Liikunta & Tiede 1/2001 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Heinonen Hannu Itkonen Heimo Nupponen Lauri Laakso Mirja Papunen. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että jokainen jolla on mielestään arvokasta käytännön kokemukseen tai tutkimukseen perustuvaa liikuntatietoa välitettävänä löytää Liikunta & Tiede -lehdestä ja sen tutkimusartikkelijulkaisusta oikean foorumin. Toimituskunta pohti samassa yhteydessä lehden "normaalinumerojen" ja tieteellisen artikkelijulkaisun suhdetta todeten niillä olevan selvästi erilaisen, mutta toisiaan täydentävän profiilin liikuntatieteellisen tiedon välittäjänä. Normaalijulkaisut ovatkin usein jonkin liikuntakulttuurin ajankohtaisen asian ympärille painotetusti rakentuvia teemanumeroja. Harras toivomukseni on, että sekä alan tutkijat ja käytännön ihmiset ottaisivat molemmat lehdet omakseen niin lukijoina kuin kirjoittajina. Normaalinumeroon tarjottavien ja siihen hyväksyttävien artikkeleiden ensisijaisena kriteerinä on tutkimustiedon sovellutusten etsiminen, arviointi ja pohdiskelu jonkin ammatillisen käytännön, esim. Tässä pääkirjoituksessa olen halunnut kertoa lukijakunnalle siitä merkittävästä tiedonvälityksen laajentumasta, jonka Liikunta& Tiede -lehden tutkimusartikkelijulkaisu tuo tullessaan liikuntatieteiden kansalliseen tiedonvälityksen kenttään. Vuoden 2000 numeroissa käsiteltiin temaattisina aiheina terveyskasvatusta, alkoholin ja urheilun suhdetta, liikuntakulttuuria ja uusmediaa, liikunnan resurssointia, tulosohjausta ja liikunnan tiedepolitiikkaa sekä liikuntaa ja psyykkistä hyvinvointia. 2 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 Normaalilehti on myös keskustelufoorumi, jossa kantaa voidaan ottaa mitä erilaisimpiin liikunta-alan kysymyksiin. 09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/L TS Päätoimittajat: Pauli Vuolle (vast), Joel Juppi Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Liikunta& Tiede -lehden toi m ituspol iti i ka n UUDET TUULET PAULI VUOLLE L iikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelijulkaisu ilmestyi vuoden vaihteessa ja siitä kertyneet kokemukset ja ensimmäiset palautteet ovat olleet niin myönteisiä, että lehden toimituskunta katsoi perustellusti voivansa noudattaa jatkossakin nyt luotuja käytäntöjä. Tämän vuoden aiheet liikkuvat mm. Tällöin ne varustetaan asian osoittavalla merkinnällä. Mikäli opetusministeriö myöntää julkaisulle jatkorahoituksen vuoden 2001 tutkimusartikkelijulkaisu tultaisiin näin ollen toimittamaan ensimmäisen numeron aikataulun mukaisesti eli kirjoittajia pyydetään lähettämään käsikirjoituksensa elokuun 15. Tutkimusartikkelijulkaisuun tarjottavat käsikirjoitukset käyvät lävitse tiukan referee -menettelyn, kun taas normaalijulkaisussa käytäntö on pehmeämpi, eli toimituskunta yleensä tekee arvioinnit itse ja antaa palautteen kirjoittajalle. Niitä voi tarjota lehdelle läpi vuoden. ilmaisuliikunnan, liikunnan vaikutusten arvioinnin, sekä liikuntarakentamisen ympärillä. vuosikerta ISSN 0358-7010. liikunnanopetuksen tarpeista käsin. 38. Normaalilehdessä ei myöskään ole aikarajaa käsikirjoituksille. Mikäli valinnan tekeminen normaalilehden ja tutkimusartikkelijulkaisun välillä ei edellä sanomastani huolimatta vielä riittävästi avaudu mahdolliselle kirjoittajalle, kannattaa ottaa yhteys päätoimittajaan tai toimitukseen. päivään mennessä. Koska on odotettavissa, että kiinnostus tieteellisten artikkeleiden tarjoamiseen ylittää tulevaisuudessa yhteen lehteen sisällytettävien artikkeleiden määrän, toimituskunta on lähtenyt siitä, että myös normaalinumerossa voidaan julkaista tilan ja teeman niin salliessa puhtaasti tieteellisiä artikkeleita. Eila Ruuskanen Jaana Suni Valokuvat: Antero Aaltonen, Risto Antikainen, Harri Heinonen Suomen Urheilumuseo Kansikuva: Risto Antikainen Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Suomen Liikunnanopettajien Liiton virallinen tiedotuslehti Paino: Vammalan KirJapaino Oy Tilaukset: puh: 09-4542 720, fax 09-45427222 Kestotilaus 170 mk/vsk Vuositilaus 190 mk/vsk. Nimensä mukaisesti tutkimusartikkelijulkaisu on tieteellisten julkaisujen pelisäännöillä toimitettu, pääsääntöisesti liikuntatieteen eri alueiden alkuperäisraporttien julkaisufoorumi. Näin tullaan menettelemään muutamien ensimmäisen tutkimusartikkelijulkaisun ulkopuolelle jääneiden, mutta myöhemmin hyväksytyksi tulleiden käsikirjoitusten kanssa. Liikunta &Tiede 1 /2001 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 09-4542720 fax
Keskustelusivut 17 Liikunnan kansalaistoiminta venyy ja paukkuu Seppo Hentilä 19 Ladunavaus työväen urheiluliikkeen naisista Hannu Itkonen 21 Tähtiselostaja, urheilukirjailija, kirjallisuustutkija Martti Jukolan elämän ratakierros Kalervo llmanen 22 Kylmä kiekkosota Kaksi mannerta, kaksi kulttuuria Ilari Näckel 23 Askelmerkkejä tanssin historiasta, ruumiista ja sukupuolesta Mirjam Airio-Murola 24 Reunamerkintöjä Tapio Kosken väitöskirjaan Martti Silvennoinen 25 Liikunnan kansalaistoimintaa. RainerAnttila/ Veikko Vihko, Antti Uutela . liikkuvien ,§ikuister{ o:iuu'5; on kasvanut 1990-luvulla. •· .... <' ·. .;~: ' < . Urheilu kirjallisuutemme näyttää heijasteleva~ tarkasti suomalaisen huippu-urheilun ja erityisesti oiympia\ f"; menestyksen suhdanteita. ,,r telun tuottama nakemys sIIta , rn1ka ·on;tarpeell1sta •'v ' ..... . . Jaana Suni,Arir 1kapr Taulaniemi , \Jci~/ ·, · ·.\:•'''.•t•i'.:'ei. Päivi Valkeapää: Perhosuinti , '. . •·•· •.• ··• mahdollista ja motivoivaa. . Tekstit on kirjoitettu alunperin "urheilu kokemus ja kaunokirjallisuus" -seminaarin lopputöiksi. S{ . . , Suomessa on julkaistu yli 500 kaunokirjallistå teosta;: joissa urheilu on tavalla tai toisella mukana. · Keskiarvojen ja kehitystrendien taustalla,or1qJiTtii;I merkittäviä muutoksia yksilön elämässä. Juha Kimerv_a •.;, LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 3. aikuisväestön terxey2kävi f täytymiseen kartoittanut tutkimus vahviståå;iett"ä,.ter 7 veyden kannalta riittävästi. Martti Silvennoinen 27 Omia ääniä: Tällä palstalla Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijat kertovat heille tärkeistä urheilemisen kokemuksistaan omin kynin, omin sanoin . ·Lamavuosien vaikutuksia . < . · .". j;";t(;I'.}{f!;\L C/ 44 La.ma ei •liikunta-aktiivisuuua ·lanni_st.an~t • ·. · .·. ' ·._.·<·•:i,;'.":f·,~:.-' · 40 Kuntoprofiili kannustaäliikk~;iff~~!) On n istu n ut terveystavoittei nen dii kuoiciqhj~I Cl;~ ' testaajan.tai tietokoneohjelmari tuotfä rnä;änri7stelL :;)~~ resi pti, V,clan t~st_attf3VaQ ja t_~staajf ~i?li~JfiR~ .. ·. · ·. 46 Ruumis ja sielu samoissa kansissa
4 LIIKUNTA & TIEDE 1/2001
LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 5
Kehitys on erikoinen, koska samaan aikaan tutkimustieto liikunnan yksilöllisestä ja yhteiskunnallisesta merkityksestä on lisääntynyt. Opettajalla on enemmän kuin koskaan aikaisemmin mahdollisuuksia vaikuttaa opetuksensa suunnitteluun ja toteutukseen. Lisääntynyt autonomia merkitsee myös enemmän vastuuta oppilaasta. Liikuntatunnit muodostavat toiminnan ytimen, mutta tärkeä osa tulevaisuuden koululiikuntaa ovat erilaiset oppituntien ulkopuoliset liikuntatapahtumat sekä yhteistyö muiden liikuntaa järjestävien tahojen kanssa. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen edellyttää sitä, että lapset ja nuoret saavat riittävästi myönteisiä kokemuksia liikunnasta. Opettajalla on enemmän kuin koskaan aikaisemmin mahdollisuuksia vaikuttaa opetuksensa suunnitteluun ja toteutukseen. Yhdeksänkymmentälukua leimannut arvokeskustelu näkyy uusimmassa valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa ja uudessa perusopetuslaissa siinä, että arvoja moraalikysymysten pohtimisen tärkeyttä korostetaan kaikissa oppiaineissa (Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994,8-9; Perusopetuslaki 1998). 1990-luvun koulu-uudistuksissa oppiaineita on asetettu tärkeysjärjestykseen ja liikunta on menettänyt ja menettämässä asemaansa kilpajuoksussa monien teoria-aineiden keskellä. (Aho 1998; Leino &: Leino 6 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 1997, 55-58; Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994; Rauste-von Wright&: von Wright 1994, 157158) Miten koululiikunta vastaa näihin oppimiselle ja opettamiselle asetettuihin tavoitteisiin. Oppilaan edellytykset ja aikaisemmat kokemukset luovat perustan uuden oppimiselle ja opettamiselle. Panostusta lasten ja nuorten liikuntaan ei sen sijaan koeta kovinkaan tärkeäksi, vaikka juuri liikunta on ainoa oppiaine, jonka avulla kaikki kouluikäiset lapset ja nuoret saadaan liikkumaan. Uudistamisen kohteena ovat viime vuosina olleet esimerkiksi lainsäädäntö ja hallinto, opetussuunnitelmat, oppimateriaalit, arviointimenetelmät, koulun johtaminen ja koulutuksen rahoitusjärjestelmät (Sahlberg 1997, 66-71). Haastetta merkitsevät kansainvälistyminen, muutokset työja elinkeinoelämässä sekä hyvinvoinnin ehtojen uudelleen arvioiminen. Tässä artikkelissa käsitellään aihetta liikunnanopettamisen ja opettajuuden näkökulmasta sekä liikunnanopettajakoulutuksen kehityssuunnista. Esimerkiksi aikuisväestön kohdalla, työnantajat panostavat nykyään työpaikkaliikuntaan, koska liikunnan yhteys työntekijöiden toimintaja työkykyyn sekä työvireyteen ymmärretään. T ulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Nykyisen käsityksen mukaan opetussuunnitelma, opettaja ja opetus mielletään erottamattomasti yhteen kietoutuneiksi. Unescon laatimissa suosituksissa kehotetaan hallituksia sekä koulutuksesta ja urheilusta vastaavia ministeriöitä tunnustamaan, että laadukas liikunnanopetus on riippuvainen mm. Kuitenkin voidaksemme luoda kuvan siitä, mihin suuntaan koulujen liikunnanopetus on menossa, tarvitsemme tietoa nykyhetkestä ja myös aikaisemmasta kehityksestä. (Hardman &: Marshall, 1999; Telama 1999). Opetussuunnitelmia uudistettiin kunnissa ja kouluissa kiinnittämällä huomiota opettajien käsityksiin oppimisesta. Yhteiskunnan asettamiin haasteisiin on vastattu toinen toistaan seuranneilla koulu-uudistuksilla. liikuntatuntien riittävästä määrästä. Liikuntakasvatuksen tärkein tehtävä on tukea lapsen ja nuoren fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä ja hyvinvointia sekä ohjata terveelliseen liikunnalliseen elämäntapaan. Opetushallituksen laatimat opetussuunnitelmien perusteet saivat konstruktivistisen oppimiskäsityksen leiman. Keskeistä opettamisessa on oppilaan ainutlaatuisuuden huomioonottaminen. Liikunta on yksi pidetyimmistä kouluaineista, joka tuo virkistystä ja vaihtelua oppilaiden istumapainotteiseen koulupäivään. Yhteiskunnassa yhä nopeammin tapahtuvat muutokset heijastuvat väistämättä kouluun ja opetukseen ja asettavat koulutuksen kehittämiselle erilaisia haasteista. Näin ei ole käynyt ainoastaan Suomessa, vaan useassa muussakin maassa koululiikunnan asema on heikentynyt, liikuntatunnit vähentyneet ja liikunta on jopa poistettu opetussuunnitelmista. Oppiaineluettelossa ei ole liikunnan lisäksi muita aineita, joka suoranaisesti vastaa tähän tavoitteeseen. Teksti PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON Nykyisen käsityksen mukaan opetussuunnitelma, opettaja ja opetus mielletään erottamattomasti yhteen kietoutuneiksi. Myös Unesco on ilmaissut huolensa asiasta. 2000-luvun koululle on tunnusomaista liikuntatuntien ulkopuolisten tehtävien lisääntyminen. Siksi keskustelu, jossa eri tahot yhä uudelleen ja uudelleen vääntävät kättä koululiikunnan asemasta eri kouluasteiden ja oppilaitosten opetussuunnitelmissa tuntuu turhauttavalta. Helposti unohdetaan myös oppilaiden oma mielipide. Koululiikunnan merkitystä lisää sekin, että nykyään löytyy yhä suurempi joukko lapsia ja nuoria, jotka liikkuvat kovin vähän tai ovat täysin passiivisia. Lisääntynyt autonomia merkitsee opettajan työssä myös enemmän vastuuta oppilaasta. Suomessa vuonna 1994 käynnistetty valtakunnallinen opetussuunnitelmauudistus sai kimmokkeen muutamaa vuotta aikaisemmin vilkkaana käyneestä keskustelusta, jossa koulua arvosteltiin vanhentuneista tiedonja oppimiskäsityksistä. Vapaa-ajan viettotavat ovat myös muuttuneet. Aikai
Nykyään mennään kaverin luokse pelaamaan samoja pelejä NHL lätkää tai NBA koripalloamutta pelaaminen tapahtuu tietokoneella. Oppilaan, joka saa liikuntatunneilla kokea liikkumisen iloa ja riemua, on varmasti helpompi omaksua liikunnallinen elämäntapa ja säännöllinen liikuntaharrastus. Voimisteluun kuului sekä vapaaliikeettä telinevoimistelu. Kaikkeen opetukseen liittyy aina arvosidonnaisia valintoja ja LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 7. Tutkimuksen mukaan, jossa selvitimme opetussuunnitelmauudistuksen vaikutuksia peruskoulun ja lukion liikunnanopetukseen 30-vuotta myöhemmin lukuvuonna 1996-97, ala-asteella liikuntaa oli 1 -2 luokilla 2 viikkotuntia ja 3-6 luokilla usein kolme viikkotuntia. (Telama 1999) Liikunnanopettajan roolit nykykoulussa Nykykoulussa opettajan rooli on muuttunut siten, että opettajalla on entistä enemmän erilaisia tehtäviä opettamisen lisäksi. Nyt 2000-luvulla on hyvä pysähtyä miettimään sitä, mikä on liikuntakasvatuksen tarkoitus. Todellisuudessa määrä on useassa koulussa vähäisempi, sillä osa liikuntatunneista käytetään terveyskasvatuksen sisältöihin. Opetuksen ja kasvatuksen käsitteitä on vaikea erottaa toisistaan, eikä se ole tarpeenkaan. Nämä lajit, jotka peruskouluun siirryttäessä luokiteltiin kuudeksi liikuntamuodoksi olivat: perusliikunta, palloilu, salityöskentely, uinti, hiihto ja luistelu. Tutkimukset osoittavat, että nuorten liikkumattomuus alkaa näkyä jo kunnossakin. (Komiteanmietintö 1933; Asetus oppikoulujen lukusuunnitelmista sekä valtion oppikoulujen oppiennätykset ja metodiset ohjeet 1944; Valtion oppikoulujen oppiennätykset 1967; Komiteanmietintö 1970:A5; Komiteanmietintö 1977:2; Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985; Lukion opetussuunnitelman perusteet 1985) Nykyään lajivalikoima kouluissa on runsas ja palloilun osuus on lisääntynyt. (Koivusalo, 1982,138) Koulussa opetettavat lajit ovat säilyneet melkein samoina 1930-luvulta aina 1990luvulle asti. Opettajan työ on kasvatuksen, opetuksen ja oppimisen mahdollisuuksien hyödyntämistä yksilön parhaaksi (Brotherus, Hytönen & Krokfors 1999). Pyritään tarjoamaan erilaisia kokemuksia, mutta unohdetaan se, että myönteiset ja pysyvämmät liikuntaelämykset syntyvät usein vasta sitten, kun oppilas oppii liiketehtäviä ja lajitaitoja. Liikunnanettä luokanopettajat pitivät tutkimuksemme mukaan kaikkein tärkeimpinä tavoitteina liikunnan ilon kokemista ja myönteisen liikunta-asenteen omaksumista ja opettajat arvioivat näiden tavoitteiden myös toteutuvan parhaiten opetuksessaan. Liikunnanopettajille asetetaankin melkoinen haaste saada juuri ne oppilaat, jotka eniten tarvitsisivat koululiikuntaa, esimerkiksi vähän liikkuvat oppilaat, tai oppilaat, jotka kärsivät tukija liikuntaelimistön sairauksista tai joilla on muita pitkäaikaissairauksia tai vammoja, valitsemaan liikuntakursseja ja pitämään huolta omasta terveydestään liikunnan avulla. Nykykoululaiset haluavat tutustua uusiin lajeihin liikuntatunneilla ja siihen heille tarjotaan myös mahdollisuuksia. Kuten hyvin tiedämme, liikunnan merkitys riippuu siitä, kuinka usein liikuntaa harrastetaan ja lisäksi kunto tavoitteeseen pyrittäessä, liikunnan tulee täyttää sopivan rasittavuuden ja riittävän pitkäkestoisuuden vaatimukset (Nupponen, Telama & Laakso 1997). Vielä vuosisadan vaihteessa urheilun enempää kuin pallopelienkään edellyttämän liikehdinnän ei katsottu vastaavan sisäistä ja ulkoista ryhtiä kehittävän voimistelukasvatuksen vaatimuksia. Koska koululiikuntakokemukset mielletään niin voimakkaasti eri liikuntamuotoihin, palaan lyhyesti koulunliikuntalajien kehitykseen. Tuolloin vallinneen lingiläisen käsityksen mukaan vapaamuotoinen liikunta oli vailla tiedepohjaa, mikä nähtiin esteeksi pallopelien, leikkien ja yleisurheilun tulemiselle voimistelutuntien ohjelmaan. Perinteisiä suomalaisia liikuntamuotoja ja urheilulajeja kannattaa vaalia koululiikunnassa, sillä ne edustavat suomalaista kulttuuriperinnettä ja ovat sopeutuneet suomalaisiin oloihin, vuodenaikojen vaihteluun ja luontoon. Yksittäisistä lajeista yläasteella ja lukiossa opetettiin tutkimusajankohtana eniten koripalloa, sählyä ja jääpelejä, ala-asteella taas luistelua, pesäpalloa ja jalkapalloa. Vaarana on, että liikunnasta tulee sirpalemaista. Peruskoulussa kaikille yhteistä liikuntaa tulisi olla vähintään kaksi mieluiten kolme kertaa viikossa ja mieluiten kaksoistunteina. Vielä 100-vuotta sitten liikunta oli hyvin voimisteluvoittoista. Tämä on erittäin huolestuttavaa, sillä tiedetään, että liikuntataitojen kehityksen tärkeimmät vuodet ajoittuvat ala-aste -ikään (Holopainen 1990; Pangrazi 1998, 6; Pehkonen 1999; Siniharju, 1998). Yläasteella liikuntaa on kaksi viikkotuntia. Emeritusprofessori Risto Telama on todennut, että ajallemme tyypillisen globalisaation vaikutus näkyy koululiikunnassa uusina muotilajeina. Opetussuunnitelman perusteissa liikunnalle asetetaan monia eri tavoitteita. (Heikinaro-Johansson 1998) Nykyään liikuntatunneilla voi olla jo kaikkein uusimpiakin lajeja, kuten seinäkiipeilyä, futsalia tai spinningiä. Nykyään liikuntalajit nähdään välineenä pyrittäessä liikunnan opiskelun tavoitteisiin. Koululiikunnassa koettujen myönteisten liikuntakokemusten kautta myös monien muiden liikuntakasvatukselle asetettujen tavoitteiden toteutuminen käy mahdolliseksi, tai ainakin helpottuu. Peruskoulun myötä tuntimäärät lähtivät siis laskuun. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että oppilaat, jotka liikkuvat vähän ja joiden liikuntataidot ovat heikot jättävät kurssit helposti valitsematta. Lukiossa olisi ehdottomasti pyrittävä siihen, että liikunta opetetaan hajautettuna. Yläasteella ja lukiossa oppilailla on pakollisten liikuntakurssien lisäksi mahdollisuus valita liikunnan valinnaiskursseja ja niitä valitaankin innokkaasti. semmin pelattiin erilaisia pallopelejä kavereiden kanssa kodin lähiympäristössä. Lukiossa pakollista liikuntaa on kolme kurssia, joista yksi on terveystietoa. Vaikka liikuntalajien valinta on nykyään vapaa ja mahdollistaa koulukohtaisen vaihtelun, tulee oppilaille kuitenkin tarjota peruskoulun aikana monipuolisia liikuntakokemuksia keskeisistä sisäja ulkoliikuntalajeista. Tällöin lukion opiskelija saattaa esimerkiksi suorittaa liikunnasta vain pakolliset kurssit ja nekin yhden lukukauden aikana. Liikuntatuntien määrällinen kehitys Vuonna 1967,jolloin käytiin kansaja oppikoulua, liikuntaa oli koulussa vielä 3 tai 4 tuntia viikossa. Koulujen liikuntaohjelmissa oli esimerkiksi lumilauttailua, ratsastusta, itsepuolustusta, seinäkiipeilyä tai afrotanssia
Näin jokainen oppilas saa mielekkäitä oppimiskokemuksia ja on motivoitunut liikkumaan. Inkluusiossa tarjotaan kaikille lapsille ja nuorille, riippumatta siitä onko heillä esimerkiksi jokin vamma tai pitkäaikaissairaus, mahdollisuus vuorovaikutukseen ikäistensä kanssa. (Luukkonen 2001) Liikunnanopettajakoulutus Hyvän opetuksen kriteerit ovat painottuneet eri aikoina eri tavoin. Inkluusio -periaatteen toteutumiseen voidaan tarvita hallinnollisen eriyttämisen keinoja. Muun henkilökunnan merkitys korostuu liikuntatapahtumissa, kerhotoiminnassa, oppilaiden omaehtoisessa liikuntatilojen käytössä ja muussa koulun tiloissa tapahtuvassa vapaa-ajan liikunnassa. Opettaja tarvitsee hyviä vuorovaikutustaitoja ja taitoja puuttua mahdolliseen ongelmakäyttäytymiseen. Liikuntakulttuurin kehittäminen koskee koko koulun henkilökuntaa. Liikuntatunneilla vallitsevan myönteisen ilmapiirin syntymistä edistää opettajan taito asettaa realistisia tavoitteita ja suunnitella tunteja, joissa otetaan huomioon yksittäisen oppilaan tarpeet. Nykyään kuitenkin säästötoimien myötä perinteinen liikuntakerhotoiminta on monesta koulusta vähentynyt ja kerhojen tilalla järjestetään lasten ja nuorten iltapäivätoimintaa Iltapäivätoiminnan tarkoitus on kohdistua myös vähän liikkuvien tai syrjäytymisvaarassa olevien lasten hyväksi. Esimerkiksi harjoitteita, työtapoja ja välineitä soveltamalla, voidaan auttaa niitä oppilaita osallistumaan tuntiin, joille ohjelma ei sellaisenaan sovi. Kun iltapäivätoiminta korvaa koulujen kerhotoiminnan, ainakin osittain, tavoitteena tulee olla, että kerhojen vetäjinä toimivat opettamisen ammattilaiset. Esimerkkinä tällaisesta toimintamallista on Jyväskylän normaalikoulussa toimiva liikuntakerho esija ensiluokkalaisille lapsille, joilla on ongelmia havaintomotorisessa ja motorisessa oppimisessa. (Wuolio 1982 ) 1 1. Opettaja käyttää käskysanoja, joissa on kaksi osaa: liikkeen laadun selittävä kuulosana ja suoritushetken ilmoittava täytäntösana, esimerkiksi "Käännös oikeahan" ja "Pää suo-raan! " Täytäntösana saadaan esille ääntä korottamalla. Kasvattajan rooli on keskeinen ja tarkoittaa opettajan kannalta esimerkiksi sitä, että hän pyrkii muuttamaan epäkohtia ja ratkaisemaan ongelmia uudella tavalla. Tässä kirjassa Göös kuvaa liikunnanopettajalta tuohon aikaan vaadittavia ominaisuuksia ja liikunnanopetuksen metodeja seuraavasti: "Voimistelun opettajalta vaaditaan taitoa suorittaa liikkeitä itse ja niitä myös muille opettaa. Liikunnanopettajan ammattikuvassa korostuu kuuntelijan ja neuvojan rooli. Toimiessaan pedagogisesti opettaja joutuu tekemään opetuksen päämääriä ja tavoitteita koskevia valintoja. Opettajalla on koulussa myös auktoriteetin asema. Liikunnanopetuksessa oppilas osallistuu tavalliseen liikunnanopetukseen edellyttäen että, huolehditaan tarpeellisista lisäresursseista ja tukitoimenpiteistä. Liikunnanopetus poikkeaa muista koulussa opetettavista aineista mm. Myös koulun muun henkilökunnan sitoutuminen on 2000-luvun koulun haasteita. Mikäli liikuntaryhmässä on oppilas, joka tarvitsee enemmän eriyttämistä, hänelle tulee laatia henkilökohtainen liikunnan opetussuunnitelma. Opettajan tehtävänä on luoda myönteinen oppimisilmapiiri, jossa jokainen oppilas voi kokea onnistuvansa. Nykyään puhutaan inkluusio -periaatteesta, jolla tarkoitetaan kaikkien oppilaiden huomioon ottamista ja mukaan saamista toimintaan. Liikuntakerhoa kutsutaan Mato-kerhoksi ja se tukee koulun esija alkuopetuksen liikunnan opetussuunnitelmaa. Liikuntasalin lisäksi tunteja pidetään esimerkiksi kosteissa, meluisissa uimahalleissa, kylmässä ulkoilmassa, luistinradalla tai maastossa. Se ohjaa opettajan kaikkia vuorovaikutussuhteita sekä suhdetta työhön ja vastuuseen. Liikunnanopettaja toimii myös koordinaattorina, joka järjestää erilaisia tapahtumia, toimii esimerkiksi valmentajana koulun joukkueen osallistuessa koulujen välisiin kilpailuihin ja on yhteyshenkilö erilaisten liikuntaa järjestävien tahojen kanssa. Opetuksessa heijastuvat opettajan kasvatuskäsitys ja ihmiskuva ja näiden taustalla olevat arvot, jotka opettaja on omaksunut joko tiedostaen tai tiedostamatta. Uusilla yhteistyöjärjestelyillä esimerkiksi ohjauksen vastavuoroisuudella voidaan eriyttää, tehostaa ja tehdä opetuksesta nykyistä henkilökohtaisempaa. Liikkeiden suoritus tapahtuu opettajan komennosta. (DePauw & Doll-Tepper, 2000; Heikinaro-Johansson & Kolkka, 1998; Dettmer, Dyck & Thurston, 1999; Rizzo & Lavay, 2000; Stillwell & Willgoosel997, 237-258) Liikuntatuntien ulkopuolisten tehtävien lisääntyminen on tunnusomaista 2000-luvun koululle. Toivon, että valtakunnallisessa hankkeessa kiinnitetään erityistä huomiota toiminnan kohdistumiseen niiden lasten hyväksi, jotka sitä eniten tarvitsevat. Jyväskylän seminaarin ensimmäinen voimistelun lehtori Karl Gustaf Göös, julkaisi vuonna 1868 teoksen "Voimistelun harjoitusoppi", joka on alansa ensimmäinen edustaja maassamme. Vaikka liikuntatunnit muodostavat toiminnan ytimen, tärkeä osa tulevaisuuden koululiikuntaa ovat erilaiset oppituntien ulkopuoliset liikunta tuokiot ja -tapahtumat sekä yhteistyö muiden liikuntatahojen kanssa. 8 LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 opettaessaan opettaja aina samalla kasvattaa. (Tirri 1999, 19) Opettaja tarvitsee hyvää ammattietiikkaa. siinä, että liikuntaa toteutetaan erilaisissa oppimisympäristöissä. Oppituntien ulkopuolella liikunnanopettaja on organisaattori, joka varaa liikuntatilat, välineet, kuljetukset ja tiedottaa oppilaille erilaisista liikuntaohjelmaan liittyvistä asioista. Esimerkiksi oppilasryhmän koolla on merkitystä silloin, kun opetettava ryhmä on heterogeeninen. Yhteiskunnan arvopohja on heijastunut hxvän olemukseen. Opettajan työhön sisältyy siis oman toiminnan motiivien ja päämäärien eettistä pohdintaa ja arviointia. Sen lisäksi "tähän tarvitaan vielä käsitys ihmisen ruumiin rakennoksesta ja sen elämän toimituksista". Haaste nykykoululle on saada vanhemmat entistä paremmin mukaan tukemaan lapsensa koulunkäyntiä Aikaisemmin liikunnanopettaja toimi usein koulun liikuntakerhon vetäjänä. Työyhteisössään liikunnanopettaja on kollega, joka tekee yhteistyötä muiden liikunnanopettajien ja opettajien kanssa erilaisten projektien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Pedagogisena auktoriteettina opettajan vastuu lapsen oppimisen tukijana ja ohjaajana korostuu. Vanhempien osallistuminen koulun ja kodin väliseen yhteistyöhön on tärkeää. Tällä seikalla on erityistä merkitystä, kun tiedetään, että liikunnassa oppilaan suoritus on näkyvä ja siis opettajan ja toisten oppilaiden arvioitavissa. Liikunnanopettajan on tarvittaessa osattava eriyttää opetusta oppilaan edellytysten ja tarpeiden mukaisesti
Helsinki: Valtionpainatuskeskus. 1997. World-wide survey of the state and status of school physical education. Koulu, opetus ja oppiminen. Pehkonen, M. Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitos. Dynamic physical education for elementary school children. koulutuksen tavoitteita ja opettajuutta. Opettaminen ammattina. University of Manchester. Manchester. Lisäksi liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan, opettajankoulutuslaitoksen ja normaalikoulun edustajista on koottu työryhmä, joka käsittelee ajankohtaisia liikunnanopettajakoulutukseen liittyviä asioita. Asetus oppikoulujen lukusuunnitelmista sekä valtion oppikoulujen oppiennätykset ja metodiset ohjeet 1944. Komiteanmietintö 1933. 1999. Liikunnanopettajakoulutuksessa toteutettava malli, jossa didaktiset opinnot alkavat heti ensimmäisenä syksynä on saanut kiitosta osakseen paitsi opiskelijoilta ja opettajilta niin myös eurooppalaisessa eri maiden liikunnanopettajakoulutukseen kohdistuneessa arvioinnissa. (3rd ed.) Needham Heights, MA: Allyn and Bacon . Pangrazi, R. Tirri, K. Siniharju, K. 1999. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Telama, R. 1997. Esija alkuopetuksen didaktiikka. Juva:WSOY. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Esiopetuksen liikunnan opetussuunnitelman toteuttaminen perusopetuksen yhteydessä. Tuosta ajasta on kuljettu pitkä harppaus eteenpäin. Juva: Atena. 1990. E. Holopainen, S. 2000. Curriculum reform and secondary school physical education in Finland. PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON LitT liikuntapedagogiikan professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Artikkeli perustuu kirjoittajan virkaanastujaisesitelmään 9.3.2000 LÄHTEET Aho, L. Rauma: Kirjayhtymä. Koululaisten liikuntataidot. Nykyään liikunnanopiskelu nähdään ammatillisen kehityksen kaaressa vaiheena, jonka aikana opiskelijat hankkivat sellaiset pedagogiset ajattelutaidon valmiudet, joiden varassa tulevien, muuttuvien olosuhteiden mukanaan tuomat ongelmat ovat ratkaistavissa. (12th ed.) Needham Heights, MA: Allyn & Bacon. Opettajan etiikka. Heikinaro-Johansson, P. & von Wright, J. Heikinaro-Johansson, P. DePauw, K. Rauste-von Wright, M. Telinevoimistelutaidot ja peruskoulun liikunnanopetus. Opettajakoulutuksessa on tärkeää, että teoria ja käytäntö tukevat toisiaan. NewYork: Adalphi University, 188-196. Liikuntataitojen oppiminen ja opettaminen. J. Helsinki: Valtion painatuskeskus . Tyttöjen liikuntakasvatus. Julkaisuja 3. The physical education curriculum. Koulutuksessa pyritään läpäisyperiaatteeseen siten, että keskeiset teemat kuten esimerkiksi opetussuunnitteluun, vuorovaikutustaitoihin, opetuksen soveltamiseen ja motoriseen oppimiseen liittyvät asiat tulevat esille paitsi didaktisissa niin myös liikeopin ja liikuntapsykologian opinnoissa. Laki n:o 628/1998. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985. Porvoo:WSOY. Hardman, K. Opetushallitus. Rizzo, T. Kowalski (Eds.) Education for life. Jyväskylän yliopisto. Komiteanmietintö 1970. & Kolkka, T. Lappeenranta: Etelä-Saimaan kustannus. koulun haasteita. 1999. Perusopetuslaki 1998. Virgilio, & E. & Lavay, B. 1998. Helsinki: Valtion painatuskeskus. 1998. Liikunta & Tiede 6, 4-7. & Krokfors, L. 1998. Feingold, C.R. The lnclusion debate and bandwagon discourse. Luukkonen, E. P. Henkilökunnan kokouksissa opettajat ovat kertoneet esimerkiksi omasta ihmisja tiedonkäsityksestään sekä opetusja oppimiskäsityksestään. University of Jyväskylä: Studies in sport. Liikunta ja tiede 6, 44-47. ln R.S. kasvatustieteen pro gradu tutkielma. Soveltavan liikunnanopetuksen opas. Consultation, collaboration and teamwork. (5th ed.) Needham Heights, MA: Allyn and Bacon. 1999. Koulukohtaiset liikunnan opetussuunnitelmat luokanopettajan näkökulmasta. & Leino, J. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Julkunen (toim.) Opetus, oppiminen, vuorovaikutus. Juva: WSOY. Julkaisuja 2. Rees, GT Barrette, L. Leino, A-L. 1982. Koululiikuntaa kaikille. Stillwell, J. Koivusalo, 1. LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 9. 2001. Valtion oppikoulujen oppiennätykset 1967. 1982. 1998. Kouluhallitus. Helsinki: Valtion painatuskeskus. lnclusion: Why the confusion7 Journai of Physical Education, Recreation and Dance 71 (4), 32-36. 1998. Voimistelu maamme oppikoulujen oppiaineena vuosina 1843-1917. 1999. Dettmer, P., Dyck, N. physical education and health, 29. Liikuntakasvatus ja muuttuva maailma: Asema rakentuu vastuusta ja laadukkaasta opetuksesta. Suomen säädöskokoelma. Jyväskylä: Gummerus. Lukion opetussuunnitelmakomitean mietintö IIE: 1977:2. Liikunnanopettajien peruskoulutuksessa tavoitteena on kouluttaa liikunnanopettajia, jotka ammatillisen taitavuuden lisäksi, sisäistävät vastuunsa oppiMyös koulun muun henkilölaan oppimisen tukijana ja ohjaajana kaikissa kasvatus tilanteissa ja ovat kiinnostuneita oman työnsä kehittämisestä. Oppikoulukomiteamietintö 1933 6. Suomen liikuntahistoria. 1994. Juva: WSOY, 14-34. 1997. Wuolio, E-L. Fiorentino, S. & Marshall, J. Adapted Physical Activity Ouarterly 17, 135-143. Liikunnanopettajakoulutus ainelaikunnan toksella sisältää ensimmäisestä syksystä sitoutuminen on 2000-luvun alkaen pedagogisia opintoja, jotka jatkuvat opettajankoulutuslaitoksen puolella. P. Kouluhallitus. & Doll-Tepper, G. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994. jakoulutuksen kehittämiseksi laitoksen henkilökunta pohtii yhteisesti ajankohtaisia koulutukseen liittyviä kysymyksiä mm. Nupponen, H., Telama, R. Opettajankoulutuslaitos. L. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Liikunnanopettakoulun henkilökuntaa. 1997.Koululaisten kunto ja liikunta-aktiivisuus jäitä hattuun. Helsingin yliopisto. Liikuntakulttuurin kehittäminen koskee koko Laadukkaan opettajakoulutuksen tarjoaminen edellyttää yhteistyötä kaikkien opettajakoulutukseen osallistuvien tahojen kesken. P. L. & Willgoose, C. Teoksessa M-L. Toward progressive inclusion and acceptance: Myth or reality. Opettajana koulun muutoksessa. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö 11, 1970:A5. Sahlberg, P. Oppiminen ja koulutus. Brotherus, A., Hytönen, J. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu no.83. 2000. & Laakso, L. Liikuntakasvatuksen laitos. & Thurston, L. Komiteanmietintö 1977 . Lukion opetussuunnitelman perusteet 1985
Englanninkielisiä vastineita ovat physical fitness, motor fitness, motor ability, motor skills jne. Kyvyllä hän ymmärsi yksilön yleistä piirrettä, joka näkyy johdonmukaisena vastauksena tietyntyyppiseen tehtävään. Villieläimen kanssa kamppailu on ollut varhainen suoriutumisen muoto. Erään mahdollisuuden liikunnanopetuksessa näyttäisi tarjoavan ominaisuusopetus. Kouluikäisten maailma on muuttunut. Kyvyt ovat suhteellisen pysyviä piirteitä, jotka riippuvat perimästä ja oppimises. Liikuntakykyisyyden ulottuvuuksien erittelyssä joudutaan ottamaan huomioon ainakin anatomiset, fysiologiset ja liikemekaaniset vaatimukset. Yleisen fyysisen toimintakykyisyyden osaa liikuntakykyisyyttä tarvitaan arkielämässä edelleen. Liikuntakykyisyyden selittäjät ovat tärkeitä, sillä niissä piilevät koululaisten fyysisen ja motorisen suoriutumisen rajat ja mahdollisuudet. Seuraavassa keskitytään aikaisemmin käytettyihin liikuntakykyisyyden luokitteluihin ja yritetään luoda katsetta eteenpäin, uuteen luokitukseen ja sen sovellukseen. Siinä on vain elinolosuhteiden muutosten tuomia painotuksia. Mistä koululaisten liikuntakyvyt riippuvat. Luonnollisesti ihmisen suoriutumiseen vaikuttavat myös psyykkiset ja sosiaaliset voimavarat. Puolustusvoimien selvitykset ovat kuitenkin hälyttäviä (Liesinen 2000). Pentti Pitkänen esitti v. Atleettisuuden ja askeettisuuden, fyysisyyden ja henkisyyden ihanteiden vaihdellessa on tultu nykyaikaan, jolloin fyysiselle ja motoriselle selviytymiselle asetetaan uudenlaisia haasteita. Lajit ja niiden sisällöt ovat saaneet myös tavoitteen luonteen. Se on eräs lähtökohta opetukselle. Tavoitteet ovat kuitenkin muualla, oppilaiden fyysisissä ja motorisissa ominaisuuksissa, sosiaalisissa piirteissä, harrastuksissa ja kokemuksissa. körperliche Leistungsfahigkeit, Eigenschaften der Bewägungstätigkeit, motorische Eigenschaften, physische Eigenschaften, konditionelle Fähigkeiten, koordinative Fähigkeiten, sportmotorische Eigenschaften (Bös 1987; Bös &: Mechling 1983; Fetz &: Kornexl 1978). Siksi on hämmästyttävää, ettei koululaisten fyysinen toimintakyky ole selvemmin rapistunut (Nupponenja muut 1991, 36; Nupponen, Telama &: Laakso 1998). 1950ja 60-luvuilla lähes kaikki koululaiset kulkivat koulumatkansa fyysisesti aktiivilla tavalla ja energiaa kului ainakin maaseudulla kodin töissä. Siksi opettajankoulutuksen tulisi tarjota näköaloja, jotka ovat pysyvämpiä kuin muotilajit ja koulun opetussuunnitelmat ja aaltoliikkeet. Kattavan suomenkielisen käsitteen tarve on olemassa. On kysymys siitä, että elämä asettaa aistien, hermoston ja lihaksiston yhteistoiminnalle uusia vaatimuksia. (Fleishman 1964, Clarke 1967). 10 LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 iin kauan kuin ihminen on maapallolla liikkunut, on kysymys fyysis-motorisesta selviytymisestä askarruttanut. Kolmantena tavoitteena on hahmotella liikuntakykyisyyden luokituksille pohjautuvaa opettamisen mallia, jossa opettajan ajattelu liikkuu ominaisuuksien ja ajattelun uudelleen suuntaamisen, eikä niinkään liikuntamuotojen ja -lajien maailmassa. 1976 Jyväskylän evaluointikongressissa kuntoa ja taitoa kokoavaksi yleistermiksi liikuntakykyisyyden käsitettä. Taito näkyy etevyytenä spesifeissä tai rajatuissa tehtävissä. Nykyisessä kaupungistuneessa, motorisoituneessa, televisioituneessa ja tietokoneistuneessa kännykkäympäristössä nuoren elimistölle asetetaan paljon vähemmän fyysisiä vaatimuksia. z w z LIIKUNTAKYKYISYYS JA OMINAISUUSOPETUS i ::, z :i: iii :z: Tavoitteena ominaisuudet, sisältöinä lajit Liikunnanopetusta on sävyttänyt lajiajattelu. Enää ei ole kysymys niinkään maksimaalisesta suoriutumisesta lukuun ottamatta eräitä ammatteja (sotilaat, pelastushenkilöt, poliisit), vaaratilanteita (sodat, onnettomuudet, väkivallan uhriksi joutuminen) tai huippu-urheilua. Vastaavia saksankielisiä vastineita ovat esim. Liikuntakykyisyys ja sen selittäjät Ihmisen fyysisen ja motorisen suoriutumisen kuvauksessa on käytetty useita käsitteitä: fyysinen kunto, motorinen kunto, fyysinen suorituskykyisyys, motorinen kyvykkyys, kuntokyvyt, taito, taitavuus, liikehallintakyvyt. Kyvyn ja taidon eroa selvensi jo Fleishman (1964, 9). Nyt valmistuvat opettajat opettavat pitkälle 2030-luvulle
Kun ei korosteta oppimisen osuutta liikuntakykyisyydessä voidaan taitavuuden sijasta käyttää termiä liikehallinta. Suorituskeskeisyyden vähentämiseksi on perusteltua käyttää suorituskykyisyyden sijasta termiä liikuntakykyisyys. ta. Taidoissa oppimisella on suurin paino. Sen käsitesisältöön kuuluvat siis sekä perimästä että oppimisesta säätyvät piirteet. Taito voidaan säilyttää kuvaamaan yksittäistä motorista taitoa, esimerkiksi kipintekotaitoa tai heitto taitoa. Liikuntakykyisyyden yksilötason rajoja ja edistymistä aiheuttavat vanhemmilta saatu fyysinen perimä, sukupuoli, kasvu ja muu fyysinen kehitys sekä kehonrakenLIIKUNTA & TIEDE 1/2001 11. Vaatimuksia voi asettaa ihminen itse tai hänen ympäristönsä. Sitä, miten ihmisen elimistö selviytyy sille asetetuista fyysisistä ja motorisista vaatimuksista, kutsutaan seuraavassa liikuntakykyisyydeksi
Ratkaisua voi etsiä uusiltakin suunnilta. Liikunta kykyisyyden luokitukset Kuvio 1. Liikunnassa käytetty jako ei siis ole irrallinen. , saa' tely ,Hermo, , lihas1 ' säätely\ \ \ \ Ha, vain' \ tomotorinen säätely 1 1 1 1 \ 1 ' \ 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 nen luokitus min KUNTO ... Anatomis4. Ajallinen ominaisuusluokitus luokitus fysiologi1 2 4 8 16 32 1 2 4 8 16 32 1 2 Aerobinen ' An-' kesaero-\ tävyys , binen \ ' kestä-' \ \ 1 vyys , , ja " 1 teho ' \ ' .. -Lihas, voima ' \ 1 \ \ 1 , Kehon\ 1 elas\ \tisuus ' .... Liikuntakykyisyyden rakenne (Pitkänen ja muut 1979, 121, täydennetty). Luokitusten monimuotoisuus, hienojakoisuus ja päällekkäisyys aiheuttavat ongelmia. ' LIIKEHALLINTA .... Koululaisen fyysisen aktiivisuuden muodot voidaan jakaa kolmeen osaan: koulussa tapahtuva liikunta, liikuntaharrastus ja muu fyysinen aktiivisuus. Edellinen tarkoittaa mm. Ominaisuudet syntyvät yhdistelemällä liiketehtäviä. Liikunnan ja muunkin fyysisen aktiivisuuden taustalla on lukuisa määrä ympäristösäätelijöitä, joiden osuus tulee näkyviin pääosin liikunnan määrän ja laadun kautta. Kuinka paljon aikaa koululainen käyttää näihin aktiivisuuden muotoihin ja minkälaista aktiivisuus on laadultaan, vaikuttaa liikuntakykyisyyden muotoutumiseen. Kielen oppimista käsitellyt opinnäytetyö toi esiin Chomskyn teoriassa esiintyneet käsitteet kielellinen kyky eli kompetenssi ja kielellinen suoritus eli performanssi. Holopainen 1990; Holopainen 1991; Nupponen 1981; Pehkonen 1982; 1999; Sarlin ja muut 1990). Näitä ovat kouluja vapaa-ajan ympäristön olosuhteet, opettajat koulussa, kaverit vapaa-aikana, etäisyydet ja käytettävissä olevat välineet. Seuraava liikuntakykyisyyden erittely perustuu kolmeen lähtökohtaan:. 1. Performanssi tarkoittaa kielen käyttöä konkreettisessa tilanteessa. " ,teetti' nen ' .... Olisi löydettävä tapa, joka selventäisi liikunLiikkeen Liikkumisen kesto teho nopeus kiihtyvyys voimankäyttö laajuus tasapaino joustavuus suuntatarkkuus ajoitustarkkuus muoto yhdistely muuntelu reagointi Kuvio 2. Anatominen luokitus energiavarastot ravinto hapenkuljeIitus haksisto luusto hermosto aistit Ohjaava Toteuttava järjestelmä LUOKITUKSET 2. Liiketehtävät ovat performanssia, ominaisuudet kompetenssia. Jokainen liiketehtävä sisältää yhdistelmän monista ominaisuuksista. Ihmisen liikkeiden, liikkumisen ja liikunnan erittelemiseksi on aikojen kuluessa tehty kymmeniä luokituksia (Bös 1987; Bös &: Mechling 1983; Haag 1978; Larson 1974). Liikemekaaninen luokittelu. Lähes kaikkien näiden osuudesta liikuntakykyisyyden muotoutumiseen on saatavissa suomalaistakin tutkimustietoa (mm. kykyä luoda, ymmärtää ja tulkita lauseita, joita oppilas ei ole aikaisemmin kuullut tai lausunut. 12 LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 takykyisyyden eri tasoja ja samalla kattaisi riittävästi liikuntakykyisyyden kokonaisuutta. \ sek 1 Peruskestävyys 1 Tehokestävyysl \ 1 1 Nopeuskestävyys 1 Kestovoima 1 1 Maksimi1 nopeus 1 Kiihty-1 vyys 1 ,.. organisoitumistyyppi, fyysis-motoriset ominaisuudet, tarkoitus, tavoitteet, tieteenalat, hallinnolliset vaatimukset, toteuttamisympäristö, ikäja kehitysvaatimukset, alueja ilmastoympäristö sekä energiankulutus. Fysiologinen 3. Fyysistä ja motorista suoriutumista kuvaavia osakäsitteitäkin on lukuisia. Räfttävä voima ___ _ Kimmoisuus ~-----------Notkeus """-----------Tasapaino Voimaerottelu Nopeuserottelu Ajoitustarkkuus Suuntatarkkuus Yhdistely Muuntelu ' eagointi 1 ne. ' Kines~ __ ... .... Perusteina ovat olleet mm
Painotetaan niitä liikuntakykyjä,jotka ovat olennaisia kyseiselle henkilöryhmälle. Käsitteistöä on pyritty edelleen erittelemään (Nupponen 1997; Nupponen, Soini & Telama 1999). Pitkään kehitelty EUROFIT-testistö (Simons & Renson 1982, 6-33; EUROFIT 1988) on ollut yritys yhtenäistää eurooppalaista mittauskäytäntöä kunnon alueella. Ominaisuuksille voidaan esittää fysiikasta johdettuja määrittelyjä. Tieteessä validiteetti tarkoittaa, että on tutkittu (mitattu) sitä, mitä on ollut tarkoitus tutkia (mitata). Molempia tapoja on käytetty sekä fysiologisesti että pedagogisesti suuntautuneessa liikuntakykyjen tutkimuksessa. Uusi, viides luokitus perustuu tarpeeseen ottaa etäisyyttä liikuntakykyisyyden anatomiseen ja fysiologiseen erittelyyn. Esimerkkinä olkoon ensiluokkalaisen polkupyörälläajo. Luokituksen käyttöönotto voi vähentää tarvetta kiistellä siitä, mikä on paras kuntotestitehtävä esimerkiksi kestovoiman mittaamiseen tai mittaako kahdeksikkokuljetus liikehallintaa vai kuntoa. Validointi liittyy arkielämän kysymykseen: mikä on olennaista toimintaa. Sen pohdinta, mitkä on nykykoululaisen kannalta keskeisiä liikuntakykyjä, on ajankohtaista. 3. Luokitusta voidaan jakaa paljon pitemmälle. Validoinnissa on lisäksi otettava huomioon nykyvalidointi eli kyseisen henkilöryhmän nykytilanne että heidän tilanteensa tulevaisuudessa. Rakenteen osat voidaan jakaa ohjaavaan järjestelmään ja toteuttavaan järjestelmään. Ensimmäinen liikuntakykyisyyden luokitus on anatominen (kuvio 1). Liikehallinnan alueella on reagointia lukuun ottamatta selkeitä harjoitusmahdollisuuksia. Tällaista erittelyä tulisi jatkaa. Voidaan myös keksiä tehtäviä, joissa tietyt liikkeen piirteet tulevat erityisen selvästi näkyviin, voidaan ryhtyä tutkimaan liikkeitä määrällisin tai laadullisin kriteerein sekä analysoida liikuntamuotojen painopisteitä. Kunnolla ymmärretään lähinnä energiankäytön, lihaksiston ja nivelistön suorituskykyä elimistöä fyysisesti rasitettaessa. Vuosia jatkuneista yrityksistä huolimatta ei ole saatu tyydyttävää ratkaisua fysiologisesti painottuneiden ja samalla pedagogisesti mahdollisten liiketehtävien etsinnässä. 1. Tavoitteena on johtaa luokitus, jolla olisi yleisempää merkitystä paitsi liikunnan sisällä myös arkielämän tilanteissa. Liiketehtävien luokittelu anatomisten tai fysiologisten perusteiden mukaan on johtanut eräisiin ongelmiin käytännön tilanteissa. Se on ominaisuuksien joukko. Se on kiinteässä yhteydessä anatomiseen luokitukseen. Eräät ominaisuudet taas ovat selvemmin harjoittelusäätöisiä (tehokestävyys, kestovoima, maksimivoima, notkeus). Valitaan käytännön tilanteisiin liiketehtäviä, joilla on siirtovaikutusta myös liikunnan ulkopuolelle. Kaikissa liiketehtävissä tarvitaan molempia. Bös (1987) on tehnyt 101 testistön erittelyn. 2. Tarkasteltavaksi voidaan ottaa ajoon käytettävä aika, teho, nopeus, jolla ajetaan, kiihtyvyys, voiman ja tasapainon käyttö. Liikeominaisuuksien pilkkominen yhä pienempiin ja pienempiin osa-alueisiin on vienyt päinvastaiseen kehitykseen kuin on ollut tarkoitus: tuottaa harvalukuisia perusominaisuuksia ja käyttää niitä harjoittelua ja opetusta selkeyttävinä tekijöinä. Luokitus perustuu kunto-alueella lähinnä energiantuottojärjestelmän toimintaan ja on joidenkin ominaisuuksien osalta varsin pitkälti perimästä ja kasvusta riippuvainen (nopeus, nopeuskestävyys, räjähtävä voima). Li:ikuntakykyisyydessä on tapahtunut samantapaista kehitystä kuin älykkyyden tai persoonallisuuden tutkimuksen edetessä. Siinä luetellaan ne ihmisen kehonrakenteen osat, joilla on lähinnä merkitystä liikesuorituksissa. Painotetaan niitä liikuntakykyjä, jotka ovat olennaisia kyseiselle henkilölle 3. Huippuurheilussa tarvitaan hienojakoisempaa käsiteanalyysia kuin koululaisten kunnon ja liikehallinnan erittelyssä. Esimerkiksi kestävyyttä on luokiteltu aerobisen ja anaerobisen kynnyksen avulla, lihasvoimaa maksimivoimaan, kestovoimaan, nopeusvoimaan, räjähtävään voimaan jne. Liikuntakykyisyyden jako voidaan tehdä loogisesti päättelemällä tai empiiristä tietoa analysoimalla. Heikkoutena on liikehallinnan luokittumisen empiirisen todentamisen vähäisyys (Holopainen 1991, 60) ja käsitteiden vaikeus sekä vankan tutkimustiedon puuttuminen siitä, missä iässä harjoitettavuus on parasta. Keskeistä on energiantuoton ja liikeohjauksen painoarvo. Se tarkoittaa myös pyrkimystä saada yleistä ja edustavaa tietoa. Käytän siitä seuraavassa nimitystä liikemekaaninen luokittelu (kuvio 2) . Viides luokitus vaatinee hieman tarkennusta. Ominaisuusvalidointi tarkoittaa sitä, että valitaan liiketehtäviä liikuntakykyjen perusteella ja LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 13. Liikuntakykyisyys on yleistermi. Faktorianalyyttisten tutkimusten ja pedagogisen kokemuksen nojalla on perusteetonta puhua jakamattomasta ominaisuudesta. Tarkastelun kohteeksi otetaan mikä tahansa liiketehtävä, joka liikunnassa tai arkielämässä tulee tehtäväksi. Liikuntakykyisyys on ihmisen piirre, joka on jaoteltavissa ulottuvuuksiin. Kolmas luokitus perustuu sekä anatomisiin että fysiologisiin lähtökohtiin (kuviol). Kouluikäisten liikuntakykyisyyden nykyvalidointi ja tulevaisuusvalidointi käsittää siten seuraavia validoinnin muotoja: Nykyvalidointi Tulevaisuusvalidointi + arkipäivävalidointi + terveysvalidointi + ominaisuusvalidointi + harrastusvalidointi + harrastusvalidointi + arkipäivävalidointi Arkipäivävalidointi tarkoittaa silloin niitä motorisia tehtäviä ja tilanteita, joihin koululaiset nyt tai tulevaisuu-dessa joutuvat. Se perustuu minkä tahansa liikkeen mekaanisten piirteiden erittelyyn. Liikehallinnan luokittelu on edelleen jokseenkin abstraktinen ja sen mittausten yhtenäistäminen on vasta alussa (Nupponen, Soini & Telama 1999). Koululaisten liikuntakykyisyyden kannalta näin hienojakoinen erittely ei kuitenkaan ole olennaista eikä aina mahdollistakaan. On vain kysymys siitä, kumpi on painokkaampi: toteuttava vai ohjaava järjestelmä liikesuorituksessa. Liikehallinnassa taas painottuvat aistien, hermoston ja lihaksiston yhteistoimintavalmiudet liiketehtävissä. Liikuntakykyisyyden validointi on keskittynyt liiaksi mittauksen validointiin liikuntakykyisyyden sisällä. 2. Neljäs luokitus on osittain aikaan perustuva, osittain ajasta riippumaton liikehallinnan alueelle ulottuva liikuntakykyisyyden erittely (kuvio 1). Siinä "unohdetaan " se, miten energia tuotetaan, mikä on ohjaavan järjestelmän tai toteuttavan järjestelmän painoarvo, onko kysymys kuntovai liikehallintaominaisuudesta. Liikuntakykyisyyteen sijoitettuna validoinnilla on seuraavia tehtäviä: 1. Joissakin liiketehtävissä ohjaava järjestelmä on ratkaiseva, joissakin toteuttava. (Pitkänen ja muut 1979.) Toinen luokitus perustuu fysiologisiin ilmiöihin ihmiselimistössä (kuviol)
Tässä esitetty oppisisältöjen valintaproblematiikka on vain yksi osa liikuntadidaktiikan keskeisiä kysymyksiä. Luetteloissa ei ole painotuksia. Ainakin oppisisältöjen valintaa ovat monessa tapauksessa selittäneet muut kuin tavoitteet (Nupponen 1979). Se on eräs lähtökohta opetukselle. Se ratkaisee ilmeisesti sisältöjä suuremman osan liikuntakasvatuksen vaikuttavuutta. Lajitaitojen oppimista ovat selittäneet motoriset kyvyt, ikä, sukupuoli, liikuntaharrastukset, kehon rakenne ja liikunnan opettajan preferenssikokemukset (Holopainen 1991). Reagointi Tarkkuusheitto + ääniärsykkeeseen Telinetehtävät + näköärsykkeeseen Sauvaantartturninen Tasapainoilu Perusvoimistelu + flamingoseisonta + käynti + haaraperushyppely + hiihtoliike jne. On utopistista ajatella, että opetus voisi nopeasti muuttua. Kyseisen kaavion pohjana on ollut nuorten liikuntaharrastusten motiivirakenne. Koulun liikunta on laajempi termi kuin koululiikunta. Kuviossa 3 on esitetty eräitä esimerkkejä liiketehtävistä, joihin eri validointikriteerit voivat johtaa. Näyttää nimittäin siltä, että liikunnanopetus on pirstoutunut ja selvää kriteeristöä sisältöjen valinnalle ei ole. On myös syytä antaa yksittäiselle oppilaalle yksilöllisiä tehtäviä tämän heikkojen ominaisuuksien parantamiseksi. Vaikka esimerkiksi ominaisuus-validointi näyttää johtaneen testitehtävien luettelointiin, voidaan keksiä lukuisa määrä uusia liiketehtäviä. Liikunnanopetusta on sävyttänyt lajiajattelu. Vauhditon 5-loikka Vetäminen Ulottuvuus Flamingoseisonta Työntäminen + taivutus 8-kuljetus jne. Kiinniotto + osuma liikkuminen Puristus Nostaminen + teho Vedessä liikkuminer Eteentaivutus Kantaminen + laatu jne. Myös muita kriteerejä voi olla olemassa, esimerkiksi taloudellisuus, turvallisuus ja kasvatuksellisuus. Vähäisin ei varmasti ole viimeksi mainittu. Näin ajatellen opetus muuttuu vähitellen lajiopetuksesta ominaisuusopetukseksi. Koulun liikuntaan sisältyvät kerhot, liikunnan monitoimipäivät, välituntiliikunta, kilpailutoiminta, jopa koulumatkat. Itse asiassa kyseiseen asiakirjaan on sisäänrakennettu sisältöjen luettelo (1994, 110). Terveysvalidointi ulottuu lähinnä tulevaisuuteen: painotetaan niitä ominaisuuksia, joita kansantautitilastot tai elämänmuoto puoltavat. Tavoitteet ovat kuitenkin muualla, oppilaiden fyysisissä ja motorisissa ominaisuuksissa, sosiaalisissa piirteissä, harrastuksissa ja kokemuksissa. Ominaisuusajattelu ja opetus Väitän, että liikuntaa opettava opettaja on sisältövalintoja tehdessään toiminut lähinnä seuraavan ketjun mukaisesti: omat kouluaikaiset kokemukset opetettavista liikuntamuodoista, koulutuksen antama tieto ja taito, paikkakunnan liikuntamuodot ja opetustraditio, oma osaaminen, olosuhteet, oppilaiden, vanhempien ja urheiluseurojen paineet. lajikirjon esittelemiseksi. Lajit ja niiden sisällöt ovat saaneet myös tavoitteen luonteen. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet (1994) kirjoitettiin hengessä, että siinä ei luetella lajeja, vaan että opettajalla on vapaus yhdessä oppilaiden kanssa valita tavoitteiden mukaisia sisältöjä. Liiketehtävät (esimerkkejä). Liiketehtävien valinnassa on toki muitakin kriteerejä kuin validointikriteerit. Sitä ei ole ilmeisesti riittävästi huomioitu. Valinnassa tulee kuitenkin käyttää hyväksi sitä kriteeristöä, joka on valittu, tässä tapauksessa liikuntakykyisyyden erittelyä. 14 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 harrastusvalidointi taas sillä perusteella, mitä harrastuksia nuorilla tai aikuisilla nykypäivän Suomessa on tai tulisi olla. Sitä eteenpäin kehittelemällä voitaisiin sitoa sisältöjä ehkä vähän nykyistä enemmän. Tutkimustyyppisiä ovat reliabiliteetti, vaikeus suhteessa oppilaiden ikään ja liikuntakykyisyyden tasoon ja vaihteluun, erottelukyky sekä siirtovaikutus. Kuviossa 3 on tehty myös yritys määritellä mittaustarkoitukseen uusia, useita validointikriteeristöjä huomioonottavia liiketehtäviä. Tätä resurssia tulisi ryhtyä tositoimin hyödyntämään mm. viimeksi mainittuihin seikkoihin. Opettajien koulutus on tässä avainasemassa. Kun liikunnanopettajaksi koulutetut ovat olleet varsin tyytyväisiä koulutuksen lajisisältöön ja vähemmän tyytyväisiä toteutukseen ja puuttuvaan oppituntien ulkopuolisen toiminnan esittelyyn (Nupponen ym. Validoinnissa on siis kysymys valinnasta: valitaan liiketehtäviä, jotka ovat perusteltuja. Koulun liikuntatunneilla on mahdollisuus opettaa vain pieni osa liikunnan sisältökirjosta. 2000), opettajankoulutuksen seuraava uudistus voisi keskittyä mm. Tehtävänä olisi löytää liiketehtäviä,joissa edellämainitut liikunta-kykyisyysluokitukset ja validointikriteerit olisi otettu huomioon. Näin varmaan monin paikoin tapahtuukin. Käytännön elämästä lähteviä kriteerejä ovat olosuhteet, taloudelliset resurssit, ohjaajan pätevyys ja ohjattavien kiinnostuksen kohteet. Ilman muuta tärkeämpi on kysymys oppimismenetelmien ja järjestelyjen valinnasta. On kuitenkin toivottavaa, että opettaja aina liikuntamuotoja ja -harjoitteita valitessaan kävisi ajatuksissaan läpi, mitä on tarkoitus tavoitella ja mitä ominaisuuksia kukin harjoite tai liikuntamuoto kehittää. Kuvio 3. ArkipäivävaliOrninaisuusvaliLiikemekaaninen YHDISTETTY dointi dointi validointi -------------------------------------------------------------------Kävely, juoksu Cooper Käynti Käynti / juoksu Porrasnousu, 2000/1500 m Juoksu + kesto, työmäärä Mäennousu 400m Heittäminen + nopeus, teho Pyörälläajo 50m Hyppääminen Jalkojen nosto Mopoilu Istumaannousu Hyppely + työmäärä Autoilu Leuanveto/ Kieriminen Käsiveto / Tietokoneilu koukkukäsiriipunta Pyöriminen kiipeäminen Liikennereagointi Sukkulajuoksu Kiipeäminen Vauhditon 5Tanssi EdestakaisinhypTaivuttaminen loikka Musisointi pety Tasapainoilu Tarkkuusheitto Liukkaalla alustalla Vauhditon pit.h. Fyysiset, tiedolliset ja sosiaaliset toiminnat ovat lasten ja nuorten elämässä monin tavoin sidoksissa toisiinsa.. Ensimmäinen askel on se, että opettaja nähdessään oppilaidensa kestovoiman kehityksen pysähtyneen sisällyttää vaikkapa palloilutunteihin harjoitteita, jotka kehittävät systemaattisesti kestovoimaa. Koulussa on siten huomattava määrä resurssia, joka on ajallisesti selvästi enemmän kuin liikuntatunnit. Jokin, nykyistä selvempi osa liikunnan opintoja voisi olla ominaisuusopetusta
Liikuntataitojen oppiminen ja opettaminen. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 25. Evaluation of motor fitness. Leuven Institute of Physical Education of the K. H. 8. & Suhonen, S. Nupponen, H., Telama, R. EUROFIT: handbook for the EUROFIT tests of physical fitness. 1997. Koulun liikunta on enemmän kuin koululiikunta. International Congress of Physical Education, Jyväskylä, June 28 July 3, 1976. Lopuksi esitän kymmenen teesiä liikunnanopetuksen ominaisuusopetuksen tueksi: 1. Research Reports on Sport and Health 106. Käyttämätöntä resurssia on runsaasti. The structure and measurement of physical fitness. Helsinki, 119-136. Liikuntapedagogiikan lisensiaattitutkielma. Liesinen, K. 1987. Liikunta & Tiede 3. 9-16-vuotiaiden liikunnallinen kehittyminen. Jyväskylä: Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. Jyväskylän yliopisto. Nykyisin valmistuvat opettajat opettavat pitkälle 2030-luvulle. 1979.Evaluating the product of physical education. (Ed.)1978. Elämä on muutakin kuin liikuntaa. & Mechling, H. Elämäntavan muutoksiin ei ole reagoitu tarpeeksi opetussuunnitelmissa ja opettajankoulutuksessa. 10. & Laakso, L. Nupponen, H. 1991. 1999. Schorndorf: Hofmann. Nupponen, H. Jyväskylä: LI KES-tutkimuskeskus. Clarke, H. 1979. Jyväskylä: Liikuntakasvatuksen laitos ja Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. 1990. Haag, H. Holopainen, S. Liikuntakasvatuksen laitos. 1988. Fitness, health and work capacity. 1990. Liikunnanopettajaksi vuosina 1993-1996 valmistuneiden työja koulutustyytyväisyys. Jyväskylä : Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. Liikunnanopettaja 4-5/2000. Nupponen, H., Soini, H., Telama, R. LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 15. Simons, J. Tavoitteena ominaisuudet, sisältöinä lajit Lajiajattelu on 1980-luvulla ollut hyvä keino lisätä liikunnanopetuksen yhtenäisyyttä. Telinevoimistelutaidot ja peruskoulun liikunnanopetus. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall. Dimensionen sportmotorischer Leistungen. Application of measurement to health and physical education. Koululiikunnan oppisisällöt ja niiden käytön edellytykset. Palvelukseen astuvien nuorten kunto ja terveys. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. Bös, K. 1964. 3. 1983. 5. (Ed.) 1974. Pehkonen, M. Report of the European Research Seminar on the Evaluation of Motor Fitness, Leuven, May 13th 15th 1981. Liikuntakasvattaja on yhä selkeämmin tämän tosiasian edessä. & Kornexl, E. 1999. The Finnish Society for Research in Sport and Physical Education publication 64. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 118. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 75. International standards for assessment. Esitelmä armeija liikuttaa-symposiumissa 21.11 .2000. HEIMO NUPPONEN LitT, dosentti LIKES-tutkimuskeskus Jyväskylä LÄHTEET Bös, K. Peruskoululaisten telinevoimistelun perustaidot, niiden kehittyminen ja yhteydet kehon rakenteeseen ja fyysiseen toimintakykyisyyteen. 9. Pehkonen, M. Larson, L. Holopainen, S. Jyväskylän yliopisto. Liikuntakykyisyys merkitsee mahdollisuutta elää ja toimia. Nupponen, H. (Eds.) 1982. 1997. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 30. Göttingen: Verlag fur Psychologie. A. Koululaisten fyysis-motorinen kunto. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 79. New York, NY: Macmillan. 7. Liikunta ja tiede 34 (6), 4-7. 6. Fetz, F. 1967. Taitavat ja kömpelöt koululiikunnassa. U. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. Koululaisten kunto ja liikunta-aktiivisuus jäitä hattuun. Tammivuori (Ed.) Evaluation. Huolehtikaamme seuraavassakin opetussuunnitelmaja opettajankoulutuksen uudistuksessa siitä, että suomalaisilla koululaisilla olisi edellytyksiä edistää liikuntakykyisyyttään osana kokonaiskehitystä ja elämäntapaa. Fleishman, E. Koululaisten kunnon ja liikehallinnan mittaaminen. 1994. 2000. Kiinnostuksen kohteet muuttuvat ja liikunta on vain osa nykynuorten elämäntapaa. Siksi opettajankoulutuksen tulisi tarjota näköaloja, jotka ovat pysyvämpiä kuin muotilajit ja koulun opetussuunnitelmat ja aaltoliikkeet. Opetushallitus. Handbuch sportmotorischer Tests. Berlin: Bartels & Wernitz. Fyysismotorinen kehitys kulkee varsinkin varhaislapsuudessa muun kehityksen edellä, mutta sulautuu myöhemmin muuhun kehitykseen. Kaikilla koululaisilla on kompetenssia jossakin liikuntakyvyssä. 1982. Opettajankoulutus on liiaksi lajikeskeistä. Sport pedagogy. Opetus on liiaksi lajikeskeistä. Nupponen, H., Herva, H., Koponen, J., Laakso, L. Koululaiselle ei ole riittävästi osoitettu hänen mahdollisuuksiaan vahvistaa heikkoja puoliaan. Kilpailu nuorten ajankäytöstä on kovaa ja monet epäterveetkin ilmiöt saavat voiton liikunnasta. 1978. ln T. 2000. 4. & Renson, R. Koululaisten liikuntataidot. Rome: Council of Europe. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall. Liikuntakasvatuksen lähtökohtana on liian harvoin lapsen ja nuoren kokonaiskehitys. V., Nupponen, H., Rusko, H., Telama, R. Koululaiselle ei ole riittävästi osoitettu hänen vahvoja puoliaan liikuntakykyjen alueella. Opettajia on liiaksi kiinnostanut performanssi ja liian vähän kompetenssi. & Tiainen, J. Erään mahdollisuuden liikunnanopetuksessa näyttäisi tarjoavan ominaisuusopetus: Tavoitteena ovat ominaisuudet, sisältönä leikit, harjoitteet ja lajit, yhtymäkohta opettajan aivorungossa. 2. University Park Press, Baltimore. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. Sportmotorische Tests. Pitkänen, P., Komi, P. A. Asioiden oivaltaminen vaatii aina aikansa. Sarlin, E-L., Alaraatikka, K. 1981. Päivittäisen liikuntaohjelman vaikutukset koululaisten kuntoon ja taitoon. Leuven. Lajiajattelun heikkous on kuitenkin se, että se johtaa lopulta mahdottomuuksiin: uusien lajien synty, käytettävissä oleva aika, opettajan (erityisesti luokanopettajan) mahdollisuudet seurata ja omaksua uusia lajeja, monien lajien yksipuolisuus, kouluelämän paikallistuminen aiheuttavat ristiriitoja opettajille
SUJOMALAUMEM VOITTAA AUMAo S uomalaisilla on ollut jo 60 vuotta mahdollista jännittää Veikkauksen pelien parissa ja kantaa samalla vastuuta kansallisen kulttuurimme hyvinvoinnista. Kiitos maamme menestyksestä kuuluu sinul/,e.. Siis yli 6 miljoonaa per päivä taiteeUe, urheiluUe, nuorisotyöl'leja tieteelle. Ole ylpeä. Viime vuonna Veikkaus tuotti yli 2 miljardia markkaa
Urheiluliike oli osaltaan rakentamassa kansalaisyhteiskuntaa, joka edusti valtiosta riippumatonta kansalaisten vapaan osallistumisen sfääriä. Mutta niinhän se taitaa olla, että liikunnan yhteiskuntatatieteellisen tutkimuksen taso ja saavutukset eivät Suomessa lähimainkaan vedä vertoja maineellemme suurena urheilumaana. Niistä osa on kirjoitettu yksin, osa kaksin. Keskustel usi vut l ts@stad i on. sektoritutkimuksen mallien mukaan, eli tutkijat ovat huolehtineet siitä, että tulokset saatetaan mahdollisimman hyvin, nopeasti ja kuhunkin tarkoitukseen sopivina annoksina sekä liikuntapoliittisten päättäjien että muiden tiedon tarvitsijoiden käyttöön . musohjelman puitteissa aihetta monipuolisesti valottavan loppuraportin . Toisaalta kansalaisyhteiskunnan ja valtion yhteenkietoutuminen politisoi kansanliikkeitä ja veti niitä tiiviiseen yhteistyöhön poliittisten puolueiden kanssa. Kirjoitukset on sijoitettu kolmeen osastoon, joiden teemoina ovat 'kansalaistoiminta ja muutos', 'paikallinen, maakunnallinen ja kansallinen ' sekä 'järjestöt, kulttuurit ja merkitykset'. Neljä 90-luvun tohtoria, Hannu Itkonen, Juha Heikkala, Kalervo llmanen ja Pasi Koski , ovat koonneet vuosina 1997-2000 toteutetun ja Opetusministeriön rahoittaman 'Liikunnan kansalaistoiminta ' -tutkiSuomen liikuntakulttuurissa valtion ja kansalaisyhteiskunnan toisiinsa sulautuminen synnytti 1960ja 1970luvulla maahamme länsimaiden oloissa ainutlaatuisen liikuntahallinnon. Suomen urheiluorgansiaatiossa SVUL ja TUL kantoivat aina 1980-luvun alkuun saakka selvästi ideologisia ja jopa puoluepoliittisia intressejä. 1990-luvulla heräsi kuitenkin lupaus paremmasta, sillä alan väittelijöiden määrä nousi ei voi sanoa moninkertaiseksi, koska edeltävien aikojen lukua nolla ei hyödytä kertoa mutta sekä sekä liikuntahistorian että -sosiologian alalta valmistui useita hyviä väitöskirjoja . Voi sanoa, että Pohjoismaiden kaikkein upein, suorastaan maailmanhistoriallisiin mittoihin yltävä saavutus, hyvinvointivaltion rakentaminen toisen maailmansodan jälkeen, oli pitkälti juuri kansanliikkeiden toteutuneiden vaatimusten tulosta. Liikunnan kansalaistoiminnan eli urheiluja liikuntaseuroissa tehdyn vapaaehtoistyön määrää ja arvoa on mahdotonta mitata, eli se lienee sananmukaisesti mittaamaton. Suomen liikuntakulttuurissa valtion ja kansalaisyhteiskunnan toisiinsa sulautuminen synnytti 1960ja 1970-luvulla maahamme länsimaiden oloissa ainutlaatuisen liikuntahallinnon. Kirja koostuu kymmenestä erillisartikkelista. Kirjan lopussa olevat kaksi luetteloa tutkijoiden aktiviteeteista, kirjallisesta toiminnasta ja muista esiintymisistä ja asiantuntijatehtä vistä kolmen vuoden aikana kertovat vakuuttavasti siitä, että tohtorit ovat tehneet muutakin kuin vain istuneet norsunluutornissaan sinisiä ajatuksia ajatellen. fi TOIMITTAJA LEENA NIEMINEN LIIKUNNAN KANSALAISTOIMINTA VENYY JA PAUKKUU Teksti: Seppo Hentilä Hannu Itkonen, Juha Heikkala, Kalervo 11manen, Pasi Koski, Liikunnan kansalaistoiminta m uutokset, merkitykset ja reunaehdot. Sen huipentuma oli vuonna 1979 säädettyä liikuntalaki, eräänlainen liikuntakulttuurin yhteiskuntasopimus, jossa julkisen vallan ja kansalaistoiminnan rajat, oikeudet ja velvollisuudet on tarkoin määritelty. ISBN 95 1-8982-61 -9 ISSN 0356-746X Liikunnan kansalaistoiminta sai alkunsa Suomessa samoihin aikoihin kuin muissa Pohjoismaissa 1800-luvun lopulla. LTS:n julk. Valtionapujärjestelmien kautta kansalaisyhteiskunta järjestöineen kasvoi osin valtion sisään ja sulatti osaltaan luokkavastakohtia ja vallankumouksellista potentiaalia. Suurten kansanliikkeiden esiinnostamat reformivaatimukset saivat Pohjoismaissa taakseen laajan poliittisen kannatuksen . Ehkäpä juuri tehtävän vaikeudesta johtuen liikunnan kansalaistoimintaa on tutkittu erittäin vähän ja oikeastaan vasta sieltä täältä . He ovat julkaisseet liikunnan kansala istoimintaan liittyen lähes sata eri kirjoitusta tieteellisistä artikkeleista pitäLIIKUNTA& TIEDE 1/2001 17. Kannattaa panna merkille, että tutkimusohjelmaa on toteutettu tietoisesti ns. nro 152, Helsinki 2000
Tämän luulisi olevan selkeä viesti niille, jotka kantavat huolta seuratoiminnan kehittämisestä tai myöntävät avustuksia (kunnan päättäjät) liikunnanharrastajille Kirjaan sisältyy tapaustutkimuksina Hannu Itkosen ja Pasi Kosken Varkauden ja Raision urheiluja liikuntaseuraelämää koskeva vertailu, Kalervo llmasen selvitys suurimpiin muuttotappioalueisiin kuuluvan Pohjois-Karjalan seuratoiminnan murroksesta sekä Hannu Itkosen kirjoitus Suomen pesäpallopaikkakunnista. Eikä markkinoiden vaikutus pysähtynyt vain siihen: jokainen voi ainakin yrittää kuvitella, miten valtavia rahasummia urheiluja liikuntabisneksessä kaiken kaikkiaan liikkuu, kun otetaan lukuun vapaa-aikateollisuus ja merkkituotteet ja se, mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan ikuisesta terveydestä, kauneudesta, laihuudesta, nuoruudesta ja kuolemattomuudesta. Liikunnan kansalaistoiminnan parhaiden perinteiden kanssa ristiriidassa olevat lieveilmiöt saavat jopa kyLäpikaupallistuneella nykyurheilulla ei näy olevan mitään yhteistä vapaaseen kansalaistoimintaan perustuvan liikun takul ttu urin ihanteiden kanssa. Toisaalta yhä useammat ihmiset eivät tarvitse liikunnanharrastukseensa seuroja vaan käyttävät maksullisia kuntopalveluja tai liikkuvat yhä enemmän tutussa kaveripiirissä tai aivan yksikseen ja omatoimisesti. Nyt vanhemmat kuljettavat vaikka lauantaisin aamuviideltä ekaluokkalaisia nassikoitaan jääharjoituksiin, ja niin kuljettajien kuin kuljetettavienkin mielessä taitavat entistä useammin kangastella NHL:n satumaiset rahakaukalot. Liikunnan kansalaistoiminnan sarka on niin lavea ja moniulotteinen, ettei yhdellä tutkimusohjelmalla koko pajatsoa tyhjennetä. Ammattilaisurheilu syntyi Suomessa vasta 1980-luvulla toden teolla siinä merkityksessä, että useiden joukkuepelien ja eräiden näkyvimpien yksilölajien huipuista tuli täysipäiväisiä ammattilaisia, joista muutamat, etenkin moottoriurheilijat ja jääkiekkoilijat, pääsivät ulkomailla kiinni todella suuriin rahoihin. Tutkimusohjelman loppuraportiksi kirja on aika väljä, ja siihen valikoituneet jutut, tai ainakin jotkut niistä, herättävät kysymyksen, miksi juuri tätä asiaa on tässä haluttu nostaa esiin. (ö Puhe kolmannesta sektorista viit::S tasi myös niihin todellisiin muutoksiin, joita suomalaisessa liikuntakulttuurissa oli tapahtunut viimeisten parin vuosikymmenen kuluessa. Pelko tämän resurssin ehtymisestä herätti ajatuksen laman aikana työttömiksi jääneiden työllistämisestä ns. Luultavasti juuri 'toinen sektori' eli markkinat ovat se sylttytehdas, jonne myös urheiluvilpin, dopingin, väkivallan, lahjonnan ja muiden lieveilmiöiden jäljet johtavat. jänsanomissa ilmestyneisiin juttuihin ja kaikkea siltä väliltä. GJ Niistä merkittävin oli 'toisen sekto::S rin' eli markkinoiden (jos valtiota pi__J detään kolmijaon 'ensimmäisenä sektorina') nopea ja voimakas tunkeutuminen liikunnan ja urheilun alueelle. Problematiikka vaatii väistämättä monitieteistä tai tieteidenvälistä tutkimusotetta, miten päin vain. Kirjasta käy ilmi, että tutkimusohjelman käynnistämisen akuutti syy oli 1990-luvulla virinnyt keskustelu ns. kolmannelle sektorille. Kuin von Döbeln aikoinaan tohtorit ovat joutuneet ratsastamaan aukkoja katsellen. Tohtoreilla on ollut yli sata esiintymistä alustajina, luennoitsijoina ja asiantuntijoina. Tohtorimme edustavatkin varsin laveasti ja monipuolisesti näkökulmia ja tutkimustraditioita, jotka lukeutuvat historian, sosiologian ja kulttuuritutkimuksen piiriin. Kirjan kolmannessa osastossa tohtorit tarkastelevat liikunnan kansalaistoiminnan muutoksia kolmen 'merkitysulottuvuuden ', vapaaehtoisuuden, valtion ja markkinoiden leikkauspisteessä. Hannu Itkosen johdantoartikkeli olisi tarjonnut kirjalle hyvät ja jäntevät raamit, mutta valitettavasti kaikki tekstit eivät ihan niihin istu, ei oikein Itkosen itsensä kirjoittama päätöslukukaan. Hannu Itkosen esiintymisten määrä on niin huikea, että menneiden aikojen matkasaarnaajat ja agitaattorit menisivät vihreiksi pelkästä kateudesta. Tutkimusohjelman pahin kompastuskivi näyttää olleen ja on tähän aiheeseen tarttuville vielä tämän jälkeenkin liikunnan kansalaistoimintaa koskevan perustutkimuksen puutteellisuus. kolmannesta sektorista, jonka yksi merkittävimpiä lohkoja on urheiluja liikuntaseuroissa tehtävä vapaaehtoinen ja palkaton työ niin valmentajina, ohjaajina, toimitsijoina, erotuomareina kuin seurajohtajinakin. Erityisesti on syytä panna merkille se, miten muodollinen seurajäsenyys on viime aikoina rapautunut niin, että se ei kerro juuri mitään ihmisten todellisesta aktiivisuudesta . Taloudelliset riskit ja panokset ovat urheilussa todella kovia. Joitakin aukkoja he ovat itse peittäneet uudella perustutkimuksella, kuten Kalervo llmanen artikkelissaan, jossa hän tarkastelee urheilukatsomoiden houkuttimeksi pystytettyjen kaljatelttojen ja urheilevan nuorison alkoholi n käyttöä koskevan tuoreen selvityksen virittämänä sitä, kuinka viinasampo jauhoi rahaan helsinkiläisille urheiluseuroille 1900-luvun alussa ennen kieltolain voimaantuloa. Mielenkiintoista uutta tietoa sisältää myös Pasi Kosken selvitys siitä, miten seuratoimintaan osallistumisen muodot ovat 1900-luvun lopussa muuttuneet. Rajuja ovat muutokset liikunnan kansalaistoiminnassa olleet, sen voimme lukea tämänkin tutkimusraportin sivuilta, mutta nuo muutokset ovat olleet suomalaisen yhteiskunnan näköisiä ja sen kanssa linjassa. Erityisen rajun muutoksen on kohdannut vielä 1960-luvulla, kun itse yritin urheilla, ehdottoman pyhänä pidetty amatööriyden ihanne. Sen kauampaa selitystä ei tarvitse hakea, kun ihmetellään, miksi urheili18 LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 jat, valmentajat ja urheilujohtajat, KOK:n loordeista puhumattakaan, hairahtuvat kaidalta tieltä niin helposti. Olosuhteisiin nähden Itkosella on mielestäni syytä olla saavutukseensa tyytyväinen, sillä kuten sanottu, aikaisempi perustutkimus on tarjonnut tutkimusohjelmalle heikot eväät. Viime aikoina paljastuneista lieveilmiöistä säikähtäneinä jotkut vanhemmat ovat jopa sanoneet, että he enää uskalla lähettää lapsiaan urheiluseuraan, kun siellä opetetaan juomaan viinaa ja tekemään kaikenlaista muuta vilppiä . Tietoa on viety sekä päättäjille että kentälle ja onpa käyty hiukan ulkomaillakin suorastaan kiitettävällä intensiteetillä. Tämä jäi, kuten tiedämme, suurelta osin pelkäksi hurskaaksi toiveeksi
Tässäkin tapauksessa tulee osoitetuksi, kuinka historiaprojekti voi olla organisaation järjestöllisen pääoman lisäämisen menetelmä. Kaiken kaikkiaan myös päättyneen tutkimusohjelman tulokset ovat lupaavia, ja soisin liikunnan kansalaistoimintaa koskevan perustutkimuksen jatkuvan. Itse olen jo kauan ollut sitä mieltä, että ammattilaisurheilua ja tavallisten kansalaisten harrastusliikuntaa on turha enää yrittää ahtaa samaan kategoriaan, niin kaus toisistaan ne ovat etääntyneet. Tutkimusajanjakson kirjoittaja rajaa korostuneesti vuosisadan alusta 1960ja 1970-luvulle. Keuruu 2000. Emme kuitenkaan saa tuijottaa silmiämme sokeiksi vain niihin pintailmiöihin, jotka ovat esillä sähköisten viestimien lähetyksissä ja sanomalehtien urheilusivuilla. Suomalaisen liikuntakulttuurin perusrakenne on pysynyt yllättävän pitkälle samalla vakaalla pohjalla, jolle se alkoi 1800luvun lopussa rakentua, kun maamme ensimmäiset voimisteluja urheiluseurat perustettiin. ISBN 951-1-16601-8 Työväen urheiluliikkeen naiset on teos, joka tukeutuu kymmenen vuotta jatkuneeseen historiaprojektiin. Menetelmällisesti tekijä hyödyntää erityisesti haastatteluja ja muistitietoa, jolloin haasteeksi asettuu niin sanotusti "pehmeän aineiston" saattaminen vähintään tasavertaiseen vuoropuheluun perinteisen arkistoja lehtiaineiston kanssa. 'Liikunnan kansalaistoiminta' tutkimusraportti vahvistaa minulla jo ennestään ollutta käsitystä, jonka mukaan huhu vapaasta kansalaistoiminnasta elinvoimansa imevän liikuntakulttuurin kuolemasta on ennenaikainen tai ainakin vahvasti liioiteltu. Historiaprojektin merkittävyys on laaja-alaisessa toimeliaisuudessa, johon lukemattomat naiset osallistuivat kuluneen kymmenen vuoden aikana. Vaikka liikuntakulttuuri muuttui, laajentui ja kehittyi 1900-luvulla huikeasti, vapaaehtoinen seuratoiminta on silti säilynyt sen kivijalkana ja perusresurssina. Tutkimuksen näkökulman Laine rajaa perustasolle ja perustason naisten toimintaan, "josta empiirinen aineisto on pitkälle haettu". Jo vuonna 1990 TUL:n naistoimikunta toteutti yhdessä Suomen Urheilumuseon kanssa perinnekeruukampanjan. Arvoisat Liikunta & Tiede -lehden lukijat, sanokaapa minulle, mikä olisi tärkeämpi aihe kuin tämä. Vuonna 1996 julkaistiin naisten kokoama laaja matrikkeliteos. liman sitä ei tulisi toimeen vielä tänä päivänäkään mikään liikuntakulttuurimme sektori, ei edes läpikaupallistunut ammattilaisurheilu, sillä ilman kasvattajaseuroja ei nousisi lahjakkaita nuoria maailman rahakentille myytäviksi. Työväen urheiluliikkeen naisten vaiheiden tarkastelu painottuu tutkimustehtävän mukaisesti viiteen ensimmäiseen vuosikymmeneen. Erityisen arvokasta on se aineisto, jota projektissa pystyttiin tallentamaan nykyja tulevien toimijoiden sekä tutkijoiden iloksi. SEPPO HENTILÄ Kirjoittaja on Helsingin yliopiston poliittisen historian professori ja liikuntahistorian harrastaja PERUSTEOS JA .. Laine tekee myös oivallisia tulkintoja. Itseäni viehätti myös luku liikunnan ja urheilun sotavuosien tapahtumista, Joita historiatutkimuksessa on valaistu toistaiseksi vähänlaisesti. Suomalaisen työläisurheilun tutkiLIIKUNTA& TIEDE 1/2001 19. ldeologisestihan elettiin konservatiivista ja perinteisen työnjaon aikaa: miehet taistelivat ja naiset odottivat tehden huoltotöitä kotona. Tehtyä työtä tutkija Leena Laine on voinut hyödyntää historiaprojektin kolmannessa vaiheessa, jonka hedelmänä julkaistua naishistoriaa voidaan pitää. Ammattimaisen tarkasti ja lähdeuskollisesti tekijä valaisee naistoiminnan käänteitä. Hankkeen koulutusosuus on ollut omiaan lisäämään tekijöiden ymmärrystä niin omasta itsestään kuin järjestöstään. Tarkastelu ulottuu kuitenkin aivan nykypäiviin saakka, jolloin valaistuksi tulee myös 1990-luvulla toteutettu suomalaisen liikuntajärjestelmän raju muutos. LADUNAVAUSTVOVAEN URHEILULIIKKEEN NAISISTA Teksti: Hannu Itkonen Työväen urheiluliikkeen naiset Leena Laine Otava. symään, oliko urheilu, siinä merkityksessä kuin se 1900-luvun alussa Suomeenkin juurtui, vain 1900-luvun juttu, sillä läpikaupallistuneella nykyurheilulla ei näy olevan mitään yhteistä vapaaseen kansalaistoimintaan perustuvan liikuntakulttuurin ihanteiden kanssa. Kirjoittaja toteaa naisten vastuunoton sotavuosien työelämästä ja yhteiskunnasta muodostuneen paradoksiksi. Esimerkiksi teksti urheilumerkistä toiminnan organisoijana ja aktivoijana on esitetty seikkaperäisesti. Leena Laine esittelee teoksensa johdantoluvussa tutkimustehtävänsä ja käyttämäänsä menetelmää. Teos tuo lisävalaistusta myös naisten rintamille tekemiin viihdytyskiertueisiin, joihin suhtautuminen ei ollut suinkaan yksimielisen hyväksyvää. Tiedämme varsin hyvin, missä ja millä rerusseilla nykyiset ammattilaistähtemme, vaikkapa Jari Litmanen, Teemu Selänne, Mika Häkkinen tai Kimi Räikkönen ovat juniorivuosinaan urheilleet
Esimerkiksi naisten käynnistämän ja rakennuttaman Pajulahden opiston siirtyminen miesten hallintaan tapahtui naisista isommin piittaamatta. Myös isän luomisvoima alkoi Seija-tyttären mukaan hiipua. Siinä tilanteessa vasemmiston valtaanpääsy ja suomalaisuuden luhistuminen eivät ainakaan auttaneet asiaa. Sodan jälkeen hänen ihanteistaan ei ollut enää kovin paljon jäljellä " Eivätkä vain ihanteet murentuneet. Niinpä naisten työläisurheilun kuvaus avaa myös monia aihepiirejä, joiden jatkotutkiminen on aiheellista. Valittu "pehmeä" näkökulma ilmenee niin teoksen teksteissä kuin kuvituksessakin, jonka muutamat silmänräpäykset ovat varsinaisia helmiä. Mistä oikein oli kyse, kun menestynyt ja lahjakas Martti Jukola ryhtyi urakalla juomaan ja ruumistaan tuhoamaan. Kirjoittajat ovat Suomen eturivin urheilutoimittajia ja työn jälki sen mukaista eli tasokasta. Esimerkiksi viimeisimpien vuosikymmenten paikallistason seuratoiminnan naistutkimukselle on olemassa oma tilauksensa. Aivan riittävältä ei tuntunut toimittajien antama selitys. Martti Jukola näet ehti runsaat 51 vuotta kestäneen elämänsä aikana tehdä niin paljon ja niin laadukkaasti, että se vain ani harvalta onnistuu. Toivottavaa olisi, että myös kymmenvuotinen historiaprojekti jatkuisi . Ristiriita vaikutti käsittämättömän suurelta. Semminkin, kun hän oli koko elämänsä urheilua ja terveitä elämäntapoja harjoittanut sekä vielä niiden puolesta propagoinut. Työväen urheiluliikkeen naiset ovat olleet keskeisessä asemassa myös liiton itsenäisyyskamppailuissa. Teos tulee herättämään kiinnostuksen jatkotutkimukseen. Arposen, Matti Hannuksen ja Juha Kanervan kirjoittama elämänkerta. TUL-naisten taustojen selvittelyn lisäksi tiedot kertovat yleisemmästä yhteiskunnan muutoksesta. Toisaalta Laine kuvaa myös naisten rientoihin ulottunutta TUL:n sisäistä suuntakamppailua . HANNU ITKONEN, YTT Joensuun yliopisto Teksti: Kalervo llmanen Martti Jukolasta ilmestyi joulun kirjamarkkinoille Antti 0. Rohkeneepa tekijä arvella myös TUL:n merkityksen vähenemisen koko liikuntaorganisaatiossa vaikuttaneen naisten aseman kohentumiseen omas20 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 Naisten merkitys onkin ollut huomattavasti suurempi kuin johtotason päätöksenteon ja urheilupolitikoinnin tarkastelu on antanut ymmärtää. Muutos ei kuitenkaan ole ollut yksisuuntaisen myönteinen. Pyöräillessään hän huomasi välimatkojen lyhentyneen. Sen sijaan pohdin toimittajien tekstin virittämänä Jukolan elämän traagisuutta. Jukola oli kiistatta poikkeuksellinen lahjakkuus sekä tekemisen määrässä että laadussa. Kotona kaikki oli ollut kaunista, ihanteellista, hurmaavaa. Työväen urheiluliikkeen naiset on alansa kansallinen (ja kansainvälinenkin) perustutkimus. Omaan toimeliaisuuteensa naiset ovat voineet turvautua myös liittotason valintoja suunnatessaan. Naisten tavoitteellisuuden toteutumisen taustalla Laine näkee olleen kovan työn ja selkeän näkemyksen omista tavoitteista, naisten mukanaolon välttämättömyyden tunnustamisen perustasolla sekä osaltaan samoista naisista kilpailleen porvarillisen naisvoimisteluliikkeen. Olisiko kyseessä sitten ilmiö, jossa voimakkaimmat naisten ja miesten väliset jännitteet olisivat siirtyneet kilpaja huippu-urheilun järjestökenttään ja samalla suurelta osin TUL:n ulkopuolelle. Kiinnostava on esimerkiksi havainto siitä, kuinka maaseudun yhteisöllisyyteen sosiaalistuneet muuttajat ovat löytäneet harrastuspiirinsä TUL:n seurariennoista. He kun arvioivat, että talvija jatkosodan kokemukset olivat herkälle Jukolalle niin raastavia, että hän pakeni niitä juomiseen. Kahden viimeisen vuosikymmenen tarkastelussa korostuvat tehdyt järjestöpoliittiset ratkaisut sekä naisten huippu-urheilumenestys. Itse olisin taipuvainen näkemään kirjoittajaa rohkeammin, kuinka poliittinen suuntauskollisuus sijoittui ajoittain sukupuolitulkinnan edelle. Kyse ei ollut vain teknisestä menopelistä vaan paljon enemmästä. Eikä ihme. Pussihousupukujen, paljaiden varpaiden, tynnyrilautasuksien ja pienien itkujen tutkimusta kannattaa jatkaa, sillä Leena Laine on avannut ladun. Liite sisältää siinä määrin kiinnostavaa tietoa, että sen olisi voinut nostaa teoksessa voimallisemminkin esille. Laineen teoksen lopussa on viisisivuinen liite, johon on koottu ja jäsennetty tietoja TUL:n aktiivinaisista. Koki saumattoman yhteyden luontoon ja suomalai. Myös aineistoa oivallisesti hyödyntävät (ja taitollisesti vähän ongelmalliset) henkilökohtaiseen kokemukseen porautuvat jaksot ovat kokemushistoriaa, joka ei jätä kylmäksi nykylukijaakaan. Lisäksi TUL:n piirihistorioita on ilmestynyt viisi kappaletta. Varmaankin sota saattoi laukaista juomiskierteen, mutta itsetuhon selitykseksi tämä tuskin riittää. Näin ollen Laineen teos täydentää sekä temaattisesti että näkökulmallisesti työläisurheilun historiakirjoitusta. Järjestöjen välisen kilpailun aktivoivan merkityksen seikkaperäisemmän selvityksen toivoisi ulottuvan myös naisliikunnan tutkimusta laajemmalle. Jo naisten omaleimainen toiminta on muodostanut tärkeän kivijalan koko liiton toiminnalle. Perustasolla on julkaistu lukematon määrä seurahistoriikkeja. Kaikessa tekemisessään hän tavoitteli täydellisyyttä. Teoksen lukija tulee vakuuttuneeksi, kuinka naisten asema on kohentunut työläisurheilussa vuosikymmenten kuluessa. Jukolan vanhin tytär Seija pohtii teoksen sivuilla: "Pumpulissa kasvatettuna ja herkkänä idealistina Marttiisän oli vaikea kestää vastoinkäymisiä. Tehdystä painopistevalinnasta johtuen naistoiminnan viimeiset vuosikymmenet käsitellään varsin tiiviisti. Teosta on jo ennätetty esitellä ja kiitellä niin paljon ja niin monissa yhteyksissä, etten sitä enää tässä toista. Kun Martti 16-vuotiaana sai ensimmäisen polkupyöränsä, niin hän oivalsi sen poikkeuksellisen liikunnallisen ja henkisen arvon. sa järjestössä. Sota, alkoholiin yhdistyneenä, vei häneltä parhaan luomisvoiman ... Tämä tulee osoitetuksi Laineen teoksessa. Laine osoittaa, kuinka naisten asemat ovat vahvistuneet TUL-organisaation kaikilla tasoilla. muksen perusteoksena on pidetty Seppo Hentilän kirjoittamaa laajaa kolmiosaista historiateosta. Jukola kirjoitti myöhemmin parhaimmillaan 100 150 kilometrin pituisista pyöräilyretkistään
Kirja tempaa lukijan mukaansa. Tällä pienellä toimella helpotettaisiin melkoisesti tutkijoiden työtä. Neljännesmailerina Martti Jukola antoi urheilussa kaikkensa yhdellä ratakierroksella. Sen tuli paloi roihuna. Valmistui maisteriksi neljässä vuodessa. WSOY. Yhteenoton jatkamiselle olisi ollut eväitä vielä toisen maailmansodan jälkeenkin, kun Kekkosesta tuli yksi Suomen ulkopoliittisen suunnanmuutoksen keskeisistä vaikuttajista. Suomen urheilun suuri tulkki. Hän lähti jo nuorena liikkeelle korkealta ja kovaa. Olin vapaa vaeltamaan ja pääsin, minne halusin. Jukolan sanoin pyöräillessä: "Ei tarvinnut ajatella etäisyyksiä. Elämä aukeni Jukolalle pyöräilyn tavoin suurena haasteena. He eivät tyydy puolinaisuuksiin. Tästä olisi pitänyt taas ponnistaa uusiin saavutuksiin. Tämä on luettava ansioksi kuten myös teoksen rakenne ja tyyli. Tunsin ensimmäisen kerran yksilöllisen vapauden nautinnon. H. Jukolan varhaisvuosien elämäntyö oli niin mittava, että voimat yksinkertaisesti hupenivat. Vaikka mainitut suurmiehet olivat päällisin puolin urheilukavereita, niin pohjimmiltaan he olivat koko 1920ja 1930-luvut ankarassa taistossa keskenään. Mutta saattoi käydä niinkin, että luomiseen eivät enää voimat riittäneet. Olin kuin heittäytynyt pesästä omille siivilleni, jotka kantoivat kesän kirkkaan ilman halki." Pyörä oli Martti Jukolan paras ystävä kouluvuosina. Tässä saattaakin olla asian ydin. Tekijät ilmoittavat, ettei heidän tarkoituksenaan ollut tehdä tieteellistä tutkimusta Martti Jukolan elämästä. Autossa vapauden tunne on kahlittu peltilaatikon sisään. Filosofian tohtoriksi Jukola väitteli 30-vuotiaana. Antti . Yliopisto-opintojen rinnalla Jukola julkaisi vuosittain urheilukirjoja sekä toimi urheilutoimittajana ja kustannusvirkailijana ja ehti vielä urheillakin aina olympiaedustukseen asti. Eikä tässä kaikki. Eivät Kekkonen ja Jukola aikaisemminkaan ehkä aivan parhaat kaverit olleet. Erkon tuotanto ja elämä. Myös hänen elämänsä kaari jäi yhteen kierrokseen. Monen muun suomalaisen suurmiehen tavoin Martti Jukolan elämänkaari oli lyhyt ja kirkas. Mistä apu. Hänestä tuli uuden teknisen tiedotusvälineen, radion ensimmäinen tähtiselostaja ja kolmilapsisen perheen rakastettu isä. Edessä oli koko ajan uusia tehtäviä. Jukola ei enää Lauri Pihkalan tavoin tähän puuttunut. Yhdessä pitäjässä saattoi kuunnella naakkojen kirkunaa toisessa tavoittaa varsinaissuomalaisen herraskartanon ainutkertaisen pihapiirin. Havainnointia häiritsevät taas vauhti ja melu. Jo yksistään hänen opilliset saavutuksensa hakevat vertaansa. Tästä roihusta ennättivät kuitenkin syntyä suomalaisen urheilukirjallisuuden ja selostusperinteen kirkkaimmat helmet, jotka elävät yhä. Vaikkei tutkimukseen pyritäkään, niin kyllä suomalaisessa vakavasti otettavassa urheilukirjallisuudessa olisi hyvä päästä siihen, että ainakin tekstiin otetut suorat lainaukset tarkoin lähdeviittauksin varustettaisiin. Varsinainen riita koski Suomen ja Ruotsin yleisurheilumaaottelujen järjestämistä, mutta taustalla oli muutakin. Hän aloitti Helsingin yliopistossa opinnot vuonna 1919. Molemmat halusivat johtaa urheiluelämää. Miten yksi ihminen on saattanut tuon kaiken tehdä lähes samanaikaisesti. KALERVO ILMANEN, FT yliassistentti Liikunnan sosiaalitieteiden laitos Jyväskylän yliopisto MARTTI JUKOLA. .. Ainakin Kekkosen kirjoittamien kirjeiden joukosta muistuu mieleeni yksi, jossa juuri Jukolan voittaminen 400 metrin juoksussa tuntui Kekkosesta poikkeuksellisen makealta. Ne olivat Jukolalla aina parhaasta päästä ja komeita "Amerikan rautoja". Ansiokkaan väitöksen aiheena oli runoilija J. Molemmat olivat loistavia urheilukirjoittajia. Jukolan johtama Urheilulehti oli urheilupolitiikassa eri linjoilla kuin Kekkonen. Useampia ei tarvittu. Ehkä Jukola halusi ottaa etäisyyttä pääkaupungin melskeisiin ja vetää henkeä. TAHTISELOSTAJA, URHEILUKIRJAILIJA, KIRJALLISUUSTUTKIJA Martti Jukolan elämän ratakierros seen maaseutuun. Samalla kirjan luotettavuusarvo nousisi. Juva 2000. KALERVO ILMANEN LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 21. Vuonna 1945 ilmestyneen Urheilun Pikku Jättiläisen aikoihin Jukolan luomisvoima ja työteho olivat äärimmilleen jännitetyt. Molemmat ha1 u s ivat näyttää kykenevänsä etenemään myös tieteen saralla. Takana oli muun muassa kiivas yhteenotto Urho Kekkosen kanssa. Jotkut tyytyvät aikaisempaa vaatimattomampiin tekoihin ja suorituksiin. Oli sitten kyse kirjoittamisesta, selostamisesta, urheilusta tai juhlapuheesta. Puolinaista ei Jukola koskaan tavoitellut. Tiivistettynä luettelo ei kovin kummoiselta näytä, mutta tehtynä se tuntuu uskomattomalta. Vuonna 1936 hän siirtyi EnsoGutzeit Oy:n sosiaalipäälliköksi. Niin kauan kuin voimat riittivät ponnistamaan lahjakkuuden aina uudestaan ja uudestaan esiin, oli kaikki hyvin. Voimia ei enää tahtonut löytyä. , ISBN 951-0-25398-7. Kiivaimmillaan Jukolan elämän rytmi lienee ollut ajanjaksolla 19201935. Jukola ja Kekkonen eivät enää 1930-luvulla tahtoneet sopia samalle näyttämölle. Alkoholi saattoi olla se keino, jolla pääsi pakenemaan itselleen asettamia vaatimuksia ja ympäristön paineita. Arponen, Matti Hannus ja Juha Kanerva. Mutta autossa menettää yhteyden luontoon ja maisemaan. Jotkut ovat ehdottomia. Pyrittävä ylittämään edellinen. Ehkä Martti Jukola kuului viimeksi mainittuihin. Silti he turvautuvat julkaistun materiaalin ohella mittavaan ja ennen tulkitsemattomaan lähdeaineistoon. Epäonnistumisia tuli entistä useammin. Teoksen yhtenä puutteena on kuitenkin pidettävä toimittajien "perisyntiä" eli lähdeviitteiden merkitsemättä jättämistä. Hän ei halunnut enää nousta lipunkantajaksi, vaan katsoi ajamansa suuren suomalaisuusaatteen menetetyksi. Ei ole kovinkaan suuri ihme, että Jukola ja Kekkonen ajautuivat yhteenottoon. Aina kun jotakin teki, niin oli tehtävä parhaansa. Sen jälkeen tulivat tärkeiksi autot. Niitä ei voi enää kukaan ylittää, koska ne ovat sidoksissa aikaansa. Molemmat propagoivat urheilun suurta tehtävää kansan eheyttäjänä ja puolustuskuntoisuuden kohottajana. Vaikka elämä Ensossakin oli varmasti omalla tavallaan haasteellista ja kiireistä, niin silti sosiaalipäälliköksi ryhtymisen voinee tulkita eräänlaiseksi suvantovaiheen etsinnäksi
Löyhästi yhteenkuuluvia asioita on pohdittu erilaisten alaotsikoiden alla. Viimeisessä luvussa on puolestaan esitetty ajatuksia jääkiekon tulevaisuudesta. Tämä lienee oikea tapa koota tällainen teos, koska näin lukijan on helppo hahmottaa kulloinkin pohdittavia ilmiöitä. ISBN 951-8982-60-0 Osmo Kivinen, Jani Mesi kämmen ja Timo Metsä-Takila ovat kirjoittaneet teoksen "Kylmä kiekkosota" , jonka tavoitteena on haastaa kiekkoväki kriittiseen keskusteluun lajin tulevaisuudesta. KVLMA KIEKKOSOTA Kaksi mannerta kaksi kulttuuria TEKSTI: ILARI NÄCKEL Osmo Kivinen, Jani Mesikämmen, Timo Metsä-Takila Kylmä kiekkosota Kaksi mannerta, kaksi kulttuuria 154 s., LTS:n julkaisu nro 151. Tästä lienevät kaikki jääkiekon parissa työskentelevät yhtä mieltä. Ensimmäisessä käsitellään kiekkokulttuurien historiaa ja kehitystä Pohjois-Amerikassa, Neuvostoliitossa sekä Keskija PohjoisEuroopan maissa. Luvussa on kerrottu jääkiekkon syntymisestä ja kehittymisestä erilaisissa kulttuureissa . Historiallisen katsauksen lukeminen antaa perspektiiviä oman kansallisen kiekkokulttuurin arvioimiselle. Aikuisten pelija harjoitussysteemien soveltaminen suoraan nuorten juniorien toimintaan on huono vaihtoehto. Mikäli ryhmäkokoa pienennettäisiin ja joukkueiden määriä lisättäisiin, niin mistä saataisiin ne lisäjäävuorot ja lisävalmentajat jotka muutos vaatisi. Toisessa pohditaan kriittisesti nykypäivän trendejä kuten kaupallistumista, sarjojen laajenemista, jääkiekon lieveilmiöitä sekä valmennuksen nykytilaa. Periaatteessahan ajatukset ovat erinomaisia, mutta miten lienee niiden toteutettavuuden laita. I·. Voidaan jopa sanoa, että kovilla mailaniskuilla saadaan enemmän vahinkoa aikaan kuin taklauksilla tai nyrkiniskuilla. Tämä tietysti harmittaa, koska kiekkotyöläisenä tiedän, että monia asioita on pohdittu aikaisemminkin jääkiekkoväen parissa. Onhan suomen jääkiekkokulttuuri kansainvälisesti ajateltuna suhteellisen lyhytikäinen. Perinteisesti jääkiekkoa on pidetty kanadalaisten keksintönä, mutta kiekkoihmisenä oli mielenkiintoista huomata, että myös Keski-Euroopassa ja Englannissa pelattiin jääkiekon näköistä peliä jo 1800-luvulla. Asiasta ei kuitenkaan ole kysytty mitään eräältä legendaarisimmalta nuorten pelaajien kasvattajalta 1990-luvun Suomessa eli Vladimir Jursinovilta. Tällaista pohdintaa olisin kaivannut kirjan ajatuksiin, jotta voitaisiin puhua ihan oikeasti kriittisestä tekstistä. Pohjoisamerikkalaiset ottavat kirjoittajien mukaan taitopelaajilta luulot pois kovilla taklauksilla. Usein asioita on esitetty "totuuksina" ilman kyseenalaistamista. Tekstistä on kuitenkin unohtunut venäläiskiekkoilijoiden kova peli. Jos asiat vain voisi tehdä näin, olisi ne varmaan jo tehty. Helsinki 2000. Myös erilaisten sarjajärjestelmien rakentuminen kiekkoilevassa maailmassa oli uutta tietoa. Esimerkiksi vain NHL on nähty kovan ja fyysisen jääkiekon kehtona. Tulevaisuuden kehityssuuntina kirjoittajat ehdottavat että joukkueiden kokoa pienennetään, jotta kaikki mukana olevat pääsisivät osallistumaan peleihin nykyistä enemmän. Lukujen sisällä kirja on rakennettu makasiinityyppisesti, eli alaotsikot eivät liity kovinkaan kiinteästi toisiinsa. Hänen valmennusoppiensa mukaan pelaaja "tehdään" jo 15-18 vuotiaana. Kirjoittajat antavat tekstillään kuitenkin sellaisen kuvan, että juuri heillä olisi vastaus useisiin jääkiekon ongelmiin ja epäkohtiin. .. Tämä tarkoittaisi sitä, että joukkueiden määrä lisääntyisi. Periaatetasolla on kaikkien juniorityön kanssa tekemisessä oleville tärkeää muistaa se toiminnan taso, missä he kulloinkin toimivat. Esimerkkinä voisi mainita sitaatin, jossa Aarne Honkavaara sanoo, ettei systemaattista valmentautumista kannata aloittaa vasta kun 17 vuotiaana. Eriävien mielipiteiden puuttuminen saattaa olla sattumaa, mutta itselleni herää väkisin ajatus siitä, että haastattelut on valittu tukemaan kirjoittajien ajatuksia. Kirjassa on esitetty myös sellaisia ajatuksia, joita ei välttämättä ole pohdittu aivan loppuun asti. Ajatus on erittäin hyvä mutta mielestäni tekstin pohdinta on jäänyt yksipuoleiseksi. Yhden alaotsikon alla on pohdittu yhtä ilmiötä ja toisen alla jotain toista. Kirjan parasta antia on ensimmäisen luvun katsaus jääkiekon historiaan. Kirja koostuu kolmesta luvusta. Tämä "metsuri kiekko", eli kova mailan käyttö lienee vähintäänkin yhtä tehokas tapa ottaa taitopelaajilta aikaa ja tilaa pois kuin kovat taklauksetkin. Pohdinnan yksipuolisuus näkyy myös siinä, ettei yksittäisen alaotsikon alla haastateltujen kiekkoihmisten kommentit ovat hyvin samansuuntaisia. Samoin kuin siitä, että harrastamisen pitäisi pysyä niin edullisena, että kaikilla olisi siihen varaa. Kirjoittajien antamat tulevaisuudenvisiot jääkiekkoilulle ovat ajoittain melko yksinkertaistettuja ja vaikeasti toteutettavia. Kirjoittajien lähtökohtana on ollut kriittinen ote jääkiekon nykyiseen kehitykseen ja vaihtoehtoisten toimintamallien esittäminen. Kaiken kaikkiaan "Kylmä kiekkosota " kirjan historiallinen osuus on kirjoitettu 22 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 erittäin lukijaystävällisesti ja ajoittain jopa sanomalehtityyliin, jääkiekon merkkitapahtumista kertoen. Lisäksi kirjoittajat ehdottavat, että nuorten jäävuorot olisivat iltapäivällä tai alkuillasta ja että entisiä pelimiehiä rekrytoitaisiin hyviksi ja innostaviksi valmentajiksi. Kirjan toinen luku on rakennettu jääkiekon nykyilmiöiden ympärille
Ehkäpä joku tanssintutkija voisi jatkaa aiheesta tieteellisemmin. Kirjan historiaa käsittelevä luku antaa hyvän kuvan jääkiekon kehittymisestä eri puolilla maailmaa. Ilolla löydän kirjasta arvostamani tanssitaiteilija Tommi Kitin kirjoituksen tanssin itsenä isyydestä. Sitä esittelee Riitta PasanenWillberg artikkelissaan: Naisen kyynär -vieraana liikkeen talossa. Laakkosen tutkimuksella on näin aivan erityinen painoarvo. Johanna Laakkonen on tutkinut Edward Fazerin toimintaa 1900-luvun alun suomalaisessa tanssimaailmassa. ASKELMERKKEJA Tanssintutkijoden objektiivisia ja tanssitaiteilijoiden subjektiivisia puheenvuoroja Teksti: Mirjam Airio-Murola ASKELMERKKEJÄ tanssin historiasta, ruumiista ja sukupuolesta Tanssintutkimuksen vuosikirja 3/1999 Toimituskunta: Päivi K. Vainion huikeasta tanssiretkestä olisi lukenut enemmän. Muita lukuja luettaessa on vain oltava itse aktiivinen tekstin ajatusten kritisoinnin kanssa, koska kirjoittajat eivät tätä kritiikkiä ole harrastaneet. Jos kaikki harjoittelisivat vain alkuillasta, niin miten jäävuorot riittäisivät kun nykyäänkin prime time -vuorojen (16:00-22:00) käyttöaste on lähes hal lissa kuin hallissa 100 prosenttia. Tanssiva, aistiva, muistava keho tanssin kokemisessa ja analysoimisessa kristallisoituu tässä kirjassa. Kirja on jatkoa edel lisille kahdelle tanssintutkimuksen vuosikirjalle. En ole kuitenkaan aivan varma siitä, ovatko lukijoiden ajatukset kirjoittajien ajatusten suuntaisia. Käytännössä ajatuksen toteuttaminen vaatisi nykyisen jäähallikapasiteetin moninkertaistamista, mikä ei nykyisessä kunnallisen liikuntatalouden tilanteessa ole mahdollista. Teoksessa on uutta tanssin taiteellispainotteinen tutkimus. Sen pirteän punainen ulkoasu houkuttelee tutustumaan siihen. Tanssin historian tutkimuksessa Fazerin järjestämät venäläisen Mariinskin tanssijoiden kiertueet ovat jääneet melkein pimentoon, kuten Fazerin itsensä toiminta. Kaikki kirjojen tekijät ovat olleet vaikuttamassa siihen, että tanssitaide on varteenotettava taidemuoto myös tieteellisistä näkökulmista. Riitta Vainion kirjoitus on koskettava ja tanssialan todellinen tuhkimotarina. Pakkanen, Jaana Parviainen, Leena Rouhiainen, Annika Tudeer. Mitä entisten pelimiesten rekrytointiin tulee, niin nykyäänhän suuri osa juniorivalmentajista on juuri näitä entisiä pelaajia. Lukukokemuksena kirja on mielenkiintoinen. Kirjan toisessa osassa viisi tanssitaiteilijaa esittää kokemaansa ja näkemäänsä tanssitaiteesta subjektiivisesti ja intensiivisesti. ISBN 952-5253-22-8 Painopaikka: F.G.Lönnberg Julkaisija: Taiteen keskustoimikunta Pidän kädessäni tanssintutkimuksen uusinta, kolmatta vuosikirjaa, Askelmerkkejä . Askelmerkkejä-antologia suuntautuu selkeästi tanssialan ammattilaisille, kun taas edellinen tanssintutkimuksen vuosikirja, Kirjoituksia koreografiasta, toimii työkaluna muidenkin taiteenalojen tekijöille. Pintaan nousee naisnäkökulma ja kehollisuuden merkitys myös tanssijan kehon vanhetessa. Kirjaa lukiessa ja jonkun verran todellista tilannetta tuntevana olisin toivonut epämääräisten ehdotusten sijaan todellisiaongelmien ratkaisuvinkkejä. ILARI NÄCKEL, LitM Joukkueenjohtaja / maalivahtivalmentaja JVP Jyväskylä OY Liigajoukkue .. Kokonaisuutena kirja onnistunee tavoitteessaan, eli se herättää ajatuksia jääkiekkoväen parissa. Niin perusteellisesti, että arvelen kirjoitusten kiinnostavan vain tanssialan ammattilaisia. Joskin kaksi samaa metodologista viitekehystä käyttävää artikkelia on tavalliselle lukijalle liikaa. MIRJAM AIRIO-MUROLA tanssitaiteen kriitikko ja tanssi pedagogi Helsinki LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 23. He jatkavat tanssianalyysiään omasta tutkijan näkökulmastaan avaimenaan fenomenologinen metodi. Sekä Jaana Parviainen että Leena Rouhiainen ovat tuttuja kirjoittajia Tanssintutkimuksen ensimmäisestä vuosikirjasta, Näkökulmia tanssin opettamiseen. As ke I merk ke j ä-ki rj o itu s ko koe 1masta selvenee, että suomalainen tanssintutkimus on yhä monitieteisempää; se ei ole olemassa vain yhden tieteen alueella eikä selity yhden teoreettisen selitysmallin avulla. Realiteetti kuitenkin on, ettei kaikkia joskus jääkiekkoa pelanneita kiinnosta nuorisotyö. Askelmerkkejä -kirja koostuu tanssintutkijoiden puheenvuoroista liittyen tanssin historiaan, -antropologiaan, fenomenologiaan ja tanssin psykologiaan. Sanat solukihinä, bioenergetiikka vilahtivat Vainion artikkelin lopussa jättäen lukijan uteliaaksi. Aiheena uusi ja keskustelua herättävä on Annika Tudeerin pohdinta instituutioiden ruumista muokkaavan ja kurittavan tekniikan toteutuminen balettikoulutuksessa teollisuuden aikana. Tiina Suhosen tutkimus 1900-luvun tunnetuimmasta tanssitaiteilijasta, lsadora Duncanista, on suoma laisen tanssin historian niukkuuden takia kirjan kiinnostavampia artikkeleita. Ainakin oman lukukokemukseni jälkeen voisin todeta, että luottamukseni nykyisiin järjestelmiin kasvoi entisestään, koska kirjassa ei pystytty esittämään vaihtoehtoisia, loppuun asti mietittyjä toimintatapoja
On sitten eri asia, miten osallistuminen tematisoidaan ja miten se tuodaan toisten tietoon; vihjeenomaisena esiymmärryksenä vaiko pitkälle pohdittuina itsen reflektioina. Se oli paikoin hyvinkin antoisaa luettavaa. Minä en ole filosofi . Tästä en saanut juurikaan tolkkua, koska mielestäni et paljastanutkaan asettamaasi tehtävää eli omakohtaisuuden (henkilökohtaisuuden) etenemistä työssäsi. Tampere University Press. Alkusanoillasi avaat itseäsi tutkijana ja liikunnanharrastajana ja sanot, että joogan ja karate-do'n kautta olet "ajautunut uuden liikuntakulttuurin edustamien liikuntamuotojen pariin." Tarkasti ottaen kyseessähän on, kuten kyllä itsekin toteat, kaksi hyvin vanhaa itämaisen ruumiinkulttuurin perinnettä, jotka muiden mukana ovat ottaneet paikkansa nykypäivän ruumiillisuuden valtavassa lajija harrastuskirjossa. Se on filosofin kirjoittama. ) Tutkimuksen tulokset palvelevat suomalaista liikuntakulttuuria tarjotessaan kokonaisvaltaisen näkökulman liikkuvaan ihmiseen. Minä luen kirjaasi lukuja oppimiskokemuksena, ja hieman samalla käväisen sivupoluillakin, reunamerkinnöissä. Filosofinen tutkimus liikunnan merkityksestä, esimerkkeinä jooga ja zen-budo. Tämän "uusvanhan" kehittelivät jo 1960-luvulla Kalifornian hiekkarantojen hipit " new games " leikki peleiksi. "Jotta kysymys ei olisi vain lähteiden referoinnista ja niiden analysoinnista, katsoin jo alun alkaenkin, että omakohtaiset kokemukseni fyysisistä harjoituksista on otettava tutkimuksessa huomioon. Sinäkään et tätä pohdi, vaikka selvästi tekstistäsi voin jo alussa huomata, että mikään nykypäivän 'ninja' et ole . Sanot johdannossa, että työsi "yksi tarkoitus on tuoda esille ja tutkia tiettyihin filosofisiin perinteisiin liittyviä liikuntamuotoja (esimerkkeinä jooga ja zenbudo). Tämäkin näkökulma tuntuu hyvältä, vaikka eihän se mikään uusi ole. Tutkimus auttaa ymmärtämään myös sitä hiljaisuutta ja sisäistä rauhaa, ihmisen syvähenkisyyttä, jota ihmiset ovat aina tavoitelleet." Hieno lähtökohta .. Silti en kiellä, ettenkö olisi kiinnostuksella ja itsekin oppien lukenut harrastamasi kahden itämaisen lajin, joogan ja zen-budon, teoreettista, sanoisin, 'teoreettis-kokemuksellista' läpikäyntiä ja tulkintaa . Kolmanneksi haluat osoittaa, että liikunta (ja fyysinen harjoitus yleensä) voi olla "itsen projekti." Kysyt itseltäsi ja samalla tietenkin lukijalta: "Mitä merkitsee filosofisen tutkimuksen kannalta se, että tutkija myös itse harjoittaa tutkimuksensa kohteena olevaa liikuntamuotoa?" Sitten heität haasteen "osallistuvasta liikunnanfilosofisesta tutkimuksesta" , jolla tarkoitat sitä, että tutkijalla on omaa kokemusta analysoimastaan aiheesta. Olen lukija, joka lukee sitä mitä kirjoittaja, akateemisen väitöskirjan tekijä, lukijalleen lupaa. En oikein usko, etteivätkö ajan ja tilan (ympäristön) muutokset olisi jollakin tavoin heijastuneet myös näiden lajien olemukseen, esimerkiksi esineistämällä niitä eri tavoin. .. Tarjolla on ruumiinja mielenhallintaa, elämyksiä ja äärimmäisiä elämyksiä, vieläpä koko elämän hallintaa pilvin pimein ja usein myös tuntuvaa rahallista korvausta vastaan. Kun koko teksti puhuu passiivin aikamuodoissa tai muiden suul. Liikkuvaa ihmistä lähestytään ottamalla huomioon hänen henkilökohtaiset kokemuksensa ja huomioimalla liikunnan tuottamat hienovireiset tuntemukset (. Sinun kirjasi on filosofian alaan kuuluva akateeminen väitöskirja, ja siksi tietty lukeneisuuden taso käsitteineen ja teorioineen on omalle tiedeyhteisölle osoitettava. Mitä sitten lukijana uteliaimmin odotin . Ehkäpä vertauskuvallisesti ilmaisten sekä postmodernin ruumiillisuuden että kultivoituneen filosofisen 'tien ' varrella horsmaa kasvava ojanpenkka: talonpoikais-karnevalistisen ilottelun ja yhdessäolon tila, jossa ei tunneta sääntöjä kuin nimeksi, ei noudateta taitotaso-, ikäeikä sukupuoliehtoja, ei ruumiillisuuden tiukkaa muotokieltä . Liikunta elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä. Mitä se voisi olla. Täsmennät sitä siten, että haluat olla omien ruumiinharjoitustesi kautta " subjektiivinen objekti itsellesi" eli tutkija-filosofi, joka kuljettaa mukanaan omia kokemuksiaan. En tiedä, millaisia metamorfooseja nuo 'itämaiset lajit', joissa on mukana niin hiljentymistä kuin myös rajua menoa, ovat kokeneet lomittuessaan länsimaiseen kulutuskulttuuriin ja kulttuuriteollisuuteen. Tampere 2000. 'Aiheeseensa osallistuneita' tutkijoita löytyy ainakin naisja miestutkimuksesta kokonainen leegio. Kirjassasi lupaat, että "tutkimuksessa valaistaan sitä, mitä muita kuin biologis-fyysisiä vaikutuksia liikunnalla ja urheilulla on . Sinä et puhu varsinaisesti kilpaja huippu-urheilusta, vaan liikunnasta, vieläpä elämäntapana. Sitä, mitä tapahtui osallistuvalle liikuntafilosofialle ja sen filosofille objektille subjektina, vai miten se nyt menikään. ISBN 951-44-4872-3 24 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 Sain arvosteltavaksi väitöskirjasi. Tarkastajat ovat antaneet lausuntonsa. Reunamerkintojä Tapio Kosken väitöskirjaan Teksti: Martti Silvennoinen Tapio Koski. " Osallistuvuuden ajatuksen otin tutkimustehtävistäsi mielenkiinnolla vastaan . Mutta on tässä "uudessa" liikuntakulttuurissa muutakin vanhaa, sellaista, joka osoittaa pitkää nenää niin elämisen kuin urheilun ja liikunnankin tosikkomaisuudelle. Mutta, kuitenkin yhteenvedossakin vielä toistat omakohtaisuuden tärkeyden. Mutta raskasta oli minulle kirjasi otsikointi ja niiden alle kirjoitettu teksti, joka paljolti rakentuu kahden kolossin, Martin Heideggerin ja Maurice MerleauPontyn varaan. Mutta, missä olisi yksikin esimerkki, vaikkapa minä-muodossa kirjoitettuna, jostakin sinulle fundamentaalisen tärkeästä liiketai keskittymisharjoituksesta, sen tuottamasta tajunnallis-ruumiillisesta kokemuksestasi tai jopa pitempiaikaisesta (ihmisenä olemisesi) muutoksesta. Tutkimustuloksista tulee kohdallisempia, kun kirjallinen materiaali keskustelee omakohtaisen kanssa ." Tekstissäsi on kyllä "pöytä maailmani yhtenä osana " , ja hierot myös silmiäsi kertoen niiden avautumisesta, Merleau-Pontykin (sic! sinun kokemanasi) on lähellä zen-buddhalaisuutta ... joiden avulla ihminen voi tavoitella kokonaistumista ja viisautta ja täten haltuunottaa elämäänsä." Toinen tutkimuksesi tarkoitus "on artikuloida kahden aasialaisen perinteen filosofiaa länsimaisen filosofian kielellä ja tuoda näkyviin niihin liittyvän metafyysisen filosofian 'uumenista ' niiden yleisinhimillinen aines"
Kun poika löytyy niin heti saunaan. Nojaan juhlasalin näyttämön reunaan ja pidän yllä yrmeää ilmettä. Sinähän olet joogan ja zenbudon innokas harrastaja. Tulee mieleen yksi sosiologi, joka puhuu kulutuskulttuurin lapsenomaisista aikuisista ja aikuismaisista lapsista. Ja vielä diskoon! Meikämanne taisi päästä eka kerran oppikoulun piirileikki-iltoihin tokalla, mutta silloihan oltiin jo ka kstoistaja koi metoistavuotiaita. Bileet kestävät yhdeksään. Mikään, mihin katsoo, ei pysy samana. Mun vuoro. Valvovien opettajien tiukat hahmot tarttuivat helposti silmään vain vähän hämärretyn salin seinustoi lla. Missähän se poika huhkii. Sen järjestää viikit ja kuukit ja sinne tulee kolkit ja nelkit. Pidän näitä lauseita enemmän teeseinä kuin tutkimuksesi tuloksina, mutta se ei vähennä niiden merkitystä. Kyseessä on tällöin oman olemuksen peruskysymyksen ratkeaminen." "Niinpä" sanoi Raid aikanaan suositussa tvsarjassa. "Urheilussa ja liikunnassa on tärkeää huomioida sellainen näkökulma, joka ei paloittele ihmistä. Juuri tästä rohkeudesta sekä tutkimuksen monimuotoisuuden ja -äänisyyden periaatteesta pitäisi liikunnan ihmistieteellisessä tutkimuksessa pitää tiukasti kiinni. Itsen ja maailman erillisyys on mahdollista ylittää. Se oli merkki . Tunnistelen opettajia siellä täällä. Eikö useimmiten mahdollisuus mennä mukaan ja saada olla mukana ole riittävä periaate. Välillä kirkastuu ja pimenee. Näinkö se auktoriteettija sukupolviero hämärtyy. Kirjasi luettuani voin kuitenkin sanoa, että siinä on kyse ruumiinkulttuurin tutkimuksen tärkeistä argumentaatioista, avauksista ja yrityksestä astua vuodesta toiseen itseään kopioivien tutkimusteemojen yli. Kahdensadan kahdenkymmenenviiden sivun jälkeen voitkin todeta, että "eheytymistä ja ihmisenä kasvamista voi tavoitella siis harjoittelemalla. Onnittelut tohtorille! MARTTI SILVENNOINEN, dosentti, liikuntapedagogiikan ma. Kyynelsilmätangoa. Minun mielestäni sellainen yksilö, joka "voi artikuloida fyysisen harjoituksen tuottamia kokemuksia, jolloin niitä voi käsitellä tietoisella tasolla ja saada niistä ymmärrys ( ... Onko siis 'filosofisen minän' ja 'omaelämäkerrallisen minän' välillä jokin harmaa vyöhyke, jota ei saa, tai jota ei osaa ylittää sellainen vyöhyke, jossa esimerkiksi Walter Benjaminin omaksuman metodologisen periaatteen "pieni ja triviaali" (elämässä kuitenkin usein äärimmäisen tärkeä juuri selkeytensä ja tarkkarajaisuutensa vuoksi) aina häviää filosofian "suurelle ja grandioosille?" Katsot tutkimuksesi palvelevan suomalaista liikuntakulttuuria kokonaisvaltaisella näkökulmallaan. "Periaatteessa mitä hyvänsä liikuntamuotoa on mahdollista harjoitella perenniaalisten (ihmisen ja maailman merkitysyhteys) liikuntamuotojen tavoin. Sali on täynnä heiluvia hahmoja. Astun lokakuu n pimeältä pihalta jumppasaliin. Esimerkiksi sellaisella liikunnan 'villillä maaperällä', jota ei vielä ole pikkutarkasti paalutettu eikä kovaksi tampattu leikeissä ja leikkimielisissä peleissä saattaa tuo perenniaalisuus toteutua ihan vaan tekemisen kautta ja ilman 'teoreettista tajuntaa' siitä, miksi on kivaa. Diskokone iskee syvälle ruumiiseen. la, en todellakaan tiedä, miten se kokeva subjekti lukijalle avautuu muuten kuin asetelmalla: kirjoittajana liikunnallinen miesfilosofi. Siksikö tekstisi tuntuu paikoin kuin poliitikon retoriikalta, paikoin yli kuohuvalta filosofian ylistykseltä. Myös eettiseltä kannalta kirjasi lepää tärkeällä 'perenniaalisella alustalla': elämän ja olemisen ihmettelyssä. Tilattu ja maksettu kiertobändi. Jumalaton jyske hakkaa korviin. Tämän ikäisille! Näin niiden Transitin ulkona. Vai enkö osaa lukea filosofista genreä 7 Onko minun 'valaistuttava' hoksaamaan asia vähän kuin rivien välistä. Ymmärrän jalon tarkoituksesi, mutta teoria ja strukturointi särähtävät korvaan. Osa nojailee seinään, mutta osa vetelee lattialla täysillä oppilaiden mukana. Kysymys on käytännössä siitä, että liikunnan taustalle ja käytännöllistä harjoitusta ohjaamaan olisi saatava teoria, joka strukturoisi harjoitusta ja antaisi yksilölle välineet jäsentää harjoituksessa kokemaansa." Tulee mieleen, että väännätköhän tällä idealismillasi liikunnan monisärmäistä kokemusmaailmaa suoraksi kuin rautalankaa. Täytyy kysyä äidiltäkin. Värivalot ja savu kone luovat sätkivän tunnelman . Kun on kysymys nimenomaan liikunnasta (ei esimerkiksi joogasta tai hengitysha rjoitu ksista) eli pelaamisesta, juoksemisesta, uimisesta, liikunnallisista leikeistä, en oikein jaksa ymmärtää mihin väliin 'perenniaalisuutta' pitäisi strukturoida . Täh! Joo, ku kaikki muutki meijän luokalta menee. On sitä aikoja eletty! Että jo yhdeksänvuotiaana iltaliikenteeseen. LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 25. ) dialoginen suhde yksilön ja fyysisen harjoituksen välillä, suhde tietoisen ja esiobjektiivisen välillä" ei ainakaan ole lapsi, tuskin keskiverto-nuori tai aikuinenkaan. Muuten mentiin kuin pässit narussa. Menen vähän jälkeen kahdeksan hakemaan poikaa kotiin, ja saunaan. Joskus joku uskalias levysoitinmikko heitti väliin elvistä. Tässä yksi esimerkki. Kyllä ruumis sen tuntee ja on sanomattakin selvää, että kun harrastaa 'hyviä lajeja' ja niihin liittyvää 'hyvän elämän filosofiaa', ei lopputuloksena voi olla muuta kuin 'ristiriidaton täyttymys'. Katotaan nyt. Siirryhän sivuun . professori, Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto LIIKUNNAN KANSALAISTOIMINTAA Teksti: Martti Silvennoinen Syksyllä vuosi sitten Hei iskä, pääsenks mää huomenillalla diskoon. Valitsemaasi 'tietä' et juurikaan kritikoi, varsinkaan omia asettamuksiasi ja ratkaisujasi. Tämä näkökulma ottaa huomioon a) ihmisen kokemukset ja niiden henkilökohtaiset vivahteet, b) liikunnan sensitiiviset elementit ja c) liikunnan ja urheilun merkityksen ihmiselle hänen elämysmaailmassaan". Vaellettiin voimistelusalin maanalaisessa uppotilassa ympyrää sukkasillaan, hikinen käsi tuntemattoman tytön kädessä, kunnes joku tuli sivusta ja taputti olkapäälle. Vaikeaselkoisuudestaan (minulle!) huolimatta se välittää asialleen vakavasti vihkiytyneen tutkijan sanomaa. Silloin nähtiin, ketkä taisivat jiveä. Musiikkiakin oli. Jos kilpaurheilun läpeensä tarkkaillun ja läpivalaistun suoritusruumiin elementit voi heittää edes toviksi syrjään, saattaa syntyä kokemuksia, josta voi posket hehkuen kertoa, mutta joita tuskin kannattaa asettaa analyytikon leikepöydälle
Tässä iässä ei Bomfunk ole vielä kolahtanut Pikkukakkosen edelle. Ei kun sinä puhut. Palautan naamalleni saman ilmeen, otan ikämiehen etäisyyttä. Kirjoittajien makrotason otsikko istuu tähän pikkujuttuun vähän kuin "väärän koivun takaa". Sitten kajahtaa 'Freestyler' tuuteista. Mitenkäs tuo otsikko liittyy tähän tarinaan. Olen mukana taka-alalla ihan vain omaa uteliaisuuttani. Mutta pojille se ei tunnu olevan ongelma eikä mikään. Tunnen ryppyjen liukenevan otsallani. Adil ja Sampo käyvät pyörähtelemässä lattialla omat koreografiansa . Lampsimme kohti päiväkotia. Päivisin siellä vikeltävät pienemmät tytöt ja pojat. Siinähän heiluvat. Ja, kyllä minä tiedän miksi: tämä on pojille tärkeä juttu. Sehän on suora lainaus Hannu Itkosen, Juha Heikkalan, Kalervo llmasen ja Pasi Kosken syksyllä 2000 ilmestyneestä kirjasta Liikunnan kansalaistoiminta muutokset, merkitykset ja reunaehdot. Se on kuin muisto omista tempuista Kuopion yhteislyseon voimistelukerhossa. Minut on pyydetty mukaan vähän kuin tueksi. Hurjaa pyörintää selällään, ja siitä siksakin kautta jaloilleen. Tehän tämän keksittekin. On yksi joulukuun pimeistä aamuista. Me voitas tulla vaikka varttia vaille kolme . Parisen tuntia menoa ainakin kestää. Nehän osaavat! Ovat varmaan hurjasti harjoitelleet. Lantiot vispaavat ja käsivarret suihkivat ylös-alas konerytmin tarkkuudella. Mutta, alkaako musa sittenkin mennä ruotoon kuin omien koulujuhlien elvis-pätkissä. Pelaahan se jalistakin ... Okei, puoli tuntia aikaa. Halaa poikaa. Oman jutun toteutuminen näkyy pojista ulospäin ei tarvita sanoja. Äkkiä silmiin tarttuu muutaman pojan ja tytön bailaava ryhmä. Yhteistalo on myös päiväkoti, pojallekin varsin tuttu paikka. MARTTI SILVENNOINEN Kirjoittaja on Jyväskylän Kuokkalassa asuva ympärilleen katseleva dosentti ,,. Pikku katselijat ovat aluksi se<lvästi hämmentyneitä. Tismalleen varttia vaille kaksi poikaa ilmestyy päiväkodin ovelle. Hyppy taaksepäin ja käsien kautta pehmeästi mahalleen. Mutta vähin erin alkaa silmistä näkyä, että poikien hyrräys tuntuu jännältä, ja eiköpähän muutama käsi intoudukin rytmin taputteluun ... Tuota, voitasko me tulla esittämään tänään breikkiä lapsille. Päiväkodissa tulee vastaan tuttu täti. Ei vielä! Mutta, ethän sä ees tanssi. Ei, pipo ei toimi täällä ... Kirjassaan ovat kirjoittajat olleet huolissaan, ja syystäkin, erityisesti lasten ja nuorten urheilun ja liikunnan vapaaehtoistyön sekä seurakulttuurin rapautumisesta. Kun alan vetää kenkiä jalkaan eteisessä, kuuluu: "Älä mee, kato vielä tätä" .. Näyttämisen tar26 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 ve on valtava. Edellisenä iltana poika halusi nukahtaa mahdollisimman pian, "ettei jännittäisi niin paljon". Aksukin on kuulemma syksyn aikana laihtunut pari kiloa. Eikös tämä ole liikuntaa jos mikä. Asia on heille selitetty, mutta ensi-ilta on aina omaa luokkaansa. Poikien juttu alkaa melkein joka ilta, heti kun päiväkodin viimeinen täti ehtii hädin tuskin ulko-ovelle. Miksei se rymistele mukana. Iskä, puhu sinä. Joo, mutta kun täällä on kivaa. Näen poikaryppään, joka vetää lattialla omaa breikki-esitystään. Hivuttaudun viereen ja sanon, että nyt olisi kotimatka edessä. Viime syksyä Poika on breikkaillut koko syksyn viiden pihakaverinsa kanssa yhteistalossa. Ujoileeko. Lopuksi tulevat ablodit, ja sitten breikkarit saavat mehua ja kakkua. Sisällä joulukoristeet loistavat silmiin, ja pikkuväki istuu hievahtamatta kädet sylissä rivistöön järjestetyillä tuoleillaan. Käydessäni toistuvasti treenejä katsomassa tulee mieleen tuo aikaisempi diskojuttu: mitäs se papparainen täällä norkoilee. Jälkiperformanssikin yrittää jatkua, mutta karhea olohuoneen matto ja arkielämän pakoll iset huonekalut tekevät nopean stopin. Olisivatko nuo breikkijutut, samoin kuin skeittareiden ja lumilautailijoiden omat osaamiset ja 'heimoyhteisöt', sellaista liikunnan 'kansalaistoimintaa', joka meiltä tilastoihin ja peruskartoituksiin nojautuvilta saattaa jäädä kokonaan huomaamatta. Me päästään koulusta kahelta. Kun piipahdan eka kerran katsomassa, ymmärrän pipon 'syvällisen merkityksen'. .. Siinä ne seisovat oven edessä, pipopäiset hupparihahmot, kuin jonottaen elokuvan ensi-iltaan. Päinvastoin. Katselen lattialla vinhasti pyöriviä käsiä ja jalkoja. Se ei ollutkaan muotijuttu, vaan olennainen apu yhden käden varassa pyörimisessä, ja päällä pyörimisen yrittämisessä. Ja siellähän se näkyy seinään nojailemassa luokkakaverinsa kanssa. Kaveri vuorollaan tulee estradille ja esittää oman juttunsa. Voi, kun kiva nähdä sua pitkästä aikaa! Poika heltyy heti. No, mutta sehän olis hienoa, koska te tulisitte. Muutaman nopean hieman häkeltyneenkin katsekontaktin jälkeen Anna-Maija oivaltaa juonen ... Myöhemmin kotiovesta astuu sisään innostuksesta ja hiestä kiiltävä naama, joka heittelee minulle käsittämätöntä englantia. Sitten alkaa jytä ja ehdoton suosikki, Bomfunk MC
Siellä on sentään happea ja pystyy hengittämään. Naurahdamme molemmat, vaikka oikeastaan tilanteessa ei ole minusta mitään hauskaa. Ykkösvahtina olin koulun ulkopuolella kuitenkin siksi, ettei persettä ollut valkokankaan leveydeltä. Yläasteella pesistunneilla sain huutaa itselleni joukkueen tai olla kummankin joukkueen lukkari, koska olin kaikkien mielestä "niin hyvä". Ei tuntunut hyvältä olla "hyvä", sillä se aina lopulta kääntyi minua vastaan. Tulepa Päivi näyttämään kieppi. Perhosuintia. Tanhuvaaran urheiluopiston liikunnanohjauksen peruskurssi on tähän asti sujunut hyvin ottaen huomioon sen, ettei kukaan ole vielä huomauttanut suosimisesta. Paska on fiiliskin, olo kuin teuraaksi menevällä lampaalla. Se oli nousuja ja laskuja, yläja alamäkiä. Sisällä hulvahti tunne, enkä tiennyt, tuntuiko se hyvältä vai pahalta. Jalat osuivat pohjaan. Mitähän tuosta seuraavastakin tunnista tulee .. Ei auttanut. Kieppiä en kuitenkaan näyttämään mennyt. Yhtäkkiä alkoi puhetta tulla siitä, kuinka Matti eli pelinjohtajamme ei muita huomannutkaan kuin minut, pelinjohtajan mielestä minä olin joukkueesta ainoa joka osasi pelata eikä heistä muista ollut mihinkään. Ei ollut väliä, vaikka joku sanoi minun pärjänneen hyvin. Lausahdus on enemmänkin toteamus kuin kysymys ja sisältää jo itsessään sen vastauksen, jonka minä kuitenkin sanon ääneen: Eipä luultavasti yhtään mitään. Eiköhän se mene päin persettä. Lattia paljaan jalan alla on kylmä ja märkä, eikä koskaan voi välttyä ajatukselta, että se on myös paskainen. Pelasin ykkösvahtina ja pelit sujuivat hyvin. Olin ala-asteella, viidennellä tai kuudennella. PÄIVI VALKEAPÄÄ Liikuntapedagogiikan 3. En tiennyt, osasinko sen oikeasti vai väittikö opettaja niin vain siksi, koska suosi minua. Olimme harjoitelleet tyttöjen kanssa huviksemme koko talven kerran, pari viikossa, ja nyt oli sitten pelaamisen vuoro. Oman itsen vähättelyllä lunasti anteeksiantoa mielessään niiltä, joiden mielestä olin päässyt helpommalla kuin muut. Puheet olivat puheita, niitä ei ollut uskominen. Se on kova paikka tytölle, jolla on tarve jokaisella tunnilla todistaa itselleen, että pystyy johonkin. Hiekka jalkojen alla oli muovautunut aaltojen loppumattoman liikkeen johdosta epätasaiseksi. Sen saman, jonka ansiosta sain sentään pelata ykkösvahtina. , Tällä palstalla Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijat kertovat heille tärkeistä urheilemisen kokemuksistaan omin kynin, omin sanoin. En osaisi yhtään, vaikka olisi pakko: minun odotettiin varmasti osaavan perhostellakin, aivan kuin taito olisi tullut äidinmaidossa, sillä minähän osasin aina jo valmiiksi kaiken. Eihän se mitään perhosuintia ollut: Minna otti vauhtia pohjasta ja teki lukemattomia delfiinisukelluksia, ennen kuin oli liian matalaa. Taas kaikki taputtivat. Ja jos en osannut, opin heti ja helposti. Tekstit on kirjoitettu alunperin "urheilukokemus ja kaunokirjallisuus" -seminaarin lopputöiksi. Korjailen saumat suoraksi takapuoleni päältä. Oma suoritus ei riittänyt itselle koskaan. Illuusio oli vähintäänkin tyydyttävä. Pelotti olla hyvä. Näytin telinevoimistelutunnilla perhosvoltin ja kaikki taputtivat. Ennen kuin ehdin noudattaa opettajan toivomusta, poika sihahti: Pääset näyttämään kiepin vaan siks, että oot Teukan suosikki! Nyt sisällä kuohahti raivo. Kaksoisluokkamme oli tullut toisen koulun voimistelusaliin, sillä se oli ahdistavan pientä omaa saliamme suurempi. Ärsyttävä tietoisuus siitä, että muutamien minuuttien kuluttua olisi hyväksyttävä se, etten osaisi sitä, mitä pitäisi. Yritin sanoa väliin, ettei asia ollut niin. Ajattelin mainita asiasta naiselle, joka oli joukkuekaverini naisten joukkueessa, jossa pelasin myös. Sitä pitää ärsyttävästi aina nykäistä oikein kunnolla. Olin selviytynyt lukion ensimmäisestä luokasta ja innostunut pesäpallosta. Ei siksi, että olisin halunnut olla parempi kuin muut, vaan siksi, että täydellinen onnistuminen ei olisi tulkinnanvarainen. Oli taas kesä. Minua hävetti. Tunnin aiheena oli telinevoimistelu. Sukeltaessa kirkkaan veden punaiseen maailmaan oma varjo heijastui terävästi pohjasta ja loi epätodellisen olon. Rekille pääsin näyttämään kieppiä kuitenkin vain siksi, että opettaja piti minusta. Katselin kauempaa, kun Minna sukelsi veteen, ponnisti yhtäkkiä takaisin pinnalle ja katosi saman tien taas näkymättömiin. Ei sitä voi osata. " Kaikki on Päivi sulle niin helppoa." Niinpä. Mieltä kaihertaa taas se tunne, jota vihaan: riittämättömyys. Hei, uidaan perhosta! huusi silloinen paras ystäväni. Jotkut väittivät sen johtuvan suuren järven toisella rannalla olevasta turvetehtaasta tai jostain sen tapaisesta. Minusta tuli perfektionisti. Mari, kurssikaverini, on suihkussa. Oli kesä. Olin ryhmäni ainut, jonka selkä taipui siltaan suoraan seisaaltaan. Vaikka uikkari on huomattavasti pelihousuja paljastavampi, en usko sen tällä kertaa nostavan pisteitäni opettajamme silmissä. Epäonnistuminen. Lahjakkuutta ja lahjattomuutta yhtä aikaa. Laitan pyyhkeen ja uikkarin seinän metalliseen lokeroon, niin kuin monesti aiemminkin. Oven auetessa kasvoille tulvahtaa lämmin ja kostea ilma. Aaltoileva pohja tuntui mukavalle ja vesi näytti kuparinpunaiselle. Minä osasin kaikkea enkä sitten loppujen lopuksi osannutkaan mitään. Yhtä paljon kuin onnistumista, pelkäsin myös täydellistä epäonnistumista. Tiesin, että osasin kiepin, mutta toisaalta inhosin olla esillä. Kokeile säkin! kuului rannalta kehotus. Olin jotenkin turta. En tiedä, kummalle suutuin enemmän; pojalle vai opettajalle. En ikinä pätenyt itselleni tarpeeksi, sillä täydellistä suoritusta ei tullut koskaan. Vieressäni istui poika, joka halusi aina olla kaikessa paras. Niin, sinähän sait ykkösvahdin paikan, koska se on Matin oma pelipaikka ja sinulla on Matin mielestä joukkueen paras perse. Ei paremmin kuin muut, vaan täydellisesti. Yksi niistä myöhäisen lapsuuden monista kesistä, jotka ovat jääneet mieleen lämpimämpinä ja pidempinä kuin yksikään vanhemmalla iällä eletyistä. Minäkin päädyin delfiinisukelluksiin kuvitellen kiitäväni pitkin pintaa maailman parhaimpien perhostelijoiden lailla. Se kun on nainen. Ala-asteella kelpasin poikien jalispeleihin, koska olin hyvä maalivahti. K äsi tarttuu kahvaan ja vetää raskaan oven auki. Sain lopuksi kullanarvoisen neuvon alkaa ajatella muitakin kuin itseäni. Lattia on edelleen paskainen ja ilma raskas. Vedän uikkaria kostean nihkeälle iholleni . Yritys oli surkea. Vaikka ei perhosta kyllä oikeasti voinut osata. Saanut enemmän kuin olisin ansainnut. Mies. Toivon, että seuraava tunti olisi jo kulunut ja samat tavarat voisi ottaa mukaansa mennessään takaisin pukuhuoneen puolelle. Edessämme oli rekki, jonka luona seisoi opettajamme. vuosikurssi Jyväskylän yliopisto LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 27. Minun olisi pitänyt onnistua aina kaikessa. Olipa syy mikä tahansa, vesi oli silti kaunista ja kirkasta. Menestyminen ja kehutuksi tuleminen oli loppujen lopuksi nolaamista; osoitus siitä, että todellisuudessa minusta ei ollut mihinkään. Vastaani tuli joukkuekaverini, joka sanoi haluavansa puhua kanssani. En tiennyt, olisiko pitänyt olla hyvillään vai pahoillaan. Loppukesänä eräänä perjantai-iltana olimme kavereitteni kanssa diskossa. Sukelsin sulavasti pitkin pintaa ja yritin pyöräyttää käsiäni yhtä aikaa ympäri nostaen samalla pääni ylös. Uimahallin lattia on liukas. Istuimme kaikki rivissä näyttämön reunalla. On talvi 1998 eikä kesästä vielä tietoakaan. Se olisi ollut todiste siitä, että ne muut olivat sittenkin olleet oikeassa koko ajan. Kaverini puhe oli tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Nyt on kuitenkin perhosuintia, jota ei voi osata
Liikunnan kirjastoon. Lahjoitus käsittää noin 3.000 nidettä. Lisätietoja: Mirja Laitinen, Jyväskylän yliopiston kirjasto email: mirja.laitinen@library.jyu.fi Merja Mälkiä, Liikunnan kirjasto,email: erja.malkia@library.jyu.fi kannasta, johon Jyväskylän yliopiston kirjasto yhdessä LIKES-tietopalvelun kanssa rekisteröi liikunta-alan artikkeliaineistoa. Luettelo on selattavissa osoitteessa www.jyu.fi/library/liik/tietolahteet. Liikunnan julkishallinto ... Jyväskylän yliopiston opinnäytteet ovat kokoteksteinä luettavissa 1997 lähtien Tutkielmapankissa. Kotimaisia lehtiartikkelitietoja voi hakea monialaisesta ARTO-tietoyliopiston kirjaston henkilökunnan lisäksi liikunnan sosiaalitieteiden laitoksen tutkijoita ja muita liikuntaja ruumiinkulttuurin asiantuntijoita. www.liikuntanet.fi -portaali tekee suunnistamisen liikuntatiedon viidakossa helpoksi ja johdonmukaiseksi. ARTO ja yliopistokirjastojen yhteistietokanta LINDA ovat käytettävissä yliopistoissa sekä vuodesta 2001 lähtien myös yleisissä kirjastoissa ja ammattikorkeakouluissa. Liikuntatieteellisen ja muun ruumiinkulttuuria käsittelevän kirjallisuuden lisäksi kokoelmassa on mm. Professori Loy on Otago University of Physical Educationin dekaani, liikuntasosiologian dosentti Jyväskylän yliopiston liikunnan sosiaalitieteiden laitoksella ja yksi liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan kunniatohtoreista. Lisätietoja: Mirja Laitinen Jyväskylän yliopiston kirjasto, email: mirja.laitinen@library.jyu.fi On yksi osoitewww.liikuntanet.fi josta saat nopean ja vaivattoman verkkoyhteyden liikuntakulttuurin eri tahoihin. Kirjallisuuden valintaan ja käsittelyyn ovat osallistuneet Jyväskylän LIIKUNNASTA TUTKITTUA VERKOSSA L iikunnasta tutkittua -opinnäyteluettelo kattaa liikuntaa käsittelevät pro gradu ja lisensiaatin työt sekä väitöskirjat. Jyväskylän yliopiston kokoelmiin sijoittumattomat teokset lähetetään Kuopion varastokirjastoon, josta ne ovat kaukolainattavissa. Professori Loy on luvannut täydentää lahjoitusta myöhemmin vielä toisella kirjaerällä. Liikuntaja terveystieteiden tiedekunta on suunnitellut lahjoituksesta kertovan näyttelyvitriinin pystyttämistä esim . Portaali sisältää myös lyhyet kuvaukset eri organisaatioiden toiminnoista. JYKDOKaineistotietokanta sisältää tiedot Jyväskylän yliopiston kirjaston kirjoista, tutkimusraporteista, lehdistä ja opinnäytteistä. MERKITTÄVÄ LIIKUNTATIETEEN KIRJALAHJOITUS JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOLLE U usi-Seelantilainen liikuntasosiologian tutkija, professori John Loy on lahjoittanut osan arvokkaan kirjastonsa kokoelmista Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnalle, joka on luovuttanut sen edelleen Jyväskylän yliopiston kirjastolle. • järjestöt •·· Liikunnan sidosryhmiä Muita liikuntalinkkejä www.liikuntanet.fi -portaalin kehittämisestä on vastannut Liikuntatieteellinen Seura ja teknisestä toteutuksesta Data Universum Oy.. Lahjoitettujen kirjojen tiedot luetteloidaan JYKDOK-tietokantaan ja niistä laaditaan erillinen paperija web-luettelo. Sivulla on linkki: Opinnäytteet. sosiologian ja psykologian alojen teoksia sekä tutkimusmetodista kirjallisuutta. .; Liikuntatutkimus ja -koulutus Liikunnan tiedonvälitys•·· . Liikunta. Kirjaston ja Liikuntatieteellisen tiedekunnan dekaanin, professori Pauli Vuolteen kanssa on sovittu, että teoksia ei tulla säilyttämään omana yhtenä kokonaisuutena, vaan ne sijoitetaan tarkoituksenmukaisesti yliopiston kirjaston eri kokoelmiin lähinnä pääkirjastoon ja Liikunnan kirjastoon
Urheiluviihde näyttää pikemminkin kannustavan juomaan olutta ja soittelemaan kännykällä. Samalla kun media on hehkuttanut urheilijoiden kosteita voittokamevaaleja, on se myös maalannut kuvaa oluen voimalla katsomossa riekkuvista kannattajista. Kilpailun jälkeen heiltä käydään pelaajien tapaan kysymässä "miltä nyt tuntuu?" Media näyttää olevan erityisen kiinnostunut urheilun seuraajista, joiden käyttäytyminen näyttää ylittävän arkisen elämän kohtuullisuuden, ainakin meidän "normaalien" silmissä. Kamevalisoituminen näkyy erityisen hyvin siinä miten media ja urheilujoumalismi on tuottanut kuvaa urheilun seuraamisesta ja urheilufaneista rakentaessaan myyttistä "suuren urheilujuhlan tuntua". Yleisö on samalla niin urheilutapahtuman kuluttaja kuin osa itse tapahtumaa, sen tunnelmaa ja atmosfaäriä. Formulafanit huutavat kilpaa idoleidensa LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 29. 1 1 i ·1 OLUELLA OTTELUSSA. Esimerkiksi Steve Redhead on tulkinnut englantilaisen jalkapallon ("peoples game") muuttuneen aidosta työväenluokkaisesta alakulttuurista osaksi kaupallista ja globaalia urheilukulttuuria (Redhead 1997, 4). Suomalaiset huippu-urheilijat käyttävät alkoholia huomattavasti vähemmän kuin saman ikäinen muu väestö (Vuolle 2000). Urheilun kulttuuriset muutokset ovat havaittavissa myös Suomessa : siinä missä joskus kannustettiin ladun varressa sukset jalassa ohi sivakoivia hiihtäjiä, tänään mennään urheilukilpailuun fani-myymälän kautta. Urheilusuorituksen yhteyteen alkoholi ei sovi, mutta menestyksen jälkeistä mielihyvää kuohuvalla on totuttu kruunaamaan. Toki urheilun usein miehinen saippuaooppera eroaa viihteestä vielä siinä, että urheilun draamaa ei ole käsikirjoitettu ennakolta. Yleisö on olennainen osa sitä tuotetta, jota pääsylippunsa lunastanut yleisö kuluttaa. Penkkiurheilusta on tullut viihdettä, jota ei enää juurikaan voi erottaa muun viihteen tai populaarikulttuurin kulutuksesta. Yleisöllä on urheilutapahtumissa eräänlainen kaksoisrooli. Molemmat kohtuudella käytettynä tuottavat voimakkaita mielihyvän ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Voisikin ajatella, että oluen myyntitulojen lisäksi "ohranjyvä silmässä" innokkaasti ja äänekkäästi kannustava yleisö nimenomaan luo lehtereille sitä kuuluisaa "suuren urheilujuhlan tuntua" ja palvelee näin myös tapahtumanjärjestäjien päämääriä urheilun elämysteollisuudessa. T ahko Pihkala kirjoitti aikoinaan, että "urheilu on juoppouden vihollinen mutta myös sen sukulainen". Esimerkiksi Suomi-Ruotsi -maaottelussa Stadionin reunoja koristivat panimon liput ja kansalliset symbolit saattoi löytää vain kiikareilla urheilijoiden rinnuksista. Suuret urheilukilpailut rakennetaan yhä enemmän erilaisten oheistapahtumien varaan, aivan kuin itse pelin tuoksinasta esiin kumpuava jännitys ei enää riittäisi. Ne tarjoavat nykyihmiselle varaventtiilin, jonka avulla voi paeta ahdistavaa arkea ja päästellä arkielämän höyryjä pihalle. Lisäksi urheilukentän laidalla samoin kuin humalassa on hyväksytympää mokata itsensä, verrattuna vaikkapa työelämään. Penkkiurheilun on perinteisesti uskottu kannustavan omaan aktiiviseen liikuntaharrastukseen ja sitä on myös pidetty penkkiurheilun perusteluna. Alkoholilla ja penkkiurheilulla onkin samanlaisia vaikutuksia, kummankin parissa rentoudutaan ja vietetään palkkatyöstä erotettua vapaa-aikaa. Urheilun seuraamisesta onkin viime aikoina rakennettu niin median kuin tapahtumien järjestäjienkin toimesta kamevalistista spektaakkelia, jonka tarkoituksena on tarjota kokonaisvaltaisia elämyksiä myös niille, joita urheilun seuraaminen itsessään ei kiinnosta. Urheilun seuraaminen onkin viime vuosina kamevalisoitunut. Urheilun karnevalisoituminen Maailmassa, jolle on tyypillistä kaikkien sosiokulttuuristen rajojen romahtaminen ja globalisoituminen ei urheilukaan ole enää entisensä. Mikä sitten on alkoholin rooli urheilun seuraamisessa. Alkoholi ja sitä seuraava humala näyttävät sopivan erityisen hyvin yhteen urheilun seuraamiseen liittyvän nautinnollisuuden ja elämyksellisyyden kanssa. Alkoholi ja urheilun seuraaminen TEKSTI: HARRI HEINONEN Penkkiurheilijan perustyypiksi on usein nähty ylipainoinen mies, joka television äärellä odottaa olutpullo huulilla jotain jännittävää tapahtuvaksi tai örveltää Suomen lippuun kääriytyneenä kisakylän olutteltassa. Entä alkoholin rooli penkkiurheilun kontekstissa. Kuitenkin kansan suussa elää kertomuksia urheilijoista, jotka urheilu-uransa jälkeen ovat ajautuneet mieron tielle. Lisäksi "baariurheilijoista", jotka ryystävät kaljaa Mika Häkkisen tai jääkiekkoleijonien tahdittamana, on tullut median suosikkeja. Suuret urheilutapahtumat ovat muuttuneet karnevaaleiksi, joissa alkoholilla näyttää olevan olennainen osa, niin sponsorina kuin osana yleisön viihtymistä. Eliaslainen sivilisoitunut ihminen, joka elää urheilun synnyttämät tunnekuohut ja draaman vain katselemalla ja kuuntelemalla hiljaa päänsä sisällä (Elias 1978, 202), näyttää kadonneen kenttien laidoilta, jos sellaista koskaan on urheilukatsomossa ollutkaan. Alkoholia, humalaa ja penkkiurheilua yhdistää myös suhteellisen alhainen sosiaalinen status kulttuurissamme, joten ei ole lainkaan sattumaa, että olutsponsorit ja mainostajat ovat vallanneet urheilukenttien laidat
Karnevaalin ruumiilliselle ja kollektiiviselle luonteelle onkin ominaista groteski realismi; ruumista ja lihaa liioitellaan, järjen ja hengen kustannuksella. (Falk 1984, 206 ja 216). Tutkimuksen alustavat tulokset osoittavat, että urheiluyleisön suhde alkoholiin ei vastaa julkisuudessa vallalla olevia mielikuvia yleisön alkoholin käytöstä. Mihail Bahtinin mukaan tällaiselle karnevaalille on tunnusomaista, että siinä ei ole enää jakoa esiintyjiin ja katsojiin. Kyseessä on eräänlainen nykykulttuurille tyypillinen heimallisen onnen esiinnousu. Tutkimusraportti ilmestyy kokonaisuudessaan talvella 2001. Penkkiurheilijakaan ei enää ole vain passiivinen vastaanottaja, vaan aktiivisesti tapahtumaan osallistuva toimija, fani. Kilpailun päätteeksi he suutelevat asfalttia, jossa on ikään kuin samanlaista maagista voimaa kuin joskus Neitsyt Marian veistoksessa. Näyttääkin vahvasti siltä, että väestötasolla suomalaiset juovat urheilun katsomoseuraamisen yhteydessä muuta vapaaaikaa vähemmän alkoholia. Tällainen elämyksellinen, usein välitön ruumiillisuuden kokemus vailla minuuden kognitiivisia välityksiä voi olla transgressiivinen ja ylittää niitä rajoja joita kulttuuri järjestyksenä sille asettaa. Karnevaalille on ominaista kaikkien hierarkkisten suhteiden tilapäinen kumoutuminen, eräänlainen "ylösalaisin" ja "nurin" kääntämisen logiikka, joka herkeämättä vaihtaa "ylhäisen ja alhaisen, kasvot ja takapuolen". Transgression -käsitteeseen liittyy kuitenkin tietty ambivalenssi, rajoittuessaan tiettyyn hetkeen ja tilanteeseen se ylittää rajoja muttei yleensä riko niitä, vaan päinvastoin se saattaa jopa vahvistaa niitä. Urheilutapahtumissa viimeisen kahdentoista kuukauden aikana käyneistä vain noin kolmannes myönsi käyttäneensä alkoholia urheilutapahtuman yhteydessä. Se toimii eräänlaisena välittävänä aineena, joka siirtää "bakkanaaliin" osallistuvat arjen ylittävään urheilun taikamaailmaan. Median välittämän kuvan kautta näyttääkin vahvasti siltä, että tässä urheilun kamevaalissa alkoholilla on keskeinen rooli. Kuvio 1 osoittaa, että urheilun seuraamisen höystäminen parilla oluella on vahvasti miehinen ilmiö, kuten usein koko urheilun kuluttaminenkin. Kyse on kuitenkin voimakkaasta ja joskus hyvinkin elämyksellisesti koetusta mielikuvasta, ei tutkimuksellisesta tiedosta. Suomalaisten urheilun seuraaminen ja alkoholi Jyväskylän yliopiston liikunnan sosiaalitieteiden laitoksella on yhteistyössä Tilastokeskuksen kanssa kerätty väestöpohjainen (n= 3058) kyselyaineisto, jonka tarkoituksena on selvittää väestötasolla urheilun seuraamista paikanpäällä katsomoissa sekä urheiluyleisön alkoholin käyttöä ja käsityksiä alkoholista urheilun viitekehyksessä. Kuvio 2 kertoo alkoholia nauttineiden osuuden seuratuimpien lajien yhteydessä. Ranskalainen sosiologi Michel Maffesoli väittääkin, että tällaisissa kokemuksissa piilee jotain vanhakantaisen transsin tapaista, jonka pääasiallisena tehtävänä on vahvistaa samoista mysteereistä voimansa ammentavien yhdessä kokemisen hurmiota. Urheilukenttä tarjoaa kulttuurisen paikan, jossa tietty sääntöjen säätelemän arkielämän ja ankaran itsekontrollin rikkominen ja ylittäminen on sosiaalisesti hyväksyttyä. Ainakin kerran kuukaudessa alkoholia nauttii 68 prosenttia suomalaisista (Stakes Taskumatti 1999). 30 LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 nimiä kääriytyneinä kansallisiin tai eri autonvalmistajien tunnuksiin. On myös syytä huomata, että eri lajeja seuraavien yleisöjen välillä on suuria eroja suhteessa alkoholiin ja alkoholin kulutukseen. Transgressio on siirtymä tuohon toiseen tilaan, jossa arki korvautuu villillä elämyksellisyydellä. Alkoholin nauttiminen näyttääkin yhdistyvän vahvasti lajeihin, jotka myös ilmentävät aggressiivista ja kovaa maskuliinisuutta ja ovat vahvasti miesten suosimia laje. Kamevaalissa eletään ja sitä elävät kaikki, sen aikana ei ole muuta elämää kuin karnevaali. Määrä on suhteellisen pieni ainakin siinä valossa, että suomalaisista vain noin kymmenen prosenttia on kokonaan raittiita ja 40 prosenttia suomalaisista käyttää alkoholia viikoittain. Urheilun seuraaminen näyttää koskettavan vahvasti sydämen ohella myös maksaa. Katsomoissa näyttääkin korostuvan yksilöiden tavoittelema elämyksellisyys ja hedonismi sekä eräänlainen kiihtynyt alkuvoimainen ja nautinnollinen yhdessäolo. (Bahtin 1995, 9-29) Georges Bataille on viitannut transgression-käsitteellä ("rajojen ylittäminen") siihen dynamiikkaan, jossa maallisen ja arkisen maailman järjestys murtuu. Yhtä kaikki näillä ihmisillä, faneilla näyttää olevan ainakin erityisen hauskaa. (Maffesoli 1995, 21-37) Kostea bakkanaali
Miesten viihtyvyyttä urheilukentän laidalla alkoholin myynti ja anniskelu selvästi lisäävät. Kuvio 4. Naiset suhtautuvat alkoholin myyntiin hiukan kriittisemmin, LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 31. Noin kolmasosa urheilua paikan päällä viimeisen vuoden aikana seuranneista katsoi, että alkoholin myynti urheilutapahtumassa lisää itse tapahtuman viihtyvyyttä_ Viihtyvyyttä alkoholin myynti heikensi noin kuudesosan mielestä. Alkoholin myynnin katsoi heikentävän viihtyvyyttä urheilutapahtumassa 24,2 prosenttia naisista, miehistä 12,6 prosenttia_ Naisten kriittisyys kasvaakin voimakkaasti iän karttuessa_ Yli 54-vuotiaista naisista lähes joka toinen kokee alkoholin myynnin urheilutapahtumassa viihtyvyyttä heikentävänä tekijänä. Alkoholia urheilutapahtumassa nauttineiden osuus sukupuolen ja iän mukaan (N=944) 60 50 40 '# 30 20 10 15-24 25-34 35-44 45-54 Yli 54 Kaikki Alkoholia urheilutapahtumassa nauttineiden osuus lajien mukaan (N=944) ;/. ,.. vaikut. 40 30 20 10 Tulisi kieltää Tulisi rajoittaa Nykykäynt. vaikut. 70 60 50 40 30 20 10 80 70 60 50 #40 30 20 10 ' 10 20 30 40 50 1 -~--------Alkoholin myynnin vaikutus urheilutapahtuman viihtyvyyteen (miehet N=597) ... Heikent vaik. Keskimääräistä alkoholin kulutusta yleisempää alkoholin nauttiminen oli erityisesti jääkiekon, koripallon, jalkapallon ja moottoriurheilun yleisön keskuudessa_ Pesäpallon, lentopallon ja salibandyn seuraajille ei olut maistu samassa suhteessa kuin muiden joukkuelajien yleisölle. Kuvio 5. Erityisesti miesten ikäluokassa 25-34 -vuotiaat alkoholin myynnillä on suuri merkitys urheilutapahtumassa viihtyvyyden kannalta_ Naisten viihtyvyyttä urheilutapahtumassa alkoholin myynti ei juurikaan lisää, pikemminkin päinvastoin (kuvio 4). .. Tarkasteltaessa sukupuolen ja iän mukaan suhdetta alkoholin myyntiin urheilutapahtuman yhteydessä, esiin nousee vahvasti alkoholin ja maskuliinisuuden yhteys (Kuvio 3). Merkillepantavaa on kuitenkin se, että noin puolet niin miehistä (51 ,2 %) kuin naisistakin (54,6 %) katsoi, että alkoholin myynnillä ei ole lainakaan vaikutusta urheilutapahtumassa viihtymiseen_ Urheilutapahtumien anniskelupolitiikka Tutkimuksessa kysyttiin myös mielipidettä urheilutapahtumien nykyisestä anniskeluja alkoholipolitiikasta. Kuvio 1. Yli puolet vastaajista katsoi, että alkoholin myynti ei lainkaan vaikuta urheilutapahtuman viihtyvyyteen. 11,----j vaik. ,_ LI ""' 15-24 25-34 35-44 45-54 Yli 54 Kaikki Alkoholin myynnin vaikutus urheilutapahtuman viihtyvyyteen (naiset N= 347) 15•24 25-34 35-44 45.54 Yli 54 Kaikki Lisää. Lisäksi kaikissa muissa paitsi yli 54-vuotiaiden miesten ikäluokissa vähiten kannatusta saa näkökanta, jonka mukaan alkoholin myynti heikentää viihtyvyyttä urheilutapahtumassa. Heikent vaik. Nykyistä anniskelupolitiikkaa piti toimivana miehistä liki 72, 4 prosenttia ja naistakin 64 prosenttia_ Alkoholin myynnin urheilutapahtumien yhteydessä olisi valmis kieltämään noin 6, 7 prosenttia miehistä. 1 Lisää. Kuviossa 5 on esitetty pääsymaksullisia urheilutapahtumia viimeisen vuoden aikana seuranneiden mielipiteet urheilutapahtumien anniskelupolitiikasta sukupuolen mukaan. Kuvio 2. Urheilukilpailujen anniskelun nykykäytännöllä tarkoitettiin tässä sitä, että alkoholin myynti ja nauttiminen on sallittu vain rajatuilla alueilla_ Alkoholia ei saa nauttia katsomossa, eikä omia juomia saa tapahtumaan tuoda. Kaikista miehistä hiukan yli kolmannes (34,5 %) katsoi, että alkoholin myynti parantaa viihtyvyyttä urheilukilpailuissa, naisista vain noin viidesosa (17,8 %) . vaikYleisön mielipide urheilutapahtumien anniskelupolitiikasta (kilpaurheilua seuranneet N=944) 80 70 60 50 'if.. Kuvio 3. Lisäksi anniskeltavatjuomat ovat pääsääntöisesti vain mietoja. Tulisi toimiva vapauttaa ja. Alkoholi ja viihtyvyys Urheilua paikanpäällä seuranneilta kysyttiin mielipidettä alkoholin myynnin vaikutuksesta tapahtuman viihtyvyyteen
Järjestyksenvalvojien näkökulmasta oluenmyynnin sallimisella näyttää olevan positiivisia seuraamuksia, toinen järjestyksenvalvoja näki tilanteen samansuuntaisesti, mutta kriittisemmin: Kännisten määrä lisääntyi, mutta tosi juoppojen määrä väheni, koska porukoiden ei enää tarvinnut tuoda omia pulloja sinne. (Piispa 1997, 223) Penkkiurheilussa itse urheilu olennaista Kuten väestökyselykin osoitti, niin penkkiurheilijalle urheilutapahtuman keskeinen merkitys nouseekin itse kilpailun ja kamppailun tuoksinasta kohoavasta ei-ennustettavasta ja arvaamattomasta todellisesta draamasta, jonka käsikirjoitusta ei viihteen tavoin ole laadittu ennalta ja jossa ei välttämättä ole onnellinen tai oikeudenmukainen loppu. sillä 10,5 prosenttia oli valmis kieltämään alkoholin anniskelun urheilutapahtumien yhteydessä. Myös erään järjestyksenvalvojan kertomus osoitti, että humalassa urheilun seuraamisen jännitys ja nautinto menee hukkaan: Se oli kerran käyny ]ypin peliä kattoon. Sen jälkeen, ku niin sanottua menestystä ei tullu, niin vaikka oluthanat avattiin, niin ei se tunnelma ainakaan missään mielessä ole noussu siellä hallissa. myös yksilöllistä aktiviteettia, panostamista ja osallistumista. Ensiksikin "harva viitsii maksaa satasta vain päästäkseen juomaan olutta" viihdyttävässä miljöössä, toiseksi todelliset alkoholin suurkuluttajat tarvitsevat harvoin tekosyitä juomisensa naamioimiseen. Alkoholin anniskelun liberalisoinnin kannalla vastaajista oli vain harva, miehistä noin 5,9 ja naisista vain noin 1,5 prosenttia. Näyttääkin siltä, että oluenhuuruinen karnevaali ei kuitenkaan voi pelastaa urheilutapahtumaa, mikäli itse kilpailusta puuttuu jännityksen ja draaman elementit. Matti Piispan mukaan alkoholin käytölle on leimallista tietynlainen rituaalinomaisuus, sillä voi lievittää jännitystä tai nauttia sosiaalisesta yhdessä olosta, jolloin sitä ei tarvitse sen kummemmin perustella tai selittää. Flow-tilassa tunne omasta itsestä voi hävitä, ajantaju hämärtyä ja jokapäiväisen elämän huolet unohtuvat, kuten karnevaalissa. Todellisen urheilun ystävän seuraamiskokemuksessa ei ainakaan humalalla ole sijaa, sillä alkoholi vaikuttaa seuraamisen intensiteettiin, vähän samoin kuin myös urheilijoiden suoritukseen (Heinonen 2000, 345). Alkoholikulttuurinen ilmasto on viimevuosina kokenut muutoksen, joka näyttääkin ulottuneen myös urheiluyleisön ja alkoholin suhteeseen. Parilla oluella voi ikään kuin täydentää muutoinkin nautinnollista ja viihtyisää tilannetta. Niin sun oli pakko ottaa siinä parkkipaikalla pitkiä huikkia ja tulla sit lämpöiseen halliin. Eräs järjestyksenvalvoja muiste32 LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 likin kaihollaJYPin menestyksen vuosia 90-luvun alussa ja kiteytti tämän seuraavasti: Silloin ku ]yppi nous Liigaan ja ekat vuodet, niin silloin oli tunnelmaa hallissa vaikkei ollut oluen myyntiä. Vaikka me kaikki tyydytämme tarpeitamme syömällä, niin gourmet-harrastaja rakentaa nautinnon ruokailusta, joka on ikään kuin jalostuneempaa mielihyvää, sillä se vaatii myös psyykkisen energian panostamista. Kun se kahta oikeaan reunaan, et kiekko on siellä ja meni niin ku vasempaan, toiseen päätyy. Sit kun se käänti päätä sinne, niin tuli jo takasin päin se kiekko. Ja sehän käy kuin metrin halko päähän. Ne perustuvat flow-tilaan, jossa ollaan mukana kiihtyneenä voimakkaalla intensiteetillä niin, että kyseisellä hetkellä kaikki muu jää taka-alalle, toissijaiseksi. Mua nauratti, se oli niin ku kaukalonmitan jäljessä siinä touhussa. Alkoholin myynnin ja anniskelun rajoittamisen kannalla miehistä oli 14,2 prosenttia ja naisista 22,2 prosenttia. Tällaiset kokemukset eivät kuitenkaan synny itsestään, vaan ne vaativat Näyttääkin vahvasti siltä, että väestötasolla suomalaiset juovat urheilun katsomoseuraamisen yhteydessä muuta vapaaaikaa vähemmän alkoholia. Silloin se oli päättänyt, että ei koskaan enää -hehehhehe. Fanilla urheilu menee päähän Urheilu voikin tarjota niin peliin osallistujille kuin sen seuraajillekin eräänlaisia huippukokemuksia ja elämyksiä, joita Mihaly Csikszentmihalyi kutsuu optimaalisiksi kokemuksiksi (optimal experience). Järjestyksenvalvojien puheessa nousikin esiin alkoholin osuus järjestyksenpidollisissa ongelmissa, erityisesti lauantaipelien ja vieraskannattajien kohdalla. Tyydytystä voikin kokea ilman psyykkisen energian panostusta, sen voi myös aikaansaada kemiallisilla sti. Nyt kun sää tuut sinne ja otat tuopin kaks olutta, niin siinä ei käy mitenkään. Yleisökäyttäytymistä ja alkoholin käyttöä selvitettiin pelikauden 1999-2000 jälkeen jääkiekkojoukkue JYPin järjestyksenvalvojien parissa toteutetuilla teemahaastatteluilla. Miksi nykykäytäntö toimii. Se oli lauantaipeli ja se oli aloittanut jo hyvissä ajoin ja oli aika jurrissa. Näitä elämyksiä voi kokea katsomojen ohella myös kotona television äärellä, kuten suurin osa penkkiurheilevasta yleisöstä tekeekin. Se on niin kuin siistiytynyt se touhu, huomattavasti siitä mitä se oli takavuosina. Suurinta oluen myynti ja alkoholin kulutus jääkiekko-otteluiden yhdessä onkin juuri lauantain peleissä, sillä merkitseehän lauantai jo itsessään perinteistä "bailauspäivää", johon työstä erottuva vapaa-aika keskittyy. Tätä voi tematisoida erottamalla tyydytyksen ja nautinnon. Tällaista kohtuukäyttöä Piispa kuvaa käsitteiden hallinta, haitattomuus, nautinnollisuus ja luonnollisuus kautta, kohtuukäyttäjä säilyttää kontrollin juodessaan eikä aiheuta haittaa tai vahinkoa itselleen tai ympäristölleen. Kuitenkin järjestyksenvalvojien mukaan yleisön alkoholin käyttö on pääsääntöisesti perin kohtuullista, kuten eräs haastatelluista asiaa kuvasi: On puhuttukin siitä poikien kanssa, että aikaisemmin jos sää tulit ottaa kuppia peliin. Urheilun seuraamisen elämykset eivät ainakaan näiden aineistojen mukaan synny oluen tai humalan avulla, vaikka humalalla aikaansaatu minuuden kognitiivisten välitysten heikentyminen voikin tietyissä tilanteissa kuten kannatusmatkoilla tai viikonloppuina liittyä vahvasti urheilun seuraamiseen. Pelkkä oluen tai yleensä alkoholin nauttiminen ei ole syy saapua urheilutapahtumaan
Csikszentmihalyi, Mihaly (1991): Flow, The Psychology of Optimal Experience. 201-214. 189-202. Alkoholin käytön pohtiminen osana katsomokulttuuria on merkittävä kysymys myös yleisön häiriökäyttäytymisen ennakoimisen kannalta. Home Office, London. Yhteiskuntapolitiikka voi. mulanteilla ja luonteeltaan se on usein lyhytkestoista. Tutkimus alkoholipoliittisesta ja tupakkapoliittisesta mielipideilmastosta. Tämä ei tietenkään estä seuroista riippumattomien fanitai jopa huligaaniporukoiden syntymistä, mutta organisoidun fanitoiminnan kautta voidaan varmasti vaikuttaa positiivisen katsomokulttuurin kehittymiseen. Routledge, London. 4-9. Redhead, Steve (1997): Post-fandom and the Millennial Blues. Journal of Sport and Social lssues 15 (2), s. Routledge, London, s. International Review of Sociology of Sport 30:2, s. & Wann, Daniel L. Penkkiurheilun nautinto ei ole kiinni siitä mitä tekee, vaan miten sen tekee. Lisäksi joidenkin kannattajaryhmien kotisivut on noteerattu myös eurooppalaisten huligaanien linkkisivuilla. (esim. Elias, Norbert (1978): The Civilizing Prosess, The History of Manners. Kumman fani-tyylin suomalaiset kannattajat omaksuvat. Standing Plays Hooligans tai HELLsinki Boys). 65 4/2000, s. Piispa, Matti (1997): Valistus, holhous, suojelu. Giulianotti, Richard (1995): Football and the Politics of Carnival: An Ethnographic Study of Scottish Fans in Sweden. Tiede ja Edistys (1984):3, s. (1991) The Positive Social and Self Concept Consequences of Sports Team ldentification . 191-217. Falk, Pasi (1984): Ruumiillisuuden historialliset kohtalot 11. Gaudeamus, Tampere. Teoksessa Adam Brown (ed.): Fanatics! Power, identity and fandom in football. Kustannus OY Taifuuni, Helsinki. Urheilufaniutta ei tulisikaan lähestyä passiivisena sijaiselämänä, vaan aktiivisena kulttuuristen tekstien käyttämisenä ja tuottamisena oman itsen, kulttuurin sekä oman mielekkään elämän määrittelyssä. Yhteisöllisen tyylin muodoista. 115-127. Urheilun seuraaminen ja fanius voikin tarjota elämysyhteiskunnan (Schulze 1996) toimijalle yhden mahdollisuuden rakentaa niukoista resursseista kiehtova, jännittävä ja miellyttävä hyvä elämä, jonka positiivisia seuraamuksia ei voi mitata vain Cooperin-testillä. Finn, Gerry P.T. Heinonen, Harri (2000): Mediavälitteistä urheilufaniutta paikantamassa jälkimodernia intohimoa, yhteisöllisyyttä ja selviytymistä. Voisiko esimerkiksi urheiluseurojen kasvatustehtäviin liittää myös yleisöja fanikasvatuksen. Branscombe & Wann 1991 ja Heinonen 2000) Kannattajakulttuurit kaipaavat tutkimusta Urheiluyleisöjen ja alkoholin suhdetta pohdittaessa tulisikin kiinnittää huomiota alkoholin käytön merkityksiin urheilun seuraamisen yhteydessä. Väitöskirja, Tampereen yliopisto, Tampere. Campus verlag, Frankfurt/New York. Pelkkä alkoholi ei kuitenkaan riitä selittämään häiriökäyttäytymistä tai huliganismia, kuten LordJustice Taylor totesi Hillsboroughin jalkapallokatsomo-onnettomuuden loppuraportissaan. Basil Blackwell, Oxford. Branscombe, Nyla R. 340-354. Faniuden nautinto tai "humala" syntyy siitä tietoisuudesta, että on olemassa jotain johon on täydellisesti satsannut ja kiinnittänyt itsensä, mutta jota voi myös ainakin jollain tavoin hallita. Liikunta ja tiede 2/2000, s. Joka tapauksessa päihtyneet katsojat reagoivat niin kentän kuin katsomonkin tapahtumiin impulsiivisemmin ja aggressiivisemmin kuin selvät katsojat. & Giulianotti, Richard .(1998): Scottish fans, not English hooligans! Scots, Scottishness and Scottish football. Kansainvälisessä jalkapallossa kannattajakulttuurit identifioituvat vahvasti kahteen vastakkaiseen tapaan olla faneja: kamevalistiseen ja huligaani-tyyliin (Finn & Giulianotti 1998, 190). Koska erilaiset katsomokäyttäytymiseen ja faniuteen liittyvät ilmiöt leviävät kulttuurista toiseen nopeasti mm. Urheilu saattaa näyttää asiaan vihkiytymättömän silmissä turhanpäiväiseltä pallon perässä juoksentelulta, kun taas asialle omistautuneella fanilla sen sijaan on hallussaan kontekstuaalista tietoa sekä sellaisia havaintoja arvostusvälineitä, jotka sallivat hänen nähdä paljon sellaista mitä maallikko ei näe ja samalla nauttia taiteenomaisesta sommittelusta urheilukentillä. Taskumatti 1999, Tilastotietoa alkoholista ja huumeista, Stakes. Alkoholilla ja humalalla on paikka ainakin tiettyjen ryhmien seuraamiskokemuksessa sekä tietyissä urheilun seuraamiseen liittyvissä tilanteissa, kuten kannatusmatkoilla. (http://info.stakes.fi/taskumatti2000.pdf) Taylor, Lord Justice (1989): The Hillsborough Stadium Disaster. Uskon, että yleisön viihtyvyyden takeena on itse urheilun ohella myös se fanikulttuuri, joka urheilu tuotteen ympärille syntyy. LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 33. Maffesoli, Michel (1995): Maailman mieli. Tulisi myös pohtia minkälaista "kamevalistista rajojen ylittämistä" muodostumassa olevissa fanija katsomokulttuureissa sallitaan, sekä sitä, miten edesauttaa positiivisen ja väkivallattoman katsomokulttuurin kehittymistä. Schulze, Gerhard (1996): Die Erlebnis-Gesellschaft, Kultursoziologie der Gegenward. Esimerkiksi osa suomalaisista kannattajista on omaksunut kansainvälisiä kovan linjan kannattajien tunnuksia sekä nimennyt kannattajakerhojaan huligaaniporukoiden esikuvien mukaan (esim. The Transformation of Soccer Culture. HarperPerennial, New York. Vuolle, Pauli (2000): Suomalainen huippu-urheilija ja alkoholin, tupakan ja nuuskan käyttö. tiedotusvälineiden kautta, Suomessakin olisi syytä pohtia minkälaisia kannattajakulttuureja esimerkiksi jääkiekon ja jalkapallon ympärille on syntymässä. HARRI HEINONEN VTM, tutkija Liikunnan sosiaalitieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Kirjallisuus Bahtin, Mihail (1995): Fran9ois Rabelais keskiajan ja renessanssin nauru. Final Report. Tutkimuksen kannalta olisikin ensiarvoisen tärkeää selvittää miten erilaiset yleisöt merkityksellistävät urheiluun kiteytyviä merkityksiä. (Taylor 1989, 9) Richard Giulianottin mukaan huliganismin ja häiriökäyttäytymisen taustalla ovat pikemminkin katsomokulttuurin alakulttuuriset merkitykset (Giulianotti 1995, 213)
Työkyvyttömyys eläkkeelle siirrytään useimmiten ruumiillisesti raskaista työtehtävistä. Ikääntyvillä työntekijöillä raskas työ on useammissa aiemmissa tutkimuksissa ollut yhteydessä alentuneeseen fyysiseen suorituskykyyn (esim. Vastaavasti runsas liikunta vapaa-aikana oli yhteydessä parempaan aerobiseen kuntoon ja selkälihasten kestävyyteen, mutta ei käden puristusvoimaan. Työterveyshuollon näkökulmasta suuria tämän hetken haasteita ovat työväestön psyykkinen jaksaminen, vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta johtuvien sairauksien yleisyys (mm. Tuoreessa tutkimuksessa nuorilla (31-vuotiailla) työikäisillä todettiin että raskasta työtä tekevien aerobinen kunto ja käden puristusvoima oli parempi kuin kevyttä työtä tekevien, mutta selkälihasten kestävyyteen fyysinen työkuormitus ei vaikuttanut (Tammelinja Rintamäki 2000). Liikunta ja kuntotestaus tyky-toiminnassa: TAVOITTEENA TERVEYS JA TYOKYKY Työkykyä ylläpitävän toiminnan kohteena ovat työntekijä, työyhteisö, ammatillinen osaaminen, työ sekä työolot. Myös tupakointi ja vähäinen liikunnanharrastus lisäväät työkyvyttömyysriskiä (Klockars ym.1998). Fyysisen työkuormituksen ja vapaa-ajan liikunnan kuntovaiku tukset erilaisia Miksi jo kohtalainen fyysinen kuormitus työssä on terveydelle haitallista, mutta vapaa-ajalla liikkuminen terveyttä edistävää. Työssä kuormittuvien kunnon osaalueiden parantaminen ja ylläpitäminen liikuntaohjelmalla on yksi keino vähentää työn aiheuttamaa fyysistä kuormittumista. TEKSTI: JAANA SUNI R unsaasta käytöstä ja suuresta suosiosta huolimatta monet kuntotestit, niin kalliilla laitteilla suoritettavat mittaukset kuin halvemmat kenttäversiot, eivät täytä laadukkaan testin kriteereitä. Nygård ym. Vapaa-ajan liikunta kestää harvoin yhdellä kerralla yli kahta tuntia. 1999). lihavuus, kohonnut verenpaine, aikuisiän diabetes), ikääntymisestä johtuva fyysisen suorituskyvyn aleneminen, ja raskaista tai yksipuolisista staattisista työasennoista ja liikkeistä johtuvat erilaiset liikuntaelinten vaivat. Liikunnan ja kunnon parantamisen tavoitteet ja mahdollisuudet tyky -toiminnassa Fyysisesti raskaissa ammateissa keskeinen tyky -toiminnan tavoite on yksilön fyysisen työja toimintakyvyn tukeminen. Liikunta lisäsi selkäja vatsalihasten sekä alaraajojen lihasvoimaa ja kestävyyttä 22-45 prosenttia ja maksimaalista hapenkulutusta 6 prosenttia. Tyky-toiminnan myötä myös kuntotestien käyttöalue on laajentunut. Vastaavasti miehillä palo-, pelastusja poliisitoimi sekä rakennustyöt ovat raskaita ammatteja, joissa myös ikärakenne on varsin korkea (Korhonen 1999). Yksi keskeinen tekijä lienee työssä esiintyvän fyysisen kuormituksen yksipuolisuus ja pitkäkestoisuus sekä huomattavan suuri kokonaismäärä työelämän aikana. Molempia tekijöitä, työn ja vapaa34 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 ajan fyysistä kuormitusta, tulisikin mitä ilmeisimmin tarkastella yhtaikaisesti. Työpaikkojen työkykyä ylläpitävällä toiminnalla tarkoitetaan kaikkea sellaista toimintaa, jolla työnantaja ja työntekijä sekä työpaikan yhteistoimintaorganisaatiot yhteistyössä pyrkivät edistämään ja tukemaan jokaisen työelämässä mukana olevan työja toimintakykyä työuran kaikissa vaiheissa (Louhevaara ja Perkiö-Mäkelä 2000). 1994). Liikunnan myötä koettu terveydentila parani, sa•. Myös yksilöllisessä liikuntaneuvonnassa ja liikunnan annostelussa työn fyysisen kuormittavuuden selvittäminen on keskeistä. Viime vuosikymmenellä väestön liikunta-aktiivisuuden lisääminen on noussut yhdeksi keskeiseksi terveyden edistämisen tavoitteeksi koko terveydenhuollon kentässä. Jottei vapaa-ajan liikunnan yhteyksistä kuntoon ja terveyteen tehdä virheellisiä johtopäätöksiä, on fyysisen työkuormituksen huomioon ottaminen tärkeää tällaisissa tutkimuksissa. Tyhjentävää vastausta paradoksiin ei ole olemassa. Kehityksen taustalla on huimasti lisääntynyt tutkimustieto liikunnan ja kunnon terveyttä ja toimintakykyä edistävästä merkityksestä (Bouchard ja Shephard 1994). Kunnianhimoisin tavoite on saada työntekijät terveenä eläkkeelle. Lihaskunnon osalta vaikutukset voivat olla myös erilaisia eri lihasryhmissä (Torgen ym. Epidemiologisten tutkimusten pohjalta tiedetään, että työkyvyn heikkeneminen on yleisintä fyysisesti raskaissa ja vähän koulutusta vaativissa ammateissa (Pohjonen 1998). Kontrolloidussa tutkimuksessa, jossa selvitettiin samanaikaisen liikunnan että työn kehittämisen tuloksellisuutta ja toteutettavuutta kotipalvelutyössä, saavutettiin henkilöstön toimintakyvyn kannalta merkittäviä muutoksia keskeisillä fyysisen kunnon ja terveyden osaalueilla (Pohjonen 1998). Edelleen fyysisesti raskaita ovat naisten peruspalveluammatit, kuten hoivaja hoitoalan työt sekä siivousja keittiötyöt. Erityisen voimakkaasti tämä on näkynyt työterveyshuollon toiminnassa. Testeillä halutaan kartoittaa ja seurata henkilöstön kuntoa ja motivoida heitä säännölliseen terveysliikuntaan. Raskaat työt, joissa käytetään paljon energiaa ja pitkiä aikoja suuria lihasryhmiä, ovat vähenemässä
Suurelta osin pohjoisamerikkalaisten työpaikkojen liikuntaohjelmien vaikuttavuutta selvittäneen meta-analyysin tulokset (mukana 26 eri tutkimusta) osoittivat, ettei liikuntaohjelmiin osallistuneiden työntekijöiden fyysinen aktiivisuus lisääntynyt tai kunto parantunut tilastollisesti merkittävästi (Dishman ym. Myös kotipalvelutyön ergonomia kehittyi tuloksellisesti. moin työssä jaksaminen, työtyytyväisyys ja psyykkinen vireys. Työntekijöiden liikunta-aktiivisuuden lisääminen osana terveyden edistämisen kokonaisuutta on yleinen tyky -toiminnalle asetettu tavoite (Louhevaara ja Perkiö-Mäkelä 2000). Fyysisesti aktiivinen elämäntapa näyttää olevan tärkeä tekijä myös painon hallinnassa. 1998) . Toisaalta tämän hetken tutkimustieto fyysisen kuormituksen merkityksestä tukija liikuntaelinsairauksien ehkäisyssä ja hoidossa on vielä puutteellista ja osin ristiriitaista (Suni 2000). Liikuntaan osallistuvat kokevat usein myös psyykkisen hyvinvointinsa lisääntyvän. Shephard 1996). sydän ja verisuonisairauksien ja aineenvaihduntasairauksien ehkäisyssä. Tulosta selittää raportin LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 35. Vastaavia terveysvaikutuksia on raportoitu muuallakin maailmassa (mm. Työpaikkojen liikuntainterventioiden vaikuttavuudesta ei selvää tutkimusnäyttöä Vaikka yrityksissä, työpaikoilla tai työyhteisöissä toteutettujen liikuntainterventioiden ja -ohjelmien vaikuttavuudesta terveyteen ja toimintakykyyn on raportoitu lukuisia tutkimuksia, niihin liittyvät menetelmälliset puutteet vaikeuttavat tulosten luotettavuuden ja merkityksen arviointia (Louhevaara ja Perkiö-Mäkelä 2000). Liikunnan osalta erityisesti kestävyys tyyppisen liikunnan ja hyvän aerobisen kunnon terveyttä edistävistä vaikutuksista on selvää tieteellistä näyttöä mm. Suomen Postissa työnantajan ja työterveyshuollon yhdessä järjestämä yhdeksän kuukauden liikuntapainotteinen tyky hanke vähensi keskimäärin kaksi kiloa osallistujien painoa, paransi aerobista kuntoa naisilla 13 prosenttia ja miehillä 16 prosenttia sekä lisäsi HDL -kolesterolin pitoisuutta naisilla 7 ja miehillä 16 prosenttia (Vasankari ym. 1999)
testien rasittavuus Miten kuormittuvat sydän ja verenkierto, tukija liikuntaelimistö. Toisinaan syvällinen asiakkaan haastattelu ja keskustelu voivat esimerkiksi liikuntaneuTaulukko 1. Kuntotestauksen arvokkain käyttötapa niin yksilön kuin työterveyshuollonkin näkökulmasta on kuntomuutosten mukaan osittain tutkimusten heikko tieteellinen laatu erityisesti tutkimusasetelmien ja käytettyjen mittausmenetelmien osalta. palomiehet, kotipalvelutyö), muuten testien käyttö perustuu työn fyysisten vaatimusten ja kuormitustekijöiden tuntemiseen (malli työn fyysisen kuormituksen ja elimistön kuormittumisen suhteesta, Työfysioterapia, s. Edellä mainitun meta-analyysin tekijät esittävät raporttinsa lopussa tutkijoille joukon suosituksia tekijöistä, jotka tulisi jatkossa huomioida aiempaa paremmin interventiotutkimuksissa. Sekä aikuisten Eurofit -testistö (Oja ja Tuxworth 1995) että UKK-terveyskuntotestistö (Suni 2000) on kehitetty 90-luvulla syntyneen terveyskuntokäsitteen pohjalta yksilöllisen liikuntaneuvonnan ja annostelun apuvälineeksi. Testeillä halutaan kartoittaa ja seurata henkilöstön kuntoa ja motivoida heitä säännölliseen terveysliikuntaan. kuka voi osallistua Miten testattavien terveydentila rajoittaa testausta. Myös työterveyshuollossa käytettävien kuntotestien ja koko testaustoiminnan on täytettävä nämä vaatimukset. Kuntotestien keskeiset laatukriteerit (Suni 2000) vonnan onnistumisen kannalta olla hyödyllisempi vaihtoehto kuin kuntotestaus, joka usein ilman neuvontaa ja palautettakin vie suhteellisen paljon aikaa. Perinteisesti niillä on pyritty arvioimaan ja seuraamaan fyysistä työkykyä. (Dishman mät kohderyhmät ovat olleet raskasta fyysistä työtä tekevät ja ikääntyvät. sisältövaliditeetti Onko tuloksella yhteys työtai toimintakykyyn. Muutosherkkyys kyky mitata Miten tarkasti testi mittaa muutosta suhteessa standarditulokseen. 1998) Kuntotestien käyttö suosittua tykytoiminnassa Tyky -toiminnan sisältöä ja toimintamuotoja selvittäneen tutkimuksen mukaan erilaisia kuntoja suorituskykytestejä käytetään työterveyshuollossa runsaasti (Peurala ym. suositusarvot Millainen tulos (kuntotaso) on riittävä tai hyvä työja toimintakyvyn tai terveyden kannalta. Kaksi ensimmäistä niistä ovat keskeisiä myös liikuntaohjelmien sisällön ja käytännön toteutuksen kannalta: (1) liikuntaintervention pitäisi perustua teoreettiseen malliin käyttäytymismuutoksesta tai organisaatio-muutoksesta, (2) aerobisen liikunnan lisäksi ohjelmiin pitäisi sisällyttää aiempaa enemmän lihaskuntoa kehittävää liikuntaa ja muuta vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta. Vaihtelevatko testitulokset ajan suhteen (peräkkäiset mittaukset). Laatukriteeri Luotettavuus (reliability) Turvallisuus Pätevyys (validity) Osatekijä objektiivisuus pysyvyys Osatekijän merkitys Saako kaksi mittaajaa yhteneviä tuloksia. Riippumatta testauksen tavoitteesta. 2000). Ohjelmien vaikuttavuutta on hyvin harvoin pystytty osoittamaan satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa. 1998, Louhevaaraja Pekiö-Mäkelä 2000). seuraaminen. kriteerivaliditeetti Kuinka suuri on mittausvirhe suhteessa standarditulokseen. Käyttäjän vastuuseen kuluu valita kohderyhmälle sopivat ja testauksen tavoitetta vastaavat testit, sekä toteuttaa testit ja tulkita niiden tulokset testin kehittäjän ohjeiden mukaisesti. LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 Runsaasta käytöstä ja suuresta suosiosta huolimatta monet nykyisin käytössä olevat kuntotestit, niin kalliilla laitteilla suoritettavat mittaukset kuin halvemmat kenttäversiot, eivät täytä laadukkaan testin kriteereitä. Myös terveysja liikunta-alan henkilöstön ammattitaidossa voi olla puutteita uusien testimenetelmien, testauksen tavoitteiden tai terveysliikuntaa koskevan tiedon osalta. Tavoitteena on valita kuntotestejä, jotka kuvaavat työssä keskeisesti kuormittuvien elinjärjestelmien tai niiden osien suorituskykyä. KeskeisimLaadukas kuntotestaus on tavoitteellista, turvallista ja luotettavaa Terveydenhuollolta vaaditaan tulevaisuudessa entistä laadukkaampaa näyttöön pohjautuvaa toimintaa, jossa lisäksi huomioidaan toiminnan taloudellisuus. ennustevaliditeetti Ennustaako tulos tai sen muutokset työtai toimintakyvyn muutoksia. Vertailuarvot normiviitearvot Miten tulos sijoittuu saman ikäisten ja samaa sukupuolta olevien tulosten joukossa. Kuntotestaus ei koskaan ole itsetarkoitus, vaan väline, jonka antaman tiedon avulla pyritään johonkin ennalta määriteltyyn tavoitteeseen (vrt. UKK-terveyskuntotestistön käyttömahdollisuuksia on kuvattu erillisessä artikkelissa tässä samassa lehden numerossa (Suni ja Taulaniemi). Lisäksi tulisi huomioida liikuntatyypin sekä sen keston ja tehon vaikutus osallistumisaktiivisuuteen (Dishman ym. Negatiivisena ilmiönä on todettu myös että useimmiten ohjelmiin osallistuu vain pieni osa työntekijöistä (Shephard 1996, Dishman ym. 110). Toistaiseksi harvoille ammattiryhmille on kehitetty työkohtaiset testipatteristot ( esim. Taulukossa 1 on lyhyesti esitetty keskeiset kuntotestien laatukriteerit, joista vastaavat ensisijaisesti testien kehittäjät (Suni 2000). (sensitivity to change) kuntomuutosta Havaitaanko testillä tarkoituksen kannalta merkittävät muutokset. Työkykyä ylläpitävän toiminnan myötä kuntotestien käyttöalue on laajentunut terveyden edistämisen suuntaan. kappale liikunnan ja kunnon parantamisen tavoitteet ja mahdollisuudet tyky -toiminnassa). Ei esimerkiksi osata valita kohderyhmälle sopivia testejä, toteuttaa testejä teknisesti oikein tai tulkita tuloksia hyödyllisellä tavalla. 1998). 36 ym
Tutkimus Mälkiä 1983 Tutkimusongelmat Lihasvoiman yhteydet fyysiseen toimintakykyyn (poikkileikkaustutkimus) Leino ym. 1990 Mitatut kunnon osatekijät Puristusvoima Vatsaja selkälihasten kestovoimakkuus (erityislaitteita käytetty kummassakin) Vartalon dynaaminen koukistusja ojennuskestävyys Käden puristusvoima Vartalon dynaaminen koukistuskestävyys Selän etuja sivutaivutus Jalkojen liikkuvuus Puristusvoima Oikean olkanivelen kannattelutesti Olkanivelten liikkuvuus (abduktio) Selän etuja sivutaivutus Selkälihasten staattinen kestävyys Selän sivutaivutus1 Kaularangan liikkuvuus (goniometri) Vartalon dynaaminen koukistus1 ojennuskestävyys 1 Selkälihasten staattinen kestävyys1 Toistokyykistys 1 Yläraajan dynaaminen lihaskestävyys Vartalon dynaaminen koukistus1 & ojennuskestävyys 1 Selkälihasten staattinen kestävyys1 Vartalon dynaaminen koukistus1& ojennuskestävyys 1 Selkälihasten staattinen kestävyys1 Toistokyykistys 1 Vatsaja selkälihasten kestovoimakkuus (vrt. 1996 Fyysisten suorituskykytestien ennustevaliditeetti selkäkivun ilmaantumiselle 5-vuoden seurannassa Takala ym. 1993 Eroavatko terveiden ja usein liikuntaelinten oireita poteneiden tulokset toisistaan. 1998.ja Kokevatko hyväkuntoiset terveytensä ja tukija Suni ym. Rakennustyöntekijöiden liikuntaelinten 1998 toimintakyky suhteessa liikuntaelin oireisiin ja koettuun työkykyyn: -yhteys työkykyyn ja selkäja niskaoireisiin -ennustevaliditeetti työkyvyn muutoksiin Suni ym. 1989 löydöksiin ja krooniseen selkävaivaan v. (poikkileikkaustutkimus) Ennustaako hyvä kunto koetun terveyden ja toimintakyvyn muutoksia. 1994a Eroavatko terveiden ja eriasteisia selkätai niskavaivoja potevien tulokset toisistaan. 1997 Huonon suorituskyvyn ennustearvo Malmivaara ym. Taulukko 2. (seurantatutkimus) 1 Alaranta ym. Pöllänen 1995 Koetun työkyvyn paranemista ennustavat tekijät kylpylässä toteutetussa kuntoremontissa Luoto ym. 1993 oireiden ilmaantumiselle ja pysyvyydelle Kaularangan liikkuvuus (goniometri) Lannerangan eteen ja taaksetaivutus Selän sivutaivutus1 Hartiaja ylä raajojen staattinen 1 ja dynaaminenlihaskestävyys1 Niskan toistotaivutus (kestävyys) Vartalon dynaaminen koukistus1& ojennuskestävyys 1 Selkälihasten staattinen kestävyys1 Toistokyykistys 1 Tasapaino yhdellä jalalla seistessä Selän sivutaivutus 1 Hamstring -lihasten venyvyys Muunneltu punnerrus Selkälihasten staattinen kestävyys1 Ponnistushyppy Askelkyykistys painoilla U KK-kävelytesti LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 37. Mälkiä 1983) Ponnistushyppy vrt. 1995 Fyysisten suorituskykytestien ennustevaliditeetti selkäkivun ilmaantumiselle 1-vuoden seurannassa Kujala ym. Takala ym. 1994b Eroavatko terveiden ja eriasteisia selkätai & niskavaivoja potevien tulokset toisistaan. Alaranta ym. 1987 Vartalon lihasvoiman yhteydet selän kliinisiin Ilmarinen ym. 1983 ja 10-vuoden seurantatutkimuksessa Fyysisen toimintakyvyn yhteys työkykyindeksiin (korrelaatioanalyysi) Takala ym. Kenttäkäytössä toteutettavien lihaskuntotestien validiteettia työja toimintakyvyn mittareina selvittäneitä suomalaisia tutkimuksia. 2000 liikuntaelimistönsä toimintakyvyn paremmaksi kuin huonokuntoiset. Alaranta ym
Lihaskuntotestien validiteettia koskevien tulosten yksityiskohtainen tarkastelu ei ole tämän kirjoituksen puitteissa mahdollista. Invalidisäätiön suorituskykytestistönä tunnetun testikokonaisuuden osia (Alaranta ym. Tutkittua tietoa työterveyshuoltoon soveltuvien yksinkertaisten suorituskykytestien kyvystä ennustaa työkykyä on vähän. Alkutilanteessa "terveillä" alaraajojen lihasvoimaa mittaava askelkyykistystesti ennusti sen jälkeen ilmenevää portaidennousukyvyn heikkenemistä ja selän sivutaivutus selän toimintakyvyn heikkenemistä. Siinä testi on sama kuin Alarannan ja muiden (1990) kuvaama, mutta testin rasittavuutta on lisätty muuttamalla käsien asentoa (niskan takana ristissä). Toisaalta tulokset UKK-terveyskuntotestistön kehittämistutkimuksesta (Suni 2000) osoittavat edellistä positiivisempaa ennustevaliditeettia kenttätesteille. Myöskin seurantatutkimuksiin perustuva näyttö hyvän suorituskyvyn liikuntaelinsairauksilta suojaavasta vaikutuksesta on vähäistä. Tukija liikuntaelinten oireet näyttävät olevan tekijä, joka ennustaa työja toimintakyvyn muutoksia huomattavasti voimakkaammin kuin millään kuntotestillä mitattu fyysinen suorituskyky (Malmivaara ym. Toistaiseksi edellä esitetyn kaltaisia suositusarvoja ei ole olemassa. Niistä selvästi eniten on tutkittu nk. Mitä paremmin työntekijä ymmärtää fyysisen kunnon ja sen mittauksen merkityksen ja sisällön oman työja toimintakyvyn kannalta, sitä todennäköisemmin hän motivoituu liikuntamuutokseen (Laukkanen ja Palonen 1996). Kertovatko kuntotestit työja toimintakyvystä. UKKkävelytestillä arvioitu maksimaalinen hapenottokyky ennusti sekä koetun terveydentilan huononemista että paranemista (Suni 2000). Yleisesti voi todeta, että tulokset ovat monilta osin ristiriitaisia. 1998). Seuraavaksi pyritään löytämään annos-vastesuhteita havaituille yhteyksille. Koska testaus kohdistuu yksilöön, on tärkeää tulkita tuloksia mahdollisimman henkilökohtaisesti. UKKterveyskuntotestistön osalta keskeiset tulokset fyysisen kunnon eri osatekijöiden yhteyksistä itse arvioituun koettuun terveyteen, portaiden nousukykyyn, selän toiminTukija liikuntaelinten oireet näyttävät olevan tekijä, joka ennustaa työja toiminta kyvyn muutoksia huomattavasti voimakkaammin kuin millään kuntotesti II ä mitattu fyysinen suorituskyky takykyyn ja oireisiin sekä ennustevaliditeetista niiden muutoksiin on raportoitu väitöskirjassa (Suni 2000). Taulukossa 2 on listattu suomalaisia tutkimuksia, jotka ovat selvittäneet tukija liikuntaelimistön kuntoa mittaavien suorituskykytestien yhteyksiä työtai toimintakykyyn. Ainakin aerobisen kunnon osalta kuntomuutokset ovat osoittautuneet terveyden kannalta vähintään yhtä tärkeiksi kuin yhdellä kerralla mitattu kuntotaso (Erikssen et al. 1998). Lopullinen tavoite on luoda käytäntöä varten suositusarvot terveydelle, toimintakyvylle tai työkyvylle tarpeellisista kuntotasoista. Kuntotestauksen arvokkain käyttötapa niin yksilön kuin työterveyshuollonkin näkökulmasta on kuntomuutosten seuraaminen. Lisää koulutusta, tutkimusta ja yhteistyötä Tietoyhteiskunta näyttää entisestään vähentävän väestön fyysistä aktiivisuutta, mikä lisää liikunnan edistämisen merkitystä. Monien testien tulosten tulkinnan ongelma on, ettei ole edustavaan väestön tulosjakaumaan perus38 LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 tuvia normiviitearvoja. Seurantamittauksissa ei myöskään tarvitse tulkinnassa tukeutua (usein epämääräisiin) viitearvoihin, vaan oleellista on osoittaa mihin suuntaan henkilön kunto on kehittynyt. Tämä edellyttää tutkimussarjaa, jossa ensin selvitetään kuntotestien yhteydet näihin ominaisuuksiin. taulukko 1). Koska työntekijöiden kuntotestauksella ja liikunnan lisäämisellä pyritään edistämään terveyttä, on selvää, että näiden toimintojen on oltava turvallisia. 1998). Myös selkälihastestin osalta tulokset ennustevaliditeetista ovat ristiriitaisia (Suni 2000). Jotta näihin haasteisiin pystytään on. 2000). Ainoastaan selkälihasten staattinen kestävyys on osoittautunut kaikissa tutkimuksissa tutkimus-hetkellä selkäoireita ilmoittaneilla heikommaksi kuin terveillä (Takala ym. 1998b, Suni ja Litmanen 1998). Turvallisuuden varmistamiseksi tulisi ennen kuntotestausta tai liikunnan aloittamista selvittää työntekijöiden terveydentila järjestelmällisellä tavalla ja sopia etukäteen asiantuntijalääkärin kanssa, ketkä voivat turvallisesti osallistua (Suni ym. Tutkimuksessa tarkasteltiin testien ennustevaliditeettia (terveydentilan ja toimintakyvyn muutokset 3 vuoden jälkeen) erikseen alkutilanteessa "terveiden" ja "oireisten" osalta. 1990). 1993, Alaranta ym. Yksittäisistä testeistä runsaimmin tutkimustietoa on selkälihasten staattisesta kestävyydestä, vartalon dynaamisesta koukistusja ojennuskestävyydestä, selän sivutaivutuksesta ja toistokyykistyksestä. 1994b, Malmivaara ym. Jotta seurantamittaukset ovat luotettavia, tulee mittausten pysyvyys ajan suhteen olla hyvä, samoin kuin testin kyky mitata kuntomuutosta (vrt. kaikkien käytettävien testien tulee olla luotettavia ( vrt. Vuonna 1998 julkaistussa liikuntalääketieteessä käytettävien testimenetelmien mittausvirheiden arviointia koskevassa katsausartikkelissa todettiin, että käytössä olevista testeistä suurimman osan mittausvirheitä (luotettavuutta) ei ole selvitetty asianmukaisella tavalla (Atkinson ja Nevill 1998). Työterveyshuollossa runsaasti käytetyn UKK-kävelytestin osalta sen tarkkuus mitata kuntomuutosta todettiin hiljattain erinomaiseksi (Laukkanen ym. taulukko 1). 1998). Tärkeä kriteeri valittaessa kuntotestejä tyky -toimintaan on niiden pätevyys kuvata ja/tai ennustaa työkykyä, toimintakykyä tai terveyttä. Fyysisten suorituskykytestien on kuitenkin katsottu kuvaavan ja ennustavan työkykyä fyysisesti kuormittavissa ammateissa ja hyvän fyysisen suorituskyvyn vähentävän tukija liikuntaelimistön sairauksien riskiä (Malmivaara ym. Vastaava tulos havaittiin myös UKK-terveyskuntotestistön kehittämistutkimuksessa (Suni 1998a, Suni 2000). Kuntotestaukseen ja liikuntaan liittyvien terveydellisten haittojen vaara on suurempi työkyvyltään alentuneilla, ikääntyvillä, huonokuntoisilla ja vähän liikkuvilla, eli työntekijöillä, jotka usein myös hyötyisivät eniten sopivasta liikunnan lisäämisestä. Vastaavasti alkutilanteessa "oireisilla" UKK-kävelytestin aika ennusti portaidennousukyvyn paranemista ja muunneltu punnerrus, selän sivutaivutus ja hamstring -lihasten venyvyys selän toimintakyvyn paranemista
www.occupahealth .fi/ttl/osasto/tyke/ abstract/kup-93.htm Pohjonen T. Physical capacity in relation to present and past physical load at work: a study of 484 men and women aged 41 to 58 years. American Journal of Health Promotion 1996; 10:6;436-452. JAANA SUNI TtT, tutkija UKK-Instituutti Tampere Lähteet Alaranta H, Soukka A, Harju R, Heliövaara M. Scand J Rehab Med 1994a; 26:147-154. Työ ja ihminen 1998; 12:1,33-52. Malmivaara A, Liira J, Leino-Arjas P, Aro T, Matikainen E, Lundström S, Mutanen P, Kivekäs J. Kuntotestauksessa käytettävien testimenetelmien valintaan tulee luoda kriteerit, laatia tavoitteet kuntotestaukselle ja pyrkiä yhtenäistämään työterveyshuollon testauskäytäntöjä. Korhonen, 0. Ikääntyvien työntekijöiden työkyvyn arviointi ja työkyvyttömyyttä ennustavat riskitekijät 11. Liikunta ja Tiede 1996, 4,8-13. Worksite fitness and exercise programs: a review of methodology and health impact. Leino P, Aro S, Hasan, J. Työkykyä ylläpitävän toiminnan tuloksellisuus ja toteutettavuus kotipalvelutyössä. Health-related fitness test battery for midlle-aged adults with emphasis on musculoskeletal and motor tests. Työterveyslaitos, Fysiologian osasto, Liikuntaelinten tutkimusyksikkö Helsinki 1997. Kuntoremontti. Terveydentilan kartoitus. Nygård C.-H, Kilbom Å., Hjelm EW, Winkel J. Sports Med 1998; 26:217-238. Acta Universitas Tamperensis, ser A voi. Liikuntaelinten terveydentila ja toimintakyky. Laukkanen R, Kukkonen-Harjula K, Oja P, Pasanen M, Vuori 1. Statistical methods for assessing measurement error (reliability) in variables relevant to sports medicine. Scand J Rehab Med 1994b; 26:2 11 -215. Hki: Työterveyslaito~ 1997; 109-117. Changes in physical fitness and changes in mortal ity. Alaranta H, Hurri H, Heliövaara M, Soukka A, Harju R. Kujala UM, Taimela S, Viljanen T, Jutila H, Viitasalo JT, Videman T, Battie MC. Am J Prev Med 1998; 15:344-361. Työkykyä ylläpitävä toiminta työterveyshuollossa. European Journal of Applied Physiology 1996; 73:452-458. Louhevaara V. Non-dynamometric trunk performance tests: reliability and normative data. Laukkanen R, Palonen J. lnt J lndust Ergonomics 1994; 14:365-372. Tammelin T, Rintamäki H. Liikunnan ja kuntotestauksen mahdollisuudet tyky toiminnassa riippuvat jatkossa paljon myös siitä, millaiseksi yhteistyö käytännön toimijoiden, koulutustahojen ja tutkijoiden välillä muotoutuu. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 124, Paino Porras Oy, Jyväskylä 2000, 243-270. Työfysioterapia: yhteistyötä työja toimintakyvyn hyväksi. Ilmarinen J, Tuomi K, Eskelinen L, Nygård C-H, Klockars M . Työsuojelurahaston julkaisuja C21. Erikssen G, Liestol K, Bjornholt J, Thaulow E, Sandvik L, Erikssen J. lnt J Sports Med 2000; 21 :113-116. Suni J. Suni JH, Oja P, Miilunpalo S, ym. nistuneesti vastaamaan, tulee huolehtia työterveysja liikuntapalveluita järjestävän henkilöstön mahdollisista koulutustarpeista. Klockars M, Tuomi K, Martikainen R, Ilmarinen J. Ihminen ja työ 1998; 12:2, 127-138. Kirjassa Miettinen K (toimi: Haasteeena huomisen hyvinvointi -miten liikunta lisää mahdollisuuksia. Helsinki: lnvalidisäätiö, 1990. Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2000 (Väitöskirja) Takala E-P, Viikari-Juntura E, Rauas S, ym . Muscular performance as a determinant of physical ability in Finnish adult population . Prediction of change in maximal aerobic power by the 2-km walk test after walking training in middle-aged adults. Life-time occupational exposure to heavy work and individual physical capacity. Arch Phys Med Rehabil 1998a; 79:559-569. Suni J, Litmanen H. Fyysinen työkuormitus ja vappa-ajan liikunta -yhteydet fyysiseen kuntoon nuorilla työikäisillä. Health-related fitness test battery for adults: associations with perceived health, mobility, and back function and symptoms. Räätälöity liikuntaohjelma työterveyshuollon välineeksi työkyvyn ylläpitoon. Dishman RK, Oldenburg B, O'Neal H, Shephard RJ. Liikuntaelinten toimintakyky työkykyä ennustavana tekijänä rakennusmiehillä. Pöllänen R. Safety and feasibility of a health-related fitness test battery for adults. J Chronic Dis 1987; 40:289296. Worksite Physical Activity lnterventions. Vasankari T, Jahkola A, Fahler N, Kokko P, Heikkilä M, Järvinen T. Työkyvyttömyyttä ennustavat työn, elintapojen ja terveyden piirteet. Finland: Council of Europe Publishing, 1995; 27-35. Kuntotesti paremmin osaksi työkyvyn kehittämistä. Assessment of health-related fitness. Clin Biomech 1995; 10:323324. Suni JH, Miilunpalo SI, Asikainen T-M, ym. Peurala M; Räsänen K, Husman K, 200. Oja P ja Tuxworth W. Am J lndustr Med 1999; 36:388-400. Mäkiä E. Kuntotestien laadun parantamiseksi tarvitaan tutkimusta erityisesti niiden validiteetista työja toimintakyvyn sekä terveyden suhteen. Teoksessa: Kukkonen, Ritva. Flexibility of the spine: normative values of goniometric and tape measurements. Alaranta H, Hurri H, Heliövaara M, Soukka A, Harju R. Trunk muscle function and low-back disorders: a ten-year follow-up study. Työterveiset 1999, www.occuphealth.fi/ttl/tiedotus/tyoterv/499. Keski-ikäisten miesten kylpylässä toteutetun ryhmäja yksilökohtaisen terveysneuvonnan vaikutukset. Phys Ther 1998b; 78:134-148. Miten liikunta on esillä työelämässä. Kirjassa: Kuntotestauksen perusteet, osa 11 Terveys ja kuntoliikkujat. Luoto S, Heliövaara M, Hurri H, Alaranta H. Suomen Lääkärilehti 1999; 54:10, 1207-1211. MUSKELLI 11:8 Liikuntaelinten terveydentilan ja toimintakyky: Suorituskykymittausten ennustearvo. Ikääntyvät työterveyshuollossa. Työ ja ihminen 1998; 12:1 ,5-19. (Toim.) Eurofit for adults. [et al.). Takala E-P, Viikari-Juntura E, Estlander A-M. Turku, Finland: Social lnsurance Institution Finland, Turku 1983, AC, 23. Työ ja ihminen 1993; 7:4,272-287. Selän ja niska-hartiaseudun suoritustestistö työterveyshuollon terveystarkastuksiin. Energeettisesti kuormittava työ ja kuormituksen arviointi. Louhevaara V, Perkiö-Mäkelä M. Terveysja toimintakykyperusteisten suositusarvojen laatiminen puolestaan edellyttää edustavaan väestöaineistoon perustuvaa tutkimusta. Liikuntalääketieteen ja testaustoiminnan edistämisyhdistys (Liite Ry) 1998, sivut 6-15. 426, 1994. LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 39. Atkinson G, Nevill AM. Työ ja ihminen 2000; 14:1,27-36. Physical loading and performance as predictors of back pain in healthy adults. Lancet 1998; 352:759-762. toim. Static back endurance and the risk of low back pain. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu 11 tutkimuskatsaus. Suomen Lääkärilehti 1989;44:25,24602468. Shephard RJ. Torgen M, Punnet L, Alfredsson L, Kilbom Å
Se sisältää terveyskunnon mittauksen perusteet ja tavoitteet, yksityiskohtaiset turvallisen ja luotettavan testauksen suoritusohjeet, sekä viitearvot testitulosten tulkintaan. Testattavan kokemukset testauksesta ovat tärkeitä motivaatiotekijöitä, jotka on tarpeen huomioida mahdollisuuksien mukaan jo testi tilanteessa ja erityisesti testitulosten tulkinnassa. Hyvät testaukseen valmistautumisohjeet asiakkaalle lisäävät testauksen luotettavuutta. Fyysisen aktiivisuuden ja terveydentilan kartoitus ovat välttämätön osa turvallista kunnon mittausta. Mitä nopeammin sen parempi testattavan näkökulmasta. Terveyskunnon testipolku: tavoitteena terveys Terveyskunnon testipolun kulkeminen auttaa asiakasta tunnistamaan fyysiset voimavaransa monipuolisesti ja pyrkii kannustamaan omasta kunnosta ja terveydestä huolehtimiseen. Painon sopivuutta arvioivan painoindeksin (BMI) luokitus perustuu WHO:n (1997) terveysperusteiseen suositukseen. Kun testattava aktiivisesti osallistuu liikuntaohjelman suunnitteluun hän todennäköisemmin myös sitoutuu sen toteuttamiseen. UKK-terveyskuntotestistön "Kuntoprofiili" (kuva 1) on konkreettinen lähtökohta tulosten tulkinnalle, jossa pohditaan asiakkaan liikunnan tarvetta hänen työkykynsä, toimintakykynsä ja terveytensä kannalta. Se toimii yksilöllisen liikuntaneuvonnan ja liikunnan annostelun apuvälineenä ja soveltuu erinomaisesti fyysisen kunnon ja toimintakyvyn kartoitukseen ja liikunnan vaikutusten seurantaan. Varsinainen kuntotestien tekeminen 40 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 on vain pieni osa terveyskunnon testauksen kokonaisuutta. Testattava puolestaan on kiinnostunut tietämään milloin ja miten saa palautteen tuloksistaan. Sen pätevyyttä työkyvyn kuvaajana tai ennustajana ei toistaiseksi ole tieteellisesti osoitettu. Seuraavassa käsitellään erityisesti niitä tekijöitä, jotka ovat tärkeitä liikuntaneuvonnassa. Sen turvallinen ja tehokas käyttö edellyttää lyhyttä lisäkoulutusta, jota UKK-instituutti antaa. UKK-terveyskuntotestistön luotettavuus ja turvallisuus sekä pätevyys kuvata ja ennustaa itse arvioitua terveyttä ja toimintakykyä on osoitettu johdonmukaisella tutkimussarjalla (Suni 2000). Terveyskunnon "testipolku" on esitetty taulukossa 1. Testaaja diplomin voivat suorittaa ammattilaiset, joilla on vähintään yhden vuoden työkokemus liikuntaneuvontaan tai liikunnanohjaukseen liittyvissä tehtävissä. Kuntoprofiilin läpikäyminen aloitetaan liikunta-aktiivisuudesta, jonka luokitus perustuu nykyisiin terveysliikuntasuosituksiin. Testit ovat helposti toteutettavia kenttätestejä, jotka eivät vaadi kalliita erityislaitteita. Työväline terveysja liikunta-alan ammattilaisille UKK-terveyskuntotestistö on tarkoitettu ensisijaisesti terveysja liikunta-alan peruskoulutuksen saaneiden ammattilaisten käyttöön. Onnistunut terveystavoitteinen liikuntaohjelma ei ole testaajan tai tietokoneohjelman tuottama annosteluresepti, vaan testattavan ja kuntotestaajan välisen keskustelun tuottama näkemys siitä, mikä on testattavan terveyden tai kunnon kannalta tarpeellista ja toisaalta hänen elämäntilanteensa kannalta mahdollista ja motivoivaa. Tavoitteena terveys: KUNTO PROFIILI KANNUSTAA LIIKKUMAAN TEKSTI: JAANA SUNI, ANNIKA TAULANIEMI K-terveyskuntotestistö on 1990-luvulla syntyneen terveyskuntokäsitteen mukaisesti (Oja 1999) kehitetty monipuolinen testikokonaisuus keski-ikäisen väestön terveyskunnon arviointiin. Testattavan kannalta motivoiva tapa aloittaa tulosten tulkinta on keskustella hänen kokemuksistaan testien aikana. Testaajakoulutuksen suorittaneet, saavat henkilökohtaisen työnsä tueksi UKK-terveyskuntotestistön ohjaajan oppaan. Tietoja fyysisestä aktiivisuudesta ja terveydestä tarvitaan ja hyödynnetään myös testitulosten tulkinnassa ja liikuntaohjelman laadinnassa. Motorisen, tukija liikuntaelimistön ja aerobisen kunnon osalta UKK-terveyskuntotestistö antaa edustavasta väestöotoksesta laadittujen normipohjaisten viitearvojen perusteella asiakkaalle kuntoluokituksen iän ja sukupuolen mukaan. Testistö on tarkoitettu terveyden edistämiseen, ei sairauksien diagnostiseksi välineeksi. Tutkimustulokset testistön pätevyydestä kuvata ja ennustaa terveydentilaa ja toimintakykyä (Suni 2000) antavat viitteitä siitä, että epäedullisimmassa asemassa ovat ne joiden kuntotulokset kuuluvat alimpaan 40% (kuntoluokat 1 ja 2 ). UKK-terveyskuntotestistö on aikuisväestön liikunnan edistämiseen tarkoitettu työkalu. Positiiviset kokemukset ovat hyvä lähtökohta liikuntamotivaation herättämiseen, vahvistamiseen tai ylläpitämiseen. Asiallinen etukäteisinformaatio on hyvä keino lisätä testattavan luottamusta, motivoida häntä jo ennen testausta ja vähentää testaukseen liittyviä mahdollisia pelkoja ja ennakkoluuloja
Fyysisen aktiivisuuden ja -standardoitu kysely: " UKK-terveysseula" terveydentilan kartoitus kriteerit testien epäämiselle terveydellisin perustein: yksittäiset testit, kaikki testit, tarve lääkärintarkastukseen B. Terveyskunnon testipolku (UKK-terveyskuntotestistö, © UKK-instituutti) min myös sitoutuu sen toteuttamiseen. Valmistautumisohjeet miksi testataan, mihin tuloksia käytetään, kuka saa tulokset käyttöönsä terveyskuntokäsitteen selvittäminen: mikä merkitys asiakkaalle käytettävien testien luonne: rasittavuus, taidolliset vaatimukset -ohjeet ravinnosta, nautintoaineista, lääkkeistä ja fyysisestä kuor mituksesta 48 h ennen testausta ohjeet vaatetuksesta testitilanteessa testaukseen kuluva-aika tiedot asiakkaalle annettavasta testipalautteesta (mitä, missä, milloin) IIA. Testitulosten tulkinta standardoidut suoritusohjeet: testiohje, kannustus ja palaute testien aikana kriteerit testien keskeyttämiselle asiakkaan kokemukset terveyskunnon testauksesta liikunnan riittävyys verrattuna terveysliikuntasuosituksiin kuntoprofi ili: terveyskunnon heikot ja vahvat osa-alueet liikunnan tarve työja toimintakyvyn tai terveyden osalta terveystavoite liikunnalle B. Liikuntaneuvonta ja kirjallisen asiakkaan nykyinen liikunnan harrastus liikuntaohjelman laadinta asiakkaan mahdollisuudet. Tulosten tulkinnan lopputuloksena testaaja ja testattava pyrkivät määrittämään testattavan liikunnan tarvetta kuvaavan terveystavoitteen. Aikapula on nykyihmisen yksi keskeinen liikuntamahdollisuuksia rajoittava tekijä. Terveyteen kuuluu sairauksien ja oireiden lisäksi kaikinpuolinen hyvinvointi. Terveystavoitteena voikin olla esimerkiksi ilo ja virkistys tai vaikkapa rentoutuminen. He ovat sattuneet osallistumaan testeihin esimerkiksi työpaikalla järjestetyn tilaisuuden vuoksi. 2kk välein ja vaikutusten seura nta kuntomuutosten seuranta esim. Terveyskunnon testaus -standardoitu testijärjestys 11 1 A. Tällä ryhmällä liikuntaneuvonta tukee jo olemassa olevaa liikuntaharrastusta ja kuntoprofiili auttaa liikuntaohjelman tarkentamisessa ja eri liikuntamuotojen tai harjoitusten valinnassa. Terveellä hyväkuntoisella henkilöllä tavoitteena voi olla myös jonkin kunnon osaalueen parantaminen, jos selkeitä terveys tarpeita liikunnalle ei ole tai asiakas kokee kuntotavoitteen mielekkäämmäksi. Harva ehtii harrastaa tiettyä liikuntalajia useita kertoja viikossa. 1 A. Kolmannen ryhmän muodostavat vähän tai satunnaisesti liikuntaa harrastavat henkilöt, jotka eivät ole kiinnostuneita terveysliikunnan lisäämisestä. LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 41. On selvää ettei henkilö voi sitoutua liikuntaohjelman toteuttamiseen jos näitä seikkoja ei huomioida. samoin kuin vatsan alueen rasvan määrää kuvaava vyötärön ympärysmitta. Positiiviset kokemukset testauksesta voivat olla heille tärkeä kannustin. Tällä ryhmällä kuntotestauksen ja liikuntaneuvonnan ensisijaisena tavoitteena on herättää omakohtainen kiinnostus terveysliikuntaan. Toisen ryhmän muodostavat vähän tai satunnaisesti liikuntaa harrastavat, jotka kuitenkin ovat kiinnostuneita harkitsemaan terveysliikunnan lisäämistä. Yksilöllisen terveysliikuntaohjelman rakentaminen on yhteistyötä Onnistunut terveystavoitteinen liikuntaohjelma ei ole testaajan tai tietokoneohjelman tuottama annosteluresepti, vaan testattavan ja testaajan välisen keskustelun tuottama näkemys siitä mikä on testattavan terveyden tai kunnon kannalta tarpeellista ja toisaalta hänen elämäntilanteensa kannalta mahdollista ja motivoivaa. Testauksiin osallistuvat henkilöt voidaan liikuntatottumustensa suhteen jakaa kolmeen ryhmään (Laitakari ja Asikainen 1998): Yhden ryhmän muodostavat sellaiset testattavat, jotka ovat säännöllisiä liikunnan harrastajia. Arkiliikunta työtai asiointimatkojen muodossa ja muu hyötyliikunta tarjoaa kuitenkin merkittävän mahdollisuuden aerobisen kunnon harjoittamiseen ja painon hallintaan. Tällä ryhmällä terveyskunnon testitulokset auttavat turvallisen ja tehokkaan liikuntaohjelman laatimisessa ja liikuntaneuvonnan tavoitteena on vahvistaa liikuntaa koskevaa kiinnostusta. motivaatio ja taidot liikkua asiakkaan kanssa aikatavoitteet: 2kk, 6 kk, 12 kk yksilöllinen terveysliikuntaohjelma IVA. 12 kk jälkeen Pelkät testattavan terveyskuntotestien tulokset ja tiedot liikunta-aktiivisuudesta eivät riitä realistisen terveysliikunnan viikkoohjelman rakentamisen pohjaksi. EtukäteisinformaatioB. UKK-terveyskuntotestien käyttö liikuntaneuvonnassa UKK-terveyskuntotestien käyttötapa liikuntaneuvonnan välineenä riippuu siitä, minkälaisia ovat testiin osallistuvien ihmisten lähtökohdat. Testattavan mahdollisuudet (aika, välineet, tilat, palvelut, varallisuus, tiedot) harrastaa liikuntaa, liikuntataidot (aikaisemmin harrastetut lajit) ja motivaatio liikuntaan ovat neuvonnan kannalta keskeisimpiä selvitettäviä asioita. Kun testattava aktiivisesti osallistuu liikuntaohjelman suunnitteluun hän todennäköisemTaulukko 1. Liikuntaneuvonnassa tulisikin aina huomioida arkiliikunnan mahdollisuudet ja pyrkiä sisällyttämään fyysistä aktiivisuutta asiakkaan tavalliseen päivärytmiin. 6 kk:n välein terveystavoitteen toteutuminen esim. Liikuntaohjelman toteutumisen -liikuntaohjelman toteutuminen ja tarkistus esim
Asiakkailla tulee olla tunne, että testi on turvallinen, luottamuksellinen ja että he selviytyvät siitä ilman julkimöhlijän ja jumbon leimaa. Kuitenkin tämä ei ole yksinomaan huono asia: kun testattavat mittaavat toinen toisiaan ja täyttävät itse omaa mittauspöytäkirjaansa, he ovat aktiivisia toimijoita, subjekteja, eivätkä yksinomaan mittausten kohteita. Viitekehyksenä voidaan käyttää erilaisia oppimisteorioita, mutta esim. 5 Terveyskunnon testaus voidaan nähdä myös oppimisen välineenä, jonka avulla kä5 sitys omista fyysisistä vahvuuksista tai heik5 kouksista täsmentyy. Tämä edellyttää riittävää etukäteisinformaatiota: testattavat tietävät, mitä tuleman pitää ja että mitään ei ole pakko tehdä, jos ei voi tai halua. FYYSINEN AKTIIVISUUS Kokonaisaktiivisuus 2 3 4 5 MOTORINEN KUNTO Tasapaino Staattinen tasapaino 2 3 4 5 Dynaaminen tasapaino 2 3 4 5 TUKIJA LIIKUNTAELIMISTÖ Notkeus Niskan ja hartianseutu 2 3 4 5 Selkä 2 3 4 5 Reiden takaosan lihakset 2 3 4 5 Lihasvoima ja -kestävyys Käden puristusvoima 2 3 4 5 Ylävartalon punnerrusvoima 2 3 4 5 Vartalon koukistajien voima 2 3 4 5 Vartalon ojentajien kestävyys 1 2 3 4 Nopeusvoima ponnistushypyssä 1 2 3 4 Ojennusvoima askekyykistyksessä 1 2 3 4 Kävely kyky UKK-kävelytesti, kävelyaika 2 3 4 AEROBINEN KUNTO UKK-kävelytesti, maksimaalinen hapenottokyky 1 2 3 4 KEHON KOOSTUMUS Painon sopivuus 2 Vatsanalueen rasvamäärä 2 Kuva 1. Lisäksi ryhmien sisällä voi esiintyä jännitteitä ja kilpailua, jota tulisi välttää. Yksilöllisten kuntomuutosten seuranta on ehdottomasti tärkein terveyskunnon testauksen tavoite, jolla motivoidaan asiakasta jatkamaan liikuntaa. Ryhmässä luottamuksellisuus ja yksilöllisyys eivät ole niin helppoja toteuttaa kuin yksilötesteissä. Nämä liikunnalli5 sesti vähemmän aktiiviset eivät välttämättä suhtaudu luottavaisesti terveyskunnon testaamiseen ja omaan "testimenestykseensä". David Kolbin "Kokonaisvaltaisen oppimisen malli", jossa painotetaan kokemuksellista oppimista, on mielestämme käyttökelpoinen. Pelko omasta selviytymisestä tuskin lisää kenenkään motivaatiota. Tällöin osa testeistä suoritetaan pareittain, jolloin testin tarkkuus ja luotettavuus saattavat joskus hiukan kärsiä. Ihmisistä, jotka kaikkein eniten hyötyvät liikunnan lisäämisestä. Hyvässä lykyssä oppimissykli pyörähtää liikkeelle, asiakas lisää tai muuttaa liikuntatottumuksiaan, saa uusia kokemuksia kehostaan ja itsestään liikkujana sekä seuranta testissä itsestään uudenlaisen kuntoprofiilin. Lisäksi seurantamittaukset voivat toimia objektiivisina vaikuttavuuden mittareina arvioitaessa esimerkiksi liikuntainterventioiden onnistumista tai tehokkuutta. UKK-terveyskuntotestistön "Kuntoprofiili" Liikuntaohjelman toteutumisen ja vaikutusten seuranta tärkeää 3 3 4 4 Säännöllinen yhteydenpito testattavaan on yksi keino edesauttaa asiakkaan liikunnan toteutumista. Joillekin jo pelkkä testitilanteesta selviytyminen kunnialla voi olla uusi kokemus, ja jo muutama "nelonen" tai "vitonen" kuntoprofiilissa antavat aihetta vilpittömään iloon. Taulukossa 1 suositellaan, että liikuntaohjelma tarkistettaisiin 2 kuukauden välein tai ainakin silloin, kun testattava kokee sen tarpeelliseksi. Terveyskuntotestejä sovelletusti myös ryhmissä Vaikka UKK-terveyskuntotestistö on tehty yksilötestiksi, suuri osa testaajista toteuttaa pienryhmien tai isompienkin ryhmien testausta valikoiden. Liikuntaohjelman toteutumista on tärkeä seurata erityisesti testattavan aloitellessa liikuntaa. Seurannalla pyritään lisäämään testattavan sitoutumista liikuntaan, kannustetaan häntä ja varmistetaan että laadittu liikuntaohjelma on ollut riittävän realistinen toteutettavaksi. Joskus testaus voi periaatteessa olla vapaaehtoista, mutta käytännössä on annettu ymmärtää, että kaikkien on osallistuttava. UKK-terveyskuntotestistön yhteydessä on käytössä ns. Mutta myös päinvastoin: tilanteet ovat useimmiten mukavia ja hauskoja osallistujien kannustaessa tai hyväntahtoisesti naljaillessa toinen toisilleen. Käytännön realiteetit (käytettävissä oleva aika, testaajien lukumäärä ja testitila, ryhmän koko, osallistujien ikä, ammatti, liikunnallinen tausta jne.) sanelevat omat toteutusehtonsa. Testitilanne tulisikin järjestää sellaiseksi, että oppiminen on mahdollista. "hengitysja verenkiertoelimistön kunto", "aerobinen kestävyys" tai "kestävyys. Kunnon parantuminen on tavallisesti nopeammin havaittavissa kuin liikunnan avulla saavutettavat terveydentilan muutokset. Yllättävän monelle esim. U KK-terveyskuntotestistö: KUNTOPROFIILI Lisää liikuntaa Ylläpidä nykyinen liikunta ymmärtää paremmin testin yhteyden omaan kuntoon: mitä mitataan ja miksi se tehdään juuri tietyllä tavalla. Erityisen tärkeää tämä on joidenkin työpaikkojen liikunnallisen tyky-toiminnan puitteissa. Ryhmien testaaminen vaatii testin johtajalta ja testaajilta ehkä monipuolisempia taitoja kuin yksilötestaus. Etenkin testitulosten tulkinnassa on hyötyä siitä, että asiaa tarkastellaan oppimisen näkökulmasta. Testitilanteessa testattava on saanut kokemuksia omasta suorituksestaan ja jo ehkä pohdiskelee eri tekijöiden vaikutuksia, mutta vasta ohjaajan avulla suoritettu tulosten tulkinta auttaa hahmottamaan koko terveyskunnon olemusta ja liikunnan merkitystä terveydelle ja toimintakyvylle. terveysliikunnan viikko-ohjelma (UKKterveyskuntotestistö, CD-rom ohjelma 1998), jossa kirjalliseen suunnitelmaan yksinkertaisesti merkitään rasti ruutuun toteutuneen liikunnan osalta. Aktiivisesti toimiessaan ihminen oppii paremmin, hän ottaa vastuuta sekä omasta että parinsa suorituksensa ja ehkä myös 42 LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 5 5 5 Muutos edellyttää oppimista, oppiminen motivaatiota Terveysliikunnan näkökulmasta ollaan kiinnostuneita etenkin niistä, jotka liikkuvat vähän, satunnaisesti tai eivät lainkaan
Liikkumisen, liikunnan tai myös terveyskunnon testauksen avulla kaikki ihmiset voivat kehittyä ja oppia omasta kehostaan tai sen toiminnasta. American Alliance for Health, Physical Education, Recreation and Dance. Vertailua muihin ei korosteta, vaan oman liikuntakäyttäytymisen itsearviointia, omien tavoitteiden asettamista, tavoitteiden toteutumisen seurantaa ja saavutettujen tavoitteiden vahvistamista. kunto" ovat epämääräisiä käsitteitä ja tarkoittavat vain keuhkojen ja sydämen kuntoa. Tai miten kunnon osa-alueisiin voi halutessaan vaikuttaa. JAANA SUNI, TtT tutkija ANNIKA TAULANIEMI, THM tutkija UKK-Instituutti Tampere Lähteet Kolb David: Experimental Learning. Teoksessa: Vuori 1, Taimela S, toim . Experience as a Source of Learning and Development. Hki: Duodecim, 1999:57-72 Physical Education for Lifelong Fitness. Health-related fitness test battery for midlle-aged adults with emphasis on musculoskeletal and motor tests. How to promote physical activity through individual counselling -A proposal for a practical model of counselling on health-related physical activity. p. Oja P. UKK-instituutti ja Tietovalta Oy, 1998.. Patient Education and Counselling 1998; 33:S13-S24 Obesity-preventing and managning the global epidemic. Prentice Hal l, New Jersey 1984 Laukkanen Raija, Palonen Juhani. uud. Erityisen tärkeää tämä yksilöllisyyden korostaminen on ryhmien testausja palautetilanteissa; miten tulokset tulkitaan ja miten asiat esitetään. Terveyskunnon testaus on vain yksi askelma matkalla säännölliseksi liikkujaksi, eikä sille askelmalle ole edes pakko astua. Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2000 (Väitöskirja) UKK-terveyskuntotestistö, CD-ROM-ohjelma. Liikunta ja Tiede 1996, 4, 8-13 Laitakari J, Asikainen T-M. On tärkeää, että asiakkaille muodostuu käsitys siitä, että terveyskuntoa mitataan häntä itseään varten, jokapäiväisen elämänsä, terveytensä ja toimintakykynsä hyväksi. Myönteiset kokemukset helpottavat tätä oppimista. Tietävätkö kaikki omat fyysiset heikkoutensa ja vahvuutensa. Vaikka testien tavoitteena ei ole ihmisten keskinäinen vertailu, moni haluaa tietää, minkälainen oma kunto on suhteessa muihin samanikäisiin suomalaisiin. 2. Miellyttävä testitilanne, testeistä jotenkuten selviytyminen ja jopa vaatimattomaltakin näyttävä kuntoprofiili voivat olla jollekin "sisäinen palkinto", joka motivoi liikuntatottumusten muuttamiseen. Kuntotesti paremmin osaksi työkyvyn kehittämistä. "Motorinen kunto" ei ole yhtään selkeämpi asia, saati sitten sen merkitys terveydelle. Voimme auttaa asiakkaitamme siinä, että he eivät näkisi fyysistä aktiivisuuttaan ja terveyskuntoaan ominaisuuksina, vaan prosessina, johon he voivat itse vaikuttaa. Report of a WHO consultation of obesity, 1997. Meille liikunnan edistäjille olisi hyödyllistä pohtia, voisiko terveyskunnon testauksella olla mitään apua aikuisen ihmisen fyysisen minäkuvan rakentajana. Human Kinetics 1999. Ovatko aikuiset oppineet liikunnan perustaidot,joiden avulla pystytään menestymään liikunnassa ja suhtautumaan suositeltaviin liikuntalajeihin luottavaisesti. Liikuntalääketiede. Suni J. Fyysinen kunto ja terveyskunto: mitä ne ovat ja miten niitä mitataan
Yksilötason muutokset liikunta-aktiivisuudessa olivat merkittävästi suurempia. Liikunta-aktiivisuuden muutokset vuosina 1989/90 ja 1997). Aineiston käsittelyä jatkettiin LIKES-tutkimuskeskuksessa ja seurannan kohteeksi otettiin kohtuuliikkujat. (Kuvio 1. Kohtuuliikunnalla tässä tarkoitetaan sellaista vähintään kaksi kertaa viikossa toistettua vapaa-ajan liikuntaa, joka kestää vähintään puoli tuntia ja ainakin lievästi hengästyttääja hikoiluttaa. Miehistä 69 prosenttia ja naisista 78 prosenttia vastasi kyselyyn. Heitä kutsutaan jatkossa passiiveiksi. Vastaajista 41 prosenttia kuului kohtuuliikkujien ryhmään molempina tutkimusvuosina. 1999, 11). LIKES-tutkimuskeskuksen Aikuisväestön liikuntakäyttäytyminen -tutkimushankkeen tavoitteena on ollut selvittää liikuntaharrastuksen pysyvyyttä ja liikuntakäyttäytymistrendin takana olevia bruttomuutoksia (Luoto ym. Vuosina 1989 tai 1990 he olivat 15-64-vuotiaita. Terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien määrä nousi. LAMA-aineiston perusjoukon muodostivat aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimukseen (AVTK) vuonna 1989 ja 1990 vastanneet. Vuonna 1994 heitä oli 33 prosenttia 35-60 vuotiaista ja vuonna 1999 riittävästi liikkuvia oli 40-65 44 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 vuotiaista 46 prosenttia. Aktivoituneita eli kohtuuliikkujia vuonna 1997, mutta passiiveja vuosina 1989/90, oli 20 prosenttia. Myös Kunnossa kaiken ikää (KKI) -ohjelman tilaama Gallup tutkimus tukee käsitystä, että vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden myönteinen kehitystrendi on jatkunut 1990-luvun lopussa. Passivoituneita eli passiiveja vuonna 1997, mutta kohtuuliikkujia vuosina 1989/90, oli 14 prosenttia vastaajista. Lesket olivat kuitenkin hieman aktiivisempia kuin naimisissa olevat ja naimattomat. tutkimusvuosina vastaajia oli yhteensä 7689 henkilöä, joista 7435 henkilölle saatiin vuonna 1997 päivitetty osoitetietoja lopulliseksi seuranta-aineiston kooksi tuli 7424 henkilöä. Kohtuuliikkuja useinmin nainen Kohtuuliikkuja oli usein nainen. Koulutusaika ei selittänyt liikuntaharrastusta. Eri siviilisäädyissä pas. Kumpanakaan tutkimusvuonna kohtuuliikunnan määritelmää ei täyttänyt 23 prosenttia vastaajista. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää eri liikunta-aktiivisuusryhmien yksilöiden yhteisiä piirteitä ja yhteisen muotokuvan muutoksia vuosien 1989/90 ja 1997 välillä. Koettu terveydentila heikkeni, vaikka sairaslomapäivät vähenivät. Lopuilta (2%) ei saatu tietoa. Kohtuuliikkujien terveydentila oli hyvä. 1999). Vastaavasti esimerkiksi asumuserossa asuvat tai eronneet olivat taas hieman naimisissa olevia passiivisempia. Alhaisin vastausprosentti oli nuorimmalla ikäryhmällä (22-34 vuotiaat) ja korkein vanhimmalla ikäryhmällä ( 65-72 vuotiaat). Samalla ei lainkaan liikkuvien määrä väheni kahdeksasta neljään prosenttiin. Ko. Alkoholia he käyttivät muutaman kerran kuukaudessa tai vähemmän. Kohtuuliikkujat olivat usein lapsettomia ja normaali painoisia. LAMA JA TERVEYS: < ...1 w 1:::> :::> z < :i,=: ::c > :i,=: :i,=: Lama ei liikuntaaktiivisuutta lannistanut iii > :3 z < a: w z <( a: j::: en :i,=: w 1Liikunnallinen aktiivisuus vaihtelee eri elämäntilanteissa. Heidät oli valittu valtakunnallisesti edustavaan vuosittaiseen 5000 henkilön satunnaisotantaan. He eivät tupakoineet. L iikuntakäyttäytymistutkimukset ovat useimmiten läpileikkauksia, joissa ei yksilön harrastuksen pysyvyyttä pystytä arvioimaan. (Suomen Gallup 1999, 8). Lamavuosien vaikutuksia aikuisväestön terveyskäyttäytymiseen kartoittanut tutkimus vahvistaa, että terveyden kannalta riittävästi liikkuvien aikuisten osuus on kasvanut 1990-luvulla. Opiskelijat ja eläkeläiset olivat aktiivisia liikkujia. Suomalaiset ovat aktiivisia liikkujia myös kansainvälisessä vertailussa (Compass 1999, 37). Aitoja seurantatutkimuksia ei juuri ole tehty, mutta Kansanterveyslaitoksen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen (A VT K) -aineiston 7-vuotisseurantatutkimus mahdollisti yksilöseurannan ja samojen henkilöiden liikuntakäyttäytymisen seurannan. Opiskelijoiden osuus kohtuuliikkujista väheni ja erityisesti työttömien osuus kasvoi. Seurantakyselyn vastausaktiivisuus oli kahden uusintakyselyn jälkeen 74 prosenttia . Liikunta-aktiivisuuden kasvutrendi jatkuu Kansanterveyslaitoksen Aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimuksen perusraporttien mukaan suomalaisen aikuisväestön vapaa-ajan liikuntaharrastus on lisääntynyt tasaisesti vuodesta 1978 lähtien (Helakorpi ym. Eri siviilisäädyissä kohtuuliikkujien osuus koko ryhmästä oli lähellä yhteenlaskettua keskiarvoa ( 41 %). LAMA-aineiston perusjulkaisu on tehty kansanterveyslaitoksella ja muun muassa vapaa-ajan liikunta on raportoitu julkaisussa Lama ja terveys (Luoto ym 1999). Liikunnallisesti passiivin muotokuva Passiiviliikkuja oli usein mies. Kohtuuliikkujat avioituivat ja opiskelivat tutkimusvuosien välisenä aikana. Kohtuuliikkujien painoindeksi nousi vuoteen 1997, varsinkin lievästi ylipainoisten osuus lisääntyi. Keskiarvojen ja kehitystrendien taustalla on usein merkittäviä muutoksia yksilön elämässä. Liikunta-aktiivisuuden yksilötason muutokset Kohtuuliikkujia LAMA-aineiston vastaajista oli kuusi prosenttia enemmän vuonna 1997 kuin 1989/90. Kohtuuliikuntana pidetään myös vähintään yhteensä puoli tuntia kestävää päivittäistä työmatkaliikuntaa (Godenhjelm ym 1999, 42-45)
Liikunnallisesti aktivoituneet keski-ikäisiä Liikunnallisen aktivoitumisen suhteen naisilla ja miehillä ei ollut eroja. Luoto, R,, Helakorpi, S., Uutela, A. Liikunnallisesti passivoituneen muotokuva Tutkimusjakson aikana liikkumistaan vähentänyt haastateltava oli nainen hieman useammin kuin mies. Passiiviliikkujien painoindeksi nousi vuoteen 1997. Opiskelijoiden ja tehdassekä rakennustyöläisten osuus passiiveista väheni ja erityisesti eläkeläisten ja työttömien osuus kasvoi. Esimerkiksi laman aikana alle 45-vuotiaat työttömänä olleet aikaisemmin aktiiviset henkilöt vähensivät liikuntaa, kun taas yli 45-vuotiaat aiemmin passiiviset lisäsivät liikuntaa enemmän kuin työssä olleet vastaavaan ikäryhmään kuuluneet (Luoto ym. Liikunta ja tiede 1/99. Muissa elämäntavoissa ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia. Suomen Gallup Oy/ Fennica. 1999. Pitkittynyt opiskelu, naimattomuus, huomattava painonnousu ja terveydentilan heikkeneminen saattavat liittyä elämänhallinnan ongelmiin, jotka johtavat myös liikunnalliseen passivoitumiseen. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 10/ 1999. 1999, 42). Syyja seuraussuhteita on vaikea arvioida, mutta ajatuksia tulokset kuitenkin herättävät. Sports Participation in Europe. Liikunnallisesti passivoituneiden lapsiluku kasvoi ja lapset olivat vuonna 1997 vielä usein alle 7 vuotiaita. Yhteisötason liikunta-aktiivisuuden pienten muutosten nousutrendin taustalla on lukuisia yksilöllisiä liikuntakäyttäytymisen muutoksia. Godenhjelm, P., Anttila, R., Vihko, V., Uutela, A. A project seekingthe co-ordinated monitoring of participation in sports in Europe. Vapaa-ajan harrastustoimintaan käytettävissä oleva aika ohjaa myös liikuntaharrastusta. He tupakoivat ja käyttivät alkoholia useammin kuin kohtuuliikkujat. Liikunta-aktiivisuus liittyy elämänhallintaan. Aikaa olisi ollut molemmilla 1989/90 1997 Passiivit Kohtuuliikkujat ryhmillä, mutta muut elämänhallintaan liittyvät asiat olivat mahdollisesti vanhemmalla ikäryhmällä paremmin kunnossa kuin nuoremmalla ikäryhmällä esimerkiksi talous saattoi olla vakaampi. Painoindeksin, tupakoinnin, alkoholinkäytön ja koetun terveydentilan muutos eri aktiivisuusryhmissä vuosina 1989/90ja 1997 prosentteina LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 45. Naimattomana pysyneet olivat kuitenkin passivoituneet suhteellisesti hieman enemmän kuin muut ryhmät. Eri siviilisäädyissä liikunnallisesti aktivoituneiden osuus koko ryhmästä oli lähellä yhteenlaskettua keskiarvoa (20%). Tupakointi oli vähentynyt. Liikuntaansa lisänneet olivat usein keski-ikäisiä, joiden lapset olivat vuonna 1997 jo hieman vanhempia. 1999. Koettu terveydentila heikkeni ja sairaslomapäivät lisääntyivät. Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen (AVTK)-aineiston 7-vuotisseurantatutkimus 1989/90-1997. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 19/1999. Keskimääräistä useammin liikuntaansa lisännyt oli siirtynyt eläkkeelle tai jäänyt työttömäksi. Passiivien koettu terveydentila oli melko huono. Mitkä ovat yksilön liikunnallisen muotokuvan muutoksen syyt ja seuraukset. Kunnossa kaiken ikää projektin seurantatutkimus. Taulukko 1. Helakorpi, S., Uutela, A., Prättälä R., Puska P. siivien osuus koko ryhmästä oli lähellä yhteenlaskettua keskiarvoa (23%). 1999. Passiiviliikkujat avioituivat ja opiskelivat tutkimusvuosien välisenä aikana. RAINER ANTTILA Litl tutkija LIKES-tutkimuskeskus VEIKKO VIHKO FT dosentti, tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus ANTTI UUTELA VTT dosentti, laboratorionjohtaja Kansanterveyslaitos LÄHTEET Compass project, A joint Coni, UK Sport, Sport England. 1999. Liikuntaan käytetty aika eri elämänvaiheissa näyttäisi tämän tutkimuksen mukaan vaihtelevan paljon. Muut elämäntavat olivat muuttuneet terveellisemmiksi, mutta terveydentilassa ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia. Eri siviilisäädyissä liikunnallisesti passivoituneiden osuus koko ryhmästä oli lähellä yhteenlaskettua keskiarvoa (14%) . Käytettävissä oleva aika ei kuitenkaan ole ainoa tekijä. Passivoituneita oli suhteellisesti eniten kotiäitien tai isien sekä edelleen opiskelujaan jatkaneiden opiskelijoiden joukossa. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 1998. Passiiveilla oli vähintään kaksi lasta ja he olivat ylipainoisia. Lama ja terveys. Väestön liikunta Suomessa 1978-97: Liikunta osa arjesta yhä useammalle. Liikunta-aktiivisuus näyttääkin liittyneen juuri elämänhallintaan. Lasten lukumäärä ei selittänyt liikkumisen muutosta, sen sijaan lasten iällä oli merkitystä. Passivoituneiden terveydentila oli huonontunut ja paino noussut tutkimusvuosien aikana. Liikuntaharrastus näyttää todella lisääntyvän kun lapset vaativat vähemmän hoitoa tai työelämä vähemmän aikaa. Maaja metsätaloustyötä tekevät olivat keskimääräistä useammin passiivisia liikkujia. 1999
Teoksen kirjoittaja oli kansatieteilijä Albert Hämäläinen, joka kuvaa "kaikkein kansallisinta urheiluamme" hauskoin anekdootein. Halmeen pessimistinen ote yllättää, sillä yleensä urheiluromaaneissamme kilvoittelun avulla voitetaan inhimilliset ongelmat. Kirjan suurin ansio on aiheen monipuolinen ja uskottava käsittely, johon yhdistyy vuosisadan alun neitseellinen urheiluinnostus. Huumorin puuttumisesta huolimatta 1920-luvun romaanit olivat teemoiltaan monipuolisia. Kirjailijoiden intressien ohella on tietysti muistettava kustantajien painotukset aihevalinnoissa: urheiluaiheisten teosten kysyntä kasvaa silloin kun suomalaiset menestyvät maailmalla. Muutamat niistä poikkesivat merkittävästi urheilukirjallisuuden valtavirrastamme. Toinen autonomian ajan urheiluromaani on Juudas Puustisen 1917 ilmestynyt Hiihtokilpailu. Ensimmäisenä suomalaisena urheiluromaanina voidaan pitää Väinö Katajan (oik. 1910-luvun romaanien yhdistävä piirre oli huumori, joka katosi tyystin urheilukirjallisuudesta vuosien 1917-18 itsenäisyystaistelun jälkeen. Urheilutoimittajana paremmin tunnettu Hugo Valpas kirjoitti 1928 romaanin Viestinviejät, jossa hän problematisoi ansiokkaasti myyttiä, jonka mukaan ur. Itsenäisessä Suomessa urheilu sai kansallisen tehtävän nuoren valtion identiteetin rakentajana, ja myös kirjallisuuden piti tukea vallitsevaa urheilu-uskontoa. E nsimmäiset suomalaiset urheiluromaanit ilmestyivät 1910-luvulla, ja 20-luvulla Paavo Nurmen kulta-aikana urheiluproosaa julkaistiin enemmän kuin koskaan muulloin. Seuraavan kerran huumorille oli tilaa vasta 1970-luvun urheiluromaaneissa. Ruumis ja sielu samoissa kansissa matkalla suomalaisen urheiluromaanin maailmassa TEKSTI: JUHA KANERVA 46 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 Vaikka urheilulla on ollut erityisasema Suomen tunnetuksi tekemisessä maailmalla, urheilu ei ole ollut kovin suosittu aihe kirjallisuudessa. Suomessa on kuitenkin julkaistu yli 500 kaunokirjallista teosta, joissa urheilu on tavalla tai toisella mukana. Väinö Jurvelius) Heinärannan olympialaiset -kirjaa (1914) , joka on humoristinen kuvaus urheilukipinän syttymisestä pienessä maalaiskylässä Tukholman olympiakisojen (1912) jälkihuumassa. Yrjö Halmeen Voittaja (1920) on kaupunkilaispojan traaginen elämäntarina, jossa edes urheilusta ei ole nuoren miehen elämän peruspilariksi. Urheilukirjallisuutemme näyttää heijastelevan tarkasti suomalaisen huippu-urheilun ja erityisesti olympiamenestyksen suhdanteita. Urheilumme lamavuosina 1950ja 60-luvuilla myös kirjailijoiden kiinnostus ru umiinkulttu uriin katosi
Pelkkä voittaminen ei riittänyt, vaan se täytyi saavuttaa lukuisten vastoinkäymisten kautta. Ajan hengessä urheilukirjallisuuskin muuttui puritaanisemmaksi ja korkeaa moraalia varjelevaksi. Kansakoulunopettajana ja kansanvalistajana eri järjestöissä työskennelleen Karhumäen teoksissa nousee esille terveen ja voimakkaan maalaisihmisen taistelu urbaania "luonnotonta" elämänmenoa vastaan. Urheilujärjestöjen mielestä urheilu on paras lääke miltei kaikkiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Urheilun harrastaminen on kasvuprosessi, jossa päähenkilöstä tulee raitis, rehti ja isänmaallinen nuorukainen. lehtimies Eero A. Unto-Olavi Salonen katsoo Karhumäen kirjan laajan menestyksen luoneen maahamme aivan oman urheilukirjallisuuden lajityypin, jota hän kutsuu Karhumäki-kaavaksi. Laikan romaanissa tulevat esille lähes kaikki urheiluaatteen positiiviset arvot. Tämä kirjallinen esitysmuoto kanonisoitiin, kun Urho Karhumäen Avoveteen palkittiin yllättäen kultamitalilla vuonna 1936 Berliinin olympialaisten taidekilpailujen kertomakirjallisuuden sarjassa. Hänen toimittamissaan urheilulehdissä kaunokirjailijat olivat näkyvästi esillä. heilijan tulisi olla terve, voimakas ja sopusuhtainen. Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen opettaja Klaus U. Valpas kuvaa vammaisurheilua aikana, jolloin raajarikkoisuus leimasi väistämättä ihmisen alemman luokan kansalaiseksi. Suomela muokkasi Milo-tekstiään ja julkaisi sen 1936 nimellä Stadionin ihme. Suomela oli monipuolinen urheilukynäilijä, joka kirjoitti voimisteluoppaiden ja urheiluhistoriateosten ohella runoja, näytelmiä sekä romaaneja. Juoksijoiden kuningas on myös kirjan päähenkilön esikuva. Urheilumaailman monet kiemurat hyvässä ja pahassa jäävät kokonaan sivuun, kun Karhumäki keskittyy päähenkilönsä elämäntehtävän kuvaamiseen. Pikemmin kirjaa voisi luonnehtia dokumentiksi suomalaisesta juoksu-urheiluinnostuksesta 1930-luvulla. Perinteisiä raja-aitoja koetellut Jukola yritti ylläpitää kirjallisuuden ja urheilun välistä vuorovaikutusta. Vuonna 1936 ilmestyi kolme muutakin urheiluromaania. Unto Seppänen kirjoitti 1929 kaksi upeaa novellia jalkapallosta ja Toivo PekkaLIIKUNTA & TIEDE 1/2001 47. Urheilun yhteiskunnallista asemaa tai urheilijan moraalia syvemmin luotaavia romaaneja ei Suomessa juuri ole ilmestynytkään. Hän oli äärimmäisen kiinnostunut suomen kielestä ja kirjallisuudesta ja väitteli vuonna 1930 muiden töidensä ohella tohtoriksi runoilija J.H. Lähinnä toimittajana ja radioselostajana leipänsä ansainnut Martti Jukola oli myös ahkera runoilija ja urheilun kuvaaja. Nämä 'suomalainen urheilija maailmalla' -mukaelmat olivat suosittuja lukemistojaja niitä ilmestyi vielä 1940-luvun lopulla. Hänen päätökseensä ryhtyä juoksijaksi sisältyy eräänlainen naissukupuolen mitätöinti. Vaikeuksien kautta voittoon -teema onkin säilynyt urheilukirjallisuutemme punaisena lankana aina näihin päiviin saakka. "Suomalainen urheilija maailmalla" -lajityyppi syntyy Paavo Nurmen ja kumppaneiden huikeat suoritukset vierailla mailla saivat kirjailijoiden mielikuvituksen kehittelemään moninaisia tarinoita pienen maan kasvattamista sisupusseista, jotka valloittavat maailman suurkaupunkien urheiluareenat. Urheilun moraalia ja siveellisyyttä parantava vaikutus on kantavana teemana Olli Karilan 1926 ilmestyneessä Harmaitten tarinassa, joka kuvaa Viipurin Susien jääpallojoukkueen "ylvään tarinan" maan johtavaksi palloilujoukkueeksi. Avoveteen Karhumäki-kaava kanonisoituu Berliinissä 1930-luvulla henkinen ilmapiiri jäykistyi konservatiivisuuden kahleisiin suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän moralisoi vahvasti suomalaisen miehen sisun ja sitkeyden puolesta sekä korostaa luonnonläheisen maalaiselämän rikkautta ihmisen kaikenpuoliselle kehitykselle. 1920-luvun kirjallisuuden monipuolisuudesta kertoo se, että suomalaisen menestyksen ollessa huikeimmillaan ilmestyi yksi urheiluaatteeseen kriittisesti suhtautunut romaanikin. Kirja on tarina kaikkien aikojen olympiasankarin, painija Milon, viimeisestä olympiaturnauksesta. "Valppaan kirjassa urheilu ja vammaisuus teema on ennen kaikkea päähenkilön minuuskamppailu, jossa hän oppii hyväksymään itsensä ja löytämään itsetuntonsa", toteaa suomalaista urheiluproosaa tutkinut Unto-Olavi Salonen. Se on eräänlainen sankarimoraliteetti, jossa peloton suomalaisnyrkkeilijä haluaa voittaa maailman kunnioituksen puhtain keinoin, vaikka lajina on likaisesta pelistä tunnettu ammattilaisnyrkkeily. Parhaimmillaan Karhumäki on kuvatessaan itselleen rakasta maalaiselämää ja luontoa. Hugo Valppaan Kisakuninkaat (1924) näyttää urheilun nurjan puolen, vaikkakin kirjan 'urheiluviha' jää huonosti perustelluksi purkaukseksi. Esimerkiksi 1928-34 ilmestynyt Urheilija sisälsi suomalaisen urheiluproosan mestarinäytteitä. Pariisissa 1924 maatamme edusti hänen näytelmänsä Milo, olympian sankari, joka oli antiikin olympialaisia kuvannut nelinäytöksinen runomittainen murhenäytelmä. Urheilusta innostuminen on elämänmuutos, jonka myötä moni muukin asia korjaantuu. Pulli) Ruuvisuora (1927) on lajityypin malliedustaja. Joel Laikan (oikealta nimeltään Olavi Joel Lastikan) Elämä, anna minulle ihanne on "yhteiskunnallis-psykologinen" (Salonen 1986) teos, joka on virallisesti omistettu Paavo Nurmelle. Vaikka Avoveteen on urheiluromaani, se ei juurikaan kuvaa urheilun omalakista maailmaa. Hänen kynästään on lähtenyt ensimmäinen suomalainen urheilurunokokoelma Olympia (1920) . Avoveteen on raskas kirja, jossa dramatiikka katoaa kertojan hukuttaessa lukijan monisanaisten yksityiskohtien kuvailujen sekaan. Suuren suosion saaneelle kirjalle ilmestyi jatko-osa Testamentti vuonna 1938, jossa urheilun osuus on vähäinen. Kerronta on vilpitöntä, mutta kirjallisuutemme B-luokkaan teos putoaa yksipuolisen paatoksellisen ja opettavaisen sentimentaalisen kuvauksen takia. Kaupungissa kaikki on pielessä: siveettömyys ja paheellinen elämä väijyvät koko ajan kulman takana. Tämä opettavainen sävy on ollut vallitsevana piirteenä urheilua käsittelevässä tietokirjallisuudessa, mutta yllättävän vahvasti se on leimannut myös kaunokirjallisia esityksiä. Suomela oli ensimmäinen olympiakisojen taidekilpailuihin osallistunut suomalaiskirjailija. Karhumäen voitto herätti huomiota kansainvälisestikin ja Avoveteen-romaani käännettiin saksan, ruotsin ja hollannin kielelle. Erkon tuotannosta. Eetu Kivelän (oik. Avoveteen-romaanin päähenkilö Yrjö epäonnistuu rakkauspyrkimyksissään ja sublimoi pettymyksensä urheiluun. Urheilukirjailijoistamme Suomela on puhtain antiikin perinteiden vaalija ja hänen kirjansa onkin jäänyt ainoaksi historialliseksi urheiluromaaniksi Suomessa
Seuraavana vuonna maanpuolustushenkiselle kansalle tarjottiin kauppojen hyllyillä ampuma-aiheista romaania, jonka kirjoittaja oli maailmanmestari Viktor Miinalainen. Jarl Louhijan Noidankehä, Marja Tuuran uimaritarina (1940) päähenkilö on nuori nainen, joka tähtää menestykseen uima-altaissa. Muutama poikkeus onneksi löytyy. Juostessaan "Poika" on symbioosissa niin luonnon kuin rakastamiensa ihmisten kanssa tila joka arkiaskareissa on vaikeasti saavutettavissa. Realismin puuttumisen ymmärtäisi paremmin, jos fiktiiviset elementit eivät olisi olleet niin ihanteellisia. Urheiluun rinnastuva kamppailu-teema on mukana lähes kaikissa Marko Tapion teoksissa, mutta konkreettisimmin Tarina viidestä kilometristä-kirjassa. Markku Karpion 1999 ilmestynyt Naisten mies ja Liken viime vuonna julkaisema, nyrkkeilymaailmaan sijoittuva Pekka Jaatisen Tilkkutäkkiplanetaario kertovat urheilusta yhtenä elämänsfäärinä. 60-luvun yleinen radikalismi toi pitkätukat ja uudet ajatukset myös urheilukentille. Siinä päähenkilö ponnistautuu sosiaaliseen nousuun urheilun avulla, ja urheilun pariin hänet oli ajanut pettymys naissuhteessa sekä sosiaalinen alemmuudentunto. Urheilukirjallisuudessa tätä pyhää tehtävää ei haluttu horjuttaa, joten urheilun merkitystä kyseenalaistavat ja sen epäkohtiin puuttuvat aiheet sivuutettiin. Suurin osa lajityypin edustajista oli kerronnaltaan mekaanisia, pinnallisia ja viihteellisiä sepityksiä, joissa kehystarina harvoin kiinnittyi vallitsevaan yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Marko Tapper) Tarina viidestä kilometristä, joka ilmestyi alunperin aikakauslehdessä 20-osaisena jatkokertomuksena (1967), ja yksissä kansissa vasta vuonna 1985. Urheilupolitiikka sivuosassa Suomen urheiluelämä on järjestöllisesti hyvin hajautunut. Mutta heitä ei oikein haluttu hyväksyä. Kirja ei saavuttanut vastakaikua urheiluväen keskuudessa. Tärkein taisto voisi sanoa "loppuottelu" käydään sitten yksilön ja yhteisön välillä. Kirjoittaja oli mies, eikä romaani juurikaan eroa kerronta tekniikkansa tai arvomaailmansa osalta muista ajanjakson teoksista. Urheilun täytyi olla karua ja karskia, elämänalue jolla miehiä karaistiin taisteluvalmiuteen. Esimerkiksi Antti T oukkarin teos Sinuun me asetamme toivomme (1978) kuvaa suomalaisen keihäänheiton mentaliteettia huomattavasti paremmin kuin "suuren urheilukertomuksemme" mukaisesti tehdyt keihäänheittäjien elämäkerta teokset. Karhumäki-kaava oli lopulta murrettu ja 70-luvulla realistinen kuvaustapa jatkui urheiluromaaneissa. Ihanteellisuus haastetaan 60-luvulla Vaikka toinen maailmansota mullisti kulttuuri-ilmapiiriä radikaalisti, urheiluproosassa Karhumäki-kaavaa jatkoi voittokulkuaan. Uuden realistisemman suunnan malliesimerkki on Marko Tapion (oik. Matti Kantolalta ilmestyi vuonna 1966 romaani Jälkipeli, jossa jalkapallon mestaruussarjajyrä Johannes Niemisen elämää kuvattiin rosoisesti avioeroineen ja alkoholiongelmineen. Taunosta kehittyy erinomainen työläisurheilija, mutta ennen kaikkea hän kasvaa ymmärtämään asemansa työväenluokan Urheilu ei ole enää paratiisi edes romaaneissa 48 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 Teksti Juha Kanerva S uomalaiset urheilu romaanit olivat tendenssiltään yltiöidealistisia aina 1960-luvulle asti. Realismia löytyi esimerkiksi Unto Seppäsen, Pentti Haanpään ja Toivo Pekkasen 20-30-luvuilla kirjoittamissa urheiluaiheisissa lyhyissä kertomuksissa ja novellei~sa, mutta romaaniin asti raadollinen arkikuvaus ei yltänyt. Moralisointi "urheilu on parasta huumetta" -teemojen ympärillä on jätetty nuorten kirjojen maailmaan. Mitenkähän Olaville on tänään käynyt. Urheilu on elämänsfaäri, jonka avulla päähenkilö voi vapautuneesti viestittää isälleen, ihastuksen kohteelle ja ympäristön asukkaille omaa kyvykkyyttään. Jussi Malmin Kunnia tai voitto (1953) on tarina metallityöläisestä joka kokee tervehdyttävän elämänmuutoksen löytäessään harrastuksekseen nyrkkeilyn. Helsingissä 1937 järjestetyt ammunnan maailmanmestaruuskilpailut olivat siihen asti suurimmat Suomessa järjestetyt kansainväliset urheilukilpailut. Jossakin vaiheessa maailman tärkeimpänä asiana, mutta pidemmällä perspektiivillä vain yhtenä juttuna ihmiselon karulla kujalla.. Ensimmäisen tasavallan urheiluromaanit olivat miessankareiden täyttämiä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Ihanteelliset urheiluromaanit saivat haastajia vasta 1960-luvun puolivälissä. Moista roskaa ei haluttu kutsua urheilukirjaksi. nen yhden 100 metrin juoksusta. Myös parin viime vuoden aikana julkaistu, ja nimen omaan aikuisille suunnattu, urheiluproosa on kuvaukseltaan katu-uskottavaa. Menestys kehässä ja kehän vierellä tulee liian nopeasti nuorelle miehelle ja tätä hybristä seuraa antiikin parhaiden kirjallisten traditioiden mukainen nöyrtyminen elämän edessä. Eri leirien urheilujohtajat ja -toimittajat ovat käyneet vuosikymmenten mittaan ankaraa sanasotaa lehtien palstoilla. Ruotsinkieliset perustivat jo vuosisadan alussa oman keskusliittonsa ja Työväen Urheiluliitto syntyi pian vuoden 1918 sisällissodan jälkeen. Yrjö Jylhän runo Nurmi,joka alkaa kuuluisalla "Hiilimurskan kylmä valtias" säkeellä, ilmestyi kansan ihasteltavaksi Urheilijan joulunumerossa 1929.Jukola oli merkittävä kaunokirjallisuuden suomentaja, mutta nykyään hänet muistetaan parhaiten urheilun yleisesityksistään, joista otettiin aikanaan suomalaisittain valtavia painosmääriä. on Karhumäki-kaavan variaatio, jossa maalaismaisemaan on upotettu positiivinen työssä ja urheilussa pärjäävä sankarinuorukainen. Tapion tekstissä luontosuhde ja ihmisen arkuus ja pelokkuus ovat sopusoinnussa. Työväenaatteeseen vahvasti ankkuroitu romaani huipentuu lakkotilanteeseen, jossa metallimies Tauno tajuaa hänen oman urheilu-uransa olevan pieni pisara suuressa ideologisessa taistelussa sosialismin ja kapitalismin välillä. Niinpä on hieman yllättävää, että maassamme ei ole juurikaan ilmestynyt urheilupoliittisia romaaneja
Suomalaiseen pikkukaupunkiin sijoittuvat kirjan tapahtumat risteilevät 1950-luvun lopun urheilu poliittisen riitelyn ja nykyhetken välillä. Eurooppalaisen mailin tapahtuma-aika on noin puoli vuorokautta, johon mahtuu itse kisa sekä sen jälkeinen rentoutuminen Tukholman yössä. Kailan teoksessa esitetään kritiikkiä urheilujohdon konservatiivisuutta kohtaan. Itsekin kansallisen tason nyrkkeilijänä Ojaharju peilaa todellisuutta aidontuntuisesti kuvatessaan Työväen Urheiluliiton nyrkkeilypomoja saamattomiksi ja vanhoillisiksi. Doping 70-luvun teema Doping yltyi huippu-urheilun hovisairaudeksi 1970luvulla. Kailalta ilmestyi vuonna 1968 kaksi urheiluromaania: Eurooppalainen maili, jossa kuvataan Ruotsi-Suomi-yleisurheilumaaottelun 1500 metrille keskittyvän suomalaiskolmikon valmistautumista kilpailuun sekä jääkiekkoaiheinen nuorten romaani Pakkopeli. Vaikka Kunniakierroksessa on vahva dopingin vastainen tendenssi, kirjailija ei sorru moralisoimaan, vaan jättää lukijan arvioitavaksi kiellettyjen aineiden käytön järkevyyden. Päähenkilön elämänmiljöö esitetään uskottavasti ja kerronta etenee thrillerinomaisesti. Hietamies kuvaa onnistuneesti, kuinka vaikeaa suomalaisen miehen on puhua vuosikymmenien takaisista asioista, kun niihin liittyy vahva tunnelataus ja selvittämättömiä ihmissuhteita. Vuorion tarinassa korostuu se miten kansallisen tason kuljettajat saivat tehdä kaiken itse tuolloin ei sponsoreita juuri tunnettu. Viimeinen pikataival on itsekin kartanlukijana toimineen Antero Vuorion realistinen kuvaus 60-luvun lopun Jyväskylän suurajoista. Voimistelunopettaja Osmo 1. Haataja ei tyydy itsestään selviin ratkaisuihin ja romaanin jännite kantaa mainiosti loppuun saakka. tiedostavana jäsenenä. Hienoosokeria!-kirjan synkkä mutta elämänmakuinen lopetus, jossa ylpeys ja LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 49. Huomattavasti onnistuneempi doping-romaani on Mika Wickströmin vuonna 1998 ilmestynyt Kunniakierros. Jännitysromaanin murha tapahtuu Helsingin Olympiastadionin viheriällä kesken Suomi-Ruotsi-maaottelun. Toinen nyrkkeilyyn sijoittuva urheilupoliittinen tarina onJonna Ojaharjun Avustajat kehästä, ensimmäinen erä (1968),jossa päähenkilö on köyhistä oloista lähtenyt nuorukainen, jolle nyrkkeilijän lahjat tarjoavat väylän sosiaaliseen nousuun. Keke Rosbergin maailmanmestaruus 1982 poiki sentään kioskeihin pokkarisarjan suomalaiskuski Kosti Cavanderista, jonka persoonaan tuntemattomana pysytellyt kirjoittaja upotti kaikki mahdolliset "Suomi-poika maailmalla" -kliseet. Akuuttiin teemaan tarttui viime vuosikymmeniemme menestynein viihdekirjailija Laila Hietamies romaanissaan Elämän huipulla (1974). Vuoden 1968 hengessä ja vastoin aiempaa ihanteellista urheilukirjallisuuden perinnettä suomalainen huippu-urheilija vajoaa pahuuden syövereihin (viinaan ja naisiin) ilman omantunnontuskia. Aiemmin tabuna pidettyyn aiheeseen tarttuminen oli kirjailijalta täysin tietoinen valinta. Viihteellisen kerronnan heikkoudet ovat silmiinpistävimmillään ihmiskuvauksen ohuudessa sekä kerronnan tyhjäkäynnissä. Kuljettajat kohtaavat vastoinkäymisiä sekä ralliteillä että siviilielämässä, mutta palava innostus autourheiluun saa miehet jatkamaan harrastustaan. Tämä johtaa epätoivoiseen tekoon, ja koko vyyhtiä ryhtyy purkamaan lyöjäkuninkaan aikoinaan hyvin tuntenut poliisi. Yksi päähenkilöistä on homoseksuaali ja kirjan pääteema onkin urheiluväen ja koko yhteiskunnan suhtautuminen sukupuoliseen vähemmistöön. Kirjan ansiot ovatkin eittämättä ajankohtaisuudessa ja urheilun moraalin peräämisessä. Urheilua sivuavista dekkareista ei ole liikatarjontaa, mutta muutama tyylikäs suoritus voidaan nostaa esiin. Romaanin keskeinen jakso on tv-keskustelu yleisurheilun kielletyistä ja sallituista aineista. Vuonna 1965 syntynyt Wickström kuvaa nuorten päähenkilöidensä aikuistumista urheiluyhteisössä harvinaisen rehellisesti. Tunnustettu dekkarikirjailija Paul-Erik Haataja on teoksessaan Viimeinen juoksu (1988) ottanut keskeiseksi henkilöksi alkoholisoituneen entisen itälänsi-pesäpalloilijan ja lyöjäkuninkaan, jota luonnostaan pidetään syyllisenä pesäpallomailalla ryyppyporukassa tehtyyn tappoon. Pikajuoksija Erkka Merilässä kiteytyy suomalaisen huippu-urheilun muuttuminen liiketoiminnaksi, jossa menestystä janoavan on pakko hyödyntää kaikki keinot. (Veri)-dopingin lisäksi Hietamies tuo suomalaisen urheilukirjallisuuden tematiikkaan television. Samalle vuosikymmenelle osui suomalaisten juoksijoiden suuri paluu olympiakisojen korkeimmalle korokkeelle: Lasse Viren ja Pekka Vasala voittivat kolme kultamitalia Munchenin kisoissa 1972. Syynimaa) Jo katkee maalinauha (1971) oli ensimmäinen naisen kirjoittama urheiluromaani maassamme. Populaarikulttuurin moniottelijan Heikki Hietamiehen Kalkkiviivat (1994) on kyyninen ja pessimistinen kuvaus työläisurheilun maailmasta. Leena Lehtolaisen vuonna 1997 ilmestynyt Kuolemanspiraali on naispainotteinen dekkari. Toinen päähenkilö Ville Borg on puolestaan uskottava aloittelevana urheilutoimittajana, joka joutuu luotaamaan omaa moraaliaan myyvien juttujen ja vakavien reportaasien välimaastossa. Pirkko Arhippan (oik. Kovin suurta huomiota tämä rohkea teos ei kuitenkaan ole saanut osakseen. Bensaa sivuille Kun suomalaiset alkoivat pärjätä maailman rallipoluilla 1960-luvulla, ei tarvinnut kauaa odottaa ralliautoiluun sijoittuvaa romaania. Avoimen jermumaisen lähestymistavan ohella Kailaa voidaan pitää urheilukirjallisuutemme uudistajana sikälikin, että hän keskittyy teoksissaan tiukasti yhteen kilpailutapahtumaan. Kirjan ansio onkin raadollisen realistinen ihmiskuvaus ilman urheilukirjallisuuteen ankkuroituneita kliseitä. Toisin kuin Malmin kritiikittömässä sosialismin ylistyksessä, Ojaharju kuvaa myös työläisurheiluväen mustia kohtia. Yllättävänä voitaneen pitää sitä, että suomalaisten formulakuljettajien maailmanmaine ei ole innostanut kirjoittajia eksoottisen autourheilusirkuksen kuvaamiseen. Siinä naisetsivä tutkii lahjakkaan Venäjältä Suomeen siirtyneen taitoluistelijatytön kuolemaa. Kaupungissa 50-luvulla kesätoimittajana työskennellyt alkoholisoitunut toimittaja palaa kaupunkiin selvittämään syitä, jotka saivat huippulahjakkaan juoksijan lopettamaan uransa ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaa. Finlandia -ehdokkaaksi debyyttikirjalla Mika Wickström osoitti kertojan lahjansa jo ensimmäisessä, nuorille suunnatussa, jalkapallokuvauksessaan Hienoosokeria! (1991),jonka rosoinen ihmissuhdekuvaus kouraisee lukijaa syvältä
Tuohon aikaan kesäharjoitteluun riitti vielä terassilla istuskelu. Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos. nöyryys käyvät jaakobinpainia päähenkilöiden sisimmässä, on suomalaisen urheiluproosan laadukkainta jälkeä. Vuoden urheilukirjaksikin valitun pyöräilyromaaninsa ohella Jukka Pakkanen on kirjoittanut paljon jalkapallosta. Salonen UntoOlavi, Suomalainen urheiluromaani: Karhumäki-kaava, sen variaatiot ja poikkeamat vuodesta 1936 vuoteen 1986. Elmossa korkean ja matalan yhdistäminen on onnistunut. Elmo on riemastuttava urheilusankari, joka jaksaa yllättää ihailijansa kerrasta toiseen. "Urheilun ja liikunnan maailma tarjoaa kirjailijalle ja vasiten naiskirjailijalle vielä monenlaisia radikaalisti uusia näkökulmia todellisuuden hahmottumiseen", muotoili Kauranen urheiluinnostustaan 1990-luvun alussa. "Elmo on travestia, vahva satiiri urheiluhulluudesta. Kirjamakasiini 1/1999. Antoisa poikkeus on nuoren tähtitieteilijän Maarit Verrosen esikoisteos Yksinäinen vuori (1993), joka oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana. Päähenkilö Illu on 20-vuotias suurlupaus hyökkääjänä ja elää kesän mittaan miehuuskoevaihettaan kahden itseään vanhemman naisen seurassa. Kotimaisen kirjallisuuden pro gradu työ. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi X. Helsinki 1996. 31/7999 julkaistuun Der finnische Sportroman des 20. Toinen päähenkilö on traaginen, perheensä jättämä ja alkoholisoitunut valmentaja, joka pyrkii korvaamaan omia pettymyksiään lahjakkaan urheilijan avulla. Kirjalliset kannuksensa he ovat kylläkin hankkineet muilla teoksillaan. Ihmiskuvauksessaan Pakkanen ei ole yrittänyt tehdä päähenkilöistään liian suuria; he elävät raadollista elämää arkisten ongelmien keskellä. Monipuolisen kirjoittajaja toimittajataustan omaavanJukka Pakkasen Viimeinen kilometri (1984) on monien mielestä edelleen ansiokkain urheilun maailmaan liittyvä suomalainen romaani. JUHA KANERVA Kirjoittaja on uusmediayritys Sportslinkin toimituspäällikkö Artikkeli perustuu Jahrbuch fur finnisch-deutsche Literaturbezihungen -vuosikirjassa Nr. Komein teos on hänen ja Esko S. Peltosen sanoma on, että jokaisen ihmisen pitäisi saavuttaa haaveensa." (Salonen 1986) Uusin ottein urheiluaiheisiin Tunnetuimpia pesäpalloaiheeseen vakavasti tarttuneista kirjailijoista on Orvokki Autio, joka rakensi 1980-luvun alussa kokonaisen trilogian (Viistotaival, Kotipesä, Merkki päällä) kansallispelimme ympärille. Anja Kauranen (nyk. Sarjala Jukka, Suomalaisen kirjallisuuden moniottelijat: urheilevat kirjailijat. Lahtisen toimittama 11 &: Pallo, jalkapallo elämässä, elämä jalkapallossa (1997) , johon on koottu paloja suomalaisen jalkapallokirjallisuuden helmistä. Pyykkönen Teijo-Kanerva Juha, 500 Urheilukirjaa. Kyseessä on Meren eroottisin romaani, jossa itse urheilu jää sivurooliin. 1982 Paasonen JarnoUnkuri Juhana, Futiskirjoja kaikille. Joensuun yliopisto 1986. Suomlaiset urheiluja liikuntakirjat1980-1995. Juoksija-lehti 9/2000.. Suurten voittojensa jälkeen hän haluaa kuulla virallisen Maamme-laulun tai Porilaisten marssin sijaan esimerkiksi Schubertin a-molli sonaatin. Pasanen Arto, Urheilukirjallisuus harrastuksena. Sarja A tutkimuksia n:o 16. Bibliophilos 3/1992. Peltonen parodioi sekä suomalaisten haudanvakavaa suhtautumista urheiluun että suomalaisten legendaaristen radioselostajien kuvamaailmaa. Tarkka henkilöhahmojen esittäminen ja pohjalaisten intohimoisuus pesäpalloon ei jätä ketään kylmäksi. Lähteet: Ojala Aatos, Ruumiinkulttuuri kirjallisuudessa. Wickströmin ohella toinen maininnan arvoinen nuorisoromaani tässä yhteydessä on Uolevi Nojosen 1994 ilmestynyt Yksinäisen suden maili. Sveitsin alppimaisemiin sijoittuva nuoren miehen kehityskertomus on täynnä mystiikkaa ja metafyysistä sopusointua luonnon kanssa. Aution teoksissa pohjalainen kansanluonne piirtyy esiin aidonoloisesti ja pesäpallokuvaus on hyvin asiantuntevaa. Pyöräilystä kirjoittavalla Pakkasella on vankkoja edeltäjiä. Futari 10/2000. Verronen hyödyntää psykoanalyyttista kuvastoa ja tukeutuu taajaan eurooppalaisen humanismin kasvatusihanteisiin luodessaan "parhaan mahdollisen maailman" pieneen alppimökkiin. Siinä 18 miestä (naisia ei kirjoittajajoukkoon mahtunut) kirjoittaa suhteestaan kuningaspeliin suurella intensiteetillä. Keskushenkilönä on nuo50 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 ri kilpapyöräilijä, jonka tie edustustehtäviin on kovin kiemurainen, koska yli-innokkaan valokuvaajan törmäilyn aiheuttama kolari pitkittää pyöräilijän läpimurtoa. Nykykirjallisuutemme johtavista nimistä myös Jarkko Laine (Futari, 1977), Anja Kauranen (Pimeää vain meidän silmillemme, 1987), Alpo Ruuth (Pitkänmatkan juoksija, 1992) sekä Timo Pusa (Tähtien kanveesi, 1991) ovat tarttuneet urheiluaiheeseen. Snellman) on mainitun taitoluistelumaailmaan sijoittuvan romaaninsa jälkeenkin pitänyt yllä kiinnostustaan urheiluun. Se on piikki suomalaisen urheilun yliarvostusta vastaan. Saikansalo valmentautuu Etelä-Euroopan lämpimiin olosuhteisiin ajamalla köysillä saunan kattoon hilattua pyöräänsä ankarassa löylyssä. Siinä liikutaan 40-50luvun maailmassa,jossa Suomen ja Ruotsin välisen yleisurheilumaaottelun tulos vielä määritti kansan henkistä hyvinvointia. Maailman paras urheilija on viime kädessä äärimmäisen yksinäinen ihminen, jota voidaan lopulta luonnehtia pikemmin antisankariksi. Jahrhunderts tekstiin. Onnistuneimmat kontribuutiot ovat 90-luvun johtavien kirjailijoidemme Kari Hotakaisen ja Kjell Westön tarinat. Pakkasen omakohtainen pyöräilyharrastus näkyy terminologian tarkkuudessa ja "hengästyneen" kerronnan hallinnassa. Juhani Aho oli innokas pyörämies, joka lastussaan 'Pyöräraivoilija' loi demonisen kuvan varsinaisesta cyklomaanista. Irrationaalisista elementeistä huolimatta tai ehkä juuri niiden ansiosta nuoren Peter Urdin nousu omaa tietään virallisen valmennuskoneiston ulkopuolelta maailman parhaaksi syöksylaskijaksi on nautinnollista luettavaa. Unkuri JuhanaPaasonen Jarno, Juokseminen kaunokirjallisuudessa. Toinen pyörän selässä tarinoitaan kehitellyt kynänkäyttäjä on Pentti Haanpää, jonka novelli 'Pyöräurheilija Saikonsalo' on kekseliäs ja hauska tarina välineurheilusta. Elmo on antiikin mytologian sankareihin verrattava supersankari, joka voittaa kymmeniä olympiakultamitaleja maailmanennätystuloksilla, ja joka käytännössä yksin vastaa oman joukkueensa tehosta Suomen voittaessa muun maailman joukkueen jalkapallossa. Kaikkien aikojen Elmo Verrosen upea kirja tuo väistämättä mieleen Juhani Peltosen Elmon (1978) ehkä parhaan suomalaisen urheilukirjan. Suomalaisen proosan tunnustetuista tekijöistä urheilun saralle on uskaltautunut Veijo Meri, jonka toistaiseksi viimeisin romaani Jääkiekkoilijan kesä (1980) sijoittuu Hämeenlinnaan ja 1950-luvun alkuun, jolloin kaupungin jääkiekkoilu eli kultakauttaan. Nuorten miesten teksteissä päähenkilön elämä ja jalkapallo ovat vääjäämättömässä symbioosissa, jossa herkkyys ja intohimo sekoittuvat raivoon hienoa peliä terrorisoivia idiootteja kohtaan. Urheiluromaaneilla hienon debyytin tehneitä suomalaisia kirjailijoita on vähän. Alunperin kuunnelmana päivänvalon nähnyt fantasia voittamattomasta mutta herkästä suomalaisesta luonnonlapsesta elähdyttää lukijoita vuodesta toiseen
Kaivokatu 6, Helsinki. Pertti Vuorela puheenjohtaja TERVETULOA! Joel Juppi pääsihteeri Liikuntatieteellisen Seuran Tilaan Liikunta & Tiede -lehden O ITSELLENI O LAHJAKSI vuositilaus 190 mk/200 1 kestotilaus 170 mk/2001 opiskelijavuositilaus 1 15 mk/2001 (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelijakorttisi tai valokopio siitä) Liityn Liikuntatieteelliseen Seuraan jäseneksi 160 mk /200 1 opiskelijajäseneksi 1 10 mk /200 1 (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelijakorttisi tai valokopio siitä) Muutan tilaukseni jatkuvaksi O Peruutan tilaukseni O Eroan L TS:n jäsenyydestä Muutan osoitteeni O alkaen 200 1 Lahjatilauksen saaja/ Uusi osoite Sukunimi Jakeluosoite Postinumero Puhelin Tilauksen maksaja / Vanha osoite / Osoitelipuke Sukunimi Jakelu osoite Postinumero Puhelin Alleki~oitus Etunimi Postitoimipaikka Etunimi Postitoimipaikka Faksaa (09 4542 7222) sähköpostita (lts@stadion.fi) tai soita (09 4542 720) toimistoomme. Kokouksen yhteydessä saamme tietoa Leonia pankin palveluista. Kiitos! Liikuntatieteellinen Seura ry. Käsiteltävät asiat: toimintakertomus vuodelta 2000 toimintavuoden 2000 tilit ja t ilintarkastajien lausunto tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille tilija vastuuvelvollisille tilien ja hallinnon osalta Kokouspaperit voi tilata etukäteen seuran toimistosta. K U T S U Liikuntatieteellisen Seuran kevätkokous 2001 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen kevätkokous pidetään tiistaina 13.3.2001 klo 16.30 alkaen Leonian Kaivokadun konttorin kahviossa, os. LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA RY. Tarjoilun vuoksi pyydämme ilmoittautumaan viimeistään perjantaina 9.3.2001 joko puhel imitse (09)4542 7210, taksilla (09)4542 7222 tai sähköpostilla: lts@stadion.fi. VASTAUS LÄHETYS Sopimus 00250-4 3 00003 Helsinki
Hinta 135 mk, (LTS:n jäsenille 120 mk) + toim.kulut Lisätietoja ja tilaukset: Liikuntatieteellinen Seura os. Liikuntakulttuuri on pirstaleisempi kuin koskaan Urheiluseuroissa liikutaan yhtä paljon kuin ennen, mutta eri perusteilla Liikuntajärjestöjen keskeiset muutoslinjat ovat kasvu, eriytyminen ja ammattimaistuminen Muuttuva liikuntakulttuuri saa uusia muotoja paisumalla yhä laajemmalle niin vapaaehtoisuuden, julkishallinnon kuin markkinoiden suuntiin Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 151 Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 152, 180 sivua. 09-4542 720 faksi 09-4542 7222 sähköposti: lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/LTS. 09-4542 720 faksi 09-4542 7222 sähköposti lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/LTS Kaksi mannerta, kaksi kulttuuria Kylmää faktaa kiekkoilun kehittymisestä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa Viileää analyysia kiekkoilun nykykriisistä ja NHL:n ylivallasta Lämpimiä ja painavia sanoja junnukiekkoilun kehittämiseksi Kylmä kiekkosota kauden kuumin kiekkokirja Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 1 51, 156 sivua, 65 kuvaa. Hinta 145 mk (LTS:n jäsenille 1 30 mk)+ toim.kulut Lisätietoja ja tilaukset: Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, Eteläkaarre, 00250 Helsinki puh. Stadion, Eteläkaarre 00250 Helsinki puh