LEIKKISA LIIKUNTA SUOJELUKOHTEEKSI LASSE KANNAS L iikuntakulttuuri potee leikkisyysvajetta. Ei siis ihme, jos leikkisyyttä ei oteta aina riittävän vakavasti kurttuotsaisten lasten liikuttajien keskuudessa. Siitä on usein leikki kaukana. Se on vakava puutostauti, jonka oireita ovat tosikkomaisuus, liikunnallisen ruumiinkielen tukahduttaminen olympialajien liikestandardeihin, urheilijan ja arkiliikkujan kasvojen harras vakavuus, liikkumisen muuttuminen yhä enemmän suorittamiseksi terveysliikunta mukaan lukien. Opetusministeriö ja opetushallitus ovat koordinoimassa kampanjaa "Iloa liikkeellä". Sven Hirn esittelee tuoreessa kirjassaan "Kaunotar ja hirviöitä" kulttuurihistorian merkillisyyksiä unohtamatta urheilemisen herkullisia ajan anekdootteja. Martti Silvennoinen viittaa esseessään tähän samaan oireyhtymään. 1800-luvulla juoksijat muistuttivat monesti sirkusklovneja kirjavissa asusteissaan. Eivät toki kaikki liikunnallista hulluttelua karsasta, mutta riittävästi heitä ja meitä on. Kaikki liikunta ja urheilu alkaa lasten leikeistä muistuttaa Kalevi 2 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 Heinilä haastattelussaan vakavan painokkaasti mutta hymyssäsuin. Hän puhuu ankarasta kulttuurista, jossa nauru, sattuma ja leikin positiivinen regressio on katoava liikuntakulttuurin luonnonvara. Sopiikin kysyä, olemmeko me aikuiset ryöstämässä lapsiltamme heidän ainutlaatuisen syntymälahjansa leikkisyyden, liikunnallisen hulluttelun, mekastavan kortteliottelun hellyttävän hermostuttavan kaoottisuuden. Olemmeko silloin menettäneet jälleen jotain tärkeää urheilun leikkisyyden voimavaroista. Vuosi 2004 on Euroopan liikuntakasvatuksen teemavuosi. Tätä lupaavat ainakin projektit "Nuorten omat liikuntaprojektit koulussa" ja "Hockey Carneval jääleikkejä kouluille". Tämän päivän huippu-urheilija säväyttää toki viime vuosikymmeniä enemmän asusteillaan, mutta trendiä voisi kutsua pikemminkin seksikkyydeksi kuin hassutteluksi. Lasse Kannas sähköposti: lasse.kannas@sport.jyu.fi. Osahankkeissa leikki ja hulluttelu noteerataan. .. Tutkijat ovat nasakasti kiteyttäneet lapsen ja aikuisen leikkisyyden eroja; lapset hymyilevät 400 kertaa päivässä aikuiset 15 kertaa. Nyt olisi kysyntää leikin tutkijoista, leikkisästi lapsia liikuttavista aikuisista ja myöskin nauravaisista arkiliikunnan nautiskelijoista. Oivaltava huoli kiteytyy myös kysymyksessä, milloin skeittarit ja breikkarit marssivat olympiakisojen avajaisissa. Hyvässä vauhdissa ollaan, kun seurailee pikkunaskalien täsmäohjatun urheiluseuratoiminnan kehityssuuntaa: Nopeammin, paremmin ja yhä nuorempana. Ehkäpä onkin niin, että postmodernin urheilun hassuttelun jäljelle jääneet symbolit ovat napapaidat ja urheilupyhättöjen olutpubit
Lauri Tarasti 35 Pelissä sattuu, salissa pettyy. Aarni Koskela 45 Suomalainen liikkuu mutta lihoo. Projektipää llikkö Toni Piispanen vammautui vuonna 1993 Lahden Urheilutalolla pidetyssä kamppailulajien näytöksessä. Vakuutusturvasta kannattaa ottaa selvää etukäteen Eri liittojen vakuuttamispolitiikka hämmentää harrastajia sekä urheilua harrastavien lasten ja nuorten vanhempia. Jari Kanerva 47 Kaupunkilaisliikuntaa ikäpolvittain. Urheilusta on t ull ut tuote. Emeritusprofessori Kalevi Heinilä ei hellitä. Toni Piispanen 38 Eriarvoisena erityisliikunnassa kuntaprojekti tukee kehittämistä. Kerstin Ekman 36 Sadasosasekunnista kiinni. Tiinu Wuolio 30 Monta urheilua monta arvopohjaa Urheilu ei enää seiso yhdellä arvopohjalla. Tuija Tammelin 26 Leikkivän ihmisen puolesta, urheilun tosikkomaisuutta vastaan. Antti Karisto 49 Järkäleiden vuosi Urheilukirjat 2003 Matti Hintikka 51 Koko urheilu yksissä kansissa 3.2 cm kirjahyllyssä. Kristiina Hotti 53 Lisää liikuntaa! Liikunnan edistämistä terveyden näkökulmasta. Antti Uutela 46 Kun urheilulomalla vielä hiihdettiin. Minna Kontio, Urho Kujala 54 Tenttikirjailijaa tenttimässä: Professori Gould ja kuinka kasvattaa nuorta urheilun avulla. Vieläkö joku muistaa, kun Jouko Tu rkka juoksutti näyttelijäopiskelijat läkähdyksiin ja talutti heidät sen jälkeen punttisalille. Maailman antidopingsäännöstön tavoitteena on säädellä tarkasti dopingvalvontaa. Martti Silvennoinen 11 Ajatus täyttää katsomon. Oppiminen on ymmä rtämistä, myös kehollista ymmärtäm istä. Maarit E. Mutta se sallii myös joustoa. KIHU n toiminnan rahoituksesta valtion liikuntatieteellisistä tutkimusvaroista on liikkunut ja näyttää liikkuvan edelleen vä äriä ja harhaanjohtavia käsityksiä. Urheilun harrastaminen kaksi kertaa viikossa tai useammin, ku uluminen urheiluseuraan ja hyvä liikuntanumero ennustavat aktiivista liikkumista aikuisiässä, samoin kestävyyslajien sekä monipuolisia taitoja vaativien lajien harrastaminen nuorena. Jukka Viitasalo 44 Arvioinnista oli kyse silloin ja nyt. Reetta Voutilainen UIKUNTA & TIEDE 1/2004 3. Vast uita ja korvausvelvollisuuksia selvitettäessä edessä oli karu todellisuus. Erkki Vettenniemi 15 Konstruktivismia tanssiopetukseen ! Tanssinopetus ja oppim inen on merkitysten t ietävää, käsittävää, uskovaa ja tuntevaa rakentamista. Tällaisista tuntemuksista ja kokemuksista syntyy myös 'urheilupuhe', diskurssi, jota voimme seurata päivittäin lehtien sivuilta ja tv-kanavi lta. Eräät urheilun osa-alueet sopivat edelleen urheilun hyvän kertomuksen raameihin toiset ovat siitä jo eriytyneet. Kalervo 1/manen, Hannu Itkonen 33 Tuhat ja yksi sovellusta. Toni Piispanen, Leena Nieminen AJASSA 43 KIHUa ei perustettu liikuntatieteellisin tutkimusvaroin. Jari Kanerva 52 Talviliikuntaa kaikille soveltavan liikunnan käsikirja. TÄSSÄ NUMEROSSA 4 Urheilukerronnalla on monta tasoa. Ylänen, Maria Elena Ylänen 22 Nuorten aikuisten liikunta-aktiivisuus rakentuu lapsuudessa. Voimme katsella nykyisiä urhei lulajeja ja suorituksia kuin tavaroita markettien hyllyillätuttuina ja määrämuotoisina. Itsearviointi työnohjaajan kanssa auttaa oppimaan myös epäonnistumisen kokemuksista . Kaikki inst ituutiot tarvitsevat aika ajoin kriittistä tarkastelua uusiutuakseen ja selviytyäkseen elinvoimaisena. Mariana Siljamäki, Juha Perttula 18 Kännykkädialogiaa ja tanssikasvatusta Ohjaaja toimii heijastavana peilinä ohjattavilleen. Antidopingsäännöstöistä ei tule yhtenäisiä
Teksti: MARTTI SILVENNOINEN Kuva: SUM/Helge Heinonen Urheilukerronnalla on 4 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004
Urheilupuhe saadaan säröilemään ja kiinnittymään myös sosiaaliseen maailmaan. LIIKUNTA& TIEDE 1/2004 5. Voimme katsella nykyisiä urheilulajeja ja -suorituksia kuin tavaroina markettien hyllyillä tuttuina ja määrämuotoisina. Henkilökohtaiset kosketukset antavat kirjoittajalle ja lukijalle enemmän kertomatilaa kuin tekemisten tai edesottamusten luettelot. Mediakin tekee samaa, mutta omilla ehdoillaan. Tällaisten tapahtumien ja kokemusten kerronnassa syntyy myös 'urheilupuhe', diskurssi, jota voimme seurata päivittäin lehtien sivuilta ja tvkanavilta. Me paitsi kerromme elämäämme myös elämme kertomuksiamme. Modernista urheilusta on tullut esine ja tuote
Asioita jätetään auki, ajateltaviksi. Se edusti valtavalla pikkutarkkuudellaan urheilun tapahtumahistoriaa, mutta oli silti kaukana esimerkiksi Who's Who julkaisujen kuivaakin kuivemmista sanaja kuvamaailmoista. Sankaritarinoiden lomaan on sommiteltu tekstejä, joita Walter Benjaminin (1973, 257) metodisen katseen tapaan voisi luonnehtia urheilun "pieneksi ja triviaaliksi"; tekstejä, jotka tunkeutuvat kaiken sen "roinan sekaan", mikä kätkeytyy urheilun grandioosin ja pompöösin pinnan alle. män ja lukukokemuksena kiehtova. Uusia jättiläisiä Löytyy nykyisestäkin kirjahyllystäni urheilun suuria dokumentteja, tämän päivän 'pikku jättiläisiä': Encyclopedia of World Sport 1-III. Mainio esimerkki tästä voisi olla kirjassa siteerattu lehtiuutinen siitä, miten tupakka tappoi tupakointikilpailun teini-ikäisen voittajan, Zhun, kolmituntisen tupruttelun jälkeen Kiinassa Henanin maakunnassa (HS 11.5.1993) tai juttu Toimi Silvosesta,joka 1960-luvulla silmäntäyteistäkään nukkumatta valvoi 32 ja puoli vuorokautta. Suuria kertomuksia Suomalaisen urheilutoimittajalegendan, Martti Jukolan, vuonna 1945 julkaistun massiivisen 1346sivuisen kirjan nimi oli Urheilun Pikku Jättiläinen. Ei historioitsija eroa runoilijasta siinä, että toinen kirjoittaa proosaa, toinen runoa: Herodotoksen teokset voitaisiin siirtää runomittaan, eikä uusi muoto tekisi niistä kuitenkaan runoutta. Se oli aikansa tietoisku.(1). (Sironen & Kärkkäinen 1993, 13). laatikko teksteissä, jolloin mieleen juolahtaa päällimmäiseksi ajatus urheilun täydellisestä hyödyttömyydestä. Konfiguraatio urheiluhistorian radikaali käänne Englantiin emigroitunut saksalaissyntyinen ja oikeastaan vasta 1970-luvulla noteerattu sosiologi. Siksi tällaiset omalaatuiset huippusuoritukset eivät päädy urheiluhistorioiden sivuille, vaan lähinnä Guinnessin Ennätysten Kirjaan. Omassa lapsuuden kodissani se oli Raamatun, Kalevalan, Suomen Maailmanmestareiden ja Seitsemän Veljeksen joukossa. Tekstikoosteena kirja oli paitsi tyypillinen urheilukertomus, rivien välistä myös 'opettavainen tarina', lähinnä pojille, hyvästä nuoruudesta ja tavoiteltavasta mieskuvasta. From Ancient Times to the Present (Levinson & Christensen 1996) ja suomalaisurheilijoista kertova Kilpakenttien sankarit 1-IV (Mäkelä 1992-1994). Silti kyse on urheilusta, ainakin sanan suomenkielisen merkityksen mukaan, ja myös sellaisesta temppuilusta, johon vakavamielinen rationalisti ei löydä mitään syytä.(2). T ämä artikkeli alkoi matkansa kotini kirjahyllyiltä, sieltä löytyneistä urheilua käsittelevistä kirjoista. Molemmista löytyy urheilun rahvaanomaista ja vanhaa, jo unohdettua, kuin muistutuksena siitä, mistä nykyurheilussakin on ollut pohjimmiltaan kyse. Suomalaisteoksen kirjoittajien anekdoottimainen ote tihentyy erityisesti ns. Kirja oli selattu hiirenkorville ja sen marginaaleista pistivät silmään pikkupojan lyijykynällä raapustetut kannanotot siitä, kuka oli "paska!", kuka "hyvä!" eli mikä oli todellista urheilua, ketkä todellisia sankareita. Radiosta isän kanssa 1950-luvulla kuunneltujen kisalähetysten myötä tuo kirja merkitsi tietämisen ja mimeettisen kohtauspaikkaa. Kirjan sivuilta napattiin omaan käyttöön ja kavereiden kanssa yhdessä suunniteltuun pihadraamaan talvisten ja kesäisten sankareiden nimet ja ennalta suunnitellut joskin myös monien yllätysten sävyttämät tapahtumat. Tekstissäni kulkee kaksi loimilankaa. Ei, ero on siinä, että toinen kuvaa tapahtunutta, toinen sitä, mikä saattaisi tapahtua. Se on myös paljon enemMillaisen filtterin läpi pitää inhimillinen liike suodattaa, jotta siitä tulisi 'oikeaa' urheilua. Toisen olen yrittänyt kohdistaa urheilun sosiohistorialliseen olemukseen; onko se itsestään selvyyttä vai relatiivista ja täynnä halkeamia. Teen matkaani sillä kokemuksella, joka minulle on vuosien varrella karttunut urheilun tutkimuksen ja urheilusta kertomisen sosiaalisten ja kulttuuristen diskurssien kautta. Niin, ennätysjahdissahan näissäkin tapauksissa oltiin, mutta ilman Kansainvälisen Olympiakomitean siunausta. Suomen eduskunnassakin kyseltiin huolestuneina, mitä maan hallitus aikoo tehdä tällaiselle ennätysyritykselle. Jukolan paksun teoksen lehdille oli tallennettu tärkeät perussanomat: Mitä, Missä, Milloin. Kirja oli siellä! Se ei kadonnut hämärään kuten monet radioselostuksen jälkeiset kuuloja muistikuvat. Pentti Saarikoski 1967, 9). (Aristoteles: Runousoppi, suom. Matka on paljolti henkilökohtainen; ei aihepiiriään laajasti kattava, ei metodisesti tyhjentävä, eikä pedanttisen opettava. Kirja antoi tarkat koordinaatit ja kompassisuunnat 6 LIIKUNTA & TIEDE 112004 urheilun 'suurille kertomuksille'. Sieltä sen saattoi tarkistaa pihalla käydyn riidan kuka se oli, missä ja milloin. Ja ehkäpä se suoriutui tästä tehtävästään paremmin kuin koulussa alituista käsien ja kasvojen pesua tyhjän päälle rakentanut terveysoppi. Luulen, että kirja löytyi 1940ja 1950-luvuilla liki kaikista suomalaiskodeista; kirjahyllyistä, astiakaappien päältä, uuninpankoilta. Kummassakin dokumentissa pyritään läpivalaisemaan urheilua ja sen tapahtumia myös sosiohistoriallisen katseen kautta; ensiksi mainitussa pintapuolisemmin, jälkimmäisessä tiheämmin ja vivahteikkaammin. Toinen lanka kietoutuu edelliseen siten, että se, mitä urheilussa katsomme ei vielä riitä, vaan on kerrottava, mitä siinä näemme, ja jos katsomme toisesta suunnasta tai toisella tavalla, mitä silloin näemme ja miten näkemästämme kerromme. Mitä muuta tämä oli kuin oman aikansa roolipeliä. Kilpakenttien sankarit on faktapohjainen urheilukirja suomalaisten miesten ja naisten menestyksistä maailmalla
Urheilu puheessa on viime kädessä kyse siitä, kestääkö 'kone' niin vertauskuvallisesti kuin konkreettisestikin. Tähän ajattelutapaan kiteytyy liikesuoritusten kaikkialla kiistaton ja yhdenmukainen normitus, mittaaminen ja vertailu. Norbert Elias käytti klassikossaan The Civilizing Process. Urheilujärjestelmästä on eliminoitava leikin arvaamattomuus ja säröilevät ruumiinkulttuuriset erityispiirteet. rahatalous ja keskushallinnon korostuva merkitys) itsehallinnan ja itsehillinnän prosessiin, jossa vahvistuvan yliminän ja itsekontrollin kautta impulsiivinen ja aggressiivinen käyttäytyminen asteittain väheni samalla, kun uudenlaiset häpeänkynnykset alkoivat nousta tietoisen kasvatuksen normeiksi (Elias 1978, 127,141). Ja silti koko nykyaikaisen olympialiikkeen ajan on lajimäärä huikeasti kasvanut. Hän käytti muutoksen terminä "konfiguraatiota" , jonka avulla hän alkoi palauttaa modernia urheilua sen vanhalle maaperälleen. 1939, engl. Siinä missä ihmisen liikkuminen ylimalkaan tai kisaillen, kuten erityisesti leikissä, voisi merkitä paluuta "hänen alkuperäisimpään maailmassa olemiU r hei I u sen suhteeseensa esireflektiiviseen ruumiillisuuteen ja sen muistiin" tekee (Puhakainen 1997) rakentaa modernin urheilun ulkoisesti arvioitu, universaalisti vertailtu ja nykyään myös rahallisesti palkittu ruumiinliikkeestä hallinta inhimilliselle liikkeelle teknis-rationaalisen, jopa kliinisen tarkan mallin. Urheilun paikka ja leikin Eliaksen figuraatio-ajatusta alkoi soveltaa urheiluhistoriaan, oikeammin sen sosiohistorialliseen perustaan, saksalais-tanskalainen Henning Eichberg (1987). Talonpoikaisen urheilun voimakentät, kuten nauru, sattuma ja leikin positiivinen regressio, on siistitty nykyurheilusta, jonka ankarassa kulttuurissa vallitsee pääomatyyppisen kasaamisen ja aina vaan tehokkaammaksi tulemisen logiikka. Tämä suhde muuttuisi minä-se suhteeksi, jos miesten keskinäistä koitosta ryhdyttäisiin "urheilullistamaan" ("sportization"), esimerkiksi ottamaan aikaa. Modernista urheilusta, huolimatta sen hyvinkin vanhoista juurista, on tullut esine, tavara ja tuote. Saattaa hyvinkin arvata kisaamisen periaatteen ja voittajan. Eichbergin (2002) mielestä juuri 'objektiivisuuden' vaatimus on poistanut urheilusta 'epäpuhtauden' ja 'epärationaalisuuden', ja mikä mielenkiintoista, sen dialogisuuden. Modernissa kilpaja huippuurheilussa onkin viime kädessä kyse siitä, millainen 'se'(= tulos) pitää missäkin lajissa tuottaa. Mutta, onko tämä samaa urheilemista kuin vieläkin hyvin talonpoikaiselta vaikuttava riskien miesten nykylaji, "maailman vahvin mies?" On ja ei. Kuitenkaan inuitien keskuudessa voittajasta ei tule julkista, tilastoitua, testattua eikä mitaleilla ja rahalla palkittua. (3). Urheilu tekee liikkeestä fetissin. Aivan kuten tavaroita markettien hyllyillä, voimme tunnistaa ja katsella myös nykyisiä urheilusuorituksia tuttuina ja määrämuotoisina. Olettamalla yhteyden ihmisen sisäisen ("psychogenesis") ja ulkoisen ("sociogenesis") maailman välille Elias pyrki osoittamaan muun muassa käytösja tapaoppaiden avulla ajatusja käyttäytymismuotojen historiallisia muutoksia ja eroja. Millaisen filtterin läpi pitää inhimillinen liike suodattaa, jotta siitä tulisi 'oikeaa' urheilua. ( 4). The History of Manners (Vol I) (saks. Tosin on muuan muassa köyttä vedetty kilpaa jopa olympialajina 1900 -1920-luvuilla, mutta vain hetken. Ne, jotka katselivat Pariisin 2003 yleisurheilun maailmanmestaruuskisojen miesten 100-metrin juoksun alkukarsintoja, seurasivat ehkä hämmentyneinä vilppilähdön perusteella jatkokilpailuista poistetun amerikkalaisen Jon Drummondin yhden fetissin. Onkin pakko kysyä, miksi monet vanhat ja rahvaanomaiset koitokset ovat kadonneet nykypäivän areenoilta, miksi monet uudemmatkaan liikunnan muodot eivät ole tulleet sinne hyväksytyiksi. Figuraatiot, 'olemisen tavat', kuten myös mentaliteetit, viittasivat ihmisten arkisen käyttäytymisen paljolti tiedostamattomaan, mutta yhteiskunnan kehityksen kannalta välttämättömään (mm. Eichberg (2002) kysyy: "Missä on urheilun ja missä on leikin paikka?" Miten monien alkuperäiskansojen "pull and tug" -kisailut poikkeavat nykyurheilun logiikasta. Eichberg kuvaa Martin Buberiin tukeutuen sitä, miten inuitien suupielenvetäjien kesken vallitsee minä-sinä -suhde. Mitä on inuitien, arktisten alueiden eskimoiden, "suupielen veto" ja mitä yksi heidän kummallisimmista vetämisleikeistään, "takapuolen veto?" Viimeksi mainitussa kisailussa kaksi miestä sitovat ohuet puukapulat lyhyehkön narun päihin, valauttavat sitten housunsa kinttuihin ja asettavat kapulat pakaroittensa väliin. Eliaksen teksteissä oli otettu selvä askel paitsi historiallisen sosiologian ja psykohistorian suuntiin (Lasch 1985) myös modernin urheilun genesikseen; siihen, miten talonpoikaiset ruumiillisuuden esilläolot piti siistiä ja yhdenmukaistaa. Siksi paitsi suoritus myös suoritusvälineet ja -paikat pitää standardoida. Molemmissa on vahvasti mukana groteskia ruumiillisuutta sekä kilpailijoiden ja katselijoiden välistä festivaalista yhdessäoloa. Eri ruumiinkulttuurien lukemattomista vanhoista ilmiöistä ei voida kirjoittaa täsmällistä suoritusten, ajan ja paikan historiaa. Entä minne jäi sähly. Urheilu tekee liikkeestä fetissin Eichbergin mukaan (2002) modernin urheilun konfiguraatioon löytyy monia selityksiä, joista keskeisin on se, että urheilun kansallinen ja kansainvälinen liike kokee urheilun ja myös itsensä "evoluutiona"; koko ajan eteenpäin rientävänä, kehittyvänä. Tällaisten tapahtumien ja kokemusten kerronnasta syntyy myös 'urheilupuhe', omalaatuinen ja vakiintunut diskurssi, jota voimme seurata päivittäin lehtien sivuilta ja tv-kanavilta. Milloin skeittaritja breikkarit marssivat olympiakisojen avajaisissa. 1978) termiä "figuraatio", kuvaamaan eurooppalaisen ihmisen hitaita, mutta vääjäämättömiä muutoksia kohti yhä suurempaa viettija tunnekontrollia (Elias 1978). LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 7
Kerran se hyppäs ilman uimahousuja, ja lainas meidän narulta pyyhkeen sinne autolle päästäkseen. Myös miestutkijat tulivat mukaan ja alkoivat kirjoittaa itsestään, omista lapsuuden, urheilemisen ja mieheyden kokemuksistaan. Omasta mielestään epäoikeudenmukaisen hylkäämispäätöksen kokenut juoksija makaili diskauksen jälkeen radalla pitkään eikä suostunut poistumaan järjestysmiesten lukuisista kehotuksista huolimatta. Mäkimies lättähattuna! Eikö siinä jokin särähdä. Suomalaisessa liikuntatieteessä alkanutta 1980luvun käännettä voisi kutsua "poeettiseksi urheilusosiologiaksi." Richard H. Se leikkaa historiaa kokemukseen" (Denzin 1989, 83). Voi olla, että mukana oli myös mediadramatiikkaa ja ylinäyttelemistä. .. "1960-luvun positivismikiistassa Theodor W. Se oli itsensä kiusaukseen saattamista ja pyhyyden uhmaamista. Henning Eichberg (1994) kirjoitti, että muistelutyöstä alkanut urheilun ja ruumiillisuuden tutkimussuuntaus ei pitänyt kovinkaan tärkeinä tieteen ja tutkimuksen perinteisiä raja-aitoja. Sehän kävi hyppäämässä parikin kertaa viikossa. Niinpä. Tiheä kuvaus houkuttelee emotionaalisuutta ja minä-tunteita. (6). Kertoja voi yrittää etsiä yhteyksiä yleisen, yksityisen ja erityisen maastoista ja niiden välisiltä rajaviivoilta. Yleisö kuitenkin tuntui antavan myötätuntoa radalla makaavalle ja viimein estejuoksun vesihautaan pulahtaneelle juoksijalle, vaikka suomalainen tv-selostaja ehti vaatia jo poliisejakin paikalle. Se oli juhannusaatto ja minulla oli lastenlapsia kylässä, niin yks alle kouluikäinen poika rupes siinä itkemään, että älä rakas Matti hyppää. (5). Auto seiso siellä uudella sillalla. miehen showta. Naistutkimuksesta alkaneena (Haug 1990) ja tavanomaisen pintapuheen jättäessään se on kohdistunut muistettujen tapahtumien historiaan ja niiden pinnan alle; kertomaan mitä omalle ruumiille ja minuudelle on elämän eri vaiheissa tapahtunut. Voi olla, että Drummond oli vain syvästi pettynyt ja vihainen, eikä muuta. Muistelutyön tyyppiset tarinat eivät välttämättä ole pitkiä, kuten esimerkiksi perinteiset Urheilemisen(oma)elämäkerrat, mutta saattavat olla sitäkin tiheämpiä. Se tuli autolla meijän pihaan ja sano, että menee maantiesillalta hyppäämään. Matti kapusi sillankaarelle ja loiskautti veteen. Hyppäs sinne meille päin, ui laituriin, ja lapset oli iki-iloisia. Adornon esittämä empirismin kritiikki kohdistui muun muassa siihen, ettei empiristinen sosiaalitutkimus ole kyllin empiiristä. Mikroskoopin läpi paikalliseen ja yksityiseen Yksi urheilun mikrohistoriallisista lähestymistavoista on ollut "muistelutyö" ("Erinnerungsarbeit", "memory work"). Humaukset, joita koimme hyppyreistämme, merkitsivät irtiottoa aivan kuten aikuisten katseilta kätketyt rahaja korttipelit pitkäperjantaina. "Mikrohistoriallinen tiheä kuvaus on enemmän kuin sitä, mitä joku on tekemässä (. 8 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 kontekstualisoidaan, mutta normaalissa empirismissä se tyystin hävitetään. 'Proletaariset' mäkisankarimme tuplasivat nuo tuntemukset. "Tässä tapauksessa rajalinjat sosiologian, historian, etnologian, maantieteen ja kulttuuritutkimuksen välillä ovat tulleet vähemmän ja vähemmän merkityksellisiksi" .. Liikuntatutkimuksessa ajan tuulia ensimmäisinä haistelleet naistutkijat vaistosivat, ettei urheilemisenkaan historia voi olla pelkästään jonkun toisen tulkitsemaa ja kirjoittamaa, vaan myös itse koettua ja itse kirjoitettua. (7). Mikrohistoriallisen kerronnan ja tekstin lähtökohta voi löytyä valokuvasta, päiväkirjasta, toisen kertomasta, mistä hyvänsä hyvin muistetusta. Halutessaan hän voi tarkentaa katsettaan löytääkseen tihentymiä, joissa muistetut kokemukset siivilöityvät vaikkapa etnisyyden, nationalismin, maskuliinisuuden, feminiinisyyden sekä erilaisten nuorisokulttuuristen tyylittelyjen ja riittien kautta. Brown (1978, 1-2) oli 1970-luvulla perännyt sosiologiaan uudenlaista herkkyyttä; "sosiologisen tiedon esteettistä näkökulmaa, jossa sosiologinen ymmärrys viriää sellaisten tulkinnallisten prosessien kautta, jotka kohdistuvat merkityksiin, joita kirjoittajat antavat omille tilanteilleen". Miten hyppäämisen eleganssi ja kaduilla töytäily saattoivat yhdistyä samassa persoonassa. Kerrontaa voi kuljettaa tapahtumahistoriallisten faktojen ja omaelämäkerrallisuuden kautta. Meidän mielestämme siinä ei ollut mitään kummallista. Siinä missä analyyttiset metodit peräävät objektiivista tietoa ja totuutta 'siitä', rakentavat kokemukselliset ja fenomenologiset menetelmät minän subjektiivisuutta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että muistelutyössä tutkiva subjekti kaan historia ei voi olla pelkästään jonkun toisen tulkitsemaa ja kirjoittamaa, vaan myös itse koettua ja kirjoitettua. Mutta oliko samalla kyse siitä ainoasta 'oikeasta' kertomuksesta, jota media pyrkii katsojilleen ja lukijoilleen kertomaan, kertomuksesta, jossa kurinalainen ja loppuun saakka trimmattu ruumis ei saa ilmaista kapinoivia ja vastahankaisia ('alhaisia') puoliaan eikä siten toimia ennalta laadittua käsikirjoitusta vastaan. Mää sanoin, että et mene. Sironen (1994) kirjoittaa, että "Adorno kuvasi näkökantaansa 'kokemuksen kapinaksi empirismiä vastaan' ja tarjosi esikuvaksi Sigmund Freudia, joka oli löytänyt psyyken mekanismit tutkimalla unia, vitsejä ja virhesuorituksia, kaikkea sitä, jota hän kutsui 'havaintomaailman jätetuotteeksi.'" Jos urheilukerrontakin lähtee mikrohistoriallisen muistelutyön sattumuksista, anekdoottimaisista kuvauksista ja 'mahdollisista tarinoista', saavat entiset ja tulevat matti nykäset ihan toisenlaista syvyyttä ja merkitystä kuin heistä liki päivittäin kertovat iltalehtien lööpit. Hän voi päätyä yksityisestä yleiseen ja päinvastoin. "Mitäs siitä tulisi, jos kaikki alkaisivat tehdä samalla tavoin", tuskaili tv-toimittajakin. ) Se esittää yksityiskohdan, kontekstin ja tunteen, ja ne sosiaalisen vuorovaikutuksen verkostot, jotka liittävät henkilön toiseen henkilöön. Meidän laituriin oli hyvä uida. Se abstrahoi ja kaventaa todellisuuden moninaisuutta eli juuri sitä kokemuksellisuutta, jonka nimissä se haluaa esiintyä" (Sironen 1994)
IEdited to English by Hannah Arendt). Walter Benjamin (1989, 122) pitää yhtenä kerronnan tehokeinona välähdyksenomaisuutta, jota hän nimittää "menneisyyden nyt-hetkiksi". Gummerus: Jyväskylä. 1992). Sen sijaan syvästi omakohtainen, koskettava ja ruumiillistunut kerronta voi löytää monenlaisia sävyjä ja loimilankoja, kohdentua erilaisiin paikkoihin ja atmosfääreihin. Samoin kuin kulttuurisissa teksteissä on erilaisia kerrostumia, niitä on myös urheilijoiden ja urheilusta kirjoittavien kokemuksissa. kertomuksellinen keskiö on kertojan yksilöllisessä elämässä, erityisesti hänen persoonallisuutensa kertomuksessa." Omaelämäkerrallisessa urheilukerronnassa on ollut paljolti kyse 'hyvin muistetusta', olipa sitten kertomuksen aiheena "Eka kilpailu", "Labyrintti", "Häviämisen häpeä" tai "Rytmiruumis" (Sironen ym. Tämän vuoksi dekonstruktiot ja henkilökohtaiset kosketukset antavat kirjoittajalle ja lukijalle enemmän kerronnallista tilaa kuin tekemisten tai edesottamusten luettelot. .. London: Fontana / Collins. Luotan mieluummin siihen, että aikeeni ja toiveeni näkyvät paljaalle silmälle, jos vain vanhemmat huomaavat katsoa. Suomalaisessa sosiologispohjaisesM i k r O _ sa urheilukerronnassa suuntauduttiin vahvasti henkilökohtaiseen (auh i s t Ori a 11 i se n tobiografiaan) ja sen kulttuuriseen suhteutumiseen (autoetnografiaan). Voisikohan sanoa, että monien tutkijoiden keskuudessa virisi vähän kuin vaivihkaa ajatus siitä, mitä Philippe Lejeune (1989, ix, viii) kutsuu omaelämäkerran "lajisopimukseksi" ("le pacte autobiographique"). "Haluaisitko lähteä niihin hiihtokilpailuihin". LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 9. "Esimerkiksi historian tutkimuksessa on konventionaalisia kirjoittamisen muotoja perusteltu mm. Sironen ltoim.) Kansan Sivistystyön Liitto ja Tutkijaliitto. Se oli 1950-luvun suomalaisen urheilullisen maskuliinisuuden ja poikakulttuurien kokemistapaa ja uudelleen löydettynä alku tälle kertomismatkalle. (suom. Teoksessa M . Sieltä todellista Mattia on turha etsiä" (Koski 1992). Koski, K. ) Olemme tieteellisiä, koska meiltä puuttuu herkkyyttä (. Matti Nykänen voi jäädä sensaatiohakuisen mediajulkisuuden luomaan "tyhjään tilaan, itsenäiseen sfääriin, joka peittää tehokkaasti omat olemassaolon ehtonsa. (Tiihonen 1992) Urheilun tarinankertoja voi olla pinnallista itserippiään suoltava 'puhuva pää', jollaisia varsinkin media nykyään paitsi ruokkii myös tuottaa. MARTTI SILVENNOINEN, LitT, Professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh: (014) 260 2105, sähköposti: martti.silvennoinen@sport.jyu.fi KIRJALLISUUS Barthes, R.I1993) Tekstin hurma. 11989): Messiaanisen sirpaleita. Raija Sironen). llluminations. sillä, että ne ovat 'demokraattisempia' kuin kirjallisemmat muodot ja siten helpommin opetettavissa kaikille. Jotkut muistikuvat saattoivat tulla kertojalle niin eläviksi, että voitiin puhua sellaisista kuvista ja paikkakuvien sarjoista, joissa aika luovuttaa tilaa paikoille. "Jos vakiinnutettu havaintometodi on 'studium', niin sen vastapainona on 'punctum' todellisuuden pistos, äkillinen paljastuminen, jossa sanatkin pettävät (. "Paikoista tulee ensisijaisia, ja aika jää toissijaiseksi" (Karjalainen 1997). Marjatta Saarnivaara siteeraa Della Pollockia (Saarnivaara 2002), joka toteaa, että myös tutkimuskirjoittamisessa on alettu kiinnittää huomiota kirjalliseen esittämiseen, mikä on herättänyt myös vastustusta. "Kyse on kontrahdista tekijän ja lukijan välillä, jossa kirjoittaja ei niinkään pyri historialliseen eksaktiuteen, vaan ponnistelee vilpittömästi ymmärtämään omaa elämäänsä. Tällaiselle muistamiselle ja kerronnalle olivat tyypillisiä nimenomaisesti lapsuuden ja nuoruuden leimaavat ja välähdyksenomaiset urheilukokemukset, kuten vaikkapa tiivis, vain kolmisivuinen "Eka kilpailu" Istun hiljaisena tuvan nurkassa. Rahkonen & E. ) Tieteeksi sanottu on ollut mahdollista vain kun liikkuva katse jäykistyy tuijotukseksi, perspektiiviksi. Tampere : Vastapaino. .. Kertova minä tyhjenee sosiaalisesta. Benjamin, W. IGesam melte Schriften 1972, 1977, 1978, FamM, Suhrkamp, suom. Benjamin, W. 11973). Silloin pitäisi hyväksyä se , että autobiografia on historiallisessa mielessä monisärmäinen ja muuttuva kategoria , jonka kerronnan lähtökohta voi löytyä valokuvasta, päiväkirjasta, mistä hyvänsä 'hyvin muistetusta'. Jos rutiininomaiset kokemukset, kuten 'urheilupuhe', saadaan säröilemään ja kiinnittymään myös sosiaaliseen maailmaan, ne asettuvat samalla ihmisten väliseen kommunikaatioon. Kirjoituksia kielestä, historiasta ja pelastuksesta. Aina tämä keino ei ole tärpännyt, mutta nyt isä ymmärtää yskän. Niinpä kertomuksen fragmentaarisuus voi hyvinkin olla yhdenlaista vastarintaa liian nopeasti kulkevaa lineaarista aikaa kohtaan ja samalla ehkä myös paluuta 'lapsen ääneen' kauan sitten elettyyn ja koettuun. En uskalla lausua ajatusta ääneen. Raija Sironen). "Silloin katoaa kuilu menneisyyden ja nykyisyyden välillä." Urheiluteksteissä välähdyksenomainen tekemisen, kokemisen ja paikan ykseys luo erityisen luontevasti geertziläisiä "tiheitä kuvauksia" (Geertz 1993, 9), joilla voidaan myös rikkoa ajan ja tapahtumien kronologista kulkua, arkipäiväistynyttä jatkumoa. Pollockin mielestä ajatus on vähintäänkin outo, koska tällöin tiede määritellään pienimmän yhteisen nimittäjän avulla. " (Barthes 1993, 81). " Minua itseäni viehättää se, mitä Roland Barthes kirjoittaa kahdesta tavastamme tehdä havaintoja itsestämme ja ympäristöstämme. Mieltä kaivertaa kysymys: saisinko, voisinko minäkin. Epilogi Suhde lapsuuteni 'urheiluraamattuun', Jukolan kirjaan, oli henkilökohtaisesti luettua ja koettua, mutta myös kollektiivisesti jaettua
Sironen, E. Sulkava: Tammi. (1994) Minne urheilun rakennehistoria meidät vie. Tiihonen & Soile Veijola (toim.) Urheilukirja. N. Vol.I. Brown, R. Roiko-Jokela & E. Tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen. Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirja 2001-2002. Jyväskylä: Atena, 202-21 0. Tiihonen & S. Cambridge: Cambridge University Press. London: Fontana Press. Nevala (toim.) Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirja 1994. Mäkelä (vastaava toim.) Kilpakenttien sankarit 1. Jyväskylä: Atena, 267-189. Sironen (toim.l Kynäniekkoja, kivinyrkkejä, mäki-matteja. (1986) Actual minds, possible worlds. Kuvia yhteensä 1200." 2. (20031 Mäki-Matit juhlasta arkeen. Kuultu myös "Tämän kylän tarinoissa" (Radio Keski-Suomi 1.12.2002) 7. Tani (toim.) Tila, paikka ja maisema. H. VIITTEET 1. (1978) The Civilizing Process. Soile Veijola (1992) on kuvannut omien kokemustensa kautta urheiluun rakentuneita sukupuolittuneita olemisen tapoja miten naisen 'pitää olla' esimerkiksi miesten ja naisten yhteisessä mailapelissä sählyssä, joka oli Suomessa opiskelijoiden suuressa suosiossa erityisesti 1980-luvun alkuvuosina. Tiihonen & Soile Veijola (toim.) Urheilukirja. (1978) A poetic for sociology: Toward a logic of discovery for the human sciences. Tätä peliä ei enää pelatakaan sekajoukkueissa, vaan miehet ja naiset omissaan. Sulkava: Tammi, 10-13. Tampere: Vastapaino, 37-39. Cambridge, MA: Harvard University Press. Tampere: Vastapaino. Tiukasti otettuna ja alun perin "muistelutyö" tarkoitti naistutkimuksessa suhteellisen pitkäaikaista yhdessäoloa ja syvällistä vuorovaikutusta keskusteluihin osallistuneiden välillä. (1992) Sekapelin metaforat. From Ancient Times to the Present. T. & Christensen, K, (1996) (Edsl Encyclopedia of World Sport 1-111. Sironen, E,, Tiihonen, A. (1992) Eka kilpailu. & Veijola, S, (19921 (toim.) Urheilukirja. Tampere: Vastapaino, 227-241. (2002) Universaalia leikkiä vai modernia urheilua. Nämä kaksi viimeistä ilmausta sopivat niin lasten leikinomaiseen telmintään kuin aikuisemman väen vaaran ja hieman väkivallankin merkeissä osoitettuun uhmakkuuteen, pelottomuuteen ja jalouteen (Sironen 1992, 10). Levinson, D. Veijola (toim.) Urheilukirja. Teoksessa E. Teoksessa E. Esa Sironen). Sulkava: Tammi, 10-13. Pedagogisia haasteita yliopisto-opetukselle. Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirja 2003. (1993) Sankarit ja konnat. Hamburg: Argument. Schmidt, L-H. (1989) lnterpretive interactionism. Vammala: Vammalan kirjapaino. Sironen, A. K. Geertz, C,(1993) The interpretation of cultures. Saarnivaara, M. Karjalainen, P. Slagelse: Bavnebanke. Joensuu: Joensuun yliopiston monistuskeskus, 171-181. Selected Essays. Setälä, mutta Aleksis Kiven teilaaja, August Ahlqvist, vetäisi oikeasta narusta; 'urheus' ja 'urheilu'. 'Kiistaa' puolestaan tarjosi kielimies E. 5. Lejeune, P. Eichberg, H, (1994) lntroduction. Koskela & S. K. International Review for the Sociology of Sport, (29), 1, 1-4. Puhakainen, J. (1997) Aika, paikka ja muistin maantiede. Haarni, M. Koski, M, (1992) Matti on Matti. 52. Teoksessa A. Theory and History of Literature, Voi. Lestinen & M. Mäkelä, P. (1985) Historical Sociology and the Myth of Maturity. Teoksessa E. Teoksessa H. Minneapolis: University of Minnesota Press. (1992) Urheilukansaa. (1990): Erinnerungsarbeit (Memory work). 6. Elias, N. (1992-1994) (vastaava toim .) Kilpakenttien sankarit 1-4. Eichberg, H, (1987) Liikuntaa harjoittavat ruumiit. Kiistakapulana vetämisleikit (suom. Teoksessa P. Saarnivaara (toim.) Kohtaamisia ja ylityksiä. Oman kotikaupunkini Kuopion mäkihyppykisoissa saattoi kymmentuhatpäinen yleisö puhjeta vielä 1950-luvullakin hörönauruun kun irtolaiskoira kävi kusaisemassa hyppyrimäen alastulomonttuun tai kun mäkimies pyllähti persuuksilleen hyppynsä jälkeen. Suomessa urheilusta ei tullut 'sporttia', joka viittasi liian ilmeisesti brittiläisten herrasmiesten ulkoilmapuuhailuihin; huvimetsästykseen, purjehdukseen, seutuun ... Sironen, E. Newbury Park: Sage. Tampere: Vastapaino, 153-168. (1982) Kroppen i focus et essay om sport. Silvennoinen, M. Tampere: Vastapaino.145-152.. Sironen, A. Teoksessa T. Ohjekirja nuorille urheilijoille, tietokirja kaikille urheilun harrastajille." Aivan pienillä kirjasimilla kuin kirjoittajan vaatimattomuutta tavoitellen oli etulehdelle präntätty kolmaskin teksti: "Maailman kaikki urheilut esitetty sen 22:ssa luvussa. Jyväskylän yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos, 115-174. Eichberg, H. (1997) Kesytetyt kehot. Silvennoinen, Martti (1992) Puijon mäkimiehet. Vierasta ja sievistelevää. Teoksessa P. Sironen, A. (2002) Tekstin synty ja metodologinen avaus Lähtökohtana eletty kokemus. Jukolan kirjan (Porvoo: WSOY, 1945) täydellinen nimi oli "Urheilun pikku jättiläinen. Veijola (toim.) Urheilukirja. Karvinen, H. Teoksessa E. Sironen, A. Suomenkieleen oli ehdotettu 'ripeyttä', 'kisaa', 'karkeloa', 'taitoutta', jopa 'virkeilyä'. Bruner, J. Haug, F. Kohti ruumiin ja urheilun uutta sosiaalitiedettä. Special issue: narrative Sociology. Mäkelä (vastaava toim.) Kilpakenttien sankarit 3. Tampere: Vastapaino, 209-237. Kun sähly tempaistiin "urheilukoneen" läpi ("sports machine") (Schmidt 1982, 11 ), siitä tuli salibandy. Ei mitään nynnysekapeliä enää, vaan miesten sarjat ja naisten sarjat! 4. Oxford: Basil Blackwell. Teoksessa L. Tiihonen & S. Lasch, C. Veijola, S. Denzin, N. Teoksessa H. Sironen (toim.) Lajien synty. Tampere: Vastapaino. Santa Barbara, Cal.; ABC-Clio. Elina Hämäläisen muistelu Äijälänjoen varrelta Jyväskylästä (Silvennoinen 2003, 209). Sironen, E, & Kärkkäinen, P. 3. 10 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 Tiihonen, A. The History of Manners. (1989) On Autobiography (From a collection of original texts translated by Katherine Leary). Roiko-Jokela & E. Norbert Elias's "Very Simple Formula." Theory & Society, 14,5, 705-718
Mukaan tarttui sykemittari, harjoituspäiväkirja, veteraanisarjoista palkintojakin. Sen aiheuttamat henkilövahingot ovat korkeinLIIKUNTA & TIEDE 1/2004 11. Näiden teosten rinnalla Veijo Meren ( 197 4) sinänsä ansiokas urheiluessee takavuosilta jäi irralliseksi eleeksi. Ehrnrooth kertoo aloittaneensa juoksemisen 40 ikävuoden kynnyksellä. Turkalla on siinä kuviossa merkittävä sivurooli: hän edustaa kulttuuripiirien epäilevän urheilusuhteen murrosta 1980-luvulla. Oman artikkelini tarkoituksiin olen poiminut siitä tekstejä, joissa Tossavainen puhuu omalla äänellään, ja kriteerinä olen voinut käyttää vain subjektiivisia perusteita. Mäkelän tekstin jälkeen on ilmestynyt pari muutakin esseeteosta, jotka kertovat urheilun ikään kuin legitiimiksi tulleesta asemasta kulttuurikeskustelussa. Kulttuurieliitin oli nyt luvallista osoittaa kiinnostusta urheilua kohtaan, Mäkelä toteaa. Siihen mennessä kilpaurheilun kansalliset kytkennät, jotka sotien jälkeen hillitsivät älymystön osallistumista katsomon huutoon, olivat merkittävästi ohentuneet. Jari Ehrnrooth ihmettelee hetken "kuntourheilun" käsitettä, kunnes luokittelee kaiken kilpailulle alistetun liikunnan urheiluksi amatöörit, ammattilaiset, nuoret ja vanhat pääsevät näin saman nimikkeen alle. Silti hän katsoo kilpailun olevan pohjimmiltaan leikkiä, ainakin omalla kohdallaan: "Ihmisen pojat kisailevat aikansa kuluksi. Kun Haanpään kylätappelijat puukkoineen ruumiillistavat perinteistä kansanurheilua, jonka jäljiltä häviäjät lasketaan hautaan, kylän kentälle ilmestynet merkillisten esineiden viskojat tuovat mukanaan modernin urheilun. Kaupallisuuteen Mäkelä taas suhtautuu "sydän intoa hehkuen", sillä urheiluvälineteollisuus asettuu hänellä vastakkain aseteollisuuden kanssa. Kun Mäkelä ja Ehrnrooth edustavat perinteistä esseistiikkaa (merkittäviä tyylieroja unohtamatta), Tossavaisen kirja on lajityypillisesti ongelmallinen: samojen kansien välistä löytyy novelleja, esseitä, matkajuttuja, polemiikkia, pienoisnäytelmäkin. Kotimaisessa kirjallisuudessa voidaan jo Pentti Haanpäältä (1976) lukea esiin sivilisoitumisprosessin tapaista tulkintaa. Heille kaikille urheilu on tai ainakin sen tulisi olla itsetutkiskelua, rajojen tunnustelua, "toistuvia siirtymiä fyysisen eksistenssin ääritilaan". Tuosta käänteestä on kulunut kaksi vuosikymmentä. Ne ovat Jari Ehrnroothin (2002) Kaksi syntymää ja yksi kuolemajaJouni Tossavaisen (2002) Kylmä maraton. Se keventää olemusta." Matti Mäkelän näkökulmasta henkilökohtaisilla kokemuksilla on korkeintaan toissijaista merkitystä urheilun ymmärtämisen kannalta. inakin Matti Mäkelä (2000) muistaa. Varttuneessa iässä hän ryhtyi sitten katselemaan olympialiikettä evoluutiohistoriallisesta perspektiivistä, jolloin se näyttäytyi "nuoren ihmislajin" ensimmäisenä vakavana yrityksenä symbolisoida sota. Pelkkä juoksentelu ei kuitenkaan riittänyt. Mäkelä havainnollistaa teesiään: "Kun siis kaksi keihäänheittäjää heittää keihästä, ja mittaamme heittojen pituuden, oikeastaan mittaamme, kuinka syvälle keihäät olisivat uponneet heidän rintaansa, jos heittäjät olisivat seisoneet vastakkain." Tältä perustalta ponnistaen seuraukset urheilun uhkakuvista käytävään keskusteluun ovat dramaattiset. Hän otti haasteekseen maratonin, selvitti sen, halusi lisää, ja jäi lajiin kiinni. Käsitys urheilusta jalostettuna sotana ei suinkaan ole originelli. "Urheilu ja kilpailu johtavat rauhaan, korvaavat sodan." Dopingin ympärillä käytävää kiihkoilua hän vertaa aseriisuntaneuvotteluihin, ja vaikka kyse olisi todellisesta ongelmasta, vaihtoehtona tulisi muistaa sodan aiheuttama hävitys. Hänen esseensä Olympian sota ja rauha ottaa haltuun urheilun menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Sodan ja rauhan radat Modernin urheilun olemuksen suhteen kirjailijoiden näkemykset jakautuvat perustavaa laatua olevalla tavalla. Teksti: ERKKI VETTENNIEMI Ajatus täyttää katsomon kolme kirjailijaa pohtii urheilua Vieläkö joku muistaa, kun Jouko Turkka juoksutti näyttelijäopiskelijat läkähdyksiin ja talutti heidät sen jälkeen punttisalille. Nationalismi, kaupallisuus ja doping mainitaan toistuvasti urheilun varjopuoliksi, mutta Mäkelän käsittelyssä ne pyyhkäistään syrjään. Kilpaurheilua hän myöntää kiihkeästi seuraavansa, ja poikaiässä hän osasi ulkoa "maailmanennätykset ja olympialaisten mitalisijat" Armin Haryn vuosista lähtien
Toisessa yhteydessä Mäkelä (2001) on lanseerannut sangen ekologisen ja samalla eksklusiivisen urheilumuodon, hankipyöräilyn. Nyrkkeilyn. Tossavainen jättää historiallis-teoreettiset linjan12 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 vedot sikseen. Kun esseisti rakentaa kuvitteellisia todellisuuksia ja loihtii niiden tueksi argumentteja, urheiluliikkeen luja ydin ei välttämättä liikahda sijoiltaan. Asetelmaa voidaan toki edelleen jalostaa. "Herrasmiesten taide" joutuu siinä käsittelyssä hyvin ironiseen valaistukseen. Mutta kaikkien niiden mielestä, jotka eivät katso elävänsä parhaassa mahdollisessa maailmassa, on vain myönteistä, että vaihtoehtoja voidaan edes kuvitella taan pintaruhjeita. Ohimennen hän viittaa Tahko Pihkalan mietteisiin urheilusta taistelukoulutuksen pohjana (tämän tradition Mäkelä tyystin unohtaa), kunnes siirtyy "länsimaisen sivistyksen rajamaille", nyrkkeilyn Tammer-turnauksen katsomoon. Nuijimisen ja mekastuksen raportoinnin lomassa Tossavainen muistelee Martti Jukolan yleviä ajatuksia nyrkkeilystä. Mäkelä uskoo "urheilun suureen tulevaisuuteen" kansallisten intohimojen kuihtuessakin, ja hän ehdottaa olympiakelpoisuuden myöntämistä suuryrityksille sekä lajivalikoiman laajentamista entisestään
Ennen syyskuun 11. "Että jaksaisin kirjoittaa lisää käyn lenkillä", hän esittää, mutta tätä ei pidä ymmärtää lattean utilitaristisella tavalla. Kirjoittaminen ei palaudu kynän siirtelyyn paperilla eikä juoksu tyhjene jalkojen liikutteluun maantiellä. "Se jäykistää lihaksia." Kylmän maratonin sivuilta löytyy nyt Mika Myllylän muistelmia käsittelevä artikkeli, jossa Tossavainen tunteikkaasti paheksuu, kuinka "valhe kantaa edelleen". Ehrnrooth myöntääkin olevansa "pateettisen romantiikan" asialla, sillä huippu-urheilijat ovat ammattilaisia ja urheiluviihde elää markkinoiden ehdoilla. Hän tahtoisi Myllylän ja kaikkien huippu-urheilijoiden sisäistävan oman filosofiansa, mutta koska niin hyvin ei ole vielä käynyt, heidät tuomitaan "moraalisesti avuttomina" yksilöinä. Samalla hän ojentaa niitä nostalgisia sieluja, jotka haikailevat takavuosien väitetysti pyyteetöntä kisailua. arvostelijat "kuurnitsevat hyttysiä", Tossavainen kirjoittaa, sillä heti kun "nyrkkisivistys" on päässyt jalostamaan "kansan syvien rivien" luonnetta, ihmiset kyllä herkeävät puukottamasta toisiaan kadulla. Ehrnrooth on huomattavan elegantti kirjoittaja ja hänen tekstinsä on monitasoista olematta tarpeettoman koukeroista, mutta dopingiin tarttuessaan hän antaa kliseiden kolhia toisiaan. Tossavainen hahmottelee kuntoilijan muotokuvaa, tai pikemminkin karikatyyriä, nähtävästi J. Hän kertoo pyrinnöistään nuorena juoksijana, ankarista harjoitusohjelmista ja vierailevan valmentajagurun luennosta. Yksi heistä oli Jouni Tossavainen. Teini-ikäiset juoksijat saivat kuulla, että suklaata ja lakritsaa tulee välttää niiden sisältämän kuparin vuoksi. Mutta mitä vastaa liikunnanopettaja sille nuorelle, joka ei ymmärrä mihin hän tarvitsee koko sataa metriä juostuna miksi hän ei voisi kävellä, tai ajaa samaa tolpan väliä mopolla. Ehkä koulupojan on vain ajettava tankki ensin tyhjäksi. Ehrnrooth muistuttaa esimerkiksi maratonin olevan terveyden kannalta mieluummin elimistöä kuluttava kuin kehittävä suoritus. Välittömiä uhreja oli vain yksi suomalainen pitkänmatkanjuoksija, mutta Martti Vainion positiivinen virtsanäyte pirstoi monen nuoren uskon olympian sankareihin. Joka tapauksessa "mustahuppuinen lenkkikaveri" on niin arvaamaton, että sen pelossa ei kilometrejä kannata ryhtyä keräämään, Ehrnrooth toteaa. Hän sanoo itse hakeneensa etäisyyttä urheiluun ja yksin tein kuntoliikuntaankin. Omalta kohdaltaan hän kyllä tietää vastauksen, keski-ikäisen ja rapistuneen kehon asettamat vaatimukset. Vammoilta ja vaivoilta ei hänkään ole säästynyt. Siksi juuri kaupallisuus LIIKUNTA & TIEDE 112004 13. Kilpailussa tulisi lähteä "samalta viivalta"; biokemiallinen valmennus horjuttaa "urheilun luonnetta"; urheilijan tulee tyytyä "kaikkensa antamiseen". päivää Suomessa muisteltiin ainakin urheilupiireissä elokuun yhdennettätoista. Silti en usko Tossavaisen inspiraation lopulta poikkeavan jälkimmäisen mainitsemasta "eksistentiaalisesta tiedosta", se vain ei tarvitse sekundaattoria tuekseen. "Onko urheilu, jos siltä riistetään terveysideologia, vain lihasten ja nivelten 'kuluttamista'?" Mäkelä jättää kysymyksen avoimeksi, mutta palaa kuninkaiden arvolle sopiviin mietteisiin tekstinsä lopussa. Kilpailun huono maine ei johdu siitä, että ihmiset vieroksuisivat kilpailemista sinänsä. "En siis juokse pakoon kuolemaa, vaan painiskelen sen kanssa joka askeleella." Toisaalla ovat sitten terveysvalistajat, jotka mainostavat liikuntaa pitkän iän lähteenä. "Kilpakuntoilija ei anna periksi, hän ottaa sen rohkaisuryypyn tai piikin, kellolla hän rikkoo rajojaan ja ennätyksiä", Tossavainen kuvailee. P. Karpaaseista suurinta ei malta jättää rauhaan edes Jari Ehrnrooth. Elokuun 11. Tossavaisen juoksut lukeutuvat intiimiin sfääriin: hän sanoo juoksevansa aina yksin ja mieluiten pimeässä. Urheilu ei ollut leikkiä Hannes Kolehmaisellekaan, kuopiolaissyntyinen kirjailija mainitsee. "Koska en kilpaile, en käytä kelloa enkä mittaa matkaa, juoksemisen asia tulee ilmeisesti jostain muualta." Kontrasti Ehrnroothin tunnustuksiin vaikuttaa jyrkältä. Roosin kirjoituksiin nojaten. "Rahastaminen oli sen ajan dopingia", hän viittaa salaammattilaisuuden vuosiin. Vuosi oli 1984, ja katastrofi tapahtui Se keventää olemusta." Yhdysvaltain länsirannikolla, Los Angelesissa. "Ihmisen pojat kisailevat Romanttisen moraalin jäljillä aikansa kuluksi. Mopolla olisit jo perillä Ei tarvitse olla nyrkkeilijä tietääkseen, että urheilu saattaa koitua terveydelle turmioksi. Miten sitten Ehrnroothin kohtaamat kenialaiset juoksutyöläiset täyttävät nämä kriteerit. Liiketoiminnassa taas käytetään kaikkia mahdollisia keinoja tuloksen maksimointiin. Olkoon urheilu jalostettua sotaa, hän sanoo, mutta mihin me viime kädessä kuntoilua tarvitsemme. Hänelle häviäminen on luovuttamaton osa urheilun sisältämää eksistentiaalista oivallusta. Päinvastoin kuin kansanviisaus väittää, poikkeus kumoaa säännön eikä suinkaan vahvista sitä. "He pelkäävät häviämistä, epärealistisen itserakkautensa tähden", Ehrnrooth uskoo. "En juokse esiintyäkseni, vaan tietääkseni missä menen, mitä unta nyt näen." Eikö niihin tarkoituksiin voisi käyttää kilpailujakin. Näin on saavuttu "kuninkaiden ajatuksen" pariin, antaakseni tilaa Matti Mäkelän pohdinnalle. Dubain maratonilla hän arveli heidän hankkineen kaksi dollaria jokaista harjoituskilometriä kohti. Kun kaikkien mahdollisten tutkimustulosten mukaan liikunta vahvistaa elimistöä, miksi sitten merkittävä osa ihmiskunnasta elää pitkään ja terveenä "olemalla kaikessa rauhassa", ottamatta ensimmäistäkään juoksuaskelta. "Askel askeleelta, matkalla ei mihinkään", muotoilee Ehrnrooth. päivän tapahtumat tempaisivat hänet irti urheilun taikapiiristä: "Vainion piikki testosteronia käänsi ammattijuoksijan housut nurin: veriruskeat synnit välkkyvät edustusasun takapuolesta ja haisevat aina kun kuulen kansallislaulun." Tossavaisella oli kilpaurheilijan tausta. Ehrnrooth on jo viitannut kilpailun keskeiseen asemaan omassa urheilussaan, mutta yksi piirre siitä on vielä mainitsematta: häviäminen
Vettenniemi, E. Mäkelä, M. Esittelemäni esseet on nähtävä yrityksinä katsella stadionin spektaakkelia uusin silmin, täyttää katsomo omilla ajatuksilla. Tässä katsannossa urheilijat näyttäytyvät tahdottomina marionetteina markkinavoimien ja suuren yleisön odotusten välissä. Teoksessa Ohitusleikkaus. Nyt puheena olleista kirjailijoista Matti Mäkelä osoittaa huomattavaa ammattitaitoa sanan "mielestäni" käyttämisen suhteen. Kilpailun huono maine ei johdu siitä, että ihmiset vieroksuisivat kilpailemista sinänsä. (1974) "Urheilu". Katsaus ranskalaiseen doping-kirjallisuuteen". Esseen omassa maailmassa näkemys on täysin uskottava, vakuuttavasti perusteltu ja sisäisesti johdonmukainen, aivan kuten Mäkelän evoluutiohistoriallinen teesi. Kansakunnan sankareista on tullut "gladiaattoreita, hyvin palkattuja orjia", jotka kiertävät maailmaa omistajiensa käskyjen mukaan. He pelkäävät häviämistä, epärealistisen itserakkautensa tähden. (2001) Riisuttu mestari. ) Vilppivoittaja joutuu kantamaan sisäistä häpeää ja itsesyytöksiä, jotka syövät omanarvontunteen. (2000) "Olympian sota ja rauha". (2002) Kylmä maraton. "Liikunnassa olen varttunut kiihkottomaan miehuuteen," Niklander kirjoittaa, "spazieren und laufen lassen." Tekstin hurma ja urheilun arki Kilpailuvietin kenties upein kuvaus löytyy Mika Myllylän (2001) omaelämäkerran viimeisiltä sivuilta. Mutta kaikkien niiden mielestä, jotka eivät katso elävänsä parhaassa mahdollisessa maailmassa, on vain myönteistä, että vaihtoehtoja voidaan edes kuvitella. "Kaunokirjallisuuden kieli ei esitä arvostelmia, joiden pätevyyttä voidaan testata", Ehrnrooth kirjoittaa, ja muistuttaa esseen lukeutuvan runoon ja romaaniin nähden samojen lainalaisuuksien piiriin. (2000) "Kuinka minusta tehtiin urheilijaa" Parnasso 2. ) Hänen vieraansa ihailevat pokaalien rivistöä, ja arvokisamitalit herättävät kansallistunteen sävyttämiä muistoja. Nuori Niklander kasvoi urheiluun hurahtaneen isän komennossa, mutta ei koskaan ymmärtanyt, miksi toisesta joukkueesta täytyi selvitä voittajana ja mistä syystä rataa oli aina kierrettävä samaan suuntaan. Sillä täytyyhän eksistenssiään urheilemalla punnitsevan dosentin ja ammatikseen kilometrejä nielevän huippu-urheilijan välillä olla sellainen laadullinen ero, joka ilmenee aivan muulla tasolla kuin kilometrivauhtina tai siihen korreloivana tilipussina. Molemmilla tekijöillä korostuu kilpailuvietin voimakkuus vietin, jonka universaaliuden kirjailija Hannu Niklander (2000) kiistää omaelämäkerrallisessa esseessään. WSOY. Kuviteltu kuolema. Syrämmen kieli. (. (2002) "Käry kävi, mikä muuttui. Kun esseisti rakentaa kuvitteellisia todellisuuksia ja loihtii niiden tueksi argumentteja, urheiluliikkeen luja ydin ei välttämättä liikahda sijoiltaan. "Ehkä kirjallisuus ja sen kieli tulisikin ymmärtää eräänlaiseksi kuvitteellisen todellisuuden palvelemiseksi tai jopa palvonnaksi." Lause on kaunis ja tosi. Myllylä, M. Haanpää, P.(1976) "Hurun renki" ja "Kenttä". (2002) Kaksi syntymää ja yksi kuolema. Mutta helpointa se on tehdä hänen omaan tekstiinsä vedoten. Liikunta & Tiede 2/2002.. Mäkelä, M. Sen sijaan voisin yrittää kumota Ehrnroothin väitteen niiden huippuurheilijoiden tunnustuksilla, jotka ovat dopingia ympäröivän salaliiton murtaneet (ks. Omissa silmissään hän ei ole voittaja, vaan surkea valehtelija." Ehrnrooth pyrkii näin projisoimaan oman urheilufilosofiansa olympiavoittajan tajuntaan. .. Vettenniemi 2002). WSOY. Tammi. WSOY. Kootut teokset 111. Aikansa kuluksi he eivät ladulle lähde. ERKKI VETTENNIEMI YTT KIRJALLISUUS: Ehrnrooth, J. Niklander, H. (2001) "Hankipyörääly on selekiästi eliittiurheelua". jota Mäkelä niin kiivaasti syleilee on riistänyt urheilulta sen aidoimman olemuksen, Ehrnrooth esittää. ltseinho värähtää hänen kasvoillaan, kun hän muistuttaa vierailleen, että siitä on jo aikaa. Tossavainen, J. Myllylä ennakoi paluutaan kilpaladuille tunnustautumalla "viettinsä vangiksi", ja kenties juuri sitä kautta voitaisiin avata Ehrnroothin ajattelun solmukohta. Meri, V. Nyt en voi omilla kokemuksillani vahvistaa kuvauksen todis14 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 tusvoimaa, sillä nuoren Tossavaisen tavoin pidin lakritsasta liian paljon. Like. Otava. Otava. (. Myös sankarissa herää tunteita. Ehrnrootin mielestä tällöin ajaudutaan valheen ja itsepetoksen syövereihin: "Doupattu voittaja ei aina jää kiinni. Kuvitelkaamme hänen onneaan. Totiset urheilijat tekevät valintansa kilpailuvietin ja voittamisen vimman ehdoilla, kuten Myllylältä voidaan lukea. Annoin silti juoksun jatkua, motiivin tullessa "jostain muualta". .
Oppiminen on myös kykyä havaita sekä asiat yhteyksissään että asioiden väliset yhteydet. Puhuminen tanssin laaja-alaisesta ymmärtämisestä edellyttää sen huomaamista, että yhteiskunnat ja kulttuurit eivät ole kuin yhdestä puusta. Esimerkiksi lukiolaiset tanssioppilaat ajattelivat, että afrikkalaiset ovat syntymästään asti loistaLIIKUNTA & TIEDE 1/2004 15. Tässä artikkelissa kysymme, mitä konstruktivismi käytännön tanssinopetuksen kannalta tarkoittaa. Vaikka tanssiminen ja sanat eivät muutu toisikseen, on tanssin opetussuunnitelmiin silti muodostettava avainkäsitteet, joista kokonaisosaaminen hahmottuu. Sen näkökulmasta oppiminen on konstruointia, siis rakentamista. Lisäksi taitaa olla niin, että mikä tahansa asia on se mikä se on vain suhteessa toisiin asioihin. Ei riitä, että opettaja taitaa ja ymmärtää opettamansa asiat. Oppiminen on ymmärtämistä, myös kehollista ymmärtämistä. Ehkä erityisesti tanssinopetusta on vaivannut ajatus, että opittavia asioita on mahdotonta käsitteellistää, tai edes sanoittaa. Huomio on monesti kiinnittynyt enemmänkin siihen, mitä varten tanssi on olemassa. Opetussuunnitelma kielellisenä tuotoksena ei vielä ole tanssinopettajan ammattitaidon tae. Oppiminen on ymmärtämistä, myös kehollista ymmärtämistä. Ulkopuolisesta maailmasta sellaisenaan ihminen ei tietoa saa. TEKSTI: MARIANA SILJAMÄKI, JUHA PERTTULA Konstruktivismia tanssiopetukseen Tanssinopetusta suunniteltaessa on hyvä ajatella, että oppiminen on merkitysten tietävää, käsittävää, uskovaa ja tuntevaa rakentamista. Lisäksi tällainen oppiminen edellyttää, että opettaja liittää tanssimisen osaksi muuta elämää. Konteksti suuntaa aina sitä, kuka tanssii ja miksi tanssii (Ylönen, 2002). Olennaista on hänen taitonsa järjestää oppimistilanteet oppijoiden yksilöllisesti vaihtelevia oppimisprosesseja tukeviksi. Tanssin oppimisen mielekkyyden kannalta on tärkeää ymmärtää, miten kukakin mitäkin missäkin tanssii. Hoppu, 2003.) Tanssinopetukseen konstruktivismi omaksutaan vielä usein valmiina mallina. Konstruktivismi vaatii opettajalta paljon. K onstruktivismi hallitsee oppimisesta ja opettamisesta käytävää keskustelua (esim. Siksi myös kehofenomenologiaksi kutsuttu ajattelutapa hyödyttää tanssin oppimisen tajuamista. (Rauste-von Wright & von Wright, 1996) Myös tanssintutkimus on löytämässä aiheekseen tanssivan ihmisen. Silloin vuoropuhelu suunnitelman ja käytännön välillä voi tulla eläväksi. Ymmärtämiseen liittyy opittavan asian mielekkyys. Tanssijan keholliseen ymmärtämiseen kuuluu kaikki se, mitä hän tanssiessaan oivaltaa, taito mukaan lukien. Niin toimien opettaja luo heti alkuunsa ristiriidan konstruktivismin ja opetus työnsä välille. Tanssinopettajan suunnittelutyön taitoa on ymmärtää , mitä kokonaisosaaminen kunkin opittavan asian kohdalla tarkoittaa. Puolimatka, 2002, 32). (Parviainen, 1995.) Tanssinopetusta suunniteltaessa on hyvä ajatella, että oppiminen on merkitysten tietävää, käsittävää, uskovaa ja tuntevaa rakentamista. Liikuntamuodon ydinolemuksen tuntemus on myös kehollista. Mykät käsitteet Tanssin opetussuunnitelmien suurin ongelma on se, että niihin kirjatut tavoitteet ja käsitteet jäävät usein mykiksi vuoropuhelussa tanssinopetuksen kanssa. (ks. Näin ajatellen oppiminen ei ole mitä tahansa asioiden ymmärtämistä, vaan aidosti niiden laaja-alaista ymmärtämistä. Autio, 2003). Miten voisi opettaa tanssia niin, että konstruktivistinen teoria oppimisesta ei jää pelkäksi sananhelinäksi. Opiskeltavan tanssimuodon liittäminen yhteyksiinsä edistää tanssia koskevien stereotypioiden, piintyneiden kaavakuvien purkamista (esim. Kehollinen oppiminen on tekemällä oppimista kokonaisvaltaisessa, eri kokemuslaadut yhdistävässä mielessä. On helppo olla samaa mieltä Rauste-von Wrightin (1997) kanssa siitä, että ei ole riittävästi ajateltu, mitä opetussuunnitelmaan kirjatut asiat konkreettisesti opettajan työssä tarkoittavat. Tanssimisella on yksilölliset yhteytensä kunkin oppilaan elämänpolkuihin, mutta kytkeytymiä on myös yhteiskunnan arvoihin ja kulttuurin asenteisiin. Aivan kuin opetussuunnitelman sanat olisivat sanattomia. Eloranta (2003) on luonut ydinkeskeistä oppimisnäkemystä, joka asettaa tavoitteeksi sen, että oppilaalle syntyy heti käsitys kokonaisesta suorituksesta. Tieto, taito, ymmärrys Oppiminen asioiden laaja-alaisena ymmärtämisenä tarkoittaa tanssinopetuksessa sitä, että oppilaille välitetään opittavan tanssimuodon tai taidon ydin mahdollisimman pelkistetysti ja kokonaisvaltaisesti
Rauste-von Wrightin ja von Wrightin (1996) mukaan opettajan yksisuuntainen 16 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 kommunikointi estää tarkentamasta miten hänen viestejään tulkitaan. Tällainen kahtiajako vahvistaa tarpeetonta käsitystä teorian (tiedon) ja käytännön ( taidon) erillisyydestä (Rauste-von Wright, 1997). Sosiaaliset suhteet tulisikin huomioida tanssinopetuksessa aiempaa tarkemmin. Tähän ei päästä minkään yksittäisen tanssitekniikan tai opetusmetodin avulla. (Siljamäki, 2002.) Rakentava arviointi kannustaa itsenäiseksi oppijaksi Konstruktivistisen arvioinnin tehtävä on edistää oppimista. Siihen tarvitaan yksilön oivalluksia ja ponnistuksia. Tätä vastuuta on harjoiteltava kun toiveena on, että oppilaasta kehittyy itsenäinen sisäisesti motivoitunut oppija. Ryhmän jäsenten toimivilla vuorovaikutussuhteilla on merkitystä sekä tanssimisen kokemiseen että oppimistuloksiin. On tärkeää, että tanssin opetuksen ymmärtävät tavoitteet ja tanssin liikekielen opetus löytävät toisensa. Tanssin oppimisessa palaute on opettajan ja koko ryhmän sekä sanallista että sanatonta kommunikointia. Ymmärrys vaikkapa vahvojen miesten Dundunban ja naisten pehmeän Sunun kulttuurisesta merkityksestä auttaa opiskelijoita tanssimaan tavoitellulla tavalla ilman elävää omakohtaista kokemusta länsiafrikkalaisesta kulttuurista. Kun toisia ryhmäläisiä ei tarvitse jännittää, vapautuu voimavaroja rohkeampaan ilmaisuun ja liikkeisiin syventymiseen. Hakalan (1999) mukaan oppijan sisäisiin palautejärjestelmiin tulisi luottaa nykyistä enemmän. Niitä ovat esimerkiksi auditiivinen ja kinesteettinen palaute. (Siljamäki, 2002.) Ihmisen tapa ajatella itseä ja muita stereotypioiden kautta on tanssinopettajalle iso haaste eikä se koske pelkästään niin sanottuja etnisiä tansseja, vaan yhtä lailla paritansseja, klassista balettia, modernia tanssia ja suomalaisia kansantansseja. Kuva: Sakari Viika via tanssijoita, mutta heidän on suomalaisen jäyhyytensä vuoksi vaikea oppia afrikkalaista tanssia. On tärkeää, että opettaja antaa oppilaille rehellistä palautetta. Tämänkin vuoksi on tärkeää käyttää monipuolisesti erilaisia työtapoja. Parhaimmillaan tanssin oppiminen toteutuu silloin, kun tanssiva ihminen tunnistaa itsensä elävänä kokonaisuutena. Tanssin oppimisessa auditiivinen palaute toimii esimerkiksi siten, että tanssija tunnistaa kuuloaistin perusteella, miten onnistuneesti hän toteuttaa liikettä musiikin rytmissä tai. Oppilaille annetaan vastuuta oppimisensa arvioinnista. (esim. Se vaatii opettajalta vuorovaikutustaitoja. Parviainen, 1995.) Erilaisia työtapoja on hyvä käyttää tarpeenmukaisesti. Liian usein niin sanottu tieto ja taito eriytetään tanssinopetuksessa toisistaan. Hekään eivät syntyessään osanneet tanssia Kukuja Liberte-tanssia. Vähitellen he oppivat, että myös afrikkalaisten tanssitaidot ja -tiedot on opittu harjoitellen. Palautetta tulisi antaa sekä työskentelyn aikana että sen loputtua. Tanssimuodon ja -tyylin taustat liittyvät hyvin konkreettisesti liikekieleen ja sen oppimiseen
Opetuksen teoria. Heikinaro-Johansson, T. Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus. Jyväskylä: PS-kustannus. Puolimatka, T. MARIANA SILJAMÄKI LitL Liikuntapedagogiikan assistentti Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh: 014-2602137 sähköposti: mariana.siljamaki@sport.jyu.fi JUHA PERTTULA PsT, Psykologian professori Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Lapin yliopisto puh: 016-3412603 sähköposti: juha.perttula@ulapland.fi LÄHTEET Autio, P. 1995. M. Nostan tanssini kovaan lyöntiin. 1996. Kun tanssinopettaja esimerkiksi esittää oppilaille liikemalleja tietyn tanssimuodon oppimiseksi, ei siitä voi päätellä, onko opettaja oppimisei kuitenkaan pidä oppimisena. Kulttuureja, tulkintoja. 1999. Tammi: Helsinki. Parviainen, J. Työtapa ei ole oppimiskäsitys Tanssinopetusta koskevassa keskustelussa konstruktivismi asetetaan monasti vastakkain niin kutsutun behaviorismin kanssa. Kytökorpi (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Koska behaviorismia käytetään nykyään lähinnä pilkkakirveenä ja osoituksena kollegan jälkeenjääneisyydestä, on käsitettävä, että opettajan oppimiskäsitys ei ole sama kuin hänen työtapansa. Saarikoski (toim.) Tanssi tanssi . Helsinki: WSOY, 201 210. Jyväskylän yliopisto. Helsinki: SKS, 147-188. Rauste-von Wright, M. Tapaustutkimus lukion liikunnan valinnaiskurssista. Oppilaan on opittava, mistä oppimisessa on kyse, ja että hänellä itsellään on lievästi sanoen paljon tekemistä sen asian kanssa. Behaviorismi onkin osa laajaa käyttäytymistä tutkivaa ihmistutkimuksen perinnettä. Opettaja tienhaarassa. WSOY: Porvoo. Oppimiskäsityksen kannalta olennaista on se, miten opettaja olettaa oppimisen tapahtuvan. niin & näin, 2 (4), 33-37. Huovinen ja L. Helsinki: SKS, 19-51. Huovinen ja L. Saarikoski (toim.) Tanssi tanssi . Ylänen, M. Ulkoiset palautejärjestelmät tarkoittavat oppijan ulkopuolelta tulevaa palautetta, kuten opettajan sanallista arviota tai visuaalista palautetta liikesuorituksesta (Hakala, 1999). Helsinki: WSOY, 85-100. Koppinen, M-L., Korpinen, E. Afrikkalaisen tanssi n oppimistapahtuma. Jyväskylä: Atena. Hän voi esimerkiksi esittää oppilaille mahdollisimman valmiita, kokonaisia liikemalleja perusteltuna ajatuksenaan oppimisen edistäminen. Arkikokemuksen mukaan myös motivoituneet oppilaat näyttävät odottavan opettajalta tanssimisestaan jatkuvaa palautetta. Kytökorpi (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Arviointi oppimisen tukena. ITSEARVIOINNIN KARIKOITA Miksi opettaja ei anna vastuuta oppilaille oppimisen arvioinnista. Kehollisuuden ja tanssiteoksen olemuksesta. Kun opettaja edellyttää oppilailta aktiivisu utta myös oppimisen arvioinnissa, joutuvat oppilaat ajattelemaan uudelleen opettajan ja oppilaan tehtäviä. Mitä merkitystä on kuperkeikalla. tempossa. käsitykseltään behavioristi tai ylipäätään typistääkö hän oppimisen havaittavaksi käyttäytymiseksi. & von Wright J. Tietolipas 186. Luottamus oppijan sisäisiin palautejärjestelmiin ei tee ulkoisesta palautteesta arvotonta. Ulkoisen palautteen merkitys on liikunnassa laajemminkin ylikorostunut. Teoksessa P Heikinaro-Johansson, T. Esittämäänsä liikemallia sinällään tanssinopettaja • Opettaja on tottunut olemaan ryhmän keskipisteenä Ja hänen on vaikea luopua siitä • Arviointi on opettaJan tarkoituksellinen tai huomaamaton tapa käyttää valtaa • OpettaJan käsitykseen hyvästä opettamisesta kuuluu oppilaiden jatkuva arviointi • Opettajan ammatillisuus Ja arvo ihmisenä on riippuvainen siitä, että oppilaat ovat riippuvaisia hänestä Miksi oppilas ei ota vastuuta oppimisen arvioinnista 7 • Oppilaan käsityksen mukaan opettaja vastaa oppimisen arvioinnista • Oppilaan itsearvostus on jatkuvan opettajalta saatavan arvioinnin varassa • Arvioitavaksi tuleminen on tapa säädellä oppilasryhmän sisäistä vuorovaikutusta. Hakala, L. Siljamäki, M. Konstruktivismia käytännössä. 1997. Eloranta, V. Teoksessa H. 2002. Teoksessa H. Ydinkeskeinen motorinen oppiminen. Konstruktivismista realismiin. Esimerkiksi sykemittarien kaltaiset laitteet liiallisesti käytettyinä rapauttavat kinesteettisen palautteen tunnistamista. Rauste-von Wright M. 2002. 2003. Kinesteettisen palautteen merkitystä olisi tanssin oppimisessa vara painottaa paljon nykyistä enemmän. 2003. Se luo ryhmään kilpailua • Oppilas kokee, että itsearviointi vaatii ponnistelua ja on vaikeaa LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 17. Oppimista on hänen esittämänsä liikemallin ymmärtävä kehollinen toteuttaminen. Liikunta ja oppiminen. & Pollari, J. Tanssintutkimus tienhaarassa . Taideteoksen kehollisuus. Porvoo: WSOY. Kun konstruktivismin kielikuva oppimisesta on rakentaminen, puhutaan behaviorismin yhteydessä siitä mitä ihmisen käyttäytymisestä voidaan havaita. Kulttuureja, tulkintoja . Konstruktivismia soveltava tanssinopettaja voi hyvällä omallatunnolla käyttää opetuksessaan oppilaskeskeisten työtapojen rinnalla opettajajohtoisiksi kutsuttuja työtapoja. Liiallisessa riippuvuudessa ulkoiseen palautteeseen piilee kuitenkin vaara, että oppilaan käsitykset taidoistaan ja kyvyistään saattavat vääristyä (esim. Koppinen, Korpinen & Pollari, 1999) ja hän alkaa huomaamattaan arvioida oppitunneilla enimmäkseen muuta kuin oppimistaan. 1999. Hoppu, P. Teoksessa P. Kinesteettisessä palautteessa liikeaisti välittää tanssijalle ymmärrystä siitä, miten asennoiltaan hallittua hänen tanssimisensa on ilman, että hän katsoo sen peilistä. Tietolipas 186. 2003, Kulttuuri luo tanssia-tanssi luo kulttuuria. Oppiminen ja koulutus
Tai voit piirtää itsesi tai kaikkia tanssikavereita ... Miten mä saan ne piirtämään muutakin kuin tikku-ukkoja. Kuule Maria, mikä on sun tavoite siinä?. Kännykkädialogia ja tanssikasvatusta 18 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 Teksti: MAARIT E. VLÖNEN, MARIA ELENA YLÖNEN Kuva: MARIANA SILJÄMÄKI Moi äiti, mä haluaisin jutella sun kanssa huomisesta lastentanssitunnista. Miks sä haluut että ne piirtäis muutakin kuin itsensä. No sä voisit ohjata niitä sanomalla, että voit piirtää mitä täällä tunnilla on tapahtunut
Jään miettimään, kuinka paljon opiskelija voi vaikuttaa jo olemassa oleviin tapoihin. nuolia ja kuvioita sekaisin. LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 19. Mitä sä tarkoitat teemalla?, hän tivasi. Mä sanoin että ei ole pakkoa, mutta musta tuntui hyvältä kokeilla tätä ja se tuntui toimivan. Aiheiksi nousivat oppimiskäsitykset ja niiden soveltuminen tanssinopetukseen. Jännää, millainen olo sulla oli ruumiissa. Meillä on hyvin samantapainen ihmisja oppimiskäsitys. Toi on hieno idea, mutta ei mulla oo niin paljoa aikaa. opettajaksi opiskelevat riittävän vahvoja kyseenalaistamaan perinteitä. Tai tivoli. Onko heillä lupa tehdä virheitä ja ottaa riskejä. Esimerkiksi vaikka keittiön astiat. Niin niin, mutta miten sä johdattelet tuohon teemaan. ja muuta. Mä ymmärsin, että tää on osa ryhmäprosessia ja että ne kokeilee rajoja. Se on ryhmä, jota me O V atk opetetaan puoliksi yhden opiskelijakaverin kanssa. Ovatko nuoret opettajaksi opiskelevat riittävän vahvoja murtamaan ja kyseenalaistamaan perinteitä. Lopuksi tehdään kokonainen tivoli. . K eskustelimme tanssinopettajaksi opiskelevan tyttäreni kanssa puhelimessa. Ajattelin, että tuo on se perusasia, joka toimii liikunnanopetuksessa, selkeä alku ja loppu: Musta toi kuulostaa hyvältä, kyllä tunnilla on hyvä olla pysyvä rakenne. Niin mustakin, mutta tunnin lopussa ryhmän vakituinen ohjaaja kysyi, että onko meidän koulussa pakko aina aloittaa jollain leikillä. Moni nuori ope syyllistää itseään tai haukkuu ryhmää. Haarukka liikkuu jäykästi, tiskirätti on löysä. Samalla ajattelen liikunnanopiskelijoita, joita olen ohjannut ja opettanut viime vuosien aikana. . Olen usein ihaillut hänen napakkaa ja selkeää opettamistyyliään. Hän jatkoi kertomalla: Tällä kerralla mä huomasin heti, että ryhmää oli vaikea hallita. Mä jouduin kurinpitoon yhden pienen pojan kanssa kun se ryntäili ympäriinsä. No en mä usko, että mun jäykkyys ja kolotukset johtuu tosta lasten tanssista. Mä huomasin jälkeenpäin, että mun muistiinpanot vihkossakin oli ihan kaoottisessa järjestyksessä .. Kyllä ne tavoitteet on pidettävä mielessä, toi on mun tyyli. Mun piti laittaa se sivuun vähäksi aikaa kun se ei yhtään kuunnellut ja villitsi koko ryhmää. Yritän kehittää jotakin, jota voisi käyttää, vaikka tiedän, että jokaisen on löydettävä omat teemat ja opetustyylinsä. Hän koki ristiriitaisena vaatimuksen opettaa kansantanssin keskeisiä sisältöjä ja toisaalta toteuttaa omaa, konstruktivismiin ja kokonaisvaltaiseen ihmiskuvaa perustuvaa oppimiskäsitystään.Yritin löytää käytännön sanelemaa kompromissia: Joojoo mutta eihän tarvi koko ajan käyttää yhtä tapaa.Sitä voi olla lapsilähtöinen ja konstruktivistinen näkökulma vaikka käyttäisi välillä mallioppimista. Mutta mä otin sen pojan sitten lopuksi mukaan ja se oli ihan ok. Siellä on keinumista ja pyörimistä. Se lasten kaaos oli siirtynyt sun kannettavaksi. Maria koki, että mallioppiminen ei tarjoa lapsille riittävästi elämyksiä ja toisaalta omaehtoista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa taitojen ja tietojen karttumista. Miten sitä voisi soveltaa. Kuinka paljon ohjaajilla ja opettajakouluttajilla onkaan valtaa, joka kahlitsee nuorten harjoittelijoiden mahdollisuuksia kokeilla jotakin muuta. Yritin kysellä häneltä vielä, miten hän on aikaisemmin toiminut, mutta hän vaati minulta neuvoja. Nehän on myös kansantanssin elementtejä ... Täytyy keskittyä taitojen opettamiseen. Jos mä opettaisin luovaa tanssia niin sitten noin, mutta kun mä opetan kansantanssia ... Sillä voi konkretisoida liikelaatuja. Aika hienoa, että sä voit ajatella noin. Mulla on vaan ollut niin kova viikko takana, karjalaisia ja ruotsalaisia kansantansseja ... Mä en syyllistänyt itseäni, vaikka näin että ryhmä on vallaton ja kaikki menee toisin kun olin suunnitellut. Aikaisemmin ne on ollut niin kilttejä, nyt siellä oli kaaos. Miiten voi opettaa luovasti ja lapsilähtöisesti, kun aiheena on joku motorinen taito, eihän ole mitään mieltä opettaa vaikka laukka-askelta luovilla menetelmillä kun mallioppiminen ja behaviorismi on tehokkainta ... Onko heillä lupa ottaa riskejä. Sitten kokeillaan, kaikki voi olla mitä härveleitä tahansa ja sitten taas katsotaan niitä ja kokeillaan eri vaihtoehtoja. Se luo turvallisuutta. Rajoja ja ylityksiä Vähän aikaa sitten hän soitti jälleen: Kuule, mä pidin senioreille kansantanssitunnin aloituksen ja mä oon pidemmän aikaa miettinyt, että sillä ryhmällä pitäisi olla selkeät aloitukset ja lopetukset, niinku joku yhteinen rituaali. Liekö siihen syynä se, että perinteisen täydellisen kaikkitietävän opettajan myytti rasittaa suhdettamme: minulta odotetaan jotakin, johon muottiin pyrin huomaamattani sopeutumaan. Motoristen taitojen opettamisessa se on tietty tehokkain, mutta ainahan voi rikastuttaa ja käyttää reflektiota, ja jos sitoo koko jutun johonkin teemaan, niin .. , kommentoi Maria. Tuntuu siltä, että en ole kyennyt olemaan heille sellainen tuki, että he voisivat näin avoimesti pohtia omia kokemuksiaan. Me oltiin ringissä ja jokainen vuorollaan sai pussin, antoi sen sitten haluamallaan tavalla jollekin toiselle sanoen jotain. Toisaalta tuntuu hyvältä, että voin edes jotenkin olla tukena monissa opettajuuteen liittyvissä kysymyksissä: No ensin puhutaan, niin että ne keksivät kaikenlaista, vuoristorataa ja maailmanpyörää. Kommentoin muistaen opettajuuteni alkuvaiheeseen liittyvää yksinäisyyttä. Minä olen ajoittain harhaileva ja epämääräinen, pohtija ja kuuntelija. Sano mulle joku konkreetti esimerkki. Innostuin tulkitsemaan ryhmän ja ohjaajan vuorovaikutusta tanssiterapiasta tutun somaattisen transferenssi-ilmiön näkökulmasta. Yhteinen tanssihistoriamme on auttanut meitä löytämään yhteisen kielen. Se aloittaa heti askeleista. Kuten aina, puhelu venyi pidemmäksi kuin olimme suunnitelleet. Mä otin koululta hernepussin. No mä pidin poikkeuksellisesti tunnin alun, ja mä ajattelin kokeilla jotakin uutta
20 saa tion keinoin, lienee turhaa yrittää muuttaa käytäntöä muutamalla satunnaisella kerralla. Näin saattaa tapahtua aloittelevien ryhmien kanssa. Mä haluun, että tiedän, miten tästä jatkan. Oikeastaan muuta ei tarvita, näillä nuorilla opettajiksi opiskelevilla on hallussaan kaikki hyväksi opettajaksi kehittymisen edellytykset. Jos ryhmä on tottunut siihen, että opettaja antaa askeleet eikä opeteltavia taitoja kokeilla improviva stu stu sta. Yritin !opetella jo tunnin kestänyttä puhelua, mutta hän jatkoi: En mä halua lopettaa viel. Se herättää oppijassa Yritän esittää kompromissia. Ryhmä ei hyväksy muuta, kuin mihin on tottunut. Näin voisi tapahtua myös muille opetustyössä oleville. Mä en haluu tehdä niin. Oppiminen on myös epävarmuuden sietoa ja vanhojen käsitysten romuttumista, se herättää oppijassa vastustusta ja epäilyä opettajan kykyjä kohtaan. Heikkinen 2002a ja 2002b; Heikkinen & Huttunen 2002; Heikkinen 2002c; Estola & Syrjälä 2002.) Narratiivinen lähestymistapa mahdollistaa tutkittavan, ja terapiaja ohjaustyössä asiakkaan, mielekkään elämäntarinan tuottamisen. Tällöin tutkija ei enää kysy: "Onko tämä totta", vaan hän kysyy: "Onko tämä mahdollista ja millaisilla ehdoilla, missä kulttuurisessa ja sosiaalisessa tilanteessa?" Tämä artikkelimme nojaa narratiiviseen tiedonkäsitykseen. Hetken kuluttua hän toteaa, että tanssin opettaminen on kuitenkin tuottanut enemmän mielihyvää kuin ahdistusta. Tällaiseen ryhmään on vaikeaa tulla uudeksi ohjaajaksi tai sijaiseksi. Narratiivisuutta on käytetty laadullisen tutkimuksen metodina, mutta myös käytännön työvälineenä, esimerkiksi psykoterapiassa. Ne rupesi selittää, että niiden oma ope tekee niin ja näin ja että siellä tulee aina hiki ja on vauhti päällä. Osa keskustelustamme on saattanut unohtua, osa vääristyä. on myös epävarmuuden sietoa ja vanhojen käsitysten romuttumista. Mulle tanssi on niin voimakkaasti ilmaisua, sekä toisen että itsen välistä vuorovaikutusta, että mä en voi antaa periksi ja ruveta opettamaan pelkkiä askeleita. Heikkinen, Huttunen & Kakkori 1999, Heikkinen 2000). Joskus on myös hyötyä siitä, että työnohjauksessa käytetään visuaalisia ja toiminnallisia metodeja (Williams 2000.) Omassa työnohjauksessani olen käyttänyt kinesteettisiä, luovan liikkeen menetelmiä purkamaan sanatonta ja tiedostamatonta näkyväksi ja konkreettiseksi (Ylönen 2003).. Opettaja ryhmän johtajana Mulla oli ihan kauhee tunti just äsken: parisalsan alkeet. Hän kertoo, että vuosien aikana hänelle on siirtynyt oppilaita, jotka ovat oppineet arvostamaan hänen paritanssin traditiosta poikkeavaa tyyliä. Jaoin Marian tuntemukset. Vastuu omasta oppimisesta sysätään ryhmän ohjaajalle. Mun täytyy pitää tosta kiinni. Mä menin korvaamaan kollegan tunteja. Huomaan työnohjauksen koulutuksen tuovan myös omaan suhtautumiseeni uutta näkökulmaa. Ne on myös kirjoitettu narratiivin muotoon. LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 Mä olen miettinyt sitä parisalsan opettamista. Musta tanssi, ja varsinkin paritanssi on vuorovaikutusta eikä annettuja sarjoja, joita mekaanisesti toistetaan ja hiki tulee, vaikka tekniikka on perseestä. Jos ohjaaja suostuu olemaan voimakas, ihailtu johtajahahmo, jää ryhmä passiiviseksi, riippuvaiseksi. Sitä paitsi myös alkeisryhmäläisten pitää osata ajatella, eikä vaan tehdä. Sen avulla voi selkiyttää ammatti-identiteettiä ja se mahdollistaa tunnekuorman jakamisen sekä työn kehittämisen. Tyttäreni paha olo on muuttunut seesteiseksi toiveikkuudeksi. Mulla on kurja olo eikä tää asia ole vielä loppuun käsitelty. Jos se ei sovi, niin mä en enää tule sijaiseksi tuolle ryhmälle. Työnohjaus mielletään usein kriisien ja ongelmien purkamisen menetelmäksi. Opettajaksi opiskelevat ovat voineet pohtia opettajuuttaan omien elämäntarinoiden kautta. Jo heti alussa nyt mä vasta tajuun, että siellä oli vastustusta ne oli jotenkin niin nihkeitä. Minun tehtäväni on olla ryhOppiminen män tukija, kyse ei voi olla opettajan taitavuuden osoittamisesta. Maria kuitenkin pitää pintansa. Siksi mä pyysin niitä piiriin ja sanoin, että mistä oikein on kyse .. Työnohjausta Usein pitkät keskustelumme saavat lopuksi positiivisen käänteen. Muistan ne lukemattomat kerrat, jolloin olen kokenut oloni kiusalliseksi huomatessani opiskelijoiden hämmennyksen käyttäessäni epäsuoria opetuksen metodeja. Se on kuitenkin väline, jonka avulla työntekijät voivat käsitellä työstä aiheutuvia kysymyksiään luottamuksellisesti joko yksilöllisessä, ryhmätai yhteisöllisessä työnohjauksessa. Keskustelimme siitä, kuinka houkuttelevaa on paistatella ihailtuna ja osaavana opettajana. Siinä, missä postpositivistinen tutkimus pohtii, kuinka monipuolisesti ja "objektiivisesti" tietoa on kerätty, käsitelty ja tulkittu (Moring 2001) niin postmoderni tutkimussuuntaus pohjautuu narratiiviseen tiedonkäsitykseen (mm. (Bridges 2002; Heikkinen 2002b; Sclater 1998; Holma 1999) Myös opettajankoulutuksessa on käytetty narratiivista menetelmää. Kuuntelen, mutta minulla ei ole enää mitään uutta sanottavaa. Sanat eivät vain heijasta todellisuutta, vaan ne myös luovat sitä. Koko tunti tuntui tosi kurjalta. Ehkä näin on paras, hänen on itse löydettävä ratkaisunsa. Keskustelu ja kuuntelu työnohjauksen perusvälineitä Olemme Marian kanssa kirjanneet keskustelumme muistinvaraisesti. Kuunteleminen ja hyväksyvän turvallisen tilan luominen on edellytys reflektiolle ja itsetuntemuksen syvenemiselle. (Esim. Miten mä voin pitää tolle ryhmälle niitä tuntei, jos me ei olla ryhmän vakiopen kanssa samoilla linjoilla. Pedagoginen tutkimus on laajentanut rajojaan perinteisestä positivistisesta tiedonkäsityksestä postpositivistiseen ja postmoderniin tiedonkäsitykseen. Mutta kyse on kuitenkin mahdollisesta ja uskottavasta tarinasta. (Paunonen-Ilmonen 2001, Williams 2000, 29) Keskustelu ja kuunteleminen ovat työnohjauksen perusvälineitä
A narrative-biographical view of portfolio work. Syrjälä (toim.) Narrative reaearch. Huttunen, H.L.T. Ojanen, S. L. Ohjausteorian kehittelyä. Heikkinen, H. Voices of teachers and philosophers. Näin patoutuneet negatiiviset kokemukset eivät jää rasittamaan uusissa opetustilanteissa. Kokemuksellinen oppiminen mahdollistaa sekä tunteiden että aikaisempien kokemusten integroimisen uuden oppimisessa. Helsinki: Paimenia-kustannus. L.T. E. Jyväskylän yliopisto: SoPhi, 177-195. Julkaisematon työnohjauskoulutuksen lopputyö. (2001) Työnohjaus toiminnan laadunhallinnan varmistaja. (2002)c Telling stories in teacher education. VLÖNEN, Litl Tutkijaopiskelija Liikuntaja terveystieteiden tiedekunta Jyväskylän yliopisto puh: 014-2602131 sähköposti: maaret.ylonen@sport.jyu.fi LÄHTEET: Bridges, D. Ohjaaja toimii heijastavana peilinä ohjattavilleen. Heikkinen, H. Heikkinen & Leena Syrjälä (toim.): Minussa elää monta tarinaa. Jyväskylän yliopisto. M. T. 106-115. (1998) Creating the self: Stories as transitional phenomena. Voices of teachers and philosophers. 25, 4: 47-58. Maria on joutunut reflektoimaan hänelle vaikeita kokemuksia. Williams, A. & Kakkori, L. Hän esittelee FRAM-mallin, joka ohjaa tekemään kartoittavia (kuka, mitä -tyyppisiä), etsiviä (miten -tyyppisiä), ohjaavia (mitä, jos -tyyppisiä) ja pohtivia (miten tästä eteenpäin -tyyppisiä) kysymyksiä. (2002)b: Narratiivisuus ei yksi vaan monta tarinaa. (1999) "Ja tämä tarina on tosi ... (Tunteensiirrosta, transferensseista kirjoittaa mm. Heikkinen, H. Työnohjaus on prosessioppimista, asiat eivät tapahdu heti, tässä ja nyt, vaan oppiminen siirtyy ajan kanssa työelämään ja reflektiosta tulee vähitellen osa ammattitaitoa. Jyväskylän yliopisto SoPhi, 29-55. Estola, E. Helsinki: Wsoy. L. Hannu L.T. Nämä patoutuneet tunteet (transferenssit) ovat sekä terapeuttisessa että työnohjauksellisessa suhteessa keskeistä materiaalia, ja ne saattavat jäädä tiedostamattomalle tasolle. Heikkinen & Leena Syrjälä (toim.) Minussa elää monta tarinaa. T. Kansanvalistusseura, Helsinki. T. T. Syrjälä (toim.) Narrative reaearch. Syrjälä (toim.) Narrative reaearch . Lisäksi Maria on voinut purkaa tunteitaan turvallisesti. Kolb 1984; Ojanen 2000) Lähtökohtana on, että omaa työtään pohtiva pyrkii kokemustensa jäsentämiseen ja käsitteellistämiseen reflektion avulla. (2002) Whose reform. Marian kanssa käymämme keskustelut ovat olleet opettajaksi kasvavalle mahdollisuuksia pohtia luottamuksellisesti omia valintojaan ja menetelmiään opetustyössä. Kinesteettis-kokemuksellisen työnohjausmetodin kehittely. MAARIT E. (2002)a: Miten minusta tuli minä. WSOY, Porvoo. Reflektio on metakognitiivinen taito, jonka avulla voi arvioida ja analysoida oppimisensa laatua (Paunonen-Ilmonen 2001). Näenkin reflektion arvon juuri siinä, että sen avulla voi päästä pintaa syvemmälle. Keskusteluissamme Marian kanssa en kuitenkaan ole pitäytynyt systemaattisessa tiedonkeruussa, toisaalta myös kokemukseni työnohjauksesta ovat sellaisia, että Fram-malli toimii ikään kuin taustalla. Roolit, tavoitteet ja menetelmät. L. Heikkinen & L. (Kokemuksellisesta oppimisesta ks. Paunonen-Ilmonen (2001) antaa työkalun "oikeiden kysymysten" tekemiseen. (2002) Narratives in history, fiction and educational research . Paunonen-Ilmonen, M. On helppoa "reflektoida" onnistumisen kokemuksia tai käytännön ratkaisuja opetustyössä. 7, 3: 346-369. & Huttunen, R. (2002) Tulla siksi mitä olen. Auto/Biography, voi 6, 1 & 2: 85-92. Heikkinen, H. (2000) Ohjauksesta oivallukseen. Teoksessa R. Tampere : Resurssi. Mutta silloin kuin omat arvot ja asenteet joutuvat törmäykseen yleisten tai opetettavan ryhmän arvojen kanssa, niin tilanne on toinen. Kirjoituksia opettajuudesta, s. Reflektio yhdessä työnohjaajan tai vaikkapa kollegan kanssa auttaa oppimaan myös epäonnistuneista kokemuksista. Tähkä, V. Jyväskylän yliopisto: SoPhi, 123-172. (2000) Tarinan mahti Narratiivisuuden teemoja ja muunnelmia. 24, 4: 39-52. Holma, J. " Narratiivisen totuuden ongelmasta. Teoksessa R. Heikkinen & L. Kirjoituksia opettajuudesta, s. Heikkinen, H., L.T., Huttunen, R. Hannu L. (2003) Sanattoman sanoittaminen. (1997) Mielen rakentuminen ja psykoanalyyttinen hoitaminen. Kolb, D. Heikkinen & L. Tiedepolitiikka, voi. L. (1999) The search for a narrative: lnvestigating acute psychosis and the need-adapted treatment model from the narrative viewpoint. Ylönen, M. Parhaassa tapauksessa reflektio myös selkiyttää omia arvoja sekä auttaa purkamaan myyttejä ja uskomuksia. C. Huttunen, H.L.T. Oualitative lnquiry, voi. Täydennyskoulutuskeskus. Kansanvalistusseura, Helsinki. Englewood Cliffs: Prentice Hall. Moring, 1. (1984) Experimental learning: Experience as the source of learning and development. Teacher's voices from silence. Tiedepolitiikka, voi. Työnohjaajan tehtävänä on mahdollistaa tämä uuden oppiminen tekemällä "oikeita" kysymyksiä ja kuuntelemalla avoimesti ja empaattisesti arvottamatta tai tuomitsematta mitään etukäteen. Kirjoituksia opettajuudesta, s.144197. Sclater, S. T. 163-183. Huttunen, H.L.T. (2001) Detecting the Fictional Problem Solvers in Time and Space: Methapors Guiding Oualitative Analysis and lnterpretation. Heikkinen, H. Tähkä 1997, transferensseja työnohjauksessa käsittelevät Paunonen-Ilmonen 2001.) Ohjaaja on peili Työnohjauksessa käytetään kokemuksellisen oppimisen metodeja (Paunonen-Ilmonen 2001). Kansanvalistusseura, Helsinki. Heikkinen & Leena Syrjälä (toim.): Minussa elää monta tarinaa. LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 21. T. Voices of teachers and philosophers. Teoksessa R. Jyväskylän yliopisto. Hannu L. Kaikki eivät kykene reflektioon, mutta sitä voi oppia. (1995) Visuaalinen ja toiminnallinen työnohjaus. & Syrjälä, L
Miehet puolestaan harrastivat useammin juoksua, kuntosalilla käyntiä sekä pallopelejä. 2000) ja siksi tämä elämänvaihe on tärkeä ja mielenkiintoinen tutkimuskohde. On hyödyllistä tietää, mitkä tekijät vaikuttavat liikunnan harrastamiseen niin nuorena kuin aikuisenakin, ja millainen liikunta nuorena edistää parhaiten elinikäistä liikunnan harrastamista. 24 %). Asuinpaikka ei sen sijaan vaikuttanut kävelyn tai juoksun harrastamiseen. Noin 42 % kyselyyn vastanneista harrasti 31-vuotiaana liikuntaa hikoillen ja hengästyen 2-3 kertaa viikossa tai useammin ja vähintään 20 minuuttia kerralla. Tutkimus toteutettiin Oulun aluetyöterveyslaitoksen ja Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitoksen yhteistyönä. Tarkemmin sanottuna he harrastivat ripeää liikuntaa harvemmin kuin kerran viikossa ja kevyttäkin liikuntaa harvemmin kuin neljä kertaa viikossa. Hyötyliikunnasta pihatyöt liikuttivat monia, etenkin kaupunkien ulkopuolella. Vaikka suomalaisten vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt kyselytutkimusten mukaan viimeisten 20 vuoden aikana (Barengo ym. Naiset olivat miehiä aktiivisempia näiden perusliikuntamuotojen harrastamisessa. Liikkumattomiksi luokiteltiin henkilöt, jotka eivät harrastaneen liikuntaa kuntotai terveysliikuntasuositusten mukaisesti (Pate ym. Tutkimusaineiston muodostivat 7794 Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntynyttä henkilöä, jotka vastasivat liikuntakysymyksiin 14ja 31-vuotistutkimuksissa vuosina 1980 ja 1997-1998. Miten nuoret työikäiset liikkuvat. 2000), edelleen monet aikuiset ja lapset liikkuvat terveyden kannalta liian vähän. Lisäksi selvitettiin, miten eri liikuntamuotojen harrastaminen nuorena ennustaa liikunta-aktiivisuutta ja eri liikuntamuotojen harrastamista aikuisena. Tässä iässä miehet olivat useammin liikkumattomia kuin naiset (30 % vs. 2003 a, b ja c). 2002, Hämäläinen ym. Myös intensiivisten kestävyyslajien sekä monipuolisia taitoja vaativien lajien harrastaminen nuorena heijastuu aktiiviseen liikkumiseen aikuisena. Liikunta-aktiivisuus vähenee dramaattisesti siirryttäessä nuoruudesta aikuisikään (Telama ym. Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:n hyvinvointija terveystutkimuksessa selvitettiin, miten liikunta-aktiivisuus ja sosiaaliset tekijät nuoruusiässä vaikuttavat liikunta-aktiivisuuteen 31-vuotiaana. Kaupungeissa harrastettiin useammin kuntosaliharjoittelua ja aerobicia, kun taas maaseudulla piha työt ja luonto liikunta metsästyksen ja marjastuksen merkeissä liikuttivat enemmän. Tämä kirjoitus perustuu vuonna 2003 julkaistuihin artikkeleihin ja väitöskirjaan (Tammelin ym. 1995). Teksti: TUIJA TAMMELIN Nuorten aikuisten liikunta-aktiivisuus rakentuu lapsuudessa 22 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 Urheilun harrastaminen kaksi kertaa viikossa tai useammin kouluajan ulkopuolella, kuuluminen urheiluseuraan ja hyvä liikuntanumero 14-vuotiaana olivat yhteydessä aktiiviseen liikkumiseen aikuisiässä. 2000, Hämäläinen ym. L iikkumattomuus liittyy moniin kansansairauksiin, joten säännöllisen liikunnan edistäminen elämänkulun eri vaiheissa on vaativa haaste terveyden edistämistyössä. Yleisimmät liikuntamuodot 31-vuotiaana olivat kävely ja pyöräily (Kuva 1). Eri liikuntamuotojen harrastaminen vaihteli myös asuinpaikan mukaan. Alueellista vaihtelua liikunnan harrastamisessa Liikunta vapaa-aikana liikunta oli maaseudulla vähäisempää kuin kaupungeissa. He siis liikkuivat suunnilleen kuntoliikuntasuosituksen mukaisesti (ACSM 1998). Pyöräilyn osalta Oulun alue erottui edukseen pyöräilyä harrasti viikoittain 65 % väestöstä.
Liikunta-aktiivisuus vaihteli voimakkaasti koulutustaustan mukaan. Ilmiötä saattaa selittää yksityisyrittäjien pitkät työpäivät, joiden myötä vapaaaika ja myös liikuntaan käytetty aika jää vähäiseksi. UIKUNTA & TIEDE 112004 23. LIIKUNTAMUODOT 31-VUOTIAANA (%) 20 40 kävelylenkkeily pyöräily hiihto (murtomaa) uinti juoksu lenkkeily kuntosaliharjoittelu aerobic/voimistelu pelit pihatyöt retkeilyyms. Liikkumattomien osuus (%) 31-vuotiaana aikuisiän taustatekijöiden mukaan. Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966. Työ ja perhe ovat keskeiset elämänsisällöt jääkö aikaa omaan huoltoon. Työn ja perheelämän tasapainoinen yhteensovittaminen on haastavaa erityisesti työuran alkuvaiheessa. Työ ja perhe ovat nuorten työikäisten keskeisiä elämänsisältöjä. Lisää liikuntaa vähän koulutetuille, raskaan työn tekijöille ja yksityisyrittäjille Yksityisyrittäjänä työskenteli 12 % miehistä ja 5 % naisista ja heidän joukossaan liikkumattomien osuus oli suurin (Kuva 2). Eri liikuntamuotojen harrastaminen 31-vuotiaana (vuonna 1997) Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966. Osallistuminen (%) eri liikuntamuotoihin vähintään kerran viikossa kyseisen liikuntamuodon harrastamiseen sopivana vuodenaikana. Liikkumattomia oli eniten alhaisimman kouluKuva 2. LIIKKUMATTOMIEN OSUUS 31-VUOTIAISTA (%) LASTEN LUKUMÄÄRÄ ei lapsia 1 tai useampia AMMATILLINEN KOULUTUS yliopistotaso korkea keskitaso ei ammatillista koulutusta TYÖTILANNE työssä yrittäjä opiskelija työtön TYÖKUORMITUS kevyt istumatyö muu istumatyö kevyt seisova tai liikkuva työ keskiraskasliikkuvatyö raskas ruumiillinen työ erittäin raskas ruumiillinen työ ASUINPAIKKA kaupunki maaseutu 10 20 60 80 Miehet Naiset 30 40 50 Miehet Naiset Kuva 1. Myös joustavat työajat parantavat lapsiperheiden vanhempien mahdollisuuksia huolehtia liikunnan avulla omasta terveydestä, kunnosta ja jaksamisesta. Osa liikuntapalvelujen tarjoajista onkin huomioinut myös pienten lasten vanhempien tarpeen järjestäen hoitopaikan tai leikkipaikan lapsille kuntosalin yhteyteen tai järjestämällä liikuntaa koko perheelle. Miehistä 54 %:lla ja naisista 71 %:lla oli 31-vuotiaana yksi tai useampi lapsi. Pienet lapset perheessä olivat yhteydessä liikkumattomuuteen 31-vuotiaana sekä miehillä että naisilla. Työttömiä oli tutkittavasta joukosta 13% ja heidän liikunta-aktiivisuus ei poikennut tavallisista palkkatyöntekijöistä. Juuri tässä vaiheessa, kun lapset ovat pieniä, saattaa vanhempien liikunta jäädä vähäiseksi. Opiskelevat miehet sen sijaan olivat liikunnallisesti keskimääräistä aktiivisempia
Kuuluminen urheiluseuraan 14-vuotiaana ennusti aktiivisista liikkumista aikuisena, pojilla voimakkaammin kuin tytöillä. Maaseudulla miesten vapaa-ajan liikunta oli vähäisempää kuin kaupungissa. Perheen heikko taloudellinen tilanne saattaa heijastua monin eri tavoin nuorten harrastamiseen osallistumismaksuihin ja urheiluvarusteisiin ei ole varaa. Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966.. Intensiivisten kestävyyslajien, ku ten hiihdon, juoksun ja suunnistuksen, sekä myös yleisurheilun harrastaminen oli sekä tytöillä että pojilla yhteydesLiikkumattomien osuus 31-vuotiaana (%) URHEILU 14-VUOTIAANA päivittäin joka toinen päivä kaksi kertaa viikossa kerran viikossa < kerran viikossa URHEILUSEURASSA 14-VUOTIAANA kyllä ei LIIKUNTANUMERO 14-VUOTIAANA 9tai 10 8 7taialle KESKIARVO 14-VUOTIAANA 9taiyli 8.0-8.9 7.0-7.9 6.9taialle 10 20 30 40 Miehet Naiset 50 Kuva 3. Perheen sosiaalinen asema nuoruusiässä ei kuitenkaan ennustanut liikunta-aktiivisuutta enää 31-vuotiaana. Raskasta ruumiillista työtä tekevät miehet liikkuivat vapaa-aikanaan vähemmän kuin kevyttä istumatyötä tekevät miehet. Nuorten työikäisten parissa vähän koulutetut, raskaan työn tekijät sekä yksityisyrittäjät ovatkin otollinen kohderyhmä liikunnalliselle työkykyä ylläpitävälle toiminnalle. tustason omaavien joukossa ja vähiten akateemisten parissa. Urheilun harrastaminen 2-3 kertaa viikossa tai useammin 14-vuotiaana ennusti aktiivista liikkumista 31-vuotiaana. Perhe vaikuttaa nuoren harrastamiseen Perheen heikko sosioekonominen asema, jota tutkimuksessa arvioitiin isän ammatin mukaan, oli erityisesti pojilla 14-vuotiaana yhteydessä vähäiseen liikuntaan. Hyvä liikuntanumero saattaa heijastaa hyviä ja 24 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 monipuolisia liikuntataitoja sekä positiivista asennetta liikuntaan. Hyvä liikuntanumero ja hyvä koulumenestys 14vuotiaana ennustivat aktiivista liikkumista 31-vuotiaana (Kuva 3). Naisilla yhteys oli samankaltainen, muttei yhtä selvä. Nuoruuden koulumenestys ja kouluttautuminen olivat aikuisiän liikunta-aktiivisuuden osalta merkittävämpiä tekijöitä kuin lapsuuden perhetausta. Koulutus vaikuttaa olevan tärkeä polku terveellisiin elintapoihin. Liikkumattomien osuus(%) 31-vuotiaana nuoruusiän taustatekijöiden mukaan. Aktiiviliikkuja ja koulussa menestyvä liikkuu aikuisenakin Osallistuminen urheiluun, kuuluminen urheiluseuraan, hyvä liikuntanumero ja hyvä koulumenestys nuorena ennustavat aktiivista liikkumista aikuisena Kuvassa 3 on esitetty, miten nuoruusiän taustatekijät olivat yhteydessä liikkumattomuuteen 31-vuotiaana. Tämä ilmiö havaittiin myös monimuuttuja-analyysissä, jossa huomioitiin samanaikaisesti monet liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavat aikuisiän sosiaaliset tekijät. Vain vähän liikuntaa harrastavat nuoret ja koulussa heikosti menestyvät nuoret tarvitsevat erityistä tukea liikuntaan motivoimiseksi
Antaako koululiikunta positiivisia kokemuksia, lisääkö se monipuolisia taitoja, lisääkö se motivaatiota liikkumiseen omasta taito tasosta ja kunnosta riippumatta. Tammelin T (2003c) Physical activity from adolescence into adulthood and health-related fitness at age 31. On myös tutkimusnäyttöä, että kestävyysominaisuuksien kannalta edullinen lihassolusuhde ennustaa aktiivista liikkumista myös myöhemmällä iällä (Glenmark ym. Hyvät taidot tuovat onnistumisen elämyksiä. sä aktiiviseen liikkumiseen aikuisena. Pojilla myös osallistuminen yleisimpiin palloilulajeihin kuten jääkiekkoon, jalkapalloon ja lentopalloon 14-vuotiaana ennusti aktiivista liikkumista 31-vuotiaana. Dissertation. A recommendation from the Centers for Disease Control and Prevention and the American College of Sports Medicine. Med Sci Sports Exerc 32 (9): 16171622. Liikunta ja tiede (6): 4-11. Toisaalta niillä, jotka ovat harrastaneet intensiivisesti kestävyyslajeja, on oma vahva kokemus siitä, miltä tuntuu olla hyvässä kunnossa, sekä myös tiedot ja taidot kehittää omaa kuntoaan. Eur J Appi Physiol 69 (6): 530-538. JAMA 273 (5): 402--407. Tämä on pääomaa, mikä auttaa oman kunnon kohottamisessa ja ylläpitämisessä läpi elämän. and flexibility in healthy adults. Pate RR, Pratt M, Blair SN ym. Med Sci Sports Exerc 30 (6): 975991. Acta Universtitatis Ouluensis D 771, Oulu University Press, Oulu. Tukea nuorten liikkumiselle Tutkimustulokset tukevat ajatusta, että nuoria kannattaa ohjata monipuoliseen liikkumiseen. Kilpailuja ja iltarasteja järjestetään eri tasoisille suunnistajille ja sarjoja löytyy lapsista senioreihin. Med Sci Sports Exerc 34 (8): 13021307. Päivittäinen koululiikunta ala-asteella, ammattilaisten ohjaamana, takaisi kaikille lapsille vahvan liikunnallisen pohjan elinikäiselle liikunnalle. Lisäksi kamppailulajeja harrastavat pojat ja voimistelua ja ratsastusta harrastavat tytöt olivat keskimääräistä aktiivisempia aikuisena. Telama R & Yang X (2000) Decline of physical activity from youth to young adulthood in Finland. Glenmark B, Hedberg G & Jansson E (1994) Prediction of physical activity level in adulthood by physical characteristics, physical performance and physical activity in adolescence: an 11-year follow-up study. Cross-sectional and longitudinal analyses of the Northern Finland birth cohort of 1966. Pallopelien pelaaminen jatkuu miehillä aikuisikään Miehillä pallopelien pelaaminen 14-vuotiaana jatkui jonkin palloilulajin muodossa myös aikuisikään. Preventive Medicine, 37 (4): 375-381. Available in electronic format http://herkules.oulu.fi/ isbn9514272331/. Kestävyysliikunta jatkuu aikuisiälle Intensiivisten kestävyyslajien harrastaminen 14vuotiaana säilyi usein jonkin aerobisen liikuntamuodon harrastamisena 31-vuotiaaksi. Tammelin T, Näyhä S, Laitinen J, Rintamäki H, Järvelin M-R (2003b). Suunnistusta 14-vuotiaana harrastaneet olivat usein erittäin aktiivisia 31-vuotiaina, mikä saattaa selittyä sillä, että lajin harrastamista on mahdollista jatkaa läpi elämän. Ala-aste olisi parasta herkkyyskautta monipuolisten liikunnallisten taitojen oppimiseen. The recommended quantity and quality of exercise for developing and maintaining cardiorespiratory and muscular fitness. Hämäläinen P, Nupponen H, Rimpelä A & Rimpelä M (2000) Nuorten terveystapatutkimus: Nuorten liikunnan harrastaminen 1977-1999. Kestävyys tyyppinen liikunta on heille helppoa ja jatkuu myös aikuisiälle. Liikunnanopetusta tulee tarkastella kriittisesti arvioiden, onko koululiikunta ja terveystiedon opetus sellaista, että se antaa hyvä pohjan elinikäiselle liikunnalle. Monipuolisten taitojen kehittäminen lapsuudessa ja nuoruudessa on tärkeää elinikäisen liikunnan kannalta. Am J Prev Med 24 (1 ): 22-28. (1995) Physical activity and public health. Kun monipuoliset perustaidot on hankittu jo nuorena, on myöhemmin helppoa aloittaa liikunta uudelleen vanhan tutun tai jonkin uuden liikuntamuodon parissa. 1994). TUIJA TAMMELIN, FT Tutkija, liikuntafysiologi Fysiologian laboratorio Oulun aluetyöterveyslaitos sähköposti: tuija.tammelin@ttl.fi LÄHTEET: ACSM (1998) American College of Sports Medicine Position Stand. Tammelin T, Näyhä S, Hills AP, Järvelin M-R (2003a) Adolescent participation in sports and adult physical activity. Koululiikunnan merkitys on erityisen tärkeä, sillä se on ainoa tapa tavoittaa koko ikäluokka liikuntataidoista ja mielenkiinnosta riippumatta. työpaikkaryhmissä. Physical activity and social status in adolescence as predictors of physical inactivity in adulthood. Kestävyystyyppisen liikunnan säilymistä nuoruudesta aikuisikään saattaa myös selittää fysiologisilta ominaisuuksiltaan lahjakkaimpien hakeutuminen näiden liikuntamuotojen pariin jo nuorena. Barengo NC, Nissinen A, Tuomilehto J, Pekkarinen H (2002) Twenty-five-year trends in physical activity of 30to 59-year-old populations in eastern Finland. Pallopelit kehittävät monipuolisia liikunnallisia taitoja ja lisäävät valmiuksia harrastaa jotakin pallopeliä myös aikuisiällä esim. Intensiivinen ja monipuolinen liikunnan harrastus nuorena kantaa hedelmää myös aikuisiälle, tuottaen liikunnallisesti aktiivisia aikuisia. LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 25
Tarkoituksena on hakea kestävän kehityksen näkökulmaa huippu-urheiluun, unohtamatta leikin ja liikunnan merkitystä kaikille ihmisille. Vain menestyksestä hyvitystä panoksille "Huippu-urheilun panokset ovat kasvaneet kaiken aikaa. 26 UIKUNTA & TIEDE 1/2004 Teksti: TIINU WUOLIO K aikki instituutiot tarvitsevat aika ajoin kriittistä tarkastelua uusiutuakseen ja selviytyäkseen elinvoimaisena jatkossakin. Heinilä on tiivistänyt tämän kehityksen huippu-urheilun totalisaation käsitteeseen. Leikkivän ihmisen puolesta, urheilun tosikkomaisuutta vastaan Emeritusprofessori Kalevi Heinilä ei hellitä. Niin myös kansainvälinen huippuurheilu ja aivan erityisesti olympialiike, Kalevi Heinilä huomauttaa uuden kirjansa esipuheessa. "Urheilusta on tullut maailman suurin pieni asia", hän sanoo ja suunnittelee rahastoa leikin tutkimuksen tueksi. Tuore englanninkielinen teos on kokoava yhteenveto kansainvälisen huippu-urheilun kehityksestä viime vuosisadan alusta tälle vuosituhannelle. Olympiakisat on maailman suurin mediatapahtuma, jota pyritään käyttämään hyväksi milloin minkäkin ryhmän oman asian esille tuomiseen." Heinilän mukaan totalisaation kielteisiin vaikutuksiin on vaikea nähdä rakentavaa ratkaisua. 1 ,1 1. Hän on kuitenkin joutunut huomaamaan, ettei huippu-urheilu instituutiona ole erityisen vastaanottavainen kritiikille. Mukana on koko järjestelmä, valmentajat, lääkärit, fysioterapeutit, seurat, välinevalmistajat, media ja kaikki muut, jotka elävät urheilusta. 80-vuotispäiväänsä hän juhlisti julkaisemalla vastikään uusimman kirjansa "Centennial International Sport in Critical Focus" ja alustamalla samasta aiheesta Jyväskylän yliopiston Liikunnan sosiaalitieteiden laitoksen seminaarissa. Tulevissa Ateenan kisoissa pelkästään valtavat turvajärjestelyt kertovat kasvaneista paineista. Siinä käydään oivaltavasti läpi kansainvälisen huippu-urheilun ja olympialiikkeen kehitystä Pierre de Coubertinin ihanteiden ajasta toisen maailmansodan jälkeiseen, kylmän sodan leimaamaan muutosvaiheeseen sekä vuosisadan loppua kohti kiihtyneeseen kaupallistumiseen ja viihteellistymiseen asti. "Houkutus käyttää vippaskonsteja on suuri. Enää ei ole kysymys vain urheilijan totaalisesta sitoutumisesta. Menestys on ainoa asia, jolla saa hyvitystä panoksilleen", hän summaa. Edes kunnon keskusteluyhteyttä ei ota syntyäkseen huippu-urheilun kehityksestä huolestuneiden ja sille kaikkensa antaneiden kesken. "Urheilusta on totalisaation myötä kadonnut sen olennainen lähtökohta, reilu kilpailu samalta viivalta (on equal terms) ", hän viittaa eri maiden urheilijoiden käytettävissä olevien resurssien epätasaiseen jakautumiseen ja ratkaisevaan merkitykseen menestymiselle kansainvälisellä huipulla. "Julkinen valtakin on entistä enemmän panostamassa huippu-urheiluun, sillä sekin janoaa menestystä eikä halua puuttua ongelmiin voimakeinoin", hän sanoo. Urheilijoiden sisäistämä käyttäytymiskontrolli ei enää toimi, vaan säätelyyn tarvitaan entistä vahvempia ulkoisia kontrolloijia ja sanktioita
Leikin tutkimus ja kehittäminen tärkeää Lasse Kannas muistaa aikoinaan tenttineensä Heinilälle kulttuurihistorioitsija Johan Huizingan Leikkivän ihmisen. Hänen ja Kannaksen yhteiseksi harrastukseksi osoittautuu jaloittelu Jyväskylän yliopiston kampuksella harjoituskoulun lasten leikkejä ja liikuntatunteja seuraamassa. Sille oli vaikea löytää yhteistä pohjaa", Heinilä toteaa. linjaa. Heinilä on pitkään kritisoinut kaiken mahdollisen kilpailun mieltämistä urheiluksi. Kirjassaankin hän pitäytyy ihmisen lihasvoimin harjoittamaan liikuntaan perustuvaan urheiluun. Aihe on Heinilälle edelleen läheinen. "Mutta pian SVUL halusi olla suurin ja kaunein Silloisen puheenjohtajan Erkki Kivelän sydän oli lähellä moottoriurheilua, joka siinä vaihessa tuli mukaan SVUL:iin. Vielä 1950-luvun alkupuolella Heinilän työskennellessä SVUL:n palveluksessa, jäsenliitot olivat perinteisiä urheilun lajiliittoja. Niin myös kansainvälinen huippu-urheilu ja erityisesti olympialiike", eme ritu sp rofessori Kalevi Heinilä huomauttaa. Hän olisi valmis eriyttämään liikuntakulttuurin osa-alueisiinsa. Kannasta askarruttaa, pitäisikö urheilun käsite määritellä uudelleen. "Kaupallistunut huippu-urheilu pitäisi erottaa muusta kilpaurheilusta, sillä se on viihdeteollisuutta, joka pelatkoon liike-elämän ehdoilla ja tuella, kauppaja teollisuusministeriön alaisuudessa." Puolikurillaan hän esittää edustusurheilun osoittamista ulkoministeriön alaisuuteen, liikuntakasvatusta opetusministeriölle ja kuntoja terveysliikuntaa sosiaalija terveysministeriölle. Perinteinen liikuntaurheilun käsite vesittyi, eikä uudelle yhtymälle kehittynyt yhteistä "Kaikki instituutiot tarvitsevat aika ajoin kriittistä tarkastelua uusiutuakseen ja selviytyäkseen elinvoimaisena jatkossakin. LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 27. Perinteinen urheilun käsite vesittynyt Professori Lasse Kannas on tutustunut käsikirjoitukseen ennakolta, kun miehet tapaavat lounaalla helsinkiläisessä kulttuuriravintolassa Heinilän merkkipäivän alla. "Eikös dartskin voisi olla olympialaji, kuten nykyään vähän kaikki missä vain on jotain kilpailua mukana", hän heittää
Nykyinen urheilujournalismi on täynnä lajikohtaista nippelitietoa, mutta laajempi ihmistä, yhteiskuntaa ja liikuntaa koskeva tieto jää siitä pois." Lasse Kannas arvelee Liikunta & Tiede-lehden olevan tärkeä tässäkin suhteessa. "Urheilujournalismi olisi tärkeä sekä tutkimusettä koulutusalueena. Tutkijoilla riittää tehtävää Kalevi Heinilä odottaa tutkijoilta aktiivisuutta urheilun ja liikuntapolitiikan kehittämisessä. Heinilä muistaa järkyttyneensä yleisön herjanheitosta seurattuaanJyväskylän vuosinaan kerranJYP:n kotiottelua. Siksi esimerkiksi koulun pihojen suunnitteluun pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota." Uutta stipendirahastoa varten on jo avattu Nordeassa tili 143235-88851. "Miksei lehtien urheiluosastoissa voisi olla nykyistä enemmän haasteellisuutta ja kattavampaa liikuntakulttuurin käsittelyä. "Sillä tavalla uusista lajeista tulee tosikkomaisempia, yhdenmukaisempia ja vaarallisempia. Johtajien arvosuuntautuminen ja millaista moraalia he edustavat, olisi tutkimisen arvoinen asia." Toisena tärkeänä tutkimuskohteena Heinilä ottaa esiin urheilupaikkarakentamisen. Urheilutoimittajien muita journalisteja vähäisempi koulutus huolestuttaa Kalevi Heinilää. Hän odottaa journalismilta laajemmaltikin uusia ideoita ja näkökulmia urheiluun ja liikuntaan. Leikkikulttuurin tutkimus ja kehittäminen olisi tärkeää. Peli on kuitenkin riittävän hidasta verrattuna jääkiekkoon", hän perustelee. Hän kiinnittää kirjassaan huomiota naisten lisääntyneeseen kiinnostukseen urheilua kohtaan, mutta kaipaa naisurheilulle enemmän omaleimaisuutta ja itsenäisyyttä suhteessa miesurheilun vallitseviin pelisääntöihin. Lasse Kannas haluaakin kuulla, mitä liikuntasosiologian tutkijoiden pitäisi lähivuosina tutkia . Spontaania nuorison liikuntakulttuuria varten tarvitaan lähikisailukenttiä, joissa erilaista temppuilua voisi harjoittaa." Tarinankertojalle ei tule aika pitkäksi Kriittisistä äänenpainoistaan huolimatta Kalevi Heinilä on edelleen urheilumiehiä. Eihän urheiluväki itse järjestä mitään liikuntapolitiikan päiviä, jossa pohdittaisiin, missä on menty pieleen ja mihin toiminnassa pitäisi panostaa." Heinilä on tehnyt tulkintoja myös urheilun johtajuudesta. 28 UIKUNTA & TIEDE 1/2004 "Kalevi Olin ehdotti merkkipäiväni lähestyessä symposiumia huippu-urheilun kestävästä kehityksestä, ja itse mietin stipendirahastoa. Hän kertoo seuraavansa varsinkin tennistä ja jalkapalloa, mutta jonkin verran jääkiekkoakin. Siihen asti he saavat tyytyä harjoittamaan ja seuraamaan miesten omiin tarpeisiinsa kehittämiä lajeja kuten triathlon, nyrkkeily, paini, painonnosto, rugby tai jääkiekko", hän aprikoi. Koulutusta urheilujournalisteille Media ja siinä työskentelevät urheilutoimittajat ovat avainasemassa urheilun nykyisessä, pahasti kestämättömältä näyttävässä kehityksessä. "Välitunneilla on vielä mahdollisuus leikkiin ja liikuntaan. Perustelin sitä sillä, että juuri liikuntatiloissa ja -paikoissa toteutuu se liikunta ja urheilu, mitä halutaan edistää. "Ennen urheilujohtajat olivat urheilun pitkän linjan miehiä, mutta nyt rekrytoidaan liike-elämästä henkilöitä, jotka eivät ole samalla tavalla sisäistäneet urheilun perusarvoja. Minulle oli kuitenkin selvää, että sen aiheena ei ainakaan olisi huippu-urheilu", hän naurahtaa "Koska kaikki liikunta ja urheilu alkaa lasten leikeistä, ehdotin rahaston aiheeksi leikin tutkimusta. "Meillä koko urheilujärjestelmä on niin sokeasti ja kritiikittömästi sitoutunut kansainväliseen huippu-urheiluun. "Kunhan naisten osuus liikunnan ja urheilun johtotehtävissä kasvaa, he voisivat tehokkaammin vaikuttaa lajien kehitykseen omista erityistarpeistaan käsin. Paidasta repiminen on tosin häiritsevää. Naisten urheilun pitäisi erilaistua Kalevi Heinilää kiusaa miehisen urheilumaailman yksioikoisuus ja tosikkomaisuus. "Nykyisillä liike-elämästä valituilla urheilujohtajilla on yritysmaailmasta omaksutut valmiit käsitykset", hän arvioi. Kannasta kiinnostavat nuorten kehittämien uusien liikuntamuotojen mahdollisuudet, mutta Heinilä pelkää aikuisten pilaavan nekin turhalla kilpailullistamisella. Mikä on liikuntapaikkojen käyttöaste, erityisesti kunnallisissa rakenteissa", hän kysyy ja mainitsee myönteisenä esimerkkinä kevyen liikenteen väylät. Hesarin perjantainumeron osasto Liikunta ja terveys on hyvä pelinavaus", Heinilä sanoo. "Jalkapallossa viehättää yhteispelin lisäksi pelaajien taitavuus, kun tietää, miten vaikeaa pallonkäsittely on. 1 J ,,1 1. "Urheilujournalistien toimittajakoulutuksen pitäisi kuulua liikuntatieteellisen tiedekunnan ohjelmaan, mutta se on yhä järjestämättä", hän pahoittelee. Sensijaan myönteinen yllätys hänelle oli SanJosen ottelu Kaliforniassa viime syksynä. Lukija joutuu haastamaan itsensä älyllisesti lukiessaan liikunnasta ja urheilusta. "Kun olin eduskunnassa kuultavana uutta liikuntalakia valmisteltaessa ehdotin liikuntaneuvoston kytkemistä liikuntapolitiikkaan. Ehdotin aikanaan osallistuttuani itse maanpuolustuskurssin ja SITRAn talouspolitiikan kurssille, että urheilujohtajille piätäisi järjestää vastaavaa, ainakin kirjeopistotasoista koulutusta", Heinilä vastaa. Meillähän ei Rafael Helangonja Leea Virtasen jälkeen ole oikein ollut leikin asiantuntijaa, mutta aihepiiri on tavattoman merkittävä, ei vain urheilussa ja liikunnassa vaan myös lasten kasvatuksessa." Heinilä näkee leikissä ja taukoliikunnassa käyttämättömiä mahdollisuuksia kouluissa, joissa liikunnan osuus varsinaisessa opetuksessa on vähentynyt. "Johtajuus on varmasti yksi aihe, liikuntajohtaminen
Heidän vaikutuksestaan varsinkin joukkuelajit ovat altistuneet epäurheilulliselle käyttäytymiselle ja suoranaisille järjestyshäiriöille. • Kalevi Heinilän teosta Centennial International Sport in Critical Focus voi tilata numerosta 014-3386845. Ajankohtaiset tapahtumat, ilmiöt ja ihmiset. Yli 50 kpl erät -20 %, yli 100 kpl erät -30%. "Sehän oli ihan sivistynyttä seurustelua katsomossa. Penkkiurheilun mittasuhteet saattavat ankkuroitua siihen, että menestymisen elämyksiä päästäänkin kokemaan vain urheilun sijaiselämysten kautta", hän pohtii. Centennial International Sport in Critical Focus Minerva Kustannus Oy Jyväskylä, 2004 ISBN 952-5478-46-7 Kun itse et e pa1l<alla MOTION Sport in Finland on Suomen liikunta ja urheiluelämän kansainvälinen tiedotuslehti. Kilpailu erottelee. Ystäville, kollegoille, vieraille, yhteistyötahoille, anopille, Hänelle. Yhä häntä kummastuttaa, miten voimakkaasti jotkut ihmiset saattavat samastua jonkin joukkueen kanssa. Elegantisti englanniksi. Penkkiurheilu on askarruttanut Heinilää tutkimusaiheeksi asti. Kun synteesi vuosikymmenien urheilua ja liikuntaa koskevista pohdinnoista on nyt tehty ja julkaistu, Heinilästä saattaa vielä paljastua vaikka millainen tarinankertoja. Yhtenä nykyaikaisen viihteellistyneen huippu-urheilun ongelmana hän mainitsee kirjassaan sen osan urheilun yleisöstä, joka päätyy katsomoon vain kuluttamaan aikaansa ja joka on vain pintapuolisesti kiinnostunut urheilun olemuksesta ja käyttäytymissäännöistä. Maaleille kyllä aplodeerattiin kuuluvasti, mutta muuten oltiin hillitysti", hän kertoo. Tilaa heille MOTION-Sport in Finland. Hän on muutamassa vuodessa julkaissut kolme kirjaa, ja kirjallisia suunnitelmia riittää edelleen. "Ehkä minun läsnäoloni vuoksi", hän veistelee. Hinta 7.50 euroa/kpl, 15 euroa/vuosikerta. "Jonkinlaiset reilun pelin säännöt kuuluvat myös yleisölle", Heinilä huomauttaa. Tai anna lehti tuliaisina kisoissa, kokouksissa ja kongresseissa vieraillesi tai isännillesi. Kaksi kertaa vuodessa. Lisätietoja: Liikuntatieteellinen Seura, puh: 09-4542720, fax: 09-45427222, e-mail: leena.nieminen@lts.fi UIKUNTA & TIEDE 1/2004 29. Jyväskylästä takaisin Espooseen muuttaneelle Heinilälle ei tunnu tulevan aika pitkäksi. "Vuonna 1964, kun vieraantuminen oli voimakkaasti esillä sosiologiassa, korostettiin kuinka kilpailun ja suoritusten yhteiskunta luo voittajia mutta myös häviäjiä. MOTION on lehti, jota ystäväsi, kollegasi, vieraasi ja järjestösi kansainväliset yhteistyötahot arvostavat. Enemmän kuin hän on aina halunnut tietää urheilusta Suomessa. Tee toimintasi ja toimintaympäristösi heille tutuksi
Etenkin 1980-luvulta käynnistynyttä muutosta kuvasi Klaus Heinemann artikkelissaan Der "NichtSportliche" Sport. Ihmisten mielissä on monta urheilua ja niillä kaikilla jossain määrin oma etiikkansa ja moraalinsa. Myös muissa liikuntaja urheilujärjestöissä on tehty omia eettisiä linjauksia.. Perustason seuratoiminnassa ahertava ymmärtää hyvin, että median luoma kuva ei vastaa ruohonjuuritason urheilua ja liikuntaa. Itse asiassa suomalaisissa käytännöissä varsin monilla on omakohtaisia kokemuksia seuratoiminnan arjesta. Urheilun eettisiä kysymyksiä on lähdetty valaisemaan tutkimushankkeessa, jonka yksi osa tämäkin artikkeli on (ks. Suosituksissa puututaan laaja-alaisesti urheilun lieveilmiöiksi määritettyihin ongelmiin dopingista alkaen aina epäurheilijamaiseen käytökseen. (Sironen 1988) Myös kansallisten seurakäytäntöjen on katsottu jakaantuneen erilaisiksi urheiluja liikuntaseuratyypeiksi. Esa Sirosen mukaan liikuntakulttuuri oli jakaantunut kilpaja tulosurheiluun, kansanliikuntaan, kaupalliseen liikuntakulttuuriin ja liikunnan vaihtoehtosektoriin. Käytännön urheilutyötä tekevätkään eivät ole olleet toimettomina. Jyväskylän yliopiston liikunnan sosiaalitieteiden laitoksella on valmistumassa urheilun eettisiin kysymyksiin paneutuva tutkimushanke. (Itkonen 1996, 2002) Urheilun eriytyminen on johtanut toimiin sekä tutkimuksen että järjestöja seuratoiminnan kentillä. Eriytymistä ja etiikkaa Liikuntakulttuurin kentän sisäisestä eriytymisestä on kirjoitettu jo useiden vuosikymmenten ajan. Myös urheilun moraalisia kysymyksiä on alettu pohtia uusista näkökulmista (Kotkavirta 2003). Teksti: KALERVO ILMANEN, HANNU ITKONEN Monta urheilua monta arvopohjaa 30 LIIKUNTA & TIEDE 112004 Suomalaiset eivät näe ammattimaisen huippu-urheilun julkisuuskuvan pelkästään kielteisenä. (SLU :n hallituksen eettiset suositukset jäsen järjestöille 1998). Lukemattomat vanhemmat ovat seuranneet ja seuraavat tälläkin hetkellä lastensa reippailua urheiluseuroissa. Sosio-kulttuurisia seuroja ovat puolestaan yhteisöllis-elämyksellinen seura, alueellis-liikunnallinen seura ja kasvatuksellis-sosiaalinen seura. Median seuraajat saavat tietoa menestyjistä ja heidän taustoistaan, tähtien syttymisestä ja sankareiden sammumisesta sekä jättimäisistä rahapalkkioista. Kilpailujärjestelmiin osallistuvia urheilullis-suorituksellisia seuroja edustavat liikunnallis-harrastuksellinen seura, kilpailullis-kasvatuksellinen seura ja julkisuus-markkinallinen huippuurheiluseura. Kuitenkin huippu-urheilu hallitsee urheilujulkisuutta voimallisesti. Kansainvälisiin keskusteluihin voi tutustua lukemalla Jan Boxill'n toimittamaa teosta Sports Ethics (Boxill 2003). Siinä on myös selvitetty kansalaisten käsityksiä urheilun eriytymisestä. Ilmanen 2003). Suomessakin tutkijapiireissä käynnisteltiin jo 1980-luvun lopulla keskustelua erilaisista liikunnan ja urheilun käytännöistä. (Heinemann 1989) Myös Hans-Jiirgen Schulke osoitti, kuinka etenekin huippu-urheilu ja harrasteliikunta ovat erkaantuneet toisistaan (Schulke 1989). Kirjoittajan mukaan liikunnan sisällöllinen muutos synnyttää "uusia liikuntakulttuureja ja organisaatiomuotoja". Sen viihdearvo koetaan tärkeäksi ja myönteiseksi seikaksi. Suomen Liikunta ja Urheilun hallitus julkaisi vuoden 1998 lopulla jäsen järjestöille suunnatut eettiset suositukset. H uippu-urheilun on arveltu olevan noin kolmisen prosenttia koko kansallisesta liikuntakulttuuristamme. Urheilun Heinemann katsoi jakaantuneen harrastusurheiluun, kilpaurheiluun ja huippu-urheiluun. Media viestii myös urheilun lieveilmiöistä
. . Kunto Ii i kunta koettiin kaikkein myönteisimmäksi. ' = ' 29 % i % 20% 40 % 72 o/d 60 % 80 % I huippu-urheilu : j O kuntoliikunta i ' i [ lasten urheilu _ j Kuvio 3. Postikyselyssä mitattiin 16 muuttujalla sitä, mitä mieltä suomalaiset ovat lasten ja nuorten urheiluseuratoiminnasta, huippu-urheilusta ja kuntoliikunnasta. Huippu-urheiluun ei nähty juurikaan kuuluvan tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja reilua peliä. . Urheilun julkisuuskuva Jyväskylän yliopiston liikunnan sosiaalitieteiden laitoksen urheilun etiikkaan ja moraalin liittyvän tutkimushankkeen yhtenä osana kysyttiin suomalaisilta, mitä mieltä he ovat urheilun julkisuuskuvasta. : ' 1 i i i 1 ' l~ ' i 43% ' ' . Urheilun myönteiset arvot ja eriytyminen (N:973) Viihde Kaupallisuus Doping Väkivalta Vilppi .---------------.-----------------------------:-------------1 . Vastausvaihtoehdot sai sijoittaa viisiportaiseen asteikKuntoliikunta Huippu-urheilu Nuorten Urheiluseuratoiminta 4 1=Täysin samaa mieltä ... '------------·-----------·-----____ t_ _________ , __________ j % 20% 40 % 60 % 80 % 100% Kuvio 2. . Myönteisinä väittäminä esitettiin muun muassa, että urheilu ohjaa terveisiin elämäntapoihin, kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan, kasvattaa reiluun peliin, kasvattaa suvaitsevaisuuteen ja vahvistaa tasa-arvoa. . Urheilun kielteiset puolet ja eriytyminen (N:973) LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 31. Vastauksia saatiin kaikkiaan 973, koko otoksen ollessa 2000 henkeä. Suomalaisten (N:973) käsitykset myönteisistä ja kielteisistä arvoväittämistä kuntoliikunnan, huippu-urheilun ja nuorten urheiluseuratoiminnan osalta Tasa-aivo j•----.----------·-,·· ____ j____,5~ % l Suvaisevaisuus Reilu peli Liikunta Terve elämä Huippu-urheilu D Kuntoliikunta Lasten urheilu ·•·•••L_l __ l_--,J:. 40% i 1 . Lasten ja nuorten urheilu nähtiin lähes yhtä myönteisenä. . Muuttujiksi valittiin urheilun hyvän kertomuksen ja liikuntaan liittyvän lainsäädännön näkökulmasta sekä myönteisiä että kielteisiä väittämiä. . . Vastaavasti kielteisinä väittäminä esitettiin muun muassa, että urheilu ohjaa vilppiin, ihannoi väkivaltaista käyttäytymistä, johtaa kiellettyjen aineiden käyttöön, lisää ympäristöongelmia ja että urheilu on liian kaupallista ja viihteellistä. S=täysin erimieltä 1 Kielteiset 1 Myönteiset Kuvio 1. Tutkimuksen edustavuutta ja luotettavuutta on tarkasteltu seikkaperäisemmin Liikunta ja Tiede-lehden numerossa 3/2003. .
Seuraaviksi huippu-urheilun kielteisimmiksi piirteiksi nostettiin doping ( 4 3%), liika viihteellisyys (40%) ja vilppi (29%) . Sport and Civil Society. Kansakunnan identiteetiksi, yhteiskunnan vaikuttajaksi, joukkojen harrastukseksi. Jyväskylä. Vielä selkeämmin eriytyminen tuli esiin kysyttäessä urheiluun liitettyjä kielteisiä seikkoja. Tilastollista merkitsevyyttä ei näkemyseroilla kuitenkaan ollut. (2003). Eettinen toimikunta 10 12.1998.. (toim.) Urheilu ja historia. Schulke, H-J. Turun Historiallinen Arkisto 51. Vastaajien käsitykset ammattimaisesta huippu-urheilusta, lasten ja nuorten urheilusta sekä kuntoliikunnasta jakautuivat keskeisimmiksi arvomuuttujiksi valittujen tasa-arvon, suvaitsevaisuuden, reilun pelin, liikunnallisuuden ja terveen elämän kannalta kuvion 2 osoittamalla tavalla. Tutkimuksen muihin asioihin perustuen voidaan tehdä johtopäätös, jonka mukaan vastaajat katsovat esimerkiksi huippu-urheilun tuottaman viihteen oman elämänsä kannalta tärkeäksi ja myönteiseksi seikaksi. koon, jossa ensimmäinen oli täysin samaa mieltä ja viides täysin eri mieltä väittämän kanssa. Sen sijaan huippu-urheilun uskottiin johtavan harrastajansa liikunnalliseen elämäntapaan lähes yhtä suuressa määrin kuin kuntoliikunnan ja lasten ja nuorten urheilunkin. Viidesosa kyselyyn vastanneista piti aikuisten kuntoliikuntaa sekä lasten ja nuorten urheilua liian kaupallisina. Urheilu sosiaalisena kontrollina. Joensuu. Sanotuilla näkemyseroilla ei ollut kuitenkaan tilastollista merkitsevyyttä. Liikunta & Tiede 3/2003. Sen sijaan huippu-urheiluun katsottiin liittyvän selvästi edellisiä enemmän kielteisiä piirteitä. Vastaajat olivat molemmista jokseenkin samaa mieltä. Kyse onkin ennen muuta siitä, että tutkimukseen vastanneet näkevät urheilun arvoperustan eriytyneen. An Anthology. (toim.) Uuteen liikuntakulttuuriin. Itkonen, H. Germany. N:o 134. & Heinemann, K. Vaikka huippu-urheilu sai32 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 kin selvästi muita tässä tutkittuja urheilun osaalueita kielteisemmän julkisuuskuvan, niin tulosta ei pidä tulkita yksioikoisesti. Sekä lasten ja nuorten urheilussa että aikuisten kuntoliikunnassa ei nähty juuri mitään kielteistä. Teoksessa Dietrich, K. Heinemann, K. Urheilun julkisuuskuva: Nuoriso-, lapsija kuntoliikunta tulevaisuuden vahvuuksia Suomessa. Kyselyyn osallistuneet nuoret, eli 15 25-vuotiaat, näkivät taas kuntoliikunnassa vanhempia ikäryhmiä enemmän kielteisiä puolia. Ne vastaajista, jotka osallistuivat seurakunnan tai jonkin muun uskonnollisen yhteisön toimintaan korostivat muita selkeämmin sekä urheilun hyviä että huonoja puolia. Sironen, E. (2003). Itkonen, H. Kansa ei puhu enää yhdestä urheilusta, vaan se erottaa urheilun eri osa-alueet toisistaan. Tuloksena (kuvio 1) oli, että aikuisten kuntoliikunta koettiin kaikkein myönteisimmäksi. Germany. Urheilun osa-alueilla katsotaan vallitsevan selkeästi erilaiset arvot. Vastaajista yli 50-vuotiaat korostivat muita ikäryhmiä enemmän urheilun myönteisyyttä. (toim.) Sports Ethics. Urheilun monet kasvot Tutkimuksen tulosten mukaan suomalaiset katsovat urheilun julkisuuskuvan eriytyneen. University of Joensuu. Tilastollisesti mitattuna ei tälle korostukselle saatu kuitenkaan merkitsevyyttä koko vastaajajoukkoon verrattuna. Publications of Karelian Institute. (1997). Kuntoliikunta koettiin kaikkein myönteisimmäksi. (Hrsg.) Der nicht-sportliche Sport. (2002). Tampere. (1996). Cornwall. Itkonen, H. Teoksessa Vares, V. Lasten ja nuorten urheiluseuratoiminta nähtiin lähes yhtä myönteisenä. Lasten ja nuorten urheilu nähtiin lähes yhtä myönteisenä. (Hrsg.) Der nicht-sportliche Sport. Sen sijaan huippu-urheilun julkisuuskuva poikkesi vastaajien mielestä selvästi edellä mainituista. Tuskin etanaa elävämpi. Urheilun myönteiset puolet sekä naiset että miehet näkivät lähes samalla tavalla. Turku. Der "nicht-sportliche Sport". Kenttien kutsu. llmanen, K. Naiset painottivat jonkin verran miehiä enemmän urheiluun ja erityisesti huippu-urheiluun liittyviä kielteisiä väittämiä. (1989). Voimakkaimmin vastaajien käsitykset erosivat uskonnollisen taustan mukaan. Ihmisten mielissä on monta urheilua ja niillä kaikilla jossain määrin oma etiikkansa ja moraalinsa. Suomalaiset eivät enää usko, että urheilulla on yksi yhteinen arvoperusta ja julkisuuskuva. Luku on silti vielä etäällä huippu-urheilusta, jota piti liian kaupallisena 72 prosenttia vastanneista. Marathon: Zwischen Monotonie und Magie. & Heinemann, K. SLU:n hallituksen eettiset suositukset jäsenjärjestöille (1998). Huippu-urheiluun ei nähty juurikaan kuuluvan tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja reilua peliä. Liikunta & Tiede 3/2003. KALERVO ILMANEN, FT Urheiluetiikan yliassistentti Jyväskylän yliopisto puh: 014-2602036 sähköposti: kalervo.ilmanen@sport.jyu.fi HANNU ITKONEN, VTT Liikuntasosiologian professori (ma) Jyväskylän yliopisto puh: 014-2602042 sähköposti: hannu.itkonen@sport.jyu.fi LÄHTEET: Boxill, J. Kotkavirta, J, (2003). Kyse ei ole suinkaan yksiselitteisesti siitä, ettäsuomalaiset näkevät huippu-urheilun tai sen terävimmän kärjen eli ammattimaisen huippu-urheilun julkisuuskuvan pelkästään kielteisenä. Miksi moraali pettää. Tosin huippu-urheilun kohdalla on pantava merkille negatiivisten ja positiivisten väittämien tasapaino. Teoksessa Dietrich, K. (1989). Sociological Perspectives. Suomen Liikunta ja Urheilu. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. (1988)
Maailman antidopingsäännöstön tavoitteena on säädellä tarkasti dopingvalvonnan keskeisiä kysymyksiä, mutta se sallii myös joustoa. Kun otetaan huomioon kansallisten antidopingorganisaatioiden tarvitsemat omat säännöt, päädyttäneen yli 5 000 enemmän tai vähemmän täydellisen antidopingsäännöstön syntymiseen WADC:n seurauksena. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että kansainvälisen lajiliiton on velvoitettava kaikki kansalliset jäsenliittonsa laatimaan omat antidopingsääntönsä tai lisäämään sääntöihinsä tarvittavat viittaussäännökset kansainvälisen lajiliiton antidopingsääntöihin tai suoraan maailman antidopingsäännöstöön. WADC:n tavoitteena on toisaalta määritellä riittävän tarkasti dopingvalvonnan yhdenmukaistamista kaipaavat keskeiset osa-alueet, toisaalta sallia muilla osa-alueilla joustavat menettelyt. Säännösten soveltaminen heihin kuitenkin edellyttää, että lajiliitot sisällyttävät säännöstön artiklat omiin sääntöihinsä sellaisinaan, niitä muuttaen tai ns. viittaussäännöksin. Esimerkiksi Kansainvälisessä yleisurheiluliitossa IAAF:ssa on suuri lääketieteellinen ja anti-dopingosasto tehokasta dopingvalvontaa varten, kun taas Maailman Squashliitossa WSF:ssä on vain kolme työntekijää koko liittoa varten. Tulossa pykälä poikineen On odotettavissa, että yli 50 kansainvälistä lajiliittoa hyväksyy Maailman antidopingsäännöstön pohjalta omat antidopingsääntönsä. Dopingvalvonnan organisaatio ei voi olla yhdenmukainen näin erilaisin resurssein. Alunperin oli tarkoituksena, että Maailman antidopingsäännöstön WADC:n olisivat voineet allekirjoittaa niin urheilujärjestöt kuin hallituksetkin. Antidopingsääntöjen yhtenäistäminen ei toteudu täydellisenä. WADC ei siLIIKUNTA & TIEDE 1/2004 33. Säännöstö ei ulotu suoraan myöskään kansallisiin lajiliittoihin. Sopimuksessa on tarkoitus ottaa huomioon WADA ja toimeenpanna sen säännöstö . Se velvoittaa sen allekirjoittaneita urheilujärjestöjä ja muita yhteisöjä, joihin nyt kuuluvat kaikki suurimmat kansainväliset lajiliitot. UNESCOn tavoitteena on hyväksyä sopimus lokakuussa 2005 pidettävässä yleiskokouksessa. Yksittäisessä dopingtapauksessa ja mahdollisessa dopingia koskevassa urheilun kurinpitomenettelyssä ei siis sovelleta maailman antidopingsäännöstöä, vaan kunkin kansainvälisen liiton, sen velvoittaman kansallisen liiton tai muun hyväksytyn dopingvalvontaan oikeutetun antidopingjärjestön (esimerkiksi Suomen antidopingtoimikunta ADT ry:n) sääntöjä. Jäsenrikkaimmassa eli Kansainvälisessä yleisurheiluliitossa IAAF:ssä esimerkiksi on 211 jäsenliittoa. On siinä pykälää dopingista! Sanatarkkaa ja ohjeellista Miten yhdenmukaistaa. Kansallisten lajiliittojen yhteismäärä kaikissa urheilumuodoissa nousee tuhansiin. Jaottelu tulee johtamaan siihen, että antidopingsääntöjen harmonisointi ei toteudu täydellisenä. Teksti: LAURI TARASTI •• •• •• 11 MAAILMAN ANTIDOPINGSAANNOSTO Tuhat ja yksi sovellusta. Sen sijaan menettely rangaistuksen määräämisessä kuuluu joustaviin artikloihin. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska asiakirjan oikeudellinen luonne julkisten ja yksityisten tahojen kesken oli epäselvä ja hallituksilta puuttui valtuuksia sitovan kansainvälisoikeudellisen sopimuksen allekirjoittamiseen. Dopingvalvonnan organisaation osalta tämä on ollut ainoa mahdollinen ratkaisu. Tämän vuoksi W ADC sisältää kahdenlaisia määräyksiä: * sanatarkasti kunkin antidopingorganisaation sääntöihin kirjattavat * ohjeellisia periaatteita, joita voidaan soveltaa joustavasti kunkinantidopingorganisaation säännöissä. Dopingvalvonnan menettelyt eri urheilumuodoissa ja eri maissa saattavat poiketa toisistaan. M aailman antidopingsäännöstö (World Anti-Doping Code, WADC) hyväksyttiin Kööpenhaminassa 5.3.2003. Esimerkiksi dopingrikkomukset ja niiden seuraamukset, rangaistukset, tulee siirtää WADC:stä sanatarkasti kansainvälisten lajiliittojen ja muiden antidopingorganisatioiden omiin sääntöihin. Ohjeellisissa periaatteissa eri urheilumuodot tulevat valitsemaan erilaisia ratkaisuja. Valtioiden välisen kansainvälisen antidopingsopimuksen valmistelu on kuitenkin jo aloitettu UNESCOssa. Tämä oli itse asiassa jyrkemmän ja lievemmän linjan välisen kompromissin ydin. Maailman antidopingsäännöstö itsessään hyväksyy monet rinnakkaiset antidopingorganisaatiot. Pääosa säännöstön artikloista koskee urheilijoita ja heidän tukihenkilöitään. Maailman antidopingsäännöstö on urheilujärjestöjen ja muiden yhteisöjen hyväksymä kansainvälisoikeudellinen yksityisoikeudellinen sopimus. Se ei vielä riitä. Menettelyt eri urheilumuodoissa ja eri maissa saattavat poiketa toisistaan
Viimeksi mainitusta päätöksestä valitusoikeus onkin vain WADAlla ja kansainvälisellä lajiliitolla, ei urheilijalla tai kansallisella liitolla. Samalla se on Maailman antidopingsäännöstön tarkoittama WADAn ja kansainvälisen lajiliiton valvontakeino. Urheiluliike on astumassa uuteen vaiheeseen dopingin vastaisessa taistelussaan. Tällä poikkeuksellisella menettelyllä on tarkoitus turvata se, että kansallisessa päätöksenteossa ei poiketa kansainvälisestä harmonisoinnista. Sitä ei kuitenkaan voi voittaa vain säännöin ja pykälin. Ratkaisevaa on, miten lääketiede tulevaisuudessa edistyy. Oikeusturva ja rankaisuvalta Oikeusturvan kannalta ongelmalliseksi voi muodostua rankaisuvallan käyttäminen. Useiden kansainvälisten liittojen säännöt edellyttävät kansainvälisen tason urheilijoilta sitoumuksen antamista noudattaa kansainvälisen liiton antidopingsääntöjä, jolloin mahdollinen ristiriita eri sääntöjen kesken vältetään. Kansainvälinen liitto ratkaisee Viime kädessä kansainvälisen liiton säännöt lienevät kaikissa, myös kansallisissa dopingtapauksissa ratkaisevat. Maailman antidopingsäännöstöähän ei sovelleta yksittäisessä dopingtapauksessa suoraan, vaan se vaatii soveltamispäätöksiä. Urheilun toimintakielto myös kohdistuu pääasiassa tähän urheilumuotoon. CAS:n toimintaan kohdistuukin nyt suuria odotuksia. Lisääkö se dopingin käyttäjien mahdollisuuksia vai löytääkö se uusia keinoja vielä tänään piiloon jäävän dopingin paljastumiseen. LAURI TARASTI Hallintoneuvos Korkein hallinto-oikeus sähköposti: lauri.tarasti@om.fi. CAS:ssa mainitut muutoksenhakijat vetoavat tietenkin kansainvälisiin sääntöihin. Muutoksenhaulla tulee siten olemaan olennainen merkitys antidopingsäännöstöjen harmonisoinnissa ja tulevassa kehityksessä. WADC:n mukaan poikkeamat laboratorioanalyyseja tai testausta koskevista kansainvälisistä standardeista jäävät vaikutuksetta, jos ne eivät ole vaikuttaneet itse testin lopputulokseen. Etenkin tapauksissa, jossa toimivaltaa on samanaikaisesti usealla eri organisaatiolla, joiden säännöt dopingin aiheuttamista seuraamuksista poikkeavat toisistaan. KOK:n puheenjohtaja Jacques Rogge on ilmoittanut, että olympiakisoihin ei hyväksytä sellaista urheilumuotoa, jonka kansainvälinen liitto ei ole hyväksynyt ja toimeenpannut säännöstöä. Tämä osoittaa, että kansainvälisellä urheiluliikkeellä on keinot valvoa säännöstön noudattamista. Ne puolestaan voivat olla vain kansainvälisen lajiliiton sääntöjä. Kansallisen tason urheilijan kohdalla ratkaiseviksi ensimmäisessä vaiheessa muodostunevat kansallisen lajiliiton säännöt. Ongelmia ei ole odotettavissa, jos menettelyn lopputuloksena dopingin toteaminen tai toteamatta jättäminen on tapahtunut oikein. Kansainväliselle lajiliitolle (ja WADAlle) on annettava oikeus valittaa Kansainväliseen urheilun välimiesoikeuteen CAS:iin päätöksistä, jotka koskevat kansainvälisen tason urheilijaa tai kansainvälistä urheilutapahtumaa, mutta myös päätöksestä,joka koskee kansallisen tason urheilijaa ja kansallista kilpailu tapahtumaa. Rankaisuvalta kuuluu pääsääntöisesti urheilijan oman urheilumuodon kansainväliselle tai kansalliselle liitolle. Maailman antidopingsäännöstön muutoksenhakua koskevista määräyksistä (35-36 §) käy käsitykseni mukaan välillisesti ilmi, että kansainvälisille säännöille ja toimivallalle on tarkoitettu antaa etusija. Se, minkä rinnakkaisen organisaation sääntöjä on sovellettava on tällöin johdettavissa urheilujärjestöjen yleisistä toimivaltaperusteista. Ei yksin säännöin ja pykälin Maailman antidopingsäännöstön soveltamiseen valmistautuminen on meneillään. Urheilija toimii lajissaan niiden sääntöjen alaisena ja niiden sääntöjen rikkomisesta on dopingtapauksessa yleensä kysymys. 34 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 Kuva: Pentti Pekkala sällä selkeää toimivallan jakoa, vaan korostaa antidopingorganisaatioiden yhteistyötä testauksen osalta. Maailman antidopingsäännöstöön sitoutuneiden yhteisöjen tulee hyväksyä ja toimeenpanna säännöstö viimeistään Ateenan olympiakisojen ensimmäiseen päivään mennessä (13.8.2004)
Tuloksena syntyi Kilpailuviraston virallisesti hyväksymä järjestelmä, jonka mukaan lajiliitot voivat edellyttää harrastajiltaan tapaturmavakuutuksen ottamista, mutta eivät voi pakottaa harrastajiaan käyttämään liiton kanssa sopimuksen tehnyttä vakuutusyhtiötä. SLU on neuvotellut vakuutusyhtiö Pohjolan kanssa näille lajeille soveltuvan ns. Tällä hetkellä järjestelmää käyttää kolme lajia: nykyaikainen 5-ottelu, lumilautailu ja taekwondo. Muussa tapauksessa lajilisenssiin kuuluva vakuutus ei ole voimassa. Järjestelmä on toiminut kiitettävästi. Teksti: KERSTIN EKMAN Pelissä sattuu, salissa pettyy: .. Vakuutusviidakosta yhteen yhtenäiseen lasten vakuutukseen. Näiden lajien harrastajat muodostavat vuodesta 2003 alkaen yhteisen vakuutuskannan. akuutusturva on järjestötoiminnassa usein toissijainen kysymys, kunnes vahinko sattuu. Toiseen puoliskoon kuuluu liittoja, jotka ovat neuvotelleet harrastajilleen edullisen vakuutuksen, mutta jotka jättävät vakuuttamisen vapaaehtoiseksi. .. Noin puolet lajiliitosta on luonut pakollisen tapaturmavakuutusjärjestelmän harrastajilleen. Alle 13-vuotiaiden lasten yhteisestä vakuutuksesta on keskusteltu jo pitkään. .. Liittojen ja seurojen tulisikin tältä osin parantaa tiedottamistaan. Harrastajien on syytä varmistaa, että tapahtuman tai kilpailun järjestäjä on asianomaisen lajiliiton jäsen. Kilpailuvirasto osallistui selvitystyöhön. Vastaavaa käytäntöä noudatetaan jo esimerkiksi Norjassa. Siinä yhteydessä ryhdytään hakemaan maksajaa ja ihmettelemään, miksi kukaan ei ole hoitanut vakuutuksia kuntoon. Kehittämistyö on toistaiseksi kaatunut moneen kompastuskiveen. VAKUUTUSTURVASTA KANNATTAA OTTAA SELVAA ETUKATEEN Eri liittojen vakuuttamispolitiikka hämmentää harrastajia sekä urheilua harrastavien lasten ja nuorten vanhempia. Pienet lajit vakuutusvaikeuksissa Pienten lajiliittojen vakuutuskanta on rajoitettu ja vakuutusyhtiöt ovat sen johdosta hyvin vastahakoisia antamaan niille urheilulisenssiin sisältyviä vakuutuksia. Korvausten korottaminen puolestaan tarkoittaa myös vakuutusmaksun korotusta. Tosin vieläkin on joitakin lajiliittoja, jotka eivät järjestelmää ole omaksuneet. On myös liittoja, jotka eivät lajin riskialttiuden tai vähäisen harrastajakunnan takia ole onnistuneet neuvottelemaan harrastajilleen järkeviä tapaturmavakuutuksia ja ovat näin joutuneet jättämään vakuuttamisvelvoitteen harrastajien harteille. Urheilulisenssien takaamia tapaturmien korvauksia on usein arvosteltu liian alhaisiksi. Lasten tapaturmat ovat harvinaisempia ja LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 35. Korvaustasoa onkin tarkistettu verkkaisesti. Lisenssi on taas edellytys ja pääsylippu liiton alaiseen toimintaan. Niistä on takavuosina tehty useampiakin tutkimuspyyntöjä Kilpailuvirastolle. Urheilulisenssiä ei saa, jollei vakuutusta ole. Järjestelmä on toiminut kiitettävästi. Liikuntajärjestöt ja urheiluseurat ovat pääosin suhtautuneet vastuullisesti toimintaan liittyvien riskien hallintaan. Tämän johdosta SLU ryhtyi 1998 selvittämään asiaa yhteistyössä lajiliittojen kanssa. Harrastaja voi ilmoittaa liitolle korvaavasta vakuutuksesta ja voi sen perusteella saada oman urheilulisenssin. Lisenssivakuutuksen voi korvata omalla vakuutuksella Lajiliittojen pakolliset vakuutukset ovat olleet kiistanalaisia. Aina ei olla tietoisia siitä, sisältyykö erilaisiin maksuihin vakuutus vai ei. Tavoitteena on, että yhä useampi pienlaji liittyisi järjestelmään, jolloin vakuutuskustannukset saataisiin pysymään aisoissa. pienlajivakuutuksen. Tavoitteena on yhteinen ryhmävakuutus kaikille lapsille, jotka osallistuvat valtakunnallisten liikuntajärjestöjen alaiseen seuratoimintaan. Useampaa eri lajia harrastavien on myös syytä muistaa, että vakuutusjärjestelmät voivat olla hyvin erilaisia
Tapahtuman järjestivät useat eri seurat, jotka tulivat näyttämään osaamistaan urheilutalolle. Karateliiton jäsenseuroissa vakuutus sisältyy lisenssimaksuun. Seurauksena oli neliraajahalvaus ja pysyvä liikuntakyvyn menetys. Seuraukset ovat näkyvissä edelleen. Kukaan ei ollut korvausvastuussa tapahtuneesta. liitolla ei ollut velvollisuutta tarkistaa osanottajien lisenssejä. Harjoitukset suoritettiin omissa oloissa ja kilpailut käytiin Ruotsissa, josta kyseinen tyylisuunta Suomeen oli rantautunut. Lisäksi valtion harrastama avustusten korvamerkintä ei suosi yhteisten sopimusten tekemistä ei myöskään vakuutusten osalta. Tonin edustamalla seuralla ei ollut tarvetta liiton jäsenyyteen. Kyse oli normaalista tilojen vuokrauksesta. Näin ollen yhtä vastuullista järjestäjätahoa, jolta olisi voitu edellyttää kaikkien osanottajien lisenssien varmistamista ei ollut. Turvaverkko pettää Vastuita ja korvausvelvollisuuksia selvitettäessä edessä oli karu todellisuus. Mukana oli tikareita ja muita taistelulajeissa käytettäviä aseita, tiilien murskausta ja ilmavia suorituksia lyönteineen, potkuineen ja voltteineen. Myöskään tapahtumapaikkana olleella urheiluhallilla ei tällaista velvollisuutta ollut. Lasten vakuutusten erottaminen saattaisi nostaa vanhempien harrastajien vakuutusmaksuja. Tarkoituksena oli selvittää vammautumiseen johtaneita syitä kenties muiden seuratovereiden osalta. Niskanikama murtui. Myös itse urheilusuoritus ja vammautumisen aiheuttanut tilanne analysoitiin. Kymmenet pienet epäonnen palaset kertyivät samalle sekunnin sadasosalle. Tonin edustamalla seuralla ei ollut velvollisuutta vakuuttaa jäseniään tapaturmien varalta, koska seura ei kuulunut Suomen Karateliittoon. Kamppailulajien esittelytilaisuus ei myöskään ollut Suomen Karateliiton järjestämä, jolloin 36 UIKUNT A& TIEDE 1 /2004 Urheilijan vakuutusturva on pohdittava joka lajissa erikseen, toteaa projektipäällikkö Toni Piispanen. Laskelmat saattaisivat sotkeutua, jos lasten määrä ilmoitetaan könttänä. Discomusiikki soi viihteellisen näytöksen taustalla kun eri lajien ja tyylisuuntien taitajat esiintyivät. Videonauhoituksen perusteella voitiin todeta, ettei virheitä tapahtunut vaan kyseessä oli puhdas epäonninen sattuma.. Käsin kelattavasta pyörätuolista tuli arkipäivää. Kaikki lajiharrastajat lasketaan kuitenkin asianomaisen lajin vakuutuskantaan. Lasten ja nuorten toiminta määrää 50-prosenttisesti lajiliittojen vuosittaisen tulosperusteisen valtionavustuksen, minkä johdosta lajiliitot pitävät tarkkaa lukua myös lapsiharrastajistaan. Kotivakuutus puolestaan ei kata kilpailutilanteissa tai siihen rinnastettavissa tilanteissa tapahtuneita loukkaantumisia. Ei ole "yleistä" rahaa, mistä vakuutukset voitaisiin Sadasosasekunnista kiinni P rojektipäällikkö Toni Piispanen vammautui vuonna 1993 Lahden Urheilutalolla pidetyssä kamppailulajien näytöksessä. Esitykset olivat ennalta pitkään harjoiteltuja näyttäviä suorituksia. halvempia hoitaa kuin intensiiviseen harjoitukseen osallistuvien nuorten ja aikuisten tapaturmat. Toni Piispanen vammautui pudottuaan epäonnistuneen suorituksen seurauksena pää edeltä lattialle
Tapaturmaksi katsotaan myös vakuutetun tahtomatta äkillisen voimanponnistuksen ja liikkeen yhteydessä syntynyt vamma, johon on annettu lääkärinhoitoa 14 vuorokauden kuluessa vammautumisesta. Vuonna 1995 tilanne muuttui urheilijoiden tapaturmaja eläketurvasta annetun asetuksen myötä. Laajennus ei kuitenkaan koske kilpaurheilua eikä sen harjoittelua. Rahoituskysymys ratkaistiin paremman puutteessa siten, että lajiliittojen osuus määräytyy valtionavun mukaan. KERSTIN EKMAN Yhteysjohtaja Suomen Liikunta ja Urheilu puh: 09-3481 2224 sähköposti: kerstin.ekman@slu.fi Vakuutukset lajin mukaan V aarallisiksi luokitelluissa urheiluharrastuksissa sattuneita haavereita ei korvata kotitai vapaa-ajan vakuutuksista, vaan vakuutukset on räätälöitävä harrastettavan lajin mukaan. Useissa muissa maissa järjestöjen yhteisiä vakuutuksia on hoidettu esimerkiksi valtionavusta "päältä pois" periaatteella vuosikokouksen päätöksellä. Tähän ryhmään kuuluvat myös pientä kulukorvausluonteista palkkaa saavat ohjaajat. Tällöin kyseeseen tulee määräaikainen urheiluvakuutus. Vapaaehtoistoimija sai tapaturmaturvan Työsuhteiset henkilöt ovat automaattisesti lakisääteisen tapaturmaturvan piirissä. Vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata rasitusvammoja ja sairaudesta tai ruumiinviasta eikä tapaturmia, jotka katsotaan työtai muita vähitellen syntyviä vammoja, vahinkotapahtumia, jotka aiheutuvat opiskelutapaturmiksi tai tapaturmia, jotka korvataan liikennevakuutuslain tai sotilastapaturmalain nojalla. Vakuutuksen perusteella korvataan tapaturmasta aiheutunut vamman hoito, lääketieteellinen haitta ja kuolema vakuutusehtojen mukaisesti. Jos sairaus tai vamma on aiheutunut seuraavissa urheilulajeissa tai toiminnoissa, ei hoitokorvausta eikä päiväkorvausta tavanomaisista tapaturmaja kotivakuutuksista vakuutusyhtiö Pohjolan mukaan makseta: kamppailutai kontaktilajit, kuten nyrkkeily, paini, judo tai karate voimailulajit, kuten painonnosto tai voimanosto moottoriurheilulajit ilmaurheilulajit, kuten laskuvarjohyppy, purjelento, kuumailmapallolento, benjihyppy, riippuliito tai lento ultrakeveällä tai harrasterakenteisella koneella kiipeilylajit, kuten vuori-, kalliotai seinäkiipeily nopeustai syöksylasku laitesukellus Lisäsopimuksesta ja maksusta vakuutusturva on voimassa myös edellä mainituissa urheilulajeissa ja toiminnoissa. Näin urheilijoilta puuttui myös lakisääteinen eläkeja tapaturmaturva. Ammattiurheilijan vakuutukset lakisääteisiä Vielä kymmenen vuotta sitten urheiluseurat pitivät kiinni ajatuksesta, että palkkaa saavat urheilijat eivät ole työsuhteisia. SLU on selvittänyt yhteistyössä lajiliittojen ja vakuutusyhtiö Pohjolan kanssa keinoja saada seurojen ja liittojen vapaaehtoisia toimijoita samalle viivalle tapaturmaturvan osalta työsuhteessa työskentelevien kanssa. Nykyinen vakuutusturva konkreettinen toimenpide, joka sitä paitsi on urheilulle hyvin edullinen. Vapaaehtoisten huomioiminen on jäänyt turhan paljon juhlapuhetasolle. Kun kyseessä ei ole työsuhde, vakuutusturva tapaturman varalta on hoidettava vapaaehtoista tietä. Työsuhteisiksi on viime vuosina määritelty laajeneva ryhmä toimijoita. Vakuutettuja järjestelmän piirissä on nykyisin noin 700. Se kattaa kilpailut, lajille ominaiset valvotut harjoitukset, valmennusohjelman mukaiset harjoitukset ja koulutus-, liikuntaja valmennusleirit. LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 37. Liitot ovat sitoutuneet maksamaan vakuutusmaksuna 1,7 % s~amastaan valtionavusta. Suomessa tällainen urheilun sisäinen päätös ei ole mahdollinen, koska valtio myöntää avustukset liittotai projektikohtaisesti. Vakuutuksen piiriin kuuluu kaikki noin 500 000 henkilöä, jotka ovat järjestötoiminnassa mukana joko jäseninä tai järjestön toimeksiannosta. Tapaturma on vakuutusyhtiö Pohjolan mukaan äkillinen, ulkoinen, ruumiinvamman aiheuttava tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta. Ehdot täyttävä tuote syntyi, mutta rahoituksen järjestäminen tuotti ongelmia. Säännöksellä parannettiin erityisesti joukkuelajien pelaajien tilannetta. Lajiliitot voivat olla aidosti ylpeitä siitä, että ne ovat päättäneet kiinnittää huomiota vapaaehtoisten toimijoittensa turvasta. vuosittain maksaa vaan SLU joutuisi kattojärjestönä keräämään vakuutusmaksut jokaiselta liitolta erikseen. Uusi työsopimuslaki rajaa kuitenkin työsuhteesta ulos yhdistysten "tavanomaista harrastus toimintaa" tekevät. Yleensä työnantaja on myös huolehtinut työntekijän matkavakuutuksista. Ammattiurheilijoita eli yli 9 500 euroa vuodessa tai kaudessa ansaitsevia urheilijoita varten luotiin oma järjestelmä, joka vuonna 2000 kirjattiin lakiin
Projekti kestää vuoden 2006 loppuun ja sitä johtaa suunnitteluryhmä, jossa ovat edustet. Erityisryhmien liikunnan suotuisa kehitys hiipui useissa kunnissa lamaan ja valtionosuusuudistukseen, joka toi kunnille lisää harkintavaltaa liikuntaeu38 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 roista päättämiseen. Erityisryhmien liikunnanohjaaja toimii tällä hetkellä hieman yli 80 kunnassa. Tilapäiset ratkaisut heikentävät erityisliikunnan ohjauksen laatua ja lisäävät jopa turvallisuusriskiä. ERITYISLIIKUNTAA KUNTIIN 2004-2006 -projekti on Liikuntatieteellisen Seuran hallinnoima valtakunnallinen yhteishanke, jonka tavoitteena on käynnistää ja lisätä erityisliikuntaa ja vakinaistaa uusia erityisryhmien liikunnanohjaajan toimia projektikunnissa. unnissa, joissa liikuntahallintoa on kehiK tetty liikuntalain mukaisesti ottamalla huomioon kaikki kuntalaiset myös erityisryhmiin kuuluvat henkilöt voivat harrastaa monipuolista liikuntaa. Kokopäivätoimisista vakituisista erityisliikunnanohjaajista on puutetta. Liikuntaja urheiluseurojen osuus soveltavan liikunnan järjestämisessä on puolestaan edelleenkin melko vaatimaton. Teksti: TONI PIISPANEN Eriarvoisena erityisliikunnassa kuntaprojekti tukee kehittämistä Kuntien järjestämässä erityisliikunnassa on merkittäviä tasoeroja riippuen siitä, minkä kokoisesta ja tyyppisestä kunnasta on kyse. Näihin kuntiin on joko palkattu erityisryhmien liikunnanohjaaja tai muutoin huolehdittu erityisryhmien liikunnan tarpeista
Kunta tukee liikuntaa, mutta kunnan järjestämä erityisliikunta kaipaa lisäpuhtia. Erityisen vetovoimaiseksi osoittautui uusi terapia-allas. kehitysvammaisten uintia, tules-ryhmän kuntosalitoimintaa, KKI-toimintaa, yksityistä Mummojumppaa, kuntosaliharjoittelua fysioterapian asiakasryhmille sekä kansalaisopiston järjestämää liikuntaa sydänryhmille ja ikääntyneille. Kävijämäärä nousi 100 prosentilla 26.00 kävijästä 55.000. Mukana oli tällöin 30 kuntaa, joista pääosassa erityisliikuntaa saatiin hankkeen myötä tehostettua merkittävästi. Väki paitsi eläköityy myös vähenee. Liikuntapalvelujen osuus koko kaupungin toimintakuiluista 1,82% Kunnassa on nykyisin tarjolla mm. Erityisliikunnan palvelujen tarjonnassa merkittävä parannus oli 2003 valmistunut uimahallin peruskorjaus. Asukkaat ovat myös tottuneet käyttämään Turun erityisliikuntapalveluja. Liedon tavoitteena on kartoittaa erityisliikuntaa tarvitsevien määrä ja tehdä sen pohjalta kehittämissuunnitema omaa toimintaa suuntaamaan. Erityisliikuntaa ovat tarjonneet pääasiassa kansalaisopisto ja eläkeläisjärjestöt. Liikuntapalveluiden toimintakuluissa on tapahtunut suotuista kehitystä, nousua edelliseen vuoteen verrattuna noin 60.000 euroa. Närpiön haasteena eläköityvä väestö Närpiön 9700 asukkaasta neljännes on eläkeläisiä. Lisätietoja: TONI PIISPANEN, Projektipäällikkö Erityisliikunnan kehittämishanke 2004-2006 Liikuntatieteellinen Seura Osoite: c/o Urheilumuseo, Stadion 00250 HELSINKI, puh: 09 4342 2523, 040 591 3198 sähköposti: toni.piispanen@lts.fi KOLME KUNTAA, KOLME TAVOITETTA Hamina haluaa lisätä vääntöä Haminassa oli vakituinen erityisliikunnanohjaajan virka 1980-90 luvun taitteeseen. Liikuntatoimenkin resursseihin on ennustettu leikkauksia. Muuttovoittoisessa Turun naapurikunnassa kouluihin investoiminen vie varoja. Projekti on jatkoa vuosina 1997-1999 toteutettuun hankkeeseen. LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 39. Kylien väliseen vuosittaiseen kuntoilukisaan Kommunlunkeniin osallistutaan sankoin joukoin jo 20. Lieto kehittää omaa toimintaa Turun imussa Lieto kärsii kasvukivuista. Erityisliikuntaa kunnassa järjestää kymmenkunta järjestöä. Kohderyhmänä on 13 hieman yli 10 000 asukkaan kuntaa eri puolilta Suomea: Orimattila, Hanko, Tammisaari, Lieto, Hamina, Joutseno, Nurmes, Siilinjärvi, Ilmajoki, Kurikka, Närpiö, Haukipudas ja Loimaa. Sittemmin säästökohteeksi joutunut virka halutaan nyt vakinaistaa uudelleen ja saada uutta aktiivisuutta erlitoimintaan. Kuntaan juuri valmistunut monitoimihalli antaa mahdollisuuksia toiminnan kehittämiseen. Projektiin osallistuville kunnille tarjotaan tukea ja apua välittämällä tietoa erityisliikunnan kehittämisen yksityiskohdista, työstämällä yhteistyössä kuntien erityisryhmien liikunnan kehittämisohjelmia, opastamalla erityisliikunnanohjaajan toimien perustamiseen liittyvissä kysymyksissä sekä järjestämällä ohjaajakoulutusta yhteistyössä liikunnan koulutuskeskusten ja Suomen Kuntaliiton kanssa. Liikunta on kunnassa perinteisesti suosittua. Nyt hallissa toimii 30 erilaista ryhmää. Närpiön tavoitteena on löytää keinoja tiivistää hallinnonalojen yhteistyötä sekä lisätä erityisliikuntaa etenkin eläkeläisryhmille. kertaa. tuina opetusministeriö, sosiaalija terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto ja hankkeen taustaorganisaationa Liikuntatieteellinen Seura
omistaa Pajulahden liikuntakeskuksen, tukee liikuntatieteellistä sekä liikuntalääketieteellistä väitöskirjatasoista tutkimusta. Kirjalliset hakemukset osoitetaan 16. päivään huhtikuuta 2004 mennessä säätiön hallitukselle. kylli.marttala@lts.fi. Apurahaa voi saada myös niihin liittyvien julkaisukustannusten kattamiseen. Mahdollisia lisätietoja saa säätiön asiamieheltä 0500-408160.. Käsiteltävät asiat: toimintakertomus vuodelta 2003 vuoden 2003 tilit ja tilintarkastajien kertomus tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille tilija vastuuvelvollisille tilien ja hallinnon osalta neuvottelukunnan kokoonpano 2004-2006 kunniajäsenet Kokousaineiston voi tilata seuran toimistosta puh. 40 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 liikuntatieteellinen Seura Liikuntatieteellisen Seuran kevätkokous 2004 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen kevätkokous pidetään tiistaina 23.3.2004 alkaen klo 16.30 Stadionin kahvion kabinetissa Olympiastadion, torniporras, Helsinki. LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA RY PAULI VUOLLE KARI L.KESKINEN Pauli Vuolle puheenjohtaja TERVETULOA! Kari L.Keskinen pääsihteeri Urheiluopistosäätiön tutkimusapurahat haettavissa Urheiluopistosäätiö, joka mm. Vapaamuotoisessa hakemuksessa on mainittava ainakin tutkimussuunnitelma, alustava aikataulu sekä tutkimuksen valvoja ja/tai tutkijan suosittelijat. (09) 4542 7210/Marttala tai sähköp. Jos hakija on saanut tai saamassa osarahoitusta haettavaan kohteeseen myös muualta, on se syytä mainita. Osoite on Wallininkatu 10, 00530 Helsinki
. Kirja soveltuu myös oppikirjaksi. Samalla se yhdenmukaistaa suomalaista kuntotestaustoimintaa. . . . . 2004 alkaen Lahjatilauksen saaja/ Uusi osoite Sukunimi . . Keijo Häkkinen ja erikoislääkäri Mauri Kallinen. . .. Etunimi . . . Jakeluosoite . . . .. . Kirjaan on koottu kuntotestaukseen liittyvä viimeisin tieto ja se tarjoaa ohjeistuksen kuntotestien tekemiseen. Kirjoittajina on yli 30 suomalaista kuntotestauksen huippuammattilaista. . . . . . . . . . . . . . . Allekirjoitus ......................•.............•.................•...•.........................•... Tilaan Liikunta & Tiede -lehden Itselleni Lahjaksi Vuositilaus 35 euroa/2004 Kestotilaus 31 euroa/2004 Opiskelijavuositilaus 22 euroa/2004 (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelijakorttisi tai valokopio siitä) Liityn Liikuntatieteelliseen Seuraan Jäseneksi 30 euroa/2004 Yhteisöjäseneksi 135 euroa/2004 (kysy lisää!) Opiskelija jäseneksi 21 euroa/2004 (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelija korttisi tai valokopio siitä) Muutan tilaukseni jatkuvaksi Muutan osoitteeni Peruutan tilaukseni Eroan LTS:n jäsenyydestä . . . . . . . .., .., :::J a, > cu CL Kuntotestauksen käsikirja ••••••••••••••••• Päivitä kuntotestaustietosi Liikuntatieteellisen Seuran julkaisusarjassa ilmestyy keväällä 2004 Kuntotestauksen käsikirja. Tilauksen maksaja / Vanha osoite / Osoitelipuke Sukunimi . . . . . .. . . °'-:: , : . . . . . . . . . Postimaksu maksettu Liikuntatieteellinen Seura ry Tunnus 5005144 00003 VASTAUSLÄHETYS Täytä lomake ja lähetä tietosi Liikuntatieteelliseen Seuraan, Stadion, etelä kaarre, 00250 Helsinki tai faksi (09) 4542 7222, sähköposti: tuula.valli@lts.fi tai soita (09) 4542 720. . . Keskinen, prof. . . Puhelin . . . .........•..............•.•......................•...... .. Etunimi . .. . . .. . (J) :: :J ~-= 1 ..... . . . . . . . . Puhelin . . -.--.~ o) 00 ,·:. . ........................•.....•..... . . Jakeluosoite ..........•.......•................ . . . Kiitos!. . sisältö ja ilmestym isaikata u lu): www.lts.fi Teos on jokaisen testausammattilaisen suomalainen käsikirja. Postinumero ja -toimipaikka .............•••...•....•.....•.......•............................•..... .. • . . . . ..............................•.•............................................... . . .. ....................•...•............ .. Posti numero ja -toimipaikka ..................................................................... . . . . Teoksen päätoimittajat ovat LitT Kari L. Lisätietoja (mm. .. 1 · (0 :, o--. . .. . . . . . . . .
(09) 4542 7217 • 040 538 8859 • kuntotestaustoiminnan ja liikuntalääketieteel/isen toiminnan koordinointi viestintäpäällikkö Jari Kanerva • jari.kanerva@lts.fi • puh. Vuoden 2004 seminaarit: • 7. Jäsenasioissa voit kääntyä toimiston puoleen: Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki, puh (09) 454 2720, faksi (09) 4542 7222, toimisto@lts.fi,www.lts.fi Henkilökunta pääsihteeri Kari L. Helsinki • Erityisliikunnan asiantuntijasymposio 31.8. +358 9 4542 720 • fax INT. (09) 4542 7220 • historia ja yhteiskuntatieteet, urheilu ja nationalismi sihteeri Kyllikki Marttala • kylli.marttala@lts.fi • puh. Helsinki • XVI Kuntotestauksen neuvottelupäivät 13.-14.5. • Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu -sarjassa julkaistaan seuran tutkimusja kehittämishankkeiden tuottamaa liikuntatietoa sekä seuralle tarjottua ajankohtaista ja tutkittua liikuntatietoa, jolla on laajaa ja yleistä merkitystä. (09) 4542 7214 • 040 738 5562 • Liikunta & Tiede, Motion Sport in Finland taloussihteeri Virva Norja (sairaslomalla), sijainen Arto Pohjamo • puh. • Liikuntatieteellisen Seuran IMPULSSI -sarjassa julkaistaan ajankohtaisia katsauksia ja sektoritutkimusluonteisia selvityksiä sekä avauksia uusilta tutkimusalueilta tekstejä, joille aikakauslehti on liian ahdas ja kirja turhan lavea. (09) 434 22 • 040 5913198 • elo Suomen Urheilukirjasto, Olympiastadion, 00250 Helsinki. Helsinki Katso lisää seminaareista: www.lts.fi Seuran julkaisukanavat: • Liikunta & Tiede on yleistajuinen aikakauslehti liikuntatieteiden tuloksista, liikunta kulttuurista ja -politiikasta. Helsinki • XIII Liikuntalääketieteen Päivät 28.-29.10. Keskinen • kari.keskinen@lts.fi puh. (09) 4542 7210 • sihteeri-ja toimistopalvelut, seminaarijärjestelyt, maksuliikenne vastaava toimittaja Leena Nieminen • leena.nieminen@lts.fi • puh. lNT. Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät 9. • MOTION Sport in Finland välittää värikästä asiaa suomalaisesta liikuntakulttuurista ja urheilusta englanniksi kahdesti vuodessa. (09) 4542 7219 • 040 524 9401 • tutkimus-ja kehittämisprojektit, Julkaisu-ja Impulssi-sarjat vastaava toimistosihteeri Tuula Valli • tuula.valli@lts.fi • puh. Liikuntatieteellinen Seura 2004 Liikuntatieteellisen Seuran (LTS) tarkoituksena on edistää suomalaisten liikuntaa, terveyttä ja hyvinvointia liikuntatieteiden avulla. • Lisäksi Seuran verkkosivulla (www.lts.fi) julkaistaan ajankohtaisia uutisia ja tiedotteita. • Kuntien erityisliikuntatoiminnan kehittämishanke 2004-2006 julkaisuja tutkimuspäällikkö Teijo Pyykkönen • teijo.pyykkonen@lts.fi • puh. +358 9 4542 7222 • e-mail toimisto@lts.fi • internet www.lts.fi. (09) 4542 7218, 0500 839 044 • tiedotus, tietoliikenne, internet-sivut, liikuntatieteen kansainväliset yhteydet tutkija Jouko Kokkonen (osa-aikainen) • jouko.kokkonen@lts.fi • puh. (09) 4542 720 • toimisto@lts.fi • kirjanpito, palkan laskenta projektipäällikkö Toni Piispanen • toni.piispanen@lts.fi • puh. Kannanottoja ja ajankohtaista keskustelua. (09) 4542 7211 • 040540 8706 • Toimiston ja talouden johto koordinaattori Tiina Heinonen • tiina.heinonen@lts.fi • puh. (09) 4542 7221 • jäsen-ja tilaajarekisterit, julkaisumyynti ja -laskutus, seminaarijärjestelyt liikuntatieteellinen Seura 4 Stadion, eteläkaarre • FIN-00250 Helsinki • tel. -10.3
Valtion avustukset liikuntatieteelliseen tutkimusja tiedonvälitystoimintaan, sekä KIHUn toiminta-avustus vuosina 1988-2003. KIHUA El perustettu liikuntatieteen tutkimusvaroin KIHUn toiminnan rahoituksesta valtion liikuntatieteellisistä tutkimusvaroista on liikkunut ja näyttää liikkuvan edelleen (vrt. Kokkonen; Urheilun ykkösvihollinen. Vuosina 1993 1996 toiminta-avustus oli opetusministeriön tilijaottelussa erillisenä, ja vuodesta 1998 se on sisältynyt valtion liikuntatieteelliseen tutkimusja tiedonvälitystoimintaan osoittamiin varoihin, joiden käytöstä Valtion liikuntatieteellinen jaos antaa jakoesityksen. Tämän jälkeen KIHUn toimintaavustuksen kasvu on ollut varsin vaatimatonta suhteessa liikuntatieteelliseen tutkimukseen ja tiedonvälitykseen kokonaisuudessa osoitettujen varojen kasvuun. Toteamus "KIHU perustettiin liikuntatieteellisin tutkimusvaroin" ei pidä paikkaansa KIHUn perustaminen toi liikuntatieteen kentälle lisää valtion varoja! Onko KIHU syönyt perustamisvuotensa jälkeen muiden liikuntatieteen alalla toimivien tahojen resursseja. Jos otamme lähtökohdaksi vuoden 1991 tilanteen ja vertaamme KIHUn toiminta-avustuksen suhteellista kehitystä valtion liikuntatieteelliseen tutkimukseen ja tiedonvälitykseen osoittamien varojen suhteelliseen kehitykseen (kuva 2, seuraavalla 4 500 000 4 000 000 Rahat yhteensä D KIHU 3 500 000 3 000 000 2 500 000 ... Liikunta ja tiede 5-6/03, s. Oheinen kuva osoittaa näiden varojen (KIHUn osuus mukana punaisissa pylväissä) ja KIHUn toimintaavustuksen kehittymisen aikavälillä 1988-2003. KIHU toteuttaa vuonna 2003 kirjattua toiminta-ajatustamme: "KIHU on kansainvälisesti ja kansallisesti arvostettu asiakkaan tarpeet huomioon ottava huippu-urheiluvalmennuksen monitieteinen tutkimus-, kehitysja palveluorganisaatio, sekä haluttu sidosryhmien yhteistyökumppani, joka eettisesti kestävällä toiminnallaan luo edellytyksiä tuloksekkaalle suomalaiKuva 1. 45) vääriä ja harhaanjohtavia käsityksiä. JUKKA VIITASALO Johtaja Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU sähköposti: jukka.viitasalo@kihu.jyu.fi UIKUNTA & TIEDE 1/2004 43. ::J w 2 000 000 1 500 000 1 000 000 500 000 i i i i i t1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 sivulla), havaitsemme pylväiden varsin yhtenevän kulun vuoteen 1998. Havaitaan, että KIHUn aloittaessa toimintansa vuonna 1991 liikuntatieteelliseen tutkimukseen ja tiedonvälitykseen käytettävissä olevat kokonaisvarat kasvoivat edellisestä vuodesta 925.034 €, KIHUn ensimmäisen vuoden toiminta-avustuksen ollessa 756.846 €. KIHUn valtionavustus kirjattiin ensimmäisinä toimintavuosina 1991 ja 1992, sekä vuonna 1997 suoraan valtion budjettiin omana kohtanaan. selle huippu-urheilulle." Tässä tarvitsemme voimakasta valtion tukipolitiikkaa etenkin nykyisessä tilanteessa, jossa Suomeen kulminoituva huippu-urheiluvastaisuus kaventaa urheilun lajiliittojen toiminta-edellytyksiä ja täten myös yhteistyöedellytyksiä KIHUn kanssa
ARVIOINNISTA OLI KYSE SILLOIN JA NYT TEKSTI: AARNI KOSKELA Liikunta ja Tiede-lehden numerossa 5-6/03 seuran ex-pääsihteeri Joel Juppi arvioi kirjoituksessaan "Alussa oli suo, kuokkajaJuppi", että syynä toimitusosaston ja seuran kahden aikaisemman puheenjohtajan kokoontumiselle 1991 olisi ollut tyytymättömyys seuraan. c,, c,, ... 10 ~-·· P"""" ·n, .. Toimitusosasto edusti pääasiassa toista sukupolvea. Tällainen oli ministeriön keskeinen panos myös Liikuntatieteellisen Seuran rahoituksen järjestämisessä ja turvaamisessa.. Neljäs polvi on parhaillaan siirtymässä kantamaan vastuuta. Tämä kaikki oli tarpeen, sillä toimikunnan itsenäisyys pyrittiin lopettamaan, rahoituksen tarpeellisuus osoittamaan nollan arvoiseksi ja liikuntatieteiden rahoitus esitettiin siirrettäväksi Suomen Akatemiaan. Hakemukset jaettiin asiatuntemusalueiden mukaan toimikunnan jäsenille arvioitaviksi. Näin ei ollut. Etenkin ministerit Kalevi Kivistö ja Kaarina Suonio sekä virkamiehistä Heikki Klemola ja kansliapäällikkö Jaakko Numminen katsoivat, että toimikunnan työtä itsenäisenä jatketaan. Myöhästyttiin. Kolmatta polvea ovat Jyväskylän yliopiston ensimmäiset professorit, tiedekunnan opettajat ja väitelleet. 1/1 CIJ 'O 5 ~::, > 1/1 1 .. Valtion liikuntatieteelliseen tutkimukseen ja tiedonvälitykseen osoittamien varojen, sekä KIHUn toimintaavustuksen prosentuaalinen muutos vuoden 1991 arvoista. Liikuntatieteellisen Seuran onnistumisen edellytykset olisivat kirjoituksessa ansainneet tiukempaa pohdintaa. Ministeriö ja eduskunta suhtau ehdituksiin myönteisesti. , että ilman Liikuntatieteellistä Seuraa ministeriö olisi monissa asioissa huomattavasti asiantuntemattomampi. He tekivät niistä yhteisen kaavan mukaiset yhteenvedot ja rahoitusehdotukset. Tarkoituksena oli käynnistää yhteinen arviointi siitä, miten olimme kukin tahollamme pohdintojemme tukemina onnistuneet maailman parantamisessa eli muutosten aikaansaamisessa ja mitä vaikutuksia niillä mahdollisesti oli ollut. Jatkuvuuden turvaamiseksi varojen käyttö oli osoitettava perustelluksi. Havainnot, että "Ministeriössä työskenteli uudistusmielinen toimistopäällikkö Heikki Klemola, ... 20 15 ... Kun urheilulautakunta muutettiin Valtion liikuntaneuvostoksi, tehtiin tutkimusjaoksesta itsenäinen Valtion liikuntatieteellinen toimikunta, joka käsitteli tutkimusapurahoja, tiedonKarvosta voitaneen kutsua ensimmäisen sukupolven liikuntatieteilijäksi maassamme. 44 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 välitystä, urheilulääkäriasemia, urheilumuseota sekä matka-apurahoja koskevat hakemukset, teki jakoesityksen OPM:lle ja esitti näkemyksensä seuraavan vuoden rahoitustarpeista. Puheenjohtajilta odotettiin esille nostettavien asioiden kriittistä tarkastelua. ::, ::, 1991 1992 1993 -5 ---· -10 -Rahat yhteensä ·---·-19 19 19 19 19 KIHU 1 r ~89 E~o 2001 r 2002 1 2003 Kuva 2. Osasta hakemuksia pyydettiin tarkoitukseen laadittua lomaketta käyttäen ulkopuoliset lausunnot. ", "Puhuminen seurasta OPM:n työrukkasena ei mielestäni pidä paikkaansa," ja " ... Tämä merkitsi tarpeiden nimeämistä ja asettamista tärkeysjärjestykseen, hakemusten yhtenäisen esittämistavan ja arviointijärjestelmän rakentamista, tuotettujen suoritteiden kirjaamista ja arviointia sekä valtakunnan tiedepolitiikan seuraamista. " jättävät kertomatta, mitä ministeriön toimenpiteet ja seuran toiminnan sisällön muuttaminen merkitsivät seuralle ja suomalaiselle liikuntatieteelle. Kokoontumisten kierros jäi toteutumatta, kun joukko harveni ja liian paljon muistitietoa ehti siirtyä saavuttamattomiin. Heikki Klemola, valtion liikuntatieteellinen toimikunta ja L TS:n rahoitus Uudistusmielinen Klemola sai aikaan sen, että Valtion urheilulautakuntaan perustettiin liikuntatieteellinen jaos, joka käsitteli urheiluun liittyvät tutkimusapurahahakemukset ja tuet urheilijoiden lääkäripalveluihin
Kokouksissa raportoivat ja keskustelivat eri alojen tutkijat, liikuntakasvattajat, virkamiehet, seuratyöntekijät ja urheilun edustajat, Näin seura lunasti nimeensä liittyvän velvoitteen. Uskaltanen sanoa, että toimintaa suuntaamaan tarvitaan pystyvä ajattelumalli, jossa maksimitulosten saavuttamiseen pyrkimisestä tulisi siirtyä tarkastelemaan myös liikunnan harjoittamisen minimitarvetta toimintakyvyn säilymisen kannalta. Martti]. Toimitusosasto edusti pääasiassa toista sukupolvea. Erityinen piirre on ollut miesten lihominen ja se, että lihominen jatkuu vielä 55 ikävuoden jälkeen. Mitä miehemme sitten tekikin, maha ei sitä estänyt: hän oli luunkova ja laiha. Karvosen mielenkiinto ylsi myös olympiaurheilun ja kulttuurin välisten suhteiden tutkimiseen. AARNI KOSKELA Kirjoittaja toimi lähes kaksi vuosikymmentä valtion liikuntatieteellisen toimikunnan puheenjohtajana sekä Suomen edustajana kansainvälisen liikuntakasvatuksen ja -tutkimuksen järjestössä ICSSPE:ssä. Karvonen, Esko Palmio ja toiminnan uudistaminen Liikuntatieteellisen Seuran itsensä kannalta pidän kahta puheenjohtajaa Martti J. Koskela on toiminut seuran aktiivisena jäsenenä ja keskustelun herättäjänä 1950-luvulta lähtien. Tupakkataukoihin riitti juuri se aika kuin tarvittiin ja kun viikonloppuna huilattiin, käytiin saunassa ja otettiin pullo kirkasta. Sen tuottamien ongelmien ratkaiseminen on saatava hallintaan. Viimeksi mainitun asian hoitaminen lienee vieläkin totuttamatta eli korkeintaan harkintavaiheessa suomalaisissa opetusyhteisöissä. Välitettyjä asioita olivat mm. Liikuntabiologialla on tässä keskeinen tehtävä. Ylipainon kertyminen on paradoksi. Heidän aikanaan siirryttiin arvovaltaisten mielipiteiden esittämisestä valituille kuulijoille tutkimustulosta raportointiin, käynnistettiin eri ammattiryhmien välinen ajatustenvaihto seuran sisällä ja avattiin ikkunoita kansainvälisyyteen. 19900-luvun puolivälistä naiset ovat ilmaisseet systeLJIKUNTA & TIEDE 1/2004 45. Tämä selviämisen jälkeen olisi ryhdyttävä rakentamaan elinympäristöjä, joissa toimeen tullakseen paikallaan oloa olisi vähennettävä. Kun vielä vuonna 1978 noin 40% suomalaisista työikäisistä miehistä ja naisista kertoi liikkuvansa ainakin lievästi hengästyen ja hikoillen vähintään 2-3 kertaa viikossa, vastaavat luvut olivat vuonna 2003 noin 60%. Vähemmän energiaa, enemmän liikuntaa enemmän ylipainoa. Hän jäi eläkkeelle Työterveyslaitoksen fysiologian osaston johtajan toimesta 1991. Ilman näitä toimia seuraa ei nykymuodossaan olisi. Helsingin kisat tarjosivat tähän hyvän aineiston. urheilulääketiede, josta Karvonen piti tietääkseni ensimmäiset luentosarjat Suomessa, tilastotiede, etenkin biostatistiikka, jota tarvittiin erikoistöiden tulosten käsittelyssä ja tutkimusraportteihin perehdyttäessä, kirjaston kunnostaminen ja ohjaaminen sen käyttöön, erikoistöiden tekemisen mahdollistaminen voimistelulaitoksen ulkopuolisissa laboratorioissa, työfysiologian esiin ottaminen yleisen fysiologian luennoilla sekä laitoksen kehittäminen opettajien ja oppilaiden muodostamassa yhteistyöryhmässä. Kuinka tämän neljännen sukupolven kasvua tuetaan, mikä olisi Liikuntatieteellisen Seuran rooli tässä prosessissa ja mitä siltä käytännössä odotetaan, olisi myös ollut mielenkiintoista lukea Jupin tarkastelemana. Sydän vain vaivasi. Hän ohjasi myös ilmeisesti ensimmäisen liikuntatieteellisen väitöskirjan tekemisen Suomessa. Liikkumattomuuden kasvu on yksi elämisen ydinmuutoksista. Jo 25 vuotta, kauemmin kuin missään muualla, on Kansanterveyslaitoksessa tutkittu systemaattisesti vuosittain koko kansan elintapoja (AVTKja EVTK-tutkimukset). Liikunnan vai liikkumattomuuden vaikutusten tutkimusta. Tähän tarvittaisiin uutta liikuntatieteiden sovellusaluetta, aktivoivaa arkkitehtuuria. Neljäs polvi on parhaillaan siirtymässä kantamaan vastuuta alan kehittämisestä. Liikuntatutkijoiden neljäs polvi ottamassa vastuuta Karvosta voitaneen kutsua ensimmäisen sukupolven liikuntatieteilijäksi maassamme. Suomalaiset työskentelevät nykyään runsain mitoin palveluammateissa tai toimistoissa ja silloin kuin heidän ammattinsa on manuaalinen, koneet avustavat heitä. Kun Pohjois-Karjalan pienviljelijä taivutti selkänsä hongan juurella sen kaataakseen, hänellä oli eväänään voileipiä ja läskiä. Myös kodinhoito ja vapaa-ajanvietto saavat yhä useammin energiansa koneista. Suomi oli tuolloin monella tavalla eri maa kuin nykyään, elinkeinorakenne ja elintavat toiset kuin nyt. Niinpä suomalaiset ovat sukupolvi sukupolvelta ylipainoisempia ja myös lihavampia. Karvosen toiminta Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen johtajana heijastui seuran toimintaan myös joidenkin toimitusosaston jäsenten välittämänä. Karvosta ja Esko Palmiota toiminnan sisällön keskeisimpinä uudistajina. Kolmatta polvea ovatjyväskylän yliopiston ensimmäiset professorit, tiedekunnan opettajat ja väitelleet. Muitakin on ja osa heistä antoi virikkeitä seuran toiminnan sisällön kehittämiseen. Osittain tätä jo toteutetaan yksittäisissä ratkaisuissa eri yhteyksissä. Olisi vastattava kysymykseen: Minkä laatuinen ja määräinen paikallaan olo on tilapäisesti tai lopullisesti vahingollista tavallisille tallaajille. Sydäntautien siirtyminen selvästi myöhempään elämänvaiheeseen kuin ennen on tosiasia. Teksti: ANTTI UUTELA SUOMALAINEN LIIKKUU MUTTA LIHOO lähti kolmekymmentä vuotta sitten parantamaan keski-ikäisten miesten sydänterveyttä. Suomalaiset nimittäin syövät entistä vähemmän energiaa ja entistä suurempi osa heistä ilmoittaa liikkuvansa vapaa-aikana. Paikalleen jähmettymisen haittojen syntymisen nykyistä syvällisemmässä selvittämisessä neljännen sukupolven liikuntatieteilijöiden olisi pystyttävä tutkimaan muutosten suuruutta ja pysyvyyttä soluissa, ja molekyyleissä sekä ottamaan haltuunsa myös geenien tutkimusmenetelmät. Väittely tapahtui ulkomailla 1950-luvun loppupuolella. Martti J
Valtion liikuntahallintoa tutkineen dosentti Erkki Vasaran mukaan hiihtolomien ensimmäisenä aloitteentekijänä oli vuonna 1926 kouvolalainen voimistelunopettaja ja suojeluskuntaupseeri Santeri Hirvonen, joka Kasvatus ja koulu -lehdessä kirjoitti välttämättömyydestä tarjota koululaisille vastapainoa väsyttävälle puurtamiselle sisätiloissa. Edellisestä huolimatta miehillä ei esiinny koulutusryhmien ylipainoeroja ja naisilla erot ovat pitkään koulutettuja suosivia. Kaikkialla teollisuusmaissa ja 46 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 myös enenevästi kehitysmaissa luonnollinen liikunta vähenee ja kansalaisten paino kasvaa. ANTTI UUTELA, Dos., laboratorionjohtaja Kansanterveyslaitos puh: 09-47448200 sähköposti: antti.uutela@ktl.fi Lähde: Helakorpi, Patja, Prättälä, Aro, Uutela: Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2003. Koulujen hiihtolomat olivat yksi näkyvimmistä ja merkittävimmistä liikuntapoliittisista käytännön toimista maailmansotien välisellä kaudella, toteaa Vasara Hiihtolomasta annettiin kouluhallituksen kiertokirjeellä tarkennetut ohjeet valtion oppikouluille 1934, jotta lomanvietto olisi vastannut alkuperäistä tarkoitustaan: "Asianomaisen voimistelunopettajan ja luokanjohtajien tulee kylliksi ajoissa selvittää oppilaille, mikä merkitys lomalla on, korostaen sen terveydellistä merkitystä pitkän ja loppupuolella usein rasittavaksi käyvän kevätkauden keskellä että urheilullista arvoa talven parhaana aikana. Hiihtoloma oli tarkoitettu innostamaan koululaisia lisäliikuntaan ja ennen kaikkea kohentamaan heidän terveydentilaansa. Naiset harventuneitten työmatkaliikkujien kärjessä Monet elintavat ovat koulutusryhmäriippuvia liikunta ei niinkään. Omin ruumiinvoimin tapahtuva työmatkaliikunta on sen sijaan selvästi vähentynyt vähennys on tapahtunut samaan tahtiin naisilla ja miehillä, naisten tason ollessa jatkuvasti korkeampi. Arjen liikkumisesta mahdollista Suomalaiset eivät ole kamppailussaan yksin, eivätkä suinkaan huonoimpina. "hiihto!oma" ja lisäksi "lepoloma", niin siitä ei luulisi voivan paljon puhua, jos ajatellaan asiaa maalaiskansakoulujen osalta tavallisilla maallikon aivoilla eikä tiedemiehen. Idea toteutettiin lopulta oppikouluissa keväällä 1933 ja kansakouluissa vuotta myöhemmin. Jokainen lapsi, jos hänellä on kykyä, halua ja mahdollisuutta, voi maaseudulla joka talvipäivä ennen ja jälkeen koulutyötänsä hiih. Monet elintavat ovat koulutusryhmäriippuvia liikunta ei niinkään maattisesti jonkin verran miehiä korkeampia lukuja. Hirvonen katsoi, että juuri keväisillä hangilla hiihtäessään lapset saisivat raitista ilmaa ja kestävyyttä lukuvuoden loppukuukausien ponnistuksiin ja nimesi viikon mittaiseksi kaavailemansa loman hiihto lomaksi. Samalla heidän tulisi oppilaille selvittää, mitenkä loma olisi, paikkakunnan olosuhteet huomioon ottaen, sopivammalla tavalla vietettävä, erikoisesti huomauttamalla, että ilman reipasta urheilutoimintaa tai muuta ruumiinharjoitusta loman tuottama hyöty ja virkistys jää verrattain vähäosaiseksi." Hiihtolomaan suhtauduttiin opettajien keskuudessa myös kriittisesti: "Mikäli tämä urheiluloma pitäisi olla n.s. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 17/ 2003 (www.ktl.fi/julkaisut/b17.pdf) Urheiluloma, oppilaiden keskuudessa hiihto loma ja nykyisin talviloma omaa pitkät perinteet. Hirvosen hanke hautautui muutamaksi vuodeksi, kunnes Lauri Pihkala keksi ryhtyä 1930-luvun alussa sen esitaistelijaksi. Meidän tulee "järjestää" lisää liikuntaa arkipäivämme. Mahdollisuudet Suomessa ovat erinomaiset: sen osoittaa aikaisempi menestyksellinen elintapojen muutosten historiakin. Työpaikoilla ja kouluissa voidaan edistää liikuntaa niin niiden fyysisellä suunnittelulla (säilytystilat, suihkut, vaatteiden vaihtomahdollisuudet) kuin varsinaisen kuntoliikunnan tukemisellakin. Naisten vapaa-ajanliikunnan taso ei riipu ollenkaan koulutuksesta, miehillä pitkään kouluja käyneet ovat jossain määrin muita ahkerampia vapaaajanliikkujia. Innokkaimmat työmatkaliikkujat löytyvät lyhimmän koulutuksen omaavista naisista. Tarvitsemme yhdyskuntasuunnittelua, joka sijoittaa työpaikat ja koulut oikein ja tarjoaa niihin turvallisen työmatkan kävellen, pyöräillen, luistellen tai hiihtäen
-Opettajalehti 17 /1934. TEKSTI: ANTTI KARISTO LIIKUNNAN PAl~KA~ ETSI MASSA kaupunkilaisliikuntaa ikäpolvittain Thomas Zacheus, Juhani Tähtinen, Risto Rinne, Pasi Koski & Olli J. Kyselyn tuloksista raportoitiin Kisakenttä-lehdessä 1935. 295 s. Turkulaista jääkiekkokatsoLIIKUNTA & TIEDE 1/2004 47. Keskimäärin ulkoiluun käytettiin päivittäin aikaa lähes neljä tuntia. Heinonen: Kaupunkilaisten liikunta ikäpolvittain. Jos oppilaat tarvitsevat "!epolomaa", niin miksi pirstoa lukuvuotta liiaksi." Ensimmäisen urheiluloman jälkeen kouluhallituksen tarkastaja Arvo Vartia teki kyselyn loman vaikutuksista koulutyöhön. Hiihdon rinnalla oppilaat kävivät luistelemassa, laskemassa mäkeä ja jopa pyöräilemässä. Erinomaista on paikallisja kaupunkitutkimuksen tavoite, sillä kaupunkiliikuntaa ei ole liikaa tästä näkökulmasta tutkittu. 14:ssa koulussa oppilaat kokivat olevansa loman jälkeen liiallisen urheilun lamaannuttamia ja haluttomia opiskelemaan. Eniten hiihtokilometrejä keräsi nurmeslainen poika, peräti 280 km viikon aikana. 1935: Urheiluloman vietosta saadut kokemukset -Kisa kenttä 1 /1935, 271935 ja 4/1935. Kirjoittajat ovat tietoisia esimerkiksi ikäja sukupolviselitysten erilaisuudesta. Jos hän ei näin menettele, niin miten varsinainen tätä varten annettu loma saisi hänet hiihtämään, se lienee kyseenalaista. Tutkittavina ovat liikuntamäärät, -lajit ja -motiivit, penkki urheilu sekä liikunnan sosioekonominen rakenteistuminen. Kyselyn mukaan opettajista 77 % tunsi urheiluloman lisänneen työiloa, ja 63 % oppilaista arveli urheilulomaila olleen virkistävä vaikutus koulutyöhön. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 136. 1993: Itsenäisyyden ensiaskeleet koululiikunnassa. Tämän käsitteen myötä sukupolven ja elämänkaaren lähtökohtien sanotaan ylittyvän, mutta samalla niiden myönnetään sekoittuvan, sillä ikäpolven käsite (ja käytettävissä oleva aineisto) ei anna mahdollisuuksia erottaa ikäja sukupolvivaikutuksia toisistaan. Liikuntatieteellinen Seura. Turun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan julkaisuja A:201, Turku 2003. tää noin runsaan tunnin ajan. Vartia, A. JARI KANERVA viestintäpäällikkö Liikuntatieteellinen Seura jari.kanerva@lts.fi Lähteet: Jääskeläinen, L. Mieleen tulevat lähinnä jyväskyläläisen Esa Sirosen monet kirjoitukset ja jotkut historialliset esitykset, esimerkiksi Seppo Aallon mainio analyysi urheilun seura toiminnasta yhteiskunnallisen ja kaupunkiekologisen muutoksen kuvastimena Helsingin kaupungin historiassa. Turkulaistutkijat hakevat kirjassaan vastausta siihen, mikä on liikunnan paikka eri kaupunkilaisikäpolvien elämässä. He tekevät käsitteellisen kompromissin puhumalla liikuntaikäpo!vista ikäryhmien ja sukupolvien asemesta. Penttilä, J. Koululle lähetettyyn tiedusteluun vastasi kaikkiaan 222 oppikoulua. Kyykkyynylös ! 150-vuotta koululiikuntaa. Vasara, E. Turkulaisten liikuntatottumukset 2000-luvun alussa. KUN URHEILULOMALLA HIIHDETTIIN ... Urheilulajeista hiihto oli ylivoimainen ykkönen. 2004: Valtion liikuntahallinnon historia, käsikirjoitus. Yli sadassa koulussa opettajat järjestivät hiihtoretkiä oppilaille. 1934: "Hiihtoloma". Näistä 178:ssa oli pidetty urheiluloma. Ilahduttavaa on, että tässä tutkimuksessa ikä ei jää sisällyksettömän taustamuuttujan asemaan, vaan se otetaan tosissaan
Näinkö ankeaa on turkulainen kaupunkielämä, näinkö surkeat kaupunkiliikunnan lähtökohdat. Paikallistutkimus kysyy kohdesensitiivisyyttä, jonka puutteesta tutkijoita voi moittia ainakin siinä kohdassa, jossa lähiöille luetaan madonluvut: "Ketäpä laatikkomuotoihin perustuvien monotonisten rakennusten ympäröimät lähiöpihat innostavat liikkumaan. Olisiko kyse jonkinlaisesta tottumusten automatisoitumisesta, siitä että liikunnasta tulee vuosien varrella niin itsestään selvä osa suomalaisen kaupunkiasukkaan habitusta, että sen motiivisisältöjä ei tarvitse enää erikseen miettiä. Keskiluokka näkee elämysnälkää Vastaajilta kysyttiin myös sitä, mitä liikuntalajia he haluaisivat kokeilla. Liikuntausko on vahva Tutkimuksen ikäpolvianalyysit ja vertailut tuottavat monia kiinnostavia tuloksia. Tämä on jännittävä esimerkki keskiluokan elämysnälkäisyydestä sikäli yllättäväkin, että pikemminkin työväestöön kuuluvien miesten on katsottu elävän actionhenkisessä kulttuurisessa miljöössä. Lapsilla kilpailullinen ja elämän sisältöön liittyvä motivaatio ennustaa tehokkaasti liikunnan harrastamista. Nuorten, 26-45 vuotiaiden aikuisten toiveliikuntalajeissa korostuvat laskuvarjohypyn, sukelluksen ja kiipeilyn tapaiset "riskilajit". Vanhetessa liikunta muuttuu kevyemmäksi, sen terveysmotiivi korostuu ja kävelystä tulee ehdoton ykköslaji. Näinkö ankeaa on turkulainen kaupunkielämä, näinkö surkeat kaupunkiliikunnan lähtökohdat. Tutkijat huomauttavat ulkoliikunnallisten motiivien (esim. Tämä johtunee tutkimustekniikasta ja -aineistoista. Keski-ikäisillä kilpailumotiivien merkitys katoaa, sen sijaan terveydellisillä ja rentoutumiseen liittyvillä motiiveilla on ennustekykyä, samoin kuin elämän sisältöön liittyvillä motiiveilla. Paljonkaan ei tarvitse liioitella, jos väittää, että liikunnallinen eetos on läpäissyt koko kaupunkiyhteiskunnan. trendikkyyden) menettävän merkitystään ikääntymisen myötä. Tutkielmia kiekkoy leisöstä. Mistä tulkinta tälle. moa on tutkittu Turun yliopiston sosiologian laitoksella Hannu Ruonavaaran johdolla julkaisussa Jääkiekkoilta Turussa. Mutta itse asiassa kaikkien motiivien ja tosiasiallisen liikunnan korrelaatiot laskevat selvästi ikäännyttäessä, vaikka liikunnallinen aktiivisuus ei sinänsä laske, ei ainakaan useudella mitattuna. 138-139). Liikunnan useudessa ei ole suuria eroja ikäryhmien eikä sukupuolten välillä. Kortteinen (1982, 55) toisin väittää, että liikunnan kannalta asuinympäristön köyhyys voi olla myös edistävä tekijä. Ikäihmisetkin pärjäävät oikein hyvin: liikunnan useutta kuvaava käyrä kääntyy nousuun 48 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 40:n ikävuoden jälkeen ja on korkeimmillaan eläkeiässä. Eläkeikäisillä merkitystä on vain terveydellisillä ja elämänsisältöön liittyvillä motiiveilla. Hyötyjä on kuitenkin erilaisia, ja hyödyissä on kyse eri asioista kuin motivaatiossa. Sellaisessa ympäristössä urheilu voi nimittäin olla ainoa harrastus, jolle on edes jonkinlaiset edellytykset" (s. Esipuheessa Aurajoki mainitaan kahteenkin kertaan, ja alussa on joitakin pikantteja poimintoja turkulaisesta urheiluhistoriasta. Lajivalinnoissa on selviä iän mukaisia eroja, samoin penkki ur hei! u puo !elia: esimerkiksi hiihtoon ja yleisurheiluun kohdistuva kiinnostus jää sitä vähäisemmäksi, mitä nuoremmasta ikäpolvesta on kyse. Penkkiurheilusta tulee osittain yllättävää tietoa: työikäisten naisten. Näin on erityisesti ylempien toimihenkilöiden keskuudessa, kun taas työntekijät tyytyisivät pikemmin terveysja luontoliikuntalajien kokeiluun. Liikunnan hyödyllisyys on ihmisille itsestään selvyys, siitä ei suomalaisille tarvitse enää isommin saarnata. 229 ja 231), joissa on mitattu eri liikuntamotiivien yhteyksiä liikuntaharrastuksen useuteen ja intensiteettiin ikäpolvittain. Kun lasten liikunta on paljolti seuraja porukkaliikuntaa, jo työikäisillä se on yleensä yksin liikkumista. Tämän jälkeen tutkimuksen turkulaisuus käytännössä kuitenkin unohtuu, vaikka tiedot turkulaisia kuvaavatkin. Lähistön epäsiistit ja rähjäiset metsikötkin antavat "luonnosta" kovin oudon kuvan. Tutkimuksen ehkä kaikkein kiinnostavimmat yksittäiset tulokset löytyvät kahdesta korrelaatiotaulukosta (s. Pääasiallinen aineisto on vuonna 2000 kerätty, yli tuhannen 7-75 -vuotiaan vastaajan kyselyaineisto, joka on intensiivisemmän paikallistutkimuksen aineistoksi ilmeisen kalpea. Liikunnallisesti passiivisetkaan eivät näet pidä sitä hyödyttömänä, päinvastoin
Eikö se, että juuri laiskuus ja saamattomuus esitetään syyksi liian vähäiseen liikkumiseen, ole päinvastoin puhetta itsekurin puuttumisesta. Ja kun "laiskuus ja saamattomuus" osoittautuvat ihmisten ykkösselitykseksi vähäiselle liikkumiselle, niin kuinka tämä havainto voi vahvistaa "sitä jo edellä mainittua käsitystä, ettei liikunta turkulaisille työikäisille ole niinkään itsekurin ilmentymää" (s. Turkulaistutkimuksessa analysoidaan teoreettisestikin elämäntyylejä ja niiden heijastumista liikuntaan. Leppoisaa luontoliikuntaa kuvatessaan he intoutuvat jopa irvailemaan: "Onkin vaikea kuvitella, että joku haluaisi kalastuksessa "näyttää", että joku marjastaisi ja sienestäisi hampaat irvessä tai että puutarhan hoito olisi jollekin ruumiiseen liittyvän itsekurin huipentuma". Hakuteokset: Jalkapallon pikkujättiläinen (Juha Kanerva, Antti 0. Hieman häkellyin, kun huomasin kuinka usein empiirisen aineiston antamia tuloksia rinnastetaan J .P. 14 7) ei tosin täysin selviä, miten asioita on mitattu. Kun Roos on puhunut liikunnasta itsekurin osoittamisena ja "näyttämisenä" tai kun minä 18 vuotta vanhassa esseemäisessä artikkelissani olen pitänyt liikuntaintoilua "lihan piiskaamisena", näiden käsitysten katsotaan kumoutuvan työikäisten liikunnan määrää ja tehoa koskevien havaintojen avulla: 'Turkulaisten työikäisten liikunta ei näytä ... 135). Ilmeisesti useimpien lähipiiristä alkaa löytyä jollakin tapaa taitto-ohjelmia hallitseva henkilö. karisto@helsinki.fi Naiset seuraavat hiihtoa ja mäkihyppyä tiedotusvälineistä jopa enemmän kuin miehet, eivätkä naiset moottoriurheilun seuraamisessakaan jää paljon miehistä jälkeen. Pikkujättiläinen on kaikkea muuta kuin pieni: teoksen 490 sivua on pakattu täyteen silkkaa tietoa. Ja jos kerättäisiin myös narratiivista aineistoa, paikallisväri olisi entistä verevämpi. No, kalastuksessakin kyllä "näytetään", ja jopa jumppaohjeiden lukeminen naistenlehdistä voi olla "lihan piiskaamista", vaikka siinä ei hiki tulekaan. siin elämänpiireihin. Kaupunkilaisten kaupunkilaisuutta kannattaisi selvittää tarkemmin esimerkiksi asumishistoriaa koskevien tietojen avulla. Roosin ja minun aikoinaan esittämiin ideoihin. Ruokahalu kasvoi syödessä, ja siksi toivoisin, että kysely ulotettaisiin seuraavalla kerralla myös muihin, liikunnan ulkopuoli Erinomaista on paikallisja kaupunkitutkimuksen tavoite, sillä kaupunkiliikuntaa ei ole liikaa tästä näkökulmasta tutkittu. Minusta turkulaistutkimuksen liikuntaintensiteettiä kuvaavat tarkastelut eivät paljon kerro liikunnan kulttuurisesta ja kollektiivisesta (piilo)motivaatiopohjasta, josta Roosin kanssa olemme kirjoittaneet. Teksti: MATTI HINTIKKA JARKALEIDEN VUOSI Urheilukirjat 2003 Urheiluseurat tapaavat panostaa paljon satavuotishistoriikkiinsa. Seurojen kannalta on valitettavaa, että mainiot seurahistoriat jäävät jo nyt ja lähivuosina vielä enemmän toistensa varjoon. Ossi Viidan väitöskirja Hymyilevä Hannes on merkkiteos, "suomalaisen liikuntahistorian uuden polun avaaja". WSOY kustansi Jalkapallon pikkujättiläisen, joka on ensimmäinen laaja suomalainen kokonaisesitys maailmalla merkittävimmästä urheilulajista. olevan sen paremmin "näyttämistä" kuin itsekuria puhumattakaan lihan piiskaamisesta" , kirjoittajat päättelevät (s. Toinen nykyistä urheilukirjallisuutta leimaava piirre on omakustanteiden ulkoasun selvä parantuminen verrattuna takavuosien kyhäelmiin. Elämäkerrat eivät ole enää aikoihin olleet suomalaisen urheilukirjallisuuden valtavirtaa. llS). Vuoden urheilukirjaksi valittu Leijonien tarina puolestaan vyöryttää Suomen Jääkiekkoliiton 75-vuotisen taipaleen tavalla, jota ei aikaisemmin ole nähty. keskuudessa hiihtoa ja mäkihyppyä tiedotusvälineistä seuraavia on jopa enemmän kuin työikäisten miesten keskuudessa, eivätkä naiset moottoriurheilun seuraamisessakaan jää paljon miehistä jälkeen. Paikoitellen teksti etenee tilastoja kerraten, mutta vastaLIIKUNTA & TIEDE 1/2004 49. Esillä on erityisesti Pierre Bourdieu ja hänen inspiroimansa kirjoittelu. Tätä koskevasta kuviosta (kuvio 4 7, s. Huomaanpa sitä paitsi tutkijoiden itsekin sortuvan raamatullisiin kielikuviin heidän puhuessaan liikakiloista "aikamme kiirastulena" ja liian vähäisen liikkumisen "yhä useammissa herättämistä synnin tunnoista". ANTTI KARISTO, VTT Professori Yhteiskuntapolitiikan laitos Helsingin yliopisto puh: 09-19124568 sähköposti: a ntti. Hienoa että kirjoitukset ovat inspiroineet, enkä mitenkään vastusta spekulatiivistenkaan teorioiden empiiristä testaamista. Paikoin testitulokset vain julistetaan turhan hätäisesti. Arponen, Markku Heinonen, Juha Tamminen, Vesa Tikander, kustantaja Wsoy) Maailman suurin urheilumuoto sai lopultakin suomenkielisen perusteoksen kulttuuriteko niin kirjoittajilta kuin kustantajalta. Vielä 1970-luvulla oli selvää, että olympiavoittajasta toimitetaan oitis "kehdosta kultamitaliin" tarina. Vuonna 2003 ilmestyi muutama suomalaisen urheilukirjallisuuden aateliin nouseva teos. Toivottavasti turkulaisaineistoja kerätään ja tutkitaan jatkossakin. Onko luvut laskettu kaikista vastaajista vai pelkästään niistä, jotka ylipäätään seuraavat urheilua tiedotusvälineistä
Suomen Jääkiekkoliiton historia 1929-2004 (Ari Mennander ja Pasi Mennander, Ajatus Kirjat) Suomen Urheilukirjaston raati valitsi jo 24. Tyypilliset Urheiluvammat 1 ja 2 (Pekka Peltokallio, Medipel) Kahteen kirjaan ja 1175 sivuun paketoitu Pekka Peltokallion 50-vuotinen elämäntyö on mykistävä teos. painoksi teos tarjoaa herkkupaloja lajin historiasta sekä monipuoliset seuraja pelaajaesittelyt. kerran Vuoden urheilukirjan. Jääkiekkolehden päätoimittajana 1993-97 A. Tällä kertaa kunnian sai 400-sivuinen jääkiekkojärkäle, Suomen jääkiekkoliiton virallinen 75-vuotishistoria, josta kirjan tekijät käyttävät kuitenkin mieluummin nimitystä juhlakirja.Ari Mennanderin kirjoittama teos valittiin toisen kerran Vuoden urheilukirjaksi. Mennander loi vastaperustetulle lehdelle ilmeen, joka rakentui värikkäästä taitosta ja runsaasta pikkufaktojen viljelystä. Nyt sen suurin merkitys on valmennushistorian kirjaaminen sekä elämäkerrallinen ulottuvuus. Ringan askelmerkit ovat vähän sekaisin. Edellisen kerran hän saavutti palkinnon Jari Kurri -elämäkerralla vuonna 1997. Suomalaiseen juoksuhistoriaan kaikkein intohimoisimmin suhtautuvat entusiastit pettyivät latteisiin kilpailukuvauksiin, mutta väitöskirjan tekstiksi Viidan teksti on taipuisaa. VUODEN URHEILUKIRJA 2003: Leijonien tarina. Raikas lajiopas! Valmennuskirja: Lasse Virenin menestyksen portaat /Rolf Haikkola, Ajatus Kir1at) Lasse Virenin valmentajan Rolf "Raaka-Rolle" Haikkolan kirjoittama teos paljastaa neljä olympiakultaa tuottaneet harjoitusohjelmat. Anna-Riikka Carlson, Kustannusosakevhtiö Avain) Opas vihkii lukijansa tenniksen salaisuuksiin Jarkko Niemisen johdolla, mutta ei sorru makeilemaan "Jarkko sitä, Jarkko tätä" -asenteella. Tiukasti lähteisiinsä nojaava liikuntasosiologinen opinnäyte onnistuu siinä sivussa piirtämään suurjuoksija Kolehmaisen perusteellisen elämäkerran. Aiemmissa Ari Mennanderin teoksissa taustatoimittajana työskenteli hänen veljensä Pasi Mennander, jota voi pitää maan johtavana jääkiekko. Kari Tyni kirjaa Hannu Aravirran vaiheet. Luettavuutta ja ymmärrettävyyttä kirjaan tuo laadukas piirroskuvitus, lisäksi kuvituksena on käytetty Peltokallion operoimia tai muuten vain maailman huipulla menestyneitä urheilijoita. Elämäkerrat: Ringan askelmerkit (Jussi Matilainen, WSOY) Hannu Aravirta Leijonan osa (Kari Tvni, kustantaja Kurri Productions) Urheilukirjavuosi 2003 ei jättänyt jälkeensä mitään ikimuistoisia elämäkertateoksia. Kirja käy ansiokkaasti läpi myös lajihistoriaa julistamatta ehdottomia totuuksia epäselvistä asioista, kuten lajin pistelaskun kehityksestä. Pelkästään urheilusaavutusten perusteella kymmenen SMkullan Ringa ei kuulu harvalukuiseen elämäkertakirjaan yltäneiden urheilijoiden sarjaan. Teoksesta löytyy kuin tiivistyksenä pirkanmaalaisen penkkiurheilijan kirje Ringalle keväältä 1994: kirjoittaja muistelee pitäneensä Ringa Ropoa tekopirteänä, ulkonäön avulla eteenpäin yrittävänä tytönhupakkona, mutta tajunneensa sitten, että Ringa on kentällä(kin) oma avoin itsensä. Toisaalta hän kuulunee yhä julkkiseliittiin, joka elää lööpeissä etunimellään, Keken, Kiken ja Kimin kanssa samassa sarjassa. Sama visuaalinen ote ja sujuvasti etenevä journalistin teksti leimaavat myös Leijonien tarinaa. Lopputulos on Aravirranjulkisuuskuvan näköinen, leppoisa ja sovitteleva. Jo pelkästään tuhansien teosten kirjallisuusluettelo on vilkaisun arvoinen maallikollekin. Epäilemättä kirja olisi kiinnostanut huomattavasti 50 UIKUNTA & TIEDE 1/2004 enemmän 25 vuotta sitten. Lajioppaat: Avain tennikseen /toim. Seurahistoriat: Hämeenlinnan Tarmo 1903-2003 (Ilmari Lehmusvaara) Satavuotiaan seuran historiateos edustaa lajityyppiä perinteisimmillään, hyvässä ja pahassa. Tiedekirjat: Hymyilevä Hannes työläisurheilija Hannes Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa Suomessa (Ossi Viita, Otava) Myös Ossi Viidan väitöskirja kuuluu kaikilta osin kirjajärkäleiden sarjaan. Oikeastaan on virkistävää lukea, miten maan tunnetuin valmentaja ei halua nostaa urheilua elämää suuremmaksi asiaksi. Kohteena on puhtaasti bisnesurheilun kukoistuskausi, joten teos on vielä tärkeä aikalaisdokumentti tulevaisuudessa. Kirja etenee anekdootista toiseen. Tarmon vaiheet käydään läpi kronologisesti, pöytäkirjoja siteerataan; kunniajäsenet, hallitukset ja urheilu tilastot luetellaan. Sekä Kurri-kirja että Kaukalon leijonat ovat ulkoasultaan huomiota herättävän näyttäviä teoksia ja niiden taitto lähentelee aikakauslehtien ilmettä. Kärpät pohjoisen kiekkoihme (Mika Kulju, Avanti Broadcasting) Jääkiekkoseura Kärppien lähihistoriaa luodataan näyttävässä väriteoksessa
Toisaalta lajien määrä on Jukolan ajoista kasvanut räjähdysmäisesti. Siinä on mukana 600 hakusanan otos urheilutermeistä tosin tässä yhteydessä olisi ollut oiva tilaisuus esitellä myös kansainvälisten lajiliittojen lyhenteitä ja virallisia nimiä, joita nykypäivän uutisoinnissa vilahtelee jatkuvasti. Kirjan kolmannessa kokonaisuudessa esitellään 65 urheilulajia. Leijonien tarinan rakenne on huolella mietitty palvelemaan kirjan myyntiä. Myös käsittelytapa on muuttunut, erityisesti kansallisen urheilun merkitys on vähentynyt. Teos ei juurikaan lisää urheiluhullun tietomäärää edes kirjahyllyssä. Myös vuoden 1974 MM-kisojen dopingkohun jälkilämmitys näytti nostattavan markkinoinnin kannalta mukavasti otsikoita. Pasi Mennanderin Jyväskylän yliopiston historian laitokselle tekemä pro gradu -työ käsitteli Suomen Jääkiekkoliiton kansainvälisiä suhteita ja jääkiekkomaajoukkueen toimintaa sodan jälkeen. Positiivista on Markku Siukonen Risto Rantola Urheilu huomata paralympialaisten nousseen käsittelyssä lähes tasavertaiseksi tapahtumaksi talvija kesäkisojen rinnalle. Markku Siukonen ja Risto Rantala ovat tiivistäneet elämäntyönsä Martti Jukolan Urheilun pikkujättiläisen kaltaiseksi kokoomateokseksi. Suomalaisuus tuodaan mukavasti esille, sillä useinhan meikäläisten menestys kiinnostaa. Otava 2003. Siukosen ja Rantalan kirjaa selaillessa tulee vääjäämättä mieleen musiikin puolelta Best of -kokoomalevyt, joissa kerrataan artistin keskeinen tuotanto. Suomalaishuippujen listaa on täydennetty ulkomaisilla menestyjillä, jolloin luettelo on riittävän kattava. JARI KANERVA viestintäpäällikkö Liikuntatieteellinen Seura jari.kanerva@lts.fi UIKUNTA & TIEDE 1/2004 51. Unohtaa ei toki sovi Mitä Missä Milloin -sarjan keräilijöitä, joiden kokoelma kasvaa 3,2:lla sentillä. Se on laadukkaan teoksen heikoin osuus. Yhä harvemmista teoksista löytää SM-kisojen tuloksia, saati sitten mainintoja muista kansallisista kisoista. Niissä biisit ovat kokonaisia. Kaikista olympiakisoista on riittävä katsaus tietolaatikolla vahvistettuna. Kiitollisin kohderyhmä lieneekin siinä katoavassa veteraanipenkki ur heilij aku nnassa, jolla on urheilun seuraamisen lomassa aikaa paneutua tiiviiseen lukupakettiin. Vuonna 2000 julkaistun Urheilun sääntöja kunto-oppaan lähes koko aineisto on siirretty kosmeettisin muutoksin tähän laitokseen. Alle kolmekymppiset eivät lämpene tämänkaltaiselle tekstimassan vyörylle ja trendikuluttajalle kokemus lienee liian raskas. Kirjasta puuttuvat esimerkiksi lajien yhteydestä tuloslistat edes vaatimattomat. Näin tehty periaatteellinen ratkaisu irrottaa kilpaurheilun yhdestä keskeisestä elementistään tuloksista. Varsinaista historiankirjoitusta Leijonien tarina on vain paikoitellen: toki teosta varten on käyty läpi Suomen Jääkiekkoliiton arkistoa. Nyt on tyydytty sinänsä laadukkaisiin valokuviin, jotka eivät tosin auta juurikaan ymmärtämään lajien saloja. Mitä Missä Milloin kansalaisen tietokirjat. Urheilijaesittelyt ovat takuuvarmaa Siukosta. .. Pikkujättiläisen ajasta urheilun kirjo on laajentunut huomattavasti. Sen sijaan Mennanderin veljesten toimittajataustaan viittaavat teoksen lukuisat haastattelut. Alkuluku saatiin osuvasti viime kevään MM-kisojen tappiollisesta Ruotsi-ottelusta. 576. Siukosen perehtyneisyys olympiakisoihin ja -liikkeeseen tulee hyvin esille. Osin Leijonien tarinan retoriikka jää vuoden 1974 tasolle: "efedriinistä ei edes ollut mitään varsinaista hyötyä jääkiekkoilijalle". Yksi hämmästyttävä puute monissa suurteoksissa yhä on, niin Leijonien tarinassakin: naiset ja nuoret ovat keränneet omissa arvokisoissaan ison nipun mitaleita, mutta juhlakirjassa mitään niistä ei nosteta tilastomerkintää suurempaan rooliin. Stig Wetzellin kärylle omistetut 20 sivua piirtävät tarkan ajankuvan 30 vuoden takaisesta suomalaisesta dopingkeskustelusta. Jääkiekkoliiton historia teoksesta puuttuu osia,jotka sinne kuuluisivat, mutta jotka on ymmärrettävästi säästetty samojen tekijöiden tänä vuonna ilmestyvään SM-liigan historiaan. s. nid. Kirjan viimeinen osio on penkkiurheilijan kannalta hyödyllisin. Kirjan paras osio tarjoillaan heti alussa: ensimmäinen ja toinen jakso kattavat Olympiakisat antiikista nykyaikaan ja paralympiakisat. Löytääkö kirja lukijansa. Aloittelevalle ja satunnaiselle urheilutietäjälle Siukosen ja Rantalan kokoama tietopläjäys puoltaa paikkansa. Lisäksi jääkiekon taktiikan ja valmennuksen historia tulee kiitettävästi esitetyksi. KOKO URHEILU VKSISSA KANSISSA 3.2 cm kirjahyllyssä Siukonen, Markku & Rantala, Risto: Urheilu. Kirjoissa ajatus ei ehkä toimi yhtä hyvin, sillä tiivistämisessä on omat ongelmansa. Lajiesittelyt ja säännöt olisivat vaatineet tuekseen hyvän ja havainnollistavan grafiikan, jolloin urheilulajin oivaltaminen olisi ollut huomattavasti helpompaa. historioitsijana. Vuoden parhaat urheilijat on tarpeellinen lista urheilun perusteoksessa
Lähes painotuore soveltavaa talviliikuntaa käsittelevä kirja on tullut markkinoille kolmivuotisen soveltavan talviliikuntaprojektin tuotoksena. Soveltamista tarvitaan niin ohjauksessa kuin välineissäkin. Kansikuvan kelkkalaskettelijan vauhdinhuuma ja nuoren lumikenkäilijän aurinkoinen ilme kertovat, kuinka oikeus nauttia talviliikunnasta on tarkoitettu kaikille ihmisille ikään, sukupuoleen tai muihin ominaisuuksiin katsomatta. 52 LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 tamistarpeen opetukseen. Talviliikunnan mahdollisuuksien maahan on saatu kirja, joka auttaa monin tavoin yhä useampia henkilöitä nauttimaan talven riemuista liikunnan keinoin. Nyt yksissä kansissa on se tieto, mikä kentällä toimijoilla on ollut talviliikuntalajien soveltamisesta erilaisille käyttäjille. Kirjoittajina on joukko maamme vammaisurheilujärjestöissä, lajiliitoissa ja koulutusorganisaatioissa toimivia talviliikunnan ohjaajia ja soveltavan talviliikunnan kouluttajia. Kirja on tarkoitettu liikunta-, kasvatusja kuntoutusalan ohjaajille ja opettajille. sSuosittelen lämpimästi kirjaa kaikille opetus-, ohjaus-, avustusja kuntoutusalan ihmisille sekä myös itse harrastajille, harrastajien vanhemmille ja kaikille asiasta kiinnostuneille. Kirja päättyy talviliikunta tapahtuman järjestämistä koskevaan lukuun ja hyödyllisiin yhteystietoihin. Kirja on selkeä ja helppolukuinen sekä ihastuttavan raikkain ja kertovin kuvin höystetty. TEKSTI: KRISTIINA HOITI TALVILIIKUNTAA KAIKILLE SOVELTAVAN LIIKUNNAN KASIKIRJA Terhi Huovinen(toim.) ISBN 951-37-3909-0 Edita Publishing Oy, Helsinki 2003.a, 184 s. Alkuosassa käydään selkeästi ja kansantajuisesti läpi niitä keskeisiä asioita, joita talviliikunnassa erilaisten vammojen ja sairauksien osalta tulee huomoida. Jokainen laji on kuvitettu havainnollisin kuvin ja teksti sisältää lajiesittelyn lisäksi erittäin konkreettisia harjoitteluja avustusesimerkkejä. Soveltamisen tarve voi syntyä esimerkiksi vammoista, pitkäaikaissairauksista, fyysisen kunnon rajoituksista, taitojen puutteesta tai vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen ongelmista. Myös ympäristö voi aiheuttaa sovelSoveltamisen tarve voi syntyä esimerkiksi vammoista, pitkäaikaissairauksista, fyysisen kunnon rajoituksista, taitojen puutteesta tai vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen ongelmista. Nyt kädessäni on kirja, jonka avulla niin minä liikunnanopettajana kuin kuka KAI ILLE! Soveltavan telvilii unnan käsikirja '; EDITH tahansa asiasta kiinnostunut löytää tietoa ja malleja siitä, miten tuttuja talviliikuntamuotoja voidaan soveltaa erilaisille liikkujille sopivaksi. Kristiina Hotti Liikunnanopettaja Kuortanen Urheiluopisto sähköposti: kristiina.hotti@kuortane.com. Lisätietoa voi sitten tarvittaessa hakea vamma/ sairauskohtaisesti lääketieteellisestä tai erityispedagogisesta kirjallisuudesta. Pääpaino kirjassa on kuitenkin liikunnan lajikohtaisessa soveltamisessa kaikille. Kirjasta löytyy tietoa sekä tutuista lajeista kuten maastohiihto että vähemmän tunnetuista lajeista kuten curling tai kelkkataitoluistelu. Tarkoituksena on osoittaa, että talviliikunta on mahdollista kaikille erilaisista ominaisuuksista ja liikuntarajoitteista huolimatta. Lajia tuntematonkin pääsee hyvään alkuun. Liikkuminen talvisessa luonnossa ei kuitenkaan ole kaikille itsestään selvää, kuten Terhi Huovinen kirjan esipuheessa toteaa
<f',_,, ,..,/ Liikunnan vaikutuksista terveyteen ja sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon on jo saatu tietoa ja uusia tutkimuksia valmistuu jatkuvasti. Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä lääketieteen ja kirurgian tohtorin Ilkka Vuoren uuden kirjan Lisää liikuntaa! sisällössä. Kirjassa ei käsitellä erikseen syvällisesti terveyden edistämisen eettisiä eikä filosofisia kysymyksiä eikä terveyden edistämisen teorioita vaan pureudutaan suoraan liikuntakäyttäytymiseen ja siihen liittyviin tekijöihin sekä terveyden ja liikunnan välisiin yhteyksiin. Alkuosan luettuaan voi lukija helposti yhtyä kirjan alussa siteerattuihin Elias Lönnrot'in sanoihin "Ihminen on luotu liikkumaan ja onkin tämä hänelle onneksi". Teksti on lilITIIf ILKKA VUORI Vaikka liikunnan vaikutusmahdollisuudet esitetään optimistisesti, nojaa teksti tunnettuun tyyliin vahvasti tutkittuun asiatietoon. LISÄÄ LIIKUNTAA! 1~ f .-d!" ': .. Kirja käsittelee terveyden edistämistä liikuntaa lisäämällä. Asiaa lähestytään terveyden edistämisen eri osaalueilta; käsiteltävinä aiheina ovat esimerkiksi suunnittelu, seuranta, arviointi, liikuntaneuvonta ja terveysviestintä. Lisää liikuntaa! (235 s.) on tiivis paketti perustietoa liikunnan edistämisestä. Vaikka liikunnan vaikutuspotentiaali esitetään kansantajuisesti ja optimistisesti, nojaa teksti jo tunnettuun 'vuorimaiseen' tyyliin vahvasti tutkittuun asiatietoon. Kirja sisältää myös useita esimerkkejä jo käytännössä toteutuneista terveysliikunnan edistämishankkeista sisältäen mm. helppolukuista ja yleiskielellä kirjoitettua, joten se soveltuu varmasti monien eri kohderyhmien käyttöön. Miten voimme vaikuttaa ihmisten liikunnallisen elämäntavan lisääntymiseen ja mitä keinoja meillä on käytössämme. Kirjoittaja esittelee kuitenkin liikuntakäyttäytymiseen vaikuttavia altistavia, mahdollistavia ja vahvistavia tekijöitä viimevuosina muotoutuneiden mallien pohjalta. Kirjaa suositellaan liikunnanohjaajille ja -opettajille, opiskelijoille, terveydenhuollon ja työterveyshuollon ammattilaisille ja sosiaalialan johdolle sekä lisäksi sen kerrotaan soveltuvan eläkeläis-, kansanterveysja kuntoliikuntajärjestöjen käyttöön. Liikuntatottumusten, kuten myös muiden käyttäytymistottumusten, muuttaminen on vaikeaa ja varsinkin käyttäytymisen pysyvän muutoksen saavuttaminen on hankalaa. Pääpaino kirjassa on kuitenkin liikunnan edistämisessä ja sitä Ilkka Vuori keskittyy tarkastelemaan monelta eri kannalta; liikunnan edistämistä käsitellään esimerkiksi yksilöja yhteisötasolla sekä ympäristön, kansantalouden ja politiikan näkökulmasta. Keskeisten asioiden tiivistäminen useisiin laatikoihin, taulukoihin ja kuvioihin tukee tekstiä sopivasti ja tekee sen lukemisesta kevyempää. . Kirjan tarkoituksena on tarjota keinoja ja tapoja siitä, miten ihmisiä voisi motivoida lisäämään terveysliikuntaansa. Lisää liikuntaa! -kirja alkaa liikunnan käsitteiden määrittämisellä, liikunnan terveysvaikutusten summaamisella ja suomalaisten liikunnan toteutumisen tarkastelulla. Kirjan tyyli on selvää ja asiantuntevaa; kieliasu on selkeä ja ilmaisu ymmärrettävää. TEKSTI: MINNA KONTIO, URHO KUJALA .. liikkumisreseptin käytön. LISAA LIIKUNTAA! Liikunnan edistämistä terveyden näkökulmasta Ilkka Vuori: Lisää Liikuntaa. Tämän jälkeen kirjassa esitellään lyhyesti liikunnan lisäämisen tarvetta ja liikunnan edistämisen alueita, erityisesti terveysliikunnan kannalta. Edita Prima Oy, Helsinki 2003, 235 s. MINNA KONTIO, liikuntalääketieteen opiskelija URHO KUJALA, liikuntalääketieteen professori Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto sähköposti: urho.kujala@sport.jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 1/2004 53. Vaikka kirja on kirjoitettu yleistajuisesti, paikkaa se myös aukkoa ammattilaisten alan oppikirjan puutteesta ja soveltuu hyvin vaikkapa monen liikunnan edistämiseen tähtäävän opintokokonaisuuden tenttikirjaksi. Miten saamme aikaan pysyvän muutoksen liikuntakäyttäytymisessä
heidän valmennusfilosofioistaan, tavoitteistaan ja pelaajien elämän taitojen kehittymisestä. Hänet tunnetaan urheilupsykologiapiireissä sympaattisena ja asiastaan innostuneena urheilumiehenä. Gould oli myös haastatellut kymmentä high schooleissa toimivaa amerikkalaisen jalkapallon valmentajaa. Joulukuussa Jyvsäkylässä järjestetyn symposiossa hän keskittyi valmennukseen ja nuorten elämäntaitojen kehittämiseen. Elämän taidot jäävät menestymistavoitteiden jalkoihin. Opiskelijalle hän edustaa esikuvan lisäksi myös kirjoittamiaan artikkeleita, sekä tenttikirjaa Foundations of Sport and Exercise Psychology, jota voi pitää melkeinpä liikuntapsykologian raamattuna. REETTA VOUTILAINEN opiskelija Liikuntaja terveystieteiden tiedekunta Jyväskylän yliopisto. Valmennusfilosofia sisältää myös valmentajan arvomaailman, rajat ja eettiset periaatteet. Tutkimusotos käsitti 154 eri lajien päävalmentajaa high schooleista ympäri Yhdysvaltoja. Nämä tulokset antavat Gouldin mukaan kimmokkeen keskittyä siihen, miten nuorten urheilijoiden vastuunottokykyä olisi mahdollista kehittää. Valitettavasti ajan puute ja korkeat menestymistavoitteet menevät usein elämän taitojen kehittämisen edelle. Ensimmäinen tutkimus (Gould, Smith, White & Chung (2003): High school coaches perceptions of player life skills issues) keskittyi high schoolvalmentajien havaintoihin siitä, mitä elämässä tarvittavia taitoja heidän urheilijoillaan on, ja mitä haasteita tai ongelmia nuorten urheilijoiden kehityksessä voi ilmetä. Suomessa liikuntaharrastukset ovat pitkälti urheiluseurojen koordinoimia ja liikuntapainotteiset yläasteet ja urheilulukiot vain tukevat harrastusta. Muita kärkipään ongelmia olivat heikot vuorovaikutustaidot, motivaation puute, sekä urheilijoiden ristiriidat vanhempiensa kanssa. Oma kokemukseni urheilulukiosta on, että toimittiin arvojärjestyksestä; ensin koulu, sitten urheilu. Tuoreessa tutkimuksessa kartoitettiin high school-valmentajien kokemuksia ja näkemyksiä urheilun ongelmista, sekä heidän roolistaan valmentajana ja psyykkisten ja sosiaalisten taitojen opettajana. 54 LIIKUNTA & TIEDE 112004 ovat esimerkiksi kyky asettaa tavoitteita, tunteiden kontrollikyky, johtajuus ja kyky toimia tiimissä. Toinen tutkimus (Gould, Collins, Lauer & Chung (2003): Strategies outstanding high schoo! coaches use to develop life skil!s in players) perustui high schooleissa toimivien amerikkalaisen jalkapallon valmentajien haastatteluihin, joissa he kuvasivat havaintojaan pelaajiensa elämän taitojen kehittymisestä. Päämääränä oli tunnistaa ne strategiat,joita nämä kymmenen valmentajaa käyttävät pyrkiessään kehittämään pelaajien elämän taitoja. Yksi mahdollisuus on Hellisonin ja Templin'sin kehittämä neliportainen malli, jossa vastuuttomuuden askelmalta noustaan itsekontrollin ja osallistumisen kautta jopa muista ihmisistä huolehtimisen tasolle. Vastuuta on epämukava kantaa. Tällaisia taitoja Korkeat menestystavoitteet menevät usein muiden kasvatustavoitteiden edelle. Valmentajat listasivat urheilijoiden heikon vastuun ottamisen omista teoista suurimmaksi ongelmaksi urheilussa. Ilmeni, että menestyvällä valmentajalla on taustallaan selkeä valmennusfilosofia. Menestyvällä valmentajalla on selkeä valmennusfilosofia Vaikka näille valmentajille oli tärkeää joukkueensa menestyminen, olivat he silti motivoituneita kehittämään myös pelaajiensa psyykkisiä ja sosiaalisia taitoja. Myös valmentajien oma rooli näiden taitojen opettajana oli kiinnostuksen kohteena. Joukkue on täynnä yksilöitä ja valmentajan tulisi aina ottaa huomioon tämä erityislaatuisuus. Valmentajat ovat yleensä hyvin halukkaita auttamaan urheilijaa kehittämään näitä taitoja ja samalla kehittymään itse. Kaikki olivat valmentajaksi koulutettuja, mikä on harvinaista Yhdysvalloissa. Varsinkin Yhdysvalloissa suuri osa junioriurheilusta tapahtuu juuri high schoolien joukkueissa. Tulokset olivat ennakoitavissa. Nuoren urheilijan elämän taitojen kehittyminen on paitsi hänen itsensä, myös valmentajan vastuulla. Käsite elämän taidot (life skills) pitää sisällään ne psyykkiset, emotionaaliset ja sosiaaliset taidot, joita on mahdollista kehittää liikunnan ja urheilun avulla. Hän on kiinnostunut stressin vaikutuksesta urheilusuoritukseen, motivaatiosta, nuorisourheilusta, valmentamisesta Nuorison hyvinvointi on suuren mielenkiinnon kohteena. Tenttikirjailijaa tenttimässä: PROFESSORI GOULD JA KUINKA KASVATTAA NUORTA URHEILUN AVULLA Professori Daniel Gould, North Carolinan yliopistosta Yhdysvalloista, on mies, joka myös tekee sitä mitä opettaa. Valmentajalla pitää myös olla eväät toteuttaa se; tietoa, taitoa, halua ja uskallusta. Hänellä on selkeä käsitys siitä, miten kehittää ja tukea urheilijaa; mikä on hänen oma reittinsä päästä eteenpäin. Valmentaminen on haastava tehtävä. Gould on ilmeisen omistautunut urheilupsykologialle; hän on tutkija opettaja ja konsultti tasapuolisesti. Aihetta käsiteltiin kahden tutkimuksensa pohjalta. Gouldin tutkimuksen valmentajat olivat tässä suhteessa hyvin realistisia; he tiedostivat rajansa valmentajina, mutta käyttivät hyväkseen mahdolliset positiivisesti vaikuttavat resurssit, kuten pelaajien vanhemmilta saamansa tuen. Heiltä kysyttiin mm. Valmentajat pitivät näiden taitojen opettamista äärimmäisen tärkeänä ja käyttivät useita erilaisia strategioita päästäkseen tavoitteeseensa. Kuinka auttaa nuoria kehittymään terveiksi ja elämässä pärjääviksi liikunnan ja urheilun avulla. Hyvin usein valmentajana toimii jonkun urheilijan valmennustehtävään kouluttamaton isä tai äiti. Selkeä ja ylevä filosofia ei kuitenkaan riitä. Gouldin mukaan menestyvällä valmentajalla on selkeä valmennusfilosofia
Kansainvälisen konsensuspaneelin arvio liikunnan ja terveyden välisestä annos-vastesuhteesta • professori Antero Kesäniemi, Oulun yliopisto 11 .30 • Terveysliikunnan annostelu: UKKinstituutin uusi liikuntapiirakka. XVI Kuntotestauksen neuvottelupäivät • 13.-14.5.2004 • Valkea talo, llkantie 4, Helsinki (Haaga) Torstai 13.5. Keskinen, Liikuntatieteellinen Seura Pj. "' V, ro ,....,. Keskinen, Liikuntatieteellinen Seura • erikoistutkija, Kuntotestausvaliokunnan pj.Jaana Suni, UKK-instituutti Pj. Ilmoittautuminen 30.4.2004 mennessä Liikuntatieteelliseen Seuraan: • sähköposti tuula.valli@lts.fi, puhelin (09) 4542 7221/ Tuula Valli tai faksi (09) 4542 7222. +358 9 4542 7222 • e-mail toimisto@lts.fi • internet www.lts.fi :::r ~11) ,"' C ::::, ,....,. ro ro ::::, ro ::::, V) ro C Q.J • 2 ro 3 Q.J 3 C C ,....,. • Seminaarin osallistumismaksu on 85 € sisältäen seminaari materiaalin, ohjelmaan merkityt lounaan ja kahvit sekä torstai-illan "Kunto-buffeen''. Ks. Liikunnan annostelu. • persona! trainer Mikko Paunonen 11.40 • Paneeli: Hyvät testauskäytännöt ja turvallisuus • Paneelin alustus: ylilääkäri Heikki Tikkanen, Helsingin Urheilulääkä riasema • Paneelikeskustelu: terveysliikunnan, kuntoliikunnan ja urheilun asiantuntijoita 13.00 • Päivien päätös • pääsihteeri Kari L. LTS:n jäseniltä ja opiskelijoilta osallistumismaksu on 75 € . Q.J ,....,. tarkemmin www.lts.fi. • Avoin keskustelutilaisuus asiasta kiinnostuneille. lNT. liikuntatieteellinen Seura Stadion, etelä kaarre • FIN-00250 Helsinki • tel. • professori Heikki Rusko, Jyväskylän yliopisto 14.00 • Tehoa, nopeutta, massaa mikä on tarpeen. 3 Q.J =CL ro ::::,. :::e. • dosentti,johtaja Mikael Fogelholm, UKK-instituutti 12.00 -13.30 • Lounastaukoja näyttelyyn tutustuminen Pj. Heikki Tikkanen 11.00 • Persona! trainer kuka, kenelle, mitä, miten. • professori Heikki Kyröläinen, Jyväskylä n yliopisto 14.30 • Harjoittelua "hulluuden rajamailla" • dosentti Kalervo llmanen,Jyväskylän yliopisto 15.00 -15.30 • Kahvi ja näyttelyyn tutustuminen Pj. 9.00 • Päivän avaus • pääsihteeri Kari L. 10.00 • Ilmoittautuminen ja kahvi 10.40 • Neuvottelupäivien avaus • pääsihteeri Kari L. ylilääkäri Heikki Tikkanen, Helsingin U rheil ulääkäriasema 9.10 • Liikunnan annostelu kuntoremonttitestien perusteella • erikoistutkija Jaana Suni, UKK-instituutti 9.50 • Liikunnan annostelu pp-ergometrin ja UKK-kävelytestin perusteella • testauspäällikkö Ari Mänttäri, UKK-instituutti 10.30 • Kahvitauko Pj. +358 9 4542 720 • fax INT. Jaana Suni 11.00 • Minkälainen liikunta edistää terveyttä. tutkija Esa Hynynen, Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU 13.30 • Kestävyysliikunta mitä tarvitaan. Esa Hynynen Urheilijan testaaminen: 15.30 • "Hermotusta hapoista huolimatta" • urheilija & valmentaja 16.00 • "Räjähtävän nopeaa kestävyyttä" • urheilija & valmentaja 16.30 -19.00 • "Kunto-Buffee" (Valkea talo) • tutustuminen näyttelyyn • vapaita keskusteluja Perjantai 14.5. Keskinen, Liikuntatieteellinen Seura 13.15 • Tarvitaanko kuntotestaajien verkostoa