Liikunta & TIEDE 52 1 / 15 • 8 eu ro a NUORTEN KUNTOEROT KASVAVAT – MISTÄ LÄÄKKEET. PIENTENKIN LASTEN ARKI KAIPAISI LISÄÄ LIIKKUMISTA SOTILASLENTÄJÄ TARVITSEE RÄÄTÄLÖITYÄ VALMENNUSTA TUTKIMUSARTIKKELIT 2014 OSA II
Esimerkiksi Turun yliopistossa viikon mittainen terveysliikunnan kurssi järjestetään opintojen loppumetreillä, muutama viikko ennen lääkäriksi valmistumista. Parempi ajankohta voisi olla jo opintojen alussa ja liikunnan terveysvaikutusten kertaaminen useamminkin opintojen aikana – tavoitteena lääkäreiden parempi kouluttaminen myös sairauksien ennaltaehkäisyyn, ei vain hoitamiseen. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. Onneksi. Jos liikunnan terveysvaikutuksia ei liikuntareseptiä käyttämällä saada jalkautumaan, niin olisiko lääketieteellä ja -tutkimuksella mahdollista puristaa liikunnan hyödyt pilleriin. Kysymys palasi mieleeni viime marraskuussa Suomen Kliinisen Fysiologian yhdistyksen syyskoulutuspäivillä. Yritän pitää edelleen mielessä lapsuuden naapurini ja lukionaikaisen opettajani, hiihdon päävalmentaja Reijo Jylhän sanat lohdutukseksi isokenkäisyyttä murehtiville: ”pysyypähän paremmin pystyssä maailman tuiverruksessa, kun seisoo tukevalla alustalla”. Ulkoapäin nämä näyttävät isoilta, mutta onneksi jalkanikin on iso – nelivitonen tuntuu usein ahtaalta. Sama toimii liikuntaan ohjaamisessa. Sitä pohtii tämän lehden Opiskelija ounastelee -palstalla keväällä lääkäriksi valmistuva Jari-Joonas Eskelinen. Mutta kun ei vaan toimi. Liikunta & Tiede -lehden entinen päätoimittaja Katriina Kukkonen-Harjula ja tutkijakollegansa Minna Aittasalo UKK-instituutista pitivät mielenkiintoiset luennot liikkumisreseptistä ja sen sovellutuksista. Liikunta ei näytä olevan lääkärien koulutuksessa niin vahvassa asemassa, jossa sen tulisi olla, jos lääkäreiden halutaan osaltaan merkittävästi ehkäisevän monia kansansairauksia. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: FOLIO/Andreas Ulvdell Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Liikunnan avulla voi saavuttaa WHO:n terveysmääritelmän kahta muutakin kulmaa: sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointia. ”Ei sellaiseen ole aikaa”, oli vastaus. 52. Olisiko nyt aika liikunnan edistämisen tahtokampanjalle laajemminkin yhteiskunnassa – ajatuksella että tahdomme liikkua ja tahdomme liikuttaa. Pohdittua -osastolla soutupitäjä Sulkavan kunnanjohtaja Rinna Ikola-Norrbacka kiteyttää asian hyvin ”Ketään ei voi edes lainsäädännöllä pakottaa liikkumaan ellei siihen löydy sitä omaa tahto-nimistä lihasta.” kari.kalliokoski@utu.fi Kuva: HANNA OKSANEN/ TURUN YLIOPISTO. Olisiko syytä haettava lääkäreiden koulutuksesta. Liikunnan kaikkien myönteisten vaikutusten puristaminen yhteen tai useampaankaan lääkkeeseen on vielä utopiaa ja sellaiseksi se jääneekin, kuten liikuntabiologian tutkijat, Juha Hulmi ja Riikka Kivelä toteavat artikkelissaan. Sillä liikunta on paljon muutakin fyysistä terveyttä. Näin liikunnan vaikutukset voisi napata kotisohvalla telkkaria katsellessa. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 1 / 2015 TAHTO ON TÄRKEÄ LIIKUNTALIHAS O n aika hypätä uusiin saappaisiin. Säästyisi tuskalta ja hieltä – tai jäisi paitsi iloa ja nautintoa – kuten me liikuntaan hurahtaneet asian näemme. Yhteisenä nimittäjänä liikkujaksi ryhtymisessä ja siihen valmentamisessa on tahtotila – oli kyseessä sitten lääkäri, fysioterapeutti, opettaja, valmentaja tai itse kukin meistä. Paino: Forssa Print 2015 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 38 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Tältä pohjalta lähden Pasi Kosken seuraajana luottavaisesti luotsaamaan kunniakasta Liikunta & Tiede -lehteä. ”Kuinka usein kirjoitat liikkumisreseptin?”, kysyin kerran terveyskeskuslääkärinä toimivalta ja liikunnalliselta vaimoltani. Ideahan on erinomainen. Vastaanotolla käyvät potilaat noudattavat lääkäriltä saamiaan ohjeita ja ottavat reseptillä määrätyt pillerit
Lauri Penkkimäki, Anna Wallin, Anita Saaranen-Kauppinen, Jari Eskola 47 Vaihtoehtolajit nuorten liikunnallisena elämän tapana. Rinna Ikola-Norrbacka 102 LÄHIKUVASSA: Markku Ojanen – Urana onnellisuus. Salla Savela 21 POLTTOPISTE: Sattumia. Myös pienet lapset istuvat liikaa. Kim Forsblom, Niilo Konttinen, Taru Lintunen 93 Kirjoituskutsu ja aikataulu 2015 95 EMERITUS IHMETTELEE: Liikuttavia koira maisuuksia. Geeniterapialla ja lääkinnällisillä keinoilla voidaan kuitenkin tuottaa yksittäisiä vaikutuksia. Matti Hintikka 108 Myyntimenestystä, urheiluhistoriaa ja tragediaa – kolme kirjaa urheilijaelämästä. Aki Hentilä, Ismo Miettinen, Kristina Kunttu, Tuija Tammelin, Mika Venojärvi, Raija Korpelainen 70 Videoreflektoinnin ja observointimenetelmien hyödyntäminen liikunnanopettajakoulutuk sessa. Katri Takala 17 Keskiiän liikunnasta hyötyy ikääntyneenä. Jari-Joonas Eskelinen AJASSA 98 Jukka Viitasalosta liikuntatieteellisen tiedekunnan vuoden alumni. Harri Rintala 33 Urheilun suurvallasta on tullut liikunnan pikkujättiläinen. Matti Hintikka 110 Luomuliikunnan työkirja. Jouko Kokkonen TUTKIMUSARTIKKELIT 2014 OSA II 40 Erikseen yhdessä – verkkoyhteisöä hyödyntä vän liikuntaintervention sosiaaliset merkityk set koetulle työkyvylle. Anne Soini 14 Päiväkodin liikuntatuokiot tarjoavat mah dol li suuden sosioemotionaalisten taitojen oppi miseen. 98 LIIKUNTA & TIEDE nyt myös näköislehtenä verkossa. Pertti Huotari, Sanna Palomäki 10 Aina leikkimässä, koko ajan touhuamassa. LUETTUA 104 Urana olympialaiset. 87 Kollektiiviset tavoitteet naisten palloilu joukkueissa kilpailukauden alussa. POHDITTUA 99 Move! – tietoa, kannustusta, yhteistyötä, yksilöllisesti kouluikäisten hyvinvoinnin tueksi. Aktiivinen arki jo keski-iässä näkyy vanhalla iällä. Jouko Kokkonen 105 Liikuntabiologian uranuurtaja. Arja Sääkslahti, Mirja Hirvensalo, Mikko Huhtiniemi, Matti Pietilä, Marke Hietanen-Peltola 100 Case Sulkava: Kunnallinen liikuntaviesti on tahdosta kiinni. Ilkka Heinonen TUTKITTUA 116 Tutkimusuutiset 123 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS. Kari Keskinen 22 Liikunnan hyödyt ilman liikuntaa. Urheiluseurat eivät näitä nuoria enää ehkä tavoita, mutta koulujen liikunnanopetus tavoittaa. Teijo Pyykkönen 114 NÄIN MAAILMALLA: Postdokkaamaan ulkomaille. Tahto on tärkeä liikuntalihas. Liikunnan kaikkia hyötyjä ei saa kuin liikkumalla. Kari Kalliokoski 4 Nuorten kunto ja toimintakyky: Mistä lääkkeet kuntoerojen kasvun hillitsemiseen. Heidi Saarela, Tomi Mäki-Opas, Karri Silventoinen, Katja Borodulin 64 Muutokset korkeakouluopiskelijoiden kunto ja hyötyliikunnassa vuosina 2000–2012. Liikkuvat miehet välttyvät raihnaudelta ja elävät pitempään. Lähes kolmannes sotilaslentäjistä kärsii päivittäin fyysisistä työperäisistä ylikuormittumisoireista. Nelli Lyyra, Pilvikki Heikinaro-Johansson, Sanna Palomäki 78 Motoriikan havainnointilomake suomalaisille opettajille – Motor Observation Questionnaire for Teachers lomakkeen kulttuurinen kääntäminen. Piritta Asunta, Helena Viholainen, Jari Westerholm, Pauli Rintala T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 24 Kuva: PUOLUSTUSVOIMAT/EILA PIHLAJA. Osalle nuoria liikkumattomuus voi olla valinta, jota yhteiskunnallinen eriarvoistuminen vauhdittaa. Veli Liikanen, Anni Rannikko 55 Sosiodemografiset erot suomalaisten hyöty liikunnassa. Kari Kalliokoski 106 Tasokkaampaa kuin peli – suomalaisten jalkapallokirjojen kärki. Marjo Rinne 111 Kovia sanoja pehmeästä holhouksesta. Juha Hulmi, Riikka Kivelä 28 Sotilaslentäjä tarvitsee räätälöityä valmen nusta ja kuormittumisen hallintaa. Juhani Kirjonen 97 OPISKELIJA OUNASTELEE: Liikuntaa reseptillä – saa ja pitää uusia
4 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 NUORTEN KUNTO JA TOIMINTAKYKY: Mistä lääkkeet kuntoerojen kasvun hillitsemiseen?
Kuntoja liikunta-aktiivisuuserojen kasvu lisää toiminnan haasteellisuutta kaikessa lasten ja nuorten liikunnassa, mutta etenkin koulujen liikunnanopetuksessa. 5 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: PERTTI HUOTARI, SANNA PALOMÄKI Lapset ja nuoret jakautuvat aiempaa selvemmin hyväkuntoisiin, liikunnallisesti erittäin aktiivisiin ja heikko kuntoisiin, vähän liikkuviin. 2012). 2012; Huotari ym. Jos kehitys jatkuu samankaltaisena, jakautuvat lapset ja nuoret tulevaisuudessa aiempaa selvemmin hyväkuntoisiin, liikunnallisesti erittäin aktiivisiin ja heikkokuntoisiin, vähän liikkuviin. Liikunnanopettaja voi olla ainoa henkilö, jolla on mahdollisuus oppilaan yksilölliseen kohtaamiseen sekä ammattitaitoa ohjata ja innostaa nuorta huolehtimaan fyysisestä toimintakyvystään. 2010a). Tässä artikkelissa tarkastelemme lasten ja nuorten fyysisen kunnon tilaa kansainvälisesti ja Kuva: LEHTIKUVA/MASKOT/HELENA WAHLMAN. Osalle nuoria liikkumattomuus voi olla valinta, jota yhteis kunnallinen eriarvoistuminen vauhdittaa. Samaa ilmiötä on havaittu tapah tuneen myös kouluikäisten fyysisen kunnon ja aktiivisuuden suhteen (Albon ym. Tutkimusten mukaan on varsin selvää, että suuri osa lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta liian vähän (Currier ym. Urheiluseurat eivät näitä nuoria enää ehkä tavoita, mutta koulujen liikunnanopetus tavoittaa. Keskeinen kysymys onkin se, miten erilaisen liikuntataustan omaavat lapset ja nuoret motivoidaan liikkumaan sekä pitämään huolta omasta hyvinvoinnista ja toimintakyvystä. 2010; Dyrstad ym. T uorein kouluterveyskysely (2013) osoittaa lasten ja nuorten terveysja hyvinvointierojen kasvaneen (THL 2013)
Liikuntainnostuksen herättämiseen ja sen ylläpitoon tarvitaan muitakin toimia ja keinoja! Lasten ja nuorten kunnon nykytila Kansainväliset pitkän aikavälin tutkimukset osoittavat lasten ja nuorten kunnon heikentyneen erityisesti kestävyyskunnon osalta (Westerståhl ym.2003; Tomkinson ym. Fyysisen aktiivisuuden, hyvän fyysisen kunnon ja terveyden välistä yhteyttä koskevien tutkimuksellisten näyttöjen pohjalta voidaan ajatella, että on perusteltua opettaa lapsille ja nuorille fyysisen toimintakyvyn kehittämiseen ja seurantaan liittyviä sisältöjä osana koulujen liikunnanopetusta. (Opetushallitus 2010.) On kuitenkin muistettava, että koulujen liikunnanopetuksella tavoitellaan laaja-alaisesti oppilaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia, eikä koululiikunnan painopiste voi ainoastaan olla oppilaan fyysisessä toimintakyvyssä tai sen seuraamisessa. Tutkimukset ovat osoittaneet joidenkin lihaskunto-ominaisuuksien hienoista parantumista (Huotari ym. Hänen tulisi jaksaa keskittyä, kirjoittaa, piirtää ja tehdä käsitöitä niin koulussa kuin vapaa-aikanaankin. Tulevaisuudessa kouluissa toteutettava kouluikäisten fyysisen kunnon ja toimintakyvyn seurantajärjestelmä (Move!) perustuu ensisijaisesti terveyskunnon eri osa-alueiden – kestävyyskunnon, lihasvoiman ja notkeuden kartoittamiseen. Vastaavasti lihaskunnon heikentymistä näyttäisi tapahtuneen yläraajojen ja jalkojen voimassa (Albon 2010; Huotari ym. Lisäksi hyvän fyysisen toimintakyvyn ansiosta koululaisen tulisi jaksaa myös tavata kavereita ja harrastaa vapaa-aikana. 2010), puris tusvoiman (Dos Santos 2010) sekä nopeuden ja ketteryyden osa-alueilla (Huotari 2010). Tutkimusten perusteella tiedetään, että hyvällä fyysisellä kunnolla on monia positiivisia yhteyksiä terveyteen ja lisäksi sillä on todettu olevan ennaltaehkäisevää vaikutusta eri sairauksiin. Liikunta-aktiivisuus näkyi selvästi sekä normaalipainoisten että ylipainoisten nuorten aerobisessa kunnossa (Palomäki, Heikinaro-Johansson & Huotari 2014). Myös suomalaisten lasten ja nuorten kestävyyskunto on heikentynyt 1970-luvulta 2000-luvulle tultaessa (Huotari ym. 2010b) ja vastaavasti joissakin ominaisuuksissa muutokset suuntaan tai toiseen ovat olleet vähäisiä tai ominaisuudet ovat heikentyneet jonkin verran (Albon 2010; Huotari 2010b; Dos Santos 2014). Lihaskunnon osalta vauhdittoman 5-loikan tulokset heikkenivät molemmilla sukupuolilla, mutta vatsalihasten lihaskestävyydessä oli tapahtunut pojilla pientä positiivista kehitystä. Edellä mainitun seuranta-arvioinnin mukaan 15–16-vuotiaiden tyttöjen osaaminen välineenkäsittelytaitoa mittaavassa 8-kuljetustestissä oli vuonna 2010 keskiarvoltaan hieman paremmalla tasolla kuin vuonna On perusteltua opettaa lapsille ja nuorille fyysisen toimintakyvyn kehittämiseen ja seurantaan liittyviä sisältöjä osana koulujen liikunnanopetusta.. Opetushallituksen laatiman riittävän fyysisen toimintakyvyn määritelmän mukaan suomalaisen koululaisen tulisi jaksaa kulkea kouluja harrastusmatkat sekä kuljettaa kouluja harrastusvälineitä omin voimin. 2010; Dyrstad ym. 2010a). Tuoreimmat kansallisesti kattavat tutkimustulokset suomalaisnuorten kunnosta ja sen muutoksista ovat Opetushallituksen teettämästä seurantaarvioinnista vuosilta 2003 ja 2010 (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011). Hyvä fyysinen kunto on yhteydessä muun muassa alhaisempaan sydänja verisuonitautien, 2-tyypin diabeteksen ja lukuisten tukija liikuntaelimistön sairauksien esiintyvyyteen sekä henkiseen hyvinvointiin (Bouchard ym. Kunto, toimintakyky ja terveys kulkevat käsi kädessä Fyysistä kuntoa sääteleviä tekijöitä ovat ensisijaisesti sukupuoli, geneettinen perimä sekä fyysisen aktiivisuuden määrä ja intensiteetti (Bouchard, Blair & Haskell 2007). 2007; Albon ym. (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011.) Lihaskunnon lisäksi myös motoriset taidot ovat keskeinen osa lasten ja nuorten toimintakykyä. 2007). 2012; Dos Santos ym. Yleisesti ottaen pientä parannusta on tapahtunut vatsalihasten lihas kestävyyden (Albon 2010; Huotari ym. 2010b; Dos Santos 2014). Sen sijaan notkeutta mittaavassa eteentaivutustestissä poikien suoritustaso oli hieman heikentynyt. 2014). Esimerkiksi suomalaisnuoria tutkittaessa havaittiin, että ne 15–16-vuotiaat nuoret, jotka olivat liikunnallisesti aktiivisimpia, saavuttivat kestävyyssukkulajuoksussa keskimäärin parempia tuloksia kuin vähemmän liikkuvat tytöt ja pojat. 6 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Suomessa sekä pohdimme, minkälaisia mahdollisuuksia koulujen liikunnanopetuksella ja toimintakykytestauksella on koululaisten liikuntakäyttäytymisen edistämisessä. Keskiarvotarkastelussa 15–16-vuotiaiden nuorten kestävyyskunnossa ei tapahtunut muutoksia tällä aikavälillä mutta jakauman ääripäiden välinen ero näyttäisi edelleen hieman kasvaneen. Lihaskunnon osalta kansainväliset pitkän aika välin tutkimusnäytöt eivät ole yhtä yhdenmukaisia kuin kestävyyskunnon osalta
Osalle nuoria liikkumattomuus voi olla siis henkilökohtainen valinta, jota nyky-yhteiskunta tukee yhtäältä teknistymisen ja autoistumisen myötä ja toisaalta yhteiskunnallisen eriarvoistumisen kautta. Vähäinen arkiliikunta voi kasvattaa kuntoeroja Kuntoerojen kasvua selittänee ainakin osaltaan yhteiskunnassa tapahtuneet voimakkaat muutokset viimeisten vuosikymmenten aikana. Noin puolet 5–9-luokkalaisista lapsista ja nuorista viettää ruudun ääressä yli kaksi tuntia ainakin viitenä päivänä viikossa. Suomessa huomioon otettava seikka on se, että kuntoerojen kasvu on ollut voimakkaampaa pojilla kuin tytöillä. Kansallisen lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistutkimuksen mukaan hyvin pieni osa lapsista ja nuorista täyttää ruutuaikaa koskevan suosituksen, eli viettäisi ruudun ääressä korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Koulun terveydenhoitaja saa järjestelmän avulla tietoa oppilaan jaksamista, terveyttä ja hyvinvointia mahdollisesti haittaavista tekijöistä. 2015.) Soinin (2015) tuoreessa väitöstutkimuksessa osoitetaan, että jo päiväkoti-ikäiset lapset istuvat paljon, ja vain noin kaksi prosenttia päiväkotipäivästä kuluu reipastehoisen liikunnan ja leikin parissa. Move! – koululaisten toimintakyvyn seurantajärjestelmä Move! on perusopetuksen viidennen ja kahdeksannen luokkien oppilaille tarkoitettu fyysisen toimintakyvyn valtakunnallinen seurantajärjestelmä, jonka keskeisenä tavoitteena on kannustaa oppilaita omatoimiseen fyysisestä toimintakyvystä huolehtimiseen. Valtakunnallisesti Move! -seurantajärjestelmä tuottaa kattavasti tietoa lasten ja nuorten fyysisestä toimintakyvystä esimerkiksi poliittisen päätöksenteon tueksi. Järjestelmä otetaan käyttöön virallisesti syksyllä 2016 samanaiLiikunnanopettaja voi olla ainoa henkilö, jolla on sekä mahdollisuus oppilaan yksilölliseen kohtaamiseen että ammattitaitoa ohjata ja innostaa nuorta huolehtimaan fyysisestä toimintakyvystään.. (Kokko ym. (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011.) Tällä perusteella näyttäisi siltä, että nuorten motorisissa taidoissa olisi tapah tunut jonkinasteista heikkenemistä 2000-luvun alkupuolen aikana. Kyseiset ilmiöt eivät toki koske vain suomalaisia. 7 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 2003, mutta molemmilla sukupuolilla havaittiin suoritusten heikentyneen liikkumistaitoja ja liikkeiden yhdistelyä mittaavassa koordinaatiotestissä. Yhden näkökulman kuntoerojen kasvuun johtaneiden syiden pohdintaan tarjoaa vuonna 2013 valmistunut etnografinen väitöstutkimus, jonka yhtenä päätuloksena oli se, että osa 18–20-vuotiaista miehistä eivät koe liikuntaa omalla kohdallaan tarpeelliseksi hyvän elämän osatekijäksi (Kauravaara 2013). Aktiivisesti liikuntaa harrastavilla nuorilla kunto-ominaisuuksien taso vartalon lihasvoimaa ja ketteryyttä vaativissa kuntotesteissä on nykyisin jopa parempi kuin menneinä vuosikymmeninä. Päivittäiset toiminnot vaativat aikaisempaa vähemmän fyysistä ponnistelua, eikä se moni en kohdalla nykyisin riitä alkuunkaan kattamaan terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävää liikuntatarvetta. Vanhemmille lapsille ruutuaikaa kertyy keskimäärin enemmän kuin nuoremmille, ja pojille enemmän kuin tytöille. vuosiluokilla koululaisille tehtäviin laajoihin terveystarkastuksiin ja erityistä seurantajärjestelmässä onkin fyysisen toimintakyvyn ja terveyden välisen yhteyden painottaminen. Liikunnanopettajan ja oppilaan lisäksi myös vanhemmille välitetään tietoa lapsen fyysisen hyvinvoinnin edellytyksistä sekä siitä, mitkä lapsen hyvinvointiin liittyvät tekijät tulisi ottaa huomioon kotona ja vapaa-aikana. Vaikka urheiluseurat eivät tavoittaisi tällaisia nuoria enää mukaan toimintaansa, koulujen liikunnanopetuksen näkökulmasta nämäkään nuoret eivät saa olla ”menetettyjä tapauksia”. Liikunnanopettajalle Move! tarjoaa tietoa siitä, mihin fyysisen toimintakyvyn osa-alueisiin tulisi opetuksen suunnittelussa erityisesti kiinnittää huomiota, ja millaista ohjausta eri oppilaat tarvitsevat toimintakykynsä kehittämiseksi. Yhteiskunnan autoistuminen, teknistyminen ja fyysisesti passiivinen elämäntapa ovat vähentäneet luontaisen arkiliikkumisen määrää selvästi myös lasten ja nuorten keskuudessa. Lisäksi liikkumistaitoja ja alaraajojen tehontuottoa mittaavassa 5-loikkatestissä sekä tyttöjen että poikien suoritustaso oli heikompi vuonna 2010. Sen tarkoituksena on muun muassa tuottaa tietoa, joka voidaan yhdistää em. Havaintoja yksilöiden välisten kuntoerojen kasvusta on tehty ainakin Norjassa ja Uudessa-Seelannissa. Tulevaisuuden uhkakuvana on se, että toimintakyvyltään kaikkein heikoimmilla lapsilla ja nuorilla on entistä enemmän vaikeuksia selviytyä päivittäisistä askareistaan, ja he saattavat kärsiä nykyistä enemmän esimerkiksi tukija liikuntaelinten oireista. Suomessa vuosina 1970–2010 toteutettujen lasten ja nuorten kuntoja liikehallintatutkimusten huolestuttavimmat viestit ovat kestävyyskunnon selvä heikentyminen ja yksilöiden välisten kuntoerojen kasvaminen. Liikkumattomuus voi olla nuoren kohdalla myös tilapäistä, ja onneksi moni löytää liikunnan ilon vielä myöhemmässä elämänvaiheessa
2009). Lasten ja nuorten koettua ja mitattua kuntoa selvittäneissä tutkimuksissa on havaittu, että itse arvioitu fyysinen kunto ja mitatut kuntotestitulokset ovat yhteydessä toisiinsa (Jürimae & Saar 2003; Huotari ym. Koululaiset tarvitsevat koettua pätevyyttä tukevaa palautetta sekä toimintakykytestejä suorittaessaan että niiden jälkeen tuloksia tulkittaessa. 8 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 kaisesti, kun uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) ja niiden pohjalta luodut paikalliset opetussuunnitelmat tulevat voimaan. Jos testitilanteista muodostuu vertailun ja keskinäisen kilpailun areenoita, on selvää että osa oppilaista kokee alemmuutta, ja jää ilman pätevyyden kokemuksia. Laadukkaan kuntotestauksen tunnuspiirteenä on testaajan ja testattavan henkilökohtainen kohtaaminen ja vuorovaikutus testitulosten tulkinnassa oikeiden johtopäätösten tekemiseksi (Keskinen et al. Monet Nuori on harvoin täysin tietämätön oman kuntonsa tilasta. Tavoitteena on tukea myönteistä suhtautumista omaan kehoon ja huolehtia siitä, että oppilaat saavat liikunnasta positiivisia koke muksia, jotta he voisivat omaksua liikunnallisen elämäntavan. Tällä on myönteistä vaikutusta myös oppilaan aikomukseen olla liikunnallisesti aktiivinen. (Mouratidis ym. Kouluissa tehtävillä kuntoja toimintakykytesteillä on siis ensisijaisesti välineellinen merkitys ja niiden kautta tulee pyrkiä tukemaan lapsen ja nuoren tervettä kasvua ja liikunnallisen elämäntavan omaksumista. Monipuolisen liikunnan pitäisi sisältää laajasti eri fyysisten ja taidollisten ominaisuuksien harjoittelua ja kehittämistä. Kuntotesteistä saatavalla testipalautteella tiedetään olevan tärkeä merkitys urheilijoiden harjoittelun optimoinnissa ja suuntaamisessa halutuille fyysisen kunnon osa-alueille. 2004). Kaiken kaikkiaan on tärkeää pohtia, millaisilla pedagogisilla ratkaisuilla kuntoja toimintakykytestauksesta voitaisiin tehdä vähemmän epämiellyttävää, ja miten oppilaat kokisivat kuntotestit mielekkäiksi oman oppimisensa ja hyvinvointinsa kannalta. 2008.) Sekä Suomessa että kansainvälisesti on huomattu poikien suhtautuvan kuntotesteihin tyttöjä myönteisemmin, ja nuorempien oppilaiden vanhempia myönteisemmin (Mercier & Silverman 2014; Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011). Erityistä huomiota on kiinnitettävä niiden oppilaiden pätevyyden kokemuksiin, jotka menestyvät testeissä heikosti. Itse arvioitu fyysinen kunto ja mitatut kuntotestitulokset ovat yhteydessä toisiinsa.. Esimerkiksi perinteiseen kuntopiiriharjoitteluun voi yhdistää vaikkapa noppatai korttipelin, mikä tuo yllätyksellisyyttä ja sattumanvaraisuutta tavallisesti ehkä rutiininomaisesti toistettaviin tehtäviin. Opettajan oma suhtautuminen sekä opetuksen laatu ja sisältö vaikuttavat siihen, miten oppilaat kuntoja toimintakykytestauksen kokevat. Nuori on siis harvoin täysin tietämätön oman kuntonsa tilasta. Motivoituuko ja osaako hän tämän tiedon perusteella muuttaa elämäntapansa liikunnallisemmaksi. Sen sijaan kouluissa kuntotestipalaute on useasti rajoittunut tuloksista laadittujen normitaulukoiden antamaan palautteeseen. Koulun liikunnan ja koululiikunnan tavoitteena tukea oppilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja toimintakykyä Uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) määrittävät liikunnanopetuksen tehtäväksi oppilaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisen. Facebookryhmä: ”Jotain todella uutta liikunnanopetuksessa”). Sen sijaan palaute, joka ei tue oppilaan koettua pätevyyttä, saattaa synnyttää negatiivisia tunteita ja kokemuksia, vähäisempää fyysistä aktiivisuutta ja heikompia liikuntasuorituksia. Onkin korkea aika kysyä, kuinka paljon oppilas hyötyy esimerkiksi siitä tiedosta, että kuuluu ikäluokkansa huonoimpaan neljännekseen kestävyystestin tai vatsalihastestin perusteella. On myös tärkeää huomioida se, että uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) todetaan, ettei oppilaan fyysisten kunto-ominaisuuksien tasoa tai Move! -mittausten tuloksia käytetä oppilaan arvioinnin perusteina. Liikunnanopettajistamme löytyy monia innovatiivisia ja luovia henkilöitä, jotka haluavat keksiä, miten liikuntatunneista ja myös kuntoharjoittelusta voisi tehdä nuorille motivoivampaa ja kiinnostavampaa (mm. Oppilaan koettua pätevyyttä tukeva palaute edistää liikuntamotivaatiota sekä liikunnan kautta saatavia positiivisia tunteita. Oppilaita on kannustettava oman parhaansa yrittämiseen, ja painotettava, että ”parhaansa yrittäminen” on riittävän hyvä testisuoritus jokaiselle, oli tulos sitten mikä tahansa. Koulussa oppilaille tulisi tarjota perus teluja siihen, miksi taitoja tai fyysisen kunnon eri osa-alueita harjoitellaan, ja miksi niiden kehittymistä on hyvä arvioida. Koulun liikunnanopetuksessa kuntoja toimintakykytestauksella ei mielestämme sinänsä ole kovinkaan suurta itseisarvoa, ellei tuloksia käytetä hyväksi oppilaan oppimisen ja opetuksen tukena. Tiedetään, että oppilaat suhtautuvat kuntotesteihin hyvin eri tavalla: jotkut suorastaan pitävät testeistä, joissa saa ponnistella ja näyttää osaamistaan, kun taas toiset pitävät kuntotestejä niin epämiellyttävinä, että jättävät mieluusti kyseisen liikuntatunnin väliin (Mercier & Silverman 2014)
Cardiorespiratory performance and physical activity in normal weight and overweight Finnish adolescents from 2003 to 2010. Kokko & R. Facta Universitatis, Series Physical Education and Sport 7, 27–36. Secular trends and distributional changes in health and fitness performance variables of 10–14-year-old children in New Zealand between 1991and 2003. DOI: 10.1002/ajhb.22638. 2014. & Maia, J. Westerståhl, M., Barnekow-Bergkvist, M., Hedberg, G. PERTTI HUOTARI, LitT Liikuntapedagogiikan lehtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pertti.huotari@jyu.fi SANNA PALOMÄKI, LitT Yliopistonlehtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.h.palomaki@jyu.fi LÄHTEET Albon, H.M., Hamlin, M.J. J Sports Sci Soini, A. 2014. Kouluterveyskysely. Mouratidis, A., Vansteenkiste, M., Lens, W. & Ross, J.J. Bouchard, C., Blair, S. Perceptual and Motor Skills,97, 862–866. & Tjelta, L.I. 9 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 opettajat ja oppilaat hyödyntävät mielellään myös teknologian erilaisia sovelluksia kuntoharjoittelunja testauksen apuna, mikäli niitä on koulussa käytettävissä. Self-perceived and actual indicators of motor abilities in children and adolescents. & Kujala, U. Palomäki S, Heikinaro-Johansson P, Huotari P. & Sideritidis, G. Champaign: Human Kinetics. Scand J Med Sci Sports 22, 822–827. Journal of Teaching in Physical Education 33, 269–281. Global changes in anaerobic fitness test performance of children and adolescents (1958-–2003). Dyrstad, S.M., Berg, T. LIITU-tuutkimuksen tuloksia 2014. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. & Kannas, L. 2003. Jürimäe, T., & Saar, M. Teoksessa S. 2003. http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/vaestotutkimukset/kouluterveyskysely/tulokset Tomkinson, G.R. 2011. 2015. Currie, C., Zanotti, C., Morgan, A., Currie, D., de Looze, M., Roberts, C., Samdal, O., Smith, O. Kokko, S., Hämylä, R., Villberg, J., Aira, T., Tynjälä, J., Tammelin, T., Vasankari, T. Measured physical activity of 3-year-old preschool children. Secular trends in physical fitness of Mozambican s chool-aged children and adolescents. Palomäki, S. Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study: international report from the 2009/2010 survey. High school students’ attitudes toward fitness testing. Associations between the self-estimated and actual physical fitness scores of Finnish grade 6 students. 2008. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014. Kauravaara, K. http://www.wileyonlinelibrary.com. Dos Santos, F., Prista, A., Gomes, T., Daca, T., Madeira, A., Katzmarzyk, P. 2010. Jyväskylän yliopisto. Secular trends in muscular fitness among Finnish adolescents. Painossa. Social determinants of health and well-being among younf people. F. Huotari, P., Nupponen, H., Laakso, L. & Watt A. The motivating role of positive feedback in sport and physical education: Evidence for a motivational model. Studies in Sport, Physical Education and Health 216. THL 2013. Secular trends in aerobic fitness performance in a cohort of Norwegian adolescents. Liikunnan seurantaarviointi perusopetuksessa 2010. http://www.edu.fi/move/mika_on_move/mita_on_fyysinen_toimintakyky Opetushallitus. 2007.Physical activity and health. Näiden oppilaiden kohdalla liikunnanopettaja voi olla ainoa henkilö, jolla on sekä mahdollisuus oppilaan yksilölliseen kohtaamiseen että ammattitaitoa ja osaamista ohjata ja innostaa oppilasta omasta fyysisestä toimintakyvystä huolehtimiseen. 2010. 2012. Koulutuksen seurantaraportit 2011:4. 2013. Move Fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä. 2012. 2010b. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja. Copenhagen: WHO regional office Europe. 2007. R. & Heikinaro-Johansson, P. & Barnekow, V. & Jansson, E. 2010a. 2014. Koska tulevaisuudessa Move! -seurantajärjestelmän keskeisenä tavoitteena on kannustaa oppilasta omatoimiseen fyysisestä toimintakyvystä huolehtimiseen, tulisi toimintakykytestien jälkeen jokaisella oppilaalla olla mahdollisuus liikuntaneuvontaan ja vieläpä siten, että sen yhteydessä voitaisiin laatia oppilaalle henkilökohtainen liikuntasuunnitelma. Vähän liikkuvan nuoren miehen hyvän elämän reseptiin ei liikuntaa tarvita. 2014. Liikunta-aktiivisuus ja ruutuaika. Scand J Med Sci Sports 17, 497–507. Usein koulupäivän kiireinen aikataulu koetaan rajoittavaksi tekijäksi yksilöllisen ja vuorovaikutteisen palautteen antamiselle, mutta toimintakykytestitulosten hyödyntämisen kannalta tämän ajan löytäminen ja varaaminen lukujärjestyksiin olisi välttämätöntä! Myönteinen, liikkumiseen kannustava palaute ja ohjaus ovat tärkeitä kaikille mutta erityisesti sitä tarvitsevat toimintakyvyltään heikoimmat oppilaat. Opetushallitus. Huotari, P., Sääkslahti, A. Scand J Pub Health 38, 739–747. Br J Sports Med 44, 968–972. Huotari, P., Nupponen, H., Laakso, L. & Silverman, S. Tässä kohdassa liikunnanopettajan asiantuntemusta sekä pedagogista ja liikunnallista osaamista tarvitaan erityisesti. & Kujala, U. Secular trends in body dimension and physical fitness among adolescentsin Sweden from 1974 to 1995. 2015. Br J Sports Med 44, 263–269. Oppilaiden autonomiaa voidaan tukea esimerkiksi omalla kuntoharjoitteluun liittyvällä tavoitteen asettelulla, ja sillä että oppilaat saavat valita itse harjoitteita, tehtäviä ja mahdollisesti myös testejä tai pääsevät vaikuttamaan testien ajankohtaan. Scand J Med Sci Sports 13, 128–137.. Liikunta ja Tiede 50, 30–33. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Mercier, K. J Sport Exerc Psych 30, 240–268. 2009. & Haskell, W. Am J Human Biol. Secular trends in aerobic fitness performance in 13-18-year-old adolescents from 1976 to 2001. Always on the move
Lasten aktiivisuus oli luonteeltaan rauhallista muun muassa opettajajohtoisten ryhmätuokioiden ja askartelun aikana, kun taas lasten fyysinen aktiivisuus oli selkeästi kuormittavampaa juoksun, kiipeilyn, sekä työntöja vetotyyppisten puuhailujen yhteydessä, tosin sisällä näitä fyysisesti kuormittavia aktiviteetteja havainnoitiin vain hyvin harvoin. L asten normaalin kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi laadittiin vuonna 2005 suomalaiset Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. Vaikka kolmevuotiaalle lapselle on tyypillistä leikkiä yksin, tässä tutkimuksessa lapsi havainnoitiin useimmiten leikkimässä toisen lapsen kanssa tai ryhmässä. Ulkona lasten leikki oli sisäleikkejä kuormittavamLapset liikkuvat luonnostaan. Lasten leikki on luonteeltaan tyypillisesti moniulotteista ja intensiteetiltään vaihtelevaa, siksi sitä voidaankin kutsua fyysisesti aktiiviseksi leikiksi (Pellegrini & Smith, 1998; Timmons ym., 2007). Luotettavien tulosten saamiseksi onkin suositeltavaa käyttää rinnakkain useita erilaisia mittausmenetelmiä. Tuoreen tutkimuksen tulokset osoittivat, että vain kaksi prosenttia kolmivuotiaiden lasten päiväkoti päivästä kului vähintään kohtuullisesti kuormittavan leikin merkeissä. Lapset havainnoitiin useimmiten; istumassa, seisomassa tai kävelemässä. (Canadian Society for Exercise Physiology, 2012; Department of Health and Ageing, 2010; Department of Health, Physical Activity, Activity, Health Improvement and Protection, 2011). Pientenkin lasten arki kaipaisi lisää liikkumista että objektiivista menetelmää, kiihtyvyysmittareita. Päiväkotipäivästä vain noin kaksi prosenttia kului vähintään kohtuullisesti kuormittavaan leikkiin. Bornstein ym., 2011; Hinkley ym., 2012; Reilly, 2010; Tucker, 2008). Alle kouluikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden mittaaminen on sen spontaanin ja ennalta arvaamattoman luonteensa vuoksi haastavaa (mm Cliff ym., 2009; Oliver ym., 2007; Pate ym., 2010; Trost, 2007). Sen lisäksi lapsen passiivisen ajanvieton, paikallaan olon määrän tulisi olla korkeintaan tunti kerrallaan. Vastaavissa kansainvälisissä suosituksissa, muun muassa Australiassa, Kanadassa ja Englannissa, päiväkoti-ikäisten tulisi liikkua kolme tuntia päivittäin. Syksyn aineiston tarkempi tarkastelu paljasti lasten fyysisen aktiivisuuden olevan aamupäivisin kuormittavampaa kuin iltapäivisin. Tosin yksin leikkiessä lapsen leikit olivat kuitenkin fyysisesti aktiivisempia kuin ryhmässä. Suositusten määrällisen tavoitteen mukaan alle kouluikäisten lasten tulisi liikkua päivittäin kaksi tuntia reippaasti. Toki, mutta myös pienet lapset istuvat liikaa. Kolmivuotiaan liikkuminen pääosin kevyttä – ulkoleikit kuormittavat sisäleikkejä enemmän Tutkimukseen osallistuneiden suomalaisten kolmevuotiaiden lasten kokonaisaktiivisuus oli intensiteetiltään pääosin matalatehoista. Käyttäytymistä, joka pienillä lapsilla usein ilmenee leikkinä, kutsutaan tässä tutkimuksessa fyysiseksi aktiivisuudeksi (physical activity). Tarvitsemme lisää tietoa suomalaisista lapsista, jotta ymmärrämme paremmin lasten fyysistä aktiivisuutta ja voisimme laatia ohjeita lasten arkiaktiivisuuden lisäämiseen sekä istumisen vähentämiseen. Tutkimustulokset osoittivat että poikien fyysinen aktii visuus oli tyttöjen fyysistä aktiivisuutta kuormittavampaa, ja että sukupuolten väliset erot korostuivat erityisesti päiväkotipäivien aikana ja talvella. Vaikka kahden viime vuosikymmenen ajan kiihtyvyysmittareiden käyttö on kansainvälisesti yleistynyt myös päiväkoti-ikäisten liikuntatutkimuksissa (Bornstein ym., 2011; Kim ym., 2012; Welk ym., 2012), toistaiseksi Suomessa kiihtyvyysmittarein toteutettuja lapsuudenajan tutkimuksia on tehty vähän (Aittasalo ym., 2010; Husu ym., 2011; Soini ym., 2012). 11 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: ANNE SOINI AINA LEIKKIMÄSSÄ, KOKO AJAN TOUHUAMASSA. Vaikka pienten lasten uskotaan olevan luonnostaan liikkuvaisia, viimeaikaiset kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että päiväkoti-ikäisten lasten fyysinen aktiivisuus on kuormittavuudeltaan alhaista, eikä monenkaan lapsen aktiivisuuden määrä täytä maansa liikuntasuosituksia (mm. Sisällä tapahtuneista havainnoinneista 86 prosenttia tapahtui intensiteetiltään matalatehoisissa toiminnoissa. Lasten fyysisen aktiivisuuden määrittämiseen käytettiin sekä subjektiivista suoraa havainnointia. Koska havainnointien ulkopuolelle jäivät ruokailut ja lepohetket, lasten rauhallisten toimintojen määrä oli todellisuudessa saatuja tuloksia suurempi
Päiväkoti on merkittävä ympäristö fyysisen aktiivisuuden muodostumiselle varhaislapsuudessa. Lapsille kertyi arkisin talvella syksyä vähemmän kevyttä liikkumista. Myös ulkoleikeistä lähes puolet oli paikallaanoloa.. Päiväkodissa talven ulkoiluhavainnoinnit puolestaan osoittivat lasten viettävän useammin paikallaan tapah tuvien leikkien parissa ja harvemmin vähintään kohtuullisesti kuormittavissa leikeissä, kuin syksyn havainnoinneissa. He voivat toimillaan ja kannustuksellaan antaa lapselle mahdollisuudet monipuoliseen ja riittävään fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimusmenetelmiin liittyvistä rajoitteista huolimatta tutkimuksen vahvuutena voidaan pitää siinä käytettyjä mittausmenetelmiä. Aikuisten ja kouluikäisten lasten riittämättömästä fyysisestä aktiivisuudesta ja lisääntyneistä istumistottumuksista on viime aikoina keskusteltu paljon julkisuudessa, mutta tämän tutkimuksen tulokset viittaisivat myös päiväkoti-ikäisten lasten arkiliikkumisen ja fyysisesti aktiivisen leikin määrän olevan huolestuttavan vähäistä. Lisäksi Hollannissa lasten fyysinen aktiivisuus oli kuormittavampaa lasten leikkiessä ryhmässä, eikä kellonaika vaikuttanut lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Vanhemmat ja varhaiskasvattajat avainasemassa Tutkimuksessa saatua tietoa tulisi käyttää lähtökohtana liikkumisen mahdollisuuksien lisäämisessä eri tyisesti päiväkotiympäristössä, sekä laadittaessa nykyistä tarkempia liikuntaja arkiaktiivisuusohjeistuksia päiväkoti-ikäisille lapsille. Suomessa lapsilla esiintyi päiväkodissa enemmän paikallaanoloa sekä vähemmän vähintään kohtuullisesti kuormittavaa fyysistä aktiivisuutta kuin hollantilaisilla lapsilla. Suomalaisiin Varhaiskasvatuksen liikunnan suosituksiin olisi hyvä lisätä myös yhtäSuomalaisten kolmevuotiaiden lasten fyysinen aktiivisuus oli pääosin matalatehoista. Suomalaislapsilla enemmän paikallaanoloa kuin Hollannissa Syksyn ja talven merkittävistä olosuhde-eroista huolimatta havaittiin vain pientä vaihtelua lasten fyysisen aktiivisuuden määrässä. Tulokset osoittivat myös ettei monikaan tutkimukseen osallistuneesta lapsesta (0–9 %) täyttänyt Varhaiskasvatuksen liikunnan suosituksen kahden tunnin reippaan liikunnan määrällistä tavoitetta. Ulkoleikeistä, leikit hiekkalaatikolla tai hiekkalaatikkovälineillä sekä roolileikit, olivat fyysisesti vähemmän kuormittavampia, kun taas työnnettävät pyörälliset lelut kuten kuorma-autot, taaperokärryt ja kolmipyörät olivat yhteydessä fyysisesti kuormittavampiin leikkeihin. Vaikka varhaiskasvattajien antamilla fyysiseen aktiivisuuteen kannustavilla kehotuksilla oli myönteinen vaikutus lasten aktiivisuuteen, suurin osa tutkimuksen havainnoista ei sisältänyt kyseisiä keho tuksia. Menetelmiensä ansiosta tutkimus paitsi täydentää olemassa olevaa suomalaista tieteellistä tutkimustietoa, mahdollistaa myös tutkimustulosten laajemman kansainvälisen vertailun. Suomen, Hollannin ja Australian väliset vertailuaineistot nostivat esiin lasten fyysisessä aktiivisuudessa maakohtaisia eroja. Suomen kannalta myönteinen havainto oli kuitenkin, että päiväkotipäivisin suomalaiset kolmevuotiaat viettivät australialaisia ikätovereitaan noin 20 minuuttia enemmän aikaa intensiteetiltään kevyissä toiminnoissa. Tulosten perusteella voidaankin olettaa, että lasten ulkoiluja lepoajat ovat päiväkodissa aikataulutetumpia kuin kotona, ja siksi selkeämmin erotettavissa. Lasten fyysisessä aktiivisuudessa ei ilmennyt suuria eroja arkija viikonlopun päivien tai päiväkodissa ja kotihoidossa vietettyjen päivien välillä. Lisäksi, vaikka varhaiskasvattajat olivat läsnä lasten leikkitilanteissa, he järjestivät harvoin opettajajohtoisia leikkejä tai kannustivat lapsia fyysisesti aktiivisiin leikkeihin. Vanhemmat ja varhaiskasvattajat ovat avainasemassa. Itse asiassa, tulosten mukaan lapset olivat vähemmän aktiivisia silloin kun aikuinen osallistui leikkiin, tai kun aikuinen oli käynnistänyt leikin. Tosin talvella lapset viettivät arkisin viikonloppupäiviä enemmän aikaa matalatehoisten leikkien parissa. Lasta tulisi kannustaa ulkoiluun ja fyysisesti aktiivisiin leikkeihin kaikkina vuodenaikoina. Tiettävästi tutkimus on ensimmäinen, jossa suomalaisten kolmevuotiaiden päiväkotilasten fyysistä aktiivisuutta on mitattu kiihtyvyysmittarein. Esimerkiksi päivittäisen kolmen tunnin kevyen liikunnan määrän suosituksen saavuttaneiden lasten määrä vaihteli jopa 1–100 prosentin välillä, raja-arvojen määrittelytavasta riippuen. Koska kiihtyvyysmittarin fyysisen aktiivisuuden intensiteetin määrittämiseen tarvitaan raja-arvoja, eivät tämän tutkimuksen tulokset liikuntasuositusten saavuttamisen suhteen olleet täysin yksi selitteisiä. Siksi se soveltuu myös interventioiden toteuttamiseen. Yllättävää kuitenkin oli, että myös ulkoleikeistä lähes puolet oli paikallaanoloa, ja vain kaksi prosenttia vähintään kohtuullisesti kuormittavaa toimintaa. 12 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 paa. Lisäksi päiväkotipäivän aikana lasten fyysisen aktiivisuuden intensiteettivaihtelut korostuivat kotihoitopäiviä selkeämmin
& Fogelholm, M. Lasten kokonaisaktiivisuuden tutkimusaineistoa kerättiin ActiGraph GT3X-kiihtyvyysmittareilla viitenä peräkkäisenä päivänä, keskiviikosta sunnuntaihin. Tutkimukseen osallistuneet lapset havainnoitiin satunnaisesti yksitellen normaalin päiväkotiarjen keskellä, jättäen ruokailuja lepohetket havainnointien ulkopuolelle. Tulevaisuudessa tutkimusten tulisi lisäksi arvioida fyysisen aktiivisuuden merkitystä erityisesti lapsen kokonaisvaltaiselle kasvulle ja kehitykselle. & Okely, A.D. Miten ne vaikuttavat lapsen kehitykseen. Kuinka paljon on liika istuminen ja paikallaanolo. Methodological considerations in using accelerometers to assess habitual physical activity in children aged 0–5 years. ANNE SOINI, TtT, LitM Yliopistonopettaja Kasvatustieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anne.j.soini@jyu.fi Kirjoittajan väitöstutkimus ”Jatkuvasti liikkeessä – Kolmevuotiaiden päiväkotilasten mitattu fyysinen aktiivisuus” tarkastettiin 15.1.2015 Jyväskylän yliopistossa. Mittaria neuvottiin käyttämään mahdollisimman paljon lapsen hereillä oloajasta ja riisumaan se vain unien, uinnin ja kylvyn ajaksi. LÄHTEET: Aittasalo, M., Tammelin, T. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden arviointi – Menetelmät puntarissa. 2011. Mittausten ensimmäisenä aamuna mittarivyö asetettiin lapselle lähelle vartaloa, lantion oikealle puolelle. Accelerometer-derived physical activity levels of preschoolers: a metaanalysis. Liikunta & Tiede, 47(1), 11–21. Bornstein, D.B., Beets, M.W., Byun, W. doi: 10.1016/j.jsams.2011.05.007 Canadian Society for Exercise Physiology (2012). Canadian physical activity guidelines and Canadian sedentary behaviour guidelines. Havainnointeja pyrit tiin suorittamaan tasapuolisesti sekä aamupäivän että iltapäivän aikana, päiväkotipäivän eri tilanteissa niin sisäkuin ulkotiloissa. Tutkimus sisälsi aineistoa Suomesta, Hollannista ja Australiasta. Ja ennen kaikkea – meidän tulee mahdollistaa ja tukea lasta löytämään halu ja ilo omaehtoiseen ja elämänkestävään liikkumiseen. Tavoitteena oli selvittää kolmevuotiaiden päiväkotilasten fyysistä aktiivisuutta ja sitä mahdollistavia tai estäviä tekijöitä. Kaikki tutkimukseen osallistuneet lapset olivat kolmevuotiaita. Kuinka paljon ja minkälaista toimintaa tarvitaan pienten lasten terveyttä edistävään fyysiseen aktiivisuuteen. Havainnointiaineisto kerättiin päiväkodissa kahden tutkijan voimin, kolmen päivän ajan, keskiviikosta perjantaihin. Lisäksi haluttiin selvittää eroavatko lasten havainnointiin perustuva fyysinen aktiivisuus ja aktiivisuuden kontekstit päiväkodissa Suomessa ja Hollannissa, sekä eroaako kiihtyvyysmittarilla mitattu lasten fyysinen aktiivisuus Suomessa ja Australiassa. Jokaisella lapsella on oikeus liikkuvaan arkeen. asp?x=804 Cliff, D.P., Reilly, J.J. Kodin ja päiväkodin välisen kasvatuskumppanuuden sekä varhaiskasvattajien koulutuksen yhteydet lapsen fyysiseen aktiivisuuteen ovat myös huomionarvoisia jatkotutkimusaiheita. Journal of Science and Medicine in. Tulostettu 17.5.2014 http://www.csep.ca/english/view. Journal of Science and Medicine in Sport, 14, 504–511. NÄIN TUTKITTIIN T utkimus koostui neljästä osatutkimuksesta. Olisi tärkeää selvittää lapsen yksilöllisten tekijöiden, kuten minä pystyvyyden ja motivaation yhteyttä lapsen fyysiseen aktiivisuuteen. 2010. Lasten fyysistä aktiivisuutta tarkasteltiin yksilön, sosiaalisen ja fyysisen ympäristön sekä päivähoidon ja yhteiskuntamme yleisten käytäntöjen välisenä kaksisuuntaisena vuorovaikutuksena. & McIver, K. Mittaukset toteutettiin samalla noin sadan lapsen osallistujajoukolla kahtena eri vuodenaikana, syksyllä ja talvella. Tutkimusaineistoa kerättiin sekä arkiettä viikonlopun päivinä siten, että siihen sisältyi niin kotona kuin päiväkodissa vietettyä aikaa. 2009. Tietoa lasten käyttäytymisestä, toimintaympäristöstä sekä sosiaalisista tekijöistä päiväkotipäivän aikana kerättiin kansainvälisellä Observational System for Recording Physical Activity in Children – Preschool version (OSRAC-P) havainnointimenetelmällä. Siinä määritettiin lapsen fyysisen aktiivisuuden intensiteettitasot, muodot, sijainnit, toimintaympäristöt, ryhmäkokoonpanot, toiminnan käynnistäjät sekä toimintaan vaikuttavat kehotukset ja kannustukset. Varhaiskasvatuksen säädöksissä ja käytänteissä tulisikin huomioida nykyinen tutkimustieto lasten fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi Pienten lasten fyysinen aktiivisuus ansaitsee huomiota myös tulevaisuuden tutkimuksissa. 13 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 jaksoista istumista ja ruutuaikaa sisältäviä suosituksia
The physical activity levels of preschool-aged children: a systematic review. & Hesketh, K. doi: 10.1249/MSS.0b013e3181cea116 Pellegrini, A.D. Liikunta & Tiede, 49(1), 52–58. doi: 10.1249/MSS.0b013e3181cea100 Soini, A., Kettunen, T., Mehtälä, A., Sääkslahti, A., Tammelin, T., Villberg, J. Tulostettu 18.5.2014 http://www. Physical activity recommendations for children 0–5 years. & Pfeiffer, K.A. Welk, G.J., McClain, J. Child Development, 69(3), 577–598. doi: 10.1139/H07–112 Trost, S.G. Sosiaalija terveysministeriön oppaita 2005:17. & Welk, G.J. Physical activity in preschoolers. Pate, R.R., O´Neill, J.R. 2008. Preschoolers’ physical activity, screen time, and compliance with recommendations. doi: 10.1177/1559827607301686 Tucker, P. Medicine & Science in Sports & Exercise, 42, 508–512. Kolmevuotiaiden päiväkotilasten mitattu fyysinen aktiivisuus. & Smith, P.K. 2010. 2012. doi: 10.1249/MSS.0b013e318233763b Husu, P., Paronen, O., Suni, J. health.gov.au/internet/main/publishing.nsf/Content/9D831D9E671 3F92ACA257BF0001F5218/$File/0-5yrACTIVE_Brochure_FA%20 SCREEN.pdf Department of Health, Physical Activity, Health Improvement and Protection 2011. 2012. 2011. Early Childhood Research Quarterly, 23, 547–558. ..: a systematic review. Sports Medicine, 37(12), 1045–1070. 2007. Medicine & Science in Sports & Exercise, 44(3), 458–465. & Ainsworth, B.E. & Kolt, G.S. Physical activity for preschool children – how much and how. doi: 10.1016/j.jsams.2008.10.008 Department of Health and Ageing 2010. American Journal of Lifestyle Medicine, 1, 299–314. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005. Physical active play: the nature and function of a neglected aspect of play. Kim, Y., Beets, M.W. Start Active, Stay Active: a report on physical activity for health from the four home countries’ Chief Medical Officers. 2010. Low levels of objectively measured physical activity in preschoolers in child care. Journal of Science and Medicine in Sport, 15, 311–321. Applied Physiology, Nutrition and Metabolism, 32, S122–S134. & Vasankari, T. Measurement of physical activity in preschool children. Protocols for evaluating equivalency of accelerometry-based activity monitors. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:15. Reilly, J.J. 2007. Medicine & Science in Sports & Exercise, 42(3), 502–507. doi: 10.1249/MSS.0b013e3182399d8f. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. 14 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Sport, 12, 557–567. 2012. Medicine & Science in Sports & Exercise, 44(1Suppl), S39–S49. 1998. 2007. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Everything you wanted to know about selecting the “right” Actigraph accelerometer cutpoints for youth, but. Timmons, B.W., Naylor, P.J. & Mitchell, J. Understanding prevalence and measurement issues. 2012. doi: 10.1016/j.jsams.2011.12.001 Oliver, M., Schofield, G.M. & Poskiparta, M. Measurement of physical activity in children and adolescents. Tulostettu 18.5.2014 https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/216370/dh_128210.pdf Hinkley T., Salmon J., Okely A.D., Crawford D
14 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: KATRI TAKALA Liikuntatuokiot ovat tärkeitä pienten asten motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden kehittämisen välineitä. Samalla ne tarjoavat hyvän ympäristön vuorovaikutuksen, itsehallinnan ja tunteiden ilmaisemisen kehittymiselle.
Sosioemotionaaliset taidot ovat vuorovaikutustaitoja, joiden avulla lapsi käsittelee itseään ja ihmissuhteitaan tehokkaasti ja eettisesti. Emotionaaliset taidot ovat pohjana lapsen sosiaalisille taidoilla. Uuden lain tavoitteena on ennen kaikkea taata laadukas varhaiskasvatus koko ikäluokalle. Esimerkiksi Valo ry on käynnistänyt uuden liikkumisja hyvinvointiohjelman tukemaan varhaiskasvatuksen liikuntaa. Varhaiskasvatuslakia uudistetaan parhaillaan. Sosioemotionaaliset taidot vaikuttavat lapsen terveyteen ja hyvinvointiin ja niiden kehittäminen on luontevaa liikunnan yhteydessä. Lisäksi sen tavoitteena on, että varhaiskasvatuksen merkitys lasten sosiaalisuuteen kasvattajana kasvaa edelleen. Kansainvälisessä vuonna 2014 valmistuneessa Comenius-vertailussa suomalaiset päiväkodit todettiin laadukkaiksi oppimisympäristöiksi verrattuna viiteen muuhun Euroopan maahan. 15 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Päiväkodin liikuntatuokiot tarjoavat mahdollisuuden sosioemotionaalisten taitojen oppimiseen P ienten lasten vähäinen fyysinen aktiivisuus sekä erilaisten käytöshäiriöiden lisääntyminen ovat ajankohtaisia huolenaiheita. Suomalaisissa päiväkodeissa oli erityisen myönteistä turvallinen ilmapiiri sekä aikuisten ja lasten välinen kommunikaatio. Suomesta vertailuun osallistui useita päiväkotiryhmiä Kajaanista ja Jyväskylästä. Varhaista puuttumista pidetään tärkeänä lasten hyvinvointia ja liikunnallisuutta tuettaessa, sillä lasten on todettu omaksuvan pysyviä tapoja jo 3?4-vuotiaina. Comenius-vertailun tulos on arvokas, sillä Suomessa varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia hoidon, kasvatuksen ja opetuksen avulla. Hyvät sosioemotionaaliset taidot muodostavat perustan paitsi lapsen terveydelle, myös yhteiskunnan jäseneksi kasvamiselle, myöhemmille elämäntavoille sekä elämässä ja koulussa menestymiselle. Lisäksi liikkuessaan lapsi saa luontevasti harjoitella sosiaalisia taitojaan sekä tunteiden ilmaisua. Sen teemoja ovat varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin muuttaminen liikuntamyönteiseksi ja pedagogisen osaamisen ja johtamisen kehittäminen. Kuva: ANTERO AALTONEN. Päivittäinen liikkuminen luo perustan lapsen hyvinvoinnille
Tavoitteellista, tuettua, rohkaisevaa Väitöstutkimuksessani pyrin valottamaan liikunnan mahdollisuuksia tukea pienten lasten sosioemotionaalisia taitoja sekä kehittämään taitojen arviointia. Arvioinnin pohjalta varhaiskasvattajat voivat laatia yhdessä vanhempien kanssa kullekin lapselle tarkoituksenmukaiset tavoitteet sosioemotionaalisten taitojen kehittämiseksi päiväkodissa ja kotona. Lapsi tulee huomioida muun muassa kuuntelemalla häntä ja tukea häntä myös ryhmän jäsenenä toimimisessa. Ihmissuhteiden hallintaan kuuluvat taidot eivät välttämättä myöskään tule esiin niin vahvasti kotona kuin päiväkodissa vertaisryhmässä. Tavoitteena oli sosioemotionaalisia taitoja kehittävän liikuntaintervention vaikuttavuuden arviointi sekä sosioemotionaalisten taitojen arviointimenetelmän kehittäminen. Poikia tulisikin tukea näissä taidoissa, koska tunteiden tunnistamisen vaikeudet voivat johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen. Itsehallinta ydinpätevyysalueeseen sisältyviä taitoja ovat muun muassa maltin säilyttäminen ristiriitatilanteissa sekä ohjeiden ja muiden mielipiteiden kuunteleminen. Varhaiskasvattajien ja vanhempien arvioissa lasten sosioemotionaalisissa ydinpätevyysalueissa oli tilastollisesti merkitseviä eroja. Tytöt edellä tunteiden tunnistamisessa Tämän tutkimuksen mukaan tytöt ovat 3?4-vuotiaana poikia taitavampia nimeämään ja tunnistamaan tunteitaan sekä puhumaan niistä päiväkodin yleisissä tilanteissa. Lasta tulee myös rohkaista. Varhaiskasvattajien arvioissa lasten sosioemotionaalisissa ydinpätevyysalueissa ei ollut eroja päiväkodin yleisissä tilanteissa ja liikuntatuokiolla. Erot voivat johtua siitä, että vanhemmat ovat harjaantuneimpia arvioimaan omien lastensa tunteisiin liittyviä taitoja kuin varhaiskasvattajat päiväkodissa. Sitä voidaan hyödyntää lasten taitojen arvioinnissa. Vanhemmat arvioivat lastensa olevan tietoisempia itsestään ja toisistaan kuin varhaiskasvattajat päiväkodin yleisissä tilanteissa. Vanhemmat tarkkasilmäisiä lapsen tunteiden kehittymisen havainnoitsijoita Sosioemotionaalisten taitojen arviointimenetelmän kehittämisen yhteydessä 3?4-vuotiaiden taitoja tarkasteltiin eri konteksteissa ja sukupuolittain. Interventiolla ei siis ollut vaikutusta lasten sosioemotionaalisten taitojen kehittymiseen. Näin ollen liikuntatuokioita voi hyödyntää lasten sosioemotionaalisia taitoja kehitettäessä ja arvioitaessa. Lisäksi kielteiset tunteet voivat rapauttaa mielenterveyttä. Haastatteluista kävi ilmi, että kun päiväkotien liikuntatuokioilla tuetaan lasten sosioemotionaalisia taitoja, on tärkeätä hyödyntää valmiiksi laadittuja ohjelmia ja sisäistää toiminnan tavoitteet. Tutkimuksessa kehitetyn pienten lasten sosioemotionaalisia taitoja mittaavan arviointilomakkeen luotettavuus oli hyvä. Kaiken kaikkiaan liikuntatuokiot tulisi nähdä myös sosioemotionaalisten taitojen oppimisympäristönä, ei pelkästään lasten motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden kehittämisen välineenä. Liikuntaintervention vaikuttavuutta tarkasteltaessa ilmeni, että sosioemotionaaliset taidot paranivat sekä koeryhmällä että kontrolliryhmällä tilastollisesti merkitsevästi. Tunteiden on todettu liittyvän yhä vahvemmin ihmisten hyvinvointiin, sillä niiden on todettu tuntuvan kehossa ja tarttuvan muihin. Lasten sosioemotionaaliset taidot näyttäytyvät siis saman laisina päiväkotien erilaisissa tilanteissa. Tulokset antavat tärkeää tietoa lapsen kasvatuksesta kokonaisvaltaisesti. Tietoisuus itsestä ja toisista ydinpätevyysalueeseen sisältyviä taitoja ovat esimerkiksi sanojen löytäminen omille tunteille nimeämällä niitä ja tunteista puhuminen sekä toisen tunteisiin samaistuminen. Niitä ovat tietoisuus itsestä ja toisista, itsehallinta, ihmissuhteiden hallinta ja vastuullinen päätöksenteko, jota ei tutkittu tässä tutkimuksessa. Vaikka liikuntainterventio ei vaikuttanut lasten sosioemotionaalisiin taitoihin, ilmapiiri 3?4-vuotiaiden lasten liikuntatuokioilla oli varhaiskasvattajien päiväkirjamerkintöjen perusteella myönteinen ja lapset olivat innokkaita osallistumaan liikuntaan. Varhaiskasvattajien haastatteluista kävi ilmi, että tuettaessa lapsen sosioemotionaalisia taitoja liikunnan avulla toiminnan tulee olla tavoitteellista. On tärkeää tukea myös varhaiskasvattajia koulutuksella erilaisten pedagogisten ratkaisujen hyödyntämisessä. KATRI TAKALA, LitL (väit.) Yliopettaja Liikunnan ja vapaa-ajan koulutus Kajaanin ammattikorkeakoulu Sähköposti: katri.takala@kamk.fi Kirjoittajan väitöstutkimus ”3?4-vuotiaiden päivä kotilasten sosio emotionaalisten taitojen ilmeneminen ja arviointi liikunnassa” tarkastettiin 24.1.2015 Jyväskylän yliopistossa.. Tämän sekä lasten päivittäisen liikunnan mahdollistamiseksi päiväkodeissa tulee olla tarpeeksi henkilökuntaa. 16 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Collaborative for Academic, Social and Emotional Learning (CASEL) -organisaatio on määritellyt lasten kannalta keskeiset sosioemotionaaliset ydinpätevyysalueet, joihin sosioemotionaaliset taidot sisältyvät. Ihmissuhteiden hallinta ydinpätevyysalueeseen sisältyviä taitoja ovat toiselle sopivalla tavalla puhuminen, auttavaisuus toisia kohtaan tai askareissa ja yhteistyön tekeminen parija ryhmätehtävissä. Tutkimuksessa painotettiin yhtäaikaisesti sosioemotionaalisia taitoja ja liikuntaa. Lisäksi tutkimus valottaa liikuntakasvatuksen mahdollisuuksista pienten lasten kasvun ja kehityksen tukijana. Toisaalta varhaiskasvattajat arvioivat lasten itsehallintaan ja ihmissuhteiden hallintaan kuuluvat taidot päiväkodin yleisissä tilanteissa paremmiksi kuin vanhemmat kotona
Kun tutkimuksen tilastollisissa analyyseissä vakioitiin miesten vuonna 2000 ilmoittamat sairaudet, säilyivät tulokset lähes muuttumattomina. Eniten keski-iässään liikkuneet miehet saivat paremmat pisteet myös fyysisen roolitoiminnan, yleisen terveyden, energisyyden ja sosiaalisen roolitoiminnan osa-alueilla, mutta nämä erot eivät saavuttaneet tilastollista merkittävyyttä. Säännöllisesti liikkuvat välttivät raihnausoireet Keski-iässä harrastettu liikunta oli tutkimuksessamme vahvasti yhteydessä hauraus-raihnaus oirehtymään vanhalla iällä. 2014; Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos 2014). He antoivat yleiskuvauksen vapaa-ajan liikunnastaan vuonna 1974, minkä perusteella heidät jaettiin kolmeen ryhmään: matalan, keskitasoisen ja korkean liikuntatason ryhmiin. Siksi on tärkeää, että ikääntyvä ihminen kokee terveytensä hyväksi ja voi nauttia jokapäiväisestä elämästään. Vuosien karttuminen ei välttämättä johda ihmisen ”haurastumiseen”; vain alle 30 prosenttia yli 85 vuotiaista NÄIN TUTKITTIIN T utkimuksessa tarkasteltiin 782 Helsingin Johtajat -tutkimukseen osallistuneen miehen keski-iän liikuntaharrastuksien yhteyksiä vanhemmalle iälle. Vähäinenkin stressi voi romauttaa hauraan vanhuksen voinnin. Tutkimuksen alkuvaiheessa miehet olivat terveitä, eikä heillä ollut säännöllisiä lääkityksiä. Eniten oireyhtymää havaittiin niillä miehillä, jotka olivat passiivisia sekä keski-iässään että vanhuudessa. Matalan liikuntatason ryhmään kuului 19 prosenttia, keskitasoisen liikunnan ryhmään 51 prosenttia ja korkean liikuntatason ryhmään 30 prosenttia tutkituista. Korkeallakin iällä aloitetusta liikunnasta oli siis hyötyä. Liikunnallisuutta kyseltiin myös vuonna 1986 ja 2000. Lihasten, hengitysja verenkiertoelimistön toiminta, liikelaajuudet, notkeus ja fyysinen toimintakyky ovat kohentuneet Elämme aiempaa pidempään. S uomen väestö vanhenee nopealla tahdilla, vuonna 2060 yli 85-vuotiaita ihmisiä arvioidaan olevan noin puoli miljoonaa, nelinkertainen määrä nykyiseen verrattuna (Tilastokeskus 2009). Pääosa tutkimuksiin osallistuneista työskenteli johtotehtävissä tai heillä oli akateeminen koulutus. Seuranta-ajat eri tutkimuksissa vaihtelivat 26 vuodesta 34 vuoteen. Kyse ei siis ole vain siitä, että sairaat liikkuisivat vähemmän ja olisivat sairauksiensa vuoksi hauraampia. Tutkimuksessamme keski-iän liikunnan yhteyksiä terveyteen liittyvään elämänlaatuun, muun muassa hauraus-raihnaus -oireyhtymään ja telomeerien pituuteen sekä kuolleisuuteen seurattiin 34 vuoden ajan Helsingin johtajat -tutkimukseen osallistuneiden 782 miehen osalta. Aktiivinen arki jo keski-iässä näkyy vanhalla iällä. 18 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 ihmisistä täyttää hauraus-raihnaus -oireyhtymän kriteerit (Collard ym. Käytimme ”haurastumisen” kriteereinä tahatonta laihtumista, fyysistä heikkoutta, uupumisen tunnetta ja vähäistä fyysistä aktiivisuutta. Liikunnan lisääminen on lupaava keino onnistuneen vanhenemisen edistämiseen. Monisairailla ihmisillä hauraus-raihnausoireyhtymää on toki enemmän kuin terveillä, mutta suurin osa ihmistä, joilla on useita sairauksia, ei sairasta hauraus-raihnaus-oireyhtymää. Terveyteen liittyvää elämänlaatua selvitettiin RAND-36 kyselylomakkeen avulla, johon vastasi 552 (91 prosenttia elossa olevista osallistujista) miestä. Liikunnan harrastaminen on hyödyllistä myös hauraille ja monisairaille ihmisille. Niillä miehillä, jotka raportoivat harrastavansa säännöllistä, hengästymiseen ja hikoiluun johtavaa liikuntaa sekä tutkimuksen alkuvaiheessa että seurannan lopussa, ei hauraus-raihnaus oireyhtymää havaittu ollenkaan. 2012). Keski-iässä harrastettu liikunta ennusti vanhemmalla iällä parempaa fyysistä toimintakykyä. Tutkimuksessamme iäkkään ihmisen haurausraihnaus -oireyhtymän esiintyvyyttä selvitettiin vuonna 2000 lähetetyn kyselylomakkeen perusteella. Liikkuvat miehet välttyivät raihnaudelta ja elivät pidempään, käy ilmi tuoreesta seurantatutkimuksesta. Tutkimukseen vastatessaan miehet olivat keskimäärin 73 vuotiaita.. Mikäli 3–4 kriteeriä täyttyi, katsottiin osallistujalla olevan hauraus-raihnausoireyhtymä. Iäkkään ihmisen hauraus-raihnaus -oireyhtymällä tarkoitetaan tilaa, jossa ikääntynyt on altis muun muassa useille sairauksille, toimintakyvyn laskulle, laitostumiselle ja kuolemalle. Liikunnan lisäämiseen olisi siis mahdollisuuksia. Eniten liikkuneilla miehillä oli 80 prosenttia vähäisempi hauraus-raihnaus oireyhtymän riski verrattuna keski-iässään vähiten liikkuneisiin miehiin. Tutkimusten mukaan vain 14–24 prosenttia suomalaisista täyttää terveysliikunnan vähimmäissuosituksen, eli harrastaa viikossa yhteensä 150 minuuttia keskitasoista aerobista liikuntaa ja lisäksi muutaman kerran viikossa lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittävää liikuntaa (Husu ym
terveillä urheilijoilla (Collins ym. Tulos oli riippumaton muun muassa keski-iän painoindeksistä, kolesterolista, tupakoinnista ja verenpaineesta. 2011). Useissa tutkimuksissa on havaittu, että enemmän liikkuvilla ihmisillä telomeerit ovat pidempiä. 2008) on mahdollista, että liikuntaa suojaa telomeereja antioksidanttien lisään tymisen kautta. Koska säännöllisesti liikkuvilla ihmisillä on enemmän oman elimistön tuottamia antioksidantteja elimistössään (Radak ym. Liikunta myös vähentää toimintakyvyn heikkenemistä ja ehkäisee muistisairauksia ja sitä kautta vähentää hauraus-raihnaus oireyhtymää. Cherkas kollegoineen osoitti, että heidän 2 401 kaksosta (ikä 18–81) käsittävässä tutkimuksessa telomeerit olivat pidempiä niillä osallistujilla, jotka liikkuivat enemmän (2008). Näistä verinäytteistä analysoitiin myöhemmin telomeerien pituus. 2013). 2012) Laajassa, 7 813 naista sisältäneessä amerikkalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että telomeerit olivat pisimmät naisilla, jotka harrastivat keskitai voimakastasoista liikuntaa 2,5 tuntia viikossa, mutta tätä suuremmalla liikuntamäärällä tai teholla ei ollut lisähyötyä telomeerien pituuden kannalta (Du ym. Telomeerien pituuden on esitetty kuvaavan ihmisen solujen ikääntymistä, ns. Toisaalta on hyvä muistaa, että useat sairaudet ovatkin ennemmin aihe harrastaa liikuntaa kuin este liikunnan harrastamiselle (Liikunta Käypä Hoito 2011). 2009; O`Donovan 2011). Liikunta vaikuttaa suojaavan telomeereja lyhentymiseltä, mutta asia ei ole muidenkaan tutkimusten perusteella aivan yksiselitteinen voimakastasoisen liikunnan kohdalla. Telomeerit siis lyhenevät ihmisen vanhetessa. Kun telomeerit ovat lyhentyneet kriittisesti, solut menettävät kykynsä jakautua. Kaikista lyhyimmät, eli ”kuluneimmat” telomeerit löytyivät niiltä miehiltä, jotka olivat passiivisimpia. Liikunta vähen tää lihaskatoa, sarkopeniaa, joka liittyy oireyhtymään läheisesti. Kun analyyseissa otettiin huomioon iän lisäksi myös keski-iän painoindeksi, kolesterolipitoisuus ja tupakointi, vähiten ja eniten liikkuneiden ryhmässä telomeerit olivat keskimäärin 8.10kB pitkiä, ja keskitasoisen liikunnan ryhmässä 8.26kB pitkiä. Tätä 150 emäsparin eroa voidaan pitää noin 5 vuoden erona ”biologisessa iässä” (Muezzinler 2013). ”biologista ikää” paremmin kuin kronologinen, vuosina ilmaistu ikä.(Fyhrquist ym. 2013) Liikunta vähentää hauraus-raihnaus -oireyhtymän kehittymistä usealla eri mekanismilla. 2011). Lihavalla ihmisellä voi olla vähän lihasmassaa ja lihas voi olla ikään kuin marmoroitunut rasvasoluilla. Muutamissa selvästi pienemmissä tutkimuksissa (17–57 osallistujaa) on toisaalta havaittu pitkäkestoista kestävyysliikuntaa harrastaneilla osallistujilla olevan erittäin hyvin säilyneet telomeerit (LaRocca ym. Passiivisilla miehillä oli yli 1,5 kertainen riski kuolla. Samansuuntaisesti meidän tutkimuksemme kanssa, Ludlow kollegoineen havaitsi pisimmät telomeerit keskitasoisesti liikuntaa harrastavilla osallistujilla (2008). Keski-iän ylipaino ja lihavuus ovat hauraus-raihnaus -oireyhtymän riskitekijöitä. Toinen mahdollinen mekanismi saattaa olla tulehdusten välittäjäaineiden vähentyminen liikuntaa harrastavilla ihmisillä (Yu ym. 2010; Denham ym. 2010). On myös laajoja tutkimuksia, joissa yhteyttä liikunnan ja telomeerien pituuden kanssa ei ole voitu osoittaa ollenkaan (Cassidy ym. 19 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 liikunnan lisäämisen kautta myös pitkäaikassairailla ihmisillä (Chou ym. Odotimme löytävämme pisimmät telomeerit eniten liikkuvien ryhmästä. Liikunnan ennenaikaiselta kuolemalta suojaava vaikutus on osoitettu useissa tutkimuksissa (Samitz ym. Keskitason liikkujilla tärkeät solujen ikääntymisen suojarakenteet hyvässä kunnossa Telomeerit ovat kromosomien päitä suojaavia rakenteita, jotka lyhenevät solun jakautuessa. Vaikkakin liikunnallisilla miehillä painon nousu. 2013) Vuosina 2002 ja 2003 valittiin satunnaisesti Helsingin Johtajat -tutkimukseen osallistuneita miehiä laboratoriotutkimuksiin ja heistä 204 kuului tähän liikunta-tutkimukseen. 2012; Theou ym. Pisimmät, ”vähiten kuluneimmat”, telomeerit havaittiin niillä miehillä, jotka kuuluivat keskitasoisen liikunnan ryhmään, eli harrastivat keski-iässä kevyttä liikuntaa viikottain. Vaikeasti sairailla ihmisillä liikunta on hidastanut toiminnankyvyn rajoittumista (Tak ym. Telomeerien pituuteen vaikuttaa perimä ja ympäristötekijät, kuten elintavat. On todennäköistä, että tulevaisuudessa yhä useampi hauras ihminen on ylipainoinen ja lihava.(Strandberg ym. 2013). On selvää, että paras hyöty liikunnasta saadaan aloittamalla se jo ennen pitkäaikaissairauksien kehittymistä. Urheilijoilla, jotka tahattomasti laihtuvat voimakkaasti (exercise associated fatigue), on havaittu olevan kuluneemmat telomeerit kuin ns. Liikkuva mies elää pidempään ja voi paremmin Tutkimuksessamme liikuntaa eniten harrastaneet miehet elivät selvästi pidempään kuin liikuntaa vähän harrastaneet miehet. Liikunta vähentää verisuonisairauksien riskitekijöitä ja verisuonisairauksien on ajateltu olevan merkittävä hauraus-raihnaus oireyhtymää edistävä tekijä. 2003). Peterson kollegoineen havaitsi tutkimuksessaan, että vähän liikkuvilla osallistujilla on suurempi riski oireyhtymälle, mutta heidän tutkimuksessaan pitkäaikaissairaudet olivat merkittävin syy haurastumiselle (2009). Samansuuntainen löydös todettiin 44 postmenopausaalisen naisen keskuudessa (Kim ym. 2011) Hauraus-raihnaus -oireyhtymän välttämistä pidetään tärkeänä tavoitteena ja liikunnalla ajatellaan olevan keskeinen merkitys oireyhtymän ehkäisyssä ja hoidossa (Morley ym. 2012). Tutkimuksia liikunnan pitkäaikaisista vaikutuksista hauraus-raihnaus -oireyhtymän ehkäisyssä on kuitenkin hyvin vähän. Oksidatiivinen stressi on laboratoriokokeissa ollut telomeereille vahingollista (Kawanishi & Oikawa 2004). 2010; Song ym. Erityisesti sydän ja verisuonitauteihin liittyvä kuolleisuus oli vähäisempää enemmän liikkuvilla miehillä
& Health, Aging and Body Composition Study Research Group. Mech Ageing Dev 131(2): 165–167. Physical activity, sedentary behavior, and leukocyte telomere length in women. SALLA SAVELA, LT Geriatrian erikoislääkäri Oulun kaupungin sairaala Sähköposti: salla.savela@ouka.fi Kirjoittajan väitöstutkimus ”Keski-iän liikunnan yhteys terveyteen liittyvään elämänlaatuun, hauraus-raihnaus-oireyhtymään, telomeerien pituuteen sekä kuolleisuuteen vanhalla iällä” tarkastettiin Oulun yliopistossa 13.12.2014. 2011. 2013. Med Sci Sports Exerc 35(9): 1524–1528. Kokonaisuudessaan tutkimustuloksemme tukevat ajatusta, että fyysisesti aktiivinen elämäntapa keskiiässä on yhteydessä parempaan fyysiseen toimintakykyyn ja vähäisempään hauraus-raihnaus -oireyhtymään vanhalla iällä ja vähentää kuolleisuutta. Song Z., von Figura G., Liu Y., Kraus J.M., Torrice C., Dillon P., Rudolph-Watabe M., Ju Z., Kestler H.A., Sanoff H. The roles of senescence and telomere shortening in cardiovascular disease. Frailty consensus: a call to action. Athletes with exercise-associated fatigue have abnormally short muscle DNA telomeres. Tarkistettu 1.12.2014 Theou O., Stathokostas L., Roland K.P., Jakobi J.M., Patterson C., Vandervoort A.A. Longer leukocyte telomeres are associated with ultra-endurance exercise independent of cardiovascular risk factors. Leisure time physical activity of moderate to vigorous intensity and mortality: a large pooled cohort analysis. Liikunnan käypä hoito (2011) http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsess ionid=B574A762F82DC81E7A2D9667F481D21A?id=hoi50075, tarkistettu 31.1.2015 Moore S.C., Patel A.V., Matthews C.E., Berrington de Gonzalez A., Park Y., Katki H.A., Linet M.S., Weiderpass E., Visvanathan K., Helzlsouer K.J., Thun M., Gapstur S.M., Hartge P.& Lee I.M. Samansuuntaisia tuloksia on havaittu myös muissa tutkimuksissa. Morley J.E., Vellas B., van Kan G.A., Anker S.D., Bauer J.M., Bernabei R., Cesari M., Chumlea W.C., Doehner W., Evans J., Fried L.P., Guralnik J.M., Katz P.R., Malmstrom T.K., McCarter R.J. Int J Epidemiol 40(5): 1382–1400. Samitz G., Egger M. 2013. 2013. European Geriatric Medicine 2(6): 344–355. Yu Z., Ye X., Wang J., Qi Q., Franco O.H., Rennie K.L., Pan A., Li H., Liu Y., Hu F.B. Prevalence of frailty in community-dwelling older persons: a systematic review. Painonhallinta on eduksi, mutta liikunta pidentää elinikää kaiken painoisilla ihmisillä (Moore ym. & Mouly V. The association between physical activity in leisure time and leukocyte telomere length. Suomen Lääkärilehti 69(25–32): 1860–1866. 2014 Suomalaisten aikuisten kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus ja liikkumattomuus. 2011. Physical activity as a preventative factor for frailty: the health, aging, and body composition study. A systematic review of leukocyte telomere length and age in adults. & Wu Y.T. PLoS Med 9(11): e1001335. LÄHTEET: Cassidy A., De Vivo I., Liu Y., Han J., Prescott J., Hunter D.J. 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Gutierrez Robledo L.M., Rockwood K., von Haehling S., Vandewoude M.F. 2012. 2008. Ageing Res Rev 7(1): 34–42. Menopause 19(10): 1109–1115. & Tilvis R.S. & Rimm E.B. 2010. URI: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/hankkeet/ath/ajankohtaista. Prevention of onset and progression of basic ADL disability by physical activity in community dwelling older adults: a metaanalysis. & Oude Voshaar R.C. Arch Intern Med 168(2): 154–158. Associations of physical activity with inflammatory factors, adipocytokines, and metabolic syndrome in middle-aged and older chinese people. Arch Phys Med Rehabil 93(2): 237–244. 2013. PLoS One 6(5): e19687. Am J Epidemiol 175(5): 414–422. 2012. & Vasankari T. Domains of physical activity and all-cause mortality: systematic review and dose-response meta-analysis of cohort studies. Peterson M.J., Giuliani C., Morey M.C., Pieper C.F., Evenson K.R., Mercer V., Cohen H.J., Visser M., Brach J.S., Kritchevsky S.B., Goodpaster B.H., Rubin S., Satterfield S., Newman A.B., Simonsick E.M. & Walston J. & Pierce G.L. & Oikawa S. 2012. 2011. Ageing Res Rev 12(2): 509–519. J Am Geriatr Soc 60(8): 1487–1492. Radak Z., Chung H.Y., Koltai E., Taylor A.W. Denham J., Nelson C.P., O’Brien B.J., Nankervis S.A., Denniff M., Harvey J.T., Marques F.Z., Codd V., Zukowska-Szczechowska E., Samani N.J., Tomaszewski M. 2012). 2013. & Lin X. PLoS One 8(7): e69377. & Brenner H. Muezzinler A., Zaineddin A.K. Cumulative inflammatory load is associated with short leukocyte telomere length in the Health, Aging and Body Composition Study. 20 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 keski-iän jälkeen oli tutkimuksessamme vähäisempää kuin passiivisilla miehillä, liikunnan suojaava vaikutus oli havaittavissa keski-iän painoindeksistä riippumattomasti. 2010. Habitual physical exercise has beneficial effects on telomere length in postmenopausal women. & Zwahlen M. Husu P., Suni J., Vähä-Ypyä H., Sievänen H., Tokola K., Valkeinen H., Mäki-Opas T. (2004) Mechanism of telomere shortening by oxidative stress. & Goto S. LaRocca T.J., Seals D.R. http://www.stat.fi/til/vaenn/2009/vaenn_2009 _ 2009-09-30 _tie_001_ fi.html. J Aging Res 2011: 569194. Exercise, oxidative stress and hormesis. 2003. 2010. Journal of the American Medical Directors Association 14(6): 392–397. Liikunnan harrastamisessa havaitaan alueellisia ja väestöryhmittäisiä eroja. Tilastokeskus. & Aviv A. & De Vivo I. & Jones G.R. & Bang H. 2008. Cherkas L.F., Hunkin J.L., Kato B.S., Richards J.B., Gardner J.P., Surdulescu G.L., Kimura M., Lu X., Spector T.D. 2009. 2009. & Lenhard Rudolph K. Leukocyte telomere length is preserved with aging in endurance exercise-trained adults and related to maximal aerobic capacity. 2012. Kim J.H., Ko J.H., Lee D.C., Lim I. & Hopman-Rock M. Nat Rev Cardiol 10(5): 274–283. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 64(1): 61–68. The effectiveness of exercise interventions for the management of frailty: a systematic review. Aging Cell 9(4): 607–615 Tak E., Kuiper R., Chorus A. & Health Aging and Body Composition Study. & Strandberg T. 2011. & Charchar F.J. Frailty in older people. Associations between diet, lifestyle factors, and telomere length in women. Lifestyle impacts on the agingassociated expression of biomarkers of DNA damage and telomere dysfunction in human blood. Am J Clin Nutr 91(5): 1273–1280. Collins M., Renault V., Grobler L.A., St Clair Gibson A., Lambert M.I., Wayne Derman E., Butler-Browne G.S., Noakes T.D. Circulation 119(23): 2969–2977.. Tarkistettu 2.2.2015 Strandberg T.E., Pitkälä K.H. Ann N Y Acad Sci 1019: 278–284. Kawanishi S. Fyhrquist F., Saijonmaa O. Ageing Res Rev 12(1): 329–338. Du M., Prescott J., Kraft P., Han J., Giovannucci E., Hankinson S.E. Collard R.M., Boter H., Schoevers R.A. O’Donovan A., Pantell M.S., Puterman E., Dhabhar F.S., Blackburn E.H., Yaffe K., Cawthon R.M., Opresko P.L., Hsueh W.C., Satterfield S., Newman A.B., Ayonayon H.N., Rubin S.M., Harris T.B., Epel E.S. Chou C.H., Hwang C.L. Effect of exercise on physical function, daily living activities, and quality of life in the frail older adults: a meta-analysis. 2009. 2014
Sattumalta pääsi puheeseen mukaan myös Hannes Hynönen, joka oli herättänyt media huomiota presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotol la. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Onko sattumaa, että leikkaus kohdistuu juuri sellaiselle alueelle, johon uusi liikuntalaki näyttää ulottavan vaikutustaan?. Näin totesi päivien ohjematoimikunnan puheenjohtaja profes sori Ari Sihvola. Vähennys joh tuu hallitusohjelman ja hallituksen rakennepoliitti sen ohjelman uudistuksista ja säästöistä. Se on 282 miljoonaa euroa vähem män kuin edellisenä vuonna. Liikuntalain uudistus raivaa tietä tukipolitiikan uudis tamiselle ja rajat peliyhtiöiden toimialojen välillä hämärtyvät. Sen piiriin luetaan kuuluvaksi kaikki fyysinen aktiivisuus, jon ka tavoitteena on terveyden ja toimintakyvyn yllä pitäminen ja parantaminen. Merkittäviä säästöjä tavoitellaan supistamalla muun muassa har kinnanvaraisen kuntoutuksen rahamääriä pysyvästi 12,4 miljoonalla eurolla vuodesta 2015 alkaen sekä jo vakiintuneita palveluita 9,5 miljoonalla eurol la (11,5 prosenttia vuoden 2014 tasosta). Arvattavissa olleina teemoina olivat käsittelyssä Suomen talous, turvallisuus ja ympäristö. Onko sattumaa, että leikkaus kohdistuu juuri sellaiselle alueelle, johon uusi liikuntalaki näyttää ulottavan vaikutustaan. KARI L. 21 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 P O L T T O P I S T E E S S Ä Teksti: KARI KESKINEN Sattumia S uomen tasavallan presidentin Sauli Niinistön uudenvuoden puhe seuraili hyvin aikaa ja ajan ilmiöitä. Suotuisia sattumia on syntynyt erityisesti silloin kun sellaisiin on ollut suotuisat olosuhteet tai muulla tavalla ennakolta valmistauduttu. Uudessa laissa vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta aiheutuvia kustannuksia halutaankin suitsia terveyttä edistävällä liikunnalla. Hynönen nousi kansalaisten tietoisuuteen paitsi korkean ikänsä ja terveytensä, erityisesti myös posi tiivisen ja elämänmyönteisen mielenlaatunsa ansios ta. Teema ei kuitenkaan ollut valikoitunut vahingossa, sillä sekä koko maailman että tieteen kehitys on ollut jatkuvien sattumien tulosta. Onko kysymys sattumasta kun yhtei sen valvontatyön ohella puuhataan myös kotimais ten rahapeliyhtiöiden toimintojen yhdistämistä. Suotuisia olosuhteita uusille sat tumille on syntymässä viimeistään siinä vaiheessa kun Veikkauksen ja RAY:n edunsaajat käyvät neu vottelupöytään rahapelivoittojen tulouttamiseksi edunsaajilleen. Veikkauksen edunvälittäjät ja RAY:n edunsaajat ovat käynnistämässä yhteistä EUedunvalvontahan ketta eurooppalaisen rahapelipolitiikan seuraami seksi sekä liikunnan, tieteen, taiteen ja nuorisotyön toimijoiden että sosiaali ja terveysjärjestöjen etujen valvomiseksi. Lain valmistelussa on kiinnitetty erityistä huomiota kansalaisten vähäisen liikkumisen aiheuttamiin hait toihin sekä yksilön hyvinvointiin ja terveyteen että kansantalouteen. Päivien teemaksi oli valittu SATTUMA. Vuosi alkoi tieteen osalta Helsingissä pidetyillä Tie teen päivillä. Sattumien virrassa on myös ihmisen ja ihmiskunnan kehitys edennyt. Raja terveydenhuollon suuntaan kapenee, kun terveydenhuollon piiriin kuuluva kuntoutustoiminta voidaan ymmärtää kuu luvan tulevaisuudessa myös liikuntalain piiriin. Hallituskauden aikana valmistelussa ollut uusi liikuntalaki astuu voimaan kevään 2015 aikana. Lottovoittoa ei tule, jos kuponkia ei ole jätetty. On arvioitu, että sattumilla olisi ihmisen kehitykseen ollut jopa suurempi vaikutus kuin tietoisilla valin noilla. Kuin sattumalta uutisoitiin vuoden 2014 lopulla, että sosiaali ja terveysministeriö ehdottaa omalle hallinnonalalleen noin 12,6 miljardin euron mää rärahaa vuodelle 2015
22 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Ku va : A N TE R O A A LT O N E N
Siksi sen kaikkia hyötyjä on tulevaisuudessakin epätodennäköistä saavuttaa muuten kuin liikkumalla. Melko tasaisin väliajoin mediassa kohistaan ja innostutaan liikuntapilleristä (eng. L iikunnalla on monenlaisia fyysisiä, psyykki siä ja sosiaalisia vaikutuksia. Kreikkalaiset filosofit Platon ja Hippokrates puhuivat paljon liikunnan tärkey destä ja hyödyistä. Samalla käytetään suuri määrä energiaa. Liikuntaa kun ei voida ajatella vain yhden molekyylin tai edes kudoksen biologiana. Avoimia kysy myksiä on kuitenkin edelleen paljon, sillä liikunta vaikuttaa lähes kaikkiin elimistön kudoksiin ja soluihin ja liikunnan yksittäiset vaikutusmekanis mit liittyvät toisiinsa monin eri tavoin. Pohdimme kysymystä tässä artik kelissa viimeaikaisiin tutkimustuloksiin perustuen. Tähän ajatukseen palaamme seuraavissa kappaleissa. Geeniterapian, hormonien ja muiden lääkinnällisten keinojen avulla voidaan kuitenkin jo tuottaa yksittäisiä vaikutuksia. Liikunnan hyödylliset vaikutukset on tunnettu jo antiikin ajoista lähtien. Lopulta seuraa adap taatio, jonka ansiosta ihmiskeho sopeutuu vaativam piin suorituksiin (Hawley ym. Ideana on siis saada liikunnan hyödyt ilman liikuntaa. Heidän mukaansa liikunta oli ter veyden edistämisen lisäksi myös sielua puhdistavaa Teksti: JUHA HULMI, RIIKKA KIVELÄ Liikunnan hyödyt ilman liikuntaa. 2014, Heinonen ym. Liikunnan mekanismien ymmärtämisessä aiheuttaa haasteita myös se, että liikunnan vasteet ovat yksilöllisempiä kuin on aiemmin ymmärretty. Liikuntasuori tus aiheuttaa lähes koko kehon tasolla isoja muutoksia kudoksissa, soluissa ja veren kierrossa ja näiden muutosten avulla keho yrittää palautua takaisin elimistön tasapainotilaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että sohvaperunat voisivat jäädä sohvalle ja ”harras taa liikuntaa” syömällä tai muulla tavoin nauttimalla vain ”pillerin”. Mikäli ”liikuntapillerillä” voisi korvata edes osan liikunnan hyödyistä, sillä olisi suuri merkitys heille, jotka eivät jostain syystä pysty liikkumaan. Liikunta lisää ja suojaa terveyttä laajalla rintamalla ja monia reittejä pitkin. Mutta voiko tämä olla tulevaisuu dessa mahdollista. exercise pill / ex ercise mimetic). Laadukkaan tutkimustiedon ansiosta monia lii kunnan vaikutusmekanismeja pystytään tänä päi Tunnistamalla liikunnan vaikutusmekanismit on mahdollista kehittää tarkempia yksilöllisiä liikuntasuosituksia.. Liikunnan vaikutusmekanismien tunnistaminen antaa mahdollisuuden löytää uusia hoitoja ehkäisykeinoja moniin sairauksiin. Pillerillä tarkoitamme tässä kaikkia lääkinnällisiä keinoja erilaisista pillerimuotoisista annosteluista geeniterapiaan. Lisäksi liikunta on on erittäin laaja käsite eikä yhden tutkimuksen tuloksia voi vielä yleistää. Miksi liikuntapilleri kiinnostaa. Liikuntaa mallintavan pillerin kehittämisen mah dollisuus on haastava. 23 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 vänä ymmärtämään yhä paremmin. 2014)
Elämäntapamme on viimeisen parinsadan vuoden aikana muuttunut dramaattisesti, mutta geeniperimämme ei tänä aika na ole ehtinyt juurikaan muuttua. Näistä mainittakoon esimerkiksi painonpudotus, lihasmassan kasvu, solu jen energiatehtaiden eli mitokondrioiden mää rän lisääntyminen sekä erilaiset terveysvaikutukset. Liikuntaefektin yleinen välittyminen irisiinin kautta on kuitenkin tämän jälkeen kyseenalaistet tu monien tutkimusryhmien toimesta (Timmons ym. Nykyään tilanne on toinen, mikä on tuonut sivuvaikutuksena liikkumattomuuteen liittyvien sairauksien valtavan lisääntymisen. On kuitenkin ennenaikaista kutsua sitä tai yllä mainittua AICARia liikuntapilleriksi saati ylei seksi liikunnan välitysmolekyyliksi. 2013). 2012). 24 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 ja nuorentavaa ja Hippokrateen mukaan kävely oli parasta lääkettä ihmiselle. Proteiinin oletettiin siirtyvän lihassoluistaverenkiertoon ja kulkeutuvan rasvakudokseen, jossa se toimisi ”liikunnan välitys molekyylinä” ruskettaen valkoista rasvakudosta ja tuomalla sitä kautta positiivisia terveysvaikutuksia. Tuskin vielä, mutta pelko ei ole täysin aiheetonta. Yksi varhaisimmista liikuntapilleriinnostusta he rättävistä aineista oli AICAR eli niin sanottu AMPK agonisti, joka mallintaa liikunnan aiheuttamaa väli aikaista energian puutetta ja siihen liittyvää stressi tilaa lihaksissa. Tutkimuksella oli sen verran kova uutuusarvo, että se julkaistiin huippulehti Naturessa (Boström ym. Liikuntapilleriksi kutsutaan useimmiten joko pieni molekyylisiä yhdisteitä, joilla on osoitettu olevan lii kunnan kaltaisia vaikutuksia, tai geeniterapiaa, jossa tietty geeni tai geenit voidaan aktivoida halutuissa kudoksissa. On tärkeää muis taa, että tässä ei ole kyse ainoastaan fyysisen kunnon kehittämiseen tähtäävästä liikunnasta vaan kaikesta fyysisestä aktiivisuudesta, jota päivän aikana harjoi tamme. Ratkaisu ongelmaan olisi tietysti se, että kaikki saataisiin liikkumaan. Geeniterapian tutkijat ovat kertoneet urheilijoista ja valmentajista, jotka ovat lähestyneet tutkijoita heidän julkaistuaan tutkimuksia, joissa esimerkiksi hiirten aerobinen suorituskyky on parantunut tai lihasmassa lisääntynyt.. Lisäksi liikuntapilleri voi tarkoittaa perinteisiä, kehos sa luonnollisesti olevia hormoneja tai hor monin kaltaisia aineita, monia luonnosta löytyneitä yhdisteitä sekä biologisia lääkkeitä eli soluissa tuo tettuja yhdisteitä. Mikäli pil lerillä pystyttäisiin korvaamaan edes osa liikunnan hyödyistä, sillä olisi suuri merkitys niille ihmisille, jotka eivät jostain syystä pysty liikkumaan – puhu mattakaan hyödyistä kansantaloudelle, jota elintas osairaudet kiihtyvällä tahdilla yhä enemmän kuor mittavat. Lihakset kyllä kasvavat myostatiinin estolla samoin kuin voima Onko geeniterapia uhka urheilulle. Sen raportoitiin lisäävän kestävyyttä hiirillä jopa yhtä paljon kuin kestävyysharjoittelun (Narkar ym. 2014, Attie ym. Irisiini voi aiheuttaa liikunnan kaltaisia positiivisia vaikutuksia ja siksi tutkimukset ja kehitystyö sen ympärillä on edelleen tärkeää. WHO listaakin liikkumattomuuden jo yhdeksi suurimmista terveysuhkista, kun kyse on muista kuin tarttuvista taudeista. 2012, Pekkala ym. Voimaharjoittelupilleriksi on kutsuttu vastaavasti muun muassa monia myostatiinia estäviä aineita. 2008). 1997, Schuelke ym. Usein se tapahtuu täysin tiedostamatta. Mikä ”liikuntapilleri” on. Irisiinin tuotannon määrää voidaan lisätä lihaksissa geeniterapian avulla ja tällä hetkellä myös injektoitavat irisiiniproteiinit ovat kehitteillä ja testattavana eläinkokeissa. Elimistömme on rakennettu toimimaan optimaalisesti ympäristössä, jossa elannon saaminen vaati fyysistä aktiivisuut ta, ja vain riittävän hyväkuntoiset elivät pitkään ja kykenivät huolehtimaan jälkeläisistään. Nykyyhteiskunnassa on kui tenkin helppoa pysyä inaktiivisena, jos niin haluaa. Myostatiinin tai sen kaltaisten proteiinien puutetta tai poistoa on eläinkokeissa ja myös ihmisillä seu rannut suuri lihasten kasvu (McPherron ym. Yksi sopivimmista sitaa teista koskien myös tämän päivän yhteiskuntaan on lausuttu jo lähes 150 vuotta sitten, kun Derbyn Jaarli Edward Stanley totesi puheessaan (The Conduct of Life, Liverpool College, 20 Joulukuuta 1873) seuraa vaa: ”Those who think they have not time for bodily exercise will sooner or later have to find time for illness.” Miksi liikunta on meille tärkeää. Yksi uusimmista puolestaan on ihmeproteiinik si mainostettu irisiini. Irisiinin geenin ilmentymisen havaittiin ensimmäisessä tut kimuksessa nousevan lihaksissa (FNDC5 lähetti RNA) liikunnan vaikutuksesta. 2013). Yleisimmin geneettisellä manipulaatiolla on eri tutkimuksissa saatu aikaan yksittäisiä liikunnan vai kutuksia tietyissä kudoksissa
Pelkästään liikunnan tai muun fyysisen aktiivisuu den vaikutus energiankulutukseen on jo niin suuri, ettei siihen lääkkeillä pystytä. 2014). Kun ajatellaan liikuntaa ja sen vaikutuksia laajem min kuin pelkästään fyysiseltä kannalta, niin millai sella pillerillä seuraavia vaikutuksia olisi mahdollista saada; yhdessäoloa muiden ihmisten kanssa, hikeä, kyyneleitä ja elämyksiä, ilmaisen ja ekologisen pää syn paikasta a paikkaan b (esimerkiksi työmatkalii kunta), voittamisen ja häviämisen elämykset, oman kehittymisen seuraaminen ja saadut onnistumisen elämykset jne. Steroidinkaltaisia selektiivisiä androgeenireseptorimodulaattoreita (SARM) tutkitaan ja kehitetäänkin aktiivisesti. Ahdistuneisuus Aivoinfarkti Astma Dementia ja Alzheimerin tauti Dyslipidemiat Ennenaikainen ikääntyminen ja kuolleisuus Erektio-ongelmat Fibromyalgia Fyysinen kunto (kestävyys, voima, tasapaino, liikkuvuus) Kaatumiset Katkokävely Kognitiiviset toiminnot Kohonnut verenpaine Kohtusyöpä Krooninen epäspesifinen selkäkipu Krooninen niska-hartiakipu Laihdutustuloksen säilyminen (painonhallinta) Lihavuuden aiheuttamat haitat aineenvaihduntaan ja toimintakykyyn Lihavuus / liikapaino Lonkkamurtumat Masennus Metabolinen oireyhtymä Nivelreuma Osteoporoosi Paksusuolen syöpä Polven (ja lonkan) nivelrikko Päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen Raskauden aikainen diabetes ja raskausmyrkytys Rintasyöpä Sarkopenia (lihaskato) Sepelvaltimotauti Sydämen vajaatoiminta Tyypin 2 diabetes Ummetus TAULUKKO 1. Liikunnan vai kutukset ovat niin moninaiset, että yhtä vaikuttavaa monitehopilleriä ei voida todennäköisesti koskaan kehittää (ks. Esimerkkinä mahdollisesta geenidopingista voisi olla vaikkapa erytropoietiini eli EPO, jota kestävyys urheilijat ovat viime vuosina käyttäneet dopingtar koituksessa erilaisina synteettisinä yhdisteinä. Geeniterapian tutkijat ovat kertoneet urheilijoista ja valmentajista, jotka ovat lähestyneet tutkijoita heidän julkaistuaan tutkimuksia, joissa esimerkiksi hiirten aerobinen suorituskyky on parantunut tai lihasmassa lisäänty nyt. (2012) artikkelin pohjalta.). Ne voidaan nykymenetelmin havaita dopingtestissä. Anabolisilla steroideillakaan ei saada kaikkia voi maharjoittelun etuja, vaikka steroideilla lihakset kasvavat jonkin verran jopa käymättä kertaakaan kuntosalilla (Bhasin ym. Liikuntapillerillä pitäisi olla ainakin suurin osa tau lukossa 1 esitetyistä vaikutuksista terveyteen sekä lisäksi monia muita liikunnan fysiologisia ja psyko logisia vaikutuksia. Mihin liikuntapilleri tehoaisi, jos sellainen olisi. Urheilupiireissä geenidopingis ta on puhuttu ja sitä on pelätty viimeisen kymmenen vuo den ajan. Liikuntapillerin pimeä puoli – geenidoping BBC otsikoi tammikuussa 2014: ”Gene doping: Sport’s biggest battle?”. Liikunnan vaikutusten vertaaminen liikuntapille riin on saanut aiheellisesti paljon kritiikkiä (esim. Goodyear 2008, Hawley ym. Vaik ka niistä tavoitellaan vähemmän sivuvaikutuksia omaavia kuin anaboliset steroidit, eivät nekään kel paa liikuntapillereiksi, koska niidenkin vaikutukset ovat hyvin kapeaalaisia. 1996). Tuskin vielä, mutta pelko ei ole täysin aiheetonta. 25 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 harjoittelussa, mutta useita muita voimaharjoittelun hyödyllisiä efektejä sillä ei pystytä saamaan aikaan. WADA lisäsi geenidopingin kiellettyjen menetelmien listalle jo vuonna 2003. Liikunnan hyödyllisyydestä sai rauksien ehkäisyssä, hoidossa tai kuntou tuksessa on kohtuullinen tai hyvä tieteellinen näyttö seuraavien sairauksien kohdalla. Onko se todellinen uhka urheilulle. Geenidopingissa elimistöön viedään ylimääräinen EPOgeeni, joka lisää elimistön omaa EPOtuotantoa. (Taulukko on muokattu emeritusprofessori Ilkka Vuoren vuodelta 2009 olevan katsauksen ja Booth ym. taulukko 1). Vaikka tällainen mo niin kudoksiin useilla tavoilla vaikuttava pilleri ke hitettäisiinkin, sen sivuvaikutukset todennäköisesti ylittäisivät sen hyödyt (FiuzaLuces ym., 2013)
Näkemyksemme on, että geenidopingilla tuskin on kovinkaan suurta – jos minkäänlaista – roolia urhei lussa toistaiseksi. Me kirjoittajat olemme olleet tutkijoina mukana sairauksien hoitoon tähtää vissä varhaisen vaiheen geeniterapiatutkimuksissa. Suurin osa suomalaisista tuntee ainakin osan lii kunnan hyödyistä. Tällaisia sairauksia on useita, yhtenä ryhmänä erilaiset lihasdystrofiat ja muut lihastaudit. Kaikki eivät kuitenkaan liiku, vaikka siihen pystyisivätkin. + tarkoittaa hyötyä ja mahdollista haittaa.. Liikunnan vaikutukset elimistöömme ovat pääasi assa positiivisia. Tässäkin on kuitenkin kyse vai yksittäisten liikuntavaikutusten aikaansaamisesta. Miksi liikuntapilleritutkimukset kuitenkin ovat tärkeitä. Vasemmassa kuvassa näkyvät mm. Kuvat: Riikka Kivelä ja Juha Hulmi. Esimerkiksi lihaskadon estäjät olisivat ainakin teoriassa hyödyllisiä myös tietyissä akuuteissa tilanteissa, kuten tehohoidossa, jolloin lihasten koko voi laskea kriittisesti sairailla jopa 3–4 prosenttia päivässä (Helliwell ym. EPOn osalta synteettisten yhdisteiden pistäminen voidaan lopettaa milloin tahansa, jos haittavaikutuksia ilmenee. selvittää erilaisten liikuntamuotojen, liikuntaannostusten tai liikuntapillerin vaiku tuksia esimerkiksi lihassolujen kokoon, verisuonitukseen ja lihassolujen tyyppiin. Sellaises sa tapauksessa optimaalisinkaan liikunta ja ravinto eivät yksinään auta, vaan avuksi tarvitaan järeämpiä arsenaaleja. lihassolukalvot ja lihassyiden välissä olevat verisuonet. Liikunnan aikaansaamien solu ja mole kyylitason mekanismien tunnistamisen avul la on mahdollista löytää hoitokeinoja esimerkiksi aineen vaihdunta, lihas ja sydänsairauksiin sekä li hasten surkastumiseen. Molekylaarisen liikuntafysiologisen tutkimuksen avulla voidaan mm. haitat + + / Käyttö hoitona äkillisessä katastrofitilanteessa + Hinta + Ajankäyttö + Helppous + Saavutettavuus + Turvallisuus + + / Liikunnan ilo + KUVA 1. Oikeassa kuvassa kestävät (hitaat) lihassolut on värjätty vihreiksi. Näille ihmisille liikuntapillereistä olisi todellista hyötyä. Lisäk si joskus liikunnan kautta saavutetut vaikutukset ovat liian hitaita. TAULUKKO 2. Liikunnan ja liikuntapillerin vertailu. 26 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Tämän havaitseminen dopingtesteillä olisi vaikeaa, koska kyse ei ole synteettisesti valmistetusta yhdis teestä vaan oman kehon tuottamasta proteiinista. Myös mitokondriosairauksista sekä eri laisista muista aineenvaihdunnan sairauksista kärsi ville lihasten aerobisen kapasiteetin paraneminen voi tuoda parannusta elämänlaatuun ja jopa elinikään. Liikuntapillerinä markkinoidut molekyylit ovat tulevaisuudessa odottamisen arvoinen asia muun muassa niille potilaille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty harrastamaan liikuntaa liikuntavasteiden kan nalta riittävän kuormittavasti. Geenin kytkeminen pois päältä taas ei vielä nykykeinoin onnistukaan yhtä helposti. Geenidopingissa riskit ovat kuitenkin erittäin suuret, sillä geeniterapia hoitomuotona on vasta kehit teillä. 1998). Geenidoping voi olla mahdollinen uhka puhtaalle urheilulle tulevaisuudessa. Vielä kunnianhimoi Liikunta Pilleri Monipuolinen vaikutus + + / Spesifi vaikutus + / + Kliinisissä kokeissa osoitetut terveyshyödyt vs
Kang, H. Wagner, K.R. Cell 159 (4), 738–749. Goodyear, L.J. Højlund, K. Long, J.Z. Pearsall, A.E., Kumar, R. Callegari, C. Vuori, I. Juguilon, H. Baar, K. Berman, N. Niiden perusteella voisimme tulevaisuudessa kertoa, min kälainen liikunta olisi hyödyllisintä itse kullekin ja miksi joillekin ihmisille tietynlainen liikunta ei näytä tarjoavan terveys ja toimintakykyhyötyjä tai vaikka pa liikunnan iloa samaan tapaan kuin toisille. Kajimura, S. 2012. Saatavilla: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_ artikkeli=seh00149. & Sherman, M.L. Phillips, J. Häkkinen, K. Narkar, V.A. 2004. The effects of supraphysiologic doses of testosterone on muscle size and strength in normal men. Nature 488 (7413), E9-E10; discussion E10–1. Hannukainen, J.C. 27 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 sempi ajatus voisi olla siirtää liikunnasta pitämisen geeni sellaiselle ihmiselle, jolle liikunta ei anna myönteisiä tuntemuksia. 2008. Duncker, D.J. Myös yksilöllisen liikuntavasteen tunnistaminen ja mekanismien sel vittäminen on tullut entistä tärkeämmäksi. Mihaylova, M.M. Boström, E.A. A PGC1. 2014. Berger, N.A. 2013. Boström, P. Kö men, W. Wiklund, P.K. Cinti, S. Exercise is the real polypill. Yu, R.T. Ye, L., Lo, J.C. Wilson, D.M. Zingaretti, M.C. Heinonen, I. Nature 387 (6628), 83–90. Are skeletal muscle FNDC5 gene expression and irisin release regulated by exercise and related to health. Lack of exercise is a major cause of chronic diseases. Vind, B.F. 2014. McClelland, P. & Knuuti, J. Storer, T.W. Is irisin a human exercise gene. Davidsen, P.K. Pöllänen, E. Joyner, M.J. Hübner, C. Yang, Y. Ahtiainen, J.P. 1996. Zou, Y. FiuzaLuces, C. Gygi, S.P. Palmer, T.E. Nelson, M.C. Schuelke, M. Timmons, J.A. Pekkala, S. Willins, D.A. Garatachea, N. Tobin, J.F. Herzig, K.H. Korde, A. 2009. Embler, E. & Laye, M.J. Seehra, J.S. Banayo, E. Hargreaves, M. Shirazi, A. Kainulainen, H. AMPK and PPARdelta agonists are exercise mimetics. Integrative biology of exercise. Kalliokoski, K.K. Liikuntaa korvaavan pillerin kehittämisen ohella suosittelemme kuitenkin ensisijaisesti liikunnan terveysvaikutusten ja mekanismien, sekä annos vasteiden laajempaa tutkimista. 1998. Helliwell, T.R. & Lee, S.J. Bhasin, S. Roberts, C.K. Mekanismien ymmärtäminen lisää liikunnan uskottavuutta sairauksien ennaltaehkäisy ja hoi tomuotona. Nyman, K. New England Journal of Medicine 335 (1), 1–7. Bunnell, T.J., Tricker, R. & Lucia, A. Nature 481 (7382), 463–468. & Spiegelman, B.M. New England Journal of Medicine 359 (17), 1842–1844. Kuten totesimme jo edellä, liikunnan vaikutusten entistä parempi ymmärtäminen myös ”liikuntapil leritutkimusten” avulla on ehdottomasti tärkeää perustutkimusta, ja se mahdollistaa uusien terapeut tisten hoitojen kehittelyn liikunnan solu ja mole kyylitason mekanismien tuntemuksen avulla. Organ-specific physiological responses to acute physical exercise and long-term training in humans. Liikunnan lisääminen. Hawley, J.A. Rasbach, K.A. Comprehensive Physiology 2 (2), 1143–1211. & Cheng, S. 2012. Riebel, T. A single ascending-dose study of muscle regulator ACE031 in healthy volunteers. Cell 134 (3), 405–415. Journal of Physiology 591 (21), 5393–5400. & Zierath, J.R. Borgstein N.G. Physiology (Bethesda) 28 (5), 330–358. & Evans, R.M. Booth, F.W. Tu, H. Myostatin mutation associated with gross muscle hypertrophy in a child. -dependent myokine that drives brown-fat-like development of white fat and thermogenesis. Griffiths, R.D. Stolz, L.E. Alén, M. & Atherton, P.J. 2013. Hulmi, J.J. 2012. Shaw, R.J. Condon, C.H. Mäkelä, K.A. 2013. JUHA HULMI, LitT Dosentti Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto Lääketieteellinen tiedekunta (Fysiologia) Helsingin yliopisto Sähköposti: juha.hulmi@jyu.fi RIIKKA KIVELÄ, LitT Dosentti Wihurin tutkimuslaitos ja Translationaalisen syöpäbiologian tutkimusohjelma, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto Sähköposti: riikka.kivela@helsinki.fi LÄHTEET: Attie, K.M. Regulation of skeletal muscle mass in mice by a new TGF-beta superfamily member. 1997. Braun, T. New England Journal of Medicine 350 (26), 2682–2688. & Bone, J.M. Downes, M. 2008. & Lee, S.J. Wu, J. Neuropathology and Applied Neurobiology 24 (6), 507–517. & Casaburi, R. Wang, Y.X. Muscle Nerve 47 (3), 416–23. Clevenger, B. Lawler, A.M. Nuutila, P. Choi, J.H. McPherron, A.C. Terveyskirjasto, Duodecim. Physiology (Bethesda) 29 (6), 421–436. Wilkinson, A. Muscle fibre atrophy in critically ill patients is associated with the loss of myosin filaments and the presence of lysosomal enzymes and ubiquitin. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että terveysväitteet vaativat yleensä mekanismin ymmär ryksen ennen kuin ne pääsevät kattavasti lääketie teellisen hoidon piiriin. Horttanai nen, M. Jedrychowski, M.P. The exercise pill--too good to be true
28 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: HARRI RINTALA Sotilaslentäjä tarvitsee räätälöityä valmennusta ja kuormittumisen hallintaa Lähes kolmannes sotilaslentäjistä kärsii päivittäin fyysisistä työperäisistä ylikuormittumisoireista. Kuva: PUOLUSTUSVOIMAT/EILA PIHLAJA. Kaikkia fyysistä kuormittumista hallitsevia tekijöitä ei ole toistaiseksi osattu käyttää optimaalisesti hyväksi ennaltaehkäisevässä mielessä. TULE-oireilun korkea esiintyvyys osoittaa, että lentäjät toimivat fyysisen toimintakykynsä ylärajoilla, valmennusopillisesti hallitsemattomasti kuormittuneena sekä puutteellisesti palautuneena
Huippunykyaikaiset Gsuojavarus teet (Siitonen 2000, Balldin 2003) pystyvät tehok kaasti keventämään hetkittäistä fysiologista väsymis tä, mutta ne eivät poista esimerkiksi kumulatiivisia tukirankaan kohdistuvia kuormituksia. Liikunnalla on arveltu olevan merkitystä kuormittumisen hallinnassa, joskin kan sainvälisetkin tutkimusnäytöt juuri sotilaslentäjiä koskien ovat toistaiseksi olleet erittäin niukat, osit tain ehkä salattavuussyistä. Koneita lentävien sotilas lentäjien kuormittumisen seurannassa sen sijaan ei edelleenkään käytetä nykyaikaisia liikuntatieteellisiä menetelmiä, joilla pystyttäisiin arvioimaan kunkin lentäjän kuormittuneisuuden tilaa reaaliaikaisesti. Yli yhdeksän kymmenestä suomalaisesta lentäjästä on aktiiviuransa aikana kokenut haittaa aiheuttavaa, lentotoiminnasta syntynyttä tuki ja liikuntaelinoi reilua. Lentäjiksi koulutettavien valintaprosessi on hioutunut not keasti toimivaksi, ja kuukausia kestävä tapahtuma on miehitetty kokeneilla ja pätevillä terveydenhuol lon ammattilaisilla. Problemaattista on, että kaikkia fyysistä kuormittu mista olennaisesti hallitsevia tekijöitä ei ole toistai seksi osattu käyttää optimaalisesti hyväksi ennalta ehkäisevässä mielessä. Puolustusvoimissa lentäjien fyysiseen suoritusky kyyn liittyvät tehtävät on ulkoistettu sotilaslääketie teen alan palvelutuotteiksi. Sotilaallista keihäänkärkeämme edustaa edelleen nykyaikainen ilmaase, joka on ollut näkyvästi esillä mediassa ilmatilan valvonnan yhteydessä. Sotilaslääketieteen alalla – palvelutuotannostaan ja vastuustaan huolimatta – ei ole näitä tekijöitä kos kevaa liikuntatieteellistä ammattitaitoa eikä resurs. Kuormittuminen, vaikutusten kertymä, valmennus ja aktiivien palautuminen Sotilaslääketieteen ala on toiminut mallikelpoisesti muun muassa lentäjien valintaprosessissa, lentova rustekehittelyssä, fysioterapeuttisessa ennaltaehkäi sevässä TULEkoulutuksessa ja Gvoimiin valmista van ihmissentrifugiharjoittelun toteuttamisessa. Puolustusvoimiemme uudelleenjär jestelyt ovat olleet samaan aikaan varsin mittavat: tavoitteena on ollut tuottaa uskottavaa turvallisuutta entistä tehokkaammin, mutta myös huomattavasti taloudellisemmin. 29 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 P ari vuotta sitten julkaistu väitöskirjani (Rin tala 2012) viritti vilkkaan mediakeskustelun sotilaslentäjien työssä kuormittumisesta. Hyvä fyysinen suorituskyky vaatii ammatin mukaista harjoittelua Työperäisen tuki ja liikuntaelinoireilun on arveltu merkitsevän olennaista lentoturvallisuusriskiä (Lei no 2012). Tiedonkäsitte lyä ja tehtävien toimeenpanokykyä koskevien vaati musten johdosta myös psykologinen kuormitus on mittavaa. Kansainvälisissä selvityksissä on osoitettu, että työperäinen tuki ja liikuntaelinoireilu on varsin tyypillistä ammatissa palvelevien keskuudessa. Suomen ilmavoimissa ei ennen väitöstut kimustani (Rintala 2012) ollut laadittu poikkitieteel listä selvitystä oireilun määrästä, lentäjien fyysisestä suorituskyvystä, G eli kiihtyvyyskuormituskerty mistä sekä sotilaslentäjän fyysistä toimintakykyä tur vaavista resursseista. Lentäjän työ on kiihtyvyys eli Gvoimista johtuen fyysisesti äärimmäisen kuormittavaa. Edellä mainittu työperäisen tuki ja liikun taelin eli TULEoireilun korkea esiintyvyys osoittaa, että ammattiryhmä toimii fyysisen toimintakykynsä ylärajoilla, valmennusopillisesti hallitsemattomasti kuormittuneena sekä puutteellisesti palautuneena, toisin sanoen yksilön fyysisen suorituskyvyn reservi ulosmitattuna. Kyseisillä osaajilla ei ole toistaiseksi ollut keskeistä sijaa sotilaslentäjäkoulutuksessa. Sotilaslen täjiksi koulutettavat valitaan huolella. Sotilaslentäjän virkaura on ylivoimaisesti kallein koulutussijoitus yhteiskunnaltamme: yhden hävittäjälentäjän koulu tus maksaa noin kahdeksan miljoonaa euroa. Viimeaikaiset kansainväliset turvallisuuspo litiikan tapahtumat ovat johtaneet niin ikään kan nanottoihin turvallisuusorganisaatioidemme toimin takykyisyydestä. Lentäjän fyysisen kuormittumisen hallinnan tehostamiseksi puuttuu kuitenkin edelleen neljä olennaista tekijää: 1) eri lentokoulutusjaksojen fyysisen kuormittavuuden ”lajikohtainen” liikunta fysiologinen mittaaminen ja seuraaminen; 2) kiihty vyysvoimista syntyvän ”Gkertymän” jalostaminen/ muokkaaminen henkilökohtaisesti seurattavaksi al tistus ja kuormittumisindeksiksi 3) lentäjän elimis tön yksilöllisen hormonaalisen kuormittuneisuuden tilan seuranta sekä 4) ammattimaisen valmennuksen – sisältäen aktiivisen palautumisen mekanismit – kytkeminen kiinteäksi osaksi lentokoulutusta. Koulutussijoitukseen suhteutettuna sotilaslentä jän yhden työkyvyttömyyspäivän kustannukset vas taavat kokeneen akateemisen liikuntaammattilaisen kuu kauden palkkausta. Sotilaslääketieteellinen organisaatio onkin tehnyt vuosikausia korkeatasois ta työtä, jotta mahdollisimman moni lentäjä pystyisi suoriutumaan vaativasta koulutuksesta. Lentäjien psykofysiologinen ja motorinen toimin takyky on havaittu pääasiassa erinomaiseksi. Ongelma ei ole se, etteivät lentäjät kuntonsa puo lesta pärjäisi tehtävissään, tai ettei sotilaslääketie teellinen kelpuutus ja tarkastusjärjestelmä toimisi. Nämä tekijät ovat ensisijassa puolustusvoimien fyysisen suorituskyvyn tutkimusalan asiantuntijoi den ja puolustusvoimien liikuntatoimialan osaamis aluetta. Tosin hyväkään valintavaiheen fyysisen suorituskyvyn taso tai fyysinen aktiivisuus ei pysy yllä lentotyön kuormituksissa ilman ammattiorientoitunutta har joittelua. Lähes kolmannes lentäjistä kärsii päivittäin fyysisistä työperäisistä ylikuormittumisoireista. Koko virkauran kustannukset lentäjää kohti olivat jo 2000luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivä lissä noin 11 miljoonaa euroa. Ilmavoimissa luotetaan, että va lintaorganisaatio kykenee valitsemaan tehtäviin riittävän suorituskykyisiä ja omaehtoisesti liikunnal lisen elämäntavan omanneita lentäjiä ja että sotilas lääketieteen ala takaa lentäjien käytettävyyden. Paradoksaalista on, että len tokaluston käytettävyyttä ja kuormittuneisuutta on lentokonetekniikan alalla seurattu yksityiskoh taisesti jo vuosikymmenet
Tämä niin sanottu triggerpiste määritettiin mallin tamalla jokaisen lentäjän työssään keräämä kumu latiivinen suhteellinen kiihtyvyysmonikerta eli niin sanottu Gindeksi. 1978, Ahtiainen ja Häkkinen 2004). 30 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 sejakaan. Rusko ym. Samankaltaista oirehtimista esiintyy huomattavasti suuremmalla osalla lentäjistä, ja osit tainen työkyvyttömyys estää heitä työskentelemästä joko kaikkein kuormittavimmissa lentotehtävissä tai jopa estää lentämisen. Oireilu alkaa noin 200 suihkuharjoituskonelentotunnin kohdalla. Sotilaskuntotesteissä 20–45vuotiaat lentäjät (n=289) ovat edelleen suomalaisten sotilaiden par haimmistoa lähes kaikissa mitatuissa ominaisuuk sissa. Valintaprosessi ei edellytä erinomaista fyysistä Suorituskyvyn ylärajalla liikkuminen ja fysiologinen palautumattomuus johtavat työperäisiin TULE-ongelmiin, vaikka lentäjät ovatkin fyysisesti aktiivisia.. esim. Noin kolmannes sotilaslen täjistämme kärsii jossain määrin subjektiivista toi mintakykyä alentavasta, lentotoiminnasta johtuvasta TULEoireesta, joka ei kuitenkaan täytä ammatti tautipäätökseen vaadittavia kriteerejä. Kyseessä onkin lentokoulutuksen etenemisen johtamis ja suunnitteluhaaste. Fyysinen suorituskyky alhaisimmillaan kun taidot ja osaaminen parhaimmillaan Lentäjämme ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia, ja täyttävät koko lentouransa keskiarvoina suurten ilmavoimien minimivaatimukset niin kestävyys kuin voimaominaisuuksissakin (USAF 2010, RAF 2002). Ilmavoimien fyysistä kasvatusta tulisikin näiltä osin olennaisesti vahventaa ja kehittää soti laslääketieteellisen toimialan tehtäviä täydentäväksi sekä lentokoulutukseen kiinteästi integroiduksi ta saveroiseksi toiminnaksi, jonka tehtävänä olisi taata toimintakykyisiä operaattoreita vaativien teknisten järjestelmien käyttöön. Ilmavoimien lentokoulutus rakentuu nopean kognitiivisen oppimisen periaatteelle; samalla täh dennetään yksilön vastuuta oman toimintakykynsä ylläpitämisestä. Suomen Kuvalehden teettämän selvityksen mukaan Valtiokonttorille teh tyjen ammattitautihakemusten määrä on ollut viime vuosiin asti muuttumaton (Pöntinen 2012). Yli kymmenellä prosentilla samasta joukosta on jo ammattitautistatus eli niskan rappeumasairaudesta johtuva vakuutusoikeudelli nen ammattitautipäätös. Absoluuttisen suorituskyvyn osalta lentäjät jäävät voima ja kestävyyslajien urheilijoihin verrattuna keskimäärin vain tyydyttävälle tasolle, joten suori tuskykyä ei voi pitää hyvänä työn korkeaa fyysistä kuormittavuutta silmällä pitäen (vrt. Askarrut tavinta on, että fyysinen suorituskyky on alhaisim millaan lentouran aikana silloin, kun lentäjät ovat operatiivisesti ja taidollisesti ilmataistelutehtäviinsä osaavimmillaan. On ole tettavaa, että jatkuva suorituskyvyn ylärajalla liikku minen ja fysiologinen palautumattomuus johtavat työperäisiin TULEongelmiin, vaikka lentäjät ovat kin fyysisesti aktiivisia ja heidän asenteensa liikun taan kunnossa (Rintala 2012.) Suihkuharjoituskonejakson ohittaneista lentäjis tä 93 prosenttia (n=267) on käynyt uransa aikana työterveyshuollossa valittamassa lentotoiminnasta johtuvaa TULEoiretta. Tosin kestävyystulokset – esimerkiksi keski määräinen VO 2max 50 ml/kg/min – eivät yllä erikois joukkojen tasolle (Santtila ja Tiainen 2004). Puolustusvoimien tuore henkilöstöstrategiakin koros taa painokkaasti tällaista jatkuvan paranta misen ja toimintakyvyn tukemisen periaatetta sekä erilaisten sotilastehtävien fyysisten kuormitteiden aiempaa huomattavasti eriyttävämpää huomiointia (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2014). Tämä viittaisi osaltaan siihen, että työterveysongelma on edelleenkin akuutti, ja uusia keinoja kaivattaisiin kuormittumisen hallintaan. Pahimmassa tapaukses sa kyse on suomalaiset spesifit ammattitautikriteerit täyttävästä tukirangan rakenteiden ennenaikaisesta rappeumasairaudesta, johon päätyy joka kymmenes sotilaslentäjä. Tähän pisteeseen lentokoulutus ohjelma johtaa runsaat 3,5 vuotta lentopalveluksen aloittamisesta (Rintala 2012). Fysioterapian alalla on kin toteutettu ”täsmäiskuja” lentoyksiköissä TULE oireisiin liittyen, mutta lentokoulutusjärjestelmään ei toistaiseksi ole sisältynyt lajianalyysiin ja kuormit tumiseen perustuvaa lentäjän fyysisen kasvatuksen ”huoltoohjelmaa” eikä henkilöstöä. Kolikon kääntöpuolena ja koulutuksen kovuuden sekä tehokkuuden hintana on yksilön hallitsematon fyysinen ylikuormittuminen. Siksi toimijoiden yhteistyö toisi kaivattua voimaa ennaltaehkäisevään työhön ja synnyttäisi tarvittavan moniammatillisen ilmapiirin ainakin osittain nykyisin vallitsevalle ”monopoliajattelul le”. Lentäjäkin on viime kädessä ihminen, ei vain teknisen järjestelmän vaihdettava vara tai kulutusosa. Tutkimuksista huolimatta ilmavoimissa ei ole vakiintunut pysyvää, lentokoulutussuunnittelua tu kevaa ja ohjaavaa asiantuntijatahoa, joka toteuttaisi lentäjien fyysisen harjoittelun, palautumisen, tavoit teellisen valmennuksen, fyysisen kuormituksen mit taamisen ja ennen kaikkea lentäjien kuormittumisen hallinnan. Virkatyönä puolustusvoimissa 17 vuoden jänteellä toteutettu väitöstutkimus (Rintala 2012) osoitti, että nykyinen lentäjien keskimääräi nen kuntotaso lentouran aikana ei riitä suojaamaan työperäiseltä oireilulta käytetyssä lentokoulutusmal lissa, vaikka kaikki lentäjät sinänsä fyysisen kunton sa puolesta pystyvät motorisesti hyvin toimimaan vaativissa tehtävissään
Myös ulko maisten ilmavoimien ohjeistus tukee merkittävästi työnantajalähtöistä, ammatillisia ominaisuuksia kehittävää päivittäistä fyysistä harjoittelua. Tämä etsikkoaika kannattaisi käyttää paljon nykyistä tehokkaammin. Urheilijatasoi set kestävyys ja voimaominaisuudet näyttäisivät kuitenkin populaatiotasolla pystyvän suojaamaan työperäisten oireiden aiheuttamalta haitalta. Lentäjien nykyinen urheilijoihin nähden korkeintaan keski määräinen kuntotaso ei näyttäisi suojaavan työperäi siltä oireilta, mutta voimaominaisuuksiltaan vahvim mat kokevat tilastollisesti huomattavasti vähemmän haittaa työssään ja ovat siten toimintakykyisempiä. ”Parantava lääke” saattaakin olla tutkimussuosi tuksia tulkiten yllättävän pedagoginen ja valmen nuksellinen eli lentokoulutuksen nykyistä toimin takykylähtöisempi suunnittelu ja työperäistä haittaa rajoittava, lentopalvelukseen integroitu ammattikoh tainen fyysinen harjoittelu. Tukija liikuntaelimissä esiintyy työperäisiä oirei ta; lihasväsymystä, pitkittynyttä viivästynyttä lihaskipua (DOMS), venähdyksiä, pistelyä ja puutumisoireita raajoissa, eritasoisia rakenteellisia ongelmia nikamissa (välilevyoireet, rakennemuutokset, pahimmillaan ennenaikainen nikaman rakenteiden rappeuma) Tätä hallitaan muun muassa hyvällä fyysisellä suori tuskyvyllä, tiedostamalla kuormittumisriskejä päätä liikuteltaessa, jokaisen lentotehtävän mieltämisellä urheilusuoritukseksi, varhaiskuntoutuksella ja oirei lua salaamattomalla ilmapiirillä.. Toistaiseksi lentäjät ovat pystyneet toteuttamaan vaaditut tehtävänsä rauhan ajan lentopalveluksessa. Ilmavoimien yksi merkittävimmistä työterveyshuollon haasteista eli työperäinen TULE oireilu on luonteeltaan hyvin liikuntatieteellinen. Tämä on kuormittumisen hallinnan ja lentäjän toiminta kyvyn kannalta erittäin merkittävä löydös. Tulokset kertovat karua kieltä tehokkaasta, mutta lii kuntatieteellisesti tulkittuna hallitsemattomasta fyy sisestä kuormittumisesta lentokoulutuksen edetessä. USAF 2010 , RAF 2002). 31 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 suorituskykyä lentäjäkandidaateilta. (Rintala 2012.) Sotilaslääketiede, fyysinen kasvatus ja operatiivinen suunnittelu – voimavarat yhteiskäyttöön Edellä on esitetty, että monta hyvää konstia on vie lä käyttämättä. Työ kuormittaa sotilaslentäjän fysiikkaa Verenkiertojärjestelmä kuormittuu suurista Gvoimista ja niiden vaihtelusta johtuen (noin -2– +8 Gz). Ilmavoimien rekrytointimateriaaliin kannattaisi ehdottomasti sisällyttää kannanotto työperäisistä TULEriskeistä sekä opastaa ammatillista kuntoa ko hottavaan fyysiseen harjoitteluun jo ennen palveluk seen astumista. Silti työnantajalla tulee olla johdettua Hyväkään valintavaiheen fyysisen suorituskyvyn taso ei pysy yllä lentotyön kuormituksissa ilman ammattiorientoitunutta harjoittelua. Varusmies ja kadettiaika olisi myös valmennuksellisesti merkittävä, noin 3,5 vuotta en nen fyysisesti erittäin kuormittavan lentopalveluk sen alkamista. Voisiko koulutustahtia räätälöidä tinkimättä nykyisistä kognitiivisista tavoitteista. Valsalvamanööveri), joka on käsivarsien/vartalon/ alaraajojen perus tai maksimivoimasuoritus koko suuria Gvoimia sisältävän kaarron ajan. Toistaiseksi lentokoulutusohjelmat ovat olleet koskemattomia, ja sinänsä hyvätkin hankkeet ovat olleet lähinnä päälle liimattua liikuntaneuvontaa tai fysioterapeuttista ohjausta, vailla henkilökohtaista tavoitteellista valmentautumista työperäistä oireilua ennaltaehkäisevän olennaisen suorituskykyreservin lisäämiseksi. Tässä mielessä ilmavoimien liikuntaorganisaation asema näyttäytyy työn kuormitteisiin nähden vielä varsin alimitoitetulta (vrt. Uhkana on tajunnan menetys (G-Induced Loss of Consciousness, G-LOC) lentokoneen kaartaessa Tätä voidaan hallita muun muassa aivojen verenkier toa sekundäärisesti tehostamalla: lentovarusteilla ja opittavalla motorisella taidolla, staattisella vastapon nistuksella (Anti GStraining Maneuver, AGSM; vrt. On aivan totta, että jokainen yksilö vastaa omasta liikkumisestaan, eikä organisaatio harjoittele yksi lön puolesta
Juvenes Print, Tampere. 2004 Kuntotestaus Puolustusvoimissa. Headquarters United States Air Force/A1, 20th December, USA. Caldwell J. Ann Med Milit Fenn 87;1:25–27 Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2014. Julkaisusarja 1, N:o 10. Pääesikunnan henkilöstöosasto. ASPJ 22 (3):97–104. 2012 Vaarallinen kumppani. 2004 Maksimivoima. Prejudice, Propriety and Practicality. Rusko H., Havu M., Karvinen E. Moni hyvä käytäntö on jo puolustusvoimissa erikoisjoukkojen kin osalta tieteellisesti koeteltu ja siten pätevästi len täjiin ja lentokoulutuksen jatkumoon sovellettavissa (vrt. Suomen kuvalehti 48/2012 RAF 2002 Management of Physical Education in the Royal Air Force AP3342 + RAF Fitness Strategy. Studies in sport, physical education and health 187. USAF 2010 AFI 36-2905 Air Force Guidance Memorandum, Fitness Program. Maanpuolustuskorkeakoulu, Julkaisusarja 2 nro 15. Ilmataistelun nykyvaatimuksia sotilaslentäjän fyysiseltä suorituskyvyltä ei liene avattu samalla tavalla kuin vaikkapa maavoimien osalta on tehty (Pääesikunta 2007). Teoksessa Kuntotestauksen käsikirja, Keskinen K., Häkkinen K., Kallinen M. Sotatoimissahan ei ole do pingtestejä. Kyröläinen ym. 2008 Go Pills in Combat. Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Liikuntabiologian laitos. Rintala H. Pöntinen P. Dissertation. Edita Prima, Helsinki. 2012 Effects of military training on aerobic fitness, serum hormones, oxidative stress and energy balance, with special reference to overreaching. Enää ei riitä pelkkä toteamus, että ”sotilaan pitää kestää”. University of Kuopio, Finland. Ennakkoluulottomalle ajattelulle ja Suo men kalleimmassa ammatissa palvelevan ihmisen, sotilaslentäjän, toimintakyvyn turvaamiselle on ilmeinen tilaus. 2004 Pitkäaikaisen partiotiedusteluharjoituksen fysiologiset vasteet ja fyysisen suorituskyvyn muutokset. Kuva: ANTERO AALTONEN. Pääesikunnan henkilöstöosaston ohje HK1027 19.12.2014 Pääesikunta 2007 Puolustusvoimien liikuntastrategia 2007-2016. Aviat Space Environ Med 74:303-8. Keskinen KL., Häkkinen K., Kallinen M. Kuopion yliopiston julkaisuja D Lääketiede 204. Yliopistonopettaja Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti:harri.rintala@jyu.fi LÄHTEET: Ahtiainen J., Häkkinen K. 1978 Aerobic performance capacity in athletes. 2012 Sotilaslentäjän fyysinen suorituskyky sekä työperäiset tukija liikuntaelinoireet. Siksi fyysisen kasvatuksen, soti laslääketieteen ja operatiivisen suunnittelun alan asiantuntijoiden lähestyminen olisi mitä suotavinta. Ministry of Defence PTC/571090/1/PEd. Ehkä sotilasjohtajille olisi jo käsitteellisesti vaikuttavampaa puhua lentä jän operatiivisen fyysisen toimintakyvyn ylläpitämi sestä kuin pelkästä liikunnasta. Koulutus voi ja sen pitääkin olla kovaa sekä psykofysiologisesti parhaita käytettävissä olevia menetelmiä hyödyntävää. (toim). Tanskanen M. Headquarters Air Command, RAF Personnel Secteriat, Lancaster Block, RAF, High Wycombe, Buckinhamshire HP14 4UE. 204–208. (toim). Eur J Appl Physiol 38:151–159. 2012 Ilmavoimien työterveyshuollon suunta. Leino T. Edita Prima Oy, Helsinki. Yliopistopaino, Jyväskylä. Eettisiin pohdintoihin nousee myös fysiologisten rajojen tietoinen siirtäminen farmakologisilla ohjel milla (Caldwell 2008). Liikuntatieteiden näkökulmasta ollaan tilanteessa, jossa ”pyritään valmentautumaan olympialaisiin, tietämättä kuitenkaan ihan täsmälli sesti mihin lajiin”. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 156, Tammer-Paino, Tampere. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 156, Tammer-Paino Oy, Tampere, s. Balldin UI., Werchan PM., French J., Self B. Siitonen S. Ratkaistavia kysymyksiä ovat muun muassa millai nen lentäjien taistelukestävyys aidosti on ja miten pitkiä aikoja taistelutehtävissä toimitaan. Majuri Jukka Harajärven terveys tuhoutui Hawk-hävittäjän ohjaamossa. Teoksessa Kuntotestauksen käsikirja. Ilmavoimien rekrytointimateriaaliin kannattaisi ehdottomasti sisällyttää kannanotto työperäisistä TULE-riskeistä sekä opastaa ammatillista kuntoa kohottavaan fyysiseen harjoitteluun jo ennen palvelukseen astumista. 2009, Tanskanen 2012). Santtila M., Tiainen S. 2003 Endurance and performance during multiple intense high +Gz exposures with effective anti-G protection. HARRI RINTALA, ST, LitL, KM Ilmailufysiologi evp. 2000 Effects of In-flight Gz Acceleration on Military Aviators Using Modern Anti-G Garments. Sotatieteiden väitöskirja, Maanpuolustuskorkeakoulu, Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos. 32 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 vastuuta ennaltaehkäisevästä toiminnasta etenkin, jos riskit ovat hyvin tiedossa. Voimavarojen yhdistäminen tuottaisi selviä syner giaetuja. Kyröläinen H., Santtila M., Hämäläinen H., Koski H., Mäntysaari M., Karinkanta J
Naisten liikuntaharrastus on Suomessa maailman huipputasoa.. Naisten kymppi on ollut yksi suurimmista ja kauneimmista jo 30 vuoden ajan. 33 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: JOUKO KOKKONEN LIIKUNTAKULTTUURIN KEHITYKSEN LAAJA KAARI: Urheilun suurvallasta on tullut liikunnan pikkujättiläinen Liikuntaharrastajien suurtapahtumat ovat 2010-luvulla suosittuja
Sisäliikuntatiloista valtaosa on rakennettu 1960-luvun puolivälin jälkeen. Itäja Pohjois-Suomen aluekeskukset ottivat samalla kiinni muun Suomen etumatkaa. Kohoava koulutustaso tukee liikunnan harrastamisen lisääntymistä. Samaan aikaan vähän liikkuvien määrä uhkaa kuitenkin kasvaa. Yksityisen palvelutarjonnan läpimurto 6. Sekä uimaettä jäähalleja on 2015 yli 200 ja valaistuja liikuntareittejä on tuhansia kilometrejä. Huonot liikuntaolosuhteet estävätkin enää harvoin liikunnan harrastamisen Suomessa. Erityisesti kaupungit ja suuret maalaiskunnat rakensivat runsaasti liikuntapaikkoja 1970-luvulla. Maassa Jäähallit säilyttävät korkean käyttöasteen liikuntapaikkoina. Määrä on yli kolminkertainen 1960-luvun puolivälin tilanteeseen verrattuna. Liikunnan sovittaminen perheja työelämän ruuhkavuosiin voi muuttua epävarmojen työmarkkinoiden takia entistä vaikeammaksi. Liikuntakulttuurin asiantuntijat tiedostivat liikkumisen kokonaismäärän kutistumisen ja istumatyön yleistymiseen liittyvät uhat. Lisäksi laajamittainen kevyen liikenteen väylien rakentaminen on palvellut laajasti kansalaisten liikkumista. Samalla liikunnan arvostus harrastuksena nousi. Liikuntapolitiikan päätavoitteeksi määrittyi 1960–1970-luvuilla liikuntaedellytysten luominen mahdollisimman monil le suomalaisille. Liikuntakulttuurin muutoksen 1950-luvun lopulta 2010-luvulle voi pelkistää kuuteen kehityslinjaan, jotka vaikuttavat myös tulevaisuuden valintoihin: 1. Osittain syynä on se, että fyysisen aktiivisuuden perinteiset asetelmat kääntyivät ylösalaisin K untoliikunnasta tuli 1970-luvulle mennessä yksi suomalaisten suosikkiharrastuksista, ja asema on säilynyt vahvana. Määrällistä kasvua vielä merkittävämpi on liikuntamahdollisuuksien laadun parantuminen. Kehityskulun parhaana katkaisuhoitona näyttäytyi suomalaisten valistaminen ja Suomenniemen täyttäminen liikuntapaikoilla. Kilpaja huippu-urheilukaan ei ole kadonnut historian hämärään, vaan on itse asiassa laajentunut. Arkisten askelten vähentyminen kävi ilmeiseksi Suomen vaurastuessa. Kuntien ja valtion toimet nopeuttivat kuntoliikunnan yleistymistä sekä koko maassa että paikallistasolla. Kestopäällysteinen urheilukenttä löytyy liki kaikista suuremmissa kunnista. Aluepolitiikka täydensi 1980-luvulla nykyaikaisten liikuntapaikkojen verkon koko maata kattavaksi. Lapsija nuorisourheilun laajentuminen 5. Liikunta ja terveys kovassa kurssissa Tietoinen liikuntaharrastus lisääntyi etenkin 1960– 1980-luvuilla. Hiihtoputkia ei rakenneta merkittävästi lisää, sillä ne eivät ole osoittautuneet taloudellisesti kannattaviksi.. Omatoimisen liikuntaharrastuksen kasvu 2. Liikuntapaikkatarjonnan monipuolistuminen 3. Liikunta jakaa suomalaisia. 34 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Terveyden merkitys ja yksilön vastuu liikkumisestaan ovat korostuneet 1990-luvulta lähtien. Liikunnan pariin päätyvien lasten ja nuorten osuus on jo niin korkea, ettei se todennäköisesti kasva. Toisaalta liikunnan harrastaminen lisääntyy Suomessa 50 ikävuoden jälkeen, mikä on maailmanlaajuisesti harvinaista. Syvenevä tietoisuus liikunnan terveysvaikutuksista 4. Huippu-urheilun viihdeulottuvuuden voimistuminen Kehityslinjat ovat limittyneet elävässä elämässä, joten käsittelen niitä osittain ristikkäin. on 2010-luvulla noin 33 000 liikuntapaikkaa. Aarni Koskela puhui ja kirjoitti istumisen vaaroista jo 1960-luvun alussa. Suomessa oli 1960-luvun puolivälissä kymmenen uimahallia, yksi jäähalli, kymmenisen kilometriä valaistuja kuntopolkuja, eikä yhtään säänkestävällä pinnoitteella päällystettyä urheilukenttää
Lama ravisteli suomalaista hyvinvoinRovaniemen 1968 valmistuneesta uimahallista tuli suosittu liikuntapaikka. Liikuntapoliittinen puhe irtautuu kuitenkin usein ihmisten arkitodellisuudesta. Oikeus harrastaa liikuntaa ja vastuu omasta liikunnasta limittyvät toisiinsa. Kansalaisten motivoiminen liikkumaan terveysperustein on yksilöllistyneessä todellisuudessa vaikeaa, vaikka terveiden elämäntapojen arvostus kasvaa samanaikaisesti. Kuva: SUOMEN URHEILUMUSEO. Yksilön vastuu liikkumisestaan on korostunut 1990-luvulta lähtien, kun on käynyt ilmi, etteivät hyvinvointivaltion voimavarat riitä kaikkeen hyvään ja kauniiseen. Liikkumisen kokonaismäärä on jakautunut kokonaan uudelleen. Vaihtoehtona on kokonaan uuden rakentaminen. Paitsioon ovat liikuntakulttuurissa joutuneet yhteiskunnassa muutoinkin katveeseen jääneet työttömät ja pienituloiset. Hyvin toimeentulevat ja koulutetut ohittivat liikkumisen määrässä alemmat sosiaaliluokat. Vähän liikkuvat karkaavat kuitenkin yksioikoisia yleistyksiä. Liikunnan sovittaminen perheja työelämän ruuhkavuosiin voi muuttua epävarmojen työmarkkinoiden takia entistä vaikeammaksi. Kansakunnan tarpeista lähtenyt velvollisuus liikkua muuttui oikeudeksi 1960-luvulla. Sen sijaan 2010-luvulla johtaja on hoikka. Työntekijöidenkin elintavat ovat muuttuneet, mutta hitaammin kuin eliitin ja korkeakoulutetun keskiluokan. Pomo oli vielä 1960-luvulla duunaria paksumpi. Toisaalta liikunnan 1970-luvulla. Vähäisen liikkumisen aiheuttamista vaivoista kärsivän elämänmuutos jää teke mättä, jos halua tai mahdollisuuksia siihen ei ole. Terveyden merkitys korostui liikuntakulttuurissa 1990-luvulla, kun terveysliikunnasta tuli liikuntapolitiikan väline. Tutkimukset osoittivat jo 1970–1980-luvuilla, että aktiivisesti liikkuvien joukko ei ole pysyvä, vaan osittain vaihtuva. Pitkät ja kosteat lounaat ovat vaihtuneet tiukkarytmiseksi treeniksi. Liikunta sopii hyvin kurinalaisia nautintoja korostavaan ajanhenkeen. Raittiiden suomalaisnuorten osuus on kasvussa, ja suomalaisten liiallisen alkoholikäytön arvostelu on yleistynyt. 35 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 tiyhteiskuntaa, ja ikääntyneiden kansalaisten määrän kasvaessa terveydenja vanhustenhoidon voimavarat osoittautuivat niukoiksi. Ihmisiä on enää vaikea saada liikkumaan vetoamalla heidän vastuuntuntoonsa. Keskustelussa painottuvat liikunnan mitattavat fyysiset ja taloudelliset hyödyt. Liikunnan ja terveyden suhdetta käsiteltäessä on korostunut fyysinen terveys ja toimintakyky. Yhteiskunta tavoittelee liikunnan avulla säästöjä eläkemenoissa ja terveydenhoitokuluissa. Yhteiskunnan eliittiin kuuluvat liikkuvat paljon ja pitävät huolen, että heidän liikkeensä huomataan. Kaupunki pohtii, kannattaako kertaalleen uudistettua hallia enää korjata. Henkinen ja sosiaalinen terveys ovat jääneet tarkastelussa lähes kokonaan sivuun. Käsitteet terveyttä edistävä liikunta ja terveysliikunta vakiintuivat osaksi liikuntapuhetta
Liikunta on etenkin alle 40-vuotiaille tuote muiden joukossa. Uusia liikuntamuotoja tulee kuluttajien ulottuville jatkuvalla syötöllä. Vedellä täytetty kaakeloitu monttu ei vastaa enää suomalaisten käsitystä uimahallista. 36 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 harrastaminen lisääntyy Suomessa 50 ikävuoden jälkeen, mikä on maailmanlaajuisesti harvinaista. Samalla kaupalliset kytkennät vahvistuivat. Valtion ja kuntien tavoiteasettelu ei kuitenkaan heti näy ihmisten arjessa. Kaupallisen tarjonnan kasvu on muuttanut myös julkisiin palveluihin kohdistuneita odotuksia. Valistus on silti vaikuttanut vähitellen ihmisten asenteisiin ja tietotasoon. Julkinen valta etsii liikkumisesta yhtä keinoa yhteis kuntaa uhkaavan kestävyysvajeen torjuntaan. Liikunnan ja urheilun tuotteistaminen vauhdittui Suomessa ja yksityisten liikuntapalvelujen tarjonta alkoi kasvaa. Viime vuosina sen suosio on hiipunut. Huippu-urheilu muuttui lopullisesti täysipäiväiseksi työksi. Ammatikseen urheilevien suomalaisten määrä on kasvanut. Dopingvalvonta tehostui jonkin verran, mutta sääntöjen vastaisten keinojen kehittäjien etumatkan kiinnikurominen näytti lähes mahdottomalta. Kilpaja huippu-urheilussa ovat korostuneet viimeisimmän 20 vuoden aikana ammattimaistuminen ja viihteellistyminen. Talouskasvun päästyä vauhtiin liikuntabisnes laajentui nopeasti, ja kehityssuunta on jatkunut jopa 2010-luvun hiipivän laman oloissa. Tämä on avannut markkinoita niin vakaville toimijoille kuin unelmatehtailijoille, jotka tarjoavat joulun jälkeen ja kesän mentyä helposti sulavan liikuntakattauksen. Kiristynyt kilpailu ja kasvaneet taloudelliset hyödyt saivat monet urheilijat tavoittelemaan menestystä dopingin avulla. 1990-luvun lamavuosina liikuntakulutus notkahti. Tarjolla tänään: liikuntaa ja urheilua Liikunnan ja liikunnallisen elämäntavan näkyvyys lisääntyivät jo 1980-luvulla. Terveiden elämäntapojen arvostuksen nousuun pohjautuvat yksilökohtaiset ratkaisut palvelevat myös kansanterveyden tarpeita. Kansainvälisesti Rahaa virtasi urheiluun lisää Kansainvälisen Olympiakomitean (KOK) päätettyä luopua amatöörisäännöksistään 1980-luvulla. Jos tieto yksinään saisi suomalaiset liikkeelle, niin liikuntapaikoilla vallitsisi jatkuva tungos. Kuvat: ANTERO AALTONEN. Naisten liikunnanharrastaminen on kansainvälisessä vertailussa erityisen korkealla tasolla. Ainakin huomattavan osan tuloistaan urheilusta saavia suomalaisia on 2010-luvulla yli 1200. Euroopan Unionin vapaan liikkuvuuden periaatteen ulottuminen 1990-luvun puolivälissä synnytti myös urheiluun kilpaja huippu-urheilijoiden työmarkkinat. Urheilu takaa kuitenkin leveän leivän vain kovimmille huipuille. Suomalaiset tietävät, että liikunta soveltuu kaikenikäisille ihmisille. Myös liikuntapalveluiden kuluttamista koskevat asenteet ovat muuttuneet. Suomen roolina on tuottaa urheilun rivityöläisiä ja satunnaisesti tähtiä Sauvakävelyssä tiivistyy järkiperäinen suomalainen terveysliikunta: ei rasitu nivelet, virkistyy polla. Julkinen valta on luottanut valistuksen liikuttavan, eikä usko tiedon liikauttavaan voimaan ole sammunut kokonaan. Urheilijoiden kansainvälinen liikkuvuus lisääntyy edelleen joukkuelajeissa. Huippu-urheilussa vahvistuivat 1970-luvulta lähtien mediaja yrityskytkökset. Rullaluistelulla oli potkua 2000-luvulla
Järjestöjen laatikkoleikit irti arjesta Järjestöpeleihin on käytetty paljon aikaa ja urheilujuomaa kautta suomalaisen liikuntakulttuurin historian. Kilpaja huippu-urheilun asema viihteen muotona säilyy, vaikka sen kuolemaa on ennustettu nykyaikaisen urheilun historian ajan. Liikuntakulttuurin vapaaehtoistyössä on korostunut koko yhteiskunnan tavoin kulutuslähtöinen ajattelu. Julkisen vallan voimavarat eivät myöskään kasva samaan tapaan kuin 1970-luvulta 2010-luvulle ulottuvalla ajanjaksolla liikuntakulttuurissa totuttiin. Liikuntatiloja ja liikkumisympäristöjä on muokattava palvelemaan ikäihmisiä, joiden liikuntaa vaikeuttavat muun muassa heikko näkö ja huono tasapaino. Projektimaisuudesta on tullut todellisuutta kansalaistoiminnassakin. Keskusjärjestöjen katoaminen ei ratkaissut suomalaisen liikuntakulttuurin ylätason ongelmia. Harmaantuvan Suomen liikuntakulttuuriin Osaan liikuntakulttuurin tulevaisuutta muovaavista tekijöistä ei ole mahdollista merkittävästi vaikuttaa. Ikääntyneiden liikkumista helpottaa kevyen liikenteen väylien kunnossapito talvella tai riittävä levähdyspenkkien määrä kulkureittien varrella. Tuotteistamisajattelu muokkaa käsityksiä urheiluseuroista ja liikuntapalveluista. Järjestökenttää onkin leimannut 1990-luvulta alkaen osittainen neuvottomuus ja näköalattomuus. Kunnilla on suuri vastuu ikääntyvän väestön liikuntaedellytysten turvaamisessa. Keskusjärjestöjen aikakausi päättyi Suomessa marraskuussa 1993, kun liikuntakulttuurin toimijat pääsivät sopuun järjestökentän uusjaosta. Eläkkeelle on siirtymässä kuntoilun harrastuksekseen omaksunut suurten ikäluokkien sukupolvi, johon kuuluvista huomattava osa kokee luontevaksi jatkaa omaksumiaan liikuntamuotoja mahdollisimman kauan. Usein ei ole kyse kovin suurista toimista. Äärimmilleen vietynä vanhempi ostaa lapselleen seuralta ammattilaisten tuottamia junioripalveluja. Liikuntahallien ja -salien, uimahallien ja kuntosalien käyttöaste pysyy korkeana. Järjestäytyneessä liikunnassa jatkuu jo sotien jälkeen alkanut joukkueurheilumuotojen vahvistuminen. Huippu-urheilu muuttuu yhä globaalimmaksi ilmiöksi, mikä vahvistaa joukkueurheilun suurseurojen kannattajuuden varaan rakentuvaa yhteisöllisyyttä. Eniten suomalaisia saavat liikkeelle yksinkertaiset liikuntamuodot: kävely, sauvakävely, pyöräily ja hiihto, jonka suosio kuitenkin voi kuitenkin hiipua vähitellen. Kevyen liikenteen väylien ja ulkoreittien merkitystä korostaa se, että suomalaisten tärkeimpinä liikuntamuotoina säilyvät kävely, pyöräily ja sauvakävely. Liikuntakulttuuri on muuttunut 2000-luvulla yhä monisäikeisemmäksi, eivätkä sen eri toimijoiden intressit välttämättä kohtaa. Ilmastonmuutos lisää ilmastoiduissa sisätiloissa harrastettavan liikunnan kysyntää. SLU, Kunto ry. Liikuntakulttuurin monimuotoistuminen jatkuu Suomessa lähitulevaisuudessa, mutta etenkin suuret joukkuelajit säilyttävät suosionsa. Liikkumisympäristöt vaikuttavat oleellisesti liikunnan kokonaismäärään myös tulevaisuudessa. Liikuntaelämän latvaan on haettu uutta voimaa organisaatiokaavioita piirtelemällä. Juuristo on saanut elää ylätasosta riippumattomana paljolti omaa elämäänsä. Järjestökenttää on leimannut 1990-luvulta alkaen osittainen neuvottomuus ja näköalattomuus.. Liikuntapaikkoihin kohdistuvat toiveet ja vaatimukset nousevat edelleen. Lajiliittojen ja muiden liikuntajärjestöjen löyhänä kattoyhteisönä alkoi toimia Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU). Suomen väestö ikääntyy ja ilmastonmuutos etenee suuressa mitassaan liikuntaväen toimista huolimatta. Suomen Olympiakomitea jättäytyi aluksi järjestön ulkopuolelle. Toisaalta eliniän pidentyessä kasvaa niiden määrä, joille lyhytkin askel ponnistus. Vuonna 2014 käynnistyi prosessi, jonka aikana VALO ja Olympiakomitea sulautuvat yhteen. VALO on ilmoittanut pyrkivänsä kattamaan koko liikuntakulttuurin. Jalkaisin ja polkupyörällä liikkuvista monet eivät edes harrasta muuta liikuntaa. Hyväkuntoisia ikäihmisiä on liikkeellä yhä enemmän. Tehtävä on erittäin vaikea. 37 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 maksukykyisemmille markkinoille. Sitoutuminen seuratoimintaan on muuttunut löyhemmäksi ja lyhytkestoisemmaksi. Niiden medianäkyvyys on lisääntynyt ja harrastajamäärät kasvaneet. ja Nuori Suomi yhdistyivät vuoden 2013 alussa Valtakunnalliseksi liikuntaorganisaatioksi (VALO). Talviliikunnan edellytysten luominen olisi periaatteessa mahdollista, mutta suuressa mitassa Keskusjärjestöjen katoaminen ei ratkaissut suomalaisen liikunta kulttuurin ylätason ongelmia. Järjestäytyneen liikuntakulttuurin ylätason toiminta on näyttäytynyt jähmeänä ja järjestelmän sisäisten palikoiden siirtelyyn keskittyneenä toimijakokonaisuutena. Liikunta muuttuu entistä selvemmin koko elämänkulun mittaiseksi kaikenikäisten harrastukseksi. Urheilussa paljastuvat skandaalit ja väärinkäytökset unohtuvat nopeasti, ja niihin on totuttu osana nopearytmistä mediajulkisuutta. Kansallinen kilpailujärjestelmäkin pitää yllä suomalaisuutta, mutta kotimaisen urheilun tulevaisuus ei ole itsestään selvä
Yksityiset lääkäripalvelut kykenevät tähän kuormitettua julkista sektoria nopeammin. Kaikki ruutuaika ei ole kuitenkaan liikunnan kannalta hukkaan heitettyä – internet on avannut viestintäkanavia, jotka voivat tukea niin liikuntakulttuurin kansalaistoimintaa kuin omakohtaista. Vaikka lasten ja nuorten määrä väestöstä pienenee, niin heidän luku määränsä säilyy suunnilleen samana. Liikuntasuoritusten ja fyysisen kunnon elintoimintojen tarkkailun mahdollistavat välineet voivat osaltaan kiihdyttää eriytymistä. Ihmisten tavoitteet voivat toki palvella laajempia yhteiskunnallisia päämääriä, mutta samalla ne ovat yhä useammin kytköksissä kaupallisiin toimijoihin. Biologinen, fysiologinen ja lääketieteellinen tieto liikunnan vaikutuksista tarkentuu koko ajan. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös liikuntapaikkojen ylläpitokustannuksiin. Sen sijaan hiihtoputkia ei rakenneta merkittävästi lisää, sillä ne eivät ole osoittautuneet taloudellisesti kannattaviksi. Mittaaminen ja itsensä tarkkailu jatkaa suomalaisen liikuntakulttuurin askeettista perinnettä.. Huomattava osa heistä jatkaa omaksumiaan liikuntamuotoja mahdollisimman kauan. Liikunnan hyödyt on osoitettu vakuuttavasti väestötasolla, mutta täydentyvä kuva auttaa käyttämään liikuntaa sairauksien hoidossa. Liikunnan merkitys sairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa kasvaa. Liikunnan vimpainvillitys voi myös johtaa vastareaktioon, jossa koros tetaan laiteorjuudesta vapaata omaa kokemusta ja luomuliikuntaa. JOUKO KOKKONEN FT, historiantutkija Artikkeli perustuu kirjoittajan maaliskuun lopussa 2015 Suomen Urheilunmuseon tutkimussarjassa ilmestyvään teokseen Suomalainen liikuntakulttuuri – juuret, nykyisyys ja muutossuunnat. Eläkkeelle on siirtymässä kuntoilun harrastuksekseen omaksunut suurten ikäluokkien sukupolvi. Kohoava koulutustaso tukee liikunnan harrastamisen lisääntymistä. Ne on mahdollista liittää osaksi terveydenhoitoa. Suomalaisillekin tarjolla on yhä uusia näyttöjä ja ruutuja, joiden ääressä voi viettää aikaansa kellon ympäri. Havainnot muuntuvat terveyden ja hyvinvoinnin yksilöllisiksi tavoitteiksi, joiden merkitys korostuu tulevaisuudessa. Joku nen sisälaskettelurinne todennäköisesti valmistuu pääkaupunkiseudulle. Teknologian käyttö on jo muuttanut liikuntakokemuksia, joissa korostuvat täsmällinen tieto ja kurinalaisuus. Arkiliikuntaa vähentävät tekniset ratkaisut yleistyvät tulevaisuudessa, vaikka väestötasolla eniten liikkumista vähentäneet autoistuminen ja kodintekniikan käyttöotto ajoittuivat valtaosin 1960–1980-luvuille. Teknologian käyttö on jo muuttanut liikuntakokemuksia, joissa korostuvat täsmällinen tieto ja kurinalaisuus. Mittaaminen ja itsensä tarkkailu jatkaa suomalaisen liikuntakulttuurin askeettista perinnettä. Aktiiviset ihmiset muodostavat yläluokan, ja vähiten liikkuvat leimautuvat huonoiksi kansalaisiksi. Liikunnan pariin päätyvien määrä on jo niin korkea, ettei se todennäköisesti kasva. Jäähallit säilyttävät korkean käyttöasteen liikuntapaikkoina. Liikuntakulttuurin merkitys yhteiskuntaan sosiaalistajana säilyy tulevaisuudessa. Lääkärien ja muiden terveydenhoidon ammattilaisten odotetaan yhä useammin antavan liikuntaneuvontaa. 38 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 tähän ei ryhdytä korkeiden kustannusten ja pienten markkinoiden vuoksi. Samaan aikaan vähän liikkuvien määrä uhkaa kuitenkin kasvaa. Alimpiin tuloluokkiin kuuluvien suomalaisten terveystilanne on paljon heikompi kuin paremmin toimeentulevien. Sanomalehdet, radio, elokuvat, televisio ja videot eivät lopettaneet liikkumista, eikä sitä tee sosiaalinen mediakaan. Suuria muutoksia kokonaisliikunnan määrässä tuskin tapahtuu lähitulevaisuudessa. Yksilöiden päämäärät ovat jo suurelta osin syrjäyttäneet kansalliset ja kansainväliset liikuntaja terveyssuositukset. Liikunta jakaa suomalaisia Liikkumisen määrä jakautuu tulevaisuudessa todennäköisesti entistä epätasaisemmin
Keskinen Urho Kujala Lauri Laakso Tutkimusartikkelit 2014 osa II on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi Erikseen yhdessä – verkkoyhteisöä hyödyntävän liikuntaintervention sosiaaliset merkitykset koetulle työkyvylle 40 Lauri Penkkimäki, Anna Wallin, Anita Saaranen-Kauppinen, Jari Eskola Vaihtoehtolajit nuorten liikunnallisena elämäntapana 47 Veli Liikanen, Anni Rannikko Sosiodemografiset erot suomalaisten hyötyliikunnassa 55 Heidi Saarela, Tomi Mäki-Opas, Karri Silventoinen, Katja Borodulin Muutokset korkeakouluopiskelijoiden kuntoja hyötyliikunnassa vuosina 2000–2012 64 Aki Hentilä, Ismo Miettinen, Kristina Kunttu, Tuija Tammelin, Mika Venojärvi, Raija Korpelainen Video-reflektoinnin ja observointimenetelmien hyödyntäminen liikunnanopettajakoulutuksessa 70 Nelli Lyyra, Pilvikki Heikinaro-Johansson, Sanna Palomäki Motoriikan havainnointilomake suomalaisille opettajille – Motor Observation Questionnaire for Teachers -lomakkeen kulttuurinen kääntäminen 78 Piritta Asunta, Helena Viholainen, Jari Westerholm, Pauli Rintala Kollektiiviset tavoitteet naisten palloilujoukkueissa kilpailukauden alussa 87 Kim Forsblom, Niilo Konttinen, Taru Lintunen Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2015 93 Kirjoitusohjeet 2015 93 TUTKIMUSARTIKKELIT 2014 – OSA II www.lts.fi. 39 Liikunta & TIEDE Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Pasi Koski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Päivi Atjonen Hannu Itkonen Kari L
On the basis of the results, the intervention lead to both virtual and face-to-face social support and social pressure among the participants. & Eskola J. 40 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntainterventio ja työkyky ERIKSEEN YHDESSÄ – SOSIAALISEN TOIMINNAN MERKITYS KOETULLE TYÖKYVYLLE VERKKOYMPÄRISTÖÄ HYÖDYNTÄVÄSSÄ LIIKUNTAINTERVENTIOSSA LAURI PENKKIMÄKI, ANNA WALLIN, ANITA SAARANEN-KAUPPINEN, JARI ESKOLA Yhteyshenkilö: Anna Wallin, Kasvatustieteiden yksikkö, 33014 Tampereen yliopisto. The physical activity intervention used by the organisations was a HeiaHeia-intervention. Liikunta & Tiede 52 (1), 40–46. Tulosten perusteella verkkointerventio sai aikaan sekä virtuaalista että kasvokkaista sosiaalista vuorovaikutusta, jossa korostui erityisesti sosiaalinen tuki ja paine. These challenges could be prevented by supporting the population’s work ability and by increasing their physical activity levels. The results indicate that a network-community-based physical activity intervention can be an effective tool for promoting work ability and physical activity in work communities. The aim of this study was to examine what social meanings a network-community-based physical activity intervention has for perceived work ability. Nämä olivat yhteydessä sekä työyhteisön jäsenten liikuntakäyttäytymiseen että erityisesti työhön liittyvän koetun sosiaalisen toimintakyvyn vahvistumiseen. There is a need for more research about applying network-community-based physical activity interventions to different work communities and organisational cultures. Tutkimusaineisto (n = 10) kerättiin teemahaastatteluilla kahdesta eri organisaatiosta. Keywords: Work ability, physical activity intervention, network environment, social media. Sähköposti: anna.wallin@uta.fi ABSTRACT Penkkimäki L., Wallin A., Saaranen-Kauppinen A. Separately together – a networkcommunity-based physical activity intervention and perceived work ability. These social actions were related to exercise behaviour change and strengthened social competence in the work community. 2015. Moreover there is little research regarding other than physical meanings and effects of physical activity interventions. The accelerating changes, uncertainties and aging of the working population have created many political and economic challenges for society. Erikseen yhdessä – Sosiaalisen toiminnan merkitys koetulle työkyvylle verkkoympäristöä hyödyntävässä liikuntainterventiossa. Yksi relevantti näkökulma työkyvyn edistämiseen on työikäisten liikunnallisen elämäntavan tukeminen. Ajasta ja paikasta riippumattomia sosiaalisen median välineitä ei ole toistaiseksi juurikaan hyödynnetty. 040 8412 203. Liikunta & Tiede 52 (1), 40–46. Työelämän muutokset asettavat yhteiskunnalle kansantaloudellisia ja poliittisia haasteita, joihin voidaan yrittää vastata edistämällä työikäisen väestön työkykyä. Asiasanat: Työkyky, liikuntainterventio, verkkoympäristö, sosiaalinen media.. Työkykyä liikunnan avulla edistäviä interventioita on perinteisesti järjestetty fyysiseen paikkaan sidonnaisesti. Lisää tutkimusta tarvitaan esimerkiksi siitä, millaisiin työyhteisöihin ja tilanteisiin verkkoperustainen interventio parhaiten soveltuu. Puh. The data consisted of focused interviews (n=10) conducted through two organisations. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaista sosiaalista toimintaa verkkoympäristöä hyödyntävään liikuntainterventioon liittyy ja millainen merkitys sillä on työntekijöiden koetulle työkyvylle sosiaalisen toimintakyvyn näkökulmasta. & Eskola J. Interventions designed to increase work ability and physical activity typically are bound to a specific location and have not utilised social media. 2015. TIIVISTELMÄ Penkkimäki L., Wallin A., Saaranen-Kauppinen A. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että verkkoyhteisöä hyödyntävät liikuntainterventiot voivat tarjota mielekkään välineen liikunnan lisäksi myös työkyvyn edistämiselle. Lisäksi liikunnallisten interventioiden muita kuin fyysisiä vaikutuksia on tähän mennessä tarkasteltu vähäisesti. Tutkittavien työyhteisöissä oli ollut käytössä HeiaHeia-liikuntainterventio
2010). 2007). Liikunta voi toimia työyhteisöissä välineenä, jonka avulla työntekijöiden välistä vuorovaikutusta ja samalla myös sosiaalista toimintakykyä voidaan koettaa parantaa. Tavoitteena on tarkastella 1) millaista sosiaalista toimintaa interventioon liittyi siihen osallistuneiden näkökulmasta ja 2) miten sosiaalinen toiminta heijastui interventioon osallistuneiden koettuun työkykyyn sosiaalisen toimintakyvyn näkökulmasta. Suomessa jäädään muita Euroopan maita useammin pois työelämästä työkyvyttömyyden seurauksena, ja työntekijöiden työkyvystä ja -hyvinvoinnista huolehtimisen merkitys on noussut yhä tärkeämmäksi yhteiskunnalliseksi haasteeksi (Parjanne 2008, 156). HeiaHeia-yrityksellä on käytössään yksityiskäyttäjille suunnatun toiminnan lisäksi työyhteisöille erikseen suunniteltuja työhyvinvointia tukemaan tarkoitettuja liikuntainterventioita. Aikaisemmat työpaikkaliikuntaa koskevat tutkimukset ovat keskittyneet tarkastelemaan erityisesti liikunnan fysiologisia ja terveydellistaloudellisia vaikutuksia (health-financial effects) työkykyyn (Aura 2006b). Muiden yhteisöjen tapaan myös työyhteisöissä toimiminen edellyttää sosiaalisia taitoja ja valmiuksia, ja työelämässä korostuu yksilön taito toimia erilaisten ihmisten kanssa organisaation kannalta tuottavasti (Julkunen 2008). Rongen ym. Sosiaalista mediaa ja verkkoyhteisöjä on alettu hyödyntää myös liikunnan harrastamisen tukena, kun erilaiset omien suoritusten jakamiseen perustuvat sosiaalisen median palvelut, kuten HeiaHeialiikuntapäiväkirja ja Sports Tracker -mobiilisovellus, ovat yleistyneet. 2013; Robroek ym. HeiaHeian käyttäjät voivat jakaa liikuntasuorituksensa haluamiensa henkilöiden kanssa sekä kannustaa, kommentoida ja vaihtaa kokemuksia. Tutkimuksessa pohditaan sosiaaliseen mediaan pohjautuvan liikuntaintervention ja työhön liittyvän sosiaalisen toimintakyvyn suhteita laadullisesti sekä avataan uusia tutkimuksellisia ja kehittämistyöorientoituneita näkökulmia. 2006, 152–155). HeiaHeia-palvelussa toiminta perustuu liikuntapäiväkirjan jakamiseen verkkoyhteisössä. Hintala 2013; Penkkimäki 2014). Työkyvyn perustan muodostavat yksilön terveys ja toimintakyky (Ilmarinen 2006), joita liikunnalla voidaan edistää (Vuori 2006, 37–53). Verkkoyhteisöissä fyysinen läsnäolo ei ole yhteisöllisyyden tunteen kannalta välttämätöntä, mutta muiden yhteisöjen tapaan nekin toimivat rehellisyyden, avoimuuden, luottamuksen ja selkeiden sääntöjen periaatteiden mukaisesti (Heinonen 2008). Ilmapiiriltään hyvissä työyhteisöissä, joissa henkilöstö kokee saavansa apua ja tukea, myös työhyvinvointi arvioidaan paremmaksi kuin niissä, joissa tukea ei ole koettu olevan saatavilla (Pensola & Järvikoski 2006, 191). 2009; Dishman ym. 2012). On myös havaittu, että työpaikan liikuntatapahtumiin osallistuneet työntekijät kokevat työpaikan ilmapiirin paremmaksi kuin ne, jotka eivät ole olleet tapahtumissa osallisina (Aura 2006a, 59). (Tiikkainen & Heikkinen 2011.) Liikuntaa harrastamalla työntekijöiden on mahdollista vapautua työrooleistaan ja heittäytyä mukaan avoimeen ja tasa-arvoiseen vuorovaikutukseen (ks. 1998). Sosiaalisella toimintakyvyllä viitataan yksilön kykyyn toimia hänelle merkityksellisissä sosiaalisissa verkostoissa, ympäristöissä ja yhteisöissä. Yhteensä tutkimukseen osallistui siis kahdeksan naista ja kaksi miestä. Yhteiskunnan modernisaation ja teknologian kehittymisen myötä interventiot ovat kuitenkin saaneet uusia muotoja, kun sosiaalista mediaa on alettu hyödyntämään yhtenä niiden toteuttamisen välineenä (Cavallo ym. Tutkimuksen haastatteluaineisto kerättiin huhtikuussa 2013 kahdesta eri organisaatiosta, joista toinen oli Varsinais-Suomessa sijaitseva yksityinen maahantuontiorganisaatio ja toinen Pohjanmaalla sijaitseva kaupungin hallintoyksikkö. 2009). 2013; Koskinen ym. Sosiaalisesta toimintakyvystä on tullut yksi tärkeimmistä työkyvyn osatekijöistä (Ilmarinen 2006). 2013). Työyhteisöissä liikuntaan voidaankin osallistua terveydellisten syiden lisäksi myös sosiaalisten tekijöiden, kuten yhteisöllisyyden tunteen, me-hengen edistämisen ja sosiaalisten kontaktien ylläpidon vuoksi (Huuska & Jokela 2006, 234). Samalla kun työn vaatimukset ovat kasvaneet, väestön ikärakenne on muuttunut, mikä on johtanut yhteiskunnan huoltosuhteen vinoutumiseen, millä on kansantaloudellisia vaikutuksia terveydenhuollon kustannusten ja eläkemenojen kasvun muodossa (Ilmarinen 2006). 2013). Kaikki tutkimukseen osallistuneet haastateltavat (n=10) olivat osallistuneet työyhteisönsä HeiaHeia-liikuntainterventioon sen toiminnan alusta alkaen. Verkkoympäristöihin tarkoituksellisesti luodut tai omaehtoisesti ja vapaamuotoisesti muodostuvat yhteisöt toimivat yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin liittyvien sisältöjen jakamisen ja yhteisöllisyyden kokemisen paikkoina. Conn ym. Työyhteisöissä toteutettavien liikuntainterventioiden sosiaalisiin vaikutuksiin tai merkityksiin ei ole juurikaan kiinnitetty huomiota. Yksi tapa työpaikkaliikunnan järjestämiselle ovat erilaiset työyhteisöjen liikuntainterventiot, mutta niiden tuloksellisuudesta on toistaiseksi ristiriitaista tutkimustietoa (ks. 2012; Foster ym. Näissä interventioissa, jotka toimivat tämänkin tutkimuksen kontekstina, liikunnan harrastamisen tueksi muodostetaan työyhteisölle oma verkkoyhteisö, jossa työyhteisön jäsenet voivat jakaa liikuntakokemuksiaan toisilleen. Suomalaisissa organisaatioissa on havaittavissa lisääntynyt kiinnostus liikuntaan ja sen myönteisiin vaikutuksiin työkyvyn kannalta, sillä esimerkiksi vuonna 2012 työpaikkaliikuntaa, joka pitää sisällään kaiken organisaation tukeman ja järjestämän liikunnan, tuki 92 % työnantajista (Aura ym. 2006; Ståhl ym. 1 Haastateltavat olivat iältään 30–60-vuotiaita. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että sosiaalisella ympäristöllä ja sosiaalisella tuella on tärkeä merkitys liikunta-aktiivisuudelle (McNeill ym. 2001; Van der Horst ym. Tässä tutkimuksessa selvitetään työyhteisökontekstissa toteutettuun ja verkkoympäristöä hyödyntäneeseen liikuntainterventioon osallistuneiden kokemuksia. (Aro 2011, 54; Rheingold 1993.) Yhteisöllisyyden tunne muodostuu yhteisöissä kasvokkaisten reaalimaailman yhteisöjen tapaan, eli vastavuoroisen sosiaalisen tuen, identiteetin luomisen ja luottamuksen syntymisen kautta (Blanchard & Markus 2004). Tutkimukseen osallistuneiden liikunta-aktiivisuuden määrässä ja liikun. Se on aktiivista osallistumista ja toimintaa sosiaalisissa verkostoissa, joissa toimijuus ilmenee yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksina. Työkyvyttömyyksien lukumäärää voitaneen tutkimusten mukaan vähentää esimerkiksi väestön liikunta-aktiivisuutta edistämällä (Lahti ym. 41 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntainterventio ja työkyky JOHDANTO Työelämä on muuttunut merkittävästi viime vuosikymmenen aikana. Liikunnallisesti aktiivisilla ihmisillä on passiivisiin verrattuna paremmat edellytykset kokea työkykynsä erinomaiseksi (Arvidson ym. Työpaikkaliikunnan järjestämisen yksi tärkeimmistä motiiveista on ollut juuri työkyvyn ylläpitäminen (Koivu ym. Liikunnallisiin verkkoyhteisöihin ja sosiaalisen median verkostopalveluihin liittyvästä sosiaalisesta toiminnasta ja sen tuottamista merkityksistä ja vaikutuksista ei kuitenkaan tiedetä vielä juurikaan (ks. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluiden avulla. esim. Työtehtävät ovat monipuolistuneet, aikataulut kiristyneet ja työntekijältä odotetaan yhä suurempaa työpanosta ja sitoutumista työtehtäviin (Antila 2005). TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimuksen taustalla on kahdessa eri organisaatiossa toteutettu HeiaHeia-liikuntainterventio. Kummastakin organisaatiosta tutkimukseen osallistui viisi työntekijää, joista naisia oli neljä ja miehiä yksi. Työyhteisöjen liikuntainterventioita on perinteisesti järjestetty tiettyyn paikkaan ja aikaan sidotusti (ks. Vuori 2006, 53)
Haastatteluiden jälkeen aineisto litteroitiin sanatarkasti eri tiedostoihin (aineistoa kertyi yhteensä 68 sivua, fonttikoko 12 ja riviväli 1). Huomion kiinnittyminen liikuntaan sai osallistujat keskustelemaan kokemuksistaan ja jakamaan niitä toistensa kanssa virtuaalisesti ja kasvokkain. Haastatteluiden luennan yhteydessä aineistoa koodattiin väreillä ja alleviivauksilla etsien yhteneväisyyksiä ja poikkeavaisuuksia haastateltavien puheessa. Ni nyt on sitten sellainen keskustelunaihe mistä mäkin tykkään puhua, ettei puhuta vaan jostain sisustuksesta tai muodista, mitkä ei kiinnosta mua pätkääkään. Haastatteluhetkellä tavoitteena oli yhteenlaskettujen kilometrien avulla ”kävellä Vladivostokiin asti” kuukauden kuluessa ja lopulta aina ”maailman ympäri”. HeiaHeia-intervention voidaan tulkita tarjonneen osallistujille kontekstin, jossa yhteenkuuluvuuden tunnetta voitiin lujittaa ja työyhteisöä sosiaalistaa liikuntamyönteisempään ajatteluun. Verkkoyhteisössä harjoitettu vuorovaikutus auttoi työyhteisön jäseniä tutustumaan toisiinsa eri tavoin kuin kasvokkainen vuorovaikutus – verkkoympäristö mahdollisti oman itsen esittämisen ja muiden kanssa kommunikoinnin uusilla välineillä ja uusista näkökulmista. Et aika paljon tulee juteltua siitä liikunnasta ja kommentoitua sitä. 2010). 1 Kummastakin työyhteisöstä HeiaHeia-interventioon osallistui reilusti yli puolet työyhteisön jäsenistä: yksityisen toimijan organisaatiosta osallistui 12 ihmistä 15 henkilön yhteisöstä ja julkisen toimijan organisaatiosta 20 ihmistä 30 henkilön yhteisöstä. Jatkossa olisikin kiinnostavaa selvittää tarkemmin sitä, nähdäänkö verkkoympäristöön muodostetun yhteisön edustavan koko työyhteisöä erityisesti työyhteisöissä, joissa verkkointerventioon osallistuu valtaosa työyhteisön jäsenistä.. Esimerkiksi jollain voi olla semmosia kivoja kommentteja siinä mitä se on tehnyt. Myös suhtautuminen liikuntaan oli haastateltavien joukossa myönteistä, ja liikunta koettiin itsestäänselvänä osana yksilön työkyvystä huolehtimista. Tutkimusaineiston perusteella liikunnan rooli oli intervention alkamisen jälkeen muuttunut osallistujien elämässä selvästi suuremmaksi. Niitähän on hirveen kiva lukea. Mutta sitten ku mä huomasin, että muut alkaa kirjottaa sinne kaikkea. HeiaHeia-interventioiden kesto kummassakin organisaatiossa oli kuusi kuukautta ja niiden tavoitteena oli työyhteisön jäsenten liikunta-aktiivisuuden edistäminen. HeiaHeia-interventiossa virtuaalinen yhteisö rakentui interventioon osallistuneiden työyhteisön jäsenten välille. Aineisto saattoikin olla vinoutunut sen vuoksi, että haastateltaviksi valikoituivat interventiosta eniten pitäneet työyhteisön jäsenet. Työkykyä lähestyttiin haastateltavien subjektiivisesta näkökulmasta, jolloin työntekijät saivat itse määritellä työkyvyn käsitteen ja arvioida millaiseksi oman työkykynsä kokevat. Tässä tutkimuksessa huomio oli työkyvyn sosiaalisissa aspekteissa, työhön liittyvässä sosiaalisessa toimintakyvyssä. 42 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntainterventio ja työkyky tahistoriassa oli myös suurta keskinäistä vaihtelua: osalle liikunnan harrastaminen oli tavoitteellista harjoittelua tiettyjen lajien parissa, kun taas osalle liikunta oli vapaamuotoisempaa toimintaa. Aineiston sisältöihin on voinut vaikuttaa myös se, että valtaosa haastateltavista oli naisia. Liikunta-aktiivisuutta pyrittiin edistämään työyhteisössä yhdessä asetettujen tavoitteiden avulla. Esimerkiksi yksi haastateltavista kertoi kokeneensa huojennusta siitä, että vihdoin oli löytynyt sellainen kaikille yhteinen puheenaihe, josta voitiin kahvipöydässä keskustella ilman huolta ulkopuolisuuden tunteesta: Kyl se mein yhteinen projekti, ni on se mun mielestä parantanut mein yhteishenkeä, ja sit on semmosta kivaa juteltavaa kahvipöydässä tai voi ihan kommentoida, et jaahas sä olit eilen lenkillä tai sitä tai tätä juteltuu. TULOKSET Haastattelujen perusteella HeiaHeia-interventio kannusti työyhteisön 2 jäseniä aktiivisempaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja tutustumaan toisiin työrooleja syvemmin. Tutkimuksessa haastateltavien kanssa keskusteltiin HeiaHeian käyttöön liittyneistä kokemuksista ja näkemyksistä sekä liikunnasta, työkyvystä ja työhyvinvoinnista. 2 Haastateltavat eivät erotelleet virtuaaliyhteisöä muusta työyhteisöstä. Ja HeiaHeian ympärillä, että sä olit tehny sitä ja. Tutkimuksissa on havaittu, että osallistumistavat muuttuvat verkkoyhteisöön kuulumisen keston ja vuorovaikutuksen määrän kasvaessa. Liikunta oli yhdistävä agenda, joka mahdollisti itsestä kertomisen, toisten näkemisen ja yhdessä keskustelemisen totutusta poikkeavalla tavalla. Koetun työkyvyn on havaittu olevan suhteellisen luotettava tapa arvioida työkykyisyyttä (Ahlstrom ym. Aineiston analyysi aloitettiin lukemalla haastattelut useaan otteeseen, minkä avulla pyrittiin luomaan kokonaiskuva aineistosta. Kaikki haastateltavat suhtautuivat interventioon myönteisesti ja kokivat intervention onnistuneena. Lisäksi huomioitavaa on, että haastateltavat saattoivat vastata kysymyksiin sosiaalisesti ja kulttuurisesti suotavalla tavalla. Haastattelut nauhoitettiin matkapuhelimen äänitysohjelmalla. Vaikka työntekijät näkivät toisiaan päivittäin ja olivat toistensa kanssa tekemisissä, verkkoympäristöön muodostettu yhteisö tarjosi kuitenkin lisäarvoa sosiaaliselle toiminnalle. Esimerkiksi toisessa organisaatiossa oli yhteinen kilometrikassa, johon yksittäisten henkilöiden liikkumat kilometrit siirtyivät. (Kozinets 2010.) Verkkoyhteisöt muodostuvat yhteisten tavoitteiden, arvojen ja kiinnostuksen kohteiden perusteella, eikä fyysinen yhdessäolo ole yhteenkuuluvuuden tunteen kannalta välttämätöntä (Hersberger ym. Ni mäkin ajattelin, että mistä sinne oikeen voi kirjottaa, kun itelle oli niin rutiiniksi muodostunut se, että vaan laittaa sen ajan ja valmis. Haastateltavien mukaan toiminta kehittyi intervention aikana monipuoliseksi kokemusten reflektoinniksi ja vuorovaikutukseksi osallistujien välillä: Minäkin aluksi laitoin vaan sen että 30 min ja valmis. Itekin olen nyt sit sillon tällön laittanut jonkin näköstä selostusta sitten. Haastateltavien mukaan liikunnasta puhuttiin HeiaHeia-ympäristön lisäksi esimerkiksi kahvipöytäkeskusteluissa. Että kyllä paljon palataan niihin mitä ollaan nähty siellä. Liikuntamerkintöjen asteittainen monimuotoistuminen on yhteydessä myös aiemmissa tutkimuksissa tehtyihin havaintoihin verkkoyhteisön osallistumistapojen ja yhteisöllisyyden asteen kehittymisestä. Aineiston teoriasidonnaisen koodaamisen (oletukset sosiaalisesta toimintakyvystä ja työkyvystä ohjasivat analyysia) avulla muodostettiin tulosluvussa esitettävä temaattinen jäsennys siitä, millaisia kokemuksia ja merkityksiä verkkoyhteisöä hyödyntävään liikuntainterventioon liitettiin. 2007). Litteroinnin yhteydessä haastateltavat numeroitiin ja haastateltavien anonymiteetti varmistettiin häivyttämällä tunnistetiedot. Nämä aineiston rakentumiseen vaikuttaneet tekijät on syytä huomioida jatkotutkimuksissa. Aluksi jäsenyys saattaa keskittyä pelkkään aihepohjaiseen tiedonvaihtoon, josta se vähitellen kehittyy monimuotoisemmaksi ja sitoutuneemmaksi, kun yksilön oma paikka yhteisön sosiaalisessa kontekstissa selkiintyy. Interventioon osallistuneiden välille muodostui yhteinen intressi, johon liittyen vaihdettiin kokemuksia ja tietoja esimerkiksi paikallisista liikuntamahdollisuuksista ja uusista liikuntamuodoista: Niin aika usein siellä [kahvihuoneessa] jutellaan näistä liikkumiseen liittyvistä asioista. Tutkimushaastattelut toteutettiin organisaatioiden omissa kokoustiloissa, ja ne kestivät puolesta tunnista tuntiin. Analyysissa fokus oli siinä, millaista sosiaalista toimintaa (prosessit, dynamiikka) haastateltavat kuvasivat HeiaHeiainterventioon liittyneen ja kuinka tämän toiminnan koettiin vaikuttaneen heidän liikuntakäyttäytymiseensä ja työkykyyn erityisesti sosiaalisen toimintakyvyn näkökulmasta
Et se on jotain meidän yhteistä projektia. Ja minusta on tosi kiva, että voimme tehdä jotain yhteistä, vaikka teemme sen eri aikoihin. Et voiks sä huonosti vai mikä on. Ja usein kun meillä on nämä listat mitkä menevät, niin pitää olla valmiit ennen kuin lähdetään, niin sä joudut tottumaan siihen, että usein mennään vähän eri aikaan kotiin. Positiivista suhtautumista HeiaHeia-interventioon saattoi vahvistaa esimerkiksi osallistumisen vapaaehtoisuus, koska liikunta-aktiivisuutta on tutkitusti vaikea edistää pakottamalla tai painostamalla (Nupponen & Suni 2011, 214–215). Tämän voi tulkita olevan osoitus välittävästä työyhteisöstä, jossa on hyvä työskennellä – myös valvonta voi ilmentää myönteistä sosiaalista painetta ja tukea: Jos mä en liiku kuukauteen tai pariin, ni voi olla että joku tulis kysymään multa, että onko sulla joku ongelma, ku mä olen huomannut, että sä et ole liikkunut pariin kuukauteen. Liikuntaa voitiin harrastaa ajasta ja paikasta riippumatta: Kyllähän me ollaan puhuttu siitäkin, että me voitais joskus tehdä, että heti kello 16 jälkeen lähdettäs sauvakävelylle tai jotakin yhdessä. Haastateltavien kuvausten perusteella kävi ilmi, että yhteisten tavoitteiden eteen nähtiin vaivaa, ja liikuntapäiväkirjaan tehdyt merkinnät saivat osallistujat tuntemaan ylpeyttä itsestään, koska niissä tuotiin esille yhteisten tavoitteiden eteen tehtyä omaa työtä, jonka myös muut työyhteisön jäsenet näkivät ja tunnustivat. Haastatteluista ilmeni, että HeiaHeia voi toimia myös työyhteisön sosiaalisen valvonnan välineenä. Että josko mä nyt pystysin tai osaisin hiihtää. Kannustamisella ja asioiden jakamisella haluttiin vahvistaa tunnetta yhteen hiileen puhaltavasta kiinteästä työyhteisöstä. Tässä tutkimuksessa sosiaalista painetta kuvattiin kuitenkin myönteisiä seurauksia tuottavana: Jos tämä [sosiaalinen paine] johtaa siihen, mihin se minusta voi johtaa, että minä teen ylimääräisen lenkin kun pyöräilen kotiin tai kierrän muutaman kilometrin lisää, jotta saan merkitä sen sinne. Ja sitten pitää aina järjestää, että se sopii kaikille. Lisäksi sosiaalisen tuen saamisen ja antamisen on havaittu olevan yhteydessä yhteisöllisyyden muodostumiseen verkkoyhteisöissä (Blanchard & Markus 2004). Yhteisten tavoitteiden eteen työskentelemisestä kerrottiin koettavan sosiaalista painetta, koska oman osuuden suorittamista pidettiin osoituksena työyhteisöön kuulumisesta. Muiden osallistujien merkintöjä ja interventiossa asetettujen yhteisten tavoitteiden saavuttamista seurattiin hyvin aktiivisesti. Sosiaalisen paineen koettiin olevan seuraus henkilökohtaisesta valinnasta, ja interventiosta oli mahdollisuus jättäytyä pois elämäntilanteen niin vaatiessa. Sosiaalisen tuen antamisen voidaan tulkita olevan osoitus työntekijöiden keskinäisestä luottamuksesta ja mielipiteiden vapaasta ilmaisusta, mitä pidetään hyvän työilmapiirin tunnusmerkkeinä (ks. Tällaisen vaikutelmanhallinnan ja niin sanotun profiilityön (profile work) on todettu olevan yleistä sosiaalisissa verkostopalveluissa. Mä sit siihen, et oletko sitä mieltä. Yhden haastateltavan kohdalla tämä konkretisoitui siten, että oma osuus hoidettiin loman aikana: Se vähän kirpasi, ku mulle sanottiin, ku meillä oli joku väliraportin paikka, et sä taidat olla kiikun kaakun siinä et tuleeko sun puoleltas täyteen se tavote. Ajankäytön rajallisuudesta ja kiireen sävyttämästä arjesta huolimatta liikunnan harrastaminen pyrittiin ohjaamaan siten, että työyhteisön yhteisten tavoitteiden saavuttaminen ei kärsisi ja oma panos tulisi varmasti tehtyä: Jos mä vaikka lähen koirien kanssa lenkille ja mä oon vähän väsynyt --ni mä saatan heittää vielä parin kilometrin ylimääräsen lenkin vaan sen takia, et me saadaan niitä kilometrejä, et me päästään siihen tavotteeseen yhdessä. Kyse oli eräänlaisesta sosiaalisesti realisoituneesta ylpeyden tunteesta, jonka avulla työyhteisön jäsenet osoittivat jäsenyytensä työyhteisössä. Se, millaisena profiilinsa esittää, riippuu paitsi omista preferensseistä, myös muiden käyttäytymisestä ja sosiaalisista normeista. Voi olla et mun ongelmani tulisi siinä sitten nostettua pöydällekin. Parhaimmillaan kynnys eri liikuntamuotojen kokeiluun voikin madaltua, kun toisten myönteisiä liikuntakokemuksia pystyttiin seuraamaan aktiivisesti: Hiihtoa mietin koko talven, että pitäiskö ottaa ne sukset sieltä varastosta ja monot jostakin kaivaa esille, mutta se jäi nyt sitten ensitalven haasteeksi sitten. Sillä tästä on lyhyt matka tonne rantaan, että vois mennä kävelemään, mutta usein on niin, että meillä on liukuva työaika, ja jotkut tulee kello 8 ja jotkut kello 9. Intervention vahvuudeksi nähtiinkin, että aikataulujen yhteensovittamisen ongelmat eivät häirinneet vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Ni mä sit niinku joku loma kävelin niin paljon, et tää sanoja jäi taakse. Sosiaalista tukea esimerkiksi kannustuksen muodossa saaneiden työyhteisön jäsenten on myös aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu olevan liikunnallisesti aktiivisempia kuin niiden, joita ei ole kannustettu (ks. On kuitenkin paljolti työnantajasta kiinni, kuinka työntekijöistä saatavaa informaatiota käyte. Haastateltavat huomasivat siis ajattelevansa liikuntakäyttäytymistään muiden työyhteisön jäsenten näkökulmista ja liikunnan määrään vaikutti vahvasti se, millaisen kuvan yksilö halusi itsestään työyhteisölleen antaa. Suoritusten jakaminen ja vertailu HeiaHeia-verkkoympäristössä ei aiheuttanut juurikaan negatiivisia konnotaatioita haastateltavien keskuudessa, vaikka näin olisi voinut olettaa tapahtuvan – liittyyhän sosiaaliseen paineeseen usein myös kielteisiä ulottuvuuksia. Näistä merkinnöistä saatu palaute kommenttien ja kannustuksen muodossa tuntui kirjoittajasta hyvältä. 43 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntainterventio ja työkyky Interventiossa liikuntaa harrastettiin pääosin työyhteisöstä irrallaan, mikä näyttäytyi myönteisenä asian: osallistujissa syntyi haastattelujen perusteella kokemus ja tunne siitä, että asioita kyettiin tekemään ikään kuin erikseen yhdessä. (Uski & Lampinen 2014.) Ehkä jokseenkin tutkimuksellisten odotusten vastaista oli, että sosiaaliseen paineen merkitys interventiossa koettiin lähinnä myönteisesti. Sosiaalinen paine ja huoli yhteisten tavoitteiden saavuttamisesta saivat haastateltavat liikkumaan myös silloin, kun toiminnalle ei muuten olisi ollut aikaa. Nopeamminkin kuin normaalisti. 2001). Jopa toiminnan miellekkyydestä ja mukavuudesta oltiin valmiita hetkellisesti luopumaan, jotta työyhteisöön kuuluminen ei tavoitteiden toteutumatta jäämisen vuoksi vaarantuisi. Esimerkiksi yhtä haastateltavista toisten esille tuomat positiiviset kokemukset eri liikuntalajeista rohkaisivat kokeilemaan hänelle ennen mahdottomalta tuntunutta liikuntamuotoa. Ni siinä on vaan jotain niinku semmosta kivaa. Jos mä vaikka olisin lähestymässä jotain burnouttia tai vastaavaa. Ajan kuluessa sosiaalinen vuorovaikutus ja interventioon osallistuneiden työyhteisön jäsenten osoittama sosiaalinen tuki saivat siis aikaan sen, että verkkoympäristöön laitetut päiväkirjamerkinnät alkoivat muuttua yhä seikkaperäisemmiksi tarinoiksi omista liikuntasuoritteista. Säännölliset merkinnät kertoivat muulle työyhteisölle osallistujan hyvinvoinnin ja työkyvyn kulloisestakin tilasta, jolloin verkkoympäristöön kuuluneet henkilöt pystyisivät ottamaan nämä asiat huomioon töitä suunniteltaessa ja tehtäessä. --Niin jos se [sosiaalinen paine] vaikuttaa sillä tavalla, niin se on minulla hyödyksi. Työnantajalle työntekijän hyvinvoinnin ja työkyvyn päivittäisestä seurannasta voi olla monenlaista hyötyä. Ja siihen vaikutti kyllä se että mä näin että niin moni hiihti, ja sitten itekin olin että voi, pitäs kyllä ittekin kokeilla. Jos HeiaHeiaan laitettavat merkinnät jostain syystä loppuisivat tai muuttuisivat sisällöltään radikaalisti, pystyisi muu työyhteisö joko kannustamaan tai tarvittaessa osoittamaan tukeaan henkilölle. Ku yleensä sä liikut paljon. Juuti & Vuorela 2002): Mikä siinä sit onkin, mut se o vaan jotenkin niin, et sitä on niin lapsellinen, et se on niin hauskaa et työkaveritkin näkee et mitä on ite tehnyt, ja sit se on niin hauskaa ku joku käy laittamas jonkin banaanin kannustukseksi tai jonkin mansikan. Ståhl ym. Koska sillon mä liikun enemmän. Ja se toimii hyvin. Liikuntataustaltaan ja -aktiivisuudeltaan erilaiset ihmiset pystyivät intervention ansiosta jakamaan liikuntakokemuksia ja antamaan tarvittaessa vinkkejä tai apua muille työyhteisön jäsenille
Jatkossa olisi relevanttia selvittää, kokevatko vastaaviin interventioihin osallistumattomat mahdollisesti jäävänsä työyhteisön ulkopuolelle, jos valtaosa työyhteisöstä on mukana ja esimerkiksi kahvipöydässä keskustellaan liikuntasuorituksista, vai saattaako niin sanotun liikuntainterventioyhteisön liikuntamyönteisyys levitä myös interventioon osallistumattomien keskuuteen. Jatkotutkimuksissa voitaisiin selvittää myös sitä, voiko KUVIO 1. Tämä saattaa olla haasteellista organisaatioissa, joissa ei ole entuudestaan myönteistä työilmapiiriä ja avoimeen sosiaaliseen vuorovaikutukseen perustuvaa organisaatiokulttuuria. Tutkimus antoi viitteitä siitä, että liikuntainterventioilla voi olla myönteisiä vaikutuksia työyhteisön yhteisöllisyydelle, ilmapiirille ja työkyvylle ilman kasvokkaista yhdessä tekemistä. Intervention verkkoympäristö vaikutti, ainakin yhdessä kasvokkaisen työaikana tapahtuvan sosiaalisen vuorovaikutuksen kanssa, olevan yhteydessä työntekijöiden koettuun työkykyyn yksilöllisten liikuntakäyttäytymisen muutosten lisäksi sosiaalisen toimintakyvyn vahvistumisen kautta. Jatkossa tutkimusta tulisikin laajentaa koskemaan erilaisia työyhteisöjä ja organisaatiokulttuureja, jotta saataisiin laaja-alaisempaa ymmärrystä siitä, kuinka verkkoyhteisöä hyödyntäviä interventiota olisi mielekästä toteuttaa erilaisissa ympäristöissä. Verkkoyhteisössä tapahtuva liikuntapäiväkirjan jakaminen sai kasvokkaisen vuorovaikutuksen ohella aikaan sen, että liikunnasta muodostui interventioon osallistuneiden yhteinen kiinnostuksen kohde ja samalla työyhteisöille muodostui yhteisiä liikunnallisia tavoitteita. Joillekin työyhteisön jäsenille perinteiset työpaikkaliikunnan muodot eivät välttämättä sovellu esimerkiksi arjen kiireiden tai kiinnostuksen puutteen vuoksi, jolloin joustavammat sosiaalista mediaa hyödyntävät liikuntainterventiomallit voivat olla toimivia. Ei haittaa, saa kattoa pomo mitä mä teen joo. Muiden osallistujien käsitykset itsestä koettiin merkityksellisinä, mikä motivoi yksilöä panostamaan liikkumiseen, jaksamiseen ja työyhteisön ilmapiiriin aiempaa enemmän. Miettinen 2007). Avoimelle vuorovaikutukselle perustuvaa kulttuuria voi heikentää esimerkiksi lyhyisiin määräaikaisiin työsuhteisiin perustuvan henkilöstöpolitiikan ja vuokratyövoiman laajentunut käyttö (ks. Intervention voidaan tulkita toimineen tietynlaisena työajan jatkeena laajentaen työnantajan otetta työntekijöidensä elämästä myös vapaa-ajalle. Jatkossa voisi tutkia lisää esimerkiksi sitä, tarvitaanko liikuntainterventioiden toteutuksessa lainkaan konkreettista yhdessä liikkumista vai riittääkö, että liikutaan erikseen ja jaetaan liikuntakokemuksia sosiaalisen median välityksellä. Sosiaalista verkkoympäristöä hyödyntävää interventiota toteutettaessa lähdetään siitä olettamuksesta, että työyhteisön jäsenet haluavat tietää toistensa tekemisistä ja vaihtaa kokemuksiaan työn ulkopuolisista asioista. Tätä asiaa ei koettu haastateltavien keskuudessa ongelmallisena, vaan liikunta-aktiivisuuden tukeminen nähtiin lähinnä työntekijää itseään ensisijassa hyödyttävänä, minkä fasilitoimisesta työnantajaa tuli lähinnä kiittää: Musta se on Matti Nykäsen termein 50/60, et totanoinii jokanen saa itekin täst. HeiaHeia-intervention perustuminen sosiaalisen verkkoympäristön hyödyntämiselle antoi osallistujille mahdollisuuden itse määritellä intervention tarkemman sisällön ja tavoitteet. Asia ei silti tuntunut juurikaan vaivaavan haastateltavia, eikä esimiesten mahdollisesti harjoittamaa työntekijöiden liikunnallisten suoritteiden valvontaa pidetty ainakaan tässä tutkimusjoukossa ongelmallisena: Joo o, onhan se niinkin, mutta ei se haittaa. HeiaHeia-interventio voi toimia, työnantajien niin halutessa, välineenä työntekijöiden vapaa-ajan ja elämäntapojen seurantaan, sillä päivittäinen suorituskyky ja olotilat tulevat työnantajan tietoon verkkoympäristön sisältämän informaation välityksellä. HeiaHeia-interventioon liittyneen sosiaalisen toiminnan ja koetun työkyvyn suhde.. Tämän tutkimuksen perusteella sosiaalista verkkoyhteisöä hyödyntävien interventioiden onnistumisen kannalta on tärkeää, että työyhteisön jäsenet voivat jakaa kokemuksiaan rehellisesti ja luottamuksellisesti. Ilman verkkoyhteisön jäsenten keskinäistä luottamusta myös yhteisöllisyyden tunteen muodostuminen jäsenten välille on haasteellista (Blanchard & Markus 2004). Toiminnassa oli joustavuutta ja tilaa yksilölliselle toteutukselle. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Vuosien saatossa on käyty paljon keskustelua siitä, voidaanko verkossa ja virtuaalimaailmassa kokea ”aitoa” yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta (Heinonen 2008). Interventio oli osallistujiensa näköinen ja sen vuoksi mielekäs. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että HeiaHeia-interventioon liittynyt sosiaalinen toiminta vahvisti haastateltavien kokemuksia työyhteisön kiinteydestä, ilmapiiristä ja yhteisöllisyydestä. 44 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntainterventio ja työkyky tään. HeiaHeia-interventiolle oli tunnusomaista liikunnan suorittaminen pääasiassa omalla ajalla, vaikka kyseessä oli työyhteisöjen työkykyja hyvinvointiprojekti. Verkkoyhteisöstä kehittyi sosiaalisen kohtaamisen foorumi, jossa toisiin työntekijöihin tutustuttiin työrooleja syvemmin. Vaikka intervention osallistujat olivat säännöllisesti yhteydessä toisiinsa kasvokkain, liikuntakokemusten ja -suoritteiden jakaminen verkossa sai aikaan tunteen siitä, että asioita tehtiin ikään kuin erikseen yhdessä. Et ei se oo pelkästää se, et nää hyödyt sataa pelkästää tonne viimiseen perähuoneeseen --et mä oon ajatellu et se on osa nykyaikaista työyhteisöä et huolehditaan työntekijöistä ja kannustetaan niitä liikkumaan. Samalla se on ohjannut työntekijöiden vapaa-ajan käyttöä työnantajaa hyödyttävällä tavalla. Haastateltavien kokemus yhteisöllisyyden vahvistumisesta osana interventioon osallistumista herättää kysymyksen siitä, kuinka ne työyhteisön jäsenet, jotka eivät osallistuneet interventioon, kokivat intervention vaikutukset työyhteisössä ja sen ilmapiirissä
McNeill, L.H., Kreuter, M.W. & Gould, R. Koivu, M., Savola, J. Holmqvist 2009). Onkin pitkälti työnantajasta kiinni, kuinka hän käyttää lisääntynyttä tietoa työntekijöidensä elämästä (ks. Liikunnan vaikutukset sisäiseen ilmapiiriin. 2009. Liikunnan verkkoyhteisöt osana postmodernia liikuntakulttuuria: tapaustutkimus Relaa.com. R. 2007. Examining information exchange and virtual communities: an emergent framework. 2011. & James, G. The Data Base for Advances in Information Systems 35 (1), 65–79. Helsinki: Duodecim, 212–227. Aura, O., Ahonen, G. Worksite physical activ-ity interventions. & Ammerman, A. 2008. Juuti, P. Työntekijän odotetaan käyttävän itseään säästämättä yrityksen hyväksi ja kehittämään yrityksen kannalta tarpeellisia ominaisuuksia, tietoja, taitoja, kompetensseja, arvoja ja asenteita. & Vuorela, A. 2006b. Miettinen, A. Holmqvist, M. Pätkätyön tulevaisuus. American Journal of Preventive Medicine 43 (5), 527–532. The experienced “sense” of a virtual community: characteristics and processes. 2013. R., Cooper, P. Helsinki: Työministeriö. 2009. Työpaikkaliikunnan barometri 2009. Gould, J., Ilmarinen, J. L. & Shephard, R. Järvisalo & S. Aura & T. Työkykyyn vaikuttavat tekijät. Henkilökohtainen liikuntaneuvonta. J. Social environment and physical activity: a review of concepts and evidence. Helsinki: Pohjola Terveys Oy. Helsinki: Eläketurvakeskus, 151–162. Teoksessa O. & Luski, S. 2010. Heinonen, U. Antila, J. Teoksessa. 2012. Cavallo, D., Tate, D., Ries, A., Brown, J., DeVellis, R. 2012. Väitöskirja. & Koski, P. Pori: Kulttuurituotannon ja maisematutkimuksen laitoksen julkaisuja XIV. Järvensivu, A. Aura, O. & Jonsdottir, I. H. 2006. Asiantuntijanäkemyksiä määräaikaisen työn kehittämistarpeista ja tulevasta kehityksestä Suomessa. Uuden työn paradoksit. Verkkoyhteisöä hyödyntävät liikuntainterventiot voivat tarjota yhden käyttökelpoisen työkalun liikunnan ja työkyvyn edistämiselle etenkin työyhteisöissä, joissa on tahtotilaa luoda avointa vuorovaikutusta osallistujien kesken. Väitöskirja. 2008. American Journal of Preventive Medicine 15 (4), 344–361. American Journal of Preventive Medicine 37 (4), 330–339. Teoksessa O. (Järvensivu & Koski 2008.) Työnantajilta kaivataan moraalisia ja eettisesti kestäviä ratkaisuja, jotta työyhteisön jäsenet pystyvät luottamaan siihen, etteivät esimiehet käytä saamaansa tietoa esimerkiksi osallistujien elämäntavoista heitä ja intervention tarkoitusta vastaan. Viitattu 4.4.2014. Corporate social responsibility as corporate social control: the case of work-site health promotion. Teoksessa M. https://www.vatt.fi/file/ vatt_publication_pdf/j48.pdf Penkkimäki, L. Työn ja yksityiselämän välisen rajapinnan tarkastelua. London: Sage. 2. 141–169. Tampere: Tampereen yliopisto.. Nykyajan työelämälle on tyypillistä, että työnantajat pyrkivät kontrolloimaan yhä enemmän työntekijöiden ajatuksia, tunteita ja koko identiteettiä. Dishman, R. 2013. 2006. Pitkää työuraa! Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan unionissa. Työyhteisön yhteisöllisyyttä ja ilmapiiriä vahvistavalla liikuntainterventiolla voidaan nähdä olevan keskeinen merkitys nykypäivän työelämässä, jossa korostuvat työn dynaamisuus sekä tiimityöja vuorovaikutustaidot. Aro, J. & Jokela, H. L. The level of leisure time physical activity is associated with work ability – a cross sectional and prospective study of health care workers. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vaikka liikuntaa ei harrastettaisi yhdessä työyhteisön jäsenten kanssa, voi interventiolla silti olla työyhteisön kiinteyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta edistäviä vaikutuksia. Vuori & T. Arvidson, E., Börjesson, M., Ahlborg, G., Lindegård, A. Kozinets, R. & Pehkonen, J. Aura, O. Työssä oppimista ja oppimistyötä. Työpoliittinen tutkimus nro 272. & Ilmarinen, J. Netnography: doing etnographic research online. 2002. & Laaksonen, M. Pro gradu -tutkielma. 45 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntainterventio ja työkyky verkkointerventio onnistua lisäämään luottamusta sellaisissa yhteisöissä, joissa ilmapiiri ja vuorovaikutus koetaan kehnoiksi. Jyväskylä: PS-kustannus. Ilmakunnas (toim.) Hyvinvointipalveluja entistä tehokkaammin: uudistusten mahdollisuuksia ja keinoja. Hersberger, J., Murray, A. 2006. Helsinki: Suomen Kuntoliikuntaliitto ry. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. 2009. Teoksessa S. Online Information Review 31 (2), 135–147. 2013. Keskusteluja 2000-luvun työprosess(e)ista. Social Science and Medicine 63, 1011–1022. 2006. Huuska, M. Julkunen, R. 2014. 2010. Haastatteluissa työnantajien laajentunutta otetta työntekijöidensä vapaa-ajasta ei kuitenkaan koettu kielteisenä, vaan pikemminkin työntekijöistä huolehtimisena, kunnioittamisena ja arvostamisena. 2005. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 36 (5), 404–412. Blanchard, A. The work ability index and single-item question: associations with sick leave, symptoms, and health – a prospective study of women on long-term sick leave. Viitattu 20.3.2014. Verkkoyhteisöön ja virtuaaliseen vuorovaikutukseen perustuva interventio tarjoaa työnantajalle yksinkertaisen välineen tarkkailla työntekijöidensä ajankäyttöä, jaksamista ja elämäntapoja. & Dellve, L. Sahi (toim.) Työpaikkaliikunnan hyvät käytännöt. Tampere: Tampere University Press, 35–61. 2010. Helsinki: Työterveyslaitos: Sosiaalija terveysministeriö. 2006a. Conn, V. Helsinki: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. 2004. LÄHDELUETTELO Ahlstrom, L., Grimby-Ekman, A., Hagberg, M. Aura & T. M. Helsinki: Edita Prima Oy, 58–60. Tampere: Vastapaino. Työkykyä verkosta. Liikunnalliset palvelut. & Subramanian, S.V. Fogelholm, I. Motivating physical activity at work: Using persuasive social media for competitive step counting. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. K., Oldenburg, B., O’Neal, H. directo.fi/@Bin/f82a7a23481c2795e0a7f6d05d87eeb0/1411053507/application/ pdf/386606/P%C3%A4tk%C3%A4ty%C3%B6n%20tulevaisuus.pdf> Nupponen, R. Helsinki: Hanken. & Markus, M. Metaanalysis of workplace physical activity interventions. BMC Public Health 13, 855. Leisuretime physical activity and disability retirement: a prospective cohort study. Worksite fitness policy in an intellectual capital framework. Veteen piirretty viiva. Strategisen hyvinvoinnin tila Suomessa 2012 -tutkimus. & Suni, J. Aikuiskasvatus 1 (28), 25–33. Journal of Physical Activity & Health 10 (5), 669–675. Lahti, J., Rahkonen, O., Lahelma, E. Sahi (toim.) Työpaikkaliiknnan hyvät käytännöt. Sähköinen yhteisöllisyys: kokemuksia vapaa-ajan, työn ja koulutuksen yhteisöistä verkossa. 1998. 2008. ACM, 111–116. 2011. Foster, D., Linehan, C., Kirman, B., Lawson, S. S., Hafdahl, A. Koskinen (toim.) Työkyvyn ulottuvuudet: terveys 2000-tutkimuksen tuloksia. painos. Ilmarinen, J. 2008. Turun yliopisto. 2007. Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi. Helsinki: Edita Prima Oy, 233–237. Kangaspunta (toim.) Yksilöllinen yhteisöllisyys: avaimia yhteisöllisyyden muutoksen ymmärtämiseen. Viitattu 18.9.2014 < http://vaestoliitto-fi-bin. Vasankari (toim.) Terveysliikunta. Yhteisöllisyys ja sosiaalinen side. Helsinki: Väestön Väestöntutkimuslaitos. L. Parjanne, M-L. & Rioux, K. A social media–based physical activity intervention: a randomized controlled trial. Scandinavian Journal of Management 25 (1), 68–72. Teoksessa S. http://kuntofi-bin.directo.fi/@Bin/eb0226871029bd9fb27765d97d7fd4e5/1384176305/application/pdf/212050/TPL_baro091123.pdf Koskinen, S., Martelin, T., Sainio, P. Sosiaalista verkkoympäristöä hyödyntävän liikuntaintervention vaikutukset työkykyyn. Työyhteisön eri intressiryhmien kesken tulisi olla sama sitoutumisen ja luottamuksen aste, jotta verkkoyhteisöinterventioilla voisi olla positiivisia vaikutuksia työyhteisöjen hyvinvoinnin ja työkyvyn parantamisessa. Terveyteen, hyvinvointiin ja sairauksien ehkäisyyn kannattaa investoida. Hintala, V. S., Brown, L
J., Reeuwijk, K. New Media & Society, published online before print July 17, 2014, 1–18. Teoksessa R. Ilmarinen, J. G., Hillier, F. & Burdorf, A. & Heikkinen, R-L. & Lampinen, A. 1993. American Journal of Preventive Medicine 44 (4), 406–415. Työkykyyn vaikuttavat tekijät. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. A brief review on correlates of physical activity and sedentariness in youth. Rongen, A., Robroek, S. Viitattu 15.3.2014. & Burdorf, A. Workplace health promotion: a meta-analysis of effectiveness. Teoksessa O. 2006. 2013. Helsinki: Eläketurvakeskus, 190–197. L., van Rijn, R. Reading, MA: Addison-Wesley. Helsinki: Edita Prima Oy, 37–58.. Koskinen (toim.) Työkyvyn ulottuvuudet: terveys 2000-tutkimuksen tuloksia. The importance of the social environment for physi-cally active lifestyle – results from an international study. J. 46 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntainterventio ja työkyky Pensola, T. Medicine & Science in Sports & Exercise 39 (8), 1241–1250. C., Bambra, C. M. Social norms and self-presentation on social network sites: Profile work in action. Ståhl, T., Rütten, A., Nutbeam, D., Bauman, L., Kannas, L., Abel, T., Lüscen, G., Rodriquez, D., Vinck, J. 2001. 2014. 2007. The contribution of overweight, obesity, and lack of physical activity to exit from paid employment: a meta-analysis. Social Science & Medicine 52 (1), 1–10. http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/suositus/18/ Uski, S. Vuori, I. Järvisalo & S. & Van Mechelen, W. Sahi (toim.) Työpaikkaliikunnan hyvät käytännöt. Liikunnan vaikutukset työyhteisöissä. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 39 (3), 233–240. & Järvikoski, A. Rheingold, H. 2013. Gould, J. The Virtual Community: homesteading on the electronic frontier. 2006. Tiikkainen, P. Robroek, S. Sosiaalisen toimintakyvyn arviointi ja mittaaminen väestötutkimuksissa. & van der Zee, J. W., van Lenthe, F. J. Aura & T. 2011. Van der Horst, K., Paw, M.J.C.A., Twisk, J.W.R
Asiasanat: Elämäntapa, liikuntakulttuuri, nuorisokulttuuri. Wheatonin listaamien piirteiden lisäksi lajiharrastajien vastauksissa korostuu harrastuksen yhteisöllinen ja sosiaalinen luonne. Rakennamme analyysimme Belinda Wheatonin elämäntapaurheilun ominaispiirteiden ympärille. Sähköposti: veli.liikanen@mamk.fi ABSTRACT Liikanen V. Aineistomme vaihtoehtolajiharrastajat ilmentävät monia Wheatonin elämäntapaurheilun tyyppipiirteitä. Alternative sports as sporty lifestyle of youth. In addition to Wheaton’s characteristics, communality and sociability of alternative sports are emphasised. Lajiharrastamiseen panostetaan sekä ajassa että rahassa ja siihen sitoudutaan muun muassa tekemällä vapaaehtoistyötä. The researched alternative sport practitioners express various characteristics of lifestyle sports. Puh. & Rannikko A. 2015. Vaihtoehtolajit nuorten liikunnallisena elämäntapana. The research material consists of an online survey conducted in 2012 for practitioners of bouldering, capoeira, contemporary circus, freestyle scootering, inline skating, longboarding, parkour, roller derby, skateboarding, slacklining and street dance (n=935). Liikunta&Tiede 52 (1), 47–54. The analysis is built on Belinda Wheaton’s grouping of characteristics of lifestyle sports. Elämyksellisyys ja eri tavoin esillä oleminen korostuvat niin paikallisesti kuin ylirajaisestikin. Eronteko perinteisen liikuntamaailman järjestyksiin tarkkoine sääntöineen ja kilpailuorientaatioineen on näkyvissä analyysissa, joskin kilpailullisuus jakaa lajiharrastajien mielipiteitä. Alternative youth sports, such as parkour, skateboarding and roller derby, are part of self-organised youth cultural sports sector, which keeps a critical distance toorderliness, target-orientation and traditional orders of institutionalised sports.In this article, sporty lifestyle of young people practising alternative sports is investigated. Thrill, expression and presenting self to others are emphasised locally and transnationally.The idea of challenging conventions of traditional sports with clear regulation and competition is visible,althoughvarying attitudes towards competition divide practitioners. Nuorten vaihtoehtolajit, esimerkiksi parkour, roller derby ja skeittaus, ovat yksi nuorten omaehtoisen liikunnan muoto, jossa otetaan etäisyyttä institutionalisoituneen liikunnan suunnitelmallisuuteen, tavoitteellisuuteen ja perinteisiin järjestyksiin. Key words: Lifestyle, sports culture, youth culture TIIVISTELMÄ Liikanen V. Vaikka paikallisesti harrastaminen tapahtuu pienryhmissä, lajiharrastajien vertaissosiaalisuus levittyy paikallisyhteisöjä laajemmalle verrattain aktiivisen verkon käyttämisen ja matkustamisen avulla. Although locally practising of sports takes place in small groups, peer sociality encroaches on wider area through online networks and travelling. 47 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vaihtoehtolajit nuorten elämäntapana VAIHTOEHTOLAJIT NUORTEN LIIKUNNALLISENA ELÄMÄNTAPANA VELI LIIKANEN, ANNI RANNIKKO Yhteyshenkilö: Veli Liikanen, Mikkelin ammattikorkeakoulu PL 181, 50101 Mikkeli. 040 8420 501. Tarkastelemme artikkelissamme, millaista nuorten vaihtoehtolajiharrastajien liikunnallinen elämäntapa on. 2015. Liikunta & Tiede 52 (1), 47–54. Artikkelin aineistona on marras-joulukuussa 2012 tehty verkkokysely bleidauksen, boulderoinnin, capoeiran, katutanssin, longboardauksen, parkourin, roller derbyn, scoottauksen, skeittauksen, sirkuksen ja slackliningin harrastajille (n=935). They invest to their hobby in money and time and by doing voluntary work. & Rannikko A
Suomessa skeittausta, lumilautailua ja muita uusia liikuntalajeja on tarkasteltu erityisesti nuorisokulttuurisena liikuntana (mm. Liikanen ym. Tässä artikkelissa kysymme, millainen nuorten vaihtoehtolajiharrastajien liikunnallinen elämäntapa on. Harrastaminen on tyypillisesti muodoltaan yksilöllistä ja liikuntaympäristöt ovat uusia tai uudella tavalla käyttöönotettuja ilman selkeitä tai kiinteitä rajoja. Elämäntapaurheilun käsite taas korostaa näiden lajiharrastusten elämäntavallista luonnetta, joka saa vahvistusta sekä aiemmista empiirisistä tutkimuksista (Lewis 2004; Robinson 2004; Thornton 2004; Wheaton 2013) että omista tutkimuksistamme (Liikanen ym. Tarkastelemme erityisesti tutkimukseemme osallistuneiden lajiharrastajien demografiaa, harrastukseen sitoutumista, lajien yksilötai yhteisöllistä luonnetta, liikunnan tiloja ja sitä, kuinka lajiharrastajat haastavat perinteisen liikuntamaailman järjestyksiä. Nuorten vaihtoehtolajit, esimerkiksi parkour, roller derby ja skeittaus, ovat yksi nuorten omaehtoisen liikunnan muoto, jossa otetaan etäisyyttä institutionalisoituneen liikunnan suunnitelmallisuuteen, tavoitteellisuuteen ja järjestyksiin (Liikanen ym. Belinda Wheaton on yksi keskeisimmistä elämäntapaurheilun tutkijoista, joka on tehnyt tutkimusta lainelautailun (2002), parkourin ja skeittauksen (2013, 71–120) parissa sekä kirjoittanut elämäntapaurheilun kulttuuripolitiikasta (2013). Tässä artikkelissa kutsumme tutkimiamme lajeja sekä vaihtoehtoliikunnaksi että elämäntapaurheiluksi, sillä molemmat käsitteet sopivat analyyttisesti avaamaan näiden liikuntamuotojen tarkastelua. Keskitymme analyysissamme myös lajien ympärille muodostuneisiin sosiaalisiin verkostoihin. 2014a; Sironen 1988) ja uutena liikuntakulttuurina (Sironen 1988). Katsauksessa todetaan, että tietoaukkoja on lasten ja nuorten osalta myös liikuntapaikkojen suunnitteluun tai rakentamiseen liittyvässä tutkimuksessa sekä ajankäyttöön, ympäristöön, koulua laajempiin yhteisöihin, perheisiin ja alueellisiin eroihin liittyvässä tutkimuksessa. Rinehart (2000) kuvaa vaihtoehtolajeja (alternative sports) toiminnaksi, joka ”tarjoaa joko ideologisesti tai käytännöllisesti vaihtoehtoja valtavirtaurheilulle ja valtavirtaurheilun arvoille”. Lajit pyrittiin valitsemaan siten, että harrastajat olisivat tavoitettavissa tiedonkeruuseen joitakin tunnettuja verkostoja hyödyntäen. Kohteiksi haettiin nuorten harrastamia lajeja, joiden koettiin kuuluvan liikunnan vaihtoehtosektoriin tilanja ajankäyttönsä, järjestäytymistapansa tai nuorisotai vastakulttuuristen piirteidensä puolesta. 2014a). 2013; Rannikko ym. Harrastajat ovat tietoisia omasta näkyvyydestään, ja itsen esittely muille tilassa tai tallenteissa vaikuttaa olevan osa elämystä. 2006; Ojala & Itkonen 2014), vaihtoehtolajeina (mm. Monissa elämäntapalajeissa lajin kaupallisuus ja suosio ovat murentaneet lajien vastakulttuurista luonnetta, mutta monet harrastajat karsastavat sääntöjä, järjestäytymistä tai perinteistä kilpailullisuutta. Näillä nimityksillä on paljon yhteistä sisältöä, mutta ne kertovat myös tutkijoiden erilaisista painotuksista näiden liikuntalajien tulkinnassa (Wheaton 2013, 25). Elämäntapaurheilijoiden elämykset kiinnittyvät innostuksen tunteeseen tai yhteyteen ympäristön tai hetken kanssa, ja he korostavat harrastuksensa luovia, esteettisiä tai performatorisia ilmaisumuotoja. Kysely toteutettiin Webropol-verkkokyselyalustalla. (Wheaton 2013.) Rakennamme analyysimme Wheatonin määrittelemien elämäntapaurheilun ominaispiirteiden ympärille. Nämä lajit valikoituivat tutkimuskohteiksi tutkimusryhmämme alkukartoitustyön perusteella. Harrastajat ovat tyypillisesti keskiluokkaisia, valkoihoisia länsimaalaisia, mutta lajiharrastajien ikähaitari on usein laaja ja yleensä harrastus on vähemmän sukupuolittunutta kuin perinteisemmissä lajeissa. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tämän artikkelin aineistona on marras-joulukuussa 2013 tehty verkkokysely bleidauksen 1 , boulderoinnin 2 , capoeiran 3 , katutanssin 4 , longboardingin 5 , parkourin 6 , roller derbyn 7 , scoottauksen 8 , skeittauksen 9 , sirkuksen 10 ja slackliningin 11 harrastajille. Entä onko aineistosta löydettävissä joitain nuorten liikunnalliseen elämäntapaan liitettäviä piirteitä, jotka on jätetty aiemmissa tutkimuksissa huomiotta. Elämäntapaurheilulajit ovat historiallisesti tuoreita (tyypillisesti 1960-luvun jälkeen syntyneitä), ja perustuvat uusien välineiden tai teknologioiden käyttöön (laudat, pyörät) ja vaativat panostamista resurssien (ajan, rahan) muodossa. myös Ojala & Itkonen 2014). Artikkelissamme on kuitenkin keskeistä tarkastella myös sitä, miten hyvin lajit oman empiirisen aineistomme näkökulmasta istuvat vaihtoehtoliikunnan ja elämäntapaurheilun käsitteellistyksiin, mitkä piirteet ja ulottuvuudet painottuvat, ja mitä keskeisiä lajeja yhdistäviä elämäntavallisia piirteitä on kenties jäänyt huomiotta aiemmissa tutkimuksissa. Taitoja temppuvetoisten lajien lisäksi mukaan haluttiin lajeja, joissa näkyvinä piirteinä ovat esimerkiksi rytmi ja fyysinen kontakti harrastajien välillä. Tarkastelemme myös, miten tutkimamme lajit kiinnittyvät nykyisiin käsitteellistyksiin elämäntapaurheilusta. Tarkastelumme kiinnittyy sekä nuorisotutkimuksen että yhteiskuntatieteellisesti orientoituneen liikuntatutkimuksen tutkimusperinteisiin. Tutkimuksessamme vaihtoehtolajeiksi kutsuttuja uusia liikuntamuotoja on kansainvälisessä kirjallisuudessa kuvattumyös muilla nimityksillä, muun muassa extreme-lajeina (extremes ports) ja elämäntapaurheiluna (lifestylesports, suomenkielistä käännöstä käyttäneet Kotro & Pantzar 2004 ja perustellut Piispa 2013). Yläkouluikäisiä nuoria on tutkittu runsaasti, toisella asteella opiskelevia opiskelijoita sen sijaan hyvin vähän, samoin kuin vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten liikuntaa ylipäätään. Extreme-urheilu puolestaan on erityisesti anglo-amerikkaisten tiedotusvälineiden käyttämä kattokäsite, joka valtasi nopeasti alaa mediaja kuluttajadiskurssissa, kun ESPN-yhtiö järjesti urheilutapahtumia uusille, jännittäville ja ”nuorekkaille” liikuntamuodoille (Rinehart 2000, ks. Kyselylomakkeesta tehtiin suomen-, ruotsinja englanninkieliset versiot, ja jokaiselle lajille tehtiin oma kyselylomake siten, että kysymysten sisältö oli sama, mutta lajia ja sen harrastajia kutsuttiin lajin termistöä käyttäen. 48 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vaihtoehtolajit nuorten elämäntapana JOHDANTO Tuore tutkimuskatsaus (Berg & Piirtola 2014, 7–11) osoittaa, että suomalainen lasten ja nuorten liikunnan tutkimus on, ainakin viimeisen vuosikymmenen ajan, painottunut ennen kaikkea koululiikunnan ja organisoidun vapaa-ajan liikunnan tutkimiseen. Harinen ym. Kyselylomaketta levitettiin sähköisesti lajiharrastajien verkostoja hyödyntäen, sosiaalisen median palvelujen ja tutkimushankkeen blogin kautta. Rajasimme kohdejoukon yläikärajan nuorisolain mukaisesti alle 29-vuotiaisiin. Vaihtoehtolajeja analysoitaessa ympäristö ja liikuntapaikat, koulun ulkopuoliset yhteisöt sekä yläkouluikäistä vanhempien nuorten harrastaminen ovat keskeisessä asemassa. Kaikkiaan tiedonhankintaperiodin aikana kyselyyn vastasi 935 12–29-vuotiasta vastaajaa. 2013; Rannikko ym. Mukaan etsittiin uusia lajitulokkaita ja pidempään Suomessa harrastettuja lajeja, yksin ja ryhmässä harrastettavia lajeja sekä naisten ja miesten harrastamia lajeja. Wheaton on koonnut elämäntapaurheilun tyypillisiä piirteitä, joiden avulla nämä liikuntamuodot voidaan määritellä tai erottaa muusta urheilutoiminnasta. 2014a). Vaihtoehtolajit edustavat muutoksen potentiaalia perinteisille liikunnan tekemisen, näkemisen ja ymmärtämisen tavoille (Wheaton 2004, 3). Vuonna 2012 käynnistyneessä Liikunnan monimuotoistuvat tilat ja tavat -tutkimushankkeessa pyrimme täyttämään joitakin liikuntatutkimuksen tietoaukkoja vaihtoehtolajeja harrastavien nuorten osalta. Alaikärajan osalta linjasimme,. 2013; Rannikko ym
Useimpien tutkittujen vaihtoehtolajien kohdalla luotettavan satunnaisotoksen poimimiseen perusjoukosta ei ole käyttökelpoista keinoa, joten tässä käytetty mukavuusotanta on lähes ainoa mahdollisuus tutkimuksen kyselyaineiston keruulle. Kolmannes vastaajista asuu vanhempiensa luona (36 prosenttia), yksin tai kumppanin kanssa ilman lapsia lähes puolet (yhteensä 47 prosenttia). Vastaajien ikäjakauma oli tasaisin skeittauksen ja sirkuksen harrastajien joukossa. 3 Capoeira on brasilialainen moniulotteinen liikuntalaji, joka on sekoitus taistelulajia, akrobatiaa, tanssia ja musiikkia. Samoin ulkomaalaistaustaisten vastaajien osuus on erittäin pieni: viidellä prosentilla vastaajista toinen tai molemmat vanhemmista ovat syntyneet ulkomailla. Vastaukset on sisällytetty aineistoon, mutta lajikohtaisia tarkasteluja slackliningille ei tehdä.. TULOKSET Vastaajien tausta Kyselyn vastaajien taustatietoja on koottu taulukkoon 1. Toisessa ääripäässä olivat roller derby -vastaajat, joista 58 prosenttia oli 25–29-vuotiaita. 6 Parkour on vapaamuotoista liikkumista, hyppimistä ja kiipeämistä tyypillisesti kaupunkiympäristössä. Naisvaltaisin oli roller derby -harrastajien joukko, erittäin miesvaltaisia puolestaan scoottaajien, bleidaajien ja skeittaajien vastaajajoukot. Lajissa korostuu usein myös tee-se-itse-henki. Kysymystä elämäntapaurheilun sukupuolirakenteesta ja ikärakenteesta tutkimme kyselyssä koottujen sukupuolta ja ikää koskevien taustamuuttujien valossa. Epätasapainoisen otantamenetelmän vuoksi artikkelissa pidättäydytään tilastollisten testien tekemisestä. Tulokset esitetään kuvailevien tunnuslukujen ja vastaajaosuuksien avulla. Myös slackliningia voidaan pitää sirkuslajina, mutta tämän tutkimuksen aineistonhankinnassa sitä tarkasteltiin erikseen. Asenneväittämien avulla tarkastelemme myös harrastajien suhdetta kilpailullisuuteen, sääntöihin ja järjestäytymiseen. Vastausten perusteella lajien levinneisyys ei ole rajoittunut vain tiheimpiin väestökeskittymiin, vaan myös pienissä kaupungeissa ja ylipäätään laita-alueilla harrastetaan vaihtoehtoliikuntaa. Maantieteellisesti vastaajat jakautuivat varsin laajasti maan eri osiin. Kyselylomake sisälsi laajan joukon kysymyksiä vastaajien lajiharrastuksen peruspiirteistä, taustasta, asenteista ja harrastajan omasta taustasta. Taulukossa yksi on kuvattu myös vastaajien asuinympäristöä. 2013; Rannikko ym. Tiedonkeruumenetelmä muistuttaa pikemminkin lumipallo-otantaa, mukavuusotantaa (convenience sample) tai näytteen keräämistä. 2014a; Rannikko ym. 4 Katutanssi on nimitys laajalle joukolle tanssilajeja, jotka ovat syntyneet ja kehittyneet tanssisalien ulkopuolella ja joissa improvisaatiolla ja ilmaisun vapaudella on yleensä merkittävä rooli. Scoottaajat olivat vastaajajoukoista nuorimpia: 84 prosenttia vastaajista oli 12–14-vuotiaita. Tutkimuskysymyksiin vastataksemme tarkastelemme elämäntapaurheilun peruspiirteiden toteutumista suomalaisissa vaihtoehtolajeissa kyselyn muuttujien valossa. Harrastajien sitoutumista lajiin tarkastelemme harrastukseen käytetyn ajan, rahan ja vapaaehtoistyön sekä liikunnallisen intensiteetin avulla. 49 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vaihtoehtolajit nuorten elämäntapana että vaikka 12-vuotias ei ole täysi-ikäinen, hän pystyy itse päättämään osallistumisestaan vapaaehtoiseen tutkimukseen, johon ei sisälly häneen itseensä kohdistuvia riskejä. 11 Slacklining on temppuilua puiden tai pylväiden väliin kiristetyn tasapainoliinan päällä. Parkouraaja pyrkii mukautumaan ympäristöönsä ja liikkumaan siellä mahdollisimman kekseliäästi ja sulavasti. Sirkukseen kuuluu useita erilaisia temppuilulajeja, niiden joukossa selkeästi sirkukseen kuuluvina akrobatia, voltit,jongleeraus ja esimerkiksi diabolon pyöritys. Koko vastaajajoukosta tyttöjä tai naisia oli 41 prosenttia ja poikia tai miehiä 57 prosenttia. Keräystavasta johtuen aineistoa ei voi pitää tasapainoisesti satunnaistettuna, tilastollisesti edustavana otoksena lajien harrastajista, eivätkä tulokset täten ole tilastomatemaattisessa mielessä ongelmattomasti yleistettävissä koko harrastajakuntaan (Sue&Ritter 2007). Helsinki oli ainoa kunta, josta vastaajia tuli toista sataa (184), mutta useampia kymmeniä vastaajia saatiin myös muista isommista kaupunkikeskuksista ympäri maata (Turku 69, Tampere 69, Jyväskylä 68, Joensuu 62, Oulu 52). Tuloksia tulkittaessa on syytä huomioida, että tiedonkeruumenetelmän johdosta vastaajiksi on oletettavasti valikoitunut lajeihin lähtökohtaisesti myönteisesti suhtautuvia ja niitä aktiivisesti harrastavia nuoria. Longboardia käytetään sekä rauhalliseen liikkumiseen paikasta toiseen että vauhdikkaaseen mäenlaskuun. Tähän tutkimukseen kerättiin slacklining-harrastajien vastauksia omalla kyselylomakkeella, mutta vastauksia kertyi vain viisi kappaletta. Pieni osa vastaajista ei halunnut kertoa tai määritellä sukupuoltaan (taulukko 1). Eri lajien vastaajien sukupuolijakauma on myös esitetty taulukossa 1. 9 Skeittauksessa eli rullalautailussa liikutaan ja tehdään temppuja rullalaudalla. 5 Longboarding eli lonkkarointi on mäkirullalautailua, jossa käytetään yleensä tavallista rullalautaa kookkaampaa ja pidempää lautaa. Käsitystä lajiharrastajien keskiluokkaisuudesta emme aineistomme valossa voi suoraan arvioida, mutta havainnoimme harrastajien sosioekonomista asemaa joidenkin elementtien osalta tarkastelemalla vastaajien työja koulutustilannetta sekä käsitystä taloudellista asemastaan.Harrastamisen paikoista kerätty tieto avaa näkymiä suomalaisten vaihtoehtolajien liikuntaympäristöihin ja tilankäyttöön. 10 Sirkus nuorison erityisenä harrastusmuotona on yleistynyt 2000-luvun alusta lähtien. Yksittäisiä vastaajia asui kuitenkin varsin monessa pienemmässäkin kunnassa. Iältään vastaajat jakautuvat karkeasti tasan kolmeen osaan 12–19-vuotiaiden, 20–24-vuotiaiden ja 25–29-vuotiaiden kesken. Liikunnan elämyksellisyyttä (kehittymis-, extremeja ympäristökokemusten suhteen), näkyvyyttä sekä esteettisiä elementtejä käsittelemme aiheita sivuavien Likert-asteikollisten väittämien avulla. 8 Scoottaus eli temppupotkulautailu on skeittauksen kaltainen laji, jossa liikutaan ja temppuillaan potkulaudalla. Tutkimushankkeemme laadulliseen aineistoon pohjautuvia analyyseja on kirjoitettu auki aiemmissa julkaisuissa (Harinen & Rannikko 2014; Liikanen ym. Odotetusti vastaajia tuli erityisen paljon suurimmista kaupungeista. Vastaajat opiskelevat useammin yliopistoissa (16 prosenttia) kuin ammattikorkeakouluissa (14 prosenttia), ja lukioissa hiukan yleisemmin(10 prosenttia) kuin ammatillisella toisella asteella (9 prosenttia). Vastaajien opiskelutai työtilanne (kuvattu taulukossa 1) on ymmärrettävästi kiinteästi yhteydessä ikävaiheisiin. Harrastamisen yksilöllistä ja yhteisöllistä muotoa ja verkostoja tarkasteltiin kyselyssämme useilla kysymyksillä. Verkkokyselyä pyrittiin levittämään laajalle, jotta vastausmahdollisuus tarjottaisiin mahdollisimman suurelle osalle perusjoukkoon kuuluvista. Harrastamiseen käytetään sekä katuja ja kaupunkitilaa että varta vasten rakennettuja parkkeja. 2 Boulderointi on ilman köyttä harrastettavaa kiville ja pienille kallioille kiipeilyä. 7 Roller derby on täysi-ikäisille naisille suunnattu taktinen, fyysinen ja paljon taklauksia sisältävä joukkuelaji, jossa kaksi joukkuetta luistelee samalla radalla ja yrittää estää vastapuolen pisteentekijää etenemästä. Vain kolmella prosentilla on kotona lapsia. Ulkomaalaistaustaisten osuus on pienempi kuin väestös1 Bleidauksessa eli temppurullaluistelussa luistellaan ja tehdään temppuja erityisillä rullaluistimilla, usein skeittiparkeissa tai kadulla. 2014b)
19 prosenttia vastaajista pärjäsi alle 100 eurolla vuodessa ja 21 prosenttia vastaajista käytti rahaa 500–1000 euroa vuodessa. Samalla selvitettiin lajiharrastuksen liikunnallista intensiteettiä. Tätä suurempia rahallisia satsauksia tekivät varsin harvat, yhteensä kahdeksan prosenttia vastaajista. TAULUKKO 1. Vastaajien taloudellinen tilanne on tyypillisesti varsin hyvä: yhteensä 83 prosenttia vastaajista kertoo perheellään olevan käytettävissä paljon tai riittävästi rahaa. Nuorimpien vastaajien kohdalla aikamäärät olivat suurimpia. Ajankäyttökysymykseen vastanneista 97 prosenttia käytti lajiharrastukseen vähintään kaksi tuntia, 72 prosenttia vastanneista vähintään viisi tuntia, ja 37 prosenttia vastanneista yli 10 tuntia viikoittain. Harrastukseen sitoutuminen ja liikunnallinen intensiteetti Vaihtoehtoliikkujien panostuksia harrastukseensa arvioitiin kyselyssä harrastukseen käytettävän ajan, rahan ja vapaaehtoistyön avulla. Harrastajia löytyy joka puolelta maata. Hiukan yli puolet vastaajista kulutti lajiharrastukseen rahaa 100– 500 euroa vuodessa. Kyselyyn vastanneiden vaihtoehtolajiharrastajien taustatietoja (n=935). Naisten ja tyttöjen osuus harrastajista on merkittävä, mutta vaihtelee suuresti lajeittain. Lajiin käytetty aika oli myös liikunnallisesti intensiivistä. Vastaajien rahankäyttö oli siis suurimmaksi osaksi joidenkin satojen eurojen tuntumassa vuosittain, ja naisja miespuolisten vastaajien rahalliset panostukset olivat hyvin lähellä toisiaan. 88 prosenttia vastanneista kertoi harrastavansa viikossa vähintään kaksi tuntia hikoilua ja hengästymistä aiheuttavaa liikuntaa. Vaihtoehtolajien nuoret harrastajat ovat siis aineistomme mukaan tyypillisesti suuremmissa keskuksissa asuvia, kouluttautuvia tai työssäkäyviä, suomalaistaustaisia ja (vielä) lapsettomia nuoria aikuisia. Osuus Koululainen tai opiskelija Palkkatyössä Yrittäjä Työtön tai lomautettu Jokin muu 63 % 26 % 3 % 5 % 4 % Mikä seuraavista kuvaa parhaiten omaa asuinpaikkaasi. Näiden vastaajien omien arvioiden perusteella valtaosa vaihtoehtoliikkujista saavuttaa aikuisväestön suositellun viikoittaisen liikuntamäärän (kohtalaisesti kuormittavaa aerobista aktiivisuutta vähintään kaksi tuntia 30 minuuttia viikossa, UKK-instituutti 2009) pelkästään vaihtoehtolajiharrastuksensa parissa. Liian vähän rahaa on 13 prosentilla vastaajista. Puolet vastanneista harrasti tällaista raskasta liikuntaa yli viisi tuntia viikossa, ja 20 prosenttia yli 10 tuntia viikossa. Yli viisi tuntia viikossa hikiliikuntaa harrastavien osuus oli suurin skeittaajien joukossa (73 prosenttia vastaajista) ja pienin boulderoinnin (20 prosenttia) ja capoeiran (21 prosenttia) harrastajien joukossa. Vastaajat käyttävät lajiharrastukseen varsin paljon aikaa. Tilastokeskus 2011). Osuus Ison kaupungin keskusta Ison kaupungin lähiö tai muu laita-alue Pikkukylän tai pikkukaupungin keskusta Pikkukylän tai pikkukaupungin lähiö ja muu laita-alue Maaseutuympäristö 28 % 40 % 18 % 11 % 3 % Sukupuolijakauma Laji Naisia Miehiä En halua vastata/muu bleidaus boulderointi capoeira katutanssi longboarding parkour roller derby scoottaus sirkus skeittaus slacklining Yhteensä 3 % 33 % 69 % 68 % 30 % 17 % 96 % 1 % 88 % 4 % 100 % 41 % 97 % 67 % 29 % 32 % 66 % 83 % 3 % 98 % 11 % 95 % % 57 % % % 2 % % 4 % % 1 % 1 % 1 % 1 % % 1 % 50 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vaihtoehtolajit nuorten elämäntapana sä keskimäärin (vrt. Laji lkm Ikä (n=935) Osuus bleidaus boulderointi capoeira katutanssi longboarding parkour roller derby scoottaus sirkus skeittaus slacklining Kaikki yhteensä (n) 30 52 99 77 68 60 145 99 72 228 5 935 12–14 v 15–19 v 20–24 v 25–29 v 16 % 21 % 33 % 30 % Koetko olevasi pääasiallisesti... Kyselyyn vastanneet lajiharrastajat olivat myös aktiivisia tekemään. Viikoittaisen raskaan liikunnan määrässä oli huomattavia eroja eri lajien vastaajien välillä
Vajaa kolmannes kävi harvemmin tai ei koskaan, ja alle 10 prosenttia vastaajista vähintään kerran kuussa.Ulkomaille matkustaminen oli harvinaisempaa. Näiden tuttavuuksien osalta tulokset ovat kiinnostavia,. Joissakin tutkituista lajeista ryhmät olivat selvästi suurempia lajien joukkue(roller derby) tai ryhmäluonteen (katutanssi, sirkus, capoeira) vuoksi. Lajiyhteisöjen kansainvälistä verkottuneisuutta tutkittiin myös kysymällä, tuntevatko harrastajat muualla kuin Suomessa asuvia lajin harrastajia. Järjestökiinnittyminen on suomalaisessa toimintaympäristössä ymmärrettävää: yhdistyksiä tarvitaan ainakin tilakysymysten ratkomiseen. Järjestöön kuuluivat yleisimmin roller derbyn (97 prosenttia) ja capoeiran (91 prosenttia) harrastajat, harvimmin skeittaajat (35 prosenttia) ja longboardaajat (37 prosenttia).Miesvaltaisissa lajeissa järjestökiinnittyminen oli naisvaltaisia lajeja harvinaisempaa, ja koko aineiston tasolla miehistä järjestöön kuului 50 prosenttia ja naisista 78 prosenttia. Vastaukset kuvaavat lajien merkittävää painoarvoa harrastajien elämässä: 88 prosenttia vastaajista oli täysin tai osittain samaa mieltä väitteen “Laji on minulle enemmän kuin harrastus” kanssa, ja jopa 47 prosenttia oli täysin tai osittain samaa mieltä väitteen “Laji on elämäni tärkein asia” kanssa. Kyselyyn vastanneiden vaihtoehtolajiharrastajien osallistuminen vapaa ehtoistyöhön lajin eteen (n=935). Naispuoliset vastaajat (76 prosenttia) olivat miespuolisia (65 prosenttia) useammin osallistuneet vapaaehtoistyöhön, mikä osaltaan selittyy sillä, että vapaaehtoistyöhön osallistuneiden osuus vaihteli voimakkaasti lajeittain. Käsitys vaihtoehtolajeista täysin ei-järjestäytyneenä liikuntana ei siis selvästikään pidä paikkaansa. Vapaaehtoistyötä ilmoitti tekevänsä 70 prosenttia vastaajista. Ryhmien koko vaihtelee, mutta vain kuusi prosenttia vastaajista kertoi harrastavansalajia yleensä yksin ja vain viisi prosenttia vastaajista yleensä yli 20 henkilönryhmässä. Yli puolet vastaajista ei käynyt koskaan lajin tapahtumissa ulkomailla, vähintään kerran vuodessa ulkomaille matkustavia oli 17 prosenttia vastaajista. Lajiharrastajat olivat varsin liikkuvia: suurin osa, 72 prosenttia, vastaajista kertoi käyvänsä lajiinsa liittyvissä tapahtumissa muualla Suomessa vähintään kerran vuodessa. Useimmin elämänsä tärkeimpänä asiana lajia pitivät katutanssin (72 prosenttia vähintään osittain samaa mieltä) ja scoottauksen (61 prosenttia) harrastajat, harvimmin boulderoinnin (21 prosenttia) ja longboardauksen (24 prosenttia) harrastajat. Ryhmät ovat siis yleensä selvästi pienempiä kuin esim. Järjestökiinnittyminen oli hiukan vapaaehtoissitoutumista harvinaisempaa: 62 prosenttia vastaajista oli jäsenenä lajiharrastukseen liittyvässä seurassa, yhdistyksessä tai järjestössä. KUVA 1. Työtä tehtiin ennen kaikkea käytännön järjestelyjen ja ohjaamisen parissa, vähäisemmissä määrin järjestöbyrokratian eteen. perinteisissä joukkuelajeissa. 51 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vaihtoehtolajit nuorten elämäntapana vapaaehtoistyötä oman harrastuksensa eteen. Longboardaajien joukossa vapaaehtoistyöhön osallistuneita oli vähiten (41 prosenttia), kun taas naisvaltaisen roller derbyn harrastajista lähes kaikki (97 prosenttia) tekivät vapaaehtoistyötä lajinsa eteen. Yleisimmin kotimaan tapahtumiin matkustivat roller derbyn harrastajat (88 prosenttia vähintään kerran vuodessa) ja katutanssijat (82 prosenttia), harvinaisimmin boulderoijat (51 prosenttia) ja longboardaajat (59 prosenttia). 72 prosenttia vastanneista harrastaa lajia 1–10 henkilönkanssa, yleisimmin 3–5 henkilön kanssa (30 prosenttia vastaajista). Osallistuminen erilaisiin vapaaehtoistyön muotoihin on esitetty kuvassa 1. Lajiharrastuksen merkitystä vastaajille selvitettiin erilaisten väittämien avulla. Yhteisöllisten yksilölajien verkostot Vastaajat harrastavat lajiaan yhdessä muiden kanssa
Videoita, kuvia, artikkeleita tai muuta materiaalia verkkoon tuotettiin harvemmin: 23 prosenttia vastaajista tuotti materiaalia vähintään kahdesta kolmeen kertaa kuussa. (Ameel and Tani 2007; Chiu 2009; Salome 2010.) Valtaosa vastaajista kertoi lajissa kehittymisen olevan heille tärkeää (93 prosenttia täysin tai osittain samaa mieltä) ja lajiharrastuksen vaikuttaneen siihen, miten he tarkkailevat elinympäristöään (90 prosenttia). Kilpailuhalukkuuden osalta vastaukset jakautuivat: 57 prosenttia ha. Vastaajien lajikiinnostuksen tausta. Tulosten perusteella verkkoa käytettiin lajiharrastuksen osana ja lajiyhteisön toimintaympäristönä hyvin aktiivisesti. Lajeja varten rakennetut tilat voi nähdä myös pyrkimyksenä saada nuorten keskinäinen toiminta aikuisten harjoittaman kontrollin piiriin, mikä haastaa lajien antagonistisen luonteen ja tilapoliittiset periaatteet, joiden mukaan julkinen tila kuuluu kaikille. Lajiharrastajien maailmat venyvät paikallisyhteisöistä ympäri maapalloa. (vrt. Vaihtoehtolajien harrastamisen konkreettiset tilat ja paikat vaihtelivat lajeittain, mutta yhteistä kaikille lajeille oli, että niitä harrastetaan myös muualla kuin niitä varten rakennetuissa ympäristöissä. Verkkokeskusteluja ei seurannut koskaan neljä prosenttia vastaajista, keskusteluihin ei osallistunut 19 prosenttia, ja materiaaleja ei tuottanut 27 prosenttia vastaajista. Lajit leviävät vertaisyhteisöjen tai median välityksellä, eivät kasvatustai urheiluinstituutioiden kautta. 70 prosenttia vastaajista arvioi lajin olevan extreme-laji. Liikunnan perinteisten järjestysten haastaminen Tarkastelemalla harrastamisen ympäristösuhdetta ja lajien extremeluonnetta käsitteleviä väittämiä selvitettiin vastaajien suhdetta kilpailullisuuteen, kehittymiseen ja liikunnan tiloihin. Esimerkiksi scoottaajista 78 prosenttia ilmoitti tuntevansa ainakin yhden ulkomailla asuvan harrastajan, vaikka vain 30 prosenttia harrastajista matkusti ulkomailla lajin perässä. Vaihtoehtolajien sosiaalisen luonteen ja katukuvassa näkymisen merkitys nousi tuloksissa selvästi esiin. Yleisimmät tekijät lajikiinnostuksen taustalla olivatkuuleminen lajista tuttavalta sekä lajiharrastajien näkeminen. Aktiivisimmin materiaalia verkkoon tuottivat scoottauksen (45 prosenttia vähintään kahdesta kolmeen kertaa kuussa) ja roller derbyn (40 prosenttia) harrastajat, harvinaisimmin boulderoijat (58 prosenttia ei tuottanut koskaan). Vastaajien tärkeimmät syyt lajista kiinnostumiseen on esitetty kuvassa 2. Kyselyssä selvitettiin myös tietoverkkojen käyttöä lajiharrastuksessa. Keskustelua harrastustilojen autenttisuudesta, julkisen tilan ja lajeja varten rakennettujen harrastuspaikkojen sopivuudesta, on käyty erityisesti parkourin ja skeittauksen piirissä. Sekä matkustaminen, ulkomaalaisten lajiharrastajien tunteminen että Internetin aktiivinen käyttö kuvaavat paikallisten lajiyhteisöjen ylirajaisia käytäntöjä. Julkinen tila mielletään usein autenttiseksi, lajeja varten rakennetut tilat taas kliinisiksi, konventionaaliksi ja luovuutta kahlitseviksi. KUVA 2. Tämäkin huomioiden lajiharrastajat ovat näiden tulosten valossa varsin kansainvälisesti suuntautuneita. (n=933) 52 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vaihtoehtolajit nuorten elämäntapana sillä jopa 45 prosenttia vastaajista kertoi tuntevansa useita Suomen ulkopuolella asuvia harrastajia, ja ainoastaan 30 prosenttia ei tuntenut yhtään ulkomailla asuvaa harrastajaa. Kyselymme vastaajat käyttävät erilaisia tiloja yllättävän monipuolisesti. Kaikkein suosituimpia harrastuspaikkoja olivat lajia varten rakennetut paikat (61 prosenttia), mutta myös parkkipaikat (49 prosenttia), kevyen liikenteen väylät (48 prosenttia), koulujen pihat (47 prosenttia) ja sisätiloissa sijaitsevat liikuntapaikat (47 prosenttia) olivat yleisiä. Hänninen 2006.) Tämän perusteella voi olettaa, että myös ulkomaalaisten harrastajien tunteminen perustuu ainakin osittain verkkovälitteiseen tuttavuuteen. Keskusteluun osallistui päivittäin vain 20 prosenttia vastaajista, mutta vähintään kahdesta kolmeen kertaa kuussa 60 prosenttia vastaajista. Julkisia tiloja otetaan siis lajeissa uudella tavalla käyttöön ja niistä tehdään harrastustiloja. Vastaajat seurasivat lajiaan koskevia uutisia ja keskustelua verkossa hyvin aktiivisesti, 57 prosenttia päivittäin
Elämyksellisyys ja eri tavoin esillä oleminen korostuvat niin paikallisesti kuin ylirajaisestikin. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimamme suomalaiset vaihtoehtolajiharrastajat ilmentävät monia Wheatonin määrittelemiä elämäntapaurheilun tyyppipiirteitä. Täsmälliset tyylikiinnitykset, lajierityiset eronteot, saivat kuitenkin varovaisemman vastaanoton: 56 prosenttia arvioi, että harrastukseen liittyy olennaisesti musiikki, ja vain 36 prosenttia myötäili väitettä, jonka mukaan tietty vaatetyyli erottaa lajiharrastajan muista. He panostavat lajiharrastamiseen sekä ajassa että rahassa ja sitoutuvat siihen muun muassa tekemällä vapaaehtoistyötä. Näkyvyys ja esillä oleminen siis kuuluvat vaihtoehtolajeihin, mutta tyylilliset rajaukset eivät ole tiukkoja vaan joustavia. Myös näkemykset lajin extremeluonteesta jakautuivat: yleisimmin lajin extreme-leima hyväksyttiin scoottaajien ja bleidaajien (93 prosenttia vastaajista täysin ja osittain samaa mieltä kummassakin joukossa) vastauksissa, kun taas capoeiran (53 prosenttia), katutanssin (55 prosenttia)ja boulderoinnin (56 prosenttia) harrastajien keskuudessa näkemykset jakautuivat eniten. 51 prosenttia vastaajista piti useimpia urheilulajeja liian kilpailuhenkisinä itselleen. 72 prosenttia arvioi, että lajiharrastajat haluavat näkyä katukuvassa, mutta boulderoijien (19 prosenttia) ja parkourin (52 prosenttia) harrastajien keskuudessa tätä painotettiin vähemmän. 2014a.) Vaikka paikallisesti harrastaminen tapahtuu pienryhmissä, lajiharrastajien vertaissosiaalisuus levittyy paikallisyhteisöjä laajemmalle verrattain aktiivisen verkon käyttämisen ja matkustamisen avulla. Vertaisorganisoituminen näkyy myös esimerkiksi vapaaehtoistyön keskeisessä roolissa: vaihtoehtoliikkujat tekevät lajiharrastamisen mahdolliseksi itselleen ja toisilleen erilaisten käytännön järjestelyjen kautta (“do it yourself” -kulttuuri). Lajien näkyvyyteen ulospäin suhtauduttiin pääasiassa positiivisesti. Päinvastoin siis voitaisiin ajatella, että temppujen seuraaminen ja kommentointi verkossa sekä omien esitysten lataaminen verkkoon innostavat lisäämään fyysistä harjoittelua. 2014b). Kilpailullisuuteen suhtautumisessa sen sijaan oli suuria eroja eri lajien harrastajien välillä: eniten halukkuutta kisoissa menestymiseen oli roller derbyn (94 prosenttia täysin tai osittain samaa mieltä) ja scoottauksen (84 prosenttia), vähiten parkourin (17 prosenttia) ja capoeiran (23 prosenttia) harrastajilla.Halukkuus kisoissa menestymiseen oli naisilla (60 prosenttia) hiukan suurempaa kuin miehillä (54 prosenttia). Vaihtoehtolajiyhteisöt rakentuvat vertaissosiaalisuuden varaan: tutkimamme harrastajat aloittavat harrastamisen vertaistensa innostamina, tekevät yhdessä vapaaehtoistyötä ja tarjoavat toisilleen vertaistukea erityisesti uuden opettelussa. Kaiken kaikkiaan liikunnallinen intensiteetti on vaihtoehtolajeissa varsin suuri. Luovuus, jonka Wheaton nostaa keskeiseksi elämäntapaurheilun ominaispiirteeksi, korostuu muihin aineistoihin perustuvissa analyyseissamme (Harinen & Rannikko 2014; Rannikko ym. Lajiharrastajien vastauksissa nousee esille harrastuksen yhteisöllinen ja sosiaalinen luonne, jonka Wheaton on huomioinut aikaisemmin (2004), mutta jota hän ei juuri korosta myöhemmässä piirrelistauksessaan (2013). Enemmistö kyselyyn vastanneista lajiharrastajista tunsi taloudellisen tilanteensa hyväksi, ja harva vastaaja oli työtön tai koulutuksen ulkopuolella. Rannikko ym. Skeittauksen (10 prosenttia), bleidauksen (10 prosenttia) ja longboardauksen (13 prosenttia) harrastajista vain harvat tunnistivat harrastusporukassaan johtajan. 2014a; 2014b). Vaihtoehtolajien piiriin luettavaan BMX-pyöräilyyn on havaittu toisinaan liittyvän jopa seksistisen ja nationalistisen vastakulttuurin elementtejä, jotka liittyvät valkoisten miesten naisten ja monikulttuuristumisen taholta kokemaan uhkaan (Messner 2005). Elämäntapaurheilua on, ainakin useiden keskeisten, näkyvimpien ja tutkitumpien lajien osalta, tavattu aiemmin pitää jonkinlaisena ”maskuliinisuuden linnakkeena” (surffaus: Booth 2004; skeittaus: Bäckström 2013; Harinen 2010). Miehet (74 prosenttia) hyväksyivät extreme-leiman naisia (64 prosenttia) useammin. Taitavuutta ja esikuvia siis kunnioitettiin yleisesti, mutta harrastuksen johtamisen tai ryhmän sisäisen päätösvallan suhteen vastaajien tulkinnat vaihtelivat sekä eri lajien että sukupuolten välillä. 90 prosenttia vastaajista oli (täysin tai osittain) sitä mieltä, että lajin näkyminen mediassa entistä enemmän on hyvä asia. Väitteissä vastaajat ilmaisivat tukevansa mielellään uusia lajiharrastajia (96 prosenttia täysin tai osittain samaa mieltä), ja suurin osa (84 prosenttia) piti lajia vähän aikaa harrastaneita yhtä lailla oikeina harrastajina. Mielipiteet jakautuivat kahtia sen suhteen, voivatko taitavat harrastajat päättää, mitä yhdessä tehdään. Vaihtoehtolajien liikunnalliseen elämäntapaan kuuluvat sitoutuminen ja panostaminen, mutta ne halutaan tehdä itse ja omilla ehdoilla, mikä tuo mukanaan vaihtoehtoisuuden elementin. Lajiharrastajien yhteisöllisiä asenteita tutkittiin vertaistukea, keskinäistä kunnioitusta ja hierarkiaa käsittelevien väitteiden avulla. Toisaalta taas arvot ja periaatteet, joiden voi nähdä olevan osa tyyliä, ovat lajiharrastajien kesken varsin yhteneviä (Rannikko ym. Tulosten valossa henkilökohtainen kehittyminen ja lajin vaikutus ympäristösuhteeseen oli merkityksellinen asia lähes kaikille vaihtoehtolajien harrastajille. 53 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vaihtoehtolajit nuorten elämäntapana luaisi olla kisoissa menestyvä harrastaja, ja 38 prosenttia oli tämän väitteen kanssa täysin tai osittain eri mieltä. Vain 41 prosenttia vastaajista koki harrastusporukalla olevan johtajan tai johtajia, mutta lajit jakautuivat johtajuuskysymyksen kohdalla varsin jyrkästi. Vaikka verkkomaailmassa vietetty aika on tärkeä sisäinen osa lajikulttuureja, se ei kuitenkaan tunnu merkittävästi vähentävän liikkumista. Tämä sukupuolittunut näkemysja kokemusero johtajuudesta voitiin havaita myös saman lajin harrastajien keskuudesta: esimerkiksi sirkuksessa (naiset 84 prosenttia, miehet 50 prosenttia), katutanssissa (naiset 60 prosenttia, miehet 44 prosenttia) ja parkourissa (naiset 50 prosenttia, miehet 28 prosenttia). Verkossa kerrytetään lajierityistä kulttuurista pääomaa esimerkiksi katsomalla ja opettelemalla temppuja sekä esittämällä omia taitoja (Harinen & Rannikko 2014). 2014a). Yleisimmin taitavilla harrastajilla oli johtajan rooli roller derbyssä (76 prosenttia) ja capoeirassa (74 prosenttia), harvinaisimmin boulderoinnissa (21 prosenttia) tai skeittauksessa (24 prosenttia). Vaikka aineistomme pohjalta ei voi suoraan arvioida Wheatonin tulkintaa vaihtoehtolajien keskiluokkaisesta luonteesta, vaikuttaa siltä, että vaihtoehtolajeja harrastavat nuoret eivät ole yhteiskunnallisesti syrjäytettyjä tai ulossuljettuja, vaan sopivat tulkintaan elämän eri osa-alueilla aktiivisesta kansalaisesta (vrt. Kiinnostava tulos on, että naisja miespuolisten vastaajien näkemykset johtajan olemassaolosta poikkesivat suuresti: naisista70 prosenttia ja miehistä vain 20 prosenttia vastaajista oli täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että porukalla on johtaja tai johtajia. Suomalaisen liikunnan kontekstissa huomionarvoista on kuitenkin se, että myös lajiin liittyvien yhdistysten jäsenyys toimii monen vastaajan kohdalla osoituksena lajiharrastamiseen sitoutumisesta.(Rannikko ym. Naisten osuus vastaajien joukossa on suuri suhteessa aiempiin tutkimuksiin. Vastaajien sukupuolijakaumassa näkyy, että viimeisen vuosikymmenen aikana naisten ja tyttöjen kiinnostus elämäntapalajeihin on ollut voimakkaassa kasvussa (Wheaton 2013, 50). Capoeiran (85 prosenttia), roller derbyn (81 prosenttia) ja sirkuksen (79 prosenttia) harrastajaporukoilla oli useimmin johtaja. Olemme toisaalla luonnehtineet tällaista formaalisti melko kevyttä mutta informaalisti velvoittavaa sitoutumista intensiiviseksi kevytjäsenyydeksi. Kyselymme aineiston perusteella voidaan varovaisesti todeta, että ainakin rullien päällä tapahtuvaan temppuiluun perustuvat lajit ovat Suomessa säilyttäneet miesvaltaisuutensa, mutta monissa muissa vaihtoehtolajeissa naisten osuus harrastajista on verrattain. Esikuvia, joista ottaa mallia oli 82 prosentilla kaikista vastaajista, ja jopa 98 prosenttia ilmaisi kunnioittavansa taitavia harrastajia
Wheaton (toim.) Understanding lifestyle sports. Leskinen, H. 2014a. Käyhkö & A. Kasvatus & Aika 4 (2), 99–108. Consumption, Identity and Difference. 2005. & Ronkainen, J. & Itkonen, H. Junnuputkesta omaehtoiseen liikkumiseen. The Cultural Politics of Lifestyle Sports. Lajiyhteisöissä vallitsevien hierarkioiden osalta kysymykset johtajuudesta polarisoivat vastaajajoukkoa. 2014. From one (cultural) extreme to another. Salome, L. Lontoo: Routledge, 113–130. Kiitämme tutkimusryhmäämme kuuluvia Päivi Harista, Hanna Kuninkaanniemeä ja Jussi Ronkaista arvokkaasta työstä tutkimuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja artikkelikäsikirjoituksen kommentoinnissa. Harinen, M. Booth, D. 2004. Wheaton (toim.) Understanding lifestyle sports. Sue, V. Koko vastaajajoukon sukupuolijakaumaan vaikuttaa näiden lajien vastaajien verrattain suuri määrä aineistossa. Consumption, identity, and difference. Consumption, identity, and difference. Perälä, T. Thornton, A. Nuorten vaihtoehtoliikunta yhteisöllisen kasvun ja oppimisen mahdollistajana.Kasvatus & Aika 8 (3), 36–48. Sironen (toim.) Uuteen liikuntakulttuuriin. Lontoo: Routledge, 175–196. 2009. Lontoo: Routledge.. Identity, masculinities and rock climbing. Tutkimuskatsaus 2000–2012. Sugden & A. Street and park skateboarding in New York City public space. Wheaton, B. Liikunnan vaihtoehtosektorilta, perinteisesti järjestäytynyttä liikuntaa omaehtoisemman ja epämuodollisemman liikuntaharrastuksen kentältä, löytyy varsin monenlaisia ja erilaisiin sapluunoihin asettuvia lajiyhteisöjä. & Pantzar, M. Rautopuro, J. Teoksessa: B. Constructing authenticity in contemporary consumer culture. Uuden liikuntakulttuurin visiot. Harinen, P. Parkour. 2004. Vaihtoehtolajit liikunnan muuttuvassa kentässä. Consumption, identity, and difference. Connell (toim.) Handbook of studies on men and masculinities. & Rannikko, A. Wheaton (toim.) Understanding lifestyle sports. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. 2004. Yhtä lailla eroja voidaan löytää myös eri lajien harrastajien näkemysten, tavoitteiden, lajikäsitysten ja vertaissuhteiden väliltä. Vai siitä, että naiset ja miehet näkevät lajiharrastuksen ryhmäroolit eri tavalla. Kuninkaanniemi, H. 2007. Harinen, P. Teoksessa: M. Teoksessa: B. Mapping the Lifestyle Sport-scape. Wheaton, B. Säröjä kaupunkitilassa. Harinen, P. Lontoo: Sage. Roller derbyn lisäksi naiset ovat enemmistönä capoeiran, katutanssin ja sirkuksen vastaajissa. Vaihtoehtolajit ovat kuitenkin yllättävän suurelta osin osa yhdistysten Suomea. Kimmel & J. 2014b. Teoksessa: J. Rannikko (toim.) Mutta mikä on tutkimuksen teoreettinen kysymys. 2005. Teoksessa: B. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. 2014. Urheilulajien synty. Lontoo: Routledge, 70–93. 2009. Elämäntapaa ja erontekoa. Ultimate Frisbee, identity and difference. Lontoo: Routledge, 240–266. Asfalttiprinssit. 2013. Naisten ja miesten selvästi erilaiset käsitykset johtajista herättävät erittäin kiinnostavia kysymyksiä. Teoksessa: P. 2013. & Piirtola, M. A critical sociology of sport. The case of lifestyle sports. Teoksessa: J. S. Harinen, P. Piispa, M. Lontoo: Sage, 504–519. Liikunta & Tiede 50 (5), 9–13. 2013. 2007. & Itkonen, H. ”Vapaasti olen saanut valita eikä mihkään ole pakotettu”. Liikanen, V. Katsaus suomalaisen huippu-urheilijan elämänkulkuun. & Tani, S. Nuorisotutkimus 31 (4), 3–19. 2006. Teoksessa: M. 2006. Huippu-urheilijat ja -taitelijat 2000-luvun Suomessa. Negotiations of Femininities and the Hierarchical Gender Structure. A. Lumilautailu elämäntapana ja tyylillisenä representaationa. 2002. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus, 183–191. Harinen, P. Lewis, N. 2013. Taking risks. Messner, M. Piispa & H. Eri vaihtoehtolajien harrastajaryhmien demografiassa on kuitenkin eroja. Isoniemi, L. Pohjoisaho & E. Still a man’s world. Nuorisotutkimus 24 (4), 3–18. Chiu, C. Johtuuko ero kenties siitä, että miehet toimivat kokemuksensa vuoksi useammin johtohahmoina ja tunnistavat asemansa huonosti. Myös kilpaileminen kiinnostaa monia vastaajia, mutta yleisesti sitä tärkeämmäksi nousee kehittymisen ja elämyksellisyyden painottaminen. M. Lontoo: Routledge, 94–109. Ronkainen, J. Teoksessa: B. & Ritter, L. Wheaton (toim.) Understanding lifestyle sports. Wheaton (toim.) Understanding Lifestyle Sports. Surfing. Gender Manouvering in Swedish Skateboarding. Huhta (toim.) Epätavallisia elämänkulkuja. Contestation and conformity. Thousand Oaks: Sage, 313–325. Naisten osallistuminen näyttää olevan suurempaa järjestäytyneissä ja kilpailullisemmissa lajeissaja vähäisempää vapaammissa katulajeissa, joissa perinteisiä järjestyksiä haastetaan selvemmin ja jotka usein mielletään tyypillisimmiksi vaihtoehtolajeiksi. Dunning (toim.) Handbook of sports studies. & Ronkainen, J. Tilastokeskus 2011.Toisen polven maahanmuuttajia vielä vähän Suomessa.http://www.stat.fi/artikkelit/2012/art_2012-07-04_003.html?s=0 (Luettu 8.4.2014.) UKKinstituutti. 2000. Studying masculinities and sport. 2010. Kuninkaanniemi, H. Joensuu: University Press of Eastern Finland, 80–101. Nuorisotutkimus 31 (4), 20–35. Hänninen, R. Nuorten liikunnalliset alakulttuurit. Rannikko, A. Space and Culture 12 (1), 25–42. Young 21 (1), 29–53. 1988. Emerging arriving sport. 54 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vaihtoehtolajit nuorten elämäntapana suuri. Rannikko, A. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 13–55. Kotro, T. Robinson, V. Vaihtoehtoliikunta tietämisen ja taitamisen todellisuuksina. Coakley & E. Hearn & R. Harinen, P. Tutkimus skeittareista. Alue ja Ympäristö 36(1), 3–13. Tampere: Vastapaino, 11–38. Anyone can play this game. Pylvänäinen (toim.) Voxconsumptoris – Kuluttajan ääni. Liikanen, V. A. Liikanen, V. Rannikko, A. Consumption, identity, and difference. Alternatives to formal sports. Teoksessa: B. Lasten ja nuorten liikuntatutkimus Suomessa. W. Lontoo: Routledge, 1–28. Wheaton, B. Introduction. Teoksessa J. Berg, P. 2004. Tomlinson (toim.) Power games. Rinehart, R. Temppu ja miten se tehdään. 2014. Teoksessa: E. Eronteko perinteisen liikuntamaailman järjestyksiin tarkkoine sääntöineen ja kilpailuorientaatioineen näkyy tuloksissa. Babes on the beach, women in the surf: researching gender, power and difference in the windsurfing culture. Terveysliikunnansuositus 18–64-vuotiaille. Embodied experiences and ecologicalpractices within British climbing. Median merkitys nuorisokulttuurisessa liikkumisessa. European journal for sport and society 7 (1), 69–87. Sustainable adventure. Ojala, AL. & Kuninkaanniemi, H. Conducting Online Surveys. Olemme niputtaneet vaihtoehtolajit tässä tarkastelussa yhteen kuvaamaan niiden piiristä löydettävää elämäntapaa. LÄHTEET Ameel, L. Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirja. Sironen, E. Bäckström, Å. 2004. Hallman, M. 2010.Skeittaripoika se laudallansa… Liikunnan muuttuvat merkitykset ja maisemat
2015. & Borodulin K. 55 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomalainen hyötyliikunta SOSIODEMOGRAFISET EROT SUOMALAISTEN HYÖTYLIIKUNNASSA HEIDI SAARELA, TOMI MÄKI-OPAS, KARRI SILVENTOINEN, KATJA BORODULIN Yhteyshenkilö: Katja Borodulin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, PL 30, 00271 Helsinki. Tutkittavat hyötyliikunnan lajikokonaisuudet olivat metsästys, marjastus, sienestys ja kalastus; piha-, puutarhaja lumityöt; askarteluja remonttityöt; metsätyöt, halonhakkuu ja metsänhoito sekä kotityöt ja siivoaminen. Arjen askareiden sivutuotteena syntyvää hyötyliikuntaa on tutkittu niukasti, vaikka suuri osa ihmisten päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta kertyykin juuri hyötyja arkiliikuntana. Tutkituista lajeista eniten harrastettiin kotitöitä ja siivoamista. Even though most of daily physical activity accumulates during daily chores, non-exercise related daily physical activity or beneficial physical activity has scarcely been researched. The research concentrated on the following activity groups: hunting, berry and mushroom picking, fishing; gardening and snow work; handicrafts and do-it-yourself renovating; logging, forestry and chopping wood; and household chores and cleaning. Tutkimuksessa tarkasteltiin vain niitä henkilöitä, jotka olivat täyttäneet kokonaisuudessaan 12 kuukauden liikuntataulukon (n=4 481). Väestöryhmien liikkumisen ja hyvinvoinnin kannalta on olennaista tunnistaa eri liikkujaryhmät ja niihin liittyvät ominaisuudet, jotta liikkumisen resursseja on mahdollista suunnata tuloksellisesti. Tutkimusaineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kansallista FINRISKI-tutkimusta ja sen liikunta-alaotosta vuodelta 2002, joka on edustava otos suomalaisista 25–64-vuotiaista aikuisista sukupuolen, iän ja asuinalueen suhteen. Tässä tutkimuksessa keskityttiin suomalaisten hyötyliikkumisen ja siihen yhteydessä olevien sosiodemografisten tekijöiden kuvaamiseen. Arjen hyötyliikkumista tukemalla voi olla mahdollista edistää vanhusten ja matalassa sosioekonomisessa asemassa olevien hyvinvointia ja jaksamista. By promoting daily physical activity, it might be possible to improve the wellbeing of the elderly and people in lower socio-economic position. This study focused on the non-exercise related daily physical activity (DPA) of adult Finnish population and the description of sociodemographic factors associated with DPA. Keywords: Daily physical activity, beneficial physical activity, physical activity, population study, socio-demographic characteristics, socioeconomic position TIIVISTELMÄ Saarela H., Mäki-Opas T., Silventoinen K. Suomalaisten hyötyliikuntaa tarkasteltiin lajikokonaisuuksittain kuvailevilla taulukoilla ja sosiodemografisten tekijöiden yhteyksiä puolestaan Poissonregressiolla. Sosiodemografiset erot suomalaisten hyötyliikunnassa. Sosiodemographic differences in daily physical activity among Finns. +358 2952 48569. Daily physical activity seemed to increase with age and was associated to lower education and occupational class. Asiasanat: Hyötyliikunta, liikunta, fyysinen aktiivisuus, väestötutkimus, sosiodemografiset tekijät, sosioekonominen asema. Out of the five activity groups the most popular activities were household chores and cleaning. This study included only the participants who had completed the 12-month physical activity recall (n= 4 481, response rate for women 55 percentage, men 43 percentage). The study population consisted of the National FINRISK Study conducted in 2002 by the National Institute for Health and Welfare and its physical activity sub-sample, which is a representative of the Finnish population aged 25–64 based on gender, age and area of residence. Poisson-regression osalta tulokset olivat pääosin samanlaiset sekä miehillä että naisilla. Liikunta & Tiede 52 (1), 55–63. 2015. The Poisson regression produced mainly similar results for both men and women. In terms of physical activity, it is important to recognize the characteristics of groups involved in physical activity in order to target the resources on physical activity more efficiently. & Borodulin K. Liikunta & Tiede 52 (1), 55–63. Sähköposti: katja.borodulin@thl.fi ABSTRACT Saarela H., Mäki-Opas T., Silventoinen K. Puh. The data was examined using descriptive tables on the five DPA groups, while the sociodemographic factors were tested with Poisson regression. Lisäksi naimisissa olevat hyötyliikkuivat naimattomia enemmän, kun taas suuremmissa kaupungeissa asuvat hyötyliikkuivat muilla alueilla asuvia vähemmän. In addition, married people were more active and those living in larger cities less active. Hyötyliikkuminen näyttäisi lisääntyvän iän myötä sekä yhdistyvän matalampaan koulutukseen ja ammattiasemaan
Tutkimusryhmä arveli päivittäisen liikunnan lajien olevan yleisiä kaikissa koulutusryhmissä. Tutkimuksen otanta ja osallistumisaktiivisuus ja liikunta-alaotoksen muodostuminen on kuvattu tarkemmin muualla (ks. (2012a) mukaan naiset liikkuvat miehiä useammin vapaa-ajallaan ja työmatkoilla. 2001; Mäkinen ym. Lisäksi esimerkiksi ylipainon lisääntymisellä saattaa olla yhteys kokonaisenergiankulutuksen vähenemiseen kotona ja töissä (Borodulin ym. Sen sijaan iän lisääntyessä raskaiden kotitöiden tekeminen, reipas kävely ja fyysinen harjoittelu vähentyivät. 2010). (Gratton ym. Lopullisen tutkimusaineiston kooksi muodostui näin 4 481 henkilöä, joista 44 prosenttia oli miehiä (n=1 965) ja 56 prosenttia naisia (n=2 516). Myös työmatkaliikunta oli vähäisempää nuoremmilla ikäkohorteilla. 2011; Mäkinen ym. 2004) ja Yhdysvalloissakin (Brownson ym. 2010). Tutkimusaineisto rajattiin liikuntataulukon kokonaisuudessaan täyttäneisiin 25–64-vuotiaisiin vastaajiin. Vastaamatta jättäneet olivat hieman useammin miehiä, vanhempaan ikäryhmään kuuluvia ja vähemmän koulutettuja (ks. 2008a), jossa selvitettiin iän ja koulutuksen yhteyttä liikuntaan. MENETELMÄT Tutkimusaineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kansallista FINRISKI-tutkimusta ja sen liikunta-alaotosta vuodelta 2002. Liikuntataulukosta saatuja tietoja täydennettiin poimimalla FINRISKI-tutkimuksen perusaineistosta vapaa-ajan liikuntataulukon täyttäneiden taustatiedot, joita olivat sukupuoli, ikä, asuinpaikka ja siviilisääty, koulutus, ammattiasema ja tulot sekä työn kuormittavuus ja liikunta työmatkalla. 2007). Hyötyliikunnan muodostavat FINRISKI-tutkimuksen liikuntaa vaativien arkiaskareiden luokituksen mukaiset viisi lajikokonaisuutta, jotka ovat metsästys, marjastus, sienestys ja kalastus; piha-, puutarhaja lumityöt; askarteluja remonttityöt; metsätyöt, halonhakkuu ja metsänhoito sekä kotityöt ja siivoaminen. 2003; Borodulin 2006, 37). Tässä tutkimuksessa kuvataan suomalaista hyötyliikuntaa poikkileikkausaineistolla yleisesti sekä tarkastellaan sosiodemografisten tekijöiden yhteyttä hyötyliikuntaan erikseen miehillä ja naisilla. 2008b). Tosin suomalaistutkimuksissa on esitetty myös päinvastaisia havaintoja. Myös sosioekonomisten erojen ajallista trendiä tarkastelleessa suomalaistutkimuksessa matala tulotaso vaikutti olevan yhteydessä vähäisempään vapaa-ajan aktiivisuuteen ja työmatkaliikuntaan (Mäkinen ym. 2011). Samoin ikäkohorteittain tarkasteltuna vapaa-ajan aktiivisuus nousi iän myötä sekä suomalaisilla miehillä että naisilla (Borodulin ym. Tutkimuksessa kuntoliikkuminen väheni vanhenemisen myötä, mutta kokonaisliikunnan ja päivittäisen liikkumisen osalta yhteyttä ikääntymiseen ei löytynyt. 2001; Trost ym. 2011.) Päivittäistä liikkumista kuten kotitöitä, lumenluontia ja puutarhanhoitoa omana liikunnan muotonaan on tarkasteltu suomalaistutkimuksessa (Borodulin ym. Kaupunkimaisuuden on raportoitu olevan yhteydessä liikkumiseen muun muassa Suomessa ja Liettuassa, joissa kaupungin keskustan ulkopuolella asuvat harrastivat enemmän vapaa-ajan liikuntaa (Mäkinen ym. Osassa maista ne ovat liikuntaa ja osassa muuta vapaa-ajan aktiviteettia, mikä puolestaan hankaloittaa kansainvälistä vertailtavuutta myös hyötyliikkumisen osalta. Työmatkaliikuntaa harrastivat tutkimuksessa kaupunkien keskustoissa suomalaiset ja latvialaiset, kun taas liettualaisille työmatkaliikunta oli tyypillisempää kaupungin keskustan ulkopuolella. 1997). Kun harrastekertojen vuosimäärä kerrottiin kestolla ja näin saatu luku edelleen rasittavuutta kuvaavalla MET-kertoimella ja jaettiin 52:lla, saatiin kullekin lajikokonaisuudelle hyötyliikunnan. Arkiliikunnan ohella tätä liikuntamuotoa kutsutaan hyötyliikunnaksi tai perusliikunnaksi. Kuntoliikunta ja vapaa-ajan kokonaisliikunta olivat positiivisessa yhteydessä koulutukseen, mutta tilastollisesti merkitsevää yhteyttä koulutusryhmien ja päivittäisen liikkumisen välillä ei löytynyt. Lisäksi poistettiin kahdeksan vastaajaa, jotka raportoivat hyötyliikuntaa enemmän kuin viikossa on tunteja. Hyötyliikunnan harrastamista selvitettiin takautuvasti liikunta-alaotoksessa 12 kuukauden ajanjakson kattavan vapaa-ajan liikuntataulukon avulla. Borodulin 2006, 58). Vaikka hyötyliikuntana voidaan pitää mitä tahansa arjen askareiden sivutuotteena tapahtuvaa liikkumista kuten portaiden nousemista tai koiran ulkoilutusta, tarkoitetaan hyötyliikunnalla tässä tutkimuksessa viittä lajikokonaisuutta, jotka ovat metsästys, marjastus, sienestys ja kalastus; piha-, puutarhaja lumityöt; askarteluja remonttityöt; metsätyöt, halonhakkuu ja metsänhoito sekä kotityöt ja siivoaminen. Myöskään raskaiden kotitöiden vaikutusta 60–79-vuotiailla brittinaisilla tutkinut ryhmä ei löytänyt yhteyttä kotitöiden ja sosioekonomisen aseman väliltä. Hyötyliikuntaa on tutkittu vain vähän. Monissa tutkimuksissa keskitytään vapaaajanliikuntaan ja voimakkaasti kuormittavaan kuntoliikuntaan, sillä niiden mittaaminen on usein helpompaa kuin matalan intensiteetin liikunnan kuten kävelemisen tai kotitöiden (Gidlow ym. (Lawlor ym. Laatikainen ym. Naisilla vapaaajan liikuntataulukon täyttäneiden osuus liikunnan alaotokseen valituista (n=9 179) oli 55 prosenttia, kun taas miehissä vastausprosentti jäi 43:een. Selitettävänä muuttujana käytetään liikunnan aikaisen suhteellisen energiankulutuksen eroja kuvaavaa hyötyliikunnan viikoittaisten MET-tuntien määrää. 2002) ja liikkumisen vähenevän iän myötä (European Comission 2006; Martinez-Gonzalez ym. Matalammassa ammattiasemassa olevat harrastivat vapaa-ajan liikuntaa vähemmän sekä australialaistutkimuksessa (Burton & Turrell 2000) että suomalaistutkimuksessa (Mäkinen ym. Kullekin lajikokonaisuudelle annettiin rasituksen aikaista keskimääräistä energiankulusta kuvaava MET-kerroin. Kunkin lajikokonaisuuden kohdalla kysyttiin harrastuskertojen määrää kuukausittain, keskimääräistä kestoa minuuteissa ja rasittavuutta asteikolla 0–3. Lisäksi eri maissa ei-kilpailulliset harrastamisen muodot kuten puutarhanhoito, marjastus tai kävely sekä kulttuurisesti vahvat harrastamisen muodot kuten darts-tikanheitto, biljardi tai shakki luokitellaan usein eri tavoin. 2009). Maaseudulla asuvat raportoivat selvästi enemmän vapaaajan liikuntaa verrattuna lähiössä ja kaupungin keskustassa asuviin myös kanadalaisessa tutkimuksessa (Potvin ym. Tosin suomalaisessa seurantatutkimuksessa (Haapanen-Niemi 2000) havaittiin viitteitä, että hyötyliikkuminen kuten metsänhoito, puutarhanhoito ja metsästys pienentäisi sairastumisen riskiä tiettyjen sairauksien kohdalla. 2005). (UKK-instituutti 2011.) Hyötyliikunnan kaltaista perusaktiivisuutta ei ole juuri yhdistetty erityisiin terveyttä ja fyysistä toimintakykyä edistäviin tekijöihin. 56 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomalainen hyötyliikunta JOHDANTO Suuri osa päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta kertyy arkiliikuntana päivän askareiden kuten siivoamisen, kauppakassien kantamisen tai lasten kanssa leikkimisen lomassa. Samoin kuukausittaisten harrastuskertojen määrät laskettiin yhteen vuosimääriksi ja keskimääräistä kestoa kuvaavat minuutit muutettiin tunneiksi. Mäkisen ym. Sosioekonomisilla tekijöillä kuten koulutuksella tai ammattiasemalla viitataan yksilön tai ryhmän asemaan yhteiskunnassa vaikuttaviin sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin (Bartley 2004, 22–34; Krieger ym. 2005; Craig ym. 2002.) Liikuntaa fyysisenä aktiivisuutena tarkastelleissa tutkimuksissa on todettu miesten liikkuvan pääsääntöisesti naisia enemmän (Brownson ym. 2001; Petersen ym. 2012b) kuin Kanadassa (Craig ym. 2006). 2004; European Comission 2006; Martinez-Gonzalez ym. Aineisto kattaa kuitenkin edustavasti suomalaiset 25–64-vuotiaat miehet ja naiset alueellisesti, tosin naiset ovat aineistossa hieman yliedustettuina miehiin verrattuna. 1997; Lynch & Kaplan 2000). Esimerkiksi korkeammalla koulutuksella on todettu olevan yhteys suurempaan vapaa-ajan aktiivisuuteen molemmilla sukupuolilla niin Euroopassa (European Comission 2006; Martinez-Gonzalez ym
Hyötyliikuntaa mittaavan osion suhteen ei ole tehty erillistä selvitystä reliabiliteetin tai validiteetin suhteen. Mallinnukset tehtiin erikseen miehille ja naisille. Mallissa kaksi tarkastelun kohteena olivat sukupuolen, iän, asuinpaikan ja siviilisäädyn yhteydet hyötyliikunMiehet (n = 1 965) Naiset (n = 2 516) Ikä 25–34 21,5 24,4 35–44 24,6 25,4 45–54 26,3 25,5 55–64 27,5 24,7 Alue Pohjois-Karjala 16,6 16,5 Pohjois-Savo 17,2 18,0 Turku/Loimaa 16,0 16,1 Helsinki/Vantaa 16,4 15,1 Oulun lääni 17,2 16,7 Lapin lääni 16,6 17,6 Siviilisääty naimisissa 59,9 55,6 avoliitossa 18,0 19,4 naimaton 15,8 11,5 muu 6,3 13,6 Koulutus peruskoulun suorittaneet 26,1 21,2 toisen asteen tutkinto 37,4 31,2 korkeakoulututkinto 36,6 47,5 Ammattiasema fyysinen työ 32,3 7,6 henkinen työ 44,6 63,6 eläkeläinen 13,1 10,3 työtön 6,8 7,4 muu 3,2 11,1 Tulot kulutusyksikköä kohden/vuosi alin neljännes 27,3 31,5 toinen neljännes 23,4 23,9 kolmas neljännes 22,8 21,5 ylin neljännes 26,5 23,1 Työn kuormittavuus istumatyö 46,0 49,8 paljon kävelyä 22,6 31,2 nostelua 21,5 17,6 raskas työ 9,9 1,4 Kuntoliikunta ei harrasta 11,2 7,7 harrastaa 88,9 92,3 Työmatkaliikunta ei harrasta 69,7 59,0 harrastaa 30,3 41,1 TAULUKKO 1. Sen sijaan koko 12 kuukauden kyselylomakkeen suhteen on raportoitu 0,58 korrelaatiokerroin toistettavuuden suhteen osana Kuopion Sydänja verisuonitautien riskitekijätutkimusta (Lakka & Salonen 1992). Hyötyliikuntaa selittävien sosiodemografisten tekijöiden eli sukupuolen, iän, asuinpaikan, siviilisäädyn, koulutuksen, ammattiaseman, tulojen, työn kuormittavuuden sekä liikunnan vapaa-ajalla ja työmatkalla tapahtuvan harrastamisen yhteyttä hyötyliikuntaan tarkasteltiin Poisson-regression avulla. Lisäksi 12 kuukauden patteristossa on havaittu kohtuullinen ennustevaliditeetti suhteessa sydänja verisuonitautiriskiin (Lakka ym. 57 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomalainen hyötyliikunta useutta, kestoa ja tehoa samanaikaisesti kuvaava MET-tuntia viikossa luku. Mallissa yksi tarkasteltiin kutakin taustamuuttujaa erikseen suhteessa hyötyliikuntaan. Taustamuuttujien jakaumat sukupuolittain (%).. 1994)
Sen sijaan sukupuolella ei ilmennyt yhdysvaikutusta iän (p=0,407) ja työmatkaliikunnan (p=0,490) kanssa. Myös täydessä mallissa naisten hyötyliikkuminen lisääntyi edelleen ja vanhimmat ikäryhmät hyötyliikkuivat. pihan ja lumitöiden hoitamisesta selvittiin noin tunnissa. Vastaajista naisissa oli enemmän korkeakoulutettuja ja henkistä työtä tekeviä. Kun malliin lisättiin muita muuttujia, aktiivisimmaksi hyötyliikkujien ryhmäksi nousivat toisen asteen koulutuksen suorittaneet niin miehillä kuin naisillakin. Tulokset esitetään parametrin antilogaritmeina, jotka kertovat kuinka monta kertaa enemmän tai vähemmän MET-tunteja viikossa kullakin muuttajalla esiintyy suhteessa vertailuluokkaan. Hyötyliikuntaa harrastettiin kaikissa tutkituissa lajeissa keskimäärin vähintään 60 minuuttia kerrallaan (Taulukko 3). Mallissa neljä henkistä työtä tekevien miesten hyötyliikkuminen lähestyi fyysistä työtä tekevien vertailuryhmää, kun taas naisilla hyötyliikkuminen nousi jopa vertailuryhmää korkeammaksi. Kuitenkin eläkeläiset ja työttömät olivat molemmilla sukupuolilla eniten liikkuvat ryhmät sekä vain ammattiaseman ja hyötyliikunnan yhteyttä tarkastelleessa mallissa yksi että täydessäkin mallissa. 58 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomalainen hyötyliikunta taan sekä näiden lisäksi kukin sosioekonominen muuttuja erikseen. Molemmilla sukupuolilla henkisen työn tekijät harrastivat vähiten ja eläkeläiset eniten hyötyliikuntaa, kun huomioitiin vain hyötyliikunnan ja ammattiaseman yhteys. Poisson-regressioanalyysissa naimisissa olevat harrastivat hyötyliikuntaa eniten ja naimattomat vähiten molemmilla sukupuolilla, kun mallissa yksi huomioitiin vain hyötyliikunnan ja siviilisäädyn yhteys. Tarkasteltaessa vain hyötyliikunnan ja koulutuksen välistä yhteyttä, peruskoulun suorittaneet hyötyliikkuivat molemmilla sukupuolilla eniten ja koulutusryhmien erot olivat naisilla pienempiä kuin miehillä. Lajiin käytetty aika keskimäärin min/kerta 95 % luottamusväli Keskihajonta Metsästys, marjastus, sienestys ja kalastus 127 121–140 87 Piha-, puutarhaja lumityöt 60 61–70 46 Askarteluja remonttityöt 119 111–133 109 Metsätyöt, halonhakkuu ja metsänhoito 136 116–137 103 Kotityöt ja siivoaminen 64 54–64 50 Hyötyliikunta kaikkiaan 101 96–106 45 TAULUKKO 3. Kaikki muuttujat sisältävässä mallissa neljä erot kapenivat naimissa olevien ja naimattomien välillä, naisilla enemmän kuin miehillä. Interaktiota tarkasteltiin sukupuolen ja muiden selittävien muuttujien välillä. Hyötyliikunnan harrastaminen näytti lisääntyvän iän myötä molemmilla sukupuolilla, kun tarkasteltiin vain hyötyliikunnan ja iän yhteyttä mallissa yksi. Hyötyliikunnan lajeja harrastetaan harrastuskertojen määrällä tarkasteltuna keskimäärin noin kerran viikossa läpi vuoden (Taulukko 2). Kotitöitä ja siivoamista harrastettiin muita lajeja tasaisemmin ja useammin, melkein kaksi kertaa viikossa. Mallissa kolme olivat mukana kaikki edellä mainitut muuttujat yhdessä, kun taas malli neljä sisälsi kaikki tutkimuksessa käytetyt sosiodemografiset muuttujat yhdessä. TULOKSET Taustamuuttujien jakaumat sukupuolittain on esitetty taulukossa 1. Hyötyliikunnan lajien harrastuskertojen määrän keskiarvot (KA) ja keskihajonnat (KH) kuukausittain. Hyötyliikunnan lajikohtaisten harrastamisaikojen keskiarvot, luottamusvälit sekä keskihajonnat minuutteina yhtä harrastuskertaa kohden. Yli kaksi tuntia käytettiin metsätöihin, halonhakkuuseen ja metsänhoitoon sekä metsästykseen, marjastukseen, kalastukseen ja sienestykseen yhdellä harrastuskerralla, kun taas kotitöistä ja siivouksesta sekä puutarhan, Metsästys, marjastus, sienestys ja kalastus Piha-, puutarhaja lumityöt Askarteluja remonttityöt Metsätyöt, halonhakkuu ja metsänhoito Kotityöt ja siivoaminen KA KH KA KH KA KH KA KH KA KH Tammikuu 3,8 2,9 4,9 4,1 3,8 4,8 5,1 5,9 6,8 8,0 Helmikuu 3,9 3,1 5,0 4,1 3,9 4,9 4,8 5,6 6,8 8,5 Maaliskuu 4,0 3,1 4,8 4,0 4,0 4,9 4,4 4,7 6,8 7,9 Huhtikuu 4,7 4,1 4,4 4,1 4,3 5,4 4,4 4,4 6,8 7,9 Toukokuu 4,6 4,5 5,7 5,7 4,0 3,7 4,1 3,9 6,8 8,1 Kesäkuu 5,0 5,1 6,4 5,8 4,0 3,9 4,0 4,0 6,8 7,8 Heinäkuu 5,3 5,0 6,5 5,9 4,2 4,0 4,2 4,2 6,7 7,8 Elokuu 5,5 5,1 6,3 5,5 3,8 3,5 3,9 3,6 6,7 7,8 Syyskuu 5,4 5,1 5,8 5,4 4,1 4,0 4,1 4,1 6,7 7,9 Lokakuu 5,4 5,2 4,6 4,6 4,6 4,7 4,6 4,8 6,7 7,9 Marraskuu 5,3 4,1 4,2 3,8 5,3 6,3 5,4 6,3 6,7 7,8 Joulukuu 4,3 3,3 4,6 3,9 5,3 6,1 5,3 6,2 6,9 8,0 TAULUKKO 2. Kaikki analyysit on tehty Stata-ohjelmiston versiolla 11.2. Sukupuolen ja alueen, siviilisäädyn, koulutuksen, ammattiaseman, tulojen sekä työn kuormittavuuden ja kuntoliikunnan välillä ilmeni yhdysvaikutus (p<0,001, kuntoliikunta p<0,01), joka vahvisti, etteivät erot sukupuolten välillä voi johtua vain otantasattumasta
Hyötyliikunnan sosiodemografiset tekijät miehillä Poisson-regression antilogaritmeina (e x ).. 59 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomalainen hyötyliikunta Malli 1 Malli 2 Malli 3 Malli 4 e x 95 % luottamusväli e x 95 % luottamusväli e x 95 % luottamusväli e x 95 % luottamus väli Miehet (N=1965) Ikä 25–34 1,00 1,00 1,00 1,00 35–44 1,16 1,11–1,21 1,07 1,02–1,12 1,01 0,96–1,06 0,93 0,88–0,98 45–54 1,19 1,14–1,24 1,09 1,04–1,14 1,03 0,97–1,08 0,94 0,89–0,99 55–64 1,61 1,54–1,68 1,47 1,40–1,54 1,39 1,32–1,48 1,22 1,14–1,29 Alue Pohjois-Karjala 1,00 1,00 1,00 1,00 Pohjois-Savo 1,06 1,02–1,11 1,05 1,00–1,10 0,99 0,95–104 0,98 0,93–1,03 Turku/Loimaa 0,64 0,61–0,67 0,62 0,59–0,66 0,64 0,60–0,67 0,63 0,59–0,67 Helsinki/Vantaa 0,45 0,43–0,48 0,45 0,42–0,47 0,51 0,48–0,54 0,55 0,51–0,59 Oulun lääni 1,08 1,04–1,13 1,08 1,03–1,12 1,12 1,06–1,17 1,19 1,13–1,26 Lapin lääni 0,74 0,70–0,78 0,73 0,70–0,77 0,80 0,75–0,84 0,80 0,75–0,85 Siviilisääty naimisissa 1,00 1,00 1,00 1,00 avoliitossa 0,74 0,71–0,77 0,82 0,79–0,86 0,81 0,77–0,85 0,70 0,67–0,74 naimaton 0,66 0,63–0,69 0,74 0,70–0,77 0,68 0,65–0,72 0,73 0,69–0,77 muu 0,57 0,53–0,61 0,56 0,52–0,60 0,52 0,49–0,57 0,55 0,51–0,60 Koulutus peruskoulun suorittaneet 1,00 1,00 1,00 1,00 toisen asteen tutkinto 0,91 0,88–0,94 1,05 1,01–1,09 1,25 1,19–1,30 1,20 1,15–1,25 korkeakoulututkinto 0,71 0,69–0,74 0,87 0,83–0,90 1,12 1,07–1,18 1,12 1,06–1,18 Ammattiasema fyysinen työ 1,00 1,00 1,00 1,00 henkinen työ 0,64 0,61–0,66 0,69 0,67–0,71 0,68 0,65–0,71 0,89 0,84–0,93 eläkeläinen 1,12 1,08–1,17 1,02 0,97–1,07 1,21 0,97–1,08 1,63 1,52–1,75 työtön 1,10 1,04–1,16 1,13 1,07–1,19 0,92 0,86–0,98 1,50 1,38–1,63 muu 0,44 0,39–0,49 0,60 0,53–0,67 0,56 0,49–0,63 0,76 0,66–0,87 Tulot kulutusyksikköä kohden/vuosi alin neljännes 1,00 1,00 1,00 1,00 toinen neljännes 0,87 0,83–0,90 0,92 0,88–0,96 0,92 0,88–0,97 0,91 0,87–0,96 kolmas neljännes 0,93 0,89–0,97 0,90 0,86–0,94 0,93 0,89–0,97 0,94 0,90–0,99 ylin neljännes 0,75 0,72–0,78 0,83 0,79–0,86 0,92 0‚87–0,96 1,01 0,96–1,06 Työn kuormittavuus istumatyö 1,00 1,00 paljon kävelyä 0,99 0,95–1,03 1,33 1,26–1,40 nostelua 1,24 1,20–1,29 1,59 1,50–1,68 raskas työ 1,64 1,57–1,72 1,98 1,85–2,11 Kuntoliikunta ei harrasta 1,00 1,00 harrastaa 1,39 1,32–1,46 1,32 1,24–1,40 Työmatkaliikunta ei harrasta 1,00 1,00 harrastaa 0,86 0,84–0,89 0,92 0,88–0,95 Malli 1: Kukin muuttuja yksin mallissa Malli 2: Taustamuuttujat (ikä, alue ja siviilisääty) yhdessä sekä koulutus, ammattiasema ja tulot kukin yksittäin taustamuuttujat vakioituina Malli 3: Taustamuuttujat, koulutus, ammattiasema ja tulot selittäjinä Malli 4: Kaikki selittäjät mallissa TAULUKKO 4
60 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomalainen hyötyliikunta Malli 1 Malli 2 Malli 3 Malli 4 e x 95 % luottamusväli e x 95 % luottamusväli e x 95 % luottamusväli e x 95 % luottamusväli Naiset (N=2516) Ikä 25–34 1,00 1,00 1,00 1,00 35–44 1,34 1,29–1,40 1,34 1,29–1,39 1,44 1,38–1,50 1,44 1,37–1,51 45–54 1,49 1,43–1,55 1,50 1,44–1,56 1,56 1,49–1,63 1,61 1,53–1,70 55–64 1,64 1,58–1,70 1,67 1,60–1,74 1,73 1,64–1,83 1,87 1,76–1,98 Alue Pohjois-Karjala 1,00 1,00 1,00 1,00 Pohjois-Savo 0,88 0,84–0,92 0,87 0,83–0,91 0,92 0,88–0,97 0,87 0,82–0,91 Turku/Loimaa 0,75 0,72–0,78 0,76 0,72–0,79 0,81 0,77–0,85 0,76 0,72–0,80 Helsinki/Vantaa 0,66 0,63–0,69 0,67 0,64–0,70 0,71 0,68–0,75 0,70 0,66–0,74 Oulun lääni 0,95 0,91–0,99 0,94 0,90–0,98 0,95 0,91–1,00 0,88 0,84–0,93 Lapin lääni 0,90 0,86–0,94 0,89 0,86–0,93 0,88 0,84–0,92 0,84 0,80–0,89 Siviilisääty naimisissa 1,00 1,00 1,00 1,00 avoliitossa 0,87 0,84–0,90 1,04 1,00–1,07 1,00 0,96–1,04 1,02 0,97–1,06 naimaton 0,67 0,64–0,70 0,82 0,78–0,86 0,85 0,81–0,90 0,94 0,88–0,99 muu 0,87 0,84–0,91 0,85 0,82–0,88 0,90 0,86–0,94 0,83 0,79–0,88 Koulutus peruskoulun suorittaneet 1,00 1,00 1,00 1,00 toisen asteen tutkinto 0,94 0,91–0,97 1,08 1,05–1,13 1,08 1,03–1,13 1,10 1,05–1,15 korkeakoulututkinto 0,87 0,85–0,90 1,05 1,04–1,09 1,02 0,98–1,07 1,02 0,97–1,07 Ammattiasema fyysinen työ 1,00 1,00 1,00 1,00 henkinen työ 0,93 0,89–0,98 1,03 0,98–1,08 0,99 0,94–1,05 1,26 1,18–1,36 eläkeläinen 1,25 1,18–1,33 1,15 1,08–1,22 1,06 0,98–1,14 1,40 1,27–1,53 työtön 1,24 1,17–1,32 1,30 1,22–1,39 1,27 1,18–1,37 1,83 1,67–2,01 muu 1,02 0,96–1,08 1,34 1,26–1,43 1,34 1,25–1,44 1,96 1,80–2,14 Tulot kulutusyksikköä kohden/vuosi alin neljännes 1,00 1,00 1,00 1,00 toinen neljännes 1,08 1,04–1,13 1,07 1,03–1,11 1,15 1,11–1,20 1,17 1,12–1,22 kolmas neljännes 1,10 1,05–1,14 1,01 0,97–1,05 1,08 1,04–1,13 1,02 0,97–1,07 ylin neljännes 1,00 0,96–1,04 0,95 0,92–0,99 1,06 1,01–1,11 1,07 1,02–1,13 Työn kuormittavuus istumatyö 1,00 1,00 paljon kävelyä 1,05 1,01–1,08 1,29 1,24–1,35 nostelua 1,18 1,14–1,22 1,38 1,31–1,45 raskas työ 1,13 1,02–1,26 1,31 1,13–1,53 Kuntoliikunta ei harrasta 1,00 1,00 harrastaa 1,55 1,46–1,64 1,33 1,24–1,43 Työmatkaliikunta ei harrasta 1,00 1,00 harrastaa 0,85 0,83–0,88 0,96 0,92–0,99 Malli 1: Kukin muuttuja yksin mallissa Malli 2: Taustamuuttujat (ikä, alue ja siviilisääty) yhdessä sekä koulutus, ammattiasema ja tulot kukin yksittäin taustamuuttujat vakioituina Malli 3: Taustamuuttujat, koulutus, ammattiasema ja tulot selittäjinä Malli 4: Kaikki selittäjät mallissa TAULUKKO 5. Hyötyliikunnan sosiodemografiset tekijät naisilla Poisson-regression antilogaritmeina (e x ).
Gal ym. European Comission 2006; Mäkinen ym. Hyötyliikunnan lajeista muun muassa askartelu ja remontointi sekä marjastus, metsästys, kalastus ja sienestys saattavat olla koko perheen yhteinen harrastus ja ajanviete. Eläkeläisillä saattaa myös olla työelämästä pois jäämisen myötä enemmän aikaa arjen askareisiin, mutta toisaalta vanhetessa kunnon heikentyminen voi rajoittaa hyötyliikkumista. Lisäksi maaseudulla lienee tyypillisempää elää omavaraisemmin ja tehdä itse. Mäkinen ym. 2008b). 2001; Petersen ym. Mikäli toisen asteen suorittaneista valtaosa kuuluu ammattitutkinnon suorittaneisiin, voisi aktiivisempaa hyötyliikkumista selittää tottumus tehdä töitä käsin ja itse sekä esimerkiksi remontoinnin osalta ammattitaito. Raskasta työtä tekevien yhteys hyötyliikkumiseen näkyi etenkin miehillä. 2002). Kaupunkilaisilla hyötyliikkumisen vähäisyyttä voisivat selittää paitsi pitkät harrastusmatkat, myös harrastustaitojen puute esimerkiksi metsästyksen ja kalastuksen sekä metsänhoidon osalta. 2001; Trost ym. Myös matkaetäisyydet hyötyliikunnan harrastuspaikoille vaihtelevat eri puolilla maata. 2010), mutta samansuuntainen kuin suomalaisia ikäkohortteja tarkastelleessa tutkimuksessa (Borodulin ym. Myös arjen askareisiin saattaa kulua enemmän aikaa suuremmissa kotitalouksissa. Toisaalta ainakin kalastus ja metsästys ovat lajeja, joita harrastamaan saatetaan matkustaa kauas ja moneksi päiväksi kerrallaan, joten keskimääräinen lajiin käytetty minuuttimääräinen aika ei välttämättä kuvaa lajiin todellisuudessa käytetyn ajan kertymää. 2001; Mäkinen ym. Marjastuksessa ja sienestyksessä kaupunkilaisten esteenä saattaa puolestaan olla syötäväksi kelpaavan saaliin tunnistamisen vaikeus. 61 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomalainen hyötyliikunta nuorempia enemmän. Eroa selittänee, että usein matkustamista vaativia ja kauempana kodista harrastettavia hyötyliikkumisen lajeja harrastetaan kerralla kauemmin kuin arkipäivään limittyviä askareita, sillä jo harrastuspaikkaan siirtyminen vie enemmän aikaa kuin kodin alueella tapahtuva harrastaminen. Tulos on vastakkainen kuin aiemmissa iän ja liikunnan yhteyttä tarkastelleissa tutkimuksissa (vrt. Myös muiden sosiodemografisten ryhmien väliltä tässä tutkimuksessa löytyneet yhteydet olivat miesten ja naisten osalta pääasiassa samansuuntaisia. Miehillä kuitenkin vain vanhin ikäryhmä erottui enemmän hyötyliikkuvaksi ryhmäksi, kun tarkasteltiin kaikkia sosiodemografisia tekijöitä yhdessä. Tämän tutkimuksen aineistolla ei kuitenkaan voida arvioida, liittyykö yhteys ikävai kohorttivaikutukseen. Hyötyliikunnan harrastaminen lisääntyi molemmilla sukupuolilla iän myötä. 2002) eikä suomalaisen vapaa-ajan liikunnan tavoin naisiin (vrt. Sen sijaan aiemmat tutkimukset eivät ole löytäneet systemaattista yhteyttä fyysisen aktiivisuuden ja siviilisäädyn väliltä, vaan tulokset ovat olleet vaihtelevia (ks. Alueellisesti hyötyliikunta oli vähäisintä Helsingissä ja Vantaalla sekä Turussa ja Loimaan seudulla sekä miehillä että naisilla kaikissa malleissa. 2011, Mäkinen ym. Päivittäistä kokonaisaktiivisuutta tarkastelleissa tutkimuksissa korkeampi koulutus on yhdistetty vähäisempään aktiivisuuteen, mutta yhteyttä on selitetty työhön liittyvällä fyysisellä aktiivisuudella, joka on usein matalammin koulutetuilla korkeasti koulutettuja suurempaa (ks. 2008a), joita hyötyliikkumisenkin lajit edustavat. Kuitenkin myös korkeakoulutetut liikkuivat peruskoulun suorittaneita enemmän, kun kaikki muuttujat oli vakioitu. 1997). Osaamattomuus ja taitojen puute saattaa puolestaan vaikuttaa korkeakoulutettujen hyötyliikuntaan, vaikka monet hyötyliikunnan lajeista eivät vaadikaan erityistaitoja. Iän ja hyötyliikkumisen välisessä yhteydessä voikin olla kysymys kohorttivaikutuksesta, jolloin yhteys selittyy vanhempien ikäkohorttien aktiivisemmalla elämäntyylillä, jossa hyötyliikuntaan on totuttu jo lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Eläkeläisten osuutta selittävät iän myötä lisääntyvä hyötyliikkuminen ja aktiivisen elämäntyylin säilyttäminen. 2002). 2004; European Comission 2006; Lagerros ym. Naisilla eniten hyötyliikkuivat nostelua sisältävää työtä tekevät naiset. Lisäksi on tyypillistä, että iän myötä kuormittavampi liikunta korvautuu vähemmän kuormittavilla liikkumisen muodoilla (Borodulin ym. Myös aiemmissa tutkimuksissa on pääasiassa todettu maaseudulla asuvien harrastavan kotitöitä ja kuormittavaa liikuntaa kaupungissa asuvia enemmän (ks. 2002; Martinez-Gonzalez ym. Hyötyliikunnan ja iän yhteyttä voisi selittää hyötyliikunnan linkittyminen arkeen, sillä omassa taloudessa asuessa kodinhoidolliset toimenpiteet eivät merkittävästi vähene ikääntymisen myötä. Trost ym. Naimisissa oleminen yhdistyi tutkimuksessa aktiivisempaan hyötyliikkumiseen molemmilla sukupuolilla. 2009). Brownson ym. Gidlow ym. Kerrostaloasunnot saattavat olla kooltaan pienempiä, jolloin kotitöihin käytetty aika on myös pienempi kuin suuren omakotitalon hoitamiseen vaadittu aika. 2011; Potvin ym. Naimisissa olevat viettävät todennäköisesti enemmän aikaa kotona perheen parissa kuin naimattomat. 2009; Martinez-Gonzalez ym. Korkean ammattiaseman positiivinen yhteys fyysiseen aktiivisuuteen (ks. Myös työttömillä on mahdollisesti muita ryhmiä enemmän aikaa hyötyliikkua vapaa-ajallaan, mutta myös niukemmat resurssit. 2005; Craig ym. Sen sijaan miehillä hyötyliikkumisen kertoimet laskivat täydessä mallissa keskimmäisissä ikäryhmissä ja vain vanhin ikäryhmä säilyi nuorinta ikäryhmää enemmän hyötyliikkuvana ryhmänä. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Hyötyliikunnan lajeista kotityöt ja siivoaminen olivat eniten harrastettua hyötyliikuntaa harrastuskerroilla mitattuna. 2006; Martinez-Gonzalez ym. Kuntoliikkujat myös hyötyliikkuivat, työmatkaliikkujat eivät. Hyötyliikunnan harrastaminen ei myöskään usein vaadi erityisiä välineitä, uusien taitojen opettelua tai suurta voimaa. 2006) ei siis vahvistunut hyötyliikunnan osalta, sillä hyötyliikkuminen näytti sekä miehillä että naisilla olevan vahvimmin yhteydessä eläkkeellä olemiseen ja työttömyyteen. Ajallisesti metsästystä, kalastusta, marjastusta ja sienestystä sekä metsätöitä, halonhakkuuta ja metsänhoitoa harrastettiin kerrallaan yli kaksi kertaa kauemmin kuin kodinhoitoa ja siivoamista sekä pihan ja puutarhan hoitamista ja lumitöitä. Sekä miehillä että naisilla hyötyliikkumista eniten harrastava ryhmä olivat toisen asteen tutkinnon suorittaneet. Hyötyliikkuminen näytti alueellisesti olevan yleisempää pienemmillä paikkakunnilla kuin isoissa kaupungeissa, sillä Helsingissä ja Vantaalla sekä Turussa ja Loimaan seudulla asuvat miehet ja naiset hyötyliikkuivat muilla alueilla asuvia vähemmän. Hyötyliikunnan yhteyttä pienempiin paikkakuntiin selittänee erityisesti asumismuoto, sillä kaupungissa asutaan useammin kerrostalossa. Vähäisintä hyötyliikkuminen oli työn kuormittavuuden osalta molemmilla sukupuolilla istumatyötä tekevien keskuudessa. 2005; Lagerros ym. Samoin kerrostaloissa pihan hoitamisesta vastaa usein talonmies tai huoltoyhtiö, kun taas omakotija rivitaloissa pihan hoitaminen kuuluu asukkaille itselleen. 2012a). Sukupuolten tasavertaisuutta hyötyliikunnan määrässä selittää tässä tutkimuksen laaja lajivalikoima, jossa oli mukana myös miehille tyypillisempiä lajeja, joita aiemmissa tutkimuksissa ei ole mitattu. Hyötyliikunnan harrastamisen osalta miehet ja naiset eivät tutkimuksessa juuri eronneet toisistaan, joten hyötyliikunta ei linkity selkeämmin fyysisen aktiivisuuden tavoin miehiin (vrt. Ammattiasemista vain työttömät ja eläkeläiset erottuivat muita aktiivisemmiksi hyötyliikkujien ryhmiksi. European Comission 2006; Gidlow ym. 2012b; Trost ym. Lawlor ym. Koulutuksen osalta hyötyliikunta näyttäisikin eroavan fyysisen aktiivisuuden ja vapaa-ajan liikkumisen kaavasta, jonka mukaan korkeampi koulutus on yhteydessä aktiivisempaan liikkumiseen (ks. Tulos oli odotettu, sillä kotityöt ja siivoaminen olivat mukana olleista lajeista eniten sidoksissa jokapäiväiseen elämänmenoon. Kaupunkien ulkopuolella myös esimerkiksi marjastuksen, metsästyksen, kalastuksen ja sienestyksen sekä metsänhoidon toimien harrastamispaikat saattavat sijaita lähempänä kotia. Kuntoliikunnan ja työmatkaliikunnan yhteydet olivat sekä miehillä että naisilla samansuuntaisia
Kiitämme FINRISKI 2002 -aineiston kerääjiä ja rahoittajia. Lisäksi aineiston ammattiasemaa mitannut kysymys ei vastaa nykypäivän ammattiluokitusjärjestelmää, joten ammattiasema-muuttuja jäi melko karkeaksi. Krieger, N., Williams, D. Borodulin, K., Laatikainen, T., Juolevi, A. Naisilla taas raskaan työn tekijät olivat lähimpänä istumatyötä tekeviä. BMC Public Health 5:16. & Jousilahti, P. H., Crone, D., Ellis, N. Intra-person variability of various physical activity assessments in the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study. Relation of leisure-time physical activity and cardiorespiratory fitness to the risk of acute myocardial infarction. Lawlor, D.A., Taylor, M., Bedford, C. Canadian Journal of Public Health 95 (1), 59–63. A., Venäläinen, J. & Barros H. & Lakka, T.A. Journal of Epidemiology and Community Health 56 (6), 473–478. Journal of Physical Activity and Health 5 (2), 242–251. http://www.biomedcentral.com/14712458/5/16. Eroa kuitenkin selittävät ryhmien koot, sillä naisista vain 1,5 prosenttia kuului kuormittavinta työtä tekevien luokkaan miesten lukeman ollessa 9,9 prosenttia. Special Eurobarometer 246, wave 64.3. Hyötyliikunnan valmis rajaus ja lajien ryhmittely vähentävät vuodenaikavaihteluiden ja arkielämään limittymisen kuvaamista. Tutkimus kroonisten kansantautien riskitekijöistä, niihin liittyvistä elintavoista, oireista, psykososiaalisista tekijöistä ja terveyspalvelujen käytöstä. 2004. Jatkossa olisi mielenkiintoista tarkastella tässä tutkimuksessa esitettyjen tekijöiden lisäksi, miten muut tekijät kuten ympäristö, ryhmä tai vanhemmilta saatu malli ovat yhteydessä hyötyliikkumiseen. Publications of the National Public Health Institute A 1/2006. & Moss, N. & Luke D. Int J Epidemiol 21 (3), 467–472. 62 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomalainen hyötyliikunta palkata apua esimerkiksi taloudenhoitoon. (2010) mukaan liikunnan arvostaminen ei ole välttämättä suurta matalammassa ammattiasemassa olevilla, vaan vapaa-ajalla halutaan toipua työn rasituksista. European Journal of Epidemiology 24 (4), 161–169. 2007. A. Yhteyttä saattaisi selittää työmatkaliikunnan hyötyliikunnallinen luonne, jolloin päivän hyötyliikkuminen tulee kuitattua pyöräillen tai jalan kuljetulla työmatkalla. F. Craig, C. & Turrell, G. T. W. J., Cameron, C. R. & Bauman, A. Results from the British Women’s Heart and Health Study. Health Education Journal 65 (4), 338–367. 2005. J. Trends and socio-economic differences in overweight among physically active and inactive Finns in 1978–2002. Lisäksi ikäkohorttien yhteyttä hyötyliikkumiseen olisi syytä tarkastella ja myös hyötyliikunnan lajikohtaiset erot kaipaavat lisää tutkimusta. Voisi ajatella, että kuormittavamman työn tekijät haluaisivat hyötyliikkumisen sijaan levätä vapaa-ajallaan, mutta toisaalta töissä ilmenevä aktiivisuus voi heijastua vapaa-aikaankin aktiivisempana puuhasteluna esimerkiksi kodinhoidossa tai pihatöissä. & Kaplan, G. Helsinki: Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B7/2003. Hyötyliikunnalla voi olla keskeinen rooli matalassa sosioekonomisessa asemassa olevien liikunta-aktiivisuuden edistämisessä, mutta lisätutkimuksia tarvitaan ennen kuin pidemmälle meneviä politiikkasuosituksia voidaan tehdä. L., Santos A. Lynch, J. 2000. Lakka, T. Kuormittavuudenkin osalta tulosta voi selittää alhaisen koulutustason yhteydessä esiintynyt ajatus tottumuksesta hoitaa itse omat tehtävänsä myös omassa arjessa. Helsinki: Kansanterveyslaitos. Borodulin, K., Mäkinen, T., Fogelholm, M., Lahti-Koski M. Levels of physical activity and factors associated with activity in elderly women. E. Burton, N. 2003. Cambridge: Polity Press. Oxford: Oxford University Press, 13–35.. Laatikainen, T., Tapanainen, H., Alfthan, G., Salminen, I., Sundvall, J., Leiviskä, J., Harald, K., Jousilahti P., Salomaa, V. & Salonen J. & Vartiainen E. Kuntoliikunnan harrastaminen puolestaan yhdistyi molemmilla sukupuolilla aktiivisempaan hyötyliikkumiseen, mitä voisi selittää vapaa-ajallaan aktiivisesti liikkuvien tottumus aktiiviseen liikkumiseen yleisesti. 1994. Teoksessa: L. Leisure-time versus full-day energy expenditure: a cross-sectional study of sedentarism in a Portuguese urban population. Lakka, T. Gal D. M., Rauramaa, R., Salonen, R., Tuomilehto J. A. T. Preventive Medicine 45 (2–3), 157–162. & Nyrén, O. International Comparisons of Sports participation in European Countries: an Update of the COMPASS Project. Health inequality: an introduction to theories, concepts and methods. and James, D. 2008b. Kawachi (toim.) Social Epidemiology. 2011. C. Lisäksi TMO on saanut tukea Suomen Akatemialta (#266759) ja KS Juho Vainion säätiöltä. Tämän tutkimuksen perusteella hyötyliikunnalla näyttäisi olevan yhteys koulutuksen ja ammattiaseman osalta matalassa sosioekonomisessa asemassa oleviin sekä ikääntyneisiin. A systematic review of the relationship between socio-economic position and physical activity. Measuring social class in US public health research: Concepts, methodologies, and guidelines. University of Tampere. Miesten ja naisten hyötyliikkuminen erosi toisistaan työn kuormittavuudessa osalta, sillä miehillä kuormittavinta työtä tekevät erottuivat selvästi paljon hyötyliikuntaa harrastaviksi. European Commission 2006. Brussels: European Commission & Health and Consumer Protection Directorate General. Tutkimuksen toteutus ja tulokset 1. Gratton, C., Rowe, N. Tätä ajatusta tukevat opetusministeriön työryhmän (2008) luonnehdinta liikunnasta perusoikeutena riippumatta sen terveyshyödyistä sekä Kataisen hallituksen ohjelmaan (2011) kirjattu tavoite arkiliikunnan mahdollisuuksien parantamisesta ja eri väestöryhmien liikunnan lisäämisestä. Socioeconomic Position. Työmatkaliikunta yhdistyi vähäisempään hyötyliikkumiseen. Thirty-year trends of physical activity in relation to age, calendar time and birth cohort in Finnish adults. Brownson, R. Väestöryhmien liikkumisen ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää tunnistaa eri liikkujaryhmät ja liikkumisen tavat, jotta liikkumisen resursseja on mahdollista suunnata tuloksellisesti. 1.3.2014. 1997. & Salonen J. Borodulin, K. 2002. Health and Food. & Prättälä R. 2000. Declining Rates of Physical Activity in the United States: What are the Contributors. Tämän tutkimuksen vahvuuksia ovat tulosten yleistettävyys suomalaiseen aikuisväestöön, aineiston luotettavuus (FINRISKI) ja hyötyliikunnaksi laskettujen lajien monipuolisuus. Annual Review of Public Health 26 (1), 421–443. Annual Review of Public Health 18, 341–378. Twenty-year trends in physical activity among Canadian adults. Mäkisen ym. FINRISKI 2002. Haapanen-Niemi, N. Occupation, Hours Worked, and Leisure-Time Physical Activity Preventive Medicine 31 (6), 673–681. LÄHTEET Bartley, M. & Ebrahim, S. European Journal for Sport and Society 8 (1/2), 99–116. L., Russell, S. 2006. 2008a. Gidlow, C., Johnston, L. 2000. 2004. 2005. C., Boehmer, T. Edustavuuden osalta on kuitenkin huomioitava, että aineistossa ovat yliedustettuina naiset, korkeasti koulutetut sekä nuoremmat ikäryhmät. N Engl J Med 330 (22), 1549–1554. Lagerros, Y. Physical Activity, Fitness, Abdominal Obesity, and Cardiovascular Risk Factors in Finnish Men and Women. 1992 . Measures of physical activity and their correlates: the Swedish National March Cohort. Myös poikkileikkausaineiston käyttö luo omat rajoitteensa tulosten tulkintaan eikä muutoksen kuvaaminen ole mahdollista tässä tutkimuksessa. & Veal A. Berkman & I. Association of smoking , alcohol consumption and physical activity with health and health care utilization. Borodulin, K., Laatikainen, T., Lahti-Koski, M., Jousilahti P. 2009. Is housework good for health. The National FINRISK 2002 Study. K. European Journal of Public Health 18 (3), 339–344. Association of age and education with different types of leisure-time physical activity among 4437 Finnish adults. Perusraportti. T., Bellocco, R., Adami, HO. 2006
2009. Helakorpi, N. 2012b. F. Twenty-five year socioeconomic trends in leisure-time and commuting physical activity among employed finns. Opetusministeriö 2008. Sipilä, R. Sääksjärvi (toim.) Social determinants of health behaviours. S. G., Owen, N., Bauman, A. Mäkinen, T. 2010. & Brown, W. Sippola & K. Occupational class differences in leisure-time physical inactivity – contribution of past and current physical workload and other working conditions. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 36 (1), 62–70. Fyysinen aktiivisuus. Koskinen, A. Mäkinen, T., Kestilä, L., Borodulin, K., Martelin, T., Rahkonen, O., LeinoArjas, P. Mäkinen, T., Borodulin, K. Explaining educational differences in leisure-time physical activity in Europe: the contribution of work-related factors. Journal of Community Health 22 (1), 1–13. & Vasankari, T. Med Sci Sports Exerc, 33 (7), 1142–1146. Liikkuva ja hyvinvoiva Suomi 2010-luvulla. Prättälä, S. Helsinki: National Institute for Health and Welfare (THL), Report 25, 76–84. Correlates of adults’ participation in physical activity: review and update. A., Varo, J.J., Santos, J. UKK-instituutti 2011. Leisure-time physical activity and commuting physical activity. Scandinavian Journal of Public Health, 38 (2), 121–128. Trost, S. 2012a. http://www.ukkinstituutti.fi/tietoa_terveysliikunnasta/ liikkumaan/arkiliikunta_hyotyliikunta_perusliikunta. & Martinez, J. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 19 (2), 188–197. Ristiluoma (toim.) Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. & Tolstrup, J. 1.3.2014.. Medicine & Science in Sports & Exercise 34 (12), 1996–2001. Mäkinen, T., Valkeinen, H., Borodulin, K. http://valtioneuvosto.fi/ hallitus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf. Prevalence of stages of change for physical activity in rural, suburban and inner-city communities. Ehdotus kansalliseksi liikuntaohjelmaksi julkisen ohjauksen näkökulmasta. Valtioneuvoston kanslia. Petersen, C. M. 2001. Prevalence of physical activity during leisure time in the European Union. Finbalt health monitor 1998–2008. Avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi. 1997. Lundqvist & N. Teoksessa: R. & Prättälä, R. E., Sallis, J. B., Thygesen, L.C., Helge, J. Potvin, L., Gauvin, L. L., De Irala J., Gibney, M., Kearney, J. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 22 (3), 439–447. 2002. Arkiliikunta, hyötyliikunta, perusliikunta. & the Finbalt group 2011. & Nguyen, N. Liikkumaan. Time trends in physical activity in leisure time in the Danish population from 1987 to 2005. W., Grønbæk, M. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:14. & Prättälä, R. 2010. Tietoa terveysliikunnasta. A. & Prättälä, R. E., Sippola, R., Borodulin, K., Rahkonen, O., Kunst, A., Klumbiene, J., Regidor, E., Ekholm, O., Mackenbach, J. 63 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomalainen hyötyliikunta Martinez-Gonzalez, M. Mäkinen, T., Borodulin, K., Laatikainen, T., Fogelholm, M. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 22.6.2011. 12.11.2013. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 68, 55–58. Teoksessa: S
Päivittäinen kuntoliikuntaa harrastavien määrä oli hieman vähentynyt. Sähköposti: aki.hentila@oamk.fi ABSTRACT Hentilä A., Miettinen I., Kunttu K., Tammelin T., Venojärvi M. Vastausaktiivisuus vaihteli eri vuosina 63 prosentista 44 prosenttiin. Such an increase was not discovered among those engaged in conditioning physical activity. One-Way ANOVA was used to analyse the statistical significance of the differencies between years. The used research data were Higher education students’ health survey conducted by the Finnish Students’ Health Service (FSHS) in 2000, 2004, 2008 and 2012. Additionally we compared the differences in activity between university and university of applied sciences students in 2008 and 2012. Aineistona käytettiin Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksia vuosilta 2000, 2004, 2008 ja 2012. Our results support national trend studies about the increase of leisure-time physical activity. 2015. Tulokset osoittivat, että korkeakouluopiskelijoiden hyötyliikunta lisääntyi vuodesta 2000 vuoteen 2012. Puh. Vuosina 2000 ja 2004 tutkimukset tehtiin yliopistoopiskelijoiden keskuudessa (N=5030), vuosina 2008 (N=9967) ja 2012 (N=9992) mukana olivat myös ammattikorkeakouluopiskelijat. Key words: higher education students, commuting physical activity, conditioning physical activity, trends in physical activity TIIVISTELMÄ Hentilä A., Miettinen I., Kunttu K., Tammelin T., Venojärvi M. & Korpelainen R. Eri vuosien välinen tilastollinen merkitsevyys analysoitiin One-Way ANOVA -menetelmällä. The objective of this study was to describe the changes in commuting and conditioning leisure-time physical activity during 2000–2012 among higher education students. & Korpelainen R. Asiasanat: korkeakouluopiskelijat, kuntoliikunta, hyötyliikunta, liikuntamäärät, liikuntatrendit. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden keski-ikä vaihteli eri vuosina 23–24-vuoden välillä ja vastaavasti yliopisto-opiskelijoiden 24–25-vuoden välillä. The study participants were students aged below 35 years (mean age range in different years 23 to 25 years)completing their basic degree. 2015. Tulokset olivat pääosin samansuuntaisia yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevilla. Kohderyhmänä olivat alle 35-vuotiaat perustutkintoa suorittavat suomalaiset korkeakouluopiskelijat. Changes in commuting and conditioning leisure-time physical activity among higher education students in 2000–2012. 64 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntatutkimus MUUTOKSET KORKEAKOULUOPISKELIJOIDEN KUNTOJA HYÖTYLIIKUNNASSA VUOSINA 2000–2012 AKI HENTILÄ, ISMO MIETTINEN, KRISTINA KUNTTU, TUIJA TAMMELIN, MIKA VENOJÄRVI, RAIJA KORPELAINEN Yhteyshenkilö: Aki Hentilä, Oulun ammattikorkeakoulu, PL 222, 90101 Oulu. In 2000 and 2004 the survey was conducted among university students (N=5030), in 2008 (N=9967) and 2012 (N=9992) also university of applied sciences students were involved. Tulokset hyötyliikunnan lisääntymisestä tukevat valtakunnallisia liikunnan trenditutkimuksia vapaa-ajan liikunnan kasvusta. Analyysissa tarkasteltiin muuttujien jakaumia frekvensseinä ja prosenttiosuuksina. The results were similar among those studying in universities and universities of applied sciences. 040 582 6016. The frequency of those daily engaged in conditioning physical activity had declined slightly. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden kuntoja hyötyliikunnassa tapahtuneita muutoksia vuosina 2000–2012 ja verrata yliopisto-opiskelijoiden ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden tuloksia vuosina 2008 ja 2012. Muutokset korkeakoulu opiskelijoiden kuntoja hyötyliikunnassa vuosina 2000–2012. Descriptive survey responses were analysed using frequencies and percentages. Higher education students’ engagement in commuting physical activity increased from year 2000 to year 2012. Liikunta &Tiede 52 (1), 64–69. Kuntoliikuntaa harrastavien osuudessa ei ollut tapahtunut yhtä selvää kasvua. Liikunta & Tiede 52 (1), 64–69
Useiden tutkimusten mukaan koulutus on selkeästi positiivisesti yhteydessä liikunnan harrastamiseen, ja koulutetut liikkuvat enemmän (Borodulin & Jousilahti 2012, 1–2; Fogelholm ym. 2011, 38–39; Vuori 2005, 622). Eri vuosien kyselylomakkeiden kysymykset pyrittiin laatimaan niin, että ne olisivat mahdollisimman vertailukelpoisia keskenään. Kaikkiin tutkimuksiin oli saatu myönteinen lausunto Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin eettiseltä toimikunnalta. Kohderyhmänä olivat alle 35-vuotiaat perustutkintoa suorittavat suomalaiset korkeakouluopiskelijat. Tutkimukset olivat poikkileikkaustutkimuksia, jotka toteutettiin postitse lomakekyselyinä.Vuosina 2008 ja 2012 vastaaminen sähköisesti oli myös mahdollista. 2010, 1083). 2014), samoin kuin opiskelijoiden ylipainon lisääntyminen (Kunttu& Pesonen 2013, 48). Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että suomalaisten liikunnan määrä on vähäistä 25–54-vuotiaiden keskuudessa. Otoksen ja vastanneiden tarkempi kuvaus on esitetty taulukossa 1. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS Statistics for Windows 21 ohTAULUKKO 1. 2007, 99; Kantomaa ym. Tuohon ikävaiheeseen ajoittuvat ja liikkumisen määrään vaikuttavat työelämään siirtyminen, perheen perustaminen ja lasten syntyminen (Rovio ym. Vuosina 2000–2008 hyötyliikuntaa kartoitettiin kysymyksellä: ”Kuinka monta minuuttia kävelet tai pyöräilet päivittäin hyötyliikuntana (edestakaiset matkat oppilaitokseen, harrastuksiin, töihin ym.)”. Naiset vastasivat jokaisena tutkimusajankohtana miehiä ahkerammin ja yliopisto-opiskelijat ammattikorkeakouluopiskelijoita aktiivisemmin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata muutoksia suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden kuntoja hyötyliikunnassa vuosina 2000–2012 ja vertailla vuosien 2008 ja 2012 tuloksia yliopisto-opiskelijoiden ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden kesken. Vuonna 2012 hyötyliikuntaa kartoitettiin kysymyksellä: ”Kuinka monta minuuttia harrastat hyötyliikuntaa päivittäin (edestakaiset matkat oppilaitokseen, harrastuksiin, töihin, asiointimatkat, koiran ulkoiluttaminen, siivoaminen, puutarhatyöt ym.)”. Ruotsinkielisille opiskelijoille lähetettiin ruotsinkielinenkysely. 2010, 33–36; Mäkinen 2011, 15–17; Singh ym. Vuosien 2000–2012 otos korkeakouluopiskelijat, vastanneet ja vastausaktiivisuus sukupuolittain.. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden otos poimittiin ammattikorkeakoulujen opiskelijarekistereistä. Aiemmin aineistosta julkaistuista raporteista löytyvät kattavasti kohdejoukon taustatiedot. Kuntoliikuntaa kartoitettiin kysymyksellä: ”Kuinka usein harrastat vapaa-ajan kuntoliikuntaa vähintään ½ tuntia kerrallaan niin, että ainakin lievästi hengästyt ja hikoilet (esim. Uusintakysely tai vastaamiskehotus lähetettiin 3–5 kertaa. Nuorten vähäinen liikkuminen ja fyysisen kunnon heikkeneminen on ollut huolenaiheena paitsi koululiikuntaa ja nuorten vapaa-ajan liikuntaa koskevassa keskustelussa myös Puolustusvoimien kannanotoissa ja tutkimuksissa varusmiesaineistoista (Fogelholm ym. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Aineistona käytettiin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) toteuttamia valtakunnallisia korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksia vuosilta 2000, 2004, 2008 ja 2012 (Kunttu & Huttunen 2001, 2005, 2009; Kunttu & Pesonen 2013). 2007, 93–97; Kujala 2013, 48–49; Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 117; Santtila 2010, 59). 2009, 30–33; Rovio ym. 2013, 1917–1918; London & Castrechini 2011, 407; Pribis ym. Yliopistoopiskelijoiden otos poimittiin eri kerroilla YTHS:n asiakasrekisteristä, joka kattaa kaikki yliopistoissa perustutkintoa suorittavat opiskelijat. Vaikka nuoret aikuiset elävät monia kansansairauksia ajatellen vielä terveintä ikävaihettaan, heillä on runsaasti pitkäkestoisia terveysongelmia ja oireita (Kunttu & Pesonen 2013, 41). Noin puolet suomalaisista korkeakouluopiskelijoista kokee terveydellisten seikkojen, kuten fyysisten vammojen, psyykkisten oireiden, stressin tai jännittämisen hidastavan opintojen edistymistä (Saarenmaa ym. Otoksen koko oli kahdella ensimmäisellä kerralla noin 5 000 opiskelijaa ja myöhemmin noin 10 000 opiskelijaa. Aineistot on kuvattu tarkasti tutkimusraporteissa (Kunttu & Huttunen 2001, 2005, 2009; Kunttu & Pesonen 2013). Liikunta ja fyysinen aktiivisuus ovat positiivisesti yhteydessä opintojen edistymiseen ja hyvään koulumenestykseen, ja näyttävät vähentävän korkeakouluopiskelijoiden stressiä ja kohentavan opiskeluun liittyvää työajan hallintaa (Kantomaa ym. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden keski-ikä vaihteli eri vuosina 23–24-vuoden välillä ja vastaavasti yliopisto-opiskelijoiden 24–25-vuoden välillä. Vuodesta 2000 vuoteen 2012 suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden niska-hartiaoireet sekä alaselän oireet ovatyleistyneet merkitsevästi (Oksanen ym. Lisäksi liikunnan väheneminen ikäluokkien 13 ja 15 välillä on Suomessa suurta muihin maihin verrattuna (Aira ym. lenkkeilyä, pyöräilyä, hiihtoa, voimistelua, uintia, pallopelejä)”.Vastausvaihtoehdot olivat 0) en lainkaan tai hyvin harvoin, 1) 1–3 kertaa kuukaudessa, 2) noin kerran viikossa, 3) 2–3 kertaa viikossa, 4) 4–6 kertaa viikossa ja 5) päivittäin. 2008, 210). 2013, 25–26). 65 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntatutkimus JOHDANTO Vuonna 2013 opiskeli tutkintotavoitteisesti korkea-asteella Suomessa yhteensä 305 208 opiskelijaa (Tilastokeskus 2014). 2010, 52). Vuosina 2000 ja 2004 tutkimukset tehtiin yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa ja vuosina 2008 ja 2012 mukana olivat myös ammattikorkeakouluopiskelijat. Vastausvaihtoehdot molemmissa olivat 0) alle 15 minuuttia päivässä, 1) 15–30 minuuttia päivässä, 2) 30–60 minuuttia päivässä, ja 3) yli tunnin päivässä. Vastausaktiivisuus laski ensimmäisen tutkimuksen 63 prosentista 44 prosenttiin. Keskimääräinen opiskeluaika Suomen korkeakouluissa on 4,9 vuotta ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen kuluu keskimäärin 6 vuotta (Opetusministeriö 2010, 28)
Sellaisten naisten osuus, jotka eivät harrastaneet lainkaan kuntoliikuntaa, oli vuonna 2008 suurempi ammattikorkeakoulujen naisopiskelijoista kuin yliopistoissa opiskelevista (11,3 % vs. 66 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntatutkimus jelmalla. Vuodesta 2008 vuoteen 2012 niiden naisten osuus, jotka harrastivat kuntoliikuntaa 4–6 kertaa viikossa, lisääntyi myös ammattikorkeakoulujen naisopiskelijoilla, mutta kahdesta kolmeen kertaan kuntoliikuntaa harrastavien osuudessa ei tapahtunut merkittävää nousua. Alle 15 minuuttia hyötyliikuntaa päivässä liikkuvien naisten osuus yliopistoissa vuonna 2012 oli 4,7 prosenttia ja ammattikorkeakouluissa 7,4 prosenttia. Korkeakoulujen miesopiskelijoiden kuntoja hyötyliikunnan muutoksia on kuvattu taulukossa 3. Tilastollisesti merkitsevin kasvu tapahtui niiden miesten osuudessa, jotka harrastivat kuntoliikuntaa 4–6 kertaa viikossa (16,0 % vs. Muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. 23,9 %, p ??0,001). Päivittäin kuntoliikuntaa harrastavien osuus pysyi suunnilleen samana. Hyötyliikunnan muutokset vuosina 2008–2012 olivat samansuuntaisia yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen miesopiskelijoilla. Yli tunnin hyötyliikuntaa päivittäin liikkuvien osuus oli puolestaan vuonna 2012 suurempi ammattikorkeakoulujen miesopiskelijoissa (15,8 %) kuin yliopistojen miesopiskelijoissa (12,3 %). Eri vuosien välinen tilastollinen merkitsevyys analysoitiin One-Way ANOVA -menetelmällä. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevien miesten kuntoja hyötyliikunnan muutokset vuosina 2000–2012 (%).. Päivittäin kuntoliikuntaa harrastavien osuus vähentyi sekä yliopistojen naisopiskelijoilla vuosien 2000–2012 välillä että ammattikorkeakoulujen naisopiskelijoilla vuosien 2008–2012 välillä.Vuonna 2012 päivittäin kuntoliikuntaa yliopistojen naisopiskelijoista harrasti 3,8 prosenttia ja ammattikorkeakoulujen naisopiskelijoista 3,7 prosenttia. Ammattikorkeakouluissa opiskelevien miesten kuntoliikunnan harrastaminen vuodesta 2008 vuoteen 2012 lisääntyi hieman, lukuun ottamatta päivittäin tai kerran viikossa kuntoliikuntaa harrastavia, joiden osuus väheni. Yliopistoissa opiskelevien miesten kuntoliikunta lisääntyi jonkin verran vuosien 2000–2012 aikana. Sekä 30–60 minuuttia päivässä liikkuneiden että yli tunnin päivässä liikkuneiden osuus lisääntyi. Hyötyliikuntaa 15–30 minuuttia päivässä liikkuvien osuudessa ei havaittu yhtä merkitseviä muutoksia. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevien naisten kuntoja hyötyliikunnan muutokset vuosina 2000–2012 (%). Yliopistoissa opiskelevien naisten hyötyliikunta lisääntyi vuosina 2000–2012 ja ammattikorkeakouluissa opiskelevien naisten vuosina 2008–2012. TAULUKKO 3. TULOKSET Korkeakoulujen naisopiskelijoiden kuntoja hyötyliikunnan muutoksia on kuvattu taulukossa 2. Vuonna 2012 hyötyliikuntaa 30–60 minuuttia päivässä liikkuvien yliopistojen miesopiskelijoiden osuus (35,2 %) oli suurempi kuin ammattikorkeakoulujen miesopiskelijoiden (31,2 %). Hyötyliikunnan muutokset vuosina 2008–2012 olivat samansuuntaisia yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen naisopiskelijoilla. Korkeakouluissa opiskelevien miesten hyötyliikunnassa tapahtui tilastollisesti merkitseviä muutoksia vuosien 2000–2012 aikana. Yli 30 minuuttia päivässä liikkuvien osuus lisääntyi ja vastaavasti alle 15 minuuttia päivässä liikkuvien osuus väheni. Vuonna 2012 ero oli kaventunut, eikä ollut enää tilastollisesti merkitsevä. Vuonna 2012 korkeakoulujen miesopiskelijoista noin kolmannes harrasti kuntoliikuntaa 2–3 kertaa viikossa. Yliopistoissa opiskelevien naisten, jotka raportoivat harrastavansa 2–3 kertaa viikossa tai 4–6 kertaa viikossa kuntoliikuntaa, osuus lisääntyi hieman vuosien 2000–2012 aikana. POHDINTA Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden kuntoja hyötyliikunnan muutoksia vuosina 2000– 2012 ja verrata vuosien 2008 ja 2012 tuloksia yliopisto-opiskelijoiden TAULUKKO 2. Aineiston kuvauksessa ja tuloksissa analyysi tehtiin tarkastelemalla muuttujien jakaumia sekä frekvensseinä että prosenttiosuuksina. 7,5 %, p ???0,001)
Se osoitti vastanneiden edustaneen erityisesti päätoimisia opiskelijoita ja heidän ongelmiaan. Rovio (2011, 37–41) kuvailee ikävaihetta 18–35-vuotta, johon korkeakouluikäiset pääosin kuuluvat, osuvasti liikuntasuhteen vaaran vuosiksi. Kuntoja hyötyliikunnan muutoksissa vuosina 2008–2012 ei ollut havaittavissa merkittäviä eroja yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa opiskelevien naisten tai miesten välillä. 2011, 8). Vastausaktiivisuuden lasku on kuitenkin ongelma ja se näkyy yleisesti kyselyja haastattelututkimuksissa; erityisesti nuoria miehiä on vaikea saada vastaamaan tutkimuksiin (Rikkinen 2011, 14; Tolonen ym. Vuonna 2012 tehdyllä hyötyliikuntaa kartoittavan kysymyksen muutoksella voi olla yhteyttä tuloksiin. Huomioitavaa oli hyötyliikuntaa alle 15 minuuttia päivässä liikkuvien yliopistoja ammattikorkeakouluopiskelijoiden osuuden väheneminen vuosien 2008–2012 välillä. Kävellen tai pyöräillen tapahtuvan liikkumisen kouluun tai työpaikalle on havaittu mahdollisesti edistävän fyysistä aktiivisuutta ja lisäävän terveellistä elämäntapaa myöhemmissä elämänvaiheissa (Cooper ym. Samoin vastanneet edustivat näiden suhteen hyvin tutkimuspopulaatioita lukuun ottamatta naisten yliedustusta. 67 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntatutkimus ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä. Tämän tutkimuksen tulokset sopivat ajatukseen hyötyliikunnan yhteydestä kokonaisvaltaisen fyysisen aktiivisuuden kasvuun. Tutkimusaineiston edustavuus analysoitiin kaikkien tutkimusten yhteydessä (Kunttu & Huttunen 2001, 2005, 2009; Kunttu & Pesonen 2013). Tämä saattaisi selittyä kyselyyn vastanneiden ja vastaamattomien erilaisella elämäntilanteella, esimerkiksi opiskelun osa-aikaisuudella ja mahdollisuudella osallistua yhteisiin harrastustapahtumiin (Kunttu & Huttunen 2009, 40–41). 2013, 19–20) vapaa-ajan liikunnan kasvun suhteen viimeisten vuosikymmenten aikana. Subjektiiviset mittaukset kuvaavat mitattavan käyttäytymistä ja omaa arviota rasituksen määrästä tai tasosta, jolloin henkilön taustat vaikuttavat tuloksiin. Väestötutkimuksissa usein saatu tulos, että terveyskyselyihin vastaavat olisivat terveempiä ja käyttäytyisivät terveellisemmin kuin ne, jotka eivät vastaa (Lallukka ym. Siksi vuoden 2008 tutkimuksen yhteydessä suoritettiin katoanalyysi puhelinhaastatteluin vastaamattomien miesten keskuudessa. Tämän tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia kuin Kansallisessa liikuntatutkimuksessa 2009–2010 (2010, 6) sekä Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (AVTK) 2013 -tutkimuksessa (Helldán ym. Korkeakouluopiskelijoiden hyötyliikunta lisääntyi vuodesta 2000 vuoteen 2012. 2006, 409–415). He voivat muun muassa koetun terveydentilan, oireilun ja yksinäisyyden mittareilla huonommin kuin ne, jotka eivät olleet vastanneet tutkimuskyselyyn. 2008, 327; Yang ym. Samansuuntaisia tuloksia saatiin tuoreissa opiskelijatutkimuksissa, joiden mukaan kuntoliikuntaa runsaasti harrastavien määrä on suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden joukossa hieman kasvussa. 5,2 h/viikko). 2002, 164–171), ei saanut vahvistusta tässä tutkimuksessa. 2008, 210).Vertailu kansallisten liikuntakäyttäytymistä mittaavien tutkimusten kesken on vaikeaa erilaisten mittaustapojen vuoksi. 2007, 99; Kantomaa ym. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että fyysisen aktiivisuuden kyselymittaukset voivat yliarvioida tutkittavien tuloksia ja luotettavuutta lisäisivät rinnalla suoritettavat objektiiviset mittaukset (Husu ym. Toisaalta puhelimitse tehtyyn haastatteluun saatetaan vastata eri tavalla kuin itsekseen täytettävään kyselyyn. Vastaukset opiskelijoiden liikuntatottumuksiin on saatu tässä tutkimuksessa kyselytutkimuksilla, joiden luotettavuuteen on suhtauduttava varauksella. Yliopistojen miesopiskelijoiden hyötyliikunnan lisääntyminen alkoi jo vuosien 2004–2008 aikana, samoin niiden yliopistoissa opiskelevien naisten osuus, jotka liikkuivat yli tunnin päivässä. 2014, 10). 2010, 33–36; Mäkinen 2011, 15–17; Singh ym. Samalla kilpailupainotteinen liikunta alkaa osittain jäädä kuntoilun ja terveysliikunnan varjoon. Elinympäristön liikuntamahdollisuuksia parantavien investointien kuten myös henkilökohtaisen liikuntaneuvonnan on todettu olevan kustannusvaikuttavia sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmista (Kolu ym. Yliopistoissa opiskelevien kuntoja hyötyliikuntaa harrastavien osuudet olivat yleisesti hieman korkeammat kuin ammattikorkeakouluissa opiskelevien. Se voi myös toimia hyvänä, kannustavana ja luonnollisena siirtymänä työpaikkaja terveyttä edistävään liikuntaan. Kyselyyn vastanneilla kuntoliikunnan harrastus oli hieman yleisempää kuin niillä, jotka eivät vastanneet, mutta toisaalta he harrastivat hyötyliikuntaa vähemmän kuin katoon jääneet (3,9 h/viikko vs. 2014, 885–889). Tässä tutkimuksessamme yliopistoissa opiskelevien päivittäinen kuntoliikunnan harrastaminen oli yleisintä vuonna 2004. Sieväsen (2013, 19–22) mukaan kyselyt ja liikuntamittarit mittaavat eri asioita ja näitä tulisikin käyttää yhdessä. Eniten kasvua oli 4–6 kertaa viikossa kuntoliikuntaa harrastavien osuudessa. Tämä on aikaa, jolloin turvallinen rooli entisten viiteryhmien kesken katkeaa ja tilalle tulevat uudenlaiset ympäristöt haasteineen. Päivittäin tai 4–6 kertaa viikossa kuntoliikuntaa harrastavien osuus oli suurempi korkeakouluissa opiskelevilla miehillä kuin naisilla. Korkea-asteen opintoihin sisältyvää liikuntaa on harvoilla koulutusaloilla tai harvoissa koulutusohjelmissa, joten pääasiassa liikunta tapahtuu opiskelijoiden vapaa-ajalla ja omien mieltymysten mukaisesti. Tuloksen voi ymmärtää siten, että hyvinvoivia terveitä nuoria miehiä eivät terveysasiat kiinnosta samalla lailla kuin terveysongelmia kokevia, jotka saavat mahdollisuuden pohtia terveyttään kyselyyn vastatessaan. Otokset olivat edustavia sukupuolten, ikäryhmien, opiskelupaikkakuntien ja koulutusalojen suhteen. Hyvällä korkeakoululiikunnalla voidaan mahdollisesti lisätä tai monipuolistaa opiskelijoiden liikunnan harrastamista opiskelujen aikana. Tämän tutkimuksen luotettavuutta lisäävät kuitenkin samalla tavalla eri vuosina ja isolla edustavalla otoksella tehdyt kyselyt. Vuonna 2011 julkaistiin hyvän korkeakoululiikunnan suositukset (Korkeakoululiikunnan asiantuntijaryhmän loppuraportti 2011, 18), joissa tärkeäksi tavoitteeksi mainitaan terveysja liikuntatottumusten juurruttaminen opiskelijan elämänjakson saumakohtiin. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden tutkimustulokset kuntoja hyötyliikunnan muutoksista olivat saatavilla vuodesta 2008 eteenpäin, joten tätä aiempia muutoksia ei tiedetä. Katoon ei siis rikastunut terveysongelmia. Korkeakouluja on aktivoitu kehittämään omia liikuntapalvelujaan erilaisin keinoin, kuten liittämällä liikuntaja hyvinvointipalvelujen järjestäminen ammattikorkeakoulujen toimilupahakemusprosessiin (Sosiaalija terveysministeriö 2013, 26). Kokonaisvaltaisen aktiivisuuden arviointiin hyvin soveltuvat objektiiviset mittaukset ovat osin vielä kehitysasteella,. Tällöin kysymyksen asettelua muutettiin kävellen tai pyöräillen tapahtuvasta hyötyliikunnasta laajempaan hyötyliikunnan sisältöön, kuten koiran ulkoiluttamiseen, siivoukseen tai puutarhatöihin. Vastaavasti hyötyliikuntaa yli 30 minuuttia päivittäin liikkuvien osuus oli suurempi naisilla kuin miehillä. Kuntoliikuntaa harrastavien osuudessa ei tapahtunut yhtä selvää kasvua kuin hyötyliikunnassa. Ristiriitaa saattaa selittää tämän tutkimuksen aineisto, joka koostui korkeakouluopiskelijoista. Koulutuksen on todettu lisäävän liikunnan harrastamista (Borodulin & Jousilahti 2012, 1–2; Fogelholm ym. Tuloksia suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden liikunnan muutoksista ei ole aiemmin julkaistu. Näiden tutkimusten mukaan kestävyysliikuntaa harrastavissa suurin ryhmä on kolme kertaa viikossa harrastavat (Kunttu & Pesonen 2013, 60; Saari & Kettunen 2013, 49). Sen sijaan tulokset poikkeavat kansallisesta aikuisväestön FINRISKI 2012 -terveystutkimuksesta, jonka tulosten mukaan 25–64-vuotiaiden miesten vapaa-ajan liikunta on vuodesta 2007 vuoteen 2012 lisääntynyt vain hieman ja 25–64-vuotiailla naisilla liikunta on tällä ajanjaksolla jopa vähentynyt (Borodulin & Jousilahti 2012, 2). Poikkeuksena oli hyötyliikuntaa päivittäin liikkuvien suurempi osuus ammattikorkeakouluissa opiskelevien keskuudessa kuin yliopistoissa opiskelevien keskuudessa
Korkeakoululiikunnan asiantuntijatyöryhmän loppuraportti. Liikunta vapaa-ajalla, työssä ja työmatkalla 1972–2012. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 110 (5), 1917–1922. Saarenmaa, K., Saari, K. 2014. & Taanila, A. Aikuisliikunta. 2013. & Huttunen, T. & Silventoinen, K. Effects of Added Endurance or Strength Training on Cardiovascular and Neuromuscular Performance of Conscripts During the 8-week Basic Training Period. 2010. Nutrients 2 (10), 1075–1085. 2013. Rikkinen, T. Helldán, A., Helakorpi, S., Virtanen, S. 2013. Päivittäinen kuntoliikuntaa harrastavien määrä oli hieman vähentynyt. Kunttu, K. Myös liikkuvien ja liikkumattomien opiskelijoiden ryhmien ominaispiirteiden tutkiminen olisi tärkeää. 2010. 2011. Liikunta – hyvinvointipoliittinen mahdollisuus.Suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen 2006. Tulevaisuudessa kaivataan subjektiivisten kyselytutkimusten rinnalle objektiivisia mittauksia, jotta päästään tarkemmin ja kokonaisvaltaisemmin analysoimaan opiskelijoiden fyysistä aktiivisuutta ja inaktiivisuusaikaa. 2013. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2004.Helsinki: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 40. Lisäksi kaivataan tutkimuksia opiskelijoiden liikuntatrendeistä ja niiden vaikutuksista liikunta-aktiivisuuteen. 2013. & Virtanen, V. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto 33 (2), 14. Saari, J. 2007. Kertomuksia koululiikunnasta– suorittamisesta yhdenvertaisuuteen. Postikyselyyn vastanneiden edustavuus sosioekonomisten tekijöiden ja sairauspoissaolojen mukaan: Helsingin kaupungin terveystutkimus.SosiaalilääketieteellinenAikakauslehti 39, 164–171. Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja opiskelu. Vuonna 2012 tehdyllä hyötyliikuntaa kartoittavan kysymyksen muutoksella voi olla yhteyttä tuloksiin. Liikunta & Tiede 48 (1), 36–41. Kansallinen liikuntatutkimus 2009–2010. Ei paikoillanne, vaan valmiit, hep! Koulutukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtineen työryhmän muistio. Perherakenteen yhteys suomalaisten aikuisten liikunta-aktiivisuuteen. Kuntoliikuntaa harrastavien osuudessa ei ollut tapahtunut yhtä selvää kasvua. Vähän liikkuvat – keitä he ovat. Cooper, A., Wedderkopp, N., Jago, R., Kristensen, P., Moller, N., Froberg, K., Page, A. Suomen Lääkärilehti 69 (12), 885–889. Mäkinen, T. Suositukset. London, R.A. Helsinki: Liikuntatieteellisen seuran Impulssi 26, 29–47. (toim.). Tutkimuksesta tiiviisti 5. 2009. Pyykkönen (toim.) Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. & Uutela, A. LÄHTEET Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J.,Villberg, J. JOHTOPÄÄTÖKSET Korkeakouluopiskelijoiden hyötyliikunta lisääntyi vuodesta 2000 vuoteen 2012. 2011. Teoksessa: E. Kunttu, K. Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa 2010.Koulutuksen seurantaraportit 2011:4. Liikkumattomuus ja terveydenhuollon kustannukset. & Kettunen, H. 2011. 2008. Kantomaa, M., Stamatakis, E., Kankaanpää, A., Kaakinen, M., Rodriguez, A., Taanila, A., Ahonen, T., Järvelin, MR. Helsinki: Opetushallitus, 116–122. 2011. Kolu, P., Vasankari, T. A longitudinal examination of the link between youth physical fitness and academic achievement. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2013. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2008.Helsinki: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 45. Helsinki: Opiskelijoiden Liikuntaliitto, Sarja A7, 18. & Miettinen, M. & Kokko, S. 2010. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 1, 93–100. Journal of School Health 81 (7), 400–408. Tulokset hyötyliikunnan lisääntymisestä tukevat valtakunnallisia liikunnan trenditutkimuksia vapaa-ajan liikunnan kasvusta. 2011. & Thayer, J. 2011. Riittääkö tulevaisuudessa vastaajia. & Luoto, R. Lallukka, T.,Aittomäki, A., Piha, K., Roos, E., Kivelä, K. Helsinki: Kansaneläkelaitos. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 21/2013, 19–20. & Vasankari, T. Studies in sport, physical education and health 146. Se myös edesauttaisi opiskelijoiden fyysisen aktiivisuuden edistämistä. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus. Kunttu, K. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2000. Rovio, E., Hakonen, H., Laine, K., Helakorpi, S., Uutela, A., Havas, E. 2010. 2010. Nuorten liikuntaaktiivisuusromahtaa murrosiässä – onko mitään tehtävissä. Oksanen, A., Laimi, K., Löyttyniemi, E. & Tammelin, T. 2001. & Kunttu, K. Opiskelijabarometri 2012. Hyvä korkeakoululiikunta. Sosiaalija terveysturvan katsauksia 45. Opiskeluaikana rakennetaan perustusta omaan hyvinvointiin ja liikuntatottumuksiin tulevaisuudessa. 68 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntatutkimus mutta tulevat ehkä mullistamaan lähitulevaisuudessa fyysisen aktiivisuuden mittaukset. SLU:n julkaisusarja 6/2010, 6. & Huttunen, T. Liikunta & Tiede 48 (1), 15–17. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010.Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Borodulin, K. 2002. 2012. Nuori Suomi, Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU), Suomen Kuntoliikuntaliitto, Suomen Olympiakomitea, Helsingin kaupunki, Opetusja kulttuuriministeriö. 2011. Vähän liikkuvat nuoret aikuiset – alaryhmien tunnistaminen. http://www.slideshare.net/otusowl/2013opiskelijabarometri-2012 (8.4.2014) Santtila, M. Longitudinal associations of cycling to school with adolescent fitness. Rovio, E. Fogelholm, M., Paronen, O. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 1–2. Jy. Korkeakouluopiskelijoiden liikuntapalvelujen käytön selvittämiseen ja tarjontaan kaivataan lisää tutkimusta. Palomäki, S. Opetusministeriö. Preventive Medicine 47 (3), 324–328. & Havas, E. Jo nyt liikuntamittareiden avulla saadaan tarkkaa informaatiota liikuntasuorituksesta, mutta niiden käyttäminen laajoissa väestötutkimuksissa on vielä vähäistä. Tulokset olivat pääosin samansuuntaisia yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevilla. Husu, P., Paronen, O., Suni, J. Rovio & T. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012.Helsinki: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 47. & Castrechini, S. Kunttu, K. Helsinki: Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11, 28–29. Physical activity and obesity mediate the association between childhood motor function and adolescents’ academic achievement. Rovio, E., Hakonen, H., Kankaanpää, A., Eskola, J., Hakamäki, M., Tammelin, T., Helakorpi, S., Uutela, A. Liikkuvien ja liikkumattomien opiskelijoiden profilointi lisäisi ymmärrystä siitä, mitkä asiat liittyvät aktiiviseen liikkumiseen ja toisaalta vähäiseen liikkumiseen. 2013. 2011. Kantomaa, M.,Tammelin, T., Ebeling, H. & Andersen, L. 2014. 2010. &Heikinaro-Johansson, P. Liikunta & Tiede 46 (6), 26–33. Trends in Body Fat, Body Mass Index and Physical Fitness Among Male and Female College Students. Opiskelijoiden fyysisen kokonaisaktiivisuuden mittaaminen objektiivisesti olisi tarpeen. Trends of weekly musculoskeletal pain from 2000 to 2012: National Study of Finnish university students.European Journal of Pain 18 (9), 1316–1322. Liikunnallinen elämäntapa – yksilön valinnasta yhteiskunnan tukemaksi mahdollisuudeksi. 2005. Liikunta & Tiede 50 (1), 45–51. & Huttunen, T. 2009. Liikunnan yhteys nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin, koettuun terveyteen ja koulumenestykseen. Liikunta & Tiede 47 (6), 30–37. Opiskelijatutkimus 2010. Pribis, P.,Burtnack, C.A., McKenzie, S.O. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:18, 45–57. Liikunta & Tiede 50 (4), 24–29. Kujala, T. &Tammelin, T. & Pesonen, T. & Jousilahti, P. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:15, 8–10
Journal of Community Health 33 (4), 206–216. Koulutus. D.,Siahpush, M. Koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset.http:// tilastokeskus.fi/til/kjarj/2013/kjarj_2013_2014-02-13_tau_005_fi.html (18.9.2014) Tolonen, H., Helakorpi, S.,Talala, K., Helasoja, V., Martelin, T. Active commuting from youth to adulthood and as a predictor of physical activity in early midlife: the young Finns study. Liikunnan edistäminen. Sosiaalija terveysministeriö. Independent and joint effects of socioeconomic, behavioral, and neighborhood characteristics on physical inactivity and activity levels among US children and adolescents. Yang, X., Telama, R., Hirvensalo, M.,Tammelin, T., Viikari, J.S.A. 2006. Vuori, S. 2014. Taimela & U. Teoksessa: I. Liikunta & Tiede 50 (6), 18–22. Tilastokeskus. 2014. Liikuntabiologianlaitos. Liikkumaton liikkuja ilmi – kysymällä vai mittaamalla. Sievänen, H. Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. & Raitakari, O.T. Väitöskirja. C. & van Dyck, P. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 618–682. Preventive Medicine 59, 5–11.. 2008. Singh, G. 69 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Opiskelijoiden liikuntatutkimus väskylän yliopisto. 25-year trends and sociodemographic differences in response rates: Finnish adult health behaviour survey. European Journal Epidemiology 21 (6), 409–415. 2005. Vuori, I. 2013. 2013. K.,Kogan, M. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. & Prättälä, R. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2013:10, 26
The “Teacher as Researcher” course centres on videotaped micro-teaching lessons. Tulokset osoittivat, että konkreettisen observointimateriaalin avulla opiskelijat pääsivät kiinni oman opetuksen ja opettajuuden reflektointiin jo koulutuksen alkutaipaleella. Tavoitteena oli ohjata opiskelijaa reflektoimaan omaa toimintaansa liikunnan opetustilanteessa ja sitä kautta vahvistaa opiskelijan käsitystä itsestään opettajana vahvuuksineen ja kehittämishaasteineen. An ability to reflect on and alter teaching behaviours is imperative as teachers develop their teaching skills and endeavour to enact them in difficult or unexpected situations within the learning context. Puh: 040 8053 950, 040 8427 624. Opetuksen videointi koettiin jo sellaisenaan hyödylliseksi. 70 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Video-reflektointi liikunnanopettajakoulutuksessa VIDEO-REFLEKTOINNIN JA OBSERVOINTIMENETELMIEN HYÖDYNTÄMINEN LIIKUNNANOPETTAJAKOULUTUKSESSA NELLI LYYRA, PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, SANNA PALOMÄKI Yhteyshenkilö: Nelli Lyyra, Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos, PL 35, 40100 Jyväskylä. Liikunta & Tiede 52 (1), 70–77. The aim of this study was to examine how physical education teacher education (PETE) students reflect on their teaching behaviour during a “Teacher as Researcher” course, in which students analyze their own teaching behaviour on videos utilising various observation tools. Tutkimuksen kohdejoukkona oli 32 liikuntapedagogiikan opiskelijaa, 15 miesja 17 naisopiskelijaa. Data collection, which took place in autumn 2013, involved 32 PETE students (15 male, 17 female). Oman työn kehittäminen ja ongelmallisten tilanteiden ratkaiseminen vaatii opettajalta taitoa reflektoida opetusta ja muuttaa tarvittaessa opetuskäyttäytymistään. Kurssilla oli keskeisenä menetelmänä video-reflektointi. Asiasanat: toimintatutkimus, liikunnanopetus, opettajankoulutus, video-reflektointi. 2015. Liikunnanopettajalta edellytetään pedagogisia ja didaktisia taitoja sekä herkkyyttä reagoida vaihteleviin opetustapahtumiin. PETE students demonstrate an ability to reflect on their teaching at both technical and situational levels. Lisäksi tavoitteelliset observointitehtävät, jotka ohjasivat reflektointia, auttoivat opiskelijoita tarkastelemaan opetustilannetta uudesta näkökulmasta. Keywords: action research, physical education, teacher education, video reflection TIIVISTELMÄ Lyyra, N., Heikinaro-Johansson, P. & Palomäki, S. Video-reflektointi toteutettiin siten, että opiskelijat toimivat opettajina pienoisopetustilanteissa, jotka kuvattiin, ja tämän jälkeen opiskelijat analysoivat omaa opetustaan videolta käyttäen apuna observointimenetelmiä. Video-reflektoinnin ja observointimenetelmien hyödyntäminen liikunnanopettajakoulutuksessa. Liikunta & Tiede 52 (1), 70–77. The goal of the course is to guide students through reflections on their behaviour during teaching situations in order to assist them in identifying their strengths as physical education teachers and also any areas for improvement. Each videotaped lesson lasted 15 minutes and was subsequently analyzed utilizing various observation methods. & Palomäki, S. Effective physical education teaching requires that teachers possess various pedagogical and didactical skills as well as a high level of responsiveness to diverse teaching situations. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten liikunnanopiskelijat reflektoivat omaa opetuskäyttäytymistään Tutkiva opettaja -kurssilla, jossa analysoidaan omaa opetuskäyttäytymistä erilaisia observointimenetelmiä ja videoita apuna käyttäen. 2015. Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2013. Results indicate that with concrete observation materials students are able to observe and reflect their teaching behaviours at the beginning of their studies (2nd year). Opiskelijat reflektoivat opetustaan teknisellä ja tulkinnallisella tasolla. Videotaping was found to be useful and the observational exercises, which guided reflections, helped students to see and assess their teaching from a new perspective. Use of video reflection and observation tools in physical education teacher education. Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi ABSTRACT Lyyra, N., Heikinaro-Johansson, P
Videomateriaalia tärkeämpää on se, minkälaisia ajatusprosesseja sen avulla saadaan aikaan (Atjonen 1998, 26; Newhouse ym. Opettajan kehittyessä, itsekriittinen, reflektiivinen ajattelu ja opetuksen tavoitteellisuus lisääntyvät ja spontaaniin reagointiin perustuva toimintatapa vähenee (Tornberg 2000). 1995). Tekninen reflektointi kohdistuu opettamiseen ja organisointiin. (Niemi & Jakku-Sihvonen 2006, 40–41; Opetusministeriö 2007, 37.) Opettaminen on taito, joka kehittyäkseen edellyttää harjoittelua (Marzano 2012,1; Siedentop 1989, 48). Opiskelijan reflektointitaitojen kehittäminen ja teoria-käytäntö yhteyksien muodostaminen onkin tärkeä osa opettajankoulutusta ja opettajaksi kasvua (Jyrhämä 2002; Shulman 1987). 2008; Niemi & Jakku-Sihvonen 2006; Opetusministeriö 2007, 17, 37). Videoinnin avulla opetustilanteesta saadaan välitöntä, suoraa ja tulkinnasta vapaata palautetta. 1987). Tulkinnallisen reflektion tasolla opettaja pohtii opetuskäyttäytymisen taustalla olevia tekijöitä ja tiedostavan reflektion tasolla, reflektio kohdistuu opetuksen sosiaalisiin, moraalisiin, eettisiin tai poliittisiin tekijöiden pohdintaan. Opiskelijan on mahdollista kohdata itsensä ”ulkopuolisen silmin” ja kehittää itsetuntemustaan. Video ja videointi tarkoittavat teknologiaa, jonka avulla voidaan jakaa sisältöä tai tarvittaessa toistaa samaa sisältöä useaan kertaan. Liikunnanopetukselle on tyypillistä se, että opettaja siirtyy toiminnasta toiseen nopeasti. Viime vuosina julkaistuissa tutkimuksissa on selvitetty muun muassa liikunnanopettajaopiskelijoiden taitoa edistää opetuksessaan TGfU:n (Teaching Games for Understanding) periaatteita (Wang & Ha 2013) ja tehtäväsuuntautunutta motivaatioilmastoa (Morgan & Kingston 2008). 2012.) Reflektoinnin taitoja ja tasoja voidaan määritellä useilla eri tavoilla (kts. Reflektoinnilla on osoitettu olevan. Tilanteita voidaan katsella toistuvasti, jopa eri nopeuksilla, erilaisia havainnointistrategioita tai observointimenetelmiä valiten ja eri arvioitsijoita käyttäen. 71 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Video-reflektointi liikunnanopettajakoulutuksessa JOHDANTO Opettajan työn professionaalinen luonne ja koulutuksen tutkimuspohjaisuus ovat suomalaisen opettajankoulutuksen kulmakiviä (Jyrhämä ym. Reflektoinnin käsite liittyy pedagogisen ajattelun ja ammatti-identiteetin jatkuvaan kehittämiseen (Laine 2004; Pickle 1985). Andersonin ja Barretten (1978) klassikkotutkimuksen mukaan liikunnanopettajan toiminnassa tapahtuu muutos keskimäärin 10 sekunnin välein. Videoita ja videointia voidaan käyttää opettajankoulutuksessa monin eri tavoin. Jotta videoinnista olisi opetuksellista hyötyä, opetuksen tavoitteiden tulisi ohjata sen käyttöä. 2012). Tällä tarkoitetaan sitä, että opettajat oppivat hyödyntämään tutkimuksellisia valmiuksia työnsä kehittämisessä, suhtautumaan työhönsä analyyttisesti ja avoimesti, oppivat reflektoimaan havaintojaan ja kokemuksiaan sekä pyrkivät kehittämään opetusta ja oppimisympäristöjä systemaattisesti. 2007; Seidel ym. (Atjonen 1998; Kong 2010; Palomäki & Heikinaro-Johansson 2003; Palomäki 2009; Seidel ym. Van Manen (1977) esittelee reflektoinnin kolme tasoa, jotka ovat tekninen, tulkinnallinen ja kriittinen. 2013). Tutkijat totesivat, että opettajan toimintaluokat ovat yhteydessä toisiinsa monimutkaisen verkoston kautta, jossa yhdistyvät menneet, nykyiset ja tulevat tapahtumat. Tavoitteena on, että opettajat omaksuisivat tutkimussuuntautuneen asenteen työtään kohtaan. Toinen, erityisesti laajoissa interventiotutkimuksissa käytetty observointijärjestelmä on McKenzien ym. Sen sijaan tutkimuksia, joissa video-reflektointia olisi hyödynnetty laaja-alaisemmin liikunnanopettajaopiskelijoiden opettajuuden kehityksen tukena, on 2000-luvulta kansainvälisestikin niukasti saatavilla. Opetusta voidaan observoida suorittamalla tarkkailua opetustilanteessa tai jälkikäteen videolta (Van der Mars 1989). Tutkimukset viittaavat siihen, että opettajan saama objektiivinen tieto omasta toiminnasta auttaa opettajaa reflektoimaan opetustapahtumaa (Palomäki 2009; Dunbar & O’Sullivan 1986.) Liikunnanopettajan toiminnan havainnointi opetus-oppimistilanteessa ei ole helppoa, sillä liikunnanopettajat suorittavat monia, hyvin erilaisia toimia tunnin aikana. Toisella tasolla pyritään tulkitsemaan ja ymmärtämään toiminnan synnyttämiä kokemuksia. Aitojen ja aktivoivien tehtävien sekä opiskelijan etukäteen tuntemien kriteerien avulla opiskelijan taitoa reflektoida voidaan tukea (Kong 2010). Opettajan ammatillinen kasvu olisi siis nähtävissä siitä, kuinka tietoisesti ja perustellusti opettaja pystyy löytämään perustelut pedagogisille ratkaisuilleen. Anderson & Barrette 1978; Darst ym. 1993; Leijen 2014). (1991) kehittämä SOFIT (System for Observing Fitness Instruction Time), jota sovelletaan oppilaiden aktiivisuutta selvittävissä tutkimuksissa edelleenkin (McKenzie & Loundsbury 2013). (Powell 2005; Vienola 2004.) Opettajan toimintaa ja oppilaiden fyysisen aktiivisuuden määrää on useissa tutkimuksissa mitattu ALT-PE (Academic Learning Time -Physical Education) nimisellä luokitusjärjestelmällä, jossa tarkkailu pohjautuu aikavälirekisteröintiin (Siedentop 1991, 41–43). Erilaisilla observointimenetelmillä saatu tieto voi täydentää ja fokusoida videopalautteen antamaa kuvaa opetuksesta sekä auttaa opettajaksi opiskelevaa havaitsemaan ja tiedostamaan opetus-ohjaamis-oppimistapahtumasta uusia näkökulmia. Videoidut opetustuokiot tai oppitunnit antavat hyvän pohjan opetuksen reflektoinnille. Videolta voidaan havaita myös pieniä yksityiskohtia ja nopeasti ohi meneviä tilanteita, jotka itse opetustilanteessa jäivät huomaamatta. Ensimmäisellä tasolla käsitellään käytännön toimintaa suhteutettuna annettuihin tavoitteisiin. Tsangaridou ja O’Sullivan (1994) kuvaavat opettajan reflektoinnin tasoja liikunnanopetuksessa myös kolmen vaiheen kautta. Ulkopuolisen tarkkailijan antama palaute opetustilanteesta voi auttaa opettajaa reflektoimaan opetuskäyttäytymistään ja oman opetuskäyttäytymisen näkeminen opetustilanteen ulkopuolelta, esimerkiksi videolta, on yleensä opettavaista ja hyödyllistä (Veal & Andersson 2011). (Marzano ym. Myös oman opetuksen havainnointiin videointi soveltuu hyvin (Palomäki 2009). Tämä näkyy myös opettajan toiminnan analysoinnin haasteellisuudessa. (Anderson & Barrette 1978.) Liikunnan opetus-oppimistilanteiden analysointiin on kehitetty lukuisia erilaisia systemaattiseen ja epäsystemaattiseen observointiin perustuvia analysointi ja luokitusjärjestelmiä (esim. Systemaattisten observointimenetelmien etuna on muun muassa se, että observoijalta vaaditaan vähän tulkintaa koodaustilanteessa, sillä tarkasti määritellyt observoitavat toiminnot näkyvät opettajan ja oppilaan käyttäytymisessä ja puheessa (McKenzie & Lounsbery 2013; Metzler 1990, 69–70; Palomäki 2009; Veal & Andersson 2011). 2011.) Videoiden käyttö sellaisenaan ei kuitenkaan vielä takaa tehokasta oppimista. Taitavan opettajan olisi kyettävä kriittisesti reflektoimaan erilaisia pedagogisia malleja ja omaa toimintaansa. Videoiden avulla voidaan tarkkailla esimerkiksi toisten opettajien opetusta. 1989; Heikinaro-Johansson & Palomäki 1998; Heinilä 2002; McKenzie ym. 1991; Varstala ym. Observoinnin luotettavuutta voidaan lisätä videoimalla opetustilanne, sillä silloin tapahtumien kulku on mahdollista tarkistaa jälkikäteen. Videon pohjalta suoritettavaa observointia on käytetty opettajakoulutuksessa sekä meillä kotimaassa että ulkomailla jonkin verran. Etscheidt ym. Oman toiminnan reflektointitaito on hitaasti kehittyvä prosessi, joka vaatii ohjausta ja aikaa. Kolmas taso, kriittinen reflektio, kohdistuu opetuksen ja käytännön toiminnan taustalla vaikuttavien moraalisten, eettisten ja poliittisten tekijöiden tarkasteluun. Videoidulta liikuntatunnilta opettajaopiskelijat voivat katsoa kokeneen opettajan tapaa aloittaa tai lopettaa tunti, suorittaa järjestelyitä, selittää tehtäviä, ohjata suorituksia tai antaa palautetta (Graham ym. Reflektio on yleiskäsite niille kognitiivisille ja affektiivisille toiminnoille, joilla yksilö pyrkii selvittämään kokemuksiaan tavoitteenaan uuden tiedon konstruointi tai uusien näkökulmien löytäminen (Mezirow ym
Tutkimuksessa kerättiin kaksi aineistoa. Opiskelijoiden ikä vaihteli 19 ja 31:n välillä, keskiarvon ollessa 24 vuotta. Reflektointia voidaan jäsentää myös sen mukaan, tapahtuuko se toiminnan aikana vai sen jälkeen (Schön 1987). Määrällisen aineiston analysointiin käytettiin SPSS 22 -ohjelmaa, jolla laskettiin muuttujien frekvenssijakaumia, keskiarvoja, prosenttiosuuksia, vaihteluvälejä sekä keskihajontoja. Video-reflektoinnista on saatu lupaavia tuloksia. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat liikuntapedagogiikan opiskelijat kolmesta Tutkiva opettaja -kurssin harjoitusryhmästä (n=32). Toinen aineisto muodostui kurssin palautelomakkeista. Raportit olivat pituudeltaan keskimäärin 17 tekstisivua, ja lisäksi raportin loppuun oli koottu liitteiksi alkuperäiset, kurssin aikana työstetyt observointilomakkeet. Tekstiaineiston analyysimenetelminä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä, jolla etsittiin aineistolähtöisesti opiskelijoiden reflektointia kuvaavia tekstejä sekä kvantitatiiviseen laskemiseen perustuvaa sisällön erittelyä, jonka avulla analysoitiin opiskelijoiden itselleen asettamia muutostavoitteita (Eskola & Suoranta 1998, 186–189; Tuomi & Sarajärvi 2002, 105–107). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten liikunnanopettajaksi opiskelevat reflektoivat omaa opetuskäyttäytymistään videolta, ja miten he ilmentävät reflektiota teknisellä ja tulkinnallisella tasolla. Kurssipalautteessa opiskelijoita pyydettiin arvioimaan muun muassa videoinnin ja kurssilla käytettyjen analyysimenetelmien hyödyllisyyttä avoimella kysymyksellä sekä viisiportaisella Likertin-asteikolla (1= hyödytön, …, 5= erittäin hyödyllinen). Tässä tutkimuksessa aineistotriangulaatio ilmeni käytettäessä rinnakkain kahta eri aineistoa: tutkimusraportteja ja kurssipaKUVIO 1. Toimintatutkimus muodosti tutkimukselle viitekehyksen, jonka sisällä metodologiseksi lähtökohdaksi valittiin monimenetelmällisyys, sillä kurssin aineistoa analysoitiin määrällisin ja laadullisin menetelmin. Reflektointiprosessin eteneminen tapahtui kurssilla Korthagenin ja Vasolksen kuvaamien vaiheiden kautta (Marzano ym. Pääaineisto koostui opiskelijoiden kurssin aikana kirjoittamista raporteista. Tilastoanalyysejä käytettiin tässä tutkimuksessa aineiston kuvailuun. Ensiksi opettaja opettaa (action), seuraavaksi toimintaa analysoidaan (look back), kolmanneksi arvioidaan, miten hyvin keskeiset asiat esiintyivät opetuksessa (awareness), neljäntenä vaiheena on vaihtoehtoisten toimintatapojen pohtiminen (create alternative methods) ja viidentenä näiden uusien toimintatapojen kokeileminen (trial). Lisäksi selvitettiin opiskelijoiden kokemuksia video-reflektoinnin hyödyllisyydestä. 2006). Tässä tutkimuksessa sovellettiin Van Manenin (1977) ja Tsangaridou ja O’Sullivanin (1994) kolmiportaista mallia reflektoinnista. Opintojakson tarkoituksena on opettaa systemaattisen observoinnin menetelmiä, sekä auttaa opiskelijaa reflektoimaan omaa toimintaansa liikunnanopettajana ja sitä kautta vahvistaa opiskelijan käsitystä itsestään opettajana vahvuuksineen ja kehittämishaasteineen. Tutkiva opettaja -kurssia on tutkittu ja kehitetty aktiivisesti jo vuosia (Heinilä 2002; Palomäki & HeikinaroJohansson 2003; Palomäki 2009) ja syksyllä 2013 toteutettu kurssi sijoittuu siten jatkumoon, jossa kurssia muokataan kokemusten ja palautteen perusteella. Tämä kehämalli voidaan toistaa useamman kerran. Ryhmiksi valikoituivat kahden ensimmäisen kirjoittajan opetusryhmät. Kurssin ensimmäisellä luennolla kerrottiin, että opiskelijoiden kurssitöitä ja muita kurssilla kerättäviä aineistoja käytetään liikunnanopettajakoulutuksen kehittämisja tutkimustyössä. Artikkelin kirjoittajat toimivat tutkija-opettajan kaksoisroolissa suunnitellen, opettaen, analysoiden ja kehittäen kurssin sisältöjä ja menetelmiä. (Tripp & Rich 2012.) Tämä tutkimus kohdistui Jyväskylän yliopiston Liikuntakasvatuksen laitoksella toteutettuun liikuntapedagogiikan aineopintojen opintojaksoon nimeltään Tutkiva opettaja. Tämän tutkimuksen lähestymistapa on toimintatutkimus, jolle tunnusomaista on reflektiivisyys ja toiminnan kehittäminen syklisesti (Heikkinen ym. (Marzano 2012, 10–11.) Viimeaikaisessa kasvatustieteen tutkimuksessa on esiintynyt myös termi video-reflektointi (video reflection), jossa opettajat tai opettajaksi opiskelevat tarkastelevat kriittisesti opettajan toiminnan vaikutuksia videoidussa opetustilanteessa. 72 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Video-reflektointi liikunnanopettajakoulutuksessa merkitystä liikunnanopettajan ammatillisessa kehittymisessä ja sitä ohjaavat etupäässä oman työn arki ja koulun haasteet (Tsangaridou & O’Sullivan 1997). Toimintatutkimus tutkimusstrategiana asettaa rajoituksia perinteiselle tutkimuksen pätevyyden ja luotettavuuden arvioinnille (Heikkinen & Syrjälä 2006, 144–162). Miesopiskelijoita (n=15) ja naisopiskelijoita (n=17) oli tutkimukseen osallistuneissa liki yhtä paljon. Tutkiva opettaja -kurssin eteneminen ja reflektoinnin tasot kurssin. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2013. 2012). Video-reflektoinnin avulla opiskelijat ovat kyenneet tiedostamaan realistisesti omaa opetuskäyttäytymistään, ilmaisemaan selkeämmin opettamiseen ja oppimiseen liittyviä tavoitteita sekä arvioimaan oman opetuksensa vahvuuksia ja heikkouksia. Korthagenin ja Vasolosin mukaan opettajan reflektio etenee viiden vaiheen kautta
Järjestelyt • opettaja järjestelee telineitä, välineitä, merkitsee pelialueen yms. opettaja nyökkää oppilaalle hyväksyvästi) 5. välineiden hakua) • opettaja ryhmittelee oppilaita (esim. Kurssi alkaa 10 tunnin luentosarjalla, jonka rinnalla kulkevat viikoittaiset harjoitukset, joita on yhteensä 24 tuntia. Kumpikin parista analysoi LOTAS-ohjelmalla sekä oman että parinsa opetuksen. Tiedekunnan AV-amanuenssi kuvasi opetustuokiot ja siirsi videot Jyväskylän Yliopiston Moniviestin -alustalle ryhmäkohtaisen salasanan taakse. • opettaja odottaa oppilaiden järjestäytymistä (esim. Pienoisopetustilanne kuvattiin digitaalisella videokameralla ja opettajalla oli langaton mikrofoni äänen taltioimiseksi. Tämän jälkeen opiskelijoita ohjataan kohti tulkinnallista reflektiota haastamalla opiskelijat pohtimaan ja etsimään syitä saaduille observointituloksilleen. Reflektiivisyyden tukeminen Tutkiva opettaja -kurssilla: Ensimmäisen opetuskerran jälkeen opiskelijat analysoivat videolta omaa ja parinsa opetusta. Tarkkailu • opettaja tarkkailee tai valvoo oppilaan suoritusta tai luokan toimintaa • tarkkailu on äänetöntä toimintaa • järjestelyjen valvominen kuuluu luokkaan 1. Pienin luotettavuus oli luokassa palaute, sillä yksittäiset palautelauseet tai sanat ovat kestoltaan lyhyitä ja niiden kaikkien rekisteröinti observoitaessa on haasteellista. riviin tai suorituspaikoille) 2. Kumpikin pareista opettaa kahdesti noin 10–15 minuutin kestoisen pienoisopetustuokion omalle opiskelijaryhmälle. Observointien luotettavuutta on tarkasteltu laskemalla observointien yksimielisyyskerroin, jossa luotettavana voidaan pitää yli 80 prosentin luotettavuuskertoimia (Van der Mars 1989). Muu toiminta • epäselvä tilanne • tätä luokkaa tarvitaan pienoisopetuksessa harvoin Oppilaan toiminta 7. Paras luotettavuus oli toimintakategorioissa, joissa opettajan toiminta oli pitkäkestoista, kuten tarkkailussa. Aluksi opiskelijat valitsevat parin kanssa mielekkään opetusaiheen ja laativat aiheestaan neljän opetuskerran kokonaisuuden. Tutkiva opettaja -kurssi ajoittuu liikuntapedagogiikan opiskelijoilla toisen opintovuoden syksyyn. Lisäksi opiskelijoita pyydetään kirjaamaan ns. Aineistositaatit opiskelijoiden raporteista tuovat kohderyhmän äänen esiin tässä artikkelissa. ennakoiva ohje, kuten ”syötä” • opettaja laskee rytmiä, ohjaa liikkumista sanallisesti tai omalla liikkeellään 4. Menetelmätriangulaatio toteutui erilaisissa tutkimusotteissa (Tuomi & Sarajärvi 2002, 141–142) sekä käytettäessä määrällistä ja laadullista aineistoa toisiaan täydentäen. Opetusryhmän koko vaihteli tässä tutkimuksessa 8 oppilaasta 14 oppilaaseen ja opetustuokiot kestivät keskimäärin 13,5 minuuttia. • palaute voi olla myös sanatonta (esim. Tehtävän selitys • opettaja ilmoittaa, mitä tunnilla tehdään tai selittää liikuntatehtävää • opettaja näyttää mallisuorituksen tai käyttää oppilaita näyttämässä mallia • tehtävän selittäminen tapahtuu yleensä ennen suoritusta, mutta voi tapahtua myös suorituksen aikana tai sen jälkeen (esim. Ohjaus • opettaja ohjaa oppilaiden suoritusta suorituksen aikana • usein ns. Luotettavuutta parannettiin myös tutkijatriangulaation avulla, jossa artikkelin kirjoittajat osallistuivat tekstiaineiston analysointiin ja muutostavoitteiden luokitteluun sisällön erittelyn keinoin. 6. Luennoilla ja harjoituksissa tutustutaan erilaisiin observointimenetelmiin ja harjoitellaan niiden käyttöä esimerkiksi katsomalla videolta kokeneen opettajan toimintaa erilaisten oppilasryhmien ja liikuntamuotojen opetuksessa. Opiskelijat toimivat kurssilla pareittain, koska tällä tavoin on haluttu hyödyntää ja tukea vertaisoppimista. Aineistositaateissa olevat opiskelijoiden nimet on muutettu. Kurssilla opiskelijat käyttävät liikunnanopetuksen tarkkailuun ja analysointiin suunniteltua tietokonepohjaista LOTAS 2.1 (liikunnanopetuksen tarkkailuja analyysisysteemi) observointisovellusta, joka perustuu kestonrekisteröintiin ja tapahtumarekisteröintiin (Huovinen ym. (Heikinaro-Johansson & Palomäki 1998; Palomäki 2009.) Tässä tutkimuksessa esitetyt tulokset opettajan ajankäytöstä perustuvat opiskelijoiden omiin LOTAS-observointeihin. Opiskelijoiden suorittamien LOTAS-analyysien kokonaisluotettavuuskertoimet vaihtelivat välillä 56–89 prosenttia. 73 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Video-reflektointi liikunnanopettajakoulutuksessa lautteita. Oppilas suorittaa tehtävää • oppilas suorittaa opettajan antamaa tehtävää (harjoittelee yksin tai ryhmässä) • voidaan luokitella tarkkailemalla yksittäistä oppilasta tai arvioimalla mitä suurin osa ryhmästä tekee TAULUKKO 1. Tutkiva opettaja -kurssilla käytetään luokittelujärjestelmää, jossa opettajan toimintaa luokitellaan kuuteen luokkaan (taulukko 1). Molempien opetuskertojen ja analyysien jälkeen opiskelijat kirjoittavat pareittain tutkimusraportin, jossa he pohtivat omaa opetuskäyttäytymistään, syitä saamilleen tuloksille sekä omia vahvuuksiaan ja kehittämishaasteitaan. Opettajan palautteen antoa analysoidaan mittarilla, joka perustuu LOTAS-luokka Luokan kuvaus Opettajan toiminta 1. Palautteenanto • opettaja antaa arvioivan tai korjaavan palautteen oppilaan suorituksesta • palaute annetaan yleensä suorituksen jälkeen • palaute voi olla laadultaan positiivista (”se meni hienosti”), korjaavaa (”ojenna kädet suoriksi”) tai negatiivista (”ei noin”). muutostai kehittämistavoitteet ensimmäisen opetuskerran analysoimisen jälkeen. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa opetuksen tarkastelua ohjataan teknisen reflektoinnin suuntaan tutkimalla pienoisopetusta systemaattisten observointimenetelmien avulla. Syksyllä 2013 toteutettu Tutkiva opettaja -kurssi oli sisällöltään samankaltainen kuin aikaisempina vuosina. tehtävän annon toisto, täydennys tai muuntelu) 3. Pienoisopetusta varten opiskelijat laativat tuntisuunnitelman. Opiskelijat keskustelivat ryhmää opettavan opettajan kanssa kehittämistavoitteistaan ja ne kirjattiin yhdessä ylös. 2014). Tutkimusraportin luotettavuutta opiskelijan reflektiotason kuvaajana voidaan pitää hyvänä, sillä raportin kirjoittaminen vaatii syvempää pohdiskelua ja jokainen opiskelija reflektoi opetustaan ja opettajuuttaan omien analyysitulosten valossa. Lisäksi pohdittiin, millä keinoin kehittämistavoitteiden saavuttamista voidaan analysoida. Tutkimuksessa käytetty LOTAS-observointien luokitusjärjestelmä
Ensimmäisen opetuskerran analysointi tarjosi lähtökohdat oman opetuskäyttäytymisen pohtimiselle ja muutostavoitteiden asettamiselle. % Laatu pos./korj./neg. Lopuksi jokaiselle luokalle lasketaan prosenttiosuus suhteessa kaikkiin opettajan antamiin palautteisiin. Tulokset vastaavat aikaisemmissa tutkimuksessa saatuja tuloksia (Heikinaro-Johansson & Varstala 2000; Palomäki & Heikinaro-Johansson 2005). LOTAS-ohjelmalla saadut tulokset osoittivat opiskelijoiden käyttäneen opetustuokioissa keskimäärin eniten aikaa oppilaiden tarkkailuun (29 %) ja tehtävien selittämiseen (26 %). Opettajan ajankäytön osuus eri toimintojen kesken pienoisopetustilanteessa Palautteiden määrä (n) Kenelle yksilö/ryhmä % Taso yleinen/spesifi % Kohde taito/käyt. Tulokset kertovat siitä, että liikuntatilanteessa opettajaopiskelijan on helpompi antaa yleistä kuin spesifiä palautetta. Taulukossa 3 on esitetty opiskelijoiden eri toimintaluokkiin käyttämä aika. 74 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Video-reflektointi liikunnanopettajakoulutuksessa tapahtumarekisteröintiin (taulukko 2). (Heikinaro-Johansson & Palomäki 1998.) TULOKSET Opettajan ajankäytön ja palautteen analysointi johdattelee tekniseen reflektointiin Opetuksen analysointi aloitettiin systemaattisen observoinnin menetelmin. Esimerkki palautteen annon lomakkeesta ja palautteen analysoinnista TAULUKKO 3. Opettajien antama palaute ensimmäisellä opetuskerralla. Opettajan toiminnan ja palautteen analysoinnin lisäksi opiskelijat kirjasivat muita huomioita omasta opetuskäyttäytymisestään, kuten puheja vuorovaikutuskäyttäytymisestä. Opettajan toimintakategoria naiset (n=17) % miehet (n=15) % yhteensä (n=32) % Järjestely 9 11 10 Tehtävän selittäminen 27 24 26 Ohjaaminen 17 14 16 Palautteen antaminen 10 11 11 Tarkkailu 29 30 29 Muu toiminta 4 11 9 Oppilas suorittaa tehtävää 63 56 60 Huom. Taulukossa 4 on kuvattu opettajien palautteenantoa ensimmäisellä opetuskerralla laskemalla kullekin palautekategorialle keskiarvot. Keskiarvot on laskettu käyttämällä prosentuaalista osuutta kunkin palautteen esiintymisestä. Tämä on luonnollista, koska opiskelijoiden tehtävänä oli nimenomaan opettaa ryhmälleen liikuntataitoja. TAULUKKO 2. Huudahdukset kuten ”Hyvä” tai ”Hyvä lyönti” olivat yleisiä. Opiskelijat kirjaavat ensin videolta kaikki opettajan palautelausumat lomakkeelle, ja jokainen palaute luokitellaan neljässä kategoriassa sen mukaan 1) kenelle palaute on suunnattu (yksilölle vai ryhmälle), 2) millainen on palautteen taso (yleinen vai spesifi), 3) mikä on palautteen kohde (taito vai käyttäytyminen) ja 4) millainen on palautteen laatu (positiivinen, korjaava vai negatiivinen). Opettajat olivat myös hyvin kannustavia. Opiskelijat käyttivät yli puolet opetustuokion kestosta opettamiseen eli tehtävien selittämiseen, ohjaamiseen ja palautteen antamiseen. % naiset 26 61/39 59/41 87/13 70/28/2 miehet 22 67/33 67/33 78/22 77/23/1* yhteensä 24 64/ 36 63/37 83/17 73/25/1* *desimaalien pyöristämisestä johtuen summa on 101 TAULUKKO 4. opettajan toimintakategorioiden summa ei ole 100 % observointiviiveen tai luokkapäällekkäisyyksien takia. Opiskelijat antoivat opetustuokiossa ensimmäisellä opetuskerralla keskimäärin 23 palautetta. Suurin osa palautteesta oli suunnattu yksilöille (64 %), palaute oli yleisimmin yleistä (63 %), taitoon kohdistuvaa (83 %) ja laadultaan positiivista (73 %)
Suurin osa opiskelijoista (94 %) saavutti muutostavoitteensa. ”Palautteenannon sekä määrällinen että laadullinen lisääminen tulee olemaan yksi tärkeimmistä kehityskohteistani uusia opetuskertoja silmällä pitäen. Pyrin minimoimaan instruktion kestoa toisen opetustuokion aikana ja siten myös lisäämään oppilaiden harjoitusaikaa tunnin aikana. Henkilökohtaisuuden ja spesifiyden lisäksi kolmas tavoitteeni on ollut se, miten pystyisin kiinnittämään enemmän huomiota siihen, miten asioita saisi perusteltua. Luokittelun ensimmäisessä vaiheessa tutkijat löysivät 18 erilaista tavoiteluokkaa, joista muodostettiin luokittelun toisessa vaiheessa viisi sisällöllisesti yhdenmukaista luokkaa. Luultavasti ainakin osaksi sen takia myös ”hyvä” -sanan käyttö oli yleistä, kun muuta palautetta en keksinyt antaa.” (Annu) Opiskelijoiden tulkinnallinen reflektio sisälsi myös muutostavoitteen toteutumisen arvioinnin ja syiden etsimisen sille, miksi tavoitteessa onnistuttiin tai epäonnistuttiin. Palaute pitäisi saada suunnatuksi opetettavaan taitoon.” (Pekka) Opiskelijan valmiuteen syventää tulkinnallista reflektoida opetusohjaamis-oppimistapahtumasta vaikuttaa mm. ”Heikkouksissa näkyi selvästi tietämättömyys sulkapallon tekniikasta. Muutostavoitteiden muotoilu helpottui, kun opiskelija kertoi tuloksistaan ulkopuoliselle, ja opettajan esittämien kysymysten avulla opiskelijan huomiota ohjattiin tulosten monipuoliseen tarkasteluun. Ensimmäisen opetuskierroksen ja opetuksen analysoimisen ja reflektoinnin pohjalta opiskelijat miettivät, millaisia muutoksia he toivoisivat omaan opetuskäyttäytymiseensä, ja miten omaa opetuskäyttäytymistä olisi mahdollista kehittää. Opiskelijoiden väliset erot taidossa ja valmiudessa reflektoida omaa opetuskäyttäytymistään ja opettajuuttaan näkyivät selvimmin juuri vahvuuksien ja kehittämishaasteiden reflektoinnissa. --, joka [merkityksen antaminen] onnistuessaan vaikuttaa motivaation lisäksi myös oppilaan ja opettajan suhteen syvenemiseen, sillä opettajalla voi olla iso rooli oppilaan ajattelun kehittäjänä. 75 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Video-reflektointi liikunnanopettajakoulutuksessa Tulkinnallinen reflektio: syiden etsimistä, muutostavoitteiden asettamista ja tavoitteen toteutumisen analysointia Opiskelijoita ohjattiin tulkinnalliseen reflektioon haastamalla heitä pohtimaan syitä saamilleen observointituloksille. Esimerkiksi opettajan antaman palautteen yksityiskoh. Numeeriset arviot osoittivat, että suurin osa opiskelijoista (85 %) arvioi systemaattisen observoinnin menetelmät hyödyllisiksi tai erittäin hyödyllisiksi Liki 90 prosenttia arvioi oman opetuksen videoinnin olevan hyödyllistä tai erittäin hyödyllistä. ”Valitsin toiselle opetuskerralle tarkkailtavaksi asiaksi tehtävän selittämiseen käytetyn ajan sekä oppilaan tehtävän suorittamiseen käyttämän ajan. ”Toiselle opetuskerralle tavoitteenani oli vähentää selitykseen käytettävää aikaa, lisätä spesifiä palautteen antoa ja käyttää vaihtelevia työtapoja. Muutostavoitteisiin pyrittiin erilaisin keinoin esimerkiksi kokeilemalla oppilasjohtoista opetustyyliä tai valitsemalla huolellisemmin opetussisällöt. --. Osa opiskelijoista pystyi peilaamaan saatuja tuloksia opettajuuden arvoihin eli siihen, mitä he pitivät opettamisessa tärkeänä, ja miten he näkivät oppilaan roolin liikunnassa. Opettajan ja oppilaan toiminnan välillä nähtiin yhteys ja opettajan toimintaa muuttamalla pyrittiin lisäämään oppilaan aktiivista aikaa ja mahdollisuuksia oppimiseen. Kullekin muodostetuista luokista laskettiin prosenttiosuus sen mukaan, kuinka moni asetti itselleen kyseisen muutostavoitteen. Myös raportin kirjoittaminen ja oman toiminnan reflektointi kurssin lopussa nähtiin hyödyllisenä opettajuuden kehittymisen kannalta (84 %). Kaikki opiskelijoiden nimeämät muutostavoitteet (n=72) kirjattiin ja luokiteltiin sisällön erittelyn (vrt. Tuomi & Sarajärvi 2002, 107–108) avulla. Observointimenetelmien avulla opiskelijoita ohjattiin kiinnittämään huomiota sellaisiin opettajan toiminnan piirteisiin, jotka pelkän opiskelijan itsenäisen videon katsomisen perusteella saattaisivat jäädä huomitta. ”Ensimmäisen opetustuokion jälkeen kävimme observointitulokset läpi ohjaavan opettajan kanssa. Analyysituloksia tarkasteltiin sekä opiskelijaparin kanssa että kurssin opettajan kanssa. Selitykseen käytetty aika väheni toisella opetuskerralla merkittävästi. hänen käsityksensä opettajuudesta, oppimisesta ja opetustapahtumasta. Muodostetut luokat olivat: opettajan tai oppilaan toiminnan ja ajankäytön muutos (53 %), palautteenannon muutos (59 %), puheja vuorovaikutuskäyttäytymisen muutos (53 %), oppilaslähtöisen työtavan käyttäminen (47 %), sekä muut muutostavoitteet (13 %). Opettaminen ja siihen liittyvät kehittämishaasteet saatettiin nähdä lähinnä teknisinä suorituksina, jolloin videoja observointipalautteen reflektoiminen jäi opiskelijalla enimmäkseen tekniselle tasolle. Alussa ohjeistin pisteet, joihin oppilaat jakautuivat alkuohjeistuksen jälkeen. Mietimme mihin asioihin toisella opetuskerralla tulisi kiinnittää huomiota, ja missä asioissa on parannettavaa.” (Mikko) Yli puolet opiskelijoista (53 %) mainitsi muutostavoitteissaan jonkin opettajan tai oppilaiden ajankäyttöön liittyvän tavoitteen. Lyhenemiseen vaikutti eniten opetuskerran rakenteen muutos ja oppilaslähtöisempi opetustyyli, ei niinkään selitysten selkeyttäminen.” (Jenni) ”Toinen opetus oli hyvin erityyppinen. Spesifiä palautetta oli vaikea antaa, sillä minun oli vaikea nähdä, mikä meni suorituksessa oikein sekä hahmottaa oppilailla olevia sulkapallon tekniikkavirheitä. ”Minulla on ollut pitkään työn alla kolme palautteeseen liittyvää kehityskohtaa, joista kaksi on jo tämänkin observoinnin mukaan hyvin kehittymässä. Merkitysten löytäminen on palkitsevaa ja parhaassa tapauksessa antaa syyn jatkaa liikunnan harrastamista myös ilman ryhmää ja opettajaa.” (Emma) Opiskelijoiden kokemukset video-observoinnin ja reflektoinnin hyödyllisyydestä Kurssin lopussa opiskelijoita pyydettiin arvioimaan kurssilla käytettyjen menetelmien eli systemaattisen observoinnin, opetuksen videoinnin ja raportin kirjoittamisen hyödyllisyyttä. Perusteluna tälle on se, että haluan oppia organisoimaan tunnin didaktisesti hyvin siten, että oppilaille jää paljon aikaa harjoitella ja näin ollen myös taidon oppiminen voi tehostua tunnin aikana.” (Olli) Monet opiskelijat (59 %) pohtivat myös palautteenantoon liittyviä haasteita ensimmäisellä opetuskerralla ja syitä esimerkiksi siihen, miksi suurin osa opettajan antamasta palautteesta oli yleistä. Pohdin tunnin jälkeen, että tämä opetustyyli sopii aktiivisille oppilaille, mutta passiiviset oppilaat eivät välttämättä motivoidu omatoimisesta työskentelystä.” (Sami) Kurssilla opiskelijoita kannustettiin syventämään tulkinnallista reflektiotaan omien vahvuuksien ja kehittämishaasteiden pohtimisella. Nämä opiskelijat näkivät opetusteknisten asioiden taustalle ja pohtivat omaa opettajapersoonaansa ja tapaansa kohdata oppilaita. Se, että kurssilla oli kaksi opetuskertaa ja kahden opetuskerran vertailu oli mahdollista, nähtiin hyödyllisenä. Useista raporteista kävi ilmi, että opetustilanteessa oli vaativaa antaa spesifiä palautetta etenkin, jos opetettava aihe ei kuulunut opiskelijan omiin vahvuusalueisiin, tai jos sisältötieto opetettavasta aiheesta oli suppea. Suurin osa opiskelijoista asetti itselleen kaksi muutostavoitetta. --
Väitöskirja. 1986. Effects of interventions on differential treatment of boys and girls in elementary physical education lessons. ”Tää koulutuks ei oo tehnyt musta pelkkää jumppamaikkaa” Substantiivinen teoria aikuisoppilan ammatillisen kasvun holistisesta prosessista liikunnanopettajakoulutksessa. 2012. Journal of Teaching in Physical Education 13 (1), 46–61.. Aiemmin opetusta on observoitu yleisemmin, mutta tässä projektissa analysointimenetelmien laajuus, monipuolisuus ja spesifisyys toivat uutta näkökulmaa observoinnin hyödyistä.” (Ida ja Hanna). liikunnan pätevöittämiskoulutusta koskevassa tutkimuksessa, jossa huomattiin, että kouluissa epäpätevinä opettajina työskennelleillä henkilöillä oli hyvät valmiuden omaksua ja liittää teoriatietoa käytännön kokemuksiin (Aarto-Pesonen 2013). Samankaltaisia tuloksia on saatu nk. Anderson & G.T Barrette (toim.) What’s going on in the gym: Descriptive studies of physical education classes. Teoksessa W.G. Graham, K. --. Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää opettajaksi opiskelevien opetuskäyttäytymisen muutoksia ja niiden pysyvyyttä pidemmällä aikavälillä sekä opintojen eri vaiheissa. Tämän tutkimuksen aineistolainaukset osoittavat, että opetusta analysoimalla voi oppia enemmän kuin pelkästään opettamalla. Atjonen, P. Anderson, W.G. Monet opiskelijat pohtivat video-reflektoinnin etuja opettajaksi kehittymisessä, ja se nähtiin hyödyllisenä työkaluna myös tulevaisuudessa. 76 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Video-reflektointi liikunnanopettajakoulutuksessa tainen analysoiminen vaatii toteutuakseen sekä välineet että ohjeet analyysin suorittamiseen. M. He löysivät opetuksestaan ne asiat, joiden näkemiseen ohjattiin. Tutkimus vahvisti artikkelin kirjoittajien näkemystä siitä, että opettajaksi kasvaminen ei ole vain henkilökohtainen prosessi, vaan osallistuvan tiedonjakamisen ja tiedon luomisen prosessi. Videointi sopii toiminnallisten tilanteiden analysointiin erinomaisesti (Van der Mars 1989; Veal & Andersson 2011), joten on varsin tarkoituksenmukaista, että tuleville liikunnanopettajille opetetaan opetus-oppimistilanteen tutkimusta videoinnin avulla. Etscheidt, S., Curran, C.M. & Sawyer, C.M. E. Opiskelijoilla oli jo nyt hyvät valmiudet reflektoida opetustilannetta ja on mahdollista, että he tulevissa opetusharjoittelutilanteissa tai työelämässä reflektoivat myös opetuksen taustalla vaikuttavia moraalisia, eettisiä ja yhteiskunnallisia tekijöitä. Videoidut opetustilanteet tai oppitunnit antavat hyvän pohjan opetuksen reflektoinnille ja video-reflektointia tulisikin käyttää entistä enemmän ja tehokkaammin hyödyksi opettajankoulutuksessa (Tripp & Rich 2012). Tällainen observointi toimii mielestämme erittäin hyvänä ammattitaidon kehittämisen keinona myös kokeneimmille liikunnanopettajille” (Matti ja Sami) ”Yllätyimme, miten valottava vaikutus observoinnilla on omaan opettajuuteen. Promoting reflection in teacher preparation programs: A multilevel model. 1978. Korthagenin ja Vasolosin esittämä reflektoinnin kehämalli (Marzano 2012, 10–11) kuvasi hyvin opiskelijoiden reflektoinnin vaiheita kurssin aikana. Tulosten mukaan videon pohjalta tehdyt systemaattiset observoinnit ohjasivat tarkoituksenmukaisesti opiskelijoiden teknistä reflektiota. Video-reflektio soveltuu opetusmenetelmänä hyvin opettajankoulutukseen. Itsensä ”ulkopuolelta” nähdessä esille nousee helposti sellaisia omaan toimintaan liittyviä seikkoja ja havaintoja, joita ei itse ole mahdollista huomata. Toinen rajoite liittyy opiskelijoiden tekemien tietokonepohjaisten LOTAS-analyysien luotettavuuteen. Osa opiskelijoista kykeni reflektioon, jossa he pohtivat syvällisesti kehittymistään opettajiksi. 1993. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten liikunnanopiskelijat reflektoivat omaa opetuskäyttäytymistään Tutkiva opettaja -kurssilla, jossa analysoidaan omaa opetuskäyttäytymistä erilaisia observointimenetelmiä ja videoita apuna käyttäen. & Barrette, G.T. Becoming a teacher in the crossfire of videocameras. Riittävän konkreettisen observointimateriaalin varassa opiskelija voi jo koulutuksen alkutaipaleella päästä kiinni opetuksen kriittiseen arviointiin, oman opetuskäyttäytymisen analysointiin, syiden ja seurausten pohtimiseen sekä oman opettajuuden rakentamiseen. Konkreettiset tulokset omasta opetuksesta eli luvut ja prosenttiosuudet olivat monille tärkeitä ja antoivat opiskelijalle täsmällistä tietoa opetuksen kulusta. Nämä opiskelijat havainnoivat opetuksestaan myös sellaista, mitä kurssilla ei yhteisesti observoitu, tai mihin ei kehotettu kiinnittämään huomiota. Teacher Education and Special Education 35 (1), 7–26. Videoiden ja videoinnin opetuskäyttö on lisääntynyt viime aikoina, sillä teknologia on yhä kehittyneempää (Rich & Hannafin 2009). Tämän tutkimuksen kohteena oleva kurssi ajoittui yhteen lukukauteen ja kesti 12 viikkoa. 1998. Opiskelijoiden reflektiivinen ajattelu kehittyi kurssin aikana ja raporttien kirjoittaminen syvensi opiskelijoiden reflektointia. Kurssilla oli opiskelijoita, jotka seurasivat tarkasti annettuja ohjeita ja suorittivat annetut tehtävät. Acta universitasis Ouluensis E34. Oulun yliopisto. Jyväskylä yliopisto. C., French, K. Journal of teaching in physical education 5 (3), 166–175. Palaute-luokassa yksimielisyyskerroin jäi heikoksi, sillä palautteen analysoiminen kestonrekisteröinnillä on haastavaa. Teacher behavior. Studies in Sport, Physical education and health 192. Yleisesti kurssi koettiin hyödyllisenä ja etenkin ne opettajat, joilla oli aikaisempaa ohjaamistai opettajakokemusta, kokivat kurssin antoisana. ”Kuvattu videomateriaali toimii loistavana itsereflektoinnin työvälineenä myös jatkoa ajatellen. Saatavilla on myös aiempaa enemmän sovelluksia, joiden avulla videoiden observoiminen ja analysoiminen on helpompaa. Tutkimuksen mukaan opiskelijoilla oli hyvät valmiudet muuttaa opetuskäyttäytymisestään tavoitteiden suuntaisesti jo näinkin lyhyellä aikavälillä. Tämän tutkimuksen rajoituksiin kuuluu suhteellisen pieni otos, jonka vuoksi vertailuja esimerkiksi sukupuolten, ikäryhmien tai koulutustaustan suhteen ei ollut mielekästä tehdä. Tavoitteena on auttaa opiskelijaa reflektoimaan omaa toimintaansa opettajana ja sitä kautta vahvistaa opiskelijan käsitystä itsestään tulevana liikunnanopettajana vahvuuksineen ja kehittämishaasteineen. Videon pohjalta tehdyt observoinnit joko tukivat opiskelijan aiempaa käsitystä omasta opetuskäyttäytymisestä tai auttoivat näkemään ja tiedostamaan asioita, joihin opiskelija ei ollut opettaessaan tai sen jälkeen osannut kiinnittää huomiota. Kiitokset opetusja kulttuuriministeriölle, joka on rahoittanut tutkimusta. & Woods, A. Dunbar, R.R & O’Sullivan, M.M. Osalle opiskelijoita yhdessä tehdyt analyysit olivat ikkunoita uudenlaiseen näkemiseen ja tiedostamiseen. Observing and interpreting teaching-learning processes: Novice PETE students, experienced PETE students, and expert teacher educators. Videoinnin opiskelijat kokivat kurssilla mielenkiintoiseksi ja hyödylliseksi. 2013. Se, että kurssi sisälsi kaksi videoitua opetuskertaa, mahdollisti myös reflektoinnin asteittaisen syventämisen ja opiskelijoiden raporteista oli tunnistettavissa Van Manenin (1977) sekä Tsangaridoun ja O’Sullivanin (1994) esittämät reflektoinnin tasot teknisestä tulkinnalliseen. LÄHTEET Aarto-Pesonen, L. Newtown, CT: Motor Skills: Theory into Practice, 25–38. Opettajan toimintakategorioista tarkkailussa, tehtävän selittämisessä ja järjestelyssä saavutettiin suositeltu luotettavuuden taso tarkkailijoiden välisessä yksimielisyydessä
& Krull, E. eISBN: 9780983351252 McKenzie, T. Heikkinen, E. 77 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Video-reflektointi liikunnanopettajakoulutuksessa Heikinaro-Johansson, P. J. Journal of Teacher Education 60 (1), 52–67. Boogren, T., Heflebower, T., Kanold-Mcintyre, J. McKenzie, T. Opettajankoulutuslaitos. Physical education and sport pedagogy 13 (2), 109–129. The influence of video analysis on the process of teacher change. Heikkinen, E. Teaching and Teacher Education 27 (8), 259–267. & V.H. Teoksessa J. Knowledge and teaching: Foundations of the new reform. Physical education teacher effectiveness in a public health context. Computers & Education 55, 1772–1782. Shulman, L. Conceptualizing and facilitating active learning: Teachers’ video-stimulated reflective dialogues. Metzler, M.W. 1990. 1989. L. 2007. Development of an observation instrument, and its application to teacher training and program evaluation. Lapin yliopisto. & Heikinaro-Johansson, P. Powell, E. Fyysisen aktiivisuuden mittaaminen koulun liikuntatunnilla systemaattisella LOTAS -observointimenetelmällä ja ActiGraph wGT3X+ kiihtyvyysmittarilla. 1997. 1994. 1998. Jyväskylän yliopisto. Zakrajsek. Heikkinen, H.L., Kontinen, T. Teoksessa R. Tripp, T.R. 2013. Cruz Quebrada, Portugal: Edicoes FMH, 221–225. & Sarajärvi, A. ”Teacher as researcher approach” in Finnish physical education teacher education. & Heikinaro-Johansson, P. Diniz, L., Carvalho, & M. Liikuntakasvatuksen laitos. Journal of Teaching in Physical Education 11 (2), 195–205. Opetusministeriö. Turku: Finnish Educational Research Association, 31–50. Development of a self-observation mastery intervention programme for teacher education. 2013. Newhouse, C.P., Lane, J. Seurantatutkimus luokanopettajaksi opiskelevien suunnitteluorientaation, sisäisten mallien, opetustilanneajattelun ja reflektion kehittymisestä. 2004. L., Sallis, J. 1991. & Häkkinen, P. Heikinaro-Johansson, P. 2014. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Teaching and Teacher education 34 (Aug.), 56–65. & Ha, A.S. Väisänen (toim.) Tutkiva opettajankoulutus -taitava opettaja. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:44. A. Enkenberg, E. 2005. 1977. & Schwindt, K. 1995. Onofre (toim.) Research on teaching and research on teacher education. Teoksessa F. Toward teacher maturity. Chmpaign, IL: Human Kinetics. Seidel, T., Stürmer, K., Blomberg, G., Kobarg, M. J. Uudistava oppiminen: kriittinen reflektio aikuiskoulutuksessa. & Renkl, A. 2002. & Ahteenmäki-Pelkonen, L. Linking ways of knowing with ways of being practical. Ohjaus pedagogisena päätöksentekona. Marzano, R. 1985. Rovio & L. & Kansanen, P. Syrjälä (toim.) Toiminnasta tietoon: Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. & Brown, C. 2013. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 52. Educating the reflective practitioner: toward a new design for teaching and learning in the professions. 2002. Laine, T. Palomäki, S. L. Reflectice Practice 6 (3), 401–418. Jyrhämä, R., Kynäslahti, H., Krokfors, L., Byman, R., Maaranen, K., Toom, A. Heikkinen, L.T. 2003. Australian Journal of Teacher Education 32 (3), 1–12. 2009. Video annotation tools: technologies to scaffold, structure, and transform teacher reflection. Heinilä, L. Savolainen & P. & Heikinaro-Johansson, P. & Lounsbery, M. 1987. Palomäki, S. Liikunta & Tiede 51 (1), 56–63 Jyrhämä, R. 2008. & Kingston, K. Guided reflection for supporting the development of student teachers’ practical knowledge. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, 78–81. & Rich, P. Liikunnanopettajaksi opiskelevat oman opetuskäyttäytymisen kehittäjinä didaktisen observoinnin kurssilla. Väitöskirja. Using a web-enabled video system to support student–teachers’ self-reflection in teaching practice. Mancini (toim.) Analyzing physical education and sport instruction, 2 painos. Research Quarterly for Exercise and Sport 84 (4), 419–430. Jyväskylän yliopisto. 2009. Systematic observation: An introduction. Journal of Teacher Education 36 (4), 55–59. Helsingin yliopisto. Niemi, H. San Francisco, CA: Jossey-Bass. Jyväskylän yliopisto. Rich, P. 2011. 1987. Koulun liikuntatuntien sisältötutkimus. Lahti: Helsingin yliopiston Lahden tutkimusja koulutuskeskus. & Pickering, D. Leijen, Ä., Allas, R., Toom, A., Husu, J., Marcos, J-J,M., Meijer, P., Knezic, D., Pedaste, M. Teoksessa: H.L. 2002. Seidel, T., Blomberg, G. International Journal of Physical Education 42 (1), 19–26. 2012. Acta Universitatis Lapponiensis 35. Instructional strategies for using video in teacher education. S. A. Väitöskirja. Darst, D.B. Videoiden käyttö tutkimuksen apuvälineenä. Instructional supervision for physical education. Journal of Teaching in Physical Education 17 (1), 2–25. Huovinen T., Hirvensalo M., Kulmala J., Palomäki S., Tammelin T. The role of reflection in shaping physical education teachers’ education values and practices. Jakku-Sihvonen & H. Niemi (toim.) Research-based teacher education in Finland -reflections by Finnish teacher Educators. Valistus on viritetty. Rovio & L. Carreiro da Costa, J. Developing teaching skills in physical education. Varstala, V., Telama, R. Champaign, IL: Human Kinetics, 3–17. Developing the teaching skills of physical education students through self-eveluation. 2006. Palomäki, S. Tuomi, J. Becoming a Reflective Teacher. SOFIT: System for Observing Fitness Instruction Time. Acta Universitatis Tamperensis 1016. Using pedagogical reflective strategies to enhance reflection among preservice physical education teachers. 2014. 2006. R. 2008. 2007. Teoksessa: P.W. 2010. Analysis of interaction processes in physical education. Reflecting on teaching practices using digital video representation in teacher education. The theory of planned behavior: predicting preservice teachers’ teaching behavior towards a constructive approach. & O’Sullivan, M. & O’Sullivan, M. Procedia – Social and Behavioral Sciences 112, 314–322. Mezirow, J., Lehto, L. G. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. Teaching and Teacher Education 28 (5), 728–739. Bloomington, IN: Marzano Research Laboratory. Liikunta & Tiede 40 (5-6), 10–15. Tutkimuksia 236. Tampereen yliopisto. & Jakku-Sihvonen, R. F., & Nader, P. Tornberg, A. Wang, C.L. Teacher learning from analysis of videotaped classroom situations: Does it make a difference whether teachers observe their own teaching or that of others. Syrjälä (toim.) Toiminnasta tietoon: Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. Opettajaksi opiskelevien pedagoginen ajattelu ja ammatillinen kehittyminen liikunnanopettajakoulutuksessa. LOTAS Liikunnanopetuksen tarkkailuja analysointisysteemi. Vienola, V. Helsinki: Kansanvalistusseura, 39–76. 2006. Huomisen opettajat. Veal, M. Studies in Sport, Physical Education and Health 142. Siedentop 1989. Analysis of teaching and learning in physical education. Toiminnan tutkimisen suuntaukset. Sudbury, MA: Jones & Bartlett. 1987. 2004. Schön, D.A. Helsinki: Kansanvalistusseura, 144–162. Tsangaridou, N. 2011. & Varstala, V. 2005. & Heikinaro-Johansson P. Sport, Education and Society 18 (2), 222–242.. & Andersson, W. 2000. Research-based teacher education. Van der Mars, H. 2000. Helsinki: Tammi. Van Manen, M. CA: Mountain View. Studies in Sport, Physical Education and health 81. Harvard educational review 57, 1–23. Curriculum Inquiry 6 (3), 205–228. Käyttäjän ohjekirja. & Hannafin, M. & Syrjälä, L. Luokanopettajakoulutus ammatillisen identiteetin rakentajana. European Journal of Teacher Education 31 (1), 1–16. Morgan, K. Teoksessa: H.L. The appreciation and realisation of research-based teacher education: Finnish students’ experiences of teacher education. Tsangaridou, N. Pickle, J. Toimintatutkimuksen arviointi. 2012. Opettajankoulutus 2020. Journal of teaching in physical education 14 (1), 13–33. & Palomäki, S. Kong, S.C
Suomessa ongelmien diagnosoinnissa käytetään käsitteitä kehityksellinen koordinaatiohäiriö ja motoriikan kehityshäiriö. Liikunta & Tiede 52 (1), 78–86. The results showed that cultural translation is successful and on the basis of the pretest the questionnaire worked as it was supposed to work: it separates the motor learning difficulties from typically developing children. Liikunta & Tiede 52 (1), 78–86. Motoriikan havainnointilomake (MOQ-T-FI) suomalaisille opettajille – Motor Observation Questionnaire for Teachers -lomakkeen kulttuurinen kääntäminen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä kulttuurinen käännös hollantilaisesta opettajille kehitetystä Motor Observation Questionnaire for Teachers (MOQ-T) -lomakkeesta (suomeksi Motoriikan havainnointilomake, MOQ-T-FI). Keywords: MOQ-T, questionnaire, developmental coordination disorder, motor learning difficulties, cultural adaptation TIIVISTELMÄ Asunta, P., Viholainen, H., Westerholm, J. Many children present with co-occuring conditions in addition to their motor difficulties. Sähköposti: piritta.asunta@gmail.com ABSTRACT Asunta, P., Viholainen, H., Westerholm, J. & Rintala, P. In Finland we use terms `developmental coordination disorder, DCD´ and `motor developmental disorder´ to describe these children. Tutkimus antoi alustavaa tietoa mittarin validiteetista ja sen soveltuvuudesta suomalaisten opettajien käyttöön. Motorisen oppimisen vaikeuksia kuvaava termistö on hyvin kirjavaa. Opettajat pitivät lomaketta käyttökelpoisena, helposti ymmärrettävänä ja tarpeellisena oppilaiden motorisen oppimisen vaikeuksien tunnistamisessa. Culture adaptation process has six stages, in accordance with the Beaton et al. Despite the fact that disorder is so common, teachers lack tools to identify the children who have motor learning problems. Teachers perceived MOQ-T-FI useful, understandable and necessary to help them in identifying problems in motor learning. Tulokset osoittivat, että kulttuurinen kääntäminen onnistui hyvin. Vaikka häiriö on yleinen, liikuntaa opettavilta opettajilta puuttuu työkalut motoriikan oppimisvaikeuden tunnistamiseen kouluympäristössä. 045 8903 780. 2015. We tried to explore whether the Finnish version of MOQ-T was successfully adapted to our culture. Asiasanat: MOQ-T, kehityksellinen koordinaatiohäiriö, motorisen oppimisen vaikeudet, havainnointilomake, kulttuurinen kääntäminen. 2015. Kulttuuriin sopeuttaminen tehtiin kuuden vaiheen kautta noudattaen Beatonin ja muiden (2000) antamia ohjeita kyselylomakkeiden kulttuurisesta kääntämisestä. (2000). Children with motor learning difficulties is a heterogeneous group which terminology is also very diverse. Lapsia, joilla on motorisen oppimisen ongelmia, arvioidaan olevan noin 5–6 prosenttia ikäluokasta; jokaisessa koululuokassa on siis keskimäärin yksi oppilas, joka tarvitsee motoriseen oppimiseensa tukea. DCD affects 5 to 6 % of school aged children, meaning that each classroom has an average of one student who needs help with motor learning. Cultural Adaptation of Motor Observation Questionnaire for Teachers – development of Finnish version (MOQ-T-FI). The purpose of this study was to make a cultural translation from the Motor Observation Questionnaire for Teachers (MOQ -T) developed in Dutch. Moreover, little information of this phenomenon is available within educational literature. & Rintala, P. This study also aimed to obtain preliminary information of the validity of the instrument and its feasibility for Finnish teachers' evaluation. 78 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • MOQ-T-lomakkeen kulttuurinen kääntäminen MOTORIIKAN HAVAINNOINTILOMAKE (MOQ-T) SUOMALAISILLE OPETTAJILLE – MOTOR OBSERVATION QUESTIONNAIRE FOR TEACHERS -LOMAKKEEN KULTTUURINEN KÄÄNTÄMINEN PIRITTA ASUNTA, HELENA VIHOLAINEN, JARI WESTERHOLM, PAULI RINTALA Yhteyshenkilö: Piritta Asunta, Mankolantie 13 a, 40200 Jyväskylä Puh. Se erotteli hyvin lapset, joilla on motorisen oppimisen vaikeuksia, niistä, joilla motorinen suorituskyky oli iänmukainen. Esitestauksen perusteella suomalainen versio vastasi rakenteellisesti kohtuullisen hyvin alkuperäistä
Motorisen oppimisen vaikeuksien seulonta Motoriikan havainnointilomakkeiden avulla voidaan tunnistaa suuresta joukosta ne 6?9-vuotiaat lapset, joilla on riski kehityksellisiin motorisen oppimisen ongelmiin. Tällaiset laaja-alaiset motoriseen säätelyyn liittyvät ongelmat heijastuvatkin lapsen arjessa hyvin monenlaisiin toimintoihin, kirjoittamisesta aina pallonkäsittelytaitoihin ja kehon hahmottamiseen (Kirby ym. 2007), jota osa tutkijoista pitääkin tällä hetkellä niin sanottuna ”kultaisena standardina” kehityksellisten koordinaatiohäiriöiden seulonnassa. Motoriset ongelmat saattavat kuitenkin ilman minkäänlaista interventiota myös hävitä iän myötä (Visser 2003). He saattavat olla lapsia, joilla on motorisen oppimisen ongelmia, ja heitä arvioidaan olevan noin 5–6 prosenttia ikäluokasta (APA 2013). Osalla lapsista motoriikan oppimisvaikeudet tulevat esiin vasta kouluiässä. Erityisesti tasapainotaidot ovat heikentyneet, ja yhä useammalla lapsella on tämän vuoksi tarvetta tehostetulle motoristen taitojen harjoittamiselle (Roth ym. Tällä hetkellä ei voida vielä luotettavasti erottaa niitä lapsia, jotka tarvitsevat tukitoimia ja joilla motoriikan oppimisvaikeus on pysyvämpi. Siellä lapsi testataan yliopistollisessa sairaalassa standardoidulla testillä (MABC-2, Henderson ym. 2007), ja tämän lisäksi niin opettajat kuin vanhemmat täyttävät omat havainnointilomakkeensa. Testiä käytetään Suomessa jo melko laajasti, mutta siitä ei ole saatavilla suomenkielistä standardoitua versiota ja normistoa, joten testin tuloksiin tulee suhtautua kriittisesti (EACD 2011). 2009). 2010). 2012) suosittelee käytettäväksi kahta vaihtoehtoista termiä: joko American Psychiatric Associationin DSMV-tautiluokituksen mukaista termiä kehityksellinen koordinaatiohäiriö (Developmental Coordination Disorder, DCD) (APA 2013), joka on yleistynyt tutkimuskäyttöön, tai Euroopassa käytössä olevan tautiluokituksen mukaista termiä motoriikan kehityshäiriö (ICD-10 1992). 2013; Visser 2003). Kehityksellisen koordinaatiohäiriön syyt ovat yhä osittain epäselvät. Motoriikan kehityshäiriöt vaikuttavat negatiivisesti myös fyysiseen terveyteen, sillä ne ovat yhteyksissä kehon koostumukseen, sydänja verenkiertoelimistön kuntoon, lihasvoimaan ja -kestävyyteen, anaerobiseen kynnykseen sekä fyysiseen aktiivisuuteen (Rivilis ym. Havainnointilomakkeita yhdistää se, että näiden perusteella ei yleensä tehdä diagnoosia, vaan lomakkeiden tarkoitus on lasten motorisen oppimisen vaikeuksien tunnistaminen. 2012); suhdeluku on 2–7:1 (APA 2013). Äskettäin tehdyn laajan meta-analyysin perusteella kehityksellisten koordinaatiohäiriöiden keskeisin motorinen ongelma näyttäisi olevan toiminnan ennakoinnissa ja pysyvien liikemallien kehittymisessä (Wilson ym. 2011; Westendorp ym. Motorisen oppimisen vaikeudet heijastuvat myös useille muille kehityksen alueille ja ovat siksi riski lapsen ja nuoren tasapainoiselle ja kokonaisvaltaiselle kehitykselle. 2003). Ahdistusja masennusoireiden todennäköisyys näyttäisi kasvavan, kun motorisen oppimisen vaikeuksiin liittyy lisäksi tarkkaamattomuutta tai ylivilkkautta (Rasmussen & Gillberg 2000). Motoriset vaikeudet vaikuttavat myös lasten sosiaalisiin suhteisiin (Wagner ym. European Academy of Childhood Disability (EACD 2011) suosittelee standardoitua motoristen taitojen puutteiden seulontaan ja diagnosointiin tarkoitettua Movement Assessment Battery for Children -testiä (MABC-2, Henderson ym. Kehityksellinen koordinaatiohäiriö on suhteellisen pysyvä, sillä vaikeudet säilyvät aikuisuuteen saakka 50–70 prosentilla (APA 2013, 75; Cantell 1998; Cousins & Smyth 2003). 2013; Kantomaa ym. Standardoitujen motoristen testien suorittaminen on puolestaan kallista ja aikaa vievää. 2012; Rigoli ym. Muutoinkin motorisen oppimisen pulmat ilmenevät usein muiden oppimisvaikeuksien yhteydessä (APA 2013; Asotinou ym. Kansankielellä on totuttu puhumaan kömpelöistä lapsista. Motorisen oppimisen ongelmat ovat myös erittäin yleisiä lapsilla, joilla on kielellisiä vaikeuksia: Flapperin ja Schoemakerin (2013) mukaan noin 32 prosentilla ja Rintalan ja muiden (1998) mukaan jopa noin 71 prosentilla. Taustalla on kuitenkin usein aivojen rakenteen tai toiminnan ja hermoston epätyypillinen kehitys tai erilaiset perinataaliset syyt, kuten äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö, alhainen syntymäpaino ja ennenaikainen syntymä (Visser 2003). Haapala ym. Leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio (LENE, Valtonen, Mustonen & työryhmä 2007) pyrkii seulomaan sellaiset kehitykselliset ongelmat, jotka voivat ennakoida oppimisvaikeuksia kouluiässä. Pojilla esiintyy useiden tutkimusten mukaan enemmän motorisia vaikeuksia kuin tytöillä (Blank ym. Koulussa menestymistä vaikeuttavat todennäköisesti myös häiriöt visuaalisspatiaalisessa hahmottamisessa (Cantell ym. Joidenkin tutkimusten mukaan muut oppimisvaikeudet voivat olla motorisen oppimisvaikeuden yhteydessä jopa kolme kertaa yleisempiä kuin niillä lapsilla, joilla motorinen kehitys on iänmukaista (Ahonen 1990). Kun käsittelemme ilmiötä koulukontekstissa, käytämme käsitteitä motorisen oppimisen vaikeus tai motoriikan oppimisvaikeus. 2012), ja päällekkäisyyttä tunne-elämän ja käyttäytymisen pulmien kanssa on havaittu useissa tutkimuksissa (Pieters ym. Erityisesti havaintomotoriikan ongelmat korostuvat niillä oppilailla, joilla on myös kognitiivisen alueen oppimisvaikeuksia (Jongmans ym. Motorisen oppimisen vaikeudet tekevät lapsen arkielämästä hankalampaa, mikä on yksi kehityksellisen koordinaatiohäiriön diagnoosikriteereistä (APA 2013). Ne voivat toimia myös diagnoosin tukena, kuten Hollannissa. Seulontatestin tulisi olla lyhyt mutta kattaa kuitenkin mahdollisimman laajasti kaikki motoriikan osa-alueet (Barnett 2008). Siksi se ei sovellu kouluympäristöön opettajien käyttöön. Nykytutkimukset osoittavat selvän yhteyden heikkojen motoristen taitojen ja akateemisten taitojen välillä (mm. 2013). Toinen ajanjakso, 9–12 vuotta, on vielä myös nopean motorisen oppimisen. taulukko 1). Paras ajankohta omaksua motorisia taitoja ajoittuu 5:n ja 8 vuoden väliin, jolloin motoristen taitojen oppiminen on lapselle luontaisinta. 2005). Monipuolisen harjoittelun puute ei kuitenkaan selitä kaikkien lasten heikkoja motorisia taitoja, vaan niiden taustalla voi olla myös neurobiologinen häiriö (Zwicker ym. 2012; Lingman 2010). 2009). Seulontalomakkeet ovat usein nopeita ja edullisia käyttää. 79 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • MOQ-T-lomakkeen kulttuurinen kääntäminen JOHDANTO Oletko havainnut koulussa lapsia, joiden liikkuminen näyttää kömpelöltä ja jotka eivät mielellään osallistu välitunneilla tai vapaa-ajalla kavereiden kanssa yhteisiin pallopeleihin tai ketteryyttä vaativiin leikkeihin. Motorisen oppimisen ongelmien määrittely Motorisen oppimisen vaikeuksia kuvaava termistö on erittäin kirjavaa niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. 2012; Viholainen ym. Lasten motorisilla perustaidoilla on pitkäkestoisia terveydellisiä seurauksia, sillä ne vaikuttavat siihen, miten aktiivisesti myöhemmin elämässä liikumme (Kalaja 2012; Timmons 2012). 2011). Suomessa lasten motorisia taitoja arvioidaan järjestelmällisesti lähinnä lastenneuvoloissa neurologisen kehityksen arvioinnin pohjaksi. 2003). Vaikka lapsen toiminnan arviointi oikeassa ja aidossa ympäristössä lisää motorisen oppimisen vaikeuksien arvioinnin ja diagnosoinnin luotettavuutta (Cools 2009; Wilson 2005), opettajille soveltuvaa arviointivälineistöä on kansainvälisestikin hyvin rajallisesti saatavilla (ks. Testi on lisäksi kallis ja aikaa vievä ja vaatii testaajalta erityistä perehtyneisyyttä (Cools ym. Alle 5-vuotiailla lapsilla kehityksellisiä koordinaatiohäiriöitä tunnistetaan kuitenkin hyvin harvoin (Sugden & Wade 2013), vaikkakin motorisen kehittymisen viivästyminen on saattanut olla jo neuvolan seurannassa ennustamassa motoriikan oppimisvaikeuksia. European Academy of Childhood Disability (EACD; Blank ym. 2011). Viime vuosikymmeninä, kun fyysinen aktiivisuus on vähentynyt, ovat lasten motoriset taidot muuttuneet
Tutkimuksen tarkoituksena on tehdä MOQ-T:n kulttuurinen kääntäminen ja selvittää, onko Motoriikan havainnointilomakkeen (MOQ-T-FI) kulttuurinen käännös onnistunut. Havainnointilomakkeita motorisen oppimisen vaikeuksien tunnistamiseen. 2011; EACD 2011). Children’s Self-Perceptions of Adequacy in and Predilection for Physical Activity (CSAPPA) Hay ym. Neljännessä vaiheessa asiantuntijaryhmä, joka koostui lomakkeen kääntäjistä ja motorisen kehityksen eri alojen asiantuntijoista (liikuntapedagogiikka, psykologia, erityispedagogiikka), muotoili tehdyistä käännöksistä alustavan version MOQ-T-lomakkeen suomennokseksi, jota kutsutaan jatkossa Motoriikan havainnointilomakkeeksi (MOQ-T-FI). Tämän tutkimuksen keskeinen motiivi onkin saada opettajat tietoisiksi motorisen oppimisen ongelmista ja niiden tunnistamisesta kouluympäristössä, jotta varhainen puuttuminen ja oikeanlaisen tuen saaminen olisi mahdollista. 80 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • MOQ-T-lomakkeen kulttuurinen kääntäminen kausi, jolloin perusmotorisia taitoja yhdistellään ja jolloin ympäristön tarjoamilla liikuntamahdollisuuksilla ja virikkeellisyydellä on erityistä merkitystä motorisessa oppimisessa. Käännöstyön ensimmäisessä vaiheessa kaksi eri henkilöä käänsi MOQ-T-lomakkeen suomeksi. Tuen kolmiportaisuus koskee myös liikunnan opetusta. 2004 3 Kanada 9–16-v. Motor Observation Questionnaire for Teachers (MOQ-T) Schoemaker ym . 2000), pyritään huomioimaan kulttuuriset eroavaisuudet ja saamaan käännetty versio muistuttamaan mahdollisimman tarkasti alkuperäistä. Mitä enemmän pisteitä kertyy, sitä suurempi on riski, että oppilaalla on motorisen oppimisen vaikeus. Lakimuutos korostaa, että oppilaat, joilla on oppimisessaan ongelmia, ovat oikeutettuja saamaan oikeanlaista ja varhaista tukea oppimiseensa (OKM 2014). Asetimme lomakkeelle myös muita tavoitteita: sen tuli olla validoitu, nopeasti täytettävä ja sopiva alakouluikäisten lasten havainnointiin. 2011 1 Belgia 3–5-v. Tässä mallissa kulttuuriin sopeuttaminen toteutetaan kuuden eri vaiheen kautta (taulukko 2). Kulttuurisessa kääntämisessä eli adaptaatiossa, joka tässä tutkimuksessa toteutetaan kuuden vaiheen kautta (Beaton ym. Tässä vaiheessa pyrkimyksenä oli saada väittämät hyvällä suomen kielellä muistuttamaan mahdollisimman paljon alkuperäistä. The Teacher Estimation of Activity Form (TEAF) Hay & Donelly 1996 1 Kanada 6–11-v. Psychometric properties of a motor skill checklist (MSC) Peersman ym. Kolmannessa vaiheessa, takaisinkäännöksessä, suomennetun lomakkeen käänsi takaisin englannin kielelle toisistaan riippumatta kaksi äidinkielenään englantia puhuvaa henkilöä. (Kauranen 2011.) Varhainen puuttuminen motorisen oppimisen vaikeuksiin on lähtökohta lapsen kehityksen kokonaisvaltaiselle tukemiselle. Systemaattisen kirjallisuushaun jälkeen käännettäväksi valikoitui hollantilainen Motor Observation Questionnaire for Teachers (MOQ-T) -lomake (Schoemaker 2003; 2008), sillä se vastasi käyttötarkoituksen, ikäryhmän, käytettävyyden sekä luotettavuuden kriteerejä. Tämän vaiheen tarkoituksena oli tarkistaa lomakkeen käännöstarkkuus. Käännöksen viides vaihe muodostui lomakkeen esitestauksesta, jossa yksitoista opettajaa täytti lomakkeen kolmesta oppilastaan: yhdestä opettajan arvion mukaan motorisilta taidoiltaan taitavasta ja Lomake Lyhenne Kehittäjä/tutkimus Vuosi Täyttäjä Alkuperä Ikä Early Years Movement Skills Checklist (EYMSC) Chambers & Sugden 2002 1 Englanti 3–5-v. TUTKIMUKSEN KULKU JA MENETELMÄT Motoriikan havainnointilomakkeessa on 18 väittämää motorisesta käyttäytymisestä, ja väittämät pisteytetään asteikolla 1–4 (1 = ei koskaan totta, 2 = harvoin totta, 3 = melkein aina totta, 4 = aina totta). Motoriikan havainnointilomakkeen kehittämiselle on siis selvä käytännön tarve, koska liikuntaa opettavilla opettajilla ei ole välineitä motoriikan oppimisvaikeuden tunnistamiseen. the Children Activity Scale for Parents and for Teachers (ChAS-P) (ChAS-T) Rosenblum 2006 1, 2 Israel 4–8-v. Kouluilla ei kuitenkaan ole välineitä, joilla he voisivat arvioida oppilaiden motoristen taitojen oppimisen tuen tarvetta tai annetun tuen tehokkuutta, jonka seuraamiseen koulut lain mukaan velvoitetaan. Lomakkeen kulttuurinen kääntäminen MOQ-T on suomennettu noudattaen Beatonin ja muiden (2000) antamia ohjeita lomakkeiden kulttuurien välisestä kääntämisestä. 1 = opettaja, 2 = huoltaja, 3 = lapsi TAULUKKO 1. Oman testin kehittämisen sijaan valitsimme suositusten mukaan olemassa olevan ja toimivan testin kulttuurisen kääntämisen (Rihtman ym. Etsimme lomaketta, joka olisi kehitetty opettajille motorisen oppimisen ongelmien seulontaan. Tätä prosessia ja testin alustavaa validointia sekä soveltuvuutta opettajien käyttöön esitellään tässä tutkimuksessa. Koulujen lainmukaisen toiminnan tukemiseksi tutkimuksemme tarkoitus on ollut tehdä opettajien käyttöön motorisen oppimisen pulmien havaitsemiseen soveltuva väline. Toinen kääntäjistä oli aiheeseen perehtynyt ja toinen perehtymätön, ja he tekivät toisistaan riippumattomat käännökset. Opettaja voi arvioida tulosta iän ja sukupuolen mukaan. Tutkimuksessa pyritään myös saamaan alustavaa tietoa mittarin validiteetista ja sen soveltumisesta suomalaisten opettajien arviointikäyttöön. Perusopetuslain muutoksella (642/2010) säädettiin tuen kolmiportaisuudesta. Developmental Coordination Disorder Questionnaire (DCDQ) Wilson 2000, 2009 2 Kanada 5–15-v. Motoriikan havainnointilomake (MOQ-T-FI) on kehitetty sähköiseksi versioksi. Lomakkeen täyttäminen kestää vain noin 3–5 minuuttia. Toisessa vaiheessa, synteesissä, nämä versiot yhdistettiin. the Checklist of the Movement Assessment Battery for Children (C-ABC-2) Henderson & Sugden 2007 1, 2 Englanti, Yhdysvallat 5–12-v. 2003, 2008 1 Hollanti 5–11-v
Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin 0,05. Tällä pyrittiin yhdenmukaisuuteen alkuperäisen lomakkeen kanssa, jossa on haluttu ohjailla vastaajien vastauksia mahdollisimman niukasti jättämällä esimerkit pois. 2000). Puuttuvan tiedon analyysi Little’s MCAR -testillä antoi tuloksen ?2 . Opettajilta kerättiin myös palautetta lomakkeesta. Käännöstyön kuudennessa vaiheessa lähetettiin kirjallinen raportti käännöstyöstä ja esitestauksen perusteella muokatusta lomakkeesta Hollantiin, lomakkeen kehittäjälle professori Marina Schoemakerille sekä apulaisprofessori Marja Cantellille, jotka tarkastivat lomakkeen käännöstarkkuuden. Testimenetelmien valintaan vaikuttivat otoskoko ja normaalijakautuneisuuden toteutuminen. Lomakkeeseen oli jäänyt vielä kaksoisnegaatioita muutamiin väittämiin, ja asiantuntijaryhmä poisti ne (vaihe 4). Opettajista yksi toimi erityiskoulussa liikunnan opettajana ja muut olivat yleisopetuksen piirissä Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla toimivia luokanopettajia, jotka olivat myös liikuntaan erikoistuneita. 2 (119) = 126,895, p = .293, eli puuttuvat havainnot näyttäisivät olevan toisistaan täysin riippumattomia. Taulukossa 3 on kuvattu esitestauksen perusteella muutetut väittämät. TULOKSET Kulttuurinen kääntäminen Kulttuurisen adaptaation takaisinkäännöksessä (vaiheessa 3) käännökset poikkesivat jonkin verran alkuperäisestä tekstistä, erot olivat lähinnä synonyymeissä. Lomakkeessa ei ole mukana sellaista väittämää, johon kaikki opettajat olisivat vastanneet samalla tavalla. Puuttuvien arvojen määrä vaihteli muuttujittain (0–21 %). Puolet opettajista toivoi väittämistä lisää esimerkkejä, joita ei kuitenkaan lisätty lomakkeen lopulliseen versioon lomakkeen kehittäjän toivomuksesta. Eniten vaikeuksia aiheuttivat väittämät 1 ja 7. Tilastolliset menetelmät käännöksen esitestauksessa Puuttuvien havaintojen vuoksi aineistolle (n = 33) tehtiin puuttuvien tietojen analyysi (MVA) sekä osiotason tarkastelu. Osioiden reliabiliteettia arvioitiin Cronbachin alfan avulla. 81 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • MOQ-T-lomakkeen kulttuurinen kääntäminen yhdestä keskitasoisesta oppilaasta sekä yhdestä oppilaasta, jolla oli vaikeuksia oppia uusia motorisia taitoja. Esitestauksen tilastolliset tulokset Lapset, joista havaintoja tehtiin (n = 33), olivat 6–13-vuotiaita (ka 9,85), ja heistä 58 % oli tyttöjä ja 42 % poikia. Opettajista 57 % oli sitä mieltä, että lomakkeen väittämät olivat helposti ymmärrettäviä ja 70 % olisi ollut valmis ottamaan käyttöön lomakkeen jo tällaisenaan. Lomakkeen päätarkoitus on TAULUKKO 2. Mittarin rakennetta tarkastettiin pääkomponenttianalyysillä (PCA) käyttäen VARIMAX-rotatoitua menetelmää. Vaiheessa 5 analysoitiin opettajien sisällöllinen ymmärrys lomakkeesta. Esitestausaineiston keskiarvot ja -hajonnat on koottu taulukkoon 4. Opettajista 30 % oli sitä mieltä, että lomake voisi toimia hieman muokattuna. Kulttuurinen kääntäminen kuuden vaiheen mukaan (Beaton ym. Muuttujien välistä riippuvuutta tutkittiin Pearsonin korrelaatiokertoimella, parametrisella t-testillä sekä ei-parametrisella MannWhitneyn U-testillä sekä Kruskall-Wallisin testillä. Kyselylomakkeesta voi saada 18–72 pistettä, ja pisteet vaihtelivat 18:n ja 70 välillä (ka = 36,61, kh = 13,62). Yksi oli esiopetuksessa toimiva lasten liikuntaan erikoistunut lastentarhanopettaja
Lapsi liikkuu pitkälti samalla tavoin kuin itseään nuoremmat lapset. 3. Vastaavasti sama arvo MOQ-T-lomakkeella on . Motoriikan havainnointilomakkeen (MOQ-T-FI) väittämät ja niiden muuttuminen esitestauksen jälkeen. 82 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • MOQ-T-lomakkeen kulttuurinen kääntäminen tunnistaa oppilaat, joilla on motorisen oppimisen ongelmia. Lomakkeen luotettavuus ei paranisi huomattavasti, vaikka mittarista poistettaisiin joitain osioita. Lapsi menettää helposti tasapainonsa. Ketteryyttä ja taitoa vaativat pelit ovat lapselle vaikeita. Aikapaineen alla lapsi menettää helposti liikkeidenkontrollin. Napittaminen ja kengännauhojen sitominen on lapselle vaikeaa. Kaiser-Meyer-Olkin testi (KMO=.751) sekä Bartlettin sväärisyystesti (p < .001) osoittivat, että aineiston korrelaatiomatriisi soveltuu pääkomponenttianalyysiin (PCA). r viittaa suureen efektiin, jonka alarajana pidetään .50:n arvoa. Lapsi kirjoittaa huonommin, jos hänen pitää keskittyä oikeinkirjoittamiseen tai sisältöön. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että MOQ-T-lomakkeen kulttuurinen adaptaatio on suoritettu huolellisesti ja onnistuneesti yleisesti hyväksyttyjen ohjeiden mukaan. Nämä kaksi pääkomponenttia pystyivät selittämään 77,2 % muuttujien varianssista. Lapsen täytyy tietoisesti suunnitella liikkeitä, joista samanikäiset suoriutuvat automaattisesti. 2. Lapsi on kömpelö ja pudottelee jatkuvasti tavaroita. 10. Lapsen liikkeet ovat katkonaisia, niistä puuttuu sujuvuus. 7. Mittarin sisäinen johdonmukaisuus oli erinomainen (Cronbachin alfa, . 18. 5. Lapsen liikkeet näyttävät jäykiltä ja kankeilta. 4. Lapsen käyttäessä oikeaa tai vasenta kättä toinen puoli kehosta tekee tahattomasti samankaltaisia liikkeitä. 13. Lapsen käyttäessä oikeaa tai vasenta kättä, toinen puoli kehosta myötäilee samaa liikettä. Lapsen liikkuminen on kömpelöä, ja hän pudottelee usein tavaroita. Lapsen liikkeet ovat katkonaisia ja töksähteleviä, niistä puuttuu sujuvuus. 17. 4. Luokat hyvä ja keskitaso muodostivat yhden ryhmän, jolla ei ollut motorisen oppimisen ongelmia. Lapsen on vaikea reagoida oikea-aikaisesti lähestyvään palloon. 16. Pääkomponenttianalyysillä aineistosta tuli kaksi pääkomponenttia, joiden ominaisarvo oli suurempi kuin 1.0. Ryhmien mediaanit (ei ongelmaa Md = 23,50, ongelmia Md = 47,0; kuvio 1) erosivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi toisistaan (U = 154, z = 3.76, p < .001, r = .72). Lapsella on vaikeuksia hienomotorisissa tehtävissä, kuten askartelu tai kynätyöskentely. Opettajat pitivät lomaketta käyttökelpoisena ja tarpeellisena apuna oppilaiden vaikeuksien tunnistamisessa. Rytmiset liikkeet ovat lapselle vaikeita. Molemmilla pääkomponenteilla oli myös erinomainen sisäinen konsistenssi (yleisen motorisen toiminnan . = .95 (Schoemaker ym. Tätä lomakkeen erottelevuutta tutkittiin ryhmien summapisteitä vertaamalla, mitä varten aineisto luokiteltiin uudelleen. Field 2009.) Sukupuolen ja iän mukaan ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja Kruskall-Wallis-testin avulla. 14. 6. Karkeamotoriset liikkeet ovat lapselle vaikeita, kuten pukeutuminen tai pallon kiinniotto. = .97). 15. 11. Lomakkeen jokainen väittämä sopii hyvin malliin, eikä tästä aiVäittämä esitestauksessa 1. Muutettu väittämä 1. 12. Silmän ja käden yhteistyö on lapselle vaikeaa. Liikkumisen aloittaminen on vaikeaa. TAULUKKO 3. = .91). Muuttujien kommunaliteettien perusteella (0,51–0,90) faktorit selittävät varsin hyvin kussakin osiossa ilmenevää vaihtelua. (Ks. Jos oikeinkirjoitus tai kirjoituksen sisältö vaativat lapselta erityistä huomiota, lapsi selviytyy siitä ikätasoaan heikommin. 9. Pääkomponenttianalyysi käyttää kaiken käytettävissä olevan informaation eikä näin tuota jäännöstermiä, kuten muut faktorianalyysimenetelmät. Karkeamotoriset liikkeet, kuten pukeutuminen ja pallon kiinni ottaminen, ovat lapselle vaikeita. Lapsen käsiala on vaihtelevampaa kuin muiden samanikäisten. Lapsi tekee tilanteeseen sopivia, mutta väärin ajoitettuja liikkeitä. 2. Lapsen liikkuminen on hyvin samanlaista kuin nuorempien lasten. 6. 2008). = .97, kirjoittamisen ja motorisen kontrollin . Lapsella on vaikeuksia hienomotorisissa tehtävissä kuten askartelussa tai kynätyöskentelyssä. Ryhmää verrattiin niiden oppilaiden tuloksiin, joilla opettaja epäili olevan motoristen taitojen oppimisen vaikeuksia. 7. Lapsen täytyy tietoisesti suunnitella liikkeitä, joista samanikäiset suoriutuvat automaattisesti. 8. 13. 3. 18
Motoriikan havainnointilomaketta (MOQ-T-FI) voidaan opetuksen suunnittelun lisäksi käyttää myös pedagogisessa arviossa ja pedagogisessa selvityksessä, jotka laaditaan kolmiportaisen tuen portaalta toiselle siirryttäessä. Piek ym. Nöyrin kiitos myös opettajille, jotka osallistuivat esitestaukseen ja antoivat arvokasta palautetta lomakkeen täyttämisestä.. Toisaalta väittämä 15 (aikapaine) latautui melkein yhtä paljon myös yleiselle motoriselle toiminnalle. Asonitou ym. taulukko 3). Väittämät 7 ja 15 aiheuttivat paljon keskustelua jo käännösvaiheessa. 2012). Esitestauksessa jotkut ymmärsivät myötäliikkeen tarkoittavan positiivista, tasapainottavaa liikettä, mikä on saattanut vääristää tulosta. Ennaltaehkäisyyn painottuvalla motoristen taitojen opettamisen tuella voidaan osaltaan vaikuttaa oppilaiden tasapainoiseen kokonaiskehitykseen, joka aikaisempien tutkimusten perusteella on usein uhattuna lapsilla ja nuorilla, joilla on motorisen oppimisen ongelmia (mm. 2011). Omalta osaltaan välineet ongelmien tunnistamiseen ja kehityksen seuraamiseen lisäävät opettajien tietämystä ja helpottavat opetussuunnitelman mukaista toimintaa. Tämä teki komponenttien nimeämisestä hieman vaikeaa. Tämän tutkimuksen tuloksia heikentää esitestausaineiston (n = 33) pieni otoskoko. Haluamme kiittää Suomen CP-liitto ry:tä ja Raha-automaattiyhdistystä Motoriikan havainnointilomakkeen kehittämistyön mahdollistamisesta. Lisäksi opettajien koulutuksessa tulisi käsitellä enemmän motoriikan oppimisvaikeutta ja sen varhaisen tunnistamisen merkitystä esija alkuopetuksessa. Ainoastaan väittämä 7 ”Lapsen käyttäessä oikeaa tai vasenta kättä toinen puoli kehosta tekee tahattomasti samankaltaisia liikkeitä” sekä väittämä 15 ”Aikapaineen alla lapsi menettää helposti liikkeiden kontrollin” latautuivat aineistossamme eri pääkomponentille. Suomalaisessa versiossa on siis samansuuntaisia rakenteita kuin alkuperäisessä MOQ-T-lomakkeessa (Schoemaker ym. Esimerkit olisivat saattaneet helpottaa väittämien ymmärtämistä, mutta lomake olisi muuttunut liikaa alkuperäisestä, mikä olisi poissulkenut jatkossa maiden välisten vertailujen tekemisen. Kouluissa varhainen puuttuminen motorisen oppimisen ongelmiin on kuitenkin haastavaa, sillä opettajat tietävät asiasta vain vähän (Kirby ym. 84 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • MOQ-T-lomakkeen kulttuurinen kääntäminen neistosta löydy perusteita kyselyn lyhentämiselle. Jatkotutkimuksissa näiden väittämien mukanaoloa on syytä tarkastella isommalla aineistolla tarkemmin. Tällöin myös ne lapset, joille uusien motoristen taitojen oppiminen on vaikeaa, saisivat heille kuuluvaa tukea kouluympäristössä. Suuri kiitos kuuluu kaikille lomakkeen kulttuuriseen kääntämiseen osallistuneille: Timo Ahonen, Marja Cantell, Marina Schoemaker, Elina Hakkarainen, Tuire Koponen, Ben Waller ja Michael Freeman. Opettajien vähäinen tieto motoriikan oppimisvaikeudesta ja havainnointityökalujen puute on yllättävää, sillä motorisen oppimisen vaikeuksien yhteydestä kokonaiskehitykseen (mm. 2012; Wagner ym. Tämä tutkimus tuo omalta osaltaan ilmiötä tunnetuksi ja lisää toivon mukaan myös koulumaailmassa motorisen oppimisen ongelmiin puuttumista ja oikeanlaisen tuen tarjoamista. Opettajan olisi hyvä saada selville, johtuvatko vaikeudet kehityksellisestä motorisen oppimisen ongelmasta vai vain motoriikan harjaantumattomuudesta. Motoriikan havainnointilomake (MOQ-T-FI) erottelee hyvin lapset, joilla on motorisia vaikeuksia, niistä, joilla motorinen suorituskyky on iänmukaista. Väittämä 15 oli käännösprosessissa (vaiheessa 1) käännetty kahdella tapaa: ”Kiireessä lapsi menettää helposti liikkeiden kontrollin” ja ”Kun aikapaine, lapsi menettää helposti liikkeiden hallinnan”. Asiantuntijakomitean sekä Schoemakerin ja Cantellin konsultoinnin jälkeen totesimme, että on parempi käyttää aikapainekäsitettä ja lopullinen versio väittämästä oli: ”Aikapaineen alla lapsi menettää helposti liikkeiden kontrollin”. Seuraavaksi olisi kerättävä suurempi aineisto sekä testattava lapset lisäksi standardoidulla testillä, jotta suomalaisen version psykometrisia ominaisuuksia voitaisiin tutkia luotettavammin. On myös hyvä muistaa, että liikuntataitojen ja motoriikan harjaannuttaminen ovat suoraan ja välillisesti pohjana monille oppimista helpottaville toiminnoille ja ne luovat edellytyksiä entistä tehokkaammalle oppimiselle. 2005). Pohdimme esimerkiksi, puhuisimmeko väittämässä 7 (vaiheessa 4) peilaavista liikkeistä, peililiikkeistä vai myötäliikkeistä. Synteesissä ja vaiheen 3 jälkeen ilmaisimme asian näin: ”Kun liikkeeseen käytetty aika on rajoitettu, lapsi menettää helposti liikkeiden kontrollin”. Pääkomponenteille annettiin nimet ”yleinen motorinen toiminta” ja ”kirjoittaminen ja motorinen kontrolli”. Varhaisella motorisella tuella voi siis olla kauaskantoisia vaikutuksia myös fyysiseen terveyteen. Lisäksi tukemalla lasten osallistumista aktiiviseen leikkiin ja motoristen taitojen harjoitteluun voidaan todennäköisesti vaikuttaa positiivisesti myös aikuisiän fyysiseen aktiivisuuteen (Kantomaa ym. 2012; Cantell 1998; Pieters ym. 2012) ja vaikeuksien pitkäkestoisuudesta (Cantell 1998; Cousins & Smyth 2003) on selvää näyttöä. 2008). Väittämät jakautuvat hollantilaisessa MOQ-T-lomakkeessa kahdelle pääkomponentille, joiden nimet ovat ”yleinen motorinen toiminta” (general motor functioning) ja ”kirjoittaminen/käsiala” (handwriting) (Schoemaker 2008). 2012; Rigoli ym. Jatkokehittäminen ja suomalaisten normien kerääminen onkin perusteltua, jotta opettajat saisivat työnsä tueksi välineen, jolla vastataan osaltaan myös perusopetussuunnitelmien vaateeseen puuttua liikuntataitojen kehittymisen ongelmiin mahdollisimman varhain. Näin motorisen oppimisen vaikeuksien ja motoristen taitojen tukemisen vaikutus lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen ja hyvinvointiin nähtäisiin vielä selkeämmin. Jatkossa olisi syytä selvittää, miten opettajat voisivat helpottaa motorisen oppimisen vaikeuksia koulun arjessa ja mitkä interventiot olisivat tehokkaimpia ja kouluympäristöön parhaiten soveltuvia. Yksi syy näiden kahden väittämän erilaiselle painottumiselle saattoi olla se, että suuri osa opettajista piti niitä vaikeina ja kaipasi esimerkkejä avuksi. Halusimme varmistaa, että opettajat ymmärtävät näiden liikkeiden olevan ei-toivottuja, minkä vuoksi päädyimme asiantuntijakomitean keskustelujen ja Shoemakerin palautteiden perusteella käyttämään ilmausta ”tahattomia samankaltaisia liikkeitä” (ks. Liikunnanopettajien ja luokanopettajien koulutuksessa ei välttämättä käsitellä aikapainetta ja peililiikkeitä, jolloin asia voi olla opettajille vieras. Sekä hollantilaisen että suomalaisen lomakkeen sisäinen konsistenssi on erittäin korkea, mikä antaa viitteitä muuttujien toimivuudesta
Lingman, R., Golding, J., Jongmans, M.J., Hunt, L.P., Ellis, M. Fundamental movement skills, physical activity and motivation toward Finnish school physical education: a fundamental movement skills intervention. Is there a secular decline in motor skills in preschool children. Rintala, P., Pienimäki, K., Ahonen, T., Cantell, M. & Barnett, A. 2010. & Gillberg, C. Journal of Adolescent Health 34 (4), 308–313. Piek, J., Hands, B. C. & Schoemaker, M.M. 2003. Kehitysneuropsykologinen seurantatutkimus. Barnett, A.L. 2013. & Hebestreit, H. & Roeyers, H. Development of the Little Developmental Coordination Disorder Questionnaire for preschoolers and preliminary evidence of its psychometric properties in Israel. Gosport, Hants UK: Mac Keith Press. Medicine & Science in Sports & Exercise. & Emond, A. Rigoli, D., Piek, J. 2007. E. Doi: 10.1371/journal. Journal of Sports Science and Medicine 8, 154–168. EACD, European Academy of Childhood Disability. 2012. Kirby, A., Davies, R. Validity of the motor observation questionnaire for teachers as a screening instrument for children at risk for developmental coordination disorder. 1998. 2000. Flapper, B.C.T. APA, American Psychiatric Association. In Dutch. Associations of motor and cardiovascular performance with academic skills in children. Oppimisen ja hyvinvoinnin tuki. 2012. Research in Developmental Disabilities 32 (3), 894–910. 1996. Kauranen, K. Rivilis, I., Hay, J., Cairney, J., Klentrou, P., Liu, J. 2011. Avante 2, 36–52. Selvitys kolmiportaisen tuen toimeenpanosta. 2012. Manual of the motor observation questionnaire for teachers. & Bryant, A. Evaluation of a screening instrument for developmental coordination disorder. Motor assessment in developmental coordination disorder: from identi-fication to intervention. Jyväskylä: LIKES-Research Report on Sport and Health, 112. Asonitou, K., Koutsouki, D., Kourtessis, T. Child: Care, Health and Development 38 (1), 139–145. Kalaja, S. & De Kloet, A. & Guillemin, F. Developmental coordination disorder in adolescence: Perceptualmotor, academic and social outcomes of early motor delay. 2003. Systematic review of physical activity and health in the early years (aged 0–4 years). Child: Care, Health and Development 38 (3), 350–357. Motor and cognitive performance differences between children with and without developmental coordination disorder (DCD). Developmental coordination impairments in adulthood. 2013. Groningen: Internal Publication, Center for Human Movement Sciences. The development and standardization of the Children Activity Scales (ChAS-P/T) for the early identification of children with Developmental Coordination Disorders. Research in Developmental Disabilities 32 (4), 1378–1387. 2012. E., Sugden, D. 2013. 2011. The association between developmental coordination disorder and other developmental traits. Schoemaker, M. Lainattu 1.4.2014, saatavilla: doi: 10.1007/s11065-012-9211-4. Kantomaa, M., Purtsi, J., Taanila, A.M., Remes, J., Viholainen, H., Rintala, P., Ahonen, T. Guidelines for the process of cross-cultural adaptation of self-report measures. 2003. Henderson, S. Pieters, S., De Block, K., Scheiris, J., Eyssen, M., Desoete, A., Deboutte, D., Van Waelvelde, H. Human Movement Science 22, 433–459. Typical and Atypical Motor Development. M. 2011. 2003. Developmental coordination disorder in children with specific language impairment: co-morbidity and impact on quality of life. 2008. Väitöskirja. Timmons, B.W. A. 2012. A. Valtonen, R., Mustonen, K. Physical activity and fitness in children with developmental coordination disorder: A systematic review. The identification and assessment of young children with movement difficulties. Chambers, M. Field, A.P. & Faught, B. International Journal of Early Years Education 10 (3), 157–176. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 20 (4), 670–678. Cools, W., De Martelaer, K., Samaey, C. Väitöskirja. OKM 2014. Lasten motoriset koordinaatiohäiriöt. Rasmussen, P. Developmental Medicine & Child Neurology 54, 54–93. 2002. 1990. Jyväskylän yliopisto. Classification of Mental and Behavioral Disorders: Clinical Descriptions and Diagnostic Guidelines. Movement Assessment Battery for Children-2. Rosenblum, S. Pediatrics 129 (4), 892–900. & Faught, J. M. 2006. Rihtman, T., Wilson, B.N. & Sugden, D. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2. Hay, J. A. 2009. International Journal of Disability, Development and Education 55 (2), 113–129. pone.0014554. 2011. Lainattu 1.4.2014, saatavilla: http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2014/Oppimisen_ja_hyvinvoinnin_tuki.html?lang=fi Peersman, W., Carton, W., Cambier, D., De Maeseneer, J. & Charitou, S. Lainattu 23.3.2014, saatavilla: doi: 10.1249/MSS.0000000000000186. Research in Developmental Disabilities 33 (4), 996–1005. Two distinct pathways for developmental coordination disorder: Persistence and resolution. Washington, DC. Beaton, D.E., Bombardier, C. Suspected motor problems and low preference for active play in childhood are associated with physical inactivity and low fitness in adolescence. & Andries, C. & Parush, S. Väitöskirja. Neuropsychology Review. 2010. European Academy for Childhood Disability (EACD): Recommendations on the definition, diagnosis and intervention of developmental coordination disorder. & Tammelin, T. Cantell, M. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 167. Discovering statistics using SPSS (and sex, drugs and rock 'n' roll), 3rd ed. EACD Recommendations, long version. Definition, diagnosis, assessment and intervention of Developmental Coordination Disorder, 1–115. Psychometric properties of a motor skill checklist for 3to 5-year-old children. 2008. & Kane, R. Motor coordination and psychosocial correlates in a normative adolescent sample. Geneva: World Health Organisation. 1992. Human Movement Science 22 (4–5), 413–431. & Waelvelde, H. 2005. & työryhmä. & Donelly, P. 2007. "Do teachers know more about specific learning difficulties than general practitioners?” British Journal of Special Education 32 (3), 122–126. Consequences of comorbidity of developmental coordination disorders and learning disabilities for severity and pattern of perceptual motor dysfunction. Cousins, M. LENE – leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio. PLoS One 6 (1), e14554. 1998. & Ahonen, T. Pediatrics 126 (5), 1109–1118. Los Angeles: SAGE Publications. Movement skill assessment of typically developing preschool children: A review of seven movement skill assessment tools. & Smyth, M.M. 2004. Child: Care, Health and Development 32, 619–632. 2009. 2000. & Wilson, P. London: Harcourt Assessment. & Kooistra, L. Journal of Learning Disabilities 36 (6), 528–537. Hay, J., Hawes, R. Haapala, E., Poikkeus, A.-M., Tompuri, T., Kukkonen-Harjula, K., Leppänen, P., Lindi, V. Blank, R., Smits-Engelsman, B., Polatajko, H. & Schoemaker, M. 2013. & Lakka, T. & Licari, M. Cantell, M., Smyth, M. 85 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • MOQ-T-lomakkeen kulttuurinen kääntäminen LÄHDELUETTELO Ahonen, T. The effects of a psychomotor training programme on motor skill development in children with developmental language disorders. 2012. ICD-10. 2011. Sorting out the boys from the girls: Teacher and student perceptions of student physical ability. Natural outcome of ADHD with Developmental Coordination Disorder at age 22 years: a controlled, longitudinal, community-based study. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 78. Assessment of motor functioning in the preschool period. Jongmans, M., Smits-Engelman, B. 2012. Jyväskylän yliopisto. L. How common are motor problems in children with a developmental disorder: rule or exception. Diagnostic and statistical manual of mental disorders. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 37 (4), 773?792. Sugden, D. Motoriikan säätely ja motorinen oppiminen. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti.. Roth, K., Ruf, K., Obinger, M., Mauer, S., Ahnert, J., Schneider, W., Graf, C. Human Movement Science 17, 721–737. Spine 25 (24), 3186–3191. Human Movement Science 27, 190–199. 2011. Schoemaker, M.M., Flapper, B., Reinders-Messelink, H. Tampere. & Wade, M. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry 39 (11), 1424–1431. Research in Developmental Disabilities 34, 756–763. Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health 183
& Visscher, C. Physical & Occupational Therapy in Pediatrics 29 (2), 182–202. Wilson, B., Crawford, S., Green, D., Roberts, G., Aylott, A. 2013. Wilson, B., Kaplan, B., Crawford, S., Campbell, A. Wilson, P., Ruddock, S., Smits-Engelsman, B., Polatajko, H. Neural correlates of developmental coordination disorder: a review of hypotheses. 2011. & Dewey, D. Journal of Child Neurology 24 (10), 1273–1280.. 2000. Developmental coordination disorder: a review of research on subtypes and comorbidities. & Boyd, L. The relationship between gross motor skills and academic achievement in children with learning disabilities. 2013 Adolescents' school-related self-concept mediates motor skills and psychosocial wellbeing. Human Movement Science 22 (4/5), 479–493. Psychometric properties of the revised Developmental Coordination Disorder Questionnaire. 2009. Developmental Medicine & Child Neurology 55, 217–228. Reliability and validity of a parent questionnaire on childhood motor skills. 2009. Wagner, M., Bös, K., Jasenoka, J., Jekauc, D. Understanding performance deficits in developmental coordination disorder: a meta-analysis of recent research. Research in Developmental Disabilities 33, 2072–2079. The American Journal of Occupational Therapy 54, 484–493. Lainattu 8.4.2014, saatavilla: doi: 10.1111/bjep.12023 Visser, J. Research in Developmental Disabilities 32 (6), 2773–2779. 86 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kollektiiviset tavoitteet naisjoukkueissa Viholainen, H., Aro, T., Purtsi, J., Tolvanen, A. Westendorp, M., Hartman, E., Houwen, S., Smith, J. Zwicker, J., Missiuna, C. 2003. 2012. Wilson, P. & Blank, R. Peer problems mediate the relationship between developmental coordination disorder and behavioral problems in school-aged children. & Peterman, F. & Kaplan, B. Journal of Child Psychology and Psychiatry 46 (8), 806–823. & Cantell, M. 2005. British Journal of Educational Psychology. Practitioner review: Approaches to assessment and treatment of children with DCD: an evaluative review
050 5824 316. Jatkossa olisi tärkeää pyrkiä selvittämään, kuinka suuri enemmistö joukkueen pelaajista on saatava yhteisen tavoitteen taakse, jotta tutkimuksissa osoitetut tavoitteenasettelun positiiviset vaikutukset saavutettaisiin joukkueurheilussa myös käytännössä. Toimintatavoitteiden saamat keskiarvot olivat korkeita. Tutkimukseen osallistuneista joukkueista 44 prosentissa vallitsi kuitenkin ristiriitainen käsitys yhteisestä tulostavoitteesta. Another aim was to find out players’ perception on what from the 25 suggested performance and process goals best described teams’ collective goals. Kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että joukkueelle oli asetettu lukuisia yhteisiä toimintatavoitteita. 2015. Total of 208 players, from 18 different teams, representing icehockey (n=33), ringette (n=110), and floorball (n=65) in the women’s Finnish national league completed the survey. Enemmistö tutkimuksista on tehty yksilölajeissa, mutta joukkueurheilussa ja varsinkin naisjoukkueissa asetettavista joukkueen yhteisistä kollektiivisista tavoitteista on vain vähän tutkittua tietoa. Collective goals in women’s sport teams in the beginning of the competitive season. Pelaajien käsityksiä tarkasteltiin sekä tulostavoitteiden, että suoritusja prosessieli toimintatavoitteiden näkökulmasta. Every participant perceived their team had set multiple collective process and performance goals. This study examined how unanimous the players were about the collective outcome goal within their teams. Asiasanat: kollektiivinen tavoite, joukkueurheilu, online-kysely. In the beginning of the season 86 percent of the participants perceived their team had set collective outcome goal. & Lintunen T. Kollektii viset tavoitteet naisten palloilujoukkueissa kilpailu kauden alussa. In the future it is of importance to examine the needed majority of the players sharing the same collective goal in order to accomplish the positive and research based effects of goal-setting in team sports. Sähköposti: ke.forsblom@gmail.com ABSTRACT Forsblom K., Konttinen N. Tavoitteiden on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu tehostavan urheilusuorituksia. Most studies have been conducted in invidual sports, whereas there is only a small amount research-based information about the collective goals set in team sport, especially among female athletes. The data were collected in the beginning of the 2011–2012 competitive season with an online survey. Kyselyyn vastasi yhteensä 208 jääkiekon (n=33), ringeten (n=110) ja salibandyn (n=65) naisten SM-sarjapelaajaa 18 eri joukkueesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kilpailukauden 2011–2012 alussa toteutetulla online-kyselyllä. Tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka yhtenäinen käsitys joukkueiden sisällä vallitsi yhteisestä tulostavoitteesta. Liikunta & Tiede 52 (1), 87–92. 2015. Liikunta & Tiede 52 (1), 87–92. Based on the findings of previous studies, goals enhance performance in sport. Toisena tavoitteena oli tarkastella sitä, mitkä 25:stä toimintatavoitteesta vastasivat pelaajien mukaan parhaiten joukkueiden yhteisiä päämääriä. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisena naisjoukkueen kollektiiviset tavoitteet näyttäytyvät pelaajille. Vaikka keskiarvoissa oli lajien välisiä tilastollisesti merkitseviä eroja, ei eroilla ollut käytännön kannalta merkitystä. Vastaajista 86 prosenttia raportoi, että joukkueelle oli asetettu yhteinen tulostavoite sarjakauden alkaessa. 87 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kollektiiviset tavoitteet naisjoukkueissa KOLLEKTIIVISET TAVOITTEET NAISTEN PALLOILUJOUKKUEISSA KILPAILUKAUDEN ALUSSA KIM FORSBLOM, NIILO KONTTINEN, TARU LINTUNEN Yhteyshenkilö: Kim Forsblom, Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto Puh. & Lintunen T. Ristiriitainen käsitys tulostavoitteesta sekä toimintatavoitteiden suuri määrä viittaavat siihen, ettei moni tutkimukseen osallistunut joukkue saavuttanut tavoitteenasettelun tuomia etuja parhaalla mahdollisella tavalla. Players’ perceptions on outcome-, processand performance goals were examined. There was a conflicting opinion about the collective outcome goal within 44 percent of the teams. Conflicting opinion of the team’s collective outcome goal and high amount of process and performance goals suggests that many teams participating this study did not benefit from the positive effects of goal setting. Key words: collective goal, team sport, online survey TIIVISTELMÄ Forsblom K., Konttinen N. The means of process and performance goals were so high, that even though there significant differences in the means between different sports, the differences were practically insignificant. The aim of this study was to find out how players in women’s sport teams perceive team’s collective goals
Koska eri lajien sarjat alkoivat käytännössä saman viikon aikana, ei tutkijoiden ollut tällä aikataululla mahdollista vierailla 29 eri puolella Suomea olevan joukkueen harjoituksissa teettämässä kyselyä. Yksilöja joukkuelajeissa tehdyissä tutkimuksissa lähes jokaisen urheilijan onkin havaittu asettavan tavoitteita (Brawley, Carron & Widmeyer 1992; Dawson, Bray & Widmeyer 2002; Weinberg, Burton, Yukelson & Weigand 1993, 2000). oikea sijoittuminen ja pallollisen pelaajan taklaaminen, lisäämiseen niin harjoituksissa kuin peleissäkin amerikkalaisessa jalkapallossa (Ward & Carnes 2002). Zanderin (1971) mukaan joukkueessa ilmenee neljän tason tavoitteita: Joukkueen pelaajat asettavat 1) henkilökohtaisia tavoitteita itselleen sekä 2) tavoitteita omalle joukkueelleen. Jääkiekosta kertyi 33 vastausta neljästä joukkueesta. Ryhmäeli kollektiivisen tavoitteen jakaa määritelmästä riippuen joko riittävän suuri määrä (Johnson & Johnson 1987), enemmistö tai jokainen ryhmän jäsenistä (Mills 1984). Dawson ym. Tällä tutkimuksella tavoitettiin 31 prosenttia kaikista SM-sarjassa kaudella 2011–12 yhdessäkin ottelussa pelanneista pelaajista. Ohjeessa oli osoite webropol-ohjelmistolla toteutettuun online-kyselyyn, johon pelaajat vastasivat omalla ajallaan. Tavoitteiden ja suoritustason välistä yhteyttä on tutkittu useissa joukkuelajeissa koeja kontrolliryhmien avulla. Nykyistä joukkuettaan vastaajat olivat edustaneet keskimäärin 2,2 vuotta (SD=3,1). Täsmällisten tavoitteiden sanotaan olevan yleisiä tavoitteita tehokkaampia (Locke & Latham 1990; Weinberg 2010), mutta joukkuelajeissa myös täsmentämättömien tavoitteiden on havaittu toimivan hyvin (Rovio, Eskola, Gould & Lintunen 2009). TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella jääkiekon, ringeten ja salibandyn naisten SM-sarjajoukkueiden pelaajilta. Tutkimuksissa on tarkasteltu monipuolisten yksilöja joukkuetavoitteita sisältävien tavoitteenasetteluohjelmien toteuttamista urheilujoukkueissa (Gillham & Weiler 2013; Rovio 2002; Rovio ym. (1992) tutkimuksessa kuusi naisjoukkuetta (n=56). Vastaajista 11 prosenttia oli edustanut Suomea vähintään. vapaaheittoprosenttiin koripallossa (Lerner, Ostrow, Yura & Etzel 1996), vartalotaklausten lisäämiseen jääkiekko-otteluissa (Anderson, Crowell, Doman & Howard 1988), puolustusja hyökkäysalueen levypallojen sekä pallonriistojen määrään koripallossa (Swain & Jones 1995) sekä haluttujen ratkaisujen, mm. Dawsonin ym. Myös naisjoukkueiden osuus on jäänyt tehdyissä tutkimuksissa pieneksi. Brawley ym. Salibandysta kertyi 65 vastausta kuudesta joukkueesta. Tutkimukset ovat yleensä kohdistuneet yksittäisen urheilijan suoritukseen. Urheilijoille tulisi tarjota mahdollisuus osallistua tavoitteenasetteluprosessiin (mm. Weinberg 2010) esitetään, että joukkueissa tulisi asettaa sekä yksilöettä joukkuetavoitteita ja että tavoitteita tulisi lopputuloksen lisäksi kohdistaa myös suorituksiin. Weinberg 2010). (2002) tutkimuksessa oli mukana viisi (n=80) ja Brawleyn ym. Kohderyhmäksi valittiin kolmen lajin naisten SM-sarjajoukkueet, jolloin toiminnan voidaan olettaa olevan tavoitteellista sekä kilpailullisen menestymisen että lajissa kehittymisen näkökulmasta. Kyselyn vastausohjeet toimitettiin kilpailukauden 2011–12 ensimmäisen sarjakierroksen jälkeen SM-sarjajoukkueiden (N=29) valmentajille, joita pyydettiin jakamaan ohjeet edelleen oman joukkueensa pelaajille. Tavoite on toiminnan kohde tai päämäärä, asia, joka pyritään saavuttamaan (Locke, Shaw, Saari & Latham 1981). Kyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista. Kollektiivisista tavoitteista on myös pyritty selvittämään kuinka yleisesti niitä asetetaan kilpailuihin ja harjoituksiin, ja missä määrin ne jakautuvat tulos-, suoritusja prosessitavoitteisiin (mm. Pelaajien käsityksiä tarkasteltiin sekä tulosettä toimintatavoitteiden näkökulmasta. 88 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kollektiiviset tavoitteet naisjoukkueissa JOHDANTO Tavoitteenasettelun on useissa tutkimuksissa todettu parantavan suoritusta liikunnassa ja urheilussa (Burton & Weiss 2008; Burton, Naylor & Holliday 2001; Kyllo & Landers 1995). Ringetestä kertyi 110 vastausta kahdeksasta joukkueesta. 2002; Weinberg ym. Urheiluympäristössä toteutetut tavoitetutkimukset ovat keskittyneet tarkastelemaan pääasiassa tavoitteen tehokkuuden sekä tavoitteen täsmällisyyden, selkeyden, vaikeusasteen ja ajallisen keston välisiä yhteyksiä (esim. Kilpailukauden 2011–12 aikana kolmen lajin SM-sarjapeleissä merkittiin ottelupöytäkirjoihin yhteensä 677 pelaajaa. 2009). Tutkimuksissa (esim. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan naisten palloilujoukkueissa kilpailukaudelle asetettuja kollektiivisia tavoitteita. Joukkueurheilussa tavoitteiden asettaminen edellyttää valmentajalta huolellista suunnittelua, jotta pelaajien henkilökohtaiset tavoitteet tukevat kollektiivisten tavoitteiden saavuttamista ja että tavoitteiden kokonaismäärä pysyy hallittavana (Rovio ym. (2002) selvittivät myös sitä, kuinka usein pelaajat asettavat tavoitteita joukkueelle ja kuinka tarkasti nämä tavoitteet vastasivat joukkueen kollektiivisia tavoitteita. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 208 pelaajaa 18:sta joukkueesta. (1993; 2000) tutkimuksissa ei eritelty mukana olleiden naisjoukkueiden määrää. Joukkueessa tapahtuva tavoitteenasettelu on monitahoisten henkilökohtaisten ja kollektiivisten odotusten yhteensovittamista. 2009; Rovio, ArvinenBarrow, Weigand, Eskola & Lintunen 2012). Tutkimusten pääpaino on ollut yksilölajeissa ja joukkuelajeissakin aihetta on tutkittu lähinnä yksilötavoitteiden näkökulmasta. 1992; Dawson ym. Tavoitteilla on pystytty vaikuttamaan positiivisesti mm. Koska kyselyitä ei lähetetty suoraan pelaajille ja koska joukkueita täydennettiin pelikauden aikana juniori-ikäisillä pelaajilla sekä pelitauolta palanneilla pelaajilla, ei tarkkaa vastausprosenttia voitu laskea. 1993; 2000). Oleellista on, että ryhmä yksikkönä jakaa käsityksen tavoiteltavasta tilasta, jolloin se ohjaa ja motivoi ryhmää työskentelemään kohti yhteistä päämäärää (Johnson & Johnson 1987; Mills 1984). Weinberg ym. Ohjeita ei voitu lähettää suoraan pelaajille, sillä lajiliitot eivät pystyneet toimittamaan pelaajien yhteystietoja tutkijoille. Aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole kuitenkaan tarkasteltu sitä, kuinka yhtenäinen käsitys saman joukkueen pelaajilla on joukkueen kollektiivisista tavoitteista. Useissa työyhteisö-, opiskelijaja liikuntaryhmissä tehdyissä tutkimuksissa ja tutkimuskatsauksissa kollektiivisten tavoitteiden on havaittu parantavan ryhmän suoritustasoa (Burke, Shapcott, Carron, Bradshaw & Estabrooks 2010; Locke & Latham 1990; O’Leary-Kelly, Martocchio & Frink 1994; Weldon & Weingart 1993). Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisena joukkueen kollektiiviset tavoitteet näyttäytyvät pelaajille. Pelaajien vastausohjeessa kerrottiin tutkimuksen tarkoituksesta, etenemisestä, yhteyshenkilöistä sekä vastausten luottamuksellisesta käsittelystä. 2000). Tutkimuksen kannalta nähtiin tärkeänä, että kyselyt toimitetaan joukkueille samaan aikaan heti ensimmäisen sarjakierroksen jälkeen aivan kilpailukauden alussa, jotta voitiin tutkia millaisin tavoittein joukkueet sarjakauteen lähtivät. Weinbergin ym. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan naisjoukkueissa asetettavia kollektiivisia tavoitteita. Joukkuelajeissa kollektiivisista tavoitteista on tehty joitakin tutkimuksia yhden pelikauden mittaisina tapaustutkimuksina. Joukkueella on puolestaan 3) tavoitteita jokaiselle pelaajalle, ja tämän lisäksi joukkueella on 4) kollektiiviset tavoitteet. Vastaajat olivat iältään 14–36 -vuotiaita (M=21,9 SD=4,3) ja he olivat pelanneet omaa lajiaan keskimäärin 11,0 vuotta (SD=4,9). Joukkuelajeissa kollektiivisten tavoitteiden avulla on pystytty vaikuttamaan positiivisesti joukkueen kiinteyteen ja tehokkuuteen (Senécal, Loughead & Bloom 2008). Aiempiin tutkimustuloksiin perustuen oletimme, että joukkueet asettavat sekä kollektiivisia tulostavoitteita että niihin johtavia prosessija suoritustavoitteita eli toimintatavoitteita
Jokaiseen osaalueeseen kuului viisi eri ominaisuutta tai tavoiteltavaa tilaa. Kyselyyn vastanneiden pelaajien pelimäärä erosi kauden aikana niiden pelaajien pelimäärästä, jotka jättivät vastaamatta kyselyyn. Kuvion oikean reunan pylväät kuvaavat joukkueita, joissa vallitsi erilaisia käsityksiä yhteisestä tavoitteesta.. Pääsy varsinaiseen runkosarjaan takasi siis varman pudotuspelipaikan lisäksi myös pääsyn seuraavan kauden alkusarjaan. Toimintatavoitteet oli jaettu viiteen eri osa-alueeseen: fyysisiin ja psyykkisiin ominaisuuksiin, lajitaitoihin, taktisiin tekijöihin sekä joukkueen sääntöihin viittaaviin normitavoitteisiin. Tutkimuksessa käytetyn kyselyn tekeminen aloitettiin seikkaperäisellä tutustumisella aiempiin tavoitteenasettelututkimuksiin. Toimintatavoitteiden eri lajeissa saamia keskiarvoja tarkasteltiin KruskallinWallisin testillä. Jääkiekon yhdeksän joukkueen alkusarjasta kuusi parasta ylsi varsinaiseen runkosarjaan ja nämä joukkueet pelasivat myös vähintään puolivälieräsarjat runkosarjan päätteeksi. Aineiston avulla tutkittiin kuinka yhtenäinen käsitys kunkin joukKUVIO 1: Vastausvaihtoehtoina olleiden tulostavoitteiden prosentuaalinen jakautuminen joukkueiden sisällä. 5= täysin samaa mieltä. Pelaajilta kysyttiin aluksi, onko heidän joukkueensa asettanut yhteistä tulostavoitetta koko SM-sarjakaudelle. Tulostavoitteiden saavuttamista tukevia suoritusja prosessitavoitteita kutsuttiin kyselyssä toimintatavoitteiksi. Testi sopii pienen otoskoon ryhmien vertailuihin, joissa ei toteudu havaintojen normaalijakaumaoletus (Metsämuuronen 2006). Vasemmalla olevat pylväät kuvaavat tavoitteen suhteen yksimielisiä joukkueita. Kyselyllä kerättiin tietoa joukkueiden asettamista tulostavoitteista. Vastaajista 30 prosenttia ilmoitti joukkueen yhteiseksi tavoitteeksi mestaruuden, 32 prosenttia mitalin ja 24 prosenttia sarjapaikan säilyttämisen. Väittämiin vastattiin 5-portaisella asteikolla, jossa 1= täysin eri mieltä, ... Pelaajat arvioivat jokaista 25 toimintatavoitetta sen mukaan, kuinka hyvin ne kuvasivat joukkueen yhteisiä pelikauden aikaisia toimintatavoitteita. Salibandyn runkosarjaan osallistui 12 joukkuetta joista kahdeksan parasta jatkoi kauttaan pudotuspeleissä. 89 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kollektiiviset tavoitteet naisjoukkueissa kerran lajinsa aikuisten MM-kisoissa ja 32 prosenttia oli osallistunut vähintään kerran lajinsa naisten maajoukkueleiritykseen. Toimintatavoitteita koskevat väittämät olivat muotoa: ”Joukkueessamme pyritään pelikauden aikana siihen, että harjoitusten läsnäoloprosentti on korkea”. Pylväät SB1–SB6 kuvaavat salibandyjoukkueiden, pylväät JK1–JK4 jääkiekkojoukkueiden ja pylväät R1–R8 ringettejoukkueiden vastauksia. TULOKSET Kollektiiviset tulostavoitteet Kaikista vastaajista 86 prosenttia (N=208) ilmoitti joukkueensa asettaneen koko kauden loppusijoitusta koskevan tulostavoitteen. Pelaaja valitsi neljästä vaihtoehdosta sen, mikä kuvasi parhaiten koko kauden tulostavoitetta. Vastausvaihtoehdot olivat: 1) Joukkueemme ei ole asettanut yhteistä tulostavoitetta SM-sarjakaudelle, 2) Tavoitteenamme on varmistaa SM-sarjapaikka seuraavalle pelikaudelle, 3) Tavoitteenamme on saavuttaa mitali ja 4) Tavoitteenamme on voittaa mestaruus. Tulostavoitteeksi määriteltiin joukkueen yhteisesti tavoittelema sarjasijoitus, mitali tai mestaruus, pistemäärä tai voittoprosentti. Salibandy oli ainoa laji, jossa sarjan viimeiseksi sijoittunut joukkue tippui ilman karsintoja alemmalle sarjatasolle. 14 prosenttia vastaajista raportoi ettei joukkueella ollut kilpailukauden alkaessa yhteistä tulostavoitetta. Tutkimuksessa mukana olleiden lajien erilaiset sarjasysteemit vaikuttivat siihen, miten kysymys tulostavoitteista muotoiltiin. Kyselyn esitestauksen ja tutkijaryhmän käymien pohdintojen jälkeen lopullisesta kyselystä jätettiin tulostavoite ”Tavoitteenamme on päästä pudotuspeleihin” pois, sillä se oli osittain päällekkäinen vaihtoehto jääkiekossa sarjapaikan säilyttämisen ja ringetessä mitalin saavuttamisen kanssa. Mikäli ryhmistä löytyi tilastollisesti merkitseviä eroja, niitä vertailtiin pareittain Mann-Whitney U-testillä. Ringeten kahdeksan joukkueen sarjassa neljä parasta pääsi välieriin, eli vain yksi pudotuspeleihin päässyt joukkue jäi ilman mitalia. Tutkimusaineisto analysoitiin SPSS-statistics -ohjelmalla. Tehdyn katsauksen perusteella tutkimusryhmä teki kyselyn ensimmäisen version. Vastaajat olivat joukkueensa kokoonpanossa keskimäärin 83 prosentissa kaikista otteluista, kun vastaamatta jättäneet olivat kokoonpanossa 58 prosentissa otteluista. Kyselyssä ehdotettuihin toimintatavoitteisiin päädyttiin tutkijaryhmän jäsenten valmennuskokemuksen ja lajien valmennuskoulutuksissa käytettävien materiaalien avulla. Muokatun kyselyn esitestaukseen osallistui 13 pelaajaa, joilta saatujen kommenttien jälkeen kysymyksiä viimeisteltiin yksiselitteisimmiksi ja toimintatavoitteiden terminologiaa muokattiin vastaamaan paremmin pelaajien käyttämiä termejä. Kahden tutkimukseen osallistuneen lajin lajiliittojen valmennusja koulutuspäälliköt kommentoivat kyselyä esimerkiksi käytettyjen termien sekä ehdotettujen toimintatavoitteiden osalta. Toimintatavoitteilla tarkoitettiin kaikkia niitä yhteisiä tavoitteita ja valmennuksellisia painotuksia, joiden avulla joukkue pyrki saavuttamaan tulostavoitteensa
Jääkiekkojoukkueista yksi joukkue tavoitteli mestaruutta, yksi mitalia, yksi sarjapaikkaa ja yhdessä joukkueessa ei ollut yksimielistä käsitystä tulostavoitteesta. Motivaatiotaso 4,2 0,9 4,0 a 0,8 4,3 a 0,8 4,1 0,8 ,011 a) p?,01 Peräänantamattomuus 4,4 1,0 4,5 0,7 4,5 0,7 4,5 0,7 n.s. Korkeimman keskiarvon jakoi laadukkaaseen harjoitteluun sekä hyvään joukkuehenkeen tähtäävät tavoitteet. Tutkimukseen osallistuneista joukkueista 56 prosenttia määriteltiin tulostavoitteen suhteen yksimielisiksi. Jääkiekko n=33 Ringette n=110 Salibandy n=65 Yht. Taktiset tavoitteet: Erikoistilanteet 4,4 1,0 4,3 0,8 4,3 0,9 4,3 0,8 n.s. Jokaisessa lajissa vastaajien toimintatavoitteille antamat keskiarvot olivat korkeita. Laadukas harjoittelu 4,6 a 1,0 4,4 ab 0,8 4,6 b 0,7 4,5 0,8 ,003 a) p?,01 b) p?,01 Hyvä joukkuehenki 4,4 1,0 4,4 0,8 4,6 0,7 4,5 0,8 n.s. Vastaajat olivat siis lähes jokaisesta toimintatavoitteesta melko tai täysin samaa mieltä siitä, että ehdotetut taidot ja ominaisuudet kuvasivat joukkueen yhteisiä toimintatavoitteita. Mann-Whitney U Toimintatavoitteet M SD M SD M SD M SD Fyysiset tavoitteet: Voimataso 4,3 0,9 4,0 0,9 4,1 1,0 4,1 0,9 n.s. Mitä yhtenäisempi joukkueen pylväs on, sitä suurempi osuus vastaajista koki saman päämäärän joukkueen yhteiseksi tulostavoitteeksi. Pelaaminen ja harjoittelu on hauskaa 4,0 1,1 4,1 0,9 4,2 0,8 4,1 0,9 n.s. Taktisista tavoitteista tehokkaaseen erikoistilannepelaamiseen pyrkiminen sai keskiarvoksi 4,3, muut taktiset tavoitteet saivat keskiarvoksi 4,6. Parhaiten kilpailukauden aikaista tavoitetta kuvasi vastaajien mukaan peruskestävyyden kehittäminen ja heikoimmin liikkuvuuden parantaminen. Kuviossa pylväät kuvaavat sitä, miten eri vastausvaihtoehdot jakautuivat prosentuaalisesti kunkin joukkueen vastaajien kesken. Aineistossa mukana olleista salibandyjoukkueista yksi pyrki mestaruuteen, kaksi tavoitteli mitalia ja kolmessa joukkueessa ei ollut yksimielistä käsitystä kauden tulostavoitteesta. Vaikka toimintatavoitteista löytyikin lajien väliltä tilastollisesti merkitseviä eroja, eivät erot olleet käytännön kannalta kuitenkaan merkityksellisiä. Lajitaitotavoitteet: Laukaustaito 4,3 0,9 4,1 a 1,0 4,6 a 0,6 4,3 0,9 ,009 a) p?,01 Lajiliike 4,2 1,0 4,0 0,9 4,3 0,8 4,1 0,9 n.s. Neljässä ringettejoukkueessa oli ristiriitainen käsitys yhteisestä tavoitteesta. Korkeimman keskiarvon jakoi syöttötaidon sekä kaksinkamppailutaitojen kehittämiseen tähtäävät tavoitteet ja matalin keskiarvo oli lajiliikkeen kehittämiseen pyrkivässä tavoitteessa. Karvauspeli 4,7 a 0,8 4,5 ab 0,7 4,7 b 0,5 4,6 0,7 ,012 a) p?,05 b) p?,05 Hyökkäyspeli 4,7 a 0,8 4,6 ab 0,6 4,7 b 0,5 4,6 0,6 ,016 a) p?,05 b) p?,05 Avauspeli 4,6 0,8 4,5 a 0,7 4,8 a 0,5 4,6 0,7 ,007 a) p?,01 Normitavoitteet: Harjoitusten korkea läsnäoloprosentti 4,4 0,9 4,3 1,0 4,6 0,7 4,4 0,9 n.s. Psyykkiset tavoitteet: Itseluottamus 4,5 0,9 4,2 a 0,9 4,5 a 0,7 4,3 0,9 ,014 a) p?,01 Keskittymiskyky 4,2 1,0 4,2 0,9 4,4 0,8 4,2 0,9 n.s. Matalimman arvon sai tavoite joka tähtäsi siihen että pelaaminen ja harjoittelu olisi hauskaa. Korkeimman keskiarvon jakoi peräänantamattomuuteen sekä voitontahtoon tähtäävät tavoitteet, kun matalimman keskiarvon sai motivaatiotason nostaminen. Ringettejoukkueista kahdessa pyrittiin mestaruuteen ja kahdessa sarjapaikan säilyttämiseen. Syöttötaito 4,6 0,8 4,5 a 0,7 4,7 a 0,5 4,6 0,7 ,029 a) p?,01 Mailatekniikka 4,3 0,9 4,2 0,8 4,4 0,8 4,3 0,8 n.s. Psyykkisten tavoitteiden keskiarvot vaihtelivat välillä 4,1–4,5. Nopeusominaisuudet 4,1 1,0 4,1 a 0,8 4,5 a 0,7 4,2 0,8 ,025 a) p?,01 Peruskestävyys 4,5 0,8 4,4 0,8 4,5 0,9 4,4 0,8 n.s. Fyysisissä tavoitteissa keskiarvot vaihtelivat välillä 3,8–4,4. Joukkueen käsitys tulostavoitteesta tulkittiin yksimieliseksi, mikäli vähintään 80 prosenttia joukkueen vastaajista ilmoitti saman tavoitteen yhteiseksi päämääräksi. Kaikkien vastaajien vastauksista, joissa mahdollinen vaihteluväli oli 1–5, lasketut keskiarvot vaihtelivat seuraavasti. Voitontahto 4,6 0,9 4,5 0,8 4,6 0,6 4,5 0,7 n.s. Liikkuvuus 3,8 1,0 3,6 a 1,1 4,0 a 1,0 3,8 1,0 ,033 a) p?,05 Ketteryys 3,9 1,2 4,0 1,1 4,2 0,7 4,0 1,0 n.s. Puolustuspelitapa 4,8 0,8 4,6 0,7 4,6 0,6 4,6 0,7 n.s. Kaksinkamppailutaidot 4,5 0,9 4,5 0,7 4,7 0,5 4,6 0,7 n.s. Toimintatavoitteet Toimintatavoitteille laskettiin keskiarvot ja -hajonnat ja keskiarvoeroja testattiin Kruskallin-Wallisin ja tarvittaessa Mann-Whitney U -testeillä (taulukko 1). 90 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kollektiiviset tavoitteet naisjoukkueissa kueen sisällä vallitsi koko kautta koskevasta tulostavoitteesta (kuvio 1). Aikataulujen noudattaminen 4,4 1,0 4,4 0,9 4,6 0,7 4,4 0,9 n.s.. Sig. TAULUKKO 1: Joukkueen yhteisten toimintatavoitteiden keskiarvot (M), keskihajonnat (SD) ja lajien välinen keskiarvojen vertailu. Lajitaitojen kehittämiseen tähtäävien tavoitteiden keskiarvot vaihtelivat välillä 4,1–4,6. Normitavoitteiden keskiarvot vaihtelivat välillä 4,1–4,5. N=208 Kruskall Wallis asymp
ominaisuutta. Oleellisemmaksi asiaksi nousi kysymys siitä, ovatko pelaajat ymmärtäneet käsitteen tavoite samalla tavalla kuin tutkimuksen tekijät. Toiselle pelaajalle yhteinen tavoite tarkoitti mahdollisesti kaikille julkistettua, yhdessä sovittua päämäärää. Online-kyselyissä vastausprosenttien on havaittu jäävän yleensä merkitsevästi alhaisemmiksi kuin paperikyselyissä (Nulty 2008). Tällöin osa pelaajista katsoi joukkueen jo saavuttaneen tulostavoitteensa, mutta lievän enemmistön mukaan joukkue oli hieman jäljessä tulostavoitteen edellyttämästä sarjasijoituksesta. Myös se on mahdollista, että toimintatavoitteet olisivat painottuneet eri tavalla, jos niistä olisi kysytty avoimilla kysymyksillä valmiiden vastausvaihtoehtojen sijaan. suuntaamalla keskittymistä suorituksen kannalta oleellisiin tekijöihin (mm. Yhteyshenkilöt ovat voineet päättää itse, kenelle joukkueensa pelaajista he ovat kyselyn vastausohjeet antaneet. Tässä tutkimuksessa ei tarkasteltu sitä, miten tavoitteenasettelu oli toteutettu joukkueissa. Tämän tutkimuksen tulos herättää pohtimaan, voiko esimerkiksi valmentajien keskenään päättämä ja pelaajille ilmoittama tavoite muodostua joukkueen kollektiiviseksi tavoitteeksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että pelaajien mahdollisuus osallistua tavoitteenasetteluun vaihtelee paljon (esim. Tavoitteet tehostavat suoritusta mm. Ryhmätavoitetta kuvaavien määritelmien mukaan yhteisen tavoitteen jakaa riittävän suuri määrä (Johnson & Johnson 1987) tai enemmistö (Mills 1984) ryhmän jäsenistä. Aineiston hankintaan liittyi haasteita, sillä vastausohjeita ei pystytty toimittamaan suoraan pelaajille. Yksittäinen pelaaja voi oletettavasti hyväksyä tavoitteen ja sitoutua siihen, vaikka hänen omasta mielestään jouk kueen tulisi tavoitella esimerkiksi sovittua korkeampaa sarjasijoitusta. Oletus että kaikki pelaajat ymmärtävät kuulemansa viestin tavoitteesta samalla tavalla, ei tämän tutkimuksen mukaan olekaan näin. 91 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kollektiiviset tavoitteet naisjoukkueissa POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisena joukkueen kollektiiviset tavoitteet näyttäytyivät naisten SM-sarjatason palloilujoukkueiden pelaajille. Kyselyyn vastanneet pelaajat olivat huomattavasti useammin joukkueidensa kokoonpanoissa kuin ne pelaajat, jotka eivät kyselyyn vastanneet. Sitä ei kuitenkaan ole tutkittu, kuinka suuren osuuden tai selvän enemmistön pelaajista on jaettava yhteinen tavoite, jotta se tehostaa joukkueen toimintaa. 2002). Tästä vertailusta jouduttiin kuitenkin luopumaan, sillä vastauksista ei voitu päätellä yksiselitteisesti sitä mikä oli kunkin joukkueen kollektiivinen tulostavoite. Toinen korkeita keskiarvoja selittävä tekijä voi olla se, että ehdotetut toimintatavoitteet ja niiden kehittäminen ovat olleet joukkueissa puheiden kohteina, jolloin ne näyttäytyivät pelaajille kollektiivisina tavoitteina. Havainnot tulostavoitteen yleisyydestä sekä erilaisten toimintatavoitteiden asettamisesta ovat samansuuntaisia aikaisempien tutkimustulosten kanssa (Brawley ym. Kaikkien 25:n toimintatavoitteen saamat keskiarvot olivat korkeita. Joukkueiden sisällä vallinnut ristiriitainen käsitys tulostavoitteesta voi johtua monesta syystä. Pelaajat saattoivat ymmärtää joukkueen yhteisen tavoitteen eri tavalla: Yksittäinen pelaaja saattoi mieltää kokeneen tai arvostamansa joukkuekaverin pohdiskelun joukkueen mahdollisuuksista yhteiseksi tavoitteeksi. Kollektiivisia tulostavoitteita koskevien vastausten joukkuekohtainen tarkastelu kuitenkin osoitti, etteivät pelaajat kaikissa joukkueissa jakaneet samaa käsitystä tavoiteltavasta loppusijoituksesta; lähes joka toisessa joukkueessa kollektiiviseksi asetettu tavoite ei ollutkaan kaikkien pelaajien yhteinen päämäärä. Nämä tavoitteet olivat vaikeusasteeltaan hyvin erilaisia: mitalin pystyi saavuttamaan vain kolme joukkuetta, mutta ko. pelikaudella jokaisen ringeten SM-sarjajoukkueen oli mahdollista säilyttää sarjapaikkansa. 2002). Voidaankin todeta, että vakiokokoonpanoon kuuluneista pelaajista tavoitettiin suurempi osuus kuin 31 prosenttia. Tämänkaltaisessa tilanteessa joukkueessa vallinnut enemmistö olisi tuskin riittävä siihen, että tavoite lisäisi Locken ja Lathamin (1985; 1990) ehdotuksen mukaisesti pelaajien sinnikkyyttä ja yritteliäisyyttä. Keskiarvot olivat niin korkeita, ettei tilastollisesti merkitsevät erot eri lajien välillä olleet käytännön kannalta merkityksellisiä. Kyselyyn vastasi 31 prosenttia kaikista SM-sarjajoukkueissa yhdessäkin sarjapelissä esiintyneistä pelaajista. Esimerkiksi valmentajan kehotus ylläpitää peruskuntoa myös kilpailukauden aikana on voitu ymmärtää yhteiseksi tavoitteeksi kehittää ko. Tutkimuksen alkuperäisenä ideana oli verrata toimintatavoitteiden painottumista eri tulostavoitteisiin pyrkivien joukkueiden kesken. 1992; Dawson ym. Mikäli kaikki 25 ehdotettua toimintatavoitetta kuvasivat todella joukkueen yhteisiä tavoitteita, on vaikea uskoa että niiden avulla saavutettiin tavoitteiden suoritusta tehostava vaikutus parhaalla mahdollisella tavalla. On mahdollista että kyseinen joukkue oli kauden aikana tilanteessa, jossa se oli jo varmistanut sarjapaikkansa, mutta välieriin ja siten mitalipeleihin pääsy vaati vielä voittoja. Yksi selitys tavoitteiden suureen määrään voi olla se, että pelaajat ovat arvioineet toimintatavoitteita sen mukaan, kuinka tärkeinä he kokivat kunkin tavoitteena olleen ominaisuuden tai taidon lajissa pärjäämisen kannalta. On mahdollista että joissain tähän tutkimukseen osallistuneissa joukkueissa osa pelaajista koki yhteisen tavoitteen liian helppona tai vaikeana, tai yhteistä tavoitetta ei oltu asetettu lainkaan, jolloin nämä pelaajat mielsivät joukkueelle asettamansa tavoitteen kaikille yhteiseksi tavoitteeksi. (2002) tutkimuksessa pelaajien havaittiin asettavan joukkueelle tavoitteita ja tämän lisäksi lähes jokaisessa joukkueessa asetettiin kollektiivisia tavoitteita. Yhteyshenkilöinä toimineet joukkueiden päävalmentajat saivat kirjalliset toimintaohjeet, mutta heidän toimintaansa ei voitu kontrolloida. Weinberg & Gould 2007). Noin puolet pelaajien joukkueelle asettamista tavoitteista oli samoja kuin joukkueen kollektiivinen tavoite (Dawson ym. Dawsonin ym. Tuloksia tarkastelemalla näyttää siltä, että enemmistön (86 prosenttia) mukaan joukkueilla oli kauden loppusijoitusta koskeva tulostavoite ja käytännössä jokaisen vastaajan mukaan joukkueilla oli myös tulostavoitteeseen johtavia toimintatavoitteita. Tässä tutkimuksessa online-kyselyllä. On myös mahdollista, että avoimella kysymyksellä kysyttynä pelaajien käsitykset joukkueen tulostavoitteesta olisivat jakautuneet toisella tavalla. On mahdollista, että joukkueessa ei koskaan saavuteta tilannetta jossa kaikki pelaajat pitävät kollektiivista tulostavoitetta henkilökohtaisesti tyydyttävimpänä päämääränä. Locke & Latham 1985) ja palautteen on havaittu tehostavan tavoitteiden suoritusta parantavaa vaikutusta (Weinberg 2010). Yksi yleisimpiä syitä tavoiteohjelman epäonnistumiseen on liian suuri määrä tavoitteita, jolloin ne eivät enää ohjaa urheilijan keskittymistä, eikä niitä pysty seuraamaan, arvioimaan tai antamaan edistymisestä palautetta (mm. Vaikuttaa joka tapauksessa siltä, että kollektiivisessa tavoitteenasettelussa on kehitettävää. Vastaajat olivat käytännössä jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että jokainen ehdotettu toimintatavoite kuvasi joukkueen yhteisiä, kilpailukaudelle asettamia tavoitteita. Tutkimukseen osallistuneiden pelaajien mukaan joukkueet olivat asettaneet kilpailukauden ajaksi yhteisiä toimintatavoitteita joiden avulla joukkue pyrki saavuttamaan tulostavoitteensa. Weinberg, Butt, Knight & Perrit 2001). Esimerkiksi yhdessä tutkimukseen osallistuneessa ringettejoukkueessa vastaukset polarisoituivat siten, että vastaajista 60 prosentin mukaan joukkue tavoitteli mitalia, mutta loput mielsivät joukkueen tavoitteeksi sarjapaikan säilyttämisen. Ihmiset tulkitsevat ja mieltävät saman asian omista lähtökohdistaan käsin ja joukkueurheilussa tämä voi näyttäytyä tavoitetta koskevana ristiriitana. Ristiriitainen käsitys tulostavoitteesta viittaakin siihen, että aidosti yhteisen tulostavoitteen asettaminen oli harvinaisempaa kuin mitä kollektiivisen tulostavoitteen olemassaolosta saatujen vastausten perusteella voisi päätellä. Oleelliseksi asiaksi nouseekin tavoitteeseen sitoutumisen varmistaminen. Nämä tekijät voivat osaltaan selittää tässä tutkimuksessa havaittua ristiriitaista käsitystä tulostavoitteesta
Valmentajien on tärkeää varmistaa, että joukkueen pelaajat tiedostavat kollektiiviset tulostavoitteet samalla tavalla ja myös sitoutuvat niihin. P. & Latham, G. M. A. & Weigand, D. Foundations of sport and exercise psychology, 4th ed. Locke, E. Effects of posting self-set goals on collegiate football players’ skill execution during practice and games. Carron, A.V. 2010. 1987. Linking theory to practice – Lessons learned in setting specific goals in a junior ice hockey team. http://www.athleticinsight.com/Vol11Iss2/Hockey.htm (17.1.2014) Rovio, E. P. 1995. Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin ainoastaan pelaajilta. Locke, E. Weldon, E. Senécal, J. M. Journal of Applied Sport Psychology 13 (4), 374–398. & Carnes, M. The sociology of small groups, 2nd ed. W. A theory of goal setting and task performance. Crowell, C. 2006. Tuloksista on oletettavasti hyötyä myös miesjoukkueiden sekä yksilölajien tavoitteenasetteluun. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall. The Sport Psychologist 10 (4), 382–397. Gould, D. The effects of goalsetting and imagery training programs on the free-throw performance of female collegiate basketball players. Group goals and group performance. 2007. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133. Myös se olisi tärkeää tutkia, kuinka yhtenäinen käsitys joukkueen pelaajilla ja valmennuksella on joukkueen yhteisistä tavoitteista. Weigand, D.A., Eskola, J. & Widmeyer, W. Joining together: Group therapy and group skills, 3rd ed. Tämän tutkimuksen merkittävimmät tulokset ovat pelaajien ristiriitainen käsitys oman joukkueen tulostavoitteesta sekä se, että pelaajat mielsivät kaikki lajissa tarvittavat taidot ja ominaisuudet joukkueen kollektiivisiksi toimintatavoitteiksi. Shapcott, K. Champaign, IL: Human Kinetics, 339–375. Nulty, D. A. 2012. Perceived goal setting practices of olympic athletes: An exploratory investigation. Journal of Applied Psychology 73 (1), 87–95. Journal of Sport Psychology 7 (3), 205–222. Making goals effective: A primer for coaches. Goal setting with a college soccer team: What went right, and less-than-right. Horn (toim.) Advances in sport psychology, 3rd ed. & Estabrooks, P.A. LÄHTEET Anderson, C. R. Janelle (toim.) Handbook of sport psychology, 2nd ed. Vastaajien voidaan myös katsoa olevan edistyneitä lajissaan, sillä lähes joka kolmas oli päässyt mukaan oman lajinsa naisten maajoukkueleiritykseen. Yukelson, D. S. Weinberg, R. Group goal setting and group performance in a physical activity context. & Landers, D. Research Quarterly for Exercise and Sport 66 (1), 55–63. 2010. & Weiss, C. 2002. N. & Lintunen, T. The fundamental goal concept: The path to process and performance success. Metsämuuronen, J. B. Rovio, E. 2008. R. & Latham, G. 2001. Eskola, J. 1996. P. Collegiate coaches’ perceptions of their goal-setting practices: A qualitative investigation. Goal setting in sport: Investigating the goal effectiveness paradox. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall. Naylor, S. 2008. (2. Kyllo, L. Doman, M. 2000. R. The Sport Psychologist 14 (3), 279–295. Johnson, D. Locke, E. R. Tässä tutkimuksessa ei selvitetty sitä, miten joukkueet asettivat tavoitteita ja kenen päätöksiä yhteiset tavoitteet olivat. Butt, J. Athletic Insight: The Online Journal of Sport Psychology 11 (2), 21–38. 1993. Pelaajat kokivat joukkueella olleen yhteisiä tavoitteita, mutta tulosten perusteella tavoitteet eivät oletettavasti ohjanneet ja tehostaneet joukkueen toimintaa. 1994. The adequacy of response rates to online and paper surveys: what can be done. 2013. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. Performance posting, goal setting and activity-contingent praise as applied to a university hockey team. New York: John Wiley & Sons, 497–528. Goal setting by intercollegiate sport teams and athletes. Martocchio, J. Weinberg, R. New York: Academic Press.. 1992. Shaw, K. Burton, D. Carron, A.V. Journal of Applied Behavior Analysis 35 (1), 1–12. J. Weinberg, R. Mills, T. & Etzel, E. Yukelson, D. F. British Journal of Social Psychology 32 (4), 307–334. Using team building methods with an ice hockey team: An action research case study. The nature of group goals in sport teams: A phenomenological analysis. N. N. A. A. & Frink, D. 1995. Vastaajilla voidaan katsoa olevan runsaasti kokemusta joukkueurheilusta ja pelimääränsä puolesta he kuuluivat joukkueidensa vakiokokoonpanoon. & Jones, G. ArvinenBarrow, M. Goal setting and task performance: 1969–1980. D. Weinberg, R. & Johnson, F. Champaign, IL: Human Kinetics. Yura, M.T. Psychological Bullettin 90 (1), 125–152. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Burton, D. A review of the influence of group goals on group performance. 1981. 1971. Tuloksista nouseekin jatkotutkimusaihe kollektiivisen tavoitteen määrittelemiseksi. 1988. & Gould, D. Väitöskirja. Painos) Jyväskylä: Gummerus. International Journal of Sport and Exercise Psychology 8 (3), 245–261. M. Loughead, T. Journal of Sport Psychology in Action 4 (2), 97–108. 1984. Tämän tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää ainakin naisjoukkueiden valmennuksessa ja valmentajakoulutuksessa. 2008. Academy of Management Journal 37 (5), 1285–1301. Aineiston edustavuutta parantaa se, että vastaajissa oli hyvin eri-ikäisiä pelaajia. laitos, 4. 1993. & Weigand, D. A. The Sport Psychologist 7 (3), 275–289. Joukkueellinen yksilöitä. 2001. Toimintatavoitteiden osalta valmentajien kannattaa painottaa muutamia avaintavoitteita, arvioida ja antaa palautetta niistä ja siten keskittää pelaajien huomio tavoitteena oleviin asioihin. Bray, S. D. & Bloom, G. 2002. & Holliday, B. Jatkossa olisikin tärkeää tutkia joukkueissa toteutettavia tavoitteenasettelukeinoja. S. & Perrit, N. M. O’LearyKelly, A. Weinberg, R. C. Journal of Sport Psychology in Action 1 (2), 57–65. Goal setting in sport and exercise: A research synthesis to resolve the controversy. Zander, A. & Latham, G. Saari, L.M. Rovio, E. Motives and goals in group. Bradshaw, M.H. Miten pelaajat ymmärtävät yhteisen tavoitteen ja kuinka suuri osuus pelaajista on saatava saman tavoitteen taakse, jotta se todella tehostaa suoritusta. Ostrow, A. & Weiler, D. Knight, B. 1985. & Weingart, L. Valmentajien käsityksiä joukkueen kollektiivisista tavoitteista olisi hyödyllistä selvittää ja tarkastella mahdollisia eroja valmennuskokemuksen ja -koulutuksen näkökulmista. M. Hausenblas & C.M. Journal of Sport and Exercise Psychology 30 (2), 186–199. Singer H.A. 2002. & Howard, G. Teoksessa: R.N. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. 1990. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall. Avante 8 (2), 14–23. Kiitokset Suomen Kulttuurirahastolle, joka on tukenut tutkimusta Ulla Heikkilän rahastosta myönnetyllä apurahalla. 92 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kollektiiviset tavoitteet naisjoukkueissa tavoitettua vastaajajoukkoa voi pitää kohtuullisena, sillä onlinekyselyiden vastausprosentti on Nultyn (2008) mukaan keskimäärin 33 prosenttia. Teoksessa: T.S. Goal setting in competitive sport: An exploratory investigation of practices of collegiate athletes. & Lintunen, T. Effects of goal-setting interventions on selected basketball skills: A single-subject design. Burton, D. Lerner, B. 2009. Burton, D. M. D. The application of goal setting to sports. Ward, P. The Sport Psychologist 26 (4), 584–603. Dawson, K. & Widmeyer, W. Tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa, ettei tavoitteenasettelu toteutunut kaikissa joukkueissa parhaalla mahdollisella tavalla. Assessment & Evaluation in Higher Education 33 (3), 301–314. Burke, S. Swain, A. Journal of Sport and Exercise Psychology 17 (2), 117–137. The Sport Psychologist 6 (4), 323–333. Brawley, L. Gillham, A. P. A season-long teambuilding intervention: Examining the effect of team goal setting on cohesion
Vauhtia, intoa ja kannustusta poreili joka puolella: ylävitosista ei kitsasteltu. Lapsi katoaa ihmisestä. Hän kävelee kun talutetaan, antaa tassua kun käsketään, syö kun syötetään ja lojuu jalat oikoi senaan, kun tulisi pitää järjestystä. Sosiaali ja terveysministeriö hymyilee, Kela hymyilee, Kun taliitto hymyilee, EK hymyilee ja hallitus hymyilee [selfie ;=D]. Jotain koi rakin tietysti oppii, jos sitä sopivasti paijataan. Yritin taas kerran miettiä, mistä tässä innostunei suudessa oikein on kysymys. tarkemmin yksilöimättömään tutkimukseen). 95 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: JUHANI KIRJONEN Liikuttavia koiramaisuuksia kahden naisopettajan johdolla. Mutta eivät kuitenkaan kaikkia eivätkä varsinkaan läpi elämän. Kun sanoo ”yhteiskunta säästää miljoonia”, kaikkien tulee uskoa. Nyökyttelimme ja hyvästelimme. Mielihyvä panee liikkumaan Muutama viikko sitten yhdessä keilahallissa paikal le rynnisti monikymmenpäinen joukko koululaisia Jokaisen ihmisen elämismaailmassa on niin monia väliin tulevia tekijöitä, että väite “lisää sporttia – lisää mielenterveyttä”, ei kelpaa elämän yleisohjeeksi.. Yhteyksistä on tutkimuk sellista näyttöä. Mielestäni hyvin avattu samoin kuin tekstin jatko, jossa esitetään kysymys, pitäisikö ”liikuntasektorin” (mitä se lopulta tarkoittaneekaan) ottaa aikaisempaa enemmän vastuuta ihmisen hyvinvoinnin edistämi sestä. Hän alkaa muistut taa koiraa. Ja että samanlaista kiihkoa toivoisi näkevänsä sen jälkeen, kun ikää on tullut lisää viisi, kymmenen tai vaikkapa kuusikymmentä vuotta. Nykyisin on perusteltua kysyä suuria kysymyksiä, joissa käsitellään euroja, tuhansia tai peräti miljar deja euroja (Pyykkönen viittaa Urpo Kiiskisen ym. Aikuisten ihmis ten lauma tekee lapset pian kaltaisekseen. Pitäisihän se tietää: taitavuuden osoittaminen, kilpailu, pelaamisen maaginen vetovoima, voittaminen, hyväksytyksi tuleminen, uuden oppiminen, yhteiset kokemukset, henkisten paineiden purkaminen, mukavat kaverit – nämä kaikki ja muut ympäristössä olevat virikkeet yllyttävät toimintaan. Mutta kuvitelma näiden ilmiöiden suoraviivaisesta kausaalisuhteesta, suuntaan tai toi seen, on valitettavasti harhaa. Toinen toisensa jälkeen ne menettävät tehonsa. Lapsilla oli alkamas sa elämänsä ensimmäinen keilailutunti. Alussa oli aivan hirveää hälinää ja juoksentelua sinne tänne, pallojen etsintää, vuorojen selvittelyä ja fiiliksien jakamista. Jokaisen ihmisen elä mismaailmassa on niin monia väliin tulevia tekijöitä, että väite “lisää sporttia lisää mielenterveyttä”, ei kelpaa elämän yleisohjeeksi. Tutkimusta mukaan Olin yhteen aikaan kiinnostunut selvittämään, miten vahvana lapsena alkanut fyysinen aktiivisuus (ja EMERITUS IHMETTELEE ”S uomalaisten istumisen hinnaksi on arvi oitu yli miljardi euroa vuodessa”. Liikkumisen lisäämisen ja terveyden kohentumi sen välisen riippuvuussuhteen analysointi on ilman muuta merkityksellistä. Tulemme uskossa vahvoiksi, kun siihen vielä lisätään, että ihminen itse yksilönä voi tehdä kaiken tämän, kunhan vaan nou see istumasta ja alkaa liikkua ”sportisti”. Taloustieteilijät ovatkin nousseet kansanparantajan asemaan, koska he kykenevät muuttamaan ihmisten ahdistuksen, sairaudet ja soteongelmat numee riseen muotoon. He pelkä sivät, että tulen moittimaan, kun: “Lauma villiintyi eikä kuunnellut muuta kuin omaa huutoaan.” Top puuttelin ja sanoin, että tuollaista hinkua pallon perään kelpasi katsella. Tämä väittämä muutamien muiden ohella avaa Teijo Pyykkösen blogikirjoituk sen Liikuntatieteellisen seuran sivuilla 21.11.2014. Juttelin hetken opettajien kanssa, jotka näyttivät vähän säikähtäneiltä kun lähestyin heitä. Koirilla on oma kulttuurinsa, joka pakottaa niitä elämään tuon kulttuurin normien, siis tapojen, kirjoittamattomien sääntöjen ja perinteiden mukaisesti
Kaiken lisäksi aikaisemman liikuntaaktiivisuuden merkitys myöhemmän selittäjänä jäi tässä tavallisten ihmisten aineistossa todella vähäiseksi. Ihminen voi katsel la vanhetessaan maailmaa aikaisemmasta poikkea vasta, esimerkiksi keilaavien lasten näkökulmasta. “Kymmenen miljardin liikuntakysymys” vaikuttaa lievästi sanottuna höttöiseltä. Muutaman kuukauden aikana porukkamme on jakanut runsaasti hauskoja koke muksia. Se voisi tapahtua vaikka näin. Käytimme siihen METELItutkimuksen aineistoja, jotka koskevat tavallisia jyväskyläläisiä metallitehtaissa työskennelleitä ihmisiä 1970lu vun alussa i . Ainakin minun kohdallani, mutta ilmeisesti myös keilailun aloittaneiden lasten tapauksessa, tärkeä momentti lisätä omaehtoista liikuntaa, on löytää muka va kaveripiiri, joka vetää puoleensa ja jossa jokin sopiva liikuntamuoto toimii vain välikappalee na, tekosyynä, päästä eroon koiramaisesta lojumises ta. En silti vähätte le yritystä, sillä fyysisellä aktiivisuudella on oma merkityksensä ihmisen hyvinvoinnin ylläpitämisen kannalta. Luullakseni on, mutta eri ikäkausina eri tavoin. Istumasta nousu Onko liikkumisella silti jotain tekemistä taloustie teen, sosiaali ja terveyspalvelujen kustannusten ja yksilöllisten valintojen kanssa. Ihmisten elinympäristöt, kulttuuriset virikkeet, yhteisölliset suhteet sekä henkilökohtaiset intressit elämän kaaren eri jaksoissa eroavat siinä määrin toi sistaan, että kysymys itsessään hajoaa osiinsa samoin kuin siihen löydettävissä olevat vastaukset. Esimerkkinä vaikkapa vuoroaan odottavien koululaisten hurraahuudot, kun joku meistä sattui saamaan kaadon. Tulokset olivat suunnilleen samoja kuin tutkijakollegoilla. Seurasimme heitä monin perättäisin mittauksin viisi, kymmenen ja 28 vuotta. Ehdotan miljardin euron kysymyksen asemesta tai rinnalle tunnuslausetta: NUKAHDA KOIRIEN – HERÄÄ KIRPPUJEN KANSSA. Välitön nau tinto tai tarpeen tyydytys (kulttuurinen ja markki natalouden koodisto) näyttäisi ajavan kaiken ratio naalisen terveysjärkeilyn (lue: liikuntapropagandan) yli tai ohi. Alkoholin käyttö ja tupakointi olivat kertoimiltaan kaksi kertaa pysyvämpiä kuin liikuntaaktiivisuus kahvinjuonnin sijoittuessa näi den kahden väliin. Mutta täysin aukotonta selitystä ei toistaiseksi ole löyty nyt. Myöhemmän iän liikunnallisuu den parhain selittäjä on lapsuuden liikunta/urheilu harrastus. Löysin yllättäen lajin, jota en ollut koskaan aikai semmin harrastanut. lehdestä Scand J Med Sci Sports 2006: 16:201-208.] Taloustieteilijät ovat nousseet kansanparantajan asemaan, koska he kykenevät muuttamaan ihmisten ahdistuksen, sairaudet ja sote-ongelmat numeeriseen muotoon.. 96 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 sen sisällä liikuntaaktiivisuus) säilyy, kun ikää tu lee lisää. Mielestäni liikuntaa on mahdotonta valjastaa (mielen)terveyden ongel mia täynnä olevan kivireen eteen. Toisin kävi. JUHANI KIRJONEN Liikuntapsykologian emeritusprofessori Jyväskylän yliopisto i[Kuka haluaa tarkemmin tutustua tutkimukseen, voi käväistä katsomassa sitä tekijänimellä Kirjonen J, Telama R ym. Omakohtainen ’istumasta nousu keilaamaan’ oli jatkoa idealle, joka konkretisoitui ta loyhtiömme eläkeläisille perustamaassani pingisker hossa pari vuotta sitten. Hän tarvitsee innostavaa työtä ja iloisia työkavereita. Otimme vertailukohdiksi kahvinjuonnin, alkoholinkäytön ja tupakoinnin, siis tavallisimmat kulttuuriset paheem me. Yritimme sittemmin vielä tarkentaa kuvaa, joka liikuntaaktiivisuuden pysyvyydestä iän mukana oli saatu. Mutta ihminen ei elä vain liikuntaa har rastamalla. Kuvittelimme, että kahvinjuonti pesee kaikki muut. Merkittävä lisäselittäjä on myös kodissa vallitseva kulttuurinen ilmasto, vanhempien malli ja usein erityisesti äidin liikuntaaktiivisuus. Aloitin syksyllä 2014 keilaamisen muutaman muun PROPOveljen (Etu rauhassyöpäyhdistuksen vertaistukiryhmä) kanssa
Valitettavasti 20 minuutin vastaanottoajan tulee kuitenkin kattaa potilaan sen hetkisen tilanteen kartoittamisen lisäksi varsinaiset lääkinnälliset asiat sekä sopia jatkotutkimuksista ja kontrollikäynneistä. Kuluneen kuuden vuoden aika na opetusta liikkumaan ohjaamisesta on kuitenkin ollut äärettömän vähän. Helppoa ja ymmärrettävää on tosin perustella, etteivät resurssit mahdollista tarkempaa pureutumista aiheeseen, sillä tiukan opiskeluaikataulun puitteissa on käytävä läpi sairastamistilastot ja todennäköisyydet, syyt, lääkehoidot sekä riskit. Jokainen kesä opintojen aikana on tullut vietettyä jollain klinikalla ja tietoa on niin paljon ammennettavaksi, ettei sen käsittelyyn tavallinen ihmismieli pysty. Kurssikokonaisuuksien lomaan on ollut piilotettuna muutamaa yksittäistä tutkimusta mainostava liikuntalääketieteellinen luen to. Sekä jatkokoulutuksen yhteydessä että työelämässä tulisi myös kannustaa ammattikuntaamme tähän – silläkin ajatuksella, että samalla me kuulisimme lisää alueen liikuntamahdollisuuksista ja kehitystarpeista. Tilalle on tullut diabeteksen diagnoosikriteerit, keuhkoahtaumataudin lääkehoito sekä hyvin yksityiskohtainen lista eri lääkeaineita, joita ei saisi yhdistää. Esimerkiksi diabeteksen puhkeamisriskissä oleva potilas on helpompi motivoida liikkumaan ja tekemään elintapamuutoksia, kun lääkäri pystyy tietoon perustuen kertomaan liikunnan hyödyistä ja mukanaan tuomista muutoksista ja tämän lisäksi konkretisoi liikunnan määrän ja toteuttamismahdollisuudet. Toisena erittäin tärkeänä esimerkkinä ovat lapset: Alakouluikäisen lääkärintarkastuksessa olisi hyvä korostaa vanhemmille, etteivät missään vaiheessa peruskoulun aikana turhaan kirjoita poissaololupalappuja koululiikunnasta, vaan ostavat mieluummin ne sukset. Liikunnasta oppiminen jatkuu varmasti myös valmistumisen jälkeen. Terveyskeskuslääkärin tulisi pystyä antamaan perus työssään elämäntapaohjeistusta, jossa liikunta on olennaisena osana. 97 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: JARI-JOONAS ESKELINEN Liikuntaa reseptillä – saa ja pitää uusia Oma kosketuspinta lääkärin työhön on vielä tässä kohtaa melko vähäinen, mutta viimekesäinen terveyskeskusrämpiminen havahdutti aiheen tärkeydestä lisää. Lääkärinä kaipaisin kuitenkin paremmat työvälineet liikuntareseptin kirjoittamiseen. Jokainen kuitenkin tekee parhaansa pyrkimällä poimimaan tästä jatkuvasta tiedon ja taidon virrasta ne mielestään olennaisimmat asiat. Tämä on mielestäni ristiriidassa sen kanssa, että esimerkiksi sydänsairauksien ennaltaehkäisyssä sekä jo sairastuneiden hoidossa liikunta on keskeisessä roolissa. Moni kollega tulee varmasti mielellään omalla ajallaan kuulemaan, suunnittelemaan tai luennoimaan lastensa kouluihin tai urheiluseuroihin ja oppimaan samalla itse lisää. Oli helpompaa sekä ymmärtää potilasta että antaa konkreettisia perusteita hoitolinjan päättämisessä: Miksi mennä kuntosalille tai lenkille lääkehoidon sijaan, tai mikä peruste lääkityksen aloittamisella on. Realiteetti kuitenkin taitaa olla se, että kurssin on tarkoitus esitellä kyseinen erikoisala – ei täsmentää ja ohjeistaa jokaista annettavaa liikuntahoitomahdollisuutta, joka eri tautitilojen yhteydessä on viimeisen kuuden vuoden aikana mainittu.. Aiempi omatoiminen paneutuminen liikunnan tutkittuihin ja tilastoituihin hyötyihin auttoi erinäisissä potilastilanteissa. Perustyön ohella olisi mielestäni hyvä ottaa lääkärin asiantuntemus ja auktoriteetti hyötykäyttöön myös kouluissa ja liikuntaseuroissa. JARI-JOONAS ESKELINEN, LK C12 Turun yliopisto Tutkija, Valtakunnallinen PET-keskus, TYKS Sähköposti: joonas.eskelinen@utu.fi OPISKELIJA OUNASTELEE V iimeinen tentti lähestyy ja kuusi vuotta lääketieteellisiä opintoja alkaa olla taputeltuna. Ensimmäisinä opiskeluvuosina kirkkaana mielessä pyörineestä sitruunahappokierrosta on enää nimi ja häilyvä asiayhteys mielessä. Samoin on diabeetikoilla, keuhkosairailla, muistisairailla sekä unettomuudesta kärsivillä, tukija liikuntaelinsairauksista puhumattakaan. Liikuntaohjaus jää usein muiden akuuttien asioiden varjoon, ja fysioterapeutin käyttö on ohjeistettu säästämään vaikeampiin tilanteisiin. Ennen valmistumista on tosin luvassa vielä viikko terveysliikunnan koulutusta. Luentoesityksissä sana liikunta esiintyy kyllä usein; aina yksin ehkäisytai hoito-otsikon alla ja se oletetaan yksiselitteiseksi. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle
Suomen Olympiakomitean osaamiskeskuksen perustaminen KIHU:n yhteyteen vahvisti entisestään sen asemaa suomalaisen kilpaja huippu-urheilun kehittämisessä. Lukuoikeus edellyttää, että tilaus/jäsenmaksu on maksettu. Ota yhteys Linda Raivioon linda.raivio@lts.fi. Jukka Viitasalo on työskennellyt yliopistouransa jälkeen Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa (KIHU) sen perustamisesta saakka (1991–2014) tutkijana ja viimeiset 12 vuotta tutkimuskeskuksen johtajana. L ukeminen edellyttää sivuille kirjautumista. Mikäli et ole ilmoittanut sähköpostiosoitetta tilaus/jäsentiedoissasi tai osoite on muuttunut, ole ystävällinen ja ota yhteys Linda Raivioon sähköposti: linda.raivio@lts.fi tai puh. 010 778 6602. Lähetämme tilaajille ja Liikuntatieteellisen Seuran jäsenille ohjeet ja henkilökohtaiset kirjautumistunnukset maaliskuun alussa, numeron 1.2015 ilmestyttyä. Näköislehteä voivat lukea tilaajat ja Liikuntatieteellisen Seuran jäsenet osoitteessa www.lehti.lts.fi. Kirjautuminen on voimassa vuoden 2015 ajan. Liikuntatieteellisen tiedekunnan Vuoden 2015 alumnin valinta julkistettiin KIHUN järjestämän seminaarin ”Jyväskylän osaaminen urheiluvalmennuksen tukena” yhteydessä 15.1.2015 Ku va : H A R R I K A P U ST A M Ä K I. 1970-luvun alkuvuosina käynnistynyt työ tutkijana ja opettajana Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan liikuntabiologian laitoksella, viimeksi apulaisprofessorina ja professorina, loivat erinomaisen perustan hänen myöhemmälle uralleen huippuja kilpaurheilututkimuksen johtotehtävissä. 98 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Jukka Viitasalosta liikuntatieteellisen tiede kunnan Vuoden 2015 alumni A J A S S A www.lehti.lts.fi LIIKUNTA & TIEDE nyt näköislehtenä verkossa LIIKUNTA & TIEDE on luettavissa numerosta 1.2015 lähtien myös näköislehtenä verkossa. K IHUn johtajan tehtävästä eläkkeelle siirtynyt liikuntatieteiden tohtori Jukka Viitasalo on vaikuttanut merkittävästi suomalaiseen liikuntaelämään ja erityisesti kilpaja huippuurheilututkimuksen ja osaamisen edistämiseen. Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat (LIITO) ry:n jäsenetulehtenä LIIKUNTA & TIEDE -lehteä tilaavat saavat kirjautumistunnuksensa Liikuntatieteellisen Seuran toimistosta
Lisätietoja Move! -järjestelmästä ja koulutuksista osoitteesta http://edu.fi/move. Tulokset kirjataan ylös valtakunnalliseen tietokan taan, jonka avulla niin poliittiset päättäjät kuin oppi laiden kanssa työskentelevät ammattilaiset saavat kansalliset tilastot käyttöönsä oman työnsä tueksi. Yhden päivän mittainen täsmäkoulutus pyritään toteuttamaan niin, että sekä opettajat että tervey denhoitajat saavat konkreettisia ideoita ja malleja toimintakyvyn tukemiseen ja Move!järjestelmän hyödyntämiseen kouluyhteisöissä. luokkien oppilaille ja ne pyritään ajoittamaan siten, että tulokset ovat terve ydenhoitajien käytettävissä osana laajoja terveys tarkastuksia. Tämä on hyvä uutinen lasten ja nuorten liikunnan edistämisen kannalta. järjestettävien Kuntotestauspäivien teemana, katso ohjelma osoitteesta http://www.lts.fi/kuntotestaus. Toimijat saavat koulutusta uuden työkalun käyttöön muun muassa keväällä 2015 alkavan koulutuskiertueen kautta. Samaan aikaa opetustoimen puolella syntyi myös Move! järjestelmä tukemaan viidennellä ja kahdeksannella luokalla järjestettäviä laajoja terveystarkastuksia. Suomen hallitusohjelmaan kirjattiinkin vuonna 2010 linjaus lasten ja nuorten liikunnan lisäämises tä ja istuvan elämäntavan vähentämisestä Liikkuva koulu ohjelman (http://www.liikkuvakoulu.fi/liik kuvakoulu) avulla. Järjestelmän paikalliseen kokeiluun ja käyttöönottoon ei ennen vuotta 2016 ole estettä. Koulutuskierros käynnistyy maaliskuussa Move! järjestelmän koskettaa laajasti koko koulu yhteisöä, erityisesti liikuntaa ja terveystietoa opetta via opettajia sekä terveydenhoitajia. Liikunnallinen elämäntapa alkaa rakentua jo varhain lapsuudessa. Toteuttamisessa on mukana laaja yhteistyöverkosto opettajankoulutuksesta, kuntien opetustoimesta, terveydenhuollosta sekä muista sidosryhmistä. Valtakunnallisesti järjestelmä käynnistetään viral lisesti 1.8.2016 alkavan lukuvuoden alusta lukien, jolloin uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet otetaan käyttöön. Koulutuksissa myös rakennetaan yhteistyökulttuuria opettajien ja terveydenhoitajien välille.Tavoitteena on, että jatkossa oppilaan toimintakykyä tuetaan entistä laa dukkaammin, yksilöllisemmin. Koulutusten organi soinnista vastaa Jyväskylän yliopiston liikuntakas vatuksen laitos. ja 8. 99 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI, MIRJA HIRVENSALO, MIKKO HUHTINIEMI, MATTI PIETILÄ, MARKE HIETANEN-PELTOLA Move! – tietoa, kannustusta, yhteistyötä, yksilöllisesti kouluikäisten hyvinvoinnin tueksi teutetaan silloin 5. Move!mittaukset to. Näiden lisäksi ope tuksen järjestäjät eli koulut ja kunnat saavat tietoa asukkaidensa hyvinvoinnin tilasta. P O H D I T T U A K oulun tärkeä tavoite on antaa eväät hyvin voinnille ja liikunnalliselle elämäntavalle. Move! tulossa kouluihin 2016 alkaen Move! tarkoittaa peruskoululaisten fyysisen toimin takyvyn seurantajärjestelmää, jonka tarkoituksena on kartoittaa oppilaiden fyysistä toimintakykyä, antaa siitä palautetta ja kannustaa oppilaita pitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan. Move! ja lasten ja nuorten toimintaja suorituskyvyn mittaaminen on myös 19-20.3. Sen avulla oppilas ta ohjataan tiedostamaan hyvinvoinnin taustalla ole via fyysisiä tekijöitä. Move!koulutuskiertue järjestetään 20 eri paik kakunnalla ympäri Suomea. Liikuntaharrastus loppuu helposti nuoruudessa, mutta toisaalta aikai semmin liikuntaa harrastamaton nuori voi aloittaa liikunnan. Move! antaa tietoa oppilaalle itselleen, mutta myös hänen huoltajilleen, kouluter veydenhuollolle sekä opettajalle
Terveydenhuoltoon vaaditaan koko ajan lisäresursseja, tehdään tiukkoja hoitajamitoituksia ja hoitotakuita. Muun muassa viime syksynä kuntaan asennettiin lumetusta varten putkistot takaamaan huonolumisten talvien hiihdot. Vuonna 2017 Suursoudut täyttävät jo 50 vuotta. Terveysliikunnan edistäminen kuuluu jokaiselle kunnan toimialalle, mutta resurssien jaossa huomioidaan kuitenkin yhä edelleen liian vähän liikunnan yhteys sosiaalija terveystoimen menoihin. Resurssit on ensin kohdennettava lainsäädännön asettamien vaatimusten täyttämiseen. K untien liikuntatoimen taloudellinen merkitys ei ole vähäinen: kunnat ylläpitävät liikuntapalveluja vuosittain jopa yli 700 miljoonalla eurolla. Sulkava erottuu samankokoisista ja isommistakin kunnista erityisesti suuren liikuntatapahtuman, Sulkavan Suursoutujen ansiosta. Kunta solmi Sulkava-Seuran kanssa viime syksynä yhteistyösopimuksen, jonka seurauksena Suursoutujen piäsoutaja (eli toimitusjohtaja) toimii osa-aikaisesti myös kunnan markkinointitehtävissä. Tosin ajatus sinänsä on jo tuomittu. Liikuntapaikkojen hoitoon ei sovellu virka-aikatyyppinen ajattelu. Sulkavan Suursoudut on hyvä esimerkki siitä, miten hullusta ideasta voi kasvaa valtakunnallisesti ja kansainvälisesti merkittävä tapahtuma. Resurssien jakamisessa liikuntaja vapaa-aikatoimi jäävät koulutoimen ja sosiaalija terveystoimen jalkoihin. Lainsäädäntöä on jo liiaksikin. Lisäksi kuntien liikuntatoimi työllistää noin 5 000 ihmistä. Innostua ja innostaa Sulkavan kunnassa on vuosien varrella luotu saumaton yhteistyö kunnan vapaa-aikatoimen ja paikallisten urheiluseurojen kanssa. Kunnan kannalta on elintärkeää, että liikuntatapahtuma säilyy elinvoimaisena, sillä sitä kautta välittyy myös mielikuva kunnan elinvoimaisuudesta. Suursoutujen toiminnasta vastaa SulkavaSeura ry. Kaikkea ei voi, eikä ole järkeäkään säädellä lailla. Panostus liikuntapaikkoihin ja -hankkeisiin maksaa itsensä ennen pitkää takaisin. Ketään ei voi edes lainsäädännöllä pakottaa liikkumaan ellei siihen löydy sitä omaa tahto-nimistä lihasta. Valtakunnallisesti merkittävän liikuntatapahtuman rahallista arvoa ei voi kuntamarkkinoinnin näkökulmasta edes arvioida. Kuntia koskevan liikuntalain lisäksi pitäisi säätää ihmisiä itseään velvoittava liikuntalaki; jokaisella olisi velvollisuus pitää yllä terveyttä ja kuntoa. Perinteisten lajien rinnalle on jatkuvasti tullut uusia lajeja. Tasapainon löytäminen ei ole yksinkertaista, mutta mielestäni kuilua myös liioitellaan. Sulkavan kunnalla on merkittävän liikuntatapahtuman ansiosta vahva brändi, jota voidaan hyödyntää myös elinkeinoelämän kehittämisessä. Tahto on usein se tärkein lihas Pidän tärkeänä sitä, että kunnan liikuntapaikat ovat kunnossa. Pidän tärkeänä sitä, että liikuntapaikko. Synergiaetua saadaan sekä näkyvyyden lisääntymisen että resursoinnin kautta. 100 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: RINNA IKOLA-NORRBACKA CASE SULKAVA: Kunnallinen liikuntaviesti on tahdosta kiinni jen osalta on huomioitu yhtä lailla kilpaurheiluun tähtäävät nuoret kuin terveysliikunnan harrastajat ja muuten aktiivisesti liikkuvat kuntalaiset. Sulkava on alle 3 000 asukkaan vireä eteläsavolainen kunta. Liikunta on viesti, jossa kunta kertoo kuntalaisille heidän olevan tärkeitä. Tahto on liikunnassa muutenkin usein se tärkein lihas . Omilla toimillamme pystymme paljon vaikuttamaan tiettyihin kansantaloudellisesti merkittäviin elintapasairauksiin ja niiden kuluihin. Liikuntatapahtumien hoidosta vastaavat ne seurat, joiden toimintaa tapahtumat muutenkin tuke vat. Tapahtuma on perinteikäs, mutta tapahtuman säilymisen kannalta on ehdottoman tärkeää, että tapahtumaa myös uudistetaan. Tärkeintä on tahtotila. Yhteistyössä eri toimijoiden kanssa kuntaan P O H D I T T U A Kunnan näkökulmasta kaikki liikunta-aktiivisuus sataa positiivisesti kunnan laariin. Tätä kautta on pystytty merkittäviin taloudellisiin säästöihin, toiminnan tehos tamiseen ja mikä parasta myös laadun parantamiseen. Tahdon lisäksi on tärkeää löytää oikeat toimijat huolehtimaan liikuntapaikoista. Lisäksi kunnassamme toimii kolmen kunnan yhteinen tekninen yhtiö, jonka kautta liikuntapaikkojen ja -tilojen ylläpitoon ja kehittämiseen on saatu uudenlaista näkemystä ja yhtiöittämisen muka naan tuoman taloudellisuuden myötä liikuntatoimea on pystytty myös kehittämään. Samanlaista tiukentamista toivoisi välillä myös liikuntapuolelle. Liikuntapaikkoja on Suomessa noin 33 000, joista kuntien omistamia ja ylläpitämiä on noin 70 prosenttia (Suomen Kuntaliitto 2015.) Kunnilla on siis hyvin merkittävä rooli kuntalaisten liikunta-aktiivisuuden mahdollistajana
Kuntajohto liikuntatiedon jalkauttajaksi Mitä haluan viestittää tällä kirjoituksella. Tukimuodot ja summat vaihtelevat, mutta käytännössä pienen kunnan mahdollisuudet kilpaurheilun tukemiseen rahallisesti ovat pienet. Tukea annetaan stipendeinä menestyksen mukaan ja lisäksi on annettu markkinointiyhteistyörahaa. 5) Liikuntaviesti on viesti, joka kunnissa pitäisi olla koko ajan esillä. 4) Liikuntatieteellinen osaaminen on Suomessa maailman huippua. Kunnassa pyritään kuitenkin siihen, että nuoret urheilijat ovat eri tapahtumissa paljon esillä, jolloin heidän tunnettavuutensa alueella paranee ja sitä kautta mahdollisuudet saada tukea yrityksiltäkin paranevat. Sulkavan kaltaisissa liikuntamyönteisissä kunnissa kannattaisi virittää erilaisia pilottihankkeita. Kunnan imagon rakentamisessa käytetään sekä yksilöurheilijoita että joukkueita. 101 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 saatiin oma frisbeegolf-rata. 1) Kuntapäättäjien on hyvä tiedostaa, että liikunnan rooli kunnan elinvoimaisuuden markkinoinnissa voi olla merkittävä. Liikuntaviestin avulla kunnasta luodaan mielikuvaa nuorekkaana, elinvoimaisena ja houkuttelevana kuntana. Kunta haluaa kuntalaisten liikkuvan ja voivan hyvin – ja mahdollistaa sen toimillaan. RINNA IKOLA-NORRBACKA, HTT Kunnanjohtaja Sulkavan kunta Sähköposti: Rinna.Ikola-Norrbacka@sulkava.fi Sulkavan kunnalla on merkittävän liikuntatapahtuman ansiosta vahva brändi, jota voidaan hyödyntää myös elinkeinoelämän kehittämisessä. Kunnan näkökulmasta kaikki liikunta-aktiivisuus sataa positiivisesti kunnan laariin. Liikuntatoimen aktiivisuus on viesti myös ulkopaikkakuntalaisille. Kaikessa aktiivisuudessa on yhteinen nimittäjä: joku on jaksanut innos tua ja innostaa. Panostus liikuntapaikkoihin ja -hankkeisiin maksaa itsensä ennen pitkää takaisin. Kuva: SULKAVAN SOUDUT/JUHANI KOSONEN. Kunnassa aloitettiin nuorten salibandyharrastus, josta tuli hetkessä kylän poikien suosikkijoukkueharrastus. 3) Kuntajohdossa tuskin on liikaa informaatiota siitä, miten liikunta voi ratkaisevasti vaikuttaa eri kuluihin kunnan kalliimmilla toimialoilla. Liikuntaviesti on erittäin merkityksellinen viesti, joka on pitkälti kiinni tahdosta. 2) Pienessäkin kunnassa voidaan liikuntapalvelut hoitaa esimerkillisen hyvin, kauaskantoisesti ja kuntalaisia kuunnellen. Puitteet kun ovat jo olemassa ja se hyvä tahto-lihaskin löytyy. Kuntajohdossa kaivattaisiin konkreettisia lukuja eri kohderyhmien (työikäiset, pitkäaikaistyöttömät, liikuntarajoitteiset, nuoret, syrjäytyneet) liikunta-aktiviteettien lisäämisestä suhteessa terveysmenoihin. Se on viesti, jossa kunta kertoo kuntalaisille heidän olevan tärkeitä. Kuntajohtajana toivon avointa keskustelua liikuntatieteen toimijoiden kanssa keinoista, joilla kunnallista liikuntatoimea voitaisiin kehittää. Miten tätä huippuosaamista saataisiin paremmin jalkautettua kuntiin. Miten kuntajohtajat ja luottamushenkilöt saataisiin liikuntatieteen käytännön vetureiksi
Sieltä sitten lähdin Yhteiskunnalliseen korkeakouluun (Tampereen yliopistoon), jossa suoritin kandidaatin, lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Kuulantyöntö oli paras lajini. Niinpä sitten urheilin kovasti lapsena ja nuorena. Onnellisuusluentoja olen pitänyt niin paljon, etten kehtaa kertoa. Huomasin, että Yhdysvalloissa oli ilmestynyt muutama artikkeli onnellisuudesta. Ilmoitin jo ensimmäisen opiskeluvuoden jouluna meille tehdyssä kyselyssä, että haluan opettajaksi ja tutkijaksi. Sattumaa ja johdatusta. Seuraa saan kiittää myös siitä, että innostuin onnellisuudesta 1990-luvun puolivälissä. Lähden vaan tekemään kiinnostavia asioita. Onneksi olen saanut puhua paljon myös liikuntaan liittyvistä aiheista. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. Sattuman puutumista peliin. Mistä tarjous tuli. Ikävä kyllä, polvet eivät enää kestä pelaamista. Kuva: TEEMU LAUNIS/TAMPEREEN YLIOPISTO. Niiden pohjalta kirjoitin aihepiiriin liittyvän artikkelin Liikunta ja Tiede -lehteen. 102 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Urana onnellisuus – sattumalta mutta ei vahingossa Onnellisuusprofessori Ojanen ei pidä suunnittelusta. Sitten lentopallosta tuli päälaji. Hän lähtee tekemään sitä mikä kiinnostaa niin kirjailijana kuin luennoitsijanakin. Tosin en juuri harjoitellut. Liikunnassa kiinnostavat sen myönteiset vaikutukset – ja lentopallo. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Tämän aktiivisen harrastuksen pohjalta oli helppo ottaa vastaan tarjous tutkia liikunnan ja mielenterveyden välistä yhteyttä 1990-luvun alkupuolella. Se harmittaa. Enoni Väinö Tuokko oli 1930-luvulla Suomen parhaita kiekonheittäjiä ja kuulantyöntäjiä. L Ä H I K U V A S S A M A R K K U O J A N E N Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. Hiukan tuon jutun jälkeen joku toimittaja soitti ja kysyi ”Oletteko te se onnellisuusprofessori?” Siitä se sitten lähti. Oppikoulun kävin Forssan yhteislyseossa. Nyt olen kirjoittanut viisi kirjaa onnellisuudesta ja kuudes on tekeillä. Hyödyllisiä harharetkiä. Tutkimustyötä emeritus jatkaa syöpää sairastavien psykososiaalisten kysymysten parissa. Suunnitteleminen ei kuulu tapoihini. Tästä ura opettajana ja tutkijana Tampereen yliopistossa lähti liikkeelle. Minut kaapattiin ensin tuntiopettajaksi ja assistentiksi ja vuonna 1974 sain hoidettavaksi psykologian apulaisprofessuuriin. Sitä harrastin yli 50 vuotta. Kun jo silloin olin kiinnostunut ihmisen myönteisistä puolista, vaihdoin sanan mielenterveys hyvinvointiin. Asuin pääosan lapsuudestani ja nuoruuteni Tammelan pitäjässä, Portaan kylässä. Työnsin kuitenkin 17-vuotiaana ja 75-kiloisena miesten kuulaa 13,40. Tietenkin Liikuntatieteellisestä seurasta. Minulla on ollut vuosien varrella monta kiinnostuksen kohdetta, joista liikunta on ollut yksi runsaan 20 vuoden ajan
Nuorten vähäinen liikunta on sekä ongelma että haaste. Olen rehvastellut, että olen tässä maassa ainoa, joka on oikeasti lukenut Skinnerin tekstejä. Usein kysymys on hyvien asioiden tärkeysjärjestyksestä. Yliopistoon minua sitoo eettisen toimikunnan puheenjohtajuus. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Aivot ovat minulle yhä black box. Opiskelin vuoden Yhdysvalloissa ja sain siellä tuhdin annoksen behaviorismia. Minulta voi yhä tilata luennon vaikkapa B.F. Arvostan myös luennoistani saamaa myönteistä palautetta. Toinen haaste on väestön ikääntyminen. Juuri eläkeiän kynnyksellä pääsin pisteeseen, jossa olen oppinut ottamaan myös kuulijoita hiukan huomioon. Niitä sitten kyselin myös monilta muilta ryhmiltä 1970-luvulta lähtien. Tiede ei pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. Tekeillä on kirja Onnellisuuden paradokseista sekä parista muustakin aiheesta, jotka ovat vielä aika lailla alkuasteella. Luentopyyntöjä on tullut viime vuosina ihan muka vasti. Sellaisia ovat esimerkiksi Positiivinen psykologia ja Tunne ja järki, polkuja viisaisiin valintoihin, kumpikin viime vuonna. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Myös liikuntaohjelmien vertailu kiinnostaa.. Onnellisuuteen liittyy monia mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten vaikkapa se, ovatko onnellisuusohjelmien vaikutukset kestäviä. Millaiset menetelmät toimivat parhaiten. – Ehkä nyt on jo muitakin. 103 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Kirjojani olen ryhtynyt kirjoittamaan tietämättä kovinkaan tarkasti, mitä niistä tulee. Toki myös liikuntaohjelmien vertailu kiinnostaa. Liikunnassa kiehtoo sen myönteisten vaikutusten selittäminen. Tutkimustyö jatkuu syöpää sairastavien psykososiaalisten tekijöiden eri hankkeissa, joissa mukana on tutkijoita Tampereen ja Oulun yliopistollisista sairaaloista sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Joskus ei tule yhtään mitään, mutta silti on hauska kirjoittaa. Toimittajat soittelevat ja kyselevät milloin mistäkin aiheesta – ei siis vain onnellisuudesta. Ehkä en aloittaisi lentopallon pelaamista. Nautin nykyisin luentojen pitämisestä. Miksi se kiinnostaa. Painotan itse psykologisia ja sosiaalipsykologisia tekijöitä. Etenkin arvoihin liittyvät asiat täytyy yhdessä päättää. Painotan itse psykologisia ja sosiaalipsykologisia tekijöitä. Muut perustavat näkemyksensä toisen käden lähteisiin. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Myös joitakin kirjojani pidän onnistuneina. Rajat ovat olemassa. Ehkäpä hajottaisin itseäni vähemmän. Tämä on ollut mielenkiintoinen tehtävä. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutukset. Millaista liikuntaa yhä hauraammat ihmiset tarvitsevat. Mielenterveysseuran positiivisuuspalkinto 2013 ja samana vuonna Liikuntatieteellisen seuran kultainen ansiomerkki. Jotakin punaista lankaa on siinä, että jo lisensiaattityön yhteydessä vuonna 1969 kyselin psykiatrisilta potilailta heidän vahvuuksiaan ja tyytyväisyyttä elämään. Etenkin niiden kahden henkilön, jotka toisistaan riippumatta sanoivat: ”Ihanaa, että sinulla ei ole niitä powerpointeja”. Liikunnassa kiehtoo sen myönteisten vaikutusten selittäminen. Innostun ja kiinnostun melkein mistä vain, paitsi aivoihin liittyvistä asioista. Toki silti pitää yrittää. Keskittyisin harvempiin tutkimusaiheisiin. Kyseessä on Tampereen alueen ihmistieteiden eettinen toimikunta, jossa ovat mukana myös Teknillinen yliopisto, Ammattikorkeakoulu, VTT ja UKK-instituutti. Skinneristä
Myös olympiapurjehdusten kertaaminen höystettynä jossitteluilla maistuu venytetyltä – yhtään väheksymättä sitä, että Tallberg osallistui viisiin kisojen 1960–1980. Kiinnostavimmillaan teos on KOK:ta ja sen pitkäaikaisen puheenjohtajan Juan Antonio Samaranchin toimintatapoja käsitellessään, vaikka mitään suuria paljastuksia kirjasta ei löydykään. PeterTallbergin tuulinen elämä. Pääosin haastatteluihin perustuva lopputulos on kuitenkin epätasainen. Martin Saarikankaan järjestön ensimmäiseksi pääsihteeriksi järjestämä Tallberg joutui pahempaan myrskynsilmään kuin olisi saattanut kuvitella. ISBN 978-952-288-140-3. Urana olympiakisat. SLU:n myrskynsilmään Uusia näkökulmia avaa SLU:n ensimmäisistä vuosista kertova osuus. Kansainvälisessä urheiluelämässä Tallbergin pitempään on suomalaisista vaikuttanut ainoastaan Erik von Frenckell, joka ehti toimi ensin FIFA:ssa ja sittemmin KOK:ssa yhteensä puoli vuosisataa. Haastattelujen anti olisi kaivannut tuekseen jämäkämpää taustoitusta. 104 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: JOUKO KOKKONEN URANA OLYMPIALAISET Arto Teronen & Jouko Vuolle. Komission käytännön merkitys ja toiminta eivät kuitenkaan piirry kirjassa kovin selvinä. välisessä olympiakomiteassa (KOK) on järjestön suomalaisjäsenistä pisin. Kirjoittajat pyrkivätkin tuomaan esille Tallbergin monivaiheisen elämän eri puolia. Kirjapaja. Pirjo Häggmanin eroa KOK:sta vuonna 1999 käsittelevä osuus junnaa ehkä pahiten paikalleen. Teksti on sinänsä helppolukuista jutustelunomaista kerrontaa, johon on kuitenkin jäänyt runsaasti löysää ja toistoa. Kirja tuo kohtalaisen selvästi esille KOK:n muutoksen olympiakisoja järjestävästä herrakerhosta maailmanlaajuista viihdebrändiä jalostavaksi toimijaksi. Vuonna 1937 syntynyt Tallberg on ehtinyt pitkän KOKuransa ohella purjehtia huipputasolla ja toimia liike-elämässä tunnetussa perheyrityksessä sekä myöhemmin yrittäjänä. SLU oli etenkin alkuvaiheessaan heikko toimija. KOK on edelleen olemukseltaan aristokraattinen. SVUL:n entinen pääsihteeri Mauri Oksanen veteli naruja järjestössä pitkän järjestökokemuksensa turvin. Juttutuokioiden kuluessa KOK:lle lojaali Tallberg on uskaltautunut pohtimaan olympialiikkeen olemusta sekä jopa outouksia. Vaikutelmaksi jää se, että todellinen valta KOK:ssa asuu muualla kuin urheilijakomissiossa, vaikka se onkin tuonut urheilijoiden ääntä kuuluviin. Hajanaista kokonaisvaikutelmaa korostavat loppuun liitetyt keskustelut Tallbergin läheisten kanssa ja KOK:ta vuodesta 2013 johtaneen Thomas Bachin haastattelu. Samaranch poimi 1981 Tallbergin perustamaan urheilijakomissiota. Lukija suoS uomalaisista urheilujohtajista kertovien teosten harvalukuinen kokoelma täydentyi syksyllä 2014 Arto Terosen ja Jouko Vuolteen kirjoittamalla Peter Tallbergin elämäkerralla. Teronen ja Vuolle arvioivat, että Saarikankaan ja Tallbergin johtama SLU sopi sekä jääkiekkomiehenä jo vahvan aseman saavuttaneen Kalervo Kummolan että Työväen Urheiluliiton pitkäaikaisen puheenjohtajan Matti Ahteen piirustuksiin. Käsikirjoitus näyttää lipuneen Kirjapajan kautta painokoneelle ilman mainittavaa kustannustoimittamista. Esimerkiksi Monacon ruhtinaan Albert II:n haastattelu ei tuo juurikaan lisäarvoa teokseen. Olympia-aatteesta kirjassa ei suuremmin puhuta. Lähimpänä huippumenestystä Tallberg oli Tokiossa 1964, jossa Suomen Star-luokassa purjehtinut miehistö jäi niukasti mitalitta. Nuori ja dynaaminen jäsen, jonka oma urheilu-ura oli juuri päättynyt, sopi tehtävään erinomaisesti. Elämäkerran kohteena Peter Tallberg on lähtökohtaisesti hyvin kiinnostava. Kuninkaalliset ja muut siniveriset käyttävät yhä osuuttaan suurempaa valtaa järjestössä. Hän on ollut kiinnostunut kisakaupunkien valinnasta, kisoista ja urheilijoiden asemasta alansa ammattilaisina. Tallbergin vuonna 1976 alkanut ura KansainL U E T T U A Uusia näkökulmia avaa SLU:n ensimmäisistä vuosista kertova osuus.. Samaranchin reippaat otteet KOK:n uudistamisessa sopivat mitä ilmeisimmin yritysjohtaja Tallbergille, joka näyttäytyy pragmaatikkona. Mittaa tuovat pitkät lainaukset, joista osa on turhia. Tallberg oli Ison-Masan mies
87-vuotias von Frenckell oli tosin lopulta suorastaan pakotettava luopumaan paikastaan vuonna 1976. 105 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 rastaan vaivaantuu, kun urheilujohtajamiehet ihmettelevät, miksi syyttä suotta lahjusskandaalissa ryvetetty Pirjo ei saanut isokenkäisiltä pojilta tukea vaikeassa tilanteessaan. Huomiota kiinnittää se, että toinen erittäin pitkän kansainvälisen uran tehnyt ruotsinkielinen urheilujohtaja Carl-Olaf Homén mainitaan kirjassa vain jokusen kerran. Hän on osannut nauttia täysin siemauksin KOK-jäsenyyden tuomasta loistosta ja suhteista. Tallbergin merkitystä johtajakeskeisen KOK:n toiminnassa on vaikea arvioida Terosen ja Vuolteen teoksen perusteella. Arto Terosen ja Jouko Vuolteen kirja täydentää puutteistaan huolimatta suomalaisista urheilujohtajista kertovien teosten vähälukuista sarjaa. Roolin punnitseminen urheilujohtajana olisi vaatinut Tallbergin ja hänen urheilujohtajakollegojensa haastattelujen lisäksi muun lähdeaineiston käyttöä. Terosen ja Vuolteen luoma henkilökuva kohteliaasta, mutta hiukan etäisestä Tallbergistä on uskottava. ”Petski” on viihtynyt etenkin kansainvälisillä kentillä, joilla etiketin tuntemus ja KOK-jäsenyyden tuomat yhteydet ovat helpottaneet liikkumista. Tekijöiden mukaan olympiakomitean historiasta kertovassa Sadan vuoden olympiadissa ei ole selvitetty, miten Erik von Frenckell kampesi 1948 Ernst Krogiuksen ulos KOK:sta. Henkilöhakemiston puute heikentää nimiä vilisevän kirjan käyttöarvoa. Suomenruotsalaisen ankkalammen verkostot havainnollistuvat kirjassa. JOUKO KOKKONEN, FT Historiantutkija Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi. Kirjan takakansi luonnehtii syystä Tallbergiä maailmankansalaiseksi. Von Frenckellin uran pääpiirteiden ja toimintatapojen esittely on paikallaan, sillä hän järjesti Tallbergin seuraajakseen KOK:ssa. Lähdekirjallisuuden ja haastatellut olisi myös voinut mainita. Tarkka parin sivun mittainen kuvaus tapahtuneesta löytyy kuitenkin vuonna 2007 ilmestyneestä teoksesta. Kirjaan on jäänyt myös jokunen epätarkkuus
Aikamoinen haka hän on ollut muun muassa mäkihypyssä, joten ei ole ihme, että juuri sen lajin parissa Paavo on tehnyt paljon tutkimustyötä. Kirjaan on haastateltu monia aikalaisia ja Paavon kanssa töitä tehneitä. Paljon mehukkaampia tarinoita saa urheilujärjestöjen kabinettipeleistä, joissa joudutaan – ja Paavokin joutui – välillä tarttumaan kyynärpäätaktiikkaan ja lobbaustaitoihin. L U E T T U A K uusi päivää Mainilan laukausten ja pari päivää Talvisodan syttymisen jälkeen syntyneen emeritusprofessori Paavo Komin elämässä on riittänyt vauhtia ja välillä vaarallisiakin tilanteita. Sinne huipulle Paavo on liikunta-alalla kiistatta päässyt. Kirjasta saamme lukea esimerkiksi miten Matti Nykäsen Galgaryn kultamitalit olivat vaarassa, kun Paavo kävi vähän luvattomasti sahailemassa hyppyripöydällä, kun tutkimus piti saada kunnolla toteutettua. 105 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: KARI KALLIOKOSKI LIIKUNTABIOLOGIAN URANUURTAJA Arto Teronen ja Jouko Vuolle: Suoralta ei voi oikaista. Vaikka Paavon ura on ollut menestyksekäs, ei uran varrella ole vältytty. Terosen ja Vuolteen kirja luo katsauksen Paavo Komin koko elämään. Kansainvälisyyttä, ja kirjan otsikossakin mainittua tiedepolitiikkaa, kirjassa edustavat perinpohjaiset selvitykset Paavon toiminnasta liikunnan ja urheilun kansainvälisten järjestöjen johtotehtävissä. Näihin kuuluvat muun muassa puheenjohtajuudet liikunnan maailmanjärjestössä (ICSSPE) ja biomekaniikan maailmanjärjestössä (ISB), merkittävä rooli kansainvälisessä olympiakomiteassa (KOK) Juan Antonio Samaranchin luottohenkilönä sekä merkittävä panos eurooppalaisen liikuntatieteet yhdistävän kattojärjestön (ECSS) luomisessa ja johtamisessa. Toki tässä voi olla taustalla se, että perustutkimuksesta on vaikeaa kirjoittaa mukaansatempaavasti niin sanotulle suurelle yleisölle. Kirjapaja 2014. Jälkimmäisen täytyy tietysti olla kohdallaan kaikilla, jotka huipulle pääsevät, oli sitten urheilija, tiedemies tai muu ammattilainen. Otsikossa liikuntatutkimus on tiedepolitiikan rinnalla, itse asiassa jopa sitä edellä, mutta tekstissä se jää kuitenkin sivuosan. 192 s. Paavo Komin kuusi vuosikymmentä liikuntatutkimusta ja tiedepolitiikkaa. Jo elämän ensi päivät olivat Paavon synnyinseudulla Kauhajoella evakossa olleen Eduskunnan, ja sen myötä herkän hälytysvalmiuden takia jännittäviä, mutta vielä vauhdikkaampaa meno on ollut aikuisiällä. Paavo Komin uraa luonnehditaan kirjassa useaan otteeseen termeillä kansainvälisyys ja kunnianhimo, jo kirjan alkusanoista lähtien. Kuten monella muullakin liikuntaalalle hakeutuvalla, myös Paavon kohdalla taustalla on lapsuuden ja nuoruuden oma urheiluharrastus. Tutkimuksista eniten huomiota saavat jo edellä mainitut mäkihyppytutkimukset, mutta kokonaan huomiotta jäävät Komin lukuisat biomekaaniset perustutkimukset, jotka ovat olleet biomekaniikan tutkimusalan kehityksen kannalta merkittävämpiä. Vaikka Paavo on myös kansainvälisesti tunnettu tiedemies ja varmasti tunnetuin suomalainen liikuntatutkija, paljon vähemmälle huomiolle, oikeastaan harmittavan vähälle, kirjassa jää Paavon tieteellinen ura. Nämä tutkimukset ovat vieneet mukaan moniin mielenkiintoisiin tilanteisiin, joissa Paavo on joutunut laittamaan itsenä likoon. Monelle Paavon taustoja vähemmän tuntevalle, myös minulle, on uutta tietoa kuinka monipuolisesti Paavo on urheilua aikanaan harrastanut. Paavo Komi on näillä meriiteillä tällä saralla suomalaisittain, ellei ehdoton ykkönen, niin ainakin hyvin lähellä sitä
Kaiken kaikkiaan kirja luo maukkaan katsauksen suomalaisen liikuntatieteen suurmiehen elämään ja uraan. Kyllä Paavo kirjansa on ansainnut. Lieneekö syynä sitten lukijan tottuminen kirjoittajien sanamuotoihin ja lauserakenteisiin vai ovatko kirjottajat jakaneet työn keskenään. Useat haastattelut luovat Paavo Komista kuvan ristiriitaisena hahmona. Kirjan teksti on pääosin sujuvaa, vaikka alkuosan kieli ei tunnukaan niin notkealta kuin kirjan lopun. KARI KALLIOKOSKI Akatemiatutkija Turun yliopisto Sähköposti: kari.kalliokoski@utu.fi. Vahvatahtoinen Paavo on eittämättä ollut ja kirjan perusteella monia siltoja on palanut, mutta toisaalta lähimmät työtoverit eivät löydä Paavosta juurikaan pahaa sanottavaa. 106 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 kivuliailtakin konflikteilta
Vuoden urheilukirjaksi 2014 valittiin jalkapallon MM-kisojen historiasta kertova Kuin taivasta koskettaisi. teoksena – kunhan tarpeeksi osaava englannin tai espanjan taitaja ryhtyy toimeen. Hänen debyyttiteoksensa teksti on kauniisti soljuvaa proosaa, kisoittain etenevä rakenne eleettömän varma, faktat kohdallaan, luonnehdinnat ja siteerausten sävyt sointuvia. Markkinointiviestintä Kärki, 2014. ISBN 978-952-67796. Vuoden urheilukirja -palkintoraadin perusteluissa todetaan palkittavana olevan kerrankin kirjallisuutta. Arktinen Banaani, 2014. Atena, 2014. Teoksen kirjoitti Jari Ekberg ja kustansi Atena. Kyseessä on sikäli hyvin poikkeuksellinen Vuoden urheilukirja ja ylipäänsä poikkeuksellinen suomalainen urheilukirja. Kirjallisuuden kosketus Ekbergin kirjan sivuilla esiintyy suomalaisia yhtä vähän kuin MM-turnausten kentillä. Harri Kumpulainen: Jalkapallopääkaupunki – kertomus helsinkiläisestä jalkapallosta. Kumpikin teos toimisi epäilemättä myös käännös. ISBN 978-952-300-049-0. Esa Mäkijärvi: Valkoinen baletti – kirjoituksia Real Madridista. Toinen kansainvälisen vertailun kestävä jalkapallokirja viime vuodelta on Esa Mäkijärven kirjoittama Valkoinen baletti, kustantajana Arktinen Banaani. Kerrankin voi jättää pohtimatta, onko suomalainen näkökulma korostunut tai painottunut liikaa – sitä näkökulmaa ei jalkapallon MM-kisojen historiassa näy kuin alaviitteenä. Ja niitä Ekberg ei käytä. S uomalaismenestys jalkapallossa on viime vuosina jäänyt vaatimattomaksi. 106 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: MATTI HINTIKKA TASOKKAAMPAA KUIN PELI – SUOMALAISTEN JALKAPALLOKIRJOJEN KÄRKI L U E T T U A Jari Ekberg: Kuin taivasta koskettaisi – jalkapallon MM-kisojen historia. Sen sijaan jalkapalloon liittyy useitakin kotimaisia kirjallisia onnistumisia viime vuosilta. ISBN978-952-270-143-5
Erityiskii. Vaikka kyseessä ei ole tarkkarajainen tutkimusteos, viitteet tukevat ja rohkaisevat lukijaa uusille poluille. Myös Valkoinen baletti pysyy irrallaan suomalaisesta jalkapallotodellisuudesta. Kirjan kuvitus nojautuu monipuolisiin graafisiin esityksiin. Perinteisiä urheilukielen ilmaisuja ei vältellä tai yritetä teennäisesti laittaa uuteen kuosiin, mutta kirjoittaja onnistuu kiertämään kliseet kuin Maradona Englannin puolustuksen Meksikossa 1986. 107 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 toksen ansaitsevat lähdeviitteet. Kampin aukeilla futasivat Kampin kundit, jotka iskivät yhteen Slaktiksen sakin ja Tallqvistin villojen kundien kanssa. Peilauskohtana Mäkijärvi ottaa mukaan useammankin kilpailevan seuran historiaa ja niiden linkittymistä Espanjan kuohuvaan poliittiseen historiaan. Kumpulainen rakentaa kirjan rungon kuudesta pätevästi perustellusta ajanjaksosta. Espanjalaisia esseitä Esa Mäkijärven kirjoittama Valkoinen baletti – kirjoituksia Real Madridista muistuttaa lähestymistavaltaan Ekbergin teosta. Yhtä vaikuttava on vertailukohtana kartta vuodelta 2008, jolloin jalkapallon junioritoimintaa harjoitettiin liki kaikkialla Helsingissä – paitsi juuri sadan vuoden takaisten seurojen tyyssijassa kantakaupungissa. Mäkijärvi on tehnyt tarkan avauksen suomalaiseen urheilukirjallisuuteen – ollapa samalla asiantuntemuksella ja oivaltavuudella kirjoitettuja esityksiä muistakin maailman huippuseuroista. Eiköhän espanjaksi löytyisi aihetta sivuavaa tutkimustietoa, vaikka populäärimmät lähteet olisivatkin avoimen puolueellisia tai hutiloiden tehtyjä. Kuin taivasta koskettaisi vetää lukijan mukaansa. Esko S. Varsin yleisesti jalkapallohistorioissa mainitaan epämääräisesti englantilaiset merimiehet ja jo seuraavassa kappaleessa pelataan cup-otteluita Suomen mestaruudesta – mutta ei tässä. Tarinoiden imu on sukua Martti Jukolan, Antero Raevuoren ja Matti Hannuksen urheilukerronnalle, mutta ei tyydy jäljittelyyn vaan jalostaa. Tarkennuskohteena on nyt espanjalainen jalkapallo ja sen menestynein edustaja, Real Madrid -seura. Karttojen avulla piirtyy esiin kaupungin rajojen leviäminen ja samanaikainen jalkapalloseurojen perustaminen uusille alueille. Lukujen otsikoissa viljellään ilmeikkäästi kulttuurisia viittauksia niin sarjakuvahistoriaan kuin muunnoksiin Raamatun kielestä tai urheilun klassikkotermeistä tyyliin ”Kun taivaalta satoi paperia”, ”Jumalan käsi, Maradonan jalat”, ”Haamumaali”. MATTI HINTIKKA Suomen Urheilukirjasto Sähköposti: matti.hintikka@stadion.fi Äidinkielenopettaja Ekberg hallitsee suomensa. Vaikutuksen tekee havainnekartta Helsingin kaupunginosista, joissa oli jalkapalloseura vuonna 1920: seurat sijoittuvat hyvin pienelle alueelle kantakaupunkiin ja sen välittömään läheisyyteen. Lahtisen historiikkia lainaten Kumpulainen kirjaa komeaa ajankuvaa 1900-luvun alun poikien spontaaneista kaupunginosajoukkueista. Kruunuhaassa pelasivat Krunan kundit, Ruoholahdessa Gresan jengi ja Punavuoressa Rööperin sällit sekä Betanian porukka. Esimerkiksi vaikuttava helsinkiläisen jalkapalloilun syntyvaiheiden kuvaus sai kaivamaan lähteet esiin. Nämä artikkelit muodostavat haastatteluineen itse asiassa erillisen kokonaisuuden, mutta puoltavat paikkaansa oman aikamme ilmiöiden kuvaajina. Vaikka nykyiset gradut löytyvät verkosta, voi kysyä, kuinka moni muu kuin opiskelija niitä etsii ja lukee… Kumpulaisen kirjassa ei ole säilytetty opinnäytetyön lähdeviitteitä mutta netistä ne löytyvät. Henkilöhakemistossa toki mainitaan muutama suomalainen, mutta heistä ainoastaan Sami Hyypiä liittyy suoraan aiheeseen pelattuaan loistavasti Liverpoolin paidassa Real Madridia vastaan. Lisäksi mukana on katsaus nyky-Helsingin jalkapallon ruohonjuuritasolle kolmesta eri näkökulmasta. Rakenteeltaan Valkoinen baletti on lähellä esseekokoelmaa, mihin myös teoksen alaotsikko viittaa. Tai suomalaisseurojen historioita samalla tavalla aikansa kehyksiin sommiteltuna! Helsinkiläinen jalkapallo gradusta kirjaksi Jalkapallopääkaupunki – kertomus helsinkiläisestä jalkapallosta on kirjaharvinaisuus, joka perustuu Harri Kumpulaisen Helsingin yliopiston maantieteen laitokselle tekemään pro gradu -työhön ”Keskeltä läpi vai laitojen kautta. Ekbergin kielikuvat säilyvät elävinä puolen tuhannen tekstisivun verran. Nämä ovat pienen kaupunginosan (Pajamäki) paikallisseura, kannattajayhteisöt sekä esittelynomainen artikkeli pikkuvelilaji futsalista. Kirja on ehdottomasti enemmän kuin seurahistoriikki kytkettynä aikalaisilmiöihin (jotka nekin valitettavan usein puuttuvat muuten kelvollisista lajija seurahistorioista). Pelikentän tapahtumien lisäksi Valkoinen baletti luonnehtii Francon aikaa erityisesti jalkapallon näkökulmasta, tiivistää ytimekkäästi sitä edeltäneet kuninkaallisen seuran syntyvaiheet ja tuo tapahtumahistorian globaalin pelin aikakauteen. Mäkijärven rajaus pitäytyä vain englannintai suomenkielisissä lähteissä ei tosin täysin vakuuta perusteluiltaan. Kustantajana toiminut Markkinointiviestintä Kärki ansaitsee kiitoksen urheilukulttuuriteosta. ”Pojat potkivat palloa aamusta iltaan kaikissa soveltuvissa paikoissa: Katajanokalla Roosin porukka pelasi vankilan pihalla, Alangon sakki pelasi Nokan kärjessä Ekin hiilitarhan pihalla, Skatan kundien jengi tulliaukealla ja Rantsun sakki nykyisen Upseerikasinon paikalla. Jalkapallon alueellisen leviämisen ja suosion kehitys Helsingissä 1800-luvun lopulta 2000-luvun alkuun”. Työläiskaupunginosissa Pitkänsillan pohjoispuolella oli omia poikaporukoita Sirkuskadulta aina kaupungin laidalle asti”
108 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: MATTI HINTIKKA MYYNTIMENESTYSTÄ, URHEILUHISTORIAA JA TRAGEDIAA – KOLME KIRJAA URHEILIJAELÄMÄSTÄ Ari Mennander: Teemu. Se perustuu valtaisaan määrään haastatteluita – jotka on vieläpä tehty useaan kertaan kirjahankkeen kestettyä kokonaisen vuosikymmenen. Urheiluurallaan hän saavutti lähes kaiken mahdollisen, välittömällä suhteellaan mediaan ja faneihin hän sai puolelleen suomalaisten sympatiat. Asiavirheitä Teemu-kirjasta joutuisi etsimään tosissaan, ja saalis M elonnan olympiavoittaja ja kansanedustaja Sylvi Saimo, porilainen jalkapalloilija Jar mo Alatensiö ja jääkiekkolegenda Teemu Selänne – kolme hyvin erilaista urheilijanpolkua tallentui viimeksi kuluneen urheilukirjavuoden aikana kansien väliin. Hieno helmi on kymmenen vuoden takaisista haastatteluista koottu osuus, jossa päähenkilö tarkastelee elämäänsä sen hetken perspektiivistä. suomalaisnaisena olympiavoiton kesälajeissa: hän meloi kajakkikultaa Helsingissä 1952. Tapio Nevan kirjoittama Tenu puolestaan valottaa henkilöihin, paikkoihin ja tapahtumakulkuihin tarkasti nivoutuen porilaista ja satakuntalaista jalkapalloa ja paikallishistoriaa. Tapio Neva: Tenu – Jarmo Alatensiön elämäkerta. Keskustapuolueen kansanedustajana hän toimi 1966– 1978 puhuen erityisesti maaseudun naisten ja siirtokarjalaisten puolesta. Otava, 2014. Teemu-kirjan teksti kulkee journalistisen selkeänä. Ari Mennanderin kirjoittamassa Teemu-kirjassa tämä on toteutettu erityisesti kausikohtaisin faktalaatikoin. Saimo saavutti ensimmäisenä. Urheilujournalismin perinteelle uskollisesti Teemu sisältää tuhansittain faktoja. Sylvi Saimon elämäntarinaa värittämään kirjailija Pirjo Vuorenpää on luonut fiktiivisiä jaksoja, jotka kursiivilla painettuina erottuvat muusta tekstistä. ISBN 978-951-98753-8-5. Numerotietoja ja nimiä löytyy erillisistä faktalaatikoista, niitä löytyy erillisartikkeleista, niitä löytyy tekstistä. Pirjo Vuorenpää: Sylvi Saimo – tahto ratkaisee voittajan. Hän on avoin haastateltava ja elossa mitä suurimmassa määrin. Hän pelasi kahta Ruotsin-vuotta lukuun ottamatta koko jalkapallouransa Porissa. Kolmikosta tuntemattomin, Jarmo Alatensiö kuoli vain 39-vuotiaana vuonna 2003. ISBN 978-952-93-4313-3. Yhteistä kaikille kirjoille on pyrkimys piirtää henkilöhistorian oheen tarkkaa ajankuvaa. Teemu Selänne on supertähti, jon ka nimi ja kasvot ovat näkyneet L U E T T U A nel jännesvuosisadan ajan niin urheilujulkaisujen kuin iltapäiväja naistenlehtien kansikuvissa. ISBN 978-951-1-27435-3. Sinällään jo Saimon lapsuus pula-aikana, lottavuodet sodassa ja huippu-urheilijan ura aikana, jolloin naisten urheilua ei todellakaan arvostettu, tuovat esiin hyvin erilaisen aikakauden kuin hyvinvointivuosien kasvattien Tenun ja Teemun tarinat. Viestintä Pirjo Vuorenpää, 2014. Alkoholisoituminen tuhosi entisen pelimiehen. Vuonna 2004 kuolleen Sylvi Saimon jämerä olemus yhdistyi ensin urheilumenestykseen, sitten politiikkaan. Lempinimellä ”Tenu” tunnettu taituri ylsi pelikentillä maajoukkueeseen ja ammattilaissopimukseen saakka, mutta uran jälkeinen siviilielämä ei ottanut onnistuakseen. Teemu Teemu Selänne kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon, josta käytetään otsikoissa ja lööpeissä tuttavallisesti etunimeä. Satakunnan Kansa, 2014
Kirjoittajakin tuntee politiikassa itse mukana olleena paremmin tämän aihepiirin kuin urheilun. Nytkin nuo vaiheet jäävät valitettavan hämäriksi. Elämäkerrassa näkyy perustellusti vahva painotus huippu-urheilun ulkopuolelle. Tämä kuvastaa omakustanteena ilmestyneen teoksen tiettyä rosoisuutta ja kustannustoimittajan puuttumista. Aiheen perinteistä käsittelytapaa edustaa Vuorenpään ratkaisu mainita Sylvin mahdollisista nuoruudenrakkauksista ja jopa lisätä fiktiivinen jakso Sylvin ja nuoren miehen hevosajelusta. Teemu-kirja myi syksyllä 2014 sensaatiomaisen hyvin. Sylvi Sylvi Saimon tavanneet eivät unohda räväkkää, suoraa persoonallisuutta. Ulkoasu on loistelias, kuvat upeita ja informatiivisia. Kohujuttua ei käsitellä elämäkerrassa. Vuosikymmen kuolemansa ja sata vuotta syntymänsä jälkeen Sylvi Saimo sai elämäntarinansa kirjan sivuille. Eivätkä ainutlaatuisen jämerää kädenpuristusta. Sukupuoli-identiteetistä keskusteleminen ei tuolloin kuulunut puheenaiheisiin – paitsi lapsilla. Kaikkea ei kuitenkaan käsitellä. Tätä kaiken sankaruuden riisumista voisi toki pitää liiankin julmana ja yksityisyyttä loukkaavana, mutta sen suurin ansio on välttää rappioromantiikka ja ympäripyöreä ”ajautui huonoille teille”-loiventelu. Tenu Teemuja Sylvi Saimo -kirjoissa päähenkilöä kohdellaan perinteisenä elämäkertateoksen sankarina, tämän positiivisia tekoja painottaen ja lopulta pienimuotoisiksi jäävillä vastoinkäymisillä ryydittäen. Alkoholistin kuolemaa tuskin lienee koko suomalaisessa kirjallisuudessa kuvattu yhtä raadollisesti. Näkökulma kun on informanttina toimivan Sylvin pikkusiskon. 109 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 jäisi vähäiseksi. Vuorenpää on haastatellut Saimon lähipiiriä ja perustaa hänen elämäntarinansa ensisijaisesti kerrottujen muistikuvien varaan. MATTI HINTIKKA Osastonjohtaja Suomen Urheilukirjasto Sähköposti: matti.hintikka@stadion.fi. Teemun pelipaidat on kuvattu edestä ja takaa alkaen Jokerien C-juniorijoukkueesta 1985–86. Vuosi ennen Teemu-kirjan ilmestymistä nousi julkisuuteen kysymys Teemu Selänteen biologisesta isästä. Siinä suhteessa Teemun kaksoisveli-Paavo on tärkeässä roolissa. Poliitikkovuosina asuksi vaihtui sujuvasti jakkupuku. Saimon poliittinen urahan kesti huomattavasti kauemmin kuin urheilu-ura. Kirjassa kerrotaan naapurin pienen koulutytön kysymys, ”oliko Sylvi nainen vai mies”. Syyskuussa julkistettu teos ohitti myyntimäärällään neljässä kuukaudessa Urheilun pikkujättiläisen, tähän asti myydyimmän suomalaisen urheilukirjan. Tapio Neva kirjoittajaa lämmöllä ja ymmärtäen jalkapallokentillä suuresta mutta yksinäisyydessään niin pienestä ja haavoittuvasta ihmisestä, Tenusta. Suoruus ei tarkoita syyttelemistä. Paavon ”despootti”-ilmaus nousi otsikoihin kirjan ilmestyttyä. Journalistisen ammattietiikan hallitseva kirjoittaja pyrkii johdonmukaisesti pitämään huhut ja faktat erillään. Yksi vaihtoehto olisi ollut kuitata aihe toteamalla, ettei Selänne kommentoi aihetta. Teemu-kirjasta saa vaikutelman, jonka kirjoittaja Ari Mennander on julkisuudessa vahvistanut: Teemu Selänne ei ole lähtenyt rajoittamaan elämäkertansa aihepiirejä. Tenu-kirjan kustantaja Satakunnan Kansa ansaitsee kiitokset siitä, ettei se näytä lähteneen sensuroimaan porilaisittain vähemmän miellyttäviä osuuksia. Martti Jukolan toimittamasta klassikosta otettiin vuosina 1945–1958 useita uudistettuja painoksia, joiden kokonaismyynniksi muodostui 78 000 nidettä. Auktorisoidun elämäkerran ongelmana on, että elämän vähemmän miellyttävät piirteet häivytetään. Ari Mennander osoittaa tälläkin teoksella kuuluvansa urheilukirjoittajana klassiseen totuuden rakastajien koulukuntaan. Kokonaisuutena Teemu-kirja näyttäytyy suuren kustantajan (Otava) jättihankkeena, jossa kaikki on näyttävää, suurta ja runsasta – aina mainontaa myöten. Nämä ja monet muut pienet kuvat täydentävät lukuisia joukkuekuvia, pelitilanneotoksia ja perhepotretteja. Saimon elämän suurista käänteistä, kuten menestyksestä urheilun ja politiikan kentillä, löytyy toki myös dokumentoitua tietoa. Harvassa yhteydessä ennen Vuorenpään kirjaa on voinut törmätä Saimon kouluvuosiin 1920–30-luvulla Helsingissä. Jossakin kulkee – ja pitää kulkea! – myös julkisuuden henkilön yksityisyyden raja. Sylvi Saimo muistetaan Karjalan evakkona ja evakkojen puolestapuhujana, jonka elämäntyöstä mittava osuus syntyi maatilalla Laukaassa. Virheettömyys on erityisen kunnioitettava, kun ottaa huomioon tietokirjan valtaisan pikkufaktan määrän. Ari Mennanderin Teemu-kirja kävi kaupaksi niin ripeään tahtiin, että siitä tuli koko kirjavuoden 2014 myydyin teos Suomessa. Vahvoista ilmauksista huolimatta välittyy myös aito ”veljeä ei jätetä”tunne. Pirjo Vuorenpään kirjoittama Sylvi Saimo – tahto ratkaisee voittajan täydentää merkittävän aukon suomalaisten urheilijaelämäkertojen hyllyssä. Teos Sylvi Saimo – tahto ratkaisee voittajan on urheilijaelämäkerta sittenkin vain pieneltä osin, vaikka olympiavoittajasta onkin kyse. Tenu on erilainen elämäkerta. Uskottavuuden säilyttääkseen kirja tarvitsee loisteliaisuudelle vastapainoa, kontrastia. Aikalaiset muistavat Sylvi Saimon nuoruusvuosinaan ronskina ja rivakkana fyysisen työn tekijänä, joka pukeutui mieluiten työhaalariin. Kun kirjoittaja tuntee aiheensa perin pohjin, hän ei huomaa tuoda tekstiin kaikkea tarpeellista, itsestään selvältä tuntuvaa ainesta. Kuten kirjan päänhenkilöäkin, Neva tarkastelee porilaisia kabinettipelejä ja urheilun rahoituskuviota esimerkillisen avoimesti ja kaunistelematta. Tosin Saimon päättäväisyyden ansiosta naiskansanedustajien pukukoodi laajeni housupukuun, vastoin puhemiesneuvoston linjauksia. Koskaan aiemmin urheilukirja ei ole kyseiseen saavutukseen yltänyt, eikä ilmeisesti mikään muukaan tietokirja. Kuvituksena löytyvät uran merkittävimmät palkinnot alkaen Espoon Palloseuran F-juniorien Atlantajoukkueessa voitetusta naapuriseuran turnauksen pronssimitalista hiihtolomalla 1979. Teemu-kirja häikäisee yksityiskohdillaan. Se kuvaa porilaisen jalkapallotähden elämänvaiheet suoraan ja silottelematta – mutta kuitenkin lämmöllä
Istu vähemmän ja ole aktiivinen arjessa. Työkirjan ensimmäisessä tehtävässä lukijaa herätelläänkin arvioimaan selkäkivun riskitekijöitä, vaikka luomuliikunnan näkökulmasta kysymykset iästä, selkävaivojen perinnöllisyydestä tai raskauden tuntuivat oudoilta. Vähitellen aiheesta karttuneen tiedon lisääntyessä ovat istumisen haitallisuudesta valistaneet hanakasti myös tiedotusvälineet. MARJO RINNE,TtT Erikoistutkija UKK-Instituutti Sähköposti: marjo.rinne@uta.fi L U E T T U A. Vasta kun niiden mittaaminen tuli mahdolliseksi erilaisilla laitteilla aiemmin käytettyjen kyselymenetelmien sijaan, mittareiden antamat tulokset ja niiden yhteydet esimerkiksi terveyshaittoihin havahduttivat tutkijat. Liikuntakäsitteiden kirjoon (vrt. Myös oppaan liikuntaohjeissa painottuvat perinteiset taukoliikuntatyyppiset kokonaisuudet kuminauhan tai kepin kanssa jumpaten. Pesolan määritelmän mukaan ”luomuliikunta on kaiken tiedostamatta tai tietoisesti tapahtuvan liikkumisen ja lihasten aktivointia”. Ensimmäisillä sivuilla lukija saa myrskyvaroituksen istumisen vaarallisuudesta ja istumisen vaikutuksista selkäkivuille, joten odotukset ongelman ratkaisemiseksi uusien innovatiivisten ratkaisuiden avulla alkavat itää. Samoja ajatuksia terveydenedistämisen asiantuntijat ovat esittäneet vuosien varrella. Ensi silmäyksellä työkirjan havainnolliset kuvat, oman toiminnan arviointiin tarkoitetut taulukot sekä painotuotteessa käytetyt iloiset värit houkuttivat teoksen tarkempaan tutkimiseen. Kirjoittaja haluaa työkirjassaan inspiroida lukijaa liikkumaan, mutta työkirjan alkuosa on enemmänkin perinteistä toimistoja istumisergonomian opastusta. ISBN 978-952-6618-29-9S. Liikunta ja Tiede –lehti 6/2014) on Arto Pesola tuottanut oman ehdotuksensa: luomuliikunta. Vielä vuosituhannen taitteessa oltiin kiinnostuneita liikunnan määrästä ja sen kuntoja terveysyhteyksistä. Se taas ei tarkoita, etteikö työkirja voi olla monelle oiva tuki arjen tapojen muuttamisessa. Välillä asioiden esittäminen vaihtuu työkirjamaisista konkreettisista esimerkeistä filosofiseen pohdiskeluun. Fitra Oy. Tämä käsite on määritelty Pesolan aikaisemmin kirjoittamassa Luomuliikunnan vallankumous -kirjassa (s. ”Lantin” toisesta puolesta – väestön päivittäisen istumisen ja paikallaanolon määrästä – ei vielä muutamia vuosia sitten edes oltu kovin huolissaan, jos vain liikunnan määrä oli sopiva. 110 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: MARJO RINNE LUOMULIIKUNNAN TYÖKIRJA Arto Pesola: Luomuliikunnan työkirja. 96 L iikuntaja terveystutkijoiden kiinnostuksen kohteet päivittyvät yhteiskunnassa esiintyvien trendien ja ilmiöiden muuttuessa. Samoin kirjoittajan tarjoamat vinkit toimivat aluksi hyvin. Lähteenä on käytetty muun muassa Työterveyslaitoksen valmismateriaaleja, kuten miten toimistotuoli ja työpöytä tulee säätää, millainen on hyvä toimistotuoli tai mille etäisyydelle näyttö tulee sijoittaa. 37), mutta tässä jatkoteoksessa tavoitteena on antaa konkreettisia ohjeita ergonomiseen istumiseen ja seisomiseen sekä vaihtoehtoja ”aktiivisiin valintoihin” istumisen sijaan, kuten esimerkiksi taukoliikuntaohjeita. Jokunen venytysohjekin on sijoitettu luomuliikuntateeman alle. Keinoja vähentää istumista ja lisätä liikkeellä olemista arjessa etsitään kuitenkin edelleen. Pyykkönen sekä Suni ym. Työkirjan ”ajatuskuplissa” esitetyt poiminnat tekstistä auttavat lukijaa hahmottamaan nopealla silmäyksellä kyseisen tekstikohdan keskeisiä sisältöjä. Koska vinkkejä on yhteensä sata, ne menettivät lopulta viehätyksensä. Uutuusarvo työkirjassa jää vähälle, huomattavasti uutta tai mullistavaa lukija ei siitä löydä
Tämä ei tietenkään ole synti, mutta asia kannattaisi tuoda itse esille. Niille kaikille on yhteistä pitäytyminen tiukasti julkisen hallinnon näkökulmassa. Tulisi vähemmän lunta hallintotupaan. Itkonen ja Kauravaara viittaavat toivotun tuloksen varmistamiseen itsekin – luonnollisesti vain hallinnon osalta – eritellessään Muutosta liikkeellä! -työryhmän työskentelyä. Julkista hallintoa tarvitaan liikunnassa ehdottomasti edelleen, mutta se ei saisi kuvitella itsestään liikoja. STM:n ja OKM:n hankkeessa luotettiin perinteiseen ylhäältä–alas-ajatteluun: hallinnon johdolla kootussa työryhmässä määriteltiin ongelmat ja keksittiin ratkaisut, jotka muiden tulisi toteuttaa. Kirjoitukset muodostavat kokonaisuuden, jossa ei ole juurikaan yhtäläisyyksiä Muutosta liikkeellä! -asiakirjan kanssa. Teos on yhtä paljon STM:n ja OKM:n johdolla laaditun Muutosta liikkeellä! -asiakirjan (2013) kritiikki kuin kansalaisnäkökulmaa puolustava puheenvuoro. Lisääntyykö liikunta linjauksilla. Tekstit liikkuvat laajalla säteellä: lastensuojelua, pyörätuoleja, uussuomalaisuutta, diakoniatyötä, henkilöstösuunnittelua, työterveyttä, luonnonsuojelua, eläkeläisyyttä jne. Toki kokonaisuuden ohjaus on säilytetty hallinnolla: ”On hyvä muistaa, että asiantuntijat toimivat huomattavassa määrin julkisvallan määrittämissä rajoissa.” Itkonen ja Kauravaara ovat panneet merkille, että hallintavalta ulottuu usein myös toteutukseen: ”Valtiovalta toimii etäältä ja epäsuorasti antamalla vastuun kansanterveyden vaalimisesta esimerkiksi lääkärikunnalle ja järjestöille, joita se ohjaa vaikuttamalla niiden toimintaedellytyksiin.” L U E T T U A H arvoin on julkisen hallinnon liikunta-asiakirjalle annettu kyytiä kuten Hannu Itkosen ja Kati Kauravaaran toimittamassa Liikunta kansalaisen elämänkulussa -teoksessa (LIKES 2015). Vierailevien kokemusasiantuntijoiden tekstit kattavat kaksi kolmasosaa kirjan sivuista. Asiakirja ei otteeltaan tai näkökulmaltaan olennaisesti poikkea muista 2000-luvun valtakunnan tason linjauspapereista. Itkosen ja Kauravaaran katse suuntautuu ruohonjuuritasolle: kansalaiset eivät ole etäisiä objekteina, vaan omaa arkeaan omista lähtökohdistaan mahdollisimman hyvin elämään pyrkivinä subjekteja. Muutosta liikkeellä! -asiakirja tarjoaa kriitikoille tarttumapintaa myös uskomalla valistuksen voimaan, ihannoimalla biotieteellistä arvovaltaa, rakentamalla yleisiä ja ylväitä suosituksia ja vannomalla ohjelmien nimeen. Näin teos koostuu neljästä osasta: toimittajien kirjoittamasta prologista, vieraskynäteksteistä, niiden analyyseista (Itkonen & Kauravaara) sekä toimittajien epilogista. Kun katseet eivät kohtaa Liikunta kansalaisten elämänkulussa -teos tuo esiin kansalaisten ääntä; siis sitä, mikä puuttuu esimerkiksi Muutosta liikkeellä! -asiakirjasta. LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä 2015, 195 sivua. Toki Muutosta liikkeellä! provosoi kriitikoita jo alaotsikollaan: ”Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020.” Onko kansiin todella saatu meidän kaikkien yhteisesti jakamat liikuntanäkemykset. Toisaalta lienee osin sattumaa, että Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Itkonen ja LIKESin erikoistutkija Kauravaara ovat otta. Kun näkökulman rajallisuutta ja julkisen ohjauksen kutistunutta merkitystä kansalaisten liikuntakäyttäytymiselle ei hallintopapereissa tunnusteta, syntyy lukijalle kuva, että hallinto ei ymmärrä rapautunutta auktoriteettiasemaansa. Tähän kaikkeen iskevät Itkonen ja Kauravaara. Mutta hei, eikö näin koota myös hallinnon työryhmiä. Omasta elämänmenosta nousevat tekstit tuovat tutkijaraporttiin tervetullutta arkista särmää. Siinä hallinto on heidän mukaansa tietoisesti delegoinut valtaa tietyille asiantuntijoille. Vaikka Itkosen ja Kauravaaran oma kansalaistutkimusosaaminen kantaisi jo sekin pitkälle, ovat he keränneet teokseensa kokemustekstejä eri aloja ja elämänkulun eri vaiheita edustavilta kirjoittajilta (yhteensä 27 pienoisartikkelia). Itkonen ja Kauravaara kirjoittavat lähteneensä ”lumipallomenetelmällä omia verkostojamme hyödyntämällä jäljittämään sopivia kirjoittajia”. Liikuntakulttuuri muuttuu nykyään enemmän markkinoiden (yritysten ja median) ja kansalaisten (kotitalouksien ja kaveripiirien) kulutusvalintojen kautta kuin julkisen sektorin linjausten tai liikuntajärjestöjen palvelutarjonnan ohjaamana. Tulkintoja liikkumisesta ja liikunnanedistämisestä. neet kirjansa ponnistuslaudaksi juuri Muutosta liikkeellä! -linjaukset. 111 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: TEIJO PYYKKÖNEN KOVIA SANOJA PEHMEÄSTÄ HOLHOUKSESTA Hannu Itkonen & Kati Kauravaara (toim.): Liikunta kansalaisten elämänkulussa. Toisaalta on muistettava, että Suomesta löytyy lähes 5,5 miljoonaa liikuntatarinaa, joten on syytä varoa, ettei myöskään näitä kokemusja näkemystekstejä innostuta ymmärtämään yhteisiksi totuuksiksi. Eikö näin varmisteta toivottua lopputulosta
Rovio ym. Hän myös muistuttaa, että liikkumattomalle kaikki liikuntaan liittyvä synnyttää usein vastenmielisyyden tunteen. (…) Raskainta oli huomata, kuinka olemassa olevien rakenteiden, kuten hallinnonalojen rajojen, neuvottelukuntien, järjestöjen ja projektien ehdollistamaa tarkastelu oli.” (Tapio Bergholm) • ”En vieläkään jaksa ymmärtää, miksi medikalisaatioajatteluun perustuva liikuntakäsitys tunkee läpi myös liikuntakäyttäytymistä arvioitaessa ja edistettäessä.” (Lauri Laakso) • ”Suomessa liikuntaa edistävät toimet rakennetaan väärälle perustalle tai oikeastaan sille perustalle, jota usealla ihmisellä ei ole.” (Anna-Maria Isola) • ”Nykyään ajatellaan, että vammaisilla henkilöillä on oikeus tehdä itseään koskevia päätöksiä ja kokea olevansa tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia vammattoman väestön kanssa. Saastamoinen suosittaa esimerkiksi mielenterveyden edistämistyössä käytettyjen kokemusasiantuntijoiden hyödyntämistä. Suhde liikuntaan rakentuu osana ihmisen elämän kokonaisuutta. 112 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Mutta palataan Itkosen ja Kauravaaran omiin ratkaisuihin. Muutosta liikkeellä! -asiakirja ilmentää Saastamoisen mielestä huolta, suostuttelua, kannustamista ja järjellä ohjaamista. (…) Raportin linjausten visio vuoteen 2020 ei millään tavalla tue tämän vähemmistön asiaa.” (Pauli Rintala) • ”Ihanteena lienee himoliikkuja, joka tuupertuu elvytyskelvottomaksi ylipitkän laturetken varteen vuorokauttakaan sairaanhoidon resursseja rasittamatta.” (Simo Hämäläinen) • ”Ristiriidat ja konfliktit pahenevat, koska liikunnallisesti aktiiviset ihmiset, kilpaurheilijat ja lajiliittoihin järjestäytyneet eivät tule hyväksymään pullukoiden sohvaperunoiden hyysäämistä.” (Tapio Bergholm) Ohjauksen näkökulmasta erityisen mielenkiintoinen on sosiaalipsykologian yliopisto-opettajan Mikko Saastamoisen kirjoitus Tönimistä ja vastarintaa. Tällaisen ”pehmeän holhouksen” ihmiskäsitys ei Saastamoisen mielestä pureudu vähän liikkuvien motivaation muodostumisen ytimeen. 2014): yhteiskunnan tarpeista lähtevät suositukset eivät välttämättä puhuttele yksilöllistä elämänpolitiikkaa harjoittavia kansalaisia. 2011; Rovio ym. He kertoivat kirjoittajille arvostavansa tekstejä, joissa ”ei sitouduta yleisesti hyväksyttävään tai valtaa pitävien auktorisoituun mielipiteeseen”. Ihmisen liikuntasuhteessa on paradoksaalisesti kyse kaikesta muusta kuin suhteesta pelkästään liikuntaan. Välittyykö tämä ajatus Muutosta liikkeellä! -asiakirjasta. Hän peräänkuuluttaa hyvinvoinnin nykyistä moniulotteisempaa ja holistisempaa tarkastelutarvetta: rakenteellisen hyvinvoinnin rinnalla tulisi miettiä hyvinvoinnin subjektiivisia ulottuvuuksia. Asiakirjaa voi hänen mielestään lukea puhdasverisenä esimerkkinä nudge-politiikasta (nudge = tökkiä, töniä). Yhteiskunnan tarpeista lähtevät suositukset eivät välttämättä puhuttele yksilöllistä elämänpolitiikkaa harjoittavia kansalaisia.. Kaikille kirjoittajille jaettiin myös Muutosta liikkeellä! -asiakirja. Kirjoittajien rohkaisu kantoi hedelmää: osa kirjoittajista antaa tulla näppäinten täydeltä. Ovatko terveyskasvattajien suorat ohjausyritykset silloin sellaisten arvojen taitamatonta sorkkimista, jota ihmisen on pakko puolustaa?” Tämän viisauden äärelle soisi seuraavien työryhmien aivan ensitöikseen hiljentyvän. Liikuntaan liittyy lukuisia mahdollisia subjektiivisia ja kollektiivisia merkityksiä, joiden kartoittaminen edellyttää ”menetelmällisesti monipuolista ja monista eri teoriaperinteistä ilmiötä tarkastelevaa tutkimusta”. Mutta ei luovuteta, vaan lainataan vielä kerran Saastamoista: ”Olisiko liikuntaa syytä tuoda osaksi elämäntapaa, joka ei ole julkilausutun liikunnallista. He paljastavat, että kirjan kirjoittajille suunnatussa saatekirjeessä he listasivat kysymyksiä, joiden avulla ”saattoi lähteä hahmottelemaan omaa tekstiä”. Toisaalta ei Itkosen ja Kauravaaran kirjassakaan kuulla hallinnon virkamiehiä tai muuten yritetä ymmärtää hallinnon näkökulmaa. Vähän liikkuvien aktivointi näyttää kaipaavan vähemmän liikuntapuhetta ja enemmän arjen ymmärtämistä. Elämää on haluttu katsoa liikunnan läpi, ei liikuntaa elämän läpi. Sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskola yritti valistaa liikuntaväkeä samasta asiasta vuonna 2006: ”Ehkä jokaisen ihmisen kohdalla pitäisi ensin selvittää, mikä on juuri hänen arvomaailmansa ja sitä toteuttava elämäntapansa. Seuraavassa joitakin huutomerkkejä erityisesti seuraavia työryhmiä kokoaville: • ”Minun oli kovin raskasta lukea Muutosta liikkeellä! -julkaisua. Liikunta kansalaisten elämänkulussa -kirjan keskeinen kritiikki kohdistuu hallinnon kykenemättömyyteen ottaa huomioon ruohonjuuritason elämänmenoa ja ihmisten arkea. Terveys voi saada niissä aseman, joka alisteinen jollekin tärkeämmälle. Yhteistyötahoja olisi tällöin etsittävä yhä enemmän kulttuurin, luonnon ja taiteen toimijoiden parista.” Puheenvuoroista vuorovaikutukseen LIKESin julkaisema Liikunta kansalaisten elämänkulussa -kirja vahvistaa niitä tulkintoja, joita on aiemmin julkaistu LIKESin vetämässä Liikuntakynnyksen yli -hankkeessa (ks. Mitä vähemmän liikkuvista on kyse, sitä enemmän tulisi kiinnittää huomiota vähäisen liikunnan taustalla oleviin syihin. Vaikuttamista yritetään lempeästi ohjaamalla kohti yhteiskunnan kannalta rationaalisia päämääriä. Iskeviä kansalaiskiteytyksiä Olivatpa kirjan kansalaispuheenvuorot kuinka tilattuja tahansa, niihin sisältyy koukuttavia kärjistyksiä ja oivaltavia analyyseja. Liikunnan edistämisen asiakirjoissa on 2000-luvulla jääräpäisesti edetty (terveys)liikuntapää edellä
Hakamäki ym. Jos sellaista tekstiä arvostellaan tutkimuksellisin kriteerein, silloin olisi aika ottaa Seppälän kirja uuteen syyniin, antaahan se akateemisessa katsannossa oudon kuvan itsestään Paavo Nurmesta. Kertaus voi olla opintojen äiti, mutta ei välttämättä muutoksen isä. Liikunta kansalaisten elämänkulussa -teoksen parasta antia on vieraskynätekstien ohella toimittajien prologi. Rovio, E., Pyykkönen, T. Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 28. Historiankirjoitus voi olla suppeiden piirien tiedettä, massojen viihdettä tai jotain siitä väliltä. Liikuntakynnyksen yli – ohjelmista ihmisen kohtaamiseen. Olemme tilanteessa, jossa kulttuurikuilun molemmin puolin vuoronperään holhotaan ja opetetaan toista ilman todellista kohtaamista, kuuntelemista. Lääkärin sanaan uskotaan vasta kun pappikin on jo ovella. 2014). Pitäisi varmaan kehittää jotain uutta. Hakamäki , P., Aalto-Nevalainen, P., Niemi, N., Ståhl, T. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2013:10. Se on niin kutsutulle suurelle yleisölle suunnattu kirja, populaari kuvaus tietystä urheilumuodosta tietyn maan puitteissa, kuten saatesanoissa täsmennetään. Rovio, E., Saaranen-Kauppinen, A., Pyykkönen, T. Liikkumisen maailmaa ei voitane ratkaisevasti muuttaa yksin tutkimusraporteilla. Liikunta & Tiede 5/2014. 2006. Ehkä siihen päästään, kun oivalletaan, että vain itseään – asenteitaan ja käytäntöjään – voi muuttaa. Itkonen ja Kauravaara ovat halunneet todentaa tulkintojaan 175 sitaatilla (lyhyillä ja pitkillä), joihin kaikkiin lukija on juuri tutustunut kirjan edellisessä osassa. Kulttuurista kuilua on vaikea ylittää, jos kumpikaan osapuoli ei ole aloitteellinen sillan rakentamisessa, vaan odottaa vastapuolelta venymistä. 113 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Tutkijatkin saisivat innostua nykyistä enemmän ihmiskeskeisestä tutkimuksesta ja kokeilevasta toiminnasta. 2014. Valitettavasti ei. Eihän autoakaan ajeta vain yhdellä renkaalla. Liikunta-aktiivisuuden seurannassa on parantamisen varaa. KOMMENTTI: HISTORIAN TYYLEISTÄ JA LAJEISTA K un Juha Seppälä julkaisi Suomen historia -nimisen kirjan, sitä ei nimestään huolimatta arvosteltu historiantutkimuksena. Syystä tai toisesta Kokkonen jätti sanomatta, että juoksuhistoriani ei väitä olevansa tutkimus. Esimerkiksi vain pieni osa kunnista on ottanut niistä onkeensa (ks. Siihen Itkonen ja Kauravaara ovat puristaneet yhteenvedon liikuntaan liittyvästä valistuksesta, kontrollista ja vallankäytöstä. ERKKI VETTENNIEMI, YTT Sähköposti: erkki.s.vettenniemi@student.jyu.fi Kirjan keskeinen kritiikki kohdistuu hallinnon kykenemättömyyteen ottaa huomioon ruohonjuuritason elämänmenoa ja ihmisten arkea.. TEIJO PYYKKÖNEN Tutkimusja julkaisupäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: teijo.pyykkonen@lts.fi LÄHTEET: Eskola, A. Haluanko, että minua ohjataan. Muutosta liikkeellä! -asiakirjan laadintaan ei kansalaisääntä tai kokemusasiantuntijuutta kaivattu. Hallinto on kovin etäällä kansalaisista, mutta niin taitavat olla myös liikunnan kansalaistutkijat hallinnosta. Paljolti suosituksiksi ovat jääneet myös Muutosta liikkeellä! -linjaukset. Samanoloisiin kehittämispohdintoihin ja yleissuosituksiin on aiemmin päädytty Liikuntakynnyksen yli -hankkeessa. 2011. Vieraskynätekstien analyysi (osa III) on kokonaisuuden kannalta tärkeä. Jos hallinto harjoittaakin pehmeää holhousta alamaistensa suuntaan, niin Itkosen ja Kauravaaran kirjassa harrastetaan paikoin jopa tiukkasanaista opettamista hallinnon suuntaan. Liikunta kansalaisten elämänkulussa -teos ja sen julkistamisseminaari toteutettiin ilman hallinnon kuulemista. Kun tulin itse julkaisseeksi Suomalaisen kestävyysjuoksun historia -nimisen kirjan, tutkija-kriitikko Jouko Kokkonen keksi ristiriidan ”nimen ja sisällön” välillä (Liikunta & tiede 6/2014). 2014. Sen kuitenkin rikkovat lukuisat lainaukset. XIX terveyskasvatuksen ajankohtaispäivä 23.5.2006. Olemmeko syventämässä poteroita vai rakentamassa siltaa. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 26. Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. UKK-instituutti. Seppälän lajityyppi oli fiktio. Ainakaan toistaiseksi resepti ei ole purrut. Maltillisempi kopioiminen & liittäminen olisi mahdollistanut eheämmän ja lukijaystävällisemmän analyysin. Itkosen ja Kauravaaran sekä kirjaan kirjoittaneen Lauri Laakson tavoin voi ihmetellä miksi liikunnan lisäämisen politiikassa nojataan nykyään lähes yksinomaan biotieteelliseen arvovaltaan. Liikunnan edistämisen kannalta suurimmat odotukset kohdistuvat epilogiin, johon toimittajat ovat kiteyttäneet ”mielestämme keskeisimmät viestit liikunnanedistämisen parissa toimiville”. Luentolyhennelmä. Tarjotaanko nyt konkreettisia ratkaisuja, joilla hallinnon ja kansalaisten välinen kulttuurikuilu kurotaan umpeen. Tärkeää tuntuu olevan vain se, mitä voidaan mitata (syke, painoindeksi, verenpaine, istumisen määrä jne.). Tällainen käytäntö tuskin edustaa vuorovaikutusta sanan varsinaisessa merkityksessä
Senkin totesin itse suhteellisen pitkäKunnon ulkomaan post doc -jakso kestää useimmiten vähintään vuoden. Eräs post doc -vaiheen keskeisiä tavoitteita on, että tutkija harjaantuu yhä itsenäisempään tieteelliseen työskentelyyn. Pääosalla on edessä hieman kivisempi tie ja rahoitus pitää hankkia itse. Siinä tutkija riuhtaistaan täysin uusiin ympyröihin lukemattomilla eri tavoilla. kestoisia ja työläitä interventiotutkimuksia suorittaessani riittämättömäksi. Tutkimusaiheeni (liikuntaharjoittelun vaikutukset sydämen rakenteeseen ja toimintaan terveessä ja diabeetikon sydämessä) ja Euroopan F7-puiteohjelman Metabolic Road to Diastolic Heart Failure -tutkimuksen parissa saimme vain aineiston keräyksen täysin valmiiksi. 114 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 N Ä I N M A A I L M A L L A Teksti: ILKKA HEINONEN Postdokkaamaan ulkomaille. Uusissa kuvioissa näkee nimittäin myös vaihtoehtoisia tapoja tehdä asioita. Sekin osoittautui siis hädin tuskin riittäväksi. Tutkimuksen tekemisen jatkumoon oman lisämausteensa tuovat kuitenkin ympäristövaihdokset ja rahoitukselliset haasteet, sillä näitä aikaisempia projekteja on parsittava kokoon uusien projektien rahoituksella, eivätkä kaikki professorit ole välttämättä aina mielissään jos työaikaa käytetään johonkin muuhun kuin uuden projektin edistämiseen. Tutkijana itsenäistymistä ajatellen mikään ei kuitenkaan lyö vertoja ulkomaille lähdölle. Itse hain rahoitusta väitöskirjaani seuranneen vuoden ajan kaikista mahdollisista suomalaisista säätiöistä ja tutkimusta rahoittavilta M onia väitöskirjaansa viimeisteleviä tutkijoita saattaa kiinnostaa väitöksen jälkeisen tutkimuksen, niin sanotun post doc -tutkimuksen, suorittaminen jossakin ulkomaisessa yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa. Yleisesti ottaen lieneekin hyödyllistä, että mahdollisuuksien avautuessa tutkimusryhmä vaihtuisi myös kotimaassa. Kutsuttuja ovat harvat, rahoituksen metsästys on rankka laji Jotta ulkomaille lähtö onnistuisi, jostain pitäisi löytää myös rahoitus. Vaikka sen hyödyt eivät kenties ole heti tutkimusjakson päätteeksi nähtävissä, varmaa on, että jakson jälkeen on monia kokemuksia rikkaampi. Superpätevien tutkijoiden kohdalla tämä ei ole ongelma, sillä heidät yleensä kutsutaan ulkomaille ja kutsuva taho järjestää rahoituksen. Tämä tarkoittaa sitä, että iltaisin ja viikonloppuisinkaan ei ole puutetta tekemisestä. Tutkimuksen tekemisen valmiuksien uskoisi paranevan, kun näitä uusia vaikutteita yhdistelee omaan työhönsä. Siinäkään ajassa ei totuuden nimissä vielä ehdi isoja puuhastella.. Allekirjoittanutta mietinnöissä evästäneet tutkijat ja professorit pitivät hyvänä kestona noin kahta vuotta. Oma post doc -jaksoni Erasmus University Medical Center:ssä, Rotterdamissa Alankomaissa oli kolmivuotinen. Vuosi on verraten lyhyt aika Projektista riippuen kunnon ulkomaan post doc -jakso kestää useimmiten vähintään vuoden. Siinäkään ajassa ei totuuden nimissä vielä ehdi isoja puuhastella. Puuhaa siis riittää runsaasti vielä tulevillekin vuosille. Tutkimusryhmän vaihtamisessa on kuitenkin monia hyviä puolia, vaikka tutkimusympäristö olisi jo huippuluokkaa. Tutkimus kun voidaan ”kuitata” suoritetuksi vasta kun se on julkaistu englanninkielisessä vertaisarvioidussa tiedelehdessä. Tutkimusryhmän vaihtamiseen ei kuitenkaan kenties tunne tarvetta, mikäli sattuu jo kuulumaan niin sanottuun huippututkimusryhmään
Jos tutkimuksiltasi ehdit, niin… Post doc -ajasta ulkomailla kannattaa ottaa kaikki irti myös muuten kuin tutkimuksen tekemisen kannalta. Viimeinen niitti oli, kun hän ei menestynyt edes pelkän Erasmus Medical Centerin (EMC) sisäisen fellowshipin saamisessa. Asiaan syvästi turhautuneena kanssani samassa vaiheessa ollut huippupätevä hollantilainen tutkijatoverini jätti tieteen tekemisen kokonaan projektiemme datakeräyksen valmistumisen jälkeen, yli kymmenen vuotta tieteen tekemistä tiiviisti harjoittaneena ja nähneenä. Monet, mutta eivät kaikki, professorit muissakin maissa ovat syvästi huolissaan nykymenosta, jossa kalliin ja kattavan koulutuksen saaneita erittäin päteviä ja tarmokkaita tutkijoita putoaa pois tieteen tekemisestä. Tarmoa ja epävarmuuden sietokykyä vaaditaan runsaasti hakemuksia rustatessa ja päätöksiä odotellessa. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Research Associate School of Sport Science, Exercise and Health University of Western Australia, Crawley, Australia Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede PET-keskus Turun yliopisto Tarmoa ja epävarmuuden sietokykyä vaaditaan runsaasti rahoitushakemuksia rustatessa ja päätöksiä odotellessa.. Nyt siis tutkimusta sekä Suomessa että Alankomaissa tehneenä väitän, että tutkijan työ on – lukemattomista pettymyksistä ja epäonnistumista huolimatta – myös ajoittain varsin palkitsevaa. Englanti tosin dominoi tieteen kielenä ja kansainvälinen tutkijaryhmä tekee siitä vallitsevan kielen lähes paikassa kuin paikassa. Rahoituksen varmistaminen projekteille tuntuu usein ruletilta. Jos siis pystyt käyttämään edes muutamia lomapäiviä uusiin alueisiin ja kaupunkeihin tutustuen, niin matkailu tunnetusti avartaa. Julkaise, julkaise, julkaise Ura tutkijana tuntuu jatkuvan vain huippujulkaisuissa, kuten Naturessa ja Sciencessä julkaistujen artikkeleiden kautta. Euroopassa tehdään huipputiedettä lukemattomissa eri tutkimuslaitoksissa, joten post doc -aika Yhdysvalloissa ei ehkä ole enää niin ehdoton vaatimus kuin miltä se takavuosina vaikuttaa olleen. 115 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 tahoilta. Suomea parempi yliopistojen perusrahoitus ja mittava tutkimusrahoitus turvaa Alankomaiden hyvää menestystä tieteen saralla. Kilpailu rahoituksista on, jos mahdollista, vielä Suomeakin kovempaa. Niitä oli yleensä vähintään yksi EMC:n virologian ja monien muiden oppiaineiden laitosten väitöskirjoissa, antaen perspektiiviä kilpailun kovuudesta rahoituksen hankkimisesta pelkän EMC:n sisällä Julkaisemisella mitataan tutkijan pätevyyttä, mutta asia ei ole niin yksioikoinen. Tieteen tekeminen aivan kovimmalla huipulla ei kuitenkaan läheskään aina ole kiinni vain nuoren tutkijan pätevyydestä, vaan laitosten ja professoreiden usein vuosikymmenien mittaisesta ankarasta työstä ja omistautumisesta tutkimusaiheelleen. Jakso on myös mitä mainiointa kielikylpyaikaa. Loppukeväästä 2011 Suomen Akatemia onnekseni ilmoitti, että he rahoittaisivat suunnitellun tutkimusjaksoni Alankomaissa. Tätä työtä ja omistautumista on Alankomaissa, mutta myös Suomessa
Tulokset antavat ensisilmäykseltä sen vaikutelman, että urheilukoulut eivät olisi onnistuneet urheiluja koulumenestyksen saavuttamistavoitteissaan. Tutkimukseen osallistuneista urheilijoista 30 prosenttia oli käynyt urheilukoulua. Hollannissa ensimmäiset koulut perustettiin 1990-luvun alussa. Norjalaistutkija Eivind Skille analysoi naisten Tavallisissa kouluissa opiskelleet urheilijat hakeutuivat urheilukoululaisia useammin yliopistoon opiskelemaan.. Saman voi sanoa pätevän Suomeen. Lahjakkaille urheilijoille suunnattujen koulujen tavoitteena on mahdollistaa intensiivisen harjoittelun ja opiskelun menestyksekäs yhdistäminen. Myöskään urheiluun sitoutumisessa ei ollut merkitsevää eroa urheilukoulujen ja tavallisten koulujen välillä. Reilulla 60 prosentilla naisista (kaikki lajit yhteensä) on miespuolinen valmentaja, ja yli 90 prosentilla naisjalkapalloilijoista on miesvalmentaja. (2015). Urheilukouluissa harjoittelu aloitetaan yleensä varhaisemmassa vaiheessa kuin tavallisissa kouluissa opiskeltaessa. K iristyvä kilpailu huippu-urheilumenestyksestä on lisännyt urheilu-uran ja opiskelun yhdistämiseksi tarkoitettujen urheilukoulujen määrää eri puolilla maailmaa. N aisten ja miesten välinen tasa-arvo on lisääntynyt useilla eri elämänalueilla. Erityisesti urheilujohtaminen ja valmentaminen ovat miehisiä urheilun alueita, joille naisten on yhä vaikea päästä. Lisäksi tavallisissa kouluissa opiskelleet urheilijat hakeuPerinteinen auktoriteettikäsitys yhä vallitseva urheilussa. Tästä huolimatta urheilua näyttäisi yhä leimaavan sukupuolten välinen epätasa-arvo ja perinteeseen nojaava auktoriteettikäsitys. Heistä 46 prosenttia oli miehiä. Ne voivat tällöin tarjota joillekin lahjakkuuksille ainoan mahdollisuuden tavoitteelliseen harjoitteluun. Tavallisissa kouluissa opiskelleiden urheilijoiden koulumenetys oli urheilukoululaisia parempi. Kansainvälisen tason mitalisaavutuksissa ei ollut merkitsevää eroa urheilukoulua käyneiden ja sitä käymättömien välillä. Naisia on valmentajina lähinnä lasten jalkapallossa. International Review for the Sociology of Sport Vol 50 (1), 64–82. LÄHDE: Van Rens, E, Elling, A. Tutkijaryhmä van Rens, Elling ja Reijgersberg selvittivät, onko huippu-urheilijoille tarkoitetuilla urheilukouluilla ollut vaikutusta hollantilaisurheilijoiden urheiluja opiskelumenetykseen. & Reijgersberg, N. Tutkimustulokset kertovat myös siitä, että tavallisten koulujen harjoitteluolosuhteet ovat kohentuneet. Norjassa joka kolmas jalkapalloa seurassa harrastava on nainen. Myös motivaatio opiskeluun oli tavallista koulua käyneiden keskuudessa urheilukoululaisia korkeampi. Mitä ammattimaisemmasta jalkapallosta on kyse, sitä enemmän miehet lajia dominoivat. Sen sijaan valmentajista vain vajaa viidennes on naisia. Tutkimusta varten kerättiin aineistoa 242 entiseltä vuosina 2004–2008 lahjakkaiksi luokitellulta urheilijalta kuudesta eri urheilujärjestöstä (luistelu, tennis, voimistelu, judo, uinti, käsipallo). Topsport Talent Schools in the Netherlands: A retrospective analysis of the effect on performance in sport and education. Tutkimus osoitti myös, että tavallisissa kouluissa opiskelleet ja urheilukoululaiset olivat yhtä tyytyväisiä urheilun ja opiskelun yhdistämiseen. Hollannin kaltaisen pienen valtion mahdollisuudet pärjätä kansainvälisillä urheilukentillä ovat kuitenkin rajalliset, vaikka urheiluun suunnattaisiinkin resursseja. 116 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a s o s i o l o g i a n m a a i l m a s t a Teksti: HANNA VEHMAS Urheilukoulut eivät lisää urheilutai koulumenestystä Hollannissa tuivat urheilukoululaisia useammin yliopistoon opiskelemaan. Urheilijoiden keski-ikä oli tuolloin 21 vuotta
(2014). Jalkapallojohtajilla ja -valmentajilla on usein takanaan vaikuttava pelaajaura, joka tuo mukanaan karismaattista auktoriteettia. Naisia on valmentajina lähinnä lasten jalkapallossa.. Jalkapallo on Norjassa, kuten monessa muussakin maassa suosituin urheilulaji sekä miesten että naisten keskuudessa. Jalkapallo on yhä erittäin miehinen urheilulaji, jossa naisten on vaikea päästä johtaviin vastuutehtäviin. Naisvalmentajia on sen sijaan luonnehdittu sosiaalisiksi kilpailullisuuden kustannuksella, vaikka varsinaisia eroavaisuuksia valmennustyyleissä ei sukupuolten välillä olekaan havaittu. Niin kauan kuin patriarkaalista, karismaattista ja perinteistä auktoriteettimallia pidetään jalkapallossa kyseenalaistamatta luonnollisena, miesten hallitseva rooli ja asema säilyvät itsestäänselvyyksinä. HANNA VEHMAS, VTM, FT Yliopistonlehtori, Sport Management Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi Norjassa joka kolmas jalkapalloa seurassa harrastava on nainen. Sport in the welfare state – still a male preserve: a theoretical analysis of Norwegian football management. Tutkijat pohtivat voidaanko miesten hallitsevaa asemaa jalkapallossa selittää perinteen tai karisman kautta. Max Weberin toiminnan teoriaa soveltaen Skille esittää että valtasuhteet ja auktoriteettiasemat Norjan jalkapallossa nojaavat yhä historiaan ja perinteiseen auktoriteettiin eivätkä rationaalis-legaaliin auktoriteettiin, joka perustuu muodolliseen pätevyyteen ja koulutukseen. Sen sijaan valmentajista vain vajaa viidennes on naisia. European Journal for Sport and Society 11 (4), 389–402. 117 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 ja miesten välistä (epä)tasa-arvoa jalkapallokulttuurissa. LÄHDE: Skille, E.Å
117 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a Teksti: ANNA-MARIA NURMI Liikuntavammat haittaavat liikunnanopettajaksi opiskelua F yysisesti aktiivisen elämäntavan monet hyödyt on laajasti todistettu, mutta liikunnallisen elämäntavan varjopuoli on liikuntavammojen riski. Tämä hankaloittaa opiskelijoiden oman opettajuuden kehittymistä. Jotta liikuntavammojen määrää opiskeluaikana voitaisiin tulevaisuudessa paremmin ehkäistä, Goossens tutkimusryhmineen keräsi 128:lta Ghentin yliopiston ensimmäisen vuoden liikunnanopettajaopiskelijalta vammautumistiedot yhdeltä opiskeluvuodelta. Opiskelijoilla oli vuoden aikana viikoittain uintia, yleisurheilua, tanssia, telinevoimistelua, jalkapalloa ja käsipalloa. Liikuntavamma määriteltiin opetustilanteessa tai aktiivisessa liikuntatilanteessa syntyneeksi vammaksi, jonka seurauksena opiskelija joutuu keskeyttämään harjoituksen, kärsii kovasta kivusta liikkuessaan tai ei pysty osallistumaan seuraavaan harjoitukseen lainkaan. Liikuntavammat saattavat olla liikunnanopettajaopiskelijoille ja heidän uralleen erityisen haitallisia. Vuoden aikana opiskelijoille sattuneista vammoista 109 vastasi tätä tutkimuksessa käytettyä liikuntavammamääritelmää. Aikaisemmat liikuntavammat olivat merkittävä riskitekijä uusien. Yli puolet loukkaantumisista johti vähintään viikon liikuntakyvyttömyyteen ja yli 80 prosenttia edellytti sairaalahoitoa. Loukkaantuminen aiheuttaa pahimmillaan poissaoloja käytännön lajitunneilta, huonoja arvosanoja ja mukautettua opetussuunnitelmaa. Yli 74 prosenttia vammoista kohdistui alaraajoihin. Vammoista 35 sattui naisille ja 74 miehille
Kävi ilmi, että koeryhmän liikunnanopettajat kokivat suurempaa opetusmotivaatiota ja opetus tai toa/ -tehokkuutta sekä työtyytyväisyyttä ja elinvoimaisuutta. LÄHDE: Sung,, H. Tutkimukseen osallistui 27 alakoulu-, keskija yläkoululiikunnanopettajaa (20 miestä ja seitsemän naista), jotka jaettiin satunnaisesti koeryhmään, joka osallistui oppilaiden itsenäisyyttä ja riippumattomuutta tukevaan ohjelmaan sekä kontrolliryhmään, jossa opettajat käyttivät omaa aiempaa opetustapaansa. Riski loukkaantumiselle oli liikunnanopettajaopiskelijoiden keskuudessa suurempi kuin tavallisen liikunnallisesti aktiivisen kansan keskuudessa. ANNA-MARIA NURMI, LitT Muuramen yläkoulu ja lukio Sähköposti: anna-maria.nurmi@edu.muurame.fi. Oppilaan itsenäisyyden tukeminen palkitsee myös liikunnanopettajaa E telä-Koreassa tehdyssä tutkimuksessa liikunnanopettajat osallistuivat harjoitusohjelmaan, jossa he opettelivat oppilaiden riippumattomuutta ja itsenäisyyttä tukevia opetusmetodeja. Sport injuries in Physical Education students. The Teacher Benefits from Giving Autonomy Support during Physical Education instruction. Oppilaat hyötyvät todistetusti itsenäisyyttä korostavasta opetuksesta, mutta tässä tutkimuksessa Sung tutkimusryhmineen halusi testata rinnakkaista hypoteesia, jonka mukaan myös opettajat itse hyötyvät tukiessaan oppilaiden itsenäisyyttä ja riippumattomuutta tunneilla. J. Y. 118 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 liikuntavammojen synnyssä. Scandinavan Journal of Medicine & Scinece in Sports,24 (3), 683-691. C., Johnmarshall, R., Tae, H. Opetetun kurssin sisällöt painottuivat liikuntalajeihin kuten jalkapalloon, sulkapalloon, koripalloon, pöytätennikseen ja yleisurheiluun. & Hue R. & Clercq, De. LÄHDE: Goossens, R., Verrelst, G., Cardon, D. Korkeaan liikuntavammaprosenttiin vedoten tutkimusryhmä ehdottaakin, että liikunnanopettajaopiskelijoille olisi syytä laatia liikuntavammojen ennaltaehkäisyohjelmia. Siihen, kuinka pitkäaikaisia edellä mainitut hyödyt olivat, tutkimuksen perusteella ei voitu vastata. Journal of Sport and Exercise Psychology 36(2), 331346
Kaiken kaikkiaan harjoittelua oli enemmän (360 minuuttia keskikovaa tai kovaa lii kuntaa viikossa) ja se jatkui pidemmän aikaa kuin useimmissa aikaisemmissa tutkimuksissa. Liikunnan parissa pysymistä mitattiin seuraamalla kuinka usein osallistujat liikkuivat, kuinka hyvin he saavuttivat asetetut tavoitteet ja kuinka heidän hapenottokykyn sä kehittyi. Vielä useampi 89 prosenttia – alkoi liikkua kansallisten liikun tasuositusten mukaisesti. 118 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Liikkumattomasta liikkujaksi vuodessa. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a Y li puolet Yhdysvaltojen väestöstä ei liiku suositusten mukaan. Liikuntaryhmä osallistui ohjattuun liikuntaan ja harjoitteli kotona. Tarve liikunnan lisäämiselle on siis ilmeinen. Poikkeuksellisen moni – 71 prosenttia liikunta ryhmään osallistujista saavutti vähintään 80 prosent tia asettamistaan liikuntatavoitteista. Tutkija CadmusBertram ryhmineen kehitti liikun taa ja aktiivista elämäntapaa edistävän ohjelman (A Program Promoting Exercise and Active Lifestyles, APPEAL). Vuoden kestäneessä kokeellisessa tutki muksessa selvitettiin kuinka hyvin aiemmin vähän liikkuneet aikuiset amerikkalaiset pysyvät liikunnan parissa. Satunnaistettuun kontrolloituun tutkimuk seen osallistui 102 miestä ja sata naista ikäväliltä 40 ja 75 vuotta. Viidennes (21%) mie histä ja kolmannes (27%) naisista ei harras ta lainkaan liikuntaa vapaaaikanaan. Heidät jaettiin satunnaisesti liikunta ryhmään (n=100) ja vertailuryhmään (n=102). Verrokkiryhmän tietoja ei artikkelissa mainita.
4. Yhteistä näkökulmille on läheisten ihmisten merkitys nuorelle. 5. 119 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Liikkumisaktiivisuus ja ohjelman noudattaminen oli huipussaan 4–6 kuukauden kohdalla, mutta laski hieman 7–9 kuukauden kohdalla. 2. (2014). He pyrkivät selittämään käsitettä seuraavilla kuu della olettamuksella: 1. LÄHDE: Harwood, C. Vanhempien tulee kyetä mukauttamaan tukeaan ja osallistumistaan nuoren urheilullisen kehityksen ja etenemisen eri vaiheissa. Predicting adherence of adults to a 12-month exercise intervention. Sellaista kokonaisvaltaista lähes tymistapaa, joka yhdistäisi vanhemmuuden vahvuu det ja määrittäisi urheilevan nuoren vanhemmuuden konseptin ei ole olemassa. Muita osallistujia heikommin liikunnan parissa tutkimusjakson ajan pysyvä ryhmä oli huomattavan ylipainoiset naiset. Tutkimukseen osallistui 442 urheilijaa 39 eri jouk kueesta, jotka edustivat 11 eri lajia. Tutkijat Harwood ja Knight pyrkivät kirjallisuu teen perustuen luomaan alustavan näkemyksen siitä, mitä urheilevan nuoren vanhemman ammattitaito käsittää. Tutkijat Carron, Shapcott ja Martin selvittivät onko urheilujoukkueilla yhteinen selitystyyli sekä eroaako heikommin ja paremmin menestyneitten joukkueitten selitystyyli toisistaan. Myönteisellä selitystyylillä puolestaan on myönteistä seurauksia. Puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä – menestyvä joukkue näkee vaikeudet hallittavina S elitystyyli viittaa kognitiiviseen taipumuk seen selittää huonojen tapahtumien syitä tie tyllä tavalla. Psychology of Sport and Exercise, 16(1), 24-35. Yksilötasolla pessimistisellä selitystyylillä on useita kielteisiä psykologisia seurauksia, kuten masennus ja heikentynyt itsetunto. Nuorten urheilijoiden van hemmuuteen ei ammattikirjallisuudessa kuitenkaan ole vielä keskitytty. Nyt myös vanhempien kokemia haasteita on alettu tutkia. Tutkimus osoittaa, että liikunnan harrastamisesta voi tulla tapa liikuntataustasta huolimatta ja myös vasta myöhemmällä iällä. (2015). kuinka monen joukkueen he usko vat vastaavan samalla tavalla samaan tilantee. kuinka hyvin heidän joukkueensa pystyy vaikuttamaan tilanteen lopputulokseen), yhdenmukaisuutta (ts. Journal of Physical Activity & Health, 11(7), 1304-1312. LÄHDE: Cadmus-Bertram, L, Irwin, M., Alfano, C., Campbell, K., Duggan, C., Foster-Schubert, K., Wang, C-Y., & McTiernan, A. 6. Henkilökohtainen opastus ja kannustus taas ovat avaintekijöitä liikunnan luoman fyysisen ja psyyk kisen rasituksen käsittelemisessä ja liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa. Se tosin edellyttää hyvin suunniteltua tukea ja opastusta liikunnan aloittami seen ja sen parissa pysymiseen. Valmentajien roolia on tutkittu laajasti. Vanhempien tulee valita sopivat urheilumahdol lisuudet lapselleen ja tarjota tarvittavaa sosiaalista tukea. G., & Knight, C. Vanhempien tulee kasvattaa lapsensa joko ohjaa valla tai itsenäisyyttä tukevalla kasvatustyylillä. Valmentaja ja vanhemmat ovat urheilijan tärkeimmät aikuiset. Parenting in youth sport: A position paper on parenting expertise. Huipulle tähtäävän urheilijanuoren vanhemmilta vaaditaan valtavasti. Vanhempien tulee tuntea kilpailemisen aiheutta mat haasteet tunneelämälle ja toimia roolimallina lapselle. Urheilijat arvi oivat usean erilaisen kuvitellun kielteisen tilanteen hallittavuutta (ts. J. Urheilevan nuoren vanhemmuus on vaativa laji N uorten urheilun tutkimus on viime vuo sikymmenen aikana keskittynyt pitkälti kahteen näkökulmaan: lahjakkuuksien kehittymiseen (talent development) ja nuorten myönteiseen kehitykseen (positive youth development). Vanhempien tulee tunnistaa ne vaatimukset, jotka urheilujärjestelmä ja urheilijan kehitys sidosryhmille asettaa. Olisikin tärkeää, että aihetta tutkittaisiin enemmän ja nämä alan kirjallisuuden tällä hetkellä tarjoamat olettamukset saisivat vahvis tuksen. 3. Henkilökohtaisesti asetetut, tarkasti määritellyt tavoitteet, niiden jatkuva seuranta ja ajantasalla pitäminen ovat keskeisiä liikkumisen ylläpitäjinä. Vanhempien tulee vaalia ja ylläpitää hyviä suhteita nuoren läheisten kanssa urheiluympäristössä
The relationship between team explanatory style and team success. Mielenkiintoista oli lisäksi, että kun oli kyse tavas ta selittää kielteisen tilanteen pysyvyyttä ja yleismaa ilmallisuutta myös hyvin menestyneiden joukkuei den selitystyyli oli pessimistisyyden puolella. kuinka usein heidän joukkueensa antaisi saman vastauksen eri tilanteissa, joissa olisi pohjim miltaan sama syy). Se ja joukkueen sisäisestä korrelaatiosta kertova kerroin osoittivat, että kaikilla joukkueilla oli yhteinen seli tystyyli, joka vaihteli optimistisuuden ja pessimisti syyden jatkumolla. International Journal of Sport and Exercise Psychology, 12 (1). V., Shapcott, K. LÄHDE: Carron, A. Hyvin menestyneillä joukkueilla oli selvästi po sitiivisempi selitystyyli kuin heikosti menestyneillä joukkueilla. Joukkueen menestys määriteltiin kyseisen joukkueen voittoprosentin mukaan. Joukkueiden selitys tyylin vaikutusta menestykseen, samoin kuin eroja yksilöiden selitystyyliin on kuitenkin syytä tutkia lisää. 1-9. Yllättävää oli, että myös heikosti me nestyneillä joukkueilla oli positiivinen selitystyyli hallittavuuden ja yhdenmukaisuuden osalta. Tulosten mukaan vaikuttaa siis siltä, että urhei lujoukkueissa kielteiset tapahtumat nähdään pes simistisesti “tärkeinä asioina”, mutta optimistisesti “ennustettavina ja hallittavina”. kuinka usein heidän joukku eensa tulevaisuudessa antaisi saman syyn ja saman vastauksen samassa tilanteessa) ja yleismaailmallisuutta (ts. HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtoriopiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com. J. 120 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 seen), pysyvyyttä (ts. (2014). Vastausten perusteella laskettiin indeksi, joka kertoi kuinka yksimielisiä joukkueet olivat. M., & Martin, L
Maksimaalinen sydämen verenpumppauskyky oli tiiviisti yhteydessä koehenkilöiden veritilavuuden kanssa jo alkutilanteessa. Löydösten syy-seuraus –suhdetta tutkijat eivät tyytyneet selvittämään vain korrelaatioanalyysein, vaan testasivat sitä myös vähentämällä veritilavuutta ( verenluovutus) harjoittelujakson jälkeen. Sydämen maksimaalinen verenpumppauskyky on puolestaan vahvasti yhteydessä sen vasemman kammion kokoon, mutta myös muut tekijät ovat luultavasti tärkeitä, etenkin kestävyysharjoittelun alkuvaiheessa. 120 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: ILKKA HEINONEN Kasvanut veritilavuus kunnon kohoamisen taustalla harjoittelun alkuvaiheessa T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a K estävyyssuorituskyky riippuu pitkälti sydämen maksimaalisesta kyvystä pumpata verta ja sitä myöten happea työskenteleville lihaksille rasituksessa. Am J Physiol Regul Integr Comp Physiol. Suurentuneen veritilavuuden poistaminen laski koehenkilöiden kuntoa ja heikensi sydämen maksimaalista verenpumppauskykyä ja iskutilavuutta, eli sydämen yhdellä lyönnillä pumppaaman veren määrää. Heikennykset jälkimmäisissä muuttujissa olivat merkittäviä. Harjoitusjakson päätyttyä sydämen rakenteessa ja toiminnassa ei havaittu muutoksia, mutta koehenkilöiden kunto, hemoglobiinimassa ja veritilavuus olivat parantuneet merkittävästi. Tutkimuksen perusteella voidaan siis sanoa, että kestävyysharjoittelun alkuvaiheen fysiologiset kuntomuutokset ovat pitkälti seurausta suurentuneesta veritilavuudesta eivätkä niinkään suorista sydänvaikutuksista. LÄHDE: Bonne TC, Doucende G, Flück D, Jacobs RA, Nordsborg NB, Robach P, Walther G, Lundby C. Näiden muiden tekijöiden, etenkin veritilavuuden roolia selvittääkseen Carsten Lundby suoritti yhdessä muiden tutkijoiden kanssa interventiotutkimuksen, jossa yhdeksän aikaisemmin harjoittelematonta koehenkilöä harjoitteli kuntopyörällä neljä kertaa viikossa 60 minuutin ajan 65 prosentin teholla maksimaalisesta hapenottokyvystä. 2014 15;306(10):R752-60. Molempien muuttujien paraneminen oli yhteydessä toisiinsa harjoittelun seurauksena. Phlebotomy eliminates the maximal cardiac output response to six weeks of exercise training. Toisin sanoen, mitä suurempi veritilavuus, sitä parempi sydämen pumppauskapasiteetti. Niiden havaittiin laskeneen samalle tasolle kuin missä ne olivat ennen harjoittelun aloittamista. doi: 10.1152/ajpregu.00028.2014.
Skeletal muscle PGC-1 ?1 modulates kynurenine metabolism and mediates resilience to stress-induced depression. Kardiologi Ben Levine ryhmineen on selvittänyt asiaa interventiotutkimuksessaan. Hämäränpeitossa on ollut millä mekanismeilla liikunta mielen terveyteen vaikuttaa, esimerkiksi masennusta lievittäen. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Research Associate School of Sport Science, Exercise and Health University of Western Australia, Crawley, Australia Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede PET-keskus Turun yliopisto, Turku. Vieläkin merkittävämpi löydös oli se, että vasemman kammion tilavuus ja ”joustavuus” eivät yllä lähellekään kestävyysurheilijoilla havaittavia arvoja kovasta harjoittelusta huolimatta. Monia tutkijoita on kuitenkin askarruttanut miten paljon suuri sydän on tulosta paljosta kestävyysharjoittelusta ja miten paljon siitä on vastuussa perimä. Circulation. Aikaisemmin on ajateltu pitkälti poikkileikkaustutkimuksiin perustuen, että paljon isoja lihasmassoja aktivoivassa, mutta vain vähän voimaa vaativassa harjoittelussa sydämen seinämät eivät juuri paksuunnu, mutta sydämen tilavuus kasvaa. Kaikki tämä toimii stressiin liittyvien masennusoireiden lievittämiseksi, sillä kynureeni aiheuttaa aivokudostuhoa monenlaisin mekanismein ja sen pitoisuudet korreloivat vahvasti masennusoireiden kanssa. Merkittävimpinä löydöksinä tutkijat raportoivat, että vastoin yleistä uskomusta vasemman kammion seinämä ensin paksuuntuu ja kammio laajenee vasta sen jälkeen kestävyysharjoittelun seurauksena. Sen pitoisuuksien madaltuminen on siis hyväksi aivojen terveydelle, etenkin stressinsietokyvyn kasvattamista ja masennuksen torjumista ajatellen. Tutkimuksessaan he treenauttivat vuoden ajan kahtatoista aikaisemmin harjoittelematonta koehenkilöä. doi: 10.1016/j.cell.2014.07.051. Monet näistä tutkimuksista ovat kuitenkin olleet epidemiologisiin tutkimuksiin perustuvia niin sanottuja havainnoivia tutkimuksia, joiden perusteella syy-seuraus –suhteista ei päästä useinkaan selvyyteen. Harjoittaminen eteni progressiivisesti sekä intensiteetin että määrien osalta siten, että jakson lopussa koehenkilöt pystyivät kilpailemaan maratonilla. Se tulisi ottaa huomioon muissakin tutkimuksissa. Sydämen rakennetta ja toimintaa mitattiin muun muassa magneettitutkimuksin. Tutkimus on antanut taas uuden perustelun sille, että lihasten rasittaminen on hyväksi. 2014 9;130(24):2152-61. Liikunta vaikuttaa aivoihin – lihasten rasittaminen on hyväksi aivoille ja mielelle L iikuntaharjoittelun tiedetään olevan hyväksi lihaksiston ja verenkiertoelimistön terveydelle. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että nähtävästi suuri osa urheilijan sydämen isosta vasemmasta kammiosta on myös perimästä johtuvaa eikä yksin harjoittelun aikaansaamaa, joskin on myös selvää, että vain vuoden harjoittelulla ei varmasti päästä samoihin arvoihin kuin pienestä pitäen kovaa ja paljon harjoitelleilla urheilijoilla tavataan. Oikea ja vasen kammio eivät siis ole vasteissaan identtiset keskenään. doi: 10.1161/CIRCULATIONAHA.114.010775. Tukholman Karoliinisessa Instituutissa Jorge L. Ne puolestaan lisäävät kynureniinin (tryptofaaniaminohapon aineenvaihduntatuote) hajoamista “neutraaliksi” kynureniinihapoksi. 2014 25;159(1):33-45. LÄHDE: : Agudelo LZ, Femenía T, Orhan F, Porsmyr-Palmertz M, Goiny M, Martinez-Redondo V, Correia JC, Izadi M, Bhat M, Schuppe-Koistinen I, Pettersson AT, Ferreira DM, Krook A, Barres R, Zierath JR, Erhardt S, Lindskog M, Ruas JL. LÄHDE: Arbab-Zadeh A, Perhonen M, Howden E, Peshock RM, Zhang R, Adams-Huet B, Haykowsky MJ, Levine BD. 121 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Urheilijan sydämen suuri vasen kammio pitkälti myös perimän vaikutusta U rheilijoilla, etenkin kestävyysurheilijoilla tiedetään olevan suuri ja tehokas sydän, joka pystyy pumppaamaan suuren määrän verta maksimaalisessa rasituksessa. Niiden havaittiin poikkeavan mielenkiintoisella tavalla vasemman kammion vasteista: oikeassa kammiossa tilavuus nimittäin kasvaa heti harjoittelun alusta alkaen. Ruasin johtaman tutkijaryhmä osoitti erittäin kattavissa ja yksityiskohtaisissa eläinja ihmiskokeissa, että liikuntaharjoittelun aikaansaama PGC-1 ?1tasojen parantuminen lihaksissa lisää niin sanotun kynureniini transferaasientsyymien tasoja. Tutkimuksessa selvitettiin myös oikean kammion muutoksia. Cell. Ei vain koko kehon aineenvaihdunnan vaan myös suoraan aivojen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Nyt tiedetään, että näin tapahtuu liikuntaharjoittelun seurauksena lihaksissa tapahtuvista muutoksista johtuen. Cardiac remodeling in response to 1 year of intensive endurance training. Viime vuosina on alkanut ilmestyä tutkimuksia, jossa liikunnan on havaittu olevan erittäin suotuisaa myös mielelle ja aivojen terveydelle
Tutkimuksessa seurattiin 1970-luvulta saakka Helsingin Johtajat -tutkimukseen osallistuneita, pääasiassa johtotehtävissä olleita miehiä. oulu.fi/Record/isbn978-952-62-0686-8 Päiväkotilapsetkin istuvat liikaa LitM Anne Soinin terveystieteen alan väitöstutkimus ”Jatkuvasti liikkeessä – Kolmevuotiaiden päiväkotilasten mitattu fyysinen aktiivisuus” tarkastettiin 15.1.2015 Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että telomeerit olivat säilyttäneet pituutensa parhaiten niillä miehillä, jotka harrastivat viikoittain kevyttä liikuntaa. Lisätietoja:Anne Soini, puh. Päiväkotipäivästä vain noin kaksi prosenttia kului intensiteetiltään vähintään kohtuullisesti kuormittavan leikin merkeissä. Viestinten tiedeja terveysjutut ohjaavat lukijaa konkreettisiin suorituksiin ja yksilöllisiin, terveyttä edistäviin mittauksiin. Väitöskirjan www-osoite: http://jultika. Tulokset osoittavat, että liikunnallinen elämäntapa keski-iässä ennustaa vanhalla iällä parempaa fyysistä toimintakykyä, joka on elämänlaadun tärkeä osa-alue. Ne eivät kuitenkaan käsittele koetun toimintakyvyn, varhaisen yksilönkehityksen ja ihmissuhteiden laadun vaikutusta terveyteen, ja niiden kuva biotieteistä on naiivi. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö myynti@library.fi. Liikunnan suojaava vaikutus oli riippumaton muun muassa keski-iän painoindeksistä, kolesterolista, verensokerista ja tupakoinnista. 040 805 4801, anne.j.soini@jyu.fi. Kaikkein lyhyimmät, ”kuluneimmat”, telomeerit havaittiin liikuntaa vähiten harrastavilla. 2014 Oulun yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi professori Pekka Jousilahti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta ja kustoksena professori Riitta Antikainen. Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin keski-iässä harrastetun liikunnan yhteyksiä ikääntyneen ihmisen elämänlaatuun, hauraus-raihnausoireyhtymään, telomeerien pituuteen ja kuolleisuuteen. 2015. Soini hyödynsi väitöstutkimuksessaan Suomen, Hollannin ja Australian välisiä vertailuaineistoja, jotka osoittivat maakohtaisia eroja lasten fyysisessä aktiivisuudessa. Tulokset vahvistavat sitä käsitystä, että keski-iän liikuntaa tulisi arvostaa itsenäisenä myöhempien ikävuosien hyvinvoinnin ja elinpäivien lähteenä, eikä vain esimerkiksi osana nykyhetken painonhallintaa. Riski oli jopa viisinkertainen vähiten keski-iässään liikkuvien ryhmässä verrattuna eniten liikkuneiden ryhmään. Kolmevuotiaiden lasten kokonaisaktiivisuuden mittaamiseen käytettiin kiihtyvyysmittareita. Vastaväittäjänä toimi professori Greet Cardon (Ghent University, Belgia) ja kustoksena professori Marita Poskiparta. Telomeerit ovat kromosomien päitä suojaavia rakenteita, jotka lyhenevät solun jakautuessa ja ovat lyhyempiä vanhemmilla ihmisillä. Keski-iässään enemmän liikuntaa harrastaneet miehet elivät merkittävästi pidempään väitöskirjatutkimuksen 34 vuotta kestäneessä seurannassa. Terveyden perusta nähtiin yksilön kehityksestä irrallisina elämänvalintoina ja tahdon asioina tai sitten ulkoistettiin kokonaan ”geeneille”. Jyväskylä 2014/2015, ISSN 0356–1070; 216, ISBN 978–951–39–6028–5 (nid.), ISBN 978–951–39–6029–2(PDF). Vastaväittäjänä toimi professori Erkki Karvonen (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Esa Väliverronen. Tulokset osoittivat, että harva tutkimukseen osallistunut liikkuu reippaasti kaksi tuntia päivittäin, mikä on Varhaiskasvatuksen liikunnan suositusten (2005) määrällinen tavoite. Tutkija huomasi, että terveysjutuissa ei käsitelty psyykeä, tai se oli alisteinen fyysiselle keholle. Soinin tutkimus sisältää aineistoa kolmesta maatieteellisesti ja kulttuurisesti erilaisesta maasta: Suomesta, Hollannista ja Australiasta. Viestinten tiedejutut unohtavat terveyden evoluutiobiologisen perustan FL Vienna Setälä-Pynnösen viestinnän alan väitöstutkimus ”Tiedejournalismi inhimillisen epävarmuuden palveluksessa: Tutkimus suomalaisen joukkoviestinnän tiedepuheesta, terveyskäsityksestä ja ihmiskuvasta” tarkastettiin Helsingin yliopistossa 24.1. Lisätietoja: Salla Savela puh: 050 552 7429. Päiväkodilla on iso rooli lasten liikuntatottumusten vahvistajana. 123 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t Liikunta keski-iässä kannattaa LL Salla Savelan geriatrian alan väitöstutkimus ”Keski-iän liikunnan yhteys terveyteen liittyvään elämänlaatuun, hauraus-raihnaus-oireyhtymään, telomeerien pituuteen sekä kuolleisuuteen vanhalla iällä” tarkastettiin 13.12. Päiväkotipäivän aikana suomalaislapsilla kertyi enemmän paikallaanoloa sekä vähemmän vähintään kohtuullisesti kuormittavaa aktiivisuutta kuin hollantilaisilla ikätovereilla. Tulosten mukaan lasten fyysinen aktiivisuus on pääosin matalatehoista: istumista, seisomista tai kävelemistä. Keski-iässään enemmän liikkuneiden miesten keskuudessa havaittiin vähemmän hauraus-raihnaus-oireyhtymää vanhalla iällä verrattuna vähemmän liikkuneisiin miehiin. Tietoa lasten käyttäytymisestä, toimintaympäristöistä ja sosiaalisista tekijöistä päiväkodissa kerättiin kansainvälistä suoraa havainnointimenetelmää käyttäen. Rasittavampaa liikuntaa harrastavien ryhmässä telomeerit olivat hieman lyhyempiä kuin kevyttä liikuntaa harrastavien ryhmässä, mikä on yllättävää. 2000-luvun terveyspuhetta mediassa sävyttävät sekulaari rationaalisuus ja ihmiskuvan välineellisyys. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 216, 131 s. Suurin osa tehdyistä tutkimushavainnoista osoitti, että fyysiseen aktiivisuuteen kannustaminen oli varsin vähäistä. Toisaalta suomalaislapset viettivät arkisin noin 20 minuuttia enemmän aikaa kevyen liikunnan parissa australialaisiin lapsiin verrattuna. Hauraus-raihnaus-oireyhtymällä tarkoitetaan iäkkään ihmisen tilaa, jossa hän on muun muassa altis useille sairauksille, toimintakyvyn heikkenemiselle ja laitostumiselle. Kuitenkin varhais
Tutkimukseen osallistui noin 200 iältään 6–8-vuotiasta lasta. Lisätietoja: Vienna Setälä, puh. Terveyskuva kiinnittyy mielikuvaan teknologisesti mitattavasta ruumiista, lukkoon lyödystä perimästä ja molekyyleistä. Tutkittavat mediat olivat Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Ylen TV2 ja Anna. Väitöstutkimuksessa havaittiin heikkojen motoristen taitojen olevan yhteydessä huonompiin lukemisen ja laskemisen perustaitoihin ensimmäisellä, toisella ja kolmannella luokalla. 2000-luvun ihannepuhe keskittyy terveyden ja lapsenomaisen tyydytyksen tavoitteluun, kun 1980-luvulla sama paikka kuului sivistykselle, koulutukselle ja solidaarisuudelle. 124 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 lapsuuden kokemuksilla on valtava merkitys muun muassa itsehahmotukseen, stressin sietoon ja vastustuskykyyn aikuisena. Lisäksi koulumatkansa kävellen tai pyörällä kulkevat pojat menestyivät paremmin lukutaitotesteissä kuin muut pojat. Publications of the University of Eastern Finland. Tutkimus on yksi maailmanlaajuisestikin ensimmäisistä liikunnan ja motoristen taitojen yhteyksiä koulumenestykseen käsittelevistä seurantatutkimuksista väestöpohjaisissa lapsiotoksissa. Tulokset antavat viitteitä siitä, että alakouluiässä liikunnallisuus tukee erityisesti poikien koulumenestystä. 040 569 2918, vienna.setala@helsinki.fi, elektroninen julkaisu ja väitöstiivistelmä https:// helda.helsinki.fi/handle/10138/152711 Heikot motoriset taidot ja vähäinen liikunta ennakoivat heikompaa koulumenestystä Terveystieteiden maisteri Eero Haapalan fysiologian alan väitöstutkimus Physical Activity, Sedentary Behavior, Physical Performance, Adiposity, and Academic Achievement in Primary-School Children tarkastettiin 20.2.2015 Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Motorisia taitoja ja kestävyyskuntoa mitattiin laajoilla testeillä, liikuntaa yksityiskohtaisella kyselylomakkeella ja kehon rasvakudoksen määrää kaksienergiaisella röntgensädeabsorptiometrilla Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen lähtötilanteessa. Tutkimuksen mukaan suuri kehon rasvapitoisuus heikentää paitsi kestävyyskuntoa myös motorista suorituskykyä kuten juoksuja hyppytaitoa, tasapainoa ja käsien hienomotoriikkaa. Dissertations in Health Sciences.. Lisätietoja: Julkaisun tiedot: Haapala, Eero Antero. Vapautta on kuitenkin varsin vähän, koska lukija pääsee vain valitsemaan muodikkaan ja epämuodikkaan treenin välillä. Tutkimuksen mukaan välitunnilla runsaammin liikkuvat lapset osasivat lukea paremmin kuin vähän liikkuvat lapset. Mediassa esiintyvien viihdejulkkisten, toimittajien ja asiantuntijoiden puheessa näkyy luonnontieteen vankka asema. Heikot motoriset taidot voivat puolestaan vähentää liikunta-aktiivisuutta ja siten johtaa kierteeseen, jossa motoriset taidot eivät pääse kehittymään vähäisen liikunnan vuoksi ja seurauksena on ylipainon lisääntyminen. Physical Activity, Sedentary Behavior, Physical Performance, Adiposity, and Academic Achievement in PrimarySchool Children. Väitöstutkimus tehtiin Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikön Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen ja Jyväskylän yliopiston Alkuportaat-tutkimuksen yhteistyönä. Median käsitys biotieteistä ja yksilönkehityksestä on kuitenkin monin paikoin virheellinen. Suomalaiset luottavat joukkoviestimiin tiedettä ja terveyttä koskevan tiedon lähteinä. Hän ei saa mallia omaehtoiseen ajatteluun ja vajavaisuuden hyväksyntään. Vastaväittäjänä toimi professori Darla Castelli Texasin yliopistosta ja kustoksena professori Timo Lakka Itä-Suomen yliopistosta. Lukutaitoa ja matemaattista osaamista mitattiin ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan kevätlukukaudella Alkuportaat-tutkimuksessa. Tieteeseen nojaavat terveysjutut puhuvat oikeista asioista – liikkumisesta, hyvästä ravinnosta ja kohtuullisesta painosta – mutta Setälä-Pynnösen mukaan liian itseisarvoisesti. Nämä yhteydet olivat vahvempia pojilla kuin tytöillä. Viestinten terveysja ihmiskuva on rationaalinen, välineellinen ja vapauteen vetoava. Setälä-Pynnönen analysoi tutkimuksessaan laajoja laatumedia-aineistoja ja kävi läpi neljä tapaustutkimusta