Tutkimusartikkelijulkaisu 2002 HAAVEREITA El KUKAAN TAHDO 1ousf.@JPERS 11
URHEILUPUHEEN sietämätön kepeys LASSE KANNAS arinan iskeminen urheilusta, siitä väittely ja mielipiteitten laukominen on suomalaisille helppoa ja suurelle osalle vallan mieluista puuhaa. Älyllinen haastaminen on Liikunta & Tiede -lehden tärkeä tehtävä ja sen eittämätön lisäarvo. Se voi olla itseironista ilkamointia, vakavaa analyyttistä urheilun eetoksen pohdintaa, se vierastaa pidättäytymistä vain toteavaan kuvailuun ja rakastaa hämmentäviä tulkintoja ja yllättäviä kysymyksiä. Kepeää se on sekä kadunmiehillä että monesti myös urheilun moninaisilla ammattilaisilla. Kokeilemme nyt uudenlaista ajoitusta, auttaisiko se. silloin, kun se ylittää konkretian yksinkertaistavan maailman ja provosoi pohtimiseen, ihmettelyyn, sekä oivaltavaan kriittisyyteen. vuosikerta ISSN 0358-7010. Älyllisesti haastavaa urheilupuhe on mm. Tylsimmillään urheilupuhe on mustavalkoista junttijargonia, herkullisimmillaan kuin sävykäs sateenkaari. Tässä numerossa julkaistaan myös ne vuonna 2002 tarjotut tutkimusartikkelit, jotka läpäisivät tieteellisen arviointiseulan. Olemme urheilupuheliasta kansaa. Heinonen Reijo Häyrinen Pasi Koski Lauri Laakso Raija Laukkanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma Kuvat: Juha Sorri, Suomen Urheilumuseo Ulkoasu: koodi Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n jäsenetulehti Paino: Vammalan Kirjapaino Tilaukset: puh: 09-4542 720, fax: 09-45427222 Kestotilaus 29 euroa Vuositilaus 32 euroa 40. 09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/LTS Päätoimittajat: Lasse Kannas (vast). Viiltävä analyysi jääkiekon miehisyyskultista voi jonkun mielestä sisältää perusteettoman rohkeita vertauskuvia, ärsyttävän sfääristä sanahelinää tai eteerisiä johtopäätöksiä lajin eetoksesta. Toivottavasti erityisesti jatkokoulutuksessa olevat nuoret tutkijat ja heitä ohjaavat senioritutkijat terästäytyvät hyödyntämään aikaisempaa paremmin lehtemme tiedenumeron. Urheilupuhe on kepeää siinäkö sen viehätys. Artikkeli ei päästä lukijaa helpolla. Parhaat kiitokset kirjoittajille ja arvioitsijoille. Tutkimusartikkelien tarjonta oli viime vuonna verrattain vähäistä. Toisaalta suoritus on komea, koska kirjoittaja pystyy kutomaan iltapäivälehtien autentti2 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 sista virikkeistä ja jääkiekon ajankohtaisista puheenaiheista vakavasti otettavaa yhteiskunnallista analyysiä. Tutkija Ilkka Levä kirjoittaa tässä numerossa urheilusta tavalla, joka toisaalta polttelee toisaalta kylmää. Tarvitsemme suomenkielellä julkaistua liikunnan ja urheilun tutkimusta haastamaan arkisen kepeähkön urheilupuheen. Teijo Pyykkönen Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Mikael Fogelholm Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Liikunta &Tiede 1/2003 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 09-4542720 fax
Jalkapallon ruotsalaista menestystarinaa lukiessa herää kysymys, miksi pelistä ei meillä tullut yhtä suosittua lajia kuin länsinaapurissa. Liikuntatieteellisen Seuran tehtävä Suomessa on samanlaatuinen kuin ICSSPEn kansainvälisesti. Nyt jääkiekkoa pelaa yhteensä yli 60 000 lasta, nuorta ja aikuista. Liikunnan edistämisen osa-alueet lastenneuvolatyössä kehittämisasiakirjojen perusteella. Telama , Vuolle ja Kannas, kaikki myös Liikunta & Tiede lehden päätoimittajia. Vielä 1970-luvulla Suomessa oli noin 30 000 jääkiekon harrastajaa. Joskus sitä markkinoidaan kritiikittömästi, toteaa eläkkeelle siirtyvä liikuntasosiologian professori Pauli Vuolle. Katso s. Luuserius taas kertoo löysästä sitoutumisesta. Tiinu Wuolio TUTKIMUSARTIKKELIJULKAISU 2002 13 Lasse Mikkelsson, Jaakko Kaprio, Hannu Kautiainen, Urho Kujala, Heimo Nupponen. Timo Metsä-Takila 58 Vammojen ehkäisy alkaa säännöistä Katja Peltola ja Miika Hernelahti 59 ICSSPE tunnustettu yhteistyöfoorumi. Urheilu ymmärretään positiiviseksi asiaksi. likka Levä 10 Haavereita ei kukaan tahdo. Eläkkeelle sii11yvän Pauli Vuo/teen sydän ei syki yksin liikunnalle. Huippu-urheilun tukemiselle valtion varoista Vuolle ei näe perusteita. Arto Tiihonen 54 Kung fotboll Kuningaskunnan kansallisurheilun kehityskertomus. Mitatun ja koetun kunnon väliset yhteydet 40-vuotiailla miehillä ja naisilla 20 Pirjo Ailanto, Sirkka Aunola, Sirkka-Liisa Karppi Vuoden pituisen nopeusvoimatyyppisen lihaskuntoharjoittelun vaikutus keski-ikäisten miesten voimaja nopeusominaisuuksiin 28 Esa Rovio, Virpi Kemppainen, Jari Eskola, Taru Lintunen . Yhä harvempi KESKUSTELUSIVUT 53 Tiede kohtaa käytännön jääkiekon MMkisaseminaarissa. Maagista realismia. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus Lasse Kannas 4 "Sotakirveet esiin!" Miehisyyden hauraat rajat työjääkiekossa. Jalkapallon MM-kisat toimivat sotia käymättömälle Brasilialle virstanpylväinä, joiden mukaan jaksottaa historiaansa. Tämän tulisi mielestäni näkyä myös opetusministeriön parhaillaan uudistettavana olevassa liikunnan kansainvälisessä strategiassa. Järjestys ja anarkia eivät Brasiliassa näytä olevan liian kaukana toisistaan. Jouko Kokkonen 56 Futebol. Lauri Tarasti 64 IN MEMORIAM Kalevi Römpötti Professorit soitannalla. Valmentamisessa ei ole kyse vain lajiteknisen ja biotieteellisen osaamisen hallitsemisesta, vaan myös ihmissuhdetaidoista ja talouden, median, vanhempien, yleisöjen kanssa toimimisesta. Vesa Tikander 57 Liikettä murroksessa. Urheilevien poikien syömiskäyttäytyminen, ravinnonsaanti ja energiankulutus 45 Tarja Javanainen-Levonen, Marita Poskiparta, Pauli Rintala. Toimintamallit murenivat Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä . Tällä vauhdikkaalla ja suurta ihmisjoukkoa kiehtovalla lajilla on varjopuolensa. Ryhmän kiinteys urheilujoukkueessa 33 Timo Jaakkola, Jarmo Liukkonen, Juha Kokkonen Muutokset 9-luokkalaisten oppilaiden tavoiteorientaatiossa liikunnanopettajien täydennyskoulutusohjelman aikana. Arja Liinamaa 66 Luottomies monessa mukana. Työpaikoilla toimintaympäristö nähdään pelinä, jossa eniten menestykseen sitoutunut joukkue lopulta voittaa. Karjalan tasavallassa ei kuitenkaan tyystin unohdettu neuvostoliikunnan ja -urheilun perintöä. Ammattivalmentajien käyttö työpaikkojen hengennostatusseminaareissa on seurausta yhteiskunnan "jääkiekkoistamisesta" . ammattilainen ja harrastaja selviää ilman minkäänlaisia kolhuja. Vielä vuoden 1910 vaiheilla Suomen jalkapallo oli lähellä Ruotsin tasoa. 66. 39 Katja Nissinen, Heikki Pekkarinen
TEKSTI: ILKKA LEVÄ '' Sotakirveet esiin! ' Miehisyyden hauraat rajat työjääkiekossa 4 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003
Työpaikoilla toimintaympäristö nähdään pelinä, jossa eniten menestykseen sitoutunut joukkue lopulta voittaa. Jääkiekon tapakulttuurilla ja arjen todellisuudella yhteiskunnassa on paljon yhteistä. Ottelun jälkeen jaettiin pelikieltoja ja käytiin kiivasta väittelyä pelin tilasta nykypäivänä. Luuserius taas kertoo löysästä sitoutumisesta. Veikkaaja 4/2003, 8.) iistaina 14. Todisteltiin myös kiivaasti miten "välillä sattuu, mutta sellaisille asioille ei voi mitään". LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 5. tammikuuta 2003 pelatussa jääkiekon SM-liigan Helsingin paikallisottelussa loukkaantui useita pelaajia. Erityisen merkityksellisenä tässä yhteydessä voi pitää huomautusta, jossa todettiin "muissa sarjoissa" sattuneen kuluvalla kaudella paljon "rajumpia tekoja". (IS 15.1.2003; IS 16.1.2003; Veikkaaja 4/2003, 8.) Mihin nämä jääkiekossakin poikkeuksellisen vahvat sotaja kriisikuvastot laajemmalla yhteiskunnallisella tasolla oikeastaan liittyivät. Väitän, että 'jääkiekkosota' kuvastaa maskuliinisen työeetoksen kriisiä. Ammattivalmentajien käyttö työpaikkojen hengennostatusseminaareissa on seurausta yhteiskunnan "jääkiekkoistamisesta". Minkälaisia merkityksiä niihin liitettiin ja erityisesti, mitä nykyajan tuottamia kollektiivisia tunnelatauksia niillä työstettiin. Lehdissä uutisoitiin "sodan syttyneen" ja käskettiin kaivamaan "sotakirveet esiin". "Kroppaa ei uhrata, palkkaa nostetaan mieluummin kuin tunnelmaa." (Martti Merra, 2003. "Jääkiekkosodilla" työstetään nykyajan tuottamia kollektiivisa tunnelatauksia
Ryhmäfantasia tarkoittaa julkisuudessa tiedostamattomasti (tai osin tietoisesti) ylläpidettyä mallia hahmottaa asioiden tilaa. Väitän, että lehdistössä ja internetissä käyty merkitystaistelu jääkiekon nykytilasta toimi yleisempänä kulttuurimme taudinmäärittäjänä. Mieheys ja maskuliinisuus ole yksinomaan annettuja luonnollisia kategorioita. Perheen organisoitumisen mallista puhuminen on tässä yhteydessä perusteltua, sillä kerrottiinhan pelaajien kesken vallitsevan "verisiteen". Pelaajat ovat tulosvastuussa myös taloudellisesti. Deleuze 1993/1998, 3; Deleuze & Parnet 1977/1987, 120-121.) Tätä kokonaisuutta kuvaamaan käytän ryhmäfantasian ja sijoittavan samaistumisen käsitteitä. Muutos näkyy esimerkiksi erään panimon nimelle omistetun hallin rakentamisessa ja katsomojärjestelyissä. Tämä absoluuttinen valta sulki pois julkisuuden, jossa sen jäsenet olisivat voineet olla tasaveroisia toimijoita. Sijoittava samastuminen taas kuvaa tapaa, jolla tuota kuvitteellista tilaa ihmisten ja ryhmien välillä koetetaan ylläpitää. Sen järjestäytyminen perustui kotitaloutta hallinnoivan per6 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 heenpään vallalle. myös Levä 2002.) Jääkiekossa 1990-luvun keskeisin kritiikki liittyi kiekon virkamiesmäistymiseen. Perheen yhtenäisyyden säilyttäminen assosioituu isän ja pojan väliseen suhteeseen. Internetin keskustelupalstoille sijoittuvat raivon ja vihan tilitykset vielä ovat jotenkin ymmärrettävissä, sillä tietokone on välineenä infantilisoiva. Mistä näitä besserwissereitä oikein tulee. Monet seurat ovat kuitenkin taloudellisissa vaikeuksissa. esim. Puheissa tuotettu rintama uhkasi jälleen rakoilla yhdenkin poikkeavasti ajattelevan takia. Ja tuon samastumisen synnyttämää tunnetodellisuutta täytyy puolustaa sen ollessa uhattuna. He ovat sisällä jääkiekon kokonaisuudessa seuraamalla lajia tiiviisti. Onhan tappeluita ollut ennenkin. On siis syytä antaa ryhmään kuuluvien omien kommenttien näyttää kuinka kokonaisuus ja sen puolustus julkisuudessa toimii. Sen omisti ylhäinen näytäntöjen järjestäjä, jonka yläpuolella toimi asioita hoitava manageri. (vrt. Mutta miksi ilmaisut ovat näin voimallisia. Tämä lisää samastumista peliin ja sen ympärillä tapahtuviin asioihin. (Kahlos 2003.) Myös fanit mieltävät kuuluvansa suomalaiseen jääkiekkoperheeseen. Samaan aikaan samastuminen yhteiseen etuun on noussut jääkiekkopiireissä keskeiseksi huolen aiheeksi.Jääkiekon parissa toimivat ihmiset ovatkin kutsuneet itseään julkisuudessa monesti "jääkiekkoperheeksi" tai "rintamaksi". Onko jossain joku tehdas, mikä tuottaa ilmiselvästi jääkiekkoa seuraamattomia henkilöitä, joiden on pakko ottaa kantaa jääkiekkoon ajoittain ja tuomitsevasti." (Nimimerkki "Jhag" Jatkoaika.com SM-liiga keskustelupalstalla 26.1.2003 klo 17.23.) Perheen yhtenäisyyden koettiin olevan uhattuna ja siihen samastuneet fanit ja toimittajat saivat sanoa sanansa. (Näre 2002, 235-237.) On kuitenkin yllättävää miten voimallisesti asiaa painovapauslain velvoittamina toimivissa lehdissäkin käsiteltiin. (vrt. Oksanen 2002, 18-22.) Mitä vaikutusta kanadalaisen naisjääkiekkoilija Hayley Wickenheiserin ilmestymisellä oli käymistilassa olevaan suomalaiseenjääkiekkokulttuuriin. Jäätyötä tulosvastuulla Suomalainen yhteiskunta on muuttunut 1990-luvun taitteen laman jälkeisen taloudellisen nousukauden aikana. Jääkiekon tapakulttuurin ja ajan sosiaalisen todellisuuden yhteneväisyyden havaitsi myös Veikkaajan toimittaja Mitri Pakkanen kirjoittaessaan jupakan jälkilöylyissä: "Useat kiekkoa koskettavat ilmiöt ovat universaaleja. (Siltala 2001, 107-193.) Sosiaalipsykologi Atte Oksasen mukaan nykyiseen maskuliinisuuden kulttuuriin kuuluu se, että "rajojen menettämisen pelko kääntyy väkivallaksi" (Oksanen 2002, 18). Viime kädessä pelaaja saattaa siis olla se, jonka niskaan tämä kaikki kaatuu. Julkinen on segmentoitu yksityisiksi tiloiksi. Ojajärvi 2001, 32-35; vrt. Ne peilaavat joukkuepelien sisäistä dynamiikkaa, ihmisten sosiaalista käyttäytymistä, yhteiskunnan arvomaailmaa ja tapakulttuuria. "Toimittaja Mikko Vienanen itkee Ilta-Sanomissa jääkiekon pahuutta Voi vittu. " (Veikkaaja 5/2003, 8.) Miehisen yhtenäisyyden rajaa käymässä Jääkiekosta on Suomessa tullut globaaleja arvoja edustava, mutta kansallisten arvojen puolustamisella asemansa oikeuttava maskuliininen työn alakulttuuri. Julkisesta on siirrytty yhä enemmän yksityiseen (ks. Gladiaattoreina toimi orjia sekä vapaasyntyisiä miehiä, jotka värväytyessään luopuivat täysivaltaisuudestaan. (Holland 2000, 3.) Tässä yhteydessä rajoja määritteli esimerkiksi jääkiekkovaikuttaja Kalervo Kummola, kun hän leimasi Alpo Suhosen "rintamakarkuriksi" jupakan aikana. (vrt. Tämä näkyy vaikkapa niissä aggressioissa, joita Ilta-Sanomien toimittaja Mikko Vienasen kirjoittama poleeminen artikkeli "SM-rikollisliiga?" (IS Plussa 25.1.2003) herättiinternetin keskustelupalstalla Jatkoaika.com. Eräsaari 2002.). (HS NYT 17.1.2003; IS 15.1.2003.) 'Perhe' tarkoitti alunperin filosofi Hannah Arendtin mukaan antiikin Kreikassa yksityisen aluetta. Kolumnisti Vesa Salminen spekuloi ajatuksella että nykyisessä "ylimenovaiheessa" pelaajan eteen saattaa tulla tilanne, jossa kukaan ei enää haluakaan maksaa hänestä, koska hänestä ei seuraavana vuonna ole enää ulosmitattavissa Yhteiskunnallista pahaa käsitellään toisissa, jotka luetaan heikoiksi oman selviytymisen takia.. (Arendt 1958/2002, 32-47.) Myös antiikin Roomassa gladiaattorien yksikkönä oli historioitsija Maijastina Kahloksen mukaan 'perhe'. Miehen biologiseen lajiolemukseen liittyy yhtenä ulottuvuutena aina myös kulttuurisesti tuotettuja merkityksiä, jotka yhteiskunnassa toimivat monesti vallankäytön välineinä. Pojan vanhat synnit palasivat isyyttä edustavan johdon mieliin tilanteen kriisiydyttyä. Halu esiintyä yhtenäisenä ryhmänä on ilmeinen. Liittyessään perheeseen gladiaattori vannoi valan, jossa lupasi kestää työnsä aiheuttamat kärsimykset. Liigalta vaadittiin voimakasta "puuttumista Suhosen puheisiin". Palkkio 'töistä' maksettiin etukäteen. Kaikki jääkiekkoa seuraavat muistavat "noutajan tulleen" viimeksi kaudella 2000-2001
"HIFK ....... Alpo Suhonen esitti kirjassaan Kirje urheilijalle (2002) huolensa tästä kehityksestä. Vahvuuden kollektiivin edustajaksi asettuu kommentissaan nimimerkki "minä" todetessaan, miten. Kaikkea kutsutaan bisnekseksi." Eräs valmentaja toteaa lehtihaastattelussa ja jatkaa: "Teemme nyt jäätyötä, mutta yritämme koko ajan kehittyä jäätaiteen tekijöiksi. Tai sillä, että vastustaja on hinttari." (Heinimäki 2003) Eräs kiekkoilija totesikin taklauksista käydyn keskustelun aikana miten: ''.Jääkiekon pitäisi olla miesten laji, mutta liigasta löytyy aika paljon hamepelaajia." (Veikkaaja 4/2003, 8.) Kokemus pelikentiltä on myös suoraan siirrettävissä työelämään. Yksilöt ja ympäristö muuttuvat koko ajan. "Kun on paljon otteluja, stressi kasvaa. Faneille taas vastustajan pelaajat ovat tarvittaessa vain "hinttareita", jotka pitää jauhaa "paskaksi" oman selviytymisen turvaamiseksi. (IS Plussa 16.3.2002; yleisesti vrt. myös Hufvudstadsbladet 24.11.2002.) Lapsista tulee talouden objekteja, eikä vastuullisia subjekteja, joilta ylipäänsä voitaisiin vaatia jotain. Tämä tarkoittaa hänestä työpaikoilla vallitsevan toimintaympäristön näkemistä pelinä, jossa eniten menestykseen sitoutunut joukkue lopulta voittaa. Eikä palautumiseen periaatteessa jää aikaa tarpeeksi kuin vasta kesälomalla. Heinimäen mukaan valmentajatkin edustavat samaa kulttuuria ja tulevat samalla edustaneeksi tahtomattaan fanikatsomoakin. Theweleit 1977/1993, 97-98, 213, 223-226, 428435; Siltala 1994, 183-189.) Yhteiskunnallista pahaa käsitellään toisissa, jotka luetaan heikoiksi oman selviytymisen takia. Luuserius taas kertoo tällöin löysästä sitoutumisesta. mitään. "Vaadin itseltäni paljon. Luulo, että suhun ei mikään pure, että oot jonkinlainen yli -ihminen." (IS Plussa 16.3.2002.) Perheeksi muodostuneitten alakulttuuristen organisaatioiden valta on selvästikin sisäistynyt kuuliaiseen lapseen, vaikka epäilys onkin herännyt, mutta vasta uran päättymisen jälkeen. (vrt. (Veikkaaja 5/2003, 8-9.) Jatkuvassa muutoksessa yksilön on vaikeaa säilyttää identiteettinsä. ''.Jääkiekosta on tullut liian teollinen urheilumuoto. Stressiä peleistä otetaan myös kaukalon ulkopuolella. Sosiaalisen organisoitumisen pettäessä yhteiskunnassa syntyy tarve syntipukeille. (ks. Hän päättelee omakohtaisten jääkiekkokokemustensa nojalla, että ammattivalmentajien käyttö työpaikkojen hengennostatusseminaareissa on seurausta yhteiskunnan "jääkiekkoistamisesta". Vain paras mahdollinen suoritus kelpaa minulle", toteaa eräs entinen pelaaja nykyisestä työstään. Paikalle saapuivat oluenmyyjät, tirkistelyyn yllyttävät kireäasuiset nuorehkot tanssitytöt ynnä muut show'n merkit. (Ojajärvi 2001, 35; Veikkaaja 5/2003, 2.) Aina on olemassa joku, jolla menee itseä heikommin, ja jota on mahdollista ivata ilman seurauksia. Jääkiekkokatsomoista tuli "terapeuttisia" paikkoja muuten menestymättömille kansalaisille. Pelejä on paljon, ja valmentajat vaativat kovaa työntekoa harjoituksissa taukojen aikana." (Veikkaaja 4/2003, 6-8.) Vain tietyllä asenteella selviää. (Adorno 1950/ 1973, 398; ks. ! ON PASKA!!!! !HIFK ONPAS KA!!!!!!!HIFK ON PASKA! TÄNÄÄN OTTAAJYPILTÄ POMMII! !! ! HIFK ON PASKA!! HIFK ON PASKA!! " (Nimimerkki "minä" Suomi24 jääkiekko keskustelupalstalla 2.2.2003 klo 10.39.) Kyse saattoi olla siitä, että ihannoinnin kohteen pettäessä se koetetaan mitätöidä ja paha siirtää muihin käsiteltäväksi. Erityisen voimakkaasti tätä kuona-aineen sulattajan roolia sai jupakan jälkeen kantaa nykyään Alpo Suhosen valmentama HIFK, joka aiemmin tunnettiin rajusta pelitavastaan. myös Siltala 1999b, 53.) Koska samankaltaisuus on nykyään valttia on ihanteeksi noussut tiimityöskentely, joka työelämän käytännössä tarkoittaa toisten vahtimista. "Kaukalossa sulia täytyy olla sellainen vähän hullu itseluottamus. (Veikkaaja 4/2003, 9.) Pelaajat on sitoutettava toteuttamaan valmentajien "sisäistä vimmaa" kentällä samalla tavoin kuin yrityksissä. Ja kaikki ovat halliin tullessaan saman fantasian toteuttajia. (Holland 2000, 2; Alford 2001, 2; Girard 1997, 18, 36.) LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 7. Keskeiseksi kokemisen malliksi on jääkiekossakin vuoden 1995 maailmanmestaruuden jälkeen tullut jatkuva uusliberalistinen kansallisena esitettävä taistelu, joka hallitsee sekä työelämässä että urheilussa. (Heinimäki 2003) Heinimäen mukaan tällainen 'yhteiskunnan jääkiekkoistuminen': " ... Talous ryhtyy muokkaamaan urheilun muutenkin kilpailuun perustuvaa kulttuuria poistaen siitä kaiken leikinomaisuuden, spontaniteetin ja luovuuden. " Vaikeuksia asettaa kuitenkin se, että "elämässä mikään ei ole varmaa. Olen silloin muutenkin kireämpi", eräs pelaaja kertoo. "Enää en ole niin hullu, että menisin kaukaloon hakattavaksi ja hakkaamaan muita." (IS Plussa 16.3.2002.) Eräs toimittaja oli osunut naulan kantaan jo aiemmin pohtiessaan pelaajien uran jälkeistä elämää. Hän nosti otsikoksi pelaajan kommentin "Pelkäsin, tuleeko musta enää ihmistä". Kaikista pelaajista tulee saman näköisiä ja oloisia. tarkoittaa paitsi jatkuvaa 'tiimin on sitouduttava menestykseen' tyyppistä lässytystä työpaikoilla, myös omien epäonnistumisten selittämistä tuomaripelillä. Kirjallisuudentutkija Jussi Ojajärven mukaan: "Käsitys suomalaisuudesta taisteluna jakaa sen yleisemmän käsityksen elämästä taisteluna, joka on ominainen sekä yhdelle vallitsevimmista maskuliinisuuden malleista että uusliberalistiselle ajattelulle." (Ojajärvi 2001 , 33.) Työelämä jääkiekkoistuu Yhteyden työelämäkokemusten ja jääkiekon välillä on havainnut myös kolumnisti Jaakko Heinimäki. (Veikkaaja 5/2003, 8-9.) Sitoutumisen voimakkuudesta taas kertovat pelaajien pelistä antamat kommentit. Levä 2002.) Paskaksi jauhamisen tarve ja ajan satanismi Kahtiajakautuvassa suomalaisessa yhteiskunnassa alkoi 1990-luvun nousukaudella olla sosiaalista tilausta pyöveleille ja uhreille. Hänestä junioreista on tullut panos-tuotos mallin mukaisia sijoituksia. (IS Plussa 16.3.2002.) Frankfurtin koulukunnan yhteiskuntakriitikko Theodor Adorno ironisoi aikanaan, ettei mikään ole niin menestyksekästä kuin menestys. "Kyllähän pelaajat tiukilla ovat. Erään SM-liigajoukkueen toimitusjohtaja kuvaileekin laskuvarjohyppyjoukkueen kuvalla ihanteellisen tiimityöskentelyn mallia. (Kiekkolehti 2/2003, 2.) Myös valmentajat ovat tiedostaneet asian. Kaikki muuttuu"
Ikävien tapahtumien seurauksia koetettiin myös vähätellä vertaamalla tapahtumia ulkomailla sattuneisiin konflikteihin: "Auta armias, jos tällainen barbaarimainen kahakka olisi tapahtunut Suomessa. Valmentajan kerrottiin kyllä laativan liikennesäännöt, mutta pelaajien olevan lopulta niitä, jotka ratkaisevat voivatko he "ottaa riskin ja ajaa ehkä päin punaista". Heikompi todentaa heikkoutensa uhriutumalla ja kostaa saa henkilökohtaisesti, koska mitään muuta yläpuolella olevaa kollektiivista auktori8 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 teettia ei ole kuin perheen kunnia. le tulleen isähahmon mielialasta ei kuitenkaan saada selvää, koska sen antamat viestit ovat ristiriitaisia. Aihe on siis osunut fanien herkkään kohtaan. (Veikkaaja 5/2003, 8-9.) Naiseuden uhka kyseenalaistaa miehisen organisaation voiman Kaikkea tätä tuli hämmentämään lajin emämaasta nainen, joka ryhtyi kilpailemaan miesten paikoista. Hannu Kauhala kysyy "missä on naisten paikka jääkiekossa?" Hän on erityisen huolissaan nuorista naiskiekkoilijoista kysyessään: "Onko Wickenheiser sitä paitsi hyvä esimerkki nuorille tyttökiekkoilijoille ?" Kauhalan mukaan "naisten on pelattava keskenään". Suhosen puhetapaa kutsuttiin lehdissä myös "piipittämiseksi". Eräässä lehtikommentissa todettiin myös miten "luomisen tarve on tärkeämpää kuin tyhjänpäiväinen politikointi". Toisaalta oma ruumiskin pitäisi uhrata: "Kroppaa ei uhrata, palkkaa nostetaan mieluummin kuin tunnelmaa." Sijoittavaan samastumiseen pyrkivä kommunikaatio kytkee asian tässäkin yleisempään työmarkkinakokemukseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Jokisen mukaan Suhonen oli "itkupilli". Yksityinen sopii kuvaan siksi, koska 'perhe' määrää, eikä poliittista yhteisesti neuvoteltua julkisuutta enää nykyisin ole, kerrottiinhan "jokaisen vastaavan omista sanoistaan jääkiekkoperheessä". Kommenteissa tuomitaan herkkyys ja lapsenomaisuus. Siltala 1999a, 219 .) Ihmiset elävät ikuisessa nykyhetkessä välittömiä tarpeitaan tyydyttäen ja alistuvat abstrakteille välttämättömyyksille. Oikeus pelaamiseen naisilla kyllä on, mutta "naisten on nuorista tytöistä lähtien pelattava keskenään eikä poikien kanssa". Tuleeko ajan vaatimuksiin sitten sopeutua. Hänellä oli ollut vaikeuksia saada uusia miehiä pelaamaan joukkueeseensa Wickenheiserin saapumisen jälkeen.Jopa Kiekkolehden pääkirjoituksessa juuri paikallispelin alla Wickenheiserin aiheuttama huoli tuodaan selvästi esille (Kiekkolehti 2/2003, 2). Ajan ankaruus vaatii miehisiä toimijoita, jotka eivät jää itkemään jokaista eteensä tulevaa vastoinkäymistä. (Veikkaaja 4/2003, 6-8.) Jatkoaika.com -sivustan viestiketjusta, jossa Vienosen jääkiekon moraalia arvostellutta kolumnia nujerrettiin miehissä tulee tulostettuna 18 kappaletta A4 sivuja ja viestejäkin on 26 kappaletta. "Jos menet sinne ja saat daijuun, on se osittain omaa syytä." Samanlaista metaforaa käyttivät pelaajat itsekin tapahtumien jälkeisissä artikkeleissa. Ja Euroopassakin hän meni vielä Ruotsiin, jossa pelaajat "kitisevät". "Suomi-sarjan uskottavuus on kärsinyt", eräs valmentaja totesi. Suhosta kutsuttiin hänen kirjaansa viitaten ja Vienasen artikkelia ivaten juuri "viimeiseksi ihmiseksi". ( vrt. Identiteettityö on selvästikin sälytetty pelaajien niskoille. Hänen toimintatapojaan kuvattiin jeesusteluksi ja "poskenkääntämiseksi". Sekä närkästys poikkiteloin asettuvia että myös kaukaloiden poliisien olemassaolo peilaa ajan kilpailuyhteiskunnassa vallitsevaa satanistista ihmisja yhteiskuntakäsitystä. Toimittaja Vili Pesun mukaan "keskustelu lajin raakamaisuudesta nousi pintaan kuin tyhjästä". "Keskenään pelaamalla naisten jääkiekon kulttuuri kasvaa. "Pitää muistaa, että myös taklattavalla on vastuunsa." Uhri onkin syyllinen. "Vastustajan pitää maksaa törkeyksistä." Tuomariksi asiassa nostettiin ketään kunnioittamaton NHL-isähahmolle selkänsä kääntänyt päihdeongelmainen Jere Karalahti, joka langetti tuomionsa jo ennalta: "Sikailu loppuu, kun minä palaan." Suorastaan ennenkuulumattoman kiittämätöntä ja uppiniskaista suhtautumista NHL-isähahmon edessä osoitti Tomi Kallio, joka palasi mieluummin Eurooppaan kuin kiekkoili farmisarjoissa. Kauhala näkee myös vaivaa todistellakseen miesten kiekkoilun eroavan naisten kiekkoilusta. Pelaajien keskuudessa erityistä närkästystä herätti taklausten jälkeen jäälle makaamaan jäävät teeskentelijät. " Susanna Luikku ihmetteli Urheilulehdessä. Maailma on juuri sellainen paikka miltä näyttääkin, eikä vaihtoehtoja ole kuviteltavissa. Vienasen kriittisessä kolumnissa raivoa herätti myös jääkiekkoperheen toimintatapojen vertaaminen mafiaan. Sopiviksi urheilulajeiksi naisille hän löytää muutamia erityisesti "naisille kehitettyjä notkeutta ja taiteellisuutta korostavia lajeja" kuten "jäälajeista muodostelmaluistelun". Toiminta määrää, eikä tyhjänpäiväinen demokraattinen keskustelu ole tarpeen tunnutaan lauseen logiikassa ajateltavan. "Myös taklattavalla on vastuunsa" Kaukalo vertautui keskustelupalstoilla paikkana Asematunneliin ja sinne menemiseen pikkutunneilla. Naisten kiekossa kyse on "lähes omasta lajista". Keskustelupalstoilla osansa ajan sijoittavan samastumisen tuottamasta vihasta saivat myös jo mainittu kriittisiä kommentteja esittänyt toimittaja Vienanen, jota kutsuttiin "silkkiperseiseksi hienostelijaksi" sekä HIFK:n valmentaja Suhonen, jonka syyksi joukkueelle sattuneet loukkaantumisetkin laitettiin. Liian lähelJääkiekosta on tullut globaalia, mutta kansallisten arvojen puolustamisella asemaansa oikeuttavaa maskuliinisen työn alakulttuuria. Vienasen artikkeli sai alkunsa juuri Olli Jokisen Suhos-kommenteista. Jäälle ei saanut jäädä makaamaan turhan takia, koska sen katsottiin olevan "huonoksi lajin imagolle". Sama ajan arvojen muutos kovempaan suuntaan näkyy myös erään pelaajan kommentissa: "Aina vain tärkeämmäksi tulee se, että miestä vedetään kylmäksi." (IS Plussa 16.3.2002.) Kaukaloiden poliisit rinnastettiin keskustelupalstan viesteissä ensin yhteiskunnan poliiseihin harhaluulolla, että poliiseilla olisi Suomessa tuomiovaltaa. Myöhemmin löydettiin onnistuneempi vertaus kun "enforcerit" samastettiin yksityisten vartiointiliikkeiden vartijoihin, jotka ovat "monesti yritysten itsensä palkkaamia suojelijoita". Ja vielä vaalivuotena." Myös vastuukysymys käännettiin nurin niskoin
Johns Hopkins University Press: Baltimore. "Nyt kun kaikki ovat saaneet haluamansa, voisi olla hyvä palata normaaliin päiväjärjestykseen" hän totesi. Routledge: London & New York. Toim. Samalla sivulla kerrottiin kokonaisuudelle onneksi lisäksi erään suomalaisjoukkueen sentään "puolustavan suomalaiskunniaa" ulkomailla. Klaus Theweleitin analyysit miesten fantasioista. WSOY: Porvoo & Helsinki & Juva. Suomentanut Riitta Oittinen ja työryhmä. Toim. (Tulossa.) Levä, likka (2002): Urheilu pakotienä ja vallitsevan kyseenalaistaminen eli miksi dopingia pitää vastustaa. Patrick Gregory. Arendt, Hannah (1958/2002): Vita activa. Johdatus tutkimukseen, 107-193. Girard, Rene (1977): Violence and the Sacred. Broken Lives and Organizational Power. lntroduction to Schizoanalysis. Tausend. juuri tällaista suhtautumista. Fred (2001 ): Whistleblowers. Theweleit, Klaus (1977/1993): Männerphantasien. Siveellisyys ja sen varjot 1800-luvun kansallisessa projektissa. Heinimäki, Jaakko (2003): Hinttareita jäähallissa. "Wickenheiseria käsiteltiin mediassa melko asiallisesti, mutta käytäväpuheiden 'siellä se on tissit levällään ensimmäisestä pommista' asenne näkyi jutuissa epäuskoisena hämmästelynä ja fysiologisten erojen (yli)korostamisena." (Urheilulehti 2/2003, 36.) Ongelma sai IIHF:n eurooppalaiset päättäjät hereille ja he ryhtyivät pohtimaan viedäänkö Wickenheiserilta pelilupa Suomessa julistamalla asiaan rajat selväksi tekevä kategorinen kielto. Wickenheiserin joukkueen valmentaja kertoi "meinanneensa pudota perseelleen" asiasta kuultuaan. Kari Immonen & Maarit Leskelä-Kärki. Siksi "kova pommi tulee ennemmin tai myöhemmin" . Oksanen, Atte (2002): Yksin kaikkia vastaan. Deleuze, Gilles & Parnet, Claire (1977 /1987): Dialogues. Kääntänyt. (HS 9.1.2003.) Ensimmäisen ottelun jälkeen kerrottiin ottelulähetyksen lähteneen satelliittien kautta Kanadaan, sillä "siellä tykätään tuhkimotarinoista ja raja-aitojen rikkomisista". Marja-Leena Hänninen & Maijastina Kahlos. (HS 13.1.2003.) "Sehän on muija" Wickenheiserin avauspelin jälkeen Kauhala vaatikin asioiden tilaa heti palautettavaksi takaisin entiselleen. Siltala, Juha (1994): Tunteita vastaan panssaroituneet soturit. http://www.ennenjanyt.net/2-02/leva.htm Näre, Sari (2002): Kyberseksin ja -pornon muistijäljet nettisukupolvessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Hämeenlinna. 85. (Kiekkolehti 3/2003, 10.) Jo Wickenheiserin saavuttua maahan tammikuun alussa oli osa kommenteista tyrmääviä. ILKKA LEVÄ tutkija Historian laitos, Helsingin yliopisto puh: 050 533 4367 sähköposti: leva@cc.helsinki.fi Kirjallisuus: Adorno, Theodor W. Bd. Naistutkimus-Kvinnoforskning 15 (4), 18-29. Frauen, Fluten, Körper, Geschichte. Eräsaari, Leena (2002) Julkinen tila ja valtion yhtiöittäminen. Historian tietosanomat. Suhonen, Alpo (2002): Kirje urheilijalle. (1950/1973): Studien zum Autoritären Charakter. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki. Ennen & Nyt 2/2002. Vastapaino: Tampere. The Ahtlone Press: London. Missä on nainen?,228-240. Toim. Otava: Helsinki. Toim . Siltala, Juha (2001 ): Psykohistorian metodologisia kysymyksiä. Eripainos: Helsinki. 1. Cornell University Press: lthaca & London. Siltala, Juha (1999a): Valkoisen äidin pojat. Tekniikan Akateemisten Liitto: Helsinki. (2000): Deleuze and Guattari 's Anti-Oedipus. Verso: London & New York. Häntä ei pidä missään tapauksessa tuomita, mutta hänen tietään ei myöskään pidä ryhtyä kulkemaan." (Kiekkolehti 2/2003, 2.) Toisessa samaisen lehden artikkelissa Wickenheiserin kerrottiin kirjoituttavan historiaa. Teoksessa Kulttuurihistoria. Ihmisenä olemisen ehdot. Alford, C. Suhrkamp: Frankfurt. Gaudeamus: Helsinki. Kulttuurivihkot 1/2001, 30-35. "Sehän on muija!" Ilta-Sanomissa kirjoitettiin ja kerrottiin "odotettavissa olevan luunmurskajaiset". Aivan selvänä asiana pidettiin, että "jossain Suomi-sarjan uumenissa harjoittelee se epäonnistunut jääkiekkoilijapoika (198 cm, 100 kg), joka on päättänyt, että meidän sarjassa ei jumalauta naiset pelaa". Siltala, Juha (1999b): Sosiologinen ja psykologinen minä. Riitta Smeds, Kaisa Kauppinen, Kati Yrjänheikki ja Anitta Valtonen. Teoksessa Miestä rakennetaan maskuliinisuuksia puretaan, 181-202. Deleuze, Gilles (1993/1998): Essays Critical and Clinical. (IS 3.1.2003.) Eräässä toisessa artikkelissa toinen valmentajista lopetti keskustelun toteamalla: "Että terveisiä vain kaikille tytöille: Unohtakaa miesten pelit suosiolla." (IS 9.1.2003.) Samankaltainen Wickenheiserin irti naiseudesta sukupuolittava kommentti löysi tiensä myös Helsingin Sanomiin kun hänen kerrottiin olevan "omaa luokkaansa". 83. (HS 12.1.2003.) Ongelmaa koetettiin sijoittaa muualle, sillä Suomessa tämän tyyppisestä rajojen ylityksistä ei pidetä. Ojajärvi, Jussi (2001 ): Jääkiekkoarjen sankarit. LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 9. Jorma Sipilä & Arto Tiihonen . Naiseus ei saa tulla sekoittamaan fallisen maskuliinisuuden kulttuuria. Lehdessä jatkettiin, ettei "naista kukaan halua sortaa, mutta on tämä miesten peli" . Metro-lehti 28.1.2003. Kalervo Palsan maskuliininen hulluus. Vastapaino: Tampere 1994. Rowohlt: Hamburg. Ja tämän takia "elämänsä jääkiekkoilulle pyhittänyt nainen panee todella paljon likoon vain päästäkseen pelaamaan miesten kanssa". Kysymykseksi jäi lehden mukaan ainoastaan se "miten käy, kun sata kiloa testosteronilihaa tulee päin näköä". Teoksessa Tieto ja tekniikka . Kahlos, Maijastina (2003): Roomalaisten viihde. Teoksessa Roomalaisten arkea ja juhlaa. Holland, Eugene W. Varmemmaksi vakuudeksi hän vielä summasi tilanteen kertomalla Wickenheiserin olevan "Suomen kiekkoilussa ohimenevä tuulahdus, josta ei pidä vetää liian suuria johtopäätöksiä. Minuus vuorovaikutuksen historiana ja tunnedynaamisena kokonaisuutena
Kujalan johtaman tutkimusryhmän selvitys kertoo, että judon loukkaantumisaste on 117 ja karaten. Absoluuttisten määrien tarkastelu ei kuitenkaan kuvaa varsinaisesti lajin "vaarallisuutta", koska silloin tulee ottaa huomioon myös harrastajien määrä. Jääkiekkoa vaarallisempia lajeja ovat kamppailulajit, kuten judo ja karate, kertoo jääkiekon vammautumisriskeistä väitöskirjaansa valmisteleva urheilulääkäri Jouko Mölsä. Vauhdikkaalla ja suurta ihmisjoukkoa kiehtovalla lajilla on varjopuolensa. Yhä harvempi ammattilainen ja harrastaja selviää ilman minkäänlaisia kolhuja. Vuosittain maassa hoidetaan yli neljäätuhatta jääkiekkovammaa. Haavereita ei kukaan tahdo Tutkimus etsii keinoja ehkäistä jääkiekon aiheuttamia loukkaantumisia TEKSTI: ARJA LIINAMAA Vielä 1970-luvulla Suomessa oli noin 30 000 jääkiekon harrastajaa. Nyt jääkiekkoa pelaa yhteensä yli 60 000 lasta, nuorta ja aikuista. 10 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 ääkiekon aiheuttamaa tärähdystä, nyrjähdystä, haavaa tai murtumaa poteva potilas on tuttu näky suomalaisen lääkärin vastaanotolla. Vain jalkapalloilijoita hoidetaan vielä enemmän, vuosittain tapahtuu noin kuusituhatta jalkapallon aiheuttamaa vammaa. Urho M
Lasten ja nuorten kasvattaminen oikeaan arvomaailmaan ja ajatukseen siitä, että toista ei vahingoiteta tahallaan, on tärkeää. Osa tapaturmariskistä liittyy niin kiinteästi lajin ominaisuuksiin, ettei sitä voi pienentää puuttumatta ratkaisevasti jääkiekon perusolemukseen. Sääntötulkinnat ovatkin yksi keskeisimmistä keinoista, joilla lajin turvallisuutta parannetaan. Mahdollisesti sen ansiota on, että vakavia selkäydinvammoja ei olekaan tapahtunut moneen vuoteen. Voimakas kasvu rajujen taklausten määrässä onkin yksi jääkiekkovammojen riskin kohoamisen tärkeimmistä tekijöistä. Myös pelaajien teknisiä taitoja kehittämällä voi tapaturmia ehkäistä ennakolta. Haavereita kammoavan kannattaa harrastaa esimerkiksi tanssia, uintia, puutarhatöitä, soutua, hiihtoa ja kävelyä. Mutta taklauksen tullessa salli, tuksi 12-vuotiailla samalla kun koko pelaamisesta tulee vauhdikkaampaa ja pelaajat kasvavat fyysisesti isommiksi, alkaa tapaturmienkin riski kasvaa. Esimerkiksi taklaamista ei voida kieltää, koska silloinhan peli muuttuisi kaukalopalloksi. Aiempaa suurempi osuus vammoista oli kuitenkin lieviä, joten vammatyypeissäkin on tapahtunut muutosta. Tanskassa tehtiin viime vuosikymmenen puolivälissä käsipalloilijoilla tutkimus, jossa todettiin, että säännöllinen 10-15 minuutin tasapainolautaharjoittelu ja huolellinen lämmittely vähensivät alaraajojen vammautumisriskiä naispelaajilla yli 80 prosenttia. Vammautumisen todennäköisyys kasvoi näinä vuosina jääkiekon parissa. Taklaukset ja törmäykset vaaranpaikkoja Jouko Mölsä on vertaillut yhdessä Urho M. Rasitusvamman synnyttyä kuormittaminen on lopetettava heti ja keskityttävä ylikuormittunutta aluetta riittävän hyvin säästäviin harjoitteisiin. Kasvuikäisen rasitusvammoja voidaan ehkäistä parhaiten sillä, että murrosiän kasvupyrähdysvaiheessa ei lisätä yksipuolisen lajiharjoittelun määrää vaan pyritään monipuolistamaan harjoitusohjelmaa. LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 11. Esimerkiksi pään painaminen alas altistaa kaularangan vammoille ja tätä pitää taklatuksi tullessa varoa, Mölsä sanoo. Suurin osa on sallittuja taklauksia. Nyt on kasvanut harrastajasukupolvi, joka ei todennäköisesti enää muistakaan kaularankavamman ja halvaantumisen mahdollisuutta jääkiekossa. Kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä se vielä oli 54 vammaa tuhatta ottelutuntia kohti, kauden lopussa sama luku oli 83. Tämä on osittain valmentajan ja osittain koko urheilukulttuurin toimijoiden tehtävä. Tällaisia ovat esimerkiksi uinti sellaiselle hölkkääjälle, joka potee säären tai kantapään kipu tilaa ja hölkkä tenniskyynärpääkipua potevalle mailapelien harrastajalle.w Myös liikuntavarusteiden laatu, kuten iskua vaimentavat jalkineet, on tärkeää rasitusvammojen ehkäisemisessä. Lentopallossa pallon kova vauhti ja koripallossa pallon suuri paino ovat osasyitä runsaasti esiintyviin sormivammoihin, sählyssä maila ja pallo voivat aiheuttaa muun muassa vakavia silmävammoja. 14 2, kun jääkiekon vastaava luku on vain 94 aineistosta vuosilta 1987-91. Kasvuikäisen liikunnassa ei saisi olla voimakkaita ja teräviä repäisyjä eikä maksimaalisia painoja. Myös nilkkavammojen uusiutumista voidaan alentaa tasapainolautaharjoittelulla sekä nilkan teippauksella ja nilkkatuella. Tasainen jää ja säännöt antavat turvaa Olosuhteita voi parantaa pitämällä jää tasaisena ja railottomana. Taklauksista seuraa murtumia käsiin ja sormiin sekä olkapääja polvivammoja. Valmentajan työhön kuuluu myös harrastuksen turvallisuuden lisääminen, Jouko Mölsä sanoo. Pelivälineelläkin on merkitystä. Jonkin verran tapaturmaherkkyys nousee myös silloin, kun pelaajalla on psyykkistä stressiä ja murheita tai jos hänen pelityylinsä on vaaratilanteita aiheuttava. Näistä suurin osa, 75%, tapahtui otteluissa, 25% harjoituksissa. Rasitusta estetään ajalla Rasitusvammojen ehkäisyssä on tärkeää, että uudet harjoitteet aloitetaan hitaasti, jotta kudoksille jää aikaa sopeutua uudentyyppiseen kuormitukseen. Ymmärtäviä keskusteluja voidaan tarvita, jos yhdelle henkilölle kasautuu useita tapaturmia. Esimerkiksi taklauksen vastaanottotaitoa voi kehittää, jotta niihinkin tilanteisiin osaisi valmistautua. Alle 12-vuotiaiden lasten jääkiekkovammat ovat hyvin harvinaisia ja lieviä. Harrastajat ja laji remonttiin Urheiluvammojen ehkäisyssä voi huomion kiinnittää sekä olosuhteisiin että harrastajaan itseensä. Näissä loukkaantumisen todennäköisyys on pienintä. Tutkimuksessa seurattiin SM-liigan joukkueita ja analysoitiin 641 vammaa. Myös muut palloilulajit kuten sähly, lentopallo ja koripallo johtavat jonkin verran vammautumisiin. Muutama vuosi sitten tuli voimaan sääntötarkennus, jossa takaapäin taklaamisesta päätettiin antaa isompi rangaistus. Kielletyt tavat pelata ja erilaiset rikkomukset aiheuttavat kymmenen prosenttia kaikista vammoista, Mölsä sanoo. Mailavammojen suhteellinen osuus on vähentynyt, mutta määrällisesti ne ovat edelleen merkittävä ryhmä esimerkiksi käsivammojen aiheuttajana, Jouko Mölsä kertoo. Luku kuvaa tapaturmia, joita on tapahtunut tuhatta lajin harrastajaa kohti vuoden aikana. Eikä kaukaloa kiertäviä laitoja voi poistaa, vaikka pelaaja voi törmätä niihin, Jouko Mölsä sanoo. Kujalan, Ove Näsmanin, Timo-Pekka Lehtipuun ja Olavi Airaksisen kanssa jääkiekkovammojen muutoksia 1970-luvulta 1990-luvulle. Silloin myös lapsen motoriset taidot kehittyvät paremmin ja lihaksisto kehittyy sopusuhtaisesti. Pelaaja voi itse vähentää loukkaantumisalttiuttaan hyvällä alkuverryttelyllä ja suojavarusteilla, sanoo Jouko Mölsä. Vammat johtuvat yleisimmin taklauksesta, törmäyksestä vastustajaan ja kaatumisesta
Jos hakija on saanut tai saamassa osarahoitusta haettavaan kohteeseen myös muualta, on se syytä mainita. Mahdollisia lisätietoja saa säätiön asiamieheltä puh: 0500-408160. Kokousaineiston voi tilata seuran toimistosta puh. Käsiteltävät asiat: hallituksen kertomus vuoden 2002 toiminnasta vuoden 2002 tilit ja tilintarkastajien kertomus tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille tilija vastuuvelvollisille tilien ja hallinnon osalta. Apurahaa voi saada myös niihin liittyvien julkaisukustannusten kattamiseen. PAULI VUOLLE Pauli Vuolle puheenjohtaja TEIJO PYYKKÖNEN Teijo Pyykkönen pääsihteeri URHEILUOPISTOSAATION TUTKIMUSAPURAHAT HAETTAVISSA Urheiluopistosäätiö, joka mm. 12 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003. (09) 4542 720, sähköp. Vapaamuotoisessa hakemuksessa on mainittava ainakin tutkimussuunnitelma, alustava aikataulu sekä tutkimuksen valvoja ja/tai tutkijan suosittelijat. Osoite on: Wallininkatu 10, 00530 Helsinki. päivään huhtikuuta 2003 mennessä säätiön hallitukselle. LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA RY. omistaa Pajulahden liikuntakeskuksen, tukee liikuntatieteellistä sekä liikuntalääketieteellistä väitöskirjatasoista tutkimusta. lts@stadion.fi. Kirjalliset hakemukset osoitetaan 16. <( _J 1w > 0::: w 1K U T S u Liikuntatieteellisen Seuran kevätkokous 2003 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen kevätkokous pidetään maanantaina 24.3.2003 alkaen klo 16 Stadionin kahvion kabinetissa, Stadion torniporras, Helsinki
mennessä Kirjoitusohjeet 50 51 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Tutkimusartikkelijulkaisu 13. TUTKIMUSARTIKKELIJULKAISU 2002 www.stadion.fi/L TS/Tutkimus a r t i k k e Ii j u I kai s u Mitatun ja koetun kunnon väliset yhteydet 40-vuotiailla miehillä ja naisilla 13 LASSE MIKKELSSON, JAAKKO KAPRIO, HANNU KAUTIAINEN, URHO KUJALA, HEIMO NUPPONEN Vuoden pituisen nopeusvoimatyyppisen lihaskuntoharjoittelun vaikutus keski-ikäisten miesten voimaja nopeusominaisuuksiin 20 PIRJO AILANTO, SIRKKA AUNOLA, SIRKKA-LIISA KARPPI Ryhmän kiinteys urheilujoukkueessa 28 ESA ROVIO, VIRPI KEMPPAINEN, JARI ESKOLA, TARU LINTUNEN Muutokset 9-luokkalaisten oppilaiden tavoiteorientaatiossa liikunnanopettajien täydennyskoulutusohjelman aikana 33 TIMO JAAKKOLA, JARMO LIUKKONEN, JUHA KOKKONEN Urheilevien poikien syömiskäyttäytyminen, ravinnonsaanti ja energiankulutus KATJA NISSINEN, HEIKKI PEKKARINEN 39 Liikunnanedistämisen osa-alueet lastenneuvolatyössä kehittämisasiakitjojen perusteella 45 TARJA JAVANAINEN-LEVONEN, MARITA POSKIPARTA, PAULI RINTALA Vuoden 2003 tutkimusartikkelijulkaisun käsikirjoitukset toimitukseen 30.4
Lisäksi heitä pyydettiin arvioimaan 4-luokkaisella asteikolla se matka, jonka he pystyisivät juoksemaan, pyöräilemään, hiihtämään ja patikoimaan yhtä mittaa. However, if self-estimated fitness gave the same information as measured fitness, the number of fitness tests could be decreased. Mikäli ihmiset pystyisivät itse arvioimaan oman kuntonsa, käytännössä vaikeasti suoritettavia ja kalliita kuntotestejä voitaisiin vähentää ja kannustaa ihmisiä tarkkailemaan kuntoaan. Tutkittavat vastasivat talvella 2001 kyselylomakkeeseen, jossa heitä pyydettiin arvioimaan 5-luokkaisella asteikolla sen hetkinen kestävyytensä, nopeutensa, voimansa ja notkeutensa verrattuna muihin samanikäisiin ja samaa sukupuolta oleviin henkilöihin. Miesten ja naisten koetun ja mitatun kunnon yhteyksissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Arvioidun juoksu-, pyöräily-, hiihtoja patikointimatkan lineaariset yhteydet submaksimaaliseen polkupyöräergometritestiin todettiin tilastollisesti erittäin merkitseviksi(p<0.001). ln addition, we examined the association between self-estimated and measured endurance. Physical fitness of the subjects was measured in the spring of 2001 after physical examination. MITATUN JA KOETUN Kl).NNON VALISET YHTEYDET 40-VUOTIAILLA MIEHILLA JA NAISILLA LASSE MIKKELSSON 1 2, JAAKKO KAPRIO 3, HANNU KAUTIAINEN 4, URHO KUJALA 5 ja HEIMO NUPPONEN 6 1 LIKES, 2 Liikuntakeskus Pajulahti, 3 Helsingin yliopisto, 4 Reumasäätiön sairaala, 5 Helsingin urheilulääkäriasema 6 Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Yhteyshenkilö: Lasse Mikkelsson, Mustakalliontie 38, 15150 Lahti, p: 0400-506013, fax: 03-8855222, sähköposti: kesto@sci.fi TIIVISTELMÄ Mitatun ja koetun kunnon väliset yhteydet 40-vuotiailla miehillä ja naisilla Mikkelsson L., Kaprio J., Kautiainen H., Kujala U., Nupponen H. Cronbachin (-kerroin oli koetun kunnon indeksillä 0.82 ja kestävyysindeksillä 0.89. Oman kunnon arvioinnilla ei kuitenkaan voida korvata kuntomittauksia, mutta monipuolisilla ja hyvin tehdyillä kunnon arviointiin liittyvillä kysymyksillä voidaan päästä ryhmätasolla aika lähelle tehtyjen kuntomittausten testituloksia. Kestävyysindeksi muodostettiin laskemalla summamuuttuja koetun kestävyyden ja arvioidun suorituskyvyn vastauksista. The index of selfestimated endurance was formed by summing up the scores of selfestimated endurance and those of the self-estimated distance they could run, cycle, ski and walk. .. The aim was to evaluate whether 40-year old women and men are able to estimate their level of fitness compared with the actual measured physical fitness. Samalla saadaan kuva oman kunnon sijoittumisesta viiteryhmässä ja pystytään kehittämään oman kunnon itsearviointikykyä. The index of measured physical fitness was formed by summing up the zscores of aerobic capacity, ergo-jump tests, sit-up test, handgrip tests and the forward-bending test. Mittaustarkkuutta voidaan parantaa muodostamalla summamuuttujia koetun, arvioidun suorituskyvyn ja mitatun kunnon tuloksista. Fitness tests have become more popular during recent years. Korrelaatio (Spearman) eteentaivutustestin ja koetun notkeuden välillä oli 0.48 naisilla ja 0.57 miehillä, submaksimaalisen polkupyöräergometritestin ja koetun kestävyyden välillä 0.43 naisilla ja 0.51 miehillä, istumaannousun ja koetun voiman välillä 0.46 naisilla ja 0.45 miehillä sekä koetun nopeuden ja kevennyshypyn välillä 0.35 naisilla ja 0.4 7 miehillä. The measurements were a sub-maximal 12-minute bicycle ergometer test, ergo-jump tests (countermovementjump andjumping in 15 seconds), a 30-second sit-up test, a forward-bending test, and hand-grip tests for both hands. The following (Spearman) correlation coefficients between. Mitatun ja koetun kunnon kuntoindeksien välinen yhteys oli sekä miehillä että naisilla 0.54. Koetun kunnon indeksi muodostettiin laskemalla summamuuttuja koetun kestävyyden, voiman, nopeuden ja notkeuden vastauksista. The subjects were 35 women and 29 men who completed a questionnaire in the autumn of 2000. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten hyvin 40-vuotiaat miehet (n=29) ja naiset (n=35) pystyvät itse kuvaamaan oman kuntonsa verrattuna tehtyihin kuntomittauksiin ja miten arvioitu juoksu-, pyöräily-, hiihtoja patikointikestävyys ja samanikäisiin suhteutettu koettu fyysinen kestävyys vastaavat mitattua kestävyyttä. The index of self-estimated physical fitness was formed by summing up the scores of self-estimated endurance, strength, speed and flexibility. Also, they estimated by using a 4-category classification the distance they could run, cycle, ski, and walk continuously. Mitatun kunnon indeksi muodostettiin laskemalla summamuuttuja sukupuolittain standardipisteiksi muutetuista mitatusta hapenottokyvystä sekä ponnistusvoima(kevennyshyppy ja 15 sekunnin hyppely), istumaannousu-, puristusvoimaja eteentaivutustuloksista. Koehenkilöiden kunto mitattiin keväällä 2001 lääkärintarkastuksen jälkeen 12 minuutin submaksimaalisella polkupyöräergometritestillä, ergojump ponnistusvoimatesteillä (kevennyshyppy ja 15 sekunnin hyppely) sekä 30 sekunnin istumaannousu-, eteentaivutusja käden puristusvoimatesteillä. They were asked to estimate by a 5-category classification their current endurance, speed, strength, and flexibility compared with other persons of their age and sex. Suhteellisen arvioinnin lisäksi 14 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Mitattu ja koettu kunto kestävyyttä voidaan arvioida myös sen matkan mukaan, jonka koehenkilöt uskoivat pystyvänsä juoksemaan, pyöräilemään, hiihtämään tai patikoimaan. 40-vuotiaat aikuiset pystyvät itse arvioimaan ryhmätasolla kohtuullisesti omaa kuntoaan. Asiasanat: kunto, koettu kunto, kestävyys, voima, notkeus, nopeus, kuntotestit, aikuisväestö ABSTRACT Associations between measured and self-estimated physical fitness among 40-year old women and men Mikkelsson L., Kaprio J., Kautiainen H., Kujala U., Nupponen H. Koetun kestävyyden indeksin ja mitatun kestävyyden välinen yhteys oli sekä miehillä että naisilla 0.53
When physical fitness was classified according to self-estimated distance of running, cycling, skiing and walking, the results of the sub-maximal bicycle ergometer test differed significantly between the groups (p<0.001). Selvästi alle Alle keskitason Keskitaso Yli Selvästi yli keskitason keskitason keskitason Kestävyys 2 3 4 5 Nopeus 2 3 4 5 Voima 2 3 4 5 Notkeus 2 3 4 5 Koehenkilöt osallistuivat ennen kuntotestejä lääkärintarkastukseen ja heiltä mitattiin verenpaine, lepoEKG, pituus, paino, painoindeksi (body mass index eli BMI, Keyes ym. Self-estimated physical fitness does not compensate for measurements of physical fitness but versatile questions about physical fitness can indicate the average level of physical fitness and thus be useful as a screening instrument or a follow-up method for evaluating changes in physical fitness. Tietoinen fyysinen minäkäsitys jaetaan taas koettuun kuntoon ja kehonrakenteen sekä ulkonäköön liittyvien ominaisuuksien kokemiseen. Tässä työssä koehenkilöiden koettua kuntoa arvioitiin 5-luokkaisella asteikoilla ja arvioitua suorituskykyä 4-luokkaisella asteikolla. Men and women were similar in the correlation between self-estimated and measured fitness. Koehenkilöt vastasivat liikunnan harrastamiseen, kuntoon ja terveyteen liittyvään kyselylomakkeeseen. Eteentaivutustestin ja koetun kunnon välillä ei ollut yhteyttä. 1972) ja rasvaprosentti, joka arvioitiin ihopoimujen summan mukaan (Durnin & Womersley 197 4). ROC analysis of sensitivity versus specificity showed that the cut-off point of 16 for the index of self-estimated endurance was the most sensitive and specific for identifying persons with good endurance (men VO2max > 39 ml/kg/min and women >33 ml/kg/min). Williamsin ja Purevalin (2001) tutkimuksessa koetun kunnon kestävyystyyppiset kysymykset korreloivat submaksimaalisen polkupyörä testin tulosten kanssa 0.4 7 ja tehokasta suoritusta mittaavat kysymykset korreloivat anaerobisen polkupyörätestin (Wingate) kanssa 0.62. Lisäksi pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Olivatko koetun ja mitatun kunnon väliset yhteydet samanlaisia miehillä ja naisilla sekä miten arvioitu juoksu-, pyöräily-, hiihto ja patikointikestävyys ja samanikäisiin suhteutettu koettu fyysinen kestävyys vastasi mitattua kestävyyttä. estimated and measured fitness were calculated for women and men, respectively: 0.35 and 0.4 7 self-estimated speed and countermovement jump; 0.46 and 0.45 between sit-up test and selfestimated strength; 0.48 and 0.57 between forward-bending test and self-estimated flexibility; 0.43 and 0.51 between sub-maximal bicycle ergometer test and self-estimated endurance. The accuracy of estimation could be increased by using indices of self-estimated physical fitness scores or self-estimated endurance scores in relation measured physical fitness rather than single measures. Lääkärintarkastuksen jälkeen koehenkilöiden kestävyyttä mitattiin 12 minuutin submaksimaalisella polkupyöräergometritestillä, jossa rasitus nostettiin noin 8090%:n tasolle arvioidusta maksimaalisesta aerobisesta tehosta (Lange ym. 1976, Ommundsen & Bar-Eli 1999). Kunnon osa-alueista on mitattu etenkin kestävyyttä ja maksimaalista hapenottokykyä (Shvartz ja Reinbold 1990). 1971). (Damon & Hart 1982, Lintunen 1987, Shavelsonin ym. Minäkäsitys jaotellaan yleensä fyysiseen, psyykkiseen, kognitiiviseen ja sosiaaliseen alueeseen (Damon & Hart 1982, Shavelson ym. The correlation between the indices of measured and self-estimated physical fitness was 0.54 in both sexes, and that between self-estimated endurance and measured endurance was 0.53 in both sexes. Lambin (1992) tutkimuksessa koettu kunto korreloi merkitsevästi kysymystyypistä riippuen submaksimaalisen polkupyörätestin kanssa 0.48-0.51 ja käden puristusvoiman kanssa 0.30-0.35. Vertailuryhmänä ovat samanikäiset ja samaa sukupuolta olevat. ja 4.-7.5.2001. Tässä työssä mitattiin koehenkilöiden kestävyyttä, nopeutta, voimaa ja notkeutta. 1985, 128, Marsh 1993, ACSM 1995, 49). Soenstroemin (1978) teorian mukaan fyysinen kunto vaikuttaa fyysisen pätevyyden välityksellä itsearvostukseen. Kutsutuista saapui paikalle 64, joista oli 35 naista ja 29 miestä. Aikaisemmissa tutkimuksissa koetun ja mitatun kunnon yhteydet ovat vaihdelleet tai niitä ei ole ollut lainkaan (Optenberg ym. Key words: physica! fitness, self estimated physica! fitness, physica! fitness test, endurance, strength, ftexibility, speed, adult population JOHDANTO Kunto koostuu monista ominaisuuksista kuten fyysisestä, motorisesta ja fyysis-motorisesta kunnosta sekä kehonrakenteesta (Fleishman 1964, 9, 154, Pitkänen 1964, 129, Vuori 1976, 10, Åstrand & Rodahl 1977, 8, 292; Caspersen ym. Vainikan ja Rahkilan (1977) tutkimuksessa varusmiehillä koetun kestävyyden perusteella muodostetun kolmen ryhmän (erittäin huono tai huono, tyydyttävä, hyvä tai erittäin hyvä) mitatun maksimaalisen hapenkulutuksen ja Cooperin juoksutestin tulosten keskiarvojen erot olivat tilastollisesti merkitsevät. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Koehenkilöinä olivat vuonna 1976 Koulun kuntotestistön tehneet oppilaat, joille lähetettiin kyselylomake talvella 2001 (n=2396). Useiden määritelmien yhteenvetona Nupponen (1997,17) toteaa, että kunto kuvaa elimistön energiantuottoja siirtojärjestelmän, hengityksen ja verenkierron, lihaksistonja muun pehmytkudoksen toimintaja sopeutumiskykyä fyysisessä rasituksessa. They could also estimate their endurance moderately well by estimating the distance they could run, cycle, ski or walk. Tässä tutkimuksessa huomioitiin seuraavat kysymykset: 37. 1976). Aerobinen kunto arvioitiin Shvartzin ja ReinLIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Mitattu ja koettu kunto 15. Kyselylomake oli esitestattu keväällä 2000 53:llä 34-42-vuotiaalla koehenkilöllä, jotka olivat myös osallistuneet vuoden 1976 tutkimukseen. This study showed that a group of 40-year-old adults could estimate their fitness level according to different categories moderately well. The internal consistency of the indices of self-estimated physical fitness and self-estimated endurance was good (Cronbach's alpha 0.82 and 0.89, respectively). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten 40 vuotiaiden miesten ja naisten koettu fyysinen kunto vastaa mitattua fyysistä kuntoa. Kysymyksiin vastattiin ympäröimällä jokaisessa kysymyksessä yksi vaihtoehto (numero). Mihin kunto-ominaisuuksien luokkaan arvioitte kuuluvanne nyt. Ellamin ym. (1994) tutkimuksessa palomiesten (n=291) koetun voiman ja käden puristusvoiman välinen korrelaatio oli 0.24 ja koetun kestävyyden ja submaksimaalisen polkupyörätestin välinen korrelaatio oli 0.20. Vastanneiden joukosta (n=l 732) kutsuttiin vuoden 1976 kestävyysjuoksutulosten perusteella 129 vapaaehtoista koehenkilöä (1960 tai 1961 syntynyttä) kuntomittauksiin, jotka tehtiin Liikuntakeskus Pajulahdessa 20.-23.4. 1984, Brandon & Evans 1988)
Kevennyshypyssä tämän tutkimuksen koehenkilöt olivat selvästi parempia kuin Kujalan ym. Puristusvoimaltaan tämän tutkimuksen koehenkilöt eivät eronneet Sunin ym. Myös naisten ryhmässä selitysosuudet olivat samansuuntaiset (arvioitu kestävyys: F=5.73, p=0.008; koettu kestävyys: F=3. Koettujen kunto-omi16 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Mitattu ja koettu kunto naisuuksien ja mitattujen kuntotestitulosten väliset yhteydet vaihtelivat välillä 0.13-0.57 (taulukko 3). POHDINTA Tutkimuksemme mukaan koehenkilöt pystyivät arvioimaan omaa kuntoaan tarkemmin 4-luokkaisella asteikolla sen matkan mukaan, jonka he uskoivat pystyvänsä juoksemaan, hiihtämään, pyöräilemään tai patikoimaan kuin kysymällä 5-luokkaisella asteikolla, missä kunnossa henkilö oli kestävyyden, voiman, nopeuden tai notkeuden suhteen verrattuna muihin saman ikäisiin. Istumaannousutestissä tämän tutkimuksen henkilöt olivat myös parempia kuin Viljasen ym. 49. Miesten ja naisten koetun ja mitatun kunnon yhteyksissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. (1991) tutkimuksen koehenkilöt. Cronbachin a-kerrointa käytettiin kuvaamaan koetun kunnon indeksin ja kestävyysindeksin sisäistä johdonmukaisuutta. Toiseksi huomattiin, että yhdistämällä mitatut kuntotestitulokset ja koetun kunnon vastaukset saatiin luotettavampaa tietoa kuin yhdellä testillä ja vastauksella. Kestävyysindeksin ja mitatun hapenottokyvyn välinen korrelaatio oli 0.53 sekä miehillä (95% lv 0.20, 0.75) että naisilla (95% lv 0.24, 0.74) (kuvio 2). Sekä naiset että miehet olivat kestävyyskunnoltaan keskitasolla verrattuna Shvartzin ja Reinboldin (1990) tekemään varsin laajaan review-tutkimukseen. Koetun fyysisen kunnon mediaani oli sekä miehillä että naisilla 3 kvartiilivälillä 3 ja 4 lukuun ottamatta koettua notkeutta ja miesten koettua nopeutta, joissa kvartiiliväli oli 2 ja 4. Mitatun ja koetun kunnon indeksin välinen korrelaatio oli 0.54 sekä miehillä (95% lv 0.21, 0.76) että naisilla (95% lv 0.25, 0.74) (kuvio 1). Arvioidun juoksu-, pyöräily-, hiihtoja patikointimatkan lineaariset yhteydet submaksimaaliseen polkupyöräergometritestiin todettiin tilastollisesti erittäin merkitseviksi (kuvio 3). Viljasen ym. Miehillä ja naisilla käyrän pinta-ala osoittautui samaksi käytetyn ohjelman uskottavuustestin perusteella, vaikka käyrän muoto näyttää olevan jossain määrin erilainen. (1991) tutkimuksessa vatsalihastesti tehtiin sitä varten tehdyllä alustalla, joka oli kehitetty Mälkiän (1983) kehittelemästä mallista. l 7, p=0.056). Mihin seuraavista suorituksista arvioitte pystyvänne vaihtelevassa maastossa: yhtämittaiseen juoksuun alle 500 m 500-1000 m 1-5 km yli 5 km 1 2 3 4 yhtämittaiseen pyöräilyyn alle 10 km 1 20 km 21-50 km yli 50 km 1 2 3 4 yhtämittaiseen hiihtoon alle 5 km 5-10 km 11-30 km yli 30 km 1 2 3 4 yhtämittaiseen patikointiin alle 5 km 5-10 km 11-20 km yli 20 km 1 2 3 4 boldin (1990) kokoaman aineiston mukaan maksimaalisena hapenottokykynä (ml/kg!min). Mitatun kunnon ja kestävyyden indeksit muodostettiin siten, että kussakin muuttujassa laskettiin ensin z-pisteet erikseen miesten ja naisten ryhmissä ja nämä z-pisteet laskettiin yhteen. Koetun kunnon indeksi muodostettiin laskemalla summamuuttuja koetun kestävyyden, voiman, nopeuden ja notkeuden vastauksien pistemääristä (ks. Miesten ryhmässä arvioidun kestävyyden selitysosuus (F=8.00, p=0.002) oli suurempi kuin koetun kestävyyden selitysosuus (F=3.45, p=0.047). (1994) tutkimuksessa. Voima-ominaisuuksia mitattiin 30 sekunnin istumaannousutestillä (Larson 1974, 531) ja käden puristusvoimatestillä (Larson 1974, 528-529). Koetun kestävyyden muuttuja muunnettiin kolmeluokkaiseksi (alle keskitason, keskitasoiset, yli keskitasoiset). TULOKSET Koehenkilöt olivat terveitä ja vapaaehtoisia 40-vuotiaita naisia ja miehiä, joiden tarkemmat taustatiedot ja kuntotestitulokset on esitetty taulukossa 1. ROC-käyrää (Receiver Operation Characteristic, Zweig 1993, 561-577) käytettin havainnollistamaan kestävyysindeksin summapisteiden rajojen herkkyyttä ja tarkkuutta sekä antamaan optimaalinen summapisteiden katkaisupiste verrattuna mitattuun hyvän ja huonon hapenottokyvyn raja-arvoon (hyvä on miehillä yli 39 ml/kg!min ja naisilla yli 33 ml/kg!min). Mitatun kunnon indeksissä muodostettiin summamuuttuja sukupuolittain standardoidusta mitatusta hapenottokyvystä sekä ponnistusvoima(kevennyshyppy ja 15 sekunnin hyppely), istumaannousu-, puristusvoimaja eteentaivutustestituloksista. Myös kestävyysindeksin yhteys hapenottokykyyn oli jonkin verran suurempi kuin koetun kestävyyden. ROC-analyysillä todettiin kestävyysindeksin parhaiten toimivaksi katkaisupisteeksi 16 sekä miehillä että naisilla (Area Under Curve 0.75 [95% lv 0.62, 0.87]) (kuvio 4) . Nopeus-ominaisuuksia mitattiin Ergojump-laitteella yksittäisellä kevennyshypyllä (kahden parhaan hypyn keskiarvo kolmesta) ja anaerobinen teho (W/kg) mitattiin 15 sekunnin kevennyshyppysarjalla (Bosco 1980) . Koetun kestävyyden korrelaatio mitattuun kestävyyteen oli miehillä 0.51 ja naisilla 0.42. Tässä tutkimuksessa koehenkilöt suorittivat puristusvoimatestin kaksi kertaa vasemmalla kädellä ja kaksi kertaa oikealla kädellä ja tuloksissa huomioitiin molempien käsien parempien tulosten keskiarvo. Vastaavasti matkoina arvioidun kestävyyden korrelaatio mitattuun kestävyyteen oli miehillä 0.63 ja naisilla 0.44. Muuttujien välisiä yhteyksiä kuvattiin käyttäen Spearmanin ja Kendallin järjestyskorrelaatiokertoimia. Eteentaivutustestissä tämän tutkimuksen koehenkilöt sijoittuivat erinomaiselle tasolle verrattuna The Institute for Aerobics Research:n (ACMS 1995, 127-128) viitearvotietoihin.. Arvioidun juoksu-, pyöräily-, hiihtoja patikointimatkan yhteyksien lineaarisuutta submaksimaaliseen polkupyörätestiin tutkittiin varianssianalyysillä. Keskilukuina käytettiin keskiarvoa ja mediaania. Notkeutta mitattiin eteentaivutustestillä (Larson 1974, 531-532). Koettujen kunto-ominaisuuksien väliset korrelaatiot vaihtelivat välillä 0.29-0.61 (taulukko 2). Matkoina arvioidun kestävyyden muuttuja luokiteltiin samalla tavalla. kysymys 49). Käsidynamometri ( Digitest) kalibroitiin 10, 20, 40 ja 60 kg painoilla testauspäivien välillä ja tulokset laskettiin kiloina. Koetun kunnon indeksin sisäistä johdonmukaisuutta kuvaava Cronbachin a-kerroin oli 0.82 (95% lv alaraja 0.75) ja kestävyysindeksillä se oli 0.89 (95% lv alaraja 0.84) . Varianssianalyysiä käytettiin ryhmien välisten keskiarvojen erojen ja lineaarisuuden testaamiseen (SPSS Base 10 1999, 244)."Tärkeimmille tunnusluvuille laskettiin myös 95 % luottamusvälit. Hajontalukuina käytettiin keskihajontaa (SD) ja kvartiiliväliä (IQR). Lisäksi laskettiin varianssianalyysit mitatussa kestävyydessä käyttäen luokittelijoina vuorotellen koettua kestävyyttä ja arvioitua kestävyyttä. kysymys 37). Kestävyysindeksi muodostettiin laskemalla summamuuttuja koetun kestävyyden ja arvioidun suorituskyvyn vastauspistemääristä (ks. (1996) tutkimukseen osallistuneista. Miesten ja naisten koetun ja mitatun kunnon yhteyksissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa
. 'U ·.; ,,•.-·o • . .46 .41 Koehenkilöiden arvioitu hapenkäyttökyky ja puristusvoima olivat siis keskitasolla ja ponnistusvoima, vatsalihasten voimakkuus sekä notkeus oli keskimääräistä parempi. 19 • ;: 17 •o,./ N • 1 !D 15 oo• ·.; o• ->< Q) 13 o., .. (1994) tutkimuksessa koetun voiman ja käden puristusvoiman välinen korrelaatio oli palomiehillä (0.24) suurempi kuin tämän tutkimuksen miehillä (0.13) mutta pienempi kuin tämän tutkimuksen naisilla (0.41). Vastaavasti polkupyöräergometritestin yhteys koettuun kestävyyteen, istumaannousutestin .57 .48 21 .. >>•• •• > 11 •o :~ "' (1) :.:: 9 • 7 Miehet (r=.53 [95% Jv: 20 , .75)) 5 Naiset (r=53 [95% /v: 24 , .74)) 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 VO 2 max (ml/kg/min) KUVIO 2 Mitatun kestävyyden ja kestävyysindeksin välinen yhteys (Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin). Lambin (1992) tutkimuksessa koeLIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Mitattu ja koettu kunto 17. Kaikkein huonokuntoisimmat eivät olleet ilmeisesti halunneet osallistua tähän tutkimukseen. Kuviossa miehet suljetuin ympyröin (yhtenäinen viiva) ja naiset avoimin ympyröin (katkoviiva). Miesten puristusvoiman yhteys koettuun voimaan jäi heikoimmaksi. Naiset (N=35) Miehet (N=29) Nopeus Voima Notkeus Keskiarvo (SD) Keskiarvo (SD) Kestävyys .61 .47 .39 Ikä (vuotta) 40 (1) Pituus (cm) 166 (6) Paino (kg) 64 (10) BMI 23.2 (3.3) Rasvaprosentti 29.8 (4.7) V0imax(ml/kg/min) 33.7 (7.1) Kevennyshyppy ( cm) 20.3 (4.1) 15 sek hyppelyteho (W/kg) 13.5 (2.6) Istumaannousu (krt / 30 sek) 14.9 (4.7) Oikean ja vasemman käden puris31.6 (5.0) tusvoiman keskiarvo (kg) Eteentaivutus (cm) 63.6 (6.0) 40 (1) 179 (5) 82 (9) 25.6 (2.4) 22.l '(3.9) 40.l (9.3) 31.9 (5.8) 18.3 (3.5) 20.2 (4.4) 53.3 (8.5) 60.7 (12.1) Nopeus .45 Voima TAULUKKO 2 Koettujen kunto-ominaisuuksien yhteydet (Kendallin järjestyskorrelaatiokerroin) toisiinsa .52 .29 TAULUKKO 1 Koehenkilöiden taustatiedot ja kuntotestitulokset Mitattu Koettu Kestävyys No12eus Voima Notkeus Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset TAULUKKO 3 Koettujen kunto-ominaisuuksien ja mitattujen kuntotestien väliset yhteydet (Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin) Kestävyys: VO2max Nopeus: Kevennyshyppy Hyppelytesti Voima: lstumaannousu Puristusvoima Notkeus: Eteentaivutus 18 16 14 ·u; ->< 12 Q) -0 c:: ·s 10 c:: :::, ->< 8 Q) 6 :.::: 4 2 + .51 .43 .47 .35 .34 .31 .45 .13 Miehet (r=54 [95% tv: 21 , .76)/ Naiset (r=.54 [95% lv: 25 , .74)) -10 -8 -6 -4 -2 2 4 6 8 10 Mitattu kuntoindeksi KUVIO 1 Mitatun ja koetun kunnon indeksien välinen yhteys (Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin). Kuviossa miehet suljetuin ympyröin (yhtenäinen viiva) ja naiset avoimin ympyröin (katkoviiva). Yksittäisistä kuntomittauksista eteentaivutustestin yhteys koettuun notkeuteen oli voimakkain. Ellamin ym. yhteys koettuun voimaan, kevennyshypyn yhteys koettuun nopeuteen, naisten puristusvoiman yhteys koettuun voimaan ja hyppelytestin yhteys koettuun nopeuteen oli keskitasoa
1995), kestävyyskuntoa voidaan myös arvioida monipuolisten ja testattujen kysymysten avulla. "' ] X "' °5 > 0.0 0.2 0.4 0.6 0.8 1.0 1-Specificity KUVIO 4 ROC-käyrä kestävyysindeksin optimaalisen katkaisupisteen arvioimiseksi testin herkkyyden (sensitivity) ja tarkkuuden (specificity) suhteessa. ! )( .. Kestäväksi itsensä kokeneet tunsivat siis itsensä myös nopeaksi ja nopeaksi itsensä kokeneet tunsivat olevansa myös notkeita. Kun ottaa huomioon submaksimaalisen polkupyörätestin ja maksimaalisen hapenottokyvyn välisen mittausvirhemahdollisuuden 7-27% (Davies 1968, Fox 1973, Margaria ym. ...... C> 40 -"' .... (1994) tutkimuksessa 0.20, Lambin (1992) tutkimuksessa 0.48-0.51 ja tämän tutkimuksen miehillä 0.51 ja naisilla 0.43. Kuvion pisteet esittävät luokkien VO2max keskiarvot ja 95% luottamusvälit . l'neur/$w,: p<0.001 teyttä lukuun ottamatta. "' ... 1965, Terry 1977, Greiwe ym.1995) ja polkupyörätestien toistettavuuden 0.86 (Greiwe ym. Myös kestävyysindeksin yhteys (korrelaatio 0.53 miehillä ja naisilla) mitattuun hapenottokykyyn oli suurempi kuin koetun kestävyy<10 11-20 >20 Arvioitu kävelymatkamatka (km) den. Arviointitarkkuutta voidaan ilmeisesti hieman parantaa muotoilemalla kysymys siten, että siinä käytetään sekä numeroita että sanoja kuin pelkästään jompaakumpaa ja kohdistamalla kysymys mahdollisimman tarkkaan tutkittavaan ominaisuuteen . Näyttääkin siis siltä, että arviointitarkkuutta voidaan parantaa tekemällä useampia ja erityyppisiä kysymyksiä samoille koehenkilöille. Kestävyysindeksin avulla (summapistemäärällä 16) voidaan jakaa koehenkilöt melko luotettavasti hyväja huonokuntoisiin. ! X .g > c °E~ ...... T T ! I • 1 X l .. 30 E l ö > 20 10 ANOVA, -iawf: p<0,001 <500m 500-1000m 1-Skm >5km 60 50 'c '!l .... tehokasta suoritusta mittaavat neljä kysymystä korreloivat anaerobisen polkupyörätestin kanssa melko hyvin (0.62). Varianssianalyysissä. Arvioidun juoksu-, pyöräily-, hiihtoja patikointimatkan yhteydet submaksimaaliseen polkupyörätestiin todettiin varianssianalyysillä tilastollisesti erittäin merkitseväksi.. Tätä tukee myös Williamsin ja Purewalin (1992) tutkimus, jossa esim. "' 40 ... 60 50 l I ...... Tässä tutkimuksessa koehenkilöt täyttivät koetun kunnon ja arvioidun suorituskyvyn vastaukset keskimäärin 4 kuukautta ennen kuntomittauksia. 30 .g > 20 10 1.0 0.8 >0.6 .t:: > ·;::; -~ (/) 0.4 0.2 Arvioitu juoksumatka T I 1 I I 1 ANOVA, p<0.001 <5 5-10 11-30 >3otun Arvioitu hiihtomatkamatka (km) The optimaj cut-off value (16) LR+•3.7 (95,i: a: 1.6 to 10.8) "' The Optimal cut-off value ( 16) LR+•11.4 (95X CI: 22 to 66.1) Area IM'lder ROC (Bias-corrected bootstrap CI): Male: .74 (95X: .49 to .90) Female: .75 (95,i: CI: .52 to .90) 0.0 -t'--~-~~--.--~-~-~~,.c--~-~ "i:: ·e ...... Koetun ja mitatun kuntoindeksien yhteys (korrelaatio 0.54 miehillä ja naisilla) oli suurempi kuin yksittäisten mittausten ja vastausten yhteydet miesten koetun ja mitatun notkeuden yh10 ANOVA. ...... tun kunnon ja puristusvoiman välinen korrelaatio oli 0.30-0.35 kysymystyypistä riippuen. Koettujen kunto-ominaisuuksien yhteydet toisiinsa tulivat esiin voimakkaimmin kestävyyden ja nopeuden (0.61) sekä nopeuden ja notkeuden (0.52) välillä. Tämä saattoi heikentää arviointitarkkuutta, vaikka tutkittavat haastateltiin kuntomittausten jälkeen ja erityisesti kuntoon liittyvien kysymysten vastaukset tarkistettiin. Kuviossa miehet yhtenäinen viiva ja naiset katkoviiva 18 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Mitattu ja koettu kunto 60 50 40 30 20 10 60 50 40 30 20 T I 1 T 1 ANOVA, -/$uus: p<0.001 <20 21-50 >50 Arvioitu pyöräilymatka (km) T 1 T 1 T i KUVIO 3 Hapenkulutuksen ja arvioidun suorituskyvyn välinen lineaarinen yhteys juoksussa, pyöräilyssä, hiihdossa ja patikoinnissa. Heikoin yhteys oli koetun voiman ja notkeuden välillä (0.29). Koetun kestävyyden ja submaksimaalisen polkupyörätestin välinen korrelaatio oli Ellamin ym
Child Development 1982: 53: 841-864. kysyä, montako kilometriä pystyt kävelemään, hölkkäämään tai juoksemaan. Viljanen T, Viitasalo JT, Kujala UM. Larson LA (ed.). Tätä tietoa voidaan käyttää hyväksi esim. Sonstroem RJ. Tulosta tukee myös Vainikan ja Rahkilan tutkimus (1979), jossa varusmiehet pystyivät luokittelemaan kuntonsa ennen Cooperin testiä ja maksimaalisen hapenoton testiä ryhmätasolla varsin tarkasti ja että Cooperin testin yhteydet koettuun kuntoon olivat selvemmät. Pallavolo 1980 5 34-36. Journal Applied Physiology 1968: 24 700-706. Research Reports on Sport and Health 106. 1999 by SPSS lnc. Preventive Medicine 2001: 32: 103-108. Perceived and measured physical fitness of physical educators. 9-16-vuotiaiden liikunnallinen kehittyminen. European Journal of Applied Physiology 1965: 20: 10701073. Medicine and Science in Sports 1978: 10: 97-102. Clinical chemical 1993 39 (4) 561-577. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö, 1997. Evaluation of the ACSM submaximal ergometer test for estimating VO2 max. exercise and physical fitness: definitions and distinctions for health-related research. Mälkiä E. Geneva: WHO, 1971. Kujala UM, Viljanen T, Taimela S, Viitasalo JT. Duodecim 1979: 98: 612-623. Tutkittavilta voitaisiin esim. A simple, accurate technique for predicting maximal aerobic power. Greiwe JS, Kaminsky LA, Whaley MH, Dwyer GB. Suomen kuntourheiluliitto. New York, NY: Macmillan, 1974. Terry, JW, Tolson H, Johnson DJ, Jessup GT. Psychology and Social Research 6. Myös arvioidun juoksumatkan osalta enemmän toisistaan eronneet vaihtoehdot olisivat saattaneet toimia paremmin. Receiver-Operating Characteristic (ROC) Plots A Fundamental Evaluation Tool in Clinical Medicine. Correlates of self-perceived fitness. Damon W, Hart D. lndirect determination of maximal oxygen consumption in man. The development of self-understanding from infancy through adolescence. Williams JG, Purewal RS. Vainikka M, Rahkila P. Fitness, health, and work capacity. Jatkossa olisikin tärkeää tutkia koetun ja mitatun kunnon yhteyksiä suuremmilla koehenkilömäärillä, sillä arvioidun kunnon mittaaminen soveltuu varmasti juuri parhaiten suurien ihmisjoukkojen kuntomittauksiin. Caspersen CJ, Powell KE, Christenson GM. Journal of Applied Physiology 1973: 35 (6): 914-916. liikuntaohjeita annettaessa tai työkykyä arvioitaessa. Self-concept: Validation of construct interpretations. LÄHTEET ACMS (American College of Sports Medicine) ACMS's guidelines for exercise testing and prescription. Durnin JVGA, Womersley J. Journal chronological Disease 1972: 25: 329. Pennsylvania: Williams and Wilkins, 1995. Vuori 1. Mitä tapahtuu kun nouset portaita. Medicine and Science in Sports and Exercise 1995: 27: 1315-1320. Journal of Sports Medicine 1977: 17: 361. Lintunen T. Physical activity,VO2max, and jumping height in an urban population. The structure and measurement of physical fitness . Psychological outcomes: Theories, research and recommendations for practise. New York, NY:McGrawHill, 1977. Brandon LJ, Evans RE. ln Y.V.Auweele, F.Bakker, S.Biddle, M.Durant & R.Selier (eds.) Psychology for Physical Educators. Journal of Physical Education, Recreation and Dance 1988: 59: 7375. The perception of physical fitness as a guide to its evaluation in firemen. Fox EL. Samoin tieto voi auttaa huomaamaan kuntotestauksessa tapahtuvia virheitä. Bosco C. Optenberg SA, Lairson DR, Slater CH, Rusell ML. Public Health Reports 1985: 1 00: 126-130. Physical estimation and attraction scales: rationale and research. Näyttääkin siis siltä, että ihmisten on helpompi arvioida kuntoaan selkeiden esimerkkien kautta kuin vastata kysymykseen: mihin kunto-ominaisuus luokkaan arvioitte kuuluvanne. lndices of relative weight and obesity. Åstrand P-0, Rodahl K. Perceptual and Motor Skills 1992 74: 907-914. Lamb KL. Fleisman EA. Shavelson RJ, Hubner JJ, Stanton GC. Pieksämäki Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu ja Jyväskylän yliopistoyhdistys, 1964. LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Mitattu ja koettu kunto 19. Agreement of self-reported and physiologically estimated fitness status in symptom-free population. Aviation, Space, and Environmental Medici ne 1990: 61: 311. Yksilötasolla arvioitu kunto voi ääritapauksissa kuitenkin vaihdella varsin paljon. Keski-ikäisten liikunta-aktiivisuuden yhteys terveyskuntoon. International standars for assessment. Helsinki: Painoprint Oy, 1976. Campaingn, IL:Human Kinetics, 1999: 73-113. Tulevaisuudessa olisi myös mielenkiintoista tarkentaa koetun kunnon mittaamista täsmentämällä kysymyksiä esim. Perceived physical competence scale for children . Marsh HS. Development and lnitial Validation of the Effort Sense Rating Scale (ESRS): A Self-Perceived Index of Physical Fitness. Scandinavian Journal of Sport Sciences 1987: 9 (1 ): 57-64. Davies CT. The multidimensional structure of physical fitness: invariance over gender and age. Minkä tyyppiset liikuntasuoritukset ovat sinusta vaikeita tai helppoja 7 Tutkimuksemme perusteella koettuja kunto-ominaisuuksia tai arvioitua liikuntasuorituksista selviytymistä koskevat kysymykset antavat monipuolisen kuvan henkilön suorituskyvystä. Kysymysten laadinnassa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että vastausvaihtoehdot eroavat riittävästi toisistaan. Medicine and Science in Sports and Exercise 1994 26 (7) 889-895. European Journal of Applied Physiology 1991: 63: 43-47. USA Suni J, Oja P, Laukkanen R, Miilunpalo S, Pasanen M, Asikainen T-M, Vuori 1. Aerobic fitness norms for males and females aged 6 to 75 years: a review. Jyväskylä Studies in Education. Lange AK, Shephard RJ, Denolin H, Varnauskas E, Masironi R. Review of Educational Research 1976: 46: 407-441. Physical activity. Shvartz E, Reinhold RC. Nupponen H. Body fat assessed from total body density and its estimation from skinfold thickness: Measurements on 481 men and women aged from 16 to 72 years. Tästä syystä nämä vastaukset yhdistettiin seuraavaan luokkaan. Zweig MH, Campbell G. Publications of the Social lnsurance Institution AL 23, Turku, 1983. Sei und grande athleta Vediamo cosa dice l'Ergojump. Ergonomics 1994: 37 (5) 943-952. Liikunta & Tiede 1996: 6: 28. niistä suorituksista, joita koehenkilö uskoo itse pystyvänsä suorittamaan. Margaria R, Adhemo P, Rouelli E. Muscular performance as a determinant of physical ability in Finnish adult population. Tässä tutkimuksessa esimerkiksi ainoastaan kolme ihmistä uskoi, että ei pysty pyöräilemään kymmentä kilometriä ja neljä koehenkilöä uskoi, että ei jaksa patikoida viittä kilometriä. OmmundsenY, Bar-Eli M. Research Ouarterly for Exercise and Sport 1993: 64: 256-273. Pitkänen P Fyysisen kunnon rakenne ja kehittyminen. Strength characteristics of a healthy urban adult population. Keys A, Fidanza F, Karvonen MJ, Kimura N, Taylor H. Hengästytkö yhden, kahden vai kolmen kerroksen jälkeen. Fifth edition. A workload selection procedure for the Åstrand-Ryhming test. Fyysisen kunnon mittaaminen. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall, 1964. Limitations to the prediction of maximum oxygen intake from cardiac frequency measurements. Fundamentals of exercise testing. Suomalaisten nuorten miesten fyysinen kunto. Ellam LD, Fieldman GB, Fordham M, Goldsmith R & Barham P. arvioidun kestävyyden selitysosuus mitatusta kunnosta oli myös hieman suurempi kuin koetun kestävyyden selitysosuus. SPSS Base 10.0 User's Guide. Preventive Medicine 1984: 13: 349-354. British Journal Nutricia 1974: 32: 77-79. Textbook of work physiology
Sixty-three healthy men participated in the study, 45 (aged 30-58 yrs) in the training group and 18 (aged 29-60 yrs) in the reference group. VUODEN PITUISEN NOPEUSVOIMATYYPPISEN .. Lihasvoiman kehittyminen oli samanlaista niin kestävyyslajeja kuin palloilulajeja harrastaneilla kuten myös pelkkää kuntosaliharjoittelua toteuttaneilla. The purpose of the study was to examine the effect of a power-type strength training lasting for one year on the muscle strength and speed-power properties of trunk and lower extremities in the middle-aged men. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä vaikutuksia yhden vuoden pituisella nopeusvoimaa kehittävällä lihaskuntoharjoittelulla on keski-ikäisten miesten lihaskuntoon. Each subject trained according to an individually planned programme, 3 times a week. The power-type strength training intervention lasted 54 weeks. Lihaskuntoharjoitteluun haluttiin löytää sopiva voimantuoton nopeutta kehittävä harjoittelumuoto, jolla keski-ikäiset ja ikääntyneet voivat turvallisesti kehittää tai ylläpitää lihasten voimaominaisuuksia. Aisa, it was studied if their pre20 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Nopeusvoimatyyppinen lihaskuntoharjoittelu vious recreational sports they carried on had any effect on the results. Tällaisen harjoittelun tavoitteena on luoda hyvät fyysisen toimintaky. Fyysisen toimintakyvyn parantamisessa tai ylläpitämisessä lihaskuntoharjoittelulla pitäisi pyrkiä lihasvoiman lisäämisen ohella kehittämään lihastoiminnan koordinaatiota ja estämään ikääntymisen ja harjoituksen puutteen aiheuttamaa lihassolujen, erityisesti nopeiden lihassolujen, surkastumista (mm. Asiasanat: keski-ikäiset miehet, lihaskuntoharjoittelu, lihasvoima, nopeusvoima ABSTRACT The effect of power-type of strength training lasting for one year on the speed-power properties in the middle-aged men. Aisa changes in the squat jump (p<0.05) was greater in the training group than in the reference group. Klitgaard, Mantoni, Schiaffino, Ausoni, Gorza, Laurent-Winter, Schnohr, Saltin 1990). Ailanto P., Aunola S., Karppi S-L. suurten ikäluokkien vuoksi. Väestön keski-iän nousu, mutta toisaalta voimakas varhainen eläkehakuisuus, on havahduttanut päättäjät miettimään keinoja keski-ikäisten toimintakyvyn kohentamiseksi. The training group aisa participated five times in field tests, including squat jump, counter-movement jump, 15 seconds' rebound jump series with straight legs and 10 seconds' repetition tests for sit-ups and arch-ups. Harjoitteluryhmän muodosti 45 (30-58 v) ja vertailuryhmän 18 (29-60 v) eri ammattiryhmiin lukeutuvaa vapaaehtoista tervettä miestä. Different types of strength indicators were measured before and after the intervention, such as torque, velocity and power in trunk flexion and extension, power in lower extremities with two different vertical jumps. There was no difference in the development of the muscle strength between the subgroups with supplementary endurance or speed-power training (ball games) or the group with purely strength training. Lisäksi selvitettiin, vaikuttaako ohjelmoidun kuntosaliharjoittelun lisäksi harrastettu omaehtoinen liikunta tuloksiin. Harjoitteluryhmään kuuluvat toteuttivat yksilöllisesti laaditun ohjelman mukaista nopeusvoimatyyppistä lihaskuntoharjoittelua 3 kertaa viikossa 54 viikon ajan, vertailuryhmä ei saanut muuttaa liikuntatottumuksiaan. Maximal dynamic strength of the trunk and explosive strength of the legs increased throughout the training period in men who trained at !east twice a week. Lihaskuntoharjoitteluun tulisikin löytää sopivia myös voimantuoton nopeutta kehittäviä harjoittelumuotoja, joilla keski-ikäiset ja ikääntyneet voivat turvallisesti kehittää tai ylläpitää monipuolisesti lihastensa voimaominaisuuksia. The subjects in reference group were not allowed to change their exercise habits. Harjoitteluryhmällä harjoitusvaikutusta seurattiin ns. Keywords: middle-aged men, muscle strength, muscle training, speed-power JOHDANTO Keski-ikäisten ja sitä vanhempien henkilöiden lihaskuntoharjoitteluun on nykyisin kiinnitetty melko runsaasti huomiota myös Suomessa ns. Lihasvoimaominaisuudet kehittyivät koko harjoitusjakson ajan, silloin kun henkilö harjoitteli vähintään kaksi kertaa viikossa. These properties developed throughout the training periodin men who trained at !east twice a week. Vartalolihasten dynaamista maksimivoimaa, liikenopeutta ja -tehoa mitattiin IsoStation B200 -laitteella ja alaraajojen ojentajalihasten räjähtävää voimantuottoa mitattiin kahdella erilaisella vertikaalihyppytestillä. Myös staattisesta asennosta suoritetun vertikaalihypyn hyppykorkeuden muutos oli suurempi (p < 0,05) harjoitteluryhmällä kuin vertailuryhmällä. LIHASKUNTOHARJOITTELUN VAIKUTUS KESKI-IKAISTEN MIESTEN VOIMAJA NOPEUSOMINAISUUKSIIN PIRJO AILANTO, SIRKKA AUNOLA, SIRKKA-LIISA KARPPI Kansaneläkelaitos, Tutkimusosasto, Turku Yhteyshenkilö: Pirjo Ailanto, Rekolanpolku 6 C 19, 21500 Piikkiö, p: 02-4726516, 0500-740025, fax: Pirjo Ailanto / Sirkka Aunola 020 434 6450, sähköposti: pailanto@saunalahti.fi TIIVISTELMÄ Vuoden pituisen nopeusvoimatyyppisen lihaskuntoharjoittelun vaikutus keski-ikäisten miesten voimaja nopeusominaisuuksiin Ailanto P., Aunola S., Karppi S-L. The group training three times a week according to the powertype strength training programme, achieved greater changes (p<0.05 p<0.001) in every trunk muscle strength indicator than the reference group. välimittauksilla, joihin kuuluivat staattisesta asennosta ja esikevennyksellä suoritettu vertikaalihyppy, 15 s:n hyppysarja sekä 10 sekunnin vatsaja selkälihasten toistotestit. Kolme kertaa viikossa nopeusvoimatyyppistä harjoittelua toteuttaneilla kaikki vartalolihasten ominaisuuksia kuvaavat muutokset olivat suurempia (p < 0,05 p < 0,001) kuin vertailuryhmällä
1985; Chilibeck, Calder, Sale, Webbwer 1998; Kyröläinen ym. Tutkittavien ikä, pituus, paino ja BMI (body mass index = painoindeksi) sekä aikaiKohtalaisesti Vähän Vertailuharjoitelleet harjoitelleet ryhmä n= 12 n= 10 n= 18 41 ± 6 41 ± 6 43 ±9 180 ± 6 179 ± 6 178 ±6 80 ± 13 74 ± 19 78 ± 11 25±3 23 ± 25 25 ± 3 3±3 3±5 5±6 n=9 n= 17 3±1 2±1 2±1 2±3 3±4 4±5 n=9 n= 17 Voimantuoton nopeutta kehittäviä harjoitusmenetelmiä (nopeusvoimaharjoittelua) on tutkittu runsaasti sekä alaraajojen lihastyössä (mm. Hyvin harjoitelleet n= 23 44 ±6 181 ±6 83 ± 12 26 ± 3 3±2 2±1 2±2 Reynolds, Newton, Triplett, Dziados 1995; Bell, Syrotuik, Socha, Maclean, Quinney 1997), harvemmin keskiikäisillä tai vanhemmilla harjoittelemattomilla tai kuntoliikuntaa harrastavilla (vrt. Tutkimuksen aineisto. Tämä tutkimus on osa Kansaneläkelaitoksen tutkimusja kehitysyksikön "Nopeusvoima lihaskunnon avain" hankkeesta ja sen tarkoitus oli selvittää, mitä vaikutuksia noin vuoden pituisella nopeusvoimaa kehittävällä lihaskuntoharjoittelulla on keski-ikäisten miesten lihaskuntoon. Wood, Reyes, Welsch, FavaloroSabatier, Sabatier, Matthew Lee, Johnson, Hooper 2001). Keskeyttämisen syitä olivat elämäntilanteissa tapahtuneet muutokset ja erilaiset harjoitusohjelmasta riippumattomat terveysongelmat. Kestävyysharjoittelun ja voimaharjoittelun keskinäisiä vaikutuksia on tutkittu yleensä urheilijoilla tai nuorilla hyväkuntoisilla fyysisesti aktiiveilla henkilöillä (esim. Ikä (v) Pituus (cm) Paino (kg) BMI (kg/m 2) Liikunta viimeisen 3 kk:n aikana h/vk Liikunnallinen tausta* Teholiikunta viimeisen 3 kk:n aikana h/vk. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Koehenkilöt Tutkimukseen osallistui 74 vapaaehtoista, terveystarkastuksessa kelpuutettua 29-59-vuotiasta miestä, joista keskeyttämisen tai sairauden takia karsiutui 11 henkilöä. Q) .c :~ iii C: <( Keskeyttäneet n=3 Harjoitteluryhmä n= 52 Keskeyttäneet n=7 Harjoittelu ryhmä n= 45 Vapaaehtoiset miehet n=74 Alkumittaukset Vertailuryhmään siirretyt n=2 Hyvin harjoitelleet n =23 Kohtalaisesti harjoitelleet n= 12 Vähän harjoitelleet n= 10 Harjoittelu vaihtelevaa n= 3 Kuntosaliryhmä n= 14 Kestävyysryhmä n= 13 Keskeyttäneet n=1 Vertailu ryhmä n= 18 Palloiluryhmä n=5 Kuvio 1. Taulukko 1. Harjoitusjaksot ovat tutkimuksissa olleet lyhyitä, korkeintaan 24 viikon pituisia (Häkkinen ym. Kraemer, Patton, Gordon, Harman, Deschenes, *Liikunnallisen taustan aktiivisuusluokat: O = ei ollenkaan harrastanut liikuntaa, 1 = 1-3 lajia ja harrastanut < 5 vuotta, 2 = 1-3 lajia ja harrastanut 5-10 vuotta, 3 = 1-3 lajia ja harrastanut> 10 vuotta tai useita lajeja ja harrastanut 5-10 vuotta, 4 = useita lajeja ja harrastanut> 10 vuotta. Sen sijaan pitkän, esim. Häkkinen, Komi, Alen 1985; Delecluse, van Coppenolle, Willems, van Leemputte, Diels, Goris 1995) että yläraajojen lihastyössä (mm. vyn edellytykset toimintaja työkyvyn säilyttämiseksi tai iäkkäämpänä omatoimisuuden säilyttämiseksi. 1998). Lopullisen aineiston muodostivat 63 tervettä miestä, jotka osallistuivat sekä alkuettä loppumittauksiin (Kuvio 1). Kyröläinen, Komi , Häkkinen, Dong 1998; McEvoy, Newton 1998). Tutkittavien ikä, pituus, paino ja BMI sekä aikaisempi liikunta. Harjoitteluryhmään kuului 45 lihaskuntoharjoittelusta kiinnostunutta miestä, jotka arvelivat pystyvänsä harjoittelemaan 3 krt viikossa ja vertailuryhmä koostui miehistä, jotka eivät halunneet tai voineet sitoutua säännölliseen harjoitteluun, mutta olivat kiinnostuneita tutkimuksesta ja halukkaita osallistumaan siihen (n=l8). LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Nopeusvoimatyyppinen lihaskuntoharjoittelu 21. Tutkitut edustivat hyvin erilaisia ammatteja. vuoden pituisen harjoitusjakson vaikutuksia ei ole raportoitu
Muuttujista laskettiin ryhmäkohtaiset keskiarvot ja keskihajonnat sekä keskimääräiset muutokset ja niiden keskihajonnat. Kelan tutkimusja kehitysyksikön eettinen toimikunta hyväksyi tutkimussuunnitelman. Dynaamisessa testissä vastuksena käytettiin 20 % maksimaalisesta isometrisestä voimasta. Vertikaalihyppy tehtiin a) staattisesta alkuasennosta (polvet 100 asteen kulmassa); staattinen hyppy sekä b) seisomaasennosta lähtevänä esikevennyshyppynä. Myöhemmin joka jakson alussa mitattiin alaraajojen maksimaalinen ojennusvoima (1 RM) ja kyseisen jakson ohjelman muissa liikkeissä mitattiin 10 sekunnin toistomaksimi arvioidulla 50 %:n kuormalla. Häkkisen antamiin nopeusvoimaharjoittelun toteuttamisohjeisiin (henkilökohtainen tiedonanto). Tulosten perusteella annosteltiin kullekin sopiva kuormitus ohjelmaan (Liite 1). Alaraajojen ojentajalihasten räjähtävä voima mitattiin kuten alkuja loppumittauksissa vertikaalihyppyjen korkeutena (cm) ja lisäksi 15 sekunnin hyppysarjan keskimääräisenä ponnistusvoimana (N) sekä keskimääräisenä mekaanisena tehona (W/kg)(Kuntotestauksen perusteet 1991). Kävelyn harjoituskerroista laskettiin mukaan 50 % harjoituspäiväkirjoihin merkityistä harjoituksista, koska siinä oletettiin kuormitustason olleen muita kestävyyslajeja matalamman. Tutkittavien liikuntaharrastusta kolmen edeltäneen kuukauden aikana kartoitettiin kyselylomakkeella, jolla kysyttiin, mitä liikuntalajeja he olivat harrastaneet ja kuinka paljon. selkäpenkissä 90 asteen kulmassa (käsissä 10 kg:n lisäpaino niskan takana) ja b) ylävartalon maksimaalinen koukistusnopeus (vatsalihasten testi) tutkittavan ollessa selinmakuulla vinolaudalla nilkoista tuettuna, polvet n. 90 asteen kulmassa, 5 kg:n levypaino käsissä rinnan päällä ja pää alaspäin (vinolauta n. Jaksojen III XII aikana nopeusvoimaharjoittelu ja perusvoimaharjoittelu (2 eri ohjelmaa) vuorottelivat niin, että joka toisella jaksolla oli kaksi kertaa viikossa perusvoimaharjoittelua ja kerran viikossa nopeusvoimaharjoittelua, ja joka toisella jaksolla päinvastoin. Samaan korttiin tutkittavat merkitsivät harjoituskerrat eritellen harjoitusohjelman laadun (nopeusvai perusvoimaohjelma jne.) sekä mahdolliset muut liikuntasuorituksensa. Harjoitteluryhmän (n = 45) keski. Ohjelmoidun harjoittelun lisäksi tutkittavat saivat jatkaa aikaisempia liikuntaharrastuksiaan, mutta heitä kehotettiin ensisijaisesti noudattamaan ohjelmoitua nopeusvoimatyyppistä harjoittelua ja välttämään muita liikuntaharrastuksia näinä lihasvoimaharjoittelupäivinä. Ryhmävertailuja tehtiin seuraavasti: 1) harjoitteluryhmä ja vertailuryhmä, 2) hyvin, kohtalaisesti ja huonosti harjoitelleet sekä vertailuryhmä ja 3) kestävyys-, palloiluja kuntosaliryhmät. kontaktimatolla (Newtest Powertimer®, Newtest, Oulu) . Lihaskuntoharjoittelu Harjoitteluinterventio kesti 54 viikkoa ja se koostui 12 erillisestä jaksosta. I ja II jakso, yhteensä kymmenen viikkoa, koostui kolme kertaa viikossa toteutetuista kaikkien lihasryhmien perusvoiman kehittämiseen tähtäävistä voimaharjoituksista. MittauksetA!kumittaukset tehtiin Kansaneläkelaitoksen tutkimuskeskuksessa syksyllä 1994. Kohtalaisesti harjoitelleet olivat harjoitelleet kaksi kertaa viikossa ja olivat toteuttaneet vähintään 50 % ohjelmoidusta kuntosaliharjoittelusta (n = 12). Ryhmien välisten erojen merkitsevyys testattiin Kruskal-Wallisin korreloimattomien aineistojen testillä (SAS User's Guide 1992). sempi liikunta-aktiivisuus on esitetty taulukossa 1. Tutkittavat saivat joka jakson alussa uuden ohjelmakortin, johon oli merkitty suoritettavat liikkeet, toistomäärät ja kuorman määrä sekä ohjeet palautumisen aikana suoritettavista venyttelyliikkeistä. 25 asteen kulmassa, vakio tukipuu). Kaikki harrastusliikunta kirjattiin liikuntapäiväkirjaan. Nopeusvoimaa kehittäviksi määriteltiin sulkapallo, tennis, kaukalopallo, lentopallo, luistelu, laskettelu, erilaiset tanssit ja sähly: näille lajeille on tyypillistä nopeat liikkeelle lähdöt, äkilliset rytminvaihdokset ja yleensä lyhytkestoiset "spurtit". Hyvin harjoitelleet olivat harjoitelleet kolme kertaa viikossa ja olivat toteuttaneet vähintään 67 % ohjelmoidusta kuntosaliharjoittelusta (n = 23). Ensimmäisellä harjoittelukerralla testattiin vartaloja jalkalihasten lihaskunto 30 sekunnin toistotesteillä (Kuntotestauksen perusteet 1991). Tutkittavien intervention aikana harrastamista lajeista kestävyyttä kehittäviksi luokiteltiin juoksu, kävely, hiihto, suunnistus, uinti, pyöräily, jalkapallo kuntoiluna, aero bic-harjoittelu, kuntopiiriharj oittel u ( circuit-training), soutu ja rullahiihto. Tilastolliset menetelmät Kaikki tilastomatemaattiset analyysit tehtiin SAS-ohjelmistolla (versio 6.09, SAS User's Guide 1992). Vähän harjoitelleisiin luettiin keskeyttäneet (loppumittauksiin osallistuneita) ja ne, jotka harjoittelivat vähemmän kuin kaksi kertaa viikossa ja/tai olivat toteuttaneet vähemmän kuin 50 % ohjelmoidusta kuntosaliharjoittelusta (n = 10). Yksittäiset harjoitusliikkeet kohdistuivat pääasiassa vartalon ja alaraajojen lihasryhmiin, ei yläraajojakaan unohdettu. Näissä lajeissa on myös kestävyyttä kehittäviä ominaisuuksia, mutta harrastelijatasolla lajien katsottiin toimivan myös nopeusvoimaharjoitteina. loppumittaukset, tehtiin intervention päätyttyä loppuvuodesta 1995 samassa järjestyksessä ja samaan aikaan päivästä kuin alkumittaukset. Oheislajeja harrastaneet hyvin ja kohtalaisesti harjoitelleiden ryhmään kuuluvat jaettiin lisäksi kestävyyslajeja harrastaneisiin ja nopeusvoimaominaisuuksia kehittäviä lajeja harrastaneisiin sekä pelkästään kuntosaliharjoittelua toteuttaneisiin. Kolmea kohtalaisesti harjoitellutta ei voitu harjoittelun kirjavuuden vuoksi sijoittaa mihinkään näistä ryhmistä. Ryhmien sisäiset muutokset testattiin parierojen Hestillä käyttäen absoluuttisia lukuja (vaikka tekstissä muutokset on ilmaistu usein prosentteina). Mittaustuloksena saatu lentoaika muutettiin vastaamaan hyppykorkeutta cm:nä (Kuntotestauksen perusteet 1991). Vartalolihasten maksimivoima, liikenopeus ja -teho eteenja taaksetaivutuksessa mitattiin IsoStation® B200 -laitteella (Isotechnologies Inc, Hillsborough, USA; B-200 user's manual 1988). Samat mittaukset, ns. Alaraajojen ojentajalihasten räjähtävä voima mitattiin (tai arvioitiin) vertikaalihyppyjen korkeutena ns. Harjoitusvaikutusten seuraamiseksi ja harjoitusohjelman progressiivisuuden takaamiseksi tehtiin välimittauksia 6 viikkoa kestäneen I:n perusvoimaharjoittelujaksonjälkeen sekä 18, 24 ja 34 viikon harjoittelun jälkeen sekä harjoittelun päätyttyä. Kokonaiskuormitusta pyrittiin haastatteluin seuraamaan ylikuormituksen välttämiseksi. Rytmitys perustuu prof. TULOKSET Ohjelmaan kuuluneita harjoituskertoja oli yhteensä 156, joista kuntosaliharjoituksia oli 118. Tutkittavien liikuntahistorian selvittämiseksi kysyttiin, kuinka kauan he olivat mainitsemiaan lajeja (koululiikunta pois lukien) harrastaneet ja miten kuormittavaksi he kokivat tällä hetkellä harrastamansa liikunnan. Liitteessä 1 on esitetty ohje!22 LIIKUNTA& TIEDE 1/2003 • Nopeusvoimatyyppinen lihaskuntoharjoittelu mien sisältö tarkemmin kuvattuna. 10 sekunnin toistosuoritustesteillä mitattiin a) ylävartalon maksimaalinen ojennusnopeus (selkälihasten testi) tutkittavan ollessa vatsallaan, nilkoista sidottuna ns. Koska kaikki harjoittelijat eivät noudattaneet harjoitusohjelmaa optimaalisesti, harjoitusvaikutuksia ei voitu tutkia yksinkertaisessa koeja kontrolliryhmä -asetelmassa, vaan harjoitteluryhmä jaettiin harjoittelun todellisen määrän mukaan kolmeen ryhmään. Testitulosten mukaan määriteltiin jokaiselle yksilöllisesti sopiva aloituskuormitus (taistojen määrä ja lisäpainojen suuruus). Harjoituskerran kesto oli 45 minuutista 1,5 tuntiin
Harjoittelun päätyttyä hyvin harjoitelleilla ainoastaan selkälihasten 10 s toistotestin tulos oli parempi kuin kohtalaisesti harjoitelleilla (p<0,05). Selkäja vatsalihasten 10 sekunnin toistotesteissä ryhmät eivät eronneet toisistaan (Taulukko 2). Vähän harjoitelleillakin vartalon ojentajalihasten maksimaaliLIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Nopeusvoimatyyppinen lihaskuntoharjoittelu 2 3. Intervention jälkeen kaikissa vartalolihasten voimaa osoittavissa suureissa todettiin hyvin ja kohtalaisesti harjoitelleilla positiivisia muutoksia, jotka olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tilastollisesti merkitseviä (Kuvio 3). Hyvin · Kohtalaisesti Vähän Vertailuharjoitelleet ha~oitelleet harjoitelleet ryhmä n= 23 n= 12 n=9 n= 18 Maksimaalinen dynaaminen vartalon 42 ± 8 41 ± 9 32 ± 7 40 ± 11 koukistajalihasten voima (Nm) Maksimaalinen eteen217 ± 28 212 ± 22 193 ± 17 212 ± 23 taivutusnopeus (aste/s) Eteen taivutuksen 67 ± 20 66 ± 22 46 ± 13 61 ± 23 maksimiteho (Nm/s) Maksimaalinen dynaaminen vartalon 44 ± 10 42 ± 12 33 ± 8 43 ± 11 ojentajalihasten voima (Nm) Maksimaalinen taakse221 ± 31 217 ± 30 198 ± 23 224 ± 27 taivutusnopeus (aste/s) Taaksetaivutuksen 71 ± 23 66 ± 25 47 ± 17 71 ± 29 maksimiteho (Nm/s) Selkälihasten 10 s:n 8,4 ± 1,5 8,9 ± 1,3 8.0 ± 1,5 toistotesti (krt) Taulukko 2. kotiharjoituksia). Ryhmät eivät eronneet iän, pituuden, painon tai BMI:n suhteen toisistaan. Vartalolihasten maksimaalinen dynaaminen vääntövoima, liikenopeus ja -teho kolmen parhaan suorituksen keskiarvoina sekä vatsaja selkälihasten 10 sekunnin toistotesti harjoittelun määrän mukaisissa ryhmissä ennen harjoittelua. lkm 300 250 200 150 100 50 Kokonaisharjoituskerrat o ~ ~-----'------'-"""""'"""'c='-'-"'--' lkm 160 120 · 80 40 Kestävyysharjoituskerrat ·t--'---'---'-----"'"""'-'L'-'-'-=----1 -40 lkm 300 250 200 150 100 50 Kuntosaliharjoituskerrat O ·,______,_ ___ ~-----'-~~~=---__, Nopeusvoimaja palloiluharjoituskerrat lkm 160 120 · 80 40 -1---===t==>==I== -40 D Kuntosaliryhmä D Kestävyysryhmä Ei! Palloiluryhmä Kuvio 2. Vähän harjoitelleidenkin tulokset olivat parempia kuin ennen harjoittelua ja suurin osa muutoksista oli merkitseviä. Kuvio 2) oli kestävyysryhmässä suurempi kuin hasvoiman ja voimatuottonopeuden muutoksissa ei ollut ryhmien välisiä eroja. Eri lihasryhmien harjoitteiden määrä ei eronnut vertailtavien ryhmien välillä: ei hyvin, kohtalaisesti ja vähän harjoitelleiden ryhmien välillä eikä kuntosali-, kestävyysja palloiluryhmien välillä. Maksimaalinen eteentaivutusnopeus oli vähän harjoitelleilla pienempi (p < 0,05) kuin kaikilla kolmella muulla ryhmällä. Vertailuryhmällä ainoastaan vartalon koukistajalihasten maksimaalinen dynaaminen voima kasvoi merkitsevästi. Heillä oli myös eteentaivutuksen maksimiteho merkitsevästi heikompi kuin muilla ryhmillä (p < 0,05) ja taaksetaivutuksen maksimiteho heikompi kuin vertailuryhmällä (p < 0,05) tai hyvin harjoitelleilla (p < 0,01). kuntosaliryhmässä (p < 0,001). Taulukossa 2 on esitetty vartalolihasten maksimaalinen isometrinen ja dynaaminen vääntövoima, liikenopeus ja -teho sekä vartalolihasten 10 sekunnin toistotestien tulokset ennen harjoittelua eri alaryhmissä. Kokonaisharjoituskertojen ja kuntosali-, kestävyyssekä nopeusvoima& palloiluharjoitusten lukumäärä ryhmän keskiarvona kuntosali-, kestävyysja palloiluryhmissä. Vertailuryhmällä muutokset olivat kaikissa vartalolihasten voimaa, tehoa ja nopeutta kuvaavissa muuttujissa pienempiä kuin hyvin ja kohtalaisesti harjoitelleilla harjoittelun päätyttyä (Kuvio 3). Harjoituskertojen kokonaismäärä (keskiarvona; ks. Ennen interventiota vähän harjoitelleiden vartalon sekä koukistajalihasten että ojentajalihasten maksimaalisten dynaamisten voimien keskiarvot olivat kohtalaisesti harjoitelleiden, hyvin harjoitelleiden ja vertailuryhmän vastaavia keskiarvoja merkitsevästi pienemmät (p < 0,05). Kuntosaliharjoittelukertojen määrissä ei ollut eroja ryhmien välillä. Hyvin harjoitelleilla vain vartalon koukistajalihasten maksimaalinen dynaaminen voima ja eteentaivutuksen maksimiteho olivat suurempia kuin vähän harjoitelleilla (p < 0,05). Alaryhmiin jaottelun perusteiden mukaisesti kestävyysja palloiluryhmillä oli oman lajiryhmänsä mukaista harjoittelua enemmän kuin kahdella muulla alaryhmällä (Kuvio 2). Kohtalaisesti ja vähän harjoitelleilla limääräinen harjoituskertojen määrä oli 179, joista kuntosaliharjoittelukertoja oli 89 ja näistä keskimäärin 32 oli nopeusvoimatyyppisiä ja 54 maksimitai perusvoimaharjoituksia ja muita 3-4 (esim
·1 15 _W_ 15 _111---111------_ 1 .................... --'-l 2 3 4 Maksimaalinen eteentaivutusnopeus aste/s 300 , ~ 240 180 120 60 -.......................... ......., ...... _._ ............ Vapaan hypyn nousukorkeus kasvoi merkitsevästi ainoastaan hyvin harjoitelleilla (p < 0,05; Kuvio 4). ..__.__.....,__.__._..,_,-L...,_....L..1 2 3 4 T aaksetaivutuksen maksimiteho Nm/s 125 , ~ 100 75 50 25 +-' .............. ...,......_ ....................... ...,.. -rn·· 1 l rll n1 ··rn ···· .. Vertikaalihyppytesteissä on nousukorkeuden sijasta tässä käytetty tulossuuretta "hypyn aikainen mekaaninen työ" O); tällä on pyritty poistamaan painon vaihtelun vaikutukset Kuvio 4. Ryhmien välillä ei ollut merkitseviä eroja. ...,......_ ............ . Kuviossa 5a-c esitetään harjoittelun vaikutuksia lihaskunnon osoittimissa (%) kuntosali-, kestävyysja palloiluryhmissä ensimmäisen 6 viikon pituisen perusvoimaharjoittelun jälkeisestä ajasta intervention loppuun. Ns. ·: . Sitä vastoin vähän harjoitelleilla ja vertailuryhmällä nousukorkeus jäi matalammaksi kuin tutkimuksen alussa. -1 1. ---1 2 3 4 Vatsalihasten 10 s:n toistotesti (krt) Krt 15T-------------, 'll 07--rhcnl 1 1 2 3 1 = Hyvin harjoitelleet n= 23 2 3 4 Maksimaalinen taaksetaivutusnopeus aste/s 300 , ~ 240 180 120 60 , .. staattisen vertikaalihypyn nousukorkeus oli kasvanut hyvin harjoitelleilla 4 % (p < 0,05). ..._,.... ..._,.... nen dynaaminen voima ja taaksetaivutuksen maksimiteho olivat merkitsevästi suurempia kuin vertailuryhmällä (p< 0,05). · --.. ..... +-''--' ............ .......................... _._ ..... .......... ..._ ...... ·m·· ... ..,_.__.....,__.__._..,_,-L_._....L..1 2 3 4 Eteentaivutuksen maksimiteho Nm/s 125 ~ ~ 100 75 50 25 .. Hyvin harjoitelleiden ja vertailuryhmän välinen ero nousukorkeuden muutoksissa oli tilastollisesti merkitsevä (p < 0,05). ..__ .................. __. Kehon paino nousi kaikissa ryhmissä: hyvin harjoitelleilla 1±2 kg, kohtalaisesti harjoitelleilla 1±1 kg (p <0,01), vähän harjoitelleilla 2±3 kg ja vertailuryhmällä 2±3 kg (p<0,05). 12 9 ····6 3 ---·--..-...... -l 2 3 4 Selkälihasten 10 s:n toistotesti (krt) Krt 15 -,---------------. Nm Maksimaalinen dynaaminen vartalon koukistajalihasten voima Nm Maksimaalinen dynaaminen vartalon ojentajalihasten voima ll l rfLrn ····~--·: ·r n · .. ....... "T"".__,.__L-l 2 3 1 = Hyvin harjoitelleet 2 = Kohtalaisesti harjoitelleet 3 = Vähän harjoitelleet 4 = Vertailuryhmä 4 n= 23 n= 12 n= 10 n= 18 • p < 0,05; •• p < 0,01; ••• p < 0,001 2 4 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Nopeusvoimatyyppinen lihaskuntoharjoittelu Nousu korkeus cm hyppy vapaalla tavalla 45 ns ns ns 41 37 33 29 25 2 3 4 Ennen Jälkeen Kuvio 3. Alaraajojen ojentajalihasten räjähtävä voimantuotto harjoittelumäärän mukaisissa ryhmissä sekä vertailuryhmässä; ennen harjoittelua, harjoittelun jälkeen sekä muutoksen merkitsevyys. Harjoittelun jälkeen erot ryhmien välillä olivat varsin vähäisiä, ainoastaan palloiluryhmällä vartalon koukistajien maksimaalinen dynaaminen voima oli suurempi kuin kuntosaliryhmällä (p < 0,05). Vartalolihasten maksimaalinen dynaaminen vääntövoima, liikenopeus ja -teho kolmen parhaan suorituksen keskiarvoina sekä vatsaja selkälihasten 10 sekunnin toistotesti harjoittelumäärän mukaisissa ryhmissä sekä vertailuryhmässä; ennen harjoittelua, harjoittelun jälkeen ja muutoksen merkitsevyys. Tuloksiin on otettu mukaan vain niiden henkilöiden tulokset, jotka osallistuivat kaikkiin mittauskertoihin. _..._J..---f 2 3 2 = Kohtalaisesti harjoitelleet 3 = Vähän harjoitelleet n= 12 ('n= 10) n= 9 D Ennen Jälkeen 4 = Vertailuryhmä n= 18 • p < 0,05; •• p < 0,01 ; ••• p < 0,001 Nousukorkeus cm hyppy staattisesta asennosta 45-,---------------, 41 37 33 29 ns ns ns 25 +-''---''-'-.-..,__._.._ ................ ................. Harjoittelun laadun mukaiset ryhmät (kuntosaliharjoittelu-, kestävyysja palloiluryhmä) eivät eronneet iän, pituuden tai painon suhteen toisistaan
Lihaskunnon kehittyminen: muutokset prosentteina kuntosaliryhmällä (a), kestävyysryhmällä (b) ja palloiluryhmällä (c). Ryhmien harjoittelumäärät jaksolla "18-24 viikkoa" saattoivat vaikuttaa tuloksiin, sillä kestävyysryhmä harjoitteli kyseisellä jaksolla keskimäärin 5 krt/vk, palloiluryhmä 4 krt/vk ja kuntosaliryhmä 3 krt/vk. Sen vuoksi harjoitteiden monipuolisuuteen ja vaihtelevuuteen kiinnitettiin erityistä huomiota. Sen sijaan kestävyysryhmän tulokset paranivat koko ajan. Kymmenen sekunnin toistotestejä ei tehty 34 vk harjoittelun jälkeen. Staron, Malicky, Leonardi, Falkel, Hagerman, Dudley (1989) ja Häkkinen ym. Ne, jotka kuuluivat kuntosaliryhmään, harrastivat erittäin vähän muita lajeja, joten oheisharjoittelun vaikutusten olisi pitänyt näkyä, mikäli ne olisiLIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Nopeusvoimatyyppinen lihaskuntoharjoittelu 2 5. Maksimaaliset vartalon eteenja taaksetaivutusnopeudet kasvoivat 2-14 astetta/s ja 9-20 astetta/s, mikä on selvästi vähemmän kuin Scutterin, Fultonin, Trottin, Parnianpourin, Grantin, Brienin (1995) tutkimuksessa, jossa nopeusvoimaharjoituksia tehtiin IsoStation B200 -laitteella viiden viikon ajan. Kuntosalija palloiluryhmäläisillä useat testitulokset olivat huonompia 24 viikon kuin 18 viikon harjoittelun jälkeen. Tasannevaiheiden esiintyminen voiman kehityksessä johtunee alimitoitetusta harjoittelukuormituksesta tai harjoitteiden yksipuolisuudesta. Toisaalta Morganti, Nelson, Fiatarone, Dalla, Economos, Crawford ja Evans (1995) totesivat lihasvoiman kasvavan vuoden harjoittelun ajan. viikosta 16. (Kuvio 5). staattisesta asennosta suoritetun hypyn työ ..,...esikevennyksellä suoritetun hypyn työ -M-15s hyppelyn keskimääräinen ponnistusvoima -e-vatsalihasten 1 Os tolstotestl -+selkä lihasten 1 Os toistotestl Kuvio 5. Kesäjaksolla (10 vk) kuntopiirinä toteutetut lihasvoimaharjoitukset yhdessä hyppely-, juoksuja heittoharjoitusten kanssa pystyivät ylläpitämään saavutetun lihasvoiman tason, sillä koehenkilöt kykenivät aloittamaan seuraavan jakson nopeusvoimaharj oi tukset kesäkauteen mennessä saavutetulla kuormitustasolla. työtapa saattoi kuitenkin olla vieras useimmille henkilöille, minkä vuoksi kaikki koehenkilöt eivät ehkä pystyneet hyödyntämään optimaalisesti saavuttamaansa lihasvoiman lisäystä eivätkä voimantuottokykyään. (1992) ja minkä alkamisajankohta on vaihdellut 8. Henkilöiden ryhmittely, jonka avulla selvitettiin harjoittelun vaikutusta erilaisia oheislajeja harrastaneilla, onnistui hyvin. Sitä vastoin harjoittelu lisäsi alaraajojen ojentajalihasten Kaikissa ryhmissä vartalon eteenja taaksetaivutuksen maksimiteho kehittyi merkitsevästi. räjähtävää voimaa vain niillä, jotka harjoittelivat kolme kertaa viikossa. ~.~-~---n = 5 n=S 15 ··························································· ················· ················ ······················· 10 ·················· ······· n=S 5 ···················· ············· ·········n-S-·· 18vk 24 vk 34vk 54 vk Harjoitteluaika -+-1 Ss hyppelyn keskimääräinen mekaaninen teho .... :::::::::::::~:::~·=rr 24vk 34vk 54 vk Harjoitteluaika n=5 .~r:::.:=...;;;;::;.: .... Tässä tutkimuksessa ei ilmennyt lihasvoiman kasvun selvää tasannevaihetta, jollaisen ovat havainneet tutkimuksissaan mm. Ilmeisesti kestävyysryhmän harjoitusmäärä oli riittävä parantamaan tuloksia. viikkoon. POHDINTA Nopeusvoimatyyppinen kuntosaliharjoittelu lisäsi vartalolihasten voimantuottokykyä (10-28 %) kaikissa harjoitelleiden ryhmissä. .............. Liikenopeuden mittaamisessa käytetty % 30 25 20 15 10 5 a) kuntosali ryhmä ·············· ····~·=-rr· n= 12 .~:;.:;~~-=-··~·:ir 0+----===--.......:::=~:....__ _ _ _ _ _ _ _ _ _ -5 ·················· ················ 18 vk 24 vk 34 vk 54 vk Harjoitteluaika b) kestävyysryhmä % 30 ··········•························································· ··············•····················i,·;·-:;:i-··· 25 20 15 10 5 18 vk c) palloiluryhmä % 30 25 20 n= 10 :::::;.::::::·::::::::::: ......
Kyröläinen H, Komi PV, Häkkinen K, Dong Ha K. kuntoilevat ikääntyvät, naiset ja neurologisia sairauksia potevat) voisikin olla jatkotutkimuksen aiheena. Tällaisen nopeusvoimatyyppisen harjoitusohjelman soveltuvuus erityisryhmille (esim. Toisaalta harjoittelussa ei korostettu vain räjähtävän voiman lisäämistä hyppyharjoitusten avulla, vaan harjoituksilla pyrittiin kaikkien lihasryhmien voimantuottonopeuden kehittämiseen. Nopeusvoimaominaisuuksien muutokset olivat tutkimuksessamme samansuuntaisia kuin edellä mainituissa tutkimuksissa, vaikka osassa voimaharjoittelu oli ollut maksimaalista tai lähes maksimaalista. 1989; Chilibeck ym. J Strength and Cond Res 1997; 11 · 57-64. 1995) tai kilpaurheilijoillakaan (mm. painos) . Effect of strength training and concurrent strength and endurance training on strength, testosterone and cortisol. Harjoittelun päätyttyä vertikaalihypyissä todettu 5-8 % kasvu oli lähes samansuuruinen kuin 10 viikon nopeusvoimaharjoittelujakson jälkeen 34-50 -vuotiailla naisilla (Surakka 1995, julkaisematon). staattisen hypyn nousukorkeus kasvoi jopa 18-22 % keskiikäisillä (37-44 vuotta) naisilla ja miehillä jo 8 viikon pituisen maksimivoimaja nopeusvoimaharjoittelujakson jälkeen, mutta samanlaisen harjoittelun jatkuessa 48 viikkoa, tulokset eivät enää parantuneet. Kuntotestauksen perusteet (1. 1998). McCarthy JP, Agre JC, Graf BK, Pozniak MA, Vailas AC. J Appi Physiol 1995; 78: 976-989. LÄHTEET B-200 user's manual. Proceedings of NACOB, The Second North American Congress on Biomecanics, Chicago, August 24th 28th, 1992. J Strength and Cond Res 1998; 12: 248-252. 2001), fyysisesti aktiiveilla sotilailla (Kraemer ym. 1985; Delecluse ym. Perusvoimaharjoittelua ei kuitenkaan ohjelmaa laadittaessa uskallettu vähentää, koska ei pystytty ennakoimaan, riittääkö pelkkä nopeusvoimatyyppinen harjoittelu pitämään lihasvoimatasoa yllä koko harjoitusjakson ajan. Häkkinen, Häkkinen 1992). Med. 1995) tai yläraajoihin kohdistuvia (Kyröläinen ym. Ero saattoi johtua osittain myös harjoittelun määrästä (3 krt/vk), joka oli suurempaa ja säännöllisempää mm. Nuorilla miehillä, joilla oli aikaisempaa voimaharjoittelukokemusta, 12 viikon pituinen voimaharjoittelu lisäsi esikevennyshypyn nousukorkeutta 8 % (Baker, Wilson, Carlyon 1994). Harjoitusliikkeinä on käytetty penkkipunnerrusta ja jalkakyykkyä. Koko kehoon kohdistettua nopeusvoimatyyppistä harjoittelua ei ole tutkittu aikaisemmin. Harjoitusohjelma ei aiheuttanut ohimeneviä lihaskipuja vakavampia vammoja. Acta Physiol Scand 1985; 125: 587600 . Oman tutkimuksemme tulokset vastaavat useimpien harjoittelemattomilla henkilöillä tehtyjen tutkimusten tuloksia (vrt. Häkkinen ym. kestävyysryhmässä (5 krt/vk). 1997) eikä voimaharjoittelun estävän kestävyyden kehittymistä harjoiteltaessa samaan aikaan kestävyyttä ja voimaa (Kraemer ym. Eur J Appi Physiol 1998; 77: 170-175. Liikuntalääketieteen ja testaustoiminnan edistämisyhdistys ry (LIITE ry), 1991. 1998) nopeusvoimaharjoituksia sisältäneitä harjoittelututkimuksia on raportoitu toistaiseksi. Rev. Häkkinen K, Häkkinen A. Ryhmien kokojen erilaisuudesta johtuen tulokset näiltä osin ovatkin vain suuntaa antavia. Myöskään suhteellisen intensiivinen oheislajien harrastaminen ei aiheuttanut rasitusoireita tai -vammoja. Suurimmalla osalla tutkimukseen osallistuneista kuntosaliharjoittelu kaksi kertaa viikossa riitti kehittämään lihasvoi26 LIIKUNTA& TIEDE 1/2003 • Nopeusvoimatyyppinen lihaskuntoharjoittelu maa (vrt. Häkkinen K, Komi PV, Alen M . Bell G, Syrotuik D, Socha T, Maclean 1, Quinney HA. Effect of explosive type strength training on isometric forceand relaxation-time, elektromyographic and muscle fiber characteristics of leg extensor muscle. Muutokset olisivat ehkä olleet suurempia, jos kimmoisuutta kehittäviä harjoitteita olisi ollut ohjelmassa enemmän koko intervention ajan eikä vain kesäkaudella. lnfluence of high-resistance and high-velocity training on sprint performance. Med Sci Sports Exerc 1995; 27: 1203-1209. 2.0. Delecluse C, van Coppenolle H, Willems E, van Leemputte M, Diels R, Goris M. Hillsborough: lsotechnologies, 1988. Vaikka palloiluryhmässä muutokset keskimäärin olivat suurempia kuin muilla ryhmillä, ryhmän pienen koon ja suuren keskihajonnan vuoksi erot ryhmien välillä eivät olleet merkitseviä. Voimaja kestävyysharjoittelun yhteisvaikutuksista on esitetty useita teorioita. Compatibility of adaptive responses with combining strength and endurance training. Bel! ym. Mielenkiintoinen löydös oli se, että kaikilla muilla ryhmillä tulokset paranivat lähes koko harjoittelukauden ajan, mutta kuntosaliryhmäläisillä vasta kesän harjoittelujakson jälkeen. Mikäli nopeusvoimatyyppisten harjoitusten osuus olisi ollut suurempi (nyt 36 % kokonaisharjoittelusta), olisi todennäköisesti voitu osoittaa selvemmin tämän harjoitusmuodon vaikutukset lihasten voimaja nopeusominaisuuksiin. Piitulaisen, Kallisen, Alenin, Lassilan, Kraemerin, Newtonin, Izquierdon, Häkkisen (1998) tutkimuksessa ns. 1995, McCarthy ym. Harjoitteet oli pyritty valitsemaan huolella, jotta vältyttäisiin ylirasitukselta ja taitamattomuudesta johtuvilta loukkaantumisilta. Effects of power training with stretch-shortening cycle (SSC) exercises of upper limbs in untrained women. Chilibeck PD, Calder AW, Sale DG, Webbwer CE. Generality versus specificity: a comparison of dynamic and isometric measures of strength and speed-strength. Function, morphology and protein expression of ageing skeletal muscle: a cross-sectional study of elderly men with different training backgrounds. Acta Physiol Scand 1990; 140 41-54. vat vaikuttaneet mitattuihin lihasvoimaa osoittaviin suureisiin. A comparison of strength and muscle mass increases during resistace training in young women. Nelson, Arnall, Loy, Silvester, Conlee 1990) rasitus on ollut selvästi kovempaa kuin meidän tutkimuksessamme; tämä selittänee tutkimustulosten erot lihaskunnon kehityksessä. Harjoituskertojen määrä viikossa ei ollut kuitenkaan ratkaiseva, sillä muutokset lihasvoimamittausten tuloksissa olivat harjoittelun päätyttyä eri harjoitteluryhmissä lähes samanlaisia. Staron ym. 1998) tai alaja yläraajoihin kohdistuvia (McEvoy ym. Baker D, WilsonG, Carlyon B. Aikaisemmissa voimaja kestävyysharjoittelun yhteisvaikutuksia selvittävissä tutkimuksissa (mm. Urheilijoilla vastaavat lisäykset ovat kuitenkin olleet 8 viikon harjoittelun jälkeen 21 % (Wilson, Murphy, Giorgi 1996). Suureiden muutoksissa ei juuri ollut eroja ryhmien välillä. 1995). Neuromuscular adaptations during strength training in middle-aged and elderly males and females. Klitgaard H, Montoni M, Schiaffino S, Ansoni S, Gorda L, Laurent-Winter C, Secher N, Saltin B. Toim . Saamiemme tulosten luotettavuutta ja yleistettävyyttä rajoittaa se, että tutkittavien ryhmä oli valikoitunut ·eikä tutkittavia satunnaistettu eri ryhmiin. Tutkimuksessamme harjoittelun aikaan saamat muutokset mitatuissa voimantuottosuureissa olivat kestävyysryhmässä aivan samaa suuruusluokkaa kuin kuntosaliryhmässä, mikä osoitti, että kuntoilumielessä harrastettuna kestävyysharjoittelu ei estä voimaominaisuuksien kehittymistä. Kraemer WJ, Patton JF, Gordon SE, Harman EA, Deschenes MR, Reynolds K, Newton RU, Triplett NT, Dziados JE Compatibility of high-intensity strength and endurance training on hormonal and skeletal muscle adaptations. Vain alaraajoihin kohdistuvia (mm. Viimeaikaisissa tutkimuksissa ei ole todettu kestävyysharjoittelun estävän alaraajojen voiman kehittymistä harjoittelemattomilla (McCarthy, Agre, Graf, Pozniak, Vailas 1995, Wood ym. Eur J Appi Physiol 1994; 68: 350-355
Kuopion yliopisto, Fysiologian laitos 1995. Cary, NC SAS Institute, 1992. V 2 ulkoliikuntaa 1-2 (palautumisjakso) VI ja Vll 6 nopeusvoima 1 ja 2 kuten jaksolla IV, mutta 7-8 jalkaprässi 70 % 1 RM perusvoima 2 ja 1 6-4 X 4 x 70 %/2-3 min/ 7-8 sarjapalautus 5 min VIII 4 kuntopiiri 4 kierrosta, 1 x 15-30 x / 8 sarjapalautus 5 min kimmoharjoitus 2 kuulanheittoa, vauhditon pituus, moniloikkia/aitahyppyjä, juoksuspurtteja 2-3 perusvoima 2 kuten jaksolla VI 7 juoksu harjoitus 2 10 x n. Scutter S, Fulton 1, Trott P, Parnianpour M, Grant R, Brien C. Morganti CM, Nelson ME, Fiatarone MA, Dalla GE, Economos CD, Crawford BM, Evans WJ. Concurrent cardiovascular and resistance training in healthy older adults. Vartaloja alaraajalihasten nopeusvoimaominaisuuksien harjoitusvaikutuksien mittaaminen. Effects of various isoresistive training programmes on trunk muscle performace. määrä 6 perusvoima 3 3 x 10-20 arv. Clin Biomech 1995; 10: 379-384. Statistics, version 6, IV/2.painos. 11 4 perusvoima 3 4 x 4-15/70 %/1 2 min/ 7 sarjapalautus 5 min; paikkaharj. Weight and plyometric training: effects on eccentric and concentric force production. 100 m 4 kuntopiiri kuten jaksolla VIII 8 kimmoharjoitus 2 kuten jaksolla VII I IX 3 nopeusvoima 2 5 kierrosta, muuten kuten 7 jaksolla VI juoksuharjoitus kuten jaksolla VIII X 2 nopeusvoima kuten jaksolla IX 7 perusvoima 2 kuten jaksolla VI 6 XI 4 nopeusvoima 2 6 X 70 o/o 6 X 75 o/o 4 X 6 85 % 6 x 79 %/2-3 min/ sarjapalautus 5 min perusvoima 4 X 8 X 70 o/o 7 XI I 2 nopeusvoima kuten jaksolla XI 6 omavalintainen liikunta (palautumisjakso) LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Nopeusvoimatyyppinen lihaskuntoharjoittelu 2 7. Strength improvements with 1 yr of progressive resistance training in older women . Phys Ther 1990; 70: 287-294. J Strength and Cond Res 1998; 12: 216-221. Med Sci Sports Exerc 1995; 27: 906-912. Nelson AG, Arnall DA, Loy SF, Silvester LJ, Conlee RK. Can J Appi Physiol 1996; 21: 301-315. Conference book. Surakka J. SAS User's Guide. Wood RH, Reyes R, Welsch MA, Favaloro-Sabatier J, Sabatier M, Matthew Lee C, Johnson LG, Hooper PF. Liite 1. Neuromuscular adaptations during prolonged strength training in middle-aged and elderly people. Wilson GJ, Murphy AJ, Giorgi A. 187-188. McEvoy KP, Newton RU. Piitulainen K, Kallinen M, Alen M, Lassila H, Kraemer W, Newton R, lzquierdo M, Häkkinen K. Eur J Appi Physiol 1989; 60: 71-79. Med Sci Sports Exerc 2001; 33: 17511758. International conference on weightlifting and strength training, November 10-12, 1998, Lahti Finland; s. Consequences of combining strength and endurance training regimens . Ohjelmoitu harjoittelu ja voimaharjoittelun annostelu harjoitusryhmäläisillä. 6-7 50 %/sarjapalautus 5 min perusvoima 2 ja 1 5-3-X-3 x 70 % 1-2 min/ 6 sarjapalautus 5 min; paikkaharj. Sci Sports Exerc 1995; 27: 429-436. Pro gradu -työ. Jakso Kesto/vk Harjoitusmuoto Harjoituskuormitus Harjoituslii kkeiden krt/vk sarjoja/toistoja/% 1 RM/pal. Muscle hypertrophy and fast fiber type conversions in heavy resistancetrained women. 111 ja IV 4 nopeusvoima 1 ja 2 3 ja 4 kierrosta, 1 x 10 sek/arv. Baseball throwing speed and base running speed: the effects of ballistic resistance training. Staron RS, Malicky ES, Leonardi MJ, Falkel JE, Hagerman FC, Dudley GA. 60 % 1 RM/ 10 5 min sarjapal; kiertoharj
The latest research of sport psychology concerning cohesion is mainly based on work of Canon, Widmeyer and Brawley (1985) and their conceptual model of cohesion and group environment questionnaire. Artikkelin aluksi määritellään keskeinen käsite, kiinteys eli koheesio, kuvataan kiinteyden perusominaisuuksia sekä kiinteyden mittaamista ja mittaamisen historiaa. In earlier studies there has been an implicit assumption that team cohesion is a 'good thing', and that it is a quality that should be developed and enhanced whenever possible. Se myös näkyy tyytyväisyyden kokemuksina siitä, että ryhmä tyydyttää jäsentensä tunnetarpeita". Ryhmän kiinteys on ilmiönä moniulotteinen, dynaaminen, instrumentaalinen ja affektiivinen. Vaikka kiinteyden nähtiin muodostuvan kahdesta eri osa-alueesta, kiinteyden tutkimuksen alkuvuosikymmeninä monet tutkijat arvioivat kiinteyttä vain sosiaalisen vetovoimaisuuden ja ryhmässä ilmenevien ystävyyssuhteiden näkökulmasta. He arvioivat ryhmää ylläpitävien voimien syntyvän kahdesta suunnasta: ryhmästä ja sen jäsenistä (sosiaalinen dimensio) sekä ryhmän tehtävästä, suorituksesta ja tuotoksesta (tehtävädimensio). Cohesion is "a dynamic process that is reflected in the tendency for a group to stick together and remain united in the pursuits of its instrumental objectives and/or for the satisfaction of member affective needs" . Tässä artikkelissa luodaan katsaus ryhmän kiinteyteen urheilujoukkueessa. Asiasanat: Koheesio, ryhmädynamiikka ABSTRACT Group cohesion in a sport team Rovio E., Kemppainen V., Eskola J., Lintunen T. Yhteyshenkilö: Esa Rovio, Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos PL 35 (LI, 40351 Jyväskylä. Ryhmän kiinteys on keskeinen pienryhmän ominaisuus. RYHMÄN KIINTEYS URHEILUJOUKKUEESSA ESA ROVIO1,2, VIRPI KEMPPAINEN1, JARI ESKOLA3 , TARU LINTUNEN1 1Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos. Carron, Hau•I. 014-260 2127, 050 401 1951, fax: 014 260 2101, sähköposti: esa.rovio@sport.jyu.fii TIIVISTELMÄ Ryhmän kiinteys urheilujoukkueessa Rovio E., Kemppainen V., Eskola J., Lintunen T. Liikuntapsykologiassa ryhmän kiinteyttä on tutkittu sekä harrasteliikuntaryhmissä (esim. Group cohesion as a phenomenon is multidimensional, dynamic, instrumental and affective. Kiinteyden ja suorituksen välillä on vastavuoroinen yhteys: suoritus vaikuttaa kiinteyteen ja kiinteys suoritukseen. Dorsch, Paskevich, Brawley, Widmeyer, 1996; Salminen, Luhtanen, 1998; Colman, Carron, 2000). Psykologisena ja sosiaalipsykologisena käsitteenä 'joukkuehengellä' tarkoitetaan kiinteyttä eli koheesiota. RYHMÄN KIINTEYS ILMIÖNÄ Kiinteyden määrittelyä. 3Kuopion yliopisto, sosiaalitieteiden laitos. Tämän katsauksen tarkoituksena on käsitellä ryhmän kiinteyttä urheilujoukkueessa. Edellä oleva kuvaus sopii ryhmään, jossa on hyvä 'joukkuehenki'. Niiden vuosien aikana olin erinomaisessa kunnossa ja kehityin todella paljon. Festinger, Schachter ja Back (1950) näkevät kiinteyden "muodostuvan kaikista niistä voimista, jotka johtavat jäsenten pysymiseen ryhmässä". Kiinteys voi kuitenkin vaikuttaa myös haitallisesti urheilujoukkueen suoritukseen. Cohesion has also other correlations which have been devided to four categories: environmental, persona!, leadership and team factors. 2UKES-Tutkimuskeskus. Ryhmäilmiöammattilaisten laajalti hyväksymä (ks. The aim of this review is to give an overview of group cohesion in a sport team. Lisäksi kiinteyden on havaittu olevan yhteydessä neljään osa-alueeseen, joita ovat ympäristötekijät, persoonallisuustekijät, johtaminen ja joukkuetekijät. Key words: Cohesion, group dynamics 2 8 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Ryhmän kiinteys urhielujoukkkueessa JOHDANTO "Me pelattiin loistavasti yhteen ja oltiin todella sitoutuneita siihen hommaan. The cohesion-performance relationship is circular: cohesion effects on performance and performance on cohesion. Usein päivät menivät odotellessa, että harjoitukset alkaisivat; harjoituksiin oli aina yhtä kiva mennä. He olivat minulle kuin siskoja ja veljiä. Sain siitä joukkueesta myös hyviä kavereita ja me vietimme paljon aikaa yhdessä. Aikaisempien tutkimuksien taustalla on ollut olettamus, että ryhmän kiinteys on positiivinen asia, ja kiinteyttä tulee kehittää ja vahvistaa aina kun se vain on mahdollista. Kiinteys saattaa vaikuttaa helpolta sanalta kääntää ja ymmärtää, mutta sen määritteleminen ei ole yksiselitteistä. Courneya, 1995; Estabrooks, Carron, 2000) että kilpaurheilussa (esim. Viimeisin ryhmän kiinteyttä koskeva liikuntapsykologinen tutkimus perustuu suurella osin Carronin, Widmeyrin ja Brawleyn (1985) kehittämään kiinteyden käsitteelliseen malliin ja ryhmäilmapiirimittariin. Kun joukosta ihmisiä muodostuu ryhmä, ilmenee siellä aina tuntemuksia kiinteydestä. Lopuksi pohditaan, millainen kiinteys on ryhmän suorituksen kannalta optimaalista. p. ( Carron, Brawley, Widmeyer, 1998). Ei ole yllättävää, että kiinteyttä on tutkittu niin monella psykologian tieteenalalla, esimerkiksi sosiaalipsykologiassa, sotilaspsykologiassa, organisaatiopsykologiassa ja kasvatuspsykologiassa (Paskevich, Estabrooks, Brawley, Canon, 2001). Kiinteydellä eli koheesiolla tarkoitetaan "dynaamista prosessia, joka ilmenee ryhmän pyrkimyksenä pysyä koossa ja yhtenäisenä suoritettaessa ryhmän perustehtävää. However, cohesion can also have a negative effect on the performance of the sport group. Tämän jälkeen keskitytään kiinteyden ja ryhmän suoritusten välisiin yhteyksiin. Termi koheesio on peräisin latinankielisestä sanasta cohaesus, joka tarkoittaa jakautumista tarrautumista, kiinnitarttumista ja liimautumista. Toisen klassisen määritelmän mukaan (Gross, Martin, 1952) kiinteys on "ryhmän sietokykyä häiritseviä voimia vastaan". Se johtui varmaan hyvistä harjoitteista ja ryhmästä, jonka kanssa oli mukava treenata"
1970-luvulla moniulotteisten mittareiden myötä kysymysten määrä lisääntyi (Martens, Landers, Loy, 1972) ja kiinteyden kaksi luokkaa erotettiin toisistaan (esim. Kiinteyttä on mitattu kyselyillä, sosiogrammeilla ja havainnoimalla ryhmän vuorovaikutusta. Ryhmä, joka on aiemmin ollut kiinteä, ei välttämättä ole sitä tulevaisuudessa. Yhtenäisyyttä voidaan tarkastella sekä tehtävä(tehtävä, group integration task) että sosiaalisesta (sosiaalinen, group integration social) näkökulmasta. 1970-luvun alkupuolelle asti ryhmän kiinteyttä arvioitiin ainoastaan muutamalla kysymyksellä. Työja sosiaalisissa yhteisöissä kiinteyden tutkiminen aloitettiin 1940 -luvulla ja urheilumaailmassa vuosikymmen myöhemmin. Kolmannen olettamuksen mukaan ryhmässä tulee erottaa tehtäväja sosiaalinen orientaatio. Kiinteys on ilmiönä moniulotteinen; ryhmän koossapysymiseen ja yhtenäisyyteen vaikuttavia tekijöitä on useita ja nämä tekijät vaihtelevat riippuen ryhmästä. Jäsen arvioi sitä, kuinka ryhmä tyydyttää hänen tarpeitaan ja tavoitteitaan. Mittarin taustalla on Carronin et al (1985; ks. Ryhmää voidaan arvioida myös sen mukaan, kuinka paljon vetoa yksilö tuntee ryhmää kohtaan (yksilö ryhmä -vetovoima, individual attractions to the group). Kolmas kiinteydelle tyypillinen piirre on instrumentaalisuus. Jonkin toisen joukkueen osalta tilanne voi olla päinvastainen. Myös tätä pääluokkaa voidaan tarkastella sekä tehtävä(tehtävä, interpersonal attractions to the group task) että sosiaalisesta (sosiaalinen, interpersonal attractions to the group social) näkökulmasta. Ensimmäisen olettamuksen mukaan ryhmässä on selkeästi havainnoitavissa olevaa sen ominaisuuksiin liittyvää informaatiota, ryhmään sosiaalistuva jäsen pystyy muodostamaan havaintoja ja uskomuksia ryhmän ominaisuuksista ja ryhmän kiinteyden osa-alueita voidaan mitata sen jäsenten tekemien havaintojen pohjalta. Jalkapallojoukkue voi olla hyvin yhtenäinen tehtävän suorittamisessa esimerkiksi harjoittelussa ja pelaamisessa, vaikka jäsenet eivät ole hyviä ystäviä keskenään. Se myös näkyy tyytyväisyyden kokemuksina siitä, että ryhmä tyydyttää jäsentensä tunnetarpeita". Jotkut jäsenet ovat saattaneet tuntea toisensa jo ennen ryhmän varsinaista muodostumista, mutta tavallisesti sosiaaliset suhteet kehittyvät ajan myötä, ryhmän eliniän aikana. Lisäksi alkuvuosikymmeninä useat tutkijat eivät eritelleet kiinteyden sosiaalista ja tehtävädimensiota; kysymykset saattoivat kartoittaa näitä molempia luokkia yhtäaikaa (Schacter, 1951; Myers, 1962; Klein, Christianssen, 1969). Tutkimuksia, joissa käytetään GEQ -mittaria perustuvia on yli kolmekymmentä (esim. Esimerkiksi jalkapallojoukkueen kokoontumisen syy ja toimintaa motivoiva voima on jalkapallon pelaaminen. Carronin (1982) alkuperäisen ehdotuksen mukaisesti tutkijat (Carron, Hausenblas, 1998; Paskevich et al, 2001) ovat jakaneet nämä tekijät neljään luokkaan. Dimock, 1941; Fiedler, 1954; McGrath, 1962; Lenk, 1969). Ryhmänäkökulmassa yksilö arvioi ryhmää kokonaisuutena; kuinka läheinen, samankaltainen, sitoutunut ja yhtenäinen ryhmä on toiminnassaan. Kiinteys ei ole niin pysyvä ominaisuus kuin piirre (trait), mutta ei myöskään niin vaihtuva kuin tila (state). Ryhmäilmiötutkimuksen alullepanija ja 'isä' työyhteisöissä ja organisaatioissa on saksalainen Kurt Lewin. Kiinteyden mittaaminen. myös Carron et al, 1998; Carron, Hausenblas, 1998) kehittämä kiinteyden käsitteellinen malli, joka tukeutuu kolmeen perusolettamukseen. Mittaamisen pääpaino oli ryhmän sosiaalisessa yhtenäisyydessä ja yksittäisen jäsenen kokemassa vetovoiman tunteessa ryhmän muita jäseniä kohtaan eli ryhmän kiinteyden sosiaalisessa dimensiossa (esim. KIINTEYDEN YHTEYDET URHEILUSSA Kiinteyden neljä osa-aluetta. Kuten Paskevich et al (2001) toteavat jaottelu on teoreettinen, sillä useat luokan sisällä olevat yksittäiset tekijät voitaisiin sijoittaa useampaan kuin yhteen edellä mainittuun luokkaan. Toisen olettamuksen mukaan ryhmän toiminnan tarkastelussa on erotettava kaksi suuntaa: yksilö ja ryhmä. Ryhmän kiinteyden tutkimuksella on pitkät perinteet sekä työja sosiaalisissa yhteisöissä että urheilupsykologiassa. Ryhmäilmapiirimittari (GEQ) ja ryhmän kiinteyden käsitteellinen malli. Näistä perusolettamuksista muodostuu kiinteyden käsitteellinen malli (kuvio 1). Ryhmäilmapiirimittari ( Carron et al, 1985) sisältää yhteensä 18 neljää edellä mainittua luokkaa tarkastelevaa kysymystä. Ryhmän kiinteyden käsitteellinen malli Widmeyerin et al (1985; ks. Kiinteyden on havaittu olevan yhteydessä useisiin eri tekijöihin. Tekijät, jotka yhtenäistävät ryhmää, voivat olla erilaisia ryhmän muodostumisvaiheessa ja hyvin kehittyneessä ryhmässä. Kuten tulevasta käy ilmi, esimerkiksi roolin selkeys ja hyväksyminen ovat luokassa "joukkuetekijät", vaikka olisivat sijoitettavissa myös "persoonallisuustekijöihin". Salminen, Luhtanen, 1998; Rovio, 2000). Mittarilla on tutkittu ryhmän kiinteyttä myös suomalaisissa urheilujoukkueissa (esim. Tekijät voivat liittyä tilanteeseen (ympäristö), yksittäisiin ryhmän jäseniin (persoonallisuus), ryhmän johtajaan (johtaminen) tai joukkueeseen (joukkue). myös Carron et al, 1985) mukaan. Yksilönäkökulmalla tarkoitetaan yksilön havaintoja ja henkilökohtaisia tuntemuksiaan omasta motivaatiostaan toimia ja pysyä ryhmässä. Carronin määritelmässä painotetaan kiinteyden neljää perusominaisuutta ( Carron, Hausenblas, 1998). Jokaisella ryhmällä on tarkoitus, yhteinen jaettu päämäärä ja perustehtävä, jonka ympärille se muodostuu ja jonka vuoksi se kokoontuu. Gruber, Gray, 1981; Yukelson, Weinberg, Jackson, 1984). Kiinteys on myös dynaaminen ilmiö. LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Ryhmän kiinteys urhielujoukkkueessa 29. Ryhmäilmapiirimittari (The Group Environment Questionaire, GEQ, Carron, Widmeyer, Brawley, 1985; Widmeyer, Brawley, Carron, 1985; Brawley, Carron, Widmeyer, 1987) perustuu teoriaan (Carron, Hausenblas, 1998) ja sen psykometrisiä ominaisuuksia (reliabiliteetti ja validiteetti) on testattu paljon (Carron et al, 1998). Affektiivisuudella (neljäs ominaisuus) tarkoitetaan ryhmän jäsenten välisiä sosiaalisia suhteita. Yksityiskohtaisempi katsaus kiinteyden mittaamisen historiasta on esitetty useissa lähteissä (Carron et al, 1998; Carron, Hausenblas, 1998; Pöllänen, 2002). Kiinteyden neljä perusominaisuutta. senblas, 1998) liikuntapsykologinen määritelmä kiinteydestä on Carronilta, Brawleyltä ja Widmeyerilta (1998, 213): Kiinteydellä tarkoitetaan "dynaamista prosessia, joka ilmenee ryhmän pyrkimyksenä pysyä koossa ja yhtenäisenä suoritettaessa ryhmän perustehtävää. Ryhmän kiinteys Ryhmän yhtenäisyys Yksilö ryhmä -vetovoima Tehtävä Sosiaalinen Tehtävä Sosiaalinen Kuvio 1. Ryhmän toimintaa voidaan arvioida sen mukaan, kuinka yhtenäiseksi sen yksittäiset jäsenet kokevat (ryhmän yhtenäisyys, group integration). Brawley, Carron, Widmeyer, 1988; Shields, Bredemeier, Gardner, Boston, 1995; Colman, Carron, 2000). Jäsenen orientaatio ja motivaatio kohdistuu ryhmän perustehtävään ja ryhmän tavoitteen saavuttamiseen sekä sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen ja kehittämiseen
Yhteys oli suurempi todellisissa kuin keinotekoisissa ryhmissä. Westre ja Weiss (1991) ovat tutkineet johtamisen ja kiinteyden välisiä yhteyksiä jalkapallossa. Suoritus: Onko kiinteys suoritus vai suoritus kiinteys -yhteyttä olemassa. Granito ja Rainey (1988) havaitsivat kilpailun tason vaikuttavan ryhmän kiinteyteen. Lukion joukkueissa kiinteyden tehtävä -osa-alue oli yliopistojoukkueita korkeampi. Selkein yhteys havaittiin urheilujoukkueissa. Naylorin ja Brawleyn (1992) mukaan kiinteässä joukkueessa on myös painetta olla arvostelematta sosiaalista laiskottelua. Johtaminen. Voivatko kiinteyden vaikutukset olla myös haitallisia. Alhainen kiinteys on myös yhteydessä heikkoon harjoitteluintensiteettiin (Prapavessis, Carron 1997). Tätä on ollut vaikea määritellä, koska kriteerit onnistuneesta suorituksesta vaihtelevat ja tehtävä sekä ryhmän jäsentyneisyys vaikuttavat ryhmän ihannekokoon (Deaux, Dane, Wrightsman, 1993). Vastaavasti ryhmissä, joiden kiinteyden tehtävä -osa-alue oli korkea, ei sosiaalista laiskottelua tapahtunut, vaikka suorituksen tunnistamisen aste oli matala. Kuten edellä ilmeni, korkeampi kiinteys on yhteydessä parempaan normien noudattamiseen (Shields et al, 1995). Joukkuetekijät. Carronin, Colmanin, Wheelerin ja Stevensin (2002) urheilumaailman 46:sta tutkimuksesta toteutetun mela-analyysin mukaan tällaista eroa ei kuitenkaan olisi olemassa.Joka tapauksessa kiinteyden ja suorituksen välinen yhteys on vastavuoroinen. Myös Kozub (1993) havaitsi, että valmentajan osallistuva käyttäytyminen (eli demokraattinen johtamistapa) edistää kiinteyden tehtävä -osa-aluetta. Myös kiinteyden ja normien välillä on positiivinen yhteys: korkeampi ryhmän kiinteys johtaa parempaan normien noudattamiseen (Shields et al, 1995). Kysymyksen kiinteyden haitallisuudesta ovat nostaneet esiin Paskevich et al (2001), ja he esittävät tätä yhdeksi tulevaisuuden tutkimusalueeksi. Analyysi sisälsi 49 tutkimusta psykologian eri tieteenhaaroilta; kahdeksan tutkimusta oli toteutettu urheilussa. Kiinteys haitallinen tekijä?. Mullenin ja Copperin (1994) mela-analyysi osoittaa, että kiinteyden ja suorituksen välillä on "pieni mutta merkittävä yhteys". Dawen ja Carronin mukaan yhteys olisi vastavuoroinen: alkukauden aikana todettu tehtäväkiinteys korreloi selkeän roolin ja roolin hyväksymisen kanssa ja loppukaudesta rooliin liittyvät tekijät korreloivat tehtäväkiinteyteen. Carron et al (1994) tutkivat kiinteyden ja itsetuntoa suojelevan käyttäytymisen (self-handicapping) yhteyttä. Tutkimukset urheilumaailmassa (Widmeyer, Brawley ja Carron, 1990) ja sen ulkopuolella (mela-analyysi Mullen ja Copper, 1994) osoittavat, että pienemmät ryhmät ovat suurempia kiinteämpiä. Kiinteyden haittavaikutuksia ei liikuntapsykologiassa ole juurikaan tutkittu. Korkean kiinteyden teh30 LIIKUNTA& TIEDE 1/2003 • Ryhmän kiinteys urhielujoukkkueessa tävä -osa-alueen on havaittu olevan yhteydessä parempaan mepystyvyyden tunteeseen (Paskevisch, Prawley, Dorsch, Widmeyer, 1999). Mepystyvyyden tunteella tarkoitetaan joukkueen jäsenten yhteistä käsitystä siitä, että he selviytyvät tilanteen vaatimuksista. Kun kiinteyden tehtävä -osa-alue oli matala, itsetuntoa tukevia selityksiä esitettiin vähän. He havaitsivat, että tärkeän kilpailun edellä, kun ryhmän kiinteyden sosiaalinen dimensio oli korkea, voimakkaasti itsetuntoaan suojelevat urheilijat esittivät enemmän itsetuntoa tukevia selityksiä (myötäileviä ja puolustavia kannanottoja siitä, mikä esti tai haittasi suoritusta, esim. Ryhmän kiinteyden yhteyttä suoritukseen on tutkittu runsaasti. Urheilijat, jotka kokivat ryhmän kiinteäksi, olivat ajoissa paikalla harjoituksissa ja kilpailuissa (Carron, Widmeyer, Brawley, 1988). Sosiaalisen laiskottelun huomioimatta jättäminen auttaa säilyttämään tunnetta yksimielisyydestä. Brawleyn et al (1987) mukaan kiinteämmässä ryhmässä kannetaan enemmän vastuuta ryhmän heikosta suorituksesta. Joukkueissa, joissa valmentajat opettivat ja neuvoivat harjoituksissa, tukivat pelaajia sosiaalisesti, antoivat positiivista palautetta ja johtivat demokraattisesti, koettiin korkeampaa kiinteyttä tehtävä -osa-alueessa. Tulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia. Carron ja Hausenblas (1998) esittävät myös, että fyysinen toiminnallinen läheisyys edistää ryhmän kiinteyttä. Prapavessiksen ja Carronin (1997) mukaan pelikavereiden uhrautuminen harjoittelussa ja kilpailuissa edistää kiinteyttä. Brawleyn, Carronin ja Widmeyerin (1993) sekä Haitin ja Sparkesin (2001) näkemykset olivat samankaltaisia: urheilijoiden osallistuminen joukkueen tavoitteenasetteluun oli yhteydessä parempaan kiinteyteen. Selittäessään tutkimustuloksiaan Carron et al (1994) näkevät kiinteydestä olevan sekä hyötyä että haittaa. Kuitenkin eräitä tutkimushavaintoja kiinteyden haitallisuudesta urheilussa on tehty (Naylor, Brawley, 1992; Carron, Prapavessis, Grove, 1994; Rovio, 2002). Persoonallisuustekijät. Martens ja Peterson (1971) sekä Williams ja Hacker (1982) esittävät, että kiinteämmässä ryhmässä on korkeampi tyytyväisyys. Ryhmän ihannekokoa on jonkin verran tutkittu ongelmanratkaisutehtävillä. Myös edellä esitetyssä Carronin et al (1994) tutkimuksessa on nähtävissä urheilijoiden ko.1 1 1. työ, koulu, sää, perhe ja/ tai henkilökohtaiset ongelmat, alkoholin vaikutus, flunssa jne.). Urheilijan roolin selkeys ja roolin hyväksyminen johtaa parempaan tehtäväkiinteyteen (Brawley et al, 1987; Dawe, Carron, 1990). Myös yksilön uskollisuus ryhmää kohtaan on yhteydessä kiinteyteen. Myös ryhmän koko on yhteydessä kiinteyteen. Carron ja hänen kollegansa havaitsivat myös, että sekä tehtäväettä sosiaalinen kiinteys vaikuttavat ryhmän suoritukseen. Samansuuntaisia tutkimustuloksia ovat saaneet myös Prapavessis ja Carron (1997), Colman ja Carron (2000) sekä Holt ja Sparkes (2001). Kiinteyden edistäminen vaikuttaa perustellulta. Tämä johtuu heidän mukaansa siitä, että läheisyys lisää mahdollisuutta toimia yhdessä ja keskustella tehtävän suorittamisesta ja "sosiaalisista" tarpeista. Paskevich et al (2001) esittävät, että kiinteys voisi olla yhteydessä yhdenmukaisuuden paineeseen eli konformismiin, ryhmäajatteluun ja deindividuaatioon eli yksilöllisyyden kadottamiseen. Jos suoritus paranee, myös kiinteys lisääntyy, ja jos kiinteys lisääntyy, suoritus paranee. McKnight, Williams ja Widmeyer (1991) tutkivat kiinteyden ja ryhmän jäsenen tunnistamisen vaikutusta sosiaaliseen laiskotteluun. Ensiksi mainitut selittävät ilmiötä sillä, että kiinteys edistää ryhmän suoritusta ja tämä johtaa parempaan menestymiseen, menestyminen johtaa tyytyväisyyteen ja tyytyväisyys parempaan kiinteyteen. Ympäristötekijät. Mulleninja Copperin mukaan suoritus vaikutti voimakkaammin kiinteyteen kuin kiinteys suoritukseen. He havaitsivat, että kiinteyden tehtävä -osaalueen ollessa matala, ainoastaan korkea suorituksen tunnistamisen aste (=urheilijan työskentelytehon osoittaminen) vähensi sosiaalista laiskottelua. Kiinteys tuottaa ilmapiiriä, joka vähentää itsetuntoa suojelevaa käyttäytymistä. Johtaako parempi kiinteys aina tehokkaampaan ryhmän tehtävän suoritukseen. Näin ollen molempia kiinteyden dimensioita tulee edistää. Brawley et al (1988) taas havaitsivat, että kiinteämpi ryhmä selvisi paremmin toimintaansa häiritsevistä ja hajottavista tekijöistä. Kaksi johtajuuteen liittyvää, kiinteyteen yhteydessä olevaa tekijää, ovat valmentajan käyttäytyminen ja johtamistapa. Sosiaalisella laiskottelulla tarkoitetaan yksilön taipumusta vähentää työskentelytehoaan kun ryhmän koko kasvaa. Yksi syy kiinteyden haittapuolien vähäiseen tutkimiseen voi olla tutkijoiden, valmentajien ja urheilijoiden itsestään selvänä pitämä oletus, että kiinteys on "hyvä asia" ja että sitä tulee kehittää ja vahvistaa aina kun se vain on mahdollista (Paskevich et al 2001). Kiinteässä ryhmässä voimakkaasti itsetuntoaan suojelevat urheilijat ovat "näkyvämpiä", saattavat tuntea enemmän vastuuta suorituksestaan eivätkä halua tuottaa pettymystä joukkuetovereilleen ja turvautuvat epäonnistuessaan itsetuntoa tukevaan 'selittelyyn'
Kiinteyden edistäminen käytännön valmennustyössä vaikuttaa perustellulta. Jokaisen yksilön tulisi voida olla oma itsensä ja saada tilaa luovaan itsensä toteuttamiseen ja kriittiseen suorituksen arvioimiseen. Hyvä kiinteys on myös yhtenäisyyttä perustehtävän suorittamisessa sekä vetomaisuuden tunteita harjoittelua ja pelaamista kohtaan. Tutkimukset osoittavat, että kiinteyden ja suorituksen yhteys on vastavuoroinen: kiinteys edistää ryhmän suoritusta ja ryhmän suoritus edistää kiinteyttä (esim. Vasta tehtävää suorittaessaan ryhmän jäsenten välille alkaa muodostua tunnesuhteita. Journal of Sport and Exercise Psychology 1988: 10: 1999-213. Journal of Sport Psychology 1987: 9: 275-294. Carron et al, 1988), ryhmän normien noudattamista (Shields et al 1995), vastuun kantamista (Brawley et al, 1987), harjoittelun intensiteettiä (Prapavessis, Carron, 1997), ryhmää häiritsevien ja hajottavien tekijöiden käsittelemistä (Brawley et al, 1988), ryhmän tunnetta pystyvyydestään (esim. Brawley L, Carron A, Widmeyer W . Tutkimuksissa on myös havaittu kiinteyttä edistäviä tekijöitä: ryhmän pieni koko (Widmeyer et al, 1990), fyysinen läheisyys (Carron, Hausenblas, 1998), uhrautuminen (Prapavessis, Carron, 1997), ryhmän jäsenten osallistuminen tavoitteenasetteluun (esim. The influence of the group and its cohesiveness on perceptions of group-related variables. Kiinteyden tutkimuksessa yksiselitteisten yhteyksien löytämistä on vaikeuttanut ilmiön moniulotteinen ja dynaaminen luonne. kemaa painetta toimia ryhmän jäsenten toiveiden mukaan. Ryhmän suorittaminen onparempaa, jos sen jäsenet ovat yhtenäisiä ja tuntevat vetoa suorittamaansa tehtävää ja toisiaan kohtaan. Ryhmälle syntyi harhakuva siitä, kuinka hyvin se suoritti perustehtäväänsä ja lopulta tehtävän suorittaminen laski. Ryhmä voi olla hyvin yhtenäinen harjoittelussa ja pelaamisessa, vaikka sen jäsenet eivät ole ystäviä keskenään. Tutkimuksessa esitetty malli, jonka yksittäisiä osia myös aiemmat tutkimustulokset tukevat, selittää mahdollisesti, miksi joukkuelajeissa joukkueiden suoritukset saattavat vaihtua 'voittoputkesta' 'tappioputkeksi'. Tutkimukset osoittavat, että kiinteys johtaa parempaan suoritukseen (Carron et al, 2002). Usein päätöksenteossa tapahtuu myös mielipiteen siirtymää kohti enemmistön kantaa, jota kutsutaan ryhmäpolarisaatioksi (Deaux et al, 1993; Helkama et al, 1998). Onko kiinteydellä ylärajaa. Ehkä vastaus on kuitenkin sekä että: kiinteydestä on sekä hyötyä että haittaa. Journal of Sport and LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 , Ryhmän kiinteys urhielujoukkkueessa 31. Tämä heikensi ryhmän suoritusten arviointia, johti harhakuvaan ryhmän suorittamisen tasosta ja lopulta tehtävän suorittaminen laski. Nämä luokat tulisi ottaa paremmin huomioon myös käytännön valmennustyössä. Mielenkiintoinen joukkueen sisällä oleva kiinteyttä hajottava ryhmä lienee pelaajat, jotka eivät sovi vakiokokoonpanoon. Kuitenkin eräitä tutkimushavaintoja kiinteyden haitallisuudesta urheilussa on tehty (Naylor, Brawley, 1992; Carron, et. Aiemmin kiinteä ryhmä ei tarkoita, että se olisi sitä tulevaisuudessa. Menestymättömyys aiheuttaa painetta ryhmän sisäisessä toiminnassa. LÄHTEET Brawley LR, Carron AV, Widmeyer W . Usein kiinteys nähdään vain sosiaalisena yhtenäisyytenä ja vetovoimaisuuden kokemuksina ryhmän muita jäseniä kohtaan. Kiinteyden edistämiseen on muitakin perusteita: kiinteyden on havaittu edistävän uskollisuutta (esim. Assessing the cohesion of teams: Validity of the Group Environment Ouestionaire. Ryhmäajattelussa ryhmän päätöksentekokyky heikkenee vähäisten ratkaisuvaihtoehtojen, moraalisen itsetyytyväisyyden ja yksimielisyyden tarpeen vuoksi (Helkama, Myllyniemi, Liebkind, 1998). Tutkimuksia kiinteyden yhteyksistä, etenkin sen haitallisista vaikutuksista tarvitaan lisää. Ryhmää yhtenäistävät tekijät voivat olla erilaisia ryhmän muodostumisvaiheessa ja hyvin kehittyneessä ryhmässä. Lisääntynyt yhdenmukaisuuden paine sekä ryhmäajattelu ja ryhmäpolarisaatio heikensivät ryhmän suoritusten arviointia (Rovio, 2002). Vastavuoroinen suhde on havaittu olevan selkeällä, urheilijan hyväksymällä roolilla sekä tyytyväisyydellä ( esim. Kiinteyttä on edelleen edistettävä, mutta tarpeen vaatiessa valmentajan on ohjattava ryhmää arvioimaan kriittisesti suorittamistaan. Ryhmä on jatkuvasti muuttuva dynaaminen ilmiö (esim. Muodostumisvaiheessa ryhmän kiinteyttä ylläpitävä voima on sen tehtävä. Esimerkiksi 1940-60 -luvuilla kiinteyden määritelmissä ja mittaamisessa kiinteyden sosiaalinen ja tehtävädimensio nähtiin usein yhdeksi ja samaksi asiaksi. Voiko liiallinen kiinteys kääntyä myös itseään vastaan. Brawley et al, 1993) sekä demokraattinen ja osallistuva valmentajan käyttäytyminen, esimerkiksi opettaminen, neuvominen, sosiaalinen tukeminen ja positiivinen palautteen antaminen (Westre, Weiss, 1991). 1970-luvulta lähtien nämä kiinteyden kaksi luokkaa on erotettu toisistaan. Brawley et al, 1987). Jos perustehtävän suorittaminen sujuu hyvin, ovat vaikutukset nähtävissä myös ryhmän sosiaalisissa suhteissa. Moniulotteisen ja dynaamisen luonteensa vuoksi kiinteyden tutkiminen on parhaimmillaan ryhmässä tapahtuvien muutosten ja säännönmukaisuuksien pitkäkestoista seurantaa (Widmeyer, Carron, Brawley, 1993; Carron et al, 1998; Paskevich et al, 2001). al., 1994; Rovio, 2002) . Carron, Hausenblas, 1998). Voiko yhtenäisyydestä tulla niin vahva normi, että ryhmän jäsen kadottaa yksilöllisyytensä ( = deindividuaatio), hukkuu lauman sisään ja toimii sen ehdoilla. YHTEENVETO Kiinteyden tutkimuksen historiassa määritteleminen ja mittaaminen ovat kulkeneet käsi kädessä. Tunnetuin ja käytetyin kiinteyden määritelmä urheilumaailmassa (Carron et al, 1998) ei ota kantaa kiinteyden määrään. Ryhmän kiinteyttä on pidetty lähes yksinomaan positiivisena ryhmän ominaisuutena ja sitä on pyritty kehittämään aina kun mahdollista. Kiinteyteen vaikuttaa ryhmän menestyminen perustehtävässään. Esimerkiksi Rovio (2002) havaitsi, että korkea sosiaalinen kiinteys aiheutti ryhmässä yhdenmukaisuuden painetta, ryhmäajattelua ja ryhmäpolarisaatiota. Carron et al, (2002) havaitsivat myös, että sekä tehtäväettä sosiaalinen kiinteys vaikuttavat ryhmän suoritukseen. Ryhmä oli sosiaalisesti yhtenäinen. Exploring the relationship between cohesion and group resistance to disruption. Paskevisch et al, 1999) ja vähentävän sosiaalista laiskottelua (McKnight et al, 1991). Toisessa ryhmässä jäsenten välit saattavat taas olla hyvin läheiset. Myös keinoja kiinteyden edistämiseksi on tarjolla. Brawley L, Carron A, Widmeyer W. Yhtenäisessä ryhmässä oli painetta esittää samansuuntaisia mielipiteitä. Voiko liiallinen kiinteys olla haitallista. Ryhmän koossapysymiseen ja yhtenäisyyteen vaikuttavia tekijöitä on useita ja nämä tekijät vaihtelevat ryhmästä riippuen (esim. Tavallista oli myös se, että mittaamisen kohde oli ryhmän kiinteyden sosiaalisessa dimensiossa. Kuten aikaisemmissa tutkimuksissa todettiin, kiinteässä ryhmässä jäsenet noudattavat paremmin ryhmän yhteisiä normeja. Näin ollen molempia kiinteyden dimensioita tulee edistää. Carron et al, 2002). Carron, Hausenblas, 1998). Yhdenmukaisuuden paineella eli konformismilla tarkoitetaan havaittuun ryhmän paineeseen alistumista, vaikka mukautumiseen ei ole esitetty suoraa pyyntöä (Deaux et al, 1993). Nämä havainnot saattavat selittää, miksi määrällisissä tutkimuksissa on saavutettu ristiriitaisia tuloksia: kiinteyden ja suorituksen yhteyttä ei ole havaittu yksiselitteisesti voimakkaaksi. Ensisijainen ryhmää yhdistävä ja sen toimintaa motivoiva tekijä on sen perustehtävä. Rovio (2002) havaitsi, että korkea sosiaalinen kiinteys aiheutti ryhmässä yhdenmukaisuuden painetta, ryhmäajattelua ja ryhmäpolarisaatiota
The lnfluence of positive interpersonal relations on adjustment and effectiveness in rifle teams. Cohesion and performance in sport: A meta-analysis. Presented at the Association for the Advancement of Applied Sport Psychology Annual Conference, Savannah, GA, 1991. Duda J, toim. Social loafing: Perceptions and implications. Group composition, group structure and group effectiveness of basketball teams. New York: Macmillan, 1969. Carron AV, Widmeyer WN, Brawley LR. Small Group Research 1997: 28: 294-301. Deaux K, Dane F, Wrightsman L. Paper presented at the Canadian P sychomotor Learning and Sport Psychology Association, W indsor, ON, Canada, 1990. Journal of Sport and Exercise Psychology 1984: 6: 103-117.. Exercise Psychology 1993: 15: 245-260. Handbook of research on sport psychology. Myers, A. The Sport Psychologist 2001: 15: 237-259. Lenk H. 1950. Washington, DC: AAHPERD Publications, 1972. New York: Association Press, 1941. Journal of Abnormal and Social Psychology 1951: 46: 190-207. painos. Granito VJ, Rainey DW. Journal of Sport and Exercise psychology 2002: 24: 168-188. Group size in sport. Unpublished doctoral dissertation. Holt N, Sparkes A. Pöllänen V. Helsinki: Edita, 1998. McKnight P, Williams JM, Widmeyer WN. London, ON: Sport Dynamics, 1985. painos. McGrath JE. Research Ouarterly for Exercise and Sport 1981: 52: 19-30. Group dynamics in sport. Perceptual and Motor Skills 1988, 66, 471-477. New York: Macmillan, 1969. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133. Perceptual and Motor Skills 1995: 81: 1021-1022. Colman M, Carron A. Jyväskylän yliopisto. Carron AV. Sport, culture and society. Stanford University Press. Causal relationship among cohesion, satisfaction and performance in women 's intercollegiate field hockey teams. Carron A, Brawley L, Widmeyer W. Journal of Abnormal and Social Psychology 1962: 65: 325-332. The relation between group cohesiveness and performance: An integration. Pro gradu -tutkielma, 2002. Rovio E. The measurements of cohesiveness in sport groups. Lisensiaatintyö, 2000. Väitöskirjatyö. Exploring the relationship among coaching behavior, team cohesion and player leadership. Gross N, Martin W. Assumed similarity measures as predictors of team effectiveness, Journal of Abnormal and Social Psychology 1954: 49: 381-388. Johdatus sosiaalipsykologiaan. The relationship between perceived coaching and group cohesion in high school football teams. The development of an instrument to assess cohesion in sport teams: The group environment questionaire. Psychological Bulletin 1994: 115: 210-227 . 2. Joukosta joukkueeksi: jääkiekkojoukkueen kiinteyden vaihtelu ja sen subjektiivinen kokeminen yhden pelikauden aikana. Mullen B, Copper C. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. Journal of Sport and Exercise Psychology 2000: 22: S28. Paskevisch DM, Brawley LR, Dorsch KD, Widmeyer WN. Festinger L, Schachter S, Back K. Carron A, Widmeyer W, Brawley L. 4 72-494. Relationship between collective efficacy and team cohesion: Conceptual and measurement issues. Sport, culture and society. Loy JW, Kenyon GS, toim. Shields D, Bredemeier B, Gardner D, Boston A. Klein M, Christianssen G. On group cohesiveness. New York: Macmillan, 1969. Predicting self-efficacy in elderly exercisers: The role of recent experience and task cohesion. Courneya K. California: Edition Brooks/Cole Publishing Company, 1993. Loy JW, Kenyon GS, toim. Westre K, Weiss M. Carron A, Hausenblas H. Perceptual and Motor Skills 1998: 87: 649-650. Salminen S, Luhtanen P. Helkama K, Myllyniemi R, Liebkind K. Deviation, rejection and communication. Gruber JJ, Gray GR. Carron AV, Colman M M, Wheeler J, Stevens D. Sociology of Sport Journal 1995: 12: 324-336. Cohesiveness in sport groups: lnterpretations and considerations. An ethnographic study of cohesiveness in a college soccer team over a season. Journal of Sport Psychology 1982: 4: 123-138. The measurement of cohesion in sport teams: The Group Environment Ouestionaire. Leadership, cohesion, and team norms regarding cheating and aggression. New York: McMillan, 1993: 672-692. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LI KES, 2002. Yukelson D, Weinberg R, Jackson A. Group dynamics: Theory, Research, and Practise 1999: 3: 210222. A multidimensional group cohesion instrument for intercollegiate basketball. Group composition, group structure and group effectiveness of basketball teams. University of Houston, TX, 1993 . Journal of Aging and Physical Activity 2000: 8: 41-50. International Review of Sport Sociology 1971: 6: 49-71 Martens R, Landers DM, Loy JW. Prapavessis H, Carron A. Widmeyer W, Brawley L, Carron A. Collective efficacy as shared beliefs: lmplications for the group as the unit of analysis. Singer R, Hausenblas H, Janelle C, toim. lnterrelationships among role acceptance, role clarity, task cohesion and social cohesion. 6. Social psychology in the 90's. Sport, culture and society. Dorsch K, Paskevich D, Brawley L, Widmeyer W. Carron AV, Prapavessis H, Grove JR. Morgantown, WV: Fitness lnformation Technology, 1998: 213-226. Journal of Abnormal and Social Psychology 1962: 65 365-375. Group cohesiveness as a determinant of success and member satisfaction in team performance. Singer RN, Murhey M, Tennant LK, toim. London, Ontario: Fitness lnformation Technology, 1998. Group effects and self-handicapping. Joukkueellinen yksilöitä. Schacter S. Social pressures in informal groups. Dimock, H. Liikuntakasvatuksen laitos. Rediscovering the adolescent. Top performance despite internal conflict: An antithesis to a functional proposition . Journal of Sport Psychology 1982 4: 324-337. Paskevich D, Estabrooks P, Brawley L, Carron A. Dawe SWL, Carron AV. Widmeyer WN, Brawley LR, Carron AV. The Sport Psychologist 1991: 5: 41-54. Loy JW, Kenyon GS toim. American Journal of Sociology 1952: 57: 533-546. Klein M, Christianssen G. Cohesion correlates with affect in structured exercise classes . Differences in cohesion between high school and college football teams and starters and nonstarters. Handbook of sport psychology, 2001. Williams JM, Hacker CM. Jyväskylän yliopisto. Group cohesion in sport and exercise. Kozub SA. Estabrooks P, Carron A. Group cohesion in sport and exercise. Team competition, success and adjustment of team members. The effects of cohesion and identifiability on reducing the likelyhood of social loafing. Tavoitteenasetteluohjelman suunnittelu, toteuttaminen ja arviointi joukkuelajissa toimintatutkimus tapauksena jääkiekkojoukkue. Cohesion predicts success in junior ice hockey. Rovio E. Naylor K, Brawley L. Team social norms ans social cohesiveness. 32 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Ryhmän kiinteys urhielujoukkkueessa Martens R, Peterson J. Cohesion and work output. Factor patterns of variables influencing cohesiveness at various levels of basketball competition. Fiedler FE. Journal of Sport Psychology 1985: 7: 244-266. Group cohesion and individual adherence tophysical activity Journal of Sport and Exercise Psychology 1988: 10: 11 9-126. Advancements in sport and exercise psychology measurements. Journal of Sport & Exercise Psychology 1994: 16: 246-258. Widmeyer WN, Brawley LR, Carron AV. Sport cohesiveness questionaire. Paper presented at the Joint Meeting of t he Canadian Association of Sport Sciences and the Canadian Psychomotor of Learning and Sport Psychology Association Conference, Sashkatoon, Saskatchewan, 1992. Liikuntakasvatuksen laitos. Journal of Sport and Exercise Psychology 1990: 12: 177-190. Journal of Sport and Exercise Psychology 1996: 18: S26. Stanford, CA
Ohjelman aikana ei näin ollen tapahtunut muutoksia oppilaiden tavoiteorientaatiossa. Tavoiteorientaatiota mitattiin Perception of Success Questionnaire -mittarin (Roberts, Treasure & Balaque 1998) suomenkielisellä versiolla (Liukkonen 1998). Konfirmatorinen faktorianalyysi ja sisäiset yhdenmukaisuuskertoimet osoittivat, että oppilaiden tavoiteorientaatiota analysoivaa mittaria voidaan pitää luotettavana ja pätevänä. Täydennyskoulutusohjelma sisälsi viikoittaisia konsultaatiotapaamisia tutkimusryhmän opettajien kanssa. Tavoiteorientaatioteoriaan perustuen on 1990-luvulla julkaistu yli 200 tieteellistä artikkelia (Brunel 1999). Changes in goal orientation might take long time. Vertailukoulujen opettajia ei koulutettu tai konsultoitu millään tavoin. Tutkimusryhmään kuului 178 oppilasta ja heidän neljä opettajaansa. Vertailuryhmänä oli 259 oppilasta ja heidän viisi opettajaansa. Kirjallisuudessa on esitetty yli 30 erilaista motivaatioteoriaa, joista tavoiteorientaatioteoria (Nicholls 1989) on noussut vallitsevaksi viitekehykseksi koululiikunnan sekä lasten ja nuorten liikuntaharrastustoiminnassa. Se on hyvin käytännönläheinen malli oppilaiden motivaatioon vaikuttavista tekijöistä. Confirmatory factor analyses and Cronbach's alpha coefficients indicated that ali scales proved to be psychometrically sound. Tutkittavat olivat tavalliseen koululiikuntaan osallistuvia yhdeksäsluokkalaisia 15vuotiaita oppilaita. Tehtäväorientaatiossa korostuvat lisäksi omat henLIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Tavoiteorientaatio 33. Koska interventio oli osallistuville opettajille työläs, piti valita sellaiset opettajat, jotka suostuivat hankkeeseen. Tavoiteorientaatioteorian mukaan koetun pätevyyden kokeminen on liikuntamotivaation perusta (Nicholls 1989). Onkin luultavaa, että muutokset tavoiteorientaatiossa edellyttävät vaikuttamista pitkällä aikavälillä. Alkumittaukset suoritettiin syyskuussa 1999 ja loppumittaukset huhtikuussa 2000. Siten tutkittavia ei voitu valita tutkimusja vertailuryhmiin satunnaistamalla. Participants responded to the Finnish version (Liukkonen 1998) of the Perception of Success Questionnaire (Roberts, Treasure & Balaque 1998). Tehtäväorientoitunut henkilö kokee pätevyyttä ja onnistumisia silloin, kun on kehittynyt omissa taidoissaan, on yrittänyt kovasti tai oppinut uusia asioita (Nicholls 1989; Duda 2001; Roberts 2001). Tällainen orientaatio perustuu itsearviointiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää oppilaiden tavoiteorientaation kehittymistä vuoden mittaisen liikunnanopettajien täydennyskoulutusohjelman aikana. The control group consisted of 259 students, taught by five teachers. Yhteyshenkilö: Timo Jaakkola, Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos. PL 35, 40351 Jyväskylä, p:014-2602139, 050-5882219 fax: 014-2602101, sähköposti: timo.jaakkola@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Muutokset yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden tavoiteorientaatiossa liikunnanopettajien täydennyskoulutusohjelman aikana Jaakkola T., Liukkonen J., Kokkonen J. One academic year might be a short period to affect students' goal orientation. Tutkimusta voidaan pitää luonteeltaan kvasikokeellisena interventiotutkimuksena. The intervention consisted of weekly consultation meetings with teachers in experimental schools. The results revealed that the program did not affected students goal orientation. Yksi lukuvuosi saattaa olla liian lyhyt jakso vaikuttaa oppilaiden tavoiteorientaatioon, joka on persoonallisuuteen sidoksissa oleva, ihmisen koko elämänhistorian aikana rakentunut kognitiivinen ominaisuus. Key words: goal orientation, physical education, intervention JOHDANTO Liikuntamotivaation taustalla olevien tekijöiden selvittäminen on ollut liikuntapsykologian tutkituimpia alueita (Duda & Whitehead 1998; Roberts 2001) . The aim of the study was to analyse changes in students' goal orientation through one academic-year of intervention directed toward increasing task orientation during physical education lessons. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että täydennyskoulutusohjelman aikana oppilaiden tehtäväja kilpailuorientaatio pysyivät samalla tasolla. The study was quasi-experimental, because it was not possible to randomise the participants. The participants forming the experimental group of the study were 178 ninth-grade students, taught by four teachers. Mallin mukaan pätevyyttä voidaan kokea joko tehtävätai kilpailusuuntautuneesti. Asiasanat: tavoiteorientaatio, täydennyskoulutusohjelma, liikuntakasvatus ABSTRACT Changes in ninth grade students' goal orientation during school physical education program for physical education teachers Jaakkola T., Liukkonen J., Kokkonen J. Koulutustapaamisten tarkoituksena oli neuvoa opettajille tehtäväorientaation korostamiseen liittyviä opetusmenetelmiä. MUUTOKSET 9-LUOKKALAISTEN OPPILAIDEN T~VOITEORIENTAATIOSSA LIIKUNNANOPETTAJIEN TAYDENNYSKOULUTUSOHJELMAN AIKANA TIMO JAAKKOLA, JARMO LIUKKONEN, JUHA KOKKONEN Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto
Kilpailuorientaatiolla on vastaavasti todettu negatiivinen vaikutus kyseisiin muuttujiin (Duda & Whitehead 1998). Papaioannoun ja Digelidiksen (1998) tutkimuksessa ei saatu näyttöä muutoksista tavoiteorientaatioon. Tutkimusryhmään kuului 178 oppilasta ja heidän neljä opettajaansa. Alkumittaukset toteutettiin syyskuussa 1999 ja loppumittaukset huhtikuussa 2000. Kouluvuoden alussa oppilaat mittasivat liikuntatunnilla lähtötasonsa jokaisessa valitussa harjoitteessa. Kirjallisen materiaalin jakamisen tarkoituksena oli perehdyttää opettajat tavoiteorientaatioteoriaan. Motivaatiotutkimuksen alueella on raportoitu kolme pitkittäistutkimusta, joissa toimintaan osallistuvien henkilöiden tavoiteorientaatioon on pyritty vaikuttamaan. Tämä tutkimus jatkaa kyseisiä perinteitä. Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksella on perinteet oppimisympäristön psykologisen ilmapiirin tutkimisessa (Telama 1999; Heinilä 2002). Koulutuspalavereiden tarkoituksena oli konsultoida opettajia tehtäväorientaation korostamiseen liittyvissä opetusmenetelmissä. Vertailukoulujen opettajia ei koulutettu. Teemoiksi valittiin kirjallisuuden pohjalta (Nicholls 1989; Walling, Duda & Chi 1993; Treasure 2001) 1) keskittyminen omaan ke1.. Pätevyyden ja onnistumisten kokeminen ei näin ollen ole riippuvainen henkilön kyvyistä ja taidoista. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkittavat olivat tavalliseen koululiikuntaan osallistuvia yhdeksäsluokkalaisia oppilaita. Vertailuryhmänä oli 259 oppilasta ja heidän viisi opettajaansa. Kukin opetusteema kesti kaksi kuukautta. Tutkimus on lisäksi osoittanut, että opettaja, ohjaaja tai valmentaja pystyy vaikuttamaan ohjattaviensa tavoiteorientaatioon luomansa toiminnan motivaatioilmaston kautta (Treasure 2001). Tutkimus on lisäksi osoittanut, että suuntautuneisuus tehtävätai kilpailuorientaatioon eivät ole toisiaan poissulkevia tekijöitä, vaan kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän tehtäväja kilpailuorientoituneita (Fox, Goudas, Biddle, Duda & Armstrong 1994). Lisäksi tehtäväorientaation on todettu olevan positiivisesti yhteydessä liikuntaan osallistumishalukkuuteen (Lintunen, Valkonen, Leskinen & Biddle 1999) sekä yrittämiseen (Yoo 1997) ja muihin optimaalisiin oppimisstrategioihin (Lochbaum & Roberts 1993). Kasvaneen tietämyksen ajateltiin vaikuttavan opettajan käyttämiin opetusmenetelmiin liikuntatuntien aikana. Onkin ristiriitaista, että toistaiseksi vain kahdessa tutkimuksessa on raportoitu tehtäväorientaatiota korostavia opetusmenetelmiä (Digelidis 2000; Lloyd & Fox 1992). Lisäksi tutkijat kehittelivät yhdessä opettajien kanssa ohjelmassa käytettäviä tehtäväorientaatiota korostavia opetusmenetelmiä. Liikuntamotivaatiotutkimus on osoittanut, että tehtäväorientaatio on positiivisesti yhteydessä erilaisiin ohjattavien hyvinvointiin vaikuttaviin kognitiivisiin, affektiivisiin ja käyttäytymiseen liittyviin tekijöihin. Tämän jälkeen oppilas asetti itselleen tavoitteen kuuden viikon päästä toteutettavalle toiselle mittauskerralle. Täydennyskoulutukseen osallistuneet opettajat olivat kaikki toimineet liikunnanopettajina vuosia, eikä heillä ollut opiskeluaikanaan mahdollisuutta perehtyä motivaatioilmastokirjallisuuteen tai-koulutukseen. Täydennyskoulutusohjelma suunnattiin siis opettajille, joiden tarkoitus oli siirtää se oppilaiden tasolle heidän jokapäiväisessä opetuksessaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kilpailuorientaatiolla ei ole negatiivista vaikutusta henkilön motivaatioon ja/tai hyvinvointiin, jos samaan aikaan tehtäväorientaation määrä on vähintäänkin yhtä korkea (Walling & Duda 1995). Tällöin pätevyyden ja onnistumisten kokeminen rajoittuvat, koska ne riippuvat myös muista viiteryhmän jäsenistä (Nicholls 1989; Duda 2001; Roberts 2001). kilökohtaiset tavoitteet, yhteistyö, sekä toimintaan osallistujien tasa-arvoinen rooli. Kyseiset metodit valittiin ohjelmaan, koska henkilökohtaiset tavoitteet sekä valitut opetusteemat: oma kehittyminen, yrittäminen, oppilaiden tasaarvoinen asema liikuntatunneilla sekä yhteistoiminta on tavoiteorientaa tiokirjallisuudessa tunnistettu tehtäväorientaa tion kulmakiviksi (Nicholls 1989). Kahdessa näistä tehtäväorientaatio on noussut ja vastaavasti kilpailuorientaatio laskenut, kun ohjaaja on korostanut tehtäväsuuntautuneisuutta toiminnassaan ( Lloyd & Fox 1992; Digelidis 2000). Tämä orientaatio perustuu normatiiviseen vertailuun. Oppilaat saivat mahdollisuuden valita itselleen kaksi tai kolme liikuntataitoa (esimerkiksi koripallon vapaaheitto, lentopallon sormilyönti tms.), joita he halusivat lukuvuoden aikana kehittää. Lisäksi opettajat kannustivat oppilaita harjoittelemaan valittuja taitojaan vapaa-aikana sekä neuvoivat heitä tavoitteidensa kehittämisessä. Tämä ilmenee muun muassa siten, että eri ihmiset kokevat ja tulkitsevat samaa toimintaympäristöä eri tavoin (Liukkonen 1998; Duda 2001). Täydennyskoulutusohjelman tarkoituksena ei ollut vaikuttaa oppilaiden kilpailuorientaatioon. Kilpailuorientoitunut henkilö puolestaan kokee pätevyyttä silloin, kun hän on tehnyt paremman tuloksen kuin toiset, tai kun hän on menestynyt hyvin suhteessa tiettyyn normitaulukkoon. Tavoiteorientaatio merkitsee käytännössä eräänlaista kognitiivista suodatinta, ikään kuin tietynlaisia "laseja", joiden avulla arvioimme toimintaamme suoritustilanteissa. Opettajien täydennyskoulutusohjelma sisälsi viikoittaisia konsultaatiopalavereita tutkimusryhmän opettajien kanssa. Muutokset tavoiteorientaatiossa saattavat kestää kauan, koska se edustaa pitkälti opittua kognitiivista rakennetta, jonka kautta havainnoimme suoritusympäristöä. Oppilas esimerkiksi kokeili, montako koripallon vapaaheittoa kymmenestä hän sai koriin. Tavoitteenasetteluohjelma tarjosi oppilaille mahdollisuuden keskittyä omaan kehittymiseensä ja seurata sitä lukuvuoden ajan. Opettajat tukivat oppilaiden tavoitteenasetteluohjelmaa antamalla heidän harjoitella valittuja taitojaan liikuntatunneilla aina, kun se muuten aikataulullisesti oli mahdollista. Lukuvuoden aikana valitut liikuntataidot mitattiin ja vastaavasti uudet tavoitteet asetettiin neljä kertaa. Empiiriset tutkimukset ovat tukeneet sitä teoreettista oletusta, että tehtäväorientaatio on ohjattavien kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta positiivinen tekijä (Duda 2001; Nicholls 1989; Roberts 2001) . Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa sisäinen motivaatio (Biddle & Soos 1997), koettu pätevyys (Yoo 1997), viihtyminen (Duda & Nicholls 1992; Liukkonen 1998), uskomus, että yrittäminen, yhteistyö ja harjoitteleminen johtavat menestymiseen (Walling & Duda 1995; Roberts, Treasure & Kavussanu 1996) sekä uskomus, että liikunnan tarkoitus on kehittyä omissa taidoissa ja oppia uutta (Roberts & Ommundsen 1996). Teemoittain etenevien opetusmenetelmien tarkoituksena oli keskittyä tiettyihin tehtäväorientaation kannalta tärkeisiin opetusteemoihin. Täydennyskoulutusohjelman tarkoituksena oli lisätä opettajien tietämystä tehtäväorientaatioon vaikuttamisesta liikuntatunneilla. Tämän vuoksi pedagogisessa toiminnassa onkin suositeltu korostettavan nimenomaan tehtäväorientaatiota (Biddle 2001; Treasure 2001). Tämän tutkimuksen tarkoitus oli analysoida tutkimusja ver34 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Tavoiteorientaatio tailuryhmän eroja tavoiteorientaatiossa lukuvuoden mittaisen seurantajakson aikana. Opettajien täydennyskoulutusohjelma toteutettiin lukuvuonna 1999-2000. Täydennyskoulutusohjelma koostui 1) oppilaiden tavoiteorientaatioon liittyvän kirjallisen materiaalin jakamisesta opettajille, 2) oppilaiden tavoitteenasetteluohjelmasta, 3) teemoittain etenevistä opetusmenetelmistä
. .. . Mittarin väittämät on esitetty taulukossa 1. Saavuta n itselleni asettaman tavoitteen.... 1 2 3 4 5 9. Myös hittymiseen ja yrittämiseen, 2) oppilaiden tasa-arvoinen asema liikuntatunneilla sekä 3) yhteistoiminnallinen oppiminen. Kilpailuorientaation alkupistemäärissä tutkimusryhmän ja vertailuryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (F=.25, p=.614) ohjelman alkaessa. Mittarin sisäisen yhdenmukaisuuden tarkastelemiseksi käytettiin Cronbachin alfa -kerrointa. Kyseiset teemat kuuluvat tehtäväorientaation käsitteeseen ja tämän vuoksi niiden oletettiin nostavan oppilaiden tehtäväorientaatiota. 1 2 3 4 5 3. . Korrelaatiota voidaan pitää alhaisena, vaikkakin se oli tilastollisesti merkitsevä (p<.001) , mikä johtunee koehenkilöiden suurehkosta lukumäärästä. ... Tehtäväja kilpailuorientaatiota mittaavista väittämistä laskettiin summamuuttujat. Mallissa latenttien muuttujien annettiin korreloida keskenään. Lisäksi opettaja keskusteli oppilaiden kanssa eri teemojen sekä tavoitteiden toteutumisesta liikuntatunneilla. ... . . 1 2 3 4 5 7. ... . ... .. . Olen selvästi toisia parempi. .... .................. . Opettajakoulutusohjelma laadittiin sellaiseksi, että liikunnanopettajien olisi mahdollisuus toteuttaa sitä jokapäiväisessä opetuksessaan. Kovarianssianalyysissä loppumittaus oli riippuva muuttuja, sukupuoli ja koeasetelma riippumattomia muuttujia sekä alkumittaus kovariaatti. Pärjään paremmin kuin toiset.. Amos 4.0 ohjelmaa (Arbuckle & Wothke 1999) käytettiin konfirmatorisen mallin rakentamiseen alkuja loppumittausten osalta erikseen. Cronbachin alfa kerroin tehtäväorientaatiolle oli alkumittauksessa .86 ja loppumittauksessa .89. . .. 1 2 3 4 5 12. Pärjään sellaisessa, jota toiset eivät osaa.... Aikaisemmissa ulkomaisissa tutkimuksissa näiden kahden tavoiteperspektiivin keskinäisen suhteen on todettu olevan ortogonaalinen (Duda & Whitehead 1998). Tehtäväja kilpailuorientaation välinen korrelaatio oli .27 sekä alkuettä loppumittauksessa. Konfirmatorinen faktorianalyysi osoitti, että tavoiteorientaatiomittarin rakennevaliditeetti oli hyvä. . Mittarin väittämiin vastattiin viisiluokkaisella Likert-asteikolla (l= Täysin eri mieltä ... ............. Huomaan todella kehittyväni .. . Rakennevaliditeettia tarkasteltiin konfirmatorisen faktorianalyysin avulla. Näytän toisille olevani paras ....... Ensimmäinen analyysi osoitti, että ero tehtäväorientaatiossa tutkimusja vertailuryhmän välillä oli tilastollisesti merkitsevä (F=l0.57, p<.001). .. ...... Oppilaiden tavoiteorientaatiota mitattiin kaksidimensionaalisella tavoiteorientaatiomittarilla (Roberts, Treasure & Balaque 1998), jonka kuusi väittämää mittaavat tehtäväorientaatiota ja kuusi kilpailuorientaatiota. Kilpailuorientaatiolle vastaavat arvot olivat .93 ja .93. ...... 1 2 3 4 5 osoitti kummankin dimension väittämien mittaavan sisäisesti yhdenmukaisesti tehtäväja kilpailuorientaatiota. 1 2 3 4 5 5. Tutkimusja vertailuryhmän tavoiteorientaation alkupistemääriä vertailtiin t-testin avulla, koska haluttiin selvittää erosivatko tutkimusja vertailuryhmä toisistaan tavoiteorientaatiossa ennen ohjelman alkamista. . .. Mittari on käännetty englannista suomeksi käyttäen asiantuntijaraatia sekä käännös-takaisin käännös -menetelmää (Liukkonen 1998) ja se on todettu validiksi ja luotettavaksi sekä koululiikunnassa Qaakkola & Sepponen 1997; Liukkonen, Telama, Jaakkola & Sepponen 1997) että junioriurheilussa (Liukkonen 1998). ... Opettajat ja oppilaat asettivat myös tavoitteita kullekin teemakaudelle. ... ... . . Tutkimusryhmä oli vertailuryhmää korkeammalla tasolla tehtäväorientaatiossa täydennyskoulutusohjelman alkaessa. Konfirmatorisen faktorianalyysin tulokset erikseen alkuja loppumittauksessa on esitetty taulukossa 2. Tavoiteorientaatiomittarin väittämät. 1 2 3 4 5 6. ........... Jäännöskorrelaatioita ei sallittu. TULOKSET Liikuntatunneilla tunnen itseni onnistuneimmaksi silloin kun: Tavoiteorientaatiomittarin reliabiliteetin tarkastelu 1 . Tehtäväja kilpailuorientaatiota ei tässä aineistossa voida kuitenkaan selvästi pitää toisistaan riippumattomina. ... Konfirmatorisen faktorianalyysin tulokset tavoiteorientaatiomittarille alkuja loppumittauksessa. . Teen kaikkeni parhaan kykyni mukaan... . 1 2 3 4 5 10. Jos ryhmät erosivat toisistaan tavoiteorientaatiossa ennen ohjelman alkamista, analyysimenetelmänä käytettiin lisäksi kovarianssianalyysiä. Olen paras .... Kunkin teemakauden aikana opettajat ja oppilaat yhdessä kehittivät harjoitteita ja toimintatapoja, jotka korostivat senhetkistä teemaa. .1 2 3 4 5 11. 1 2 3 4 5 Tehtäväorientaatio: 3, 4, 7, 8, 10, 11 Kilpailuorientaatio: 1, 2, 5, 6, 9, 12 Otoksen koosta riippumattomana pidettävän Tucker-Lewisin (TLI) indeksin arvot osoittautuivat hyviksi sekä alkuettä loppumittauksessa. . Bollenin incremental fit indeksi (IFI), Comparative fit indeksi (CFI) ja Bentler-Bonettin normed fit indeksi (NFI) olivat hyviä. . Muutoksia oppilaiden tavoiteorientaatiossa täydennyskouluTaulukko 2. Kyseisten indeksien oletetaan olevan sitä parempia, mitä lähempänä arvoa 1 ne ovat (Arbuckle & Wothke 1999). Yritä n kovasti. . alkumittaus loppumittaus Khin neliötesti 322.50 269.54 Khin neliö/ vapausasteet 6.09 5.09 Vapausasteet 53 53 NFI .98 .98 TLI .97 .98 CFI .98 .98 IFI .98 .98 RFI .97 .97 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Tavoiteorientaatio 35. 4. ..... .... . Onnistun sellaisessa, mitä en ole aikaisemmin osannut .... ... Taulukko 1. Koska tutkittavia ei voitu valita satunnaistamalla tutkimusja vertailuryhmiin, tutkittiin t-testin avulla, erosivatko tutkimusja vertailuryhmä toisistaan tavoiteorientaatiossa ennen täydennyskoulutusohjelman alkamista. ..... . Kyseisissä korrelaatioissa sekä tutkimusettä vertailuryhmät oli yhdistetty. Muutoksia oppilaiden tavoiteorientaatiossa täydennyskoulutusohjelman aikana tutkittiin alkuja loppumittausten keskiarvojen avulla sekä laskemalla muutoksen voimakkuus (effect size; Thomas & Nelson 1996). . Suomalaisilla 15-vuotiailla jalkapallopojilla tehdyssä tutkimuksessa tehtäväja kilpailuorientaation välinen korrelaatio oli .14 (Liukkonen 1998). 5= Täysin samaa mieltä). 1 2 3 4 5 . . 1 2 3 4 5 8. Voitan vaikeudet. Voitan toiset 2. Kovarianssianalyysin avulla pystytään arvioimaan loppupistemäärän arvot, jos oletetaan, että tutkimusja vertailuryhmässä alkupistemäärä olisi sama. Tavoiteorientaatiomittarin väittämien johdantona oli "Liikuntatunneilla tunnen itseni onnistuneimmaksi silloin kun".
orientoituneita kun pojat. Tämä tulos tukee aikaisempia havaintoja suomalaisilla koululaisilla (Liukkonen, Telama, Jaakkola & Sepponen Tehtäväorientaatio Koeryhmä Vertailuryhmä Kilpailuorientaatio Koeryhmä Vertailuryhmä alku mittaus n ka kh 178 4.18 259 3.94 178 2.84 259 2.89 .73 .75 1.09 1.06 loppumittaus n ka kh 178 4.18 259 3.96 178 2.96 259 3.03 .65 .74 1.06 .98 tusohjelman aikana tutkittiin alkuja loppumittauksen raakapistemäärien avulla. Kyseinen tulos tukee aikaisempia havaintoja suomalaisilla koululaisilla (Liukkonen, Telama , Jaakkola & Sepponen 1997).Yhdysvaikutusta sukupuolen ja koeasetelman välillä ei löytynyt. Näin ollen kovarianssianalyysin tuloksesta ei voidakaan päätellä, että ohjelma olisi vaikuttanut oppilaiden tehtäväorientaatioon. Raakapistemäärät alkuja loppumittauksessa sekä näiden prosentuaalinen muutos tytöillä ja pojilla. Kovarianssianalyysin avulla haluttiinkin arvioida loppupistemäärän arvot, kun oletettiin, että tutkimusja vertailuryhmässä alkupistemäärä olisi ollut sama. Alkuja loppupistemäärien tarkasteleminen osoittaa, että oppilaiden kilpailuorientaatio pysyi ohjelman aikana samalla tasolla sekä tutkimusettä vertailuryhmässä. Kyseisistä raakapisteistä laskettiin lisäksi muutoksen voimakkuus (effect size). Opettajille suunnattu täydennyskoulutusohjelma saattoi olla liian lyhyt, jotta muutoksia oppilaiden tavoiteorientaatiossa olisi saavutettu. Muutokset koeja vertailuryhmän tehtäväja orientaatiossa. Kovarianssianalyysi osoitti sukupuolen omavaikutuksen tehtäväeffect size .00 .03 .13 .19 1997).Yhdysvaikutusta sukupuolen ja koeasetelman välillä ei esiintynyt. Analyysi osoitti kuitenkin sukupuolen omavaikutuksen kilpailuorientaatiossa. Tässä vaiheessa ohjelman tehokkuus saattoi laskea, koska tutkijoilla ei ollut mahdollista kontrolloida, millä tavalla opettajat olivat ymmärtäneet tapaamisten sisällön käytännön kannalta. Kovarianssianalyysin tulokset osoittivat, että ohjelmalla ei ollut vaikutusta oppilaiden kilpailuorientaatioon. Tutkimusryhmässä tehtäväorientaatio oli loppumittauksessa korkeampi kuin vertailuryhmässä. Aiemmissa tutkimuksissa Kreikassa (Digelidis 2000) sekä Englannissa (Lloyd & Fox 1992) vastaavilla ohjelmilla on pystytty vaikuttamaan oppilaiden tavoiteorientaatioon. Raakapistemäärien tarkasteleminen osoittaa, että täydennyskoulutusohjelman aikana sekä tutkimusettä vertailuryhmän tehtäväorientaatio pysyi samalla tasolla. Taulukko 3. Muutokset tutkimusja vertailuryhmän tehtäväja kilpailuorientaatiossa on esitetty taulukossa 3. Raakapistemäärät alkuja loppumittauksessa sekä näiden prosentuaalinen muutos erikseen tytöillä ja pojilla on esitetty taulukossa 4. Ero oli kuitenkin tilastollisesti vähäinen (p<.05). Ohjelman mahdollista tehokkuutta saattoivat laskea myös erilaiset "kuiluvaikutukset" tutkimuksen toimijoiden välillä. Toinen kuiluvaikutus saattoi esiintyä opettaTaulukko 4. Raakapistemääriä tarkasteltaessa pitää kuitenkin huomioida, että tutkimusryhmä oli jo ohjelman alkaessa vertailuryhmää korkeammalla tasolla tehtäväorientaatiossa. Koska tutkimusryhmä oli jo ohjelman alkaessa vertailuryhmää korkeammalla tasolla tehtäväorientaatiossa, pelkkä raakapistemäärien ja muutoksen voimakkuuden arvioiminen ei välttämättä paljastanut ohjelman tehokkuutta. Ohjelma ei näin ollen vaikuttanut oppilaiden kilpailuorientaatioon. Kyseisen indeksin pitäisi olla vähintään yli .20, jotta muutosta voidaan pitää riittävän varteenotettavana (Thomas & Nelson 1996). Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan ollut mahdollista kerätä seurantamittausta, koska tutkimuksen kohdejoukkona olivat yhdeksäsluokkalaiset oppilaat, jotka kyseisen lukuvuoden jälkeen eivät enää jatkaneet samassa koulussa saman liikunnanopettajan opetuksessa. Kovarianssianalyysin tulokset on esitetty taulukossa 5. Muutokset tavoiteorientaatiossa saattavat lisäksi ilmaantua vasta pidemmällä aikavälillä, koska suoritusympäristön havainnoimista ja tulkitsemista eri skeemasta käsin kuin mihin olemme tottuneet voidaan pitää pitkäaikaisena prosessina. Tavoiteorientaatiota pidetään opittuna skeemana, joka ohjaa havaintojamme suoritusympäristössä (Liukkonen 1998) ja onkin todennäköistä, että sen muokkaamiseen tarvitaan enemmän aikaa kuin tässä tutkimuksessa oli mahdollista toteuttaa. Tytöt olivat enemmän tehtäväkilpailuorientaatiossa täydennyskoulutusohjelman aikana (effect size). Tutkijoiden tavoitteena oli kouluttaa opettajia konsultaatiotapaamisten aikana. Ensimmäinen analyysi osoitti, että alkuerojen tasoittamisen jälkeen tutkimusja vertailuryhmien välillä esiintyi loppumittauksessa ero tehtäväorientaatiossa. Ohjelma ei siis nostanut oppilaiden tehtäväorientaatiota. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Yhden lukuvuoden kestäneen liikunnanopettajien täydennyskoulutusohjelman aikana oppilaiden tehtäväja kilpailuorientaatio pysyivät samalla tasolla. Pojat/ alkumittaus loppumittaus Tytöt/ alkumittaus loppumittaus ka kh n ka kh n %muutos ka kh n ka kh n %muutos Tehtäväorientaatio koeryhmä 4.00 .74 91 4.07 .63 91 2% 4.36 .67 87 4.30 .66 87 -1 % vertailuryhmä 3.91 .74 136 3.83 .81 136 -2% 3.98 .77 23 4.09 .64 123 3% Kilpailuorientaatio koeryhmä 3.14 1.09 91 3.24 1.00 91 3% 2.52 .99 87 2.67 1.05 87 6% vertailuryhmä 3.14 .80 136 3.20 .94 136 2% 2.61 1 .11 123 2.83 .97 123 9% 36 LIIKUNTA& TIEDE 1/2003 • Tavoiteorientaatio 1 1. Pojat olivat enemmän kilpailuorientoituneita kun tytöt. Toiseksi tutkittiin, oliko opettajien täydennyskoulutusohjelma vaikuttanut oppilaiden kilpailuorientaatioon
Mittaria voidaankin luotettavasti käyttää analysoitaessa koehenkilöiden tavoiteorientaatiota. ·.:; * Q) -"'CO C: > .:.= !9 CO * :::, G) !9 -"'(/) Q) ::.:: u, C: (/) Q) C: v CO CO -"'iri ca "§ Q) -~ :::, C: '§ °: CO ca ,co * :::: .:.= 'S' > :::, L() (/) (/) E .:.= ,co CO :i:: E :::, ::::i .9v -"':i ::::i 2 N ::::i :S2 o_ LL LL ro ca E 1jan ja oppilaiden välillä. Chigago, 11: Small Waters Corporation, 1999. Tällä ajateltiin olevan vaikutusta myös oppilaiden tavoiteorientaatioon (Treasure 2001). LÄHTEET Arbuckle J, Wothke W. Ohjelman aikana opettajat ilmaisivat, että kyseiset opetusmenetelmät lisääntyivät heidän opetuksessaan. Roberts G, toim. Ohjelman tavoitteita, erityisesti oppilaiden tavoitteenasettelutaitoja, omaa kehittymistä ja yrittämistä sekä yhteistyön toteutumista ei sen sijaan arvioitu. !9 w C) (") (D LL Ol a:, CO N N w ca * * C: * * ca N r--E N s;: L() :m LL r--r--:i:: > ca C: E Q) ::::i :::, C. ..,_; -"'C: (/) .E 'iii :::, Q) C: .:.= 2 s:t r--> -"'Q) 'iij :::, ca CO -"'(X) CO 'iii > ti s;J' E > > -"'CO N CO =~ iii ::::i E C: ca C: ·2 C: :i:: ca CO C: ·e E C: 'iij Q) u, ::::i 2 E C: ca .:.= Q) :::, ·.:; ·.:: iii Q (/) Q_ (/) CO :::, Q) ca ,ca ..... Champaign, IL: Human KineLIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Tavoiteorientaatio 37. Tämän vuoksi on tärkeää validoida ja kehitellä mittareita analysoimaan osallistujien motivaatiotekijöitä. Varsinkin kun tiedetään, että tavoiteorientaation muuttuminen saattaa kestää kauan (Duda 2001). Tavoiteorientaatiomittarin (Roberts, Treasure & Balaque 1998) suomenkielinen versio (Liukkonen 1998) osoittautui luotettavaksi ja päteväksi. Käytettyjä opetusmenetelmiä ei kuitenkaan mitattu. Q) (/) C: .2 -"'Q) C: r--:::, (/) (/) CO -"'G) :::: :::, ,ca ..c: E CO E f -"':::: :::, E :::, ,ca ai -"'-"'.:.= C: ~;;; CO :::, CO -"'·s CO Q) (X) s:t C: CO ..,_; G) ca Q) Q) (/) u, ca s;J' r-:i (/) C: 2 .:.= -"'-"'Q) ·;;: .a (/) CO :i ca -"'-"'> ..,_; :::, .a ... Tutkijoilla ei ollut myöskään mahdollisuutta kontrolloida, mitä opettajien opetuksessa todella tapahtui. Enhancing motivat ion in physical education . Näin ollen ohjelman tehokkuuden arvioimiseksi olisikin ollut tärkeää mitata myös opetuskäytäntöjen, eikä pelkästään oppilaiden tavoiteorientaation muuttumista ohjelman aikana. Ol Q) .... Cronbachin alfa kertoimet ja konfirmatorisen faktorianalyysin indeksit olivat korkeita. L() s:t (/) C: u::: s;J' N C: .:.= CO E G) ai ill (D (X) (/) ca ..c: CO ca -"'Q) E -"'-a; §;;; 2 C: .... !9 Q_ .e:::, w -"'·;;: :::, (/) ,co * -"'... Q) C: .e-"'Q) C: ..c: (D (X) Q) ·;;: (/) -"'C: -"'ca :::, .... Biddle S. Jatkossa vastaavissa tutkimuksissa olisi kuitenkin analysoitava myös sitä, millä tavalla opettajan käyttämät opetusmenetelmät muuttuvat ohjelman aikana. Tämä tutkimus tukeekin aikaisempia tutkimuksia tavoiteorientaatiomittarin suomenkielisen version käyttökelpoisuudesta koululiikunnassa ja junioriurheilussa Qaakkola & Sepponen 1997; Liukkonen, Telama, Jaakkola & Sepponen 1997; Liukkonen 1998). Tältä osin ei siten voitu arvioida opettajien käsityksiä ohjelmasta ja sen toteuttamisesta. Opettajat toteuttivat ohjelmaa omalla persoonallisella tavallaan, ja myös opetettavat ryhmät luultavasti rajasivat mahdollisuuksia ohjelman toteuttamiselle. Nämä kuiluvaikutukset tutkimuksen eri osapuolten välillä saattoivat heikentää ohjelman vaikutusta siirryttäessä tutkijoiden omista tavoitteista, opettajan kautta, kohti oppilaiden toimintaa liikuntatunneilla. Liikunnanopettajille toteutetun täydennyskoulutusohjelman sisältöjä voidaan hyödyntää liikunnanopettajien perusja jatkokoulutuksissa. Kun ohjelman tehokkuutta tarkastellaan, pitää vielä ottaa huomioon, että tutkijoiden tarkoituksena oli vaikuttaa opettajan käyttämiin opetuskäytäntöihin. Vastaavia pitkittäistutkimuksia olisi tärkeää jatkaa Suomessa, koska ne osoittavat poikittaistutkimuksiin verrattuna paremmin eri motivaatiomuuttujien välisiä syy-seuraus suhteita. C: C: -~ u, C: ::::i C: ca ~;;; 2 E C: E :i:: :::, ·e CO Q) c (X) ·.:; E -"'li (X) (/) ro r-:i Q) ·.:; ::::i -"'(") C: (/) CO C. Yhä useampi suomalainen tutkija on kiinnostunut liikuntamotivaatioon liittyvistä tekijöistä. Q) G) u, ,o Q) c N (") (/) ca ..... Ol -"'CO .a G) 1-"'-"'s;J' N :::, .:.= -"'C: cå' 'iii > 2: C: (/) ca >·~ 'S' ..c: r---cJ -"'..c: (/) :i:: -"'>Q) -"'::::i CO C: ::::i -~ E §;;; :::, -cJ ,o Q) Ol ca ..... Tavoiteorientaatiomittarin avulla analysoitiin oppilaiden koetun kyvykkyyden tunnetta itsevertailuun tai normatiiviseen vertailuun perustuen. Koulutusohjelmaan osallistuvien opettajien oli määrä pitää päiväkirjaa siitä, millä tavoin he omasta mielestään olivat onnistuneet siirtämään motivaatioilmaston kehittämisen kannalta keskeisiä opetusmenetelmiä liikunnan opetustilanteisiin. Q) C. Myös liikuntatunnin motivaatioilmaston muutosta pitäisi vastaavissa tutkimuksissa analysoida, jotta nähtäisiin vaikuttavatko käytetyt opetusmenetelmät ennemmin tunnin motivaatioilmastoon kuin oppilaiden tavoiteorientaatioon. He kokivat kuitenkin päiväkirjan pitämisen vaivalloiseksi, joten se jäi toteutumatta. Amos 4.0 User's Guide. Q) (X) (/) C: 1l'1 s;J' E ca -"'N ·.:; > C: (") (/) ::::i Q) LL Q) C. Tulevaisuudessa käytettyjä opetusmenetelmiä olisi myös tärkeätä raportoida yksityiskohtaisesti. Advances in motivation in sport and exercise. Opettajien oli tarkoitus siirtää tutkijoiden laatima ohjelma käytännön opetukseen oppilaiden tasolle. Lisäksi olisi suositeltavaa tutkia tarkemmin yksittäisten opetusmenetelmien yhteyksiä oppilaiden motivaatioon. Tällä tavalla pystyttäisiin paremmin analysoimaan sitä, mitkä opetusmenetelmät vaikuttavat parhaiten oppilaiden motivaatioon
Effect of goal orientation on achievement beliefs, cognition and strategies in team sport. Champaign, IL: H11mAn Kinetics, 321-342. International Society of Sport Psychology, 1997: 121-123. Liikunta ja Tiede, 1997,34, 13-15. Duda J. Lintunen T, Valkonen A, Leskinen E, Biddle 5. Duda JL, toim. Walling M, Duda J. Enhancing young people's motivation in youth sport: An achievement goal approach. lnnovations in sport psychology: Linking theory into practice. Goudas (toim.), lnnovations in sport psychology: Linking theory into practice. Goal perspective research in sport: Pushing the boundaries and clarifying some misunderstandings. Teoksessa Y. Research Reports on Sport and Health no. Achievement goals, beliefs about the causes of success and reported emotion among male and female sixth form students. Champaign, IL: Human Kinetics, 2001 :129-182. Telama R. Construct and predictive validity. Duda J, Whitehead J. Väitöskirjatyö. Journal of Sport & Exercise Psychology, 1993: 19:98-11 0. Journal of Educational Psychology, 1992:84:290-299. 114. Thomas J, Nelson J. Spray C, Biddle S. Doctoral thesis. Analysis of interaction processes in physical education. Champaign, IL: Human Kinetics, 1996. Proceedings of the 9th World Congress in Sport Psychology. Morgantown, WV: Fitness lnformation Technology, 1998:21-48. ties, 2001:101-127. Biddle S, Soos, 1, Social-cognitive predictors of motivation and intention in Hungarian children. Journal of Sport & Exercise Psychology, 1993, 15, 160-171 . Treasure D. Motivational and behavioural concomitants of goal orientation and motivational climate in the physical education context. Champaign, IL: Human Kinetics, 2001:79-100. Lochbaum M, Roberts G, Goal orientations and perceptions of the sport 38 LIIKUNTA& TIEDE 1/2003• Tavoiteorientaatio experience. The perceived motivational climate in sport questionnaire. Liukkonen J. Lidor R, Bar-Eli M, toim. Yoo J. The competitive ethos and democratic education. Nicholls J. Measurement of goal perspectives in the physical domain. Goals and their associations with beliefs about success in and perceptions of the purposes of physical education. Journal of Teaching in Physical Education, 1995:14:140-156. Vanden Auweele Y, Bakker F, Biddle S, Durand M, Seiler S, toim. Tavoiteorientaation ja motivaatioilmaston yhteydet sisäiseen motivaation koululiikunnassa. Roberts G, toim. Development of an observation instrument, its application to teacher training. Understanding the dynamics of motivation in physical activity: The influence of achievement goals, persona! agency beliefs, and the motivational climate. Roberts G, toim. Journai of Sports Sciences, 1998: 16:337-34 7. ltsevertailu lisää liikuntamotivaatiota. Advances in motivation in sport and exercise. Predicting physical activity intentions using a goal perspectives approach: A study of Finnish youth. Jyväskylän yliopisto, 1997. University of Thrace, Greece, 2000. Jaakkola T, Sepponen K. Champaign, IL: Human Kinetics, 2001: 1-50. Jyväskylä: LIKES-Research Center for Sport and Health Sciences, 2002. Cambridge, MASS: Harward University Press, 1989. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, 1999:9:344-352. Moral Development. Papaioannou, A,, & Digelidis, N. Roberts G, toim. Children's task and ego profiles in sport. Duda J, Nicholls J, Dimensions of achievement motivation in schoolwork and sport. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 1999:9:365-374. Brunel P, Relationship between achievement goal orientations and perceived motivational climate on intrinsic motivation. Walling M, Duda J, Chi L. Roberts G, Treasure D, Balague G .. Väitöskirjatyö. Heinilä L. Theodorakis & M. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, 1996:6:46-56. Roberts G. Fox K, Goudas M, Biddle S, Duda J Armstrong N. Attitude change towards health and exercise issues in a health-related physical education curriculum during a school year. Jyväskylän yliopisto, 2002. Psychology for physical educators. Liukkonen J, Telama R, Jaakkola T, Sepponen K. Pro gradu tutkielma. Jaakkola T, Changes in students' exercise motivation, goal orientation, and perceived competence as a result of modifications in school physical education teaching practices. Advances in motivation in sport and exercise. British Journal of Educational Psychology, 1994:64: 253261. Orthogonality of achievement goals and its relationship to beliefs about success and satisfaction in sport. Lidor R, Bar-Eli M, toim. Achievement goals in sport: The development and validation of the Perception of Success Ouestionnaire. Roberts G, Treasure D, Kavussanu M. British Journal of Physical Education Research Supplement, 1992:11 :12-16. Proceedings of the 9th World Congress of Sport Psychology. lnnovations in sport psychology: Linking theory into practise. Research methods in physical activity (3rd edition). Achievement goals and motivation to exercise in adolescent girls: A preliminary intervention study. Lloyd J, Fox K. Digelidis N. (1998) Effects of a 7-month intervention study on students'motivation in physical education . Advances in motivation in sport and exercise. Roberts G, Ommundsen V. LI KES-Research Center for Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Finland, 1998. Proceedings of the 2nd International Congress of Sport Psychology, 537.9. Enjoyment in youth sports: A goal perspectives approach. European Physical Education Review, 1997:3:83-90. Advances in sport and exercise psychology measurement. The Sport Psychologist, 1996:10:398-408. International Society of Sport Psychology, 1997:773-775.
Viime vuosina urheilijoiden syömishäiriöitä on käsitelty runsaasti tiedotusvälineissä ja tutkimusten perusteella tieteellisissä julkaisuissa anoreksia nervosa on mainittu yhtenä vakavimmista naisurheilijoiden terveysriskeistä. Tämän tutkimuksen perusteella urheilevat pojat saavat riittävästi energiaa ja suojaravintoaineita, mutta energiaravintoaineiden saanti ei ole urheilun kannalta optimaalista: hiilihydraattien saanti on niukkaa ja proteiinin runsasta. The energy expenditure of athletes was higher than non-athletes and energy balance was negative on both groups. Urheilijoiden energiankulutus on suurempaa kuin vertailuhenkilöillä. Urheilijoiden energiankulutus oli vertailuhenkilöitä suurempaa (14 320 ± 2 150 vs. Antropometrisissa mitoissa ei ollut eroa ryhmien välillä. Urheilevat pojat eivät ole vertailuhenkilöitä alttiimpia syömishäiriöille. Monissa urheilulajeissa pyritään kehon alhaiseen painoon ja vähäiseen rasvamäärään ja tietyissä lajeissa erilaiset "painonpudotusrituaalit" kuuluvat lajin perusluonteeseen. Kuopio. Kiinnostus urheilevien lasten ja nuorten ravinnonsaantia kohtaan on lisääntynyt. Sekä kotimaiset että kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että tyttöja poikaurheilijoiden vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti on yleensä riittävää joitakin yksittäisiä ravintoaineita lukuun ottamatta, mutta energiaravintoaineiden jakautuminen ei ole urheilun kannalta optimaalista sillä ruokavaliossa on yleensä liian vähän hiilihydraatteja ja liian paljon rasvaa (Pöllänen, 1997; Rankinen, Lyytikäinen, Vanninen, Penttilä, Rauramaa, Uusitupa 1998; Ziegler, Khoo, Sherr, Nelson, Larson, Drewnowski 1998; Cavadini, Decarli, Grin, Narring, Michaud 2000; Tiilikainen, Pöllänen, Lahti-Koski 2000). Keywords: athlete, dietary intake, eating behavior, energy expenditure JOHDANTO Urheilijat muodostavat säännöllisen ja jatkuvasti kovatehoisen harjoittelun vuoksi ravitsemuksellisen erityisryhmän. There were no differences on anthropometric measurements. ± E%). 1,7 ± 0,6 g). Urheilijoilla on paljon ruokaan liittyviä uskomuksia, joista haetaan vahvistusta suorituskyvylle. Kuidun sekä useimpien vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti oli urheilijoilla vertailu henkilöitä suurempaa. Mannerheimintie 166, 00300 Helsinki p: 09-47448928, fax 09-47448591, sähköposti: Katja.Nissinen@ktl.fi TIIVISTELMÄ Urheilevien poikien syömiskäyttäytyminen, ravinnonsaanti ja energiankulutus Nissinen K., Pekkarinen H. EDI-kyselyn kokonaispisteet olivat molemmilla ryhmillä alhaiset eikä kenenkään pisteet ylittäneet syömishäiriön riskirajaa. Urheilijat halusivat painaa keskimäärin 1,1 kgja vertailuhenkilöt 0,2 kg enemmän. URHEILEVIEN POIKIEN SYOMISKAYTTAYTYMINEN, RAVINNONSAANTI JA ENERGIANKULUTUS KATJA NISSINEN1, HEIKKI PEKKARINEN2 1 Kansanterveyslaitos, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto, Ravitsemusyksikkö. Esteettisten lajien urheilijoilla energiansaanti on osassa tutkimuksista ollut energiantarvetta pienempää, mutta urheilijoiden ravitsemustila on kuitenkin ollut negatiivisesta energiatasapainosta huolimatta normaali (Beals, Manore 1998; LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Urheilevien poikien syömiskäyttäytyminen 3 9. Eating behavior was investigated by Eating Disorder Inventory (EDI). 12 930 ± 2 490 kJ) ja urheilijat harrastivat vertailuhenkilöitä enemmän liikuntaa. Yhteyshenkilö: Katja Nissinen, Kansanterveyslaitos, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto, Ravitsemusyksikkö. Tutkimuksen koehenkilöt olivat kuopiolaisia lukiolaisia, joista urheilijat (n=28) olivat urheilupainotteista lukiota käyviä poikia ja vertailuhenkilöt (n=30) ei-urheilupainotteista lukiota käyviä poikia. 10 940 ± 3 730 kJ). Proteiinin saanti kehon painokiloa kohden laskettuna oli urheilijoilla suurempaa kuin vertailuhenkilöillä (1,9 ± 0,4 vs. Asiasanat: urheilija, ravinnonsaanti, syömiskäyttäytyminen, energiankulutus ABSTRACT Eating behavior, dietary intake and energy expenditure of Finnish athletic high school boys The aim of this study was to compare dietary intake, energy expenditure and eating behavior of 28 athletic and 30 non-athletic Finnish high school boys. Ravinnonsaantia selvitettiin kolmen vuorokauden ruokapäiväkirjalla, energian kulutusta seitsemän vuorokauden liikuntapäiväkirjalla ja syömiskäyttäytymistä tutkimusta varten tehdyllä kyselylomakkeella sekä syömiskäyttäytymiskyselyllä (Eating Disorder Inventory, EDI). This study confirms that high school athletes are not at greater risk for the development of eating disorder. Energiansaannin ja energian kulutuksen erotus oli molemmilla ryhmillä negatiivinen. Suurin osa koehenkilöistä oli tyytyväisiä tämänhetkiseen painoonsa. This study shows that although energy intake of high school athletes is adequate the distribution of energy between carbohydrates, protein and fat is not ideal: carbohydrate intake is low and protein intake high. Dietary intake was calculated from 3-day food record and energy expenditure from 7-day activity diary. The majority of both groups was satisfied with their current weight although the preferred weight change was +1,1 kg in athletes and +0,2 kg in non-athletes. 2 Kuopion yliopisto, Fysiologian laitos. Moreover the athletes used more alcohol than non-athletes. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää urheilevien poikien ravinnonsaantia, energiankulutusta ja syömiskäyttäytymistä. Helsinki. Urheilijat saivat ravinnostaan vertailuhenkilöitä enemmän energiaa (13 230 ± 2 170 vs. Urheilijat käyttivät myös enemmän alkoholia kuin vertailuhenkilöt (1,2 ± 3,5 vs. Energy intake and both protein and carbohydrate intake per weight was significantly higher in the athlete group
Lukiolaisurheilijoiden syömishäiriöriski ei eronnut muiden lukiolaisten syömishäiriöriskistä (Fulkerson ym. Energiankulutus arvioitiin liikuntapäiväkirjalla, joka on johdettu Bouchardin ja työtovereiden (Bouchard, Tremblay, Leblanc, Lortie, Savard, Theriault 1983) kehittämästä lomakkeesta. Suomalaisen tutkimuksen mukaan eri miesurheilijaryhmien ja vertailuhenkilöiden välillä ei ollut eroa syömishäiriöriskissä (Fogelholm, Hiilloskorpi 1999). Vastaukset pisteytetään siten, että kaikkein eniten syömishäiriöön viittaavasta vastauksesta saa kolme pistettä, seuraavasta kaksi, sitä seuraavasta yhden ja muista nolla pistettä. Kokonaisenergiankulutus saatiin laskemalla liikuntapäiväkirjasta vuorokauden MET-lukujen summa ja kertomalla koehenkilön painolla. 1983). Urheilijoiden ja ei-urheilevien vertailuhenkilöiden laihduttamista verrattaessa on havaittu, että vertailuhenkilöt laihduttavat lähes yhtä paljon kuin urheilijat, mutta urheilijat käyttävät useammin patogeenisia (esim. Lisäksi urheilijat haluavat laihduttaa jopa enemmän kuin vertailuhenkilöt, vaikka he olisivat normaalipainoisia ja vertailuhenkilöitä hoikempia (Bettle, Bettle, Neumärker, Neumärker 1998). 1. Ruokapäiväkirjaa tuli pitää samaan aikaan liikuntapäiväkirjan kanssa. Ziegler ym. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa urheilevien, lukioikäisten poikien syömiskäyttäytymisestä ja selvittää eroaako se vertailuhenkilöiden syömiskäyttäytymisestä sekä selvittää urheilevien poikien ravinnonsaantia ja energiankulutusta. 400 m juoksu) kaikkein rasittavinta toimintoa (Bouchard ym. EDI-kyselystä syömishäiriöriskin osoittimiksi valittiin yleisimmin käytetyt kokonaispistemäärä sekä laihduttamista, vartalonkuvaa ja syömistä arvioivat alaluokat: pyrkimys laihuuteen, bulimia ja tyytymättömyys omaan vartaloon. Urheilijoiden ja vertailuhenkilöiden välisiä eroja tutkittiin jatkuvien ja järjestysasteikollisten muuttujien osalta Mann-Whitneyn U-testilläja kaksiluokkaisten muuttujien osalta Fisherin tarkan todennäköisyyden testillä. Syömishäiriöriskiksi luokiteltiin kokonaispisteiden osalta tulos yli 40 pistettä (Garner, Olmsted, Polivy 1984) ja alaluokkien osalta seuraavasti: pyrkimys laihuuteen tulos yli 15 pistettä (SundgotBorgen, 1994b; Marshall, Harber 1996; Fogelholm, Hiilloskorpi 1999), tyytymättömyys omaan vartaloon tulos yli 10 pistettä (Sundgot-Borgen, 1994b; Fogelholm, Hiilloskorpi 1999) ja bulimia tulos yli 10 pistettä (Garner ym. Tutkimus tehtiin Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemustieteen ja fysiologian laitosten yhteistyönä. Palautuksen yhteydessä ruokaja liikuntapäiväkirjat tarkistettiin. 1998). 1983). Liikuntaan ja urheiluun liittyvät eri tekijät vähentävät tai lisäävät laihduttamisen ja painon tarkkailun tarvetta samalla joko vähentäen tai lisäten syömishäiriöriskiä. Tämän tutkimuksen MET-luvut saatiin jakamalla Bouchardinja työtovereiden käyttämät MET-luvut kahdella ja ilmoittavat siten energiankulutuksen puolta tuntia kohden. Syömiskäyttäytymisen arvioimiseen käytettiin EDI-kyselyä (Eating Disorder Inventory, Garner, Olmsted, Polivy 1983),joka on alunperin kehitetty määrittämään anoreksia nervosaja bulimia nervosa-potilaiden psykologisia piirteitä. Syömishäiriöriskiä vähentäviä tekijöitä ovat mm. Ruokapäiväkirjat analysoitiin Nutrica 3.0 for Windows ravintoainelaskenta-ohjelmalla (Kansaneläkelaitos). 1999). Painoluokkalajien urheilijoilla on havaittu ei-urheilevia tai muiden lajien urheilijoita suurempi syömishäiriöriski (Terry, Waite 1996; Terry, Lane, Warren 1999) ja myös maastojuoksijoilla on häiriintyneempi suhtautuminen ruokaan ja syömiseen kuin amerikkalaisen jalkapallon harrastajilla (McKay Parks, Read 1997). Urheilijat puolestaan laihduttavat paljon sukupuolesta, urheilulajista tai kehon koostumuksesta riippumatta ja yleisin syy painonpudotukseen on fyysisen suorituskyvyn parantaminen (Sundgot-Borgen, Larsen 1993). Jatkuva painon kontrollointi, toistuva laihduttaminen ja kova harjoittelu voi johtaa häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen tai syömishäiriöön (SundgotBorgen, Larsen 1993). Pojat ovat yleensä tyttöjä tyytyväisempiä omaan painoonsa (Rimpelä ym. Riskiä lisääviä tekijöitä puolestaan ovat hormonien ja neuropeptidien erityksen aiheuttama heikentynyt ruokahalu (Beaumont, Arthur, Russel, Touyz 1994), suurentunut dopamiinin eritys (Bergh, Södersten 1996), painon ja laihduttamisen korostuminen lajissa ja valmennusryhmässä (Sundgot-Borgen, 1994a), itsetunnon kaventuminen urheilumenestykseen Qohnson, 1994; Tofler, Stryer, Micheli, Herman 1996) sekä epäonnistumisten käsittely painon ja syömisen kontrolloinnilla O ohnson, 1994). talousmittoina, kappalemäärinä, painon mukaan tai tuotemerkkeinä. laksatiivien tai diureettien käyttö, oksentaminen, paasto) painonpudotuskeinoja (Sundgot-Borgen, Larsen 1993). Liikuntapäiväkirjaan merkittiin 30 minuutin jaksoissa kaikki vuorokauden fyysiset toiminnot seitsemän vuorokauden ajan. EDI:ssä on 64 väittämää, joihin vastataan valitsemalla kuudesta vaihtoehdosta parhaiten sopiva vaihtoehto. Tutkittavien taustatiedot kysyttiin tätä tutkimusta varten tehdyllä lomakkeella, jossa oli kysymyksiä mm. 1983). Naisurheilijoiden syömishäiriöitä on tutkittu enemmän kuin miesten ja naisurheilijoiden riski syömishäiriökäyttäytymiselle on suurempi kuin miesurheilijoiden Qohnson, Powers, Dick 1999; Smolak, Murnen, Ruble 2000). 1997), mutta haluavat näyttää isommilta ja lihaksikkaammilta (Page, Fox 1998). ,. Tilastollinen käsittely tehtiin SPSS 8.0 for Windows tilastoohjelmalla. Kutsutuista tutkimuksen aloitti 57 urheilijaa ja 81 vertailuhenkilöä ja kaikissa 40 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Urheilevien poikien syömiskäyttäytyminen tutkimuksen vaiheissa oli mukana 28 urheilijaa ja 30 vertailuhenkilöä. Koehenkilöt kirjasivat ruokapäiväkirjaan kaiken nauttimansa ruoan ja juoman mahdollisimman tarkkaan esim. erikoisruokavaliosta, liikunnanharrastamisesta (tunteja/viikko), painosta, painotyytyväisyydestä, laihduttamisesta, syömiseen liittyvistä ongelmista ja urheilijoilla urheiluharrastuksesta. Mitä pienempi kyselystä saatu kokonaispistemäärä on, sitä pienempi on syömishäiriöriski. EDI sisältää kahdeksan alaluokkaa, joista kolme arvioi käyttäytymistä ja asenteita ruokailua, laihdutusta ja omaa kehoa kohtaan ja loput viisi anoreksia nervosaan liittyvää psykopatologiaa (Garner ym. Kutakin rasittavuusluokkaa vastaa tietty MET-luku (metabolic equivalent, perusaineenvaihdunnan kerrannainen), joka puolestaan vastaa noin 4,19 kJ/kg/h energiankulutusta. fyysisen aktiivisuuden ja lihasmassan suurenemisen aiheuttama energiankulutus (Klausen, Toubro, Astrup 1997), sosiaalinen tuki (French, Perry, Leon, Fulkerson 1994) sekä hyvän itsetunnon ja positiivisen ruumiinkuvan saavuttaminen (French ym. 1994; Fulkerson, Keel, Leon, Dorr 1999). Erityisesti painoluokkalajeissa (mm. AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimukseen kutsuttiin koehenkilöiksi kaikki Kuopion klassillisen lukion urheilulukiolaispojat (n=lO0) ja yhtä monta saman koulun satunnaisesti valittua vertailuhenkilöä. nukkuminen) kuvasi kaikkein vähiten rasittavaa toimintoa ja rasittavuusluokka 9 (esim. paini, nyrkkeily, judo) patogeeniset painonpudotuskeinot ovat yleisiä (Sundgot-Borgen, Larsen 1993). Koehenkilön energian ja ravintoaineiden saanti arvioitiin ruokapäiväkirjasta, jota täytettiin kolmen vuorokauden ajan siten, että yksi päivistä oli viikonlopun päivä. Toiminnot luokiteltiin asteikolla yhdestä yhdeksään siten, että rasittavuusluokka 1 (esim
Mediaani (alakvartiili; yläkvartiili) Urheilijat Vertailuhenkilöt p-arvo Suositus n=28 n=30 (VRNK) 1 Energia (kJ) 13 230 ± 2170 10940 ± 3730 0,001 6 700-15 100 Hiilihydraatti (E% 2) 50,l ± 5,7 52,1 ± 5,4 ns 55-60 Hiilihydraatti (g/painokg) 5,6 ± 1,3 4,9 ± 1,9 0,029 Rasva(E%) 29,9 ± 5,5 30,1 ± 4,4 ns <30 SAFA 3 (E%) 12,1 ± 2,4 12,7 ± 2,3 ns 10 MUFA 4 (E%) 9,9 ± 2,4 9,8 ± 2,3 ns 10-15 PUFA 5 (E%) 4,9 ± 1,5 4,6 ± 1,5 ns 5-10 Proteiini (E%) 17,9 ± 2,8 17,8 ± 2,5 ns 10-15 Proteiini (g/painokg) 1,9 ± 0,4 1,7 ± 0,6 0,003 Alkoholi (E%) 1,2 ± 3,5 ± 0,002 <5 Kuitu (g) 30,1 ± 10,8 25,0 ± 9,9 0,027 25-35 Sakkaroosi (Eo/o) 9,4 ± 3,6 9,5 ± 2,9 ns 1) V aition ravitsemusneuvottelukunta, Suomalaiset ravitsemussuositukset 1998 2) E% Ravintoaineesta saadun energian osuus kokonaisenergiasta (%) 3) SAF A Tyydyttyneet rasvahapot 4) MUF A Kertatyydyttymättömät rasvahapot 5) PUFA Monityydyttymättömät rasvahapot Taulukko 4. Koehenkilöiden antropometriset mitat. Kaikki urheilijat ja vertailuhenkilöt ilmoittivat harrastavansa säännöllisesti liikuntaa. Lajikohtaisten ryhmien kokoaminen ei ollut mahdollista, koska urheilijoiden kokonaismäärä oli pieni ja jakautuminen eri lajien, lajiryhmien ja yksilötai joukkuelajien kesken ei ollut tasaista. Alaluokassa tyytymättömyys omaan vartaloon yhdellä vertailuhenkilöllä pistemäärä (12 pistettä) Urheilijat Vertailuhenkilöt p-arvo n=28 n= 30 Pituus (cm) 180,0 ± 7,5 179,5 ± 7,0 ns Paino (kg) 72,4 ± 9,5 69,1 ± 10,6 ns Painoindeksi, BMI (kg/m 2) 22,0 ± 2,0 21,0 ± 2,7 ns Taulukko 1. Painotyytyväisyys, painonpudotus ja painon tarkkailu (%). Tämänhetkiseen painoonsa oli tyytyväisiä suurin osa urheilijoista ja vertailuhenkilöistä (64 % vs. EDl-kyselyn tulokset, kokonaispisteet ja alaluokat. Urheilijat Vertailuhenkilöt p-arvo n=28 n=30 Painotyytyväisyys: Tyytyväinen tämänhetkiseen painoonsa 18 (64,3) 24 (80,0) ns Haluaisi painaa vähemmän 2 (7,2) 3 (10,0) ns Haluaisi painaa enemmän 8 (28,6) 3 (10,0) ns Pudottanut painoaan viimeisen vuoden aikana 6 (21,4) 3 (10,0) ns Painon tarkkailu: Tarkkailee säännöllisesti painoaan 14 (50,0) 16 (53,3) ns Tarkkailee painoaan vähemmän kuin ennen 4 (14,3) 5 (16,7) ns Tarkkailee painoaan enemmän kuin ennen 2 (7,1) 10 (33,3) 0,015 Taulukko 2. Alaluokkien pyrkimys laihuuteen ja bulimia kohdalla kaikkien pisteet olivat alle kyselyn syömishäiriöriskirajan (yli 15 ja yli 10). Keskiarvo ± keskihajonta. Urheilijoista 29 % ja vertailuhenkilöistä 10 % halusi painaa tämänhetkistä painoaan enemmän. Kehon painoindeksin perusteella ihannepainoisia (BMI 18,5-24,9) oli 86 % urheilijoista ja 83 % vertailuhenkilöistä, vastaavasti alle ihannepainon (BMI alle 18,5) oli 7 % ja 10 % ja lievästi lihavia (BMI yli 25,0) oli molemmissa ryhmissä 7 %. Urheilijat olivat iältään keskimäärin hieman vanhempia kuin vertailuhenkilöt (17,7 vs. TULOKSET Tutkimuksessa oli mukana urheilijoita kahdeksasta eri urheilulajista (jääkiekko, yleisurheilu, koripallo, lentopallo, hiihto, jalkapallo, mäkihyppy ja pöytätennis). 80 %) (Taulukko 2) . 17,0; p = 0,005). Urheilijat ilmoittivat harras ta vansa liikuntaa useamman tunnin viikossa kuin vertailuhenkilöt ja harrastivat liikuntaa merkitsevästi vertailuhenkilöitä enemmän (p=0,001). Säännöllisesti painoaan tarkkailevia oli yhtä monta urheilijoiden ja vertailuhenkilöiden ryhmässä. Syömishäiriöriskin osoittimiksi valittujen alaluokkien (pyrkimys laihuuteen, tyytymättömyys omaan vartaloon ja bulimia) pisteet olivat myös alhaisia. Keskiarvo ± keskihajonta. Urheilijat Vertailuhenkilöt p-arvo n=28 n=30 Kokonaispisteet 8,5 (5,25; 12,75) 8,5 (5,0; 16,25) ns Pyrkimys laihuuteen (0; 0) (0; 0) ns Bulimia (0; 0) (0; 0) ns Tyytymättömyys omaan vartaloon (0; 1,0) (0; 1,0) ns Taulukko 3. LIIKUNTA& TIEDE 1/2003 • Urheilevien poikien syömiskäyttäytyminen 41. Urheilijat halusivat painaa keskimäärin 1,1 kg (vaihteluväli -4 +10 kg) enemmän ja vertailuhenkilöt keskimäärin 0,2 kg (-4 +6 kg) enemmän. Energiaravintoaineiden saanti. EDI-kyselyn pisteissä (Taulukko 3) molempien ryhmien kokonaispistemäärät olivat alhaisia eikä kenenkään pistemäärä ylittänyt kyselyn syömishäiriöriskirajaa (yli 40). Antropometristen mittojen osalta urheilijoiden ja vertailuhenkilöiden välillä ei ollut merkitseviä eroja (Taulukko 1)
(28 urheilijaa ja 30 vertailuhenkilöä), on pienempi kuin useimmissa muissa urheilijoiden ravinnonsaanylitti kyselyn syömis häiriöriskirajan (yli 10). Tutkimuksen aloittaneiden (57 urheilijaa ja 81 vertailuhenkilöä) EDI-kyselyjen tulokset eivät eronneet toisistaan (tuloksia ei esitetty), joten voidaan arvioida, että ne, jotka jättivät tutkimuksen kesken eivät olleet kaikkiin vaiheisiin osallistuneita alttiimpia syömishäiriöille eivätkä jättäneet tutkimusta kesken välttääkseen mahdollisen syömishäiriönsä "paljastumista".. Kun suojaravintoaineiden saanti vakioitiin energian suhteen, erot ryhmien välillä tasoittuivat (tuloksia ei esitetty). Vertailuhenkilöt olivat ei-urheilupainotteisen lukion oppilaita, mutta he saattoivat myös olla kuntotai kilpaurheilijoita, joten urheilijoiden ja vertailuhenkilöiden väliset erot ovat voineet jäädä todellista pienemmiksi. Tutkimuksesta poisjääneistä tai tutkimuksen kesken jättäneistä ei voitu tehdä varsinaista katoanalyysiä. Alkoholin käyttö oli vähäistä sekä urheilijoilla että vertailuhenkilöillä (1,2 vs. Sekä urheilijoiden että vertailuhenkilöiden ravinnonsaanti oli lähes ravitsemussuosituksen (Suomalaiset ravitsemussuositukset 1998) mukaista (Taulukko 4). Urheilijoiden energiansaanti ja sekä hiilihydraattien että proteiinin saanti painokiloa kohden oli merkitsevästi vertailuhenkilöiden saantia suurempaa. Keskiarvo± keski hajonta. Ko. Vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti. Tutkimukseen kuului useita eri osioita ja lukioikäiset pojat ovat voineet kokea osallistumisen liian työlääksi. Kaikissa tutkimuksen vaiheissa oli mukana 49 % urheilijoista ja 37 % vertailuhenkilöistä, joten moni jätti tutkimuksen kesken. Kolmella urheilijalla alkoholin käyttö oli runsaampaa kuin ravitsemussuosituksessa suositeltu enimmäiskäyttömäärä (5 E%). Urheilijat Vertailuhenkilöt p-arvo n=28 n=30 MET/vrk (kJ/kg) 197 ± 17 189 ± 17 ns Energiansaanti (kJ/vrk) 13 230 ± 2 170 10940 ± 3 730 0,001 Energiankulutus (kJ/vrk) 14 320 ± 2 150 12 930 ± 2490 0,013 Laskennallinen -1090 ± 490 -1 990 ± 4240 ns POHDINTA energiatasapaino (kJ/vrk) Koehenkilöiden määrä, 58 henkilöä Taulukko 6. Molempien ryhmien energiankulutus oli suurempaa kuin energiansaanti ruokapäiväkirjanpitopäivinä. MET-lukujen ja koehenkilön painon perusteella arvioitu energiankulutus vuorokautta kohti oli kuitenkin urheilijoilla merkitsevästi vertailuhenkilöitä suurempi. Urheilijoista alkoholia käytti 29 % (n = 8) ja niillä, jotka käytti42 LIIKUNTA& TIEDE 1/2003 • Urheilevien poikien syömiskäyttäytyminen tia tai syömiskäyttäytymistä selvittäneissä tutkimuksissa. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista, jolloin osallistuneet ovat todennäköisesti liikunnasta, urheilusta ja yleensäkin terveellisistä elämäntavoista kiinnostuneita. Urheilijat n=28 A-vitamiini (µg) l 336 ± l 305 D-vitamiini (µg) 5,7 ± 2,1 E-vitamiini (mg) 11,0 ± 2,9 Tiamiini (mg) 2,0 ± 0,5 Riboflaviini (mg) 3,4 ± 0,7 Niasiini (mg) 48,4 ± 10,4 Foolihappo (µg) 394 ± 103 B12-vitamiini (µg) 9,5 ± 4,5 C-vitamiini (mg) 153 ± 89 Rauta(mg) 17,7 ± 4,5 Sinkki (mg) 23,7 ± 10,7 Seleeni (µg) 134 ± 31 Kalsium (mg) 1900 ± 536 Kalium (mg) 6024 ± 1 250 Magnesium (mg) 570 ± 117 Natrium (mg) 4237 ± 986 Vertailuhenkilöt n =30 l 016 ± 912 5,2 ± 4,6 8,7 ± 3,1 1,6 ± 0,5 3,0 ± 1,2 38,1 ± 12,0 316 ± 101 7,0 ± 3,1 119 ± 90 13,6 ± 5,1 18,1 ± 7,2 105 ± 37 l 771 ± 814 5 055 ± l 732 468 ± 172 4 155 ± 1 255 1) Valtion ravitsemusneuvottelukunta, Suomalaiset ravitsemussuositukset 1998 p-arvo ns 0,02 0,009 0,005 0,02 0,001 0,007 0,003 ns 0,001 0,003 0,001 ns 0,007 0,001 0,001 Suositus (VRNK) 1 900 5 10 1,4 1,6 18 300 1,5 60 12 12 50 900 3 500 350 Alle 2 000 vät alkoholia, alkoholin osuus kokonaisenergiasta oli keskimäärin 4,7 E%. Urheilijat saivat lähes kaikkia vitamiineja ja kivennäisaineita vertailuhenkilöitä enemmän, koska energiansaantikin oli suurempaa. Urheilijoilla ero energiansaannin ja -kulutuksen välillä oli hieman pienempi kuin vertailuhenkilöillä, mutta ero ei kuitenkaan ollut merkitsevä. alaluokkien alhaiset pistemäärät sekä urheilijoilla että vertailuhenkilöillä osoittavat, että koehenkilöiden ruokailuun, laihduttamiseen ja omaan kehoon kohdistuvat asenteet ja käyttäytyminen eivät ole syömishäiriöille tyypillistä. Tyydyttyneiden rasvahappojen osuus kokonaisenergiasta ylitti molemmilla ryhmillä suosituksen, kertatyydyttymättömien ja monityydyttymättömien rasvahappojen energiaosuus jäi keskimäärin hiukan alle suosituksen. MET-luvut, energiankulutus, -saanti ja -tasapaino. Urheilijoiden ja vertailuhenkilöiden liikuntapäiväkirjojen perusteella lasketut MET-luvut (metabolic equivalent, perusaineenvaihdunnan kerrannainen) eivät eronneet merkitsevästi ryhmien välillä (Taulukko 6). Keskiarvo ± keskihajonta. Taulukko 5. E%). Rasvan kokonaissaanti vastasi ravitsemussuositusta, rasvan laatu sen sijaan ei. Vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti (Taulukko 5) oli ravitsemussuositukseen nähden riittävää lukuun ottamatta vertailuhenkilöiden E-vitamiinin saantia, joka jäi hiukan alle suosituksen
LÄHTEET Beals KA, Manore MM. Urheilijoiden laihduttaminen riippuu paljon urheilulajista: tietyissä lajeissa pyritään ns. kilpailupainoon tai painolla on merkitystä suorituksen kannalta. EDI-kyselyn kokonaispisteet (10.1 ja 10.5) olivat tämän tutkimuksen koehenkilöillä selvästi alle kyselyn syömishäiriöriskirajan 40 pistettä eikä urheilijoiden ja vertailuhenkilöiden välillä ollut eroa syömishäiriöriskissä. nuorten urheilijoiden, maajoukkuemäkihyppääjien ja olympiakomitean eri lajiryhmien urheilijoiden ravinnonsaantia (Pöllänen, 1997; Rankinen ym. Eniten olivat laihduttaneet painoluokkalajien (93 %) ja teholajien (52 %) urheilijat, vähiten palloilulajien (5 %) urheilijat. 2000). 1999). EDIkysely on käännetty englannin kielestä ja osa kysymyksistä ei käänny luontevasti suomen kielelle muuttamatta merkitystään. Toisaalta tämän tutkimuksen tuloksia painotyytyväisyydenja painotavoitteiden osalta ei voi suoraan verrata muihin, yhtä tiettyä lajia edustavien tutkimusten tuloksiin. Toisaalta tämän tutkimuksen koehenkilöt olivat iältään hieman nuorempia kuin Fogelholmin ja Hiilloskorven tutkimuksessa (1999) eikä mukana ollut painoluokkalajien urheilijoita, joilla laihdutus "kuuluu" lajiin. koehenkilöiden ikä, kulttuuri, kyselyn täyttötilaisuus ja onko vastaaja kirjoittanut kyselyyn nimensä (O'Connor ym. Sundgot-Borgen, Larsen 1993). Tämän tutkimuksen koehenkilöt olivat keskimäärin tyytyväisiä painoonsa. Urheilijoilla energian ja myös kehon painoon suhteutetun proteiinin, kuidun, useimpien vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti oli suurempaa kuin vertailuhenkilöillä. Syömiseen liittyviä ongelmia esiintyy urheilevilla pojilla vähän eikä urheilijoiden syömiskäyttäytymiskyselyn pisteet ylittäneet kyselyn syömishäiriöriskirajaa. Se, miten tyytyväisiä urheilijat ovat painoonsa ja haluavatko he painaa enemmän vai vähemmän, riippuu urheilulajista (McKay Parks, Read 1997; Bettle ym. Tutkittavien syömishäiriöriskiä pyrittiin selvittämään Eating Disorder Inventory (EDI)-kyselyllä (Garner ym. 1995). 1998; Tiilikainen ym. Sekä urheilijoiden että vertailuhenkilöiden negatiivinen energiatasapaino oli pieni verrattuna suomalaisilla mäkihyppääjillä havaittuun -5 600 kj:n suuruiseen negatiiviseen energiatasapainoon (Rankinen ym. Urheilijat käyttivät vertailuhenkilöitä enemmän alkoholia. 1998) kun taas maastojuoksijapojat halusivat painaa 1,4 kg ja amerikkalaisen jalkapallon pelaajapojat 9,6 kg nykyistä enemmän (McKay Parks, Read 1997). Urheilijoiden ja vertailuhenkilöiden välinen pieni ero halutussa painonmuutoksessa saattaa johtua juuri erilaisten urheilulajien kirjasta tässä aineistossa. Aliraportointi ei kuitenkaan välttämättä vaikuta energiaravintoaineiden suhteellisiin osuuksiin (Hirvonen, Männistö, Roos, Pietinen 1997). Tässä tutkimuksessa oli urheilijoita useista eri lajeista, joiden ns. Kyselyn perusteella ei voi tehdä syömishäiriödiagnoosia eikä myöskään sulkea syömishäiriötä pois. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että nuorten urheilijoiden urheiluvalmennuksessa tulee kiinnittää huomiota ravitsemusneuvontaan, koska asianmukainen ravitsemus optimoi urheilijoiden ravinnonsaannin urheilun ja suorituksen kannalta ja voi myös suojata syömishäiriöiltä. Muissa tutkimuksissa on todettu syömishäiriöriskin riippuvan urheilulajista (McKay Parks, Read 1997; Dale, Landers 1999; Johnson ym. Suomalaiset maajoukkuetason miesurheilijat ja kansallisbaletin miestanssijat saivat EDI-kyselystä keskimäärin korkeampia pisteitä (15.1) kuin tämän tutkimuksen urheilijat, mutta urheilijoiden syömishäiriöriski ei kuitenkaan eronnut vertailuhenkilöiden riskistä (Fogelholm, Hiilloskorpi 1999). Energianja energiaravintoaineiden saanti oli tässä tutkimuksessa samaa luokkaa kuin muissakin tutkimuksissa, joissa on selvitetty mm. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat aiempia tutkimuksia (Fogelholm, Hiilloskorpi 1999; Fulkerson ym. Tässä tutkimuksessa ei voitu pienen aineiston takia tehdä lajien välisiä vertailuja, mutta toisaalta yhdenkään urheilijan pisteet eivät ylittäneet kyselyn syömishäiriöriskirajoiksi valittuja pistemääriä. Urheilevat pojat eivät olleet vertailuhenkilöitä alttiimpia syömishäiriöille. 1998; Ziegler ym. Myös vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti vastasi suomalaisia tutkimuksia. EDI-kyselyn reliabiliteetti ja validiteetti on todettu hyviksi ( Garner ym. 1999), joissa on todettu, että miesja poikaurheilijoiden syömishäiriöriski ei eroa vertailuhenkilöiden syömishäiriöriskistä. Nutritional status of female athletes with subclinical LIIKUNTA& TIEDE 1/2003 • Urheilevien poikien syömiskäyttäytyminen 43. Liikuntapäiväkirja on todettu käyttökelpoiseksi ja tarkaksi menetelmäksi nuorilla koehenkilöillä ja se antaa ryhmätasolla tarkan arvion kokonaisenergiankulutuksesta ja fyysisestä aktiivisuudesta (Bratteby, Sandhagen, Fan, Samuelson 1997). Tämän tutkimuksen nuoret urheilijat laihduttivat vähän verrattuna suomalaiseen tutkimukseen (Fogelholm, Hiilloskorpi 1999), jossa miesurheilijoista oli laihduttanut edellisen 12 kuukauden aikana lajiryhmästä riippuen 5-93 %. 1983). 1983, Garner ym. 1984). 1998). Sundgot-Borgen, Larsen 1993; Fogelholm, Hiilloskorpi 1999). Syömishäiriökyselyn perusteella tehtäviin johtopäätöksiin on syytä suhtautua varovaisesti. lajivaatimukset urheilijan painolle ja kehonkoostumukselle ovat erilaiset. Toisaalta urheilijoiden vähemmän negatiivinen energiatasapaino ja suurempi energiansaanti voi johtua urheilijoiden taipumuksesta yliraportoida ravinnonsaantiaan (Schultz, Alger, Harper, Wilmore, Ravussin 1992). Amerikkalaiset taitoluistelijapojat halusivat painaa keskimäärin 0,8 kg vähemmän (Ziegler ym. Myös suomalaiset eri lajien maajoukkuetason miesurheilijat ja baletti tanssijat ovat keskimäärin tyytyväisiä painoonsa (Fogelholm, Hiilloskorpi 1999). 1999; Terry ym. Energiatasapaino (energiansaannin ja energiankulutuksen erotus) oli molemmilla ryhmillä negatiivinen (-1 090 kJ ja -1 990 kJ). JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen perusteella urheilevat pojat saavat ravinnostaan riittävästi energiaa ja suojaravintoaineita, mutta energiaravintoaineiden saanti ei ole urheilun kannalta optimaalista: hiilihydraattien saanti on niukkaa ja proteiinin saanti runsasta. Fogelholmin ja Hiilloskorven (1999) tutkimuksessa myös vertailuhenkilöt ilmoittivat laihduttaneensa useammin (18 %) kuin tässä tutkimuksessa. Negatiivinen energiatasapaino voi johtua erityisesti nuorilla ruokapäiväkirjan aliraportoinnista (Bratteby, Sandhagen, Fan, Enghardt, Samuelson 1998) tai liikuntapäiväkirjojen yliraportoinnista (Klesges, Eck, Mellon, Fulliton, Somes, Hanson 1990). 1998). Urheilijoiden ja vertailuhenkilöiden välinen ero riskipisteissä on voinut jäädä todellista pienemmäksi, jos vertailuhenkilöiden joukkoon on valikoitunut tavallista enemmän urheilua harrastavia henkilöitä. Kuitenkaan toista, selvästi parempaa menetelmää ei ole kehitetty. Kysely aiheutti koehenkilöissä naurun purskahduksia ja osin asiattomiakin kommentteja, joten menetelmän sopivuutta lukioikäisille pojille voidaan pohtia. Verrattaessa kyselyn pisteitä muiden tutkimusten pisteisiin on myös oltava varovainen, koska kyselyn tuloksiin vaikuttaa mm. Kyselyn validiteettia nimenomaan nuorilla urheilijapojilla ei ole testattu, mutta kysely on osoittautunut käyttökelpoiseksi menetelmäksi urheilijoiden syömishäiriöriskien selvittämisessä (mm. Alhaiset riskipisteet voivat johtua siitä, että koehenkilöt kirjoittivat kyselylomakkeeseen oman nimensä, mutta myös aiemmissa tutkimuksissa on noudatettu samaa käytäntöä (mm
Total energy expenditure and physical activity as assessed by the doubly labeled water method in Swedish adolescents in whom energy intake was underestimated by 7-d diet records. Med Sci Sports Exerc 1998; 30: 1592-7. lncreasing prevalence of underreporting does not necessarily distort dietary surveys. Med Sci Sports Exerc 1990; 22: 690-7. Adolescent male athletes: body image, diet and exercise. Energy expenditure of elite female runners measured by respiratory chamber and doubly labeled water. 44 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Urheilevien poikien syömiskäyttäytyminen Klesges RC, Eck LH, Mellon MW, Fulliton W, Somes GW, Hanson CL. A method to assess energy expenditure in children and adults. Physical and emotional problems of elite female gymnasts. Med Sci Sports Exerc 1995; 27: 550-5. Miten nuorten terveys on muuttunut 20 vuoden kuluessa. Am J Clin Nutr 1997; 65:895-907. Odessa, Florida. Eating attitudes and body shape perceptions among elite rowers: effects of age, gender and weight category. lnt J Eat Disord 1994; 15: 21-36. Bergh C, Södersten P. Weight control in wrestling: eating disorders or disordered eating. lnt J Eat Disord 1983; 2: 15-34. Page A, Fox KR. eating disorders. Bratteby L-E, Sandhagen B, Fan H, Samuelson G. Risk and trigger factors for the development of eating disorders in female elite athletes. lnt J Eat Disord 1998; 24: 421-7.. Ziegler PJ, Khoo CS, Sherr B, Nelson JA, Larson WM, Drewnowski A. Austr J Sci Med Sport 1996; 28: 3-6. Eating disorder symptoms in female college gymnasts. Body dissatisfaction and drive for thinness in high performance field hockey athletes. Adolescence 1997; 32: 593-602. Bettle N, Bettle 0, Neumärker U, Neumärker K-J. Bouchard C, Tremblay A, Leblanc C, Lortie G, Savard R, Theriault G. Scand J Med Sci Sports 1993; 3: 150-5. Sundgot-Borgen J. Female athletes and eating problems: a meta-analysis. Smolak L, Murnen SK, Ruble AE. Food habits and sport activity during adolescence: differences between athletic and non-athletic teenagers in Switzerland. Eur J Clin Nutr 1997; 51: 297-301. Suomen Lääkäri lehti 1997; 52: 2705-12. J Appi Physiol 1992; 72: 23-8. Terry PC, Lane AM, Warren L. French SA, Perry CL, Leon GR, Fulkerson JA. Eur J Clin Nutr 1997; 51: 585-91. The accuracy of self-reports of physical activity. Eating-disordered behaviors and personality characteristics of high school athletes and nonathletes. Med Sci Sports Exerc 1994b; 26: 414-9. J Adolesc Health 1994; 15: 286-94. Tofler IR, Stryer BK, Micheli LJ, Herman LR. Disordered eating in active and athletic women. Weight and diet concerns in Finnish female and male athletes. Dale KS, Landers DM. Am J Clin Nutr 1998; 67: 905-11. Eur J Clin Nutr 2000; 54, Suppl 1: S16-20. Food preferences, eating patterns, and physical activity among adolescents: correlates of eating disorders symptoms. Age and sex effects on energy expenditure. Eating attitudes, body shape perceptions and mood of elite rowers. Med Sci Sports Exerc 1999; 31: 1382-9. Sundgot-Borgen J, Larsen S. Psychopathology 1998; 31: 153-9. Adolescent ballet school students: Their quest for body weight change. Clin Sports Med 1994; 13: 355-69. Sundgot-Borgen J. Ravinnonsaannin, fyysisen aktiivisuuden ja kehon koostumuksen muutokset urheilevilla ja urheilua harrastamattomilla murrosikäisillä. Manual of Eating Disorder lnventory. Pathogenic weight-control methods and selfreported eating disorders in female elite athletes and controls. Eating disorders in female athletes. Beaumont PJV, Arthur B, Russel JD, Touyz SW. Schulz LO, Alger S, Harper 1, Wilmore JH, Ravussin E. Garner DM, Olmsted MP, Polivy J. Bolus 1 /2000: 26-8. Body image and dieting behaviors among elite figure skaters. N Engl J Med 1996; 335: 281-3. Marshall JD, Harber VJ. Tiilikainen R, Pöllänen K, Lahti-Koski M . Huipullakin tarvitaan kunnon evästä. Sports Med 1994a; 17; 176-88. ls body composition important in young people's weight management decision-making. Nutritional status of the Finnish elite skijumpers. Excessive physical activity in dieting disorder patients: Proposal for a supervised exercise program. Development and validation of a multidimensional eating disorder inventory for anorexia nervosa and bulimia nervosa. Am J Clin Nutr 1983; 37: 461-7. Komiteamietintö 1998:7. lnt J Sports Med 1996; 17: 541-4. Psychological Assessment Resources, 1984. Johnson MD. Valtion ravitsemusneuvottelukunta, Helsinki 1998. Nature Med 1996; 2: 21-2. Rimpelä M, Rimpelä A, Vikat A, Hermanson E, Kaltiala-Heino R, Kosunen E, Savolainen A. Fogelholm M, Hiilloskorpi H. Cavadini C, Decarli B, Grin J, Narring F, Michaud PA. Pro gradu, Kuopion yliopisto 1997. Johnson C, Powers PS, Dick R. Terry PC, Waite J. Rankinen T, Lyytikäinen S, Vanninen E, Penttilä 1, Rauramaa R, Uusitupa M . Klausen B, Toubro S, Astrup A. McKay Parks PS, Read MH. lnt J Eat Disord 2000; 27: 371-80. Pöllänen K. Anorexia nervosa, self-starvation and the reward of stress. Hirvonen T, Männistö S, Roos E, Pietinen P. J Sci Med Sport 1999; 2: 67-77. Bratteby L-E, Sandhagen B, Fan H, Enghardt H, Samuelson G. lnt J Obesity 1998; 22: 786-92. Fulkerson JA, Keel PK, Leon GR, Dorr T. Athletes and eating disorders: The national collegiate athletic association study. Med Sci Sports Exerc 1999; 31: 229-35. lnt J Eat Disord 1999; 26: 73-9. Garner DM, Olmsted MP, Polivy J. J Am Diet Assoc 1998; 98: 419-25. lnt J Eat Disord 1999; 26: 179-88. Suomalaiset ravitsemussuositukset. A 7-day diary for assessment of daily energy expenditure validated by the doubly labelled water method in adolescents. O'Connor PJ, Lewis RD, Kirchner EM
Miten alle kouluikäisten lasten liikunnanedistäminen liittyy lastenneuvoloissa työskentelevien terveydenhoitajien terveydenedistämistehtävään. counselling of the child, family and community. In conclusion, promotion of physical activity should be closely connected with the settings of everyday life. Key words: health promotion, physical activity, child health care, childhood Tämän katsausartikkelin tehtävänä on vastata seuraaviin kysymyksiin: 1. .. liikuntaneuvonta sekä 5. Most Finnish families with children of pre-school age use primary health care guidance and counselling services organized by municipalities. The focus is on children of preschool age. LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Liikunnanedistäminen lastenneuvolatyössä 45. Asiantuntijakeskeisessä liikunnanedistämisessä tulisi toteutua: 3. The results showed that the empowerment approach included the following areas for promoting physical activity of children: 1. 3. 02 620 3440, e-mail: javaliik@samk.fi TIIVISTELMÄ Liikunnanedistämisen osa-alueet lastenneuvolatyössä kehittämisasiakirjojen perusteella Javanainen-Levonen T., Poskiparta M., Rintala P. The data consisted of four documents on health care and two documents on promoting physical activity. Artikkelissa kuvataan, miten alle kouluikäisten lasten liikunnan edistäminen liittyy terveydenhoitajien terveydenedistämistyöhön lastenneuvoloissa sekä esitetään tiivistetyssä muodossa, minkälaiset liikunnanedistämisen osa-alueet tulevat esiin terveydenhuollon ja terveyttä edistävän liikunnan kehittämisasiakirjoissa. The second aim was to give a short account of different areas in health promotion through physical activity in these settings. Konkretisointi lastenneuvolatyöhön toteutettiin selvityksen toisessa vaiheessa asiakirjoissa esitettyjen yleisten periaatteiden perusteella, lastenneuvolaoppaassa esitettyjen ajatusten pohjalta sekä voimavarasuuntautuneen terveyden edistämisen periaatteiden pohjalta. lapsen motorisen kehityksen arviointi ja seuranta, 4. physical activation and support of the child and the family based on individual and special needs, and 2. Toiseen kysymykseen pyritään vastaamaan artikkelin varsinaisessa selvitysosassa, joka perustuu olemassa olevien kehittämisasiakirjojen sisällön analyysiin. yhteistyö liikunnan organisoijien, päiväkodin ja tulevan koulun kanssa. Minkälaiset lastenneuvoloiden liikunnanedistämisen osaalueet tulevat esiin terveydenhuollon ja terveyttä edistävän liikunnan kehittämisasiakirjoissa . lapseen, perheeseen ja yhteisöön kohdistuva liikuntaneuvonta. Mitä liikunnanedistämisen osa-alueet merkitsevät lastenneuvoloiden terveydenhoitajien työlle terveyden edistämisen eri lähestymistavoista tarkasteltuina. The first aim of this review was to describe how promotion of physical activity is related to the health promotion task of Finnish public health nurses. Asiakirja-aineisto koostui neljästä terveydenhuollon toimintaa ohjaavasta asiakirjasta sekä kahdesta terveyttä edistävän liikunnan kehittämisasiakirjasta. Tutkimusmenetelmäksi valittiin olemassa olevien asiakirjojen laadullinen sisällön analyysi. yhteistyö. Llll{UN~ANEDISTAMISEN OSA-ALUEET LASTENNEUVOLATVOSSA KEHITTAMISASIAKIRJOJEN PERUSTEELLA TARJA JAVANAINEN-LEVONEN 1 , MARITA POSKIPARTA 2, PAULI RINTALA 3 1 Satakunnan ammattikorkeakoulu, sosiaalija terveysalan Porin yksikkö 2 Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos 3 Jyväskylän yliopisto, liikuntakasvatuksen laitos Yhteyshenkilö: Tarja Javanainen-Levonen, LitL, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Maamiehenkatu 10, 28500 Pori, p. fyysisen aktiivisuuden arviointi ja seuranta, 4. Asiasanat: terveyden edistäminen, liikunnanedistäminen, lasten liikunta, terveydenhuolto, lastenneuvola ABSTRACT Different areas in promoting physical activity of preschool age children in Finnish child health care according to developmental documents Javanainen-Levonen T., Poskiparta M., Rintala, P. yksilöllisyys ja erityistarpeiden huomioon ottaminen, 2. Terveydenhuollon liikunnanedistämistyössä tulisi selvityksen ensimmäisen vaiheen mukaan toteutua: 1. screening and monitoring physical activity of the child and the family, and 5. 040 5533886, fax. lapsen ja perheen liikunnallinen aktivointi ja tukeminen erityistarpeiden perusteella sekä 2. Lastenneuvoloiden terveydenhoitajien voimavarasuuntautuneessa liikunnanedistämistyössä tulisi toteutua: 1. collaboration with sports organizations, day care centres and school. aktivointi ja tukeminen, 3. screening and monitoring motor development of the child, 4. The final analysis was also based on two approaches to health promotion in general. Kolmanteen kysymykseen vastataan selvityksen tulosja pohdintaosan yhteydessä. 2. lapsen ja perheen fyysisen aktiivisuuden arviointi ja seuranta sekä 5. Qualitative content analysis was chosen as the method to outline this new research area. Koska asiakirjoissa ei esiintynyt ollenkaan suoraan lastenneuvolan liikunnanedistämistyöhön kohdistuvaa tekstiä, käytettiin sisällön analyysissä kriteereinä mainintoja, joissa yhdistyivät terveydenhuollon tehtävät ja asiakkaan tai lapsen liikunnan, terveellisten elintapojen tai terveyden edistäminen. Lopuksi konkretisoidaan liikunnanedistämisen osaalueiden merkitys lastenneuvoloiden terveydenhoitajien työlle terveyden edistämisen eri lähestymistavoista tarkasteltuina. Ensimmäistä kysymystä tarkastellaan artikkelin johdantoosassa. The traditiona! approach included the following areas: 3
Toiminnan kohteena on asiakkaan lisäksi koko yhteisö (WHO 1986). Lisäksi lapsen tulisi käydä neuvolassa kahdeksan kertaa ennen ensimmäistä ikävuotta. Ohjelmassa esitetään terveysalalle muun muassa vaatimus tärkeimpien käyttäytymiseen liittyvien riskitekijöiden tunnistamiseksi (WHO 1999). (mm. Nykyisten tutkimustulosten perusteella on vaikea luotettavasti päätellä, kuinka suuri osa alle kouluikäisistä lapsista liikkuu suositusten (Corbin & Pangrazi 1998) mukaisesti. Fyysisen ympäristön aktivoiva merkitys on kuitenkin esimerkiksi liikunnan edistämisessä arvioitu suureksi (Numminen 1996; Promoting physical activity 1999). Tavoitteena on riskiryhmien löytäminen ja yksilön terveyskäyttäytymisen muuttaminen. (Strid 1999.) Liikunnanedistämisessä on diagnosoinnin lisäksi merkittävää se, miten terveydenhoitaja näkee liikunnan tukevat ja aktivoivat mahdollisuudet (Palsio 2002; Strid 1999,) esimerkiksi motorisen kehityksen viivästymisen (Rintala, Ahonen & Cantell 2002) toteamisen jälkeen. Liikunnan avulla edistetään terveyttä ja toimintakykyä sekä ehkäistään sairauksia ja liikuntaa käytetään itsehoitona sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa (1987). (Lastenneuvolaopas 1991) Toiminnan on todettu toteutuvan Suomen kunnissa kuitenkin vaihtelevasti (Bardy, Salmi, Heino 2001; Hermansson 1997). Etenkin alle 3-vuotiaiden lasten psykomoto46 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • U ikunnanedistäminen lastenneuvolatyössä risen kehityksen seuranta on korostunut lastenneuvolatyössä. Lähestymistapaan sisällytetään sairauslähtöisyys ja hoitaminen lääketieteellisin keinoin. Jos terveyden edistäminen ymmärretään terveydenhoitajan työssä laajasti, terveydenhoitajan rooli laajenee terveysongelmia ehkäisevästä hoitajasta terveyden asianajajaksi (Sihto 1997). Terveyden edistämistä on terveydenhuollossa toteutettu eri lähestymistapojen pohjalta. Asiantuntijakeskeinen lähestymistapa ilmenee lastenneuvolatyössä esimerkiksi kömpelöiden lasten diagnosointina. TERVEYDEN EDISTÄMISEN LÄHESTYMISTAVAT Terveyttä voidaan edistää kehittämällä terveyttä edistävää yhteiskuntapolitiikkaa, tukemalla terveellisen ympäristön aikaansaamista, tehostamalla ja vahvistamalla yhteisöjen toimintaa, kehittämällä yksilöiden henkilökohtaisia taitoja sekä suuntaamalla ja kehittämällä terveyspalveluja terveyttä edistävään suuntaan. Lastenneuvolan mahdollisuudet lasten erityistarpeiden seulomiseen on todettu hyviksi. LIIKUNTA KANSANTERVEYDEN YLLÄPITÄJÄNÄ Suomalaisessa Terveyttä kaikille vuoteen 2000 -ohjelmassa (1987) sekä uudistetussa yhteistyöohjelmassa (Terveyttä kaikille vuoteen 2000, 1993) liikunta esitetään kansanterveyteen vaikuttavana elintapana. Asiantuntijakeskeinen lähestymistapa suuntautuu sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Alle kouluikäisten liikuntasuosituksissa ei käytetä kohtuuliikunnan vaatimuksia, vaan luuston kehittymisen kannalta vaaditaan myös voimakkaammin kuormittavaa liikuntaa (Corbin & Pangrazi 1998). (Lastenneuvolaopas 1991) Koska lastenneuvolan työntekijöistä terveydenhoitaja tapaa asiakkaana olevan lapsen ja perheen edustajan useimmin, tarkastellaan tässä artikkelissa liikunnanedistämistä terveydenhoitajan työn näkökulmasta. WHO:n (1986) mukaan terveyden edistäminen on prosessi, jolla pyritään lisäämään ihmisten mahdollisuuksia hallita sekä parantaa terveyttään korostamalla oma-aloitteisen ja aktiivisen toiminnan tukemista. Asiakkaan tarpeista lähtevän toiminnan tulee olla yksilöllistä, perhekeskeistä ja toiminnan tulee keskittyä ennaltaehkäisyn ja hoidon lisäksi terveyden edistämiseen. Kansallisia terveydenhuollon ohjelmia on rakennettu WHO:n asiantuntijatyönä tuotettujen käsitteiden ja toimintalinjojen pohjalta. Sosiaalija terveysministeriön asettama Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö (myöhemmissä viittauksissa Teli) julkistettiin vuonna 2001. Lohinivan (1999) terveydenhoitajien työn ydintoimintoja kuvaavassa tutkimuksessa ilmeni, että neuvolatyö oli ehkäisevän työn keskeisin toimintakokonaisuus. Mietinnössä (Teli 2001) korostetaan terveydenhuollon mahdollisuuksia väestön terveysliikunnan edistämiseen järjestelmän kattavuuden. Voimavarasuuntautunut lähestymistapa perustuu terveydenedistämisstrategioissa esitettyyn laaja-alaiseen terveyden edistämiseen. Liikkumattomuus mainitaan lihavuuden merkittävänä lisääjänä ja sairastumisen riskitekijänä (WHO 1999). Terveys 2015 -ohjelmassa (2001) mainitaan yksipuolinen fyysinen rasitus ja arkisen hyötyliikunnan vähyys kansanterveydellisenä riskitekijänä. Kyseisen tutkimuksen mukaan neuvolatyön keskeisimmistä työmenetelmistä neuvonta ja ohjaus toteutuivat terveydenhoitajien työssä monimuotoisena. Tässä artikkelissa keskitytään lastenneuvolajärjestelmään alle kouluikäisten lasten perusterveydenhuollon palveluna. Jo kuusivuotiaiden lasten fyysisessä aktiivisuudessa ilmenee suuria yksilöllisiä eroja (Sääkslahti, Numminen, Raittila, Paakkunainen & Välimäki 2000). Lastenneuvolan tehtävänä on luoda perusta lapsen elinikäiselle terveydelle sekä kasvulle ja kehitykselle. Suomessa neuvolaverkosto tavoittaa väestön lähes sataprosenttisesti (Terveyttä kaikille vuoteen 2000, 1987). Lastenneuvolatyössä yleisimpiä työmenetelmiä ovat Stridin (1999) esittämän arvion mukaan terveystarkastukset sekä neuvonta ja ohjaus. Asiantuntijakeskeisessä lähestymistavassa asiakkaan omien voimavarojen hyödyntämistä ei ole käsitelty. Toiminnan kohteena on asiakas yksilönä. Nämä terveyttä edistävän toiminnan viisi eri tasoa on esitetty Ottawa Charterasiakirjassa (WHO 1986). Vuonna 1991 julkaistussa Lastenneuvolaoppaassa suositellaan, että terveydenhoitaja tekisi yhden kotikäyntikerran lapsen ollessa noin kuukauden vanha. Noin kolmasosan lapsista ja nuorista arvellaan liikkuvan terveytensä kannalta riittävästi (Nupponen, Telama & Laakso 1997). Asiakirjoissa todetaan terveyden edistäminen poikkihallinnolliseksi yhteistyöksi, mutta erityisesti terveydenhuollon tehtäväksi (Perttilä 1999; WHO 1999; Terveys 2015, 2001). Tässä artikkelissa tarkastellaan asiantuntijakeskeistä lähestymistapaa ja voimavarasuuntautunutta lähestymistapaa toisiaan täydentävinä, ei pois sulkevina lähestymistapoina asiakkaan terveyden edistämisessä. Macleod Clark 1993; Liimatainen, Poskiparta, Sjögren 1999; Naidoo, Wills 2001.) Asiantuntijakeskeisessä lähestymistavassa ei tarkastella fyysisen ja sosiaalisen ympäristön osuutta terveyden edistämisessä (Green, Ottoson 1994). Voimavarasuuntautuneessa lähestymistavassa korostetaan asiakaslähtöisyyttä ja asiakkaan tietoisten valintojen tukemista ja riskitekijöiden korostamisen sijasta keskitytään asiakkaan kokonaiselämäntilanteeseen (Liimatainen, Poskiparta & Sjögren 2001). Esimerkiksi lastenneuvolatyössä terveydenhoitajat voivat tukea asiakkaan voimavaroja hänen oman terveytensä edistämisessä. Alle kouluikäisten lasten liikuntaan liittyviä tutkimuksia on vähän, vaikka liikunnan merkityksen lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle on todettu olevan sitä suurempi, mitä nuoremmasta lapsesta on kysymys (Telama, Välimäki, Nupponen, Numminen, Sääkslahti & Raitakari 2001). Kahden vuoden iässä tulisi olla kaksi neuvolakäyntiä ja sen jälkeen yksi käyntikerta vuosittain kouluikään asti. Kansainvälisessä Health 21 -ohjelmassa puhutaan kohtuuliikunnan merkityksestä (WHO 1999 ). Viljasen (1993) mukaan työ lastenneuvolassa kohdistuu lapseen tai äitiin yksilönä, ei koko perheeseen
Suomessa ei ole tehty tutkimuksia lasten liikunnan edistämisestä lastenneuvolatyössä (Pelkonen, Löthman-Kilpeläinen 2000). Terveyttä edistävän liikunnan mietinnön kehittämisehdotuksissa korostuu lapsen mahdollisuus päivittäiseen liikkumiseen, etenkin vähän liikkuvien lasten liikunnan harrastusmahdollisuu ksien lisääminen ja perheliikunnan edistäminen (Teli 2001) . Ennen kouluikää lapsen tulisi saavuttaa pyöräilyn, luistelun, hiihdon ja vesiliikunnan alkeistaidot. Lastenneuvolassa asiakkaana on useimmiten lapsi ja perheen edustaja. ASIAKIRJA-AINEISTON ANAL VVSI Analysoitavaksi aineistoksi valittiin 2000-luvulle suuntautuvat terveydenhuollon ja terveyttä edistävän liikunnan kehittämisasiakirjat. Asiakirjoissa esiintyi erittäin vähän suoraan lastenneuvolatyöhön kohdistuvaa tekstiä (Terveyttä kaikille vuoteen 2000, 1987). (Corbin & Pangrazi 1998.) Suosituksissa keskitytään ainoastaan liikunnan fyysisiin vaikutuksiin. Aineistoon valittiin terveydenhuollon toimintaa ohjaavina asiakirjoina valtion periaatepäätös Terveys 2015 -ohjelmasta (Terveys 2015 , 2001) , WHO:n uusin kansainvälinen Health for allin the 21st century -ohjelma (WHO 1999), suomalainen Terveyttä kaikille vuoteen 2000 -yhteistyöohjelma (Terveyttä kaikille vuoteen 2000, 1993) sekä Terveyttä kaikille vuoteen 2000 -toimintaohjelma (Terveyttä kaikille vuoteen 2000, 1987). Perheen liikunta-asenne ja malli vaikuttavat lapsen liikunnalliseen aktiivisuuteen merkittävimmin varhaislapsuudessa (Pönkkö 1999). Niissä ei oteta huomioon varhaislapsuuden liikunnan merkitystä aikuisiän liikuntaharrastuksen pohjana (Telama, Laakso, Yang & Viikari 1997). Yleisimpiä ongelmia ovat astma, kehitysvammaisuus, epilepsia ja diabetes (Gissler 1999). Koska tutkimusalue on uusi ja alueeseen liittyvä tieto on hajanaista, valittiin tutkimusmenetelmäksi olemassa olevien kehittämisasiakirjojen laadullinen sisällön analyysi (Eskola & Suoranta 1998). Konkretisointivaiheessa selvityksen tuloksena syntyneet pääteemat sijoitettiin nelikenttämalliin. Varhaislapsuuden liikunnan merkitystä on myös tarkasteltu psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen pohjana olevan itsensä tuntemisen ja itsetunnon vahvistamisen näkökulmasta (esim. Yhdysvalloissa tehtyjen suositusten ( Corbin & Pangrazi 1998) mukaan 5-12 -vuotiaiden lasten tulee liikkua päivittäin yli tunti tai mielellään useita tunteja. Analyysin jälkeen tapahtuvassa synteesissä luodaan kokonaiskuva ja esitetään tutkittava ilmiö uudessa perspektiivissä. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa dokumenttiaineistosta etsittiin toistuvan lukemisen perusteella lastenneuvolatyöhön liittyvät liikunnanedistämisen maininnat. Pönkkö 1999; Lintunen 2000). Liikunnan merkitys useimpien näiden ongelmien ehkäisyssä ja hoidossa on olennainen. Liikuntaa tulisi lisäksi tarkastella erityisesti pitkäaikaissairaiden, vammaisten ja muiden erityisryhmien oikeutena tasa-arvoiseen osallistumiseen (WHO 1986). Mallin rakentaminen perustui liikunnanedistämisen liittymiseen terveyden edistämisen eri lähestymistapoihin (MacDonald & Bunton 1992; Pender 1996; Liimatainen, Poskiparta & Sjögren 1999) sekä lastenneuvolatyön asiakkuuteen. Konkretisoinnissa käytettiin ensimmäisenä lähtökohtana teoreettista mallia. Tämän vaiheen analyysin tuloksena muodostui viisi pääteemaa: yksilöllisyys ja erityistarpeiden huomiin ottaminen, aktivointi ja tukeminen, fyysisen aktiivisuuden arviointi ja seuranta, liikuntaneuvonta ja yhteistyö. Tässä selvityksessä asiakirjojen avulla pyrittiin luomaan mahdollisimman luotettava kuva, jossa yhdistyvät terveyden edistämisen, hoitotieteen ja liikuntatieteen näkökulmat. Liikunnan merkitys alle kouluikäisille Tutkimusten mukaan keskimäärin kymmenellä prosentilla 5-7 -vuotiaista suomalaislapsista (Strid 1999; Gissler 1999; Sihvola 2000) on jokin pitkäaikaissairaus. Liikunnan merkitys sosiaalisen kehityksen tukijana kasvaa kouluiässä (Telama 2000). Kirjan perustavoitteena on ollut esittää suosituksia terveysliikunnan edistämiseksi erityisesti kuntien perusterveydenhuollolle. terveydenhuollon, perusterveydenhuollon, sosiaalija terveystoimen tehtäviin sekä 2. Myös kansainvälisesti lasten liikunnan edistämistä terveydenhuollossa on tutkittu erittäin vähän (Sallis, Patrick, Frank, Pratt, Wechsler & Galuska 2000). vuoksi. Tässä selvityksessä etsittiin aineistosta teemojen yhteneväisyyksiä (Hirsjärvi & Hurme 2000). Kehittämisehdotuksissa korostetaan terveydenhuollon ammattiryhmien ja liikuntaa järjestävien tahojen yhteistyötä, liikkumisreseptin ja palvelusetelin kokeilua sekä liikunnan sisällyttämistä hoitoja laatusuosituksiin (Teli 2001). lapsen tai asiakkaan liikunnan, terveellisten elintapojen tai terveyden edistämiseen. Näin muodostui liikunnanedistämisen nelikenttämalli: lapseen ja perheeseen tai yhteisöön kohdistuva voimavarasuuntautunut liikunnanedistäminen sekä lapseen ja perheeseen tai yhteisöön kohdistuva asiantuntijakeskeinen liikunnanedistäminen (taulukko 1). Maininnat koottiin toistuvan lukemisen perusteella teema-alueiksi, jotka nimettiin mahdollisimman kuvaavalla tavalla. Perheen arkipäivän toiminnoissa kotona, pihaympäristössä ja päivähoidossa lapsella on tilaisuus harjoitella eri elementeissä (Numminen 1996) motoristen perustaitojen pohjana olevia tasapaino-, liikkumisja esineiden käsittelytaitoja. Sen vuoksi seuraavalla lukukerralla käytettiin kriteereinä mainintoja, jotka liittyivät joko 1. Liikunnan sisällön tulee olla monipuolista ja lapsen ikäja kehitystasolle sopivaa. Lastenneuvolatyön asiakkaana on lapsi ja perhe (Lastenneuvolaopas 1991; WHO 1999) sekä yhteisö. Minimivaatimuksena esitetään 30-60 minuuttia monipuolista liikuntaa päivittäin tai useina päivinä viikossa. Terveysliikunnan paikalliset suositukset (2000) oli toinen analyysissä mukana ollut liikunnan kehittämisasiakirja. Julkaisussa todetaan kuitenkin, että henkilöstöllä ei ole aikaa eikä erityistietämystä liikuntaneuvonnan toteuttamiseen (Teli 2001). Voimavarasuuntautuneen liikunnanedistämisen esimerkeissä käytettiin lähtökohtana voimavarasuuntautuneisuuden periaatLIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Liikunnanedistäminen lastenneuvolatyössä 4 7. Osan jokapäiväisestä liikunnasta tulee kestää yhtäjaksoisesti 10-15 minuuttia ja olla rasittavuudeltaan kohtuullista tai voimakasta. Koska asiakirja-analyysin ensimmäisen vaiheen avulla ei voitu suoraan vastata selvityksen tehtävään, pyrittiin seuraavassa vaiheessa konkretisoimaan pääteemat lastenneuvolatyöhön liittyviksi liikunnanedistämisen osa-alueiksi. Koulutulokkaiden lihavuus (Sihvola 2000) sekä kouluikäisten mielenterveyden häiriöt (Rajantie, Sihvola, Lappi & Perheentupa 1993) , niska-hartiaongelmat ja oppimisvaikeudet ovat lisääntymässä. Alle kouluikäisten lasten liikunnanedistäminen lastenneuvolan terveydenhoitajien tehtävänä on merkittävä, koska neuvolaverkosto tavoittaa lähes koko väestön. Terveyttä edistävän liikunnan kehittämisasiakirjoista valittiin uusimpana Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö (Teli 2001), jonka laadinnan lähtökohtina ovat olleet kansanterveyslaki ja liikuntalaki. Sisällön analyysissä aineistoa pyritään yksinkertaistamaan ja tiivistämään. Sijoittamisen jälkeen jatkettiin konkretisointia hakemalla esimerkkejä eri liikunnanedistämisen osa-alueista
yksilöllisyys ja erityistarpeiden huomioon ottaminen, 2. Terveyttä kaikille vuoteen 2000, 1987; Terveys 2015, 2001). Ristiriitaa herätti esimerkiksi terveydenhuollon asiakas -käsite. Koska tekstiaineistoa oli lähes 600 sivua, ei kahden tutkijan rinnakkaisluokitteluun ollut mahdollisuutta. Sisällön analyysissä käytettyjen kriteerien perusteella ensimmäisen vaiheen sisällön analyysin tulokset ovat siirrettävissä yleisellä tasolla muihin terveydenhuollon konteksteihin, esimerkiksi työikäisten liikunnan edistämiseen. Analyysissä päätimme sisällyttää terveydenhuollon asiakas-käsitteeseen eri ikäiset asiakkaat, myös lapset. Terveydenhoitajat esittivät työnsä tuloksena ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin lisääntymisen sekä asiakkaan auttamisen ja tukemisen. Lasten liikunnan edistäminen tukee näin lastenneuvolan tehtävää. Liikunnanedistämisen osa-alueet lastenneuvolan terveydenedistämistyössä Taulukossa 1 on esitetty konkretisoinnin tuloksena ne liikunnanedistämisen osa-alueet, jotka tulisi toteutua terveydenhoitajien toteuttamassa lastenneuvolatyössä. Yhteistyö -teema sisälsi mainintoja terveydenhuollon ja liikuntatoimen sekä liikuntajärjestöjen välisestä yhteistyöstä ja velvoitteesta osallistua eri hankkeisiin (Terveyttä kaikille vuoteen 2000, 1987; Terveyttä kaikille vuoteen 2000, 1993; Teli 2001; Terveysliikunnan paikalliset suositukset 2000; Terveys 2015, 2001). WHO 1999, Terveys 2015, 2001). Asiantuntijakeskeisessä liikunnanedistämisessä pääteemat esitettiin samassa muodossa kuin asiakirjoissa, ainoastaan lasten motorisen kehityksen arviointi ja seuranta lisättiin liikunnanedistämisen osa-alueisiin lastenneuvolan terveydenhuollon ohjelmakaavion mukaisesti (Lastenneuvolaopas 1991). Simoilan tutkimustulosten mukaan terveydenhoitajat kokivat työnsä kohteeksi väestön erityisryhmän, asiakkaat ja heidän perheensä sekä asiakkaan yhteisön jäsenenä. Tutkimusaineisto perustui tutkijoista riippumattomiin tiettyinä ajankohtina kirjoitettuihin dokumenttiaineistoihin, jotka kuvasivat liikunnanedistämistä vain kyseisenä ajankohtana (Eskola & Suoranta 1998). Selvityksen tuloksia verrattiin terveydenhoitajien työhön kohdistuneisiin tutkimuksiin ilmeisvaliditeetin (face validity) toteamiseksi. Samoin puhuttaessa lapsista ja nuorista, sisällytimme maininnat analyysiin. Kolmas liikunnanedistämisen osa-alue merkitsee yhteisötasolla lasten liikunnan alueella tapahtuvaa yhteistyötä. (Simoila 1994) Lohinivan terveydenhoitajien työn toimintakokonaisuuksia koskevassa tutkimuksessa tulosten esittämisessä käytetty tarkastelutapa tukee tämän selvityksen tuloksia (Lohiniva 1999). 48 LIIKUNTA& TIEDE 1/2003 • Liikunnanedistäminen lastenneuvolatyössä LIIKUNNANEDISTÄMISEN OSA-ALUEET TERVEYDENHUOLLOSSA Dokumenttiaineiston ensimmäisen vaiheen analyysin tuloksena ilmeni, että terveydenhuollossa toteutettavan liikunnanedistämisen tulisi liittyä seuraaviin teemoihin: 1. fyysisen aktiivisuuden arviointi ja seuranta, 4. Aktivointiin ja tukemiseen liittyi mainintoja arki-, perheja pihaliikunnan tukemisesta (esim. Analyysistä suljettiin pois ne maininnat, joissa ikäryhmä sulki pois alle kouluikäiset lapset: esimerkiksi koululaiset tai työikäiset asiakkaat. Konkretisointiin käytetyt esimerkit eivät kuitenkaan liittyneet asiakirja-aineiston tekstissä suoraan terveydenhuollon tehtäviin, mikä oli yhtenä kriteerinä sisällön analyysissä. Lastenneuvolatyön ajankohtaisen kehittämismateriaalin puuttuminen sekä terveyden edistämisen käsittely asiakirja-aineistossa yleisellä tasolla johtivat siihen, että selvityksen tulokset jäivät yleiselle tasolle ennen teema-alueiden konkretisointia. Neuvolan vastaanotoilla terveydenhoitajalla on mahdollisuus herättää vanhemmat huomaamaan lasten liikun. Asiakkaan fyysisen aktiivisuuden arviointi ja seuranta esitettiin perusterveydenhuollon tehtäväksi T erveysliikunnan paikallisissa suosituksissa (2000). Ensimmäinen liikunnanedistämisen osa-alue merkitsee lastenneuvolan terveydenhoitajan työssä lapsen liikunnallista aktivointia ja tukemista lapsen erityistarpeiden, kehitystason, kiinnostuksen ja liikuntakokemusten perusteella. Kaikki edellä mainitut osa-alueet kuuluvat voimavarasuuntautuneeseen liikunnanedistämiseen. Teemoista yhteistyö ja liikuntaneuvonta esiintyivät useimmissa asiakirjoissa. POHDINTA Artikkelin alkuosassa todettiin asiakkaan laaja-alainen terveyden edistäminen yhdeksi terveydenhuollon tehtäväksi. yhteistyö. Liikuntaneuvonnan kohdistaminen yksilön (WHO 1999, Terveysliikunnan paikalliset suositukset 2000, Terveys 2015, 2001) lisäksi yhteisöön esitettiin Terveysliikunnan paikallisissa suosituksissa (2000, ja Health 21-asiakirjassa (WHO 1999). Liikuntaneuvonnan tulisi kohdistua lapsen ja perheen lisäksi koko yhteisöön. Tämän selvityksen tulosten yhtäpitävyyttä käytännön työhön tukevat esimerkiksi Simoilan (1994) ja Lohinivan (1999) tutkimukset. teita: arkielämän tukemista ja aktivointia (Tones 1993; WHO 1999; Terveys 2015, 2001). Analyysin luotettavuustarkastelu Sisällön analyysiin valittiin harkinnanvaraisesti terveydenhuollon ja terveyttä edistävän liikunnan olemassa olevia kehittämisasiakirjoja tutkimustehtävän perusteella. aktivointi ja tukeminen, 3. Konkretisoinnissa käytettiin tutkimusaineiston ulkopuolisena materiaalina ainoastaan kahta lähdettä (Lastenneuvolaopas 1991; Tones 1993), joten selvityksen tulosten konkretisointikin on tehty pääasiassa asiakirja-aineiston periaatteita noudattaen. Tulosten analyysia ja tulkintaa tarkennettiin tutkijaryhmän kriittisissä keskusteluissa. Tarkempi ikäryhmittäinen tarkastelu tulisi kuitenkin tehdä uudelleen etsimällä asiakirjoista erikseen työikäisten terveyden tai liikunnan edistämiseen liittyvät maininnat. Toinen liikunnanedistämisen osa-alue merkitsee perheja arkiliikunnan aktivointia ja tukemista perheen kiinnostuksen, voimavarojen, varallisuuden, liikuntavälineiden ja asuinympäristön perusteella. Liikunta luo osaltaan perustan lapsen terveydelle sekä kasvulle ja kehitykselle. Asiantuntijakeskeiseen liikunnanedistämiseen liittyy lapsen motorisen kehityksen arviointi ja seuranta sekä lapsen ja perheen fyysisen aktiivisuuden arviointi ja seuranta. liikuntaneuvonta ja 5. Dokumenttiaineiston laatu ei mahdollista tulosten siirrettävyyttä terveydenhuollon ulkopuolelle esimerkiksi urheiluseuroissa tapahtuvaan lasten liikunnan edistämiseen. Ensimmäinen teema-alue yksilöllisyys ja erityistarpeiden huomioon ottaminen sisälsi mainintoja riskiryhmien, asiakkaan tarpeiden, pitkäaikaissairauksien ja vammaisuuden huomioon ottamisesta terveydenhuollossa (esim. Yhteistyöhaaste edellyttää yhteistyötä liikunnan organisoijien, päiväkodin ja tulevan koulun kanssa
Helsinki: Stakes, 1997. Aiheita 24/1997. Tampere: Tammer-Paino, 2002. Lastenneuvolaopas. From sick nursing to health nursing: evolution or revolution. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu 11. Hermansson E. Jyväskylä: Gummerus, 1999. Liikunnan sovellukset erityisryhmille. ltäsaari S, Leino-Kilpi H, Uski A. Terveyden edistäminen haaste hoitotyölle. Konkretisointi toteutettiin pääasiassa tutkimuksen asiakirjaaineiston periaatteiden mukaan. Health promotion. Tutkimuskatsaus. Terveydenhoitajan positiivinen suhtautuminen lapsen tasa-arvoiseen liikunnalliseen osallistumiseen on tärkeää erityistä kasvatusta ja tukea tarvitsevan lapsen ja hänen perheensä kannalta (ltäsaari, Leino-Kilpi & Uski 2000; Palsio 2002). Bunton R, Macdonald G, toim. Haasteena huomisen hyvinvointi miten liikunta lisää mahdollisuuksia. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Research in health promotion and nursing. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Terveydenhoitajan työ ja kvalifikaatiot pohjoisessa toimintaympäristössä. Lintunen T. Sosiaalija terveysalan tutkimusja kehittämiskeskus. Vammainen lapsi terveydenhuollossa osataanko häntä hoitaa. Public health nursing in primary health care based on the population responsibility principle. Green L, Ottoson J. Macdonald G, Bunton R. LÄHTEET: Bardy M, Salmi M, Heino T. Helsinki: Valtion Painatuskeskus, 1991. Health promotion : Disciplines and diversity. Naidoo J, Wills J, toim. Vanhemmat eivät välttämättä ole riittävästi perillä erityislasten mahdollisuuksista ja eri liikuntalajien soveltamisesta lapsen tarpeisiin (Mälkiä & Rintala 2002). Chippenham: Antony Rowe, 2001 · 274-307. Naidoo J, Wills J. Kehittämisasiakirjoissa esitettyjen liikunnanedistämisen osa-alueiden konkretisointi terveydenhoitajien toteuttamaan lastenneuvolatyöhön nallisten kokemusten ja valmiuksien merkitys kasvun ja kehityksen tukena. Neuvolan kotikäynneillä terveydenhoitajalla olisi luonteva tilaisuus tutustua perheen arkipäivään myös liikunnanedistämisen kannalta (vrt. Julkaisusarja C: 8: 2000. Gissler M. Uusi erityisliikunta. Research report 97. Koululaisten kunto ja liikunta-aktiivisuus jäitä hattuun. Pro nursing ry. Kuperkeikka varhaiskasvatuksen liikunnan didaktiikkaan. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu 154. Tutkimushaastattelu. Koponen P. Liimatainen L, Poskiparta M, Sjögren A. Macleod Clark J. Acta Universitatis Ouluensis D 509, 1999. Millainen rooli liikunnalla on minäkäsityksen kehittymisessä. Helsinki: Otava, 2001: 45-52. Health promotion discipline or disciplines. Iivanainen A, Jauhiainen M, Pikkarainen P, toim. Jatkotutkimuksissa tulisi selvittää, minkälaiset mahdollisuudet ja valmiudet terveydenhoitajilla on liikunnanedistämistyöhön ja miten artikkelissa esitetyt liikunnanedistämisen osa-alueet toteutuvat tällä hetkellä lastenneuvolatyössä. Community health. Liikunnanedistämisen optimaalisen toteuttamisen kannalta vaadittaisiin myös kodin ja lähiympäristön liikuntamahdollisuuksien tuntemista. Käytetyn asiakirja-aineiston perusteella ei pystytty esittämään suoraan, minkälaisten liikunnanedistämisen osaalueiden tulisi toteutua suomalaisessa lastenneuvolatyössä, vaan jouduttiin käyttämään konkretisointia osa-alueiden esittämiseksi. Suuntaviivoja 2000-luvun lapsipoliittiseen keskusteluun. Liimatainen L, Poskiparta M, Sjögren A. Lääkintöhallituksen opassarja nro 7. Administrative registers in health research -A cohort study of Finnish children born in 1987. Miettinen M, toim. LIIKUNTA& TIEDE 1/2003 • Liikunnanedistäminen lastenneuvolatyössä 49. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 124. Raportteja 263, 2001 Corbin CB, Pangrazi RP. Wilson-Barnett J, Macleod Clark J, toim. Tampere: Vastapaino, 1998. Hoitamisen taito. London: Macmillan, 1993: 256-270. Terveyden edistämisen lähestymistavat terveysalan ammattikorkeakouluopetuksen haasteena. Stakes. Eskola J, Suoranta J. London: Routledge, 1992: 6-19. Tässä artikkelissa tarkasteltiin uusimmassa WHO:n Health for all in the 21st century -ohjelmassa ja kansallisissa terveyden edistämisen ja terveyttä edistävän liikunnan asiakirjoissa esitettyjä liikunnanedistämisen osa-alueita lasten perusterveydenhuollossa. Lohiniva V. Council for Physical Education for Children, National Association for Sport and Physical Education, 1998. Hirsjärvi S, Hurme H. Liikunta & Tir ·'1 997 34(6) 4-7. Numminen P. Sosiaalija terveysalan tutkimusja kehittämiskeskus. Ennen kouluikää havaittavien motoristen tai sosiaalisten ongelmien tukemisessa liikunnalla voi olla merkittävä osuus. Mälkiä E, Rintala P. St. Analyysin perusteella esitetyt liikunnan edistämisen osa-alueet kuvaavat tiivistetyssä muodossa ainoastaan kyseisissä viranomaisteksteissä ja ammattityötä ohjaavissa asiakirjoissa esitettyjä terveydenhuollon tehtäviä lasten liikunnan edistämiseksi. Helsinki: Yliopistopaino, 2000. Nupponen H, Telama R, Laakso L. Lapset perusterveydenhuollossa: Katsaus lastenneuvolan kehitykseen, visio tulevaan. Turku: Ajarprint, 2000. Louis: Mosby, 1994. Esitettyjen liikunnanedistämisen osa-alueiden toteuttaminen edellyttää terveydenhoitajalta lapsen ja perheen yksilöllistä tuntemista, johon tutkimustulosten (Koponen 1997; Sihvola 2000) mukaan terveydenhoitajilla onkin hyvä mahdollisuus. Jyväskylä: PainoPorras, 2000: 81-90. Näin pystyttäisiin samalla vertaamaan tämän artikkelin selvityksen tulosten paikkansa pitävyyttä käytännön neuvolatyön kannalta. Health studies an introduction. Esitetyn luotettavuustarkastelun perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että selvityksen tuloksilla on suuntaa-antava merkitys lastenneuvolan liikunnanedistämistyön arvioinnissa ja kehittämisessä. Physical activity for children: a statement of guideIines. WHO 1999). Mikä lapsiamme uhkaa. V oimavarasuuntautunut Asiantuntijakeskeinen Lastenneuvolan asiakas liikunnanedistäminen liikunnanedistäminen Lapsi ja perhe Lapsen liikunnallinen aktivointi ja Lapsen motorisen kehityksen tukeminen arviointi ja seuranta Perheja arkiliikunnan aktivointi ja Lapsen ja perheen fyysisen tukeminen aktiivisuuden arviointi ja seuranta Lapsen ja perheen liikuntaneuvonta Yhteisö Yhteistyö liikunnan organisoijien, Liikuntaneuvonta päiväkodin ja tulevan koulun kanssa Taulukko 1. Acta Universitatis Tamperensis 581, 1997. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 1999: 36(2): 99-110. Helsinki: Lasten keskus, 1996
Liikunnan sovellukset erityisryhmille. Champaign, Illinois: Human Kinetics, 1999. Kuinka liikunta ja urheilu tukevat kasvua ja kehitystä kouluiässä. 2003 mennessä. U.S. Vaikeavammaiset lapset. Motorinen kehitys ja erilaiset häiriöt. Lisätietoja: Lasse Kannas, päätoimittaja, Jyväskylän yliopisto puh. London: Macmillan, 1993: 3-12. WHO Ottawa Charter for Health Promotion. American Journal of Preventive Medicine 1997: 13(4): 317-323. Perttilä K. Se julkaistaan sekä verkkoversiona (www.stadion.fi/ LTS) että LIIKUNTA & TIEDE -lehdessä. 09-45427214, leena nieminen.lts@stadion.fi. Lasten ja nuorten terveydentila 1990-luvun Suomessa. Helsinki, 2001 . Turun yliopisto. Strid 0. Research in health promotion and nursing. Julkaisu toimii myös välineenä tutkijakoulutuksessa ja soveltuu esimerkiksi väitöskirjan osajulkaisujen raportointiin. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 1. department of health and human services. Studies in Sport, Physical Education and Health 62, 1999. Pönkkö A. Helsinki: Stakes, 1999. Stakes. WHO Health 21 Health for AII in the 21 st century. Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015-kansanterveysohjelmasta. Lisensiaatintutkimus. Tutkijoille ja tutkijakoulutettaville tarjoutuu nyt mahdollisuus raportoida tutkimustuloksista alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. Perhekeskeinen lastenneuvolatyö: käsiteanalyysi perhekeskeisyydestä. Terveys 2015. Rintala P, Ahonen T, Cantell M . Miettinen M, toim. 014-2602154, lasse.kannas@sport.jyu.fi Leena Nieminen, vastaava toimittaja, Liikuntatieteellinen Seura puh. Tampereen yliopisto. Mälkiä E, Rintala P. Helsinki Edita, 2000. Tämän vuoden tutkimusartikkelijulkaisuun julkaistavaksi tarjottavat käsikirjoitukset tulee toimittaa LIIKUNTA & TIEDE -lehden toimitukseen (os. Sosiaalija terveysministeriö. A guide for community action. Liikunta & Tiede 2000:37(6): 19-22. Vuoden 2003 tutkimusartikkelijulkaisu ilmestyy 19.12.2003 sekä verkkoversiona ( www.stadion.fi/L TS) että Liikunta&Tiede -lehden vuoden viimeisessä numerossa 6/2003. Jyväskylä: Gummerus, 1994. Lastenneuvolaja kouluterveydenhuolto lapsen vaikeuksien havaitsijana ja auttajana. Helsinki: Libris, 1993. Tutkimusartikkelijulkaisu 2003 -käsikirjoitukset toimitukseen 30.4. Physical activity in childhood and adolescence as predictors of physical activity in young adulthood. Mälkiä E, Rintala P Uusi erityisliikunta. Sallis JF, Patrick K, Frank E, Pratt M, Wechsler H, Galuska DA. Sääkslahti A, Numminen P, Raittila P, Paakkunainen U, Välimäki 1. Kunkin julkaistavaksi tarjotun artikkelin arvioi vähintään kaksi ko.tieteenalan kotimaista ansioitunutta asiantuntijaa. Stamford, CI: Appleton & Lange, 1996. Terveysliikunnan paikalliset suositukset. lnterventions in health care settings to promote healthful eating and physical activity in children and adolescents. Telama R, Laakso L, Yang X, Viikari J. Viisivuotistarkastuksesta kuudennelle luokalle. Sosiaalija terveysministeriö. Hoitotieteen laitos, 1993. Division of Nutrition and Physical Activity. Selvitys äitiysja lastenneuvolatoimintaan kohdistuneista tutkimuksista ja kehittämishankkeista 1990-luvulla. Tutkimuskatsaus. Kansainvälisissä julkaisuissa aiemmin julkaistuja tutkimuksia voidaan hyväksyä julkaistavaksi, mikäli tutkimuksella katsotaan olevan erityisen suuri kansallinen merkitys. Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö. Tampere: Tammer-Paino, 2002: 142-145. Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki) 30.4. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu 11. Uusi erityisliikunta. Terveyskeskustelu kouluuntulotarkastuksessa. Rajantie J, Sihvola S, Lappi R, Perheentupa J. Copenhagen, 1999. Public Health Service. Duodecim 2001: 117: 1382-1388. Selvityksiä 2000:10. Sihto M. Preventive Medicine 2000: 31: 112-120. Haasteena huomisen hyvinvointi miten liikunta lisää mahdollisuuksia. Artikkelien hyväksymisestä päättää julkaisun toimitusryhmä em. Tutkimuksia 48. National Center for Chronic Disease Prevention and Health Promotion. Neuvola lapsiperheiden tukena. Jyväskylä: PainoPorras, 2000: 55-79. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu 154. Lehti indeksoidaan kansainväliseen liikuntatieteelliseen SPORT-tietokantaan ja kotimaiseen KA TI-tietokantaan. Jyväskylän yliopisto. Pender NJ. Helsinki, 2001 Terveyttä kaikille vuoteen 2000. Uudistettu yhteistyöohjelma. Telama R, Välimäki 1, Nupponen H, Numminen P, Sääkslahti A, Raitakari 0. Terveyspoliittisen ohjelman vastaanotto tutkimus Suomen Terveyttä kaikille vuoteen 2000-ohjelman toimeenpanosta terveydenhuollossa. Centers for Disease Control and Prevention. Jyväskylä, 1997. Tones K. Terveyttä kaikille vuoteen 2000. Tutkimuksia 103. Pelkonen M, Löthman-Kilpeläinen, L. mennessä LIIKUNTA & TIEDE -lehti käynnisti vuonna 2000 tieteelliseen asiantuntija-arviointiin perustuvan tutkimusartikkelijulkaisun. Terveydenhoitajan työn kehitys, ristiriidat ja työorientaatiot. Sosiaalija terveysministeriö. European Health for all Series 6. Suomalaisten lasten ja nuorten liikunta tänään. Sihvola S. Terveyden edistäminen kunnan tehtävänä. Lääketieteellinen tiedekunta. lausuntojen perusteella. Health Promotion 1, iii-v, 1986. WHO Regional Office of Europe. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu 154. Simoila R. Telama R. Vanhemmat ja lastentarhanopettajat päiväkotilasten minäkäsityksen tukena . Suomen terveyspolitiikan pitkän aikavälin tavoiteja toimintaohjelma. Sosiaalija terveysministeriön julkaisu 4. Stakes. Tutkimuksia 74. Komiteanmietintö. Palsio M. Liikunnan sovellukset erityisryhmille. Helsinki: Mannerheimin Lastensuojeluliitto, 1993. The Health for all Policy Framework for the WHO European Region . Jyväskylä Gummerus, 1999. Tutkimusartikkelijulkaisun toimituksessa noudatetaan tie5Q LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 • Liikunnanedistäminen lastenneuvolatyössä teellistä asiantuntija-arviokäytäntöä. Helsinki Valtion painatuskeskus, 1987. WilsonBarnett J, Macleod Clark J, toim. Health promotion in nursing practice. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 124. Acta Universitatis Tamperensis 751, 2000. Tutkimusartikkelijulkaisu on monitieteinen ja julkaisee alkuperäisraportteja suomenkielellä. Promoting physical activity. Viljanen K. Stakes. Sosiaalija terveysministeriö. The theory of health promotion: implications for nursing. Tampere Tammer-Paino, 2002: 146-157. 6-vuotiaiden lasten fyysinen aktiivisuus
Alkuperäisartikkelissa lähdeviittausten määrän tulisi mieluiten olla max. Luku kirjassa: Fung YC. Esimerkiksi ......... 200 sanaa. Vierasperäisistä termeistä tulee käyttää suomalaista vastinetta, jos sellainen on olemassa. Lyhyttä otsikkoa käytetään julkaistaessa artikkelin sivujen ylätunnisteena ja sen tulee olla mahdollisimman lyhyt, mieluiten max. Tutkimusartikkelinumerosta julkaistaan sekä internetettä painettu versio. 40 ja katsausartikkeleissa max. Saatavuus ja käyttötapatietojen lisäksi viitteessä tulee mainita viittauksen ajankohta ja dokumentin päivitysajankohta. * Hakusanat 3-8 kpl. Lähteet luetteloidaan ilman numeroita, aakkosjärjestyksessä riippumatta niitten esiintymisjärjestyksestä itse tekstissä. LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 51. Kaikista kuvioista tulee toimittaa kaksi mahdollisimman korkeatasoista mustavalkoista paperikopiota. 45 merkkiä. New York: McGraw-Hill, 1986. 10. Suomenkielisen tiivistelmän ohella käsikirjoitukseen tulee liittää englanninkielinen tiivistelmä, joka voi olla edellistä suppeampi. Biomechanics, its foundations and objectives. Aikataulu Käsikirjoitukset tulee toimittaa 30.4.2003 mennessä Liikunta & Tiede -lehden toimitukseen osoitteeseen Liikuntatieteellinen Seura, Liikunta &Tiede, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki. Yksityiskohtien tulee olla riittävän selkeitä niin, että ne erottuvat myös kuviota pienennettäessä. 15 sivun laajuisia ja niiden toivotaan, ellei tutkimuksen luonteesta muuta johdu, pääsääntöisesti noudattavan seuraavaa rakennetta: * Otsikkosivu. 120 merkin laajuinen. Steroid receptors as prediction of direct hormonal response in human and rabbit skeletal muscle. Lyhenteet ja vierasperäiset termit Termit, joita käytetään lyhenteitä tulee ensimmäistä kertaa mainittaessa kirjoittaa kokonaisuudessaan. painos. Otsikon tulee olla max. Käsikirjotusten laajuus ja rakenne Käsikirjotusten tulee olla mieluiten max. Julkaisuaika, painos/versio ja sivuja koskevat tiedot merkitään niin tarkasti kuin voidaan. Lähdeluettelossa noudatetaan Index Medicus -käytäntöä. Englewood Cliffs, NJ:Prentice-Hall, 1972:181-208. Otsikkosivulta tulee käydä ilmi käsikirjoituksen otsikko, lyhyt otsikko, kirjoittajat sekä yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot (osoite, puhelin, fax sekä e-mail). Kuviot ja taulukot tulee toimittaa erillisinä mahdollisimman korkeatasoisina mustavalkoisina paperikopioina. Taulukot Taulukoitten määrä tulee pitää minimissä. Toimitusryhmä voi hyväksyä julkaistavaksi myös kansainvälisessä tiedejulkaisussa tai tieteellisessä kongressissa julkaistun tutkimuksen, mikäli sillä katsotaan olevan erityistä kansallista merkitystä. Numero ilmestyy 19.12.2003. Tutkimusartikkelinumerossa julkaistuja artikkeleita ei voi julkaista uudelleen ilman lehden kirjallista suostumusta. Mahdolliset kuviot ja taulukot tulee tallentaan erillisinä tiedostoina mieluiten tiff-muodossa. Fung YC, Perrone N, Anliker M, toim. Taulukoista tulee toimittaa kaksi erillistä paperikopiota. 094542720, fax: 09-45427222, e-mail: lts@stadion.fi). Mikäli kirjoittajia on enemmän kuin kolme mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja sen jälkeen merkintä ym., esimerkiksi (Saltin ym., 1998) Julkaisemattomaan materiaaliin viittaamista tulee välttää. Tukholma: Karoliininen Instituutti, 1983. Kuviot Kuvioitten tulee selventää tekstiä. 4. (puh. 7. Väitöskirjatyö. ( Saltin 1998; Kjaer 1999) Kun lähteenä käytetyn artikkelin kirjoittajia on kaksi molemmat nimet mainitaan (Saltin, Galbo, 1998). Myös niitten määrä tulee pitää minimissä. Levykkeelle kuviot tulee tallentaa omina erillisinä tiedostoinaan mieluiten tiff-muodossa. * Johdanto * Tutkimusaineisto ja menetelmät * Tulokset * Johtopäätökset ja pohdinta Johtopäätösten ja pohdinnan toivotaan sisältävän myös lyhyehkön taustoittavan arvion siitä, miten esitetyt tulokset ja johtopäätökset täydentävät tai kyseenalaistavat aiempaa tutkimustietoa, mahdollisesta jatkotutkimustarpeesta sekä tulosten mahdollisista käytännön sovelluksista. " Kun useisiin lähteisiin viitataan samanaikaisesti ne ilmoitetaan aikajärjestyksessä ja erotetaan toisistaan puolipisteellä. 2. Jos kirjoittajan nimi on osa lausetta, viittaukseen merkitään pelkkä vuosiluku suluissa esim." Saltin (1998) osoitti, että .... Kuvioitten takapuolelle tulee merkitä käsikirjoituksen otsikko, kirjoittajan nimi, kuvion numero. Julkaisuoikeudet Käsikirjoitusten mukaan tulee liittää saatekirje, jolla kirjoittajat vahvistavat, että käsikirjoitus sisältää alkuperäistä, aiemmin muualla julkaisematonta tutkimusaineistoa, jota ei ole samanaikaisesti tarjottu julkaistavaksi muualla ja jota kirjoittajat voivat tarjota julkaistavaksi muualla vain, mikäli käsikirjoitusta ei hyväksytä julkaistavaksi Liikunta &Tiede lehdessä. Elektronisen lähdeaineiston viitteessä on lisäksi ilmaistava mistä dokumentti löytyy, mikä on sen hakemistopolku ja nimi. Eripainokset Eripainokset tulee tilata, kun käsikirjoitus on hyväksytty julkaistavaksi. Stress-strain-history relations of soft tissues in simple elongation. Meniscal regeneration or meniscal transplantation. Tekstissä viittaus merkitään sulkuihin ja lähdeviittauksen tulee sisältää kirjoittajan nimi ja julkaisuvuosi: esimerkiksi ( Saltin, 1998). sivumäärästä ja painoksen suuruudesta. Esimerkiksi: Viittaus artikkeliin: Messner K. http://www.hut.fi/Yksikot/Kirjasto/Informatiikkakurssit/Tietoiskut/e-viite.html) 8. Levykkeellä ne tulee nimetä ja tallentaa omaksi tiedostokseen. Ne tulee numeroidaja otsikoida selkeästi. Symposiotyö: Rausch C, Murgatroyd PW, Schnickelheim Z, toim. 3. Liikunta &Tiede tutkimusartikkelinumero 2003 kirjoitusohjeet 1. Eripainosten kustannukset riippuvat mm. * Lähdeluettelo * Taulukot, kuviot ja kuvatekstit 6. New York: Medical press, 1989:141-149 Väitöskirja: Saartok T. 3. Kuvioille tulee antaa erillisellä paperilla otsikko ja kuvateksti, joka tekee sisällön ymmärrettäväksi ilman itse tekstiin perehtymistä. (Lisätietoja; katso esim. Levykkeeseen tulee merkitä käsikirjoituksen nimi, kirjoittajat sekä käytetty tekstinkäsittelyohjelma. Viitattaessa merkitään kirjoittajan nimen jälkeen huomautus "julkaisematon". Scand.J.Med Sci Sports 1999: 9: 162-167. * Tiivistelmä Tiivistelmän tulee olla laajuudeltaan max. Artikkelityypit Käsikirjoitukset voivat olla alkuperäisraportteja tai katsausartikkeleja. Paperikopioissa sivut tulee numeroida. Textbook of work physiology. Käsikirjoitusten muoto Käsikirjoitukset tulee toimittaa kolmena paperikopiona ja levykkeellä. 9. Cerebral glucose utilization testing. 120. Julkaisematonta materiaalia ei mainita lähdeluettelossa. Tekstissä tulee käyttää 1,5 riviväliä. Kun lähteenä käytetään internetin kautta tavoitettua dokumenttia kirjoitetaan lähdeluettelon viite pääpiirteissään perinteiseen tapaan. Kirja: Åstrand PO, Rodahl. Lähdeviittaukset Lähteitten määrä tulee pitää kohtuullisena. 5
Terveyden edistämisessä liikunnan lisääminen on hyvä lähtökohta, koska siinä ei tarvitse luopua mistään, vaan voidaan aloittaa jotakin uutta. Julkaisun hinta 11 € (LTS:n jäsenille 9 €) + toim. Tupakointi, liikunnan puute ja ylipaino vaikuttavat kielteisesti sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Ohjelma päivittyy koko ajan, katso tarkemmat tiedot osoitteista www.finhockey.fi tai www.stadion .fi/ LTS. Raportissa esitellään tupakointiin, liikuntaan ja hyvinvointiin liittyviä tutkimuksia, joita on tehty Tampereen yliopiston psykologian laitoksella yhteistyössä Liikuntatieteellisen Seuran kanssa. Seminaarikieli on englanti, mutta materiaali on saatavissa myös suomeksi . Erikseen raportoidaan laajan elämäntyylitutkimuksen tuottamaa tietoa tupakoinnin yhteyksistä terveyskäyttäytymiseen sekä tupakoinnin lopettamista hypnoosivieroituskurssin avulla. lts@stadion .fi Terveyteen liittyvät riskitekijät kasautuvat. t~IIHF Practice f:AU~ l>lA'f ., ••D 1111,acr meets Science Kansainvälinen valmentaja seminaari 1 .-4 .5.2003 Espoo, Finland Jääkiekon MM-kisojen yhteydessä järjestettävän kansainvälisen valmentajaseminaarin teemo ja ovat DEMANDS PREVENTION EXPERIENCES SUPPORT Seminaarin luennoitsijoina toimivat sekä valmennuksen että tutkimuksen kotimaiset ja ulkomaiset huippunimet. Lisätietojo jo ilmoittoutumiset: Ari Piispanen, Suomen Jääkiekkoliitto, ari.piispanen@finhockey.fi Anu Haapalainen, Liikuntatieteellinen Seura, anu. kulut Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 1 SS, 36 sivua, 2003. Lisätiedot ja tilaukset: Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, Etelä kaarre, 00250 Helsinki puhelin (09) 4542 720, faksi (09) 4542 7222, sähköposti lts@stadion.fi. haapalai nen
Valmentaminen nostattaa tunteita Eri ikäisten, eri taitotasoista, eri sukupuolta olevien, eri tavoitteilla toimivien pelaajien ja joukkueiden valmentaminen on vaativa tehtävä. Jälkimmäinen on haastanut 1980-luvulla hallinneen paradigman vakavasti vasta viime vuosina. Valmentamisen kehittymisen kannalta on positiivista se, että asioista puhutaan nykyään myös julkisesti eikä näkemyseroja kaihdeta esittää. Tulevaisuus lienee tässä suhteessa valoisampi, kun valmennuksen tutkimisessa ja valmentajakoulutuksessa on otettu askeleita monitieteellisiin lähestymistapoihin. Eikä tässä tarkoiteta vain ammattivalmentajia, vaan aivan pikkutyttöjen tai -poikien ohjaajia. Harvempi ajatteli, että taustalla voi olla syvällisempiä eroja valmennusfilosofioissa ja jopa käsityksissä siitä, mitä urheilu tai valmentaminen perimmiltään on. Henrik Dettmann ohjasi yksilöllisyyttä korostaen Saksan koripallomaajoukkueen MM-kisojen pronssimitalille. Valmentajuus arvoonsa Näyttääkin siltä, että välillä monenlaisten eri alojen asiantuntijoiden jalkoihin jäänyt valmentaja on nousemassa tutkimuksenkin keskiöön. Valmentajan pitäisi olla insinööri, psykologi, manageri, fysioterapeutti joskus jopa poliisi, sosiaalityöntekijä tai juristikin pärjätäkseen niiden monenlaisten vaatimusten ristipaineessa, joita valmentajalle nyt asetetaan. Samanaikaisesti lähes kaikille muille huippumaille ehkä Tsekkiä lukuun ottamatta on väliin tullut onnistumisia, väliin pidempiäkin taantuma-aikoja. Valmentajalta odotetaan paljon niin suorituksen teknisenä parantajana kuin ihmistuntijanakin. Näkökulmat pääsivät välillä heilahtamaan ääripäihinsä, jolloin puhuttiin fysiologia vastaan filosofia -tasolla unohtaen psykologian, kasvatustieteen tai sosiologian sovittelevammat näkemykset. Vuosi 2003 aloitettiin jääkiekkopiireissä jälleen kerran tunteita nostattavasti, kun Jokerit HIFK -ottelussa loukkaantui useita pelaajia. Käytännössä näitä puhtaita malleja ei ole laajassa mitassa ollut olemassakaan, mutta periaatteina, suhtautumisja lähestymistapoina ne eroavat paljonkin toisistaan. Tulevan kevään Suomen MM-kisoihin haluttiin saada jotain uutta. Jääkiekon MM-kisojen yhteydessä on perinteisesti järjestetty kansainvälinen seminaari, jossa on yleensä nähty ja kuultu tunnettujen ammattivalmentajien esityksiä. Monet pitivätkin kohua joko ärhentelynä tai valittamisena, jossa määritettiin taas kerran myös suomalaista miehisyyttä. TIEDE KOHTAA KAYTANNON jääkiekon MM-kisaseminaarissa TEKSTI: ARTO TIIHONEN Valmentamisessa ei ole kyse vain lajiteknisen ja biotieteellisen osaamisen hallitsemisesta, vaan myös ihmissuhdetaidoista ja koko toimintaympäristön talouden, median, vanhempien, yleisöjen kanssa toimimisesta. Myös valmentajien identiteetti kaipaa kohentamista niin sosiokulttuurisesti LIIKUNTA& TIEDE 1/2003 53. Valmentajuus se, mitä valmentaminen oikein on, minkälainen ihminen valmentaja on, mitä hän tekee ja miten on nousemassa ansaitsemaansa arvoon . Symposium toteutetaan Liikuntatieteellisen Seuran ja Suomen sekä kansainvälisen jääkiekkoliiton kanssa yhteisvoimin. Karkeasti yleistäen voidaan suomalaisen valmennuskeskustelun pyörineen käsitteiden (bio)tieteellinen valmennus ja ihmisen valmentaminen välissä jo parinkymmenen vuoden ajan. Symposiumista rakennetaankin käytännön ja tieteen kohtaamisareena 1-4. Submalaisvalmentajat ovat viime aikoina menestyneet hyvin maailmalla. Mika Kojonkoski taas neuvoi vain muutaman kuukauden tekniikkaongelmien kanssa painineita Norjan mäkimiehiä ja tuloksia syntyi nopeasti. USl vut l ts@stad i on. Kummatkin palkittiin vuoden valmentajan tittelillä Dettmann Suomessa, Kojonkoski Norjassa. Pelissä ja pelin jälkeen rankaistiin niin urheilijoita kuin valmentajiakin. Median kautta sai kuvan, jonka mukaan kyse olisi ollut henkilökohtaisista kaunoista tai erimielisyyksistä, joita purettiin kentällä ja kabineteissa. Kyse ei ole vain teknisen ja biotieteellisen osaamisen hallitsemisesta, vaan myös ihmissuhdetaidoista ja koko toimintaympäristön talouden, median, vanhempien, yleisöjen kanssa toimimisesta. f i TOIMITTAJA LEENA NIEMINEN .. Kentillä toimivat valmentajat ovatkin varmaan melko epätietoisia siitä, mihin uskoa. Puhtaat teoriat eivät kuitenkaan toimi käytännössä, kuten politologitkin hyvin tietävät. Kansainvälisissä jääkiekkopiireissä puhutaan epävirallisesti "suomalaisesta ihmeestä", jolla tarkoitetaan Suomen maajoukkueitten kansainvälistä menestystä, joka on jatkunut jo yli vuosikymmenen ajan. Siksi keskustelu ihmistieteellisten teorioiden tai biotieteellisten faktojen soveltamisesta käytäntöön jatkuu ikuisesti. Ulkopuolisille voi olla yllättävä tieto, että niin IFK:n kuin Jokereittenkin valmennustiimeissä pohditaan yllättävänkin paljon sitä, mistä jääkiekossa, joukkueurheilussa ja valmentamisessa oikeastaan on kysymys. Urheilija ensin Kyse ei kuitenkaan ole vain jääkiekon piirissä käytävästä keskustelusta. toukokuuta Espoon Dipolissa järjestettävän symposiumin pääotsikko on "Science Meets Practice". Voimakkaat mielenilmaukset voikin tulkita myös vastuunsa tuntevien ihmisten aidoiksi ja loogisiksi näkemyksiksi valmentamisesta
Yli 700-sivuinen teos ruotii perusteellisesti, miten yläja keskiluokan harrastuksesta tuli ruotsalaisten (miesten) lempiurheilulaji. Hän analysoi kulttuurintutkimuksen avulla jalkapallon parissa toimineiden pelille antamia merkityksiä. Pelaajat eivät saaneet palkkaa, mutta heille maksettiin päivärahoja ja turvattiin muita etuja. Symposiumiin toivotaan osallistujia niin jääkiekon ja muiden (joukkue)lajien valmentajista, muista valmennuksen parissa toimivista kuin valmennuksesta muuten kiinnostuneista. Torbjörn Andersson osoit54 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003. Tavoitteena on mielenkiintoinen ja vaihteleva tilaisuus, jossa käsitellään niin joukkuepelien monenmoisia vaatimuksia (demands), erilaisten ongelmien ennaltaehkäisyä (prevention), toimijoiden vaihtelevia kokemuksia (experiences) sekä sosiaalisen ja muun tuen (support) muotoja. Kommunistit yrittivät kritisoida porvarivetoista toimintaa, mutta puolueen poliittinen voima ei riittänyt sen kyseenalaistamiseen. ARTO TIIHONEN Tutkija, FT, Lahden ammattikorkeakoulu Science Meets Practice -symposiumin ohjelmatoimikunnan jäsen 1-4.5. Naisten ja tyttöjen yritykset jalkapalloa torjuttiin 1900-luvun alussa tylysti. Andersson käsittelee laajasti ja antoisasti jalkapallon suhdetta nationalismiin. Lisätietoja: www.stadion.fi/L TS KUNG FOTBOLL Kuningaskunnan kansallisurheilun kehityskertomus TEKSTI: JOUKO KOKKONEN Torbjörn Andersson, Kung fotbo/1, Den svenska fotbollens ku/turhistoria från 1800-talets slut ti/1 1950. Ruotsin jalkapalloliitto otti 1920luvulla käyttöön "rationaaliseksi amatörismiksi" nimitetyn järjestelmän. Andersson kuvaa, miten jalkapallon kulttuurihistoria liittyy läheisesti arjen historiaan: Miehet lähtivät mielellään ahtaista asunnoista joko pelaamaan tai katsomaan jalkapalloa. "Kung fotboll" liittyy kiinteästi ruotsalaisen kansanliiketutkimuksen perinteisiin. Keskiluokan ideologinen ote näkyi jalkapallolle asetetuissa kasvatustehtävissä. Vaikka Ruotsi on ollut vahva yleisurheilumaa ruotsalaiset ovat kokeneet, että maan kunniaa on mitattu ennen kaikkea jalkapallossa. Epäselväksi ei jää, että jalkapallo oli pitkään miehisistä miehisin harrastus. kuin ihan käytännön face to face -tilanteissakin. Jalkapallon avulla oli kasvatettava kunnon ruotsalaisia porvarillisten hyveiden maltillisen nationalismin, reilun pelin ja kaikinpuolisen kohtuullisuuden hengessä. Erityisen mielenkiintoinen ovat Anderssonin havainto jalkapallon merkityksestä nimenomaan sosiaalidemokraattien sitouttamisessa ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Andersson on käyttänyt historiantutkimuksen menetelmien lisäksi kulttuurintutkimuksen keinoja, joiden avulla hän hahmottaa jalkapallon aseman muutosta ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Andersson osoittaa, miten keskiluokka säilytti ideologisen johtajuutensa, vaikka jalkapalloa pelasi alkuvaiheen jälkeen ennen kaikkea työväestö. Nämäkään ominaisuudet tai taidot eivät ole mitään syntymälahjoja, vaan niitä voidaan opiskelulla kehittää. Pelaajien juopottelu oli tavallista etenkin pelimatkoilla. Kansalaiskasvatuksen näkökulmasta Ruotsin jalkapalloliitto ja seurat joutuivat ottamaan kantaa pelaajien alkoholinkäyttöön ja heille maksettuihin korvauksiin sekä katsomokäyttäytymiseen. Torbjörn Andersson nivoo väitöskirjassaan "Kung fotboll" yhteen jalkapallon ja Ruotsin historian. Jo 1930-luvulla oli perusteltua puhua jalkapallosta yhtenä Ruotsin kansallisurheiluista. Yksi hallinnan keinoista oli pelaajilla maksettujen korvauksien sääntely. Haaste ei ole aivan mitätön, vaan vastannee vaativaan turnaukseen valmistautumista. Anderssonin mukaan keskiluokkaan kuulunut jalkapallopäällystö myös saavutti tavoitteensa, vaikka kehitys ei kulkenut mutkatonta tietä. Vaikka kyse on MM-kisasymposiumista, niin ohjelma sopii myös lasten ja nuorten parissa toimiville. Nationalistisena viitekehyksenä ovat etenkin Eric Hobsbawnin ja Benedict Andersonin tutkimukset. "Science Meets Practice" Espoo, Dipoli. Stockholm/Stehag 2002. Pelaajapalkkioiden maksu tuli luvalliseksi vuonna 1967. Teollistuvan yhteiskunnan tehdastyöläiset oli kesytettävä kunnon kansalaisiksi, mihin tarkoitukseen jalkapallon nähtiin soveltuvan hyvin. Katsojahuliganismikaan ei ole vain tämän päivän ilmiö, vaan erilaiset, ottelun kulusta tai tuomarien ratkaisuista aiheutuneet välikohtaukset olivat tavallisia 1920-1930-luvuilla. Keskiluokan ajatusmaailmasta osa oli yhdistettävissä ruotsalaisten sosiaalidemokraattien esiin nostamiin kansankodin ihanteisiin. Kudelmassa on runsaasti myös sosiaalihistoriallisia raitoja. Ruotsalaisessa konsensuksessa puhuttelivat niin keskiluokkaa kuin työväenliikettä kohtuullisuus ja ristiriitojen sovittelu sekä välttäminen. Onnistuvatko alustajat löytämään pelijuonen keskenään, pääseekö yleisö mukaan vaativiin keskusteluihin, miten pelinjohtajat saavat esiintyjistä parhaan mahdollisen irti. Science Meets Practice Jääkiekkosymposiumin ohjelmatoimikunnassa on etsitty toimivaa kokonaisuutta, jossa eri valmentamisen koulukunnat ja tieteenalat, teoria ja käytäntö löisivät kättä keskenään. Jalkapalloliiton virallisen linjan mukaan amatööriys edusti moraalisesti korkeampia arvoja kuin ammattilaisuus
Se on yhtä aikaa yleisesitys ja syvälle kohteeseensa porautuva tutkimus. Futebol 8AASILIAl.fUNEN ElAMANTAPA LIIKUNTA& TIEDE 1/2003 55. Toisen maailmansodan aikana jalkapallo oli myös ulkopolitiikkaa puolueeton Ruotsi hoiti sen avulla suhteitaan Saksaan. Vaikka Ruotsi on ollut vahva yleisurheilumaa ruotsalaiset ovat kokeneet, että maan kunniaa on mitattu ennen kaikkea jalkapallossa. Kansainväliset yhteydet veivät vauhdilla eteenpäin ruotsalaista jalkapalloa. Kaupungistuminen oli Ruotsissa edennyt 1900-luvun alussa paljon pidemmälle kuin Suomessa. Yksi "syyllinen" on kansallispeli pesäpallo , joka veti 1920-1930-luvulla pariinsa huomattavan osan jalkapallon harrastajista. "Kung fotboll" syventää käsitystä siitä, miksi Suomi-Ruotsi -yleisurheilumaaottelu on merkinnyt suomalaisille paljon enemmän kuin ruotsalaisille. Lopputuloksena on eloisasti kirjoitettu teos, jota maustavat runsaat esimerkit. Ruotsissa työskenteli 1920-luvulla mm. JOUKO KOKKONEN Tutkija, Liikuntatieteellinen Seura puh: 09-45427220 sähköposti: jouko.kokkonen.lts@stadion.fi Kokkonen valmistelee väitöskir/aa urheilusta nationalismin työvälineenä Suomessa vuosina 1900-1952. Tukholma ja Göteborgin sekä Malmön joukkueiden väliset kilpailuasetelmat ruokkivat jalkapallon suosion kasvua. Luonnonolot eivät eron riitä selitykseksi, niin paljon paremmat ne eivät Ruotsissa ole. Jalkapallon kulttuurihistoriaa kuvaavia otoksia olisi luultavasti löytynyt runsaasti lisää. Andersson kuljettaa keskeisiä teemoja taitavasti läpi laajan tutkimuksensa. Jalkapallo teki tunnetuksi myös ruotsalaisuuden symboleita. Tehdaspaikkakuntien joukkueiden nousu paikallispatriarkkojen tuella on mielenkiintoista luettavaa. Myös monilta muilta paikkakunnilta löytyi kovia joukkueita. Uusia vaikutteita toivat myös jo varhaisessa vaiheessa ulkomaalaiset valmentajat. Anderssonin tutkimus on perinteistä historiantutkimusta hyvässä mielessä. Keskeisiä lähteitä ovat Nordisk Idrottslifja Idrottsbladet-lehdet, minkä lisäksi Andersson on käyttänyt erittäin runsaasti seuraja liittotason arkistoaineistoa. taa, miten tärkeä ruotsalaisen identiteetin rakentaja jalkapallo oli: paikallispatriotismin rinnalle ja ohi nousi 1920-luvulla maajoukkue. Suomen joukkue voitti vuoden 1912 olympiakisoissa Venäjän ja pelasi Englantia vastaan hyvän ottelun. Suurin puute löytyy kuvituksesta, joka on valitettavan niukka. Vielä vuoden 1910 vaiheilla Suomen jalkapallo oli lähellä Ruotsin tasoa. Pesäpallon sarjatoiminta vei paitsi osan pelaajista, myös katsojia. Ruotsin ylimmällä sarjatasolla sinnitellyt Degerfors on yksi esimerkki tehtaan nostamasta huippujoukkueesta. "Kung fotboll" sisältääkin runsaasti paikallishistoriaa, joka vie jalkapallon kulttuurihistorian kenttätasolle. Jalkapallon ruotsalaista menestystarinaa lukiessa herää kysymys, miksi pelistä ei meillä tullut yhtä suosittua lajia kuin länsinaapurissa. Suuren tasoeron vuoksi Ruotsi peluutti 1920-30 luvuilla Suomi-otteluissa usein B-joukkuetta. Teksti ei ole silti löysää kronikointia. Kiperä tilanne Suomen maalilla Tukholmassa 1919. Tekijä ei ole lähtenyt kikkailemaan muodikkailla termeillä ja tutkimusotteilla, vaan on luottanut laajan lähteistön antavan vastaukset tutkimuskysymyksiinsä ja tuovan esille vivahteikkaan kokonaisuuden. Ruotsiin oli helpompi saada kiertueille Euroopan huippujoukkueita. Ruotsi voitti 1-0, mikä oli suomalaisille hyvä tulos. Jalkapallosta syvästi innostunut tutkija on myös pystynyt tarkastelemaan aihettaan yhtä aikaa sekä lämmöllä että kriittisesti. englantilaisia, skotlantilaisia, itävaltaisia ja unkarilaisia valmentajia. Anderssonin tutkimus osoittaa, miten liikuntahistorian tutkimus voi valottaa yhteiskunnan kehitystä uudesta näkökulmasta. Näkyvintä nationalismin läsnäolo oli toisen maailmansodan aikana, jolloin urheilua käytettiin ruotsalaisten maanpuolustustahdon vahvistamiseen
MAAGISTA REALISMIA TEKSTI: VESA TIKANDER Alex Bel/os: Futebol. 3000 asukkaan kylässä keskellä erämaata ihmetellään 10 000 katsojan stadionia, jota ei juuri koskaan ole käytetty. Se on maailman suurin kahvin, sokerin ja raudan tuottaja ja yksi suurimmista lentokoneiden valmistajista. selvittää, miksi maajoukkue oli jäänyt toiseksi vuoden 1998 MM-kisoissa. Yksi 'vahvistuksista' oli niin heikko, ettei mahtunut joukkueeseensa mutta löysi työpaikan kala tehtaasta ja on jo perustanut perheen. Tapaamme graafikon, joka on suunnitellut Brasilian maailmankuulun keltaisen maajoukkuepaidan ja on itse asiassa Uruguayn kannattaja. Yhtä lailla tuttua muistakin lähteistä on Garrinchan tarina. Suomennos Jussi Eskola. Helsinki: Koala-Kustannus, 2002. Kotimaan sarjat olivat normaalissa kaaoksen tilassa. Ainakin itselleni uutta oli kuitenkin se, että jälkimmäisetkin ovat itse asiassa urheilulehdistön tuotetta: ensimmäisen Rion sambakoulujen karnevaalikilpailun järjesti Mundo Esportivo -lehti vuonna 1931. Vuoden 1950 katastrofi nähdään Bellosin mukaan nykyisin kasvukipuina, jotka kokemattoman kansakunnan oli koettava. Kaikki he olivat kuitenkin onnellisia siitä, että olivat päässeet toteuttamaan kaikkien brasilialaisten jalkapalloilijoiden unelman ja pelaamaan Euroopassa. Joulukuussa 2001 julkistettu se. Järjestys ja anarkia eivät Brasiliassa näytä olevan liian kaukana toisistaan. Bellos ei osoita vastauksia vaan antaa haastateltaviensa puhua puolestaan ja jättää vastuun lukijalle. Brasilian kongressissa oli käynnissä kaksikin tutkimusta maan jalkapallon tilasta; tarkoituksena oli mm. Kaikkien mielestä syypäitä tilanteeseen ovat ahneet ja korruptoituneet jalkapallojohtajat, joiden perikuva oli Vasco da Gaman puheenjohtaja Eurico Miranda, Bellosin arkkikonna. Jalkapallon MM-kisat toimivat sotia käymättömälle Brasilialle virstanpylväinä, joiden mukaan jaksottaa historiaansa. Vääräsäärinen, vähän kouluja käynyt ja paheisiin sortunut 'luonnonlapsi' symboloi monen brasilialaisen mielestä paremmin maataan kuin määrätietoinen, askeettinen ja liikemiesmäinen Pele; siinä missä Peleä kunnioitetaan, Garrinchaa rakastettiin. Hän kiertää ympäri maata ja tapaa asioita tietäviä, ilmiöitä edustavia tai muuten vain omituisia ihmisiä, joilla on sanansa Jalkapallon MM-kisat toimivat sotia käymättömälle Brasilialle virstan pylväinä, joiden mukaan j aksottaa historiaansa. Maan rikkaiden ja köyhien välisiä tuloeroja on myös sanottu maailman suurimmiksi. Brasilia on maailman viidenneksi suurin maa sekä pinta-alaltaan että väkimäärältään. Aivan uutta eivät ole myöskään intiaanien jalkapallopelien kuvaukset, organisoitujen faniyhdistysten toimintakuviot tai jalkapallon ja karnevaalien sambakilpailu jen yhteydet. Erityisen hauska on kirjan ulkomaanosuus. Kriitikoiden kärkijoukossa ollut Pele teki kuitenkin alkuvuonna 2001 sovinnon jalkapalloliiton puheenjohtajan Ricardo Teixeiran kanssa; pahojen kielien mukaan tutkimukset alkoivat olla vaaraksi Pelen omille liikeyrityksille. Brasilialainen elämäntapa. 56 LIIKUNTA& TIEDE 1/2003 sanottavana brasilialaisesta jalkapallosta. Matkoillaan jalkapallokulttuurin perässä Bellos vie lukijan kuitenkin myös paikkoihin, joita ei olisi voinut kuvitellakaan ja näyttää asioita, joiden on helppo uskoa olevan mahdollisia vain Brasiliassa. Bellos toteaa Brasiliassa olevan monia totuuksia ja kertoo etsivänsä näiden joukosta "todellista totuutta" (termin hän lainaa itseltään Ronaldolta). Sopivasti näistä viimeisimmän kunniaksi on vuonna 2002 ilmestynyt kaksi erinomaista kirjaa Brasilian ja jalkapallon erikoissuhteesta. Manausin miljoonakaupungissa Amazonin viidakon keskellä seurataan Peladäota, maan suurinta amatöörijoukkueturnausta, jossa jalkapallon ohella kilpaillaan myös naiskauneudesta: kullakin joukkueella on oma missinsä, jonka menestys auttaa sitä etenemään turnauksessa. Lopputulos on kuitenkin aivan jotain muuta. Kirja on kirjoitettu vuosina 2000 -01, jolloin kriisin tunne Brasilian jalkapallossa oli erityisen akuutti. Sivutaanpa heidän tarinassaan Suomeakin. Bellosin kirjan, kuten kaikkien muidenkin Brasilian jalkapallosta kertovien teosten, välttämätön lähtöetappi on vuoden 1950 MM-kisat, joissa isäntämaa Brasilia hävisi mestaruuden Uruguaylle. Brasilia on voittanut jalkapallossa viisi maailmanmestaruutta, kaksi enemmän kuin mikään muu maa. Noin 5000 brasilialaista jalkapalloilijaa pelaa ammatikseen ulkomailla; vuonna 1999 yli 650 pelaajaa jätti kotimaan kentät leveämmän leivän toivossa. Veteraanien kanssa muistellaan Riossa 1970luvulla rikkaiden huvituksena pelattua autopallon mestaruussarjaa. Monet spontaaneina pidetyt piirteet osoittautuvatkin tietoisesti luoduiksi. Karsinnoissa hoiperteleva maajoukkue oli vaarassa pudota MM-lopputurnauksesta ensi kerran historiassa. Uskonnon ja jalkapallon suhdetta tarkastellaan Vasco da Gaman kuuluisan hieroja/henkimanaajan isä Santanan vieraana sekä Nossa Senhora Aparecidan kirkossa, jonne pyhiinvaeltajat tuovat lahjoja kiitokseksi kuulluista jalkapallorukouksista. Tappiota on luonnehdittu "parantumattomaksi traumaattiseksi kansalliseksi katastrofiksi" ja "Brasilian nykyhistorian kenties suurimmaksi tragediaksi". Alex Bellos on brittiläisen laatulehti Guardianin Brasilian-kirjeenvaihtaja, joka vuonna 2000 päätti kirjoittaa siitä, miten jalkapallo on muokannut brasilialaista elämäntapaa, miten alkujaan brittiläisestä joukkuelajista on tullut koko jättiläismaata yhdistävä ja leimaava tekijä. Lehden päätoimittaja Mario Filho lietsoi tarkoituksellisesti jännitettä ja ideoi värikästä fanikulttuuria myös jalkapallokatsomoihin. Ruotsalaisen Fredrik Ekelundin Sambafotboll odottaa vielä suomentajaansa. Koala-Kustannus on tehnyt urheiluja kulttuuriteon kustantaessaan Jussi Eskolan asiantuntevasti kääntämän Alex Bellosin kertomuksen matkastaan kohti brasilialaisen jalkapallon sisintä. Bellos kävi tapaamassa viittä miestä, jotka olivat päätyneet Färsaarille, jossa pelataan jalkapalloa joskus niin kylmässä, että katsojat istuvat autojensa sisällä. 334 s
Toisessa osassa kuvataan Venäjän Karjalan hallinto, taloutta, väestöä ja liikuntakulttuuria viimeisen kymmenen vuoden aikana. Historiallinen osio sisältää myös mielenkiintoisia yksityiskohtaisia kuvauksia neuvostourheilusta. Uskon, että tämä on se, mikä meillä on parasta, ja tästä syystä rakastan Brasiliaa todella syvästi." Bellosin kirja ei anna vastauksia tai löydä totuuksia, mutta se vie lukijan tämän sekasorron äärelle ja katsoo syvälle sisään. Karjalan tasavallan urheilun tason nostamiseksi tehdään työtä. Jalkapallossa karjalaiset seurat ovat myös hakeneet vauhtia suomalaisista alasarjoista tuoden niihin annoksen kansainvälistä kiinnostavuutta. VESA TIKANDER Tutkija Suomen Urheilukirjasto puh. Vaikka neuvostoyhteiskunnasta on olemassa lukuisia dokumentteja, on sen liikuntakulttuuria kuvaavia teoksia suhteellisen vähän. Liikunta ja urheilu Karjalan tasavallassa elää yhä muutosten vuosia. Karjala : LIIKETTA MURROKSESSA TEKSTI: TIMO METSÄ-TOKILA Hannu Itkonen ja Pentti Stranius: Liikettä Venäjän Karjalassa. Yksi esimerkki lienee petroskoilainen jääkiekko. Liikuntakulttuurin yleinen muutos ilmenee myös uusina lajeina. Erityisen ansiokkaasti kirjoittajat erittelevät toisistaan poikkeavat ajanjaksot neuvostoyhteiskunnan olemassa olon ajalta. Kanalan tutkimuslaitoksen julkaisuja, no 137, Joensuu 2002. Vuoden 2002 maailmanmestaruuden pelättiin pesevän johtajien maineen, mutta vasemmiston vaalivoitto saman syksyn presidentinvaaleissa on jälleen herättänyt toiveita laajemmasta puhdistuksesta. Suuri osa näistä tiloista on vanhoja ja huonokuntoisia. Lähdemateriaalina tutkimuksessa on käytetty kirjallisuuden lisäksi haastatteluja ja Venäjän Karjalan liikuntavaikuttajille suunnattua kyselyä. Taloudellisten olojen kireys on aiheuttanut sen, että suurta innostusta toisten hyväksi tehtävään työhön ei löydy, vaikka jonkin asteista kansalaistoimintaa kuitenkin on viriämässä. Stadioneja oli kuusi, urheiluhalleja 334 ja uima-altaita 25. Kirjan ensimmäisessä osassa tutkijat ruotivat neuvostourheilun toimintamalleja ja perintöä. Joensuun yliopiston tutkijat Hannu Itkonen ja Pentti Stranius kysyvät uudessa kirjassaan millaisen perinnön Neuvostoliitto jätti Venäjän urheilulle ja liikunnalle. Vastauksia kirjoittajat tähän sangen haastavaan kysymykseen antavat Venäjän Karjalan liikunnan ja urheilun näkökulmasta. Eräs aina kilpaurheilutasolle noussut laji on avantouinti. naatin tutkimusryhmän selonteko kuvaili Brasilian jalkapalloliittoa "rikospesäkkeeksi" ja "epäjärjestyksen, sekasorron, epäpätevyyden ja epärehellisyyden tyyssijaksi". 09-434 22 531 sähköposti: vesa.tikander@stadion.fi Venäjän .. Eri osien sivumääriä verrattaessa laajin ja myös ajankohtaisin anti löytyy kirjan kolmannesta osasta, jossa käsitellään Venäjän Karjalan liikunnan ja urheilun nykytilaa ja tulevaisuutta. Luvut vaikuttavat varsin suurilta. itse asiassa se on todellinen sekasorto, mutta siinä kuvastuu ihmisyyden sisin olemus. Kirjan ensimmäisen luvun katsaus neuvostourheilun historiaan onkin oiva kuvaus sosialistisesta liiku ntaj ärj estelmäs tä. Tilastojen mukaan Karjalassa oli viime vuosikymmenen puolivälissä reilut 1400 urheiluja liikuntarakennusta. Esimerkiksi venäläisen kamppailulajin samban synnyssä on aineksia monitasoiseen yhteiskunnalliseen analyysiin. Karjalan tasavallassa toimivat urheiluorganisaatiot ovat yksittäisiä seuroja, klubeja, kaupunkien liikuntaja urheilujärjestöjä sekä monenlaisia ryhmiä. Kilpaa avannossa ja palloilua rajan yli Liikunnan ja urheilun vapaaehtoisten kansalaistoimintojen käynnistyminen Karjalan tasavallassa ei ole ollut helppoa. Viimeisen sanan Bellos antaa suurpelaa ja ja "futebol -fil osofi" S6cratekselle: "Brasilialainen kulttuuri, tämä eri rotujen sekoitus, tämä elämänja maailmankatsomus, on kenties vahvin luonnonvaramme. Tosin kilpailujärjestelmät uusissa ja monissa perinteisimmissäkin lajeissa ovat vielä kovin kirjavia. TIMO METSÄ-TOKILA VTT Koulutussosiologian laitos Turun yliopisto puh: 02-3336572 sähköposti: timmet@utu.fi LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 57. Kyseessä on erittäin iloinen kulttuuri, joka ei perustu sortoon, vaan vapauteen ... Paikkakunnan kiekkoihmiset ovat yhdessä keränneet paikalliselle joukkueelle tukijoita, joiden turvin seuran toimintaa viedään eteenpäin. Paikoin he sisällyttävät kirjaan mukaan myös matkailuun liittyviä kysymyksiä. Kun ihmiskunta järjestäytyi liikaa, siitä katosivat ihmisyyden perimmäiset luonteenpiirteet, vaistot ja nautinnot. Kirja koostuu kolmesta kokonaisuudesta. Positiivista asiassa on, että vuosituhannen vaihteessa osaa näistä tiloista pyrittiin kunnostamaan ja huonokuntoisimpien tilalle oli valmistumassa uusia halleja. Tuomio ei ole kuitenkaan vielä johtanut toimenpiteisiin: Teixeira johtaa yhä liittoa, Miranda Vascoa. Tutkijat käsittelevät liikuntakulttuuriksi nimeämäänsä ilmiötä varsin laajasti
Kirja kuvaa myös sitä miten Neuvostoliiton hajoaminen muutti paitsi toimintamalleja, mutta myös liikuntakulttuurin normistoja. marraskuuta lääkäreitä, liikuntatieteilijöitä, fysioterapeutteja ja muita liikuntalääketieteestä kiinnostuneita kaikista pohjoismaista. Kirjassa on myös aineksia raportoida esimerkiksi englanninkielisissä liikunta-alan foorumeissa. . Toisena päivänä käsiteltiin mm. .. Seuraava pohjoismainen kongressi järjestetään Tukholmassa 1.4.-3.4. Selvästikin tutkijoilla olisi enemmänkin sanottavaa liikuntakulttuurista Venäjän Karjalassa ja toivottavaa on, että kansainvälisestikin ainutlaatuista venäläisen nykyliikunnan ja urheilun tutkimusta jatkettaisiin. Päivän mieleenpainuvin viesti oli, kaikessa itsestäänselvyydessäänkin, vammojen ennaltaehkäisy urheilijoihin, heidän tukiverkostoonsa, varusteisiin ja sääntöihin vaikuttamalla. Samanaikaisesti 1990-luvun alussa valtion ja tuotantolaitosten tuki liikunnalle ja urheilulle supistui nopeasti. Vaikka luennot olivatkin varsin perustasolla liikkuvia, oli anti kuitenkin sellainen, että sekä kokematon että kokeneempikin alan harrastaja sai vinkkejä omaan toimintaansa. Niukkuuden vallitessa liikunta ei saanut ihmisten elämässä kovinkaan huomattavaa sijaa, vaan tärkeintä oli oman ja läheisten toimeentulon turvaaminen. Kirjan kolmannessa osassa tutkijat erittelevät viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneiden muutosten vaikutuksia nykypäivän Venäjän Karjalan liikuntakulttuuriin. 09-4342100 sähköposti:miika.hernelahti@helsinki.fi. Esimerkiksi aerobicin suosia Karjalassa perustuu pitkälti siihen, että lajia pidetään läntisenä muoti-ilmiönä. professori Bruce Beynnon Vermontista, USA:sta, joka luennoi urheiluvammojen ennaltaehkäisystä sekä italialais-brittiläinen professori Nicola Maffulli, joka kertoi tendinopatiasta ja sen kirurgisesta hoidosta. VAMMOJEN EHKAISY .. Kirjan sisältöä voisi myös jäntevöittää muutamalla hyvin valitulla kartalla, kuvalla ja taulukolla. .. Laissa korostetaan liikunnan vaikutuksia kansanterveyteen ja erityistä huomiota kiinnitetään myös lasten ja nuorten liikuntaan. fyysisen harjoittelun vaikutuksista geeneihin sekä liikunnan vaikutuksista metabolisen oireyhtymän kehittymiseen. Parhaan tutkimuksen palkinto meni tänä vuonna Kööpenhaminaan Katja Heinemeierille (tutkimusryhmä: H Langberg,J L Olesen, M Kjaer) tutkimuksesta "Role of TGF-B in relation to exercise-induced local collagen synthesis in human tendinous tissue". Hyviä suomalaisia tutkimuksia oli esiteltävänä sekä suullisesti että postereina. Chris Acott Australiasta toi arvokasta lisätietämystä erityiseen sukellusta käsitelleeseen symposiumiin.Suomalaista osaamista kongressiin toivat prof. Karjalan tasavallassa ei kuitenkaan tyystin unohdettu neuvostoliikunnan ja -urheilun perintöä. tendinopatiaa ja anti-inflammatoristen kipulääkkeiden käyttöä urheiluvammojen hoidossa. Käytännönläheisissä urheiluvammasessioissa paneuduttiin traumaattisiin polvivammoihin, niiden tutkimiseen ja hoitoon. 2004. ALKAA SAANNOIST A SCANDINAVIAN CONGRESS ON MED/C/NE ANO SC/ENCE /N SPORTS Århus, Tanska 21.-24.11.2002 toinen vuosi järjestettävä yhteispohjoismainen liikuntalääketieteen kongressi kokosi Åårhusiin Tanskaan 21-14. Muun muassa tenniskyynärpään hoitovaihtoehtoja esiteltiin huolellisesti ja asiantuntevasti. Kongressiin oli kutsuttu arvostettujen pohjoismaisten luennoitsijoiden lisäksi mm. 58 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 .. Tanskalaiset ortopedit tarjoilivat myös näkemyksensä kyynärpääongelmien hoitamiseksi. (Lisätietoja: www.svenskidrottsmedicin.org) KATJA PELTOLA, LL tutkija ja erikoistuva lääkäri (liikuntalääketiede) Paavo Nurmi -keskus ja Urheiluklinikka Mehiläinen Turku Turku puh: 02-3337560 sähköposti: katja.peltola@utu.fi MIIKA HERNELAHTI, LK, tutkija Helsingin Urheilulääkäriasema Mannerheimintie 17 00250 Helsinki puh. Karjala oli Venäjän ensimmäinen tasavalta,jossa hyväksyttiin oma liikuntalaki jo vuonna 1994. Fysiologian sessiossa tanskalaiset pääsivät esittelemään laajaa lihasfysiologian osaamistaan. . Myös kansalaisten kiinnostus liikuntaa kohtaan väheni. Copenhagen Muscle Research Centrestä oli joukko tunnettuja tutkijoita puhumassa mm. Käsillä oleva kirja on kolmivuotisen laajan tutkimushankkeen yksi tuotos. Pekka Kannuksen ja ylilääkäri Urho Kujalan luennot jännevammojen konservatiivisesta hoidosta ja urheiluvammojen ennaltaehkäisystä. Valtiollisesti johdetun järjestelmän toimintamallit murenivat Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä. Ensimmäisenä päivänä käsiteltiin pääasiassa kierukkavammoja sekä niiden syntymekanismin että hoidon osalta ja urheiluvammojen ennaltaehkäisyä. Kirjassa kuvataan myös miten nykyään paikallisten nuorten elämästä löydettävissä yleismaailmallisia liikuntakulttuurin muotoja. Erityisen mukava tapa oli liikuntalääketieteen päiviltäkin tuttu posterisessio, jossa jokainen posteri esiteltiin vuorollaan suullisesti
Urheilujärjestöjen lyhenteetkin tuntevista vain harva osaa koko nimen, joka kuuluu the International Council of Sport Science and Physical Education. 2004, ennen Ateenan olympiakisoja laajalla tieteellisellä ohjelmalla. Jatkossa myös Liikunta & Tiede välittää suomalaisille lukijoille tärkeimpiä Bulletinissa käsiteltyjä aiheita. ICSSPEn sääntöjen alussa on järjestöä, sen tarkoitusta ja tavoitteita monin tavoin ja sanakääntein määritetty. Tänään se on sitä paremmin tunnustetusti kuin koskaan. Kirjasarjat Perspectives, Sharing Good Practice ja Sport Science Studies jatkavat. Uusi painos teoksesta valmistuu vuoden 2003 loppuun mennessä nimellä Directory of Sport Science. Kaikkien näiden kolmen kanssa ICSSPE on yhteistyössä ja saattaa sitä kautta liikuntatieteiden näkemyksiä päättäjätasolle. Viimeksi mainitussa julkaistiin viime vuonna kirja no 11 "Physical Fitness, Sporting Lifestyles and Olympic Ideals: Cross-Cultural Studies on Youth Sport in Europe", jonka tekemiseen Suomesta osallistuivat Risto Telama, Heimo Nupponen ja Pauli Vuolle. Viime kesän yleiskokoukseen ja hallituksen kokoukseen osallistui edustaja myös UNESCOsta, Maailman terveysjärjestöstä (WHO) ja Kansainvälisestä Olympiakomiteasta, joka myös taloudellisesti avustaa ICSSPEä. Professori Pekka Oja puolestaan kuuluu ICCSPEn julkaisuneuvottelukuntaan. Tämän tulisi mielestäni näkyä myös opetusministeriön parhaillaan uudistettavana olevassa liikunnan kansainvälisessä strategiassa. Seuraava tällainen kongressi pidetään Thessalonikassa 6-11.8. Suomalaisedustuksista kartoitus Yhteistyön tarve käy hyvin ilmi siitä, että ICCSPEn erinomainen opaskirja Vade Mecum kertoo liikuntatieteiden 19 toimialaa kansainvälisine järjestöineen, kirjallisuuskatsauksineen, internet-osoitteineen jne. Kun Liikuntatieteellisen Seuran tehtävä Suomessa on samanlaatuinen kuin ICSSPEn kansainvälisesti eli tiedonvälittäminen, monitieteisen liikuntatutkimuksen edistäminen ja yhteistyön lisääminen on luonnostaan juuri LTS toiminut linkkinä suomalaisen ja kansainvälisen liikuntatutkimuksen välillä. Mielestäni riittää, kun tietää, että ICCSPE on liikuntatieteiden kansainvälinen yhteisjärjestö. Liikuntatieteellisen Seuran tarkoituksena on lähitulevaisuudessa kerätä tiedot Suomen ja suomalaisten järjestöjen osallistumisesta liikuntatutkimuksen kansainvälisellä kentällä. ICCSPEn 225 jäsenjärjestöstä kuusi on suomalaisia: SLU, TUL, LTS,Jyväskylän yliopisto, UKK-instituutti ja LIKES. Tämän tulisi näkyä myös opetusministeriön liikunnan kansain väli .. Suomalaisten vilkas osanotto on toivottavaa. ICSSPE Bulletin päätettiin siirtää tänä vuonna julkaistavaksi internetissä. siksi, että järjestön pääkonttori sijaitsi professori Paavo Komin puheenjohtajakauden 1990-1996 Jyväskylässä. Tavoitteena on saada parempi kuva siitä, mikä on Suomen panos kansainvälisessä liikuntatieteiden yhteistyössä. LAURI TARASTI ICCSPEn hallituksen jäsen Lisätietoja: www.icsspe.org "Liikuntatieteellisen Seuran tehtävä Suomessa on samanlaatuinen kuin ICSSPEn kansainvälisesti. ICSSPEn julkaisutoiminta on laajaa. ICSSPE liikuntatutkimuksen tunnustettu kansainvälinen foorumi: Suomi aktiivinen toimija LTS tiedonvälittäjä TEKSTI: LAURI TARASTI Suomessa ICSSPE tunnetaan mm. Ilman yhteistyötä ICSSPEssä nämä toimialat tuskin saisivat sanaansa kuuluville kansainvälisesti. " sessa strategiassa. Pre-Olympic kongressi Ateenassa 2004 ICSSPE osallistuu moniin liikuntatieteiden kansainvälisiin kongresseihin ja myös taloudellisesti tukee niitä, mikä suomalaistenkin järjestäjien sopii muistaa. Häntä seurasi professori Gudrun Doll-Tepper Berliinistä ja vuonna 2004 on sääntöjen mukaan edessä uuden puheenjohtajan vaali. Suomi on osallistunut pohjoismaista ylivoimaisesti aktiivisimmin ICSSPEn toimintaan. LTS:n entinen pääsihteeri Joel Juppi oli ICCSPEn hallituksessa sallitut kaksi kautta, minkä päätyttyä LTS:n entinen puheenjohtaja Lauri Tarasti on vuodesta 2000 ollut Suomen edustajana. Abstraktien lähetysaika päättynee marraskuun lopussa 2003, mistä samoin kuin osanottoilmoittautumisesta tiedotetaan järjestön internt-sivuilla www.icsspe.org . Huippuna on tietenkin Paavo Komin puheenjohtajuus 1990-1996. LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 59. Tärkein on kuitenkin ICSSPEn oma kongressi Pre-Olympic Scientific Congress, jota olympialiike avustaa.
SAANTIA TULISI LISATA LitM Hannu Pitkäsen liikuntafysiologian väitöskirjan Amino acid metabolism in athletes and non-athletes: with special reference to amino acid concentrations and protein balance in exercise, training and aging. epäsäännöllinen ruokailu, pitkät ruokailuvälit). Elämälle välttämätön ravintoaine, proteiini (valkuaisaine), jota on noin 15 % kehon painosta, koostuu aminohapoista. .. Aminohappoallas on hyvin aktiivinen; se vaihtuu noin kuusi kertaa vuorokaudessa, joten sen rooli erityyppisissä suorituksissa ja harjoittelun yhteydessä on mielenkiintoinen ja merkittävä. Sidekudoksen proteiineista suurin osa on kollageenia. Kirjaa saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. Samalla keskiarvoisella proteiinisaannilla todettiin aminoha ppopi toisu u ksien laskua myös ikääntyvillä miehillä ja naisilla. Rennie (University of Dundee, Skotlanti) ja kustoksena professori Timo Takala. Vastaväittäjänä oli professori Michael J. Ward (Universite Catholique de Louvain, Unite de Biochimie, Belgia) ja professori Juhani Leppäluoto (Oulun yliopisto) sekä kustoksena professori Paavo Komi. Koska jo pelkkä 12-24 tunnin paasto laski aminohappopitoisuuksia merkittävästi, tutkimuksen tulokset tukevat käsitystä, jonka mukaan urheilijoiden ravinnon proteiinin saantia tulisi lisätä ja jakaa tasaisesti (6 kertaa vuorokaudessa) verrattuna nykyisiin suosituksiin. Välttämättömät aminohapot on saatava ravinnosta, kun taas ei-välttämättömiä aminohappoja voidaan tuottaa elimistössä. Lisätietoja: Hannu Pitkänen, gsm 050-5539115, mailto:hannu.pitkanen@kuntke.fi Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 89, 78s, Jyväskylä 2002, ISSN 0356-1070; 89, ISBN· 951-39-1191-8. Aikuisen ihmisen painosta noin 40 % koostuu luustolihaksesta. lihasten rakentaminen) ja aminohappojen hyödyntäminen energiaksi ovat mahdollisesti johtaneet alentuneisiin elimistön aminohappopitoisuuksiin. Ilannu Pitkänen tutki väitöskirjassaan fyysisen harjoituksen, pitkän harjoitusjakson ja ikääntymisen aiheuttamia vaikutuksia elimistön aminohappoja proteiiniaineenvaihduntaan. Pitkänen osoitti, että vapaassa aminohappoaltaassa tapahtui merkittäviä muutoksia sekä fyysisen kuormituksen että ikääntymisen seurauksena. URHEILIJOIDEN PROTEIININ.. Aminohappoja tulee altaaseen ravinnosta, kudoksiin sidotun proteiinin hajoamisesta ja hiilihydraattija rasva-aineenvaihdunnan välituotteita siirtämällä kehon sisällä veren välityksellä. Vain noin 0.5-1.0 % aminohapoista on vapaana veressä ja lihaksen sisällä ns. Pitkänen tutki väitöskirjassaan veren ja lihaksen aminohappopitoisuuksissa tapahtuvia muutoksia erilaisissa kovaa tehoa vaativissa kuormitustilanteissa ja harjoittelujakson yhteydessä ravinnon ja harjoittelun ollessa tarkoin kontrolloituja. Tulokset osoittivat, että nautittu ravinnon proteiinimäärä ei ole ollut riittävä, vaan proteiinisynteesin kiihtyminen (mm. Vastaväittäjinä toimivat professori Roberta J. /014) 260 3487, mailto:mailto:myynti@library.jyu.fi FYYSINEN KUORMITUS LISAA LIHAKSEN SIDEKUDOKSEN AINEENVAIHDUNTAA TEKSTI: RIIKKA KIVELÄ FM Satu Koskisen liikuntafysiologian väitöskirja Degradation of collagen in skeletal muscle: effect of exercise (Kollageenin hajotus luustolihaksessa: liikunnan vaikutus) tarkastettiin 26.11 .2002 Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa. Myös anaerobiset juoksuharjoitteet aiheuttivat laskua haaraketjuisten aminohappojen tasoissa, vaikka nautittu ravinto sisälsi proteiinia y Ii "normaali-ihmisen" suositusarvon. Pitkänen tutki myös aineenvaihduntaa. Verisuonet ja hermot sijaitsevat lihassolujen välisessä sidekudoksessa. vapaana aminohappoaltaana. Lihaksessa on lihassolujen lisäksi jonkin verran sidekudosta, joka on koko lihaksen läpikulkeva tukirakenne. Altaan tasapainotilaan voi60 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 daan vaikuttaa muuttamalla proteiinin saantia ravinnosta tai muuttamalla fyysistä aktiviteettia. Proteiinin saanti oli tutkimuksessa keskimäärin 1.2-1.3 g kehon painokiloa kohti vuorokaudessa. Aminohappojen tärkeä rooli sekä urheilijoiden että tavallisten eri sukupuolta olevien eri ikäisten aikuisten aineenvaihdunnassa tulisi ottaa huomioon jokapäiväisessä kiireisessä elämässä, jolloin proteiinin saanti voi olla rajoittunutta useiden tuntien ajan (mm. Altaan aminohapot ovat nopeasti mobilisoitavissa proteiinien päätehtävään rakennusaineeksi (proteiinisynteesiin) ja pieneltä osin energiaksi. Tukirakenteen kannalta kollageenin rooli on tärkeä, mutta sillä on lisäksi myös muita tehtäviä soluja säätelevissä toiminnoissa kuten. Kokonaisaminohappopitoisuudet laskivat sekä yksittäisten voimaharjoitusten että 5-viikkoisen harjoitusjakson yhteydessä. Tulevaisuudessa aminohappotasojen selvittäminen voi olla hyödyllistä suunniteltaessa eri ikäisten terveiden, sairaiden tai vammautuneiden henkilöiden ravitsemusta, harjoitusohjelmia tai kuntoutusta, Pitkänen suosittelee. (Aminohappoaineenvaihdunta urheilijoilla ja ei-urheilijoilla: aminohappopitoisuudet ja valkuaisainetasapaino urheilusuorituksessa, harjoitusjaksoilla ja ikääntyessä) tarkastettiin 16.11.2002 liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa
Lihaskudoksen sisäinen sidekudos toimii sekä voimaa välittävänä aineena että tukirakenteena lihassupistuksen aikana. Teos on julkaistu sarjassa Liikunnan Ja kansantervevden julkaisuja numerona 736, 95 s., Jvväskvlä 2002, ISSN 03572498; 136, ISBN· 951-790-766-6. Hoitotyön ammattilaiset ovat terveydenhuollon suurin työntekijäryhmä. Satu Koskisen tutkimukset osoittivat, että akuutti fyysinen kuormitus, joka aiheutti lihassoluvaurioita, lisäsi sekä kollageenisynteesiä että hajotusta, mutta ei vaikuttanut kollageenin kokonaismäärään. Tähän on syynä se, että kollageeniaineenvaihdunnan uskottiin pitkään olevan hidasta ja sen roolia aliarvioitiin. Jvväskvlän vliopiston Liikunta ja tervevstieteen tiedekunnassa hvväksvttv väitös. Vastaväittäjä professori Rennie toi loppupuheenvuorossaan esille tutkimuksen ajankohtaisuuden ja tärkeyden juuri siinä suhteessa, että aiemmin lihaksen sidekudoksen on oletettu olevan lähes muuttumaton esimerkiksi fyysisen kuormituksen seurauksena. Asiantuntijuus kehittyi vertikaalisena tietoperustan syvenemisenä ja horisontaalisena jaettuun asiantuntijuuteen perustuvana yhdessä oppimiseLIIKUNTA & TIEDE 1/2003 61. mailto:sk04@bbh.hosp.dk. Lisätietoja: Satu Koskinen, Sport Medicine Research Unit, Bispebjerg Hospital, lndgang 8, 1. Lukuisat kokeelliset ja kliiniset kokeet ovat osoittaneet, että mekaanisen kuormituksen muutos kuten liikkumattomuus tai akuutti liikunta vaikuttavat lihaksen rakenteeseen. Lisäksi Koskinen tutki kollageenien hajotusta estävien proteiinien (TIMP) muutoksia, joita ei aiemmin ole tutkittu luustolihaksessa. Päivittäisten asiakaskontaktien ja erilaisten verkostojen kautta heillä on erinomainen tilaisuus edistää väestön omaehtoista terveydestä huolehtimista. Liimataisen mukaan terveyden edistämistä ohjaavat koulutuksessa ja harjoittelupaikoissa asiantuntijakeskeinen ja voimavarakeskeinen lähestymistapa. Kuormituksen seurauksena havaittiin lisääntynyt kollageenin tuotto lähetti-RNA tasolla sekä lisääntynyt kollageenia hajottavien proteiinien, matriksin metalloproteinaasien (MMP-2 ja MMP-9), aktiivisuus. Viime aikoina on kuitenkin havaittu, että sidekudoksen hajottaminen lihaksessa on oleellista, jotta mm. ITSEARVIOINTI KOULII ASIAKKAAN VOIMAVAROIHIN TUKEUTUVAAN TERVEYDEN .. Ne ovat usein tiedostamattomia ja näkymättömiä, mutta muovaavat voimakkaasti opiskelijoiden käsityksiä terveyden edistämisestä osana tulevaa työtään. Hoitotyön ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveyden edistämisen oppiminen hoitotyön harjoittelussa tarkastettiin Jyväskylän yliopiston liikunta ja terveystieteiden tiedekunnassa 13.12.2002. Kollageeniverkoston sopeutumista kuormituksen muuttuessa ei kuitenkaan tunneta kovinkaan hyvin. Voimavarakeskeisen terveyden edistämisen asenteen ja taitojen oppimisen tulisi alkaa jo terveysalan peruskoulutuksessa. Lisääntynyt MMP-aktiivisuus viittaa siis kiihtyneeseen kollageeniaineenvaihduntaan, joka osittain voi selittää sen, ettei kokonaiskollageenipi toisuudessa havaittu muutosta, vaikka kollageenin tuotto lisääntyikin. Julkaisun voi hankkia LIKES-tutkimuskeskuksesta p 074-260 1572, mailto.·ulla.hakanen@likes.fi. Lihaskudoksessa täytynee siis tapahtua kroonisempaa hajotusta kuin akuutin fyysisen kuormituksen aiheuttama, jotta verenkierrossa havaitaan muutoksia. Tutkimuksessa käytetyt fyysiset kuormitukset olivat alamäkijuoksutus, pakotettu lihassupistus lihasta venytettäessä sekä halvaantuneiden lihasten toiminnallinen sähköärsytys. Koskinen tutki kollageeneista tyypin IV kollageenia, joka on lihaksen solukalvon tukiproteiini sekä tyypin I ja III kollageeneja, jotka ovat soluvälitilan rakenneproteiineja. Vastaväittäjinä toimivat professori Anneli Eteläpelto Helsingin yliopistosta ja professori Anna-Maija Pietilä Kuopion yliopistosta sekä kustoksena professori Lasse Kannas. Koska lihaksen kollageenitutkimus maailmalla on vielä siis suhteellisen vähäistä, kehitti Satu Koskinen väitöskirjatyössään myös uusia menetelmiä lihaksen kollageeniaineenvaihdunnan tutkimiseen. solujen kiinnittyminen toisiinsa, sekä niiden erilaistuminen ja kasvu. Molempia tarvitaan, mutta asiantuntijakeskeinen lähestymistapa on perinteisesti hallinnut terveyden edistämisen koulutusta ja käytäntöä. Tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että kollageenia hajottavien (MMP-2 ja 9) ja hajotusta estävien (TIMP) proteiinien määrien muutokset ja niiden ajoitus ovat tärkeitä tekijöitä sidekudoksen hajotuksen säätelyssä, jotta tasapaino niiden välillä säilyy ja sidekudoksessa ei tapahdu haitallisia muutoksia. Satu Koskinen selvitti väitöstutkimuksessaan fyysisen kuormituksen vaikutuksia kollageenin synteesiin ja hajotukseen sekä niihin proteiineihin, jotka säätelevät kollageenin hajotusta. Satu Koskisen väitöskirja on l 00. Lihassolujen supistuessa tuotetaan voimaa, joka niveliin välittyessään saa aikaan liikkeen. EDISTAMISEEN THM Leena Liimataisen terveyskasvatuksen väitöskirjan Kokemuksellisen oppimisen kautta kohti terveyden edistämisen asiantuntijuutta. Lisäksi tutkimus osoitti, ettei akuutti kuormitus aiheuta muutoksia verenkierron MMPja TIMP-määrissä, niin kuin joissakin lihassairauksissa tapahtuu. THM Leena Liimataisen mukaan elämäntapasairauksien vähentämisessä ja itsehoidon tukemisessa asiantuntijat tarvitsevat uudenlaista asennetta ja menetelmiä, jotka tukevat asiakkaiden omaa päätöksentekoa ja voimavaroja . uusien veriimusuonten kasvu kudoksissa on mahdollista. Liimatainen seurasi asiantuntijuuden muodostumista terveydenhuollon opiskelijoiden keskuudessa . Sai, Bispebjerg, 2400 Copenhagen NV, Denmark
Vastaväittäjinä toimivat professori Päivi Atjonen Joensuun yliopistosta ja Mikko Korkiakangas Lapin yliopistosta. Tutkimus koostui viidestä osatyöstä (Vibra I-V), joista I ja II selvittivät, kuinka paljon ja miten yksittäinen, 4 minuutin vibraatioaltistus (seisominen vibraatiolevyllä) kuormittaa elimistöä (suorituskykymittaukset ja EMG-rekisteröinnit alaraajojen lihaksista). Väitöskirjatutkimus on osa Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksen laajempaa tutkimusprojektia, jossa tutkitaan terveyden edistämisen oppimista ja opetusta ammattikorkeakouluissa. Tehtäväsuuntautuneeseen motivaatioilmastoon tähtäävää opettajien täydennyskoulutusohjelmaa onkin mahdollista toteuttaa esimerkiksi yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden parissa. LIKES-Research Reports on Sport and Health, ISSN 0357-2498, 138, ISBN 951-790-168-2. Kustoksena toimii professori Lauri Laakso. Kustoksena toimii professori Markku Järvinen. LitM Juha Kokkonen havaitsi väitöstutkimuksessaan, että kun opettajat muuttivat tutkijoiden vinkkien avulla liikuntatuntien opetuskäytäntöjä, se lisäsi oppilaiden keskinäistä auttamiskäyttäytymistä. Kokkosen tutkimus seurasi myös oppilaiden kokemuksia opettajien johtajuudesta ja sen kehittymisestä. Vibra IV puolestaan tutki 8 kk kestävän kuormituksen vaikutuksia sekä fyysiseen suorituskykyyn (suorituskykymittaukset) että luustoon (pQCT, DXA, MRI, verianalyysit) satunnaistetussa , randomisoidussa koeasetelmassa. na asiakkaiden kanssa. Lisätietoja: Leena Liimatainen, puh. Hoitotyön harjoittelupaikat olivat merkittäviä opiskelijoiden käsitysten muovaajia. /014) 444 6920 (työ), 040 837 77 10, /014) 633212 /koti), mailto:leena.liimatainen@jypoly.fi Väitöskirja on julkaistu sar/assa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 90, 93 s., Jyväskylä 2002, ISSN·0356-1070; 90, ISBN 951-391367-8. Vastoin ennakko-oletusta oppilaat eivät kuitenkaan todenneet muutoksia opettajan johtamiskäyttäytymisessä. Vibra V oli seurantatutkimus neljännelle työlle ja siinä tutkit. Vibraatioaltistus oli Vibra I:ssä ja II:ssa erilainen värinän frekvenssin ja amplitudin suhteen. Vastaväittäjänä toimi professori Harri Suominen Jyväskylän yliopistosta. Motivaatioilmastoon on Kokkosen tutkimuksen mukaan ennakko-oletuksia paljon vaikeampi vaikuttaa ja sitä muuttaa. Lisätietoja: Juha Kokkonen, 050-3016423, juha.kokkonen@likes.fi Teos on julkaistu sarjassa LIKES-Research Center for Sport and Health Sciences 2003, 148s. Liikuntatuntien motivaatioilmaston parantamisella on myös kansanterveydellinen vaikutuksensa saada erilaiset liikuntataustat omaavat oppilaat motivoitumaan omaksumaan koko elämän kestävä liikunnallinen elämäntapa. Terveysalan peruskoulutuksen lisäksi ammattikorkeakouluissa on käynnistynyt terveyden edistämisen ja ehkäisevän työn jatkotutkintokokeilu vuosina 2002-2005. Sen tarkoituksena on tuottaa terveyden edistämisen ja ehkäisevän työn alueella erityistä ammatillista asiantuntijuutta. Menetelmät ovat tutkijan mukaan haastavia, eikä yhtä selkeää tutkimustapaa ole. Vibra III:ssa selvitettiin 4 kk kestävän vibraatiokuormituksen vaikutukset fyysiseen suorituskykyyn ja tasapainoon (suorituskykymittaukset). Sitä saa LIKES-tutkimuskeskuksesta Ulla Hakaselta 014-260 1572, sähköposti tilaukset@likes.fi LL Saila Torvisen liikuntalääketieteen alaan kuuluva väitöskirja Effect of whole body vibration on muscular performance, balance, and bone (Vibraatiokuormituksen vaikutukset suorituskykyyn, tasapainoon ja luuhun) tarkastettiin 8 .2.2003 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksella. Lisäksi selvitettiin kehittyykö elimistössä vibraatiokuormi tuksen kautta kompensatorisia mekanismeja, joilla olisi suotuisia vaikutuksia kaatumisten ja niistä johtuvien osteoporoottisten murtumien ehkäisyyn. Mitä syvällisemmin opiskelija kykeni omaa terveyden edistämisen toimintaansa harjoittelussa arvioimaan, sitä varmemmin hän yhdisti teoriaa ja käytäntöä oman kokemuksensa kautta. /014) 2603487, mailto:myynti@library.jyu.fi 62 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 Motivaatioilmastoon odotettua vaikeampaa vaikuttaa LiTM Juha Kokkosen liikuntakasvatuksen väitöskirja " Changes in students' perceptions of task-involving motivational climate, teacher's leadership style, and helping behaviour as a result of modifications in school physical education teaching practices" (Oppilaiden kokemukset tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston, opettajan johtamiskäyttäytymisen sekä oppilaiden auttamiskäyttäytymisen muutoksista liikunnanopettajien täydennyskoulutuksen seurauksena) tarkastettiin 25.1. Lisäksi Terveys 2015 -kansanterveysohjelman toteuttamisessa tarvitaan laaja-alaisempaa ja voimavarakeskeisempää näkemystä terveyden edistämisestä. Teosta voi tiedustella Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa. Koulujen liikuntatuntien motivaatioilmaston seuranta karisti useita ennakko-oletuksia tehtäväja minäorientoituneen opetusmenetelmien tuloksista ja tuotti näin käytännön hyötytietoa siitä kuinka optimaalista motivaatioilmastoa luodaan liikuntakasvatuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen käyttöön. Tutkimussarjassa tutkittiin vibraatiokuormituksen vaikutuksia nuorten ihmisen luustoon, suorituskykyyn ja tasapainoon, ja sitä kautta pyrittiin löytämään uusia keinoja kaatumisten ja osteoporoottisten murtumien ehkäisyyn. Tutkimuksessa saatu uusi tieto auttaa kehittämään terveyden edistämisen opetusta ammattikorkeakouluissa. Muutoksia jumppatuntien motivaatioilmastossa he eivät sen sijaan havainneet. Työskentelyilmapiirin tutkiminen on kuitenkin käytännön kehittämistyön kannalta tärkeää. Haasteena jatkossakin on, miten oppilaat saataisiin kiinnostumaan koulutyöstä tai miten työntekijät yhtä lailla sitoutuvat työelämän joukkuepeliin
KUNTOUTUSMUOTO SEKA .. Lisätietoja: Saila Torvinen, losato@uta.ui Torvisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 908, Tampereen yliopisto, Tampere 2003. .. Muihin suorituskykytai tasapainotesteihin vibraatiokuormituksella ei sensijaan ollut selviä vaikutuksia. Toisaalta tämä tutkimus jätti myös paljon kysymyksiä ilmaan koskien vibraatiokuormituksen vaikutuksia luuhun ja suorituskykyyn, ja lisätutkimukset ovatkin ehdottomasti tarpeen, ennen kuin minkäänlaisia kliinisiä suosituksia vibraatiokuormitukselle voidaan antaa. Stadion, Eteläkaarre, 00250 Helsinki tai faksaa (09 4542 7222) sähköpostita (lts@stadion.fi) tai soita (09 4542 720) toimistoomme. Mielenkiintoista olisi myös tutkia vibraatiokuormituksen vaikutuksia ihmisillä, joiden suorituskyky ja/tai luukudos ovat syystä tai toisesta heikentyneet. Tutkimuksessa käytetty vibraatiokuormitus voi kuitenkin olla sekä turvallinen että tehokas harjoitteluja kuntoutusmuoto, ei pelkästään urheilijoille vaan myös ikäihmisille, sillä alaraajojen räjähtävällä voimalla sekä suorituskyvyllä on tärkeä merkitys kaatumisten ehkäisyssä. ISBN 95144-5563-0, ISSN 1455-1616. uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. VASTAUS LÄHETYS Sopimus 00250-4 3 00003 Helsinki. URHEILIJOILLE ETTA IKAIHMISILLE tiin pitkäaikaisen vibraatiokuormituksen seurauksena mahdollisesti syntyneiden luuja suorituskykyvaikutusten pysyvyyttä. Vaikka tämän randomoidun, kontrolloidun kliinisen tutkimuksen tulokset eivät olleet yhtä positiiviset kuin äskettäin julkaistujen eläinkokeiden tulokset. ISBN 951-44-55649, ISSN 1456-954><, http.//acta.uta.fi. /03) 215 6055, email: taju@uta.fi. opiskelijavuositilaus 22 euroa/2003 (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelijakorttisi tai valokopio siitä) Liityn Liikuntatieteelliseen Seuraan jäseneksi 27 euroa /2003 opiskelijajäseneksi 19 euroa /2003 ( edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelijakorttisi tai valokopio siitä) Muutan tilaukseni jatkuvaksi O Peruutan tilaukseni O Eroan L TS:n jäsenyydestä Muutan osoitteeni O alkaen / 2003 Lahjatilauksen saaja / Uusi osoite Sukunimi Jakeluosoite Posti numero Puhelin Tilauksen maksaja / Vanha osoite / Osoitelipuke Sukunimi Jakeluosoite Posti numero Puhelin Alleki~oitus Etunimi Postitoimipaikka Etunimi Postitoimipaikka Täytä lomake ja lähetä tietosi Liikuntatieteelliseen Seuraan, os. VIBRAATIOKUORMITUS VOI OLLA TEHOKAS .. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 228, Tampereen yliopisto 2003. Jatkotutkimuksissa voidaan vaihdella vibraatiokuormituksen laatua, voimakkuutta, taajuutta ja kestoa, ja näin Tilaan Liikunta & Tiede -lehden O ITSELLENI LAHJAKSI vuositilaus 35 euroa/2003 kestotilaus 31 euroa/2003 yrittää löytää mahdollisimman tehokas kuormitusmuoto. Sen sijaan vibraatiokuormitus (sekä kerta-altistus että pitkäaikaiskuormitus) aikaansai merkittävän nettohyödyn hyppykorkeuteen kontrolliryhmään verrattuna. Sillä ei ollut vaikutuksia luun massaan, rakenteeseen tai lujuuteen missään mitatussa luustopisteessä. Kiitos! Liikuntatieteellinen Seura ry. Tutkimussarja onnistui hyvin ja vibraatiokuormitus todettiin turvalliseksi käyttää. Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http.//granum. Luumarkkerit eivät myöskään muuttuneet intervention aikana
seuraavat asiat: seuran toiminta-ajatuksen uudistaminen, rajoittamaton liittyminen seuran jäseneksi, ulkopuolisten henkilöiden, kotija ulkomaisten kutsuminen esitelmöitsijöiksi kokouksiin, vahvan yhteiskunnallisen virityksen tuominen käsiteltävien aiheiden joukkoon lääketieteen, liikuntakasvatuksen ja urheilun rinnalle, liikunta tieteiden esiintuominen jäsenistön edustamissa yhteisöissä, liikuntapoliittiset neuvottelupäivät, tiedeseuran toiminnan sisällön arviointi sekä liikuntatieteellisen tiedon välitys. Kokemukset näytenumerosta arvioitiin niin hyviksi, että lehteä päätettiin ryhtyä julkaisemaan. Toimitusosaston esityslistalla olivat mm. Hallintoon osallistumisen lisäksi Kalevi Römpötin panos seuran kehittämisessä liittyy 1960-luvun tapahtumiin. Toimitusosastolla ja Kalevi Römpötillä yhtenä sen jäsenenä oli suora osuutensa Liikuntatieteellisen Seuran toiminnan kehittämisessä, liikuntatieteiden imagon luomisessa ja vahvistamisessa. "Stadion" syntyi vuonna 1963. ' i{f;/''·) ···•..: • . Hän kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin reaalikoulusta 1938, valmistui kadettiupseeriksi Merisotakoulusta 1946 ja voimistelunopettajaksi Helsingin yliopiston voimistelulaitoksesta 1948. 1917. Epäsuorasti osaston jäsenet vaikuttivat tahoillaan esimerkiksi siten, että seuran talous vahvistui ja tuli mahdolliseksi palkata työntekijöitä. Hän jatkoi opintojaan Asla-Fullbright-stipendiaattina Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa vuosina 1955-56. Toimitusosasto esitti hallitukselle julkaisutoiminnan tehostamista perustamalla oma lehti. Vuosikymmenen alussa perustettiin seuran hallituksen ja sen työvaliokunnan työrukkaseksi tai aivoriiheksi toimitusosasto, josta usein käytettiin myös nimitystä "nuoret vihaiset miehet" . Kalevi Römpötti oli yksi yhdeksästä vihaisesta nuoresta miehestä. Lisänimi kertoo, että kyseessä oli radikaaliryhmä, jonka jäsenet olivat tyytymättömiä mm. Everstiluutnantti Kalevi Römpötti kuoli Espoossa 1.1.2003. Kalevi Römpötti K alevi Römpötti syntyi syntyi Viipurissa 30.4. Hän johti puolustusvoimien liikuntakasvatusta vuosien 1952 77 välisen ajan ensin liikuntakasvatusohjaajana ja vuodesta 1963 liikuntakasvatustoimiston päällikkönä Pääesikunnassa, josta siirtyi eläkkeelle. Kalevi Römpötti kirjoitti artikkelin "Nykynuorison fyysinen kvaliteetti". Työuransa Römpötti palveli puolustusvoimissa. ja sai tehtäväkseen toimittaa ja julkaista näytenumero. . Aarni Koskela. Lahdessa toimiva Urheilukoulu jatkaa Römpötin aloitteesta syntyneiden urheilu joukkojen perinnettä. Liikuntatieteellisen Seuran hallituksessa hän toimi vuosina 1959-62 ja 1970-73. Urheilun edistämisellä oli keskeinen rooli Römpötin toiminnassa sekä kilpaurheilun että kansalaisten toimintakyvyn kannalta tarkastelle. Toimitusosaston toisinajattelijoista ei jyrätty hiljaisiksi vaan heidän työskentelyään tuettiin etenkin seuran puheenjohtajan Esko Palmion toimesta. Kiinteä ja rakentava työskentely ryhmässä, tahto vaikuttaan suoraan seuran hallintoelimiin yhteisin esityksin, omien näkemysten perusteltu esittäminen ja toisten kuunteleminen sekä liikuntatieteiden seuraaminen ja niiden tulosten soveltaminen omalla ammattialallaan olivat luonteenomaisia Kalevi Römpötin toiminnalle. Työuransa ohella Römpötti toimi Helsingin olympialaisissa yleisurheilijoiden huoltajana ja kymmenottelijoiden valmentajana, opetti voimistelulaitoksessa yleisurheilua 1950luvulla, osallistui useiden kansalaisjärjestöjen toimintaan sekä työiässä että eläkkeellä, luennoi Suomessa ja ulkomailla sekä oli aktiivinen kirjoittaja. voimistelunopettajien koulutuksen yksipuolisuuteen, liikuntakas64 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 ' . Sen jatkajana on "Liikunta & Tiede". J~-: +Rt vatuksen sisältöön ja urheilutoiminnan yleiseen tilaan. . Käydessään tutustumassa Ranskan asevoimiin hän ideoi ajatuksen urheilu joukoista ja sai sen toteutetuksi presidentti Urho Kekkosen myllykirjeen tukemana
Hinta 7.50 euroa/kpl, 15 euroa/vuosikerta. MOTION on lehti, jota ystäväsi, kollegasi, vieraasi ja järjestösi kansainväliset yhteistyötahot arvostavat Tee toimintasi ja toimintaympäristösi heille tutuksi. Elegantisti englanniksi. .. ------Kun itse et T 1 L A u s K Kiitos! Tilaan MOTION-Sport in Finland lehden kuluvan vuoden vuosikerta jatkuvana tilauksena 15 euroa 15 euroa ole pa'l<alla MOTION Sport in Finland on Suomen liikunta ja urheiluelämän kansainvälinen tiedotuslehti. Tilaa heille MOTION-Sport in Finland. Enemmän kuin hän on aina halunnut tietää urheilusta Suomessa. Tai anna lehti tuliaisina kisoissa, kokouksissa ja kongresseissa vieraillesi tai isännillesi. n•n·j ----kpl numeroa a 7.50 euroa Tilauksen saaja Osoite: Laskutusosoite Nimi: Osoite: Liikuntatieteellinen Seura ry. Yli 50 kpl erät -20 %, yli 100 kpl erät -30%. Ajankohtaiset tapahtumat, ilmiöt ja ihmiset Kaksi kertaa vuodessa. Ystäville, kollegoille, vieraille, yhteistyötahoille, anopille, Hänelle. ••• ... Stadion, eteläkaarre VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00250/43 00003 Helsinki. Lisätietoja: Liikuntatieteellinen Seura, puh: 09-4542720, fax: 09-45427222, e-mail: llts@stadion.fi R T T 1 --~· , ; LTS mak! i saa posti! l maksun ! : : t••• •• •·••·•·•·•·•·••·.-.
66 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 Kansallisen liikuntakulttuurin analyysi, luonto ja liikunta ovat edelleen läheisiä tutkimuskohteita. Liikunnan ensimmäisen vuosikurssin opiskelija Pauli Vuolle Ivalo-joella 1963. LUOTTOM _____ s monessa mu ana
Valtion pitäisi panostaa muuhun toimintaan, tavallisen ihmisen liikkumisen edellytyksiin, Vuolle linjaa. Jyväskylän Lyseossa ei suvaittu minkäänlaista vasemmistolaisuutta, ja se aiheutti jonkinlaisen vastareaktion. Teimme pyöreästä kuusesta 'apupöllejä'. Seuran puheenjohtajana haluan ajaa liikuntatieteen asioita eteenpäin, ja jatkan myös kansainvälisen liikuntasosiologiakomitean hallituksessa. Urheilu ymmärretään positiiviseksi asiaksi. Konekirjoitustaito oli silloin aika harvinaista. Se askarruttaa häntä yhä, vaikka huippu-urheilutapahtumista onkin hänen silmissään hävinnyt hohto jo aikaa sitten. Joukko kokoontui milloin missäkin. Olen huiskinut, hän miettii ääneen lounaalla professori Lasse Kannaksen kanssa. Liikunnan ensimmäisellä vuosikurssilla ei ollut juuri oppikirjojakaan. Olin mukana myös Sisä-Suomen osakunnassa. Tilanteet ovat johtaneet siihen. Erkki Markkasen kanssa organisoimme omatoimisesti ylioppilastalokeräystä. Sittemmin olen kyllä osallistunut koulun tapahtumiin, hän toteaa. Kutsumus hallintotyöhön Pauli Vuolle opiskeli Liikunnan ensimmäisellä vuosikurssilla Jyväskylässä 1960-luvun puolivälissä, mutta oli sitä ennen valmistunut kansakoulun opettajaksi Jyväskylästä ja toiminutkin opettajana vuoden verran. Kannas kutsuu sitä myötäsyntyiseksi sosiaalisen pääoman ymmärrykseksi. Kolmas kiinnekohta Vuolteen henkilökuvassa on sammumaton kiinnostus urheilun ja liikunnan merkitykseen ihmisen eri elämänvaiheissa. Jyväskylässä elettiin kiinnostavia aikoja. Joskus sitä markkinoidaan kritiikittömästi, toteaa eläkkeelle siirtyvä liikuntasosiologian professori Pauli Vuolle. Minulla oli kone mukana yliopistollakin, ja kirjoitin aina kun tuli taukoa, tuhansia sivuja. Aika pitkään kartoinkin entistä kouluani, koska koin sen ilmapiirin rajoittavana. Eläkkeelle siirtyminen Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professorin virasta ei muuksi muuta hänen perusyhteisöllistä otettaan. Jyväskylän yliopistossa riitti tehtävää. Toinenkin hallitseva piirre löytyy Vuolteesta helposti. Kun kirjat saatiin käännetyksi, Vuolle kirjoitti ne puhtaaksi vahalle. Esa Santala kaivoi esille todella merkittäviä saksalaisia liikuntafilosofian pioneereja, Vuolle jatkaa. Niitä myytiin säkeittäin maakuntaan ja sillä saatiin uskomaton tuotto, hän muistelee. Huippu-urheilun tukemiselle valtionvaroista hän ei näe perusteita. Kerjättiin lelutehdas Jussilalta kuusia, eräältä peltifirmalta kuparia, jotka kaiverrutettiin laatoiksi pölleihin. Lappi jäi harrastukseksi Vastavalmistunut opettaja mieli Lappiin ja pääsikin töihin Ivalon yhteiskouluun 1966. Näitä sitten monistettiin ja myytiin referaatteina. Joku ajankohtainen poliittinen tai filosofinen teos annettiin vuoronperään kullekin luettavaksi ja esiteltäväksi, ja siitä keskusteltiin. Pauli Vuolle valittiin nykyistä tiedekuntasihteeriä vastaavaksi noLIIKUNTA& TIEDE 1/2003 67. Eräästäkin fysiologian opuksesta teimme referaatin, josta silloinen liikuntafysiologian professorimme Esko Karvinenkin antoi meille tunnustusta .. L iikuntatieteellisen Seuran puheenjohtaja Pauli Vuolle on tottunut olemaan monessa mukana. Pauli Vuolle kuului muun muassa keskustelukerhoon, jossa olivat Aapo Riihimäki, Kalevi Kivistö, Jaakko Jaatinen ja Pekka Kiviaho. Luottomiehen löysi jo varhain lehtori Lassi Vepsäläinen, joka saattoi jättää tunnin Vuolteen ohjattavaksi joutuessaan hoitamaan muita asioita. Silloinen liikuntapedagogiikan professori Kalevi Heinilä kuitenkin sotki suunnitelmat kysyessään Vuolletta assistentiksi. Mielenkiintoa ja energiaa on mieheltä aina riittänyt useampaankin suuntaan. On pakko tehdä ero viihteelliseen huippu-urheiluun ja asettaa se omaan viitekehykseensä. Tulin sitten aika nopeasti siihen tulokseen, että Lappia voi harrastaa, mutta onhan se etelästä tulleelle aika raskas ympäristö, Vuolle kertoo. Haluan tarkastella kokonaisuuksia, vaikka se ei tuotakaan tieteellisesti niin hyviä tuloksia kuin fokusoimalla tarkasti johonkin kapealle alueelle, hän summaa tyynesti. Urheiluseura löytyi kuitenkin TUL:n puolelta jo suvun perintönä, mutta yhteiskunnallisesta heräämisestään Vuolle voi kiittää Jyväskylän Lyseon aateilmastoa. Koko elämäni olen ollut kiinni siinä, että ympäröivä todellisuus vaikuttaa siihen, miten teen omia ratkaisujani, Vuolle myöntelee, mutta pyyhkäisee samantien sädekehän enteet otsaltaan. Harrastan liikuntatieteitä, hän kaavailee tulevaisuuttaan. Olen nähnyt siinä sekä oman edun että yhteisön edun. Meillä oli Pali&Eero Verlag, ja käänsimme kirjoja koko kurssin voimin suomeksi. Varsinaista poliittista intressiä Vuolle ei tunne koskaan omaksuneensa. Olen luonteeltani semmoinen, etten oikein osaa keskittyä vain yhteen asiaan
Notaarin tehtäviinkin liittyi suunnittelua, ja olin 60-70-luvuilta lähtien jäsenenä yliopiston suunnitteluneuvostossa. taariksi, jolle jäi käytännössä aika paljon asioita hoidettavaksi. "Tiedekunta on pyrkinyt aktiiviseen, tietoiseen vaikuttamiseen. riksi, Vuolle tiivistää yliopistouran vaiheet. Mitä se ihmiseksi kasvamisessa merkitsee. Edelleen se on Olympialiike, joka näitä naruja vetelee kilpaurheilun puolella, hän selittää kiinnostustaan Olympialiikkeen juuriin. Oma lukunsa on Liikuntatieteellisen Seuran koko pitkä historia, 60-luvulla seura oli hyvin aktiivinen, hän muistuttaa. Hain myös tiedekuntasihteeriksi, kun se virka perustettiin. Vuolletta pyydettiin tekemään toiminnallista ja tilankäyttösuunnitelmaa kuntoutuskeskukselle. Tiedekunta perustettiin 1963 filosofisen tiedekunnan kasvatustieteellisen osaston liikuntakasvatuksen opintosuuntana. Mielenkiintoisia haasteita oli yliopistomaailman ulkopuolellakin. Tieteen ohella kiinnostivat kaiken aikaa myös suunnittelu ja hallinto. 1970-luvun alussa oli sosiaalinen tilaus tälle kaikelle, ja olimme erityisasemassa yliopiston sisällä maan ainoana liikuntatieteellisenä. Ilman Olympialiikkeen tutkimusta ei pääse selville siitä, mikä on urheilun ja liikunnan perimmäinen merkitys. Miten perustella sen asemaa yksilön elämässä, kasvatuksessa ja yhteiskunnassa laajemmin. Kysymyksiin on hankala löytää vastauksia perehtymättä historiaan, joka sekin kuuluu Vuolteen harrastuksiin nuoruusvuosista lähtien. 1972 minulle tarjottiin mahdollisuutta työskennellä apurahalla Coubertinin museossa Lausannessa, ja löysinkin hyviä lähteitä. 1987 minut nimitettiin liikuntasuunnittelun professoLausuttua liikuntatieteestä 68 LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 T änä päivänä voidaan perustellusti odottaa, että yliopiston opettaja ja tutkija kykenee näkemään työnsä merkityksen ja seuraamukset omaa tieteenalaansa laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. yhteisten kongressien ja seminaarien tai Seuran julkaiseman Liikunta & Tiede -lehden välityksellä. Vuolle pitää toteutumatta jäänyttä liikuntahistorian professuuria yhä tarpeellisena, mutta virkoja ei enää perusteta kuten 70-luvun kultaisina vuosina. Valmentaessani keskisuomalaisia luistelijoita, muiden muassa Jouko Launosta ja Pekka Halista pyrin samalla organisoimaan luistelulle alueellisen valmennusjärjestelmän. " "Yksi tärkeimmistä edellytyksissä suomalaisessa maaperässä on se, että tutkija julkaisee tutkimuksensa tuloksia myös kotimaisella kielellä. Jostakin liikeni aikaa myös pikaluisteluvalmennukseen. Näin yhteistyön yliopiston kanssa vahvuutena, mutta se suunnitelma ei mennyt pääkaupungissa läpi. Miten perustella urheilun asemaa Pauli Vuolle toteaa aina olleensa kiinnostunut suomalaisen liikuntakulttuurin perimmäisistä kysymyksistä. Olin aina ollut kiinnostunut kasvatuskysymyksistä, ja tein toisen laudaturini kasvatussosiologiasta, hän kertoo. Tämä näkyi siinä, että opintosuunnan esittämät virat saatiin täytettyä hyvin nopeassa aikataulussa, Vuolle muistelee. Innostuin kuitenkin tekemään liikuntakasvatuksen väitöskirjaa, missä vaiheessa aloin suuntautua liikuntasosiologiaan. 60-luvun lopulla hän oli tekemässä ensimmäisiä kunnallisia ja läänikohtaisia liikuntasuunnitelmia Jyväskylän maalaiskunnalle ja yhdessä Pekka Halisen kanssa Keski-Suomen läänille. Terveystieteiden mukaantuloa vastustettiinkin alkuun myös poliittisin perustein 70-luvulla, mutta kun rintamien murruttua nähtiin, että itse asiassa palattiin. Kun Peurunkaa alettiin suunnitella 6070-lukujen vaihteessa, Esko Karvinen oli mukana Korsuveljesten säätiössä. Mikä on liikunnan merkitys yksilölle ja yhteiskunnalle. Väittelin 1977 ja 1979 minut nimitettiin liikuntasuunnittelun apulaisprofessoriksi. 1970 tiedekunta jaettiin neljään laitokseen ja Vuolle siirtyi liikuntapedagogiikasta liikuntasosiologian ja suunnittelun puolelle. Urheilussa on toki paljon sitä hyvää kertomusta, mutta mitä se oikein on, hän pohtii. Näen nämä yhä yhtenä liikuntasosiologian keskeisenä teemana, hän sanoo. Heinilä valittiin silloin rehtoriksi, ja laitoksen johtaminen tuli minulle. Tähän asiaan kiinnitti huomiota jokin aika sitten myös vuoden professoriksi valittu professori Timo Knuuttila Tieteen päivien professoripalaverissa." Otteet professori Vuo/teen jäähyväisluennosta 14.2.2003. Suomen Akatemian lääketieteen toimikunnan jäsenyyden hän myöntää myös ohjanneen ajatusmaailmaansa monitieteisyyden suuntaan. Kysymyksiä riittää. Apulaisprofessorina ollessaan Vuolle johti seitsemän vuotta LIKESiä oman toimensa ohella. Minun näkemykseni on se, että julkista esiintymistä yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinona tiedekunta voisi käyttää nykyistä paljon enemmän silloin kun siihen ei liity mitään ideologisesti arveluttavaa sisältöä, esimerkiksi poliittista viestiä." "Liikuntatieteellinen Seura on ollut se yhteiskunnallisen keskustelun ja tieteellisen tiedon välityksen kanava, jota kautta monet tiedekunnan hankkeet ovat tulleet tutuksi laajoille piireille mm. Urheilu ymmärretään positiiviseksi asiaksi ja sitä joskus markkinoidaan kritiikittömästi
Talous on sidottu ahtaisiin raameihin, hän arvioi. Täytyy selvittää tilaa, jossa suomalainen liikunta ja urheiluelämä nyt on. On pakko tehdä ero viihteelliseen huippu-urheiluun ja asettaa se omaan viitekehykseensä. Tiedekunnan erityisasema ei enää näy Pauli Vuolle uskoo, että tästä eteenpäin liikuntaja terveystieteiden tiedekunta joutuu taistelemaan ei vain viroista vaan jo nykyisten asemien säilyttämiseksi. Erityisasemamme maan ainoana liikuntaja terveystieteiden tiedekuntana ei nyt ole erityisen hyvin nähtävissä. Mutta kun mennään näihin perusteisiin, meidän pitää pystyä johtamaan asioita, sillä alan ainoatakateemiset oppituolit ovat täällä. Täällä Jyväskylässä olisi edellytyksiä yhdistää meidän ja viestintätieteiden laitosten voimia ja aloittaa uudenlainen urheiolutoimittajien koulutus, mutta alustavat lupaukset eivät ole johtaneet käytännössä mihinkään. Laskentamalli on meillä erilainen ja epäedullisempi suhteessa eräisiin muihin tiedekuntiin. Pauli Vuolle suhtautuu luottavaisesti liikunnan tulevaisuuteen. Olisin toivonut, että olisimme saaneet siinä enemmän aikaan. Meillä on pitkään ollut vakaa perusta, mutta nyt ajassa on jännitteitä ja uutta rönsyilyä, mutta suhtaudun siihen tyynesti, Vuolle luonnehtii. Vastaus tulee viipymättä. Kansallisen liikuntakulttuurin analyysi on tärkeää. Valtion pitäisi panostaa muuhun toimintaan, tavallisen ihmisen liikkumisen edellytyksiin, Vuolle linjaa. Muutos on nyt jyrkkä. Kansalaistoiminnan tutkimuksen ohella Vuolle yllyttäisi liikunnan, luonnon ja ympäristön tutkimukseen. Heittäydytäänkö niihin kaikkiin mukaan, kun yliopiston taloudellista liikkumavaraa on vähän. Edellytyksiä on jopa kansainväliselle verkostoitumiselle esimerkiksi liikunnan kansalaistoiminnan tutkimuksessa, hän huomauttaa. Tavallisen ihmisen liikkumisen suhteen ei Vuolteen mieleestä ole niin suuria huolenaiheita, sillä luontoympäristö tarjoaa jatkossakin edellytyksiä monenlaiseen liikunnalliseen aktiivisuuteen. Liikunnanopettajakoulutuksen monopolista pidettiin pitkään kiinni, mutta kun meiltä valmistuneet ihmiset ovat väitelleet ja ovat viroissa opettajainkoulutuslaitoksissa, yhteistyö heidän kanssaan on tuntunut luontevalta. Urheilun eettiset ja moraaliset kysymykset ovat korostuneet, ja urheilun etiikan tutkijaryhmällä on merkittävä tutkimusalue, hän aloittaa. Haetaan mieluummin vähän energiaa kuluttavia ratkaisuja, hän suosittelee. Jos suuntaudutaan vahvasti sisäliikuntaan ja luonteva liikuntaympäristö jää käyttämättä, jos tehdään keinotekoisia ratkaisuja, niin että kesästä tulee talvi esimerkiksi, se tulee hyvin kalliiksi. Erityisasemaa on suhteellistanut liikuntatieteellisen tutkimuksen leviäminen muihinkin yliopistoihin. Myös liikunnanopettajakoulutuksessa tehdään yhteistyötä erityisesti Oulun, Kajaanin, Rauman ja Turun opettajankoulutuslaitosten kanssa. Se tutkimus ei nimittäin nouse toimittajakoulutusyksiköistä. Ympäristöongelmat, väkivalta, ylikaupallisuus, se kaikki liittyy sinne, Vuolle sanoo. Vuolle muistuttaa myös verkostoitumisen välttämättömyydestä. Liikunta on sittenkin ehkä helpoimmin myytäviä asioita. Tiedekunta on pyrkinyt aktiiviseen, tietoiseen vaikuttamiseen, toteaa Pauli Vuolle. Tarvitaan liikuntakasvatusta, joka luo monipuolisia elämyksiä. Vuolteen tutkimusteemojen listalla on myös hänen oma leipälajinsa, suomalaisen väestön liikuntakäyttäytyminen elämänkaari-ilmiönä. kin juurille. Kannas kysyy, vieläkö valtion pitää tukea huippu-urheilua. Liikuntatieteellisen tutkimuksen laajeneminen sinne, missä on lääketieteellistä ja biotieteellistä osaamista, on luonnollista. Urheilun ja joukkotiedotuksen suhteen hän näkee yhä tärkeänä, mutta myöntää turhautuneensa sen ajamiseen. Liikuntakulttuurin analyysia tarvitaan Pauli Vuolle vastaa vaivatta kysymykseen liikuntasosiologian tärkeistä ja ajankohtaisista tutkimusteemoista. Valtion tuki tavallisen ihmisen liikuntaan Lounaan kallistuessa jo kahvin puolelle Pauli Vuolle tekee Lasse Kannakselle tunnustuksen: häneltä on mennyt motivaatio seurata huippu-urheilutapahtumia. Sitten ei ole ongelmia motivoida ihmisiä liikkumaan. LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 69. Alkujaan voimistelulaitoksella oli kahdenlaista voimistelua, terveysja sairausvoimistelua. On kuitenkin herkkyyskausia, jotka pitää ottaa huomioon, ettei lapsen luontaista liikkumisen halua tukahduteta. Hyvin pitkälle saisi ottaa pois valtion tuen siltä alueelta, korkeintaan jotain elinkeinopoliittista tukea voisi sinne suunnata. Vetovastuu on siirtynyt nyt professori Lauri Laaksolle. Hänen tyyneytensä perustuu luottamukseen niihin nuorempiin toimijoihin, jotka voivat uudenlaisin avauksin viedä asioita eteenpäin. Opintoja ohjataan kuitenkin täältä, ja meillähän on pulaa opettajista, Vuolle perustelee. Hyvinvointiteknologian ja Vivecan mukana tulee paljon uusia toiveita. Hän varoittaa ukkoutumisen vaaroista, mutta ilmaisee silti huolensa uusista paineista. Yliopiston sisällä tulosvastuullisena yksikkönä meidän mahdollisuutemme viedä asioita eteenpäin ovat aika vaatimattomat
Lisätietoja ja tilaukset: Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, etelä kaarre, 00250 Helsinki puhelin (09) 4542 720, faksi (09) 4542 7222 sähköposti lts@stadion.fi internetwww.stadion.fi/lts. Kysy opiskelijoiden edullisia ryhmähintoja seuran toimistosta. Esko Mälkiä, Pauli Rintala: Uusi Erityisliikunta Liikunnan sovellukset erityisryhmille (Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 154,2002,472 sivua). Erikseen tilattuina yhteensä 92,50€, jäsenille 83,25 € Kaksi vankkaa käsija oppikirjaa liikuntaja terveysalojen ammattilaisille ja opiskelijoille Markku Ojanen ym.: Liiku oikein voi hyvin (Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 153, 2001, 216 sivua) on kattava yhteenveto liikunnan merkityksestä hyvinvoinnille. Kirjaan on tiivistetty liikunnan eri mahdollisuudet tukea hyvää elämää
Jaana Suni ja Jukka Lahtinen , Rasvat liikkeelle sydän terveemmäksi Lihasvoimaharjoittelun vaikutukset verenkiertoelimistöön ja aineenvaihduntaan Vanhempi tutkija Katriina KukkonenHarjula, UKK-instituutti Lautaselta lisäpotkua Ravitsemuksen merkitys lihasvoimaharjoittelussa TtM, ravitsemusterapeutti Janne Sallinen, Jyväskylän yliopisto Lihakset ja luut yhteistyössä Lihasvoimaharjoittelun vaikutukset luustoon ~rofessori Harri Suominen, Jyväskylän yliopisto Pj. Kommenttipuheenvuorot ja paneelikeskustelu lihasvoiman harjoittamisesta ja testaamisesta Lääkärin näkökulma: Erikoislääkäri Mauri Kallinen, Keski-Suome keskussairaala Testaaminen potilailla: Dosentti Arja Häkkinen, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Kipsiin vai kuntosalille: Fysioterapeutti Peter Halen, LIKEStutkimuskeskus + päivän luennoitsijat 17 .30-18.30 Liikuntatuokio 20.00 Illanvietto Sokos Hotel Jyväshovissa Pt!_l"iantai 23.5.2003 L209 8.45 9.45 10.30 10.40 11.30 12.00 13.00 Pj. ' Kuntotestauksen neuvottelupäivät 1 22.-23.5.2003 Jyväskylä Liikuntaja terveystieteiden tiedekunta ./1jrjl'Sltijä: l.ii/..'1111/atil'leellinrn Seum n Ohielma Torst~i 22.5.2003 L304 11.00 ' ]imoittautuminen, lounas ja näyttelyyn tutustuminen 12.00 12.30 13.30 .14.00 1 : 1 1 1 1~.30 11 ! 11 i ! i 1 i 1, 1 i i ,11~.oo 1 i 1 11 1' '1 11 ' i 1 i !15.30 . Lisätietoja: Tarja Nykänen Liikuntatieteellinen Seura ry Stadion, Eteläkaarre 00250 Helsinki p. Mauri Kallinen Miten ja miksi voimaharjoittelu tehoaa. Illalliskortti illanviettoon maksaa 8 € ja se tulee ostaa erikseen ilmoittautumisen yhteydessä. (09) 4542 7215, fax (09) 4542 7222 www.stadion.fi/LTS. : Neuvott~lupäivien avaus Liikuntatieteellinen Seura Liikuntaja terveystieteiden tiedekunta Pj. Lihasvoimaja EMGmittaukset laboratoriossa I Juha Ahtiainen II Janne Sallinen, Jarkko Holviala Pienryhmä 2. L TS:n jäseniltä ja opiskelijoilta osallistumismaksu on 62 €. Osallistumismaksut laskutetaan etukäteen. Kari Keskinen 1 Lihasvoimaharjoittelu · qngelmatonta. Seminaarin hinta Osallistumismaksu 70 € sisältää seminaarimateriaalin, lounaan ja kahvit. Urheilijan lihasvoimatestaus III Tapani Keränen IV Jussi Mikkola Pienryhmä 2. Lihasvoimaja EMGmittaukset laboratoriossa I Juha Ahtiainen II Janne Sallinen, Jarkko Holviala Kahvi Testitulosten tulkinta Juha Ahtiainen, Jarkko Holviala, Tapani Keränen, Jussi Mikkola, Janne Sallinen Neuvottelupäivien päätös Kuntotestausvaliokunnan puheenjohtaja Muutokset mahdollisia Ilmoittautuminen 9.5.2003 mennessä Liikuntatieteelliseen Seuraan puhelimella (09) 4542 7221, sähköpostilla tuula.valli.lts@stadion.fi tai faksilla (09) 4542 7222. Urheilijan lihasvoimatestaus III Tapani Keränen IV Jussi Mikkola Siirtymätauko Demonstraatiot pienryhmissä Pienryhmä 1. Voimaharjoittelun periaatteet ja vaikutusmekanismit Professori Keijo Häkkinen, Jyväskylän yliopisto Kahvi ja näyttelyyn tutustuminen : Pj . Esa Hynynen Lihasvoimatestiin valmistautuminen: demonstraatioiden esittely LitM, assistentti Juha Ahtiainen, Jyväskylän yliopisto Fysioterapeutti Jarkko Holviala, Jyväskylän yliopisto LitM, lajitutkija Tapani Keränen, Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus LitM Jussi Mikkola, Kilpaja huippu urheilun tutkimuskeskus TtM, ravitsemusterapeutti Janne Sallinen, Jyväskylän yliopisto Demonstraatiot pienryhmissä Pienryhmä 1
Opetusministeriö jakaa tänäkin vuonna veikkausvarat noin 355 miljoonaa euroa taiteelle, urheilulle, tieteelle ja nuorisotyölle. Se on lähes miljoona euroa vuoden jokaisena päivänä. Suomi kiittää.