_// &TIEDE :: LIIKUNTAA I LÄÄKKEEKSI YHÄ .. ~ USEAMMALLE KOULULAIS T LIIKKEELLE l~ll z,I,)
Suomalainen suositus kouluikäisten fyysisestä aktiivisuudesta julkaistiin tammikuussa. Kouluikäisten tulisi liikkua vähintään 1-2 tuntia päivässä. Vaikka koulun liikuntatuntien määrää voitaisiin lisätä, se ei vähennä laajojen talkoiden tarvetta lasten ja nuorten liikuntatottumusten ja -rnahdollisuuksien luomisessa. Nykyisin meillä on käytettävissämme monia tietolähteitä ja julkaisufoorumeja. Seuran merkkivuosi näkyy kuluvan vuoden numeroissa historioitsija Heikki Roiko-Jokelan kirjoitussarjana, jossa valotetaan seuran ja liikuntatieteiden kehitystä eri vuosikymmeninä ja ajan yhteiskunnallista taustaa vasten. Sillä tarkoitetaan terveyden edellytysten parantamista yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kannalta. Esimerkiksi arkiympäristömme koti, asuinalue, liikenneolosuhteet, työympäristö muokkaavat elintapoja ja vaikuttavat terveyteemme. Liikunta on vahvasti mukana monissa tämän vuoden aikana valmistuvissa terveyden edistämiseen tähtäävissä toimintaohjelmissa. Sitä laajempi kokonaisuus on terveyden edistämisen politiikkaohjelma, joka tulee olemaan valtioneuvoston periaatepäätöksen pohjana. vuosikerta ISSN 0358-7010. Terveyden edistäminen ei myöskään ole ainoastaan ihmisten omia ponnistuksia, vaan se edellyttää toimia yhteiskunnan rakenteiden tasolla ja monien hallinnon alojen yhteistyötä. LIIKUNTA KUULUU KESKEISESTI TERVEYDEN EDISTAMISEEN KATRIINA KUKKONEN-HARJULA ämä vuosi on Liikuntatieteellisen Seuran 75. On hyvä muistaa, että sairauksien ehkäisy tai terveyskasvatus ovat vain osa terveyden edistämisestä. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Terhi Huovinen Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Pasi Koski Raija Laukkanen Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Arja Sääkslahti Kansi: Antero Aaltonen Kuvat: Antero Aaltonen Suomen Urheilumuseo Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Suomen kouluissa on keskimäärin vähemmän liikuntaa kuin muissa Euroopan maissa. Liikunta kuuluu keskeisesti terveyden edistämiseen myös yhteiskunnallisten rakenteiden muokkaamisen ja eri hallinnonalojen välisen yhteistyön tasolla. Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa 45. Aikuisten kansainväliset tarkistetut terveyslii kuntasuositukset julkaistiin viime kesänä Yhdysvalloissa. Terveyden edistäminen on maailman terveysjärjestön WHO:n 1980-luvun puolivälissä kehittämä käsite. Liikunta & Tiede on kuitenkin edelleen ainoa laajasti kaikkia eri liikuntatutkimuksen alueita käsittelevä suomenkielinen julkaisu. toimintavuosi. ja seuran lehden Liikunta & Tiede 45. katriina.kukkonen-harjula@uta.fi Liikunta &Tiede 1/2008 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Katriina Kukkonen-Harjula (vast.) Kari L. Liikunnan omat strategiset linjaukset esitellään maaliskuussa opetusministeriössä valmistumassa olevassa kansallisessa liikuntaohjelmassa. Sekä seura että lehti perustettiin edistämään suomalaista liikuntakulttuuria ja liikunnan tutkimusta
Helsingin kaupungin 40-60-vuotiaista työntekijöistä neljäsosa liikkui alle nykyisten terveysliikuntasuositusten. Heikki Roiko-Jokela 11 POLTTOPISTEESSÄ: Muutoksen aika. Tiina Nikkola, Esa Rovio 47 Munako kanaa viisaampi. Lauri Laakso 50 Katseen kohteena esitys. Esimerkiksi urheilulääkäreiden koulutusta seurassa suunniteltiin jo 1934. Kari L. Pauli Pekkanen AJASSA 55 Lasten ja nuorten liikuntasuositus: kaksi tuntia päivittäin. Katriina Kukkonen-Harjula 4 Tavoitteena terve ja vahva Suomen kansa. Arja Sääkslahti 68 Tutkimusuutisia liikunnan biotieteiden maailmasta. matalammalle. Runsas fyysinen aktiivisuus päivittäisissä toimissa on erityisen suotavaa fibromyalgiaa sairastaville. Kimmo Suomi POHDITTUA 46 ROVIOLLA: Nopeammin, voimakkaammin ... Jouni Lahti, Mikko Laaksonen, Ossi Rahkonen 40 Työperäistä kuormittumista on syytä seurata. Keskinen 12 Liikuntaa lääkkeeksi yhä useammalle. Ritva Nupponen. Terveyttä edistävä ote näkyy nuorten yleisurheiluvalmennuksessa. Tuula Rauhamäki LUETTUA 59 Pohjola helleenit: Olympialainen urheilu juurtuu Suomeen. Mikäli urheilutoimintaa ohjaavat ideat ja urheilun "piilo-opetussuunnitelma" jätetään huomiotta, voi lopputuloksena olla jotain muuta kuin tavoitteiden mukaista toimintaa. Jouko Kokkonen 61 Sata vuotta suomalaista olympiaurheilua. Toni Piispanen 58 Erityisliikunnan opettajalta eväitä erityislasten liikuttamiseen. Heli Valkeinen 36 Työväsymys ja ikääntyminen heijastuvat liikunnan harrastamiseen. Kirsi Hämäläinen 28 Pelisäännöillä ja terveyssopimuksilla terveyden edistäminen osaksi valmennusta. Pauli Kettunen 63 Urheilun henki ja dopingin logiikka. Kari Kalliokoski 68 Väitösuutiset. Risto Honkonen TUTKITTUA 66 Tutkimusuutisia liikuntapedagogiikan maailmasta. Marja Penttinen, Sami Kokko ja Jorma Tvnjälä 33 Fibromyalgia ei estä voimaharjoittelua. Terhi Kallio 57 Yhdeksän kunnan savotta. Liikuntatieteellisen Seuran perustaneet liikuntavaikuttajat olivat edellä aikaansa. Jarmo Liukkonen 20 Taito kehittyy kykyjä vastaavissa oppimistehtävissä. Heikki Roiko-Jokela 60 Kaunisteltu kuva kiistellystä urheilujohtajasta. Asiantunteva katsoja näkee urheilukilpailun, kuten abstraktin ja ei-esittävän taiteenkin, täynnä merkityksiä ja sisältöä. Erkki Vettenniemi 64 Latuviittoja elintapamuutoksiin. Pitkään jatkuva stressi ja työperäinen kuormittuminen ovat varteenotettavia terveysuhkia. Yksilölliseen kokemukseen liittyvistä tekijöistä on tullut entistä merkittävämpiä liikuntakasvatuksessa. 56 Erityisliikuntaa kolmen kunnan yhteistyöllä. Mikko Pehkonen 24 Urheilun eetokset ohjaavat valmennusta. Tiinu Wuolio 23 Motivaatioilmaston tarkkailu kannattaa. .. Liikunnan terveysvaikutuksista tiedetään yhä enemmän. Oppilaat, jotka kehittyvät taidoissaan, kokevat myös muita useammin liikuntatunnit miellyttäviksi. .. Marja-Liisa Kinnunen, Taru Feldt 43 Piha, kortteli, kunta, elinpiiri: Liikuntasuunnittelu haastaa osalliseksi. TASSA NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Erityisliikuntaa kuntiin 2007-09 hankkeen kunnissa etsitään nyt ratkaisuja. 65 Urheilijan vaikea suhde ruumiiseensa
LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA 75 VUOTTA ,0 Tavoitteena terve ja vahva Suomen kansa Teksti: HEIKKI ROIKO-JOKELA Liikuntatieteellisen Seuran alkuvuosien toiminta peilasi omaa aikaansa. Kuva SUOMEN URHEILUMUSEO 4 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Vaikuttajien verkosto oli edellä aikaansa. Koko yhteiskunnan aatteita hallitsivat 1930-luvulla isänmaallisuus ja maanpuolustus, kansakunnan itsetunto, rodunjalostus, kasvatuksellisuus ja raittius. Hyödyn katsottiin kohdistuvan sekä kilpaurheilijoihin että terveydekseen u rhei levi i n massoihin. Kouluhallituksen tarkastajana toimineen Arvo Vartian johdolla perustettiin 18.2.1933 Helsingissä Liikuntatieteellinen Seura, joka tulisi ottamaan kriittisesti kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin ja antamaan oman panoksensa suomalaisen liikuntapolitiikan ja urheilun kehittämiseen. Esimerkiksi urheilulääkäreiden koulutusta seurassa suunniteltiin jo 1934
Arvo Vartian kiinnostus asiaan selittyy pitkälti hänen koulutusja virkaurataustallaan: Vartia oli saanut paitsi voimistelunopettajan myös lääketieteellisen koulutuksen. L auri "Tahko" Pihkalan johdolla oli suunniteltu liikuntakasvatuksellista keskusteluseuraa 1920-luvulla, mutta tuolloin se jäi vielä ajatuksen asteelle. Jäseneksi ei päässyt ilman suosituksia. Ajatusta oli kypsytetty yli vuosikymmenen ja lopulta oli tullut aika perustaa seura, joka tulisi ottamaan kriittisesti kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin ja antamaan oman panoksensa suomalaisen liikuntapolitiikan ja urheilun kehittämiseen. Liikuntatieteellinen Seura kokosi piiriinsä suomalaisen porvarillisen piirin ytimen, jolle oli ominaista ajan hengen mukaisesti vahva isänmaallinen henki ja ajattelu, johon liittyi taistelu kommunismia vastaan. Seuran puheenjohtaja Arvo Vartia oli koossapitävä voima. Puhetta keskustelun aikana johti tohtori Tanner. Suomi oli vuoden 1918 sodan jälkeen poliittisesti kahtia jakautunut, mikä näkyi myös Liikuntatieteellisen Seuran kokoonpanossa: Yhtään vasemmistolaista tai Työväen Urheiluliikkeen jäsentä ei seuran piirissä ollut. Kokouksessa nimeksi päätettiin "Liikuntatieteellinen Seura". Akseli Kaskela kirjoitti Suomen Urheilulehdessä 1931: "Polvesta polveen kulkeva perimätieto fyysillisesti voimakkaista yksilöistä on syövyttänyt kansamme tietoisuuteen käsityksen suomalaisen ruumiillisesta paremmuudesta ja siitä, että fyysillinen kunto ja suomalaisuus ovat kuin samoja käsitteitä". joulukuuta 1932 koolle kokouksen, jossa keskusteltiin liikuntatieteellisen keskusteluseuran perustamisesta: "olisiko meidän oloissamme tarpeellista perustaa liikuntatieteellinen keskusteluseura ---, koska liikuntakasvatusta harrastavilla henkilöillä ei ainakaan Helsingissä ole aikaa 'pysytellä aikansa tasalla· kaikissa tätä alaa koskevissa kysymyksissä." Vartian ohella kokouksessa olivat läsnä voimistelunopettajat Hilma ]alkanen, Yrjö Nykänen, Toivo Sorjonen ja Heikki Savolainen, Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen opettajat lehtori Oskari Väänänen ja tohtori Lauri Tanner, Suojeluskuntajärjestön yliesikunnan urheiluosaston päällikkö, maisteri Lauri Pihkala sekä Urheiluopiston johtaja, urheilunopettaja Akseli Kaskela. Myöskään rotuopit eivät olleet vieraita. Sen sijaan porvarillinen Suomi oli hyvin edustettuna seurassa, sillä sen jäseniä toimi suojeluskunta järjestössä, armeijan palveluksessa, urheiluopistossa sekä SVUL: n ja SNLL:n luottamushenkilöinä. Tiede ja LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /'2008 5. Seuran jäsenmäärä vakiintui 24-27 henkilöön. Vaikuttajat verkostoituvat Arvo Vartia kutsui kotiinsa 13. Väkijuomat ja tupakka nähtiin uhkana: niiden lisääntynyt käyttö tärvelisi suomalaisen verenperinnön. Jatkossa tämä edesauttoi seuran toiminnassa: viestintäja kontaktimahdollisuudet olivat jo olemassa. Asia nousi ajankohtaiseksi vuonna 1932 Oppikoulukomitean mietinnön myötä, johon voimistelunopettajat eivät olleet tyytyväisiä. Lisäksi hänen työuransa kytkeytyi vahvasti liikunnan ja urheilun sektorille: Vartia toimi Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen voimistelunopettajana, Jyväskylän seminaarin voimistelun ja terveysopin lehtorina ja siirtyi sittemmin kouluhallituksen palvelukseen voimistelun ja terveydenhoidon tarkastajaksi. Sen sijaan kannatusta sai mielipide, "että seura pidettäisiin ainakin aluksi pienenä siihen kutsuttaisiin läsnäolijain lisäksi vain muutamia uusia jäseniä ja suurennettaisiin sitä sitten tarvittaessa maaseudullakin toimivilla jäsenillä." Sittemmin perustava kokous pidettiin 18. helmikuuta 1933 hotelli Charltonissa. Levälahti, joka myös oli innokas ja tunnettu urheilun ystävä, oli estynyt. Myös vapaa-ajallaan hän oli innokas voimistelija ja muun muassa edusti Suomea Tukholman olympialaisissa 1912 ja osallistui aktiivisesti etenkin SVUL:n toimintaan. Esimerkiksi seuran ensimmäisen keskustelukysymyksen (3.4.1933) teemana oli koululaisten ryhti. E. Kokouksessa hahmoteltiin suuntaviivoja tulevan seuran toiminnalle. Seuran perustamista on pidetty merkittävänä etappina suomalaisessa liikuntahistoriassa. Suurin osa jäsenistä oli voimistelunopettajia tai voimistelulaitoksen opettajia. Erityistä huomiota kiinnitettiin koululiikunnan kysymyksiin. Unelmana oli terve ja vahva Suomen kansa. Liikuntatieteellinen Seura oli kuitenkin ensimmäisen 10-vuotiskautensa aikana pieni helsinkiläinen keskustelupiiri. Koululaisten ryhti ja terveys huolettivat Liikuntatieteellisen Seuran toimintaa leimasivat kuukausikokoukset, joissa pidettiin esitelmiä eri aiheista, selostettiin "matkakokemuksia" ja referoitiin kirjauutuuksia. Seura ehdotettiin muodostettavaksi koko maan laajuiseksi. Tätä kuitenkin vastustettiin, koska "seuran toiminta ei silloin tulisi kyllin kiinteäksi ja toverilliseksi". Kouluhallituksen tarkastajan, puoluekannaltaan kokoomuslaisen, maanpuolustushenkisen Arvo Vartian johdolla ryhdyttiin konkreettisesti pohtimaan liikuntatieteeseen ja -kasvatukseen kytkeytyvän seuran perustamista. Kaiken kaikkiaan jäsenistön yhteydet yhteiskunnan eri sektoreille olivat kuitenkin laajat ja monipuoliset. Keskustelua herätti lähinnä kysymys toimialueesta. Pihkala puolestaan oli julistanut jo pari vuosikymmentä aiemmin rodun jalostamisen olevan eräs urheilun "tärkeimmistä tarkoitusperistä". Vartia oli Valtion urheilulautakunnan puheenjohtajana 1927-1950. Helsingin suojeluskuntapiirin piiripäällikkö, eversti K. Tässä kontekstissa kieltolain kumoaminen oli kammottavaa kansan ryhti ja raittius olivat uhattuina. Teemasta alusti tohtori Kalle Rikala, joka selosti uusimpia tieteellisiä käsityksiä ryhdin luonteesta ja toimista, joihin eri maissa oli ryhdytty koululaisten ryhdin korjaamiseksi. Asioista vallitsi laaja yksimielisyys
Teemaan liittyen muun muassa tohtori Saima Tawast-Ranchen piti marraskuussa 1933 esitelmän lihastyön vaikutuksesta verenpaineeseen. Vartian mielipiteiden taustalla vaikutti hänen ajatuksensa nuorisokasvatuksen yleisistä perusteista. Liikuntatieteellinen Seura oli asiasta vilkkaan keskustelun jälkeen täysin eri mieltä: virkaa pidettiin erittäin tarpeellisena. Ne osoittivat harjoitusten tasoittavan huomattavasti "ponnistelujen aiheuttamaa verenpaineen nousua". Se lähestyi asiassa SVUL: n liittojohtokuntaa muistuttaen myös, että "lääkäri voi suorittaa vain tarkastuksen ennen valmennuksen alkaessa ja ennen matkaa". Yliopiston Voimistelulaitosta pyydettiin vuonna 1935 järjestämään ensimmäiset kurssit. Tämä ei ollut mitenkään poikkeuksellista, vaan urheilu kytkettiin terveyskasvatuksellisiin näkemyksiin. Teemasta syntyi vilkas ja yli kaksituntinen keskustelu. lääkärin oli siis täytettävä tietyt vaatimukset ennen kuin hänellä voitiin katsoa olevan urheilulääkäritoiminnan edellyttämä muodollinen pätevyys. LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA 75 VUOTTA kokemus kohtasivat toisensa. Liikuntakasvatukseen liittyvien kysymysten ohella "liikuntafysiologisten ja terveydellisten aspektien" pohdinta oli kokouksissa usein esillä. Seura esitti urheilulääkärien koulutuksen käynnistämistä. Seuran lääkärijäsenet kokoontuivat edelleen 20. Savolainen oli tehnyt matkan kesällä 1934 Saksaan ja Unkariin ja tutustunut maiden urheilulääkäritoimintaan. Savolaisen alustusta seurasi vilkas keskustelu, jossa lääkäreille ehdotettiin tutkimusleiriä, "Olympialaiskomitealle" määrärahoja urheilijoitten lääkärintarkastusta varten sekä osallistujan lähettämistä urheilulääketieteen kursseille Saksassa. Sen sijaan liikunnanopetuksen myönteiset ominaisuudet korostuivat voimakkaasti. Asiaa koskeva kirjelmä päätettiin lähettää Olympiakomitealle olihan olympiavuosi 1936 lähestymässä. Seuran Iäåkärijäsenet toivoivat urheilulääkäreille kohtuullisen tiukkoja pätevyysvaatimuksia: heillä muun muassa tuli olla lääketieteen lisensiaatin tutkinto sekä vuosi käytännön lääkäritoimintaa; jonkin urheilumuodon omakohtaista harjoittelua tuli olla ainakin kahdelta vuodelta; seuran naisedustajat ehdottivat naispuolisille urheilulääkäreille pakolliseksi vaatimukseksi kaksiviikkoiset liikuntakasvatuskurssit; urheilulääkäreillä tuli olla lisäksi suoritettuna erityinen urheilulääkärikurssi. Alussa tuotiin esiin urheilulääkäreiden merkitys liikuntakasvatustoiminnalle: oli ryhdyttävä toimiin heidän kouluttamisekseen sekä niin sanotun "urheilulääketieteellisen valvonnan ja neuvonnan järjestämiseksi." Hyödyn katsottiin kohdistuvan sekä kilpaurheilijoihin että terveydekseen urheileviin massoihin. päivänä 1934. Lääketieteen kandidaatti Heikki Savolainen alusti urheilulääkäritoiminnasta. Kurssin opettajille asetettiin myös tarkat vaatimukset: Käytännön aineiden opettajien oli oltava opetusaineeseensa erittäin hyvin perehtyneitä voimistelunopettajia tai muulla tavalla omalla alallaan pätevyyden saavuttaneita liikuntakasvatuksen opettajia. Lisäksi heidän tuli olla "tunnetusti eteviä urheiluteoreetikkoja". 6 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Teemalle oli hankittava myös julkisuutta. Vartian on todettu Tahko Pihkalan ohella väheksyneen, jopa halveksuneen kirjoituksissaan koulujen lukuaineopetusta. Liikuntatieteellinen Seura ei kuitenkaan lannistunut. Muista mielenkiintoisista alustuksista mainittakoon Vartian esittelemä kysymys voimistelun, urheilun ja terveysopin opetusneuvoksen viran perustamisesta normaalilyseoihin, mitä Oppikoulukomitea oli pitänyt tarpeettomana. Ehdotus urheilulääkärin pestaamisesta valvomaan olympiaurheilijoiden valmentautumista ei kuitenkaan saanut myönteistä kaikua Olympiakomitealta. Teorian opettajien oli oltava urheilulääkäritoimintaan hyvin perehtyneitä lääkäreitä tai tiedemiehiä. Tawast-Rancken myös esitteli hieman myöhemmin piirroksia väsymiskäyristä, joita oli tehty fysiologisella laitoksella suoritettujen mittauksien tuloksista. Raittiit elämäntavat ja urheilu olivat kansalle terveellistä ja karaisevaa. Tieteellinen käsitys sai rinnalleen kokoukseen osallistujien omia havaintoja ja kokemuksia. Hän selosti urheilulääkäritoimintaa sen pioneerimaassa Saksassa, levinneisyyttä muihin maihin (esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Japanissa urheilulääkäritoiminta ja fysiologinen tutkimus olivat jo hyvässä vauhdissa) ja toiminnan merkitystä urheiluelämän kehitykselle. Urheilulääkäreitä Saksan malliin Myös urheilulääkärikoulutus nousi Liikuntatieteellisessä Seurassa aktiiviseen keskusteluun lokakuun 30. Olympiakomitean tehtävä ei ollut järjestää valmennusta, vaan ainoastaan olympiamatka. Hän esitti kuulijoille yliopiston fysiologisella laitoksella suoritettujen mittausten tuloksia. Asia ei ollut sen ratkaistavissa. joulukuuta 1934 ja esittivät seuralle urheilulääkärikysymyksen ratkaisemista. Toisena teesinä tuotiin esiin lääkärin perehtyneisyys urheiluun: "Jokainen" lääkäri saattoi antaa urheilijoille neuvoja ja ohjeita, mutta kyetäkseen monipuolisesti auttamaan urheilijoita ja urheilua hänellä täytyi olla sekä käytännöllinen että teoreettinen kokemus urheilusta. Heikki Savolaisen allekirjoittamassa muistiossa oli neljä pääkohtaa
Keskustelu rönsyili voimistelujohtajien koulutuksesta mahdollisuuteen järjestää yhtä aikaa miesja naiskursseja. UrheilulääkäritoiminSeuralla oli alusta alkaen valmius, tahto ja kyky pyrkiä pysymään ajan tasalla ja käsittää urheilu myös globaalina ilmiönä. Esimerkiksi Tahko Pihkala kiivaili naiskilpaurheilua vastaan, erotteli eri sukupuolille sopivia urheilumuotoja ja pohti yleensä urheilun soveltuvuutta naisille: pojista haluttiin fyysisesti vahvoja sotureita, tytöistä kodin hengettäriä arkiaskareista vastuussa olevia emäntiä ja rouvia sekä suurten perheiden äitejä. Sorjonen alusti keskusteltavaksi kysymyksen suksivoimistelun käyttämisestä hiihtotekniikan opetuksessa. ta alkoi järjestelmällisempänä 1940-luvun lopulla ja esimerkiksi hiihtäjiä testattiin alppimajan tyyppisissä olosuhteissa 1950-luvun alussa. Käytännölliset aineet Laji Tuntimäärä yleisurheilu 7 käsipallo, pesäja jalkapallo 3 voimistelu (muokk.) 9 telinevoimistelu 4 paini, nyrkkeily (demonstraatiot) 2 uinti 2 kokeet urheilussa 3 hiihto 1 Yhteensä 31 B. Kirjelmä lähetettiin Yliopiston Voimistelulaitokselle ja sitä pyydettiin järjestämään ensimmäiset kurssit. Tässä yhteydessä seuran naisjäsenet toivoivat, että naisia saataisiin Urheiluopiston johtoon. I. Porvarillisella naisvoimistelulla nähtiin olevan nationalistinen kasvatustehtävä: koti ja isänmaa tarvitsivat reippaita naisia. Suksivoitelun syvempi olemus ja käyttö Urheilun tekniikkaa ja sen merkitystä suoritukseen ei voinut liikaa korostaa. Kuukausikokouksissa lääketiedettä sivuavia kysymyksiä esimerkiksi urheilun aiheuttamista sydänvaurioista käsiteltiin 1950-luvulle asti. Naiset taka-alalla ajan hengen mukaan Urheilukoulutuksen ja -lääketieteen kysymysten ohella seuran kokouksissa käsiteltiin monipuolisesti myös muita urheiluun ja liikuntaan liittyviä teemoja. Puheenvuorojen taustalla vaikutti osaltaan se, että naisten asema urheilun erityisesti kilpa-urheilun maailmassa ei tuolloin ollut vahva heijastellen yleensä yhteiskunnassa vallinneita asenteita naisten asemasta ja kuulumisesta enemmänkin kodin piiriin. Sorjonen myös kertoi hiihto kursseilla käyttämistään menetelmistä ja LIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2008 7. Urheilulääkärikurssin oppiainevalikoimaa esitettiin varsin monipuoliseksi. Esimerkiksi lokakuussa 1934 johtaja Akseli Kaskela selosti Urheiluopiston alkuvaiheita, kursseja ja tulevia koulutussuunnitelmia. Ja, koskapa hiihto oli perinteisesti lähellä suomalaisten sydäntä, niin tässä hengessä voimistelunopettaja T. Joulukuussa 1934 Seuran lääkärijäsenet määrittelivät aineet ja tuntimäärät seuraavasti: A. Seura oli ajatuksessaan edellä aikaansa, sillä lääketieteen merkitys urheilulle ymmärrettiin laajemmin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Tämä maailmansotien välisenä aikana vallinnut henki, jonka sanoman luojat ja ylläpitäjät vaikuttivat myös Liikuntatieteellisessä Seurassa, heijastui arvatenkin seuran sisäiseen keskusteluun naisten roolista urheiluelämässä. Luentoja Aihe Tuntimäärä urheilun vaikutus hengitykseen, veren2 kiertoon ja aineenvaihtoon urheilijan elämäntavat (hygienia) 1 urheilun psykologiaa (2) 1 treenaus ja liikatreenaus (2) 1 urheilulääketieteellinen tutkimus sisätau3 tien kannalta urheilun aiheuttamat muutokset ja 1 vammat liikuntakoneistossamme urheilijatyypit ja niiden vaikutus suoritus1 kykyyn nainen ja urheilu (1) 2 voimistelujärjestelmät 1 hieronta (teoria ja käytäntö) 1 urheilujärjestöt ja niiden organisaatiot 1 urheilulääketieteen tutkimus kirurgin 1 kannalta koulu ja ruumiillinen kasvatus 1 urheilu yhteiskunnallisena tekijänä 1 urheilu-, voimisteluja leikkipaikkojen 1 suunnittelu urheilu tautien hoitokeinona 1 urheilulääketieteellisen toiminnan järjestä2 minen (keskustelu) Yhteensä 22 Helmikuussa 1935 Heikki Savolainen sitten toi seuran kokoukseen ehdotuksen "urheilulääkärikoulutuksen aloittamiseksi maassamme"
8 LIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2008. Pyykkönen T., Vasara E., Viinamäen urheilumiehet urheilu ja raittius 1900-luvulla. LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA 75 VUOTTA Urheilulääkäreille esitettiin tiukkoja pätevyysvaatimuksia: heillä tuli olla lääketieteen lisensiaatin tutkinto sekä vuosi käytännön lääkäritoimintaa. lehtori 0. Liikuntatieto maailmalta kansalliseksi hyödyksi Mielenkiintoista on, että vaikka elettiin nationalismin ja kansallisen kulttuurin "kulta-aikaa" niin seuralla oli alusta alkaen valmius, tahto ja kyky pyrkiä pysymään ajan tasalla ja käsittää urheilu myös globaalina ilmiönä. Helsinki 2002. Lappeenranta 1989. Tohtori Kalle Rikala kertoi puolestaan havaintoja voimistelulaitoksen näytösjoukkueen matkalta muihin Pohjoismaihin. Helsinki 1999. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja no. Muut käyntitavat olivat harjoitusmuotoja. Väänänen puolestaan selosti joulukuussa 1934 ulkomaalaisia aikakauslehtiä ja erityisesti Saksan ja Italian urheiluoloja. Pöytäkirjat 1932-1937. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi XXII. Teoksessa Liikunta & Tiede 5-6/03. Jonkin urheilumuodon omakohtaista harjoittelua tuli olla ainakin kahdelta vuodelta. Vasara E.,Valtion liikuntahallinnon historia. Kuulijoiden erityisen mielenkiinnon kohteina olivat Unkarin kuninkaallinen ruumiinkasvatuskorkeakoulu, Budapestin uimahalli ja Debrecenin alueen ulkoilmakylpylät. Referaatti viritti vilkkaan keskustelun, jossa läsnäolijat toivat esiin omia mielipiteitään ja kokemuksiaan hengittämisestä ja hengitysliikkeiden merkityksestä. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi XXI. LÄHTEET: Suomen Urheiluarkisto. Urheilu ja nationalismi. lukeneisuutta osoitti voimistelunopettaja Hilma ]alkanen, joka referoi joulukuun 1933 kokouksessa Hans Surenin teosta "Atengymnastik". Helsinki 2003. lopulta todettiin käyntitavan, jossa jalka tuli maahan kantapää edellä, olevan luontainen. Vartian puheenvuoro aiheutti vilkkaan keskustelun, jossa sekä varvaskäynti että käynti koko jalkapohjalla saivat kannatusta. Heikkinen A., Liikuntatieteellinen Seura 50 vuotta 1933-1983. Kokkonen J., Verta, hikeä ja rasva prosentteja suomalainen liikuntatutkimus. Teknistä teemaa sivuten Arvo Vartia esitelmöi puolestaan helmikuussa 1937 "käynnistä". 89. Voimistelunopettaja Esteri Pesola taas selosti vaikutelmiaan pohjoismaiselta voimisteluleiriltä Reningehadissa Ruotsissa ja Toivo Okkola oli tutustunut ulkomaisiin urheilumuseoihin. Liikuntatieteellisen Seuran arkisto. Rikalan kertomuksen pohjalta matka "todettiin onnistuneeksi propagandaksi suomalaisen voimistelun puolesta". 157. Helsinki 2004. Tätä osoittavat matkakertomukset, ulkomaisten artikkeleiden referoinnit ja ajan mittapuun mukaan tieteelliset alustukset ja keskustelut urheiluun liittyvistä kysymyksistä. Kuulijakunta vakuuttui suksivoimistelun tehostavan hiihtotekniikan opetusta, jos sitä käytettiin Sarjosen esittämään tapaan. Kokkonen J., Kansakunnat kultajahdissa. Esimerkiksi lehtori Yrjö Nykänen kertoi Suomen voimistelu joukkueen matkasta Unkariin. HEIKKI ROIKO-JOKELA, DOSENTTI lehtori Historian ja etnologian laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: heikki.roiko-jokela@campus.jyu.fi Dosentti Roiko-Jokelan tutkimusteemana on "Liikunta tieteellisenä toimintana: Liikunta tieteiden synty ja kehitys Suomessa'.' Hanketta tukevat Opetusministeriö, Jyväskylän yliopisto Ja Liikuntatieteellinen Seura. Kokkonen J., Pyykkönen T., Liikuntatieteellinen Seura ry 19332003. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi XVI. saavuttamistaan tuloksista
Seuraa perustettaessa tavoitteeksi kirjattiin "pohtia, seurata ja edistää liikuntakasvatuksen alaan kuuluvia asioita''.Tavoitetta ovat toteuttaneet ja toteuttamassa seuran puheenjohtaja, liikuntasosiologian emeritusprofessori Pauli Vuolle, seuran nykyinen pääsihteeri Kari L. Arvo Vartian johdolla toteutui Tahko Pihkalan esittämä ajatus foorumista "jossa päivän käytännöllisistä kiistoista etäämmällä voitaisiin erilaisista piireistä tulevien asiantuntijoiden ja -harrastajien kesken pohtia tärkeälle, mutta toistaiseksi väheksytylle työalalle kuuluvia kysymyksiä". Sen on suunnitellut AD Kalle Pelkonen mainostoimisto Soihdusta. Pioneerit paikalla. Kuvassa oikealta liikuntaneuvos Joel Juppi, ylilääkäri Harri Selänne, ylilääkäri Jari Parkkari, johtaja Ei1o Havas ja LTS:n varapuheenjohtaja, liikuntapsykologian prosessori Taru Lintunen. Logon nimeksi tuli "Tietolinko''. Juhlavuoden avauksessa otettiin käyttöön LTS:n uusi graafinen tunnus. LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN 75-VUOTISJUHLAVUOSI KÄYNNISTYI 12.2. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 9. Seura on liikuntavaikuttajien kohtaamispaikka myös tänään. Liikuntasosiologian emeritusprofessori Kalevi Heinilä (vas.) ja Työterveyslaitoksen fysiologian osaston johtajana pitkän uran tehnyt Aarni Koskela (oik.) ovat olleet seuran toiminnassa vahvasti mukana jo 1960-luvulta lähtien. Keskinen ja emerituspääsihteeri, liikuntaneuvos Joel Juppi. Vaikuttajat verkostoituvat
Yhteisöjäsenen edustajalla tulee olla valtakirja edustamaltaan järjestöltä. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat seuraavasti: vuosikertomus 2007 vuoden 2007 tilit ja tilintarkastajien kertomus tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille tilija vastuuvelvollisille tilien ja hallinnon osalta Kevätkokouksessa on äänioikeus jokaisella vuoden 2007 ja 2008 jäsenmaksun maksaneella jäsenellä tai uuden jäsenen kyseessä ollessa, vuoden 2008 jäsenmaksun maksaneella jäsenellä. Vuoden 2008 teemana M Jli1'4• 'I on "Liiku terveemmäksi raittiissa ilmassa/ /( S / &.. Yksi Vihervuoden pääteemoista yritykset ja laitokset sekä muut terveysliikunnasta on 'Liiku terveemmäksi ja ulkoile!' kiinnostuneet tahot. Jokainen yhteisöjäsen voi lähettää kokoukseen yhden (1) edustajan. puh.numeroon tai sähköpostiosoitteeseen osallistumisestaan kokoukseen 19.3.2008 mennessä. Liiku Terveemmäksi -päivän tapahtumia järjestävät liikuntaja terveysalan järjestöt ja yhdistykset, Lisätietoja: http://www.liikuterveemmaksi.fi. Kahvitarjoilun järjestämiseksi toivomme jäsenten ilmoittavan em. toukokuuta. 010 778 6602/Marttala tai sähköposti: kylli.marttala@lts.fi. Kokousaineiston voi tilata seuran toimistosta puh. Sama henkilö voi edustaa kokouksessa ainoastaan yhtä jäsentjjLTS yhteisöä. TERVETULOA! LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA RY PAULI VUOLLE Pauli Vuolle puheenjohtaja KARI L.KESKINEN Kari L.Keskinen pääsihteeri 10 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. • Vuoden päätoimija on Hengitysliitto Heli 'Keuhkot pihalle' kampanjoineen. Liiku Terveemmäksi RAITIIISSA ILMASSA ! ' mu Terveemmäksl -päivä on kaikkien '"ol / / J., , • malaisten yhteinen liikuntapäivä. Sitä vieteT E R V f E #\ ~ • tään 10. Vihervuosi 2008 teemavuoden kanssa toimitaan myös läheiseskunnat, koululaitos, työterveyshuolto, urheiluseurat, sä kumppanuudessa. & Motion i Frisk Luft/Move in Fresh Air''. LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN KEVÄTKOKOUS 2008 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen kevätkokous pidetään torstaina 27.3.2008 klo 14.00 Tieteiden talossa, Kirkkokatu 6, Sali 312, Helsinki
Suomalaisten lasten fyysinen aktiivisuus ei tänä päivänä riitä säilyttämään kohtuullista kuntoa työhön ja vanhuuden varalle, estämään lihomista eikä ehkäisemään yleisimpiä ja kalliimpia kansansairauksiamme. POLTTOPISTEESSÄ Muutoksen aika N ykyiset mustat talvet pohjolan ennen mm lumisilla vyöhykkeillä eivat enaa selity säätilan luontaisella vaihtelulla llmasto muuttuu Ja ihmisen rooli muutoksen aiheuttajana täsmentyy. Muutoksia on odotettavissa myös ihmisissä itsessään. Yhteiskunnan päättäjät ovatkin havahtumassa siihen, että tämän päivän lapset ja nuoret joutuvat aikanaan vastaamaan tulevista eläkkeistä ja terveydenhoitokuluista. Suuret muutokset rakentuvat monista pienistä. Tahko Pihkala varoitti JO puoli vuosisataa sitten koululiikunnan vähäisestä määrästä ja suoranaisesta alennustilasta Suomen koululaitoksessa, muistutti Tahko Pihkala seuran puheenjohtaja likka Vuori puheessaan Pihkalan syntymän 120-vuotisjuhlan yhteydessä tammikuussa Helsingissä. Asiaan ei ole tähän asti riittävästi reagoitu sen enempää yksilöiden kuin yhteiskunnankaan tasolla. Tahkon huoli on ajankohtainen tänäänkin. Tahkon mukaan urheilu ja liikunta antavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia yksilön ja yhteisön fyysiseen ja henkiseen kasvuun p kehitykseen Näkemys, joka on laajempi kuin mitä liikunnan merkitykseksi ymmärrettiin silloin ja ymmärretään nyt. Koululiikuntaa väheksytään edelleen. KARI L. Suomessa Ja koko läntisessä maailmassa erityisesti lasten ja nuorten lihominen ja fyysisen kunnon romahdus ihmetyttää ja huolestuttaa. Ilmastonmuutoksen vaikutuksen koskevat koko ihmiskuntaa. Liikuntaväen on tänään tehtävä Tahkon tapaan parhaansa riittävän liikkumisen edistämiseksi ja olla rohkea ajaakseen siihen liittyviä parannuksia. Siinä samalla vähenee myös erinäinen häiriökayttåytyminen ja kanssaihmisten kaltoin kohtelu. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 11. Pystyvätkö he siihen 7 Kukaan ei ole toistaiseksi Joutunut maksumieheksi siitä, että lasten ja nuorten fyysinen kunto on heikentynyt. Huoli riittämättömästä liikunnasta kuitenkaan ei ole uusi aihe. Tämäkään muutos ei selity enää luontaisella vaihtelu1\a ihmisyksilöiden välillä. Muutoksen merkit ovat kuitenkin ilmassa. Maailman teknistyessä arkisen päivittäisen liikkumisen määrä on vähentynyt. Onkiirehdittävä, että jokaiseen koulu päivään saadaan riittävästi liikuntaa ja lapsista luontaisesti pursuava energia saadaan kanavoitua fyysisen kunnon kohottamiseen. NuoriSuomi on koonnut ympärilleen vahvan asiantuntijakaartin ristiretkelle lasten ja nuorten kunnon puolesta. Tahko Pihkalan elämäntyönään ajamat asiat urheilussa ja liikunnassa olivat aikaansa edellä, ja nyt erityisen ajankohtaisia globaalin p teknistyvän maailman tuodessa uusia ongelmia mukanaan
L iikuntalääketiede on Suomessa ollut oma lääketieteen erikoisalansa vuodesta 1985 ja sen asema vahvistettiin EU:ssa lääketieteen erikoisalojen uudistuksessa vuonna 1998. Kaikkiaan maassa on nyt lähes 50 liikuntalääketieteen erikoislääkäriä, jotka työskentelevät tutkijoina, låäkåriasemilla ja kuntoutuslaitoksissa. Kun tietoa karttuu myös sairauksista ja liikunnasta ja ennen kaikkea liikkumista haittaavista sairauksista, liikunta käy tulevaisuudessa lääkkeeksi entistä useammalle. Vuodesta 1995 se on kuulunut myös Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opetusohjelmaan. Tällä hetkellä Suomessa viisivuotisessa erikoistumisopinnoissa on 10-15 lääkäriä vuosittain ja heitä valmistuu yhdestä kolmeen joka vuosi. Teksti:TIIN U W UO LI O Liikuntaa lääkkeeksi yhä useammalle Liikunnan terveysvaikutuksista tiedetään yhä enemmän. 12 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Aluksi erikoistumiseen johtavaa koulutusta annettiin Tampereella, Turussa, Kuopiossa ja Oulussa
Tulevaisuudessa spesialisteja on toivottavasti entistä enemmän terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja työterveyshuollossa, arvioi liikuntalääketieteen ja kliinisen fysiologian erikoislääkäri, dosentti Heikki Tikkanen. Liikuntalääketiede edellyttää sekä perustieteitä että kliinistä työtä, hän muistuttaa. Suomen yleisurheilumaajoukkuueen sekä jalkapalloja koripallomaajoukkueen joukkuelääkärinä. Urheilun lääketiede on toki osa liikunraläåketiedettä, ja mediassa sen painoarvo tuntuu olevan suuri. Julkisuudesta saattaa saada käsityksen, että liikuntaan erikoistuneiden lääkäreiden tehtävänä on lähinnä ammattiurheilijoiden suorituskyvyn maksimointi. Eriytyvään koulutukseen voidaan hyväksyä 1-6 kk toimimista päätoimisessa liikuntalääketieteeseen liittyvässä tutkimustyössä. Poikkitieteellisen koulutusohjelman suoritettuaan liikuntalääketieteen erikoislääkärin tulee hallita mm. Hän työskentelee yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kliinisen laitoksen liikuntalääketieteen yksikön johtajana, sekä Urheilulääketieteen säätiön Helsingin Urheilulääkäriasernan ylilääkärinä ja on toiminut mm. • toiminta urheilujoukkueen lääkärinä ja myös dopingkontrollien toteuttaminen. Tikkanen vastaa erikoisalan koulutuksesta Helsingin yliopistossa. Käytännön työtä täydentävät säännölliset ohjatut toimipaikkakoulutustilaisuudet, joiden tarkoituksena on syventää tietämystä erikoisalasta. Teoreettista kurssimuotoista koulutusta tulee suorittaa vähintään 80 tuntia, josta terveydenhuollon hallintoon perehdyttävää koulutusta 20 tuntia ja oman erikoisalan koulutusta vähintään 60 tuntia. LIIKLNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 13. Lääketieteen keinoihin voidaan mediassa viitata, vaikkei lääkäriä olisi taustalla ollutkaan. Vieläkö terveemmäksi liikkumalla enemmän. Erikoisaloja ovat esimerkiksi biomekaniikka ja kinesiologia, endokrinologia, epidemiologia, erityisryhmien liikunta, laboratoriodiagnostiikka, liikuntafysiologia, liikuntajärjestöjen toiminta, liikuntasosiologia ja -psykologia, liikuntatraumatologia ja liikuntaortopedia, nuorten valmennus ja terveys, ravitsemustiede, terveysneuvonta, tärkeimmät urheilumuodot ja niiden säännöt sekä valmennusoppi. Heikki Tikkanen poistaa yhtäläisyysmerkit myös VIIDESSÄ VUODESSA ERIKOISLÄÄKÄRIKSI L iikuntalääketieteen erikoistumisopintojen kokonaispituus on viisi vuotta, josta vähintään puolet tulee suorittaa yliopistosairaalan ulkopuolella. seuraavaa: • liikunnan terveysvaikutukset ja osata käyttää liikuntaa ja liikuntahoitoa terveyden edistämisessä sekä sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa • terveyden, toimintakyvyn ja fyysisen suorituskyvyn mittaaminen, selvittäminen ja diagnostiikka • liikuntaan liittyvien riskitekijöiden ennaltaehkäisy, diagnostiikka ja hoito • liikuntaja urheiluvammojen diagnostiikka, hoito ja kuntoutus sekä avoterveydenhuoltoon sopivien menetelmien käyttö ja vammojen ennaltaehkäisy • tiedon välittäminen alansa erityiskysymyksistä terveydenhuollon henkilöstölle, alan opiskelijoille, potilaille, liikunnan ja urheilun harrastajille ja näiden ohjaussekä valmennustehtävissä toimiville. Käytännössä joukkuelääkärin työssäkin tarvitaan kuitenkin useammin ihan perinteistä yleislääketiedettä ja sen osaamista, hän huomauttaa. Tikkasen mukaan käsitys on väärä ja liitetään usein urheilulääketieteeseen, joka ei ole lääketieteen erikoisala
Jos ei hoida potilaita, ei voi olla syvällistä käsitystä sairauksiin liittyvistä monimuotoisista ja moni tieteellisistä ongelmista, Tikkanen sanoo. Suomalaisilla on tiettyä etua tämäntyyppisten tutkimusten tekemisessä, sillä väestön perusluonne sopii niihin ehkä paremmin kuin eräissä muissa maissa. Suomalaisten liikuntavammojen tiedetään lisääntyneen siinä missä vapaaajalla liikkumisenkin. Se sivuaa työterveyttä ja kansanterveyttä ja useita lääketieteen erikoisaloja. Kun ylipainon tiedetään liittyvän vielä suurempaan osuuteen sairauksista, liikunnan merkitys myös painonhallinnassa kasvaa. Näkisin mielellään liikuntatieteilijoitä Helsingin yliopiston toiminnassa. Muun muassa geriatria tekee vahvasti tuloaan sen alueelle. Suositusten mukaan liikkuva yksilö voi myös sairastua. Se on oikein annosteltuna terveydeksi ja hoidoksi myös sairauksista kärsiville. Sairaalaliikuntafysiologia on tulevaisuutta, Tikkanen uskoo. Läheltä löytyvät myös yhteiskuntatieteet, psykologia ja ravitsemustiede. Sivuvaikutuksetkin hyväksyttävä Heikki Tikkasen mukaan suomalainen liikuntalääketieteellinen tutkimus on korkeatasoista ja varsinkin diabetesja sepelvaltimosairauksien sekä allergian ja aseman tutkimukset uraauurtavia. Lääketieteilijoitä on jo toiminutkin Jyväskylän yliopistossa, mutta toivoisin entistä enemmän yhteistyötä. Vastaavasti liikunnan opintoihin ei sisälly sairauksien diagnostiikkaan ja hoitoon liittyvää koulutusta. 14 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 112008. Toisena kansainvälisesti vahvana tutkimusalueena Tikkanen mainitsee genetiikan ja kolmantena hän nostaa esiin jo vuosia jatkuneet epidemiologiset tutkimukset. Liikuntalääketieteen suhde liikuntatieteeseen on Heikki Tikkasen mukaan erittäin läheinen tai ainakin sen pitäisi olla. Terveyttä edistävien liikuntasuositusten trendi on kohti entistä kuormittavampaa liikuntaa. Kliinistä lääketiedettä tekevänä suhde terveysliikuntaan on toisenlainen, ikään kuin terve voisi tulla vielä terveemmäksi liikkumalla, hän sanoo. Liikuntalääketieteen ydin on lääketieteessä. Mutta edelleenkään liikuntatieteilijä ei voi ongelmitta osallistua potilaiden hoitoprosesseihin. Helsingin urheilulääkäriasemalla potilaan tutkimukseen ja hoitoon osallistuvat liikuntafysiologit tuovat kokonaisuuteen liikunnan monimuotoisuutta, kuten valmennusoppia ja valmentautumisen fysiologiaa ja kinesiologiaa, jotka eivät kuulu lääketieteelliseen koulutukseen. Liikunta ei kuulu vain terveille. Tiiviimmät yhteydet liikuntatieteeseen Tikkanen puhuu liikuntaläåketieteestä ylåkäsitteenä, jonka kattaa sekä urheilun lääketieteen että Ii i kunnan terveysvaikutukset. Hänestä esimerkiksi liikuntafysiologit voisivat olla mukana ja osallisena potilaiden tutkimisessa ja hoitamisessa samaan tapaan kuin sairaalakemistit ja -fyysikot. Lainsäädäntö on tässä asiassa yksiselitteinen, mutta mahdollisuus tulisi antaa niille, jotka ovat innokkaita tulemaan mukaan myös potilastyöhön. Jatkossa huomiota tulee kiinnittää entistä enemmän myös liikkumista estävien sairauksien hoitoon, Tikkanen sanoo. Kummallakin olisi paljon annettavaa toisilleen, Tikkanen arvioi. Vaikka liikunta väestötasolla ehkäisee sairauksia ja käy monissa sairauksissa lääkkeeksi, terveysmenot voivat myös kasvaa liikunnan takia. Hän muistuttaa, että voimistelunopettajalaitos erotettiin aikanaan juuri Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta. Tieteenalarajojen merkitys olisi entistä enemmän häivytettävissä ilman nykyisiä maantieteellisiä esteitä. Vammoja syntyy paljon varsinkin nuorilla, mutta niitä tulee muissakin ikäluokissa sekä miehillä että naisilla ja aivan tavallisessa liikunnassa. Voidaan kyllä puhua sairauksien ehkäisystä liikunnalla, mutta silloin se vaikuttaa todennäköisyyksinä. Mutta Suomessa liikunnan ammattilainen ei ilman terveydenhuollon tutkintoa voi kuulua TEO:n valvomaan terveydenhuollon ammattilaisrekisteriin eikä siten myöskään osallistua ongelmitta potilaan hoitoon, hän toteaa. Liikunnan puutteen arvioidaan olevan myötä vaikuttamassa huomattavaan osaan yleisimmistä sairauksista. Kaikille sitä ei kuitenkaan varauksetta tai ilman tarkempia tutkimuksia pidä suositella. Hän haluaa painottaa, ettei liikunta kuulu vain terveille vaan on oikein annosteltuna terveydeksi ja ennen kaikkea hoidoksi myös sairauksista kärsiville. liikuntalääketieteen ja terveysliikunnan väliltä, ja arvioi koko terveysliikunnan käsitettä kriittisesti. Väestön kirjanpito ja kirjaaminen on meillä myös hyvin luotettavaa, Tikkanen pohtii. Rajojen merkitys on toki vähentynyt informaation kulun nopeutuessa. Monilla tapaturman jälkeiset haittapäivät kestävät jopa yli viikon. Jos miljoona suomalaista halutaan saada liikkumaan enemmän, pitää hyväksyä, että sillä on myös kielteisiä seurauksia, Tikkanen huomauttaa
Urheilulääketieteen säätiön Helsingin Urheilulääkäriasema tutkimuksen pääkohteet: fyysisen aktiivisuuden ja terveyden väliset yhteydet, hengitysja verenkiertoelimistön fysiologiset vasteet rasituksessa aineenvaihdunnan (erityisesti diabeteksen) tutkimus. palvelutoiminta: lääkärin vastaanotto, fysioterapia, hydroterapia, liikuntafysiologiset testit, painonhallinta yhteystiedot: www.likes.fi, ylilääkäri Harri Selänne, sähköposti: harri.selanne@likes.fi Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos tutkimuksen pääkohteet: liikunnan ja ravitsemuksen terveysvaikutukset keskeisten kansanterveysongelmien ehkäisyssä ja hoidossa: kontrolloitu satunnaistettu interventiotutkimus suuressa väestöotoksessa, kutsuntaikäisten interventioja seurantatutkimus, palvelutoiminta: lääkärin vastaanotto ja liikuntafysiologiset testit työterveyshuollon asiakkaille ja aktiiviliikkujille kansainvälinen Puijo Symposium joka toinen vuosi yhteystiedot: ylilääkäri Rainer Rauramaa, sähköposti: rainer.rauramaa@uku.fi LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 15. Heinonen, sähköposti: olli.heinonen@utu.fi Tampereen Urheilulääkäriasema tutkimuksen pääkohteet: liikunnan turvallisuus, liikuntavammojen ehkäisy palvelutoiminta: lääkärin vastaanotto, kuntotestaus, fysioterapia, liikuntaja ravitsemusneuvonta, sydämen ja keuhkojen kliiniset rasitustestit yhteystiedot: www.ukkinstituutti.fi, sähköposti:ylilääkäri Jari Parkkari, jari.parkkari@uta.fi LIKES tutkimuskeskus, Jyväskylä tutkimuksen pääkohteet: biolääketieteellinen perustutkimus, liikunnan harrastamisen ja terveyden yhteydet, Lasten ja nuorten elämäntavan tutkimus. Tukija liikuntaelinsairauksien ja liikunnan välisten yhteyksien selvittäminen palveluina: lääkärin, ravitsemusterapeutin, fysioterapeutin ja psykologin vastaanotto, suorituskykytestit ja kliiniset rasitustestit, fysioterapia, laihdutusklinikka. Tutkimuksessa kullakin asemalla on oma erikoisalueensa. Liikuntalääketieteen tutkimusasemat: TUTKIMUSTA, KOULUTUSTA JA POTILAITTEN HOITOA Liikuntalääketieteen tutkimus, koulutus ja liikuntalääkärien palvelut ovat liikuntalääketieteen tutkimusasemien toimintaa. yhteystiedot: www.odlfi, ylilääkäri Timo Takala, sähköposti: timo.takala@odlfi Paavo Nurmi -keskus, Turku tutkimuksen pääkohteet: lasten liikunta, tyttöjen ja naisten liikunta, urheiluvammat, solun aineenvaihduntatutkimus, lihasvammatutkimus, ravitsemus ja luusto palvelut: lääkärin vastaanotto, laboratoriotutkimukset, työhyvinvointipalvelut, kuntotestaus ja siihen liittyvä neuvonta yhteystiedot: ylilääkäri Olli J. Erityisosaamisena astman ja rasitusastman diagnostiikka ja hoito liikuntaa harrastavilla palveluina: lääkärin ja fysioterapeutin vastaanotto, liikuntafysiologiset testit, kliiniset rasituskokeet, harjoituspalautteet yhteystiedot: www.hula.fi, ylilääkäri Heikki Tikkanen, sähköposti heikki.tikkanen@hula.fi, ja Helsingin yliopisto, liikuntalääketieteen yksikkö, johtaja Heikki Tikkanen, sähköposti: heikki.tikkanen@helsinki.fi Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka tutkimuksen pääkohteet: osteoporoottisten murtumien ennalta ehkäisy ja yhteys fyysiseen kuormitukseen. Lihavuuden ja siihen liittyvien sairauksien ja liikunnan välisten yhteyksien selvittäminen
Jos nämä tarpeet tyydyttyvät, oppilaat viihtyvät tunneilla ja 16 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 112008. Monet negatiivisia liikuntakokemuksia saaneet ihmiset ovat kokeneet liikunnan sisältäneen liiaksi kilpailua ja normatiivista vertailua. Kasvavassa iässä oman ruumiillisuuden myönteiseksi kokeminen ei ole helppoa vertaisryhmäläisten edessä etenkin, jos nuori kokee omat liikuntataitonsa heikoiksi. Liikunta voi tyydyttää tai ehkäistä kolmea psykologista perustarvetta: pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokemuksia. Onkin tärkeää etsiä pedagogisia ratkaisuja siihen, että yhä useammalla, myös liikunnallisesti muita heikompitasoisella lapsella olisi mahdollisuus saada kyvykkyyden tuntemuksia ja innostavia liikuntakokemuksia. Teksti: JARMO LIUKKONEN Motivaatioilmaston tarkkailu kannattaa Yksilölliseen kokemukseen liittyvistä tekijöistä on tullut entistä merkittävämpiä liikuntakasvatuksessa. Y hdellä viikoittaisella liikuntakerralla koulussa tai urheiluseuran harjoituksissa ei pystytä merkittävästi parantamaan kuntoa tai edistämään taitoja, mutta tämä liikuntatuokio saattaa kuitenkin olla ratkaisevassa asemassa positiivisten liikuntakokemusten ja asenteiden kehittymisen kannalta
Tämä varmistaa sen, että mahdollisimman monella osallistujalla on mahdollisuus kokea myönteisiä elämyksiä ja onnistumisia. (Duda & Whitehead 1998; Roberts 2001.) Tehtäväja minäorientaatio eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan meissä kaikissa on piirteitä molemmista orientaatioista. Tehtävien eriyttäminen taitotason mukaan tukee myös pätevyyden kokemuksia, koska LIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2CX)8 17. Liikuntamotivaation ja hyvinvoinnin kannalta ongelmallisiksi saattavat muodostua tapaukset, joissa minäorientaatio on tehtäväorientaatiota korkeampi, etenkin jos koettu pätevyys on alhainen (Duda 2001; Roberts 2001). Näin tehtäväilmasto edesauttaa myös fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumista myöhemmällä iällä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opetusta eriytetään erilaisiin tehtäviin ohjattavien taitotason mukaan. Minäorientoituneelle kova yrittäminen ei välttämättä takaa onnistumisen kokemusta, koska pätevyy den kriteerit ovat kilpailullisia eivätkä ne siten ole omassa kontrollissa. (Ducla 2001; Liukkonen 1998.) Tehtäväorientoituneet lapset kokevat pätevyyttä silloin, kun he kehittyvät omissa taidoissaan, yrittävät kovasti, tekevät yhteistyötä toisten kanssa tai oppivat uusia suoritustekniikoita. panostavat itsensä kehittämiseen. Opettajan tai ohjaajan on hyvä varmistaa, että toiminnan motivaatioilmastossa on enemmän tehtäväkuin minäsuuntautuneisuutta. Opettajan ollessa kilpailullinen muodostuu motivaatioilmastosta helposti rninäsuuntautunut. (Duda & Whitehead 1998.) Tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto on muodostunut avainkäsitteeksi liikunnan tarjoamien positiivisten kokemusten, viihtymisen ja oppimisen kannalta. Malli sisältää kuusi pedagogista ja didaktista osaaluetta: (a) tavat, joiden mukaan toiminnan tehtävät toteutetaan, (b) opettajan auktoriteetti, (c) tavat, joiden mukaan toiminnasta annetaan palautetta, (ei) toiminnan tehtävien ryhmittelyperusteet, (e) toiminnan arviointiperusteet sekä (e) ajankäyttö. Kaikki didaktiset ratkaisut, joita opettaja tekee liikuntatunnilla, vaikuttavat motivaatioilmaston muodostumiseen. Minasuuntautuneessa motivaatioilmastossa korostuvat keskinäinen sosiaalinen vertailu ja suoritusten lopputulokset. ltse asetetut oman taitotason mukaiset tehtävät ovat osallistujien omassa kontrollissa ja tällöin heidän motivaationsa toimintaa kohtaan kasvaa. Edellisestä käytetään nimitystä tehtäväsuuntautuneisuus ja jälkimmäisestä minätai kil pailusu untautuneisuus. Koettu pätevyys on yksi psykologisista avaintekijöistä fyysisen aktiivisuuden taustalla. Pätevyyden kokeminen ei tällöin ole riippuvainen toisten suorituksista, vaan oma kehittyminen ja yrittäminen riittävät kyvykkyyden ja onnistumisen kriteereiksi, joten myös alhaisen liikuntataidon omaavat voivat kokea onnistumisen elämyksiä. (Duda 2001; Roberts 2001.) Motivaatioilmaston muutoksen työkalut Motivaatioilmaston tehtäväja minäsuuntautuneita piirteitä kuvaava TARGET-malli (Epstein 1989) tarjoaa opettajille ja ohjaajille käytännön didaktisia työkaluja, joiden avulla he voivat korostaa tehtäväsuuntautuneisuutta toiminnassaan. Voimakas minäorientaatio on yhteydessä suotuisiin motivaatiotekijöihin ainoastaan, jos yksilön koettu pätevyys on samanaikaisesti korkea. Tehtäväsuuntautuneen rnotivaarioilrnaston korostaminen onkin suositeltavaa kaikenlaisessa lasten ja nuorten liikunnanohjaustoiminnassa. TARGET-mallin nimi koostuu näiden pedagogisten osa-alueiden englanninkielisten nimien alkukirjaimista: Task, Authority, Rewarding, Grouping, Evaluation ja Timing. (Biddle 2001; Ducla 2001; Roberts 2001; Treasure & Roberts 2001.) Teh tä väsu unta u tuneessa motivaatioilmastossa tehtävät ovat monipuolisia ja vaihtelevia. TARGET-mallin mukaiset interventiot ovat vaikuttaneet myönteisesti ohjattavien tehtäväorientaatioon, mielenkiintoon liikuntatuntia kohtaan, asenteisiin kavereiden auttamista kohtaan sekä uskomuksiin siitä, että yrittäminen johtaa menestymiseen ja tyytyväisyyteen. Motivaatioilmasto tarkoittaa toiminnan psykologista, koettua ilmapiiriä, joka ohjaa toiminnan tavoitteita. Niissä on lisäksi mukana henkilökohtaista haastetta omaan taitotasoon nähden. Suuntau tuneisuutemme tehtäväja/tai minäorientaatioon toimii eräänlaisina "linsseinä", jotka vaikuttavat liikuntamotivaation kehittymiseen. Liikuntatunnin ilmasto monen tekijän summa Tavoiteorientaation lisäksi liikuntatunnin motivaatioilmasto vaikuttaa oppilaiden liikuntamotivaatioon ja hyvinvointiin. Liikuntakokemusten kannalta on kuitenkin tärkeää ymmärtää näiden kahden tavoiteperspektiivin suhde. Siinä voi korostua tehtävätai minäsuuntautuneisuus. Omien tavoitteiden valitseminen ja oman tasoiset harjoitteet tarjoavat autonomian kokemuksia, koska ne eivät ole ulkoapäin kontrolloituja. Sen on todettu olevan yhteydessä alhaiseen liikuntamotivaatioon, ahdistuneisuuteen liikuntatilanteissa, alhaiseen viihtyvyyteen ja alhaiseksi koettuun liikunnan tärkeyteen terveydelle. Sen on havaittu olevan positiivisesti yhteydessä liikuntaan osallistumiseen p koulun liikuntatuntien fyysiseen aktiivisuuteen sekä tukevan koulun ulkopuoliseen liikuntaan osallistumista.(Liukkonen, Jaakkola & Soini 2007 .) Tavoiteorientaatioteorian (Nicholls 1989) mukaan oppilaiden liikuntamotivaation kannalta oleelliseksi tekijäksi muodostuu se, syntyykö tunne fyysisestä pätevyydestä itsevertailuun vai normatiiviseen vertailuun perustuen. Lisäksi lapsille annetaan mahdollisuus itse asettaa tavoitteitaan oman taitotasonsa ja toiveidensa mukaisesti. Ongelmia ei synny, jos tehtäväorientaatio on riittävän korkea riippumatta siitä, kuinka voimakas on minäorientaatio. Minäorientoituneet lapset kokevat pätevyyttä silloin, kun he pystyvät voittamaan toiset, saavuttamaan hyvän lopputuloksen normitaulukon mukaan tai suoriutuvat tehtävistä vähemmällä yrittämisellä kuin Loiset. Pätevyyden ollessa alhainen, minäorientaation on todettu olevan yhteydessä alhaiseen liikuntamotivaatioon
Tehtäväsuuntautuneessa ilmastossa ne voidaan nähdä osana oppimista, eikä kenenkään tarvitse pelätä tekevänsä virheitä. (Deci & Ryan 1985; Treasure 2001.) Minäsuuntautuneessa motivaatioilmastossa ryhmät muodostetaan kykyjen mukaan. Tehtåväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa lapset otetaan mukaan arviointiprosessiin. Minäsuuntautunut tapa arvioida lasten toimintaa lopputulosten ja sosiaalisen vertailun perusteella ei myöskään tue heidän pätevyyden kokemuksia. Ei ole perusteltua jatkuvasti eriyttää opetusta esimerkiksi joukkuepeleissä hyviin ja huonoihin joukkueisiin. Qaakkola & Digelidis 2007.) Teh täväsu untautuneessa motivaatioil mastossa ajankäyttö on joustavaa, eikä riipu tiukasta ennalta asetetusta tuntisuunnitelmasta. Lisäksi yhteistoiminta ja auttaminen tukevat lasten autonomian kehittymistä, koska heille muodostuu kokemus toisen henkilön asemaan asettumisesta. Lasten kanssa keskustellaan toiminnan onnistumisesta suhteessa heidän taitoihinsa ja resursseihinsa. Tällaiset palautteenannon tavat eivät tue lasten autonomian ja pätevyyden kokemuksia, koska heille muodostuu helposti kokemus siitä, että aikuinen kontrolloi heidän käyttäytymistään ja vertailee ryhmän jäsenten suorituksia keskenään. tällöin kaikilla on mahdollisuus harjoitella omalla tasollaan. Tämä ylhäältä alaspäin tehtävä päätöksenteko laskee autonomian kokemuksia ja näin ollen liikuntamotivaatiota. Demokraattista päätöksentekoa voidaan kuitenkin pitää yhtenä liikuntamotivaatioon eniten vaikuttavista tekijöistä. Kun lapset saavat itse valita tehtäviä ja tavoitteita, pitää kuitenkin huomioida, etteivät heidän käsityksensä omista kyvyistään aina välttämättä ole täysin realistisia. (Deci & Ryan 2000; Treasure 2001.) Minäilmastossa tehtävät ovat samanlaisia kaikille. Tällöin toiminta ei tarjoa innostavaa haastetta suurimmalle osalle lapsista, koska harjoitteet ovat osalle liian helppoja ja osalle liian vaikeita. 18 LIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2008. (Treasure 2001; Vallerand 2001.) Minäsuuntautuneessa motivaatioilmastossa ohjaaja päättää itse kaikista tehtävistä ja toimintatavoista. (Biddle 2001; Vallerand 2001.) Tehtäväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa aikuinen on demokraattinen ja antaa lasten osallistua päätöksentekoprosessiin yhteisistä pelisäännöistä, harjoitusten sisällön suunnittelusta, harjoitteista ja liikunnassa edistymisen arvioinnista. Kaikkien toiminnan arviointikriteerien ei tarvitse perustua lopputuloksiin ja sosiaaliseen vertailuun. On myös tärkeää antaa positiivista palautetta kovasta yrittämisestä ja itse suori tusprosessista. Minäilmastossa harjouteet eivät myöskään ole vaihtelevia, vaan ohjaaja yleensä laatii harjoitteet omien mieltymystensä mukaan. Heille on myös tärkeää tarjota mahdollisuuksia arvioida omia tavoitteitaan ja niiden toteutumista aikuisen avustuksella. Vaihtoehtojen puuttuminen laskee autonomian kokemuksia, mikä alentaa liikuntamotivaatiota. Qaakkola & Digelidis 2007.) Tärkeä palaute Tehtäväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa palautetta annetaan yksityisesti ja se perustuu kehittymiseen omissa taidoissa. Eritasoiset lapset tekevät samantasoisia harjoitteita. Minäsuuntautuneessa motivaatioilmastossa palaute, niin positiivinen kuin negatiivinenkin, annetaan pääsääntöisesti julkisesti koko ryhmän tai osaryhmän edessä. (Vallerand 2001.) Motivaation kannalta on tärkeää muodostaa heterogeenisia ryhmiä. Toimintaa ei katkaista, jos huomataan, että oppiminen on kesken, vaikka alkuperäisessä suunnitelmassa olisi ollut tietyt rajat harjoitteille. Lapsija aikuisjohtoinen päätöksenteko eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia tekijöitä. Tämä edistää sosiaalista vertailua, koska lapsille tulee selväksi, ketkä kuuluvat parhaaseen ja ketkä huonoimpaan ryhmään. Joissakin tapauksissa on järkevää eriyttää lapsia eritasoisiin ryhmiin, mutta tällöin ohjaajan pitää kuitenkin olla herkkä tunnistamaan lasten tuntemuksia. Minäsuuntautuneessa motivaatioilmastossa arviointi perustuu voittamiseen ja sosiaaliseen vertailuun. Usein riippuu opetettavasta ryhmästä ja liikuntalajista, kumpi tapa on luontevampi. Motivaatioilmaston muodostumiseen vaikuttaa myös se, millä tavalla ohjaaja suhtautuu virheisiin. Sosiaalinen vertailu korostuu, jos ohjaaja antaa positiivista palautetta ainoastaan, kun ohjattava on saavuttanut parhaan tuloksen testissä tai kilpailussa tai jos hänen suorituksensa on ollut hyvä suhteutettuna tiettyyn normitaulukkoon. Lapset valitsevat helposti liian vaikeita tehtäviä. Näissä tilanteissa aikuisen tulee ohjata oppilaita realistiseen suuntaan tehtäviä valittaessa. Ryhmät on parempi muodostaa yhdessä tehtäviä kuin yksilöllisiä tehtäviä varten. Yhdessä toimiminen korostaan toisten auttamista. Tämä nähdään yhtenä autonomian ja siten myös liikuntamotivaation tärkeimmistä tekijöistä. Tämä ehkäisee sosiaalista vertailua ryhmän sisällä. Homogeenisten ryhmien muodostamista ei kuitenkaan pidä sekoittaa taitotason mukaan eriyttämiseen. Jos opettaja antaa arvosanat liikuntataitojen eikä yrittämisen mukaan, oppilaille ei synny autonomian kokemuksia, koska arvosanat eivät ole heidän omassa kontrollissaan. Lisäksi aikuisjohtoinen päätöksenteko ei tue lasten pätevyyden kokemuksia, koska heillä ei välttämättä ole mahdollisuutta liikkua omalla taitotasollaan. (Biddle 2001.) Virheet osa oppimista Tehtäväsuuntautunut tapa arvioida toimintaa on omissa taidoissa kehittymisen, yrittämisen, henkilökohtaisten tavoitteiden, suoritusprosessin sekä ryhmän jäsenten välisen yhteistyön käyttäminen arviointikriteereinä. Tällöin vastuu siirtyy aikuiselta osallistujille. Kykyjen mukaan muodostetut ryhmät eivät myöskään tue sosiaalista vuorovaikutusta, koska niissä korostuvat sosiaalinen vertailu ja lopputulokset
2001. Jaakkola, T. A hierarchical model of intrinsic and extrinsic motivation in sport and exercise. Liukkonen, J., Jaakkola, T. Huovinen ltoim.), Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Advances in motivation in sport and exercise. Treasure, D. Duda, J. San Diego, CA: 259-295. The competitive ethos and democratic education. & Roberts, G. Ames ltoim.), Research on motivation in education. Achievement goal research in sport: Pushing the boundaries and clarifying some misunderstandings. University of Jyväskylä, Finland. Roberts (toim.), Advances in motivation in sport and exercise. & Ryan, R. J. Family structures and student motivation: A developmental perspective. 1985. Liukkonen, J. 1998. Ames, & R. C. & Soini, M. Measurement of goal perspectives in the physical domain. Helsinki: WSOY, 157-170. Teoksessa G.C. Understanding the dynamics of motivation in physical activity: The influence of achievement goals, persona! agency beliefs, and the motivational climate. Epstein, J. G. 12001 ). Champaign, IL: Human Kinetics, 129-182. Roberts, G. Cambridge, MA: Harvard University Press. Enjoyment in youth sports: A goal perspectives approach. L. Psychological lnquiry 11, 227-268. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 19. Teoksessa G.C. 2001. LIKESResearch Center for Sport and Health Sciences. 2000. L. Champaign, IL: Human kinetics, 79-100. 1989. H. Teoksessa J. C. New York, NY: Plenum Press. Teoksessa G.C. Vallerand, R. 120071 Motivaatioilmasto liikunnanopetuksessa. The "what" and "whv" of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Teoksessa G.C. Psychology measurement. 1989. M. Enhancing young people's motivation in youth sport: An achievement goal approach. 2001. lntrinsic motivation and self-determination in human behaviour. L. Charnpaign, IL: Human Kinetics, 1-50. & Whitehead, J. Morgantown, WV: Fitness lnformation Technology, 21-48. 12007). Champaign, IL: Human kinetics. Champaign, IL: Human Kinetics, 101-127. Research Ouarterly for Exercise and Sport 72, 165-75. Roberts ltoim.), Advances in motivation in sport and exercise. Teoksessa J. Duda, J. Alfermann & Y Theodorakis ltoim.), Psychology for physical educators. Students' perceptions of the motivational climate, achievement beliefs, and satisfaction in physical education. Enhancing motivation in physical education. 2001. L. Nicholls, J. Teoksessa P Heikinaro-Johansson & T. Teoksessa C. Roberts ltoim.), Advances in motivation in sport and exercise. L. & Digelidis, N. Establishing a positive rnotivational climate in physical education. Roberts (toim.), Advances in motivation in sport and exercise. Roberts (toim.). M. C. 1998. Treasure, D. Champaign, IL: Human Kinetics, 263-319. Student in focus. Duda ltoim.), Advances in sport and exercise. Tehtäväja minäsuuntautuneen motivaatioilmaston tunnuspiirteitä Tehtäväsuuntautunut ilmasto • Ohjattavat osallistuvat päätöksentekoon koskien toimintaa • Toimintaa eriytetään ohjattavien taitotason mukaan • Virheet nähdään osana oppimista • Yhteistyötä arvostetaan • Omaa kehittymistä ja yrittämistä arvostetaan • Ryhmät heterogeenisia • Ohjattavat mukana arviointiprosesseissa • Palautetta annetaan suorituksista • Palaute yksityistä • Ohjattavat asettavat omat tavoitteensa • Toiminnassa jokaisella osallistujalla tärkeä rooli • Ajankäyttö joustavaa Minäsuuntautunut ilmasto • Ohjaaja tekee itse päätökset toiminnasta • Tehtävät ja toimintatavat samoja kaikille • Virheistä rangaistaan • Sosiaalista vertailua ja kilpailua arvostetaan • Ryhmät homogeenisia • Ohjaaja arvioi toimintaa • Palautetta annetaan persoonasta ja muihin suhteutetuista taidoista • Palaute julkista • Ohjaaja asettaa toiminnan tavoitteet • Ainoastaan ryhmän parhaat liikkujat tärkeissä rooleissa toiminnassa • Ajankäyttö kontrolloitua JARMO LIUKKONEN, LitT Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: jarmo.liukkonen@sport.jyu.fi LÄHTEET Biddle, S. Vereijken, D. & Ryan, R. Liukkonen, Y Auweele, B. J. Deci, E. 2001. Deci, E. Teoksessa G.C. Research Reports on Sport and Health Sciences. C. L
Opetustapahtuman tekijöiden laadun arviointi antaa syvällisempää tietoa koululiikunnan luonteesta. Kunkin esitettävän teesin tueksi on etsitty tukea kirjallisuudesta. Lajitaitojen sisällyttämistä koulun opetussuunnitelmaan voidaan perustella myös kunnon ja liikehallinnan kehittämisen kannalta. Lisäksi pohditaan teesin merkitystä liikunnan opetuksen ja opettajankoulutuksen kannalta. Jos opettaminen määritellään oppimisen helpottamiseksi, voidaan oppimista pitää jopa opettamisen ehtona. Liikuntataitojen oppimisen kannalta tehokasta opettamista tarkastellaan seuraavassa eräiden perusteesien kautta. Oppiminen on tärkeämpää kuin opettaminen Oppimisen tarkastelu on lähtökohta opettamiselle. S uomalaisessa koululiikunnassa liikuntalajeilla on vahva itseisarvo. (Arnold 1987.) Erilaiset oppimiskäsitykset suhteutuvat opettamiseen hiukan eri tavoin. Prosessi-tuotostutkimuksella on mahdollista etsiä taitojen oppimista selittäviä tekijöitä ja pyrkiä sen kautta taitojen oppimisen ja opettamisen teorian muodostamiseen. Monipuolisten lajitaitojen opettelu on perusteltua silloin, kun taidot johtavat lajin jatkuvaan harrastamiseen myöhemmällä iällä. Teksti: MIKKO PEHKONEN Taito kehittyy kykyjä vastaavissa oppimistehtävissä Oppilaat, jotka kehittyvät taidoissaan, kokevat myös muita useammin liikuntatunnit miellyttäviksi. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen 20 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Laajemmin tarkasteltuna kyse on koululiikunnan ja opettajankoulutuksen arvioinnista. Oppimista tapahtuu usein ilman opettamista, eikä kaikki oppiminen ole tarkoituksellista. Jos oppimista ei ole tapahtunut, eivät opettajan toimetkaan ole olleet opettamista, vaan jotakin muuta toimintaa. Liikuntataitojen oppimisen kannalta tehokasta opettamista voi kehittää tunnistamalla taitojen oppimista selittävät tekijät. Kun tarkastellaan liikuntataitojen oppimisen kannalta keskeisten toimintojen esiintymistä liikuntatunneilla ja niihin vaikuttavia tekijöitä, saadaan opettajan työn ja opettajankoulutuksen kannalta tärkeää tietoa. Oppilaiden ja opettajan toimintojen kuvaus on perustunut määrälliseen tarkasteluun. Kognitiivisessa oppimiskäsityksessä opetuksessa korostetaan tiedonkäsittelyjärjestelmän toimintaa, ja uuden opettaminen rakennetaan aiemman oppimisen varaan. Koululiikuntatutkimuksessa opetusprosessia ja sen tuotoksia on yleensä tarkasteltu erillään toisistaan. Behavioristisessa oppirniskäsityksessä opettamisessa korostuu välitön palautteen antaminen, opetusaineksen osittaminen ja oppilaiden ulkoisen aktiivisuuden korostaminen. Liikuntataitojen didaktiikan kehittämisen kannalta tulokset voivat olla myös merkittäviä
Mikäli kaikki opetussuunnitelmaehdotusten sisällöt käytäisiin opetuksessa läpi ja aikaa käytettäisiin tasaisesti kaikkiin tehtäviin, jäisi yhden liiketehtävän harjoitteluun aikaa minuutin verran. Taitojen säilyminen on yhteydessä taitojen tasoon. (Pehkonen 1999.) Opetustapahtumassa opettajan ja oppilaan toiminLIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 21. Kolmevuotisen seurantatutkimuksen (Pehkonen 1999) mukaan oppilaat käyttivät alaluokilla kuudessa vuodessa keskimäärin 60 (pojat) tai 105 (tytöt) minuuttia aikaa voimistelutaitojen harjoitteluun. telinevoimisteluun alaluokille 80-100 erillistä taitotehtävää. Eteneminen on yksilöllistä Liikuntataitojen kehityksessä voidaan havaita vaihtelua iän, kehon rakenteen ja liikuntakykyisyyden mukaan. Usein liikunnan opetusharjoittelun ohjauksessa nousevat pääasiaksi opetuksen ulkoiset piirteet oppilaiden oppimisen korostamisen sijaan. Korkeintaan kokonaismotoriseen tasoon edenneet voimistelutaidot taantuivat koululaisten kesäloman aikana ja muita lajeja opeteltaessa, kun hienokoordinaatiovaiheeseen edenneet taidot säilyivät.(Hirtz 1985; Moritz & Shahada 1986; Pehkonen 1999). Tällaisessa tapauksessa ei oppijalle enää jää opetukselta tilaa oppimiseen. Tällaista toimintaa ei pitäisi opettajankoulutuksessa vahvistaa. Vähemmän on enemmän Koululaisten lukuntataitoja käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että oppilaat yltävät harvoin taitojen hallinnassa kokonaismotorista vaihetta pidemmälle (Pehkonen 1982, 1999). Eräissä koulukohtaisen opetussuunnitelman malleissa (Kouluhallitus 1985; Pehkonen, Parkkisenniemi & Petrelius 2003) on esitetty mm. Taitojen matala laadullinen taso saattaa johtua vähäisestä harjoitusmäärästä, mutta myös siitä, että opetussuunnitelmassa ei keskitytä riittävästi tiettyyn ydinainekseen. Esimerkiksi voimistelutaitojen nopean kehityksen vaihe ajoittuu tytöillä kahdeksanteen ja pojilla viidenteentoista ikävuoteen. (Numminen 1996.) Voimistelutaitojen oppimista ja opettamista käsittelevässä tutkimuksessa havaittiin, että opettajan toimenpiteiden maksimoiminen tarjoamalla laadukkaita opetuskehittelyjä ja jatkuvaa, hyvää palautetta heikensi oppilaiden oppimistuloksia (Pehkonen 1999). m ukaan opetu ksessa keskitytään opetu sym päristön järjeståmiseen
nan yhteydet liikuntataitojen kehittymiseen tuovat esille oppilaiden erilaisuuden merkityksen. Koululiikunta sinänsä on useille oppilaille ahdistuksen lähde. Taitotasoltaan heikot oppilaat hyötyvät siitä, että opettaja käyttää liikuntatunnilla aikaa järjestelyihin. (Hakala 1999.) Oppiminen on voimakas positiivinen kokemus Positiiviset kokemukset ja elämykset ovat tärkeitä koululiikunnassa. Taidoiltaan heikkojen oppilaiden opetuksessa opettajan on oltava aktiivinen toimija. Negatiiviset yhteydet pelkäämisen ja taitojen kehittymisen välillä ovat osoitus tämän ahdistuksen merkityksestä, mutta samalla myös opettajan heikosta kyvystä yksilöidä opetustaan kaikille oppilaille sopivaksi. Taitoja on mahdollista kehitellä erilaisia apuvälineitä käyttämällä. Standardirnittaiset kilpaurheilun suorituspaikai ja välineet soveltuvat harvoin sellaisenaan lapsille. Toiminnallisuutta korostetaan suuresti sekä liikunnan aineenopettajien että luokanopettajien koulutuksessa. Erilaiset pelot ovat taas taitojen oppimista rajoittavia tekijöitä (Pehkonen 1999; Tapio & Ylitolonen 1997). Tuntitilanteessa opettajan ja oppilaan palautemäärissä on suuri ero. 1988; Pehkonen 1999; Silverman 1990; Solmon 1995). Pelkkä oppilaiden suoritusten tarkkailu on negatiivisesti yhteydessä taitokehitykseen. Määrä mahdollistaa laadun Liikuntataitojen harjoitteluun käytetyn ajan on todettu olevan tärkeä taitojen kehittymisen selittäjä (Da Costa & Pieron 1992; Pieron & Piron 1981; Yerg 1977, 1981). (1997) osoittivat opettajan ohjeiden annon laadullisen arvioinnin olevan pätevä oppimisen ennustaja. Ympäristö on muokattava lapsille sopivaksi ei päinvastoin Suurissa opetusryhmissä opetusyrnpäristön merkitys korostuu. kuntotekijöiden kehittymisen kannalta. (Lamben 1996; Rink 1996.) Oppimisympäristön muokkaamisella ja liikekehittelyllä on eniten myönteisiä vaikutuksia lähtötasoltaan heikkojen ja nuorten oppilaiden taitojen oppimiseen (Heben ym. Oppiaineksen hallinta ja oppilaan tuntemus Taitojen oppimisen tärkein selittäjä on oppilaan kykyjä vastaavien oppimistehtävien tarjoaminen (Pehkonen 1999). Opettajien aineksen hallinta on näkynyt opetuksessa siten, että sisällön hallitsevat opettajat tarjoavat oppilaille enemmän tehtäviä ja säätelevät niiden vaikeustasoa oppilaiden kykyjä vastaaviksi (Hastie & Vlaisavljevic 1999; Rink 1993; Schempp ym.1998). Opettajan roolin tulisi olla oppimisen tehostaja: oppimisympäristön kehittäminen, oppilaiden ja opettajien välisten suhteiden luominen sekä oppilaiden tiedollisten prosessien ylläpitäminen ovat oppimista edistävää toimintaa. Pelletin & Harrisonin (1995) tutkimuksessa todettiin, että palautteen merkitys taitojen kehityksen selittäjänä häviää, jos oppimistehtävien vaikeus ei vastaa suorittajan kyky22 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Elämykset ovat jo sinänsä tärkeitä koululiikunnassa 111111. Palautteen yhteydet taitojen kehittymiseen ovat olleet samansuuntaisia harjoituksen yhteyksien kanssa. Liikuntataitojen oppimisessa toiminnan määrä mahdollistaa sen, että harjoittelu voi olla laadukasta. Turvallisuuden tunne vähentää pelkoja taidon oppimistilanteessa. Tämä edellyttää opettajalta muun muassa monipuolisten oppimistilanteiden suunnittelua, eri opetustyy lien käyttöä yhtäaikaisestikin, vaihtoehtoisten tehtävien tarjoamista ja erilaisten roolien mahdollistamista. (Pehkonen 1999.) Yerg (1983) havaitsi palautteen kohdistamisella olevan merkitystä taitojen edistymiseen. Parhaimmillaan positiiviset kokemukset kytkeytyvät taitojen oppimiseen, mikä saattaa vahvistaa liikunnallisen elämäntavan omaksumista enemmän kuin muunlaiset elämykset. Osoitus oppimisen aiheuttamista kokemuksista on Pehkosen (1999) havainto, jonka mukaan liikuntatunteja eivät kokeneet miellyttäviksi ne oppilaat, jotka olivat taidoiltaan hyviä, vaan ne, jotka kehittyivät. Suorituksen yksityiskohtia käsittelevä palaute vaikutti taitoihin negatiivisesti. Da Costan ja Pieronin (1992) tutkimuksessa todettiin, että tehtävän esittämisen sekä palautteen antamisen tarkkuus, virheettömyys ja tarkoituksenmukaisuus olivat luonteenomaisia kaikkein tehokkaimmille opettajille. Gusthart ym. 2000; Sweeting & Rink 1999). Turvallisuutta voidaan lisätä ratkaisuilla, joissa oppilas saa valita kykyjään vastaavia tehtäviä. Tämä edellyttää opettajalta kahdentyyppistä asiantuntijuutta: oppiaineksen hallinta ja oppilaan tuntemus on vahva yhdistelmä. Nämä voivat olla oppilaiden eriyttämistä taitotason mukaisiin ryhmiinjaerilaisten liikekehittelyy n liittyvien telineiden ja välineiden siirtelyä. Palaute vaikutti positiivisesti oppilaan taitotasoon, kun se kohdistui liikesuorituksen kokonaisrakenteeseen. Liikunnan määrällä on tietenkin merkitystä mm. Vaikeustasoltaan oppilaan edellytyksiä vastaavat liiketehtävät merkitsevät laadultaan hyviä suorituksia, ja liikuntasuoritusten laatu on edistymisen kannalta merkittävämpi kuin määrä (Ashy ym. Toisten oppilaiden tarjoama avustus ja palaute voidaan nähdä myös sosiaalisen kasvatuksen välineinä. motivaation lähteinä. Fyysisen ympäristön ohella opettajan tehtäviin kuuluu oppimisilmapiirin kehittäminen. (Pehkonen 1999.) Myös rnotorisesti taitavalla oppijalla tulee olla oikeus oppimiseen ja kehittymiseen. Opettaja antaa palautetta keskimäärin 60 % voimistelutunnin ajasta, mutta yksittäinen oppilas käyttää palautteen vastaanottamiseen 1 % tunnista. (1984) ovat todenneet haasteen ja pätevyyden olevan hyvin tasapainossa nuorten omissa peleissä ja leikeissä, mutta nuorisourheilussa ja koululiikunnassa tasapaino kallistuu ahdistuksen puolelle. Chalip ym. Asiantuntemus opetettavasta aiheesta yhdistyneenä tarvittaviin viestintätaitoihin on paras tae opetuksen onnistumiselle
ln S.J. Teaching effectiveness: Comparison of more and less effective teachers in an experimental teaching unit. 1995. Research Ouarterly for Exercise and Sport, 5512), 109-116. Suurin m erkitys on koko luokalle annetulla palautteella. 1981. & Solmon, M.A. Relationships of practice using correct technique to achievement in a motor skill. 24, 144-161 Rink, J.E. (julkaisematon) Pehkonen, M. Journal ofTeaching in Physical Education, 15, 53-63. Telinevoimistelutaidot ja peruskoulun liikunnanopetus. Ennis (eds.) Student Learning in Physical Education. Berlin: Volk und Wissen. 1993. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Pellet, T.L. Champaign, IL: Human Kinetics, 310-317 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 23. Silverman, S., Kulinna, P.H. Journal ofTeaching in Physical Education, 16, 196-210. Kouluhallitus 1986. & Pieron, M. Opetusharjoittelu tulisi pyrkiä järjestäm ään siten, että harjoittelija oppisi tuntem aan opettam ansa oppilaat: sam a opetu sryhm ä usean vuoden ajan. ln: G.T. 1992. Effective lnstruction in Physical Education. 1987. Palaute on kuitenkin harvoin edistymisen pääasiallinen ennustaja. Linear and curvilinear relationships between student practice and achievement in physical education. 1995. & Piron, J. ln: T Templin & J. MIKKO PEHKONEN LitT, KM lehtori, liikunnan didaktiikka Lapin yliopisto Sähköposti: mikko.pehkonen@ulapland.fi LÄHTEET Arnold, R.K. Theorie und Praxis der Körperkultur, 35 (5), 330-333 Numminen, P. 1988. Gusthart, J.L., Kelly, I.M. The influence of a teacher's specific, congruent, and corrective feedback on female junior high school students' immediate volleyball practice success. & Rink, J.E. Ennis (eds.) Student Learning in Physical Education. Osa 1: Lähtökohdat ja opetussuunnitelman laadinta. Da Costa, F. Nämä pohdinnat saattaisivat aiheuttaa muutoksia opettajankoulutuksen valintakokeisiin ja koulutuksen sisältöön. 1999. The relationship between subject-matter expertise and accountability in instructional tasks. Solmon, M. Feingold, C.R. Pieron, M. Ominaisuuspainoneisen liikunnan opetussuunnitelman kokeilu peruskoulun luokilla 1-6. Champaign, IL: Human Kinetics, 101-106. 1981. Peruskoululaisten telinevoimistelun perustaidot. 1982. Journal ofTeaching in Physical Education, 19, 338-354. Teaching and Teacher Education, 6, 305-314. The Validity of Oualitative Measures of Teaching Performance Scale as a Measure of Teacher Effectiveness. 1990. 1999. Sport. Liikuntataitojen oppiminen ja opettaminen. 1986. Teaching physical education for learning. 1999. Vaikeustasoltaan optim aalisten tehtävien tarjoam inen edellyttää liikeopill ista hallint aa ja herkkyyttä oppilaan om inaisuuksien havaitsem iseen. Laadullisesti hyvä ja heikko palaute merkitsevät parempaa oppimista kuin tilanne, jossa palautetta ei saada lainkaan (Pehkonen 1999). ln: S.J. ln: T Williams, L. 66(suppl. 1983. Luokanopettajakoulutuksessa saattaisi olla syytä nostaa voim istelun liikeopillisen hallinnan tasoa. Almond & A. Täm ä voisi tapahtu a helpottam alla mahdollisuuksia liikuntapedagogiikan aineopintojen suorittam iseen. The impact of task progressions on students' practice quality and task-related thoughts. Silverman & CD. & Ylitolonen, T. 1977. niiden kehittyminen ja yhteydet kehon rakenteeseen ja fyysiseen toimintakykyisyyteen. Liikunnan opetuksen opas. 1997. The impact of selected presage and process behaviors on the refinement of a motor skill. Subject expertise and teachers' knowledge. Lapin yliopisto. Opettajankoulutuksen kannalta voisi pohtia, miten voitaisiin luotettavasti arvioida opettajan sitoutuneisuutta ja voidaanko opettajan kiinnostusta oppilaiden oppimisesta opettaa. Goals and Outcomes. Virheisiin puuttuva asiantuntijapalaute saattaa sopia paremmin urheiluvalmennukseen ja korkealle taitotasolle. 1984. jä. Jyväskylän yliopisto. Mitä merkitystä on kuperkeikalla. 1995. & Rink, J.E. Effects of direct instruction and environmentally designed instruction on the process and product characteristics of a fundamental skill. 1998. Chalip, L., Csikszentmihalyi, M., Kleiber, D. Zum Einfluss der Schulferien auf die aktuelle körperlichsportliche Leistungsfähigkeit der Schuler 3. Moritz, H. 1996. Jyväskylä: Liikuntakasvatuksen laitos ja Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. Jyväskylä PSKustannus. Rees & M. Barrette, R.S. Relationships between teacher behaviors and pupil achievement in the psychomotor domain. & C.D. Sparkes (eds.) Sport and physical activity. (julkaisematon) Yerg, B. Klassen. 1 ), 57. Research Ouarterly for Exercise and Sport, 66, 32-40. Hakala, L. Tapio, H. London: E & FN Spon, 169-176. Kyvyt vai taidot. Skill-Related Task Structures, Explicitness, and Accountability: Relationships With Student Achievement. & Shahada, W. Journal ofTeaching in Physical Education, 1, 38-46. Journal of Teaching in Physical Education, 18, 216-233. Unpublished doctoral dissertation. Champaign, IL: Human Kinetics, 149-169. Helsinki: Lasten keskus Oy. A model for teaching A model of learning. Hastie, P.A. Hebert, E.P., Landin, D. 1996. Yerg, B. Silvermanin ym. Tärkeintä on välittäminen Toiminnasta saatu palaute on yleensä yhteydessä taitojen kehittymiseen. Kuperkeikka varhaiskasvatuksen liikunnan didaktiikkaan. Re-examining the process product paradigm for research on teaching effectiveness in physical education. Journal of Teaching in Physical Education, 7, 115-120. & Petrelius, A. Recherche de criteres d'efficacite de l'enseignement dhabilites motrices. St Louis, MO Mosby Rink, J.E. Variations of experience in formal and informal sport. & Fincher, M.D. Olson (eds.) Teaching in Physical Education. Pehkonen, M., Parkkisenniemi, S. 1996. University of Pittsburgh. Silverman, S. 1999. Lapin yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja 5. Research Ouarterly for Exercise and Sport. Champaign, IL: Human Kinetics, 171-198. Yerg, B. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 2. Liikuntapedagogiikan lisensiaattitutkielma Jyväskylän yliopisto. & Larson, R. Journal of Teaching in Physical Education, 19, 22-33. Liikunta ja oppiminen. Oppilaalle on tärkeintä, että hänen suorituksensa huomataan ja sitä kornmentoidaan. & Vlaisavljevic, N. & Landin, D. Näin ollen tiukka asiantuntijuus ei olisikaan koululiikunnassa niin tärkeää kuin opettajan innostuneisuus. & Crull, G. 2003. Rinkin (1 993 ja 1996) m ukaan palautteen avulla voidaan parhaiten säädellä tehtävien vaikeustason sopivuutta. Peruskoulu/tytöt. Sweeting, T. 1997. Pehkonen, M. Pieron (eds.) Myths, models & methods in sport pedagogy. Lambert, L. Schempp, P.G., Manross, D.,Tan, S.K. Journal ofTeaching in Physical Education, 17, 342-356. 2000. & Harrison, J.M. Hirtz, P 1985. Koordinative Fähigkeiten im Schulsport. Oppimis-, pelkoja ahdistuskäyttäytyminen telinevoimistelussa sekä niiden yhteydet telinevoimistelutaitojen kehittymiseen. Ashy, M., Lee, A. (1995) mielestä palautteen tärkein oppimista edistävä merkitys on siinä, että oppilaiden huomioiminen tehostaa heidän harjoittelunsa laatua. The relationship between practice and achievement: Ouantity, quality and student cognition. Silverman
Urheilun eetokset ohjaavat valmennusta 24 LIIKUNTA & TIEDE 45, 1/2008. Teksti: KIRSI HÄM ÄLÄIN EN HIKEÄ, HAUSKUUTTA VAI MITALEITA
Harjoittelun määrä ja kovuus ovat tärkeämpiä asioita kuin se, millaiseen suoritukseen harjoittelu johtaa. Kovaa työtä korostetaan erottamalla työ ja huvi toisistaan. Osa urheilijoista on eetoksessaan kuin kotonaan, mutta eetokset voivat aiheuttaa urheilijoille ristiriitaisia tilanteita. Pahinta on pakkolepo loukkaantumisen yhteydessä tai lääkärin todetessa ylirasitustilan. Tämä artikkeli perustuu tutkimukseen, jossa analysoitiin 264 nuoren urheilijan kertomukset. Urheilijan mieleen hiipii epäilys, että valmentaja kyselee siksi, ettei ole ammattitaitoinen. Pohdiskelu ja keskustelu ovat työn ja tehon kulttuurissa ajanhukkaa, sillä keskusteluun käytetty aika on pois työnteosta. Urheilija uskoo työn olevan oikean urheilijan mitta, mutta hän ei jaksa eikä hänen intonsa riitä. Tässä kulttuurissa ammattitaitoinen tietää kaikki vastaukset, hänen ei ole tarpeen kysellä. Toiminnan taustalla oleva eetos voi olla muuta kuin mitä urheilija urheilulta odottaa, mihin kokee pystyvänsä tai mitä ajattelee urheilun olevan. Kuri auttaa tehokkaaseen ajankäyttöön ja harjoitteluun keskittymiseen. Työn ja menestyksen eetokset ruokkivat pakkoja Työn eetoksessa urheilemisen ja harjoittelemisen ydintä on kova työ ja raataminen. Silloin voidaan jopa pelleillä. Harjoittelu on tie menestykseen, mutta se tuntuu voivan olla myös itsetarkoitus. Työn eetoksessa työn tekeminen on jopa kehittymistä tärkeämpää. Sairaanakin tekee mieli harjoitella. Työnteon kulttuurissa pohdiskeleva valmentaja saa LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2CXJ8 25. Äärimmillään harjoittelusta tulee kuin huumetta. Huvi löytyy harjoitusten ulkopuolelta. Palauttavat harjoitteet ovat joko tuntemattomia tai ne lipsahtavat usein liian koviksi. Pohdiskeleva ja urheilijan mielipidettä kysyvä valmentaja tuntuu työnteon kulttuurissa kasvaneesta urheilijasta lepsulta. Työn eetokseen liittyy olennaiseen keskittyminen ja kurin kulttuuri. Harjoitusten ulkopuolella voidaan vitsailla ja olla mukavia. Ylirasitustila tai vähintään "lievä jurni" on normaali olotila. Vastausta etsittiin kysymyksiin mihin urheiluharrastus kasvattaa ja millaisia ovat urheilun ihanteet. Lepopäivät ovat vaikeita, sillä tosiurheilija ei lepopäiviä vietä. Eetosta rakennetaan puhetavoilla. Eetokset eivät ole selvärajaisia, ne saattavat sekoittua. Ne ovat kuin urheilun piiloopetussuunnitelma. Niiden tunnistaminen edesauttaa sekä urheilijaa että valmentajaa tavoitteiden saavuttamisessa. U rheilun maailmassa toimivat kasvavat vallitsevaan eetokseen, mutta siihen voidaan myös tietoisesti kasvattaa. Urheilun eetokset kuvaavat urheilemisen, harjoittelun ja valmentamisen ilmapiiriä, toiminnan luonnetta ja asenteita. Osa eetoksesta on näkyvää ja tietoista, osa pii loista. Sitä tehdään tosissaan. Urheilija saa tyydytystä kovasta työstä, vaikkei se johtaisikaan menestykseen. Äärimmillään kovan harjoittelun puheessa harjoittelun tavoite jää taka-alalle. Urheilijoiden kertomuksista voitiin löytää viisi erilaista urheilun eetosta: työn, menestyksen, virtuositeetin, hauskuuden ja huolenpidon eetokset. Työn eetos kuuluu myös, kun puhutaan epäonnistumisesta. Urheilija harjoittelee harjoittelun vuoksi. Harjoittelun kuuluu olla rankkaa
Saira ana urheileva on sankari ja ra situ svam m at ovat vain hinta, joka ur heilusta on m aksettava. Menestyksen eetos on ehdotonta suhtautumista voittamiseen. Tässä eetoksessa vain ykkönen on jotain. Valmentaja nimittelee vastustajaa tai huutaa tuomarille halutessaan vaikuttaa heidän suorituksiinsa ja pyrkiessään helpottamaan oman urheilijansa tai joukkueensa tietä voittoon. Äärimmillään urheilijan roolina voi olla sääntöjen rikkominen ja vastustajan vahingoittaminen. Väkivalta on menestyksen eetokseen liittyvä eettinen ongelma. Työnteon eetos voi olla joidenkin eettisten ongelm ien taustalla. Terveys ei välttäm ättä tässä eetoksessa ole arvoista ylim pänä. Menestyksen eetoksessa urheilijan kehittyminen, paradoksaalista kyllä, voi olla sivuseikka. Oveluuden eri muodoista tulee osa kilpailua. Kanssakilpailijoiden henkistä tasapainoa yritetään horjuttaa ilkeillä huomautuksilla, jopa häirinnällä. Fyysinen väkivalta on urheilun näkyvin väkivallan muoto. nopeasti potkut, elleivät urheilutu lokset ole ilm iöm äisiä. Ellei niitä ole valmis kestämään, kehotetaan siirtymään "neitimäisernpiin" lajeihin. Onnistuminen menee hukkaan, jos siitä ei syntynyt näyttöä ellei valmentaja nähnyt. Menestyksen eetoksessa urheilijan terveys ei ole niin suuri arvo, että se voittaisi menestyksen. Henkinen väkivalta ei saa yhtä suuria otsikoita. Sillä tarkoitetaan tinkimätöntä ja periksiantamatonta keskittymistä kilpailutilanteessa. Henkistä väkivaltaa saatetaan kohdistaa omiinkin urheilijoihin kovuuteen kasvattamisen nimissä. Voittamisesta tulee paremmuutta tärkeämpää. Erilaiset huijaamisen tavat osoittavat oveluutta ja siten paremmuutta. Sill oin harjoittelun nautinto on tavoittam attom issa. Kilpailun tärkeys saa urheilemaan sairaana tai loukkaantuneena tai voitontahto vie liian koviin otteisiin ja vastustajan loukkaantumiseen. Ruokailusta tulee tankkausta ja kehon säätäm istä. Loukkaantumiset tuntuvat kuuluvan urheiluun. Terveys voi olla vaara ssa myös silloin, kun ajatellaan, että rankka työ vaatii rankat huvit. Vain harvat ovat kyllin vahvoja ja pääsevät huipulle. Kilpailuun lähdetään tosissaan ja verenmaku suussa. Tällöin m otiivina voi olla m enestys, m utta tärkeä m otiivi voi olla m yös kehon m uokkaam inen ja harjoittelun m ahdollistam inen. Menestyksen eetoksen omaksuminen tuo mukanaan riskin, että menestystä tavoitellaan hinnalla millä hyvänsä. Kehon kontro lli voi johtaa m yös dopingiin. Harjoittel ussa ei ole m ieltä ja ur heilijat pohtivat jatkam isen m ielekkyy ttä. Taistelupuheessa puhutaan asenteesta. Menestyksen eetoksessa on riski, että urheilun idea katoaa. Särkylääkkeiden avulla työn tekem istä voi jatkaa kivuista huolim atta. Järkeväm m ällä, kehittym iseen tähtäävällä harjoittelulla ur heilija pääsisi pitem m älle. Työn eeto ksessa kehon kontro lli on tärkeää, sillä harjoitelleen näköinen keho on todiste työn tekem isestä. Hän käyttää urheilijaa joskus hyvinkin kapean roolin täyttäjänä, eikä ole kiinnostunut urheilijan kehittymisestä. Pehmeyttä edustaa "heikkojen paapominen", johon lasketaan Nuoren Suomen ajatukset tasapuolisesta osallistumisesta ja Palloliiton "Kaikki Pelaa" -ideologia. Drop-out ei ole ongelm a, sillä liian heikoista ei m itään olisi tullutkaan. Para doksi on, että vähem m ällä työllä to dennäköisesti syntyisi parem pia tuloksia. Urheilija voi olla roolissaan hyvä ja siten hän voi saavuttaa menestystä. Sam oin pohdiskeleva ur heilija vaiennetaan nopeasti. Näin työnteon eeto s synnyttää vahvojen kulttuuria. Kovat otteet ovat myös miehuuskoe. Menestyksen eetoksessa on myös se riski, että urheilija yksilönä katoaa. Urheilija, joka haastattelussa kertoo yrittävänsä parhaansa ja katsoo, mihin se riittää, ei tunnu olevan tosissaan. Huijaria on mielestään mukana kahdessa pelissä varsinaisessa, ja siinä pelissä, kuka huijaa parhaiten. Menestyksen eetos on taistelupuhetta. Joku voi sanoa, että siitähän ur heilussa perim m iltään on kyse. Kentälle valitaan vain ne, joilla on edellytykset siivittää joukkue voittoon. Todennäköistä kuitenkin on, ettei hän yllä parhaimpaansa, eli siihen miten hyvin hän olisi voinut osata lajinsa. Ajatellaan, että hänellä ei ole voiton nälkää. Voitto on voitto riippumatta keinoista. Kovia otteita vastustajaa kohtaan perustellaan sillä, että ne kuuluvat lajin luonteeseen. Urheilijan suorituksista saattaa tulla seuran, kylän, kaupungin, maakunnan tai koko maan omaisuutta ja urheilija huomaa mitä yllättävämpien tahojen katsovan olevan tarpeellista puuttua hänen urheilemiseensa. On häpeällistä olla häviäjä tai olla yltämättä edustustai maajoukkueeseen. Menestyksen hetkellä voitosta ollaan valmiita ottamaan osa. Taistelumieltä synnytetään harjoituksissa, jotka ovat jatkuvia näytön paikkoja. Kovien otteiden seurauksia ei etukäteen surra. Taistelu edellyttää kovuutta. Menestys on kaiken tavoite. Joukkuelajissa valmentaja voi käyttää urheilijaa pelinappulana, tietyn roolin toteuttajana. Vain voittajat muistetaan. Menestyksen eetoksessa ajatellaan yleisön haluavan nähdä voittoja, ei niinkään hyviä 26 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Menestyksen eetoksessa sekin on mahdollista. Harjoitelleen näköisessä kehossa lihakset ero ttuvat olem atto m an ra svakerro ksen alta ja keho on tavoitteesta riippuen laiha tai lihaksikas. "Urheilija ei tervettä päivää näe", lausahdetaan naurahtaen. Fyysisen suorituskyvyn kehittämisen nähdään olevan yhteydessä hyvään terveyteen, eikä kovan harjoittelun aiheuttamia terveysriskejä oteta huomioon. Nautinto syntyy työn jälkeen ja osa nautinto a syntyy askeesista, kieltäym yksistä ja kehon "ru oskinnasta". "Parhaansa tekeminen" -puhe on pahasta menestyksen eetoksessa. Urheilija kokee itsensä paitsi väsyneeksi, m yös riittäm ättöm äksi, heikoksi ja huonoksi. Kehon kontro lli voi johtaa terveysriskeihin ruokailuto ttum uksissa, jopa syöm ishäiriöihin. On m yös urheilijoita, jotka ovat sisäistäneet työnteon eetoksen, m utta kokevat riittäm ättöm yyttä kovien vaatim usten edessä. Tappion hetkellä suoritusta voi surutta ruotia kuka tahansa urheilijan tunteista välittämättä. Osa työnteon eeto ksen sisäistäneistä urheilijoista nauttii kovasta työstä
Se ei ole keino kasvattaa johonkin urheilua itseään suurempaan tai tärkeämpään. HarVastaväittäjänä toimi professori Kari Uusikvlä Helsingin vtiooistoste joitellessa on mukavaa ja se on urheiluharrastuksen ja kustoksena professori Lauri Laakso. Tällöin sädekehä syntyy yleisön päivittelystä, mitä urheilijasta olisi tullutkaan, jos hän vain olisi pitempi, lyhyempi tai muuten lajin optimimitat täyttävä. Kirsi Hämäläisen /iikuntapedagogiikan väitöskir/a "Urheilija Ja valmentaja urheilun maailmassa: Eetokset, ihanteet ja kasvatus utbeiHausku uspuheessa keskiössä ovat ystävät ja kaiken//joiden tarinoissa" tarkastettiin 26.7.2008 Jvväskvlän vtiopistosse. Kilpailuihin osallistutaan, koska se on kivaa. Valmentaja voi vaikuttaa urheilijaansa enemmän kuin hän ymmärtää vaikuttavansa. Tämä kuri ei näy komenteluna, vaan ystävällisenä manipulointina. Läheisessä valmentaja-urheilija suhteessa on vallan väärinkäytön riski. Läheinen valmentaja-urheilija suhde vaatii valmentajalta vastuullisuutta, jota valmentaja ei ehkä täysin tiedosta. Epäonnistumisen hetkellä hän on läsnä lohduttamassa ja LIIKUNTA& TIEOE45• i/2008 27. Virtuositeetti liittyy vahvasti "uusiin" lajeihin, joiden alakulttuurissa kilpailemisella ei ole joko lainkaan tai on vain osittain merkitystä. Turvallisuuden tunne syntyy mm. Hänestä saattaa tulla todellisuudessa itsevaltias auktoriteetti. Se voi olla fyysinen ominaisuus, tekniikkataituruus tai vaikka peliin olennaisesti liittymätön pallotemppu. Vaikka harjoitteluun suhtaudutaan usein määrätietoisesti, ei urheilua oteta mahdottoman vakavasti. Valmentaja on tunnelman luoja ja hänellä on pilkettä silmäkulmassa. Taituruutta arvostetaan esimerkiksi skeittauksessa ja parkourissa. Ylihuolehtiva valmentaja uppoutuu liian syvälle urheilijan elämään. Kyse voi olla siitä, että jokin ominaisuus rajoittaa urheilijan menestystä perinteisessä mielessä. Hän voi olla esimerkiksim lajiin liian lyhyt, liian pitkä tai jotain muuta. ydin. Tappio kirvelee tässäkin eetoksessa, mutta se käsitellään maltilla. Hän kannustaa, rohkaisee ja uskoo urheilijan onnistumiseen. Lumilautailussa puolestaan parhaat urheilijat eivät välttämättä edes kilpaile, vaan lajin tavoitelluin asia on päästä tekemään videoita hienoista tempuista. Hauskuus saattaa olla pakollinen mantra. Urheiluharjoittelun tavoitteena on tällöin virtuositeetti nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin. Ongelmana on, ettei vallan käytön kohde eikä vallankäyttäjäkään välttämättä tiedosta tilannetta. Urheilulle ei anneta välinearvoa. lainen tekeminen urheiluharrastuksen parissa. Ylivoim ainen voitto on parem pi kuin tasainen kam ppailu. Kaikki hauskuuspuhe ei vaikuta aidolta. suoritu ksia tai hyviä pelejä. Turvallisuuden tunne on olennainen osa tätä eetosta. Urheilujärjestöt, -seurat ja yksittäiset valmentajat voivat asettaa toiminnalleen tavoitteita, mutta mikäli urheilutoimintaa ohjaavat ideat ja urheilun "piilo-opetussuunnitelma" jätetään huomiotta, voi lopputuloksena olla jotain muuta kuin tavoitteiden mukaista toimintaa. Hän hallitsee urheilijan kaikkia toimia. On harvinaisem paa, että hävinnyt ur heilija löytää hyviä puolia om asta suorituksestaan tai kehuu vilpittöm ästi voittajan onnistum ista. Virtuositeetin eetoksessa kyse on taituruudesta ja hämmästyttämisestä osaamisella, johon vain harvat pystyvät. Urheilussa toiminnan taustalla oleva eetos vaikuttaa siihen, miten suhtaudutaan omaan kehoon, kanssakilpailijoihin ja muihin urheilun toimijoihin. Huolenpidon eetoksessa urheilija on tärkeämpi kuin urheilusuoritus, mutta urheilusuoritus ei ole silti sivuseikka. Voiko huolenpidon eetoksessa olla eettisiä ongelmia. Urheilun eetosten näkyväksi tekeminen on tärkeää, kun urheilutoiminnassa asetetaan tavoitteita toiminnalle ja valitaan toimintatapoja. Huolenpidon eetoksessa urheilijalla on tunne, että hänestä välitetään ja häntä arvostetaan. Kuten muistakin eetoksista, myös hauskuuspuheesta löytyy ristiriitaa. valmentajan olemuksesta ja toiminnasta. KIRSI HÄMÄLÄINEN, LitT Yliopettaja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Sähköposti: kirsi.hamalainen@lamk.fi Huolenpidon eetos Huolenpidon eetoksessa ydin on lämpimät ihmissuhteet ja kiintymys. Hauskuudesta puhutaan, koska niin kuuluu puhua. Urheilua urheilun vuoksi virtuositeetin eetos Osalle urheilijoista harrastamisen tavoite on oppia urheilemaan. Hän puuttuu koulunkäyntiin, ammatinvalintaan, seurusteluun ja ystäviin. Valm entaja, joka on tyy tyväinen suoritu kseen tappion jälkeen ei tunnu ym m ärtäneen tehtäväänsä. Hauskuuden eetoksessa ydin on viihtyminen kannustamassa eteenpäin. Tappion kokeneen kuuluu ilm aista pettym ystään
§ Pelisäännöillä ~ i ja terveyssopimuksilla Ii terveyden edistäminen H osaksi valmennusta 28 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1/2008
Niiden tekoon osallistuivat lähes aina myös urheilijat ja melko usein myös urheilijoiden vanhemLIIKUNTA & TIEDE 45. Otokseen valittiin kaikki seuravalmentajatutkinnon kyseisenä aikana suorittaneet valmentajat. Neljäsosalla oli siviilikoulutuksenaan peruskoulu ja 75 prosentilla ylioppilas tai sitä korkeampi koulutus. Useimmiten pelisäännöt oli tehty valmentajan aloitteesta. Huomio päihdekasvatukseen Valmentajat keskustelivat urheilijoiden kanssa melko usein terveyteen liittyvistä teemoista. Toteuttaminen ei kuitenkaan ole järjestelmällistä, vaan yksittäisestä valmentajasta lähtevää. Lisäksi suurin osa valmentajista oli keskustellut päihdekysymyksistä urheilijoidensa kanssa huolestuttavan vähän. Terveyden edistämisen kuulumista osaksi urheiluseuratoimintaa voidaan perustella monin tavoin. Terveyttä edistävän valmennuksen taustalla toimii terveyttä edistävä seura Kokko (2006) on määritellyt terveyttä edistävälle seuralle kriteereitä (22 kpl), jotka urheiluseuran tulisi ottaa toiminnassaan huomioon toteuttaakseen terveyden edistämistä laaja-alaisesti. Hieman yli puolet valmensi kuutta tai useampaa urheilijaa. Jokaisella terveyden edistämisen osaalueella, kuten paihdekasvatuksessa, tulee toteuttaa terveyden edistämistä monipuolisesti ja usein erilaisin keinoin. Kysely suoritettiin helmija maaliskuun 2006 välisenä aikana. Yleisurheilun seuravalmentajat tutkimuksen kohteena Tässä artikkelissa sovelletaan terveyttä edistävän seuran kriteereitä nuorten yleisurheilun valmennustoimintaan. Terveyden edistämisen tulee näkyä käytännön valmennustilanteissa päivittäin. On esimerkiksi arvioitu, että suomalaisista 3-18-vuotiaista lapsista ja nuorista jopa 417 000 on mukana urheiluseuratoiminnassa. Tärkeää terveyden edistämisen toteuttamisen kannalta oli myös se, ettei valmentajien asenne terveyden edistämistä kohtaan ollut kielteinen. Suurin osa valmentajista eli avotai avioliitossa ja kahdella kolmesta oli lapsia. Vajaalla puolella urheilijat olivat iältään 12-16 -vuotiaita. Neljä viidesosaa valmentajista oli toiminut valmennustehtävissä vähintään kolme vuotta. Kriteerit on luokiteltu viiteen kokonaisuuteen: 1) seuran terveyden edistämisen toimitavat 2) seura terveyttä ja turvallisuutta edistävänä ympäristönä 3) seuran yhteisölliset terveyden edistämisen toimet 4) seuran yksilölähtöiset terveyden edistämisen toimet ja 5) seuran terveyspalvelut. Aktiivisimpia terveyden edistämisen toteuttajia olivat ne valmentajat, joilla oli eniten valmennuskokemusta ja korkeampi valmennuskoulutus. Kehitettävää on etenkin päihteiden käytön ennaltaehkäisyssä. Terveyden edistäminen onkin ollut kasvavan kiinnostuksen kohteena myös urheilun kattojärjestöissä ja lajiliitoissa. Kyselylomakkeita lähetettiin 364 valmentajalle, joista 167 ( 45,8%) vastasi kyselyyn. Kohtuullisen usein oli keskusteltu myös ravinnon merkityksestä, vammojen hoidosta, sairaana urheilemisen riskeistä ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvistä asioista. Seura luo toimillaan terveyden edistämiselle puitteet, joita valmentajat voivat valmennustoiminnassaan hyödyntää. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että valmentaja käyttäytyy itse esimerkillisesti, pyrkii omalla toiminnallaan edistämään reilun pelin henkeä sekä ottaa jokaisen urheilijan huomioon yksilöllisesti niin harjoituksellisesti kuin muutenkin. Myös vanhemmat valmentajat olivat terveyden edistämisen toimiltaan aktiivisempia kuin nuoremmat. 1 /2008 29. Kokonaisvaltaisen terveyden edistämisen toteuttaminen urheiluseuroissa tarkoittaa kuitenkin liikunnan lisäksi myös muiden terveyden edistämisen osa-alueiden, kuten ravitsemuksen, lihashuollon ja psyykkisen terveyden huomioimista. Jopa neljä viidestä valmentajasta oli keskustellut esimerkiksi alkoholista tai tupakasta vain kerran tai ei lainkaan viimeisen vuoden aikana. Tutkimustulosten mukaan urheiluseuratoiminta ei esimerkiksi suojele nuoria päihteiden käytöltä (Kannas ym. Näin ollen terveyttä edistävän valmennuksen toteutuminen vaatii terveyttä edistävää toimintaa myös seuralta. (SLU 2006.) Lapsuudessa ja nuoruudessa omaksutuilla terveystaidoilla ja -käyttäytymisellä luodaan perustaa myös aikuisiän terveydelle (Perry 1991). Terveyden edistäminen myös näkyy nuorten yleisurheiluvalmennuksessa. Lisäksi terveyttä tukevien asioiden huomioiminen valmennuksessa vaikuttaa myönteisesti myös nuorten urheilulliseen menestymiseen ja kehittymiseen. Lisäksi valmentajan on huolehdittava omista terveyden edistämisen valmiuksistaan osallistumalla esimerkiksi seuran järjestämiin terveyttä käsitteleviin koulutuksiin. 2002). Useimmin aiheena oli lepoon (palautuminen, yöuni) ja urheiluvammojen ennaltaehkäisyyn liittyvät asiat. Pelisäännöt ja "terveyssopimukset" Suurimmassa osassa valmennusryhmistä oli muodostettu pelisäännöt toimintaa suuntaaviksi ohjeiksi. N uorten terveyden edistämistä pidetään tärkeänä osana seuratoimintaa. Lähes kaksi kolmasosaa valmentajista oli miehiä ja hieman yli kolmannes naisia. Millään muulla vapaa-ajan järjestäytyneellä toiminnalla ei saavuteta näin suurta harrastajamäärää. Valmentajan rooli terveyden edistäjänä näkyy kaikkein selkeimmin "Seuran yksilölähtöisissä terveyden edistämisen toimissa", mutta myös muiden osa-alueiden kriteerit ovat sovellettavissa valmentajan työhön. Tutkimuksen perusjoukon muodostivat yleisurheilun seuravalmentajatutkinnon vuosina 2001-2006 (tammikuu) suorittaneet valmentajat. Suurimmat ikäryhmät olivat 18-29 -vuotiaat ja 40-49 -vuotiaat. Psyykkiseen terveyteen liittyvien asioiden läpikäyminen oli jo selvästi harvinaisempaa
Merkille pantavaa oli myös se, että esimerkiksi karamellien tai muiden herkkujen syömiseen sekä nukkumaanmenoaikoihin liittyvät sopimukset olivat yleisempiä kuin päihteisiin liittyvät sopimukset. Tupakointi oli harvinaista, nuuskankäyttäjiä valmentajissa ei ollut lainkaan ja alkoholinkäyttökin oli vähäistä. Esimerkiksi vain vajaa puolet valmentajista oli sopinut urheilijoiden kanssa tupakoimattomuudesta, nuuskattornuudesta tai alkoholin käytöstä. Myös psyykkinen ja sosiaalinen kehitysvaihe oli pyritty ottamaan valmennuksessa huomioon. Varsinkin alaikäisten urheilijoiden kohdalla päihteiden ei tulisi kuulua missään muodossa seuratoimintaan. Huomiota herätti myös se, että jopa viidesosa valmentajista salli alkoholin käytön harjoitusten ulkopuolisen seuratoiminnan ajalla (kuten pikkujouluissa, kauden päättäjäisissä ym.). Asenne kohdallaan Lähes kaikki valmentajat olivat sitä mieltä, että terveyden edistäminen kuuluu osaksi urheiluvalmennusta. Lähes kaikkien valmentajien mielestä 30 LIIKUNTA& TIEOE45• 1/2008. mat. Vain noin joka kymmenes valmentaja oli osallistunut terveysasioihin liittyvään koulutukseen. Päihdekasvatus onkin jäänyt valmennusryhmien terveyskasvatukseen liittyvässä toiminnassa hyvin vähälle huomiolle. Omien terveyden edistämisen valmiuksien kehittäminen ei myöskään ollut kovin yleistä. Harjoitusympäristön fyysisen turvallisuuden edistäminen oli yksi parhaiten toteutuneista terveyden edistämisen osa-alueista nuorten yleisurheiluvalmennuksessa. Myönteisesti terveyden edistämiseen suhtautuvissa seuroissa myös valmentajien terveyden edistämisen asenteet olivat myönteisempiä. Kaikki valmentajat olivat kuitenkin puuttuneet kiusaarnistai konfliktitilanteisiin, mikäli olivat sellaisiin valmennusryhmissään törmänneet. Seuran terveyttä edistävä ote vaikuttaa Seurojen aktiivisuus terveyden edistämisessä heijastui myös valmentajien toimintaan. Vertailukohtana toimii esimerkiksi kaikkien urheilijoiden kannustaminen, josta oli sopinut lähes 90 % valmentajista. Terveyden edistämisen arviointi unohtunut Suurimmalla osalla valmentajista oli tapana arvioida valmennustoirnintaansa harjoituskauden lopussa tai ennen uuden kauden alkua. Valmentajat myös ymmärsivät vastuunsa nuorten terveyden edistämisessä. Lisäksi terveyden edistämiseen innostava ilmapiiri lisäsi valmentajien aktiivisuutta muodostaa valmennusryhmissään pelisäännöt. (Liukkonen 2004.) Yleisurheiluvalmentajat huomioivat urheilijoiden yksilölliseen kehittymiseen liittyviä tekijöitä toiminnassaan hyvin. Sen sijaan tasavertaisen osallistumismahdollisuuden tarjoaminen kaikille urheilijoille urheilullisesta tasosta tai muista tekijöistä riippumatta ei täysin toteutunut. Lisäksi hieman vajaa kolmannes koki terveyden edistämisen vastuun ulottuvan jopa urheiluseuratoiminnan ulkopuoliselle ajalle. Yksilöllisyyden huomioiminen näkyy ennen kaikkea siten, että nuorelle annettavat urheilulliset haasteet ovat tasapainossa hänen kykyjensä kanssa. Lähes kaikki valmentajat kokivat olevansa vastuussa nuorten terveyden edistämisestä urheiluseuratoiminnan ajalla. Suurin osa valmentajista ei sallinut päihteiden käyttöä harjoitusajalla. Kuitenkin jopa seitsemän prosenttia valmentajista salli urheilijoiden käyttää alkoholia joskus harjoitusajalla. Suurin osa valmentajista uskoi, että omalla esimerkillä on vaikutusta urheilijoihin. Valmentajat olivat esimerkiksi yksilöineet urheilijoiden harjoittelua päälajien eroavaisuuksien lisäksi myös nuorten fyysisen kehitysvaiheen mukaan. Varsinkin urheiluvammojen ennaltaehkäisystä valmentajat olivat huolehtineet monin eri tavoin. Pelisääntöjen myötä valmentajat ja urheilijat keskustelivat useammin myös terveyteen liittyvistä asioista. Pääpiirteissään valmentajien asenne päihdekasvatusta kohtaan oli kuitenkin myönteinen. Myös heidän oma päihdekäyttäytymisensä oli esimerkillistä. Syynä tähän ei kuitenkaan ollut kiinnostuksen puute.Jopa 70 prosenttia valmentajista olisi ollut halukas osallistumaan terveysasioihin liittyvään koulutukseen, jos seura olisi sellaisen mahdollisuuden tarjonnut. Useimmin "terveyssopimuksia" oli tehty kaikkien urheilijoiden kannustamiseen ja reiluun peliin liittyen. Suurin osa valmentajista myös puuttui päihteisiin liittyvien sopimusten rikkomiseen, mikäli sopimuksia oli valmennusryhmässä tehty. Kyvyt ja haasteet tasapainossa. Terveyden edistämisen kannalta huolestuttavaa oli kuitenkin se, että vain alle puolet valmentajista arvioi terveyden edistämiseen liittyviä toimiaan. Terveyden edistämisen toimet keskittyivät yleisestikin ottaen enemmän terveyden fyysisiin kuin psyykkisiin puoliin. Yli puolet valmentajista ei ollut koskaan keskustellut urheilijan kanssa vammojen psyykkisistä vaikutuksista. Myönteinen asenne luo hyvän perustan Valmentajat suhtautuivat terveyden edistämiseen myönteisesti. Sen sijaan urheiluvarnmojen vaikutuksesta psyykkiseen terveyteen tulisi huolehtia paremmin. Fyysisesti ja psyykkisesti turvallinen harjoitusympäristö. Päihteiden käyttöä koskevia sopimuksia oli sitä vastoin tehty kaikkein vähiten. Suurin osa valmentajista oli esimerkiksi kiinnittänyt huomiota harjoitusympäristön turvallisuuteen vaikuttaviin tekijöihin ja pyrkinyt parantamaan niitä puutteita havaitessaan. Myönteisen ja turvallisen kasvuympäristön tarjoamiseksi urheiluharrastuksessa tulee ottaa huomioon nuorten yksilöllisyys
• Kaikissa valmennusryhmissä tulee tehdä pelisäännöt, joissa huomioidaan erikseen terveysnäkökulma (erityisesti päihdesisältö). Valmentajat ottivat myös vastuuta nuorten terveyden edistämisestä. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 31. Vuodesta 2007 lähtien Suomen Urheiluliitto on kuitenkin jakanut seuroille pisteitä kilpailurnenestymisen lisäksi myös harrastajamäarien perusteella. Vaikka tässä artikkelissa esitellyssä tutkimuksessa tutkittiin nuorten yleisurheiluvalmennusta, seuraavia toimenpide-ehdotuksia voitaneen soveltaa myös muihin yksilölajeihin. • Lajiliittojen ja piirien (alueiden) järjestämiin valmemajakoulutuksiin tulee sisällyttää enemmän terveyteen liittyviä asioita. • Valmentajien tulee keskustella urheilijoidensa kanssa enemmän terveysasioista, erityisesti päihteistä. Liikunta & Tiede, 39 141, 4-11 Kokko S. • Terveyden edistäminen tulee kirjata osaksi seurojen tavoitteistoa/toirnin tai injauksia. Sekä seurojen että valmentajien myönteistä terveyden edistämisen ilmapiiriä tulisi hyödyntää aiempaa paremmin. Kokko S. SLU 120061 Kansallinen liikuntatutkirnus 2005-2006. Perry C.L.I1991I Conceptualizing community-wide youth health programs. Tämä luo hyvän perustan terveyden edistämisen toteuttamiselle valmennustoiminnassa. Lähes kaikki valmentajat kokivat olevansa vastuussa nuorten terveyden edistämisestä kaiken seuratoiminnan aikana. Tämä toivottavasti lisää jokaisen nuoren mahdollisuutta harrastaa ja kilpailla tasosta riippumatta. Nuori Suomi ry SLU n Julkaisusarja 4/06. Teoksessa Puuranen A. Liukkonen J. Lajiliitoilla on tärkeä rooli terveyttä edistävien toimien viemisessä osaksi seurojen toimintaa. Vaikka valmentajat uskoivat, että urheilijoiden vanhemmilla on suurin vaikutus urheilijoiden terveyskäyttäytymiseen, he kokivat myös oman vaikutuksensa vahvana. Lapset ja nuoret. Teoksessa Nutbeam D., Haglund B., Farley P and Tillgren P (eds.) Youth health promotion: from theory to practice in school and community. Jyväskylän yliopisto. kirjattuina tavoitteina. Helsinki. 12006) Terveyden edistäminen osana lasten ja nuorten liikuntaja urheiluseuratoimintaa. London: Forbes Publications Ltd, 1-22. Valmentajien kohdalla syynä tähän voi olla tiedon ja taidon puute, kun taas seuroissa esimerkiksi selkeän terveyden edistämismallin puuttuminen. Kaikki "pelaa" vai "pelaako". Nuoret, politiikka ja käytäntö. • Terveyden edistämisellä tulisi olla selkeä rooli lajiliittojen toimintalinjauksissa esim. 12004) Euroopan urheilupsykologisen yhdistyksen julkilausuma lasten liikunnasta. • Seurojen johtoportaan ja valmentajien avointa vuorovaikutusta seuran terveyden edistämisen tavoitteiden ja toimien suhteen on lisättävä. Saatavilla internetistä http://nuorisuomi.fi/tietopankkitiedostot?group=1.2&files=2. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 63. Tähän voi olla syynä se, että lähes kolmasosa valmentajista piti tärkeämpänä kilpailuissa menestymistä ja voittamista, kuin sitä, että kaikki urheilijat saavat osallistumismahdollisuuden. Sama ilmiö on ollut nähtävissä ainakin jalkapallossa, jossa "kaikki pelaa" -ideologiaa on pyritty viemään käytäntöön (Hotti 1998). ja Kannas L. Enemmän vuoropuhelua seurojen ja valmentajien välille Vuorovaikutus seurojen toimihenkilöiden ja valmentajien välillä oli vähäistä ja vain harva valmentaja oli perillä seuransa terveyden edistämiseen liittyvästä toiminnasta. 120021 Suojaako urheiluseuratoiminta nuoria päihteiltä ja tupakalta. ja Ojala K. • Seurojen tulee lisätä terveyden edistämiseen liittyvää yhteistyötä eri tahojen kanssa. Chydenius-Instituutti. Kannas L., Vuori M., Seppälä H.-R., Tynjälä J., Villberg J., Välimaa R. • Valmentajien tulee arvioida terveyden edistämisen toimiaan vähintään kauden jälkeen tai ennen uuden kauden alkua. Urheilijoiden tasavertaisilla osallistumismahdollisuuksilla voi olla ennaltaehkäisevä merkitys myös drop outilmiölle. (toirn.) Terveystaju. Samanlaisia tutkimustuloksia saatiin myös jääkiekkovalmentajien terveyskasvatusaktiivisuutta selvittäneessä tutkimuksessa (Kokko ja Kannas 2004). terveyden edistäminen on osa urheiluvalmennusta. Tampere: Tampereen yliopistopaino, 61-74. 119981 Juniorivalmentajien kasvatusasenteet Suomen Palloliiton Kaakkois-Suomen piirissä. Seurojen myönteinen terveyden edistämisen ilmapiiri sekä terveyttä edistävät toimet, kuten esimerkiksi koulutuksen järjestäminen, vastaavasti mahdollistavat terveyden edistämisen siirtymisen valmentajien toimintaan. Pääosin valmentajat olivat ottaneet hyvin huomioon urheilijoiden yksilöllisyyden valmennuksessaan. MARJA PENTTINEN, TtM Tutkija Jyväskylän yliopisto Terveystieteiden laitos Sähköposti: mhpentti@hytti.uku.fi SAMI KOKKO, TtM Tutkija Jyväskylän yliopisto Terveystieteiden laitos Sähköposti: sami.p.kokko@sport.jyu.fi JORMA TYNJÄLÄ, LitT Lehtori Jyväskylän yliopisto Terveystieteiden laitos Sähköposti: jorma.tynjala@sport.jyu.fi LÄHTEET Hotti P. 12004) Terveyskasvatus etsii paikkaansa nuorten jääkiekkovalmennuksessa Liikunta & Tiede 2, 45-48. • Kaikkien urheilijoiden tasapuolisia osallistumismahdollisuuksia on kehitettävä urheilijan tasosta riippumatta, koska nuoret kehittyvät yksilölliseen tahtiin. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Toistaiseksi terveyden edistäminen on siirtynyt käytännön toimintaan vain vähäisessä määrin. Kaikilla urheilijoilla ei kuitenkaan ollut tasavertaisia osallistumismahdollisuuksia harjoituksissa ja kilpailuissa tapahtuviin suorituksiin. Myönteistä asenneilmapiiriä ei ole kuitenkaan vielä hyödynnetty aktiivisesti seurojen ja lajiliittojen toimesta
FIEP toimii Suomessa pitkälti yhteisöjäsentensä kautta, joita ovat Liikuntatieteellisen Seuran ja Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry n ohella keskeiset liikuntakulttuurin toimijat Suomessa. FIEP oli myös yksi Lahden vuoden 1997 Kansainvälisen Naisliikuntakongressin Movement and Sport in the Life Cycle of Woman järjestäjistä. ~ :,:,i. Teemaa käsitellään viimeisen tutkimustiedon ja käytännön liikuntatuntien avulla. Se on perustettu vuonna 1923 Brusselisså. Jyväskylä isännöi järjestön kongressia vuonna 1976. Hyvästä yhteistyöstä on osoituksena kesällä 2008 Vierumäellä järjestettävä FIEP:n maailmankongressi Lisätietoja: AIRIKKI POUSI, FT, KI FIEP:n Suomen asiainhoitaja FIEP:n kansainvälisen johtoryhmän jäsen Sähköposti: airikki.pousi@helsinki.fi 32 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 112008. FIEP on ICSSPEn jäsen ja kuuluu sen "sateenvarjon" alla toimivaan kansainvälisten liikuntakasvatusalan järjestöjen muodostamaan pedagogiseen toimikuntaan, ICSP (Kansainvälinen Urheilupedagogiikan Komitea). Järjestön julkaisu FIEP Bulletin on ilmestynyt eri muotoisena 70 vuoden ajan englanniksi, ranskaksi, espanjaksi ja portugaliksi. = . FIEP:n ensisijaisena toimintamuotona on kansainvälisten komiteatöiden, kurssien, symposiumien ja kongressien tukeminen ja järjestäminen Järjestön toiminta ulottuu kaikkiin maanosiin ja sillä on valtuutettu asiainhoitaja 125 maassa. (03) 8424 1205 www.peseminar2008.org FIEP World Congress 2008 6.-10.8.2008 Suomen Urheiluopisto, Vierumäki Tieteellinen kongressi, jossa esillä viimeisintä liikunta-alan tutkimusta sekä koululiikuntaan liittyviä kampanjoita ja yhteistyömalleja. Suomi on ollut aktiivisesti mukana järjestön toiminnassa. Kohderyhmä Koululiikunnan tutkijat, opettajat ja yhteistyötahot Kongressin teemat • Liikuntakasvatuksen historia ja tulevaisuus • Liikuntakasvatuksen pedagogiikka (teoria ja käytäntö, opetussuunnitelmat, etiikka ja olympiakasvatus) • Liikunta ja terveys; lasten ja nuorten fyysinen harjoittelu • Koululiikuntapaikat www.fiep2008.org 'Vf VIERUMÄKI . . lf"fri'==:i. LT Liisa Heinilä toimi pitkään useissa eri tehtävissä ja hän toimi järjestön kansainvälisenä varapuheenjohtajana vuodesta 1988 vuoteen 2000 ja sen jälkeen kunniavarapuheenjohtajana vuoteen 2002, kuolemaansa asti. Viime vuosina FIEP on toiminut mm. ,..~ '!Jl''J '.J' =:.'J:::.I _:.:;; .-!.I Seitsemäs kansainvälinen liikunnanopettajaseminaari on saanut rinnalleen FIEP maailmankongressin 2008! Molemmissa tapahtumissa teemana on" Physical Education in Change''. =•~AAGA-HELIA 11 ~ ~ fj ~) C 1 LTS O PI I U S •U,t t lTIH l'r\\<,i::'r! \"-'r11CWl..,ll) Kuululijk untatinto Suomen Urheiluopisto I Urheiluopistontie 373, 19120 VIERUMA.KI I puh (03) 8424 11 (vaihde) 1 fax (03) 8424 5755 FIEP:n maailmankongressi 2008 järjestetään Vierumäellä 6.-10.8.2008 FIEPKANSAINVÄLISTÄ YHTEISTYÖTÄ LIIKUNTAKASVATUKSEN KENTÄLLÄ FIEP (FEDERATION INTERNATIONALE D'EDUCATION PHYSIOUE) on vanhin alan kansainvälisistä järjestöistä. Liiton tarkoituksena on edistää liikuntakulttuurin kehittämistä kaikissa maissa ja myötävaikuttaa kansainväliseen yhteistyöhön sen kaikilla osa-alueilla. Liiton pyrkimyksenä on kehittää liikuntakasvatuksen suhteita kulttuuriin, koulutukseen, tutkimukseen, terveyteen ja urheiluun ja täten edesauttaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta, rauhantyötä, ympäristönsuojelua ja kansainvälistä yhteistyötä. Vierumäen kansainvälisten liikunnanopettajaseminaarien suojelijana (1996, 1998, 2000). Wa 1tl'l:u,liikl!ltiUil tiJ,m, h l!li r.u:1 us.e m,,111 ati1,ni,t1 IAie,nl!lm äeH'ä1/1 , =--~.,.~ i:.l.:t=!J ~:. 7th International seminar for Physical Education Teachers 3.-8.8.2008 Suomen Urheiluopisto, Vierumäki kohderyhmänä liikuntaa opettavat opettajat eri kouluasteilla käytännön liikunnanopetusta kymmenissä eri lajeissa kansainväliset kouluttajat sekä asiantuntijat runsas iltaohjelma kansainvälisessä ilmapiirissä • kielenä englanti Lisätietoja seminaareista: Johanna Skyttä, johanna.skytta@vierumaki.fi, puh
•t . '·• • Heillä j~k.1::1va kip't j; vjsymys vöivat johtaa ·" • '\ .. , • ., . • fyysisen aktiivisuudeh vähenemiseer n ja fyysisen r.: .kunnon•heikkenemiseen . HELBOtQ,,.,_ WUS\-\u ..... . ole löydetty mitään selkeää poikkeavuutta, Myös hormonaalisfa,,tckijöitä·011 tutkittu] "· ::', hbrmoni itoi~' on isia. vuotta, mutta os a sairaus paranee vam 4t harvoin, se on yleisin yli 50-vuotiailla, fib~myalgia1aihcuttaa us!ita oireita, joista kcsk';;isimpiä ovat voimakkuudcltaan•~aihteleva kipu eri puolilla kehoa, väsymys ja 'ft"nivail~1cf[i, Yleensä sairastuneet rap~)rtoivat tuntevansa i<lpua lihaksissa, mut~ ta laajoista tutkimuksista huolimatta lihaksista ei . ·:""-• :· ' .~. Teksti: HELI VALKEINEN Fibromyalgia ei estä voimaharj oittel ua •• t.1 ·. • . ·r-·"I ibromyalgia on l~oonincn kipuoireyhl · ... , .. , i tymä, johon sairastuncist.,a 80-90 % on ~ naisia, Yleisin sairastumisikä on alle 50 "' k-k · • · .-. , • ~~~:~!{!:~ ~:itu's~: liikunn:n yksilöllinen • -~ ; ,' -..---. ")p Turvallis~liikunnan .perustana on all<utilanteen •.•• ... ,J..'· ! Runsas fyysinen aktii:'isuuf päivittäfsissä,~imissa * · ~. •• . . ~ . • """ 1 •. -~ ~ 1 • ...t ~ 1.t . · on erityisen 1uotå~a fib1omyalgiaa siirastaville
Fibromyalgian oireista kipua ja väsymystä arvioitiin 10 cm:n Visual Analog Scale -janalla (VAS) ja elämän laatua RAND-36 -kyselyllä. Myös terveiden naisten ryhmä harjoitteli. Fibromyalgiaa sairastavat naiset pystyvät siten tarvittaessa koviinkin ponnistuksiin ja kuormituksesta palautuminen näyttäisi tapahtuvan samoin terveisiin naisiin verrattuna. Voimaharjoittelua ei ole laajasti suositeltu, koska sen on ajateltu pahentavan oireita. Tutkimus koostui kahdesta erillisestä tutkimusjoukosta, joissa molemmissa tutkittavien naisten ikä oli 5070 -vuotta. Toisessa tutkimusjoukossa osallistujia oli vastaavasti 26 ja 10 ja heiltä tutkittiin säännöllisen 21 viikkoa kestävän voimaharjoittelun vaikutuksia hermo-lihasjärjestelmän suorituskykyyn satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimusasetelmassa. Voimaharjoittelussa huomioitava yksilöllisyys Tutkimuksen päätulos on, että fibromyalgiaa sairastavien naisten elimistön vasteet uuvuttavalle kuormitukselle ja säännölliselle pitkäaikaiselle voimaharjoittelulle olivat täysin verrattavissa terveiden naisten vastaaviin tuloksiin. Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fibromyalgiaa sairastavien menopaussi-iän ohittaneiden naisten fyysistä kuntoa, hermo-lihasjärjestelmän välittömiä vasteita uuvuttavaan kuormitukseen ja säännöllisen pitkäaikaisen voimaharjoittelun vaikutuksia hermo-lihasjärjestelmän suorituskykyyn, liikkumiskykyyn sekä oireisiin ja verrata niitä terveiden naisten tuloksiin. Intensiivinen voimaharjoituskuormitus aiheutti lihasvoiman merkittävän laskun ja veren maitohappopitoisuuden nousun kuormituksen aikana sekä fibromyalgiaa sairastavilla että terveillä naisilla ennen ja jälkeen voimaharjoittelujakson. kipuratojen toiminnasta sekä kivun aistimiseen ja säätelyyn osallistuvista keskushermoston alueista. päivänä kuormituksen jälkeen. Voimatestien aikana alaraajojen lihaksista mitattiin myös lihasten sähköistä aktiivisuutta elektromyografialla (EMG). muutoksia etsitään mm. Fibromyalgiaa sairastavien hermo-lihasjärjestelmä näyttäisi olevan terve eikä sen toiminnassa ilmennyt poikkeavuutta. Tutkimuksista huolimatta oireiden syy on edelleen tuntematon. Säännöllinen nousujohteinen 21 viikon voimaharjoittelu johti huomattavaan lihasvoiman ja lihasten sähköisen aktiivisuuden lisääntymiseen fibromyalgiaa sairastavilla naisilla ja nämä muutokset olivat täysin verrattavissa terveiden naisten vastaaviin tuloksiin. ja 2. Fibromyalgiaa sairastavilla naisilla oli lisäksi hieman heikompi liikkumiskyky, he raportoivat enemmän oireita ja heillä oli huonompi elämän laatu kuin terveillä naisilla. Voimaharjoittelujaksoa varten toisen tutkirnusjoukon fibromyalgiaa sairastavat naiset satunnaistettiin harjoittelu(n=13) ja kontrolliryhmään (n=13). liikkumiskykyyn ja oireisiin. Fibromyalgiaa sairastavilla naisilla myös reisi lihasten poikkipinta-ala kasvoi ja liikkumiskyky kehittyi merkitsevästi harjoittelun seurauksena. Erityisesti liikunnan merkitystä korostetaan, koska sen avulla sairastuneiden fyysistä kuntoa voidaan ylläpitää ja parantaa. Ensimmäisessä tutkimusjoukossa oli fibromyalgiaa sairastavia naisia 23 ja terveitä naisia 11, joilta tutkittiin poikkileikkausasetelmalla fyysistä kuntoa. Lihaskipu kuormittavan suorituksen jälkeen lisääntyi samalla tavoin molemmilla ryhmillä ollen suurimmillaan 1. Ennen ja jälkeen harjoittelujakson harjoitteluryhmiltä tutkittiin myös yksittäisen intensiivisen voimaharjoituskuormituksen (jalkojen ojennus; 5 sarjaa 10 toiston maksimikuormalla) aiheuttamia välittömiä vaikutuksia elimistössä mittaamalla lihasvoimaa ja EMG-aktiivisuutta alaraajojen lihaksista sekä veren maitohappopitoisuutta ja voimakkaan kuormituksen aiheuttamaa lihaskipureaktiota. Sen vuoksi oireyhtymän hoito keskittyy oireiden lievittämiseen lääkityksen, liikunnan ja erilaisten kognitiivisten käyttäytymisterapioiden avulla. Useita erilaisia mittausmenetelmiä Poi kkileikkausasetelmassa tutkittavilta mitattiin maksimaalinen hapenottokyky polkupyörä-ergometritestillä ja erilaisilla dynamometreillä maksimaalinen lihasvoima alaja yläraajojen sekä vartalon lihaksista. Samoin Fibromyalgiaa sairastavat naiset voivat kehittää huomattavasti lihasten voimantuotto-ominaisuuksia ja toteuttaa säännöllistä ja intensiivistä voimaharjoittelua turvallisesti, sillä voimaharjoittelu ei aiheuttanut kipujen tai muiden oireiden pahentumista, vaan paremminkin näyttäisi hieman 34 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Fibromyalgiaa sairastavat naiset raportoivat yleisen kiputason (FM-kipu) sekä kuormitukseen liittyvän lihaskivun alentuneen harjoittelujakson jälkeen verrattuna harjoittelujaksoa edeltävään tilanteeseen. Polkupyörä-ergometritestissä fibromyalgiaa sairastavilla naisilla oli alempi työ kuorma ja lyhyempi työaika kuin terveillä naisilla, mutta maksimaalisessa hapenottokyvyssä ryhmät eivät eronneet toisistaan. Voimaharjoittelun tulokset samanlaisia fibromyalgiaa sairastavilla ja terveillä naisilla Tutkimuksen tulokset osoittivat, että menopaussiiän ohittaneilla fibromyalgiaa sairastavilla naisilla on alaraajoissa heikompi lihasvoima kuin terveillä naisilla, mutta yläraajojen ja vartalon lihasvoimissa ei ollut havaittavissa eroa. Voimaharjoittelun vaikutuksia tutkittiin maksimaaliseen lihasvoimaan, EMG-aktiivisuuteen ja reisilihasten poikkipinta-alaan sekä em. Harjoitteluryhmät toteuttivat ohjattua ja nousujohteista voimaharjoittelua säännöllisesti kaksi kertaa viikossa 21 viikon ajan. Tulokset myös osoittivat, että fibromyalgian oireet, erityisesti kipu, vähenivät hieman harjoittelujakson aikana. Lisäksi tutkittavilta mitattiin 10 m:n kävelynopeus ja 10 porrasaskelman nousuaika sekä itsearvioitu toimintakyky Stanford Health Assessment -kyselyllä (HAQ). Palautumisaika sarjojen välissä oli 2 min, joten tämä yksittäinen kuormitus oli siten erittäin uuvuttava. Tavallisimmin fibromyalgiaan sairastuneille on suositeltu aerobista liikuntaa
Lisäksi fibromyalgiaa sairastavat saattavat tarvita erityistä huomiota ja kannustusta voimaharjoitteluun, sillä monilla saattaa olla taustalla pelkoa kivun lisääntymisestä harjoittelun seurauksena. Harjoittelun alussa erityistä huomiota kiinnitettiin oikeisiin suoritustekniikoihin. Runsas fyysinen aktiivisuus päivittäisissä toimissa on erityisen suotavaa fibromyalgiaa sairastaville. Terveiden ja eri tavalla sairaiden ihmisten suorituskyvyn kehittämisessä pätevät samat perusperiaatteet kuin urheilijoillakin. Voimaharjoittelun yhteydessä yksilöllisyys voidaan huomioida erityisesti käytetyissä kuormissa ja tarvittaessa harjoitusliikkeitä vaihtamalla. fibromyalgiaa sairastavilla henkilöillä. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 35. Tässä tutkimuksessa fibromyalgiaa sairastavat naiset toteuttivat voimaharjoitteluohjelmaa, joka oli laadittu nousu johteiseksi. Lisäksi voim aharjoittelun vaikutusta erityisesti kipuun ja m uihin saira uden oireisiin tulee seura ta huolellisesti. Tässä tutkimuksessa voimaharjoittelu osoittautui kuitenkin yksilöllisesti annosteltuna turvalliseksi, tehokkaaksi ja käyttökelpoiseksi liikuntamuodoksi ja sitä voidaan siten suositella sisällytettäväksi 5070-vuotiaiden fibromyalgiaa sairastavien naisten hoitoja kuntoutusohjelmiin yhdessä muun monipuolisen liikunnan kanssa. Täm ä norm aali ilm iö olisi opittava ero ttam aan fibro m yalgian aiheuttam asta kivusta. Usein nämä periaatteet eivät kokonaisuudessaan toteudu. Vaikka fibro m yalgia ei siis rajoita voim aharjoittelua, voivat m uut tekijät, kut en m ahdolliset elim istön rakenteelliset poikkeavuudet tai aikaisem m at vam m at, asettaa rajoituksia harjoitteluun. Heillä jatkuva kipu ja väsymys voivat johtaa fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen ja fyysisen kunnon heikkenemiseen. Toisaalta, esim erkiksi eri tehoisen liikunnan vaikutuksista kro oniseen kipuun ei vielä tarpeeksi tu nneta ja tästä aiheesta tarvitaankin lisä' tutkimuksia mm. lievittävän niitä. Esimerkiksi voimaharjoi ttelussa käytetään usein epämääräistä ohjetta toistaa kaikkia liikkeitä jollain sattumanvaraisella kuormalla 3 sarjaa x 15 toistoa. Erityisen tärkeätä on selvittää en nen harjoittelun aloittam ista fibro m yalgiaa saira stavalle harjoitteluun tottum attom alle henkilölle harjoittelun aiheuttam a norm aali lihaskipureaktio, joka on voim akkaim m illaan pari päivää harjoittelun jälkeen . HELI VALKEINEN, TtT Terveystieteiden laitos / Liikuntaja terveystieteiden tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: heli.valkeinen@sport.jyu.fi Heli Valkeisen liikuntalääketieteen väitöskirjan "Physical fitness, pain and fatigue in postmenopausal women with fibromyalgia: effects of strength training" (Fyysinen kunto, kipuja väsymysoireet ja säännöllisen voimaharjoittelun vaikutukset menopaussi-iän ohittaneilla fibromyalgiaa sairastavilla naisilla) tarkastettiin Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa 26. Turvallisen liikunnan perustana on alkutilanteen huolellinen kartoitus ja sen jälkeen liikunnan yksilöllinen annostelu harjoittelun perusperiaatteiden mukaisesti. Vain kuormitetut kehon rakenteet ja elinjärjestelmät kehittyvät ja tällaisen harjoittelun olisi oltava yksilöllisesti annosteltua. Harjoittelu voidaan hyvin aloittaa tällaisella määrällä, mutta annostelutapa ei ole yksilöllinen eikä välttämättä kovin kehittävä, koska jokaisen harjoittelijan yksilöllisiä ominaisuuksia ei ole tällaisessa harjoittelussa huomioitu. 70.2007 Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Kaisa Mannerkorpi (Göteborg University) Ja kustoksena professori Urho Kujala. Eri tavalla sairaiden ihmisten harjoittelu saattaa esimerkiksi olla hyvin kevyttä tai sitä ei ole lainkaan yksilöllisesti annosteltu. Harjoittelun on oltava säännöllistä, kuormituksen on oltava suurempaa kuin mihin elimistö on normaalisti tottunut ja kuormituksen on asteittain lisäännyttävä. Kun ne olivat hallussa, kuormitusta lisättiin vähitellen
Liikunnallisesti passiivisten osuus kasvoi iän myötä. Liikunnallisesti passiivisten osuus kasvoi 36 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. L iikkumattomuuden syitä ja seurauksia tutkitaan Helsingin kaupungin työntekijöiltä kerätyillä aineistoilla osana Helsinki Health Study -tutkimusta. 2004). Miehistä 27 % ja naisista 25% liikkuivat vapaa-ajalla tai työmatkalla liian vähän ollakseen merkitsevästi suojassa fyysisen passiivisuuden haittavaikutuksilta (Fogelholm ym. ~ ~@ ,71 Teksti: JOUNI LAHTI, MIKKO LAAKSONEN, OSSI RAHKONEN Työväsymys ja ikääntyminen heijastuvat liikunnan harrastamiseen Helsingin kaupungin 40-60-vuotiaista työntekijöistä neljäsosa liikkui alle nykyisten terveysliikuntasuositusten. Helsingin kaupungin 40-60-vuotiaista työntekijöistä neljäsosa liikkui alle nykyisten terveysliikuntasuositusten
2003) kuin ylempiin ryhmiin kuuluvat. Miehet 95%CI Naiset 95%CI Yhteensä 27,0 25,2 u, t ., Lei·•-~ ·t "' · .. 2004) ja kuolevat nuorempana (Valkonen ym. Suosituksissa kuitenkin lähdetään siitä, että jo matalatehoinen perusliikunta, kuten kävely edistää terveyttä ainakin fyysisesti täysin passiivisilla. l le ; ', ;j '/\ .. •, ,, Hyvä 21,0 18,5-23,4 21,8 20,6-23, 1 keskinkertainen/huono 42,7 38,8-46,5 35,7 33,7-37,7 LIIKUNTA & TIEDE 45, 112008 37. Helsingin kaupungin 40-60-vuotiaista työntekijöistä noin neljäsosa liikkui vapaa-ajalla tai työmatkalla liian vähän ollakseen merkitsevästi suojassa fyysisen passiivisuuden haittavaikutuksilta. < . Liikunnallisesti passiivisten osuus kasvoi iän myötä, ja sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna siirryttäessä ylemmistä ryhmistä alempiin. Ikääntyvän väestön fyysinen aktiivisuus ja työn fyysinen luonne ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä. Lievää työväsymystä raportoivissa oli myös hieman enemmän passiivisia kuin työväsymystä raportoimattomien luokassa. Sosioekonom isen asem an m ukaan tarkastel tuna liikunnallisesti passiivisten osuus kasvoi siirryttäessä ylem m istä ryhm istä alem piin. ·,·:·-r·· .,_, "' .,, Työntekijät 32,2 28,2-36,3 29,0 26, 1-32,0 Alemmat toimihenkilöt 30,0 23,4-36,5 26,0 24,4-27,6 Keskitoimihehenkilöt 27,2 22,4-32,0 22,5 20, 1-24,8 Johtajat ja ylemmät 23,4 20,2-26,6 25,4 23,5-27,4 toimihenkilöt ......, t . 2007). Lähes joka toinen (46 % ) lihavista m iehistä ja 42 % lihavista naisista liikkui alle suositu sten . Terveyserojen taustalla ovat muun muassa epäterveelliset elintavat. Suomessa väestö ikääntyy muita maita nopeammin. Lihavista lähes joka TAULUKKO 1. Suomalainen hyvinvointipolitiikka pyrkii siihen, että työssä oleva väestö säilyy työkykyisenä ja terveenä pidempään (www.terveys20l5.fi). Naisten keskuudessa keskitoim ihenkilöt olivat kuitenkin ylem piä toim ihenkilöitä ja johtajia liikunnallisesti aktiivisem pia. Myös hallituksen työllisyysohjelman yksi keskeisiä tavoitteita on pidentää työelämässä säilymistä. Työn fyysisen raskauden mukaan liikunnallisessa passiivisuudessa ei ollut selkeitä eroja (Taulukko 2). 2003). Täydellinen fyysinen passiivisuus onkin havaittu erityisen haitalliseksi terveyden kannalta (Fogelholm ym. M yös ylipainoisten ryhm ässä oli enem m än passiivisia verr attuna norm aalipainoisiin. •·.· ·: ,' Eronnut/leski 27,0 20,7-33,3 27,1 24,8-29,5 Naimaton 29,8 23,5-36, 1 26,6 23,8-29,3 Avio-/avoliitossa 26,7 24,3-29, 1 25,2 23,9-26,5 .. Terveydentilansa hyväksi kokevista vain joka viides kuului liikunnallisesti passiivisiin. Työväsymystä raportoivien luokassa oli selvästi enemmän passiivisia (39 % miehistä ja 32 % naisista) kuin kahdessa muussa luokassa. Li havien joukossa oli m uita enem m än liikunnallisesti passiivisia (Taulukko 1). Vuosina 1945-1950 syntyneet suuret ikäluokat muodostavat noin puolen miljoonan ihmisen joukon. Työnsä henkisesti raskaaksi kokevissa sen sijaan oli enemmän liikunnallisesti passiivisia (32 % miehistä ja 30 % naisista). 1995, Aura 2006). 2004, Haskell ym. Väestö on vapaa-ajallaan entistä aktiivisempaa, mutta arkiliikunnan ja työmatkalla tapahtuvan liikunnan määrä on puolestaan vähentynyt (Fogelholm ym. 2007, Helakorpi ym. Liikunnan puute aiheuttaa osan terveysja toimintakykyeroista (Laaksonen ym. 40 23,8 19,0-28,7 22,8 20,6-25,0 45 24,7 20,0-29,4 23,4 21,2-25,5 50 26, 1 21,6-30,6 23,4 21,2.25,5 55 28,7 24,7-32,7 27,7 25,7-29,8 60 32,3 26,7-37,7 31,2 28,3-34,3 . Keskinkertaiseksi tai huonoksi terveytensä kokeneista m iehistä 4 3 % oli liikunnallisesti passiivisia ja naisista vastaavasti 36 %. Työnsä henkisesti raskaaksi kokevissa ja työväsymystä raportoivissa oli myös enemmän liikunnallisesti passiivisia. Sosioekonomiset terveyserot ovat Suomessa erityisen selvät (Mackenbach ym. . . Myös kunta-alalla työntekijöiden ikärakenne on muuttunut, ja heistä noin puolet on tällä hetkellä yli 45-vuotiaita (Tossavainen 2007). Lähes kolm annes 60-vuotiaista naisista ja m iehistä oli liikunnallisesti passiivisia. Ikääntyvän väestön fyysinen aktiivisuus ja työn fyysinen luonne ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä. I'<. 2007). Liikunnallisesti passiivisten (alle 14 MET-tuntia viikossa) osuudet iän (%) sekä sosioekonomisen aseman, siviilisäädyn, BMl:n ja koetun terveyden mukaan (ikävakioitu %) miehillä (n=1770) ja naisilla (n=7099). iän myötä, naisilla kuitenkin vasta 50 ikävuoden jälkeen (Taulukko 1). t ·) '/' Lihavat 45,7 40,3-51,1 42,0 39,4-44,7 Ylipainoiset 25,9 22,9-29,0 27,0 25,2-28,8 Normaalipainoiset 21,8 18,5-25,0 20,7 19,3-22, 1 ....... Siviilisäädyn m ukaan tarkasteltu na passiivisuudessa ei ollut ero ja. 2007), vaikkakin ripeä, kovasti kuormittava liikunta on yhdistetty parempaan terveyteen ja työkykyyn (Tuomi ym. Alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat ovat keskimäärin sairaampia (Rahkonen ym. Ylitöiden ja työrytmin mukaan tarkasteltuna liikunnallisessa passiivisuudessa ei ollut eroja
Vaikka tutkimuksen vastausprosentti on hyvä (67 %), on mahdollista, että kyselyyn vastaamattomat ovat myös liikunnallisesti passiivisempia kuin vastaajat. :: ·1r~; .:,1.. 2007). Erot tähän tutkimukseen voivat johtua kysymyksen asettelusta (yhdistetty työmatkalla ja vapaa-ajalla tapahtuva liikunta) ja luokittelusta. 2007) ja lihavuudesta johtuvat terveysongelmat ovat lisääntyneet (Aromaa ja Koskinen 2002). Muissa tutkimuksissa on arvioitu liikunnallisesti passiivisten osuudeksi noin kolmannes työikäisistä ja vähiten liikkuviksi noin 40-vuotiaat miehet (Fogelholm ym. Saattaa olla, että naisjohtajien kahden työn taakka vähentää heidän vapaa-ajan liikunnan mahdollisuuksiaan. ·•~ .>C Kyllä 38,7 32,8-44,5 32,0 29,3-34,6 Lievä 28,9 25,4-32,4 27,4 25,7-29,2 Ei 23,2 20,3-26,1 22,6 21,1-24,0 ,, ...... Samasta aineistosta tehty varhaisempi tutkimus osoitti, että ne naiset, jotka olivat tyytymättömiä työn ja perheen yhteensovittamiseen olivat muita naisia liikunnallisesti passiivisempia (Lallukka ym. Raskas 32,2 26,8-37,5 29,7 27,0-32,4 Kohtalainen 26,5 23,7-29,2 24,9 23,5-26,2 Kevyt 26,1 22,0-30,2 25,2 23,1-27,3 .. Miehet 95%CI Naiset 95%CI .......... Tässä tutkimuksessa passiivisuuden raja vastasi terveysliikuntasuositusten vähimmäismäärää (1000 kcal/viikko). ,., ··"' '•''°' •:k i Säännöllinen päivätyö 29,3 25,4-33, 1 25,6 23,3-27,8 Muu 25,9 23,4-28,5 25,7 24,5-26,9 viime vuosina muutokset liikunnassa ovat olleet vähäisiä. Terveysliikuntasuositukset pohjautuvat useisiin väestöja liikuntatutkimuksiin (Fogelholm ym. TAULUKKO 2. "' "' "'' .,, , . :, ,::::,:~ ·: ... Niiden perusteella määriteltyjen suositusten tarkoituksena on edistää fyysistä aktiivisuutta, toisin sanoen kannustaa fyysisesti passiivisia liikkumaan ja aktiivisia ainakin säilyttämään fyysisesti aktiivisen elämäntyylinsä, jotta fyysiseen passiivisuuteen liittyvät haittavaikutukset vähenisivät väestotasolla. Tämän tutkimuksen perusteella huomiota kaipaavat erityisesti ikääntyneet yli 50vuotiaat työntekijät sekä sosioekonomiselta asemaltaan alemmat työntekijäryhmät. ·,.•-"' .... Eroa voi myös selittää sillä, että kohortti muodostuu pääkaupunkiseudulla asuvista työssä käyvistä 40-60-vuotiaista ihmisistä. '. •·• i 1 ~ ~,;::,.', .,. Myös henkisesti raskas työ ja työväsymys olivat yhteydessä liikunnalliseen passiivisuuteen. Työntekijöihin kohdistuneissa tutkimuksissa liikunnan on todettu olevan yhteydessä parantuneeseen psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen työkykyyn sekä yleiseen jaksamiseen (Ilmarinen 1995). Tutkittavien oma arvio liikunnan määrästä on usein myös todellisuutta suurempi, tosin sama ongelma liittyy kaikkiin kyselyihin. Seuranta-aineisto parantaa mahdollisuuksia kausaalisuhteiden tutkimiseen myös näiden yhteyksien osalta. ,,, ,.,., .. 2004). Koska kyse on poikkileikkaustutkimuksesta, emme voi sanoa, aiheuttaako huono terveys ja lihavuus liikkumattomuutta vai päinvastoin. Työnsä henkisesti raskaaksi kokevissa ja työväsymystä raportoivissa oli myös enemmän liikunnallisesti passiivisia. Sitä vastoin fyysisesti raskas työ sekä ylitöiden tekeminen eivät olleet yhteydessä liikunnalliseen passiivisuuteen. Terveyskäyttäytyminen ja erityisesti fyysinen aktiivisuus on keskeisessä asemassa ikääntyvien työntekijöiden terveyden, toimintakyvyn ja työkyvyn ylläpitämisessä. Suositusten mukainen liikuntamäärä tulisi saavuttaa normaalin päivittäiseen elämään liittyvän fyysisen aktiivisuuden lisäksi. 2004, Haskell ym. Yksittäisen liikuntasuoritusten pituutta ei tässä tutkimuksessa kysytty kuten ei myöskään liikuntakertojen määrää. 1995) ja lisäksi toinen liikkui alle suositusten. : . 38 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Kyllä 25,7 21,2-30,2 26,4 23,5-29,2 Ei 27,4 25,0-29,8 25,6 24,5-26,7 ~ .. Vapaa-ajalla tai työmatkalla tapahtuvaa liikuntaa voitaisiin edistää yksinkertaisilla toimenpiteillä niin työnantajien toimesta kuin yhteiskunnan taholta. ..:.· '·' :,,, •,, • ...• "; ·" Raskas 24,1 19,0-29,3 24,6 22,9-26,2 Kohtalainen 28, 1 25,2-31,1 25,8 24,2-27,3 Kevyt 26,9 23,2-30,6 27,9 25,4-30,4 -~ ..... :-!'· .,, .. ·.:: ~~ . Erityisesti ripeän liikunnan vähenemisen on havaittu olevan yhteydessä heikentyneeseen työkykyyn (Tuomi ym. Liikunnallisen passiivisuuden sosioekonomiset erot olivat selvät, kuten monessa muussakin tutkimuksessa on aiemmin havaittu (Piirainen ym. ···., ·,l / ···.,"': ·. Onkin erityisen tärkeää tutkia ikääntyvän työssä olevan väestön terveyttä, toimintakykyä ja niihin yhteydessä olevia sosiodemografisia tekijöitä sekä työoloja. Painonhallinnan kannalta liikuntaa tulisi lisätä, energiankulutuksen tulisi olla noin 2000 kcal/viikko (Fogelholm ym. Samaan aikaan lihavuus (Prättälä ym. 2007). 2007), Ylemmät naistoimihenkilöt ja naisjohtajat olivat kuitenkin keskitoimihenkilöitä liikunnallisesti hieman passiivisempia. 2000, Mäkinen ym. ; . Liikunnallisesti passiivisten (alle 14 MET-tuntia viikossa) osuudet työolojen mukaan (ikävakioitu %) miehillä (n=177 0) ja naisilla (n=7099). Myös työ on tekniikan kehittymisen myötä muuttunut fyysisesti vähemmän rasittavaksi (Rantanen 2000). ·•· .. 2004). Terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi kokevista yli kolmannes kuului liikunnallisesti passiivisiin. C,"!1'\•. Liikuntaa voidaan suositella henkisesti raskaan työn vastapainoksi ja sillä voi olla suuri merkitys työväsymystä ehkäistäessä
Tutkimuksen aineisto on osa Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimusta (Helsinki Health Study), jossa tarkastellaan työntekijöiden terveydentilaa, toimintakykyä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä (Lahelma ym. Powell KE, Blair SN, Franklin BA, Macera CA, Heath GW, Thompson PD, Bauman A. toim. Fogelholm M, Oja P, Rinne M, Suni J, Vuori 1. Suomen lääkärilehti 59:2004;2159-63. Kyse/sinä vuosina kyselylomake lähetettiin 40, 45, 50, 55, Ja 60 vuotta täyttäneille Helsingin kaupungin työntekijöille. 182007;38-43. Helsinki, 2001. Terveys ja toimintakyky Suomessa. Preventive Medicine 38; 2004:48-56. Suomen Lääkärilehti 2004;59(19):2040-42 Fogelholm M, Paronen 0, Miettinen M. Haskell WL, Lee IM, Pate RR. Helsinki: Työterveyslaitos; 2000:7-20. Työ ja ihminen, tutkimusraportti 2. Liikunta hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. Hyvä työkyky. Yhteensä otokseen kuului 73 346 henkilöä, joista 8 960 vastasi kyselyyn (67%) Tässä analyysissä kysymyskohtaisten puuttuvien tietojen takia on yhteensä 8 869 henkilöä, Joista naisia 7 099 ja miehiä 7 770. Työkyvyn paranemiseen ja huononemiseen liittyvät työn Ja elintapojen piirteet. Svenska handelshögskolan, 2006. Laaksonen M, Talala K, Martelin T, Rahkonen 0, Roos E, Helakorpi S, Laatikainen S, Prättälä R. Kirjassa: Kauppinen T, ym. Health behaviours as explanations for educational level differences in cardiovascular and all cause mortality: a follow-up of 60 000 men and women over 23 years. Aineisto muodostuu vuosina 2000, 2007 fil 2002 toteutetuista kyselyistä. Twenty-five year socioeconomic trends in physical activity during leisure time and commuting among employed Finns. Taulukkoraportti. 2007 (ilmestyy) Piirainen H, Elo A-L, Hirvonen M, Kauppinen K, Ketola R, Laitinen H, Lindström K, Reijula K, Riala R. Hyvinvointikatsaus 3 / 2007 Tuomi K, Ilmarinen J, Martikainen R, Klockars M, Aalto L. 2000. Kirjassa: Matikainen E, ym. Lahelma E, Martikainen P, Rahkonen 0, Roos E, Saastamoinen P. Liikkumattomuuden seurauksia tutkitaan erilaisilla seurantakyselyyn perustuvilla terveysja toimintakykymittareilla sekä rekisteriaineistoihin perustuvilla tiedoilla muun muassa sairastavuudesta, sairauspoissaoloista Ja ennenaikaisesta eläköitymisestä. Helsinki 2002. LÄHTEET Aromaa A ja Koskinen S. Viluksela M, Virtanen S. Ilmarinen J. Valko n en T, Ahonen H, Martikainen P. Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015 -kansanterveysohjelmasta. Liikunta ja tiede 44:2007:34-36. 2000. (Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja) LIIKUNTA& TIEOE45• 1/2008 39. Riittääkö puoli tuntia kävelyä päivässä. Hyvinvointikatsaus 2 / 2003. Työelämän kehityssuunnat 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Prättälä R, Borodulin K, Mäkinen T Suomalaiset lihavat ahkerasta liikkumisesta huolimatta. Mackenbach J, BosV,Andersen 0, Cardano M, Costa G, Harding S, Reid A, Hemström Ö, Valkonen T, Kunst A. Tossavainen P. Työterveyslaitos, Helsinki, 2000. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 2007 1. Ekonomi och samhälle nr 164. Työntekijöiden terveydentilan vaihtelu ammattiaseman mukaan: Helsinki Health Studyn tuloksia. Liikkumattomuuden syitä tarkastellaan vuosina 2000-2002 tehdyillä kyselyillä sekä syksyllä 2007 kerätyllä seurantakyselyllä. Helsinki: Työterveyslaitos Ja Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen; 1995:31-46. Widening inequalities in mortality in western Europe. JOUNI LAHTI, Tt M, tohtorikoulutettava Kansanterveystieteen laitos Helsingin yliopisto jouni.mm .lahti@helsinki.fi MIKKO LAAKSONEN, FT, dosentti Sosiologian laitos Helsingin yliopisto mikko.t.laaksonen@helsinki.fi OSSI RAHKONEN, VTT, dosentti Kansanterveystieteen laitos Helsingin yliopisto ossi.rahkonen@helsinki.fi Tutkimus on osa opetusministeriön rahoittamaa hanketta, jossa tarkastellaan liikkumattomuuden syitä ja seurauksia Helsingin kaupungin työntekijöiltä kerätyillä aineistoilla. Aikuisväestön terveyskäyttäytymisseurannan tuloksia 1979-2002. Helsinki: Työterveyslaitos; 1995. Työvoima ikääntyy. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset. toim. Työkykyä edistävät ja heikentävät tekijät. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports. Aura 0. Rantanen J. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002. European Journal of Public Health. Suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen 2006. Työ ja terveys -haastattelututkimus v. Työ Ja terveys suomessa v. 2004). Med Sci Sports Exerc 2007;39(81 1423-34. Suomalaisten koettu terveys parantunut, terveyserot säilyneet. Worksite Fitness Policy in an lntellectual Capital Framework. Working conditions and health behaviours among employed men and women. lnt J Epidemiol 32:2003;830-7 MäkinenT, Borodulin K, LaatikainenT, Fogelholm M, Prättälä R. Työkyvyn ylläpidon malleja ja keinoja. Rahkonen 0, Talala K, Laaksonen M, Lahelma E, Prättälä R, Uutela A. Sosiaaliryhmien väliset erot elinajanodotteessa kasvoivat 1990-luvun loppuvuosina. Physical activity and public health: updated recommendation for adults from the American College of Sports Medicine and the American Heart Association. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 41; 2004:95-107 Lallukka T, Sarlio-Lähteenkorva S, Roos E, Laaksonen M, Rahkonen 0, Lahelma E
Liikuntaharjoitus vähentää sykevaihtelua lyhyeksi aikaa, mutta pitkäaikaisen harjoittelun vaikutuksesta sykevälivaihtelu pääsääntöisesti lisääntyy levossa. Työstressi näkyy pienentyneenä sydämen sykevaihteluna. Sykevälivaihteluun perustuva Hyvinvointianalyysi antaa tietoa fysiologisesta kuormituksesta ja palautumisesta. Tämä viitaa parasympaattisen hermoston toiminnan paranemiseen levossa, mikä vahvistaa myös kykyä palautua työkuormittumisesta. Hyvinvointianalyysi on sykeanalyysiin perustuva tietokoneohjelma, joka sydämen sykkeen avulla pystyy arvioimaan yksilöllisesti autonomisen säätelyn tiloja. Palautumisen ja levon aikana leposyke on matala ja sykevaihtelu suurta viitaten parasympaattisen hermoston vallitsevuuteen. Ohjelman analyysi pohjautuu Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksella tehtyihin tutkimuksiin sydämen toiminnan lainalaisuuksista. T yöelämän määrälliset ja laadulliset vaatimukset ovat kasvaneet merkittävästi laman jälkeisinä vuosina. Henkisen työstä irrottautumisen vaikeudet voivat olla vakava uhka työkuormituksesta palautumiselle. Fysiologisista stressija palautumisreaktioita voidaan tutkia autonomisen hermoston ja sen kahden osan, sympaattista ja parasympaattista hermoston avulla käyttämällä sydämen sykkeen rekisteröintiä ja siitä laskettua sykevaihtelua. Palautuminen on onnistunut vasta silloin, kun nämä molemmat palautumisen muodot ovat toteutuneet. Menetelmä on osoittautunut käyttökelpoiseksi ja toimivaksi välineeksi liikunnan ja kuntoutuksen kuormittavuuden mittauksissa sekä työpäivän kuor40 LIIKUNTA& TIEDE45• 1/2008. Teksti: MARJA-LIISA KINNUNEN, TARU FELDT Työperäistä kuorrnitturnista on •• syyta seurata Pitkään jatkuva stressi ja työperäinen kuormittuminen ovat varteenotettavia terveysuhkia. Pitkällä aikavälillä palautumisongelmat voivat johtaa terveysongelmiin, kuten työuupumukseen ja työkyvyn alenemiseen. Se on monitahoinen, fysiologisia ja psykologisia tekijöitä sisältävänä prosessi, jonka aikana työntekijän voimavarat täydentyvät. Hyvinvointianalyysillä henkilökohtaista palautetta Sykevariaatiomuuttujat ovat hyvin yksilöllisiä. Yhä useamman työntekijän mielessä työasiat pyörivät toistuvasti myös vapaa-ajalla, mikä on merkki työstä irrottautumisen vaikeuksista. Siksi autonomista säätelyä liikunnan, työn ja palautumisen aikana pitäisi pystyä arvioimaan riippumatta sykevaihtelun yksilöllisestä tasosta. Vapaa-ajan toiminnot (perhe, harrastukset) kärsivät, luontaisen liikunnan määrä vähenee ja yöunen aikainen fysiologinen palautuminen häiriintyy. Työstä palautuminen on prosessi, jonka aikana yksilön tila palautuu työpäivän aikana koettua kuormitusta edeltävälle tasolle. Vähentyneestä fyysisestä aktiivisuudesta johtuva fyysisen kunnon heikkeneminen voi lisäksi pahentaa tilannetta. Työstressin on todettu liittyvän pienentyneeseen sykevaihteluun, mikä viittaa sympaattisen hermoston ylivaltaan. Mikäli palautuminen ei onnistu, työperäinen kuormittuminen voi uhata terveyttä ja hyvinvointia. Palautumisprosessin käynnistymisen edellytyksenä on, että työja lepojaksojen välillä on riittävä ajallinen vaihtelu ja että työntekijällä on työjaksojen välissä tarpeeksi aikaa levolle. Menetelmällä voidaan mitata liikunnan ja työn fyysistä ja psyykkistä kuormittavuutta sekä palautumista vapaa-ajan ja yöunen aikana riippumatta yksilön sykevaihtelun tasosta. Fysiologisessa palautumisessa elimistö on palautunut riittävän pitkäksi ajaksi takaisin perustasolle stressin aiheuttaman viriämisen jälkeen (Kuva 1), kun taas psykologisessa palautumisessa työntekijä itse kokee olevansa jälleen kyvykäs ja valmis jatkamaan työhön liittyvien tehtävien parissa
kuva 2). Mututuntumasta mitattavuuteen Työntekijöiden palautumisen ja hyvinvoinnin välisten yhteyksien tarkastelulla on sekä tieteellistä että suoraa käytännön sovellusarvoa työelämän ja työterveyshuollon vaatimuksiin nähden. Stressin ja palautumisen arvioinnissa olennaista onkin, että onko elimistö rentoutuneessa ja palautumista aikaansaavassa tilassa silloin, kun palautumista pitäisi tapahtua, esim. Päivän aikana henkilön sykeanalyy sistä on tunnistettu työmatkaliikunnan lisäksi vain stressitilaa. rentoutuksen, levon, unen ja viikonlopun aikana. Kuvasta 2 on nähtävissä esimerkki Hyvinvointianalyysiohjelman tuottamassa stressiraportista yhden henkilön osalta. tunnistamatonta tilaa. Siniset palkit kuvaavat liikuntaa, punaiset palkit stressitilaa, vihreät rentouturnistilaa ja valkoiset liikunnasta palautumista tai ns. TyöpsykologisisLIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2008 41. mittavuuden ja yön aikaisen palautumisen arvioinnissa. Stressin ja palautumisen kuvaaja kertoo sen, minkä psykofysiologisen tilan analyysiohjelma on kunakin ajankohtana tunnistanut vallitsevaksi. Menetelmän avulla on myös mahdollista antaa henkilökohtaista palautetta mm. Nukkumaan menon (kello 23.50) jälkeen stressiraportti osoittaa elimistön siirtyneen rentoutumistilaan, jota on jatkunut koko yöunen ajan, ja jonka peru steella palautumisen voidaan katsoa onnistuneen. liikunnan harjoitusvaikutuksista, työn kuormittavuudesta ja unen aikaisesta palautumisesta (ks. Henkilön tilanne näyttää siis hyvältä, vaikka päiväai kaista palautumista ei ilmennytkään
Aro, T Feldt Ia V Ruohomäki (toim ) TOP 1 Puheenvuoroja työja organisaatiopsykologiasta (ss. J , & Hove, E. Edita. Teoksessa A. Firstbeat Hyvinvointianalyysi, käsikirja versio 1.4.0.14 www. D., Thierry, H., de Wolff, C. Alustavat tulokset osoittavat kuitenkin, että sykevälivaihteluun peru stu valla Hyvinvointianalyysillä voidaan saada sellaista tietoa työntekijöiden liikunnan m äärästä ja int ensiteettistä, fysiologisesta kuormituksesta ja palautum isen määrästä, m itä tähänastisill a menetelm ill ä ei ole voitu saada. KUVA 2. (toim.): Handbook of work and organizational, Voi. Lisäksi sen peru steella pystytään antamaan ohjeita omaehtoiseen palautum iseen. firstbeat.fi Meijman, T.F. Teoksessa Drenth, P J. 2: Work psychology (2 painos) (ss 5-331 Psychology Press/Erlbaum (UKI Taylor & Francis. Objektiivisia menetelm iä kuten sykevälianalyysiä on tarve kehittää edelleen niin tieteellisissä tutkimuksissa kuin terveydenhuollon eri toim ialoillakin (työterveyshuolto, kuntoutus, hyvinvointipalvelut). l 1 Perustila Työkuorrnitus Fysiologisten ~ fysiologisten Stressltekii• stressi··••l!IJlr~ säätelyjärjestel--+ Joka edellyttääi-. ja Heikki Rusko 120071. (1998) Psychological aspects of workload. 52-751. Esimerkki Hyvinvointianalyysin tuottamasta raportista yhden työpäivän ajalta. sa tutkim uksissa on toistuvasti koro stettu objektiivisten mittausmenetelm ien tarpeellisuutta stressiä ja palautumista tutkittaessa. Sininen väri kuvaa liikuntaa, punainen stressiä (kuormittumista) ja vihreä stressistä palautumista. Työkuormituksesta palautuminen ja sen mittaaminen: psykologinen ja fysiologinen näkökulma. professori Psykologian laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: taru.feldt@psyka.jyu.fi LÄHTEET Feldt, T., Kinnunen, U., Rönkä, T., Kinnunen, M.-L. Nukkumaan menon (kello 23.50) jälkeen stressiraportti osoittaa elimistön siirtyneen rentoutumistilaan, jota on jatkunut koko yöunen ajan, ja jonka perusteella palautumisen voidaan katsoa onnistuneen 42 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. ja Mulder, G. MARJA-LIISA KINNUNEN, FT Tutkija Psykologian laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: marja-liisa.kinnunen@psyka.jyu.fi TARU FELDT, PsT ma. Päivän aikana henkilön sykeanalyysistä on tunnistettu työmatkaliikunnan lisäksi vain stressitilaa. reaktioiden f-+ wt--•-· f-+ mien ykailOltA ilmeneminen mu,dlul1ut lepotila ponnisteluja aklll111llollllo palautuminen onnistuu palautuminen epäonnistuu KUVA 1. Työkuormituksesta palautuminen fysiologisesta näkökulmasta
Teksti: KIM M O SUO M I PIHA, KORTTELI, KUNTA, ELINPIIRI: Liikuntasuunnittelu haastaa osalliseksi Liikuntasuunnittelu on monitieteinen tutkimusalue. Osana yleistä yhdyskuntasuunnittelun tutkimusta se etsii vastauksia kysymyksiin: millaisessa ympäristössä, miten organisoituneena, millaisin muodoin ja millaisessa hallinnollis-taloudellisessa ympäristössä syntyy liikuntaa, joka lisää ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja onnellisuutta elämän kaikissa vaiheissa (Suomi 2007, Meurman 1947). LIIKUNTA& TIEDE45• 1/2008 43
Sen yleinen yhteiskunnallinen merkitys on saada suunnittelun kohteessa toimivat ihmiset aktiivisemmiksi osallistujiksi yhteiskunnallisessa uudistustyössä. Osallistuvan suunnittelun teoriaan on vaikuttanut merkittävästi saksalainen sosiologi Jurgen Habermas. terminaalipaikoissa kuten uimahalleissa, jäähalleissa tai muissa suurissa terrninaalipaikoissa kuten talviurheilukeskuksissa, jotka voivat olla myös seudullisia elinpiirejä reitteineen ja latuineen.((Mumford 1938). Suomi on maailman kärkimaa liikuntaympäristöjen osalta. VastaaLiikuntalaki edellyttää, että liikuntapalvelut syntyvät suunnitellusti julkisen vallan ja liikunnan kansalaistoiminnan yhteistyönä. Liikuntasuunnittelun professori Kalevi Olin jatkoi kehittämistyötä teoretisoimalla liikuntasuunnittelun. Osallistuva suunnittelu sai aikaan erilaisia suuntauksia, joista merkittävin on ollut yhteissuunnittelu collaborative planning. Korttelija naapurustoelinpiiri on erityisesti vanhusten ja varhaispuberteetin ensisijainen liikkumisympäristö. Kotipiiri on erityisesti lasten, erityyppisten perheiden ja vanhusten primääri liikkumisympäristö. Liikuntasuunnittelun ensimmäinen apulaisprofessori Pauli Vuolle, nyk. Elinpiiriteoreettinen liikuntasuunnittelu nojaa ihmisen kokemaan ympäristöön ja siihen vaikuttaa merkittävästi ympäristöpsykologia. Osallistuvan suunnittelun kautta saadaan suunnittelumetodologinen perusratkaisu kytkettyä paremmin yhteiskunnalliseen kontekstiin. Liikuntasuunnitteluteoriat tulisi johtaa yleisistä suunnittelu teorioista. (Suomi 1989a) Tätä kritiikkiä varten ryhdyttiin kehittämään osallistuvaa suunnittelua. emeritus liikuntasosiologian professori, teki uraa uurtavaa työtä 1970 ja -80 luvuilla. Habermasin mukaan suunnittelussa on ainakin kaksi maailmaa, jotka pitäisi yhdistää suunnitteluteoreettisesti; tavallisten ihmisten kokemusten ja elämysten maailma, joka ei välity riittävästi suunnittelupöydille ja systeeminen maailmaa, joka edustaa rationaalista suunnittelua kuten esim. Liikuntalain voimassaoloaikana vuodesta 1980 lähtien liikuntapaikoista on yksityistynyt noin yksi prosentti vuodessa. julkinen suunnittelutai päätöksentekojärjestelmä. elinpiiriteoreettinen liikuntasuunnittelu. Monet teoreetikot korostivat ympäröivän yhteiskunnan tai yhdyskunnan vaikuttavan yksilöön. Tämän elinpiirin ympärille rakentuu päivänpiiri, joka on aktiivin aikuisväestön ensisijainen liikkumisympäristö asuinalueja kyläelinpiirissä. Tehtiin hyviä suunnitelmia, mutta niiden toteuttaminen jätettiin yksin päätöksenteon armoille. Sen heikkous oli ja on suunnittelun vieminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. (Suomi 1989) Piha ja asunto muodostavat kotipiirin, jossa haetaan perheen tai yksilön yksilöllisyyttä, fyysisesti turvallista elinpiiriä ja toiminnallisesti leikkejä, oleilua ja kisailua. Siinä liikuntapaikkojen käyttäjät otetaan mukaan suunnitteluprosessiin kuten myös ammattisuunnittelijatja päätöksentekijät. Hallinnollis-taloudellisen eli manageriaalisen liikkumisympäristön tutkimuksessa omaksi suuntaukseksi on eriytynyt liiketoimintasuunnittelututkimus, jolla pyritään vastaamaan kasvavaan alan yksityisen sektorin tarpeisiin. Se ottaa huomioon myös suunnitellun ratkaisun fyysisen, sosiaalisen, toiminnallisen ja psyykkisen kokemisen tilassa ja ajassa. Sen taustalla olivat Kurt Lewinin klassinen käyttäytymisen yhtälö, jossa käyttäytyminen liikunnan kyseessä ollen liikuntakäyttäytyminen on persoonan ja ympäröivän yhdyskunnan yhteistoiminta. Kaupunkitai kuntaelinpiirissä liikuntaa harrastetaan ns. (Vasankari & Puronaho & Suomi 1992). 44 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 112008. Hän lähti liikkeelle käsiteanalyysistä suunnittelukäsitteiden määrittelystä. (Keating & Krumholz 2000) Elinpiiriteoreettisessa liikuntasuunnittelussa syntyi teoreettinen kompromissi, jossa korostettiin, että ihminen ei liiku yhteiskunnan mittakaavassa tai laajalla alueella esimerkiksi kaupungin tai kunnan mittakaavassa. Kyse oli teoreettisen ideaalin hakemisesta. Tällä hetkellä yksityisiä liikuntapaikkoja on yli neljännes maamme 30 000 liikuntapaikasta. Väestön liikunnallisia käyttäytymiskehyksiä, elinpiirejä ja toimintamalleja kartoittamalla on syntynyt ns. Toiset teoreetikot uskoivat, että yksilö pystyy vaikuttamaan omalla käyttäytymisellään ja muuttamaan yhdyskuntaa ja yhteiskuntaa. Elinpiiriteoria tulee ymmärtää ideaalina suunnittelussa (Mumford 1938),jota kohti pyritään, mutta jota päätöksentekointressien moninaisuudesta johtuen tuskin koskaan voidaan täydellisesti saavuttaa. Kotipiirin ympärille rakentuu maaseudulla naapurusto ja kaupungeissa korttelielinpiiri, joista haetaan sosiaalisesti yhteisöllisyyttä, fyysisesti hallittavaa ympäristöä ja toiminnallista monipuolisuutta. (Suomi 1989) Elinpiiriteoreettinen liikuntasuunnittelu ei ole metodina vain tilaan liittyvää. (Suomi 1989) Elinpiiriteoreettisessa suunnittelussa tutkija ja suunnittelija pesivät liian usein kätensä yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta. Vaikuttamalla yksilöön suunnittelun avulla voidaan saada aikaan haluttua käyttäytymistä. (Suomi 1998) Jyväskylän yliopistossa luotu suunnitteluteoreettinen ja metodologinen perinne nojautuu vahvasti elinpiiri teoreettiseen ja osallistuvaan suunnitteluun. S uomessa liikuntasuunnitt.elun kehittäminen oppiaineena ja tutkimusalana on varsin nuorta. Meillä on yksi liikuntapaikka jokaista 170 asukasta kohti
Suomi, K. Kagoshima. Sen heikkous oli ja on suunnittelun vieminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. ln Journal of Planning Education and Research, Voi. Liikuntavirasto. Se ulottuu jokaiseen suomalaiseen kuntaan ja pitää sisällään tiedot yli 30 000 liikuntapaikasta nk. Liikuntalaki edellyttää, että liikuntapalvelut syntyvät suunnitellusti julkisen vallan ja liikunnan kansalaistoiminnan yhteistyönä. Tämä laaja suomalaisen liikunnan tietopankki tarjoaa mitä parhaimmat edellytykset alan opetusja tutkimustoiminnalle. USA. Meurman, 0-1. (19981 Liikunnan yhteissuunnittelumetodi. PainovalmiS Oy Jyväskylä. Liikuntarakentamisen tutkimuskeskus. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu no 121. Suomi, K. Jyväskylän yliopisto. Helsinki. (19921 Liikunta Espoon kehittäjänä. LIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2008 45. Harcourt, Brace. & Krumholz, M. wwwlipas.liikuntapaikat.fi Elinpiiriteoreettinen liikuntasuunnittelu ottaa huomioon suunnitellun ratkaisun fyysisen, sosiaalisen, toiminnallisen ja psyykkisen kokemisen. Japan. Liikuntasuunnittelu on näin merkittävä osa yleistä yhdyskuntasuunnittelua ja on onnistuessaan myös hyvää ympäristön suojelua. University of Jyväskylä Suomi, K. Helsinki. Yhdysk untasu un n ittel u n täydennys koul utuskesku kse n julkaisu no B 58. Studies in Sport, Physical Education and Health. Suomi, K. Liikuntasuunnittelututkimusta varten on Liikuntatieteiden laitoksella rakennettu merkittävä liikuntapaikkojen Geographical lnformation Systemsiin eli GIS:ään perustuva paikkatietojärjestelmä. & Suomi, K. vasti esimerkiksi väestötiheimmillä Keski-Euroopan alueilla liikuntapaikkoja on yksi 270 henkeä kohti (katso esim. Vasankari, J. (20001 Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo. Otava. 20, No. Hakapaino Oy. Tavallisten ihmisten kokemusten ja elämysten maailma ei välity riittävästi suunnittelupöydille. Liikuntasuunnittelulle on lakiin perustuva oikeutus ja velvollisuus. Liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisu no 1/2000. LÄHTEET Keating, D. Kuntien liikuntaviranomaisille on annettu eri intressejä yhteen sovittava suunnittelutehtävä. & Puronaho, K. www.liikuntapaikat.fi). Teknillinen korkeakoulu. KIMMO SUOMI Liikuntasuunnittelun professori Jyväskylän yliopisto Sähkoposti: kimmo.suomi@sport.jyu.fi Artikkeli on lyhennelmä Kimmo Suomen liikuntasuunnittelun professorin virkaanastujaisesitelmästä 10.10.2007 Jyväskylän yliopistossa. (2007) On the Job Learning as a Part of the Degree Programme in Social Sciences of Sport (Sport Management) julkaisussa CO-OP International Research 2007 on the Development of CareerTraining Program for Sporting Professions. Ympäristöministeriön, maaja metsätalousministeriön, Suomen ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen kanssa yhteistoiminnassa on lisäksi luotu järjestelmä, joka mahdollistaa Jyväskylän yliopiston liikuntapaikkatietojärjestelmän ja ns. National Institute of Fitness and Sports in Kanoya. Mumford, L. USA. Myös Maankäyttöja rakennuslaki edellyttää eri käyttäjäryhmien kuulemista kaavoituksessa sekä vaatii terveellisen ympäristön suunnittelua. (19891 Yhdyskuntasuunnittelusta liikunnan elinpiirisuunnitteluun. (1947) Asemakaavaoppi. Espoo. Suomi, K. LIPAS-järjestelmässä. Se palvelee liikuntaja virkistyspalveluja käyttäviä kansalaisia sekä viranomaisja yritystoimintaa esimerkiksi matkailua ja liikuntarakentamista (Suomi 2007). (19381 The Culture of Cities. (2000) Neighborhood Planning. (1989a) Liikuntasuunnittelun uudistaminen yhteissuunn ittel u l la. sport facility managementiin perustuva liikuntasuunnittelututkimus on hakenut yhtymäkohtia liikuntamaantieteestä sekä informaatioja kommunikaatioteknologian mukanaan tuomista teknologisista mahdollisuuksista. Lainet Oy Rauma. New York. Rekisteröidyille käyttäjille. Viimeaikainen ns. www.liikuntapaikat.fi Liikuntapaikat.fi Suomalaisten liikuntapaikkojen tietopankki. Liikuntasuunnitelma Espoon kaupunki. VIR-GIS virkistysalueiden ja reittien paikkatietojärjestelmän yhdistämisen. 1, 2000 Association of Collegiate Schools of Planning
Herää epäilys, ettei tuotoksia kukaan organisaation ulkopuolellakaan lue. Ketä palvelee se, että sitä vielä ministeriöiden ja organisaation johdon suunnasta lietsotaan. Ryhmien välillä ja sisällä on aina kilpailua. Onko kyseessä virkamiesten pohdinnan tulos vai päähänpisto kahvi pöytä keskusteluissa 7 Organisaatioiden sisällä kilpailu johtaa helposti defensiivisiin turvallisuusstrategioihin. Yhteisöt profiloituvat alansa huippuosaajiksi omissa arvioissaan ja pöytäpuheissaan etenkin rahoittajan suuntaan. Yhteisössä tehdään suori tteita, jotka valmistuvat nopeasti. Organisaatiot ovat mukana,jotta eivät jää jostain paitsi. ROVIOLLA Teksti:TIINA NIKKOLA ja ESA ROVIO Nopeammin, voimakkaammin matalammalle . H. Voit haastaa muut heslwsteluun tällä palstalla. Käsitys yhteisön perustehtävästä hämärtyy. Mihin raportteja ja selvityksiä tarvitaan. Hokemat kilpailukyvyn merkityksestä luovat uhkakuvia huonomman huomisen mahdollisuudesta. Kukaan ei siitä huolimaua kyseenalaista toimia. . Tarina ei ole myöskään kovin pitkä eli sen voisi jopa ehtiä lukemaan ajatuksella läpi. Kilpailusta on tullut kyseenalaistamaton itsestäänselvyys. . Organisaatioissa ei ole enää aikaa sille, mitä varten yhteisön sanotaan olevan olemassa kuten opetukselle ja tutkimukselle yliopistoissa ja korkeakouluissa. Työyhteisön kriitikot jäävät korkeintaan viihdyttäviksi kuriositeeteiksi, yleensä heidät nimetään kehitysuskon jarruiksi. On saatava aikaan nopeita tuotoksia. Hämmästyttävää on se, että ihmiset suostuvat nykymenoon. Koko henkilökunta istuu pohtimassa, mitä he ovat tehneet millekin asialle ja mitä he millekin asialle tulevat tekemään. Ihmiset etsivät liittolaisia ja muodostavat pareja samanhenkisten kanssa. Ihmiset, jotka pystyvät tuottamaan lisäarvoa hankkeen ansioluettelolle hyödynnetään nopeasti. Roviolla on paikka keskustelulle. Tutkimusta syntyy, entä sisältöä. Onko luovuudelle enää elintilaa. Ulospäin osoitetaan yhtenäisyyttä ja vahvuutta samalla, kun käydään organisaatioiden välistä ja sisäistä taistelua elintilasta ja mahdollisuuksista. Uuden kehiuäminen Ja tutkiminen vaatii luovuutta ja luovuus rauhaa. Mukana on oltava, kun muutkin ovat. Se voisi olla hyvää lomalukemista myös päättäjille ja kilpailukykyään todistaville yhteisöille. TIINA NIKKOLA, KL, FM Jyväskylän yliopisto Sähköposti: tiina.nikkola@edu.jyu.fi Kirjoittaja toimii opetusja tutkimustehtävissä Jvväskvlän vliopiston opettajankoulutusla,toksessa. Aika kuluu erilaisissa työryhmissä ja raportoinnin parissa. K ilpaileminen ja kilpailukyvyn osoittaminen on tätä päivää. 46 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Kilpailulla yritetään vähintään ylläpitää saavutettua asemaa. Oman toiminnan olemassaolon oikeutusta osoitetaan laatukäsikirjoilla, arviointiraporteilla, mittareilla, seminaareilla ja julistuksilla huippuosaamisesta. C. Kun vauhti vielä kiihtyy, jää jäljelle vain samaa rnantraa hokeva joukko. Isomman ryhmän sisällä syntyy toisiaan vastaan kamppailevia ryhmiä. Ettei kukaan muutaman vuoden kuluttua edes muista, mitä nyt on yhdessä kiireellä tehty. Kuinka esimerkiksi laatukäsiki rja sopii asiantuntijaorganisaatioihin ja mitä hyötyä siitä on. Kriittisyys ei enää näyttäydy hyveenä. Tavoilleena on liiJrnntahulttuurin epähohtien '101:iaaminen. Edes toimeksiantajalta ei heru selkeää vastausta. Miksi yhteisöissä kilpaillaan. Keshustelua on herällämässä LTS:n tuthirnusja julhaisupäällilihö Esa Rovio esa.rovio@lts.fi. Andersenin satu Keisarin uusista vaatteista herättää lapsi perheissä riemastusta. Harva ehtii perehtyä tuotettuihin luonnoksiin ja papereihin. Kerro, mitä epåhohtio haluat )ahaa, ja mistä haluat herättää heshustelua luhijoiåemme hanssa. Myös tutkimusja opetusorganisaatiot, yhdistykset ja järjestöt osoittavat kilpailukykyään
Aihekokonaisuuksilla tarkoitetaan sellaisia kasvatuksen ja opetuksen keskeisiä painoa! uei ta, joiden tavoitteet ja sisällöt sisältyvät useisiin oppiaineisiin. Opetussuunnitelmassa korostetaan eriyttämistä. POHDITTUA Munako kanaa viisaampi. Mihin yksittäinen opettaja sitten voi oman toimintansa perustaa. Vaan onko koulu ottanut ne huomioon. Opettajankoulutuksessa opastetaan yksilöllisten opetusmenetelmien käyttöön. Yksittäinen opettaja saattaa sitä yrittääkin, mutta koulu järjestelmänä ei tähän juuri kykene. Tällaista ei nykyiseen koulutukseen kuitenkaan sisälly. P eruskoulun opetussuunnitelman perusteiden yleisessä osassa on erinomaisella tavalla tavoitettu ihmisen psyko-fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Mikä voisi auttaa ihmisen eri kehitysvaiheita henkilökohtaisesti låpikåyvåä oppilasta paremmin kuin tietämys siitä, miten ja miksi tällaisia vaiheita esiintyy. Kun opintopiste määritellään n. Ylisuurten luokkien kanssa työskenneltäessä tämä saattaa kuitenkin olla varsin vaikeaa. 27 työtunniksi, tarkoittaa se pienimmillään 80 tuntia työskentelyä liikunnan parissa, itsenäinen opiskelu mukaan lukien. Tuleville opettajille kerrotaan myös kognitiivisesta ja sosiaalisesta oppimisesta sekä lapsen ja nuoren kehityksestä pääpiirteissään. Silti on vaikea kiistää sen merkitystä koulun tavoitteena. Mutta eikö kokonaisvaltaisen kehityksen pitänyt kuulua aihekokonaisuuteen, joka kytkeytyy useisiin oppiaineisiin. Tulevan luokanopettajan liikunnanopetuksen ohjatun opetuksen tuntimäärä voi alhaisimmillaan jäädä 24 tuntiin! Tähän tuntimäärään pitäisi sisältyä, ei ainoastaan oppilaan fyysisen kasvun ja kehityksen ymmärtäminen, vaan myös kaikki se liikunnan tietoja taitoaines, jonka varassa luokanopettajan tulee osata alakouluikäisille liikuntaa opettaa. LAURI LAAKSO Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: lauri.laakso@sport.jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2008 47. Entä sitten aineenopettajat. Heidän koulutukseensa ei tietenkään liikuntaa tarvitse kuulua (vaikka toki voisi), mutta kokonaisvaltaisen ihmiskuvan varmistamiseksi edes tietopaketti ihmisen fyysisestä puolesta olisi varmaan perusteltu. Päinvastoin, koululaitoksemme on pikemminkin pyrkinyt pakottamaan oppilaat samaan keskimääräiseen kehitysrytmiin, usein jopa varsin kovakouraisesti. Ja Iyysis-rnotorista kehitystahån käsitellään tietysti liikunnanja terveystiedon opettajien koulutuksessa. Niin oppilasta kuin hänen huoltajiaankin luulisi rauhoittavan tieto siitä, että koulu on ottanut tällaiset asiat huomioon. Luokanopettajakoulutuksessa opintoihin sisältyy kaikille yhteisiä liikunnan kursseja yksiköstä riippuen 37 opintopistettä. Mutta että se oikein tavoitteissa näkyy, ja vielä kasvatuksellisesti näin tärkeässä asiassa, on erikoista. Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kasvun ymmärtämistä on vaikea mieltää yhdeksi oppiaineeksi. Eihän se toki mitenkään ennenkuulumatonta ole, että oppilas tietää jostakin asiasta enemmän kuin opettaja, että "muna on kanaa viisaampi", peruskoulussakin. On selvää, että tällaisessa tilanteessa koulutuksen on lähdettävä liikkeelle jostakin muusta kuin lajiajattelusta, muutenhan edes tärkeimpien liikuntalajien läpi käymiselle ei jäisi tuntiakaan aikaa. Miten koulu ylipäätänsä ottaa oppilaiden kehityserot huomioon sen että tytöt kehittyvät nopeammin kuin pojat ja että samalla luokalla, samanikäisten keskuudessa saattaa olla usean vuoden kehityserot. Niinpä esimerkiksi aihekokonaisuuksia käsiteltäessä korostetaan, että oppilaan tulisi oppia ymmärtämään omaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kasvuaan. Vielä huolestuttavammaksi asian tekee se, että oppilaan fyysisen kasvun ja kehityksen tuntemus on asetettu tavoitteeksi oppilaalle itselleen, vaan ei hänen opettajilleen
euroa) ja tyypin 2 diabeteksesta (31 milj. Hänen arvionsa perustui väestön syyosuuksiin eli arvioituun osuuteen, jonka lihaTAULUKKO 1: Lihavuuden (Markku Pekurinen, Suomen Akatemian ja Duodecimin konsensuskokous lihavuudesta, 2005) ja fyysisen passiivisuuden arvioidut syyosuudet (Katzmarzyk ym. Tämä arvio ilmeisesti liioittelee dementian lisäkustannuksia, sillä huomattava osa dementian takia laitoshoidossa olevista vanhuksista olisi ilman dementiaakin laitoshoidon tarpeessa. Taulukossa 1 on esitetty Pekurisen käyttämien lihavuuden syyosuuksien rinnalla vastaavalla tavalla lasketut fyysisen passivisuuden syyosuudet. Kuvassa 1 on vertailtu lihavuuden ja vähäisen liikunnan aiheuttamia kustannuksia. Tällaisessa laskelmassa huomioidaan lihavuuden esiintyvyys väestössä (n. aivoverenkiertohäiriöt, sepelvaltimotauti, kohonnut verenpaine, kakkostyypin diabetes, rintaja paksusuolensyöpä, nivelrikko,jne.). Laskelmassa on oletettu fyysisen passiivisuuden osuudeksi väestössä 40 %. Liian vähäisen liikunnan terveystaloudellisia kustannuksia voidaan arvioida samalla tavalla. Teksti: MIKAEL FOGELHOLM LIIKKUMATTOMUUS MAKSAA mutta paljonko liikuntaan kannattaa panostaa. 20 %) ja se lisääntynyt todennäköisyys, minkä lihavuus kullekin arvioissa huomioidulle sairaudelle aiheuttaa (taulukko 1). Sairauksista eniten kuluja aiheutui aivoverenkiertohäiriöistä (arviolta 47 milj. 2000) keskeisissä kansansairauksissa. K annattaako liikuntaa tukea. Syöpää ja lonkkamurtumia lukuun ottamatta lihavuuden kustannukset ovat sairauskohtaisesti suuremmat. Liikkumattomuuden tai liikunnan edistämisen taloudellisia vaikutuksia voidaan arvioida, tosin valitettavan epätarkasti. 2007). euroa), nivelrikosta (39 milj. Liikkumattomuus lisää monien sairauksien riskiä n. Tämä kysymys on herätetty viime vuosina kerta toisensa jälkeen, etenkin kun on puhuttu kuntien kasvavista sosiaalija terveysmenoista. 1,3-1,7-kertaiseksi (Katzmarzyk ym. euroa). 2000). Pekurisen arviossa ei laskettu dementian hoitokustannuksia, jotka ovat Aivo halvausja afasia liiton mukaan jopa 2 miljardia euroa vuosittain. 48 LIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2008. Tässä laskelmassa on oletettu, että liian vähän liikkuvia suomalaisia työikäisiä on 40 % väestöstä (Fogelholm ym. Pekurinen päätyi arvioimaan lihavuuden suoriksi terveystaloudellisiksi kustannuksiksi n. Jos arviossa käytetään Pekurisen laskelmaan sisältyneiden sairauksien lisäksi lonkkamurturnia, ovat liian vähäisen liikunnan suorat terveystaloudelliset kustannukset 112 miljoonaa euroa eli noin puolet lihavuuden kustannuksista. Liikuntaan panostaminen voidaan nähdä investointina, joka maksaa itsensä takaisin ennemmin tai myöhemmin. Jos kuitenkin liian vähäinen liikunta ja lihavuus selittäisivät edes 10 % dementian aiheuttamista lisäkuluista, tarkoittaisi tämä jopa 100 miljoonan euron kustannuksia vuodessa. Toinen näkökulma on se, että liikunta on jokaisen oma asia, eikä kunnan tai valtion tarvitse sen kummoisemmin asiasta välittää. Tässä kirjoituksessa keskitytään liikkumattomuuden taloudellisiin kustannuksiin. 211 miljoonaa euroa vuodessa, mikä sisältää sekä terveysettä sosiaalimenot. Terveydenhuollon kustannukset ovat ainakin 100 miljoonaa euroa vuodessa Tutkimusprofessori Markku Pekurinen (STAKES) teki vuonna 2005 pidettyä Duodecimin ja Suomen Akatemian lihavuuden konsensuskokousta varten arvion lihavuuden suorista terveystaloudellisista kustannuksista. Syyosuudet yhdistetään tietoihin eri sairauksien kustannuksista, jotka taas aiheutuvat sairaalahoidon kustannuksista, poliklinikkakustannuksista, sairauspäivärahoista, lääkekuluista ja ennenaikaisista työkyvyttömyyseläkkeistä. Syyosuudet Syyosuudet fyysiselle lihavuudelle passiivisuudelle Sydänja verisuonisairaudet 36 % 26 % Aivoverenkiertohäiriöt 26 % 14% Kohonnut verenpaine 24 % 14% Tyypin 2 diabetes 24 % 14 % Paksusuolensyöpä 5% 14 % Rintasyöpä 3% 7% Lonkkamurtumat 19 % vuus selittää yleisimmistä kansantaudeista (mm
Jälkimmäiseen taas kuuluvat niin taidenäyttelyt, konsertit, oopperat kuin hiihtoretket ja uimahallikäynnitkin. Tämä on valitettavasti tavoite, joka on yhtä utopistinen kuin liikennekuolemien "nollatavoite". Liian vähän liikkuvia työikäisiä on n. 2004 lisäämiseksi, on muistettava, että panostuksen kustannus-vaikuttavuus on sitä parempi, mitä enemmän saadaan juuri vähän liikkuvia aktivoitua. hyvä asuinympäristö sekä mahdollisuus monipuoliseen ja oman kiinnostuksen mukaiseen kulttuurin harrastamiseen. Tärkeää on huom ata, että epäterveelliset elintavat m enevät väestössä osin päällekkäin, joten epäterveellisten elint apojen kokonaiskustannukset ovat pienem m ät kuin yksittäin laskettujen kustannusten sum m a. Näihin kuuluvat mm. The economic burden of physical inactivity in Canada. Näiden keskimääräiset palkkaja työnantajakustannukset ovat n. Fogelholm M, Paronen 0, Miettinen M. Paljonko liikunnan lisäämiseen kannattaa panostaa. Voitaisiinko ehkä ajatella, että hyvinvointivaltion kuuluu panostaa erilaisiin asioihin, jotka parantavat hyvinvointia ja elämänlaatua. .. 1 miljoonaa. Helsinki, 2007 Katzmarzyk PT, Gledhill N, Shephard R. Kannattaa, mutta vain jos sillä panostuksella kaikki ihmiset saadaan liikkumaan. Liikunta hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. . euroa vuodessa Kuva 1. Harvemmin panostuksissa oopperaan vedotaan kustannus-vaikuttavuuteen miksi tämä pitäisi tehdä liikunnan osalta 7 MIKAEL FOGELHOLM, dosentti, ETT Yksikönjohtaja Terveyden tutkimus Suomen Akatemia Sähköposti: mikael.fogelholm@aka.fi KIRJALLISUUS Boles M, Pelletier B, Lynch W. 2004) arvioitiin fyysisen passivisuuden lisäävän sairauspoissaoloja noin kaksi päivää vuodessa. 20 miljoonaa euroa julkisia varoja käytettäväksi muuhun kuin liikkumattomuuden kustannuksiin. Kun tätä arviota suhteutetaan suunnitelmiin panostuksista Ii ikunnan Nilvelrikko yms Lonkkamurtuma Paksusuolensyöpä Rintasyöpä Lihavuus Kohonnut verenpaine Sydänja verisuonis Tyypin 2 diabetes Aivohalvaus ... Fyysisen passiivisuuden kokonaiskustannukset julkiselle sektorille ovat edellä esitettyjen, karkeiden arvioiden mukaan 100-200 miljoonaa euroa vuodessa suoria kuluja ja 100 miljoonaa euroa epäsuorina kustannuksina. Jos vain lisätään jo riittävästi liikkuvien fyysistä aktiivisuutta, ovat yhteiskunnalliset hyödyt vähäisempiä. Siten vuodessa 20 miljoonan julkinen ja 30 miljoonan euron yksityinen panostus on kannattavaa, jos sillä saadaan viidennes passiivista aikuisista liikkumaan ja pysymään fyysisesti aktiivisina. 400 miljoonaa euroa vuodessa, joka jakautuu eniten yksityissektorille (72 % työntekijöistä), mutta myös valtioja kuntasektorille. lihavuus 10 20 30 40 50 60 70 milj. Vertailu lihavuuden ja riittämättömän liikunnan arvioiduista suorista kustannuksista sosiaali· ja terveydenhuollolle v. Tähänkin arvioon sisältyy paljon epävarmuutta: ensinnäkään kaikki sairauspoissaolot eivät aiheuta työnantajalle kustannuksia, mutta toisaalta laskelmassa ei huomioida niitä päiviä, jolloin työteho on heikentynyt. Jos suomalaisista työikäisistä 40 % eli 1 miljoona liikkuu liian vähän, aiheutuu tästä siten em. Kokonaan eri asia on se, pitääkö liikuntaan sijoittamista perustella investointina ja niiden vaikutuksina. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 49. The relationship between health risks and work productivitv. epäsuoria yhteiskunnallisia kustannuksia lisäämällä sairauspoissaoloja ja vähentämällä työn tuottavuutta. tuloksen mukaan arvioiden noin 2 miljoonaa ylimääräistä sairauspoissaolopäivää. riittämätön liikunta . Kannattaako siis liikunnan edistämiseen panostaa julkisia varoja 200 miljoonaa ja yksityisiä 300 miljoonaa vuodessa. Kokonaisuudessaan liian vähäisen liikunnan aiheuttam ien suorien terveystaloudellisten kustannusten suuru usluokaksi voidaan yllä olevan m ukaisesti arvioida yhteensä 100200 m iljoonaa euro a vuodessa. Melko tuoreessa amerikkalaisessa tutkimuksessa (Boles ym. Jälkimmäinen lukema perustuu julkisen sektorin osuuteen koko työvoimasta. Lihavuus ja tu pakoint i aiheuttavat ainakin 10 miljoonaa euro a vuodessa suurem m at kustannukset. J Occup Environ Med 2004: 46:73745. SosiaaliJa terveysministeriön selvityksiä 2007:1. Sairauspoissaoloista suuret epäsuorat kustannukset Liian vähäinen liikunta aiheuttaa myös ns. Ehkäpä realistisempaa olisi ajatella, että jokaista 100 000 uutta riittävästi liikkuvaa kohti vapautunee n. Epäsuoria kuluja aiheutuu lisäksi yksityissektorille arviolta 300 miljoonaa euroa vuodessa. Can Med Assoc J 2000;163 143540
Performanssitaiteilijoiden toiminta puolestaan ei perustu 50 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Taiteen monet kasvot ja urheilun Ongelmana urheilun ja taiteen vertailussa on yleensä molempien käsitteiden käyttäminen määrittelemättöminä ja jakamattomina monoliitteina. Tällä voidaan tarkoittaa myös toimintaa, joka jäljittelee kulttuurissa yleisesti tunnettua käyttäytymismallia. Varsinainen teatteri eroaa muista esityksistä siinä, että se on ilmaisevaa tai kertovaa toimintaa. koulunkäyntiä, jossa oppilaalta edellytetään tiettyä suoritustasoa. Tällöin sen arviointi, onko esitys tai suoritus onnistunut vai onko kyseessä ylipäänsä esitys, ei ole esiintyjän, vaan katsojan vastuulla. Asiantunteva katsoja näkee urheilukilpailun, kuten abstraktin ja ei-esittävän taiteenkin, täynnä merkityksiä ja sisältöä. Taiteelle puolestaan ei ehkä edes ole mahdollista esittää yksiselitteistä määritelmää kokonaisella kirjasarjallakaan. Sittemmin urheilu ja taide ovat etääntyneet toisistaan sekä käsitteinä että yleisöpohjaltaan. Kun pohditaan sitä, mikä tekee näistä taidemuodoista esittäviä, eräs mahdollinen vastaus on, että ne edellyttävät harjoitelleen tai luonnostaan lahjakkaan henkilön fyysistä läsnäoloa. Tästä etääntymisestä huolimatta urheilu ja taide ovat kuitenkin yhä ainoat instituutiot, jotka ovat instituutioina olemassa nimenomaan katsomista varten. P uhe eri urheilulajien vinuooseista taiteilijoina ja selostajien kiihtyneet lauseet urheilun suuresta draamasta ovat jokaiselle urheilun ystävälle tuttuja. Tässä keskustelussa kuitenkin on unohdettu jotain oleellista, eli katsojan näkökulma. Kolmas kategoria ei kuitenkaan viittaa yksin suorituskykyyn, vaan myös havainnoijan näkökulmaan sekä havainnoijan odotusten ja toteutuman väliseen suhteeseen. Best 1978 ja Corclner 1988), se on kuitenkin pääasiallisesti keskittynytsiihen, miten urheilijan ja taiteilijan toiminta eroavat toisistaan. Perinteinen teatteri sijoittaa dramaattiseen keskiöön roolihahmon, jonka näyttelijä toimintansa kautta pyrkii ruumiillistamaan. Taiteen käsitteleminen yhtenä jakamattoman kokonaisuutena kuitenkin hämärtää sekä sen eroja että yhtäläisyyksiä urheiluun nähden. Siksi vertaankin urheiluun juuri taiteen kehollisia muotoja; teatteria, tanssia ja performanssia sillä niissä, kuten urheilussakin, katsojan kohteena on elävä ja liikkuva keho. Teksti: PAULI PEKKANEN TAIDE JA URHEILU: Katseen kohteena esitys Urheilun katsominen vaatii harjaantumista, aivan kuten tanssin, performanssin ja abstraktien maalaustenkin. Antiikin Kreikassa urheilu ja taide kohtasivatkin samalla kentällä, Delfoissa ja Olympiassa kilpailtiin musiikissa ja runoudessa, siinä missä juoksussa, viisiottelussa, kuin painissakin. Urheilun käsitteen tarkka määritteleminen ei ole tämän artikkelin puitteissa mahdollista joten rajaan lyhyesti sen tässä tarkoittamaan urheilun kilpailullisia muotoja. Edellisten lisäksi termiin esitys voidaan liittää vielä kolmaskin sisältö, nimittäin menestys suhteessa määriteltyyn saavutustasoon. Urheilun filosofiassa tätä keskustelua on jonkin verran 70ja 80-luvuilla käyty (mm. Samalla tanssi on kuitenkin fyysisempää kuin golf, jota puolestaan pidetään urheilulajina. Toinen muoto, jona esitys taidonnäytteiden ohella ilmenee, on kaavamainen käyttäytyminen, millä tarkoitetaan toisen henkilön tai olennon esittämistä. Katsoja voi odottaa suorituksen olevan riittävän korkeatasoinen tai täyttävän tietyt muodolliset kriteerit, ennen kuin hän hyväksyy sen esitykseksi. Taidon julkista esitystä Tanssi, teatteri ja performanssi ovat kaikki luettavissa osaksi esityksen kategoriaa, jonka performanssiteoreetikko ja tutkija Marvin Carlson määrittelee kirjassaan Esitys ja pe,jormanssi Kriittinen johdatus. Englanninkielinen termi performance kääntyy suomeksi joko esityksenä tai suorituksena/suorituskykynä käyttöyhteydestään riippuen. Esimerkkeinä tästä Carlson käyttää mm. Esitys puolestaan olennaisesti on tällaisen henkilön taitojen julkista esittelyä esittäminen on siis taidon näyttämistä. Esimerkiksi tanssi on huomattavasti lähempänä urheilua kuin runoutta, vaikka tanssi ja runous luetaankin molemmat taiteisiin. Tavoitteenani tässä tutkimukseeni Urheilu esteettisenä ja eettisenä objektina Urheilun katsomisen filosofinen analyysi pohjautuvassa artikkelissa onkin pohtia, onko Oopperatalon ja Olympiastadionin välillä muutakin kuin Helsinginkatu. Sama koskee performanssia, mutta se tavoittelee ilmaisua toisin keinoin. Näiden fraasien kuluneisuuclesta huolimatta urheilu on harvoin vakavasti pohtinut suhdettaan taiteeseen, vaikka jollain tasolla tällaisen suhteen olemassaoloon ilmeisesti halutaan uskoa. Esimerkiksi poliittisella väittelyllä tai oikeudenkäynnillä voi olla yleisö, mutta niitä ei koskaan järjestetä vain yleisön keräämiseksi
Ensinnäkin urheilu on harjoitelleen tai luonnostaan lahjakkaan henkilön fyysisten taitojen esittelyä. Tanssi yleensä yhdistää elementtejä näistä molem mista, se voi painottua joko teatterinom aiseen kerro ntaan, tai perfo rmanssin abstraktim m an liikkeen suuntaan. Katsomisesta tulkintaan Urheilun katsominen vaatii harjaantumista, aivan kuten tanssin, performanssin ja abstraktien maalaustenkin. Kun urheilua tarkastellaan katsojan perspektiivistä, käy ilmi, että urheilu on esitys näissä kaikissa kolmessa merkityksessä. Esimerkkeinä näistä rituaaleista käyvät joukkueiden kapteenien kättely, kansallislaulujen soittaminen ja olympiatulen sytyttäminen. Kun katsoja jännittää suosikkinsa puolesta, hänelle avautuu laaja emotionaalinen skaala; riemu, pettymys, pelko, sääli ja turhautuminen yhdistävät katsojan ja urheilijan. Erillisillä urheiluvaatteilla voidaan myös ajatella ilmaistavan rituaalin alueella toimimista, kuten David Larmour on esittänyt Vaikka urheilija ei rituaalia suorittaessaan toteutakaan mitään varsinaista roolia, hän noudattaa kuitenkin yleistä urheilijan tai tietyn urheilulajin edustajan käyttäytymismallia, jota yleisö ja muut urheilijat odottavat hänen noudattavan. Katsojan odotusarvo voi olla sidoksissa tilan ja ajan yksiköihin, suorituksen kokonaisvaikutelmaan tai tapaan, voittamiseen tai sijoittumiseen. Asiantunteva katsoja sen sijaan näkee urheilukilpailun, kuten abstraktin ja ei-esittävän taiteenkin, täynnä merkityksiä ja sisältöä. liman tämän kontekstin Ja toiminnan sisäisten sääntöjen tai käytäntöjen tuntemusta saattaa kohde näyttää meistä järjettömältä pallon perässä juoksevilta miehiltä, tai perinteisen taiteen tapauksessa värikkäiltä neliöiltä kankaalla. Esitysten tärkein elem entti on yksilöllinen keho, ja esityksen painopiste on siinä, miten ja minkälaisena keho esitetään katsojalle. Tästä huolimatta katsoja voi pitää urheilijan suoritusta riittämättömänä, jos suoritus alittaa katsojan odotukset Tässä toteutuu esityksen kolmas merkitys. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 51. Pettymys syntyy voiton hukkaamisesta tai alisuorittamisesta, ei tappiosta jo ennalta vahvemmaksi arvioidulle vastustajalle, vaikean vastustajan voittamisesta riernuitaan, ei heittopussin nöyryyttämisestä. Esiintyjän keho on niin urheilussa kuin performanssissakin sekä esityksen subjekti että objekti. Urheilu voidaan siis hyväksyä esitykseksi, mutta tämä ei vielä riitä tekemään urheilusta taidetta tai antamaan sille sisällöllistä ulottuvuutta. lisäksi kulttuuriset käyttäytymiskaavat toteutuvat urheilussa rituaalien muodossa. Aristoteleen 300-luvulla eaa, kirjoittama Runousoppi on ainoa klassisella kaudella kirjoitettu tutkielma tragediasta ja myös varhaisin yritys eritellä systemaattisesti runouden ja näytelmien luomisen periaatteita sekä antaa käytännön ohjeita kirjailijoille. Urheilussa rituaaliset piirteet esityksen merkityksessä ovat niitä ottelun tai kilpailun elementtejä, joilla ei pyritä vaikuttamaan lopputulokseen ja joihin kaikkien osallistujien odotetaan yhteisestä sopimuksesta osallistuvan. Tämä on kehollisten taidemuotojen piirteistä se, jota urheilulla ei ole, ainakaan perinteisessä pohdinnan ja tulkinnan merkityksessä. Vai onko. Voidaanko se käsittää esitykseksi Carlsonin esitys tyyppien kautta. Urheilijoiden tai joukkueiden ominaisuuksien, heikkouksien ja vahvuuksien tiedostaminen yhdessä sääntöjen tuntemuksen kanssa johtaa puolestaan urheilun älyllisen sisällön äärelle; oikean taktiikan tai toimintatavan spekulointi, voittajan ennustaminen ja voiton tai tappion syiden analyysi ovat kaikki mahdollisia urheilun harjaantuneelle katsojalle. Tästä huolimatta urheilutapahtuma on rituaalisten piirteidensä kautta riittävässä määrin käyttäytymisen toisinto ei niinkään yksilön toimintana, vaan tapahtumana, kokonaisuutena, jonka urheilijat, yleisö ja suoritetut rituaalit yhdessä muodostavat ja toteuttavat Esitetyin perustein väitän siis urheilun toteuttavan kaikki kolme merkitystä, jotka Carlson esitykselle antaa. Katsojan seuratessa urheilijan toimintaa hän arvioi näkemäänsä näiltä kolmelta taholta. Puhuttaessa huippu-urheilusta on selvää, että katsoja ei kykene tasaväkisesti haastamaan urheilijaa nähdyissä suorituksissa. Ovi teatterin ja urheilukentän välillä on siis suljettu. Näihin rituaaleihin suhtaudutaan juhlallisesti, ja rituaaleista poikkeaminen tai niiden epäonnistuminen herättävät paheksuntaa. Urheilu eroaa Carlsonin performanssin, eli taiteenornaisen esityksen määritelmästä siinä, että fyysisen esittämisen lisäksi keholliset taiteen muodot edellyttävät myös sitä, että katsoja kokee esityksen tulkittavana ja pohdittavaksi tarkoitettuna aineksena. Urheilu on siis vain tanssiva karhu tai parrakas nainen, esityksen muoto vailla sisältöä. Tästä syntyy urheilun eettinen sisältö, jonka katsoja havaitsee ja jota hän arvioi, vaikka eri katsojien arviot ja arviointi kriteerit voivatkin poiketa toisistaan. Jokainen taideteos tai urheilutapahtuma on aina suhteessa suurempaan kontekstiin, jonka muut teokset ja saman urheilulajin muut tapahtumat, sekä niiden historialliset suhteet muodostavat. Urheilu lähestyy myös toteutustapansa kautta Carlsonin käsitystä performanssista, sillä urheilu on olernuksellisesti fyysinen esitys,joka ei ole kerronnallista, diskursiivista tai jäljittelevää ainakaan tavanomaisessa mielessä. Urheilun tapauksessa tämä edellyttää katsottavan lajin sääntöjen tuntemusta. Yhteistä kaikille kehollisen taiteen muodoill e kuitenkin on, että esiintyjät ja yleisö suhtautu vat esityksen tuottam aan kokem ukseen tulkittavana ja pohdittavaksi tarkoitettuna aineksena, joka tavoittelee katsojan osallistu mista em otionaalisesti tai jopa fyysisesti. toisten luom iin ro olihahmoihin, vaan om an itsensä performatiiviseksi tekemiseen kehonsa kautta. Nämä rituaalit ovat nimenomaan käyttäytymisen toisinto, ne ovat toiminnan muoto, jonka noudattamista urheilijalta, yleisöltä ja tapahtumalta kokonaisuutena odotetaan. Katsoja saapuu todistamaan taitoja ja suorituksia, joita ei itse kykene toisintamaan. Runouden rakenne urheilun kentällä Urheilu on siis esityksen kaltainen muoto, jolla voidaan tulkita olevan myös sisällöllisiä ulottuvuuksia. Nämä eivät kuitenkaan ole ainoat yhteydet urheilun ja taiteen kehollisten muotojen välillä. Kun katsoja kykenee arvioimaan näkemäänsä suhteessa urheilulajin kirjoitettuihin ja kirjoittamattomiin sääntöihin, hän havaitsee sääntörikkeitä, oikeita ja vääriä suorituksia ja tuomioita, ansaittuja ja ansaitsemattomia rangaistuksia, oikeudenmukaisia ja epäoikeudenmukaisia voittoja ja tappioita. Kannatussuhteen kautta puolestaan muodostuu urheilun emotionaalinen sisältö, olipa kannatuksen syynä pelitapa, kansalaisuus tai urheilijan hulmuava taka tukka. Urheilussa roolia ja sitä esittävää persoonaa ei voida erottaa toisistaan Entä urheilu. Urheilijan rooli ei siis ole rooli samassa merkityksessä kuin näyttelijän; roolia ja sitä esittävää persoonaa ei voida urheilussa erottaa toisistaan
Urheilu sisältää kilpailunmuotoisena omat käärinekohtansa. Kerran toistuvasti Kupferin taiteen ja urheilun suurten hetkien analogia on vain osittain oikea. Tätä eroa kuvaa hyvin kotimaisessakin televisiossa nähty, Pohjoisja Väli-Amerikassa erittäin suosittu "ammattilais"paini, eli 52 LIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2008. Kun katsoja näkee samanaikaisesti sekä menetetyt mahdollisuudet että vääräksi osoittautuneen luulon loppuratkaisun suhteen, hän voi koota kamppailun eri vaiheet esteettiseksi kokonaisuudeksi. Mikäli urheilu olisi käsikirjoitettua ja kilpailun käännekohdat ennalta määrättyjä, ei toiminta enää olisi urheilua vaan ainoastaan jotain siltä näyttävää. Katsojan tunnekokemusten analyysi on pääasiallisesti kuitenkin psykologinen kysymys ja sellaisena tämän artikkelin aiheen ulkopuolella. Maradona, Viren, Hamlet ja Beethovenin yhdeksäs Joseph Kupferkirjoittaa, että niin teatterissa kuin urheilussakin dramaattisen jännityksen viriäminen ja ylläpitäminen riippuvat siitä, milloin suoritus tehdään tai jätetään tekemättä. Käsikirjoitus tai sävellys voi sisältää tunnustetun suuren hetken, mutta sen toteutuminen on riippuvainen näyttelijöiden kyvystä esittää sitä. Samaistumisen kautta katsojan oli mahdollista kohdata säälin ja pelon tunteet, joita Aristoteles painottaa tragedian kokemisessa. Käsikirjoitettu urheilu urheilua. Kamppailun alussa katsoja ei voi mitenkään tietää, mitä on tulossa. Vaikka ratkaiseva hetki ottaa paikkansa sellaisena vasta ottelun päätyttyä, katsoja odottaa ja ennakoi sellaista ottelun alusta alkaen. Esimerkiksi Oidipuksen avioliitto äitinsä kanssa tuskin tulee kenellekään katsojalle yllätyksenä. Tunnistaminen on muutos tietämättömyydestä tietämiseen, joka yleensä seuraa käännekohdasta, mutta se voi tarkoittaa myös käännekohdan tunnistamista. Suurissa hetkissä on kyse ajoituksesta; ne tapahtuvat ratkaisevissa kohdissa erottaen siihen asti tasaväkiset osapuolet voittajaksi ja häviäjäksi. Kreikan kielessä tähän kilvoitteluun viitattiin termillä ägon, joka merkitsi sekä urheilullista kamppailua, ja sotaa että sosiaalista konfliktia. Taide voi puolestaan jäljitellä, ilmaista tai kuvata ägonia, mutta taide itsessään ei ole sitä. Käännekohdaksi Aristoteles määrittelee toiminnan muutoksen vastakkaiseen suuntaan. Kreikkalaisella kulttuurilla oli voimakas kilpailua ja kamppailua korostava luonne. Nimittäin ero rnimesiksen ja ägonin välillä. Modernin urheilun osalta Larmourin väite katsojan identifioitumisesta urheilijaan on kyseenalainen, ja siksi myös säälin ja pelon herääminen aristoteelisessa merkityksessä voidaan kyseenalaistaa. Tragedian erottaa muista jäljittelyn muodoista se, että synnyttämällä sääliä ja pelkoa se saa aikaan näiden tunnetilojen puhdistumisen (katharsis). Urheilijakin voi jäljitellä tai esittää, kuten esimerkiksi taitoluistelussa tai voimistelussa, mutta kun kyseessä on kilpailu, urheilu on toiminta aina myös ägonia. Hänen mukaansa näistä usein juuri ratkaisevan käänteen tekevistä tapahtumista tulee parhaimmillaan urheilun "Suuria hetkiä", urheilua seuraavan yhteisön kollektiivista omaisuutta. Keskeiset juonen keinot säälin ja pelon herättämiseksi ovat käännekohdat (peripeteia), joissa päähenkilön onni kääntyy ja tämä joutuu kokemaan erehdyksensä vääjäämättömät seuraukset, sekä joko päähenkilön itsensä tai jonkun muun kokemat tunnistamiset (anagnorisis). Taiteen suuret hetket ovat toistettavissa, kun taas urheilussa ne ovat ainutkertaisia ja niitä voidaan jälkikäteen ihailla vain uusintoina. Koska urheilija edusti Kreikassa tiettyjä arvoja ja ihanteita ja vapaan kansalaisen ideaalia, oli urheilija Larrnourin mukaan myös katsojan samaistumisen kohde. Nämä urheilun "Suuret hetket" ovat Kupferin mielestä analogisia taiteen "Suurille hetkille", kuten vaikkapa Hamletin yksin puhelulle tai Beethovenin yhdeksännelle. Näitä ovat esimerkiksi Maradonan soolomaali 1986 Meksikon MM-kisoissa, Lasse Virenin voitto Munchenin olympialaisissa 1972 tai Nadja Comanecin täydellinen voimistelusuoritus Montrealissa 1976. Kupfer ei itse yhdistä näitä ottelun kohokohtia Aristoteleen teoriaan, mutta väitän, että kyseessä ovat juuri samat, tai ainakin samankaltaiset hetket, joista Aristoteles puhuu käännekohtana ja tunnistamisena. Katsomisen yhtäläisyydet Urheilun ja taiteen suurten hetkien samankaltaisuudesta huolimatta, niiden kautta nousee esille myös taiteen ja urheilun keskeinen ero. Monilla otteluilla on oma erityinen hetkensä (Aristoteleen peripeteia), joka määrittelee kaiken, mikä tapahtui ennen sitä ja mikä tapahtuu sen jälkeen. Tragedian tarkoitus on jäljitellä ihmisten osaksi koituvaa onnellista tai onnetonta kohtaloa. David Larmour väittää antiikissa katsojan myös sama istuneen urheilijaan, mikä mahdollisti aristoteeliselle tragediakäsitykselle tyypillisten säälin ja pelon heräämisen. Urheilussa suurta hetkeä ei ole valmiiksi käsikirjoitettu, vaan se syntyy spontaanisti yksinomaan urheilijoiden kykyjen ja ottelun kulun seurauksena. Tämä ero tulee hyvin ilmi siinä, että teatteriesitys on käsikirjoitettu; se on suunniteltu ja sen lopputulos on etukäteen valmisteltu ja mahdollisesti myös katsojien tiedossa. Kukaan urheilua seurannut tai sen katsojia havainnoinut ei kuitenkaan voi kiistää urheilun katsomisen synnyttämiä voimakkaita tunnetiloja. Suuren hetken kaltainen erinomainen suoritus kruunaa kaiken, mikä tuli sitä ennen, täyttäen katsojan odotukset ja ratkaisten ottelun kulun. Kupfer liittää nämä tapahtumat teatteriin toisessa yhteydessä. liman käsitystä ajoituksesta ottelun ratkaisuja ei voida arvostaa. Mielestäni katsojan kannalta yhteistä ja keskeistä molemmille suurille hetkille kuitenkin on, että tiettyjen näyttelijöiden ja käsikirjoituksen yhdistelmä tai maineikkaiden urheilijoiden kohtaaminen synnyttää katsojassa suuren hetken odotuksen, joka saa yleisön niin teatteriin kuin stadionillekin. On kyse suorituksesta, joka on dramaattisesti ajoitettu sekä dramaattinen vastaus vastapuolen vaativaan suoritukseen. Siksi lopputuloksen ratkeamisen katsojassa synnyttämää pettymystä tai helpotusta voidaan hyvinkin ymmärtää kataruisena kokemuksena. Alussa saavuttamattomalta näyttänyt etumatka tai ylivoima voi kaventua muutamissa sekunneissa olemattomiin. Urheilu puolestaan on hallitsematonta, tapahtumat syntyvät spontaanisti; kukaan urheilija ei voi päättää lopputulosta, vaan se syntyy vastavoimien kamppailun tuloksena, johon myös sattuma ja onni voivat vaikuttaa. Taide puolestaan oli Aristoteleen kuvaamaa mimesistä, jäljittelyä. Katsojan herkkyys urheilun estetiikalle on juuri sitä, että tällaiset ratkaisevat hetket koetaan ja havaitaan välittömästi (Aristoteleen anagnorisis)
show-paini, jossa ottelut ovat käsi kirjoitettuja ja painijoilla on sankarin tai konnan roolit. Suomentaneet Paavo Hohti ja Päivi Myllykoski. (Alkuteokset Rhetorica ja Poetica.) Best, David 11978): The Aesthetic in Sport. Gaudeamus, Helsinki. Urheilutapahtum a ei ole kutistettavissa pelkkään lopputulokseensa, aivan kuten näytelm äkään ei ole ym m ärrettävissä esirippua edeltävänä hetkenä molem mat ovat tapahtumien kokonaisuus, jossa lopputulosta ja siihen johtaneita tapahtumia ei ole mahdollista ero ttaa to isistaan. Ne voivat kuitenkin näyttää to isiltaan tai peru stua samoille elementeille. MacAloon, John J. Teoksessa Holowchak, M. Pekkanen, Pauli 12007): Urheilu esteettisenä ja eettisenä objektina Urheilun katsomisen filosofinen analyysi. 11955): American Sports: Play and Display. Kupfer, Joseph, H. Teoksessa Holowchak, M. Andrew (toim.) 12002) Philosophy of Sport Critical Readings, Crucial lssues. Carlson, Marvin 12006): Esitys ja performanssi kriittinen Johdatus. Suomentanut Tuula Hei ne. Urheilu tekee itsestään perfo rm atiivista ja arvioinnin kohteen, kun se asettuu alttiiksi yleisön arvostelulle. Showpaini on erittäin fyy sistä ja näyttää urheilulta, mutta sen käsikirjoitetun luonteen takia em m e kuitenkaan pidä sitä urheiluna, mutta koska se näyttää ur heilulta emme myöskään osaa tunnistaa sitä puhtaasti teatteriksi. Suomentanut Riina Maukola. Alkuteos Performance: A Critical lntroduction julkaistu 1996.) Cordner, Christopher 11988): Ditterences between Sport and Art. (1984): lntroduction: Cultural Performances, CulturalTheory. (toim.) (1984): Rite, Drama, Festival, Spectacle Rehearsals Toward a Theory of Cultural Performance. Urheilussa näin ei ole, mutta se ei sulje pois mahdolli suutta, etteikö m yös urheilun synnyttäm ää estetiikkaa (suhteena esittämiseen ja aristoteeliseen draamaan) ja etiikkaa (suhteena sääntöihin ja oikeudenm ukaisuuteen ) voitaisi peru stellusti pohtia. Ltd, Lontoo, 47-65. Gaudeamus, Helsinki, 234-257 Stone, Gregory P. Laadukas katsorniskokem us niin urheilussa, kuin teatterissakin edellyttää ur heilijoilta ja esiintyjiltä hyviä suorituksia esityksen käsitteen kaikissa merkityksissä, tapahtu mista syntyv ää jännitystä, yllättävyy ttä ja oivalluksia käännekohtien ja tunnistamisten muodossa. Nämä toiveet ovat kuitenkin usein ristiriitaisia tai am bivalentteja: Nyrkkeilyottelun yleisö haluaa tyrmäyksen, mutta se ei halua sitä vielä, Iormulakatsomo haluaa hengenvaara llisia ohituksia ja törmäyksiä ilm an kuolonuhreja tai vakavia loukkaantumisia. Kolmas painos, Routledge, Lontoo. Lear, Jonathan 11988): Katharsis. Vaikka ur heilu kilpailuluont eensa ja form aalien sääntöjensä takia ei olekaan taidetta, niin tässä suhteessa urheilun ja teatterin katsominen eivät välttäm ättä juuri ero a toisistaan. (Alkuperäinen artikkeli Sport The Body Electric Julkaistu 1983.) Larmour, David, H. LIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2008 53. Tästä seur aa, että voim me arvioida niitä sam ankaltaisilla kr iteereillä. Sihvola, Juha 11997) Retoriikka & Runousoppi, Selitykset. 11999): Stage and Stadium Drama and Athletics in Ancient Greece. Like, Helsinki. Painin lopputu los,joskin käsi kirjoitettu, ei kuitenkaan ole katsojan tiedossa ja siksi katsojan kokem us tapahtu m ista hyv in sam ankaltainen kuin todellisessa urheilussa, vaikka toim inta itsessään onkin teatteria, käsik irjoitettua mimesistå. Prentice Hall, New Jersey, 109-126. Tämä kuvaa hyvin ur heilun esityksenkaltaista luonnetta. Teoksessa Immonen Olli & Mykkänen Jouko (toim.) 11997) Mäkihypyn muoto-oppi ja muita kirjoituksia populaaritaiteista. Kehotaiteessa täm ä tapahtumien sisältö on tarkoituksella suunnattu katsojan koettavaksi ja pohdittavaksi. Teoksessa MacAloon, John J. Teoksessa Dunning, Eric ltoim) 11971 ): The Sosiology of Sport; A Selection of Readings. 11997): Urheilu esteettisenä kokemuksena. Teoksessa Aristoteles 11997): Retoriikka & Runousoppi. Sama koskee teatteria, tanssia ja perfo rm anssia, joskin niiden eettinen sisältö voi olla kuvaava tai kysyvä. Yleisö odottaa kauniita maaleja ja lajien kirjoittamattomien sääntöjen noudattamista toisinaan taas tappeluita ja sääntöjen rajamailla olevia taklauksia. Juuri tämän takia mainittu painiviihde tai viihdepaini tarjoaa osuvan karikatyy rin ur heilutapahtumasta esittävänä teatterina, joka osoittaa joskin tahattomasti ur heilun ja teatterin välillä vallitsevia yhtäläisyyksiä. Jalkapalloilija voi yrittää riskialtista saksi potkua varm an puskum aalin sijaan, ja jääkiekkoilija ryhtyä nyrkkitappeluun vaikka se varmasti johtaa jäähyy n tai pelikielto on, koska ur heilija tietää, että yleisö odottaa hänen tekevän niin. Andrew (toim.) 12002) Philosophy of Sport Critical Readings, Crucial lssues. Rehm, Rush 11998): GreekTragicTheatre. Princeton University Press, Princeton NJ, 315-340. Taiteen eri muodot tai ur heilu eivät itsessään ole kulttuur ina korkealla tai m atalia tasolla ainoastaan katsojan asiantuntem us ja ym m ärrys näkem änsä suhteen voivat olla. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, Helsinki. Urheilu muodostaakin esteettisiä ja eettisiä elementtejä sisältävän kokonaisuuden, joka ilm enee fyysisyytenä, esittämisenä sekä säänt öinä ja niiden noudattamisen tai rikkom isen mahdollisuutena. ISHI, Philadelphia, 1-15. Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutti, Lahti, 46-77. PAULI PEKKANEN VTM (käytännöllinen filosofia) opettaja Sähköposti: pauli.pekkanen@welho.com LÄHTEET: Aristoteles (1997): Retoriikka & Runousoppi. J. Frank Cass & Co. Kilpailuluonteen sa takia urheilu ei siis voi olla taidetta, kuten sen puuttum isen takia äärim m äisen fyysinenkään teatteri ei voi olla ur heilua. Teoksessa Oksenberg Rorty, Amelie (toim) 11992) Essays on Aristotles Poetics. Prentice Hall, New Jersey, 138-152. Teatterissa tai tanssiesityksessä olem m e kuitenkin usein jo etukäteen tieto isia siitä, mitä on luvassa, ur heilun katsom iselle tyy pillistä ovat sen sijaan odotus ja toivominen. Koski, Sami Rissanen, Mika Tahvanainen, Juha 12004): Antiikin urheilu Olympian kentiltä Rooman areenoille. Atena, Jyväskylä. Tapahtumien käsikirjoitukseen kuuluu vähintään yksi yllättävä käänne ja painijoiden ro olien muodostam a jännite. Weidmann, Hildesheim. Yleisö arvioi ur heilijaa sekä esteettisesti että eettisesti ja täm ä arviointi vaikuttaa urheilijoiden tapaan toim ia siinä missä varsinaiset kirjoitetut säännötkin. Ainakaan niin paljon, ettei Helsinginkatu olisi molem piin suuntiin ylitettävissä
NOV 2008 www.scmss2008.org STAVANGER, NORWAY Welcome to Stavanger, Norway, and the 9th Scandinavian Congress of Medicine and Science in Sports 6th to 9th November 2008. Blaker Inger Holm Jon Olav Drogset Anne Torkelsen Gaute Bjaanes Beate Lakken 0ystein Dale Arne Sture Marit Kristiansen John Fleck Kenneth Rosbach Conventian Bureau: Devre Event & Marketing www.evencogarrangement.no. r.' . The population is approxomately 1 17 000 Stavanger is Norway"s 4th largest city, 3rd largest city region, European Capital of Culture 2008 and a university town. 6.9. november SCMSS 2008 The 9th Scandinavian Congress of Medicine and Science in Sports Stavanger is situated in the south-western corner of Norway. CONGRESS COMMITEE Oddvar Skramstad, Presidenc Irma B. The Stavanger region has numerous attractions, among others ThePolpO~ WELCOMETOTHE 9TH SCANDINAVIAN CONGRESS OF MEDICINE ANO SCIENCE IN SPORTS STAVANGER 6.-9. Welcome to some great scientific days i n Stavanger! PRELIMINARY PROGRAM • Ankle injuries •ACL injuries in children • The chronic painful tendon • Effect of intervention program to reduce overweight • Cardiac screening in Sports • New Guidelines for Physical Activity •Work shops • Free papers Registration on: www.scmss2008.org NORSK IDRElTSMEDISINSK FDRENING THE SCANOINAVIAN FOUNDATION or MEDICI NE ANO SCIENCE IN SPORTS NFFs FAGGRUPPE FOR IDRElTSFYSIOTERAPI \~,r~,,.' ,1.,' j: :;: "·ct""'t •': -.'!__.. ·:.:-. With your help we hope that we can make this possible. We hope to see many participants, not only from Norway, but also from the other Scandinavian countries and the rest of Europe. Apart from the scientific programme, we will also be organising social events every evening during the congress
Opetusministeri Sari Sarkomaan mukaan tunti liikkumista jokaisena koulupäivänä on vähimmäistavoite. Ruokavaliomuutosten seurauksena työikäisten vuotuinen sydäntautikuolleisuus on 1970-luvun alun jälkeen pienentynyt noin 80 prosenttia. Suositus on kohdistettu kaikille 7-18-vuotiaille terveysliikunnan näkökulmasta. Suositusten julkistamistilaisuudessa puhunut ministeri Sarkomaa lupasi itse tehdä parhaansa koululiikuntatuntien lisäämiseksi ja liikunnan edistämiseksi muillakin tavoin koulujen arjessa. KAKSI TUNTIA LIIKKUMISTA LASTEN JA NUORTEN JOKAISEEN PÄIVÄÄN AJASSA • Jokaisen 7-18 vuotiaan tulee liikkua vähintään 1-2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Palkinto on myönnetty professori Puskalle hänen ansioistaan suomalaisten ruokavalion muuttamisessa ja muutoksen suurista vaikutuksista sydänja verisuonitautien vähenemiseen. • Kahta tuntia pitempää jaksoa kerrallaan ei tule istua paikallaan. Professori Puskan työn pohjan on muodostanut hänen johtamansa Pohjois-Karjala projekti Suomen kokemukset ovat kansainvälisesti tunnettu esimerkki ravitsemukseen suuntautuvan kansanterveystyön merkityksestä. helmikuuta huomattava englantilainen tunnustuspalkinto. Urheileville lapsille ja nuorille on valmistumassa hyvää harjoittelua ohjeistava erillinen raportti. LIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2008 55. • pyöräily ja kaupunkisuunnittelun haasteet • pyöräily politiikan katveessa • pyöräilyinnovaatiot Tervetuloa keskustelemaan! Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Lisätietoja www.lts.fi ja seminaarin järjestäjiltä: mikko.jalas@hse.fi, jari.kanerva@lts.fi, johanna.kohl@ramboll.fi, 040-739 7795 ja pasi.korhonen@poljin.fi PEKKA PUSKALLE KANSAINVÄLINEN TUNNUSTUSPALKINTO K ansanterveyslaitoksen pääjohtajalle, professori Pekka Puskalle myönnettiin 4. Ranksäätiön suurpalkinto on arvoltaan noin 100 000 euroa. N äin kiteyttää laaja asiantuntijakunta suosituksensa lasten ja nuorten liikunnasta. huhtikuuta klo 13.-1700 Tieteiden talolla Helsingissä (Kirkkokatu 6, huone 505). Teemoina mm. Lisätietoja: www.nuorisuomi.fi, teemu.japisson@nuorisuomi.fi ja lauri.laakso@sport.jyu.fi PYÖRÄILYSEMINAARI KUTSUU Liikuntatieteellisen Seura (LTS) ja Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seura (YHYS) järjestävät yhteistyössä Pyöräilykuntien verkosto ry:n kanssa keskustelutilaisuuden 1. Suositus on laadittu Nuori Suomi ry:n aloitteesta ja sen koolle kutsumassa laajassa asiantuntijaryhmässä. • Kahta tuntia enempää päivässä ei myöskään tulisi viettää viihdemedian ääressä
AJASSA KIINAN LIIKUNTA-ALAN ASIANTUNTIJAT TUTUIKSI Teksti:TERHI KALLIO Liikuntatieteellinen Seura järjestää yhteistyössä Kiinan urheiluministeriön ja Kiinan Liikuntatieteellisen Seuran kanssa kiinalais-suomalaisen yhteistyöseminaarin "China Finland Colloquium on Sports Sciences" 28-29.7.2008 Guangzhoussa Kiinassa. Suurin erityisliikunta tarvitseva ryhmä ovat ikääntyneet. Kyselyiden, haastatteluiden ja työryhrnäkeskusteluiden pohjalta erityisen tärkeiksi kohderyhmiksi nousivat ikääntyneiden ryhmät ja tasapainokoulut, lasten soveltavan liikunnan sekä mieleruerveyskuntoutujien ryhmät. Yhteistyöseminaari on suomalaisille osallistujille maksuton. Yhteistyöseminaari järjestetään 28-29.7.2008 ja se edeltää maailmanjärjestö ICSSPE:n (International Council of Sport Sciences and Physical Education) yleiskokousta (30.-31.7.2008) sekä sen jälkeen (1.-5 8.2008) pidettävää kansainvälistä tieteellistä ICSEMIS kongressia (8th International Convention on Science, Education and Medicine in Sports). Huolena oli etenkin, että lääkinnällisen kuntoutuksen jatkona ei ollut tarjolla erityisliikuntaa. 17 000 asukasta, joista erityisryhmiin kuuluviksi lasketaan olevan n. Erityisliikuntaa kolmen kunnan yhteistyöllä Kolmen kunnan mallissa erityisliikunnan palveluita kehitetään yli kuntaja hallintokuntarajojen kunnan ja kansalaistoimijoiden yhteistyöllä. Matkaja majoituskuluista osallistujat vastaavat itse. S eminaarin tarkoituksena on luoda yhteyksiä suomalaisten ja kiinalaisten liikunta-alan asiantuntijoiden ja tutkijoiden välille. Petäjävedellä myös lasten määrä on muuttovirran myötä kasvussa. petusministeriön tuen turvin Keuruu, Multia ja Petäjävesi käynnistivät 17.4.2006 yhteisen "Liikuntaa erityisesti Sinulle" erityisliikunnan kehittämisprojektin, jonka tavoitteena oli yhteisen erityisliikunnan ohjaajan toimen perustaminen. Väestörakenne kunnissa on hyvin samanlainen. Seminaarissa sinulla on myös mahdollisuus esitellä omaa tutkimustyötäsi, luoda kontakteja sekä tutustua kiinalaisten asiantuntijoiden työhön. Perusselvityksistä liikkeelle Erityisliikunnan kehittäminen lähti liikkeelle kunnissa tehdyistä erityisliikunnan perusselvityksistä. Projektien kuntien yhteenlaskettu asukasluku on n. Sekä ICSSPE: n kokous että ICSEMIS-kongressi järjestetään Guangzhoussa Kiinassa. Syksyn 2006 aikana alueella perustettiin 14 uutta erityisliikuntaryhmää. Yhteistyöseminaarista saat lisätietoja pääsihteeri Kari Keskiseltä kari.keskinen@lts.fi tai koulutusja viestintäpäällikkö Jari Kanervalta jari.kanerva@lts.fi. Kevään 2007 aikana ryhmien 56 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Yhteisenä erityispiirteenä on yli 75ja yli 85-vuotiaiden määrän kasvu. ICSEMIS-kongressista saat lisätietoa osoitteesta www.icsemis2008.org. 4300 henkilöä
TERHI KALLIO, TTM, ft Projektipäällikkö Liikuntaa Erityisesti Sinulle Keuruun kaupunki Sähköposti: terhi.kallio@keuruu.fi Teksti:TONI PIISPANEN YHDEKSÄN KUNNAN SAVOTTA Erityisliikuntaa kuntiin 2007-09 kehittämishanke on edennyt toiseen vaiheeseensa. Erittäin suositu iksi osoittautuivat Petäjäveden liikuntatoim en ja fysiotera pian kanssa yhteistyössä järjestetyt kunt osalin startt i kur ssit. Tulevana haasteena kuntien yhteisellä erityisliikunnan ohjaajalla on toimintojen vakiinnuttaminen ja vertaisohjaajien kouluttaminen. Koko seudun erityisliikunta yksiin kansiin Ensimmäinen yhteinen erityisryhmien liikuntakalenteri ilmestyi syksyllä 2006 painettuna ja nettiversiona. Yhdeksässä kunnassa etsitään nyt ratkaisuja peruskartoituksessa ilmenneisiin ongelmiin. Projektikunnat ovat erityisliikunnan osalta hyvin saman tyyppisiä kuin edellisen 2004-06 kuntaprojektin kunnat. Niihin osallistu i 50 yli 65-vuotiasta. Suurimmat koulutustarpeet koskevat paikallisyhdistyksiä, ikäihmisten liikuntaa, urheiluseurojen yhteistyön kehittämistä ja päättäjien tuen varmistamista. Lisätietoja: Toni Piispanen projektipäällikkö Liikuntatieteellinen Seura, LTS Radiokatu 20 (SLU), 00240 Helsinki Erityisliikuntaa kuntiin 2004-06 Erityisliikuntaa kuntiin 2007-09 puh. Kunnissa käynnistettiin syksyllä 2007 seitsemän uutta erityisliikuntaryhmää. P rojektin ensimmäisessä vaiheessa kunnissa koottiin työryhmät kartoittamaan erityisliikunnan nykytilannetta. Tiedotukseen panostettiin myös avaamalla kuntien yhteiset erityisliikunnan nettisivut Keuruun kaupungin sivujen alaisuuteen. Hoitohenkilökuntaa opastettiin mm. Seudullinen erityisryhmien liikuntakalenteri kokosi yksiin kansiin tiedot kaikista kuntien asukkaille yhteisesti saatavilla olevista liikuntaryhmistä. 010 778 6610 faksi 09 877 6869 sähköposti: toni.piispanen@lts.fi www.lts.fi, www.erityisliikunta.fi LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 57. Kunt osaliharjoittelu haluttiin tehdä tu tuksi ikääntyneill e ja innostaa heitä pitäm ään huolta lihaskunnostaan. Sivuilla julkaistiin erityisliikunnan kalenteri, kuntien perusselvitykset, erityisliikunnan kehittämissuunnitelma samoin kuin ajankohtaista tietoa projektista ja projektin järjestämistä koulutuksista. Multia n ja Petäjäveden kuntien sivuilta puolestaan oli linkit erityisliikuntasivuille. Projektilla saatiin hyviä tuloksia, mutta uusien käytäntöjen juurruttaminen vaatii yhä sinnikästä työtä. Yhteistyötahoille kerrottiin soveltavan liikunnan mahdollisuuksista ja annettiin ohjeita liikuntatuokioiden järjestämiseen työyksiköissä. toimintakyvyn testauksessa sekä kotioloihin sopivien lihasvoimaja tasapainoharjoitteiden neuvomiseen. m äärä nousi 19. Erityisliikuntaa järjestävät yksittäiset tahot eikä erityisliikunnan kokonaissuunnitelmaa ole. Toimen perustamista helpotti olennaisesti se, että erityisliikunnan kehittämissuunnitelmassa oli tarkoin määritelty yhteisen erityisliikunnan ohjaajan toimenkuva sekä ajankäytön ja kulujen jakaantuminen. Vanhustyön parissa toimiville henkilöille käynnistettiin Kunnon Hoitajakoulutus. Uuden toiminnan käynnistäminen keskittyy vuosiin 2008 ja 2009, jolloin peruskartoituksen antama kuva erilaisten liikuntaryhmien tarpeesta on käytössä. Kuntien yhteisen erityisliikunnanohjaajan toimen perustamisen keskeinen edellytys on poliittisten päättäjien sitoutuminen. Kartoitukset ovat luettavissa projektin sivuilla www.erityisliikunta.fi
Doll-Tapper vetoaa "Sport for ali" liikkeeseen ja toivoo mm. "Lasta ei lwsvateta siksi, että hän olisi mahdollisimman mukava ja vaivaton meille, vaan siksi, että hän voisi terveenä ja väkevänä täyttää tulevan paikkansa ja löytää itsensä". Lähes joka viidennellä kouluikäisellä arvioidaan olevan oppimiseen vaikututtavia erityistarpeita. Toki tunnustamme, että suomalaisnuoret ovat aktiivista ja taitavaa joukkoa yleisesti ottaen, mutta tiedämme myös, että hyvin aktiivisten liikkujien ja passivoituneitten, niukasti liikuntakokemuksia saavien välinen kuilu levenee ja syvenee. Jokaisessa opetusryhmässä lasketaan olevan yksi tai kaksi tällaista erityistuen tarpeessa olevaa lasta tai nuorta. Tarkoitus on, että erityistukea tarvitseva lapsi voi osallistua koululiikuntaan täysipainoisesti liikuntaryhmän jäsenenä. Koulunuorison keskuudessa noin 20 % ei harrasta liikuntaa lainkaan. elämysliikuntaa otettavan entistä tiiviimmin mukaan monestakin eri syystä. VTT:n tutkimusten mukaan nuorten TV-tietokone-pelikone-harrastuksiin vuorokaudessa käyttämät 4-6 tuntia ovat arvatenkin pois yöunesta ja liikkumisesta. 58 LIIKUNTA& TIEOE45• 1/2008. Oppilaita on näillä alueilla noin 10 000. Kouluja, perusopetuksen ja lukion yksiköitä on yhteensä 46 ja esiopetusryhmien oppilaat lasketaan kuuluviksi toimintaan. Yhdeksäsluokkalaisista selkäkivuista kärsii noin viidesosa ja hartiaseudun vaivat hyvin tavallisia. Asiantuntijatahona on Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunta. Tukea tarvitsevia kohderyhmiä voivat olla mm. Kosultoinnin tarpeen määrittävät useimmiten koulu ja opettaja. Olenpa tavannut opettajia, jotka kertovat esimerkiksi kuperkeikan muuttuvan pikkuhiljaa kierähdykseksi. Työelämän ministeriötason edustajat ovat huolissaan rapakuntoisten ikäluokkien löntystämisestä työmarkkinoille! Tuttua tarinointia, vai mitä. Tukea opettajalle tukea lapselle Lasten liikuntataidottomuus huolestuttaa Palokkalaista isomummoa, IFAPA:n kokouksessa puhunutta ICSSPE:n puheenjohtajaa, professori Gudrun Doll-Tepperia, isoa osaa suomalaisista liikuntaa opettavista opettajista ja tämän tekstin kirjoittajaa. Koululiikunnassa suuret opetusryhmät ja taidoiltaan heterogeeninen oppilasjoukko on opetuksen todellinen ongelma. Maria]otuni TUULA RAUHAMÄKI Erityisliikunnanopettaja Jyväskylän kaupunki Sähköposti: tuula.rauhamaki@jkl.fi Erityisliikunnan opettajalta eväitä erityislasten liikuttamiseen K eski-Suomessa käynnistyi lokakuussa 2007 "Konsultoiva erityisliikunnanopettaja kuntiin hanke 2007-2008': Konsultaation tavoitteena on kouluissa toimivien liikunnanopettajien valmiuksien ja resurssien lisääminen soveltavan liikuntakasvatuksen toteuttamisessa. Hankkeessa ovat mukana Jyväskylän, Korpilahden ja Muuramen kunnan alueella olevat koulut. M ummo noituu kaikenlaisia motorikulkupelejä ja tsättejä, jotka tekevät lasten elämän liian noppeeksi ja laeskaksi. oppilaat, joilla on hahmotushäiriöitä tai kömpelyyttä, pitkäaikaissairaat, vammautuneet, monija vaikeavammaiset tai ylipainosta tai ylivilkkaudesta kärsivät lapset. Hanketta hallinnoi Jyväskylän kaupungin sivistystoimi ja rahoittajina toimii Opetusministeriö sekä Jyväskylän kaupungin liikuntapalvelut. Omassa työssäni kohtaan turhan usein nuoria, joille hikoilu on kirosana tai telinejumppa "tautista puuhaa" . Lisäksi tavoitteena on luoda malli konsultoivan erityisliikunnanopettajan toiminnan toteuttamiselle valtakunnallisesti
233) on julkaistu Erkki Vette1111ieme11 teos "Pohjolan helleenit. Varsinkin sanomaja aikakauslehtien sekä kirjallisuuden tuntemus vakuuttaa. Aikaisemman tutkimuksen kanssa Vettenniemi sen sijaan käy hyvinkin kriittistä keskustelua. Vettenniemen teoksen pääkysymyksiksi muodostuvatkin, miten tietoisuus muinaisista ja moderneista olympialaisista kehittyi Suomessa, kuinka Suomessa ymmärrettiin erityisesti kansainväliset olympiakisat ja miten nykyajan olympialaiset kehittyivät kansainväliseen suuntaan. (466 s.) S uomalaisen Kirjallisuuden Seuran Historiallisia Tutkimuksia -sarjassa (no. Teoksen lahdepohja vaikuttaa kattavalta. Esimerkiksi miten Vettenniemi ymmärtää aatehistoriallisen tutkimuksen ja sen metodit. Julkaisu foorumista johtuen sinänsä ansiokasta johdanto-osuutta olisi voinut kuitenkin myös terävöittää. Tampere 2007. Kirjan ovat toimittaneet Yrjö Lautela ja Göran WalIen. Metodologinen ja teoreettinen pohdinta olisi tuonut tutkimukselle lisäarvoa. Tapahtumahistorian rinnalla Vettenniemi kirjoittaa kuljettavansa aatehistoriallisia aiheita. Suomalaisten olympiaurheilujen synty". Muina asiantuntijoina teksteistä vastaavat lisäksi Maria Virolainen, Sari Tuunainen, Vesa Tikander, Kenth Sjöblom ja Juha Kanerva. Teos on kiinnostava ja laaja ( 466 s.) selvitys rekonstruktio siitä, kuinka olympialainen urheilu tuli ja juurtui Pohjolan katajaiseen kansaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Teoksen rakenne on kysymyksenasetteluun nähden selkeä ja yhtenäinen, joskin teoksen alkupuolella herää kysymys ns. Sen vahvuudet ja heikkoudet tunnetaan. Erityisesti julkaisufoorumi huomioiden (Historiallisia Tutkimuksia) tieteelliset puitteet työlle on raamitettu. Tavoitteet ovat selvät, toteuttavissa olevat ja perustuvat aiemman tutkimuksen kriittiseen arviointiin. LUETTUA Sata vuotta suomal aistajalkupall oa RAKAS JALKAPALLO VUODEN URHEILUKIRJA S uomen Palloliiton satavuotista toimintaa juhlistava teos on monipuolinen kokonaisuus, sen ulkoasu on raikas ja eritysansiona on naisten jalkapallon huomioiminen. Onko teoksessa hallitsevana tapahtumavai aatehistoriahistoria ja kuinka niiden limittäminen suoritetaan. Suomen Urheilumuseosäätiön asettamaan raatiin kuuluivat Hilla Blomberg, Susanna Luihhu, Kai Gardberg, Erik Relander ja Mika Wickström. yleisen historian ja LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 59. Kunniamaininnan saivat Eva Wahlströmin omaelämänkerrallinen Homma hanskassa sekä Museokeskus Vapriikin näyttelykirja Velomania! Pyörällä halki aikojen. Teksti: HEIKKI ROIKO-JOKELA POHJOLA HELLEENIT: OLYMPIALAINEN URHEILU JUURTUU SUOMEEN Erkki Vetten niemi, "Pohjolan helleenit: Suomalaisten olympiaurheilujen synty''. Historiallisia Tutkimuksia 233
Todennäköisesti juuri lähdeviitteiden ohessa olevat tulkinnat ja väitteet tulevat herättämään polemiikkia alan tutkijoiden piirissä. Pitkän linjan urheilutoimittajana tunnettu Björkman on lähestynyt päähenkilöä perinteisestä suurmiesnäkökulmasta ja piirtää hänestä kuvan Suomen 1900-luvun urheilun ylivertaisena toimijana ja näkijänä. Leipäteksti on tutkimuksen muotoon puettua sujuvaa kerrontaa ja kuvausta, mutta myös lähdekriittisiin kysymyksiin kantaaottavaa tekstiä. Tätä kautta Vettenniemi on myös tuonut runsaasti herkullisia, mielenkiintoisia ja humoristisiakin yksityiskohtia, jotka elävöittävät tekstiä, vaikka eivät ole välttämättä itse tutkimuksen kannalta tässä laajuudessa relevantteja. Käsittely on johdonmukaista ja ymmärrettävää sekä tunnustuksellisesti kronologiseen kerrontaan sitoutunutta, jossa tapahtumahistorialla on merkittävä osa. Valitsemaansa linjaa Vettenniemi noudattaa teoksessaan johdonmukaisesti. Osan viitteissä olevasta tekstistä olisi voinut siirtää myös leipätekstiin. Tutkimuksessa korostuu sanomalehtien anti. Vettenniemen teos on johdonmukainen kokonaisuus. Ajankuva ja -henki läsnä Vettenniemi on asettanut tehtäväkseen muun muassa kartoittaa moderneja sekä toisaalta muinaisia olympialaisia koskeneen tietoisuuden kehittymisen Suomessa, selvittää koTeksti: JOUKO KOKKONEN alkuvuodet. Tyyli on julkaisusarjan luonteen mukaisesti tieteellistä, mutta ei raskasta luettavaa. Syvällisen tieteellisen keskustelun Vetten niemi käy erittäin laajassa (94 sivua) lähdeviiteapparaatissaan. Käsittelyä leimaa kriittisyys, jossa oletukset ja tulkinnat perustellaan vahvasti. English translation by Lars Malmberg. Toisaalta tapahtumahistoriasta löytyi uusia vivahteita ja aiemmin huomaamattomia detaleja. Sujuvaa kerrontaa syvällistä keskustelua Vettenniemen teoksen voi lukea kahdella tavalla. Tutkimuksellisesti osio on arvokas ja perehtymisen arvoinen. Teos on pääasiassa sujuvaa kerrontaa, jossa mielenkiintoiset ja hauskat anekdootit pitivät lukijan virkeänä. Ekenäs 2007. Tuon ajan urheilumiesten tapaan von Frenckell harrasti lukuisia lajeja, kuten hiihtoa, kelkkailua, maahockeytä ja yleisurheilua. Valittu ratkaisu on kuitenkin ymmärrettävä: toisenlaisella ratkaisulla kirjan juoni ja sujuva kerronta olisi väistämättä kärsinyt. Teoksen lähdepohja on vakuuttava. Vettenniemen työn tulokset vaikuttavat luotettavilta ja esitetyt teesit perustelluilta. Lähteet vievät tekstiä jouhevasti eteenpäin, kuvaavat ajan henkeä ja aikalaistunnelmia sekä tiedonvälitystä. Helsingin olympiaisännyyden eteen von Frenckell teki kiistatta paljon jo 1930-luvulla. suom alaisen olym piaurheilun välisestä tasapainosta. Kisojen valmisteluja leimasi keskustan ja vasemmiston yhteistyö, joka ei antanut kovin paljon 60 LIIKUNTA& TIEDE45• 1/2008. ISBN 978-952-92-2332-9 (Jl'll ~-~Ti: Erik von Frenckell En finländsk olympier Ingmar Björlom.n E rih von Frenchellista on ilmestynyt syksylla 2007 Ingmar BJorhmanin kirjoutama elamakerta, Jonka englanninkielinen nimi on "Erik von Frenckell A Finnish Olympian". Kuitenkin, jos tavoitteena on ajanhengen ja tietoisuuden selvittäminen, valinta on perusteltu. Nyt lukijan on kuitenkin syytä perehtyä huolellisesti lähdeviitteisiin: ne sisältävät paljon muutakin kuin esitetyn tiedon dokumentointia. Siinä täydennetään tekstiä, keskustellaan aikaisemman tutkimuksen kanssa, oikaistaan ja jopa polemisoidaan aiempia tulkintoja. Esimerkiksi kertomukset puolalaisesta painikoulusta, jyväskylän uroksesta kotikentällään tai vaikkapa Verner Järvisen "kaukaisten suomalaismetsien barbaarin, joka ei edes puhunut mitään ymmärrettävää kieltä" paluusta Hellaasta Helsinkiin herättävät lukijassa ahaa-elämyksiä ja hilpeyttä. Esimerkiksi paininlyönnin vahvat juuret olivat talonpoikaisessa Suomessa, ja kaipuu kansanomaiseen kamppailuun säilyi, vaikka moderni painivaltasikin alaa 1890-luvulla. HEIKKI ROIKO-JOKELA Dosentti, lehtori Historian ja etnologian laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: heikki.roiko-jokela@campus.jyu.fi KAUNISTELTU KUVA KIISTELLYSTÄ URHEILUJOHTAJASTA Ingmar Björkman "Erik von Frenckell -A Finnish Olympian''. Vettenniemi lainaa lähteitä tarkoituksenmukaisesti kysymyksenasetteluun perustuen. Vettenniemi nostaa myös esille "1800-luvun kuohuvan olympiatietoisuuden" ohella urheiluhistorian hyväksymisen katkosten ja konfliktien pirstomana kertomuksena. Eniten uutta tietoa teos tuo Erik von Frenckellin nuoruusvuosiin 1900-luvun alun Suomessa ja Saksassa. Yleisen osuutta olisi timaisten urheilujen murrosvaiheen ehkä voinut tiivistää kokonaisuuden sekä kansainvälisen olympiaurheilun siitä kärsimättä. Vettenniemen mukaan "mitään ennalta määrättyä ei Tukholmassa 1912 alkaneessa kotimaisessa menestystarinassa ollut". Sokeasti Vettenniemi ei lähteitä seuraa, vaan otteet on valittu harkiten ja viimeistään dokumentoinnin lähempi tarkastelu osoittaa tekijän suhtautuvan primaarija sekundaarilähteisiinsä kriittisesti. Silti hänen roolinsa näyttäytyy liian suurena vuoden 1940 toteutumattomien olympiakisojen järjestelyissä. Toisaalta Vettenniemi vaikuttaa tuovan myös tässä osuudessa uutta tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tietysti valittu tapa saattaa herättää työssä kuvauksen ja referoinninkin makua
Käsikirjakäyuöä ja tietokilpailuihin valmistautumista palvelee Markku Siukosen laatima luettelo Suomen olympiaedustajista ja heidän sijoituksistaan 1906-2006. Suomen olympiakomitean 100-vuotisjuhlakseen 2007 teettämä teos valaisee urheilemisen taustoja. Björkman sivuuttaa lukuisia kiinnostavia, mutta kiusallisia kysymyksiä kokonaan tai käsittelee niitä hyvin ylimalkaisesti. 408 s. Tietolaatikoissa ja runsaan kuvituksen kuvateksteissä on paljon kiintoisaa informaatiota. Björkmanin elämäkerta ei olekaan varsinainen tutkimus, vaan myötäsukainen henkilökuva. Suomen yleinen olympiahistoria haukkaa liian suuren siivun teoksesta. Sen sijaan palstatilaa saavat päähenkilön tapaamat lukuisat kuninkaalliset, aateliset ja muut arvo h en k ilöt. KOK:n vaalimaan amatööri-ihanteeseen von Frenckell suhtautui etenkin 1930-luvulla hyvin kriuusesu. Kenth Sjöblomin osuudessa tulee havainnollisesti esiin kansakuntien ja nationalismin tutkimukselle tärkeä teema: kansainvälinen vuorovaikutus rakentaa kansallisia toimijoita. Suomen urheilumuseosäätiötä edustava toimitus, Vesa Tikander ja Ossi Viita sekä kuvatoimittaja Merja Vilen, on onnistunut suunnittelemaan monipuolisen ja hyvin jäsennellyn kokonaisuuden. Kansainvälinen suhdeverkosto oli kieltämällä von Frenckellin vahvuus, mutta sen merkityksen pohdinta jää ohueksi. Pikemminkin hän oli yhtä aikaa nationalisti ja kosmopoliitti, jonka suurin tavoite oli saada olympiakisat Suomeen. Toisaalta von Frenckellin toiminnassa erittäin keskeinen Suomen Palloliitto jää yllättävän vähälle huomiolle. Tämä näkökulma sivuuttaa sen, että pääosa suomenkielisen urheiluliikkeen johtajista oli saanut yliopistosivistyksen. Enemmänkin voisi pohtia Pierre de Coubertinin ajatusta "urheilukansakunnista", jollaisina autonominen Suomi samoin kuin Itävalta-Unkarin keisarikuntaan kuulunut Böömi olivat oikeutettuja olympialiikkeen jäseniksi. Katse maailmaan menestyksen taustalla Ossi Viita käsittelee tekemistä ja tapahtumista "menestyksen taustalla", kun ensimmäiseen maailmansotaan LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 61. Missä mielessä on perusteltua puhua teoksen alaotsikon tavoin "suomalaisesta olympialiikkeestä". Von Frenckell ei esimerkiksi ollut ajattelussaan olympialiikkeen virallisen aatteen, "olyrnpismin", läpitunkema. tilaa oikeistolaiselle von Frenckellille, joka oli kiistelty henkilö myös omassa viiteryhmässään suomenruotsalaisessa yhteisössä. Jyrkkien näkemystensä takia hän kuului Ruotsalaisessa kansanpuolueen vähemmistöön. Björkmanin väitteen takaa löytyykin ruotsinkielisen urheiluliikkeen kernaasti korostama skandinaavisten yhteyksien merkitys, joita hoidettaessa heillä oli luonnollisesti etulyöntiasema. Suomalaisen olympialiikkeen historia. Toimitustyö Vesa Tikander, Ossi Viita ja Merja Vilen sekä (WSOY) Esko Paavola. Hän väittää, että 1900-luvun alussa suomenkielisistä urheiluvaikuttajista vain Lauri Pihkala oli riittävän kielitaitoinen. Urheilukansakuntana olympialaisiin S adan vuoden olympiadi on kiehtova kirja. Sivujen reunassa kulkee suomalaisen ja kansainvälisen urheilun tapahtumahistoriaa laajasti kattava kronologia (joka tosin käy hämmentävästikin eri ajassa kuin sivujen pääkertomus). Monikansallisilla imperiumeilla oli Euroopassa vahva sija, kun Suomen olympiakomitea perustettiin vuoden 1907 lopulla järjestämään osallistumista seuraavana vuonna pidettäviin Lontoon olympialaisiin ja kun suomalaismenestystä juhlittiin Tukholmassa 1912. Teos olisi hyötynyt esipuhetta laajemmasta johdannosta, jossa olisi valaistu yleisesti olympialiikkeen taustoja ja Suom.iailen olyrnpiali~M historia kehityslinjoja ja kansallisen ja kansainvälisen suhdetta tässä toiminnassa. Teos tarkastelee olympiaurheilua sosiaalisena, poliittisena ja taloudellisena ilmiönä. Pätevien urheiluhistorioitsijoiden kirjoittamat kuusi päälukuajäsentyvät kronologisesti, mutta samalla kutakin ajanjaksoa luonnehtivan pääteeman mukaan. Björkman pönkittää osaltaan myyttiä Suomen ruotsinkielisien urheilujohtajien ylivertaisuudesta suomenkielisiin verrattuna. Kirjoittajat eivät kaihda käsittelemästä kysymyksiä, joita olyrnpiahengen hehkutuksella on usein peitetty: urheilun nationalismia, poliittisia jakoja, sukupuolten eriarvoisuutta, ammattilaisuutta, kaupallistamista, tieteellistämistä ja dopingia. JOUKO KOKKONEN, VTM Tutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Teksti: Pauli Kettunen OIKEAN OLYMPIAHENGEN MAA Sadan vuoden olympiadi. WSOY, Porvoo 2007. Teoksen arvoa laskee lähteiden erittäin ylimalkainen esittely, mikä vie mahdollisuuden arvioida sen luoteitavuuua. Kirjaa ei ole laadittu Suomen urheilun tähtihetkien kuvaukseksi, mutta se toimii oivallisesti myös olympiasaavutusten hakuteoksena. Esimerkiksi teoksen tietolaaukkojen esittelemien kansainvälisen olympiakomitean KOK:n suomalaisjäsenten kuului toimia olympialiikkeen edustajina Suomessa ennemmin kuin Suomen edustajina olympialiikkeessä
KO K:n suomalaisjasenteu kuului toim ia olvmpialiikkeen edustajina Suomessa ennemmin kuin Suomen edustajina olvmpialiikkeessa. Missä mielessä on perusteltua puhua n suomalaisesta olyrnpialiikkcesta ,.) . Teemaa jatkaa Juha Kanervan pienoisartikkeli siitä, miksi "loistava talviurheilumaa" ei ole onnistunut saarnaan omia talviolympialaisia. Viita kuvaa elävästi kisoja edeltänyttä harjoittelua, urheilujohtajien puuhaa rahoituksen, ruoan ja majoituksen järjestämiseksi, kurin ylläpitämiseksi ja vahinkojen peittelemiseksi, korjaamiseksi ja korvaamiseksi, urheilusankareiden vastaanottojuhlia ja amatööriyden rapautumista. Leena Laine johdattelee lukijan 1950-luvun alkupuolelta 1970-luvun alkuun Melbournen, Rooman, Tokion ja Mexicori sekä Cortina d'Ambezzon, Squaw Valleyn, Innsbruckin ja Grenoblen kautta. Kansallisesta projektista viihdeteollisuuteen 1970-luvun demokratisoiva yhteiskuntapolitiikka kyseenalaisti huippu-urheilun kansallisena projektina. Olympialajien kirjo laajeni. liittyneiden kansainvälisten mullistusten ja sisällissodan muovaarna maa kohosi olympiaurheilun suurvallaksi. Kiistat Suomen olympiaedustajien valintamenettelystä, nimenomaan TUL: n urhei I ijoiden asemasta, laajenivat 1960-luvun alussa Urho Kel1l10sen johtajuutta koskevaksi kysymykseksi. Jouko Kokkonen selvittelee monivaiheista tapahtumakulkua Helsingin olyrnpialaisiin 1952. Siihen lomittuvat kuvaukset osallistumisesta Helsinkiä edeltäneisiin sodanjälkeisiin kisoihin, Sankt Moritziin ja Lontooseen vuonna 1948 sekä Oslon talviolympialaisiin 1952. 1980-luvun ideologinen käänne, uusi luottamus markkinatalouden oma62 LIIKUNTA& TIEDE45• 1/2008. Tehovalmennus ja urheilulääketiede todistettiin kansallisiksi välttämättömyyksiksi, kilpailukyvyn ehdoiksi. Urheilun arjen historiaa ovat kertomukset matkoista kesäkisoihin Antwerpeniin 1920 paikoin palataan Tukholmaan 1912 ja edelleen Pariisiin, Amsterdamiin, Los Angelesiin ja Berliiniin sekä talviolympialaisiin Chamonix'hin 1924 ja sen jälkeen Sankt Moritziin, Lake Placidiin ja Garmisch-Partenkircheniin. Kokkosen otteessa on aateja poliittishistoriallista herkkyyttä kisaprojektin monipuoliseen tarkasteluun. Valmennuksen vallankumous kansalliseksi välttämättömyydeksi Suomalaiset joutuivat viimeistään 1960-luvulla tarkistamaan omaakuvaa urheilun suurvaltana. Valot ja varjot jyrkkenevät. Kansallisen hankkeen jatkuvuutta vaalittiin kuitenkin myös urheiluliikkeen kahtiajakoa silloittaneella yhteistyöllä. Tasamaata rahasta hiihtäminen oli hylättävä, kun pohjoismaisia hiihtokisoja alettiin järjestää olympialaisessa arnatöörihengessä ja murtomaalla. Väliin mahtuvat Innsbruck ja Montreal sekä Lake Placid ja Moskova. Kisamatkojen sijasta tarkastelu painottuu kansalliseen ja kansainväliseen urheilu politiikkaan. Valmennuksen vallankumousta kuvaavat myös Matti Hannus ja Heikki Kantola pienoisartikkeleissaan. Tarina etenee Sapporosta ja Munchenistä 1972 Sarajevoon ja Los Angelesiin 1984. Olympiakisahanketta elähdytti vahva vakaumus, että Suomi oli "oikeiden olympiakisojen maa", ja Helsingin kisat ja sen jälkeinen olympiahistoria näyttivät tämän todistavan. Samalla kun DDR:n tietotaito oli kovassa huudossa urheilujohtajien ja valmentajien joukossa, urheiluvälineteollisuus ja kaupallinen media tuotteistivat urheilusuorituksia ja urheilijoita. Idän ja lännen ristiriitojen lisäksi avautui etelän ja pohjoisen problematiikka. Tähän kietoutuvat Suomen poliittisten ristiriitojen sekä idän ja lännen vastakkainasettelun vaihtelut. Munchenissä 1972 Lähi-idän ristiriidat ilmenivät järkyttävällä tavalla. Muunkinlaiset jännitteet kasvoivat olympiaurheilussa. Mäkimaastoon kilpahiihtäjiä ohjasi sitten myös Tahko Pihkalan kehittelemä oppi hiihtotaidosta sotakuntoisen kansalaisen velvollisuutena. Nationalismin historia on täynnään esimerkkejä siitä, miten omaksi kansalliseksi ainutlaatuisuudeksi esitetään poikkeuksellinen kyky toteuttaa yleispätevää, oikeaa ja aitoa. Paroni de Coubertinin ihanteiden vastaisesti olympiakentät avautuivat vähitellen naisurheilijoillekin, mistä Leena Laine on kirjoittanut tietolaatikon. Kansainväliseen urheilutaistoon käytiin kaikkialla aiempaa järjestelmällisemmin. Kylmän sodan asetelmat näkyivät Moskovan ja Los Angelesin boikottikisoissa. Olympiamaiden määrä kasvoi siirtomaavallan murtuessa,ja kysymys rotuerottelulla hallitun Etelä-Afrikan osallisuudesta nosti ihmisoikeusperiaatteet olympialiikkeen agendalle. Urheiluliikkeen kielellinen ja ennen kaikkea poliittinen kahtiajako tulee tarkasteluun, ja Työväen Urheiluliiton ulkopuolisuutta käsitellään tietolaatikossa. Talviolympialaisten kuvauksia pohjustaa Antero Heikkisen pienoisartikkeli hiihtourheilun kansallisesta alkutaipaleesta. Vuoden 1952 kisoja kehystänyt kylmän sodan maailma poikkesi suuresti olosuhteista, joissa vuoden 1940 pitämättä jääneet olympialaiset oli valmisteltu. Juha Kanervan luku "Viren riemastutti, Vainio itketti" syventää huippu-urheilun tehostamisen ja tieteellistämisen teemaa. "Oikeiden olympiakisojen maa" Pallokentän vihkiäisissä 1915 Erik von Frenckell toi julki ajatuksen olympiakisoista Suomessa
. Kuvaa olympiaurheilun osanottajien ja lajien laajentumisesta täydentää Tanja Karin pienoisartikkeli vammaisurheilun tulemisesta osaksi huippu-urheilua. 194 s. Paul Dimeon teos A History of Drug Usein Sport on kronologinen selvitys urheilun ja lääketieteen 1800-luvulla alkaneesta yhteiselämästä. . . Suomen olympiakomitea on teettänyt 100-vuotishistoriansa tutkijoilla, jotka ovat kyenneet ottamaan etäisyyttä olympiaurheilun suureen kansalliseen kertomukseen. Varhaisvuosien havainnollisin tapaus on St. A Critique of High-Performance Sport. Louisin maraton vuodelta 1904, olympinen maantiejuoksu, jonka voittajaa pidettiin liikekannalla lääkeaineiden avulla, ja kokeilun tuloksista tiedotettiin tuoreeltaan. . Nykytermein se olisi dopingskandaali, mutta siinä ajassa suoritus oli ylpeilyn arvoinen eksperimentti. Olympiaurheilun kaupallistamisessa kisojen televisiointioikeudet saavat keskeisen merkityksen: "Nykyinen huippu-urheilutuote muodostaa tiiviin kolmiyhteyden yhdessä mediatoimijoiden ja sponsoreiden kanssa." Itkonen erittelee Suomen olympiakomitean aseman, tehtävien Teksti: ERKKIVETTENNIEMI . Sen osoitt aa Kanervan katsaus kielletyn kilpailuedun tavoitt elun, dopingin, historiaan. Teoksen viim eisessä pääluvussa Hannu Itlwnen kuvaa ammattimaistunutta olympiaurheilua Calgarystä ja Soulista 1988 Ateenaan 2004 ja Torinoon 2006. Alan tutkimus on viimeistään nyt edennyt siihen vaiheeseen, että dopingista kiinnostunut kirjoittaja ei voi enää toistaa näitä selityksiä. ~~ ·~:,\:ar ~ .. O lym piahengen päivitt äm inen ei kuitenkaan ra tkaissut kaikkia jännitteitä. Dimeon kirjan vähäisin ansio ei ole näiden harhojen hälventämisessä: 2000-luvullakin toistellut väitteet "ensimmäisestä LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 63. Yhtä sujuvasti voitiin vedota kansallisten intohimojen seurauksiin kilpakentillä. . PAUL DIMEO ja toimintamuotojen muutoksia sekä olympiakomitean omia kannanottoja koulutuksesta, valmennuksesta, tutkimuksesta sekä huippu-urheilun julkisuuskuvasta. Alaotsikon mukaisesti Dimeo kirjoittaa "hyvän ja pahan tuolla puolen". Rob Beamish ja lan Ritchie: Fastest, Highest, Strongest. rob beamlsh and ian 'riichi~•. lakiseen voim aan, m uutt i asetelm ia. ~~ r-.,. London, Routledge 2006. Siten he ovat onnistuneet kirjoittamaan vivahteikkaan, monikerroksisen esityksen, joka yltää myös tämän kansallisen kertomuksen ja sen taustojen historialliseksi tulkinnaksi. Pari sukupolvea myöhemmin yleistynyt holhouspolitiikka nojaa ajatukseen urheilusta terveiden elämäntapojen edistäjänä. . Aloitusvuosi 1876 on valittu aavistuksen verran mielivaltaisesti (tuolloin pureskeltiin kokapensaan lehtiä), mutta ainakin näin syntyy sadan vuoden kaari virtsatestien tuloon asti. Materiaaliset kiihokkeet olisivat siis viekoitelleet urheilijoita lääkeaineiden pariin, kenties 1960-luvulta lähtien. Siinä "banaali nationalism i" (M ichael Billig) sai lippuineen ja kansallislauluineen en tistäkin näkyv äm m än osan. . PAULI KETTUNEN, VTT Poliittisen historian professori Yhteiskuntahistorian laitos Helsingin yliopisto Sähköposti: pauli.kettunen@helsinki.fi URHEILUN HENKI JA DOPINGIN LOGIIKKA Paul Dimeo: A History of Drug Use in Sport, 1876-1976. Beyond Good and Evil. Isänmaan kunnian puolustaminen olisi ollut niin totista peliä, että kotiruokaa täydennettiin apteekin tuotteilla. Se tahtoo sanoa, että urheilusuoruuksen lääketieteellistä virittämistä ei mielletty isoksi ongelmaksi ennen 1960-lukua. K un takavuosina tuli tavaksi uskotella, että raha oli turmellut viattoman urheilun, myös niin sanottu doping kytkettiin samaan kuvioon. London, Routledge 2007. ' ~ fastest ! highest strongest acritlque of h~ ance sport A HISTORY OF DRUG USEIN SPORT 1876-1976 : . Modernin ajan edistysusko siirtyi luontevasti stadionille; myös ihmiskeho ymmärrettiin mekanismina, josta oli lupa ottaa tehot irti. \ .. 153 s. Ensimmäiset paraolympialaiset järjestettiin Roomassa 1960. H uippu-ur heilu voitiin hyväksyä arn m att im aiseksi vi ihdeteollisuudeksi. Tarkennan välittömästi: tietysti tulemme tuonnempanakin kuulemaan pontevia puheenvuoroja, joissa syyllistetään kaupallisuuden ja nationalismin paheila, mutta silloin on kyse keskustelun sijaan julistuksesta. Tämä on tiennyt moraalista paniikkia tai suoranaista hysteriaa etenkin silloin, kun lääkeaineet on jollain tavalla yhdistetty kuolemantapauksiin
Helsinki 2007: Edita. Toinen asia on sitten se, että jopa Beamishin ja Ritchien tekstissä häivähtää romanttinen harha. Tekijät osoittavat, että modernia urheilua määrittelee yksiulotteinen suorituspakko; he käyvät läpi DDR:n urheilusysteemin ja näyttävät saman hengen vallinneen muurin toisellakin puolella; ja viimein he siis vaativat muitakin tunnustamaan, että urheilu on teknologisen järjen ohjaamaa kamppailua fyysisestä paremmuudesta. Tässä kirjassa hahmotellaan ohjaajan tai neuvojan ajattelua jäsentävä kehys. Aikalaisina emme kykene täysin hahmottamaan edistysuskon pysyvää kriisiä, josta antidopingkomiteat olemassaolollaan todistavat, ja jonka lopputulos on yhtä suuri arvoitus kuin seuraavan clopingskandaalin ilmansuunta. Jos tämä lähtökohta hyväksyttäisiin, dopingkontrollin uskottavuus epäilemättä kohenisi. Ikuista on vain ihmisen halu ylittää itsensä ja siirtää fyysisen suorituskyvyn rajoja eteenpäin. Valmentava elämäntapaohjaus. Mutta miksi WADA tai mikään muukaan virallinen elin hylkäisi harhautuneen idealismin puhemyllyn. Kun Dimeo käy keskustelua aikaisemman tutkimuksen kanssa, John Hoberma11i11 merkkiteoksen Mona! Engines (1992) tietyt päätelmät täsmentyvät. Tarkoitan kilpaurheilun totalisaatioteorian tunnetuksi tekemää näkemystä, jonka mukaan kansainvälisen olympialiikkeen alkuperäisistä ihanteista olisi jossain vaiheessa luovuttu, ja että leikkimielisen k isailun luonne olisi tästä johtuen kokenut dramaattisen käänteen. ISBN 978-951-37-4760-2. Mitään ei vain ole tehtävissä mielekkään keskustelun edistämiseksi. Kun Beamish ja Ritchie kirjoittavat, että urheilun niin sanottu henki on jotain muuta kuin mitä WADA uskottelee sen olevan, siihen ei kai kenelläkään tarkkailijalla ole lisättävää. Ohjauksesta ja neuvonnasta ei silti ole tullut yksinkertaista. dopingkuolemasta" 1886 ja Rooman olympiakisojen pyöräi lytragediasta 1960 hapettuvat hänen tarkastelussaan. Hän vyörytti esiin myös saksalaiset ja ranskalaiset debatit kilpaurheilun lapsuusvuosilta, ja juuri Saksa näyttikin urheilulääketieteelle suuntaa 1930-luvulle asti. Siksi saamme jatkossakin eteemme vavahduttavia vetoomuksia valkopestyn urheilun puolesta. Ammatissaan kokenut kaipaakin järjestystä työssä kertyneisiin havaintoihin ja ristiriitaisiin kokemuksiin. Mutta hänenkään kirjansa ei vastaa kysymyksistä kiperirnpään: miksi suorituskykyä on ryhdytty kahlitsemaan pakkotoimin yksinomaan urheilun piirissä. Kaikki lääkeuetei I ijät eivät olleet 1900-luvun alussa liikkeellä pelkkää uteliaisuuttaan; joillakin oli täysin moderni asenne fyysisen suorituskyvyn systemaattiseen kehittämiseen. Sen 64 LIIKUNTA& TIEDE45• 1/2008. Hankalia tehtäviä ja vaativia asiakkaita riittää. Hoberrnan on silti edelleen välttämätöntä luettavaa. Sen sijaan Maailman antidopingneuvosto WADA: n papereissa yhä vedotaan "urheilun henkeen", jota luonnehtivat ilon, leikin ja sielunrauhan tapaiset pyhäkouluhyveet. Jos pidämme tuloksista on hyväksyttävä keinot Rob Beamishi11 ja lan Ritc/,ien Fastest, Highest , Strongest on Dimeon teoksen tavoin kompakti nide, mutta toisin kuin nuori englantilaistutkija, varttuneemmat kanadalaiskirjoi ttajat tahtovat vaikuttaa asioiden kulkuun. T erveydenhuollon, kuntoutuksen ja liikunnan ammattilaisille kuten asiakkaillekin on viime vuosina julkaistu lukuisia opaskirjoja ja verkko-oppaita. Muutosta tukemassa on laadittu terveydenhuollon ohjausja neuvontatyöhon perehtyneille ammattilaisille. Kilpailuyhteiskunnan muilla sektoreilla ei vastaavia rajoitteita ja sanktioita tunneta. Jos tällaiseen kuvitelmaan sitoudutaan, silloin olisi Paavo Nur111e11/ii11 uskottava kirmailleen ilon ja terveyden vuoksi. Fundamentalistisen ajattelun historiasta tiedämme, että pienikin suhteellisuudentajua osoittava myönnytys ilmiannetaan moraalisen notkahduksen oireena. Ensin mainittu episodi on urbaani huhu, ja Rooman kohdalla ruumiinavaus ei osoittanut piristeitä kuolinsyyksi. ERKKI VETTENNIEMI Sähköposti: e.vettenniemi@webinfo.fi IUll<l(A TURKU Muutosta ~ tukemassa \';i!11w11L\\ ~l cl:i 111j 11 t apJ1 >h i .iu s lOIIR Teksti: RITVA NUPPONEN LATUVIITTOJA ELINTAPAMUUTOKSIIN Riikka Turku Muutosta tukemassa. Kilpaurheilu on jakamaton kokonaisuus, he täsmentävät: jos tykkäämme tuloksista, meidän on hyväksyttävä niihin vaadittavat keinot, mutta jos pelästyrnme kulissien takaista puuhastelua, urheilu-uskomme joutaa mennä samaa tietä kuin sabotouu dopingnäyte. Paul Dimeo ei erota edes 1800-luvulta yhtä ainoaa urheilun etiikkaa, rehdin ja pyyteettömän kilpailun alkukotia.josta olisi hairahduuu karkeiden kamppailujen kierteeseen. Kohtalokas luopuminen on perinteisesti ajoitettu maailmansotien jälkeiseen periodiin. Antidoping on Suomessakin valtiovallan suojelemaa uurastusta lastemme tulevaisuuden tähden, kuten juhlapuheversio kuuluu. Heidän mielestään dopingia vastaan suunnattujen ponnistelujen täytyisi rakentua realistiselle ymmärrykselle siitä, mitä urheilu on. Pelkkä tehdyn työn iso määrä ei tee kenestäkään asiantuntijaa
Teksti voi vaikuttaa alkupuolella kovin yleiseltä ja abstraktilta. Toimittajat ovat valinneet kirjoitukset suuremmasta joukosta. Kirjoitukset on alun perin kirjoitettu opintosuoritukseksi Jyväskylän yliopiston ruumiillisuus ja identiteetti -kurssille vuosina 1999-2006. Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ylläpidosta ei näytä tulevan itsenäistä tavoitetta, ja mielestäni opastus keskustelemaan vaaratekijöistä asiakkaan kanssa jää keskeneräiseksi. Liikunnan ammattilaisten koulutukseen ei sanottavasti kuulu tässä kirjassa käsiteltyjä asioita. Kun Riikka Turku kokoaa tiedon palaset, lukijan omat käytännön havainnot, Greenin ym. terveyskasvatusmallitja voimaantumisen ajatus saattavat osua hienosti yhteen. Voimaantumisesta on puhuttu viime vuosina paljon terveydenhoidon ja terveyskasvatuksen koulutuksissa. Silloin ohjatt ava kykenee ottam aan vastuuta om asta osuudestaan siis voim aantuu ja edistää om ien tott um ustensa m uutt um ista. Psykologisen m uutospro sessin vaiheet on esitelty sellaisina kuin m ihin ne on tarkoitett ukin eli työvälineinä: K ussakin vaiheessa ohjaajan tai neuvojan kannatt aa keskitt yä vain sen vaiheen m ukaisiin aiheisiin ja tehtäviin. pohjalta lukija voi kehitt ää taitojaan ja työnsä laatua. Kirjassa ei ja viittaukset tavoiteltuihin elintapajäljitellä ulkomaisia esikuvia. RITVA NUPPONEN Dosentti, vanhempi tutkija UKK-instituutti Sähköposti: ritva.nupponen@uta.fi LUETTUA URHEILIJAN VAIKEA SUHDE RUUMIISEENSA Kuka minä sitten olen. Vastaavaa kotimaista kirjaa ei ole ollut saatavilla. Valtaosaa niistä voi pitää elärnäkerralLIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2008 65. Esitystavaltaan kirja sopinee parhaiten lukijalle, joka on esimerkiksi terveydenhuollon ohjausja neuvontatehtävissä kokenut hoitotieteen tai terveyskasvatuksen maisteri. Martti Silvennoinen & Timo Laine (toim.) Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu 162. Lopuksi puututaan ohjaustyön edellytyksiin am m att ilaisen työpaikalla sekä ohjausja neuvont atyön arvioim iseen. ISBN I lman muuta on selvää, että käsillä on jännä kirja. O hjausja neuvontaideologia eli työskent elyn arvoperu sta ja ihm iskuva on esitetty selkeästi. Silvennoisen ja Laineen toimittamassa teoksessa liikuntapsykologian opiskelijat kertovat omasta identiteetistään erityisesti painottuen omaan ruumiiseensa. Kirjoittajalla on siis ollut hyvästä käytännön tuntemuksestaan huolimatta melkoisesti mietittävää. Ensim m äinen luku voi häm m entää lukijaa, m utt a sen jälkeen asia etenee johdonm ukaisesti ja esitystapakin selkenee luku luvulta. Läpi kirjan on osoitettu, m itä se m erkitsee käytännössä. Se on jen muutoksiin on kirjassa tiivistetty hyvin vähiin, usein liiankin pieniksi vihjeiksi. Mielestäni Riikka Turku on suoriutunut niitä tiiviimpi ja varsin johdonmukainen. Terveydenhoitajalta tai työterveyshoitajalta kirja vaatii enemmän vaivaa. Tekstissä käsitellään kovin vähän ohjauksen ja neuvonnan yhteyttä asiakkaan elämäntilanteeseen sen tärkeydestä toki muistutetaan. H enkilökohtaisen neuvonnan lisäksi esitetään terveyskasvatusteem oihin peru stuvan ryhm äohjauksen peru steet. Kirjan yleissävy on rohkaiseva ja sen ote monessa suhteessa tervetullut. Opiskelijoiden kirjoituksia ruumiillisuudesta ja identiteetistä. Moni muukin on todennut kuntomuutoksiin, lajivalintoihin ja annosteluun perustuvan neuvonnan hedelmättömäksi asiakkailla, joiden elämään liikunta ei kerta kaikkiaan ole kuulunut. Lyhyistä tekstin osista, suppeista esimerkeistä ja rivien välistä voi lopulta päätellä, että kirjassa ajatellaan ensi sijassa diabetesta ja sydänja verenkiertotauteja ehkäisevää terveysneuvontaa henkilöillä,joilla on todettu vahvoja henkilökohtaisia vaaratekijöitä, sekä jo sairastuneiden itsehoidon ohjaamista. Vaikka otsikossa esiintyy muodikas sana "valmennus", kirjan sanoma on varsin etäällä urheilijoiden valmentamisesta. Asia jäsennellään jakam alla täm än m uutospro sessin kulku vaiheisiin. Oman minän pohdinta on modernin ja vielä enemmän postrnodernin ihmisen velvollisuus, oikeus ja mahdollisuus. Se kylläkin tarkoitt aa tässä väljästi kaikkea, m ikä psykologisesti pohjustaa ja kuljettaa käytt äytym isen m uutosta. Ulkomaisissa oppija ammattikirjoissa on molemmista sekä kaavamaisen lyhyitä että perusteellisia esityksiä. Käyttäytymismuutosten vaihemalleja on vähintäänkin esitelty liikuntaneuvonnan kurssien yhteydessä sekä diabeteksen ehkäisyhankkeissa. N euvonta ei voikaan olla ohjeiden ja neuvojen jakam ista eikä sen parem m in valm iin ru okalistan kuin Iiikuntalukujärjestyksen tarjoilua. Sopivan johdattavan kurssin jatkoksi tästä kirjasta voisi olla iloa Iysioterapeuteille, erityisryhmien liikunnanohjaajille. Jotakin jää silti evääksi loppupäässä esiteltäville käytännön ratkaisuille. O hjauksen ja neuvonnan (counseling) tyyleistä päästään työn ideologiaan, siitä vuoro vaikutu ksen keinoihin ja edelleen ohjatt avan m otivaatioon. Lukija tarvitsee omaa ohjausja neuvontakokemusta, sillä esimerkit tehtävästä kunniallisesti. Teoksen pääotsikkona on klassinen identiteettikysymys: kuka minä olen. Kirja ei ole käytännön tem ppu kokoelm a eikä kustant ajakaan ehdota sitä alkeiskirjaksi
Myönteinen sosiaalinen kasvatusympäristö, jossa kasvatusnormien avulla huolehditaan myös lapsen ja nuoren persoonallisuuden kehittymisestä. Mutta mitä vielä. Kirjoittajat ovat pääosin huippu-urheilijoita, useimmat tosin kirjoituksen laatimisen aikaan varsinaisen kunnianhimoisimman aktiiviuransa lopeuaneua, Heidän voisi kuvitella olevan erityisen hyvin sinut oman ruumiinsa kanssa. On paljon lukijoita, joille fenomenologia on aika moniselitteinen, abstrakti tai jopa tuntematon käsite. USA:n puolella suurin todennäköisyys ammattipelaajaksi kehittymiselle oli mikäli asui kaupungeissa, joissa oli 50 000-99 999 asukasta. 7. Cöten mukaan yhteen lajiin erikoistumista ei tarvitse aloittaa aikaisin, koska huippu-urheilijoiksi kehittyneet kuvasivat lapsuusvuosien harjoittelun hauskuuden olleen merkittävä tekijä urheilussa mukana pysymisessä. Liikunnasta kiinnostuneille teos toimii lisäksi urheilun merkityksen avaajana. Kaikesta päätellen fenomenologia on ollut jonkinlainen viitekehys kyseisellä kurssilla. Kongressissa puhunut kanadalainen professori Jean Cöte on tutkinut huippu-urheilijoita. Kirjoittaja on tutkinut mm. Harjoittelun fyysinen ja psyykkinen turvallisuus 2. poliisien ja insinöörien koulutusta identiteettinäkökulmasta sekä osallistunut nuorten liikuntakulttuutie koskevaan keskusteluun. He olivat halunneet tehdä paljon töitä menestymisensä eteen. Jos ruumiillisuus tai nykyihmisen identueeui kiinnosta, kirja kannattaa lukea. Urheiluharrastus määrittyy kirjoituksissa suhteessa ihmisen elinympäristöön ja muuhun elämään: lapsuuden perheeseen, kavereihin, kouluun, muihin harrastuksiin, tyttöja poikaystäviin jne. Tutkimustensa perusteella Cöte summasi kahdeksan eri tekijää, jotka mahdollistavat urheili_januorukaisen kehiuymisen ja nousun lajinsa huipputasolle: 1. Kaikki ovat kokemuksellisia ainakin jossain merkityksessä ja mielestäni ainoastaan yksi kahdeksastatoista kirjoituksesta oli laadiuu siten, että sen helposti tunnisti Iiktiiviseksi. Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI Huipputason kilpaurheilijoita tulee keskisuurista kaupungeista . Juuri oman ruumiin kokemisen tavan herkkyys onkin se opetus, minkä vuoksi teos olisi erinomaista luettavaa kaikille kasvatusaloilla työskenteleville tai niitä varten opiskeleville. Tämän vuoksi olisi kyseisen näkökulman lyhytkin avaaminen tai määriuely kirjan alussa ollut paikallaan. Mahdollisuus kehiuää vaativiakin lajitaitoja 66 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Suhde omaan ruumiiseen tuntuu lähes kaikille ainakin jossain vaiheessa lapsuutta tai nuoruutta olleen traumaattinen. Loppuluvussa rouniuajat kyllä kuvaavat fenomenologista näkökulmaa todeten, että siinä ruumista lähestytään oman kokemuksen kauna toisin kuin esimerkiksi anatomisessa tai fysiologisessa tarkastelutavassa. Huippuluokan urheilijoiksi hän määritteli mm. Nuorten aikuisten kirjoitukset haastavat hyvin myös jo jonkin verran rappeutuneen ja kuluneen kropan omaavan viisikymppisen pohtimaan omaa ruumiillisuuuaan. Kirjoitukset ovat kiinnostavia, mutta luulen että ainakin oma motivaationi tämän tyyppisten tekstien lukemiseen juontaa paljolti myös siitä, että ne toimivat erinomaisena peilinä oman identiteetin pohdinnalle. Se lienee merkki voimakkaasta sisäisestä motivaatiosta. Nuoret aikuiset ovat tarkastelleet omaa ruumiillisuuuaan monipuolisesti paitsi filosofisesta, myös psykologisesta, pedagogisesta ja sosiologisesta näkökulmasta. Nuorella on mahdollisuus kokea kuuluvansa johonkin suurempaan yhteisöön kuten joukkueeseen tai urheil useuraan 5. Tukiverkosto sekä fyysistä, psyykkistä että taloudellista tukea varten 4. Ihan helposti ei tulisi mieleen, että nopeutta _ja ketteryyuä vaativan lajin kansalliselle huipulle yltänyt on tuntenut itsensä lihavaksi ja kömpelöksi. Kirjoiuajat ja toirniuajat ovat kokonaisuutena onnistuneet hyvin kirjan työstämisessä. Useita tuhansia urheilijoita kattavien tutkimusprojektiensa perusteella hän analysoi miten ja minkälaisissa olosuhteista huippuluokan urheilijat ovat kehittyneet. Siksi usein ilmaus fenomenologinen ihmiskäsitys tai muu vastaava esiintyy kirjoituksissa. Huippupalloilijaksikin voi siis kehittyä lähes kaikkialta. Yhteisöllisyys. Suomalaisia huojentanee ainakin tieto siitä, että Kanadassa kaikkialta muualta paitsi alle 1 000 asukkaan kaupungeista oli tullut palloilusarjojen, lähinnä jääkiekkoilun, ammattilaisia. lisina. RISTO HONKONEN, KT, dosentti, tutkimusjohtaja Poliisiammattikorkeakoulu Sähköposti: honkonen@poliisi.fi. 6. Lajin harjoittelemiseen sopiva järjestelmä tai rakenne 3. Tähän liittyy myös teoksen ehkä suurin puute tai ongelma. Tästä poikkesivat vain taito lajien edustajat, _jotka eivät pitäneet urheilemisen hauskuutta tärkeänä. Ympäristö, jossa urheilemista arvostetaan, sitä pidetään tehokkaana ja merkityksellisenä. ammatikseen urheilevat ja kansainvälisellä tasolla kilpailevat urheilijat. Association lnternationale des Eccles Superieures d'Education Physique (AIESEP) maailmankongressi järjesteltiin 21.-24.1.2008 Sapporossa, Japanissa. Kiinnostavaa ei tässäkään ole yksin se, minkä merkityksen kilpaurheilu saa vaan myös, mitä sen lopettaminen merkitsee. Ei silti etteikö teos olisi myös muussa mielessä avartava, opettavainen tai jopa silmiä avaava. Tämän perusteella Suomessa nayuäisi olevan suorastaan optimaaliset olosuhteet hui ppupal loi lijoiden kehittymiselle
Näistä positiiviset jakaantuivat lähes tasan sisäisten (53%) ja ulkoisten ( 4 7%) tekijöiden suhteen, kun taas negatiivisissa mielipiteissä ulkoiset tekijät painottuivat selvästi eniten (68%). Nettikeskusteluissa koululiikunnasta kriittisesti . Ryhmässä on lisätty "Teaching Games for Understanding" (TGfU) -palloilun opettamisen periaatteisiin aineksia oppimisteorioista, kuten kulttuurisesta oppimisesta, tilannesidonnaisesta oppimisesta sekä yhteisöllisestä oppimisesta. AIESEP World Congress 21 ja 22.1.2008, Sapporo, Japan. Experiences of PE in Finnish schools among the web age generation. Teamball: A third generation of Teaching Games for Understanding. AIESEP World Congress 22.1.2008, Sapporo, Japan. Hallingin mukaan tämä lähestymistapa sopii hyvin kasvatukselliseen liikunnanopetukseen, mutta sitä tulee vielä kchiuää fyysistä akt iivisuut ta ja terveyttä edistävään suuntaan. Lisätietoja Kirsti. Opettajan vuorovaikutustaitojen ja liikuntatunneille luodun tavoitesuuntautuneen motivaatioilmaston on todettu olevan merkityksellisiä tekijöitä myönteisten koululiikuntakokemusten muodostumisessa. LIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2008 67. Oppiminen vaatii aktiivista osallistumista peliin ja erityisesti vastavuoroiseen kommunikointiin. Internet antaa mahdollisuuden voimakkaisiin mielipiteiden ilmaisuihin, kun syvimpiä tunteita voi purkaa nimettömänä. Cöte J. AIESEP World Congress 22.1.2008; Sapporo, Japan "Teamball" uusi näkökulma palloillun opetukseen . Kirjoittajien mainitsemista asioista sisäisiä tekijöitä oli 38%. "Tearnball" on osoittautunut kokonaisvaltaiseksi ja tehokkaaksi menetelmäksi opettaa palloilua ja pallopelien taktiikkaa. Netin keskustelupalstojen kirjoituksista 12% oli positiivisesti koululiikuntaa käsitteleviä. Koska kirjoittajien esiin tuomissa asioissa pääpaino oli ulkoisissa tekijöissä (esim. Pelin aikana jokaiselle pelaajalle on nimetty "kaksonen", jota hänen tulee tarkkailla koko pelin ajan ja jonka kanssa hän sitten pelin jälkeen keskustelee pelin aikana tapahtuneesta kommunikoinnista. Kansainvälisen liikuntakasvatuskorkeakoulujen järjestön AIESEPin kongressissa Japanissa tammikuussa toisen palkinnon saanut posteriesitys käsitteli nettisukupolven kokemuksia koululiikunnasta Suomessa. Tutkimuksessa analysoitiin maaliskuussa 2007 internetin keskustelupalstoilla olleita koululiikuntaa koskevia kirjoituksia. Ensisilmäyksellä ketju näyuäå yksinkertaiselta, mutta kun siihen lisätään suhteet, tulee kommunikoinnista hyvin monimuotoista ja vaativaa. Pallo on kommunikoinnin keskeisin väline ja kommunikoinnissa nähdään kolme keskeistä vaikutinta: lähettäjä, viesti ja viestin vastaanottaja. Negatiivisten tunteet hallitsivat nettikeskusteluja. opettaja ja luokan ilmapiiri), opettajien koulutuksella ja kunnollisten olosuhteiden luomisella on mahdollista vaikuttaa myönteisesti. Teamball -peliajauelussa joukkue on kaiken keskus. Analysoitavia miehpidekirjoituksia kertyi yhdeksältä eri keskustelufoorumilta, joista 356 liittyi suoraan tutkittavaan aiheeseen. Perheen, koulun ja yhteisöllisyyden mielekäs yhteensovittaminen Cöte kannustaa liikuntakasvattajia keskittymään nimenomaan urheilijoiden sisäisen motivaation tukemiseen. Lauri tsalo@edu.jyu.fi Lauritsalo, K., Sääkslahti, A. Opetusta pyritään yksinkertaistamaan kohdentamalla opetusta nimenomaan kornmunikoinnin kielelle. Tanskalaisessa koululiikuunassa palloilulla on erittäin merkittävä rooli. 8. Siitä syystä he kuvaavat pallopelejä kommunikaatiosysteemeinä ja siksi pallopelien opettaminen kahdentuu erityisesti kommunikointiin ja suhteisiin. Tanskalaisryhmässä palloilu nähdään yhteisön sosiaalisena aktiivisuutena, jossa pelaajat kommunikoivat toistensa kanssa jatkuvasti. Ulkoisia tekijöitä, kuten opettajan persoonallisuuteen, opetussuunnitelmaan, arviointiin, luokan ilmapiiriin, olosuhteisiin tai liikuntavälineisiin liittyviä asioita, otti esiin 62% kirjoiuajista. The influence of context and activities on children's participation, performance, and persona! development through sport. 24% kirjoituksista sisälsi sekä negatiivisia että positiivisia asioita ja 64% käsitteli ainoastaan koululiikunnan negatiivisia puolia. Liikunnanopettajaopiskelijoiden pedagoginen reflektointi on lisääntynyt ja se on vaikuttanut oppimisprosessiin sekä auttanut opiskelijoita ymmärtämään pallopelien luonncua syvemmin. Tällaisia mielipiteiden muodostumiseen vaikuttavia sisäisiä tekijöitä olivat esimerkiksi kirjoittajan fyysiset ominaisuudet ja liikuntataidot, itsetunto, yleiset käsitykset liikunnasta ja asenteet sitä kohtaan sekä koulun ulkopuolelta saadut liikuntakokemukset. ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT Yliassistentti Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arja.saakslahti@sport.jyu.fi Halling, A. Apulaisprofessori Anders Halling on ryhmineen kehittänyt palloilunopetuksen "tearnball" -menetelmää. & Rasku-Puttonen, H. Liikuntaa opetetaan sekaryhmissä ja siksi palloilunopetuksen haasteet on hyvin tiedostettu. Esimerkkeinä Anders mainitsi, että syouelypeleisså pyritään luomaan tilaa ja aikaa suhteisiin; maalipeleissä keskitytään risklnouoon ja hyväksytään riskit ja puolustuspeleissä pyritään viemään vastustajan tila ja aika kommunikointiin
com/cg i-bi n/abstract/117870766/ ABSTRACT Lapset pitää saada liikkumaan! . i ntersc ience. http ://www3. Kontrolliryhmä sai puolestaan saman ajan luentoopetusta terveissä elämäntavoissa. Three weeks of early-onset exercise prolongs obesity resistance in D10 rats after exercise cessation. Asiaan on saatu lisävahvistusta uudessa amerikkalaisessa rottatutkimuksessa. Tutkimuksen mukaan yli 75 prosenttia turkulaisista viidesluokkalaisista ja reilut 60 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista pitää liikuntaa vähintäänkin tärkeänä asiana 68 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Participation in road cycling vs running is associated with lower bone mineral density in men. Tutkijat suosittelevatkin pelkästään pyöräilyä harrastaville liikunnan monipuolistamista ottamalla mukaan juoksua tai muita vastaavia "iskeviä" lajeja. Alkujaan suuri joukko naisia seitsemältä eri työpaikalta harveni eri karsintojen kautta 48 niskakipuisen naisen otokseksi. doi:10.1016/j.metabol2007.09 005 KARI KALLIOKOSKI, FT, LitM, dosentti Erikoistutkija Valtakunnallinen PET-keskus Turun yliopisto, Turku Sähköposti: kari.kalliokoski@tyks.fi tasuhteen rakentajana. Am J Physiol Regul lntegr Comp Physiol 294: R290-301, 2008. Lyhyelläkin aktiivisella jaksolla lapsuudessa näyttää olevan kauaskantoisia vaikutuksia energia-aineevaihdunnan häiriöiden ehkäisyssä. Voimaharjoittelu sitä vastoin jopa lisäsi kipuja heti harjoituksen jälkeen, mutta pidemmällä tähtäimellä ainoastaan voimaharjoittelu vähensi kipuja. Lasten liikunta on monelta kannalta hyödyllistä, mutta erityisesti sen on arveltu olevan lihavuuden ennaltaehkäisyssä. Tulokset osoittivat, että pyöräily antoi välittömästi helpotusta niskakipuihin, mutta kivut olivat palautuneet jo parin tunnin kuluttua rasituksesta. wiley. Kivut myös pysyivät merkittävästi vähentyneinä voimaharjoitteluryhmällä harjoittelun päättymisen jälkeisen kymmenen viikon seurannan aikana. Mari Lehmuskallion väitöstutkimuksessa tarkastellaan liikuntakulutusta kaupunkilaislasten ja -nuorten liikunettä neljän viikon ikäisenä aloitettu 13 viikon liikuntajakso helposti lihovilla rotilla kasvatti painoa 22 % vähemmän verrattuna samoihin rottiin ilman liikuntaa. Nämä havainnot, vaikkakin rotilla saatuja, vahvistavat liikunnan tärkeyttä kasvavan lapsen ja nuoren ohjelmassa, jos halutaan estää lihornista. Vastaväittäjänä toimii professori Lauri Laakso Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Arja Virta. Metabolism 57 226-232, 2008. Asiaa selvitettiin useissa osakokeissa,joiden tulokset osoittivat mrn., Väitökset Perusopetusikäistllä on vahva liikuntasuhde . Effect of two contrasting types of physical exercise on chronic neck muscle pain. Tähän johtopäätökseen tuli tanskalainen toimistoja liukuhihnatyötä tekevillä naisilla tehty tutkimus. Pyöräily on hyvä kestävyysliikuntamuoto, mutta hiukan yksipuolinen, koska siinä ei tule luuston terveydelle tärkeitä iskuja. Tutkijat selvittivät asiaa kahdella rottakannalla,joista toinen oli eriytetty lihomaan helposti ja toinen olemaan erityisen resistentti lihomiselle. Andersen LL, Kjaer M, Segaard K, Hansen L, Kryger AI, Sjegaard G. Arthritis Rheum 59:84-91, 2008. Tutkimus perustuu keväällä 2004 tehtyyn kyselyyn, johon vastasi kolmannes Turun suomenkieliseen perusopetukseen osallistuneista viidesluokkalaisista ja neljännes yhdeksäsluokkalaisista. Nämä naiset jaettiin kolmeen ryhmään: pyöräharjoitteluryhmään, voimaharjoitteluryhmään ja kontrolliryhmään. Kaksi ensin mainittua harjoittelivat intensiivisesti 3x20 min viikossa 10 viikon ajan. KL, LitM Mari Leh111uslwllio11 väitöskirja "Liikuntakulutus kaupunkilaislasten ja -nuorten liikuntasuhteessa" tarkastettiin 12.l. Patterson CM, Dunn-Meynell AA, Levin BE. Uuden amerikkalaistutkimuksen mukaan pyöräilijöillä on moninkertainen luukadon riski saman verran harjoitte leviin ja muuten vastaaviin kestävyysjuoksijoihin verrattuna. Vielä merkittävämpi oli havainto, että kun rotilta lopetettiin liikunta jo 3-6 viikon jälkeen, ne olivat 13 viikon kohdalla edelleen merkittävästi laihempia ja kevyempiä kuin samat rotat, jotka olivat olleet koko jakson ajan liikunnallisesti passiivisia. Rector R, Rogers R, Ruebel M, Hinton P. Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: KARI KALLIOKOSKI Pyöräilykin parantaa niskakipuja, mutta vain akuutisti . Tulosten perusteella tutkijat suosittelevat, että niskakipujen hoitoon kannattaisi käyttää intensiivistä kipeytyneisiin lihaksiin kohdistettua voimaharjoittelua. Pidempikestoisia vaikutuksia saadaan jumiutuneiden niskalihasten voimaharjoittelulla. 2008 Turun yliopistossa. http://ajpregu.physiology.org/cgi/content/abstract/294/2/R290 Kilpapyöräilijöillä luukadon vaara
Eetoksilla tarkoitetaan urheilun ilmapiiriä, joka ilmenee toimintatavoissa, toiminnan luonteessa ja asenteissa. Tapahtumapaikoille kouluikäiset menevät ensisijaisesti katsomaan itse lajisuorituksia. Virtuositeelin eetoksessa tavoitteena on harnmåstyuää osaamisella,johon vain harvat pystyvät. Tämä käy ilmi Titta Halmeen väitöstutkimuksesta, jossa hän tutki lasten fyysismotorista suorituskykyä: lihasvoimaa, nopeutta ja joustavuutta. Liikuntasuhteella viitataan paitsi liikunnalliseen ilmikåyttäytvmisce n , myös muuhun asennoitumiseen ja suhtautumiseen liikuntakulttuuriin, eri osa-alueisiin ja kuluuurisiin merkityksiin. Lisäksi lapset täyttivät itse t.ai vanhempiensa avustuksella taustatietokyselylomakkeen. Muita hitaammin juokseva tai hyppäävä lapsi voi jäädä toisten lasten leikkien ulkopuolelle ja saada kolhuja itsetuntoonsa. pinnallisuus. Lasten fyysismotorista suorituskykyä mitattiin kuudella nuorten ja aikuisten kunnon mittaamisesta tutulla kuntotesrillä, jotka olivat 10 metrin juoksu, sukkulajuoksu (6-10 x 10 m), vauhditon pituusja kurotushyppy, istumaan nousu ja eteen taivutus. Työn eetoksessa harjoittelusta tulee tärkeämpää kuin tavoitteesta. Pitkään vahvimmiksi lasten ja nuorten liikkumisen seliuäjikst arvioidut kilpaileminen, voittaminen ja saavuttaminen jäivät viimeistä edelliselle sijalle merkitysten rankingissa. Kunnon kohentumiseen vai kultaa myös lapsen aikuisilta saama kannustus. Erityisesti ylipainoisia ja fyysismotorisesti heikosti suoriutuvia lapsia tulisi kannustaa liikkumaan, Halme painottaa. Lisätietoja: Mari Lehmuslwl/io, sähliöposti: nwri.lehn1uskal/io@utu.fi Lapsen lieväkin ylipaino vaikuttaa kuntoon . Lapset vertailevat omia kykyjään kavereiden kykyihin. Epäonnistumista ei tarvitse pelätä. hauskuuden ja huolenpidon eetokset. Oikealle urheilijalle kova harjoittelu on kunniaksi, vaikkei menestystä tulisikaan, Hämäläinen toteaa. Lisätietoja: Titta Halme, sähköposti: tphalme@jyu.fi Urheilun eetokset ohjaavat valmennusta . Toiminnan taustalla oleva eetos vaikuttaa siihen, miten suhtaudutaan omaan kehoon, kanssakilpailijoihin ja muihin urheilun toimijoihin. Urheilija on tärkeämpi kuin urheilusuoritus. LitL Kirsi Hämäläisen liikuntapedagogiikan väitöskirja "Urheilija ja valmentaja urheilun maailmassa: Eetokset, ihanteet ja kasvatus urheilijoiden tarinoissa" tarkastettiin 26.1. Harjoitukset ovat näytön paikkoja ja onnistuminen menee hukkaan, ellei valmentaja nähnyt ei syntynyt näyuoä. Urheilujärjestöt, -seurat ja valmentajat voivat asettaa toiminnalleen tavoitteita, mutta mikäli sitä ohjaavat ideat ja urheilun "piilo-opct.ussuunnitelma" jätetään huomiotta, voi lopputuloksena olla jotain muuta kuin tavoitteiden mukaista toimintaa. Menestyksen eetoksessa pärjäämisestä tulee pakko. extrerne, 4. Tutkimus on tehty LIKES-tutkimuskeskuksessaJyväskyIässä, Tutkimukseen osallistui vuosien 2001-2003 aikana 1211 lasta eri puolilta Suomea. Vaikka 2000-luvun nuorisokuluuuria kuvataan voimakkaan elämyshakuiseksi, extreme-merkityksiä painotettiin härnmcruävän vaisusti. On häpeällistä olla häviäjä ja voiton haluaminen on itsestäänselvyys. Tämä kielii vahvasta liikuntasuhteesta. Lapset, joita heidän vanhempansa ohjasivat liikkumaan tai jotka osallistuivat ohjauuihin liikuntaharrastuksiin, saavuttivat keskimäärin parempia kuruotcsutuloksia kuin muut lapset. Vastaväittäjänä toimi professori Kari Uusiliylä Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Lauri Laaliso. Urheilijalla on tunne, että hänestä välitetään ja häntä arvostetaan. Kovaa harjoineleva urheilija on oikea urheilija. Suhde liikuntaan löytyy näin ollen kaikilta myös niiltä, joita liikunta "ei voisi vähempää kiinnostaa". Huolenpidon eetos kuuluu kuvauksina lämpimästä ihmissuhteesta. perhekeskeisyys tai fyysisyys, 3. Aikuisen ohjaama liikunta on monipuolisempaa ja kehittävämpåå kuin lasten omatoimisesti yksin tai keskenään harjoittama liikunta. hyvä olo ja mieli, 2. Kunnolla on laaja merkitys lapsen elämän eri osa-alueilla, Halme muistuttaa. Hämäläinen löysi urheilijoiden kertomuksista viisi erilaista urheilun eetosta: työn, menestyksen, virtuosuceun. Hyväkuntoisimmat lapset juoksivat 10 metrin matkan lähes puolet nopeammin ja hyppäsivät vauhditonta pituutta jopa viisi kertaa pitemmälle kuin heikoimmat ikätoverinsa. Harjoitellessa on mukavaa ja kilpailuihin osallistutaan, koska se on kivaa. hamalainen@lamh.fi LIIKUWA& TIEDE45• 1/2008 69. Omakohtaisen liikkumisen osalta koululaisten liikuntasuhde rakentui kuluuurisiin merkityksiin,jotka arvoiuuivat nuorilla seuraavaan tärkeysjärjestykseen: l. Jo lievästi ylipainoiset lapset saavuttavat selvästi heikompia juoksuja hyppytuloksia kuin hoikemrnat ikätoverinsa. elämässään. 2008 Jyväskylän yliopistossa. HuomaLtavimmat kuruotuloserot ilmenivät yksilöiden välillä, ikäja sukupuoliryhmien sisällä. Ylläuävintä lienee Lehmuskallion mukaan perhekeskeisyyden tärkeys. Virtuositeetin eetos liittyy vahvasti uusiin lajeihin kuten lumilautailu, skeiuaus tai parkour. TtM Titta Halmeen liikuntalääketieteen väitöskirja "Fyysismotorinen suorituskyky ja sitä selittävät tekijät 38 -vuotiailla lapsilla" tarkastettiin 12.1. Liikuntaa medioista seurattaessa korostuvat puolestaan ajan kulu ja rentoutuminen. Lisätietoja: Kirsi Hämäläinen, sähhöposti: ki.rsi. Liikuntasuhteen muuntuminen perustuu liikuntaan liittyvään kulunarniseen ja liikunnan tuottamiseen. Vastaväittäjänä toimi dosentti, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Olli Heinonen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Urho Kujala. menestyshalu ja 5. Kanssakilpailijat nähdään ystävinä ja kilpailut ovat sosiaalisia tapahtumia. Hauskuuden eetoksessa urheilun ytimessä ovat ystävät ja kaikenlainen tekeminen urheilun parissa. 2008Jyväskylän yliopistossa. Hämäläisen tutkimus perustuu 264 nuoren urheilijan kertomuksiin valmeruajistaan. Tuloserot ovat nähtävissä jo viisivuotiaana ja ne vahvistuivat iän lisääntyessä. Se voi olla fyysinen ominaisuus tai peliin olennaisesti Iiiuymätön tekniikkataituruus
Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Esko Mälkiän ja Pauli Rintalan kirjoittamaa Uusi Erityisliikunta -kirjaa. C) Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 25.3.2008 mennessä. Myös muu palaute on tervetullut. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi Finnish Society of Sport Sciences. sivulla sivulla Muuta palautetta Tilaan Liikunta &Tiede -lehden D Itselleni D Lahjaksi D Vuositilaus 36 euroa /2008 D Kestotilaus 32 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 22 euroa/2008 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 34 euroa/2008 DYhteisöjäseneksi 150 euroa (kysy lisää 1) D Opiskelijajasenvvs 21 euroa/2008 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni / 2008 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Posti numero Postitoimipaikka Puhelin Sähköposti . > ··················· .. .......... Voit osallistua äänestykseen myös osoitteessa www.lts.fi tai faxilla Annan palautetta numerosta 1/08 010 778 6619. C l'C :::, .. Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: PALVELUKORTTI 1 sivulla 2 . • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 36 euroa) • Motion-lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 16 euroa) • Tuntuva etu seuran Järjestämien seminaarien osallistumismaksuista ! • n. <t = :g: ~ ··················· ~ => :-c::c C/J å:i :g 1:.:: ·C) (1) <t Ln et ~ ,l9 CII > i= C::, M ::i c e:, C/J ~§:S c.. (1) ctl CII => ::, > ctl ~ ~ CI) 1CI) CII ctl (1) !::; ~ E w ctl L.U = :c E -~ C/J CI) =:s :.:: = ... Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. 10 %:n alennus seuran Julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n Jäsenille 48 eurolla (normaalihinta noin 54 euroa). Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2008 Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Posti numero Postitoimipaikka Puhelin Sähköposti Tietoja käytetään Seuran jäsen-/ tilaajarekisterin ylläpitoon
Tervetuloa XX Kuntotestauspäiville!. ~ \lfflmr4ht•fli4illmftafJluHfllEJIR · om~ lifl~ =~ssä. . • mmni. J' ' , ' Kun o es aus äivät -~ 11!':i 3.4.4'!~008 Sfuntion Hyvi~vointikeskus Seminaarin hinta @.,;flll,...,,tt,,.elkm UGl ~. HNftRH~ LTS:n opisk'.' ·· i vas sa 1stumismaks Ohjelma ja ilmoittautuminen ~ ~ ~••f.!.'fflrmll!mm-•i-i•OiiAAill\ ~. • · kdJ. · Bll r.wn,;,,fl, Ri-q..!1 ifft!1. llllil1«4iiil•~~~fli1HftifUlll'fih \llluufl11:,,1ffl,n•flnnn1111~mn ~ . '8) . . · nftiflftoecn=::; . . · ,-=:Jm.~.ftJmmml!N) ~m.~nfl(i l.ililllil-~ . . , unto estaus kuntoutUksen työkalun · , .
XII Liikuntatieteiden päivät 4. r..._, lil 1 •• 11 · le~~ ~ · · en ffi k ! Seminaarin hinnat Osallistumismaksu LTS:n henkilöja yhteisöjäsenet Perusrutkin to-opiskelijat Väh. Lisätietoja ja ohjelman päivitykset löydät Internetistä osoitteesta www.lts.fi. Osallistumismaksu laskutetaan etukäteen. LTS Liikuntatieteellinen Seura Fmmsh SoäetyofSport Sclences Ohjelma ja ilmoittautuminen Ohjelma on julkaistu seminaariesitteessä. 'ifilUJ~MTI111,~1;1R!flTM) Järjestäjät: Liikunrarieteellinen Seura ry, Jyväskylän yliopiston Liikuntaja rerveystieteiden tiedekunta ja opetusministeriö ~ -.P' JYV ÄSKYLÄ! YLlOPISTO ~~. 10 opiskelijan ryhmä LTS:n opiskelijajäsenet Yhden päivän osallistuminen Erityisliikunnan seminaari 4.6.2008 ( ei sisällä iltatilaisuutta) 195 € 145 € 145 € 125€/ opiskelija 125 € 100 € 50 € Hinnat sisältävät osallistumisen lisäksi serninaarimateriaalin, ohjelmaan merkityt lounaat ja kahvit sekä iltatilaisuuden ohjelman ja aterian. 5.6.2008 ja Erityisliikunnan seminaari 4.6.2008 Jyväskylän yliopistossa, Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa ili ... •1 . Tilaa se Liikuntatieteellisestä Seurasta tai katso osoitteesta www.lts.fi, jossa voit myös ilmoittautua. Viimeinen ilmoittautumispäivä on tiistai 20.5.2008. Vaihtoehtoisesti voit ilmoittautua puhelimitse 010 778 6601 tai sähköpostilla tuula.valli@lts.fi