"SUJON.11 9~ l!IIKUJISlirATIWffiKIN.ll!IS: , Y..9JL -~ .. .....---, ,,_,\, _.;> ' ' " ~ .. _,, un a &TIEDE LIIKUNTATIETEEN ,. B 6 Ii IJj . HAASTEENA : , UUDET AVAUKSET 1 1 1 .:', --------~ ~~ ,.,, <\_ . P.OBUJlf~l!I!~ ·1 TUTKIMUSARTIKKELIT 2011 OSA 11
Suomessa liikuntatieteisiin keskittyviä professuureja on vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, jollei väkiluvultaan eri kategoriaan kuuluvaa Islantia oteta lukuun. Tätä kirjoitettaessa ainakin ensin mainittu on luvannut tehdä korjaus! i i kkei tä omissa hah motuksissaan. Vasta valmistuneessa prosessissa erityistä on se, että arvio toteutettiin samanaikaisesti muissakin Pohjoismaissa. Siinä kyseenalaistettiin J ui kaisuf oorum i-han kkeen kapea-alaiset kaavailut tiedetuotostcn arvottamisesta sekä toisaalta opetusja kulttuuriministeriön esittämän yliopistojen uuden rahoitusmallin perusteita. Tämä merkitsee sitä, että professori koneistosta on jo otettu tehoja irti koko iurboruuvin mitalla. Norjaan ja Ruotsiin verrattuna tämä seikka korostuu erityisesti käyttäytymisja yhteiskuntatieteellisten vakanssien vähäisyytenä. Liikunta & Tiede -lehden kuin koko liikuntatieteenkin kannalta on huomionarvoista, että 60 tieteellistä seuraa allekirjoitti äskettäin kannanoton "Monipuolisen ja monimuotoisen tieteellisen julkaisutoiminnan puolesta". Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Arja Sääkslahti Kannen kuva: Antero Aaltonen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. On hyvä muistaa, että historian saatossa monilla tieteenaloilla merkittävimmät tuotokset on tehty muuhun kuin artikkelin muotoon. Kansallisista olosuhteista ja erityispiirteistä johtuen pelkästään kansainvälisen annin varassa ei myöskään ole mielekästä toimia. Yhteiskunnan kannalta tämän ajan suurimpien liikuntatutkimuksellisten haasteiden voi kuitenkin perustellusti katsoa olevan nimenomaan kulttuurisia, rakenteellisia ja ihmisen käyttäytymiseen liittyviä. Viisautta ei voi pukea yhteen muottiin. Evaluaatiossa ei määrällisissä mittareissa nojauu pelkästään monille aloille huonosti soveltuviin irnpact faktoreihin ja englanninkieliseen anikkelituotantoon, vaan myös monimuotoisempi kansallinen tieteellinen toiminta huomioitiin. Lisäksi koko liikuntatieteiden kentässä jatko-opiskelijoiden määrä professoria kohden on Suomessa kolminkertainen esimerkiksi Norjaan verrattuna. Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Meillä hyvä tulos myös tehdään korkeimpien vakanssien vähäisyydestä huolimatta. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 pasi.koski@utu.fi ·! 1 I l. Professorikuntamme pieni pääluku vaikkapa Norjaan ja Ruotsiin verrattuna onkin lyhytnäköisyyttä. Julkaisumäärillä mitattuna arvioinnin kertomat lukemat ovat Suomen kannalta paremmat kuin monessa urheilulajissa. Innovointi kun yleensä edellyttää, että olisi aikaa miettimiseenkin. Suomalaisten liikuntatieteilijöiden ei tarvitse ripotella tuhkaa päälleen. Noissa kummassakin maassa alan professorikuntaan kuuluu arviointiaineiston perusteella yli 20 oppituolinhaltijaa, kun meillä vastuuta kannetaan yhdeksän asiantuntijan voimin. Arviointi sivuaa myös Suomen tiedepolitiikassa laajemminkin esillä olevaa ajankohtaista asiaa. 49. Paino: Forssa Print 2011 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 . Itse nostan esiin pari kohtaa, jotka helposti hukkuvat arviointiraportin rivien kätkoihin. Yleisilme on kautta linjan kovasti plusmerkkinen. sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 33 euroa Vuositilaus: 37 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, · ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Miten ja millaisia vaikutuskanavia myöten vakanssien perustamiset ovatkaan määräytyneet, selvää on, etteivät Suomessa kåyuäyt ymisyhteiskuntatieteell iset painotukset ole saaneet kovin keskeistä sijaa. Jos ruotosten paljous suhteutetaan edellä mainittuun vakanssimäärään, olemme suorastaan ylivoimaisia. HYVAA PIENELLA PORUKALLA Kuva.· MJJMäkinen 'Liikunta &Tiede ·-11201·2 PASI KOSKI uomalaista liikuntatiedettä on evaluoitu aika ajoin. Tällä kohtaa innovatiivisuuden peräänkuuluttaminen tuntuu epäreilulta. Käsillä olevassa lehdessä kuvataan ja kommentoidaan arviointia ja sen keskeisiä huomioita usean eri lausujan suulla
Tapani Jäniskangas 84 Kirjoitusohjeet 2012 AJASSA 91 Liikuntaympäristöt Rakennusperintöpäivien teema. Hyvää pienellä porukalla. Mikael Fogelholm 13 Innovatiivisuuteen on panostettava tulevaisuudessa. 88 Näin muualla: Maastohiihtoa Super Bowlin katveessa. Harri Suominen 48 Erkki Tervosta oloneuvos no ei varmasti! Henry Järvinen Kuva: NIINA TORO/ 51 TUTKIMUSARTIKKELIT 2011 OSA 11 52 Kolmevuotiaiden päiväkotilasten mitattu fyysinen aktiivisuus. Keskinen 21 Suomelle rökäletappio urheilujournalismin Suomi-Ruotsi-maaottelussa. Tutkimusja koulutusedellytysten kehitys on yleisestä eteenpäin menosta huolimatta näyttäytynyt välillä poukkoilevana, edestakaisin seilaavana prosessina. Teatterikorkeakoulun vahvat johtajat ovat vaikuttaneet myös näyttelijöitten liikunnan ja fyysisen ilmaisun opetukseen. Tanja Kari 90 KOLUMNI: Myytti suomalaisten huonosta itsetunnosta. 2 PÄÄKIRJOITUS. 94 WIKILIIKKUJA.COM esittelee liikkuvan ihmisen toimintaa pilke silmäkulmassa. Heidi Siutla, Terhi Huovinen, Anniina Partanen, Mirja Hirvensalo 67 Liikunnanopettajaksi vuosina 1984-2004 valmistuneiden työtyytyväisyys. Sarianna Sipilä 16 Suomalaisella liikuntatutkimuksella hyvä tuotos-panos -suhde. Tieteellisen tutkimuksen ja kokemuksen yhteiselle pohjalle rakentuva kokeiluja innovointitoiminta on tieteellistä työtä, mutta arviointiprosesseissa sitä ei arvosteta. POHDITTUA 86 EMERITUS IHMETTELEE: Suosituksia pohjoismaiselle liikuntatieteelle. Mari Mäntykoski. Raimo Väyrynen 87 OPISKELIJA OUNASTELEE: Interventioita liikuntainterventioihin. William L. Lauri Laakso 45 Liikuntaa ja terveyttä. Leena Haanpää 18 Suomen Akatemian rooli perustutkimuksen rahoittajana korostuu. Juha Peltonen, Heikki Tikkanen, Ari Nummela 36 Kuntodopingin yhteiskunnallisen paikan jäljillä. Haskell, Riikka Pellinen 11 Kohti kriittistä kokoonpanoa. Kari L. Suomi ja Norja ovat menestyneet lääkeja terveystieteellisessä liikuntatutkimuksessa. Antti Laine 26 Hikeä ja harmoniaa. Kasper Mäkelä, Mirja Hirvensalo, Sanna Palomäki, Heikki Herva, Lauri Laakso. Seppo Kumpulainen 30 Vuoristoharjoittelu reitti tulokseen vai turmioon. Tiina Ahtiainen, Minna Paajanen 20 POLTTTOPISTEESSÄ: Suomeen tarvitaan tiedeviestintästrategia. Pasi Koski 4 Pohjoismainen liikuntatutkimus: Korkeatasoista ja laajaa yhteistyö tarpeen innovatiivisuuden edistämiseksi. Markku Ojanen 95 "Jooga on kuin lääkettä." Niina Toroi LUETTUA 100 Motorinen kehitys on vuorovaikutusta. 75 Hiekkapintaisten pallokenttien pinnan materiaalija jousto-ominaisuudet. Mikko Salasuo, Mikko Piispa 41 Liikuntapedagogiikkaa tiedepolitiikan ristiaallokoissa. Anne Soini, Tarja Kettunen, Anette Mehtälä, Aarja Sääkslahti, Iuije Tammelin, Jari Villberg, Marita Poskiparta 59 Opetusviestintä heterogeenisen kolmannen luokan liikuntatunneilla. Ruotsi ja Tanska ovat vahvoja perusja soveltavissa biologisissa tieteissä. Erkki Vettenniemi 105 TUTKIMUSUUTISET. Helena Viholainen 102 Ihminen tarvitsee liikuntaa. Taija Juutinen-Finni 103 "Aika kului ja minä juoksin''
Suomi ja Norja taas ovat menestyneet lääkeja terveystieteellisessä liikuntatutkimuksessa. Kansallisia ja pohjoismaisia rahoitusjärjestelmiä tulisikin kehittää yhteistyötä tukeviksi. Tämän tieteenala-arvioinnin päätavoite oli tunnistaa urheiluja li ikuntatutkirnuksen haasteet, tutkimuksen ja tutkijakoulutuksen vahvuudet ja heikkoudet, tulevaisuuden mahdollisuudet ja keinot niiden saavuttamiseen, sekä pitkäaikaisen menestyksen saavuttamisen suurimmat esteet tai uhkat. Myös nuorten tutkijoiden rekrytointiin ja koulutukseen on syytä kiinnittää huomiota. HASKELL, RIIKKA PELLINEN Käännös: RIIKKA PELLINEN Pohjoismaiset liikuntatutkijat tekevät edelleen laadukasta ja innovatiivista tutkimusta ja julkaisevat korkeatasoisissa kansainvälisissä julkaisuissa. Rikas historia on luonut hedelmällisen, joskin haastavan ympäristön nykyiselle tiedeyhteisölle, jonka pyrkimyksenä on levittää osaamistaan läpi koko liikuntaja urheilututkimuksen kentän. rheiluja lilkurualäåketieteen tutkijat Pohjoismaissa ovat saavuttaneet 1900-luvulla erinomaisen maineen innovatiivisen perusja soveltavan tutkimuksensa ansiosta. Teksti: WILLIAM L. Tarkoituksena ei ollut arvioida yksittäisten tutkijoiden tai tutkimusyksiköiden asemaa ja saavutuksia, vaan saada kokonaiskuva liikuntatieteellisestä 4 LIIKUNTA& TIEDE49• 1 1 2012. Ruotsi ja Tanska ovat erityisen vahvoja perusja soveltavissa biologisissa tieteissä. Yhteistyötä eri tutkimusalojen välillä on kuitenkin tarpeen edistää, jotta innovatiivisuutta voidaan lisätä
Kuva: ANTE RO AALTONEN LIIKUNTA&TIEDE49•1/2012 5
Näyttää kuitenkin siltä, että pohjoismaisten tutkijoiden julkaisuaktiivisuus kahdeksassa erittäin arvostetussa sosiaalija käyttäytymistieteellisessä julkaisusarjassa on hyvä, muttei erinomainen. Arvioinnin helpottamiseksi ohjausryhmä jakoi osallistuvat yksiköt kolmeen pääryhmään: perusja soveltavat biologiset tieteet, lääkeja terveys tieteet ja sosiaalija käyttäytymistieteet. Tanskassa määrä oli 1396, Norjassa 917, Ruotsissa 877 ja Islannissa 46. Paneelin pääasialliset tietolähteet olivat laaja taustatietoraportti, joka oli kerätty yhteensä 97 arvioitavasta yksiköstä ja ryhrnähaastattelut, joihin osallistui edustava joukko (yhteensä 107 henkilöä) liikuntaja urheilutieteiden tutkijoita kaikkialta Pohjoismaista. Toisena oli Norja (73 htv) ja muut järjestyksessä Ruotsi (67), Suomi (42) ja Islanti (15). Arvioitavia yksiköitä pyydettiin arvioimaan nykyistä asemaansa ja tulevaisuuden suunnitelmiaan nykyisten vahvuuksiensa ja heikkouksiensa valossa, sekä suurimpia tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uhkia. Henkilömäärät näissä ryhmissä vaihtelivat huomattavasti eri maiden välillä kun niitä tarkasteltiin tieteenalakohtaisesti pääryhmittäin. Päätulokset Yksiköt ja henkilöstö. Pohjoismaalaiset tutkijat olivat hyvin tuotteliaita. Arvioinnin kuvaus Yksiköiden raporttien perusteella Tanskassa oli eniten professoreita (93 henkilötyövuotta, htv). Professorien lisäksi Tanskassa raportoitiin olevan eniten jatko-opiskelijoita (132). (Tässä ei huomioitu Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sport -lehteä, jossa pohjoismaalaiset julkaisivat 54 prosenttia kaikista artikkeleista). Huolimatta siitä, että Pohjoismaitten yhteenlaskettu asukasluku on vain noin 26 miljoonaa, ne julkaisivat biologisissa tieteissä ja lääketieteissä noin 9,3 prosenttia kaikista maailman kuudessa parhaassa alan julkaisusarjassa julkaistuista artikkeleista. Ruotsissa ilmoitettiin olevan eniten (99) vanhempia tutkijoita ('other senior researchers'). Pohjoismaiden tasolla julkaisuja oli ilmestynyt yhteensä 4 829 kappaletta vertaisarvioiduissa kansainvälisissä julkaisusarjoissa. Arvioinnin tasoja oli kolme: pääryhmä, maa ja Pohjoismaat (kuvio 1). Flnland KUVIO 1. Eniten julkaisuja (2 041) oli lääkeja terveystieteissä, toiseksi eniten (1232) yhdistetyissä pääryhmissä, perusja soveltavissa biologisissa tieteissä julkaisuja oli 1086 ja sosiaalija käyttäytyrnistieteisså 4 70. Esimerkiksi väkiluvultaan samaa luokkaa olevassa Australiassa tehtyä tutkimusta julkaistiin johtavissa sosiaalija käyttäytymistieteellisissä julkaisusarjoissa noin 3,4 kertaa useammin (199/59 julkaisua) kuin pohjoismaista tutkimusta vuosina 2006-2010. Keskiarvo oli 80 julkaisua kuukaudessa. 12 yksikköä luokiteltiin yhdistettyihin pääryhmiin, koska niiden tutkimusalojen katsottiin kuuluvaan kahteen tai useampaan pääryhmään. Muissa maissa luvut olivat; Suomi (60), Tanska (51), Norja (16) ja Islanti (15). Eräs yleisesti hyväksytty tapa tarkastella tutkimusyksikön menestystä on sen korkeatasoisissa vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisusarjoissa julkaisemien käsikirjoitusten lukumäärä. Koska sosiaalija käyttäytymistieteissä merkittäviä julkaisutyyppejä on enemmän (esimerkiksi monografiat, raportit, kappaleet ja kirjat), ei näistä aloista pystytty tekemään kattavaa Web of Science -analyysiä. Arviointiin osallistuneista 97 yksiköstä 16 on Norjassa, 22 Suomessa, 41 Ruotsissa, 15 Tanskassa ja kolme Islannissa. Puolueettoman kuvan saamiseksi pohjoismaisten tutkijoiden tuottavuudesta vuosina 2006-2010, tehtiin Web of Science -analyysi, jolla määritettiin pohjoismaalaisten tutkijoiden julkaisemat tieteelliset artikkelit johtavissa (impact factorin perusteella) vertaisarvioiduissa urheiluja liikuntatieteellisissä j ulkaisusarjoissa. Yksiköt jakautuivat kolmeen pääryhmään niin, että 27 kuului perusja soveltaviin tieteisiin, 32 lääkeja terveystieteisiin ja 26 sosiaalija käyttäytymistieteisiin. Arviointimenetelmät Arviointi oli yhteistyöprojekti, jossa kansainvälisen arviointipaneelin tukena oli useita tutkijoita ja virkamiehiä/hallintohenkilöitä kaikista Pohjoismaista. Tieteelliset julkaisut. Eniten kansainvälisiä vertaisarvioinnin läpikäyneitä julkaisuja olivat tuottaneet suomalaiset (1593). 6 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. Taustamateriaalia varten yksiköitä pyydettiin ilmoittamaan vuosina 2006-2010 julkaisemiensa eri tyyppisten käsikirjoitusten (alkuperäisartikkeli, katsausartikkeli, monografia tai kirja) lukumäärä kunakin vuonna. Arvioinnin kohteena oli vuosina 2006-2010 tehty tutkimus. tutkimuksesta kussakin Pohjoismaassa, sekä alueella yleensä. Vastaavat luvut muissa maissa olivat; Suomessa (121), Ruotsissa (115), Norjassa (72) ja Islannissa (2). Kaikki ilmoitetut henkilöstömäärät ovat vuodelta 2010
Pohjoismaisella tasolla lähes 75 prosentissa yksiköistä ei ollut joko lainkaan tutkijavierailuja muihin tutkimuslaitoksiin tai vähintään kolmen kuukauden mittaisia vierailuja oli alle yksi vuodessa. Tällä ajanjaksolla ja ehkä jo ennen sitä yleinen painotus näyttää siirtyneen huippu-urheilun ja suorituskyvyn tutkimuksesta vähäisen liikunnan terveysriskien ja koko elämän mittaisen aktiivisen liikunnan hyötyjen tutkimukseen.Tämä muutos lienee ainakin osittain seurausta poliittisista tavoitteista ja kansanterveydellisistä ohjelmista, jotka tähtäävät kroonisten sairauksien vähentämiseen ja estämiseen. Vaikka tohtorintutkinnon suorittamiseen käytettävän ajan kerrottiin olevan kaikissa Pohjoismaissa laskussa (tavoitteena on neljän vuoden koulutusaika), suuri osa nykyisistä ja juuri valmistuneista tohtoriopiskelijoista on käyttänyt tutkinnon suorittamiseen 6-8 vuotta. Kuitenkin nähtiin, että hyvin suunniteltu ja riittävästi rahoitettu infrastruktuuri saattaisi lisätä ja tehostaa yhteistyötä. Lisäksi keskusteltiin erityyppisten rahoitusmallien eduista ja haitoista: rahoittaako mieluummin pieniä yksiköitä, joissa työskennellään itsenäisesti suhteellisen pienien, mutta tarkasti rajattujen tutkimusongelmien parissa vai suuria monitieteellisiä yksiköitä (mahdolliset huippuyksiköt), joiden tavoitteena on helpottaa yhteistyötä ja jotka pyrkivät ratkaisemaan suuria monimutkaisia ongelmakokonaisuuksia. Mahdollinen tohtoreiden liikakoulu tus olemassa oleviin tohtoritutkijapaikkoihin nähden katsottiin paneelissa erityisen huolen aiheeksi. Tohtoritutkijakausi Euroopassa tai muissa Pohjoismaissa nähtiin myös hyödyllisempänä, kuin vastaava tutkimuskausi kotimaassa. Paneeli oli yksimielinen siitä, että kansainvälisen, erityisesti eurooppalaisten lähteiden, rahoituksen lisäämiseen tulisi keskittyä. Tulevaisuutta silmällä pitäen paneeIi kuitenkin havaitsi myös joitakin vakavia puutteita. Haastattelujen perusteella syntyi kuva, että monilla ohjaajilla on kädet täynnä erilaisia velvollisuuksia, mikä rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan ohjata jatko-opiskelijoita opintojen alkuvaiheessa. Haastattelujen aikana tuli vain harvakseltaan ilmi hankkeita, joissa rekisterien tarjoamia tietoja oli tarkoitus käyttää. Tutkijat kertoivat, että biopankkien materiaalit (esimerkiksi verinäytteet, lihaskoepaLIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012 7. Haastatteluissa ei käynyt ilmi, että infrastruktuurin puutteet olisivat uhkana tuottavuudelle tai innovatiivisuudelle tulevaisuudessa. Pohjoismaissa ei ollut merkkejä liikuntatieteellisen tutkimuksen rahoituksen vähenemisestä vuosina 2006-2010. Myös poikkeavia kantoja esitettiin, erityisesti Tanskassa. Ainoana poikkeuksena nähtiin lääketieteellisen koulutuksen saaneet tutkijat. Osa haastatelluista vanhemmista tutkijoista kertoi hyvien tutkijakoulutettavien määrän olevan laskussa, minkä perusteella koulutusmääriä saattaisi olla mahdollista myös jonkin verran laskea. Haastatteluissa tutkijat kaikissa Pohjoismaissa ja pääryhmissä korostivat, että tohtorikoulutuksen jälkeisestä post doc -kaudesta on tullut välttämätön akateemisen tutkijanuran kannalta. Tämä johtunee osin kielirajoituksista, mutta jättää myös parantamisen varaa pohjoismaisille tutkijoille. Tutkijakoulutus ja urakehitys. Paneelin mielestä liikuntatieteen tutkijat ovat kuitenkin käyttäneet kyseisiä rekistereitä huomattavan vähän. Pääosa ulkopuolisesta rahoituksesta oli peräisin kansallisista ministeriöistä. Tutkimusrahoitus. Paneeli katsoo, että liikuntatutkijoiden vähäinen kansainvälisen ja kansallinen liikkuvuus rajoittaa uusien ideoiden kehittymistä sekä vähentää innovaatioiden ja yhteistyöhankkeiden syntymistä. Rekrytoinnissa etusijalla ovat ne tutkijat, jotka ovat työskennelleet tohtoritutkijoina korkeatasoisissa akateemisissa tutkimuslaitoksissa Pohjoismaiden ulkopuolella, erityisesti Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Paneelin mielestä liikuntaja urheilutieteen tutkijoiden koulutuksen taso on Pohjoismaissa yleisesti ottaen erittäin hyvä tai erinomainen. Paneeli päätteli, että jos tutkimusyksiköissä olisi enemmän täysipäiväisesti tutkimustyötä tekevää nuorempaa tutkijakuntaa, voitaisiin ohjausta erityisesti tutkimusmenetelmien oppimisen kannalta merkittävästi tehostaa. Lopullista ratkaisua ei saavutettu, mutta molemmilla suuntauksilla oli kannatusta: pienet yksiköt ovat historiallisesti olleet hyvin tuottavia ja innovatiivisia ja niitä tulisi tukea, kuten myös suuria tehokkaasti johdettuja monitieteellisiä yksiköitä (joko fyysisiä tai virtuaalisia tutkimuskeskuksia). Tohtorikoulutuksen laatu vaihtelee merkittävästi sekä tutkimusyksiköiden välillä Pohjoismaissa, että eri pääryhmien välillä. Tämän lisäksi Tanskassa noin kymmenen prosenttia kaikesta ulkopuolisesta rahoituksesta tuli kansainvälisistä rahoituslähteistä. Kaikissa Pohjoismaissa pidettiin kansallisia lääketieteellisiä näytekokoelmia ja kuolemansyyrekistereitä ja niiden helppoa saatavuutta arvokkaana osana tutkimusinfrastruktuuria. Suomessa 82 prosenttia ulkopuolisesta rahoituksesta oli peräisin ministeriöiltä, kun Tanskassa vastaava osuus oli 45 prosenttia (Ruotsi 77%, Norja 73% ja Islanti 62%). Tanskassa 30 prosenttia ulkopuolisesta rahoituksesta oli peräisin yksityisiltä säätiöiltä, mikä on enemmän kuin missään muussa Pohjoismaassa. Tutkijakoulutuksen vahvuuksia ovat tieteellisen kirjoittamisen prosessi ja mahdollisuus osallistua kansainvälisiin kongresseihin. Tutkijaliikkuvuus. Noin 47 prosenttia tästä rahoituksesta oli perusrahoitusta (tutkimuslaitoksen omaa rahoitusta) ja 57 prosenttia tuli ulkopuolisista rahoituslähteistä. 90 osallistunutta tutkimusyksikköä, jotka ilmoittivat taustatietokyselyssä rahoitustietoja, raportoivat saaneensa yhteensä yli 47 miljoonaa euroa tutkimukseen tai tutkijakoulutukseen vuosina 2006-2010 (seitsemän yksikköä ei ilmoittanut rahoitustietoja). Maidenvälinen, monitieteellisen tutkimusyhteistyö nähtiin välttämättömänä tämän tavoitteen saavuttamiselle. Ministeriöiden rahoittajaorganisaatioiden tutkimussuunnitelmien arviointiprosessit ovat kussakin maassa hyvin järjestettyjä ja korkealuokkaisia. Lisäksi, Tanskaa lukuun ottamatta, vain puolessa yksiköistä oli ollut vierailevia tutkijoita vuosina 2006-2010. Taustatietojen kyselylomakkeessa ei kartoitettu olemassa olevaa infrastruktuuria, eikä tulevaisuuden tarpeita. Pitkät valrnistumisajat johtunevat osin taloudellisista syistä tai perhesyistä. Tutkimusinfrastruktuuri
Riittävä ja hyvin kohdistettu pitkän aikavälin rahoitus on eräs keskeinen tekijä tutkimusyksikön menestymiselle. Haastattelujen aikana ei syntynyt yhteisymmärrystä liikuntatieteen tutkimuslaitosten keskittämisen tai alueellistamisen suhteen. Yksikään pääryhmistä ei menestynyt heikosti, mutia kunkin pääryhmän sisällä oli aloja, jotka menestyivät merkiuaväsu paremmin kuin toiset. Lisäksi ymmärryksemme vähäisen liikunnan haittavaikutuksista ja fyysisen aktiivisuuden terveysvaikutuksista on merkittävästi lisääntynyt kaikissa Pohjoismaissa kaikilla tutkimusaloilla tehdyn tutkimuksen ansiosta. Suomessa ja Islannissa tällä alalla ei ole yhtä selkeää toimintaa. lat ja D N A -näytteet) ovat usein käytett ävissä vain tu tkim u sorganisaation om ill e tu tkijo ill e johtuen orn istaju uskysyrn yksistä, m ikä m yös om alt a osaltaan ra joitt aa tutkim usyhteistyötä. Sijoitukset kuvastavat osin myös kullakin alalla työskentelevien tutkijoiden lukumäärää. Ruotsissa historiallisesti vahvat perusja soveltavat biologiset tieteet ja sosiaalija käyuäytymistieteet jatkavat menestystään. On joitain suuria kcskiu ymiä, kuten lnslilule of Sporis Science ane/ Clinical Biomechanics (ISSCB) Etelä-Tanskan yliopistossa (University of Southern Den8 LIIKUNTA& TIEOE49• 1/2012. Näyttää siltä, että huippu-urheilututkimuksen resurssit on pääosin kohdisieuu urheilijoiden testaamiseen. 3. Islannissa liikuntatieteellinen tutkimus on viimeaikoina keskiuynyt kansanterveyteen (erityisesti liikalihavuuteen liiu yvät krooniset sairaudet), traumatologiaan ja sosiaalit icte isiin. Mitä eroja on menestyneiden ja ei-menestyneiden alueiden välillä. Huippu-urheilun tutkimuksen merkitystä suurelle yleisölle on ollut vaikeaa, ellei mahdotonta, perustella, mikä on osaltaan vaikuttanut sen vähenemiseen. Lisäksi jotkut pohjoismaiset tutkijat ovat onnistuneet julkaisemaan tutkimuksiaan korkean impaktin julkaisuissa, jotka eivät ole l iikuruatut k irnuksecn keskittyneitä. Tanskassa liikuntatieteellistä tutkimusta tehdään aktiivisesti kaikilla kolmella pääalueella, mutta se on edelleen erityisen vahva perusja soveltavissa liikuntatieteissä. Mitkä tutkimusyksiköt/ryhmät ovat menestyneimpiä kussakin maassa ja miksi. Johtopäätökset Vastauksena arvioinnin johtoryhmän asettamiin kysymyksiin paneeli on päätynyt seuraaviin Johtopäätöksiin. Tutkimusyksiköiden määrän ja julkaistujen artikkeleiden lukumäärän perusteella Suomessa vahvimmaksi alaksi nousee lääkeja terveystieteellinen tutkimus, erityisesti kroonisten tautien ehkäisy. Kaikissa Pohjoismaissa on menestyneitä tutkimusryhmiä, joiden koko, rakenne ja sijainti vaihtelevat. Keskittäminen helpottaa yhteistyötä ja kalliiden rilojen ja laitteiden hankintaa, multa alueellistaminen tuo itsenäisyyttä, joka edistää innovaatioiden syntymistä. Liikuntatieteellinen tutkimus on Pohjoismaissa vuosina 2006-20 l määrä! 1 isest i erinomaisella tasolla, joskin määrät vaihtelevat merkittävästi yksiköiden, pääryhmien ja maiden välillä. Mitkä tutkimusalat ovat vahvoja tai heikkoja kussakin maassa. Lähitu levaisuudessa olisikin syytä suu nn itella, m iten m ahdo llisuu ksia jakaa näytteitä ja edistää yhteistyötä voitaisiin para ntaa. Näitä ovat muiden muassa The Lance/, BMJ, Thejournal of the American Medical Association, Circulation, Eumpean Hear(journa/ ja Diabetes. Osallistuvien yksiköiden julkaisutahti kansainvälisissä vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa oli keskimäärin 80 artikkelia kuukaudessa viisivuotisen arvioiruijakson aikana. 2. Historiallisesti pohjoismainen liikuntaja urheilututkimus on ollut uraauurtavaa ja erittäin innovatiivista kahdella alueella: liikunnan vaikutuksessa fyysiseen suoritukseen ja fyysisen aktiivisuuden merkityksessä kansanterveyteen ja hyvinvointiin. Millä tavalla tämä tutkimus vaikuttaa suuren yleisön eri osien terveyteen, hyvinvointiin ja elämänlaatuun. 5. Innovatiivista huippu-urheilututkirnusta esiteltiin paneelille vain vähän, lukuun ottamatta urheiluvammojen estämiseen ja hoitoon liittyvää tutkimusta. Mikä on pohjoismaisen liikuntatieteellisen tutkimuksen taso ja tila kansainvälisesti arvioiden. Onko liikuntatieteellinen tutkimus luovaa, innovatiivista ja uusia ajattelumalleja kehittävää. Pohjoismaiset liikuntatieteen tutkijat sijoittuvat hyvin kun heidän julkaisuaktiviteetliaan tieteenalan keskeisimmissä julkaisusarjoissa verrataan muiden maiden vastaavaan aktiivisuuteen. Paneeli katsoo, että tutkimuksen innovatiivisuus on Pohjoismaissa nykyään osin kadonnut. Paneelille kerrottiin, euä viimeisten vuosikymmenien aikana Pohjoismaissa on tapahtunut muutos, jossa ministeriöt ovat siirtäneet huippu-urheilun tutkimuksesta varoja lääkeja terveystieteisiin (sisältäen terveyteen liiuyvät muutokset käyttäytymisessä). 1. Ruotsissa lääkeja ierveysueteellinen tutkimus keskittyy traumatologiaan. Hyviä esimerkkejä urheiluvammojen esioon ja hoitoon liittyvästä tutkimuksesta löytyy Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta. Miiauuna julkaisumäärillä korkean impaktin julkaisusarjoissa, vuosina 2006-2010 Pohjoismaissa tuottavin tutkimusala oli lääkeja terveystieteellinen tutkimus (sisältää traumatologian), perusja soveltavien biologisten tutkimusalojen ollessa toisena ja sosiaaliJa käyttäytymistieteiden kolmantena. Soveltava biologia, urheilulääketiede (erityisesti traumatologia) ja sosiaalitieteet ovat vahvoja Norpssa, perusbiologian ja käyttäytymistieteiden ollessa vähemmän menestyneitä. 4. Esimerkiksi Pohjoismaissa lääkäreiden ja liikuntafysiologien yhteistyö on mahdollistanut innovatiivisen uusien mittausmenetelmien kehittämisen tai muiden alojen menetelmien soveltamisen niin, euä liikunnan vaikutuksia voidaan mitata niin huippuurheilijoissa, suuressa yleisössä, kuin potilaissakin
Millainen yhteiskunnallinen vaikuttavuus liikuntatieteillä on ollut Pohjoismaissa. Eri puolilla Norjaa, Suomea, Ruotsia ja Tanskaa on kuitenkin myös pieniä yksiköitä, joissa tehdään merkittävää ja i n no vati ivista tutki musta. Tutkimus liikunnan vaikutuksesta luuston terveyteen, erityisesti osteoporoosin välttämiseksi, on vaikuttanut kansanterveydelliseen ja lääketieteelliseen ohjeistukseen koko maailmassa. Näyttää kuitenkin siltä, ettei ole järjestelmällisesti kartoitettu sitä, millainen vaikutus näillä tuloksilla on ollut suorituskykyyn. Monet tekijät, kuten lahjakas johtaja, alueellinen, kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö (erityisesti tieteenalojen välillä) ja paikallinen rahoitus, joka perustuu yksikön paikalliselle yhteisölle todistettavasti tuottamasta hyödystä, näyttävät vaikuttavan näiden yksiköiden menestykseen. Alan nopeasta kehityksestä johtuen vaikuttavuutta kliinisessä työssä on vielä vaikea arvioida, paitsi vammojen torjunnassa ja hoidossa jalkapallossa ja hiihdossa, missä tuloksia on jo sovellettu kansainvälisestikin. 6. Useissa fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävissä kampanjoissa ja kroonisten tautien estämiseen ja terveeseen vanhenemisen liittyvissä ohjelmissa on kuitenkin käytetty ja jatketaan edelleen pohjoismaisen liikuntatieteellisen tutkimuksen tulosten hyväksikäyttämistä. Tämä on ilmeistä sekä terveyden edistämiseen tähtäävien ohjelmien toteutuksesta vastaavien henkilöiden, että itse tutkimusta näillä aloilla tekevien henkilöiden keskuudessa. Näillä organisaatioilla on myös merkittävä tutkijakoulutusrooli. Yleinen käsitys oli, että liikuntatutkijoiden tuottamaa tietoa on sovellettu laajalti luotaessa huippu-urheilun tukijärjestelmiä ja harjoituspaikkoja. Pohjoismaisten tutkijoiden mielestä lääketieteen ammattilaiset eivät täysin näe liikuntatieteellisen yhteisön tarjoaman tietämyksen mahdollisuuksia kroonisten sairauksien torjunnassa ja kuntoutuksessa. Kuva: LA H DEN KAUPUNGINM USEON KUVA-ARKISTO/ER KKI HALM E marli), Norwegian School of Sport Sciences (NSSS), the Norwegian University of Science and Technology (NTNU), sekä Jyväskylän ylipiston laitokset, jotka ovat tehneet vuosien ajan merkittävää tutkimusta ja jatkavat sitä edelleen. Lihaksiston ja luuston terveyden tutkimuksella on ollut merkittävä vaikutus kansainvälisesti sekä tutkimuksessa, että hoitoalalla. Suositukset Ohjausryhmä toivoi paneelilta suosituksia a) liikuntatieteellisen tutkimuksen kehittämiseksi tulevaisuudessa erityisesti pohjoismaisen yhteistyön näkökulmasta ja b) liikuntatieteellistä tutkimusta rahoittaville organisaatioille. Seuraavassa suositukset lyhyesti: LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012 9. Tämä saattaa heijastua sekä rahoitukseen, että tutkijoiden ja valmentajien välisen yhteistyön rajoittuneisuuteen
Pohjoismaat jatkavat menestyksekästä lääkeja terveystieteellistä tutkimusta sekä kansallista että Pohjoismaitten välistä yhteistyötä edistäen. Yhteispohjoismaisia rahoitusmenetelmiä tulisi harkita pohjoismaisen ja eurooppalaisen yhteistyön vahvistamiseksi. Tällaisen läheisen, systeemibiologisia menetelmiä hyödyntävän yhteistyön avulla voitaisiin selvittää liikuntaan ja fyysiseen aktiivisuuteen sopeutumisen taustalla olevia tekijöitä. Tieteenala nähtiin tärkeänä, mutta riittävän pienenä, jotta yhteinen arviointi olisi mahdollista toteuttaa. Yhteistyön lisäämiseksi on syytä perustaa erityisiä rahoitusohjelmia, joilla tuetaan uusia yhteistyöavauksia joko tutkimuslaitosten tai eri alojen tutkijoiden välillä. 6. 1. Kaikissa Pohjoismaissa on syytä harkita vakavasti fysioterapeuttien jatkokoulutuksen ja tutkijatohtoripaikkojen lisäämistä sekä vanhempien tutkijoiden vakanssien luomista fysioterapian alalle. Suomen Akatemia oli aiemmin yhdessä Ruotsin Tiedeneuvoston, Vetenskapsrådetin, kanssa toteuttanut yhteisen kliinisen lääketieteen tieteenala-arvioinnin Ruotsissa ja Suomessa. Pohjoismaiden tulee jatkaa merkittävää kansainvälistä tutkimustyötään huippu-urheilututkirnuksessa mukaan lukien vammojen estämiseen ja hoitoon liittyvä tutkimus. Harkitaan pohjoismaisten ohjelmien perustamista selvittämään, mitkä perinnölliset tekijät vaikuttavat suorituskykyyn ja terveyteen fyysisen aktiivisuuden ja harjoittelun seurauksena. 13. 4. Liikuntatieteen tutkijoiden tulisi myös aktiivisesti kehittää uusia tietokantoja ja näytekokoelmia, jotta kaikki fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavat tekijät tulisivat katettua. Koska liikunta on tutkimusaiheena monitahoinen, olisi syytä luoda kannustimia monitieteellisten tutkimusryhmien toiminnan edistämiseen. 11. Suomen Akatemia koordinoi arviointiprosessia ja oli myös vastuussa projektin taloushallinnosta. 9. Lisäksi paneelilla oli mahdollisuus haastatella edustavaa otosta pohjoismaisia liikuntatieteen eri osa-alueiden ja eri tutkijanuran vaiheissa olevia tutkijoita. Ensimmäinen kansainvälinen I dea yhteispohjoismaisesta liikuntatieteen tieteenala-arvioinnista syntyi Suomen akatemiassa vuonna 2009. Arvioinnin suoritti kansainvälinen arviointipaneeli, jolla oli käytössään mittava taustamateriaaliaineisto, joka oli kerätty kussakin maassa toimivista tutkimusyksiköistä. Pohjoismaissa näytti olevan yhteinen kiinnostus liikuntatieteellisen tutkimuksen tieteenala-arviointiin. Kussakin maassa on syytä luoda järjestelmällinen suunnitelma tietokantojen ja näytekokoelmien saamiseksi tehokkaampaan käyttöön ennestään ratkaisemattomien liikunnan terveydellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten selvittämiseksi. Jatkokoulutusta rahoittavien ja sitä tarjoavien organisaatioiden tulisi käynnistää kattava liikuntatieteellisen jatkokoulutuksen arviointi. Lisäksi liikuntatieteillä on tärkeä yhteiskunnallinen asema Pohjoismaissa, minkä katsottiin tuovan lisäarvoa arvioinnin suorittamiselle. 10. 12. 8. Vuosittaisten Pohjoismaisten jatko-opiskelijatapaamisten ja kurssien elvyttämistä on syytä harkita. Mukana voisivat mahdollisesti olla myös tohtoritutkijat. Professori WILLIAM HASKELL Arviointipaneelin puheenjohtaja Stanfordin yliopisto RIIKKA PELLINEN Ulkopuolinen koordinaattori Suomen Akatemia Arvioinliraportli on pdf-muodossa Suomen Akatemian verkkosivulla www.aka.fi/jul kaisusarja. Arvioinnin rahoitti NordForsk ja toiminta organisoitiin projektiryhmän, jonka puheenjohtajana toimi Mikael Fogelholm Suomen akatemiasta, ja ohjausryhmän, jonka puheenjohtajana toimi professori Michael Kjeer Kööpenhaminan yliopistosta, johdolla. Priorisoidaan tieteidenvälisiä hankkeita, joissa on mukana ainakin liikunta-asiantuntijoita, käyttäytymistieteilijöitä, rakennetun ympäristön tutkijoita, sosiaalitieteilijöitä ja kaupunkisuunnittelijoita, ja joissa tutkitaan ja suunnitellaan ohjelmia, joilla tunnistetaan tehokkaita menetelmiä fyysisen aktiivisuuden jokapäiväiseksi edistämiseksi eritysryhmissä. 3. Pohjoismaisten liikuntatieteen tutkimuksen johtajien tulisi harkita yhteistyötä pohjoismaisen liikuntatieteellisen tutkimuksen huippuyksikön perustamiseksi jollakin liikuntatieteen osa-alueella. Mahdollisuudet siihen, että NordForsk rahoittaisi suunnittelua ja toimintaa tulisi selvittää. 10 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. 5. 7. Islantilaisten sosiaalija käyttäytymistieteiden tutkijoiden tulisi harkita mahdollisuuksia kohdistaa tutkimusta vapaa-ajan, liikunnan ja turismin tutkimukseen, sekä etsiä kaupallisia tukijoita, joilla on yhteisiä intressejä näillä alueilla. Näin voitaisiin edistää laitosten ja jatko-opiskelijoiden välistä yhteistyötä Pohjoismaiden tasolla. Tutkijoiden tulee pyrkiä lähettämään käsikirjoituksiaan korkeatasoisiin julkaisusarjoihin sekä li ikumatieteissä, että sen ulkopuolella kansainvälisen maineen saavuttamiseksi, edistääkseen kansainvälistä yhteistyötä ja uusien kansainvälisten yhteistyökumppaneiden löytämiseksi. 2
On toivottavaa, että rooli vahvistuu suurten yhteiskunnallisten haasteiden ja yhteisen ohjelmasuunnittelun myötä. Sisäpiiriläisen arvio sikäli, että olen ollut yhteensä kymmenen vuotta liikuntatiedettä tutkimassa ja johtamassa ja toimin myös tieteenala-arvion projekti ryhmän puheen johtajana. Terveysliikunnalla ei tähän mennessä ole ollut kovin merkittävää asemaa esimerkiksi Euroopan puiteohjelman tutkimusrahoituksessa. Liikuntatieteiden tieteenala-arviointi on ensimmäinen yhteispohjoismainen arviointi. Tämä antaisi uusia mahdollisuuksia niille, jotka ovat valmiit ja joilla tarjota osaamista laajoihin kansainvälisiin tutkimuskonsortioihin. Mutta lausunnossa on myös ulkopuolista näkökulmaa, koska syksystä 2007 alkaen olin neljä vuotta Suomen Akatemiassa tiedepolitiikan ja tutkimusrahoituksen parissa. Tieteeseen kohdistuu toisaalta kasvava paine tuottaa enemmän tutkijoita ja julkaisuja ja samalla ratkaista suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä. Toisaalta arviointipaneelin haasteena on ollut tiedon pintapuolisuus ilman pitkiä keskusteluja ja käyntejä itse tutkimuslaitoksissa voi olla vaikea ymmärtää tutkimusta ja sen toteuttamisen edellytyksiä. Teksti: MIKA EL FOGELHOLM LIIKUNTATIEDE SUOMESSA MITKÄ OVAT SEURAAVAT ASKELEET. Eri maiden yhtäläisyyksien ja erojen löytäminen antaa mahdollisuudet varmistaa heikkoja signaaleja, siis sellaisia, jotka yksittäisten maiden arvioinnissa joko jäisivät havaitsematta tai jotka saattaisivat osoittautua jopa virheellisiksi. Pitäisi tuottaa yhä enemmän vähemmällä. Mitä tieteenala-arviointi kertoi. EU:n tiedepolitiikassa on jo muutamia vuosia pohdittu hajanaisen tutkimusrahoituksen koordinointia suurten yhteiskunnallisten haasteiden (grand challenges) ratkaisemiseksi. Ensimmäiseksi kiinnitin kuitenkin huomiota niin monessa paikassa esitettyyn suositukseen monitieUIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012 11. T ämä pyydetty puheenvuoro on sekä sisäpiiriläisen että ulkopuolisen reaktio äsken ilmestyneeseen pohjoismaiseen liikuntatieteen tieteenala-arvioon. Olen poiminut mielestäni kuusi tärkeintä havaintoa tai suositusta. Hyödyntämällä eri Pohjoismaiden osaamista voitaisiin perustaa virtuaalisia, monitieteisiä huippututkimuskeskuksia, joissa sekä kriittinen massa ja kriittinen kokoonpano mahdollistaisivat täysin maailman huippuluokkaa olevan tutkimuksen. Lisäksi nykyinen työni ravitsemustieteen tutkijana ja opettajana on sekin liikuntatieteen ulkopuolella. Toinen kiinnostava hanke on Saksan vetämä "More Years Better Lives", joka on monitieteinen ikääntymisen tutkimuksen koordinaatiohanke. Tållainen huippututkimuskeskus olisi myös eurooppalaisessa tutkimusyhteistyössä todella kilpailukykyinen ja haluttu partneri. Usean maan tutkimuksen laadun vertaaminen laajentaa tietopohjaa. Tieteellinen tutkimus yleensä ei vain liikuntatiede on tällä hetkellä aikamoisessa ristiaallokossa. Eurooppa avaa uusia mahdollisuuksia Kilpailu tutkimusrahoituksesta todennäköisesti vain kovenee lähivuosina.Joillekin aloille tosin ilmaantuu ainakin eurooppalaisella tasolla uusia mahdollisuuksia, etenkin yhteisen ohjelmasuunnittelun (joint programming) ansiosta. Kohti kriittistä kokoonpanoa Tutkijoiden pitäisi olla valmiita unohtamaan organisaatioiden rajat ja etsiä kriittistä kokoonpanoa sitä tieteiden ja osaamisen kirjoa, jota tarvitaan monimutkaisten ongelmien ratkomiseksi sekä Suomesta että ulkomailta. Yhtenä teemana on Alzheimerin taudin ehkäisy ja tässähän liikunnalla on itsenäinen roolinsa. EU:n jäsenvaltioiden tiederahoittajat ovat myös valinneet kymmenen keskeistä haastetta, joiden ratkaisemiseksi on perustettu yhtä monta yhteistä ohjelmasuunnittelualoitetta. Erityisesti lihavuuden ja kakkostyypin diabeteksen ehkäisyn ja hoidon ratkaisemiseksi käynnistetty "A Healthy Diet for a Healthy Life" painottuu ravitsemustutkimukseen, mutta liikunnan merkitystä on tässä hankkeessa korostettu enemmän kuin kahdessa edellä mainitussa ohjelmasuunnittelualoitteessa. Kymmenestä valitusta ohjelmasuunnittelusta kolme liittyy ainakin jollain tavalla liikuntaan. Esittämisjärjestys alla ei millään tavoin viittaa niiden keskinäiseen tärkeyteen. Toisaalta taloudellinen lama ja lyhytaikainen taloudellisten tulosten priorisointi politiikassa ajavat tiedettä ja tutkimuslaitoksia yhä ahtaammalle. Ranskan vetämä Alzheimerin taudin ja muiden hermostorappeumasairauksien ohjelmasuunnittelu toimii muiden aloitteiden pilottina
Suomalaisen liikuntaue12 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. Ehkä liikuntaueteellisessä tutkimuksessa (kuten muuten myös ravitsemustieteessä) pitäisi enemmän pohtia tutkijaryhmän "uruuistå uouoonpanoa" sitä tieteiden ja osaamisen liirjoa, jota tarvitaan monimutliaisten ongelmien railwmiselisi. Ehkä tiedon välittämisen alueella pitäisi, mutta tutkimuksessa voi olla tärkeämpää välttää liikaa päällekkäisyyttä. Luulen kuitenkin, että keskusten voima on siinä, että ne voivat tuoda l iikuntatieteiclen osaamista sellaisiin ryhmiin, jossa sitä ei ennestään ole. Kysymys on hieman samasta asioista kuin edellä: ilman uusia ja yllättäviä kontakteja, ajatuksia, paikkoja ja tapahtumia luovuus usein alkaa hiipua. Tällainen huippututkirnuskeskus olisi myös eurooppalaisessa tutkimusyhteistyössä todella kilpailukykyinen ja haluttu partneri. Kiinnostavana esimerkkinä ovat OKM:n tukemat liikuntalääkeueteen keskukset. teisyyden lisäämisestä. Niinpä Akatemian mahdollisuus suunnata rahaa liikuntatieteisiin on pieni ja silloinkin kyse on lähinnä kertarahoituksesta. Mitä Suomessa pitäisi tehdä. Jatkuva kotimainen vertaisarviointi ei tähän yllä. Vähäinen tutliijaliililiuvuus on neljäs asia, joka minusta kannattaa nostaa esille arviointiraportista. Ehkä tässä yhtenä ratkaisuna olisi se, josta Suomessakin jotkut puhuvat: vähennetään kiltisti tohtorit utk intojen määrällisiä tavoitteita ja siirretään enemmän panoksia tutkijauran toiseen ja kolmanteen vaiheeseen. Paneeli suhtautui ymmärryksellä siihen, että yhteiskuntaja käyuåyt yrnisueteissä on paljon sellaista, jonka raportointi kotimaan kielellä on tärkeää. Kysymys kuuluu, pitäisikö keskusten tehdä enemmän yhteistyötä. Mutta arvioinnissa oli kiinnostavia tietoja esimerkiksi liikuntatieteellisen osaamisen painottumisesta eri puolille Pohjoismaita: perustutkimus on todella vahvaa Ruotsissa ja Tanskassa, terveyteen liittyvä tutkimus Suomessa ja Tanskassa, vammojen ehkäisyyn on panostettu Norjassa ja yhteiskuntakäyttäytymistietect ovat vahvimpia Norjassa ja Ruotsissa. Ymmärrän monitieteisyyden tässä usealla tavalla: Se on tietysti sitä, että li iku ntatieteilijät, kliiniset lääkärit ja ravusernustieteilijät ovat samassa tutkijaryhmässä. Tästä on puhuttu Suomessa jo pidempään, muua siitä huolimatta arvostetun kansainvälisen paneelin mukaan parantamisen varaa on edelleen. Tähän samaan johtopäätökseen muuten päätyi aika lailla tieteenala-arvioinnin kanssa samaan aikaan toiminut, NorclForskin rahoittama "Norianet on Healt h ane! Welfare" työryhmä ( h ll p://www.norclforsk.org/en/programs/noria-neton-heal th-and-wel fare), joka selvitti tieteenala-arviointia kevyemmin terveyden tasa-arvoon liittyvää tutkimusta Pohjoismaissa. Kolmas esille nostamani havainto ei ollut yllätys: paneeli totesi, että yllleishuntaja liäyUäytymistieleissä olisi ju/lwistava nyliyislä useammi11 lwnsainvälisissä sarjoissa. Hyvä kriittinen kokoonpano voidaan valjastaa myös translationaaliseen tutkimukseen eli kertyvän tiedon siirtämiseen perustutkimuksesta soveltavampaan. Lisäksi liikuntatieteen parissa pitäisi olla enemmän ryhmiä, joissa on niin luonnontieteiden kuin yhteiskuntaja käyttäytymistieteiden tutkijoita. Tästäkin olisi mahdollista löytää sellaisia asioita, jotka voitaisiin liittää yliopistojen iulossopimukseen: tehdään vaikka closentuurista aikaisempaa muodollisempi (jatkotutkinnon tapainen), jolloin tutkijan itsenäistymistä kuvaava closentuuri olisi yksi yliopistojen laadun ja tuottavuuden mittareista. Hyödyntämällä eri maiden osaamista voitaisiin perustaa virtuaalisia, monitieteisiä huipputut ki rnuskcskuksia, joissa sekä kriittinen massa ja kriittinen kokoonpano mahdollistaisivat täysin maailman huippuluokkaa olevan tutkimuksen. Ainakin jollain aloilla professorien on tehtävä varsinainen "Sofien valinta": jos panostaa ohjaukseen, aikaa ei riitä omaan tutkimuksecn,jajos tutkii, aikaa ei riitä ohjaukseen. Arviointipaneeli kiinnitti myös huomiota tutkijakoulutukseen ja erityisesti siihen, milen hyvin tohtoriopislielijat saavat ohjausta. Kriittisessä kokoonpanossa on tähdättävä aitoon monitiereisyyteen, perustutkimuksesta soveltavaan ja luonnontieteistä yhteiskuntaja käyuäytymisucreisiin. Holmöintä on tehdä liian pienillä ja kapea-alaisilla ryhmillä samoja pieniä tutkimuksia. Suomen Akatemian tehtävänä on suomalaisen tieteen edistäminen yleensä, ei minkään tieteenalan erityisesti. Monien tutkimusten merkitys tieteen edistämiselle jää vähäiseksi, jos pääantina on aikaisempien tulosten vahvistaminen. Paneeli kuitenkin toteaa, että esimerkiksi liikuntatieteessä on joitakin loistavia pieniä ryhmiä, jotka ovat innovatiivisesti osanneet ratkoa hyvin fokusoituja tutkimusongelmia. Tutkijoiden pitäisi ensisijaisesti olla valmiita unohtamaan organisaatioiden rajat ja etsiä kriittistä kokoonpanoa sekä Suomesta että ulkomailta. Ei tietenkään ole yllätys, että arviointipaneeli painotti yhteistyön lisäämisen mahdollisuuksia. Mutta vielä enemmän monitieteisyys viittaa tutkijaryhmiin, joissa on sekä perustutkimusta eua soveltavaa tutkimusta. Tällä ei siis tarkoiteta notkeuua, vaan sitä, että Pohjoismaissa on paljon tutkijoita, jotka ovat töissä koko uransa opiskelun alusta senioritutkijaksi saakka samassa organisaatiossa. Kuudentena asiana haluan nostaa esille poiijosmaisen yhteistyön. Toinen kiinnostava havainto oli se, että paneelin mukaan Pohjoismaissa tuthimuhse; pyr/1iväl edelleenliin vastaamaan liian usein hysymyliseen "milä", sen sijaan etlä pohdiUaisiin "mihsi" (melwnis111it) ja "rnuen" (vailiullaminen). Tämän syiden selviuänunen ja liikkuvuuden parempi tukeminen olisi tärkeä haaste esimerkiksi Suomen Akatemialle. Tiettyyn raJaan saakka samankaltaisten on hyvä tehdä yhteistyötä, mutta sen jälkeen voima piilee erilaisuuksien yhdistämisessä. Tieteessä on paljon puhuttu "kriittisestä massasta" eli siitä, että liian pienet ryhmät eivät ole kilpailukykyisiä. Toisaalta tieteen kehittymisen kannalta on oleellista saada eri laista ja joskus yllättävääkin palautetta sekä suunnitelmista euä raporteista. Suomi voi vastata tieteenala-arvioinnin haasteisiin vain tutkijoiden ja rahoittajien molemminpuolisella ponnistelulla. Suomalaisten tutkijoiden liikkuvuus etenkin ulkomaille on viime vuosien aikana ollut varsin laimeaa
P ohjoismainen liikuntatieteellinen tutkimus on toiminut suunnannäyttäjänä alan kansainvälisellä tutkimusareenalla lähes 1900-luvun puolivälistä asti. Pitää muistaa, että arvioitsija arvioi ja lopullinen rahoituspäätös säilyy kotimaassa. Siksi ainakin itse kannatan nykyistä selvästi suurempia ja pitkäkestoisempia rahoituksia. Ruotsin ja Norjan vahvuutena pidetään liikuntabiologista ja traurnatologian alan tutkimusta. Jos tällainen mahdollisuus tulee, siihen on hyvä tarttua, sillä hyvä pohjoismainen tutkimusyhteistyö taas valmentaa ja antaa I isä potkua eurooppalaiseen tutkimusyhteistyöhön jossa to ivottavasti myös on tarjolla nykyistä enemmän resursseja huippututkimuksen tekemiseen. teen erityinen kehittäminen lepää siis edelleenkin OKM:n varassa. Mitä siis OKM:n pitäisi tehdä. Minusta OKM:n tulisi jo tänä vuonna arvioida biolääketieteen hakemukset kansainvälisillä arvioitsijoil!a ja ensi vuonna näin tulisi tehdä kaikille hakemuksille. Tanska on puolestaan erityisen vahva perustutkimuksessa ja soveltavassa liikuntafysiologisessa tutkimuksessa (basic and applied exercise science). Mutta samalla hyvä kotimainen yhteistyö tulee nähdä valrnentauturnisena pohjoismaiseen yhteistyöhön. Nyt julkaistu arviointi ei kuitenkaan ole pelkästään pohjoismaista liikuntaueteellistä tutkimusta ylistävä. Sen sijaan tulisi rahoittaa nykyistä enemmän monitieteisiä konsortioita, joissa tehdään translationaal ista tutkimusta. Kullakin Pohjoismaalla on liikuntatieteellisessä llltkimuksessa omat vahvuutensa. Näin ei pidä ollakaan, koska tieteelliseen tutkimukseen ja sen arviointiin kuuluu kriittinen ja palautetta antava tarkastelu. Islannissa liikuntatieteellinen tutkimus on LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012 13. Sen maine on erinomainen ja sitä on pidetty kansainvälisesti korkeatasoisena ja innovatiivisena useiden vuosikymmenien ajan. Haluan jo puheenvuoroni tässä kohdassa luoda esille yhden arviointipaneelin esille tuomista huolenaiheista pohjoismaisen liikuntatieteellisen tutkimuksen innovatiivisuus on heikentynyt aikaisempaan "kulta-aikaansa" verrattuna. Arviointi on siis "vain" eräänlainen tärkeä tuki päätöksentekijälle, minkä pitäisi helpottaa yhteiskuntaja käyu äytyrn isueteilijöiden · tuskaa mahdollisen kansainvälisen arvioinnin edessä. MIKAEL FOGELHOLM Ravitsemustieteen professori Elintarvikeja ympäristötieteiden laitos Helsingin yliopisto Sähköposti: mikael.fogelholm@helsinki.fi Teksti: SARIANNA SIPILÄ Edelleen huippua, mutta i n n ovati ivisu uteen on panostettava tulevaisuudessa Uudistumiskykyä ja uusien ajatuksien syntymistä edistää lahjakkaiden tutkijoiden rekrytointi ja tieteiden välinen yhteistyö. Palaan tähän asiaan puheenvuoroni lopussa. Uudet ideat syntyvät usein eri tieteenalojen rajapinnoilla, kun eri alojen asiantuntijat haastavat toisensa ja yhdistävät osaamistaan ja resurssejaan. Tällaiset hankkeet ovat tietenkin aina pitkiä. Ruotsissa tehdään myös ansiokasta liikunnan käyuäytymisja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Se, julkaistaanko joku tutkimus lopulta Suomeksi ei ole tässä merkitsevää, kaikkien tutkijoiden tulisi osata muotoilla tutkimuskysymyksensä ja -hakemuksensa englanniksi niin, eu ä tutkimuksen merkitys aukeaa ulkomaisille arvioitsijoille. Suomalaisella yhteistyöllä on tietysti merkitystä tutkimuksen laadulle ja innovatiivisuudelle maamme rajojen sisäpuolella. Edellä mainituista syistä johtuen pohjoismaista liikuntatieteellistä tutkimusta voidaan pitää laaja-alaisena ja potentiaalisesti yhteiskunnallisesti vaikuttavana. Korkeatasoista perusja soveltavaa tutkimusta on tehty lukuntabiologian, liikunnan terveystieteiden ja liikuntalääketieteen sekä käyttaytyrnisja yhteiskuntatieteiden aloilla. Tutkimuksiin osallistuneet henkilöt ovat edustaneet eri ihmisryhmiä; potilaista ja kliinisistä ryhmistä huippu-urheilijoihin ja lapsista vanhuksiin. Radikaalimpi ehdotus on kuitenkin se, että OKM voisi oleellisesti vähentää tutkimusmäärärahojen korvamerkintää bioläåkeueteeseen ja yhteiskuntaja käyttäytymistieteisiin
Vaikuttavuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut keskeiseksi avainsanaksi tutkimuspolitiikassa, -strategioissa ja tutkimukseen liittyvässä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Pohjoismaisen liikuntatieteiden arvioinnin alussa toteutettuun tutkimusorganisaatioiden omaan arviointiin ei sisältynyt tutkimustoiminnan vaikuttavuuden arviointia. Näkökulma riippuu osittain tieteenalasta. Perustieteiden osalta vaikuttavuusketjujen osoittaminen saattaa olla hankalampaa, kuin soveltavien tieteiden osalta. Tutkijoiden keskuudessa tutkimuksen vaikuttavuuden merkityksestä ollaan montaa mieltä. Kansainvälinen paneeli otti kuitenkin loppuraportissaan kantaa tähän asiaan. Kannanotto perustuu haastatteluihin, jotka käytiin kussakin Pohjoismaassa panelistien vierailujen aika14 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. Osa tutkijoista pelkää liiallisen vaikuttavuusvaatirnuksen johtavan tilanteeseen, jossa tutkimusta arvostetaan vain sen hyödynnettävyyden kautta. Kuva: ANTE RO AA LTO NEN vähäisintä ja se painottuu kansanterveyteen, urheilutraumatologiaan ja liikunnan sosiaalitieteisiin. Tutkimustoiminta on tällä alueella korkeatasoista, sen volyymi on runsasta ja siinä hyödynnetään laajasti sekä havainnoivia että kokeellisia tutkimusasetelmia. Tämä johtunee siitä, että vaikuttavuuden arviointiin ei ole olemassa hyviä ja yksiselitteisiä työkaluja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että perustutkimuksen vaikuttavuus olisi soveltavaa tutkimusta heikompaa. Tutkimusteemat liittyvät pääasiassa tukija liikuntaelimistön sekä sydämen ja verenkiertoelimistön kuntoon ja terveyteen, metabolisiin häiriötiloihin ja sairauksiin sekä ikääntymiseen ja toimintakykyyn. Toiset puolestaan ajattelevat, että tutkimuksen tulisi aina tuottaa välittömästi yhteiskuntaa hyödyttävää tietoa. Suomen vahvuutena pidetään liikunnan terveystieteellistä ja liikuntalääketieteellistä tutkimusta
LIIKUNTA& TIEDE49 • 1 /'2!J12 15. Esimerkiksi syksyllä 2011 tarkastettiin neljä liikuntatieteisiin läheisesti liittyvää väitöskirjaa (Karinkanta S, Lahti J, Niemelä K, Waller K), joiden ohjaukseen osallistui eri tieteenalojen kokeneita tutkijoita muun muassa geriatrian, geneettisen epidemiologian ja kansanterveystieteen aloilta. Paneeli toteaa, että tutkim uksen vaikuttavuutta pohtivat lähinnä ne liikuntatieteilijät, joiden tu tkim ukset liittyv ät tiettyihin rajattuihin ihm isryhm iin, kuten huippu-urheilijoihin tai potilasryhm iin tai joiden tutkim usorientaatio on kansant erveystieteissä. To Keep Fit and Function -Effects of three exercise programs on multiple risk factors for falls and fractures in homedwelling older women. Lisäksi koulutuksen laatu vaihtelee jossain määrin tutkimusalasta ja -yksiköstä riippuen. Työllistymisen kannalta on keskeistä tutkimustyön kautta saavutettu erityisosaaminen, joka syntyy ja kehittyy tutkimusaiheen valinnan ja käytettyjen tutkimusmenetelmien kautta. Erinomainen tutkijakoulutus, innostunut ja hyvin koulutettu tutkijakunta, erinomainen kansainvälinen maine ja monitieteisen tutkimusyhteistyön tiivistämisen mahdollisuus luovat loistavat edellytykset liikuntatieteellisen tutkimuksen uudistumiskyvylle ja takaavat menestyksen myös tulevaisuudessa. Studies in Sport, Physical Education and Health 175: 2011. Publications of Public Health M 211 :2011, University of Helsinki. Liikuntatieteellinen tutkijakoulutus painottuu tohtorikoulutukseen. Iäkkäiden tuettu kuntoutuminen. Lopuksi halua tuoda esille, että toimin pohjoismaisen liikuntatieteen tieteenala-arvioinnin valmisteluryhmässä Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunnan jäsenenä. Mistä sitten johtuu, että kansainvälinen paneeli ei koe tutkimusyhteistyön ja tutkijaliikkuvuuden volyymiä riittävänä. Uudistumiskykyä ja uusien ajatuksien syntymistä edistää lahjakkaiden tutkijoiden rekrytointi ja tieteiden välinen yhteistyö. Lahti Jouni. Sport Science in Nordic Countries. na. Publication of the Academy of Finland 1/12. Tutkimuksen vaikuttavuus: mitä se on ja voidaanko sitä mitata. Oma tutkimustoimintani on ollut arvioinnin kohteena liikuntatieteiden tieteenala-arvioinnissa ja siitä syystä olen osallistunut oman tutkimusorganisaationi osalta itseraportoinnin laatimiseen. Uudet ideat syntyvät usein eri tieteenalojen rajapinnoilla, kun eri alojen asiantuntijat haastavat toisensa ja yhdistävät osaamistaan ja resurssejaan. University of Jyväskylä. Oletan, että innovatiivisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä kykyä ja rohkeutta luoda aidosti uusia tutkimuskysymyksiä ja testata niitä parhaiden mahdollisten tutkimusasetelmien ja -menetelmien avulla. a prospective cohort study among middleaged employees. Publications of the University of Eastern Finland 074: 2011. "Tutkijan tärkein vaikutus yhteiskuntaa syntyy uuden asiantuntijasukupolven koulutuksen kautta" toteaa pro fessori Arto Mustajoki (2005) artikkelissaan. Toisaalta tohtori tutkinnon suorittaneille liikuntatieteilijöille on varmasti käyttöä julkisen puolen tutkimusja opetustehtävissä ja myös yksityisellä sektorilla. En ole tavannut panelisteja tämän prosessin aikana, enkä osallistunut paneelihaastatteluihin tai tieteenala-arvioinnin loppuraportin laatimiseen. Kuten alussa totesin, raportissa todetaan, että pohjoismaisen liikuntatieteellisen tutkimuksen innovatiivisuus on heikentynyt vuosien 2006-2010 aikana aikaisempaan "kulta-aikaansa" verrattuna. Arviointiraportin suosituksissa toistuu tutkimusyhteistyön lisäämisen tarve sekä liikuntatieteellisten tutkimusryhmien että eri tieteenaloja edustavien ryhmien välillä. Näin minä luulin. Paneeli suosittelee monitieteisen tutkimusyhteistyön lisäämistä ja uutta rahoitusinstrumenttia, josta voi hakea rahoitusta vain monitieteisellä uudesta tutkimusyhteistyöstä syntyneellä tutkimussuunnitelmalla. Liikuntatieteilijät tuntevat toisensa. Uudistumiskyky edellyttää avoimutta, uuden oppimista, ennakoivaa ja tulevaisuuteen suuntaavaa kykyä sekä rohkeutta ottaa riskejä ja epäonnistua. Pohjoismainen liikuntatieteen tutkijakoulutus on yleisesti ottaen erinomaista, mutta se kestää liian kauan. Faculty of Medicine Mustajoki A. Tieteessä tapahtuu 6/2005 Niemelä Kristiina. Evaluation report. Voiko olla mahdollista, että liikuntatieteilijät eivät vain osanneet kuvata tutkimusyhteistyötään riittävän selkeästi ja sen ansaitsemalla tavalla. Acta Universitatis Tamperensis 1642: 2011. Erityisen lupaavana paneeli piti tukija liikuntaelim istön terveyteen (m usculoskeletal health) ja kro onisten sairauksien ehkäisyy n ja kunto utu kseen liittyvää tu tkim usta, jolla on ollut ja tule e olem aan huom attava ro oli tera peuttisten ja kliinisten käytänteiden kehittym isessä. University of Eastern Finland. Laitoskuntoutusjakson, kotikuntoutuksen ja keinutuoliharjoittelun vaikutukset iäkkäiden henkilöiden toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Leisure-time physical activity, health related functioning and retirement . SARIANNA SIPILÄ Professori (ma) Gerontologian tutkimuskeskus, Terveystieteiden laitos Jyväskylä yliopisto Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunta LÄHTEET: Karinkanta Saija. Tutkijanuran näkökulmasta tämä saattaa olla pulmallista, koska tohtoritutkijan paikkoja ei ole järjestettävissä kaikille väitelleille. Luulin myös, että liikuntatieteilijät tekevät runsaasti yhteistyötä muiden tieteenalojen tutkijoiden kanssa. Dissertations in Health Sciences. Waller Katja. Arvioinnin luonteesta johtuen, paneelin suosituksissa painottuu nimenomaan Pohjoismaisen yhteistyö lisääminen niin tutkimuksen, tutkijakoulutuksen kuin tutkimusrahoituksenkin alueilla. Leisure-time physical activity, weight gain and health -A prospective follow-up in twins. Tästä syystä kansallinen, pohjoismainen ja muu kansainvälinen tutkimusyhteistyö on ollut vaivatonta ja runsasta. Kyse on siis uudistumiskyvystä, joka tuottaa uutta osaamista, uutta tietoa ja lisää tieteellisen läpimurron mahdollisuutta
16 LIIKUNTA& TIEDE 49 • 1 /2012. Arviointitutkimuksen haasteena olivat hajanaiset ja erilaisin periaattein toimivat tutkimusyksiköt. Valtion rahoituksen osuus oli vertailumaiden korkein, 82 prosenttia. Osittain kyse on siitä, että tutkimusolosuhteet, kuten aika ja raha eivät ole uutta tutkimusta riittävästi tukevia. Mitä tulee erityisesti suomalaisen liikuntatieteen innovatiivisuuteen, ei raportissa tehdä voimakkaita eroja tai vastakkainasettelua tutkimusyksiköiden välille. Yhtäältä Jyväskylän yliopisto eri yksikköineen tuodaan esiin merkittävänä tutkirnuskeskiuyrnänä, jolla on suuri panos suomalaisessa liikuntatutkimuksessa sekä alan koulutuksessa. Kuitenkin noin 20 prosenttia yksiköistä jättäytyi arvioinnin ulkopuolelle. Näin ollen esimerkiksi tutkimuksen vaikuttavuuteen ei arvioinnissa kiinnitetty suurta huomiota. Toisaalta todetaan myös muiden maan eri puolille levittyneiden yksiköiden tutkimuksellinen merkitys ja innovatiivinen rooli. Liikuntatutkimuksen kuten kaiken tutkimuksen vaikuttavuus on kuitenkin yksi tutkimuksen tekemisen keskeinen tavoite, ellei jopa odotusarvo. Arviointiraportista selviää, että voimakkaimmin yhteispohjoismaisesti edustettuna olivat lääkeja terveysueteet, yhteensä 32 yksiköllä, perusja soveltavasta liikuntatutkimuksesta ja yhteiskunta-käyttäytymistieteistä osallistui molempia suurin piirtein saman verran, ensimmäisestä 27 Raportti osoittaa varsin selvästi, että Suomessa on viime vuosikymmenellä panostettu voimakkaasti liikuntalääketieteelliseen tutkimukseen. A rvioinnin päätarkoitus oli määritellä pohjoismaisen liikuntatieteellisen tutkimuksen vahvuudet ja heikkoudet viiden vuoden ajanjaksolta. Suomalainen liikuntatutkimus on erittäin riippuvainen valtion rahoituksesta. Raportissa on selvästi otettu linjaus,jossa ongelmia lähestytään positiivisen kautta, vahvuuksia korostaen. Raportissa todetaan, että Pohjoismaat ovat liikuntatieteellisessä tutkimuksessaan menettäneet viime vuosina innovatiivisuuttaan. Toisaalta arvioinnissa vertailtiin liikuntatutkimuksen innovatiivisuutta, jonka voi käsittää osaksi vaikuttavuutta. Raportti nostaakin esiin liikuntatutkimuksen pohjoismaisia suuntauksia vuosien 2006-2010 ajalta monipuolisesti tutkimuksen vahvuuksien ja heikkouksien määrittämisen keinoin. Teksti: LEENA HAANPÄÄ Suomalaisella 1 i i ku ntatutki m u ksel la hyvä tuotos-panos-suhde Julkaisutoiminnan määrissä mitattuna suomalainen liikuntatutkimuksen tehokkuus tuotos-panos mittarilla on korkea. Siksi vaikuttavuuden arviointiin olisi voinut odottaa kiiriniteuävan enemmän huomiota. Esimerkiksi urheiluvammoihin liittyvä tutkimus todetaan hyväksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa toisin kuin Suomessa ja Islannissa. Jatkossa liikuntatieteellistä tutkimusta tekevien tulisi harkita tieteenalasta riippumatta rahoituksen hakemista myös muista kuin perinteisistä ministeriön alaisista rahoituslähteistä. Tämä on oleellista sikäli, että sen perusteella määräytyy kuva, jonka arviointiraportti antaa suomalaisesta liikuntatieteellisestä tutkimuksesta niin kansallisella tasolla kuin verrattuna muihin Pohjoismaihin. Keskeiseksi metodologiseksi kysymykseksi nouseekin se, miten tutkimuksessa onnistutliin yhteismitoittamaan nämä. Haaste pyrittiin ratkaisemaan kutsumalla kaikki pohjoismaiset liikuntatiedettä tekevät yksiköt mukaan kyselytutkimukseen
Erityisen tärkeää olisi, että toiminnan tai tutkimuksen rahoituksen perusta jakautuisi useammalle rahoittajataholle. Se kertoo myös epäsuhdasta opetushenkilökunnan ja tohtori koulutettavien määrässä erityisesti Suomessa. Arviointi kertoo myös epäsuhdasta opetushenkilökunnan ja tohtorikoulutettavien määrässä erityisesti Suomessa. Valtion rahoituksen osuus oli vertailumaiden korkein, 82 prosenttia! Ero vähiten valtion rahoituksella toimivaan Tanskaan ( 45 % valtion rahoitusta) oli peräti 37 prosenttiyksikköä. Viime hallituskaudella tuolloisen Opetusministeriön liikuntayksikössä toteutettu rahoituksen linjanmuutos on merkinnyt rahoituksen vähentymistä liikunnan terveysja lääketieteellisestä tutkimuksesta käyuäyryrnisja yhteiskuntatieteiden hyväksi. Tämä strategisen painopistealueen muutos ei ole miellyttänyt kaikkia osapuolia, sillä korvaavaa rahoitusinstrumenttia ei ole osoitettu tilalle. Niin ikään, raportin mukaan lääkeja terveystieteellisen liikuntatutkimuksen henkilöstön osuus on Suomessa pohjoismaiden suurin. Tieteenala-arvioinnin tavoitteena oli saavuttaa yleiskäsitys pohjoismaisesta liikuntatieteen tilasta sekä maittain että kokonaisuutena. Kuten raportissa todetaan, on kuitenkin välttämätöntä, että tutkijat tunnistavat rahoituksen painopistealueen muutoksen. Suomessa teollisuus rahoittaa hyvin marginaalisesti liikunta-alaa ja myös kansainvälisen rahoituksen osuus jää vähäiseksi. ja jälkimäisestä 26 yksikköä. Keskeinen tulos on, että suomalainen liikuntatutkimus on erittäin riippuvainen valtion rahoituksesta. LEENA HAANPÄÄ Valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaoston puheenjohtaja Turun Yliopisto Sähköposti: lehaan@utu.fi LIIKUNTA& TIEDE.49• 1 '2012 17. Raportti osoittaa varsin selvästi, että Suomessa on viime vuosikymmenellä panostettu voimakkaasti liikuntalååkeueteelliseen tutkimukseen. Jatkossa liikuntatieteellistä tutkimusta tekevien tulisi harkita tieteenalasta riippumatta rahoituksen hakemista myös muista kuin perinteisistä ministeriön alaisista rahoituslähteistä. Suomessa eri tieteenalojen edustus osoittaa jo itsessään selvästi, miten alan tutkimukseen on maassamme panostettu; 22 osallistuneesta tutkimusyksiköstä tai laitoksesta 14 kuului lääkeja terveystieteisiin, loput kahdeksan osallistujaa jakautuivat tasan kahden muun tutkimusalan kesken. Tähän suuntaan edetäkseen yksiköt tarvitsevat niin korkeatasoista tutkimusta, hallinnollista sitoutumista pitkäjänteiseen toimintaan kuin luonnollisesti tutkimuksen toteuttamisen kannalta soveltuvan tutkimusympäristön. Lukijan huulille nouseekin seuraavaksi kysymys siitä, miten hyvin arviointi onnistui tavoittamaan nykytutkimuksen ytimen ja tilan. Tiedot rahoituksen määristä ja rahoittajatahoista pohjautuivat tutkimukseen osallistuneiden yksiöiden ilmoittamiin tietoihin. Oma mielipiteeni on, että yleiskäsitys saavutettiin kaiken kaikkiaan hyvin. Tämä nousi esiin myös arviointiraportin haastatteluissa. Yksi arvioinnin osa-alue liittyi pohjoismaisen liikuntatutkirnuksen rahoitukseen. Liikuntatieteen rahoitus puhuttaa tällä hetkellä tutkijapiirejä. Myös panelistit toivat tämän seikan esiin raportissa: EU-rahoituksen haun mahdollisuudet voivat toimia sysäyksenä kansainväliselle yhteistyölle. Arvioinnissa käytetyt tutkimuksen tilan ja tason mittarit osoittavat monia mielenkiintoisia eroja, esimerkiksi sen, miten liikuntarutkirnuksen henkilökunnan määrä vaihtelee maittain ja minkälainen on maiden tieteellisten julkaisujen taso. Julkaisutoiminnan määrissä mitattuna suomalainen liikuntatutkimuksen tehokkuus tuotos-panos mittarilla on korkea! Suomessa tuotettiin eniten rnittausvålillä 2006-2010 kaksoissokkoarvioinnin mukaisia tieteellisiä artikkeleja, näistä suurin osa lääkeja terveystieteen julkaisuja
Tottumus hakea rahoitusta opetusja kulttuuriministeriöitä ei saa tuottaa kehityskulkua, jossa liikuntatieteen tutkijat eivät tunnista mahdollisuuksiaan verkostoitua myös muiden tutkimusryhmien kanssa. Jatkossa opetusja kulttuuriministeriön ja Suomen Akatemian roolia liikuntatieteellisten tutkimusten rahoittajina tulisikin pohtia tarkemmin ja 18 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. Jatkossa olennaista on toimiva yhteistyö ja työnjako ministeriön ja Suomen Akatemian välillä. Arviointi nostaa esiin rahoituksen ja tutkimuksen ongelmakohtia Vaikka ministeriön ja Akatemian välistä työnjakoa avustuskäytännöissä on pidetty tähän asti melko selvinä, ei tieteenala-arvioinnin mukaan näin kuitenkaan ole. Tästä johtuen Suomen Akatemian rooli korkeatasoisen liikuntatieteellisen perustutkimuksen rahoittajana tulee jatkossa korostumaan. tulee vuosittain noin sata tutkimusprojektihakemusta ja vuonna 2010 ministeriö myönsi valtionavustusta 45 tiedeprojektille yhteensä 2 450 000 euroa. Tämän lisäksi rahoitusta liikuntatieteeseen myöntävät TEKES, Euroopan unioni, Kansaneläkelaitos, sosiaalija terveysministeriö, Raha-automaattiyhdistys sekä lukuisat eri säätiöt. Ministeriöön Edellisen tiedejaoston toimikaudella (2007-2011) ministeriö linjasi rahoitusrakennettaan uudelleen yhteiskunta-käyttäytymistieteellisen tutkimuksen vahvistamiseksi ja lisäsi yhteiskunta-käyttäytymistieteellisten tutkimusprojektien rahoitusta yli 75 prosentilla. Strategian mukaan opetusja kulttuuriministeriön liikuntatutkimusrahoituksella tavoitellaan korkeatasoista ja soveltavaa liikuntatieteellistä tutkimusta, jolla on uutuusarvoa sekä merkitystä käytännön liikuntatoiminnan kehittämisessä. Myös liikuntatieteellisten tutkijoiden on nykyistä selvemmin hahmotettava eri rahoittajien painopisteet perusja soveltavan tutkimuksen kentällä sekä verkostoiduttava uusien rahoitusmahdollisuuksien avaamiseksi. Korkeatasoisen perustutkimuksen tuottaminen on jatkossakin yhteiskunnallisesti tärkeää, mutta on epärealistista ajatella, että ministeriön määrärahalla ylläpidettäisiin saati kehitettäisiin liikuntatieteellisen tutkimuksen perusinfrastruktuuria. Ministeriön myöntämä tuki liikuntatieteelliseen toimintaan kasvoi noin 50 prosentilla toimikaudella 2007-2011. Liikuntapolitiikan eri painopisteet: lapset ja nuoret, liikkumattomuus, kansalaistoiminta ja huippu-urheilu, nostettiin teemoina tutkimuksen keskiöön. Opetusja kulttuuriministeriön rahoitusrakenteet muutoksessa L iikuntatieteellisen tutkimuksen rahoitus on historian saatossa nojautunut merkittävästi opetusja kulttuuriministeriön erillisen tutkimusrahoituksen varaan. Liikuntatieteellisen tutkimuksen rahoitus Suomessa Suomessa liikuntatieteellistä tutkimusta rahoittavat pääasiassa kaksi tahoa: opetusja kulttuuriministeriö ja Suomen Akatemia. Vuonna 2010 ministeriö myönsi avustuksia liikuntatieteellisille tutkirnusprojekteille, liikuntatieteellisille tutkimusyhteisöille, Suomen Akatemian tutkimushankkeisiin, kansainvälisten tieteellisten kongressien järjestämiseen sekä tiedeja tiedonvälitysyhteisöjen muihin hankkeisiin yhteensä noin 6,4 miljoonaa euroa. Opetusja kulttuuriministeriö on suunnannut tukea liikuntatieteelliselle tutkimukselle 1960-luvulta lähtien. Ministeriö tukee harkinnanvaraisin avustuksin veikkausvoittovaroista soveltavaa, käytännön liikuntatoimintaa tukevaa tutkimusta ja Akatemia puolestaan rahoittaa korkeatasoista perustutkimusta. Teksti: TIINA AHTIAINEN, MINNA PAAJANEN Suomen Akatemian rooli perustutkimuksen rahoittajana korostuu Liikuntatieteellisen tutkimuksen rahoitusrakenteeseen on jatkossa kiinnitettävä entistä tarkempaa huomiota. Linjauksen taustalla on opetusja kulttuuriministeriön strategia liikuntatutkimuksen suuntaamiseksi ja hyödyntämiseksi (Opetusministeriön julkaisuja 2009:18). Rahoitusrakenteen muutoksella pyrittiin myös suuntaamaan biolääketieteellistä perustutkimusta entistä voimakkaammin Suomen Akatemian rahoituksen piiriin ja näin palaamaan ministeriön perustavoitteeseen tuottaa soveltavaa tutkimustietoa päätöksenteon tueksi
Liikuntatieteellisen toiminnan kehittymisen kannalta olennaista on, että hakijat hakevat ja saavat rahoitusta eri lähteistä korkeatasoisilla hakemuksilla. Tämä ei ole mikään vähäpätöinen prosessi, vaan tarkoittaa myös huippu-urheiluun liittyvän tutkimuksen osalta uusia avauksia. Uusien avausten mahdollistamiseksi tutkimusrahoittajilta vaaditaan myös rohkeutta kohdistaa määrärahoja tutkimusalueille, joissa havaitaan orastavaa potentiaalia. Riippuen tarkasteluiasosta liikunnan vaikutuksia tutkitaan suhteellisen paljon työhyvinvoinnin, kansanterveystutkimuksen, kuntoutuksen ja biolääketieteen alueella sekä elintapoihin liittyen. Jatkossa on syytä todella kiinnittää OKM huomiota siihen, miten pienillä resursseilla saadaan Sähköposti: minna.paajanen@minedu.fi LIIKUNTA & TIEDE 49 • l /2012 19. Soveltavan liikuntatieteellisen rahoituksen lisääntyessä liikuntatieteen perustutkimukseen ei ole kuitenkaan suunnattu aikaisempaa enempää rahoitusta. Syksyllä 2009 julkaistussa Suomen innovaatiotoiminnan arvioinnissa todettiin, että julkisen korkeakouluja tutkimusjärjestelmän rakenteellinen haaste on hajanaisuus. Avainsanat lienevät päällekkäisyyksien karsimisessa ja yhteistyön lisäämisessä. Ministeriön erillinen rahoitusjärjestelmä ei saa olla liikunnan tutkimuskenttää lamauttava tekijä. Myös urheiluja liikuntakulttuuri elää parhaillaan huippu-urheilun muutosprosessia. Kaikki liikuntaa käsittelevä tutkimus ei kuitenkaan tilastoidu tai profiloidu liikuntatutkimukseksi. Sama tarkastelu on syytä tehdä keskusteltaessa liikuntatieteellisen tutkimuksen innovatiivisuuskehityksestä. Ministeriö odottaa valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaostolta nyt rohkeutta linjata vahvasti tieteen uudessa suunta-asiakirjassa siitä, mitä aihealueita koskevaa tutkimusta valtionhallinto toivoo tuotettavan ja miten tutkimushankkeita kannustetaan yhteistyön, kansainvälisyyden ja innovatiivisuuden tielle nykyistä tehokkaammin. Tämä tulisi näkyä myös alan resursoinnissa. Resurssien lisäämiselle ei ole perusteita, ennen kuin kentän työnjako ja toimijoiden roolitukset ovat nykyistä kirkkaammat. Liikuntatieteellisen tutkimuksen yhteiskunnallinen momenturn on käsillä, jos tarkasteluun otetaan väestön terveydelliset, sosiaaliset ja yhteisöllisyyteen liittyvät aspektit. Asiaan on syytä reagoida esimerkiksi tutkimusrahoittajien yhteistyötä lisäämällä ja tukimuotoja kehittämällä. Päätöksenteon näkökulmasta opetusja kulttuuriministeriön toimialalla on yhä paljon tietoaukkoja, jotka hankaloittavat tavoitteisen liikuntapolitiikan suunnittelua ja toteuttamista. työnjakoa perusja soveltavan tutkimuksen rahoittamisessa selventää entisestään. Tottumus hakea rahoitusta opetusja kulttuuriministeriöitä ei saa tuottaa kehityskulkua, jossa liikuntatieteen tutkijat eivät tunnista mahdollisuuksiaan verkostoitua myös muiden tutkimusryhmien kanssa. TIINA AHTIAINEN Suunnittelija Valtion liikuntaneuvosto OKM Toimintatavat tarkastukseen Sähköposti: tiina.ahtiainen@minedu.fi Liikuntatieteellisen tutkimuksen osalta todellisuutta MINNA PAAJANEN ovat pienten tutkimusyksiköiden olemassaolo, kenPääsihteeri tän hajanaisuus ja yhteistyön vähäisyys tutkimusValtion liikuntaneuvosto ryhmien välillä. paras mahdollinen tulos aikaiseksi. Liikun ta tieteen tieteenala-arvioi n ni n mukaan opetusja kulttuuriministeriön linjaus rahoituksen suuntaamisesta kohti soveltavaa yhteiskunta-käyttäytymistieteellistä tutkimusta on huomattu. Raportissa esitetään, että Suomeen on muodostettava suurempia ja vahvempia tutkimusyksiköitä rakenteellisen kehittämisen ja profiloinnin keinoin. Tietotarpeet täyttämiseksi tarvitaan monitieteistä lähestymistapaa ja asiantuntemusta myös liikuntatieteen ytimen ulkopuolelta. Toisaalta on todettava, että lisääntyvä kilpailu tutkimusrahoituksesta ja liikuntatieteen integroituminen ja näkyväksi tekeminen Suomen Akatemian rahoitusjärjestelmissä voi pitkässä juoksussa tuottaa myös ansiokkaan lopputuloksen. Tieteenala-arvion mukaan tämä voi johtaa kiristyneeseen kilpailuun Suomen Akatemian myöntämästä rahoituksesta liikuntatieteen ja kliinisen lääketieteen välillä. Olennaista on huolehtia siitä, että tutkijakenttä käy avoimesti vuoropuhelua muiden tieteenalojen edustajien kanssa ja että kilpailu rahoituksesta pidetään kovana. Tämä on huoli, joka nousee esiin myös muissa suomalaista tutkimusta koskevissa arvioinneissa. Liikuntatieteen tieteenala-arviointi nostaa esiin huolen myös kansainvälistymiskehityksestä. Liikuntatutkimuksen yhteyttä eri alojen kovatasoisiin tutkimusryhmiin on edelleen vahvistettava. Olennaista on huolehtia siitä, että tutkijakenttä käy avoimesti vuoropuhelua muiden tieteenalojen edustajien kanssa ja että kilpailu rahoituksesta pidetään kovana. Vuosikymmenten saatossa liikuntatieteellinen toimintakenttä on merkittävästi laajentunut ja tietopohja liikunnasta on dramaattisesti vankistunut
Jos Jyväskylän arviointi tarjosikin paljon hyvää, niin mukaan mahtui myös kriittisiä kannanottoja. POLTTOPISTEESSÄ Suomeen tarvitaan ti ed evi esti ntästrateg i a S uomi on tullut tunnetuksi yhtenä maailman tutkimusintensiivisimmistä maista panostaessaan jopa 3,37 prosenttia bruttokansantuotteestaan tutkimusja kehittämistoimintaan vuonna 2008. Näin totesi Suomen Akatemia vuonna 2009 julkaisemassaan Suomen tieteen tila ja taso raportissa. Voidaanko tehokkaalla tiedeviestinnällä lisätä asiantuntijoiden, päätöksentekijöiden ja suuren yleisön tietämystä ja ymmärrystä tieteellisen tutkimuksen tuottamista tuloksista Ja mahdollisuuksista käytäntöön soveltamisessa. Monia kannustettiin myös lisäämään tieteenalojen välistä yhteistyötä. Kysymykseen vastaaminen edellyttää, että Suomeen saadaan kaikkia tieteenaloja käsittävä iiedeviestinnän strategia. Tiedekunnan kaikki kolme laitosta täyttivät kansainvälisen tason kriteerit ja korkeimmalle tasolle ylsi liikuntabiologian laitos, joka sai psykologian ja tietotekniikan laitosten ohella täydet pisteet sekä tieteellisestä laadusta että tutkimuksen vaikuttavuudesta. Vuosikymmenien arviointitoiminnan merkittävänä yhteisenä sanomana on se, että vaikka tutkimus onkin kehittynyt suotuisasti, ei se välttämättä heijastu koko kansakunnan osaamisen kehittymisenä. Uhkana koko yliopiston tuottavuutta ajatellen pideu iin laitosten vähäistä keskinäistä yhteistyötä sekä yhteistyötä muiden suomalaisten tutkimuslaitosten kanssa. Arviointiryhmät patistivat yliopiston laitoksia kehittämään tutkirnusstrategioitaan, hankkimaan lisää kilpailtua EU-rahoitusta ja lyhentämään tohtorikoulutuksen tavoiteaikoja. KARI L. Jyväskylän arviointien päätulos oli, että Jyväskylän yliopiston tutkimustoiminta on ollut kokonaisuudessaan kansainvälisesti korkeatasoista koko 2000-luvun ajan ja että tutkimuksen kärki on laajentunut jakaantuen nykyisin usean laitoksen kesken. Merkittävä löydös oli, euä kaikki yliopiston laitokset täyttivät niille asetetut hyvän kansainvälisen tason kriteerit. Suomi on kokenut takapakkeja kaikilla yhteiskuntarintamilla niin teollisuudessa kuin liikuntaja urheiluelärnässäkin. Useaa laitosta kehotettiin myös julkaisemaan tutkimustuloksiaan korkeaiasoisemmissa lehdissä ja kehittämään tutkimusjohtamista. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi 20 LIIKUNTA& TIEDE 49, 1 /2012. Jyväskylän yliopiston arviointi on liikuntatieteen kannalta erittäin tärkeä, sillä se on maamme ainut yliopisto, jossa liikuntatiede on ollut edustettuna omassa uedekunnassaan vuodesta 1963 alkaen. Niiltä näyttää myös puuttuvan selkeä näkemys sen toteuttamisesta. Suomen tieteen kehityksestä on pidelty hyvää huolta viimeisten vuosikymmenten aikana ja sitä on arvioitu lukuisin kansainvälisin arvioin. Vaikka Suomen yliopistot ovat maailman huippuluokan tutkimuslaitoksia, näyttää niiden kyky viestiä tieteen tuloksista ympäröivälle yhteiskunnalle jääneen vähemmälle huomiolle. Osuus kasvoi koko 1990-luvun ja 2000-luvun alun, mutta on sen jälkeen alkanut jyrkästi laskea. Niiden toistuvana viestinä on ollut, että suomalaiset yliopistot ja tieteentekijät ovat maailman eliittiä etenkin kun miuaustapana on kansainvälisten julkaisujen määrä suhteessa kansakunnan kokoon. Arvioinnit peräänkuuluttavat kuin yhteisestä suusta tutkimuksen tuottamaa innovatiivisuutta. Ruotsin ja Tanskan johdolla Pohjoismaat ovat olleet uranuurtajia ja suunnannäyuäjiä 1900-luvulta alkaen. Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan laitokset olivat kåyuäneet etsikkoaikansa hyvin, sillä niiden menestys koko yliopiston 22 arvioidun laitoksen joukossa oli suorastaan erinomainen. Vaikka tutkimusympäristöt todettiin kansainvälisesti varsin kilpailukykyisiksi, tuotiin samalla ilmi, että niiden pitäminen kansainvälisellä tasolla vaatii lisäresursseja. Suomen ja muiden Pohjoismaiden tieteellinen taso todettiin erittäin korkeaksi. Pohjoismainen arviointi, joka on enemmän yleisarviointi kuin yksittäisten laitosten arviointi, tukee vahvasti vuosina 2005 ja 2010 julkaistujen Jyväskylän yliopiston kokonaisarviointien tuloksia. Alkuvuodesta valmistunut lukuntaueteeseen keskittynyt vertailu Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin välillä välini saman viestin
Muun muassa mediatarjonnan monipuolistuminen, sähköisten mediamuotojen käytön yleistyminen ja yhteiskunnalliset sekä väestölliset rakennemuutokset ovat laskeneet sanomalehtien levikkejä, mutta erityisesti Skandinaviassa sanomalehdet ovat pitäneet pintansa poikkeuksellisen hyvin (ks. Teksti viestitti, ONNEA YHDESTÄ UUDESTA HOPEASTA SUOMI. Saari 2007, 17, 254.) Ja niihin tartutaan. (Ks. Urheilujournalismin Suomi-Ruotsimaaottelussa voittaja oli sama, mutta lukemat suomalaisnäkökulmasta paljon karummat. Lööppeihin, etusivuille ja verkkolehtiin sisällytetään päivittäin koukkuja, joihin lukijoiden toivotaan tarttuvan. Esimerkiksi Ruotsissa iltapäivälehdet Aftonbladet ja Expressen ovat maan kaksi luetuinta sanomalehteä (Orvesto konsument Helår 2010) ja UIKUNTA&TIEOE49• 1 '2012 21. Pohjoismaalaiset ovat sanomalehtien lukijakansaa edelleen. Sauri 2007, 28-29). lwvat J-2.) Iltapäivälehtien välittämä kuva todellisuudesta on pilkottu, visualisoitu, paisuteltu ja dramatisoitu. Norja oli tilaston kolmas (538,3), Ruotsi yhdeksäs (422,2), Tanska 28 (235,0) ja Islanti 33 (199,2) (World Press Trends 2010, 38-39.) Sanomalehtien kysyntää tai niiden huomioarvoa kuvaaviin tilastoihin nähden hätä sanomalehden asemasta kuulostaa turhanaikaiselta paisuttelulta (Hujanen 2007, 256). Suomessa päivittäisiksi tilastoitavien ( 4-7 krt/vk) maksullisten sanomalehtien keski levikki tuhatta asukasta kohden oli 462,0. Ennustus toteutui: Ruotsi voitti ottelun niukasti 3-2. Teksti: ANTTI LAINE Suomelle rökäletappio urheilujournalismin Suomi-Ruotsi-maaottelussa T uijotusleiklii alkaa nyt, LEIJONAT SYÖVÄT RUOTSIN, Seuraavaa suomalaisjäätymistä odotellessa, VAPISE, RUOTSI! Kuulhaa, Suomen lwnsa! Kansalaisuuden vaihto 011 viimeinen mahdollisuus jos todella halualle juhlia jääkiekon olympiakultaa. Huomenna on jo myöhäistä. ~ ~ Lördag 25 februari 2006 ' GRATTIS ~) FINLAND Sveri9<: 6 guld 2 silver 5 brons Flolaod: guld 6 3 brons Ruotsalainen iltapäivälehti Aftonbladet ennakoi Torinon 2006 miesten jääkiekkoturnauksen Suomi-Ruotsiloppuottelua julkaisemalla urheiluliitteensä etusivulla kuvan hopeamitali kaulassa kyynelehtivästä Suomen leijonasta. Yksittäisistä sanomalehdistä luetuimpia ovat iltapäivälehdet. Täylläliää heti hakulwavake. Suhteutettaessa aiku isväestön määrä ja maksullisten päivälehtien keskimääräinen levikki Suomi sijoittui World Association of Newspapersin vuonna 2010 julkaisemassa maailmanlaajuisessa tilastossa viidenneksi. (Ks. Audiovisuaalinen kulttuuri ei ole nujertanut halua lukea paperille painettua tekstiä, kuten joissakin uhkakuvissa esitettiin jo vuosikymmeniä sitten (Herkman 2002, 15)
Iltapäivälehtien verkkoversiot ovat puolestaan sekä Suomessa että Ruotsissa koko internetin luetuimpia sivustoja (KlAindex 2012/1; TNS Metrix 2012/1) Yksi iltapäivälehtien keskeisistä sisältöalueista on urheilu. Urheiluaineiston määrä ja suhteellinen osuus on iltapäivälehdissä paljon suurempi sekä asema myyntivalttina merkittävämpi kuin muissa sanomalehdissä. Sanomalehtien Liiton Toimitustilaston mukaan vuonna 2006 urheiluaineiston määrä suurissa 4-7 päivänä viikossa ilmestyvissä suomalaisissa sanomalehdissä oli 14 prosenttia ja iltapäivälehdissä noin 20 prosenttia. 22 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. Ruotsissa tutkimuskenttä on Suomea laajempi ja monipuolisempi, mutta suhteessa muihin urheilun KUVA 2. Alaa käsitteleviä maisteritason opinnäytteitä on valmistunut runsaasti, mutta julkaistuja tutkimuksia vähän. Torinon 2006 miesten jääkiekkoturnauksen Suomi-Ruotsi-loppuottelun ennakointia suomalaisissa iltapäivälehdissä (25.2.2006). Urheilujournalismin tutkimus vähäistä Urheilu on useimmissa maissa, myös Suomessa ja Ruotsissa, merkittävä joukkotiedotuksen osa-alue. Hörupp, Finlands folk! ?. Torinon 2006 miesten jääkiekkoturnauksen Suomi-Ruotsi-loppuottelun ennakointia ruotsalaisissa iltapäivälehdissä (25-26.2.2006). ?. Suomessa lltalehden ja Ilta-Sanomien edelle yltää ainoastaan Helsingin Sanomat (KMT Lukija Syksy 2010/Kevät 2011). Olympialaisten tyyppisten suurten urheilutapahtumien aikaan urheilun osuus on iltapäivälehdissä vielä huomattavasti suurempi. LORDAG 25 FEBRUARI 2006 ?. Urheilujournalismin tutkimus on silti jäänyt vähäiseksi ja vaatimattomaksi etenkin Suomessa. ?. Det här är sista chansen om ni verkligen viii fira ett 0S-guld i hockey. 1 morgon är det för sent! .. Laine 2011, 119-120, 166-167.) Urheilu on muun viihteen ja uutisten ohella yksi iltapäivälehtien kolmesta tukijalasta. (Ks. EXPRESSEN -KUVA 1. Fyll genast i blanketten
Tutkimusaiheen pariin kulkeuduin suornalaisja ruotsalaisurheilijoiden vastakkainasettelun suuntaamana. Mainokset eivät eroa selittäneet, sillä niitä oli suomalaislehtien urheilusivuilla suhteessa enemmän. Tuomi & Sarajärvi 2002, 64.) Mikään ei ole olemassa ennen kuin se on sosiaalisesti konstruoitu. Tällöin tiedotusvälineiden raportointiresurssit ovat venytettyinä äärimmilleen. Mediaurheilun käsite tarkoittaa, että urheilu määrittyy tiedotusvälineiden representaatioissa, urheilun rnediaesityksissä. Keskeinen aineiston valintakriteeri oli lisäksi se, että olyrnpiakisauutisoinnin kohteet mahdollistavat luotettavan asetelman kahden eri maan urheilujournalismin vertailuun. Havaitsin eroja sisältyvän niin sanomalehdissä julkaistuihin juttuihin kuin sähköisten viestimien tarjontaankin. Mediaesitykset eivät ole "objektiivisen" todellisuuden passiivisia heijastuksia, vaan dynaamisia kontekstisidonnaisia prosesseja. Tuomi & Sarajärvi 2002, 62.) Maaottelussa murskavoitto Ruotsiin Urheiluaineiston suhteellinen osuus oli molempien olympiakisojen aikaan sekä suomalaisissa että ruotsalaisissa iltapäivälehdissä erittäin suuri, vähintään neljännes. (Ks. Suomalaislehtien urheilu-uutisointi keskittyi huomattavasti voimakkaammin olympia-aiheeseen uutisointiin. Konstruktionistisen ajattelutavan mukaisesti mediatekstit eivät ole välitön ikkuna todellisuuteen, vaan ne muotoilevat todellisuutta uudelleen esittämällä kuvaamansa kohteen aina jostakin tietystä näkökulmasta (ks. Viihteellisyy tensä takia ur heilu on suosittu sisältöaines esimerkiksi sanomalehtien lukijoille, mutta samalla syy siihen, että sillä on journalismin tutkijoiden silmissä alhainen status, eikä se kohoa korkealle tutkimusaiheita priorisoitaessa. Olympiakisat valitsin tutkimuskohteeksi, koska ne ovat suurten yleisöjen kiinnostuksen virittäjiä. Vaikka lähestyn tutkimuskohdettani konstruktionistisista lähtökohdista, hermeneuttiseen tieteentraditioon nojautuen, käytännön metodologisella tasolla hyödynnän niin laadullisen kuin määrällisenkin tutkimuksen paradigmoja. Jyväskylän yliopistossa vuoden 2011 marraskuussa tarkastettu väitöskirjani (Laine 2011) tuottaa uutta tietoa näistä kahdesta vähän tutkitusta aihealueesta: urheilujournalismista ja iltapäivälehdistä. Näkemys kielestä merkitysten tuottamisen välineenä nojautuu representaation ideaan. Vuosia suornalaisja ruotsalaisviestimiä rinnakkain seurattuani minulle alkoi muodostua kokernuksellisesti tuttu, mutta tutkimuksellisesti tuntematon oletus siitä, että ruotsalaisten ja suomalaisten tiedotusvälineiden urheiluraportointi eroaa toisistaan. Sosiaalinen todellisuus on siten ihmismielestä riippuvainen rnerkitysjärjestelmä, joka muodostuu merkityksistä, tulkinnoista ja muista ihmismielen rakennelmista. Toimituksellisen urheiluaineiston päivittäiskohtainen sivukeskiarvo oli ruotsalaislehdissä lähes kaksinkertainen. Ruotsalaislehdissä urheilusivuja oli silti selvästi suomalaislehtiä enemmän. Ateenan 2004 kesäolympiakisojen ja Torinon 2006 talviolympiakisojen aikaisesta uutisoinnista koostuva sanomalehtien kokonaisaineisto on laajuudeltaan runsaat 9 600 sivua, neliösenttilaskennan kohteeksi rajattu olympia-aineisto 1 750 sivua ja tästä laadullisen tarkastelun kohteeksi rajattu aineisto 122 sivua. Juttuja julkaistaan myös universaaleista aihepiireistä, joista uutisointiin eivät vaikuta tutkimuskohteena olevien maiden kansalliset kiinnostuksen kohteet. Urheiluklassikoiksi muodostuneiden kohtaamisten myötä kiinnostuin ruotsalaisesta urheilukulttuurista ja tämä puolestaan johdatteli minut ruotsalaisen urheilujournalismin päivittäiskuluttajaksi. Tutkimus perustuu mittavan ja monipuolisen aineiston määrälliseen ja laadulliseen analyysiin. Olen tutkinut, millaista on paperilla julkaistavien suomalaisten (Iltalehti ja Ilta-Sanomat) ja ruotsalaisten (Aftonbladet ja Expressen) iltapäivälehtien urheilujournalismi sekä miten suomalaisten ja ruotsalaisten iltapäivälehtien urheilujournalismi eroaa toisistaan. Tässä merkityksessä representoiminen tarkoittaa merkityksen tuottamisen prosessia ja representaatiot ovat tämän prosessin tulosta. (Ks. Lisäksi esitän tulkintoja erojen syistä. Silti myös olympiauutisoinnin päivittäiskohtainen sivukeskiarvo oli ruotsalaislehdissä selvästi suurempi. Herkman 2002, 219). Lisäksi haastattelin kahdeksaa urheilutoimituksen esimiestä ja analysoin muista lähteistä kokoamiani tilastotietoja. Urheilujourn alismin suurta suosiota ja vähäistä ur heilujourn alismia tarkastelevien tutkimusten määrää on selitetty urheilun viihteellisyydellä. (Ks. Tieto on dynaamista ja muuttuvaa, yksilön aiemman kokemuksen perusteella subjektiivisesti konstruoimaa. Tutkimuksessani representoinnin tarkastelu kohdistuu mediaurheiluun. En yhdy metodologisten fundamentalistien ja tiukasta paradigmaattisesta ajattelutavasta kiinni pitävien näkemykseen siitä, että laadullisia ja määrällisiä analyysitapoja ei voi sovittaa yhteen. ja journalismin tutkimusalueisiin sielläkin suppea. Ei-olympia-aiheisen urheiluuutisoinnin päivittäiskohtainen keskiarvo oli suoLIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012 23. (Pirinen 2006, 9, 22.) Tukeudun konstruktionistiseen ajattelutapaan, mutta en kuitenkaan puhdasoppisesti. Tutkimukseni tieteenlilosoliset lähtökohdat pohjautuvat sosiaaliseen konstruktionismiin, jonka epistemologia eli sosiaalisuuteen perustuva tietoteoria hylkää käsityksen tiedosta ulkoisen "objektiivisen" todellisuuden passiivisena heijastuksena. Brockes 2002, 2.) Sama pätee iltapåivälehtiin. Myös urheilusivujen suhteellinen osuus oli ruotsalaislehdissä suurempi. Ne eivät ainoastaan heijasta todellisuutta, vaan luovat sitä merkityksiä tuottamalla itse. Mediatekstit tuottavat merkityksiä Tutkimuksessani tarkastelen iltapäivälehtien urheilujournalismia yhteiskuntatieteellisenä Iiikuntasosiologian ja journalismintutkimuksen välimaastoon sijoittuvana tutkimuskohteena, jota läpileikkaa aineistojen yhtäläisyyksien ja erojen hahmottamiseen perustuva vertailuasetelma
Tähän pyritään tarttumalla raportoinnin kohteisiin yllätyksellisistä, oivaltavista ja lisäinforrnaatiota tuottavista näkökulmista. Ateenan 2004 aineistossa tämä oli yleisurheilu ja Torinon 2006 aineistossa jääkiekko. Uutisoinnin kohteisiin useista eri näkökulmista tarttuvat jutut edellyttävät palstatilaa ja toimittajia. Kontekstuaalisesti kyse on iltapäivälehtien journalistisesta ja urheilujournalistisesta kulttuurista, joka on muotoutunut historiallisesti. Historiallisesta näkökulmasta selitän eroja kahdella keskeisellä teki24 LIIKUNTA & TIEDE 49 • l /2012. Resurssit eivät kuitenkaan selitä kuin osan suomalaisen ja ruotsalaisen urheilujournalismin eroista. Suomalaislehtien urheilu-uutisointi oli ruotsalaislehtien urheilu-uutisointia maltillisempaa eli siistimmin sensaatiohakuista. Suuret sivurnåårät mahdollistavat näyttävän esillepanon. Suosikkien epäonnistuminen päätyi toisinaan näyttävämmin palstoille kuin heidän menestyksensä. Otsikkoon tiivistyy olennaisin suomalaisen ja ruotsalaisen urheilu median eroista. Ruotsalaislehdet sisälsivät enemmän muun muassa kertomuksellisia j u uutyyppejä, 111 ieli pideaineistoa, televisioaiheista uutisointia ja tapahtumat havainnollistavaa grafiikkaa. Ruotsalaislehtien juuuvalikoima oli vastaavasti huomattavasti suomalaislehtiä monipuolisempi. Aiemmista tutkimuksista poiketen (ks. malaislehdissä vain runsas kolmannes ruotsalaislehtien vastaavasta. Monilta osin kyse on yksittäisten toimittajien ja heidän esimiestensä ammattitaidosta sekä kunnianhimosta. Yksittäisten urheilijoiden kimnostavuuua määrittivät muun muassa urheilijoiden persoona ja ulkonäkö. Ruotsalaislehdissä påivittäin urheilulle käytettävä sivumäärä ja niitä jutuillaan täyttävien urheilutoimittajien määrä on suomalaislehtiä suurempi. Suhteutettaessa olympiakisoihin osallistuneiden kotimaisten urheilijoiden lukumäärä sekä heidän menestyksensä, olympiauutisointi ei kuitenkaan kummankaan maan lehdissä marginalisoinut määrällisesti naisurheilua. Suomalaislehtien jutuissa naisjääkiekkoilijoita pidettiin enemmän seksuaalisina hahmoina kuin tosissaan otettavina urheilijoina. Suomalaislehdissä keskittymä eniten käsiteltyihin urheilumuotoihin ei ollut niin voimakas kuin ruotsalaislehdissä, vaan raportointi jakautui tasaisemmin. Useimpia urheilumuotoja käsiuelevissä jutuissa naisurheilua ei vähätelty tai seksualisoitu sen enempää kuin miesurheiluakaan. Menestysodotukset vaikuttivat molempien vertailumaiden iltapäivälehtien urheilu-uutisoinnin määrään sekä ennen kilpailutapahtumia euä niiden jälkeen. Suomalaisten ja ruotsalaisten iltapäivälehtien urheilujournalismia vertaileva maaottelu päättyi ruotsalaislehtien murskavoittoon sekä määrällisen että laadullisen tarkastelun perusteella. Miesurheilijoista julkaistujen juttujen osuus oli sekä suomalaiseuä ruotsalaislehdissä selvästi naisurheilijoista julkaistujen juttujen osuutta suurempi. Koivula 1999, 41-43; Pirinen 2006, 37-38) nämä eivät keskittyneet korostuneesti naisurheilijoihin. Muita olympiauutisoinnin määrään vaikuttavia tekijöitä olivat rnediavälitteiset menestysodotukset, menestys, käytävien kilpailutapahtumien määrä ja jakautuminen eri päiville sekä urheilijan ja urheilumuodon yleinen kiinnostavuus. Ennen kilpailuja juttuja julkaistiin urheilijoista, joiden odotettiin menestyvän. Useat iltapäivälehtien urheilujournalismin ominaispiirteistä selittyvät niiden asemalla urheilumediakentällä. Poikkeuksen muodostivat maskuliinista urheilumuotoa harrastavien naisurheilijoiden representaatiot, jotka ilmensivät myös suomalaisten ja ruotsalaisten iltapäivälehtien urheilujournalismin välisiä eroja. lltapäivålehdillä on harvoin urheiluaiheisia skuuppeja. Ateenan 2004 ja Torinon 2006 olympia-aineistoista erottui yksi molempien vertailumaiden iltapäivälehdissä selvästi eniten käsitelty urheilumuoto. Eroja selittävät tekijät Osa suomalaisten Ja ruotsalaisten iltapäivälehtien urheilujournalismin eroista selittyy resurssitekijöillä. Ilta-Sanomien toimittaja otsikoi suomalaisten ja ruotsalaisten julkisen palvelun televisiokanavien Ateenan 2004 olympiakisojen televisiolähetyksiä vertailevan jutun Ruotsalaiset tekevät kaiken taasparemmin (ks. kuva 3). esim. Ruotsalaislehdissä esimerkiksi naisjääkiekkoilijoita käsiteltiin muita urheilumuotoja harrastavien naisten tapaan vakavasti otettavina urheilijoina. Iltapäivälehtien urheilusivut sisälsivät urheilijoita seksualisoivia valokuvia ja trivialisoivia kielellisiä ilmauksia. Sekä suomalaisten että ruotsalaisten Iltapäivälehtien urheilujournalismi osoittautui etnosentriseksi. Kilpailujen jälkeen raportoitiin menestyjistä ja "epäonnistujista", joiden media odotti menestyvän. Ne ilmestyvät urheilun uutisvuorokauden hännillä ja niiden roolina on siten täydentää muiden mediamuotojen tarjontaa. Jutussa esitetty kritiikki on kuitenkin siinä mielessä kyseenalaista, että erityisen selkeästi suomalaisen ja ruotsalaisen urheilumedian eroja typologisoivat juuri iltapäivälehtien urheilusivut. Resurssit vaikuttavat myös siihen, millaisia havainnollistamisen keinoja jutuissa käytetään ja miten jutut taitetaan. Tutkimukseni perusteella jyrkimmät sukupuolistereotypiat ovat väistyneet ja sukupuolten esitystavat tasa-arvoistuneet. Suomalaislehtien uutisointi oli sisällöllisesti ruotsalaislehtiä yksipuolisempaa. Suurimmassa osassa olympia-aiheisia juttuja kohteena oli kotimainen urheilija ja ulkomaisiin raportoinnin kohteisiin tartuttiin usein kotimaisesta näkökulmasta. Ruotsalaisissa iltapäivälehdissä urheiluilmiöitä dramatisoitiin suomalaisia iltapäivälehtiä voimakkaammin ja ruotsalaislehdissä esitetty kritiikki oli suomalaislehtiä kovempaa. Pitäydytäänkö mukavuusalueilla olevissa ja nopeammin tuotettavissa sisällöissä vai nostetaanko vaatimustasoa. Suomalaislehdissä perinteisten ennakkoja tapahturnajutrujen sekä ennakkoja tapahtumahaastattelujen osuus oli suhteessa paljon ruotsalaislehtiä suurempi. Sisällöllisesti ruotsalaislehdissä julkaistut jutut olivat suomalaislehtiä yksityiskohtaisempia ja esillepanoltaan näyttävämpiä. Ne ruotsalaiset vasta paremmin tekevätkin
Helsinki Johnny Kniga. He kcnov.11 itsat.a.ln selJr;~tis1J~.!ts~k~ej'. Hyvinvointikatsaus 18 (2), 28-32. Arttnan kis::a.scud1oiic,1,rn On tktcnkin uxta. Sanomalehden muuttuvat merkitykset arjessa. Representing Sport. kuinka pirkaii.11. Niin Suomessa: llniku1nen Ykn k1»imdio on nk(nnenu jonndun nktnnukstn uumr:::~ I~r"~i~: :n:~~~ Toimina1at 1uonm'a1 lihctykiii pöyt an~ takaa. Hanna-Maria Sc-ppili. t2\'JII urhc1li,oihaan huipkeu~~:~:n ~t1:l~i~ 11 .!:: iä;:~~~1r:i1ä~i~ 1 bu~t hin. 2006. Audiovisuaalinen mediakulttuuri. Kilpailu on edellyttänyt satsauksia ja kehittänyt molempia. talll kcn-u YLE:n H11innu-~kka Hinnischi. Nainen sktt1-1mmun• taa C'1lcn w:l01,1acuun H•1mula 111ui;:1i ja1kuvuii kcno:i muun mu.-ua ~~~/1~~ ':iti~i:ti ~~t ko meni rikki. & Sarajärvi, A. Phclp!i, oli silloin • . Muu1 111m u1mu1a 0\'11 l.~ l.j•VU Ol llll'a . Väitöskirja on julkaistu Edita Publishing Oy:n liustantamana. Helsinki: Tammi. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tampereen yliopisto. LIIKUNTA & TIEDE 49, 112012 25. 2011. Sanomalehtien Liiton Toimitustilasto 2006. Tilauliset: anlti.laine@jyu.fi LÄHTEET Artikkelissa viitatut verkkolähteet ovat saatavilla alleviivatuista URL-osoitteista. 2. Suomessa Ilta-Sanomat nautti pitkään monopoliasemasta, jolloin lehteen tehdyt satsaukset olivat maltillisia. 1999. Acta Universitatis Tamperencis 1138. Toiseksi Ruotsissa iltapäivälehdillä ja ennen kaikkea kahden iltapäivälehden kilpailuasetelmalla on paljon suomalaisia iltapäivälehtiä pidempi historia. http://tnsmetrix.tns-gallup.fi/public/ Tuomi, J. Brookes, R. ATEENAN tv-vahti MARIA MÅKINEN -· jällä. Ilta-Sanomissa (20.8.2004) Ateenan 2004 olympiakisojen aikaan julkaistun jutun otsikkoon tiivistyy urheilujournalismin SuomiRuotsi-maaottelun lopputulos. Ruoua laiMn SVT-kaluk:nso1an ri)•tkllischa nava Ofl nkcn111nu1 yhcko puu1umisdta. Tulip.-h1n )('lm ~lvibi. Ruotsalaiset tekevät kaiken taas paremmip ..... World PressTrends 2010. Herkman, J. Tampere: Vastapaino. Ruotsin Suomeen verrattuna huomattavasti pidempi ja rauhanomaisempi historia on mahdollistanut maan urheilulle sekä sitä tarkastelevalle journalismille vakaat kehitysolosuhteet. 1ua a5ian1un1ij111 . KIAindex 2012/1. Vertaileva tutkimus suomalaisten ja ruotsalaisten iltapäivälehtien Ateenan 2004 ja Torinon 2006 olympiauutiso1nnista. 2007. Isku tajuntaan! Eli Suomen iltapäivälehdistön lyhyt historia. Saari, H. Esimerkiksi suomalaislehtien ruotsalaislehtiä voimakkaampaa olympiauutisointiin keskittymistä selittävät resurssitekijöiden ohella maiden poikkeavat urheilumarkkinat. Sama pätee myös lehtien urheilusivuihin. Urheilujournalismin Suomi-Ruotsi-maaottelu. Jyväskylän yliopisto. ... London: Arnold. Sanomalehdet pystyvät vastaamaan ajan haasteisiin. KUVA 3. Niin Ruomsu: Tyl\.ii j.i mooeen ker1aj!rt~!j~1;~~1\~\:;~ ~i~:n:~h1~\~· ~~,;~,.:~~:~ hulppu1.ap.ihtumma auJonomat ja hau)k11 ju1u1 rinWiKsn ulkoilmam1dipd.ai1av11 vu1inn urhcios.u. Hujanen, E. Nuori1. http://www.tns-sifo.se/media/310275/ok%202010%20 helår_ 1000-tal.pdf Pirinen, R. S1i1 ulkomulllhtcn. Orvesto konsument Helår 2010. A.ustrlllian Jan Thorp<" pialii mujoukkuc-cstt n 14-vuocia:ma. ui 17-vuoti:m1a kak• ,i kultllm11ah1 Mcb1kon olyÖÖ;;~•~~~iia Ender om 1j75 MM-khoi.m1 nclji kulru 17-vuoriaana. . ,osta on niou.ilatt,n OV.11 1;"' U OSII· huih-:u n.ikymat ki).1kau· neer niihin kisorhin valta· punkiin jil muun mu,1n,1 vuci nhaa. Helsinki: Sanomalehtien Liitto. \·anhin. 2002. Laine, A. Jj.Yu()(iaana hän oli ;o 400 mc-tnn npaauinn1n maailmanmotari. Edsbruk: Akademitryck. painos. Australian Shanc Gou ld oli Vllil;I 1s-vu<>1 ias. TNS Metrix 2012/1. v1mm11vu11ttt. cu.i karror.na.mttlk. Helsinki: Edita. •vuoiiu. Olennaisena kontekstuaalisena tekijänä vaikuttavat myös iltapäivälehtien uutisoinnin kohteen eli suomalaisen ja ruotsalaisen huippu-urheilun väliset erot. Jyväskylä studies in humanities 68. 2002. i11111isin he v.111h1ava 1 1i11 1 ,-oi 1didi tuor cu.1 r,u~.ilkn~ hieman juhlr kaisuja. Vailr.b sdos11jan tcfoa• A.mmumaa Kloi.1avan Mikko Hannulan mida1i k.au.ojallc pitai kui1cnkin kertoa IIIAN bikk1 j,1 kokoaj.an. http://www.kiaindex.net/ KMT Lukija Syksy 2010/Kevät 2011. Iltalehti tuli markkinoille vasta vuonna 1980 ja kesti jonkin aikaa ennen kuin siihen alettiin kunnolla panostaa. JO. 2002. Aftonbladetin ja Expressenin keskinäinen kilpailu on jatkunut kohta 70 vuoden ajan. Lukijakunnan rajamailla. Ruotsalainen yhteiskunta ei J0Ulunut 1900-luvulla käymään läpi suomalaiseen yhteiskuntaan verrattavia murrosvaiheita, jotka heijastuvat journalismiin. Urheilujournalistisen kulttuurin osalta tämä koskee myös raportoinnin kohdetta eli urheilua. Urheileva Nainen lehtiteksteissä. 19, on joukkuttn nuotin, Jani Sk:~_inen'. Sauri, T. 2007. Nuoncn, YOinois1cn uimart1dcn li.111 \,:,1si 111• b1 vaiklu. Laajoja mediayleisöjä kiinnostavia urheiluraportoinnin kohteita, joista markkinalogiikan tahdissa tanssivat iltapäivälehdet uutisoivat, on Suomessa Ruotsia vähemmän. ,1lli be odot· olym~.uudionillc. Suomen valtakunnallisissa urheilumedioissa olympiaurheilu on säilyttänyt historiallisesti keskeisen aseman Ruotsin valtakunnallisia urheilumedioita paremmin, sillä kansalliset urheilumarkkinat ovat Suomessa paljon suppeammat kuin Ruotsissa. Ensinnäkin Ruotsissa urheilujournalistisella kulttuurilla on muun journalistisen kulnuurin mukana ollut Suomea suotuisammat mahdollisuudet kehittyä. Kc:hnos11 uineet suomal1isu1mari1 11in1 Uti ymminimys1i. Uimilcgcnd• Marit Spit"I. kun h11n ui Munchcnin olympiabi)is,a 1971 kol· me kuh11mi11lu1. Gender in sport. 2007. http://www.levikintarkastus.fi/mediatutkimus/luki1amaarat.php Koivula, N. Paris: World Association of Newspapers and News Publishers. !Hnniscn mukaan suomalai,i1 uimart"1lk pi1ii antaa armoa, silla he ov.u v,clå niin nuona. A.1ttn111 umU('R m1t·.1limhn1u, USA.;n Micha<"I Phcl~ oli jo ndji vuou:1 siucn Sydnc~,i 100 mnrin pc:rho~n viides. ANTTI LAINE, LitT Tutkija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: antti.laine@jyu.fi Kirjoillajan väitöshirja Urhei/ujoumalismin Suomi-Ruotsi-maaollelu Vertaileva tuthimus suomalaisten ja ruotsalaisten iltapäivälehtien Ateenan 2004 ja Torinon 2006 olympiauutisoinnista tarlwsteltiin 26.J 1.20 l J Jyväskylän yliopistossa. Lähteiden toimivuus on testattu ja sisällöt tarkistettu 14.1.2012
Voimistelu ja miekkailu olivat tärkeimmät oppiaineet 1940-ja 1950-luvuilla. Miimi, naamiot ja akrobatia hallitsivat 1960-luvulla. Näyttelijäopiskelijat Essi Hellen ja Mikko Virtanen pariakrobatia tunnilla vuonna 2010. Turkan kautta 1980-luvulla leimasi raju fyysisyys, kilpailu ja testit. Vahvat johtajat ovat vaikuttaneet myös liikunnan opetukseen osana määrittelemäänsä taiteellispedagogista linjaa. Teksti ja kuvat: SEPPO KUMPULAINEN LIIKUNNAN JA FYYSISEN ILMAISUN OPETUS NÄYTTELIJÄNKOULUTUKSESSA: Hikeä ja harmoniaa Liikunnan ja fyysisen ilmaisun opetuksessa on erotettavissa tiettyjä kausia. Vastareaktiona 1990-luvulla vakiintuivat opiskelijan reflektioon nojaavat pehmeät kehotekniikat. 26 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. Moderni tanssi korvasi voimistelun 1970-luvulla
Itse ilmaannuin sopivasti kyselemään töitä ja sain tilaisuuteni, koska rehtori Jouko Turkka tarvitsi juuri sillä hetkellä reipasta, nuorta, hyväkuntoista (miespuolista!) liikunnanopettajaa urheilun maailmasta vetämään ensimmäisen vuosikurssin näyttelijä-, ohjaajaja dramaturgiopiskelijoiden kuntojaksoa. Ensimmäinen tuntimääräys oli kahden viikon mittainen. Keskeisenä motiivinani oli saattaa tutkimuksen avulla näkyväksi ja kirjalliseen muotoon jotakin siitä, mitä edelliset opettajasukupolvet sekä kollegat omana aikanani ovat opettaneet ja työstään ajatelleet. Minkä tahansa ammattikäytännön lorelle, sen kielelliselle "toimintaohjeistolle" on Northin mukaan tyypillistä, että kaikki käytännön tilanteissa joskus toimineet neuvot omaksutaan mukaan yhteiseen ohjevarastoon. Näyttelijänkoulutukseen liittyvillä opetusalueilla kuten voimistelu, miekkailu, tanssi, akrobatia tai miirni , opetettavat taidot ovat enimmäkseen sanatonta liikkeellistä toimintaa ja sanatonta ilmaisua. Kyseessä on tältä osin selvityksen omainen kuvaus STK/feaKin kehittymisestä vuodesta 1943 vuoteen 2005 sekä liikunnan ja fyysisen ilmaisun paikasta ja LIIKUNTA & TIEDE 49 , 1 /2012 27. Northin lore-käsitteen ympärille muotoutuvan teorian löytäminen kuvaamaan näyttelijänkoulutuksen käytäntöä, jossa on monia tunnistettavia yhteisiä piirteitä muiden ammattikäytäntöjen kanssa. Varsinkin edesmenneitä opettajia koskeneiden haastatteluiden sisällöissä kokonaisuus tuli aluksi esiin yksilöiden, esimerkiksi usein legendaarisiksi nimettyjen rnestariopettajien kautta. Suurena apuna kokonaisuuden hahmottamisessa olivat erityisesti tohtori Timo Kallisen tutkimukset suomalaisen teatterikoulutuksen kehittymisestä alkaen Suomen Teatterikoulun perustamisesta vuodesta 1943. Useimmiten opettaja on haettu asiasta päättäneiden lähipiiristä, koska on tiedetty, mitä saadaan. Toisaalta TeaKin aikana opettajavirat on opetrajakollegicn hyväksymän käytännön mukaan määritelty aina määräaikaisiksi (3-7 vuotta). Näyttelijänkoulutuksen käytäntöihin tietoa moninaisista lähteistä Tärkeä etappi monipolvisessa tutkimusprosessissa oli Stephen M. Myös näyttelijänkoulutuksessa liikunnan ja fyysisen ilmaisun opetus mukaan lukien tietoa on poimittu moninaisista lähteistä, kun opettajat ovat rakentaneet hyvin spesifejä oppiaineitaan soveltaen esimerkiksi tanssia, miekkailua tai akrobatiaa sopiviksi näyttelijän koulutuksen tarpeisiin. Haastattelin tutkimusta varten Suomen Teatterikoulussa, STK:ssa ja Teatterikorkeakoulussa, TeaKissa päätoimisesti liikuntaa ja fyysistä ilmaisua opettaneet opettajat ja ennen tutkimusprosessin alkua edesmenneiden opettajien oppilaita ja kollegoita. Tulos tai ulos. Tutkittavia opettajia oli yhteensä 15 ja heistä seitsemää saatoin haastatella suoraan. Näyttää esimerkiksi siltä, että lorelle tyypillisesti uusia opettajia on STK/TeaKissa eri syistä usein palkattu erilaisiin näyttelijänkoulutuksen tehtäviin lyhyen tähtäimen, tässä ja nyt, tarpeen mukaan. K åsittelen tässä artikkelissa muutamia tärkeinä pitämiäni teemoja väitöstutkimuksestani, johon impulssi tuli käytännön opetustyössä syntyneistä kokemuksistani liikunnan ja fyysisen ilmaisun opettajana Teatterikorkeakoulussa vuodesta 1983. Muistelussa hahmottui opettajien persoona, jopa yksityiselämä, mutta ei aina kovin tarkasti se, mitä tai miten he olivat opettaneet. Tällainen käytäntö on hyvin spesifiä ammattitaitoa vaativilla aloilla toisaalta ymmärrettävä, mutta vaarana on ilman muuta myös sisäänpäin kääntyminen ja tuttujen suosiminen. Näistä opettajista useat ovat jääneet pitkäksi ajaksi osaksi näyttelijänkoulutuksen käytäntöä. Tästä seuraa, että varastoon kertyneet käytännön ohjeet saattavat olla keskenään hyvin ristiriitaisia mutta silti toimia juuri siinä erityisessä tilanteessa, jossa niitä tarvitaan. Päädyin lopulta kuvaamaan tutkimuskohdetta kolmena isompana kokonaisuutena kolmen teoreettisen lähestymistavan kautta. Lähdekritiikkiä ei välttämättä harrasteta. Tällä on taattu esimerkiksi se, että niin ikään määräaikaisten professorien kausia ja taiteellisia linjanvetoja seuraillen opettajakunnassa on vuosien kuluessa tapahtunut myös vaihtumista. Aloitin tutkimusprosessin työn ohessa yli kymmenen vuotta sitten ja sijoitin tutkimuskokonaisuuteen myös oman työni kuvauksen. Toisaalta loressa ei ole mitään mekanismia, jolla kerran toimivaksi osoittautunut neuvo pudotettaisiin pois käytöstä. Koska minua ei kuitenkaan etukäteen tunnettu, oltiin varovaisia. Vahvat johtajat vaikuttaneet opetuksen sisältöihin Ensimmäiseksi kuvasin ja pohdin lähinnä Harrikariin tukeutuen Braudelin ja Giddensin historiallisten ajantasojen rakennetta hyväksi käyttäen liikunnan ja fyysisen ilmaisun opetukseen vaikuttaneita tekijöitä. Laajensin lore-käsitteen peittoaluetta tutkimuksessani kielelliseltä tasolta myös opetuksen toimintakäytäntöihin, joita ei aina lainkaan sanallisteta. Toinen Northin lorelle määrittelemä tunnistettava piirre on se, että käyttöön kelpaa periaatteessa mikä tahansa tiedon laji, joka toimii käyttöyhteydessään, kansan viisauksista tieteelliseen tietoon. Olen siis monella tasolla opettaja oman työnsä tutkijana ja tutkimuksella on sekä autoetnografisia että toimintatutkimuksellisia, työyhteisön toimintakäytäntöjen kehittämiseen tähtääviä piirteitä. Lisäksi halusin tutkia, mitkä tekijät teatterikoulutuksen kehyksessä ovat vaikuttaneet liikunnan ja fyysisen ilmaisun opetuksen kehitykseen tutkimusjaksolla. Teatterikoulutuksen käytännön kuvaaminen lorekäsitteen kautta antoi uskoakseni hyvän kokonaiskuvan koulutuksen toimintamekanismista, mutta tutkimusprosessin edetessä syntyi kuitenkin tarve löytää !orea täsmällisempiä ja tarkemmin kohdistettuja tutkimuskäsitteitä siivilöimään esiin näyttelijänkoulutuksen ja sen osana tapahtuneen liikunnan ja fyysisen ilmaisun opetuksen ilmiöitä. Sen sijaan toimimaton ohje putoaa heti pois käytöstä, eikä tule osaksi lorea
1980-lukua leimasi Turkan kauden raju fyysisyys, kilpailu sekä testit. Näin oli mahdollista esittää entistä tarkemmin ne ehdot, joiden rajoihin tällä tutkimuksella saatu tieto asettuu Formaalitiedon käsite viittaa opettajan systemaattisen koulutuksen avulla hankkimaan tietoon. Tällaisen tiedon merkitys osana opettajan ammattitaitoa, kietoutuneena opetuskokemuksen kautta kehittyneeseen praktiseen tietämykseen, jää kokemukseni mukaan teatterikoulutuksessa helposti pimentoon. Sitä ei tässäkään tutkimuksessa voitu toki selvittää tai todistaa kattavasti, mutta lienee tärkeää pitää se mielessä, kun pohditaan, mistä tekijöistä teauerikoulutuksen kontekstissa usein mestariopettajan persoonan väriuärnå ammattitaito ja siihen liittyvä tieto eri oppiaineissa koostuu. Nostin esiin myös erittäin tärkeiksi näkemiäni opetuksen kansainvälisiä juuria. Muistetaan legendaariset Hilma Jalkanen tai Antti Tarkiainen mutta ei välttämättä tulla ajatelleeksi, mitä esimerkiksi viiden tutkimusjaksolla vuosien 1943-2005 välissä STK/ TeaKissa toimineen voimisteluntai liikunnanopetrajan formaali, koulutuksella hankittu tieto tai useiden opettajien ulkomailta hankkimat erityistaidot ovat merkinneet sekä opetuksen suunnittelussa että liikunnan ja fyysisen ilmaisun opetuksen sisältöjen muotoutumisessa. mainita, että paljolti Saksasta vaikutteita saanutta (nais)voimistelua opeteltiin STK:ssa 1930-luvulta alkaen Helvi Salmisen, HilmaJalkasen ja Elsa Saran toimesta katkeamatta 1970-luvun puoliväliin Saran kuolemaan saakka. Kuvasin myös erilaisia opeuajasukupolvien yli siirtyneitä ruumiillisia käytäntöjä, niin ikään eräänlaisia diskursseja, jotka kokemukseni mukaan näyttäytyvät jatkumoina esimerkiksi akrobatian tai miekkailun liikemateriaalissa ja suomalaisittain erityisen kiinnostavan naisvoirnistelun kehyksessä. Toisaalta on nähtävissä, kuinka esimerkiksi 1970-luvun alkupuolella muodostunut yhtenäinen opettajakollektiivi suunnitteli ja nosti pitkäjänteisesti STK:n korkeakouluvalmiuua, niin että se lopulta toteutui vuonna 1979, kun Teauertkorkeakoulu perustettiin. Liikemateriaalin lisäksi erityisesti HilmaJalkasen kehittämä voimistelujärjestelrnä ja sen tärkeät käsitteet, kuten vireisyys, ovat yhä tänään kiinnostava keskustelun herättäjä myös omassa opetuksessani. Muistumia naisvoirnistelun liikekielesiä oli vielä esimerkiksi tanssin lehtori Ervi Sirenin opetuksessa TeaKissa 1980-luvulla. Oppiaine henkilöityi tiettyyn pitkän uran tehneeseen opettajapersoonaan. Kiinnostava havainto oli, euä vahvat johtajat kuten STK:n pitkäaikainen rehtori Wilho Ilmari tai TeaKin rehtori Jouko Turkka vaikuttivat yksilötason päätöksillään ja toiminnallaan liikunnan ja fyysisen ilmaisun opetuksen sisältöihin osana määrittelemäänsä taiteellispedagogista Ii njaa ja esimerkiksi rekrytoimalla kouluun useita haluamiaan opettajia. Esimerkkinä voi Näyttelijäopiskelija Elias Keränen liike ja ääni -jakson tunnilla vuonna 2010. Vastareaktiona 1990-luvulla vakiintuivat opiskelijan reflekuoon nojaavat pehmeät kehotekniikat varsinkin tanssinopetuksessa tasapainottamaan taitoja ja fyysistä kuntoa korostaneita perinteisiä lajeja. Ammattitaidossa on monta kerrostumaa Tarkensin opettajan ammattitaidon sisältämiä kerrostumia käsitteillä julliiteoria, liäyttöteoria ja Jormaalisekä prahtinen tieto. Koulutuksesta on erotettavissa tiettyjä kausia ja niiden murroskohtia niin, euä 1940ja 1950-luvuilla tärkeimmät oppiaineet olivat voimistelu ja miekkailu, l 960-luvulla miimi, naamiot ja akrobatia. rakenteesta osana näyuelijänkoulutusta eri aikoina. Yksi syy lienee se, että STK/TeaKissa on ollut töissä vain kahdesta neljään päätoimista liikunnan ja fyysisen ilmaisun opettajaa kerrallaan. 1970-luvulla moderni tanssi korvasi voimistelun. Opettajan merkittävät oppimiskokemukset Viitteitä opetusta kehiuäneistä merkittävistä oppimiskokemuksista oli nähtävissä siellä täällä haastauelurnateriaalissa, mutta koska en ollut erikseen kysynyt niistä haastatteluissa ja materiaali kaiken 28 LIIKUNTA& TIEDE.49• 1 /2012
Väitöshirja on luettavissa osoitteessa http://www.teah. Toimintatutkimuksen luonteisena tutkimukseni on suunnattu akateemisen yhteisön lisäksi ja ehkä ennen kaikkea omalle työyhteisolleru TeaKiin ja näyttelijänkoulutukseen. kaikkiaan oli mielestäni liian eri parista tämän teeman käsittelyyn, käytin esimerkkinä lopulta vain yhtä omaa merkittävää oppimiskokemustani. Oeweyn mukaan yhteisöllinen vuorovaikutus ei merkitse yksilöllisen luovuuden rajoittamista vaan antaa sille puitteet kehittyä eettisesti kestävällä pohjalla. Oeweylle ihanneyhteisö oli 1900-luvun alun amerikkalaisen pikkukaupungin malli. Välitilinpäätös osaksi koulutuksen kehittämistä Kysymys ihmiskäsityksestä on mielestäni erityisen tärkeä juuri nyt, kun uusi Sibelius-Akatemian, Kuvataideakatemian ja Teatterikorkeakoulun yhdistävä taideyliopisto on synnyttämisprosessissa. Oleellisen tärkeä tuki, johon saatoin nojata, kun melko epäsovinnaisin keinoin asetuin puolustamaan opiskelijoita tässä epäeettisessä prosessissa, oli opettajakoulutukseni antama valmennustieto eli aiemman määritelmän mukaan fonnaali tieto. Liikunnan ja fyysisen ilmaisun kannalta kuten uskoakseni muidenkin ruumiintekniikoita ja niiden käyttöön liittyvää taitamista opettavien aineiden kannalta olisi muistettava oppimisprosessien hitaus ja opintojen pirstaloitumisen vaara myös tulevan taidekorkeakoulun yhteisiä opintoja suunniteltaessa. Opettajana ja tutkijana toivon, että tutkimuksen muotoon saattamani välitilinpäätös jatkaa elämäänsä ja kietoutuu ajan myötä osaksi näyttelijänkoulutuksen kehitysprosessia keskusteluissa, oppitunneilla ja suunnittelupalavereissa. SEPPO KUMPULAINEN, TeT Yliopiston lehtori Teatterikorkeakoulu Sähköposti: seppo.kumpulainen@teak.fi Kirjoittajan väitösliirja Hilieä ja harmoniaa. Tämä ihmisen ruumiillisuuden tuottama ominaisuus, hitaus, ja sen edellyttämä oppimisprosessien pitkäjänteisyyden takaaminen olisi otettava huomioon niin vallankumouksia suunniteltaessa kuin liikunnan ja fyysisen ilmaisun opetusta kaavailtaessa. Siinä yksilö vielä oli erottamattomasti yhteisön jäsen ja ihmisten väliset suhteet jäsentyivät yhteistyön, eivät kilpailun kautta. Lii/wnnan ja fyysisen ilmaisun opetus Suomen teatterilwulussa ja Teatteri/wrhealwulussa vuosina 19432005 tarlwstettii.n 26.11.2011 Teauerinorneanoulussa. Syynä on se, että ruumiillisena olentona ihminen toimii ja selviytyy maailmassa vakiintuneiden toiminnantapojen (habits) kautta. tea h .fi!J u I hai su t/M yytavat_j u / lwisu t Lii/wnnan opetuksesta TeaKissa myös: http://www. Erilwistuminen näyttämöliilwntaan Sofian elohuvaja teatterihorhealwulussa (Vitiz-instituutti) 1982-83. Turkan väite oli, että kouluttamalla teaueritaiteilijoita ympäröivän yhteiskunnan filosofian mukaisesti kilpailemaan keskenään, tuloksena olisi vahvoja, teatteria, jopa yhteiskuntaa muuttamaan kykeneviä yksilöitä. Keho oppii ja unohtaa hitaasti Tutkimuksen filosofisena pohjana käyttämääni pragmatismia edustavan filosofi John Deweyn ajattelua mukaillen voinee ajatella, että kaikki mielelliset konstruktiot, jotka lupaavat utopian tavoin nopeita käänteentekeviä ja vallankumouksellisia muutoksia, kuten Turkka julistustensa tasolla lupasi, ovat tuomittuja epäonnistumaan. TeaKissa on korostettu yhteisöllisyyttä keskinäisen kilpailun sijaan. 1952) on toiminut liihunnan opettajana TeaKissa vuodest.a 1983. Turkka toivoi muutaman Cooperin testissä jo pariin kertaan hylätyn opiskelijan luovuttavan ja lähtevän koulusta, jos eivät saisi testiä läpi ja vaati siihen tähdäten tulosparannuksia, jotka olivat täysin epärealistisia suhteessa käytettyyn harjoitteluaikaan ja opiskelijoiden lähtötasoon. Opiskelijoiden hyväksi tekemäni juoksutulosten vääristely eräänä syksynä muuttui määritelmän mukaan opettajan kriittiseksi oppimiskokemukseksi, kun rellektoin eli ajattelin tekemääni jälkeenpäin. tea h .Ji!ta / Ien n u sha n he!seppolw mpu la i nen Seppo Kumpulainen (s. LiKJyväshylän yliopisto 1977. Kuvaamani tapaus liittyi Jouko Turkan ristiriitaiseen aikaan TeaKin professorina ja rehtorina sekä tuolloin pakollisiin Cooperin juoksutesteihin, joiden suorittamisesta vastasin. Mielestäni tällaisen tutkimuksen mahdollinen arvo on suorassa suhteessa sen hyödyllisyyteen käytännön opetustyössä, tässä tapauksessa näyttelijänkoulutuksen kehittämisessä. Opiskelijan tuli kovetiuakseen sietää yksinäisyyttä ja selviytyä yksin. Jouko Turkan Tea Kissa koulutuksen ohjenuoraksi esittämä malli oli toisia vastaan ankarasti kilpaileva yksilö. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012 29. Toisaalta ne kerran omaksuttuina eivät myöskään unohdu, poistu ruumiista, sen aineenvaihdunnallisesta, psykofysiologisesta vuorovaikutuksesta noin vain. Ji!alltypes.asp?d_type=5&menu_id=l578&tag#.ja tilattavissa mahsullisena paperiversiona osoitteesta h ttp:!lwww. Turkan aikaa kokonaisuudessaan voitaneen pitää minulle ja monelle muulle Tea Kissa ajan kokeneelle eräänlaisena laajana kriittisenä oppimiskokemuksena, jonka reflektointi tuntuu Tea Kissa jatkuvan yhä edelleen. Kirjoittaja on vieraillut opettajana luhuisissa teatterilwuluissa Baltiassa ja Slwndinaviassaja suunnitellut noin lwusihymmentä taistelu-ja muuta liihuntahoreografiaa eri teattereihin Suomessa, viimeisin Robin Hood -oopperan taistelut Suomen Kansallisoopperaan lieväällä 2011. Turkka pyrki esimerkiksi hajottamaan vuosikurssit ja niiden tarjoaman ryhmän suojan. Niiden omaksuminen puolestaan vaatii aikaa ja toistoja olipa kyseessä teatteri-ilmaisuun liittyvä liikunnallinen taito tai joku arkielämän käytäntö. Turkan kauden jälkeen näyttelijänkoulutuksessa opinnot on arvioitu hyväksytty-hylätty jaolla, eikä numeroarvostelua ole käytetty. Tällaisen ajattelun pohja perustuu Deweyä mukaillen virheelliseen käsitykseen ihmisen perimmäisestä olemuksesta pelkästään lajitovereitaan vastaan kilpailevana selviyryjänå
Ei ole siis yhdentekevää kuinka vuoristoharjoittelua suunnitellaan ja toteutetaan. Lajista riippumatta kestävyysurheilulle on tyypillistä hyvin pienet erot huippuurheilijoiden välillä fysiologisissa ominaisuuksissa. V uoristoharjoittelusta ja hypoksia-altistuksesta (eli vähähappiseen ilmanalaan altistuksesta) käytävään keskusteluun liittyy sekä tietoon että harhakäsityksiin perustuvaa argumentointia. 30 LIIKUNTA & TIEDE 49, 1 /2012. Toisaalta, väärin toteutetulla vuoristoharjoittelulla voidaan muutamassa viikossa pilata kuukausien onnistunut harjoittelu. Sekä vuoristoharjoitteluettä huippu-urheilututkimukseen laajemminkin tuo oman haasteensa se, että huippu-urheilijoilla interventioilla aikaansaadut muutokset useimmissa fysiologisissa vasteissa saati suorituskyvyssä ovat niin pieniä, että tilastollisten erojen osoittaminen pienillä koehenkilöjoukoilla on äärimmäisen vaikeaa. Vuoristoharjoittelu ja huippu-urheilijat Hyväksi kestävyysurheilijaksi kehittyminen vaatii vuosien nousujohteista ja yksilölliset seikat huomioivaa harjoittelua. Tällöin pienetkin muutokset suoritukseen olennaisesti vaikuttavissa tekijöissä voivat olla ratkaisevia lopputuloksen ja sijoituksen kannalta. Kilpailutuloksen kannalta nämä samat muutokset voivat kuitenkin tarkoittaa eroa ensimmäisen ja kahdennentoista sijan välillä. Tässäkään asiassa ei siis ole varsinaista haittaa siitä, euä keskustelijat ovat, tutkimustiedon ohella, itse osallistuneet aktiivisesti huippu-urheiluun myös vuoristoharjoittelun toteutuksen osalta. Teksti: JU HA PELTO NEN, HEIKKITIKKANEN,A RI NU M M ELA Vuoristoharjoittelu reitti tulokseen vai turmioon. Näillä perusteilla haluamme tällä kirjoituksella osaltamme tuoda aineksia tähän kestävyysurheilun normaaliin valmentautumistapaan liittyvään keskusteluun. Oikein toteutetulla harjoittelun ja vuoristoaltistuksen yhdistelmällä voidaan suorituskykyä kohottaa parhaimmillaan muutamia prosentteja
Korkean ilmanalan matalan happiosapaineen tiedetään vaikuttavan elimistön punasolutuotantoa lisäävästi ja parantavan siten veren hapenkuljetuskapasiteettia. Oikein toteutettu harjoittelu on välttämätön perusta hyvälle suorituskyvylle. Kuitenkin, pienten erojen noustessa huippu-urheilussa kilpailutulokseen vaikuttaviksi tekijöiksi, on kestävyysurheilussa toteutettu vuosien ajan vuoristoharjoittelua veren punasoluja hemoglobiinimassan kohottamiseksi ja hapenkuljetuksen parantamiseksi. Hb-massa on riippuvainen iästä, sukupuolesta, kehon koosta, LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012 31. Koska korkeaan ilmanalaan sopeutumisella voidaan lisätä veren punasoluja ja niiden hemoglobiinimassaa, on korkean paikan harjoittelusta tullut merkittävä osa kestävyysurheilijoiden valmennusta. Symposiumissa esiteltiin viimeaikaisinta tutkimustietoa vuoristoharjoittelusta, keskusteltiin käytännön strategioista sen hyödyntämisessä valmistauduttaessa Lontoon 2012 ja Sotshi n 2014 Olympialaisiin, sekä edistettiin urheilijoiden, valmentajien ja tutkijoiden yhteistyötä vuoristoharjoittelun toteutuksessa ja sen vaikutusmekanismien ymmärtämisessä. Toisaalta, väärin toteutetulla vuoristoharjoittelulla voidaan muutamassa viikossa pilata kuukausien onnistunut harjoittelu. Varsin usein juuri nämä urheilijat näyttävät majailevan myös palkintopallien tienoilla. Samaan aikaan kun me suomalaiset täällä pohdimme onko vuoristoharjoittelusta hyötyä vai haittaa, niin vuoristossa asuu ja harjoittelee myös pysyvästi suuri joukko sekä eurooppalaisia että pohjoisamerikkalaisia urheilijoita, siis paljon muitakin kuin ainoastaan afrikkalaisia juoksijoita. Ei ole siis yhdentekevää kuinka vuoristoharjoittelua suunnitellaan ja toteutetaan. Vuoristoharjoittelu sekä hypoksia-altistus laajemminkin on yleinen ja eettisesti hyväksyttävä tapa yrittää lisätä veren hapenkuljetuskykyä luonnollisin, fysiologisin keinoin. Oikein toteutetulla harjoittelun ja vuoristoaltistuksen yhdistelmällä voidaan suorituskykyä kohottaa parhaimmillaan muutamia prosentteja. Samaa veren hapenkuljetuskykyä voidaan ilmentää mittaamalla kätevästi hemoglobiinimassaa (Hb-massa) hiilimonoksidin takaisinhengitysmenetelmällä. Tässä katsauksessa tiivistetään symposiumin sanomaa vuoristoharjoittelun periaatteista ja toteutuksesta, sekä kuvaillaan lyhyesti meneillään olevaa tutkimusprojektia suomalaisten urheilijoiden vuoristoharjoittelun onnistumisen edistämiseksi. Punasolumassan mittaaminen edellyttää punasolujen merkitsemistä radioaktiivista isotooppia käyttäen, mikä on työläs menetelmä. Veren hemoglobiinipitoisuus (g/L) tai hematokriitti (%) eivät suhteellisina muuttujina pysty kuvaamaan veren hapenkuljetuskapasiteettia. Symposiumin tavoitteena oli saattaa yhteen urheilijoita, valmentajia ja tutkijoita, joilla kaikilla on yhteinen mielenkiinto vuoristoharjoittelun käyttämiseen osana urheilijan valmentautumista. Vuoristoharjoittelun vaikutus veren hemoglobiinimassaan ja suorituskykyyn Vuoristoharjoittelua on tutkittu pitkään. Lokakuun alussa 2011 USA:n Olympiakomitea järjesti Colorado Springsissä vuoristoharjoittelusta USOC International Altitude Training Symposiumin, johon Suomesta kutsuttuina osallistuivat LitT Juha Peltonen (Helsingin urheilulääkäriasema, Urheilulääketieteen säätiö / Liikuntalääketieteen yksikkö, Helsingin yliopisto) ja LitT Ari Nummela (KIHU Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus). Kuva: JUHA PEL TO NEN Kestävyysurheilussa keskeinen suorituskykyyn vaikuttava tekijä on elimistön kyky kuljettaa happea työskenteleville lihaksille. Tähän ominaisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat sydämen minuuttitilavuus, veritilavuus sekä punasoluja hemoglobiinimassa. Sen sijaan koko veren punasolumassa ja hemoglobiinimassa (g, g/kg) ja -tilavuus (ml, ml/kg) sekä veritilavuus (ml, ml/kg) vaikuttavat keskeisellä tavalla veren hapenkuljetuskykyyn ja näin ollen kestävyyssuorituskykyyn
Hemoglobiinimassalla ja maksimaalisella hapenouokyvyllä on lineaarinen suhde: yhden gramman lisäys Hb-massassa saa aikaan noin neljän millilitran kasvun hapenouokyvyssä. Vauhtikestävyys-, maksirnikestävyysja nopeuskestävyysharjoitukset toteutetaan joko matkustamalla alemmaksi tai käyttämällä lisähappea korkealla. toteutetu sta kestävyysharjoi uelusta, perimästä Ja asuinympäristön sijainnista suhteessa merenpinnan tasoon. Vastaavasti yksittäisten leirien pitäminen 1800-1900 metrin korkeudessa tuottaa yleensä pienemmän verivasteen suosituskorkeuteen verrattuna tai ei saa mitään vasteua aikaan. Vuoristossa hypoksia stimuloi elimistön erytropoietiini-hormonin tuotantoa. Leirin pidentäminen yhdellä viikolla neljään viikkoon voi parhaimmillaan kaksinkertaistaa Hb-massan kasvun 7-8 prosenttiin. Käytelläessä kannettavaa happilaiueistoa, tulee hapen virtaus säätää sellaiseksi, että valtimoveren happisaturaatio 32 LIIKUNTA& TIEDE<19• 1 .t2012. Veren Hb-m assa vaihtelee nuorten harjoiitelernauornien naisten noin 300 grammasta huippukestävyysurheilija miesten noin 1500 grammaan. Siksi verirnuutosten aikaansaamiseksi ja samanaikaisesti optimaalisen harjoittelun toteuttamiseksi tuloksellisin malli onkin yleensä asua korkealla sekä harjoitella korkealla ja matalalla (living high training low and high, LHTLH). Suurimmat raportoidut vuoristoharjoittelulla aikaansaadut Hb-massan kasvut ovat jopa 10-15 prosenttia. Kuitenkin ne urheilijat, jotka asuvat pysyvästi korkealla tai jotka ovat käyttäneet vuosien ajan vuoristoharjoittelua, voivat saada lisästirnuluksen verimuutoksille asumalla välillä vielä hieman korkeammalla (2600 -2900 metriä). Hypoksiaalusiuksella aikaansaatu Hb-massan kasvu johtaa hapenotLokyvyn nousuun, mikä näkyy parhaimmillaan jopa 2-4 prosentin parannuksena suorituskyvyssä. Hypoksia-alt istuksen määrä on keskeistä muutosten aikaansaamiseksi. Vuosia harjoitelleilla kestävyysurheilijoilla yhden vuoden kuluessa ja eri vuosien välillä tapahtuvat muutokset Hb-massassa ovat er iuain pieniä merenpinnan tasolla harjoiteltaessa. Kestävyyssuorituksen kannalta keskeisiä ovat hapendiffuusion vaikeutuminen keuhkorakkuloista keuhkokapillaareihin ja edelleen valurnoveresrä kudoksiin, ventilaation eli keuhotuuletuksen kasvu, plasmavolyymin pieneneminen, sydämen ja verisuonten toiminnan muutokset, verenkierron jakautumisen muutokset, veren ja lihasten puskurikapasiteetin muutokset, vaikutus lihasten energiaaineenvaihduntaan ja lihassolujen poikkipinta-alaan sekä hypoksian vaikutukset aivoihin. Lopputulokseen vaikuttavat esimerkiksi asumisja harjoittelukorkeus, hypoksia-altistuksen kesto, harjoittelun teho ja määrä vuoristossa sekä siihen liittyvä kuormituksen ja palautumisen suhde, urheilijan harjoitusula ja elimistön rautatasapaino vuoristoon mentäessä, mahdolliset inlektiot ja yksilölliset perimään liittyvät tekijät. Useimmille urheilijoille laskeutuminen 1250 metrin tasolle on riittävä, mutta niiden, joilla esiintyy jo merenpinnan tasolla valtimoveren happikyllästeisyyden voimakasta laskua (happisaturaauo <93 %) kovatehoisessa suorituksessa, tulisi pyrkiä mahdollisuuksien mukaan vielä alemmaksi tekemään tehoharjoitukset. Erytropoieti ini puolestaan stimuloi luuytimessä punasolujen uudistuotantoa. Käytettäessä alppi majaa ja/tai hypoksiateluaa tulee hypoksiassa oleskella vähintään 14 tuntia päivässä vähintään kolmen, mutta mieluummin neljän viikon ajan ver imuutosten aikaansaamiseksi. Lisähapen määrä korkealla vaihtelee yleensä 2660 prosentin välillä sisäänhengitysilmassa. Kolmen viikon vuoristoaltistus voi lisätä Hbmassaa 2-4 prosenttia. Kun 2500 metrin raja vuoristossa asumisessa ylitetään, merenpinnan tasolla normaalisti asuvien urheilijoiden verimuutokset kaan eivät yleensä parane, vaan itse asiassa heikkenevät. Kaikkein optimaalisin alue näyttäisi olevan 2200-2500 metrin korkeus. Useimmat urheilijat saavat myönteisen vasteen asuessaan vuoristossa 20002500 metrin korkeudella. Keskeinen kysymys pohdittaessa vuoristoharjoiuelun mielekkyyttä onkin: Kun suorituskyky laskee hypoksisessa ilmanalassa ja normaalien merenpinnan tason harjoitusiehojen ylläpitäminen on vaikeaa tai mahdotonta, niin voidaanko vuoristoharjoiuelua käyttää parantamaan suorituskykyä merenpinnan tasolla 7 Vaikka vuoristoon sopeutumisen jälkeen peruskestävyysharjoiuelun teho/vauhti on mahdollista ylläpitää varsin lähellä merenpinnan tasoa, niin vauhukestävyysja maksimikestävyysharjoittelussa teho/ vauhti on vääjäämättä alempi kuin normaalihappisessa ympäristössä. Tällä 2000-2500 metrin korkeudella punasoluja hemoglobiinimassa lisääntyy useimmilla urheilijoilla ja lisäksi hyvä harjoitLelu ja siitä palautuminen on mahdollista. Vuoristoharjoittelun lopputulos muodostuu hypoksiaan sopeutumisen ja toteutuneen harjoittelun perusteella. Hypoksia vaikuttaa elimistön kaikkiin kudoksiin ja siten useaan hapen kuljetuksen ja kulutuksen kohtaan. Hypoksian ja harjoittelun yhdistäminen asu korkealla, harjoittele korkealla ja matalalla Lyhytkestoiset suoritukset, joissa ilmanvastuksella on suuri merkitys, paranevat vuoristossa ilmanvastuksen pienentyessä. Hapenouokyky (VO2max) vaihtelee vastaavasti noin l,0 Umin arvosta 7,0 Umin asti. Sen sijaan piternpikestoiset, ensisijaisesti aerobista energia-aineenvaihduntaa hyödyntävät suoritukset heikkenevät hypoksiassa sitä enemmän mitä ankarammasta hypoksiasta ja pidemmästä suorituksesta on kyse. Ylemmäksi mentäessä olisi teoreeuisesti mahdollisuus saada vielä hieman voimakkaampi vaste ver imuutoksi in , mutta yleensä palautuminen ja harjoittelu kärsivät niin, että mahdollinen verihyöty mitätöityy. Veren hapen kuljetuskyvyn ja kestävyyssuorituskyvyn lisääntymistä vuoristoharjoittelun seurauksena ei kuitenkaan havaita aina ja kaikilla. Nuoruusiässä Hb-massa kasvaa fyysisen kypsymisen ja harjoittelun myötä. Hypoksia-altistuksella (vuoristo, alppimaja tai hypoksiatelua) voidaan oikein toteutettuna kohottaa Hb-massaa 2-10 prosenttia. Tässä mallissa asutaan ja tehdään peruskestävyysharjoitukset korkealla (1800-2500 metriä)
Lisähapen ja/tai matalammalle laskeutumisen avulla mahdollistetaan riittävän kovatehoisten harjoitusten tekeminen vuoristoleirin aikana. Vaikka yksilöllinen vaihtelu vuoristoon sopeutumisessa on melko suurta, niin keskeistä vuoristoharjoittelun toteuttamisessa on antaa elimistölle aikaa sopeutua vuoristo-olosuhteisiin leirin alussa (noin viikko). Elimistön sopeutumista matalaan happipitoisuuteen ja palautumista harjoittelusta tulee seurata tarkasti (harjoituspäiväkirja, yösyke, sykevariaatio, ortostaattinen koe, valtimoveren happisaturaatio levossa ja rasituksessa, veren laktaatti, paino, mieliala). Vuoristoharjoittelun kiistaton hyöty liittyy nimenomaan veren haperikuljetuskyvyn kasvuun. Vuoristoon ei kannata lähteä lainkaan hyvin kuormittuneessa tilassa, sairaana tai rautavastojen ollessa matalalla. Hb-massa ja veri volyymi) ennen ja jälkeen vuoristoleirin. LIIKUNTA & TIEDE 49, 112012 33. Fysiologinen perusta matalammalla korkeudella tai lisähapen avulla tapahtuvalle tehoharjoiuelulle on ylläpitää suuna hapenkulutusta elimistössä ja vaikuttaa kaikkiin hapen jakeluun ja käyttöön osallistuviin prosesseihin, sekä ylläpitää neurornuskulaarista valmiutta merenpinnan tason vauhteihin. Hypoksiaan sopeutumisen ja palautumisen seuranta on tärkeää Asuminen ja harjoittelu korkealla lisäävät elimistön kuormittuneisuutta, joten palautumiseen ja sen edistämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Urheilijoille myös markkinoidaan laitteita, joiden avulla hengitetään vähähappista ilmaa yleensä viiden minuutin jaksoissa tunti päivässä 2-3 viikon ajan MENEILLÄÄN OLEVASTA TUTKIMUKSESTA APUA SUOMALAISILLE KESTÄVYYSURHEILIJOILLE JA VALMENTAJILLE K lHU-Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen ja Urheilulääketieteen säätiön Helsingin u rheilulåäkåriasernan/Helsingin yliopiston Lii kuntaläåketieteen yksikön yhteistyönä on toteutettu parin vuoden ajan projektia, jossa vuoristoharjoittelua käyttäville suomalaisille huippu-urheilijoille ja heidän valmentajilleen on tarjottu tutkimusapua yksilöllisten vuoristoharjoitteluvasteiden selvittämiseksi ja tämän tiedon hyödyntämiseksi valmennuksessa. Huolellisella seurannalla voi oppia paljon yksilöllisistä vasteista ja niiden vaihtelusta vuoristoleirin aikana ja sen jälkeen. Ensimmäistä/ensimmäisiä kertoja korkealla olevat tarvitsevat pidemmän aikaa sopeutumiseen kuin ne, joilla on enemmän kokemusta vuoristoharjoittelusta. Näitä jälkimmäisiä mittauksia on jatkettu vähintään kaksi viikkoa merenpinnan tasolle paluun jälkeen. Näitä jälkimmäisiä tuloksia ei ole kuitenkaan kyetty yrityksistä huolimatta kaikkialla toistamaan, joten näiden muutosten tapahtumisesta ei ole kiistatonta näyttöä. Leiriä ei tulisi myöskään päättää väsyneenä, joten leirin lopuksi on eduksi pitää kahdesta kolmeen harjoituksellisesti kevyempää päivää. sykevariaatio, ortostaattinen koe, saturaatio, paino) avulla sopeutumista ja elimistön kuormittumista. Siihen, johtaako vuoristo-/hypoksiaharjoittelu tulokseen vai turmioon, voi jokainen urheilija ja valmentaja vaikuttaa tutkimustiedon hyödyntämisellä ja henkilökohtaisten vasteiden huolellisella seuraamisella. on yli 96 prosenttia. Ravinnossa keskeistä on huolehtia riittävästä nesteen, hiilihydraattien ja raudan saannista. Tähän mennessä saatujen tulosten perusteella on kyetty antamaan urheilijoille henkilökohtaisia neuvoja sekä leirien aikana että tulevia leirejä varten ja kehittämään suomalaista mallia vuoristoharjoittelun toteutuksesta. Tänä aikana harjoittelu on kevyttä. Tutkimuksen ja kokemuksen perusteella myös pelkästään korkealla asuminen ja siellä harjoittelu (living high training high, LHTH) lisää hemoglobiinimassaa ja usein myös hapenottokykyä, mutta ei suorituskykyä yhtä hyvin kuin LHTLH-malli. Peruskestävyyskaudella lisähapen käytön/ alemmaksi matkustamisen hyödyntämisessä on vaihtelua eri maiden ja urheilijoiden välillä, mutta sen käyttö on yleistä kilpailuun valmistavalla kaudella ja käytettäessä vuoristoharjoittelua valmistauduttaessa kauden pääkilpailuun. Lisähapen käytöllä osassa harjoituksia tai unen aikana voidaan edistää palautumista ja kykyä tehdä riittävän kovatehoisia harjoituksia. Joidenkin tutkimusten perusteella vuoristoharjoittelu voisi lisäksi parantaa suorituksen taloudellisuutta ja lihasten puskurikapasi teettia. Helsingissä suoritetaan terveydentilan tarkistus ja mitataan verimuuttujia (mm. lnfekuot tulee hoitaa mahdollisuuksien mukaan jo ennen leiriä (esimerkiksi hampaiden tarkastus). KlHUlla puolestaan keskitytään analysoimaan harjoituspäiväkirjojen ja vuoristossa tehtyjen mittausten (mm
Vuoristoon sopeutumista erityisesti ventilaatiovastetta herkistämällä sen sijaan on mahdollista nopeuttaa viettämällä ennen leiriä 2-3 viikon aikana muutamia tunteja päivässä alppi majassa tai hypoksiateltassa. Toiseksi, urheilijoiden yksilöllistä harjoittelua säädettiin niukasti hypoksiaan sopeutumisen edellyttämällä tavalla. Vuoristosta palaaminen pitää ajoittaa oikein Vuoristossa pysyvästi asuminen tai riittävän pitkän vuoristoleirin toteuttaminen stimuloi veren hapenkuljetuskyvyn kasvua ja elimistön muuta sopeutumista vuoristoon. Nämä laitteet voivat saada hetkellisesti veren erytropoietiini tason nousemaan, mutta yhdessäkään kontrolloidussa tutkimuksessa niillä ei ole saatu aikaiseksi punasoluja Hb-massan nousua. Tämän vuoksi on tärkeää suunnitella vuoristosta palaamisen ajankohta hyvin ja ymmärtää perusteet merenpinnan tasolle takaisin sopeutumisesta. tutkimuksessa joukko urheilijoita osallistui kaksoissokkokokeena järjestettyyn harjoitusjaksoon, jossa koeryhrnä (n=l0) asui neljän viikon ajan 16 tuntia päivässä 3000 metrin korkeutta vastaavassa huoneistossa, placeboryhmän (n = 6) asuessa merenpinnan tasolla. Välittömästi vuoristosta paluun jälkeen suorituskyky on yleensä hyvä 1-2 päivän ajan, ja joidenkin käsitysten mukaan jopa seitsemän päivän ajan. Harjoituskaudella vuoristoharjoittelulla aikaansaatua suorituskyvyn TULOS El YLLÄTÄ L iikunta ja Tiede -lehdessä (6/2011) oli Kari Kalliokosken ansiokkaasti toimittamalla, ulkomaisia tutkimustuloksia esittelevällä palstalla, lyhennelmä tuoreesta artikkelista Siebenmann C ym. "Live high train low" using normobaric hypoxia: A double blinded, placebocontrolled study. Siebenmannin ym. 34 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 112012. Mahdollinen selitys on hypobaarisen hypoksian (vuoristo) aiheuttama suurempi oksidatiivinen stressi normobaariseen hypoksiaan (alppimaja, hypoksiateltta) verrattuna. Kolmanneksi, hypoksiajakson vaikutusten arviointi suorituskyvyn kannalta on suuresti riippuvainen tutkimusajankohdasta merenpinnan tasolle paluun jälkeen. (interrnittent hypoxic exposure, IHE). Tämän huonon jakson kesto vaihtelee kymmenenteen-neljänteentoista päivään asti. Koska sekä suomenkielinen lyhennelmä että alkuperäinen tutkimusartikkeli ovat helposti kiinnostuneen lukijan saavutettavissa, kuvaamme tutkimuksen sekä siihen mielestämme liittyvät puutteet tässä vain lyhyesti. Jos vuoristosta merenpinnan tasolle liittyy pitkä matkustaminen ja aikaeroon sopeutuminen, on turvallisinta suunnitella huippukunnon ajoitus jälkimmäiselle (päivät 1425) hyvän suorituskyvyn jaksolle. Tätä seuraa jakso, jona aikana suorituskyky on tilapäisesti heikentynyt ja jonka aikana suorituskyky vaihtelee päivästä toiseen. päivään asti. Useimmat kilpailut kuitenkin käydään lähellä merenpinnan tasoa. Tutkimuksen loppupäätelmänä todettiin, ettei alppimajaharjoittelulla saavutettu merenpinnan tasolla tapahtuvaa harjoittelua parempaa vaikutusta suorituskykyyn. Lisäksi kilpailuun valmistavalla kaudella vuoristoharjoittelua käytetään tehostamaan harjoittelua merenpinnan tasolle paluun jälkeen. Noin kaksi viikkoa vuoristosta paluun jälkeen suorituskyky nousee ja pysyy korkealla ainakin 25. Oksidatiivinen stressi vaikuttaa karcliovaskulaariseen säätelyyn, endoteelifunktioon, sympaattiseen aktivaatioon ja neuromuskulaariseen väsymykseen, jotka kaikki puolestaan vaikuttavat kestävyyssuorituskykyyn. Ryhmät harjoittelivat samalla tavoin. Vaikka sekä vuoristoharjoittelulla ja siihen yhdistetyllä alhaalla harjoittelulla (LHTLH) että hypoksiateltoissa/alppimajoissa toteutetulla (Iiving high training low, LHTL) harjoittelulla on saatu aikaiseksi toivottuja vaikutuksia merenpinnan tason suorituskyyn, niin mela-analyysit osoittavat LHTLHmallin (oikea vuoristo) olevan vaikuttavampi kuin LHTL (alppimaja/hypoksiateltta). Tässä sinällään ansiokkaassa tutkimuksessa oli kuitenkin yllättäviä toteutustapoja. Tutkimuksen loppupäätelmänä todettiin, että hypoksiassa, eli vähähappisessa ilmanalassa asumisen ja merenpinnan tasolla harjoittelun yhdistelmällä (living hightraining low) ei saavutettu mitatuissa fysiologisissa ominaisuuksissa tai suorituskyvyssä mitään etua merenpinnan tason harjoitteluun verrattuna. Päälinja suorituskyvyn vaihtelulle noudattaa kuitenkin muotoa "hyvähuono hyvä". tutkimuksessakin oli huomattavaa hajontaa koehenkilöiden välillä, osalle koehenkilöistä hypoksiajaksosta oli hyötyä ja osalle haittaa. J Appi Physiol. Neljänneksi, Siebenmannin ym. Siis, päivinä 1-2 (-77) ja uudelleen päivinä 14-25 vuoristosta paluun jälkeen suorituskyky on yleensä parhaimmillaan. Suorituskyvyn tasosta vuoristosta paluun jälkeen on erilaisia tuloksia, kokemuksia ja näkemyksiä yksityiskohtien suhteen. Sopeutumisen seurauksena suorituskyky vuoristossa kasvaa ja riittävän pitkä vuoristoaltistus on ehdoton edellytys vuoristossa kilpailemisen onnistumiselle. Edellä mainitut seikat huomioiden emme osaa pitää tutkimuksen tuloksia yllättävinä. doi: 10.1152/japplphysiol.00388.2011. Ensinnäkin 3000 metrin asumiskorkeus on useimmille urheilijoille liian korkea jotta hyvä yöuni, harjoittelusta palautuminen ja sitä myöten toivottujen fysiologisten vasteiden syntyminen olisi mahdollista
Helposti toteutettavilla mittauksilla voi merkittävästi parantaa leirin onnistumista. Biomekaanisten ja neuromuskulaaristen ominaisuuksien säilymiseksi onkin ilmeisen tärkeää toteuttaa tehoharjoitukset alemmalla korkeudella ja/tai lisähapella riittävän tehon ja vauhdin ylläpitämiseksi näissä harjoituksissa. Sähköposti: juha.peltonen@helsinki.fi HEIKKI TIKKANEN, LT Dosentti, Liikuntalääketieteen ja kliinisen fysiologian erikoislääkäri Helsingin urheilulääkäriasema, Urheilulääketieteen säätiö/ Liikuntalääketieteen yksikkö, Kliininen laitos, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Sähköposti: heikki.tikkanen@helsinki.fi ARI NUMMELA, LitT Biotieteiden johtaja KIHU Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus • Vuoristoharjoittelusta hyötyvät huippu-urheilijat. Vuoristossa harjoueltaessa on mahdollisuus mukautua hiljaisempaan vauhtiin ja siten heikentää neuromuskulaarista toimintaa. Hyvissä olosuhteissa tehdyt tehoharjoitukset edistävät matalan happipitoisuuden aikaansaaman veren hapenkuljetuskapasiteetin kasvusta johtuvan [ysiologisen hyödyn välittymistä suorituskykyyn. Mahdollisia tähän suorituskyvyn vaihteluun vaikuttavia tekijöitä ovat hematologiset tekijät (Hb-massan väheneminen), biomekaaniset ja neuromuskulaariset tekijät (mukautuminen merenpinnan tason vauhteihin ja tehoon) sekä ventilaatiossa tapahtuvat muutokset (ventilaation herkistymisen lasku) Hemoglobiinimassassa ei tapahdu muutoksia ensimmäisen kahden viikon aikana vuoristosta paluun jälkeen. Sähköposti: ari.nummela@kihu.fi Niiden urheilijoiden kohdalla, jotka pystyvät kehittymään merkittävästi vielä tavallisella harjoittelulla, ei ole tarvetta vuoristoharjoitteluun. nousua kannattaa hyödyntää tehostetulla harjoitusjaksolla vuoristoleirin jälkeen. Tämän jälkeen Hb-rnassa (ja punasolumassa) laskee nopeammin kuin punasolujen normaali elinikä antaisi olettaa. Vuoristosta palaamisen jälkeisen kolmannen ja neljännen viikon aikana punasolumassan lasku on vielä maltillista. Tämän laskun uskotaan johtuvan neosytolyysistä, jossa erytropoietiini stimuluksen poistuminen johtaa nuorimpien punasolujen tuhoutumiseen. On suositeltavaa kokeilla ensin yleisten suositusten mukaisia ohjeita vuoristosta paluusta sekä seurata tarkasti urheilijan fysiologisia vasteita ja suorituskykyä yksilöllisen toimintatavan löytämiseksi vuoristoharjoiuelun toteuttamiseen. • Harjoittelun rytmittämisessä on huomioitava riittävä vuoristoon sopeutuminen ja palautuminen. Veren hapenkuljetuskyvyn osalta ollaan siten varsin hyvässä tilanteessa koko ensimmäisen kuukauden ajan vuoristosta paluun jälkeen. Omat tuntemukset eivät ole riittävä tapa seurata vuoristoon sopeutumista ja harjoittelua ylhäällä. Hypoksiaan sopeutumisen keskeisiä mekanismeja on ventilaation kasvu ja ventilaation säätelyn herkistyminen vasteena valtimoveren happiosapaineen laskuun. Tuloksellisen vuoristoharjoittelun askelmerkit LIIKUNTA& TIEDE49• 1 /2012 35. Noin 2-3 viikon kuluttua vuoristosta paluun jälkeen hengitys lihasten energiankulutus laskee ja mahdollistaa verenkierron jakamisen tehokkaammin muille työskenteleville lihaksille. Kohonnut ventilaatio kasvattaa keuhkorakkuloiden happiosapainetta, mikä erityisesti vuoristossa parantaa hapen diffuusiota keuhkoverenkiertoon ja kohottaa valtimoveren happikyllästeisyyuä. Leirin pidentäminen yhdellä viikolla neljään viikkoon voi kaksinkertaistaa veren hemoglobiinimassan lisääntymisen kolmen viikon leiriin verrattuna. • Suorituskyky vaihtelee merenpinnan tasolle paluun jälkeen. • Optimaalinen asumisja harjoittelukorkeus on 2000-2500 metriä. JUHA PELTONEN, LitT Vanhempi tutkija Helsingin urheilulääkäriasema, Urheilulääketieteen säätiö/ Liikuntalääketieteen yksikkö, Kliininen laitos, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. • Vuoristoleirin tulisi kestää vähintään kolme viikkoa verimuutosten aikaansaamiseksi. Kuitenkaan juoksijoilla, jotka toteuttivat "living high training low and high" mallia ei havaittu heikentymistä askelfrekvenssissä, -pituudessa tai kontaktiajoissa merenpinnan tasolle paluun jälkeen. • Ainakin kilpailuun valmistavalla ja kilpailukaudella tulisi vuoristoleirin aikana tehdä tehoharjoitukset alempana (lähellä 1000 metriä) ja/tai lisähapen avulla vuoristossa. • Alppimajaa tai hypoksiatelttaa käytettäessä tulisi vähähappisessa ilmanalassa oleskella vähintään 14 tuntia päivässä, mielellään neljän viikon ajan. Vuoristosta paluun jälkeen hengityksen säätelyn herkkyys vähitellen pienenee ja hengityslihasten vaatima osuus veren kierrosta ja energiankulutuksesta laskee, sisältäen kuitenkin voimakasta vaihtelua ensimmäisen kahden viikon aikana
Aihepiiri on noussut vasta hiljattain julkiseen keskusteluun. Aihetta sivuavaa laadullista kotimaista tutkimusta on tehty jonkin verran. Myös kansainvälisesti aihetta on tutkittu yhteiskuntatieteissä niukasti. Kuitenkin vasta Wallinin esittämän puheenvuoron myötä huoli aktualisoitu yhteiskuntatieteelliseksi tutkimukseksi. Monilla toki on asiasta mielipide, mutta pohjaten usein vain stereotypiohin ja virheellisiin käsityksiin. Hankkeen seurauksena julkaisimme tammikuussa 2012 tutkimuksen Kuntodoping. Aineiden osalta tässä tutkimuksessa pitäydyttiin lähinnä rikoslain (RL 44 luku) dopingiksi määrittämissä aineissa. Salospohja 2008). Jo vuonna 1996 professori Timo Seppälä viritteli huolta dopingaineiden leviämisestä kuntosaleille ja ennakoi mahdollista epidemiaa. H uippu-urheilun ulkopuolella tapahtuvasta dopingaineiden käytöstä tiedetään huomattavasti vähemmän kuin huippuurheilun dopingista. Myös käytön yleisyyteen liittyvät kyselytutkimukset on toteutettu pääosin erilaisten terveystutkimusten yhteydessä ja ne ovat pohjanneet vain muutamaan dopingspesifiin kysymykseen. Yksilöt ovat ottaneet kehonsa ja elämänsä projektiksi, jota voi muokata lääketieteen keinoin. Tutkimuskysymykset määrittyivät laaja-alaisesti: Mistä on kyse, kun puhutaan dopingin käytöstä muuhun tarkoitukseen kuin huippu-urheilumenestyksen saavuttamiseen. Pitkän pohdiskelun jälkeen 36 LIIKUNTA& TIEOE49, 1 /2012. Näitä ovat synteettiset anaboliset steroidit ja niiden johdannaiset, testosteroni ja sen johdannaiset, kasvuhormoni, kasvutekijät (esim. Lääketieteellinen tutkimus on hallinnut akateemista keskustelua ja tästä syystä terveysnäkökulma on ollut hegemonisessa asemassa. Kuinka yleistä käyttö on. Nähökulmia dopingin käyttöön huippu-urheilun ulkopuolella. Teksti: MIKKO SALASUO & MIKKO PIISPA Kuntodopingin yhteiskunnallisen paikan jäljillä Kuntotodopingin taustalla siintää kilpailumentaliteetti. Näkyvin keskustelunavaus tapahtui 26.9.2007, kun tuolloinen kulttuurija urheiluministeri Stefan Wallin pohti Turun Sanomien kolumnissaan, onko dopingista tulossa kansantauti. Monien näkökulmien kautta kokonaisuuteen Eräs tutkimuksen tavoite oli löytää joustava käsite korvaamaan lause "dopingaineiden käyttö huippuurheilun ulkopuolella". Mikä on käytön ja käyttäjien suhde muuhun yhteiskuntaan. Valittua tutkimusotetta lähimpää liippaa walesilaisen Lee Monaghanin (2001) osallistuvaan havainnointiin perustuva teos Boclybu i lei i ng, ei rugs ancl risk , jossa pohditaan dopingaineiden yhteiskunnallista paikka ja riskinottoa osana ajan kuvaa. Millaisiin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin kehyksiin huippu-urheilun ulkopuolinen dopingin käyttö kytkeytyy. Käytön yleisyys on pysynyt samalla tasolla tai jopa hieman laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana. Tämän seurauksena opetusja kulttuuriministeriö sekä sosiaalija terveysministeriö polkaisivat käyntiin tutki 111 ushan kkeen, jossa lähdettiin selvittämään dopingin käytön piirteitä huippu-urheilun ulkopuolella. Kyse on yksilöllisestä kehittymisestä, menestyksestä erilaisilla arjen sosiaalisilla ja kulttuurisilla areenoilla. Aiempaa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta aiheesta löytyy hyvin vähän, lähinnä opinnäytetöiden muodossa (mm. klenbuteroli) sekä istukkahormoni ja antiestrogeenit. Millaiset ovat käyttäjien motiivit ja miten erilaiset terveyskysymykset kytkeytyvät ilmiöön. IGF-1 ), beeta2-agonistit (esim. Niistä tärkeimpiä ovat Anne Sankarin (1995) Kuntosaliruumis, Taina Kinnusen (2001) Pyhät boclarit, Anne Puurasen (2004) Rasvan tyttäret ja Heini Kainulaisen (2011) Rangaistuskäytäntö clopingrikoksissa. Toistaiseksi kuntodoping ei ole laaja kansanterveydellinen ongelma. Käsillä olevaan tutkimukseen lähdettiin tilanteesta, jossa ennakkotietämys kohteesta oli hyvin vähäinen osin olematon
Sana "doping" pidettiin mukana, sillä tiettyihin aineisiin ja niiden käyttöön liittyvät mielleyhtymät ovat yksinkertaisesti niin voimakkaita, ettei semantiikalla pääse pakoon vanhoja merkityksiä. Tutkimuskohteen ollessa piilossa ja vaikeasti tavoitettava, on aineistotriangulaatio luontevin lähestymistapa (Denzin 1978). Poliisin sähköiset aineistot (PATJA): kaikki rikosilmoitukset (n=73), joissa mainittiin doping vuodelta 2009. Käyttäjähaastattelut (n=12) 4. Kuntodopingia lähdettiin tutkimuksessa tarkastelemaan kahdeksan erilaisen ja eri näkökulmasta aukeavan aineiston kautta. 3. Asiantuntijahaastattelut (n=8): kaksi dopingiin erikoistunutta henkilöä terveysalan ja kuusi lainvalvonnan piiristä. Kivinen & Piiroinen 2007). Bourdieu 1986; Thornton 1996). Internetin (kunto)dopingia käsittelevät keskustelupalstat ja keskustelut: noin tuhat liuskaa tallennettua aineistoa. Erottelu huippuurheilun tutumpaan kontekstiin tapahtuu määritteen "kunto" avulla, viitaten kuntourheiluun. Varsinainen työ tehdään kuntosaleilla, mutta hankittavan pääoman hyödyntäminen tapahtuu arjen, vapaa-ajan ja työn monilla areenoilla. "Varjojen arkistoina" hyödynnettiin seuraavia aineksia: 1. Niitä yhdistelemällä syntyy kuitenkin jämäkkä vyyhti, joka avaa laajan näköalan ilmiöön. Dopingaineet ovat välineitä, kemiallisia teknologioita, tiettyjen tavoitteiden saavuttamisessa. Avaininformantit (n=15): Toimivat haastattelupyyntöjen ja tiedon välittäjinä Lisäksi heillä oli runsaasti kokemusperäistä tietoa ystävien tai läheisten dopingaineiden käytöstä. Eri aineistot analysoidaan yksi kerrallaan siten, että tulokset kumuloituivat analyysin edetessä. 6. päädyttiin termiin kuntodoping. Tutkimusote painottuu siten, että teoriat ovat taustoittavia työkaluja, joita käytetään käsittee llistämisen ja ajattelun apuvälineinä. Käytöllä tavoitellaan erilaisia ulkonäköön ja voimaan liittyviä pääomia (ks. Kukin aineisto kuvaa vain tiettyä osaa kuntodopingilmiöstä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Nuorisotutkimusverkoston vuonna 2010 toteuttaman väestökyselyn ja vuoden 2009 Nuorisobarornetrin aineisto 8. 2. Kuva: ANTE RO AA LTO NEN LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012 37. 5. Tutkimus rakentuu eräänlaiseksi kasaantuvaksi triangulaatioksi. Näin lukijan on mahdollista seurata sitä, kuinka analyysi johtaa lopun synteesiin ja millaisista aineksista erilaiset luokittelut ja kategoriat syntyvät. Keskeistä kuntodopingin käytön ymmärtämisessä on käytön ensisijainen motiivi. Erilaiset mikroaineistot, kuten tullihallitukselta, poliisilta ja muilta kuntodopingilmiön liepeillä eri tavoin toimivilta henkilöiltä saadut aineistot ja tiedoksiannot. He olivat henkilöitä, joiden ystäväja harrastepiir iin tai ammatillisiin viiteryhmiin kuului käyttäjiä. Ne pidetään läpi tutkimuksen riittävän vaatimattomina, jottei koko todellisuuden rakenne tule niiden kautta annettuna (ks. 7. Dopinglinkki-internetpalveluun tulleet kysymykset ja muut dopinglinkin aineistot: 93 kysymystä 78 eri kysyjältä
THL:n koko väestöön suunnatussa kyselyssä (n=4200) dopingaineiksi lomakkeella nimettiin testosieroni, anaboliset steroidit, kasvuhormoni, klenbuteroli ja efedriini. Tämän tutkimuksen yhteydessä toteutettiin kaksi kyselyä. N uorisobarometrin (13-29-vuotiaat) 1900 vastaajasta vain kahdeksan, siis alle puoli prosenttia, raportoi kokeilleensa tai käyttäneensä dopingia (Myllyniemi 2009, 93-98). Dopingpuheeseen syntyikin 1990-luvun aikana normi, joka johti korostamaan ja toistamaan ilmiön jatkuvaa yleistymistä ilman empiiristä evidenssiä. voimailu ja harrasteliikunta 2. Käyttöä halutaan salailla (osin siihen liittyvän stigman vuoksi) ja se koetaan hyvin yksityiseksi asiaksi. Kansantauti vai konstruoitu huoli. Kyse on yksilöllisestä kehittymisestä, menestyksestä harrasteurheilussa tai, yhä useammin, erilaisilla arjen sosiaalisilla ja kulttuurisilla areenoilla. Tutkimukseen vastanneista yksi prosentti ilmoitti käyttäneensä jotain näistä lähinnä anabolisia steroideja joskus elämässään. Se "jokin" on nykyaikaa vaivaava erinomaisuuden eetos, jossa yhdistyvät arvoina erinomaisuus, tehokkuus ja tuloksellisuus (Simola 2001). Käytöstä viimeksi kuluneen vuoden aikana ei raportoinut kuin muutama yksittäinen vastaaja. Tutkimuksen tyypittely perustuu siihen, että dopingaineet ovat poikkeuksetta välineitä jonkin pääoman saavuttamiseksi (esim. ulkonäkö ja kehoprojekti 3. Nämä tavoitteet voidaan yhdistää samaan ryhmään ennen 38 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. Kaikissa anabolisten steroidien ja muiden dopingaineiden käyttö on näyttäytynyt vähäisenä. Kuntodopingin juuret ovat Yhdysvalloissa ja 1970-luvun kehonrakennusbuumissa. Tutkimukset viestivät vähäisestä käyttäjien määrästä. Aiempaa tutkimusta käytön yleisyydestä on hyvin niukasti, mutta väestötasolla ilmiö vaikuttaa saavuttaneen huippunsa vuosituhannen taitteessa (mm. Samansuuntaisiin lukuihin on viime aikoina päädytty myös Ruotsissa (Statens Iolkhälsomstitut 2010). Pirkola & Seppälä 2005). ammatillinen hyöty 4. Kilpailueetos on kaivautunut syvään nykyajan sosiokulttuurisiin rakenteisiin. Käytöllä pyritään siis saavuttamaan välillisiä hyötyjä. Tilanteen voisi tiivistää siten, että käyttäjät ovat suhteellisen tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen, jossa dopingaineita voi käyttää rauhassa, salassa ja ilman sen laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Voiman hankinta voiman itsensä vuoksi ja voiman hankinta harrasteurheilulajien tueksi lomittuvat useilla käyttäjillä keskenään. Lääketieteen tarjoamat kemialliset teknologiat yhdistettynä erinomaisuuden eetokseen tarjoavatkin erään selityksen kuntodopingin käyttöön Seuraavassa tyypitellään käyttäjäryhmiä tarkastelemalla dopingin käytön ensisijaisia motiiveja: 1. Menestyksestä ja voittamisesta on tullut lähes synonyymeja: vain paras on onnistunut. alamaailma ja rikollisuus Jaottelu on luonnollisesti karkeistus, mutta tarjoaa aineistosta nousevan jäsennetyn tulkinnan käytön päärnotiiveista ja muodostaa eräänlaisia ideaali tyyppejä (Weber 1980). Suomeen kuntodopingin voidaan arvioida rantautuneen 1980ja 1990-lukujen taitteessa (Seppälä & Taimela 1995). Kansainvälisiä tutkimuksia aiheesta löytyy 1980-luvulta lähtien. Vastaus poliittiseen huoleen käytön yleistymisestä on näin ollen se, että dopingaineiden käytön yleisyys on pysynyt samalla tasolla tai jopa hieman laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana. Lukiessa monia kotimaisia aihetta käsitteleviä lääketieteellisiä tutkimuksia näkyy hyvin ilmeisenä, että yhdysvaltalaisten kyselytutkimusten tulokset ovat käyttökelvottomuudestaan huolimatta olleet mukana konstruoitaessa Suomen kuntodopingkysymystä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana toteutetuista kyselyistä pääosa on kohdistunut tiettyihin valikoituihin väestöryhmiin, kuten opiskelijoihin, koululaisiin ja varusmiehiin. Erityinen ja osin yllättäväkin haaste oli käyttäjien rekrytoiminen haastateltaviksi. Suhteutettuna väkilukuun THL:n kyselyn perusteella suomalaisista noin 30 000-40 000 olisi joskus kokeillut tai käyttänyt dopingaineita, mutta aktiivikäyttäjiä olisi hyvin vähän. Bourdieu & Wacquant 1995). Toistaiseksi kyseessä ei ole kansantauti tai epidemia. Dopingin käyttö on laillista, joten sen taakse ei ole mobilisoitunut esimerkiksi Kannabisyhdistyksen kaltaista kansalaistoimintaa tai muuta "etujärjestöä". Tuolloin steroidit tulivat helpommin ja yhä useampien saataville. Kuntodopingin käyttäjän kovin kilpakumppani on usein abstrakti "jokin", mutta se on silti olemassa. Erityinen kiinnostus on kohdistunut Yhdysvaltain lukioja yliopistotason urheilijoihin. Keskivertokäyttäjä tuntee hyvin toimintaan liitettävät stereotypiat ja pyrkii kaikin tavoin välttämään poikkeavaksi leimautumista (Becker 1963). Käytön motiivit ja tavoitellut pääomat Kuntotodopingin taustalla siintää tietty kilpailurnentaliteetti aivan kuin huippu-urheilussakin. Mari Lehmuskallio (2007, 40) kuvaakin osuvasti terveyden, henkilökohtaisesti palkitsevien ruumiin ja mielen kokemusten, elämänlaadun nostamisen sekä nauttimisen tulleen keskeisiksi itsensä voittamisen muodoiksi. Voimailu ja harrasteliikunta Tässä ryhmässä dopingin käytön motiivina ovat voimanhankinta ja toisaalta sellaiset urheilulajit, joissa voimasta on hyötyä. Lähes jokaisessa suomalaisessa kuntodopingia koskevassa kirjoituksessa ja tutkimuksessa mainitaan käytön jatkuva lisääntyminen ja viitataan Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa tehtyihin tutkimuksiin (esim. Karila 2003). Varsinainen yleistyminen on siis tapahtunut 1990-luvun aikana ilmeisimmin vuosikymmenen alussa. Länsimainen kulttuuri kannustaa menestymiseen ja erinomaisuuteen. Kuten aiemmissa tutkimuksissa, oli dopingaineiden käyttö selvästi yleisempää miesten kuin naisten keskuudessa
Varsinkin ylempänä rikollisen hierarkian portailla doping on myös tapa saada tuloja. Voimanhankkijat ovat klassisia "sali rottia", joiden ensisijainen motiivi dopingin käytölle on voimailutulosten kehittäminen. Siten taustalla sekä voimanhankintaa että harrasteurheilua tukevassa dopingin käytössä on tiukka kilpailumentaliteetti ja vaativa harjoittelu. Thornton 1996). Harrasteurheilussa kuntodoping saattaa tulla kyseeseen lajeissa, joissa voimasta on hyötyä toisin sanoen mahdollinen lajikirjo on valtava. Ammatillinen hyöty Kolmannen ryhmän ensisijaisena motiivina kuntodopingin käytölle on ammatillisen pääoman saavuttaminen. Taina Kinnunen (2001, 3233) laskee ulkonäkötyöläisiin muun muassa malleja, strippareita ja näyttelijöitä. Erilaisissa alamaailman konfliktitilanteissa, kuten velanperinnässä, uhkailussa tai rikollisten välienselvittelyssä sekä voima että lihaksikas ja pelottava habitus ovat tärkeitä pääomia. Tällaisten ammattien kirjo on laaja, mutta niitä kaikkia yhdistää tarve olla jatkuvasti fyysisesti "kaunis". Tässä dopingaineet auttavat "naturaalina" voi kasvaa vain tiettyyn pisteeseen asti, sen jälkeen on otettava doping avuksi. Tällöin dopingaineet liittyvät usein huumausaineiden myyntiin ja välitykseen. Voiman ja lihaksikkuuden myötä kasvava ammatillinen pääoma on ilmeisimmillään turvallisuusalalla ja muissa fyysisyyttä vaativissa töissä. kaikkea sillä perusteella, että molemmissa toiminnan pääsisältö on urheilullisessa kehittymisessä, jossa doping on funktionaalinen väline fyysisen pääoman saavuttamiseen. Samalla dopingin käyttö symboloi jonkinlaista "rikollista poikkeavuutta" (Becker 1963). Ne kytkeytyvät satunnaiseen "kuuritteluun" niin sanotun rantakunnon saavuttamiseksi, tai pitkäjänteiseen ja tarkoin harkittuun kehoprojektiin, jossa ihanteena ei niinkään ole kasvaminen "massamonster iksi" kuin tiukan, esteettisen ulkonäön saavuttaminen. UIKU~A& TIEDE49°1 /2012 39. Aineistossa vastaan tulivat lähinnä kamppailuja palloilulajit. Aineistoissa vastaan tuli muun muassa vartijoita, järjestysmiehiä ja poliiseja. Lukuisia samankaltaisia ulkonäön korostumiseen liittyviä havaintoja on tehty myös mediaja kulutustutkimuksen piirissä. Loputtoman uuttera voimanhankinta on betoniviidakon keskellä tapahtuvaa raudannostoa, jossa ihmisfysiikan luonnolliset rajat lähestyvät tai jopa ylittyvät. Myös erilaiset ulkonäkötyöt vaativat huippuunsa harjoitettua kehoa. Myös aineiden salakuljetus on osa alamaailman toimintaa. Tarkasteltaessa kuntodopingin käyttäjien ikää ja käytön ajallista paikantumista 1990ja 2000-luvulle on helppo nähdä yhteys ulkonäkökeskeisen nuoruuden ja liikuntamotiivien välillä. Tällöin dopingin käytön taustalla on varsin tavoiterationaalista ajattelua. Kehon ja ruumiinkuvan muokkaaminen sekä voiman hankinta tehdään, jotta niillä saavutettaisiin omassa vertaisryhmässä kulttuurisesti hyväksyttyjä ja arvostettuja pääomia (ks. Työntekijöiden keskuudessa fyysistä pääomaa arvostetaan ja fyysisyyden arvostus ylettyy myös vapaa-ajalle (ks. Kuntodoping kytkeytyy nuoruuteen ja varhaiseen aikuisuuteen. Kuntodopingiin kytkeytyvät ulkonäkömotiivit vaihtelevat. Se on elämänkulun sosiokulttuurinen vaihe, jossa voimalla, ulkonäöllä ja olemuksella habituksella on eri syistä tärkeä merkitys. Tarkoitus on kartuttaa voimaa ja testata omia rajoja. Suurin ero aiempien sukupolvien ja nykynuorten välillä on muodikkuuden ja fyysisen ulkonäön korostuminen 1970ja 1980-luvuilla syntyneillä. myös Thiel 2007). Tutkimustietoa on vähän, mutta voidaan arvioida, että noin 30 000-40 000 suomalaista olisi joskus kokeillut tai käyttänyt dopingaineita, mutta aktiivikäyttäjiä olisi hyvin vähän. Tämä ilmenee kilpailuna itsen kanssa, mutta myös toisten samat tavoitteet jakavien kanssa. Ulkonäkö ja kehoprojekti Tuomas Zacheus (2009) on tutkinut nuorten ja nuorten aikuisten liikunnan motiiveja. Useammilla käyttäjillä motiivit ovat kuitenkin miedompia. Myös rakennusala nousi esille. Ammatillinen pääoma voi olla sivutuote edellisten kahden ryhmän dopingin käyttäjillä, mutta joillakin käyttäjillä se on ensisijainen tavoite. Alaa pidetään perinteisesti myös hyvin maskuliinisena. Vaikka kyse on harrasteurheilusta, harjoitteleminen voi saada hyvinkin "totisia" piirteitä. Miehisen kilvoittelun välineenä on salilla nouseva rauta. Nämä pääomat ovat tärkeitä kulttuurissa, jonka elimellinen osa on pelko ja väkivalta. Pikkurikollisissa piireissä dopingaineet pyörivät lähinnä rikollisten omassa käytössä. Hillitty kuntodopingin käyttö tarjoaa tavan tehostaa harjoittelua ja ylläpitää ruumiillista pääomaa, tässä tapauksessa ulkonäköä. Alamaailma ja rikolliset Dopingin avulla saavutetaan voimaa ja saadaan rakennettua alamaailman pääomia palvelevaa habitusta. Kovimmillaan ne ovat kehonrakennusta avitettaessa, pyrittäessä äärimmäisen kovaan lihaskuntoon. Tämä näkemys toistuu jatkuvasti niin haastatteluissa kuin in ternet-keskustel u issaki n
New York, McGraw-Hill, 297-313. Siten korostuvat vastuu omista valinnoista, riskienhallinta ja ratkaisukeinojen etsiminen asiantuntijatiedosta (myös mm. MIKKO SALASUO, VTT Erikoistutkija Nuorisotutkimusverkosto Sähköposti: mikko.salasuo@nuoristutkimus.fi MIKKO PIISPA Tutkija Nuorisotutkimusverkosto Sähköposti: mikko.piispa@nuoristutkimus.fi LÄHTEET: Becker, H. Lahelma, E. Sport, health and drugs: a critical sociological perspective. Koskinen, L. 2001. Kinnunen, T. Class in construction: London building workers, dirty work and physical cultures. The forms of capital. Koulutuspolitiikka ja erinomaisuuden eetos. Helsinki WSOY Zacheus, T. & Piiroinen, T. & Seppälä, T. 2011. Pyhät bodarit. J.D. Kuntosaliruumis. 2004. Salospohja, T. Teoksessa John G. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 42. Etnografinen tutkimus anorektisen kokemustiedon kulttuurisesta jäsentymisestä. Aineiston perusteella tällaista käyttöä tapahtuu lähinnä juuri pikkurikollisessa kulttuurissa. Bourdieu, P. Martelin & A. Sankari, A. Studies In the socrcloqv of deviance. 40 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 ·'2012. Liikuntakulutus kaupunkilaislasten Ja -nuorten liikuntasuhteessa. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, tutkimustiedonantoja 110. Liikunta & Tiede 46:6, 34-40. 2005. Ranga1stuskäytäntö dopingrikoksissa. Medikalisaation myötä aktiivisille yksilöille tarjoutuu lääketieteen laaja-alainen kirjo, josta voi poimia omia intressejä ja tarpeita tukevia kemiallisia teknologioita. Kuntodoping kiinnittyy monin tavoin myös medikalisaatioon. Eräs varsin pieni dopingin käyttäjäryhmä ovat tietyt huumeiden ongelmakäyttäjät, joilla dopingin käyttö on usein varsin holtitonta. Jyväskylän yliopisto: nykykulttuurin tutkimusyksikkö, julkaisuia 44. Kaikkiaan A-klinikkasäätiön ylläpitämän Dopinglinkki-verkkopalvelun ja siihen liittyvien koulutusten kautta Suomessa ollaan kuntodopingin kohdalla terveyskysymyksissä erinomaisesti ajan hermolla. Nykyajan ihmiset ovat päinvastoin "harkitsevia ruumiita", jotka hyödyntävät aktiivisesti lääketieteen tuottamaa tietoa (Lahelma 2003). Aika näyttää, mihin kuntodoping yhteiskunnallisena ilmiönä tulevaisuudessa asettuu ainakin pois virheellisistä stereotypioista ja ihmisten leimaamisesta, toivovat tutkimuksen tekijät. Helsinki: Duadecim, 391-401. Turku: Turun yliopisto. Liikunnan merkitykset vuosina 1923-1988 syntyneiden suomalaisten nuoruudessa. Refleks1iviseen sosiologiaan. 241-258. Medikalisaation juurilta nykypäivään. Waddington, 1. Yksilöt ovat ottaneet kehonsa ja laajemmin koko elämänsä projektiksi, jota voi muokata lääketieteen keinoin. Seppälä, T. 1980, [1904]. Anaboliset aineet ja liikunta. 2008. Lisensiaatintutkielma. Statens folkhälsoinstitut 12011) Dopning Kunskapsunderlag för Folkhälsopolitisk rapport 2010. Denzin (toim.) The research act in socioloqv: a theoretical introduction to sociological method. 2003. Lopuksi Aihepiiristä on aiemmin niin vähän tutkimusta, että lyhyessä artikkelissa pajatson tyhjentämistä ei saa kunnolla edes alkuun. London: The Free Press of Glencoe. Bourdieu, P. Realismista Ia pragmatismista yhteiskuntatieteissä Sosiologia 44:2, 250-252. 1986. Kainulainen, H. Vuori & 1. Myllyniemi, S. & Wacquant, L. British iournal of sociology 58:2, 227-251. 1995. 2007. 1995. Taimela (toim.) l.iikuntalääkeuede. London: Polity. Bodybuilding, drugs and risk. Duodecim 119 19, 1863-1868. 2000. Kirjoit.us perustuu Mihho Salasuon ja Mihlw Piispan lcohsccn "KuntodopingNähöhu/mia dopingaineiden häyUöön huippu-urheilun u/lwpuolc/la". Teoksessa N. Waddington 2000). Huumausaineiden ja anabolisten hormonien käyttö. Simola, H. 1963. Monaghan, L. 2007. Sen pohjalta on kuitenkin hankala määrittää varsinaista omaa kåyuäjäryhmäänsä, sillä vaikka dopingin käyttö jossain vaiheessa lipeäisi hallitsemattomaksi, käytön motiivina ei ole sekoilu itsessään. Aika vapaalla. 2009. 1996. 1978. Puuronen, A. London: E & FN Spon. Richardsson (toim.) Handbook of theory and research for the socrology of education. Lehmuskallio, M. Turun yliopisto, sosiologian laitos. Pirkola, S. Club cultures: music, media and subcultural capital. 2009. Toistaiseksi kuntodopingin kohdalla ei ole kyseessä laaja kansaterveydellinen ongelma, mutta ilmiön seuraaminen jatkossakin on tärkeää. /-/clsinhi: Nuorisotulhimusvcrlwslo 2012. Teoksessa S. Helsinki: Kansanterveyslaitos, Julkaisuja 87/2005, 65-70. Thornton, S. Thiel, D. Edellä on nostettu esiin joitakin havaintoja. Kivinen, 0. Weber, M. Kyseessä ei ole yksisuuntainen prosessi, jossa lääketieteen valtaa käytetään "kuuliaisiin ruumiisiin". 2001. Nuori sotu tkim usverkos to/N uorisotutki m usseu ra, j ui karsuja 92. Kestilä, T. Aromaa ltoim.) Nuorten aikuisten terveys. Kasvatus 32 3, 290-297. New York: Greenwood Press. Strategies of multiple tnanqulation. Outsiders. 2001. "Tiukkaa hhhoo" Dopmqaineiden käyttö kuntosaliharrastajien keskuudessa Suomessa. Yhteisöllisyys ja onni täydellisessä ruumiissa. Joensuu University Press. Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Rasvan tyttäret. Teoksessa S. Stockholm Statens folkhälsoinstitut, R 2011 :18. 1995. Helsinki: Gaudeamus. Tämä ei koske vain aineita, vaan laajemmin lääketieteen tarjoamaa tietoutta harjoittelusta, ravinnosta ja erilaisista (terveys)riskeistä. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset 18-29-vuotiaiden terveydestä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Erilaisten kemiallisten teknologioiden leviäminen voi tapahtua muoti-ilmiöiden tavoin hyvinkin lyhyessä aJassa. Oma kokonaisuutensa ovat vankilat, joissa käyttö on selvästi väestön keskiarvoa yleisempää. 2007. London & New York: Routledge. Nuorten vapaa-aikatutkimus 2009. Kappaleita nuorten aikuisten ruumiillisuuksista. & Taimela, S. Denzin, N.K
Akateemista opettajankoulutusta Peruslähtökohta Jyväskylässä 1963 aloitetulle liikunnanopettajien koulutukselle oli saattaa se vastaamaan muiden aineenopettajien akateemista koulutusjärjestelmää, kandidaatin ja maisterin, jopa lisensiaatin ja tohtorin tulkintoineen. Erityisen selvästi tämä on tullut esiin viime aikoina erilaisissa tutkimuksen arvioinneissa. Kuva: KIM PETR EL L Suomalaisen liikunnanopettajakoulutuksen pohjana oleva oppiaine, liikuntapedagogiikka, on myös oikea tieteenala, toteaa liikuntapedagogiikan emeritusprofessori Lauri Laakso. Kun jäähyväislueruo muuttui liikuntaa opettavien opettajien täydennyskoulutusta käsittelevän seminaarin esitelmäksi, ei artikkeliakaan tuossa muodossa syntynyt. Jostain syystä tietoisuus koulutuksen ja tutkimuksen integroinnista ei ole tavoittanut laitoksen ulkopuolista väkeä, ei edes Jyväskylän yliopiston sisällä. Kuvaavana esimerkkinä edellä esitetystä voin kertoa viime vuosina useasti toistuneen tilanteen, jossa opiskelija ei selviä kandidaatin tai maisterin tutkintoon johtavasta kypsyyskokeesia, rnaturueeusta, tehtävästä, joka vastaa tavallista lukion ainekirjoitusta. ikeastaan tämän artikkelin nimen piti olla "Liikuntapedagogiikkako tiedettä?", ja sen piti pohjautua pitämääni jäähyväisluentoon. Koulutettavien rekrytointipohjan ja -tapojen muuttuessa tulee yhä useammin esiin näkökulmia, joissa tiedollisen osaamisen merkitystä liikunnanopettajakoulutuksessa vähätellään, eikä väärinkäsityksiä oikaista. Liikuntapedagogiikkaa tiedepolitiikan ristiaallokoissa Jyväskylässä aloitetun liikunnanopettajakoulutuksen perusajatus on yhdistää liikuntapedagoginen tutkimus ja liikunnan opettajakoulutus. Vika ei kuitenkaan ole itse muutoksessa. Puutteellinen suomen kielen kirjallinen esitysiaito ei ole tässä tapauksessa ydinkysymys, vaan se, miten LIIKUNTA & TlEDE 49 • 1 /2012 41. Tässä kirjoituksessa voin sivuta vain osaa tuosta kokonaisuudesta, ja toivonkin saavani vielä aikaan alkuperäisen otsikon mukaisen artikkelin. Nyt kun tuosta ajasta on kohta 50 vuolla kulunut, on lähtökohta ajoittain hämärtynyt. Valmistellessani esitelmää tuota joulukuun alussa Jyväskylässä pidettyä seminaaria varten, tulin samalla pohtineeksi, miten paljon erilaista koulutuksen kehitystyötä Jyväskylän yliopiston liikunnanopettajakoulutuksen yhteydessä on vuosikymmenien mittaan tehty, miten paljon koulutuksellisia innovaatioita samalla on syntynyt ja miten siihen kaikkeen on eri tahoilla suhtauduttu. Sen sijaan muotoutui tämä katkelmallinen, hieman itsekehun sävyttämä kirjoitelma, jossa yritän tuoda esiin joitakin poimintoja suomalaisen liikuntapedagogiikan asemaa kuvaavista ilmiöistä viime vuosikymmenien ajalta. Monet tehdyistä uudistuksista (esimerkiksi uudet valintamenettelyt) ovat perusteltuja, jotkut jopa yhteiskunnallisesti välttämättömiä (uudet koulutusväylät ja -rnuodot). Tieteellisen tutkimuksen ja kokemuksen yhteiselle pohjalle rakentuva kokeiluja innovointitoiminta on tieteellistä työtä, mutta arviointiprosesseissa sitä ei arvosteta. Ne eivät saisi kuitenkaan johtaa koulutuksen pohjalla olevan arvokeskustelun hämärtymiseen
Ratkaisu on jo tieteen filosofisesti kestämätön. Maailmassa on kyllä muitakin yliopistotasoisia liikunnanopettajien koulutuslaitoksia, mutta useissa niistä varsinainen tutkimustoiminta ja tieteellinen jatkokoulutus kuuluvat vain "sport scienceen", joka pitää sisällään lähinnä liikuntabiologisen tutkimuksen. Todellisen harvinaisuuden suomalainen liikunnanopettajakoulutus muodostaa kuitenkin siinä, että sen pohjana oleva oppiaine, liikuntapedagogiikka on myös oikea tieteenala. Kiistämällä yksi tärkeä asia Jyväskylän silloin "uudessa" koulutuksessa oli pyrkimys siihen, että liikunnanopeuajat saavuttaisivat saman aseman muiden aineenopettajien rinnalla. Ainakin minun on vaikea käsittää, miten opettajana voisi toimia henkilö, joka ei esimerkiksi pysty olemaan samaa mieltä koulukasvatuksen päätavoitteiden kanssa. Jostain syystä edellä esitetty tosiasia harvinaislaatuisesta koulutuksen ja tutkimuksen integroinnista ei ole tavoittanut laitoksen ulkopuolista väkeä, ei edes Jyväskylän yliopiston sisällä. Jokainen akateemisen tutkinnon suorittanut henkilö, toimiipa hän missä tehtävässä tahansa, on oman alansa asiantuntija, jonka tulee 2010-luvulla ja tulevaisuudessa pystyä perustelemaan omia näkökantojaan, jopa omaa olemassaoloaan, myös kirjallisesti. Toinen merkittävä, unohduksiin jäänyt aihe onkin liikunnanopettajien koulutuksen ja tieteellisen tutkimuksen integroiminen. Viimeisin, vastikään julkistettu Pohjoismainen liikuntatieteiden arviointiraportti tuottaa kuitenkin tässä suhteessa pettymyksen. Jyväskylän alkuperäinen lähtöajatus yhdistää samaan yksikköön sekä liikuntapedagoginen tutkimus että liikunnan opettajakoulutus on siis äärimmäisen poikkeuksellinen ja kunnianhimoinen ratkaisu. Kysymys on myös alan asemasta. Yliopiston sisäisissä arvioinneissa liikuntapedagogiikka on sijoitettu samaan sarjaan muiden liikuntatieteiden kanssa. Sillä oli toki syvällisemmätkin tavoitteet. He pystyivät, ainakin jossain määrin suhteuttamaan arviointiin mukaan myös opettajankoulutuksen, onhan yliopistojen luokanopettajakoulutuksesta vastaavien yksiköiden toiminnassa pitkälti samasta tilanteesta kysymys. Kansainväliset, vertailevat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että kelpoisuuden opettaa koulussa liikuntaa voi saavuttaa kovin monella eri tavalla, maasta ja kulttuurista riippuen. Erityisen selvästi tämä on tullut esiin viime aikoina erilaisissa tutkimuksen arvioinneissa. Vaikka ammatin arvostus on huono perusta koulutuksen suunnittelulle, ei voi olla vertaamatta tilannetta vuosikymmenien takaiseen. Lähes kaikissa maissa maailmassa koulutetaan liikunnanopetlajia. Juuri siksi on perusteltua esittää provokatorinen kysymys, ollaanko tekemisissä lainkaan "tieteellisen" toiminnan kanssa. Jos tällaisen asian suhteen esiintyy ep äselvy yttä, on syytä rnieu iä koko koulutusjärjestelmän toimivuutta. Siihen viitekehykseen asennekeskustelut sopivat huonosti. Niinpä liikuntapedagogiikkaakin arvioivat menneinä vuosikymmeninä suomalaiset perustieteen, kasvatustieteen asiantuntijat. Tietojen ja taitojen "jakamista" voidaan tehostaa erilaisin toimenpitein, mutta jos halutaan saada aikaan keskustelua arvoista tai vaikkapa tavoitteista, sille on varattava aikaa ja vuorovaikutusti lantei ta. Nyky-yliopiston keskeisiä tavoitteita ovat kuitenkin opintoaikojen lyhentäminen ja kontaktiopetuksen vähentäminen. Opetusministeriön liikuntapuoli on vuosikymmenien aikana ollut paitsi edelläkävijä monenlaisissa arvioinneissa, myös avarakatseinen eri tieteenalojen suuntaan. Jos kerran perustieteitä arvioidaan omissa kategorioissaan, esimerkiksi kasvatustiedettä ja fysiikkaa erikseen, niin miten ihmeessä voidaan kuvitella, että niihin pohjaavat soveltavat tieteet olisivat jotenkin yhteismitallisia. Joudun tässä yhteydessä käsittelemään kysymystä vain osittain. Opettajankoulutuksessa on kuitenkin aina kysymys jollakin tavalla normatiivisesta toiminnasta. En tietenkään tarkoita, että koulutuksen tulisi antaa valmiita asennemalleja opiskelijoille, "aivopesusta" puhumattakaan. Ilmiö on toki kiinni monesta asiasta, enkä tiedä onko varsinaista "tasa-arvoa" koskaan saavutettukaan. Vähintäänkin asennekeskusteluja tulisi koulutukseen siksi sisältyä. Opettajankoulutusta ja tutkimusta Jyväskylässä aloitetun koulutuksen tavoitteena ei kuitenkaan ollut vain uudistaa rakenteita. Teoria-aineissa sitä on pidetty jopa Pisa-menestyksen yhtenä salaisuutena. Yksi hämmästelyn kohde onkin se, miksei korkeatasoista liikunnanopettajakoulutusta ole osauu tuoda esiin samalla tavalla, vaikka "poikkeuksellisuus" on tällä alalla vielä suurempaa kuin aineenopeuajakoulutuksessa yleensä. Että meitä ei pidettäisi "toisen luokan" kansalaisina opettajanhuoneessa ja koulun ulkopuolella. On pakko samaan hengenvetoon jatkaa, että koko "asennekasvatus" on nyky-yliopistossa ongelmallinen asia. Suomalainen ratkaisu, yliopistotasoinen maisterin tutkinto kaikkien opettajien peruskoulutuksena on itse asiassa poikkeuksellinen. Seitsemästä arviointipaneeliin kuuluneesta asiantuntijasta yksikään ei tunnustaudu liikuntapedagogiksi. Yllättävää kyllä suurin osa liikuntapedagogiikan tutkimuksen johtavista laitoksista ei kuitenkaan kouluta opettajia, vaan on keskittynyt puhtaasti tieteelliseen koulutukseen. siihen suhtaudutaan.Jos opiskelijan reaktio on: "Ei minusta kuitenkaan tutkijaa tule", on edetty melko kauas Jyväskylän koulutuksen alkuaikojen hengestä. Silti koen tarpeelliseksi varoittaa siitä, ettei ainakaan omalla koulutuksen vähättelyasenteella aikaansaataisi paluuta johonkin sellaiseen, josta vuosikymmenien työllä on vaivoin päästy eroon. Edellä kuvatut arviointiesimerkit osoittavat, kuinka bio-lääketieteellisesti orientoituneesta liikuntatutkimuksesta on tullut koko liikuntatieteiden 42 LJ:KUNTA & TIEDE 49, 1 ·'2012. On vielä koko joukko maita, joissa liikunnanopettajalta ei edellytetä edes alemman tason yliopisto-opintoja. Olisi myös väärin väittää, ettei muualla maailmassa tehdä korkeatasoista liikuntapedagogista tutkimusta. Oikeastaan on kenties väärin puhua "unohduksesta", sillä koko tämä tavoite siihen tähdänneine toimenpiteineen on jäänyt oppiaineen ulkopuolella lähes huomaamatta
Erityisesti liikunnan käyttäytymis-yhteiskuntatieteissä koulutukselliset ja hallinnolliset tehtävät vievät kohtuuttoman suuren ajan, mikä kuvaa hyvin tämän päivän yliopistomaailmaa ja on ainakin liikuntapedagogiikassa ymmärrettävää juuri edellä kuvatun koulutuksen ja tutkimuksen yhdistämisen takia. Viimeksi mainittua menetelmää olemme kuitenkin menestyksellisesi käyttäneet hyväksi kotimaassa, liikuntaa opettavien opettajien täydennyskoulutuksessa. Kun arvostetuimmat tieteelliset lehdet sattuvat sijoittumaan juuri mainitulle alueelle, olisi kai liikuntapedagoginkin kansainvälistä arvostusta saadakseen siirryttävä tekemään lääketieteellistä tutkimusta, nämä lehdet kun eivät liikuntapedagogisia raportteja julkaise. Kerran päätin muuttaa taktiikkaa ja jätin koko taustan ja kulttuurin kuvaamisen pois. Tällaisia suuntauksia ovat olleet mm. Koska kuvittelin, että kuulijat eivät oikein hyvin tunteneet suomalaista koulujärjestelmää eivätkä liikuntakasvatusta, selostin lyhyesti tärkeimmät perusasiat. Opettajankoulutuksen ja tieteellisen toiminnan integroiminen on antanut Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikalle poikkeuksellisen suotuisat edellytykset myös koulutuksen sisällön kehittämiselle. Kulttuurierojen merkityksestä on mieleeni jäänyt kokemus lähes kolmen vuosikymmenen takaa. Kolmas merkittävä perustelu ovat kulttuuriset erot. Olin valmistellut tutkimusraportin, jossa esittelin kvantitatiivisia, adekvaatein tilastomenetelmin saatuja tuloksia. Kulttuurierojen ongelma koskee tietysti myös muita käyttäytymis-yhteiskuntatieteellisiä aloja, ja mitä enemmän biologisissakin tieteissä edetään interventioiden suuntaan, sitä enemmän sen tulisi koskea myös niitä. Joskus olisi kuitenkin kiinnostavaa saada arvio, jossa urheilutermein kilpailtaisiin "on equal terrns". Joskus on käynyt mielessä sekin, arvioidaanko nyt ainoastaan tutkimustoimintaa, ei tieteellistä työtä. Seurauksena oli, että sillä kerralla amerikkalaiset kollegat ihmettelivät, mitä järkeä on tutkia jotakin, mitä ei ole olemassakaan. tason mitta. Joskus myöhemminkin olen saanut samanlaisia kokemuksia, tosin sillä erotuksella, että olen jo osannut odottaa, mitä tuleman pitää. Koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa on alusta asti haluttu toteuttaa tiettyjä suuntia, jotka pohjautuvat osaksi tutkimustietoon opettajankoulutuksesta yleensä, erityisesti liikunnanopettajien koulutuksesta saatuun kokemukseen sekä osaksi haluun kokeilla ja löytää uusia toimivia koulutusmuotoja ja -rnalleja. Itse tutkimusraportti ja sen tulokset eivät tuntuneet kiinnostavan ketään. Onko tällainen tieteellisen tutkimuksen ja kokemuksen yhteiselle pohjalle rakentuva kokeiluja innovointitoiminta sitten tiedettä. Liian lyhyesti! Seurasi poikkeuksellisen pitkä ja intohimoinen keskustelu, jossa session osanottajat innokkaasti ja osin ihaillenkin kyselivät minulta suomalaisesta koulujärjestelmästä ja liikuntakasvatuksesta. Esitelmöin kansainvälisessä tieteellisessä kongressissa liikuntapedagogiikan sessiossa. Toki kulttuurisidonnaisellakin raportoinnilla on kansainvälisessä tiedeyhteisössä sijansa, mutta jos oikeasti haluaa ymmärtää yksityiskohtaisia ilmiötä tai kehitellä jotakin aivan uutta toimintatapaa, on suuri vaara joutua yksinkertaistamaan esiteltävät asiat sellaisiksi, että tutkijan oma kiinnostus katoaa. Koulutuksen pitkäkestoisuus on antanut mahLIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012 43. Voidaan tietenkin kysyä, ja on kysyttykin, miksi sitten liikuntapedagogiikka ei ole raportoinut innovaatioitaan kansainväliselle tiedeyhteisölle. On helppo vedota edellä jo todetun julkaisujen puutteen lisäksi ajanpuutteeseen, joka pitääkin paikkansa jopa uunituoreen Pohjoismaisen arvioinnin mukaan. Omasta mielestäni on, mutta tutkimuksen arviointiprosesseissa tällaista toimintaa ei nykyisin arvosteta. Koulutukselliset innovaatiot tieteellistä toimintaa. Tämän onnistuminen edellyttää kuitenkin kaikilta osapuolilta ymmärtämystä ja niin tiivistä kansainvälistä yhteistyötä, että siihen tarjoutuu yleensä mahdollisuus vain yhteisten tutkimushankkeiden yhteydessä. Yksi herrasmies tosin tuli jälkeenpäin lohduttamaan ja sanoi ymmärtävänsä minua, hän kun oli joskus työskennellyt vankilassa liikunnanohjaajana. Menemättä sen tarkemmin tieteenfilosofisiin pohdintoihin tieteen ja tutkimuksen välisistä suhteista, voi kai aika helposti todeta, että jos arvioinnin ainoa kriteeri on, kuten Jyväskylän yliopiston edellisessä kokonaisarvioinnissa, tuotettujen kansainvälisten tieteellisten julkaisujen määrä, silloin arvioidaan nimenomaan tutkimusta, ei tieteellistä työtä kokonaisuutena. integroitu opettajankoulutusohjelma siihen liittyvine yhteistyörnalleineen, opettajuuden korostaminen aineenopettajakoulutuksessa sekä elinikäisen oppimisen ymmärtäminen jatkumona ennakkososialisaatiosta peruskoulutuksen kautta työssäoppimiseen. Näiden yleiselläkin tasolla aineenopettajien koulutuksen kannalta merkittävien uudistusten lisäksi on liikuntaa opettavien opettajien täydennyskoulutuksessa kehitetty koko joukko liikuntakulttuurin ja liikuntakoulutuksen järjestämisen kannalta uusia toimintatapoja. Silloin Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogista tutkimusta verrattaisiin sellaiseen tutkimukseen, jota toteutetaan samanaikaisesti korkeatasoista liikunnanopettajakoulutusta toimeenpanevissa instituuteissa. Lähes surkuhupaisalta joskus näyttää, kun toisella puolella maapalloa kehitettyjä toimintatapoja lähdetään kritiikittömästi ja sellaisenaan siirtämään suomalaiseen yhteiskuntaan ja koulujärjestelmään. Vaikka monet näistä periaatteista ovat olleet kauan tunnettuja, niiden soveltaminen erityisesti suomalaiseen aineenopettajien koulutukseen on ollut uutta, jopa uraa uurtavaa. Itse asiassa tämäntapainen, eurooppalainen arviointi järjestettiin 1990-luvulla, ja Jyväskylän saamat arviot olivat korkeaa tasoa. Toinen vaihtoehto on yrittää yleistää johtopäätökset sellaisiksi, voisi kai sanoa "yltkansallisiksi teorioiksi", että ne voidaan "siirtää" kulttuurista toiseen. Niistä on lähes jokaisen arvioinnin yhteydessä puhuttu, mutta näyttää siltä, että vain henkilö, joka on itse törmännyt tuohon muuriin, voi ymmärtää mistä siinä on kysymys
Ministeriö halusi sijoittaa erillistä hankerahaa toiminnan käynnistämiseen ja yliopistot alkoivat perustaa ohjelmia. Myös kulttuuriset erot koulutuksen sisällöissä korostuvat muuta maisterikoulutusta enemmän silloin, kun ollaan tekemisissä "käytännön liikunnan" kanssa. Opettajat kehittelevät etäopiskelun aikana uusia toimintatapoja omaan kouluunsa ja raportoivat niistä sitten kouluttajille ja toisilleen koulutuksen yhteydessä järjestelyissä seminaareissa. Huolellisesti dokumentoituna se voi jopa kumuloida tietoa paremmin kuin teknisesti toteutettu tutkimusraportti. Mallin siirtäminen koulusta toisen onnistuu kuitenkin harvoin sellaisenaan, joten opettajan on sovellettava saamaansa tietoa omaan kouluympäristöönsä. Siinä vaiheessa kuului hallinnon tasolta varoittavia ääniä. Kun jossakin maassa, kuten Suomessa, liikunnanopenajan kelpoisuuteen vaaditaan maisterin tutkinto, toisessa maassa maisterin tutkinto katsotaan peruskelpoisuuden lisäansioksi ja jossain päin Eurooppaa liikuntapedagogiikan maisterin tutkinto nähdään puhtaasti tut k ijankoulutuksena, vailla mitään kytkentää opeuajuuieen, on yhteistä opetussuunnitelmaa vaikea rakentaa sellaiseksi, että kaikki kansalliset tarpeet voidaan ottaa huomioon ja vielä tieteellinen tasokin säilyttää. Näin toteutetut kehtuämistehtävät ovat opetusmenetelmänä osoittautuneet onnistuneeksi toimenpiteeksi. Tosiasiassa syy ei kuitenkaan ollut pelkästään raha, vaan jo edellä esiin tullut alan koulutuksen heterogeenisuus Euroopassa. Edellä esitettyyn korkeaan suomalaiseen koulutustasoon viitaten vietävää varmasti onkin, vaikka toistaiseksi kustannuslaskelmat eivät vielä kultakaivoksia ole lupailleetkaan. Eikä ymmärretty, euä isojen perustieteiden ohella juuri pienet, soveltavat tieteenalat kenties eniten hyötyvät kansainvälisestä yhteistyöstä, yhden maan "kriittinen massa" kun ei useinkaan ole riittävä. Erikoiselta sen 44 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. Liikuntapedagogiikan maisteriohjelmaa pyöritettiin parin pilottihankkeen verran ja jyväskyläläisiä opiskelijoitakin osallistui kahdelle intensiivikurssille yhteensä kolme kappaletta. Omakin iut kijanurani itse asiassa käynnistyi suoraan kansainvälisellä tasolla, kun professori Kalevi Heinilä palkkasi minut tutkijaksi kansainväliseen liikunnan sosialisaatio-projektiin yli 40 vuotta sitten. Rahoitus ei kuitenkaan riittänyt toiminnan jatkamiseen ja toiminta näivettyi. Sekä professori Risto Telama että allekirjoiuanut ovat toimineet järjestön hallituksessa ja sittemmin fellow -organisaatiossa, professori Pilvikki Heikinaro-Johansson puolestaan on järjestön nykyinen puheenjohtaja. Päätöksentekijät eivät olleet vielä havahtuneet huomaamaan koko järjestelmän olemassaoloa. dollisuuden koulutettaville työstää uusia työskentelytapoja ja liikunnan edistärnismenetelmtä omassa toi mintaym päristössään. Hankerahoitus lopetettiin ja kansainvälisiä maisteriohjelmia kehotetuin integroitumaan kansalliseen koulutukseen. Suomalaisessa l iikuntatutk irn uksessa kansainvälisyys on ollut keskeinen periaate kaikilla tasoilla. Näin saadaan jälleen uutta tietoa ja myös teoreettinen tietovararuo lisääntyy. Kun sosiaalisia ja koulutuksellisia innovaatioita on kuitenkin vaikea "omistaa", on tällaisen toiminnan arvo osana tieteellistä toimintaa jäänyt lähes täysin vaille arvostusta. Olen kuitenkin sitä mieltä, euä englanninkielisen kielialueen tieteel I isii n ai kakauslehtiarti kkeleih i n perustuva tutkimuksen arviointi kuvaa puutteellisesti kulttuurisidonnaisten tieteenalojen tieteellistä tasoa. "Kuhakausi" loppui kuitenkin lyhyeen. Liikuntapedagogiikan ohjelman kariuduttua alkoi Suomessa eurooppalaisten maisteriohjelmien kultaaika. Nämä ohjelmat ovat kiinnostava ilmiö myös siksi, euä niin ministeriön kuin yliopistojenkin suhtautuminen niihin on vaihdellut epäjohdonmukaisuudesta linjauornuuteen. Muuten osa kansallisen koulutustehtävän opiskelupaikoista olisi ollut vaarassa siirtyä eurooppalaisille opiskelijoille, samalla kun pätevistä liikunnanopettajista meillä Suomessa vallitsee huutava pula. Jo ennestään resurssipulasta kärsiville aloille saatiin näin ujutettua lisää tehtäviä samoilla voimavaroilla toteuteuavaksi. Kansainvälinen liikuntakorkeakoulujen liitto (AIESEP),joka on tällä hetkellä liikuntapedagogiikan keskeinen tiedejärjestö, on ollut jyvaskylälåisten liikuntapedagogien kansainvälinen toimiruakenu ä vuosikymmenien ajan. Samalla lieto uusista innovaatioista siirtyy "meidän koulun" tasolla yleisemmälle, teoreettiselle tasolle. Jyväskyläänkin syntyi peräti kolme eri ohjelmaa pelkästään liikuntatieteiden alalle. Päinvastoin, pidän kansainvälisyyt tå väluärnäuörnanä edellytyksenä korkeatasoiselle tieteelliselle toiminnalle myös liikuntapedagogiikan kaltaisella alalla. Näin reoreusoitu kokernustieto voi parhaimmillaan johtaa uusiin oivalluksiin tai sovelluksiin. Kansainvälistä liikunnanopettajaa kouluttamassa Edellä esitetyllä kansainvälisen jul kaisutoirninnan yliarvostuksen kritiikillä en millään muotoa halunnut arvostella kansainvälisyyttä sinänsä, enkä kansainvälistä julkaisutoirnintaakaan. Se voi sopia paremmin bio-lääketieteen arviointeihin, mikäli pidetään yleisesti sovittuna sitä, euä "tieteen kieli" on englanti. Vähitellen rakentuu kuva koulun kehiuåmistyöstå. Jyväskylän delegaatio on odoteltu ja noteerattu joukko Al ESEP:n kansainvälisissä kongresseissa. Toimintamuotoja on kuitenkin ollut monia. Liikuntapedagogiikkaa voi kai nyt onnitella siitä, ettei taannoisesta maisteriohjelmasta tullut valmista. Tällaista kansainvälisyyttä ei tutkimuksen arviointijärjestelmä kuitenkaan tunnista. Miten noin pienet tieteenalat voivat perustaa erillisiä maisteriohjelmia, kysyttiin. Kuvaavaa onkin, että kun olin Suomen edustajana rakentamassa liikuntapedagogiikan eurooppalaista maisteriohjelmaa 1990-luvun puolivälissä, olimme liikkeellä väärään aikaan, liian aikaisin. Toinen opettaja kiinnostuu asiasta ja haluaa kokeilla samaa toimintatapaa. Sen uskotaan avaavan jopa uusia taloudellisia mahdollisuuksia suomalaisille yliopistoille. Kansainvälisyyden uusimpia iskusanoja on "koulutusvienti". Yksi viime vuosikymmenien kansainvälistymisen muoto suomalaisessakin yliopistomaailmassa on ollut eurooppalaiset maisteriohjelmat
Minusta nimittäin tuntuu, ettei tieteen piirissä työskenteleväkään ole aina selvillä, mitä kaikkea nykyinen yliopistomaailma sisällään pitää. Poukkoiluun ei yleensä ole ollut syynä alan tieteellisen tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen sisäinen kehityslogiikka. Onneksi mitään suuria näkemyseroja ei vielä parin viimeisen vuoden aikana ehtinyt tulla, pieniä kylläkin. liikuntatieteellisen) tiedekunnan tutkimuksen ja koulutuksen kiinteänä osana ovat alusta lähtien olleet terveystieteet. Paineet ovat tulleet ulkopuolelta: milloin pitäisi laajentaa ja luoda uusia kehittämishankkeita, milloin taas profiloida ja poistaa "sirpalemaisuutta" J yväskylän yliopiston liikuntatieteellisen (aik. Tutkimusja koulutusedellytysten kehitys on yleisestä eteenpäin menosta huolimatta näyttäytynyt välillä poukkoilevana, edestakaisin seilaavana prosessina. Liikuntahygienia ja kansanterveys -oppiaineen pohjalle perustettiin kansanterveyden laitos, jonka nimi muutettiin myöhemmin terveystieteen ja toiminnan laajetessa edelleen terveystieteiden laitokseksi. LAURI LAAKSO, LitT Liikuntapedagogiikan professori, emeritus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: lauri.h.t.laakso@jyu.fi Teksti: HARRI SUOMINEN Liikuntaa ja terveyttä Pohjoismaisen liikuntatieteen tieteenala-arviointi piti Suomen vahvuutena liikunnan terveystieteellistä ja liikuntalääketieteellistä tutkimusta ja maan vahvimpana keskuksena Jyväskylän yliopiston laitoskokonaisuutta. Nämä ajatukset ovat kuitenkin vain pieni osa kaikesta siitä, mistä olisi tarve kirjoittaa. Ajatellaan vaikkapa vain oman asemani muutosta uuden yliopistolain tultua voimaan. Toiveissani on myöhemmin dokumentoida tarkemmin joitakin niistä muutoksista, joita yliopistomaailmassa on tapahtunut. Pääsin mukaan tutkimustyöhön välittömästi perustutkinnon valmistumisen jälkeen 1970-luvun alussa, jolloin luotiin pohja liikunnan ja vanhenemisen vaikutuksia tukija liikuntaelimistöön selvittävälle tutkimustraditiolle. Lopuksi Olen tässä yhteydessä tuonut esiin joitakin ajatuksia, joita kuudelle eri vuosikymmenelle ajoittunut yliopistourani on synnyttänyt liikuntapedagogii kasta yliopistollisena oppiaineena. Yhdessä yössä minusta tulikin Jyväskylän yliopisto -nimisen konsernin työntekijä, jonka tehtävä oli ajatella asioita oman "yrityksensä" näkökulmasta. sijaan jälleen kerran tuntuu se, että liikuntapedagogiikka ja liikunnanopeuajakoulutus eivät ole olleet kaavailuissa mukana, vaikka perusteita olisi. Siksi olisi syytä yhdessä pohtia, miten ne silloin ratkaistaan. Noin 25 vuoden ajan olin toiminut liikuntapedagogiikan kaltaisella pienellä tieteenalalla nimitettynä apulaisprofessorina/professorina. liikuntaja terveystieteiden, s. Kasvua ovat 80-luvulta lähtien vauhdittaneet laitoksen pääoppiaineiden (fysioterapia, gerontologia ja kansanterveys, liikuntalääketiede, terveyskasvatus) vahvistuminen, tutkimuskeskusten (gerontologia, terveyden edistäminen) perustaminen sekä kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön LIIKUNTA& TIEDE 49 • l /2012 45. Tutkimuksessa ryhdyttiin alusta alkaen hyödyntämään monipuolisesti erilaisia kohderyhmiä, väestöpohjaisia tutkimusasetelmia, terveyteen ja toimintakykyyn liittyviä mittauksia sekä biokemiallisia laboratoriotutkimuksia ja eläinkokeita. Tulevaisuudessa näiden kahden näkökulman välille voi syntyä ristiriitoja. Tutkimustyön volyymi on nyttemmin kasvanut huomattavasti ja perspektiivi laajentunut, niin että professorien määrä on kolminkertaistunut ja muiden senioritutkijoiden ja tohtoriopiskelijoiden määrä vielä enemmän. Ainakin itse kuvittelin kantavani omalta osaltani vastuuta koko tämän maan liikuntapedagogiikasta ja liikunnanopettajien koulutuksesta
Samaan aikaan yliopisto päätti kuitenkin poistaa terveystieteet tiedekunnan nimestä. Liikunta ja terveys on myös jätetty pois yliopiston tutkimuksen painoaloista. Kyseisten yksiköiden ensisijainen kiinnostuksen kohde ei kuitenkaan ole liikunnan terveysvaikutusten tutkiminen. Terveystieteiden laitos on menestynyt erinomaisesti Jyväskylän yliopisto n viiden vuoden välein toteuttam assa tut kimuksen kansainvälisessä arvioinnissa. Sen tilalle on tullut liikunta ja hyvinvointi, mikä voidaan nähdä laaja-alaisena, myös muita tiedekuntia yhteistyöhön kannustavana määrittelynä, mutta yläkäsiueenä se tuskin profiloi yliopiston tutkimustyötä. Hyvinvoinnin tutkimuksella on tietyt teoreettiset ja menetelmälliset lähtökohdat yhteiskuntatieteiden alalla, mutta liikuntatieteistä ei löydy vastaavaa tutkimusperinnettä. Profilointi on tärkeää, mutta parantaako nimenmuutos tutkimuksen ja koulutuksen laatua ja edesauttaako se asiantuntijoiden ja lahjakkaiden opiskelijoiden hakeutumista tiedekuntaan. Takapakkia on toisaalta tullut terveystieteiden kansallisissa panos-tuotos vertailuissa, joissa tutkimuksen laatua ei ole arvioitu eikä yksiköiden välisiä eroja ole kriittisesti tarkasteltu. Jää nähtäväksi, miten uutena tutkimusja koulutusalana mukaan tullut hyvinvointi teknologia asemoituu suhteessa liikunnan ja terveyden yhteyksiä selvittävään perustutkimukseen ja terveydenhuollon käytänteiden kehittämiseen. Myös lääketieteelliset tiedekunnat ovat Jyväskylän esimerkin mukaisesti muuttaneet yksiköitään terveystieteellisiksi. Paineet ovat tulleet pikemminkin ulkopuolelta: milloin pitäisi laajentaa ja luoda uusia kehittämishankkeita, milloin taas profiloida ja poistaa "sirpalernaisuutta''. Poukkoiluun ei kokemukseni mukaan ole yleensä ollut syynä alan tieteellisen tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen sisäinen kehityslogiikka. Myös gero ntologian tutkim uskeskuksen arvioint i ja liikuntatieteellisen tutkim uksen kansalliset arvioinnit ovat olleet laitokselle menestyksellisiä. Toiminnan laajeneminen on kuulemani mukaan joskus koettu uhaksi liikuntatieteiden kansallisen koulutusvastuun näkökulmasta katsoen, siitä huolimatta että terveystieteiden laitos on tuottanut valtaosan tiedekunnan kansainvälisistä referoiduista tiedeartikkeleista, kilpaillusta ulkoisesta tutkimusrahoituksesta ja tohtorintutkinnoista. Tiedekunnassa pitkään työskennelleen tutkijan ja opettajan näkökulmasta tutkimusja koulutusedellytysten kehitys onkin yleisestä eteenpäin menosta huolimatta näyttäytynyt välillä poukkoilevana, jopa edestakaisin seilaavana prosessina. Kehitys on jatkunut pro gressiivisena näihin päiviin asti. lisääntyminen. Perustehtävä kohtaa kehityshankkeet Terveystieteiden laitoksen tutkimus ja opetus on tiedekunnan sisällä kehittynyt pääosin hyvässä hengessä ja yhteistyössä muiden laitosten kanssa. Käynnissä on useita liikunnan, terveyden ja vanhenem isen yhteyksiä monipuolisesti selvittäviä havainnoivia ja kokeellisia tutkimuspro jekteja, joissa hyödynnetään eri oppiaineiden ja laitosten yhteistyötä ja ajanmukaisia tutkim usmenetelmiä. Laitoksen tutkim ustyölle on jaettu yliopiston palkiru orahoja ja terveystieteet, erityisesti liikunta ja terveys, ikääntyminen ja terveyden edistäminen on nimetty kansainvälisesti merkittäväksi tutkim usalaksi. Terveys on vakiintunut ylä käsite ja sen alla on liikuntaja terveystieteissä konkreettisia tutkimuskohteita, kuten edellä mainitussa arvioinnissa vahvuutena todettu tukija liikuntaelimistön terveyteen ja kroonisten sairauksien ehkäisyyn ja kuntoutukseen liittyvä tutkimus. Terveystiede Suomen vahvuutena pohjoismaisessa vertailussa Vastikään julkaistu Suomen Akatemian ja opetusja kulttuuriministeriön toteuttama pohjoismaisen liiKuva: PETTERI KIVIMÄKI Piileekö nykyisessä tohtorikoulussa vaara, että kaikille opiskelijoille ei riitä innovatiivisia tutkimusaiheita, joita voi alusta alkaen ryhtyä innokkaasti ideoimaan ja toteuttamaan, pohtii liikuntagerontologian emeritusprofessori Harri Suominen. Tulleita ja menneitä hankkeita ovat olleet esimerkiksi hoitotie46 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. kuntatieteen tieteenala-arviointi piti Suomen vahvuutena liikunnan terveystieteellistä ja liikuntalääketieteellistä tutkimusta ja maan vahvimpana keskuksena Jyväskylän yliopiston laitoskokonaisuuua. Terveystieteiden laitoksen henkilökunnan keskuudessa on toisaalta herättänyt huolta yliopiston reagointi kansallisten tieteenalavertailujen tuloksiin ja paineisiin siirtää laitoksen resursseja liikuntatieteiden tukemiseen
Tohtoritutkintotavoitteet on toistuvasti ylitetty, viime vuosina jopa kaksin-kolminkertaisesti, mutta opetusministeriö ei niitä enää myöhemmin ole suostunut nostamaan. Tämä lisää osaltaan myös laitoksen aktiivisesta ja korkeatasoista julkaisutoimintaa. HARRI SUOMINEN, LitT Liikuntagerontologian professori, emeritus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: harri.suominen@jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012 47. En halua nostalgisoida mennyttä aikaa, koska siinäkin oli omat ongelmansa, mutta piileekö nykyisessä tchtorikoulussa vaara, että kaikille opiskelijoille ei riitä innovatiivisia tutkimusaiheita, joita voi alusta alkaen ryhtyä innokkaasti ideoimaan ja toteuttamaan. de ja toimintaterapia ja eräät kansainväliset koulutushankkeet. Tohtoriopintojen ulkoiset rahoitusmahdollisuudet ovat myös lisääntyneet, mikä osittain kompensoi sitä, että budjettivaroista ei vakinaisen henkilökunnan palkkojen ja tilakustannusten jälkeen enää riitä tukea tutkimuksen ja muun perustoiminnan pyörittämiseen. Työstä saatujen pisteiden ja yleisluonteisten opintojen jälkeen jää kuitenkin kovin vähän tilaa pääaineeseen ja tutkimusaiheeseen liittyville syventäville opinnoille. Jälkikäteen ajatellen terveystieteiden laitos oli kuitenkin turhan varovainen siinä vaiheessa kun rahoitusperusteet muuttuivat ja ensimmäisiä tutkintotavoitteita oli mahdollisuus esittää. Isot tutkimushankkeet ja laajat aineistot tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia opinnäytetyön tekemiseen, mutta perehtyminen tutkimustyön kaikkiin vaiheisiin ja käytettyihin menetelmiin voi jäädä puutteelliseksi ja aito tiedonintressi kehittymättä. Erityisen iloinen olen siitä, että tutkimusteemat ja kohderyhmät (fyysinen suorituskyky, luuja lihaskunto, ikääntyvät urheilijat, vaihdevuosi-ikäiset naiset, koe-eläimet. ), joiden parissa olen työurani aikana puuhaillut, ovat jälkikasvun ansiosta edelleen aktiivisen tieteellisen tutkimuksen kohteena. Suurin osa terveystieteiden alan väitöskirjoista perustuu kansainvälisissä tiedelehdissä julkaistuihin artikkeleihin. Hallinnollisista kiemuroista huolimatta liikunnan ja terveyden tutkimus elää ja voi hyvin laitoksella. Uusi tutkijakoulu pyrkii virtaviivaistamaan tohtorikoulutusta kehittämällä opiskelijoiden valintaprosessia ja lisäämään koulutuksen työelämälähtöisyyttä antamalla myös vaativista työtehtävistä opintopisteitä. Tutkimuksen innovatiivisuuden vähenemistä epäili myös pohjoismaisen liikuntatutkimuksen arviointipaneeli. Tilanne oli hyvin erilainen 70-luvun arvosanajärjestelmässä. Isot tutkimushankkeet ja laajat aineistot tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia opinnäytetyön tekemiseen, mutta perehtyminen tutkimustyön kaikkiin vaiheisiin ja käytettyihin menetelmiin voi jäädä puutteelliseksi ja aito tiedonintressi kehittymättä. Pidin omaa aineyhdistelmääni (liikuntahygienia ja kansanterveys, liikuntafysiologia) hyvin mielekkäänä, koska sain tällä tavalla riittävän laajat perustiedot alalta ja samalla myös runsaasti syventävää ainesta tutkimusta ja väitöskirjatyotä varten. Tämä korostaa entisestään sitä, että väitöskirjatutkimuksen suunnittelun, toteutuksen ja raportoinnin yhteydessä varmistetaan riittävä lukeneisuus ja ymmärrys tutkimusaiheesta ja käytetyistä menetelmistä. Lisääntymisen taustalla on ollut tieteellisen jatkokoulutuksen yleinen korostaminen tutkimushankkeissa ja tutkintotavoitteiden käyttö budjettirahoituksen perusteena. Uudet suunnitelmat ja kehitystehtävät tuntuvat valitettavan usein istuvan huonosti akateemiseen yhteisöön ja lisäävän byrokratiaa, jolloin niitä ei koeta mielekkäiksi yliopiston perustehtävien hoitamisen kannalta. Tunsin jo pro gradu -vaiheessa tekeväni omin käsin toki ohjaajan opastuksella oikeaa tieteellistä tutkimusta, jonka tuloksena julkaisujen ja kansainvälisten kontaktien ohella syntyi myöhemmin myös väitöskirja. .. Laitoksille usein kasvattamaksi jäävä johto (ministeriö/keskushallinto)) pyrkii kehittämään toimintaa myös erilaisilla hallinnollisilla tehtävillä, ohjeilla ja määräyksillä, jotka hierarkkisesti "jalkautetaan" asiantuntijayhteisölle ja joihin ruohonjuuritaso "sitoutetaan". Maisterin ja tohtorintutkinnon välissä suoritettiin vielä lisensiaatin tutkinto, johon piti sisällyttää pääaineen laudaturin lisäksi myös toisen aineen opinnot alusta alkaen laudaturiin asti. Arvosanavaatimuksista huolimatta en kokenut käyväni tohtorikoulua. Onko yleisemminkin kysymys siitä, että rahoituksen ja urakehityksen turvaamiseksi vältetään riskinottoa ja korostetaan laajojen tutkimusaineistojen yhteiskunnallista relevanssia uusien perustutkimusideoiden kustannuksella. Tutkijanuralle vahva pohja Tutkimustyön jatkon turvaamisessa tarvittava jälkipolvi on tohtorintutkintojen lukumäärän lisääntyessä kasvanut merkittävästi. Tohtoriopinnot on nykyisin mahdollista suorittaa myös aikaisempaa lyhyemmässä ajassa, koska perustutkinnon jälkeisiä opintoja on 90-luvulta lähtien kevennetty ja opintopisteiden määrää on erityisesti yliopiston uuden tutkijakoulun ja sen myötä myös tiedekunnan tohtorikoulun ohjeiden mukaan vähennetty. Jatko-opiskelijoiden ja tohtoritutkintojen määrän lisääntyminen ei ole näyttänyt heikentävän väitöskirjojen laatua, pikemminkin päinvastoin. Uusissa tutkijanuramalleissa aiheellisesti korostettu post doc -vaihe on luotava niin vahvalle pohjalle, ettei hallinnollisten tehtävien kuormittamien tai eläköityvien professoreiden ja vähemmän kokeneiden juniori tutkijoiden väliin jää liian isoa aukkoa
Kun Liljamo lähti eläkkeelle, hän antoi minulle kolme kirjaa. Tervon leppoisa olemus jo sinällään poisti telinevoimistelukokeessa pahimpia paineita, mutta niin vain ensimmäinen puolivoltin yritykseni päätyi persuksille niin, että vain kantapäät hiukan ehtivät hipaisia lattiaa. Veikkaanpa, että tahti vain kiihtyy, kun virkavelvollisuudet jäivät. Erkki riensi paikalle muka tarkistamaan, että kaikki on hyvin. Tarina alkoi Torniosta Erkki Tervon voimistelun kyllästämä tarina alkoi Torniosta. Siinä kömpelöä pääsykokelasta ylös auttaessaan Erkki Tervo kuiskasi: "Ota pidempi vauhti". Kuva: PETTERI KIVIMÄKI Y ksi mieleen painuneimmista muistoistani Erkki Tervosta liittyy liikuntatieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin valovuosia sitten. Tervo ei todellakaan vastaa mielikuvaa kiikkustuoliin istahtavasta urakkansa täyteen saaneesta työmiehestä. Teksti: HENRY JÄRVINEN Erkki Tervosta oloneuvos no ei varmasti! Kun katselee vastapäätä istuvaa Jyväskylän liikuntatieteellisen tiedekunnan telinevoimistelun lehtorin paikalta kahden päivän päästä haastatteluhetkestä eläköityvää ErkkiTervoa, 68, niin väistämättä alkaa ymmärtää niitä päättäjiä, jotka ajavat eläkeiän nostamista. Jatkossa minä ja sadat kaltaiseni liikunnanopiskelijat olemme saaneet hikoilla Erkin johdolla telinevoimistelutunneilla.Ja opettajapuolelta valmistuneet ovat jakaneet omissa opinahjoissaan samaa voimistelun ilosanomaa, toivottavasti edes puoliksi yhtä innostuneesti kuin Erkki Tervo. Kaksi niistä oli Telinevoimistelun lehtori jäi eläkkeelle, mutta Erkki Tervon liikuntapaikkasuunnittelijan ura jatkuu. Lauri Liljarno tuli opettajakseni alaluokilla. Tein toisella yritykselläni työtä käskettyä ja samalla elämäni puolivoltin. Hän veti tiistaisin ja torstaisin voimistelukerhoa, jossa olin tietysti mukana. 48 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. Todellisuudessa pedagogi on aina pedagogi. Ja eiköhän "rikos" ole jo vanhentunut. Tiukasti ottaen Tervo tuskin olisi saanut neuvoja antaa, mutta mihinkäs koira karvoistaan pääsee
Se lähti näyttämisen halusta. Vuonna 1970 pääsin liikuntatieteelliseen tiedekuntaan opiskelijaksi, Tervo kertaa uransa alkua. Näytön halu ajoi kilpavoimistelun pariin Vaikka opiskelijoiden kouluttaminen kävisi jo sinällään elämänurasta, ei Tervon vaikutus suomalaiseen liikuntakulttuuriin siihen jää. Mutta lopulta asiat menivät toisin, auskultoin ja olin toki vuoden Tornion ammattikoulussa opettajana, mutta vuonna 1974 otin vastaan tiedekunnan vt. Pian ilmestyy opas, jossa telinesalin rakentamisen tarpeet kerrotaan. Mutta minä sanoin, että miten sitä nyt voi lomalle jäädä, kun ei ole enää virkaakaan mistä lomalle lähteä. Kun 68 vuotta tulee täyteen, on pakko lähteä viimeistään sen kuukauden lopussa, jona vuodet tulevat täyteen, kertaa Tervo hiukan haikeana pykäliä, mutta kauan ei harmitus kasvoilla viivy: Vaimo kyseli, että eikö minun pitäisi olla viimeinen kuukausi lomalla. Sinne Tervo myös päätyi, kun tie Kemijärven seminaariin oli mahdollinen myös keskikoulupohjalta, Kemin Kivikon kansakoulu oli ensimmäinen työpaikka. voimisteluoppaita, yksi Tornion Voimistelijoiden pankkikirja. Olen piirtänyt Suomeen 50-60 erikokoista telinevoimistelusalia, joista isoin on Helsingin liikuntamylly, jonka Anssi Rauramo ja Arto Bryggare jyräsivät byrokratian läpi. Valmennusapua haettiin ulkomailta Uutta oli myös se, että Jyväskylään saatiin huippuvalmentajia ulkomailta. lehtorin paikan. Siellä Tapani Ilkka kehotti minua hakemaan liikunnalle, kun laki oli muuttunut, ja liikunnanopettajakoulutuskin oli auennut ei-ylioppilaille. Vaikka luokanopettajan työ vastasi nuoren miehen unelmia, myös liikuntaharrastus ajoi eteenpäin. Tie vei Vierumäelle liikuntapedagogiselle kolmen kuukauden kurssille. Sellaiset ovat säännöt. Kaikeksi onneksi pian Erkki Tervon hankkima kokemus on kansien välissä, eikä tulevien polvien tarvitse käydä samalla tavalla kaikkea kantapään kautta läpi. Kun entisen DDR:n urheilijat vapautuivat tulemaan, sieltä saimme paljon uutta tietoa ja kovuutta harjoitteluun. Esimerkiksi Tampereen liikuntajohtajalle näytin, että teidän saliinne ei mahdu rengasteline pystyyn, joten teidän urheilijanne tulevat Jyväskylään harjoittelemaan, nauraa Tervo Ja muistelee kuinka siinä vaiheessa oltiin aallonharjalla uusien salien hankkimisessa. Mutta toiminnan moottori tarvitaan ja sellaisena Tervo on ollut usein. Lähes 40 virkavuoden aikana Tervo on ehtinyt kouluttaa yhden jos toisenkin opiskelijan, mutta tammikuun lopussa kuluvaa vuotta oli aika jättää rakas pesti. Tiedekunnan laitoksen johtajana oli entinen telinevoimistelumies Risto Te lama, jonka panos oli merkittävä. Tuolloin Tervon edeltäjä Esa Santala jäi eläkkeelle ja vuosi-pari sen jälkeen Tervon virka vakinaistui. Muualla katseltiin vähän kummastellen, että miksi heidän voirnistelijansa käyvät Jyväskylässä harjoittelemassa. On tiedettävä, mitä osaa itse ja mitä ei. Kyllä vakaa aikomukseni oli palata PohjoisSuomeen opettajaksi. Vaikka koko ajan meillä oli käytössämme liikunnanopiskelijoita ja valtavat massat lapsia ja nuoria telinevoimistelun harrastajia, niin huipulle nousuun tarvittiin lisäoppia ja tuo vanhan Berliinin muurin murtuminen tuli meille oivaan saumaan. Yksi merkittävä elämäntyö on vierähtänyt kilpavoimistelun parissa. Kuitenkin Erkki Tervo oli etunenässä se,joka piirsi ja suunnitteli nykyisinkin käytössä olevaa Jyväskylän monitoimitalon telinevoimistelusalia, jonka uumenista on tullut sittemmin maailmanmestari ja EM-mitalisti. Tervo muistuttaa tasaisin välein haastattelun aikana, että yksin kukaan ei pysty mihinkään ja hänellä on aina ollut hyviä ihmisiä rinnallaan toteuttamaan asioita. Niin myös silloin, kun Jyväskylän Voimistelijat (JyVo) perustettiin 1979. Tervo itse saa kaiken kuulostamaan hyvin yksinkertaiselta. On oma taiteenlajinsa tietää, LIIKUNTA& TIEDE49• 1 /2012 49. Laman aikana 1991 JyVo otti vastuulleen salin kalustamisen. Voimisteluliitossa telinevoimistelua ajettiin alas siihen aikaan kun tulin lehtoriksi. Aloitin noin 15-vuotiaana telinevoimisteluohjaukseni, muistelee Tervo. Kun meidän huippumme alkoivat menestyä, tuli kuvaan myös olympiakomitean rahoitus, jolla tietysti oli iso merkitys. Liikunnalle ei ollut mitään tarkoitusta jäädä pidemmäksi aikaa, mutta toisin kävi. Vanhan Helsingin "Jumpan" kasvatit syyllistivät siitä uutta Jyväskylän tiedekuntaa ja halusin näyttää, että kyllä täälläkin osataan. Sen takia tein alemman tutkinnonkin nopeasti kahdessa vuodessa. Armeijan jälkeen työpaikka vaihtui Karunkiin Tornioon ja kun siellä ei ollut voirnistelusalia, alkoi Tervon yhä jatkuva liikuntapaikkasuunnittelijan ura. liman tällaista rohkeutta ja urakkahenkeä tuskin Jani Tanskasesta ja Jari Mönkkösestä olisi tullut arvokisamitalisteja ja Jyväskylästä vuosikausiksi johtava telinevoimistelupaikkakunta Suomessa. Samoin Jyväskylän kaupungin tuki, kun monitoimitaloa rakennettiin, oli aivan avainasemassa, Tervo jakaa kunniaa. Kun harrastajia tulee ovien täydeltä, niin kyllähän toimintaa saa pyöritettyä. Sain kehotuksen jatkaa siitä, mihin hän seuran jätti ja niin minä Lein. Lähiympäristöstä on löydettävä tekijät, tietoahan saa muualtakin, muistuttaa Tervo ja kiittelee jo tuolloin mukaan tulleita nuoria miehiä, kuten sittemmin maajoukkuevalmentajaksi noussutta Mika Holopaista. Mikään ei ole ilmaista ja myös tarvittavien rahahanojen avaaminen kuului Erkki Tervon toimenkuvaan. Eihän Tervo sitä toki silloin vielä itse tulevaisuuden erikoisalakseen arvannut, mutta ruutupaperille piirretty ensimmäinen versio liikuntasalista nousi muutaman vuoden jälkeen koulun lisärakennuksena Tervon piirrosten pohjalta. Jo silloin toiveamrnatti Tervolla oli luokanopettajan työ
Käyttäjien tarpeet voidaan huom ioida erilaisilla ra tkaisuilla, sillä jos kaikki voim istelulajit laitettaisiin sam aan halliin, olisi tilatarve 2 000 neliöm etriä. Yksi uusimmista liittyy jälleen suorituspaikkoihin. Idea näihin jumppavideoihin tuli, kun vierailin Japanissa ja halusin nähdä heidän koulujensa liikuntatunteja. Katsoin, kun yksi opettaja johti 40 oppilaan ryhmää. Erkin jumppavideoita on ladattu netistä paljon, parhaita yli 8 000 kertaa, joten oppi ei ole mennyt hukkaan. Kysyin Ullalta, että kerro, mitä näiden ihmisten pitäisi oppia. Erkin jumppavideot Erkki Tervo asuu Keuruulla ja toimii siellä luonnollisesti Keurusjumpan toiminnassa. Ostin samalla reissulla ensimmäisen digikamerani ja ajattelin, että ei tämä voi kovin hankalaa olla, kun Japanissa lapset kuvaavat toisiaan näillä liikuntatunneilla. Nythän Erkillä on aikaa ideoida, kun leipätyö ei vie enää aikaa. Kun laitteista tehdään helposti liikuteltavia, niin niiden vieminen koululta toiselle ei vie aikaa ja niiden hyödyntäminen on tehokasta, innostuu Tervo uusimmasta projektistaan. Kehitysvammaisten voimistelukerhot ovat olleet nuoruusvuosista Erkki Tervon sydämenasioita. Olenkin mittaillut ja rakentanut autokatoksessani Keuruulla sellaisen telinekokonaisuuden, joka mahtuu auton peräkärryyn. Minkä takia jokaisen koulun tarvitsisi ostaa itse omat laitteet, kun yhteiskäytöllä saadaan säästöjä. Uutta on luvassa On tosiaan aivan turha kuvitella, että eläke olisi Erkki Tervolle pysähtymisen aika. Oppilaat olivat muutaman hengen ryhmissä ja katsoivat tietokoneelta, miten heidän seuraava liike pitäisi tehdä ja he kuvasivat kameralla toistensa liikkeitä. Olen pohtinut, että monet koulujen liikuntasalit ovat aika vanhanaikaisia. M ukana on arkkitehtito im isto ja ra hoitus tulee opetusja kulttuur im inisteriöstä. Ja kun nämä ryhmät aloittivat, minä tein ensimmäiset jumppavideoni. Konkreettisia neuvoja, yksinkertaisia suorituspaikkoja ja käytännön ohjeita liikuntatuokioihin on tarjolla vaikka kuinka paljon. Onnistumisten kautta pitää saada näillekin henkilöille harrastuksen alku, ponnistelemalla oppimisen aika on sitten harrastuksen kehittyessä, muistuttaa Tervo ja äänessä kuuluu taas pedagogin opit. Kyseessä ovat m allit isoista halleista aina pieniin saleihin. Eikä tällaisia halleja mont a tähän m aahan m ahdu. Se oli meille kaikille kova kokemus ja järjestelmällisesti epäonnistuimme siinä. Ja cd-levylle tallennettuja videopätkiä on jaettu jo yli 20 000 kappaletta, kun kaikki opiskelijat ja kurssin käyneet saavat sellaisen matkaansa. Ja jos Erkki Tervoa vähänkään tuntee, ei tämä kehitystyö jää ainoaksi. Tällä sektorilla pidän yhä 10-20 koulutustapahtumaa vuositasolla. Erityisryhmät sydäntä lähellä Vaikka opetustyö ja salien suunnittelu ovat isoja urakoita, on Erkki Tervon yksi ura erityisryhmien liikuttaminen. Siitä lähti kehitystyö. Kun tulin yliopiston lehtoriksi, oli Ulla Lahtinen aloittanut erityisryhmien liikunnan lehtorina ja hän kiersi meidän kaikkien muiden lehtoreiden luona keskustelemassa, kuinka erityisryhmät saataisiin mukaan mahdollisimman moneen toimintaan. Ja loppu on historiaa, kuten sanotaan. Ja kun pieni sanoo, niin mummot ja papathan tulevat. Uusia ideoita pyörii koko ajan päässä ja toteutuksen tasolla on jo monta. Siitä lähdettiin, että mikä on hyvä vammaisille, on hyvä kaikille. m ihin m ikäkin koukku seinässä ja katossa kiinnitetään, jotta telineet saadaan paikalleen. Oli selvää, että perinteiset telineet eivät soveltuneet, kun tavoitteena oli saada kehitysvammainen hyppäämään tasahyppy ja pysymään pystyssä. Hyvällä yhteistyöllä saimme vammaisten telinevoimisteluun tarkoitettuja laitteita eri puolille maata ja kerhotoimintaa. Niinpä sanoin pienille lasten jumppakerholaisille, että ottakaa seuraavalla kerralla mummot ja papat mukaan. Kenelle tästä olisi eniten hyötyä. Eikä Erkki Tervo näytä hätkähtåvän uutta tekniikkaa. " Mietin joskus, että ketä kaikkia pitäisi saada voimistelun pariin. Olin yhteydessä kaikkiin vammaisurheilujärjestöihin ja pääsin selville, millaisia vaatimuksia erilaisten vammojen takia harrastajalle tulee. laukusta löytyy tuore hankinta iPad, jolla kuulemma videoiden editointi sujuu todella kätevästi. luokanopettajakoulutuksessa jo kävimme kehitysvammaisten laitoksessa ohjaamassa potilaita. Nyt jokainen voi googlettaa Erkki Tervon jumppa videot, niin niitähän löytyy. Pitää saada yksinkertaisia telineitä, joita voidaan käyttää mahdollisimman joustavasti. 50 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012
Keskinen Urho Kujala Pirkko Numminen Risto Rinne Tutkimusartikkelit 2011 osa 11 on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi. TUTKIMUSARTIKKELIT 2011 OSA 11 www.lts.fi Kolmevuotiaiden päiväkotilasten mitattu fyysinen aktiivisuus Anne Soini, Tarja Kettunen, Anette Mehtälä, Aarja Sääkslahti, TuijaTammelin, Jari Villberg, Marita Poskiparta 52 Opetusviestintä heterogeenisen kolmannen luokan liikuntatunneilla Heidi Siutla, Terhi Huovinen, Anniina Partanen, Mirja Hirvensalo 59 Liikunnanopettajaksi vuosina 1984-2004 valmistuneiden työtyytyväisyys Kasper Mäkelä, Mirja Hirvensalo, Sanna Palomäki, Heikki Herva, Lauri Laakso 67 Hiekkapintaisten pallokenttien pinnan materiaalija jousto-ominaisuudet Tapani Jäniskangas 75 Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2012 84 Kirjoitusohjeet 2012 84 Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Pasi Koski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Päivi Atjonen Hannu Itkonen Kari L
Five-second intervals (epochs) were used for this study. Tutkimusaineisto osoitti, että ko lmevuotiaiden päiväkotilasten kiihtyvyysmittarin mukainen fyysinen aktiivisuus oli pääosin erittäin kevyttä. Lasten pituus ja paino mitattiin. (2005) kolmevuotiaille laatimia aktiivisuuden intensiteetin luokittelun raja-arvoja. Tutkimustulokset osoittivat että lapset käyttivät päivittäin keskimäärin 10,6 tuntia (636 minuuttia, keski hajonta, k h 104) erittäin kevyeen toimintaan, 67 (kh 13) minuuttia kevyeen liikkumiseen ja keskimäärin 58 (kh 16) minuuttia vähintään keskiraskaascen liikkumiseen. Seventy-four children (37 boys, 37 girls) had valid, 8h/d, physical activity data for at least 4 days (3 weekdays and l weekend day). The aims of this study we re to derermine 3-year-old children's physical act ivity levels, as well as differences between gender and weekdays cornpared to weekend days, and to find out if children fulfill the Finnish recommendations for preschool children (2005) of at least t wo hours of brisk physical activity every day. Hyväksyttävä aineisto, vähintään kahdeksan tuntia mittausta kolmena arkipäivänä ja yhtenä viikonlopun päivänä, saatiin yhteensä 74 lapselta (37 pojalta ja 37 tytöltä). Keywords: preschool aged children, physical aclivity, acceleromeler, childwre cenrre, home 52 LIIKUNTA & TIEDE 49, 1/2012 · TVTKIMU$.A.ATlKKELI · Koll'nevuotiaden fyysinen al< tMSuuS. Liikunta & Tiede 49 ( 1), 52-58. The accelerometer data was collecied on five consecutive days. The separaie count cut-offs for 3-year-olds established by Sirard et al. KOLMEVUOTIAIDEN PÄIVÄKOTILASTEN MITATTU FYYSINEN AKTIIVISUUS ANNE SOINI 1·3, TARJA KETTUNEN 1, ANETTE MEHTÄLÄ 1, ARJA SÄÄKSLAHTl 2, TUIJA TAMMELIN 3, JARI VILLBERG 1, MARITA POSKIPARTA 1 1 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 Liikuntatieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 3 UKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä. Yhteyshenkilö: Anne Soini, Jyväskylän yliopisto, Rautpohjankatu 8a, 40700 Jyväskylä, Puh: 044 036 4406. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kolmevuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden määrä ja intensiteetti sekä selvittää täyttyvätkö alle kouluikäisten Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset (2005) kahden tunnin reippaasta päivittäisestä liikunnasta tutkimukseen osallistuvilla lapsilla. During the data collection period children ·s height and weight were measured. Physical activity levels of 3-year-old preschool children. Lasten fyysinen aktiivisuus mitattiin ActiGraph GT3Xkiihtyvyysmittareilla viiden peräkkäisen päivän ajan. Liikunta & Tiede 49 ( 1 ), 52-58. The ActiGraph GT3X accelerometers were used to measure physical activity levels in young children in 14 voluntary childcare centres during August-October 2010. Kolmevuotiaiden päiväkotilasten mitattu fyysinen aktiivisuus. Tutkimuksessa vertailtiin myös poikien ja tyttöjen sekä arkija viikonlopun päivien välisiä eroja. & Poskiparta, M. Aineisto kerättiin 14 vapaaehtoisesta päiväkodista elokuusta lokakuuhun 2010. Sukupuolten, eikä arkija viikonlopun päivien välillä ollut merkitseviä eroja. Sähköposti: anne.soini@jyu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Soini, A., Kettunen, T., Mehtälä, A., Sääkslahti, A., Tammelin, T., Villberg, J. According to t hcse srudy findings, 3-year-old childrens physical activity levels were very low, and there is a need for rnore knowledge of young Finnish preschool-aged childrens physical activity behaviors. lapset, fyysinen aliliivisuus, l?iilityvyysmillari, päiväholi, lwti . A key finding was that children wcrc sedentary for on average L0.6 hours (636 minutes, SD 104) per day, engaged in light physical activity for 67 (SD 13) minutes per day and in moderate to vigorous physical activity (MVPA ?. 2457 counts per minute) for 58 (SD 16) minutes per day. Jatkossa tulisi selvittää laajemmin, erilaisia mittausmenetelmiä käyttäen, lasten fyysisen aktiivisuuden luonnetta sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Soini, A., Kettunen, T., Mehtälä, A., Sääkslahti, A., Tammelin, T., Villberg, J. None of the children fulfilled the Finnish recommendations (2005) of at !east two hours of daily brisk physical activity, when brisk physical activity was defined as MVPA. . (2005) were used. & Poskiparta, M. Yksikään tutkimukseen osallistuvista lapsista ei täyttänyt Varhaiskasvatuksen liikunnan suositusten (2005) määrällistä tavoitetta liikkua reippaasti kaksi tuntia päivittäin. Asiasanat: päiväl10ti-il1äiset. 2011. 2011. Tutkimuksessa käytettiin viiden sekunnin tallennusväliä ja Sirardin ym. No significant difference was observed in physical activity bctwcen genders or between weekdays and weekend days
Suomalaisiin liikunnan suosituksiin verrattuna suurin ero on siinä, etteivät NASPE: n suositukset määritä fyysisen aktiivisuuden iruensiteetuä. 2003; Trost ym. Lasten fyysistä aktiivisuutta uukiuaessa tulee huomioida energiankulutus, hengitysja verenkiertoelimistön kuorrnutuminen sekä fyysisen aktiivisuuden tyyppi, esimerkiksi liikuntalaji, liikkeiden määrä, laatu ja intensiteetti sekä asiayhteys, kuten paikka, välineet ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa (Malina ym. Tutkimuksen aineisto kerälliin 14 vapaaehtoisesta päiväkodista elokuusta lokakuuhun 2010,jolloin keskilämpötila oli 12°C. Kaikki 11 halukkuutensa ilmoittanulla päiväkotia otelliin mukaan tutkimukseen. Jo pienillä lapsilla passiiviset ajanvieuotavai, kuten television katsominen, ovat lisääntyneet. Fyysisen aktiivisuuden intensiteettiä kuvaavat termit ja lyhenteet ovat saaneet suomalaiset vastineet: sede11La1y activity = erittäin kevyt tai paikallaan tapahtuva toiminta, liikkumattomuus, light physical activily = kevyt liikkuminen, moderate p/1ysical aclivily = keskiraskas liikkuminen ja vigorous physical activily = raskas liikkuminen. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Osallistujat Tutkimus esiteltiin keväällä 2010 tutkimuspaikkakunnan päiväkotihenkilöstön esimieskokouksessa, jolloin jokaisella päiväkodilla (60 kunnallista) oli mahdollisuus itse päättää halukkuudesta osallistua tutkimukseen. 2007). Laps Suomen -tutkirnuksen (Nupponen ym. (Mäki ym. 2009; De Vries ym. 2003), rnyöruetsiä vaikutuksia luun tiheyteen ja fyysisten, psyykkisten sekä sosiaalisten taitojen kehitykseen (Timmons ym. 2010). Laadullisen tavoitteen mukaan lapsen tulisi saada joka päivä harjoitella motorisia perustaitoja monipuolisesti eri ympäristöissä. Termillä fyysinen aktiivisuus tarkoitetaan kaikkea lihasten tahdonalaista liikkumista, jossa kuluu energiaa (Caspersen ym. Tällaisia ovat erityisesti suoran havainnoinnin ja objektiivisten mittausmenetelmien, kuten kiihryvyysruiuareiden käyuö, lyhyillä tallennusväleillä. 2010). Tutkimuksessa vertailtiin myös poikien ja tyttöjen sekä arkija viikonlopun päivien välisiä eroja fyysisessä aktiivisuudessa. (Mäki ym. LATEhankkeessa liikunta-akuivisuuua kysyuiin vanhempien tayuämälla kyselylomakkeella ja Laps Suomen tutkimuksessa edellisen lisäksi myös kuvapäiväkirjoilla. 2005; Mäki ym. JOHDANTO Suomalaiset tutkimustulokset lasten liikunta-aktiivisuudesta vaihtelevat. (Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005.) Yhdysvaltalaisen, The National Association for Sport and Physical Education (NASPE) liikuruasuosuusten (NASPE standards) mukaan päiväkoti-ikäisten lasten tulisi osallistua päiviuäin vähintään 60 minuuuia ohjattuun liikuntaan ja käyttää vähintään 60 minuuttia vapaaseen liikkumiseen. Sen lisäksi pienten lasten ei tulisi olla paikallaan yhtäjaksoisesti 60 minuuttia, paitsi nukkuessaan. Koska alle kouluikäisten lasten fyysinen aktiivisuus on pääosin matalaiehoista, ja aktiivisuus ilmenee ennalta arvaamattomana ja hctkiuäisenå, on sen arvioiminen vaativaa. Lasten ja nuorten terveysseurannan kehiuärninen eli LATEhankkeen raportin mukaan 88 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kolmevuotiaista lapsista ulkoili tai liikkui päivittäin kaksi tuntia (Mäki ym. Fyysinen aktiivisuus voidaan nähdä kokonaisvaltaisena käyuäytyrnisenä, joka pienellä lapsella ilmenee usein leikkinä (Timmons ym. Ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet muodostaen kasvavan ongelman myös alle kouluikäisillå lapsilla (jago ym. Hyvän kehon kuvan syntyminen on keskeinen tekijä myönteisen minäkuvan syntymiselle ja edellytys terveen itsetunnon kehittymiselle. 2007), löytyy objektiivisesti mitattua un kirnusuetoa suomalaisten alle kouluikäisten lasten fyysisestä aktiivisuudesta vielä vähän (Aittasalo ym. 2003). (2004) mukaan fyysistä aktiivisuutta tulee tarkastella biornekaanisesta, fysiologisesta ja käyttäytymisen näkökulmasta (Malina ym. 2010) mukaan kolmevuotiaista 40 prosenttia liikkui arkisin ja 50 prosenttia viikonloppuisin kaksi tuntia päivässä (Nupponen ym. Myös suomalaiset käsitteet ja mittariin liittyvä sanasto on vielä suppea. Useiden eri miuausrnenetelmien käyttäminen parantaa tuloksen luotettavuutta. sydänja verisuonisairauksiin sekä diabetekseen (Moore ym 2003; Singh ym. Päiväkodit valikoituivat ympäri tutkimuspaikkakumaa, sosioekonomiselta taustaltaan erilaisista ympäristöistä. Fyysisen aktiivisuuden vaikutuksista pienten lasten kokonaisvaltaiseen kasvuun ja kehitykseen tarvitaan Suomessa vielä lisää rutkimusnäyttöä. KcimeviJOtialden fyysir,en aktitvisuus 53. (Aittasalo ym. 2010.) Mediakasvatusseuran toteuttaman tutkimuksen mukaan mm. 2010; Oliver ym. Light lo vigorous physical activity (LVPA) liikkuminen, joka on intensiteetiltään vähintään kevyttä ja moderale to vigorous physical aclivity (MVPA) vastaa vähintään keski raskasta liikkumista. pelikonsoli-, neuija kännykkäpelien yleistyminen on lisännyt myös pienten lasten medtankäyuoä (Lasten Mediabaromerri 2010). 2008; Tirnrnons ym. 2004, 458; Sääkslahri 2005). 2004, 458). (NASPE 2006.) Suomalaisia kiihtyvyysmittareilla tehtyjä tutkimuksia on toistaiseksi vähän. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositusten reipas liikunta on määritelty tutkimuksessamme vastaamaan vähintään keskiraskasta liikkumista. 2010; Rowlands 2007; Trost 2007.) Miuauksilla pyritään selviuämään fyysisen kokonaisakt iivisuuden ja inaktiivisuuden määrä, liikunnan useus, intensueett i, kesto, energiankulutus sekä askelmäärä (Cliff ym. Leikin avulla lapsi oppii hahmottamaan omaa kehoaan ja liikkumistaitojaan. Television katsomisen on todettu olevan yhteydessä epäterveellisiin ruokatottumuksiin ja ylipainoon (jago ym. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kolmevuotiaiden päiväkotilasten fyysisen aktiivisuuden määrä ja intensiteetti sekä selvittää, kuinka moni tutkimukseen osallislllva kolmevuotias täyttää Varhaiskasvatuksen liikunnan suositusten (2005) mukaisen määrällisen fyysisen aktiivisuuden tavoilleen. 2009; Rowlands 2007; Ward ym. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet että lapsuusja nuoruusiän ylipainoisuus ennustaa aikuisiän lihavuuden riskiä ja suurent unuua riskiä sairastua mm. (Gallahue & Ozmun 2006, 173-174; Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005.) Malinan ym. Lapsilla on perintötekijöihin perustuva, biologinen tarve sekä sisäsyntyinen halu leikkiä ja liikkua (Sääkslahti 2005). Aktiivisuuden rasuustasoa ei kummassakaan määritelty. Lapselle tulisi luoda liikuntaan houkutteleva ympäristö, poistaa liikuntaan liittyviä esteitä ja opettaa turvallista liikkumista sekä mahdollistaa riittävä välineistö omaehtoisen toiminnan ajaksi. Suomalaisen LATE-hankkeen (2010) selvityksen perusteella keskimäärin 70 prosenttia kolmevuotiaista katsoi televisiota tai käytti uetokoneua päivittäin tunnin ja noin kolme prosenuia lapsista vietti arkisin ruudun ääressä yli kaksi tunt ia. Tässä artikkelissa suomalaisena vastineena accelerorneter-sanalle käytetään sanaa ki ihtyvyysrni ttari. 1 /2012, TUTKIMUSARTIKKELI. 2010; Reilly ym. Aineiston keruun jo ollessa käynnissä pääteltiin oLOsta laajentaa pyytämällä mukaan neljä uutta päiväkotia, joista kolme osallistui tutkimukseen ja yksi kieltäytyi vedoten vasta käynnistyneeseen toimintaan uusissa päiväkotitiloissa. 2007; Pate ym. Vaikka lapsuuden ajan fyysisellä aktiivisuudella on todettu olevan ennaltaehkäisevä vaikutus ylipainoon (Moore ym. 2010). 2010.) Terveyden seurannan näkökulmasta aiemmin ei ole nähty tarpeelliseksi määritellä tarkasti fyysisen aktiivisuuden määrää ja intensiteett iå, vaan kyselyllä on eroteltu paljon liikkuvat vähän liikkuvista lapsista (Mäki ym. 2003). 2010). Lasten istumiseen käytetyn ajan on todettu olevan jopa vahvemmin yhteydessä lihavuuteen kuin fyysisen aktiivisuuden määrän. 2010; Nupponen ym. 1985). Syksyn 2010 aikana tutkimukseen osallistuneissa LIIKUNTA & TIEDE 49. 2007). 2005) Suomalaisten Varhaiskasvatuksen liikunnan suositusten (2005) mukaan määrällinen tavoite alle kouluikäisille on liikkua reippaasti kaksi tuntia päivittäin. Fyysinen inaktiivisuus (sederuary behavior) onkin noussut esiin tärkeänä terveyskäsiueenå ja siksi sitä tulisi käsitellä erillään fyysisestä aktiivisuudesta. (Reilly ym. 2005)
2009; Pate ym. KolmevLo118!det1 tyys.nenaktMSWS. Kun mittarin sisällä oleva sensori altist uu kiihtyvyydelle liikkeen vaikutuksesta, aiheuttaa se sähköisen signaalin, joka rekisteröityy mittariin nurneerisena arvona, eli sykäyksenä (count). Myös lapsilla oli mahdollisuus tutustua mittareihin etukäteen päiväkotiin toimitetun näyterniuar in avulla. 79 57 (P),?. (DeYries ym. Pojat (n= 37) Tytöt (n= 37) Kaikki (n= 74) t-------+-I k ä (vuosina) 3,2 (0,3) 3,3 (0.4) 3,2 (0,3) (n= 70) ----+-------+---------! Pituus (cm) 97,6 (5,7) 98,4 (3,5) 98,0 (4,7) (n= 73) ----+-------+---------! Paino (kg) 15,4 (1,9) 15,9 (2,3) 15,7 (2, 1) (n= 73) ----+-------+---------! Painoindeksi 16,2 (1,0) 16,4 (1,7) 16,3 (1,4) (n= 73) ----+-------+---------! Normaali* (100 %) (81 %) (90 %) -----+-------+------Ylipaino** % (16 %) (8 %) (3%) (1 %) Lihavuus*** 0% * < 7789 (P), < 1756 (T), **?. Jotta lasten pyråhdyksenornaiset iruensueeuivailuelut saataisiin rekisteröityä, haluttiin tässä tutkimuksessa käyttää mahdollisimman lyhyttä, viiden sekunnin tallennusväliä. Hyväksyttävä ActiGraph -aineisto, vähintään kahdeksan tuntia mittausta neljänä päivänä, saatiin yhteensä 74 (75 %) lapselta (37 pojalta ja 37 tytöltä). Sekä päiväkoti henkilöstöä että tutkimukseen osallistuvia perheitä informoitiin myös kirjallisin ohjein. Tässä tutkimuksessa kokonaisaktiivisuuden määrän selviuämiseksi lapset käyttivät mittaria viitenä peräkkäisenä päivänä, keskiviikosta TAULUKKO 2. 9, • • • ?. Aineiston keruu Tutkimuksen kulkua ja mittareita esiteltiin päiväkotihenkilöstölle ja lasten vanhemmille päiväkotien järjestämissä vanhempainilloissa. (Cliff ym. (2005) kolmevuotiaille luomat fyysisen aktiivisuuden intensiteetin luokittelun raja-arvot sekä aktiivisuuden luonne. TlJTKIMUSARTlKKELI. 54 LIIKUNTA& TIEDE 49. Raja-arvojen avulla pystytään määriuämään sykäysien intensiteettiä eri alueilla ja laskemaan myös keskiarvot eri irue nsiteetualueilla vietetyistä ajoista (Cliff 2009; Oliver ym. Sykäykset yhteensä minuutissa Aktiivisuuden luonne Erittäin kevyt (sedentary) 0-301 ~ 1204 istuminen ja leikkiminen ----------+------+--------------! Kevyt (light) 302-614 1205-2456 rauhallinen kävely (3,2± 0,6 km/h) ----------+-----------------Keskiraskas (moderate) 615-1230 2457-4920 ripeä kävely (4,3± 0,6 km/h) ----------+------+-----------Raskas (vigorous) ~ 1231 ~ 4921 juoksu 16,9± 3,9 km/h) ----------+------+-----------Vähintään kevyt (LVPA) ~ 302 ~ 1205 vähintään rauhallista kävelyä ----------+------+-----------Vähintään keskiraskas (MVPA) ~ 615 ~ 2457 vähintään ripeää kävelyä LVPA = light ta viqorous ptwsice! activity, MVPA = moderate ta vigorous phvsice! activity. Lasten fyysisen aktiivisuuden mittaaminen Lasten fyysisen aktiivisuuden tutkimusaineistoa kerättiin kiihtyvyysmiuarei lla. Mittaaminen tapahtui uusilla, tähän tutkimukseen hankituilla, liikutelravilla Charder HM 200P puuusrniialla ja Seca 877 henkilövaaalla, Scca 877 on CElääkintålaitedirektiivin mukainen terveydenhuollon käyttöön hyväksytty laite. Jyväskylän yliopiston eett inen toimikunta ja tutkimuspaikkakunnan Lasten päivähoitopalvelut antoivat keväällä 2010 puoltavat lausunnot tutkimuksen tekoon. 2010; Rowlands 2007; Sirard ym. Koska sykäysien kokonaismäärä ei kerro, millä intensiteetillä lapsi on liikkunut, on tieto fysiologisesta näkökulmasta melko merkityksetöntä (Cardon & De Bourdeaudhuij 2008). Lasten painoindeksi laskeuiin jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (111 2). 2007). (2000) luomien raja-arvojen mukaan lapsista 6 oli ylipainoisia ja 1 lihava (Cole ym. Myönteinen tutkimuslupa saatiin 106 perheeltä (59 %). Tutkimuksessa käytettiin Acti Graph GT3X -mittareita. 2007; Sirard ym. 7789 (P),?. Tässä tutkimuksessa käytettiin Sirardin ym. Vaatimukset täyttävää aineistoa ei saatu yhteensä 25 osallistujalta (25 %), joista kolme lasta (12 %) kieltäytyi kokonaan pitämästä mittaria. 2005.) Kiihtyvyysrniuareide n antama sykäysten kokonaismäärä päivän aikana kuvaa fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärää ( Cliff ym. (2000) kolmevuotiaille luomiin raja-arvoihin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vain mittarin tallentamaa vertikaalisen liikkeen tietoa, joka on myös osoittautunut tärkeimmäksi liikkeen suunnaksi (Oliver ym. 2005.) ActiGraph GT3X -rnittari rekisteröi liikkeen kolrniuloueisesu. 1/2012. Osallistujat sukupuolten mukaan kuvailtuna. 2009; Rowlands 2007; Ward ym. Aineiston keruuseen osallistuneet kaksi tutkijaa mittasivat lasten pituudet ja painot. Sykäyst.en määrä tunnissa (counts per hour) ja sykäysten määrä minuutissa (counts per minuie, cprn) kuvaavat fyysisen aktiivisuuden tehoa (Cliff ym. 30. Tulokset ilmoitettu keskiarvoina (keskihajonnat). Näissä tutkimuksissa sen on todettu olevan vahdi, reliaabeli ja objektiivinen mittausmenetelmä lasten fyysisen aktiivisuuden määriuelemiseksi. ActiGraph-kiihtyvyysmittari on yleisin kansainvälisissä liikunratut kimuksissa käytetty mittari ja useiden aiempien tutkimusten perusteella sen on todettu soveltuvan alle kouluikäisten lasten mittaamiseen. Normaali, ylipaino ja lihavuus ilmoitettu prosentteina perustuen Cole ym. 2009). 7756 (T), ***?. 2009). Mittaukset tehtiin yhteistyössä Liikunnan ja kansaruerveyden edistämissäätiö (LIKES) -ruikimuskeskuksen kanssa. Cole ym. Yhteenlasketut sykäyksei tallentuvat mittarin muistiin lyhyissä (5-s, 15-s, 30-s) tallennusväleissä (epochs). TAULUKKO 1. Mittauksiin osallistui 99 lasta (93 %), seitsemän lapsen (7 %) ollessa mittausten aikana sairaana tai kotihoidossa. 7936 (T) Vastaavat raja-arvot aikuisilla.· • < 25, • • 25-29. Intensiteetti Sykäykset/ 15-s. 2005). Tässä tapauksessa kaikki ylipainoiset tai lihavat lapset olivat tyttöjä. Sirardin ym. 2000) (taulukko 1). päiväkodeissa oli 179 vuonna 2007 syntynyttä lasta. (2005) kolmevuotiaille luomia fyysisen aktiivisuuden intensiteetin luokittelun raja-arvoja (taulukko 2)
Tutkimukseen osallistuvat lapset käyttivät päivittäin keskimäärin 10,6 tuntia (636 minuuttia, kh 104) mittausajasta erittäin kevyeen toimintaan. 2009). (Cardon & De Bourdeaudhuij 2008.) Mittariin liittyvän ohjekirjeen mukana tulleeseen päiväkirjaan vanhemmat merkitsivät lapsen unija hoitoajat sekä päivään liittyviä tilanteita, kuten poikkeuksellisen pitkäkestoinen istuminen, automatkat, uintija kylpyajat, harrastuksessa käynnit jne. Sen lisäksi he käyttivät päivittäin keskimäärin 67 (kh 13) minuuttia kevyeen liikkumiseen ja 58 (kh 16) minuuttia vähintään keskiraskaaseen liikkumiseen. 2005). *p < 0.05 TULOKSET Lasten fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä oli keskimäärin 627 (keskihajonta, kh 147) sykäysiä minuutissa (counts per minute), pojilla 660 (kh 162) ja tytöillä 594 (kh 123) sykäysiä minuutissa (p = 0,05). (Cliff ym. Tulokset ilmoitettu keskiarvoina (keskihajonnat). 2009; Trost 2007; Ward ym. sunnuntaihin. 112012, TUTKlMUSARTlKKEU · KornevuCltiaideli fyysn!n lW<IIMSUUS 55. Osallistujista 42 prosenttia (31 lasta) liikkui päiviuäin yli tunnin vähintään keski raskaasti ja 53 prosenttia (39 lasta) liikkui päivittäin kaksi tuntia vähintään kevyesti. Sukupuolten eikä arkija viikonlopun päivien välillä ilmennyt tilastollisesti merkitseviä eroja fyysisessä aktiivisuudessa (taulukko 5). 2005.) Mittausten ensimmäisenä aamuna tutkijat kiinniuivät yhdessä lapsen vanhemman kanssa mittarin kuminauhavyöllä lapselle. Kyselyssä tiedusteltiin myös lasten vanhemmilta viisiportaisella asteikolla (en osaa sanoa, hyvin epämiellyttävä, epämiellyttävä, miellyttävä ja hyvin miellyttävä) miten lapsi koki mittarin käytön. 2009; Ward ym. Sykäykset yhteensä minuutissa arkisin ja viikonloppuisin pojilla ja tytöillä. Tulokset ilmoitettu keskiarvoina (keskihajonta). Tutkimusaineisto analysoitiin Windows (18.00) SPSS -ohjelmalla, käyttämällä yksisuuntaista varianssianalyysiä (ANOVA), ristiintaulukointia ja x_2 -testiä. Varhaiskasvatuksen määrällistä tavoitetta liikkua reippaasti kaksi tuntia päivittäin ei saavuttanut yksikään tutkimukseen osallistuneista lapsista ja viikonlopun mittauspäivinäkin vain yksi lapsi täytti kahden tunnin reippaan liikunnan määrän, kun reippaaksi liikunnaksi määriteltiin tässä tutkimuksessa vähintään keskiraskas liikkuminen (~2457 sykäystä minuutissa). Tavoitteena oli kerätä aineistoa arkija viikonlopun päiviltä sekä päiväkodissa eu ä kotona vietetyltä ajalta. Ensimmäinen mittauspäivä ei pariuaisen t-testin mukaan katsottuna merkitsevästi poikennut muista mittauspäivistä. Aineistosta poistettiin biologisesti epäuskottavat minimit (nollalukema yhtäjaksoisesti yli 20 minuuttia) ja tarkistettiin epäuskottavat maksirnu (> 15 000 sykäysiä) (Cliff ym. ••p < 0.01 LIIKUNTA & TIEDE 49. Päiväkirjan palautti 94 (95 prosenttia) perhettä. Tilastollinen käsittely Fyysistä aktiivisuuua koskevat ActiGraph -aineisiot siirrettiin palvelimelle aineistomuotoon Actilife -ohjelmalla. Epäuskottavia maksimeja aineistosta ei löytynyt. Vastaavanlaista mittarin soveltuvuuskyselyä on käytelty Belgiassa (Cardon & De Bourdeaudhuij 2008). Arkisin pojilla (70 minuuttia, kh 14) oli enemmän kevyttä liikkumista kuin tytöillä (62 minuuttia, kh 9) (p = 0,007) (taulukko 4). P-arvot yksisuuntaisessa varianssianafyysissä (ANOVA). Pojat (n = 37) Tytöt (n= 37) Kaikki (n = 74) p Kaikki päivät 6601162) 5941123) 6271147) 0,05 Arkipäivät 6541138) 5971105) 6261125) 0,049* Viikonloppu 6661225) 5921200) 6291214) 0,14 P-arvot yksisuuntaisessa varianssianafyysissä (ANOVA). Validiksi päiväksi hyväksyttiin vähintään kahdeksan tuntia rekisteröintiä sisältävä päivä. Vanhempien antamien mittarin soveltuvuuskyselyjen vastausten (N TAULUKKO 4. MVPA). Arkisin poikien (654, kh 138) fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä oli tyttöjä (597, kh 105) korkeampi (p = 0,049). TAULUKKO 3. Siten motivoitiin lasta käyttämään mittaria ja varmistettiin euä mittari puetaan oikein päin. Samalla lapsia vanhempineen neuvottiin pitämään mittaria mahdollisimman paljon lapsen hereillä oloajasta ja riisumaan mittari vain unien, uinnin ja kylvyn ajaksi. Analyysiin valittiin kolme arkipäivää ja yksi viikonlopun päivä. Arkija viikonlopun päivien välillä ei ilmennyt eroa (taulukko 3). Cardon & De Bourdeaudhuijn (2008) tutkimuksessaan käyttämän idean innoittamana, myös tässä tutkimuksessa annetuin lapsille mahdollisuus valita mittariin kiinniteuävä tarra. Eri intensiteettitasoilla vietetty aika minuuteissa arkisin ja viikonloppuisin pojilla ja tytöillä. Mittarivyö asetettiin tukevasti vaatteiden alle lähelle vartaloa, lantion oikealle puolelle, joka on todettu 3-vuotiaille parhaimmaksi kiinnityspaikaksi (Cliff ym. Intensiteetti Pojat (n = 37) Tytöt (n= 37) Kaikki (n= 74) p Erittäin kevyt 618179) 6551122) 6361104) 0,13 Kaikki päivät Kevyt 69114) 64112) 67113) 0,12 Vähintään keskiraskas 60118) 55114) 58116) 0,19 Erittäin kevyt 608169) 630196) 619184) 0,25 Arkipäivät Kevyt 70114) 6219) 66112) 0,007** Vähintään keskiraskas 59117) 54114) 57116) 0,21 Erittäin kevyt 6291134) 6791173) 6541156) 0,17 Viikonloppu Kevyt 68119) 66119) 67119) 0.74 Vähintään keskiraskas 61123) 57126) 59124) 0.42 Erittäin kevyt (sedentary), kevyt /fight), vähintään keskiraskas (moderate to vigorous physicaf ectivitv. Vanhempia neuvou.iin palauttamaan mittari ja siihen liittyvä päiväkirja päiväkotiin mittausta seuraavana maanantaina
1 · 2::112, TUTKIMUSARTIKKELI, Koh'nevootiaiden tyysiner, aktMSUUS. Keskimäärin puolet lapsista käyu i päivittäin kaksi tuntia tai enemmän vähintään kevyeen liikkumiseen. Silloin tutkimukset ovat perustuneet lähinnä observointi-, kyselyja päiväkirjamenetelmillä kcrättyih in tietoihin. Tämän tutkimuksen tulokset ovat samankaltaiset Laps Suomen (20] 0) -tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan kolrnevuot iasta 56 LIIKUNTA & TIEDE 49. POHDINTA Tutkimusaineisto osoitti, että 3-vuotiaiden päiväkoti lasten kiihtyvyysmittarin mukainen fyysinen aktiivisuus oli pääosin erittäin kevyttä. Vain viisi prosenttia lapsista koki mittarin käytön epämiellyttäväksi (2 lasta; 2 %) tai erittäin epämiellyttäväksi (2 lasta; 2 %) Kolmen (3 prosenttia) lapsen vanhemmat vastasivat, etteivät osanneet sanoa. Tyttöjen ja poikien fyysisen aktiivisuuden eroihin vaikuttavat myös vanhempien ja varhaiskasvattajien taipumus käsitellä tyttöjä ja poikia eri tavalla. Tärkeää olisi selviuää, kuinka paljon akriivisuuua tarvitaan takaamaan lapsen optimaalinen kasvu ja kehitys sekä selvittää laajaalaisesti lapsen fyysisen aktiivisuuden yhteyttä lapsen terveyteen ja hyvinvointiin. 2003). Arkisin pojilla (70 m i n ) oli enemmän kevyttä liikkumista kuin tytöillä (62 min). Tämänhetkiset iiikuntasuositukset , Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset (2005) ja NASPE standards (2006), ovat pohjautuneet nuorten lasten fyysisen aktiivisuuden tutkimustietoon, jotka ovat olleet saatavilla 2000-luvun alkupuolella. He käytt ivät keskimäärin 67 minuuttia kevyeen ja keskimäärin 58 minuuttia vähintään keskiraskaaseen liikkumiseen. Myös fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärän suhteen pojat (654 sykäystä minuutissa) olivat arkisin tyttöjä (597 sykäystä minuutissa) aktiivisempia. Yksikään tähän tutkimukseen osallistuneista kolmevuotiaista lapsista ei täyttänyt alle kouluikäisille suunnatun suomalaisen Varhaiskasvatuksen liikunnan suosituksen (2005) määrällistä tavoitella liikkua reippaasti kaksi tuntia päiviuäin, kun reippaaksi liikkumiseksi määriteltiin vähintään keskiraskas liikkuminen (Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005). Tulos antaa syytä pohtia, alkavatko sukupuolten väliset erot muodostua jo päiväkoti-iässä. Tytöiltä vaaditaan rauhallisempaa käytöstä, kun taas poikia kannustetaan enemmän liikunnallisten leikkien ja aktiviteettien pariin. Myös Tuckerin (2008) tekemän katsauksen mukaan seitsemässä maassa toteutetussa 39 tutkimuksessa, 54 prosenuia osallistuneista lapsista (N= 10 316, 2-6-vuotiaita) täytti päivitLäisen tunnin vähintään keskiraskaan liikunnan määrän (Tucker 2008). (Cardon & De Bourdeaudhuij 2008.) Vastaavasti Skot !annissa Jackson ym. *p < 0.05 = 86) perusteella 92 prosenttia lapsista koki mittarin käytön criuäin mieluisaksi (33 lasta; 38 prosenttia) tai mieluisaksi (46 lasta; 53 %). Lapsen päivää, sekä arkena että viikonloppuna, rytmittävät samat rutiinit kuten pukeuturnisct. (2003) raportoivat tutkimustuloksissaan 3-vuotiaiden päiväkotilasten fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärän olevan keskimäärin 669 sykäysiä minuutissa (jackson ym. Fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä oli keskimäärin 627 sykäystä minuutissa. Tyttöjen ja poikien välillä ei ilmennyt eroja vähiruään keskiraskaan liikkumisen suhteen. Tämä lienee yksi selittävä tekijä arkija viikonlopun fyysisen aktiivisuuden samankaltaisuudelle. Aikaisemmissa tutkimuksissa päiväkoti-ikäisten poikien on todettu olevan tyttöjä aktiivisempia (Hinkley ym. Noin puolet pojista ja kolmasosa tytöistä käytt ivåt päivittäin yli tunnin vähintään keskiraskaaseen liikkumiseen. TAULUKKO 5. 2007). Tutkimukseen osallistuneet lapset käyuivär keskimäärin yli 10,6 tuntia päivittäin erittäin kevyihin toimintoihin. Prosentit intensiteetiltään vähintään kevyeen ja vähintään keskiraskaaseen liikkumiseen käytetyistä ajoista arkisin ja viikonloppuisin pojilla ja tytöillä. (Pönk kö 1999.) Ei ole selvää, ovatko pienten lasten sukupuolten väliset erot biologisista lähtökohdista, ympäristön määriuclem!ä vai mahdollisesti niiden yhdistelmästä johtuvia (Timmons ym. Näiden lasten osalta NASPE:n liikurnasuosuukser (2006) päivittäisen kahden tunnin aktiivisuuden määrästä täyttyivät (NASPE 2006). Tässä tutkimuksessa lasten fyysisen aktiivisuuden määrässä ja intensiteeussa ei ilmennyt eroja arkija viikonlopun päivien välillä. ruokailut, päiväunet ja leikkiminen. Täytyykö suositusten mukaisesti liikkua koko kahden tunnin ajan ripeällä alueella, vai riiLLäisikö, eua osa ajasta olisi kevyttä liikkumista. Samansuuntaisia tuloksia on saatu belgialaisessa tutkimuksessa, jonka mukaan tutkimukseen osallistuneet 4-vuotiaat lapset viettivät rniuausajasta 85 proscnu ia eli yli 9,6 tuntia päivässä erittäin kevyissä toiminnoissa, käyttivät 74 minuuttia kevyeen ja keskimäärin 34 minuuttia vähiruään keskiraskaaseen liikkumiseen. Fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä oli keskimäärin 701 sykäystä minuutissa. Objektiivisten mittausmenetelmien käytön yleistyessä, myös liikuruasuosuuksia, erityisesti fyysisen aktiivisuuden intensiteettiä, voidaan tarkastella uudessa valossa. 2007). Tämä tutkimus antaakin perusteen pohtia tulisiko suomalaisiin suosituksiin, NASPE:n suositusten lailla, lisätä liikkumattomuutta rajoittava suositus. 2008; Timrnons ym. Myös aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa on raportoitu ettei eri intensiteettitasoilla vietetyillä (jackso n ym. Kaikki päivät Arkipäivät Viikonloppu Kaikki Pojat Tytöt p Kaikki Pojat Tytöt p Kaikki Pojat Tytöt p [n = 74) ln = 37) In = 37) In = 74) (n = 37) [n = 37) In = 74) [n = 37) (n =37) Vähintään < 60 min 1 3 1 3 3 5 kevyt 60-119 min 46 32 60 47 38 57 46 32 60 ~ 120 min 53 65 41 51 60 43 52 62 41 0,049* 0,19 0,036* Vähintään < 60 min 58 49 68 62 54 70 60 52 68 keskiraskas 60-119 min 42 51 32 38 46 30 39 49 30 ~ 120 min 1 1 0,1 0,15 0,17 Vähintään kevyt /fight to vigorous physica/ activity, LVPA);;, 1205 sykäystä minuutissa, Vähintään keskiraskas /moderate to vigorous physical activity, MVPA);;, 2457 sykäystä minuutissa. 2003) tai vähintään keskiraskaaseen liikkumiseen (MVPA) käytetyillä (Cardon & De Bourdeaudhuij 2008) ajoilla ollut eroja arkija viikonlopun päivien välillä
Tulevissa tutkimuksissa objektiivisten mittausmenetelmien rinnalla tulisi käyttää myös suoraa havainnointia ja kyselytutkimusta. Pate ym. 2008). 2009). Lapsuudenajan interventioiden tulisi keskittyä erityisesti riskiryhmään kuuluvien lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen (Singh ym. 2010; Pate ym. Jatkossa olisi mielenkiintoista tarkemmin vertailla eroavatko eri intensiteetti tasoilla vietetyt ajat toisistaan eri raja-arvoilla laskettuina. Trostin ym. Mm. (2005) raja-arvoja, pystyttiin tämän tutkimuksen tuloksia myös vertailemaan aiempiin kiihtyvyysmittareilla tehtyihin, vastaavia raja-arvoja käyttäneisiin tutkimuksiin. Koska fyysisen aktiivisuuden määrä ja intensiteetti olivat tutkimukseen osallistuvilla lapsilla alhaiset myös viikonloppuisin, tarvitaan keinoja ja toimenpiteitä lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi myös vapaa-ajalla. Vaikka päiväkoti soveltuu lasten Iyysisen aktiivisuuden tutkimusympäristöksi ja erilaisten interventioiden toteuttamiseen (Ward ym. 2008.) Kiihtyvyysmittareilla kerättyä aineistoa pystytään tarkastelemaan laaja-alaisemmin, kun sen ohella käytetään päiväkirja-menetelmää. Lisää, samoilla raja-arvoilla ja tallennusväleillä kerättyä, tutkimusnäyttöä tarvitaan. Laitteen käytettävyyden parantumisen, hinnan alenemisen ja vapaasti ladattavien ohjelmien myötä kiihtyvyysmittareiden käyttö on yleistynyt myös suurempia tutkimusjoukkoja kattavissa tutkimuksissa. 2005). 2007). Kiihtyvyysrruuari ei erota istumista muusta paikallaanolosta. Erilaisten mittausmenetelmien avulla voidaan määritellä monipuolisemmin lasten käyttäytymistä ja fyysisen aktiivisuuden ja inaktiivisuuden luonnetta. 2010). (2010) koosteen tutkimuksissa on todettu että vaikuttamalla päiväkodin toimintaperiaatteisiin ja käytänteisiin, muokkaamalla päiväkot iyrnpäristöå, lisäämällä ulkoilun määrää, tarjoamalla liikuntaan aktivoivia välineitä sekä vähentämällä istumisaikaa ja integroimalla liikuntaa muuhun päiväkotiohjelmaan voidaan vähentää lasten liikkumattomuutta ja lisätä lasten fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärää (Trost ym. 2007). Aineistosta ei voida myöskään erotella asiayhteyksiä, kuten paikkaa missä on liikuttu tai mitä välineitä on käytetty. Kiihtyvyysmittaria on aiemmin pidetty kalliina arviointimenetelmänä, joka vaatii tuekseen erillisen tietokoneohjelman mittarin rekisteröimän aineiston purkamiseen. Vanhemmille lasten fyysisen aktiivisuuden arviointia voidaan pitää vaativana tehtävänä, paitsi lasten aktiivisuuden spontaanin luonteen vuoksi, myös siksi että vanhempien on vaikea arvioida päiväkodissa vietettyä aikaa. lapsista noin puolet liikkui päivittäin kaksi tuntia (Nupponen ym. Tulevaisuuden haasteet ja jatkotutkimusaiheet Tämän tutkimuksen tulosten yleisreuävyyuä rajoittaa kohderyhmän koko ja sen valikoituminen maantieteellisesti suppealta alueelta. Käyttämällä Sirardin ym. 2010), on tutkijoiden haaste löytää ne tavat ja keinot, joilla lasten fyysistä aktiivisuutta voidaan lisätä päiväkotiympäristössä (Trost ym. 2010). (2005), Evenson ym. LATE-hankkeen raportin mukaan noin 90 prosenttia kolmevuotiaista lapsista liikkui tai ulkoili päivittäin kaksi tuntia, mutta kyselyssä ei määritetty liikunnan tai ulkoilun intensiteettiä lainkaan (Mäki ym. (Tammelin 2009.) Kiihtyvyysmittariin liittyvät rajoitukset Fyysisen aktiivisuuden intensiteetin raja-arvot vaikuttavat merkitsevästi saatuihin tuloksiin. Kiihtyvyysmittarit eivät pysty taltioimaan motoristen taitojen kehittymiseen vaadittavia liikkeitä, kuten pyöräilyä, uintia, ylävartalon liikettä eikä paikallaan tapahtuvia, mutta keskittymistä ja tasapainoa vaativia liikkeitä (Oliver ym. Myös päiväkotien opetussuunnitelmissa, puitteissa, lasten ryhmäkoossa, varhaiskasvattajien määrässä ja koulutuksessa on maiden välisiä eroja (Sääkslahti & Liukkonen 2010, 3-9). TUOOMUSARTIKKEU ·~fyysinen aktMsuus 57. Koska eri raja-arvoja käyttämällä saadaan erilaisia aktiivisuusaikoja (Van Cauvenberghe ym. Aiemmista kyselytutkimuksista saatu tieto perustui vastaajan subjektiiviseen näkemykseen fyy sisestä aktiivisuudesta, ja koska alle kymmenenvuotiaiden lasten kognitiiviset taidot ovat olleet vielä riittämättömät ja muisti kapasiteetti rajallinen, ovat vanhemmat vastanneet alle kouluikäistä lasta koskeviin kysymyksiin (Aittasalo ym. 2010; Fischer ym. Koska Suomessa vuodenajat poikkeavat selkeästi toisistaan, tulee jatkossa lasten fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä tarkastella eri vuodenaikojen suhteen. Päiväkotija kauppamatkojen kulkeminen lihasvoimin, touhu koti pihassa ja sen läheisyydessä lisäävät luontevasti koko perheen fyysistä aktiivisuutta. Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä perustellumpaa on käyttää objektiivisia tutkimusmenetelmiä. Motorisilla taidoilla on kuitenkin todettu olevan positiivinen yhteys lapsen fyysiseen aktiivisuuteen. Lasten fyysistä aktiivisuutta tulisi ohjata erityisesti arkiaktiivisuuden lisäämiseen. 2008; Pönkkö 1999; Timmons ym. Tulokset antavat syytä pohtia liikkuvatko tutkimukseen osallistuneet lapset terveytensä kannalta riittävästi tai ovatko tämänhetkiset Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset määrän ja intensiteetin LIIKUNTA & TIEct: 49, 1 /2012. Tämä tutkimus ajoittui syyskaudelle, ja on oletettavaa että esimerkiksi talvikauteen ajoittuva mittaus antaisi alhaisemmat fyysisen aktiivisuuden tulokset. Tässä tutkimuksessa käytettiin viiden sekunnin tallennusvälejä taltioimaan lasten pyrähdyksenornaiset iruensneeuivaihtelut. Eri maiden välisessä tutkimustulosten vertailussa tulee mittausmenetelmien ohella huomioida mm. 2010.) Kiihtyvyysmittareilla keräiystä aineistosta ei voida tarkastella fyysisen aktiivisuuden tyyppiä, esimerkiksi liikuntalajia tai siinä tehtyjen liikkeiden muotoa. Koska näistä Sirard tutkimusryhmineen on ainoana määritellyt omat raja-arvonsa kolrne-, neljä-, ja viisivuotiaille, päädyttiin tässä tutkimuksessa käyttämään 3-vuotiaille luotuja raja-arvoja. maantieteelliset, kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja päivåkotiympäristöön liittyvät erot ja niiden yhteydet saatuihin tuloksiin. Tutkimustuloksien vertailussa tulee huomioida erilaiset tutkimusmenetelmät. 2010). Eri tallennusväleistä huolimatta, tämän tutkimuksen tulokset vahvistivat aiemminl5:n sekunnin (Cardon & Bourdeaudhuij 2008) ja 60:n sekunnin (jackson ym. Kanadassa ja Skotlannissa tehtyjen vuodenaikatutkimusten mukaan päiväkoti-ikäiset lapset liikkuivat talviaikaan muita vuodenaikoja vähemmän (Carson ym. Koska päiväkoti-ikäisten lasten [yysistä aktiivisuutta on mitattu kiihtyvyysmittareilla kansainvälisestikin vasta lyhyen aikaa, ei vakiintuneita käytänteitä tallennusvälien ja raja-arvojen suhteen ole muodostunut. (Aittasalo ym. JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimusaineisto osoitti, että kolmevuotiaiden päiväkotilasten kiihtyvyysmittarin mukainen Iyysinen aktiivisuus oli pääosin erittäin kevyttä, eivätkä Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset täyttyneet. 2010). 2010). (2000), Sirard ym. 2010). Lasten vanhempien oma liikunnallisuus ja asenne liikuntaan vaikuttavat, kuinka he mahdollistavat ja innostavat lastaan liikkumaan sekä liikkuvat yhdessä lastensa kanssa (Hinkley ym. (Stodden ym. (2010) ovat määritelleet omat raja-arvot ActiGraph-kiihtyvyysmittarille (Van Cauwenberghe ym. 2003) tallennusväleillä kerättyjä tutkimustuloksia. Mitä taitavampi lapsi motorisesti on, sitä paremmat edellytykset lapsella on olla aktiivinen ja päivänvastoin, mitä aktiivisempi lapsi on sitä paremmat motoriset taidot hänelle kehittyvät. Toisaalta maailmanlaajuisestikin on raportoitu toistaiseksi vähän kiihtyvyysmittareilla tehtyjä vuodenaikatutkimuksia, eivätkä tässä ikäryhmässä saadut tutkimustulokset ole olleet täysin yksiselitteisiä (Carson & Spence 2010). Jatkossa pienten lasten fyysistä aktiivisuutta tulisi selvittää laajemmalla ja heterogeenisemmalla otosjoukolla. 2010), on tutkimusten välinen vertailu hyvä tehdä vain samoja raja-arvoja käyttäneiden tutkimusten kesken (Cliff ym. Vanhemmilla on myös tapana yliarvioida omaa tai lapsensa fyysistä aktiivisuutta. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota lapsiin,joiden toiminnallinen leikki ja spontaani omaehtoinen liikkuminen on vähäistä. (2008) ja Van Cauwenberghe ym
Human Kinetics, 3-9. Lasten terveys LATE-tutkimuksen perustulokset lasten kasvusta, kehityksestä, terveydestä, terveystottumuksista ja kasvuympäristöstä. Vanhemmat ja lastentarhanopettajat päiväkotilasten minäkäsityksen tukena. & Fogelholm, M. Liikunta & Tiede 47 (1 ), 11-21. Oliver, M., Schofield, G.M. TUTl(JMUSARTIKKEU. 31-40. Does early physical activity predict body fat change throughout childhood. 2010. 2009. Measurement of physical activrtv in preschool children. Accelerometer assessment of physical activity in children: An Update. Zachopoulou, J. Sosiaalija terveysministeriön oppaita 2005:17. 1 2012. Studies in Sports, Phvsical Education and Health 104. Medicine & Science in Sports & Exercise 42 (3), 508-512. & Koit, G.S. Obesity reviews 9, 474-488. The physical activity levels of preschool-aged children: A Systematic Review. 2010. 2007. 2009. 2005. Mäki, P., Hakulinen-Viitanen, T., Kaikkonen, R., Koponen, P, Ovaskainen, M.L., Sippola, R., Virtanen, S., Laatikainen, T. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden arviointi Menetelmät puntarissa. International Journal of Obesity 27. 582-588. Pediatric Exercise Science 22, 81-92. Trost, S.G., Ward, D.S. Estabhshinq a standard definition for child overweight and obesity worldwide: international survey. Timmons, B.W., Naylor, P.J. & Pate, R.R. & Paton, J.Y. Tucker, P. Pediatric Exercise Science 19, 252-266. Väitöskirja. 2007. http://urn.fi/ URN:ISBN 951-39-2105-0. Teoksessa: E. Pediatric Exercise Science 17. 2007. & Grant, S. 1045-70. Human Kinetics. Tammelin, T. 2003. 2004. Trost, S.G. & Ellison, R.C. Carson, V. Physical activity in preschoolers Understanding prevalence and measurement issues. Caspersen, C.J., Powell, K. Cole, T. Early Online, 1-8. & Cardon, G. Lasten Mediabarometri 2010. Reilly, J.J., Coyle, J., Kelly, L., Bourke, G., Grant, S. 2010. & Chinapaw, M.J.M. Medicine & Science in Sports & Exercise 42 (3), 499-501. & Pfeiffer, K.A. Objectively measured physical activity in a representative sample of 3to 4-year-old children. Tulostettu 10.4.2011 http://mediakasvatus.fi/ Malina, R.M., Bouchard, C. American Journal of Preventive Medicine 34 (5), 435-441. & Spence, J.C. Applied physiology, nutrition and metabolism 32, 122-134. Are preschool children active enough I Objectively measured physical activity levels. Preventive Medicine 37. 2010. 2010. J., Bellizzi, M.C., Flegal, K.M. Olisi myös mielenkiintoista tarkastella, suoraa havainnointia käyttäen, missä ja miten lasten fyysinen aktiivisuus päivän aikana ilmenee. 2010. 58 LIIKUNTA& TIEDE 49. 2009. Laps Suomen -tutkimus: 3-12-vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuus. 1985. Journal of Science and Medicine in Sport 12, 557-67. Ward, D.S., Evenson K.R., Vaughn A., Brown Rodgers, A. Validity and reproducibility of motion sensors in youth: A systematic update. 2000. Calibration and comparison of accelerometer cut points in preschool children. Growth, maturation and physical activity (2nd ed) Champaign, IL.. Medicine & Science in Sports & Exercise 37 111). Rowlands, A. & Van Mechelen, W. & Paton, J.Y. Obesity Research 11, 1155-1158. American Journal of Lifestyle Medicine 1 (4), 299-314. Jyväskylän yliopisto. 2005. Tarvitaan lisää tietoa alle kouluikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden vaikutuksista terveyteen. Fischer, A., Reilly, J.J., Montgomery, C., Kelly, L.A., Williamson, A., Jackson, D.M., Paton, J.Y. Pickup & N. & Greaves, K.A. 2010. National Association for Sport and Physical Education, NASPE 2006. Raportti 2/2010. 2008. & Mitchell, J. Champaign, IL.. Sääkslahti, A. & Pate, R.R. Preschool children and physical activitv. Liikeanturilla kokonaiskuva liikkumisesta ja liikkumattomuudesta. Studies in Sports, Physical Education and Health 62. Physical activity for preschool children how much and how. V. Cardon, G. British Medical Journal 2000;320: 1240. LÄHDELUETTELO Aittasalo, M., Tammelin, T. Pate, R.R, O'Neill J.R. Jatkossa tulisi selvittää laajemmin, erilaisia mittausmenetelmiä käyttäen, lasten fyysisen aktiivisuuden luonnetta sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. 2008. BMI from 3-6 y of age predicted by TV viewing and physical activity, not diet. De Vries, S.I., Van Hirtum, H.W.J.E.M., Bakker, 1., Hopman-Rock, M., Hirasing, R.A. Sirard, J.R., Trost, S.G., Pfeiffer, K.A., Dowda, M. 2008. 2007. Stodden, D.F., Goodway, J.D., Langendorfer, S.J., Roberton, M.A., Rudisill, M.E., Garcia, C. & Garcia, L.E. 2003. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). & Edwards, J. Ward, D.S. 2008. Liikunta & Tiede 46(2-3), 22-25. A developmental perspective on the role of motor sk1II competence In physical activity: An emergent relationship. 1999. Physical activity in overweight and nonoverweight preschool children. 834-839. & Dietz, W.H. 2010. Cliff, D.P., Reilly, J.J. Public Health Reports 100, 12631. Liukkonen, 1. 2003. Journal of Phvsical Activity and Health 3, 345-357. Measurement of physical activity in children and adolescents. & Ozmun, J.C. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 239. 2005. Seasonal variation in physical activity among preschool children in a northern Canadian citv. 2010. (6th ed.) New York, NY.: McCraw-Hill. Accelerometer use in physical activity: Best practices and research recommendations. Suomalaisia påiväkoriympåristössä tehtyjä fyysisen aktiivisuuden tutkimusprojekteja on toistaiseksi tehty vähän. International Journal of Pediatric Obesity. Sports Medicine 37. Singh, A.S., Mulder, C., Twisk, J.W.R., van Mechelen, W. Methodological considerations in using accelerometers to assess habitual physical activity In children aged 0-5 years. Medicine & Science in Sports & Exercise 42 (3), 520-525. Trost, S.G., Sirard, J.R., Dowda, M., Pfeiffer, K.A. Early Steps physical education curriculum: Theory and practice for children under 8. & Tammelin, T. Seasonal variation in physical activity among children and adolescents: a review. 160 sivua. 2003. Liikuntaintervention vaikutus 3-7-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin sekä fyysisen aktiivisuuden yhteys sydänja verisuonitautien riskitekijöihin. Effects of child care policy and environment on physical activity. adults. & Okely, A.D. Tieuäväsu tämä on ensimmäinen tutkimus Suomessa, jossa objektiivisesti, kiihtyvyysmittareita käyttäen on selvitetty päiväkoti-ikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta. Research Ouarterly for Exercise and Sport 81 (4), 392-399. 2005. Medicine & Science in Sports & Exercise 41, 818-27. & Bar-Or, 0. & Troiano, R.P. Early Childhood Research Ouarterly 23, 54 7-558. Van Cauwenberghe, E., Labarque, V., Trost, S., De Bourdeaudhuij, 1. 2008. An objective method for measurement of sedentary behavior in 3to 4-year olds. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005. Gallahue, D.L. International Journal of Obesity 29, 557-564. Carson, V., Spence, J.C., Cutumisu, N., Boule, N. Jyväskylän yliopisto. Calibration and evaluation of an objective measure of physical activity in preschool children. 2005. 2010. Research Ouarterly for Exercise and Sport 3, 326-332. Moving into the future: National standards for physical education. 2006. ja LATE työryhmä (toim.). Early Childhood Physical Education in Europe. & Hesketh, K. Sääkslahti, A. & Christenson, G.M. Kdm!M..otiada'ltyys,nenaKlMSlus. Tsangaridou. 10-17. Obesity research 11, 420-425 Jago, R., Baranowski, T., Baranowski, J.C., Thompson, D. & De Bourdeaudhuij, 1. (2nd ed.) Tulostettu 12.10.2010 http://www.aahperd.org/naspe/standards/nationalGuidelines/ActiveStart.cfm Nupponen, H., Halme, T., Parkkisenniemi, S., Pehkonen, M. Hinkley, T., Crawford, D., Salmon, J., Okely, A.D. Väitöskirja. Jackson, D.M., Reilly, J.J., Kelly, L.A., Montgomery, C., Grant, S. & Liukkonen, J. suhteen liian vaativat. Helsinki 2010. Physical activity in young children The role of childcare. Tracking of childhood overweight into adulthood: a systematic review of the literature. & Senso, M. Understanding motor development: infants, children, adolescents. Physical acuvitv, exercise, and physical fitness: definitions and distinctions for health-related research. Moore, L.L., Gao,D., Bradlee, M.L., Cupples, L.A., Sundarajan-Ramamurti, A., Proctor, M.H., Hood, M.Y., Singer, M.R. Seasonality in physical activity and sedentary behavior in young children. Pönkkö, A. Ouest 60, 290-306
Keywords: physica/ education, heterogeneous pupil group, instructiona/ communication, i11struction, feedbacli, individua/izatio11 LIIKUNTA & TIEDE 49, 1 /2012, MKIMUSAATIKKEU. The group was heterogeneous in their athletic skills, social skills, and learning abilities. Liikunta & Tiede 49 (1), 59-66. Kielteinen ja korneruava viestintä lisäsi tuntien aikaista häiriökäyttäytymistä. Ali audio from the video materia! was transcribed. Verbal communication was supported with clemonstrations, using intonation ancl varying the tone of voice, eye-contact, and hancl gestures. Puh. Opettaja huomioi erilaisia oppilaita käyttämällä oppilaiden nimiä, suuntaamalla katseen oppilasta kohden, kumartumalla tai asettautumalla oppilaan viereen sekä toistamalla ohjeen yksittäiselle oppilaalle. Videoaineisto litteroitiin tekstiksi. Opetusviestintä heterogeenisen kolmannen luokan liikuntatunneilla. Furtherrnore, some pupils showed signs of disruptive behaviour. Asiasanat: liiliunnanopetus, heterogeeninen oppilasrylm1ä, opetusviestintä, instruhtio, palautteenanto, yksilöllistäminen Siutla H., Huovinen T., Partanen A., Hirvensalo M. 2012. The research was carried out as a qualitative case study that involved 28 pupils (17 girls, 11 boys) and a female PE teacher. Opettaja antoi verbaalisen instruktion kuudella eri tavalla: kehottaen, oppilaita huomioiden, innokkaasti, auktoriteettia korostaen, kielteisesti tai maneereja toistaen. Oppilaat huomioiva opetusviesuntä ja toiminnan eriyttäminen lisäsivät oppilaiden aktiivisuutta liikuntatunneilla ja edistivät taitojen oppimista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten opettaja antoi instruktion ja palautteen verbaalista ja nonverbaalista viestintää käyttäen heterogeenisen kolmannen luokan liikuntatunneilla sekä miten hän opetusviestinnässään huomioi oppilaiden yksilöllisyyden ja ryhmässä ilmenevän häiriökäyttäytymisen. Negative feeclback ancl behaviour management lessened the childreris interest in PE lessons and i ncreased clisruptive behaviour. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten opettajan käyttämä opetusviesuruä näyttäytyi oppilaiden toiminnassa liikuntatunneilla. lnstructional communication in teaching a heterogeneous 3rd grade physical education group. The purpose of ihis study was to identify the methods by which the ieacher uses verbal and nonverbal communication, provides instrucuons and feedback, and individualizes communication in a heterogeneous 3rd grade physical education (PE) group. 2012. Openevesmta teiecoeeosessa ryhmässa 59. Individual communication and providing instructions in a way that involved t he pupils motivated the children and increased participation during PE lessons. The instructions given by the teacher can be divided into six categories: using recommendations, taking the pupils feelings into consideration, enthusiastic instructions, emphasising authority, using negative terms and repeating mannerisms. The ieacher gave the pupils either posuive feeclback on their skills or used behaviour management. . Verbaalista viestintää tukivat mallin näyttäminen sekä äänen painon, katseen ja käsien käyttäminen. Sähköposti: terhi.huovinen@jyu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Siutla H., Huovinen T., Partanen A., Hirvensalo M. . Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena naisopettajan opettamassa 28 oppilaan (17 tyttöä, 11 poikaa) kolmannen luokan liikuntaryhrnässä. Aineisto analysoitiin käyttämällä teemoittelua, tyypittelyä sekä opetustilanteiden sisällön erittelyä. The data consisted of seven videoiaped PE lessons, field notes collecied by the observers, and an interview was conducted with the teacher. Palautetta annettiin lämminhenkisenä taitopalautteena tai komentavana käyttäytymispalautteena. Liikunta &Tiede 49 (1), 59-66. Oppilasryhmä oli liikunnallisesti, oppimisvalmiuksiltaan sekä sosiaalisilta taidoi I taa n heterogeeninen. Kaikkiaan tekstiaineiston laajuus oli 166 A4 -sivua (76125 sanaa). The data included 166 A4 -pages of text (76125 words) that was analysed using a coding and categorizing rnethod, and content analysis of ieaching events. Aineisto koostui seitsemästä kahdella kameralla videoidusta liikuntatunnista sekä tutkijoiden havaintopäiväkirjoista ja opettajan haastattelusta. Inclividual communication included using pupil's names, eye-contact, coming close to a pupil, and repeating instructions to a single chilcl. 040-8053947. OPETUSVIESTINTÄ HETEROGEENISEN KOLMANNEN LUOKAN LIIKUNTATUNNEILLA HEIDI SIUTLA, TERHI HUOVINEN, ANNIINA PARTANEN, MIRJA HIRVENSALO Yhteyshenkilö:Terhi Huovinen, Liikuntatieteiden laitos, PL 35, 40014 Jyväskylä
Tutkimuksissa havaittiin oppilaskeskeisten opetusmenetelmien lisäävän vaikeavammaisten oppilaiden saamaa yksilöllistä ohjausta ja palautetta sekä lisäävän kaikkien oppilaiden liikuntatehtäviin kåyuämää aikaa liikuntatunneilla. 1996; Valokorpi 1997, 2-26). Tilastokeskuksen (2011) tilastojen mukaan perusopetuksessa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden integraatio yleisopetukseen onkin tasaisesti lisääntynyt koko 2000-luvun ajan. Tällaisesta opetuksesta on esimerkkinä opetus, jossa liikesuoruuksia toistetaan opettajan ohjauksessa (Varsiala 2003) Selvää kuitenkin on, että opettaja ja oppilas tarvitsevat toisiaan opetus-oppimisprosessissa ja sen eri vaiheet ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Oppilaat myös hakeutuvat tunneilla erilaisiin vapaasti vaihtuviin pienryhmiin, keskustelevat keskenään, huutavat kannustuksia kavereilleen tai protestoivat sääntörikkomuksia. Oppilaan oman päätöksenteon määrä voi vaihdella. 2) Miten opettaja antoi palauueen verbaalista ja nonverbaalista viestintää käyttäen ja miten palautteenantotapa näyttäytyi oppilaiden toiminnassa. 2007). Vuorovaikutus koostuu verbaalisesta ja nonverbaalisesta viestinnästä, kuuntelun taidoista sekä tunteiden ilmaisun ja säätelyn taidoista (Klemola & Heikinaro-Johansson 2006; Klemola 2009, 32-36; Laine 1997; Valokorpi 1997). Suomen ratifioimien kansainvälisten sopimusten (Unicef 1989; Unesco 1994) sekä lainsäädäntömme (Perusopetuslaki 1998) perusteella suomalainen koulujärjestelmä rakentuu kaikille yhteisen koulun ajatukseen ja tavoitteeseen, että kaikki lapset ominaisuuksistaan ja terveydentilastaan riippumatta voisivat käydä koulua lähi koulussaan. Tutkimuksen kohderyhmä valittiin tarkoituksenmukaista valintaa käyttäen. TUTKIMUSAINESTOJA MENETELMÄT Tutkimus toteutettiin kvalitati ivisena tapaustutkimuksena (SaarelaKinnunen & Eskola 2001; Syrjälä 1994), jossa haluttiin saada tietoa opettajan käyttämästä opetusviestinnästä luonnollisissa, voimassa olevan opetussuunnitelman mukaan toteutetuissa liikunnanopetustilanteissa. Liikunnan opetus-oppimistilanteessa opettajalla on kolme merkittävää tehtävää: li ik un tasuorit uksen sel ittärni nen oppilaille eli instruktion antaminen, oppilaan liikuruasuorituksen tarkkailu ja havainnointi, sekä sen perusteella ohjaaminen ja palautteenanto. Tärkeää olisi kuitenkin kohdata luokan oppilaat yksilöinä. Tutkimusongelmiksi muodostuivat seuraavat kysymykset: 1) Miten opettaja antoi instruktion verbaalista ja nonverbaalista viestintää käyttäen ja miten instruktionantotapa ilmeni oppilaiden toiminnassa. Opetusviestinnällä tarkoitetaan liikunnanopctuksessa kaikkia niitä viestin välittämiseen ja vastaanottamiseen li ittyviä verbaalisia ja nonverbaalisia keinoja, joilla opettaja pyrkii edistämään oppilaan oppimista ja fyysistä aktiivisuutta (Huovinen & Heikinaro-Johansson 2006; McCroskey ym. Oppilaan toimintaa puolestaan ovat selityksen omaksuminen, li iku ntasuoru ukse n harjoitteleminen ja ohjauksen sekä palautteen perusteella suorituksen parantaminen. Lisäksi levottomuuden ja häiriökäyttäytymisen on raportoitu lisääntyneen oppilaiden henkilökohtaisten ongelmien yleistyessä. (Cantell 2010, 9.) Kahdenkeskinen vuorovaikutus opettajan ja yksittäisen oppilaan välillä on kuitenkin Varstalan tutkimuksen (1996, 47) mukaan liikuntatunneilla hyvin vähäistä. JOHDANTO Perusopetuksen liikunnan tavoitteena on edistää oppilaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä ja hyvinvointia (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004). Kohderyhmäksi löydettiin tutkijoiden lukuisten henkilökohtaisten kouluvierailujen pohjalta 60 LIIKUNTA & TIEDE 49 · 1/2012 · TVTKIMUS,A,ATIKKEU. Tutkimuksissa havaittiin, että erilaisten oppilaiden huomioiminen tapahtuu pääasiassa nonverbaalisten ja verbaalisten viestien (esimerkiksi instruktio tai palaute) suuntaamisella yksittäisille oppilaille liikuntatuntien sisällöllisen eriyttämisen sijasta. Tunneilla voi olla käytössä opetustyylejä, joissa oppilas saa valita suoritusvaihtoehdoista itselleen sopivan, esimerkiksi jalkapallon käsittelyn eri taitotasoilla tai keksiä itse li ik kurnistapoja ja ratkaista ongelmia, kuten telinevoirnistelussa, joka on muuteltu parkour -ympäristöksi. Opetusviest intää heterogeenisen ryhmän liikuntatunneilla on kuitenkin tutkittu esiopeiusryhrnässä (Huovinen & Heikinaro-Johansson 2006) sekä seitsemännen luokan poikaryhmässä (Timonen & Tornberg 2006). Opetusryhmien lisääntynyt heterogeenisuus asettaa näin opettajan opetusviestinnälle kasvavia haasteita. Tämä tutkimus pyrkii omalta osaltaan selvittämään opettajan opetusviestinnän sisältöä, erityisesti toiminnan etenemisen ja oppilaiden oppimisen kannalta keskeisiä asioita: instruktion ja palautteen antamista sekä niiden näyttäytymistä oppilaiden toiminnassa haasteellisen kolmannen luokan liikuntatunneilla. (Atjonen 2011, Klemola & Heikinaro-Johansson 2006). limapiiri vaikuttaa tunneilla viihtymiseen, motivaatioon ja oppimiseen (Biddle 2000; Klemola 2009, 15-16, 63-64; Klemola & HeikinaroJohansson 2006; Liukkonen ym. Klavina ja Block (2008) sekä Klavina (2008) tutkivat opetusviestintää liikuntatunneilla, joilla vammattomat oppilaat toimivat oppilastuutoreina vaikeavammaisille oppilaille. Pallojen pompottelu, musiikki ja välineiden siirtely saavat aikaan melua. Toisaalta liikuntatunti voi olla hyvin opcuajakeskcinen ja oppilaan päätöksenteko voi rajoittua ohjeiden noudauarniseen. Häiriökäyttäytyminen voi ilmetä myös välinpitämättömyytenä tai aggressiivisena ja väkivaltaisena käyuäytymisenä muita oppilaita tai opettajaa kohtaan. Lisää haasteita koulun liikuntatunneille tuo se, että tunneille osallistuu nykyään yhä heterogeenisempi ryhmä lapsia ja nuoria. Häiriökäyttäytyvät oppilaat uhmaavat ja kyseenalaistavat koulutyöskentelyä sekä opettajia. (Metzler 2005, 38, 112; Varstala 2003.) Opettajan ja oppilaiden vuorovaikuiust ilanteet tapahtuvat useimmiten luokkatasolla. OpetuSVl8Stmta he1Er0g08f\lSE!SS8 rytlmassa. Tämä korostaa opetus-oppimisprosessin vuorovaikutuksellisuutta. Vuosina 1995-2005 kansainvälistä didaktista tutkimusta kaikille yhteisestä liikunnanopetuksesta ei ole tehty lainkaan (Block & Obrusnikova 2007; O'Brien, Kudläcek & Howe 2009). Heterogeenisen ryhmän liikuntatuntien opetusviesuruää koskevaa tutkimusta on julkaistu varsin niukasti. 3) Miten opettaja huomioi opetusviestinnässään oppilaiden yksilöllisyyden ja ryhmässä ilmenevän hainokäyuäytyrrusen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi liikuntatuntien luonteeseen kuuluu, että oppilaat liikkuvat aktiivisesti eri liikuntaympäristöissä. Opettajan vuorovaikutusja liikuntataidot sekä järjestelykyky ja opetusmenetelmät joutuvat koetukselle liikkuvassa ja aänekkäässä opetusryhrnässä, jossa oppilaiden huomion saaminen ei ole itsestään selvää. Valinnan kriteereinä oli ryhmän riittävä heterogeenisuus (mukana sekä taitavia että erityistä tukea tarvitsevia oppilaita), opetusryhmån suuri koko sekä opetuksen toteuttaminen yleisopetuksen koulussa ilman lisäresursseja. Näillä kaikilla on suuri merkitys niin opetusviestinnässä kuin muissakin opettajan ja oppilaiden välisissä vuorovaikut ustilanteissa, jotka vaikuttavat tuntien ilmapiiriin. Myös liikuntataitojen ja fyysisen kunnon polarisaatiokehitys on jatkunut perusopetuksen oppilailla 2000-luvulla: yksilölliset erot taidoissa ja kunnossa ovat lisääntyneet (Palomäki & Heikinaro-Johansson 201 l). Olisi tärkeää saada lisää tutkimuksia opetusviestinnän sisällön vaikutuksista oppilaiden oppimiseen, opetuksen yksilöllistämiseen ja häiriökayuäytymiseen opettajien kohdatessa "kaikille yhteisen koulun" isoja oppilasryhmiä. Toiminnallisen luonteensa sekä alati muuttuvien oppimisympäristöjen ja vaihtuvien sosiaalisten suhteiden vuoksi liikunnanopetus asettaakin opettajan ja oppilaiden väliselle vuorovaikutukselle sekä opettajan opetusviest innälle erityisiä haasteita (Metz ler 2005; Kuusela 2005). Kotimainen liikunnanopetuksen opetusviestinnällinen tutkimus on keskittynyt pääasiassa tunneja vuorovaikutustaitojen tutkimukseen (Klemola 2009; Klemola & Heikinaro-Johansson 2006; Kuusela 2005)
Teksuaineisto analysoitiin teernoiu elun, tyypittelyn ja sisällön erittelyn avulla. Jokainen palaute tyypiteh iin kirjallisuulla (Metzler 2005; Varstala 2003) hyväksi käyttäen sen mukaan, oliko palaute annettu yksilölle vai ryhmälle, oliko palaute yleistä vai spesifiä, kohdistuiko palaute taitoon vai käyttäytymiseen ja oliko se laadultaan positiivista, negatiivista vai neutraalia. Oppilaiden huohajilta ja opettajilta saatiin kirjallinen lupa tutkimuksen toteuttamiseen. Aluksi tekstiaineistosta poimittiin kirjallisuuden määrittelyn mukaan opettajan antamat instruktiot, jolloin opettaja selittää liikuntatehtävää tai muuta tehtävää tunnin alussa tai sen kuluessa (Metzler 2005; Varstala 2003). Toisessa vaiheessa instrukuot teemoiteltiin aineistolähiöisesu positiivisiin ja negatiivisiin i nstrukt io ihin , jonka jälkeen analyysia tarkennettiin tyypiuelernallä aineiston perusteella opeuajalle kuusi instruktionantokategoriaa. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös kohdeluokan oman luokanopettajan haastaueluaineistoa, joka kerättiin ennen tutkimusjakson alkua. Erityisesti tämä oli havaittavissa sisäl iikunnassa, sillä sali oli melko pieni ja tutkijat kameroineen olivat koko ajan oppilaiden näkyvillä. Aineiston analysoinnissa ja tulosten raportoinnissa pyrittiin objektiivisuuteen, täsmällisyyteen, systemaattisuuteen, totuudenmukaisuuteen ja eettisyyteen. Ulkona kamerat olivat hieman kauempana oppilaista, multa tällöinkin tutkijat olivat koko ajan kentän laidalla oppilaiden lähettyvillä. Silti tutkijoiden persoonat vaikuttivat havainnointiin, aineiston analysointiin sekä tulosten tulkintaan. Kaikkien tässä tutkimusraportissa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi. Sisällön erittelyn avulla tarkasteltiin erilaisten palautteenantotyyppien esiintymistä aineistossa. Tutkijoiden yhteinen tausta saattoi myös vaikuttaa tulkintaan "hyvästä" opetusviestinnästä liikuntatunneilla. Analyysiyksikkönä instruktion analyysissa oli yhden tai useamman lauseen muodostama ajatuskokonaisuus, jossa opettaja antoi instruktion. Näiden lisäksi instruktionantotilanteista poimittiin kohtia, joissa opeuaja tehosti verbaalista instruktiota nonverbaalisesti. Kahdella pojalla oli vaikeuksia myös keskiuyrnisessä. 28 oppilaan (17 tyttöä, 11 poikaa) perusopetuksen kolmas luokka ja heidän liikunnanopeuajansa. "Opettaja viheltää pilliin. Näiden lisäksi opettajalle oli myös tyypillistä tehostaa verbaalista instruktiota nonverbaalisesti. TULOKSET Opetusviestintä ohjeita annettaessa Opettaja käytti ohjeita antaessaan monenlaisia verbaalisen ja nonverbaalisen vuorovaikutuksen keinoja. Subjektiivisuuden vaikutusta pyrittiin vähentämään llltkijatriangulaation (Eskola & Suoranta 1998, 70) avulla: liikuntatunteja oli havainnoimassa aina vähintään kaksi, useimmiten kolme tutkijaa ja kaikki tutkijat osallistuivat aineiston keräämiseen. Opettajan instruktion antamisen kategoriat on esitetty taulukossa 1. Tutkimukseen osallistunut naisopettaja opetti tutkimusryhmälle ainoastaan liikuntaa. Kaikkiaan tekstiaineistoa oli A4-sivuina 166 sivua (76125 sanaa). Ryhmässä oli muutama arka tai epävarma liikkuja. Oppilasryhmä oli heterogeeninen liikunnallisesti, oppimisvalmiuksiltaan sekä sosiaalisilta taidoiltaan. Tutkijat tunsivat hyvin koulun liikunnanopetuksen kontekstin, mikä toisaalta helpotti monipuolisten havaintojen tekemistä, mutta toisaalta saattoi vaikeuttaa sellaisten opetusviesunnällisten keinojen havaitsemista, jotka ovat tyypillisempiä luokkaopetukselle. Aineistoa kerättiin riittävästi ja saturaatiopiste saavutettiin, sillä aiemmasta poikkeavaa ja tutkimuksen kannalta oleellista tietoa ei saatu enää neljännen havainnointikerran jälkeen. Lisäksi aineistona käytettiin kahden (2 kertaa) ja kolmen (5 kertaa) tutkijan tayuämää havaintopäiväkirjaa. Opettajan puhe litteroitiin sanatarkasti ja opettajan nonverbaalista viestintää sekä oppilaiden toimintaa kuvattiin sanallisesti, esim. Maneereja loistavaa instruktiota ei tässä ole huomioitu, sillä maneerit toistuivat tyypillisesti jonkin muun instruktion yhteydessä. Tutkijoiden tekemät havainnot tukivat ja täydensivät toisiaan, eikä havaintopäiväkirjoissa ollut ristiriitoja. Tutkijoiden ja kameroiden läsnäolo vaikuttivat osaltaan tutkimukseen ja sen tuloksiin. Analyysiyksikkönä palautteenannossa oli yksi opettajan antama palaute, joka tyypillisesti koostui yhdestä sanasta tai lauseesta, joissakin tapauksissa myös useamman lauseen ajatuskokonaisuudesta. Tämän lisäksi opettajan antamasta palautteesta poimittiin ne kohdat, joissa hän tehosu verbaalista palautetta nonverbaalisesti. Lähes kaikissa instruktionantotilanteissa (84 %) opettaja toisti jonkin maneereistaan. Tutkimusryhmän lisäksi hän opetti liikuntaa omalle luokalleen sekä kuudennen luokan tytöille, yhteensä seitsemän tuntia viikossa. Kaikki tutkijat ovat liikunnanopettajia ja kahdella heistä on pitkä, yli 20 vuoden kokemus erilaisten oppilasryhmien liikunnanopetuksesta. Koska kaikilta osapuolilta saatiin suostumus tutkimuksen aloittamiseen, muita tarkoitukseen sopivia opetusryhmiä ei tarvinnut kysyä. Opettajan mukaan vaikutus oli oppilaita rauhoittava. Nämä olivat 1) kehottava instruktio, 2) oppilaita ja tunteita huomioiva inst r ukt io, 3) innokas, monisanainen instruktio, 4) auktoriteettia korostava instruktio, 5) kielteinen instruktio sekä 6) maneereja loistava insruktio. Hänellä oli yhteensä kaksi vuolla työkokemusta eri aineiden perusopetuksen tuntiopettajana Liikuntaa hän oli tutkimuksen alkaessa opettanut työurallaan ainoastaan kolme kuukautta. Opettaja oli aloittanut työn luokanopeuajana tässä koulussa lukukauden alussa. Ryhmässä oli taitavia oppijoua sekä oppilaita, joilla oli vaikeuksia lukemisessa, kirjoittamisessa ja matematiikassa. 'Tuuppa istumaan tänne viivalle.' Opettaja menee seisomaan viivan eteen ja oppilaat tulevat heslielle salia riviin." (9.4.2009) Videoista litrerouua aineistoa kertyi 96 A4-sivua (fontti Times New Roman, koko 12 ja riviväli 1). Opettajan nonverbaaliset toiminnat tyypiteltiin neljään eri kategoriaan: 1) äänenpainon käyttäminen, 2) käsien käyttäminen selityksen tukena, 3) katseen suuntaaminen ja 4) mallisuorituksen tai sen osan näyttäminen. Opettajan antama palaute teemoiteltiin aluksi karkeasti kahteen eri teemaan: lämminhenkiseen taitopalauueeseen ja komentavaan kåyuäytyrruspalauueeseen. Tutkimusaineistona kä yteu iin kahdella kameralla keväällä 2009 kuvattua videoaineistoa. Myös opettajan kokemattomuus liikunnanopetuksessa saattoi vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin. Innokasta, monisanaista instruktiota opettaja käytti eniten (41 %). Tutkimusaineostosta analysoitiin opettajan instruktionja palauueenaruoularueet eritellen, yhtäläisyyksiä ja eroja etsien. LIIKUNTA & TIEDE 49, 1 /2012 • TUTKIMUSARTIKKEU. Hän oli koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri, luokanopettaja, joka ei ollut erikoistunut liikuntaan, muna liikunta kuului hänen harrastuksiinsa. Koko aineistossa opettaja antoi instruktion 179 kertaa. Ooetusvesmtå heterogeeo.sessa ry1lmasså 61. Opettajan verbaaliset instruktionantotavat tyypiteltiin kuuteen kategoriaan. Yhteensä aineistoa kertyi seitsemältä kuvauskerralta 11 oppitunnin verran (3 x 45 min ja 4 x 90 min). Luokassa oli havaittavissa håiriökäyuäytyrrusiä, joka ilmeni oppilaiclen keskinäisenä halventavana kielcnkäyuönä, välinpitämäuömyytenä ja osallistumattomuutena opetukseen. Yhdellä oppilaalla oli lääkärin diagnosoima pitkäaikaissairaus, jonka vuoksi liikuntatunteja seurasi koulunkäynuavusiajaksi nimetty lähihouaja, muna hän ei osallistunut millään tavalla liikuntatunnin kulkuun. Aineiston luoteuavuuua parannettiin aineistotriangulaatiolla (Tuomi & Sarajärvi 2002, 141): videoja haastaueluaineisto tukivat tutkijoiden yhdenmukaista havaintopåivakirja-aineistoa. Opettajan instruktion jakautuminen eri kategorioihin on esitelty taulukossa 2. Oppilaista 16 ei harrastanut liikuntaa lainkaan koulun ulkopuolella, yhdeksän harrasti jonkin verran ja kolme poikaa harrasti liikuntaa erittäin paljon
Eli mä syötän sul/e, ni yrität oltaa sen äl1'1iä kii11ni. Kielteiselle instruktiolle tyypillisiä piirteitä olivat negatiivisen ehdon esittäminen, käskymuotoisuus ja kieltosanan käyttäminen. 62 LIIKUNTA & TIEDE 49. Eli hu läältä lyö joliu, ni sehän yrittää päästä sun pesälle, ennen lw mä ehin syöttää sulle pallon. Eli täs ei saa nyl tällä liertaa lwlieilla, milä tossa pojat lwheili että heittää tälä vc11111ettcr ... ''ja nyl mä herran millä säännöillä pelataan." Usein auktoriteettia korostava instruktio katkesi kuitenkin oppilaiden välihuomautuksiin tai häiritsevään käyttäytymiseen, eikä opettajan toive nopeasta tavoitteen mukaisen toiminnan käynnistymisestä toteutunut. Ohjeellaan opettaja myös kannusti oppilaita kokeilemaan tehtävää toisella tavalla. Ohje annettiin kehotuksen muodossa, jonkinlaisena ehdotuksena "hatopa, holieilepa, yritäpä .. Opettaja käytti auktoriteettia korostavaa instruktiota halutessaan antaa ohjeet nopeasti ja tehokkaasti tai tarkentaessaan aikaisemmin annettuja ohjeita. Kuunteles tarldwan. eli Katseen suuntaaminen Katsoi odottavasti, että oppilaat älä lähe liian kovaa aluks, hiljentyisivät. Esimerkiksi selittäessään hippaleikin sääntöjä opettaja kyseli oppilailta: "Kulw arvais, miten pelastetaan?" Lisäksi hän aktivoi oppilaita muistelemaan aiemmin opittuja kysyen: "Mitäs juttuja me ollaan ailwsemmilla herroilla siinä lwheiltu7" Kysymyksensä jälkeen opettaja reagoi ja huomioi oppilaan vastauksen ja jatkoi aktiivista instruktiota edelleen kyselemällä tai johtamalla oppilaan vastauksesta ohjeen tehtävän suorittamiseen. Kato mä heilän sen sulle sille. Opettajan verbaalisen instruktion jakautuminen Verbaalisen instruktion lnstruktion määrä (%) kategoria f=179 Kehottava 8 Oppilaita ja tunteita huomioiva 17 Innokas, monisanainen 41 Auktoriteettia korostava 15 Kielteinen 19 Yhteensä 100 Kehottava instruktio. Heität sen kakkospesälle, jos sinne on juoksemassa joku. Opettaja käytti oppilaita huomioivaa instruktiota aktivoidessaan oppilaita kyselevällä opetuksella tai antaessaan turvallisuuteen liittyviä ohjeita (ks. taulukko 1). Pitkät ja epäselvät ohjeet hankaloittivat oppilaiden ohjeiden ymmärtämistä ja oppimista. Kielteistä instruktiota käyttäessään opettaja ohjeisti tehtäviä kertomalla ensin, mitä ei saa tehdä ja vasta sitten mitä saa tehdä: "[a nyt mä herran mitä täs ei saa tehdä.. Kielteisen ohjeen saaminen ennakolta kuitenkin usein lannisti oppilaan, minkä seurauksena oppilas joko vetäytyi toiminnasta tai alkoi häiritä tuntia. Kielteinen instruktio. 1/2012, TUTKJMUSAATIKKEU. Innokas, monisanainen "Niin kovaa ku pääset, yrität mennä. Tai pidät sen ittelläs, jos sinne on juolisemassa jolw. Tai kotiin tai jos jolw juohsemassa tänne on. Opettaja selitti tehtävän korostaen määräysvaltaansa ja oppilaat olivat passiivisessa vastaanottajan roolissa. Nii mä yritän sen äl1'1iä sulle heittää." Auktoriteettia korostava instruktio. Nii, ni pidäl sen ittelläs. tai sen osan näyttäminen Kielteinen "Kukaan ei sano mitään, niin sitten peli voi alkaa." Maneereja loistava "se sun vahvempi jalka", "se toinen jalka", "niissä telineissä". " Esimerkiksi pesäpallotunnilla oppilailla olisi ollut monenlaisia ehdotuksia peliin, mutta opettaja halusi käynnistää pelin nopeasti: "Kuun/ele!", opettaja sanoi rauhallisesti. Esimerkiksi Tuomaksen kysyessä opettajalta pesäpallotunnilla: "Hei, henelle mä heitän?" opettaja vastasi Tuomakselle: "Ool1sä yhl1öspesällä. "noita välineitä". ..... TAULUKKO 1. "tota seinää TAULUKKO 2. lnstruktiolle oli tyypillistä asioiden perusteleminen, tavoitteen suuntaisten kysymysten esittäminen, ymmärtämisen varmistaminen sekä reagoiminen oppilaan verbaaliseen ja nonverbaaliseen viestiin. " Kielteinen instruktio liittyi monesti häiriökäyttäytymistilanteisiin, mutta sitä käytettiin myös, kun tarkoituksena oli ennaltaehkäistä vahinkoja tai vääränlaista toimintaa. Eli lwn sulia on l1ädessä se pallo, sitä 011 turha tänne piilottaa syvälle hämmenee11, vaan ota se vaan tonne sonniin pallo näin ... Oppilaita ja tunteita huomioiva aktiivinen instruktio motivoi oppilaita ja auttoi heitä keskittymään käsiteltävään asiaan. Ohjeissa käytettiin tyypillisesti käskymuotoa: "hae, halso, tee ... Oppilaita ja tunteita huomioiva "Varo toisten jalkoja kuitenki, koska nyt Käsien käyttäminen selityksen tukena Osoitti kädellään lähtöpaikkoja, lopetusollaan paljain jaloin" viivaa, suuntia, jonojen paikkoja jne. ClpelUSV1eStt1tä heterogeenisessa rytmassa. vaan katot aluks, et kuinka pystyt etenernään" Auktoriteettia korostava "Minä toimin nyt lukkarina ... Opettaja pyrki edistämään oppimista korostamalla, mikä suorituksessa oli tärkeintä ja mihin siinä tulisi kiinnittää huomiota. Innokkaasti selittävä opettaja joutui usein selittämään yhteisesti kerrotun asian yksilöille vielä erikseen. Tälle instruktiolle tyypillisiä piirteitä olivat asian selittäminen monin sanoin, asioiden kertaaminen ja erilaisten vaihtoehtojen esittäminen suoritukselle, mutta myös ohjeiden annan katkeaminen yleensä häiriökäyttäytymiseen puuttumisen vuoksi. " Mallisuorituksen Laittoi hernepussin päänsä päälle. " Oppilaita ja tunteita huomioiva instruktio. Innokas ja monisanainen instruktio. Opettajan verbaalisen ja nonverbaalisen instruktion kategoriat Verbaalisen instruktion Esimerkki Nonverbaalisen instruktion Esimerkki kategoria kategoria Kehottava "Kokeilepa sitä, otapa se asento" Äänenpainon käyttäminen Paino sanan viimeisellä tavulla "Jes-se". " Esimerkiksi opettajan seliuäessä pesäpallon heitto-otetta, hän korosti pallon pitämistä sormissa, eikä kämmenessä: "Katopa nyt tarlilwan tänne
Telinevoimistelutunnilla opettaja antoi jokaiselle oppilaalle mahdollisuuden kehittää itselleen sopiva tyyli ja harjoite: "Eli mennään elw hierros sillä lailla, että liu sä oot siinä yhellä pai/wlla, sä voit vähän ile miettiä että mitä siinä voi tehä." Tällainen opetus innosti oppilaita, sillä oppilaat kokeilivat ja yrittivät aktiivisesti, jokainen omaa taitotasoaan vastaavia harjoitteita. Pesäpallotunnilla opettaja antoi oppilaiden valita erilaisista mailoista itselleen sopivimman: "Eli täs on monta mailaa .. Inka. Opettajan palautteen jakautuminen Luokittelu LämminhenKomentava Yhteensä (%) kinan käyttäytymisf=fl17 taitopalaute (%) palaute(%) Saaja Yksilö 87 57 69 Ryhmä 13 40 29 Yksilö ja ryhmä 3 2 100 100 100 Taso Yleinen 55 46 50 Spesifi 45 54 50 100 100 100 Laatu Positiivinen 65 24 Negatiivinen 1 23 15 Neutraali 34 77 61 100 100 100 Kohde Taito 98 2 38 Käyttäytyminen 2 98 62 100 100 100 Yksilöllistetty ja häiriökäyttäytymiseen puuttuva viestintä Oppilaiden yksilöllinen huomiointi eriyttämällä tai yksilöllistämällä opetusviestintää lisäsi oppilaiden motivaatiota ja viihtymistä tunneilla. Nämä olivat 1) äänenpainot ja äänensävyt, 2) pilliin viheltäminen, 3) käsien käyttö, 4) liikkuminen oppilasta kohti/viereen, 5) katsoen oppilasta kohti, 6) samalla hymyillen ja nauraen, 7) kumartuminen viereen ja 8) päällä nyökkääminen. ()pe!USVl8S1nta hetEWOg88t"IS8SS8 rytmasså 63. Hän muun muassa laittoi hernepussin oman päänsä päälle, mutta ei näyttänyt, mitä sillä sen jälkeen tuli tehdä. Kasvatuspuheeksi luokiteltiin kaikki sellainen palaute, jossa opettaja pyrki saamaan oppilaita ajattelemaan tekemisiään eli vaikuttamaan oppilaiden moraaliseen ajatteluun. • hymy, nauru palaute Käänny tännepäin." • kumartuminen oppilaan viereen • päällä nyökkääminen TAULUKKO 4. Erityisesti mallisuorituksen näyttäminen havaittiin tehokkaaksi keinoksi tukea oppimista. Toisinaan hidastettu malli, kuten pesäpallon heittoliikkeen näyttäminen, selvensi oppilaita ja helpotti käden oikean liikeradan hahmottamista, mikä näkyi myös oppilaiden suorituksissa. Suurin osa (62 %) opettajan palautteesta oli kornentavaa käyttäytymispalautetta Vain kolmannes opettajan palautteesta oli lämminhenkisiä taitopalautetta. Opettajan käyttämiä keinoja olivat äänenpainon ja käsien käyuärninen, katseen suuntaaminen sekä mallisuorituksen tai sen osan näyttäminen. Opettajan antama taitopalaute jakautui tasaisesti kaikille oppilaille. Esimerkiksi opeuaja antoi palautetta oppilaiden keskinäisestä juuelusta ohjeiden annan aikana: "Hei, huunteles nyt. Havainnoitujen tuntien aikana opettaja näytti vain kolmesti kokonaissuorituksen. Taulukossa 4 on esitetty opettajan palautteen jakautuminen palautteen saajan, tason, laadun ja kohteen mukaan. Käyttäytymispalauteua annettiin selvästi muita enemmän kuudelle oppilaalle. Näitä olivat toisen persoonan ja passiivin käyttäminen, määreen liittäminen substantiivin eteen ("tola seinää", "se hernepussi"), ajan kulumisen ja kiireen korostaminen, hiljaisuuden vaatiminen toistamalla "huuntele" -komentoa riippumatta siitä, vaikuttiko komento oppilaiden toimintaan sekä asioiden nimeäminen monella tavalla "eli" -sanaa käyttäen Nonverbaalinen viestintä instruktiota annettaessa. Joo. Hei. Opettaja käytti myös ohjeiden LIIKUNTA& TIEDE49, 1/'2012, TUTKJMUSARTIKKEU. Toisinaan opettaja tarttui myös oppilaan näyttöön: "[a sit siltoja 011 hahenlaisia on lwarisilta ja riippusilta. Näytäpä Anni vielä. Nonverbaalinen viestintä herätti oppilaiden huomion ja korosti viestin sävyä (äänen paino ja katse) ja auttoi oleellisten asioiden hahmottamisessa (kädet ja malli). Maneereja loistava instruktio. Useimmiten opettaja näytti vain osan suoritusta. Toi 011 lwahsilta." Opetusviestintä palautetta annettaessa Opettajan verbaaliset palauueenaruotavat luokiteltiin karkeasti kahteen eri kategoriaan. älä heitä täysillä", katsoen Jesseä. Opettaja eriytti tehtäviä ja välineitä vain harvoin. Opettajan palautteenantotyypit odottaen rauhassa harjoituksen alkua. Opettaja ei maininnut kahden tytön nimeä lainkaan koko tutkimusaineistossa, muuten sukupuolten välillä ei ollut eroa. " • pillin käyttö • käsien käyttö • liikkuminen oppilasta kohti/ viereen Komentava "Hei kuuntele vielä .. Tossa on. Ensimmäisen kategorian muodosti oppilaiden taitoihin kohdistuva sävyltään positiivinen palaute, joka nirneu iin lämminhenkiseksi taitopalautteeksi. Koko aineistossa opettaja antoi oppilailleen palautetta yhteensä 817 kertaa. Esimerkiksi heittoharjoituksen alussa Jesse on jonon ensimmäisenä TAULUKKO 3. Oskari. • oppilasta kohti katsominen käyttäytymis. Opettaja kävelee ryhmän luokse. "[esse, ei saa heill ... Verbaalinen Esimerkki Nonverbaalinen palaute palaute Lämminhenkinen "Hienoa mokketyötä • äänenpainoja äänensävy taitopalaute Joonas. Jesse lähti harmissaan jonon ensimmäisen paikalta pois, eikä sanonut opettajalle mitään. " Opettaja yksilöllisu opetusviestintäänsä käyttämällä oppilaiden nimiä, suuntaamalla katseen oppilasta kohden sekä kurnarturnalla tai asettautumalla oppilaan viereen. Alotit ihan oi/1ei11 eli haita saada lantio lähelle näin, niin sit sä pääset liiepauttaan ittes ympäri." Toinen kategoria muodostui oppilaita korneruavasta kåyuäytymispalauueesta. Tytöt!" Molempiin kategorioihin poimittiin myös opettajan kasvatuksellista puhetta sen mukaan, minkä sävyistä tuo kasvaiuspuhe oli. Erilwlwisia mailoja, sä voit siinä vähän lwlieilla .. Opettajan nonverbaalinen viestintä tuki verbaalista ohjeiden antoa. Heille kohdistui 78 % kaikesta käyuäytyrnispalauueesta. Opettajan verbaaliset ja nonverbaaliset palautteenantotyypit on esitetty taulukossa 3. Esimerkiksi teli nevoi rnistelutunnilla opettaja antoi lämminhenkisiä taitopalautetta: "Nyt alotit ihan aihein ... Verbaalisen palautteen tukena opettaja käytti nonverbaalista viestintää, joka tyypiteltiin kahdeksaan eri pääkategoriaan. Maneereja eli kaavamaisuuksia loistavaksi instruktioksi tyypiteltiin ohjeidenantotilanteet, joissa opettaja toisti opetusviestinnälleen tyypillisiä piirteitä
Esimerkiksi pesäpallotunnilla opettaja rauhoittaa opetusta keskeyttävää Annia: "Anni yl1s lyöjä kerrallaan. Palautteen avulla oppilas saa tietoa virheistään ja vahvistusta oikeista suorituksista (Tzetzis ym. Liikunnan taitojen oppiminen vaaram uu , mikäli sopimusosapuolet eivät toimi yhteisymmärryksessä keskenään. Tähän eräänä selityksenä voi olla oppilaiden ikä (8-9 vuotta). Tutkimuksen tulokset vahvistivat yksilöllistämisen merkitystä niin opetusviestinnässä kuin tehtävien ja välineiden valinnassa. Oppilaiden yksilöllinen huomiointi olisi edellyttänyt vahvaa oppilaantuntemusta. 2008). Häiriökäyttäytymisen ehkäisemisessä ja sammuttamisessa tehokkaaksi havaittiin oppilaita huomioiva ja yksilöllinen opetusviestintä niin palautteenannon kuin instruktionkin osalta. Tämä helpottaa oppilaiden ohjeiden omaksumista ja edistää oppimista. Kun oppilaat ymmärtävät ja uskovat aiheeseen, osallist urnincn on todennäköisempää. Nämä kaikki vähensivät tehtävien suorittamiseen ja oppimiseen käytettyä aikaa. Havainnot tukevat aikaisempien tutkimusten tuloksia (Arnade-Escot 2006; Atjonen 2011; Dyson 2006; Metzler 2005; van der Mars 2006; Varstala 2003). Tiesitl1ö, eitä sä saat valita lwikista mailoista mi11l1ä mailan sä haluat." POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa tutkittiin opettajan opctusviesuruaä suuressa heterogeenisessa liikuntaryhmässä. Tutkimuksissa (Koka & Hein 2006; Koka & Hagger 2010; Weiss, Ebbeck , & Horn 1997) on havaittu opettajan positiivisen palautteen olevan tärkeämpää nuorille oppilaille kuin yläkouluikäisille: tutkijat toteavat lasten luottavan enemmän aikuisen arvioon liikuruaiaidoistaan, joten lasten koettu fyysinen pätevyys on yhteydessä opettajan positiiviseen palautteeseen. Menl1ääs te piirtämään nyt niitä rajoja, hun me l1erralaan vielä sääntöjä." Tilanteet,joissa opettaja pystyi jollain tavoin huomioimaan oppilaita yksilöllisesti, nousivat aineistosta esille positiivisena opetusviestintänä. Olisi tärkeää, että oppilaat saisivat positiivista palautetta myös käyttäytymisestään, jolloin oppilaan myönteiset toimintatavat vahvistuisivat. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että heterogeenisessa suuressa luokassa vaikutus oli päinvastainen: opettajan instruktion antaminen katkesi usein oppilaiden häiritsevåan toimintaan, jolloin selittämisen aika lisääntyi ja toiminta-aika väheni. Häiriö käyttäytyvien oppilaiden kohdalla havaittiin myös, että opettaja usein sivuutti heidän yhteisesti sopimiensa pelisääntöjen mukaiset huomion herättämisyrityksensä. Pehkonen (2010) havaitsi alakoululaisilla opettajan palautteen sekä korjaavan että positiivisen olevan yhteydessä voimistelutaitojen oppimiseen ja innokkuuteen harjoitella taitoja, kun taas neutraali palaute tai ei lainkaan palautetta vähensi oppimista ja motivaatiota harjoitteluun. Oppilaat reagoivat tällaisiin ohjeisiin kysymällä lisää ohjeita, vetäytymällä toiminnasta tai häiritsemällä tuntia. Myös kielteisten, opeuajakeskeisien ja oppilaita passivoivien viestintätapojen havaittiin lisäävän häiriöitä tunneilla. Käyttäytymisestään oppilaat saivat vain negatiivista palautetta. Monisanaisen ohjeen sijasta opettaja olisi voinut käyttää enemmän visuaaliseen viestintään perustuvaa ohjausta, kuten mallisuorituksen näyttämistä, minkä on havaittu olevan tehokas tapa motorisen oppimisen tukemisessa (Varstala 1996, 53; Varstala 2003). Kannustava palaute tukee oppilaan myönteisiä pätevyyden kokemuksia (Lintunen 2003), mikä vaikuttaa myönteisesti liikuntamotivaalioon (Liukkonen ym. 2007). (Metzler 2005, 37, 41; Varstala 2003.) Opettaja antoi lämminhenkistä tait opalauteua vain vähän ja korneruavaa käyttäytymispalauteua suhteellisen runsaasti. Heterogeenisen ryhmän liikunnanopetus edellyttää oppilaiden yksilöllistä huomiointia, mikä on haastavaa erityisesti tämän tutkimuksen suuressa, opettajalle vielä melko vieraassa oppilasryhmässä. Toisinaan opettaja antoi oppilaalle ennakolta kielteisiä ohjeita, vaikka oppilaan toiminnassa ei juuri sillä hetkellä olisi ollut moitittavaa. Tilanteissa, joissa oppilaat saivat suorittaa omaa taitotasoaan vastaavia tehtäviä, esimerkiksi telinevoimistelutunnilla, häiriökäyttäytymistä ei juuri esiintynyt. Tulosten keskeisin havainto oli oppilaita huomioivan viestinnän vaikutus oppimiseen: opcuajakeskeinen viestintä vähensi oppilaiden aktiivisuutta ja oppilasta huomioiva viestintä lisäsi oppilaiden tavoitteen mukaista toimintaa tunnilla. Kaikki positiivinen palaute kohdistui l iiku ntataitoihin. Tämä heijastui myös tunnin työrauhaan. Usein opettajat käyttävät opettajajohtoista viestintää halutessaan antaa ohjeet nopeasti, jotta toiminnalle jää enemmän aikaa. Sellaiset tehtävät, joissa oli suoritusvaihtoehtoja ja jotka vastasivat kaikkien oppilaiden taitoja ja kykyjä, motivoivat oppilaita. toistamista yksittäiselle oppilaalle. Tässä tutkimuksessa ei tarkasteltu oppilaan kokemusta opettajan viestinnästä, mutta tulokset osoittivat oppilaiden pyrkivän aktiivisesti saamaan opettajalta jonkinlaista palautetta toiminnastaan. Oppilaiden osallistumisaktiivisuus väheni ja vaihtoehtoinen toiminta (opettajan näkemyksen mukaan opetuksen häiritseminen) lisääntyi käytettäessä sellaista viestintää, joka perustui opettajan yksipuoliseen määräämiseen tai oppilaiden ajatusten ja tunteiden huomiotta jättämiseen. kuten opptlastovereiden kiusaamisena ja vetäytyrnisena tavoitteen mukaisesta toiminnasta. Tämä ei kuitenkaan ole kiistatonta. Opetusmenetelrnätutkirnuksessa puhutaan niin sanotusta didakusesra sopimuksesta Cdidaetic coruraci') opettajan ja oppilaiden välillä (Arnade-Escot 2006). Toisaalta samoissa tutkimuksissa on havaittu, että oppilas saattaa tulkita opettajan antaman runsaan palautteen siten, että liikumasuoruus vaatii paljon korjaamista, jolloin koettu fyysinen pätevyys ja innokkuus l iik uruatunn illa toimintaa kohtaan laskevat. Oppilaiden suorittaessa samaa tehtävää, se ei tarjonnut taitaville oppilaille haasteita ja he turhautuivat, mikä ilmeni håirtökäyuäyryrnisenä. Palautetta tarvitaan oppimisen kannustamisen ohella myös suoritusten korjaamiseen. On huomattava, että oppilaan kokemus saamastaan palautteesta voi olla erilainen, kuin opettajan todellisuudessa antama palaute (Koka & Hein 2006). Opettaja esimerkiksi kuunteli Pekkaa, joka jonon ensimmäisen paikalta sanoi: "Mä en lajuu tästä mii.ääni" Opettaja vastasi rauhallisesti ja hienovaraisesti oppilaalle: ''joo, lwtotaan sitä yhessä läpi." Häiriökäyttäytymistä aiheuttivat eniten liikunnassa taitavat ja lahjakkaat oppilaat, minkä tulkittiin johtuvan yksilöllistämisen ja eriyttämisen vähäisyydestä. Siinä tulee keskittyä olennaisiin suorituskohtiin ja se tulee jaksotella sopiviksi kokonaisuuksiksi. Liikunnanopetuksessa selkeä viestintä korostuu ohjeita annettaessa. Esimerkiksi viittaamalla oppilas harvoin sai puheenvuoroa. Opettajan kielteisen opetusviestinnän ja oppilaiden vuorovaikutusaloit teiden huomiotta jättämisen havaittiin lisäävän häiriökäyttäytymistä. Pesäpallotunnilla opettaja antoi pesäpalloa harrastavillejesselle ja lnkalle luottamustehtävän piirtää pesäpallokentän rajat: "Tota lnlwjajesse, te harrastall.e pesistä. Oppilaiden ajatusten ja kokemusten kuunteleminen on tärkeää, samoin kuin oppilaiden kognitiivinen aktivoiminen liikunnanopetustilanteissa. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että innokas monisanainen instruktionantotyyli teki ohjeista vaikeasti ymmärrettäviä. Sen sijaan oppilaiden osallistuminen tavoitteenmukaiseen toimintaan lisääntyi ja häiriö käyttäytyminen väheni opettajan käyttäessä oppilasta aktivoivaa ja yhteisymmärrykseen pyrkivän inst ruktiota. Tulokset osoittivat, että opettajan käyttämällä viestinnällä ja vuorovaikutuksella on merkitystä oppilaiden liikuntataitojen harjoitteluun käyttämään aikaan ja fyysiseen aktiivisuuteen sekä taitojen oppimiseen. Häiriökäyuäytyvät oppilaat saivat lähes ainoastaan negatiivista palautetta toiminnastaan. TVTKIMUSARTIKKEU, ()petusv,esllf\ta he11J09E!61ises.sa rytvnassa. Esimerkiksi Annin nimen opettaja mainitsi 74 kertaa antaessaan komentavaa käyuäytymispalaureua, mutta vain kuusi kertaa lämminhenkisen taitopalautteen yhteydessä. Sen sijaan harjoitleet, joissa kaikki suoritti64 LIIKUNTA & TIEDE 49 , 1 1 2012 . Negatiivinen palaute ei kuitenkaan poistanut oppilaiden häiriökäyttäytymistä, esimerkiksi toiminnasta vetäytymistä tai oppilastovereiden syyttelyä
Koka, A. Augmented feedback of experienced and less experienced volleyball coaches: A preliminary investigation. Dyson, B. Adapted Physical Activity 0uarterly 25, 132-158. Tämän tutkimuksen kokemattoman opettajan oli vaikeaa kohdata yksilöllisesti 28 vilkkaasti liikkuvaa lasta vaihtuvissa opetustiloissa Opetusviesuruään saattoi tahattomasti tulla komentava ja opettajan auktoriteettia korostava sävy, kun opettajan oli samanaikaisesti huolehdittava ison oppilasjoukon liikkumisen turvallisuudesta. Porvoo: WSOY. Teoksessa P Heikinaro-Johansson, T. Siksi LÄHTEET Amade-Escot, C. Suomen kasvatustieteellisen seura. 4 79-512. Tähän kielteisen viestinnän kehään joutumista lisäsivät ehkä myös opettajan liikuntatunneilla kokemat tunteet: rneluisuus oli häiritsevää ja sinne tänne juoksentelevat oppilaat saattoivat lisätä opettajassa tunnelia tilanteen hallitsemattomuudesta, vaikka toiminta itsessään olisikin ollut tavoitteiden mukaista. Fox & S. 26-32. Klemola, U. Erilaiset ja uudet opetusmenetelmät sekä tuen tarpeessa olevien oppilaiden ohjauksen menetelmät ja välineet ovatkin opettajien täydennyskoulutustoiveiden listan kärjessä (Atjonen 2011). Huovinen & L. 2010), myös kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. 297-307 O'Brien, D., Kudlåcek, M. Atjonen, P. Macdonald & M. Cantell, H. 2009. Klemola, U. 33-39. & Hein, V. Teoksessa S. & Hagger, M. McCroskey, J., Fayer, J., Richmond, V., Sallinen, A. Myös liikunnan täydennyskoulutus erityisesti luokanopettajina toimiville opettajille auttaisi parantamaan liikuntataitoja ja tietoja sekä monipuolistamaan opetusmenetelmiä haastavassa oppimisympäristössä. Kiinnostavaa olisi tietää, miten kokeneempi opettaja olisi selvinnyt ison, eriyttämistä vaativan liikuntaryhmän kanssa. 0uality of the teaching process as an explanatory variable in learning gymnastics skills in school physical education. 2006. Teoksessa P Heikinaro-Johansson & T. "Kun oppilasta potuttaa, kuunolisi tärkeää jo opettajankoulutuksessa, niin luokanopettajien kuin liikunnan aineenopettajienkin koulutuksessa, päästä harjoittelemaan opetusviestinnällisiä taitoja ja vuorovaikutusta riittävän paljon aidoissa liikunnanopetuksen tuntitilanteissa. Huovinen, T. Teoksessa S. Biddle, S. lnclusion in Physical Education A Review of Literature from 1995-2005. 2004. Tähtinen. Ocetcsvesuota teecceeosessa ryhmässå 65. Huovinen (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Aho & K. & Block, M.E. Liikuntatilanteiden opetusviestinnän yksilöllistämisen lisäämistä helpottaisi myös ryhmäkoon selvä pienentäminen. Students' perspectives on physical education. 7-19. Perceptions of teachers' positive feedback and perceived threat to sense of self in physical education: a longitudinal study. Teoksessa R. 2008. 2010. vat sam aa tehtävää, sopivat vain m uutam alle oppilaalle. Koulutuspolitiikan käytännöt kansallisessa ja ylikansallisessa kehyksessä. M ahdollista on, ettei opettajan liikuntam uotojen osaam inen riittänyt suunnittelemaan liikuntatunt ien harjoitteista riittävän m onipuolisia tai liikuntatila oli yksinkertaisesti liian pieni esim erkiksi sählypelitunnin eriytettyjen tehtävien rakentam iseen. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. Opetushallitus. Liikunta & Tiede 43(6). Näin oppilaiden yksilöllisten tarpeiden mukaista opetusta ja opetusryhmän hallintaa olisi mahdollista parantaa. Teoksessa D. Communication 0uarterly 44(3). Kirk. European Physical Education Review 12(2), 165-179. A multi-cultural examination of the relationship between nonverbal immediacy and affective learning. 2010. & Barraclough, R. Studies in Sport, Physical Education and Health 139. Porvoo: WSOY. Pehkonen M. O'Sullivan, (eds) (toim ) Handbook of physical education. Perusopetuksen opettajat merkittävien pedagogisten ongelmien kohtaajina ja ratkaisijoina. 2006. Emotion. Perceived Teaching Behaviors and Self-Determined Motivation in Physical Education: A Test of Self-Determination Theory. Tutkimusryhmän kaltaisista suurista liikuntaryhmistä tulisi päästä kouluissa eroon myös oppilaiden turvallisuuden takia. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 165. London: Routledge, 63-87 Block, M. London SAGE Publications Ltd. Suoritusten analysointiin liitetty kannustus ja hyväksyminen sekä huomion kiinnittäminen niihin asioihin, joista oppilaalle voi antaa kiitosta, ovatkin tämän tutkimuksen keskeinen viesti liikunnanopetuksen kehittämiselle. Klavina, A. Rinne. Koka, A. Liukkonen, J., Jaakkola, T. Teoksessa D. Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Using peer-mediated instructions for students with severe and multiple disabilities in inclusive physical education: A multiple case study. Kirk, D. J. uudistettu painos. Opetushallitus. Research 0uarterly for Exercise and Sport 81 (1 ), 74-86. 2005. Boucher (toim.) Physical activity and psychological well-being. 2006. Jyväskylän yliopisto. & Heikinaro-Johansson, P. Liikunnanopetuksen yksilöllistäminen esiopetuksen heterogeenisessa ryhmässä. mood and physical activity. Koulutuksen seurantaraportit 2011 · 4. 2010. Lintunen, T. Helsinki: Otava. oppiminen ja käyttäminen perusopetuksen kahdeksannen luokan tyttöjen liikuntatunneilla. Klavina, A. Metzler, M.W. & Heikinaro-Johansson, P. 1997 Sosiaalinen havaitseminen. Osalle näm ä harjoitteet olivat liian vaikeita ja to isille ne eivät tarjonneet riittävästi haastetta, m ikä osaltaan lisäsi oppilaiden turhautum ista. A Jauhiainen & M. 2006. Kytökorpi (toim ) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Bortoli, L., Bertollo, M., Messina, G., Chiariotti, R. Adapted Physical Activity 0uarterly 24. lnstructional models for physical education. USA: Holcomb Hathaway. Väitöskirja. 103-124. Laine, K. Kuusela, M. 157-170. Mailan kåsiuelytauojen oppim inen olisi edellyttänyt tehtåväpisteitä tai kiertoharjoiuelua, joissa jokainen oppilas olisi saanut taitojaan vastaavaa harjoittelua. European Journal of Adapted Physical Activity 1 (2). & Soini, M. Minä ja muut. Juva: PS-Kustannus. 2008. Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa 2010. Biddle, K. Jyväskylä: Vastapaino. 2000. D. Sosioemotionaalisten taitojen harjaannuttaminen. & Robazza, C. Broberg. Väitöskirja. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. London: SAGE Publications Ltd. The Effect of Peer Tutoring on lnteraction Behaviors in lnclusive Physical Education. Science of Gymnasties Journal 2(2), 29-40. 2005. 2007 Motivaatioilmasto liikunnanopetuksessa. 2009. Liikunta & Tiede 43(6). Liikunta kouluiässä. Social Behavior and Personality 38 (4), 453-460. Pedagogisia kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa. & Obrusnikova, 1. 2006. 1998. 69-104. 41-46. Macdonald & M. 2011. E. Opettajan kiellot seurasivat usein toisiaan tiukkenevaan sävyyn. 1996. & Heikinaro-Johansson, P. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. 2. & Suoranta, J. UIKUNTA & TIEDE 49, 1 /2012. & Howe, P. MKIMUSARTIKKEU. Student learning within the didactique tradition. Liikuntatilanne osoittautui tutkimuksen tulosten valossa erittäin haasteelliseksi vuorovaikutusyrnpåristöksi. Opettajaksi opiskelevien vuorovaikutustaitoien kehittäminen liikunnan aineenopettajakoulutuksessa. telen" sosioemotionaalisten taitojen käyttö liikunnan opetusharjoittelussa. 2003. Eskola, J. Niin peruskoulutuksen kuin täydennyskoulutuksenkin tulisi painottaa myönteisen palautteen merkitystä paitsi motoristen suoritusten opettamisessa (Bortolli ym. 2007. European Journal of Adapted Physical Activity 2(1), 46-61 Palomäki, S. Kasvatusalan tutkimuksia 54. 2010. Ratkaiseva vuorovaikutus. 2011. A Contemporary review of English language literature on inclusion of students with disabilities in physical education: A European perspective. Opettajan on näin suuressa ryhmässä mahdotonta huomioida tai ohjata jokaista oppilasta riittävästi. O'Sullivan (toim.) Handbook of physical education. Laine
Teoksessa L. Journal of Sports Science and Medicine 7, 371-378. Porvoo WSOY 151-166. Syrjälä, S. Jyväskylän yliopisto. 1997. Puheviestintätaidot ja opettajuus: aineenopettajiksi opiskelevien viestintäkäyttäytyminen Ia puheviestintätaidot opetusharjoittelun aikana. 1997. 1994. Opettajan toiminta ja oppilaiden liikunta-aktiivisuus koulun liikuntatunnilla. (eds.) Handbook of physical education. Tilastokeskus 2011. Peruskoulun erityisopetuksen oppilaat opetuksen järjestämismuodon ja vuosiluokan mukaan, aikasarja 2001-2009. Weiss, M. Puheviestinnän lisensiaatin tutkimus. Aaltola & R. Saari. M. Children's sell-percepnon and sources of physical competence information: A cluster analysis. 66 LIIKUNTA & TIEDE 49 · 1/2012, TUTKIMUSARTIKKELI, Ope1uSV10St1ntä heterogeeoisessa rytvnassa. Liikuntapedagog1ikan pro gradu. Jyväskylän yliopisto. The effect of ditterent corrective feedback methods on the outcome and self confidence of young athletes. & Sarajärvi, A. 2006. Tapaustutkimus opettajan ja tutkijan työvälineenä. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. P. M. The Salamanca Statement and Framework for Action on Special Needs Education. Kytökorpi (toim I Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. 2008. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Helsinki: Tammi. Tzetzis, G., Votsis, E. Kaikille yhteinen koulu: oppilaiden osallistuminen heterogeenisessa 7.luokan poikien lukuntarvhrnässä. Valokorpi, P. Liikunnanopettajan toiminta eri työtavoissa. Teoksessa J. Unesco 1994. Unicef 1989. Ahonen, E. S. 2002. Valli. (toim.) Laadullisen tutkimuksen työtapoja. Syrjälä. van der Mars, H. Jyväskylän yliopisto. Tapaus ja tutkimus = tapaustutkimus. L. Syrjäläinen & S. Studies in Sport, Physical Education and Health 45. & Kourtessis, T. ln Kirk, 0., Macdonald, D. Time and learning in physical education. Journal of Sport and Exercise Psychology 19, 52-70. London SAGE Publications Ltd. 2006. Jyväskylä: PS-Kustannus, 158169. & O'Suitivan. V., & Horn, T. Peru sopetuslaki 218.1998/628. Varstala, V. & Eskola, J. Teoksessa P Heikinaro-Johansson, T Huovinen & L. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. YK:n yleissopimus lasten oikeuksista. R., Ebbeck, V. Tuomi, J. Saarela-Kinnunen. Varstala, V. 1996. Rauma: Kirjayhtymä, 10-66. &Tomberg, M. Salamanca, Spain 7-10 June 1994. Timonen. 2001. 2003
2012. . The results showecl thai 80 % physical education teachers were satisfied or extrernely satisfied with the work. Low motivauon, disorclerly behaving studerus, and hurry causecl clissatisfaction for the ieachers. 2012. Principal component analysis was used to classify the job satisfaction Iactors to six different cornponerus. Liikunnanopettajien työtyytyväisyys. Liikunta & Tiede 49 (1 ), 67-74. Analysis of the data was accomplished with t-test and analysis of variance (ANOVA & MANOVA). Colleagues, pupils ane! good possibiluies LO carry out teaching caused sauslacuon for teachers. Men were more satisfiecl with the organization of the working times, administration, possibilities to contribute to the work, size of the teaching group, ane! amount of the teaching (p<0,001-0,048). Tutkimuksen tulokset osoittivat, että 80 prosenttia liikunnanopettajista on tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä työhönsä. Keywords: Physical educalion leac/1ers, job satisfaclion, job descriplion LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012 • TUmMUSAATIKKELI • l..okurtlar<pe11apen työtyytyvä,syys 67. & Laakso, L. Työtyytyväisyyteen vaikuttavista tekijöistä muodostuivat pääkomponentit: työilmapiiri koulussa, opetustilat, yhteistyö eri tahojen kanssa, työn johtaminen, työn organisointi ja oma ammattitaito. Pääkornponenttianalyysin avulla työtyytyväisyyttä muodostavat tekijät luokiteltiin kuuteen eri komponenuiin. 014-260 2138. Miehet olivat naisia tyytyväisempiä työaikojen organisointiin, koulun johtamistapaan, mahdollisuuksiin vaikuttaa työtehtäviin, opetusryhmien kokoon ja opetustuntien määrään (p<0,001-0,048). Parasta liikunnanopeuajan työssä olivat hyvät kollegat ja mukavat oppilaat. LIIKUNNANOPETTAJAKSI VUOSINA 1984-2004 VALMISTUNEIDEN TYÖTYYTYVÄISYYS KASPER MÄKELÄ, MIRJA HIRVENSALO, SANNA PALOMÄKI, HEIKKI HERVA, LAURI LAAKSO Yhteyshenkilö: Kasper Mäkelä, Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteiden laitos, PL 35, 40014 Jyväskylä. Two-tailed variance analysis showed that there was interaction of age ane! sex affectecl to job satisfaction (p = 0,05). Liikunta & Tiede 49, (1 }, 67-74. Job satisfaction among physical education teachers. Tutkimus suoritettiin strukturoiduilla kyselylomakkeilla vastavalmistuneille liikunnanopettajille vuonna 2008 sekä kokeneemmille liikunnanopettajille vuonna 2009. Males were more satisfied with their jobin the age groups of 44-49 (p=0,003) ane! 50-54 (p=0,03) than women. The arnouru of clissatisfiecl was small. . Pääkomponentteja vertailtaessa havaittiin, että naiset olivat miehiä tyytyväisempiä omaan ammattitaitoon (p=0,046) ja miehet opetuksen organisointiin (p=0,040) AsiasanaL Liilw1111a11opettajal, työtyytyväisyys, työnkuva Mäkelä K., Hirvensalo, M., Palomäki, S., Herva, H. The data for this study was collected beiween years 2008 and 2009, using a structured questionnaire inclucling open ended questions. Tutkimusaineiston analysointiin käytettiin t-testiä sekä yksija kaksisuuntaista varianssianalyysia. These included satisfaction to persona! relationships, teaching conditions, cooperation, vocational proficiency, aclministration ane! organization of the work. Principal component analysis revealecl thai the teachers' job satisfaction consisted of six factors. Erittäin tyytymättömien osuus oli hyvin pieni. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikunnanopettajiksi vuosina 1984-2004 valmistuneiden työtyytyväisyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 621 liikunnanopeuajan ammatissa toimivaa henkilöä (naisia 326, miehiä 295). Miesten 49-54-vuotiaiden (p=0,003) ja 50-54-vuotiaiden (p= 0,030) ikäryhmät olivat muita miehiä ja naisten eri ikäryhmiä tyytyväisempiä työhönsä. Comparing principal components, it was founcl that women were more satisfiecl with the vocational proficiency (p=0,046) ane! men were rnore sausfied with the organizing the teaching (p=0,040). Ikäryhmittäin vertailtaessa havaittiin, että vanhimmat liikunnanopettajat (55-59-, ja yli 60-vuotiaat) olivat muita tyytyväisempiä yhteistyöhön kunnan liikuntatoimen kanssa (p=0,003). The target group was 621 physical educauon ieachers (female 326, male 295). Poor conclitions and equipments causecl also teachers dissatisfaction. Tyytymättömyyttä aiheuttivat kiire, oppilaiden huono motivaatio ja häiriökäyttäytyminen. Sähköposti: kasper.makela@jyu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Mäkelä K., Hirvensalo, M., Palomäki, S., Herva, H. Comparing the age groups, it was founcl that the oldest groups (age 55-59 years and over 60 years) were more satisfiecl with the work cooperation with the municipal sport office (p=0,003). & Laakso, L. The purpose of the siudy was to establish job sauslacuon of physical educat ion teachers who were graduated between the years 1984-2004. Iällä ja sukupuolella havaittiin olevan yhdysvaikutusta (p=0,05). Puh
Oppilaiden käytoshåiriöt ja levottomuus ovat lisääruyncct (Kiviniemi 2000, 172; Kohonen &: Kaikkonen 1998). Toisen luokan mallissa muodostavat aktiiviset työt, joihin liittyvät suuret haasteet, multa samalla myös suuri hallinnan mahdollisuus. 2004.) Ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu, euä ulkoisina motivaauotekijöinä työtyytyväisyyttä muodostivat opettaja» saavuttama status ja palkka (Moreira ym. 2010). (Koustclios &: Tsigilis 2005; Koustelios ym. 2007.). Työ sisältää vaatimuksia kuten määrällinen ylikuormitus tai aikapaine. 2002; Stroot )'111. Tämän artikkelin tarkoituksena on selvittää 21 vuoden aikana (1984-2004) valmistuneiden liikunnanopettajien työryytyväisyyuä ]a siihen vaikuttavia tekijöitä. (Lawson &: Stroot 1993; MacDonald 1995; MacDonald 1999; Moreira ym. etenemismahdollisuuksien heikkous, lisääntynyt paperityön määrä, kodin ja koulun yhteistyön puute sekä heikko palkka. Suikan ym. Teoriassa työn vaatimusten ja hallinnan suhdetta voidaan kuvata Karasekin (Karasek &: Theorell 1990, 31) JDC-mallilla (Job DemandControl Modcl). Tätä kutsutaan kuorrniuarnauomaksi työksi. Työ lasten ja nuorten parissa, työn monipuolisuus, yhteisöllisyys ja samalla sen itsenäisyys tarjoavat tyytyväisyyden aiheita. Kolmanteen luokkaan kuuluvat työn osa-alueet, jotka eivät suuresti kuorrnit a tekijäänsä, mutta vaikutusmahdollisuudet ovat suuret. Viime vuosien aikana on kuitenkin kouluiuksen kehittämissuunnitelmissa esitetty toive liikunnanopeuajan roolin muutoksesta laaja-alaiseksi hyvinvoinnin osaajaksi, jonka tehtävänä on toimia ihmissuhdeosaajana ja auttaa oppilasta löytämään juuri hänelle parhaiten sopivat liikuntamuodot (Liikuntatieteen laitoksen laarukåsik irja 2008) Samanaikaisesti liikunnanopeuajan tulee hallita laajat tieroaincksct muun muassa li i k untaku luu urista , inhimillisestä käyuaytymisestä, terveydestä ja hyvinvoinnista. Liikunnanopcuajan työssä tähän luokkaan voidaan katsoa kuuluvan opetuksen toteuttaminen, johon sisältyy paljon vastuuta, mutta myös mahdollisuuksia valita, esimerkiksi opetusmenetelmiä tai sisältöjä. 1/2012, TUTKIMUSARTIKKEU. (Evans 1997; Heikinaro-Johansson 2005; Johansson &: Heikinaro-Johansson 2005; Kousielios ym. (Kiviniemi 2000, 19; 126; 134;] 72; Kohonen&: Kaikkonen 1998; Piipari 1998; Syrjäläinen 2002; 94.) Koulun ja yhteiskunnan muutoksista ja haasteista huolimatta liikunnanopcuajat viihtyvät työssään hyvin. kasvat.usvast uu n osiuainen siirtyminen kodeista kouluihin ja oppilaiden monenlaisten haasteiden lisääntyminen. Liikunnanopettajan työssä näitä voisivat olla esimerkiksi oppilasaines, opetustilojen etäisyys tai niiden saatavuus, sekä mahdollisesti myös opetusryhmien koko tai työajat. Myös työn arvostus ja työssä onnistuminen, eli esimerkiksi se, euå oppilaat oppivat uusia asioita ja liikkuivat innokkaasti, pitivät opettajan tyytyväisenä. Osa oppilaista on erittäin huonossa Iyysisessä kunnossa, erityisesti kestävyyskunto on aiempaa heikompi (Huotari 2004, 11.9, Huotari ym. Lisäksi tutkimuksissa on todettu, että oppilaiden huono motivaatio ja yhteistyön haasteellisuus sekä liikunnanopeuajan työn arvostuksen ongelmat sekä yhteiskunnallisesti että koulun tasolla vaikuttivat negatiivisesti työtyytyväisyyteen. Mallin mukaan työn luonne voidaan luokitella neljään luokkaan: kuormittavaan työhön, kuorrniuamau ornaan työhön, aktiiviseen työhön ja passiiviseen työhön (kuvio 1 ). 2007.) Yhteiskunnan muutosprosessien myötä opettajien rooli ihmisen ja yhteiskunnan kehittämistyössä vaatii tekijältään yhä enemmän. Työn psykologiset vaatimukset Matala Korl<ea M--louhMII Ulla lelMIMMll . Tulevaisuudessa liikunnanopcuajan tehtävänä voi olla koko kouluyhteisön liikunnasta ja hyvinvoinnista huolehtiminen. JOHDANTO l.iikunnanopeu ajan työn keskeinen sisältö on ollut jo pitkään oppilaiclen liikuttaminen ja kasvattaminen liikunnan avulla (Peruskoulun operussuun nitelrnan perusteet 1985; 1994; Perusopetuksen opet ussuun nuel ma 2004), ja tämän perustehtävän voi katsoa pysyneen jo vuosikymmeniä samana. 1993; Whipp ym. Fyysisen kunnon heikkenemisen taustalla ovat vaihtoehtoisten vapaa-ajan vieuorapojen lisääntyminen ja istuva elämäntapa. Opettajan on kyettävä työskentelemään monikulu uuriscssa, eriarvoisessa ja erilaisuuden hyväksyvässä ympäristössä. Passiivisessa työssä työntekijä ei koe haasteita eikä vaatimuksia. Passiivinen Lyö johtaa helposti tylsistymiseen ja passivoiiumiseen. Työn hallintaan kuuluvat puolestaan vaikutusmahdollisuudet työn sisältöön ja työolosuhteisiin, osallistumismahdollisuudet työhön liiuyvissä päätöksissä sekä työn monipuolisuus. Opettajan tehtäviä lisäävät 111111. Neljännen luokan muodostavat passiiviset työt. (2004) rnukaan lukunnanopcuajan työhön tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä oli 86 proscnuia. 2002). Lllkurrenopett8jl8'l tyo!Y)'tWalS'y)'S. Karasekin ja Theorellin (1990, 31) JDC-malli 68 LIIKUNTA & TIEDE 49. Kiinnostuksen kohteena olivat erityisesti eri-ikäisten naisja miesliikunnanopettajien sekä eri kouluasteilla työskentelevien liikunnanopenajien työtyytyväisyyden erot. Työn vaauvuuua voivat lisätä myös puuuecllisct opetustilat ja -välineet , huonot esimiesja kollcgasuhtcci. (Laakso 2007.) Oppilaiden lyysiscn kunnon polarisoituminen tuo tällä hetkellä liikunnanopeuajan työhön erityisiä haasteita. Karasekin ja Theorellin (1990) mallin ensimmäisen luokan muodostavat työn kuorrnittavat piirteet, joihin työn tekijällä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa tai vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset. Liikunnanopeuajan työssä pitkälle viety rutinoit urninen ja työn haasteiden ja vaatimusten sivuuttaminen voi johtaa työn muuttumiseksi osittain passiiviseksi työksi. 2004; Xioafu &: Qiwen 2007; Tyc &: O'Brien 2002; Whipp ym. llaJa Korlcea lyön hallinta Matala ,,, u / Kuormitl"amaton työ Aktiivinen työ Passuvinen työ Kuormittava työ Por--1-luorm llulan J?..traublaarlål KUVIO 1
Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin x'-testin ja Pearsonin korrelaatiokertoimen avulla. Pyrkimyksenä on liikunnanopettajakoulutuksen kehittäminen siten, että se vastaisi mahdollisimman hyvin työelämän vaatimuksiin ja ammattikuvan uudistamiseen. Vastaajien sukupuolija ikäjakautumat, (%) Ikäryhmä Naiset (n=326) Miehet (n=295) Yhteensä (n=621) % % % 29-34 23 24 47 35-39 75 64 139 40-44 93 81 174 45-49 76 65 141 50-54 40 38 78 55-59 11 12 23 608 7 15 Työtyytyväisyyttä mitattiin viisiasteisella Likert-asteikolla (1= erittäin tyytymätön, 5 = erittäin tyytyväinen). Liikunnanopettajien kokonaistyömäärä jaettiin neljään eri ryhmään (alle 30 tuntia, 30-35 tuntia, 36-40 tuntia ja yli 40 tuntia). Työtyytyväisyys ryhmiteltiin eri osa-alueisiin pääkomponenttianalyysin VARIMAXrotaatiota käyttäen, koska komponenttien ei oletettu korreloivan keskenään. Yhteensä KUVIO 2. Liikunnanopettajien työpaikan jakautuminen, (%) LJIKUNTA & TIEDE 49. Kyselyyn vastasi kolmella kyselykerralla yhteensä 761 vastaajaa, joka oli 73,1 prosenttia tavoitetuista. Liikuntatieteiden laitoksen kehittämistutkimuksen aikaisemmissa vaiheissa liikunnanopettajien työtyytyväisyydestä on julkaistu kaksi artikkelia vuosina 2000 ja 2004 (Nupponen ym. Ryhmien välisten erojen käytännön suuruutta tarkasteltiin käyttäen Cohenin efektin koko testiä. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENET ELMÄT Tämä työtyytyväisyystutkimus on osa liikuntatieteiden laitoksen kehittämistutkimusta. avulla. Myös tyytyväisyyttä työn eri osa-alueisiin tutkittiin viisiasteisclla Likert-asteikolla, joka sisälsi yhteensä 24 väittämää. Tästä aineistosta liikunnanopettajan ammatissa toimivia oli yhteensä 621, joista miehiä oli 295 (47,6 prosenttia) ja naisia 326 (52,4 prosenttia). (Cohen 1988, 24.) Opettajien kouluaste 40 35 30 25 ~20 15 10 5 ,S" ~o ~"lf ,S" ,S" ~o ~o ~o ~ ,S" .;:," -~O '" "" ,v .::,._'tf ~o ~ .J..',;f -~ ·'1> 'b~" q,'tt ~ ::,..->-.; ,S" 0~ ?f 'bov ,S" q,~ +-0 .J..'-,;f -~ -~~ ~o ~ ~ ~'tf ::,..v' ~'tf ov ~ "?-~ ~'tf IIMiehet . Näiden perusteella muodostettiin kuusi summamuuttujaa, jotka nirneu iin faktoreille latautuneiden muuttujien mukaan. Pääkomponenttianalyysin perusteella 24 väittämästä muodostettiin kuusi faktoria, joiden selitysosuus oli 58 prosenttia. Tähän kohderyhmään kuuluneita oli yhteensä 1091, ja heistä tavoitettiin postikyselyllä 1041 (95,4 prosenttia). Mitä suurempi on Cohenin ei-kertoimen arvo, sitä suurempi on poikkeaman aste, jossa tutkittava ilmiö esiintyy. yksisuuntaisella varianssianalyysilla sekä kaksisuuntaisella varianssianalyysilla. Nämä testit valittiin, koska oli oletettavissa, että muuttujien varianssit olisivat yhtä suuria ja niiden jakaumat noudattaisivat normaalijakaumaa. Naiset . Aineisto koostuu vuosina 1984-2004 Jyväskylän yliopistosta liikuntatieteen maisteriksi valmistuneista liikunnanopettajista. Opettajat luokiteltiin lisäksi viiden vuoden välein ikäryhmiin. Vastaajilta kysyttiin myös eri työtehtävien useuua 0= ei lainkaan, 2= lukukausittain, 3=kuukausittain, 4=viikottain, 5=päivittäin). Lopuksi vastaamatta jättäneille lähetettiin postitse nykyistä työn kuvaa ja työtyytyväisyyttä kartoittava katokysely, johon vastasi 77 henkeä. TAULUKKO 1. Aineiston yksittäisiä muuttujia kuvataan jakaumatietojen (ka, kh, %) avulla. Summamuuttujien reliabiliteettia tarkasteltiin Cronbachin alfa-kertoimen avulla. Alfakertoimet muodostuivat riittäviksi (, 90-, 71). Efektin vaikutus on suuri kun d = 0,8, keskimääräinen, kun d= 0,5 ja pieni kun d = 0,2. 2000; Suikka ym. Mittarin sisäinen yhdenmukaisuus oli hyvä (Cronbachin alfa 0,85). TUTKIMUSARTIKKELI. Opettajien edustamat kouluasteet luokiteltiin alakouluun, yläkouluun, lukioon, ammatillisiin oppilaitoksiin ja korkea-asteen oppilaitoksiin sekä niiden yhdistelmiin. 112012. Yhteensä vastauksia saatiin 838, joten vastausprosentti oli 80,5. l.Jklfi'.800Pettai101 työty-/rf,lälSfYS 69. 2004). Muuttujien keskiarvojen eroja tutkittiin t-test illä. Tutkimukseen osallistuneiden vastaajien ikäjakaumaa on esitelty taulukossa 1
TUTKIMUSAATIKKEU. Kuukausittain !!IJ Lukukausittain . Luokkaopetusta, kokouksia, yhteydenpitoa koulun ulkopuolelle ja välineiden kunnossapitoa oli viikoittain tai kuukausittain. Viikoittain . Liikunnanopettajien työtehtävien jakautuminen,(%) 70 LIIKUNTA & TIEDE 49. Liikunnanopettajan työn kuva sisälsi pääasiassa liikunnanopetusta erilaisissa ympäristöissä ja siirtymistä eri suorituspaikoille. 5,4 h) ja muun työn osuus kymmenen tuntia viikossa (kh. Poissaolon syitä olivat äitiysloma, hoitovapaa ja virkavapaa. Suurimmalla osalla opettajista (92 %) oli pysyvä työsuhde, määräaikaisessa työsuhteessa työskenteli seitsemän prosenttia vastaajista ja osa-aikaisessa työsuhteessa yksi prosentti vastaajista. I 1 1 1 1 1 • 1 1 1 1 ~ 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 -1 1 1 1 1 1 1 ·-·• 1 ·-1 1 • 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% . 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 . ~-' 1 1 1 .. Liikunnanopetuksen lisäksi liikunnanopettajien työtehtävistä yleisimpiä olivat luokkaopeius, suunnittelu, arviointi, valvonta ja koordinointi (kuvio 3). 8,6 h). Päivittäin . Vuodenaikojen vaihtelut tekivät liikunnanopeuajan työnkuvasta monipuolisen; liikuntaa voidaan opettaa talvella luisiellen ja hiihtäen tai keväällä pelaten ulkokentällä pesäpalloa. Lukukausittaisia tehtäviä olivat projektit, juhlaohjelmat, tapahtumien ja kilpailujen järjestäminen. Liikunnanopetus Suunnittelu Valvonta Luokkaopetus Arviointi Koordinointi Luokanvalvoja /-ryhmänohjaaja Ainekohtaiset erityistehtävät Kunnossapito Kuljetus Tilavaraukset Yhteydenpito koulun ulkopuolelle Kilpaurheilun organisointi Kokeiluja tutkimus Kehittämistoimet Henkilökunnan liikunnanohjaus Projektit Kokoukset Koulutus Kerhot Oppilashuoltoryhmä Juhlaohjelmat Leiri koulut 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 _ .. , 1 1 1 1 1 •• 1 1 1 1 1 • 1 1 1 1 _, 1 1 1 1 1 1 1 1 1 ..... Ei lainkaan KUVIO 3. ~-' 1 1 1 1 1 1 1 1 1 .... , 1 1 1 1 •' 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 -. Opettajat ilmoittavat myös suunniuelevansa tunteja, varaavansa tiloja ja arvioivansa oppilaita päivittäin. 1 1 1 1 1 -11 1 1 1 .... Keskimääräinen opetustuntien määrä oli 25 tuntia viikossa (kh. Tarkemmin opettajien työpaikkojen jakaumaa on kuvattu kuviossa 2. 1/2012. LJd<Lrranopett~,en fyOt-fM/äJ"l'fS. TULOKSET Liikunnanopettajien nykyinen työnkuva l.iikunnanopeuajan ammatissa toimivista 95 prosenttia oli kyselyhetkellä työelämässä. Vastaajista suuri osa toimi yhdistetyssä yläkoulun ja lukion virassa
Neutraali . neutraalit, tyytymättömät ja erittäin tyytymättömät opettajat, n=l27) opettajien vastauksia työn eri osa-alueisiin, havaittiin, että tyytyväiset opettajat olivat tyytyväisempiä työn moniin eri näkökohtiin. Vertailtaessa työtyytyväisyyttä ikäryhmittäin korkeimman tyytyväisyyslukeman saivat 55-59ja yli 60-vuotiaat (4,21). Keskiarvot (ka), keskihajonnat (kh) ja t-testin p-arvot Ikäryhmä Yhteensä Naiset M iehet p-arvo (n=621) (n=326) (n =295) (t-testi) ka (kh) ka (kh) k a (kh) 29-34 4,02 (0,77) 4,09 (0.73) 3,96 (0,83) 0,570 35-39 3,91 (0.74) 3,94 (0,77) 3,88 (0,72) 0,650 40-44 3,97 (0,64) 3,96 (0.73) 3,99 (0,64) 0.750 45-49 4,03 (0.73) 3,85 (0,83) 4,24 (0.70) 0,003 50-54 3,95 (0.76) 3.74 (0,83) 4,14 (0,63) 0,030 55-59 4,21 (0,84) 4,2 (0.76) 4,22 (0,89) 0,950 604,21 (0.64) 4.14 (0.73) 4,29 (0,49) 0,660 Vertailtaessa tyytyväisten (taulukon 2. Yhteensä M iehet Naiset ' . '5.1 . '.·. tyytyväiset ja erittäin tyytyväiset opettajat, n=490) ja muiden (taulukon 2. Naisja miesliikunnano pettajien työtyytyväisyys ikäryhmittäin. Ero ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä. Kouluasteella tai kokonaistyömäärällä ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä työtyytyväisyyteen. ' \ ~: .• .... Miehet olivat tilastollisesti merkitsevästi tyytyväisempiä koulun johtamistapaan (p =0,003), mahdollisuuksiin vaikuttaa työtehtäviin (p < 0,001), työaikojen organisointiin (p = 0,001), opetusryhmien kokoon (p = 0,048) ja omaan arnrnattitaitoonsa (p < 0,001). Erittäin tyytyväinen 0% 20% 40% 60% 80% 100% KUVIO 4. Naisten ja miesten tyytyväisyys erosi jonkin verran, kun tarkasteltiin työtyytyväisyyttä yksittäisten väittämien tasolla. Naisja miesliikunnanopettajien työtyytyväisyys Liikunnanopettajien työtyytyväisyys Liikunnanopeuajat kokevat olevansa tyytyväisiä työhönsä. ' ... Naisten ja miesten välillä tyytyväisyydessä ei ollut eroa (x 2 ( 4) = 6,5, p =, 17). Liikunnanopettajista 79 prosenttia ilmoitti olevansa erittäin tyytyväinen tai tyytyväinen työhönsä. (Taulukko 3) Vertailtaessa eri ikäryhmien tyytyväisyyttä työn eri osa-alueisiin olivat erot vähäisiä. Merkittävimmät erot tyytyväisten ja muiden opettajien välillä olivat opetusvälineiden määrässä, työaikojen organisoinnissa, mahdollisuuksissa vaikuttaa työtehtäviin, opetustuntien määrässä, yhteistyössä oppilaiden kanssa ja liikunnan arvostuksessa (p < 0,001). Naisten ja miesten ikäryhmiä vertailtaessa havaittiin, että miehet ovat naisia tyytyväisempiä työhönsä ikäryhmissä 45-49-vuouaat (p = 0,003) ja 50-54-vuotiaat (p = 0,03) (Taulukko 2). Erittäin tyytymättömiä liikunnanopettajia aineistosta löytyi vain kaksi (kuvio 3). Tyytyväinen . TUT1(JMLJSAATIKKEU, _1,_ t</Ot-fi1Y'OSIYS 71. Kuitenkin vanhimmat ikäryhmät (55-59ja yli 60-vuotiaat) olivat tyytyväisempiä yhteistyöhön kunnan liikuntatoimen kanssa (p = 0,003) Työkokemuksen ei havaittu olevan yhteydessä liikunnanopettajien työtyytyväisyyteen (r = 0,07). Iän ja sukupuolen yhdysvaikutus työtyytyväisyyteen havaiu iin tilastollisesti merkitseväksi (F6,547 = 2,118, p = 0,050, 11 2 = 0,023). Liikunnanopettajan työtyytyväisyys näyttäisi noudattavan lievästi U:n muotoista käyrää (Taulukko 2). ~I . TAULUKKO 2. Tyytymätön . Yksittäiset työtyyryväisyysväittärnät ryhrnitehiin pääkomponenttianalyysin avulla kuuteen eri luokkaan. 1 <2012. Kriteerinä oli vähintään 0,55 Ui,<lMA & TIED!' 49. Erittäin tyytymätön . Vähäisintä naisja rniesopeuajien tyytyväisyys oli opetustilojen riittävyyden ja kunnossapidon suhteen, opetusryhmien kokoon ja työaikojen organisointiin. Työtyytyväisyys oli suhteellisen korkealla uran alussa, laski jonkin verran muutamien työvuosien jälkeen ja nousi jälleen myöhempinä työvuosina
TAULUKKO 3. Ensimmäiseksi komponentiksi tiloiksi (,67-,85), kolmas Yhteistyöksi eri tahojen kanssa (,67-,71), muotoutui Työskentelyilmapiiri johon sisältyivät koulun johtamistaneljäs Opetusvälineiksi (,87-,90), viides Opetuksen organisoinniksi pa, koulun työilmapiiri, koulun tiedotusja koulun henkilösuhteet (la(,57-,75) ja kuudes Omaksi osaamiseksi (,65-,77). Toinen komponentti nimettiin Opetusesitetty nämä komponentit ja niiden alle latautuneet väittämät. Taulukossa 4 on iausicn vaihteluväli, 74-,86). Liikunnanopettajien tyytyväisyys työn yksittäisiin väittämiin (1 = Erittäin tyytymätön, 2= tyytymätön, 3= neutraali, 4 = tyytyväinen, 5= erittäin tyytyväinen) keskiarvot (ka), keskihajonnat (kh) ja t-testin p-arvot Miehet (n=262I Naiset (n=288I p-arvo ka [kh) ka (kh) Opetustilojen riittävyys 3,44 (1,131 3,27 (1,161 0,093 Opetustilojen soveltuvuus 3,60 (0,98) 3,54 (1,021 0,489 Opetustilojen etäisyys 3,69 (1,101 3,69 (1,121 0,962 Opetustilojen kunnossapito 3,39 (0,941 3, 19 (1,03) 0,D18 Opetusvälineiden määrä 3,71 (0,961 3,53 (1,021 0,033 Opetusvälineiden laatu 3,74 (0,88) 3,60 (0,91 I 0,065 Johtamistapa koulussasi 3,58 (1,021 3,31 (1,101 0,003 Työilmapiiri koulussasi 3,75 (0,95) 3,69 (0,91 I 0,430 Tiedotus koulussasi 3,57 (0,821 3,45 (0,89) 0,084 Henkilösuhteet koulussasi 3,78 (0,84) 3,72 (0,83) 0,414 Mahdollisuudet vaikuttaa työtehtäviisi 4,22 (0,741 3,89 (0,881 <0,001 Työaikojen organisointi 3,49 (0,94) 3,21 (1,011 0,001 Opetusryhmien koko 3,43 (1,06) 3,24 (1,131 0,048 Oma ammattitaitosi 4, 15 (0,551 3,97 (,581 <0,001 Opetuksesi valmistelu 3,72 (0,691 3,87 (,71) 0,462 Opetuksesi toteutus 3,94 (0,531 3,85 (,53) 0,575 Opetustuntiesi määrä 4,05 (0,84) 3,91 (,85) 0,042 Yhteistyö oppilaiden kanssa 4, 17 (0,66) 4, 17(,61) 0,879 Yhteistyö vanhempien kanssa 3,40 (0,79) 3,42 (,74) 0,791 Yhteistyö kollegoiden kanssa 3,91 (0,82) 3,92 (,87) 0,857 Yhteistyö kouluterveydenhuollon 3,60 (0,98) 3,70 (,95) 0,229 kanssa Yhteistyö kunnan liikuntatoimen 3,32 (1,08) 3,19 (,96) 0,133 kanssa Yhteistyö liikunta-alan ammattilaisten 3,31 (0,98) 3,24 (,96) 0,369 kanssa Liikuntaoppiaineen arvostus 3,48 (0,95) 3,40 (,89) 0,311 TAULUKKO 4. lataus oletetuille komponenteille. Pääkomponenteille latautuneet muuttujat ja niiden nimeäminen P1 P2 PJ P4 P5 P6 Työskentelyilmapiiri Opetustilat Yhteistyö eri tahojen Opetusvälineet Opetuksen organiAmmattitaito kanssa sointi Johtamistapa Opetustilojen riittävyys Yhteistyö vanhempien Opetusvälineiden määrä Opetusryhmien koko Oman opetuksesi koulussasi Opetustilojen kanssa Opetusvälineiden laatu Opetustuntiesi määrä valmistelu Työilmapiiri soveltuvuus Yhteistyö kouluterveyOman ammattitaitosi denhuollon kanssa koulussasi Opetustilojen etäisyys Opetustilojen kunnasYhteistyö kunnan liikunMahdollisuuksiin tatoimen kanssa vaikuttaa työssä sapito Yhteistyö paikallisten Henkilösuhteet kouliikunta-alan toimijoiden lussasi kanssa 72 LIIKUNTA& TIEDE49, li2J12,TUll(JMUSARTIKKEU, l.aku'Ylarlope napentyO~
Monet liikunnanopettajat toimivat joko rehtoreina tai apulaisrehtoreina. Kinnusen ja Parkatin (1993, 13) tutkimuksessa havaitut fyysisen ympäristön haittatekijät (kiire, melu, rauhattomuus, tilojen puute/ epätarkoituksenmukaisuus) tulivat esille useassa vastauksessa työiyyryrnäuömyyuä aiheuttavissa tekijöissä. Tällä voi olla merkitystä siihen, kokevatko liikunnanopettajat koulun johtajuuden hyvänä vai huonona. Tulokset ovat hyvin samansuuntaisia kuin aiemmat tulokset liikunnanopeuajien työtyytyväisyyttä selvittäneissä tutkimuksissa. (1996). Luoko mcdiakin erityisesti naisopcuajille kuvaa nuorina ja tehokkaina ikiliikkujina. Liikunnanopettajan työtyytyväisyyteen ovat voimakkaimmin yhteydessä työn toteuttamiseen liittyvät tekijät (työtilat & -välineet), työn autonomia (mahdollisuudet vaikuttaa työtehtäviin, työaikojen organisointi) sekä henkilösuhteet (kollegat, oppilaat). Liikunnanopettajille työtyytyväisyyttä muodostaviin tekijöihin lukeutuivat henkilösuhteet, yhteistyö, opetustilat, yhteistyö liikunnan ammattilaisten kanssa, työn johtaminen ja työn organisointi. 2004). Suoranaisia yhteyksiä yksittäisissä tekijöissä työtyytyväisyyteen ei havaittu. (2004) tutkimuksessa liikunnanopettajista 86 prosenttia oli työhönsä tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä. Työtyytyväisyynä tuottavissa tekijöissä oli havaittavissa sukupuolittaista eroa. Miesopettajien työtyytyväisyys näyttää olevan huipussaan iyöuran viimeisten vuosien aikana. Muutaman opeuajavuoden jälkeen tyytyväisyys alkaa kuitenkin hieman laskea. 1995; Moreira ym. Lindholm 1997). Liikunnanopettajien ikä oli yhteydessä työtyytyväisyyteen hieman eri tavoilla naisja rniesopeuajilla. Vastaavia tuloksia on saatu myös ulkomaisissa tutkimuksissa (Koustelios 2001; Moreira ym. Kuitenkin opettajalla on melko vapaat kädet valita, miten omaa opetustaan toteuttaa. Muutos liikunnanopettajien työtyytyväisyydessä on ollut vähäistä. Tulosten tarkastelussa tulee ottaa huomioon, että työtyytyväisyyden arviointi perustuu vastaajien omiin käsityksiin. Tutkittava kohderyhmä oli varsin laaja (621 vastaajaa) ja näin ollen tutkimustuloksia voidaan pitää hyvin yleistettävinä. Vaaditaanko naisilta enemmän esimerkiksi jumppien ja tanssien ohjaamista. Karasekin ja Theorellin (1990, 31-36) JDC-mallissa työn hallinnan ja vaatimusten suhde ilmenee liikunnanopettajan työssä pääosin aktiivisena työnä ja kuormittavana työnä. Tyytyväiset tai erittäin tyytyväiset opettajat olivat muita opettajia tyytyväisempiä esimerkiksi mahdollisuuksiin vaikuttaa työtehtäviin tai aikataulujen organisointiin. Liikunnanopettajien työtyytyväisyys näytti tässä aineistossa noudattavan lievästi U:n muotoista käyrää. 2002), huonot työolosuhteet liikunnanopetuksessa (Schneider 2003), puutteelliset välineet (Sargent & Hannum 2005) sekä huono työn johto (Moreira ym. Vertailtaessa pääkomponenttipisteitä miesten ja naisten välillä havaittiin, että naiset olivat tyytyväisempiä omaan ammattitaitoonsa (p = 0,046) ja vastaavasti miehet opetuksen organisointiin (p = 0,040). Vastaavanlaisiin tuloksiin on tultu myös muissa tutkimuksissa (esim. Naisilla puolestaan tyytyväisyys alkoi hitaasti laskea. Sen sijaan ulkomaisissa tutkimuksissa havaiuu iyytymäuörnyys ammatin arvostukseen, ei tullut esille tässä tutkimuksessa (Mac Donald 1999; Moreira ym. (Kinnunen & Parkatti 1993, 33-35; Kinnunen ym. Aiemmat tutkimukset työkyvyn heikkenemisestä erityisesi naisliikunnanopettajilla saattaisivat puoltaa tätä tutkimustulosta. LIIKUNTA & TIEDE 49, 1 /2012 • TI.JTKIMUSARTIKKEU · U1kunnanopet1ai1en ty0tyyty,.,a1syys 73. Verrattaessa pääkomponenttipisteitä tyytyväisten ja muiden opettajien välillä havaittiin, että tyytyväiset liikunnanopettajat olivat tilastollisesti merkitsevästi tyytyväisempiä t yöskentelyil mapiiriin, opetustiloihin, opetusvälineisiin, opetuksen organisointiin ja ammatti taitoonsa (p = 0,026 <0,001). Työhönsä tyytymättömiä oli vähän. Nämä viestivät suuremmasta autonomiasta ja työn hallinnan mahdollisuudesta. Lisäksi vastausajankohta voi vaikuttaa siihen, miten vastaaja kokee työnsä juuri sillä hetkellä kun hän vastaa. Tätä saattaa selittää monella opettajalla myös perhe-elämän tuomat muutokset elämässä. Uran edetessä työ alkaa kuitenkin tuottaa entistä enemmän työtyytyväisyyttä ja työuran loppupuolella tyytyväisyys on huipussaan. Tutkimuksen havainnot tukevat aikaisempia tutkimustuloksia, joissa on mitattu liikunnanopettajien työtyytyväisyyttä. Opettajien avoimet vastaukset tukevat näitä päätelmiä, sillä työtyytyväisyyttä muodostavina tekijöinä mainittiin kollegat ja oppilaat, hyvä koulun johto ja opetuksen järjestäminen sekä hyvät opetustilat. Tämän tutkimuksen luotettavuutta lisäävät aikaisemmat positiiviset kokemukset miuarin käytöstä (Suikka ym. Miehet olivat tyytyväisempiä työn johtamistapaan, mahdollisuuksiin vaikuttaa työhönsä, työaikojen organisointiin ja opetusryhmicn kokoon. Iän ja sukupuolen yhdysvaikutus työtyytyväisyyteen ilmeni tilastollisesti merkitsevänä. Liikunnanopettajan ammatissa työskentelevistä 79 prosenttia ilmoitti olevansa tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen työhönsä. Keskittyvätkö miehet enemmän esimerkiksi pelin ohjaamiseen sivusta. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Suomalaiset liikunnanopettajat viihtyvät työssään hyvin. 1995). Miehet toimivat naisia useammin rehtoreina,joten tämä voi myös osittain selittää sen, miksi miehet olivat tyytyväisempiä koulun johtoon. 1993, 20). Liikunnanopettajan ammatissa työn tekijällä on melko suuri työn hallinnan mahdollisuus, jota rajaavat muun muassa käytössä olevat tilat ja välineet, aikataulut, opetussuunnitelma sekä opetettavat ryhmät. Naisopettajat olivat tyytyväisempiä opetuksensa suunnitteluun. Myös ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu, että työtyyrymäuörnyyuä aiheuuavai heikot resurssit (Moreira ym. Miehet olivat uransa loppuvaiheessa erittäin tyytyväisiä työhönsä. Vastaavia tuloksia työtyytyväisyyden U:n muotoisesta kehittymisestä ovat saaneet myös Clark ym. Vastauksissa saattaa olla lisäksi sekoittavia tekijöitä, jotka eivät näy tuloksissa. Demografisten tekijöiden (esim. Opettajan uran alkutaipaleella opettajan moraali on korkea, uusi työ antaa tekijälleen paljon ja palkka tuntuu riittävältä. sukupuoli, ikä) vaikutus työtyytyväisyyteen oli vähäinen. Tämän tutkimuksen mukaan viimeisen ikäryhmän kohdalla työtyytyväisyys laski edeltävään ikäryhmään verrattuna. Aiemmin Johanssonin ja Heikinaro-Johanssonin (2005) tutkimuksessa on todettu, eitä työtyyrymäuörnyyuä aiheuttaviin tekijöihin lukeutuivat liikunnanopeuajilla kiire, huonot olosuhteet ja oppilaiden häiriökäyttäytyminen. 2002). Aiemmissa tutkimuksissa onkin havaittu, että naisliikunnanopettajat käyttävät tuntien valmisteluun keskimäärin hieman enemmän aikaa kuin miesliikunnanopettajat (Huisman 2004; Palomäki & Heikinaro-Johansson 201 l). Llikunnanopettajien työtyytyväisyys näyttäisi muodostuvan työn kokonaiskuvasta, sillä yksittäisten tekijöiden selitysosuudet työtyytyväisyyteen muodostuvat pieniksi. Tällaisiin lukeutuvat oma terveydentila, elämäntilanne ja ympäristötekijät, joita tämän tutkimuksen yhteydessä ei kontrolloitu. 1994). Suikan ym. 2002; St root ym. Voidaankin kysyä, onko naisliikunnanopettajien työ kuormiuavarnpaa tai kokevatko naiset työn kuormittavuuden raskaampana kuin miehet. 2004). Työn autonomian on havaittu olevan vahvasti yhteydessä työn eri osatekijöihin, kuten työn kontrolliin, työorganisaatioon ja työn kokonaiskuvaan (Koustelios ym. Työtyytymättömyyttä muodostaviin tekijöihin lukeutuivat oppilaiden käytöshäiriöt, koulun heikko johtaminen, huonot opetustilat ja -valineet sekä kiire
A. Why Are Experienced Teachers Leaving the Profession I Phi Delta Kappa n 84, 24-33. Liikunnanopettajaksi vuosina 1993-1996 valmistuneiden nykyinen työ, työja koulutustyytyväisyys. Suikka, J., Herva, H., Laakso, L. Piipari, M. 2007. Luettavissa osoitteessa: < https :www. R. Johansson, N. Experienced Physical Education Teachers ReachingTheir "Use-by Date:" Powerless and Disrespected. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 162. Physical Education Teachers and Job Commitment: a Preliminary Analysis. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985. & Sparkes, A. A., Collier, C., O'Sullivan, M. New York: Basic Books. 2002. LÄ HTEET: Cohen, J. (toim.): Opettaja modernin murroksessa. & Kaikkonen, P. 2001. 1999. 1998. Ikääntyvä arvoonsa työterveyden, työkyvyn ja hyvinvoinnin edistämisohjelman julkaisuja. 74 LIIKUNTA & TIEDE 49, 1/2012. 1998. The relationship between burnout and job satisfaction among physical education teachers: a multivariate approach. Koustelios, A. Lawson, H.A. Kiviniemi, K. R. Helsinki: Opetushallitus. D. A25/2002 Tampere: Tampereen yliopisto Tye, B. Research Ouarterly for Exercise & Sport 78, 487-499. Ikääntyvä opettaja kuormittuneisuus ja terveys työssä. Secondary School Physical Education Teacher Motivation: An Application of Persona! lnvestment Theory. Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja. Kohonen, V. Karasek, R. 2004. Moreira, H .. Xioafu, P. Journal of Teaching in Physical Education 13, 342-360. Statistical power analysis for the behavioral sciences. Uudistuva opettajuus muutosten ja vaatimusten ristipaineissa. Whipp, P., Tan., G. Kinnunen, U. Teoksessa: H. 2003. 2005. Huotari, P., Nupponen, H., Laakso, L. Syrjäläinen, E. Liikunnanopettaja, (4-5), 13-16. Footprints and Sign prints: Perspectives on Socialization Research. jyu. & Heikinaro-Johansson, P. Stroot, S. The "Professional" Work of Experienced Physical Education Teachers. 2000. Nupponen, H .. & Theorell, T. Kaikki kunnossa 1 Suomalaisten koululaisten fyysinen kunto vuosina 1976 ja 2001. 2004. 1993. Teoksessa: H. Educational Research 39, 319-331 Heikinaro-Johansson, P. Opetushallitus. TUTKIMUSARTIKKELI, L.,1kunnar,opett8.)18f1 työtyytyväisyys. 1993. Journal ofTeaching in Physical Education 12, 437-446. Jyväskylä: Atena, 130-143. D., Karabatzaki, D., & Kousteliou, 1. Healthy work: stress, productivity and the reconstruction of working life. C. Johdatus liikuntapedagogiikkaan ja liikuntakasvatukseen. Psychological Reports 95, 883-886. 2005. MacDonald, D. Opettajien perusja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPEPRO) selvitys 14. Helsinki: Opetushallitus. & Tsigilis, N. Research Ouarterly for Exercise and Sport 66, 129-141. Jyväskylä: Atena, 56-70. Addressing Problems of Conceptualization and Construct Validity in ResearchingTeacher's Job satisfaction. f i/sport/la itokset/1 i i kun ta/laatu kas i kirja n_ra ken ne> Luettu 12.4.2011 Lindholm, J. Contextual Hoops and Hurdles: Workplace Conditions in Secondary Physical Education. Opettajan työtodellisuus haasteena opettajankoulutukselle. & Stroot, S.A. 2004. Washington, DC: National Clearinghouse for Educational Facilines. & Nupponen, H. 2007. Ikääntyvä arvoonsa työterveyden, työkyvyn ja hyvinvoinnin edistämisohjelman julkaisuja. (toim.): Opettaja modernin murroksessa. & Sparkes. Keeping Teachers Happy: Job Satisfaction among Primary School Teachers in Rural Northwest China. 1993. T. & Oiwen, Q. Herva, H., Koponen, J. Liikunta & Tiede 42, (3), 5-9. A. Helsinki: Nykypaino Oy Kinnunen, U., Parkatti, T. Scandinavian Journal of Public health 38, 739-747. Job Motivation Profiles of Physical Educators: Theoretical background and instrument development. Secular trends in muscular fitness among Finnish adolescents. Liikunnanopettajan työn palkitsevat ja kuormittavat piirteet Liikunnanopettaja 14), 39-43. Helsinki Hakapaino Oy. 1997. Niemi. Helsinki: Nykypaino Oy. Palomäki, S. Teoksessa: P Heikinaro-Johansson & T Huovinen (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan Helsinki: WSOY, 16-24. 2005. & Rasku, A. 1997. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003: yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. Eikö opettaja saisi jo opettaa. Huotari, P. MacDonald, D. & Heikinaro-Johansson P. & Schwager, S. Opettajien ja opettajankouluttajien käsityksiä opettajan työstä, opettajuuden muuttumisesta sekä opettajakoulutuksen kehittämishaasteista. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994. 2010. Linking School Facility Conditions to Teacher Satisfaction and Success. & Hannum, E. New York, NY: Academic Press. 2002. 1995. An analysis of the Relation between Secondary School Organizational Climate and Teacher job Satisfaction. & Yeo, P. Helsinki: Opetushallitus. Laakso, L. 2002. Liikuntatieteiden laitoksen laatukäsikirja 2008. Tietoyhteiskunta opettajan päänsärkynä. Ikääntyvä opettaja työ, hyvinvointi ja terveys. Liikunnanopettajiksi vuosina 1993-2000 valmistuneiden työja koulutustyytyväisyys sekä työnkuva 2-6 vuotta valmistumisen jälkeen Liikunnanopettaja, (3), 40-44. Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa. 1995. & Kujala U. International Journal of Educational Management 15, 354-358. British Educational Research Journal 28, 845--861. Koulun kehittämisen paradoksi ja opettajan työuupumus. Jyväskylä: LIKES. Helsinki: Opetushallitus. Koustelios, A. Fox, K. Helsinki: Opetushalhtus. European Physical Education Review 1, 122-136. Niemi. Huisman, T. Stroot, S., Faucette, N. 1993. 1994. Chinese Education and Society 40, 65-77. 1988. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Koustelios, A. Persona! characteristics and job satisfaction of Greek teachers. 2005. 2004. The Role of Proletarianization in Physical EducationTeacher Attrition. B., & O'Brien, L. ln the Beginning: The lnduction of Physical Educators. 2000. Koulutuksen seurantarapontti 201: 4. & Laakso, L. 3rd edition. & England, K. Journal of Teaching in Physical Education 16, 426-439. 1990. Moreira, H .. Journal ofTeaching in Physical Education 12, 375-385. 2007. Autonomy and Job Satisfaction for a Sample of Greek Teachers. Fox, K. Evans, L. European Physical Education Review 11, 189-203. Sargent, T. Liikunnanopettajakoulutus tunnistaa huomisen haasteet. Research Ouarterly for Exercise and Sport 70, 41-54. & Parkatti, T. 2011. Schneider, M
Keywords: sand fields, footba/1, Finnish baseball, Jlexibility properties, water content, compaction LIIKUNTA & TIEDE 49 , 1 /2012 • TUTKJMUSARTIKKELI • Hiekkakenltlen mateoaai)8 JOJSlo-om1rasulXle! 75. The flexibility of natural grass is not attainable with the normal structure of a sand-surfaced field. Tutkimuksessa analysoitiin kymmenen hiekkakentän pinnan materiaaliominaisuudet laboratoriossa ja jousto-ominaisuudet kentillä. Joustoon vaikuttavat tärkeimmät tekijät ovat materiaalin vesipitoisuus ja tiiviystila. To be sure, the hard surface causes impact stresses which may result in stress injuries to the feet. The optimum water contents of the examined surface materials were about the same (7-8 %). Tämän tutkimuksen mukaan kostealla materiaalilla on selvästi paremmat jousto-ominaisuudet kuin kuivalla materiaalilla. 7-2.2 %), the flexibility moclulus value (E 2) varied from 96-126 MPa. Well compacting materia! allows the surface of a field to firm up more easily than a poorly compacting materia!. Pintamateriaalin vesipitoisuuden ollessa optimivesipitoisuudessa tai hieman sen yli joustomoduuliarvot vaihtelivat vastaavasti välillä 70-85 MPa. Liikunta & Tiede 49 (1), 75-83. This siudy analysed the materia! properties of ten sancl fielcls in laboratory and their Ilexibility properties at fields. Higher division tearns usually practice and play their matches either on natural grass or artificial turf. 1 n good weather conditions natural grass is considered the best surface for playing football due to ies flexibility and Iriction properties. Liikunta & Tiede 49 (1 }, 75-83. rakenteiden jousten samansuuruisuuua, sillä riittävällä hoidolla nurmikenttää selvästi kovempi hiekkakenttäkin on toimiva. As to the behaviour of sand fielcls, they have consiclerable shortcomings in too damp or too dry conclitions as various stuclies have found. Hiekkakentåt, jotka ovat käytössä lähinnä alemmilla sarjatasoilla, ovat yleensä kovia jalkapallokäyttöön, mutta sopivia pesäpallokäyttöön. Hiekkapintaisten pallokenttien pinnan materiaalija jousto-ominaisuudet. HIEKKAPINTAISTEN PALLOKENTTIEN PINNAN MATERIAALIJA JOUSTO-OMINAISUUDET TAPANI JÄNISKANGAS Yhteyshenkilö:Tapani Jäniskangas, Tampereen teknillinen yliopisto, Rakennustekniikan laitos, Maaja pohjarakenteet, PL 600, 33101 Tampere. Puh: 040-737 6791. Laboratoriokokeissa kenttämateriaalien tiivistyvyydessä oli eroja; tiivistyvyysindeksit vaihtelivat välillä 1,79-2,48. Tutkittujen pintamateriaalien optimivesipitoisuudet olivat hyvin samaa suuruusluokkaa (7-8 prosenttia). But these different surfaces do not necessarily have to be equally [lexible, because with sufficient care (watering, harrowing, levelling) the clearly harcler sancl Iield serves its purpose well. The most significant factors affecting Ilexibiluy are the water content ancl the degree of compaction of the material. !n conclusion, the Ilexibility properties of sand fielcls improve when their surface materia! is damp enough. Pintojen erilaisuus ei välttämättä kuitenkaan edellytä em. Kovalla alustalla pelaajan jalkoihin kuitenkin kohdistuu iskurasituksia, jotka voivat aiheuttaa erilaisia rasitusvammoja, kuten eri tutkimuksissa on todettu. Sähköposti: tapani.janiskangas@tut.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT JäniskangasT. Hiekkakentillä ei päästä luonnonnurmen joustavuuteen normaalirakenteella. The materia! and flexibility properties of sand fields. When the water content of the surface materia! was optimal or litt le higher, the Ilexibility moclulus value (E 2) variecl from 70-85 MPa. Accorcling to this study, a wet materia! has clistinctly better [lexibility properties than a dry materia!. 79-2.48. Asiasanat: hiehhahentät, jalkapallo, pesäpallo, jousto-ominaisuudet, vesipitoisuus, tiivistyvyys JäniskangasT. 2011. ln the case of a very clry surface materia! (0. Luonnonnurmea pidetään pelattavuudeltaan hyvissä sääolosuhteissa parhaana mahdollisena alustana jalkapalloiluun. Ylempien sarjatasojen joukkueet käyttävät yleensä joko luonnonnurmea tai tekonurmea harjoituksissa ja otteluissa. The Ilexibiluy properties of the fields were measured with a light weight portable clevice (Loadman). . Kenttien jousto-ominaisuudet mitattiin pudotuspainolaitteella. Sand-surfaced Iields that are used mainly by lower division tearns are usually relalively hard for Iootball, but suitable for Finnish baseball. Tehdyn tutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että hiekkakentän jousto-ominaisuudet paranevat kentän pintamateriaalin ollessa tarpeeksi kosteaa. There were differences between the compactibility of different field materials in laboratory tests; compaction [actors varied from 1. 2011. Hyvin tiivistyvä materiaali tekee kentän pinnan helpommin kiinteytyvåksi kuin huonosti tiivistyvä materiaali. Pintamateriaalin ollessa hyvin kuivaa (0,7-2,2 prosenttia) joustomoduuliarvot (E 2) vaihtelivat välillä 95-126 MPa.
Em. Askeleen törmäysvaiheessa kovalla alustalla on muauu suurempia reaktiovoimia (Ferris ym. Hiekkakenttä on yleensä paitsi kova myös kitkaominaisuuksiltaan erilainen kosieusolosulueiden vaihdellessa. Näin ollen rakenteen joustavuuteen voidaan vaikuttaa sekä kivituhkan ominaisuuksilla että sen paksuuden avulla. 1999). Hyviltä hiekkatekonurmipintaisilta pesäpallokentiltä on mitattu 90-110 MPa:n pintajoustoarvoja. Kansallispelimme pesäpallo on yläkouluissa ja lukioissa suosittu pallopeli. 1/2012, MKJMUSARTIKKEU, Htekkakenttien matenaahJa JOUSIO·C>mlMlsuudet. 1987). Rakeisuusalue sijoittuu raekokoalueelle 0,074-4 mm, jossa sallitaan alle 0,074 111111:11 ainesta 0-13 prosenttia. .139 (ilman joustokerrosta) 76 LIIKUNTA & TIEDE 49. Koulu pihalla tapahtuvassa liikunnassa pallopeleillä on keskeinen merkitys. .126 Jalkapallo Hiekkatekonurmi 20. Alustan iskunvaimennus (jousto) on tärkeä ominaisuus urheilualustoilla niin pallon ja pinnan kuin pelaajan ja pinnan vuorovaikutuksessa. Alustan joustolla ja joustoajalla on merkitystä myös urheiluvälineiden käyttäytymiselle (esimerkiksi pallon pamppu ja kierreominaisuudet). Jalkapalloilijat pitävät ihanteellisena luonnonnurmikentänjoustavuulla. Talviajaksi hiekkakenttä tai osa siitä jäädytetään usein luistinradaksi tai kentälle rakennetaan jääkiekkokaukalo. Yleisesti puhutaan hiekkakentistä vaikka pintamateriaali onkin todellisuudessa kalliosta tai sarasta valmistettua hienoa mursketta, josta käytetään yleisesti myös nimitystä kivituhka. Lähes jokaisessa niistä on jonkinlainen pallokenuä. 2007). Hiekkakentän jousten testauksessa voidaan käyttää putoavan painon törmäystä simuloivaa, kannettavaa pudotuspainolaitena (Loadman), jonka on todettu soveltuvan hyvin urheilualueiden jousto-ominaisuuksien miuaarniseen. TAULUKKO 1. Joustomoduuliarvo 25-30 MPa on tavoiteltava arvo jalkapallokentillä. Useissa tutkimuksissa (Brosnan & McNiu 2008; Nigg & Segesser 1988) on osoitettu, että urheilualustan kovuus vaikuttaa negatiivisesti kentän käyttäjän turvallisuuteen kaatumistapaturrnissa ja alaraajavarnmoissa. Hiekkakentät ovat yleensä joustoltaan sopivia pesäpallokäyuöön, mutta suhteellisen kovia jalkapallokäyuöön. Pesäpallossa kovasta kentästä on hyötyä pelillisesti pallon pomppaamisen kannalta. Tutkimuksessa (Brosnan & McNitt 2008) pintamateriaalin vesipitoisuudella oli merkittävä yhteys pinnan kovuuteen (korrelaatiokerroin -0,684, p:,; 0,001) ja myös karhimalla muokatun pintakerroksen todeu iin pienentävän kentän kovuutta (korrelaatiokerroin -0,681, p:,; 0,001 ). Sarjat pelataan pääasiassa hiekkakentillä. Eri alustojen oletetaan vaikuttavan jalkaan kohdistuviin reaktiovoimiin ja käytössä olevien lihasten aktiivisuuteen (Komi ym. .30 Pesäja jalkapallo Kivituhka 70. Esimerkiksi kivi tuhkan kokoonpuristuvuus ja kimmoisuus muutluu kosteuden suhteen siten, että kentän pinta on kuivana kova ja kosteana joustavampi. Hiekkakentillä käytettävän kivi tuhkan ohjeellinen rakeisuusaluc on esitelty Opetusministeriön liikuntapaikkajulkaisussa 82 (Urheilukenttien suunnilleluja rakentarnisopas 2002). sillä liian kovat alustat muodostavat riskin rasitusperäisille vammoille (Parkkari ym. 50 (alla joustokerros) Pesäpallo Hiekkatekonurmi 68 .. Jalkapallo ja pesäpallo vaativat joustavuudeltaan erilaiset pelialustat. Urheilualustan kovuus voidaan mitata useilla tavoilla (Otago ym. Kävellessä kantaja sääriluuhun kohdistuu noin henkilön painon suuruinen kuorma.juostessa rasitus on noin kolminkertainen paikallaanoloon verrattuna. Rakeisuuskäyran perusteella materiaali sijoittuu yleensä karkean hiekan alueelle siitä nimi hiekkakenttä (Urheilulaiioksct 1980). Lisäksi tavoitteena oli vertailla eri kentlien pintamateriaalien raekokojakautumien vastaavuutta voimassa oleviin rakeisu usoh jeal ueisi i n. (Koulupihojen liikuntaolosuhieet 2003) Opetusja kuluuurirninisteriön rakentamispolitiikan kehittämisalueena mainitaan muun muassa koulualueet (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2011). Jalkapallokentältä edellytetään lajin luonteen asettamien vaatimusten mukaista joustavuutta. Tutkimuksen tavoiueena oli kartoiuaa ja analysoida hiekkakenttien pinnan ominaisuuksia, jotka saattavat vaikunaa pinnan kovuuteen ja tekniseen toimivuuteen. Täten alustasta jalkaan kohdistuvan voiman maksimiarvo vastaavasti pienenee (Hiekkatekonurmiopas 1997). Jalkapalloa on totuttu pelaamaan mieluummin nurmi kentällä muna sen puuttuessa myös hiekkakeruälla, jolla pelataan jopa alempien sarja tasojen pelejä. 2009). 2010). (Guisasola 2008) Urheilijan liikuntasuorituksessa jousto jakautuu nivelten, jalan ja jalkineen jouston sekä alustan jouston kesken. Hiekkakerutiä on Suomessa arvion mukaan useita tuhansia laskutavasta riippuen. Erilaisilta pallokentiltä Loadman -laitteella mitattujen joustomoduulien (E 2) keskiarvoja Kentän käyttötarkoitus Pintamateriaali Joustomoduuli (E2) Jalkapallo Nurmi 20. .. Kentän hoitotoimenpiteillä (pinnan karhiminen) voidaan vaikuttaa oleellisesti kentän pinnan joustavuuteen (Brosnan ym. Suomessa on hieman yli 3000 ala-asteen koulupihaa. Noin yksi kolmasosa kaikista jalkapallovammoista lasketaan olevan kroonisia vammoja (Ekstrand & Nigg 1989). (Hiekkatekonurmiopas 1997) Kentän jouslO-ominaisuuksiin vaikuttaa myös rakennekerrosmateriaalien kosteustila. Eri palloilulajien säännöt sisältävät vähän selviä vaatimuksia tai määräyksiä suoruuspaikkojen päällysteiden laadusta. Koulujen liikunta-alueille voidaan asentaa myös erilaisia tekonurmia palvelemaan eri urheilulajeja, sillä tekonurmi on Suomen olosuhteissa erinomainen, mutta kallis vaihtoehto kivuuhkapiruaiselle kentälle. Turvallinen liikuruasuoruus edellyttää liikuntapaikkojen päällysteiltä joustavuutta. tutkimuksessa iodeu iin myös, että kentän pinnan kovuuteen vaikuttaa merkittävämmin kentän tiivistäminen rakennusvaiheessa ja hoitotoimenpiteet (mm. Pinnan ja jalkineen välinen kitka on toinen vammoihin vaikuttava tekijä. Sopiva jousto muodostuu pelaajan tuntumasta ja pallon ponnahdusominaisuuksista. On osoitettu, että kitka vaikuttaa äkillisiin vammoihin, joita on laskettu olevan noin kaksi kolmasosaa jalkapallovammoista (Ekstrand & Nigg 1989). Pudotuspainolaiueen 10 kilon painon pudotus 800 mm:n korkeudelta vastaa 132 mm:n pohjalevyllä noin 1,7 MPa:n pintapainetta. (Hiekkarekonurrniopas 1997) Kentän tiivistyminen lisää kentän kovuutta ja kitkaa. Koko rakenteen taipumalla on merkitystä vain silloin, kun kivituhkakerroksen alainen kantava kerros puuttuu rakenteesta kokonaan. (Ahonen & Lahtinen 1988) Baseball-kenuien hiekkapiruaisten pesäpolkujen on todettu olevan hyvin kovia ylittäen usein CPSC:n (The United Siates Consumer Product Safety Comission) maksimi turvallisuustason (Brosnan & McNitt 2008). Taulukossa l on esitetty tällä laineella eri alustoilta mitattuja joustomoduuliarvoja Uäniskangas 2010, julkaisematon). Hiekkakenuien mahdollisia ongelmia ovat: pinnan pehmeneminen ja lieuyminen sateella sekä liika kovuus ja pölyäminen kuivana kautena. kasiclu, karhiminen) kuin pintamateriaalin ominaisuudet. Toisaalta kova kenttä lisää lihaksille ja nivelille tulevia kuormituksia. Rakennetun hiekka kentän joustavuus aiheutuu useimmiten lähes pelkästään kivituhkakerroksen kokoonpuristumisesta. JOHDANTO Hiekka on yleinen piruarnatcriaali varsinkin koululaisten käyttämillä jalkapallo-/ pesäpallokentillä sekä lähiliikuntapaikoilla
Läpäisyprosentin perusteella voidaan piirtää materiaalin rakeisuuskäyrä. Rakeet tukeutuvat toisiinsa kosketuspisteissä, joita tiiviissä rakenteessa on enemmän kuin löyhässä. Typpiaclsorptiopinta-ala mittaa sekä ulkoista että sisäistä pinta-alaa. Kuormitus aiheuttaa tutkittavan alustan painuman, joka mitataan kiihtyvyysanturin avulla. Mitä jäykempi rakenne on, sitä lyhytaikaisernpi ja suurempi voima alustaan ja sitä kautta vastavoimana rniualaitteeseen kohdistuu. Tiivistämiseen käytettiin kiertot iivistysperiaaueella toimivaa ICTlaitetta (lntensive Compaction Tester), joka on tarkoitettu rakeisten materiaalien tiivistämiseen halutulla työmäärällä tai haluttuun tiiviyteen. Mitä vähemmän on tyhjää tilaa, sitä tiiviimpi rakenne on. (Nieminen 1985) Tässä tutkimuksessa ominaispinta-ala määritettiin hienoaineksesta typpiaclsorptiomenetelmällä. Materiaalin tuvistyvyysindeksi on loppuja alkuuiviyden erotuksen suhde tiivistystyömäärään (kierrokset ei). Materiaalien hienoainekset (raekoko « 0,074 mm) seulottiin erilleen ja niiden rakeisuus määriteltiin laserdiffraktio -laitteistolla (kuva 1). Tutkittavana oli kymmenen eri puolilla Suomea sijaitsevaa hiekkakenttää. Kentät olivat koululaiskäytön lisäksi alempien sarjatasojen, junioreiden ja harrastajien runsaassa käytössä. Näytteet (2 kpl/kenttä) otettiin kentän pintakerroksesta silmämääräisesti kenttää edustavasta kohdasta keskialueella ja maalinedustalta eli samoista pisteistä eri kentiltä. Pinnan joustavuutta kuvaa pinnan kuormituksen ja siitä aiheutuvan painuman välinen suhde, jota kutsutaan joustoLIIKUNTA & TIEC'E 49, 112012, TUTK!MUSARTIKKEU, ~ enttien matenaah -ia JOUSIO-<mnaisw:let 77. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimuksen kohde Pääasiassa pintamateriaali vaikuttaa sekä kentän turvallisuuteen että pelillisiin ominaisuuksiin; pelaajan liikkuminen ja pallon käyttäytyminen. Kun typpimolekyylin peittämän pinnan ala (16,2*10-20 m 2) tunnetaan (Gregg & Sing 1982), voidaan kulutetun typpi määrän ja näytteen painon perusteella laskea orninaispinta-ala. Pintamateriaalien rakeisuuclet määritettiin pesuseulomalla näyte normaaliseulasarjalla (kuva 1). Seulonnan tulos ilmoitetaan kunkin seulan läpäisseen materiaalin painoprosenttiosuutena koko näytteestä. Ominaispinta-alan suuruuteen vaikuttavat raekoko ja pinnan rakenne. Kiviainesrakeen pinnalle sitoutuvan veden määrä riippuu muun muassa ominaispinta-alasta, rakeen pinnalla tapahtuvista vettä sitovista kemiallisista reaktioista ja pinnalla olevien vapaiden hydroksyyliryhmien määrästä. Suurimmat orninaispintaalat saadaan veden aclsorption avulla mitattuna ja pienimmät matemaattisesti lasketusta pinta-alasta, jossa rakeet oletetaan pyöreiksi. KUVA 1. Tutkitut kentät olivat suurista kaupungeista valittuja hoidettuja liikunta-alustaja. Tässä tutkimuksessa materiaaleja tiivistettiin optimivesipitoisuudessa 140 työkierrosta 4 barin työpaineella. Näin varmistettiin, että eri kentiltä otetut näytteet vastasivat toisiaan. Siinä typpikaasu muodostaa yksimolekylaarisen kerroksen rakeen pintaan. Pintakerroksen alla on karkearakeisempi kantava kerros, johon näyte rajattiin. Menetelmässä tutkittavasta materiaalista tiivistetyn näytteen läpi johdetaan vettä vakiopaineella. Loaclmanin toimintaperiaate on seuraava: laitteen sisällä oleva 10 kilon teräspaino pudotetaan vapaasti 0,8 m:n korkeudelta laitteen pohjalevylle (0 132 mm). Veden läpäisevyys ja tiivistyvyys Kenttien pintamateriaalien veclenläpäisevyyclet måärueu iin laboratoriossa vakiopainemenetelmållä. Ominaispinta-ala on suuri, jos raekoko on pieni, rakeiclen pinnat ovat epätasaiset, rapautuneet, humuksen tai rautasaostuman pe iuärnät. Näytteet otettiin lapiolla koko pintakerroksen syvyydeltä noin 300 cm 2 alueelta. Tutkitut materiaalit Kymmeneltä tutkitulta hiekkakentältä otettiin pintamateriaalinäytteet, jotka analysoitiin laboratoriossa. (Loaclman 11 2002) Putoavan painon liike-energia muuttuu alustan muodorunuutostyöksi. Seulonnassa käytettävä standardiseulasarja ja seulatärytin sekä laserdiffraktio -laitteisto Ominaispinta-ala Ominaispinta-alalla tarkoitetaan yksittäisten rakeiclen pintojen yhteenlaskettua pinta-alaa painoyksikköä kohden laskettuna, esimerkiksi m 2 /kg. Laitteessa tiivistyminen tapahtuu näytteeseen männän avulla kohdistuvan, säädettävän paineen ja näyternuotin kienoliikkeen vaikutuksesta. Painon pohjaan on kiinnitetty kumivairnennin, jonka jäykkyyden avulla voidaan säätää putoavasta painosta alustaan kohdistuvan kuormituksen suuruutta ja aikajakautumaa. Vastaavasti ominaispinta-ala on pieni, mikäli aineksen rakeet ovat suurikokoisia, pyöreämuotoisia ja sileäpintaisia. Näytettä kuivattiin vuorokauden ajan kuivauskaapissa 105 °C:n lämpötilassa ennen laboratorioiurkimuksia. Jouston mittaus Hiekkakenuien jousto-ominaisuuksia tutkittiin kannettavalla pudotuspainolaiueella, Loaclmanilla (kuva 2), jota käytetään Suomessa urheilualueiclen jousto-ominaisuuksien mittaamiseen. Suuri tyhjätila vaikuttaa myös materiaalin suurempaan erottumiseen ja huonompaan koossapysyvyyteen. Näistä muuttujista laskettua tiivistyvyysindeksiä, ti, käytettiin materiaalin tiivistyvyyden arviointiin. Näin saatiin selville pintakerrosnäytteen kosteuspitoisuus painoprosentteina kuivan aineksen massasta. Tiivistämisen aikana laite määrittää ja tulostaa näytteen tilavuuspainon eri ryörnääril lä. Veclenläpäisevyys saadaan määritettyä näytteen läpi tietyssä ajassa virranneen vesimäärän perusteella. Kustakin materiaalista tiivistettiin kaksi koekappaletta noin 90 prosentin tiiviysasteeseen. Veden adsorption avulla näytteestä saatu orninaispinta-ala on todellista suurempi, koska H 2 0-molekyyli on reaktiivinen, jolloin mineraalien pinnoilla voi olla useampia kuin yksi molekyylikerros. Eri menetelmillä mitattujen ominaispinta-alojen suuruus vaihtelee menetelmästä riippuen. Rakeisuus Materiaalin tiiviyteen vaikuttaa kiviainesrakeiclen väliin jäävä tyhjä tila. Jatkuvilla paraabeli n muotoa noudattavilla rakeisuuskäyrillå saavutetaan suhteellisesti paras tiiviys pienellä tiivistystyöllä
moduuliksi. Lisäksi on laskettu korrelaauokertoirneen liittyvä p-arvo. HlekkakenttlEJl matenaai · J8 iousto-omfl8ISl.l.rl. Tutkittujen pintakerrosnäytteiclen raekokosuhde eli rakeisuuskäyrän läpäisyproseruua 60 vastaavan raekoon suhde läpäisyprosenttia 10 vastaavaan raekokoon (d 6 ofd 10) on> 15. 0,39 23,9 19,2 0,6 2350 3. Tutkittujen kenttien jousto mitattiin kultakin kentältä 18 pisteestä eri puolilta kenttää pudottaen kuhunkin pisteeseen 5-6 kertaa. Varsinainen mittaus suoritetaan seuraavasti: Laitetta kallistetaan kanto kahvojen avulla siten, että pudotuspaino liukuu laitteen yläpäähän ja tarttuu pudotusm agneettiin. :e,: 30 ...:l 20 10 Siitti Hiekka Son 0,002 0,06 2 60 ,, / '' / 1/ ,, / / 7 7 ' 7 ;./ / / ./ /./ .,,,i-~ ' L..,::::::C o" ;! ~ 0,25 0,5 1 2 4 8 1216 32 64100 ~;;Raekoko# [mm] KUVIO 1. 0,63 63,0 21,0 1,2 4370 keskiarvot 0,62 35,9 17,3 0,9 2810 78 UIKUNTA & TIEDE 49. Yleisimmin rajana käytetään p-arvoa 0,05 (viiden prosentin merkitsevyystaso). 1,35 46,6 12,1 1,0 4280 10. 0.42 23.4 17,0 0,8 2110 7. E2/E 1). Eri puolilta Suomea tutkittujen kymmenen pallokentän pintakerrosnäytteiden rakeisuuden vaihtelualue TAULUKKO 2. 0.47 39.4 21.4 0.7 2790 2. 50 -~ I<:': 40 Q. Kannettava pudotuspainolaite (Loadman) Savi 100 90 80 70 ~ 60 ~ ..... Kokeita on tarpeen toistaa 3-6 kertaa kutakin pistettä kohti tarkalleen samasta kohtaa, jolloin saadaan E-moduulin maksimiarvo (pudotuspainolaitteella saavutettava rakenteen tiivein tila) ja t iivistyvyysarvo pudotusten joustomocluulin suhteena (esim. TULOKSET Tutkittujen kymmenen kivituhkapintaisen pallokentän pintakerrosnäytteiden raekokojakautumat sijoittuvat kuvioissa 1 esitetylle rakeisuusalueelle. Hiekkakenttien pintamateriaalien rakeisuuden tunnuslukuja Kenttä d50 RaekokoHienoaines Savi pitoisuus Ominaispinta-ala [mm) suhde < 0,074 mm [%) < 0,074 mm doofd10 [%) [m 2 /kg) 1. Suuri E2-arvo merkitsee kovaa kenttää. 0.46 37,1 19,5 1.4 3210 8 0,55 30,1 16,2 0,9 3290 9. Laite asetetaan halutulle mittauspaikalle siten, että pohjalevy koskettaa koko alaltaan mittauskohtaa. 0,76 49.7 18,3 1,3 2570 6. 0,60 20,0 13,3 0.7 1320 4. TUTKIMUSARTIKKELI. Sen perusKUVA 2. 1/2012. Jos p-arvo on pieni, niin korrelaatiota voidaan pitää tilastollisesti merkitsevänä. Paino pudotetaan painam alla laitteen päällä olevaa laukaisinta, jolloin painon pudottua pohjalevylle, näyttöön tulee jousto moduulin arvo E (M Pa), painuma (111111) ja kuormitusaika (ms) painuman huippuun. Lisäksi puclotuspainomittauksesta saadaan iskun kentälle aiheuttama joustokuvaaja (nopeus-aika -kuvaaja). 0,61 25,5 14,9 0,5 1790 5. Joustomittauksessa käytetään toisesta pudotuksesta saatavaa joustomoduuliarvoa (E2). Tilastomenetelmät Kahden muuttujan välistä lineaarista riippuvuutta on tarkasteltu Pearsonin korrelaatiokertoimen R ja selitysasteen R2 perusteella
1,64 • 10-6 18.7 8. 1,68 * 10-6 19,9 6. 1.15 • 10-6 18,2 5. Tutkitut kenttämateriaalit ovat kaikki suhteisiuneita (d 6 ofd 10 > 15) eli ne tiivistyvät hyvin ja hoiiamauornina todennäköisesti kovettuvat. 2.45 * 1 o-6 17, 1 9. 2.00 * 1 o7 19,0 2. 1,24 * 1 o-6 18.7 teella niitä nimitetään suhteistuneiksi. TAULUKKO 3. 1,4 prosenttia. Materiaalien hienoaineksen (raekoko c 0,074 mm) määrä, savipitoisuus (raekoko « 0,002 mm) ja ominaispinta-ala kuvaavat materiaalin ominaisuuksia, jotka vaikuttavat materiaalin vedenläpäisyja vedensitomiskykyyn sekä pölyärnistaipumukseen. Laboratoriossa vakiopainekokeella määritetyt vedenläpäisevyydet Kenttä Vedenläpäisevyys Kuivatilavuuspaino k1ab ka. 1,05 * 10-6 19.4 3. 1, 17 * 10-6 19,2 10. 2,4 '.;:; 2,2 ·;;; .lO: 2 CII 'U C "! 1,8 .,, 1,6 '> i= 1,4 1,2 1 1,2 1,25 1,3 1,35 1,4 1,45 1,5 Suhdeluku Ez/E 1 KUVIO 3. Taulukossa 2 on esitetty tutkittujen kenttien pintamateriaalien rakeisuuskåyristä määritettyjä tunnuslukuja (keskiraekoko d50, raekokosuhde d6ofd10, hienoainesmäärä, savipitoisuus) ja hienoaineksen ominaispima-ala. Suurimmat hienoaineksen ominaispinta-alat (> 4 000 m2/kg) ovat kentillä nro 9 ja 10 ja vasHiekkakenttämateriaalien tiivistyvyys 2600 2500 2400 2300 f 2200 'ao 2100 .lO: ';;2000 > 11900 I= 1800 1700 1600 1 10 100 1000 -1.ti=l,86 -2,tl=l,79 -3,tl=2,03 -4,ti=2,01 --5, ti = 2,48 --+-6, ti = 2,00 -+-7,ti=l,93 8, tl = 2,06 -· 9, ti = 2,04 -10, ti = 1,99 Kierrokset d KUVIO 2. Hiekka kenttien kivituhkamateriaalin tiivistyvyys joustomoduulien suhteen E 2 /E1 funktiona LIIKUNTA & TIEDE 49, l /2012, TUTI<IMUSAATIKKELI • H18kkakenttien materiaali· Ja costc-cncesuoet 79. [m/s) Yd [kN/m3) 1. Hiekkakenttien kivituhkamateriaalin tiivistyvyys 2,6 . Näytteiden hienoainespitoisuudet vaihtelevat välillä 12,L.21,4 prosenttia ja savipitoisuudet välillä 0,5 ... Hienoainesta yli 20 prosenttia sisältävä pintamateriaali on kentillä nro 1 ja 10 ja vastaavasti alle 15 prosenttia hienoainesta sisältävä pintamateriaali on kentillä nro 3, 4 ja 9. 2,18 * 10-6 18.4 4. 1,53 * 10-6 18.4 7
106,2 12,2 29 21 5,0 7 3. Lisäksi kuvassa on esitetty materiaalien tiivistyvyysindeksi ti, joka on materiaalien loppuja alkutiiviyden erotuksen suhde tiivistysmäärään (kierrokset ei). taavasti pienimmät ominaispinta-alan arvot löytyvät kentiltä nro 3 ja 4. .s 1 V, ::J Qj 0,5 0. Hienoaineksen r iiuävä määrä ja suurehko ominaispinta-ala merkitsevät pääsääntöisesti sitä, että materiaali pysyy pitemmän ajan kosteana, jolloin kentän ominaisuudet (pinnan pito, jousto ja pölyämäuörnyys) ovat paremmat kuin kuivan kentän. Pallokentiltä mitattuja joustomoduuleja (E 2) Kenttä Joustomoduuli Lämpötila Materiaalin Materiaalin IEz} [°C] vesipitoisuus optimivesi-pitoisuus [MPa] [%] (%] Keskiarvo Keskihajonta Pinta lima 1. Kuviossa 2 on esitetty laboratoriossa määritetyt kenuärnateriaalien tiivistystulokset (märkätiheys lkglm31) kierrosmäärän ei funktiona. 126.4 18,5 13 12 1,0 6 8. 106,4 13,3 3 2 7,2 7 10. Kuviosta 2 nähdään, että materiaalien tiivistyvyy ksissä on eroja. Kuitenkin kentän nro l materiaalin veden läpäisevyys eroaa selvästi muiden kenttämateriaalien vedenläpäisevyydestä. Materiaalin tiivistyvyysindeksi kuvaa lähinnä pinnan uudelleen tiivistymistä hoitotöiden (esim. 115,8 19,5 4 3 0.7 7 7. Taulukossa 4 on esitetty tutkituilta hiekkakentiltä mitattujen joustomoduulien (18 mittauspistettä) keskiarvot, keskihajonnat TAULUKKO 4. Kuvassa 5 on esitetty kentällä rnuauujen joustomoduulien suhteen (E 2 /E 1) ja laboratoriossa kenttämateriaalille määritetyn tiivistyvyysindeksin välinen yhteys. Kolmen joustoltaan erilaisen pallokentän ja erään nurmikentän nopeusaika kuvaajat 80 LIIKUNTA & TIEDE 49 · 1/2012 · TUTKJMUSARTIKKEU · Hiekkakenttien mateoaali· )ei oosoorsesuoe. Yhteys on tilastollisesti suuntaa antava. 97,5 10,2 14 8 6,1 8 5. Toisaalta hienoaines ei saa olla liian hienoa (savipitoisuus), jolla kenttä ei kuivuessaan pölyäisi liikaa. 70,1 9,6 14 14 9,2 7 6. Vedenläpäisevyystuloksista voidaan päätellä, että erot kenuärnateriaalien välillä eivät ole pääsääntöisesti kovin merkittavia. Liian suuri hienoainesmäärä pienentää pintarnateriaalin vedenläpäisevyyuä. Vedenläpäisevyyskoetta varten kustakin materiaalista tehtiin kaksi koekappaleua l C'I-Ialueel!a tiivistämällä. Vedenläpäisevyyskokeista saadut tulokset (vcdenläpäisevyyksien mediaanit) on esitelty taulukossa 3. 96,6 13,7 12 8 2,0 8 4. 75,0 5,4 4 3 10,1 8,5 Keskiarvo 98,7 12,3 Kentät 2,5 2 I 1 1,5 'iii' ....... 94,7 13,8 29 21 3,7 8 2. karhiminen, lanaus) jälkeen. 97,8 7,0 14 26 2,2 8 9. z -0,5 -1 ---Kenttä4 ----Kenttä 5 Kenttä 7 · Nurmikenttä 50 Aika [ms] KUVIO 4. Suurimmat savi pitoisuudet ovat kenttien nro 5 ja 7 pintamateriaaleilla sekä pienimmät savi pitoisuuden arvot ovat vastaavasti kenttien nro 1-4 pintamateriaaleilla. Yksi kentän nro 1 huonoon vedenläpäisevyyteen vaikuttava tekijä on materiaalin hienoaineksen suuri määrä (21,4 prosenttia). Kuvasta voidaan nähdä, että muuttujien välillä on jonkin verran lineaarista yhteyttä (R = 0,60, p < 0,1)
2.48 1,26 6. Nopeuskuviossa positiiviset arvot edustavat lailleen liikettä alaspäin eli painumista tulkittavaan pintaan ja negatiiviset liikettä ylöspäin eli syntyneen painuman osittaista palautumista. Kaikkien tutkittujen kivituhkapintaisten jalkapallokenttien joustomoduulien keskiarvojen keskiarvo on 98,7 MPa ja keski hajonnan keskiarvo 12,3 MPa. 2,00 1,27 7. Kuvaajat esittävät pudotuspainolaiueen nopeutta pudotuksen (tutkittavaa n alustaan osuneen iskun) jälkeen ajan funktiona. Eri puolilta Suomea mitattujen kivituhkapintaisten pallokeriuien kuvaajat eivät eroa rnerkutävåstt toisistaan. Tutkittujen hiekkakenttien tiivistyvyysindeksit Kenttä Ti ivistyvyysindeksi Tiivistyvyyttä kuvaava ICT-laitteella suhdeluku E2/E1 1 1,86 1,37 2. 1,99 1,40 Keskiarvo 2,02 1.35 sekä kenttien mittauslämpötilat ja kosteusprosentit mittaushetkellä. Verrattaessa jousromiuaustuloksia keskenään on huomioitava kenttien erilainen vesipitoisuus rniuaushetkellä. Jollakin materiaalilla tiivistyvyys on laajalla vesipitoisuusalueella samanlainen, vastaavasti toisen materiaalin tiivistyvyys saattaa riippua merkittävästi materiaalin vesipitoisuudesta. 2,04 1,25 10. Kuviossa 5 on esitelty kentän vesipitoisuuden vaikutus kentältä mitattuun joustomoduuliarvoon. Hiekkakentän nopeuskuvaajat eroavat luonnonnurmikentän kuvaajasta selvästi.Jäykille rakenteille (kivituhkapinta) on tyypillistä kaksihuippuinen nopeuskäyrä aika-akselin yläpuolella ja lyhyempi rakenteen muodonmuutosaika kuin joustavammille rakenteille (luonnonnurmi). Kentän kosteus vaimentaa pudotuspainolaitteen iskua ja näin ollen pienentää jonkin verran saatavaa mit taustulosta joustormuaustulosten perusteella kovimpien kernuen vesipitoisuudet olivat noin yhden prosentin luokkaa kun taas joustavimmat kentät olivat kosteudeltaan yli opt imivesi pitoisuuden. Kuvion perusteella voidaan todeta, että materiaalin vesipitoisuus vaikuttaa kentän joustomoduuliarvoon; märkänä kenttä joustaa enemmän. Kentän ollessa hyvin märkä (yli materiaalin optimi vesipitoisuuden) em. Lisäksi taulukossa 4 on esitetty eri kenttien pintamateriaalien optimivesipitoisuudet. 140 120 • :f 100 ~ ::J 80 ::J "C E 60 ... Taulukosta 4 nähdään, että suurin joustomoduulien (E 2) keskiarvo on mitattu kentältä nro 7 (126,4 MPa) keskihajonnan ollessa 18,5 M Paja vastaavasti pienin keskiarvo on mitattu kentältä nro 5 (70,1 MPa) keskihajonnan ollessa 9,6 MPa. Kuviossa 4 on esitelty kivituhkapintaisien kenttien 4, 5 ja 7 ja erään nurmikentän jousto kuvaajat. 2,03 1,39 4. 1,93 1,37 8. 1.79 1.48 3. Hiekkakenttien joustomoduulit vesipitoisuuden funktiona TAULUKKO 5. 11'1 ::J 40 -, 20 2 y = -3,883x + 116,98 R = 0,5963 4 6 Vesipitoisuus [%] 8 10 12 KUVIO 5. Taulukkoa 5 voidaan tulkita siten, että pieni EifE 1 suhdeluku merkitsee kiinteää, mittaushetkellä hyvin tiiviissä tilassa olevaa pintaa (koossapysyvä) ja vastaavasti suuri tiivistyvyysindeksi pintamateriaalin helppoa tiivistyvyyttä. tulkinta ei kuitenkaan välttämättä päde, koska materiaalit voivat reagoida hyvinkin eri lailla vesipitoisuusmuutoksi] le. lUTl()MLJSARTIKKEU · Hiekkak entne, matenaa i• ,a JC)USTO-OOWQSI.Ujet 81. 2,01 1.44 5. Kuviosta voidaan nähdä, euä rnuuuujien välillä on huomattavaa lineaarista yhteyttä (R = 0,77, p < 0,01). POHDINTA Liikuntapaikkojen päällysteihä edellytetään joustavuutta, jotta liikuntasuoritus olisi turvallinen ja lajin luonteen asettamien vaatimusLIIKUNTA & TIEDE 49 · 1 /2012. Yhteys on tilastollisesti merkitsevä. 2,06 1,26 9. Kuviosta 4 voidaan kuitenkin nähdä, että joustavimmalla hiekkakentällä nro 5 aika painuman huippuun (nopeus-aika kuvaajan ja aika-akselin leikkauskohta) on pisin ja palautuva painuma tapahtuu hitaammin verrattuna kovempiin kenttiin. Taulukossa 5 on koottu yhteen eri kenttien pintamateriaaleille määritetyt tiivistyvyysindeksit ja pudotuspainolaiterniuauksista määritetyt tiivistyvyyden suhdeluvut
Tutkittujen hiekkakenttien kivituhkarnateriaalit sijoittuvat kohtuullisen hyvin em. Kivit uhka-alusta n laadun ja kunnon merkityksestä vammoja ehkäisevänä tekijänä puuttuu tutkimustietoa. Esimerkiksi 20 mm:n sade tunnin aikana imeytyy pinnan läpi,jos pinnan vedenjohiavuus on vähintään 6*10-6 m/s. Samansuuntaisia tuloksia on esitetty muissakin tutkimuksissa (Brosnan & McNitt 2008). Tutkittujen kenttien pintamateriaalien vedenläpäisevyydet vaihtelevat välillä 2,0*l07 rn/s (18 mm/d)-2,5*10-6 111/s (211 111111/d). Jalkapallokäyttöön kentät ovat varsinkin houamattomina liian kovia. Hyviksi havaitu illa nurmipintaisilla jalkapallokentillä on Loadman -laiueella mitattu 20-30 MPa:n jousioarvoja (E 2). Pintamateriaalit sisältävät kuitenkin ohjealueua enemmän hienoainesta (< 0,074 111111), mikä vaikuttaa varsinkin kenttien vedenläpäisevyyteen heikentävästi ja tekee pinnasta kovan kun se on tiivis ja kuiva. 2004). Tarvitaan kuitenkin lisätutkimusta kentän kovuuden tutkimiseksi kontrolloiduissa olosuhteissa mitaten samalla pintakerroksen ja alapuolisen kerroksen tiiviys. Lisätutkimus edellyttää selvempää syy-yhteyuä pinnan olosuhteiden (vesipitoisuus), kentän rakenteen ja hoidon (pintakerroksen karhinLa) vaikutuksesta kentän kovuuteen. Liika hienoaineksen määrä lisää myös irtonaisen ja kuivan pinnan pölyävyyuä. Kenttien kunnon laatuvaatimuksena pitäisi olla, euä kenuä mahdollistaa harrastusja kilpailutoiminnan. V, V " ,/ V o_ \() o_ N o_ 0,25 0,5 2 4 8 1216 32 64 100 Raekoko# [mm] KUVIO 6. Jalkapalloilijat pitävät hyvänä luonnonnurmikentän joustavuutta. Savi Siitti Hiekka Sora 0,002 0,06 2 60 100 90 80 70 ~ 60 Q >-. Pesäpallossa lajin pelilliset ominaisuudet (pallon vierintä, pamppuja kumuralyöntien nousu kentän pinnasta) edellyttävät kovaa kenttää (E 2 = 70-140 MPa) Tutkittujen kivituhkapintaisten kenttien joustomoduulien (E 2) keskiarvo oli 99 MPa, eli kentät ovat suhteellisen kovia jalkapallokäyttöön. Tehdyn tutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että pinnan optimaalinen vesipitoisuus parantaa selvästi kentän joustavuut ta , joten kentänhoidossa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota kentän vesipitoisuuteen kastelernalla kenttää aina tarvittaessa. Ominaisuuksissa on hyvin paljon vaihtelua. Kentän vesipitoisuudella on kuitenkin vaikutusta kentän jousioarvoon. Lisäksi kirjallisuudessa (Brosnan ym. Kentän pinnan ei välttämältä tarvitse olla tekonurrnea, vaan hiekkakenttä on käyuökelpoinen, kunhan kenttää hoidetaan hyvin (kasielu, pinnan karhiminen ja lanaus). Kentän pitää olla tasainen (ei painauturnia, uria) ja tasalaatuinen (ei lajittumia eikä pinnan jousten vaihtelua). Eri puolilta Suomea tutkittujen kymmenen pallokentän pintakerrosnäytteiden rakeisuusalue (katkoviivat) ja kivituhkan rakeisuuskäyrän ohjealue (yhtenäiset viivat). rakeisuusohjealue, jonka mukaisella materiaalilla pintakerros saadaan tiivistymään riittävästi. 0,52 111111). Tutkimuksessa mitattujen hiekkakenuien jousioarvot ovat sopivia pesäpallokäyttöön. Tutkittujen kahdeksan kentän pintarnateriaalien keski raekoko vaihteli välillä 0,39-0,63 111111 (ka. määritettynä laboratoriossa vakiopainekokeella. Jatkossa pitäisi selvittää myös tarkemmin hiekkakentän p intarnateriaalin ja hoitotoimenpiteiden vaikutusta kentän käyttäjän vammautumiseen. 1/ • ~'1/ , ,,, i, V ll' / 1,1, 1, / , ~.,. Urheiluja liikuntakenttien rakentarnisohjeena on käytössä Opetusministeriön julkaisema "Urheilukenu.ien suunnitteluja rakeruamisopas" vuodelta 2002 (OPM 82). 2009; Pratt 1968) on todettu, että kentän 82 UIKUNTA & TIEDE 49 · 1/2012, TUTKJMUSARTIKKEU, Hiel<kaknttEJl ma1enaaiJaJOUSIO-OITW'laSu..de!. Pinnan tulee olla niin läpäisevä, että sille salava vesi imeytyy larnrni kou umat ta pinnan läpi. (OPM 82 2002) Len mukainen. Hyvällä hoidolla ylläpidetään kentän optimaalista toimivuutta. "" 50 ·:,:,:: :::l. Tutkitut kentät olivat pääsääntöisesti kovia. Tässä tutkimuksessa on selvitetty hiekkakenuien jousto-ominaisuuksia ja pintarnateriaaleja on analysoitu toiminnallisesti (veden läpäisevyys, tiivistyvyys). oppaan rakeisuusohjealueelle (kuva 8). Materiaalien rakeisuuskäyräerot eivät ole kovin merkittäviä, joten kentän joustoon vaikuttava päätekijä on pintamateriaalin vesipitoisuus ja tiiviystila. Oppaassa on annettu 111111. Pääsyynä kenttien kovuuteen oli pintamateriaalin pieni vesipitoisuus. Kahden kentän pintarnateriaalit olivat muita kenttiä karkeampia keskiraekokojen ollessa 0,76 ja 1,35 111111 (ka 1, 10 111111). Kovalla, joustamattomalla alustalla raajoihin kohdistuu isku rasituksia, jotka saattavat aiheuttaa erilaisia rasitusvammoja. 40 :,:,:: ~ 30 20 10 'J , i4 / ' , ,; j f., V i' ,, / , , u• // ,.l!I .... Mikäli kentän piruamareriaali on toisaalta hyvin vettä pidättävää ja toisaalta hyvin vettä läpäisevää (pintamateriaalin ja muiden rakennekerrosmateriaalien oikea raekokojakautuma) on kenttä mahdollisimman kostea olematta kuitenkaan liejuinen tai lammikkoinen. Eri tutkimuksissa on mainittu rasuusvamrnoille altistaviksi tekijöiksi huonosti iskua vaimentavat jalkineet sekä kovat liikkumisalustat (Parkkari ym
& Lahtinen, T. Ground conditions and ,njury risk implications for sports grounds assessment practices in Victoria. Suomen rakennusinsinöörien liitto. Kehon rakenne, toiminta ja lihashuolto. School of Human Movement and Sport Sciences University of Ballarat. Surface Conditions of Highly Maintained Baseball Fields in the Northeastern United States: Part 1, Non-Turfed Basepaths. 1999. RIL 118. "Loadman 11" kannettava pudotuspainolaite muistilla. Urheilulaitokset. Opetusministeriö. Al:Engineering Oy Nieminen, P. S. J. & Serensits, T. 1989. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy Brosnan, J. Adsorption, Surface Area and Porosity. Moreenin hienoaineksen laatu ja sen vaikutus routimisherkkyyteen. Liikuntapaikkajulkaisu 82. M. 2008.Human-natural sports surface interaction. Tampereen teknillinen korkeakoulu. 2008. Pgs 321-331. Liikuntatapaturmat. LIIKUNTA & TIEDE 49 · 1 /2-012 · TUTKIMUSARTIKKEU · Hiel<kakenmen mat~)8PJS10·0ITW'lalSUl..de 83. Lihastasapaino ja ryhti. T., McNitt, A. & Orchard, J. The influence of playing surfaces on the load on the locomotor system and on football and tennis injuries. Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2011. pin n an karh im in en lisää kent än jo usto a. Valtion liikuntaneuvosto. Kentän pinnan kiinteyttä voidaan arvioida suuntaa antavasti joustornittausten tiiviyssuhteena; toisen mitatun jousiornoduulin (E2) suhteena ensimmäiseen mittaustulokseen (E1). OPM 62. Opetusministeriö. Runners adjust leg stiffness for their first step on a new running surface. Komi, P., Gollhofer, A., Schmidtbleicher, D. Suomen Lääkärilehti 41/2004 vsk 59. Nigg, B. 1968. 1988 Jun:516):375-85 Otago, L., Swan, P., Chivers, 1., Finch, C., Payne, W. Academic Press. & Fric, U. S. Research Journal Volume 11, 2009. W. KIITOKSET Haluan esittää erilyishiitohset KM, erityisopettaja Annihlii Torihalle saamastani liannustulisesta sehä työn kielellisen ilmaisun tarliastulisesta. & Farley, C. 1988. lnteraction between man and shoe in running: Considerations for more comprehensive measurement approach. & Fogelholm, M. 2010. LÄHTEET Ahonen, J. Thesis Hiekkatekonurmiopas. 1982. Tapaturmakatsaus 2010. International Turfgrass Society. & McNitt, A. 1987. K en tän h o itajat vo ivat lisätä ken tt ien karh in taa pehmeruåäkseen kovettunutta kenttää (Brosnan ym. 2004. Sports Medicine 8(1 ):56-62. Effects of varying surface characteristics on the hardness and traction of baseball field playing surfaces. 8, 196-202. Hyvin tiivistyvä pintamateriaali kiinteytyy kentän pintaan huonosti tiivistyvää helpommin. 2007. 2003. Racing surfacesA survey of mechanical behavior. Applied Turfgrass Science doi:10.1094/ATS-2008-0520-01-RS Ekstrand, J. Journal of biomechanics. Liikuntapaikkajulkaisu 62. S. Urheilukenttien suunnitteluja rakentamisopas. 1980. Parkkari, J., Jussila, A-M., Koskela, J., Pasanen, K. OPM 82. Julkaisu 34. Kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osasto. 2002. 32, 787-794. 1988. Gregg, S. 2009. Teoksessa Ahonen, Jarmo., Lahtinen, Tiina., Sandström, Marita., Pogliani, Guiliano & Wirhed, Rolf. 2002. International journal of sports medicine. T. M. Cranfield University School of Applied Sciences. Centre for Sports Surface Technology. Opetusministeriö. Lisäksi kiitän opislielija Mii liha Laahsosta avusta tutkimustyössä. 1985. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Brosnan, J. 2008. & Sing, K. 2009). Opetusministeriön julkaisuja 208:45. Pratt, G.W. Proceedings of the Amerixan Association of Equine Practitioners. Koulupihojen liikuntaolosuhteet. Liikuntavammat suurin tapaturmaluokka Suomessa. Tampere. Ferris, D., Liang, K. Surface-Related lnjuries in Soccer. Valtakunnallinen tutkimus, Nuori Suomi ry. 2008. 1997. J. & Segesser, B. Parkkari, J., Kannus, P. Sports Med. London Guisasola, 1. & Hiilloskorpi, H. & Nigg, B
Kirjoitusohjeet on julkaistu Liikunta & Tiede -lehden numerossa 6/2012 sekä niitä voi tiedustella myös lehden toimituksesta Liikuruaucteellisestå Seurasta. Kirjoituskutsu LIIKUNTA & TIEDE -lehti julkaisee tieteelliseen asiani unt ija-arvioi ntiin perustuvia suomenkielisiä tutkimusarukkeleua sekä sähköisesti Liikuntatieteellisen Seuran Internet-sivuilla www.lts.fi. Kuviot ja taulukot lähetetään erillisinä uedostoina (mieluiten uff-rnuodossa) sähköpostin luueenä yhdessä ieksuuedoston kanssa. Artikkelin tiedosto lähetetään lehden toimuukscen (toimisto@lts.fi). Lehti toimii myös välineenä uukijakoulutuksessa ja soveltuu väitöskirjan osajulkaisujcn julkaisemiseen. Käsikirjoituksen tekijyys hyvä tieteellinen käytäntö Artikkelin tekijyys cdellyuaä, että kirjoitiajiksi ilmoitetuilla on merkiuävä vaikutus artikkelin syntyyn siten, eitä he ovat osallistuneet sekä tutkimuksen suunruueluun tai tulosten analyysiin ja tulkintaan euä artikkelin kirjoittamiseen tai sen tieteellisen sisällön muokkaamiseen ja ovat lisäksi hyväksyneet artikkelin lopullisen, julkaistavaksi tarkoitetun version. Lisäksi voidaan artikkelin kiitososassa mainita henkilöt.jotka ovat edcsauuaneet tutkimuksen toteuttamista. Toimitustyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä (katso Tutkimuseettisen neuvokunnan ohjeet 2002, www.tenk.fi sekä kansainvälinen Vancouver-ohjeisto, www.icmje.org). Tutkijoille ja t ut kijakoulutettaville lehti tarjoaa mahdollisuuden raportoida tutkimustuloksia alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. Lisätietoja: Pasi Koski Päätoimiuaja Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi Kari L. Tekijöiden nimet merkitään näkyviin vain erilliselle otsikkosivulle. Käsikirjoituksen otsikoinnissa suositellaan noudatettavan soveltaen seuraavaa jaottelua: Otsikkosivu Orsik kosivu lta ilmenee käsikirjoituksen otsikko (enintään 120 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit), lyhyt otsikko (enintään 45 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit), kirjoittajien nimet, yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköpostiosoite). Käsikirjoitusten laajuus ja rakenne Käsikirjoitusten laajuus ei kokonaisuudessaan saa yliuää 20 liuskaa, kun tekstin riviväli on 1,5, marginaalit 25 mm, Ionu i Times New Roman ja fonttikoko 12 pts. 3. Lehti on monitieteinen ja julkaisee alkuperäisraportteja suomeksi. Liikunta & Tiede -lehdessä julkaistuja artikkeleita ei saa julkaista samansisältöisenä tai samassa muodossa uudelleen ilman lehden julkaisijan kirjallista suostumusta. Lyhyttä otsikkoa käytetään valmiin artikkelin sivujen ylätunnisteena. Otsikkosivu lähetetään sähköisessä muodossa erillisenä tiedostona. 84 LIIKUNTA& TIEOE49, 1 2012. Sähköposti: toi111is1o@lts.fi. Käsikirjoituksen tekstiin omalle riville kirjoitetaan kuvioiden ja taulukoiden numero ja otsikko siihen kohtaan tekstiä,johon kirjoittaja haluaisi sen sijoitettavan tekstiä taueuaessa. Tiivistelmä Tiivistelmän pituus on enintään 2000 merkkiä mukaan lukien välilyönnit. Käsikirjoitukseen on luteuåvä saate kirje, jolla kirjoittajat lisäksi vahvistavat, euä käsikirjoitus sisältää alkuperäistä aiemmin muualla julkaisematonta tutkimusaineistoa, jota ei ole julkaistu eikä tarjota julkaistavaksi toisessa tieteellisessä lehdessä tai kirjassa. Tarkemmat Vancouver-ohjeet, katso www.icmje.org. Paperikopioiden osalta riittää postileima, sähköinen versio on lähereuävä viimeistään 13.4. Kunkin käsikirjoituksen arvioi vähintään kaksi ko. TUTKIMUSARTIKKELIT 2012 Kirjoitukset toimitukseen 13.4.2012 mennessä. Suomenkielisen tiivistelmän ohella käsikirjoitukseen tulee liiuåå englanninkielinen otsikko ja tiivistelmä. Hyväksytyt artikkelit julkaistaan ensisijaisesti Liikunta & Tiede -lehden vuoden 2012 viimeisessä numerossa sekä LTS:n Internetsivuilla (www.lts.fi). Kansainvälisissä julkaisuissa muulla kielellä aiemmin julkaistuja alkuperäistutkimuksia voidaan hyväksyä julkaistavaksi, mikäli tutkimuksella katsotaan olevan erityisen suuri kansallinen merkitys. Paperikopioiden sivut numeroidaan. lausuntojen perusteella. 2. Kuviot ja taulukot toimitetaan erillisinä pai nokelpoisi na paperi kopioi na eikä niitä sijoiteta käsik irjou ustekst in sisälle. Kokonaislaajuuteen kuuluvat otsikkosivu, tiivistelmät, kuviot ja lähteet. Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: www.lts.fi Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelinumeron 2012 kirjoitusohjeet 1. Artikkelin edellytetään olevan sisällöllisesti ja kielellisesti hyvin viimeistelty. Julkaistavaksi tarjottavat käsikirjoitukset tulee toimiuaa LIIKUNTA & TIEDE -lehden toimitukseen (os. Käsikirjoitukset lähetetään lehden toimitukseen sekä kolmena paperikopiona euä sähköisenä tallenteena. Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, cteläkaarre, 00250 Helsinki) 13.4.2012 mennessä. Aikataulu Käsikirjoitukset toimitetaan l3.4.2012 mennessä lehden toimitukseen osoiueeseen Liikuntatieteellinen Seura, Liikunta & Tiede -Iehti, Olympiastadion, Eteläkaarre, 00250 Helsinki. Teksti kirjoitetaan vasen reuna iasauuna ja ilman tavutusta. tieteenalan kotimaista ansioitunutta unkijaa.julkaisemisesta päättää lehden toimitusryhmä em
1986. LUVUT KOKOOMATEOKSESSA Oja, P 1995. LIIKUNTA & TIEDE 49. Kuviot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja lähetetään sähköpostilla yhdessä tekstitiedoston kanssa. Tekstissä viittaus merkitään sulkuihin ja lähdeviittauksen tulee sisältää kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi ja tarvittaessa sivunumero (esim. 1983. Jyväskylän yliopisto. & Armstrong, N. simmäistä kertaa mainittaessa kirjoittaa kokonaisuudessaan. Tarkem m at ohjeet löytyvät osoiueesta 4. Taulukoista toimitetaan kaksi erillistä paperikopiota. Uronen, V. New York, NY: Random House. Lähdeluettelossa noudatetaan Jyväskylän yliopistosarjojen kirjoittajille Lähdelueuelo annettuja ohjeita. Kuviot Kuvioiden tehtävänä on täydentää tekstiä. 1982. Artikkelin pdf löytyy LTS::n Internet-sivuilta. Heikinaro-Johansson, P Huovinen, T & Kytökorpi, L. 1998. & Mechling, H. Teoksessa: 1. Turun yliopisto. Helsinki: WSOY Lerner, R.M. LAIT JA ASETUKSET Huumausaineasetus 1972. " Kun lähteenä käytetyn artikkelin kirjoittajia on kaksi, molemmat mainitaan, esim. Väitöskirja. Joukkueellinen yksilöitä. Teoksessa: PB. Kun useisiin lähteisiin viitataan samanaikaisesti, ne ilmoitetaan aakkosjärjesPohdint a ja johtopäätökset tyksessäja ero tetaan toisistaan puolipisteellä, Tämän osan toivotaan sisältävän myös lyhyesim. Prospective 1-year follow-up studv. Liikuntakasvatuksen laitos. Lisätietoja: Pasi Koski Päätoimittaja Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi Kari L. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 219. Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelit 10 vuotta. (Duda 2001; Lintunen 2000). 6. Kaikista kuvioista tulee toimittaa kaksi painokelpoista paperikopiota. Concepts and theories of human development, 2nd ed. 2010. SARJAJULKAISUT Penttinen, S 2003. Kun lähteenä käytetään INTERNETIN KAUTTA TAVOITETTUA ARTIKKELIA, kirjoitetaan lähdeluetteloon painetun artikkelin lähdetiedot. Esimerkkejä lähdeluettelon laadinnasta KIRJAT Bös, K. Physical activity patterns in secondary schoolchildren. Helsinki: Valtion painatuskeskus. (toim) 2003. World Health Organization Technical Report Series 516. Vierasperäisistä termeistä tulee käyttää suomalaista vastinetta, aina kun sellainen on olemassa. Taulukot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja lähetetään sähköpostilla lehden toimitukseen yhdessä tekstitiedoston kanssa. Väitöskirja. Mikäli artikkeli on julkaistu vain sähköisesti, lähdetietojen lisäksi merkitään internetin hakemistopolku ja päivämäärä, milloin osoite on tarkistettu. Selt-control and continuity from childhood to late adolescence. 2003. Viitattaessa tällaiseen tai kyseenalaistavat aiempaa tutkimustietoa, materiaaliin merkitään tekstissä kirjoittajan mitkä ovat mahdollisiajatkotutkim ustarpeita nimen jälkeen huomautus "julkaisematon". RAPORTTISARJAT Youth and drugs 1973. Turun yliopiston julkaisuja D 320. Baltes & O.G.Brim (toim I Life-span development and behavior, voi. Pulkkinen, L. 2002. "Pehkonen (1999, 69) osoitti, että ... Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. Kuvioiuen takapuolelle merkitään käsikirjoituksen otsikko, kirjoittajan nimi, kuvion numero. Fyysinen Ja terveyskunto sekä niiden mittaus. Musculoskeletal pain and fibromyalgia in preadolescents. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Vuori & S. 5.Taulukot Taulukot numeroidaan ja otsikoidaan selkeästi. Liikunta & Tiede 35 141, 4-10. & Kokkonen J. Lähteet luetteloidaan ilman numeroita aakkosjärjestyksessä, riippumatta niiden esiintymisjärjestyksestä tekstissä. Helsinki Kustannus Oy Duodecim, 54-68. Lähtökohdat liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi. deluettelossa. 4. New York: Academic Press, 63-105. HAASTATTELUT Nurmi, Paavo, olympiavoittaja, Helsinki, 19.7.1952. Geneve. LEHTIARTIKKELIT Kannas, L. Rovio, E. Schorndorf: Hoffmann. 2000. Welsman, J. 1 /2012 85. (Roberts & Ommundsen 1996). ehkön taustoiuavan arvion siitä, miten esiJulkaisemattom aan materiaaliin viittaatetyt tulokset ja johtopäätökset täydent ävät ruista tu lee välu ää. 1998. Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: http://www.lts.fi Lisätietoa tutkimusartikkelin kirjoittamisesta saa myös artikkelista Itkonen, H. Jyväskylän yliopisto. 161/18.2.1972. Kuvioille annetaan erillisellä paperilla otsikko ja kuvateksti, joka tekee sisällön ymmärrettäväksi ilman itse tekstiin perehtymistä. Jos kirjoittajan nimi on osa lausetta, vuuaukseen merkitään pelkkä vuosiluku ja sivu suluissa, esim. sekä mitkä ovat tulosten mahdollisia käytänJulkaisematonta materiaalia ei mainita lähnön sovelluksia. Pehkonen 1999, 69). European Journal of Physical Education 5 (2), 147-157. 7. WHO-Koululaistutkimus 1986-1998. Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. Nuoruuden kasvuympäristöt ja opettajankoulutus opettajuuden kehitystekijöinä. Lisensiaatintutkimus. Lyhenteet ja vierasperäiset termit http://kirjasto.jyu.fi/jyk/kokoelmat/sarjaohTermit, joita käytetään lyhenteitä, tulee enjeet.pdf. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133. 2002). Seur aavassa on joitakin Taulukot kuviot ja kuvatekstit esimerkkejä kyseisistä ohjeista. Report of a WHO study group. OPINNÄ YTTEET Mikkelsson, M. (Telama ym . Liikunta & Tiede 4 7 (1), 32-34. Komiteanmietintö 1976 42. Asiasanat 3-8 kpl Johdant o Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tulokset M ikäli kirjoiuajia on enem m än kuin kaksi, mainitaan vain ensim m äinen kirjoittaja ja sen jälkeen merkintä ym ., esim . Yksityiskohtien tulee olla riittävän selkeitä niin, että ne erottuvat myös kuviota pienennettäessä. Kirjallisuusviittaukset Alkuperäisartikkelin lopussa lueteltujen käytettyjen lähteiden määrä voi olla enintään 40. KOMITEANMIETINNÖT Perhekasvatustoimikunnan mietintö. & Tynjälä, J. Dimensionen sportmotorischer Leistungen. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. Juniorijalkapalloilijoiden fyysinen aktiivisuus, urheilumotiivit ja kaverisuhteet kahden vuoden aikana. Taimela (toim.) Liikuntalääketiede
Yleisesti suomalainen liikuntatiede selviää arviosta kuivin jaloin ja paremmin kuin varsinkin ruotsalaiset ja tutkijakunta saa kiitosta korkeasta laadusta ja kovasta työstä. Nyt tälle käytännölle ollaan kehittämässä pohjoismaista ulottuvuutta. Arvion perusteella näyttääkin siltä, että liikuntatutkimus on haarautumassa kahteen suuntaan: yhtäältä perustutkimukseen, jolla on kytkentää liikuntaan ja elintapoihin, ja toisaalta varsinaiseen liikuntatutkimukseen. Lääketieteen panosta liikuntatieteissä pidetään riittämättömänä. Oman tieteenalansa tuntijat ovat voineet ajatella, että liikuntaan ja urheiluun liittyvä ulottuvuus ei ole ollut olennainen. Liikunnan ja liikuntatieteen toivotaan tuovan tässä suhteessa parannusta. Jokaisen Pohjoismaan ja tutkimusalan kohdalla on toteutettu SWOT-analyysi. , EMERITUS IHMETTELEE Teksti: RAIMO VÄYRYNEN Suosituksia pohjoismaiselle liikuntatieteelle S uomen Akatemia on 1990-luvulta lähtien toteuttanut kansainvälisin voimin useita kymmeniä tieteenala-arvioita. Näillä piirteillä on taas kielteisiä vaikutuksia ihmisten fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Arvioinnissa on havaittavissa eräitä ristiriitaisia piirteitä. Kansainvälinen tutkimustoiminta on aktiivisinta Tanskassa ja Norjassa ja vaikka se Suomessa on määrällisesti vielä korkeammalla tasolla, niin meillä on samalla muita selvästi voimakkaampi kansallinen leima. Myös genetiikan tehokkaampaan hyödyntämiseen kehotetaan. Arvion näkemysten mukaan kuitenkin alan pohjoismainen tutkimus näyttää menettäneen aikaisempaa innovatiivista otettaan sekä kansanterveyden että laboratoriotutkimuksessa. Yhtäältä siinä korostetaan kansainvälisten peer review-julkaisujen merkitystä, mutta toisaalta painoa pannaan myös tutkimuksen tuottamalle yhteiskunnalliselle hyödylle. Kaikkia tilaisuuksia ei ole kuitenkaan hyödynnetty laadun ja erityisesti tutkimusinnovaatioiden jatkuvaksi takaamiseksi. RAIMO VÄYRYNEN, YTT Helsinki Kirjoittaja on valtio-opin emeritusprofessori. Arvioijat tuntuvat myös surevan huippu-urheilua koskevan tutkimuksen heikkenemistä (paitsi Norjassa), vaikka heiltä ei asiasta näkemystä kysytäkään. Tuorein esimerkki on Akatemian toteuttama ja pohjoismaisten tiederahoittajien yhteistyöelimen NordForskin rahoittama arvio liikuntatieteiden tilasta ja asemasta. Monet arvion johtopäätöksistä sopivat muihinkin tieteenaloihin. Perinteisesti liikuntatieteissä on koettu, että sen edustajat ovat ainakin Suomen Akatemiassa pudonneet toimikuntien väliin. Väitöskirjan tekijöiden ohjauksen laatu vaihtelee liikaa, postdoc-tutkijoiden rahoittamisessa olisi paljon kehittämisen varaa, tutkijoiden kansallinen ja kansainvälinen liikkuvuus ei ole riittävää, tutkimuksen infrastruktuuriin kuuluvia tietokantoja ei hyödynnetä tarpeeksi, ja eläköityvien professorien tehtävien täyttämistä ei suunnitella ajoissa. Samaan suuntaan vaikuttavat teknologian kehitys ja kulttuurimuutokset. 86 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. Hän on toiminut Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtajana ja Suomen Akatemian pääjohtajana. Kun kilpailu tutkimusrahasta on kovaa, niin "puhtaat" oman alan hankkeet ovat saattaneet jäädä syrjään. SWOT-analyysissä todetaan Suomen osalta, että Jyväskylän keskeisyydestä huolimatta liikuntatieteiden tutkimuksen organisaatio on sangen hajanainen ja pieniä yksiköitä on paljon. Lisäksi jokaisen viiden Pohjoismaan kohdalla käsitellään kolmea poikkileikkaavaa teemaa: tutkijakoulutusja urakehitys, tutkimuksen infrastruktuurit ja tutkimusrahoitus. Tutkijoiden ja yksiköiden välistä yhteistyötä esiintyy, mutta erityisesti monitieteisiä tutkimusohjelmia tulee kehittää kansainvälisen ja EU-rahoituksen hankkimiseksi. Näissä suhteissa liikuntatieteet eivät ole parempia tai huonompia kuin tiedekenttä yleensäkään. Arvioinnin käynnistämisen keskeisenä perusteena näyttää olleen teollisen ja palveluyhteiskunnan ihmisen elämäntapojen muutos, joka ei välttämättä edellytä liikkumista jokapäiväisessä elämässä. Arvio on toteutettu ammattimaisesti ja laajan aineiston pohjalta, vaikka aina joku saattaa sanoa, että häntä ei ole asiassa kuultu. Reilusti yli satasivuinen tiheä raportti kulkee nimellä "Sport Sciences in Nordic Countries Evaluation Report (2012). Arviossa liikuntatieteet määritellään laajasti ja jaetaan biologian soveltavaan ja perustutkimukseen, lääkeja terveystieteisiin sekä yhteiskuntaja käyttäytymistieteisiin. Arviointiryhmän puheenjohtajana toimi William Haskell Stanfordin yliopistosta, ja jäseniä oli myös Englannista, Belgiasta ja Saksasta. Määrällisesti pohjoismainen liikuntatieteen julkaisutoiminta kestää kansainvälisen vertailun, eikä millään alalla olla heikkoja. Lääkkeeksi se esittää aktiivisempaa nuorten tutkijoiden rekrytointia sekä yhteisiä tutkimusohjelmia
Ohjaus ammattina ja tieteenalana 1. Uskon, että tämän tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan meidän, liikunta-, sosiaalija terveysalan ammattilaisten, työpanos. Opas 11, Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos 131Qnnismaa, J., Pasanen, H & Spangar, T. Asiakaslähtöinen työskentelyote vaatii toki työntekijältä ajan, huomion ja kunnioituksen antoa asiakkaalle, mutta jos sillä saadaan ratkaisu kuumottavaan ikuisuuskysymykseemme, uskon, että panostus kannattaa! MARI MÄNTYKOSKI, LitK Opiskelija Fysioterapian koulutusohjelma Laurea-ammattikorkeakoulu, Espoo Sähköposti: mari.mantykoski@laurea.fi LÄHTEET 111Kaasalainen, K., Kasila, K., Komulainen, J., Villberg, J. 2011. Jyväskylä: PS-kustannus LIIKUNTA & TIEDE 49, 112012 87. Useita liikuntaja fysioterapia-alan hankkeita organisoinut lehtori Mikko Julin, puhuu "matalan kynnyksen harjoittelupaikasta", mikä tarkoittaa liikuntaympäristöä, joka sijaitsee ihmisen normaalien kulkureittien varrella. Oppimisen kannalta on myös oleellista, että ilmapiiri on kannustava. Uskon, että asiakaslähtöisellä ohjaustyöllä olemme askeleen lähempänä tätä tavoitetta. Onnistuneista projekteista huolimatta suuri ongelma on se, että interventiot eivät tavoita inaktiivisia ryhmiä ja että niiden vaikutukset ovat usein lyhytaikaisia. Tällä hetkellähän liikunnalla on todettu ehkäisevä, kuntouttava tai hoitava vaikutus yli 20 sairauteen (2). 2000. Terveysliikunnan lukutaidon yhteys vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen ja fyysiseen kuntoon työikäisillä miehillä. Fyysisen aktiivisuuden, ja oletettavasti aktivoitumisenkin, yhteys taidokkuuteen ja motivaatioon, tulisi tiedostaa kulutuksen kestäviä projekteja suunnitellessa. Pitkäaikaisvaikutuksiin tähtäävän intervention lähtökohtana tulee aina olla asiakkaan oma, sisäsyntyinen liikuntamotivaatio, mutta me voimme edistää sen syntymistä. liikuntainterventioissa tämä voitaisiin huomioida esimerkiksi monipuolisen laji valikoiman ja toisaalta riittävän yksinkertaistettujen lajikokeilujen kautta. Mielestäni myös pelkästään yleisohjeita antavat interventiot ovat resurssin tuhlausta. Terveydenhuollon ja liikunta-alan yhteistyö voisi taata myös pidempiaikaisia vaikutuksia, kun liikuntaohjeet olisi suunniteltu yksilöllisesti henkilön terveydentilan ja voimavarojen mukaan ja liikuntaohjelman toteutumista tuettaisiin esimerkiksi liikunnanohjaajan avulla. Tällainen lähestymistapa korostaa liikuntatavoitteiden asettamista asiakkaan lähtökohdista sekä asiakkaan jo olemassa olevia voimavaroja ja mahdollisuuksia liikunnan harrastamisen aloittamiseen. Sen sijaan merkitsevää fyysisen aktiivisuuden kannalta näyttää olevan se, millaiset terveysliikunnan taidot ja motivaatio liikkujalla on (1). Tällaisessa paikassa, esimerkiksi julkisen terveydenhuollon tiloissa, toteutettu liikuntainterventio voi saavuttaa inaktiiviset, syrjäytyneet ja/tai työttömät kohderyhmät perinteisiä liikuntainterventioita paremmin. 121Bäckmand, H & Vuori, 1. & Poskiparta, M. Onnistunut liikuntainterventio siis tavoittaa muutkin kuin työssäkäyvät liikuntaintoilijat, se toteutetaan liikuntaja terveysalan ammattitaitoon ja tietoon pohjautuen ja siinä tähdätään pysyviin muutoksiin. Aikuisväestöä ei ole mahdollista saavuttaa yhtä laajasti kuin koululaisia, mutta työpaikkojen ja julkisen sektorin järjestämien liikuntainterventioiden avulla voidaan tavoittaa suuri osa heistä. Jos harjoitteluun ohjaus tapahtuisi vielä suomalaisten vahvasti arvostamien lääkäreiden tai muun hoitohenkilöstön toimesta, voitaisiin puhua varsinaisesta "win-win "tilanteesta. Opas tule-sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn. Vaikka taitojen oppimisen herkkyysaika onkin jo ohitse aikuisiässä, ei uuden oppiminen ole mahdotonta silloinkaan. Työikäisten terveysliikuntaan liittyvällä tiedolla ei ole todettu olevan yhteyttä vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen, kuten viime vuonna Liikunta ja Tiede -lehden tutkimusartikkelissakin todettiin. OPISKELIJA OUNASTELEE Teksti: MARI MÄNTYKOSKI Interventioita liikuntainterventioihin F ysioterapia-alalla, kuten varmasti muillakin liikuntaja terveysaloilla, mietityttää ikuisuuskysymys: "Miten saada suomalaiset liikkumaan riittävästi?" Terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvia löytyy kaikista ikäryhmistä, mutta suurten ikäluokkien lähestyessä eläkeikää huomio kiinnittyy erityisesti aikuisväestön liikuntatottumuksiin. Terve tukija liikuntaelimistö. Liikunta ja Tiede 48 (1 ): 42-48. Lisäksi asiakasta autetaan löytämään ratkaisuja liikunnan harrastamista estävien tekijöiden, kuten kilpailevien ajankäyttötapojen, voittamiseksi (3). 2010
minulle. Kärkikamppailuna yliopistojoukkueiden kohtaaminen Samaan aikaan maa valmistautuu Super Bowliin, amerikkalaisen jalkapallon 'maailmancupin' finaaliin. Minulle tapahtumilla on toisenlainen merkitys: hiihtokeskukset, kaupat ja kadut ovat tyhjiä; ihmiset istuvat tuntikausia television ääressä tai stadionilla nauttien mainoksista ja finaalista, joten päivä on paras mahdollinen lasketteluun, maastohiihtoon ja shoppailuun. Olympiatuli odottaa syttymistä Rice-Eccles stadionilla, kisojen paikalliset urheilijat on kutsuttu koolle juhlintaan ja presidenttiehdokas Mitt Romney, 2002 talviolympialaisten johtaja, on tulossa kaupunkiin isännöimään juhlien kunniaksi järjestettyä vastaanottoa. Henkinen taisto alkaa viikkoja ennen ottelua ja ottelun aikana noin 50000 ihmistä pakkautuu stadionille kannattamaan joukkuettaan ja seuraamaan, kuinka yli miljoona dollaria vuodessa ansaitseva valmentaja luotsaa joukkueensa voittoon. Tämä on amerikkalaisen urheilukansan odotetuin päivä, maan suosituimman urheilulajin kohokohta. Maailmankuulujen rokkitähtien esiintyminen finaalissa on vähintään yhtä suosittua ohjelmaa kuin itse ottelukin. Salt Lake City ja Utes pukeutuvat punaiseen, BYU ja Provon kaupunki siniseen. Vammaisurheilu näkyy mainoksissa Suomalaiselle rakkaita lajeja mäkihyppyä, maastohiihtoa, suunnistusta ja jääkiekkoa ei televisiosta tai mediasta yleensä ottaen löydy. Paikallinen ammattilaiskoripallon joukkue Utah Jazz on joka kanavalla joka päivä, 88 LIIKUNTA & TIEDE 49 • \ /2012. Sama ilmiö toistuu, kun paikalliset yliopistojoukkueet Utahin Yliopisto (Utah Utes) ja Brigham Young Yliopisto (BYU) kohtaavat. Uusien televisoiden myynti nousee huippulukemiin joka vuosi finaalin aikoihin ja televisiomainonnan arvo miljooniin dollareihin. NÄIN MAAILMALLA Teksti:TANJA KARI Maastohiihtoa Super Bowl i n katveessa T ätä kirjoittaessani Salt Lake City on valmistautumassa vuoden 2002 talviolympialaisten kymmenvuotisjuhliin. Juhlinta palauttaa mieliin hienoja muistoja, myös Tanja Kari nimettiin Paralympian Hall of Fameen 2010. Suomen parhaaksi vammaisurheilijaksi hänet on valittu vuosina 1998 ja 2002. Ei ainakaan minun vanhanaikaisesta televisiostani, joka digiboxin avustuksella näyttää seitsemää kanavaa. Kaupunki on täydellisessä kisojen muistojen humussa ja kokoaa jälleen kerran yhteen urheilijoita, vapaaehtoisia, sponsoreita, mediaa ja vaikuttajia. On selvää, että kaikkien mielessä on yksi asia: talviolympialaisten ja paralympialaisten saaminen uudestaan Salt Lake Cityyn. Hän voitti aktiiviurallaan yksitoista kultamitalia paralympialaisten maastohiihtokilpailuissa. En itse asiassa ole löytänyt sellaista satelliittikanavan tarjoajaa, joka voisi taata näiden lajien näkyvyyden, jääkiekkoa lukuun ottamatta
Esimerkiksi naisten ja vammaisten henkilöiden urheiluun osallistumisen mahdollisuuksia sekä urheilukentän toimintaa on pystytty parantamaan yleisen lainsäädännön kautta. Ilmapiiri on ystävällinen ja ylpeä; edustamme amerikkalaisittain pientä ja tuntematonta lajia, mutta laji rakkaus tässä ryhmässä on valtava. Hiihdän aamuvarhaisella -20 asteen pakkasessa Mountain Dellin latuja. 010 778 6601. IJll1181ioja ja tilaukset: www.lts.fi f tuula.valli@lts.fi I p. On kuitenkin ollut yllättävän helppoa löytää suomalaiselta tuntuva urheilupiiri Salt Lake Citystä. Yliopistovoimistelu ja naisten alppihiihdon maailmancup ovat ainoat lajit, jotka tuovat näkyvyy ttä naisten urheilulle. Seuralla on noin 600 jäsentä ja toiminta perustuu pitkälti vapaaehtoistoimintaan. Kuulen lähestyvän rnoottorikelkan äänen ja näen ystäväni Steven ajamassa latuja päivän hiihtäjille. Pauli Rintala, Terhi Huovinen ja Satu Niemelä: Soveltava liikunta (Uilcuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 168, 527 sivua, 2012) Hinnat 6o€ {norm.), 50€ (LTS:n jäsenet), 40 € (opisk.) + toim.kulut. Arnmauilaisliigat operoivat itsenäisesti. Steve toimii vapaaehtoisena TUNAlle (The Utah Nordic Alliance), joka on kuin perinteinen suomalainen hiihtoseura paikalliselle maastohiihtoväelle. TUNA on myös toimittanut tervetulleeksi vammaishiihtäjät, jotka kilpailevat samassa hiihtoliigassa kaikkien muiden hiihtäjien kanssa. Hallitus ei hallinnoi urheilua. Yhdysvaltojen Olympiakomitea ei ole hallituksen tai ministeriön alaisuudessa vaan toimii itsenäisenä, ei voittoa tuottavana organisaationa. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012 89. Teos tarjoaa apua harrasteja vertaisohjaajille sekä vanhemmille ja itse liikkujille esittelemällä laajasti eri liikuntamuotojen soveltamismahdollisuuksia. sama pätee yliopistotason jalkapalloon. Ryhmätilaukset erikseen. Hallitus ei hallinnoi urheilua Amerikkalainen urheilukulttuuri eroaa monella lapaa suomalaisesta. Yammaisurheilu ei näy mediassa muuten kuin mainoksissa, mitä harvemmin tapahtuu Suomessa. TANJA KARI Manager, TRAILS Paralympic Sport Club University of Utah Health Care Rehabilitation Center Salt Lake City, UTAH, USA nan (erityisliikunnan • s1tys Soveltava liikunta on perusoppikirja liikuntaja terveysalan opiskelijoille sekä käsikirja alan ammattilaisille kuten liikunnanopettajille, -ohjaajille ja fysioterapeuteille. Ammattilaisliigat (NHL, NBA, MLB, NFL) miljoonien dollareiden arvoisine ketjuineen ja pelaajineen, yliopistourheilu, ja urheilun hallintorakenne ovat erilaisia. Urheilu yhdistää ja pieni laji luo voimakkaan urheilupiirin isojen lajien joukossa
Teksti: M ARKKU OJANEN KOLUMNI Myytti suomalaisten huonosta itsetunnosta '' Huono itsetunto" on vakioselitys silloin, kun urheilija tai joukkue ei ole suoriutunut odotusten mukaisesti. Saman päivän Aamulehden Valo-liitteessa kuvattiin, kuinka ruotsalaiset ovat joka suhteessa parempia ja mukavampia ihmisiä kuin suomalaiset. Tässä suomalaiset poikkeavat siitä puhetavasta, mikä muualla on yleistä. Eli juuri sitä, mitä me emme ole. Myös sinänsä hyvää tarkoittava vihapuheiden ruoskinta ruokkii tätä samaa synkkää kuvaa. Omaa maata yleensä arvostetaan jopa kansalliskiihkoon asti. Ei tarvitse puuttua niihin todellisiin ongelmiin, joista vaikkapa juuri urheilussa on yleensä kysymys. Tätä salaperäistä itsetuntoa on puuttunut varsinkin suomalaisilta joukkueilta: "Kyllä valitettavasti koko joukkueen itsetuntoa tuntuu kolauttaneen tämä koko homma. He ovat iloisia, toimeliaita ja yhteisöllisiä. Hyvin samanlaisia lukuja saadaan muillakin mittareilla. 90 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. Suomalaisten arvioita ja kokemuksia itsestään ja hyvinvoinnistaan on tutkittu erittäin paljon. Perusajatus on se, että suomalaiset pärjäisivät paljon paremmin, jos luottaisivat itseensä. Nyt olemme ensimmäisen kerran kovan haasteen edessä: miten tämä homma kasataan tästä, ettei tule yhtään takaisin sitä negatiivisuutta, joka on hallinnut viime vuosia" ( valmentaja Pekka Niemelä Garmischin mäkikisan jälkeen 9.1.2012). Ei tarvitse puuttua niihin todellisiin ongelmiin, joista vaikkapa juuri urheilussa on Huono itsetunto tarjoaa mainion selityksen mille tahansa ongelmalle. Kun Suomi hävisi viime minuuteilla jääkiekko-otteluita Ruotsia vastaan, syynä oli silloinkin huono itsetunto. Siinä olisi kovasti töitä imago-ihmisille. Eihän muissa maissa ole mitään vihapuhetta' Meidän pitäisi olla maailman parhaita kaikessa, jotta voisimme edes hiukan arvostaa itseämme. Emme oikein tahdo uskoa tätäkään, sillä olemmehan melankolisia, sulkeutuneita ja kateellisia ja mikä kurjin ta, myös väkivaltaisia. Itseluottamus on ominaisuus, joka hyvin suoraviivaisesti näkyy hyvinä suorituksina. Luku 50 on sellainen "niin ja näin"-, "siltä väliltä"-kokemus. Otan muutamia esimerkkejä urheilua harrastavista ryhmistä, koska olen niitä itse tutkinut. Kieltämättä huono itsetunto onkin jo kansanperinnettä. Siitä ei enää paljon pääse ylöspäin. Se ei valitettavasti kestänyt loppuun saakka. Huono itsetunto kätevä selitys kaikkeen Huono itsetunto tarjoaa mainion selityksen mille tahansa ongelmalle. Tässä ei nähdä mitään ristiriitaa. Kun olen pyytänyt luennoillani kuvauksia siitä, millaisia me suomalaiset olemme, vastaukset ovat juuri tuollaisia. Siitä ei oikein tahdo saada otetta. Suomalaiset arvostavat itseään, mutta väheksyvät suomalaisuutta. Se tulee kielellisesti lähelle itsetuntemusta, mutta tarkoittanee yleensä itseluottamusta, kuten Niemelän rinnastuksestakin käy ilmi. Olemme monien tutkimusten mukaan onnellisia ja onnellisuus puolestaan liittyy itsearvostukseen ja -luottamukseen. Suomalaisten kuva Suomesta ja suomalaisuudesta on kummallisen kielteinen. Myönteiset tai edes puolirnyönteiset asiat (paha sisu, jääräpäisyys, rehellisyys) tulevat kaukana kielteisten perässä. Voi meitä raukkoja! Suomalaisten huonoa itsetuntoa ovat valittaneet myös Martti Ahtisaari ja Jorma Ollila. Näitä lukuja ei tarvitse hävetä kansainvälisissä vertailuissa. Tavallisten suomalaisten keskiarvo on tällä asteikolla noin 70. Ei ole harrastajia ja valmentajia riittävästi tai ei ole harjoiteltu tarpeeksi hyvin. Viime tammikuussa kansanperinteen dosentti Päivi Antola murehti suomalaisten huonoa itsetuntoa Aamulehden alakerrassa (13.1.). Puheessa korostuu tämä suunta. Oikein selkä köyristyy näiden iskujen jälkeen' Tutkitusti onnelliset, jurot ja melankoliset suomalaiset Mitä kummaa tämä yleisessä käytössä oleva itsetunto-sana oikein tarkoittaa. Useimmiten olen käyttänyt 0-100-aseteikkoja, joissa Oe erittäin huono itseluottamus ja lO0=erittäin hyvä itseluottamus. Urheilijat, esimerkiksi triathlonistit ja kamppailulajien harrastajat sekä yleensä kilpaurheilua harrastavien itseluottamuksen arviot lähestyvät 80:tä. Tämä itseluottamus ja itsetunto on aika tuore
(09) 612 63223, etunimi.sukunimi@kotiseutuliitto.fi www.rakennusperinto.fi/erp, http://rakennusperinto.blogspot.com/ LIIKUNTA& TIEDE 49 • 1 /2012 91. Tai kenties suomalaisilla on nurinageeni. LISÄTIETOJA Euroopan rakennusperintöpäivät pääsihteeri Lassi Saressalo, Suomen Kotiseutuliitto, puh. Siihen meitä nyt yritetään pakottaa, mutta toivottavasti siinä ei onnistuta, kunhan emme sorru tarpeettomaan oman pesän likaamiseen. Lisäksi Liikuntaja urheiluympäristöt -teeman toivotaan saavan liikkeelle erityisesti urheiluväkeä. Upea urheilusaavutusten historia alkaa jo hiipua. Sellaista tosin urheilussa aika paljon harrastetaan. Muutkin kansat ovat olleet toisten vallan alla. Mistä tällainen huono kuva voisi johtua. S uomessa lasketaan olevan lähes 30000 liikuntaja urheilupaikkaa,joten paikallisilla liikunnan ja urheilun ympäristöillä on suuri merkitys ihmisten arjessa. Joskus on puutetta rahastakin. Nyt jokaisen työnhakijan ja ehdokkaan on kehuttava itseään, jopa piispakandidaattien on oltava tässä mukana, sillä virat ja tehtävät eivät aukea, jos valittaa omaa huonouttaan. Yhdistykset, museot, koulut ja muut kiinnostuneet tahot ovat tervetulleita järjestämään rakennusperintöpäivien tapahtumia. Itseluottamuksen pumppaamisesta ilman todellista taitopohjaa ei ole hyötyä, voipa olla vanhinkoakin. Teeman kautta halutaan nostaa liikuntaan ja urheiluun liittyvän rakennusperinnön arvostusta. Monilla pienillä kansoilla on hieno historia, mutta eihän meillä sellaista ole. Vuositeema liittyy myös Museoviraston, Liikuntatieteellisen Seuran ja Urheilumuseon HyvinvointiSuomen liikuntaympäristöt -hankkeeseen. Rakennusperintöpäivien blogi avattu Rakennusperintöpäivien blogi on avattu osoitteessa http://rakennusperinto.blogspot.com/. Entäpä jos kyse on hyvin positiivisesta asiasta: me arvostamme vaatimattomuutta ja inhoamme kaikenlaista uhoamista. Euroopan rakennusperintöpäiviä (ERP) vietetään vuosittain syyskuun toisena viikonloppuna 7.-9.9. Rakennusperintöpäivien tapahtumat liikuttavat ihmisiä oman kotiseudun rakennusperinnön ääreen, huomaamaan miksi ja miten liikuntapaikkoja suunnitellaan ja rakennetaan: yhteiseksi hyväksi. Kunniakas selviytyminen itsenäisenä kansakuntana ei sekään ole myyttiin vaikuttanut. Suomalaisuuden vähättelyn luulisi jo heikentyneen samalla, kun kansainvälisyys on lisääntynyt ja portfolioita on opittu laatimaan. yleensä kysymys. Ei ole harrastajia ja valmentajia riittävästi tai ei ole harjoiteltu tarpeeksi hyvin. Uskonnon alueella on usein kuljettu alatietä. MARKKU OJANEN Psykologian emeritusprofessori Tampereen yliopisto Sähköposti: markku.t.ojanen@uta.fi Liikuntaympäristöt Euroopan Ra ken n usperi ntöpä ivien teema Euroopan rakennusperintöpäivien vuoden 2012 teema on Liikuntaja urheiluympäristöt. Blogissa taustoitetaan vuositeernaa ja jaetaan ideoita rakennusperintöpäivien tapahtumien järjestämiseen sekä tutustutaan niiden toteuttajiin. mutta teema on esillä pitkin vuotta. 050 590 2210, etunimi.sukunimi@kotiseutuliitto.fi tiedottaja Liisa Lohtander, Suomen Kotiseutuliitto, puh. Maineikas sosiaalipsykologi Roy Baumeister muistaa aina korostaa sitä, että ensin tulee hyvä suoritus, sitten itseluottamus ja -arvostus. Ja kehut hyvinvoinnista otamme vastaan vaivautuneina. Onko ilmasto ollut niin ankara, että se vetää mielen matalaksi. Liikuntarakennuksilla on usein myös tärkeä merkitys alueiden identiteetille paikkoina, joihin asukkaat kiintyvät. Erilaiset liikuntapaikat urheilukentistä uimarantoihin ja halleista hyppyrimäkiin kuuluvat jokapäiväiseen elinympäristöömme ja ne ovat oleellinen osa rakennettua maisemaamme. Hyvät liikuntamahdollisuudet vaikuttavat asukkaiden hyvinvointiin ja voivat myös tuoda kunnille kilpailuetua. Olisiko välillä jokin myönteinenkin viesti paikallaan 7 Miten kummassa Suomesta on tullut yksi maailman parhaimmista maista melkein mittarilla kuin mittarilla
Lähteenä käytettiin SM-liigan nettisivustoa. Voittaako sen tehnyt joukkue myös itse ottelun. kappaletta ja playoff-pelejä 4 25 kappaletta. Playoffseissa ensimmäisen maalin tehneen joukkueen voittoprosentti oli 71 prosenttia. AJASSA Kerro liikuntapaikkamuistoistasi ! Kansallismuseo kerää tietoja suomalaisille tärkeistä liikuntapaikoista T avoitteena on saada tietoa erityisesti sotien jälkeen rakennettujen liikuntaympäristöjen merkityksestä kulttuuriympäristönä. Kysymykset ja vastausohjeet löytyvät osoitteesta http://www.nba.fi/fi/tietopalvelut/arkistot/kansatiede/liikuntapaikat-kysely http:/ /www.nba.fi/ sv /inform ationstjanster / a rkiv / etnologiska_arkiv/motionsplats_enkat LISÄTIETOJA: intendentti Pirkko Hakala, Museovirasto, puh. Teksti: ASKO JORTIKKA, INKERI JUNKKARI Kaikki vastaukset talletetaan Kansallismuseon kansatieteelliseen arkistoon tutkimuskäyttöön. 040 128 6387, etunimi.sukunimi@nba.fi erikoistutkija Hilkka Högström, Museovirasto, puh. Kyselyllä halutaan myös tuoda esiin hyvinvointivaltion rakentamien liikuntaympäristöjen merkitys ihmisten hyvinvoinnille. Kyselyn tavoitteena on lisätä ja julkaista tietoa sekä osoittaa erityisesti sotien jälkeen (1945 -) rakennettujen liikuntaympäristöjen merkitys kulttuuriympäristönä. Finaaleissa ensimmäisellä maalilla oli kuitenkin selvemmin merkitystä, sillä voitto-prosentti kohosi 77 prosenttiin. M initutkimuksessa tutkittiin viisi kautta SM-liigan runkosarjaa vuosilta 2006/2007-2010/2011 sekä playoffsit yhdeltätoista kaudelta 2000/20012010/2011. Kyselyllä halutaan tuoda esiin mikä on hyvinvointivaltion rakentamien liikuntaympäristöjen merkitys ihmisten hyvinvoinnille. Oletus oli, että voittoprosentti nousisi entisestään playoffseissa, mutta mitenkään radikaalisti se ei noussut. Runkosarjapelejä kertyi yhteensä 2015 MINITUTKIMUS MYYTTEJÄ MURTAMASSA HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun toisen vuoden liikunnanohjaajaopiskelijat toteuttivat ennen joulua erilaisia minitutkimusprojekteja, joissa eri palloilulajien tilastoja ja myyttejä tutkittiin pienryhmissä hivenen syvemmin. Kysely on osa Euroopan rakennusperintöpäivien vuoden 2012 liikuntaympäristöteemaa ja Hyvinvointi-Suomen liikuntaympäristöt -hanketta. Minitutkimus kuului yhtenä teemana joukkuepalloilukurssin sisältöön. Kyselyyn toivotaan vapaamuotoisia vastauksia eriikäisiltä ja eri tavoin liikkuvilta ihmisiltä heille tärkeistä liikuntapaikoista, niiden arvosta ja merkityksestä lajista riippumatta. Kysymykset ovat lähtökohtia, joita vastaajat voivat soveltaa harkintansa mukaan. 040 128 6259, etunimi.sukunimi@nba.fi Ensimmäisellä maalilla on merkitystä Pelaajien ja valmentajien haastatteluissa korostetaan usein ensimmäisen maalin merkitystä. LISÄTIETOJA MINITUTKIJOILTA: asko.jortikka@myy.haaga-helia.fi inkeri.junkkari@myy.haaga-helia.fi 92 LIIKUNTA & TIEDE 49, 1 /2012. Mitä ensimmäinen maali merkitsee jääkiekossa. Kyselyn yhteydessä Kansallismuseo haluaa myös täydentää kokoelmiaan erilaisilla liikuntavälineillä. Kyselyyn toivotaan vastauksia 1.10.2012 mennessä. Johtopäätöksenä todettakoon, että ensimmäisellä maalilla on merkitystä jääkiekossa ja sen merkitys korostuu ratkaisupeleissä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tekemällä ensimmäisen maalin ottelussa voittaa seitsemän peliä kymmenestä. Tutkimustulokseksi saatiin, että runkosarjassa ensimmäisen maalin tehneen joukkueen voittoprosentti oli 69 ja häviöprosentti 31
Vähän liikkuvien aktivointi on enemmän kuin liikuntakysymys. S arjan ensimmäisessä raportissa "Valtion liikuntahallinto terveyttä edistävän liikunnan kokonaisuudessa" (Kerkko Huhtanen, Teijo Pyykkönen) arvioidaan liikuntapolitiikan ja -hallinnon sekä muiden hallinnonalojen roolia kansalaisten liikuttamisessa. Urheilujohtajien haastatteluihin perustuva raportti urheilujohtajuuden muutoksista. Fyysisen aktiivisuuden lisäämisen näkökulman tulisi näkyä nykyistä vahvemmin erityisesti sosiaalija terveyspolitiikan, yhdyskuntasuunnittelun, työelämän kehittämisen sekä liikenneja koulutuspolitiikoiden säädösvalmisteluissa ja määrärahakohdennuksissa. 010 778 6601 ;ää en 'aja LTS Lllkuntoti~tn:lllntm S~ura LIIKUNTA & TIEDE 49, 1 /2012 93. Teuvo Tuomi: Murakoso ei jää Aasia kurottaa liikunnan eliittiin. Esa Rovio, Teijo Pyykkönen: Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. Raportissa peräänkuulutetaan kokonaisvaltaista ja laaja-alaista näkemystä sektorikohtaisen tarkastelun sijaan. Aasialaiset suhtautuvat urheiluun ja liikuntaan eri lailla kuin länsimaiset sukulaisensa. Kaikilla hallinnonaloilla tehtävät päätökset vaikuttavat kansalaisten elämään ja sitä kautta liikuntaja terveyskäyttäytymiseen. LTS:n Impulssi nro 24, 56 s., 2011. LISÄTIETOJA: Pääsihteeri Minna Paajanen, p. Liikuntahallinto on yksin pieni tekijä etenkin arkiliikkurnisen lisäämisessä. 09-1607 7276, minna.paajanen@minedu.fi Julkaisu löytyy osoitteesta www.minedu.fi kohdasta valtion liikuntaneuvosto. LTS:n Impulssi nro 25, 48 s., 2011. Liikuntaneuvoston raportti kartoittaa hallinnonalojen rooleja kansalaisten liikuttamisessa Valtion liikuntaneuvosto on käynnistänyt oman julkaisusarjansa, jonka tavoitteena on vahvistaa liikuntakulttuurin tietopohjaa päätöksenteon tueksi ja käynnistää keskustelua liikuntapoliittisesti merkittäviltä alueilta. Kiihottavaa liikuntatietoa Jouko Kokkonen, Teijo Pyykkönen: Suomalainen urheilu johtaja itse asiasta kuultuna. LTS:n Impulssi nro 26, 54 s., 2011. Julkaisu on tuotettu yhteistyössä opetusja kulttuuriministeriön ja Liikuntatieteellisen Seuran kanssa. Hinta: ei 10 euroa; nrosta 26 alkaen 15 € + toim.kulut Lisätietoja ja tilaukset: www.lts.fi • tuula.valli@lts.fi • p
Kokousasioiden käsittely alkaa klo 16.30. Miten lihasvoimaa säädellään näin äärimmäisten tehtävien välillä. Sama henkilö voi kokouksessa edustaa ainoastaan yhtä jäsenyhteisöä. Pa:,: .. å :.: · s:.:;, ih;,;.t,:;. numeroon tai sähköpostiosoitteeseen osallistumisestaan kokoukseen viimeistään 21.3.2012. tjLTS Jokainen yhteisöjäsen voi lähettää kokoukseen yhden (1) edustajan. Ihmiskehoon monimutkainen ja mielenkiintoinen koneisto, jonka ymmärtäminen on eräs Jyväskylän liikuntabiologian laitoksella toteutettavan tutkimuksen pääkohteista. Kokousaineiston voi tilata seuran toimistosta puh. J yväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen väki selvittää viikottain ilmestyvässä blogissa sen, miten liikkuva ihminen toimii ja miten liikunta vaikuttaa ihmiskehoon. Kokouksen alussa tutkimusja julkaisupäällikkö Teijo Pyykkönen alustaa LTS:n tekemästä selvityksestä Valtion liikuntahallinto terveyttä edistävän liikunnan kokonaisuudessa. LISÄTIETOJA: http:/ /wikiliikkuja.com/ Liikuntatieteellisen Seuran kevätkokous 2012 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen kevätkokous pidetään tiistaina 27.3.2012 klo 16.00 Tieteiden talossa, Kirkkokatu 6, Sali 404, Helsinki. Yhteisöjäsenen edustajalla tulee olla valtakirja edustamaltaan järjestöltä. puh. TERVETULOA! LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA RY Antti Uutela Kari L.Keskinen puheenjoht:a: ja:_~_:::. Sama oikea, joka silittää kahta lasta uneen iltasadun jälkeen, takoo seuraavana iltana tutimaan toistasataa kiloa painavaa lihasmöykkyä. 010 778 6602/Marttala tai sähköposti: kylli.marttala@lts.fi. AJASSA WIKILIIKKUJA selittää miten liikkuva ihminen toimii Miten toimivat Robert Heleniuksen kädet. Käsiteltävät asiat sääntöjen§ 8 mukaisesti: Hallituksen kertomus 2011 toiminnasta Toimintavuoden 2011 tilit ja tilintarkastajien kertomus Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille tilija vastuuvelvollisille tilien ja hallinnon osalta Hallituksen varajäsenen valinta vuodelle 2012 Muut hallituksen valmistelemat, kokouskutsussa mainitut asiat Kevätkokouksessa on äänioikeus jokaisella vuoden 2011 ja vuoden 2012 jäsenmaksun tai uuden jäsenen kyseessä ollessa, vuoden 2012 jäsenmaksun maksaneella varsinaisella jäsenellä ja varsinaisella yhteisöjäsenellä. Kahvitarjoilun järjestämiseksi toivomme jäsenten ilmoittavan em. Kirjoitusten aiheet vaihtelevat harjoittelusta lepoon ja lapsuudesta eläkepäiviin. Anatomisesti korrektisti, mutta välillä kieli poskessa. ee;;;.:r.:..i ~--~94 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. Tutkijat avaavat tätä maailmaa, kirjoitus kerrallaan
Fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta on yleistä ja naiset ovat köyhiä ja useat lukutaidottomia. Ja jokaisella naisella on HIV tai AIDS. Project Air opettaa joogaa myös HIV-positiivisille miehille. Monet avustusjärjestöt tuovat Ruandaan edelleen materiaalista apua, mutta henkinen ja fyysinen hyvinvointi unohdetaan lähes täysin. Hyvien kokemuksien jälkeen Project Air perustettiin itsenäiseksi yksikökseen vuonna 2009. Raiskaus toimii tehokkaana sodankäynnin välineenä, sillä se ei ainoastaan vahingoita uhria vaan koko yhteiskuntaa raiskatun ympärillä. Hän on tällä hetkellä Kigalissa ainut psyykkisen hyvinvoinnin asiantuntija, joka kouluttaa ruandalaisia terveydenhuollon ammattilaisia trauman hoidossa ja antaa opetusta käytännön harjoittelussa. Joukossa on myös miehiä, jotka olivat osallisena kansanmurhan hirmuteoissa. Kansanmurhan fyysiset arvet ovat suurimmalta osalta jo parantuneet, mutta psyykkinen trauma koskettaa ruandalaisia edelleen päivittäin. Teksti: NIINA TOROI "Jooga on kuin lääkettä" Liikunnalla on tärkeä merkitys rauhan rakentamisessa, apuna yhdistämässä haavoittuneita kansakuntia ja osana trauman hoitoa. Traumaan erikoistuneista ja kokeneista psykiatrian ja psykologian ammattilaisista on krooninen pula ja esimerkiksi vuoteen 2008 mennessä Ruandassa toimi ainoastaan yksi paikallinen psykiatriaan erikoistunut lääkäri. Usein raiskatusta tulee uhrin sijasta syyllinen, jonka oma mies, perhe ja muu yhteisö saattaa sulkea kokonaan ulkopuolelleen. Etnisten puhdistuksien aikana raiskaus on erityisen käytetty metodi. Useat kärsivät traumanjälkeisestä stressihäiriöstä (post-traumatic stress disorder, PTSD), joka ilmenee painajaisina tai takautumina (flashback), masennuksena, päihteiden käyttönä tai väkivaltaisena käytöksenä. Savasana, loppurentoutus on naisille erityisen tärkeä: he saavat sulkea silmänsä, antaa kehonsa rentoutua ja antaa mielelleen rauhan. Krista L. Jooga kokoaa yhteen eri etniset ryhmät, sillä taustasta riippumatta Project Airin naiset painiskelevat samojen ongelmien kanssa: useat raiskattiin kansanmurhassa tai sen jälkeen. Osana raiskauksien taktiikkaa kului myös HIV:n tartuttaminen Tutsi-naisiin. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012 95. Jooga apuna trauman hoidossa Project Air on opettanut Astanga joogaa vuoden 1994 kansanmurhasta selviytyneille naisille vuodesta 2007. Toiminta alkoi kokeiluna yhdessä HIV:n keskittyvän lääkärijärjestö WE-ACTx:n kanssa. Raiskauksien seurauksena syntyneet lapset ovat jatkuva muistutus sodan tapahtumista ja vihollisesta. WEACTx pyrkii kohentamaan ruandalaisten HIV/AIDS tietoisuutta, tarjoamaan HIV-testausta sekä kouluttamaan paikallisista lääkäreistä ja sairaanhoitajista HIV/AIDS spesialisteja. Järjestö huolehtii myös kaikkien joogien HIV-lääkityksestä. Swanson on Unicefille konsulttina toimiva kliinisen psykologian tohtori ja kokenut asiantuntija traumanhoidossa. Raiskaus jättää kehon eloon, mutta tappaa sielun. Myös miehille tulee antaa työkaluja trauman hoitoon ja auttaa heitä Lähes kaikille naisille joogatunti on ainut hetki viikosta, jolloin he voivat keskittyä ainoastaan itseensä ja unohtaa kaiken muun. Naiset ja tytöt joutuivat erityisen raa'an väkivallan ja kidutuksen kohteeksi. Ruandassa on arvioitu 250 000-500 000 naisen ja tytön tulleen raiskatuksi. Monilla miehillä traumaattiset muistot purkautuvat väkivaltaisena käytöksenä vaimoja tai perhettä kohtaan. Miesten mukanaolo on tärkeää, sillä naisen asema ei parannu ainoastaan kouluttamalla ja voimauttamalla (empowerment) naisia. Arviolta 800000 Tutsia ja vapaamielistä Hutua tapettiin vajaan sadan päivän aikana. Ruandassa raskaista traumoista toipuvat naiset ovat saaneet apua ja tukea joogasta. V uonna 1994 maailma seurasi sivusta, miten Ruandassa, pienessä maassa keskellä Afrikkaa, oli käynnissä vuosisadan verisin kansanmurha
Kaikki joogatunnit ohjataan kinyarwandaksi, jolla varmistetaan se, että joogit ymmärtävät tunnista mahdollisimman paljon. Tein joogan mahdollisuuksia konfliktin jälkeisessä traumatyössä käsittelevän pro gradu -työni Costa Ricassa sijaitsevaan YK:n alaiseen yliopistoon nimeltä UN Mandated University for Peace. Miesten traumaterapeutti kertoi huomanneensa miesten voimistuneen fyysisesti joogan alettua. Selkäkivut ovat hellittäneet monilla. Usein ongelmia tuottaa se, jos toinen avioparista on HIV-positiivinen ja toinen ei. Usein naisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kotiin vaikka väkivalta olisi jatkuvaa. Tunteja on ympäri Kigalia, opettajat menevät joogiensa luo ja opetus tapahtuu kirkon lattialla, seurakuntatalossa tai katoksen alla ulkosalla. Asuin Kigalissa opettaen päivittäin joogaa heinäkuusta joulukuuhun 2011 ja haastatteli n Project Airi n joogeja. Yksi naisista mainitsi, että herätessään yöllä painajaisiin hän keskittää huomionsa omaan hengitykseensä. Se auttaa häntä pysymään rauhallisena ja auttaa nukahtamaan uudestaan. Länsimaalaisen opettajan ensimmäinen tehtävä onkin opiskella joogan perussanasto pai kai! isel la kielellä. Joogan aikana on mahdollisuus hiljentyä ja unohtaa huolet tunniksi pois mielestään. Jooga on kohentanut osallistujien fyysistä kuntoa, tehden kehon voimakkaaksi ja notkeaksi. Useat mainitsivat, että lasten kantaminen ja pitkät kävelymatkat ovat helpottaneet lihasten voimistuessa. Joogan fyysinen hyöty Lähes kaikissa haastatteluissa ja ryhrnakeskusteluissa joogit mainitsivat, että he tuntevat olonsa energisemmiksi kuin aikaisemmin. Heille jooga on kuin leikkiä, jossa saa nauraa, kokeilla hassuja asentaja, tutustua kehoonsa uudestaan sekä oppia uutta. "Culture of silence"-hiljaisuuden kulttuuri on vahvasti läsnä Ruandassa. Jokaisen tunnin päätteeksi joogit saavat energiarikkaan välipalan. Terapiaistunnot sekä aika ennen ja jälkeen joogatunteja tarjoavat turvallisen paikan keskustella ongelmista. Nykyisin hengityksen yhdistäminen on helpottunut ja miehet ovat kertoneet oikeanlaisen hengityksen auttavan käytännön töissä. Fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kohentuminen on antanut voimaa katsoa tulevaan ja uskoa suunnitella seuraavaa päivää. Eräs haastateltavista miehistä kertoi saaneensa useita kohteliaisuuksia lähipiiriltään muuttuneesta ulkonäöstä, lihaksista ja kohentuneesta ryhdistä. HIV-lääkkeiden tehon kannalta ravintolisä on myös erityisen tärkeä. Terapia on paikka jakaa viikon kuulumiset sekä keskustella perheeseen liittyvistä ongelmista. Lapsiluvun ollessa suuri, lukutaidottomana, ilman työtä tai koulutusta naisen on lähes mahdotonta jättää miehensä. Useat mainitsivat lihaskipujen hellittäneen. Joogan aikana naiset nauravat ja he lähtevät tunnilta hymyssä suin. Pelko leimautumisesta on suuri. Ongelmista ei puhuta ja häpeä tai pelko leimautumisesta saa usein henkilön hautaamaan huolensa. Joogan avulla he tuntevat itsensä taas nuoriksi ja energisiksi. Syvähaastattelin kahta naista, kahta miestä ja kahta traumaterapeuttia. Vertaistuki on tärkeää. Naisilla keskustelun aiheet liittyvät usein miesten väkivaltaiseen käytökseen tai esimerkiksi siihen, miten kertoa lapsen HIV-positiivisuudesta. Ryhmät, jotka osallistuvat ainoastaan terapiaan, saapuvat sinne surullisien kasvoin 96 LIIKUNTA & TlEDE 49 • 1 2012. Suurena hyötynä he kokivat myös hengityksen merkityksen. Kokonaisvaltainen ohjelma Ennen jokaista joogatuntia joogit kokoontuvat tunniksi traumaterapiaan, jonka tarjoaa lääkärijärjestö WE-ACTx. Se auttaa heitä jaksamaan ja keskittymään paremmin. Osallistujat jakavat kokemuksiaan, antavat neuvoja tai vain kuuntelevat. Lisäksi tein ryhmähaastatteluja neljälle naisten joogaryhmälle sekä miesten ryhmää haastattelin kahdesti, heinäkuussa ja lokakuussa. Psyykkinen hyöty WE-ACTx:n traurnaterapeuui kertoi näkevänsä suuren eron naisissa, jotka terapian lisäksi joogaavat, verrattuna ryhmiin, jotka saavat ainoastaan terapiaa. Työttömyys, köyhyys ja perheen ruokkiminen tuottaa monelle päänvaivaa. Miehen tulee olla vahva niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Useat naiset mainitsivatkin, että he kuvittelivat liikunnan olevan ainoastaan lasten leikkejä. Myös miehillä lihaskipujen hellittäminen, lihasten voimistuminen ja energiatason kasvu olivat yleisiä kommentteja. Mies syyttää usein tartunnastaan vaimoaan. Hiljaisuuden kulttuuri on jäänteitä kansanmurhasta, jolloin naapurit ja ystävät käänsivät selkänsä ystävilleen. Tunneilla on aina mukana traumaterapeutti, joka auttaa kääntämään ranskasta kinyarwandaksi sekä on paikalla, jos jollain nousee ikäviä muistoja mieleen. Ruandassa miehet eivät tyypillisesti keskustele ongelmistaan. Hengitysharjoitukset yhdistettynä liikkeeseen tuottivat etenkin miehille alussa hankaluuksia. Kulutettujen kaloreiden tilalle on saatava energiaa, sillä kaikilla ei välttämättä ole varaa syödä päivittäin. Ihmisten on vaikea luottaa toisiinsa. Terveyden heikentyessä miesten on vaikea pitää kiinni työpaikoistaan. Useat kertoivat hengittäessään tunteneensa fyysistä kipua rintakehässä. Myös miehillä keskustelut liittyvät perheen ongelmiin ja väkivallan sijaan he yrittävät yhdessä löytää pulmiin toisenlaisia ratkaisuja. Joogan ja terapian avulla osallistujat ovat rakentaneet uudestaan luottamuksensa toisiin ihmisiin. He kiinnittävät hengitykseensä huomiota tehdessään fyysisesti rasittavia askareita. löytämään keinoja purkaa pahaolo muutoin kuin väkivalloin. Ruandassa HIV on edelleen tabu ja monet eivät uskalla kertoa tartunnastaan edes lähimmille ystävilleen tai vanhemmilleen. Ohjelmasta saadut kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia. Suurimmalle osalle osallistujista terapiaistunnot ovat ainut paikka jakaa kokemuksia elämästä HIVpositiivisena. Naisten liikuntakulttuuri on Ruandassa tabu, naiset eivät harrasta liikuntaa
Ku va: N II NA TO R O I LIIKUNTA& TIEDE49• 1 /2012 97
Project Airin yksi tavoitteista onkin täyttää tunnit naurulla, joogasta ei tehdä turhan vakavaa. Painajaiset ja Ilashbackit ovat vähentyneet. Eräs miehistä kertoi, että hakiessaan HIV-lääkitystä klinikalta ja nähdessään toiset HIV-positiiviset odottamassa omaa lääkeannostaan, hän tuntee itsensä aina sairaaksi. Miesten ryhmän traumaterapeutti on toiminut terapeuttina reilut neljä vuotta, joista jooga on ollut mukana vajaat kaksi vuotta. Se auttaa heitä keskittymään. Monet miehet myönsivät olleensa aikaisemmin väkivaltaan taipuvaisia, mutta kertoivat pystyvänsä hallitsemaan tunteitaan nyt paremmin. Hänellä on työ Inezaompelimossa, jonka kaikki naiset ovat kansanmurhan raiskausten uhreja. Aikaisemmin he kävivät terapiassa, mutta nykyisin he sanovat joogan olevan parempi ja tehokkaampi apu traumaan kuin mikään terapia. Terapiaistunnot sekä aika ennen ja jälkeen joogatunteja tarjoavat turvallisen paikan keskustella ongelmista. Nykyisin Inezan naiset joogaavat ohjatusti kaksi kertaa viikossa, ja useat sanovat joogaavansa myös kotona. Eräs joogeista kertoi, kuinka hän kansanmurhan aikana joutui pakenemaan henkensä edestä. Heidän itsetuntonsa on parantunut ja masentunut olotila kohentunut. Sekä naiset että miehet kertoivat joogaavansa myös kotonaan perheen kanssa. Myös ompelimon muut naiset kertoivat joogan muuttaneet heidän elämäänsä. Terapeutti kertoi miesten olleen aikaisemmin käytökseltään epämiellyttäviä, väkivaltaisia ja itsekkäitä. HIV:n ollessa tabu, monelle terapia ja jooga on ollut väylä hyväksyä elämä HIV-positiivisena. Eräs miehistä kertoi, että terapia koskettaa ja puhuttelee hänen sydäntään. Hän haluaa opiskella sekä opettaa toisille naisille joogaa, jotta he pystyisivät tuntemaan samanlaista iloa elämässään kuin mitä jooga hänelle on tuonut. He auttavat, tukevat ja kannustavat toisiaan. Kyky irrottautua ongelmista ja hullutella hetki on terapeutin mukaan vaikuttavaa sekä erittäin tarpeellista naisille, joita huoli painaa jatkuvasti. Sosiaalinen merkitys Yhdessä oleminen ja tekeminen olivat suurimmalle osalle joogeista erittäin tärkeä osa ohjelmaa. Hän oli aggressiivinen ja masentunut, inhosi elämäänsä ja oli valmis antamaan periksi HIV: lie. Ryhmiin olisi enemmän 98 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. Savasana, loppurentoutus on naisille erityisen tärkeä: he saavat sulkea silmänsä, antaa kehonsa rentoutua ja antaa mielelleen rauhan. Hänet joukkoraiskattiin päivittäin. lnezan naiset kertoivat aikaisemmin työskennelleensä keskittyen ainoastaan omaan työhönsä. Hän sai raiskauksien yhteydessä myös HIV:n. Hän jatkoi, että ryhmän muut miehet ovat hänelle tärkeitä ystäviä, "he jakavat ryhmässä elämänsä." Naisten ryhmän terapeutti kertoi, että ryhmätapaamiset ovat paikka jakaa informaatiota. Suurin osa hänen perheestään tapettiin, myös hänen tuore aviomiehensä. Hiljaisuuden kulttuuri on jäänteitä kansanmurhasta, jolloin naapurit ja ystävät käänsivät selkänsä ystävilleen. Jooga on tehnyt ryhmästä tiiviin ja he työskentelevät nykyisin yhteisten päämäärien hyväksi. Lähes kaikki Project Airi n joogit kärsivät traumanjälkeisestä stressihäiriöstä. Naiset tietävät harvoin oikeuksistaan ja pelkästään se, että heillä on joku joka kuuntelee, tulee monelle yllätyksenä. Interhamwe (Hutujen puolisotilaalinen järjestö, joka ohjeisti kansamurhaa) kaappasi hänet kansanmurhan alussa ja käytti sotilaiden seksiorjana koko kansanmurhan ajan. Monet miehet mainitsivat, että jooga auttaa unohtamaan päivittäiset huolet. Kun kysyin heiltä, mikä on parasta joogassa, he vastasivat: "se toimii terapiana." Eräs naisista sanoi, että toiseksi parasta joogassa on se, että hän pystyy vapauttamaan mielensä ja olemaan hiljaa.Jooga auttaa heitä keskittymään paremmin ja antaa energiaa työskentelyyn, kertoivat Inezan naiset. Kaikilla puolisoilla ei välttämättä ole mahdollisuutta osallistua traumaterapiaan ja joogatunneille. Joogassa ja ryhmäterapiassa tunne on päinvastainen, he liikkuvat yhdessä, näyttävät terveille ja energisille. Tämä nainen on onnekas. Hän kertoo joogaavansa päivittäin, suunnittelevansa elämäänsä ja unelmoivansa. Jooga motivoi tulemaan terapiaistuntoihin, kertoi ryhmän terapeutti sekä miehet itse. Lähes kaikille naisille joogatunti on ainut hetki viikosta, jolloin he voivat keskittyä ainoastaan itseensä ja unohtaa kaiken muun. Vuonna 2007 hän aloitti joogan ja kertoi sen olleen kuin lääkettä, "jooga muutti elämäni". Ennen jooga tuntien alkamista miesten terapiaistunnot venyivät, sillä ongelmia oli paljon. ja lähtevät terapiasta sama suru kasvoillaan. Hän kertoo miesten muuttuneet fyysiseltä ulkonäöltään, mutta eniten he ovat muuttuneet käytökseltään. Useat haastattelemani joogit kertoivat, että joogan avulla he ovat pystyneet nukkumaan yönsä hyvin. Aikaisemmin miehet osallistuivat terapiaan epäsäännöllisesti, nykyisin kukaan ei halua jäädä paitsi joogasta, joten ryh mätapaamisista on tullut säännöllisiä. Nykyisin terapia kestää vajaan tunnin ja miehet haluavat käyttää mahdollisimman paljon aikaa joogaamiseen. Vuodet 1994-2007 hän kertoi olleensa täysin kadoksissa. Myös miehille oli tärkeää pystyä nauramaan ja liikkumaan yhdessä. Ihmisten on vaikea luottaa toisiinsa
Erityisenä mielenkiinnon kohteena tässä teoksessa on lapsen rninåkäsityksen tukeminen liikuntaiuokioiden aikana. ,. Psykomotoriikan. Eroistaan huolirnaua lähestymistavoille on yhteistä ajatus motorisen kehityksen läheisestä suhteesta lapsen psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Ilse toimien ja toimintaa luoden opetellaan siis tuntemaan omia toimintarajoituksia ja luomaan keinoja, joiden avulla kukin tulee toimeen omien to irni niapuutteidensa kanssa toisaalta laajentaen omaa käyttäytymisen keinovalikoimaansa toisaalta tukeutuen omiin toimintavahvuuksiinsa. Nyt käännöstyössä on onnistuttu varsin mallikkaasti ja tekstin lukeminen sujuu näiltä osin vaivauomasti. Suomen Urheilumuseosäätiö myönsi samassa yhteydessä kunniakirjan Matti Hannukselle hänen ansioistaan suomalaisen urheilukirjallisuuden alalla. Tähän pyritään lasta aktiivisesti osallistamalla: lapsi rakentaa itse aktiivisella toiminnallaan omia motorisia ja sosiaalisia taitojaan saaden ympäristöltä positiivista vahvistusta omalle käsitykselleen itsestään. Lahti: VK-Kustannus Oy. Kirjoiuaja luo lyhyen katsauksen psykornororiikan eri suuntauksii n tuoden esille moninaiset lähestymistavat lapsen kokonaisvaltaiseen kehityksen iukcmiseen. Päätelmä, 100 LIIKUNTA & TIEDE 49 • \ /2012. Psykomotoriikan käsikirja. Aikaisemminkin 2000-luvun alussa kirjallisuutta on aiheesta ilmestynyt suomeksi, muna tuolloin Renate Zimmerin kirja Liikuntakasvatuksen käsikirja jäi ainakin itseltäni lukematta viimeistelemättömän käännöstyön vuoksi. Psykomotoriikan käsikirja kokoaa nimensä mukaisesti samoihin kansiin teoriaa ja käytäntöä lasten psykomotorisesta tukemisesta. \ fiJOMAS KYRÖ Urheilukir]« Tuomas Kyrön Urheilukirja on myös vuoden 2011 urheilu kirja r e c s Suomen Urheilumuseosäätiön palkitseman Urheilukirjan on kustantanutTeos. Teoriaa ja käytäntöä lasten psykomotoriseen tukemiseen. käsikirjal " ' P sykomotor iikan käsikirja tutustuttaa meidät saksalaiseen motorisen kehityksen Lukemisen perinteeseen. Teksti: HELENA VIHOLAINEN MOTORINEN KEHITYS ON VUOROVAIKUTUSTA Zimmer, Renate 2011. ISBN: 978 951 9147 63 5 "-k •·" •.•. Toiminnalla pyritään myös luomaan positiivista suhdetta omiin toimintarajoituksiin esimerkiksi käyttäytymisen ongelmiin. Vaikka psykornotor iikkaa on tehty meille tutuksi muun muassa kurssittamalla jo useiden vuosikymmenten ajan, on saksalainen rnotori ik katutkimus ja motorisen kuntoutuksen perinne ollut meille varsin vierasta. Salibandyn sisäpiirin tunnelmia kuvaava Oskari Saaren kirjoittama Alkemisti Petteri Nykyn tarina sai kunniamaininnan. Tunteiden käsittely ja sosiaalisten taitojen kartuttaminen ovatkin tärkeä osa kutakin motorista Loimintatuokiota
Kirjassa onkin paljon aineksia oman työn rikastuuarniseen, vaikka ei itse aikoisikaan toteuttaa psykomotoriikkaa täysirnittaisest i omassa työssään. HELENA VIHOLAINEN, KT, dosentti Tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: helena.viholainen@jyu.fi LIIKUNTA& TIEDE49• 1 /2012 101. Olennaista oppimiselle on myös se, miten eri-ikäisten oppijoiden kanssa toimitaan. Arviointimenetelmiä ja käytännön ohjeita Tueksi teoreettiselle pohdiskelulle esitetään arviointimenetelmiä ja käytännön ohjeita lasten kanssa toimimiseen. Kun ohjelma sisältää paljon erilaisia vaikuttamisen elernenueja, on vaikea tietää, mikä tekijä vai kultaa mihinkin kehityksen osa-alueeseen. Psykomotoriikan käsikirjassa ohjaajan toimima tuodaan esille useissa kohdissa. Toki myös uusia leikkija toirnintaideoita varmasti monille löytyy. Usein motorisen oppimisen menetelmiä esiuclevär teokset ovat valikoirna temppuja, joita tekemällä oppimista tapahtuu. Vaikka monialaisuus t uoki n tutkimuksellisia ongelmia, vastaa se varsin hyvin tämänhetkistä angloamerikkalaisestakin tutkimustraditiosta kurnmurmuua käsitystämme motorisesta kehityksestä vuorovai kutusprosessina, jonka mukaan motoriset taidot syntyvät hänen aktiivisesti toimiessa niin fyysisessä kuin sosiaalisessa ympäristössään. Toisaalta on hyvä huomata, että monet leikit ja toimintavihjeet, joita kirja antaa ovat jo nykyisellään varsin tuu uja myös suomalaisissa päiväkodeissa ja esija alkuopetuksessa. Tästä näkökulmasta ei menetelmän teoria pohjaa voi pitää kovinkaan vankkana. Tämän vuoksi kuntout ustutkirnuksia psykomotorisen toiminnan tehokkuudesta kehityksen tukemisessa onkin varsin vähän, jolloin perustelut menetelmän toimivuudesta jäävät lähinnä ohjelmaa toteuttavien ja siihen osallistuvien henkilökohtaisten kokemusten varaan. Esimerkiksi oppimisvaikeuksien kohdalla voi käytännön työtä tekeville syntyä olettamus, että liikkumalla voi oppia vaikkapa lukemaan. Arviointia voidaan ja tulisikin käyttää rikkaasti erilaisiin tarkoituksiin. Tällainen monialainen lähestymistapa on hyvin käytännön läheinen, mutta luo ongelmia menetelmän tehokkuuden tutkimiseen laaja-alaisuutensa vuoksi. Ongelmallista tämä on sikälikin, että eri kehityksen alueiden liiuyminen motoriseen kehitykseen on koko menetelmän perusta. Kirjasta käy hyvin esille myös se, millaisilla välineillä ja miten käytettynä kuhunkin käyuötarkouukseen sopivaa tietoa saadaan keräilyä. Kirjan suurin anti lienee kuitenkin yksissä kansissa sen moninaisuuden esittelyssä, johon motorinen toimintamme liiuyy. Olennaista on kuitenkin huomata, kuten harjoitusesirncrkeissä kuvataan, että liikunta toimii vain apuvälineenä toiminnan iotcuuarniscssa ja luo mahdollisuuden harjoitella lapselle vaikeita asioita monin eri tavoin. Tämä luku on varsin käyuökelpoinen käytännön työtä tekeville halusipa lukija sitten tarkemmin uppoutua psykomotorisen menetelmän käyuöön omassa työssään tai ei. Ohjaajan onkin aina yhtä ajankohtaista pysähtyä havainnoimaan myös omaa toimintaansa ja sitä, millainen vuorovaikutustilanteiden luoja ja ylläpitäjä minä olen: millaista on ohjaajan ja oppijan välinen vuorovaikutus ja millaista on oppijoiden keskinäinen vuorovaikutus. Toivonkin, että mahdollisimman moni kirjan käteensä ottava jaksaisi perehtyä myös kirjan teoriaosuuteen, vaikka se onkin paikoin raskaslukuinen hyvästä suomennoksestaan ja käytännön esimerkeistään huolimatta. Olennaista on kuitenkin muistaa, että jonkun on siirrcuävä tuo temppuvalikoima oppijoille. Ikävä kyllä teoriaa ei linkiterä tähän ltltkimusvirtaan millään muotoa. Paikoin näiden yhteyksien olemassa olosta annetaan kuitenkin varsin yksinkertaistcuu ja suoraviivainen kuva. Hyvä on muistaa, euä harva meistä olisi oppinut lukemaan, jos ei olisi koskaan nähnyt kirjaimia. Tämän moninaisen yhteysverkoston ymmärtäminen antaa varmasti näkökulmaa kasvattajan arvioidessa omaa toimintatapaansa lasten kanssa. Työkalupakista huolimaua olisi kuitenkin tärkeää tutustua menetelmien lisäksi arviointia kåsiucleviin lukuihin laajemminkin. Kirja sisältääkin käyttöohjeiden lisäksi työkalupakin, joka varmasti ilahduttaa monia lasten kanssa käytännöntyötä tekeviä. Näin teoriapohja, vaikka sillä on varsin monia yhtymäkohtia aihetta käsitteleviin kansainvälisiin tu tki mustuloksii n , nojautuu vain muutamien pitkään alalla olleiden tekijöiden näkemyksiin ja kokemuksiin. Erityisenä mielen kii 1111011 koht ccna on lapsen minakasit yksen t ukcmincn liikuntat uokioidr-n aikana johon useissa motorista kuntoutusta käsitelleissä tutkimuksissa on viime aikoina päädyuy Pelkkä motoristen taitojen harjoittelu ei siis riitä, vaan toimintaan on otettava mukaan myös psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen tukeminen. Kokemuksellista vai tieteellistä teoriaa. Kirjassa pyritäänkin kuvaamaan sitä, miten yhteydet eri kehityksen alueiden välillä saattavat muodostua ja antaa perusteita sille, miksi kirjassa kuvatulla tavalla tulisi toimia. Tällöin myös toiminnan kehittely ja menetelmän terävöittäminen hankaloituu
Kalvorakenteiden merkityksen huomioimisesta kertoo sekin, että vasta kolmas kansainvälinen kongressi asian tiimoilta järjestetään maaliskuussa (http://www.fasciacongress.org/2012). Marita Sandströmillä on taito kirjoittaa vaikeatkin asiat aivojen monimutkaisista yhteyksistä liikkumisen viitekehykseen. nivottu yhteen mielenkiintoiseksi ja havainnolliseksi kokonaisuudeksi. Kaikkien linkkien, ihan pienimpien lihastenkin on oltava kunnossa, jona liikkumisemme on taloudellista ja helppoa. Lihaskalvojen eli myofaskiaalisten rakenteiden tärkeyttä liikkumisessa korostetaan läpi kirjan. Hyvällä ryhdillä on laajat vaikutukset. Biornekaniikan tutkimuksessa lihaskalvojen tutkimus keskittyy luonnollisesti voiman välittymisen mekanismeihin, joissa onkin havaittu, että lihaksen lähtökohdasta mitattu voima ei välttämältä ole sama kuin sen kiinnityskohdassa, vaan lihaskalvot välittävät voimaa rinnakkaisiinkin rakenteisiin. Oli mieltä ylentävää, että yksi omista tutkimusintresseistä on nostettu kirjassa näin hyvin esille. Lyhyessä mekaniikan perusteiden esittelyssä on käytännönläheisiä esimerkkejä siitä, miten esimerkiksi voimisteluharjoituksissa voidaan tuntea Newtonin lait. Vaikka suurin osa kirjasta on kadunmiehellekin järkeenkäypää, kaikkea tekstiä ei ole ihan aloittelijoille tarkoitettu, vai mitä iuurnaat lihaksen adaptouurnisesta kertovasta lauseesta: "Mikäli lihas kuormiuuu liian vähän eikä veressä ole riittävästi IGF-1:tä tai insuliinia, IGF-l-PI3K-Akt-tien toiminta vairnenee ja Foxo-proteiineja sekä atrogiinia ja MurFl-yhdisteitä tuottavat geenit aktivoituvat." Ryhtiliike Ja se sovellettu biomekaniikka. Teksti:TAIJA JUUTINEN FINNI IHMINEN TARVITSEE LIIKUNTAA Marita Sandström Jarmo Ahonen LIIKKUVA IHMINEN aivot, liikuntafysiologia ja sovellettu biomekaniikka VK-Kustannus Oy ISBN 978 951 9147 64 2 Liikkuva ihminen aivot, liikuntafysiologia ja sovellettu biomekaniikka Morita Sandström Jarmo Ahon en VK-Kustannus Oy L uen, arvioin ja arvostelen työssäni paljon niin tieteellisiä tekstejä kuin opiskelijoidenkin töitä, muna kirjakriitikon rooliin asennoituminen vaatii vielä harjaannusta. Myös seisomaasennon oikea hallinta on tärkeää, ja erityisesti hartiarenkaan, selän ja lantion oikea asento tuo ryhdikkyyttä. Olisiko aika ryhdistäytyä. Virheellinen Aivojen anatomia, fysiologia, tietoisuus, mieli ja tahto on ni vottu yhteen mielenkiintoiseksi ja havainnolliseksi kokonaisuudeksi. Harvoin olen lukenut lihaskalvoista suomen kielellä. Jarmo Ahonen kirjoittaa asennosta, tasapainosta ja ryhdistä perustellen vakuuttavasti, miksi ne ovat tärkeitä lähtökohtia muun muassa urheilusuorituksille. Lähdin luku-urakkaan avoimin mielin, neutraalisella asenteella, multa hyvin uteliaana siitä, mitä huippufysioterapcuui kirjoittaa biomekaniikan soveltamisesta. Missähän asennossa sinäkin tätä juttua luet. 102 LIIKUNTA& Tlcl],49• l /2012. Historiallisesti ryhti on heijastellut yhteiskunnallista asemaa; nykyajan istumayhteiskunnassa huonoryhtisiä näkeekin usein tietokoneen ääressä. Käytännönläheistä Kirja tarjoaa jokaiselle jotakin Nostamisen biomekaniikkaa käsiTässä kirjassa aivojen anatomia, fytellään voiman noston ja ergonomian siologia, tietoisuus, mieli ja tahto on esimerkkien avulla. Tärkeät lihaskalvot Vuoden ensimmäisenä arkipäivänä avasin kirjan ja aloitin selailun teoksen lopusta. Heti kirjan viimeinen kappale kiinnitti huomioni ja pysähdyin siihen
Jotkut valinnat myös herättivät kysymyksiä: miksi kuulo TAIJA JUUTINEN FINNI, LitT, dosentti Kinesiologian professori Liikuntabiologian laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: taija.finni@jyu.fi Teksti: ERKKI VETTEN NIEMI "AIKA KULUI JA MINÄ JUOKSIN" ,.. . Toisaalta joitakin asioita, kuten Red Light Reflex ja tasapainostrategioita käsiteltiin kahteen kertaa. Kerronta on kliseistä, lattean sovinnaista. Tuoretta tutkimustietoa Tässä kirjassa ammattilaisten tekstit avaavat näkökulmia omaan keKirjan teksti on todellakin asiantunhomme moniulotteiseen rakenteeseen tevaa. Aivojen ro olista, selkäydintason säätelystä ja sensorisista palautejärjestelmistä kirjoitetaan viitaten myös jyväskyläläistyneeseen tutkijaan, Neil Croniniin. Isossa kokonaisuudessa nämä pikkuseikat eivät kuitenkaan paljon häirinneet. nostotekniikka voi johtua esim erkiksi nilkan huonosta liikkuvuudesta tai vaikkapa väärästä ohjeistuksesta yliojentaa selkää noston aikana. MISTA PUHUN KUN PUHUN JUIKSE· Ml!ESTA TAMMI Hiei-vuoren "juoksevista munkeista" on kirjoiteltu maailmalla laajalti, ja nousu pyhälle Fuji-vuorelle on sen maan arvostetuimpia liikuntarientoja. Suomessa niillä on ohut perinne ja Yhdysvalloissakin kyse on marginaalilajista. :~~ :rR~ MARATOONARI KUINK~ lÄNIIN JUOKSEMAAN JA J~ KDUKKIUN ;> Dean Karnazes: Ultramaratoonari. Kävelystä kertovassa 40-sivuisessa osiossa tutustutaan lihasten ja nivelten toim int aan kävelyn eri vaiheissa, mutta myös hermoston ro oli on vankasti mukana. Joskus tuntui, että keskityin ja toimintaan käytännönläheisesti ja tekstin sijaan lukemaan lähdeluetteuusimman tutkimustiedon varaan Joita, koska ne sisälsivät uunituoreita rakennettuna. HAltUKI MUltAKAMI .. Japanilainen Haruki Murakami, jonka kirja kantaa nimeä Mistä puhun kun puhun juoksemisesta, on sitä vastoin silkka maratoonari. toista. Kaikki Murakamin tekstille asettamani odotukset romahtivat alku lehtiä käännellessä. Vastaavia kuvauksia juoksu-uskoon hurahtamisesta julkaistaan jatkuvalla syötöllä alan lehdissä. Ultrajuoksulla tarkoitetaan standardimaratonin (42 km) ylittäviä tapahtumia. Suom. Lauri Niskanen. Tammi 2011. Siksi harmittikin, kun muutamaa tekstissä viitattua tutkimusta ei lähdeluetteloista löytynytkään. "Suurimman osan siitä, minkä tiedän kirjoittamisesta, olen oppinut juoksemalla joka päivä", Murakami lausahtaa, Albert Carnus'n toLIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 1 2012 103. Heiuolajeisia esimerkkejä tulee yleisurheilun puolelta ja tenniksestä, josta kuriositeettina se, ettei amm attilaisilla juur ikaan tavata tenniskyynärpäätä (latera alinen epikondyliitti), vaan kipu on yleensä kyynärpään mediaalisella puolella. 176 s. Japanin juoksullahan on aavistuksen mystinen maine, zeniläisviritteinen maine, josta esimerkiksi Tuomas Zaeheus tarinoi teoksessaan Nousevan auringon maratoonari! (2008). 264 s. Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. mielenkiintoisia tutkimusartikkeleita. Nemo 2011. Suom. Se on eloisa kuvaus tekijän kiintymyksestä pitkäkestoisiin ruumiillisiin ponnistuksiin, mutta lievästi vastenmielinen vaikutelma syntyy silloin, kun tyystin kohtuuttomat urakat johtavat ihmiskehon sammumiseen. Tai ehkä niistäkin jaksoista voi joku lukija nauttia: rakot, krampit , oksentelut ja tajunnanmenetykset ovat 111·m o tämän sankarin arkea. Kuinka lähdin juoksemaan ja jäin koukkuun. Kirjasta löytää myös suoraa ohon kuvattu näköä paljon tarkemmin, jeisiusta muun muassa kävelyn ja tai miksi luusta kerrotaan huomattajuoksun havainnointiin ja oikean tekvasti tarkemmin kuin jänteistä ja rusniikan harjoittamiseen. Jyrki Kiiskinen. tsikkositaatin poimin amerikkalaisen Dean Karnazesin kiehtovan vastenmielisestä kirjasta Ultramaratoonari.
toukokuuta 2012 klo 9.30-17 .00 Marina Congress Centerissä, Helsingissä (Katajanokan laituri 6) Symposion tarkoituksena on arvioida erityisliikunnan nykytilaa ja luoda pohjaa erityisliikuntatoiminnan työn kehittämiseksi. 010 77 lli www.lts.fi Järjestäjä: Liikuntat'etee men eura y esså a tion iikuntaneuvoston erityisliikunnan jaoston kanssa. Viimeisten rivien bonuksena on sitten häivähdys zeniä, jota turhaan jäljitin japanilaisen maratonmiehen tekstistä. Ylipitkien matkojen ystävä jatkaa juoksuaan, "koska siten pääsen aina sinne, minne olen menossa". Erityisliikunnan Symposio järjestetään 29. Symposion tärkeä tehtävä on seurata nelivuotisvälein järjestettävien valtakunnallisten Erityisliikunnan Päivien suositusten toteutumista ja antaa saatesanoja seuraaville Erityisliikunnan Päiville 2014. Karn azes kääntyi kolmikymppisena kouluvuosiensa harrastuksen pariin, ja Murakami vaihtoi tupakat iossui hin vain hieman vanhempana. Ohjelma: www.lts.fi. Eikö mieltymys juoksuun voi ilmetä vailla sekuntikelloa, vauhdinjakotaulukkoa, hiilihydraattitankkausta ja ii la sro k e lpoisia tuloksia. (Häneltä on suomennettu neljä romaania.) Sekin piirre ih rn ety u äå, miten auliisti Murakami sitoutuu 42 195 metrin pituiseen kilpailukäytäntöön. ERKKI VETTEN NIEMI Tutkija Sähköposti: e.vettenniemi@webinfo.fi Erityisliikunnan Symposio 29.5.2012 Yhdessä vai erikseen kunnilla ja erityisliikunnalla samat kysymykset. Läntistä maailmaa 2000-luvulla ravisteleva maratonvillitys kaiketi viekoitteli kustannusportaan ajattelemaan, että Murakamin tuotannon seu raajissa olisi riittävästi markkinapotentiaalia juoksuaiheiselle kirjalle. kaisua potkupalloilusta muunnellen. Seminaarin hinta: osallistu yhteisöjäsenet 100 euroa (yhteisöjå 11 ...,. etukäteen. Ilmoittautumiset 21.S. Kyltymätön Karnazes haluaa alati jotain "suurempaa, hullumpaa ja vaarallisempaa" kuin mitä edellinen haaste kykeni tarjoamaan. Lisäksi symposiossa käsitellään erityisliikunnan ja muun liikuntakulttuurin yhteistoiminnan edistämistä. tumista, max 5 hlöä/yhteisö), LTS:n o -.:.-~ vastaava esitettävä) 70 euroa. Amerikkalaisen elärn äru aparn uutos vie hänet niin syvälle kahdella jalalla kulkemisen taitoon, eu ä tarinalla on sentään uutuusarvoa, toisin kuin japanilaisen jaariuelevilla tunnustuksilla. Hin...,......, __ ohjelmaan merkityn lounaan ja ka . finni~h Society of Sport Saences 104 LDKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. Niitä kaikkia löytyy myös U ltrarnaratoonarin sivuilla, mutta sillä erolla, että tällöin puhutaan jopa satojen kilometrien iaipaleista vuoripoluilla ja hiekka-aavikoilla. Mantereet vaihtuvat, mutta tossut takovat tasaista asvalu ia. mennessä ja Ii Tuula Valli, puh. ...., . Molemmat esinelemäni teokset ovat äkillisen havahtumisen hedelmiä. Tuollaiseen asenteeseen sopii suhtautua heijastuksena hyperkapiialisruista, joka ei tunnusta kohtuullisuuden hyveuä eli "kasvun rajoja", kuten asia muissa yhteyksissä muotoillaan. Karnazesin tapauksessa pakkomielteinen rynnistäminen ei kuitenkaan tuhoa kuin yhden ihmisen elimistöä
Miten huolehditaan turvallisesta ja kannustavasta ilmapiiristä. Tavallisimpia kilpailullisia aktiviteetteja tunneilla olivat muun muassa erilaiset joukkuepelit ja hipat. Tutkimukseen osallistuneet oppilaat olivat sitä mieltä, että parhaimmillaan kilpailut ovat liikunnassa hauskoja, ja he nauttivat niistä. Oppilaan taitojen merkitys tuli korostuneesti esiin monissa joukkuepeleissä. Ikäväksi kilpailun teki oppilaiden mukaan se, jos joku otti voittamisen tai häviämisen liian tosissaan, ja jos epäonnistujille huudettiin. Liikuntakasvatuksen tavoitteita ei kuitenkaan palvele kilpailu, josta muodostuu parhaiden näytöstä, osa oppilaista syrjäytyy toiminnasta tai joutuu pilkan kohteeksi. Opettajan tulee rakentaa myönteistä yhteistyön ja huolenpidon ilmapiiriä ja kiinnittää oppilaiden huomiota enemmänkin itse tehtävään kuin lopputulokseen. Oikein toteutettuna ne voivat tarjota liikunnan iloa taitotasosta riippumatta. Oppilaat toivoivat, että opettaja muodostaisi joukkueet oikeudenmukaisesti, jotta pelistä tulisi tasaväkinen ja onnistunut. Taitavimmat oppilaat pitivät liikuntatuntien kilpailuista siksi, että se oli heidän mielestään rennompaa ja "vähemmän vakavaa" kuin urheiluseurojen kilpailutoiminta. Kilpailuksi tutkimuksessa määriteltiin kaikki sellaiset aktiviteetit, joissa tarkoituksena on saavuttaa menestystä ja/tai, jotka perustuvat voittamiseen ja häviämiseen. Taitojen harjoitteluun tulee kiinnittää erityistä huomiota ja varata riittävästi aikaa. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012 105. 2011. Tarjoaako kilpailu kaikille mahdollisuuden osallistua ja onnistua. He nauttivat kilpailuista silloin, kun he kokivat olevansa osa joukkuetta ja muut tukivat heidän osallistumistaan. lisäksi heistä oli mukavaa kisailla yhdessä luokkakavereiden kanssa. Jos oppilas ei saanut syöttöjä haltuun, eikä osannut syöttää haluamaansa suuntaan, oli osallistuminen peliin vaikeaa, ellei mahdotonta. Bernsteinin, Phillipsin ja Silvermanin (2011) tutkimus antaa eväitä kysymyksen pohdintaan. '' voikkaa, hiihtoa, pesistä, uintia, yleisurheilua ja Cooperin testi. Jokaisen opettajan on hyvä pysähtyä miettimään kilpailun osuutta ja merkitystä liikuntatunneilla: Tarvitaanko kilpailua, ja mikä on sen tavoite. Tulisiko siis kaikenlainen kilpailu ja kisailu viimeistään nyt tyystin kitkeä koululiikunnasta, että moninaisten urheilukammojen ja traumojen synty ehkäistäisiin tulevien sukupolvien kohdalla. Yksilösuorittamiseen perustuvissa kilpailuissa osa oppilaista alkoi vältellä tekemistä. Taitojen puuttuessa oppilaasta tuli helposti ulkopuolinen, sivussa seisoskelija pelikentän laidalle. Journal ofTeaching in Physical Education 30, 69-83. Tällöin peli ei myöskään tarjonnut näille oppilaille mahdollisuutta taitojen kehittämiseen. & Silverman, S. Tutkimukseen osallistuneet oppilaat (n=24) olivat kuudesta eri kaupunkikoulusta, ja heidät jaettiin taitotason mukaan kolmeen eri ryhmään (taitavat, keskitasoiset ja heikkotaitoiset), koska aikaisempien tutkimusten perusteella tiedettiin, että oppilaan taitotaso vaikuttaa hänen kokemuksiinsa koululiikunnasta. Tässä laadullisessa tutkimuksessa selvitettiin l l. Kisailu, pelit ja leikit ovat osa liikuntaa ja lapsille luonnollinen tapa viettää vapaa-aikaakin. Opettajien ja oppilaiden näkemykset reilusta jaosta eivät aina olleet yhdenmukaisia. Taidoiltaan heikoimmat oppilaat osallistuivat esimerkiksi peleihin aktiivisemmin silloin, kun niissä vaadittiin yhteistyötä, ja kaikkien osallisuutta. Taitotasoltaan erilaisten oppilaiden näkemykset erosivat siinä, mikä teki kilpailusta hauskaa. Tähän oli osassa kouluista puututtu syöttösäännöin. Yhteenvetona tutkijat toteavat, että oppilaat voivat nauttia kilpailusta koululiikunnassa vain, jos heillä on riittävästi taitoja osallistua toimintaan ja mahdollisuus onnistumiseen. laadullisen tutkimuksen aineiston keruu toteutettiin haastattelemalla oppilaita ja liikunnanopettajia sekä observoimalla jokaisessa koulussa kolme liikuntatuntia. Attitudes and Perceptions of Middle School Students Toward Competitive Activities in Physical Education. Tunneilla suoritetut observoinnit vahvistivat edellä mainittuja tuloksia. Taidoiltaan heikoimmat oppilaat korostivat kilpailuissa yhteistyön ja joukkuehengen merkitystä. VIITE Bernstein, E., Phillips, S.R. 13-vuotiaiden, taitotasoltaan erilaisten oppilaiden suhtautumista kilpailuun koululiikunnassa. Kilpailujen "julistaminen pannaan" tuskin olisi ratkaisu siihen, että koululiikunnasta tulisi varmuudella nautittavaa kaikille oppilaille. Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: SANNA PALOMÄKI Ovatko kilpailut koululiikunnassa vain taitavia varten. Tutkijat havaitsivat, että kilpailujen järjestämiseen ja organisointiin liittyi useita tekijöitä, jotka olivat yhteydessä oppilaiden kokemuksiin. Koululiikunta oli kivaa, jos piti kilpailusta ja pärjäsi. Ikäväksi koettiin myös se, jos taitavat pelaajat dominoivat peliä kuljettamalla ja pitämällä palloa. Keskitasoiset oppilaat kertoivat myös pitävänsä ystävien kanssa tapahtuvasta kisailusta, He kuvailivat kilpailujen tuovan liikuntatunteihin haastetta, ja kokivat niiden vaativan ponnistelua. Kömpelö ja hidas koki mielipahaa ja pilkkanaurut päälle." Näillä sanoilla alkaa Hyvä terveys -lehden nettijulkaisu (21.1.2012),jossa toimittaja Hietaniemi on ottanut tavoitteekseen koululiikunnan aiheuttamien urheilukammojen purkamisen. Lisäksi merkitystä oli sillä, kenestä tuli joukkueen "kapteeni",ja millainen ilmapiiri kisailussa oli
2012 School Playground Facilities as Determinant of Children's Daily Activity: A Cross-Sectional Study of Danish Primary School Children. SANNA PALOMÄKI LitT Liikuntapedagogiikan lehtori Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.h.palomaki@jyu.fi 106 LIIKUNTA & nEDE 49 • 1 /2012. Joissakin kouluissa lapset joutuivat jopa kilpailemaan käytettävistä välineistä. Tytöissä oli enemmän niitä,joilta fyysisen aktiivisuuden suositus jäi saavuttamatta. Koulupihan koolla tai lasten määrällä pihassa ei ollut itsenäistä yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen. Koulupihan leikkivälineiden ja -telineiden määrä oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään ja laatuun sekä kouluaikana että koko päivän aikana. Ko]masluokkalaisilla kymmenen leikkivälineen "lisäys" koulupihassa kasvatti tilastollisesti merkitsevästi mahdollisuutta siihen, että lapset harrastavat kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa enemmän kuin tunnin päivässä. Tutkimus totutettiin varsin laajalla aineistolla: mukana oli yli 500 oppilasta 18 eri koulusta. Kolmannella luokalla lasten kokonaisaktiivisuus oli jonkin verran vähäisempää ja hieman suurempi osuus lapsista (23 %) ei saavuttanut fyysisen aktiivisuuden suositusta. jotka eivät yllä liikuntasuosituksen mukaiseen fyysiseen aktiivisuuteen eli vähintään tu nt iin kohtalaisesti kuormittavaa liikuntaa päivittäin. Koulujen piha-alueita tarkasteltiin niiden koon (1112) ja erilaisten pysyvien leikkija liikuntavälineiden määrän suhteen. Journal of Physical Activity and Health 9, 104-114. VIITE: Nielsen, G., Bugge, A., Hermansen, B., Svensson, J. Leikkivälineiden määrällä oli merkitystä myös niille lapsille, jotka olivat fyysisesti passiivisimpia. 2012) selvittivät koulupihojen välineiden ja telineiden sekä pihakokojen yhteyttä lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Leikkivälineiden aikaansaama fyysisen aktiivisuuden lisäys kouluaikana ei vähentänyt vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta vaan lisäsi lasten kokonaisaktiivisuutta tilastollisesti merkitsevästi. Koulupihan välineet ja telineet lisäävät fyysistä aktiivisuutta T anskalaistutkijat (Nielsen ym. Erityistä tutkimuksessa oli se, että fyysistä aktiivisuutta mitattiin objektiivisesti eli kiihtyvyysmiuareilla, ja samat oppilaat osallistuivat tutkimukseen sekä esikouluiässä (6-7 -vuotiaina) että kolmasluokkalaisina (9-10-vuotiai na). Sitä vastoin lasta kohden käytettävissä olevien leikkivälineiden määrä oli positiivisessa yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen. Tanskalaisten ja suomalaisten lasten liikuntasuositukset ovat siis tässä suhteessa samankaltaisia. Noin viidennes esikouluikäisestä lapsista ei kuitenkaan saavuttanut liikuntasuosituksen mukaista fyysistä aktiivisuutta. & Andersen, L.B. Tutkijat uskovat, että tuloksissa esimerkkinä käytelty kymmenen leikkivälineen lisäys koulupihaan olisi realistinen ja kustannuksiltaan varsin edullinen tapa lisätä lasten fyysistä aktiivisuutta. Tutkimuksen merkiuävimpiä tuloksia oli se, että koulupihan leikkivälineet eivät lisää vain "valmiiksi" aktiivisten lasten fyysistä aktiivisuutta, vaan vaikuttavat myös passiivisten lasten liikkumiseen. Tätä kautta voisi olla mahdollista saavuttaa myönteisiä tuloksia myös lasten terveydessä, oppimisessa ja sosiaalisten taitojen kehittymisessä. Kaikki leikkivälineet eivät kuitenkaan olleet rakennettuja tai leikkeihin varta vasten suunniteltuja, sillä esimerkiksi sopivalla etäisyydellä sijaitsevat puut ja pensaat saattoivat tarjota lapsille mahdollisuuden piiloleikkiin, samoin kuin pienet kukkulat, hiekkakuopat ja muurit inspiroivat lapsia liikkumaan ja leikkimään. Tutkimuksessa huomioitiin myös vuodenaikojen vaihtelu sekä lasten sosioekonominen asema vanhempien koulutuksen ja ammatin kautta. Yhtenä tutkirnustehtåvånä oli selvittää niiden lasten osuutta. Pojat olivat tyttöjä aktiivisempia sekä esikouluiässä euä kolmannella luokalla. Kolmasluokkalaisten vähäisempi aktiivisuus [ohtui erityisesti vapaa-ajan passiivisemmasta käyttäytymisestä sillä koul uaikainen fyysinen aktiivisuus oli runsaampaa kuin esikouluiässä. Esikoulu ikäisillä kohtalaisesti rasittavan fyysisen aktiivisuuden määrä oli keskimäärin 64,8 minuuttia päivää kohden ja rasittavan fyysisen aktiivisuuden määrä keskimäärin 19,7 minuuttia päivässä. Leikkivälineiden määrässä havaittiin suurta vaihtelua koulujen kesken vaihteluvälin ollessa 6-32. Tutkijat suoriLtivat pilotti tutkimuksena observointia koulupihoilla, jotta he pystyivät määriuämään, mitkä välineet ja telineet tarjosivat lapsille mahdollisuuden aktiiviseen leikkiin. leikkivälineeksi laskettiin esimerkiksi kiipeilytelineenja liukumäen yhdistelmä, jalkapallo maalit, koripallokorit tai maahan maalatut ruutuhyppelymerkit. Kymmenen leikkivälineen "lisäys" koulupihassa oli yhteydessä lasten fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen siten, että kohtalaisesti rasittava liikkuminen lisääntyi 7-9 prosenttia ja rasittava liikkuminen 11-14 prosenttia. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin neljänä päivänäsisältäen yhdestä kahteen viikonlopun päivää
Ulkomaalaisten pelaajien määrän lisääntyminen on synnyttänyt Englannissa kiivaan keskustelun niin sanotusta kansallisesta pelaajakadosta. UIKUNTA& TIEDE49• 1 /2012 107. Keskustelun innoittamina brittitutkijat Elliott ja Weedon lähtivät selvittämään ensinnäkin sitä, missä määrin ulkomaalaisia pelaajia on ylipäätään rekrytoitunut jalkapalloakatemioiden liigaan viime vuosina, ja toiseksi sitä, minkälaisia vaikutuksia sillä on ollut kotimaisten nuorten pelaajien keskuudessa. Liikuntasosiologian maailmasta Teksti: HANNA VEHMAS Naisten golfharrastus etnografisesta näkökulmasta K anaclalaistutkijat Wood ja Danylchuk syventyivät etnografisen tutkimuksen keinoin pohtimaan sitä, mikä merkitys ja rooli sosiaalisella ryhmällä ja ryhmäytymisellä on goln1arrastuksen ylläpitäjänä. Woodin ja Danylchukin tutkimus kannustaa pohtimaan ihmissuhteiden, rutiinien ja rituaalien merkitystä liikunnalliseen elämäntapaan sosiaalistajana ja elämäntavan ylläpitäjänä. Golf valikoitui tarkastelukohteeksi, sillä sitä pelataan tyypillisesti muiden ihmisten kanssa. Naisten pelaamisesta oli rakentunut eräänlainen ryhmäkulttuurin muoto, jota luonnehti ryhmän luoma oma normisto, pelityyli, samankaltaiset tavoitteet sekä tietoinen ja tiedostamaton erottautuminen muista pelaajista kentällä. Ryhmän olemassaoloa pidettiin harrastamisen edellytyksenä, mutta toisaalta nimenomaan golf vapaa-ajanviettornuotona oli se, joka tarjosi mahdollisuuden sosiaalisten suhteiden ylläpitoon ja syventämiseen. Vaikka ensimmäiset esimerkit kansainvälisten jalkapalloilijoiden siirtymisestä Englannin ammattilaisliigoihin löytyvät jo 1800-luvun lopulta, voidaan muuttoliikkeen varsinaisesta voimistumisesta puhua vasta viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Valitettavan usein liikunnallisen elämäntavan omaksuminen nähdään yksinomaan yksilöllisistä tekijöistä ja motiiveista riippuvana asiana. Liikunnan harrastamisen ylläpitämiseen liittyy sekä yksilöllisiä että yhteiskunnallisia haasteita. & Danylchuk, K. Pelaajien syntyperää ja muuttoliikettä koskeva keskustelu on ulottunut myös nuoria alle 18-vuotiaita lahjakkuuksia kouluttavien jalkapalloakatemioiden (Premier Academy) sekä niiden välillä pelattavan liigan merkitykseen pelaajakadon lisääjinä. Playing our way: contributions of social groups to women's continued participation in golf. Tutkimusaineistoa kerättiin osallistuvan havainnoinnin ja syvähaastattelun menetelmin 13:lta iältään 45-62 -vuotiaalta kanadalaiselta naiselta, jotka olivat pelanneet golfia yhdessä säännöllisesti kymmenen vuotta, kerran viikossa, toukokuulta syyskuulle ulottuvan golfkauden aikana. Leisure Sciences, 33, 2011. Ulkomaalaiset pelaajat hyödyttävät jalkapalloa U rheilijoiclen muuttoliike ja rekrytoituminen ulkomaille on merkittävä osa globaalia urheiluliikettä. Naisten harrastamisen jatkumiseen vaikutti lisäksi kilpailullisten elementtien väheksyminen, erityisten omien sääntöjen kehittely sekä tiukkojen ohjeiden ja ohjeistusten välttäminen. Pelaamiseen 1 i ittyvät tietyt rituaalit, esimerkiksi peli n jäi kei nen illallinen golfklubilla osaltaan myötävaikutti harrastamisen jatkumista. Ulkomaalaistaustaisten pelaajien nähdään tukahduttavan syntyperäisten pelaajien kehittymisen, kun he vievät lahjakkaiden brittipelaajien pelipaikkoja ja näin työntävät heidät marginaaliin. Reilu viidennes kanadalaisista harrastaa golfia. Ryhmän merkitys korostui muun muassa peli taitojen kehittymisessä, jossa kannustavan ryhmän merkitys oli oleellinen. Harrastuksen jatkumista siivitti myös harrastamisen rutinoituminen säännölliseksi vuosia kestäneeksi yhteisen tekemisen muodoksi. Routledge, 366-381. Lisäksi sen harrastaminen on Kanadassa, kuten muuallakin Pohjois-Amerikassa varsin suosittua. Pelaajakadon väitetään myös heikentävän lähtömaiden jalkapallon tasoa. VIITE: Wood, L. Muuttoliikkeen seurauksena ammattilaisurheilijat ylittävät maantieteellisiä, poliittisia, kulttuurisia ja etnisiä rajoja. (2011). Kun kaudella 1992-1993 Englannin valioliigassa aloitti 11 ulkomaalaista pelaajaa, oli ulkomaalaistaustaisten pelaajien määrä kaudella 2008-2009 peräti 358. Heistä naisten osuus on vajaat 15 prosenttia. Naisten golfharrastamisen jatkuminen selittyi sekä yhteenkuuluvuuclentunteella ryhrnäläisten kesken että erityisen ryhmäkulttuurin muodostumisena
Ei-brittiläisistä pelaajista 150 oli eurooppalaisia, 23 afrikkalaisia, kymmenen pohjoisamerikkalaista, kuusi aasialaista, kaksi australialaista ja kaksi eteläamerikkalaista. Kysymykseen ulkomaalaisten pelaajien vaikutuksesta syntyperäisten pelaajien asemaan liigassa tutkijat etsivät vastausta asiantuntijahaastattelujen kautta. Yhteensä 1521 pelaajasta 1207 oli brittiläisiä ja 193 ei-brittiläisiä (121 pelaajan kansallisuutta ei ollut rekisteröity). Tämän valossa tutkijat esittävät, että päähuomio liigan kehittämisessä kohdistuu syntyperäisiin pelaajiin. Tutkimusta varten haastateltiin akatemialiigan johtajia, managereita, valmentajia sekä muita keskeisiä jalkapallovaikuttajia. Artikkeli osoitti melko tyrmäävästi sen, miten haastavaa on vaikuttaa fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen. & Weedon, G. International Review for the Sociology of Sport 2011, 46 (1 ), SAGE Publications, 61-75. Täi lä hetkellä käytettävät interventiot ovat melko tehottomia fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä. Ulkomaalaiset pelaajat nähdään pikemminkin pelillisen ja teknisen tason nostajina, joista on hyötyä koko joukkueelle. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin nostaa varovaisesti esiin itsesäätelytaidot ja siihen liittyvät prosessit. Haastatteluaineistoon nojaten tutkijat esittävät, että huoli ulkomaalaisten pelaajien ryntäyksestä englantilaisten nuorten jalkapalloilijoiden kentille on liioiteltua ja monin paikoin turhaa. Tutkijoiden mukaan pelaajakadon sijaan urheilun muuttoliike tulisikin nähdä osaamista ja kulttuurien välistä ymmärrystä lisäävänä pelaajavaihtona. SCTl, TTM2, PMT3, SDT4, TPB5). Tarkasteluun valittiin sellaisia tutkimuksia vuodesta 1998 vuoteen 2008, jotka olivat asetelmaltaan joko kokeellisia tai kvasi kokeellisia ja joissa tarkasteltiin intervention vaikuttavuutta sekä muutosta välittäviä tekijöitä ei-kliinisessä aikuisväestössa. Kriteerit täyttäviä tutkimuksia löydettiin 27 (]SI Web of Knowledge, SPORTDiscus, psych!NFO, MEDLINE) Näistä tutkimuksista vähintään kohtuullisen tai korkean laadun kriteerit täytti 22 tutkimusta ja analyysit suoritettiin niiden pohjalta. VIITE Elliott R. Tämä saattaa johtua osittain käytettävistä tutkimusmenetelmistäkin, jotka pohjautuvat pääosin vielä kyselykaavaketutkimuksiin. Tulevaisuudessa fyysistä aktiivisuutta tulisikin mitata suorilla, objektiivisilla mittareilla, mikä toisi tarkkuutta fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen. Foreign players in the English Premier Academy League: 'Feet-drain' or 'feet-exchange". (2011 ). Tutkijat kaipasivat myös lisää innovatiivisuutta perinteisten interventioiden ja terveyskäyttäytymisteorioiden rinnalle sekä tutkimuksia, joissa keskityttäisiin muuttamaan käyttäytymisen kokemusta eikä niinkään lisäämään suoraan fyysistä aktiivisuutta. Kuvaus osoittaa, että vastoin olettamuksia ulkomaalaistaustaisten pelaajien määrä on akatemialiigassa varsin vähäinen. Myös erilaisten jalkapallokulttuurien pelaamiskulttuuri, -näkökulmat ja -rnerualiteetti sekä mahdollisuudet monikulttuurisuuteen ja suvaitsevaisuuteen sosiaalistumiseen nähtiin koko joukkuetta ja liigaa hyödyttävinä piirteinä. Lukijana Jäin pohtimaan sitä, miten hyvin olemassa olevat terveyskäyttäytymistä selittävät teoriat todella selittävät muutosta, elleivät niihin poh108 UIKUNTA & TIEDE 49 , 1 /2012. Tutkimukset pohjautuivat tunnettuihin terveyskäyttäytyrnistä tutkiviin teorioihin (eng. HANNA VEHMAS, FT Lehtori Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna,m.vehmas@jyu.fi Liiku ntapsykologian maailmasta Teksti: ANU KANGASNIEMI Fyysistä aktiivisuutta välittävät tekijät tutkimus vielä alkumetreillä M illaiset tekijät välittävät muutosta fyysisen aktiivisuudessa ja millaiset interventiot ovat tehokkaita liikuntakäyttäytyrnisen muutoksessa 7 Kysymyksiin pyrkivät vastaamaan tutkijaryhmä Rhodes ja Pfaelfli (2010) katsausartikkelissaan, jossa tarkasteltiin interventiotutkimusten vaikuttavuutta ja muutosta välittäviä tekijöitä. Vain puolessa (11/22) interventioista onnistuttiin saamaan aikaan muutosta fyysisessä aktiivisuudessa ja vain kuudessa tutkittiin tarkemmin aiheuttivatko muutokset välittävässä tekijåssä muutoksen Iyysisessä aktiivisuudessa. Yhteensä 40 jalkapalloakatemiasta tutkirnusaineistoon valikoitui 21 akatemiaa sillä perusteella, että niiden ernoseurat olivat pelanneet kolme kautta akatemialiigassa kausien 2002-2003 ja 2006-2007 välisenä aikana. Muutosta välittävistä tekijöistä ei muodostunut analyysien mukaan kovin yhtenäistä kuvaa, eikä tuloksissa löytynyt eroa eri teorioiden välillä. Eurooppalaiset pelaajat edustivat yhteensä 24 kansallisuutta, kuitenkin niin, että irlantilaisia pelaajia oli yhteensä 48
Suorituksen ja ulkonäönkin vertaileminen ja arvioiminen korostuvat erityisesti monissa tyttöjen urheilulajeissa. Anu Kangasniemi, LitM Tutkija, liikuntaja urheilupsykologi LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: anu.kangasniemi@likes.fi Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: KARI KALLIOKOSKI Muuttaako liikunta huonoa valkoista rasvaa hyväksi ruskeaksi. Tutkimusaihe on mielenkiintoinen, mutta tarvitaan lisää interventiotutkimuksia, joiden avulla voidaan päätellä tarkemmin syy-seuraussuhteita sekä selvittää muutosta välittäviä tekijöitä. J okaisen tutkijan suurimpana haaveena työsaralla on varmasti saada julkaisu Nature -tiedelehteen. Siitä huolimatta hyvin toteutettuja ja tarkasti kuvattuja interventiotutkim uksia tarvitaan ehdottom asti lisää. Myös se, millainen vaikutus valmentajalla on urheilijan vaativuuteen tai vastaavasti armollisuuteen itseä kohtaan on mielenkiintoinen kysymys. Tämä saattaa johtaa jopa vääristyneisiin mielikuviin omasta rninakuvasta iässä, jolloin oma identiteetti on vasta kehittymässå. Uudessa, tämän vuoden tammikuussa Naturessa LIIKUf\lA& TIEDE49 • 1 /2012 109. Artikkeli nostatti mieleeni enem m än kysym yksiä kuin suoria vastauksia. Kanadalainen tutkijaryhmä Mosewich ym. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 7:37. Miten löytää myönteisiä voimavaroja kohdata näitä itseä koskevia arvioita ja vaatimuksia. self-compassion) on häpeän ja ylpeyden tunteisiin sekä itseä koskevaan epäterveeseen ajatteluun ja käyttäytymiseen. jautuvat interventiot kykene todent amaan muutosta välittäviä tekijöitä. Journal of Sport & Exercise Psychology, 33, 103-123. Harvoille se onnistuu ja vielä harvemmin tämä kunnia osuu liikuntatutkimusten kohdalle. Vuosien saatossa hän on jopa kirjoittanut katsausartikkeleita liikunnan aineenvaihduntaa parantavista mekanismeista tähän huippulehteen. 2010. Amerikkalainen, Harwardin yliopiston tutkija, Bruce Spiegelmann on yksi näistä. &Tracy, J.L. Review Mediators of physical activity behaviour change among adult non-clinical populations: a review update. Suurin osa tytöistä ilmoitti urheilevansa enemmän kuin viisi kertaa viikossa tutkimuksen aikana. Tutkimukseen osallistui 151 urheilevaa tyttöä (ikä keskimäärin 15,l vuotta), jotka harrastivat ainakin yhtä urheilulajia viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana. LÄHDE: Mosewich,A.D., Kowalski, K.C., Sabiston, C.M., Sedgwick, W.A. Myötätunto itseä kohtaan oli negatiivisesti yhteydessä häpeän kokemiseen (shame proneness + guiltfree shame proneness), omaan kehoon liittyvää sosiaaliseen ahdistuneisuuteen korostuneeseen kehontarkkailuun, epäonnistumisen pelkoon ja pelkoon muiden henkilöiden kielteisistä arvioinneista. Vaikuttaisiko myötätunnon puuttuminen itseä kohtaan kielteisesti suomalaisten urheilijoiden kehittymiseen. Onmstuneestakin suorituksesta löydetään kehitettäviä kohtia. Self-Compassion: A Potential Resource forYoung Women Athletes. Tähän tuloksettom uuteen saattaa toki liittyä vielä sekin mahdollisuus, että käytetyt menetelmät ovat pohjautu neet löyhästi käytettyy n taustateoriaan. 2011. 1 Social Cognitive Theory, 2Transtheoretical model, 3Protection Motivation Theory, 4Self-Determination Theory, 5Theory of Planned Behaviour Armottomat urheilijat ja myötätunto itseä kohtaan U rheilijat ovat tyypillisesti vaativia, eteenpäin suuntautuneita ja motivoituneita kehittämään itseään aina vain paremmaksi ja paremmaksi. Tutkijat pyrkivät analysoimaan myös sitä, kuinka paljon myötätunto itseä kohtaan selitti näitä tunteita ja ajatuksia. (2011) oli kiinnostunut siitä, millainen yhteys myötätunnolla itseä kohtaan (engl. VIITE: Rhodes, R.E.; Pfaeffli, LA. Tutkimustulokset vahvistivat myös hypoteesia siitä, että myötätunto itseä kohtaan selittäisi itsenäisesti näitä tekijöitä itsetunnosta riippumatta. Tulos antaa viitteitä siitä, että myötätunto itseä kohtaan on erittäin tärkeä tekijä nuorten tyttöjen psyykkiselle hyvinvoinnille ja itsetunnon kehittymiselle.Jatkossa olisi mielenkiintoista tietää myös miten paljon kulttuurilla on vaikutusta myötätunnon kokemiseen itseä kohtaan, sillä erityisesti suomalaiseen kulttuuriin näyttäisi kuuluvan melko itseä piiskaava suhtautumistapa
Burd NA, Andrews RJ, West DW, little JP, Cochran AJ, Hector AJ, Cashaback JG, Gibala MJ, Potvin JR, Baker SK, Phillips SM. Tämä uusi mekanismi saattaa hyvinkin selittää sen miksi paljon liikkuvien ei tarvitse kantaa niin suurta huolta, vaikka syövät välillä reilusti heillä on luultavasti veressä paljon lrisiiniä ja energiaa palaa sen myötä. Viime vuosien tutkimusten perusteella tiedetään, että päinvastoin kuin aiemmin luultiin, myös aikuisella ihmisellä on ruskeaa rasvakudosta, joka on aineenvaihdunnallisesti hyvin aktiivista, lähes lihasta vastaavaa. http//www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22237023 Jos teet kevyillä painoilla, tee hitaasti P itkään on ajateltu, että kasvattaakseen lihasmassaa voimaharjoittelulla pitää käyttää suhteellisen suuria painoja eli noin 70 prosenttia yhden toiston maksimista. Tällä on merkitystä esimerkiksi silloin, kun ei jostain syystä voida tai uskalleta käyttää suuria painoja. Valitettavasti tutkijat vertasivat tässä tutkimuksessa vain samaa määrää suorituksia (hitaalla tahdilla uupumukseen saakka tehty määrä), jolloin nopeassa suorituksessa lihakset eivät vielä uupuneet. Spiegelmannin ryhmä osoitti tässä uudessa tutkimuksessaan, että pienikin veressä kiertävän lrisiinin määrän lisäys vaikuttaa selvästi koe-eläimen kokonaisenergiankulutukseen, millä on puolestaan suuri merkitys lihavuuden ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Muscle time under tension during resistance exercise stimulates differential muscle protein sub-fractional synthetic responses in men. A PGC1-a-dependent myokine that drives brown-fat-like development of white fat and thermogenesis. Samalla olisi ollut mielenkiintoista tietää, kummalla tavalla uupuminen tulee lyhyemmässä ajassa. Sydäntapahtumien riski pitkänmatkajuoksussa on pieni M onella keski-ikäisellä, liikunnan riemun uudelleen löytäneellä, on haaveena puolimaratonin, jopa maratonin juokseminen. Tutkimusryhmä osoitti myös, euä liikuntaharjoittelu lisää selvästi irisiinin pitoisuutta plasmassa sekä koe-eläimillä että ihmisillä. Hitaasti tekemällä (6 s konsentrinen, 6 s eksentrinen), niin että lihas on pitkään jännittyneenä, proteiinisynteesi tehostuu selvästi verrattuna nopeaan suoritukseen ( 1 ja 1 s vastaavasti). Nature 481 :463-468, 2012. Esimerkiksi jalkakyykky on hyvä oivallinen harjoite, mutta harva kuntoilija uskaltaa tehdä sitä 70 prosenttia tai sitä suuremmilla painoilla. Boström P, Wu J, Jedrychowski MP, Korde A, Ye L, lo JC, Rasbach KA, Boström EA, Choi JH, Long JZ, Kajimura S, Zingaretti MC, Vind BF, Tu H, Cinti S, Hsjlund K, Gygi SP, Spiegelman BM. Uusi, todella kattava kymmenvuotinen amerikkalainen seurantatutkimus osoittaa kuitenkin, että sydänpysähdyksen tai äkkikuoleman riski maratonilla tai puolimaratonilla on korkeintaan samanlainen tai jopa pienempi kuin muissa rasittavissa urheilusuorituksissa jopa hyvin harjoitelleilla urheilijoilla. Jäämme odottamaan ja tutkimaan mitä mielenkiintoista tutkimukset ihmisillä tulevatkaan tällä saralla osoittamaan. Näiden kuntosuoritusten suosio onkin lähes kasvanut paljon viime vuosina ja onkin esitetty epäilyjä siitä, kuinka turvallista vasta vähän aikaa harjoitelleiden kuntoilijoiden on lähteä näin vaativiin suorituksiin 7 Näin siksi, että rasittaviin urheilusuorituksiin liittyy kuitenkin aina sydäntapahturnien riski, erityisesti keski-ikäisillä, sydänja verisuoni tautien riskitekijöitä piilevästi tai näkyvästi kantavilla. Tutkijat osoittavat, että tämä !risiini saa valkoiset rasvasolut muuttumaan ruskeiden rasvasolujen kaltaisiksi sekä soluviljelmässä että elävässä elimistössä koe-eläimellä. julkaistussa artikkelissa Spiegelmann tuikimusryhmineen osoittaa, että liikunta aiheuttaa uuden, lrisiiniksi nimetyn hormonin vapautumisen lihaksesta. Tutkijoiden mukaan tämän taustalla 110 LIIKUNTA & TIEDE 49, 1 /2012. Vaikka kokonaisriskissä ei ollutkaan mitään hälyttävää, niin tärkeä havainto oli tutkimusjakson loppupuolella selvästi lisääntynyt riski miehillä. Tutkijat kävivät läpi kaikki 1.l.2001-31.5.2010 USA:ssa juostut maratonit ja puolimaratonit ja selvittivät kattavasti kaikki sydänpysähdystapaukset haastatteluilla sekä käymällä läpi potilasrekistentiedot ja kuolinsyyrekisterit. Kanadalaisiutkijat ovat kuitenkin haastaneet tätä näkemystä viime vuosien löydoksillä.jotka ovat osoittaneet, että huomattavasti alhaisemmillakin painoilla (n. Journal of Physiology 590 351-362, 2012. Siten jää vielä avoimeksi, olisiko nopeallakin tahdilla uupumukseen saakka tehty suoritus johtanut vastaavaan proteiinisynteesin tehostumiseen. 30 prosenttia yhden toiston maksimista) saadaan stimuloitua proteiinisynteesiä samalla tavalla kuin raskaammilla painoilla, kunhan vain suoritusta jatketaan uupumukseen saakka. Uusimmassa tutkimuksessaan tämä sama tutkimusryhmä osoittaa, että myös sillä on merkitystä kuinka nopeasti painoja nostaa 30 prosentin painoilla
Smith RN, Wang TJ, Roberts WO, Thompson PD, Baggish AL; Race Associated Cardiac Arrest Event Registry (RAC ERI Study Group. . Voittamis-mestaruutta tarkastellaan kilpailun tuloksena, voittamisena ja saavutuksena. Huippu-urheilu-ura on merkittävä elämänkaaren työvaihe. Lisäksi hän selvitti laaja-alaisen geriatrisen arvioinnin ja sen perusteella yksilöllisesti kohdennetun intervention vaikutusta iäkkäiden henkilöiden liikkumiskykyyn. KARI KALLIOKOSKI Akatemiatutkija, dosentti, FT, LitM Verenkiertoja aineenvaihduntasairauksien molekyylikuvantamisen huippuyksikkö Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto, Turku Kari.Kalliokoski@tyks.fi Mestariksi kasvu edellyttää intohimoa ja "spir ittiå'' kaikesta tekemisestä nautt i mista. Lisätietoja: Auli Peldwla, puh. Pekkala etsi huippu-urheilijan rnestaruusosaamisesta sellaisia tekijöitä, joita voidaan siirtää muille elämänalueille, kuten työhön, yrittäjyyteen ja elämänhallintaan. Pekkala tarkastelee yrittäjyyttä ja huippu-urheilua pääomateoreettisesta näkökulmasta. Huippu-urheilussa oppii keskittymistä, rajaamista, itsensä likoon laittamista ja asioiden loppuun tekemistä. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22236223 Väitökset Huippu-urheilusta ponnahduslauta yrittäjyyteen LitM Auli Pekkalan väitöskirja "Mestaruus pääomana huippuurheilun tuottama pääoma yriuäjäksi ryhtymisen kannalta" tarkastettiin 2.12.2011 Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Yrittäjyys tarjoaa urheilu-uralta tuttuja kokemuksia: vastuuta, vapautta, riski realismia ja yhdessä yrittämistä. Pekkalan tutkielmaa voidaan hyödyntää, kun mietitään huippuurheilu-uran jälkeistä siviiliuraa ja siihen liittyvää opintoja uraohjausta sekä yrittäjyyskasvatuksessa ja yrittäjyyteen ohjaamisessa. New England Journal af Medicine 366(2):130-140, 2012. Hui ppu-urhei lijaiden ti teetti on vahva. Laaja-alainen, lääkärin, sairaanhoitajan ja fysioterapeutin yhteistyönä tehty arviointi ja sen perusteella yksilöllisesti kohdennettu interventio ehkäisi koettujen liikkumisvaikeuksien kehittymistä. Katri Lihavainen tarkasteli väitöskirjatutkimuksessaan iäkkäiden henkilöiden pitkäaikaisen kivun yhteyttä liikkumiskyvyn rajoittumiseen ja heikentyneeseen tasapainon hallintaan. Samat resurssit yhdistävät huippu-urheilua ja yrittäjyyttä. Vastaväittäjänä toimi dosentti Mika Aaltonen (Aalto-yliopisto) ja kustoksena professori Matti Koiranen Qyväskylän yliopisto). 050 545 5888, auli.pelikala@liaaga-helia.fi ja http://ju I lwisut.jyu. Kolmivuotisessa interventiossa painotettiin fyysistä aktiivisuutta LIIKUNTA & TIEDE 49, 1 /2012 111. Voimakkuudeltaan kohtalaista tai voimakasta kipua kokeneet henkilöt suoriutuivat huonommin liikkumiskykytestistä ja hallitsivat tasapainonsa heikommin kuin kivuttomat henkilöt. Huippu-urheilijan elämään kuuluu ideointia, markkinointija liiketoimintasuunnitelmien laatimista, sponsorija mediayhteistyötä ja talouden hallintaa. Uran jälkeen voi olla vaikea löytää tätä identiteettiä vastaavaa työtä. Nämä riskialttiit henkilöt tulisi kuitenkin pystyä seulomaan pois paremmin ennen kuin he pääsevät osallistumaan näihin rasittaviin kilpailusuorituksiin. Vastaväittäjänä toimi professori Pekka Mäntyselkä (ltäSuomen yliopisto, Kuopio) ja kustoksena professori Sarianna Sipilä. Tilaubet Jyväsl1ylän yliopiston l1i1jaslo11 julkaisuyksikliö myynti@jyu.fi Kipu vie iäkkään tasapainon kohdennettu kuntoutus kannattaa TtM Katri Lihavaisen gerontologian ja kansanterveyden väitöskirja "Liikkumiskyvyn rajoituksen, tasapainon hallinnan heikentymisen ja tukija liikuntaelimistön kivun yhteys sekä geriatrisen intervention vaikutukset" tarkastettiin 4.2.2012 Jyväskylän yliopistossa. Pekkalan mukaan mestaruus voidaan jakaa kolmeen kasvutekijään: Taituruus-mestaruus kuvaa taitoa ja hallintaa. Interventiolla oli positiivisia vaikutuksia myös kävelytestissä suoriutumiseen ja tasapainon hallintaan. He ovat tavoittaneet omassa lajissaan kansainvälisen huipputason. Lihavainen osoittaa, että tukija liikuntaelimistön kivut ovat yhteydessä liikkumiskyvyn ja tasapainon hallinnan ongelmiin. Loistavuusmestaruus on tavoiteltua osaamista ja osaamisen tasoa olla todella hyvä, paras jossakin. on todennäköisesti se, että yhä huonompikuntoisemmat miehet innostuvat liikunnasta yleisen tietoisuuden lisääntyessä liikkumattomuuden haitoista. Cardiac arrest during long-distance running races. Hän haastatteli viittä huippu-urheilu-uransa päättänyttä urheilijaa, jotka ovat ryhtyneet yrittäjiksi urheilu-urallaan tai sen jälkeen. Huippu-urheiluun kuuluu vahva tekemisen tahto, harjoittelun taito ja yrittäminen, epäonnistuminen ja uudelleen yrittäminen. Tutkimuksen haastateltavat edustavat yksilöja joukkuelajien naisja miesurheilijoita sekä kesäja talviurheilulajeja. Kim JH, Malhotra R, Chiampas G, d'Hemecourt P Troyanos C, Cianca J. Auli Pekkalan mukaan huippuurheilussa ja yrittäjyydessä on paljon samoja elementtejä. Lajista riippuen uran kokonaiskesto on kahdenja kolmenkymmenen vuoden välillä. fi?id=978-951-39-4521-3 Teos on julliaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Business and Economics 107, 184 s., Jyväskylä 2011, ISSN 1457-1986, ISBN 978-951-39-4520-6. Näitä yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen alueita voidaan vahvistaa myös koulutuksella.
Pakkalan tutkimuksessa näiden muuttujien välinen yhteys oli kuitenkin heikko eivätkä geneettiset tekijät selittäneet sitä. Väitösl,i rja jullwistaan myös pclf-muoclossa. Puolet näistä vammoista syntyi ottelun aikana ja yleensä kontaktitilanteessa. Liikunnan ja mielialan välinen yhteys aiemmin luultua heikompi TtM Inka Pakkalan gerontologian ja kansanterveyden väitöskirja "Masentuneisuus, koherenssi, fyysinen aktiivisuus ja geneettiset tekijät ikääntyneillä ihmisillä" tarkastettiin 17.2.2012 Jyväskylän yliopistossa. Keski-iän persoonallisuuden piirteistä erityisesti neuroottisuus lisäsi riskiä sairastua masentuneisuuteen 28 vuoden seurannan aikana. Teos on jullwistu sarjassajyväsl1ylä Studies in Sport, Physical EducaUon ane/ Healt/1 numerona 178, 95 s., Jyväshylä 2012, ISSN: 0356-1070; 1 78, ISBN: 978-951-394634-0. Vastaväittäjänä toimi dosentti Jari Parkkari (UKK Instituutti, Tampere) ja kustoksena professori Urho Kujala. 050 512 3464, leena. Nilkkavamma oli jalkapalloilijoiden ja hiihtäjien yleisin äkillinen vamma, kun taas juoksijoiden äkilliset vammat sattuivat jalkaterän alueelle ja uimareilla selän alueelle. Tilaukset myynU@libra,yjyuji. . Väitösl?irja on julkaistu sarjassa Tieteellinen tuthimus ORTONin julkaisuja A:32, Helsi11/1i 2012, ISSN 1455-1330; ISBN 978-952-9657-60-5, 978-9529657-61-2 (PDF). Lisää tutkimusta siis tarvitaan sen selvittämiseksi, onko liikunta todella se tekijä, joka pitää masentuneisuuden poissa, vai ovatko liikuntaa omaksi ilokseen harrastavat muutenkin vähemmän taipuvaisia masentuneisuuteen. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 11530 miestä ja naista. 040 516 9514, inlw.pa/1hala@jyuji. Lisäksi liikunnallisesti aktiivisilla henkilöillä sanotaan olevan vähemmän mielialaongelmia kuin liikunnallisesti passiivisilla. Leena Ristolainen tarkasteli tutkimuksessaan huipputasolla urheilevien suomalaisten maastohiihtäjien, uimareiden, kestävyys juoksijoiden ja jal kapal loi lijoiden urheil uvarnmo]a. Maastohiihtäjien ja uimareiden äkilliset vammat sattuivat pääosin muussa lajissa Lähes joka toisella urheilijalla oli vähintään yksi rasitusvamma kyselyä edeltäneen vuoden aikana. Juoksijat raportoivat rasitusvammoja eniten. . liikunt aneuvonnan ja ohjatun kuntosaliharjoittelun m uodossa sekä muita terveyttä ja hyvinvointia edistäviä toim enpiteitä yksilöllisten tarpeiden m ukaisesti. Sekä liikunnallisen aktiivisuuden että mielialaongelmien taustalla tiedetään olevan geneettisiä tekijöitä. Inka Pakkala tarkasteli väitöstuikimuksessaan ikääntyneiden henkilöiden masentuneisuudelle altistavia varhaisia riskitekijöitä kaksosaineistossa, jossa tutkittavia on seurattu 28 vuoden ajan. Lisätietoja: lnha Paklwla, puh. Kuormitetun kehon osan lisäksi myös kuormiuamistapa vaikutti rasitusvamman syntyyn. Pakkala havaitsi yksilöllisen ja motivoivan liikuntaneuvonnan vähentävän mielialaoireita niiden ikääntyneiden keskuudessa, jotka tutkimuksen alussa kärsivät lievästä masentuneisuudesta. Jalkapalloilijoilla oli äkillisiä urheiluvarnrno]a useammin kuin muiden lajien urheilijoilla. Uimareilla oli paljon olkapään seudun rasitusvammoja, kun vastaavasti maastohiihtäjillä, jotka myös käyttävät paljon yläraajojaan lajissaan, ei kyseisiä vammoja ollut juuri lainkaan. Vuoden seurannan aikana urheiluuran lopetti urheiluvarnrnan vuoksi viisi prosenttia vastanneista, joista naisia oli 22 ja miehiä viisi. Hän kartoitti eri tavalla kuormittavien urheilulajien vammaprofiilia, sukupuolten välisiä eroja vammojen suhteen, harjoitteluun liittyviä riskitekijöitä, sekä vamman vuoksi urheilu-uransa lopettaneiden määrää kyselyä edeltäneen vuoden aikana. Tutkim us tehtiin Gero ntologian tutkim uskeskuksen ja Itä-Suom en yliopiston Geriatrisen hoidon tutkim uskeskuksen yhteistyönä. Lisätietoja: Katri Lilwvainen, puh. 112 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 1 /2012. Ulospäin suuntautuneisuuden havaittiin puolestaan suojaavan vanhuusiän masentuneisuudelta. Lisätietoja: Leena Ristolainen, puh. Tilau/1sel liirjasto@ orton.fi. Siinä käytettiin Kuopiossa kerättyä Hyvän Hoidon Strategia-pro jektin aineistoa, joka tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden selvittää 781 75-vuotiaan ja sitä vanhem m an henkilön kipuja, liikkum iskykyä ja tasapainon hallint aa sekä laaja-alaisen geriatrisen intervention vaikutuksia heidän liikkum iskykyynsä. rislolai nen@ortonji. Yli 70 prosenttia urheilu-uransa lopettaneista urheilijoista raportoi vamman hautaavan edelleen jonkin verran, mutta urheilijat pystyivät kuitenkin jatkamaan liikunnallista elämäntapaa. Sen sijaan keski-iässä ra portoid u l la Ii i kun ta-a kti ivisu udel la tai muilla eliruapatekijöillä ei havaittu vaikutusta myöhempiin mielialaoireisiin. Teos on jullwist.u sarjassajyväshylä Studies in Sport, Physica/ EclucaUon ane/ Health numerona 177, 90 s., Jyväsl1ylä 2012, ISSN: 0356-1070;177, ISBN: 978-951-39-4619-7. Tutkittavia urheilijoita oli 574. Vastaväittäjänä toimi professori Raimo Sulkava (ItäSuomen yliopisto, Kuopio) ja kustoksena professori Taina Rantanen. Riittävä palautuminen tärkeää urheiluvammojen ehkäisemisessä TtM Leena Ristolaisen liikuntalääketieteen väitöskirja "Urheiluvamrnat suomalaisilla huipputason hiihtäjillä, uimareilla, kestävyysjuoksijoilla ja jalkapalloilijoilla" tarkastettiin 24.2.2012 Jyväskylän yliopostossa. 050 531 6520, lwtri.lihavainen@jyuji. Kestävyysurheilijoiden runsas harjoittelu (yli 700 tuntia vuodessa) samoin kuin vähäinen palauturnispäivien määrä harjoituskaudella olivat yhteydessä rasitusvammoihin. Lisäksi hän selvitti kahden erityyppisen liikuntaintervention vaikutuksia ikääntyneiden henkilöiden psyykkiseen hyvinvointiin
sivulla. Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi Finnish Society af Sport Sciences. Sähköposti. 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n jäsenille 61 eurolla (normaalihinta noin 78 euroa). Postitoimipaikka. Puhelin. Postinumero . Jakeluosoite Postinumero. Postitoimipaikka . 2 . sivulla Tilaan Liikunta & Tiede -lehden (l l-3112.) Tilatessasi lehden kesken vuotta ja maksaessasi tilausmaksu n saat jo ilmestyneet lehdet takautuvasti. Etunimi. Muuta palautetta .. Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2012 • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 37 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista 1 • n. ...... PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 1 /2012 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: L .. Jakeluosoite. sivulla . 3 . Puhelin. Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi. Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 30.3.2012 mennessä. 2012 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi. Myös muu palaute on tervetullut. Tietoja käytetään Seuran jäsen-/ tilaajarekisterin ylläpitoon. Etunimi. Sähköposti . fi tai faxilla 010 778 6619. Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Kuntotestauksen käsikirjaa. D Itselleni D Lahjaksi D Vuositilaus 37 euroa/2012 D Kestotilaus 33 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 22 euroa/2012 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 37 euroa/2012 DYhteisöjäseneksi 170 euroa (kysy lisääl) D Opiskelijajäseneksi 22 euroa/2012 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni /. Voit osallistua äänestykseen myös osoitteessa www.lts. . Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa
Ilmoittaudu sähköpostitse tuula.vaUi@lts.fi, puhelimitse O 10 778 6601 Viimeinen ilrnoitraurumispäivä on maanantai 12.3.2012. Suomenkieliset abstraktit julkaistaan Kunrorestauspäivillä osallistujille jaettavassa materiaalissa. lliIIil1!i1 it,1:/~ril f/iV:tlllh2i#U 1 1RE ·1 EH rl I N'(). •• • •• 1 totestausp · ~oL~tt tt VIA,VIA,&ttt~R,oYR,ett R,01A.L1A., H-e s S6M(N R.(T(6DOT Osallisturnisrnaksu 220 € LTS:n henkilöja yhreisöjäsener 170 € (yhreisöjäsenilrä edellytetään yhteisilrnoittaurumista) LTS:n opiskelijajäsener (opiskelijakortti tai vastaava esitettävä) 140 € Hinnat sisältävät seminaarimateriaalin, ohjelmaan merkityt lounaat ja kahvit sekä iltarilaisuuden buffet-illallisen. 010 778 6601 tuula. Scandic Continental Mannerheimintie 46, 00260 Helsinki, puh. Laskun maksamatta jättämistä ei tulkita peruuruksena. Metropolia Ammattikorkeakoulun, Vanha viertotie 23, 00350 Helsinki Iltarilaisuus järjestetään kokoustila Ambassador 3:ssa (9. Jonne Kam sula (ohjelma) puh. (09) 613 580 varaukset sähköpostitse 1.3.2012 mennessä, reservations@helka.fi 1 hh 119 €, 2hh 150 € (varausrunnus: kunroresrauspäivät) Päivillä voi esitellä kuntotestaarniseen liittyviä tutkimustuloksia sekä hankkeita. Osallistumismaksu laskutetaan etukäteen. E i ! KINA ICun • :--.... Sen jälkeen tehdyistä peruutuksista veloitetaan koko seminaarimaksu. Viimeinen veloirukseton peruutuspäivä on maanantai 16.3.2012. 010 778 6606 jonne.kamsula@lts.fi Tuula Valli (ilmoittautuminen) puh. (09) 473 71 varaukset sähköpostitse 21.2.2012 mennessä, continentalhelsinki@scandichotels.com lhh 99€, 2hh 109€ (varaustunnus: LII210312) Hotelli Helka Pohjoinen Rautatiekatu 23 A, 00100 Helsinki, puh. Maksu veloitetaan myös siinä tapauksessa, että peruutusta ei ole tehty eikä osallistuja ole saapunut paikalle. Osallistumisen voi siirtää toiselle henkilölle (siirrosta ilmoitus tuula.va11i@lts.fi). vai li@lts.fi. Osallistujat varaavat ja maksavat majoitukset itse. Tilaisuuteen tulee ilmoittautua etukäteen. Buffet-illallinen kuuluu seminaarin hintaan. : '• ' ~ :21..-::2.::2..3.:201.::2. Abstraktit voi lähettää sähköpostitse jonne.kamsu1a@lts.fi torstaihin 1.3.2012 klo 16.00 mennessä. krs.), Scandic Continentalissa keskiviikkona 21.3.2012 klo 20.00 alkaen (Mannerheimintie 46, 00260 Helsinki). Posterit voivat olla joko tieteellisiä, käytännöllisiä/ammatillisia tai menetelmiä/hankkeita esitteleviä. Ilmoita varausta tehdessäsi Liikuntatieteellinen Seura/ Kunrotesrauspälvär. Osallistujille on varattu kiintiöt seuraavissa hotelleissa. ,,
TULKITAAN TULOKSET KUINKA OHJEISTAA LIIKUNTAA JA HARJOITTELUA. 9.30 KEUHKOSAIRAUDET JA LIIKUNNAN OHJELMOINTI Liikuntalääketieteeseen erikoistuva lääkäri Jenni Leppävuori, Helsingin Urheilulääkäriasema 10.1 S VIRKISTYSTAUKO 10.45 KUINKA OHJEISTAA SYDÄNPOTILAAN LIIKUNTAA Johtaja Mikko Tulppo, Liikuntalaakerieteen tutkimusyksikkö, Verve 11.30 KUINKA OHJEISTAA NIVELSAIRAAN LIIKUNTAA Liikuntafysiologi Tapani Pöyhönen, Kymenlaakson keskussairaala, kuntoutusja kipupolikJinikka 12.15 LOUNAS MITEN MOTIVOIDA MUUTOKSEEN. K SS K-t V t t K-K-0 ::2.1. .3 .::2.01.::2. 13.15 PERSOONAT PELISSÄ testaaja motivoi muutokseen Tuotepäällikkö Ari Mänttäri, UKK Terveyspalvelut Oy 14.00 TUNTEET PELISSÄ testipalaute ja liikuntaan motivointi Professori Taru Lintunen ja lehtori Mirja Hirvensalo, Jyväskylän yliopisto 15.00 YHTEENVETO 15.30 KOTIMATKALLE e;,iikun'=~eura Finnish Society af Sport Sciences Metropolia Pidätetään oikeudet ohjelman muutoksiin. 3 .::2.01.::2. 9.00 ILMOITTAUTUMINEN JA KAHVI 9.30 AVAUS 9.45 TESTAAMINEN JA LÄÄKITYS Farmasian tohtori Antti Alaranta, Helsingin yliopisto 10.15 KUN HENGITYS VINKUU JA AHDISTAA hengitysoireet testissä ja harjoittelussa Liikunralääketieteen erikoislääkäri Stefan von Knorring, Helsingin Urheilulääkäriasema 10.45 VIRKISTYSTAUKO 11.00 SYDÄNPOTILAAN FYYSISEN TOIMINTAKYVYN ARVIOINTI Laboraroriopäällikkö Arto Hautala, Liikuntalääketiereen tutkimusyksikkö, Verve 11.40 TESTAAMINEN TUKIJA LIIKUNTAELINSAIRAUKSIEN KUNTOUTUKSESSA Professori Arja Häkkinen, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri ja Jyväskylän yliopisto 12.15 LOUNAS 13.1 S POSTERINÄYTTELY TEORIASTA KÄYTÄNTÖÖN 13.45 DEMONSTRAATIOT (kolme rinnakkaista demonstraatiota) KAIKKI MIKÄ VINKUU El OLE ASTMAA Liikuntalåaketieteen erikoislääkäri Stefan von Knorring, Helsingin Urheilulääkäriasema POLVEN FUNKTION TESTAAMINEN esimerkkeinä polven eturistiside-(acl) ja tekonivelleikatut Liikuntafysiologi Tapani Pöyhönen, Kymenlaakson keskussairaala, kuntoutusja kipupoliklinikka (virkisrystauko klo 15.15) SYDÄNPOTILAAN TERVEYSINDEKSIT Laboratoriopäällikkö Arto Hautala, Liikunralääketieteen tutkimusyksikkö, Verve 16.30 TESTAAMISEN MAHDOLLISUUDET METROPOLIAN TKI-TOIMINTA Yliopettaja Riku Nikander, Metropolia Ammattikorkeakoulu 17.00 AIKAA LIIKKUA JA RENTOUTUA 20.00 ILTATILAISUUS TOR.S TA 1 ::2.::2.
Motoriikan säätely ja motorinen oppiminen kokoaa tiedot ihmisen motorisesta suorituskyvystä ja oppimisesta. Biomet.aniiko ja oppikirjat suomen kielellä. Fysiologiset ja pedagogiset lähtökohdat ovat toisistaan riippuvaisia ja toisiaan täydentäviä. . Biomekaniikkaa tarkastellaan sekä biotieteiden että fysiikan näkökulmasta. e; LTS Ulkuntotleteellinen Seura www.lts.fi p. 010 778 6601 • tuula.valli@lts.fi. ..A:5.JJ.!JJJJ.J-AUJ..!J!J ukunoan ja tecveydenhuoUo n ammattilaisille Biomekaniikkaa liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisille perehdyttää lukijan biomekaniikan tieteenalaan sekä esittelee biomekaniikan eri aihepiirejä ja mittausmenetelmiä. Hinnat kumpikin erikseen 60 ( (norm.}, 50 C (LTS:n jäsen), 40 ( (opisk.) + toim.kulut yhdessä 110 ( (norm.), 90 ( (LTS:n jäsen), 70 € (opisk.) + toim.kulut Kari Kauranen Niina Nurkka ~jjkwJ~~y J ja motorinen opp C ,))_}:) ) i f ' • )/tt _/ 1) ~" t A , ,