Artikkelit ja niiden tiivistelmät ilmestyvät myös sähköisessä muodossa verkkolehtenä (http://www.stadion.fi/LTS/ Tutkimusartikkelijulkaisu). mennessä. Julkaisussa artikkelit on ryhmitelty väljästi siten, että alkupuolella on käyttäytymis-yhteiskuntatieteelliset artikkelit ja niiden jälkeen siirrytään biotieteiden puolelle. Rohkaistuneena positiivisesta palautteesta toimituskunta katsookin, että tieteellisellä suomenkielisellä artikkelijulkaisulla on jatkossakin selvästi tarvetta ja käyttöä liikuntatieteiden piirissä. Jokaiselle käsikirjoitukselle valittiin kaksi arvioitsijaa, jotka antoivat yleisarvion artikkelista sekä yksityiskohtaiset kommentit hyväksymisen tai hylkäämisen perusteista tai siitä, miten käsikirjoitusta tulisi muokata. Ensimmäisestä numerosta poiketen julkaisuun on sisällytetty yksi pyydetty artikkeli, jossa sosiologi Martti Siisiäinen tuo esiin sosiaalisen pääoman näkökulman yhdistystutkimuksessa. Ennen toisen artikkelijulkaisun valmistelun käynnistämistä toimitusryhmä kävi lävitse ensimmäisestä julkaisusta saatuja palautteita ja raportoi myös rahoittajatahoa, opetusministeriötä lehden saamasta vastaanotosta. Seuraavaa artikkelijulkaisua varten toivomme, että alan tutkijat tarttuvat tilaisuuteen ja alkavat valmistella käsikirjoituksiaan hyvissä ajoin. Toinen tutkimusartikkelijulkaisu viitoittaa tietä pysyvälle käytännölle PAULI VUOLLE iikunta & Tiede lehden toinen tutkimusartikkelijulkaisu on kädessäsi. Heinonen Pasi Koski Reijo Häyrinen Lauri Laakso Heimo Nupponen Eila Ruuskanen-Himma Jaana Suni Tutkimusartikkelijulkaisun toimitusryhmä:: Hannu Itkonen Joel Juppi Urho Kujala Heimo Nupponen Harri Suominen Kansikuva : Antero Aaltonen Ulkoasu: Koodi Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 09-4542 720, fax 09-45427222 Kestotilaus 170 mk/vsk Vuositilaus 190 mk/vsk. Pitkäjänteisen toimitustyön kannalta olisi tietysti toivottavaa, että myös artikkelijulkaisun talous saataisiin nykyistä vakaammalle pohjalle ja voisimme myös tulevina vuosina tarjota tämän julkaisumahdollisuuden liikuntatieteen eri alojen tutkijoille. Tutkimusartikkelijulkaisu julkaistaan nyt vuoden 2002 ensimmäisenä numerona. 09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/L TS Päätoimittajat: Pauli Vuolle (vast), Joel Juppi Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Aikaisempaan tapaan sen toimittamisesta on vastannut erillinen monitieteinen toimitusryhmä __ ,_ ja sen piiristä kullekin tarjotulle käsikirjoituksella nimetty vastuuhenkilö. Toimitusryhmä katsoi, että lehden profiiliin sopii hyvin erillisartikkeli tai -artikkeleita, joissa esitellään joitakin teoreettisesti tai metodologisesti kiinnostavia ja ajankohtaisia aiheita. 2 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 Liikunta J &Tiede 1/2002 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 09-4542720 fax. Odotamme käsikirjoituksianne toimitukseen 15.8. Koska liikunnan kansalaistoiminta on ollut näkyvästi esillä niin liikuntatieteellisessä tutkimuksessa kuin siitä versovissa käytännön keskusteluissa, Siisiäisen tarjoama lähestymistapa yhdistystoimintaan luo syvempää teoreettista ymmärrystä myös liikunnan kansalaistoiminnalle. Tehtyjen arviointien perusteella julkaisuun hyväksyttiin yhdeksän käsikirjoitusta, joista jokaisen kirjoittaja joutui tekemään tarkistuksia tai muokkaamaan artikkeliaan syvällisemmin saamansa palautteen perusteella. vuosikerta ISSN 0358-7010. Näin kaikki määräaikaan mennessä julkaistavaksi hyväksytyt käsikirjoitukset voidaan julkaista yhdessä numerossa. 39
www.stadion .fi/LTS/Tutkimusartikkelijulkaisu 2 Pääkirjoitus Pauli Vuolle PYYDETTY KATSAUSARTIKKELI: 4 Sosiaalinen pääoma näkökulma yhdistystutkimuksessa Robert Putnam ja sosiaalisen pääoman "ruusuiset kehät" Martti Siisiäinen TUTKIMUSARTIKKELIT: 8 Kansanjuhlista ja -valistuksesta urheiluseurojen aikaan Liikunnan varhainen järjestäytyminen paikallisena ilmiönä Hannu Itkonen 14 Vuoden mittaisen liikuntaintervention vaikutus yhdeksäsluokkalaisten liikuntamotivaatioon ja itsemääräämismotivaatioon Timo Jaakkola, Risto Telama, Juha Kokkonen 22 Psykomotoriikka kokonaiskehityksen tukena kun lapsella on oppimisvaikeuksia Maija Koijonen, Pauli Rintala 30 Seikkailukasvatus Ja lähihoitajan ammatillinen kasvu Jaakko Helander, Hannele Kangas TUTKIMUSARTIKKELIJULKAISU 2002 Käsikirjoitukset toimitukseen 15.8. Kirjoitusohjeet on julkaistu lehden verkkoversiossa (www.stadion.fi/L TS/Tutkimusartikkelijulkaisu). Käsikirjoitusten tulee olla toimituksessa 15.8. mennessä 34 Tekniikan ulottuvuudet nykytanssissa Jaana Parviainen 41 Sosiodemografisten taustatekijöiden ja terveyskäyttäytymisen yhteydet 16vuotiaiden liikunnan harrastamiseen Pauliina Hämäläinen, Tomi Lintonen, Matti Rimpelä 47 Liikuntakulttuurin muutos ja elämäntyylien eriytyminen Juhani Tähtinen, Risto Rinne, Heimo Nupponen, Olli J. Lisätietoja julkaisusta saat toimituksesta sekä päätoimittajalta. LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 3. Monitieteisessä julkaisussa noudatetaan tieteellistä asiantuntija-arviokäytäntöä. 1 'TUTKIMUSARTIKKELIJULKAISU 2001. mennessä. Heinonen 56 Sydänsairaudet ja fyysinen aktiivisuus iäkkäillä henkilöillä viiden vuoden seurannan aikana Marja Aijö, Taina Rantanen 61 UKK-kävelytesti: perusteet, luotettavuus ja käyttö väestön aerobisen kunnon osoittajana Raija Laukkanen, Pekka Oja, Katriina Kukkonen-Harjula 67 LTS-sivu: LTS:n ja LIITE ry:n sopimus allekirjoitettiin 13.12.2001 Vuoden 2002 tutkimusartikkelijulkaisu ilmestyy 19.12.2002
Yhteisötasolla kehittyvän sosiaalisen pääoman Putnam jakaa kolmeen osatekijään: moraalisiin velvollisuuksiin, luottamukseen ja sosiaalisiin verkostoihin, joista keskeisimpiä ovat yhdistykset. 182). Tämä perusajatus siirtyi viime vuosisadan alun amerikkalaiseen sosiologiaan erityisesti Arthur Bentleyn tuotannossa (1908) ja jatkui 1940ja 50-luvun pluralismiteorian ydinideana (Truman 1951; Lipset 1959; ks. Alexander 1994). de Tocqueville 1951). Siisiäinen 1986). Nämä muutokset muodostavat sosiaalisen taustan monien jo menneeksi luulemien yhteiskuntatieteellisten keskustelujen esiinnousulle ja hegemoniapyrkimyksille Yhdysvaltain tieteellisessä maailmassa. Valtion jättäminen ulkopuolelle merkitsee sitä, että sellainen tilanne, jossa valtiolla mahdollisesti olisi positiivinen vaikutus kansalaisyhteiskunnan kehitykselle suljetaan vaihtoehtojen ulkopuolelle. Yksi perinteisen modernismiteoretisoinnin varianteista oli amerikkalainen pluralismiteoria. Näin ylemmät kerrostumat ja ammattiryhmät saavat siitä etulyöntiaseman intressimarkkinoilla. Pohjois-Italian taloudellinen kehitys oli Putnamin mukaan ylivertainen eteläosiin verrattuna. Pluralistisen taivaan kuoro laulaakin "voimakkaalla yläluokkaisella aksentilla" (Schattschneider 1960). Kirjavuudestaan huolimatta monet neomodernin otsikon alle sijoitetuista teoretisoinneista jakavat yhteisiä perusnäkemyksiä: ne ottavat ajatuksen kapitalistisista markkinoista ja läntisestä demokratiamallista annettuna, torjuvat rakenteelliset "selitykset" toimijuudesta ja ovat taipuvaisia soveltamaan yksilötoimijan valinnoista ja/tai vastavuoroisiin motivaatioihin perustuvista vuorovaikutuksista lähteviä lähestymistapoja. eri yhdistyksissä kansalaiset toimivat eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien ihmisten kanssa). Totalitaariset hallitukset ja järjestelmät olivat kaatuneet niin ItäEuroopassa kuin Etelä-Amerikassakin, kapitalismi oli edennyt näyttävästi ja ilmeisen voitokkaasti idässä ( vastoin lännessä kehiteltyjä itä-myyttejä), markkinat olivat saavuttaneet kyseenalaistamattoman, annettuna oletun aseman läntisten teollisuusmaiden yhteiskunnissa ja yhteiskunnallisessa ajattelussa. Putnam ja sosiaalisen pääoman 11 ruusuiset kehät 11 osiaalinen pääoma kuuluu siihen teoretisointien ryhmään, joka nousi 1990-luvun amerikkalaisessa sosiologiassa täyttämään "herooisen radikalismin" ja "postmodernismin" teorioiden liudentumisen (kärsimän tappion) jättämää aukkoa (ks. Tällä on merkitystä erityisesti yhteiskunnallisten kriisien tai lamojen aikana. Se juontaa juurensa jo Yhdysvaltojen liittovaltion ideologien ajatuksista (Hamilton; Madison), mutta selvimmin Alexis de T ocqueville'n amerikkalaista "demokratiaa", erityisesti yhdistysten ja poliittisen järjestelmän suhteita käsittelevistä tutkimuksista (ks. Hänen mukaansa eri sosiaalisilla kerrostumilla on hyvin erilaiset edellytykset ajaa etujaan yhdistysten avulla. Ne neutralisoivat toinen toistensa yhteiskuntajärjes4 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Sosiaalinen pääoma näkökulmana yhdistystutkimuksessa telmän vakautta uhkaavan voiman. Robert D. Jeffrey Alexander kutsuu tätä teoretisointien kirjavaa joukkoa "neomodernismin" tai "neo-modernin" teorioiksi" (ks. Nämä ristikkäisjäsenyydet estävät poliittisen voiman suuntautumista samoihin uomiin. 1 1 1 1 1 1 1.. Yhdistyksistä Putnamin tarkastelussa ovat mukana vain yhteisymmärrystä lisäävät yhteenliittyrnätyypit, kuten erilaiset yhdessäoloja harrastusyhdistykset (esimerkiksi kuorot ja urheiluseurat). emt. Erisuuntaiset solidaarisuudet estäisivät pluralismiteorian mukaan kansalaisten suuria joukkoja osallistumasta mihinkään massaliikkeeseen tai ylipäätänsä mihinkään ei-rationaaliseen joukkotoimintaan. Yhdysvalloissa kriittisen suuntauksen kestävimmät muotoilut esitti Schattschneider (1935; 1960). Putnam rajaa tarkastelunsa ulkopuolelle konfliktoivat yhdistykset ja liikkeet, samoin poliittiset puolueet.Putnamin tutkimus jättää myös valtion tarkastelun vähälle, mikä osittain selittyy puolueiden pudottamisesta viitekehyksestä. Weber 1911; 1976). Putnamin mukaan ratkaiseva selitys pohjoisen "paremmuudelle" oli löydettävissä siellä hallitsevan sosiaalisen pääoman laadusta. 1930-luvulta alkaen pluralismiteoretisoinnin sisällä kehittyi myös kriittisempi suuntaus, jossa asetettiin olemassaolevan yhdistyslaitoksen tasapuolisuus ja siinä toteutuva demokraattisuus kyseenalaiseksi. Samoin poliittis-hallinnollinen järjestelmä toimi pohjoisessa etelää paremmin. MARTTI SIISIÄINEN Sosiaalinen pääoma näkökulmana yhdistystu tkim uksessa Robert D. Ne estäisivät poliittista keskusta kehittymästä ennennäkemättömäksi tyranniksi. Amerikkalaisen sosiologisen pluralismiteorian hallitsevan version mukaan vakaa poliittinen järjestelmä kehittyy yhdistysvapauden oloissa silloin, kun kansalaisilla on runsaasti ristikkäisiä yhdistysjäsenyyksiä (ts. Saksassa oli jo 1900-luvun alusta alkaen käyty keskustelua yhdistyksistä "herruussuhteina", joita pienet eliitit pystyivät käyttämään hyväkseen oman asemansa turvaamisessa niin yhdistysten sisällä kuin muillakin yhteiskunnan osa-alueilla ja poliittisessa järjestelmässä (ks. de Tocqueville'n keskeinen idea oli, että sellaiset demokratiat ovat muita vahvempia, joissa yksittäisten kansalaisten ja ylivoimaiseksi kehittymässä olevan valtion suhteita välittää monilukuisten ja -alaisten yhdistysten kirjo. Korkeimmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien on muita ryhmiä helpompi organisoida tehokkaasti etujensa mukaista toimintaa ja käyttää näin syntyneitä organisaatioita intressiensä ajamisessa. Putnam julkaisi vuonna 1993 teoksen "Making Democracy Work", jossa vertailevan tutkimuksen kohteena olivat Italian pohjoisja eteläosan väliset taloudellisen ja poliittisen kehitykset erot
Kentät eroavat Bourdieun mukaan onnenpelien kentistä siinä, että kunkin toimijan (tai toimijaryhmän) mahdollisuudet määräytyvät sen perusteella kuinka paljon kukin hallitsee/omistaa ko. Putnamin jatkaa näin amerikkalaisen (modernistisen) pluralismiteoretisoinnin 'kesympää' linjaa ja tutkii vain sosiaalista integraatiota ja sen kautta systeemi-integraatiota edistäviä yhdistyksiä. Sen avulla muut pääomanlajit merkityksellistetään. Putnamin tuoreen kirjan otsikko, "Bowling Alone", kertoo paljon perusajatuksesta: amerikkalaiset keilaavat ja harrastavat edelleen paljon, mutta yhä enemmän yksin, ei yhdistyksissä, individualisoituneina subjekteina ja siten tavalla, joka ei tuota juurikaan uutta sosiaalista pääomaa. esim. Kullakin sosiaalisella kentällä toimijat tavoittelevat haltuunsa/omistukseensa ko. Kriittisten, jopa koko poliittisen järjestelmän muutosta vaativien, liikkeiden laiminlyönti taas tekee mahdottomaksi ymmärtää eurooppalaisen, esimerkiksi suomalaisen, poliittisen järjestelmän ja hyvinvointivaltion kehitystä konfliktoivien liikkeiden välisenä kompromissina (ks. "Ruletti vastaa jokseenkin tarkkaan kuvaa täydellisen kilpailun ja mahdollisuuksien tasa-arvoisuuden universumista, maailmasta ilman vitkaisuutta .. Tärkein ero sosiaalisen pääoman ja muiden pääomalajien välillä on sen muodostumisen ja olemassaolon tavassa: sosiaalisen suhdeverkoston luominen ja ylläpitäminen ei ole luonnollisesti eikä sosiaalisesti annettua, vaan sellaisten käytäntöjen tulosta, joita tarvitaan materiaalisten ja symbolisten voittojen varmistamiseksi (Bourdieu 1980, 2). Keskeisiksi kysymyksiksi Boudieun koko tuotannossa nousevat erilaiset vallankäytön muodot, taloudellisten ja kulttuuristen (lingvististen) rakenteiden ja toimijuuden väliset dialektiset suhteet. Samanaikaisesti lisääntyvät perheiden, nuorison ja sosiaalisuuden yleiset ongelmat. . Se ilmenee naapurien keskinäisten vierailujen vähenemisenä, yhdistysjäsenyyksien vähenemisenä, politiikkaan ja kirkkojen toimintaan osallistumisen laskuna. Putnam 1993). Pääpaino on konflikteissa ja intressitaisteluissa (intressi kahtalaisessa merkityksessä: etuna ja kiinnostuksena osallistua peliin ja kilpailuun siinä jaettavista palkinnoista). Taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääomaulottuvuuden muodostaman kolmiulotteisen avaruuden ennustama ryhmänmuodostus välittyy symbolisen alueen kautta. Näin kenttä on dynaamisen jännitteinen tila ja yhteiskunta voidaan ymmärtää erilaisten kenttien kokonaistilana. esim. 1977). Siisiäinen 2001a ja 2001b). kentän panoksia. Sosiaalisella pääomalla Bourdieu tarkoittaa "aktuaalisten tai potentiaalisten resurssien kokonaisuutta, jotka on sidottu enemmän tai vähemmän institutionalisoituneen keskinäisen tuntemisen ja tunnustuksen saannin verkostoon; eli, toisin sanoen, jotka riippuvat kuulumisesta ryhmään" (1980, 2; 1983, 190). Konfliktien mahdollisesti poliittista systeemiä kehittävä ( vrt. Niiden ideana on, että vastavuoroisuuteen perustuvissa verkostoissa kehittyy toimijoiden keskinäistä luottamusta. Bourdieu 1983; Joppke 1987; vrt. Pierre Bourdieu ja sosiaalinen pääoma Putnamilaisen teoretisoinnin ohella yhteiskuntatieteissä vaikuttaa toinen, sitä vanhempi teoreettinen linja, nimittäin ranskalainen, jonka keskeisin edustaja on Pierre Bourdieu. Tässä ja konfliktisosiologisessa orientaatiossaan Bourdieun käsitys on lähes vastakkainen Putnamin näkemyksille. Mutta pääoman akkumulaatio objektivoidussa tai sisäistetyssä muodossa vaatii aikaa. .. Bourdieun sosiologian keskeiset teoreettiset juuret ovat yhtäältä sosiologian klassikkojen tuotannon selektiivisessä tulkinnassa (Durkheim, Marx, Weber ja Simmel) toisaalta ranskalaisessa "strukturalistisessa" kumouksessa, joka uudisti perusteellisesti filosofista ja yhteiskuntatieteellistä teoretisointia ja empiiristä tutkimusta 1960-luvun alkupuolella. Kysymyksessä on ryhmän ominaisuus toimijoiden suhteiden kokonaisuutena, ei pelkkä yhteinen "ominaisuus" (1980, 2). Tilalle tulee "ruusuisten kehien" (ks. kentällä arvokkaita pääoman lajeja. Kullakin kentällä pääomanlajit saavat juuri kyseiselle kentälle ominaisen painoarvon. Pääoma on asioiden objektiivisuudessa piilevä voima, joka huolehtii siitä, ettei kaikki ole samalla tavalla mahdollista tai samalla tavalla mahdotonta" (Bourdieu 1983, 183). Myös Putnam pitää sosiaalista pääomaa jonain, joka kasvaa ja uusinnetaan vuorovaikutussuhteissa ja jota ei sen vuoksi voida varastoida tai pakata kuten tavaroita eikä myöskään suunnitella taloudellisen pääoman tai esineellisten suhteiden tapaan (ks. Ammatilliset ryhmät, asuinalueet, työpaikkaryhmät tai yhteiskunnalliset liikkeet ja yhdistykset ovat kaikki sellaisia sosiaalisia muodostelmia, joiden jäsenyys saattaa luoda sosiaalista pääomaa resurssien muodossa. Eri kentillä pääomanlajien painoarvot muuttuvat historiallisesti, mikä ei urheilun kentän muuttuvia painotuksia (kasvatus, talous, kulttuuri) seuranneelle ole outo ajatus. Govier 1997) tarkastelu. Bourdieu jakaa pääoman kolmeen peruslajiin/-muotoon (ks. Putnam näkee pääsyynä sosiaalisen pääoman heikentymisen, jota välittävät eräät demografiset prosessit, vapaa-ajan rakenteen muutokset erityisesti television katselun yleistyminen muun harrastustoiminnan kustannuksella sekä naisten työssäkäynnin yleistyminen yhdistyneenä reaalipalkkojen laskuun monissa väestöryhmissä sekä sosiaalinen liikkuvuus. Bourdieun sosiaalinen pääoma on yksilötoimijan resurssi, jonka tuottaa kollektiiviin kuuluminen. Coleman 1988). Simmel), ja sitä kautta pitkällä tähtäyksellä vahvistava, vaikutus putoaa teoretisoinnin ulkopuolelle. Hänen mukaansa sosiaalinen pääoma huolimatta eräistä vastatendensseistä (esimerkiksi naisten yhdistystoiminta) on pääsääntöisesti heikentynyt aina 1960-luvulta asti. Bourdieu 1979; 1980; 1983; 1998; Bourdieu & Passeron 1977): a) taloudelliseen pääomaan (pääoma sanan varsinaisessa merkityksessä, raha, maa, omaisuus yleensä), (b) kulttuuriseen pääomaan (objektivoitu muoto kulttuurisissa esineissä, institutionalisoitu muoto tutkinnoissa ja titteleissä sekä subjektivoitu muoto yksilön sisäistäminä kulttuurisina taitoina ja toimintavalmiuksina ja -taipumuksina) ja (c) sosiaaliseen pääomaan. Pääomassa asuu henkiinjäämistendenssi. Se puolestaan vauhdittaa uusien vakiintuneiden verkostojen, erityisesti vapaaehtoisyhdistysten syntyä, jotka taas luovat uutta, korkeammantasoista luottamusta. Myöhemmissä kirjoituksissaan Putnam on tarkastellut sosiaalisen pääoman rappeutumista Yhdysvalloissa (1995; 2000). Ryhmään kuuluminen ja siinä toimiminen luo resursseja, jotka voidaan hyödyntää aseman parantamisyrityksissä erilaisilla kentillä. Sosiaalisella pääomalla on "moninkertaistamisefekti" muiden pääomalajien vaikutukseen (ks. Bourdieun 1960-luvulta alkaen kehittämä "taisteluiden sosiologia" sisältää hyvin erilaisen, monilta osiltaan vastakkaisen, käsityksen sosiaalisesta pääomasta edellä esiteltyyn amerikkalaiseen käsitteeseen verrattuna. Bourdieu käyttää symbolisesta pääomasta myös käsitettä legitiimi pääoma, koska sen avulla osoitetaan kulloisessakin yhteiskunnassa legitiimit sosiaalisen aseman hankkimisen resurssit, legitimoidaan taloudelliLIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Sosiaalinen pääoma näkökulmana yhdistystutkimuksessa 5. Bourdieun mukaan yhteiskunta voidaan ymmärtää erilaisten sosiaalisten kenttien kokonaisuutena, kenttien kenttänä. Bourdieulla on myös neljäs pääoman "laji", symbolinen pääoma. Olennaista Putnamin näkemyksessä on se, että sosiaalinen pääoma on yhteisötai yhteiskuntatason ilmiö, integratiivinen voima, joka on koko yhteisön resurssi. Sosiaalisen pääoman hallintaerot saattavat selittää sen, miksi sama määrä taloudellista ja kulttuurista pääomaa tuottaa eri toimijoille erilaisen voiton tai erilaisen vaikutusvallan. Bourdieu hyödyntää laajalti myös filosofista käsitteistöä ja tutkimusta (ks
Ensiksikin yhdistykset nähdään Bourdieun sosiologiassa kenttinä, joilla taistellaan asemista yhdistyksen sisällä. Jäsenyys tuottaa tavallisesti sosiaalista resurssia kaikille yhdistykseen kuuluville, kuitenkin eri määräisenä. Kaksi jälkimmäistä eivät ole myöskään sosiaalisen tai symbolisen pääoman "syitä". Edellä esitetyistä syistä sen enempää sosiaalista kuin symbolistakaan pääomaa ei voi "johtaa" taloudellisesta ja kulttuurisesta pääomasta. Tätä kautta byrokraattisista yhdistyksistä voi muodostua voimatekijä, joka vaikuttaa epäsuorasti, joukkotoiminnan potentiaaleja suuntaamalla koko poliittisen järjestelmän luonteeseen ja aktiivisuuteen. Kansalaiset toimivat vapaa-aikanaan yhdistyksissä kehittyneissä verkostoissaan omien harrastustensa parissa. Perinteinen urheiluseuratoiminnan malli pohjautuu vastavuoroisuuteen ja on luonteeltaan yhteisöllistä erotukseksi yleistymässä olevasta individualistisesta "yksin keilaamisesta". Yhdistysja järjestösuhteet yhdistysvapauden oloissa toimivat usein myös symbolisena pääomana; takaavathan ne virallisesti kaikille kansalaisille samanlaiset poliittiset oikeudet omien intressiensä kollektiiviseen edistämiseen (ks. ryhmän nimissä esiintymistä, mandaatin ja yhdistyspääoman käyttöä. Tätä kautta yhteiskunnan tasolla toteutuu sosiaalisen pääoman kasvu ko. Urheiluseurat ja liikuntayhdistykset ovat osa kulttuurin kenttää, jossa niillä on puolustettavanaan oma asemansa suhteessa muihin kulttuurin lajeihin (taide, populaarikulttuuri eri osa-alueet, kulttuurija taidekasvatus jne.). Weber huomauttaa, että sellainen ihminen, jonka yhdistysharrastuksissa keskitytään esimerkiksi laulamiseen täysin rinnoin kuorolaulun parhaiden perinteiden mukaisesti tulee helposti hyväksi "valtiokansalaiseksi" sanan passiivisessa mielessä. Putnamin teksteissä esiintyy käsite amoraalinen familismi, jolla hän tarkoittaa oman ryhmän tai omien etujen ajamista. Liikuntaja urheilukentän sisällä yhdistykset tuottavat resursseja keskinäisissä valtapeleissä, kuten suhtautumisessa urheiluun liiketoimintana, suhteessa urheilun avoimeen politisointiin tai epäpolitisointina tapahtuvaan "politisointiin" jne. Toiseksi, yhdistyskentillä, esimerkiksi musiikin ja liikunnan eri alueiden kentillä, yhdistykset ovat osallisina kyseisen osajärjestelmän sisäisissä intressikamppailuissa ja sitä kautta vallasta käytävissä "taisteluissa" kokonaisyhteiskunnassa tai politiikassa. Yhdistysten tai järjestöjen organisaatiosta tulee väline myös johdon aseman jatkuvuuden 6 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Sosiaalinen pääoma näkökulmana yhdistystutkimuksessa varmistamiselle ja lojaalisuuden hankkimiselle rivijäsenistöltä. Niissä toimivat yksilöt liittyvät toisiinsa luottamuksen sitein, siteillä jotka perustuvat yleistettyyn periaatteessa kaikkiin ihmisiin, ei vain tuttuihin kohdistuvaan luottamukseen. Se on kuitenkin jotain sellaista, joka tapahtuu demokraattisen yhdistyslaitoksen ulkopuolella, tavallaan edustaa sen vastakohtaa. Samalla symbolinen pääoma hunnuttaa lumeella pääomarakenteen mielivaltaisen jakelevan luonteen legitiimeiksi erottelun järjestelmiksi (ks. Yhdistykset osallistuvat näin ollen monin tavoin symboliseen taisteluun ryhmänmuodostuksen periaatteista ja tätä kautta yhteiskunnan luokkarakenteiden muokkaamiseen. Siisiäinen 1986) näkemyksen mukaan hierarkkisten keskusjärjestöjen hallinnollinen rakenne tekee lähes mahdottomaksi aidon demokratian toteuttamisen kaikissa kompleksisissa joukkojärjestöissä. Millään muilla yhdistyksillä ei ole samanlaista kosketusta esimurrosikäisiin nuoriin kuin liikuntaseuroilla. Yhdistykset ovat myös yksi yksilöllisten resurssien lähde. Sitä mitä Weber kuorolauluesimerkkinsä valossa kirjoittaisi nykyurheilusta, voi vain arvailla. Intressi on tässä mielessä yhtäältä pyyteettömyyden, toisaalta välinpitämättömyyden vastakohta (ks. sen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman käyvät vaikutuksen tavat eriarvoistumisen alueella. Tuon idean mukaan yhdistyksissä johto keskittyy taloudellisesti ja koulutuksellisesti parempiosaiselle, etuoikeutetulle vähemmistölle. Bourdieu 1980; 1983; 1998;Joppke 1987; Siisiäinen 1986: 2001a). Bourdieu 1998; Siisiäinen 2001a). Sääntely koskee mm. Kansalaisyhteiskunta, Putnamin civic society, tuottaa aktiivisia, yhteishyvään luottamusverkostojen kautta sitoutuneita kansalaisia ja näiden kautta vahvistuvaa sosiaalista ja systeemi-integraatiota. Weberin (ja toki monien muiden, esimerkiksi Robert Michelsin; ks. Edelleen putnamilaiseen ajatteluun sopii hyvin ajatus urheiluseuratoiminnasta ja yhdistystoiminnasta yleensäkin laajemman yhteiskunnallisen johtajuuden ja poliittisen demokratian kouluna. Yhdistystutkimuksista tiedetään, että peruskouluikäisten nuorten sekundaarisosiaalisaation keskeisiä agentteja ovat urheiluseurat. Kokonaisyhteiskunnan kannalta urheiluseuratoiminta sitoo yksilöt luottamuksen ja moraalisten velvollisuuksien sitein toisiinsa ja yhteiskuntakokonaisuuteen. Weberin yhdistyssosiologia toimii hyvänä siltana bourdieulaiseen näkemykseen yhdistystoiminnasta. Siisiäinen 1986; 1988; 2001a). Liioittelematta voidaan sanoa, että niillä on myös pysyvämpää vaikutusta nuorten ja nuorten aikuisten kollektiivisten identiteettien muotoutumiseen ja ryhmäliityntään johtavan motivaation muodostumiseen. Arvokkaista yhdistyspääoman palkintojen haltuunotosta käydään kilpailua.Jotta kyseinen kilpailu haittaisi mahdollisimman vähän yhdistysten sisäistä "pääomien kasaamista", ryhmän on säänneltävä jäsentensä oikeutta määrätä ryhmän päämääriin liittyvistä asioista ja palkitsemisen periaatteista. Urheiluseurat putnamilaisena ja bourdieulaisena sosiaalisena pääomana Putnamin sosiaalisen pääoman käsitteen näkökulmasta urheiluseurat nähdään horisontaalisten, tasa-arvoisuuteen perustuvien vuorovaikutussuhteiden muotoutumispaikkana ja seurauksena. Byrokraattisten koneistojen ammattijohtajiston asettamat järjestön toiminnan tavoitteet saattavat olla täysin vieraita liikkeiden 'alkuperäisille' ihanteille. toiminnan tarkoittamattomana seurauksena (ks. Monarkeilla onkin ollut tapana sanoa: "Siellä missä lauletaan, voit istuutua kaikessa rauhassa". Bourdieulaisittain tarkasteltuina yhdistykset ja siten urheiluseuratkin ovat sosiaalisen pääoman keskeisiä osatekijöitä, resursseja, joita toimijat ovat investoineet järjestöllisiin suhteisiin ja joita yhdistyksen toiminta kollektiivina tuottaa. Pääoman käyttöoikeutta delegoidaan erityisesti johtajille, sitä ehdottomammin 1 i' 1 1 ,.· 1. Ne ovat myös resursseja, jotka määrättyjen sääntöjen mukaisesti siirtyvät järjestön jäsenille, erityisesti niille jotka johtajuutensa ansiosta voivat erityisellä mandaatilla edustaa yhdistystä. Urheiluseuroissa toimiminen vahvistaa luottamusta ja laajentaa luottamussuhteiden piiriä myös ulkopuolisiin. Symbolista pääomaa ei voida institutionalisoida, objektivoida eikä sisäistää, koska se on olemassa ja tunnistettavissa vain intersubjektiivisessa reflektiossa ja vuorovaikutuksellisessa kommunikaatiossa. Weberin yhdistyssosiologiassa puolueita, yhdistyksiä, klubeja sen sijaan uhkaavat säännönmukaisesti vähemmistövallan kehittymisen tendenssit. Bourdieun kehittelemä pääoman käsitteistöhän avaa hyvin erilaisia näkökulmia yhdistyksiin ja yhdistyksissä toimimiseen Putnamin käsityksiin verrattuna (ks. Coleman 1988; Putnam 1993). Siisiäinen 1988). Symbolinen pääoma on olemassa vain "toisten silmissä" . Joukkojärjestöjen kasvatuksellisista päämääristä tai ideologisista tavoitteista tulee ammattijohtajien hyväksikäyttämää juhlapuherekvisiittaa. 1911; 1976). Yhdistykset ovat alueita, joilla tapahtuvaan peliin yksilöitä ohjaavat intressit, toisin sanoen kiinnostus osallistua yhdistyskentällä käytävään peliin. Putnamin hahmottelemista ruusuisista kehistä puuttuu jo edellä mainittu Max Weberin herruussosiologinen aspekti (ks. Kolmanneksi, yhdistykset ovat mukana "taistelussa" ryhmänmuodostuksen periaatteista ja kollektiivisista identiteeteistä
Kirjallisuus Alexander, Jeffrey: Modern, Anti, Post, and Neo: How Social Theories Have Tried to Understand the "New World" of "Our Time". American Journal of Sociology, Voi94, 1988, 95-120. Tampere: Vastapaino 1998. Putnamilainen näkökulma nostaa esille enemmän alueellisia menestystarinoita, integraation kannalta funktionaalisia yhdistyksiä, innovatiivisia organisaatioita ja yrityksiä, yleistettyyn luottamukseen pohjautuvia vapaaehtoistoiminnan projekteja, yhteisöllisiä hyvinvointiratkaisujen malleja ja ei-valtiollisia "hyvinvointiriippuvuudesta" vapautumisen malleja. Se näkyy ei niinkään itse tutkittujen konkreettisten ongelmien valinnassa kuin ongelman tarkastelukulmien valinnassa. Bourdieu 1977; 1979; Siisiäinen 1986). New York Alfred A. 6 (1995) 1, 64-78. ln: Verhandlungen des ersten deutschen Soziologentages vom 19.-22Oktober. Toisaalta kulutustavalla ja tyylillä on myös negatiivinen puolensa eli sen perusteella voi myös leimautua alhaisen arvonannon mukaisiin ryhmiin. Paris: Editions du Seuil 1993. Princeton: Princeton University Press 1993 Schattschneider, E.E .. Hallintotutkimus 7 (1988) 3, 154-169. Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto 1986. Chicago: The University of Chicago Press 1908. New York: PrenticeHall 1935. Putnam, Robert D.: Bowling alone: America's declining social capital. Actes de la Recherche en Sciences Sociales 31 (1980), 2-3 Bourdieu, Pierre: Outline of a theory of practice. MARTTI SIISIÄINEN sosiologian professori Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Artikkeli on pyydetty katsaus, joka aloittaa tutkimusartikkelijulkaisussa julkaistavien liikunnan eri tutkimusalueitten metodologiaa ja kehitystä käsittelevien katsausten sarjan. Putnam, Robert D.: Making democracy work. LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Sosiaalinen pääoma näkökulmana yhdistystutkimuksessa 7. Tarkastelukulma nostaa ongelma-alueista erilaisia aspekteja ja jättää huomiotta toisia. New York: Simon & Schuster 2000. Putnam, Robert, D .. 1993). Bourdieu, Pierre: Järjen käytännöllisyys. Tubingen 1911 Weber, Max: Wirtschaft und Gesellschaft. Lopuksi Alkaneen vuosituhannen suomalaisessa sosiaalisten verkostojen, yhdistysten , "yleisen hyvän", sosiaalija terveysturvan, hyvinvointimallien ja kansalaisyhteiskunnan tutkimuksessa pääsuuntaus on omaksunut enemmän teoreettisia välineitä Putnamin kuin Bourdieun suunnalta. Zeitschrift fur Soziologie, Jg. Bourdieu, Pierre (ym.): La Misere du Monde. Yhdistyksiin kuuluminen ja niiden näkyvillä johtopaikoilla toimiminen voi tuottaa myös kulttuurisia arvonimiä ja sitä kautta arvonantoa. Joppke, C.: The cultural dimensions of class formation and class struggle: on the social theory of Pierre Bourdieu. mitä totaalisemmasta organisaatiosta on kysymys ja sitä enemmän mitä korkeammalla organisaatiohierarkian tasolla liikutaan (ks. Sosiaalisen pääoman ohella yhdistyksissä ruumiillistuu institutionalisoitunutta kulttuurista pääomaa. Ehkä tutkimuksessa kannattaisi pitää mielessä molemmat näkökulmat. Lipset, Seymour M.: Political Man. Bourdieulainen tarkastelu auttaa sosiaalisten noidankehien ymmärtämisessä, hyvinvointiratkaisujen perusteluihin sisältyvien eufemismien (joustavuus, valtiollisesti opetetusta avuttomuudesta vapautuminen, valinnanvapauden ja hyvinvointimallien vapaa valinta) paljastamisessa, yhteisen hyvän ja universaalien arvojen intressisidonnaisuuden analysoinnissa (ks. Siisiäinen, Martti: Järjestöllinen pääoma: käsite ja merkitys yhdistystutkimuksessa. Knopf 1951. Conference Working papers. Knopf 1951. Siisiäinen, Martti: Two Concepts of Social Capital: Bourdieu vs. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 57. 183-198. Siisiäinen, Martti: Intressit, yhdistyslaitos ja poliittisen järjestelmän vakaisuus. New York: Cambridge University Press 1977. Mohr (Paul Siebeck) 1976. Distinction-teoksessaan (1979) Bourdieu tutkii ranskalaisten makuja, kulttuurin ja taiteen kuluttamista ja vapaa-ajan harrastuksia (luokka)habitukseen sisäistettyjen toimintadispositioidenja "havaitsemisen rajojen" ohjaamina valintoina. Soziale Welt, Sonderband 2 (1983), S. Toinen keskeinen tapa on ollut yhdistyspääoman muuntaminen taloudellisiksi resursseiksi työpaikan saannin tai edullisten liiketuttavuuksien hankkimisen kautta. Bourdieu, Pierre & Passeron, J.C .. Coleman, James S.: Social Capital in the Creation of Human Capital. Bourdieu, Pierre: Le capital sociale. Tässä mielessä ja vain tässä voidaan puhua 'luokkahabituksista' (ks. Journal of Democracy Voi. Johns Hopkins University/lSTR, 2001 a. Reproduction in education, society and culture. Govier, Trudy: Social trust and Human Communities. Tocqueville, Alexis de: Democracy in America 1-11. Putnam. Bourdieu, Pierre: Ökonomisches Kapital, kulturelles KapitalL, soziales KapitalL. 23 (1994) Heft 3, 165-197. New York: Alfred A. Siisiäinen, Martti: Two Concepts of Social Capital and the Struggle over the Third Sector. Montreal & Kingston: McGill-Oueen 's University Press 1997. Schattschneider, E.E : The Semi-sovereign People. New York: Holt, Rinehart & Winston 1960. Bowling Alonen . Paper presented at Nordisk forskerkonferense om "Den frivillige sektori Norden". Sitä kautta voidaan päästä menestystarinoiden, kyvykkyyden ideologian ja lyhyen tähtäyksen taloustieteen sovellutusten vaikutusten analyysiin. Berkeley Journal of Sociology 21 (1987), 53-78. Yhdistykset ovat perinteisesti toimineet yhtenä pääomien toisikseen kääntämisen välineenä. Bourdieu 1980, 3). Politics, pressures and the tariff. Thorstein Veblenin huomiota herättävän kulutuksen tuttu malli toimii Bourdieun mukaan yhä: harrastuksilla tai kulutuskohteilla erottautuminen on loppumaton prosessi 'alempien' luokkien pyrkiessä kirimään ylempien etumatkaa kiinni ja näiden joutuessa etsimään uusia erottautumisen välineitä kulutustavarateollisuuden suosiollisella avustuksella. Bourdieu, Pierre: La distinction critique sociale du jugement. Garden City 1959. Sisäisen demokratian erilaiset mallit ovat kehittyneet juuri em. Civic traditions in modern ltaly. Tubingen: J.B.C. Bentley, A.F.: The Process of Government. Copenhagen 27.10.2001 b. Harrastustoiminnat ja niihin liittyvät ryhmäjäsenyydet toimivat myös erottautumisen välineitä suhteessa muihin luokkiin ja ryhmiin sekä keinoina samaistumispyrkimyksissä suhteessa toiveiden (sosiaalinen nousu) kohteena olevaan ryhmään. Weber, Max: Geschäftsbericht. Paris: Minuit 1979. The Collapse and Revival of Amarican Community. delegoinnin sääntelemisen välineiksi (edustuksellisesta demokratiasta demokraattiseen sentralismiin ja suoran demokratian utopioihin). Vapaamuurariuden historia on samalla salaisuuden verhoamien veljeyssuhteiden omaksi eduksi tapahtuvan hyödyntämisen historiaa. (Bourdieun mukaan habitus on aina yksilötoimijan ominaisuus, mutta sellaisilla toimijoilla, joiden habitukset ovat muotoutuneet samankaltaisissa ympäristöissä voi olla samankaltaisia toimintavalmiuksia, toimintataipumuksia ja havaitsemisen subjektiivisia rajoja. Bourdieu ym. London: SAGE 1977. Truman, D.B.: The Governmental Process. Yhdistyspääomaa on käännetty poliittiseksi pääomaksi niin kunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla, sen sijaan sen käypä arvo esimerkiksi EU-vaaleissa on jo vähäisempi
Outside influencies on sports as well as passion for gymnastics and competition gradually led to local-level actors arranging sports competitions and gymnastics exhibitions. Kansanjuhlien toimeenpanijat olivat muutakin valistustoimintaa organisoineita henkilöitä. Järjestömuodon saaneet seurat olivat jatkoa herrasväen 1700ja 1800-luvuilla muotoutuneelle promenadikulttuurille. The direct prohibition on organizational activity shifted to selective social control. p. 1. Varkaudessa urheilun organisoitumisen edeltäjinä voidaan pitää säätyläisten 1880-luvulta alkaen järjestämiä kansanjuhlia. Kansanjuhlista ja -valistuksesta urheiluseurojen aikaan Liikunnan varhainen järjestäytyminen paikallisena ilmiönä HANNU ITKONEN Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos Yhteyshenkilö: Hannu Itkonen, Joensuu yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, PL 111 80101 Joensuu. In contrast, however, the organization of sports and physical training as a local phenomenon has gained little attention. Secondly, the backround for their creation also included commonplace forms of physical training. The form these associations took were a continuation of the promenade culture of the 18th and 19th centuries. Key words: popular festivals, popular education, sports associations, organization, sport, local ,. Paikkakunnan ulkopuoliset urheilun vaikutteet sekä innostus voimisteluun ja kilpailuun saivat vähitellen myös perustason toimijat järjestämään urheilukilpailuja ja voimisteluesityksiä. Juhlien ohjelmassa oli voimistelun, esitysten ja tanssin lisäksi myös erilaisia kilpailuja. Säätyvallan murtuessa myös paikallinen teollisuuden johto halusi vaikuttaa järjestötoiminnan muotoihin ja sisältöihin. Suoranaisesta järjestäytymisen kieltämisestä siirryttiin valikoituun sosiaaliseen kontrolliin. The organizers of the festivals were persons involved with arranging other popular education activities. Suomalaisen järjestäytymisen tutkimuksessa on selvitetty melko perusteellisesti, kuinka organisoituminen tapahtui valtakunnallisella tasolla. (013) 251 4598, fax (013) 251 2472, E-mail: hannu.itkonen@joensuu.fi TIIVISTELMÄ Kansanjuhlista ja -valistuksesta urheiluseurojen aikaan Liikunnan varhainen järjestäytyminen paikallisena ilmiönä Itkonen, H. The festival program included diverse competitions in addition to performances and dancing. Sen sijaan urheilun ja liikunnan organisoituminen paikallistason ilmiönä on jäänyt vähemmälle huomiolle. Toiseksi seurojen perustamisen taustalla olivat kansanomaiset liikunnan muodot. 1. In Varkaus the popular festivals arranged by the estates beginning in the 1880s can be considered to be the forerunners of organized sports. Ensinnäkin yläluokkaiset säätyläispiirit perustivat jo 1800-luvun loppupuolella omia urheiluseurojaan. This article describes how this organization occurred as a local phenomenon in the industrial community ofVarkaus. Primarily, the upper-class estates had already established at the end of the 19th century their own associations. The games and play forms oflocal communities shifted rather easily to the era of sports associations. Tässä artikkelissa selvitetään, kuinka järjestäytyminen tapahtui paikallisena ilmiönä Varkauden teollisessa yhdyskunnassa. Porvarillisen urheiluseuran (1904) ja työläisurheiluseuran (1911) perustaminen merkitsivät modernin luokkayhteiskunnan ajan alkamista myös liikuntakulttuurin alueella. Suomalaisen urheiluorganisoitumisen juuret löytyvät kahdelta taholta. With the demise of estate power the local industrial leaders wanted to affect the form and content of organizational activity. Paikallisyhteisöjen peleistä ja leikeistä siirryttiin suhteellisen vaivattomasti urheiluseurojen aikaan. In studies of Finnish organizational practices the way organization took place at the national level has been thoroughly examined. The foundation of the Bourgeois Sports Association (1904) and the Worker's Sports Association (1911) also represented a startin the area of physical culture in the period of the modern class society. Asiasanat: kansanjuhlat, kansanvalistus, urheiluseurat, organisoituminen, urheilu, paikallinen 8 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikunnan varhainen järjestäytyminen ABSTRACT From popular festivals and popular education to sports associations The organization of physical training as a local phenomena Itkonen, H. The roots of Finnish sports organization lie in two areas
Esimerkiksi lokaliteettikeskusteluna tunnetussa tieteellisessä pohdinnassa on osoitettu aiempien tulkintojen rajallisuuksia. (Pulma 2000, 179.) Liikunnan varhaisen järjestäytymisen tutkiminen paikallisena ilmiönä on jäänyt vähäiseksi. Säätyläisten 1700ja 1800-luvuilla harjoittamia promenadeja ja terveyskylpyjä voidaan pitää oman aikansa vapaa-ajan viettona, terveydenhoitona ja alemmista kansankerroksista erottautumisena. Järjestömuodon saaneet seurat olivat jatkoa herrasväen liikuntaharrastukselle, jossa keskeisessä asemassa olivat erilaiset kävelyretket, tanssit, hevosajelut, purjehdukset ja veneilyt. Tämän artikkelin kannalta Steniuksen hahmottelemat kolme viimeistä vaihetta ovat olennaisia. Yhdistyslaitoksesta on siten tullut koko yhteiskunnan kehityksen edellytys. Aiemmin yhteiskunta nähtiin alueellisesti jäsentyneenä järjestelmänä, jossa alueet ja paikkakunnat ovat kiinnittyneet ylipaikallisiin järjestelmiin. Pulman mukaan paikallisuudessa on kyseessä suhde ihmisten arjen ja sen tuottaman kokemuksellisuuden välillä. (Lloyd 1988, 192.) Yhteiskuntaa ja sen organisaatioita onkin alettu tutkia entistä enemmän "pehmeinä suhteiden kenttinä" kuin "kovina systeemeinä" (Sztompka 1994, 10). Hänen mukaansa yhteiskuntia on tarkasteltu liiaksi totaalisina sosiaalisina organismeina ja systeemeinä. Tällöin tulisikin varoa erityisesti sekä paikallisen yhteisöllisyyden mystifioimista että paikallisen suoraa alistamista vain yleisen yksittäiseksi variaatioksi. (Heikkinen 1992.) Selvää on, että yleiseurooppalaisena säätyläiskulttuurin ilmentymänä ja erityisiä tiloja vaativana toimintana promenadikulttuuri ei edes muotoaan muuttamalla voinut tarjota mallia syvempien kansankerrosten järjestäytymiselle. Charles Tilly on arvostellut yhteiskuntamuutoksen tutkimusta sitoutumisesta vääriin olettamuksiin ja lähtökohtiin. Tosin uusimmat paikallishistoriat ja pitäjänkirjat sekä kansalaistoimintojen muutosta valaisevat julkaisut sisältävät osuuden liikunnan varhaisesta järjestäytymisestä ja samalla sen kytkeytymisestä yhdistystoiminnan kokonaisuuteen sekä poliittisen ilmaston muutoksiin. Aluksi esille nousivat paikallisvaltion sekä sittemmin paikallisen ja urbaanin hallinnan näkökulmat. Paikallishistorian uusia virtauksia on käsitellyt artikkelissaan Panu Pulma. Suoninen puolestaan esittää paikallistasolle ja yhteen tapaukseen kohdistuvan mikro historiallisen tutkimuksen mahdollistavan saavuttaa tuloksia, joilla olisi yleisempääkin merkitystä erityisesti soveltamisen ja testaamisen välineinä (Suoninen 2001, 24). Säätyläispiirit vastasivat myös ensimmäisten urheiluseurojen perustamisesta. (Vartiainen 1998, 154.) Kansallisessakin historiaja sosiologiakeskustelussa on kajottu paikallisuuden kysymyksiin. HISTORIALLISTA SOSIOLOGIAA JA PAIKALLISTUTKIMUSTA Historiallisessa sosiologiassa on etsitty jo suhteellisen kauan aiempaa kehittyneempiä menetelmiä yhteiskunnallisen muutoksen hahmottamiselle. Mielenkiinto on kohdistunut erityisesti menetelmäpohdintoihin ja historian subjekteihin liittyviin kysymyksiin. Vuosien 1881-1895 joukkojärjestäytymisen aikoihin vaadittiin avoimesti yhteiskunnallisia uudistuksia ja alemmat yhteiskuntakerrokset ottivat aloitteet käsiinsä. Paikallisuus tulisikin ottaa vakavammin, mikäli kiinnostuksen kohteina ovat ihmiset ja heidän toimintansa, tai vielä tarkemmin heidän kollektiivinen itseymmärryksensä. Nykyaikaisen yhteiskunnan voidaan katsoa nousseen nimenomaisesti yhdistyslaitoksen myötä. Yhdistyksistä tulikin uudentyyppisen kulttuurisen yhteiskunnallistumisen keskeinen, ellei peräti keskeisin toteuttamisen väline. (Heikkinen 1991; 1992, 47) . Alapuron mukaan suomalaisessa muutoksen tutkimuksessa toimijoiden ja toimijuuden ymmärtämiseksi katseita on suunnattu lähietäisyydelle, siihen päivittäiseen vuorovaikutukseen, jossa toiminnan edellytykset syntyvät, säilyvät ja muuntuvat (Alapuro 2001 , 51). Uusimmassa lokaliteettitutkimuksessa on sen sijaan korostettu yhdyskuntien erityispiirteitä ja ainakin jossakin määrin ainutlaatuisia olosuhteita. (Kortelainen 1996, 21-22; Mardsen et al. Osaltani pyrin artikkelissani korjaamaan aiheen käsittelyn niukkuutta. Työväenluokan omilla ehdoilla järjestäydyttiin vuosina 18961905, jolloin sekä Venäjän kysymys että työväenkysymys kärjistyivät vaikuttaen perinpohjaisesti koko järjestötoimintaan. Erityisen selvästi tästä suhteesta on kyse puhuttaessa teollisista yhteisöistä ja niiden itseymmärryksestä. John Urry on osoittanut, kuinka paikallista tulkitaan edelleenkin eri lähtökohdista ja poikkeavin merkityksin (Urry 1995, 7173). Ensimmäiset seurat syntyivät pääsääntöisesti eteläisen Suomen kaupunkeihin. Tutkimuksen tulisikin löytää uusia menetelmiä esimerkiksi kansallisvaltioiden, organisaatioiden ja ryhmien tutkimiselle. Suoranaisen aluetutkimuksen lisäksi myös politiikan tutkimuksessa on kiinnostuttu uudelleen paikallisuudesta. Vuosina 1861-1880 järjestäydyttiin tukeutuen liberaalien tasa-arvoisuusehtoihin, jolloin joukkojärjestäytymisperiaatteen kannattajat löytyivät kapean sivistyneistön piiristä. (Alapuro 1994, 315.) JÄRJESTÄYTYMISEN TUTKIMUKSESTA Tutkijat ovat esittäneet, kuinka suomalaisessa järjestäytymisessä on tiettyjä omaleimaisia vaiheita. (Siisiäinen 1991, 1.) Erityisen hyvin Siisiäisen linjaukset ovat sovellettavissa liikuntakulttuurin tapahtumiin. Liikunnan ja urheilun alueella nimenomaisesti vapaaehtoinen seuratoiminta on muodostanut ja muodostaa yhä kestävän kivijalan. Kuinka urheilun ja liikunnan tutkimuksessa on paneuduttu varhaiseen järjestäytymiseen. Toimijat tulisikin nähdä kulloisessakin sosiaalisessa rakenteessa, kulttuurisissa ja paikallisissa yhteyksissään. Peltonen esittää, ettei mikrohistoriallinen tutkimus ole tutkimusmetodi, vaan jotain laajempaa tutkimuksen lähtökohtiin, strategisiin ratkaisuihin ja koko työn valintoihin liittyvää (Peltonen 1999, 21). Heikkisen tutkimukset johdattavat ymmärrykseen siitä, millainen merkitys liikunnalla oli säätyläisten elämänmenossa. (Alapuro Stenius 1989, 20-39.) Steniuksen esittämien kausien tarkastelu voisi merkitä sitä, että edellä esitettyjen vaiheiden aikana myös liikunnan ja urheilun järjestäytymisestä vastasivat uudet tahot. (Tilly 1984, 12;59.) Myös Christopher Lloyd on nähnyt tarvittavan uusia tutkimusmenetelmiä, joiden avulla voitaisiin osoittaa ihmisten historiansa tekemisen tavat sekä yksilöllisen ja yhteisöllisen toiminnan perustuva merkitys. Henrik Steniuksen mukaan 1700-luvulta alkanut 150 vuoden jakso sisältää seitsemän erillistä vaihetta. Tällöin on nostettu esille muun muassa paikallisten toimijoiden vaikutus, paikkakuntien kulttuuripiirteet ja toimijoiden kokemusmaailma. Yhden paikkakunnan intensiivisellä tarkastelulla voikin saada selkoa, kuinka ihmiset muodostivat yhteisiä verkostoja ja millaiset poliittiset, kulttuuriset ja taloudelliset näkemykset sitoivat niitä yhteen. Alustavasti voitaisiin ajatella, että liikunnankin organisoinnissa vastuu siirtyi säätyläisiltä kohti alempia kansankerroksia. Organisoitumisen LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikunnan varhainen Järjestäytyminen g. Myös sosiologisesti virittyneessä aluetu tkimuksessa on etsitty paikallisuuden tutkimisen menetelmiä. Martti Siisiäinen on osoittanut, kuinka vasta porvarillisissa kansakunnissa kulttuuri itsenäistyi yhteiskunnista ja sen laitoksista. Nimittäin vasta paikallistutkimuksessa on mahdollista tarkastella toimijoita todellisissa yhteyksissään tekoineen, valintoineen ja intresseineen. Hänen mukaansa mikrohistorialliset pohdinnat sekä paikallisen ja ylipaikallisen välisen suhteen aito pohdinta on vienyt paikallistutkimusta käsitteellisempään suuntaan. 1993, 129-139.) Menetelmäkehittelyistä huolimatta paikallisen tutkimisesta ei ole kuitenkaan saavutettu yksimielisyyttä
Toistaiseksi varsin vähäistä järjestäytymisen naisnäkökulmaa edustaa Laineen julkaisu työväen urheiluliikkeen naisista (Laine 2000). Keskeisenä lähestymistavassa olivat toimijoiden todelliset teot, jolloin menetelmänä käytettiin ihmisten kausaalisten suhteiden tutkimista ja kvalitatiivista analyysiä. Kiinnostuksen kohteena oli tällöin myös se, mitkä tekijät ja millaiset toimijoiden valinnat tuottavat muutoksen. Tarkastelu painottuu valtakunnallisen kehityksen ja valtakunnallisten järjestöjen vaiheiden seuraamiseen. Omassa väitöskirjatutkimuksessani käsittelin sinällään laajan paikallistarkastelun yhteydessä suhteellisen tiiviisti varkautelaisen yhdyskunnan varhaista järjestäytymistä (Itkonen 1996, 302-305). (Halila 1959, 12-32.) Helge Nygren on jäljittänyt 1800-luvulla perustettuja urheiluseuroja (Nygren 1989). (ks. Liikunnan järjestäytymistä tarkastellaan varsin laajasti, sillä voimisteluja urheiluseurojen lisäksi mukaan on otettu myös muut ruumiinharjoituksia toteuttavat ja edistävät järjestöt. Paikallista organisoitumista ja siihen liittyvää tavoitteellisuutta tutkittaessa tiedot oli koottava moninaisista painetuistaja arkistolähteistä (ks. Säätyläisliikunnan ohessa myös elinkeinojen harjoittamiseen kuuluvat liikunnan muodot ja kansanomaiset kisailut tarjosivat omat virikkeensä urheiluseurojen syntymiselle. (Ilmanen 1998, 5-6.) Myös joissakin seurahistorioissa on selvitetty paikallisen liikuntaorganisoitumisen alkutaivalta. Hentilä osoittaa myös, kuinka suomalainen säätyläisliikunta muistutti 1880-luvulle saakka huomattavasti englantilaista gentlemanniurheilua. Niukka paneutuminen liikunnan varhaiseen organisoitumiseen antaa perusteita aiheeseen kajoamiselle. Puheiden, laulun ja soiton rinnalla toimeenpantuja leikkejä ja pelejä onkin pidetty maaseudun ensimmäisinä urheilukilpailuina (Liikanen 1995, 193; ks. Tutkittaessa 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun tapahtumia tutkijan oli nimenomaisesti löydettävä jo aiemmin tuotetut aineistotekstit. Ihmisten arkija järjestökäytännöissä ilmaistut kokemukset, dokumentoinnit ja valinnat tunnustettiin omissa rajoissaan päteviksi. Lähtökohtana oli, että yksittäinen tapaus voi olla teoreettisesti kiinnostava. Leena Laine on selvittänyt vapaaehtoisten järjestöjen kehitystä ruumiinkulttuurin alueella vuosina 1856-1917. Valaistuksi tulee myös, kuinka eri järjestöt ottivat ruumiinharjoitukset sivuharrastuksina osaksi toimintojaan. kannalta tärkeässä asemassa olivat 1870-luvulta alkaen yleistyneet kansanjuhlat, joissa erilaiset liikuntanumerot kilpailuineen ja kisailuineen, leikkeineen ja tansseineen olivat osa tilaisuuksien ohjelmaa. Vasara puolestaan kuvaa, miten urheilutoiminta muuttui ja millaisen merkityksen se sai osana suojeluskuntajärjestön toimintaa (Vasara 1997). (Sayer 1984, 219-229.) Tutkimustehtävän toteuttaminen edellytti erilaisten aineistojen käyttöä. (Laine 1984, X-XII.) Tutkimustehtävän laajuuden vuoksi on ymmärrettävää, että Laine ei ole voinut ulottaa analyysiään paikallistason toimijasuhteisiin saakka. Tutkimus toteutettiin intensiivisenä tapaustutkimuksena historiallisen sosiologian menetelmiä hyödyntäen. Kiinnostavaa on, että tutkimuksessa selvitetään myös ruumiinharjoitusten tavoitteiden ja muotojen muutoksia. Tutkimuskatseet kohdentuvat erityisesti kansalaistoimintojen ja nousevan julkisen vallan välisiin suhteisiin. Urheilun ja liikunnan varhaiseen järjestäytymiseen kajoavista teksteistä on nostettava esiin Hentilän artikkeli "Urheilu, kansakunta ja luokat". Halilan mukaan miesvoimisteluja urheiluseuroja perustettiin vuoteen 1915 mennessä kaikkiaan 780 kappaletta. Yleisenä tavoitteena on syventää aiemmin tehtyä tutkimusta paikkakunnan liikuntakulttuurin muutoksesta. TAVOITTEET JA MENETELMÄT Artikkelini on osa varkautelaisen yhdyskunnan liikunnan ja urheilun tutkimusta. Entistä intensiivisemmän tutkimusotteen avulla asetan yksilöidymmiksi tavoitteiksi 1) kuvata liikunnan varhaista organisoitumista paikallistason ilmiönä, 2) selvittää toimijoiden keskinäisiä suhteita ja niiden muutoksia, 3) selvittää toimijoiden erilaisia tavoitteita ja intressejä. Järjestöjen ja seurojen dokumentaation käyttämiseen en voinut juurikaan turvautua, sillä jopa toiminta-aikojen dokumentaatiosta paljastui "aukkoja". Muut kuin liikuntajärjestöt ottivat urheilun ja liikunnan alaosastoikseen ja osaksi toimintaansa. VALISTUSTA JA JUHLIA Varkauden teollisen yhdyskunnan muodostumiseen vaikuttivat merkittävästi paikkakunnan sijainti Saimaan vesistön solmukoh1.· 1 f. Kirjoittaja esittää, kuinka "Suomessa urheiluorganisoituminen kiinteämmin kuin kenties missään muualla on kytkeytynyt yhtäältä kansakunnan syntyyn ja toisaalta luokkaristiriitojen kärjistymiseen". Suomen miesvoimisteluja urheiluseurojen syntyä on selvitellyt Aimo Halila, joka julkaisi aihepiiristä tutkimuksen jo vuonna 1959. Aineistona hyödynsin sekä aikalaisuutisointia että sellaisia lehtitekstejä, joissa muisteltiin menneitä. Näin ollen perustamista edeltäviä aikoja seura-asiakirjoissa ei ole juurikaan käsitelty. Aineiston ohuus pakotti erityisen intensiiviseen dokumenttien luentaan. Oksa 1998, 13-16; Sayer 1989, 263-267.) Tutkittaessa intensiivisen tapaustutkimuksen menetelmin liikunnan paikallista organisoitumista pyrkimyksenä oli ilmiökentän tarkka kuvaus. Halila esittää kansallisella tasolla, mitkä tekijät vaikuttivat voimisteluja urheiluharrastuksen viriämiseen Suomessa. Sen sijaan vuonna 1874 perustettu Kansanvalistusseura otti kriittisen asenteen ulkomailta lainattuja urheilumuotoja ja -lajeja kohtaan. 1890-luvun alkuun saakka seuroja perustettiin lähes yksinomaisesti kaupunkeihin. Kalervo Ilmanen on paneutunut liikunnan kansalaistoimintojen varhaiseen paikantamiseen Helsingissä. Esimerkiksi erilaisten painojen nostoa ja painia on harjoitettu lähes kaikkialla siellä, missä on haluttu ottaa miehistä mittaa. Tämän artikkelin osalta keskeisimmässä asemassa olivat paikkakunnan tapahtumista kertoneet sanomalehdet. Hentilä osoittaa kolmiosaisessa työläisurheiluhistoriassaan seurakentän muutokset (Hentilä 1982; 1984; 1987). Alapuro 1994, 360-361). Tämän tutkimusartikkelin kanssa samansukuisena voidaan pitää Eeva-Liisa Lehtosen julkaisua Sporttituulia kansalle, jossa kirjoittaja selvittelee lehtiaineistoon tukeutuen kilpaurheilun alkulähteitä (Lehtonen 1995). (Kärkkäinen 1992, 21; 37.) Suoranaista liikuntajärjestäytymisen tutkimusta on tehty jonkin verran. Perinteisistä liikkumisen muodoista esimerkiksi soutaminen ja hiihtäminen jalostuivat vähitellen myös kilpaurheiluiksi. Yhtenä kansallisen järjestäytymisen erityispiirteenä oli myös alaosastomalli. Kesäjuhlien ohjelmassa olleet heinäpallon potkinta, kiikussa pyöriminen, pallin lyönti, kenkäin etsiminen, rasvan ahmiminen, hiljaa ajo polkupyörällä ja kyyhkysen syöttö eivät tosin nykyään lukeudu urheilun lajivalikoimaan (Itkonen Knuuttila 1992, 145). myös Lehtonen 1994). Alaosastokehitystä vahvisti se, 1 Q LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikunnan varhainen järjestäytyminen että vuoden 1899 sortokauden alettua yhdistysten sääntöjen vahvistaminen tuli suoraan hallitsijasta riippuvaksi. 1900-luvunjärjestäytymistä tarkastelevat yksittäisiin järjestöihin kohdistuvissa tutkimuksissa Seppo Hentilä, Leena Laine ja Erkki Vasara. (Hentilä 1989, 213-219.) Tutkimustekstien läpikäyminen osoittaa, että paikallisena ilmiönä liikunnan ja urheilun varhaista järjestäytymistä ei ole juurikaan tutkittu. 1890-luvulla maaseudulle syntyi ainoastaan muutama harva miesvoimisteluja urheiluseura. Kyläyhteisöissä oli toki kilpailtu jo mitä moninaisimmissa lajeissa
Varkautelaisen järjestötoiminnan historiaa tehtiin jo vuonna 1877. (Tapio 9.5.1863.) Syntynyttä "vapaa-aikaongelmaa" lähdettiin ratkaisemaan turvautumalla myös järjestörientoihin. Anomuksen allekirjoittajana oli paikkakunnan teollisuuspatruuna Paul Wahl. Aktiivisista kansanvalistajista Forstenin pariskunta ja piirilääkäri Sanfrid Hällström muuttivat pois Varkaudesta. Jo 1860-luvun alkuvuosina lehdistössä kajottiinkin Varkauden ja lähiseudun viinaongelmaan (Tapio 28.3.1863). Palkkatyöstä ansionsa saavat työmiehet olivat asiakaskuntaa myös seuduilla liikkuneille viinanmyyjille. Valistusseuran hajoamisesta kirjoitettiin lehdistössä seuraavasti: "Mikään sisällinen syy, ei myös harrastuksen eikä yleisön kannatuksen puute ole tältä ansiokkaalta ja monipuolisesti waikuttawalta seuralta elinwoimaa riistänyt, waan sen owat, kuten näyttää uskottawalta, tukahduttaneet yksityiset henkilöt, joiden aatteihin eiwät seuran todella jalot pyrinnöt yhteen soweltuneet." (Savo 13.3.1888.) Isännöitsijän kovilla otteilla oli omat seurauksensa. Esimerkiksi vuosina 1871-79 Varkauden konepajalla rakennettiin 56 alusta. Esimerkiksi Tapio -lehden numerossa 19/1863 kerrottiin, kuinka torppari Henrik Ursinus oli ostanut viinapullonja nukkunut rekeensä. Kilpailujen jälkeen piti hra Roni puheen isänmaalle, jonka jälkeen awopäin kuunneltiin 'Maamme-laulua' torwisoitannolla. Vuonna 1882 Pitkälänniemen hovissa järjestetyissä kansanjuhlissa kisailtiin tiettävästi ensimmäisen kerran Varkaudessa: "Kello 4 alkoi juhla, jonka ylioppilas Piironen awasi puheella, jossa hän huomautti muinaisajan kansanjuhlista, niitten tarkoituksesta, siwistyksestä, puhtaasta hengestä, joka asuu terweessä ruumiissa, Puhe oli erittäin sopiwa ja hauska tähän tilaisuuteen. Uudeksi isännöitsijäksi tuli penseästi kansalaistoimintoihin suhtautuva Augustinus Henriksson. Soitto, laulut ja kilpailut waihetteliwat. Valistusriennot mahdollistuivat tuolloisten tehtaan johtajien myönteisen asennoitumisen ansiosta. Yksimielisen perustamispäätöksen jälkeen valittiin asiaa valmistelemaan 7-miehinen toimikunta. Vuosina 1875-1887 tehtaanhoitajana toiminut Anders Lundsson oli koulutukseltaan kanttori. Moniwäriset liput liehuwat; puhe-, soittoja laululawa köynnöksineen, lippuineen, waakunoineen pistää silmiimme etupäässä. Kansanjuhlien ja vähitellen myös järjestörientojen ohjelmaan liikunta ja erilaiset kilpailut löysivät tiensä. Vuonna 1890 paikkakunnalle uutisoitiin perustetun nuorisoseura "muinoisen walistusseuran rauwenneille raunioille". Varkautelaisten juhlien ohjelma olikin varsin tavanomaista kansanjuhlien ohjelmaa. (Hulkkonen 1962, 13-16; 26.) Ei ole kuitenkaan tiedossa, kuinka ja missä määrin kyseisiä varusteita käytettiin. Varusteisiin kuuluivat tangot, rekki ja renkaat. Kansanvalistusmiehenä hän ajoi innokkaasti myös lukusalin ja kirjaston perustamista. Valistusrientojen toimeenpanijoina olivat erityisesti Olga ja Torsten Forsten sekä opettaja Antti Vartiainen. Vuotta myöhemmin saatiin aikaiseksi valistusseura, jonka sisällä toimi viisi erilaista seuraa. Samalla päätettiin perustaa lukuseura. Esimerkiksi musiikin ja näytelmien ohjaamisesta vastasi pääsääntöisesti valistusasialle omistautunut Olga Forsten, jonka tehtaanhoitaja Lundsson palkitsi ansioistaan kultakellolla (Soikkanen 1963, 491). Lakon syynä oli kysymys oikeudesta perustaa paikkakunnalle työväenyhdistys. Johtajan isäntävaltaiset otteet lamauttivat koko ruukkiyhdyskunnan järjestöriennot. Kopolanvirralla uuvahtanut mies poikkesi hevosineen tieltä, jolloin "molemmat saivat hautansa". Koulussa ei oltu toimettomina myöskään liikunnan suhteen. Sitten jaettiin palkinnot woittajille ja sen jälkeen alkoi yleinen tanssi wihreällä nurmella." (Tapio 28.6.1882.) Samankaltainen ohjelma oli myös vuoden 1886 kesäjuhlissa: "Kilpailuja oli monenlaisia, niinkuin kilpa-ammuntaa, woimisteLIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikunnan varhainen järjestäytyminen 11. Syyskuun 26. Juhla oli alkanut. (Soikkanen 1963, 283.) Rakennustyöt ja teollisuus vetivät paikkakunnalle irtainta väestöä koko itäisen Suomen alueelta. Asiat etenivät ripeästi, sillä koulutoimi päästiin aloittamaan jo syksyllä 1862. Jo vuoden 1888 alussa Henriksson saapasteli yhdessä William Wahlin kanssa valistusseuran kokoukseen esittäen seuran lakkauttamista. Myös hän ymmärsi virinneitä valistusharrastuksia. Paul Wahl toimi jo 1860luvun alussa aktiivisesti oman koulun saamiseksi paikkakunnalle. Forstenien siirtyminen vuonna 1888 läheiselle Lehtoniemelle merkitsi valistusrientojen käynnistymistä uudessa ympäristössä. Tämä merkitsi isäntävallan täydellistä kontrollia juhlallisuuksien ohjelman suhteen. Kaikki on kaunista, katsoi minne tahansa." (Tapio 28.6.1882.) Kansanjuhlien pitopaikkana oli tehtaan omistama Pitkälänniemen hovi. (Soikkanen 1963, 128; 490-491; Savo 30.1.1890.) Valistusta viriteltiin Varkaudessakin toimeenpanemalla kansanjuhlia. 1800-luvulla paikkakunnalla toimikin jo kaksi suurehkoa konepajaa, joiden päätuotteina olivat laivat. Lokakuussa 1890 Lehtoniemellä avattiin lukusali ja kirjasto sekä perustettiin lukuseura. Tämä tiesi paikkakunnan sosiaalisen kiinteyden muodonmuutosta. Vuonna 1884 lukuseuran rinnalle perustettiin raittiusseura. Tehtaalla opeteltiin käyttämään lakkoasetta jo 1800-luvun puolella (Uusi Savo 1.2.1894; 29.12.1898.) Myös työväestön järjestäytyminen tuli ajankohtaiseksi. 1870-luvun kouluista Varkauden koulu oli toinen, jossa oli voimisteluvälineitä. (Soikkanen 1963, 130.) LIIKUNTAA JA KILPAILUA Varkautelaisen liikunnan ja urheilujärjestäytymisen juuret ulottuvat koululiikuntaan ja virinneisiin järjestötoimintoihin. Wäkeä on karttunut ja laiwa lähtee wiilettelemään wirran ja järwien pintaa. (Moilanen 1991 , 22.) Vuonna 1875 varkautelaista teollista yhdyskuntaa kuvattiin seuraavasti: "Jos paikallisesti, edellisen asemansa ja työwoimansa puolesta wertaillaan maamme teollisuus laitoksia, niin epäilemättä tulee Warkaus niistä etewimpien joukkoon, ja luulenpa etewimmäksi yksityisen omistettawana; sillä harwa lienee maassamme semmoinen pesä, jossa neliöwirstan alalla useampi päiwä astuu noin 400 warsinaista työmiestä työlle, sekä perheineen ja päällikköineen 100 henkeä ru'alle." (Tapio 13.3.1875.) Vuonna 1850 henkikirjoista laskettiin tiedot 1107 varkautelaisesta. Pääsiäisenä 1899 Varkauden ja Lehtoniemen tehtaiden työväki kokoontui keskustelemaan työväenyhdistyksen perustamisesta. dassa ja teollisuuden tarvitsemat raaka-ainevarat. päivänä paikkakunnalla vihittiin lukusali ja kirjasto. Teollisuuden tarvitessa lisää työvoimaa paikkakunnan väkiluku lähti nousuun. Keisarille osoitettu anomus oman kansakoulun perustamisesta laadittiin vuoden 1861 kesällä. Innokkaasti käynnistyneet järjestöja valistusriennot kokivat kovan kolauksen tehtaanhoitajan vaihduttua vuonna 1887. Lakkoilun kärki suuntautui voimallisesti isännöitsijä Henrikssonin patruunamaisiin menettelytapoihin, vaikkakin hän kuoli jo vuoden 1903 aikana. (Uusi Savo 11.8.1891.) Henrikssonin koviin otteisiin ei alistuttu mukisematta. Wastapäätä puhelawaa, kartanon eteisen yläliepeellä luemme sanat: 'Suomen kieli, Suomen mieli'. Pääsemme matkamme perille ja kansa tulwailee juhlakentälle, jonka jo luonto itsekin on kaunistanut ja ihmiskädet siihen wielä lisää laittaneet. Alueella toimeenpantiin myös kansanjuhlia. (Uusi Savo 15.4.1899.) Erityisen sitkeä lakkokamppailu käytiin vuosien 1903 ja 1904 taitteessa. Kilpailuja tehtiin kiipeämisessä, tangolla hypyssä, säkki-taistelussa, kilpa-juoksussa, ammunnassa ja soudussa. Vuoden 1882 juhlatunnelmasta kirjoitettiin Tapiossa seuraavasti: "Soitto-torwien ääni kuuluu eräästä laiwasta, joka juhlapukimissaan odottelee kansaa lähtemään kansan juhlaan Warkauden tehtaan Pitkälänniemen howille
Sen jälkeen alkoi tanssi musiikin tahdin mukaan kartanon sisähuoneessa, jolla aikaa suurin osa kansasta, joka ei woinut mahtua huoneisiin, huwitteli juhlakentällä piirihypyllä." (Tapio 25.8.1886.) Kansanjuhlien ohjelmaan mahtui voimistelun lisäksi urheilunomaisia kisailun muotoja. matkalla miehille ja 3 km. Ensin oli wapaaliikkeitä, sitten tehneissä, jossa muutamat näyttiwät ihmeteltäwää notkeutta ja jäntewyyttä." (Uusi Savo 17.3.1892.) Voimisteluseuran harrastuksen säännöllisyydestä kertoo se, että seura esiintyi Lehtoniemellä järjestetyissä juhlissa (Uusi Savo 14.7.1892.) Paikkakunnalla on varmastikin järjestetty erilaisia kilpailuja, jotka eivät kuitenkaan ole dokumentoituneet aikakirjoihin. Vajaata vuotta aiemmin paikkakunnalla oli lakkoiltu oikeudesta perustaa työväenyhdistys ja hanke oli edelleen vireillä. Pohjois-Savossa ensimmäisiksi seuroiksi perustettiin ampumaseuroja, jotka järjestivät omia kilpailujaan. Kolmanneksi ihmisten lisääntynyt alueellinen liikkuminen edesauttoi uusien harrastusmuotojen ja toimintakäytäntöjen leviämistä. Juoksusta, ammunnasta ja soudusta tuli myöhemmin tarkasti normitettuja urheilulajeja. Kekäläinen. Kilpaveneen kalleuden vuoksi ajatuksesta oli kuitenkin luovuttava. He saivat voimisteluinnostuksen koulusta ja harjoittelivat kotipihoillaan, jolloin saivat innokkaita katselijoita. Uusi Savo uutisoi seuran tapahtumista: "Lehtoniemen konepajalla perustettiin taannoin woimistelu-seura. Osanottajia oli l:ssä sarjassa 8 ja 2:ssa 6." (Uusi Savo 17.3.1900.) Myös Viktor Korhosen muistelut vahvistavat, että ennen ensimmäisen urheiluseuran perustamista oli harrastettu jo hiihtoa, voimistelua ja yleisurheilun eri lajeja (WU:n 50-vuotis ... 1890-luvulla perustettiin myös ensimmäiset hiihdon erikoisseurat. Ensinnäkin urheiluseuraverkoston leviäminen isompien kaupunkien kautta maaseudulle tarjosi mallia urheiluharrastuksen organisoiduista muodoista. päivänä 1904 seuratalossa eli tehtaan lukusalissa perustetun seuran syntyajankohtaan ja henkilö kytkentöihin liittyy mielenkiintoisia seikkoja. Toiseksi lehtikirjoittelussa suunnattiin lisääntyvässä määrin huomiota voimistelun ja urheilun kysymyksiin. Vuoden 1882 aikana Kuopiossa toimi jo neljä voimisteluseuraa: Kuopion Voimisteluseura, Lyseon Voimisteluseura sekä kaksi naisten voimisteluseuraa. Kilpaurheilijana pidetty Wahl jopa esitti toivomuksenaan, että voimistelijat ottaisivat ohjelmaansa soudun. Täten tehtaan johdon kontrolli ulottui perusteellisesti uuteen seuraan. Säännöllisen seuratoiminnan puitteissa liikunnan ja urheilun harrastaminen jäi paria poikkeusta lukuun ottamatta vähäiseksi. ). Kilpailu oli kahdessa sarjassa: 15 km. Pian perustivat voimisteluseuran myös pataljoonalaiset (1887), kauppa-apulaiset (1891) ja kirjanpainajat (1893). Vuonna 1929 Suojeluskunnan Palloilijat sulautuivat Eloon, jolloin muodostettiin porvarillisen urheilun yleisseuraksi Warkauden Urheilijat.. (Arponen Parviainen 1995, 336.) Ensimmäiset varsinaiset urheilun lajiseurat perustettiin Pohjois-Savoon 1880ja 1890-luvuilla, jolloin Kuopiossa toimivat muun muassa luistin-, kanoottija polkupyöräseurat. Ensimmäisenä 12 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikunnan varhainen järjestäytyminen varsinaisena pohjoissavolaisena urheiluseurana on pidetty vuonna 1875 perustettua Kuopion Purjehdusseuraa. Jäseniä on parikymmentä, johtajana on tehtaan työmies P. Suotuisasti perustettuun järjestöön suhtautui myös aiemmin valistusseuran lakkauttamispuuhissa ahkeroinut William Wahl. Seuran perustamiskokouksessa paikalla olleiden ammattinimikkeet vahvistavat seuran tiiviin kytkeytymisen tehtaaseen. päivänä väljämuotoinen luisteluseura järjesti luistelunäytöksen ja toimeenpani ilotulituksen. helmik. pojille. E. 50 vuotta seuran perustamisen jälkeen tapahtumia muisteltiin seuraavasti: "Urheilukärpäsen toivat Varkauteen eräät vierailla paikkakunnilla oppikoulua käyneet nuorukaiset niistä yksi, fil. Pienessä toveruspiirissä, johon kuuluivat m.m. Niinpä päätettiin olla mukana paikallisen kansalaisyhteiskunnan muotoutumisessa. Vuoden 1900 keväällä järjestetyistä hiihtokilpailuista uutisoi Uusi Savo: "Hiihtokilpailu pidettiin tk. Paikalla oli kaikkiaan 21 henkeä: 7 viilaajaa, 4 sorvaajaa, 3 konttoristia ja piirtäjä, maalari, peltiseppä, puuseppä, kauppaapulainen, opiskelija sekä yksi nimikkeellä herra. Sunnuntaina 28 p. lua, kilpahyppyä, wipukävelyä, kenkien etsintää, kilpajuoksua, wesipyttyleikkiä, pussitaistelua ja kilpasoutua. Tehtaan johdossa havaittiin, että enää ei voitu hallita paikkakunnan tapahtumia Henrikssonin harrastamalla patruunatyylillä. Savolainen, Jalmar Tirkkonen ja Antellin veljekset, heräsi ajatus perustaa urheiluseura ja kun pieni amatöörivoimistelijain ryhmä oli esiintynyt Pitkälänniemen pihamaalla pidetyissä kesäjuhlissa saaden suurta suosiota, oli ajatus kypsä toteutettavaksi." (WU:n 50-vuotis ... Ainakin yksi ensimmäisistä urheilutapahtumista löysi tiensä myös lehtien palstoille. Sen sijaan perinteisten lajien lisäksi seuran alkuvuosien ohjelmaan lukeutui miekkailu. Keli oli aamusella tawallisen hywä, waan kun kilpailu oli määrätty pidettäwäksi klo 12 päiw., niin lämmin maaliskuun aurinko ennätti pehmittää hangen nuoskeaksi, joka waikutti sen ettei mitään erinomaisia tuloksia saawutettu, waikka ponnistiwat tarmonsa takaa. Ensinnäkin seura perustettiin ajankohtana, jolloin varkautelainen kansalaisyhteiskunta oli laajemminkin muodostumassa. ENSIMMÄISET URHEILUSEURAT Varkautelaiset toimijat saivat virikkeitä urheiluseuran perustamiseen kolmelta taholta. Pulliaisen lisäksi Otto E. Vuonna 1911 seura sai nimen Voimisteluja urheiluseura Elo. ) Warkauden tehtaan voimisteluja urheiluseura oli syntymästään lähtien niin sanottu usean lajin yleisseura. (WU:n 50-vuotis ... Maaseudun urheiluorganisoituminen ei edennyt rajussa tempossa. (Hovi 1995, 336-337.) Voimistelun ja urheilun harrastus sekä saadut ulkopuoliset virikkeet synnyttivät Varkaudessakin ajatuksen oman urheiluseuran perustamisesta. Väänänen, Hj. V. ) Marraskuun 10. Palkintoina annettiin muun muassa ruutisarvi, ruutia, 1 wuosikerta 'Uljas', puukkoja, weitsiä, kirweitä, lapikas-parin, saippuata, henkselejä, lamppuja ynnä monenlaisia hyödyllisiä kirjoja. pidettiin seuran hywäksi iltama, jossa nuoret woimistelijat oliwat tilaisuudessa näyttämään yleisölle mitä owat oppineet. Pulliainen tunnetaan hyvin paikkakunnallamme. (Harjunheimo 1964, 6.) Ammattimiehinä ylivoimainen enemmistö perustamiskokouksen osanottajista näyttää olleen kiinteässä kytkennässä tehtaaseen. 11 p. Vuoden 1887 syksyllä Varkauden valistusseurassa virisi ajatuksia toimintojen laajentamisesta. Niinpä ryhdyttiin hankkeisiin luistinradan saamiseksi ja luisteluseuran perustamiseksi. Joulukuun 7. Vuonna 1904 synnytettiin paikkakunnan ensimmäiseksi urheiluseuraksi Warkauden tehtaan voimisteluja urheiluseura. maist. Tämän vuoksi myös ensimmäinen urheiluseura perustettiin tehtaan voimisteluja urheiluseuraksi. (Soikkanen 1963, 492.) Samanlainen löyhä yhteenliittymä muodostettiin myös Lehtoniemelle, jossa toimi lyhyen ajan voimisteluseura. Hywästi sujui pojilta temput, katsoen niin wähään harjoitusaikaan (2 kuukautta). Vuonna 1902 toimintansa aloittaneen Paukarlahdessa toimineen Kuhnus -nimisen seuran ohessa toimi myös Leppävirran nuorisoseuran naisvoimisteluseura. tehtaalaisten keskuudessa Warkauden tehtaalla Huruslahden jäällä. Esimerkiksi Savo -lehdessä julkaistiin jo 1880-luvun alkupuolella kirjoituksia voimistelusta ja ruumiinharjoituksista (Savo 27.10.1882; 21.5.1883; 4.6.1883; 8.6.1883; 27.4.1885). (Arponen Parviainen 1985, 7-9.) Varkauden teollisen yhdyskunnan läheisyyteen Leppävirralle oli jo vuoteen 1903 mennessä perustettu ainakin kaksi seuraa
Teoksessa Olin, K. Heikkinen A. Varkauden Tarmon kahdeksan vuosikymmentä. Alapuro R. Sayer A. Pieksämäki: Varkauden museon julkaisujalV, 1991 Nygren H. Uusi Savo -lehti, vuosikerrat 1891-1903. Osaltaan myös ilmaantuneet sosiaaliset ongelmat virittivät valistuksen toteuttajien toimia. Entistä useampi voimisteluja urheiluseuroissa toimiva oli saanut "urheilukärpäsen pureman". Ystäväkirja Jussi Kuusanmäelle. Varkauden teollisuus 175 vuotta. Suojeluskuntajärjestön urheiluja kasvatustoiminta vuosina 1918-1939. Joukkojärjestäytymisen läpimurto ja Suomalaisen puolueen synty. New York: Russell Sage, 1984. Terveyden ja ilon tähden. Helsinki. Knuuttila S. Stenius, H. S. Teoksessa Alapuro R. Vähitellen myös liikunta ja erityisesti voimistelu saivat tilansa osana kansanvalistuksen rientoja. LIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • Liikunnan varhainen järjestäytyminen 13. Liikunnan ja urheilun organisoituminen kiinteistä järjestökytkennöistään huolimatta omaksi toimintalohkokseen avasi latua kilpaurheilun läpimurrolle. Sjöblom K. Muotoutuvan kilpaurheilujärjestelmän päätöksenteko siirtyi seuratoimijoiden käsiin. Helsinki: Työväen Urheiluliitto, 1992:145-161 Itkonen H. Nevala A. Pieksämäki: Leppävirran kunta, 1995. Vihko 321-323. Urheilu, kansakunta ja luokat. Hulkkonen E. Varkaus: Warkauden Urheilijat ry., 1964. Promenadeja ja terveyskylpyjä. et al. Lloyd C. Kortelainen J. Varkaus: Liikealan kirjapaino, 1962. Seuran päätöksenteon ja toimintojen sijoittuminen työväentalon suojiin oli omiaan synnyttämään työväestön omaajärjestökulttuuria. Wuolio E-L. Teoksessa Suomi uskoi urheiluun. Jyväskylä: Koivu ja tähti, 1992. Suurimpia hankaluuksia aiheutuu aineiston ohuudesta. Harjunheimo K. Suomen liikuntahistoria. Joensuu: Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja N:o 30, 1998. London: University College London Press, 1993. Big Structures, Large Processes, Huge Comparisons. Helsingfors Gymnastikklubb 1875-2000. Joukkojärjestäytymisen laajetessa ei asetettu enää ehdottomia kieltoja, vaan pyrittiin aktiivisesti vaikuttamaan järjestäytymisen muotoihin ja sisältöihin. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Urry J. Näin menetellen valkeni, kuinka paikallisten toimijoiden ja ryhmittymien tavoitteet poikkesivat toisistaan ja johtivat siten myös jännitteisiin. Mikrohistoria vastauksena historiallisen sosiologian dilemmaan. Vammala: Suomen Historiallinen Seura, 1997. Teoksessa Hänninen. (toim.) Kansa liikkeessä. Varkautelaisen liikunnan varhainen järjestäytyminen kytkeytyy kiinteästi teollistuvan Suomen ja muotoutuvan kansalaisyhteiskunnan syntyyn. Constructing the Countryside. Tilly C. Bibliotheca Historica 23. Vaasa: Kirjayhtymä, 1989:213-229. Historiallisia tutkimuksia UI, 1959. Keuruu: Otava, 2001 Lehtonen E-L. Hovi 0. Kenttien kutsu. Leppävirran historia. Soikkanen H. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Aiemmin työväenyhdistyksen suojissa olivat käynnistyneet lauluja soittokunta (1906) sekä näyttämötoiminta (1908). Halila A. Historiallisia tutkimuksia 184, 1994. Mardsen T, Murdoch J, Lowe, P, Munton R, Flynn A. Maaseudun yleishyödyllinen huvitoiminta 1800-luvun alusta 1870-luvun loppuun.Vammala: Suomen Historiallinen Seura. Sankareista mediatähtiin. Warkauden Urheilijat 1904-1964. Varkautelaisena erityispiirteenä on pidettävä säätyläismäisten käytäntöjen säilymistä pitkään osana toimijoiden välisiä suhteita, jotka henkilöityivät vuonna 1903 kuolleeseen Augustinus Henrikssoniin. Vapaaehtoisten järjestöjen kehitys ruumiinkulttuurin alueella Suomessa v. Poismuuttaneet valistajat jatkoivat seurarientojaan läheisen Lehtoniemen alueella. Helsinki: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 131, 1992:43-61 Hentilä S. Forssa: Suomen Historiallinen Seura. Helsinki: Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura, 1991. Itkonen H. Kärkkäinen P. Porvoo: Hanki ja Jää Oy, 1994. (Itkonen Nevala 1992, 28-30.) JOHTOPÄÄTÖKSET Menetelmällisesti intensiivisen tapaustutkimuksen tekeminen yli 100 vuoden takaisista tapahtumista on haastava tehtävä. Jyväskylä: Suomen Historiallinen Seura. Lappeenranta: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu no 93 NB, 1984. 2. Liikanen 1. Liikunnan ja urheilun järjestäytyminen olikin osa laajempaa modernin suomalaisen luokkayhteiskunnan muodostumista paikallisine erityispiirteineen. Suoninen M. Urheilujulkisuuden muodonmuutos. Viime kädessä työläisurheilun järjestäytyminen ja Tarmon perustaminen sinetöi modernin luokkapohjaisen urheilun ja liikunnan järjestökulttuurin muotoutumisen. London: Routledge, 1995. Hälsa, glädje, kamratskap. Pulma P. painos. Paikallishistorian uudet virtaukset. (toim.) Kuusan mäki. Alapuro R. Laine L. 1800-luvulla Suomessa perustetut urheiluseurat. Kuopio: SVUL:n Pohjois-Savon piiri, 1995. (toim.) Urheilun muutos, murros vai kaaos. Herrasväki liikkeellä Suomessa 1700ja 1800-luvuilla. LÄHTEET Alapuro R. Syrjäkylä muutoksessa. Sosiologia 2001 1 51-57. Lehtonen E-L Sporttituulia kansalle. Suomen työläisurheilun historia 1-111. Siisiäinen M. Mikrohistoriasta. Tutkimuksia no 62, 1998. LEHDET Savo-lehti, vuosikerrat 1879-1891 Tapio -lehti, vuosikerrat 1861-1888. Hentilä S. Pohjois-Savon urheilua 80 vuotta. Suomen miesvoimisteluja urheiluseurat vuoteen 1915. MUUT WU:n 50-vuotisjuhlien leikekirja; päiväämättömiä lehtileikkeitä. Henrikssonin kuoleman jälkeen tehtaan johdossa otettiin toisenlainen kanta kansalaisyhteiskunnan muodostumiseen. Kansanliikkeet loivat kansakunnan. Varkauden kansakoulu 100-vuotias 1862-1962. llmanen K. et al. Environment and Planning D: Society and Space Volume 7, 1989. Helsinki: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 131, 1992:19-41. et a!. Teollistumisen ja palkkatyöläistymisen myötä heräsi kysymys kansan valistamisesta ja vapaa-ajan käytöstä. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 1989. Missä ovat toimijat. Teoksessa Forssell C. Tarmon tarina. Vaasa: Kirjayhtymä, 1989:7-52. Parviainen M. Peltonen M. Tehdasyhdyskunta talouden ja ympäristötietoisuuden murrosvaiheissa. Organisoituminen urheiluseuroiksi valmisti tietä kilpaurheilun läpimurrolle. Arponen A.O. The new Regional Geography and Problems af Narrative. Teoksessa Suomi uskoi urheiluun. Yhteisöt ja kansalaistoiminta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Valkoisen Suomen urheilevat soturit. Jyväskylä: Suomen Historiallinen Seura. 2. Teoksessa Alapuro R. Oksa J. Yhteiskuntatieteiden, valtio-opin ja filosofian julkaisuja 18, 1998. Vasara E. Järjestötoimintojen muotoutumisen aikojen tarkastelussa useiden erilaisten aineistojen hyödyntäminen osoittautui välttämättömäksi. Sosiologia 2001 14-26. Pieksämäki: Varkauden kaupunki, 1963. Helsingfors: Helsingfors Gymnastikklubb r.f., 2000. Heikkinen A. Fennomania ja kansa. Joensuu: Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja N:o 24, 1996. Moilanen P. 1856-1917. Kansanhuvien kisailuista oli siirrytty liikunnan ja urheilun kansalaisyhteiskunnan aikaan. (Itkonen 1996, 306.) Varkautelaisen urheilujärjestäytymisen varhaisvaiheiden voidaan katsoa päättyvän vuoteen 1911. Paikallisen ja globaalin välitön uusi yhteys vai epäjärjestys. Tampere: Gaudeamus/Hanki ja jää, 1999. Kunnan ja kuntalaisten vaiheita kunnallishallinnon uudistamisesta 1990-luvulle. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja no 88, 1982. Saarijärvi: SoPhi. Oxford: Blackwell, 1988. Laine L. Tampere: Gaudeamus, 1996 Itkonen H. Tämä ilmenee hyvin perustettaessa Varkauden Tehtaan voimisteluja urheiluseuraa. Säätyläishuveista kansanhuveiksi, kansanhuveista kansalaishuveiksi. Työväen urheiluliikkeen naiset. Jo se, että Tarmo perustettiin työväenyhdistyksen nuoriso-osastoksi, viestii toimijoiden luokkaja järjestökytkennöistä. Helsinki: Hiihtomuseon julkaisuja n:o3, 1995. Helsinki: Oy Nord Print Ab, 2000. Tällöin työläisurheilijat perustivat omaksi seurakseen Varkauden työväenyhdistyksen nuoriso-osaston voimisteluja urheiluseura Tarmon. Suomen synty paikallisena ilmiönä 1890-1933. Suomenkielisten miesvoimisteluja urheiluseurojen synnystä, perustajien yhteiskunnallisesta koostunnasta ja emäseuroista. Explanation in Social History. Teoksessa Suomen kartasto. Historiallisia tutkimuksia 191, 1995. Urheilun ottaminen osaksi vuonna 1905 perustetun työväenyhdistyksen toimintoja oli luonnollista jatkoa paikallisen työväenkulttuurin eriytymiselle. painos. Consuming Places. Ranta, E. Varkauden historia. (toim.) Missä on missä. Liikunnan kansalaistoiminnan varhaista paikantamista Helsingissä. Myöhemmin tästä seurasta on irtaantunut joukko lajiseuroja. (toim.) Kansa liikkeessä. Itkonen, H. Esimerkiksi lehtiaineiston tuottaminen oli kiinni pitkälti siitä, että paikkakunnalla sattui olemaan aktiivinen kirjeenvaihtaja. Vartiainen P. Hänen voimallinen isäntävallan käyttönsä lopetti vilkkaan seuratoiminnan Varkaudesta. Voimainkoetuksia ja kisailuja. Hämeenlinna: Karisto, 1982, 1984, 1987. Historiallisia tutkimuksia 159, 1991. Järjestötoiminta. 1800-luvun kilpaurheilun alkulähteillä. Niinpä esimerkiksi seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittu Vihtori Kiiskinen oli myös työväenyhdistyksen nuoriso-osaston johtokunnan jäsen
Poikien koeryhmässä itsemääräämismotivaatio pysyi samana, kun vastaavasti kontrolliryhmässä se laski. 1 . When considering the effect of the intervention on motivation continuum variables it can be noted that the intervention affected boys' external regulation and amotivation. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että opettaja pystyy vaikuttamaan oppilaiden liikuntamotivaatioon liikuntatunneilla ottamalla heidät mukaan päätöksentekoprosesseihin, tarjoamalla valinnanmahdollisuuksia sekä korostamalla omaa kehittymistä ja yrittämistä. 1 1. The results showed that the intervention affected boys' perceptions of self-determined motivation. In experimental group, boys remained the same in external regulation and amotivation, whereas in controlgroup boys increased their perceptions of external regulation and amotivation. In experimental group, boys remained the same in self-determined motivation whereas in control group boys decreased their self-determined motivation. Interventio ei siis vaikuttanut tyttöjen motivaatiotekijöihin. Itsemääräämismotivaation muodostavista motivaatiojatkumon tekijöistä interventio vaikutti poikien ulkoiseen motivaatioon (external regulation) sekä amotivaatioon (amotivation). Intervention had no effect on students' intrinsic motivation, identified regulation, or introjected regulation. Interventio ei vaikuttanut oppilaiden sisäiseen motivaatioon (intrinsic motivation), identifioituneeseen säätelyyn (identified regulation) tai pakotettuun säätelyyn (introjected regulation). Key words: exercise motivation, self-determined motivation, intervention, physical education 1. Tutkimuksen koehenkilöinä oli 178 yhdeksäsluokkalaista oppilasta ja kontrolliryhmään kuului 155 oppilasta. Vuoden mittaisen liikuntaintervention vaikutus yhdeksäsluokkalaisten liikuntamotivaatioon ja itsemääräämismotivaatioon TIMO JAAKKOLA, RISTO TELAMA, JUHA KOKKONEN Liikuntakasvatuksenlaitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35, 40351 Jyväskylä Yhteyshenkilö: Jaakkola Timo, Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos, PL 35, 40351 Jyväskylä. Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida yhden lukuvuoden motivaatioilmastointervention vaikutusta oppilaiden liikuntamotivaatioon ja itsemääräämismotivaatioon liikuntatunneilla. Asiasanat: liikuntamotivaatio, itsemääräämismotivaatio, interventio, liikuntakasvatus 14 LIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • Liikuntamotivaatio ABSTRACT Changes in students' exercise motivation and selfdetermined motivation through one academic-year intervention in school physical education Jaakkola T., Telama R., Kokkonen J. Puh: 014-2602139, 050-5882219, Fax: 014-2602101, E-mail: jaakkola@pallo.jyu.fi TIIVISTELMÄ Vuoden mittaisen liikuntaintervention vaikutus yhdeksäsluokkalaisten liikuntamotivaatioon ja itsemääräämismotivaatioon Jaakkola T., Telama R., Kokkonen J. Poikien koeryhmässä ulkoinen motivaatio sekä amotivaatio pysyivät samalla tasolla, kun vastaavasti poikien kontrolliryhmässä ne nousivat. The aim of the study was to analyse the changes in students' exercise motivation and self-determined motivation through one academic-year intervention in school physical education. The psychometric properties of Finnish version of the Sport motivation Scale (Pelletier, Fortier, Vallerand, Tuson, Briere & Blais 1995) were investigated in Finnish physical education context. Tutkimuksen päätuloksena oli, että yhden lukuvuoden interventio vaikutti poikien itsemääräämismotivaatioon (self-determined motivation). The participants of the study were 178 ninth grade students representing experimental group and 155 students representing control group. 1 . The intervention consisted of 1) distribution of written materia!, 2) increasing autonomy of PE lessons, 3) goal setting program for students, and 4) periodical teaching methods. It can be concluded that physical education teacher is able to affect students' exercise motivation by taking them into decision making processes, by giving different possibilities to choose, and by emphasising own development and effort. Lisäksi tutkimuksen tulokset osoittivat, että liikuntamotivaatiomittarin psykometriset ominaisuudet olivat hyvällä tasolla suomalaisessa liikunnanopetuskontekstissa analysoituina. The results also revealed that the psychometric properties of the Sport Motivation Scale were at the satisfactory level in the Finnish school physical education. Neljä opettajaa osallistui yhden lukuvuoden interventioon, joka koostui 1) oppilaiden motivaatioon liittyvän kirjallisen materiaalin jakamisesta opettajille, 2) oppilaiden autonomian lisäämisestä liikuntatunneilla, 3) oppilaiden tavoitteenasetteluohjelmasta sekä 4) teemoittain etenevistä opetusmenetelmistä. Lisäksi selvitettiin liikuntamotivaatiomittarin (Sport Motivation Scale) (Pelletier, Fortier, Vallerand, Tuson, Briere & Blais 1995) psykometrisiä ominaisuuksia suomalaisessa liikunnanopetuskontekstissa
Tutkimus on osoittanut, että kasvanut autonomia on ollut yhteydessä kasvaneeseen sisäiseen motivaatioon sekä vastaavasti alentuneeseen ulkoiseen motivaatioon ja amotivaatioon ( Goudas & Biddle 1994; Mathews 1991). Sisäisesti motivoitunut (intrinsic motivation) henkilö osallistuu toimintaan puhtaasta ilosta. Vaikka lisäksi tiedetään, että tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto on yhteyksissä sisäiseen liikuntamotivaatioon, pitkittäistutkimuksia näiden kahden muuttujan välisistä yhteyksistä ei ole esitetty. (Vallerand 1997; Deci & Ryan 1995; 1991;1985). Toiminta ei kuitenkaan ole itsemääräytynyttä, vaan "koettu sisäinen pakko" toimii motivaation lähteenä. Lisäksi tarkoituksena on selvittää liikuntamotivaatiomittarin sekä autonomiaindeksin psykometrisiä ominaisuuksia suomalaisessa liikunnanopetuskontekstissa. Kirjallisuuden mukaan motivaatio vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen kahdella tavalla (Roberts 2001). Ei ole kuitenkaan selvää, mitkä tekijät ovat fyysisen aktiivisuuden omaksumisen ja sen pysyvyyden taustalla (Malina 1990). Lisäksi sisäisen motivaation sekä identifioituneen säätelyn on havaittu olevan yhteyksissä positiivisiin ihmisen motivaation kannalta tärkeisiin tekijöihin, kuten tyytyväisyyteen, yrittämiseen sekä osallistumishalukkuuteen (Pelletier, Vallerand, Green-Demers, Briere & Blais 1995; Briere, Vallerand, Blais & Pelletier 1995; Biddle & Brooke 1992). Interventioon osallistuvat opettajat olivat kaikki toimineet liikunnanopettajina pitkään eikä heillä ollut opiskeluaikanaan mahdollisuutta perehtyä motivaatioilmastokirjallisuuteen tai -koulutukseen. JOHDANTO Kirjallisuudessa on paljon viitteitä fyysisen aktiivisuuden merkityksestä terveyden edistämisessä (esim. Toiseksi, motivaatio suuntaa käyttäytymistä. Esimerkiksi tiettyä urheilulajia vapaa-aikanaan harrastava oppilas saattaa panostaa liikuntatunneilla enemmän omaan lajiinsa liittyviin harjoitteisiin kuin omaan lajiin ei sidoksissa olevin harjoitteisiin (Roberts 2001). Tekijöiden puuttumisen on puolestaan todettu aiheuttavan ulkoista motivaatiota ja jopa amotivaatiota (Deci & Ryan 1985; Vallerand 1997). Oppilas esimerkiksi koLIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntamotivaatio 15. Lisäksi liikuntamotivaatiomittarin (Pelletier, Fortier, Vallerand, Tuson, Briere & Blais 1995) psykometrisiä ominaisuuksia tai autonomiaindeksin toimivuutta suomalaisessa liikuntakontekstissa ei vielä ole tutkittu. Koululiikunnassa vastaavia tutkimuksia ei ole raportoitu. Amotivaatiolla tarkoitetaan motivaation täydellistä puuttumista. Tutkimus on vielä osoittanut, että tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto, jossa korostuu oppilaiden tasa-arvoinen rooli, oma kehittyminen ja yrittäminen, on ollut yhteyksissä sisäiseen liikuntamotivaatioon (Brunel 1999; Goudas 1998; Dorobantu & Biddle 1997). Ensinnäkin, motivaatio energisoi käyttäytymistä. Kontrollikoulujen opettajille ei annettu interventiota. Kirjallisen materiaalin jakamisen tarkoituksena oli perehdyttää opettajat motivaatioon ja motivaatioilmastoon liittyviin käsitteisiin. Oppilaiden autonomiaa liikuntatunneilla lisättiin ottamalla heidät mukaan opetukseen ja liikuntatuntien toimintatapoihin liittyviin päätöksentekoprosesseihin. Identifioitunut säätely ei kuitenkaan vielä ole täysin itsemääräytynyt motivaation muoto, koska toimintaan ei osallistuta puhtaasta ilosta. Yksilön itsemääräämisen on oletettu kasvavan asteittain motivaatiojatkumolla siirryttäessä amotivaatiosta ja ulkoisesta motivaatiosta kohti sisäistä motivaatiota (Vallerand 1997; Deci & Ryan 1985). Pakotetussa säätelyssä (introjected regulation) ihminen on sisäistänyt ulkoiset pakotteet ja rangaistukset. Teorian mukaan motivaatio voidaan jakaa viisiluokkaiseksi motivaatiojatkumoksi ulottuen amotivaatiosta kolmen eri ulkoisen motivaation (ulkoinen motivaatio, pakotettu säätely, identifioitunut säätely) kautta sisäiseen motivaatioon (Vallerand 1997; Ryan & Connel 1989; Deci & Ryan 1985). Lisäksi opettajat eriyttivät opetusta tarjoamalla oppilaille erilaisia vaihtoehtoja suorittaa eri lajeihin liittyviä harjoitteita ja viitepelejä. Vaikka tutkimus on osoittanut sisäisen motivaation ja autonomian kokemusten olevan ensiarvoisen tärkeitä tekijöitä fyysisen aktiivisuuden omaksumisprosessissa, ainoastaan muutamia interventiotutkimuksia on tehty selventämään tekijöiden välisiä yhteyksiä (Beauchamp, Halliwell, Fournier & Koestner 1996; Vallerand, Gauvin, Halliwell 1986). Kontrolliryhmään kuului 155 keskija eteläsuomalaista oppilasta, joista 97 oli poikia ja 58 tyttöjä. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen koehenkilöinä oli 178 keskisuomalaista yhdeksäsluokkalaista oppilasta, joista 88 oli poikia ja 90 tyttöjä. Ulkoisesti motivoitunut (external regulation) henkilö osallistuu toimintaan palkkioitten, pakotteiden tai rangaistusten pelon takia. Interventio koostui 1) oppilaiden motivaatioon liittyvän kirjallisen materiaalin jakamisesta opettajille, 2) oppilaiden autonomian lisäämisestä liikuntatunneilla, 3) oppilaiden tavoitteenasetteluohjelmasta sekä 4) teemoittain etenevistä opetusmenetelmistä. Alkumittaus suoritettiin syyskuussa 1999 ja loppumittaus huhtikuussa 2000. Itsemääräämisteoria (Deci & Ryan 1995; 1991;1985) onkin toiminut yhtenä eniten käytetyistä viitekehyksistä selitettäessä ihmisen liikuntamotivaatiota. Kilpailusuuntautuneessa ilmastossa korostuu sosiaalinen vertailu sekä oppilaiden eriarvoinen asema, ja sen on todettu olevan yhteyksissä ulkoiseen motivaatioon sekä amotivaatioon (Brunel 1999). Identifioituneesta säätelystä (identified regulation) on kyse, kun toimintaan osallistutaan ilman vaihtoehtoja, ja kun toiminta on henkilökohtaisesti tärkeää ihmiselle. Kouluvuoden alussa oppilaat mittasivat liikuntatunnilla lähtötasonsa jokaisessa valitussa harjoitteessa. Intervention aikana koekoulujen opettajien kanssa pidettiin viikottaisia palavereita. Neljä opettajaa osallistui interventioon, joka toteutettiin lukuvuonna 1999-2000. Hän ei koe minkäänlaisia ulkoisia tai sisäisiä "pakotteita" osallistumiselleen. Motivaatiotutkimuksessa erityisesti sisäisen motivaation on todettu olevan tärkeä tekijä fyysisen aktiivisuuden omaksumisen kannalta. Oppilaat koeja kontrolliryhmiin valittiin harkinnanvaraisella otannalla. Vuori & Miettinen 2000). Tämän tutkimuksen tarkoituksena analysoida yhden lukuvuoden oppilaiden autonomiaa, yrittämistä ja omaa kehittymistä korostavan motivaatioilmastointervention vaikutusta oppilaiden liikuntamotivaatioon ja itsemääräämismotivaatioon koulun liikuntatunneilla. Tavoitteenasetteluohjelma tarjosi oppilaille mahdollisuuden keskittyä omaan kehittymiseen ja seurata sitä lukuvuoden ajan. Esimerkiksi liikuntaan motivoitunut oppilas yrittää ja panostaa harjoitteluun enemmän koulun liikuntatunneilla kuin liikuntaan motivoitumaton oppilas. Tällä opetusjärjestelyllä pyrittiin vaikuttamaan siihen, että erilaisen taitotason omaavien oppilaiden ei tarvinnut suorittaa vaatimustasoltaan samanlaisia harjoitteita. Yksilön liikuntamotivaation on todettu merkittävästi vaikuttavan fyysisen aktiivisuuden omaksumiseen (Roberts 2001; Vallerand 2001; Deci & Ryan 1985). Ihmisen motivaatioon on oletettu kehittyvän kohti sisäistä motivaatiota, jos kyseiset tekijät esiintyvät toiminnassa. Itsemääräämisteorian mukaan ihmisen motivaatioon vaikuttavat koettu pätevyys, autonomia sekä koettu sosiaalinen yhteenkuuluvuus (Deci & Ryan 1995; 1991 & Deci 1992). Oppilaat saivat mahdollisuuden valita itselleen kaksi tai kolme liikuntataitoa (esimerkiksi koripallon vapaaheitto, lentopallon sormilyönti tms.), joita he halusivat lukuvuoden aikana kehittää
1 =Täysin eri mieltä ..... . . ......................... ........................................................................................................... 1 2 3 4 5 5. Mielihyvästä jota saan kun paranna n heikkoja kohtiani ........ . Koska minun täytyy harrastaa liikuntaa säännöllisesti . Opettajat tukivat oppilaiden tavoitteenasetteluohjelmaa antamalla heidän harjoitella valittuja taitojaan liikuntatunneilla aina kun se muuten aikataulullisesti oli mahdollista. 1 2 3 4 5 20. ...................... ............... Koska on todella tarpeellista harrastaa liikuntaa jos haluaa pysyä kunnossa. ........................................................................ Mielihyvästä jota tunnen kun löydän uusia harjoittelu tapoja ........ Liikuntamotivaatiomittarin väittämät. ................................................................................................................................................... ................ .......... l 2 3 4 5 28. .............................................................................. Näyttääkseni muille kuinka hyvä olen liikunnassa ................... ! 2 3 4 5 21. ! 2 3 4 5 7. . l 2 3 4 5 11. . Koska olen tyytyväinen kun opin jonkin vaikean harjoittelu tekniikan ............. . Mielihyvästä jota tunnen kun opin harjoittelu tekniikan jota en ole aikaisemmin yrittänyt . ........ ......... . . ! 2 3 4 5 25. ...................... ! 2 3 4 5 keili montako koripallon vapaaheittoa kymmenestä hän sai koriin. .............................. ..... Mielihyvän takia jota tunnen kun opin uusia asioita liikunnasta . . TPPmoittain etenevien opetusmenetelmien tarkoituksena oli keskittyä tiettyihin tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston kannalta tärkeisiin opetusteemoihin. Mittarin väittämät esitettiin viisiluokkaisella Likert -asteikolla 0= Täysin eri mieltä .. . ........ . ! 2 3 4 5 22. ..... Tämän jälkeen oppilas asetti itselleen tavoitteen kuuden viikon päästä toteutettavalle toiselle mittauskerralle. l 2 3 4 5 10. Koska ihmiset ympärilläni ajattelevat, että on tärkeää pysyä kunnossa ......... . Summamuuttujat laskettiin jokaisesta viidestä. 1 2 3 4 5 3. . Lisäksi opettajat kannustivat oppilaita harjoittelemaan valittuja taitoja vapaa-aikanaan sekä neuvoivat heitä tavoitteidensa kehittämisessä. ................................. ! 2 3 4 5 26. 1 2 3 4 5 9. 1 2 3 4 5 24. . Opettajat ja oppilaat asettivat myöskin tiettyjä tavoitteita kullekin teemakaudelle. Koska pidän tunteesta olla täysin syventynyt toimintaan . Tyytyväisyydestä jota koen kun parannan kykyjäni .... 1 2 3 4 5 14. ! 2 3 4 5 13. Koska minun täytyy harrastaa liikuntaa, jotta voin olla tyytyväinen itseeni . ........................................ . Teemoiksi valittiin kirjallisuuden pohjalta (Walling, Duda & Chi 1993) 1) keskittyminen omaan kehittymiseen, 2) oppilaiden tasa-arvoinen asema liikuntatunneilla sekä 3) yhteistoiminnallinen oppiminen. ! 2 3 4 5 2 3. . Koska se on hyvä tapa oppia paljon asioita jotka voivat olla hyödyllisiä elämän muillakin alueilla ......... Kunkin teemakauden aikana opettajat ja oppilaat yhdessä kehittivät harjoitteita ja toimintatapoja, jotka korostivat senhetkistä teemaa. Lukuvuoden aikana valitut liikunta taidot mitattiin ja vastaavasti uudet tavoitteet asetettiin neljä kertaa. .......... . . Minulla oli aikaisemmin hyviä syitä harrastaa, mutta nyt mietin pitäisikö minun enää jatkaa. . ! 2 3 4 5 8. ! 2 3 4 5 12. 1 2 3 4 5 17. . ........... . . . Mielihyvän tunteesta, jota uusien suoritusmenetelmien löytäminen aikaansaa . En tiedä enää: minulla on käsitys etten pysty menestymään liikunnassa . Koska se saa minulle tutut ihmiset arvostamaan minua .......... Lisäksi opettaja keskusteli oppilaiden kanssa eri teemojen sekä tavoitteiden toteutumisesta liikuntatunneilla. . . Mielihyvästä jota tunnen vaikean tehtävän suorittamisen jälkeen ..... . ....... . ....................................................... . Mielihyvän takiajota saan jännittävistä kokemuksista . ......................................... .............................................. .............. Voimakkaiden tunteiden takia joita tunnen kun harrastan jotain mistä pidän ............. . ..................................................................................................... ................................ Koska se on yksi parhaista tavoista pitää suhteita yllä ystävieni kanssa . ". ! 2 3 4 5 2. .................... .............. 1 2 3 4 5 16. Kukin opetusteema kesti 16 LIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • Liikuntamotivaatio kaksi kuukautta. ! 2 3 4 5 4. Liikuntamotivaatiomittarin väittämien johdantona oli "Syy, miksi osallistun koululiikuntaan ... ! 2 3 4 5 2 7. ! 2 3 4 5 18. Etuoikeudesta olla urheilija .......... .......... . 1 2 3 4 5 6. ......... Koska se on yksi parhaista valitsemistani tavoista kehittää elämäni muita osa-alueita .................. Se ei ole minulle enää selvää: En tunne, että paikkani on liikunnassa . 1 2 3 4 5 19. ......................... 5= Täysin samaa mieltä). Taulukko 1. ! 2 3 4 5 15. Koska mielestäni se on yksi parhaista tavoista tavata ihmisiä ......... .... ..................................................... , ........................... . Jännityksestä jota tunnen kun osallistun toimintaan .......... . 5=Täysin samaa mieltä 1. Mietin usein itsekseni: En pysty saavuttamaan tavoitteitani joita olen asettanut itselleni . Koska tuntuisi pahalta jos minulla ei olisi aikaa tehdä sitä . .................. Ympyröi seuraavista väittämistä yksi vaihtoehto, joka parhaiten vastaa sinun käsitystäsi: Syy, miksi osallistun koululiikuntaan ... . ...
Motivaatiojatkumoulottuvuuksien keskinäiset korrelaatiot (alkumittaus). Indeksin on oletettu kertovan enemmän henkilön motivaatiosta kuin yksittäisten motivaatiojatkumon ulottuvuuksien tarkastelemisen erikseen. Sisäistä yhdenmukaisuutta analysoitiin Cronbachin alfa -kertoimilla, jotka vaihtelivat mittarin eri ulottuvuuksissa .65 ja . Ensinnäkin ryhmä motivaatiotutkimuksen suomalaisia asiantuntijoita käänsi väittämät suomeksi. Tulokset analysoitiin kovarianssianalyysillä, jossa loppumittausta käytettiin riippuvana muuttujana sekä alkumittausta kovariaattina. Mittarin väittämät ovat esitetty Taulukossa 1. Amotivaatio -.38*** -.25*** -.29*** .09 n=333, p<.001 *** 5. Tällaiset väittämät yritettiin kääntää uudelleen suomeksi niin tarkasti kuin mahdollista väittämien todellisten merkitysten saavuttamiseksi. Ulkoinen motivaatio .35*** .50*** .39*** 5. mittaavat sisäistä motivaatiota, identifioitunutta säätelyä, pakotettua säätelyä, ulkoista motivaatiota sekä amotivaatiota. Identifioitunut säätely .74*** 3. Cronbach alfa -kertoimet liikuntamotivaatiomittarin ulottuvuuksille ja autonomiaindeksille (n:333). Sisäinen motivaatio 2. Seuraavaksi tätä uudelleen käännettyä mittarin versiota verrattiin alkuperäiseen englanninkieliseen versioon. Mittari koostuu 28 väittämästä , jotka Ulottuvuus Sisäinen motivaatio Identifioitunut säätely Pakotettu säätely Ulkoinen motivaatio Amotivaatio Alkumittaus .92 .72 .65 .73 .71 Alfa Loppumittaus .90 .76 .64 .75 .81 Taulukko 2. Lisäksi konfirmatorinen faktorianalyysi osoitti, että liikuntamotivaatiomittarin rakennevaliditeetti oli hyvä esikoeaineistossa (khin neliötesti/vapausasteet 4.70, Tucker-Lewis indeksi .97). Pitkittäistutkimuksissa analysoitaessa samoja koehenkilöitä sekä alkuettä LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntamotivaatio 17. Mittari käännettiin englannista suomeksi seuraavalla tavalla. Sisäistä motivaatiota mitattiin kahdellatoista väittämällä. 1. 2. Esikoeaineiston keräämisen jälkeen kahta yhdeksäsluokkalaista oppilasta vielä haastateltiin, jotta voitiin selvittää, olivatko oppilaat kokeneet jotkut väittämät epäselviksi. Sisäisen motivaation summamuuttuja jaettiin kolmella, koska muuttuja sisälsi kolme kertaa enemmän väittämiä kuin muut ulottuvuudet. Lisäksi motivaatiojatkumon ulottuvuuksista laskettiin autonomiaindeksi (Vallerand 1997). Tämän jälkeen arvo painotettiin negatiivisesti (x -1). Sisäisen motivaation (x 2) ja identifioituneen säätelyn (x 1) summamuuttujia painotettiin positiivisesti. väittämien ymmärtämisessä. Taulukko 4. Oppilaat eivät kuitenkaan raportoineet ongelmia mittarin Alkumittaus Loppumittaus Khin neliötesti 698.92 827.46 Khin neliö/vapausasteet 2.12 2.52 Vapausasteet 329 329 p .000 .000 NFI .96 .97 TLI .98 .98 CFI .98 .98 IFI .98 .98 Taulukko 3. Lopuksi asiantuntijapaneeli keskusteli väittämistä, jotka mahdollisesti sisälsivät useampia merkityksiä. Indeksi toimii kaikkien motivaatiojatkumon ulottuvuuksien summamuuttujana ja näin ollen edustaa koko motivaatiojatkumoa. mittarin ulottuvuudesta. Konfirmatorisen faktorianalyysin tulokset liikuntamotivaatiomittarille alkuja loppumittauksessa. Rakennevaliditeettia tarkasteltiin konfirmatorisen faktorianalyysin avulla sekä motivaatiojatkumon eri ulottuvuuksien välisillä korrelaatiokertoimilla. Käännösprosessin aikana ei kuitenkaan raportoitu ongelmia väittämien kääntämisessä. Mitä enemmän henkilö kokee sisäistä motivaatiota ja identifioitunutta säätelyä, ja vastaavasti mitä vähemmän henkilöllä on ulkoista motivaatiota ja amotivaatiota, sitä suuremman arvon indeksi osoittaa. 1. Arvo voi olla joko positiivinen tai negatiivinen (Vallerand 1997). Oppilaiden liikuntamotivaatiota sekä itsemääräämismotivaatiota mitattiin liikuntamotivaatiomittarilla (Sport Motivation Scale) (Pelletier ym. Esikoeaineiston analysointi osoitti, että sekä mittarin sisäinen yhdenmukaisuus että rakennevaliditeetti olivat hyvällä tasolla. 3. Identifioitunutta säätelyä, pakotettua säätelyä, ulkoista motivaatiota sekä amotivaatiota mitattiin kutakin neljällä väittämällä. Pakotetun säätelyn sekä ulkoisen motivaation summamuuttujat laskettiin yhteen ja jaettiin kahdella. 79 välillä. Myös amotivaatio painotettiin negatiivisesti (x -2). Indeksi muodostettiin painottamalla (kertomalla) motivaatiojatkumon summamuuttujia eri painokertoimilla riippuen siitä, sijaitsiko ulottuvuus keskellä jatkumoa tai sen ääripäissä. Eri tutkimuksissa indeksi on todettu luotettavaksi ja päteväksi (Vallerand, Fortier & Guay 1997; Fortier, Vallerand, Briere, & Provencher 1995; Vallerand & Bissonnette 1992). 4. Koeasetelmaa (koe/kontrolliryhmä) ja sukupuolta käytettiin riippumattomina muuttujina. Pakotettu säätely .66*** .64*** 4. Kyseistä indeksiä on käytetty kuvaamaan itsemääräämismotivaatiota erilaisissa aktiviteeteissa, kuten esimerkiksi urheilussa ja liikunnassa. Tämän jälkeen alkuperältään englantilainen suomea puhuva kielenkääntäjä käänsi väittämät takaisin englanniksi. Painottamisen jälkeen liikuntamotivaatiomittarin ulottuvuudet laskettiin yhteen. Mittarin kääntämisen jälkeen suoritettiin esikoe 797 keskisuomalaiselle yhdeksäsluokkalaiselle oppilaalle. 1995). Mittarin eri ulottuvuuksien sisäisen yhdenmukaisuuden tarkastelemiseksi käytettiin Cronbachin alfa -kerrointa
Kovarianssianalyysin tulokset, käyttäen loppumittausta riippuvana muuttujana, koeasetelmaa (koe/kontrolli) riippumattomana muttujana sekä alkumittausta kovariaattina. ToisAlku Loppu ka kh ka kh %muutos Sisäinen motivaatio Koeryhrnä 3.21 .60 3.27 .60 2% Kontrolliryhrnä 3.20 .76 3.24 .61 1% ldentifioitunut säätely Koeryhrnä 3.08 .71 3.16 .68 3% Kontrolliryhrnä 3.04 .79 3.20 .70 5% Pakotettu säätely Koeryhrnä 3.22 .67 3.16 .74 -2% Kontrolliryhrnä 3.09 .75 3.17 .59 3% Ulkoinen motivaatio Koeryhrnä 2.90 .66 2.82 .68 -3% Kontrolliryhrnä 2.71 .84 3.10 .69 15% Amotivaatio Koeryhrnä 2.29 .79 2.26 .82 -1% Kontrolliryhrnä 2.32 .74 2.68 .89 16% Autonomiaindeksi Koeryhrnä .47 .59 .55 .59 17% Kontrolliryhrnä .48 .65 .30 .69 -38% Alku ka kh 3.31 .62 3.25 .71 2.94 .64 2.91 .76 3.28 .67 3.35 .73 2.31 .70 2.28 .69 2.03 .84 2.22 .77 .68 .54 .67 .68 Loppu ka kh 3.27 .77 3.28 .75 2.95 .92 2.89 .89 3.29 .81 3.40 .77 2.27 .80 2.34 .80 2.02 1.01 2.12 .76 .67 .75 .59 .71 %muutos -1% 1% 0% -1% 0% 1% -2% 3% 0% -5% -1% 9% tomittausten varianssianalyysi ei välttämättä paljasta intervention todellista vaikutusta, jos koeja kontrolliryhmä eroavat lähtötasossa toisistaan mitatussa tai mittaamattomassa ominaisuudessa. Mitatut poikien ja tyttöjen keskiarvot erikseen koeja kontrolliryhmille ria nss ianal yys i muodostaa loppumittauksen keskiarvot huomioimalla alkumittauksen erot koeja kontrolliryhmän alkuja loppumittauksissa. osoittaa alkumittauksen estimoidun keskiarvon Taulukko 5. Tulososassa esitetään myös mitatut keskiarvot koeja kontrolliryhmien tytöille ja pojille alkuja loppumittauksissa (taulukko 6). Pojat Pojat Tytöt ka (est.) ka(est.) kh ka(est.) kh ka(est.) kh alkumit. Tässä tutkimuksessa kuitenkin käytettiin kovarianssianalyysiä, koska tutkimus oli luonteeltaan näennäiskokeellinen. koe kontrolli koe Sisäinen motivaatio 3.30 3.36 .07 3.38 .07 3.40 .08 Identifioitunut 2.98 3.10 .09 3.26 .09 3.13 .10 säätely Pakotettu säätely 3.25 3.19 .09 3.39 .09 3.28 .10 Ulkoinen motivaatio 2.46 2.54 .09 3.03 .09 2.36 .10 Amotivaatio 2.81 2.28 .10 2.77 .10 2.12 .11 Autonomia indeksi .57 .61 .08 .27 .08 .69 .08 p<.05*, p<.01 **, p<.001 *** Fl Osoittaa koeasetelman omavaikutuksen alkumittauksen estimoinnin jälkeen F2 Osoittaa sukupuolen oma vaikutuksen alkumittauksen estimoinnin jälkeen Tytöt ka(est.) kh Fl Eta F2 Eta F3 Eta kontrolli 3.39 .09 .02 .00 .13 .00 .03 .00 2.89 .12 .13 .00 2.89 .01 4.1 .00 3.43 .12 .43 .00 3.00 .01 .09 .00 2.36 .11 6.74** .03 16.97*** .07 6.68** .03 2.09 .13 4.23* .02 13.80*** .06 5.39* .02 .63 .10 5.72* .03 6.97** .03 2.86 .01 F3 Osoittaa yhdysvaikutuksen koeasetelman sekä sukupuolen välillä alkumittauksen estimoinnin jälkeen ka (est.) alkum. Kovarianssianalyysi huomioi mahdolliset erot mitattujen muuttujien lähtötasossa koeja kontrolliryhmän välillä ennen lopullista vertailuanalyysiä. Mitattujen keskiarvojen tarkoituksena on ainoastaan selventää lukijalle intervention vaikutusta. loppumittauksessa yleinen tilastollinen analyysimenetelmä on toistomittausten varianssianalyysi. TULOKSET Liikuntamotivaatiomittarin psykometristen ominaisuuksien tarkastelu osoitti mittarin sisäisen yhdenmukaisuuden olevan riittä1 1 1 1 1 1 · 1. Pojat Tytöt merkiksi Thomas & Nelson ( 1996) ovat ehdottaneet. Kovarianssianalyysin estimoituja keskiarvoja ja mitattuja keskiarvoja tarkasteltaessa pitää huomioida, että kyseiset keskiarvot eivät ole vertailukelpoisia, koska kovaTaulukko 6. Siksi alkuerot haluttiin tasata kovarianssianalyysin avulla, kuten esi18 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntamotivaatio välillä. Luokkia koeja kontrolliryhmiin ei voitu valita satunnaistamalla, joten on mahdollista, että jotkut mittaamattomat tekijät ovat saattaneet vaikuttaa tuloksiin
Nämä pedagogiset toiminnot saattoivat lisätä oppilaan kokemuksia LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntamotivaatio 19. Analyysi osoitti, ettei eroja koeja kontrolliryhmän välillä identifioituneen säätelyn loppumittauksessa löytynyt. Interventio vaikutti samalla tavalla poikien ja tyttöjen identifioituneeseen säätelyyn. Analyysi osoitti myös, että poikien ja tyttöjen välillä löytyi ero ulkoisen motivaation kokemisessa. Kyseisiä tekijöitä korostamalla opettajalla on mahdollisuus vaikuttaa oppilaiden itsemääräämismotivaation syntymiseen, kuten esimerkiksi Nicholls (1989) ja Decija Ryan (1985) ovat olettaneet. Seuraavaksi analysoitiin intervention vaikutusta oppilaiden amotivaatioon. Tarkasteltaessa konfirmatorista faktorimallia pitää huomioida, että latenttien muuttujien annettiin korreloida keskenään, eikä jäännöskorrelaatioita sallittu. Oppilaat siis kokivat enemmän positiivisia kuin negatiivisia motivaation muotoja. Kyseisten indeksien on oletettu olevan sitä parempia, mitä lähempänä arvoa 1 ne ovat. Kovarianssianalyysin tulokset ovat esitetty taulukossa 5. Konfirmatorisen faktorianalyysin tulokset erikseen alkuja loppumittauksessa ovat esitetty taulukossa 3. Pojat kokivat enemmän identifioitunutta säätelyä intervention aikana verrattuna tyttöihin. Koeryhmän poikien ulkoinen motivaatio ja amotivaatio säilyivät samana intervention aikana, kun vastaavasti poikien kontrolliryhmässä sekä ulkoinen motivaatio että amotivaatio nousivat. Poikien kontrolliryhmässä ulkoinen motivaatio nousi, kun vastaavasti poikien koeryhmässä se pysyi samalla tasolla intervention aikana. Lisäksi mitatut keskiarvot koeja kontrolliryhmien tytöille sekä pojille alkuja loppumittauksissa ovat esitetty taulukossa 6. Kovarianssianalyysi osoitti, ettei interventio vaikuttanut oppilaiden sisäiseen motivaatioon tai pakotettuun säätelyyn. Kun tarkastellaan todellisia mitattuja alkuja loppumittauksen arvoja (taulukko 6) , on tärkeää huomata, että sekä pojilla että tytöillä sisäinen motivaatio, identifioitunut säätely ja pakotettu säätely saavat ulkoista motivaatiota ja amotivaatiota korkeampia arvoja. Tutkimus on osoittanut, että itsemääräämismotivaatio on ollut positiivisesti yhteydessä kognitiivisiin, affektiivisiin ja käyttäytymiseen liittyviin tekijöihin, kuten esimerkiksi viihtymiseen, alentuneeseen ahdistuneisuuteen, osallistumishalukkuuteen sekä itse liikuntasuoritukseen (Vallerand 2001; Roberts 2001) . Analyysi osoitti, että intervention aikana koeryhmän itsemääräämismotivaatio pysyi samana, kun vastaavasti kontrolliryhmässä se väheni. Ensimmäiseksi muodostettiin autonomiaindeksi Vallerandin (1997) mukaan. Pojat kokivat enemmän amotivaatiota kuin tytöt. Interventio ei vaikuttanut tyttöjen ulkoiseen motivaation. Interventio ei vaikuttanut oppilaiden identifioituneeseen säätelyyn. Tutkimuksen tuloksia tarkasteltaessa tärkeä havainto on, että interventio vaikutti poikien itsemääräämismotivaatioon liikuntatunneilla. Eri ulottuvuuksien välisten korrelaatiokerrointen tarkastelu osoittaa niiden olevan pääsääntöisesti teoreettisesti oletettujen kaltaisia (Vallerand 1997). Yhdysvaikutusta koeasetelman ja sukupuolen välillä ei löytynyt. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yhden lukuvuoden motivaatioilmastointerventio vaikutti poikien itsemääräämismotivaatioon. Amos 4.0 (Arbuckle & Wothke 1999) ohjelmaa käytettiin konfirmatoristen faktorianalyysien suorittamiseen. Viimeiseksi tutkittiin, oliko interventio vaikuttanut oppilaiden itsemääräämismotivaatioon liikuntatunneilla. Poikien koeryhmässä amotivaatio pysyi samana intervention aikana, kun vastaavasti poikien kontrolliryhmässä se nousi. Teoreettisesti tämä havainto tukeekin autonomia indeksin muodostamista (Vallerand 1997). Konfirmatorinen faktorimalli on esitetty kuviossa 1. Pojat kokivat enemmän ulkoista motivaatiota verrattuna tyttöihin. Lähellä toisiaan olevat motivaatiojatkumon ulottuvuudet korreloivat keskenään voimakkaammin kuin kaukana toisistaan olevat. Poikien motivaatiotekijöihin interveinion aikana saattoi vaikuttaa se, että opettaja tarjosi oppilaille mahdollisuuksia valita erilaisia harjoitteita ja toimintatapoja oppilaiden omien mieltymysten mukaan. Seuraavaksi kovarianssianalyysillä tutkittiin, löytyikö itsemääräämismotivaation loppumittauksessa eroja koeja kontrolliryhmän väliltä. Lisäksi kovarianssianalyysi paljasti sukupuolen omavaikutuksen itsemääräämismotivaatiossa. Konfirmatorinen faktorianalyysi osoitti, että liikuntamotivaatiomittarin rakennevaliditeetti oli hyvä tässä aineistossa analysoituna. Interventio ei vaikuttanut tyttöjen amotivaatioon. Seuraavassa kovarianssianalyysin tulokset ovat esitetty identifioituneen säätelyn, ulkoisen motivaation, amotivaation sekä itsemääräämismotivaation osalta. Lisäksi analyysi osoitti sukupuolen omavaikutuksen amotivaatiossa. Interventio ei vaikuttanut tyttöjen motivaatiotekijöihin. Cronbachin alfa-kertoimet osoittivat liikuntamotivaatiomittarin ulottuvuuksien olevan sisäisesti yhdenmukaisia. Ainoa odottamaton korrelaatio motivaatiojatkumon ulottuvuuksien välillä oli sisäisen motivaation ja pakotetun säätelyn korkea positiivinen korrelaatio. Ainoastaan pakotetun säätelyn kertoimet jäivät alle .70 sekä alkuettä loppumittauksessa. Kovarianssianalyysi paljasti yhdysvaikutuksen koeasetelman sekä sukupuolen välillä. Ensimmäiseksi analysoitiin intervention vaikutusta identifioituneeseen säätelyyn. Lisäksi oppilaita otettiin mukaan liikuntatuntien toimintatapoihin liittyviin päätöksentekoprosesseihin. Lisäksi Khin neliö-testi tuki liikuntamotivaatiomittarin rakennevaliditeettia. Lisäksi on huomattava, että kaikki muut ulottuvuudet paitsi amotivaatio korreloivat keskenään positiivisesti tilastollisesti merkitsevästi. Cronbachin alfa kertoimet ovat esitetty taulukossa 2. Edellä mainitut havainnot tukevat teoreettisia oletuksia autonomian kokemusten sekä yrittämisen ja oman kehittymisen korostamisen yhteyksistä itsemääräämismotivaation syntymiseen (Nicholls 1989; Deci & Ryan 1995; 1985). Kovarianssianalyysin avulla tutkittiin erosivatko koeja kontrolliryhmä toisistaan loppumittauksessa alkuerojen tasoittamisen jälkeen. Ulkoisen motivaation kovarianssianalyysi paljasti yhdysvaikutuksen koeasetelman ja sukupuolen välillä. vällä tasolla. Eri ulottuvuuksien väliset korrelaatiot ovat esitetty taulukossa 4. Tytöt kokivat enemmän itsemääräämismotivaatiota verrattuna poikiin. Poikien koeryhmässä itsemääräämismotivaatio pysyi samalla tasolla, kun vastaavasti poikien kontrolliryhmässä se laski. Liikunnanopettajan olisikin hyvä tietää oppilaiden autonomiaan, omaan kehittymiseen ja yrittämiseen perustuvista opetusmenetelmistä, joiden avulla hän pystyisi entistä enemmän tarjoamaan positiivisia kokemuksia koululiikunnassa erilaisen taitotason omaaville oppilaille. Tucker-Lewis indeksi (TLI) , jonka on oletettu olevan riippumaton aineiston koosta, oli hyvä. Analyysi kuitenkin osoitti sukupuolen omavaikutuksen identifioituneessa säätelyssä. Myös Bollen's incremental fit indeksi (IFI) , The comparative fit indeksi (CFI) ja The Bentler-Bonettin normed fit indeksi (NFI) olivat hyvällä tasolla. Tulokset kuitenkin osoittavat, että intervention vaikutus syntyi, koska poikien kontrolliryhmässä itsemääräämismotivaatio laski, kun samaan aikaan koeryhmässä se pysyi samalla tasolla. Itsemääräämismotivaation muodostavista motivaatiojatkumon tekijöistä interventio vaikutti poikien ulkoiseen motivaatioon ja amotivaatioon. Intervention ei vaikuttanut tyttöjen itsemääräämismotivaatioon. On oletettu, että jos Khin neliötesti jaetaan vapausasteilla, tulisi indeksin olla alle 5 (Arbuckle & Wothke 1999)
Mittarin psykometrisiä ominaisuuksia tarkasteltaessa näyttäisi siltä, että ainoastaan pakotetun säätelyn ulottuvuus ei täysin vastannut odotettuja arvoja. Tulos osoittaa, että tukeakseen yhdeksäsluokkalaisten poikien liikuntamotivaatiota, miesopettajien olisi tärkeää panostaa vielä yhdeksäsluokkalaistenkin poikien koululiikuntaan tarjoamalla heille autonomiaa, omaa kehittymistä ja yrittämistä tukevia harjoitteita. Vaikka liikuntamotivaatiomittarin sisältövaliditeetin tarkasteleminen osoittaakin mittarissa olevan vielä kehitettävää, sen psykometriset ominaisuudet osoittavat, että tulosten pohjalta on mahdollista vetää teoreettisesti järkeviä johtopäätöksiä, kunhan samaan aikaan huomioidaan mittarin sisällölliset heikkoudet. Myös kasvaneet pätevyyden kokemukset saattoivat vaikuttaa poikien motivaatiotekijöihin intervention aikana. Deci & Ryan (1985) ovat olettaneet, että koettu autonomia on itsemääräämismotivaation kulmakivi. Oppilaiden kehitysvaihe saattoi myös vaikuttaa kontrolliryhmän poikien motivaatiotekijöiden laskemiseen. Koska amotivaation väittämät näyttäisivät olevan hieman erillisiä muusta motivaatiojatkumosta, testattavalle saattaa tulla käsitys, että amotivaation väittämät viittaavat enemmän esimerkiksi koettuun pätemättömyyteen kuin motivaation täydelliseen puuttumiseen. Yhdeksännen luokan jälkeen oppilaille ei välttämättä enää ole liikuntaa seuraavissa oppilaitoksissaan. On mielenkiintoista havaita, ettei interventio vaikuttanut tyttöjen motivaatiotekijöihin. Lisäksi miesja naisopettajat saattavat pitää toimintatavoiltaan erilaisia tunteja, ku20 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntamotivaatio ten esimerkiksi Varstala (1996) on havainnut. Erot intervention aikana muuttuneissa poikien motivaatiotekijöissä koeja kontrolliryhmän välillä syntyivät siten, että kontrolliryhmän poikien motivaatiotekijät laskivat, kun samaan aikaan koeryhmän pojilla motivaatio pysyi samana. Tärkeää oli myöskin havaita, että liikuntamotivaatiomittarin (Pelletier ym. Tämä ei varmastikaan ole teoreettisesti haluttu merkitys pakotetulle säätelylle. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat tätä teoreettista oletusta. Jos opettaja ei korosta autonomiaa, omaa kehittymistä ja yrittämistä, saattavat pojat kokea toiminnan olevan ulkoapäin ohjattua. Tämä onkin tärkeää huomioida, kun tulkitaan motivaatiojatkumon validiteettia, koska itsemääräämisteorian mukaan amotivaatio on osa motivaatiojatkumoa. Suomalaisessa liikuntapsykologian tutkimuksessa on pitkälti käytetty sisäisen motivaation mittaria (Intrinsic 1 1. Varstalan (1996) tutkimuksessa naisopettajat käyttivät miesopettajia enemmän aikaa opetusjärjestelyihin, tehtävien selittämiseen, palautteen antamiseen sekä oppilaiden ohjaamiseen. Tämä puolestaan saattaa nostaa tyttöjen motivaatiota liikuntaa kohtaan. Tämän puolestaan on havaittu lisäävän oppilaan motivaatiota koululiikuntaa kohtaan (Duda, Newton, Walling & Catley 1995). Tarkasteltaessa pakotetun säätelyn väittämiä, voidaan huomata, että ne ovat merkityksiltään hyvin samansuuntaisia kuin sisäisen motivaation ja identifioituneen säätelyn väittämät. Vaikka kyse on sisäisestä pakosta, väittämistä päällimmäiseksi saattaa jäädä mieleen "tyytyväisyys siitä, että harrastan liikuntaa". Tarkasteltaessa pakotetun säätelyn väittämiä, ei kuitenkaan välttämättä ole selvää, että nykyisten väittämien avulla pystyttäisiin analysoimaan pakotetun säätelyn ulottuvuutta kovinkaan tarkasti. Tuloksia tarkasteltaessa on mielenkiintoista havaita, että intervention vaikutus syntyi hieman ennalta odottamattomalla tavalla. Tämä oli varmasti yksi syy, miksi poikien koeryhmän motivaatiotekijät pysyivät intervention aikana samalla tasolla, kun vastaavasti poikien kontrolliryhmässä ne menivät huonompaan suuntaan. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että oppilaat saisivat yhdeksännellä luokalla hyviä kokemuksia koululiikunnasta, jotta heidän motivaationsa liikuntaa kohtaan säilyisi yli tämän ikävaiheen. Motivaatiotekijät ovat yksilöllisiä ja abstrakteja käsitteitä, joita on hyvin vaikeata mitata pätevästi kyselylomakkeiden avulla. Saattaa olla, että tytöt ovat poikia valmiimpia ottamaan itse vastuuta omista toiminnoistaan liikuntatunneilla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että intervention aikana koeryhmän poikien motivaatio säilyi samalla tasolla, kun opettaja panosti tunteihin ja harjoitteisiin. Pohdittaessa mittarin psykometrisiä ominaisuuksia on myös hyvä huomioida, että käännösprosessin aikana väittämien merkityksiä ei välttämättä ole täysin saatu käännettyä englannin kielestä suomeksi, vaikka käännösprosessi suoritettiin asianmukaisella menetelmällä ja lisäksi mittari testattiin esikokeessa. Liikuntatunnin sisältäessä omaa kehittymistä ja yrittämistä korostavia tekijöitä, oppilas kokee autonomiaa, koska tällöin hän itse kontrolloi omia suorituksiaan ja kehittymistään. Tavoitteenasetteluja itsearviointiohjelmien, kuten myöskin teemoittain etenevien opetusmenetelmien avulla, oppilaat saattoivat, ymmärtää, että pääasia liikuntatunneilla on omien taitojen kehittäminen ja yrittäminen, eikä kilpaileminen ja omien suoritusten vertaileminen luokkakavereiden suorituksiin. Kasvanut kokemus autonomiasta puolestaan myötävaikuttaa oppilaan motivaation lisääntymiseen. Nicholl,s (1989) on teoreettisesti olettanut, että koettu pätevyys on autonomian tunteen lisäksi toinen sisäisen motivaation kulmakivistä. siitä, että liikuntatuntien tehtävät ja aktiviteetit olivat enemmän heidän omassa kontrollissaan. Oppilaan autonomian tunteen on oletettu kasvavan hänen keskittyessään ainoastaan yrittämiseen ja omaan kehittymiseen. Kyseisessä ulottuvuudessa sekä sisäinen yhdenmukaisuus että validiteettiarvot jäivät hyväksyttävän tason alapuolelle. Vaikka mittarin psykometriset ominaisuudet olivat hyviä, pitää motivaatiota mittaaviin kyselyihin suhtautua varauksella. Intervention aikana jokainen oppilas sai asettaa tavoitteita oman taitotasonsa mukaisesti sekä arvioida omia taitojaan ja käyttäytymistään omista lähtökohdistaan käsin. Tytöillä saattaakin muodostua tunne, että heidän opettajansa huomioi heitä ja panostaa heidän oppimiseensa liikuntatunneilla. Toisille ihmisille esimerkiksi sisäinen motivaatio tai amotivaatio saattavat tarkoittaa eri kokemusta kuin toiselle. Tukemalla oppilaiden autonomiaa pienissäkin päätöksentekoon ja valinnanmahdollisuuksiin liittyvissä asioissa, opettajalla näyttäisi olevan mahdollisuuksia myötävaikuttaa oppilaiden motivaatioon. Lisäksi kun tarkastellaan lähemmin amotivaatiota mittaavia väittämiä, huomataan, että niillä on hyvin erilainen merkitys kuin liikuntamotivaatiomittarin muiden ulottuvuuksien väittämillä. Tämä puolestaan laskee liikuntamotivaatiota. Mittarin validiteettia tarkasteltaessa pitää lisäksi huomioida, että alkuperäinen mittari kehitettiin mittaamaan motivaatiota urheilukontekstissa. Teoreettisesti pakotettu säätely viittaa kuitenkin "sisäiseen pakkoon" motivoivana tekijänä. Syynä saattaa olla se, että tytöt ovat poikia edellä kehityksessä yhdeksännen luokan aikana. Vaikka mittaria onkin myöhemmin käytetty myöskin koululiikuntakontekstissa, on mahdollista, ettei alkuperäiset merkitykset sovellu täysin koululaisten liikuntamotivaation analysoimiseen. Tämä havainto korostaa kyseisten opetusmenetelmien ja toimenpiteiden merkitystä erityisesti yhdeksäsluokkalaisten poikien liikuntakasvatuksessa. Toinen tekijä, joka saattoi vaikuttaa poikien motivaatiotekijöihin intervention aikana, oli yrittämisen ja oman kehittymisen korostaminen liikuntatuntien harjoitteissa ja toimenpiteissä. Yhdeksäs luokkataso saattaa olla kriittinen vaihe oppilaiden liikunta]Ilotivaation kehittymisen kannalta. Oli yllättävää havaita, että jos yhdeksäsluokkalaisten poikien opettaja ei käyttänyt erityisiä oppilaiden autonomiaa, yrittämistä ja omaa kehittymistä korostavia opetusmenetelmiä, poikien motivaatio koululiikuntaa kohtaan laski. 1995) psykometriset ominaisuudet olivat hyvällä tasolla suomalaisessa liikunnanopetuskontekstissa analysoituina
Treasure DC, Roberts GC. Dorobantu M, Biddle SJ. Lisäksi autonomiaindeksin avulla voidaan luotettavasti analysoida osallistujien itsemääräämismotivaatiota. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 1999 9:365-374. Measurement of goal perspectives in the physical domain. Matthews DB. Vallerand RJ, Bissonnette R. Journal of Persona lity 1992:60:599-620. Motivation Scale)(McAuley, Duncan & Tammen 1989) mittaamaan sisäistä motivaatiota. Roberts G, toim. New York: Plenum, 1985. Research Ouarterly for Exercise and Sport 1989:60:48-58. Pelletier LG, Vallerand RJ, Green-Demers 1, Briere NM, Blais MR. The influence of situational and individual goals on intrinsic motivation of Romanian adolescents towards physical education. Pelletier LG, Fortier MS, Vallerand RJ, Tuson KM, Briere NM, Blais MR. Champaign, Illinois: Human Kinetics 2001: 1-50. On the development and validation of the French form of the Sport Motivation Scale. Bouchard C, Shephard RJ, Stephens T, Sutton RJ, McPherson BD, toim . Kun tarkastellaan tutkimuksen tuloksia pitää ottaa huomioon, että erot koeja kontrolliryhmän välillä olivat kohtuullisen pieniä. Vallerand RJ, Gauvin LI, Halliwell WR. Advances in motivation in sport and exercise. Thomas JR, Nelson JK. Fortier MS, Vallerand RJ, Briere NM, Provencher P. Nicholls JG. Chigago, Illinois Small Waters Corporation 1999. Human autonomy: The basis for true self-esteem. Deci EL, Ryan RM. Agency, efficacy, and self-esteem. Competitive and recreational sport structures and gender: A test of their relationship with sport motivation. Varstala V. McAuley E, Duncan T, Tammen VV. Seurantamittaus olisi kuitenkin paljastanut miten oppilaiden motivaatiotekijöille olisi käynyt intervention jälkeen. Task and ego orientation and intrinsic motivation in sport. Brunel P. Deci EL, Ryan RM. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja, 2000:91-121. Lincoln, NE: University of Nebraska, 1991 :237-288. Toward a hierarchical model of intrinsic and extrinsic motivation. Amos 4.0 User's Guide. Journal of Sport and Exercise Psychology 1993: 19:98-1 09. European Journal of Psychology of Education 1994:3:241-250. Perceived locus of causality and internalisation: Examining reasons for acting in two domains. Applications of achievement goal theory to physical education: lmplications for enhancing motivation. On the nature and function of motivational theories. British Journal of Educational Psycho logy 1992 62247-256. Nebraska symposium on motivation. lntrinsic versus extrinsic motivational orientation in physical education and sport . Vol.38, Perspectives on motivation. Champaign, Illinois: Human Kinetics, 1996. Saattaa olla, että intervention vaikutukset ovat osittain syntyneet, koska loppumittaus suoritettiin heti intervention jälkeen. Cambridge, MASS: Harward University Press, 1989. Duda JL, Chi L, Newton ML, Walling, MD, Catley D. Perceived motivational climate and intrinsic motivation in school physical education classes. The Sport Psychologist 1996:10:157170. Advances in sport and exercise psychology measurement. Self-determination and persistence in reallife setting: Toward a motivational model of high school dropout. Negative effects of competition on children's intrinsic motivation. Zanna MP, toim. Ryan RM, Connell JP. Miettinen M, toim . Pro gradu tutkielma. A motivational approach to self: lntegration in personality. Journal of Sport and Exersice Psychology 1995:17 35-53. Biddle S, Brooke R. Exercice, Fitness and Health: A concensus of current knowledge. Morgantown, WV: Fitness lnformation technology, 1998:21 -48. Haasteena huomisen hyvinvointi Miten liikunta lisää mahdollisuuksia. Construct and predictive validity. Kuinka tärkeää liikunta on terveydelle ja toimintakyvylle. The effects of school environment of intrinsic motivation of middle-school children. Roberts G, toim . Briere NM, Vallerand RJ, Blais MR, Pelletier LG. Duda JL, toim. New York: Plenum, 1995. European Yearbook of Sport Psychology 1997:1 :148-165. H. Growth, exercise, fitness, and later outcomes. Tavoiteorientaation ja motivaatioilmaston yhteydet sisäiseen motivaation koululiikunnassa. Advances in experimental social psychology. Research methods in physical activity (3 painos). lntrinsic, extrinsic, and amotivational styles as predictors of behavior: A prospective study. International Journal of Sport Psychology 1995:26:24-39. Toward a New Measure of lntrinsic Motivation, Extrinsic Motivation, and Amotivation in Sports: The Sport Motivation Scale (SMS). Deci EL. Roberts G. Psychometric properties of the intrinsic motivation inventory in a competitive sport setting: A confirmatory factor analysis. Psychological Science 1992:3:167-71. Vallerand RJ. Advances in motivation in sport and exercise. Siksi onkin ilahduttavaa huomata, että liikuntamotivaatiomittaria voidaan jatkossa käyttää suomalaisessa liikuntakontekstissa mittaamaan osallistujien liikuntamotivaatiota. 45. Journal of Personality and Social Psychology 1989:57:749-761. Goudas M. International Journai of Sport Psychology 1995:26:465-489. Champaign, Illinois: Hurnan Kinetics 1990: 637-653. Quest 1995:7:475-489. Canadian Journal of Behavioral Science 1995:27:214-225. Deci EL, Ryan RM. Journal of Personality and Social Psychology 1997:72:1161-1176. Studies in Sport, Physical Education and Health no. Jyväskylän yliopisto 1996. Goudas M, Biddle S. Beauchamp PH, Halliwell WR, Fournier JF, Koestner, R. Opettajan toiminta ja oppilaiden liikunta-aktiivisuus koulun liikuntatunnilla . Walling MD, Duda JL, Chi L. The Perceived Motivational Climate in Sport Ouestionnaire. Champaign, Illinois: Human Kinetics 2001 263-319. A hierarchical model of intrinsic and extrinsic motivation in sport and exercise. Tässä tutkimuksessa ei ollut mahdollisuuksia toteuttaa seurantamittausta, koska interventiovuosi oli yhdeksäsluokkalaisten viimeinen luokkataso peruskoulussa. Effects of cognitive behavioural psychological skills training on the motivation, preparation, and putting performance of novice golfers. Perceptual and Motor Skills 1998:86:323-327. LÄHTEET Arbuckle JL, Wothke W. Vuori 1, Miettinen M. Motivational climate and intrinsic motivation of young basketball players. Seuraavia interventioita tulisikin suunnata alemmille luokkatasoille, joissa ilmiöiden pysyvyyttä voitaisiin seurata myös varsinaisen interventionjälkeen. Vuoden jälkeen oppilaat jatkoivat eri oppilaitoksiin, joista heitä olisi ollut lähes mahdotonta tavoittaa. LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntamotivaatio 21. lntrinsic motivation and self-determination in human behaviour. Kyseisen mittarin psykometristen ominaisuuksien ei kuitenkaan ole raportoitu olevan riittävällä tasolla Qaakkola & Sepponen 1997). San Diego: California Academic Press, 1997:271-360. Dientsbier R, toim. Jaakkola T, Sepponen K. The Sport Psychologist 1995:26:40-63. Vallerand RJ. Loisirs et sante mentale: Les relations entre la motivation pour la pratique des loisirs et le bien-etre psychologique (Leisure and mental health: Relationships between leisure involvement and psychological well-being. The Journal of Social Psychology 1986:5:649657. Understanding the dynamics of motivation in physical activity: The influence of achievement goals, persona! agency beliefs, and the motivational climate. Journal of Humanistic Education and Development 1991 :30:30-36. Vallerand RJ, Fortier M, Guay F. Jyväskylän yliopisto 1997. Duda JL, Whitehead J. Toisaalta interventio oli kohtuullisen pitkä, ja näin ollen voidaan ajatella, että kovinkaan suurta tilanteellista vaikutusta ei välttämättä loppumittauksessa esiintynyt. The competitive ethos and democratic education. Relationship between achievement goal orientations and perceived motivational climate on intrinsic motivation. Malina RM
Oppilaiden kokema pätevyys kognitiivisella, fyysisellä, sosiaalisella ja affektiivisella alueella oli korkea tai lähes korkea. Tutkimuksen tuloksia tarkasteltiin yksilötasolla. Liikunnan sisällöissä ja menetelmissä on tärkeää painottaa kaikkien oppilaiden aktiivista mahdollisuutta osallistua onnistumisen kokemuksia ja elämyksiä tarjoavaan toimintaan ilman keskinäistä kilpailua ja suoritusten vertailua. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35, 40351 Jyväskylä.Puh.014-2602103, fax 014-2602101, e-mail:rintala@pallo.jyu.fi TIIVISTELMÄ Psykomotoriikka kokonaiskehityksen tukena, kun lapsella on oppimisvaikeuksia Koljonen M, Rintala P. Selkeimmät positiiviset muutokset ilmenivät motorisesti heikompien oppilaiden aktiivisuuden ja yrittämisen sekä itsenäisen toiminnan lisääntymisenä. Yksittäisillä oppilailla harjaantumisohjelman alussa esiintyneet itsetuntoon liittyvät negatiiviset piirteet vähenivät tai lievenivät jonkin verran intervention aikana. The results of the study were examined on an individual level. Asiasanat: Psykornotoriikka, itsetunto, koululiikunta, oppimisvaikeudet 22 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Psykomotorikka kokonaiskehityksen tukena ABSTRACT Psychomotor training for the development of children with learning difficulties Koljonen M, Rintala P. Tarvitaan pitempikestoisempaa harjaannuttamista selkeän muutoksen havaitsemiseksi. Tutkimus osoitti psykomotorisen harjaannuttamisen vaikuttavan selkeimmin emotionaaliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Motoriikan paraneminen oli vähäisempää. Harjaannuttamisohjelma toteutettiin kevätlukukauden 1998 aikana yhdistetyn 1-3 luokan oppilailla kahdesti viikossa, yhteensä 27 kertaa ja ne sisältyivät koulupäivään. Tässä tapaustutkimuksessa selvitettiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä käyttäen, voidaanko psykomotorisella harjaannuttamisella kehittää ja tukea erityiskoulun mukautetussa opetuksessa olevien lasten myönteistä itsetuntoa ja motoriikkaa. The purpose of this study was also to describe the possibility of using psychomotor trainingin children's physical education. Ryhmässä oli seitsemän poikaa ja kolme tyttöä, jotka olivat iältään 8 10 vuotiaita. The perceived competence of pupils in the cognitive, physical, social and affective domain was mostly high. Tutkijan ja luokanopettajan arvioinnit oppilaista olivat kuitenkin erilaiset. Puh. ln the contents and teaching methods of physical education it is important to emphasize the possibility of every pupil to take .part in the activities without mutual competition and comparison of the results. Key words: psychornotor training, self-esteern, physical education, learning difficulties 1 1 1. Yksilötarkasteluissa esiin tulleet itsetunnon muutokset osoittivat psykomotorisen harjaannuttamisen tukevan liikunnanopetuksen tavoitteita myönteisen itsetunnon kehittämiseksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös kuvata psykomotorisen harjaannuttamisen käyttömahdollisuuksia erityisesti koululiikunnassa. The finding seem to indicate that negative behavioral features related to self-esteem of individual pupils diminished during the spring. ln Spring 1998 the intervention was carried out in a special elementary school in grades 1-3, twice a week during the school days, altogether 27 hours, The sample group consisted of seven boys and three girls, 8 -10 years old. 2. PSYKOMOTORIIKKA kokonaiskehityksen tukena, kun lapsella on oppimisvaikeuksia 1 MAIJA KOLJONEN , 2 PAULI RINTALA 1. Stadia, Helsingin Ammattikorkeakoulu, Vanha Viertotie 23, 00350 Helsinki. lt was concluded that the pupils' perceived competence estimations can be regarded asunrealistic, corresponding to the idea! self. The individual changes in self-esteem showed that psychomotor training supported the aim of physical education as a developer of positive self-esteem. The most obvious changes turned out to be in the increased activity, persistence and independent action of the children with the lowest motor skills. The class teacher's estimations of most pupils were lower than those of the pupils' themselves. Although slight improvement was seen in the motor domain after intervention, the most positive changes occured in the affective and social domains. 09-31081244, fax: 09-5885246, e-mail: maija.koljonen@stadia.fi. Oppilaiden osalta kyseessä oli todennäköisesti yksilöä suojaavan itsearvioinnin käyttö, joka vaikuttaa ihanneminän mukaiselta korkealta itsearvioinnilta. The main aim of this case study was to explore, using both quantitative and qualitative research methods, if psychomotor training can improve and support the development of positive selfesteem and motor skills of children with learning difficulties
Monet vastaavan ikäisille lapsille ja nuorille tarjotut liikunnalliset harrastukset saattavat olla heille liian vaativia. Lapsella, jolla on motorisia oppimisvaikeuksia, saattaa esiintyä ongelmia myös lukemisessa, kirjoittamisessa, matematiikassa ja kielellisellä alueella (Ahonen, Taipale Oiva, Kokko, Kuittinen & Cantell 2001). Myös itsetunnon on todettu olevan yhteydessä oppimisvaikeuksiin (Ahonen & Aro 1999). Ongelmien tunnistaminen ja tiedostaminen riittävän ajoissa sekä tukitoimenpiteiden tarjoaminen on, paitsi yksittäisen oppimisvaikeuden kannalta, ennen kaikkea myös lapsen koko persoonallisuuden kehittymisen kannalta tärkeää (Wiegersma ym.1984, 1985; Zimmer 1996a). Myönteinen itsetunto liitetään psyykkiseen hyvinvointiin. Erityisesti esiopetuksen ja ala-asteen liikunnan opetuksen tavoitteissa painotetaan itsetunnon ja positiivisen fyysisen minäkuvan rakentamista myönteisten liikuntakokemusten kautta sekä ohjaamista yhteistyökykyisyyteen. Perinteisessä liikunnanopetuksessa korostuvat useimmiten vain fyysinen suoriutuminen (Telama 2001) ja usein myös kilpailullinen ilmapiiri (Kahila 1993). Jos liikunnalla pystytään tukemaan itsetuntoa, on sillä myönteistä vaikutusta myös koko oppimisprosessin kannalta. Liikunnalla ja motorisilla harjoitteilla ei todennäköisesti pystytä suoraan vaikuttamaan esimerkiksi kognitiivisiin taitoihin, mutta oppimisen kannalta ne saattavat olla tärkeitä välittäviä tekijöitä (Lahtinen 1997). Tämä tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksen ja Niilo Mäki Instituutin yhteistä tutkimusprojektia "Oppimisvaikeudet ja liikunta", joka aloitettiin syksyllä 1997. Kuitenkin lapsilla,joilla on oppimisvaikeuksia, on monissa tutkimuksissa (Ahonen 1990; Brandt, Eggert, Jendritzki & Kuppers 1997; Eggert 1996; Rintala, Pienimäki, Ahonen, Cantell & Kooistra 1998; Stenberg 1992; Sugden & Wann 1987; Wiegersma, Velde, Reysoo & Wiegersma 1984, 1985) todettu esiintyvän normaalia enemmän myös motorisia ongelmia. Lasten ja nuorten liikuntakasvatuksessa psyykkiset tekijät tulisi entistä tärkeämpinä ottaa huomioon (Telama 2001). Nämä taas vaikuttavat siihen, etteivät liikuntataidot pääse kehittymään, koska oppilas pyrkii välttämään eri keinoin negatiivista vertailua ja pelkää liikuntaan osallistumista. Liikunnan moninaisten mahdollisuuksien hyödyntäminen myös psyykkisen, sosiaalisen ja kognitiivisen puolen kehittämisessä jää käytännössä liian vähälle huomiolle. Psykomotorinen harjaannuttaminen Tässä tutkimuksessa käytetty Saksasta lähtöisin oleva psykomotorinen harjaannuttamismenetelmä tarjoaa mahdollisuuden päästä pois kuviossa 1 esitetystä noidankehästä. Itsetunnon käsitettä käytetään hyvin monissa eri yhteyksissä sekä tieteessä että arkikielessä. Esimerkiksi liikkeiden oikea koordinaatio, tilan ja ajan hahmottamiskyky sekä silmän ja käden yhteistyö ovat monien kognitiivisten taitojen oppimisen kannalta välttämättömiä. Näin joudutaan noidankehään (kuviol), jonka ennaltaehkäisemiseksi tai siitä poispääsemiseksi tarvitaan erilaisia korjaavia ja tukevia toimenpiteitä. Kiphard. JOHDANTO Oppimisvaikeuksia ja kehityksellisiä häiriöitä esiintyy eri arviointien mukaan koulun alkuvuosina noin 10 -15 prosentilla ikäluokasta, joten varsin monet sekä yleisettä erityisopetukEpäonni stumi si a Ii i kunnassa sen opettajat joutuvat tekemisiin lasten kanssa, joilla on oppimisvaikeuksia. Myönteisen itsetunnon kehittämistä pidetään yhtenä tärkeimmistä tavoitteista eri koulumuodoissa ja -asteilla. Oppimisvaikeuksista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä lukemisen, kirjoittamisen, matematiikan ja tarkkaavaiSuoritushei kkoutta Liikunnan välttäminen suuden ongelmia. Oppimisvaikeudet pyrkivät kasaantumaan (Ahonen & Lyytinen 1995). Vaikka he selviytyisivätkin liikunnallisien taitojensa puolesta, heillä saattaa olla korkea kynnys mennä mukaan, koska he pelkäävät epäonnistumista ja syrjityksi joutumista. Jos liikunnanopetuksen sisällöissä ja menetelmissä otetaan huomioon vain liikunnallisesti lahjakkaat oppilaat, tästä voi seurata motorisesti heikoille oppilaille itsetunto-ongelmia ja sosiaalista eristämistä. Yksi menetelmän keskeisistä kehittäjistä on Ernst J. Vahvistamalla lapsen motorisia kykyjä ja taitoja vaikutetaan moniin tärkeisiin oppimisvalmiuksiin, jotka ovat perustana kognitiiviselle oppimiselle ja ovat välttämättömiä sen onnistumiselle. Liikunnallisilla taidoilla mitataan usein yksilön arvoa ja hyväksyntää. TyöskennellesLIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • Psykomotorikka kokonaiskehityksen tukena 23. Itsetunto mainitaan esiopetuksen (1995), peruskoulun yleisopetuksen (1995) ja erityisopetuksen (1988) opetussuunnitelman perusteissa sekä koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa. Havaintomotoriset harjoitukset kehittävät motoriikan lisäksi myös oppimisen kannalta välttämätöntä kuuloon, näköön ja tuntosekä liikeaistiin perustuvaa hahmotusta. Tässä tutkimuksessa itsetunnolla tarkoitetaan sitä, miten yksilö arvostaa itseään, miten hän tuntee ja hyväksyy omat vahvuutensa ja heikkoutensa (koettu pätevyys) ja miten hän luottaa omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa. Nämä kokemukset voivat johtaa jopa syrjäytymiseen, jonka on todettu olevan yhteydessä oppimisvaikeuksiin (Lyytinen 1996). Käytännön koululiikunnassa nämä tavoitteet jäävät kuitenkin liian usein tavoitteiden kirjaamisen tasolle. Sosiaaliset taidot saattavat olla puutteelliset. Kuitenkin monet tutkimukset ( Cantell 1998; Beudels 1996; Eggert 1994, 1997; Haapasalo, Byring & Metsänen 1991; Kunz 1995; Moser & Christiansen 1997; Rintala ym.1998; Sarlin 1995; Zimmer 1996a) puoltavat liikunnan moninaisia käyttömahdollisuuksia sekä kasvatuksessa että kuntoutuksessa. "Noidankehä" (Zimmer 1996 b) Mukautetun erityisopetuksen oppilaat, joilla on oppimisvaikeuksia, ovat eräänlaisia väliinputoajia, joille on hyvin vähän tarjolla heille soveltuvia liikunnallisia harrastusmahdollisuuksia. (Schilling 1998.) Oppilaat, joilla on kehityksellisiä koordinaatiohäiriöitä tai muita erityistarpeita, jäävät hyvien ja taitavien "jalkoihin" . Motoriikan merkitys ja yhteys oppimisvaikeuksissa on jäänyt tähän asti vähemmälle huomiolle ja tutkimiselle. Heille muodostuu varsin negatiivinen kuva itsestään liikkujina, mikä taas puolestaan heijastuu heidän omaan liikunnan arvostukseensa ja harrastamiseensa sekä liikunta-asenteisiinsa. Liikunnallisen epävarmuuden Ii sääntymi nen KUVIO 1
Kaikki tavoitealueet fyysis-motoriset, sosiaaliset, psyykkiset ja kognitiiviset 2 4 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Psykomotorikka kokonaiskehityksen tukena ovat kiinteässä yhteydessä ja vuorovaikutuksessa toisiinsa. Ympäristö tarjoaa haasteita, joihin yksilö toiminnallaan vastaa. Vaikka tämä tutkimus kohdistui erityisopetuksen oppilaisiin, on huomattava, että psykomotoriikka ei ole tarkoitettu vain heille, vaan se soveltuu kaikille oppilaille. Psykomotoriikka oli aluksi hyvin terapeuttisesti suuntautunutta, mutta pedagogisen suunnan kehittämisen myötä sen käyttö laajeni tukemaan liikunnanopetusta mm. Vuonna 1994 perustettiin Suomen Psykomotoriikkayhdistys, joka on vuonna 1996 perustetun Euroopan Psykomotoriikka Forumin jäsen. Lapsen itsenäisyys, kyky tehdä erilaisia ratkaisuja sekä oman käyttäytymisen suunnittelu ovat keskeisiä seikkoja. Lisäksi luokanopettaja toteutti luokassa kymmenen kertaa havainto-ja hienomotorisia DMB menetelmästä poimittuja kynäja saksitehtäviä. Erityisen tärkeänä nähdään nykyään monipuoliset havaintomotoriset harjoitteet, koska elinympäristön muuttumisen seurauksena lapsen elämykset ja kokemukset tulevat yksipuolisesti suurimmaksi osaksi hänen itsensä ulkopuolelta esimerkiksi tietokoneen ja television kautta. Psykomotoriikan ihmiskuva on humanistinen korostaen ihmisen autonomiaa ja itsenäisyyttä. Kohderyhmän harkittuun ja tarkoituksenmukaiseen valintaan vaikuttivat opetusviraston suositus kyseisestä koulusta sekä lupa toteuttaa tutkimus. Montessorinja Piagetin ohella menetelmän kehittämiseen vaikuttivat monet amerikkalaiset ohjelmat. neurofysiologisesti suuntautuneet Delacato ja Ayres sekä havaintomotoriikkaa painottaneet Barsch, Frostig, Getman ja Kephart. Lisäksi oppilailla oli yleensä yksi tunti viikossa oman luokanopettajan pitämää koululiikuntaa. Kuitenkin eri osa-alueiden tutkimuksissa (Beudels 1996; Eggert 1994; Kesselmann 1990; Moser & Christiansen 1997; Stenberg 1992; Vermeer & van Rossum 1990; Zimmer 1996a.) on todettu psykomotorisen harjaantumisohjelmien edistäneen eniten motoriikkaa, sosiaalis-emotionaalisia taitoja ja itsearvostusta sekä itseluottamusta. Suomeen psykomotoriikan voidaan katsoa saapuneen varsinaisesti vasta 1990 -luvun alussa järjestetyn ensimmäisen koulutuksen myötä. Psykomotorisessa harjaannuttamisessa korostuvat havaintomotoriikka, yhteistoiminnalliset, leikinomaiset ja elämykselliset harjoitteet, kehokokemukset sekä lapsen itsenäisyys, itseluottamus ja oma-aloitteisuus. Myös oppilaat tiesivät olevansa mukana tutkimuksessa. (Eggert 1994; Telama 1999; Zimmer 1997.) Psykomotoriikka poikkeaa perinteisestä liikuntakasvatuksesta monin eri tavoin. Psykomotoriikan teorian mukaan havainto, motoriikka ja oppiminen ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa ihmisen ja ympäristön välillä. Hienomotoriset tehtävät kuuluivat harjaannuttamistuntien sisältöön, mutta niiden tekeminen ei liikuntatilassa olisi ollut. Hunnekens, Scheiblauer, Pfeffer, Lapierre ja Aucouturier ) kokemusten pohjalta Kiphard alkoi kehittää psykomotorista menetelmää. (Zimmer 1996 b.) Koska psykomotorisen harjaannuttamisen vaikutukset ulottuvat monelle alueelle, kattavien vaikuttavuustutkimuksien tekeminen on vaikeaa. Tutkija piti tunnit liikuntasalissa kevätlukukauden aikana kahdesti viikossa, n. Esim. Harjaannuttamistunneilla olivat tarvittaessa läsnä tutkijan lisäksi käytännön tilanteissa henkilökohtaisina avustajina luokanopettaja, usein myös koulunkäyntiavustaja ja luokka-avustajaopiskelija. Yhdistys järjestää koulutusta sekä kotimaisin että ulkomaisin asiantuntija voimin. Tosin Suomessakin koululiikunnassa on ollut viime vuosina nähtävissä jonkin verran samoja näkökulmia, joita psykomotoriikassa korostetaan (Hakala 1999; Liukkonen & Telama 1997; Telama 1999). Oman kehon toiminnan kautta tuntoja liikeaistien välityksellä saatavia ärsykkeitä ja havaintoja saattaa olla niukasti. 45 -60 minuuttia kerrallaan, yhteensä 27 kertaa. Fyysismotorinen suoritus sinänsä ei ole tärkeintä, vaan se, mitä toiminta merkitsee suorittajalle itselleen miten hän sen itse kokee. Se ei ole kokoelma irrallisia, hauskoja harjoituksia mielenkiintoisilla välineillä eikä yksittäistä ongelmaa tarkastella irrallisena. sään käyttäytymishäiriöisten ja oppimisvaikeuksia omaavien lasten ja nuorten kanssa psykiatrian klinikalla 1950ja 1960 luvuilla Kiphard tuli vakuuttuneeksi liikunnan moninaisista käyttömahdollisuuksista osana näiden lasten ja nuorten hoitoa ja kuntoutusta. Ne kaikki nähdään yhtä tärkeinä pyrittäessä päämäärään, koko persoonallisuuden kehittämiseen ja tukemiseen. (Kiphard 1997; Moser & Christiansen 1997; Zimmer 1999.) Psykomotoriikassa on kysymys kiinteästi havainnointiin, liikkumiseen ja ympäristössä toimimiseen liittyvästä psyykkisten ja motoristen tapahtumien toiminnallisesta yhteydestä (Koljonen 1995). Se on prosessisuuntautunutta harjaannuttamista, missä liikunnalla on ensisijaisesti kokonaiskehitystä tukeva merkitys. lastentarhoissa ja kouluissa (Fischer 1990). Omien sekä muiden (mm. Tutkija itse suunnitteli omien havaintojensa ja luokanopettajan kanssa käymiensä keskustelujen pohjalta tuntien tavoitteet ja sisällöt noudattaen psykomotorisen harjaannuttamisen periaatteita sekä soveltaen motoristen tehtävien osalta Eggertin (1996) kehittämää motoristen perustaitojen inventaaria (DMB). ( Friz & Keller 1993; Zoller 1996.) TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, (1) voidaanko psykomotorisen harjaannuttamisen avulla kehittää ja tukea lapsen itsetuntoa ja motoriikkaa, kun hänellä on oppimisvaikeuksia sekä (2) kuvata psykomotorisen harjaannuttamisen käyttömahdollisuuksia liikunnan toteuttamisessa, erityisesti koululiikunnassa. Psykomotoriikassa kaikilla lapsilla on tasavertaiset osallistumismahdollisuudet, koska osallistuminen ei välttämättä edellytä tiettyä liikuntataitoa tai suorituskykyä ja lapsen yksilöllinen kehitys otetaan huomioon. Tässä liikunta nähdään tärkeänä apuvälineenä, koska liikkuessaan lapsi ilmaisee itseään kokonaisvaltaisesti (Zimmer 1999). Tämä ei tarkoita täysin lapsen ehdoilla tapahtuvaa päämäärätöntä toimintaa, vaan tarvitaan turvalliset, ymmärtäväiset ja järkevät rajat. Perinteisen liikunnanopetuksen lähtökohtana on hyvin usein lajiajattelu. Lajit ovat saaneet tavoitteiden luonteen jättäen ominaisuuksiin painottuvan liikunnanopetuksen vähäiselle huomiolle (Nupponen 2001). He myös videoivat tunnit. motoriikan alueen ongelmat heijastuvat hyvin usein myös sosiaalisemotionaaliselle alueelle ja päinvastoin ( Zimmer 1999). Näiden kehittäjiä olivat mm. Selkeimmät vaikutukset on todettu alle kouluikäisillä lapsilla ja ala-asteen oppilailla sekä lapsilla, joilla on ollut kehitysviivettä, oppimisvaikeuksia ja käyttäytymishäiriöitä (Koljonen 2000; Pietilä 2000). Psykomotoriikassa lapsi on toimiva subjekti, joka oppii itse säätelemään ja ratkaisemaan omia toimintojaan. Sitä voidaan integroida koulun muuhun toimintaan, kuten esimerkiksi kerhotoimintaan, luontoretkille, teemapäiviin, vanhempainiltoihin, välituntiliikuntaan, iltapäivätoimintaan sekä muihin oppiaineisiin. Keskipisteenä ei ole tietty liike, taito tai laji, joka pitäisi oppia tai jota pitäisi parantaa (Zimmer 1996b). (Eggert 1994; Irmischer ym. Kehon ulkopuolelta tulevista näkö ja kuuloaistin välityksellä saatavista ärsykkeistä ja havainnoista on ylitarjontaa. Tässä yksilötapaustutkimuksessa toteutettiin psykomotorista harjaannuttamisohjelmaa yhdistetyn 1-3 luokan oppilaille, jotka olivat mukautetussa erityisopetuksessa pääkaupunkiseudulla. 1993.) Psykomotoriikan periaatteissa hyödynnetään psykologian, sosiologian, lääketieteen, kasvatustieteen, erityispedagogiikan ja liikuntatieteen teoriaa ja käytäntöä. Kyseisen koulun johto ja opettaja sekä oppilaiden vanhemmat suhtautuivat tutkimuksen tekoon myönteisesti
Motorisia taitoja mitattiin kvantitatiivisella Kiphardin ja Schillingin (1974) kehon koordinaatiotestillä (KTK = Körperkoordinationstest for Kinder) , joka on standardoitu lapsille, joilla on oppimisvaikeuksia ja Eggertin (1996) kehittämällä motoristen perustaitojen diagnostisen inventaarin seulontatestillä (DMB = Diagnostische Inventar motorischer Basiskompetenzen). Harjaantumistunteja videoitiin 15 kertaa eli lähes joka toinen viikko. Pyrkimyksenä oli saada teorian ja empirian välille tiivis yhteys ja vuoropuhelu. keästi kaksi teemaa: toiminnasta poisvetäytyminen ja osallistumattomuus sekä vuorovaikutusongelmat. Tutkimuskohde oli hyvin tilanneherkkä, joten pääpaino analyysissä oli kvalitatiivisilla menetelmillä. TULOKSET Luokan oppilaista kaikilla, Susaa (kaikista oppilaista käytetty peitenimiä) lukuun ottamatta, esiintyi tutkimuksen alussa tehtyjen havaintojen mukaan eriasteisia ja erilaisia heikolle itsetunnolle tyypillisiä piirteitä. Intervention alussa vanhemmille ja huoltajille suunnatulla kyselylomakkeella saatiin taustatietoja lapsista. Viidellä oppilaalla oli ollut koululykkäysvuosi ja kaikki oppilaat olivat olleet erityispäiväkodissa tai päiväkodin integroidussa ryhmässä. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä käytettiin tekstianalyysia. Vertailuryhmän käyttäminen ei tässä tutkimuksessa ollut mielekästä, koska tutkimusryhmä, kuten yleensä erityisopetuksen luokat, oli heterogeeninen ja henkilöt erosivat erittäin paljon lähtökohdiltaan toisistaan. Intervention aikana teemojen sisällä tapahtuneiden muutosten perusteella kuvattiin niitä prosesseja, joita oppilaiden itsetunnon alueella ilmeni. Oppilaat mitattiin kuva-sanamittarilla ja luokanopettaja täytti saman lomakkeen lapsista ennen ja jälkeen intervention. Vuorovaikutusongelmat liittyivät uskallukseen olla oma itseensä ja kykyyn tulla toimeen toisten kanssa. Lukemalla aineistoa yhä uudelleen ja uudelleen siitä saatiin kokonaiskuva, jonka jälkeen sitä tiivistettiin teorian ja tutkimustehtävien mukaan. Nämä teemahaastattelut litteroitiin kokonaan. Nämä muutokset kuvattiin jokaisesta oppilaasta tehdyssä henkilökuvassa, johon liitettiin laadullisin menetelmin (teemahaastattelu, video, havainnointilomake) kerätty aineisto. Pyrittiin käyttämään etnografista lähestymistapaa, joka on havainnointia sosiaalisen todellisuuden luonnollisissa olosuhteissa (Eskola & Suoranta 1998). Luokassa oli kymmenen oppilasta, seitsemän poikaa ja kolme tyttöä. Havainnot kirjattiin päiväkirjaan, jota pidettiin koko tutkimuksen ajan.Tutkija havainnoi tutkimuksen kohteena olevia oppilaita myös oppitunneilla, välituntitilanteissa ja ruokailutilanteissa. Intervention alussa oli nähtävissä se!. Jo päiväkodissa monilla oppilaista oli todettu kehitysviivästymää myös motoriikassa, mutta kukaan lapsista ei ollut saanut puheterapiaa lukuun ottamatta mitään muuta terapiaa. Itsetunnon (koetun pätevyyden) mittaamiseen käytetyn kuvasana-mittarin tutkija muokkasi Harterin ja Piken (1981) sekä Pönkön (1996) ja Sarlinin (1992) kehittämistä vastaavanlaisista mittareista. Tutkimuksen kohderyhmän oppilaat olivat olleet ennen kouluun tuloaan erilaisissa tutkimuksissa ja testeissä. Heille monet kvantitatiiviseen tutkimusotteeseen liittyvät testitilanteet olisivat saattaneet olla ahdistavia, pelottavia ja nostaa mieleen jopa epämiellyttäviä ja vaikeita tutkimusjaksoja sairaalassa. Osallistuva havainnointi lapsen luonnollisessa toimintaympäristössä (tässä tapauksessa koulu) antaa parhaimmat lähtökohdat tunnistaa lapsen vahvuuksia ja heikkouksia sekä ymmärtää, missä ja millaista tukea lapsi tarvitsee (Cardenas 1995; Eggert 1995). Selkeimmin positiiviset muutokset näkyivät motorisesti heikoilla oppilailla. Tutkimusaineistoa kerättiin testien lisäksi koko intervention ajan myös osallistuvan havainnoinnin keinoin. Intervention edetessä alkoi molempien teemojen sisällä tapahtua yksilöllisiä positiivisia muutoksia (Kuvio 2). Kvantitatiivisten mittareiden (KTK testi; DMB seulontatesti, kuva-sanamittari) tulosten perusteella tarkasteltiin, millaisia yksilöllisiä muutoksia intervention aikana oli tapahtunut oppilaiden motoriikassa ja itsetunnossa (koetussa pätevyydessä). Fysioterapiaopiskelijat havainnoivat kutakin oppilasta sekä tammi helmikuussa että huhti toukokuussa. Oppilaille tehtiin vielä seurantamittaus kesän jälkeen. Koska monet lomakkeet olivat puutteellisesti täytettyjä, tutkija suoritti intervention lopussa lomakkeen sijasta vanhempien ja huoltajien teemahaastattelun. Kummallakin kerralla oli eri havainnoitsija. Mittaukset tehtiin ennen lukukauden alkua, puolivälissä (vain KTKtesti) ja lukukauden jälkeen, sekä kesän jälkeen seurantamittaus.Testien osiot koostuivat lähinnä kehon hallintaa, tasapainoa, koordinaatiota, nopeutta, liikkuvuutta ja hienomotoriikkaa mittaavista asioista. Oppilaita verrattiin harjaantumisohjelman eri vaiheissa vain suhteessa omiin lähtökohtiinsa eikä muihin oppilaisiin. Tutkija havainnoi kaikkiaan seitsemältä kevään aikana eri vaiheissa kuvatuilta videoilta itsetuntoon liittyviä seikkoja strukturoidun havainnointilomakkeen pohjalta. Havainnointilomakkeen suunnittelussa käytettiin apuna eri kirjallisuuslähteistä (Aho 1996; Aho & Laine 1997; Kalliopuska 1984; Keltikangas Järvinen 1994; Koivisto & Luttinen 1997) koottuja kuvauksia, miten hyvä tai huono itsetunto ilmenee. mielekästä. Toukokuussa intervention lopussa opettaja .arvioi sen vaikutusta ja merkitystä sekä oppilaan että oman ·työnsä kannalta. Lisäksi tutkija haastatteli oppilaita sekä tammikuussa että toukokuussa seuraavien kuva-sana-mittarin osa-alueista muokattujen teemojen pohjalta: miten tärkeäksi lapsi kokee itsensä, miten lapsi tiedostaa omat hyvät ja heikot puolensa, miten lapsi tulee toimeen toisten kanssa ja miten lapsi arvostaa itseään sekä miten toimii ja ajattelee itsenäisesti. Vastaavan vertailuryhmän löytyminen olisi ollut mahdotonta. Ensimmäinen teema liittyi kilpailemiseen, suoritusten vertailuun, arvostelemiseen, kiusaamiseen ja pilkkaamiseen sekä ennakkoluuloon uutta asiaa kohtaan ja epäonnistumisen pelkoon. Oppilaat olivat iältään 8 -10-vuotiata ja aloittaneet kouluuransa suoraan mukautetussa opetuksessa. Näin oli mahdollista saada tutkittavasta kohteesta kokonaisvaltaista ja monimuotoista tietoa pyrkimällä henkilökohtaiseen kohdeherkkyyteen (Alasuutari 1993; Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997). Luokanopettaja arvioi intervention alussa vapaasti kirjaten kunkin oppilaan vahvuuksia ja kehittymishaasteita. Toukokuussa kysyttiin vielä erikseen, mitä mieltä lapsi on ollut harjaannuttamistunneista. DMBmenetelmä etenee järjestelmällisesti ja ottaa huomioon lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen sekä tarjoaa jo arviointitilanteissa harjaannuttamista. Erityisiä testitilanteita oli mahdollisimman vähän, ja silti yksi poika kieltäytyi suorittamasta motorisia testejä. Edellä mainitusta henkilökuvan itsetuntoa kuvaavasta osasta, tutkijan päiväkirjamerkinnöistä sekä opettajan tuottamista teksteistä etsittiin yhteisiä tutkimusaiheeseen liittyviä lausumia,joiden pohjalta nousi esiin yhteisiä pää-ja alateemoja. Aikaisemmin ja tutkimuksen aikana luettu kirjallisuus liitettiin muutosprosessien kuvaukseen. Tutkimusmenetelmänä oli tapaustutkimus. Haastatteluja ei litteroitu kokonaan, vaan niistä kirjattiin ylös tutkimuksen kannalta oleelliseksi katsotut asiat, jotka lähinnä päivittivät tammikuussa lähetetyn kyselylomakkeen sisältöä. Lisäksi kaikkien oppilaiden itsetunnon keskeisistä muutoksista esitettiin lyhyt kuvaus pääasiassa seuraavassa luvussa esitettyjen teemojen pohjalta. Heidän muutoksensa ilmenivät epäluuloisuuden vähenemisenä, rohkeutena uskaltaa yrittää uusiakin asioita; luottaLIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Psykomotorikkakokonaiskeh1tyksen tukena 25
E 100 C: ., C: ·;: ::;;; 85 70 Esa Susa Leo Mika Timo Sanna Risto Ilpo Tiia DJ Lähtötaso t::;:3 Maaliskuun mittaus E3 Loppumittaus ISl Seurantamitta~ Kuvio 3. Vuorovaikutus ja yhteistoiminnallisuus Aktiivinen osallistuminen, leikkimielisyys Omiin kykyihin luottaminen t Arvostelu, kiusaaminen, 1 pilkkaaminen T Epäluuloisuus t Itsenäinen toiminta t Uuden asian hyväksyminen Onnistumisen kokemukset t t Keskinäinen kilpailu ja 1 suoritusten vertailu T Epäonnistumisen kokemukset Kuvio 2. Psykomotorisen harjaannuttamisen aikana oppilaiden toiminnassa havaittuja muutoksia 145 130 o 115 ::;;; =E , .. He kokivat itsensä hyviksi tai todella hyviksi lähes kaikilla kuva-sanamittariin liittyvillä osa-alueilla: kognitiivisen, fyysisen ja affektiivisen alueen. Kuviosta 2 ilmenee harjaannuttamisen aikana yksittäisten oppilaiden toiminnassa havaittuja muutoksia. KTKtestin tulokset muksena omiin kykyihin ja itsenäisenä toimintana. Myös oppilaiden vuorovaikutustaidoissa tapahtui positiivista kehittymistä ja yhteistoiminnallisuus lisääntyi. , .. Leikinomaisuus, mielikuvitus ja itse2 6 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Psykomotorikka kokonaiskehityksen tukena näinen toiminta lisääntyivät. Intervention alussa runsaasti esiintynyttä häiriökäyttäytymistä, joka ilmeni mm. Oppilaiden omat arvioinnit pätevyydestään osoittivat heillä olevan hyvin positiivisen käsityksen itsestään. toisten nimittelynä, riitelynä, jopa lyömisenä sekä kielteisyytenä ja vähättelynä toisia oppilaita Ja tutkijaopettajaa kohtaan, esiintyi kevään lopussa entistä vähemmän
Tässä tutkimuksessa oli yksiselitteisesti mahdotonta osoittaa, missä määrin juuri psykomotorinen harjaannuttamisohjelma vaikutti oppilaiden itsetuntoon ja motoriikkaan. Lievästi myönteiseen suuntaan vääristyneeseen minäkäsitykseen liittyy adaptiivisuutta, aktiivisuutta ja kontrollintunnetta. Siellä hän saattaa tuntea itsensä taitamattomaksi ja osaamattomaksi, jopa syrjityksi. Kehitysteoreettisesti sekä motoriikan että itsetunnon alueen muutokset vaativat pitemmän ajan kuin kevään kestänyt interventio oli. Esim. Yliarviointi voidaan nähdä osana itsesuojelua ja merkkinä defensiivisestä toimintamallista (Pönkkö 1999). Ilpo (loppuja seurantamittauksessa), Sanna (alkumittauksessa) ja Tiia (loppumittauksessa) eivät selviytyneet yhdestäkään tehtävästä (=0). Siitä huolimatta, että luokanopettajan arvioinnit olivat useissa tapauksissa oppilaiden arviointeja matalammat, vaikutti niihinkin ilmeisesti ympäristö. 5 4 3 m Alku mittaus Loppumittaus 2 l~_I 1 [Q] [Q] 1~ Seuranta mittaus Ilpo Susa Risto Leo Sanna Kuvio 4. Siinä mielessä havaitut pienetkin muutokset olivat tärkeitä, ja yksittäisen oppilaan kannalta pienikin positiivinen muutos on merkittävä, jos se tukee yksilön kokonaiskehitystä ja elämänlaatua. Erityisoppilaita tutkittaessa tulee mittausmenetelmiä punnita hyvin tarkkaan ja huolellisesti. Tutkimuksessa käytetyt kvantitatiiviset mittausmenetelmät Mika Esa Timo Tiia (KTK testi, DMB:n seulonta testi ja kuva sana mittari) olivat hyvin herkkiä reagoimaan oppilaan motivaatioon, keskittymiskykyyn ja sen hetkiseen tunnetilaan. KTK testin tuloksia (tulokset olivat saatavilla yhdeksältä oppilaalta kymmenestä) tarkasteltiin oppimisvaikeuslasten normipisteiden mukaan (Kuvio 3). Muita väliin tulevia muuttujia, joiden vaikutusta on mahdotonta erottaa, olivat mm. Luokanopettajan arvioinnit olivat useimmista oppilaista oppilaiden omia arviointeja matalammat. Tämä tuli esille myös tämän tutkimuksen vanhempien ja huoltajien teemahaastatteluissa. Niillä neljällä lapsella, joiden motorinen osamäärä oli normaalin rajoissa jo ennen interventiota, motoriikka näytti selkeästi parantuneen Susalla ja Leolla sekä lievästi Esalla ja Mikalla. Pienen koehenkilöjoukon vuoksi tämän tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä, vaikka monet aikaisemmat tutkimukset ( Eggert 1994; Zimmer 1996a; Stenberg 1992) tukevat saatuja tuloksia. kypsymisen vaikutusta muutoksiin ei pystytä arvioimaan. Mikäli motorinen osamäärä (MQ) jää alle 85, katsotaan motoriikan olevan poikkeavan kuten näytti olevan viidellä lapsella tässä tutkimuksessa. Havainnointi täysin vapaissa harjoitustilanteissa ei aina anna riittävää tietoa oppilaan kyvyistä ja taidoista. Erityisopetus tavallaan suojelee oppilasta, mutta se ei voi suojella koulun ulkopuolella. Yksilöllistä edistymistä tarkasteltaessa voitiin todeta, että DMB:n seulontatestin perusteella viisi oppilasta yhdeksästä (yksi oppilas kieltäytyi testistä) paransi suoritustaan intervention aikana (kuvio 4). Vaikka tulos olisi ristiriidassa todellisuuden kanssa, sillä saattaa olla merkitystä oppilaan myönteiselle itsetunnolle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Useimmiten, varsinkin motoriikaltaan ja itsetunnoltaan heikommat oppilaat välttelevät harjoitteita, joita pelkäävät tai joissa epäilevät etukäteen epäonnistuvansa. Siksi myös vapaa-ajan liikuntaharrastuksia ja kerhotoimintaa järjesLIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Psykomotorikka kokonaiskehityksen tukena 27. (Lintunen 1993.) Erityiskoulua käyvä oppilas elää kahdenlaisessa maailmassa: suojattu kouluympäristö ja sen ulkopuolinen maailma. DMB:n seulontaosion tulokset pätevyys sekä kavereiden hyväksyntä. oppilaan elämäntilanteeseen vaikuttaneet seikat, tutkija-opettajan persoonallisuus sekä intervention ajankohta ja pituus. Vaikka oppilaiden käsitykset omasta pätevyydestään (kuva sanamittarin ja teemahaastattelun mukaan) olivat todennäköisesti yliarvioituja, suurimmaksi osaksi epärealistisia ja ihanneminän mukaisia, saattavat ne toisaalta olla erityiskouluympäristössä todellisia. Oppilaiden luonnollisina vertailukohteina olivat ensisijaisesti toiset erityisoppilaat. Heidän tuloksensa pysyivät joko samoina tai paranivat vielä seurantamittauksessa. Siksi strukturoidut liikuntatilanteet, joita esimerkiksi Eggertin (1996) kehittämässä motoristen perustaitojen ja havaintomotoristen kykyjen havainnointiin perustuvassa DMBmenetelmässä esitetään, antavat paremmin riittävää ja monipuolista tietoa lapsen liikuntaja havaintokyvystä. Heistä Timo ja Tiia saavuttivat rajan intervention päätyttyä. Tämän takia minäkäsityksen realisointipyrkimyksiin tulee suhtautua varovasti ja keskittyä enemmänkin myönteisen minäkäsityksen tukemiseen. Lapsen kannalta voi yliarvioitu pätevyyden kokeminen olla myönteistä, sillä jossain määrin harhaista, liioitellun vahvaa minäkuvaa pidetään hyvän mielenterveyden kannalta keskeisenä (Taylor&: Brown 1988). Luotettavamman kuvan lapsen kehitysja toimintatasosta antoivat kvalitatiiviset menetelmät, lähinnä videoinnilla tarkennettu osallistuva havainnointi ja tutkimuspäiväkirjan pitäminen. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Oppilaiden psykomotorinen harjaannuttaminen näytti tukevan erityisesti lasten emotionaalista ja sosiaalista kehitystä, mikä on samansuuntainen Eggertin (1994) tuloksen kanssa
Tampere: Vastapaino, 1993. Dortmund: Borgmann, 1995. Motorinen koordinaatiohäiriö ja kuntoutus. Ahonen T, Aro T, toim. Dortmund: Borgmann, 1994. Eggert D. Oppimisvaikeudet. Lyytinen H, Ahonen T, Korhonen T, Korkman M, Riita T, toim. Studies in Education, Psychology and Social Research 78, 1990. Jokaiselta oppilaalta on löydettävissä ainakin yksi vahva alue, kuten tässäkin tutkimuksessa ilmeni, jonka esille tuomista ja tiedostamista tulisi korostaa. Oppimisvaikeudet. Bös K, Lerner M, Reincke K. tävien tahojen olisi tärkeää ottaa huomioon erilaiset liikkujat ja tarjota myös vähemmän taitaville osallistumismahdollisuuksia ja onnistumisen elämyksiä. Sanat sekaisin. Cardenas B. Ahonen T, Siiskonen T, Aro T, toim. Juva: WSOY, 1995:78-79. Heitä jopa syrjitään arkuuden ja heikkouden vuoksi. Evaluation psychomotorischer Fördermassnehmen bei von der Schule zuruckgestellten Kindern. Lasten motoriset koordinaatiohäiriöt. Positiiviset tutkimustulokset voivat edistää psykomotorisen harjaannuttamismenetelmän laajenemista sekä päiväkodeissa että kouluissa käytettäväksi. Tämän seurauksena mitä todennäköisimmin myös motoriikassa tulee tapahtumaan positiivisia muutoksia. Tällöin harjaantumisen vaikutus olisi tehokkainta ja lapsen mukautuminen esimerkiksi erilaisiin liikuntaharjoituksiin olisi joustavampaa kuin tässä tutkimuksessa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Vaikka motoriikka ei testitulosten mukaan motorisesti heikoilla oppilailla merkittävästi parantunut, oli heidän kohdallaan selvästi nähtävissä aktiivisuuden ja yrittämisen lisääntymistä. Liikunnallisesti heikoimmat tai arat ja ujot oppilaat eivät useinkaan saa riittävästi monipuolista harjoittelua koululiikuntatunneilla. Jyväskylä Atena, 199914-23. Praxis der Psychomotorik 1997 22:101-106. Tämä on erittäin ajankohtaista, sillä jopa joka viidennellä lapsella ja nuorella on todettu olevan psyykkisiä häiriöitä ja ongelmat ovat lisääntyneet vuosittain (Hermanson, Karvonen & Sauli 1998). Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. 28 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Psykomotorikka kokonaiskehityksen tukena Oppilaille oli jo muodostunut tietty yksipuolinen mielikuva liikunnasta. Minä ja muut. Keuruu: Otava, 1997. Cantell M. Brandt K, Eggert D, Jendritzki H, Kuppers B. liikunnallisesti heikon oppilaan Sannan vahvuus on musikaalisuus, kun taas Mikan, jolla on lukemisja kirjoittamisvaikeuksia, vahvuus on liikunnallisuus. Ahonen T, Lyytinen H. Ein kindgemässes Verfahren zur Beobachtung von Wahrnehrnung und Motorik 15-8 Jahre). LÄHTEET Aho S. Naukkarinen (1999) toteaa, että kouluilla tulisi olla velvollisuus lisätä oppilaan yksilöllisyyden kohtaamista ja ottaa se entistä enemmän huomioon. Jatkotutkimuksissa olisi tärkeää selvittää pitemmällä aikavälillä psykomotorisen harjaannuttamisen vaikutuksia ja ottaa huomioon lapsen kasvuympäristö ja yhteistyö kaikkien lasta lähellä olevien tahojen kanssa. Näin lapsen valmiudet suoriutua ja osallistua myös eri liikuntalajeihin kehittyvät. Lapsen minäkäsitys ja itsetunto. Theorie und Praxis der psychomotorischen Förderung. Käytännössä tämän järjestäminen kouluopetuksen sisällä saattaisi onnistua eriyttämisratkaisujen avulla. Lasten psyykkiseen hyvinvointiin liittyvän toiminnan integrointi pedagogiseen toimintaan on välttämätöntä. Motorik 1999:22:170-1 BO. Tarvitaan yhteistyötä opettajien, vanhempien ja huoltajien sekä muiden ammattiryhmien kuten esimerkiksi kouluterveydenhuollon, psykologin sekä toimintaja fysioterapeutin kanssa. Tukitoimenpiteiden aloittaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa olisi oleellista. On kuitenkin todennäköistä, että motorinen harjaannuttaminen ei ollut riittävän intensiivistä, jotta kehitystä olisi tapahtunut enempää kuin nyt näytti tapahtuneen. Opettajan tulisi olla selvillä sekä motoriikan että itsetunnon kehittymiseen ja ilmenemiseen liittyvistä seikoista ja pystyä tunnistamaan lapsen ongelmat riittävän ajoissa. 1 1. Erityiset oppimisvaikeudet. Erityisoppilaat vaatisivat ilmeisesti pitempikestoista, useammin toistuvaa ja vielä yksilöllisemmin toteutettua harjoittelua kuin mitä yhden lukukauden aikana oli mahdollista toteuttaa. Auswirkungen eines motorischen Ubungsprogrammes auf die motorische Leistungsfähigkeit. Neuropsykologinen näkökulma. Jos liikunnan sisällöissä ja menetelmissä painottuisivat psykomotorisen harjoittelun periaatteet, kuten onnistumisen kokeminen, uskaltautuisivat myös vähemmän liikkuvat ja liikunnallisesti taitamattomat oppilaat mukaan. Juva: PS-Kustannus, 2001 : 175-199. Tämän kilpailullisen ja suorituskorosteisen mallin muuttaminen olisi vaatinut paljon aikaa ja perusteluja, joita lapsi ei vielä välttämättä pysty ymmärtämään. Kuntoutus ja opetus yksilöllisen kehityksen tukena. Monissa tutkimuksissa (Samaey & Lamon 1996; Bös, Lener & Reincke 1999; Hirt, Marmulla & Riehle 1999) on lyhyelläkin aikavälillä saavutettu merkittäviä tuloksia, erityisesti motoriikan kehittämisessä, joten niiden perusteella saattoi odottaa myös näillä lapsilla tapahtuvan enemmän edistymistä nimenomaan motoriikassa. (1985) ovat todennet vaativienkin motoristen kykyjen ja valmiuksien kehittyvän, joskin usein normaalia hitaammin, kun lapsella on oppimisvaikeuksia. Aktiivisen liikkumisen myötä myös taidot kehittyvät. Tutkimusprosessin aikana oppilaissa havaitut positiiviset muutokset antoivat vahvistusta psykomotoriikan mahdollisuuksiin toimia opettajan työvälineenä ja tukea liikunnanopetusta. Motorik 1996:19:26-36. Aho S, Laine K. Oppimisvaikeuksiin liittyy usein myös psyykkisiä ongelmia ja häiriöitä. Ahonen T, Aro T. Neurokognitiivisen tiedon soveltaminen kehityksen tukemiseen . Alasuutari P. Wiegersma ym. Beudels W. Diagnostik mit Pfiffigunde. Fysioterapia 1998:45(6): 4-9 . Onnistumisen iloa ja elämyksiä tuottavat oman kehon kautta saadut liikuntakokemukset edistävät liikunnallista elämäntapaa. Varsinkin intervention alkupuolella muutamien oppilaiden käyttäytymisja asenneongelmat sekä niiden selvittäminen veivät aikaa varsinaiselta harjoittelulta. Jos psykomotoriikkaan perustuva harjoittelu olisi tuttua jo päiväkodista lähtien ja jatkuisi luontevasti ala-asteella, oppilaan käsitykset ja odotukset eivät joutuisi ristiriitaan toteutuksen kanssa. Untersuchungen zur motorischen Entwicklung von Kindern im Grundschulalter in den Jahren 1985-1995. Motoriikka. Psykomotoriikka tukee koulun liikuntakasvatusta ja se voisi olla hyvä vaihtoehto suorituksia korostavalle ja kilpailulliselle koululiikunnalle ollen liikuntakasvatuksen punaisena lankana. Laadullinen tutkimus. Positiivisen itsetunnon kehittämisen kannalta olisi tärkeää ottaa huomioon jokaisen oppilaan yksilöllisyys ja antaa palautetta myös hyvistä asioista ja yrittämisestä, ei aina virheistä (Keltikangas Järvinen 1994) kuten liikuntatunneilla usein tapahtuu. Koska koulussa kaikkien on osallistuttava liikuntaan, piti siitä tai ei, ovat koululiikuntakokemukset avainasemassa vaikutettaessa oppilaan asenteisiin liikuntaa kohtaan myös myöhemmässä elämässä. Kuten psykomotoriikassa, myös koululiikunnassa tulisi olla lähtökohtana yksilön vahvuuksien etsiminen ( Eggert 1997; Nupponen 2001). Ahonen T, Taipale Oiva S, Kokko J, Kuittinen T, Cantell M. Esim. Sekä luokanopettajan että tutkijan havaintojen mukaan fyysinen jaksaminen ja aktiivinen toimintaan osallistuminen paranivat kevään aikana. Helsinki: Oy Edita Ab, 1996. Väitöskirjatyö. Ahonen T. Kielelliset oppimisvaikeudet ja opetus kouluiässä
Erilainen oppija. Minäkokemuksen merkitys liikuntamotivaatiotekijänä. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994. Motorik 1998:21: 141 146. Van Rossum JHA. Rakkaus, arvostus, hyväksyntä. Liukkonen J, Telama R. J. Stranden K, toim. Studies in Sport, Physical Education and Health 62, 1999. Schondorf: Hofmann, 1993: 9 -18. Liikuntakykyisyys ja ominaisuusopetustavoitteena ominaisuudet, sisältöinä lajit. Zimmer R. Handbuch der Psychomotorik. Liikunnasta iloa lapsen elämään. Jyväskylän yliopisto, 1997. Stockholm: HLS Förlag, 1992. Projektrapport 6 / 97. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Körperkoordinationstest fur Kinder. Motorisches Remedial Teaching in der Grundschule: Entwicklung der Motorik und wahrgenommenen Kompetenz. Juva WSOY, 1994. Oppimisesta syrjäytymistä tutkimassa. Koululiikunnalla elämysten lähteille. Millainen minä olen. Spiel als Unterrichtsfach fur die Grundschule. Eskola J, Suoranta J. Haapasalo S, Byring R, Metsänen P. Psykomotorisk trening og kognitivt funksjonsnivå hos barn. Psykomotorinen ryhmäkuntoutus osaksi päiväkotitoimintaa. Kiphard E. Moser T, Christiansen K. Freiburg: Herder, 1996b. Praxis der Psychomotorik 1984:9: 135-142. Jyväskylä: Gummerus, 1997:134-138. Denver, CO: University of Denver, 1981. Konzeption und Wirksamkeit in der Mototherapie. Pönkkö A. Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus, 1996. Friz A, Keller E. Eggert D. Koljonen M. Liikunta ja tiede 2001 :37(1) 14-15. Jyväskylä :Gummerus, 1999. Stenberg D. Psychomotorik bei Teilleistungsschwächen. Tampere: Vastapaino, 1998. Von den Stärken ausgehen. Sport mit asthmakranken KindernVerbesserung der Koordination unter Berucksichtigung von sportmotorischen ind psychomotorischen Aspekten. Helsinki: Painatuskeskus, 1995. Mitä motologia on käytännössä. Väitöskirjatyö. Studies in Sport, Physical Education and Helth 40, 1995. Telama R. 2. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 129, Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö, 2000. Motorik 1993: 16:90-99. Motorische Entw icklung bei lernbehinderten Kindern . Liikunta ja tiede 1993: 30(5):12-15. Motorische Entwicklung und motorische Kompetenz. Väitöskirjatyö. Päiväkodin vuorovaikutussuhteissa saadun palautteen yhteys lapsen itsetuntoon. Oppilaiden ei-toivottuun käyttäytymiseen liittyvän ongelmanratkaisun kehittäminen yhden peruskoulun yläasteen tarkastelun pohjalta. Psychomotorik in Forschung und Praxis. "Uskallan ja osaankin" Psykomotorinen harjaannuttaminen itsetunnon ja motoriikan tukemisessa, kun lapsella on oppimisvaikeuksia . Hirsjärvi S, Remes P, Sajavaara P. Lyytinen H. Jyväskylän yliopisto. Motorik 1995:18:134-148. Helsinki, 1995. Fysioterapia 1995:42(11 11-14. Theorie und Praxis der psychomotorischen Förderung von Kindern. Taylor SE, Brown JD. Harter S, Pike R. Band 14. lllusion and well-being . Telama R. Handbuch der Sinneswahrnehmung.Freiburg:Herder, 1997. 2. British Journal of educational Psychology 1987:57:225-236. Om sambandet mellan brister i rörelsefunktionerna och inlärningsförmåga. Dortmund: Borgmann, 1996. Velde A, Reysoo HP, Wiegersma PA. Kunz T. 2. Liikunta ja tiede 1993: 30(5):8 -11. Nupponen H. Kalliopuska M. Eggert D. Auflage. Festrede anlässlich einer Feierstunde zum 15 jährigen Bestehen des DiplomAufbaustudiengangs Motologie. Diagnostisches lnventar motorischer Basiskompetezen. Opetushallitus. Koljonen M. Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys Suomessa valtakunnalliset trendit 1990luvulla. Hyvä itsetunto. Rintala P, Pienimäki K, Ahonen T, Cantell M, Kooistra L.The effects of a psychomotor training programme on motor skill development in children with developmental language disorders. Wiegersma PH, v.d,Velde A, Reysoo HP, Wiegersma PA. Tutki ja kirjoita.Tampere: TammerPaino, 1997. Amsterdam: Free University of Amsterdam, 1990. Zimmer R. Sarlin E L. Die Entwicklung der Motorischen Fähigkeiten bei Lernbehinderten und ihre Bedeutung. Kassel: Gesamthochschule,Universität, 1990. Zoller 1. 11 osa. Fischer K. Peruskoulun erityisopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Zimmer R. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Schondorf: Verlag Hofmann, 1996a. Pietilä M. Dortmund: Borgmann, 1997. Helsinki: Stakes, 1998. Liikunta ja tiede 1999:36(3):6-9. Auflage. Pönkkö A. Spielerische Bewegungförderung. Tilastoraportti. Kasvatustieteen pro gradu tutkielma. Zimmer R. Samaey C, Lamon A. Päivittäinen liikuntakasvatus 5-6vuotiaiden päiväkotilasten koetun pätevyyden ja sosiaalisen hyväksynnän tukena. Studies in Education, Psychology and Social Research 146, 1999. Koululiikunnalla kaikki oman osaamisensa sankareita . Hirt A, Marmulla C, Riehle H. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1988. Vanhemmat ja lastentarhanopettajat päiväkotilasten minäkäsityksen tukena. Johdatus laadulliseen tutkimukseen . Motorik und Persönlichkeitsentwicklung bei Kindern . Sportunterricht oder Motopädagogik an der Sonderschule. Freiburg: Herder, 1999. Praxis der Psychomotorik 1997:22:171-181. Tönsberg / Borre, 1997. Erityisluokan oppilas. Jyväskylän yliopisto. Naukkarinen A. DMB. The assessment of motor impairment in children with moderate learning difficulties. Kiphard E.J, Schilling F. D. Päivittäisen liikunnan yhteydet peruskoulun 1.-3.-luokkalaisten koettuun fyysiseen ja yleiseen pätevyyteen sekä motoriseen kuntoon, pallonkäsittelytaitoihin ja voimistelutaitoihin. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Opetushallitus. Eggert D. Human Movement Science 1998:17:721 -737 . Hermanson E, Karvonen S, Sauli H. Psychomotorik in der Entwicklung. lrmischer T. Mathematik und Bewegung im Anfangsunterricht. Liikunta ja tiede 1997: 34(6):8-12. Sarlin E L. LIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • Psykomotorikkakokonaiskehityksentukena 29. Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus, 1992. Motorik 1999 22:161-169. Band 8. lrmicher T, Fischer K, toim. Itsetunto.Tampere: Kirjayhtymä, 1984. Lintunen T. Psyykkiset tekijät painavat liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa. Urspri.inge. Motorik: 1996: 19: 173-177. The pictorial scale of perceived competence and acceptance for young children. Handbuch der Bewegungserziehung. Schilling F. Jyväskylä Jyväskylän yliopisto. Sportpädagogik 1996:5: 54-57 . Auf leisen Sohlen durch den Unterricht. Liikunnallako oppii. Eine Analyse. Liikunta ja oppiminen. Kesselmann G. Liikunta ja tiede 2001 :38(1 ):42-43 Vermeer A. Von der Kritik an den motometrischen Tests zu den individuellen Entwicklungsplänen in der qualitativen Motodiagnostik. Keltikangas Järvinen L. Lahtinen U. Sugden D, Wann C. Kasvatus 1996:27: 223 -227 . Vi finns. Helsinki: Yliopistopaino, Kuntoutussäätiön tutkimuksia 28, 1991 Hakala L. Sportunterricht 1990:39, 205-213. Motorik 1995:18:65-70. Weinheim: BeltL, 1974 Koivisto P, Luttinen H. Möglichkeiten und Grenzen Ganzheitlicher Förderinterventionen. Parityöskentely opettaa epäitsekkyyttä. Wiegersma PH, v. Auflage. Praxis der Psychomotorik 1985:10:15-21. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 128, Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö, 2000. Varhaiskasvatuksen yksikkö. Kahila S. Psychological Bulletin 1988:103:193-210. Tasapainoilua kurinalaisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden välillä
Seikkailukasvatuksen käsite kattaa hyvin monentyyppistä toimintaa fyysisistä harjoitteista toimintakokemusohjelmiin. Tulosten perusteella seikkailukasvatus voi vahvistaa lähihoitajan ammatillista osaamista sekä vuorovaikutustaitojen osalta että seikkailumenetelmien soveltamisessa omassa kasvatustyössä. Asiasanat: seikkailukasvatus, ammatillinen koulutus, itsetuntemus, ammatillinen kasvu, sosiaalija terveysala ABSTRACT: Adventure Education and Persona! Growth of Nurse Students Helander J., Kangas H. Ajatuksena on "lähteä ulos luokkahuoneesta mutta ei koulusta". Thus, the results lead us to discuss the position of adventure education in curriculum. Seikkailukasvatus on noussut viime vuosina yhä suositummaksi kasvatusja opetustyön menetelmäksi suomalaisissa oppilaitoksissa. Seikkailukasvatuksella on pitkät perinteet suomalaisessa nuorisojärjestötyössä. Ammattikäytäntönä sen opetus on keskittynyt paljolti nuorisoja vapaa-aika-alalle. Perusja ammatilliseen koulutukseen se on tullut erityisesti viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana. The aim of the study was to investigate the experiences and influence of adventure education as a part of practical nurse training. The adventure education has taken its place steadily in Finnish vocational training. Students participated in optional adventure education course during their vocational studies. Sillä on nähty olevan merkitystä lapsen tai nuoren itsetunnon vahvistajana (Hahn 1958; Jakobsson, Wiegand 1995), persoonallisessa kehityksessä (Hopkins, Putnam 1997), osana ryhmäprosesseja ja luovan ongelmanratkaisun kehittäjänä (esim. The number of participants was 46, 38 women and 8 3Q LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Seikkailukasvatus ja ammatillinen kasvu men. Tämä johtaa pohtimaan seikkailukasvatuksen opetussuunnitelmallista integrointia osaksi ammattiopintoja. Aalto 1995) sekä kuntouttavana ja terapeuttisena toimintana (Caven, Piha 1995; Karppinen 1999; Kemppinen 1999). The results, six themes as adventure experiences and three themes as learning experiences, show that adventure education might confirm the vocational identity and skills in field of social interaction. Toiset kokevat seikkailun silloin, kun teh1 1 I · r .. Key words: adventure education, personal and vocational growth, experience, nurse training JOHDANTO Suomalainen sosiaalija terveysalan toisen asteen ammatillinen koulutus koki merkittävän muutoksen 1990-luvun aikana, kun kahdestatoista vanhasta kouluasteen tutkinnosta siirryttiin yhteen laaja-alaiseen lähihoitajakoulutukseen. It seems that adventure education also offers a powerful tool to use in education and client work situations. Toisaalta joillekin oppijoille, lapsille ja nuorille, voi yksinkertainen liikuntasuoritus ( vaellus metsässä) tarjota elämyksen ja onnistumisen kokemuksen. Fax 03-6463312, E-mail: jaakko.helander@hamk.fi TIIVISTELMÄ Seikkailukasvatus ja lähihoitajan ammatillinen kasvu Helander J., Kangas H. (Sosiaalija terveysalan perustutkinto 1999.) Opetussuunnitelmallisesti keskeiseksi pulmaksi nousi se, kuinka yhteen tutkintoon oli mahdollista sisällyttää ammatin vaatima osaaminen. Oppimispäiväkirjoista on erotettavissa yhtäältä seikkailukokemuksia (6 teema-aluetta) ja toisaalta kehittyvään ammattitaitoon liittyviä oppimiskokemuksia (3 teema-aluetta). Tutkimuksessa arvioidaan seikkailukasvatuksen merkitystä sosiaalija terveysalan ammatillisessa koulutuksessa. The participants were 16-42 year old students. The learning diarys of the students were analysed using grounded-theory method and content analysis as a primary source of information. Tutkimus perustuu seikkailukasvatuksen opetuskokeiluun, johon osallistuneiden oppimispäiväkirjat muodostavat tutkimuksen aineiston. Seikkailukasvatus ja lähihoitajan ammatillinen kasvu 1 JAAKKO HELANDER, 2 HANNELE KANGAS 1 HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu 2 Vantaan ammatillinen koulutuskeskus, Sosiaalija terveysalan opetusala, VANTAA Yhteyshenkilö: Jaakko Helander, HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu ,PL 182, 13101 HÄMEENLINNA. Uusi tutkinto integroi kolme ammattialaa: terveydenhuolto-, sosiaalija kasvatusalan. Aineisto analysoitiin ensin laadullisesti groundedtheory-tyyppisesti ja sitten löytyneiden luokkien mukaan sisällön analyysilla
Kursseja toteutettiin neljä kertaa vuosina 1997-1999. myös Uusikylä, Atjonen 2000.) Tutkimus sai alkunsa sosiaalija terveysalan opiskelijoille suunnatusta seikkailukasvatuksen opetuskokeilusta, joka toteutettiin valinnaisena opintojaksona pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa oppilaitoksessa. Tämän lisäksi opiskelijat kirjoittivat kurssin jälkeen vielä oman koonnin kokonaisuudesta. En ole pelännyt niin koskaan.Ja nyt naurattaa että ihan turhaan pelkäsin. Tutkimukseen osallistui 46 opiskelijaa, joista 38 oli naisia ja 8 miehiä. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen osallistujat olivat lähihoitajaopiskelijoita, jotka osallistuivat valinnaiselle seikkailukasvatuksen kurssille. Tässä artikkelissa seikkailukasvatus ymmärretään Telemäen (1998) tarkoittamassa merkityksessä tavoitteellisena, fyysisen ja henkisen suorituksen sisältävänä opetusmenetelmänä, jolla on kognitiivisia, affektiivisia ja konatiivisia vaikutuksia. Tähän luokkaan kuuluivat opiskelijoiden kokemukset (102) , joissa he kertoivat joutuneensa tekemään tai saaneensa tehdä jotain, mikä oli ennen tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta (77) tai pelottavalta (25). Teoriaopetuksen ja käytännön opiskelun (nykyään työssäoppimisen) välittävänä tekijänä on ollut laboraatioja simulaatio-opetus. Kurssien rungon muodostivat ryhmäyttävä ennakkotapaaminen oppilaitoksessa ja 2-3 vuorokauden yhtämittainen maasto-osa erämaametsässä. TULOKSET Seikkailukokemukset. Seikkailukasvatuksen kurssien toteutus. Kursseilla oli 8-16 osallistujaa ja 2-4 opettajaa ja ohjaajaa, joista yksi oli käyttäytymistieteellisten aineiden opettaja ja yksi liikunnanopettaja. (nainen, 1 7 vuotta) Pelottavista asioista mainittiin eniten kiipeily ja laskeutuminen, vesistön tai suon ylitys, pimeä metsä ja omien taitojen puutteiden paljastuminen. Opiskelijoiden päiväkirjoista löytyi 335 kokemustasoista kirjoitusta. Suurimmat erimielisyydet tutkijoiden alkuperäisen luokittelun ja rinnakkaisluokittelun välillä syntyivät päiväkirjoissa, joissa opiskelija oli viitannut johonkin yksittäiseen kurssikokemukseen, jota hän ei tarkemmin selittänyt ja jota rinnakkaisluokittelija ei saanut tietoonsa. Kurssien työmuotoina käytettiin seikkailuliikuntaa (mm. Tutkimustehtävänä oli identifioida lähihoitajaopiskelijoiden kokemukset seikkailukurssista ja arvioida, mikä merkitys niillä oli opiskelijan ammatilliseen kasvuun ja kehittyvään ammattitaitoon. Luokittelija sai käyttöönsä luokittelurungon, jota tulokset myötäilevät. Päiväkirjan kirjoittamiseen oli varattu ennakkotapaamisessa ja maasto-osan kuluessa aikaa. suunnistus, vaellus, melonta, kiipeily, laskeutuminen, ylitykset; ks. Näistä kolme ensimmäistä luokkaa ovat yksilötasoisia kokemuksia ja kolme ryhmätason kokemuksia. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin laavussa yötä ja oikeastaan missään muualla vieraassa paikassa kuin mökillä. dään jotain hyvin poikkeavaa ja fyysisesti vaativaa (esimerkiksi kiipeily, laskeutuminen tai melominen koskessa). Perinteisesti sosiaalija terveysalan didaktiikka ja opetustodellisuus on ollut kolmijakoista. Reliabiliteetin arvioimiseksi toinen tutkijoista uudelleenluokitteli koko aineiston kolmen kuukauden tauon jälkeen. Kurssien fyysinen rasittavuus, vaellettavan matkan pituus ja etenemisvauhti sovitettiin osallistujien peruskunnon, kokemuksen ja taitojen mukaan. Esimerkki 1. Opiskelijat toimivat kurssien ajan pienryhmissä ja suurryhmänä. Koko ajan oli vilu. Tyypillisimpiä vaikeita kokemuksia olivat yöpyminen ulkona metsässä, vieraan ryhmän kanssa toimiminen yhtäjaksoisesti pitkän ajan, fyysinen jaksaminen ja selviytyminen vastaantulevista tehtävistä. Kaikki kokemukset eivät olleet myönteisiä. Seikkailukasvatuksen kursseja toteutettiin kaikkina vuodenaikoina. esimerkiksi Aalto 1995) sekä erätaitoharjoituksia (mm. 1. Esimerkki 2. Tälle jaottelulle voi löytää perusteita yhtäältä kokemusoppimisen kritiikistä (ks. Tutkijoista riippumaton ulkopuolinen henkilö myös rinnakkaisluokitteli koko aineiston. Toiminnallisuus ammattiaineiden opiskelussa on painottunut sairaanhoidon laboraatioopetukseen; kodin talouden hoitoon ja joihinkin toiminnallisiin ryhmätyömenetelmiin. esimerkiksi Corander 1998; Drougge 1997; Kunnas, Laine 2000) , toimintakokemusmenetelmiä (ryhmäytyminen, luottamus, ongelmanratkaisu, erilaisuus ryhmässä; ks. Tiesin, mitä odottaa. kätevyys, tulenteko, majoitteet, luovuus; ks. esimerkiksi Aulio 200l;Kalakoski 1997; McManners 1998). Aineistosta nousseet kokemukset olivat jaoteltavissa kokemuksiin ja oppimiskokemuksiin. Molemmat vaiheet suoritettiin tutkijoiden yhteistyönä. Silti ushalLIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Seikkailukasvatus jaammatillinenkasvu 31. esimerkiksi Ruohotie 1996) kuten vuorovaikutustaidot, yhteistoiminnallisuus, itseohjautuvuus, myönteiset liikuntaelämykset, itseluottamus, oman fyysisen kunnon huoltoa tukevat tiedot ja taidot sekä kognitiiviset taidot (esimerkiksi suunnistus). (Helander 1998; Hätönen 2000; Sosiaalija terveysalan perustutkinto 1999; ks. Tässä artikkelissa esitetään kustakin luokasta sen ulottuvuuksia parhaimmin kuvaavat tapaukset aineistossa. Nämä voitiin ryhmitellä kuuteen eri luokkaan. Seikkailukasvatusta on opetettu ammattityön muotona lähinnä nuorisoja vapaa-aika-alan koulutuksessa (Kemppinen 1999). esimerkiksi Hopkins, Putnam 1997) että ammattitaidon kehittymiseen liittyviä tavoitteita (ks. Sen sijaan lähihoitajakoulutuksessa sen käyttö on rajoittunut lähinnä opiskelijoiden oman ryhmäytymisen edistämiseen opintojen alkuvaiheessa (Helander 1998). Yhtenevyydeksi muodostui .84. Tutkimusaineisto ja sen käsittely Opiskelijat pitivät kurssin ajan oppimispäiväkirjaa, johon heitä pyydettiin kirjaamaan kolmentasoisia asioita: kokemuksia, oppimiskokemuksia ja ajatuksia siitä, kuinka opittua voisi soveltaa oman asiakasryhmän kanssa. Rauste-von Wright&:von Wright 1995): kaikki kokemukset eivät muodostu oppimiskokemuksiksi eikä oppimiskokemus välttämättä siirry kontekstista toiseen. Kurssille oli asetettu sekä opiskelijan persoonallisuuden kasvuun (ks. Osallistujia oli opintojen kaikista vaiheista. Vähän sitä mietti miten pärjää ilman mitään mihin on tottunu. Lisäksi oppilaitoksissa on järjestetty esimerkiksi päiväkoti-ikäisille suunnattuja toimintatuokioita. Yhtenevyyskerroin (.98) osoitti muodostettujen luokkien pysyvyyden tässä aineistossa. Toisessa vaiheessa aineisto luokiteltiin käyttäen perinteistä sisällön analyysiä (Dey 1995; Krippendorff 1980). Mulla oli jalat mennä alta, kun kuulin että me laskeudutaan jollain narulla kalliolta. Kaikki opiskelijat palauttivat päiväkirjan tai sen pohjalta tekemänsä tiivistelmän. Opiskelijoiden ikäjakauma oli 16-42 vuotta. (nainen, 22 vuotta) Esimerkki 3. esimerkiksi Argyris 1992; Engeström 1995) ja toisaalta modernista konstruktivistisesta psykologiasta (yhteenvetona ks. En ollut koskaan ennen edes uskaltanut ajatella tekeväni sitä. Oppimispäiväkirjojen sisältö analysoitiin käyttäen groudedtheory -tyyppistä menettelyä (Glaser, Strauss 1967; Moilanen, Ropanen 1994), jossa aineistosta etsittiin erityyppisiä seikkailukokemuksia
(nainen, 26 vuotta) 6. Lähes kaikki kirjoittivat tarvitsevansa lisää harjoitusta ja omaa kokemusta ennen seikkailumenetelmien käyttöä. Tämä johtaa kysymään, tulisiko seikkailukasvatuksen ja mahdollisesti raja tummin ainakin joidenkin toiminnallisten menetelmien kuulua opetussuunnitelmallisestikin vuorovaikutusja psykologiaopintojen se1 , . (mies, 19 vuotta) Esimerkki 5. Tuntui, ettei jaksa. Alkoihan se jo kaupungissa siinä teoriaillassa, mutta vasta täällä kun mentiin "kaksosina" ja ryhmänä jalat kiinni toisissamme hiffasin, että näitä käytän omassa työssänikin sitten nuorten kanssa. Niitä voi luonnehtia hyvin kokonaisvaltaisiksi, flow-tyyppisiksi (Csikszentmihalyi 1991; 1997). Älytöntä, mutta hauskaa. Ryhmään sisältyi 40 mainintaa. Kaikki on jotenkin niin kuin todellisempaa kuin muilla kursseilla. Nyt myös tajuan, miten iso merkitys omalla tekemisellä oli asiakkailleni (kehitysvammaisille) työssäoppimispaikassani. Onhan se työläämpää ja tarttee itse vielä kokeilla kaikkea moneen kertaan etukäteen, mutta jotenkin tällainen työ viehättää. Ettei se olekaan vain semmoista paperinmakuista pänttäämistä. Opiskelijat arvottivat 26:ssa kirjoituksessa itsetuntemuksen li32 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Seikkailukasvatus ja ammatillinen kasvu sääntymisestä myönteisenä asiana. Sitten, jossain vaiheessa, mä tunsin, että mähän voin mennä ihan reilusti eteenpäin. Tunsin luottavani itseeni. Olimme aivan poikki, mutta jaksoimme kuitenkin. Kurssin aikaiset oppimiskokemukset näyttivät nousseen hyvin spontaanisti; niissä eriteltiin tietyn harjoituksen tai harjoituskokonaisuuden käyttöä omassa työssä. Kun illalla istuttiin nuotion ääressä ja oli hetki ihan hiljaista, tuntui, että mä olin tehnyt jotain aivan erityistä. Sosiaalija terveysalan opiskelun kannalta ne tarjoavat eräitä huomionarvoisia näkökohtia. Puhuttiin tossa NN:n kanssa, että tosissaan mietitään erityisnuorten leirin järkkäämistä päättötyönämme. aidompaa, välittömämpää ja suorempaa tapaa viestiä ryhmässä, tehokkuuden lisääntymistä ja vastuunottamista toisista ryhmän jäsenistä. (nainen, 38 vuotta) 4. Kaikki tähän luokkaan sijoittuneet kokemukset olivat hyvin myönteisiä. Löysin aivan uuden puolen itsestäni. 1. Vähän sama asia, kun vasta aikuisena kuviksen opettaja sanoi, että sähän OSAAT piirtää. Muutama opiskelija vertasi kokemusta aikaisempiin liikunnan tai ilmaisuaineiden opintojen yhteydessä syntyneisiin elämyksiin. Omien taitojen kehittyminen. Pitää vissiin ruveta kasvattamaan omaa sietokykyä ettei ihan pienestä ota heti hernettä nenään. Merkityksellistä näyttäisi olevan se, että monet itseä koskevat huomiot syntyivät toiminnan aikana ja yhdistyivät heidän aiemmin oppimaansa ns. (mies, 20 vuotta) Kurssin jälkeen kirjoitetut oppimiskokemukset sen sijaan sisälsivät arviointia siitä, voisiko esimerkiksi oman opinnäytetyön tai työssäoppimisjakson toteuttaa seikkailukasvatuksen alueelta. esimerkiksi Hopkins, Putnam 1997). (mies, 18 vuotta) 2. Esimerkki 11. Luokkaan sijoittuneet kokemukset (7) sisälsivät pääajatuksen, että kaikki seikkailukasvatuksen kurssin kokemukset eivät olleet välttämättä tiedollisesti tai taidollisesti tavoitteellisia, vaan joillain toiminnoilla (nuotioillanvietot, laululeikit, tilannesidonnainen huumori) oli sosiaalinen tai hyvää oloa tuottava funktio. (nainen, 29 vuotta) 3. Tuo ryhmäytyminen oli hyvä kokemus. Ne ovat yleensä jonkin harjoituksen tai tehtävän suorittamisen aikana syntyneitä huomioita. Esimerkki 4. Esimerkki 9. Huomasin, kuinka helppoa oli löytää tasapaino. Tulokset eivät yleisellä tasolla näyttäisi poikkeavan seikkailukasvatuksen yleisimmin raportoiduista vaikutuksista (vrt. Opiskelijat analysoivat tässä yhteydessä (31) ryhmän merkitystä erityisesti positiivista riippuvuutta harjoituksen tai tehtävän onnistumisessa. T avoitin jotain lapsuuden kesä!eirien muistoja. Opiskelijat puhuivat päiväkirjoissaan itsetuntemuksensa kasvusta (54). Yksi opiskelija korosti ryhmän jäsenten toimivan enemmän tosissaan kuin luokassa, jossa voi vaan vetäytyä omiin oloihinsa. Vieläkin harmittaa, että lähdin mukaan (nainen, 20 vuotta) 2. Esimerkki 8. Koulussa olen aina kiltisti mukana kaikessa. Vaikuttaa siltä, että riittävän pitkäkestoinen, oikeassa suhteessa fyysisesti rasittava seikkailukokemus tuottaa aivan erityistä onnistumisen mielihyvää ja on verrattavissa moniin huippusuorituksiin. Pimahdin ainakin sata kertaa vaelluksen aikana. sin lähteä. Aika monta juttua uskon jo osaavanikin. Kertaakaan ei tullut tunne, että toisten kanssa olisi ollut hankala toimia. Opiskelijat raportoivat hyvin yhdensuuntaisesti itsetuntemuksen kasvusta. Tähän luokkaan sijoittuneista oppimiskokemuksista (66) opiskelijat kirjoittivat sekä kurssin aikana että sen päätyttyä. --ja nyt kun on näitä harjoituksiakin pohjaksi ettei tarvitse vetää hatusta. 1 1 1. Uudet asiakastyön taidot. Luulen, että jotain tämäntapaista haluan tehdä myös työssäni. Itsetuntemus. Etenimme pitkin sokkonarua. Ja samalla paljon enemmän; hetken tiesin mikä on elämässä oikeasti tärkeää. (mies, 22 vuotta) 5. Kun on ollut kaksi päivää ja yötä toisen kanssa koko ajan ja jakanut oikeastaan kaiken mahdollisen ei enää jaksa vetää mitään roolia. Eniten mainintoja oli siitä, kuinka on aliarvioinut omat kykynsä selviytyä uudenlaisissa tilanteissa. Me teimme sen yhdessä. Ei istuta ja koomata vaan tehdään itse. (nainen, 23 vuotta) 3. Lähes kaikki kirjoittivat myös uudenlaisen ryhmätyön taidoista (vrt. En ajatellut mitään muuta kuin sitä eteenpäin menoa. Aluksi tuntui kamalalta. Ymmärrän nyt, miten voi itse tutkia toiminnan kautta omia rajojaan. Esimerkki 7. Esimerkki 13. Kolme opiskelijaa huomasi aikaisempien vuorovaikutusja psykologiaopintojensa saaneen omakohtaisen sisällön. teoriatietoon. Jauhiainen, Eskola 1994), joilla he tarkoittivat mm. Myös omien rajojen koettelu ja ylittäminen oli mainittu erikseen. Opiskelijat painottivat itsetuntemuksen lisääntymistä koskevissa kokemuksissaan (55) uudenlaisen oppimistilanteen merkitystä; oppilaitosympäristössä opiskelu ei ollut vastaavia elämyksiä juuri tarjonnut. Ihan turhaan. Tämä maininta sisältyi lähes kaikkiin päiväkirjoihin ( 44). (nainen, 28 vuotta) JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimustehtävänä oli tunnistaa ja luokitella lähihoitajaopiskelijoiden kokemukset ja oppimiskokemukset seikkailukurssista sekä arvioida, mikä merkitys niillä oli opiskelijan ammatilliseen kasvuun ja kehittyvään ammattitaitoon. Pääsin ryhmäni luo. Olen pitänyt itseäni aina huonona tasapainojutuissa. Se oli huikea tunne. Kunpa tällaista yhdessä tekemistä olisi enemmän. Oppimiskokemukset seikkailukurssista Opiskelijat nimesivät päiväkirjoissaan 160 oppimiskokemusta, jotka muodostivat kolme pääryhmää. Hallitsin kävelyn jäisenupottavalla suolla. Tajuisin, mitä se olisi jos olisi sokea. Opiskelijat arvioivat oppineensa luonnossa liikkumisen, vaelluksen ja erätaitoja. Esimerkki 6. Kumma juttu. Luokkaan sijoittuneet kokemukset (96) olivat syntyneet kaikki maasto-osan aikana. (nainen, 30 vuotta) Esimerkki 10. Eniten mainintoja oli ongelmanratkaisutehtävistä ja maasto-osasta kokonaisuudessaan. Erään opiskelijan sanoin kaikessa ei aina tarvitse olla järkeä. Esimerkki 12
Vantaa: Kannustusvalmennus P & K. Direction, Delivery and Dilemmas. Saarijärvi: University of Tampere and Simon Fraser University, 9-70. Luontoretkiopas. Luontoliikunnan aarrearkku: lukiolaisnuorten kokemukset luontoretkiltä. A User-Friendly Guide for Social Scientists. Tarjoamalla ammatillista osaamistaan seikkailukasvatuksen näkökulmasta hän voi auttaa kasvatettavaa tai asiakastaan löytämään keinoja kokonaisvaltaiseen kasvuun ja kehittymiseen. Telemäki, M. Juva: WSOY. 1999. New York: Aldine De Gruyter. 1992. Uusikylä, K. Helsinki: Painatuskeskus. Ryhmäilmiö. Sosiaalija terveysalan perustutkinto. Seikkailutoiminta käytöshäiriöisten lasten psykiatrisessa hoidossa. Erziehung zur Verantwortung. Flow. Kunnas, Åsa & Laine, Nina. Toim. Kurt Hahn ja elämyspedagogiikka. Ruohotie & P. Se voi myös olla tulevan ammattikasvattajan työväline: Lähihoitaja voi työskennellä eri-ikäisten lasten ja nuorten parissa kasvattajana ja hoitajana. Juva: WSOY. Miljömedvetande genom lek och äventyr I naturen: en beskrivning av I ur och skurs metoder. 2000. P. Helsinki: Opetushallitus. Argyris, C. 1998. Tämän tarkempi todentaminen edellyttäisi laajempaa, siirtovaikutuksen huomioonottavaa aineistonkeruuta. Helander, J. Myös seikkailukasvatuksen asema opetussuunnitelmassa ja opintojen eri vaiheissa edellyttää tarkempaa erittelyä. Toim. Käsitevaliditeetin arviointi on seikkailukasvatusta koskevassa tutkimuksessa pulmallista. Suuri retkeilykirja. Nyt toteutetussa kokeilussa opintojen laajuus oli kovin pieni ajatellen koko seikkailukasvatuksen kenttää. kä yhteisten aineiden liikunnanopetuksen yhteyteen (ks. 1998. Empiirisiä tutkimuksia sen sijaan on niukasti. Lähes kaikissa päiväkirjoissa tämä kokemus on ollut opiskelijalle merkityksellinen, kun mahdollinen Hawthorne-tyyppinen uutuusvaikutus on jo ehtinyt kadota. Dey, 1. Tutkimus oli otteeltaan eksploratiivinen: Tavoitteena oli tuottaa uusia seikkailukasvatusta koskevia oletuksia laajemmin testattaviksi. Juva: WSOY. (1995) Muutosvoima minussa. Kuluttajatutkimuskeskus. Karppinen, S. Teoksessa Elämän seikkailu. Helsinki: Ajatus. Seikkailukasvatuksen sovellusmahdollisuudet omassa tulevassa ammattityössä nousivat vahvasti esiin. Hahn, K. Corander, N. 2000. Kvalitatiivisen aineiston analyysi Atlas/tiohjelman avulla. LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Seikkailukasvatus ja ammatillinen kasvu 33. Professional Growth and Development in Organizations. 1999. Tulokset eivät sellaisenaan oikeuta yleistyksiin tai tilastollisiin päätelmiin yli esitetyn aineiston. Toimintakokemusaineisto kouluille. Helsinki: Opetushallitus. Eläköön opetussuunnitelma. On Organizational Learning. Kehittävä työntutkimus. London: Routledge. X.ON . Aulio, 2001. Perusteita, tuloksia ja haasteita. Tarvitaanko sosiaalija terveysalan orientoivaa koulutusta. Lähteet Aalto, M. 1958. 1967. Hätönen, H. Finding Flow. Jyväskylä Elektroninen aineisto [http://docuweb.jyu.fi/scripts/webmain.dll, 7.11.2001]. 1991. Nuorisotyön käsikirja. 1996. 1995. Ruohotie, P. Tutkimus antoi viitteitä siitä, että seikkailukasvatuksen käyttö sosiaalija terveysalan koulutuksessa on perusteltua. Ulkoilijan talviturvallisuus ja lumimajoitteet. & Pollari, J. Didaktiikan perusteet. Moilanen, T. Itsetuntemusta ei tämän aineiston perusteella voi rajata ainoastaan oman elämän kannalta merkittäviin huomioihin, vaan esimerkiksi oman roolin kehittyminen ryhmässä voi siirtyä suoraan osaksi työelämän ammattiryhmäroolia Qauhiainen, Eskola 1994; Ruohotie 1996). Koppinen, M.-L. 1997. & Eskola, M. Menetelmäraportteja ja käsikirjoja 2. McManners, H. Tie tuloksiin. New York: Harper Perenial. 1995. Oppimispäiväkirjat on kirjoitettu palautettavaan muotoonsa noin kuukausi itse kurssin päättymisen jälkeen. Ilmeinen haaste jatkotutkimukselle on syventää opiskelijoiden oppimiskokemusten todellisen siirtovaikutuksen arviointia ammattityön tilanteissa. 1999. 1997. Teoksessa: Professional Growth and Development. Jauhiainen, R. Opetussuunn itelman perusteet. Retkeilijän erätaidot. Hallinnon kehittämiskeskus. Csikszentmihalyi 1997. Kemppinen, P. Lehtonen. Stockholm: Friluftsfrämjanden. New York: Basic Books. Helsinki: Helsinki Media. Krippendorff, K. Newbury Park: Sage. Hopkins, D.&Putnam, R. 1994. Glaser, R. 2000. Jyväskylä: Atena, 11-25. Niiden sisältö on siis ehtinyt suodattua välittömän kokemuksen ja päällimmäisten tuntemusten jälkeen. Oualitative Data Analysis. 1998. Ilmiön, seikkailukasvatuksen, kokemuksellisten ulottuvuuksien voi olettaa kuitenkin erottuvan muissakin ihmistyön alan ammattiinopiskelevien kokemuksissa. Jyväskylä: Mannerheimin Lastensuojeluliitto. London: David Fulton. Tässä suhteessa opiskelijoiden oppimiskokemukset erosivat toisistaan laajuudeltaan: yksi arvioi olevansa valmis käyttämään yksittäisiä harjoituksia, toinen taas toivoi voivansa suuntautua valmistumisensa jälkeen työhön, jossa seikkailumenetelmät olisivat osa omaa työtä. Seikkailukasvatusta käsittelevästä kirjallisuudesta valtaosa on joko normatiivista tai kuvailevaa. 1980. Yhteistoiminnallinen oppiminen. Vantaa: Eräperinne. Opiskelijat osallistuivat kurssille opintojensa eri vaiheissa. 1998. Elämyspainotteisen opetuksen ja ryhmätoiminnan merkityksestä sosiaalisten taitojen oppimisessa. Nuoriso 2000. & Strauss, A. 1995. Tulokset ovat mielestämme tässä suhteessa hyvin lupaavia. & Wiegand, E. Jakobson, M. & Ropanen, S. 1994. Engeström, V. esimerkiksi Hätönen 2000). Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 3. Content Analysis: An lntroduction to its Methodology. Se ei ole pelkkä silta teoriasta käytäntöön tai ilmiöiden ymmärtämisestä ammattikäytäntöön. Cambridge: Blackwell. T. Kalakoski, M. The Psychology of Optimal Experience. The Discovery of Grounded Theory: Strategies for Oualitative Research . Nuorisotutkimus 1, 40-42. Jyväskylä: Nuorisokasvatussäätiö. Helsinki: Painatuskeskus. Stuttgart: Ernst Klett Verlag . Se voi yltää sekä tavaksi oppia omasta itsestä niin yleisinhimillisessä kuin ammatillisessa horisontissa. J. Kuntoutus 3, 37-45. Nuoren selviytyminen arkielämän paineissa ja kriisitilanteissa. Csikszentmihalyi, M. & Atjonen, P. Helsinki: Gummerus. Näkökulma elämyksellisen ja kokemuksellisen oppimisen kysymyksiin Suomessa. Caven, S.&Piha, J 1995. Drougge, Susanne. The Psychology of Engagement with Everyday Life. Persona! Growth Through Adventure. Grimmett. 1997. 1995
This article will analyse the uses of the term 'technique' in western theatrical dance, in particular contemporary dance. 1 1 .. Modernin tanssin ja baletin välinen kiista 1900luvun alusta lähtien on kiteytynyt ennen kaikkea "tanssitekniikkaan": modernin tanssijoita on moitittu "tekniikan puuttumisesta" tai "huonosta tekniikasta" . First, drawing on Marcel Mauss' nation of "body techniques", it will 34 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Tekniikan ulottuvuudet nykytanssissa outline five aspects of technique: A) body control and co-ordination, B) style and habitus, C) the modification of the body, D) the use of tools and E) technical equipment and technology. Artikkelini tarkoituksena on analysoida tekniikkakäsitteen ulottuvuuksia länsimaisessa taidetanssissa, erityisesti nykytanssissa. Tanssijan taitavuuden yhtenä tärkeimpänä arvioinnin perusteena on käytetty sitä, millainen "tekniikka" tanssijalla on. Siinä missä modernin tanssija saattoi saada 1960-luvulla koulutuksen "Graham-tekniikan" tai "Cunningham-tekniikan" mukaan, nykytanssija saattaa käyttää erilaisia "kehon tekniikoita" kuten Alexander-tekniikkaa. Asiasanat: filosofia, nykytanssi, tekniikka, tieto, keho, valta, etiikka, Foucault, Mauss, Heidegger ABSTRACT Dimensions of Technique in Contemporary Dance Parviainen J. Myös viime vuosisadan modernin tanssin ja nykytanssin kehityksessä tanssitekniikan vaatimukset ovat jatkuvasti muuttuneet. Lyhyt tarkastelu osoittaa, että 'tanssitekniikka' termi näyttää saavan monia merkityksiä ja sisältöjä historiallisesta tilanteesta ja puhujasta riippuen. Käytän huippu-urheilun valmennusta ja harjoittelua ja siinä käytettyä tekniikkadiskurssia eräänlaisena kaksisuuntaisena reflektiopintana tanssitekniikalle. Huolimatta termin käytön moniselitteisyydestä tekniikkakäsitteen filosofinen analyysi on ollut harvoin tutkimuksen kohteena. Aluksi muotoilen Marcel Maussin kehon tekniikoita koskevan artikkelin pohjalta viisi eri merkitystä tekniikalle. Tanssin opetuksen kulmakivenä on pidetty "tekniikkatunteja". Key words: philosophy, contemporary dance, technique , knowledge, power, body, ethics, Foucalt, Mauss, Heidegger. Minätekniikoiden eettisen työn ulottuvuutta korostava tanssijan tekniikka näyttäisi perustuvan tiedolle, joka nojaa kokemusperäiseen, keholliseen (hiljaiseen) tietoon. Nämä tekniikan viisi ulottuvuutta ovat: A) kehon taitava hallinta ja koordinaatio, B) tyyli ja habitus, C) kehon muovautuvuus, D) välineiden ja työkalujen käyttö ja E) tekniset laitteet/teknologia. Mitä ilmeisimmin ymmärrys tanssitekniikan olemuksesta, sen merkityksestä ja sisällöstä baletin ja modernin tapauksessa on ollut erilainen. JOHDANTO 'Tanssitekniikka' on yksi keskeisimpiä käsitteitä länsimaisen taidetanssin diskurssissa. E-mail: jaana.parviainen@uta.fi TIIVISTELMÄ Tekniikan ulottuvuudet nykytanssissa Parviainen J. Puh: 03-2157574, fax:03-2157281. The purpose is to show that there are two different tendencies to construct technique in contemporary dance. Mistä oikeastaan puhumme silloin, kun puhumme tekniikasta urheiluja tanssikulttuurissa. Tekniikan ulottuvuudet nykytanssissa JAANA PARVIAINEN Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos, Tampereen yliopisto Yhteyshenkilö: Jaana Parviainen, Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos, 33014 Tampereen yliopisto. Tekniikan korostuessa tanssijan "selviytymistaistelussa" harjoitusmenetelmät näyttävät yhä enemmän nojautuvan huippu-urheilun valmennuksen tieto-taitoon, joka nojaa ruumista koskevaan fysiologisperäiseen tietoon. Tämän jälkeen syvennän tekniikan tarkastelua esittelemällä Michel Foucault'n tietämisen ja vallan suhdetta kehollisuuteen ja minätekniikoita sekä Martin Heideggerin ja Edmund Husserlin teknistymistä koskevan kritiikin. Pyrin osoittamaan, että nykytanssissa on nähtävissä kaksi erilaista tekniikkaan asennoituvaa suuntausta ja tiedonmuodostuksen tapaa. On the one hand, the dancer's technique is understood as a weapon that calls for the sport couching and training and its physiological knowledge about the body. Next, deepening discussion about technique, it will introduce Michel Foucault's technique related concepts: discipline, self-discipline and the practice of self. Then, it explores Martin Heidegger's and Edmund Husserl's critique of technicisation and technological age. On the other hand, the dancer's technique is constructed by the practice of self with its ethical reflection and bodily knowledge. On nähtävillä suuntaus, joka korostaa tanssijan tekniikkaa "aseena" ja toisaalta suuntaus, joka näkee tanssijan tekniikan pohjautuvan minätekniikoihin
Paradoksaalista on se, että vaikka tämä "vallan mekanismi" tai "poliittinen teknologia" ei ruumiillistu missään, sillä ei ole "komentokeskusta", sillä on tietoa. Vasta kehon muovaaminen lajille sopivaksi yhdessä sopivan tekniikan (kehon koordinaation) kanssa voi synnyttää menestystä pikajuoksussa. Hän tarkoitti kehon tekniikalla A) kehon hallintaan, joka tähtää jonkin yksittäisen liikkeen tai toiminnan suorittamiseen. Liikkumisen tekniikat ovat B) tyylillisesti muotoutuneet eri tavoin riippuen kulttuurisesta, sosiaalisesta ja historiallisesta kontekstista. Kyse on yksinkertaisimmillaan kehon koordinaatiosta. Pyrin osoittamaan, että tekniikasta avautuu mahdollisuus ymmärtää nykytanssin ja huippu-urheilun kulttuureja huomattavasti syvällisemmin, kuin mitä käsite ensi kuulemalta antaisi olettaa. Yhteenvetona voidaan todeta, että tekniikalle löytyy ainakin viisi eri ulottuvuutta, jotka ovat usein kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Välineiden ja työkalujen käyttö E. Joskus työkalut ja laitteet voivat tulla niin itsestään selväksi osaksi kehoamme, ettemme enää huomaan niiden olemassaoloa. Analysoitaessa jotain tiedon lajia ja muotoa eritellään samalla tiettyä vallan muotoa: tieto ja valta ovat Foucault'n katsannossa kytkeytyneet tiiviisti yhteen. Tieto ei ole vain havaintoja jostain ulkopuolisesta kohteesta, vaan jo tiedonhankinta ja käyttö on itsessään valtaa toteuttava käytäntö. Eri lajien sisällä ei ole vain erilaisia tekniikoita, vaan urheilijoilla on tyylillisesti erilaisia tekniikoita. Tyyli ja habitus C. Muovautuvuus on yksi olennainen osa kehon tekniikkaa. Käytän huippuurheilun valmennuksen ja harjoittelun tekniikkakäsitystä eräänlaisena reflektiopintana tanssitekniikalle. Artikkelini tarkoituksena tehdä filosofista käsiteanalyysia tekniikkakäsitteen monimerkityksellisestä käytöstä länsimaisessa taidetanssissa keskittyen erityisesti nykytanssiin. Tavallaan ne sulautuvat kehoomme kuten silmälasit. Foucault'n (1980, 157) mukaan kaikissa yhteiskunnissa ruumis joutuu valtasuhteiden verkostoon. Tarvitaan monentyyppistä harjoittelua, laajassa mielessä monia kehon tekniikoita, alkaen sopivasta ruokavaliosta ja harjoittelurytmistä. TEKNIIKAN VIISI ULOTTUVUUTTA Ranskalainen sosiologi ja antropologi Marcel Mauss teki huomioita vuonna 1935 julkaistussa artikkelissa kulttuurien erilaisista tavoista liikkua ja toimia, erilaisista "kehon tekniikoista". Maussin mukaan sellaiset piirteet, joita on aikaisemmin pidetty perittyinä, ovatkin osoittautuneet sosiaalisiksi, kulttuurisiksi tai psykologisiksi. 1970-luvulla Foucault'lla ruumis oli täysin vallan ja historian merkitsemä ja läpäisemä, toisin sanoen ruumiillisuuden saattoi LIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • Tekniikan ulottuvuudet nykytanssissa 35. Foucault'n käsityksen mukaan tietäminen on historiallista ja käytännöllistä: tiedon kohteet ja tiedon muodostamisen menetelmät, se mikä käsitetään ja tunnustetaan tiedoksi, se mistä puhutaan tieteellisenä totuutena, vaihtelevat aikakaudesta toiseen. Voidaan puhua 100 metrin pikajuoksun tekniikasta tai kolmiloikan tekniikasta. Foucault väittää: " ... Mitä monimutkaisemmasta tekniikasta tai teknologista kyse, sitä vähemmän usein tarvitsemme kehollista taitoa laitteen hallinnassa. Analysoin tekniikkaa Maussin, Foucault'n, Heideggerin ja Husserlin tekniikkakäsityksiin nojautuen. Urheilijoiden valmennuksessa käytetään yhä enemmän erilaisia teknisiä laitteita, joilla testataan ja seurataan urheilijan fyysistä ja teknistä suoritusta. Keihäänheitossa, kuulantyönnössä, pujottelussa tai soudussa olennaista on oppia koordinoimaan kehoa suhteessa urheiluvälineeseen. Foucault puhuu "kuuliaisesta ruumiista" , jota muovataan ja täydennetään, korostaen, että "kuuliaisen ruumiin" muokkaamisessa käytetään hienovaraisia keinoja: ideaalisia kuvia, liikkeitä, eleitä, asentaja. Kuitenkin sellaisissa lajeissa kuten taitoluistelu, kilpatanssi ja mäkihyppy arvioidaan myös urheilijan tyylillistä suoritusta ja teknistä osaamista. Yleisessä kielenkäytössä, vaikka Mauss eitätä mainitsekaan, E) tekniikalla tarkoitetaan myös työkaluja ja laitteita sinänsä. Asennot ja tavat liikkua muovaavat kehoa. Tämä "ihmisruumiin poliittinen teknologia" kartoittaa, miten ruumiit toimisivat, siten kuin tahdotaan eli määrätyn tekniikan mukaan ja saavuttaen tietyn nopeuden ja tehokkuuden. Työkalujen käytössä kehomme koordinaatio on muotoutunut tietynlaiseksi, samalla kun olemme tietynlaisessa suhteessa ympäröivään maailmaan. Olemme syntymästämme lähtien omaksuneet erilaisia kehon tekniikoita: kierähtämisen, istumisen, seisomisen, kävelemisen, juoksemisen ja hyppäämisen tekniikat. Urheilija hioo tekniikkaansa saadakseen aikaan paremman suorituksen: pitemmälle, korkeammalle, nopeammin. Kehon tekniikoissa ei ole kyse vain jonkin toiminnan taitavasta suorittamisesta vaan myös erilaisista kehollista tavoista, habituksesta. ihmisruumiista voi olla olemassa "tietoa", joka ei oikeastaan ole tietoa sen toiminnasta; voi myös olla olemassa ruumiinvoimien hallintaa, joka on ylemmällä tasolla tapahtuvaa toimintaa kuin ruumiin suora alistaminen. Tästä tiedosta ja tästä hallinnasta koostuu se, mitä voitaisiin kutsua ihmisruumiin poliittiseksi teknologiaksi." (Foucault 1980, 33-34) Foucault väittää, että voi olla tietoa siitä, miten tietyn tilallisen, esimerkiksi arkkitehtuurin tai ajallisen järjestyksen kuten aikataulujen kautta voidaan vaikuttaa ihmisten toimimisen tapoihin ja käsityksiin. Nämä habitukset eivät vaihtele vain kulttuurisesti ja historiallisesti vaan koulutuksen, moraalin, sukupuolen, vaikutusvallan ja muodin mukaan (Mauss 1979, 101). RUUMIIN, TIEDON JA VALLAN PUNOS Michel Foucault pyrkii osoittamaan, että A) ruumiin hallintaa ja koordinaatiota ei suinkaan ohjaa yksilön oma tahto, vaan C) sitä muovataan erilaisten vallankäytön mekanismien kautta. Televisio, radio, kahvinkeitin toimivat vain nappia painamalla, mutta niiden vaikutus kehollisiin toimintatapoihin muulla tavoin on kaiken aikaa kasvanut. D) Tekniikka voi tarkoittaa erilaisten instrumenttien ja työkalujen hallittua ja taitavaa käsittelyä (Mauss 1979, 104). Myös työkalujen käytön tekniikka voi olla tyylillisesti monenlaista. Esimerkiksi tietynlainen jänteen tai luun muoto voi olla tulosta tietystä asennosta tai levosta (Mauss 1979, 107). Kehon taitava hallinta ja koordinaatio B. Nämä viisi ulottuvuutta ovat: A. Tekniset laitteet/teknologia Nämä tekniikan viisi ulottuvuutta ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa myös nykyisessä huippu-urheilussa. Kehon tekniikoiden seurauksena erilaiset välineet, työkalut ja laitteet jatkuvat kehosta (Merleau-Ponty 1945, 167). Kehon muovautuvuus D. Useimmissa urheilulajeissa olennaista eivät ole tyylilliset erovaisuudet, vaan tärkeintä on tekniikan tehokkuus. Mauss huomasi, että esimerkiksi kävelemisen tekniikan suhteen ihmisillä on suuria variaatioita, jotka eivät suinkaan johdu vain fysiologisista eroista. Maussin mukaan työkalujen käyttöä edeltää kehon koordinaatio tai instrumentaalinen hallinta. Kuitenkin pikajuoksijana menestyminen edellyttää kehon muovaamista, esimerkiksi refleksinopeuden lisäämistä ja voimaharjoittelua. Yksinkertaisimmillaan kyse on kehon koordinaatiosta. C) Erilaisten tekniikoiden kautta keho muovautuu tai kehon tekniikoita voidaan tarkoituksellisesti käyttää kehon muovaamiseen. Valta/tieto-punoksessa oleellisinta ei ole vallan kohteen ihmisryhmän tai yksilön pakottaminen jonkin mallin mukaiseksi, vaan tiedon kriteerien etsiminen, määrittäminen ja tarkentaminen
Tämän takia oli tarpeen tutkia "tekniikoita", joiden kautta yksilö rakentaa ja tunnistaa itsensä subjektiksi (Foucault 1998, 119). Ruumiilla tarkoitetaan kehoa orgaanisena esineenä, siltä puuttuu kokonaan toimijan ja havaitsijan rooli. Edellä esittämääni viiteen tekniikkakäsitteen ulottuvuuteen Foucault tuo ainakin kaksi uuttaa painotusta. Tekniikalla on nähdäkseni vielä eräs ulottuvuus, joka on syytä ottaa esille, nimittäin "teknisyys", "teknistyminen" ja "välineellisyys". ymmärtää vain sen historiallisuuden ja poliittisuuden kautta. Minätekniikat mahdollistavat sen, että yksilöt voivat vaikuttaa tietyillä harjoituksilla kehoonsa, ajatuksiinsa, käytökseensä, olemisensa tapaan. Hänen kritiikkinsä kohdistui matemaattisen luonnontieteen hallitsevaan asemaan tieteen ja tutkimuksen mallina. Tekniikoiden myötä yksilö voi omaksua oman itsen oh36 LIIKUNTA & TIEDE 1/'2002 • Tekniikan ulottuvuudet nykytanssissa jaamisen eettisen ulottuvuuden. Ensinnäkin yksilön kehon taitava hallinta, kehon koordinaatio ei ole vain yksilön itsensä määräämää, vaan kyse on myös ruumiin poliittisesta teknologiasta. Minätekniikat eivät ole eettisiä itsessään ja omassa erityisyydessään, vaan vasta kun liittyvät johonkin elämiskokonaisuuteen. Tarkoitan tiedonhankinnalla erilaisia menetelmä, joiden avulla biomekaniikka, biologia, lääketiede tai kokeellinen psykologia tutkivat ihmisruumista. Eettinen subjekti ei kuitenkaan kokonaan alistu jollekin moraaliselle käyttäytymisperiaatteelle. Foucault'n myöhäistuotannossa ruumiillisuuden idea ei tyhjenny siihen, että valta ja sen tekniikat tuottavat ruumiin tukahduttavalla tai alistavalla säätelyllä. Kolmanneksi minätekniikkaan kuuluu 3) eettisen työn ulottuvuus, joka viittaa toimintoihin, tekniikoihin ja harjoituksiin, joilla yksilö muokkaa itseään eettiseksi subjektiksi. Ensinnäkin minätekniikalla täytyy olla 1) substanssi, joka on subjektin osa tai aspekti kuten keho, joka määrittyy ja jäsentyy moraalisen toiminnan ja itsensä hallitsemisen pääainekseksi. Husserl (1954) käsitteli tieteen teknistymistä (Technisierung) Krisis-teoksessaan. Minätekniikka on aina 2) subjektivoinnin, eräänlainen "mukautumisen" tapa, jossa yksilö asettaa itsensä tiettyyn moraaliseen järjestykseen, tunnistaa moraalilain määrittävän hänen käyttäytymistään ja subjektiuttaan. Taidon kadotessa esimerkiksi onnettomuuden tai ikääntymisen seurauksena kehollinen tieto toiminnan luonteesta säilyy. Kehollinen tieto ei asetu kehon ulkopuolelle eikä sitä voi muotoilla propositionaalisiksi lauseiksi. Ruumiista puhuminen liittyy varhaisen Foucault'n yleisempään linjaukseen sivuuttaa kysymykset yksilön olemisesta ja kysyä sen sijaan, miten yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tavat ja käytännöt muovaavat meitä ja ruumistamme. Tekniikoiden ulkoisuus katoaa, niistä tulee sisäisiä ja ne viittaavat joko subjektin muodostumiseen, identiteettiin, subjektien välisiin suhteisiin eli sosiaaliseen tai tiettyihin historiallisiin käytäntöihin ja pyrkimyksiin. Esimerkiksi kirvesmies, lyömällä vasaralla naulaa seinään, oppii vähitellen oikean lyömisen kulman ja voiman käytön, mitä tulee seinän materiaaliin ja naulan paksuuteen. Hän pyrkii selvittämään arvojen ja moraalisen järjestyksen muodostumista ja niiden kehollista perustaa. Moraalisubjektin kehityksen oleellisena osana hän näkee sellaiset käytännöt, jotka pyrkivät ohjaamaan, neuvomaan, muovaamaan, arvioimaan ja problematisoimaan moraalista toimintaa ja toimijaa. Foucault siirtyi kurin historiasta itsen hallinnan genealogian kirjoittamiseen eli subjektiuden ja yksilöllisyyden kysymyksiin. Minä tekniikat kehottavat kysymään sellaisia kysymyksiä kuin "miten vaikutan minuuteni muotoutumiseen suhteessa vallitseviin arvoihin?" tai "miten voisin hyödyntää tai saada esille omia potentiaalejani?" Minuustekniikoiden käsite tuo valtaverkostojen rinnalle yksilökohtaisen vapauden alueen, joka ei ole kuitenkaan absoluuttista vaan juurtunut aina yksittäiseen historialliseen valta-asetelmaan ja elämiskokonaisuuteen. Taito ja taitavuus on laajempi käsite tekniikka: tekniikka voi olla yksi taidon osa-alue. Toisaalta tekniikkaa tyylinä/habituksena ei välttämättä edellytä taitoa, kyse voi olla vain tavoista toimia. Foucault esitti nämä tekniikat länsimaisen itsesuhteen muokkauksena ja minuuden kulttuurisina käytäntöinä ja malleina. Tarkastelen seuraavaksi Martin Heideggerin ja Edmund Husserlin pohdintoja tekniikasta ja erityisesti sitä, miten välineellisyys ja teknistyminen kytkeytyy tekniikkakäsitteeseen ja miten se ilmenee huippu-urheilun valmennusajattelussa. Minätekniikat muovaavat kehoa, ne rakentavat subjektin identiteettiä eettisenä subjektina. Hän sanoi korostaneensa liikaakin vallan ja sen käytön alistavaa luonnetta. Husserlin mukaan teknistyminen tarkoittaa laskennallisuuteen luottamista: ajatteleminen kohdistuu merkkien ja numeroiden relaatioiden ja yhteyksien järjestämiseen. Tällöin tuotetaan eksplisiittistä tietoa ruumiin toiminnasta. Ne ovat itsesuhteen muodostamisen kulttuurisia malleja, jotka toimivat minuuden tulkinnan ja muuttamisen tienviittoina. Kyse ei ole vain moraalin tunnistamisesta, vaan konkreettisesta itsensä eettisestä työstämisestä vaikkapa ruokavalion noudattamisesta. Foucault painottaa niitä käytäntöjä, joiden kautta yksilöt suuntaavat huomion itseensä, tunnustavat itsensä ja myöntävät itsensä subjekteiksi. Merkit ja numerot ovat ikään kuin yksiköitä, jot. Tätä voi kutsua taidoksi. Ruumista koskeva tieto poikkeaa vain vähän tiedosta, jota minulla on mistä tahansa mielivaltaisista fyysisistä esineistä ympärilläni. TEKNISTVVÄ HUIPPU-URHEILU Tekniikka oli sekä Husserlin että Heideggerin myöhäistuotantojen yhtenä pohdinnan kohteena. Näistä käytännöistä ja malleista, joilla subjekti muodostaa suhteen itseensä ja muokkaa itsestään eettisen toimijan, Foucault käyttää käsitettä minätekniikat. Neljänneksi minätekniikka sisältää eettisen päämäärän, 4) teleologian, johon subjektin on määrä pyrkiä esimerkiksi tasapainoinen elämä. Kehon ja ruumiin erottelun myötä, meille avautuu myös kaksi erilaista kehoa/ruumista koskevaa tietämisen tapaa: ruumista koskevaa tietoa ja kehollista tietoa (Parviainen 2000, 149). Vaikka varhais Foucault suuntasi puheen ruumiista naturalismia vastaan, hänen omaa käsitystään ruumista voi luonnehtia sikäli naturalistiseksi, että hän kohtelee ruumista kulttuurin ja yhteiskunnan muovaamana orgaanisena esineenä. Tekniikat ovat käytännöllisiä ja strategisia, ne mahdollistavat itsen kuuntelun ja kehittämisen. Kuten Foucault väitti, meillä voi olla tietoa myös ihmisruumiin toiminnasta. Timo Klemolan lanseeraama käsite "itsen projekti" on samansuuntainen minätekniikoiden kanssa (1990). Keho tarkoittaa tässä toiminnallista, liikkuvaa, havainnoivaa subjektia. Myöhäiskirjoituksissa Foucault alkaa korostaa itsen kykyä hallita kehoa, muovata sitä tiettyyn eettisesti perusteltuun suuntaan, joka on yhdenlainen valittu habitus tai tyyli. Foucault (1998, 133-134) jäsensi minätekniikan käsitteeseen neljä tahoa. Minätekniikat ovat tavallaan yksilön elämänalueen kartoitusta yhteiskunnallisen alueen kattavalle hallintamentaliteetille (gouvernementalite). Liikumme, mutta samalla tietyt tilallisesti, ajallisesti asetetut toimintatavat liikuttavat ja ennen kaikkea muovaavat meitä. Tietäminen käytännöllistä ja koskee toiminnallista kehoa. Voidaan syystä puhua 'ruumiista' kehon sijasta. Ruumista koskevassa tiedonhankinnassa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä. MINÄTEKNIIKAT Foucault suuntautui 1970-luvun puolivälin jälkeen tematiikkaan, jonka tarkoituksena oli selvittää, kuinka ihmiset muokkaavat itseään
Kaavamainen tekninen syy ja seuraus toimivat riippumatta kontekstista. Urheilijan harjoitusohjelmat pyritään suunnittelemaan tarkasti vuositasolta aina yhden harjoitteen sisältöön asti. Causa efficiensis on se, joka aikaansaa jonkin asian tai esineen, esimerkiksi puuseppä, joka valmistaa tuolin. Heidegger käytti myöhäistuotannossaan sanaa tekniikka/teknologia (Technik) ainakin kahdessa eri merkityksessä. Tämä kehystämisen pakko, Heideggerin termistöllä Gestell, on laajentunut koskemaan kaikkea ihmisen toimintaa mukaan lukien myös oma kehomme ja täten myös liikunta, varsinkin huippu-urheilu. Kun yksittäisiä harjoituksia toteutetaan toistuvasti sopivin aikavälein, saadaan elimistössä aikaan pitkällä tähtäyksellä tiettyjä neuromuskuraalisia ja hormonaalisia muutoksia, jotka johtavat suorituskyvyn kehittymiseen (Rusko 1989, 63). Tämä käy ilmi esimerkiksi tavasta, jolla puhutaan urheilijoiden ruumiista. Emme enää noudata Aristoteleen filosofian ajattelutavan mukaista neljää kausaalisuutta selittävää syytää. Se vaikuttaa vasta silloin, kun puhumme "muodosta" ja "materiasta", jotka luovat eroja. Aristoteleen filosofian ajattelutavan mukaisesti on löydettävissä neljää kausaalisuutta selittävää syytää: causa materialis, causa formalis, causa finalis ja causa efficiensis (Met. Työkalut voidaan yhdistää keskenään kuten tietokone ja tulostin, niin että tulostin printtaa tekstini tarkalleen ajattelematta, siis puuttumatta tekstin moraaliseen sisältöön. Kausaalisuuteen liittyy aina aiheuttamisen ja aikaansaamisen merkitys eli jonkinlainen muutos. Joki muuttuu energiatuotannon, sähkön tuottamisen raaka-aineeksi. Causa formalis on muoto, johon materia astuu. Teknistymisen voimistuessa ero koneen ja ihmisen välillä hämärtyy, koska ero ei vaikuta syyn ja seurauksen asteella. Liikunnallisen valmennustiedon ja taidon lisäksi lääketieteessä huima kehitys biotekniikan-geeniteknologian myötä on tuonut urheiluvalmennukselle uudet välineet urheilijoiden suorituksen parantamiseen. Ensiksikin tekniikka tarkoittaa työkaluja tai työkalujen mukana tulevaa taitotietoa. Heidegger toisin sanoen tarkoittaa tekniikalla D) välineiden ja työkalujen käyttöä ja E) teknisiä laitteita itsessään. Vammautumisen estäminen ja niistä nopeasti toipuminen ovat keskeistä urheilijoiden harjoittelussa. Osat ja yksiköt voidaan yhdistää ja yhdistellä kompleksiseksi tekniseksi systeemiksi. Mikäli stressi ei riittävästi kuormita elimistöä, ei adaptaatiota tapahdu. Tekniikka koneina ja laitteina ovat yhä enemmän kietoutunut yhteen urheilijan työhön testaten urheilijan suoritusta. Ruumiin suorituskyvyn rajoja mitataan ja pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti (Ks. Heideggerin mukaan 1900-luvun teknologia ei tyhjenny vain laitteiksi tai koneiksi vaan kaikkialle levittyväksi välineelliseksi asenteeksi. Moderni vesivoimala asettaa joen virtauksen energiatuotannon käyttöön. Causa materialis tarkoittaa materiaa esimerkiksi puuta, josta tuoli on tehty. Tässä merkityksessä voidaan puhua teknologian epookista ja sen välineellisestä asenteesta, joka hallitsee ei vain luontoa vaan myös meitä itseämme. Harjoitusohjelmien suunnittelu nojaa teknistyneeseen syyja seurausajatteluun. Causa materialis ja causa formalis ovat häivytetty ja keskeiseen asemaan ovat nousseet vaikuttava syy (causa efficiensis), joka aikaansaa jonkin lopputuloksen (causa finalis) riippumatta asian tai esineen materiasta tai muodosta. Modernissa tekniikassa hallitseva paljastuminen on pakko, joka asettaa sekä ihmiselle että luonnolle vaatimuksen jatkuvaan tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Rusko ja Viitasalo ennustivat vuonna 1989, että lääketiede, fysiologia sekä ennen kaikkea biomekaniikka vaikuttavat tulevaisuudessa entistä enemmän urheiluvalmennukseen (Rusko, Viitasalo 1989, 70). Voimme määritellä Husserlin kuvaaman modernin teknistymisen kaavamaisena suhteena syyn ja seurauksen välillä. Teknologian voimakkaan kehittymisen johdosta urheilijasta ja urheiluvälineestä voidaan mitata lukuisia eri muuttujia suorituksen aikana häiritsemättä itse urheilusuoritusta. Syy tähän on se, että toiminnan tavoite, kuulan työntäminen mahdollisimman kauas, on kilpaurheilussa selkeämmin asetettavissa kuin taidetanssissa. Kantola, Viitasalo 1988, 216; Puhakainen 1995, 207). Ultraäänellä tai tietokonetomografialla voidaan tutkia sisäisen vamman laatua ja laajuutta nopeasti ja yksinkertaisesti. Nykyisellä tähystysmenetelmällä voidaan pienestä viillosta tunkeutua kameralla esimerkiksi polven sisään ja poistaa rikkoutunut nivelkierukka. Teknistyminen tarkoittaa luotettavuutta, laskennallista yhteyttä eri yksiköiden ja elementtien välillä, irrottautumista kontekstista ja kontrollin tehostumista. Urheilijoiden fyysisten ominaisuuksien testaus ja seuranta on kehittynyt 1960-luvun lopulta voimakkaasti. Nykymaailmassa ei ole vain työkaluja, koneita ja laitteita, vaan kaikki, ihmiset mukaan luettuna, ovat muuttuneet varannoksi, materiaaliksi, jota voidaan käyttää ja muokata. ka itsessään eivät muutu, vain niiden järjestys toisiinsa. Tässä mielessä voimme puhua kivikauden tekniikasta tai modernista tekniikasta. Heidegger ei kuitenkaan puhu modernista tekniikasta vain yhtenä teknologiana muiden kulttuurien teknologioiden joukossa. Myös Foucault'n kuvaama "kuuliainen ruumis" viittaa tällaiseen varantoon. On siis syytä kysyä aluksi, minkä suhteen kehon taitava LIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • Tekniikanulottuvuudetnykytanssissa 37. TANSSILIIKKEISTÖ TEKNIIKKANA Kehon koordinointi tekniikkana hahmottuu huomattavasti yksinkertaisemmin esimerkiksi pikajuoksussa ja kuulantyönnössä kuin länsimaisessa esittävässä taidetanssissa. Fysiologisesti ajatellen harjoituksen tavoite on aiheuttaa sellainen stressi elimistölle, että seurauksena on elimistön adaptaatio. Ennen kuin tarkastelen sitä, miten huippu-urheilun teknistyminen ja sen tietotaito vaikuttaa taidetanssiin, luon katsauksen siihen, miten Maussin pohjalta luonnehtimani tekniikan viisi eri ulottuvuutta näyttäytyvät länsimaisen taidetanssin traditiossa. Tieteen teknistymisen myötä tutkimuskohteen syvän merkityksenannon ja täyden ymmärryksen sijasta korostuu sääntöjen noudattaminen, abstraktisuus ja laskennallisuus ajattelu työssä. Kun suhtaudumme ruumiiseen varantona, materiaalina, josta muokataan huippu-urheilija, operoimme syyn ja seurauksen eli kausaalisuuden alueella. Huippu-urheilun ruumiiseen suhtaudutaan usein varantona. Muutokselle on Aristoteleen neljän syyn mukaisesti ulkoinen vaikuttava syy (causa efficiensis), jonka vaikutuksesta substanssi pyrkii aktualisoimaan (causa finalis) materiasta (causa materialis) potentiana olevan muodon (causa formalis). Tässä järjestämisessä kyse on eräänlaisesta pelistä samassa mielessä kuin shakki tai korttipelit saavuttavat sitä paremman tehokkuuden mitä tarkemmin pelaaja kykenee kuvittelemaan yksiköiden vaikutukset toisiinsa kaikissa mahdollisissa asemissa ja tilanteissa. Asetetaan tietty päämäärä ja etsitään keinot, joilla päämäärä saavutetaan. Kaikki keinot, jotka eivät ole ehdottomasti sopimuksenvaraisesti kiellettyjä eli dopingia, ovat sallittua keinoja huippu-urheilussa. 983a35-983b7) . Harjoittelu on hyödyllistä periaatteessa vain silloin, kun se pakottaa elimistön adaptoitumaan harjoitukseen. Taitava tarkka-ampuja yhdistää havainnon ja kehollisen tekniikan niin, että hän voi tappaa ihmisen käskystä punnitsematta teon seurauksia tai syitä. Väitän, että edellä kuvattu käsitys teknistymisestä on nähtävissä huippu-urheilun valmennusajattelussa. Esimerkiksi lähettäjän pistooliin, lähtötelineisiin, ratapinnoitteen alle, radan sivuille ja itse urheilijaan voidaan kiinnitetyillä antureilla ja laitteilla sekä useita satoja kuvia sekunnissa ottavilla filmija videolaitteilla analysoida 100 m juoksua askel askeleelta (Rusko, Viitasalo 1989, 69). Causa finalis tarkoittaa lopputulosta kuten istumista, jota varten tuoli on tehty
Gestell puitteena rajaa ulkopuolelle suuren osan potentiaalista liikkeitä, samalla liike määrätään asettumaan esille tietyllä tavalla. Opetusmetodi, jolla tätä liikkeistöä välitettiin tanssitekniikka tunneilla, perustuu liikkeiden ja liikesarjojen imitointiin ja toistoon. Kehystämisen tavat eivät ole samanlaisia huippu-urheilussa ja taidetanssissa. iv) Tekniikan opetuksen metodina ei enää käytetä tanssiliikkeistöjen toistoa vaan harjoittelu on monipuolistunut. Toistamalla opettajan näyttämät liikeharjoitukset ja noudattamalla opettajan ohjausta ja hänen esteettistä näkemystään liikkeen oikeasta suorittamisesta tanssija alkaa vähitellen hallita omaa kehoaan suhteessa tanssiliikkeistöön. Tanssijoiden on määrä treenata kehojaan siten, että he voivat tehdä työskennellä kenen tahansa koreografin kanssa. Sen sijaan he rohkaisevat tanssijoita harjoittelemaan lukuisia olemassa olevia tekniikoita. Yhdysvalloissa modernin tanssin kauden katsotaan päättyneen yleensä 1950-luvun lopussa, siirtymävaiheena pidetään Merce Cunninghamia (Banes 1987, 10). Toistamalla koreografi-tanssijan liikkeistöön perustuvia harjoituksia tekniikkatunneilla tanssiopiskelijan keho muovautuu opetettavan liikkeistön ja sen estetiikan mukaan. Alkoi post-modernin tanssin tai nykytanssin kausi, joka toi tullessaan 1960-70-lukujen vaihteessa kontakti-improvisaation ja rentoustekniikan. Taidetanssissa kehystäminen on jatkuvaa uusien liikemotivaatioiden tuomista puitteen sisälle ja samalla tyylillisesti vanhentuneiden liikemotivaatioiden häivyttämistä ulos. Klassisen baletin liikkeistön hallintaa koskeva tekniikka on huomattavasti helpommin hahmotettavissa kuin modernin tanssin ja nykytanssin tekniikat. Modernin tanssin opetusmetodi ennen nykytanssin "epäsuorien" tekniikoiden tuloa noudatti pitkälti liikkeistöjen toistoa myös Suomessa. koordinaatio määräytyy taidetanssissa. (Heidegger 1962). Liikkeistöt länsimaisessa esittävässä taidetanssissa eivät ole yhtä tarkkarajaisia kuten kansantanssissa tai sosiaalisissa tansseissa, joilla tarkoitan valssia, jenkkaa, tangoa, jne. Graham-, Humphrey-, Limanja Cunninghamtekniikat olivat ja ovat edelleenkin personifoituja tanssin liikkeistöjä, joiden lähtökohtana on kyseisten koreografien liikemotiovaatiolle ja ruumiinrakenteelle ominainen liikkumisen tyyli (Armelagos, Sirridge 1984, 86). Modernilla tanssilla tarkoitetaan tässä Euroopassa 1910-luvulla ja Amerikassa 1920-luvulla alkanutta näyttämöllistä taidetanssia, jonka muutamia keskeisiä tanssija-koreografeja mainitakseni olivat Euroopassa Rudolf Laban ja Mary Wigman ja Amerikassa Martha Graham ja Doris Humphrey. Heideggerin termejä käyttäen tekniikka liikkumisen koordinaationa, on kyseessä sitten jokin huippu-urheilun laji kuten keihäänheitto tai jokin tanssiliikkeistö, on liikkeen kehystämistä ( Gestell) tietyllä tavalla. Liikkeen esiintuleminen on ennakkoon asetettu ja ennakkoon tiedetty. Kontakti-improvisaatio asettaa tavoitteita miten liikkua, mutta sillä ei ole yhtä selvästi hahmottuvaa liikkeistöä kuten Grahamtai Cunningham-tekniikka. Modernin tanssin eurooppalainen aalto eli vapaa tanssi sai jalansijaa Suomessa jo 1920-luvulla, amerikkalainen moderni tanssi vasta 1960-luvun alussa. Nykytanssin tekniikat kuten rentoustekniikka (release technique) tai kontakti-improvisaatio voi kutsua "epäsuoriksi", koska niiden opetusmetodi ei perustu imitaatiolle (Foster 1997, 250). On mahdollista, että kontakti-improvisaatiolla harjoitellaan oman kehon painonkäyttöä, jolloin harjoittelu sisältää erilaisia tapoja ottaa ja kuljettaa toisen painoa kontaktissa ja improvisaation avulla. Useat modernit koreografit perustivat kouluja tai toimivat aktiivisesti opettajina kasvattaakseen tanssijoita, jotka voisivat esiintyä heidän koreografioissaan. Olennaista kehystämisessä on, että se mikä on asetettu, näyttää määrätyltä ja määrättävissä olevalta. Esimerkiksi Grahamin tietyt perusharjoitukset, jotka tulivat rutiiniksi 1950-luvulle tultaessa, dominoivat amerikkalaisten yliopistojen tanssinopetusohjelmia useiden vuosien ajan ja ne otettiin koherenteiksi ja käyttökelpoiseksi vaihtoehdoksi balettiharjoittelulle tanssikouluissa eri puolilla maailmaa (Helpern 1991). Ei ole enää olemassa "Graham-tanssijoita" tai "Cunningham-tanssijoita" vain nykytanssijoita. Tosin esimerkiksi Teatterikorkeakoulussa pitkään opettanut Ervi Siren alkoi kehittää 1980-luvun alusta lähtien yhdessä opiskelijoiden kanssa uudenlaisia tanssin opetusmetodeita. Nykyinen tanssikoulutus pyrkii irrottamaan opetuksen personifoiduista tyyleistä liikesysteemeinä. Näissä moderneissa tanssitekniikoissa korostuu luojansa habitus. Kontakti-improvisaation opetus tähtää kosketusaistin kautta kehittyvään fyysisen rentouden löytämiseen, tietoisesti harkittujen muotojen ja asentojen eli kehon linjauksen sijasta (Novack 1990, 150). Erityisesti Grahamin tapauksessa tekniikka alkoi kehittyä suurimmalta osin hänen koreografioiduista tansseista niiden liikefraaseista ja ideoista (Siegel 1985, 20). Toisin sanoen modernista tavasta poiketen nykyinen käsitys tanssitekniikasta pyrkii häivyttämään liikkeistöjen personifioituja piirteitä, ii) habitusta. Tiettyjä nostaja ja pyörimisiä harjoitellaan aina uudelleen uusin variaation. Kehittäessään luottamuksen toisiinsa, liikkujat oppivat joustavuutta, vastaanottavuutta, valppautta, herkkyyttä sekä toisen liikkeelle että omalleen ja tuloksena saattaa olla äärimmäisen virtuoottista lii. Tuolloin lähinnä Hollannissa opiskelleet tanssijat kuten Soili Lahdenperä, Liisa Pentti,Jaana Klevering, Riitta Pasanen-Willberg, Sanna Kekäläinen ja Kirsi Monni toivat tanssin uudet kehon tekniikat Suomeen. Ohjaaja ja opiskelijat usein arvioivat yhdessä, mitä työskentelyssä tapahtui. Näin "tanssitekniikka" modernissa tanssissa alkoi viitata samaan aikaan neljään erilaiseen piirteeseen: i) tanssiliikkeistöön, ii) kehon hallin38 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Tekniikan ulottuvuudet nykytanssissa taan (A), iii) habitukseen (B) ja iv) opetuksen metodiin. Suomalaisessa tanssissa murrosvaiheen, "käänteen" modernista tanssista nykytanssiin voi sijoittaa 1980-luvun alkuun, jolloin modernin tanssin tekniikat alkoivat antaa tilaa kontakti-improvisaatiolle ja rentoustekniikalle (Repo 1989, 36-39). Tekniikka tuli koreografin tavasta liikkua ja järkeistää liikkeen prosessi. Marcia Siegelin mukaan koreografi harjoitti tanssijoita, jotta hänellä olisi ihmisiä toteuttaa oma työnsä. Suomessa Grahamin vaikutus oli ilmeinen 1960-luvulta aina 1980-luvun alkuun modernin tanssin opetuksessa, vaikka harva suomalainen opettaja opetti tai opettaa puhdasoppista Grahamtekniikkaa eli Grahamin liikkeistöä. Nykytanssikoreografit eivät enää pyri kehittämään uutta tekniikka tanssiliikkeistönä edistääkseen omia koreografisia tavoitteita. Näyttää siltä, että tanssijan taitavuuden kriteerinä pidetään usein jonkin tietyn tanssiliikkeistön hallintaa. Enää ei oleta, että tanssijan taito voisi syntyä vain toistamalla tiettyä liikkeistöjä. Modernin tanssin lähinnä amerikkalaiset koreografit kuten Martha Graham, Doris Humphrey, Jose Liman ja Merce Cunningham kehittivät tanssiliikkeistöjä tukemaan omia koreografisia tavoitteitaan. Lyhyesti voidaan todeta, että modernissa merkityksessään tanssija tavoitteli kompetenssia koskien tiettyä personifoitua tanssiliikkeistöä. Työskentely on itsenäistä, usein parityöskentelyä, jolloin työskentelyllä saattaa olla tietyt ohjeet, mutta ohjeiden puitteissa tanssijat etenevät ja kokeilevat liikettä omaan suuntaansa. Tämä kaikki määrättävissä oleva on varantoa (Bestand) (Heidegger 1962, 20). Tekniikka luo keholle puitteet, jotka sekä avaavat että rajoittavat kehon kinesteettisiä potentiaaleja. Klassisen baletin liikkeistä on säilynyt varsin pitkään muuttumattomana ja yhdenmukaisena eri puolilla maailmaa johtuen 1800-luvulta periytyvän balettirepertuaarin suosiosta. NYKYTANSSIJAN SELVIYTYMISTAISTELU JA EETTINEN KÄÄNNE Nykytanssin tekniikkakäsitys ei enää vastaa modernin tanssin ymmärrystä tekniikasta
Toiseksi nykytanssijat muovaavat omaa kehoaan erilaisilla C) kehon tekniikoilla mahdollisimman laaja-alaiseksi ja kykeneväksi mukautumaan erilaisiin liikkeellisiin vaatimuksiin. Koska tekniikan kehittyminen on riippuvaista voimasta, hapenottokyvystä, elastisuudesta ja kimmoisuudesta, tanssijoiden harjoittelu on alkanut muistuttaa urheilijoiden harjoitusohjelmia. Vastatessaan tanssikentän teknistä taitavuutta koskeviin vaatimuksiin, tanssijat ovat alkaneet noudattaa yhä enemmän huippu-urheilijoiden harjoitteluohjelmia, jotka tähtäävät ruumiin suorituskyvyn parantamiseen. Väitänkin, että nykytanssin tekniikkakäsityksessä nähtävillä kaksi suuntausta: toinen korostaa tanssijan tekniikkaa aseena-, toinen taas näkee tanssijan tekniikan pohjautuvan minätekniikoihin. Heideggerin ja Husserlin tekniikka koskevien pohdintoja pohjalta väitin, että huippu-urheilussa ruumiiseen suhtaudutaan varantona. Tanssijoiden harjoitusohjelmaa määrää yhä enemmän fysiologien, lääkärien ja ravintoterapeuttien fysiologisperäinen ruumista koskeva tieto. Itse asiassa olisi vaikea perustella käännettä modernista tanssista nykytanssiin vain esteettisiin seikkoihin viitaten. kettä. Tulevaisuuden suunnan tanssitekniikan muotoutumiselle näyttää se, miten erilaiset tanssikentän toimijat (tanssijat, koreografit, kriitikot, opettajat, suuri yleisö, jne.) arvottavat nykyLIIKUNTA& TIEDE 1/2002 , Tekniikanulottuvuudetnykytanssissa 39. Kehittäessään luottamusta, ketteryyttä, valppautta ja rentoutta tanssijat oppivat seuraamaan, missä liike ottaa heidät, kuinka he liikkuvat yhdessä partnerin kanssa tiettynä hetkenä ja kuinka vaihtavat suuntaa. Tekniikan painottuessa keinot ja välineet, joilla tekniikkaa kehitetään, korostuvat. Nykytanssijoiden minätekniikoiden eettisen työn ulottuvuus ei koske vain tanssikentän sisäisiä vaatimuksia vaan yksilö muokatessa itseään eettiseksi subjektiksi, suhteeksi asettuu myös yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja historiallinen tilanne (Parviainen 1998, 113-116). Harjoitusohjelmien suunnittelu nojaa teknistyneeseen syyja seurausajatteluun, jossa päämäärä asetetaan ennakkoon. Tanssijan tekniikan harjaannuttaminen on alkanut muistuttaa yhä enemmän urheilijoiden harjoitteluohjelmia, jotka tähtäävät ruumiin suorituskyvyn parantamiseen. Nykytanssijat etenevät harjoitusohjelmassaan sen varassa, "mitä keho heille vastaa". Tekniikan rakentaminen itsessään edellyttää vuosien kestävää harjoittelua: taistelua fyysisiä rajoituksia vastaan. Ensiksikin nykytanssin tekniikka viittaa A) kehon hallintaan suhteessa nykytanssin kentällä valitseviin yleisiin taidon vaatimuksiin, eivät suhteessa yhteen tanssiliikkeistöön. Näin nykytanssijan tekniikka alkaa sitoutua yhä enemmän rationaalisen fysiologisperäisen tiedon varaan. Tällaista itsensä eettisestä työstämistä voidaan luonnehtia myös Foucault'n minätekniikkoina. Nykytanssijan tekniikan pitäisi olla mahdollisimman näkymätön eli riippumaton tyyleistä, sillä aikaan kun sen liikkeelliset vaikutukset tarkkoina suorituksina ovat näkyviä. Kun koreografiointi (tanssiteosten tekeminen) ja tanssijan tekniikka ovat ottaneet toisiinsa etäisyyttä, tanssijan taitoa ei määrää yksinomaan koreografien vaatimukset. Näin nykytanssijan subjektiviteetin muotoutuminen voi olla tanssijan omien valintojen ohjaamaa toisin kuin huippu-urheilijan, jonka harjoitus usein ohjelmoidaan tietyistä fysiologisista lähtökohdista käsin. Van Dyke väittää toisin: tekniikasta saattaa tulla myös itseisarvo sinänsä (1989, 89). Tekniikan pyrkimyksenä on saavuttaa kehon liikkeessä suurin mahdollinen hyöty pienimmällä mahdollisella voiman ja energian investoinnilla. Nykytanssijat eivät ole kuitenkaan vain ruumiista koskevan tiedon varassa vaan tuottavat itse kehollista tietoa (Foster 1995, 15; Martin 1998, 204). Samalla kun keho redusoidaan anatomis-fysiologis-kinesiologiseksi kokonaisuudeksi, syntyy tietoa ruumiin toiminnasta. Jotta tanssijasta tulisi lihaksiltaan voimakas ja notkea, niveliltään liikkuva ja laaja-alainen mutta liikkeellisesti sensitiivinen, tanssijan on kiinnitettävä huomiota päivittäiseen harjoitteluun, päivärytmiin, ravitsemukseen, painontarkkailuun, loukkaantumisien ehkäisyyn ja hoitoon. Nykytanssijat hyödyntävät monenlaisia harjoituksia ja kehontekniikoita kehittäessään kehon potentiaaleja, Harjoittelu perustuu pitkälti kehon kuuntelemiseen, "mitä keho vastaa", tekniikat valitaan sen mukaan, mitä keho kulloinkin "tuntuu" tarvitsevan. Vaikka tanssimisen taitoihin kuuluu paljon muutakin, tekniikka näyttää viime kädessä osoittavan tanssijan kompetenssin tanssin kentällä. JOHTOPÄÄTÖKSET Olen pyrkinyt hahmottamaan nykytanssin tekniikkakäsitystä, jota tuskin voi ymmärtää ilman historiallista jatkumoa modernin tanssiin, erityisesti amerikkalaisten koreografien personifoituihin liikkeistöihin. On tavallista, että nykytanssijat sisällyttävät muita tekniikoita yksilölliseen harjoitusohjelmaansa kuten balettitunteja, keho-mieli-keskittymistekniikkaa, syvävenytystä, autenttista liikettä, kehon huoltoa, uintia, juoksua, kuntosalia, erilaisia hierontatekniikoita. Liike voi olla hyvin hidasta, herkkää tai nopeaa ja atleettista (Mackrell 1992, 145). Tanssijat saattavat yksinkertaisesti hyödyntää erilaisia harjoituksia ja kehontekniikoita taatakseen tietyt kehon ideaalit ja estetiikan. Nykytanssijoiden harjoittelu perustuu kokemustiedon varaan rakentuville kehon tekniikoille: rentoustekniikkaa, kontakti-improvisaatiota , aikidoon, joogaan, Pilates-tekniikkaan, Alexander-tekniikkaan, Feldenkrais-tekniikkaan. Harjoittelu perustuu pitkälti kehon kuuntelemiseen, tekniikat valitaan sen mukaan, mitä keho kulloinkin "tuntuu" tarvitsevan. Pikemminkin koreografit haluavat käyttää teknisesti mahdollisimman taitavia tanssijoita. Kilpaillessaan rahoituksesta, myydessään omaa osaamistaan tanssija "puolustaa" itseään tekniikalla. Schlaichinja Dupontin mukaan tekniikka on aina tanssi-ilmaisun "palveluksessa" (1993, 5). Tanssija rakentaa oman kehoaan suhteessa tanssitaiteen kentällä vallitseviin tanssin ammatillisiin vaatimuksiin ja odotuksiin, mutta hän ottaa huomioon laajemmin oman hyvinvoinnin, terveyden ja eettiset näkökohdat. Näin tekniikalla itsellään ei ole symboleja tai tyyliä, se ei heijasta mitään, vaan se luo mahdollisuuksia ja potentiaaleja. Nämä asiantuntijat tarjoavat tietoa, jolla voidaan parantaa kehon fyysistä kapasiteettia suorittaa liikkeitä ottamatta kantaa ilmaisun ulottuvuuteen. Kutsuin nykytanssin tekniikoita kuten rentoustekniikkaa tai kontakti-improvisaatiota "epäsuoriksi", koska niiden opetusmetodi ei perustu tanssiliikkeistöjen toistolle. Ruumiin toimintaa voidaan mitata erilaisin laittein, jolloin tiedetään tietyn rasituksen jälkeen keuhkojen hapenottokyvyn määrä, sydämen sykkeen nopeus tai rasvakudoksen paksuus. Väitän, että urheiluvalmennuksen tiedonmuodostuksen tapa on yhä enemmän myös tunkeutumassa myös taidetanssiin. Tanssijan tekniikka ei näyttäydy kuitenkaan vain välineenä ja keinona, vaan eräänlaisena "aseena" tanssinkentän selviytymistaistelussa. Nykytanssissa tekniikkaa käytetään kahdessa eri merkityksessä. Kun he eivät suunnittele harjoitusohjelmia vain ruumiin tiedon varaan, he eivät (ainakaan vielä) ole tässä suhteessa yhtä riippuvaisia fysiologisesta tiedosta kuin urheilijat, joiden valmennus ja harjoittelu rakentuu tietoon ruumiin toiminnasta. Tällainen tanssin tiedonm u odos tuksen tapa muistuttaa Foucault'n kuvaamia minätekniikoita ja niiden eettisen työn ulottuvuutta. Kyse oli uudenlaisesta kiinnostuksesta kehon potentiaaleihin ja itsen hyvinvointiin, mikä puolestaan näkyi uudenlaisena tanssin estetiikkana (Novack 1990, 232). Tanssikentällä tarjolla on aina enemmän tanssijoita kuin työtilaisuuksia, joten tanssijoiden on oltava valmiita monenlaisiin koreografisiin vaatimuksiin. Ideaalituloksen saavuttamiseksi voidaan tehdä harjoitusohjelma tiettyjen ruumiin fysiologisten osa-alueiden parantamiseksi
Heidegger, Martin. Foster, Susan (toim.). Novack, Cynthia J. National Dance Association & American Alliance for Health, Physical Education, Recreation and Dance, 1993. Gesammelte Schriften 8. Armelagos, Adina, Sirridge, Mary. Seksuaalisuuden historia. Out of Line: The Story of British New Dance. Durham, London: Duke University Press, 1997: 235-258. Die Teknik und die Kehre. Kehollinen tieto ja taito. Suom. Väitöskirja . Repo, Riitta. A Phenomenological Analysis 4 Q LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Tekniikan ulottuvuudet nykytanssissa of the Dancing Subject and the Cognitive and Ethical Values of Dance Art. Liikunta tienä kohti varsinaista itseä. Studies in Dance History, voi. Sociology and Psychology: Essays . Johdanto stressi-, väsymysja palautumisteoriaan. Liikuntatiede: Mitä se on. Van Dyke, Jan Ellen. Desmond, toim. Suom. Modern Dance in a Postmodern World. Merleau-Ponty, Maurice. Hiihdon ja samalla myös huippuurheilun kriisi osoitti, että juuri keholliseen tietoon nojautuva tiedonmuodostus voisi olla yksi ulospääsy teknistyvään ajatteluun nojautuvassa huippu-urheilukulttuurista. käänt. The Technique of Martha Graham. Nykytanssissa on löydettävissä ajatteluja toimintatapoja, jotka voisivat suunnata huippu-urheilua ruumiin tiedolle rakentuvasta käytännöistä ja teknisoituvasta ja välineellisestä asenteesta kohti uudenlaista eettisen subjektiviteetin rakentumista. Fitty 12, Tampere, 1990. London, Boston, Henley: Routledge & Kegan Paul, 1979. Suomalainen valmennusoppi: Valmentaminen. Bodies Moving and Moved. Foster, Susan. Phenomenologie de la perception. Paris: Gallimard, 1945. Schlaich, Joan, Betty DuPont. The Shapes of Change: lmages of American Dance. Suom. London and Toronto: Associated University Presses, 1984: 85100. Mauss, Marcel. Väitöskirja. Heikki Kantola, toim . Choreographing History. Helsinki. Klemola, Timo. Middletown, Connecticut: Wesleyan University Press, 1987. Helsinki: Gaudeamus, 1998. Jos tietäminen on historiallista ja käytännöllistä kuten Foucault väittää, tiedon kohteet ja tiedon muodostamisen menetelmät, se mikä käsitetään ja tunnustetaan tiedoksi, se mistä puhutaan tieteellisenä totuutena, vaihtelevat aikakaudesta toiseen. Lähteet: Aristoteles. Kohti ihmisen valmentamista. Die Krisis der europäischen Wissenschaften und die transzendentale Phänomenologie: Eine Einleitung in die phänomenologische Philosophie. Näin "tanssitiedolla" erityisesti kehollisella tiedolla voisi olla annettavaa urheiluvalmennukselle eikä suinkaan päinvastoin. Tiede ja tekniikka urheilun ja liikunnan tukena: Urheiluvalmennukseen ja huippu-urheiluun liittyvä tutkimus. Kantola, Heikki, Jukka Viitasalo. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu no. Hamburg: Felix Meiner Verlag, 1954. Jyväskylä: Suomen olympiakomitea, 1988: 208-218. Persona! Style and Performance Prerogatives . Durham&London: Duke, 1998. Meaning in Motion. tanssijan tekniikkaa. London Dance Books, 1992. 1989: 66-70 Rusko, Heikki. Foucault, Michel. Tarkkailla ja rangaista. Minätekniikoiden eettisen työn ulottuvuutta korostava tanssijan tekniikka näyttäisi perustuvan tiedolle, joka nojaa kokemusperäiseen, keholliseen tietoon. Parviainen, Jaana. Tanssien tulevaisuuteen: Tutkimus suomalaisen tanssitaiteen legitimaatiosta ja tanssin koulutusjärjestelmän vakiintumisesta. Tuija Jutakari, Kati Näätsaari, Petri Pohjanlehto. Tampere: Tampere University Press, 1998. Foucault, Michel. Metafysiikka. Heikki Kantola, toim . Väitöskirja. Parviainen, Jaana. Banes, Sally. Kriisi fysiologisperäiseen tietoon pohjautuvassa urheiluvalmennuksessa vuoden 2001 keväällä Lahden hiihdon maailmanmestaruuskisoissa saattaa vaikuttaa myös siihen, miten urheilutietoon tulevaisuudessa suhtaudutaan. Helpern, Alice. Martin, Randy. Tampere Taju, 1995. Critical Moves: Dance Studies in Theory and Politics. Jane C. 11, no 2, 1991. Maxine Sheets-Johnstone, toim . Ransk. Helsinki: Gaudeamus, 1990. Terpsichore in Sneakers. Ben Brewster. llluminating Dance: Philosophical Explorations. Pia Sivenius. Inhimillisen suorituskyvyn rajat. Sharing the Dance: Contact lmprovisation and American Culture. Berkeley, Los Angeles, London: University of California Press, 1985. Helsinki: Valp, 1989. The Art of Teaching Dance Technique. Suomalainen valmennusoppi: Harjoittelu. Husserl, Edmund. Jyväskylä: Suomen olympiakomitea, 1989: 63-74. Risto Telama, Joel Juppi, Leena Nieminen, toim. The University of North Carolina, 1989.. Dancing Bodies. Tekniikan korostuessa tanssijan aseena harjoitusmenetelmät näyttävät yhä enemmän nojautuvan huippuurheilun valmennuksen tietotaitoon, joka on ruumista koskevan fysiologisperäisen tiedon varassa. Ajatus 57: Suomen Filosofisen yhdistyksen vuosikirja, voi 57, 2000: 147-166 Puhakainen, Jyri. Rusko, Heikki & Jukka Viitasalo. Pfullingen: Neske, 1962. 18. Jukka Kemppinen Helsinki: Otava, 1980. Mackrell, Judith. Bloomington, lndianapolis: lndiana University Press, 1995. Siegel, Marcia B. Wisconsin: The University of Wisconsin Press, 1990
Sosiodemografisten taustatekijöiden ja terveyskäyttäytymisen yhteydet 16-vuotiaiden liikunnan harrastamiseen 1 PAULIINA HÄMÄLÄINEN, 1 TOMI LINTONEN, 2 MATTI RIMPELÄ 1 Terveystieteen laitos, 33014 Tampereen yliopisto 2 STAKES, Sosiaalija terveysalan tutkimusja kehittämiskeskus PL 220, 00531 Helsinki Yhteyshenkilö: Pauliina Hämäläinen, Terveystieteen laitos, 33014 Tampereen yliopisto, E-Mail: pauliina.hamalainen@uta.fi TIIVISTELMÄ Sosiodemografisten taustatekijöiden ja terveyskäyttäytymisen yhteydet 16-vuotiaiden liikunnan harrastamiseen Hämäläinen P., Lintonen T., Rimpelä M. Nuorten fyysisen kunnon on osoitettu heikentyneen viime vuosina. Regressioanalyysin mukaan sosiodemografiset taustatekijät eivät olleet tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä liikunnan harrastamiseen. Intensive physical activity among 16 year olds is more related to health behaviour than family background. In the regression models sociodemographic factors were not statistically significantly related to intensity of physical activity. The physical fitness of adolescents has decreased during recent years. Simultaneously, participation in organized sports has increased. Factors showing the strongest associations with intensive physical activity were perceived health status and regular smoking among both genders and, additionally, career plans among girls. Keywords: physical activity, adolescents, sosiodemographic background, health behaviour LIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • Nuorten liikuntaanyhteydessåoleviatekijöitä 41. Based on the Adolescent Health and Lifestyle Survey 1999 this study aimed at exploring the determinants of physical activity in 16 year old Finns (N=2442). Intensity of physical activity was calculated by combining frequency of activity and perceived exertion of physical activity: no regular activity, low intensity activity, intensive activity, regular intensive activity and almost daily intensive activity. Samanaikaisesti organisoitu liikunnan harrastaminen on kuitenkin lisääntynyt. Both sociodemographic b~ckgroun.d and health behaviour factors were studied by using multinomial logistic regression modelling. About two thirds of the 16 year olds perspired /got out of breath at !east once a week (at !east intensive activity), 42% ofboys and 31% of girls reported physical activity causing some perspiration and getting out of breath at !east three times a week (regular intensive activity and almost daily intensive activity). Nuorten terveystapatutkimuksessa vuonna 1999 kerätyssä aineistossa selvitetään 16-vuotiaiden (N=2442) liikunnan harrastamiseen yhteyttä sosiodemografiseen taustaan ja terveyskäyttäytymisen multinomiaalista logistista regressioanalyysiä käyttäen. Pojilla liikunnan harrastaminen oli voimakkaassa yhteydessä hyväksi koettuun terveydentilaan ja tupakoimattomuuteen, tytöillä edellisten lisäksi myös koulutussuunnitelmiin.Tuloksista voidaan päätellä, että 16-vuotiailla teholiikunnan harrastaminen liittyy enemmän terveyskäyttäytymiseen kuin perhetaustaan. Liikuntaharrastuksen tehokkuutta kuvaava muuttuja muodostettiin yhdistämällä harrastetun liikunnan tiheys liikunnan koettuun rasittavuuteen: ei säännöllistä liikuntaa, matalatehoista liikuntaa, satunnaista teholiikuntaa, teholiikuntaa ja aktiivista teholiikuntaa harrastavat. However, associations could be different if the type of sport was accounted for instead of studying physical activity in general. Avainsanat: liikunnan harrastaminen, nuoret, sosiodemografinen tausta, terveyskäyttäytyminen ABSTRACT Sociodemographic and health behaviour determinants of physical activity among 16 year olds Hämäläinen P., Lintonen T., Rimpelä M. Yhteydet voivat kuitenkin olla erilaisia, kun yleisen liikunnan harrastamisen sijasta tutkittaisiin liikuntaa eri lajiryhmissä. Noin kaksi kolmasosaa 16vuotiaista nuorista harrasti jonkin verran hengästymistä/hikoilua aiheuttavaa liikuntaa ainakin kerran viikossa (vähintään satunnaiset teholiikkujat), ainakin kolme kertaa viikossa tällaista liikuntaa ilmoitti harrastavansa 4 2 % pojista ja 31 % tytöistä (teholiikkujat ja aktiiviset teholiikkujat)
1990). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, olivatko 16vuotiaiden sosiodemografiset taustatekijät ja terveyskäyttäytyminen yhteydessä liikunnan harrastamiseen ja harrastetun liikunnan tehokkuuteen vuonna 1999. Kohtuullisen rasittavan liikunnan tulisi yhdellä harjoituskerralla kestää vähintään 30 minuuttia, mutta mielellään 60 minuuttia. Erityisesti urheiluja liikuntaseuraliikunnan harrastaminen on yleisempää pitkän koulutusuran nuorilla (Rimpelä ym. 1996; Davis ym. Vastaavia tuloksia on saatu myös kansainvälisissä tutkimuksissa (mm. Nuorten liikunnan harrastaminen vähenee murrosiässä (esim. Telama ja Laakso (1983) havaitsivat yhteyden myös nuoren arvioiman koulumenestyksen ja liikunta-aktiivisuuden välillä. Joidenkin tutkimusten mukaan liikuntaa harrastavat käyttävät vähemmän alkoholia kuin liikuntaa harrastamattomat (mm. Toistaiseksi ei ole käytettävissä kotimaisia asiantuntijasuosituksia nuorten liikunnan tarpeesta, mutta Yhdysvalloissa ja Englannissa julkaistujen suositusten mukaan nuoret tarvitsevat kohtuullisen rasittavaa liikuntaa (moderate physical activity) useimpina päivinä viikossa ja lisäksi rasittavaa liikuntaa ( vigorous physical activity) vähintään kolme kertaa viikossa (Guidelines 1997; Biddle, Sallis, Cavill 1998; Corbin, Pangrazi 1998). Telama 1972; Telama, Laakso 1983; Rimpelä ym. Yhteiskunta on kuitenkin muuttunut paljon Kiviahon ja Telaman ja Laakson (1983) tutkimusten jälkeen, joten heidän esittämänsä yhteydet eivät välttämättä pidä paikkaansa enää nyt vuosikymmeniä myöhemmin. Kyselyt on tehty samaan aikaan vuodesta ja otos on valittu siten, että vastaajien keski-ikä on ollut kaikissa ikäryhmissä kaikkina vuosina sama. Otokseen kuului 1641 poikaa ja 1573 tyttöä, joista tutkimukseen vastasi 1110 poikaa ja 1332 tyttöä (vastausprosentit 68 % ja 85 %). Kun sosioekonomisen aseman mittareina on käytetty vanhempien ammattia, koulutusta tai tulotasoa, alimpiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat nuoret raportoivat vähemmän säännöllistä liikunta-aktiivisuutta kuin korkeampiin ryhmiin kuuluvat (mm. Näin tehokkuus. vuoden aineisto 16-vuotiaiden osalta. Kiviaho 1971; Telama 1972; Kannas 1979; Telama, Laakso 1983; Rimpelä, Karvonen, Rimpelä, Siivola 1990; Telama ym. Erityisen selvästi sosioekonomisten ryhmien välinen ero tulee esille urheiluja liikuntaseuraliikuntaan osallistumisessa (Telama, Laakso 1983). Lisäksi on kysytty liikunnan koettua rasittavuutta pyytämällä nuoria arvioimaan minkä verran he hengästyvät ja hikoilevat liikuntaa harrastaessaan. Puuttuvien vastausten osuus oli 4 % urheiluja liikuntaseuraliikunnassa, 2 % muussa vapaaajan liikuntaharrastuksessa ja 2 % liikunnan koetussa rasittavuudessa. Tämän tutkimuksen aineistossa edellytettiin, että kaikkiin kolmeen liikuntakysymykseen oli vastattu hyväksyttävästi. Rasittavaksi katsottavan liikunnan kestoksi suositellaan vähintään 20 minuuttia kerrallaan. Puuttuvien tietojen vuoksi aineistosta poistettiin 164 havaintoa (7 %), jolloin tutkimusaineistona oli 1026 poikaa ja 1252 tyttöä. 2000). Telama, Laakso 1983; Thorlindsson, Vilhjalmsson, Valgeirsson 1990; Forman, Dekker, Javors, Davison 1995), mutta toisaalta on todettu, että alkoholin käyttö on liikuntaa harrastavilla keskimääräistä yleisempää (mm. Tyttöjen ja poikien välinen ero aktiivisessa liikunnan harrastamisessa on vähentynyt tyttöjen aktiivisuuden lisääntyessä poikien aktiivisuutta enemmän. 1997; Davis, Arnold, Nandy, Bocchini, Gottlieb, George, Berkel 1997). AINEISTO JA MENETELMÄT Nuorten terveystapatutkimuksessa on seurattu joka toinen vuosi alueellisesti koko Suomea edustavilla postikyselyillä 12-, 14-, 16ja 18-vuotiaiden terveyttä ja terveystottumuksia vuodesta 1977 lähtien. 1998; Corbin, Pangrazi 1998) mukaisesti harrastavat nuoret niistä nuorista, jotka eivät harrasta liikuntaa säännöllisesti. (Rimpelä, Vikat, Rimpelä, Lintonen, Ahlström, Huhtala, 1999.) Tuorein kysely tehtiin helmihuhtikuussa 1999, ja tämän tutkimuksen aineistona on ko. 1997; Biddle ym. Kyselystä raportoituja liikuntatietoja on esitetty 16-vuotiaiden osalta myös Aarnion, Kujalan ja Kaprion (1997) kaksostutkimuksessa. 1994; Nupponen, Telema 1998) on tarkasteltu nuorten sosiodemografisten taustatekijöiden ja terveyskäyttäytymistekijöiden yhteyttä liikunta-aktiivisuuteen. Kiviahon (1971) mukaan sosioekonominen asema on yhteydessä myös nuorten harrastamiin liikuntalajeihin. Telama, Laakso, Yang 1994; Aarts, Paulussen Schaalma 1997; Corbin, Pangrazi 1998; Hämäläinen ym .. Nuorten terveystapatutkimuksen liikuntaharrastustuloksia on esitetty aikaisemmin mm. Liikunnan tehokkuutta kuvaava muuttuja muodostettiin yhdistämällä harrastetun liikunnan tiheys (sekä urheiluja liikuntaseuraliikunta että muu vapaa-ajan liikunta) liikunnan koettuun rasittavuuteen (kts. Telaman (1972) mukaan sosioekonominen asema on yhteydessä nimenomaan liikunnan harrastamiseen, ei fyysiseen aktiivisuuteen yleensä. Erityisesti urheiluja liikuntaseuraliikunta on yleistynyt. 1997). 1996; Aarnio ym. Tupakoinnin osalta tutkimustulokset ovat yhteneväisempiä; säännöllinen tupakointi on ylei42 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Nuorten liikuntaan yhteydessä olevia tekijöitä sempää vähän tai ei lainkaan liikuntaa harrastavilla nuorilla (Thorlindsson ym. Woldin (1989) mukaan ne nuoret, jotka ystävystyvät helposti ja joiden on helppo puhua asioistaan vanhemmille, muille aikuisille tai ystäville, harrastavat enemmän liikuntaa kuin muut nuoret. Tutkimuksen tarkoituksena on etsiä tekijöitä, jotka erottavat säännöllisesti tehokasta liikuntaa suositusten (Guidelines ... Myös nuorten oma koulutusura on yhteydessä liikunnan harrastamiseen; pitkän koulutusuran nuoret harrastavat keskimääräistä enemmän liikuntaa (Kannas 1979; Telama, Laakso 1983; Aarnio, Kujala, Kaprio 1997). 1990), valtakunnallisessa terveysraportissa (Suomalaisten terveys 1996, 1997) sekä liikuntatrendejä käsittelevässä artikkelissa (Hämäläinen ym. nuorten terveystottumuksia ja niiden väestöryhmittäisiä eroja käsittelevässä julkaisussa (Rimpelä ym. 1990). Wold 1989; Tuinstra, Groothoff, van den Heuvel, Post 1997; Hickman, Roberts, Gaspar de Matos 2000; Mullan, Currie 2000). Läheisten ihmisten liikunnallinen esimerkki ja liikunnan harrastamiselle myönteiset asenteet siis edistävät nuorten liikunnan harrastamista, mutta liiallinen painostaminen ja pakottaminen voivat johtaa päinvastaiseen suuntaan. Taylor ja työryhmä (1999) ovat kuitenkin todenneet, että liikuntaan painostaminen nuorena on yhteydessä vähäiseen liikunnan harrastamiseen aikuisiässä. JOHDANTO Nuorten liikunnan harrastaminen on lisääntynyt vuoden 1985 jälkeen (Hämäläinen, Nupponen, Rimpelä, Rimpelä 2000). Sosiaalisen ympäristön liikuntakäyttäytyminen ja suhtautuminen liikuntaan vaikuttavat nuoren omaan liikuntaan (Anderssen 1995). Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet varsin erisuuntaisia tuloksia alkoholin käytön ja liikunta-aktiivisuuden välisestä yhteydestä. Liikunnan harrastamista kysyttiin erikseen urheiluja liikuntaseuraliikunnan ja muun vapaaajan liikuntaharrastuksen osalta. Abel 1991; Rainey, Me Keown, Sargent, Valois 1996). Vähäisestä tupakoinnista huolimatta intensiivisesti liikuntaa harrastavat nuoret käyttävät kuitenkin nuuskaa merkittävästi enemmän kuin liikuntaa harrastamattomat nuoret (Rainey ym. Hämäläinen ym. 1990; Hallman, Kannas, Tynjälä 1992; Escobedo, Marcus, Holzman, Giovino 1993; Rainey ym. Useissa kotimaisissa tutkimuksissa (mm. 2000). 2000), ja erityisen selvästi tämä näkyy urheiluja liikuntaseuraliikunnan vähenemisenä (Kannas, Tynjälä 1998)
Liikunnan tehokkuuden jakaumat(%) sukupuolen mukaan 16-vuotiailla vuonna 1999. Korkeakouluun pyrkimistä suunnitLIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Nuorten liikuntaan yhteydessä olevia tekijöitä 43. Aktiiviset teholiikkujat ovat puolestaan nuoria,jotka harrastivat hengästymistä ja hikoilua aiheuttavaa liikuntaa vähintään kuusi kertaa viikossa. Selittävät muuttujat on luokiteltu kaksiluokkaisiksi ja yhteydet on raportoitu tilastollisina merkitsevyyksinä (p-arvo) . Tässä tutkimuksessa tutkittavana ilmiönä oli liikunnan tehokkuus. Isän kanssa kommunikoinnin helppous kasvatti aktiivisiin teholiikkujiin kuulumisen todennäköisyyden 1.7 kertaiseksi. 18 %). Ne, joiden oli helppo puhua asioistaan isälle, harrastivat liikuntaa yleisemmin kuin ne, joiden oli vaikea puhua isän kanssa. Liikuntatarpeen vähimmäissuosituksen täyttävää liikuntaa (vähintään teholiikkujien ryhmään kuuluvat nuoret) harrasti 42 % pojista ja 31 % tytöistä. 42 %). Myös tupakoimattomat tytöt täyttivät liikuntasuosituksen yleisemmin kuin kerran viikossa tai useammin tupakoivat tytöt (38 % vs. Terveyskäyttäytymistä kuvaavat tupakointi, humalajuominen, nuuskan käyttö ja nukkumistottumukset. Ristiintaulukoissa liikunnan tehokkuuteen tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä olevia tekijöitä tarkasteltiin lisäksi multinomiaalista logistista regressioanalyysiä käyttäen (Hosmer, Lemeshow 1989). Suosituksen täyttävää liikuntaa harrastavia (vähintään teholiikkujia) oli terveydentilansa hyväksi kokevissa (46 %), tupakoimattomissa (48 %) ja korkeakouluun pyrkimistä suunnittelevissa ( 49 %) enemmän kuin terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi kokevissa (15 %), tupakoivissa (29 %) ja alemmalle koulutustasolle tähtäävissä (37 %). Selvä yhteys esiintyi myös liikunnan tehokkuuden ja sen välillä että vanhemmat tietävät missä heidän tyttärensä viettää viikonloppuiltojaan (taulukko 2). Regressiomallit muodostettiin erikseen pojille ja tytöille. Terveydentilansa hyväksi kokevien oli 29.5 kertaa ja tupakoimattomien 2.9 kertaa todennäköisempää kuulua aktiivisiin teholiikkujiin kuin liikuntaa harrastamattomiin. Näiden lisäksi tarkastellaan koetun terveydentilan ja aamupirteyden yhteyttä liikunnan harrastamisen tehokkuuteen (Kyselylomake saatavissa kirjoittajilta). Lisäksi tytöillä havaittiin, että aamuisin itsensä pirteäksi tuntevat harrastivat liikuntaa yleisemmin kuin aamuisin itsensä väsyneeksi kokevat tytöt. Nukkumaanmenoajan säännöllisyyden yhteys liikuntaan oli samansuuntainen kuin pojilla; säännölliseen aikaan nukkumaan menevät tytöt täyttivät suosituksen yleisemmin kuin epäsäännölliseen aikaan nukkumaan menevät. Mallien muodostamiseen käytettiin SPSS 9.0ohjelman multinomiaalista logistista regressioanalyysia (SPSS 1999). 13 %). muuttujaan saatiin viisi luokkaa; liikuntaa harrastamattomat, matalatehoisesti liikuntaa harrastavat, satunnaiset teholiikkujat, teholiikkujat ja aktiiviset teholiikkujat. Taustatekijöiden ja terveyskäyttäytymisen yhteyttä harrastetun liikunnan tehokkuuteen tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla ja erojen tilastollista merkitsevyyttä tutkittiin Khiin neliö -testillä. Tytöillä selvimmät yhteydet ilmenivät koetun terveydentilan, tupakoimattomuuden, huoltajan ammatin, koulumenestyksen ja koulusuunnitelmien, aamupirteyden, humalajuomisen sekä isän kanssa kommunikoimisen osalta. Vertailuryhmänä oli liikuntaa harrastamattomat. Vähintään kerran kuukaudessa itsensä humalaan juovat tytöt puolestaan harrastivat liikuntaa vähemmän kuin tätä harvemmin itsensä humalaan juovat tytöt. TULOKSET Liikunnan tehokkuudessa oli sukupuolten välillä selvä ero (p<0,001). Vastaavasti säännölliseen aikaan nukkumaan menevät pojat täyttivät suosituksen yleisemmin kuin epäsäännölliseen aikaan nukkumaan menevät pojat. Nuorten terveystapatutkimus. Näihin kahteen ryhmään kuuluvien nuorten liikunnan harrastamisen katsottiin ylittävän nuorten liikunnan tarpeelle esitetyn asiantuntijasuosituksen ( Guidelines 1997; Biddle ym. Tytöillä regressiomallissa jäivät merkitseviksi tupakoimattomuuden, terveydentilan, koulutussuunnitelmien ja aamupirteyden yhteydet liikunnan tehokkuuteen. Multinomiaalinen logistinen regressioanalyysi tuottaa ristitulosuhteiksi (OR) kutsuttuja estimaatteja. Korkeakouluun pyrkimistä suunnittelevien tyttöjen joukossa puolestaan oli 40 % liikuntasuosituksen täyttäviä, kun heitä oli vain 23 % alemmalle koulutustasolle pyrkimistä suunnittelevien tyttöjen joukossa. Taajamassa asuminen oli yhteydessä liikunnan tehokkuuteen (OR=2.2, taulukko 3), mutta regressiomallissa tämä yhteys ei aivan saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä (p=0.06). Myös taajamissa asuvat pojat harrastivat liikuntaa yleisemmin kuin taajamien ulkopuolella asuvat. Kaksi kolmasosaa 16-vuotiaista pojista (66 %) ja tytöistä (58 %) harrasti ainakin jonkin verran hengästymistä ja hikoilua aiheuttavaa liikuntaa vähintään kerran viikossa (taulukko 1). 1998; Corbin, Pangrazi 1998) vähimmäisvaatimukset. Lisäksi merkitsevä yhteys todettiin siihen että vanhemmat tietävät miten tyttö viettää viikonloppuiltansa (taulukko 3). Taulukko 1. Kun ristiintaulukoissa tilastollisesti merkitseviksi osoittautuneet taustaa ja terveyskäyttäytyrnistä kuvaavat muuttujat olivat pojilla samanaikaisesti regressiomallissa, merkitseviksi jäivät koetun terveydentilan, tupakoimattomuuden ja isälle puhumisen yhteydet liikunnan tehokkuuteen (taulukko 3). Aktiivisia teholiikkujia oli pojissa lähes kolme kertaa enemmän kuin tytöissä (17 % vs. Myös isän kanssa kommunikoimisen yhteys harrastetun liikunnan tehokkuuteen oli tytöillä saman suuntainen kuin pojillakin; ne, joiden oli helppo puhua asioistaan isälle, harrastivat liikuntaa yleisemmin kuin ne, joiden oli vaikea puhua isän kanssa. Matalatehoisesti liikuntaa harrastavia ja liikuntaa harrastamattomia oli puolestaan pojissa vähemmän kuin tytöissä (34 % vs. Teholiikunta oli yleisempää toimihenkilöiden tytöillä kuin tätä alempaan ammatilliseen asemaan kuuluvien huoltajien tytöillä. liikunnan tehokkuus POJAT TYTÖT N % N % aktiiviset teholiikkujat 172 17 81 6 teholiikkujat 256 25 309 25 satunnaiset teholiikkujat 250 24 335 27 matalatehoisesti liikkuvat 178 17 283 23 liikuntaa harrastamattomat 170 17 244 19 yhteensä 1026 100 1252 100 Pojilla taustaja terveyskäyttäytymistekijöistä koettu terveydentila, tupakointi, koulutussuunnitelmat ja vaikeista asioista isän kanssa puhuminen olivat selkeimmin yhteydessä liikunnan tehokkuuteen (taulukko 2) . Taustamuuttujat kuvaavat huoltajien sosioekonomista asemaa (koulutus, ammattiasema, työtilanne), perherakennetta, asuinpaikan kaupungistumisastetta, perheen sisäisiä suhteita ja nuoren koulumenestystä (oma arvio todistuksesta, koulutussuunnitelmat). Terveydentilansa hyväksi kokevat tytöt harrastivat liikuntaa yleisemmin kuin terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi kokevat tytöt (36 % vs. Teholiikkujia ovat nuoret, jotka harrastivat liikuntaa ainakin kolme kertaa viikossa ja hengästyivät tai hikoilivat liikunnan aikana vähintään jonkin verran. 6 %). Tupakoimattomien oli 9.1 kertaa todennäköisempää ja terveydentilansa hyväksi kokevien 4.7 kertaa todennäköisempää kuulua aktiivisiin teholiikkujiin kuin liikuntaa harrastamattomiin
Aktiivisesti liikuntaa harrastavat nuoret kuitenkin käyttävät nuuskaa enemmän kuin liikuntaa harrastamattomat nuoret (Rainey ym. Hallmanin ja työryhmän (1992) tutkimuksessa. Toisaalta tulos on samansuuntainen Westin (1997) havaintojen kanssa; tässä iässä perheen sosioekonomisen aseman vaikutus näkyy nuorten terveystottumuksissa varsin vähän. Säännöllisen nukkumaanmenoajan yhteys sekä poikien että tyttöjen harrastaman liikunnan tehokkuuteen katosi kokonaan, kun regressiomalliin tuotiin mukaan muita selittäviä muuttujia. televilla todennäköisyys oli 3.0 kertainenja aamuisin itsensä pirteäksi kokevilla 2. Tämän seurauksena tupakointimuuttujan lisääminen regressiomalliin yhdessä jonkin muun taustatai terveyskäyttäytymismuuttujan kanssa heikensi koulutussuunnitelmien ja tehokkuuden välistä yhteyttä. Voimmakkaimmat yhteydet liikunnan harrastamisen tehokkuuteen olivat hyväksi koetulla terveydentilalla ja tupakoimattomuudella sekä poikien että tyttöjen keskuudessa. Koulutussuunnitelmia kuvaavan muuttujan yhteys liikunnan tehokkuuteen on voimakkaampi, ja regressiomallissa se selittää tilastollisesti osan huoltajan ammatillisen aseman ja tehokkuuden välisestä yhteydestä. Tupakoimattomat nuoret harrastivat suositusten mukaista liikuntaa enemmän kuin säännöllisesti tupakoivat nuoret. yksin riittänyt selittämään yhteyttä. 1997). Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että perheen sosioekonominen asema vaikuttaa koulutussuunnitelmiin 44 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Nuorten liikuntaan yhteydessä olevia tekijöitä myksiä liikuntaharrastuksessaan. Kahden muuttujan ristiintaulukoissa vain huoltajan ammatillinen asema oli merkitsevässä yhteydessä tyttöjen harrastaman liikunnan tehokkuuteen. Regressiomalleissa tyttöjen koulutussuunnitelmat selittivät ristiintaulukossa havaitun yhteyden. Pelkän tupakointimuuttujan lisääminen malliin ei kuitenkaan Taulukko 2. Tutkimuksen keskeisin tulos oli, ettei sosiodemografinen tausta näyttäisi olevan tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä nuorten harrastaman liikunnan tehokkuuteen. 1990). POHDINTA Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 16-vuotiaiden sosiodemografisten taustatekijöiden ja terveyskäyttäytymisen yhteyttä liikunnan harrastamiseen ja harrastetun liikunnan tehokkuuteen. Tyttöjen koulutussuunnitelmien ja liikunnan tehokkuuden välinen yhteys tukee aikaisempien tutkimusten havaintoja (Telama, Laakso 1983; Rimpelä ym. Nuoret ehkä kokevat nuuskaamisen terveellisemmäksi vaihtoehdoksi kuin tupakoinnin, koska nuuskan käyttäminen ei vaikuta hengityseli. Voidaan esittää, että 16 vuoden iässä alkaa muodostua nuoren oma vanhemmista osin riippumaton sosioekonominen asema. Vähintään kerran kuukaudessa itsensä humalaan juovien tyttöjen vähäinen liikunnan harrastaminen selittyi regressiomallissa tupakoinnilla. Poikien harrastaman liikunnan tehokkuus ei ollut lainkaan yhteydessä heidän sosioekonomiseen asemaansa. Tämän tutkimuksen tulokset eivät tue aikaisempien tutkimusten tietoja perheen sosioekonomisen aseman ja liikunnan harrastamisen välisestä yhteydestä (mm. Toisaalta tupakoimattomuudenja tehokkaan liikunnan harrastamisen välinen yhteys voi myös selittyä sillä, että nuoret tietävät tupakoinnin vahingoittavan erityisesti hengityselimistön toimintaa. Liikunnan harrastamisen tehokkuuden ja taustaja terveyskäyttäytymistekijöiden väliset yhteydet ristiintaulukoissa sukupuolen mukaan 16-vuotiailla vuonna 1999. 1990). Tässä aineistossa nuoren koulutussuunnitelmat kuvaavat ehkä hänen odottamaansa aikuisiän sosioekonomista asemaa. Liimataisen (2000) mukaan liikuntaa harrastavilla nuorilla on parempi itsearvostus kuin liikuntaa harrastamattomilla nuorilla, ja Siuralan (1991) mukaan liikunnallinen aktiivisuus lisää aktiivisuutta myös muilla elämänalueilla. Korkeakouluun tähtäävien nuorten tehokas liikunnan harrastaminen voi ainakin osittain selittyä sillä, että aktiivisesti liikkuvat nuoret ovat todennäköisesti saavuttaneet onnistumisen eläNuorten terveystapatutkimus. Pojilla koulutussuunnitelmat ja tupakointi olivat molemmat yhteydessä liikunnan tehokkuuteen, mutta koulutussuunnitelmien yhteys oli heikompi kuin tupakoinnin. Tämä voi heijastua hyvänä itseluottamuksena myös muilla elämänalueilla, ja helpottaa korkeiden tavoitteiden asettamista. Tupakointi, alkoholin käyttö ja epäsäännölliset nukkumaanmenoajat voidaan myös tulkita elämäntyyliksi, jonka yhtenä piirteenä on vähäinen liikunnan harrastaminen. Tutkimuksen tulokset tukevat aikaisempia havaintoja useiden terveyskäyttäytymistä kuvaavien tekijöiden osalta. 1996; Davis ym. Vanhempien tietoisuus viikonloppuiltojen vietosta kasvatti aktiivisiin teholiikkujiin kuulumisen todennäköisyyden 1.3 kertaiseksi. 7 kertainen. POJAT df=4 x' p-arvo isän koulutus 3,2 0,52 äidin koulutus 1,5 0,83 huoltajan ammatti 9,3 0,05 isän työtilanne 5,0 0,29 äidin työtilanne 5,7 0,23 perherakenne 8, 1 0,09 kaupungistumisaste 9,5 0,05 käyttöraha 1, 7 0,78 todistus 6,5 0, 16 koulutussuunnitelmat 20,8 <0,001 nukkumaanmenoajan säännöllisyys 9,6 0,05 aamupirteys 7,6 0, 11 nuuskaus 5,7 0,22 humala 2,2 0,70 tupakointi 45,2 <0,001 huumetuttavat 3,6 0,46 koettu terveydentila 119,3 <0,001 vanhemmat tietävät vkonlopun vietosta 1,6 0,81 vanhemmat tuntevat ystävät 4,8 0,30 vaikeista asioista puhuminen isälle 20,1 <0,001 vaikeista asioista puhuminen äidille 3,5 0,48 vaikeista asioista puhuminen ystäville 5,0 0,29 TYTÖT x' 1,9 6,3 17,4 5,4 7,0 12,5 3,8 8,7 29,6 62,2 11, 1 24,4 6,0 23, 1 80, 7 6,1 100,8 21,5 11,7 24,1 2,2 0, 1 df=4 p-arvo 0,75 0,18 <0,001 0,25 , 14 0,01 0,43 0,07 <0,001 <0,001 0,03 <0,001 0,20 <0,001 <0,001 0, 19 <0,001 <0,001 0,02 <0,001 0,69 1,00 ja nämä taas ovat yhteydessä liikunnan harrastamiseen. Säännöllinen tupakointi ja tehokas liikunnan harrastaminen eivät siten sovi yhteen. Terveyden kannalta haitallisten tottumusten kasautuminen on havaittu mm. Telama, Laakso 1983; Rimpelä ym
7 1.3 0.8 2.1 1 . 1 0.7 1.8 1.2 0.8 2.0 1.1 0.6 1. 1 0.7 1 .9 0.87 601 ei tupakoi säännöllisesti 1.3 0.8 2.1 1.2 0.8 1 .9 1.8 1.1 3.0 2.9 1 .6 5 .1 <0.001 668 hyvä terveydentila 3.8 2.1 6.7 3.3 2.0 5.3 7.3 4.113.2 29.5 9.097.4 <0.001 821 heleeo euhua isälle 2.0 1.3 3.3 1.6 1.0 2.5 1.8 1 . Tämä saattaisi viitata siihen, että liikunnan terveyttä edistävät vaikutukset alkavat vähentyä ja terveydelle haitalliset vaikutukset lisääntyä, kun siirrytään terveysja kuntoliikunnan alueelta yhä suurempaa tehokkuutta vaativaan urheiluun (Vuori 1996). 9 1.0 3.6 0.25 313 *) matalatehoiset=matalatehoisestl liikuntaa harrastavat satunnalset=satunnalset teholilkkujat teholilkkujat akt teholllkkujat=aktilvlset tehollikkujat Taulukko 3. Faculty of Psychology. 1 0.7 1.8 1.5 0.9 2.5 0.19 362 säännöllinen nukkumaanmenoalk11.1 0.7 1 . Tieto liikunnan harrastamisesta perustui nuorten omiin ilmoituksiin.Vastaajat ovat arvioineet mm. Aarts H, Paulussen T, Schaalma H (1997): Physical exercise habit: on the conseptualization and formation of habitual health behaviours. Toisaalta koettua terveydentilaa voidaan ajatella myös taustasta ja terveyskäyttäytymisestä riippuvana tulosmuuttujana; jatkossa olisikin mielenkiintoista tarkastella näiden tekijöiden yhteyksiä esimerkiksi rakenneyhtälömalleilla. Social Science and Medicine 32(8):899-908 Anderssen N (1995) : Physical activity of young people in a public health perspective: Stability, change and social influences. Liikunnan tehokkuus •i matalatehoiset satunnaiset teholiikkujat akt teholiikkujat eo,!AI QB B5 °,s CI QB S5 °,s CI 08 a5 °,s CI 08 a5 °,s CI g-a~ [] asuu taajamassa 1.1 0.6 2.1 0.8 0.5 1.5 1.3 0.7 2.4 2.2 1.0 4.7 0.06 836 korkeat koulutussuunnitelmat 0.9 0.5 1.5 1.0 0.7 1. Abel T (1991 ): Measuring health lifestyles in a comparative analysis: theoreticalissues and empirical findings. 9 1 .1 0.7 1.7 1.0 0.6 1 . Jatkossa olisikin mielenkiintoista tarkastella liikuntaa harrastavia nuoria tehokkuusryhmien sijasta liikunnan lajiryhmissä. 2 2.9 2.6 1.6 4.2 9.1 3.3 24 . Tehokasta liikuntaa harrastaviin nuoriin kuuluu todennäköisesti hyvin erilaisia liikuntalajeja harrastavia nuoria. 4 0.9 2.2 1 .8 1.2 2.9 3.0 1.5 5.9 <0.001 539 säännöllinen nukkumaanmenoaikl. 1 0.7 1.8 1.3 0.8 2.0 1 .5 0.9 2.4 2.2 1.0 5.1 0.25 794 keskitasoa parempi todistus 1.3 0.8 2.0 1 .1 0.7 1 . Kuusitoistavuotiaiden nuorten liikunnan harrastamisen tehokkuus ei ole yksiselitteisessä yhteydessä heidän sosiodemografiseen taustaansa. Polykotomisen regressiomallin ristituiosuhteet (OR) sukupuolen mukaan 16-vuotiailla vuonna 1999. 7 1. Telama ja Laakso (1983) , Grayson (1993) sekä Aarnio ja työryhmä (1997) ovat havainneet, että säännöllisesti liikuntaa harrastavat nuoret raportoivat olevansa terveempiä kuin vähän tai lainkaan liikuntaa harrastavat nuoret. millaisen fyysisen aktiivisuuden he tulkitsevat liikunnan harrastamiseksi. Kato vaikuttaa todennäköisesti liikunnan tehokkuuden prevalensseihin, mutta vähemmän tässä tutkimuksessa tarkasteltuihin yhteyksiin. LÄHTEET: Aarnio M, Kujala UM, Kaprio J (1997): Associations of healthrelated behaviors. 7 1 . 5 1 . Puuttuvien tietojen osuus oli molemmilla sukupuolilla pieni. 8 <0.001 695 hyvä koettu terveydentila 2.3 1.5 3.6 2.0 1 .3 3.1 5.0 3.0 8.4 4.7 1.911.7 <0.001 797 vanhemmat tietävät vkonlopuist115. Referenssiluokkana ei säännöllistä liikuntaa harrastavat. Tämän tutkimuksen tulos hyväksi koetun terveydentilan voimakkaasta yhteydestä tehokkaaseen liikunnan harrastamiseen tukee aikaisempien tutkimusten tuloksia koetun terveydentilan ja liikunnan harrastamisen välisestä yhteydestä. Tulosten yleistettävyyttä heikentää mm. mistöön vastaavalla tavalla kuin tupakointi. LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Nuorten liikuntaan yhteydessä olevia tekijöitä 45. Tutkimukseen osallistuneet nuoret vastasivat tarkastelun kohteena olleisiin liikuntaharrastuskysymyksiin hyvin. 2 0.6 2.3 0.51 421 korkeat koulutussuunnitelmat 1.1 0.7 1. Scandinavian Journal of Social Medicine 25 (3): 156-167. 7 1 . school type and health status to physical activity patterns in 16 year oldboys and girls. 7 0.9 0.4 1.9 0.86 796 ei säännöllistä tupakointia 1.6 1.0 2.5 1.9 1 . Mm. se että postikyselyyn jätti vastaamatta lähes neljännes otoksesta. 1 2.8 0.05 468 huoltaja toimihenkilö 1.2 0.8 1.7 1.2 0.8 1.8 1 .6 1 .0 2.4 2.1 1.1 3.9 0.10 603 ydinperhe 1. 8 0.5 1.3 0.8 0.5 1.2 0.6 0.4 1.0 0.6 0.3 1.2 0.37 722 pirteä aamulla 1.5 0.8 2.6 1.6 0.9 2.8 2.0 1.2 3.5 2 . Mm. Myös liikunnan koetun rasittavuuden mittaaminen perustui nuorten omaan arvioon hengästymisestä ja hikoilusta liikunnan aikana. Health Education Research 12(3):363-374. Pojat vastasivat kyselyyn huonommin kuin tytöt, ja tämä heikentää tulosten yleistettävyyttä poikien ryhmässä. Antti Kariston (1988) Bourdieun teoriasta tekemän tulkinnan mukaan eri liikuntalajeilla on erilaisia merkityssisältöjä, ja eri sosioekonomisten ryhmien harrastamat lajit poikkeavat olemukseltaan toisistaan. Tässä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että aktiivisen teholiikunnan harrastaminen ei ole terveydentilansa hyväksi kokevien tyttöjen keskuudessa yhtä yleistä kuin teholiikunnan harrastaminen. 7 1.3 5.6 0.05 220 humalajuomlsta <1 krt/kk 1. Nuorten terveystapatutkimus. Erityisesti urheiluja liikuntaseurojen ulkopuolella harrastettua liikuntaa on vaikea rajata. 1.9116.3 2.5 0.9 7.0 2.5 0.7 8.5 1 .3 0.111.4 0.011009 vanhemmat tuntevat ystävät 0.7 0.4 1.5 1.2 0.6 2.3 1.5 0.7 3.4 2.8 0.613.1 . Myös yhteydet terveyskäyttäytymiseen olivat tupakointia lukuunottamatta vähäisiä. 7 1.4 0.9 2.3 1 . Hengästyminen ja hikoilu muuttuu iän myötä, ja voidaan olettaa, että 16-vuotiaat nuoret kykenevät tulkitsemaan harrastamansa liikunnan rasittavuutta paremmin kuin tätä nuoremmat vastaajat kykenisivät. 1 2.8 1. Kuusitoistavuotiaiden liikunnan harrastamisen voidaan kuitenkin olettaa perustuvan heidän omaan kiinnostukseensa enemmän kuin tätä nuorempien vastaajien, joilla vanhempien vaikutus harrastusten valintaan on todennäköisesti vielä voimakkaampaa. 18 957 helppo puhua isälle 1.2 0.8 1.9 1 .1 0.7 1
Journal of Adolescent Health 21 :97-101. Guidelines for school and community programs to promote lifelong physical activity among young people (1997) Morbidity and Mortality Weekly Report, 46 (RR-6). Corbin CB, Pangrazi RP (1998): Physical activity for children. Kasvatustieteen tutkimuslaitoksen julkaisuja 142/1 972. Helsinki. Liikunta ja Tiede 6/2000: 4-11. Telama R, Laakso L, Yang X (1994): Physical activity and participation in sports of young people in Finland. Edita. Social Science and Medici ne 5:551556. Jyväskylä. Liikunta ja Tiede 4:4-10. Hickman M, Roberts C, Gaspar de Matos M (2000): Exercise and leisuretime activities . Helsingin kaupungin tilastokeskuksen tutkimuksia 1991 :7. LIKES . Social Science and Medicine 44:833-858. Kannas L, Tynjälä J (1998): WHO-koululaistutkimus 1986-1998: Liikunta myötä-tuulessa nuorten arjessa. Hallman M, Kannas L, Tynjälä J (1992): Tupakka, tuoppi ja elämisen tyyli . A statement of guidelines. West P (1997): Health inequalities in the early years is there equalisation in youth. Karisto A (1988): Liikunta ja elämäntyylit (s.43-74) Teoksessa: Sironen E (toim.): Uuteen liikuntakulttuuriin. Aalto R, Minkkinen S. Raportteja 61. Lisensiaattityö. Rainey CJ, Me Keown RE, Sargent RG, Valois RF (1996): Patterns of tobacco and alcohol use among sedentary, exercising, nonathletic and athletic youth.Journal of School Health 66(1 ):27-32. Sarja Tutkimukset 4/1983. Taylor WC, Blair SN, Cummings SS, Wun CC, Malina RM (1999): Childhood and adolescent physical activity patterns and adult physical activity. Telama R (1972): Oppikoululaisten fyysinen aktiivisuus ja liikuntaharrastukset IV. (s.124-331 Teoksessa: Nuoret tänään. London: Health Education Authority. Kansanterveyden laitos. Policy framework for young people and health-enhancing physical activity. Lääkintöhallituksen julkaisuja.Terveyden edistäminen. Vuori 1 (1996): Tehokas ja turvallinen terveysliikunta. University of Bergen.. Tuinstra J, Groothoff JW, van den Heuvel WJ, Post D (1998): Socio-economic differences in health risk behavior in adolescence: Do they exist. WHO 2000. Forman ES, Dekker AH, Javors JR, Davison DT (1995):High-risk behaviors in teenage male athletes.Clinical Journal of Sport Medicine 5:36-42 . Hosmer DW, Lemeshow S (1989): Applied Logistic Regression, John Wiley & Sons, New York. Faculty of Psychology. Wold B (1989): Lifestyles and physical activity.A theoretical and empirical analysisof socialization among children and adolescents. Biddle S, Sallis J, Cavill N (1998): Young and active. Helsinki. Liikuntakasvatuksen laitos.Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. Selittävä osa ja yhteenveto. Thorlindsson T, Vilhjamsson R, Valgeirsson G (1990): Sport participation and perceived health status: A study of adolescents . Jyväskylä. Kansanterveyslaitos. Rimpelä A, Vikat A, Rimpelä M, Lintonen T, Ahlström S, Huhtala H (1999): Nuortenterveystapatutkimus 1999. Otava. JAMA 269(11 ):1391-1395. Grayson JP (1993): Health, physical activity level and employment status in Canada. Aiheita 18/1999. Jyväskylä. Medicine andScience in Sports & Exercise 31 (1 ): 118-123. (s.73-81) Teoksessa: Currie C, Hurrelmann K, Setterbulte W, Smith R, Todd J (toim.):Health and health behaviour among young people Health behaviour in school-aged children: a WHO CrossNational Study (HBSC), International report. University of Bergen. Gummerus oy. Atlanta, GE:U.S. Kannas L (1979):Terveiden kutsuntaikäisten miesten terveyskasvatustarve ja sosiaalistuminen terveyskäyttäytymiseen. Davis TC, Arnold C, Nandy 1, Bocchini JA, Gottlieb A, George RB, Berkel H (1997): Tobacco use among male high school athletes. Terveyskasvatus. Hämäläinen P, Nupponen H, Rimpelä A, Rimpelä M (2000) Nuorten terveystapa tutkimus: Nuorten liikunnan harrastaminen 1977 1999. WHO 2000. Council for Physical Education for Children (COPEC) of the National Association for Sport and Physical Education, an Association of The American Alliance for Health, Physical Education, Recreation and Dance. Liimatainen E (2000): Prososiaalinen käyttäytyminen, minäkäsitys ja liikuntaharrastus 11ja 17-vuotiailla nuorilla. Escobedo LG, Marcus SE, Holzman D, Giovino GA (1993): Sports participation,age at smoking initiation and the risk of smoking among US high school students. UKKinstituutti. 46 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Nuorten liikuntaan yhteydessä olevia tekijöitä Siurala L (1991 ): Urbaanin nuoren vapaa-aika. Sarja Tutkimukset 1/1990. Young people and health-enhancing physical activityevidence and implications. Suomalaisten terveys 1996 (1997). Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 4(1 ):65-74. Department of Health and Human Services, Centers for Disease Control and Prevention. Mullan E, Currie C (2000) Socioeconomic inequalities in adolescent health (s.65-72)Teoksessa: Currie C, Hurrelmann K, Setterbulte W, Smith R, Todd J (toim.): Health and health behaviour among young people Health behaviour in school-aged children: a WHO CrossNational Study (HBSC), International report. Kiviaho P (1971 ): Nuoret urheilun harrastajina. Nupponen H, Telama R (1998): Liikunta ja liikunnallisuus osana eurooppalaisten nuorten elämäntapaa. Tupakoinnin ja päihteiden käytön muutokset.Stakes. Sosiaalija terveyshallitus. Helsingin koululaisten vapaaajan vietto 1982 ja 1990. Sosiaalija Terveysministeriö. Lääkintöhallituksen julkaisuja. Rimpelä A, Karvonen S, Rimpelä M, Siivola M (1990) Nuorten terveystottumustenväestöryhmittäiset erot ja elinolot 1977 1987. Jyväskylän yliopisto. Toim. International Journalof Health Services 23(4):743-761. Opetusministeriö. SPSS lnc (1999): SPSS Regression Models 9.0, official software document, SPSS lnc, Chicago, IL. VAPK-kustannus.Helsinki. Telama R, Laakso L (1983): Liikuntaharrastus (s.49-69) Teoksessa: Nuorten terveystavat Suomessa . Social Science and Medicine 47(1):67-74
Kysymme yhden empiirisen aineiston valossa, miten liikunnan ja urheilun jälkimodernit tulkinnat ja ns. Aineiston alustavan analyysin perusteella "uuden liikuntakulttuurin" lähtökohdat näyttävät ilmenevän tavallisen kaupunkilaisen liikuntamotiiveissa: liikunnasta haetaan yhä enemmän irtiottoa arjesta, terveyden perusteita ja elämyksellisyyttä. We also ask whether the new discourse has any real connections to sports behaviour of urban people of today. Asiasanat: uusi liikuntakulttuuri, elämäntyyli, liikuntaja urheilumotiivit ABSTRACT The "new culture of sports" and variuos life styles Tähtinen J., Rinne R., Nupponen H., Heinonen O.J. However, new interpretation frameworks are needed besides the structural factors and those connected to life style and habits are offering one promising starting point. Yhteyshenkilö: Juhani Tähtinen, Turun opettajankoulutuslaitos, Assistentinkatu 5, 20014 Turun yliopisto. Artikkelissa tarkastellaan ns. Key words: new sports, body culture, life style, physical activity and sports motives JOHDANTO Artikkelissa tarkastelemme "uuden liikuntakulttuurin" lähtökohtia. Empiirinen aineistomme on vuosien 2000 ja 2001 vaihteen turkulaisten liikuntatottumuksia ja -tapoja selvittävä kyselytutkimus. On the hasis of the preliminary analysis of the material the starting points of the "new culture of sports" seem to be reflected in the ordinary citizens' motivations to pursue physical activity: they are motivated more and more by getting away from everyday life, health considerations and the feeling of the experience. Kysymme myös, onko uudella diskurssilla reaalisia kiinnikkeitä tämän päivän kaupunkilaisten liikuntaja urheilukäyttäytymiseen. Tutkimuksessa lähetettiin ikäpainotetulla otannalla kyselylomake 2000:lle 7-75 -vuotiaalle turkulaiselle. Liikuntakulttuurin muutos ja elämäntyylien eriytyminen 1 JUHANI TÄHTINEN, 2 RISTO RINNE, 3 HEIMO NUPPONEN, 4 OLLI J. Rakennetekijöiden rinnalle kaivattaisiin silti uusia tulkintakehyksiä, joista elämäntapaan ja elämäntyyliin kiinnittyvät tarjoavat yhden lupaavan lähtökohdan. "uusi liikuntakulttuuri" kohtaavat suomalaisen liikunnan kentällä elävät toimijat. The article examines the starting points of the "new culture of sports" and what analysing various life styles can contribute to the interpretation and research of the phenomena of the modern culture of sports. Puh: 02-3337335, E-mail: juhani.tahtinen@utu.fi TIIVISTELMÄ Liikuntakulttuurin muutos ja elämäntyylien eriytyminen Tähtinen J., Rinne R., Nupponen H., Heinonen O.J. Lomakkeen palautti 1 165 henkilöä. Onko käydyllä diskurssilla ja teoretisoinneilla yhteyttä todellisuuden kanssa. In addition, we examine the connection of socioeconomic factors to the motivation to pursue body culture and sports and to the intensity and character of exercise. The traditiona! structural and demographic background factors are clearly connected to the motives of sports and to the intensity and quality of the motion. Perinteisillä rakenteellisilla ja demografisilla taustatekijöillä on oma selkeä yhteytensä liikuntaharrastuksen motiiveihin ja liikunnan intensiteettiin ja laatuun. Our empirical material consists of data collected at the end of the year 2000 in the City of Turku during an extensive study, where the physical activities habits of Turku citizens (n = 1165) between the ages of 7 and 75 were examined. Empiirisenä aineistonamme on Turun kaupungissa tehty laaja (n = 1 165) 7 75-vuotiaiden turkulaisten liikuntaja urheilutottumuksia kartoittaneen tutkimuksen data, joka on kerätty vuoden 2000 lopussa. uuden liikuntakulttuurin lähtökohtia ja elämäntyylien erittelystä avautuvia näkökulmia tämän päivän liikuntakulttuurin ilmiöiden tulkitsemiseen ja tutkimiseen. HEINONEN 1 Turun opettajankoulutuslaitos, Turun yliopisto, 2 Kasvatustieteiden laitos, Turun yliopisto, 3 LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä, 4 Paavo Nurmi -keskus, Turku. Tässä artikkelissa tarkastellaan vakiintuneeseen tapaan urheilua liikunnan alakäsitteenä, mutta tahdotaan korostaa kummankin historiallista ja yhteiskunnallista muutosta. (Heinonen ym. Lisäksi tarkastelemme liikuntaja urheiluharrastuksen taustalla olevien sosioekonomisten tekijöiden yhteyttä liikuntamotiiveihin sekä liikkumisen intensiteettiin ja luonteeseen. , 2001.) Toinen artikkelin juonne liittyy liikunnan aseman vankentumiseen ja sen merkitysten moninaistumiseen, mikä asettaa sekä liikunnan että urheilun sosiaalisten yhteyksien tutkimuksen uusien haasteiden eteen. Luotaammekin tämän vuoksi artikkelin alkuosassa tavallista LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntakulttuurin muutos ja elämäntyylit 4 7
Nämä ovat bio-medikaalinen ruumis, kurinalaistettu ruumis, symbolinen ruumis ja esineellistetty ruumis (commodified body) . Kuinka ja miksi liikunnasta on tullut niin keskeinen osa ihmisten, ihmisjoukkojen ja kansakuntien toimintaa. (Wuolio, Jääskeläinen 1993, 17). Mitä liikunta ylipäätään tarjoaa yksilön, ryhmien ja yhteisöjen elämälle. extremelajit. (Dunning, 1971.) Liikuntaharrastuksemme ja laajemmin liikuntakulttuurimme sisältää useita eri merkityksiä. Tämän muutos johtuu monesta seikasta (Koski, 2000, 19 20): • Urheilu on levinnyt maailmalla kaupallistumisen, ammatillistumisen ja tiedotusvälineiden vaikutuksesta. Etenkin ns. Motiivien ja merkitysten perspektiivistä liikunnan taas voi jakaa kolmeen pääryhmään Henning Eichbergin (1987) tapaan: suoritusta korostavaan (kilpailuja kaupallinen urheilumalli) terveyttä korostavaan (liikunta fyysisen terveyden ja sosiaalisen integraation edistäjänä) ja kehon kokemista korostavaan (viihtyminen ja nauttiminen). Sen tulkinnat ovat kirjavoituneet. "uutta liikuntakulttuuria" ja kehonkokemusta korostavien tarkastelujen piirissä on käyty voimakasta keskustelua liikuntakulttuurin arvoista. • On syntynyt uudentyyppinen kehonkulttuuri omine kielineen.. surullisen kuuluisan Hemohes-jupakan yhteydessä. (Nurmela, Pehkonen, 1998). • On syntynyt aivan uusia kehon habitukseen liittyviä ilmiöitä, kuten terveyspalvelut, rentoutustekniikat ja fitness-palvelut. Käytämme tässä artikkelissa pääsääntöisesti kiisteltyä "ruumiin" käsitettä tahtomatta viitata sillä kuolleeseen ruumiiseen. Suoritusta painottava kaupallinen kilpailumalli on viime vuosikymmenet säilyttänyt valta-asemansa, mutta sitä ovat alkaneet haastaa myös terveyden ja kehonkokemisen lohkoihin liittyvät lähtökohdat. Urheilu siinä kuin teatterikin tuottaa ihmisille tarvitsemiamme fantasioita ja emootioita. On kysytty, mitä annettavaa pohjimmiltaan liikunnalla on ihmiselle. Sironen, 1995, 85.) Tarkastellessaan liikunnan ja vapaa-ajan merkitystä historiallisissa sivilisaatioprosesseissa Elias ja Dunning (1986) päätyvät siihen, että maailmanlaajuisesti urheilun yksi pääasiallinen pyrkimys on herättää jännityksen tuomaa mielihyvää. Tähän liittyvät yhtäältä huippu-urheilun, bisneksen ja median aseman korostuminen ja toisaalta elämyksiä ja kokemuksia tuottavien liikuntamuotojen lisääntyminen, mistä uusimpana ja äärimmäisimpänä esimerkkinä ovat ns. Nykyaikaisen liikunnan ja urheilun kentällä pelaavat ryhmät eivät enää rajoitu ainoastaan suorittajiin ja yleisöön, vaan mukaan ovat kiilanneet toimitsijat, toimittajat, välinetuottajat ja mainosväki. (Sironen, 1995, 94). Etenkin liikunnasta on muodostunut erilaisten yksilöiden ja ryhmien riippuvuuksien ja vuorovaikutusten kenttä. Esimerkiksi Maquire (1999, 67 68) erittelee neljä urheiluun kietoutuvaa ruumiinperspektiiviä. Ovatko liikunnan kentän pelisäännöt ja voimavirrat muuttumassa. Käsitteellä "ruumis" tarkoitamme tässä Norbert Eliasta (1971, xii) tavoitellen koko ihmisen psykofyysistä kokonaisuutta pyrkien ylittämään nähdäksemme väärän kahtiajaon "mentaaliseen" ja "fyysiseen". Enää ei ole fyysistä ruumista sinänsä, vaan eri tavoin identifioituvia ruumiita. Vähintään viidesti viikossa liikkui yli miljoona kansalaista. Yhä vakavammin huomionarvoisia ovat kuitenkin nuo kentällä yhteisesti sisäistetyt pelisäännöt, joihin viittaavat Norbert Eliaksen profeetalliset sanat: "Päävaara, jota ihminen täällä toiselle ihmiselle merkitsee, on siinä, että keskellä tätä hyörinää joku yhtäkkiä menettää itsekontrollinsa. Ankaraa arvostelua on kohdistettu huippuurheilun epäinhimillisiin arvoihin, joissa pyritään "kohti suorituskyvyn äärirajoja" (esim. Kun me liikumme ja urheilemme kentällä tai penkillä harvoin ajattelemme, mihin oikeastaan osallistumme. Tällöin yksittäisen liikkujan ja urheilijan autonomia helposti kapenee. LIIKUNNAN SOSIAALISEN MERKITYKSEN VIIMEAIKAINEN MUUTOS Liikuntagallupin mukaan Suomessa liikutaan runsaasti. • Osallistumisen motiivit ovat moninaistuneet; hauskanpito, terveyden ylläpito, onnellisuuden kokemukset, ulkonäkö tai hyvä mieli ovat vahvasti tulleet voittamisen ja saavuttamisen rinnalle. Englantilaisen body-käsitteen kääntäminen "kehoksi" olisi kuitenkin latteaa eikä tavoittaisi merkitys48 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntakulttuurin muutos ja elämäntyylit tä. Hannu Itkonen (1999, 6) puhuu liikunnan merkityksen muuttumisesta, "uuspaikantumisesta". On väitetty, että 2000-luvulle tultaessa liikunnan arvot ovat perusteellisesti muuttuneet. Liikunta ja urheilu ovat kenttiä, joilla nykyihminen organisoi lopulta ennen muuta itseään modernina subjektina. Miten liikunnalliset kokemukset ja toisaalta urheilu vaikuttavat ihmisten elämään. Muun muassa urheilun kentän uudet käyttäytymissäännöt kirjoitetut tai kirjoittamattomat koskevat kaikkia kentällä toimivia, myös yleisöä ja valmentajia. (Koski, 2000.) Segraven (2000) mukaan liikunta tarjoaa nykyään vastaavaa kuin Disneyland aikanaan; molempiin liittyy samanlaisia teemoja, juonteita, sankareita, toimintaa, irtiottoa arjesta ja työstä. • Liikunnan ja urheilun arvo on kohonnut kulttuurisessa asteikossa. • Liikuntalajit ovat moninaistuneet, mikä on mahdollistanut uusien ryhmien kuten vanhusten, vammaisten, lasten ja uusien naisryhmien mukaantulon. Puhakainen 1995; 1998) . Liikunta ja urheilu ovat yhdenlaisia sosiaalisia käytäntöjä, joissa näyttäytyy alastomimmillaan myös Michel Foucaultin analysoima kuriyhteiskunta. Katsotaan myös, että vakavasti tarvittaisiin urheilukäsityksen laajentamista liikuntakäsitykseksi. Siinä vaiheessa, kun liikunta vanhoissa korkeakulttuureissa irtosi elinkeinoyhteyksistään, sitä on järjestelmällisesti harjoitettu kaikissa kulttuureissa ainakin (1) sotilaskunnon saavuttamiseksi, (2) terveyden ylläpitämiseksi ja (3) kasvatustarkoituksessa. empiiristä tutkimusta laveammin uuden liikuntakulttuurin ja elämäntyylikäsitteen teoreettisia ulottuvuuksia. Onko liikunta yhteisöllisyyden vai kilpailullisuuden ilmentymä vai kytkeytyykö se ensisijassa sosiaaliseen kontrolliin, viihdeteollisuuteen tai terveyden ja voiman tavoitteluun. Urheilevan ruumiin muodot ovat saaneet merkityksensä ja eriytyneet erilaisiksi ruumiin alakulttuureiksi. Media luo yhä laajempaa maailmaa näistä lajeista ja seikkailuista. Sironen (1987, 1819) katsoo modernin maailman ja sen myötä urheilunkin sivilisoitumisen olleen historiallista edistysliikettä siinä mielessä, että tämän avulla on kontrolloitu juuri väkivallan käyttöä ja jokaisen omaa "yliläikähtelyä". Harjoittaessaan liikuntaa, kuluttaessaan liikuntapalveluja tai ylipäätään liikkuessaan hän oppii sivilisoitunutta elämää, säännönmukaista tietyin tavoin merkittyä elämäntapaa, elämäntyyliä, joka kehittää ruumista ja kurinalaistaa sitä. Mikä tahansa ryhmä tai sen jäsenet voivat toisaalta uusien sääntöjen paineissa joutua kiusaukseen enemmän tai vähemmän systemaattisesti rikkoa tai soveltaa niitä (Sironen 1987, 19 20; Peltonen 1992, 136; Rose 1989; Wickham 1997), kuten oli laita mm. Kysymme muun muassa, mahdollistaako toisinaan lanseerattu elämäntyylin käsite perinteistä tarkastelua analyyttisemman ja monipuolisemman kuvan saamisen tämän päivän liikunnan harrastamisen syvimmästä luonteesta. Noin 70 % suomalaisista aikuisista sanoi 1990-luvun lopulla harrastavansa jonkinlaista liikuntaa vähintään kolmesti viikossa. Alituinen itsensä tarkkailu, pitkälle eriytynyt käyttäytymisen itsesäätely on välttämätöntä, jotta yksityinen ihminen voi tässä tungoksessa selvitä." (ks
(Crompton, 1993, 167.) Niin elämäntapaan kuin -tyyliin liittyvät lähtökohdat ovat yksi vastaus viime vuosikymmeninä yhteiskuntatutkimuksessa esiin nousseille vaatimuksille kokonaisvaltaisemmista tulkinnoista. Läntisen maailman muuttuessa "henkiinjäämisyhteiskunnasta" (a survival society) "nautinnon yhteiskunnaksi" (an enjoyment society) ovat ihmiset yhä laajemmin asettaneet elämälleen uudenlaisia arvoja, pyrkimyksiä ja tavoitteita. Etenkin ns. Samalla elämäntyylikysymykset liittyvät saumattomasti identiteettiin, sekä toiminnan ja tunteiden sosiologiaan. Toiset hakevat liikuntaharrastuksista terveyttä, eleganssia ja erottautumista toiset vahvuutta, lihaksikkuutta ja yhteisöllisyyttä (Bourdieu 1993, 127 128; 1998, 209217). Ihmiset jäsentävät elämänsä yhä enemmän aiempien ammatillisten ja taloudellisten määritysten ohessa elämyksiä tuottavan toiminnan, kuten liikunnan kautta. Liikunnan merkityksen nousua ja uusiutumista kuvaa myös se, että on alettu puhua liikuntakulttuurista ja ruumiinkulttuurista. Karvonen, Rahkonen 1999; Crompton 1993, 167) . (vrt. Sekä liikunnasta että urheilusta onkin tullut tämän kehityslinjan seurauksena enemmän kuin liikuntaa ja urheilua. Tällä haettiin uusia ja laaja-alaisempia tulkintoja perinteisen hyvinvointitutkimuksen kapea-alaisille ja mekaanisille tulkinnoille haettiin mikroja makrotulkintojen yhdistämistä. Liikunnasta haetaan yhä enemmän uusia kokemuksia, sisältöjä ja mielekkyyttä elämään sekä elämänhallinnan tunnetta. (Nurmela, Pehkonen 1998, 2 3.) LIIKUNTA ELÄMÄNTYYLINÄ Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen piirissä on viime vuosina alettu keskustella siitä, onko ihmisten käyttäytymisessä olemassa jokin sellainen pysyvämpi alue kuin elämäntyyli, joka itse asiassa on määräävämpi heidän elämässään kuin klassiset rakenteelliset kiinnikkeet kuten yhteiskuntaluokka, ammattiasema, etninen identiteetti tai edes sukupuoli. Beck 1997; Giddens 1990; Lyotard 1987), voidaan kuvitella, että ehkä yksilöiden on tosiaan itsenäisesti luotava enemmän tai vähemmän rationaalisin valinnoin itse oma elämänsä. Tällä hän tarkoittaa Norbert Eliakseen viitaten sitä prosessia, jossa esimerkiksi urheilullisesta vartalosta ja sen ilmentämästä elämäntavasta on alkanut tulla ihmisiin eri yhteiskunnissa ja yhteisöissä tunkeutuva tekijä. Urheiluistumisen kulttuurilla tarkoitetaan sitä, että liikuntaan kytkeytyvät arvot, normit ja käyttäytymismallit ovat tunkeutuneet syvälle ihmisten elämänmuotoihin. Niistä on tullut tärkeä osa globaalia viihdeteollisuutta ja kansantaloutta samalla kun ne ovat osa yksilöiden ja ryhmien identiteettityötä ja vapaa-ajan jäsentäjiä. (de Knop, Skirstad, Engström, Theeboom, Wittock, 1996.) Nykyiselle yhteiskunnalle on tyypillistä fyysisyyden, nuoruuden ja terveyden arvostuksen korostaminen. (Räsänen, 2000). Liikunta on monille kansalaisille tätä nykyä jopa tärkeämpää kuin esimerkiksi hyvä ansiotaso tai menestyminen työelämässä. Joseph Maquire (1999, 65 68) käyttää tästä kehityksestä nimitystä "urheiluistuminen" (sportization). Uudet lajinharrastajat sisäistävät toimintatavat ja elämäntyylit asteittain, jos mielivät päästä "oikeiden" harrastajien legitiimiin joukkoon. postmodernistien kirjavassa joukossa löytyy epäilijöitä, joiden mukaan rakenteellisten selitystekijöiden voima on ehtymässä erilaisten alakulttuuristen makujen, tyylien sekä kulutusja harrastuskäyttäytymisen selittäjänä. Kyse on kokonaisesta ruumiinkulttuurista ja elämäntyylistä, joka alkaa läpäistä yhä kattavammin erilaisten sosiaalisten ryhmien elämänkäytäntöjä. Liikunnasta ja urheilusta onkin tullut yksi sosiaalisen elämän yhä merkityksellisempi kenttä, jossa luodaan ja ylläpidetään elämäntyylien eroja ja tuotetaan sosiaalista ja kulttuurista, miksei taloudellistakin, pääomaa. Lisäksi elämäntyylit toimivat yksilön persoonallisen ja sosiaalisen identiteetin suojelijoina, koska ne tasapainottavat ja rakentavat subjektiivista identiteettiä. Samaa korosti Antti Karisto (1988) , jonka mukaan jo 1980-luvulla ryhmien elämäntyylien merkitys oli noussut tai nousemassa yhdeksi keskeisistä sosiaalisten erojen ilmentäjistä ja ylläpitäjistä. (Roos, 1986, 35 36.) Erik Allardt (1986, 8) näki elämäntyylin avaavan väylän luokkastatuksesta suoraan riippumattoman toiminnan ja ilmiöiden tarkasteluun. (Bourdieu 1993, 127 131; 1998, 209 223; Karisto 1988.) Arkikäyttöön levittäytyvien käsitteiden käyttö tutkimustyökaluina kohtaa aina ongelmia. (Karisto 1986; Itkonen 1997, 40 41). (Maquire, 1999, 68). Samanaikaisesti bisnesmaailma otti yhä enemmän kontolleen liikuntaelämyksien tuottamisen. Erilaiset liikuntamuodot ja niihin liittyvät vapaa-ajan maailmat sisältävät tiettyjä omia traditioita, arvoja, rooleja, etikettejä, symboleja ja valintoja. Tällaisen toiminnan ja sen tutkimuksen hän näki lisäävän jatkuvasti merkitystään. Bourdieun (1998) mukaan liikunta on yksi kamppailujen kenttä, jossa ryhmien elämäntyylit tai habitukset paljaimmillaan ilmenevät. Näin esimerLIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • Liikuntakulttuurin muutos ja elämäntyylit 49. Chaneyn (1996, 92 93) mukaan elämäntapa liittyy ennen muuta yhteisiin normeihin, rituaaleihin ja sosiaalisen järjestyksen malleihin, jotka ovat hitaasti muuttuvia (ks. Ihmisten yksilöllisen ja sosiaalisen identiteetin katsotaan nykyään rakentuvan yhä vahvemmin kulutuksen ja elämäntyylien kautta samalla kun elämäntyylit ovat keskeisiä erottautumisenja ryhmästatuksen luojia. (Karisto 1986; Eichberg 1987, 51; Kinnunen 2001.) Liikunnasta haetaan yhä enemmän uusia kokemuksia, sisältöä ja mielekkyyttä elämään, elämänhallinnan tunnetta eli sen avulla jäsennetään ja rakennetaan yhä enemmän omaa identiteettiä. Hänen mukaansa liikunnalla ja urheilulla on aina ollut eri sosiaalisille ryhmille ja luokille erilaisia merkityssisältöjä. Roosin (1986, 38 39) mukaan elämäntapa viittaisi kuitenkin ennen kaikkea toimintaan ja siihen liittyviin arvostuksiin, kun taas elämäntyyli liittyisi ensi sijassa arjen toimintoihin ja kulutustottumuksiin. Keskeisellä sijalla elämäntyylissä ovat kulutusja käyttäytymistavat. Tähän liittyy niin kulutuksen, vapaa-ajan toimintojen kuin liikunnan ja sporttisuuden korostuminen. (Brettschneider, Sack, 1996.) Eräs elämäntyylien merkityksen korostaja on ranskalainen kulttuurisosiologi Pierre Bourdieu, johon suomalainenkin elämäntapatutkimus on paljolti nojannut. Mikäli otamme vakavasti nämä monet toisistaan poikkeavat lähtökohdat (esim. Ne on usein luotu perinteisen työyhteiskunnan arvojen rajoille, reunoille tai ulkopuolelle. Suomalaisessa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa elämäntavan käsite oli voimallisesti esillä 1970ja 1980-luvuilla. Tätä ilmiötä käyttävät hyväkseen eri organisaatiot liike-elämästä mediaan ja politiikantekijöihin. (Tiihonen, 1991.) Sekä urheilusta että laajemmin liikunnasta on jo 90-luvun aikana tullut suomalaisille muun kuluttamisen ohessa yksi tärkeimmistä vapaa-ajanviettomuodoista. myös Allardt, 1986, 3 8). Liikunnan, vapaa-ajan ja elämäntyylin kietoutuessa yhä tiiviimmin toisiinsa on Suomessakin liikunta eriytynyt ja monipuolistunut. Erilaisten yksilön äärirajoja koettelevien ja uudenlaisia elämyksiä tuottavien lajien, kuten maratonjuoksujen, pitkien massahiihtojen tai triathlonin, suosion kasvu oli havaittavissa jo 1980-luvun alussa. On syntynyt uusia lajeja ja harrastusmuotoja, joista osa pyrkii selvään irtiottoon perinteisestä urheilun suoritusja järjestökeskeisyydestä. Elämäntyyliperspektiivin katsotaan avaavan uusia tulkintanäkymiä muun muassa arvostusten, asenteiden, kulutustottumusten ja käyttäytymisen muuttumisen tulkintaan ja tutkimukseen. Elämäntapa ja -tyylikäsitteitä käytetään usein melko satunnaisesti, lähes synonyymeina. Kyseessä on "itsen kehittämisen kenttä, jossa liikunta, liike, ulkonäkö, käytöskoodi, pukeutuminen on osa omaa itseä, jolle haetaan hyväksyntää kaveripiiristä"
Muutossuunnat näissä ovat selkeästi "uuden liikuntakulttuurin" lajien hyväksi. (1998) voi tulkita pureutuneen juuri suomalaisen "yhteisen" elämäntavan ja näin "yhteisen" kulttuurin perusolemuksiin heidän analysoidessaan suomalaisten elämäntavan muutoksia. esim. (Henrdy, Shucksmith, Love, Glendinning, 1993, 163 166.) Chaneyn (1996, 92 94) mukaan elämäntyylien sosiaaliset muodot sisältävät monia aineksia, kuten kulutuksen, arjen toiminnan, paikallisuuden ja strategisuuden, joista muodostuu tyylija orientaatiokokonaisuus. 2001, 26-29.) Yhteiskunnan eriytymisen myötä on siis katsottu liikunnan, urheilun ja ruumiillisuuden saaneen uusia merkityksiä. (Chaney, 1996, 34.) Elämäntyyleille ovat keskeistä tapojen kokonaisuutta kuvaavat mielikuvat, käyttäytymistottumukset ja ryhmän oma kieli. Liikunnan kenttä on pirstoutunut ja eriytynyt: tämä näkyy muun muassa liikuntamuotojen moninaistumisena, järjestökeskeisyyden vähentymisenä ja vastaavasti järjestöistä riippumattoman liikunnan lisääntymisenä. Elämäntyylit ovat dynaamisia ja yksilöillä ja ryhmillä on näihin aina aktiivinen ja osin myös tietoinen suhde. Elämäntyyli liittyy sekä sosiaalisiin rakenteisiin että arkielämään, sekä luokkaan että kulttuuriin, muttei sisälly kumpaankaan. Vaihtoehtoisten liikuntamuotojen lisääntyminen, aistillisuuden korostuminen sekä välittömän nautinnon ja virkistyksen etsiminen on ollut länsimaisissa kulttuureissa yleinen kehityssuunta. Paikallisten strategioiden avulla toimijat arvioivat ympäristöään ja orientoituvat siihen. Chaney (1996, 3 7) näkee elämäntyylien kirjavoitumisen liittyvän moderniin, ja etenkin jälkimoderniin, maailmaan, jossa yhtä paljon kulttuurityylit ja -herkkyys kuin puhtaasti aineelliset tekijät määrittävät ihmisten elämää. "UUTTA" LIIKUNTAKULTTUURIAKO. Elämäntyylit ja -tavat ilmentävät näin aina sosiaalisen ryhmän arvostuksia, normeja ja koodistoja, laajassa mittakaavassa jopa koko ympäröivää kulttuuria kokonaisuutena (vrt. (Brake 1990, 11 12; Miles 2000, 3 34). Keskeistä ei tietystikään ole semanttinen saivartelu käsitteillä. Yleensä rajanveto on kuitenkin suhteellisen selkeää.Selkeimmin voi uuden liikuntakulttuurin ilmentymänä pitää tietyssä mielessä listojen kärkisijoilla olevaa kuntosaliliikuntaa. Maffesoli, 1995). Elämäntyylit muuttuvat yksilön elämäntilanteen, tarpeiden ja ajan virtausten mukana. Heinemanniin (1989) viitaten Itkonen (1997, 51) toteaa rajanvedon liikunnan ja muiden ruumiillisten ilmaisujen välillä ylipäätään liuenneen vaikeasti hahmotettavaksi. Se jää tosin kauas kävelyn ja pyöräilyn suosiosta, mutta on varsin tuore tulokas joukkomittaisen liikunnanharrastuksen kentillä. Karisto 1988; Itkonen, Ranto 1991, 13-15; Nurmela, Pehkonen 1998, 6-22; Heinonen ym. Osin näihinkin on sisäänrakennettu uuden liikuntakulttuurin elementtejä riippuen itse kunkin näille antamista merkityksistä ja asettamista tavoitteista. Haemme tässä luvussa vastausta ennen kaikkea siihen, mikä nykyajan ihmistä näyttäisi liikuttavan. Itkosen (1997, 4 7 48) mukaan suomalaisessa liikuntakulttuurissa onkin siirrytty 1980-luvulta alkaen "eriytyneen toiminnan kauteen". Peräänkuulutamme "uuden liikuntakulttuuridiskurssin" perusteita. Käsitteen klassikko Max Weber yhdisti elämäntyylin sosiaaliseen statusasemaan, joka kytkeytyi ennen muuta kuluttamisen eri muotoihin. Suomalaisten suosituimmat lajit ovat aina vain kävely, pyöräily, uinti, hölkkä ja lenkkeily. Liikunnallisuus voi toki monille olla hyvinkin rakenteellinen ja staattinen piirre ja elämän jäsentäjä, jolloin lienee oikeutettua puhua liikunnasta elämäntapana. 1996, 8). Kärkisijoja eivät silti nuorisonkaan harrastamien lajien joukossa ole vallanneet "uuden liikuntakulttuurin" alat. Liikunnasta on tullut osa populaarikulttuuria (Roche, 1998). Nuorten harrastusten kohdalla uudet liikuntamuodot näkyvät luonnollisestikin aikuisia jossakin määrin selkeämmin. Elämäntyyli liittyy näin sosiaaliseen maailmaan, sen ryhmien ja yhteisöjen muotoutumiseen ja olemassaoloon sekä ryhmän jäsenten kollektiiviseen identiteettiin (Henrdy ym. uuden liikuntakulttuurin aloiksi ja mitä ei, on luonnollisesti hyvin vaikeasti määriteltävissä. Elämäntyylillä viestitetään muille sosiaalista asemaa, arvostusta ja menestystä. Kuten Chaney (1996, 10 11) asian ilmaisee, elämäntyylin käsitteen tarkoituksenmukainen käyttö edellyttää aina "kohtuullisen kokoista ihmisjoukkoa", jottei se kadottaisi koko tulkintapintaansa. Keskeisinä kriteereinä toimivat tietysti ennen kaikkea niiden "uutuus" ja uudenlainen liikuntakulttuurien merkitys, joka niihin liitetään. Elämän ja yhteiskunnan jatkuvasti lisääntyvä pirstaloituminen ja kulutuksen jäsentävän merkityksen lisääntyminen saattaisi tehdä perustelluksi elämäntyylin ja elämäntavan käsitteiden aiempaa selkeämmän erottamisen toisistaan. On tietenkin selvää, että esimerkiksi pyöräilyn koko kirjo on hankala sijoittaa kategorisesti "uuteen" tai "vanhaan". Samalla nuo. Tätä todentavat muun muassa erilaiset liikuntatoivelistat niistä lajeista, joita aikuiset ja nuoret nykyisin haluaisivat harrastaa. Chaney (1996, 66 67), jonka näkemykset elämäntyylistä tulevat muutoinkin lähelle Allardtin näkemyksiä. Sillä on yhteyksiä ennen muuta sosiaalisen vuorovaikutuksen ja identifikaation malleihin. Elämäntyylit eivät välttämättä liity aina edes tiettyyn sosiaaliseen ryhmään, vaan yksilöiden ja ryhmien elämäntyyleissä voi olla päällekkäisiä ja samanaikaisia variaatioita. 1993, 164.) Elämäntyylillä on selviä yhteyksiä Pierre Bourdieun habitus-käsitteeseen. kiksi Kariston ym. Jotakin uutta ilmassa kuitenkin on. Allardt (1986, 9 14) tosin sijoittaa Bourdieun habitus-käsitteen lähemmäs elämäntapaa tulkiten sitä enemmän rakenteelliseksi, luokkasidonnaiseksi ja deterministiseksi kuin nykyiset elämäntyyliä korostavat tulkinnat. Tähän liittyy jo mainittujen piirteiden lisäksi "ei-urheilullisen liikunnan voimakas lisääntyminen". Etenkin nuorille monet uudet liikuntamuodot, omaehtoiset toiminnat kuten sähly tai skeittailu, tarjoavat liikunnan tuoman nautinnon lisäksi rakennusaineksia sosiaalisen ja yksilöllisen identiteetin pystyttämiselle. Juuri tästä staattisuudesta habitus-tulkintaa on kritisoinut myös mm. Edellä kuvatun pohjalta olisimme taipuvaisia puhumaan modernin tai pitäisikö sanoajälkimodernin ajan, liikunnan ja urheilun kaltaisten muuttuvien ilmiöiden, yhteydessä pikemminkin elämäntyyleistä kuin elämäntavoista. Näiltä listoilta löytyy perinteisempien lajien rinnalta esimerkiksi joogaa, rullaluistelua, avantouintia, tanssiurheilua, laskuvarjourheilua, itämaista tanssia ja triathlonia. Elämäntyylit voi yleisesti määritellä toimintamalleiksi (patterns of action), jotka erottavat ihmisiä toisistaan. Kysymys siitä, onko uudella diskurssilla mitään katetta, herää väkisin, kun tarkastelee "suuren massan" liikuntaharrastuksen kärkisijoilla vuodesta toiseen esiintyviä lajeja. Tahdommekin alleviivata Kariston, Takalan ja Haapolan (1998, 127 128) tapaan sitä, että niin elämäntavan kuin elämäntyylin tutkimus tulee yhteiskuntatieteelliseksi vasta silloin, 50 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntakulttuurin muutos ja elämäntyylit kun tulkinnat yhdistetään laajempaan yhteyteensä. (Ks. Elämäntyylin avulla voidaan hahmottaa ja selittää ihmisten elämää ja toimintaa sekä sitä, mitä eri toiminnot yksilöille ja ryhmille merkitsevät. (Eichberg 1987, 76 77; de Knop ym. Se, mitkä lajit voidaan sijoittaa ns. Poikien kohdalla suosiotaan alati kasvattava salibandy tai sähly muodostaa tässä poikkeuksen. Elämäntyylin käsite, joka on vähemmän rakenteellinen ja johon liittyy yksilöiden omaehtoisuus ja itsetietoisuus sekä paikallisuuden, arjen toiminnan ja strategian korostus, on selvästikin tekemässä tuloaan jälkimodernin ajan ihmisten ja ihmisryhmien elämän tutkimisen työkaluna. Allardt (1986, 9 14) määrittelee elämäntavan lähikäsitteeksi sosiaalisen identiteetin ja mentaliteetin
Arvot ja aatteet • "Nopeammin, korkeammalle, ( values and ideas) voimakkaammin" • Olympia-ideologia 7. Tila (space) • Eriytynyt tila• Standardit 3. Instituutiot • Hierarkkinen systeemi • Byrokraattinen kontrolli 1 eivät enää keskeistä roolia esitä perinteiset liikunnan ekspertit, vaan myös toisenlaiset spesialistit, kuten vaikkapa sirkustemppuilijat, akrobaatit tai koomikot. Vaikka toki moderninkin aikakauden liikuntakulttuurissa on kilpaja suorituspainotteisen urheilun rinnalla esiintynyt kuntoliikuntaa tai "hyvinvointiliikuntaa", niin modernin kauden ruumiin liikkeelle on ainakin Eichbergin (1998, 144) mukaan ollut ominaista välineellisyys ja funktionaalisuus. (Brake, 1990, 191). Voimanlähde • Ilon ja musiikin katoaminen• (energy) Vauhdin dynaruiikka 4. Maskuliinisuus • Sukupuoli-, (interpersonal ikäja painoluokkien mukainen relations) liikunta • Kansallisesti eriytyvä 5. Aika (time) • Vapaa-aika • Tulevaisuuteen suuntautunut 2. Jälkimodernin liikuntakulttuurin (ks. On astuttu "hämmästyksen ja naurun kentille", jossa Moderni urheilu 1. (1992, 74 79, 115 116) luotasivat suomalaisten liikuntamotivaation muutosta 1980-luvulta 2010-luvulle. Kuvion 1 liikuntamotiiviulottuvuudet on muodostettu vastauksista "harrastan liikuntaa, koska" -kysymykseen. Kilpailullisuuden merkityksen arvioitiin vähenevän jossakin määrin. Perinteiseen kansankulttuuriin liittyvään liikuntaan, kuten tanssiin ja leikkiin, on taas aikanaan liittynyt keskeisesti kulttuuria säilyttävä ja esittävä ulottuvuus. Vaikka vaihtoehtoisen ja omaehtoisen rinnalla elää yhä valtavirtana modernin aikakauden liikunta ja urheilu, uusi liikuntakulttuuri on kyseenalaistamassa monet modernin liikunnan ääriviivoista. Iäkkäämpien ryhmissä liikuntaharrastukseen liittyisivät aiempaa merkittävämmin liikunnan terveysulottuvuus, sosiaalinen motiivi ja liikunnan "jännittävyys". (Eichberg, 1998, 122 124.) Näitä liikuntamuotoja harjoitetaan myös nurmikoilla, kaduilla, tanssiluolissa ja hylätyissä teollisuushalleissa. Taulukko 1 konkretisoi selkeästi sen eron, joka modernin urheilun ja jälkimodernin liikuntakulttuurin välillä esitetään olevan. Suomessakin hyvin tunnettu liikunnan ja urheilun saksalainen tutkija Henning Eichberg (1998, 145) on kuvannut traditionaalisten pelien (games), modernin urheilun (sport) ja jälkimodernin liikuntakulttuurin (culture) eroja taulukon 1 mukaisesti. myös Telama, 1986.) Tutkimuksen tuottaman skenaarion mukaan liikunnan tarjoamien terveyskokemusten ja esteettisten elämysten merkitys on lisääntymässä kaikissa muissa ikäryhmissä paitsi senioriryhmässä (65 74 -vuotiaat). Yksilöille liikunnalla on aiempaa subjektiivisempi merkitys niin kuntoliikunnasta ja urheilusta kuin yleisönä olosta on tullut tärkeä yksilön identiteetin rakentaja. Niin sanotussa jälkimodernissa maailmassa liikunta on eriytynyt ja moninaistunut. työpaikkaliikunnan ja työnantajien kustantamien liikuntaharrastusten laajetessa). Spontaani liikunta on lähellä arjen elämää. Skenaario sisältää liikuntamotiivien perspektiivistä katsoen pitkälti "uuden liikuntakulttuurin" keskeiset elementit: liikunnan elämyksellisyyden, kokemuksellisuuden ja sosiaalisuuden korostamisen. (ks. Tavoitteet • Tulosten tuottaruinen • (objectives) 1 Ennätysten määrällistäminen • Saavutushakuisuus 6. rille on muodostunut uusia, aikuisten maailmasta erottautuvia riippumattomia pelikenttiä, tiloja, joissa he voivat toimia omassa viiteryhmässään ja rakentaa omaa nuorisoalakulttuuriaan siihen kytkeytyvine elämäntyyleineen. Tarkastelemme tätä ensiksi sillä, mitä ihmiset kertovat liikuntaharrastuksestaan hakevansa. Rentoutumisja kilpailumuuttujat perustuvat molemmat yhteen spesifisti näitä koskevaan kysymykseen. taulukko 1) keskeisiä ulottuvuuksia ovat ruumiinkokemusten ja sosiaalisen herkkyyden etsintä. Miten tähän istuu turkulainen aineisto, vuosina 2000 2001 kerätty 7 75 -vuotiasta väestöä koskeva kysely, sitä kuvaa kuvio 1. Tähän ovat liittyneet ennen muuta terveyden, hygienian, pedagogisen sopeutumisen (pedagogical adjustment) ja sosiaalisen integraation edistämisen tavoitteet. Miten uusi sitten näkyy empiirisen aineiston pohjalta. Liikunnan vapaaaikasidonnaisuus on vähentynyt (mm. Muut kolme ovat summamuuttujia, joissa on yhdistetty kuhunkin ulottuvuuteen liittyviä kysyJälkimoderni liikuntakulttuuri • Ei sidottu työja vapaa-ajan eroon • Jännityksen ja paineen kokemukset • Erilaiset kuntoreitit • Yhteisöliikunta • Kiinteiden paikkojen arkkitehtuurin kriisi • Uusi karnevalismi • Uudelleen musikalisoituminen • Uskonnollissävyiset ru umiinkulttuuri t • Rajat ylittävä liikunta/urheilu • Perheliikunta • Sosiaalinen liikunta • Kulttuurisen identiteetin moninaisuus • Kasvatuksellisen kvantifioinnin kriisi • Mediasirkus • Urheilun kritiikki • Terveysliikunta • Ei-organisoitu liikunta• Kaupallinen liikunta ja urheilu • Vaihtoehtoinen ruumiinkulttuuri TAULUKKO 1. Jatkuva tulosten maksimoiminen, saavutusten laajentaminen ja hierarkkisen kontrollin saavuttaminen olivat tässä olennaisia perustuksia. Modernin urheilun ja jälkimodernin ruumiinkulttuurin kontrastointi (Eichberg, 1998 mukaillen) 51. (Eichberg 1998, 144 146; ks. Modernin suorituspainotteinen malli perustui tulosten tuottamiseen. myös Sironen 1998). Sosiaaliset suhteet I. Mäntylä ym
Kilpaliikkujilla kilpailullisuus on luonnollisesti huomattavasti keskeisempi tekijä kuin muissa liikkujaryhmissä. Uutta on myös se, että turkulaisten nuorimmissakin ikäryhmissä korostetaan aikaisempaa enemmän liikunnan rentouttavia ja terveyteen liittyviä tekijöitä. Kilpaliikkujat pääosin miehiä arvioivat kaikki viisi motivaatiotekijää varsin tärkeiksi urheiluharrastukselleen. Ne näyttäisivät nousseen nuortenkin tärkeimmiksi liikuntamotiiveiksi. Liikkujaryhmät on muodostettu kysymyssarjan perusteella, jossa tiedusteltiin vastaajien liikunnan luonnetta ja määrää. Taulukko 2 yhdistää ryhmät paitsi liikuntamotiiveihin myös. Kuvio 1 antaa omalta osaltaan tukea väitteille "uuden liikuntakulttuurin" olemassaolosta. Liikuntamotiiviulottuvuudet ja niihin liittyvät yksittäiset elementit liittävät turkulaisten liikunnan monilta osin taulukossa 1 esitettyyn "jälkimodernin liikuntakulttuurin" lähtökohtiin, kuten kokemuksellisuuteen, sosiaalisuuteen ja terveyspainotteisuuteen. Liikunnan sosiaalisuusmotiivi ei sitä vastoin ole lien .;;<( f,,; i "' E ;::: C: I ::!E 4,5 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 lr-------------~ ---o11 16 -vuotiaat (N= 73 7 4) 1,5 --o17 20 -vuotiaat (N= 63 65) ···<>·· 21 40 -vuotiaat (N = 387 39 -tr41 64 -vuotiaat (N =407 417 sännyt merkitystään siinä määrin kuin skenaariossa uumoiltiin. Tältä pohjalta on nimetty kukin ryhmä ja määritelty niihin kuuluvien ihmisten tyyppikuvaus. 1992) Seuraavaksi tarkastelemme turkulaisten liikuntatottumuksia neljän liikkujaryhmän (liikunnallisesti passiiviset, arkiliikkujat, aktiivikuntoilijat ja kilpaliikkujat) avulla. (1992) skenaariossa. Aktiivikuntoilijoiden parissa kilpailullisuus koettiin jossakin määrin tärkeämmäksi kuin liikunnallisesti passiivisten ja arkiliikkujien ryhmässä ja heidän motivaatiorakenteensa lähenivät kilpaliikkujien vastaavaa. 5,0 , ~ , tuuria ilmentää liikunnan elämyksellisyyden (ekspressiivisyys) merkityksen kohoaminen motiiviasteikossa terveysja kuntotekijän tasolle muissa paitsi senioriryhmässä (65 -75 -vuotiaat). Näin muodostuneiden ryhmien liikuntatottumuksia tarkasteltiin kyselylomakkeen sosiaalisten ja liikuntamotiivia mittavien kysymysten suhteen. Vain kilpailullisuusmotiivin suhteen eri ikäryhmien välillä on vahvat erot. Myös rentoutumismotiivin, johon liittyy irtiottoa arjen kuvioista ja paineista, voi nähdä liittyvän uuden liikuntakulttuurin ytimeen. Diskurssi ei edes "suuren massan" liikuntamotiivien perspektiivistä katsoen näytä olevan täysin ilmassa leijuvaa teoriaa ja kaipuuta. 1992, 77). Terveysajattelu olisi tämän mukaan valtaamassa nuorten ajatusmaailmaa. sekä näin muodostuneiden ryhmien eniten harrastamia liikuntalajeja ja motiiviprofiileja (taulukko 2). Otoskoko (N) ikäryhmien sisällä vaihteli kysymyksittäin, koska osa vastaajista oli jättänyt vastaamatta joihinkin kysymyksiin. Kilpailullisuus ja sosiaalisuus jää heidän liikuttajanaan vähemmälle merkitykselle. Luonnollisesti eri motivaatiotekijät koettiin sitä tärkeämmiksi, mitä aktiivisempaa liikkuminen on. Nuorimmilla ikäryhmillä kilpailullisuus on selvästi merkittävämpi liikuttaja kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Liikuntaharrastuksella on keskeinen subjektiivinen mieli ja merkitys, joskin rentoutumismotiivi on vanhemmilla ikäluokilla ollut jo pitkään keskeisin liikkumismotiivi. "Liikunnallisesti passiivisiin", "arkiliikkujiin" ja "aktiivisiin kuntoilijoihin" kuuluvat hakevat liikunnasta ensisijaisesti rentoutumista, terveyttä ja kuntoa sekä elämyksiä ja kokemuksia. Taulukon ensimmäisiltä riveiltä voi nähdä harrastetun liikunnan muotojen muuttuvan aktiivisuuden lisääntymisen myötä. Tätäkin kehityssuuntaa keskeisemmin uutta liikuntakult52 LIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • liikuntakulttuurinmuutos)8.elärnäntyylil Sosiaalisuus merkittävimpiä liikuntamotiiveja (Mäntylä ym. Kiintoisana tuloksena kuviosta 1 näkyy myös eri ikäryhmien liikuntamotiivien samankaltaisuus, joka aiempiin (1980ja 1990-luvun alun) tutkimuksiin nähden on uutta. Telama 1986, 156 157; Mäntylä ym. Se näyttäisi jopa menettäneen asemiaan nuorimman (11-16 -vuotiaat) ikäryhmän liikuttajana verrattuna aikaisempiin -+6575-vuotiaat (N= 81 111) 1,0 ---~---===--""--~----~---------...J vuosikymmeniin. Senioriryhmällekin elämyksellisyys liikkumisen taustatekijänä oli turkulaisten joukossa merkittävämmässä asemassa kuin Mäntylän ym. Turkulaisten liikuntamotiivit eri ikäryhmissä vuoden 2001 alussa myksiä: terveys ja kunto -muuttujan väittämät kohdistuivat liikunnan ja oman terveyden, toimintaja työkyvyn suhteeseen; ekspressiivisyysmuuttuja (elämys ja kokemus) sisälsi väittämiä, jotka liittivät liikuntaharrastuksen muun muassa sen fyysiseen rasitukseen, sen tuomaan elämänsisältöön, jännitykseen, elämyksellisyyteen ja itsensä ilmaisemiseen; sosiaalisuusmuuttuja puolestaan koostui väittämistä, jotka koskivat liikunnan tuomien ystävien, perheen ja tärkeiden ihmissuhteiden hoitamisen merkitystä liikuntaharrastukselle. (esim. Jaottelun pohjalta syntyneitä ryhmiä tarkasteltiin suhteessa sosiaalisiin taustatekijöihin (sukupuolen, koulutuksen, sosioekonomisen aseman, tulojen) ja ryhmien harrastamiin liikuntaja urheilulajeihin. Myös sosiaalisuus sai tässä ryhmässä korkeimmat pisteet, joskin se muiden ryhmien lailla koettiin vähiten merkittäväksi motivaatiotekijäksi. Motiivipisteytyksen yhteydessä kaarisuluissa esitetyt taustatekijät korreloivat jossakin määrin kyseisen motiivitekijän kanssa (p < .05, joskin korrelaatiot jäivät näissäkin yleisesti melko mataliksi). (1992, 79) skenaariossaankin ennakoivat. Taulukossa esitetyt liikkujaryhmät on muodostettu kysymyksen pohjalta "Kuinka liikut ja rasita itseäsi fyysisesti vapaa-aikanasi?" Vastausvaihtoehtoja oli neljä, joiden perusteella liikkujaryhmät on määritelty. KUVIO 1. Kaikkien liikkujaryhmien, paitsi aktiivikilpailijoiden kohdalla, liikuntamotivaatioprofiilit vastaavat pitkälti kuviossa 1 esitettyjen profiilien yleislinjaa. Vielä 1980-luvun alussa sosiaalisuus oli kilpailullisuuden ohessa nuorimman ikäluokan Rentoutuminen Ekspressiivisyys Terveys ja kunto Kilpailu HUOM. Passiivisimmat harrastavat ennen kaikkea kävelyä ja liikuntaa yleensä, kun taas aktiivisemmat harrastavat selkeästi jotakin tiettyä lajia. Näin on ollut aiemminkin, mutta kilpailullisuuden merkitys on kaikissa ikäryhmissä laskemaan päin, kuten Mäntylä ym
Turkulaisten liikkumisen muotokuvan voi piirtää karkeasti seuraavanlaiseksi: "Liikunnallisesti passiiviset ja arkiliikkujat" ovat keski-ikäisiä tai varhaisvanhuutta eläviä perheellisiä työntekijätai alempia toimihenkilönaisia. Sen sijaan kaikkein aktiivisimmilta kuntoilijoilta ja urheilijoilta (35%) liikunta vie suuren osan vapaa-ajasta. Kuntosaleilla kävi heidän arvionsa mukaan yli 300 000 ja aerobicissa yli 200 0000 suomalaista. Kilpaja urheilukentät ovat selkeästi maskuliinisia ja nuorten, ennen kaikkea opiskelevan nuorison, areenoja. joihinkin tärkeämpiin taustatekijöihin. Taulukko 2 osoittaa sen, että ihmisten asemapaikka sosiaalisessa maailmassa (ikä, sukupuoli, tulotaso, koulutus) on yhteydessä niin hänen liikuntamotiiveihinsa kuin liikuntatottumuksiinsa. Taulukosta näkee sekä iän, sukupuolen että yleisten sosioekonomisten taustatekijöiden olevan yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen. Näin liikunnan osuutta ihmisen elämässä ja elämäntyylissä määrittävät ainakin osaltaan myös sosiaaliset rakennetekijät. Suhteellisesti eniten uusista lajeista suosiotaan olivat lisänneet muutaman vuoden kuluessa salibandy ja aerobic. Valtaosalle vastanneista turkulaisista (64 %:lle) liikkuminen on joko vähäistä tai kohtalaista. Taulukon asetelma antaakin enemmän, kun pohditaan liikunnan yhteyttä sosiaalisiin rakennetekijöihin. Suhteellisesti eniten suosiotaan vuosien 1994 1997 välillä lisänneet lajit olivat kuntosaliharjoittelu, aerobic, salibandy, tanssi, voimistelu, voimannosto ja s1,mnnistus. C: :::, kin nuoruus ja korkea sosioekonominen asema korostuvat jossakin määrin. Kun Nurmela ja Pehkonen (1998, 15 17) kysyivät lajien potentiaalisia harrastajia, sijoittuvat määrinä mitaten kärkeen pääosin perinteiset lajit, kärjessä uinti ja hiihto (yli 200 000 potentiaalista harrastajaa) . Näitä selvästi vähemmän osallistuttiin esimerkiksi salibandyyn (noin 150 000), rullaluisteluun (noin 30 000), karateen (9 000) tai rullalautailuun (3 500) . Hyvin sijoittuivat kuitenkin myös kuntosaleilla käynti, aerobic, salibandy ja triathlon. Seuraavaksi tarkastelemme vielä turkulaisaineiston varassa, mitä lajikohtaiset liikuntaharrastuksen toivelistat kertovat turkulaisten suhteesta "uuteen liikuntakulttuuriin" tai ainakin siihen luettaviin eräisiin lajeihin. Karisto 1988; Räsänen 2000.) Tämä todentaa edellä esiteltyä päätelmäämme siitä, että liikuntatutkimuksessa ei laajempia sosiaalisia tekijöitä voi sivuuttaa, vaikka niiden merkitykset eivät aivan ilmiselviä nykypäivänä olisikaan. ·.;; ·,.:; :::, :;, ll) ..... Nurmelan ja Pehkosen (1998, 7) mukaan uuteen liikuntakulttuuriin ehkä laskettavista lajeista vain kuntosaleilla ja aerobicissa käynti sijoittuvat vuosina 1997-98 kymmenen suosituimman suomalaisen liikuntamuodon joukkoon. Nekin tieLIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • Liikuntakulttuurin muutos ja elämäntyylit 53. Aktiivikuntoilijan poluilla liikkuu sekä naisia että miehiä. Kuvion 2 toiveliikuntalista luo kuvaa siitä, mitä uusia lajeja turkulaiset aikuiset haluaisivat harrastaa vuonna 2000-2001. Se osoittaa myös vahvat erot naisten ja miesten toiveissa. (vrt. in 11 2 ca ... OI ... Muutenkin tämä ryhmä on muita ryhmiä heterogeenisempi, jos;::. Eniten suhteellisesti kannattajiaan menettämässä olivat uinti, hiihto, tennis laskettelu, lentopallo, squash, jääkiekko, luistelu ja kehonrakennus (Nurmela, Pehkonen, 1998, 19). 1 OI "' "' :::, iii N C: CI) "'C :::, > :!: C
Tarvitaan jotakin uutta. Liikunnan ja urheilun kautta haetaan ja saadaan niin yksilöllisiä kuin sosiaalisia kiinnikkeitä ympäröivään elämään ja maailmaan. "Uuteen liikuntakulttuuriin" lukeutuviksi lajeiksi voidaan listalla katsoa ainakin sukeltaminen, aerobic, jooga, lumilautailu, jazz-tanssi ja moderni tanssi. Perinteisen kilpaja suorituspainotteisen urheilun rinnalle on yhä voimakkaammin nousemassa erilaisia omaehtoisia ja uusia ulottuvuuksia hakevia liikuntakulttuurin muotoja. Elämäntyylikehikko tarjoaa tähän yhden tarkoituksenmukaisen perspektiivin. Turkulaisaineiston alustava analyysi herätti meidät pohtimaan, millä tavoin liikuntatutkimuksen aineisto parhaiten avautuisi kokonaisvaltaiselle tulkinnalle. :r-;;· ., . --~ ~Z.".3,'l':::~."' ::-~-' :' ;.;-,;)i."-Wt>i ,'iiJ urheilu ' jooga sauvakävely Haampur a• "" urheil q autourheilu jousiammunta melon · ·R· -,. 2001 , 29.) Lajeittain tarkasteltuna turkulaisten toivelajilistat antavat jossakin määrin tukea sille, että puheet uudesta liikuntakulttuurista ja elämyksellisten uusien lajien suosiosta eivät ole pelkkiä puheita. Nuoruus, miehuus ja korkeampi koulutustaso ovat yhteydessä kilpailumotiivien korostumiseen samoin kuin vanhuus, naiseus ja matala sosioekonominen asema ovat yhteydessä liikuntaharrastuksen passiivisuuteen sekä liikuntamotivaation tiettyihin osa-alueisiin. LIIKUNTAKULTTUURI JA ELÄMÄNTYYLI: LOPUKSI Modernissa maailmassa liikunnasta ja urheilusta on ainakin osalle ihmisistä tullut tavalla tai toisella yksi keskeinen osa elämää. Näemme elämätyylinäkökulman avaavan yhden merkittävän reitin ihmisten ja ryhmien liikunnan ja urheilun kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Myös heidän harrastamiensa lajien kärjessä on tällainen laji (sähly). Ilmiö on kuitenkin tärkeämpi kuin semantiikka. Elämäntyylin kehikko on aina istutettava myös osaksi yhteiskunnallista rakennekokonaisuutta. Turkulaisaineisto näyttäisi vahvistavan sitä, että modernissa liikuntaja urheilukulttuurissa on voimistuneen kilpaja suorituspainotteisen liikunnan ja urheilun ohessa toinen linja, jossa korostuvat omaehtoisuus ja liikunnan tuomat terveysja rentoutusvaikutukset, sen elämyksellisyys ja omat kokemukset. Naisten kohdalla useimmat toivelistan liikuntalajit sijoittuvat "uuden liikuntakulttuurin" alueelle. Eräät tutkijat korostavat tätä puhumalla yhteiskunnan urheiluistumisesta. Miellämme liikunnan ja urheilun Bourdieun (1998) tapaan yhdeksi kentäksi, jossa yksilöiden ja ryhmien elämäntyylit tai habitus ilmenevät alastomimmillaan. Liikunta ja urheilu muodostuvat paitsi yksilöllisistä suorituksista myös sosiaalisista ja yhteiskunnallisista merkityksistä, jotka usein jäävät meiltä huomaamatta. Kiintoisaa on, että monien miesten toivelajien yksi selkeä yhtymäkohta on lajinharrastuksen kalleus (golf, laskuvarjohyppy, autourheilu). Yhteiskuntakirjallisuus on viime vuosikymmenen aikana ollut. Tällaisiksi voidaan lukea ainakin jooga, sauvakävely, rullaluistelu, vesivoimistelu, avantouinti, tanssiurheilu, itämainen tanssi ja country-dance. Tyttöjen toivelistan kärkeen sijoittuvat eläinten kanssa liikkuminen sekä vesiurheilulajit. :'f..{lo'..it~:.~ ,-, .: itä;na;;n KUVIO 2. Päädyimme pohdinnoissamme siihen, että aikamme liikuntakulttuuriin liittyvää dynaamisuutta ja eriytymistä esimerkiksi tyylien paikallisuutta ja tilannesidonnaisuutta kuvaa sattuvammin elämäntyylin käsite kuin staattisempi ja rakenteellisempi elämäntavan käsite. Silti liikuntakulttuurinkin valtavirta on yhä voimakkaasti sitoutunut ammattija huippu-urheiluun, viihdeteollisuuteen ja kuluttamiseen, vaikka osa pyrkiikin liikunnan avulla henkisyyteen ja uudenlaisiin kehollisiin elämyksiin ja kokemuksiin. Erona miesten toivelajeihin on ainakin se, että kalliiden välinelajien suosio on selvästi vähäisempi, mukaan mahtuu oikeastaan vain golf. Sosiaalisten taustatekijöiden yhteys liikuntamotiiveihin on myös jossakin määrin havaittavissa, joskin tämä suhde on edellä mainittua heikompi. 7-16 -vuotiaiden turkulaispoikien toivelistalle mahtuu useampia "uuden liikuntakulttuurin" lajeja (sähly, judo, laskuvarjourheilu, lumilautailu, rullaluistelu, karate, ju-jutsu, kiipeily). Liikunnan moninaiset merkitykset tarjoavatkin perinteisen liikuntatutkimuksen rinnalle yhden kiehtovan näköalapaikan jälkimodernin maailman historiallisesti muuttuviin ilmiöihin niin yksilön, ryhmän kuin yhteiskunnan tasolla. ·.~-~~1' i stelu V si·"' ..voir istelu ~ -9'.lgolf i~'I t~-~ ,. _~.; ,·,;;.:.~-1,u_;-.. f:..,::":.'lil:~ laskuvarjo. Sen selvittäminen, mikä asema liikunnalla ja urheilulla todella on nykyajan ihmisten elämässä ja jäsentävätkö ne ihmisten elämää siinä määrin kuin "uuden liikuntakulttuurin" diskurssi esittää, edel54 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntakulttuurin muutos ja elämäntyylit lyttää hyvinkin spesifejä jatkotutkimuksia. On kyse siis yhtäaikaa yksilöllisistä ja sosiaalisista käytännöistä. Heidän harrastuksensa ohjautuu pääasiassa liikuntajärjestöjen toiminnan kautta aivan toisessa mitassa kuin aikuisten. Myös koulu piirtää liikuntatunneillaan jälkensä liikuntalajien puntarointiin. Sukupuolella, iällä, koulutusja sosioekonomisella taustalla sekä tulotasolla näyttää selvästi olevan yhteyttä ennen kaikkea liikunnan harrastuksen luonteeseen, lajivalikoimaan ja intensiteettiin. Pojat ja tytöt, jotka tässä aineistossa edustavat 7-16 -vuotiaita, näkevät maailmaa omasta perspektiivistään. Liikunnan aluetta on viime vuosikymmeninä leimannut eriytyminen. Jousiammuntakin sijoittunee uusien liikuntamuotojen lähelle. 15 10 miehet % naiset % 10 15 1, golf ,_,q,;;a~-i ;"" ... (Heinonen ym. Miesten kohdalla "uuden liikuntakulttuurin" lajeiksi on laskettavissa toivelajeista varsin moni, kuten laskuvarjohyppy ja sukellus, ehkä myös vaellus ja melonta. Liikunnan kautta yksilö sekä rakentaa omaa identiteettiään että sisäistää kulttuurinsa perusarvoja ja normeja. Turkulaisten miesten ja naisten (17-75 v) toivelajit vuonna 2000-2001 tysti ilmentävät yhteiskunnallisen sukupuolen vahvaa erottelevaa asemaa liikunnallisen elämäntyylin määrittämisessä. Hyvin sijoittuu heidän harrastamiensa lajien joukossa myös rullaluistelu. Massojen liikuntakulttuuri kytkeytyy saumattomasti muun populaarikulttuurin lailla muihin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Kulutus, vapaa-aika ja sporttisuus korostuvat ihmisten elämässä. Olemme hahmotelleet tässä artikkelissa yhtä tietä eteenpäin. Liikunnan kentät antavat oivan areenan yksilölle ja ryhmille elämäntyylittelyyn, jonka kautta yksilöt ja ryhmät ilmentävät ja identifioivat itseään sekä erottautuvat muista arvojensa, normiensa, makunsa, tyylinsä ja ruumiinkäytäntöjensä nojalla. Perinteiset rakenteelliset ja demografiset taustamuuttujat niin välttämättömiä kuin ne ovatkin eivät yksinään avaa aineistoa riittävän tarkoituksenmukaisella tavalla
Helsinki: Gaudeamus, 1995. Quest for excitement. Kinnunen T. Näin Turku liikkui vuonna 2000. Urheilun aika ja paikka. London, Thousands Oaks & New Delhi: SAGE, 1993: 117-131. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Helsinki: WSOY, 1998. Uuteen liikuntakulttuuriin. Tampere: Vastapaino, 1987:7-26. Heinonen OJ, Lainio M, Oittinen A, Parkkunen H, Rinne R, Sinkkonen A, Suominen S, Takamäki M, Tähtinen J. Skirstad & M. Dunning E, toim. Sironen E. Jyväskylän yliopiston Liikunnan sosiaalitieteiden laitoksen Tutkimuksia-sarja 54, 1991 Karisto A, Suomi juoksee. Crompton R. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura, 1993. New Zealand: Human Kinetics. Sport and leisure in the civilizing process. Usein kiinnikkeet empiriaan ovat jääneet hyvinkin heiveröisiksi. Liikunta 2025 Skenaariot. Young people's leisure and lifestyles. Törmäävät tulkinnat. Karisto A, Takala P, Haapola 1. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu 136. Puhakainen J. Urheilua, liikuntaa ja ruumiillisuutta normitetaan. toim. Maquire J. Henrdy LB, Shucksmith J, Love JG, Glendinning A. Sulkunen P, Holmwood J, Radner H, Schulze G, toim. Maailman mieli. Yhteisöllisyys ja onni täydellisessä ruumiissa. Suomalaisen liikuntakulttuurin kehityssuunnat yhteiskunnan muuttuessa. Helsinki: Oy Yleisradio Ab, 1986 1-32. De Knop P, Engeström L-M, Skirstad B, Weiss M-R, toim. Maffesoli M. Rose N. Mäntylä K, Pyykkönen T, Juppi J, Sneck T. Weiss (toim.) Worldwide trends in Youth Sport. Eichberg-koordinaatteja. toim. Tuloksemme osoittavat aika vääjäämättömästi niin sanotun "uuden liikuntakulttuurin" lähtökohtien olevan esillä aivan konkreettisesti myös tämän päivän liikunnan kentällä, joskin perinteisten liikuntalajien ja harrastusmuotojen valtavirran takana. Kohti ihmisen valmentamista. Liikunta & Tiede 1999:4:4-9. Chaney D. Yhteiskuntapolitiikka 2000:2 : 135-145. Liikunta ja elämäntavat. Myös liikunnan ja urheilun tutkimus on sisältänyt tämän kaltaisia pohdintoja ja esityksiä melko runsaasti, jos kohta urheiluja liikuntatutkimuksen päätiet on useimmiten peitetty kovalla empiirisellä kivetyksellä. Class and stratification. Ihmisten liikuntaharrastustoiveissa elämysten ja eksotiikan uusi kaipuu näkyy parhaiten. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu 122. Cambridge: Polity Press, 1997. Essays on sport, space and identity. Research Reports on Sport and Health 100 Jyväskylä: LI KES-tutkimuskeskus, 1995. Itkonen H, Ranto E. Elämäntapa, harkinta ja muoti ihmisen valintojen perustana. Persoonan kieltäjät. Brettschneider W-D, Sack H-G. Liikunta elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä . SLU-julkaisusarja 1998:4. Cambridge Polity Press, 1990. Näin suomalaiset liikkuvat. Journal of Sport & Social lssues, 2000. The consequences of modernity. Helsinki: Gaudeamus, 1991 :82-91. Sport, popular culture and identity. Tampere: Gaudeamus, 1996. Sosiologia 2000:3:228-242. Beck U. London Frank Cass & Co, 1971. Liikuntagallup 1997-98. Elämäntapateoriat ja suomalainen elämäntapa. Nuorten elämäntyylin ja terveyskäyttäytymisen kulttuurinen vaihtelu. How can one be a sportsman7 _ Bourdieu P. Minkälainen asema liikunnalla ja urheilulla on nykypäivän nuorten elämässä. Sociology in Ouestion. Wickham G. Youth sport in Europe: Germany. Oxford & New York · Basil Blackwell, 1986. Eichberg H. London and New York: Routledge, 1990. Itkonen H. Uuteen liikuntakulttuuriin. Mikä liikunnassa kiinnostaa liikuntamotivaatio. Roche M . Helsinki: Gaudeamus, 2001. Ihmisen vapaus ja vastuu aivotutkimuksen ja lääketieteen puristuksessa. Manchester: Manchester University Press, 1987. Rethinking modernity in the global social order. London Cass & Co, 1971. New Zealand: Human Kinetics, 1996: 8-14. Eichberg H, Liikuntaa harjoittavat ruumiit. Oxford and New York: Blackwell, 1986. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura, 1992. An introduction to current debates. De Knop, L-M Engström, B. Bourdieu P. Cambridge: Polity Press, 1999. Elias N. Sosiologia 1986:2 106-1 16. Maaseudulla elinympäristö ja myös liikuntakulttuuri on jossakin määrin toisenlainen. Kymmenen esseetä elämäntavasta. Constructing the new consumer society. London and New York: Routledge, 1998. Elias N, Dunning E. Sport and leisure in civilizing process . Dunning E. Segrave JO. Comparative youth culture . Liikuntaa harjoittavat ruumiit. Lyotard J-F. Brake M. London and New York: Routledge, 1996. Buckingham, Philadelphia: Open University Press, 2000. Putkinotkoilua. Lifestyles. (www.wysiwyg://bodyframe .1 68/http://ehostvgw12.epnet.com/fulltext.asp). Elias N, Dunning E, toim. The sociology of youth cultures and youth subculture in American, Britain and Canada. Itkonen H. Sironen E, Tiihonen A, Veijola S. Filosofinen tutkimus liikunnan merkityksestä, esimerkkeinä jooga ja zen-budo. Eichberg H. ldentities, societies, civilizations. Heikkinen K, toim. Helsinki: Yleisradio, 1986:33-76. Hoikkala T, toim . Tiihonen A. 150 vuotta koululiikuntaa. Governing the soul: the shaping of the private self. Bale J & Philo C, toim. Koski J. Houndmills, Basingstoke, Hampshire & London: Macmillan press, 1997: 277-291 Wuolio E-L, Jääskeläinen L. Aachen: Meyer & Meyer, 1998. Minkälaisia merkityksiä nuoret niille antavat. Foreword. Urheilukirja. Räsänen P. 1996, 139-151. Governance of consumption. Bourdieu P. Tampere: Vastapaino, 1988:43-74. Telama R. London and New York: Routledge, 1993. Holistinen ihmiskäsitys ja sen heuristiikka urheiluvalmennuksen kannalta. LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntakulttuurin muutos ja elämäntyylit 55. Matkalla nykyaikaan elintason, elämäntavan, ja sosiaalipolitiikan muutos Suomessa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 50, Jyväskylä: LI KES-tutkimuskeskus, 1986: 149-175. R. Miles S Youth lifestyles in a changing world. A social critique of the judgement of taste. Liikuttaako suvaitsevaisuus. Tämän tutkimuksen tuloksia tulkittaessa on myös otettava huomioon, että kohdejoukkona olivat suomalaisittain suuren kaupungin asukkaat. Distinction. Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 118, 1997. Kymmenen esseetä elämäntavasta. Worldwide trends in youth sport. Sironen E, toim. The Sosiology of sport. Itkonen H. Yhteisöllisen tyylin muodossa. Se liikkuu joka tapauksessa. Teoksessa Heikkinen K, toim. Tutkimus liikuntakulttuurin suvaitsevaisuu-desta. Turun kaupungin liikuntaviraston julkaisuja 2001. Pyhät bodarit. The reinvention of politics. The sosiology of Sport. Tampereen yliopisto, 2000. Liikunnalta kaikki ikäryhmät hakevat yhä enemmän rentoutumista, terveyttä ja elämyksellisyyttä samalla kun kilpailullisuus näyttäisi nuorempienkin ryhmissä menettäneen viehätystään. Sport as escape. Porvoo-Helsinki-Juva: WSOY, 1998. The postmodern condition. Kirja nuorista ja nuoruudesta. Cambridge: Polity Press, 1993. kyllästetty moderniin ja postmodemiin pureutuvalla diskurssilla ja teoretisoinnilla. Kyykkyyn ylös. Elämäntyylit, nuoriso ja liikunta. Nurmela S, Pehkonen J. de Knop P, Skirstad B, Engström L-M, Theeboom M, Wittock H. Body cultures. Peltonen M. Karvonen S, Rahkonen 0. Vuolle P, Telama R, Laakso L, toim. Puhakainen J. LÄHTEET: Allardt E. Sport in a changing society. Koska tässä aineistossa lasten ja nuorten ryhmä on suhteellisen pieni ja lapsuuden ja nuoruuden sosiaaliset ympäristöt (koulu, toveripiiri, urheiluseura) poikkeavat aikuisten ympäristöistä, on tarkoituksenmukaista jatkaa tutkimusta erityisellä lasten ja nuorten elämäntapojen ja -tyylien tutkimuksella. Ouest for excitement. Global sport. Sironen E. London : Routledge, 1989. Tampere: Vastapaino, 1987. Tutkimusta jatketaan tarkentavilla analyyseilla. Teoksessa P. Tampere: Vastapaino, 1992:131-144. Karisto A, Liikunta ja elämäntyypit. Tampereen yliopisto, 1995. Sironen E. Roos JP. Giddens A. Kenttien kutsu. Kulutusvalintojen postmodernit piirteet ja rakenteelliset reunaehdot. Tampere: Vastapaino, 1988. Artikkelin loppuosassa pyrimme kytkemään yhteen diskurssia ja empiriaa. London: Routledge, 1998
Tutkimukseen valittiin mukaan ne 331 henkilöä, jotka vastasivat kyselyyn molemmilla tutkimuskerroilla ja osallistuivat alkuja seurantamittauksissa lääkärin tekemään terveystarkastukseen. Seventy-seven percent of old people were physically active at baseline and 4 7% in follow-up. Sydänsairaudet ja fyysinen aktiivisuus iäkkäillä henkilöillä viiden vuoden seurannan aikana MARJA ÄIJÖ, TAINA RANTANEN Suomen Gerontologian Tutkimuskeskus Yhdyshenkilö: Marja Äijö, Suomen Gerontologian Tutkimuskeskus, PL 35 (Agora) 40351 Jyväskylä. Tutkimuksessa fyysinen aktiivisuus selvitettiin kyselyllä ja krooniset sydänsairaudet lääkärin tekemässä terveystarkastuksessa. Logistic regression analyses showed that, those active old people who had a heart disease at baseline, had more than two times greater risk of decline in physical activity. Key words: older people, physical activity, heart disease, follow-up study. Fyysisen aktiivisuuden pysyvyys aktiivisten ryhmässä ja muutos aktiivisesta inaktiiviseksi oli tilastollisesti merkitsevää sekä sydänsairautta sairastavien että verrokkien ryhmissä. Asiasanat: iäkkäät, fyysinen aktiivisuus, sydänsairaus, seurantatutkimus 56 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Sydänsairaudet ja fyysinen aktiivisuus ABSTRACT Heart diseases and physical activity among older people. Five-year follow-up study. Fyysisesti aktiivisilla sydänsairauksia sairastavilla iäkkäillä henkilöillä oli yli kaksinkertainen vaara (OR 2.7, 95% CI 1.46-4.92) fyysisen aktiivisuuden laskuun kuin verrokeilla. Tutkimuksen alkumittaukset suoritettiin vuosina 1989-1990 ja seurantamittaukset viisi vuotta myöhemmin. These analyses are restricted to those 331 people who participated in clinical examination by a physician and answered to the question of physical activity at baseline and in follow-up. Puh: 014-2602153, fax: 014-2604600, E-mail: marja.aijo@pallo.jyu.fi TIIVISTELMÄ Sydänsairaudet ja fyysinen aktiivisuus iäkkäillä henkilöillä viiden vuoden seurannan aikana Fyysinen inaktiivisuus on tiettyjen sydänsairauksien vaaratekijä. Alkumittauksessa fyysisesti aktiivisiksi luokiteltiin 77% ja seurantamittauksessa 47% tutkituista. Tutkimuksessa havaittiin, että osa sydänsairautta sairastavista ja verrokeista pystyi säilyttämään fyysisesti aktiivisen elämäntapansa ja osa molempien ryhmien henkilöistä muuttui inaktiiviseksi viiden seurantavuoden aikana. This study investigated the association between physical activity and heart diseases among 75and 80-year-old people followed over a five-year period, and the role of heart diseases as a predictor leading to physical activity decline among active old people. The stability and change of physical activity were statistically significant among those older people with a heart disease and among those who did not have a heart disease. However, heart disease predicted decline of physical activity among active old people. Sydänsairaitten ryhmään määriteltiin kaikki ne henkilöt, joilla oli yksi tai useampia sydänsairauksia ja vertailuryhmään (verrokit) kaikki ne henkilöt, joilla ei ollut sydänsairautta. Sydänsairautta sairasti alkumittauksessa 46% tutkituista. This finding supports the maintenance of a physically active life style even later in life. Older people with or without a heart disease were able to maintain their physically active life-style. This presents a great challenge for health promotion. Sydänsairaus ennusti voimakkaasti fyysisen aktiivisuuden vähenemistä alkumittauksen aktiivisilla henkilöillä. At baseline, 46% of old people had a heart disease. Tulevaisuuden liikuntainterventioissa tulee kiinnittää entistä suurempaa huomiota iäkkäisiin sydänsairautta sairastaviin henkilöihin. Kohdennetuilla preventiivisillä toimenpiteillä pystyttäisiin tehokkaammin tukemaan juuri niitä iäkkäitä henkilöitä, jotka eniten tarvitsisivat aktiivista kuntoutusta fyysisen toimintakykynsä ylläpitämiseksi. Tässä Ikivihreät -projektin osatutkimuksessa haluttiin selvittää viiden vuoden seurannan aikana 75ja 80-vuotiailla henkilöillä fyysisen aktiivisuuden (pysyvyys / muutos) yhteyttä sydänsairauksiin ja ennustavatko sydänsairaudet fyysisen aktiivisuuden vähenemistä aktiivisilla henkilöillä
Lisäksi kiinnitettiin huomiota käytössä oleviin reseptilääkkeisiin ja tutkittavan täyttämään terveyskyselyyn. ui tai juoksee pitkiä matkoja useita kertoja viikossa). Vastaavasti tukija liikuntaelimistön sairauksiin sisältyivät nivelrikko, nivelreuma ja iskiasoireyhtymä. Logistisen regressioanalyysin tarkoituksena oli tutkia, ennustavatko sydänsairaudet fyysisen aktiivisuuden vähenemistä (selitettävänä muuttujana seurantamittauksen fyysinen aktiivisuus) alkumittauksessa aktiivisiksi luokitelluilla 75ja 80vuotiailla henkilöillä viiden vuoden seurantajakson aikana. Tutkimukseen valittuihin henkilöihin ei sisälly laitoksissa asuvia henkilöitä. Vuonna 1990 80-vuotiaista henkiöistä osallistui haastatteluun 89.5% ja terveysja toimintakykymittauksiin 71.9%. Koehenkilöt palauttivat kyselyn postitse tai tullessaan terveysja toimintakykytarkastukseen. harrastaa uintia) ja 6= kilpaurheilua (esim. Tutkimuksen kulkua on kuvattu aikaisemmin Heikkisen (1998) artikkelissa ja kuvataan tässä vain pääpiirteittäin. Kysely sisälsi fyysistä aktiivisuutta koskevan kysymyksen. JOHDANTO Vähäinen fyysinen aktiivisuus on tiettyjen sydänsairauksien tunnettu vaaratekijä (Lee, Rexrode, Cook, Manson, Buring 2001; Sesso, Paffenbarger, Ha, Lee 1999; Wannamethee, Shaper, Walker 1998). Muina sairausryhminä tarkasteltiin hengityselimistön, tukija liikuntaelimistön ja aineenvaihdunnallisia sairauksia. tv:n katselu tai fyysinen toiminta liittyy päivittäisiin toimintoihin, kuten peseytymiseen ja pukeutumiseen) , 2= kevyttä ruumiillista toimintaa (esim. Jotta voidaan tukea iäkkäiden henkilöiden itsenäistä toimintakykyä ja fyysistä aktiivisuutta heihin kohdentuvien kuntoutusja liikuntainterventioiden avulla, tarvitaan tietoa niistä kroonisista sairauksista, jotka eniten altistavat iäkkäitä henkilöitä fyysisen aktiivisuuden vähenemiselle. Kroonisten sairauksien diagnosointi perustui iäkkäiden itsensä täyttämään terveyskyselyyn ja lääkärin tekemään terveystarkastukseen molemmilla tutkimuskerroilla. Tämän viiden vuoden seurantatutkimuksen tarkoituksena on tutkia 75ja 80-vuotiailla henkilöillä fyysisen aktiivisuuden pysyvyyttä, muutosta ja niiden yhteyttä sydänsairauksiin. Malleista laskettiin odds-suhteet (OR) ja 95%:n luottamusvälit (95% CI). raskaat kotija puutarhatyöt niin että hikoilee ja hengästyy), 5= aktiivista liikuntaa vähintään kolme tuntia viikossa (esim. Vastaavasti viisi vuotta myöhemmin osanottoprosentit olivat 87.3 ja 71.3. Alkumittauksen sairauksien vertailu aktiivisten ja inaktiivisten ryhmien välillä tehtiin Fisher's Exact testillä. Sydänsairaudet luokiteltiin kaksiluokkaiseksi muuttujaksi siten, että tutkittavalla on yksi tai useampia sydänsairauksia (sydänsairaiden ryhmä) tai hänellä ei ole sydänsairauksia (ei sydänsairaiden ryhmä eli verrokit). Sydänsairautta sairastavilla iäkkäillä henkilöillä on todettu liikunnan harrastamisen vähentyvän enemmän kuin heidän terveillä verrokeillaan (Heikkinen, Pohjalainen 1983). Jokainen sairausryhmä luokiteltiin erikseen kaksiluokkaiseksi muuttujaksi samaa menetelmää käyttäen kuin sydänsairaudet. Tähän analyysiin valittiin mukaan vain ne henkilöt, jotka luokiteltiin aktiivisiksi alkumittauksessa (n=263). Ensimmäinen malli vakioitiin sukupuolen, alkumittauksen iän ja uusien viiden vuoden aikana kehittyneiden sydänsairauksien mukaan. Aineenvaihdunnallisista sairauksista tarkasteltiin diabetestä. Vuonna 1989 75-vuotiaista henkilöistä osallistui haastatteluun 91.6% ja terveysja toimintakyky mittauksiin 77.2%. Pitkä elinikä, sydänja verenkiertoelimistön sairaudet ja fyysinen inaktiivisuus ovat vaaratekijöitä fyysisen toimintakyvyn heikentymiselle ja menettämiselle. Verrokkien fyysisen aktiivisuuden pysyvyyden ja muutoksen analyysistä poistettiin ne henkilöt (n=61), joille kehittyi sydänsairaus viiden vuoden aikana. Vastaavasti viisi vuotta myöhemmin osanottoprosentit olivat 85.6% ja 57.5%. Tässä viiden vuoden seurantatutkimuksessa alkumittaukset toteutettiin vuosina 1989 ja 1990, joihin pyrittiin saamaan mukaan kaikki Jyväskylän kaupungin alueella asuvat 75ja 80-vuotiaat henkilöt. Analyysit tehtiin SPSS LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Sydänsairaudet ja fyysinen aktiivisuus 5 7. Tämän ryhmän fyysisen aktiivisuuden pysyvyys ja muutos analysoitiin erikseen. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet sydänsairautta sairastavilla iäkkäillä henkilöillä olevan enemmän fyysisen toimintakyvyn rajoituksia ja toiminnanvajavuuksia kuin heidän terveillä verrokeillaan (Guccione, Felson, Anderson, Anthoney, Zhang, Wilson, Kelly-Hayes, Wolf, Kreger, Kannel 1994) ja toisaalta taas sydänsairautta sairastavilla fyysinen aktiivisuus on hidastanut sairauden etenemisprosessia (Fried, Guralnik 1997; Lowenthal, Kirschner, Scarpace, Pollock, Graves 1994). Toisen mallin vakiointiin lisättiin diabetes, hengityselimistön sekä tukija liikuntaelimistön sairaudet. Fyysisen aktiivisuuden pysyvyyttä arvioitiin (x 2 -testillä ja muutosta McNemarin testillä. Tässä tutkimuksessa sydänsairauksiin sisältyivät sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja rytmihäiriöt. AINEISTO JA MENETELMÄT Tämä tutkimus on osa Ikivihreättutkimusta, jonka tarkoituksena oli tutkia jyväskyläläisten 75ja 80-vuotiaiden henkilöiden terveyttä ja toimintakykyä. Samoja tilastomenetelmiä käytettiin analysoitaessa fyysisen aktiivisuuden pysyvyyttä ja muutosta sydänsairauksia sairastavien ja verrokkien ryhmissä. Seurantamittauksessa huomioitiin ensimmäisen mittauskerran terveystiedot. tavalliset kotija puutarhatyöt tai pidemmät kävelyretket) , 4= kohtuullista ruumiillista toimintaa enemmän kuin neljä tuntia viikossa tai raskasta ruumiillista toimintaa enintään neljä tuntia viikossa (esim. Hengityselimistön sairauksiin sisältyivät astma, krooninen bronkiitti ja emfyseema. Seurantamittaukset toteutettiin vuosina 1994 ja 1995. Aikaisemman tutkimuksen pohjalta on vain vähän näyttöä siitä, miten sydänsairauksia sairastavat yli 75-vuotiaat henkilöt pystyvät säilyttämään fyysisesti aktiivisen elämäntavan. kevyet ruumiilliset taloustyö tai lyhyet kävelyretket 1-2 x viikossa), 3= kohtuullista ruumiillista toimintaa noin 3 tuntia viikossa (esim. Terveyskyselyssä kartoitettiin pitkäaikaissairauksia ja niiden kestoa. Suomessa 75-84-vuotiaista yli 800 000 henkilöä sairastaa jotakin sydänja verenkiertoelimistön sairautta (Aromaa, Koskinen, Huttunen 1997). Lääkärin tekemä terveystarkastus sisälsi tutkittavan haastattelun, kliinisen tutkimuksen, observoinnin sekä manuaalisia testejä. Kysymys oli: Jos ajattelette kulunutta vuotta, mikä seuraavista sopii parhaiten kuvaamaan vapaa-ajan toimintaanne. Vastausvaihtoehdot olivat: l= pääasiassa tekemistä paikallaan istuen (esim. Fyysisen aktiivisuuden kysymys oli modifioitu Grimbyn (1986) kehittämästä versiosta ja se sisälsi vapaa-aikaan ja päivittäisiin toimintoihin liittyvän fyysisen aktiivisuuden. Tähän tutkimukseen valittiin mukaan ne henkilöt, jotka osallistuivat terveysja toimintakykytarkastuksissa lääkärintarkastukseen ja vastasivat fyysisen aktiivisuuden kysymykseen sekä alkuettä seurantamittauksissa (n=331). Tutkimus sisälsi tutkittavien kotona suoritetun haastattelun, jonka yhteydessä heille jätettiin kotiin täytettäväksi terveyskysely. Fyysisen aktiivisuuden kysymykseen vastanneet henkilöt luokiteltiin kahteen ryhmään: aktiiviset ( vastausvaihtoehdot 3-6) ja inaktiiviset (1-2). Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää, ennustavatko sydänsairaudet aktiivisilla iäkkäillä henkilöillä fyysisen aktiivisuuden vähentymistä. Tähän tutkimukseen osallistui yhteensä 104 miestä, joista 7 4 oli 75-vuotiasta ja 30 oli 80-vuotiasta ja 227 naista, joista 144 oli 75-vuotiasta ja 83 oli 80vuotiasta. Tutkimuksen seurantamittaukset suoritettiin samaan vuodenaikaan kuin alkumittaukset
Fyysisen aktiivisuuden muutos aktiivisesta inaktiiviseksi viiden seurantavuoden aikana oli tilastollisesti merkitsevää (p < 0.001). Taulukossa 2 on esitetty tutkittujen henkilöiden ikä, sukupuoli, fyysisen aktiivisuuden ja kroonisten sairauksien vallitsevuuksien vertailu alkumittauksen sydänsairautta sairastavilla ja heidän verrokeillaan. Muuttujat Sydänsairaat Ei sydänsairaat (n= 152} (n=179} % n % n Naisia 71 108 67 119 0.407 75-vuotiaita 61 93 70 125 0.105 Krooniset sairaudet Tukija liikuntaelimistön sairaudet 31 47 36 65 0.351 Hengityselimistön sairaudet 14 21 5 9 0.007 Diabetes 13 20 3 5 0.001 Fyysisesti aktiivisia 74 113 79 142 0.297 * Fisher' s Exact -testi. Kilpaurheilu Taulukko1. Alkumittauksen aktiivisiksi luokitelluista henkilöistä 35% muuttui inaktiivisiksi ja vastaavasti 5% inaktiivisista aktiivisiksi. Alkumittauksen fyysisesti inaktiivisista sydänsairautta sairastavista henkilöistä 20% säilytti inaktiivisen elämäntapansa ja vain 5% pystyi lisäämään fyysistä aktiivisuuttaan. Tarkasteltaessa ennustavatko sydänsairaudet fyysisen aktiivisuuden vähenemistä fyysisesti aktiivisilla 75ja 80-vuotiailla henkilöillä viiden seurantavuoden aikana havaittiin logistisessa regressioanalyysin mallissa, joka vakioitiin sukupuolen, koehenkilön alkumittauksen iän ja seurannan aikana kehittyneiden uusien sydänsairauksien mukaan, että sydänsairautta sairastavien henkilöiden vaara fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen oli kolminkertainen (OR 3.0, 95% CI 1.67 5.38) viiden seurantavuoden aikana. Tyypillisin sydänsairaus oli sepelvaltimotauti (52:lla henkilöllä). Sukupuolen, iän, kroonisten sairauksien vallitsevuuden ja fyysisen aktiivisuuden tason tapansa ja 23% muuttui inakvertailu sydänsairautta sairastavien ja ei sairastavien ryhmien välillä alkumittauksessa 1989-1990. Alkumittauksen aktiivisten ja inaktiivisten ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja sairauksien vallitsevuuksissa. Alkumittauksen fyysisesti aktiivisista verrokeista (n= 118) 2. Fyysisen aktiivisuuden esiintyminen alkuja seurantamittauksissa aktiivisuuden kuudessa luokassa (n:331). Verrokeilla fyysisen aktiivisuuden pysyvyys aktiivisilla henkilöillä (p < 0.001) ja muutos aktiivisista inaktiivisiksi siirtyneillä henkilöillä (p = 0.0Ol)oli tilastollisesti merkitsevää. 8.0.1. Vertailtaessa sydänsairautta sairastavien ja verrokkien välillä alkumittauksen kroonisten sairauksien vallitsevuuksia havaittiin, että sydänsairaitten ryhmässä sairastettiin tilastollisesFyysinen aktiivisuus Vastaavasti alkumittauksen fyysisesti inaktiivisista henkilöistä 14% pysyi inaktiivisena ja 6% muuttui aktiiviseksi seurannan aikana. Välttämättömät päivittäiset askareet 4 12 16 54 Viiden vuoden seurannan aikana alkumittauksen sydänsairautta sairastavista (n=l52) fyysisesti aktiivisista henkilöistä 33% säilytti aktiivisen elämäntavan ja 42% muuttui inaktiivisiksi. Aktiivinen liikunta > 3 tuntia viikossa 5 18 1 4 6. TULOKSET Alkuja seurantamittauksen fyysisen aktiivisuuden esiintyminen on esitetty taulukossa 1. ohjelmalla (Norusis 1994). Inaktiivisina näistä henkilöistä pysyi 18% ja muuttui aktiivisiksi 3%. tiiviseksi seurannan aikana. Fyysisen aktiivisuuden pysyvyys aktiivisina pysyneillä henkilöillä (p = 0.05) ja muutos aktiivisista inaktiivisiksi siirtyneillä henkilöillä (p < 0.001) oli tilastollisesti merki~evää. Niistä alkumittauksen terveistä henkilöistä, joille kehittyi seurannan aikana uusi sydänsairaus (n=61), aktiivisena pysyi 36% ja inaktiivisiksi muuttui 43%. Kohtalainen ruumiillinen toiminta > 4 tuntia viikossa 31 102 19 64 5. 58 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Sydänsairaudet ja fyysinen aktiivisuus. Fyysisen aktiivisuuden pysyvyys oli tilastollisesti merkitsevää aktiivisten ryhmässä (p < 0.001). Fyysisen aktiivisuuden pysyvyys aktiivisilla henkilöillä (p = 0.009) ja muutos aktiivisista inaktiivisiksi siirtyneillä henkilöillä (p < 0.001) oli tilastollisesti merkitsevää. Kohtalainen ruumiillinen toiminta 3 tuntia viikossa 41 135 27 88 4. POHDINTA Tämän tutkimuksen päätuloksena oli, että iäkkäiden henkilöiden fyysisessä aktiivisuudessa oli havaittavissa sekä pysyvyyttä fyysisesti Alkumittaus Seurantamittaus 1989-1990 1994-1995 % n % n ti merkitsevästi enemmän kroonisia hengityselimistön sairauksia ja diabetestä kuin verrokkien ryhmässä. Kevyt ruumiillinen toiminta ( kevyet taloustyöt, kävelyä 1-2 x viikossa) 19 64 37 121 3. Tukija liikuntaelimistön sairauksia oli 34%:lla, hengityselimistön sairauksia 9%:llaja diabetestä 8%:lla kaikista alkumittauksessa tutkituista henkilöistä. Sydänsairauksia sairastavilla henkilöillä oli edelleen kohonnut vaara fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen (OR 2.7, 95% CI 1.46-4.92), kun malliin lisättiin diabetes, tukija liikuntaelimistön ja hengityselimistön sairaudet (Taulukko 3). 1. Sydänsairauksia sairastavia henkilöitä oli tutkimuksen alussa 46% (n=l52) tutkituista ja heistä 56%:lla oli yksi sydänsairaus. Alkumittauksessa 77% ja seurantamittauksessa 4 7% tutkituista luokiteltiin aktiivisten ryhmään. 57% säilytti aktiivisen elämäTaulukko 2. Fyysisen aktiivisuuden kokonaistarkastelussa (n=331) viiden vuoden seurannan aikana havaittiin, että iäkkäistä henkilöistä pysyi aktiivisina 42% ja inaktiivisina 18%. Viiden vuoden seurannan aikana uusi sydänsairaus kehittyi 61:lle alkumittauksessa ei sydänsairautta sairastavalle henkilölle
Osa sydänsairautta sairastavista henkilöistä pystyi sairaudestaan huolimatta säilyttämään fyysisesti aktiivisen elämäntapansa. Koska eri sairaudet rajoittavat fyysistä aktiivisuutta eri tavoilla (Guccione ym. Lisäksi tässä tutkimuksessa subkliiniset sairaudet, joita ei havaittu lääkärin tekemässä terveydentilan tarkastuksessa, voivat vaikuttaa fyysisen aktiivisuuden tason arvioimiseen. Lisätutkimusta tarvitaan selvittämään spesifisiä tekijöitä, jotka ylläpitävät tai vähentävät fyysistä aktiivisuutta yli 75-vuotiailla henkilöillä. terveelliset ravitsemustottumukset, jotka vaikuttavat positiivisesti terveyteen ja sitä kautta fyysiseen toimintakykyyn. Tämän tutkimuksen aineiston pienen koon vuoksi analyysiin ei voitu ottaa mukaan kaikkia eri sairausryhmiä tai poistaa niitä henkilöitä, jotka sairastivat muita kroonisia sairauksia sydänsairauden lisäksi. Tässä tutkimuksessa ei huomioitu psyykkisiä sairauksia tai oireita, joilla voi olla vaikutusta iäkkäiden fyysisen aktiivisuuden vähentymiseen. Aktiivisilla sydänsairauksia sairastavilla henkilöillä oli lisääntynyt vaara fyysisen aktiivisuuden vähentymiseen muista kroonisista sairauksista huolimatta. Sydänsairautta sairastavilla iäkkäillä henkilöillä ja etenkin terveillä iäkkäillä henkilöillä, joille kehittyi uusi sydänsairaus, sairauden patologinen prosessi ja sen eteneminen edelleen heikentävät fyysistä toimintakapasiteettia, joka voi osittain selittää jyrkemmän fyysisen aktiivisuuden vähentymisen. Tämä nuoremmalla ikäryhmällä saatu tulos on samansuuntainen tässä tutkimuksessa saatujen tulosten kanssa. 1994), huomioitiin tässä tutkimuksessa diabetes, tukija liikuntaelimistön sekä hengityselimistön sairaudet arvioitaessa aktiivisten iäkkäiden henkilöiden vaaraa fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen. Iäkkäillä henkilöillä sekä psyykkisten oireiden että varsinaisten diagnosoitujen sairauksien, kuten depression, on todettu olevan vähäisempää fyysisesti aktiivisilla, pitkään liikuntaa harrastaneilla ja henkilöillä, jotka pystyvät vielä iäkkäinäkin ylläpitämään fyysisesti aktiivisen elämäntapansa (Lampinen, Heikkinen, Ruoppila. Tässä tutkimuksessa voi olla suuriakin eroavaisuuksia koehenkilöiden toimintakyvyssä, koska sitä ei tarkasteltu tässä tutkimuksessa. Tutkimuksessamme jää edelleen epäselväksi selittävätkö muut tekijät sydänsairauksia sairastavien henkilöiden suurempaa vaaraa fyysisen aktiivisuuden laskuun. Muut uudet sairaudet kuin syLIIKUNTA & TIEDE 1/'2fJJ2 • Sydänsairaudet ja fyysinen aktiivisuus 59. aktiivisena että muutosta fyysisesti aktiivisesta inaktiiviseksi viiden seurantavuoden aikana. Krooniset sairaudet fyysisen aktiivisuuden vähenemisen ennustajina 75ja 80-vuotiailla fyysisesti aktiivisilla (n= 263) henkilöillä viiden vuoden seurannan aikana. Näillä henkilöillä on voinut olla fyysisesti aktiivinen elämäntapa jo nuorena tai taustalla voi olla muita tekijöitä, kuten esim. Vakava krooninen sairaus tai useat krooniset sairaudet voivat heikentää iäkkään henkilön liikkumiskykyä ja sitä kautta kaventaa iäkkään sosiaalista verkostoa. maksimaalisen hapenottokyvynja lihasvoiman heikentyminen sekä nivelten degeneratiiviset muutokset. ** Malli vakioitiin sukupuolen, alkumittauksen iän, diabeteksen, hengityselimistön ja tukija liikuntaelimistön sairauksien sekä viiden vuoden aikana kehittyneiden uusien sydänsairauksien mukaan. Tutkimuksessamme alkumittauksen fyysisesti aktiivisten määrä väheni 74%:sta seurantamittauksen 38%:iin sydänsairauksia sairastavilla ja vastaavasti verrokeilla 80%:sta 63%:iin. Aikaisemmin Heikkinen ja Pohjalainen (1983) ovat havainneet sekä terveillä että sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksia sairastavilla 66-vuotiailla henkilöillä liikunnan harrastamisen vähenevän kahdeksan seurantavuoden aikana, mutta terveiden liikunnan harrastamisen määrä oli runsaampaa kuin sairaiden seurantamittauksessa. Taulukko 3. Lisätutkimusta tarvitaan selvittämään sekä yhden että useampien kroonisten sairauksien samanaikaisia vaikutuksia fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen iäkkäillä henkilöillä. Sydänsairaiden ryhmässä sairastettiin enemmän hengityselimistön sairauksia alkumittauksessa kuin vertailuryhmässä. Kroonisia hengityselimistön sairauksia sairastavien henkilöiden vaara fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen läheni tilastollisesti merkitsevää rajaa analyysissä. Valitettavasti tässä tutkimuksessa ei ollut mahdollisuutta tarkastella sydänsairauksien vakavuusasteen (NYHA -luokitus, New York Heart Association 1964) vaikutusta fyysisen aktiivisuuden laskuun. Tässä tutkimuksessa emme tarkastelleet aikaisemmin elämässä harrastetun fyysisen aktiivisuuden yhteyttä iäkkäänä harrastettuun fyysiseen aktiivisuuteen. Logistinen regressioanalyysi, odds-suhde (OR) ja 95%:n luottamusvälit (95% CI). Sairaudet Malli 1* Malli 2* Sydänsairaudet Tukija liikuntaelimistön sairaudet Hengityselimistön sairaudet Diabetes = beeta kerroin OR 95%CI 3.0 1.67-5.38 @ p 1.09 0.000 OR 95%CI @ p 2.7 1.46-4.92 0.99 0.001 1.2 0.70-2.14 0.20 0.488 2.6 0.95-6.92 0.94 0.065 1.7 0.60-5.03 0.56 0.305 * Malli vakioitu sukupuolen, alkumittauksen iän ja viiden vuoden aikana kehittyneiden uusien sydänsairauksien mukaan. Fyysisen aktiivisuuden vähenemistä yleisesti selittävät ikääntymisen tuomat fysiologiset muutokset elimistössä mm. Tämä yhteys voi osittain selittyä sydänsairauden kautta. Iäkkäät sairastavat usein monia kroonisia sairauksia. 2000, Arent, Landers, Etnier 2000, KritzSilverstein, Barrett-Connor, Corbau 2001). Aktiivisilla sydänsairautta sairastavilla 75ja 80-vuotiailla henkilöillä oli kohonnut vaara fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen seurannan aikana. Ensimmäinen ongelma on se, että henkilöt, jotka välttävät fyysistä aktiivisuutta, tekevät sen liikunnan kiinnostamattomuuden, sairauden, huonon terveydentilan, toimintakyvyn ongelmien tai subkliinisen sairauden vuoksi. Epidemiologisessa tutkimuksessa on todettu kaksi keskeistä ongelmaa, jotka koskevat fyysisen aktiivisuuden ja sairauksien välistä tutkimusta ( Curfman 1993)
Iäkkäille suunnattuja liikuntainterventioita ja aktiivista kuntoutusta olisi edelleen kehitettävä ehkäisemään fyysisen toimintakyvyn rajoituksia ja toimintakyvyn vajauksia, joihin inaktiivisuus altistaa. Käytetyn fyysisen aktiivisuuden mittausmenetelmän reliabiliteetti on todettu hyväksi (Sihvonen, Rantanen, Heikkinen 1998). Arent S, Landers D, Etnier J: The effects of exercise on mood in older adults: A meta-anlytic review. Kritz-Silverstein D, Barrett-Connor E, Corbau C: Cross-sectional and prospective study of exercise and depressed mood in the elderly. Näillä tekijöillä voi olla myös iäkkäillä henkilöillä yhteyttä terveyteen ja sitä kautta fyysiseen aktiivisuuteen. JAPA 2000: 8: 407-430. Sesso HD, Paffenbarger RS, Ha T, Lee 1-M: Physical activity and cardiovascular disease risk in middle-aged and older women. Circulation 1996 94 323-330. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että iäkkäät eräitä sydänsairauksiakin sairastavat henkilöt pystyvät kohottamaan fyysistä kuntoaan ja saamaan positiivisia terveyshyötyjä liikunnasta (Ades, Waldmann, Meyer, Brown, Poehlman, Pendlebury, Leslie, Gray, Lew, LeWinter 1996, Cherubini, Lowenthal, Williams, Maggio, Mecocci, Senin 1998) . dänja verenkiertoelimistön sairaudet, jotka kehittyivät seurantajakson aikana, saattoivat vaikuttaa henkilön itsensä arvioimaan aktiivisuuden tasoon seurantamittauksessa. 1s "no pain, no gain" passe7 JAMA 2001: 285: 1447-1454. Norusis MJ: SPSS Professional statistics 6.1. Grimby G: Physical activity and muscle training in elderly. Tämän tutkimuksen yhtenä vahvuutena oli prospektiivinen tutkimusasetelma. tupakoinnin, alkoholin käytön ja ravitsemustottumusten yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen ja sairauksiin. Fried LP, Guralnik JM: Disability in old adults Evidence regarding significance, etiology and risk. Aromaa A, Koskinen S, Huttunen J: Suomalaisten terveys 1996. Aging 1998 10: 1325. South Med J 1994: 87: 5-12 . Acta Med Scandi 1986: 71 1(Suppl.): 233-237. SPSS inc, Chicago (111), 1994. Cherubini A, Lowenthal DT, Williams LS, Maggio D, Mecocci P, Senin U: Physical activity and cardiovascular health in the elderly. Lowenthal DT, Kirschner DA, Scarpace NT, Pollock M, Graves J: Effects of exercise on age and disease. Am J Epidemiol 2001: 153 596-603. LÄHTEET Ades PA, Waldmann ML, Meyer WL, Brown KA, Poehlman ET, Pendlebury WW, Leslie KO, Gray PR, Lew RR, LeWinter MM: Skeletal muscle and cardiovascular adaptations to exercise conditioning in older coronary patiens. Am J Public Health 1994: 83: 351-258. Nomenclature and criteria for diagnosis (6th ed.) Boston: Little, Brown and Co, 1964. Ikääntyvässä yhteiskunnassa preventiiviset toimenpiteet ovat tärkeitä. JAPA 1998: 6: 106-120. J Am Geriatr Soc 1997 45: 92-100. N Engl J Med 1993: 328: 574-576. Wannamethee SG, Shaper AG, Walker M: Changes in physical activity, mortality, and incidence of coronary heart disease in older men. Kansanterveyslaitos, Sosiaalija terveysministeriö. Suomen Liikuntalääketiede 1983: 2: 54-61. Curfman GD The Health Benefits of Exercise: A critical reappraisal. JAPA 1998 6: 133-140. Sihvonen S, Rantanen T, Heikkinen E: Physical activity and survival in elderly people: A five-year follow-up study. Heikkinen E: Background, design and methods of the Evergreen project. Fyysisen aktiivisuuden mittaaminen yksinkertaisella standardoidulla kyselyllä, joka oli iäkkäidenkin henkilöiden helppo täyttää, mahdollisti fyysisen aktiivisuuden muutoksen arvioimisen ja toi esille ryhmien välisiä eroja. Tässä tutkimuksessa ei tarkasteltu esim. 60 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Sydänsairaudet ja fyysinen aktiivisuus Lampinen P, Heikkinen R-L, Ruoppila 1: Changes in intensity of physical activity as predictors of depressive symptoms among older adults: An eight-year follow-up. Diseases of the heart and blood vessels. Guccione AA, Felson DT, Anderson JJ, Anthoney JM, Zhang V, Wilson PWF, Kelly-Hayes M, Wolf PA, Kreger BE, Kannel WB: The effects of specific medical conditions on the functional limitations of elders in the Framingham study. Lee 1-M, Rexrode KM, Cook NR, Manson JE, Buring JE: Physical activity and coronary heart disease in women. Tulevaisuudessa tulisi tutkia suuremmilla aineistoilla eri sairauksien yhteyttä fyysisen aktiivisuuden muutoksiin iäkkäillä henkilöillä sekä sairauksien ja fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä fyysisen toimintakyvyn rajoituksiin ja toimintakyvyn vajauksiin. Tämä tieto on tärkeää, jotta voidaan kohdentaa liikuntaneuvontaa ja päivittäisen fyysisen aktiivisuuden tukitoimia juuri niihin iäkkäisiin henkilöihin, jotka niitä eniten tarvitsevat. Lancet 1998: 351 : 1603-1608.. New York Heart Association lnc. Helsinki: Oy Edita Ab, 1997. Prev Med 2000: 30: 371-380. Toisena ongelmana on se, että henkilöillä, jotka ovat fyysisesti aktiivisia, voi olla lisäksi muita terveyttä edistäviä elämäntapoja enemmän kuin fyysisesti inaktiivisilla henkilöillä ( Curfman 1993). Heikkinen E, Pohjalainen P: Physical activity and cardiovascular diseases among the elderly. Am J Epidemol 1999: 150 408-416
The UKK Walk Test predicts maximal aerobic power based on walking time, heart rate at the end of the walk, age and body mass index. UKK-kävelytesti: Perusteet, luotettavuus ja käyttö väestön aerobisen kunnon osoittajana RAIJA LAUKKANEN, PEKKA OJA, KATRIINA KUKKONEN-HARJULA. Kuntoindeksiluokituksen avulla testattava voi verrata aerobista kuntoaan suoraan muihin samanikäisiin. Luotettava testitulos edellyttää kävelyvauhtia, joka vastaa vähintään 60% maksimisykkeestä. 0400 588624, fax 08 5202170. Tutkimussarjassamme kehitettiin ja arvioitiin 2 km:n ripeän tasamaakävelyn aikaan, sydämen sykkeeseen, henkilön ikään ja kehon painoindeksiin (BMI) perustuva ennusteyhtälö maksimaalisen aerobisen tehon eli maksimihapenkulutuksen (V0 2 max) mittariksi (Oja ym. Key words: Aerobic fitness, field test, walking, adults, maximal oxygen uptake JOHDANTO UKK-kävelytestin kehittämisen lähtökohtana oli savolaisten kylien terveystutkimus (Kumpusalo 1988) , johon tarvittiin yksinkertainen, luotettava ja turvallinen kestävyyskunnon testimenetelmä kenttämittauksiin. UKK-instituutissa otettiin haaste vastaan ja testiliikunnaksi valittiin kävely sillä perusteella, että 1980-luvun puolivälissä eri puolilla maailmaa virinnyt tutkimus (ks. E-mail raija.laukkanen@polar.fi TIIVISTELMÄ UKK-kävelytesti: perusteet, luotettavuus ja käyttö väestön aerobisen kunnon osoittajana Laukkanen R., Oja P., Kukkonen-Harjula K. UKK-kävelytesti arvioi maksimaalisen hapenottokyvyn testimatkalta mitatun ajan, maalissa mitatun sydämen sykkeen sekä kävelijän iän ja kehon painoindeksin avulla. The UKK Walk Test has separate fitness calculations for men and women. UKK-instituutti kehittää testiä edelleen tutkimuksin sekä kouluttaa testiohjaajia ja välittää testimateriaalia. A simple, reliable and safe fitness test was needed for adults. The Test is based on a 2-km fast walk on a level surface. Kävelytesti on osoitettu luotettavaksi paitsi normaalimyös ylipainoisilla miehillä ja naisilla, mutta se ei ole luotettava säännöllisesti kuntoliikuntaa harrastavilla hyväkuntoisilla henkilöillä. The Test has been shown to be valid in both the normal weight and overweight men and women, but it is not valid in regularly trained aerobically fit individuals. The Test result can be converted into Fitness Index, which is a mathematical modification of maximal aerobic power. Testin kehittämisen lähtökohtana oli savolaiskylien terveystutkimuksesta virinnyt tarve yksinkertaiselle ja luotettavalle kuntomittarille. Miehille ja naisille on omat laskuyhtälöt. In order to get a reliable result the Test has to be performed at a speed that corresponds to 60% or more of the maximal heart rate. Kävelytesti on otettu hyvin vastaan terveydenhuollossa ja liikuntatoimessa kautta maan ja se on aktiivikäytösssä Suomen ohella noin 20 eri maassa. Physical Activity and Health 1996) matalatehoisen aerobisen liikunnan hyödyistä tuki kävelyä. Tutkijaryhmä: Pekka Oja, Raija Laukkanen, Matti Pasanen, Tuula Tyry, Katriina Kukkonen-Harjula, Katriina Ojala, likka Vuori UKK-instituutti, Kaupinpuistonkatu 1, 33500 Tampere Yhteyshenkilö:Dosentti Raija Laukkanen, Polar Electro Oy, Professorintie 5, 90440 Kempele, Puh. Kehitetty testi osoittautui luotettavaksi myös yliLIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • UKK-kävelytesti 61. Fitness Index indicates fitness category with respect to persons of the same age. The UKK Institute develops the Test further via reseach, educates UKK Walk Test leaders and delivers materia! related to the Test. The Test development initiated from a need that came out in a population health study. Testitulos voidaan ilmoittaa myös kuntoindeksinä, joka on maksimaalisen hapenottokyvyn laskennallinen muunnos. Tässä artikkelissa kuvataan UKK-instituutissa vuonna 1986 alkanut tutkimussarja, jossa kehitettiin 2 kilometrin ripeään tasamaakävelyyn perustuva aerobisen kunnon kenttätesti UKK-kävelytesti. The UKK Walk Test has eagerly been adopted by the health care and exercise promoters in Finland and internationally and is used actively in about 20 countries. This article describes a series of studies conducted at the UKK Institute since 1986 for the development and evaluation of the UKK Walk Test for aerobic fitness assessment. Asiasanat: Aerobinen kunto, kenttätesti, kävely, aikuiset, maksimaalinen hapenottokyky ABSTRACT The development and evaluation of the UKK Walk Test for aerobic fitness assessment Laukkanen R., Oja P., Kukkonen-Harjula K. 1991b, Laukkanen 1993)
(syke) 0,26 . (BMI) Naiset: 116,2 2,98. 1992a), sopivaksi väestömittauksiin (Laukkanen ym. 1995 Euroopan kuntotestisuosituksiin aikuisille (Oja ja Tuxworth 1995). Tällä hetkellä testi on aktiivisessa käytössä noin 20 eri maassa. (BMI) Esim. Kaavassa kävelyaika on minuuteissa (sekunnit desimaalilukuna). 1992b) ja vahdiksi kuntomuutosmittariksi kävelyharjoittelussa (Laukkanen ym. 2001). Paras selitysosuus saatiin regressioyhtälöllä, jossa olivat mukana kävelyaika (kävelyajan korrelaatio arvioituun maksimihapenkulutukseen miehillä-.58 ja naisilla -.74), syke maalissa (korrelaatiot .09 ja .04 vastaavasti), ikä (korrelaatiot -.51 ja -.43 vastaavasti) ja kehon painoindeksi BMI eli paino jaettuna metreinä mitatun pituuden neliöllä ( korrelaatiot -.51 ja -.58 vastaavasti). Kahden kilometrin kävelyaika selitti jälleen maksimihapenkulutusta paremmin ( korrelaatiokerroin r -0.49 miehillä ja -0. Tutkittavat kävelivät ensin 1, 1,5 ja 2 km:n testimatkat tasaisella hiekkakävelytiellä. (1991b) II Laukkanen ym. 1991b) oli mukana 159 20-65-vuotiasta tervettä miestä ja naista. 1991a) siten, että ikäryhmissä 20-25, 35-40, 50-55 ja 60-65 vuotta kussakin oli 40 henkilöä. Alla ovat maksimihapenkulutuksen yhtälöt ja testituloksen esimerkkilaskenta. (ikä) -0,39. (1993b) aJkeskikuntoiset bJhyväkuntoiset (35) 42,9 ± 14,0 25,1 ± 3,3 43,1 ± 9,9 176 ± 14 (29) 39,1 ± 13,4 23,6 ± 3,4 34,8 ± 6,7 180 ± 12 Tutkimus II (32) 41,3 ± 8,8 30,7 ± 2,7 36,6 ± 5,0 181 ± 13 (45) 42,2 ± 8,8 32,0 ± 3,4 27,2 ±4,0 175 ± 11 III&IV (35)a) (44)b) 40,2 ±4,7 44,8 ± 5,6 25,5 ± 3,1 24,2 ± 2,1 44,4 ±7,0 57,6 ± 7,7 184 ± 9 179 ± 10 (32) 40,6 ±4,5 23,5 ± 2,6 36,2 ± 6,0 183 ± 8 Taulukko 1. Kuvassa 1 on esitetty kävelytestin kehittämisja validaatiotutkimusten sarja. Kävelytestejä tehdään maassamme vuosittain arviolta 25 000-30 000 kappaletta UKK:n materiaalivälitystilaston mukaan. (aika)-0, 11 · (syke) 0, 14. Keskiarvo± SD (keskihajonta). Tässä artikkelissa esitetään yhteenveto testin kehittämisvaiheista ja luotettavuustutkimuksista sekä esitellään testin käyttömahdollisuuksia liikunta toimessa ja terveydenhuollossa. Viimeksi olemme osoittaneet selvän yhteyden kävelytestillä mitatun kunnon ja metabolisen oireyhtymän riskitekijöiden välillä (Suni ym. UKK-KÄVEL VTESTIN LUOTETTAVUUS Luotettavuustutkimusten ensimmäisessä vaiheessa terveillä aikuisilla kehitettyjä regressioyhtälöitä testattiin 77 ylipainoisella (BMI 27-40 kg·m-2) 20-65-vuotiaalla miehellä ja naisella (Laukkanen ym. UKK-kävelytestin on todettu olevan yhteydessä myös aikuisten vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen, koettuun terveyteen, portaiden nousukykyyn ja selän toimintakykyyn sekä niiden muutoksiin (Suni 2000). UKK-kävelytesti on ollut käytössä vuodesta 1987 lähtien ja se on vakiinnuttanut asemansa koko kansan kuntotestinä. Nainen, 40 v, kävelyaika 17 min 30 s ja syke maalissa 145 krt ·min-1, BMI 23 kg/m-2 (pituus 167 cm, paino 64 kg) V0 2 max = 116,2 -2,98' (17,50)-0, 11 '(145)-0, 14 '(40)-0,39 '(23)= 33,5 ml'min1 kg-1 . Toistetun testisuorituksen perusteella monimuuttuja-analyysiä hyväksi käyttäen kehitettiin miehille ja naisille erikseen VO 2 ma,:n ennusteyhtälöt. Testi hyväksyttiin v. Keskiarvo :1:SD (keskihajonta).. Tutkittavien ikä, kehon painoindeksi (BMI), maksimihapenkulutus (V02maxl ja maksimisyke (HR) maksimaalisessa kuormituskokeesssa miehillä ja naisilla kävelytestitutkimuksissa 1-IV. UKK-kävelytestin maksimihapenkulutuksen (V0 2 m,x• ml'min-1 ·kg-1) ennusteyhtälöt: Miehet: 184,9 4,65 . Kävelytesti on osa UKK-instituutin kehittämää terveyskuntotestistöä (Suni 2000). Ensimmäisessä vaiheessa kehitetyt regressiot aliarvioivat laboratoriossa mitatun maksimihapenkulutuksen, VO 2 max kokonaisvirheen sekä mitatun ja arvioidun maksimihapenkulutuksen erotuksen perusteella ylipainoisilla miehillä 12% ( 4,3 ml·min-1 kg-1) ja naisilla 3% (0,8 ml min-l·kg-1). (1993a) IV Laukkanen ym. 2000). (ikä) 1,05 . Heidät valittiin tamperelaisten työmatkaliikunnan kyselytutkimuksesta (Oja ym. Tutkittavien kävelysuoritukset on kuvattu taulukossa 2 (tutkimus I). Tutkittavien ikä, kehon painoindeksi (BMI), maksimihapenkulutus (VO2max) ja maksimisyke (HR) maksimaalisessa kuormituskokeessa miehillä ja naisilla kävelytestitutkimuksissa I IV. Puolella tutkittavista VO 2 max mitattiin laboratoriossa (Horizon V, Sensor Medics, Yhdysvallat) juoksumatolla ylämäkikävelyssä (taulukko 1, tutkimus I) ja lisäksi he kävelivät 2 km:n testimatkan uudelleen. toon" (VO 2 maJ ja se oli myös tutkittavien mielestä miellyttävin. (aika) 0,22 . Piselittivät 73-75% maksimihapenkulutuksen (ml ·min-1 ·kg-l ) vaihtelusta (keskivirhe eli SEE 9-15%). painoisilla (Laukkanen ym. Tutkittavat suorittivat laboratoriotestit kuten normaalipainoiset (samoilla laitteilla ja protokollilla) ja kävelivät sekä 1 että 2 km:n testimatkat kävelytiellä. 1992a).Tutkittavien tarkempi kuvaus on esitetty taulukossa 1 (tutkimus II). Ylipainoisten sin testimatka valittiin jatkotarkasteluihin, koska ensimmäisessä vaiheessa 2 km:n kävelyaika oli sekä miehillä että naisilla parhaiten yhteydessä "laboratoriokunTaulukko 1. KÄVEL VTESTIN KEHITTÄMINEN Testin kehittämistutkimuksessa (Oja ym. 72 naisilla) ja kaksi kolmasosaa tutkittavista piti sitä miellyttävämpänä kuin 1 km:n testiä. Suorituksen keskiarvosykkeen tai palautumissykkeen käyttö eivät parantaneet ennusteen tarkkuutta. Kehitetyt yhtälöt 62 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • UKK-kävelytesti Miehet (n) Ikä (v) BMikg-m' VO2max, ml-min1 -kg' HR, krt-min-' Naiset (n) Ikä, (v) BMI, kg-m 2 VO2max, ml miff'.kg· 1 HR, krt-min1 I Oja ym. (1992a) III Laukkanen ym
Kilpakuntoilutasoisilla miehillä mikään suoritus (eli 60, 70 , 80% maksimisykkeestä ja maksimivauhti) ei yltänyt hyväksytylle tarkkuuden tasolle. Selvitimme testisuorituksen nopeuden ja testattavan kunnon vaikutusta testin luotettavuuteen 111 35-55-vuotiaalla miehellä ja naisella, joista 44 miestä harjoitteli kestävyysliikuntaa kilpakuntoilutasolla (taulukko 1, tutkimukset Illja IV). Kävelytesti on osoitettu luotettavaksi aerobisen kunnon mittariksi myös singaporelaisilla aikuisilla (Laukkanen ym. 2001). Tutkittavat suorittivat ensin maksimaaliset laboratoriomittaukset (kuten osatutkimuksissa 1 ja 2) ja kävelivät 2 km:n testimatkan yhteensä 5 eri kertaa. Testin kehittämistutkimuksessa suorituksen ohj eeksi valittiin "kävele mahdollisimman nopeasti terveyttä vaarantamatta". Kaikista testikävelytasoista arvioidut maksimihapenkulutukset aliarvioivat laboratoriossa mitatun kunnon; mitä hitaampi suoritus sitä suurempi aliarvio. Paras ennustetarkkuus saavutettiin kävelyvauhdilla,joka vastasi 2: 80% maksimisykkeestä (kokonaisvirhe alle 7%). Kaksi ensimmäistä suoritusta tehtiin em . Kokonaisvirheet (E) kolmella em. V"Ozmax r E21 Tutkimus l-min' ml-min•'•kg·' 1-rnin·' ml-rnin•'•kg·' 1-rnin' rnl-min'-kg·' (II) Ylipainoiset Miehet (n=32) Mitattu 3,54 ± 0,43 36,6 ± 5,0 0,69 0,75 0,74 6,9 Arvioitu 1) 2,91 ±0,59 32,3 ± 8,1 Erotus -0,60 ± 0,43 -4,3 ± 5,4 Naiset (n=45) Mitattu 2,30 ± 0,40 27,2 ± 4,0 0,77 0,77 0,27 3,2 Arvioitu 1) 2,21 ± 0,29 26,3 ± 4,7 Erotus -0,09 ± 0,25 -0,8 ±3,1 (III) Keski vertoaktii vit Miehet (n=35) Mitattu 3,52 ± 0,56 44,4 ±7,0 0,84 0,79 0,42 5,7 Arvioitu 1) 3,23 ± 0,52 41 ,1 ±7,4 Erotus -0,29 ± 0,31 -3,3 ± 7,7 Naiset (n=32) Mitattu 2,26 ± 0,31 36,2 ± 6,0 0,57 0,55 0,27 5,2 Arvioitu)) 2,16 ±0,19 34,6 ± 3,2 Erotus -0,09 ± 0,25 -1,5 ± 5,0 Hyväkuntoiset Miehet (n=44) Mitattu 4,33 ± 0,51 57,6 ± 7,7 0,33 0,60 0,63 7,7 Arvioitu 1) 4,35 ± 0,58 53,6 ± 7,0 Erotus 0,02 ± 0,63 -4,0 ± 6,7 1) Kävelytestin ajan, sykkeen, iän ja BMI:n perusteella laskettu 2) E = J 2, (y, nY; )2 II Laukkanen ym. subLIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • UKK:kåvelytesti 63. 1957) (44)b) 12,8 ± 1,3 158 ± 18 88 ± 9 83±13 V (121) 15,8 ± 1,7 146 ± 20 (153) 17,3±1,7 148 ± 17 Taulukko 2. 2001) . ohjeen mukaan (maksimaalisina, joista ensimmäinen nk. (1993b) V Laukkanen ym. Kävelytestin luotettavuuteen vaikuttaa olennaisesti kävelyn onnistuminen. Tutkimme kävelytestin validiteettia ylipainosilla miehillä viimeksi aineistossa, johon kuului 59 sellaista keski-ikäistä ylipainoista (BMI 30-40 kg m-2) miestä jotka olivat aiemmin osallistuneet laihdutusinterventioon. Tässä ryhmässä laboratoriossa mitatun ja kävelytestillä arvioidun maksimihapenkulutuksen keskiarvot olivat 3 7 .2 ja 36.9 ml·min-1 ·kg-1 . (1992a) III Laukkanen ym. UKK-kävelytestin aika, syke (HR) ja sykkeen osuus maksimisykkeestä (%HRmax) ja sykereservistä (%HRR) miehillä ja naisilla tutkimuksiissa 1, 11, 111, V. Keskiarvo ±SD (keskihajonta). Miehet (n) (35) Aika, rnin 15,2 ± 1,4 HR, krt-min' 153 ± 22 %HRmax 87 ±10 %HRR'1 80 ±16 Naiset (n) (29) Aika, min 16,9 ± 1,2 HR, krt-rnin' 154 ± 16 %HRmax 85 ± 7 %HRR1 ' 75±13 I Oja ym. (1992a) III Laukkanen ym. 1996) ja unkarilaisilla miehillä (Zakarias ym. Keskiarvo +-SD (keskihajonta). (1993b) Taulukko 3. Mitattu ja arvioitu absoluuttinen ja kehon painoon suhteutettu maksimihapenkulutus (V02max), ja niiden erotus (keskiarvo +SD), korrelaatiokerroin (r) ja kokonaisvirhe (El miehillä ja naisilla tutkimuksissa II ja 111. (1991b) II Laukkanen ym. 1993b, taulukko 3). Myös keskikuntoisilla (ripeää liikuntaa enintään kaksi kertaa viikossa) naisilla ja miehillä maksimivauhdilla suoritetusta kävelystä laskettu kävelytestiregressioyhtälö aliarvioi laboratoriokunnon (VOzmax• ml"min-l·kg-1) 3 ja 7 % kokonaisvirheen perusteella arvioituna (Laukkanen ym. ryhmän kävelytestitulokset on esitetty taulukossa 2 ja testin luotettavuustulokset taulukossa 3. totuttelukävelynä) ja seuraavat vauhdeilla, jotka vastasivat 60, 70 ja 80% maksimisykkeestä. Alustavat analyysit osoittavat, että kävelytestillä arvioidun maksihapenkulutuksen ennustetarkkuus olisi hyvä myös tässä ryhmässä aeimmasta ylipainoisten miesten ryhmästä poiketen (Laukkanen ym. ( 1992b) •)keskikuntoiset b)hyväkuntoiset Tutkimus II III (32) (35)•) 16,7 ± 1,3 15,3 ± 1,1 145 ± 22 161 ± 14 80± 10 88 ±7 68±15 81 ±11 (45) (32) 18,7 ± 0,7 16,5 ± 1,2 143 ± 14 159 ± 17 82 ± 7 87 ±9 71±11 80±14 1) %HRR= (HR-HRlepo/HRmax-HRlepo) xlO0 (Karvonen ym. Kokonaisvirhe ( ,_p ri.,-,r , kaavassa yi on arvioitu VO 2 maxo yi mitattu VO 2 max ja n tutkittavien lukumäärä) oli 60%:n vauhdilla 20-35 %, 70 %:n vauhdilla 14-19% ja 80%:n vauhdilla 11-14% VO 2 max:sta
Kävelytestin perusteella arvioidun ja laboratoriossa mitatun V0 2 max:n ero ennen harjoittelua oli 0,9 ml·min-1 kg-1 (keskihajonta, SD 4,4) miehillä ja -2,2 ml·min-1 kg-1 (SD 3,5) naisilla. Yleisimmät syyt testiin osallistumisen tai testisuorituksen hylkäämiseen olivat erilaiset terveydentilan rajoitukset (20%) sekä sykkeeseen vaikuttavat lääkkeet (3%). Tamperelaisten aikuisten terveyskuntotutkimuksessa (Suni. Lopuilla oireet ovat lähinnä säären etuaition kipeytymistä ja jalkojen puutumisoireita. Ylipainoisilla miehillä Kuvio 1. Tutkimuksessa osoitettiin, että UKK-kävelytesti arvioi kestävyyskunnon ja sen muutoksen luotettavasti keski-ikäisillä aiemmin vähän harjoitelleilla miehillä ja naisilla ripeässä kävelyharjoittelussa. Kävelyharjoittelu sisälsi neljä viikottaista 50 minuutin harjoituskertaa teholla, joka vastasi 65-75 % maksimihapenkulutuksesta. 1993a) ja maksimivauhdilla kävellessä 13 % mitatusta maksimihapenkulutuksesta (Laukkanen ym. Hylättyjen testien määrä oli suurin yli 50vuotiailla. Ylipainoisista noin 70% miehistä ja 50 % naisista kokee lieviä tuntemuksia jaloissa ja 7-9% hengästyy testissä. Normaalipainoiset ja ylipainoiset terveet aikuiset kokevat kävelytestin kuormittavuuden asteikolla maksimaalisella kävelyvauhdilla olivat hyväkuntoisilla miehillä 13-20 % (Laukkanen ym. UKK-kävelytestin kehittämisen vaiheet, luotettavuustutkimukset ja käyttö ja naisilla kuormitus on 80-82 % maksimisykkeestä (Laukkanen ym. Tutkimukseen osallistui yhteensä 121 miestä (ikä 44,5±10,2 vuotta, BMI 25,7±3,3 kg·m-2) ja 153 naista (ikä 44,5±10,5 vuotta, BMI 26,4±6,4 kg·m-2 ). Kävelysuorituksen ripeys vaikuttaa kävelytestin luotettavuuteen siten, että alle 60% maksimisykkeestä vastaavalla vauhdilla testi ei ole enää luotettava. 1993b, taulukko 3). 1992b, tutkimus V) laajassa itäsuomalaiskylien 20-65-vuotiaiden asukkaiden terveysja elintapatutkimuksessa. Edelleen testi toimi kehittämisaineistoa vastaavilla kohtuullisesti aerobista liikuntaa harrastavilla aikuisilla hyvin, mutta aliarvioi kunnon huomattavasti erittäin hyväkuntoisilla eli miehillä ja naisilla, joilla maksimihapenoton arvo on yli 60 ja 50 ml·min-1 kg-1 tai jotka harrastavat kestävyysliikuntalajeja kilpaurheilunomaisesti. 2000). Naiset TESTIN SUORITTAMINEN testisuoritus kuntomittari KUNTOINDEKSI LUOTETTAVUUS Kohderyhmät Miehet KovaYlipainoiset kuntoiset Kuntomuutos SOVELTUVUUS toimivuus kattavuus resurssit SISÄL TÖVALI Dl TEETTI yhteydet terveyteen ja toimintakykyyn yhteydet liikunta-aktiivisuuteen ENNUSTEVALIDITEETTI yhteydet terveydentilan ja toimintakyvyn muutoksiin ' ... KÄ VEL VTESTI VÄESTÖTUTKIMUKSISSA UKK-kävelytestin toteutettavuutta ja käyttökelpoisuutta kenttäolosuhteissa selvitettiin (Laukkanen ym. Kaksi kolmasosaa kirjeellä kutsutuista halusi osallistua kävelytestiin ja heistä 64% (n=2 7 4) suoritti kaksi testiä hyväksyttävästi maksimihapenkulutuksen arvioimiseksi. Taulukossa 3 on kuvattu validaatiotutkimuksissa (tutkimukset II ja III) miehillä ja naisilla laboratoriossa mitattujen ja maksimivauhtisen kävelytestin perusteella arvioitujen maksimihapenkulutusten keskiarvot, niiden erotukset, korrelaatiokertoimet sekä kokonaisvirheet. 1992a) ja hyväkuntoisilla 87 88 % maksimisykkeestä (Laukkanen ym. Heidät oli satunnaisesti jaettu kävelyryhmään (53 henkilöä) ja kontrolliryhmään (55 henkilöä). 1998). Noin 70 % normaalipainoisista ei koe testissä mitään suoritusta rajoittavaa oiretta. 1993a). 64 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • UKK:kävelytesti 1-10 (Borg ym. KÄVELVTESTIN KUORMITTAVUUS JA TURVALLISUUS Kävelytestissä normaalipainoiset aikuiset saavuttavat syketason, joka vastaa 82-87 % mitatusta maksimisykkeestä (Oja ym. ~,LIIKUNNAN TUTKIMUS EDISTÄMINEN KÄVELVTESTIKUNTOMUUTOSMITTARINA UKK-kävelytestin kykyä mitata kuntomuutos tutkittiin 108 keski-ikäisellä, jotka osallistuivat 15 viikon kävelyliikuntainterventioon (Laukkanen ym. 1985) keskimäärin 3 tai 4:ksi (kohtalaisen kuormittava). Harjoittelun jälkeen V0 2 max:n muutos arvioidun ja mitatun välillä vaihteli -1,8:sta -1,0:aan ml min-1 kg-1 tutkimusryhmittäin lukuun ottamatta miesten kävelyryhmää, jolla kävelytesti yliarvioi eroa keskimäärin 1,2 ml min-l·kg-1. Testitulokset on esitetty taulukossa 2 (tutkimus V). Yhteenvetona edellisestä voidaan päätellä, että luotettavuustutkimussarjan perusteella terveillä 20-64-vuotiailla aikuisilla kehitetty 2 km:n testi sopii ja on riittävän luotettava myös ylipainoisille (BMI alle 40 kg m-2) aikuisille, joskin miehillä testi aliarvioi jonkin verran laboratoriossa mitatun kunnon ainakin liikuntaan tottumattomilla. 1991b, Laukkanen ym. 1993a, Suni ym. Kävelyryhmän laboratoriossa mitattu V0 2 max koheni keskimäärin 14 % ja vertailuryhmän 7% (ryhmien välinen tilastollinen ero muutoksessa p<0,001)
1998) tutkittiin UKK-terveyskuntotestistöä, jonka osa kävelytesti on. Testitulokset vastaavat hyvin laboratoriossa mitattua kuntoa. Maksimihapenkulutuksen keskihajonnan perusteella (7-8 ml·min-1 ·kg-1) kuntoindeksi on jaettu viiteen luokkaan siten, että keskimmäinen luokka (indeksi 90-110) on yhden keskihajonnan mittainen eli miehillä 4 ml·min-1 ·kg-1 ja naisilla 3,5 ml·min-1 ·kg-1 keskiarvosta molempiin suuntiin. 1991) ja UKK-kävelytestin kuntoindeksiluokitus naisilla. V0 2 max (ml -min 1 kg 1 ) 70 60 korkea 50 40 30 20 20 30 40 50 Ikä (v) V0 2 max (ml -min 1 kg· 1 ) 60 50 40 30 20 10 y = 44.9 0.28 • ikä korkea 20 30 40 50 Ikä (v) Kuva 2b. Vastaavasti seuraavat luokat ylösja alaspäin ovat yhden keskihajonnan mittaisia. Yleistäen voidaan todeta, että mitä nopeampi kävelytestin aika, mitä matalampi syke, mitä pienempi painoindeksi ja mitä enemmän ikää, sitä parempi kuntoindeksi. ym. 1995). Näillä henkilöillä pelkkää kävelyaikaa voidaan käyttää kuntomittarina (Suni ym. Testisuoritukseen suhtaudutaan positiivisesti ja se onnistuu suurimmalle osalle. Maksimihapenkulutuksen arvoa ei voitu laskea 17%:lle kävelleistä (n=83) koska heillä oli sykkeeseen vaikuttava lääkitys. Kävelytestitulos (kävelyaika ja VO 2 maJ oli yhteydessä myös koettuun terveyteen (kyselylomake) (p<0,01); mitä parempi kunto sitä parempi terveys. Kehittämistutkimuksissa saatujen tulosten perusteella ripeän tasamaakävelyn syke vaihtelee 3-5 lyöntiä minuutissa. Kävelytestissä on tavoitteena kävellä tasaisella vauhdilla koko testimatka lähdöstä maaliin. TarLIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • UKK:kävelytesti 65. 60 Kuntoindeksi 130 110 100 90 70 Kuntoindeksi 130 110 100 90 70 Kuva 2a. Seitsemäntoista henkilöä eivät voineet osallistua testiin terveydellisistä syistä. Väestötutkimukset osoittivat kävelytestin käyttökelpoiseksi suurten joukkojen kuntomittauksiin. Nainen, 40 v, kävelyaika 17 min 30 s ja syke maalissa 145 krt"min-1, BMI 23 kg m-2 (pituus 167 cm, paino 64 kg) Kuntoindeksi = 304(8,517 +0,14 30+0,32 l 45+1,1230,440) = 99,6 Kuntoindeksin arvo 100 on valittu testin kehittämisen tutkimusaineistoon perustuen niin, että se kuvaa eri-ikäisten henkilöiden 60 kuntoa väestössä keskimäärin (kuva 2). Yli puolen minuutin viive mittauksessa johtaa epäluotettavaan tulokseen. Syke on mitattava heti maalissa. Kuntoindeksi huomio iän luonnollisen laskevan vaikutuksen aerobiseen kuntoon, mistä syystä kävelijä voi verrata tulostaan helposti samaa sukupuolta olevien samanikäisten kuntoon. Kuntoindeksi lasketaan samojen muuttujien avulla kuin mitä maksimihapenkulutus seuraavilla kaavoilla: Miehet: 420 (11 ,6 min+0,2 s+0,56 syke+2,6.BMI-0,2 ikä) Naiset: 304 (8,5 min+0,14 s+0,32·syke+l,l BMI-0,4 ikä) Esim. Jos syke muuttuu 20-25 krt"min-1 tai kehon paino miehillä 10 kgja naisilla 20 kg, on näillä noin 10 indeksipisteen vaikutus. Kuvasta 2b nähdään, että kun kuntoindeksi 100 vastaa 40-vuotiaalla naisella maksimihapenkulutusta 34 ml·min-1 ·kg-1, on se 30-vuotiaalla 37 ja 50-vuotiaalla 31 ml·min-1 ·kg-1 vastaavasti. Maksimihapenkulutus (Oja ym. Yksi indeksipiste on siis vähemmän kuin 0,5 ml·min-l·kg-1. Tässä tutkimuksessa 96% terveysseulonnan perusteella testiin valituista tutkittavista ( 481/500) suoritti kävelytestin onnistuneesti. Kävelytesti käytännön työssä liikuntaja terveystoimessa Käytännössä UKK-kävelytestitulos lasketaan kuntoindeksinä, joka on arvioidun maksimihapenkulutuksen laskennallinen muunnos. 1991) ja UKK-kävelytestin kuntoindeksiluokitus miehillä. Maksimihapenkulutus (Oja ym. Noin kolmasosalla (pääasiassa yli 50-vuotiaita), testisuoritus tai maksimihapenkulutuksen laskenta eivät kuitenkaan onnistu terveydellisistä syistä. Aika vaikuttaa testitulokseen eniten: minuutin ero ajassa vastaa noin 10 indeksipistettä
Aerobic fitness assessed by the UKK 2 km walk Test and the metabolic syndrome. Muutamia testejä on validoitu kehittämisaineiston ulkopuolisilla ryhmillä ja arviointivirhe on vaihdellut 8-15% mitatusta tuloksesta (ks. Estimation of peak oxygen consumption from a sub-maximal half mile walk in obese females. 42-45 Oja P, Mänttäri A, Laukkanen R, Parkkari J. Criterion validity of a two-kilometer walking test for predicting the maximal oxygen uptake of moderately to highly active middle-aged adults. lnt J Sports Med 1991 b;l 2:356-362 Oja P, Tuxworth B (toim .) Eurofit for adults. Development and evaluation of a 2-km walking test for assessing maximal aerobic power of adults in field conditions. Väitöskirja. Twokm Walk Test as a measure of aerobic fitness in obese men. Health-related fitness test battery for middle-aged adults. Zakarias G, Petrekanists M, Laukkanen R. Congress Prodeecings of the 16th International Puijo Symposium. 1987, Donnelly ym. Two-kilometer walking test: effect of walking speed on the prediction of maximal oxygen uptake. tarkemmin Laukkanen 1993). Kuopion yliopiston julkaisuja D, Lääketiede 23. U.S. Validity of the UKK Walk Test: relations to physical activity and health. Proceedings of the World Congress on Sport for AII, Tampere 1990. 1996:57. Ryhmämme jatkaa kävelytestitutkimusta tarkoituksena osoittaa testin validiteetti liikunta-aktiivisuuden ja terveyden sekä niiden muutosten mittarina. With emphasis on musculoskeletal and motor tests . A 2-km walking test for assessing the cardiorespiratory fitness of healthy adults. Vaikka kenttäkuntotestien päätehtävä on toimia liikunnan edistämisen työkaluna, niiden kykyä toimia väestömittauksissa ja mitata kuntomuutosta ei ole juurikaan tutkittu. Feasibility of a 2-km walking test for fitness assessment in a population study. Sarja Tutkimukset 5/1988. Ikä vaikuttaa testitulokseen vähiten. omatestiversio, joka on osoitettu luotettavaksi suoritettuna ohjatun testin jälkeen ( Oja ym. The effects of training on heart rate. Med Sci Sports Exerc 1987; 19:253-259 Kumpusalo E. A longitudinal study. Lääkintöhallituksen julkaisuja. LÄHTEET Borg G, Ljunggren G, Ceci R. Laukkanen R, Kukkonen-Harjula K, Oja P, Pasanen M, Vuori 1. Ann Med Exper Fenn 1957;35: 307-315 Kline GM, Porcari JP, Hintermaister R, Freedson PS, Ward A, McCarron F, Ross J, Rippe J. Työterveysasemat, kuntoutuslaitokset, kuntotestausasemat ja urheiluopistot ovat liittäneet testin palvelutarjontaansa. Suni J, Kukkonen-Harjula K, Pasanen M, Laukkanen R, Oja P, Miilunpalo S, Vuori 1. Suni J, Oja P, Laukkanen R, Miilunpalo S, Pasanen M, Vartiainen T-M, Vuori 1. Validity of the self-administered UKK Walk Test for predicting VO 2 max· 6th Annual Congress of the European College of Sports Science. UKK-kävelytestin kohdalla tällaiset tutkimukset koettiin erittäin tarpeellisena ja ne osoittivat testin sopivan väestömittauksiin sekä luotettavaksi kuntomuutosmittariksi kävelyharjoittelun jälkeen. 1991 update. Assessment of health-related fitness. Lääketiede 101 . JAMA 1968;203: 135-138 Donnelly JE, Jacobsen DJ, Jakicic JM, Whatley J, Gunderson S, Gillespie WJ, Blackburn GL, Tran ZV. 6th Annual Congress of the European College of Sports Science.Köln, Saksa 2001 923.. UKK-instituutti, Tampere 2001. Omatoimisuus, sosiaalinen tuki ja terveys; teoreettinen analyysi ja väestötutkimus neljässä savolaiskylässä. lnt J Obes 1992a;16:263-268 Laukkanen R, Oja P, Ojala K., Pasanen M, Vuori 1. Useimmissa niissä huomioidaan suoritusaika ja/tai syke sekä antropometrisia tekijöitä. Väitöskirja. Oja P, Mänttäri A, Pokki T, Kukkonen-Harjula K, Laukkanen R, Malmberg J, Miilunpalo S, Suni J. Kävelytestiä käytetään liikuntatoimessa ja terveydenhuollossa isojen joukkojen mittauksissa sekä kampanjoissa. Department of Health and Human Services. Abstrakti lähetetty arvioitavaksi ASCM Annual Meeting -kokoukseen vuodelle 2002. PÄÄTELMÄT Tässä tutkimussarjassa kehitimme ja arvioimme ripeään 2 km:n tasamaakävelyyn perustuvan aerobisen kunnon kenttätestin aikuisille. Kirjassa: Oja P, Telama R, toim. Aiemmin on kehitetty lukuisia kävelyyn (Kline ym. Kuopio 1993. Validation study of the UKK Walk Testin Singaporean adults. Jyväskylän yliopisto, Studies in Sport, Physical Education and Health 66, Jyväskylä 2000. Safety and feasibility of a health-related fitness test battery for adults. Kuopion yliopisto 1988. Testin tekemiseen tarvitaan koulutettu ohjaaja, koska testitilanteet sisältävat käytännön organisoinnin lisäksi testitulosten palautteen ja sen tulkinnan. 2001). Testaajan opas: UKK-kävelytesti. Tulosten laskentaan on kehitetty tietokoneohjelma, jonka avulla testattaville voi myös laatia liikuntaohjelman. 233-238 Oja P, Laukkanen R, Pasanen M, Tyry T, Vuori 1. Kuopio 2001. Department of Health and Human Services, Centers for Disease Control and Prevention, National Center for Chronic Disease Prevention and Health Promotion, 1996. Validity of a two kilometre walking 66 LIIKUNTA & TIEDE 1/20J2 • UKK:kävelytesti test for estimating maximal aerobic power in overweight adults. Elsevier Science Publishers BV, 1991 a, s. Väitöskirja. Sports Med 1991 ;11 358-366. Kuopion yliopiston julkaisuja D. The Canadian Home Fitness Test. 2001) ja jonka voi suorittaa sykemittarin (Polar A5, Polar Electro Oy, Kempele) avulla. Laukkanen R, Oja P, Pasanen M, Vuori 1. 2001. lnt J Sports Med 2000;20:113-116. Validity of a UKK Walk Testin predicting the maximal oxygen uptake in a Hungarian adult male population. Laukkanen RMT, Oja P, Pasanen ME, Vuori IM. Terveyskasvatus. Scand J Soc Med 1992b;20: 119-125 Laukkanen R. Shephard RJ, Thomas S, Weller 1. Phys Ther 1998;78: 134-148 Suni J. Klinen ryhmän kehittämä mailin kävelytesti on lähinnä UKK-kävelytestiä. Strasbourg, Council of Europe, Committee for the Development of Sport, and UKK Institute, 1995, s. Siinä maksimihapenkulutus arvioidaan 1,61 km:n kävelymatkan, keskiarvosykkeen, iän, kehon painon ja sukupuolen perusteella. 1992), penkkiaskellukseen (Shephard ym.1991) ja juoksuun (Cooper 1968) perustuvia maksimihapenkulutuksen arviotestejä kenttätilanteisiin. Laukkanen R, Kukkonen-Harjula K, Borg P, Fogelholm M, Rinne M. The increase of perceived exertion, aches and pain in the legs, heart rate and blood lactate during exercise on a bicycle ergometer. Scand J Med Sci Sports 1993b;3:267-272 Laukkanen R, Teh Kong C, Lee P. kimmin kävelytestisykkeen saa mitattua sykemittarilla. ln J Obesl 992;16:585-589 Karvonen MJ, Kentala E, Mustala . Congress Prodeecings of the 14th International Puijo Symposium. Prediction of change in maximal aerobic power by the 2-km Walk Test after walking training in middle-aged adults. UKK-instituutti kouluttaa kävelytestiohjaajia ja myy testimateriaalia. Scand J Med Sci Sports 1993a;3:263-266 Laukkanen RMT, Oja P, Pasanen ME, Vuori IM. UKK-kävelytesti pärjää hyvin tässä luotettavuusvertailussa. Estimation of VO 2 max from a one-mile track walk, gender, age, and body weight. Atlanta, GA: U S. Med Sci Sports Exerc 1995; 27(5) Suppl, 433. Kävelytestistä on kehitetty myös nk. Eur J Appi Physiol 1985;54:343-349 Cooper KH A. A means of assessing maximal oxygen intake . Occurrence, effects and promotion of walking and cycling as forms of transportation during work commutinga Finnish experience. Suni J, Miilunpalo S, Asikainen T-M, Laukkanen R, Oja P, Pasanen M, Bös K, Vuori 1. Physical Activity and Health: A Report of the Surgeon General. Köln, Saksa 2001 :351. Testin käytännön toteuttamiseen voi perehtyä UKK-kävelytestin ohjaajaoppaasta (Oja ym. Oja P, Paronen 0, Mänttäri A, Kukkonen-Harjula K, Laukkanen R, Vuori 1, Pasanen M
Toimintojen uudelleenjärjestelyllä halutaan vahvistaa suomalaista antidopingtyötä niin, että yksi organisaatio voi keskittyä pelkästään dopingin vastaiseen työhön. .. LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 67 1. Asiaa koskevan sopimuksen allekirjoittivat 13.12.2001 toiminnanjohtaja Pirjo Krouvila ja puheenjohtaja Jarmo Karpakka LIITE ry:stä sekä puheenjohtaja Pertti Vuorela ja pääsihteeri likka Rauramo Liikuntatieteellisestä Seurasta . 09-4542 721 1, sähköposti: ilkka.rauramo.lts@stadion.fi) ja toiminnanjohtaja Pirjo Krouvila, LIITE ry (puh. lopettaa varsinaisen toimintansa maaliskuun 2002 loppuun mennessä. Myös Liite ry:n kolmas toimialue, antidopingtyö, on organisoitu uudelleen. 2002 alkaen liikuntalääketieteen ja kuntotestaustoiminnan edunvalvontaa, koulutusta ja viestintää. 09-3481 2010, sähköposti: krouvila@liite.slu.fi). •• LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN JASENSIVU The Finnish Society for Research in Sport and Physical Education. Vuoden 2002 alussa aloitti toimintansa Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry, jonka tarkoituksena on edistää dopingin vastaista toimintaa sekä vastata omalta osaltaan dopingvalvonnasta Suomessa. Stadion, Eteläkaarre, FIN-00250 Helsinki * tel 09 4542720 * fax 09 -4542 7222, * sähköposti: lts@stadion.fi * internet: http://www.stadion.fi/LTS Antidopingtyön uudelleen organisoimisen myötä LIITE ry:n vuodesta 1990 hoitama liikuntalääketieteen ja kuntotestauksen edistäminen siirtyi vuoden 2002 alussa Liikuntatieteelliselle Seuralle. * Lisätietoja: pääsihteeri likka Rauramo, LiikuntatieteellinenSeura (puh. 2001 allekirjoitetulla sopimuksella siirtynyt osaksi Liikuntatieteellisen Seuran toimintaa. LIIKUNTALAAKETIETEEN JA KUNTOTESTAUKSEN EDISTÄMINEN OSAKSI LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN TOIMINTAA Liikuntalääketieteen ja testaustoiminnan edistämisyhdistys LIITE ry:n liikuntalääketieteellinen toiminta ja kuntotestauksen edistäminen on 13.12. .. Liikuntatieteellinen Seura puolestaan muuttaa sääntöjään kuluvan vuoden aikana niin, että yksilöjäsenten lisäksi seuraan voivat jatkossa liittyä myös liikuntatieteitä edistävät yhteisöt. Vuodesta 1990 alkaen toiminut LIITE ry. Liikuntatieteellinen Seura koordinoi 1.1
Ole ylpeä. Viime vuonna Veikkaus tuotti yli 2)2 miljardia markkaa. Siis yli 6) 3 miljoonaa per päivä taiteelle) urheilulle) nuorisotyölle ja tieteelle. I(iitos maamme menestyksestä kuuluu sinulle. VEIKKAUS Suomalainen voittaa aina