelun nimissä etenevä toiminta on arkipäivää kaikissa suurissa kaupungeissamme. Liikuntapaikkoja kannattaa siis kaavoittaa vaikka varastoon. (ks. 2000. 2002 . VESA RAJANIEMI, Dl Kaavoitusinsinööri Jyväskylän maalaiskunta sähköposti: vesa.rajaniemi@jklmlk.fi Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa aiheesta Liikuntapaikkarakentaminen ja maankävtön suunnittelu KIRJALLISUUS Bäcklund P. Esimerkkinä mainittiin muun muassa golfin harjoituslyöntipaikat, joita on rakennettu taajamien yleisille viheralueille ilman tarvittavaa lupaa. 141-157. Tämä saattaakin olla jossain tapauksissa mahdollista. Liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisu 1 / 2000. Myös tästä syystä paikallisten poliitikkojen "tuumaan suostuvaisuutta" voidaan pitää tärkeänä hanketta edistävänä asiana. Maankäyttöja rakennuslaki. hälventää ulkopuolisia ennakkoluuloja. 2000. Asemakaavan laatiminen poistaa epäluuloja ja saattaa jossain tapauksissa jopa vähentää koko hanketta kohtaan tunnettua vastustusta. Liikuntapaikkarakentaminen ja maankäytön suunnittelu, Väitöskirja, Julkaisematon käsikirjoitus. Vaikka lähiliikuntapaikkojen toteuttamiselle ei vielä olisi taloudellisia mahdollisuuksia kannattaa ne merkitä laadittaviin kaavoihin. Kun haluat vaikuttaa, Osallistu ympäristösi suunnitteluun. Jyväskylän yliopisto.. 1998. Maankäyttöja rakennuslaki: henki vai kirjain. Kaupunkitila ja asumisen haasteet. Ekroos A ja Majamaa V. Menettelyllä vältytään myöhemmältä edellä kuvatulta NIMBY -tyyppiseltä toteuttamisen vastustukselta. Lampinen, Saarto, Vehmas ja Karppinen, 2003.) Asemakaavaan merkintä takaa varsin hyvin lähiliikuntapaikan pysyvyyden. Eheyttävän suunnittelun tavoite on hyödyntää rakennettu kunnallistekniikka ja valmiit kadut sekä tehdä kaupunkirakenne kompaktimmaksi. Mahdollinen valitus kunnanvaltuuston kaavan hyväksymispäätöksestä pitkittää prosessia pahimmillaan ehkä pari vuotta. Tässä tulee kuitenkin eteen aiemmin kuvattu tilanne. 2005. Suomen ympäristö 595, Ympäristöministeriö, Helsinki. Teoksessa Osalliset ja osaajat, kansalaiset kaupungin suunnittelussa, Bäcklund P, Häkli J_ ja Schulman H. Yhdyskuntasuunnittelu 2 / 2000, 6 -16. Yleisiä puistoja viheralueita ei ole mahdollista edes vähäisessä määrin privatisoida, vaikka toiminnan tarkoitus olisi kuinka ylevä. Kaavaan merkitty lähiliikuntapaikka on suojattu Tärkein syy asemakaavaan merkitsemiselle on kuitenkin kilpailutilanne eri maankäyttömuotojen välillä. Tällainen menettely saattaa kuitenkin osoittautua ajan kuluessa ongelmalliseksi. Kun asemakaavaa laaditaan rakentamattomalle alueelle, on lähiliikuntapaikan sijoittaminen kaavaratkaisuun melko ongelmatonta. (toim.) Gaudeamus, Helsinki. Koska kaikki kaavoittajat eivät ole kiinnostuneita liikunnasta, täytyy nimenomaan kunnallisen liikuntatoimen aktiivisesti seurata asuinalueiden kaavoitusta ja tarvittaessa esittää toiveita tai vaatimuksia liikuntapaikkojen merkitsemisestä kaavoihin. Se on selkeästi lain vastaista. 2000. Jossain tapauksissa asukkaat voivat yhteistuumin hoitaa rakentamishankkeelle myös rahoituksen tai edistää sen toteutumista talkootyöllä. Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo. Leskinen A., Paldanius J. 20 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 Alueen merkitseminen asemakaavaan yleisenä liikuntapaikkana osoittaa kohteen kuuluvan kaikkien kansalaisten käyttöön. Mikäli lähialueen asukkaat ovat hankkeen suhteen yksituumaisia ja mikään ulkopuolinen taho ei vastusta lähiliikuntapaikan rakentamista, on tällainen luonnollisesti mahdollista toteuttaa kunnan suhtautuessa myönteisesti hankkeeseen. Niiden muuttaminen johonkin muuhun tarkoitukseen vaatii asemakaavamuutoksen, jossa liikuntaviranomaisilla, muilla liikuntatoimijoilla samoin kuin alueen asukkailla on vahva asianosaisasema. Tällöin on mahdollista, että tekijöille samalla syntyy myös väärä kuva oikeuksista kyseessä olevan alueen käyttöön. Myös paikan täsmällistä sijaintia pienalueella on mahdollista tarkistaa. Kun liikuntapaikka on merkitty kaavaan, kaikki kaavan mukaisen tontin ostajat ovat tietoisia tällaisen aluevarauksen olemassa olosta, ja myöhempi vastustus on perusteetonta. Kaupunkirakenteen tiiviys vähentää liikennesuoritetta ja tätä kautta turhaa energian kulutusta. Se parantaa myös mahdollisuuksia tarjota väestölle erilaisia julkisia (ja myös yksityisiä) palveluja. Oy Edita Ab, Helsinki Kuntalaki (365 / 19951 Lampinen S., Saarlo A., Vehmas A. Osallistuminen eheyttävässä suunnittelussa
Suomalaisessa liikuntapaikkarakentamisessa nämä vaatimukset eivät kuitenkaan ole saaneet riittävää huomiota, eikä itse liikuntarakennusten suunnittelu ansaitsemaansa arvostusta arkkitehtien keskuudessa. Hyvä liikuntapaikka antaa mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen liikunnan ohella. Opinnäytetyössäni keskityin ensisijaisesti päätoimisiin urheilurakennuksiin ja erityisesti palloiluja monikäyttöhalleihin rajaten pois mm. Lisäksi olin mukana kartoittamassa kansallisten liikuntarakentamiskohteittemme ongelmia suunnittelijaja ylläpitäjätahoille kohdistetuin kyselyin. Urheiluja ruumiinkulttuuria ovat kattavasti tutkineet mm. Toiminnan yleisluonteen muuttuminen on lisännyt vaatimuksia erityisesti liikuntapaikkojen esteettiselle ja toiminnalliselle laadulle. Perspektiiviä aiheeseen sain tutustumalla kansainvälisiin liikuntarakentamiskohteisiin lähinnä alan julkaisujen ja internetin avulla. L iikuntapaikkarakentaminen ja urheilun asema yhteiskunnassa on kokenut suuren muutoksen viimeisen 40 vuoden aikana. tanskalaiset Henning Eichberg ja Claus Boje. Diplomityöni oli osa Opetusministeriön rahoittamaa laajaa, monitieteistä tutkimusja kehitystyöprojektia: Liikunta-paikkarakentamisen arkkitehtoninen ulottuvuus. Teksti: MIIKKA LEPPÄNEN Hyvä liikuntapaikka hyödyntää kulttuurisia ja yhteisöllisiä mahdollisuuksia Esteettinen köyhyys on myös sosiaalisen eristäytymisen ilmaus. Liikuntarakentamisessa inhimillinen tarve paikan ja tilan ainutlaatuisuudelle on usein aliarvioitu. Artikkelissaan "Movement in Athletic Spaces" (Arkitektur DK 1994,6,289-295) he kritisoiLIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 21. Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan nykyarkkitehtuurin laboratoriossa syksyllä 2004 valmistuneessa diplomityössäni sain tehtäväkseni visioida suomalaisen liikuntapaikkarakentamisemme tulevaisuutta case-study menetelmän avulla. stadionit sekä koulujen liikuntasalit. Kilpaurheilukeskeisyydestä on siirrytty kuntoliikuntaa ja urheilua vapaa-ajanviettomuotona korostavaan ajatteluun
vat perinteistä liikuntarakentamista ja esittävät sen yleisiä ongelmakohtia. lapset, vanhukset ja autottomat) rakennuksen sisällä toiminnat on eristetty luonnonvalosta ja ilmastosta Joustamattomuus funktionalistisen suunnittelun puutteet tilat järjestetty monofunktionaaliseen tapaan, tilojen muunteluja käytön variaatiomahdollisuus puuttuvat tai ovat minimaaliset alkujaan suunnitteluavuksi tarkoitetuista ohjeistoista on muodostunut standardeja tilat liian pieniä tai muuten sopimattomia uusien, yhä nopeammin vaihtuvien trendilajien vaatimuksille Yhteisöllisyyttä luodaan integraatiolla muiden kulttuuristen aktiviteettien kanssa. Havaintojeni mukaan samat ongelmat ovat ajankohtaisia myös kotimaamme areenoilla: Eristäytyminen fyysinen ja sosiaalinen sosiaalisen kanssakäymisen tarve harjoittelun ja kilpailemisen lisäksi on halleissa jätetty huomioimatta liikuntahallit on rakennettu mittakaavaan, joka ei kunnioita ympäröiviä rakennuksia tai maisemaa hallit ovat rakennuksina luotaantyöntävän sulkeutuneita hallit sijaitsevat kaupunkien uloimmilla reunoilla, minkä vuoksi niiden tavoitettavuus on huono tiettyjen ikäja kansalaisryhmien kannalta (mm. hengittämättömät muovit) kulttuurinen karaktääri puuttuu Liikuntapaikkarakentamisen ongelmakohtiin löytyy kuitenkin ratkaisuja, joitten periaatteet voi linjata seuraavasti: Yhteisöllisyys integraatio muiden kulttuuristen aktiviteettien kanssa (yleistiloja kerho-, järjestöja yhdistystapaamisille, luennoille, amatööriteatterille jne) saavutettavuus, rakennus on osana käyttäjän päivittäistä ympäristöä mahdollisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen liikunta-aktiviteettien ohessa rakennusinvestointi on mahdollisuus paikallisen tai alueellisen luonteen ilmaisulle konteksti ympäristön arkkitehtuuriin, maisemaan ja paikalliseen yhteisöön Kekseliäämpi tilallinen organisointi mahdollisuus niin käytön kuin tilojenkin suurempaan muunteluun, joustavat konstruktiot, epävirallisuus, vapaamuotoisuus tarpeeksi väljät tilat sopeutuvat paremmin muuttuviin tarpeisiin kuin aivan minimiin, tietyn lajin ehdoilla rakennettu tila Arkkitehtoninen laatu arkkitehtoninen ja ympäristöllinen tietoisuus. 22 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 Esteettinen köyhyys sosiaalisen, kulttuurisen ja ekologisen laadun puute liikuntapaikkarakentamisen typologia on teollisuusrakentamisen typologiaa, arkkitehtuuri yhdenmukaista säiliörakentamista pimeine ja sokkeloisine sekundaaritiloineen sisätilat on usein "koristeltu" sponsorien mainoksilla esteettinen köyhyys on myös sosiaalisen eristäytymisen ilmaus inhimillinen tarve paikan ja tilan ainutlaatuisuudelle on aliarvioitu (suunnitellaan standardin mukaiset tilat, joilta puuttuu luonne) rakentamisessa on käytetty suuria määriä synteettisiä rakennusmateriaaleja (mm
Siren Jukka ja Muurimäki Sinikka. Rakennustieto 2002. Liikuntatilojen ja perinteisempien kaupunkitoimintojen yhdistäminen mahdollistaisi myös olemassa olevan ja usein kalliin infrastruktuurin täydellisemmän hyödyntämisen. Opetusministeriön liikuntapaikkajulkaisu 76: Puurakenteisen salibandyhallin suunnitteluja rakentamisopas. Suunnittelussa kantavana teemana on ollut myös luonnonvalon eriasteinen hyödyntäminen tilakohtaisesti sekä visuaalinen yhteys niin rakennuksen ja ympäristön välillä kuin itse toimintojen välillä rakennuksen sisälläkin. Voimistelun sisäliikuntatilojen suunnittelu. fyysisesti stimuloivaa arkkitehtuuria, avoimet ja kutsuvat muodot tilaa arkkitehtuurifantasialle, innovaatioille ja taiteelliselle ilmaisulle mukautuminen ympäristöönsä orgaaniset rakennusmateriaalit ja rakennus tavat luonnonvalon mahdollisuuksien hyödyntäminen Urbaani urheilukeskus Helsingin Salmisaareen visio mahdollisesta Taustatyön tuloksien pohjalta syntyi ajatus urbaanista kaupunkirakenteeseen sulautuvasta liikuntapaikasta, johon integroituisi muita kulttuurisia, kaupallisia ja/tai yhteisöllisiä aktiviteetteja. Rakennuksella olisi näin vahvempi rooli käyttäjänsä päivittäisessä ympäristössä. Alueen pääjulkisivumateriaalina on punatiili. Julkaisu 16. Pitkän ja kapean tontin eteläpuolta hallitsee veistoksellinen voimalarakennuksien kokonaisuus ja pohjoispuolelle kohoaa 5-, 8ja 11-kerroksinen toimitila-alue. Liikunnallisten tarpeiden tyydytyksen lisäksi se tarjoaisi puitteita myös ihmisen sosiaalisille tarpeille. Palloiluhallit ovat käytettävissä myös suurempien konferenssien ja kongressien tarpeisiin. Julkisivumateriaalien, pohjakoordinaatiston ja toiminnallisten yhteyksien avulla se kuitenkin kontekstoituu ympäristöönsä. Rakennustieto 2000. Urheilukeskukseni koostuu uimalasta terapiahoitoineen ja hierontoineen, jäähallista, kuntosalista, kahdesta palloiluhallista, pienemmästä monikäyttösalista sekä pienemmistä liikeja toimistohuoneista. Opetusministeriön liikuntapaikkajulkaisu 71: Jäähallit ja tekojääkentät Rakennustieto 1999. Stiirzebecher, Peter ja Ulrich, Sigrid. Erityisesti toimitilatyöyhteisöä palvelevat edelleen lounasravintola, lukusali, vuokrattavat luentoja koulutussalit, auditorio sekä saunakabinettija neuvottelutilat. Pääosin teräsrakenteinen, Corten-teräksellä verhoiltu uudisrakennukseni pyrkii massoittelullaan ilmaisemaan liikunnan iloa ja dynaamisuutta sekä irrottautumaan toimitila-alueen virallisuudesta. Leppänen Miikka: Urbaani urheilukeskus Helsingin Salmisaareen. Salonen Kari, toim.: Teräsrakentamiskurssi 1995. Tilaohjelma rakentui suunnittelutyön edetessä painottuen kuviteltuihin toimitilatyöyhteisön tarpeisiin. Tampereen teknillinen korkeakoulu. Koko alueen autopaikoitus on sijoitettu kannen alaisiin pysäköintilaitoksiin. Rakennuksen paloluokka on Pl (palonkestävä) ja kerrosala on noin 17 350 k-m2. Visuaalisesti rakennuksen tulisi täyttää keskustarakentamisen esteettiset ja designkriteerit. Myös hallin huoltoja käyttökustannukset olisivat helpommin hallittavissa. Tontin ahtauden vuoksi on suurten hallitilojen SlJOlttamisessa turvauduttu erikoisratkaisuihin kuten ulokkeiden ja avaruusristikoiden käyttöön. LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 23. Diplomityö, Oulun yliopisto, TTK, Arkkitehtuurin osasto 2004. Rakennuspaikkana on Helsingin Salmisaari, jonne on suunnitteilla pääosin 97 000 k-m2:n toimitilaaluetta palveleva noin 20 000 k-m2:n suuruinen jääja liikuntahalli. Steel constructions in Architecture. Joustavat konstruktiot, epävirallisuus ja vapaamuotoisuus antavat mahdollisuuden niin käytön kuin tilojenkin suurempaan muunteluun. Suunnittelualue on tehdasja voimalamiljöönä hyvin suurimittakaavaista. Architecture for Sport John Wiley & Sons 2002. MIIKKA LEPPÄNEN Arkkitehti SAFA Singapore sähköposti: mleppane@paju.oulu.fi KIRJALLISUUS: Eichberg Henning ja B0je Claus: "Movement in Athletic Spaces'; Arkitektur DK 1994,6,289-295
Hankkeen jatkuminen usean ministeriön välisenä yhteistyönä on paras osoitus hankkeen merkityksestä ja elinvoimasta. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu oli omiaan edistämään myös yhteistoiminnan tiivistymistä sosiaalija terveysministeriön kanssa. Miten uusi vuosi ja uudet tehtävät ovat käynnistyneet. 24 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 Veikkausvoittovarojen lisääntyvä ohjaaminen liikunnan toimialalle voi antaa mahdollisuuksia myös uusiin avauksiin, arvioi ylijohtaja Riitta Kaivosoja. YLIJOHTAJA RIITTA KAIVOSOJA: Liikunnan raameista kunnissa tarvitaan tarkempaa tietoa Teksti: LEENA NIEMINEN Kuntien kiristyvä talous heijastuu myös liikuntapalveluihin. Liikunta kunnan taloudellisessa toimintaympäristössä tulee olemaan tärkeä selvityskohde, sanoo ylijohtaja Riitta Kaivosoja. Veikkauksen asemaa ja sen kautta suomalaisen liikunnan resurssointia saattavat jatkossa horjuttaa kansainväliset rahapeliyhtiöt. Ministeriö työpaikkana on minulle entuudestaan tuttu, mutta ylijohtajan virka avaa työhön uuden ja mielenkiintoisen näkymän. Onko nyt tarvetta toteuttaa uusi. Kiitos, oikein hyvin. Tilanne näyttää rauhalliselta. Osoitettiinhan perusteluissa liikunnan merkitys terveyteen monipuolisella tavalla. Meillä on voimassa vuonna 2001 säädetty arpajaislaki, jonka mukaan rahapelien toimeenpanoon tarvitaan valtioneuvoston lupa. Liikunnan ja osastomme muidenkin toimialojen kannalta on tärkeä tuntea kuntatason toimijoiden taloudelliset reunaehdot. Lupa on annettu Veikkaus Oy:lle, Raha-automaattiyhdistys ry:lle ja Fintoto Oy:lle.. Liikunnan näkeminen osana kunnan hyvinvointipolitiikkaa avaa sen merkitystä päättäjille ja kuntalaisille. Liikuntaväki on osoittanut kaukonäköisyyttä käynnistäessään Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu-hankkeen 1990-luvun alussa. Ylijohtajaksi hän siirtyi kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osaston kehittämisja palveluyksikön päällikön paikalta. Mahdollinen perusteluasiakirjan päivitys olisi varmaan kohdistettava kuntapäättäjille kokoamaan tähänastista kokemusta muidenkin hyödynnettäväksi. Mitä liikunnan yhteiskunnallinen perustelu-ohjelmilta odotettiin ja miten tavoitteet on saavutettu. Silloin se ajoittui kuin tilauksesta perustelemaan liikunnan merkitystä laman synnyttäminä "vaaran vuosina", jolloin toimialojen budjetit olivat leikkausuhan alaisia. Miltä kehitys näyttää. Ylijohtajan tehtävässä joulukuussa 2004 aloittanut hallitusneuvos Kaivosoja on työskennellyt opetusministeriössä vuodesta 1990 alkaen ja tuntee ministeriön toimialaa laajasti
Lausunnoissa esiin nousi vahvasti tarve valmennuksen tehostamiseen ja sen laadun varmistamiseen sekä ammattivalmentajien määrän lisäämisseen. LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 25. Periaatteessa tilanne haastaa liikunnan määrärahapolitiikasta vastaavat arvioimaan nykyisten painopisteiden oikeellisuutta ja mahdollisten uusien avausten mahdollisuuksia. Liikunnan suosio ja olemus luovat hyvät edellytykset kasvatustilanteelle, toisen ja itsensä ymmärtämiselle yhteisön jäsenenä. Arvioisin kuitenkin, että nykyiset painopisteet -kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen, lasten ja nuorten liikunta, terveysliikunta sekä eettisesti kestävä huippu-urheilu-ankkuroituvat liikunnan yleisesti hyväksyttyyn arvoperustaan niin lujasti, että ne tuskin muuttuvat. Päivitetyn tutkimustiedon tulee pitää meidät myös jatkuvasti valppaina mahdollisista yhteiskunnan muutosten polarisoivista vaikutuksista väestön liikuntamahdollisuuksiin. Tämä on todettu mm. Huippu-urheilun asemaa ja julkista rahoitusta on pohdittu laaja-alaisessa työryhmässä. tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta edistäviä hankkeita. Millaisiksi arvioitte liikunnan lähiaikojen rahoituspohjan ja -näkymät. Uskoisin, että liikunnassa havainnollistuu varsin hyvin väittämä: joukkue on enemmän kuin osiensa summa. Valtion liikuntarahoista runsas kolmannes osoitetaan kunta tasolle valtionosuuksien ja rakentamisavustusten kautta. Siinäpä pohdinnan paikka ! Kulttuurija liikuntaharrastukset estävät nuorten syrjäytymistä. Liikunta on peruspalvelu, jolle julkisen hallinnon on luotava edellytyksiä. Millaisena näette liikuntasektorin tällaisissa yhteiskunnallisissa tehtävissä lähivuosina. Hallituksen peruspalveluohjelman tarkoitus on edistää peruspalveluiden saatavuutta ja turvata niiden rahoitus. Veikkauksen tuotto, jakosuhdelaki ja sen nopeutettu toteutuminen toivat liikunnalle kuluvalle vuodelle 4,9 miljoonaan euroa viimevuotista enemmän. Kunnat turvaavat liikuntamahdollisuuksia myös sellaisille henkilöille ja väestöryhmille, jotka eivät kuulu järjestötoiminnan piiriin tai joille yhdistykset eivät kykene järjestämään toimintaa tai joita liikuntayritysten palvelut eivät kiinnosta tai tavoita. Liikunta on alana pieni useimpiin muihin valtionosuusjärjestelmän piiriin kuuluviin aloihin verrattuna eikä sen merkitystä aina riittävästi ymmärretä. Työryhmän tekemää työtä pidettiin pääosin hyvänä. Kuntien palveluihin liittyy myös vireillä oleva kuntien rahoitusja valtionosuusjärjestelmän kehittäminen, josta sisäasiainministeriölle on luovutettu esitys ennen joulua. Kuntien talous on arvioiden mukaan heikkenemässä, mikä muodostaa uhan myös liikuntapalveluille. Mitkä olisivat mahdollisen julkisen lisäresurssoinnin ensisijaiset kohteet. Liikunnan ja osastomme muidenkin toimialojen kannalta on tärkeä tuntea kuntatason toimijoiden taloudelliset reunaehdot. Kuitenkin tiedämme, että urheilun ja liikunnan alueella on esimerkkejä hyvistä ja huonoista vaikutuksista. Mitkä ovat liikuntatutkimuksen tulevien vuosien keskeiset tutkimuskohteet ministeriön tiedontarpeiden näkökulmasta. EY -tuomioistuimen ratkaisut rahapeliasioissa ovat mahdollistaneet yksinoikeusjärjestelmään perustuvat kansalliset järjestelmät. Miten valtio-kunta -liikuntasuhde näyttäisi kehittyvän tulevaisuudessa. Määrärahaesitykset valmistellaan toimialajärjestöjen ja ministeriön kanssa sovittujen prioriteettien mukaisesti vuoden 2006 valtion talousarvioon. Mahdolliset uudet avaukset tulee tehdä siellä, missä toimenpiteillä voidaan arvioida olevan suurin vaikuttavuus. Mikäli liikunta pystyy rekrytoimaan ja kouluttamaan lasten ja nuorten vastuutehtäviin henkilöitä, jotka itse hyväksyvät edellä mainitut arvot, liikunnan mahdollisuudet ovat erinomaiset. Opetusministeriö pyysi 55 yhteisöltä ja järjestöltä sekä liikunnan valtakunnallisilta koulutuskeskuksilta lausunnon esitysten jatkovalmistelua varten. Myös Korkeimman oikeuden tuore päätös ahvenanmaalaisessa PAF -jutussa tukee Suomen kantaa rahapelien yksinoikeusjärjestelmän säilyttämisestä. Äskettäin ministeriöön asetetun sektoritutkimustyöryhmän asettamiskirjeessä todetaan, että sektoritutkimus ja sen resurssointi on monin osin ollut vähäistä ja tutkimustiedon välittyminen ministeriön strategiatyöhön varsin heikkoa. Tästä johtuu, että kuntien ratkaisut saattavat joissain suhteissa huomattavastikin poiketa toisistaan. Kuntien tarjoamat palvelut täydentävät usein muuta paikallista liikuntatarjontaa. Kunnat ovat keskeisiä liikuntaedellytysten luojia. Luulisin, että liikunnan mahdollisuudet ylläpitää ja edistää ihmisen toimintakykyä elinkaaren eri vaiheissa tulee säilymään suhteellisen pysyvänä sektoritutkimuksen alueena. Liikunta kunnan taloudellisessa toimintaympäristössä tulee olemaan tärkeä selvityskohde. Liikuntaa koskeva tehtävämäärittely on väljä eikä se säätele kansalaisille tarjottavien liikuntapalvelujen tasoa ja sisältöä. Toimenpide-esitykset aikataulutetaan opetusministeriön toimintaja taloussuunnitelmiin. Veikkauksen edunsaajat voivat myös perustellusti uskoa noususuhdanteen jatkuvan. perusoikeusuudistuksen yhteydessä vuonna 1995 ja sitä osoittaa myös liikunnan kuuluminen kuntien valtionosuusjärjestelmään. Liikunnan mahdollisuudet perustuvat sen suureen suosioon nuorten keskuudessa. Millaisiin toimenpiteisiin ja millaisella aikataululla ollaan nykytiedon perusteella ryhtymässä. Liikunnan peruspalvelut ja tasa-arvo millaiseksi ne nähdään ja mitä niiden ylläpito tulee jatkossa edellyttämään. Kuntien mahdollisuudet luoda liikunnalle edellytyksiä ovat erilaistuneet koko 1990-luvun. Kunnat voivat itse määritellä palvelujen sisällön ja tason sekä tavat, joilla ne huolehtivat edellytysten luomisesta liikunnalle. Kirjeessä annetaan kuitenkin tunnustus kulttuuri-liikuntaja nuorisopolitiikan alueilla tehdylle sektoritutkimukselle. Liikunnan kentällä toteutetaan mm
Maailman terveysjärj estö WHO on ottanut liikunnan lisäämisen osaksi tavoitteitaan mm. Periaatepäätös Terveyttä edistävän liikunnan kehittämislinjoista (2001) pitää terveysliikunnan edistämistä ja fyysisen elämäntavan lisäämistä koko väestössä ja erityisesti passiivisen väestön keskuudessa keskeisenä terveyspoliittisena tavoitteena. Parhaassa tapauksessa tämä antaa pohjaa kehittämistyölle kunnissa. Maailman terveysraportin (2002 World Health Report on Reducing Risks, Promoting Healthy Living) mukaan liikkumattomuus on yksi suurimmista terveysriskeistä mm. S uurin osa suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Valtion keskeiset ohjauskeinot ovat lainsäädäntö-, rahoitusja informaatio-ohjaus. Tarvitsemme paitsi tietoa myös fyysisen aktiivisuuden mahdollistavaa ympäristöä. Suhteeni liikuntaan on kaikin puolin positiivinen. Perheeni sen sijaan harrastaa liikuntaa minua monipuolisemmin ja aktiivisemmin ja olen sen kautta saanut olla mukana myös vanhempana seuroj en toiminnassa. korkean kolesterolin, korkean verenpaineen ja ylipainon riskin lisääjänä. Terveyden edistämisessä ja sairauksien ehkäisyssä liikunta on. Myös Suomen valtioneuvoston tavoitteet ovat samansuuntaiset. Liikunta on tärkeä osa terveellisiä elintapoja. Puskan mukaan on tärkeää ymmärtää, että liikunnan puute on kova lääketieteellinen riskitekijä. Se voidaan rinnastaa esimerkiksi korkeaan verenpaineeseen ja korkeaan kolesteroliin. Hänellä on pitkä kokemus terveyden edistämisestä myös kansainvälisillä kentillä. Opetusministeriön tiedolla johtamisen projektia voi pitää yhtenä informaatio-ohjauksen keinona, joka voi suuntautua myös kuntien toimintaan. Erilaisen tilasto-, tutkimusja arviointitiedon avulla kunnat voivat saada tietoa omasta tilanteestaan ja verrata tilannettaan ja palvelujaan muihin kuntiin. Liikunnan näkeminen osana kunnan hyvinvointipolitiikkaa kuitenkin avaa sen merkityksen päättäjille ja kuntalaisille: liikunta on tärkeää terveyden, työja toimintakyvyn ylläpitämisessä sekä sairauksien ehkäisyssä ja sillä on merkitystä myös kuntoutuksen kannalta. puutarhatöitä. 26 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 Teksti:TIINA HEINONEN LIIKU TERVEEMMÄKSI -PÄIVÄN TEEMANA LIIKKUMISTA TUKEVAT YMPÄRISTÖT Ympäristö asettaa ihmisen toiminnalle puitteet, jotka suuntaavat toimintamahdollisuuksia ja valintoja. Vaikka vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt, on huoli arkija työmatkaliikunnan vähentymisestä suuri. vuoden 2004 yleiskokouksessa käsitellyn globaali ravintoja liikuntastrategian kautta. Liikunnan puute on kova lääketieteellinen riskitekijä Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska toimii Suomen Liiku terveemmäksi neuvottelukunnan puheenjohtajana. Oma harrastuneisuuteni on lähinnä arkipäivän liikuntaa, kävelyä, pyöräilyä, vähän hiihtoa ja haravointia yms. Millainen on oma suhteenne liikuntaan
Liiku terveemmäksi Liiku terveemmäksi on osa kansainvälistä Move for Health hanketta. Kaikki hankkeeseen osallistuvat tahot saavat hankkeen verkkosivuilta vapaasti käyttöönsä materiaalia sähköisessä muodossa. Toimijana voi olla mikä tahansa yhteisö, joka haluaa sitoutua tekemään töitä paremman terveyden puolesta: kansanterveystai kansalaisjärjestö, liikuntajärjestö, yhdistys, työpaikka, koulu, päiväkoti jne. Nuorena opitut taidot säilyvät läpi elämän. Yhteisö voidaan lisätä yhteistyökumppanien listaan ja kevään mittaan varsinaisia tapahtumia voi lisätä verkkosivuille. Tällöin keskeisessä asemassa ovat järjestöt ja terveydenhuolto, sanoo Puska. Erityistä huomiota Puska haluaa kiinnittää lapsiin ja nuoriin. Suomessa sama päivä on nimetty Liiku terveemmäksi päiväksi. Toukokuun kymmenes Kansainvälistä Move for Health -päivää vietetään tiistaina 10.5.2005. Vain mielikuvitus on rajana. Ilmoita tapahtuma Mukaan pääsee ilmoittamalla tapahtumansa hankkeen verkkosivuille www.liikuterveemmaksi.fi kohdassa "ilmoita tapahtuma". Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa kaikkia maita viettämään vuotuista Move for Health päivää, jonka tavoitteena on edistää liiLiiku terveemmäksi verkkosivut on avattu osoitteessa: www.liikuterveemmaksi.fi • hankkeeseen voi ilmoittautua mukaan ilmoittamalla oman paikallistapahtuman tapahtumakalenteriin • kaikki ilmoitetut tapahtumat näkyvät tapahtumakalenterissa, josta on linkit paikallistapahtumien omille verkkosivuille • materiaalipankista saa maksutta käyttöön hankemateriaalia sähköisessä muodossa • toiminnan tueksi tarjolla linkkejä, joiden avulla löytyy mm. TERVETULOA MUKAAN LIIKKUMAAN TERVEEMMÄKSI! Lisätietoja: www.liikuterveemmaksi.fi tiina.heinonen@lts.fi LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 27. sydänja verisuonitauteja, diabetesta, useita syöpiä, tukija liikuntaelinsairauksia, masennusta, ylipainoa ym. monipuolinen vaikuttaja. He ovat luonnostaan liikunnallisia jos siihen annetaan mahdollisuus. Pääjohtaja Pekka Puska johtaa Suomessa Liiku terveemmäksi -hanketta, jota hän oli ideoimassa myös kansainvälisellä tasolla. Suomessa aikataulu on kuitenkin väljä ja aktiviteettien toivotaan ajoittuvan Liiku terveemmäksi päivän ympärille aikavälille 7.15.5.2005. Yhteisenä nimittäjänä toivotaan vain olevan halu edistää liikuntaa osana terveellisiä elintapoja. Työpaikkojen terveyden edistämisessä liikunnan tulisi olla tärkeällä sijalla. Suuri määrä tapahtumia ja näkyvyys vahvistavat yhteisen viestin perille menoa. Myös liikuntaja urheilujärjestöt ovat ratkaisevassa asemassa työikäisten kohdalla. Materiaali löytyy netistä Hanke tarjoaa mahdollisuuden olla mukana kansainvälisessä yhteistyössä edistämässä liikuntaa osana terveellisiä elintapoja. Liiku terveemmäksi teeman alla tapahtuva toiminta voi olla mitä tahansa liikunnan edistämiseen liittyvää. Suomessa toimintaa koordinoi Liikuntatieteellinen Seura. Toimintaa voi olla esimerkiksi liikuntatapahtuman järjestäminen, liikuntamahdollisuuksien luominen tai niistä tiedottaminen, tietoiskujen järjestäminen jne. Työikäisen väestön terveyteen ja työvireyteen voidaan vaikuttaa liikunnalla. Kaikki mukaan Hankkeeseen pääsevät mukaan kaikki toimijat, jotka järjestävät sellaista toimintaa, joka edistää liikuntaa osana terveellisiä elintapoja. Se ehkäisee mm. Ikäihmisillä taas tärkeintä on toimintakyvyn ylläpitäminen. Tätä tukee myös yhteinen ilme hankkeen logon ja materiaalin kautta. Liikunta edistää myös toimintakykyä, terveyttä ja hyvinvointia. Jos varsinainen toiminta ei ole vielä konkretisoitunut, voi ilmoittautua Tiina Heinoselle tiina.heinonen@lts.fi. perustietoa suomalaisten terveydestä ja liikunnan harrastamisesta sekä terveysliikunnasta ja sen perusteluista Käy tutustumassa ja ilmoittautumassa mukaan! kuntaa osana terveellisiä elintapoja. Koululiikunnalla ja liikuntamahdollisuuksien luomisella on tärkeä rooli
Tästä esimerkkinä ovat rikoslain dopingkriminalisoinnit (RL 44:6-8, 16). Yhteinen 'konteksti' liittää urheiluoikeuden myös osaksi liikuntatiedettä. Urheiluoikeus on tilanteen ja tapauksen mukaan esimerkiksi yhdistysoikeutta, vero-oikeutta, työoikeutta, kilpailuoikeutta tai jopa rikosoikeutta. Yhdessä nämä eri tarkastelunäkökulmat muodostivat huippu-urheilusta ja dopingista värikkään ja monitahoisen kuvan. (Kinnunen 2004) Eli jo kulunutta sanontaa mukaellen: on määriteltävä se, mistä puhumme kun puhumme urheilusta ja sen ilmiöistä. Dopingin vastainen taistelu rikosoikeuden ja urheiluliikkeen yhteinen missio. Sanomalehdistä ja muista viestimistä välittyy penkkiurheilijalle helposti kuva, jonka mukaan dopingin käytöstä kiinni jäänyt urheilija on tehnyt jotakin niin väärin kuin vain väärin. Yksi uusien oikeudenalojen syntyä selittävä tekijä on oikeudellisen sääntelyn laajeneminen kattamaan yhä uusia elämänalueita. (Timonen 2004) Tästä pirstaleisuudesta huolimatta kaikkea urheiluoikeudellista tutkimusta selkeästi yhdistävä lähtökohta on urheilu elämänalueena. Oikeuden sisäisessä keskustelussa kysymykset siitä, miten urheilun piiristä nousevia oikeudellisia ongelmia olisi ratkottava, voidaan paikantaa urheiluoikeuden alaan kuuluviksi. Kuva: Juha Sorri 1 ; 28 LI IKUNTA& TIEDE 1-2/2005 n sanottu, että viimeistään Lahden vuoden 2001 MM-hiihtojen tapahtumat toivat juridiikan ja juristit näkyvästi mukaan urheilun. Siirtyykö sen myötä myös vastuu sallitun ja kielletyn välisen toiminnan rajanvedosta urheiluliikkeen sisältä muille instansseille viime kädessä tuomioistuimille ja lainsäätäjälle. Oikeustieteessä keskustelu uusista oikeudenaloista tai näkökulmista oikeuteen on ajankohtainen teema. Millainen käsitys dopingista on rikoslain dopingrikosten takana. Urheiluoikeudellisessa tutkimuksessa on välttämätöntä ottaa joko tiedostamattomasti tai tiedostetusti kantaa siihen, mitä urheilu on. Urheiluoikeudellinen tutkimus hajautuu usealle perinteiselle oikeudenalalle. Urheiluoikeuden tehtävänä on urheiluun liittyvien oikeudellisten kysymysten analysointi. Teksti: ESSI KINNUNEN Dopingdiskurssi oikeuden pelikentällä Urheilu oikeudellistuu ja sen normitus tiukkenee. Mediassa juristien lausunnot asettuivat sulavasti monien muiden elämänalueiden asiantuntijoiden lääkäreiden, fysiologien, psykologien, etiikantutkijoiden, liikuntatieteilijöiden, urheilujohtajien ja poliitikkojen antamien lausuntojen jatkoksi. Urheilu ja sen ilmiöt eivät nekään ole enää oikeudellisen sääntelyn ulkopuolella. Kriminalisointeja pohtiessaan myös lainsäätäjä on joutunut ottamaan kantaa kysymykseen, mistä puhumme kun puhumme dopingista
Epäpuhdas kasvuhormoni voi kantaa mukanaan mm. (Ks. Hormonien aiheuttamat terveyshaitat olivat keskeinen dopingrikosten säätämistä koskeva peruste. Mutta mikä dopingissa oikeastaan 'on väärin'. Toisin kuin urheiluliikkeen piirissä ei laissa mainittujen dopingaineiden käyttäminen ole lainkaan rangaistavaa. (Seppälä) LIIKUNTA& TIEDE 1·2/2005 29. Kansainvälinen olympiakomitea kielsi anabolisten steroidien käytön vuonna 1974. Hallituksen esitys l 7 /2001 vp.) Urheilijoiden testaaminen ja kurinpidollinen rankaiseminen kuuluu urheilun sisäiseen autonomiaan. Tällä sääntelyllä on tavoiteltu muun muassa järkevää työnjakoa rikosoikeudenhoidon ja urheilujärjestöjen välillä. Silloisen määritelmän mukaan dopingia oli kiihottavien aineiden joko sisäinen tai ulkonainen käyttäminen siinä tarkoituksessa, että siten voitaisiin saavutta tosiasiallista kuntoa parempi tulos. Vaikka kilpaurheilun rehellisyyden vaaliminen ei ollutkaan kriminalisointeja puoltaneista perusteista tärkein, kiinnitetään hallituksen esityksessä kuitenkin huomiota siihen, että dopingia käyttävä urheilija voi joko suoraan tai välillisesti heikentää sallituin keinoin urheilevan toimeentuloa. Urheilujärjestöjen dopingsäännöt sisältävät laajan kirjon erilaisia urheilussa kiellettyjä lääkeaineita ja menetelmiä. Ytimekkäästi muotoiltuna rikoslain mukaan moitittavaa on siis hormonien laiton valmistaminen ja levittäminen. Tuomioistuimessa dopingrikosta koskevaa syytettä ratkaiseva tuomari ei mieti sitä, asettuuko hän ratkaisullaan tukemaan urheiluliikkeen antidopingtyötä. Voimassa olevan RL 44:6:n mukaan dopingrikokseen syyllistyy se, joka laittomasti 1) valmistaa tai yrittää valmistaa dopingainetta, 2) tuo tai yrittää tuoda maahan dopingainetta tai 3) myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää dopigainetta. Tunnusmerkistöt tähtäävät siihen, että hormonidopingin levitys käyttäjille estyisi mahdollisimman tehokkaasti. Menestys kilpailussa vaikuttaa puolestaan urheilijoiden ansiomahdollisuuksiin. Rangaistus dopingrikoksesta on sakko tai enintään kahden vuoden vankeus. Levittämistoiminnan selvittäminen ja siitä rankaiseminen kuuluvat poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen toimivaltaan. voi tehdä. Hallituksen esityksessä dopingkriminalisointeja perustellaan samoin myös urheilun eettisten ihanteiden vaatimuksella. Dopingaineiden levittäminen on puolestaan rikosoikeudellinen asia. (Tarkemmin Kinnunen 2003.) Pohjustustyö kantoi hedelmää 2000 luvulle tultaessa. Rikoslain kriminalisoinnit koskevat vain osaa kiellettyjen aineiden luettelon mainitsemista aineista. Seuraavassa esityksessä tarkastelen sitä, millainen käsitys dopingista on omaksuttu rikoslaissa ja miten se suhteutuu urheiluliikkeen samaa ilmiötä koskevaan käsitykseen. Dopingrikoksesta tuomitaan myös se, joka pitää hallussaan dopingainetta todennäköisesti tarkoituksenaan levittää sitä laittomasti. Urheiluun liittyvien eettisten ihanteiden suojaaminen oli merkittävin urheilun dopingkieltoja puoltava syy 1900-luvun alussa. Kasvuhormonin käyttöön kerrotaan liittyvän vähemmän haittavaikutuksia kuin synteettisten anabolisten steroidien ja testosteronin käyttöön. Tätä ennen kiellettyjä aineita olivat olleet lähinnä erilaiset piristeet. Sittemmin urheilijoiden terveyden suojelemisesta on tullut merkittävin dopingia koskeva ongelmakonstruktio sekä urheiluliikkeen sisällä että valtiollisen sääntelyn piirissä. Perustunnusmerkistön lisäksi lakiin sisältyvät myös lievän ja törkeän dopingrikoksen tunnusmerkistöt (RL 44:7 ja 8) sekä määritelmäsäännös (RL 44: 16) siitä, mitä dopingaineella rikoslaissa tarkoitetaan. Nuorilla hormonien väärinkäyttö voi näkyä kasvuhäiriöinä. Urheiluliikkeen dopingin vastaisella taistelulla on pitkä historia. Hallituksen esityksessä hormonien terveyshaittoja kuvataan hyvin samaan tapaan kuin esimerkiksi Suomen antidopingtoimikunnan (ADT) lääketieteellisen johtajan, lääketieteen tohtori Timo Seppälä ADT: n kotisivuille kirjoittamassa artikkelissa. Kiellettyä ainetta käyttävällä urheilijalla on dopingaineiden käytön ansiosta mahdollisuus menestyä paremmin kuin ilman kiellettyjä aineita urheileva. Dopingaineiden käyttäjät saavat perusteetonta etua verrattuna urheilijoihin, jotka kilpailevat ja harjoittelevat ilman kiellettyjen aineiden mahdollisesti antamaa apua. Kiellettyjen aineiden käyttö rikkoo tätä ihannetta vastaan, koska se asettaa urheilijat eriarvoiseen asemaan. Hallituksen esityksessä anabolisten steroidien väärinkäytön todetaan vaikuttavan ihmisen hormonitasapainoon ja sitä kautta lisääntymiskykyyn. RL 44:16:n mukaan voimassa olevat kriminalisoinnit koskevat hormoneja. Urheilun etiikan kannalta tärkein dopingkieltojen puolesta puhuva argumentti liittyy urheiluun kuuluvaan yhdenvertaisuuden ihanteeseen. Vaarallisimmat haittavaikutukset liittyvät sydämen, verenkierron, rasva-aineenvaihdunnan ja maksan toiminnan häiriöihin. Creutzfeld-Jacobin taudin aiheuttajaa. Vakavia haittavaikutuksia siitä voi kuitenkin aiheutua sydämen toiminnalle. Kansainvälisen yleisurheiluliitto sisällytti sääntöihinsä doping-pykälän jo vuonna 1928. Rikoslaissa dopigaineina pidetään 1) synteettisiä anabolisia steroideja ja niiden johdannaisia, 2) testosteronia ja sen johdannaisia, 3) kasvuhormonia ja 4) kemiallisia aineita, jotka lisäävät testosteronin ja sen johdannaisten tai kasvuhormonin tuotantoa ihmiskehossa. Suomen rikoslakiin dopingia koskevat erityiskriminalisoinnit lisättiin 1.9.2002 rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Erilaisia selvityksiä ja aloitteita dopingia koskevien erityiskriminalisointien säätämisestä oli tehty pitkin 1980ja 1990 -lukuja. Edellä mainituista eroista huolimatta merkittäviä yhtäläisyyksiä rikoslain ja urheiluliikkeen dopingkäsitysten välillä löytyy niistä perusteista, joiden nojalla dopingkieltoja asetetaan. Urheiluliikkeen piirissa dopingiin liittyviä ongelmanmäärittelyjä on perinteisesti esitetty ennen kaikkea urheilun eettisten ihanteiden näkökulmasta
Kansainvälisen olympiakomitean) ja niiden kumppaneiden taloudellisen edun mukaista.(Mertala 2003) Huomion kiinnittyminen dopinginvastaiseen taisteluun pitää. Dopingkriminalisointien säätämistä edeltäneessä hallituksen esityksessä doping nähtiin selkeästi yhteiskunnallisena kysymyksenä ja ongelmana, jota voimassa olevissa säädöksissä ei oltu otettu riittävästi huomioon. Hormonien käytön kieltäminen 1970-luvun puolivälissä jakoi urheiluväkeä. (Terveyshaittoja koskevasta keskustelusta kattavasti Hemanus 1997) Useat dopingkriitikkojen puheenvuoroista ravistelevat nykyistä kilpaja huippu-urheilu järjestelmää kokonaisuudessaan. Silti kriittisiäkin puheenvuoroja on esitetty. Nykyisin dopingsääntöjä arvostellaan lähinnä urheiluliikkeen ulkopuolelta. Tällaisessa tilanteessa dopingkriittisille hajaäänille ei ole paljoakaan tilaa. (Heikkala 1991) Huippu-urheilussa tapahtuneesta muutoksesta huolimatta urheilu halutaan edelleen nähdä yhtä ihanteellisena ja puhtaana toimintana kuin silloin ennen. Mutta myös hormonien terveyshaitat on kiistetty. Tätä urheilun hyvää kertomusta ylläpidetään erityisesti urheilun dopingsääntöjen avulla. Huomiota on enenevässä määrin kiinnitetty siihen, että dopingin käyttö on enemmän organisoitumattoman, harrastuspainotteisen voimailuja kehonrakennustoiminnan kuin varsinaisen huippuja kilpaurheilun ongelma. Valtiot ovat esimerkiksi kansainvälisillä sopimuksilla sitoutuneet tukemaan urheilujärjestöjen antidopingtyötä. Urheilun moraalin muuttumattomuuden vaaliminen on ennen kaikkea urheilujärjestöjen (esim. Julkisuudessa urheiluliike on yhtenä, ulospäin yksimielisenä rintamana sitoutunut dopinginvastaiseen taisteluun. Tukea työlleen urheiluliike on saanut monelta arvovaltaiselta taholta. Urheiluliikeen sisäisistä toim1Jo1sta dopingsääntöjen mielekkyyden julkisuudessa kyseenalaistavat enää oikeastaan vain dopingaineiden käytöstä kiinni jääneet urheilijat ja eroamaan joutuneet urheilujohtajat ja -valmentajat. Suomessa arvioidaan sekä hallituksen että ADT: n toimesta olevan noin 10 000 dopingaineiden käyttäjää joten on selvää, että vain pieni osa käyttäjistä on huippu-urheilijoita. Niitä koskevan tutkimustiedon on väitetty olevan vähäistä ja osin ristiriitaista. Ennen RL 44 luvun uudistuksen voimaan tuloa hormonien valmistukseen, maahantuontiin, myyntiin ja hallussapitoon voitiin puuttua salakuljetuksen, lääkerikoksen ja laitonta tuontitavaraan ryhtymistä koskevien rangaistussäännösten avulla. Urheilun eettisten lähtökohtien ja terveyden näkökulmien rinnalle onkin viime vuosina voimakkaasti noussut kolmas merkittävä dopingkieltoja ja -kriminalisointeja puoltava peruste. On olemassa entisiä urheilijoita, jotka katsovat ettei hormonien käyttö ole vaikuttanut heidän terveyteensä haitallisesti. Mediajulkisuuden ja kaupallisuuden kyllästämä urheilu pitää tehokkaasti yllä menestymisen paineita. Menestyminen, urheilusuoritusten jatkuva parantaminen ja toisten kanssa kilpailu ovat myös huippu-urheiluun luonteenomaisesti kuuluvia ilmiöitä. Kriitikot ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että julkisuudessa ollaan taipuvaisia etsimään syytä dopingaineiden käytölle urheilijan henkilökohtaisen moraalin alueelta, vaikka ongelman voidaan osoittaa koskevan laajemmin koko urheilu järjestelmää. Antidopingtyön maailmanlaajuisesta koordinoinnista vastaavan World Anti-Doping Agencyn (WADA) hallinnossa ovat hallitusten välisten organisaatioiden ja urheilujärjestöjen lisäksi edustettuina myös hallitukset. Samansuuntainen vaikutus on sillä, että dopingia ei enää mielletä pelkästään huippu-urheilua koskevaksi eettiseksi ongelmaksi, vaan koko urheiluja liikuntaharrastuksen läpäiseväksi kansanterveydelliseksi kysymykseksi. Tässä tilanteessa dopingaineiden käyttöä huippu-urheilussa voidaan tosiasiassa pitää jopa 'järkevän urheilijan valintana'. Tästä huolimatta erityisiä dopingrikoksia pidettiin tarpeellisina, koska pelättiin dopingrikollisuuden jäävän piiloon silloin, kun dopingaineita käsitellään lainsäädännössä lääkeaineina. (Itkonen 2004.) Erityisesti huippu-urheilukulttuuri on pitkälti välineellistynyt eli alistunut poliittisille ja ennen kaikkea taloudellisille tavoitteille. (Esim. Dopingkieltoja kriittisesti tarkastelevat ovat pystyneet osoittamaan, etteivät dopingkieltojen perusteet ole täysin kiistattomia, vaikka ne varsin vahvoilta näyttävätkin. · Rikoslainsäätäjä ja urheiluliike näyttävät siis varsin vahvasti jakavan käsityksen dopingista urheilun eettisiä ihanteita rikkovana, käyttäjänsä terveyttä vaarantavana toimintana, joka on levinnyt varsinaisen kilpaurheilun ulkopuoliseksi ongelmaksi. Tuolloin myös urheilijat ja urheilujohtajat saattoivat arvostella kieltoa tilanteessa, jossa hormonivalmisteiden 'sallittuun' käyttöön oli totuttu. Tavoitteena on saada aikaa mahdollisimman yksiselitteinen ja kattava dopingsäännöstö, jonka noudattamiseen urheilijat ja muut urheilun parissa toimivat henkilöt voitaisiin luotettavasti sitouttaa. Entä sitten dopingkriittiset mielipiteet miten ne näkyvät hallituksen esityksen perusteluissa. (Siukonen 1982) Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin hormonit kuuluvat itsestään selvästi kiellettyjen aineiden luetteloon. Mitä enemmän painotetaan dopingin käyttöön liittyviä terveyshaittoja sitä suurempi on valtiovallan intressi osallistua dopingkontrolliin. Piristeet erityisesti kofeiini otetaan keskustelussa usein esille silloin, kun halutaan kyseenalaistaa aineiden terveyshaitat. (Mertala 2003; Kotkavirta 2003) Nykymaailmassa ei ole olemassa yhtä yhtenäistä urheilua, vaan kirjava joukko erilaisia urheiluja liikuntatoimintoja, joiden arvopohja ja sidokset esimerkiksi talouselämään ovat erilaisia. 30 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 Myös arvio dopingaineiden käyttäjien määrästä ja levinneisyydestä on molemmissa lähteissä samanlainen. Kotkavirta 2003.) Dopingin terveyshaittojen osalta on herätelty kysymystä siitä, ovatko dopingaineiden terveysriskit loppujen lopuksi kovinkaan merkittäviä. Doping sittenkin vain hyvä vihollinen. Käsitys dopingin epäeettisyydestä, terveyshaitoista ja dopingkieltojen ja testauksen tarpeellisuudesta lienee vähitellen muodostunut yhteiskunnassa yleiseksi mielipiteeksi
Oikeuden autonomiaan kiinnittyvä tarkastelutapa estää oikeuden sisäiseen näkökulmaan sitoutunutta juristia havaitsemasta, ettei tuomioistuintai lainsäädäntöprosessi ole vain tapahtuma, jossa oikeudelliset asiantuntijat vahvistavat, mikä asiassa on yksittäistapauksessa oikein tai millaiset säädökset ovat oikeudellisten periaatteiden ja lähtökohtien kannalta hyväksyttäviä. Oikeuden asema ja merkitys laajemmassa yhteiskunnallisessa keskustelussa saattavat hahmottua puutteellisesti. Lakimiehille on luontevaa tarkastella oikeutta lähinnä oikeuden sisäisestä näkökulmasta. Riita ratkaistaan urheiluun liittyvistä arvoista vapaasti esimerkiksi yhdistystai sopimusoikeudellisten normien avulla, jotka perustuvat muihin kuin urheilun arvoihin. Miksi moraali pettää. 23-25. Urheilun oikeudellistumisesta urheiluoikeuteen oikeudenalana. Kerran säädetty laki tai annettu tuomio ei ole yhteiskunnallisista intresseistä ja kohdealueestaan erillinen olio vaan kannanotto, joka palautuu osaksi ongelman määrittelyprosessia ja vaikuttaa muiden keskusteluun osallistuvien argumentaatioon. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö. Mitä etu liite urheilu merkitsee oikeudessa. 14-19. huomion poissa urheilun todellisista ongelmista kuten esimerkiksi legalismista ja demokratiavajeesta. Teoksessa Urheilu ja oikeus 2004. Mitä tekemistä edellä esitetyillä dopingkriittisillä näkökohdilla on lainsäädännön ja oikeudellisen ratkaisu toiminnan kanssa. Atena Kustannus Oy. Viittauspäivä 12.2.2005. (Kinnunen 2003.) Tuomio tai lainsäädäntöratkaisu voidaan nähdä osana laajempaa dopingia sosiaalisena ongelmana hahmottavaa keskustelua. Oikeuden autonomian näkökulmasta voimme väittää, että kyseessä on puhtaan juridinen prosessi. Lindfelt Mikael, 2001. Dopingrikokset rikoslakiin uusin asein dopinginvastaiseen taisteluun 7 Lakimies 2/2003, s. (Hemanus 1997.) Oikeus urheilun etiikan takapiru. 54-71. Liikkeen pirstaleiset tulkinnat ja urheilun normimyllerrys. Luettavissa Suomen antidopingtoimikunnan sivuilta, osoite: http://www.antidoping.fi, linkki Harrasteliikunta ja kuntoliikunta/ Dopingaineet ja haitat. Timonen Pekka, 2004. Tällöin oikeutta ei ymmärretä vain urheilun etiikan takapiruksi. Miksi on tärkeätä hahmottaa, millainen käsitys dopingista on rikoslain pykälien takana. Doping: raportti lääkkeiden väärinkäytöstä urheilussa. Kehityksen eräänlaisena huipentumana voidaan pitää viimekätisen oikean sääntötulkintaa tai menettelytapaa koskevan ratkaisuvallan siirtymistä yleisille tuomioistuimille ja lainsäätäjälle. Voiko tervettä sielua terveessä ruumiissa parantaa?Teoksessa Heikki Roiko-Jokela Esa Sironen (toim.): Urheilun etiikka ja arki. Tällöin oikeus näyttäytyy yhteiskunnasta ja sen muista normijärjestelmistä irrallisena omana oikeusjärjestelmänään. Seppälä, Timo: Anabolisten aineiden väärinkäyttö. Doping voi hyvin kilpailun pakkopaidassa. Vaikka tuomioistuimen tarkoituksena ei ole ottaa kantaa urheilun dopingsääntöjen eettiseen hyväksyttävyyteen, voidaan kilpailukiellon pysyttävä ratkaisu tällaiseksi tulkita. Urheiluoikeuden yhdistys 10 vuotta. Ratkaistessaan esimerkiksi kilpailukiellon urheilijan ja urheilujärjestön välille synnyttämää ristiriitaa tuomioistuin muuntaa urheiluriidan oikeudelliselle kielelle ja tarkastelee sitä oikeudellisten työkalujen avulla. Helsinki: Urheiluoikeuden yhdistys ry., s. Vaikka sääntelyä perusteltiin pitkälti kansanterveydellisillä intresseillä, on mielestäni selvää, että sääntely on toteutettu myös kilpaurheilun intressien vuoksi. 48-50. Liikunta & Tiede 4/1999, s. Hemanus Pertti, 1997. Tuomioistuimessa dopingrikosta koskevaa syytettä ratkaiseva tuomari ei mieti sitä, asettuuko hän ratkaisullaan tukemaan urheiluliikkeen antidopingtyötä. 19-23. LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 31. 10-13. Dopingsäännöt ja urheilun mystifioitu moraali. Itkonen Hannu, 1999. Siukonen, Markku (toim.), 1982. Teoksessa Urheilu ja oikeus 2004. Yhteiskuntatieteilijän puheenvuoro. Nykyisessä huippuja kilpaurheilussa urheilun perinteiset ihanteet ovat koetuksella. Hyvä vihollinen. Tuomareilta vastuu siirtyy kilpailun tai liigan kurinpitoryhmälle, urheilujärjestöjen rangaistuksista päättäville elimille, urheilun oikeusturvalautakunnalle, urheilun välimiesoikeudelle ja niin edelleen. Scandia kirjat. Liikunta &Tiede 1-2/1991, s. 229-253. ... Kotkavirta Jussi, 2003. Helsinki: Urheiluoikeuden yhdistys ry., s. Voittamisen laskuoppi. Liikunta & Tiede 3/2003, s. (Lindfelt 2001.) Kehityskulkua on helppo ajatuksellisesti jatkaa. (Itkonen 1999.) Urheilun oikeudellistumisen kannalta kehitys herättää kysymyksen siitä, merkitseekö urheilun tiukkeneva normitustyö myös sitä, että vastuu sallitun ja kielletyn välisen toiminnan rajanvedosta siirtyy urheiluliikkeen sisältä muille instansseille viime kädessä tuomioistuimille ja lainsäätäjälle. 280-295. (Kinnunen 2004 .) Rikoslakiin sisällytetyt dopingrikokset voidaan nähdä tuen antamisena urheiluliikkeen dopinginvastaiselle työlle. Urheiluoikeuden yhdistys 10 vuotta . Liikunta & Tiede 3/2003, s. "Urheilun dopigsäännön tueksi ovat luikerrelleet tai ovat luikertelemassa valtiot. Liikunta & Tiede 2/2004, s. Jyväskylä. Jyväskylä 2001, s. Itkonen Hannu, 2004.Huippu-urheilun pirstoutuminen on todellisuutta. Monipuolinen liikuntatieteen eri osa-alueita kattava tutkimus ja keskusteluyhteys auttaa oikeustieteilijääkin hahmottamaan sitä, mistä puhumme kun puhumme urheilusta ja sen ilmiöistä. ESSI KINNUNEN, OTL tutkija Turun yliopisto sähköposti: eskinnu@utu.fi LÄHTEET Heikkala Juha, 1991. Mertala Aarni, 2003. Kinnunen Essi, 2003. .ja oikeuslaitokset." (Näin Mertala 2003). Doping . Urheilun eettisten periaatteiden murtuminen on johtanut siihen, että urheilua ohjataan yhä tiukemmilla säännöillä ja normeilla. 4-9. Kinnunen Essi, 2004. Mikael Lindfelt on osoittanut kuinka vastuu sääntötulkinnoista on vähitellen siirtynyt urheilijoilta itseltään pelitai kilpailutuomareille
Sallitut oikeuslähteet vahvistavat perusteluja, ja niiden painoarvo vaihtelee tilanteen mukaan. Sallittujen oikeuslähteiden merkitys perustuu argumenttien sisällölliseen vakuuttavuuteen. Urheilun fair playtä voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa oikeustiede, muu kuin ennakkopäätösten kaltainen oikeuskäytäntö, reaaliset argumentit ja arvot. Vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä ovat lainsäädäntö ja tavanomainen oikeus eli maantapa. Yhtäältä se koskee kaikkea urheilutoimintaa yksittäisestä urheilusuorituksesta lähtien, toisaalta sitä voidaan tarkastella oikeuden näkökulmasta. Perustavanlaatuinen kysymys on, missä määrin urheilukonfliktien ratkaisemiseen voidaan tai halutaan soveltaa oikeudellisia käsitteitä ja malleja. Siinä, missä tuomioistuimen ratkaisutoiminta on. Tässä keskitytään jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Säännöt ja sopimusehdot saattavat olla väljiä ja yleisluontoisia, jolloin niiden sisältö määräytyy alan tavan mukaan. Nuorisoja harrasteurheilussa korostuu yhteisöllisyys. Oikeusjärjestyksen normeihin rinnastuvia yksityisnormeja voidaan muotoilla lainsäädännön säätämissä puitteissa. Näistä yksityisnormeista sovitaan sopimuksilla. Fair playn vastakohtana voidaan pitää epäurheilijamaisuutta. Urheilun arvojen moninaisuus ilmenee esimerkiksi siinä, ettei doping ole kaikissa lajeissa kielletty. (Suomen Voimanostoliitto on sitoutunut noudattamaan Suomen Antidopingtoimikunnan ylläpitämää Suomen antidopingsäännöstöä.) Fair playn sisältö määrittyy jokaisessa yksittäisessä ratkaisussa samalla tavoin kuin esimerkiksi huolimattomuuden Sopimusehtona tai sisältö muotoutuu ratkaistavan tapauksen tosiasioiden pohjalta. 32 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 yhdenvertaisuuteen. Esimerkiksi voimanostossa ammattiliittojen urheilijat eivät ole doping-kontrollin alaisia. Ristiriitatilanteita syntyy, kun voittoa tavoitellaan pitkällä tähtäimellä, jolloin yksittäisen ottelun häviäminen voi olla edullista. rheilussa fair playhin kuuluu myös voiton tavoittelu ja sääntöjen noudattaminen. Fair playn sisältö nousee käytännön ratkaisuista Fair play voi saada sisältönsä sopimusehdoista tai urheilun kurinpitoja vastaavista säännöistä, alan käytännöstä tai urheilun eettisistä periaatteista. Heikosti velvoittavia ovat lainvalmisteluaineisto sekä tuomioistuinten ennakkoratkaisut. Yhtenä lautakunnan ja CAS:n eli urheilun kansainvälisen välitystuomioistuimen ( Court of Arbitration for Sport) perustamisen syynä oli pyrkimys rajoittaa urheilun riitojen käsittelyä tuomioistuimissa, ja näin pitää toiminta urheilun autonomian piirissä. Fair play on vaikea laji myös oikeudellisesti Fair play on yleinen oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä edellyttävä periaate ja määrittää muutakin kuin urheilua. Fair play liittyykin ihmisja perusoikeuksiin kuten sääntönä fair play on sitova oikeuslähde ja sen rikkomisesta voi seurata sanktioita. Voiton tavoittelu ei ole kuitenkaan sallittu keinolla millä tahansa. Urheilun riidat menevät harvoin tuomioistuinkäsittelyyn. Oikeuslähteet jaetaan Suomessa yleisen ajattelun mukaan vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittuihin oikeuslähteisiin. Fair play määrittyy tällöin liittojen tai liigojen päätöksenteossa ja urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisutoiminnassa. Ensisijaisena tavoitteena saattaa olla myös taloudellinen voitto eikä urheilullinen. Urheilua sääntelevää yleislakia ei ole eikä alan tavasta tai hyvästä tavasta ole mainintaa lain tasolla. Fair playn painoarvo ja sisältö oikeuslähteenä voi vaihdella sen mukaan, missä ja miten se on määritelty. Suppeasti fair playn voidaan todeta tarkoittavan sitä, että jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet voittaa, olipa esimerkiksi doping kielletty tai sallittu. Sopupelaaminen ja yleensä myös doping on urheilussa kielletty. Vahvasti velvoittavat oikeuslähteet syrjäyttävät heikosti velvoittavat ja sallitut lähteet. Yleistäen voidaan kuitenkin sanoa, että dopingin käyttö urheilussa on epäurheilijamaista. Urheilun muutoksenhakuelimeksi perustettiin vuonna 1991 Urheilun oikeusturvalautakunta. Koska heikosti velvoittavat oikeuslähteet eivät ole sitovia, on mahdollista, että sallitut oikeuslähteet syrjäyttävät heikosti velvoittavat lähteet, jos argumentit ovat painavia. Fair play voidaan ymmärtää oikeuslähteenä. Fair playn sisältö nousee käytännön ratkaisuista. Fair playn sisältöä urheilussa ei voida tyhjentävästi määritellä, koska urheilun arvot ovat moninaiset ja fair play konkretisoituu tapauskohtaisesti
lainkäyttöä, voidaan Urheilun oikeusturvalautakuntaa kutsua lainkäytön tukielimeksi tai vaihtoehtoiseksi konfliktinratkaisuksi. Tällöin sen rikkomisesta saattaa seurata moraalinen paheksunta. Muodollisesti oikeusturvalautakunta voi tutkia vain, onko päätös, josta on valitettu, sääntöjenmukainen. Viime kädessä ratkaisutoiminnassa tukeudutaan reaalisiin argumentteihin ja eettisiin periaatteisiin. Toisaalta niissä on osittain kirjattuna alan tapaa. Lisäksi on otettava huomioon, että fair playn soveltaminen oikeusperiaatteena yhdistysten päätöksiin on ongelmallista. Tapauksessa Ranskan tulli löysi 28.4.2002 kahden suomalaisen kansainvälisen tason urheilijan autosta dopingaineita ja määräsi tullirikoksesta sakon. Urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisu on täytäntöön pantavissa, jos lautakunta on toiminut välimiesoikeutena. Kevään aikana lautakunnan käsiteltäväksi tulee ensimmäinen juttu, jossa lautakunta toimii välimiesoikeutena. Yhdistysautonomia ei anna sijaa harkintavallan väärinkäyttämisen tarkastelulle. CAS:n ratkaisut ovat välitystuomioita, jollei kyseessä ole sovittelu (mediation). SLU:n laatimat suomalaisen liikunnan ja urheilun eettiset periaatteet ovat esimerkki alakohtaisista eettisistä säännöistä. Oikeudelliset käytännöt lakien säätäminen, oikeuskäytäntö ja oikeustiede määrittävät oikeuden sisällön. Tarve täytäntöönpanokelpoisille ratkaisuille lisääntyy, kun juttujen taloudellinen merkitys kasvaa. Tällöin etiikka on osa ratkaisutoimintaa, vaikka esimerkiksi Urheilun oikeusturvalautakunta ei ole eettinen lautakunta. Eettiset periaatteet voivat kuitenkin vaikuttaa oikeudellistumisen kehityssuuntaan. Fair playllä eettisenä periaatteena voi olla vaikutusta kiperissä tapauksissa oikeudellisen sääntelyn reuna-alueilla. Urheilijat olivat SUL:n kanssa tekemässään. Oikeustieteen vahvistamana oikeusperiaattena fair playllä on vahvempi painoarvo oikeudellisesti, kuin mitä sillä olisi vain eettisenä periaatteena. Urheilun liittotason päätöksenteko on puolestaan osa järjestötoimintaa, ja CAS:n täytäntöön pantavat välitystuomiot ovat oikeuskäytäntöä. Oikeuskäytännön ja alan käytännön tukemana fair play on vieläkin vahvempi kuin vain oikeustieteen tukemana. Fair playn soveltamiseen itsenäisenä ratkaisuperusteena suhtauduttaneen pidättyvästi. Ne sisältävät moraalisen kannanoton, ja niillä pyritään ohjaamaan urheilun arvoja, esimerkiksi suhtautumista dopingiin. Jos etiikan avulla ei voida hallita urheilun väärinkäytöksiä kuten dopingia ja sopupelejä, tarvitaan oikeudellista ohjailua sanktioineen. Seuraavassa Urheilun oikeusturvalautakunnan tapauksessa ilmenee fair playn suhde sopimusehtoihin ja sääntöihin sekä se, kuinka fair play saa sisältönsä tapauskohtaisesti. Myös hyvä tapa vaihtelee aloittain. Urheilun autonomiassa fair playn sisällön ja painoarvon määrittävät urheilun sopimusehdot ja säännöt sekä alan käytäntö ja oikeustiede. Urheilijat eivät ilmoittaneet asiasta Suomen Urheiluliitolle (SUL). Harrasteurheilijalta ei voida edellyttää samanlaista tietoisuutta urheilun erilaisista säännöistä kuin ammattilaiselta. Nämä toimijat muodostavat yhdessä alan käytännön. Ratkaisu vaatii tulkintaa Päätöksessä 2/2003 (ään.) Urheilun oikeusturvalautakunta käsitteli urheilun maineen vahingoittamisesta määrättyä kilpailukieltoa. Fair play voi olla tuomioistuimenkin tulkittavana, vaikka vain siihen vedoten juttua ei välttämättä saa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Eettisenä periaatteena fair playllä on ensisijaisesti kasvatuksellinen merkitys, kasvattaa urheilun toimijoita yhteisöllisyyteen, urheilun arvoihin. Fair play sopimuksen ehtona sitoo osapuolia Sopimusehtona tai sääntönä fair play on lähtökohtaisesti sitova oikeuslähde, ja sen rikkomisesta voi seurata sanktioita. Niissä kuvataan, mikä on hyvän tavan mukaista urheilutoiminnassa. Alan tapa perustuu vakiintuneeseen käytäntöön osapuolten välillä. Tällöin fair play määrittyy lähtökohtaisesti sen mukaan, mikä sen sisältö on urheilun säännöissä ja sopimusehdoissa, urheilun käytännössä tai eettisissä periaatteissa. Alan tavasta on erotettava niin sanottu hyvä tapa, vaikka niiden alue voi olla osittain yhteneväinenkin. Hyvä tapa puolestaan perustuu vaadittavalle käyttäytymiselle, ja se sisältää moraalisen kannanoton
NIKO MATIKAINEN, OTK, VT tutkija Helsingin yliopisto sähköposti: nmatikai@mappi.fi. J äsenyhdistyksen jäseneen kurinpitomenettelyssä kohdistettavat rangaistukset ovat kilpailuja toimitsijakielto sekä varoitus. Kurinpito epäurheilijamaisesta käyttäytymisestä on lievempää kuin selkeästä dopingrikkomuksesta. Lisäksi on otettava huomioon, ettei henkilöllä voida olettaa olevan velvollisuutta ilmiantaa itseään. Lautakunta totesi arvioinnissaan seuraavaa: "Doping kaikissa muodoissaan tuo urheilulle kielteistä julkisuutta ja vaikuttaa sitä kautta merkittävästi urheilujärjestöjen talouteen ja toimintaedellytyksiin. Voidaan kysyä, miksi tapaukseen sovellettavat säännöt eivät tue näkemystä siitä, että urheilijalla tällaisessa tapauksessa olisi velvollisuus ottaa yhteyttä liittoon ja ilmoittaa menettelystään tai testauttaa itsensä. Legaliteettiperiaate korostuu dopingrikkomuksissa ja silloin, kun rangaistuksena voi olla kilpailukielto. Urheilijat hakivat muutosta Urheilun oikeusturvalautakunnasta. Sama koskee rangaistuksia. SUL: n hallitus määräsi päätöksellään 22.1.2003 urheilijat kilpailukieltoihin. Tältä osin lautakunnan perustelut jäävät auki. Tältä osin teko on siis ollut vastoin fair play -periaatetta, eikä asiasta ole tarvinnut olla nimenomaista sopimusehtoa. Ratkaisutoiminnassa sovellettava normi ja jutun tosiasiat kulkevat kehää. Ensin mainitun sääntökohdan mukaan SUL:n hallitus päättää jäsenyhdistyksen jäseneen kohdistuvasta kurinpitotoimesta muun muassa silloin, kun jäsen on urheilun piirissä menetellyt liikunnan eettisten arvojen tai urheilun reilun pelin periaatteiden vastaisesti. SUL katsoi, etteivät urheilijat olleet täyttäneet sopimusvelvoitettaan toimia niin, ettei urheilun maine kärsi. Nyt kysymyksessä oleva urheilun piirissä tapahtunut dopingaineiden hallussapito, jolle ei ole ollut lääkinnällisesti perusteltua syytä ja joka aineiden määrä ja laatu huomioon ottaen julkisuudessa helposti liitetään omaan dopingin käyttöön tai dopingaineiden levittämiseen, rikkoo liikunnan eettisiä arvoja ja reilun pelin periaatteita SUL:n sääntöjen 7 §:n 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin sekä vahingoittaa urheilun mainetta IAAF:n sääntöjen 53.1 §:n viii-kohdassa tarkoitetuin tavoin. Sääntöjä ei voida muotoilla tyhjentävästi, mutta taloudellisten intressien kasvaessa tarve tunnusmerkistöjen tarkentamiselle saattaa lisääntyä sekä urheilijoiden että muiden urheilun toimijoiden kannalta. Rangaistukseksi on määrätty varoitus. Päätöksen taustalla on varmaankin vaikuttanut toinen periaate nimeltään laillisuuseli legaliteettiperiaate. Mielenkiintoista tapauksessa on se, mitä siinä ei sanota. yhteistyösopimuksessa sitoutuneet SUL:n ja Kansainvälisen Yleisurheiluliiton (IAAF) sääntöihin ja niiden mukaisiin kurinpitotoimiin. Sen vuoksi SUL:n sääntöjen 7 §:n 3 kohdan ja IAAF:n sääntöjen 53.1 §:n viii-kohdan nojalla voidaan perustellusti katsoa, ettei huippu-urheilijan tule hankkiutua tilanteeseen, jossa hänen toimintansa voidaan kytkeä dopingiin. Mainitut säännöt eivät sen sijaan tue näkemystä siitä, että urheilijalla tällaisessa tapauksessa olisi velvollisuus ottaa yhteyttä liittoon ja ilmoittaa menettelystään tai testauttaa itsensä." Rangaistusta mitatessaan lautakunta totesi seuraavasti: "Liikunnan eettisten arvojen ja reilun pelin periaatteiden rikkomisesta tai muusta epäurheilijamaisesta käyttäytymisestä määrättävä rangaistus on yleisen kurinpitokäytännön mukaan normaalisti varoitus. 34 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 Peruskysymys on, missä määrin urheilukonfliktien ratkaisemiseen voidaan tai halutaan soveltaa oikeudellisia käsitteitä ja malleja. Jälkimmäisen sääntökohdan mukaan kilpailukiellon perusteena voi olla mikä tahansa loukkaava tai sopimaton käyttäytyminen, joka on omiaan vahingoittamaan urheilun mainetta. Velvollisuutta ei voida konstruoida fair playstä periaatteena. Päätöksellään lautakunta on muotoillut fair playn sisältöä periaatteena. Ne määrittävät toinen toisiaan, ja ratkaisu vaatii tulkintaa. Kilpailukiellot oli määrätty SUL:n sääntöjen 7 §:n 3 kohdan ja IAAF:n sääntöjen 53.1 §:n viii-kohdan nojalla. Lautakunnan sanamuoto voidaan ymmärtää niin, että tällainen velvollisuus voidaan asettaa vain nimenomaisella sopimusehdolla tai sääntömääräyksellä. Rike oli SUL: n näkemyksen mukaan ollut ennen muuta siinä, että urheilijat salasivat tapahtuman, jolloin asian tultua julki salailu yhdistettiin suomalaiseen huippuyleisurheiluun ja se löi leimansa koko toimintaan. Sovellettava normi ja jutun tosiasiat kulkevat kehää. Huippu-urheilijoille tämän on täytynyt olla selvää senkin vuoksi, että dopingin kielteiset seuraamukset ovat olleet Suomessa näkyvästi esillä. Toisaalta lautakunta toteaa, että kysymyksessä oleva urheilun piirissä tapahtunut dopingaineiden hallussapito rikkoo liikunnan eettisiä arvoja ja reilun pelin periaatteita sekä vahingoittaa urheilun mainetta. Sen mukaan teot, joista voi seurata kurinpitoa, on nimenomaisesti ja selvästi määriteltävä säännöissä. Kilpailukaudelle ajoittuva kilpailukielto on erityisesti ammattiurheilijan kohdalla poikkeuksellisen tuntuva seuraamus muusta kuin dopingrikkomuksesta." Edellä todettu ja teon laatu huomioon ottaen oikeusturvalautakunta piti varoitusta oikeudenmukaisena rangaistuksena molemmille urheilijoille
(ks. Tutkittaessa esimerkiksi sosiaalisia ongelmia tällaisesta subjektivistisesta näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat: Millaisin tulkintakehyksin ilmiötä lähestytään ja millaisia merkityksiä ja merkitysyhteyksiä siihen liitetään. myös Spector & Kitsuse 1987.) Tarkastelen seuraavassa lyhyesti, miten tällaista sosiaalisten ongelmien jäsennys tapaa voisi soveltaa dopingtapauksen käsittelyyn julkisessa keskustelussa. Aineistona käytettiin Aamulehden, Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien kaikki Lahden 2001 dopingkäryjä käsitelleet tekstit ajalta 19.2.4.3.2001 poislukien yleisönosastokirjoitukset. Artikkeli pohjautuu suurelta osin suomen kielen pro gradu -tutkielmaani Dopingongelman retorinen konstruointi (Virsu 2004). Miten ilmiön ongelmallisuus tai vahingollisuus ja huolestumisen tarve perustellaan. Urheilujournalismi on omanlaistaan journalistista käytäntöä käsittelytapoineen ja kielellisine konventioineen. esim. Ilmiöille annettavat merkitykset ovat puhemaailman tuotteita, vaikka taitava retorikko toki esittää ne taivaalle tulikirjaimin piirtyneinä itsestäänselvyyksinä. Puhetilanteet ja -kulttuurit sekä niiden parissa kehkeytyvät tyylimääreet ovat kielenkäyttöä ja keskustelua ohjaavia tekijöitä. Julkisuuden dopingtuomareille tämä vaikuttaa sangen kiitolliselta retoriselta ympäristöltä. Yksi urheilujournalismin perinteisistä tyylipiirteistä on ollut lenLIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 35. Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen dopingkeskustelun retoriikaa. (Hakkarainen 1998, 195-199; ks. Jokinen 1999, 127.) Tähän liittyy luontevasti ajatus, jonka mukaan maailma välissämme on kielellä rakennettu. Puhetilanteitten pelisäännöt Retoriikassa on siis paljolti kyse kommunikaatiotilanteiden tunnistamisesta ja niihin reagoinnista. Retoriikan tutkimuksen lähtökohtiin kuuluu käsitys, jonka mukaan kielelliset merkitykset eivät ole muuttumattomia tai käyttöyhteydestä riippumatta samoja, vaan pitkälti sosiaalisesti rakentuneita ja todellisissa puhetilanteissa syntyviä. Teksti: VILLE VIRSU MAANSURUA JA MELODRAAMAA: DOPING TAPAUKSEN MONINAISET MERKITYKSET Kuva: Juha Sorri Dopingjulkisuus yhdistää estoitta urheilun mahtipontisen kuvakielen, kansalliset stereotypiat ja myyttien sekä asiallisen uutisgenren tyylipiirteet. R etoriikassa ei ole kyse ainoastaan vaikuttamisesta vaan ylimalkaan yhteyden, kommunikaation ja itseymmärryksen etsimisestä. Kieli ei ainoastaan heijasta tai kuvaa todellisuutta, vaan myös ja usein ensisijaisesti luo sitä
Hemanus 1997, 26; ks. Painokkaat käsitteet vahvistuvat ja määrittyvät vastapooliensa kautta: kunnia ja häpeä, sankaruus ja petturuus tai totuus ja valhe ovat esimerkkejä käsitepareista, joiden synnyttämien jännitteiden varaan vaikuttavat dopingtekstit usein rakennetaan. (ks. Talouden ja terveyden tai lääketieteen teknisellä termistöllä, kovilla faktoilla ja perimmäisillä välttämättömyyksillä operoivat puhetavat antavat dopingille luonnetta urheilumaailman symboliympäristöä laajempana ongelmana. Puhe "hämäräaineista" (AL 27.2.2001), "dopingkäärmeestä" (AL 19.2.2001) tai "kiirastulesta" (AL 2.3.2001) aktivoi erilaisia tulkintamalleja määrittelemättömistä kauhukuvastoista aina raamatullisiin kertomuksiin asti. Tällaisten idyllien aktivoiminen yhdessä dopingin demonisoinnin kanssa tuottaa teksteihin voimakkaita vastakkainasetteluja ja siirtää kertomuksen lähes myyttiselle tasolle ikiaikaisten vastavoimien taisteluksi. (ks. (ks. Urheilujournalismia on syytetty myös tunnepitoisuudesta sekä kritiikittömyydestä ja näiden piirteiden on katsottu juontuvan alan historiasta eli sen synnystä urheiluelämän sisällä urheiluelämän toimijoiden intressien jakajana ja valvojana (Pänkäläinen 1998, 53-54). Idea tai idylli on retorisesti käyttökelpoinen nimenomaan kansallisromanttisen tulkintamallin kannalta; tässä viitekehyksessä dopingia käyttämällä tai siitä kiinni jäämällä tärvellään jotakin aiempien sukupolvien pieteetillä ja puhdasoppisesti vaalimaa. Näin käytännöllisellä selityksellä puheen ja kohun määrä ja laatu eivät ole millään muotoa ymmärrettävissä. Varjoja paratiisissa Sodan, uskonnon ja mytologian kuvaston rinnalle nousevat dopingteksteissä toiseuttava puhetapa ja mystifioiva retoriikka. Retoriikan tarkastelun kannalta tunnepitoisuus on saman tason ilmiö kuin pateettinen kuvakieli: tekstin tyylipiirre tai kokonainen tyylilaji, yksi vakiintuneista tavoista käsitellä tiettyyn aihepiiriin eli urheiluun kuuluvia ilmiöitä. Tällaisessa puheessa voi lukea peräti syvällisen kulttuurisen rajanvedon tematisointia; puhdas ja tahrattu ovat tässä diskurssissa metafyysisiä käsitteitä ja näin doping koettelee elämänmuotomme ja maailmakäsityksemme perustavanlaatuisia rajoja. Toisaalta tämä kiteyttää yhden retoriikan tutkimuksen periaatteista: vaikka kielen käytön katsotaan aina olevan intentionaalista eli tavoitteisiin pyrkivää, on aiheetonta ja mahdotonta arvailla tekstin tuottajan mielen tiloja tai prosesseja ikään kuin motiiveina tekstien taustalla. Ulkoiseksi konstruoitu uhka muistuttaa hieman Esa Väliverrosen (1996) määritelmää tietyistä sairauksista, joihin liitetyt myyttiset ulottuvuudet muuttavat sairauden kulttuuri-ilmiöksi, lääketieteellisestä ilmiöstä kulttuuria laaja-alaisemmin ravisuttavaksi uhkakuvaksi. myös O'Donnell 1994.) Mainittujen termien vastakohtina dopingpuheessa käytetään tilanteesta riippuen ainakin keinotekoista ja tahrattua. Keinotekoisuus määrittyy nähdäkseni pitkälti vastakohtansa, kuvitteellisen luonnontilan tai ihmiskehon luonnollisen järjestyksen idean kautta. Tällaisissa yhteyksissä dopingtapaukset edustavat dramaattisia rajanylityksiä, lankeemusta ja tuntemattoman kosketusta. Siksi puhujan on oman uskottavuutensa lisäksi tuotettava tekstiin myös painoarvoltaan riittäviä ih. Tähän liittyy myös dopingmaailman tuntemattomuuden innoittama folklore eli tarinat miesmäisistä naisista ja muista kulttuurin peruskategorioita uhkaavista "luonnottomuuksista". Jos siis tällä tavoin rinnastetaan urheilu ja uskonto merkitysjärjestelminä, on syytä myös pohtia sitä, missä määrin on kyse näiden maailmojen samankaltaisuuksista ja missä määrin tietyn journalistisen osakulttuurin lanseeraamista ontuvista analogioista. Näkemykseni mukaan nykypäivänkin dopingpuheessa vaalitaan jonkinlaista kansallisella symboliikalla silattua nostalgis-mytologista puhtaan urheilun ideaa. Suhteellisuudentaju on koetuksella, kun penkkiurheilijan kokemusmaailmaa jäsennellään pyhyyden, ikonien ja sankarien kaltaisin uskonnollis-myyttisin käsittein. Tämä näkyy ehkäpä korostuneesti myös dopingretoriikassa. Jyrkkien vastakkainasettelujen rakentaminen lukeutuu klassisen retoriikan peruskuvioihin. Analyyttisesti katsottuna tekstiin kirjoitetut tunteet ovat retoriikkaa, eivät mielen sisältöjen kuvauksia tai sydänveren vuodatusta. Toiseuttaminen on myös ongelman ulkoistamista: dopingkäärmeet ja kummajaiset luikertelevat meidän kulttuuriimme tuntemattomasta, mutta ovat periaatteessa suomalaisen urheilujärjestelmän ideologialle ja toimintatavoille vieraita. Perelman 1996, 146-150.) Yksi dopingretoriikan käytetyimmistä positiivisesti latautuneista adjektiiveista on puhdas, jonka eräänlaisiksi rinnakkaiskäsitteiksi voi lukea ainakin aidon ja luonnollisen. Mutta vielä kovempi se on kansalle, joka monivuotisen dopingkohun jälkeen on jaksanut uskoa urheilun puhtauteen." (AL 19.2.2001) Ongelmia ei ole olemassa ilman kokijoita ja kärsijöitä. Vaikka nykymuotoisen huippuurheilun yhteydessä puhtaudella viitataan lähinnä dopingittomuuteen, ovat merkitysyhteydet tätä ylevämmät. 36 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 nokas ja suurellinen kuvakieli. Keinotekoinen ja luonnollinen ovat vaikeasti määriteltäviä, mutta retorisesti yhtä kaikki tehokkaita ja iskeviä käsitteitä. myös Hemanus 1997.) Kärsivän kansan tuntojen tulkit "Epäilemättä kärähdys on kova paikka lsometsälle, vaikka hän syntipukin roolin torjuukin. Sodan ja uskonnon kaltaisten ihmistä perustavalla tavalla määrittelevien ja muuttavien ilmiöiden käyttö metaforien lähteenä kuuluu alan peruskeinovalikoimaan
Erilaisten tunnetilojen ja reaktioiden projisointi nimenomaan kansan kokemukseksi tai kansalliseksi kokemukseksi, kuten tämän luvun ensimmäisessä lainauksessa, on toki retorisesti tehokkaampaa kuin tällaisten lähtökohtaisesti yksilöpsykologisten ilmiöiden henkilökohtainen erittely. Fairclough 1997, 86-88.) Esimerkiksi antamalla puheenvuoro kirkon edustajille, lainoppineille ja lääkäreille aktivoidaan tilanteessa uskonnollinen, juridinen ja lääketieteellinen puhetapa tai tulkintamalli. Jokinen 1999, 135; Pälli 2003, 206.) Retoriikan tutkija ei siis kysy: "What is a national identity. Erilaiset puhetavat voi nähdä dopingtekstien eli dopingongelman rakennuselementteinä, joita esiin nostamalla ja yhdistelemällä dopingtapaukselle annetaan erilaisia merkityksiä. Viittaamisessa oletettuihin kollektiivisiin kokemuksiin on myös nähdäkseni jossakin määrin kyse puhetapojen vakiintumisesta, fraasiutumista ja liturgisen toiston itsestäänselvyyksiksi kivettämistä ilmauksista (ks. Näkökulmani kansalliseen identiteettiin on siis tässä mielessä toinen kuin esimerkiksi Sari Kopralla (2004) , jonka tutkimus käsittelee suomalaisten itsemäärittelyä urheiluja kansallisuuspuheella dopingkeskustelun viitekehyksessä. Vastakkainasettelu uskollisen ja rehellisen penkkiurheilijakansan sekä ylimielisen eliitin välillä palvelee myös puhujaa, jonka positio tässä on väärinkäytöksen osoittaminen ja konfliktin positiivisesti arvotettuun osapuoleen samastuminen. Tarkasteltaessa identiteettiä retorisena kategoriana ei suinkaan kielletä subjektiivisen kokemuksen todellisuutta tai merkitystä, vaan kyse on metodologisesta tai tutkimusteknisestä valinnasta: keskittymisestä käsitteiden käyttöön, ei niiden sisältöihin. " (TS 1.3.2001) Suomen kansa on monessa mielessä keskeinen ja kiinnostava dopingretoriikan elementti, jolla voi nähdä useita retoris-strategisia funktioita. "Suomi ja suomalaiset ovat nyt menettäneet kansainvälisen maineensa rehtinä ja rehellisenä kansana." (TS 2.3.2001) Jo mainittu kansallisen symboliikan ja kansallisten arvojen puhetapa on yksi dopingretoriikan Vaikka kohtalokkaita metaforia ryöstöviljellään kuin kansalaisopiston lyriikkakurssilla, tapahtuu asennonvaihto monialaisen yhteiskuntakeskustelun analyyttiseen faktaretoriikkaan sujuvasti. misryhmiä, joita käsitelty ilmiö koskettaa. Identiteetit ovat tekstissä rakennettuja ja otettuja rooleja eli positioita, joiden muuntelu ja vaihtelu ovat osa mahdollisimman vakuuttavan ja vaikuttavan tekstin rakentamista. Puhujan ja yleisön identiteetit eivät ole tässä tulkinnassa kognitiivinen tai psykologinen vaan retorinen kategoria, puhemaailman tuotteita. Dopingpuheavaruudessa DDR edustaa pimeintä toiseutta. (ks. Billig 1995). "Kyllä tämä on nöyryyttävää sillä tavalla, että olen Suomen edustajana ja itse henkilökohtaisesti uskonut, että meidän pitää kaikin tavoin ajaa puhdasta urheilua kansainvälisessä hiihtoliitossa. Palstatilan määrän ohella se, ketkä dopingtapauksen kommentaattoreiksi kelpuutetaan, rakentaa pitkälti myös joukkoviestimien esitysjärjestystä ja julkisen keskustelun suuntaviivoja sekä ohjaa yleisön huomiota. (ks. Heikkinen 1999, 48). Muulla tavoin on vaikea selittää esimerkiksi fraasien "kansallinen häpeä" tai "kansallinen trauma" sujuvaa käyttöä uutistekstissä. Siitä huolimatta havaintomme ovat eräässä suhteessa yhteneväisiä: kansallisuuspuheen paino urheilujulkisuudessa on huomattava myös 2000-luvun Suomessa. Kaikessa tässä on kyse retorisista valinnoista eli vakuuttavan ja vaikuttavan tekstin rakentamisesta. Ensinnäkin kansa esitetään ongelman kannalta tärkeänä laajana kokijajoukkona, toiseksi puhujan tekstissä rakennettua identiteettiä määrittävänä viiteryhmänä ja kolmanneksi erilaisten positiivisten ominaisuuksien ja arvoideaalien kantajana tai vastakkainasettelujen positiivisesti arvotettuna osapuolena. Puhuja itse taas voi tietyin keinoin muunnella omaa rooliaan tällaisissa yhteyksissä ja esiintyä joko kansan tuntojen tulkkina, kanssakokijana tai analyyttisenä asiantuntijana. ", vaan "What does it mean to claim to have a national identity?" (ks. Toki kansan monipuolinen ja kekseliäs retorinen käyttö on ymmärrettävissä myös poliittisen retoriikan klassisten kuvioiden kautta, sillä aineistossani (Virsu 2004) Lahden dopingepisodia kommentoivat paljolti nimenomaan poliitikot. "Suomen hiihdon kerma nöyryytti ylimielisillä dopingtempuillaan uskollisinta tukijaansa, suomalaista penkki urheilijaa." (AL 28.2.2001) Kiinnostava piirre dopingretoriikassa on aika ajoin käyttöön otettu antielitistinen diskurssi, joka sekin omalla tavallaan uusintaa kansa-konstruktiota ja siihen yhdistettyjä ominaisuuksia, tällä kertaa vastakohdan ja kontrastin kautta. Puhuja ja yleisö tai eritellyt osayleisöt ovat aina jollakin tavalla teksteissä läsnä, niihin kirjoitettuina. Ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, kuka kulloinkin kirjoittaa tai puhuu ja kenelle, vaan sekä puhujakuva että yleisö ovat pitkälti teksteissä rakennettavia ja hajotettavia konstruktioita. Monimuotoiset uhkakuvat Vaikka virallisesti doping on urheilujärjestelmän määrittelemä ja sen valvontajärjestelmään kuuluva alue, nostetaan dopingista puhuttaessa esiin mitä moninaisimpia teemoja kansanterveydestä yhteiskunnan tukipolitiikan kautta Suomen ulkopoliittisiin suhteisiin. Tässä kohdassa onkin kiinnostavaa kysyä: Mistä puhumme silloin kun puhumme dopingtapauksesta. LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 37. Samastumiskohteena kansa onkin dopingretoriikassa suosittu, mutta erottautumisen kohteet vaihtelevat; "ylimielisen eliitin" lisäksi irtisanoudutaan esimerkiksi "arvorelativisteista" tai "DDR:läisistä". Muillakin tavoin DDR-referenssi on yksi dopingretoriikan järeimmistä aseista, jolla lyöminen mitätöi kaikki puheet inhimillisistä tekijöistä ja muista lieventävistä asianhaaroista
Hakkarainen, Pekka: Sosiaalisten ongelmien määrittely sosiaalisen konstruktionismin näkökulma sosiaalisiin ongelmiin. Discourse & Society 5, 1994. Hemånus, Pertti: Doping, hyvä vihollinen . Väliverronen 1996, 142-146) tyylipiirteet. Urheilu ja suomalainen identiteetti vuosina 1972-2001 doping-tapausten valossa . O'Donnell, Hugh: Mapping the mythical: a geopolitics of national sporting stereotypes. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1999. Merkityksellistettäessä dopingtapausta sosiaalisena ongelmana oleellisia retorisia tekijöitä ovat urheilu journalismille ominainen pateettinen tyylilaji, julkisuuden valtava laajuus sekä kekseliäästi valikoidut puhujat sekä näiden painottamat tulkintamallit ja merkitysyhteydet. Uskottavuutta ja yhteiskunnallista syvyyttä ongelmalle tuo myös, mikäli se saadaan nostettua yksinomaan urheilujärjestelmän sääntelyn piiristä laajemmaksi lain ja järjestyksen kysymykseksi. Sage, London 1995. Teoksessa Koskinen, Keijo & Toivonen, Timo (toim ): Sosiologisia karttalehtiä. Pänkäläinen, Seppo: Urheilujournalismin musta aukko. Perelman, Chaim: Retoriikan valtakunta. Spector, Malcolm & Kitsuse, John 1.: Constructing Social Problems. Heikkinen, Vesa Ideologinen merkitys kriittisen tekstintutkimuksen teoriassa ja käytännössä. Liikuntatieteellisen seuran impulssi XXIII, Helsinki 2004. Akilles, Tampere 1998. Pälli, Pekka: Ihmisryhmä diskurssissa ja diskurssina. Vastapaino, Tampere 1996.. Tiede, media ja metsän sairaskertomus. Tuntemattomuuden innoittamat uhkakuvat ovat keskeisiä myös yhden ongelmanmäärittelyn ydinkohdan eli ongelman laajenemistaipumuksen tai -uhkan kannalta. Tampere University Press, Tampere 2003. Yhteiskuntatieteilijän puheenvuoro. VILLEVIRSU, FM jatko-opiskelija Turun yliopisto sähköposti: ville.virsu@utu.fi Artikkeli poh1autuu suurelta osin kirjoittajan suomen kielen pro gradu -tutkielmaan Dopingongelman retorinen konstruointi (2004). Monissa teksteissä nämä rekisterit nivoutuvat yhteen vuorotellen, toisiaan tukien ja tasapainottaen. Tämä puhetapa ylevöittää myös kansan näiden symbolien kaikupohjaksi ja kiinnekohdaksi sekä tuottaa näin kansan yhtenä, tietynlaisten ominaisuuksien yliyksilöllisenä kantajana. "Erityisesti luvattomien hormonien kauppa ja salakuljetus on yhä enemmän kytköksissä huumerikollisuuden markkinakanaviin. Tampereen yliopisto, kielija käännöstieteiden laitos. Tämän diskurssin käytössä voi lukea myös korostetun irtioton vastapuolen retoriikasta eli "harmaalla alueella" spekuloinnista, selittelystä ja osatotuuksista. Vastapaino, Tampere 1997. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitos 2004. Dopingretoriikan kulmakiviä on myös jyrkkä vastakkainasettelu: oikean ja väärän, puhtaan ja tahratun, luonnollisen ja keinotekoisen, uskottavan ja falskin sekä koko totuuden ja osa totuuksien välille piirretään kiistaton raja, jonka yli hapuilu johtaa selittelyn ja arvorelativismin hetteikköön ja lopulta DDR:läiseen kadotukseen. Vastapaino, Tampere 1996. Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö 1997. Keskustelutilanteessa yhdistyy kaksi traditiota: urheilujulkisuuden mahtipontinen kuvakieli ja kansallisten stereotypioiden ja myyttien käytön estottomuus sekä niin sanotun neutraalin asiallisen uutisgenren ja erityisesti niin kutsutun riskijutun eli ajallisesti tulevaisuuteen sijoittuvan, mahdollisilla seurannaisvaikutuksilla spekuloivan juttutyypin (ks. Kaiken tällaisen retoriikan keskiössä on voimakkaan vertausja esikuvallisen arvon lataaminen urheilulle, urheilijoille ja näiden suorituksille. Väliverronen, Esa: Ympäristöuhkan anatomia. Vastapaino, Tampere 1999. Jokinen, Arja: Vakuuttavan ja suostuttelevan retoriikan analysoiminen. Tässä kohdin on luontevaa nivoa doping retorisesti yhteen toisen tuntemattomuudessaan kiehtovan ilmiön, huumausaineiden, kanssa. Yleisemmällä tasolla dopingretoriikassa on havaittavissa kaksi puhetai lähestymistapaa: paikoin lähes lyyriseksi yltyvä tunteilla, peloilla ja epämääräisillä uhkakuvilla operoiva tunnepitoinen rekisteri sekä vakavan asiapuheen tyylilaji. Viranomaisinterventioilla on voimakas symboliarvo, jota tiedotusvälineet myös auliisti hyödyntävät. Aldine de Gruyter, London 1987. Teoksessa Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (toim.): Diskurssianalyysi liikkeessä. Eräällä tavalla tähän liittyvät hyvin kiinteästi yhteiskuntamoraalia ja kasvatuksellisia näkökohtia esiin nostavat puhetavat. Unelma puhtaasta urheilusta. Vaikka paikoin kohtalokkaita metaforia ryöstöviljellään kuin kansalaisopiston lyriikkakurssilla, tapahtuu asennonvaihto monialaisen yhteiskuntakeskustelun analyyttiseen faktaretoriikkaan dopingongelman määrittelijöiltä sujuvasti. Teoksessa Vettenniemi, Erkki (toim.): Piikki lihassa. vahvimmista jäsennysmalleista. Vastapaino, Tampere, 1998. Kopra, Sari: Mäntyrannan tahrasta Lahden skandaaliin. Fairclough, Norman: Miten media puhuu. Pro gradu -tutkielma . Kriisitilanteessa kriisiajan retoriikka pääsee oikeuksiinsa; kansan yhtenäisyyteen ja oikeamielisyyteen vetoaminen, kansan kärsimyksen 38 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 myötäeläminen, yhteisten vihollisten ylimielisen eliitin ja DDR:läisten osoittaminen ja vaikkapa suurempien rangaistusten vaatiminen ovat kaikessa populistisuudessaan suosittuja profiloitumisen keinoja. Julkisuuden dopingtuomareille tämä vaikuttaa sangen kiitolliselta retoriselta ympäristöltä. Myös riippuvuus ja terveysvahingot yhdistävät dopingia pahimmillaan huumeongelmaan." (TS 20.2.2001) Talouden ja terveyden tai lääketieteen tulkintakehysten kaltaiset teknisellä termistöllä, kovilla faktoilla ja perimmäisillä välttämättömyyksillä operoivat puhetavat antavat teksteille ryhtiä ja dopingille luonnetta urheilumaailman symboliympäristöä laajempana ongelmana. LÄHTEET AINESLÄHTEET Aamulehti 19.2.2001, 27.2.2001, 28.2.2001, 2.3.2001 Turun Sanomat 20.2.2001, 1.3.2001, 2.3.2001 KIRJALLISET LÄHTEET Billig, Michael: Banal Nationalism. Virsu, Ville: Dopingongelman retorinen konstruointi
Tarkastelussa on myös, mitä nämä teemat tarkoittavat, kun ohjauksen kohteena on valmentaja tai valmentajista koottu ryhmä. Raaka-aineena ovat ohjattavan työhön liittyvät tietoiset ja osittain tiedostamattomat kokemukset. LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 39. Työnohjauksessa on paikka ammatilliselle kasvulle ja kehittymiselle. Tässä työnohjauksen sisältöä kuvataan käsitteiden käyttöteoria, reflektio ja dialogi avulla. Ojasen (2000, 25-28) mukaan ohjauksen keskeisin tavoite on tutkivan työotteen oppiminen. Työnohjaus ei ole työnohjausta ellei toiminnassa pyritä lisäämään ammattitietoja ja -taitoja. Ohjauksen tulisi lisätä ohjattavan tietoisuutta omista ajattelunsa perusteista. Käyttöteorialla tarkoitetaan enimmäkseen tiedostamattomalla tasolla toimivaa sisäisen ajattelumme ohjausjärjestelmää, toimintaamme ohjaavia arvoja, ajatuksia, uskomuksia ja ennakko-olettamuksia (Ojanen, 2000, 86-94; Keski-Luopa, 2001, 105-121). Peruskysymys käyttöteorian tutkimisessa on: Miten minä valmentajana toimin ja miksi toimin näin. Työnohjauksen tarkoitusta ja päämäärää kuvatessa käytetään toistuvasti sanoja ammatillinen kasvu ja ammatti-identiteetti (Keski-Luopa, 2001, 14, 65, 464; Paunonen-Ilmonen, 31, 43; Siltala, 242; Sova, 1996, 7; Virtaniemi, 1984a, 11; 1984b, 49-52; Wager, 2003, 428-429). Salonen, 1994, 15-18). Työnohjauksessa tutkitaan valmentajan kokemuksia työympäristöstään eli valmentajan käyttöteoriaa ('theory-in-use', Argyris & Sehän, 1974). Yksi tapa vastata kysymykseen mitä työnohjaus on. Mitä työnohjauksella tarkoitetaan. Työnohjauksen sisältöä mitä työnohjauksessa tehdään. Työnohjauksessa tutkitaan ohjattavan omaa työtapaa, toimintaa ohjaavaa tietoa eli ns. on kuvattu lukuisilla käsitteillä (esim. Työnohjauksen tulisi vahvistaa myös ohjattavan ammatillista identiteettiä, ohjattavan minuuden ja yksilöllisyyden suhteellisen pysyvää kokemistapaa. Ohjauksessa opetellaan ihmettelevää suhdetta maailmaan. Toisaalta työnohjaus on paikka oppia uutta, toisaalta paikka eheytymiselle ja vanhan, jo olemassa olevan vahvistamiselle tavoitteenaan oman persoonan luovempi käyttö. on tarkastella työnohjauksen sisältöä. Hän tarkoittaa ihmettelyä, pysähtymistä, kohtaamista ja uudelleen orientoitumista. Työnohjaus urheiluvalmennuksessa Teksti: ESA ROVIO T ässä artikkelissa tarkastellaan yleisiä työnohjausja ohjauskirjallisuudessa toistuvia teemoja: tarkoitus, sisältö, ohjausmuoto, ohjaaja ja teoriatausta. Mitä työnohjauksessa tehdään. Ohjattavaa autetaan tunnistamaan itseään, ajatuksiaan ja tunteitaan sekä aktivoimaan käyttöön persoonallisia tapojaan tehdä työtä. Keskeisiä välineitä ovat sisäiseen suuntaava syvällinen itsen tutkiminen eli reflektio ja dialogi. käyttöteoriaa. Työnohjauksen tarkoituksena on ohjattavan ammatillisen kasvun edistäminen, ammatti-identiteetin vahvistaminen ja tutkivan työotteen oppiminen. Tutkiva työote on keino selvitä nykyisessä muutoksen ajassa suorituksen ja tietämiseen sijaan Kuva: Antero Aaltonen keskiössä ovat ammatillinen kasvu, työssä kehittyminen ja työyhteisön kehittäminen ja sopii näin ollen työnohjausta suuntaavaksi päämääräksi. Esteiden ja rajoituksien sijaan vastassa on haasteita ja mahdollisuuksia
Huippusuoritus ei ole vain fyysisiä, teknisiä tai taktisia taitoja. Työnohjaus voi olla suoraa tai välillistä. Terapian kohteena on taas koko persoona ja psyykkiset prosessit. Kuinka kauan. Työuran alkuvaiheen kiinnittyvän perehdyttämisen tarkoituksena on uuden työtavan oppiminen. Jos ohjattavana on ryhmä kiireisiä valmentajia, joista osaa saattaa tulla istuntoon kauempaa, lienee parempi, että kokoontumiset ovat harvemmin ja kestoltaan pidempiä. Mikä on yhden istunnon pituus. Säännöllisesti ja määräajoin toteutettavan ohjausprosessin kokonaiskesto on 1-3 vuotta. (Ojanen, 2000, 60-70.) Työnohjaus on paikka, jossa voi pysähtyä arvioimaan, mitä on tullut tehtyä tai mitä on jättänyt tekemättä. Ulkoista maailmaa voidaan tutkia käyttäytymistä arvioivalla kysymyksellä: miten minä toimin valmentajana. Jotta ihminen voi kasvaa ihmisenä hän tarvitsee dialogisen suhteen toiseen ihmiseen: "minä tarvitsee sinua tullakseen minäksi". Istuntoja on 2-4 viikon välein. Sisäiseen maailmaan taas suuntaa kysymys: Mitä haluan olla valmentajana. Kuinka usein. Yhden työnohjausistunnon pituus on 2 tai 3 x 45 minuuttia. Myöskään työhön perehdyttämistä ei työnohjauksessa ole kyse. Työnohjauksen kohteena on sisäisen maailman sijaan henkilön ulkoinen ammattirooli eli ns. Poikkeuksellisesti, jos ohjattavana on vanha tuttu akuutin ongelman kanssa, voi hänen tilanteeseensa etsiä ratkaisua yhdellä tai kahdella kerralla. Työnohjaus on avoimuutta sekä ulkoista dialogia toisen ja sisäistä dialogia itsen kanssa. Näihin voidaan palata ohjausprosessin aikana useaan otteeseen. Tavallisemmin ohjaus on välillistä ja ohjaus perustuu valmentajan välillisiin kokemuksiin, joita Suorituksen heikentyessä ainoa vaihtoehto tuntuu olevan valmentajan tai muutaman pelaajan erottaminen. 'työminä'. Kysymyksiä liittyen palautteen antamiseen voivat olla: Millainen palaute tukee yksittäisen urheilijan tai joukkueen suoritusta. Suorassa ohjausmuodossa ohjaaja on mukana valmennustapahtumassa ja ohjaajan tekemiä havaintoja käsitellään välittömästi esimerkiksi harjoitusten jälkeen. Kuinka palautetta annetaan yksittäiselle urheilijalle tai koko joukkueen ollessa paikalla. 40 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005. Reflektiolla tarkoitetaan sisäiseen suuntaavaa, syvällistä pohdintaa, itsen tutkimista ja tarkastelua, omien uskomusten ja perusteiden kriittistä tarkastelua, jonka päämääränä on oman toiminnan ymmärtäminen (Ojanen, 2000, 71-85). Esimerkiksi työnohjauksessa valmentaja voi asettaa tärkeysjärjestykseen hänelle tärkeitä arvojaan ja arvioida, kuinka hänen arvonsa, esimerkiksi rehellisyys, tasapuolisuus ja itsenäisyys, näkyvät jokapäiväisessä valmennuskäyttäytymisessään. Työnohjaus poikkeaa konsultoinnista, jolle on tyypillistä lyhytkestoisuus ja pyrkimys ratkaista rajattu ongelma. Oleellista on ihmettely, kysyminen ja uudelleen arvioiminen. Työnohjaus on paikka reflektiolle. Jos kyseessä on taas yksilöohjaus, voivat istunnot olla kahden viikon välein ja kestoltaan lyhyempiä. Ryhmän dynamiikan ongelmien kohtaaminen antaisi mahdollisuuden kasvaa vahvemmiksi. Toinen tapa selkiyttää työnohjauksen perusajatusta on verrata sitä toiminnallisesti lähellä oleviin lähityömuotoihin (Hyrkäs, 2002, 23-24; PaunonenIlmonen, 2001 , 28-40; Virtaniemi, 1984a, 17-22). Pääasia on kuitenkin se, että istunnot ovat säännöllisesti ja tietyin määräajoin. Kuinka palautetta annetaan harjoituksissa tai kilpailu tilanteessa. Esimiestason työnohjauksesta käytetään myös termiä hallinnollinen työnohjaus ja työryhmän työnohjauksesta termiä työyhteisötyönohjaus (Keski-Luopa, 2001, 41-42, 438-440). Työskentely sisäisen maailman kanssa vaatii aikaa ja tilaa, hiljaisuutta. Yksin vai ryhmässä. Työnohjauksen tulisi kuitenkin kestää vähintään kuusi kuukautta. Käyttöteorian tiedostaminen on tie oppimiseen ja ammatilliseen kehittymiseen (Keski-Luopa, 2001, 110, 117). Valmentajien työnohjausmuotoja ovat suora tai välillinen yksilö-, ryhmäja työryhmän työnohjaus. Työnohjaus ei ole koulutusta, jota kuvaa kouluttajalähtöisyys, opetussuunnitelmaan perustuminen ja tutkintoon johtava toiminta. Sisäistä ja ulkoista maailmaa voi kohdentaa erilaisiin valmentamisen osa-alueisiin kuten palautteenantamiseen arvioimalla miten valmentaja toimii (ulkoinen maailma) tai kuinka valmentaja haluaisi toimia (sisäinen maailma). Ohjausistunnon pituus voi vaihdella riippuen kokoontumistiheydestä. Työelämän ohjausmuotoja ovat suora tai välillinen yksilö-, ryhmä-, esimiestason ja työryhmän työnohjaus (Paunonen-Ilmonen, 2001, 52-59) . Jokaisessa näistä työelämän ohjausmuodossa on elementtejä, jotka sopivat myös valmentajien yksilöja ryhmätyönohjaukseen. Tavallisesti työnohjaus on kokonaiskestoltaan yhdestä kolmeen vuotta
Periaatteessa ohjaus ei poikkea yksilötyöohjauksesta muulla tavalla kuin että ryhmä osallistuu reflektiiviseen työskentelyyn ohjaajan apuna (Keski-Luopa, 2001, 438-440). Työryhmän sisäiset kysymykset edellyttävät koko ryhmän yhteistä ohjausta, yhteistyön tutkimista ja kehittämistä (ks. Työryhmätyönohjaukseen voisivat osallistua vaikkapa kaikki joukkueen valmentajat, valmenLIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 41. 'mood checkingistä' (15 min), kolmen jäsenen työasioiden tutkimiseen (3 x 35 min) , muiden ohjattavien ajankohtaisiin asioihin ja lopetukseen (15 min) (Paunonen-Ilmonen, 2001, 58-59). Ryhmä voi koostua esimerkiksi saman lajin naistai miesvalmentajista, yksilölajin tai joukkuelajin naistai miesvalmentajista. Ryhmätyönohjaus on ohjattavalle myös taloudellisempaa kuin kahdenkeskinen ohjaus. Ohjaustapahtumassa vaikuttavat ryhmässä tapahtuvat ilmiöt, esimerkiksi ryhmän kehitysvaiheet, ryhmän kiinteys, pinnan alla olevat piilonormit tai ns. Esimiestason työnohjaus on yksilötai ryhmäohjausta. Sopivan ryhmän kokoaminen ei ole ongelmatonta (Keski-Luopa, 2001 , 353-355, 438-440). Avoimuuden ja keskinäisen luottamuksen saavuttamiseksi ryhmään mukaan tulevien keskinäisten suhteiden tulee olla neutraaleja. Rovio, 2003). Ryhmässä tapahtuvien ilmiöiden tutkiminen yhdessä ryhmän kanssa voi perustehtävän paremman suorittamisen kannalta jossakin vaiheessa ryhmän kehityskaarta olla tarpeen. Ryhmän on syytä olla homogeeninen, jos ohjauksen kohteena on erityistehtävä, joka vaatii spesiaalikäsitteistönsä. (Keski-Luopa, 2001 , 353, 404-406.) Valmentajien työnohjaus muistuttaa työelämän Kuva: Antero Aaltonen esimiestason työnohjausta, sillä sisältönä on johtajan työnkuvaan liittyvät ongelmat, esimerkiksi työskentely urheilijoiden, valmentajien, huoltajien, fysioterapeuttien, lääkäreiden ja organisaation johdon kanssa tai töiden organisoiminen. hän tuo käsiteltäväksi erilliseen ohjausistuntoon. 3 x 45 min) voi edetä tilannekatsauksesta ns. Ryhmä on kooltaan tavallisesti kolmesta kuuteen henkilöä. Sisäiset jännitteet voivat tukahduttaa keskustelua ja jättää työtilanteen tarkastelun pinnalliseksi. Ohjaustapahtuma (esim. Lähtökohdat hyvälle oppimisympäristölle ovat heikot, jos ryhmän sisäiset jännitteet valuvat ohjaustapahtumaan ja ohjattavan piilomotiivina on esimerkiksi halu saada työnohjaajasta liittolainen ja tuki hänen pyrkimyksilleen. Ryhmä on koottu työnohjausta haluavista henkilöistä. Millainen ryhmä palvelisi kulloinkin oppimisympäristönä parhaiten. Samoin kuin yksilötyönohjauksessa myös ryhmässä sisältönä on oma työrooli. Ohjaus voi olla ryhmätyönohjausta. Monien näkökulmiensa vuoksi oppimisen kannalta ryhmätyönohjaus on yksilöohjausta on tehokkaampi, rikkaampi ja syvemmälle pääsevämpi. Missä määrin ryhmän tulisi olla homotai heterogeeninen. Ohjattavat ovat saman työyhteisön jäseniä. Se, että läsnä on ainoastaan ohjattava ja ohjaaja, mahdollistaa turvallisemman ilmapiirin. Valmentajien työnohjaus voi olla myös työelämässä käytettyä työryhmän työnohjausta. Ryhmän homogeeninen koostumus ei kuitenkaan ole mikään välttämättömyys. Heterogeenin ryhmä tuo reflektointiin enemmän näkökulmia, oppimista rikastuttavia piirteitä. Näiden henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvien ilmiöiden tutkiminen ohjatun ryhmän jäsenenä on erinomainen tapa lisätä ymmärrystä ryhmässä tapahtuvista ilmiöistä (Niemistö, 1998, 13). kohta työryhmän työnohjaus). Bionin perusolettamustilat (esim. Ryhmätyönohjausryhmän jäsenet eivät voi olla samasta joukkueesta tai organisaatiosta. Ohjaukseen osallistuu tarkoituksenmukainen toiminnallinen kokonaisuus työyhteisöstä, tehtäväalueen kanssa tekemisissä olevat. Koko ohjausaika on käytettävissä yhden ohjattavan työn tarkasteluun. Ohjaus voi olla yksilötyönohjausta
Ohjausmuodoltaan työryhmän työnohjaus on ohjaajan kannalta vaativa. Työnohjauksesta ei ole kaiken kattavaa ja täsmällistä määritelmää. Toisaalta mikään teoria ei kata täysin ohjaustilannetta ja pitäytyminen tietyissä teorioissa voi jättää ohjattavan tarpeet huomiotta. Työnohjauksen teoriapohja on monisäikeinen ja hajanainen. Mihin ohjaus perustuu. Systeemiajattelu tarjoaa viitekehyksen ohjaustyöskentelyyn. Huippusuoritus ei ole vain fyysisiä, teknisiä ja taktisia taitoja eikä toimivaa ryhmää rakenneta hetkessä. Kuka ohjaajaksi. Työnohjausta on kehitetty itsenäisesti eri ammattialoilla, ammattialojen tarpeet ja odotukset ovat poikenneet toisistaan ja ajan myötä tiettyjä käytäntöjä (ohjaajat, asiakkaat) on alettu pitää itsestään selvyytenä. Työnohjaajat ovat usein terveydenhuollon, sosiaalialan tai opetusalan ammattilaisia, psykologeja tai teologeja. Mitä jäi käteen. Tehtävää voidaan tarkastella ja selkiyttää systeemissä olevien yksilöiden, erilaisten alaryhmien ja koko ryhmän/organisaation näkökulmasta. Syitä tähän on useita: työnohjausta on kehitetty itsenäisesti eri ammattialoilla, erilaiset ammattialat vaativat erilaista ohjausta, ohjausprosessi on moni-ilmeinen ja ennalta arvaamaton tilannesidonnaisuutensa, ohjaajan ja ohjattavan. Työnohjauksen teoreettisiksi viitekehyksiksi esitetään (ks. Systeemiajattelulla tarkoitetaan kokonaisuuksien, kokonaisuuden sisältämien osien keskinäisten suhteiden ja niiden välisen dynamiikan hahmottamista (Salonen, 2004, 5). esim. Työnohjauksesta ei ole yhtenäistä ammattialoista riippumatonta määritelmää, kirjallisuudessa on käsitteellistä epäselvyyttä, ohjauskäytännöt ja koulutustarjonta vaihtelevat. kohta ohjausmuoto yksin vai ryhmässä?). Johtuen työnohjauksen hajanaisesta teoriapohjasta on työnohjaussopimusta laadittaessa on tarpeen selkiyttää, mitä palveluita ohjattava on ostamassa. Ohjaajalla on oltava vähintään kaksivuotinen työnohjaajakoulutus sekä riittävästi tietoa ohjattavan alasta. Kolbin (1984) kokemuksellisen oppimisen kehän mukaisesti kokemusta tutkitaan ja reflektoidaan, pyritään käsitteellistämään ja näitä muuttuneita käsityksiä ohjattava testaa ja soveltaa käytännössä. johtajuus, työmenetelmät, työnjako, tiedonkulku, yhteistyö tai perustehtävä. (Keski-Luopa, 2001, 465-471; Hyrkäs, 2002, 31-32). Tutkimisen kohteena on ryhmän historia, yhteisön toimintakulttuuri. Työelämässä etenkin isojen ryhmien ohjaukseen osallistuu tavallisesti kaksi ohjaajaa. 42 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 kokemuksellisen oppimisen teoriaa, konstruktivismia, psykoanalyyttistä teoriaa, ryhmäilmiöitä tai systeemiteoriaa. Valmentajan ja joukkueen pelaajien ei tarvitse kohdata dynamiikkansa ongelmia, joka olisi kuitenkin erinomainen mahdollisuus kasvaa yhdessä ja tulla entistä vahvemmiksi. Myös ohjausryhmässä tapahtuvat ryhmäilmiöt vaikuttavat ohjaustapahtuman etenemiseen. Kokemuksilla on yhteys konstruktivismiin; omat kokemukset ovat jatkuvasti elävä ja rakentuva dynaaminen prosessi. Systeemisen tarkastelun kohteena voi olla myös yksilön suhde tehtäväänsä (Keski-Luopa, 2001, 332335): Olenko omistautunut, heikosti sitoutunut, sitoutunut, mutta erillinen. Ulkopuolisuus edesauttaa vaikeiden asioiden käsittelyä. Ohjauksessa voidaan tutkia esimerkiksi yksilön suhdetta ympäristöönsä (Keski-Luopa, 2001, 308-311, 331-332): olenko valmentajana/järjestelmänä avoin (toimintaan sopeutuva, asettanut rajat ja erillinen, tasapainossa), suljettu (piittaamaton, kaikkivoipainen, kykenemättömyys kommunikoida ulospäin), rajaton (kyvytön säätelemään asiakkaitaan, sokeus omalle tilanteelle, ei ole aikaa määritellä rajojaan). Työohjaus perustuu kokemuksellisen oppimisen teoriaan, mutta ohjaajan taustasta ja kohderyhmän tarpeesta riippuen konstruktivismiin, psykoanalyyttiseen teoriaan, ryhmäilmiöihin ja systeemiteoriaan. Teoriat, teoreettiset käsitteet ovat käsitteellisen ajattelun apuvälineitä asiakkaan havaintomateriaalin jäsentämiseksi. Kokemuksilla on myös yhteys psykoanalyyttiseen teoriaan; ihminen ei ole tietoinen kaikista puolistaan ja toiminnan motiiveistaan. Ohjaajalla on oltava vähintään kaksivuotinen työnohjaajakoulutus sekä riittävästi tietoa ja tuntemusta ohjattavan alasta ja nimenomaisesta tarjotusta tehtävästä (Keski-Luopa, 2001, 346, 384-385). (Rovio, 2002, 127.) Työryhmän työnohjauksen sisältönä on perustehtävää tavalla tai toisella koskeva ryhmän toiminta esim. Ohjaajalla tulisi olla riittävä etäisyys tarkasteltavana olevaan kokemukseen, hänen tulisi pystyä tuomaan uusia näkökulmia. Usein ohjaustapahtumassa etenkin työryhmän työnohjauksessa tutkimisen kohteena ovat ryhmäilmiöt (ks. Valitettavasti suorituksen heikentyessä ainoa vaihtoehto tuntuu olevan valmentajan, muutaman pelaajan erottaminen tai muutaman pelaajan hankkiminen. Ohjauksen lähtökohtana on kokemus, ongelmallinen asia, jonka ohjattava haluasi ratkaista. Hyrkäs, 2002, 29-32; Keski-Luopa, 2001, 219, 470-471; Ojanen, 2000, 21-24) mm. Mielenkiintoinen ohjausryhmä voisi olla valmentajat ja joukkueen pelaajat. (Keski-Luopa, 2001, 357, 440-442, 448-449.) Ohjauksen käsiteltävät aiheet päättää ryhmä, mutta myös ohjaaja voi nostaa käsiteltäväksi näkökulmia. On myös suotavaa, että ohjaaja on organisaation ulkopuolinen henkilö (Salonen, 2004, 17). Työnohjaajan on osattava kertoa käyttöteoriastaan, siitä kuinka 'teoria elää hänessä'. tajat ja muut joukkueen johtoja huoltoryhmään kuuluvat. Ohjattava voidaan nähdä itseään ylläpitävänä hierarkkisena ja monimutkaisena systeeminä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Selkeys tehtävästä on mielekkään työskentelyn perusta ja ryhmän olemassaolon kannalta ensisijainen asia
Ryhmä liikunnanopetuksen kohteena. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. Tämän katsauksen perusteella valmentajien työnohjausta kuvaavaksi määritelmäksi esitän seuraavaa: Työnohjauksen tarkoituksena on ohjattavan ammatillisen kasvun edistäminen, ammatti-identiteetin vahvistaminen ja tutkivan työotteen oppiminen. Tampere : Tampere University Press . Pasanen, & T. Säännöllisesti ja määräajoin toteutettavan ohjausprosessin kokonaiskesto on 1-3 vuotta. Theory in practice. Systeemiälykkyyttä työnohjauksella. Tämä katsauksen myötä olen osallistunut yleiseen, mitä työnohjaus on. Työohjaus perustuu kokemuksellisen oppimisen teoriaan, mutta ohjaajan taustasta ja kohderyhmän tarpeesta riippuen konstruktivismiin, psykoanalyyttiseen teoriaan, ryhmäilmiöihin ja systeemiteoriaan. 2001. 2000. 1984. Porvoo WSOY, 428-451. Valmentajien työnohjausmuotoja ovat suora tai välillinen yksilö-, ryhmäja työryhmän työnohjaus. Teoksessa P Heikinaro-Johansson, T Huovinen, & L. Teoksessa K. On esitetty, että työnohjauksesta ei ole mahdollista tehdä kaikille aloille kattavaa yleistä määritelmää (Paunonen-Ilmonen, 2001, 24-26, 32; Virtaniemi, 1984). Joukkueellinen yksilöitä. Vantaa : WSOY Rovio, E. Teoksessa R. -keskusteluun. Aalto (toim.) Työnohjaus, ammatillisen kasvun avain. Työnohjauksessa tutkitaan ohjattavan omaa työtapaa, toimintaa ohjaavaa tietoa eli ns. Väitöskirja, Jyväskylä LIKES Research Center for Sport and Health Sciences. Keski-Luopa, 2001; Ojanen, 2000). 2003. Työnohjaus toiminnan laadunhallinnan varmistaja. Ohjaajalla on oltava vähintään kaksivuotinen työnohjaajakoulutus sekä riittävästi tietoa ohjattavan alasta. San Francisco: Jossey-Bass. Lindblom-Ylänne, & A. Saarinen (toim.) Systeemiäly. Yleiseen määritelmään tulee lisätä yhdeksi ohjausmuodoksi myös esimiestason työnohjaus. Määritelmällä ei yleisyytensä vuoksi olisi käyttöä yksittäisellä ammattialalla. 1984a. Clinical Supervision and Ouality Care . Raaka-aineena ovat ohjattavan työhön liittyvät tietoiset ja osittain tiedostamattomat kokemukset. Siltala, P. 1996. 2002. Istuntoja on 2-4 viikon välein. Hyrkäs, K. 1974. Yhden työnohjausistunnon pituus on 2 tai 3 x 45 minuuttia. Työnohjauksen tavoitteet. Mitä työnohjaus on. käyttöteoriaa. Salonen, J. 2002. Hämeenlinna: Kirjapaja, 31-62. Otteeltaan syvemmälle pyrkivää (työn)ohjauksen olemusta pohtivaa kirjallisuutta on niukasti (esim. 2004. ESA ROVIO LitT, työnohjaaja, erikoistutkija Työterveyslaitos, Fysiologian osasto, Työtoiminnan kehittämisyksikkö Helsinki sähköposti: esa.rovio@ttl.fi LÄHTEET Argyris, C., & Schön, D. Väitöskirja. Työnohjauksen välineet. Virtaniemi, M-P. LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 43. Systems analysis laboratory research reports, 23-49. Tampere: Tammerpaino. Nevgi (toim) Yliopistoja korkeakouluopettajan käsikirja. P Hämäläinen, & E. Kolb, D. Näkökulmia vuorovaikutuksen ja kokonaisuuksien hallintaan, Helsinki: Helsinki University of Technology. Aalto (toim .) Työnohjaus, ammatillisen kasvun avain. Keskeisiä välineitä ovat sisäiseen suuntaava syvällinen itsen tutkiminen eli reflektio ja dialogi. Työnohjaus ja mentorointi opettajan, työyhteisön ja yliopistotyön kehittäjinä. (myös http://www.sal.hut.fi/Publications/r-index.html.) Sova, 1. Työnohjausprosessin filosofisten ja kehityspsykologisten perusteiden tarkastelua. Wager, M . Olen tarkastellut työnohjausta yleisten, kirjallisuudessa toistuvien teemojen kautta: tarkoitus, sisältö, ohjausmuoto, ohjaaja ja teoriatausta. Onnismaa, H. Hämeenlinna: Kirjapaja, 9-29. Niemistö, Raimo (1998) Ryhmän luovuus ja kehitysehdot. Työnohjaus vai superviisaus. ainutlaatuisuuden vuoksi sekä työnohjausta on tutkittu ja kirjoitettu varsin vähän (Keski-Luopa, 2001, 10-14; Paunonen-Ilmonen, 2001, 24-26, 32; Virtaniemi, 1984a, 11). Helsinki: WSOY, 167-182. Ojanen, S. Teoksessa K. 2004. 2003. Juva PS-Kustannus, 241-253. Acta Universitatis Tamperensis 869. Kytökorpi Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Teoksessa J. Ohjauksesta oiva llukseen. Teoksessa S. Saarijärvi: Paimenia-kustannus. Oulu: Metanoia Instituutti. Määritelmä sopii pienen täsmennyksen myötä myös työnohjauksen yleiseksi määritelmäksi. Englewood Cliffs : Prentice Hall. Spangar (toim .) Ohjaus ammattina ja tieteenalana 3, ohjaustyön välineet. 1984b. Experiental learning: Experience as the source of learning and development. Rovio, E. Työnohjaus ryhmän ja sen johtajuuden tukena . Nämä ovat myös teemat, joiden suunnassa käsitettä työnohjaus tulisi selkiyttää ja joiden suunnassa valmentajien työnohjausta tulisi tarkastella. Ohjausteorian kehittelyä. Keski-Luopa, L. Paunonen Ilmonen, M. 2001. Ryhmätyö-lehti, 4, 6-11. Täsmällisimmät ja kattavimmat määritelmät löytyvät kultakin amma ttialalta. Virtaniemi, M-P
Joukkuelajeissa eräs keskeinen teema on yksilön ja ryhmän kohtaaminen. Kuinka asioita on tehty. Oivalsin, kuinka monenlaisia tavoitteita ja pyrkimyksiä ryhmässä on ja kuinka tärkeää on selkiyttää tehtävää itselle ja muille. Millaisia toimintaa edistäviä sääntöjä ryhmässä on. Yksi tärkeimmistä tarkastelun kohteista on ryhmän perustehtävä, sen tmmmnan lähtökohta ja olemassaolon perusta. almentajien työnohjauksessa tarkastelukohteena voi olla kaikki rationaalinen toimintaympäristössä näkyvä ja tietoinen toiminta. Ohjauksessa voidaan määritellä ja arvioida ryhmän tarkoitusta, tarkoitukseen johtavia tavoitteita ja toimintaa, jolla tavoitteita pyritään saavuttamaan, tavoitteiden selkeyttä ja yksimielisyyttä tavoitteista, valmentajan tehtävää, valmentajan tehtävää suhteessa muihin valmentajiin ja joukkueen johtoon, työnjakoa joukkueessa (valmentajat, muu joukkueen johto, pelaajat). Eräs valmentaja kuvasi kokemuksiaan toimintaympäristön tarkastelusta työnohjauksessa seuraavasti: Käytimme paljon aikaa toimintaympäristön tarkasteluun. Käyttöteoria ja oma persoonallinen tapa toimia Työnohjauksessa tarkastellaan valmentajan tapaa toimia, hänen käyttäytymistään. Ketkä tekevät ja mitäkin. Kuinka toiminta on organisoitu. Kuinka ryhmä toimii tavoitteidensa suunnassa. Nämä tekijät vaikuttavat aina ryhmän suorittamiseen. Kuinka asioita tehdään. Kuinka sääntöjä arvioidaan ja täsmennetään. Tarkastelukohteena voi olla myös pinnan alla tapahtuva näkymätön ja tiedostamaton kuten toimintaa ohjaavat piilonormit, ailahtelevaisuus, erilaiset tunnekokemukset ja mielikuvat, ryhmän jäsenten väliset suhteet. Kuinka hän erilai44 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 Kuva: Antero Aaltonen. Tarkoitus ei ole antaa valmiita vastauksia, vaan synnyttää olennaisia kysymyksiä -jaettua kokemusta ja reflektiota. Toimintaympäristön hahmottaminen on tarkoituksenmukaisten ohjaustekojen perusta. Teksti: OLLI SALMI ja ESA ROVIO TOIMINNASTA OPPIMINEN luo mahdollisuuksia Työnohjaus tukee valmentajaa tiedostamaan paremmin omaa rooliaan. Millaisia tehtäväongelmia ryhmässä on. Onko valmentajilla tämän hetken toimintaympäristössään riittävästi käytettävissään ammatillista kasvua tukevia rakenteita
Työnohjauksella voidaan edesauttaa ryhmän kehittymistä sen omien voimavarojen ja suorituksen tehokkuuden voimaantumisessa. Yksilön ja ryhmän kohtaaminen Ammatillisen kasvun yksi ydinilmiö on ihmisen sisäinen voimantunne, jossa keskeisenä ajatuksena on se, että voimaantuminen lähtee ihmisestä itsestään ja se on sekä henkilökohtainen että sosiaalinen prosessi. Tätä toimintamallia he myös opettavat valmennettavilleen. Pelaaja ikään kuin heitti nopeasti ilmaan jotakin, jotta pääsisi tilanteesta nopeasti eroon. Työnohjauksessa voidaan pohtia konkreettisia käytännön työkaluja yksilön kohtaamiseen ryhmässä. Pelaajien keskinäistä palautteenantoa toistensa panoksesta yhteistoimintaan vaivasi toisaalta LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 45. Reflektiolla tässä yhteydessä tarkoitetaan lähinnä ihmisen kykyä pohtia omaa tapaansa oppia ja toimia sekä pyrkimystä omien lähtökohtiensa kriittiseen arviointiin. Mikä on valmentajan ns. Joku taas totesi, että huonoon valmistautumiseen vaikutti ennalta heikommaksi tiedetty vastustaja. Miksi avoin viestintä ja vuorovaikutus voi toimia väylänä tehokkaisiin johtamistekoihin. Kun taas olimme pelanneet kauden huonointa peliä, saimme nyhdettyä pelaajilta ainoastaan kaksi asiaa syyksi huonoon suoritukseen: syy korvien välissä' ja 'taso ei säilynyt'. Jotkut valmentamani joukkueen pelaajista nimesivät palautepalaverissa huonosti menneen pelin syyksi heikon valmistautumisen. sissa valmennustilanteissa toimii ja miksi. Ryhmän sisäistä johtajuutta syntyy monesti vuorovaikutuksen tuloksena. Millä keinoilla ryhmää voidaan tukea löytämään omat sisäiset voimavaransa. Valmennusprosessissa on tärkeä saada kosketus sekä yksilön että ryhmän kohtaamiseen. Kehittymisen edellytyksenä on ryhmän jäsenten omakohtaisen tietoisuuden lisääntyminen ryhmän vuorovaikutusja suoritusprosessiin liittyvästä dynamiikasta. Välittömät vaikeiden ryhmätilanteiden aktivoimat subjektiiviset kokemukset voivat vuorovaikutuksessa muiden kanssa saada uusia merkityksiä, jolloin mahdollisesti ahdistava ja epävarmuutta synnyttänyt ensikokemus voi muuttua uutta näkökulmaa aikaansaavaksi oppimiskokemukseksi. kaikki piirteet voidaan nähdä myös itseohjautuneen tai sisäisesti voimaantuneen ihmisen tavoitteina. Voimaantumisella voidaan käsittää 'vahvaksi tulemista'. Kun olemme kysyneet valmentajilta, minkälainen urheilija olisi ihanne valmennettava, nousee esille piireteitä, kuten esimerkiksi sitoutunut, oma-aloitteinen, yhteistyökykyinen tai vastuullinen. Voimaantuminen ei ole kuitenkaan vallanottamiseen kehottamista, eikä se lähde individualistisista tai kilpailevista arvoista, vaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhteistoiminnallisuuden painottamisesta. Mitä merkitystä tavoiteltavaan suoritukseen on esimerkiksi ryhmän jäsenten (valmentaja mukaan lukien) keskinäisellä luottamuksen kehittymisellä. Yhdessä ryhmässä toivottiin valmentajien ilmoittavan pelaavan kokoonpanon vielä aikaisemmin. Näiden oppien varassa valmentajat toimivat omassa työssään. Pelaajat odottivat valmentajien kertovan, mitä pitää parantaa. Parhaimmillaan työnohjaus tukee valmentajaa tiedostamaan paremmin omaa rooliaan tässä vuorovaikutustapahtumassa, kuinka saada tietoja yksilöistä ja ryhmästä, miten terävöittää havaintoja tai mitä yleensä ryhmässä tapahtuu ja miksi. Mitä erilaisia ryhmän kehitystä taannuttavia ilmiöitä muuttuvat ryhmätilanteet voivat aktivoida. Ryhmän toiminta voi parhaimmillaan vastata yksilön tarpeisiin ja odotuksiin tai heikoimmillaan polkea niitä. Nämä Perinteinen koulutustai opetustapa kasvattaa riippuvaisuuteen auktoriteeteista. Jos ohjauksen kohteena on ryhmä valmentajia, on tämä erinomainen mahdollisuus saada erilaisia näkökulmia ja oppia toisten kokemuksista. Keskustelu oli hyvin lyhytsanaista ja kritiikkiä toimintaa kohtaan ei juurikaan esitetty. Tarkoitus ei ole antaa valmiita vastauksia, vaan synnyttää olennaisia kysymyksiä -jaettua kokemusta ja reflektiota. Jotta valmentaja kykenisi tarkoituksenmukaisiin johtamistekoihin on tärkeää, että ryhmässä ei salata tietoa. Miten niitä voidaan tarkastella ja ymmärtää. Kun kysyin mitä syyt 'korvien välissä' tarkoittaa, niin päät painuivat lähinnä alas ja jokainen katseli luistimen nauhojaan. valmennusfilosofia eli mitä asioita hän haluaa välittää valmennettavilleen. Miten ryhmä voi tukea yksilön sisäisen voiman kokemista. Miten ryhmä voi toimia välineenä kehitettäessä valmentajan ammatillista kasvua. Kun kysyimme pelaajien mielipiteitä ja tuntemuksia koko ryhmän ollessa koolla niin palautteenanto oli hyvin varovaista ja suurin osa pelaajista ei ottanut kantaa asioihin lainkaan. Nämä ovat kysymyksiä, joita valmentaja kohtaa arkipäivän työssään ja viimeistään ne nousevat keskeisiksi, kun valmentaja arvioi omaa onnistumistaan omassa perustehtävässään: miten saada yksittäinen urheilija suorittamaan omaa tehtäväänsä omalla optimaalisella suoritustasollaan. Työnohjauksessa tarkastelun kohde on itse valmentajan työ, johdettava ryhmä ja siihen liittyneenä olevan yksittäisen jäsenen tehtävän selkeyttäminen. Voimaa ei voi antaa toiselle. Se oli ainoa asia mitä pelaajat totesivat hyvästä suorituksesta. Pienryhmäpalavereissa osa pelaajista toivoi valmentajien pitävän kovempaa harjoituskuria. Hyvin pelatun viikonlopun jälkeen lähes ainoa kommentti, mitä pelaajilta saimme oli 'neljä pistettä'. Miten valmentaja voi saada tietoa yksittäisen urheilijan tarpeista, kuten esimerkiksi ryhmään liittymisen, autonomian tai pystyvyyden tunteen toteutumisesta
Riippuvaisen ryhmän ristiriitojen alhainen sietokyky pitää sitä vuorovaikutukseltaan vetäytyneessä ja pidättäytyneessä käyttäytymiskulttuurissa. Mikä on itsetuntemuksen merkitys työsuoritusten parantamisessa. Rajojen tunnistaminen Valmentajan työn on monesti antoisaa, mutta samanaikaisesti kiire ja ulkoinen paine uhkaavat työssä jaksamista. Voiko kiirettä hallita. Irrationaaliset odotukset ja mielikuvat koetuista muista jäsenistä helposti vahvistuvat ympäristöstä tulevilla signaaleilla tai informaatiolla, joita ryhmän synnyttämä irrationaalinen olettamuskulttuuri tulkitsee ja pitää yllä itse itseään toteuttavan ennusteen kaltaisesti. Oman erikoisosaamisen tunnistaminen on edellytys oman voimaantumisen käyttöönottamiseksi. Miten katkaistaan itse itseään ruokkiva turvaton, irrationaalinen ja taantunut ryhmän toiminta. Kun pelisuoritus ei yksilöllä ja ryhmällä toimi, pitää vastata riippuvuuteen turvallisuuden säilyttämiseksi, mutta ei saa edesauttaa takertuneen riippuvuussuhteen kehittymistä. Tilanteen outous ja uutuus synnyttää epävarmuutta, mitä lisää vielä varovaisuus ilmaista tunteita ja henkilökohtaisia elämyksiä muuten kuin korkeintaan pinnallisesti. Joukkue voi toimia valmentajalle välineenä paremman tietoisuuden rakentamisessa, mutta johtaja tarvitsee oman vertaisryhmän luodakseen ymmärrystä ja kasvattaakseen itsetuntemustaan. Työnohjauksessa voidaan esimerkiksi reflektion kautta päästä lähemmäksi tuntemattoman käsittelyä. Pelaajaa tulee tukea jäsentämään omaa tilannettaan. Ongelmallista riippuvaisen ryhmän työskentelyssä on, että riippuvaisuus johtajasta ei edellytä mitään vastuuta ryhmän jäsenten keskinäiseltä yhteistyöltä. Ryhmä voi salata kokemuksiaan johtajalta, koska niiden käsittely synnyttää syyllisyyden tai häpeän tunnetta. Kun valmentaja tiedostaa omat sisäiset voimavaransa, hän käyttää kykyjään ja taipumuksiaan eikä turhauta itseään sellaisilla asioilla, joihin hänen osaamisensa ei sillä hetkellä ulotu. Rajojen tunnistaminen ja rajojen asettaminen, mikä on työaikaa ja mitkä ovat työasioitani tai mikä on vapaa-aikaa, auttaa hallinnan kokemista. Tällöin kohteena voi olla esimerkiksi ryhmän irrationaalisesta perusolettamuksista nousevan mielikuvan jäsentäminen, kuten edellä mainitussa esimerkkitapauksessa riippuvaisesta ryhmästä, jossa sen mielikuvaa pelastavasta johtajasta olisi pyrittävä jäsentämään. Kun ryhmässä alkaa tapahtua ennalta suunnittelemattomia asioita ja pelitahti on tiivis, voi mennä montakin kriittistä tapahtumaa ohi, ennen kuin syntyneeseen tilanteeseen herätään. Takertunut riippuvaisuus ei pidemmän päälle johda vastuuta kantavaan ja yhteistoimintaan suuntautuvaan ryhmätyöhön. Vastaavasti tietoisuus omista heikkouksista auttaa hyväksymään sen, että saa olla myös epävarma. Itselleni aika ajoin tuli vaikutelma, että tällainen keskusteleva johtamistapa, jossa pelaajat joutuvat ottamaan kantaa asioihin, ahdisti joitakin pelaajia ja kiristi ilmapiiriä entisestään. Riippuvaiselle ryhmälle tyypillistä onkin, että ryhmän jäsenet voivat olla vähemmän kiinnostuneita kontakteista toisiinsa kuin valmentajaan. Kyseinen ryhmätilanne on tyypillinen esimerkki riippuvaisen ryhmän käyttäytymisestä, jossa suojaa sisäisten ristiriitojen kohtaamiselta haetaan kaikkivoipaisesta johtajasta. Tavoitteena muutoksessa on uuden kokemuksen ja positiivisemman mielikuvan tuottaminen. Edellinen kuvaus on erään valmentajan kertomus hänen havainnoistaan valmentamastaan ryhmästä. Eräs valmentaja arvioi työnohjausprosessiaan ryhmän ohjaajan näkökulmasta seuraavasti: Työnohjauksen myötävaikutuksella olen päätynyt määrittelemään omaa toimintaani ryhmän ohjaajana: Tehtäväni valmentajana ja ryhmän ohjaajana on auttaa ryhmää määrittelemään perustehtävän, sen saavuttamiseen suuntaavat tavoitteet sekä toimintaa edistävät säännöt, auttaa ryhmän ja yksilöiden tavoitteiden arvioimisessa, työnjaon selkiyttämisessä, toimivien ryhmäsuhteiden luomisessa ja tarpeen vaatiessa suhteiden tutkimisessa, tehtäväja prosessiongelmien (henkilöristiriidat) käsittelyssä, kohtaamisessa ja läpi käymisessä. Näille piilossa tapahtuville asioille vastavoima ryhmässä on avoin ja turvallinen vuorovaikutus. 46 LIIKUNTA & TIEDE 1·2/2005 varovaisuus ja toisaalta halu paeta tilannetta. Riippuvainen ryhmä kokee, että valmentaja on asiantuntija, joka pystyy auttamaa. Se taas voi tuottaa uusia näkökulmia, miten uusi näkökulma ja positiivinen kokemus voidaan aikaansaada tai mikä se voisi olla. Hän on sekä realiteetti että toiveiden ja odotusten kohde, joka kykenee ylläpitämään yksilöllistä erikoislaatuisuutta. Kun aluksi uhkaavalta tuntuvista ja osittain tiedostamattoman tunneprosessin ohjaamista mielikuvista siirrytään kohti tietoisempaa ja turvallisempaa järki prosessia, on salatun ja sokean vuorovaikutuksen peilaaminen ja jäsentäminen ryhmässä tarpeen. Johtamisessa tulee yksinäisiä vaiheita, jolloin ryhmä ei kykene vastavuoroiseen vuorovaikutukseen ja mahdollisesti se voi jopa syyllistää johtajaa omaa avuttomuuden tunnetta. Johtaja ei pääse johtamansa ryhmän avulla reflektoimaan suoraan omaa tilannettaan johtajana, koska joukkue ei ole valmentajalle vertaisryhmä. Mikä on työn hallinnan kokemisen ja realiteettien tajun merkitys. Valmentaja koki, että olennaista työnohjausprosessissa oli oppia kiinnittämään huomiota ryhmän käyttäytymiseen uudesta näkökulmasta ja oppia näin tunnistamaan, mitä ryhmässä todellisuudessa tapahtuu. Riippuvaisen ryhmän tunnusmerkit liittyivät juuri olettamukseen, että ryhmä on tullut koolle saadakseen tukea valmentajiltaan. Tiedostamattomasta tietoiseksi Ryhmässä tapahtuu asioita monesti johtajalta piilossa. Se taas aktivoi aikaisempia (tunne)kokemuksia ja saa aikaan perustehtävän kannalta epätarkoituksenmukaista käyttäytymistä. Käsitykseni, mitä ryhmässä tapahtuu, mikä on ryhmän toiminnassa ja toiminnan ohjaamisessa keskeistä, on käynyt läpi aikamoisen muutoksen. Jos valmentaja tässä yhteydessä ruokkii omalla käyttäytymisellään riippuvuutta, ottamalla ohjakset vahvasti itselleen, pitää se ryhmää taantuneessa tilassa
Urheilussa tavoitteiden konstruktio on olennainen osa oppimista, jolloin valmentaja itse rakentaa eli konstruoi oman tietonsa reflektiivisen toimintaan suuntautumalla. Onko valmentajilla tämän hetken toimintaympäristössään riittävästi käytettävissään ammatillista kasvua tukevia rakenteita. Tässä mallissa oppiminen on prosessi, jossa tieto luodaan kokemuksen muutoksen kautta. Taustalla on konstruktiivinen oppimiskäsitys, jossa ihminen konstruoi eli rakentaa mielessään oman maailmansa antaen asioille ja tapahtumille oman merkityksen sekä tulkinnan. Miten valmentaja ja hänen toimintaympäristöönsä liittyvät ihmiset voisi saada edesauttaman omaa oppimistaan osaamiseen ja menestykseen omassa tehtävässään. Tapahtuu ilmiön käsitteellistämistä, joka merkitsee oman persoonallisen 'kuinka toimin ja miksi toimin näin' -käyttöteorian tarkastelua. Tämä johtaa syvällisempään ymmärtämiseen uudella tasolla. Jääkiekossa, kuten yleensäkin työelämässä palkataan osaajia. Koulutuksen lähtökohta on silloin, missä oppijat ovat eikä siinä, missä kouluttaja on. Olisiko tarvetta ja mahdollista saada valmentajia palkkaavat organisaatiot ymmärtämään paremmin valmentajien jatkuvan ammatillisen kehittämisen tärkeys. Miten eri osaajien 'hiljainen tieto' saataisiin aktiiviseen ja yhteistyötä edistävään käyttöön. Ohjausprosessissa kohdataan käytännön ongelmia työstämällä omakohtaisia valmennustilanteissa kohdattuja kokemuksia. Tieto siirtyy luennoitsijan kalvoilta opiskelijan vihkoon ja jää sinne kiinnittymättä aikaisempiin tietorakenteisiin ja kokemuksiin. Näiden oppien ja kokemuksien varassa valmentajat toimivat omassa valmennustyössään. Näihin mielikuviin osittain maksavan yleisön oletetaan samaistuvan. Oppija pyrkii luomaan uutta ja itselleen mielekästä tulkintaa omakohtaisesta lähtökohdasta joko yksin tai ryhmässä tapahtuvan prosessoinnin avulla. Nyt tärkeäksi tulee käytännön olosuhteet, joissa voi konkreettisesti tehdä ja kokeilla. Osaamisen kehittyminen luo turvallisuutta ja jatkuvuutta valmentajan työmarkkinoilla. Kokemuksellisuus ja elämyksellisyys ovat keskiössä. Kokemuksia kertyessä seuraava vaihe on kokemusten tutkiminen ja reflektointi, jossa pyritään löytämään uusia yhteyksiä ymmärtämiselle. Tämä hyviin ja huonoihin valmentajiin jaottelu voidaan jo itsessään nähdä ryhmän regressiivistä kehitystä edustavana asetelmana irrationaalisesta perusolettamuskulttuurista. Keinotekoinen luentosalitilanne irrotettuna varsinaisesta valmennustapahtumasta on riittämätöntä täyttämään kokemuksellisen oppimisen mallin kriteerejä. Irrallisesta sirpaletiedosta kohti prosessikoulutusta ja toimintaoppimista Valmentajan koulutuksessa ja ammatillisessa kehittämisessä tulisi päästä pois perinteisestä sirpaletiedon jakamiseen keskittyvästä kouluttamisesta. peittääkseen. Koulutukseen tarvitaan olosuhteita, joissa voi konkreettisesti tehdä ja kokeilla. Työnohjauksellisessa toimintatavassa otetaan askel lähemmäs toimintaa, jossa oppijan roolina on aktiivinen toimija. Tätä toimintamallia he myös opettavat valmennettavilleen. Organisaation näkökulmasta valmentaja on se henkilö, jolla viimekädessä on välitön mahdollisuus vaikuttaa organisaation ydintuotteen, varsinaisen pelitapahtuman katsojissa ja tukijoissa synnyttämiin mielikuviin. Konstruktiivinen lähestymistapa liitetään monesti oppijan omaa autonomiaa ja itseohjautuvuutta korostavaan ajatteluun. Perinteinen koulutustai opetustapa ei kunnioita oppijaa eikä hänen autonomiaansa, vaan pikemminkin kasvattaa riippuvaisuuteen auktoriteeteista. Kun valmentaja ottaa vastaan tehtävänsä, miten hän voi olla vakuuttunut omasta ammatillisesta kehittymisestään. Lyhytjänteisessä usein viikonlopun kestävässä yksittäisessä koulutustapahtumassa, jossa kouluttaja siirtää tietoa valmentajille irrallaan työstä eli valmennustilanteesta, korostuu perinteinen käsitys oppijan roolista passiivisena tiedon vastaanottajana. Kyse on toiminnallisesta tai kokemuksellisesta oppimisesta. Tällöin valmentajalle tärkeää on saada tutustua erilaiseen käytettävissä olevaan tietoon ja näin kokemusta voidaan tulkita eli antaa merkitys ilmiölle. Hyvä itsetuntemus luo mahdollisuutta säilyttää arviointikykyä ja tällöin myös kyky ottaa vastaan loukkaantumatta työhönsä liittyvää arviointia kasvaa. Näin on siirrytty ajatteluun, jossa muutos perinteisestä opettajajohtoisesta oppimisesta on tapahtunut oppijakeskeiseen suuntaan. Onko tehokasta tai ylipäätään kestävään kehittymiseen johtavaa toimintaa se, että organisaatio käyttää mahdollisesti montakin vuotta voimavarojaan 'hyvän' valmentajan etsimiseen ja ehtii siinä prosessissa antaa useita potkuja 'huonoille' valmentajille. OLLI SALMI, LitM tutkija, valmentaja, kouluttaja Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES Jyväskylä sähköposti: olli.salmi@likes.fi ESA ROVIO, LitT työnohjaaja, erikoistutkija Työterveyslaitos Helsinki sähköposti: esa.rovio@ttl.fi LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 4 7. Organisaatio voi jäädä pitkäksikin aikaa polkemaan paikoilleen omiin uskomuksiinsa sen sijaan, että ryhdyttäisiin toimiin, jossa organisaatioon voidaan synnyttää pysyvää kokemukseen ja itsereflektioon pohjautuvaa osaamista. Syntyneitä käsityksiä testataan aktiivisesti
Se on hyvin jalat maassa olevaa. Jokaisella osallistujalla oli oma oppimispäiväkirja omia muistiinpanoja ja kokemuksien kirjaamista varten. Työnohjaus voi tarjota tukea valmentajalle näissä vaativissa tehtävissä. Miten siis auttaa ja tukea valmentajia heidän työssään. Lisäksi tarkoitus oli tutkia valmentajien kokemuksia työnohjauksesta. Valmentaminen on vaativaa ihmissuhdetyötä. Osallistujat vastasivat lisäksi työnojaukseen liittyvän kyselyyn, jossa kysyttiin työnohjaukseen liittyviä odotuksia sekä Minnesota Satisfaction Scale -kyselyyn, joka liittyy työtyytyväisyyteen ja Manchester Clinical Supervision Scale-kyselyyn , joka mukaeltiin valmentajien käyttöön. Täydentämään tutkimusmateriaalia tehtiin kysely myös ammattivalmentajatutkinnossa oleville valmentajille (n=13). Mikä on työnkuva. Osallistujat täyttivät kyselylomakkeet työnohjauksen alussa ja lopussa. Valmentajat ilmoittautuivat vapaaehtoisesti kyseiseen tutkimusryhmään ja viisi ensin ilmoittautunutta otettiin mukaan. Tapaustutkimuksen ongelma liittyy yleisellä tasolla tapauksen yleistettävyyteen. Keskinen, 2001; Paunonen-Ilmonen, 2001) Valmentajien työnohjausta ei ole juurikaan tutkittu Suomessa. Valmentajan vuorovaikutusinterventiot voivat auttaa urheilijaa tai pahimmillaan estää tekemästä huippu-suoritusta halutulla hetkellä. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Nämä rakenteelliset muutokset ovat nostaneet esiin myös tärkeitä työn tekemiseen ja työssä jaksamiseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimusaineisto koostui yhdestä työnohjausryhmästä, joka kokoontui vuoden ajan joka kolmas viikko yhteensä 12 kertaa. Mitkä ovat valmentajan oikeudet ja mitkä velvollisuuksia. Siinä kysyttiin valmentajien käsityksiä työnohjauksesta ja mahdollisia kokemuksia siitä. Valmentajalla on valtaa ja hänen ratkaisut valituista valmennuslinjoista voivat heijastua monien vuosien päähän. Työnohjaus on paikka tutkia ja keskustella omasta työtodellisuudesta. Ryhmässä oli viisi eri lajien valmentajaa. 48 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 rheiluvalmennus on ammattimaistumassa. Valmentajien ammatillinen koulutus ja osaamisen kehittäminen nähdään tärkeinä urheilua eteenpäin vievinä elementteinä. Työnohjausprosessi alkoi syksyllä 2003 ja päättyi toukokuun lopussa 2004. Usein valmentaja vastaa tästä laajasta työkentästä yksin. Työnohjaustutkimuksissa ei Rombachin (2000) mukaan kuulu työnohjattavan ääni, vaan työnohjaajien tietotaito, jonka he ovat voineet siirtää ohjattaviin ja jonka käyttöä he voivat valvoa. Tapaustutkimuksessa keskeisempää onkin ymmärtäminen kuin yleistäinen (Stake, 2000). Mary-Ann Rombachin (2000) mukaan tulisi työnohjauksen sijaan puhua yhteisnäystä (covision). Työnohjaus tarjoaa paikan tutkia omaa arkeaan. Usein valmentaja vastaa laajasta työkentästä yksin. Supervision sanana ilmentää työnohjauksen valtarakenteessa olevaa työnohjaajan ylivertaista asemaa. Työnohjaus on keskustelua ja vuorovaikusta Työnohjaus termi tulee englannin kielen sanasta supervision, mikä suomennettuna tarkoittaa "ylinäkijää". Teksti: SATU KASKI Työnohjaus opastaa oman viisauden äärelle Valmentaminen on sekä johtamista että vaativaa ihmissuhdetyötä. Työnohjauksen tavoitteena on työssä jaksamisen tukeminen, luovuuden vahvistaminen, perustehtävälähtöisen toiminnan laadun varmistaminen ja oma ammatillinen kasvu (mm. Työnohjaus on vuorovaikutusprosessi ja voi onnistua vain tasavertaisessa ja keskinäiseen luottamukseen pohjautuvassa vuorovaikutus-suhteessa (Niskanen, Sorri & Ojanen, 1988). Mikä on työaika. Valmentaminen on johtamista, mikä näkyy muun muassa valmentajan kyvyssä rakentaa työskentelyilmapiiri riittävän turvalliseksi, avoimeksi ja innovatiiviseksi. Työnohjattavan oma viisaus kertoo, miten juuri hänen kannattaa toimia omassa työssään. Minkälaisia työsopimuksia valmentajilla on. Mikä on valmentajan vastuu. Työnohjauksessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, että työnohjaajalla olisi tieto siitä, miten ajattavan tulee tehdä tai toimia eri työtilanteissa. Tässä artikkelissa esiteltävän tapaustutkimuksen tarkoituksena oli tutkia valmentajien käsityksiä ja odotuksia työnohjauksesta sekä katsoa tapahtuuko näissä käsityksissä muutoksia. Lisäksi työnohjaaja, allekirjoittanut piti omaa päiväkirjaa. Valmentaminen on ammatti, johon voi kouluttautua esimerkiksi valmentajien erityisammattitutkinnon kautta
Lisäksi sen uskotaan vievän omaa ammatillista osaamista eteenpäin ja tukevan työssä jaksamista. "Se auttaisi minua työn hallitsemisessa ja rytmittämisessä. Esimerkiksi työnohjauksen alussa Manchester Clinical Supervision Scale -kyselyn väitteen "Työnohjaukseen on tärkeää varata aikaa" kanssa oltiin eri mieltä, mutta loppukyselyssä samaa mieltä. Tutkimusryhmän työnohjauksessa käsiteltiin omaan itseen liittyviä asioita, esimerkiksi oman yksityiselämän ja työelämän välistä rajaa. Yksityistä vai työelämää, yksin vai yhdessä. Työnohjauksen katsottiin tuovan varmuutta omaan tekemiseen. Tutkimuksessa nämä on otettu huomioon poimimalla valmentajien suoria sitaatteja päiväkirjoista ja kyselyistä. Lisäksi väitteen "Istunnot työnohjaajani kanssa laajentavat käytännön tietopohjaa" kanssa oltiin eri mieltä, mutta työnohjauksen lopussa samaa mieltä. uupumistapaukset ja erotetut ympärillä pelottaa. Se on vaikeiden asioiden jakamista ja sitä kautta asioiden selviämistä." Valmentajien käsitykset työnohjauksesta muuttuivat joiltain osin. Työnohjaus auttoi oman itsetuntemuksen LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 49. Myös psyykkisen valmennuksen osaamiseen sen uskoaan auttavan. Lisäksi se auttoi kehittämään omia työkäytäntöjä. Valmentajien käsityksen mukaan työnohjaus voi auttaa kehittymään ihmisenä ja valmentajana. Työnohjaus tarjosi myös mahdollisuuden jakaa omia kokemuksia. tutkimusta (Metsämuuronen, 2000) . Valmentajien kokemuksia työnohjauksesta tutkittiin kyselyn avulla sekä tutkimalla päiväkirjamerkintöjä. Lisäksi pohdittiin valmentajien työtä suhteessa toimintaympäristön vaatimuksiin ja odotuksiin. Saisin uusia työskentelymenetelmiä ja tapoja käsitellä urheilijoita. Validiteetin ja reliabiliteetin voi tapaustutkimuksessa osoittaa vain tutkimusprosessin yksityiskohtaisella kuvaamisella (Alasuutari, 1999; Eskola ja Suoranta, 1998; Stake, 1995). Rajoja ja voimavaroja Valmentajien käsityksiä työnohjauksesta tutkittiin työnohjausryhmässä Manchester Clinical Supervision Scalen ja kyselylomakkeen avulla. Kyky asettaa rajoja työnteon suhteen on ollut vaikeaa: seurauksena pitkiä päiviä ja työuupumista ... Toisaalta työnohjaus nostaa esille myös uusia ongelmia tai kehittämiskohteita, jotka voivat olla haasteellisia itselle. Syvällisissä keskusteluissa voisi purkaa ja oppia laajentamaan omia käsityksiä" "Se on prosessointia ja reflektointia, itseensä tutustumista, että joku toinen auttaa sua tunnistamaan tilanteita ja asioita, ennen kuin suinpäin ryntää tekemään asioita." "Työnohjaus antaa itselle eväitä 'selvitä' työelämässä. Työnohjauksen odotetaan myös antavan uusia näkökulmia, virikkeitä ja uudenlaista lähestymistä vanhoihin ympyröihin. Lisäksi ammattivalmentajatutkintoa suorittaneilta kysyttiin kyselylomakkeen avulla heidän käsityksiään työnohjauksesta. Voisin kehittää itseäni valmentajana, esimerkiksi kisoissa osaisin psyykata urheilijat optimaalisen suorituksen tekemiseen." "Työni on haastavaa ja mielenkiintoista. Työnohjauksessa pohdittiin työn tekemiseen liittyviä asioita, esimerkiksi mitä on hyvä valmentaminen
Kun työnohjausprosessiin on päässyt mukaan, alkaa nähdä sen tärkeyden myös oman jaksamisen kannalta. (1998). 3031. 435 4541. (2000). Helsinki. Sain siitä konkreettista apua, en vain puhetta." Koulutuksessa olevien kyselyssä tuli myös yksittäisiä vastauksia, joissa työnohjauskokemukset eivät ole olleet miellyttäviä. & Kujala,A. Luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia työnohjauksesta. Tiedon lisäämiseen työnohjauksesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista tulee panostaa jatkossakin. Haarala, Kaski & Kujala, 2001; Viitanen, 2004; Kaski, 2004). Työohjaus on investointi Ryhmätyönohjauksessa valmentajien käsitykset työnohjauksesta muuttuivat hieman. Valmentajien työn ja työssä jaksamisen tukeminen työnohjauksen avulla tulisi nähdä investointina eikä kustannuksena. Tutkimustieto alueelta on pitkällä tähtäimellä koko urheilukentän etu. Opettajankoulutuslaitos. Rombach, M-A (2000) . Laadullinen tutkimus. Eskola, J. Alkukyselyssä työnohjaukseen ei ollut tärkeää löytää aikaa, mutta lopussa oli. (2002). Teoksessa N. Keskinen, S. Purdue University. Metsämuuronen, J. Osin siihen voi vaikuttaa valmentaja koulutuksesta tullut tieto ja lehtiartikkelit, joita aiheesta on kirjoitettu (mm. Opinnäytetyö. Thousand Oaks: Sage Publications, lnc. Hoitotieteen laitos. Opin ehkä jopa arvostamaan omaa tekemistäni enemmän. (2004) Työnohjausapua valmennustyöhön. K. Valmentajien kokemukset työnohjauksesta ovat etupäässä myönteisiä. Työnohjaus voi lisätä valmentajan ammatillisia valmiuksia, auttamalla valmentajaa tutkimaan omaa tapaansa tehdä työtään. Paunonen-Ilmonen, M., Hyrkäs, K., Appelqvist-Schmidlechner, K. Ryhmätyönohjauksen vahvuus oli jakamisessa: asioiden kanssa ei ollut yksin. Taitoluistelu, 3/2004, 24-25.. Viitanen, K. Moniste. "Auttoi tunnistamaan sellaiset tilanteet, missä pitää ensin miettiä ja ottaa aikalisä, että ei tunteen vallassa lähde ratkomaan tilannetta vaan mietin ensin asian ammattimaisesti." "Opin rajaamaan töitäni. WSOY. Juva. lisääntymisessä. Lisäksi se voi vahvistaa valmentajien niin kutsuttua itsehoitokykyä: valmentajat oppivat laittamaan rajoja, he oppivat kuuntelemaan itseä sekä hyväksymään 50 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 keskeneräisyyden ja negatiiviseksi koetut tunteet, kuten ajoittaisen epävarmuuden ja avuttomuuden tunteen, osaksi itseä. Stake, R. SHKS, WSOY. The art of case study research. Tutkimus on kuitenkin tapaustutkimus eikä anna yleistä kuvaa valmentajien kentästä. Lappalainen ja Penttinen, 2001). Stake, R. Urheilupsykologialle valmentajien työnohjausprosessien tutkiminen antaa tietoa valmentajien työhyvinvoinnista ja sen tukemisesta. & Suoranta, J. Laadullisen tutkimuksen perusteet. Työnohjauksen koettiin myös helpottavan oloa, huolimatta siitä, että se on myös raskas prosessi, joka edellyttää vaivannäköä osallistujilta. Covision : A quest for inner expertise. (2001 ). & Ojanen, M., (1988). Jyväskylä: Gummerus. Auta auttamaan käsikirja työnohjauksesta . Case studies. Paunonen-Ilmonen ym., 2002; Lappalainen ym., 2001) suurimmat esteet työnohjauksen onnistumiselle liittyvät työnohjaajaan, esimerkiksi työnohjaajan epäpätevyyteen tai kykenemättömyyteen ohjata työnohjaustilannetta rakentavaan suuntaan. Monissa tutkimuksissa (mm. Työnohjaus luokanopettajan tukena. (1999). (2001 ). Viro: Jaabes OU . E.(1995). Delegoimaan muille. S Lincoln (Eds.), Handbook of qualitative research (2 Painos). Hämeenlinna. Tampereen yliopisto. (s. Tämä voisi kuvastaa työnohjauksen merkittävyyttä työssä jaksamisen kannalta. Liikunnan ammattilaisen oma jaksaminen ja kiinnostus työnohjaukseen. Autio, T. (2001) Yliopisto-opettajien monet roolit ja työnohjauksen mahdollisuudet. Koulutuksessa olevilla ja työnohjausta etsivillä valmentajilla näyttää olevan tietoa työnohjauksesta. Useiden tutkimusten mukaan työntekijöiden käsitykset työnohjauksesta ovat puutteelliset (mm. Keskustelut laajensivat ja vahvistivat näkemystäni työkentästä." Koulutuksessa olevien ammattivalmentajien kokemukset olivat samansuuntaisia. (2000). & Penttinen, S. Pro gradu-tutkielma. Haaga instituutin ammattikorkeakoulu, Vierunmäen liikuntainstituutti, (julkaisematon) . Haarala, S., Kaski, S. Kaski, S. Psykologia 36 (1-2), 92-97 Lappalainen, K. Keskinen, 2001; Paunonen-Ilmonen, Hyrkäs, Appelqvist-Schmidlechner ja Vahermo, 2002). Tässä tutkimuksessa mukana olleiden valmentajien käsitykset työnohjauksesta poikkeavat muista tutkimuksista. lndiana, USA. Tiedon lisääminen ei vain valmentajien, vaan myös työnantajien eli seurojen ja lajiliittojen keskuudessa on edelleen tarpeen. Tampere . Liikunnanohjaajille ja valmentajille tehdyn kyselytutkimuksen mukaan tietoa työnohjauksen tarjoamista mahdollisuuksista ei ole riittävästi (Autio, 2005). Tampere: Vastapaino. (2004) Lisää virtaa. Paunonen-Ilmonen, M., (2001 ). Johdatus laadulliseen tutkimukseen . Osaltaan tämä voisi johtua siitä, että ryhmässä valmentajille tarjoutuu mahdollisuus kuulla toisten kokemuksia ja saada vertaistukea. Valmentaja-lehti, 5/2004, 32-33. Sosiaali-, terveysja koulutoimen sekä päivähoidon johtavissa asemissa olevien henkilöiden käsitykset työnohjauksesta. Lisäksi työnohjausryhmä koki, että oma käytännön tietopohja laajeni työnohjauksen myötä. Työnohjaus voi lisätä valmentajan vuorovaikutustaitoja, tarjoten paikan ja ajan peilata omia interventioitaan urheilijoihin. Denzin & Y. (2005) Ketään ei velvoiteta mahdottomiin. Thousand Oaks Sage Publications, lnc. & Vahermo, M. Löysin oman juttuni työnohjauksessa . Työnohjaus toiminnan laadunhallinnan varmistaja. Niskanen, P., Sorri, P. "Luulen, että vielä enemmän keskityn urheilijoihin henkilökohtaisemmin" "Usein olin työnohjaukseen tullessa ahdistunut, kiireinen ja hermostunut, sieltä lähtiessäni tunsin itseni usein rauhoittuneeksi. SATU KASKI, Psl urheilu psykologi Helsinki sähköposti: satu.kaski@clearmind.fi KIRJALLISUUS: Alasuutari, P. E. Valmentaja 5/2001. Kasvatustiede. Tämä tukee myös muita työnohjaustutkimustuloksia muilta aloilta (mm. Työnohjaus voi myös auttaa selkiyttämään valmentajan suhdetta omaan toimintaympäristöön
Mistä siis puhutaan, kun käytetään ilmaisuja integraatio tai inkluusio ekskluusio. Michael Oliver (1996) kutsuu lääketieteellistä mallia vammaisuuden yksilötai tragediamalliksi. erityisliikkuja saattaa jo olla mukana aivan tavallisessa urheiluseurassa. Keskustelu inkluusiosta ja ekskluusiosta kuuluu vammaisuuden sosiaaliseen malliin. Merkittävä osa erityisliikunnasta on aivan viimevuosiin asti tapahtunut diagnoosiin perustuvissa vertaisryhmissä. Opetusministeriön julkaisemassa Huippu-urheilutyöryhmän muistiossa (2004) otettiin ensimmäistä kertaa vahvasti kantaa vammaisurheilun ja lajiliittojen tiiviimmän yhteistyön puolesta. Myös opetusministeriö on reagoinut erityisliikunnan kentässä tapahtuneeseen muutokseen. Vammaisten itsensä kehittelemä vammaisuuden sosiaalinen malli tuo esiin vammaisiin henkilöihin kohdistuvat ulkoiset rajoitukset kuten fyysiset, sosiaaliset ja psykologiset ja painottaa vammaisten henkilöiden oikeuksia yhdenmukaisiin palveluihin (Oliver, 1996). väestön ikääntymisen myötä. Ilmiön toinen puoli näkyy esim. Siinä toimintarajoitteita tarkastellaan taudin, trauman tai muun fyysisen tai psyykkisen vaivan aiheuttamana henkilökohtaisena ongelmana, joka vaatii yksilöön kohdistuvaa hoitoa, parantamista, sopeuttamista tai muita toimenpiteitä. Erityisliikunnassa mietittiin ennen sitä kuinka poikkeava yksilö pystytään sulauttamaan ja sopeuttamaan yhteiseen toimintaan. Mitkä tekijät vievät eteenpäin yhteistä ja kaikille avointa liikuntaa. Vammaistutkijat kritisoivat kuitenkin ICF -mallia mm. Teksti: AIJA SAARI INTEGRAATIOSTA INKLUUSIOON Olisiko aika katsoa erityisliikuntaa uudesta perspektiivistä. Lääketieteelliseen malliin perustuvat myös erityisliikunnan testit, tarkistuslistat ja sellaiset ohjelmat, joilla vammaista yksilöä sopeutetaan normeihin tai liikuntaa sovelletaan erityisliikkujille sopivaksi. Medikalismi ja vammaisuuden sosiaalinen malli Erojen ymmärtäminen keskeisissä vammaisuuden käsitemalleissa auttaa ymmärtämään myös inkluusio ekskluusio -keskustelua. SLU:n ja Nuoren Suomen käynnistämä arvokeskustelu liikunnan tasa-arvosta, syrjimättömyydestä, suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurisuudesta on raivannut tilaa myös erilaisille liikkujille liikunnan kansalaisjärjestöissä. Yhä useampi nk. Erityisliikunnan ja vammaisurheilun piirissä on käyty koko sen kolmekymmenvuotisen historian ajan keskustelua integraatiosta, ei kuitenkaan kovin kehuttavin tuloksin. Kuntien erityisliikunnan ohjaajat tuskailevat lisääntyvän työmääränsä ja kentältä tulevien toiveiden ristiaallokossa. E rityisliikunnan kysyntä lisääntyy mm. siitä, ettei se ota tarpeeksi huomioon sosiaalista ja poliittista inkluusiota. Keskeiset vammaisuuden käsitemallit toimintakyvyn ja toimintarajoitteiden hahmottamisessa voidaan kuvata lääketieteellisinä ja sosiaalisina malleina. Suomen Invalidien Urheiluliittoon (SIU) tulevina lukuisina puhelinkeskusteluina aktiivisten liikunnan harrastuspaikkaa etsivien kanssa. Valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaosto on perustanut työryhmän laatimaan erityisliikunnan integraatiota ja yhteistyötä koskevan muistion kesään 2005 mennessä. Vammaiset liikkujat haluavat kuntoilemaan aivan tavalliselle kuntosalille, urheiluseuraan pelailemaan, retkeilemään, sukeltamaan tai aerobikkaamaan muiden naisten, miesten tai nuorten joukossa, joko aikataulusyistä, vertaistarjonnan puutteesta, perheen tai ystävien harrastusten takia tai muuten vaan. Uuden näkökulman tulisi keskittyä toiminnallisiin ja ympäristöstä johtuviin tekijöihin, jotka sulkevat vammaisen henkilön pois liikunnasta LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 51. Lasten ja nuorten liikunnan kehittämisohjelmassa 2004-2007 nostetaan esiin erityisenä huolenaiheena vähän liikuntaa harrastavat lapset ja liikunta keinona ehkäistä syrjäytymistä. Muutoksia on kuitenkin näkyvissä. Nämä vahvistavat näkökulmaa, jossa vamma nähdään yksilöstä, ei yhteisöstä tai ympäristöstä aiheutuvana ongelmana (Downs, 2003). Toiminnan vajavuuden sijasta puhutaan toiminnasta ja sosiaalisen haitan sijasta osallistumisesta. Huomio kohdistuu ympäristöön ja toimenpiteisiin, jotka sulkevat vammaiset henkilöt pois yhteisestä liikuntatoiminnasta. Lääketieteellinen ja sosiaalinen malli on pyritty yhdistämään Maailman terveysjärjestön WHO:n vuonna 2001 julkaisemassa International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF) -mallissa
Medikalismi vammaisuuden ongelmien selittäjänä on vanhentunut ajattelumalli (Booth & Ainscow, 2002; Downs, 2003; Oliver, 1996). lnkluusio-ajattelussa ollaan jo yhdessä Inkluusio kasvatuksessa ja koulussa on ihmisoikeuskysymys, toteavat Booth & Ainscow (2002). Diagnoosin käyttö liikunnan ohjauksessa koetaan leimaavana, eikä diagnoosi välttämättä kerro ohjaajan kaipaamia tietoja henkilön toimintakyvystä. (Booth & Ainscow, 2002.) Vammaisuuden sosiaalisen mallin vaikutus näkyy Downsin (2001) kuvaamassa australialaisessa Disability Education -ohjelman ja englantilaisen Youth Sport Trustin -inkluusiokäsityksissä. Tästä on käytetty myös ilmaisua säästöintegraatio. Inkluusio etenee, kun yksilöiden välinen erilaisuus nähdään mahdollisuutena, joka tukee oppimista ja toimintaa, eikä ongelmana. Moberg näkee integraation syvimmän olemuksen eli yhteisöllisyyden ja sosiaalisen integraation olevan varsin lähellä inklusiivisen kasvatuksen tavoitteita. Integraatiotilanteissa tunnollisetkin opettajat kokevat turhautumista, syyllisyyttä tai riittämättömyyttä (LaMaster ym., 1998). LKL-hankkeessa katsotaan yhteistä liikuntaa lapsen näkökulmasta. lnkluusio on kaikkien toimijoiden, osallistujien ja ohjaajien arvostamista yhdenvertaisina. inkluusion spektrimallia, jossa jokainen lähestymistapa kannustaa vammaisten ja vammattomien henkilöiden täyteen osallistumiseen. Seurauksena on, että opettajien asenteet integraatioon ovat joko varovaiset tai kielteiset. Osallistumisen esteiden vähentäminen koskee kaikkia osallistujia, ei vain niitä, joilla on erityistarpeita. Integraatio erillisen sijoittamista yhteiseen Integraatiota ja inkluusiota käytetään varsin yleisesti toistensa synonyymeina. Poikkeava yksilö on sijoitettu yleiseen ilman yksilöllistä opetussuunnitelmaa, avustajaresursseja tai apuvälineitä. Jotta valinnan mahdollisuus on aidosti olemassa, hankkeen puitteissa etsitään ja kehitetään kaikille avoimen liikunnan harjoitteita, pelejä ja leikkejä sekä toimintaympäristöjä ja -tapoja, jotka eivät sulje ketään pois (Alanko, Remahl & Saari, 2004). Toimintakulttuuri, -tavat ja -käytännöt jäsennetään uudelleen siten, että ne vastaavat osallistujien moninaisuutta. 52 LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 ja urheilusta. LKL-koulutuksen viitekehyksenä käytetään englantilaiselta Youth Sport Trustilta lainattua nk. Fyysinen integraatio voi kuitenkin olla ensimmäinen askel kohti sosiaalista ja yhteiskunnallista integraatiota. Koulumaailmassa integraatio on jäänyt liian usein fyysisen sijoittamisen tasolle tukitoimenpiteiden puuttuessa. Vammaan tai vammattomuuteen katsomatta lapsella tulee olla tasa-arvoinen valinnan mahdollisuus harrastaa liikuntaa vertaisryhmässä tai muiden ikäistensä joukossa lähiseurassa, iltapäiväkerhossa tai muussa vastaavassa ryhmässä. Sakari Mobergin (1980, 2001) mukaan integraatiossa voidaan erottaa eri muotoja fyysisestä toiminnalliseen, sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen integraatioon. Vammaisilla lapsilla on yhtäläinen oikeus jäsenyyteen samoissa ryhmissä kuin kenellä tahansa muullakin. Tätä voisi kuvata rea. Muutokset voi kääntää oppimiseksi, jotka hyödyttävät kaikkia laajemmin. Näillä molemmilla ohjelmilla puolestaan on ollut suuri vaikutus vammaisliikuntajärjestöjen (SIU, SKLU, NKL) vuonna 2002 käynnistämään Liikuntaa Kaikille Lapsille (LKL) -hankkeeseen. Eri lähestymistavat; avoin, soveltava ja rinnakkainen toiminta, käänteinen integraatio sekä erillinen toiminta muodostavat kokonaisuuden ja jatkumon (Stevenson & Black, 2002)
Centre for Studies on lnclusive Education (CSIE). Lakia pitäisi tulkita näin myös käytännössä kunnan sosiaalipalvelujen päätöksenteossa, jotta inkluusiossa ei ajauduttaisi integraation tavoin "säästöinkluusioon': 3. 1998. lntegrating children with special needs in physical education. Integraatio-inkluusio -keskusteluun on olemassa erilaisia näkökulmia. Esteettömyyttä ovat mm. Towards a Society for AII through Adapted Physical Activity.ls a Paradigm Shift Needed7 ln Proceedings 3th International Symposium 3.-7 Juli 2001, Wien . 2002. 2.Vammaispalvelulaki toimimaan myös vapaaajan harrastuksissa Kuljetuspalvelut, apuvälineet, avustajat ja oppaat auttavat pääsemään paikalle ja toimimaan itse. Kehitysvammaliitto. Adapted Physical Activity Ouarterly, 19, 403-419. Sammendrag. Index for inclusion: developing learning and participation in schools. Downs, P. 1994. Inkluusion prosessija muutosluonne tarkoittavat mm. Erityistukea tarvitseva lapsi leikissä ja liikunnassa. Kymmenen teesiä kaikille avoimeen liikuntaan 1. lnkluusio on prosessi Yhteisöllisyys, tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat vahva pohja inkluusiokehitykselle, mutta ne eivät yksinään riitä. 2002. Suomen Invalidien Urheiluliitto. Erityisliikunnan arviointiraportti. Valtakunnallisen tutkimusja kokeiluyksikön julkaisuja 6/1980. 2003. Rapport 2: 19992003. Stevenson, P., Black, K. LaMaster, K., Gall, K., Kinchin, G., Siedentop, D. Kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osaston julkaisusarja nro 6/2002.Opetusministeriö. Ensimmäisenä ovat integroituneet huippu-urheilijat vaikeavammaisten ja harrastajien jäädessä syrjään. The Football Association. Tiihonen, A., Ala-Vähälä, T. 4. lnkluusioprosessi vaatii aikaa Norjassa vuonna 1999 käynnistyneen laajan urheilun lajiliittojen ja vammaisurheilun yhteisen integraatioprosessin tulokset ovat osin ristiriitaisia, mutta Sorensenin (2003) raportista käy ilmi mm. Norjan kokemusten valossa integraatioprosessi vaatii runsaasti aikaa. Helsinki. Bristol. Heikinaro-Johansson, P., Sherrill, C. Erityisryhmien liikunnan kehittämisohjelma 2003-2005. sitä, että inklusiivista toimintaa voidaan toteuttaa hyvin erilaisilta pohjilta hyvin eri tavoin. 82-95. Houndmills, Basingstoke, Hampshire and London. Oliver, M. Olenko tietämättäni, huomaamattani tai ajattelemattomuuttani sulkenut jonkun pois yhteisestä toiminnasta. A school district assessment model from Finland. Teoksessa Murto, P, Naukkarinen, A., Saloviita, T (toim) Inkluusion haaste kouluille. ICF Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Understanding Disability. 2003. Adapted Physical Activity Ouarterly, 11, 44-56. Moberg, S. From Theo ry to Practise. Evaluering av integreringsprosessen i norsk idrett. WHO ja Stakes, Gummeruksen kirjapaino, Jyväskylä 2004. listiseksi käsitykseksi inkluusiosta, kun inkluusio käsitteeseen sisällytetään laajempi kirjo erilaisia opetusryhmiä ja paikkoja. Opetusministeriön julkaisuja 2003.12. Norges idretthogskole. An Abilities Based Approach to Service Delivery and Professional Preparation. 2004. 19-28. The FA Soccability Programme. Koska inkluusiossa lähtökohtana on se, että vammaiset ovat jo osa yhteiskuntaa, heitä ei silloin tarvitse sulauttaa siihen. 2002. World Health Organisation, 2004. Emes, C., Longmuir, P., Downs, P. Oikeus yhdessä oppimiseen. Esteettömyydestä viimeinkin itsestäänselvyys lnkluusio tarkoittaa esteiden purkamista yhteisen osallistumisen tieltä. Moberg, S., Ikonen, 0. Sorensen, M. lnclusion Practices of Effective Elementary Specialists. 1996. (1980) Integraatio kehitysvammahuollossa: käsiteanalyysi ja teoreettinen tausta. Booth,T.,Ainscow, M. Jokaisen liikunta-alalla toimivan on hyvä pysähtyä silloin tällöin miettimään omia toimenpiteitään ja tekemistään. kynnyksettömyys, luiskat, hissit, selkeät ja ymmärrettävät opasteet, hyvä valaistus ja hengitysilma. PS-kustannus, Jyväskylä. Valtionhallinnon toimenpiteiden arviointia erityisliikunnan alueella. 2001. se, kuinka integraatioprosessin pitäisi lähteä ruohonjuuritasolta alhaalta ylöspäin. 5. Ruohonjuuritason kokemukset esiin Valtakunnalliset kehittämishankkeet ovat tärkeitä, mutta käytännössä yhteinen liikunta tapahtuu LIIKUNTA& TIEDE 1·2/2005 53. Ota minut mukaan. AIJA SAARI, LitM Kehityspäällikkö Suomen Invalidien Urheiluliitto Sähköposti: aija.saari@siu.fi LÄHTEET: Alanko, R., Remahl,V., Saari, A. Voinko itse tehdä jotain, jotta liikunta olisi aidosti kaikkien ulottuvilla. Mikä on minun käsitykseni laadukkaasta liikunnasta. Eds Dinold, M., Gerber,G., Reinelt,T Wien. 2002. Vammaispalvelulakimme takaa teoriassa vammaisen henkilön ulottuville ne tukipalvelut, joilla tämä voi toimia tasavertaisena osallistujana yhteiskunnan eri osa-alueilla, myös harrastamisessa ja liikunnassa. Suljinko jonkun pois. Adapted Physical Activity Ouarterly, 15, 64-81. The Football Development Programme . Opettajien näkemykset inklusiivisesta opetuksesta. Kaikki laadukas liikuntahan onjo avointa kaikille, toteaa Downs (2003)
Kansainvälisestä näkökulmasta erityisliikunnan koulutusta pohtivat Emes, Longmuir & Downs (2001) kritisoivat kuitenkin sitä, kuinka tulevien ammattilaisten koulutuksessa edetään varsin yleisesti vielä diagnooseista käytäntöön. 8. Heikinaro-Johansson & Sherrill). sulassa sovussa. seuraja paikallistasolla. Vammaiset liikkujat mukaan päätöksentekoon (LTS) paikalliskokemukset ja Nuoren Suomen Sosiaalisen tai ympäristömallin kannattajat paituella toteutettujen paikallishankkeiden yhteisen nottavat johdonmukaisesti vammaisyhteisöjen liikkumisen mallit seuroissa ja iltapäiväkerhoisroolia ja vammaisten ihmisten oman äänen sa tulisi tuoda esiin rohkaisevina esimerkkimalkuulumista vammaisten ekskluusion vähentäleina inkluusion erilaisista toteuttamistavoista. Koulutuksiin vuorovaikutusta ja toiminnallisuutta Pois-sulkevia käytäntöjä vähennetään käytännönläheisellä, vuorovaikutteisella koulutuksella, vammaisten itsensä osallistumisella päätöksentekoon ja toimintaan sekä poliittisella va ikuttamisella syrjinnän vähentämiseksi (Downs, 2003). Erilaisuus näkyviin rikkautena salaisjärjestöjen ja/tai käyttäjien ääni, toteavat Erilaisuus saa näkyä luonnollisena osana koerityisliikunnan arvioinnin suorittaneetTiihonen konaisuutta. Vammaisliikuntajärjesavulla yhdessä työstetään tapoja toteuttaa kaikiltöjen Liikuntaa Kaikille Lapsille (LKL) -hankkeen le avointa liikuntaa, joka ei sulje ketään pois. Ammattilaiset ja ohjaajat rinnalla kulkijoiksi Asenteita pidetään varsin yleisesti inkluusion suurimpana esteenä. Vuoden 2004 alusta toteutettujen LKLhankkeen koulutusten kiitellyintä antia ovat olleet vuorovaikutus, toiminnallinen tapa käsitellä erilaisuutta sekä vammaisurheilun lajeista, peleistä ja sovelluksista kumpuavat ideat, joiden 54 LIIKUNTA & TIEDE 1·2/2005 työ on vasta alussa. Opettajien ja valmentajien asenteisiin voi olla yksi ratkaisu: lisäkoulutus tai lisäresurssit konsultoivien erityisliikunnan opettajien muodossa (mm. Maamme erityisliikunnassa on heikoimmin kehittynyt kan6. miseksi kaikille soveltuvaksi. Englantilaisen Youth SportTrustin ja Ala-Vähälä (2002). Kaikki hyötyvät inkluusiosta valkoiset kepit, pulskat, silmälasit, erilaiset ihonLKL-hankkeessa on vuosina 2002-2005 tehty värit ym. lnkluusio hyödyttää kaikkia; vammaisia, vammattomia tovereita, opettajia ja koko yhteisöä (Booth & Ainscow, 2001 ).. Avaimena laji liiton menestykseen on pitkäjänteinen ja johdonmukainen työ lasten liikunnan laadun parantamiseksi kaikkien lasten eduksi. He ehdottavat heittäytymistä rinnalla kulkijaksi oppimaan yhdessä ja luottamaan oppijaan oman toimintakykynsä asiantuntijana ja sellaisen lähestymistavan omaksumista, jossa siirrytään pois diagnooseista ja terapioista kuunteluun ja partneriuteen. lajiliitto -ja seurasekä harrasteuintiprojektin (SUH) tai Erityisliikuntaa kuntiin -hankkeen 9. Osa lajiliitoista on päässyt tässä kehityksessä jo pitkälle, toisissa 7. Kuvitus ja sisällöt kehitystyötä Nuoren Suomen tuella kahdeksan viestivät yhteisestä liikunnasta, jossa kaikki kuulaji liiton kanssa lajin toimintatapojen muokkaaluvat kokonaisuuteen . Liitoissa, joissa erilaiset liikkujat nähdään mahdollisuutena ja rikkautena, prosessi etenee ja leviää seurasta toiseen. Näin ohjaajat oppivat kohtaamaan ensin vamman ja vasta sitten ihmisen. tavallisille ohjaajille tarkoitetuissa yleisissä ohjaajamateriaaleissa vilahtelevat pyörätuolit, 10. misessä (Downs, 2003; Oliver, 1996)
Noin puolet seuroista sekä kansalaisopisto ilmoittivat kiinnostuksensa uusien erityisryhmille suunnattujen toimintojen perustamiseen. Erityisliikunta on kulkenut kaiken muun toiminnan rinnalla, ilman "korvamerkittyä" rahaa, olemassa olevilla resursseilla, sanoo liikuntapäällikkö Timo Hyötyläinen. Eriku-hankkeelta saadun tuen myötä on muutamia uusia liikuntaryhmiä pystytty käynnistämään jo syksyn 2004 aikana, joten tarjonta monipuolistuu LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 55. Pyrimme saamaan myös pienempien erityisryhmien palvelut lähelle käyttäjiä, toteavat Timo Hyötyläinen, Matti Antila, Reetta Hakala ja Heli Sinisalo onkin todettu, ettei erityisliikunta ole vain liikuntatoimen asia. Liikuntatoimen odotettiin kouluttavan ja palkkaavan ohjaajia sekä perustavan erityisliikunnan ohjaajan toimen. Lisäksi kunnan palvelutaloissa ja toimintakeskuksessa järjestetään jonkin verran retkiä, taukojumppaa ja muuta liikuntaa. K urikka sai perusselvityksensä erityisliikunnan tilasta, tarpeista ja tarjonnasta valmiiksi ensimmäisten projektikuntien joukossa. Kansalaisopisto jumppauttaa senioreja. Kurikassa, kuten monissa muissakin projektin kunnissa erityisliikunta on pitkälti terveyskeskusten tarjoamien fysioterapiaryhmien varassa. Myös lähes puolet eläkeläis-, vammaisja kansanterveysjärjestöjen paikallisyhdistyksistä järjestää liikuntaa osana muuta toimintaansa. Kurikassa Yhteistyön edellytyksinä molemmissa kunnissa tunnistettiin samat tekijät; aito halu yhteistyöhön, tasavertaisuus ja samankaltainen kuntarakenne. Urheiluseuroissa erityisliikuntaa ei toistaiseksi ole ollut tarjolla. Kiireimmin haluttiin kohennusta erityisryhmiin kuuluvien lasten ja nuorten, etenkin kehitysvammaisten liikuntamahdollisuuksiin. Toiminta on kuitenkin vielä vakiintumatonta ja siihen ottaa osaa suhteellisen pieni osa yhdistysten jäsenkunnasta. Erityisryhmien palveluita ja niitten kehittämistä selvitti opinnäytetyönään Jyväskylän yliopiston liikuntasuunnittelun ja -hallinnon opiskelija Päivi Laurila. Pienellä paikkakunnalla yhteistyön merkitys korostuu. Kurikassa säännöllisesti toimivia ryhmiä oli terveyskeskuksessa 10, liikunta toimi pyörittää viittä ja kansalaisopisto kahta ryhmää. Tavoitteenamme on opettaa myös palveluiden käyttäjät ylittämään kuntaraja. Yhteistyö oli kuvassa mukana jo lähtötilanteen selvittämisessä. Yhteistyötä tarvitaan ja tehdään paitsi eri hallinnonalojen ja kansalaisjärjestöjen kanssa, myös yli kuntarajan. Edellytyksiä kehittämiselle kuitenkin on. KAKSI KUNTAA -YHTEINEN RATKAISU: Kurikka ja Ilmajoki palkkasivat erityisliikun nan ohjaajan yhdessä Teksti ja kuva: LEENA NIEMINEN Samanlaiset ongelmat voivat olla avain yhteiseen ratkaisuun. Keskeisimmäksi ongelmaksi kunnassa koettiin ohjaajapula. Kurikan ja Ilmajoen yhteinen erityisliikunnan ohjaaja aloittaa työnsä huhtikuussa 2005
Prosessin etenemistä edesauttoi Antilan arvion mukaan nimeen omaan se, että kyse oli kahden kunnan yhteishankkeesta. Kuntakeskukset ovat hyvien liikenneyhteyksien päässä lähellä toisiaan ja erityisliikunnassa kunnilla on hyvin samansuuntaisia ongelmia. Tärkeä tekijä oli kuntien yhteisen Erityisliikunta-paneelikeskutelun järjestäminen Ilmajoella syyskuussa 2004. Liikuntatoimen ja eri seurojen välisellä yhteistyöllä on Ilmajoella pitkät perinteet. Molemmissa kunnissa on pulaa ammattitaitoisista ohjaajista. Ohjaajan aika on rajallinen. Perusselvityksen yhteydessä tehdyssä kyselyssä noin puolet vastanneista seuroista ilmoitti halukkuutensa uuden erityisliikuntatoiminnan käynnistämiseen. Ohjaajista on jatkuva pula, mutta erityisliikunnan ottaminen mukaan voi tuoda myös uusia taustavoimia. Kummankin kunnan päättäjät suhtautuivat positiivisesti uusia mahdollisuuksia synnyttävään yhteistyö hankkeeseen. Myös uusien osaajien löytäminen on tärkeää. Erityisliikunnalla on mahdollisuus tuoda uutta väriä ja luoda uusia mahdollisuuksia perinteisen yhteistyön rinnalle. He voisivat vastaavasti sukkuloida kuntien alueella ja. Toiminnan koordinointia korostaa myös Kurikan kehittämistyöryhmän Reetta Hakala. Kuntatasolla seuroja voisi kenties tukea kehittämään uutta erityisliikuntatoimintaa esimerkiksi erityisliikuntatoimintaan suunnatulla lisätuella, pohtii liikuntasihteeri Matti Antila. Koordinaatio korostuu toimenkuvassa Ilmajoen kehittämistyöryhmän sihteerinä toimivalla fysioterapeutti Heli Sinisalolla on selkeä käsitys siitä, mitkä asiat perustettavassa toimessa tulevat eniten työllistämään. Erityisliikuntaan saatiin lisää ohjaajakoulutusta ja resursseja. Yhteistä erityisliikunnan ohjaajan tointa lähdettiin Ilmajoella ja Kurikassa suunnitella jo ERIKU-hankkeen alussa tammikuussa 2004. Projekti käynnistyi Ilmajoella eri yhdistyksien ja järjestöjen tarjonnan sekä toisaalta koulujen ja päiväkotien erityisliikuntatarpeiden kartoittamisella. Yhteistyön merkitys korostuu etenkin kun kyseessä on kaksi kuntaa. Tavoitteenamme onkin opettaa myös palveluiden käyttäjät ylittämään kuntaraja. Samoin uusien ryhmien perustaminen ja jo käynnistyneen toiminnan vakiinnuttaminen. Järjestöjen saaminen tiiviimmin mukaan työhön on eräs projektille asetetuista tavoitteista. Ilmajoella toimii yhteensä 22 erityisliikuntaryhmää, joissa osallistujia on noin 450-500. Perusteita erityisliikunnan ohjaajan toimelle oli; tarvittiin henkilö koordinoimaan toimintaa, hankkimaan ohjaajia, varaamaan tiloja, tiedottamaan ja vastaamaan yhteistyön jatkuvuudesta. Tasavertaisilla kumppaneilla hyvät eväät yhteistyölle Yhteistyön edellytyksenä molemmissa kunnissa tunnistettiin samat tekijät; aito halu yhteistyöhön, tasavertaisuus, ja samankaltainen kuntarakenne. Kunnan vakituisen henkilökunnan työpanosta lisäämällä tarvittavia uusia tehtäviä ei olisi voitu hoitaa. Varat erityisliikunnan ohjaajan palkkaamiseen saatiin kuntien talousarvioihin ja kuntien yhteinen työntekijä aloittaa huhtikuussa 2005. Onnistuneen teemaillan aikana jaettiin tuutin täydeltä tietoa erityisliikunnasta ja aistittavissa oli vahva halu erityisliikunnan kehittämiseen, sanoo Timo Hyötyläinen. Yhteistyöstä on saatu hyviä kokemuksia niin kunnan sisällä kuin naapurikunnan Kurikan kanssa. Ohjaaja toimii nähdäkseni myös tiedottajana ja etsii yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Suureksi osaksi tehtävänä on koordinoida kunnissa tehtävää erityisliikuntaa ja löytää yhteisiä toimintoja kuntien kesken. Ohjaajalta odotetaan yhteistyön lujittamista ja lisäämistä eri yhteisöjen, järjestöjen ja toimialojen välillä, toteaa Sinisalo. Myös Ilmajoen liikuntasihteeri Matti Antila pitää paneelikeskustelua ratkaisevana mielipiteen muokkaajana. Yhteistyö muiden hallintokuntien kanssa on pikku hiljaa lisääntynyt. Asia eteni liikuntatoimesta kummankin kunnan kuntatyöryhmien kautta kunnan päättäviin elimiin vuoden kuluessa. Kunnat ovat asukasluvultaan hyvin samansuuruiset, asukkaita on yhteensä 22.000. Ryhmien vetäminen kunnissa kuuluu ohjaajankin toimenkuvaan. Kiinnostus on siis jo olemassa, joten yhteistyötä tullaan varmasti kehittämään. Hän tarvitsee työkumppaneita, jotta kuntiin voidaan rakentaa kaikkia tyydyttävä erli-malli. hallinnonalojen välinen yhteistyö. Molemmissa kunnissa hankkeesta tiedotettiin prosessin aikana niin valtuutetuille kuin lautakuntien päättäjille. 56 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 asteittain. Mahdollisuuksia laajempaankin yhteistyöhön on olemassa. Aiemman, vuosien 1997-99 projektin pohjalta käynnistyi uusien ryhmien lisäksi mm. Tähänhän me hankkeellamme juuri pyrimme, sanoo Antila. Hankkeen myötä yhteistyö etenkin sosiaalija terveyspuolen sekä koulupuolen kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin, arvio Hyötyläinen. Esimerkiksi terveysliikuntaahan markkinoidaan valtakunnallisesti urheiluseuroille rahanhankinta keinona. Yhteistyöllä pyrimme saamaan myös pienempien erityisryhmien palvelut lähelle käyttäjiä, toteaa Timo Hyötyläinen. Ilmajoella yhteistyöstä hyviä kokemuksia tavoitteena toiminnan vakiintuminen Ilmajoki ei ole ensimmäistä kertaa erityisliikuntaprojektissa mukana
Pääasia on, että erityisliikunta toimii kunnassa laadukkaasti, toteaa Reetta Hakala. Projektikunnat ovat: Hamina, Hanko, Haukipudas, Ilmajoki, Joutseno, Kurikka, Lieto, Loimaa, Nurmes, Närpiö, Orimattila, Siilinjärvi ja Tammisaari. ammattiryhmät tarvitsevat erityisliikunnan ohjaamiseen opastusta, toteaa Heli Sinisalo. Tarkoituksena on perustaa liikuntaryhmiä niille lapsille ja nuorille, jotka kyselyn mukaan eniten kaipaavat erli-toimintaa. Seminaareissa ratkotaan kuntakohtaisia ongelmia sekä luodaan edellytyksiä sopivan toimintamallin rakentamiseen. Työryhmät kartoittivat vuoden 2004 aikana kuntansa erityisliikunnan tilanteen. kehitysvammaiset, erityiskoulun oppilaat ja hevistä kehityshäiriöistä kärsivät lapset (5-7 vuotiaat), sanoo Reetta Hakala. Meillä Suomessa on onneksi osattu panostaa jo vertaisohjaajakoulutukseen joka tulee ehkä helpottamaan ohjaajien etsinnässä, uskoo Heli Sinisalo. Edustettuina ovat mm. ERIKU-projekti on herättänyt keskustelua laajasti molemmissa kunnissa. Työryhmät koostuvat 4-8 eri hallinnonalan edustajista. ERITVISLIIKUNTAA KUNTIIN 2004-06: Yhdessä kehittäen paikallisiin ratkaisuihin Teksti:TONI PIISPANEN Erityisliikunnan kehittämistä projektikunnissa jatketaan keväällä 2005 neljällä alueellisella erityisliikunnan seminaarilla. Projektiin osallistuvia kuntia tuetaan mm. Seutukunta ja kuntien välinen yhteistyö on tällä hetkellä in.Luottamushenkilöt näkevät ehkä tämän tuovan säästöjäkin pitkällä tähtäimellä. Etenkin erityisryhmiin kuuluvien lasten ja nuorten liikunnan kehittäminen on ensimmäisen vuoden tavoite. Jatkossa on tärkeää, että projekti tarjoaa erilaisia työkaluja, joita käyttäen saamme erli-ohjaajan toimen myös jatkumaan kunnissa. Kunnissa tehtyjen kyselyjen perusteella tiedetään, että myös monet lasten ja nuorten kanssa työskentelevät opettajat, päiväkodin työntekijät ym. Ei ole väliä miten palvelu tuotetaan. Itse toivon, että kuntien yhteistyö jatkuu projektin päätyttyäkin. Luottamushenkilöt , ammatti-ihmiset ja asianosaiset ovat saaneet tietoa asiasta. Kartoitus LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 5 7. Mm. Ensimmäinen toi Ilmajoelle hyvän yhteistyön terveyskeskuksen, kansalaisopiston ja liikuntatoimen välillä. Projektiin kutsuttiin Valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaoston toimesta 13 hieman yli 10.000 asukkaan kuntaa, joissa erityisliikunta vaatii kokonaisuudessaan kehittämistä. Aluetta halutaan kehittää yhteistyössä kuntien kesken. Näitä työkaluja ovat nyt olleet erilaiset kurssit ja materiaalit, sanoo Heli Sinisalo. Erityisliikunnan kehittäminen käyntiin hallinnonalojen yhteistyöllä Projektikunnissa tehtyjen erityisliikunnan kartoitusten ohella tiivistettiin aloitusvuonna eri hallinnonalojen yhteistyötä kokoamalla eri hallinnonalojen edustajat yhteen. Erityisliikunnan koulutuksia ja konsultaatioita toteutetaan projektikuntien tarpeen mukaisesti. välittämällä tietoa erityisliikunnan kehittämisen yksityiskohdista, työstämällä yhteistyössä kuntien kanssa erityisryhmien liikunnan kehittämisohjelmia, opastamalla erityisliikunnanohjaajan toimien perustamiseen liittyvissä kysymyksissä sekä järjestämällä koulutusta eri osa-alueille. liikuntatoimi, sosiaalija terveystoimi, kansalaisopistot, erityisliikuntajärjestöt ja liikunnasta vastaava lautakunta. V altakunnallinen opetusministeriön, sosiaalija terveysministeriön, Suomen Kuntaliiton, Liikuntatieteellisen Seuran ja 13 projektikunnan yhteishanke käynnistyi vuoden 2004 alussa. toteuttaa näin kuntayhteistyötä, arvioi Reetta Hakala. Ilmajoki ja Kurikka ovat nyt toista kertaa mukana erityisliikunnan kuntaprojektissa
Nurmes pohtii myös seniorikortin käyttöönottoa uimahalliin sekä kuntosalille ja on ottanut suunnitelmiinsa mallia mm. Tiedotusta ja uusia erityisliikuntaryhmiä lisättiin myös nyt vuodenvaihteessa yhdistyneessä Loimaalla. Viimeinen kevään neljästä alueseminaarista pidetään Siilinjärvellä, jossa toimii poikkeuksellisen vahva paikallisyhdistyskenttä. Haukiputaalta, jossa kortti on saavuttanut huomattavan kiinnostuksen. Molemmissa kunnissa on ilmeinen ohjaajapula, johon Tammisaari tarttui järjestämällä Voimaa vanhuuteen koulutuksen keväällä 2004. Lisäksi Tammisaaressa käynnistettiin viisi uutta erityisliikuntaryhmää. Tämän myötä uusia ryhmiä on saatu muutama lisää ja Haukiputaalla toimii tällä hetkellä 35 erityisliikuntaryhmää. 1. Loimaan erityisliikunnan kartoituksen on määrä valmistua keväällä 2005. Loimaalla ja Liedossa uusien erityisliikuntaryhmien lisäksi ovat ongelmakohdat alkaneet selkiytyä ja käytännön toimenpiteisiin päästään nyt kuluvana vuonna. 04 ja 18 .10. Lisäksi paikallis-TV lähettää ohjelmistossaan uutuutena erityisryhmille suunnattua ohjattua liikuntaa. ikäihmisille. Useimmissa projektikunnissa pohja erityisliikunnalle alkaa olla valmiina nyt siirrytään teoriasta käytäntöön. Haukiputaalla aloitti työnsä vuoden alusta puolipäiväinen erityisliikunnanohjaaja. Erityisliikunnasta saatavaa tietoa kuntalaisille parannettiin kokoamalla kuntakohtaisia erityisliikunnan kausikalentereita ryhmineen ja yhteystietoineen. Ensimmäisen projektivuoden aikana pidettiin kaksi valtakunnallista projektiseminaaria, 15. 58 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 ja sen pohjalta tehtävä kehittämissuunnitelma pitävät sisällään selvitykset mm. liikuntaryhmien lukumäärästä ja toimivuudesta, liikuntaesteettömyydestä, erityisliikunnasta tiedottamisesta, koulutustarpeista ja hallinnon alojen yhteistyöstä. TONI PIISPANEN, LitM projektipäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Erityisliikuntaa Kuntiin 2004-06 sähköposti toni.piispanen@lts.fi. Hangossa virallinen työryhmän käynnistysseminaari päätöksentekijöille ja muille asianomaisille pidettiin 10.1.2005. Haminassa käynnistettiin syksyllä 2004 viisi uutta paikallista erityisliikuntaryhmää. Kurikassa ja Ilmajoella aloittaa työnsä uusi kuntarajat ylittävä erityisliikunnanohjaaja huhtikuussa 2005. Liedossa kehittämistyöryhmä on aktiivisesti paneutunut erityisliikunnan hallinnonalojen yhteystyön kehittämiseksi kutsumalla kokouksiinsa eri alojen edustajia. 04 seka useita kuntakohtaisia erityisliikunnan tapahtumia ja tilaisuuksia. Vieressä Nurmeksen kaupungissa on työryhmä aktiivisesti tiivistänyt yhteistyötä paikallisyhdistysten ja eri hallinnonalojen kanssa järjestämällä koulutuksia ja säännöllisiä yhteistyöpalavereja. Toisessa Itä-Suomen projektikunnassa, Joutsenossa erityisliikunnan kartoituksen lisäksi on lisätty erityisliikunnan tiedonvälitystä lukuisin tapahtumin ja teemapäivien avulla. Vuoden aikana järjestetään koulutuksia, konsultaatioita ja eri erityisliikunnan tapahtumia kuten paneelikeskusteluja. Vuonna 2005 aloittaa neljässä projektikunnassa työnsä uusi erityisliikunnasta vastaava henkilö. Orimattilassa puolestaan valittiin uusi osa-aikainen työntekijä ohjaamaan erityisryhmien liikuntaa. Eteläisimmät projektikunnat, kaksikieliset Hanko ja Tammisaari saivat uusien erityisliikuntaryhmien lisäksi molemmat valmiiksi kuntakohtaisen erityisliikunnan kartoituksensa ja ovat ryhtyneet sen pohjalta laatimaan konkreettista kehittämisohjelmaa. Projektikunnissa kuluva vuosi 2005 on kehittämisen kannalta oleellisinta aikaa. Närpiössä käynnistettiin vuonna 2004 kuusi uutta erityisliikuntaryhmää ja järjestettiin vesiliikunnan koulutusta. Syksyllä 2004 projektissa käynnistettiin yhteensä 3 7 uutta paikallista erityisliikuntaryhmää. Närpiössä pidetään kevään kolmas alueseminaari 28.4. Projektikuntien kartoitukset kehittämisen perustana Haminassa, jossa kevään ensimmäinen alueseminaari pidetään, on kehittämisessä edetty suunnitelmallisesti liikunnanohjaajaopiskelijan opinnäytetyönä tekemän peruskartoituksen pohjalta. Siilinjärvi onkin peruskartoituksensa pohjalta kutsunut yhdistykset yhteiseen kuulemistilaisuuteen, jossa yhteisiä asioita ratkotaan. Vuoden aikana pyritään saamaan valmiit konkreettiset kehittämissuunnitelmat täytäntöönpanovaiheeseen. Uusia ryhmiä Joutseno käynnisti mm. Syksyn ulkoilmatapahtumassa oli noin 50 kuulijaa, joukossa myös eri poliittisten puolueiden edustajia
Fellmannin kongressikeskus antaa tapahtumalle hyvät puitteet. ERITYISLIIKUNTAA KUNTIIN 2004-06 ALUESEMINAARIT VUONNA 2005: 3.3.2005 Hamina (mukana Haminan, Joutsenon ja Orimattilan erityisliikunnan kehittäm istyöryh mät) 8.4.2005 Tammisaari (mukanaTammisaaren, Hangon, Liedon ja Loimaan erityisliikunnan kehittämistyöryhmät) 28.4.2005 Närpiö (mukana Närpiön, Kurikan ja limajoen erityisliikunnan kehittämistyöryhmät) 3.5.2005 Siilinjärvi (mukana Siilinjärven, Haukiputaan ja Nurmeksen erityisliikunnan kehittämistyöryhmät) ERITYISLIIKUNNAN KUNTAPROJEKTIN 2004-2006 KUNTAYHTEYDET: Hanko, Leif Sjöstrand 019-2203400 leif.sjostrand@hanko.fi Tammisaari,Anne Forsström 019-2633313 anne.forsstrom@ekenas.fi Orimattila, Alpo Kumpulainen 03-8881380 al po.ku m pu lai nen@ori matti la. V äestö ikääntyy koko ajan. LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 59. Kysyntää näiden ikäryhmien palveluille on paljon. keski-ikäisten maratoninnostus. Kuntotestaus Suomessa (2000) selvityksen mukaan kuntoutuslaitosten, kylpylöiden, kuntien terveystoimien ja työterveyshuollon kuntotestauksen painopiste oli keski-ikäisessä väestönosassa. Omien rajojen kokeilu on lisääntynyt myös kestävyysliikunnan puolella. voimaharjoittelun tiedetään sopivan erinomaisesti ikääntyneille ja parantavan heidän toimintakykyään. seminaarin vastaanotossa, saliavustajina ja seminaarilehden toimittajina. Myös kuntotestauksen piirissä näiden ikäryhmien tarpeet on huomioitava entistä paremmin. Myös kuntotestauksen asiakaskunta on muuttunut. Miten kuntotestausta voidaan hyödyntää fysioterapiassa ja työterveyshuollossa. Asiakaspohja laajenee ja tietoa keskiikäisten ja ikääntyneiden testaamisen, mittaamisen ja ohjaamisen erityispiirteistä tarvitaan koko ajan enemmän. Tämä kehitys on tuonut kuntotestaajien asiakkaiksi uusia ikäryhmiä, joilla on erityistarpeita. vuonna 2004 ilmestynyt Ikääntyneiden ohjatun terveysliikunnan laatusuositukset. Miten kuntotestiviidakossa osataan suunnistaa. Päivien aikana pohditaan myös kuntotestauksen turvallisuutta ja laatua. Liikuntatieteellisen Seuran käynnistämä laatujärjestelmän kehittämishanke esitellään. Terveys 2015 ohjelmassa painotetaan erityisesti työikäisten työja toimintakyvyn säilymistä pidempään kuin nykyään sekä vanhuksien toimintakyvyn paranemisen hyvän trendin säilymistä. Mm. Liikuntaa harrastetaan näissä molemmissa ikäryhmissä myös kilpailumielessä. 50+ vuotiaille suunnattua Terveysremonttia. Työterveyshuollon, fysioterapian ja liikunnan ammattilaisilta nämä asiakkaat haluavat tietoa kunnostaan ja suorituskyvystään sekä ohjeita oman liikuntansa annosteluun. Yhä iäkkäämmät harrastavat nykyään liikuntaa. Tänä vuonna Kuntotestauspäivät järjestetään Lahdessa 12.-13.5.2005. Seminaari järjestetään yhteistyössä Lahden ammattikorkeakoulun Liikunnan laitoksen kanssa, jonka opiskelijat ovat tiiviisti mukana järjestelyissä. Myös Kuntotestauspäivien ohjelma on suunniteltu mahdollisimman käytännönläheiseksi. Tällaisesta toiminnasta on hyvä esimerkki mm. Ja perjantaina Kunto testauksen kehit tämisfoorumissa sinulla on mahdollisuus keskustella ja olla mukana vaikuttamassa suomalaisen kuntotestauksen kehittymiseen. Tästä kertoo mm. Pohditaan ikääntyneiden fyysisen suoritusja toimintakyvyn arviointia ja mittaamista, veteraaniurheilijoiden testaamista ja harjoittelua ja mm. Ikäihmisten liikunnasta on jo paljon tutkimustietoa. "Kunnon keskiiästä vahvaan vanhuuteen" -teeman mukaisesti seminaarin aiheet liittyvät pääosin mainittuihin ikäryhmiin ja mukana on paljon käytännönläheisiä esimerkkejä. Miten keski-ikäisen ja ikääntyneen erityistarpeet pystytään tässä viidakossa ottamaan huomioon. Nyt pitää keskittyä tämän tiedon soveltamiseen ja uusien käytäntöjen luomiseen. Heitä tullaan näkemään mm. Yhä enemmän kuntotestausta tekee myös fysioterapeutti tai joku muu työterveyshuollon ammattilainen. fi Lieto, Matti Aalto 02-48733254 matti.aalto@lieto.fi Loimaa, Marko Mäkinen 02-7611495 marko.makinen@loimaa.fi Hamina, Maija Vahla 05-7494211 maija.vahla@hamina@.fi Joutseno, Paavo Talonpoika 05-6326276 paavo.ta lonpoika@joutseno.fi Nurmes,Armi Laukkanen 040-5549711 armi.laukkanen@nurmes.fi Siilinjärvi, Kimmo Forsblom 017-401360 kimmo.forsblom@siilinjarvi.fi Ilmajoki, Matti Antila 06-4191297 matti.antila@ilmajoki.fi Kurikka, Timo Hyötyläinen 06-4513553 ti mo.hyotylai nen@ku rikka .fi Närpiö, Jan-Erik Bergman 0500-668393 jan-erik.bergman@narpes.fi Haukipudas, Olli Heinonen 08-8874270 olli.heinonen@haukipudas.fi KUNNON KESKI-IÄSTÄ VAHVAAN VANHUUTEEN Kuntotestauspäivät 12.-13.5.2005 Lahti Huoli keski-ikäisten ja ikääntyneiden kunnosta ja toimintakyvyn säilymisestä on suuri. Katso ohjelma seuraavalta aukeamalta
Heikki Tikkanen, ylilääkäri, Helsingin Urheilulääkäriasema 14.10 1 Testattavan näkökulma Kuntotestauksen oikeudellisia kysymyksiä Juha Vierto/a,, pääsihteeri, Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry 14.30 1 Keskustelu 14.45 15.15 I Virkistystauko 15.15 I Kuntotestauksen laatujärjestelmä uudistuu Jyrki Aho, tutkija, LTS XVII Kuntotestauspäivät 12. Ari Mänttäri, testauspäällikkö, Tampereen Urheilulääkäriasema Heikki Tikkanen, ylilääkäri, Helsingin Urheilulääkäriasema Jyrki Aho, tutkija, LTS 11.00 1 Iäkkäiden fyysisen suorituskyvyn ja toimintakyvyn arviointi Miksi ja miten. Heikki Tikkanen 13.30 1 Lääkärin näkökulma Selviääkö testistä hengissä. Jaana Suni 10.10 1 Testausta läpi elämän Mitä testejä missäkin elämänvaiheessa ja miksi. 9.00 1 Ilmoittautuminen ja aamukahvibu.ffet 10.00 1 Päivien avaus Kari Keskinen, pääsihteeri, Liikuntatieteellinen Seura (LTS) Jaana Suni, Kuntotestausvaliokunnan pj, erikoistutkija, UKK-instituutti TESTAUSTA JOKA IKÄÄN pj. Maksimaalisen hapenottokyvyn laadukas testaaminen Esa Hynynen, tutkija, Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU 16.45 1 Keskustelu 20.00 1 Illanvietto (Ravintola Night Life, Cumulus Lahti). Kristina Tiainen, tutkija, Suomen Gerontologinen tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto 11.30 1 Kuntotestaus fysioterapiassa Tukija liikuntaelimistön testaaminen käytännöt Tampereen Urheilulääkäriasemalla Juha Koskela,, fysioterapeutti, Tampereen U rheilulääkäriasema/UKK-insti tuutti 12.00 13.30 1 Lounas TURVALLISESTI TESTIIN pj. TORSTAI 12.5. 13.5.2005 Fellmanni, Kirkkokatu 27,Lahti 15.45 1 Mikä ihmeen VO2ma:x = Q x a-v 02 difference
Pidätämme oikeudet ohjelmamuutoksiin Lisätietoja Tiina Heinonen puh. (09) 4542 7221 I Tuula Valli sähköposti tuula.valli@lts.6. Kari Keskinen, LTS Tule keskustelemaan ja vaikuttamaan suomalaisen kuntotestauksen kehittymiseen Ilmoittautuminen 29.4.2005 mennessä: puh. Harri Suominen 10.30 11.00 1 Vukistystau.ko APUA TESTAAJAN ARKEEN pj.JyrkiAho 9.00 1 Veteraaniurheilijoiden fyysisen suorituskyvyn mittaaminen 11.001 TOIMIVA-testit Menetelmä iäkkäiden fyysisen toimintakyvyn mittaamiseen Harri Suominen, liikunragerontologian professori, Jyväskylän yliopisto Leena Pohjola, ft, TtM, osastonhoitaja fys.os., Oulunkylän kuntoutussairaala 9.401 Ikääntyvän ihmisen juoksuharjoittelu Maraton.ko mahdollisuus. VIREÄT VETERAANIT pj. (09) 4542 7217 I tiina.heinonen@lts.fi www.lts.fi liikuntatieteellinen Seura. 11.30 1 Työterveyshuolto kuntotestiviidakossa Matti Lassila, työfysioterapeutti, Tt yo, Mehiläinen Terveyspalvelut Oy Matti Heikkilä., testauspäällikkö, Suomen Urheiluopisto 10.10 1 Rautamummo testissä tapausesimerkki 12.00 l 50+ Terveysremontti Jaana Suni, erikoistutkija, UKK-instituutti ~sa Martikkala, rehtori, Itä-Suomen Liikuntaopisto 12.15 I Loppu.keskustelu 12.45-13.45 I Lounas 13.45 15.00 1 Ku.ntotestauksen kehittämisfoorumi pj. I faksi (09) 4542 7222 Hinta normaali hima 150 euroa I LTS:n jäsen tai opiskelija 115 € LTS:n opiskelijajäsen 94 € (opiskelijakortti tai vastaava esitettävä) Osallistumismaksu sisältää seminaarimateriaalin, ohjelmaan merkityt lounaat ja kahvit sekä iltatilaisuuden
Entä kuka vastaa työntekijöiden turvallisuudesta näissä vapaaehtoisissa "bonus" -kuntotesteissä. On todettu, että alimpaan kuntoneljännekseen sijoittuvilla henkilöillä on keskimäärin 50 % suurempi kuolleisuuden vaara mm. Mistä on kysymys. Ilmeisen hyvää tarkoittava bonusajatus on muuttunut enemmän kuin arveluttavaksi. Toiset ovat saaneet sitä syntyessään kauhalla ja toiset lusikalla (tämä pitää paikkansa myös muiden kunto-ominaisuuksien suhteen kuten lihasvoima, nopeus, taito). Onko vastuu testattavalla itsellään. Kestävyyskunto (aerobinen suorituskyky) on perinnöllisesti määräytyvä ominaisuus. Testitulosten perusteella hyvän kuntoluokan saavuttaneille on luvassa palkankorotus. Yhden kuntoluokan keskimääräinen virhe suuntaan tai toiseen on tyypillinen ennustetarkkuus näille testeille. Liikuntatieteellinen Seura Kuntotestausvaliokunta 62 LIIKUNTA & TIEDE 1·2/2005. Vaara pienenee kuitenkin varsin huomattavasti, kun siirrytään vain astetta korkeampaan kuntoneljännekseen. Kuka saa tietoonsa testitulokset, jotka ovat tietosuojalain mukaan salassa pidettävää arkaluonteista tietoa. Lisäksi näiden kolmen kuntotestin tasapuolinen vertaaminen on täysin mahdotonta. Liikunnan merkitystä näiden sairauksien ehkäisyssä ei sovi aliarvioida. Tuoko kuntotestaus dopingin työpaikoille. Eri testien vertaaminen mahdotonta Kuntotestit ovat luotettavia ja toistettavia, kun ne tehdään ammattimaisesti ja asianmukaisilla laitteilla. Hyvää fyysistä suorituskykyä ja tupakoimattomuutta voidaan lisäksi käyttää kahden hakijan tasatilanteessa palkkaamisperusteena (AL 23.11.04 ja AL 24.11.04). Yleisimmin käytettyihin nk. Lähes jokainen voi liikkua jollain tavoin, mutta vain harvat saavuttavat erittäin hyvän kunnon. Kuka saa tietoonsa testitulokset, jotka ovat tietosuojalain mukaan salassa pidettävää arkaluonteista tietoa. Kuntotestauksen asiantuntijoina näemme, että kuntotestituloksen perusteella maksettavat palkanlisät ovat eettisesti arveluttavia. Liikunta ja kunto eivät kuitenkaan ole sama asia. Ei siis tarvitse olla huippukunnossa alentaakseen sydänja verisuonisairauksien vaaraa. Palkkabonuksiin varatut rahat voitaisiin käyttää työntekijöiden yleiseen liikunnan ja terveellisten elintapojen tukemiseen. Yksilötasolla virheet voivat olla vieläkin suurempia. Palkkabonusta ja hengitysja verenkiertoelimistön kuntoa ei siis tulisi yhdistää. K estävyysliikunta kohottaa hengitysja verenkiertoelimistön kuntoa ja vähentää merkittävästi sydänjaverisuonisairauksien vaaraa. Kauhalla saaneet näyttävät myös pitävän liikunnasta enemmän ja harrastavan liikuntaa lusikkasisariaan ja -veljiään enemmän. KU NTOTESTITU LOKSEN perusteella maksettavat palkanlisät ovat eettisesti arveluttavia Monille työntekijöille tarjotaan mahdollisuus osallistua työnantajan järjestämiin kuntotesteihin. Ajatuskin tuntuu näillä perusteilla vähintäänkin arveluttavalta. epäsuoriin kestävyyskunnon arviointimenetelmiin ( Cooper-testi, UKKkävelytesti, polkupyöräergometritesti) liittyvien menetelmävirheiden vuoksi ne eivät kuitenkaan ole riittävän luotettavia testejä erottelemaan sitä saako työntekijä lisää palkkaa vai ei. Jos palkkaa maksetaan hyvästä kuntotestituloksesta, tulee palkanlisä toisille siis "perintönä", toisille ei. sydänja verisuonisairauksiin kuin ylimpään neljännekseen sijoittuvilla. Mutta eipä hätää, "perinnöttömät" voivat hyvissä ajoin ennen testiä ottaa vaikkapa sydämen sykettä alentavaa lääkettä, jolloin ainakin kävelytestisekä polkupyöräergometritestitulokset nousevat hyvinkin · kaksi kuntoluokkaa, niin, ja mahdollisesti palkka myös
Liikunnan ja terveyden edistämisessäkin on yhteiskunnallisen kulttuuriremontin aika. Haittatekijöiden rajoittaminen vastoin yksittäisten ihmisten tahtoa on mahdollista hyvän toiminnan edistäminen vastoin tahtoa ei. Aikuinen rationalisoi ja punnitsee tahtotilaansa suhteessa hyötyihin voittaakseen kuormittumisen epämielekkyyden. Liikkumaton kansalainen ottaa harvemmin kantaa liikuntaolosuhteiden parantamiseksi. Oikean, hyväksyttävän nimikkeen löytäminen liikkumiselle tai resursseista kiistely liikuntakentän sisällä ovat myrskyjen nostattamista vesilasissa. Valistustyö ei yllä henkilökohtaisiin syihin ja motiiveihin. Jos lähiomainen menehtyy tupakan tai viinan kiroihin ymmärrämme syyttää näitä ulkoisia tekijöitä lopputulemasta, mutta kuoleman korjatessa satoaan vähäisen liikkumisen seurauksena on sopimatonta lausua tämä asia ääneen, koska liikkumattomuus olikin vainajan vastuulla. Luonto määrittelee edelleen miten reagoimme puutostiloihin tai ympäristön aiheuttamiin vajeisiin. Samalla omille elämäntavoille asetettavat "sisällölliset ja toiminnalliset laatuvaatimukset" huomaamatta kovenevat että säilyisimme terveinä, tuottavina ja yhteiskunnalle halvempina. Kyseessä on biologian ja kulttuurin vaatimusten välinen ristiriita. lepäämme edelleen! Vain lapsi rasittaa itseään tiedostamatta hankkiessaan valmiuksia luonnolliseen aikuisuuteen. Turva, apu ja hoiva kasvattavat edelleen odotettavissa olevaa elinikää pidemmälle kuin ihmisen mielen silmä siintää. Kestävän kehityksen politiikka on menestystarina yhteisvastuullisuuden herättämisessä kohtuullisen lyhyelläkin aikavälillä. Vähäisen liikkumisen aiheuttamien terveysongelmien mittakaava ylittää kuitenkin moninkertaisesti nykyisten toimenpiteiden vaikuttavuuden ja kustannukset moninverroin edistämiseen sijoitetut panokset. Jos väsymme nukumme, jos on nälkä syömme, mutta jos fyysinen toimintakyky heikkenee kuormituksen puutteessa ... Liikkumattomuus ei ole yksilön tietoinen valinta vaan olosuhdeseuraamus. Liikkumisen myönteisiä vaikutuksia tuskin kukaan kieltää, mutta minkä varassa päätös liikkeelle lähdöstä on. Aktiivinen lapsi sanoo liikunnan olevan hauskaa, aktiivinen aikuinen pitää liikkumistaan itsestään selvänä ja lopulta valtiosihteeri ehdottaa metsään menemistä. Lähija terveysliikunnan ideologiat käyvät sylipainia urheilupyhättöjen ja huippu-urheilun kanssa. lisi nähtävä metsä puilta. kolumni Kulttuuriremontti edessä Teksti: ALEXANDER HOLTHOER Vastuuta liikkumisesta heitetään ympäriinsä kuin kuumaa perunaa. Liikkumaton lapsi kertoo syyksi lajien sopimattomuuden, liikkumaton aikuinen väittää aikansa olevan kortilla tai paikkojen olevan kaukana. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa meille tarjoutuu mahdollisuus kuolla pelkkään vanhuuteen ja omien elämäntapojemme seurauksiin. Tänään pieni lapsikin tietää (ja myöhemmin myös ymmärtää) ettei luonnonvarojen tuhlaaminen tai pilaaminen ole suotavaa, jotta jälkipolvillemme jäisi hieman kaluttavaa. Toisen puolesta ei voi liikkua. Elinajanodotteemme on kasvanut kahdella kuukaudella vuosittain viimeisen sadan vuoden aikana. Mutta onko kohtuullista vastuuttaa vain yksilöitä näkemään nykyhetken vaikutukset 40 vuoden päähän, kun ensi viikkokin tekee monelle tiukkaa. ALEXANDER HOLTHOER, LitM lehtori, tutkija, liikunnan moniottelija Ammattikorkeakoulu SydVäst sähköposti: alexander.holthoer@sydvast.fi LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 63. Vastaava asetelma fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi olisi nyt absurdi. Kattava lähiliikuntaverkosto, lajitarjonta ja subventoidut kustannukset kannustavat ensisijaisesti jo liikunnan uskontokuntaan liittyneitä lisäämään harrastusta. Itse rakentamamme olosuhteet eivät enää tue biologista ihmistä, joten yhteiskunta on saatava tukemaan kulttuurista ihmistä. Sosiaalisen verkoston vajeet ja fyysisen toimintakyvyn rapautuminen uhkaavat seuraavia sukupolvia siinä missä ympäristön resurssien loppuun kuluminen. Kestävä kehitys tulisi kiireesti laajentaa käsittämään myös ihmistä itseään osana yhteisöä. Oppivelvollisuus lienee esimerkki pakkoedistämisestä, missä olemme yhteisellä päätöksellä, viisaasti päättäneet jakaa oppia lapsille jopa vasten heidän tahtojaan yhteisen hyvän ja yksilön etujen mukaisesti. Ulkoinen kannustus ja tuki eivät liikkumattomien kohderyhmiin juurikaan osu
Nyt liikuntatieteiden laitos vastaa haasteeseen uudella, yhteiskuntatieteiden yksikköön sijoittuvalla maisterikoululla. Koulutuskysyntä on kasvanut jatkuvasti. Lisäksi opiskelijalta edellytetään hyvää englannin kielen suullista ja kirjallista taitoa. Liikuntakulttuuria tarkastellaan yhteiskunnan sosiaalisen, taloudellisen ja ekologisen muutoksen taustaa vasten. Master of Sport Science and Management -ohjelmaan valitaan 14 opiskelijaa syksyllä 2005. Lisäksi edellytetään jatkuvaa tietojen ylläpitämistä ammatillisella täydennyskoulutuksella.. Lisätietoja ja hakulomake: http://www.jyu.fi/liikunta/liiksos/sposmapro Koulutuspäällikkö Anna-Katriina Salmikangas p. Ohjelman hakuaika on 16.2.-31.3.2005. Lain mukaan kaikilta työterveyshuollossa asiantuntijoina toimivilta edellytetään oman alan perustutkinnon suorittamisen lisäksi työterveyshuollon erikoistumistutkintoa tai erikoistumisopintoja tai ammatillisella täydennyskoulutuksella saavutettua pätevyyttä. Sen tehtävänä on myös fyysisen kunnon ylläpitäminen, jolla pyritään ehkäisemään ennenaikaista liiallisen fyysisen toimintakyvyn heikkenemistä. Kaikkiin näihin osa-alueisiin on liikunnan asiantuntijalla paljon annettavaa. Koulutusohjelman ajankohtaisia aiheita ovat muun muassa globalisaation, paikallisuuden ja ympäristökysymysten vaikutukset liikuntakulttuuriin. Tämä tarkoittaa sitä, että työterveyshuollon on pyrittävä kansansairauksien määrän ja haittojen vähentämiseen. Tärkeää on myös työn vaatimuksiin nähden riittämättömän fyysisen kunnon kohottaminen, sekä stressioireiden lievittäminen ja elpymisen tukeminen esimerkiksi liikunnan avulla. Liikunnan yhteiskuntatieteiden yksikkö on osallistunut yliopiston kansainväliseen opetusohjelmaan vuodesta 1992 toteuttamalla englanninkielistä opetusohjelmaa Studies in Sport Management. Ohjelmaan voivat hakea henkilöt, jotka ovat suorittaneet kandidaatin tutkintoa vastaavat opinnot liikunnan yhteiskuntatieteiden alalta tai muulta laitoksen hyväksymältä soveltuvalta alalta (sosiologia, yhteiskunta-, talous-, hallinto-, johtamistai viestintätieteet). Terveyttä edistävän liikunnan neuvottelukunnan Työelämäryhmä on linjannut työterveyshuollon tulevaisuuden roolin vahvana terveysliikunnan edistäjänä. Ohjelma on laajuudeltaan 120 opintopistettä ja kestoltaan kaksivuotinen. Ohjelman yhteydessä on järjestetty säännöllistä opiskelijaja opettajavaihtoa sekä intensiivikursseja, seminaareja ja kongresseja. Opiskelijat ovat voineet suorittaa European University Diploma ja European Masters Degree in Sport Management -sertifikaatteja. Maisteriohjelman tavoitteena on kouluttaa asiantuntijoita, joilla on tutkimusja koulutustietoon perustuva syvällinen ja monikulttuurinen näkemys liikunnan ja vapaa-ajan yksilöllisestä ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Keskeisiä teemoja ovat kolmannen sektorin, julkisen hallinnon ja yksityissektorin t01mmta liikunnan monimuotoisella kentällä. (014) 260 2038, GSM 040 553 1452 s-posti: salmik@sport.jyu.fi Liikuntatieteiden laitos, PL 35 (L), 40014 Jyväskylän yliopisto LIIKUNNAN AMMATTILAISILLA ON PALJON ANNETTAVAA TYÖTERVEYSHUOLLOSSA Teksti:TIINA HEINONEN Liikunnan osaajien rooli työterveyshuollossa kasvaa tulevaisuudessa. Osaamista tarvitaan, mutta asiantuntemusta ei osata hakea tai tarjota. Laki määrittelee työterveyshuollon ammattihenkilöiksi työterveyslääkärin ja työterveyshoitajan, joiden tulee tarveharkintansa mukaan käyttää eri alan asiantuntijoita työterveyshuollon toteuttamisessa. 64 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 UUSI KANSAINVÄLINEN LIIKUNTAHALLINNON MAISTERIKOULU yliopiston liikuntatieteiden laitos aloittaa syyskuussa 2005 kaksivuotisen maisteriohjelman "Master of Sport Science and Management", jossa opetus annetaan englanniksi. Uudistetun työterveyshuoltolain mukaan tällaisia asiantuntijaryhmiä ovat fysioterapeutit, psykologit, puheja ravitsemusterapeutit, optikot, työhygienian, ergonomian, teknisen alan, maatalouden, työnäkemisen ja liikunnan alan asiantuntijat
1 Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän Oulun yliopistollisen sairaalan Kuntoutuksen tulosyksikössä on haettavana huhtikuun 6. Työterveyslaitos tarjoaa vuosittain kullekin ammattikunnalle yhden opintoviikon koulutusta moniammatillisessa ryhmässä kysynnän mukaan (lisätietoja www.ttl.fi). päivään 2005 klo 15.45 mennessä fysiatrian vastuualueella LIIKUNTAFYSIOLOGIN TOIMI Kelpoisuusehtona toimeen on ylempi korkeakoulututkinto. Oulussa 17.3.2005 Henkilöstöpalvelut JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOON LIIKUNTATIETEIDEN LAITOS Jyväskylän yliopiston hallitus on perustanut 1.1.2005 alkaen liikuntaja terveystieteiden tiedekuntaan uuden liikuntatieteiden laitoksen, johon kuuluvat liikunnan sosiaalitieteiden ja liikuntakasvatuksen laitokset. (08) 315 2149. Laitosten yhdistäminen edesauttaa opettajien yhteistyötä esimerkiksi yhteisten opintojen tuottamisessa ja nykyistä laajemman ja monipuolisemman tutkimustoiminnan suunnittelussa. Työterveyshuoltojen kanssa on pyrittävä ennakkoluulottomasti yhteistyöhön. Tarvetta liikunnan asiantuntijoille on. Hakemusasiakirjoja ei palauteta. Palkkaus KVTES:n mukainen. Työterveyslaitoksen järjestämä koulutus on yhden opintoviikon mittainen ja tavoitteena on perehdyttää osallistujat työterveyshuollon hyviin käytäntöihin. Tiedekuntaneuvosto on valinnut uuden laitoksen johtajaksi prof. Hakemukset oikeaksi todistettuine liitteineen osoitetaan fysiatrian vastuualueen johtajalle ja lähetetään Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kirjaamoon, PL 10, 90029 OYS. Käytännössä liikunnan alan ammattilaisilla vähimmäisvaatimuksena on 80 opintoviikon mittainen liikunnan alan koulutus (= 2-vuotinen liikunnanohjaajatutkinto). Kurssille pääsyn edellytyksenä on alan soveltuva korkeakoulu-, tai muu vastaava alan aikaisempi ammatillinen tutkinto. Lisätietoja: www.jyu.fi/liikunta LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 65. Laitosten yhdistämisen lähtökohtana on toimintaedellytysten turvaaminen ja toiminnan tehostaminen. Koulutus koostuu kahdesta kahden päivän lähiopetusjaksosta sekä aiheeseen liittyvästä kurssityöstä ja ohjatusta etäopiskelusta. Asiantuntemusta niin kuntotestauksessa, liikuntaohjauksessa kuin työpaikkaliikunnan kehittämisessä on syytä markkinoida myös työterveyshuoltoon. Mm. Liikuntafysiologin koulutus ja väitöskirja katsotaan eduksi sekä mielellään kokemusta tukija liikuntaelimistön toiminnan mittaamisesta ja analysoinnista. Työterveyshuolto on Suomessa lakisääteistä ja liikunnan alan asiantuntijoiden käyttö perustuu työterveyshuollon ammattihenkilöstön arvioimaan tarpeeseen. Toimi voidaan täyttää määräaikaisesti väitöskirjatyön tekemiseksi. Pallo on liikunta-alan palveluntuottajilla Liikunnan asiantuntijoiden pitää olla aktiivisia. Kimmo Suomen ja varajohtajaksi prof. Työterveyskoulutus pätevöittää liikunnan asiantuntijan Liikunnan alan asiantuntijoille on järjestetty työterveyshuollon asiantuntijakoulutusta vuodesta 2004 alkaen. ylilääkäri Eero Kyllönen, puh. terveystarkastukset tavoittavat valtavan määrän potentiaalisia asiakkaita vuosittain. Lisäksi se vähentää hallinnollisen työn määrää saman tuloksen saavuttamisessa sekä tasaa tuloksen vuosittaista vaihtelua laitoksen kasvaessa. Uusia käytäntöjä tulee kehittää. Kurssi antaa valmiudet toimia liikunnan asiantuntijana toimittaessa yhteistyössä työterveyshuoltojen kanssa. Pauli Rintalan, Laitoksella työskentelee noin 50 työntekijää ja 650 opiskelijaa. Aikaisemmin liikuntafysiologin virkaa hakeneet otetaan huomioon tointa täytettäessä. Koulutuksen keskeisiä teemoja ovat työterveyshuollon toimintaa ohjaavat säädökset ja niiden merkitys käytännön työterveyshuoltotoiminnassa, työpaikkaliikunta osana työkykyä ylläpitävää toimintaa ja asiantuntijan rooli työterveyshuoltoprosessissa. Lisätietoja antaa vastuualueen johtaja, ma
Pitkän linjan urheilukirjoittajan Antero Raevuoren Valkoinen sirkus kertaa lennokkaasti koko alppihiihdon historian sen alku juurilta suomalaiseksi menestyslajiksi. Vapaamuotoisessa hakemuksessa on mainittava ainakin tutkimussuunnitelma, alustava aikataulu sekä tutkimuksen valvoja ja/tai tutkijan suosittelijat. Vuoden urheilukirja -palkintoraatiin kuuluivat Anna Sorainen (puheenjohtaja), Kai Gardberg, Erik Relander ja Mika Wickström. Voittopalkinto on nimetty vuonna 1992 kuolleen urheilutietäjän Helge Nygrenin mukaan. Palkintoraati on päättänyt lisäksi jakaa kaksi kunniamainintaa. LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 •. Teos esittelee kreikkalaisen ja roomalaisen urheilun vaiheet värikkäinä tuokiokuvina, mutta piirtää koko ajan myös historian suuria linjoja. päivään huhtikuuta 2005 mennessä säätiön hallitukselle. Apurahaa voi saada myös niihin liittyvien julkaisukustannusten kattamiseen. Jos hakija on saanut tai saamassa osarahoitusta haettavaan kohteeseen myös muualta, on se syytä mainita. Kirja tarjoaa useimmille lukijoille yllätyksiä: antiikin urheilu oli paljon muutakin kuin olympiakisoja. omistaa Paju lahden liikuntakeskuksen, tukee liikuntatieteellistä sekä liikuntalääketieteellistä väitöskirjatasoista tutkimusta. Antiikin urheilu on alallaan ehdotonta eturiviä myös kansainvälisesti. Vuoden urheilukirjaksi on valittu Sami Kosken, Mika Rissasen ja Juha Tahvanaisen kirjoittama Antiikin urheilu. Osoite on Wallininkatu 10, 00530 Helsinki. Suomen Urheilumuseosäätiön asettama palkintoraati on valinnut Vuoden urheilukirjan nyt 25 kertaa vuodesta 1980 lähtien. Tyylikäs taitto ja harkittu kuvitus viimeistelevät teoksesta lukijaa houkuttelevan elämyksen. ILMPULSSI-SARJALLE KUNNIAMAININTA VUODEN URHEILUKIRJA 2004 -KILVASSA Liikuntatieteellisen Seuran julkaisema Impulssi-sarja palkittiin kunniamaininnalla Vuoden urheilu kirja 2004 -kilvassa. Mahdollisia lisätietoja saa säätiön asiamieheltä 0500-408160 tai 050-5603547. Antiikin urheilu nostaa tuoreella tavalla esiin urheilun kiinteänä osana antiikin kulttuurihistoriaa. Kirjalliset hakemukset osoitetaan 16. Tammikuussa myös Tieto-Finlandiapalkinnon voittaneen teoksen on julkaissut Atena Kustannus. Toisen kunniamaininnan saa Liikuntatieteellinen Seura vuodesta 1994 julkaisemastaan Impulssi-sarjasta, joka on tuonut monipuolisesti ja kantaaottavasti yleiseen tietoisuuteen liikunnan ja urheilun tuoreinta tutkimustietoa. Urheiluopistosäätiön tutkimusapurahat haettavissa 66 Urheiluopistosäätiö, joka mm
"Toisen kunniamaininnan -kilpailussa saa Liikuntatieteel1 i nen Seura vuodesta, 1994 julkaisemastaan Impulssi-sarjasta, joka on tuonut monipuolisesti ja kantaaottavasti yleiseen tietoisuuteen liikunnan ja urheilun tuoreinta tutkimustietoa." (Suomen Urheilumuseosäätiön palkintoraati)
(2004) 68 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 Kun takakannessa viisi alan auktoriteettia ylistää päähenkilöä, nimilehti kantaa mairittelevaa lainausta Nelson Mandelalta ja ensimmäisen luvun motto tulee Pablo Picassolta, lukija tuntee itsensä hyvin pieneksi jo ennen urakan aloittamista. Saliin käyskenteli pari tusinaa urheilu toimittajaa, ja koska oma roolini rajoittui muutamaan kompakysymyk'[' 1--1 E c; l{l~/\ I' ES'f The Haile Gebrselassie Story. Siitä jouduin kieltäytymään: prioriteeteista pidin minäkin kiinni. Haile oli muukalaista kohtaan juuri niin ylitsevuotavan ystävällinen kuin hänen oli aina sanottu olevan. Tällöin elettiin helmikuuta 1999, ja mainitun jutun seurauksena sain kutsun lehdistötilaisuuteen. Päähenkilö on aikamme tunnetuimpiin ja kuten sanonta kuuluu rakastetuimpiin lukeutuva urheilija, Haile Gebreselassie. Alkuvuodesta 1999 kohtasin Hailen Addis Abeban stadionilla ja tein hänestä yksin tein jutun Helsingin Sanomiin (Vettenniemi 1999). Olin jo sopinut Hailen ehdottamaan ajankohtaan tapaamisen hänen maannaisensa kanssa, ja niin päädyin suorittamaan pikahaastattelun koleana aamuna stadionin kupeessa. Kun aikataulujen yhteensovittaminen aiheutti ongelman, olihan Haile lähdössä Eurooppaan sisäratakiertueelle, hän tarjosi tapaamispaikaksi omaa kotiaan. Myönnän itsekin kirjoittavani jossain määrin asianosaisena. Valintani painottuu jälkimmäiseen suuntaan, mutta siinäkin tapauksessa hylkään konventionaalisen kirja-arvostelun lajityypin. Halcottsville, NY: Breakaway Books. Hallikiertueeseen liittyi PR-käynti Helsingissä. The Haile Gebrselassie Story. Moninkertaisesta olympiavoittajasta, maailmanmestarista ja maailmanennätysten haltijasta kertovan kirjan nimi on The Greatest, ja sen tekijä Jim Denison vaikuttaa Englannissa toimittajana, valmentajana ja liikuntatieteilijänä, minkä lisäksi hänellä on kilpajuoksijan menneisyys (ks. Seuraan juoksijaelämäkerrasta haarautuvia polkuja ajassa ja paikassa liikkuen, 1900-luvun puolivälistä 2000luvun alkuvuosiin, Etiopian ylängöiltä hamaan Ateenan asti. Denison 1999). Teksti: ERKKI VETTEN NIEMI AJAN VANKI •• ENNATYSTEN HERRA Ajatuksia afrikkalaisen tarinan äärellä Jim Denison: The Greatest. ntaudunko siis tekstin vieteltäväksi vai yrittäisinkö lukea vastakarvaan
Ennätysten huuma ja kulissien huhut Huimauksen tunnetta on näiden miesten juostessa koettu katsomossakin. "Modernissa kenialaisessa juoksussa ei ole mitään luonnollista", Bale ja Sang (1996, 190) muotoilevat johtopäätöksensä, joka on sovitettavissa etiopialaiseenkin urheiluun. Näin voidaan todeta Jim Denisonin oman tekstin nojalla. Kilpajuoksijan 25 ratakierroksen urakka voidaan nähdä hieman naurettavana hankkeena ja sen edellyttämä harjoittelu jopa "luonnottomana käyttäytymisenä", kuten John Bale (2004, 18-19, 77-78) ehdottaa. "Ja niin Haile tuli ymmärtämään ennätysten ja vertailun luonteen, ja kuinka lasten yksinkertaisesta leikistä, kuten juoksemisesta, voitiin tehdä vakavaa urheilua". Hailen varhaisimmatkin juoksut päättyivät voitollisesti, mutta koulun opettajalle sellainen suoritus ei riittänyt. John Balen ja Joe Sangin tutkimuksessa Kenyan Running tämä fundamentaalinen ero tuodaan esiin, ja tietysti paljon muutakin siinä ohessa. seen ilman raportointivelvollisuutta, keskityin tarkkailemaan Hailen sulavaa, aidon oloista ja ennen kaikkea nauravaa esiintymistä. Sitten Haile kääntyi ympäri ja yhtäkkiä hän oli niin totisen ja väsyneen näköinen kuin olisi kantanut koko Etiopian murheita harteillaan. Otaksun olleeni ainoa sillä hetkellä sellaisella paikalla istunut henkilö, joka saattoi sen todistaa. Kirjan liitteeksi otetut tilastot vahvistavat väitteet. Sanon "ongelmattomasti", sillä moderni kilpajuoksu on Etiopiassa tietenkin tuontitavaraa. Tietysti hänellä oli oikeakin valmentaja, ruotsinsuomalainen Onni Niskanen , ja juuri Niskanen tulee olemaan keskeisiä nimiä, kun etiopialaisen kestävyysjuoksun historiaa joskus vakavassa mielessä kirjoitetaan. "Urheilu on veressäni", hän kuitenkin lausahtaa Jim Denisonin (2004, 86) kirjassa. Näennäisen ristiriidan juuret ovat juoksuradan tuolla puolen eli rasismin historiassa: kaikkien intressin mukaista ei ole ollut erottaa punamultapolulla pyrähtelyä synteettisellä päällysteellä etenemisestä. Siihen joukkueeseen oli valittu myös Wami Biratu, aikansa maineikkain etiopialaisjuoksija. Haile oli hymyssä suin antamassa taas uutta televisiohaastattelua. Mutta edes nuorempi sankari ei syntynyt juoksemaan soikiota ympäri: Denisonin (2004, 197) mukaan Kenenisa kärsi ratajuoksijaksi ryhdyttyään hetken aikaa huimauksesta. Silmäilen maailmanennätysten kehittymistä Hannes Kolehmaisesta alkaen, mutta selitystä siihen, miksi 5000 ja 10 000 metrin tulokset ovat viimeisen viidentoista vuoden aikana hypähtäneet hätkähdyttävällä tavalla, en saa tilastoista enkä Denisonin tekstistä. Jim Denison esittelee kirjansa kolmannessa luvussa lyhyesti ja ongelmattomasti alan harrastajien tunteman tien Abebe Bikilasta Mamo Walden kautta Miruts Yifteriin . Naapurimaa Keniaan verrattuna merkittävin ero löytyy historiasta: Etiopiaa ei koskaan alistettu siirtomaaksi, mikä selittää nykyaikaisen urheilun omaksumisessa havaittavan viiveen (ks. Jim Denison mainitsee Hailen "mullistaneen" kestävyysjuoksun (sama, 112),ja kun hän selostaa tämän rekordijuoksuja, "massiiviset" ennätystalkoot saavat väistyvät "gargantuamaisten" urotekojen tieltä kunnes tulosten todetaan olevan suorastaan "uskomattomia" (sama, 119-123). LIIKUNTA& TIEDE 1·2/2005 69. "Myös aika on hyvin tärkeä", hän valisti poikaa. Tilannetta ei muuta se, että Haile oppi juoksemaan kelloa vastaan tehokkaammin kuin kukaan kestävyysjuoksija sitten Paavo Nurmen. Huomattavan monen mestarin afrikkalaisen ja eurooppalaisen on väitetty syntyneen juoksemaan. "Juokseminen on veressäni", vakuuttaa puolestaan Hailen kenialainen kollega Paul Tergat (sama, 214). Mutta kukaan ei synny edes kävelemään, muistuttaa John Bale (2004, 10) kirjassaan Running Cultures. Silti juuri afrikkalaisiin urheilijoihin on perinteisesti suhtauduttu luonnonlapsina. Sehän vahvistaa, että moderni juoksu on historiallisesti spesifi ruumiinkulttuurin muoto, joka ei virtaa syntymälahjana kenenkään suonissa. Vain yhden kerran mestari salli suojauksensa laskea. Elämäkerran ilmestyessä syksyllä 2004 Kenenisa oli ottanut Hailelta myös 10 000 metrin ennätyksen sekä kukistanut hänet tämän matkan olympiafinaalissa. Haile Selassien keisarillisella käskyllä maahan saapui ruotsalaisia valmentajia toisen maailmansodan jälkeen, ja olympialaisen avauksen etiopialaiset tekivät Melbournessa 1956. Poika ottikin tavakseen kiirehtiä heti maaliin tultuaan opettajan luo: mikä oli aika, onko se hyvä. Jalkapatikkaa voi harjoittaa monilla tavoilla, ja kun nuori Haile osallistui ensimmäisiin kilpailuihinsa 1970-luvulla, sekuntikellon sanelema juoksu oli hänelle vieras käsite. Haile juoksi tuolloin maailmanennätyksen 5000 metrillä, ennätyksen, jonka toinen etiopialainen Kenenisa Bekele häneltä kuusi vuotta myöhemmin riisti. Tämä joutui nyt tiedustelemaan ajan olemusta. Kestävyysurheilijan veren koostumus on sinänsä kiehtova kysymys, johon tartun tuonnempana; tässä vaiheessa tyydyn sanomaan, että molemmat juoksijat oikaisevat mutkissa. Kesällä 1998 hänen nopeista jaloistaan pääsi nauttimaan helsinkiläisyleisö. (Sama, 4 7-48) Kahden sivun takautuma on kirjan hauskimpia ja opettavaisimpia kohtauksia. Bale Sang 1996, 133-134). "Siitä alkaen olen aina ajatellut aikaa ja ennätysten rikkomista", Haile todistaa elämäkerrassaan. Perhesyistä hän ei pitkälle matkalle lähtenyt, mutta hän oli muutenkin omaperäinen urheilija: kun tapasin Wamin keväällä 2004, hän kertoi ottaneensa nuorena miehenä oppia hevosten juoksutyyleistä (Vettenniemi 2004b, 62). Poika, kello ja ajan olemus Mistä alkaa etiopialaisen juoksun historia. Kylmät ja hieman banaalit numerot on laitettava puhumaan omin päin (vrt. Bale 2004, 24-25). Kuvaaja laski viimein kameransa, jolloin toimittaja ojensi juoksijalle kätensä, minkä jälkeen nämä toisilleen vieraat miehet erosivat iloa ja lämpöä uhkuen. Niiden pariin ohjaa myös afrikkalainen liikuntakasvatus korostamalla kilpailun ja voittamisen hyveitä, näitä markkinatalouden ideologisia apparaatteja (Shehu 1998, 232-234)
Ainakaan irlantilainen Cathal Lombard ei tahtonut olla typerys. (Tunnelmaa latistava tarkennus: vuorille siirrytään auton kyydissä.) Edes kenialaisilla ei ole tilaisuutta juoksennella tällaisilla korkeuksilla merenpinnasta, mikä voisi olla osaselitys Hailen ihmetekoihin. Sitten alkoi tapahtua outoja asioita. Korkeassa ilmanalassa suoritettu harjoittelu kiihdyttää erytropoietiinihormonin erittymistä elimistöön, eli lisää veren punasolujen määrää ja sitä kautta hapenottokykyä, hän toteaa. Jim Denison jättää biologiaan palautuvat arvailut sikseen. Etiopian puolella tilanne on toinen: eurooppalaisia ja kenialaisia kyllä epäillään filungista , mutta heti kun tulee puhe etiopialaisista juoksijoista, reaktio on jyrkkä: ei kukaan eikä koskaan! Mikäli tähän ajatteluun on uskominen, Etiopiassa ei kenties tahdota menestyä aivan niin kiihkeästi kuin muualla. Tim Noakes on esitellyt myös sen suunnan tutkimuksia, ja hän uskoo lihasrakenteen poikkeavuuden selittävän kenialaisten saavutuksia kestävyysmatkoilla (sama, 438-442) . Lopulliset vastaukset pakenevat kysyjää. Ron Clarke oli viimeinen murskaratojen maailmanennätysmies näillä matkoilla. Hän oli niitä juoksijoita, joka oli kohentanut pitkien ratamatkojen ennätyksiään gargantuamaisin harppauksin, kunnes elimistöstä löytyi Ateenan olympiakisojen alla luvatonta epohormonia. Afrikkalaisten urheilijoiden parissa puuhailevat "estottomat" managerit ovat järjestäneet asiansa pyöräilytallien tavoin, Yates (1998) esitti, mihin on tietysti lisättävä, että näin yleisen tason puheilla ei vielä urheilijaoikeuteen mennä. Epäily kuuluu urheilun arkeen. Mutta yhtä kevyitä ovat Hailen manageri Jos Hermensin vakuuttelut siitä, kuinka kestävyysjuoksun nykyiset maailmanennätykset ovat "taatusti oikeita ja puhtaita ennätyksiä" (ks. Salo 1998). Miten tällainen tulostehtailu voidaan käsittää. (Noakes 2001 , 707-711) Nyt on niin, että Addis Abeba jossa Etiopian parhaat urheilijat asuvat sijaitsee juuri tuolla korkeudella, ja ratajuoksuja lukuun ottamatta harjoitteet tehdään läheisillä vuorilla 3000 metrin tienoilla. Dopingista puhuttaessa olisikin vältettävä kaikkea moralisointia, sillä kielletyiksi sanotut konstit eivät muodosta ikävää lieveilmiötä, joka tahraisi muuten niin puhtaan ja luonnollisen suorituksen, eikä pidä myöskään kuvitella, että takavuosien juoksijat olisivat kieltäy. Kun 5000 metrillä alitettiin viimein 13 minuuttia vuonna 1987, Haile ja kumppanit ovat nyt leikanneet siitä tasaluvusta yli 20 sekuntia. Lombard totesi päätyneensä epon käyttöön, koska halusi kilpailla samoilla edellytyksillä kuin muutkin urheilijat, sofistikoituneen järjestelmän suojelemat ammattilaiset (ks. (Denison 2004, 5759) Tätä voitaneen kutsua vanhan liiton argumentiksi. Ja samaan hengenvetoon hän paheksuu eurooppalaisten urheilijoiden väitettyä tapaa hakea epohormonia apteekin hyllyltä. (Kysymys koskee muitakin juoksumatkoja 1500 metristä lähtien.) Tuskin sentään varusteiden tapaisilla muuttujilla: juoksu on siinä suhteessa aivan liian pelkistettyä urheilua. Entä mitä pitäisi sanoa harjoitusmenetelmistä. Ensinnäkin hän kyseenalaistaa vuoristoharjoittelun edut huomauttamalla, kuinka puheena olevilla juoksumatkoilla ei tehty yhtään maailmanennätystä Meksikon olympiakisojen (1968) jälkeisinä kolmena vuonna. Moorey 2004) . 70 LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 ja luonnon siunauksiin luottava urheilija. Jotkut sitä vastoin vetoavat "rodullisiin" ominaisuuksiin. ehkä jopa sen viehätykseen, kuten Jari Eskola (1998, 188) kirjoittaa. Vastaavasti 10 000 metrillä puhkaistiin 27 minuutin raja kesällä 1993, ja sitä seuraavina vuosina Haile ja Kenenisa ovat nipistäneet ennätyksestä 40 sekunnin pituisen siivun. Ron Clarke juoksi jo kolmasti päivässä, ja kun urheilufysiologi Tim Noakes vertaili 1990-luvun kenialaisten joista on etiopialaisia enemmän tietoa ja Lasse Virenin harjoittelua toisiinsa, hän ei havainnut merkittäviä eroja (Noakes 2001 , 446448). Toisaalla olisi länsimainen ja lääketieteen kiusauksiin sotkeutunut juoksija, toisaalla taas afrikkalainen Todellisuus osoittautuu jälleen taruja sotkuisemmaksi. Kenties kannattaisi kuunnella Hailen näkemystä menestyksen eväistä: ennätykset särkyvät vain "kovan työn, keskitetyn organisaation, ja älykkään harjoittelun" avulla, hän sanoo. Tai ehkä siellä ollaan muita urheilijoita tyhmempiä, lainatakseni Jari Eskolan (1998, 177-182) päättelyketjua. Rakentavan keskustelun edistämiseksi viittaan Tim Noakesilta löytyvään 'luonnollisen' selityksen mahdollisuuteen. Melko yleisesti arvellaan, että kestopäällysteen suoma etu merkitsee yhtä sekuntia ratakierrosta kohti, minkä mukaan Clarken vuoden 1966 ennätysten veroiset tulokset olisi saavutettu vasta hyvän matkaa 1980-luvun puolella. Kenian suhteen kuviolta romahti uskottavuus viimeistään silloin, kun ensimmäiset dopingrikkeet tulivat ilmi, ja keskusteluissa kenialaisten kanssa olen voinut todeta, että monet heistä surutta yhdistävät oman maansa urheilijoita dopingiin. Näin kävi siitä huolimatta, että kestävyysjuoksijat olivat kautta maailman nousseet vuorille mutta Noakesin mielestä kuiva kausi saattoikin olla seurausta ohuen ilmanalan harjoitusmuodista. Brittiläinen maileri Matthew Yates oli puhunut kasvuhormonin ohella eposta jo sitä ennen. Uusimpiin tutkimuksiin nojautuen hän järkeilee, että urheilijan oma elimistö alkaa erittää epohormonia tehokkaasti vasta 2500 metrissä, ja silloinkin harjoittelun tulee olla intensiivistä
Sama luonnehdinta on muuten sovellettavissa Kipchoge Keinoon, Kenian suureen poikaan, joskin hänen vuosinaan eli lähinnä 1960-luvulla afrikkalaiseen urheilijaan liittyi nykyistä eksoottisempia mielikuvia (ks. En koskaan enää pyydä sinua juoksemaan." (Sama, 228-229) Tietenkin Haile jatkoi jalan laittamista toisen eteen, ja tietenkin Hermensin firma teki jatkossakin hyvää tiliä Hailen jalkaparilla. na t, Miesten välistä suhdetta kuvaavat Hermensin sanat suojatilleen vuoden 2000 olympiafinaalin jälkeen sajoille Denison loihtii ilmiasun kaunokirjallisin vapauksin. "Sehän johtaa hierarkioiden ja etuoikeutetun luokan muodostumiseen." (Denison 2004, 101-104) Denisonin kirjan mukaan Hermens näki valon Etiopiassa. Olet kaikkien aikojen suurin juoksija. tyneet oman aikansa urheilulääketieteen löydöistä. Maassa elettiin sotilasdiktatuurin kurimuksessa, ja Hermens kertoo järjestäneensä viisumeja kenelle tahansa apua pyytäneelle etiopialaiselle tämä siis kaiken sen lisäksi, mitä hän teki edustamiensa juoksijoiden ja näiden perheenjäsenten hyväksi. Kritiikistä mainitseminen on paikallaan, mutta toiselta taholta joudumme sitten palauttamaan mieleen, että myös Hermensin. Länsimaisten managerien operointia Afrikassa on arvosteltu silkkana riistämisenä, mistä Hermens elämäkerrassa muistuttaakin (Denison 2004, 106-107; ks. Kilpaurheilun olemuksesta seuraa suorituskyvyn äärimmäisen reunan etsiminen, ja siinä katsannossa Haile Gebreselassie epäilemättä on historian menestyksekkäin pitkänmatkanjuoksija. Kilpailu huipulla on tasa-arvoista ja parhaat yksilöt ovat aina voittaneet. Kun maassa ryhdyttiin opettelemaan markkinatalouden alkeita 1990-luvun alussa, Hermensin toimisto laajensi asiakaskuntaansa ja riensi voitoista voittoihin. Mitä tapahtui miehelle, joka nuoruudessaan luki Marxin ja Bakuninin kaltaisia kommunismin ja anarkismin klassikkoja ja kantoi sosialistisen puolueen jäsenkorttia. Vika on siis johdettavissa yksilöihin, ei yhteiskunnallisiin rakenteisiin. (Hän joutui keskeyttämään Martti Vainion voittaman 10 000 metrin EM-finaalin Prahassa.) Kohta sen jälkeen hän perusti jo manageritoimiston, Global Sports Communications, ja Etiopiassa hän vieraili ensimmäisen kerran vuonna 1983. myös Gains 2005) . Bale 2004, 82-83). "Köyhyys oli shokeeraavaa", hän muistelee, "en voinut uskoa maanteiden ja hygienian kaltaisten peruspalvelujen tilaan. Urheilupsykologian harrastaja erottaa managerin purkauksesta tulkinnallisen haasteen: "Nyt riittää, nyt riittää, Haile. Etiopian omalaatuinen afrososialismi tuskin todistaa minkään oppirakennelman tai aatesuunnan kelvottomuudesta. Sillä eihän urheilumanageri ole ensi sijassa hyväntekijä: toiminta noudattaa markkinoiden logiikkaa kysynnän ja tarjonnan laista lähtien. Ainakin minulle hän näyttäytyy elämäkerran jännittävimpänä tapauksena. Idealistina ja 60luvun lapsena sosialismin täydellinen epäonnistuminen käytännössä oli minulle tavattoman masentavaa." (Sama, 108) Jos näin todella tapahtui, silloin lienee pääteltävä, että nuoren miehen ajattelussa oli enemmän niitä idealismin pilvilinnoja kuin loppuun asti harkittua maailmankatsomusta. Pitkähiuksinen hollantilainen muistetaan sikäli kuin muistetaan eräänlaisena stadionin hippinä 1970-luvulta, ja Jim Denison piirtää hänestä varsin kiehtovan muotokuvan. Sinun ei koskaan enää tarvitse juosta. (Denison 2004, 105-108) Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Hermensin firman listoilla on pitkälti toistasataa urheilijaa miltei kaikilta asutuilta mantereilta (sama, 164-165; ks. Kaikkein suurin. myös Bale Sang 1996, 131-132). Hänet nähdään nyt mielipaikallaan takasuoralla huutamassa suojateilleen "nopeammin, nopeammin! " toisin sanoen hokemassa kapitalismin slogania, sokeasti eteenpäin rynnistävän kapitalismin, jonka hän katsoi syöksevän ihmiskunnan perikatoon. Hailen hahmo on liian kiiltävä ja särmätön herättääkseen syviä mielenliikkeitä: kaunokirjallisuudesta tiedämme, että puutteen ja rujouden kuvaukset tapaavat onnistua positiivisen sankarin tarinoita paremmin. Tällä tiedolla olisi ollut muutakin merkitystä kuin uteliaisuuden tyydyttäminen. Hänen sanotaan olleen varhaisin manageri niillä apajilla. Anarkososialistin uudet aatteet Urheilumanagereista suurin näyttäisi sitten olevan Jos Hermens. Toimitusjohtaja viihtyy huolitellussa asussa, italialaisissa kengissä ja lyhyet, hopeanharmaat hiukset ojennuksessa. Jos Hermensin omat kilpajuoksut loppuivat jalkavaivoihin 1978. Haile ja Jos ovat nyt "parhaat kaverit", Jim Denison (2004, 111) tietää kertoa. Emme saa esimerkiksi tietää, mikä on managerin osuus urheilijan tuloista, mutta muiden lähteiden perusteella voisimme arvella sen olevan viidenneksen luokkaa (ks. Entisen kukkaissosialistin ponnistelut saivat uutta liikevoimaa Etiopian sotilashallinnon luhistuessa. Hermens suhtautuikin kilpaurheiluun epäillen: juoksemista hän rakasti, mutta ajatus siitä, että parhaimmat eli nopeimmat yksilöt rikastuvat rikastumistaan, kauhistutti nuorukaista. Tähän asetelmaan eijim Denison halua kajota. Oireellista on havaita, että Hermens haaveili taannoin maailmasta, jossa ihmiset eivät olisi "ahneita ja itsekkäitä" (sama, 101). Noronha 1970)
Kenenisa Bekele puolestaan kantaa tyypillistä oromonimeä, minkä oivaltamiseen ei olisi vaadittu kuin pintapuolinen perehtyminen etiopialaiseen kulttuuriin. Hän sanoo haluavansa kehittää maataan läntisiä käytäntöjä soveltaen, köyhyyttä kepillä lyöden. Suurimman etnisen ryhmän muodostavat oromot, jotka puhuvat samannimistä kieltä ja jotka historiallisesti kokevat itsensä alistetuiksi. tallilla on dopinghistoriansa. Maan asukasluku liikkuu 70 miljoonan vaiheilla ja kieliä arvellaan löytyvän lähes sata. Färdig 2004). Tai pikemminkin: pitääkö Haile lehdistöä pilkkanaan. Mutta säännön romahduttavia poikkeuksia on muitakin kuin Haile, sillä takavuosien mestareista Miruts Yifter on lähtöisin pohjoisesta, Tigren maakunnasta, ja hänen äidinkielensä on tigrinja, kun taas naisista ovat Birhane Adere ja Ateenan 5000. Nimien ja kansallisuuksien politiikassa riittäisi myös pohdittavaa. Haile näkee urheilujohdon valvonnassa tapahtuvan kollektiivisen harjoittelun pelkästään myönteisenä seikkana (Denison 2004, 67). Etiopian etninen kokoonpano on Keniaakin kirjavampi. Valtaistuimelle muutaman vuoden kuluttua astuessaan hän otti nimekseen Haile Selassie, suomeksi Kolminaisuuden voima, ja koska "Gebre" kääntyy palvelijaksi, Hailen isän nimi on Kolminaisuuden palvelija. Seuraavaksi rotu tutkijat pureutunevat oromojen sisuskaluihin siinä toivossa, että näiden geeni perimässä olisi juoksemiseen altistavia piirteitä, kuten Kenian nandeista on esitetty. Kun Etiopian tuleva hallitsija seurasi Pariisin olympiakisoja paikan päällä kesällä 1924, hänen nimensä oli vielä Tafari Mekonnen. Etäisten vuorten eksoottinen valtakunta Etiopian nykyhallinto ei ole sekään tarjonnut täydellistä toimintavapautta maan huippu-urheilijoille. Birhane Adere ei ollut alistunut yhteisharjoittelun vaatimuksiin kisojen aattona, ja niin hän joutui toteamaan kolmen maannaisensa viime metrien tappion kiinalaiselle juoksijalle. Denison kääntää englanniksi Hailen lasten nimiä, mutta jättää selventämättä tämän 72 LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 oman nimen yhteyden edesmenneeseen keisariin, mikä seikka on kuitenkin askarruttanut monia tarkkailijoita. Sukunimiä Etiopiassa ei tunneta, mihin käytäntöön olen tässä kirjoituksessa sitoutunut. Jim Denison (2004, 80-81) antaa tilaa arvuutteluille Hailesta presidenttinä, mistä on tullut haastattelusta toiseen kertautuva aihe (ks. Abegaz 2004) . Urheilijoista laadittujen populaarielämäkertojen sarjassa Hailen tarina nousee vähintään pistesijoille, aivan siihen Mauno Saaren Viren-kirjan Juoksemisen salaisuudet tuntumaan. Sitkeä lapsus voitaisiin muuten ohittaa, mutta kun elämäkerta korostaa Hailen halua vaikuttaa stadionin ulkopuolellakin, tekstin luotettavuus olisi kohentunut edes sivulauseen pituisesta johdatuksesta Etiopian valtiolliseen järjestykseen. Kun Denison (2004, 191) esittää nyt Hailen ja Kenenisa Bekelen kuuluvan "samaan heimoon", väite ei ole ainoastaan asiallisesti ottaen väärä: puhe heimoista on ylipäänsä harhaanjohtavaa ja hieman sopimatontakin (Vettenniemi 2004a, 15). esim. Elämäkerran mukaan nuori Haile teki Jos Hermensille selväksi jo ensi tapaamisella, että hänen kutsumuksensa on edistää kansansa parasta, ja tästä huolesta näyttäisi nyt kehittyneen hänelle päivittäinen päänsärky (Denison 2004, 84, 109; vrt. Birhanen hyllyttäminen aiheutti Etiopiassa pienen kiistan, joka nosti esiin sekä etnisen kysymyksen siitä enemmän hetken kuluttua että liiton herrojen väitetyt keinottelut urheilijoiden palkkioilla. Mutta Etiopiassa presidentinvirka sisältää vain seremoniallisia tehtäviä: toimeenpanevaa valtaa käyttää pääministeri. Erikoista tässä sekaannuksessa on se, että tavallisemmin Hailea epäillään oromoksi: hän on syntynyt oromoalueella pääkaupungista etelään, mutta vain hänen äitinsä on oromo, mikä tekee hänestä patriarkaalisessa järjestelmässä amharan. Haile ei todellakaan ole "kosmopoliitti" siinä mielessä kuin John Bale (2004, 136-139) tätä termiä lähinnä kenialaisten urheilijoiden kohdalla käyttää. Olisiko Hailessa peräti presidenttiainesta. Denisonin mukaan sekä Haile että Kenenisa olisivat amharoja. (Kristinusko saapui maahan jo 300-luvulla.) Tällaisen perusinformaation jakelemisen sijaan Denison lisää hämmennystä puhumalla Hailesta ja Kenenisasta näiden omilla nimillä, mutta viittaamalla esimerkiksi Miruts Yifteriin ja Abebe Bikilaan isännimillä. Se tietysti sopii hänestä vallitsevaan kuvaan Etiopian uskollisena poikana: Ateenan olympiaradalle hän tiettävästi asteli yksinomaan urheiluherrojen toivomuksesta (akillesjänne oireili jälleen), ja ansiotulonsa hänen kerrotaan investoivan kotimaahansa. Kenenisa on siis oromo, aivan kuten valtaosa Etiopian suurjuoksijoista Wami Biratusta alkaen. Kahdella kilpailukieltoon 1990-luvulla julistetulla pikajuoksijalla oli ollut sopimus toimiston kanssa (Gains 2005, 45). Periaatteellista merkitystä asialla on sikäli, että urheilumenestystä "rodullisilla" eroilla selittävät tahot pitävät rotumystiikkaa yllä erityisesti Kenian yhteydessä. Kesällä 2004 Etiopian yleisurheiluliitto esti naisten 10 000 metrin juoksun hallitsevan maailmanmestarin osallistumisen Ateenan olympialaisiin. Tähän perinteeseen suhtautuvat John Bale ja Joe Sang (1996 , 156-159) rasistisena diskurssina, koska se perustuu yleistäviin uskomuksiin kokonaisen kansan ominaisuuksista
Vettenniemi, Erkki (2004b) "Etiopian ensimmäinen juoksija" Runner's World (Suomi) n:o 4. Pitkän iän salaisuus Onko Haile Gebreselassie sitten todella suurin. Bale, John (2004) Running Cultures. Yates, Matthew (1998) "Drugs Are My Only Hope of Gold" Observer 1.3. Fourth Edition. Etiopialaisittain siinä ei olisi mitään oudoksuttavaa: 43-vuotiaan Wami Biratun osallistumisen Rooman olympiamaratonille esti aluspäivien sairaus, mitä ilman hänet eikä Abebe Bikila luultavasti tunnettaisiin mustan Afrikan ensimmäisenä olympiavoittajana (Vettenniemi 2004b, 59). Unelma puhtaasta urheilusta. Salo, Urho (1998) "Saksa haluaa pöydän puhtaaksi'.' Aamulehti 24.10. Hänen oma kielensä on monin verroin rikkaampaa kuin journalistinen proosa, mutta mahtipontiset adjektiivit ja superlatiivien vuolaus muistuttavat urheilusankaruuden hyvin tavanomaisesta representaatiosta. Denison, Jim (2004) The Greatest. Vettenniemi, Erkki (1999) "Haile ei tärkeile'.' Helsingin Sanomat 7.2. Kirjaan lainattu toimittaja rinnastaa hänet peräti nyrkkilegenda Muhammad Aliin (sama, 278). Ehrenburg,Alain (1996) Le culte de la performance. Urheilijoista laadittujen populaarielämäkertojen sarjassa Hailen tarina nousee vähintään pistesijoille, aivan siihen Mauno Saaren Viren-kirjan Juoksemisen salaisuudet tuntumaan. Elämäkerrassa Hailen suuruus esiintyy mystiikkaan käärittynä arvoituksena. Nyrkkeilijän elämään mahtuu Vietnamin sodan, kansalaisoikeustaistelun ja kahden onnistuneen paluun tapaista dramatiikka, minkä rinnalla Hailen akillesjänteen kiputilat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin: ne ovat itse aiheutettuja vammoja, jotka kertovat liian monista eli 'luonnottomista' kilometreistä. Kohtuutonta olisikin ollut toivoa, että tekijä olisi päähenkilön avustuksella päässyt kurkistamaan ennätysnumeroiden taakse. Elämäkerran nimi vertautuukin Alista tehtyyn kirjaan, suomeksi Suurin ja kaunein, mutta alkukielellä yksinkertaisesti The Greatest. Jyväskylä: SoPhi. Kenties kannattaisi kuunnella Hailen näkemystä menestyksen eväistä: ennätykset särkyvät vain "kovan työn, [keskitetyn] organisaation, ja älykkään harjoittelun" avulla, hän sanoo (Denison 2004, 46) . metrin voittaja Meseret Defar amharoja. Men's Narratives of the Body and Sport. Vettenniemi, Erkki (2004a) "Afrikkalainen kansa'.' Hiidenkivi n:o 3. Hailessa ei ole koskaan ollut mitään normaalia, hän vakuuttaa (sama, 36). Elämäkertansa päätteeksi Haile puhelee vuoden 2012 olympiakisoista,jolloin hän olisi virallisesti 39-vuotias (Denison 2004, 278) , mutta epävirallisesti jo viidennellä vuosikymmenellään. Tähtiurheilija tuodaan lukijaa lähelle esittämällä hänet ihmisenä ihmisten joukossa Haile pitää hampurilaisista, Haile leikkii lastensa kanssa samalla kun annetaan ymmärtää, että saavutusten takana olisi sivullisilta kätketty ulottuvuus. Eskola, Jari (1998) "Järkevän urheilijan valinta"Teoksessa Erkki Vetteniemi (toim.). Moorey, Brendan (2004) "Lombard's Race ls Run'.' lrish Examiner 9.8. The Haile Gebrselassie Story. Kolme kertaa hän on edennyt olympialaiseen finaaliin jalkavaivojen ylitse, ja juuri tässä yhteydessä on tarpeen paljastaa Pablo Picasson näkemys elämän ihmeellisyydestä: "Se mitä kuvittelet on totta. Halcottsville, NY: Breakaway Books. Tampere: Akilles. Ehkä mitään salaisuutta ei ole, ehkä Haile on Etiopian hymyilevä lahja maailmalle, ja ehkä hän vielä jonain päivänä tekee jotain todella suurta maansa hyväksi joko presidenttinä, pääministerinä tai muuten vain monimiljonäärinä. London: Routledge. Nakuru: Elimu Publishers. Sekundaattorista luopumisen hetki ei sentään ole nurkan takana. Movement Culture, Geography and Global Change. Champaign, IL: Human Kinetics. Paris: Calmann-Levy. Piikki lihassa. Sparkes ja Martti Silvennoinen (toim ), Talking Bodies. Todellisuus osoittautuu jälleen taru ja sotkuisemmaksi. Färdig, Jarmo (2004) "Maailman kovakuntoisin tarjoilija'.' Helsingin Sanomat 1.6. London: Frank Cass. " Aforismi avaa kirjan ensimmäisen luvun, ja kun muistetaan Picasson viettäneen tuotteliasta elämää yli 80-vuotiaaksi asti, juoksutaiteilijamme ennättää vielä moneen otteeseen tarkistaa kuvitelmansa. "Spektaakkelimaiset" ennätykset, joita hän on juossut "uskomattoman määrän", rajautuvat Jim Denisonin (2004, 277) mielestä inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolelle. Niistä perimmäisin voisi liittyä ajan olemukseen: täydellisen juoksijan tavoitteena täytyy viime kädessä olla kyky hallita sekuntiviisarin vauhtia. Bale, John -Sang, Joe (1996) Kenyan Running. Gains, Paul (2005) "The Athlete's Manager'.' Running Times n:o 1. Noakes, Tim (2001) Lore of Running. Hän on lähtenyt tekemään Hyvin Virallista Elämäkertaa Hyvin Hienosta Urheilijasta ja onnistunut tehtävässään kiitettävästi. Tätä jännitettä voidaan Alain Ehrenburgia (1996, 80-82) seuraten kutsua inhimillisen ja yli-inhimillisen väliseksi dialektiikaksi. Shehu, Jimoh (1998) "Sport Education: ldeology, Evidence and lmplications for Physical Education in Africa'.' Sport, Education and Society n:o 3. Running in Time and Space. Erkki Vetten niemi, YTT tutkija sähköposti: e.vettenniemi@webinfo.fi KIRJALLISUUS Abegaz, Berhanu (2004) "Escaping Ethiopia's PovertyTrap:The Case for a Second Agrarian Reform"The Journal of Modern African Studies n:o 3. LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 73. En silti tarkoita, että Denisonin olisi täytynyt pyrkiä nakertamaan Hailen imagoa. Noronha, Francis (1970) Kipchoge of Kenya. Tämän jälkeen on yllättävää huomata, että tekijä ironisoi urheilutoimittajien maneereja lehdistötilaisuuden kuvauksessa, joka vie kirjan viidennestä luvusta parikymmentä sivua. Denison, Jim (1999) "Boxed ln'.' Teoksessa Andrew C. Hailen juoksuja eivät tomumajan asettamat rajoitukset muutenkaan hillitse
Eeva Jokisella tällainen tulkinta saadaan sukupuolitapaisuudesta. Kirjoittaessamme niistä meidän täytyy tunnistaa ja avata ne jostakin näkökulmasta. Ääni on itsen ruumiillinen jatke silloinkin kun vaietaan. Vilkaisu saman yhteisön edelliseen yhteisesiintymiseen, kokoelmaan Ruumiin siteet (1997) osoittaa, kuinka eteenpäin on menty aimo harppaus. Uusimmassa kirjassaan, jonka teemoina ovat naiseus, naisen halu ja naisvaara yliopistolla, opettavaista ja viehättävää on kyselyaineiston tiukan analysoinnin kytkeminen laadulliselle tutkimukselle ominaiseen hienovaraiseen merkitysten tulkintaan. Marraskuussa 2004 koettiin Jyväskylässä lämmin, pienimuotoinen, mutta sitäkin tiheämpi tilaisuus, jossa julkistettiin Raija Julkusen sekä kirja että juhlakirja. Artikkelissaan Jokinen osoittaa kuinka nämä tapaisuudet näkyvät, toimivat ja myös muuttuvat vaikkapa siinä, kuinka sukkia kotona tiputellaan, jätetään paikalleen ja siirrellään. Mutta myös yhteiskuntaluokilla on merkitystä. Kirjat oli otsikoitu Body and se ja se, alan tutkijoiden !ehtikin on nimeltään Body and Society. Tuija Virkillä aiheena on "viha", Hannele Harjusella "lihavuus", Marjo Reinikaisella "vammainen naisenruumis", Marja Kaskisaarella "uupunut ruumis" ja niin edelleen. Sosiologisen valistusperinteen mukaan siinä pyritään repimään yhteiskunnan kasvoja peittävä huntu ja paljastamaan sen alta todellisuuden todet piirteet. Kyseessä on kirjoittajien yhteisö, ei pelkkä joukkue, käyttääkseni Soile Veijolan erottelua. Myös Ruumis töihin! on täynnä oivaltavia esimerkkejä siitä, kuinka empiirisistä, yksittäisistä, vielä jalostamattomista havainnoista tehdään tutkittavia kohteita. Välillä tuntui, että ruumiista on tulossa Gulliver, jota lilliputtien armeija kietoo käsitteellisyyden kaikenkattavaan järjestykseen ja kesyttää loputtomien akateemisten. MITÄVEHREÄÄVOI LÖYTYÄ PYYKKIKORISTA. Oivaltavat askeleet Ruumis töihin! -kokoelmassa on koko joukko artikkeleita, joista tekisi mieli sanoa, että ne ovat klassikkoja jo syntyessään. Avaimiksi !ukkoihin Kaikilla meillä on sisäiset ristiriitamme ja havaintomme ulkoisesta todellisuudesta. Juhlakirja Ruumis töihin! on Julkusen oppilaiden ja tu tkijatovereiden artikkelikokoelma, Hullua rakkautta juhlijan oma tutkielma jyväskyläläisistä naistohtoreista. Nämä ovat kuitenkin vasta empiirisiä aiheita, "lukkoja". Balzacille avain todellisuuteen oli raha, Dostojevskille murha, Moravialle seksuaalisuus. Ajallisesti ensimmäinen niistä sattui poliittisesti kuohuvalla 1970-luvulla, jolloin Julkunen vieraili Jeddi Hasanin ideoimassa METELIprojektissa kirjoittamassa yhden sen loppuraporteista. Juuri näin voi mennä eteenpäin, oivaltavin ja hallituin askelin. 74 LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 äitien hoivamaailmasta isien uraja järkimaailmaan, tunteesta älyyn. Ruumis töihin! -kokoelmalta on lupa odottaa myös avaimia, kokonaista avainnippua, lupaahan kirjan alaotsikko näyttää käsitteen työssään. Tutkijana hän tunnistaa joutuneensa siirtymään Ääni on itsen ruumiillinen jatke silloinkin kun vaietaan. 1980-luvulla kirjamarkkinoille alkoi tulvia kokoelmia ja tutkielmia, joissa ruumiillisuuden käsitteen kautta seulottiin mitä erilaisimpia elämänalueita. Julkuselle on aina ollut ominaista rohkea aiheenvalinta ja siihen sovellettu kurinalainen tiedonkeruu, ennen muuta hyvin hallittu empiirinen sosiaalitutkimus. Siinä oli perässä juoksemista. Molemmilla kirjoilla, niin kuin Julkusen tutkijan uralla muutenkin on kosketuspisteitä liikuntatutkimukseen. Näin tunnistamalla senkin voi liittää osaksi tutkijankatsetta. Vastapaino, Tampere 2004. On olemassa naistapaisuutta, miestapaisuutta, heterotapaisuutta jne .. Samaan tutkimustapaan perustuu myös Julkusen tuore kyselytutkimus Hullu rakkaus. Kaikesta hankkimastaan intellektuaalisesta pääomastaan huolimatta kirjoittaja tuntee itsensä "puolisiirtolaiseksi matkalla tavallisten ihmisten säädystä sivistyneeseen säätyyn". SoPhi, Jyväskylä 2004. Tästäkin syystä laaja, neljäntoista artikkelin kooste oli minulle lukukokemuksena yllättävän yhtenäinen. Teksti: ESA SIRONEN Raija Julkunen: Hullua rakkautta ja sopimustohtoreita. Kyseessä oli laaja selvitys jyväskyläläisten metallityöläisten elinoloista ja terveydestä. Sukupuolijakoakin "itsepintaisempi oli säätyraja, jonka väärällä puolella elin", Julkunen kirjoittaa lapsuutensa Varkaudesta. Maisa Honkasalo näyttää kokeneen, sivistyneen tutkijan taidolla, kuinka äänestä ja varsinkin äänettömyydestä, tauosta, voidaan muokata tutkimusaihe, joka auttaa esimerkiksi haastattelijaa ymmärtämään haastattelussa sitäkin, mitä ei ääneen sanota. Tutkimusaiheita niistä tulee, kun löydetään ja kehitellään niihin sopiva "avain" eli käsitteellinen tulkinta. Jälkimmäisten piirissä Julkunen tuo tutkimusvälineeksi myös oman itsensä. Eeva Jokinen, Marja Kaskisaari & Marita Husso (toim.): Ruumis töihin! Käsite ja käytäntö
ESA SIRONEN, YTT Jyväskylä sähköposti esa.sironen@jippii.fi KEMPPI RAKENTAA VIRON URHEILUJÄRJESTÖJEN TUTKIMUKSEN KIVIJALKAA Jarkko Kemppi: Viron valtakunnalliset liikuntaorganisaatiot vuosina 19181940. Huomio olisi antanut pohja kehittymässä olleen virolaisen sivistyneistön ja rahvaan suhteen laajempaakin pohdiskeluun. Eliaksella se oli syljeskelevä, karkeasti käyttäytyvä moukka, karoliini joka antoi korvapuustin. Suomalaisen lukijan kannalta mielenkiintoa lisäävät esimerkit Suomenlahden ylittävästä yhteistyöstä. Jäljittäessään naisen ruumiin uusliberalisoitumista Eräsaari löytää huonopalkkaisiin naisiin kohdistuvaa vääryyttä, rinnastaa nöyryyttäviä työkäytäntöjä siekailematta holokaustiin ja päättelee, että nykyinen suomalainen hyvinvointivaltio lepää viisikyrnppisten naisten harteilla. Viron historian yleisesityksissä urheilu on toistaiseksi sivuutettu muutamin maininnoin. Honkasalo viittaa artikkelissaan !talo Calvinon novelliin, jossa kuvataan lasitettu, jähmeä, ikään kuin lakattu kieli. Urheilun aatteellisen ja poliittisen pohjan kartoittaminen olisi kieltämättä ollut vaikea tehtävä, sillä historian LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 7 5. Niiden julkituonti oli kuitenkin Venäjän yhteyteen kiinteämmin kuuluneessa ja kahteen kuvernementtiin jakautuneessa maassa paljon vaikeampaa kuin Suomessa. On ilahduttavaa, että tutkijan kieli voi olla muutakin. Neuvostoaikana urheiltiin Moskovan säännöillä, eikä kansalaistoimintaa länsimaisessa mielessä tunnettu. Leena Eräsaari tuo mukaan oman ruumiin krempat ja siitä johtuvat huomiot ("IC-junien penkkien muotoilu on sananmukaisesti perseestä"). Silloin tällöin ruumis kuitenkin havahtuu ja saa nilkan, ranteen tai hiuksensa repäistyä irti. Kemppi on tehnyt merkittävää pohjatyötä virolaisen urheilujärjestötoiminnan kartoituksessa. Muutakin vehreää purtavaa näissä kirjoissa liikuntatutkimukselle on. "Objektiruumis" ja "koettu ruumis" törmäävät, loksahtelevat ja naksahtelevat jopa pyykkikorilla ja luovat kaikessa häilyvyydessään ja epävakaisuudessaan "sukupuolitapaisuuksien" mahdollisen muuttumisen "idätysolot". Kurkotutaan, painaudutaan ja avaudutaan, kuten Jokisella. Joensuulainen FT Jarkko Kemppi on löytänyt virolaisesta historiankirjoituksesta urheilujärjestöjen kokoisen aukon. Soile Veijola analysoi, mitkä törmäsivät, kun mies ja nainen pelikentällä törmäsivät ja jälkimmäiseltä murtui ranne. JARKKO KEMPPI VIRON VALTAKUNNALLISET URHEILUORGANISAATIOT VUOSINA 1918-1940 Osasyynä urheilun jäämiseen sivurooliin virolaisessa historiantutkimuksessa on se, että urheilun 1900-luvun alussa alkuunpäässyt järjestötoiminta on maassa nuorempaa juurta kuin monilla muilla aloilla harjoitettu. Puhuttelevimmillaan tutkimus on ollut silloin, kun sen impulssina on aineellinen, todellisessa elämässä käyttäytyvä ruumis. Kilpaurheilun aseman vahvistuessa muut toimintamuodot jäivät sivuasemaan. Kempin tutkimus tuo hyvin esiin urheilulle Virossa asetut kansansivistykselliset pyrkimykset ja toiveet. Jossakin määrin urheilu tarjosi suojaverhon, joka alle oli mahdollista kätkeä Venäjän imperiumin näkökulmasta huomattavasti vaarallisempia aatteita. Ruumis töihin! -kokoelmassa ruumiin aineellisuus on sekä runsasta että kipeää. Idun jyväskyläläisten sosiaalitutkijoiden ruumiillisuusprojektiin, Raija Julkunen muisteli marraskuun juhlassaan, toi Ulla Kosonen lisensiaatti työllään liikunnalta. Urheilulle asetettiin Virossa nationalistisia päämääriä jo ennen maan itsenäistymistä. Tampere 2004. ., opinnäytteiden ja meriittitutkimusten ainekseksi. Myöhään liikkeelle lähtenyt urheilu kiri nopeasti mukaan, mutta ei ehtinyt saavuttaa ennen vuotta 1940 samaa asemaa kuin Suomessa. Tutkimuksen kohteena ovat nimenomaan urheilujärjestöt, minkä vuoksi liikuntakulttuurin kehitys on jonkin verran sivuosassa. Näistä kahdesta kirjasta välittyy omistautuva, Julkusen sanoin hullu rakkaus sekä tekstiin että aiheeseen. Ulla Kosonen löytää pikku aineistollaan suuresta ikäluokasta yhteiskuntaluokat. Kiinnostava on havainto vuonna 1901 perustetun Tallinnan Kalevin alkuvuosien yläluokkaisuudesta. 279 s. Samoilla saleilla pelatusta sählystä juontuvat Soile Veijolan tutkimukselliset lähtökohdat. Viron urheiluelämän päämäärät ja ideologiset kytkennät jäävät osin hämäriksi. Jyväskylän yliopisto, Liikunnan sosiaalitieteiden laitos tutkimuksia 4/2004. Virolaiset historiantutkijat eivät ole aiheeseen tarttuneet ja maan urheilukirjallisuudessa järjestöjen vaiheita on käsitelty kronikoiden. Foucault'lla se oli maajussi, josta muokattiin kurinalainen keihäsmies. Kemppi tuo esille, että urheiluseurat olivat alkutaipaleellaan myös Virossa kulttuurin monitoimijoita. Virolainen kansakunnan rakennustyö tukeutui 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kirjallisuuteen ja musiikkiin koko kansan tasolla etenkin kuorolauluun
Hiukan epäselväksi jää, käytiinkö maassa keskustelua siitä, mikä valtionhallinnon ala on sopivin 76 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 huolehtimaan liikunnasta. Viroa urheiltiin maailmankartalle Merkittävä urheilun oikeutuksenlähde oli saavutusten avulla saatu kansainvälinen näkyvyys. Samantapainen tilanne oli Suomessa, kuten mm. Opetusja sotaministeriöillä näyttää Virossa olleen erilaisia toiveita urheilujärjestöille tässä suhteessa tilanne oli samantapainen kuin Suomessa. Maaseudulla 1920-luvun alussa toteutettu maanjako kavensi työväenliikkeen mahdollista kannatuspohjaa. Herää kysymys, miksi naistenjärjestötoimintaa olisi aina käsiteltävä erillisenä saarekkeenaan?. Kokonaiskuva tuntuu ajoittain liian synkältä. Siihen liittyi mm. Jatkotutkimus tuo varmasti esille kiinnostavaa tietoa mm. Valta Kalevin miehillä Vaikka Viron urheiluelämä perustui 1920-1930-luvuilla kansalaisjärjestö, niin kovan luokan päätöksentekijöiden joukko oli pieni. Vertailu Suomeen luonnollisesti väestömäärän suhteutettuna olisi tuonut esille, miten laajasta ilmiöstä urheilussa oli kyse Virossa 1900luvun alussa. Naisten urheiluharrastuksen Kemppi rajaa lähes kokonaan tutkimuksensa ulkopuolelle perusteenaan se, että se ansaitsee oman tutkimuksensa. Työläisurheilulla ei ollut kovin vahvaa jalansijaa Virossa. Toinen virolaiseen urheiluelämään merkittävästi vaikuttava tekijä on ollut maan yhteiskuntaelämään jännitteitä edelleen luova Tallinnan ja Tarton suhde. Tämä olisi ollut paikallaan siitä huolimatta, että Kemppi jatkaa saman tutkimusaiheen parissa paneutumalla virolais-suomalaisiin urheilusuhteisiin. Vuonna 1920 perustetun Viron Urheiluliiton toiminta sammui pian. virolaisen urheiluelämän erikoisuus, Viron yleisurheilu-, voimailuja vesiurheiluliitto, joka oli perustettu vuonna 1922. Kaikesta voivottelusta huolimatta Viron urheiluelämä kehittyi vaatimattomista lähtökohdista nopeasti. Uusi keskusjärjestö (Eesti Spordikeskliit) aloitti toimintansa vuonna 1923. Tallinnan Kalevin miehet junailivat usein asiat sopivaksi katsomallaan tavalla. Virolaisurheilijat menestyivät vuosina 1920-1936 olympiakisoissa huomattavasti paremmin kuin latvialaiset tai liettualaiset. Ossi Viita on väitöskirjassaan osoittanut. perustutkimuksessakin on vielä tyhjiä alueita tai sitä on tehty korostetun sinimustavalkein tulkinnoin. Muihin Baltian maihin verrattuna Viron urheiluelämä huippu osoittautui teräväksi. Työväenliikkeen merkitys Virossa oli kokonaisuudessaan paljon pienempi kuin Suomessa, vaikka marxilaisen teorian perusteella tilanteen olisi pitänyt olla toinen. Viron olympiaurheilijat saavuttivat maailmansotien välillä yhteensä 21 mitalia. Virolaisten ensiesiintyminen olympiakisoissa onnistui hyvin. Hopeaa saivat maratoonari Juri Lossman ja painonnostaja Alfred Schmidt (Ain Sillak). Kemppi on luottanut monin paikoin hiukan liikaa järjestömiesten käsityksiin urheilun asemasta. Vuodesta 1926 lähtien julkinen liikuntarahoitus kanavoitui Viron kulttuurirahaston alaisen urheilurahaston kautta, ei suoraan budjettivaroista kuten Suomessa. maidemme isoveli-pikkuveli asetelmasta. Rahoitus ratkaistiin Virossa eri tavalla kuin Suomessa. Viron urheiluelämän järjestäytymistä vauhditti halu osallistua Antwerpenin olympiakisoihin vuonna 1920, minkä vuoksi keskusjärjestötoiminta jäi ensivaiheessa heikoksi. Teollisuustyöväestön osuus Viron väestöstä oli Virossa suurempi kuin Suomessa. Pienimuotoisen vertailun sisällyttäminen jo tähän teokseen olisi auttanut suomalaista lukijaa pysyttelemään paremmin kartalla. Painonnostaja Alfred Neuland voitti kultamitali. Lisäksi vasemmisto menetti Viron vapaussodan tapahtumien seurauksena kannatustaan. Sodan alkuvaiheissa Viron suhteellisen pienilukuinen äärivasemmisto onnistui venäläisten ja latvialaisten bolsevikkitoveriensa avulla valtamaan suuren osan maasta ennen kuin valkoinen Viro sai koottua rivinsä. Menestys sai urheilujohtajat vaatimaan valtiolta tukea urheilulle. Kemppi selittää tämän sillä, ettei maassa ollut repivää kahtiajakoa porvareihin ja työväestöön ennen vuotta 1918
Laajan lähdeaineiston muokkaaminen ei ole kaikilta osin onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Edelleen tekijän mukaan "viimekädessä kyse on kuitenkin suomalaisen liikuntakulttuurin historiasta valtionhallinnon näkökulmasta". Neuvostojärjestelmässä ei ollut sijaa omatoimiselle järjestäytymiselle. Niukahko kuvitus on valittu hyvin. Lisäksi Makkabi ja Russ luonteeltaan nationalistisia Neuvostoliitossa oli sallittua vain neuvostovenäläinen nationalismi. Kemppi ihmettelee esimerkiksi, miksi kaikki perinteiset seurat, kuten Narvan Keilailunharrastajien Seura, Viron Hiihtoklubi, juutalaisten Makkabi ja vironvenäläisten Russ, oli tarpeen lakkauttaa. Teokselle asetetut tietoiset lähtökohdat, näkökulma ja tavoitteet tähtäävät kokonaisvaltaiseen esitykseen yhteiskunnan ja liikunnan kehityksen vuorovaikutussuhteesta. JOUKO KOKKONEN tutkija sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi LIIKUNTAHALLINNON JA -KULTTUURIN HISTORIAA Erkki Vasara: Valtion liikuntahallinnon historia. Kirjassa tulevat ansiokkaasti esiin liikuntahallinnon tavoitteet ja saavutukset eri vuosikymmenillä. Vasaran mukaan teos on yhteiskuntahistoriallinen tutkimus. Se on sekä liikuntaelämän että liikuntahallinnon historiaa. Urheilijoiden yhteiskunnallinen arvostus kohosi huomattavasti. Yksi Kempin keskeisistä lähteistä • on Eesti Spordileht, jonka tekstien tarkempi analysointi olisi tuonut tutkimukseen syvyyttä. Helsinki 2004, 455 s. Valtion propagandakoneisto käytti esimerkiksi Berliinin olympiakisojen virolaisvoittajien nostattamaa spontaania iloa hyväksi omiin tarkoituksiinsa. Teos on todellinen tietopaketti niin virolaisille kuin suomalaiselle lukijoille. Viron Urheilun Keskusliitto perusti valtion tuella piirihallinnon, joiden palveluksessa työskenteli urheiluohjaaja. Lisäksi se on poliittista historiaa ja osa opetusministeriön ja eri urheilujärjestöjen historiaa. Teoksen virontaminen ei ole Kempin mukaan valitettavasti näköpiirissä. "Valtion liikuntahallinnon historia" -kirjalle asetettiin kunnianhimoiset ja vaativat tavoitteet. Kempin tutkimus päättyy ripeästi toteutettuun urheilujärjestelmän neuvostolaistamiseen. Samalla käsitellään laajemminkin yhteiskunnan kehitystä ja liikuntakulttuurin taustoja. Virolaisten naisten rooli yhteiskunnallisina toimijoina oli heidän oman käsityksensä mukaan vapaampi kuin maailmansotien välisessä Suomessa. Eri urheilumuotojen tiedot löytyvät helposti, mutta kokonaisuus hukkuu välillä yksinkohtien virtaan. On kuitenkin rohkeaa tulkita, että "viimeistään" kesän 1939 kisat "edistivät liikunnan murtautumista olennaiseksi osaksi virolaisten elämää". Lukuisat esimerkit kuormittavat teosta toisinaan liikaa, eivätkä tuo oleellista lisätietoa. Valtio ohjasi Pätsin kaudella kaikkien järjestöjen toimintaa. Tekstiä olisi voinut tiivistää paikoitellen asiasisällön kärsimättä. Vuosina 1934 ja 1939 järjestetyt Viron kisat (Eesti Mängud) olivat paitsi urheilunharrastajien suurtapahtuma myös Pätsin hallinnon ohjaama näytelmä. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 157. Näkökulmia perustellaan sillä, että yhteiskunnallisilla muutoksilla ja liikuntakulttuurin kehityksellä on aina ollut leikkauspisteensä. Ne osoittivat kiistatta, että urheilu oli Viron ensimmäisen itsenäisyyden vuosina muuttunut pienen ryhmän puuhailusta laajoja kansalaispiirejä koskettavaksi harrastukseksi. Muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ollut: "kansandemokratisoinnissa" kaikki entinen oli hävitettävä ja korvattava keskusjohtoisilla rakenteilla. Erkki Vasara .. Tapahtumahistoriallisesti esitys etenee loogisesti, mutta tulkinnallisesti siinä on joitakin vajavaisuuksia. "Viron valtakunnalliset urheiluorganisaatiot vuosina 19181940" on rakenteeltaan jonkin verran kaavamainen ja muistuttaa käsikirjaa, millä on hyvät ja huonot puolensa. Urheilusankaruus liitettiin palvelemaan kansan historiatietoisuuden muokkausta. Tietopaketti Viron urheilusta Kemppi on tehnyt Viron urheilujärjestöjen historiaa tunnustuksen ansaitsevaa perustutkimusta. v'altiöri liilZuntahallinnon historia i'\--~ .,. Osansa saavat niin liikunnan järjestökentän kiistat, liikunnan ja politiikan kytkeytyminen toisiinsa, taloudelliset aspektit ja resurssiperusteet, liikuntahallinnon organisaation kehitys kohti LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 77. Pätsin kaudella kaikki virolaiskansallinen sai ylenpalttisesti julkisuutta. Liikunnan käsite on jossain määrin ongelmallinen yhteiskunnassa, jossa ihmiset joutuivat päästäkseen paikasta toiseen tekemään sen edelleen usein fyysisesti. Hyvä päätösluku kokoaa onneksi yhteen irrallaan juoksevia lankoja. Sama raaka logiikka vei hengen tai parhaassa tapauksessa terveyden lukuisilta virolaisilta urheilijoilta ja urheilu johtajilta. Kapeasti urheilun näkökulmasta katsottuna olot paranivat huomattavasti. Pätsin kaudesta neuvostovaltaan Viro muuttui autoritaarisesti johdetuksi valtioksi Konstantin Pätsin kaapattua vallan maassa keväällä 1934. Jostakin syystä kuvalähteet eivät selviä kirjasta
Ei liene yllättävää, että kansalaistoiminnan tutkijana tunnustettu Itkonen painottaa kirjassa toimijanäkökulmaa: varkautelaiset on haluttu nähdä oman historiansa tekijöinä ja tulkitsijoina. Kolmanneksi Itkonen on halunnut ymmärtää arjen käytäntöjä ja tekoja sen sijaan, että tyytyisi yhteiskunnallisten rakenteiden erittelyyn. Teoksen ansio on, että siinä osoitetaan, ettei liikuntakulttuurin kehitys ole ollut irrallaan yhteiskunnan muusta kehityksestä. Esitystavaksi Vasara on valinnut runsaan primaarilähteiden ja tu tkimuskirjallisu uden siteerauksen. Kirja on kokonaisuudessaan vankkaa liikuntahistoriallista tutkimusta, jossa näkyy tekijän vahva liikuntahistorian, mutta myös yhteiskuntaja poliittisen historian tuntemus. ISBN 951-746-638-2 Kun on kaksi vuosikymmentä kyllästänyt itseään liikuntateksteillä, joista elämän kokonaisuuden ymmärtämistä saa etsiä turhaan kuin haikua hangesta, on virkistävää sukeltaa kirjaan, josta aistii syntymärääkäisyt ja kalman hajut, illan ilot ja aamun ankeudet, tehdasportin kitinän ja kotipihan vasarapaukkeen ja ennen kaikkea yhteisöllisyyden ylistyksen. Kirjan tavoitteeksi asetettiin kokonaisvaltainen, aiempaa tutkimusta täydentävä ja tieteelliset vaatimukset täyttävä teos valtion liikuntahallinnon historiasta. monipuolisempia ja -mutkaisempia rakenteita muiden yhteiskunnan sektoreiden tapaan kuin suomalainen hyvinvointiajattelukin. Tutkimuskirjallisuuden lainaukset puolestaan kiteyttävät osuvasti olkoonkin, että ne ovat varsin laajoja teoksessa lähteenä käytetyn tutkimuskirjallisuuden keskeisintä antia. Itkosen teksti yltääkin komeasti virallisten asiakirjojen, politiikan, tilastojen ja sarjojen sekä eliittikulttuurin yli. Laaja-alaisuus on teoksen ansio, mutta samalla pääasia "valtion liikuntahallinto" jää paikoin sivuasiaksi. Asialla on myönteiset puolensa, mutta toisaalta tiukempi tutkimusote olisi tiivistänyt ja jäntevöittänyt esitystä. Aatteellisena lähtökohtana oli yhteiskunnan paras niin kasvatuksellisessa kuin maanpuolustuksellisessa mielessä. Tästä huolimatta liikuntahallinnossa on pystytty tekemään suuria linjavetoja: Ennen toista maailmansotaa järjestöja rakennusavustuksilla pynttnn turvaamaan kansalaisten henkilökohtaiset mahdollisuudet urheilla. Vaikka elämä on Varkaudessakin ollut ajoittain epävarmaa ja rikkinäistä, ovat ihmiset osoittautuneet venyviksi ja kekseliäiksi. Itkoselle varkautelaiset eivät ole olleet vain vallankäytön kohde, vaan myös oman elämänsä aloitteellisia toimijoita. Herrat ja narrit saavat kirjassa paikkansa, mutta päähuomio kohdistuu savolaisen teollisuuspaikkakunnan ns. Mielestäni tavoitteet on saavutettu: kirjan alkuosassa ei tosin ole kovin paljon uutta tietoa, mutta siihen on koottu tämän hetkinen tietous, jota on pyritty alkuperäislähteiden avulla syventämään; uuden tiedon painopiste vaikuttaisi olevan 1960-luvun lopulta näihin päiviin, mihin osaltaan vaikuttaa haastatteluaineiston hyödyntäminen. Hannu Itkosen kirjoittamaan Varkautelaisten vuosisata -kirjaan mahtuu toki myös liikuntaa ja urheilua, mutta vain siinä määrin kuin se elämään kuuluu. Yksilö ja yhteiskunta ovat kohdanneet kuntoja terveysliikunnan nousun myötä Vasaran mukaan Ivar Wilskmanin ja Lauri Pihkalan hengessä kansakunnan hyvinvoinnin takeena ovat yksilöiden henkinen ja fyysinen hyvinvointi. Kyse on perimmältään lähteiden käytön näkökulmasta; lisäksi tutkija toteuttaa valitsemaansa linjaa johdonmukaisesti läpi työn. Valittu näkökulma, laaja-alainen tutkimusote ja esitystapa herättävät kuitenkin myös kysymyksiä: onko teos suomalaisen liikuntakulttuurin vai valtion liikuntahallinnon historiaa. Kirjan käsittelyluvuissa, kunkin pääluvun alussa on käsiteltävien vuosien keskeisimpiin asioihin keskittyvä lyhyt katsaus, jonka jälkeen niihin pureudutaan yksityiskohtaisesti primaariaineistoon tukeutuen; luvun lopussa on puolestaan aiempiin lukuihin perustuva tekijän laatima synteesi. Kirjassa esitetyt tulkinnat vaikuttavat kauttaaltaan luotettavilta. Maanpuolustuksellisuuden korostaminen väistyi sodan jälkeen muutoin tavoitteet säilyivät ennallaan. Mielestäni vastaus on molempia. Vasaran mukaan "liikuntahallinnon perustehtävä kahdeksan vuosikymmenen ajan on ollut kansalaisten liikuntamahdollisuuksien edistäminen ja urheilijoiden kilpailuedellytysten turvaaminen heidän itsensä ja yhteiskunnan hyväksi". Kirjan voi halutessaan lukea neljänä eri kokonaisuutena: Päätäntäluvussa "Valtion liikuntahallinnon kahdeksan vuosikymmentä" kiteytetään suuret linjat ja osoitetaan hyvin yhteiskunnan ja liikuntahallinnon kytkeytyminen toisiinsa. Valintojensa kautta Itkonen tunnustautuu historian hiljaisten kuuntelijaksi. HEIKKI ROIKO-JOKELA, dosentti Jyväskylän yliopisto sähköposti:roiko@campus.jyu.fi ITKOSEN KIRJALLINEN VARKAUS Teksti:TEIJO PYYKKÖNEN Itkonen, Hannu: Varkautelaisten vuosisata Julkaisusarja: SKS:n toimituksia (SKST) 994, (2004). Itkonen kuvaa yhden yhtiön eli A. Kirjan rakenne ja esitystapa ovat johtaneet varsin laajaan esitykseen. Kirjassa tulee myös esille valtiovallan pyrkimys tukea suomalaisten liikuntaharrastusta asuinpaikasta tai sosiaalisesta asemasta riippumatta. Toinen Itkosta innostanut näkökulma on toimijoiden keskinäissuhteiden selvittäminen: miten esimerkiksi tehtaan johdon ja järjestöpuurtajien suhteet ovat muuttuneet. Elämänmakuista tulkintaa Itkonen on vielä täydentänyt lainauksilla, joissa kuuluu varkautelaisten oma ääni mahdollisimman aitona. tavallisten asukkaiden arkeen. Vuosien varrella kuitenkin tulkinnat siitä, 78 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 mikä on ollut hyväksi kansalaisille ja yhteiskunnalle, ovat vaihdelleet. Viimeisten vuosikymmenien aikana ympyrä on sulkeutunut. Neljä kokonaisuutta Teoksen rakenne on mielenkiintoinen. Primaarilähteiden siteeraukset tuovat teokseen kieltämättä vivahteikasta aikalaisväriä ja elävyyttä. Ahlström Oy:n hallitseman. Valittu esitystapa aiheuttaa hieman toistoa, mutta kokonaisuus on silti toimiva
Varkautelaisten vuosisata on jokaisen varkautelaisen ymmärrettävissä ja silti mitat täyttävää tekstiä. Arvata kuitenkin saattaa, että välillä tekstiä on kirjoitettu kieli keskellä suuta, mutta onneksi useammin kieli poskessa. Toiminnan perusteeksi riitti, että elämä sai mielekästä sisältöä yhdessä tekemisen kautta. (Nimim. Onneksi nuoren ja ilmeisen osallistuneen Itkosen 1970-luvun punaiset samettihousut ja kukkapaita eivät väritä tulkintoja. .. TEIJO PYYKKÖNEN Tutkimusja julkaisupäällikkö Liikuntatieteellinen Seura sähköposti: teijo.pyykkonen@lts.fi LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 79. Se on nöyrästi sanottu mieheltä, joka on useissa aiemmissakin kirjoissaan selvittänyt Varkauden ihmisten tekemisiä. Kuvitus noudattaa tekstin henkeä. Kuusen mukaan se oli seurausta tuloksettomista pyrkimyksistä yltää parempaan elintasoon. Siinä se. Taitto on konstailematon, juhlava ja helposti luettava. Luokkaristiriidat, puoluejohtoisuus, hyvinvointiyhteiskunta ja erityvät intressit näkyvät Liikunta-Varkauden vaiheissa. Seuraavalla vuosisadalla erilaiset kansalaistoiminnot tarjosivat varkautelaisille monenlaista itsenäistä toimintaa ja haluttua vastapainoa tehdastyölle. (. Sanat soljuvat kohdilleen eikä lauseiden päättymättömyyttä tarvitse pelätä. Kirja on samalla matka oman itsen ymmärtämiseen. ) Näistä sitten riitti puhetta ja pohdiskelua pitkälti jälkeenpäinkin, elettiin hiihtojen tunnelmissa kesätkin. Varkautelaisten vuosisata kertoo paljon myös suomalaisten vuosisadasta. Nykyistä useampi tutkija saisi uskaltaa yliopiston ulkopuolelle ihmettelemään epäjärjestyksen maailmaa. Itkonenkin lienee hengissä, vaikka tunnustaa kirjassaan, ettei paikallisuuden aarreaittaa ole tyhjentävästi tässäkään kirjassa selitetty. Varkautelaiset tuskin tuolloin ymmärsivät kerääväänsä "sosiaalista pääomaa" lauluja näytelmäkerhoissaan tai kameraja urheiluseuroissaan. Ahlström Oy:n 1930-luvulla organisoimat "Tehtaan hiihdot" soveltuivat hyvin paitsi työntekijöiden sopeuttamiseen tehtaan maailmaan myös luokkataistelun areenaksi, jossa työläinenkin pystyi voittamaan: (. Varkautelaisten vuosisata ei kinua kiitosta tiedemaailmalta tiedeslangiin piiloutumalla, vaan pyrkii ja onnistuu tuomaan inhimillistä ymmärrystä ihmisten historiasta. Viime vuosikymmeninä myös kaupunki on jakanut vastuuta kolmannen sektorin toimijoille. Samaa latua kelpasi hiihtää niin johtajan kuin alaisenkin, sai komentaa pois tieltä esimiehensäkin, hyvinhän ne tottelikin, antoi latua. .. Ei se niin kauheaa ole, vaikka huomaa vajavaisuutensa maailman ristiriitojen ymmärtämisessä. Valistusja urheilurientojen juuret ajoittuvat 1800-luvulle. tehdasyhdyskunnan, kauppalan ja viimein kaupungin elämää niin, että yksittäisestä ja ainutkertaisesta kasvaa yleistä ja yleispätevää tulkintaa. Varkautelaisten vuosisata on komea kirja myös ulkoisesti. Tämä oli siinä mielessä ihailtavaa, että siinä oli myöskin "kerma" mukana. Lisäksi otsikot ovat ytimekkäitä ja kuvatekstit informatiivisia. Kukkapaita ei kummittele Itkosen tekstiä lukiessa ei tarvitse hiuksiaan repiä. Itkonen kuvaa Varkautelaisten vuosisadassa myös liikunnan kansalaistoiminnan suuren linjan. Varma: Minä muistan kun, Finlandia, Otavan iso maammekirja 6, 1985) Varkautelaisten elämänmenoon on järjestöillä ollut Itkosen mukaan suuri ja moninainen vaikutus. Herrat ladun tukkeena Akateemikko ja "kansakunnan unilukkari" Matti Kuusi kävi 1960-luvulla Varkauden kotiseutupäivillä herättelemässä paikkakuntalaisia väittäen, että varkautelaisten perusilme on nyrpeä. Liikunta tapahtumat ja erityisesti A. Eliitti tarvitsee kansalaisia vähintään yhtä paljon kuin kansa eliittiä. Varkautelaisten ilme "Römmin kaupungissa" olisi Itkosen tulkinnan mukaan ollut vielä nyrpeämpi ilman poikkeuksellisen aktiivista kansalaistoimintaa. Asetelma, jossa myös itse on oman tutkimuksen ja tulkinnan kohteena on yleensä vaarallinen. Liikunnalla on ollut myös Varkaudessa itseään suuremmat ulottuvuudet. Itkosen suuri kiinnostus Varkauteen selittynee omilla varkautelaisilla juurilla. Järjestöjen kautta varkautelaiset ovat saaneet äänensä kuuluville ja elämälle sisältöä. ) Silloin oli koko kylä suksilla, pienimmästä suurimpaan ja vanhimpaan
Toisaalta paljon liikkuvat henkilöt ja kirjan käyttäjiksi suunnitellut opiskelijat saattaisivat tarvita hieman enemmän syvennystä liikunnan vaikutuksista sairailla. Erityisesti keskitytään lihaksen toimintaan ja energiantuotantoon sekä liikuntaelimistön toimintakykyyn motorisen kunnon ja tukija liikuntaelimistön näkökulmasta. verenkiertoelimistöä ja hengityselimistöä. kohonneen verenpaineen, kohdalla tiedetään liikunnan vaikutuksista enemmän ja tutkimusnäyttö on vahvempaa ja toisissa. Selkeä ulkoasu ja asioiden jäsentely tekevät kirjasta helppolukuisen peruspaketin aiheesta. termit täsmäliikunta ja sauvaliikunta. Kirjan alussa käydään lyhyesti läpi liikunnan biologisia perusteita sekä liikunnan määrää ja laatua. Lisäksi kirjassa esiintyvät mm. Jokaisessa kappaleessa on siniset ruudut, jotka erottuvat ja erinomaisesti nostavat esille ohjeen suositeltavasta liikunnasta eri sairauksien kohdalla. Käyttäytymistieteellinen näkökulma on hyvä muistaa. Termin häilyvyys hiipii myös näkyviin siinä, miten esimerkiksi kirjan ensimmäisen luvun nimi on "Terveysliikunnan biologinen perusta", mutta tekstissä puhutaan yleensä liikunnan vaikutuksista terveyteen. Kirjan painotus on käytännön suuntaan, jolloin lääketieteellisten taustojen vähäisyys saattaa olla hyvä ratkaisu. painos, 2005 ISBN 951-656-162-4 80 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 Terveysliikunta kirja käsittelee mielenkiintoista ja laajaa aihealuetta liikunnan ja terveyden välisistä yhteyksistä. Meillä alkaa olla jo tietoa liikunnan positiivisista vaikutuksista terveyteen, mutta miten ihmiset saataisiin liikkumaan sepä taitaakin laajuudessaan olla jo kokonaan toisen kirjan aihe. Kansansairaudet ja liikunnan annostelu Terveysliikunta -kirjaan on otettu mukaan tärkeimmät kansansairaudet. Kirjan käyttäjiksi suunniteltuja opiskelijoita ajatellen lyhyet perusteet liikunnan vaikutuksista myös tästä näkökulmasta olisivat ehkä täydentäneet kokonaisuutta. Termien viidakkoa olisi voinut selventää, jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, että hyvin monenlaisella liikunnalla on vaikutuksia myös terveyteen. Kirjan loppuosassa on mukaan yhdistetty lyhyesti tärkeätä asiaa siitä, mikä osuus liikunnalla on terveyden edistämisessä ja miten liikunnan harrastamista voitaisiin lisätä yhteiskunnassa. AJANTASAISTA PERUSTIETOA TERVEYSLIIKUNNASTA Teksti: HELI VALKEINEN Mikael Fogelholm, likka Vuori (toim.): Terveysliikunta 1. Kirjassa todetaankin, että "käsitettä terveysliikunta ei tulisi kuitenkaan rajoittaa vain päivittäiseen perusliikuntaan, koska kohtalainen myös kuntoliikunta on mitä parasta terveysliikuntaa" (s. 75). Termi terveysliikunta ilmestyi käyttöön 1990-luvulla. Näistä ruuduista voi käyttäjä tarvittaessa nopeasti kerrata perusteet sopivasta liikunnasta. Tavallisia Matti ja Maija Meikäläisiä termi saattaa hieman hämmentää, sillä mieltä voivat askarruttaa kysymykset, mitä terveysliikunta itse asiassa on ja eikö kaikki liikunta olekaan terveydelle edullista. Kirjan keskeinen osa käsittelee pääosin liikuntaa eri kansansairauksien ehkäisyssä ja hoidossa ja loppuosassa luodaan vielä lyhyt katsaus siihen, miten liikuntaa voitaisiin edistää niin henkilökohtaisella kuin yhteisönkin tasolla. Tämä on hyvä asia, sillä aikaisemmin lähes unohdettiin liikunnan vaikutustavat tukija liikuntaelimistöön ja keskityttiin usein vain aerobisen liikunnan vaikutuksiin verenkiertoelimistössä. Niissäkin toisten sairauksien, esim. Kappaleissa esitellään hyvin lyhyesti sairauksien lääketieteellinen tausta ja miten liikunta kyseisessä sairaudessa vaikuttaa. Kirjan alussa esitetään tiivistetysti liikunnan vaikutustapoja fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Sen jälkeen keskitytään kuvaamaan tämän hetkistä tietämystä liikunnan annostelusta kyseisessä sairaudessa. Tavallista lukijaa saattaisi kuitenkin helpottaa, jos esitystapa olisi hieman yhtenäisempi.. Esimerkiksi mielenterveyden ja syövän osalta tarvitaan vielä paljon tutkimusta. Terveysliikunta -kirjan alkuosassa liikunnan biologista perustaa läpikäytäessä on kuitenkin tällä kertaa jostain syystä käsitelty vähän esim
. Suositeltavat liikuntalajit, liikunnan keston, frekvenssin ja intensiteetin, jos näistä on tutkimusnäyttöä sekä mahdolliset rajoitukset tai muut huomioitavat asiat sairauksien ehkäisyn ja hoidon kannalta olisi voinut esittää samalla tavalla kaikissa ruuduissa, Sairaus vaikuttaa liikunta-annoksiin Käytännön työtä ajatellen jäin kaipaamaan kappaletta potilaiden fyysisen kunnon testauksesta tai yleensä alkutilanteen kartoituksesta. . . .. . . Näiden kirjojen päällekkäisyys voi hieman haitata tavallista kuluttajaa päättämään, kumpi kirja olisi juuri minun tarpeisiini paras. • . . . • . . . . . Allekirjoitus .............................•.........•....................................•.........•.. . . . . . • . . . . . . :::, Itselleni Lahjaksi Vuositilaus 36 euroa/2005 Kestotilaus 32 euroa/2005 Opiskelijavuositilaus 22 euroa/2005 (edellyttää päätoimisto opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelija korttisi tai valokopio siitä) Liityn Liikuntatieteelliseen Seuraan Jäseneksi 33 euroa/2005 Yhteisöjäseneksi 140 euroa/2005 (kysy lisää!) Opiskelijajäseneksi 21 euroa/2005 (edellyttää päätoimista opiskelua, joissa perusteiden tietämys ko. . Sähköposti .. . . .. . . . . .. • . . . . . . . .. .. . . . . . . Puhelin .. . . . • . • . . . . . . . . . . . . . .. Tilauksen maksaja/Vanha osoite/Osoitelipuke Sukunimi . . . . . . . . . . . ...................•........•...•..•. . .. . . . . • . . . . . On kuitenkin hieman hämmentävää, että samalta kustantajalta on myynnissä myös toinen täsmälleen samaa aihepiiriä käsittelevä laajempi ja lääketieteelliseltä kannalta kattavampi Liikuntalääketiede kirja. . . . . aihealueesta, kun taas Terveysliikunta tarjoaa tiivistetyt perusteet liikunnan ja terveyden välisistä yhteyksistä ja liikunnan annostelusta tavallisimpien kansansairauksien kohdalla. . .. . .. . Terveysliikunta antaa mukavan peruspaketin ja oivaa tietoa kaikille muillekin liikunnan ja terveyden välisistä yhteyksistä kiinnostuneille. . . . • . . . . • . . .. Etunimi Jakeluosoite . . . . Tämäkin osa-alue olisi voinut saada hieman enemmän tilaa ja huomiota osakseen. . . . . . . . . . . . . . . . • . 2005 alkaen Eroan LTS:n jäsenyydestä Liikuntatieteellinen Seura ry Tunnus 5005144 CL Lahjatilauksen saaja/ Uusi osoite Sukunimi . perustutkinto-opiskelijoiden opetuksessa ammattikorkeakouluissa, ... . . . .. • . . . . .. • . . . . . Toimittaessa sairaiden ihmisten kanssa alkutilanteen kartoitus on ensiarvoisen tärkeää turvallisen ja sopivan liikunta-annoksen löytämiseksi erityisesti liikuntaa aloitettaessa. . . . . . . . . Puhelin . . . .. . .. . . . . . . . . • . . . . . . . • . .. Jakeluosoite . Edelleen sairaiden ihmisten liikunnassa korostuvat liikunnan vaarat ja mahdolliset haitat. . .. . HELI VALKEINEN, THM Liikuntalääketieteen assistentti Jyväskylän yliopisto sähköposti: hevalkei@sport.jyu.fi ' Postimaksu maksettu G) > ca esitä voimassaoleva opiskelijakorttisi tai valokopio siitä) Muutan tilaukseni jatkuvaksi Muutan osoitteeni Peruutan tilaukseni . .. . . . . . Liikuntalääketiede syventää tietämystä ko. . Tilaan Liikunta & Tiede -lehden ... . . . • . . . 00003VASTAUSLÄHETYS Täytä lomake ja lähetä tietosi Liikuntatieteelliseen Seuraan, Stadion, etelä kaarre, 00250 Helsinki tai faksi (09) 4S42 7222, sähköposti:tuula.valli@lts.fi tai soita (09) 4542 720. . • . . . . . . . . . . . . . .. . . . Ii.. . .. . . •....•...••...•.......•..•..... . . . • . Posti numero ja -toimipaikka . • . • . . . . . ...•..........•.....•.........• Postinumero ja -toimipaikka ......•.......•.•......•.....................•.......•...•.•.............•. Sähköposti ....................•................. . . ............................................. . . . . . . . Kiitos!. Terveysliikunta soveltuu käytettäväksi erityisesti esim. . . . Etunimi . • . • . . . . . . . . .. . .. . . . . . . . . Terveysliikunta -kirja on pieni, mutta hyvä ja ajantasainen teos liikunnan ja terveyden yhteyksistä. . . . . . aihealueesta on riittävä. . .. . . . . . .
Tutkimus osoitti selkeästi, että lasten liikkumiseen voidaan vaikuttaa vanhempien ohjauksella ja kannustuksella. Tarvitaan vain kiinnostusta oman lapsen kehitystä kohtaan. Esimerkiksi poikien ulkoliikunta on usein luonnostaan vauhdikkaampaa, ja näin se. Kun lapset kasvavat niin heidän aktiivisuutensa yleensä vähenee. Arja Sääkslahden tuoreen liikuntapedagogiikan väitöskirjan mukaan vanhemmilla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet vaikuttaa lastensa liikuntatottumuksiin, ja tätä kautta myös terveyteen. Arkiliikunta kehityksen avaimena Sääkslahti tutki lasten liikkumista runsaaseen ulkoliikuntaan kannustavan liikuntaohjelman, eli liikuntaintervention avulla. Tutkimuksen alkupuolella meillä oli useampia kontakteja vanhempien kanssa kuin sen loppupuolella. Lapselle riittää viidestä kuuteen vuotiaaksi saakka tavallinen arkiliikunta. Nyt liikunnan määrässä liikutaan kuitenkin usein alarajoilla. Se rohkaisee lapsia liikkumaan. Tytöillä liikkuminen oli yhteydessä alhaiseen kokonaiskolesteroliin ja pojilla taas parempaan HDL-kolesterolipitoisuuteen. Vanhemmat pääsisivät vähemmällä kun he vain tukisivat lasten luontaista liikkumisen halua, Sääkslahti muistuttaa. Vanhempien elämäntavat siirtyvät usein suoraan seuraavalle sukupolvelle. Liikuntainterventio vaikutti positiivisesti tutkimuksessa mukana olleiden lapsien liikunta-aktiivisuuteen. Halusimme tutkia onko intervention avulla mahdollisuus saada lapset liikkumaan enemmän ulkona. Teksti ja kuvat: ANNA VENEJÄRVI Ylös, ulos ja leikkimään Arja Sääkslahden tuore väitös kannustaa niin lapsia kuin vanhempiakin reippaan ulkoliikunnan pariin. -Asioihin voi todella vaikuttaa. Vanhemmille tarjottiin tietoa liikunnan merkityksestä oppimiseen, hyvinvointiin ja terveyteen. Sydänja verisuonitautien vaaratekijöiden, kuten korkean kokonaiskolesterolin tai liian matalan HDL-kolesterolin, kertymisen ennaltaehkäisemiseksi lapsia tulisi Sääkslahden mukaan kannustaa leikkimään ulkona sekä lisäämään leikkien fyysistä intensiteettiä Yllättävää tutkimuksen tuloksissa olivat sukupuolten väliset erot. Paitsi että tyttöjen ja poikien liikunta erilaistuu jo hyvin varhaisessa vaiheessa, myös liikunnan terveysvaste on tytöillä ja pojilla erilainen. Nimenomaan ulkoliikunnan merkitys on hyvin tärkeää, Sääkslahti korostaa. Järjestimme myös peuhapäiviä, joissa vanhemmat pystyivät seuraamaan miten kivaa liikunta lapsesta on. Interventioon osallistui yhteensä lähes 300 lasta. Vielä kymmenen vuotta sitten ajateltiin, ettei pienten lasten liikunta tarvitse lisähuomiota. Erityisesti kesäkuukausien ulkoleikeillä on tärkeä merkitys näiden taitojen kehittymisessä. Sääkslahden nelivuotisessa pitkittäistutkimuksessa tarkasteltiin miten liikuntainterventio vaikuttaa kolmesta seitsemään vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin. Samalla tutkimuksessa tutkittiin myös fyysisen aktiivisuuden yhteyttä sydänja verisuonitautien riskitekijöihin. Liikunta-alan ihmisten täytyy olla mukana herättelemässä vanhempia tähän asiaan, Sääkslahti toteaa. Enää ei voi tuudittautua siihen, että lapsi liikkuu tarpeeksi itsekseen. Erot johtuvat lähinnä poikien ja tyttöjen liikkumisen erilaisuudesta. Interventio-ohjelmaan kuului esimerkiksi vinkkilistoja, joissa vanhemmille kerrottiin vaihtoehtoja mitä lasten kanssa voi puuhata. Lisäksi vanhemmille annettiin konkreettisia toimintamalleja ideoita arkiliikuntaa varten. 82 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 T elevisio ja tietokone vievät aimo annoksen jo aivan pientenkin lasten ajasta. Paljon aikaa sisällä viettävien tyttöjen painoindeksi oli muita tyttöjä korkeampi, kun sisällä viihtyvillä pojilla se oli puolestaan tavallista matalampi. Arkipäivän liikkumisen tarve ei kaikilla lapsilla täyty, ja tästä seuraa terveydellisiä ongelmia, Sääkslahti summaa. Puistot, kentät, uimarannat kaikki ovat ihan riittäviä liikuntapaikkoja Aktiivisella arkiliikunnalla on Sääkslahden tutkimuksen mukaan vaikutusta myös jo kolmesta neljään vuotiaiden lasten terveyteen. Lasten vanhemmilla oli tutkimuksessa keskeinen rooli. Ei pidä jäädä surkuttelemaan tietotekniikan valtaa, Sääkslahti kannustaa. Intervention sisältö pyrittiin pitämään mahdollisimman monipuolisena, Sääkslahti kuvailee ohjelman sisältöä. Ulkoilusta terveyttä Tutkimus toi esille myös lasten havaintomotorististen ja motorististen taitojen, kuten tasapainon, liikkumistaidon ja käsittelytaitojen, kehittyvän selvässä vuorovaikutuksessa ympäristön tarjoamien liikuntamahdollisuuksien kanssa. Interventio perustui lasten vanhempien aktiiviseen osallistumiseen sekä myönteiseen, motivoivaan ilmapiiriin
Reippaan ulkoilun jälkeen myös uni maistuu. Huomio on kiinnittynyt akateemisiin taitoihin, kun yhtä tärkeää olisi miettiä osaako lapsi juosta tai kävellä. Peli ei kuitenkaan ole menetetty jos varhaislapsuus ei ole ollut liikunnallisesti aktiivista aikaa. Siihen liittyy positiivisia tunteita ja se luo positiivisia liikunta-asenteita, Sääkslahti summaa. Arkiliikunnan väheneminen näkyy jo terveystilastoissa. Sääkslahti itse kokee pienen lapsen kehityksen kiehtovana tutkittavana. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. Hänen päämääränään on ollut ymmärtää miten liikunta vaikuttaa lapsen kehitykseen. Aikuisiän terveyttä ei vielä siinä vaiheessa täysin menetetä, Sääkslahti muistuttaa. Projektin tarkoituksena on ollut selvittää, voidaanko varhain lapsuudessa aloitetulla elämäntapaneuvonnalla vähentää sydänja verisuonisairauksien riskitekijöitä. Niitä voi käyttää esimerkiksi lastenneuvoloissa ja päivähoitopaikoissa, sekä valtakunnallisissa järjestöissä ja liikuntaorganisaatioissa. Myös Sääkslähden toteuttaman intervention menetelmiä voisi soveltaa lasten elämänpiiriin hyvinkin laajalti. Lapset laitetaan liian aikaisin tietokoneen ääreen. Vastaväittäjänä toimi professori Soili Keskinen (Turun yliopisto) ja dosentti Heikki Pekkarinen (Kuopion yliopisto) sekä kustoksena professori Pauli Rintala. Tutkimuksessa nousi esille myös selkeä yhteys hyvän unen ja ulkoilun välillä. /014) 260 3487, myynti@library.jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 83. Jyväskylän yliopistossa. Siitä syntyy ristiriita lapsen luonnolliseen kehitykseen nähden. Aikuistyypin diabetesta kutsutaan nykyään kakkostyypin diabetekseksi, koska myös lapset sairastavat sitä. Nyt on meneillään ollut kuitenkin va.::-haiskasvatuksen statuksen nosto. On tärkeää, että vanhemmat ovat mallina lapsilleen. Suomessa pienten lasten liikuntaan perehtyneitä tutkijoita on todella vähän, ihan muutama. Kasvavalle lapselle liikunnan rooli on merkittävä. Vanhemmat ovat kuitenkin niitä jotka luovat mahdollisuuksia tai rajoituksia liikunnan harrastamiselle. Lapset jotka ovat vähän ulkona myös nukkuvat vähemmän. Yhdessä tekeminen on myös tärkeää. Tärkeintä olisi, että lapsi oppisi ensin tuntemaan oman kehonsa. Lasten elimistöt eivät usein enää saa tarpeeksi kuormitusta, jotta kehitys etenisi normaaliin suuntaan. Lisätietoja: Arja Sääkslahti sähköposti: arja.saakslahti@norssi.jyu.fi Väitöskirja on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 704, 753 s., Jyväskylä 2005, ISSN.0356-1070, ISBN· 951-39-2021-6. Jatkumoa tutkimustyölleen hän saa nykyisestä työstään alaluokkalaisten lasten liikunnanopettajana. Hyvin pitkään varhaiskasvatus koettiin vain hoivaamisena, mutta nyt aletaan nähdä sen kasvatuksellinen merkitys, Sääkslahti toteaa. LitM Arja Sääkslahden liikuntapedagogiikan väitöskirja "Liikuntaintervention vaikutus 3-7vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin sekä fyysisen aktiivisuuden yhteys sydänja verisuonitautien riskitekijöihin tarkastettiin 26.2. Tärkeää on ihan tavallinen leikki ja arkiliikunta, josta keskustellaan turhan vähän. Joka päivä pitäisi lähteä ulos leikkimään ja liikkumaan, hiekkalaatikolle kaivelemaan ja metsään tasapainoilemaan kivien ja kantojen päälle. Varhaiskasvatus kunniaan Sääkslahti itse tempautui tutkimaan pienten lasten liikkumista vauvauintia käsitelleen gradunsa myötä. Väitöskirja lähti liikkeelle kun häntä pyydettiin tutkijaksi STRIP-projektiin, eli sepelvaltimotaudin riskitekijöiden inventioprojektiin. On aivan turha kiirehtiä esimerkiksi tietokoneen hankkimista lapselle. Jo alle kouluikäisillä suhde on selvä. Lisäksi pitkäaikaissairailla lapsilla on todettu myös osteoporoosia. 1020 prosenttia lapsista on ylipainoisia ja määrä lisääntyy jatkuvasti. Sääkslahden ohje vanhemmille on selkeä ja helppo toteuttaa. myös kehittää lihasmassaa ja nostaa painoindeksiä. Projektiin haluttiin nimenomaan pienten lasten liikuntaan erikoistunut tutkija
020 445 4775, 020 445 4784 Faksi 020 445 4765 medlab.selfcare@tamro.com. Ammattilaisten käyttämä kuntotestausohjelmisto Tutustu: www.tamromedlab.com/selfcare Fitware Pro Tamro Medlab Oy, Self Care PL 11, Rajatorpantie 41 B, 01641 Vantaa Asiakaspalvelu Puh
Urheilijatyyppeihin voitiin lukea yksi lukiolainen, jolla oli kilpaurheilijan harjoitteluohjelma. Mitä vähemmän oli toiminnallista näköä, sitä alemmalla tasolla oli fyysinen aktiivisuus. Vaikka liikkumisnäöttömät olivatkin vähiten aktiivisia, niin sekä erittäin rajoittuneella että rajoittuneella näöllä liikkuvia sijoittui kaikkiin aktiivisuusluokkiin. Kuntoilijatyypeillä oli jo selkeä harjoitusohjelma, jota he pyrkivät noudattamaan. Passiivisilla tyypeillä ei ollut sinänsä mitään liikuntaa vastaan, he osallistuivat esim. Rakenteellisia ja muita tekijöitä, jotka sinällään eivät edistä opiskelutavoitteiden tasavertaista saavuttamista koululiikunnassa ovat suuret liikuntaryhmät, osittain näkövammaisten oppilaiden pienestä määrästä johtuva opettajien kokemuksen ja ohjaustaidon puute sekä lähinnä näkevien tarpeisiin kehitetty liikunnanopetus. Tässä vuorovaikutteista ja keskustelevaa toimintatapaa noudattavat opettajat erosivat selvästi komentotyylistä opetusta toteuttaneista tai vähäistä vuorovaikutusta suosineista opettajista. lukion liikuntatunneille mielellään, mutta omaehtoinen harrastus oli vähäistä tai olematonta. Tutkimuksessa analysoitiin myös niitä opetussuunnitelmallisia ja integratiivisia reunaehtoja, jotka mahdollistaisivat täysipainoisen osallistumisen lukioliikuntaan ja edistäisivät fyysistä aktiivisuutta lukion jälkeenkin. Liikkumisnäöttömät olivat käytännössä sokeita, erittäin rajoittuneella näöllä toimivilla näöstä oli hyötyä liikkumisessa, mutta ei juurikaan pallopeleissä. Analyysi osoittaa, että hyvin suunnitellun ja toteutetun koululiikunnan rinnalla voidaan tarvita perheiden sekä eri järjestöjen ja viranomaisten yhteistyötä. Opettaja ja opiskelija löytävät tarvittavat ratkaisut liikuntakurssin toteuttamiseen parhaiten yhdessä neuvotellen. On todennäköistä, että näkövammaisten lukiolaisten ja lukioikäisten fyysinen aktiivisuus on alemmalla tasolla tai enintään samalla tasolla kuin näkevillä ikätovereilla. Heidän harjoittelunsa oli monipuolista ja parhaimmillaan useita kertoja viikossa. Näkövammaiset oppilaat kohtaavat koululiikunnassa monenlaisia ongelmia, jotka voivat vaikeuttaa fyysisen aktiivisuuden kehittymistä. Tämä yhteistyö voisi tarjota puitteet opiskelutavoitteiden saavuttamiseksi koululiikunnassa. VÄITÖKSET Teksti: KARI KORHONEN NÄKÖVAMMAISEN OPPILAAN KOULULIIKUNNASSA YHTEISTYÖ ON VOIMAVARA Inklusiivinen liikunnanopetus voi onnistua vain, jos se sisältää mahdollisuuden joustaviin yksilöllisiin ratkaisuihin. Liikuntapedagogisesti suurimman haasteen muodostivat passiiviset ja suunnittelijat. Kun samaan aikaan on havaittu, että näkövammaisten oppilaiden integroituminen yleisopetukseen (Huurre, Komulainen & Aro 1999) ja liikunnanopetukseen (Ponchillia, Strause & Ponchillia 2002; Lieberman, Houston-Wilson & Kozub 2002) ei ole edennyt toivotulla tavalla, on aihetta pohtia liikunnanopetuksen tavoitteiden saavuttamismahdollisuuksia. Vähäinen liikkumisnäkö vähentää ryhmässä toimimista Fyysinen aktiivisuus oli vain osittain yhteydessä liikkumisnäköön. On jopa epäilty, että näkövammaisten koululaisten fyysinen aktiivisuus ei olisi terveyttä ylläpitävällä tasolla (Oh, Ozturk & Kozub 2004; Lieberman & MacVicar 2003; Lieberman & McHugh 2001). Fyysisen aktiivisuuden suhteen lukiolaiset voitiin jakaa neljään ryhmään: passiivisiin (2), suunnittelija(3), kuntoilija(4) ja urheilija tyyppeihin (1). Tätä perustrendiä monipuolistivat useat tekijät. Rajoittuneella näöllä toimivat taas kykenivät myös näköä vaativiin pallopeleihin, vaikka ei ongelmitta. Ympäristön mahdollisten ja toivottavien roolien kartoitus ulottui siten koululaitoksesta järjestöihin, sosiaalija terveystoimeen sekä perheeseen. Tällöin erityisesti passiivisilla (Andersen 1995, 71) ja suunnittelijatyypeillä olisi paremmat mahdollisuudet valita ja suorittaa liikuntakursseja, saada LIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 85. Tärkeimmät tekijät, jotka olivat yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen, olivat motivaatio, riittävä toimintakyky, oppaan saatavuus, kiireen ja stressin puute sekä sosiaalinen tuki ja palaute edistymisestä. Miten eri oppilasryhmille luodaan tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen ja itsensä löytämiseen liikunnan puitteissa. Toiminnallisen näön suhteen haastatellut kymmenen lukiolaista jakaantuivat kolmeen ryhmään: liikkumisnäöttömiin (3) , erittäin rajoittuneella näöllä toimiviin ( 4) ja rajoittuneella näöllä toimiviin (3). Artikkeli perustuu pääosin kirjoittajan (Korhonen 2005) väitöstutkimukseen. Keskeisin väline fyysisen aktiivisuuden kartoituksessa oli Precede-Proceed-malli ( Green & Kreuter 1991). Erityisesti liikunnanopettajan toimintamallilla oli merkitystä siihen, suunnittelivatko opettaja ja oppilaat tuntien toteutusta yhdessä ja tekikö opettaja näkötilanteen vaatimia sovelluksia. Tutkimusmateriaali hankittiin haastattelemalla kahteen kertaan noin kolmasosa tutkimusajan 1999 -2000 noin 30 näkövammaisesta suomalaisesta lukiolaisesta. Mitä vähemmän liikkumisnäköä sitä vähemmän lukiolainen oli ryhmän mukana ja sitä vähäisempää oli vuorovaikutus toisten kanssa. Suunnittelijatyyppien harrastus oli vain hieman korkeammalla tasolla, mutta he erottuivat passiivista siinä, että heillä oli selvä pyrkimys suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen. Hänen harjoittelunsa oli kaikkein monipuolisinta ja lähes jokapäiväistä. Tässä tutkimuksessa erityisesti tyttöjen fyysinen aktiivisuus jakautui liikkumisnäön mukaan. Tulokset osoittavat, että liikkumisnäöllä on yhteys yhdessä toimimiseen lukion liikunnassa
KL Kari Korhosen kasvatustieteen väitöskirja Näkövammaisen lukiolaisen fyysinen aktiivisuus ja koululiikunta. Lieberman, L.J. Athletes with visual impairments: Attributes and sports participation. 2002. Tähän harva opettaja pystyy yksin. 86 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 LÄHTEET Andersen, N. Journal of Visual lmpairment & Blindness 96 (41, 267-272. Eläytyvän kuuntelun käyttö tarjosi oppilaille mahdollisuuden ottaa vastuuta monista tavallisesti opettajan päätösvallassa olleista asioista. Huovinen, T. Adapted physical activity quartely 19, 364-377 Lieberman, L.J. Opiskelijan oma panos mukaan suunnitteluun Kun koulutuspoliittisena tavoitteena on inklusiivinen liikunnanopetus (Heikinaro-Johansson 1995; Huovinen & Heikinaro-Johansson 2003), opiskelijan omaa kokemusta ja tietoa tulisi hyödyntää. W. & Kreuter M. Haastattelututkimus maillintamisen perustaksi tarkastettiin 4.2.2995 Helsingin yliopistossa. Porvoo: WSOY, 130-138. lncluding students with special needs in physical education. On todennäköistä, että opettaja ja opiskelija löytävät tarvittavat ratkaisut liikuntakurssin toteuttamiseen yhdessä neuvotellen. 1991. Opetussuunnitelman perusteethan eivät sinänsä rajoita liikunnanopetusta vain lukion varsinaisiin liikuntatunteihin, vaan sitä voidaan toteuttaa myös yhteistyössä eri liikuntaja muiden asiantuntijatahojen kanssa. 2005. Eläytyvä kuuntelu toimiva työkalu opetuksessa Opettajan käyttämät eläytyvä kuuntelu ja selkeä itseilmaisu osoittautuivat toimiviksi ja rakentaviksi tavoiksi kohdata oppilaat ja ongelmatilanteet. Faculty of Psychology. Green, L. Tutkijaopettaja pyrki ymmärtämään sosioemotionaalisten taitojen harjaannuttamiseen, oppimiseen ja käyttöön liittyviä ilmiöitä. Mountain View, CA: Mayfield. Physical activity and social engagement patterns during physical education of youth with visual impairments. Sosioemotionaalisilla taidoilla tarkoitetaan tässä kuuntelun taitoa, itsensä ilmaisemista, vastuunottoa sekä ongelmanratkaisuja yhteistyötaitoja. Liikunta ja tiede 38 (3-4), 11-15. Teoksessa P HeikinaroJohansson, T. Opettajan rooli muuttui kontrolloijasta ja luvanantajasta oppilaan hyvinvoinnista huolehtijaksi. Journal of Visual lmpairment & Blindness 95 (5), 272-287. J., Houston-Wilson, C. & McHugh, E. bu l leti n-a pa . S0rensen 2003; Reid & Rintala 2001). University of Bergen. onnistumisen kokemuksia sekä edistyä elinikäisen fyysisen aktiivisuuden tavoitteissa. S0rensen, M. 2003. Marjo Kuusela suunnitteli väitöstutkimuksessaan sosioemotionaalisia taitoja kehittävän kurssin opetussuunnitelman liikunnanopetukseen ja kuvasi ja arvioi kurssin toteutumista. Inklusiivinen liikunnanopetus voi onnistua vain, jos se sisältää mahdollisuuden joustaviin yksilöllisiin ratkaisuihin. Tutkimus on julkaistu Kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia -julkaisusarjassa ja sähköisenä versiona osoitteessa hmp.J/ethesis.helsinki. University of Jyväskylä. M. TUNTEET KÄYTTÖÖN LIIKUNTATUNNILLA LitL Marjo Kuuselan liikuntapedagogiikan väitöskirjan "Sosioemotionaalisten taitojen harjaannuttaminen, oppiminen ja käyttäminen perusopetuksen kahdeksannen luokan tyttöjen liikuntatunneilla" tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 5.1.2005 Vastaväittäjänä toimi professori Marjatta Vanhalakka-Ruoho Joensuun yliopistosta ja kustoksena professori Lauri Laakso. Eläytyvän kuuntelun käyttö liikuntatunneilla auttoi oppilaita itse ratkomaan. Journal of Visual lmpairment & Blindness 97 (12), 755-768. Korhonen, K. Helsinki: Yliopistopaino. Heikinaro-Johansson, P. & Ponchillia, S.V. Kun näissä tilanteissa keskityin kuuntelemaan oppilaita, he usein halusivatkin olla mukana liikkumassa, ellei heidän sairautensa sitä estänyt, Kuusela kertoo. 2001. Studies in Sport, Physical Education and Health 39. Liikuntatunnit tarjoavat toiminnallisen ja yhteistyötä korostavan luonteensa sekä tapahtumarikkautensa vuoksi aitoja tilanteita, joita voidaan käyttää sosioemotionaalisten taitojen opetuksessa hyväksi. 1995. Health-related fitness of children who are visually impaired. 2004. 2003. korhonen@arlainst fi. Health promotion planning: an education and environmental approach.Toinen painos. Toteutuuko vammaisen liikkumisessa vapaus valita. Physical activity of young people in a public health perspective: Stability, change and social influences. Lieberman, L. Ponchillia, P.E., Strause, B. Play and recreational habits of youths who are deaf-blind. Eläytyvää kuuntelua opettaja käytti, kun oppilas ei voinut osallistua tuntiin, purnasi tehtävistä, koki voimansa loppuvan tai koki tehtävät vaativiksi. Haastattelututkimus mallintamisen perustaksi. Liikuntatunnit tarjoavat erinomaisen ympäristön oppilaiden sosioemotionaalisten taitojen harjaannuttamiselle ja oppimiselle. W. Näkövammaista lukiolaista opettava liikunnanopettaja saattaa tarvita yhteistyökumppaneita, varsinkin jos opettajan oma tieto ja taito tällä alueella ovat vasta kehittymässä. Percieved barriers to including students with visual impairments in general physical education. Osa tällaisesta liikuntaohjelmasta voisi toteutua alueen muun liikuntatarjonnan yhteydessä. European Bulletin of Adapted Physical Activity 2 (2). Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 197. & Kozub, F.M. Oh, H.-K., Ozturk, M.A. lntegration in sport and empowerment of athletes with a disability. 1995. Henkilökohtainen opetussuunnitelma liikuntaan. Näkövammaisen lukiolaisen fyysinen aktiivisuus ja koululiikunta. & Heikinaro-Johansson, P. Vastaväittäjänä toimi professori Pauli Rintala Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Jarkko Hautamäki. Eläytyvässä kuuntelussa puhujalle osoitetaan hyväksyntää ja vastaanotettu viesti ja tunne lähetetään omin sanoin takaisin viestin lähettäjälle tarkistettavaksi. Itsenäisyys ja valinnan vapaus oman fyysisen aktiivisuuden edistämisessä ovat tärkeitä tekijöitä, kun vammainen nuori kehittyy omaa elämäänsä hallitsevaksi ja ohjaavaksi liikkujaksi (vrt. Kytökorpi (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Research Center for Health Promotion. Lisätietoja: Kari Korhonen sähköposti.· kari). Re:view 36 (11, 39-48. 2003. com/ Archive.htm#2003 (Luettu 17.1.2004). Reid, G. Lukioliikunnassa saatettaisiin tarvita opintojaksoa, jossa olisi mahdollista harjoitella itselle sopivan liikuntaohjelman suunnittelua ja toteutusta. fi. 2002. Liikuntatuntien alussa oppilaat tulivat usein kertomaan, miksi eivät voi sillä kertaa osallistua tuntiin ja pyytämään lupaa saada olla sivussa. 2001. Liikuntatuntien luonteen vuoksi opettajalta ja oppilailta vaaditaan herkkyyttä kohdata toinen toisensa. & Kozub, F. ISBN 952-10-1627-2, 952-10-1628-0 ISSN 1238-3465. & Rintala, P. Saatavilla www-muodossa URL: http ://www. Opiskelijan omaa suunnittelupanosta tulee kunnioittaa. Huovinen & L. & MacVicar, J.M
Myös niiden henkilöiden selkälihaksissa, joiden kohdalla sairauskertomustiedoissa ei ollut merkintöjä selkäoireista, voitiin todeta nopeasti supistuvien syiden surkastumista, kun taas hitaasti supistuvat syyt olivat säilyneet normaalin kokoisina. TERVEIDEN SELKÄLIHAKSET ODOTETTUA HUONOMMASSA KUNNOSSA LL Aaro Rissasen fysioterapian väitöskirjan Selkälihakset ja kroonisten selkäkipupotilaiden intensiivinen kuntoutus vaikutukset selkälihasten rakenteeseen ja potilaiden toimintaja työkykyyn tarkastettiin 10.12.2004 Jyväskylän yliopistossa. Ero ryhmien välillä oli merkitsevä miesten suhteen vielä 12 kuukauden seurannassakin, mutta naisten osalta ero säilyi vain vatsan toistosuoritustestin kohdalla. Oppilaiden kuuntelu ja heidän tunteensa hyväksyminen näytti antavan lisäenergiaa tehtävien suorittamiseen. Sen sijaan selkäpotilaiden reisilihaksissa molemmat syytyypit olivat säilyneet normaalin kokoisina. Vuoden kuluttua intensiivisemmässä kuntoutuksessa olleilla oli edelleen vähemmän selkäkipuja ja vähemmän toimintakyvyn rajoittumista kuin kevyemmässä kuntoutuksessa käyneillä. Miesten selkälihasten lihasvoiman lisääntyminen selittyi sekä hermostollisten tekijöiden muutoksilla että lihassolujen koon kasvulla. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti intensiivisen kuntoutuksen etuja. Sosioemotionaalisten taitojen kehittämisen ja käyttämisen hyödyt ovat sekä oppilaiden että opettajan psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta merkittäviä. Oppilaat olivat motivoituneita harjoittelemaan hyödylliseksi, käytännönläheisiksi ja toimiviksi kokemiansa taitoja, joissa he arvioivat kehittyneensä kurssin aikana. Vastaväittäjänä toimi LKT, dosentti, ylilääkäriTimo Pohjalainen (lnvalidisäätiö) ja kustoksena professori Esko Mälkiä. Väestötutkimukseen perustuen tutkittiin sitä, millainen yhteys vartalon lihasten kestävyydellä on selkäsairaudesta johtuvaan työkyvyttömyyteen. Rissasen tutkimus paljasti, että sairauslomien ja eläkkeelle jäämisen suhteen mitään merkitsevää eroa erilaisen kuntoutuksen saaneiden välillä ei voitu havaita. Naisilla merkitsevää kasvua havaittiin ainoastaan alaraajojen lihaksissa. Sosioemotionaalisten taitojen harjaannuttaminen ja käyttäminen tukee oppilaiden ja opettajan psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä viihtyvyyttä liikuntatunneilla. Aaro Rissasen väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin selkälihasten mikroskooppista rakennetta sekä selkäkivuista kärsivillä henkilöillä että niillä, joilla ei ollut todettu olevan selkäsairautta. Naisten kohdalla selkälihasten voiman kasvu johtui ainoastaan hermostollisista muutoksista. Rissasen tutkimuksen mukaan kuntoutusohjelman tuloksellisuus selkäkivun, lihaskunnon ja kuntoutujan toimintakyvyn suhteen paranee, mikäli harjoitusten fyysistä kuormiLIIKUNTA& TIEDE 1-2/2005 87. Sosioemotionaalisia taitoja kehittävällä kurssilla tämä sekä toisten tunteista ja ajatuksista kuuleminen oli uusi kokemus. Oppimisilmapiiri koettiin myönteiseksi, Kuusela havainnoi. 040-842 5443, marjo.kuusela@surfeu.fi Väitöskirja on julkaistu sarjassa Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja numerona 165, 185 s., Jyväskylä 2005, ISSN 0357-2498, ISBN: 951-790-192-5. Oppilaat ehdottivat sosioemotionaalisista taidoista oppiainetta kouluun sekä koulutusta kaikille opettajille. Aiemmin oppilaat eivät olleet koulussa kertoneet omista tuntemuksistaan ja ajatuksistaan yleisesti. Jakelu LIKES-tutkimuskeskus, Rautpohjankatu 8, 40700 Jyväskylä. Taitojen käyttäminen ohjasi opettajaa kohtaamaan oppilaat yksilöinä, osoittamaan hyväksyntää ja saamaan esille oppilaiden myönteisiä puolia. Intensiivinen kuntoutusohjelma pystyi kasvattamaan nopeasti supistuvia syitä miehillä sekä selän että alaraajojen lihaksissa. Tehokas kuntoutus voi kasvattaa selkälihasten solukokoa Pitkäaikaisista selkäkivuista kärsineiden miesten ja naisten osalta tyypillinen alaselän lihasten mikroskooppisen rakenteen löydös oli se, että hitaasti supistuvat lihassyyt (solut) olivat säilyneet kookkaina, mutta nopeasti supistuvat syyt olivat surkastuneet. Rissanen havaitsi, että pitkällä aikavälillä selkälihasten hyvä kestävyys voi estää ennenaikaista selkäsairaudesta johtuvaa eläkkeelle joutumista. Selkälihasten nopeasti supistuvien lihassyiden surkastuminen oireettomilla henkilöillä selittyy nykyisellä elämäntavalla, joka kuormittaa selkää vain vähän, eikä siten aktivoi riittävästi etenkään nopeasti supistuvia lihassyitä. Opettajankoulutuksessa ja opettajien täydennyskoulutuksessa on hyödyllistä kehittää opettajaksi opiskelevien taitoa kohdata oppilaat ja ongelmatilanteet sosioemotionaalisia taitoja harjoittelemalla, Kuusela ehdottaa. Lähes kaikki kertoivat osallistuneensa kurssin itseilmaisusekä yhteistyöja ongelmanratkaisutehtäviin mielellään. Miehet hyötyivät enemmän intensiivisestä kuntoutuksesta Intensiivisessä kuntoutuksessa vatsalihasten ja selkälihasten toistosuoritustestit parantuivat kolmen kuukauden seurannassa enemmän kuin tavallisessa kuntoutusryhmässä. Lisätietoja: Marjo Kuusela, puh. Rissanen perehtyi myös siihen, pystyvätkö pitkäaikaista selkäkipua poteneet henkilöt kasvattamaan selkäja alaraajalihastensa lihassyiden kokoa intensiivisellä harjoittelulla. Sosioemotionaaliset taidot kehittyvät ja ilmapiiri paranee Sosioemotionaalisia taitoja kehittävän kurssin opetussuunnitelma osoittautui toimivaksi ja soveltui toteutettavaksi osana liikunnanopetusta. Oppilaat ehdottivat, että jokainen koulupäivä aloitettaisiin itseilmaisu tehtävällä ja näin saisi tietää heti aamusta, mitä toisille kuuluu, eikä tarvitsisi olla koko päivää tuntosarvet pystyssä. ongelmiaan ja muuttamaan omaa käyttäytymistään myönteisemmäksi
Pitkään selkäkipuja sairastaneiden potilaiden selkälihasten heikkous johtuu pikemminkin potilaiden alentuneesta kyvystä aktivoida selkälihaksiaan kuin lihassyiden surkastumisesta, koska samanlaista selkälihasten nopeiden syiden surkastumista löytyi myös oireettomilta henkilöiltä. Selän toimintakyvyn kohentamiseksi voidaan käyttää sellaisia harjoitusohjelmia, joiden tavoitteena on kohentaa potilaiden kykyä aktivoida paremmin selkälihaksiaan. Lihasten voimantuottonopeuden säilyttämisessä liikunnalla on keskeinen rooli. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia nopeusvoimatyyppisen harjoitusohjelman tehokkuutta ja soveltuvuutta keski-ikäisille miehille ja naisille. Harjoitteluohjelmasta noin 40 % muodostui vartalon lihasten ja noin 60 % alaraajojen lihasten harjoitteista. Vähäistä harjoitusvaikutusta oli havaittavissa myös muissa alaraajojen nopeusvoimaominaisuuksia kuvaavissa (juoksunopeus 20 metrin matkalla, vauhdittoman pituushypyn tulos). tustasoa lisätään. Harjoittelun hyödyt pätevät myös henkilöihin, jotka eivät harjoittelua aloittaessaan vielä kärsi pitkäaikaisista selkäkivuista. Mikäli tavoitteena on myös kasvattaa nopeasti supistuvien syiden kokoa selkälihaksissa, niin jatkossa tulisi selvittää, tarvitsevatko naiset miehiä pidemmän kuntoutusjakson. Ikääntyvillä henkilöillä on havaittu lihassolujen surkastumista, tutkimusten mukaan nopeat lihassolut näyttävät surkastuvan ensin. 050 526 6632 tai /09) 323 2321, aaro.rissanen@kolumbus.fi Väitöskirja on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Phvsical Education and Health, Universitv af Jvväskvlä, 102, 90 s, Jvväskvlä 2004, ISSN 0356-1070, ISBN 951-39-19714. Harjoitteluryhmästä 55 henkilöä keskeytti harjoittelun ja 171 suoritti sen loppuun. Tutkittua tietoa harjoitusohjelmista, jotka ovat tehokkaita lihasten nopeusominaisuuksien ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi ja jotka soveltuisivat myös vähän liikuntaa harrastaneille ja keski-ikäisille, on vähän. Heistä 226 kuului harjoitteluryhmään ja 26 vertailuryhmään. Vastaväittäjänä toimi professori Clas-Håkan Nygård Tampereen yliopiston Terveystieteen laitokselta ja kustoksena dosentti Heikki Pekkarinen Kuopion yliopiston Fysiologian laitokselta. Harjoitteluohjelma kehitti eniten vertikaalista ponnistusvoimaa ja vartalon koukistajaja ojentajalihasten voimantuottonopeuksia. Henkilöiden liikuntataustoja, elintapoja sekä tuki-ja liikuntaelimistön oireita ja harjoituksen aikana tulleita vammoja kartoitettiin kyselyillä. Tutkittaville tehtiin alaraajojen ja vartalon lihasten nopeusvoimaominaisuuksia kuvaavat mittaukset ennen 4 kuukauden mittaista harjoittelujaksoa ja välittömästi sen jälkeen. Alaraajojen lihastyössä nopeusvoiman mittareina käytettiin anaerobista tehoa polkupyöräergometrityössä, hyppykorkeutta staattisessa vertikaalihypyssä, vauhdittoman pituushypyn tulosta ja juoksunopeutta 20 metrin matkalla ns. Tähän nopeusvoimatutkimukseen osallistui yhteensä 252 lääkärintarkastuksessa terveeksi todettua vapaaehtoista henkilöä. Keski-ikäisten harjoittelun painopiste on ollut kestävyystyyppisessä liikunnassa, hengitysja verenkiertoelimistön kapasiteetin lisäämisessä ja ylläpitämisessä. Jakson harjoitteet pyrittiin tekemään lähes maksimaalisesti. Julkaisua voi tilata Jvväskvlän vliopiston kirjas ton julkaisuvksiköstä, puh. /014) 260 3487, mvvnti@librarv.jvu.fi 88 LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 NOPEUSVOIMATYYPPINEN HARJOITTELU SOVELTUU KESKI-IKÄISILLE MIEHILLE JA NAISILLE THM Jukka Surakan liikuntalääketieteen väitöskirja Power-type strength training in middle-aged men and women (Keski-ikäisten miesten ja naisten nopeusvoimatyyppinen harjoittelu) tarkastettiin 11.2.2005 Turussa. Aerobisen kestävyyden arvioimiseksi mitattiin maksimaalinen hapenotto polkupyöräergometrityössä; tätä suuretta käytettiin vertailutarkoituksiin. Viimeiset kuusi harjoitteluviikkoa tehtiin nopeusharj oitteita maksimaalisella teholla. Nopeat lihassolut eivät harjaannu riittävästi jokapäiväisissä askareissa. Nopeusvoimaharjoittelujaksoilla osa henkilöistä käytti kevyitä nilkkapainoja, joiden tarkoituksena oli lisätä harjoitusvaikutusta. Lisätietoja: Aaro Rissanen, puh. lentävällä lähdöllä. Kevyessä lihastyössä ja hitaissa liikesuorituksissa toimivat pääasiallisesti hitaat lihassolut ja nopeat lihassolut tulevat toimintaan mukaan vain suhteellisen suurta lihasvoimaa tai suurta lihasten supistumisnopeutta vaativissa suorituksissa. Tutkimuksessa tehty havainto, että pitkällä aikavälillä (keskiarvo 12 vuotta) hyvä selkälihasten dynaaminen kestävyys vähentää riskiä joutua selkäsairauden vuoksi työkyvyttömäksi, tukee käsitystä vartalon lihaskuntoharjoittelun hyödyllisyydestä. Vatsaja selkälihasten voimantuoton maksiminopeudet mitattiin eteenja taakse taivu tusliikkeissä erityisellä vartalodynamometrilla (Isostation B200®). Harjoittelun ensimmäiset kuusi viikkoa sisälsivät peruskuntoharjoittelua, jota seurasi kymmenen viikon nopeusvoimaharjoittelujakso
Esitelmämahdollisuutta haetaan lähettämällä työn tiivistelmä sähköpostilla Liikuntatieteelliseen Seuraan 15.4.2005 mennessä. Voidaan olettaa, että nopeusvoimatyyppinen harjoittelu auttaa ikääntyviä henkilöitä ylläpitämään fyysistä toimintakykyään. Uuden tutkimustiedon esittelyn ohella tarkastellaan erityisesti tulosten soveltamista käytäntöön. Biotieteiden symposiumeissa tarkastellaan liikunnan, urheilun ja työn kuormitusten mittaamista ja vaikutuksia ihmiseen sekä liikkumisen vaikutuksia ihmisen terveyteen. Tutkijoille esitykset tarjoavat samalla myös näköaloja ja ideoita oman työn kehittämiseksi. Tulevaisuuden haasteet ovat paneelikeskustelun aiheena. Liikuntakasvatuksen merkitystä tarkastelee emeritusprofessori Risto Te!ama. Avausistunto käsittelee liikuntatieteiden yhteiskunnallista merkitystä. KESKINEN Liikuntatieteen päivät 2006: TUTKIMUKSESTA HYVINVOINTIA Liikuntatieteellinen Seura järjestää XI Liikuntatieteiden päivät Lahdessa 24. Hakuohjeet löytyvät LTS:n internetsivuilta osoitteessa www.lts.fi. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että nopeusvoimaharjoittelu soveltuu keski-ikäisille miehille ja naisille. LIIKUNTA & TIEDE 1-2/2005 89. UKK-instituuttia pitkään johtanut Ilkka Vuori valottaa liikunnan ja terveyden välistä yhteyttä ja gerontologian emeritusprofessori Eino Heikkinen pohtii ikääntyvän väestönosan asemaa. Aiheesta puhuu valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaoksen puheenjohtaja, professori Risto Sänkiaho. Liikunnasta aiheutuneita vammoja esiintyi vähän: 19 prosentilla miehistä ja 6 prosentilla naisista. Eri tieteenalat esittäytyvät kolmessa rinnakkaissymposiumissa. Ryhmämuotoinen harjoittelu lisäsi etenkin ponnistusvoimaa ja vatsaja selkälihasten nopeusominaisuuksia. 25.5.2005. ja energiantuoton tehoa kuvaavissa (maksimaalinen anaerobinen polkemisteho, maksimaalisen hapenotto) mittaustuloksissa. Harjoittelijat kokivat kuntonsa ja terveytensä kohentuneen harjoitusjakson päätyttyä. Tutkijat, opettajat ja opiskelijat esittelevät vuosina 2000 2005 tehtyä liikuntatieteellistä tutkimusja kehittämistyötä. Tutkimusja kehitystöitten esittelylle on varattu oma osuutensa. Liikunnan kansalaistoiminta, kansalaisvaikuttaminen sekä sukupuolten välinen tasa-arvo ovat yhteiskuntatieteellisen symposion aiheina. Yhteiskunnallisen näkökulman keskusteluun tuo OPM:n liikuntaja nuoriso-osaston johtaja Raija Mattila. Ohjelmaan otetaan kaikkiaan 36 esitelmää, 12 kuhunkin kolmeen liikuntatieteen osa-alueeseen. Harjoittelijat kokivat harjoittelumuodon ja tavan motivoivaksi ja mielekkääksi. Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan dekaani, professori Lauri Laakso esittää näkemyksensä liikuntatieteellisen koulutuksen tulevaisuudesta. Tietoa tarvitaan sekä päätöksenteon pohjaksi että eri toimintojen suunnan määrittämiseksi. Harjoitteluryhmään kuuluneista 3/4 harjoitteli ohjelman loppuun asti keskimäärin 63 prosentin harjoitusaktiivisuudella. Päivillä tarkastellaan miten liikuntatieteellinen tutkimus on edistänyt ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja suorituskykyä. Liikunnasta aiheutuneet vammat ja liikuntaelinoireet olivat suhteellisen vähäisiä, mikä puoltaa tämäntyyppisen harjoittelun sopivuutta keski-ikäisille. Lisätietoja Jukka Surakka puh. Tavallisimmat syyt harjoittelun keskeyttämiseen olivat harjoittelumotivaation loppuminen, ajan puute ja liikunnasta johtuneet rasitusoireet tai vammat. Kansanterveyslaitos (KTL), Mannerheimintie 166, 00300 Helsinki, ISSN 0359-3584, ISBN 957-740-487-5 Teksti: KARI L. 0400 860147, (02) 3316741, jukka.surakka@ktl.fi. P äivillä kohtaavat maamme eturivin liikuntatutkijat, käytännön toimijat, päättäjät ja päätöksiä valmistelevat virkamiehet. Kasvatustieteiden symposiumeissa teemana on lasten liikunnan edistäminen sekä terveyden edistäminen eri-ikäisillä kansalaisryhmillä. Työssäkäyminen, tupakoimattomuus ja yli 50 vuoden ikä liittyivät hyvään harjoitteluaktiivisuuteen. Kevyet nilkkojen lisäpainot tehostivat ponnistusvoimaa ja anaerobista polkemistehoa. Keskustelua alustavat valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Matti Saarinen, joka luotaa liikuntatieteiden resursseja ja sitä, mitä yhteiskunta niillä odottaa saavansa. Harjoittelun sopivuutta puoltaa myös fyysisen kunnon ja terveyden subjektiivinen kohentuminen. Selkäoireet vähenivät ja polvioireet lisääntyivät harjoitusjakson aikana, mutta muutokset kummassakaan tapauksessa eivät olleet merkitseviä. Tulevaisuudessa pitäisi tutkia, voidaanko väestön lihaskuntoa ja lihaksiston nopeusvoimaominaisuuksia kehittää tämäntyyppisellä liikuntaohjelmalla ja minkälaisella harjoitusannoksella saavutetaan optimaalinen hyöty. Väitöskirja on julkaistu Kansanterveyslaitoksen julkaisusarjassa.· Publications af the National Public Health Institute, A 2 / 2005. Liikunnan biotieteiden saavutuksia ja sovelluksia esittelee biomekaniikan emeritusprofessori Paavo V Komi
31 alustusta 36 tutkimusraporttia Tule kuulemaan mitä uutta ja innovatiivista liikuntatieteellisellä tutkimusja kehittämistoiminnalla on saatu aikaan! Ohjelma: www.lts.fi
(09) 4542 720 • faksi (09) 4542 7222 • toimisto@lts.fi • www.lts.fi. ._.. Ilmoittaudu 13.5.2005 mennessä puhelimitse (09 ) 4542-7221 tai s-ähköpostilla tuula.valli@lts.fi.--_ Osallistumismaksu 150 € sisältää seminaarimateriaalin, ohjelmassa mainitut ta ~ kä iltajuhlan. LTS: n jäseniltä ja opiskelijoilta osallistumismaksu on 115 € ja LTS:n opiskelijajäseniltä 94 € (opiskelijakortti esitettävä). Järjestäjä: Liikuntatieteellinen Seura yhteistyössä Lahden Ammattikorkeakoulun Liikunnan laitoksen kanssa. (09) 4542 7211, 040 540 8706, kari.keskinen@lts.fi • viestintäpäällikkö Jari Kanerva, puh. ----. Keskinen, puh. (09) 4542 7218, 0500 839 044, jari.kanerva@lts.fi Liikuntatieteellinen Seura ry • Stadion, eteläkaarre • 00250 Helsinki • puh. Lisätietoja: Liikuntatieteellinen Seura: www.lts.fi • pääsihteeri Kari L