Liikunta & Tiede 1/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Liikunta & TIEDE 53 1/ 16 • 8 eu ro a MENESTYVÄT MAAT KÄYTTÄVÄT RESURSSINSA TEHOKKAASTI TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 OSA II VALMENTAJAURHEILIJA SUHTEESEEN KANNATTAA PANOSTAA
Myös välitunnit kuluivat monesti sukset jalassa, joko hiihtäen tai koulun takana mäkeä hypäten. Päivillä onkin tarjolla rautaisannos tämän hetken tuoreinta tietoa aiheesta ja hyvin käytännönläheiseksi paketoituna. Eivät pelkästään liikunnalliseksi kasvamisessa, vaan myös elämäntaidoissa. Pienistäkin tavoista voi rakentua merkittäviä suuntimia. Lasten ja valmentajien innostuneista ilmeistä kuitenkin näkee, että he ovat täysillä mukana ja että he ovat onnistuneet luomaan hyvän tunnelman välillä tiukkoihinkin treeneihin. Lapset hiihtävät omissa sarjoissaan ja vanhemmat enemmän tai vähemmän tosissaan omissa varttuneempien sarjoissaan. Kilpailumenestys ei koskaan ole kovin kummoinen ollut, mutta sukset minua vievät ja palkitsevat. Kaikki eivät kuitenkaan saa tällaisia esimerkkejä lapsuudessaan riittävästi, jotkut eivät lainkaan. Eräs ominainen piirre näissä kuten useissa muissakin hiihtokisoissa – on, että kisabaanoja koluavat kokonaiset perheet. Näin päästään pitkälle urheilijan, mutta myös elinikäisen liikkujan polulla. On kuitenkin hyvä muistaa myös se, ettei liikunnallisen elämäntavan oppiminen vaadi urheiluseuroissa toimimista. Vanhemmat antavat näin tieten tahtoen tai tiedostamattaan lapsille oivallisen esimerkin. järjestettävien Kuntotestauspäivien teemana on taidon ja liikehallinnan oppiminen ja testaaminen. Aina ei voi voittaa, eikä se edes ole tärkeintä. Seuramme hiihtokoululaisten ohjaajien tai vähän vanhempien hiihtäjänalkujen valmentajien touhua katsellessani olen usein miettinyt, kuinka antaumuksella he toimivat, vaikka tekevät tätä erinomaisen tärkeää työtä täysin talkoopohjalta ja pyyteettömästi omaa vapaa-aikaansa uhraten. Edelleen. Onneksi myös hyviä. Paino: Forssa Print 2016 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 39 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Tärkeä esimerkki urheiluseurassa kasvavalle lapselle ovat myös seuran ohjaajat ja vähän tavoitteellisemmassa vaiheessa varsinaiset valmentajat. Joka paikkaan autoilevan vanhemman lapsista kun ei taida helposti kasvaa hyötyliikunnan kannattajia. Kuten Christoph Rottensteiner kirjoittaa, valmentajan kannattaa luoda motivoiva ja innostava ympäristö nuorille urheilijoille. 53. Tästä on seurauksena, että lapsen motoriset taidot voivat jäädä heikoiksi ja silloin käy niin kuin Kaisu Laasonen oivallisesti kiteyttää tässä numerossa juttunsa otsikossa: ”Leikkiin on vaikea päästä mukaan, jos siinä ei pärjää”. Maaliskuun 17-18. kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : H A N N A O K SA N E N /T U R U N Y LI O P IS TO. Liikunta on tästä yksi parhaimpia esimerkkejä. Aikuisten, joista tärkeimpinä tietysti omat vanhemmat, esimerkki ohjaa myös lapset väistämättä liikunnallisiksi. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 1 / 2016 KULJETA, KANNUSTA, KUSTANNA! L apsilla on paha tapa oppia aikuisilta huonoja käytösmalleja. Kirjoitan tätä yhden perheeni jokatalvisen kohokohdan eli FSS:n (Finlands Svenska Skidförbund) mestaruushiihtojen jälkimainingeissa. Jo sillä, että lasta kannustetaan kävelemään tai pyöräilemään kouluja muut pienet matkat, on lapsen hyvinvoinnin kannalta suuri merkitys. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. Ne ovat kisat, jotka kokoavat suomenruotsalaisia seuroja edustavia hiihtäjiä, kymppivuotiaista veteraani-ikäisiin, mittelemään paremmuudesta. Itse olen maaseudun kasvatti ja sitä ikäluokkaa, joka hiihti talvisin kouluun. Näissä mittelöissä vanhemmat rakentavat lapsille pohjaa koko elämän kestävälle liikuntaharrastukselle nauttimalla liikunnasta ja mittelemällä rehdisti. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: Gorilla/Jeannette Fredenberg Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti
Nelli Lyyra, Sanna Palomäki, Pilvikki Heikinaro-Johansson 54 Objektiivisesti mitattu liikkumaton aika ja niska-hartiakivut 10–12-vuotiailla suomalaisilla koululaisilla. Taru Lintunen 20 Leikkiin on vaikea päästä mukaan, jos siinä ei pärjää. Sitoutuminen ja vastavuoroisuus ovat tässä tärkeitä tekijöitä. Kirsti Siekkinen, Anna Kankaanpää, Janne Kulmala, Tuija Tammelin 60 Liikunnan yhteiskuntatieteilijät työmarkkinoilla – vuosina 2000–2014 valmistuneiden maistereiden sijoittuminen työelämään. Asenteet, arkiset tapahtumat ja kokemukset vahvistavat vanhuuteen liittyviä mielikuvia ja odotuksia. Liisa Karvonen, Arja Piirainen, Riku Nikander 75 Kirjoitusohjeet ja aikataulut 2016 T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 78 Ku va : FI M M /V E IK KO S O M E R P U R O. Noora Hirvonen 31 Liikunta on hyväksi sydänsairaalle – iäkkäänäkin. Jari Kanerva 97 Lihastohtori opastaa olennaisen äärelle. Useimmat voivat jatkaa liikunnan harrastamista, kun sairauden hoidossa on saavutettu hyvä hoitotasapaino. Mariana Siljamäki, Merja Kalaja, Juha Perttula, Marja Kokkonen 47 Liikunnanopettajaopiskelijoiden valmiudet koulun liikunnallistamisessa. Jukka Tiikkaja TUTKITTUA 99 Tutkimusuutiset 104 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS: Kuljeta, kannusta, kustanna! Kari Kalliokoski 4 Menestyvä maa on hyvä myös huippuurheilun toimintapolitiikoissa. Jari Lämsä 14 Valmentaja-urheilijasuhteeseen kannattaa panostaa. Sami Kuitunen LUETTUA 92 Jokaiselle jotakin – vuoden 2015 urheilukirjasato. Motoriikan ongelmien varhainen tunnistaminen on tärkeää. Osa lapsista on vaa rassa syrjäytyä yhteisistä leikeistä jo silloin, kun kehityksen kannalta keskeinen, leikkimiseen perustuva oppiminen on alkuvaiheessa. Suomessa kehitettävää löytyy toiminnan organisoinnissa, koordinoinnissa ja olosuhteissa. Juuso Konttinen POHDITTUA 84 Ravintolisä vaatii harkintaa. Jonne Kamsula 98 Pelaa omalla mailallasi. Antti Laine, Riina Ilmola 68 Fyysisen aktiivisuuden merkitys elämänkulussa. Sydänliikunnan ohjaus iäkkäille on tärkeää. Kulttuurisilla odotuksilla ja stereotypioilla on huomattava vaikutus ikääntymisen seurauksiin. Matti Hintikka 95 Hiihtokulttuuria perinteisellä ladulla. Ville Kallinen 91 NÄIN MAAILMALLA: Qatar – urheilun pikkujättiläinen panostaa asiantuntemukseen. Arto Sinkkonen 90 OPISKELIJA OUNASTELEE: Hyvä valmentaja on aidosti oma itsensä. Christoph Rottensteiner 19 POLTTOPISTE: Strategista rahoitusta. Markku Ojanen 39 TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 OSA II 40 Lähtökohtana holistinen kehollisuus: koululiikunnan uudet tuulet. Miten lain kuumimmalla vyöhykkeellä oleva harrastamisen kustannuskysymys ei tunnu kiinnostavan aidosti ketään. AJASSA 80 Käypä hoito suositus: Liikunta lievittää masennusoireita 81 Heikki Tikkanen liikuntalääketieteen professoriksi 81 Taito karttuu oivalluksista – vaihtelu tehostaa oppimista. Katja Mjosund 86 Liikuntalain henki ja harrastamisen kustannukset. Mikko Salasuo 88 EMERITUS IHMETTELEE: Maakunta – uhka vai mahdollisuus. Nuorilla miehillä, joilla on runsaasti epäterveellisiä elintapoja, on usein vaikeuksia löytää, ymmärtää, arvioida ja hyödyntää terveystietoa. 78 LÄHIKUVASSA Jaakko Kaprio: Kaksostutkija kaksoisroolissa. Marja Äijö 35 Kuinka aiot olla vanha. Kaisu Laasonen 26 Ohi menee ja yli käy – liikkumaton nuori mies sivuuttaa terveysviestit. Valmentajan kannattaa luoda motivoiva ja innostava ympäristö nuorille urheilijoille. Matti Hintikka 95 Yksin – romaani Paavo Nurmesta
4 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti: JARI LÄMSÄ HUIPPU-URHEILUN TOIMINTATAVAT VERTAILUSSA: Menestyvä maa on hyvä myös huippu-urhei lun toiminta politiikoissa
Päinvastoin, etenkin valtiot ovat panostaneet merkittävästi kansallisten huippu-urheilujärjestelmien kehitystyöhön (Grix & Carmichael 2012). Myös median rooli urheilun tuottamisessa on vahvistunut. SPLISStutkimuksessa tarkasteltiin kansallisia toimintapolitiikoita ja kansainvälistä menestystä 15 maassa. Ammattilaistumisen lisäksi urheilu on globa lisoitunut ja kaupallistunut. Lisäksi yhä uusia maita ilmoittautuu mukaan kansainväliselle huipputasolle kamppailemaan arvokilpailumitaleista. H uippu-urheilu kansainvälisenä ja kansallisena ilmiönä mullistui 1980ja 1990 -luvuilla, kun ammat tilaisuus syrjäytti amatörismin olympialiikkeessä. Kehittämistä tarvittaisiin erityisesti organisoinnissa, koordinoinnissa ja harjoitteluolosuhteissa. Fokuksessa valtion ja huippu-urheilun suhde Sport policy factors leading to international sporting success (SPLISS) -tutkimuksen lähtökohtana on se, että kansakunnat ja valtiot arvostavat huippu-urheilua ja ovat valmiita panostamaan resursseja kansainvälisen huippu-urheilumenestyksen saavuttamiseksi (De Bosscher, Shibli, Westerbeek & van Bottenburg 2015, 15). Sen haasteena on ollut itsenäisten toimijoiden suuri määrä sekä vallan ja vastuun epämääräinen jakautuminen. Keskeistä tutkimuksessa on nimenomaan valtion ja huippu-urheilun suhde. Kuva: LEHTIKUVA/JOHAN GUSTAFSSON. 5 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Huippu-urheilussa menestyvät maat hyödyntävät resurssinsa tehokkaasti. Tulosten perusteella suomalainen huippu-urheilujärjestelmä näyttää keskinkertaiselta. Toisaalta kehitys ei ole johtanut julkisen sektorin, valtioiden tai kuntien, vetäytymiseen huippu-urheilusta
Yleisin policy-käsitteen suomennos on politiikkatoimet, jolla viitataan kaikkiin niihin käytäntöihin, joilla poliittiset päätökset pannaan käytäntöön (Ks. KUVIO 1. Sille ominaista on erilaisten toimenpiteiden koordinointi keskenään tietyksi tulevaisuuteen orientoineeksi linjaksi, jota ilmoitetaan noudatettavan (Palonen 2003). Tutkimus käynnistyi vuonna 2010 ja aineisto on kerätty vuosilta 2010–11.. 6 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Useat tutkijat ovat 2000-luvulla nostaneet esiin sen, että eri kansallisten urheilujärjestelmien välillä on samankaltaisia piirteitä (Clumpner 1994; Oakley & Green 2001). Tästä kehityksestä kumpuaa SPLISS-tutkimuksen tarkoitus: tarkastella kansallisten huippu-urheilun toimintapolitiikoiden ja kansainvälisen menetyksen suhdetta sekä arvioida kansallisten toimien tehokkuutta (de Bosscher et. 2015, 21). 2006, 206). Koska suomenkielessä on vain yksi käsite politiikalle, on ”policy”-käsitteelle vaikea löytää tarkkaa käännöstä. Ne pyrkivät vaikuttamaan huippu-urheilumenestyksen kannalta tärkeiksi arvioituihin muuttujiin. al. Samankaltaistumisen taustalla voidaan nähdä kaksi historiallista kehitysprosessia: urheilijoiden kehittämisen mallit entisissä Itä-Euroopan sosialistissa maissa sekä ammattilaisuuden läpimurto kansainvälisessä olympialiikkeessä 1970 -luvun lopun ja 1990-luvun alun välisenä aikana (Andersen, Houlihan & Ronglan 2015, 5). esim. Tutkimuksen keskeinen käsite ”policy” viittaa urheiluelämän ja valtion yhteyteen, urheilun poliittiseen ulottuvuuteen. al. Englannin kielessä ”policy” viittaa tiettyyn ohjelmaan, suunnitelmaan tai linjaan. (Lähde: De Bosscher et. SPLISS-tutkimushankkeessa policy-käsite suomennetaan toimintapolitiikoiksi, joilla tarkoitetaan valtiollisten urheiluelinten, etenkin opetusja kulttuuriministeriön sekä keskeisten valtakunnallisten urheilujärjestöjen, kuten Suomen Olympiakomitea ja SLU/VALO toimintaa ja se sisältää suunnitelmat ja niiden toimenpanon sekä kansallisen huippu-urheilun toimintatavat ja -käytännöt, huippu-urheilun pitkäaikaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Hänninen & Junnila 2012). Työkaluina kriittiset menestystekijät SPLISS-tutkimus tarkastelee 15 eri kansakunnan huippu-urheilun toimintapolitiikoiden vaikutusta maiden huippu-urheilumenestykseen olympialajeissa. Kun yhä uudet maat ilmestyivät kansainvälisille kilpakentille, kansalliset urheilujärjestelmät ovat muuttuneet strategisiksi. SPLISS –tutkimuksen viitekehys on rakennettu panos–tuotos-mallin mukaiseksi, jossa ensimmäinen pilari – taloudellinen tuki – edustaa panoksia ja pilarit 2–9 huippu-urheilun keskeisiä prosesseja
SPLISS-maiden markkinaosuus kaikista kesälajien mitaleista oli 23,38 prosenttia. Mesotasolla viitataan niihin kansallisiin menestystekijöihin, joihin politiikkatoimilla voidaan vaikuttaa, erotuksena esimerkiksi makro-tason syntyvyydestä tai bruttokansantuotteesta tai mikrotason urheilijakohtaisista muuttujista. SPLISS-kansakuntien menestys kesäja talvilajeissa 2009– 2012 absoluuttisena mitalimääränä (kpl), sekä markkinaosuutena (%). (%) Ranska 148 4,29 47 4,38 Australia 132 4,08 10 1,21 Japani 138 3,91 21 1,96 Etelä-Korea 84 2,39 59 6,59 Hollanti 64 1,78 46 4,83 Espanja 62 1,69 Kanada 61 1,53 117 12,27 Brasilia 50 1,44 Tanska 27 0,73 1 0,05 Sveitsi 18 0,56 30 3,22 Belgia 11 0,27 1 0,15 Suomi 10 0,26 31 2,52 Viro 6 0,15 1 0,15 Pohjois-Irlanti* 5 0,15 Portugali 5 0,15 YHTEENSÄ 816 23,38 364 37,32 TAULUKKO 1. Viitekehys on rakennettu panos–tuotos-mallin mukaiseksi, jossa ensimmäinen pilari – taloudellinen tuki – edustaa panoksia ja pilarit 2–9 huippu-urheilun keskeisiä prosesseja (Kuvio 1.). Suhteellista menestystä mittaava menetelmä huomioi muutokset arvokilpailujen määrissä eri vuosina sekä lajiohjelmien muutokset absoluuttista mitalimäärää paremmin. ja pronssi = 1p). Muokattu lähteestä: De Bosscher etal. Tutkimuksen viitekehys muodostuu yhdeksästä huippu-urheilun politiikkatoimien pilarista, jotka puolestaan sisältävät 96 kriittistä menestystekijää (De Bosscher, De Knop, Van Bottenbugh & Shibli 2006). Huippu-urheilutulosta mitataan kansakuntien mitalimenetyksenä olympialaisissa sekä olympialajien MM-kilpailuissa. Kesälajien mitalisaaliin osalta Suomi oli 12:lla sijalla. *Pohjois-Irlannin osalta mitalit on laskettu niistä Iso-Britannian joukkueessa mitalin voittaneista urheilijoista, jotka edustivat Pohjois-Irlantia kansanyhteisön kilpailuissa.. Vastaavasti talvilajeissa ajanjaksolla jaettiin 258 olympiamitalia ja 993 MM-mitalia, joista SPLISS-maiden osuus oli 37,32 prosenttia. Lisäksi tutkimuksessa menestystä mitattiin neljän vuoden (1.1.2009– 31.12.2012) välisenä aikana kaikissa olympialajien MM-kilpailuissa ja olympialaisissa. 7 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Tutkimuksessa on kyse niin sanotusta mesotason tarkastelusta. (%) Mitalit (kpl) Markkinaos. 2015, 90–95. Käytännössä mesotason muuttujia ovat esimerkiksi urheilijoiden ja lajien rahoitus, huippu-urheilun kansallinen koordinaatio, valmentajien osaamisen kehittäminen sekä kansainväliset kilpailumahdollisuudet. SPLISS-tutkimuksessa menestystä mitataan kunkin kansakunnan markkinaosuutena jaossa olleista pisteytetyistä mitaleista (kulta = 3 p., hopea= 2 p. Talvilajeissa Suomi sijoittui kuudenneksi tutkimukseen osallistuneista 15 maasta. Lontoon kesäolympialaisissa jaettiin yhteensä 962 mitalia ja vuosien 2009–2012 MM-kisoissa yhteensä 3 418 mitalia. Kansakunta Kesälajit Talvilajit Mitalit (kpl) Markkinaos
Ranska, Australia ja Japani olivat parhaiten kesäolympialajeissa menestyneitä maita. Valmentajat 0,606* 0,028 0,779** 0,002 13 P 8. Taulukossa maat esitetään paremmuusjärjestyksessä kesälajien markkinaosuuksien mukaan. taloudellinen tuki 0,909** 0,000 0,588* 0,039 16 P 2. 2015, 354) 8 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Suomen markkinaosuus kesälajeissa kymmenellä mitalilla oli 0,26 prosenttia ja talvilajeissa 31 mitalilla 2,52 prosenttia. Tutkimus 0,71** 0,004 0,784** 0,001 14 TAULUKKO 3. (Lähde: De Bosscher et. kilpailut 0,577* 0,039 0,271 0,370 13 P 9. Olosuhteet 0,704** 0,005 0,354 0,214 14 P 7. Myös heikommin menestyneet maat ovat saaneet hyviä pisteitä uran tukemisessa huipulla (pilari 5.), harjoitteluolosuhteissa (pilari 6.) sekä valmentajien koulutuksessa ja tukemisessa (pilari 7.). Kun kansakunnat haluavat menestyä huippu-urheilussa, on luonnollista, että juuri huippuvaihetta kehitetään vertailemalla ja oppimalla menestyneemmistä maista. r 2 Kesälajit Sig r 2 Talvilajit Sig N P 1. Tuki huipulla 0,483 0,080 0,322 0,261 14 P 6. LÄHDE: De Bosscher et. Pilarien korrelaatiot menestykseen. 2015, 353. ** p<0.01; * p<0.05. Lahjakkuus -0,148 0,707 0,237 0,435 13 P 5. Menestys kesälajit, % Menestys talvilajit, % Rahoitus Organi sointi Harras taminen Lahjak kuus Tuki hui pulla Olo suhteet Valmen tajat Kilpailut Tutki mus Keski arvo 4,3 4,4 FRA* 69 37 52 51 66 72 80 55 60 60 4,1 1,2 AUS 60 64 54 52 76 66 69 48 90 64 3,9 2 JPN 61 58 33 48 67 74 60 78 75 62 2,4 6,6 KOR* 70 47 38 54 54 55 59 57 59 55 1,8 4,8 NED 45 69 62 73 77 65 62 54 53 62 1,7 SPA 56 50 33 59 76 74 56 67 37 56 1,5 12,3 CAN 55 58 43 25 65 63 73 62 68 57 1,4 BRA 66 38 35 20 38 33 27 57 28 38 0,7 0,1 DEN 28 53 71 66 63 49 48 63 47 54 0,6 3,2 SWI 45 58 62 75 58 61 68 44 49 58 0,3 2,5 FIN 36 47 50 53 70 43 56 65 53 52 0,25 NIR 30 42 42 44 63 60 52 40 31 45 0,2 0,1 EST* 26 34 64 34 56 34 48 38 42 0,2 0,2 FLA 41 48 48 76 66 47 52 45 52 53 0,2 WAL 33 36 34 63 54 37 38 36 23 39 0,15 POR 25 34 41 47 49 48 52 52 35 43 *Ranska, Etelä-Korea ja Viro eivät toteuttaneet kaikki tutkimuksen osa-alueita TAULUKKO 2. Talvilajeissa Suomi sijoittui kuudenneksi. Ranska, Australia ja Japani hyviä myös huippu-urheilun toimintapolitiikassa SPLISS-tutkimuksen tulokset on esitetty taulukossa 2. Harrastaminen 0,049 0,873 0,267 0,377 13 P 4. Taulukko summaa yli 3 000 sivua pilarianalyysejä sekä 3 142 huippu-urheilijan, 1 376 valmentajan ja 241 huippu-urheilujohtajan vastaukset ilmapiirikyselyihin. Tulokset tukevat eri maiden urheilujärjestelmien samankaltaistumista. Kansakuntien menestys (markkinaosuus, %) kesäja talvilajeissa sekä pisteet (0–100 pist) huippuurheilun politiikkatoimien yhdeksässä pilarissa. Kv. Kesälajeissa Suomi oli 12:lla sijalla SPLISS-maiden joukossa. organisointi ja rakenne 0,720** 0,004 0,685* 0,007 14 P 3. al. Taulukosta voidaan havaita, että parhaiten menestyneet maat ovat myös saaneet parempia pisteitä politiikkatoimien pilareissa. al
Suomalaisessa mallissa haasteena oli ennen kaikkea suuri itsenäisten toimijoiden lukumäärä sekä vallan ja vastuun epämääräinen jakautuminen, eli heikko koordinaatio. Yhtenä lähtökohtana on joko yksi kansallinen huippu-urheiluorganisaatio tai mahdollisimman selkeä jako kansallista vastuista ja työnjaosta. Ainoastaan Portugalin (-5 %) ja Espanjan (-16 %) rahoitus pieneni. Kasvaneesta panostuksesta huolimatta Australian, Ranskan ja Suomen markkinaosuus menes tyksestä pieneni sekä kesäettä talvilajeissa (De Bosscher et. Suomalainen huippu-urheilun rakenne ei menestynyt. kilpailut). OK:n huippu-urheiluyksikkö) sekä opetusja kulttuuriministeriön liikuntayksikkö. Tutkimuksessa tarkasteltiin huippu-urheilun kansallista rahoitusta, mikä tarkoitti lähinnä valtion budjettirahoitusta tai rahapeleistä urheilulle ohjattavaa resurssia sekä kansallisen huippu-urheiluorganisaation sponsorija mediatuloja. Raha ja tehokas organisointi menetyksen perustana Useimmat SPLISS-tutkimuksen pilarit korreloivat positiivisesti huippu-urheilumenetykseen. Tämän kaltaisessa tarkastelussa huippu-urheilun osuus oli Suomessa toiseksi alhaisin 14 prosenttia, verrattuna huippu-urheilun osuuteen Hollannissa (32 %), Tanskassa (33 %), Japanissa (60 %), Australiassa (66 %) sekä Kanadassa (80 %). Suurimpia panostajia olivat Belgian liittovaltion osa-alueet Flanderi 327 prosenttia sekä Vallonia 225 prosenttia. (kv. Olosuhteet (6) ja kansainväliset kilpailut (8) korreloivat merkittävästi menestykseen ainoastaan kesälajeissa. Menestyneet maat ovat kyenneet organisoimaan huippu-urheilun tehokkaimmin. Tutkimuksen 15 maan kansalliset huippu-urheilumenot vaihtelivat Viron kahdeksasta miljoonasta eurosta Etelä-Korean 253 miljoonaan euroon. 2015, 120). Eniten parannettavaa löytyy toimintapolitiikan rakenteessa ja organisoinnista, rahoituksesta sekä huippu-urheiluolosuhteista. (tuki huipulla) sekä 8. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että maa saavuttaa menestystä kasvattamalla huippu-urheilun rahoi tusta. Tehokasta koordinaatiota leimasivat päätoiminen johto kansallisessa huippuurheiluyksikössä, vahva koordinaatio huippu-urheilun toiminoissa ja resursseissa sekä toimintapolitiikan strateginen suunnittelu. Taloudellisen resurssin merkitys menestykseen on suuri. Urheilun harrastaminen, lahjakkuuden identifiointi ja kehittäminen sekä tuki urheilu-uralla ja sen jälkeen muodostivat jatkumon, joissa tulokset olivat hyvin erilaisia. Silloisen liikunnan ja urheilun kansallisen katto-organisaation, SLU:n (nyk. Suomen kansallinen huippu-urheilurahoitus kasvoi kymmenen vuoden aikana +86 prosenttia. Huippu-urheilun vastuutahoiksi Suomessa määriteltiin Suomen Olympiakomitea (nyk. 2015, 134–148). Taloudellinen tuki (1), organisointi ja rakenne (2), valmentajat (7) sekä tutkimus (9) korreloivat positiivisesti ja merkittävästi sekä kesäettä talvilajien menestykseen. Haasteena urheilijan polun kehittäminen SPLISS -mallin pilarit kolmesta viiteen käsittelivät Suomessakin viime vuosina tutuksi tehtyä teemaa, urheilijan polkua. 9 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Suomi sijoittuu taulukossa alimpaan kolmannekseen yhdessä Belgian, Viron, Portugalin ja PohjoisIrlannin kanssa. Huippu-urheilun asemaa kuvastaa huippu-urheilun rahoituksen osuus valtion liikuntabudjetista. Parhaimmiksi maiksi organisoinnissa nousivat Hollanti ja Australia (Emt. Lisäksi menestyksen taustalla näkyy huippu-urheiluyksikön pitkäjänteinen toimintapolitiikka, jota urheilijat, valmentajat ja lajien urheilujohtajat arvioivat säännöllisesti. Samoin lajien ansaittu autonomia, mikä tarkoittaa selkeitä asetettuja tavoitteita ja niiden arvioimista läpinäkyvästi. al. Suomen kaltaisista pienistä maista Tanskan ja Belgian 35 miljoonan euron ja Sveitsin 56 miljoonan euron menot olivat selvästi Suomea suuremmat, kun taas Portugalin 12 miljoonan euron selvästi pienemmät. Huippumaissa urheilijoilla on vapaa ja etuoikeutettu pääsy harjoituskeskuksiin sekä ilmaiset tukija asiantuntijapalvelut.. 2015, 126–130; 355–360). Urheilun harrastamista arvioitiin kolmella eri tasolla: 1) urheilumahdollisuudet koulussa, 2) urheilun harrastaminen organisoidusti sekä 3) harrasOlosuhdearvioinnissa Suomi sijoittui kymmenenneksi. Suomi sai hyvät pisteet pilareista 5. Muita rahoitusta merkittävästi kasvattaneita maita olivat Brasilia +210 prosenttia, Etelä-Korea +143 ja Ranska +101 prosenttia. al. (De Bosscher et. VALO) vastuut ja tehtävät huippu-urheilussa olivat hyvin pienet. Rahoitusta tarkasteltiin ajanjaksolla 2001–2011, jolloin 13 maata 15:stä kasvatti huippuurheilun rahoitusta. Suomen huippu-urheilumenot olivat 22 miljoonaa euroa
Kehitettävää Kansalliset huippu-urheilumenot vaihtelivat Viron kahdeksasta miljoonasta eurosta Etelä-Korean 253 miljoonaan euroon. Olosuhdearvioinnissa Suomi sijoittui kymmenenneksi. Suomen huippu-urheilumenot olivat 22 miljoonaa euroa.. Suomalaisen huippu-urheilun toimintapolitiikka kilpailutoiminnassa arvioitiin kolmanneksi parhaaksi Japanin ja Espanjan jälkeen. Tutkimuksessa ei siis arvioitu esimerkiksi lajikohtaisia lahjakkuuden kehittämisratkaisuja. Myös Suomi sai keskimääräistä paremmat pisteet. Tiede on pitkän tähtäimen menestystekijä Huippu-urheiluun erikoistunut tutkimus on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla. Tämä näkyi myös pilariarvioinnissa, sillä maiden keskiarvo (61 %) oli selvästi suurempi kuin muissa pilareissa ja maiden välillä oli vähemmän variaatiota. Taulukko 3.). Matka harrastamisesta huippuurhei lumenestykseen on pitkä, joten huippu-urheilun näkökulmasta sen edistäminen ei tuo pikavoittoja. Lisäksi painopiste on siirtymässä pelkistä seinistä harjoitteluympäristön tarjoamiin urheilijan kokonaisvaltaista kehittämistä tarjoaviin palveluihin. Maita, jotka olivat tehneet kansallisia ratkaisuja lahjakkuuden suhteen, olivat Belgia (Flanderi), Sveitsi, Hollanti ja Tanska, eli pienet maat. Juuri valmentajakoulutus on kuitenkin se osa-alue, johon useat maat, Suomi mukaan lukien, panostavat erittäin paljon. 10 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 tamismahdollisuuksien ja harrastamisen kehittämistoimet. Myös Suomi sai pila rin arvioinnissa hyvät pisteet sijoittuen Hollannin, Australian ja Espanjan jälkeen neljänneksi. Lahjakkuuden identifiointi ja kehittäminen -pilarissa tarkasteltiin niitä toimenpiteitä, joita urheilun kansallisesta keskuksesta kohdistetaan eri toimijoille (lajiliitot, seurat, koulut), jotta nämä voivat paremmin sekä tunnistaa että kehittää lahjakkaiksi havaittuja nuoria urheilijoita. Valmentajiin, olosuhteisiin ja kilpailumahdollisuuksiin panostetaan Suomessa paljon Valmentaja (pilari seitsemän), harjoitteluolosuhteet (pilari kuusi) sekä mahdollisuudet kansainvälisiin kilpailuihin (pilari kahdeksan) mahdollistavat huippu-urheilun keskeiset toiminnot – harjoittelun ja kilpailemisen. Harrastamisen ja menestymisen välinen yhteys oli erittäin heikko (ks. Huippumaissa urheilijoilla on vapaa ja etuoikeutettu pääsy keskuksiin sekä ilmaiset tukija asiantuntijapalvelut. Pilarin arvioinnit koostuivat kolmesta eri teemasta: kuinka hyvin huippu-urheilijoilla on aikaa sekä taloudellisia resursseja urheiluun, millaisia tukija asiantuntijapalveluja urheilijoille tarjotaan sekä miten urheilijoita valmistellaan urheilusta luopumiseen. Harrastamispilarissa parhaiksi arvioitiin Tanska, Sveitsi ja Hollanti. Aineistosta tosin nousi esille joitakin mielenkiintoisia poikkeuksia, kuten esimerkiksi se, ettei huippuvalmentajilla ole muita enemmän valmentajakoulutusta. Suomi sai tässä pilarissa viidenneksi korkeimmat arviot heti Australian, Japanin, Kanadan ja Etelä-Korean jälkeen. taulukko 3.). Valtion tuki mahdollistaa nimenomaan urheilijaan suunnatut tieteelliset tukitoimet, kuten suorituksen biomekaanisen analyysin, psyykkisen valmennuksen tai ravintoanalyysin. Viides pilari käsitteli tukitoimia urheilijan uran huippuvaiheessa sekä sen jälkeen. Kyseessä on siis huippu-urheilun ydin, johon jokainen huippuurheiluun panostava maa keskittyy. Suomella on monia maita pidemmät perinteet ja vahvat rakenteet huippu-urheilun tutkimustoiminnassa. Pilarin arviointi koostui maassa organisoiduista kansainvälisistä arvokilpailuista sekä niiden kansallisesta suunnittelusta ja urheilijoiden kansainvälisistä kilpailumahdollisuuksista sekä kansallisten kilpailujen tasosta. Tulosten perusteella valmentajan ammatti on vakiintumassa osaksi huippu-urheilujärjestelmiä. Suomen hyvät pisteet perustuivat hyvään kansalliseen tukeen kansainvälisille kilpailuille sekä urheilijoiden positiivisiin arvioihin kansainvälisistä kilpailumahdollisuuksista. Huippu-urheiluolosuhteiden arviointi koostui kahdesta teemasta: huippu-urheiluolosuhteiden kansallinen koordinaatio sekä kansallisten ja alueellisten huippu-urheilukeskusverkostojen laatu. Houlihan ja Green (2008) näkevät kehityksen taustalla valtioiden kiinnostuksen huippu-urheilun kehittämiseen. Suomi sijoittui keskivaiheille ja menestyi erityisesti nuoren urheilijan kaksoisuran tukimalleissa. Myös lahjakkuus pilarin yhteys menestyksen jäi varsin alhaiselle tasolle (Ks. Kansallisen urheilujärjestelmän tukea valmentajuuteen tarkasteltiin huippuvalmentajien lukumäärällä, valmentajille suunnatuilla tukitoimilla sekä valmentajien koulutusmahdollisuuksilla sekä valmentajien yhteiskunnallisella statuksella. Suomessa on paljon urheilun harjoituspaikkoja sekä valmennusja akatemiakeskuksia, mutta niiden käyttöä ei priorisoida huippu-urheiluun
Kasvaneesta panostuksesta huolimatta Australian, Ranskan ja Suomen markkinaosuus menestyksestä pieneni sekä kesäettä talvilajeissa.. Huippu-urheilun tutkimus vaatii resursseja. Kun lasketaan kaikkien mukana olleiden maiden pilarien pisteiden KUVIO 2. Suomen sijoittuminen vertailumaitten joukossa eri menestystekijöissä sekä kyseisten tekijöiden minimija maksimipisteet. Matkaa tieteellisestä innovaatiosta valmennusta hyödyttäväksi työkaluksi yritetään tehostaa monella tavalla, mutta nopeaa huippuurheilumenestystä ei tätä kautta ole saavutettavissa. Tutkimuksen panostaminen näyttäytyykin SPLISS-tutkimuksessa vahvojen menestysmaiden toiminnaksi. Suomen vaihtoehdot: paluu urheiluliikkeeseen tai huippu-urheilun eriyttäminen SPLISS tarjoaa kokonaisvaltaisen mallin huippu-urheilujärjestelmän kehittämiseen. Summa vastasi Suomen koko huippuurheilubudjettia. Suomen kansallinen huippu-urheilurahoitus kasvoi kymmenen vuoden aikana +86 prosenttia. Maa panosti 22,5 miljoonaa euroa tutkimukseen vuonna 2011. 11 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 löytyy puolestaan tieteellisen tiedon jakamisessa ja hyödyntämisessä itse urheilussa. Tarkoitus on tukea tieteellistä tutkimusta sekä linkittää tutkimus huippu-urheilukeskuksissa toimiviin asiantuntijatiimeihin. Suomi oli myös Brasilian ja Etelä-Korean ohella ainoa maa, jossa huippu-urheilun tutkimuskeskusta ei ole integroitu osaksi valmennuskeskusta. SPLISS-tutkimuksen perusteella suomalaista huippu-urheilujärjestelmää voisi kuvata keskinkertaiseksi. Toinen malli tutkimuksen hyödyntämiseen on käytössä Kanadassa, jossa Own the Podium -keskus koordinoi huippu-urheilun tutkimus-, kehitysja innovaatiotoimintaa yhdeksän asiantuntijan voimin. Pilarissa ylivoimaisesti parhaaksi arvioitu maa Australia työllistää yli 200 tutkijaa ja asiantuntijaa Australian Institute of Sport (AIS) organisaation alaisuudessa
Taloudellisia resursseja tarvitaan, mutta menestyvät maat myös osaavat hyödyntää käytössä olevat resurssinsa tehokkaasti. Uutena avauksena paralympia -SPLISS on käynnistymässä vuoden 2016 aikana. Toisaalta 15 eri maan mukana olo mahdollistaa kahdenväliset vertailut, joiden avulla voidaan lähemmin analysoida maiden välisiä eroja. SPLISS-tutkimuksessa hyödynnettiin taloustieteen kilpailukyvyn mittaamisen menetelmiä. Yhtenä sivujuonteena SPLISS-tutkimuksessa pohdittiin niitä minimikustannuksia, joita huippu-urheiluun tulisi investoida, jotta maa saavuttaa kansainvälistä menestystä. Huippuvalmentajia olivat em. Kuvio 1). Suomesta tutkimusta johti Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus. Esimerkiksi nostettiin Tanska, joka saavuttaa 34 miljoonan euron panostuksella 0,7 prosentin markkinaosuuden kesälajeissa (De Bosscher 2015, 358). Jos taas haetaan maita, jotka joissa huippu-urheilu on vahvemmin valtiojohtoista, tarjoavat Australia ja Kanada tähän vaihtoehdon. Niitä analysoitiin neljällä tavalla: 1) tutkijat täyttivät työkirjan jokaisesta viitekehyksen pilarista keräten tietoa kirjallisista lähteistä, tilastotiedoista sekä haastattelemalla urheilujohtajia, 2) huippu-urheilijat, 3) valmentajat ja 4) huippu-urheilujohtajat vastasivat huippu-urheilun ilmapiirikyselyyn, jossa kutakin ryhmää pyydettiin arvioimaan kriittisiä menestystekijöitä oman maan kohdalla. Suomessa kehittämistä tulisi kohdistaa erityisesti organisoinnin ja koordinoinnin, harjoitteluolosuhteiden sekä taloudellisten resurssien osalta. Vuonna 2010 ydinryhmä, johon kuuluivat tutkijat Belgiasta, Hollannista, Iso-Britanniasta ja Australiasta, käynnisti SPLISS 2.0 hankkeen, johon liittyi yhteensä 15 kansakuntaa, 58 tutkijaa sekä 33 huippu-urheilupolitiikan päättäjää. Ilmapiirikyselyihin vastasi yhteensä 3 142 urheilijaa (vastausprosentti 33,9 %), 1 376 valmentajaa (vastausprosentti 63,2 %) sekä 241 huippu-urheilujohtajaa (vastausprosentti 55,8 %). huippuurheilijoiden valmentajat sekä huippu-urheilujohtajia olympialajien huippu-urheiluvastaavat henkilöt. Sillä, että pohjoismaissa vapaaehtoiset ja vanhemmat itse tuottavat urheilutoiminnan paikallisella ja alueellisella tasolla, on laajoja seurauksia koko järjestelmään. Suomen yhdeksän pilarin keskiarvo oli puolestaan 52. Ne ovat tehokkaan urheilujärjestelmän olennaisia komponentteja. Ensimmäiseksi urheiluseurojen ja kuntien yhteys on tiivis, sillä seurat tarvitsevat liikuntapaikkoja sekä tukea toiminnan organisointiin, mutta tuottavat samalla monia sosiaalisia hyötyjä kunnalle. Tutkimukseen osallistuivat Suomen Olympiakomitea sekä opetusja kulttuuriministeriö, joka myös rahoitti tutkimusta Suomen osalta. SPLISStutkimusverkosto syntyi kuuden maan yhteisen ponnistuksen tuloksena 2003–2008. Jos Suomi haluaa pohjata huippu-urheilun kehittämisen lähemmäksi urheiluliikemallia, toimivat Tanska ja Hollanti hyvinä vertailukohtina. SPLISS 2.0 tutkimuksen viitekehys koostui yhdeksästä kansakunnan huippu-urheilumenestykseen vaikuttavasti pilarista (Ks. Pohjoismainen urheilu on organisoitunut kansalaistoiminnan ja paikallisen seuratoiminnan pohjalle, enemmän alhaalta ylös -periaatteen mukaisesti. Toiseksi urheilijan polku etenee enemmän intensiivisen kilpailun kuin rationaalisen lahjakkuusjärjestelmän SPLISS – NÄIN TUTKITTIIN S PLISS-tutkimusverkosto (Sport Policy Factors Leading to International Sporting Success) sai alkunsa vuonna 2003, jolloin kuuden maan huippu-urheilututkijat kiinnostuivat huippuurheilun toimintapolitiikoiden vertailusta. Syntyi SPLISS 1.0 -tutkimushanke, jossa tarkasteltiin Belgian (Wallonia ja Flanderi), Kanadan, Italian, Hollannin, Norjan ja Iso-Britannian ohjelmapolitiikoiden tehokkuutta. SPLISS tutkimus keskittyy olympialajeihin. Aihe ja tutkimustapa herätti laajaa kiinnostusta ja tutkimushanke laajeni kansainväliseksi verkostoksi vuosina 2010–15. Pohjoismaista Suomi ja Tanska osallistuivat SPLISS 2.0 -tutkimukseen ja Norja oli mukana ensimmäisessä vuosina 2003–2008 toteutetussa hankkeessa. Lisäksi avoimilla kysymyksillä kerättiin hiljaisempaa tietoa urheilujärjestelmästä ja sen toiminnasta. Lisätietoa tutkimuksesta myös: http://www.vub.ac.be/ SBMA/spliss sekä http://www.kihu.fi/tuotostiedostot/ julkinen/2013_lam_spliss_-_s_sel16_83424.pdf. Huippu-urheilijaksi määriteltiin kaikki yksilölajien tai joukkueiden urheilijat, jotka rankattiin vuoden 2010 aikana 16 parhaan joukkoon lajissaan tai 12 parhaan joukkoon maanosassa. Mallin taustalla on löyhästi Porterin (1984) teoria kansakuntien menestystekijöistä sekä panos-tuotos malli. SPLISS -tutkimus on herättänyt keskustelua myös mallin yleistettävyydestä, esimerkiksi pohjoismaisiin urheilujärjestelmiin (Andersen, Houlihan & Ronglan 2015). 12 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 keskiarvojen keskiarvo, saadaan tulos 52,2. Suomesta kyselyihin vastasi 78 huippu-urheilijaa (vastausprosentti 46 %), 71 valmentajaa (vastausprosentti 56 %) sekä 17 huippu-urheilijohtajaa (49 %). Lisäksi otokseen voitiin lisätä urheilijoita, jotka olivat järjestelmän tukiohjelmassa tähtäämässä menestykseen lähitulevaisuuden arvokilpailuissa. Samanaikaisesti ohjelmassa on toteutettu useita lajikohtaisia vertailututkimuksia. Mallin ytimen muodostavat kriittiset menestystekijät
2012. Kehitettävää löytyy puolestaan tieteellisen tiedon jakamisessa ja hyödyntämisessä itse urheilussa Pohjoismaisten järjestelmien vahvuus on laaja urheilutoiminta. 2005. Successful elite sport policies. Universitetsforlaget; Oslo 2012 Andersen, S.S. Hänninen & M. Tanska ja Hollanti ovat hyviä vertailukohtia, jos Suomi haluaa kehittää huippu-urheilua enemmän urheiluliikkeen toimintamallin suuntaan. Systems and the development of elite athletes. In S.S. Sosiaalija terveydenhuolto vaikuttavuusarvioinnin kohteena. Acta Universitatis Tamperensis 641. Policy learning and political priorities. Elite sport development systems and playing to win: Uniformity and diversity in international approaches, Leisure studies, 20 (4), 247–267. Tamepere: Juvenes Print – Tampereen yliopistopaino, s. Voidaankin väittää, että pohjoimaisissa järjestelmissä vahvuus on laaja urheilutoiminta, jonka seurausta huippu-urheilumenestys on. & Ronglan, L.T. Four Times of Politics: Policy, Polity, Politicking, and Politization. European Sport management Quarterly, 6 (2), 185–215 De Bossche, V., Shibli, S., Westerbeek, H. & Junnila M. London; Routledge Green, M. Suomalaisen urheilujärjestelmän juuret ovat edellisen kaltaisessa kansanliikemallissa ja paikallisella tasolla urheiluseuratoiminta tapahtuu edelleen pääosin vapaaehtoisvoimin. Houlihan & L.T. 13 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 kautta huipulle. & van Bottenburg, M. Ronglan (eds.). 1994. & Ronglan, L.T. Junnila (toim.). Valtakunnallisten urheiluliikkeiden aika Suomessa kuitenkin päättyi 1990-luvulla, jolloin siirryttiin hajautettuun ja monimuotoiseen liikuntakulttuuriin (Heikkala 1998). De Bosscher, V., De Knop, P., van Bottenburg, M. In R. Huippu-urheilun näkökulmasta muutos oli päinvastainen kuin mitä tällä hetkellä menestyvät kansakunnat tekivät. Lajiliiton organisoimat alueja maajoukkueleirit täydentävät kokonaisuutta. 2003. Maidenhead; Meyer & Meyer Sports Green, M. Elite sport development. & Ronglan, L.T. Palonen, K. 3–15. & Shibli, S. Wilcox (ed.) Sport in the global village, Morgantown, WV: Fitness information technology Inc., s. JARI LÄMSÄ, LitM Johtava asiantuntija Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus Sähköposti: jari.lamsa@kihu.fi LÄHTEET: Andersen, S.S. Heikkala, J. An international comparison of the Sport Policy factors Leading to International Sporting Success (SPLISS 2.0) in 15 nations. & Carmichael, F. 2006. Andersen, B. 21st century success in international competition. Ajolähtö turvattomiin kotipesiin. Suomessa huippu-urheilusta hajosivat urheiluliikkeiden vahvat toimintamallit. Liikunnan järjestökentän muutos 1990-luvun Suomessa. Grix, J. Suomalaisen urheilujärjestelmän kannalta keskeinen kysymys näyttää olevan: haluammeko palata urheiluliikkeen toimintamalliin vai haemmeko mallia SPLISS-viitekehyksen mukaisesta mallista, jossa huippu-urheilu erotetaan selkeämmin muista liikuntakulttuurin osa-alueista. teoksessa S. Andersen, S.S., Houlihan, B. 7–12. (eds.). Why do governments invest in elite sport. & Houlihan, B. Kolmanneksi urheilun ja huippu-urheilun suhde on erittäin läheinen ja usein on vaikea erottaa näitä kahta toisistaan. Vaikuttavatko polittiikkatoimet. Intensiivisessä kilpailussa nuoret urheilijat kilpailevat/pelaavat useissa ikäluokissa samanaikaisesti saaden näin arvokasta ja vaihtelevaa kokemusta lajista. 2001. & Oakley, B. Clumpner, R.A. Same ambitions, different tracks. 2012. Suomella on monia maita pidemmät perinteet ja vahvat rakenteet huippu-urheilun tutkimustoiminnassa. Tampereen yliopisto; Tampere. 353–363. International journal of Sport policy and Politics, 4 (1), 73–90. 2015. Hänninen, S. Historical paths and policy change: institutional entrepreneuship in Nordic elite sport systems. Alternatives 28, 171–186.. Nordic Elite Sport. (Andersen, Bjørndal, Ronglan 2015). Tilalle haluttiin itsenäisemmät lajiliitot ja heikko keskusjärjestö. International journal of Sport Policy and Politics, 7 (2), 197–216. A Conceptual Framework for Analysing Sports Policy Factors Leading to Iternational Sporting Success. London; Routledge, s. Managing Elite Sport Systems. 2015. 2015. 1998. Johdanto. A polemic
14 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti: CHRISTOPH ROTTENSTEINER Valmentajaurheilijasuhteeseen kannattaa panostaa nuorisourheilussa
Lapset ja nuoret ovat fyysisesti aktiivisia, fyysiset ja sosiaaliset kyvyt kehittyvät ja he oppivat tärkeitä taitoja kuten yhteistyötä, kurinalaisuutta, reilua peliä, johtajuutta ja itsekontrollia (Fraser-Thomas et al. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että joillekin osallistumisen taustalla on halu viihtyä, pitää hauskaa, kuulua joukkueeseen tai olla yhdessä kaverien kanssa. Vuoren (2007) mukaan urheiluseuratoiminta tavoittaa lähes puolet nuorista. Lukuisissa tutkimusjulkaisuissa kuvataan lasten ja nuorten urheilun tuomia fyysisiä ja psykologisia hyötyjä. 2009, Telama et al. Liikuntaseurat suurimpia lasten ja nuorten vapaa-ajan toiminnan järjestäjiä Suomalaisten lasten ja nuorten – ja etenkin tyttöjen – osallistuminen ohjattuun urheiluseuratoimintaan on lisääntynyt merkittävästi (Laakso et al. Esimerkiksi säännöllinen ohjattuun liikuntaan Kuva: LEHTIKUVA/SARAH KASTNER. 2005, Holt, 2008). 2006, Kim et al., 2012, Jannsen & LeBlanc, 2010). Toisille osallistumiseen U rheilussa onnistumisen ja epäonnistumisen välillä on hiuksenhieno ero. Lapset ja nuoret osallistuvat urheiluseuratoimintaan monista eri syistä. Nuori urheilija kaipaa yksilöllistä tukea ja tuntea, että hän on arvostettu osa joukkuettaan. Niinpä maamme noin 9 000 urheiluseuralla onkin merkittävä rooli nuorten kehityksessä (Mäenpää & Korkatti 2012, Aarresola & Konttinen 2012). Urheiluseuratoimintaan osallistuminen voi siis tarjota lapsille ja nuorille monia hyötyjä ja sitä tulisikin pitää tärkeänä osana lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöä. Sitoutuminen ja vastavuoroisuus ovat tässä tärkeitä tekijöitä. Seurat ovat merkittäviä toimijoita laajemminkin kuin vain itse urheilun kannalta. 15 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Valmentajan kannattaa edistää ryhmähengen kehittymistä ja luoda motivoiva ja innostava ympäristö nuorille urheilijoille. Lisäksi näyttää siltä, että varhain lapsuudessa alkanut ja nuoruusikään jatkuva urheiluseuratoimintaan osallistuminen lisää myös koko aikuisiän kestävää fyysisesti aktiivista elämäntapaa (Kjønniksen et al. 2008). Urheilu kiinnostaa, vaikka vain murto-osa sitä harrastavista nuorista saavuttaa lajissaan huipputason. osallistuminen on yhteydessä parempaan fyysiseen ja psykologiseen hyvinvointiin (Fraser-Thomas et al. Ne muodostavat tärkeän toimintaympäristön myös monenlaisille muille liikunnallisille aktiviteeteille ja edistävät nuorten liikunnallista elämäntapaa. Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan meillä on runsaat 400 000 iältään 3–18 -vuotiasta lasta ja nuorta, jotka ovat urheiluseuran jäseniä (Kansallinen liikuntatutkimus 2010). Taliaferro, Rienzo and Donovan (2010) puolestaan esittävät toisen esimerkin nuorten urheiluharrastuksen hyödyistä: osallistuminen seuratoimintaan nuorena on yhteydessä parempiin ravitsemustottumuksiin ja vähäisempään tupakointiin. Liikuntaja urheiluseurat ovat myös suurin lasten ja nuorten vapaa-ajan toimintaa järjestävä taho Suomessa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet myös sen, että ohjattuun liikuntaan osallistuvat nuoret raportoivat parempaa yleistä fyysistä ja psyykkistä terveyttä (Allender et al. 2005). Nuorten urheilusta onkin tullut yleisen mielenkiinnon kohde viime vuosina. 2006), joka puolestaan on yhteydessä hyvinvointiin ja terveyteen
Kahta teoriaa – tavoiteorientaatioteoriaa (Nicholls, 1989) sekä itseohjautuvuusteoriaa (Deci & Ryan, 1985) – pidetään hyödyllisinä teoreettisina raameina, kun tarkastellaan urheilevien nuorten moti vaatiota järjestetyn urheilutoiminnan piirissä. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että vuosittain enemmän kuin kolmannes urheilevista nuorista lopettaa (Armentrout & Kamphoff, 2011, Petlichkoff 1996). 16 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 on ulkoisia syitä, kuten sosiaalinen tai vanhempien taholta tuleva paine (Allen 2003, Weiss & Amorose 2008). Sisäisesti motivoituneita henkilöitä pidetään itsenäisinä ja itseohjautuvina. Malli myös jäsentää ja kokoaa tekijöitä, jotka olemassa olevan tutkimustiedon perusteella voivat johtaa urheilusta luopumiseen. Tällaisten lukujen valossa onkin tärkeää saada tutkittua tietoa siitä, mitkä tekijät itse urheiluympäristössä vaikuttavat lasten ja nuorten jatkamiseen tai lopettamiseen. Valmennus, sen laatu ja määrä on eräs tärkeä tekijä. Lopettamisen taustalla on monia erilaisia syitä. Sisäisessä motivaatiossa toimintaan osallistutaan toiminnan itsensä ja siitä saatavan mielihyvän vuoksi, kun taas ulkoisessa motivaatiossa ulkoiset tekijät kuten palkinnot ja rangaistukset ohjaavat käyttäytymistä. Tämän kaltaiset ulkoiset syyt voivat myös usein olla vahvoja motiiveja niille tavoitteille, joita nuorella urheilussa on. On myös esitetty, että runsaassa kolmasosassa lopettamisista valmentajalla on ollut vaikutusta päätökseen. Sen mukaan motivaatio voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon tai motivaation puutteeseen. Ulkoisesti motivoituja toimintoja pidetään vahvemmin kontrolloivina. Siitä on kyse esimerkiksi silloin, kun nuoret osallistuvat urheiluun siksi, että osallistumatta jättämisestä seuraisi jokin sanktio. Nämä motivaation osatekijät asettuvat motivaatiKUVIO 1. Itseohjautuvuusteoria on motivaatioteoria, jossa huomioidaan yksilön ja ympäristön vuorovaikutus. (Armentrout & Kamphoff 2011). Ilmiön kartoittamisessa on käytetty useita eri lähestymistapoja. Muitakin motiiveja voi olla, esimerkiksi houkuttelevat taloudelliset edut. Tehtäväsuuntautuneesti ajattelevan henkilön tavoitteena on oman osaamisen kehittäminen tai tehtävän hallinta. Yleinen malli urheilun lopettamiseen vaikuttavista tekijöistä (Rottensteiner & Konttinen 2014).. Rottensteiner ja Konttinen (2014) ovat yhdistäneet aiemmissa tutkimuksissa saadut tulokset yleiseksi malliksi, joka kuvaa urheilun lopettamista ja siihen johtavaa prosessia (Kuvio1). Nuorten mielenkiinnon kohteet voivat olla keskenään ristiriitaisia, tai kiinnostus muita aktiviteetteja kohtaan johtaa urheilun lopettamiseen (Weiss & Williams 2004, Molinero et al. Menestys – voittamista vai kehittymistä. Tutkimuksissa on löydetty monia syitä lasten ja nuorten urheiluharrastuksen lopettamiselle. Motivaatiotekijöiden on katsottu voivan antaa lisätietoa nuorten urheilijoitten osallistumiskäyttäytymiseen. Urheiluharrastamisen kuvaan kuuluu myös se, että urheiluseuratoiminnasta jättäydytään pois yhä enemmän. Minäsuuntautuneesti ajatteleva taas pyrkii voittamaan ja suoriutumaan paremmin kuin muut. Nuoruusiässä opettaneiden osuus on erityisen suuri. Tavoiteorientaatioteorian mukaan yksilöt tulkitsevat oman menestymisensä merkitystä kahdella tavalla – tehtäväsuuntautuneesti tai minäsuuntautuneesti. Valmennus, menestys, muut kiinnostuksen kohteet – miksi nuori lopettaa. 2006, Molinero et al. Tästä on kyse esimerkiksi silloin, kun nuoret urheilevat siksi, että se on heistä hauskaa. Runsas 75 prosenttia yleisurheilua harrastavista lopettaa urheilun nuoruusiässä. 2009)
Urheilua jatkaneet nuoret kilpailivat korkeammalla tasolla, he raportoivat suurempia viikoittaisia harjoitusmääriä ja olivat olleet urheiluseuratoiminnassa mukana pitempään kuin urheilemisen lopettaneet. Edellä mainittuja teorioita ei ole toistaiseksi ole juurikaan käytetty selvitettäessä nuorten urheiluharrastuksen jatkumista tai lopettamista. Valmentajat ja joukkuetoverit tärkeitä vaikuttajia Tämän artikkelin kirjoittajan väitöstutkimuksessa (Rottensteiner, 2015) tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten nuorten urheilua voidaan edistää sekä siitä, miten nuoria voidaan kannustaa osallistumaan ohjattuun urheilutoimintaan ja luomaan siten pohjaa sekä huipputason saavuttamiselle urheilussa että pysyvälle liikunnalliselle elämäntavalle. Tavoitteena oli saada lisätietoa suomalaisesta nuorisourheilusta tutkimalla ensinnäkin urheilemisen jatkamisen ja lopettamisen syitä joukkuelajeissa sekä toisaalta kartoittamalla nuorten erilaisia valmentajaurheilijasuhteita sekä motivaatiota joukkuelajeissa. Tulokset korostavat valmentajan ja joukkuetovereitten roolia nuorten lopettamispäätösten taustalla.. Siihen osallistui runsas 2 000 suomalaista vuonna 1995 syntynyttä jalkapallon, jääkiekon ja koripallon pelaajaa, joilla oli tutkimuksen alkaessa ao. Tässä tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että sisäisen motivaation ollessa korkea, myös ulkoinen motivaatio näyttäytyi positiivisena. Lopettaneet urheilijat listasivat valmentajan (22 prosenttia) kaikkein tärkeimmäksi henkilöksi lopettamispäätöksen suhteen. Tytöillä äidin, sisarusten ja joukkuekavereiden vaikutus oli vahvempi kuin pojilla. Pelaajien tehtäväja minäsuuntautuneisuus vahvistivat nuorten kokemaa pätevyyttä. Muita tärkeitä syitä kilpaurheilun lopettamiseen olivat muun muassa se, ettei ollut aikaa olla kavereiden kanssa, ei koettu joukkuehenkeä tai urheilu ei ollut tarpeeksi hauskaa. Tytöt arvioivat lisäksi äidin, sisarusten ja joukkuetovereitten vaikutuksen suuremmaksi kuin pojat. He myös jatkoivat urheilun harrastamista useammin kuin matalampaa sisäistä motivaatiota raportoineet. Huipputason pelaa jat arvioivat tyttötai poikaystävänsä vaikutuksen merkittävämmäksi kuin alemman tason pelaajat. Pelaajat, jotka kokivat pärjäävänsä hyvin, osoittivat myös muita korkeampaa sisäistä motivaatiota jalkapallossa, jääkiekossa ja koripallossa. Urheilusta nautittiin ja nuoret kokivat pärjäävänsä hyvin. Heillä oli myös lopettaneita enemmän itseohjautuvaa motivaatiota. lajiliiton pelaajalisenssi. Valmennus, sen laatu ja määrä on eräs tärkeä tekijä. Lopettaminenkin on nuoren oma valinta Joukkueurheilun jatkamisen näkökulmasta näyttäisi siis siltä, että hyvä valmentaja-urheilijasuhde, korkea tehtäväsuuntautunut ja kohtalainen minäsuuntautunut motivaatioilmasto ovat tärkeitä. Aineisto koostui 1 695 urheilemista jatkaneesta ja 548 lopettaneesta joukkuelajin nuoresta urheilijasta. Kolmantena tavoitteena oli luoda jatkotutkimusten pohjaksi yleinen malli niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat nuorten osallistumiskäyttäytymiseen järjestetyssä urheilutoiminnassa. Joukkueurheilussa valmentajilla ja joukkuetovereilla oli ollut eniten vaikutusta lopet tamispäätökseen. Merkittävimpiä syitä nuorten urheiluharrastuksen lopettamiselle oli se, että nuorella oli jotain muuta tekemistä eikä urheilu ollut tarpeeksi innostavaa. Vähäisempi vaikutus lopettamispäätökseen oli ollut esimerkiksi pelaajien sisaruksilla ja opettajilla. Kahtena ajankohtana (2010 ja 2014) toteu tettuun kyselytutkimukseen. Lisäksi he raportoivat paremmasta valmentajaurheilija -suhteesta ja kokivat ilmapiirin enemmän tehtäväsuuntautuneeksi kuin urheilun lopettaneet. Suomessa ei ole aiemmin tutkittu tällä tavalla samaa ikäluokkaa olevia jalkapalloa, jääkiekkoa ja koripalloa harrastavia nuoria. Tulokset osoittivat, että valmentaja-urheilijasuhteessa läheisyys, sitoutuminen ja vastavuoroisuus ovat tärkeitä, samoin keskittyminen tehtäväLopettamisen taustalla on monia erilaisia syitä. Joukkuekavereiden vastaava osuus oli 14 prosenttia ja ystävien yhdeksän prosenttia. Urheilevan nuoren elämäntilanteen kokonaisuuden tunteminen on tarpeen. Suomessa ei esimerkiksi tiettävästi ole aiemmin tehty tutkimusta, jossa olisi seurattu nuorten urheilijoiden suoritustavoitteita ja itseohjautuvaa motivaatiota järjestäytyneen urheilutoiminnan puitteissa. 17 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 on jatkumolle, jossa autonomian eli itsemääräämisen aste kasvaa siirryttäessä kontrolloidusta ulkoisesta motivaatiosta kohti sisäistä motivaatiota. Väitöstutkimus oli osa Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) Nuori Urheilija -tutkimusta. Tulokset korostavat valmentajan ja joukkuetovereitten roolia nuorten lopettamispäätösten taustalla
Deci E. Aarresola, O. 2012. 2012. Välimaa, R. On myös tärkeää, että valmentajat ymmärtävät nuorten urheilijoidensa urheilun ulkopuolista elämää ja osoittavat aitoa kiinnostusta nuoren elämään kokonaisvaltaisesti. Oxford: Blackwall Science, 418–432. Tällöin on tärkeää, että lähipiiri hyväksyy päätöksen, jotta nuoren ei tarvitsisi lopettaa urheilu-uraansa tuntien olevansa epäonnistunut. 2006. & Donovan, K. Social motivation in youth sport. Vol. Journal of Sport & Exercise Psychology 25 (4), 551–567. Kansallinen liikuntatutkimus 2010. L. 30. G. Reasons for dropout in youth soccer: a comparison with other team sports. Research Institute for Olympic Sports, University of Jyväskylä, Finland. Available in: http://www.slu.fi/liikuntapolitiikka/liikuntatutkimus2/. Predicting sustained participation in competitive sports: a longitudinal study young track and field athletes. 2006. Bar-Or (Ed.) The child and adolescent athlete: Encyclopedia of sports medicine. & Ryan, R. 18 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 suuntautuneen motivaatioilmaston luomiseen. (2008). Urheiluseurat 2010-luvulla. In O. & Konttinen, R. M. 2005. Urheiluharrastuksen lopettamiseen johtavat syyst suomalaisilla nuorilla. Taliaferro, L. Allender, S., Cowburn, G., and Foster, C. Alvarez, E. European Journal of Huamn Movement (22), 21–30. ”Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth.” International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 7. Organizational barriers and factors that contribute to youth hockey attrition. 2011. M. & Korkatti, S. Rottensteiner, C. Molinero, O. Nuori Urheilija-tutkimus: 14-15 vuotiaiden joukkueurheilijoiden harjoittelu, urheilupolut ja mikroympäristö. European Physical Education Review 14 (2), 139–155. E. & Williams, L. Lasten ja nuorten liikunta. 2007. The drop-out dilemma in youth sports. 2009. Organized youth sport as a predictor of physical activity in adulthood. Aarresola, P. Rimpelä, A. Urheiluharrastuksen lopettamiseen voi olla monenlaisia syitä. Horn (Ed.) Advances in sport psychology. 2012. Kilpaja huioou-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä. Álvarez, E. & Kamphoff, C. 1989. SLUJulkaisusarja. J. Laakso, L. Armentrout, S. In T. & Pere, L. & Kannas, L. Vuori, M. Cambridge: MA: Harvard University Press. Positive Youth Development Through Sport. Youth sport programs: an avenue to foster positive youth development. Nupponen, H. Weiss (Ed.) Developmental sport and exercise psychology: a lifespan perspective. Hirvensalo, M. The competitive ethos and democratic education. New York, United States of America: Plenum Press. Physical Education & Sport Pedagogy 10 (1), 19–40. 2010. Intrinsic motivation and self-determination in human behavior. Sarkkinen, et al. Mononen, O. Anderssen, N. 1985. Mäenpää, P. 2003. Fraser-Thomas, J. O., & Garber, C. & Amorose, A. Weiss, M. Pediatric Exercise Science 18 (1), 76. The why of youth sport involvement: a developmental perspective on motivational processes. B. Salguero, A. 2004. R. Yang, X. “Preventive Medicine, 55 (5): 458–463. R. Journal of School Health 80 (8), 399–410. Telama, R. A. 2008. Journal of Sport Behavior 29 (3), 255–269. & Márquez, S. Morgantown, WV: Fitness Information Technology, 2004, 223–268.. S:, Allergrantem J.P., Marks, R., Ok, H., Cho, K. 2009. Champaign, United States of America: Human Kinetics, 115–156. Villberg, J. Saavutetaanko liikuntasuositukset. S. (Eds.) Tavoitteena Nuoren Urheilijan Hyvä Päivä. Rienzo, B. Participation in organized youth sport as a predictor of adult physical activity: a 21-year longitudinal study. 2006. Young Finnish athletes’ participation in organized youth team sports. Janssen, I., and LeBlanc, A. & Márquenz, S. Kim,Y.S:, Park, Y. Rottensteiner, C. KIHUn julkaisusarja Num. Relationship between phyucal activity and general meantal health. Tynjälä, J. Motivational orientation and sport behavior. Myös kilpailullisuuden puolia näyttäisi olevan hyödyllistä korostaa hyvän valmentaja-urheiljasuhteen ja tehtäväsuuntautuneisuuden rinnalla. 2008. Relationships between youth sport participation and selected health risk behaviors from 1999 to 2007. Report on trends and participation in organized youth sports in Finand. 3. Molinero, O. Tuero, C. & Konttinen, N. In K. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 19 (5), 646–654. Telama, R. LÄHTEET: Allen, J. & Wold, B. 2010. Weiss, M. Toskala, A. A. Valmentajien tulisi pyrkiä aktiivisesti edistämään ryhmähengen kehittymistä ja luoda motivoiva ja innostava ympäristö nuorille urheilijoille. 1996. S. 2013. & Deakin, J. Journal of Sport Behavior 34 (2), 121–136. Petlichkoff, L. 2015. Nuori urheilija saattaa pitää itseään pätevänä, menes tyneenä, pystyvänä ja taitavana, mutta valitsee siitä huolimatta lopettamisen. Dropout reasons in young Spanish athletes: relationship to gender, type of sport and level of competition. London: Routledge. IAAF New Studies in Athletics 28 (1/2), 23–32. 2014. G. Ojala, K. Côté, J. 11-, 13ja 15-vuotiaiden liikunta ja tärkeimmät liikuntasyyt WHO-Koululaistutkimuksessa vuonna 2006. Nicholls, J. Laakso, L. Holt, N. ”Understanding participation in sport and physical activity among children and adults: a review of qualitative studies.” Health Education Research, 21(6), 826–835. Valmentajat voivat tehdä työnsä erinomaisesti ja tukea nuorta urheilijaa kaikin tavoin, mutta nuori voi silti päättää jättää harrastuksensa. A. & Raitakari, O. Kjønniksen, L. Konttinen, N. M. Liikunta & Tiede (44), 10–14. (46th edition) Jyväskylä: Kilpaja hu-urheilun tutkkeskus, 114–118. Trends in leisure time physical activity among young people in Finland, 1977-2007. In M.R. Salguero, A. CHRISTOPH ROTTENSTEINER, LitT Tutkija KIHU Sähköposti: christoph.rottensteiner@kihu.fi Kirjoittajan väitöskirja “Young Finnish athletes’ participation in organized team sports” tarkastettiin 14.11.2015 Jyväskylän yliopistossa. & Konttinen, N
Tavoitteena on, että strateginen tutkimus tarjoaa tutkimukseen pohjautuvaa tietoa päätöksenteon tueksi. Valtioneuvostolla on lisäksi vuosittain 11 miljoonaa euroa käytettävissä pienempimuotoisiin selvityksiin ja katsauksiin. STN tekee rahoituspäätöksiä noin 55 miljoonalla eurolla joka vuosi. Esimerkiksi Liikuntatieteellisen Seuran julkaisema systemaattinen Lasten ja nuorten liikuntatutkimus Suomessa 2000–2012 tutkimuskatsaus (Berg & Piirtola, 2014) listaa vain seitsemän tutkimusta, joissa olisi tehty fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen pyrkivä interventiotutkimus. Tutkimukset ovat usein perustuneet neuvontaan, käytännössä tiedonjakamiseen. VN:n valitsemat teemat STN muotoilee ohjelmiksi. Suomen Akatemian yhteyteen perustettu strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) rahoittaa tutkimusta, jonka tavoitteena on löytää ratkaisuja merkittäviin yhteiskunnan haasteisiin ja ilmiöihin. On myös hyvä muistaa, että ministeriöt käyttävät vuosittain omaa päätöksentekoaan tukevaan tutkimukseen noin 180 miljoona euroa. Ohjelmat ovat 3–6-vuotisia. Suositukset eivät kuitenkaan sellaisenaan saa kansaa liikkeelle kuten terveyden edistämisen dosentti Pilvikki Absetz on osuvasti blogissaan todennut (http://collaborativecaresystemsfinland.com/blogi/; katso myös Noora Hirvosen väitöskirjaan perustuva artikkeli toisaalla tässä lehdessä). Toki parhaillaan toteutetaan runsaasti interventiotutkimuksia ja odotan mielenkiinnolla löytyykö tehokkaita keinoja eri kohdeja ikäryhmille. Tarvitaan tehokkaita käyttäytymisja elintapamuutoskeinoja, joilla kansa saataisiin aktivoitua. Tutkimuksen avulla etsitään konkreettisia ratkaisuja suuriin ja monitieteistä otetta vaativiin haasteisiin. Katsauksessa oli mukana 189 kansainvälistä ja 89 suomenkielistä tutkimusta ja 69 väitöskirjaa. Toivotaan, että sitä löytyy ja saamme liikkeelle innovatiivisia, viimeisimpään tutkimustietoon perustuvia monitieteisiä liikunnan edistämisinterventiotutkimuksia. Strategista rahoitusta T utkimus on osoittanut, että liian vähäinen fyysinen aktiivisuus elämäntapana on merkittävä kansanterveysriski. Myös valtioneuvosto on aktivoitunut asiassa ja suunnannut rahoitusta strategisesti tärkeäksi katsotulle alueelle terveyden, hyvinvoinnin ja elämäntapojen tutkimukseen. Tällä tutkimusalueella on viime aikoina edetty suurin askelin. Tieto ei siis liikuta riittävästi. VN:ltä, ministeriöiltä ja Suomen Akatemialta toivoisi erityistä vastuullisuutta, käyttäytymistieteiden aktiivista hyödyntämistä ja parhaiden tiedeasiantuntijoiden käyttöä varoja suunnattaessa. Marras-joulukuun hakukierroksella strategisen tutkimuksen neuvosto avasi neljä uutta ohjelmaa alkavaksi vuonna 2016: Osaavat työntekijät – menestyvät työmarkkinat, Terveys, hyvinvointi ja elämäntavat, Turvallisuus verkottuneessa maailmassa ja Kaupungistuva yhteiskunta. TARU LINTUNEN Professori, Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtaja Sähköposti: taru.lintunen@jyu.fi Te ks ti : TA R U LI N T U N E N Strategisen tutkimuksen neuvosto käyttää vuosittain noin 55 miljoonaa euroa, valtioneuvosto 11 ja ministeriöt noin 180 miljoona tutkimusten ja erilaisten selvitysten rahoittamiseen. Yhteistyö tiedontuottajien ja hyödyntäjien välillä koko hankkeen ajan on tärkeää.. Yhteisenä painopisteenä on maahanmuutto. Rahoitus on otettu tutkimuslaitoksilta suuntaamalla sitä uudelleen valtioneuvoston käyttöön. Kyseessä ovat merkittävät summat aikana, jolloin yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta leikataan toimintarahoitusta. Suositukset saatetaan kokea kontrolloivina tai ne eivät sellaisenaan sovellu yksittäisille ihmisille. 19 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 P O L T T O P IS T E E S S Ä STN tekee vuosittain tutkimuksen teema-alueista ehdotuksen valtioneuvostolle (VN), joka määrittää tutkimuksen tarpeen. Meille liikuntatieteilijöille terveyden, hyvinvoinnin ja elämäntapojen alueelle tämän kertaisessa haussa suunnattu ja toivottavasti jatkossakin ohjautuva tutkimusrahoitus asettaa suuria haasteita. Tutkimusalueen tarkka rajaaminen STN-haussa edellyttää myös Suomen Akatemian arvioijilta erityisalan asiantuntemusta mitä tulee interventiotutkimusmenetelmiin ja käyttäytymistieteellisiin teorialähtökohtiin. On tärkeää osallistua hakuihin. Merkittäviä summia aikana, jolloin yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta leikataan toimintarahoitusta. Toistaiseksi tutkimusinterventiot, joilla on pyritty lisäämään liikuntaa, eivät ole kuitenkaan tuottaneet merkittäviä tuloksia tai aikaansaatu käyttäytymisenmuutos ei ole ollut pysyvää. Huippuasiantuntijat ovatkin laatineet liikuntasuosituksia, niitä levitetään tehokkaasti ja ne ovat myös yleisesti tiedossa. Liikuntainterventioiden suunnittelussa on myös tärkeää hyödyntää ajankohtaisia käyttäytymisenmuutosmenetelmiä ja teorioita. Fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen pyrkivää tutkimusta on yleensäkin julkaistu yllättävän vähän suhteessa muuhun liikuntatutkimukseen. Myös OKM on suunnannut liikuntatieteelliseen tutkimukseen tarkoitettua rahoitusta jo jonkin aikaa erityisesti tällaisin strategisesti tärkeisiin tutkimushankkeisiin. On luonnollista, että ongelmaan on pyritty vastaamaan esimerkiksi laatimalla suosituksia. Tähän pyritään rahoittamalla temaattisia tutkimusohjelmia
20 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti: KAISU LAASONEN Leikkiin on vaikea päästä mukaan, jos siinä ei pärjää H eikkojen liikuntataitojen on todettu olevan yhteydessä vähäisempään liikkumiseen ja jäämiseen pois erityisesti yhteisistä leikeistä, peleistä ja ryhmäliikunnasta jopa ennen kouluikää (Jarus ym. Tästä voi käynnistyä pitkäkestoinen negatiivinen kierre. Kuva: ANTERO AALTONEN. Osa lapsista on vaarassa syrjäytyä yhteisistä leikeistä jo silloin, kun kehityksen kannalta keskeinen, leikkimiseen perustuva oppiminen on alkuvaiheessa. Motoristen vaikeuksien ja muiden oppimisvaikeuksien samanaikainen esiintyminen on ollut tiedossa jo kauan aikaa. 2011; Smyth & Anderson 2000). Kielenkehityksen, tarkMotoriikan ongelmien varhainen tunnistaminen on tärkeää
2013; Piek ym. 4–11-vuotiailla lapsilla motorinen ja kognitiivinen eli tiedollinen suoriutuminen kehittyvät rinnakkain ja ovat melko voimakkaasti yhteyksissä toisiinsa (Davis ym. Huippu-urheilussa senttien lisäämiselle ja sekuntien vähentämiselle haetaan aina tausta säätelyprosessista. 2011; Rivilis ym. Osa vaikeuksista tunnistetaan jo varhain, mutta varsinaisiin akateemisiin taitoihin liittyvät vaikeudet tunnistetaan yleensä vasta kouluiässä. Henderson & Henderson 2002; Kadesjö & Gillberg 1999; Valtonen 2009). Erot motorisissa taidoissa näyttivät kuitenkin tasaantuvan kuudenteen ikävuoteen mennessä niiltä osin kuin merkitsevyystestauksia voitiin tehdä heikosti suoriutuvien tyttöjen vähäisen määrän vuoksi. Tehtäväorientoituneessa lähestymistavassa huomio kiinnitetään yksittäisistä tehtävistä, esimerkiksi hyppäämisestä tai heittämisestä, suoriutumiseen ja niiden taitojen arviointiin ja harjoitteluun. 2011). Niiden lisäksi sukupuolten väliset erot kiinnostuksen kohteissa näkyvät selkeinä alkuopetuksessa (Ottelin 2015). Ryhmässä, joissa lapsilla oli vähäisempiä vaikeuksia, poikia oli puolitoistakertaisesti tyttöjen määrään nähden ja heikoimmin suoriutuvista lapsista neljä viidestä oli poikia. 21 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 kaavaisuuden ja motoriikan vaikeuksien päällekkäisyys on pikemminkin sääntö kuin poikkeus (esim. Väitöskirjatutkimukseni käsitteli 4–6-vuotiaiden lasten motoristen taitojen ja niihin liittyvien vaikeuksien tunnistamiseen tarkoitetun KEMO-testin kehit tämistä (Laasonen 2015). Iän myötä suoriutumisvaatimukset motorisissa tehtävissä lisääntyvät ja edellyttävät usean samanaikaisen osatoiminnan hallintaa, mistä heikoilla taidoilla on vaikea selviytyä (Geuze ym. Viime vuosien tutkimukset ovat entisestään vahvistaneet sitä, että motoriset taidot vaikuttavat liikkumisen lisäksi fyysiseen, sosiaaliseen ja kognitiiviseen kehitykseen (Iivonen & Sääkslahti 2013; Piek ym. Nämä lähestymistavat eivät sulje toisiaan pois, vaan ne ovat rinnakkaisia ja toisiaan tukevia. Kysymys on näkyvän liikkeen taustalla olevasta tiedonja toiminnanhallintajärjestelmästä eli säätelyprosessista, joka vastaa toimintojen suunnittelusta, ohjaamisesta, yhteensovittamisesta ja onnis tumisen seurannasta eli aivotasolla tapahtuvista toiminnoista. 2012). Lasten motoristen taitojen arviointi tapahtuu edelleen pääosin neuvolassa, tosin neuvolaseurannat ovat muuttuneet ja yhdenmukaistuneet merkittävästi, kun uusi menetelmäasiakirja on otettu käyttöön vuonna 2011 (Mäki ym. 2001; Valtonen 2009, 39, 51). 2012). Mistä suunnasta katsotaan. 2011). Sen vuoksi testitulosten hyödyntäminen voi olla vaikeaa käytännössä. Liikkeessä on aina taustalla säätelyprosessi ja prosessin ilmentymä on näkyvä liike. 2011). Lasten motorisen kehittymisen neuvolaseurantaa koskeva esitutkimus (Laasonen 2005) osoitti, että seuranta ja tuen saaminen vaikeuksiin oli hyvin vaihtelevaa eikä saatua tietoa ei pystytty hyödyntämään pedagogisessa suunnittelussa päivähoidossa. Tutkijoilla on varsin yhtenäinen näkemys siitä, että vaikeudet tulisi tunnistaa ajoissa, mieluiten 3–5-vuotiaana ja rakentaa tukitoimet osaksi lapsen arkea jo ennen kouluikää, jolloin aivojen rakenteellinen ja toiminnallinen kypsyminen on nopeaa (Camden ym. Edelleen toimintatapa riippuu kuntien käytännöistä, joita niitäkin lähitulevaisuudessa toteutuvat sote-järjestelmän muutokset ja aiempaa tiukemmat talouden reunaehdot tulevat muuttamaan. Lapsuuden aikaiset motorisen suoriutumisen vaikeudet ovat yhteydessä vähäisempään kiinnostukseen liikuntaa kohtaan sekä heikompaan kestävyyteen, lihasvoimaan ja fyysiseen aktiivisuuteen nuoruusiässä (Kanto maa ym. Onnistumiseen tai epäonnistumiseen vaikuttavia tekijöitä ei voi päätellä pelkästään suorituksen lopputuloksen senteistä, sekunneista tai osumista. Mitä laaja-alaisempia vaikeuksia lapsella on, sitä suuremmat ovat haitallisten seurausten riskit, erityisesti silloin, kun lapsi ei saa tukea. Tulokset ovat linjassa aikaisempien oppimisvaikeustutkimusten tulosten kanssa, kuten myös tyttöjen ja poikien väliset erot suoriutumisessa. Motorista suoritusta, testaamista ja harjoittelua voidaan lähestyä useasta eri näkökulmasta, joista keskeisimpiä ovat tehtäväja prosessiorientaatio. Mitä varhaisemmassa vaiheessa omaehtoista toimintaa rajoittavat esteet poistuvat tai ainakin niiden haittaava vaikutus lievenee, sitä useampia vuosia lapsella on aikaa harjaannuttaa taitojaan itseohjautuvasti arjessa ja kiriä kehityksellistä viivettä kiinni jo ennen vaikeuksien kasautumista. Viime vuosina on julkaistu paljon tutkimuksia siitä, että motorisen suoriutumisen vaikeudet eivät rajoitu vain lapsuuteen. Motoriikkaan liittyvät vaikeudet voivat tutkimusten mukaan toimia eräänlaisina markkereina eli enna koivina merkkeinä mahdollisista muista vaikeuksista (Kadesjö & Gillberg 1999 ja 2001; Missiuna & Cambell 2014). Arvioinnissa tämä. Vaikeudet jatkuvat useilla henkilöillä jossain muodossa aikuisuuteen saakka, tuoden mukanaan tunnettuja terveysriskejä sekä psykososiaalisia ongelmia (Fizpatrick & Watkinson 2003; Kantomaa ym. Sen tuloksista ilmenee, että noin viidellä prosentilla testatuista lapsista oli huomattavia vaikeuksia tai puutteita liikuntataidoissa ja lisäksi noin kymmenellä prosentilla oli lievempiä vaikeuksia. Liiketehtävän suorituksen onnistumisessa kysymys on enemmästä kuin yksittäisestä näkyvästä taidosta. 2012). 2013; Skinner & Piek 2001; Zwicker ym. Erot eivät koske vain taitoja. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ja vapaa-ajan liikunnan ohjaajat viestivät jo 1990-luvulla näkevänsä, että osalla lapsista on vaikeuksia liikunnallisissa taidoissa, mutta että heillä ei ole riittävästi keinoja motoriikan vaikeuksien havainnointiin ja johtopäätösten tekemiseen. Erot suoriutumisessa on otettu huomioon KEMOtestin onnistumiskriteereissä. Prosessiorientoituneessa lähestymistavassa tarkastellaan niitä aivotason tapahtumia, joihin hyppäämisen tai heittämisen onnistumiseen tarvitaan, kuten näköaistin käytön etäisyyden arvioinnissa, tuntoja liikeaistin käytön voimankäytön säätelyssä sekä suorituksen osien ajoituksen suhteessa toisiinsa
Testauksen tuloksista on oltava hyötyä, muussa tapauksessa ei ole eettisesti oikein edes testata. Harjoitusja kuntoutusmenetelmien vaikuttavuudesta hermostollisella tasolla ei ole tehty riittävästi neurobiologista tutkimusta ja kuvantamista, jotta voitaisiin sanoa tarkasti, millainen harjoittelu tuottaa parhaita tuloksia (Smits-Englesman ym. Motoriikan vaikeuksia pitäisi lähestyä tutkimuksessa aina monitieteisesti. Suomalainen seulontajärjestelmä tunnistaa erilaiset sairaudet useiden varhaisemmassa vaiheessa verrattuna useiden muiden maiden käytäntöihin. Edelleen tarvitaan siis lisää tietoa siitä, millainen harjoittelu vaikuttaa motoriseen suoriutumiseen sekä aivojen toimintaan erilaisilla lapsilla ja millainen toteutus on tuloksellisinta (Blank ym. Ei myöskään tiedetä sitä, millaisilla harjoitusmäärillä neuroplastisia muutoksia saadaan aikaan tai voiko joku harjoittelu kehittää liikkeen sisäisen mallin syntymistä lapsilla, joilla on todettu motorisia ongelmia (Zwicker ym. Ongelmana on se, että seulontatestien tulos ten perusteella kaikki motoriikan ja muiden oppi misvaikeuksien vuoksi riskiryhmiin kuuluvat eivät kuitenkaan pääse kehittäviin toimenpiteisiin, koska rajat vedetään diagnostisten kriteerien ja terapiaresurssien mukaisesti (Bremberg 2000; Sonnander 2000). Se antaa tietoa taitotasosta ja siinä ilmenevistä puutteista, jotta pystytään määrittelemään lapsen tuen tarve. 2012) . Kun tavoitteena on tuen tarpeen määrittely, testissä ei ole tarkoituksen mukaista etsiä myöskään osaamisen koko skaalaa tai huippusuorituksia. Samaa kysymystä on pohdittu useissa kansainvälisissä tutkimuksissa varsin kauan aikaa. 2007; Zimmer & Volkamer 1997). Vaikka läheskään kaikkia ilmiöitä ei voi saada esille esimerkiksi päiväkodin leikkihuoneessa silmämääräisessä arvioinnissa ilman tutkimusvälineistöä, motoriikan säätelyprosessin kuvaus ja sen perusteiden ymmärtäminen auttaa opettajaa ja ohjaajaa näke mään lasten ongelmien mahdollista taustaa. 22 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 tarkoittaa sitä, että testin perustana on motoriikan säätelyprosessi ja sitä kuvaavia liiketehtäviä valitaan testiin. Miksi lapsia testataan ja millaisia testejä tarvitaan. Seulontatesteissä, joita alle kouluikäisille lapsille tehdään neuvoloissa, pyritään löytämään pysyvien ongelmien ja kehityksellisten viiveiden vuoksi tarkempaa tutkimusta tai erilaisia terapiamuotoja tarvitsevat lapset. Taitotestissä selvitetään osaamisen koko skaala ja eritasoisen suoriutumisen kriteerit määritellään tilastollisesti koko ikäluokasta. KEMO-testin tuloksia ei käytetä diagnosoinnin perustana. Jotain vanhaa, joitain uutta KEMO-testin tavanomaisimmissa motoriikkatehtävissä tulokset olivat samansuuntaisia kuin aikaisemmissa testeissä. 2012). 2011; Hillier 2007). Lapsen tuen tarvetta ei voi määritellä myöskään pelkästään diagnostisin perustein. Tässä tutkimuksessa kehitetty KEMO-testi asettuu tässä asteikossa seulontatestin ja taitotestin välimaastoon. Yhdellä jalalla seisomisen sisältävissä tehtävissä erot preferoidun ja ei-preferoidun jalan välil lä olivat varsin suuret, joten tulosten yhdistäminen näyt täisi tuottavan luotettavamman tuloksen kuin yhden jalan suoritus, mikä poikkeaa aikaisemVaikeudet tulisi tunnistaa ajoissa, mieluiten 3–5-vuotiaana ja rakentaa tukitoimet osaksi lapsen arkea jo ennen kouluikää.. Uuden DSM-luokituksen (APA 2013a ja b) mukaan diagnoosia ei pitäisi tehdä alle viisivuotiaana. Testit ovat normatiivisia eli lapsen suoritusta verrataan ikäkaudelle tyypilliseen suoritukseen. (esimerkiksi Bruininks & Bruininks 2005; Henderson ym. Minkä tahansa harjoittelun jatkaminen ja opittujen taitojen käyttäminen jakson jälkeen ovat edellytyksenä taitojen säilymiselle ja kehittymiselle ja siihen lapset tarvitsevat aikuisten tukea (Smits-Engelsman ym. 2012). Testin suorittamisen täytyy onnistua luotettavasti ilman terapeuttista koulutusta. Testit voidaan jaotella sisällön ja tarkoituksen perusteella eri ryhmiin. Niissä käytetään rajattuja tehtäviä ja kriteereitä, jotka tutkitusti liittyvät epäiltyyn ongelmaan (esimerkiksi pikkuaivojen toiminta), mutta ei arvioida kaikkia toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä. Mitä todellisuudessa arvioidaan, kun mikä tahansa suoritukseen vaikuttavista osatekijöistä voi aiheuttaa epäonnistumisen. Harjoittelussa tehtäväorientoituneet menetelmät ovat tuottaneet parempia tuloksia kuin prosessiorientoituneet, mutta kysymyksessä saattaa olla myös toteuttamiseen liittyviä tekijöitä (Smits-Englesman ym. Tietoa tarvitaan sekä siitä, mitä taitoja lapsi jo hallitsee sekä siitä, mitä lapsi ei vielä hallitse. Piekin työryhmä (2012) on pohtinut viime vuosina, mitä motorisesta toimintakyvystä pitäisi testata varhaisessa lapsuudessa: Pitäisikö testeissä keskittyä suorituksen taustalla oleviin tekijöihin vai taitojen arviointiin. Testin, jonka tavoitteena on ohjata testaajan ja ohjaajan toimintaa, pitää antaa tietoa pedagogisen suunnittelun pohjaksi. 2012). Diagnoosi voi helpottaa lasta ja hänen vanhempiaan ymmärtämään, että kysymys ei ole lapsen valinnoista tai viitsimisestä, vaan todellisesta ongelmasta, johon on oikeus saada tukea. Diagnoosiin tähtäävissä testeissä etsitään syy lapsen aiemmin havaituille vaikeuksille. Niissä käytetään erilaisia motorisia tehtäviä, testit ovat laajuudeltaan erilaisia eikä niiden tuloksia voi vertailla keskenään
Ne kuvaavat tavanomaista leikkija liikuntatilannetta, joissa oman suorituksen aikana täytyy pystyä seuraamaan ympäristöä, vaikkapa leikkitai pelikaverien liikkumista ja sijaintia tai kuuntelemaan ohjeita – ja kaikesta siitä täytyy selviytyä nopeasti. Pilottitestien tulosten perus teella kaikki ne lapset, joilla kaksoistehtävän kognitiivinen osio (eläinten nimien luettelemi nen) ei onnistunut samanaikaisesti motorisen osion (yhdellä jalalla seisominen) kanssa, tarvitsevat tehostettua harjoittelua ja ne, joilta kaksoisteh tävä ei onnistu lainkaan, kuuluvat heikoimmin suoriutuvien ryhmään kokonaispistemäärien mukaan. Kenttätestillä arviointi on toki karkeaa, mutta antaa ohjaajalle kuitenkin osviittaa siitä, kuinka vaativia tehtäväkokonaisuuksia missäkin vaiheessa voidaan toteuttaa tai miksi joku lapsi ei pysy mukana, vaikka intoa olisikin. Liiketarkkuutta hienomotorisissa tehtävissä testattiin piirtämistehtävällä ja liike nopeutta ja käsien yhteistyötä käsien kiertotehtävällä. Tunnistamisesta tukeen ja onnistujaksi Isossa kuvassa on kysymys ennen kaikkea kahdesta asiasta. Ne ovat lapsen oikeus kokea liikkumisen iloa ja kehittyä toimimalla sekä osaamisen lisääminen varhaiskasvatuksessa. 23 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 mista ratkaisuista. Jännitys, pelko tai epäonnistuminen eivät aiheuttaneet paineita tai vääriä tuloksia. Sosiaalija terveysministeriön laatimat varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset (Sosiaalija terveysministeriö, 2005) ohjeistavat lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen, kognitiivisen kehityksen ja hyvinvoinnin tukemiseen fyysisen toiminnan ja leikin avulla. Juuri nämä lapset joutuvat osallistumaan useisiin erilaisiin testauksiin ja siksi motivaatioon on syytä kiinnittää erityistä huomiota. 2011) ovat selvittäneet, että 30–70 prosentilla ihmisistä, joilla yhdistäminen on ollut vaikeaa lapsena, ongelmat voivat jatkua hitautena ja päivittäisiä toimia vaikeuttavana tekijänä aikuisuuteen saakka. Kasvattajien vastuulla on tukea lapsen kehitystä niin, että edellä mainitut voivat toteutua. Kysymys on siitä, että riittääkö varhaiskasvattajien ammattitaito ja aika tunnistamaan tukea tarvitsevat lapset riittävän ajoissa ja arvioimaan tuen tarpeiden moninaisuus riittävän hyvin. Testaajan aiheuttaman virheen mahdollisuutta vähennettiin erityisesti laadullisen arvioinnin osalta, koska liikerytmin arviointi ja tarkoituksenmukaisen voimankäytön säätelyn arviointia havainnoimalla ei osoittautunut riittävän luotettavaksi. 2012) tutkijaryhmät ovat todenneet kognitiivisen ja motorisen tehtä vän yhdistämisen olevan ongelmallista niillä lapsilla, joilla on oppimisvaikeuksia. Lähes puolet niistä alle viisivuotiaista lapsista, joilla oli vähän tunnistettuja kehonosia, kuului heikosti suoriutuvien ryhmiin tasapainokävelyssä, yhdellä jalalla hyppelyssä ja testin kokonaispistemäärässä. Poliittiset päätökset resurssien leikkaamisesta varhaiskasvatuksessa huolettavat, vaikka luvataankin, että tukea tarvitsevat lapset saavat tarvitsemansa palvelut. Cousins ja Smyth (2003) sekä Kirbyn tutkijaryhmä (Kirby ym. Hänellä on muiden oikeuk siensa lisäksi oikeus myös liikunnan ja kaveriuden iloon. Lapsi on aina ensisijaisesti lapsi, vaikka hänellä olisikin erilaisia vaikeuksia. Ne antavat lisätietoa myös harjoitusohjelman laatimista varten. Vaikeuksien tunnistamisen ja tuen järjestämisen tulee kuulua ammattilaisten perusosaamiseen ja olla näin osa lapsen tavallista arkea. Tuloksia voidaan hyödyntää harjoittelun suunnittelussa. Yhdistelmätehtävissä edellytettiin vähintään kahden aistin samanaikaista käyttöä sekä kahden tai kolmen samanaikaisen osion suorittamista, jotta tarkkaavaisuutta kuormitettaisiin enemmän kuin erillisissä tehtävissä. Ongelmat keskiviivan ylityksessä näkyivät näissä tuloksissa selvemmin vaikeuksina karkeamotorii kan puolella. Ilmiöön on syytä kiinnittää huomiota jo lapsuudessa. Kolmoistehtävässä oli kognitiivisen osion (vaihtuvien kuvioiden nimeäminen) lisäksi kaksi motorista osiota (käsien kannattelu ja paikalla kävely). Kehonhahmotuksen ja motoristen taitojen rinnakkainen kehittyminen olivat pe rusteena tämän tehtäväryhmän sisällyttämiselle testiin. Suosituksissa nousevat esille riittävä liikkumisen määrä ja laatu, vähän liikkuvien lasten Vaikeuksien tunnistamisen ja tuen järjestämisen tulee kuulua ammattilaisten perusosaamiseen.. Voimankäytön säätelykyky vaikuttaa tuloksiin useissa tehtävissä, mutta sen merkitystä suorituksen epäonnistumi seen ei voi erotella muista vaikuttavista tekijöistä. Kaikki lapset eivät tarvitse tera pioita, niitä ei riitä eikä ole mahdollista kustantaa kaikille, mutta tuen puute on erittäin kallista yhteiskunnalle pitkällä tähtäimellä. Lapsella on oikeus kehittyä ja harjaantua itselleen luontaisella tavalla eli toimimalla. Nuorimmille lapsille se osoittautui liian haastavaksi, mutta erottelee vaikeuksia jo yli 4,5-vuotiailla. Muiden muassa Heatonin (2001), Lauferin (Laufer ym. 2008) ja Wilsonin (Wilson ym. Smits-Engelsmanin tutkijaryhmän (2006) tuloksissa kehonhahmotuksen ja motoriikan välinen yhteys näkyi hienomotoristen tehtävien hitautena, liiketarkkuuden heikkoutena ja epätarkoituksenmukaisena voimankäyttönä. KEMO-testi koettiin helpoksi ja mukavaksi silloinkin, kun lapsella oli vaikeuksia. Kiinniottotehtävässä vähennettiin heittäjästä aiheutu vaa virhevarianssia tekemällä suoritus niin, että lapsi heittää itse kiinniotetta van esineen
Varhainen tunnistaminen tukee myös vanhempia lapsen ohjaamisessa ja auttamisessa. KAISU LAASONEN, LitT Tutkimuspäällikkö Saimaan ammattikorkeakoulu Oy Sähköposti: kaisu.laasonen@saimia.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Motoristen taitojen arviointiin ja niihin liittyvien vaikeuksien tunnistamiseen käytettävän testin kehittäminen 4–6-vuotiaille lapsille” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 19.12.2015. Eniten tukea tarvitsevia lapsia autetaan erilaisilla terapioilla vaikeimpien kynnysten yli. Suositusten sisällöllisiä teemoja ovat muun muassa hermostollisten prosessien harjaantuminen, kehonhahmotus ja taitojen soveltaminen eri ympäristöissä. Lapsen tärkein yhteisö on hänen perheensä. KEMO-testin luotettavuus on samalla tasolla kuin yleisimmin käytössä olevissa testeissä. Testaukset suoritettiin lasten arkiympäristöissä eli päiväkodeissa ja -kerhoissa. 24 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 rohkaiseminen liikuntaan sekä liikunnan merkitys vammaisten ja pitkäaikaisesti sairaiden lasten hyvinvoinnille. Eli saavuttamaan iän mukainen suoriutumistaso kouluikään mennessä tai alakouluvuosien aikana. Myös varhaisen aikuisiän motorisista ongelmista ja niihin saatavasta tuesta tarvitaan lisää tietoa, koska ongelmilla voi olla merkitystä opiskelun ja työelämän kannalta. Sisällön validiteetin määrittämiseksi testattiin 29 lasta Movement ABC-testillä. Tässä tehtävässä liikuntajärjestöt tekevät arvokasta työtä, mutta edelleen tarvitaan osaamisen tason nostamista myös vapaa-ajan liikunnan suunnittelussa ja ohjaamisessa. Pilottitestin tuloksiin pohjautuen laadittiin eri ikätasoille suoriutumiskriteerit, ohjeet tulosten tulkintaan ja vihjeitä tuloksiin perustuvaan harjoitteluun siinä tapauksessa, että lapsella on vaikeuksia. Lasten liikunnan kehittämisen tavoitteena on oltava muiden tärkeiden tavoitteiden lisäksi se, että ikätasoaan heikommin suoriutuvat lapset voidaan saatella onnistujan polulle. Näin syntyi KEMO-testi E nsimmäisessä vaiheessa analysoitiin keskeisten olemassa olevien alle kouluikäisille lapsille soveltuvien motoriikkatestien tehtävät, niiden sisällöt ja suoriutumiskriteerit, käytettävyys, erikoisvälineistöt, kustannukset ja erilaiset ikäryhmittelyt. Liikunta ehkäisee heikoista taidoista johtuvien terveydellisten, kognitiivisten, emotionaalisten ja psykososiaalisten seurausvaikutusten kehittymistä (Piek ym. Suunnitteluohjeissa korostetaan sitä, että toiminnan tulee olla lasten suoritustasoa vastaavaa ja kehittymistä tukevaa. Motoriikan merkityksen tunnustamisen ja tunnistamisen odotetaan jalkautuvan jonkinasteisella viiveellä myös varhaiskasvatukseen. Lapsille, joiden ongelmat ovat vähäisempiä, suurin osa tarvittavasta tuesta voidaan ja tulee järjestää päivittäisen toiminnan yhteydessä. Motorisen oppimisen vaikeudet ovat uusimmassa opetussuunnitelmaversiossa (Opetushallitus 2014) erillisenä mainintana alaluokilla. Samalla tehtiin rinnakkaisja uusintatestit KEMO-testin toistettavuuden ja rinnakkaisarvioinnin luotettavuuden määrittämiseksi. Testin tuotteistaminen käyttövalmiiksi on meneillään. Toisessa vaiheessa laadittiin edellisen analyysin tuloksiin sekä oppimisvaikeuksien ja motoriikan vaikeuksien teoriatietoon perustuva pilottitesti, jolla testattiin kaksi kolmasosaa kahdesta lappeenrantalaisesta ikäluokasta, yhteensä 907 lasta. Tämäkin tutkimus osoitti, että lisätietoa tarvitaan tyttöjen ja poikien välisistä taitoeroista vanhemmissa ikäluokissa. Hyvin suunniteltu toiminta on kaikille avointa eli mahdollistaa eritasoisesti suoriutuvien lasten toimimisen yhdessä. Kehittämistyössä tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, millaista yhteistyötä varhaiskasvatuksen henkilöstö ja vapaaajan liikuntaa ohjaavat henkilöt tekevät vanhempien kanssa, jotta kukin perhe löytää parhaiten sopivat tukimuodot silloin, kun siihen on tarvetta. Eli saavuttamaan iän mukainen suoriutumistaso kouluikään mennessä tai alakouluvuosien aikana.. Lasten liikunnan kehittämisen tavoitteena on olta va muiden tärkeiden tavoitteiden lisäksi se, että ikätasoaan heikommin suoriutuvat lapset voidaan saatella onnistujan polulle. Vaihtelu oli suurta kaikkien arviointikriteerien suhteen. 2012). Kolmiportaisen tuen järjestelmä (Opetushallitus 2014, 45–51 ja 61–69), joka tarkoittaa lapselle annettavaa yleistä, tehostettua tai erityistä tukea toteutuu osittain jo perusopetuksessa
Best practice principles for management of children with developmental coordination disorder (DCD): results of a scoping review. Piek, J.P. Viholainen, H. Kankaanpää, A. Ottelin, A. & SmitsEnglesman, B. Blank, R. Liu, J. Recommendations on the definition, diagnosis and intervention of developmental coordination disorder (long version). 2003. Gait & Posture, 27, 347–351. K., Preston, A. doi:10.1111/cch.12128. Journal of Child Psychology and Psychiatry 42, 487–492. Clinical and research diagnostic criteria for developmental coordination disorder: a review and discussion. 2015. & Faught, B. Opetushallitus 2014. & Gillberg, C. Developmental medicine & Child neurology, 54, 54–93. Kadesjö, B. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. & Henderson, L. & Nissinen, A. Rivilis, I. Laasonen, K. Lasten motoristen taitojen arviointi. Human Movement Science, 22 (4–5), 433-59. 1999. van der KAAY, A.-C. A. 2009. & Bart, O. M. & Boyd, L., 2012. Fennell, E. 2001. Hakulinen-Viitanen, T. Bruininks-Oseretsky Test of Motor Proficiency: Examiners Manual (2nd ed.). MOT 4-6. 2002. Mäki, P. Early Childhood Develpoment and Care. Harcout Assessment, London. Terveystarkastukset lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. Heaton, S. Laufer, Y.O. Teoksessa: Rintala, P., Ahonen, T., Cantell, M. Sonnander, K. Participation patterns of school-aged children with and without DCD. Vlugt-van den Brand, E. A. Human Movement Science, 20, 7–47. & Wilson, P. 2011. Rodriques, A. Smits-Engelsman, B. L. H. Washington: American Psychiatric Association. Neuropsycol Review, 22 (4) 402–413. PS-Kustannus. Hillier, S. Väitöskirja. Kaakinen, M. Kirby, A. Developmental coordination disorder: A review and update. Davis, E. Piek, J. Väitöskirja. I. C. 2014. 434: 8–11. Sugden, D. & Bruininks, B. 1997. P. Liikunta & Tiede, 52 (5), 9–15. Child Neuropsychology 7 (4) 251–264. Rintala, P. M. Menetelmäkäsikirja. 2011. [viitattu 24.2.2014]. 2007. C. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden muutokset ja täydennykset 2014. The lived experience of physical awkwardness: Adults’ retrospective views. Adapter Physical Activity Quarterly 20, 279–297. Diagnostic and statistical manual of mental disorders (5th edition). Sugden, D. Suspected motor problems and low preference for active play in childhood are associated with physical inactivity and low fitness in adolescence. 2015. 2013. C. Keuruu: Otava. Research in Developmental Disabilities, 32, 1351–1360. Polatajko, H. 2011. Jarus, T. Reader, S. Studies in sport, physical education and health, 231. Developmental coordination disorder in Swedish 7-year old children. Limback, E. Tammelin, T. 2005. Enngle-Yeger, B. H. 2011. & Missiuna, C. B., Puyana, O. Hay J. Coping with clumsiness in the school playground: Social and physical play in children with coordination impairments. Motoriktest für vierbis sechsjäh-rige Kinder. Psychosocial implications of poor motor coordination in children and adolescents. & Anderson, H. Lourie-Gelberg,Y. 2001. Ahonen, T. Schoemaker, M. Happohirviöistä maagereihin – välituntitoiminnasta virtaa luokkahuonetyöskentelyyn. Zimmer, R. Cairney, J. 2000. & Licari, M. Research in developmental disabilities, 32 (4), 1323–1331. E. N. Developmental coordination impairments in adulthood. 25 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 LÄHTEET: American Psychiatric Association 2013a. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 110 (5), 1917–1922. A. D. Klentrou, P. Physical activity and fitness in children with developmental coordination disorder: A systematic review. Taanila, A. Emerging adulthood in developmental coordination disorder: parent and young adult perspectives. 2001. Kirby, A. 2001. The international journal of allied health sciences and practice, 5, 1–11. Adapted Physical Activity Quarterly 19, 12–31. THL Opas 2011:14. The comorbidity of ADHD in the general population of Swedish school-age children. Weinheim, Belz Test Gesellschaft. Taanila, A., Remes, J. Zwicker, J., Missiuna, C., Harris, S. 32 (3), 894–910. & Watkinson, E. Wickström K. E. Henderson, S. 2000. 2011. The test of everyday attention for children (TEA-Ch): Patterns of performance in children with ADHD and clinical controls. European Journal of Paediatric Neurology, 16, 573–581.. Geuze, R. http://dx.doi.org/10.1016/j.humov.2003.09.003. Efficacy of interventions to improve motor performance in children with developmental coordination disorder: a combined systematic review and meta-analysis. British Journal of Psychology, 102 (3), 569–584. J. & Sugden, D. M. Toward an understanding of developmental coordination disorder. Circle Pines, MN: AGS Publishing. Psychological aspects of developmental coordination disorder: can we establish causality. European Academy for Childhood Disability. 2013. 2005. Kehityksen ja oppimisen ongelmien varhainen tunnistaminen Lenearvioinnin avulla, Jyväskylän studies in education, psychologi and social reasearch 357. P. Quality evidence for the present Swedish child health surveillance programme. 2000. Acta Pediatrica 89, suppl. E. Ahonen, T. Smyth, M. Human Movement Science 20, 73–94. Human Movement Science 20, 73–94. Sosiaalija terveysministeriön oppaita 2005:17. Camden, C. Edwards, L. Psychosocial implications of poor motor coordination in children and adolescents. (toim.) 2011. Liiku ja opi, 197–216. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Järvelin, M-R. & Volkamer, M. British Journal of Developmental Psychology 18, 389–413. Ashkenazi T. Cousins, M. Bremberg, S. Physical activity and obesity mediate the association between childhood motor function ad adolecents’ academic achievement. 2007 Intervention for children with developmental coordination disorder: a systematic review. Henderson, S. Research in Developmental Disabilities. Gill, N. & Laatikainen, T. Movement assessment battery for children-2, Examiner’s manual. Stamatakis, E. Hands, B. Acta Pediatrica 89, suppl. Preschool children’s fundamental motor skills: A review of significant determinants. [viitattu 29.1.2016]. Current Developmental Disorders Reports 1 (6), 125–131. J. Purtsi, J. & Tammelin, T. DOI: 10.1371/journal.pone.0014554 Kantomaa, M. & Smyth, M. Valtonen, R. 2008. 2012. The effects of a concurrent cognitive task on postural control of young children with and without developmental coordination disorder. Journal of American Academy of Child Adolescent Psychiatry 38, 820–828. doi:10.1080/03 004430.2013.837897. The interrelation between cognitive and motor development in typically developing children aged 4-11 years is underpinned by visual processing and fine manual control. Kadesjö, B. Sosiaalija terveysministeriö 2005. Fizpatrick, D. Pitchford, N. & Sääkslahti, A. 2012. Bruininks, R. 2001. 2011. Wilson, B. Smits-Engelsman, B. Josman, N. Skinner, R. & Piek, J. [viitattu 28.9.2014] Child: Care, health and development. S. Polatajko, H.J. Blank, R. & Johnson, J. Missiuna, C. Early identification of children with developmental disabilities. & Campbell, W. 2013. Iivonen, S. M. Kantomaa, M. Assessment of motor functioning in the preschool period. Jongmans, M. Laasonen, K. & Wilson, P.H. Motoristen taitojen arvointiin ja niihin liittyvien vaikeuksien tunnistamiseen käytettävän testin kehittäminen 4–6-vuotiaille lapsille. 2003. Developmental Medicine & Child Neurology, 55, 229–237. H. Mosterd-van der Meijs, R. & Barnett, A. & Gillberg, C. 434:17–23
Säännöllisesti liikkuvat miehet hankkivat liikuntatietoa vertaisiaan aktiivisemmin. Myös terveystiedon lukutaito eli kyky löytää, ymmärtää, arvioida ja hyödyntää terveystietoa, on yhteydessä säännölliseen Kuva: LEANDER BAERENZ. Arkielämän terveystiedon lukutaito on tärkeä valmius. Se näet edistää terveellisiä nuorten elintapoja sosioekonomisesta asemasta riippumatta. 26 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti: NOORA HIRVONEN Ohi menee ja yli käy – liikkumaton nuori mies sivuuttaa terveysviestit Nuorilla miehillä, joilla on runsaasti epäterveellisiä elintapoja, on usein vaikeuksia löytää, ymmärtää, arvioida ja hyödyntää terveystietoa. Nuoret miehet, joilla on runsaasti epäterveellisiä elintapoja ja heikko fyysinen kunto ovat vain harvoin kiinnostuneita terveyteen liittyvästä tiedosta. Heikko terveystiedon lukutaito voi olla jopa syy väistää liikuntatietoa. T utkimus pohjoissuomalaisten nuorten miesten elintavoista ja suhteesta terveystietoon vahvistaa käsitystä siitä, että viestinnän keinoin on vaikeaa saavuttaa ihmisiä, joilla on terveydelle haitallisia tapoja
Väitöskirjani keskittyi nuorten miesten liikuntaan liittyviin tietokäytäntöihin ja miesten terveystiedon lukutaitoon. Lisäksi informaatiotutkimuksen alalla epätyypillisesti tässä tutkimuksessa hyödynnettiin myös miesten fyysistä kuntoa kuvaavaa mittaustietoa. Terveyden lukutaidon (health literacy) käsitteellä viitataan tavallisesti peruslukutaitoon terveyden kontekstissa. Ihminen, jolla on riittävän hyvä terveyden lukutaito, kykenee lukemaan ja ymmärtämään hänelle tarjottua terveystietoa, vaikkapa lääkkeen annosteluohjeet. Terveystietoa saadaan ja hankitaan esimerkiksi mediasta ja muilta ihmisiltä. Yleisesti ottaen suomalaisten terveys on viime vuosikymmeninä parantunut ja muun muassa sukupuolten väliset terveyserot ovat kaventuneet. Tutkimuksemme osoitti, että hyvä terveystiedon lukutaito on tavallisempaa lukiolaisilla ja niillä miehillä, joilla on korkeassa sosioekonomisessa asemassa oleva vanhempi (Hirvonen ym. Tutkimukseni tarjosi taustoittavaa tietoa liikunnallisesti ja sosiaalisesti aktivoimaan pyrkineen verkkopalvelun kehittämiseen (ks. Toisaalta terveystiedon ymmärtämiseen liittyviä taitoja on tutkittu terveydenhuollon yhteydessä. Taustalla on aikaisemman tutkimuksen perusteella syntynyt ymmärrys siitä, että terveystiedon hankinnan aktiivisuus (Johnson & Case 2012) ja toisaalta kyvyt löytää, ymmärtää ja hyödyntää terveystietoa (Eriksson-Backa ym. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa hyvä terveystiedon lukutaito on yhdistetty korkeaan sosioekonomiseen asemaan. Aikaisempi tutkimus on keskittynyt pääosin vanhusten tai tiettyjen potilasryhmien terveyteen liittyvään tiedonhankintaan. Nuoret miehet ovat usein jääneet terveyteen liittyvissä tutkimuksissa vähäiselle huomiolle, vaikka tutkimusten mukaan monet terveydelle haitalliset elintavat kasautuvat juuri tälle ryhmälle. 2011). Samanaikaisesti sosioekonomiset terveyserot ovat kuitenkin selvästi kasvaneet ja ovat merkittäviä erityisesti suomalaisilla miehillä. Puolustusvoimissa huomiota on kiinnitetty terveyssyistä palvelusta lykänneiden tai vapautuksen saaneiden miesten lisääntyneeseen määrään ja alokkaiden heikentyneeseen aerobiseen kuntoon. Kiinnostuksen kohteena nuoren miehen suhde terveystietoon Tarkastelin väitöskirjassani nuorten pohjoissuomalaisten miesten terveyskäyttäytymistä, fyysistä kuntoa ja heidän suhdettaan terveystietoon. Lisäksi terveystietoon törmätään sattumalta erilaisissa arkielämän tilanteissa. Väitöskirjani sisältää viisi osatutkimusta, joiden keskeisiä havaintoja avaan tässä artikkelissa. Terveyteen liittyvät asenteet, sosiaaliset normit, taidot ja käsitys omasta pystyvyydestä perustuvat tietämykseen terveydestä (Berkman ym. Vaikka käsitys terveyden lukutaidosta on laajentunut koskemaan myös viestinnällistä (communicative) ja kriittistä (critical) terveyden lukutaitoa, arvioidaan terveyden lukutaidon tasoa tavallisesti muun muassa luetun ymmärtämiseen liittyvien tehtävien avulla. Vaikka internet on avannut valtavan informaatiomäärän useimpien ulottuville, ovat läheiset ihmiset tutkimusten mukaan edelleen tärkeimpiä terveystiedon lähteitä. 2012) kytkeytyvät terveyskäyttäytymiseen ja terveyteen. Informaatiolukutaidon käsite sen sijaan painottaa tiedonhaun, informaation kriittisen arvioinnin ja tiedon soveltamisen taitoja. Tavat ja kyvyt hankkia ja käyttää tietoa vaikuttavat terveystietämykseen ja ohjaavat siten myös terveysvalintoja. Heikko terveystiedon lukutaito kytkeytyy liikuntatiedon välttämiseen. Valintoja tehdään erilaisissa ympäristöissä ja niihin vaikuttavat erilaiset sosiaaliset ja kulttuuriset kompetenssit, arvot ja odotukset. Räätälöimällä viestinnän tapoja ja sisältöjä voidaan tavoittaa parem min myös vähän liikkuvia. Nämä tutkimukset kuitenkin kuvaavat heikosti pääosin terveiden ihmisten arkielämän toimintaa tai arjessa tarvittavia taitoja. Nuoret miehet muun muassa käyttävät verraten runsaasti alkoholia ja kiinnittävät vähän huomiota ruokavalionsa terveellisyyteen. Niemelä ym. Yksilön valinnat esimerkiksi ravinnon, liikunnan ja päihteidenkäytön suhteen ovat terveyden kannalta keskeisessä asemassa ja niiden merkitys korostuu ihmisen aikuistuessa. 2015c). MOPO-hanke 2016). 27 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 liikuntaan ja hyvään fyysiseen kuntoon. Näistä kyvyistä käytetään käsitettä terveystiedon lukutaito (health infor mation literacy). Terveystiedon lukutaito yhdistää terveyden lukutaidon ja informaatiolukutaidon käsitteet ja on käyttökelpoinen erityisesti lukutaitoisen väestön terveystietoon liittyvien kykyjen kuvaamisessa. Riittävä terveystiedon lukutaito auttaa ihmistä tunnistamaan tiedontarpeita, löytämään terveystietoa, arvioimaan sen laatua ja sopivuutta, ymmärtämään sitä ja soveltamaan tietoa terveyteen liittyvässä päätöksenteossa (ks. 2012). Terveystiedon lukutaidon käsitteessä korostuu ihmi sen oma aktiivinen rooli tiedonhankkijana. Väitöskirjassani uutta on nuorten miesten arkielämän terveystietoon liittyvien taitojen ja toiminnan tarkastelu. Tutkimus toteutettiin osana monitieteistä MOPO-tutkimusja -kehittämishanketta (2009–2016), jonka tavoitteena oli yhdessä nuorten kanssa kehittää heitä kiinnostavia toimintatapoja hyvinvoinnin edistämiseen. Tiedetään myös, että lukiolaisilla on tyypillisemmin terveydelle edullisia elintapoja kuin ammatillisissa oppilaitoksissa opis. Parempi ymmärrys ihmisten suhteesta terveystietoon auttaa kehittämään uudenlaisia keinoja terveyden edistämiseen viestinnän keinoin. Tällaiset tehtävät eivät kuvasta niitä haasteita, joita lukutaitoiset ihmiset kohtaavat arkielämässään. Tietoa ei saada ainoastaan terveydenhuollon ammattilaisilta, vaan sitä haetaan aktiivisesti useista lähteistä. Hyvä arkielämän terveystiedon lukutaito edistää terveyttä Nuorilla miehillä, joilla on runsaasti epäterveellisiä elintapoja, on usein vaikeuksia löytää, ymmärtää, arvioida ja hyödyntää terveystietoa. Tulos oli odotettu
Tutkimuksia on kuitenkin vähän ja ne ovat kohdistuneet lähinnä ikääntyneisiin tai kroonisesti sairaisiin ihmisiin. Esimerkiksi vain 13 prosenttia miehistä koki vaikeaksi tietää, keneen terveysasioissa pitäisi uskoa ja vain 16 prosenttia miehistä piti terminologian ymmärtämistä haasteellisena. Aktiivisimmin liikuntatietoa hankkivat jo pitkään säännöllistä liikuntaa harrastaneet, transteoreettisen muutosvaihemallin mukaan ylläpitovaiheessa olevat. Tähän ryhmään verrattuna nuorilla miehillä oli selkeästi heikompi motivaatio hankkia terveystietoa ja korkeampi luottamus omiin kykyihinsä tiedon arvioinnin ja ymmärtämisen suhteen. 28 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 kelevilla tai vain peruskoulun suorittaneilla. Myös tämän tutkimuksen mukaan lukiolaiset esimerkiksi harrastivat aktiivisemmin liikuntaa, söivät useammin vihanneksia ja tupakoivat epätodennäköisemmin kuin vertaisensa. Transteoreettisen muutosvaihemallin mukaan ihmisen tulee käydä läpi erilaisia ajatusja toimintaprosesseja, jotta pääsisi etenemään prosessin seuraavaan vaiheeseen. Tulokset osoittavat, että nuoret miehet hankkivat liikuntatietoa useiden eri käytäntöjen kautta, mutta voivat myös välttää liikuntatietoa. Heikko motivaatio, mutta korkea luottamus omiin kykyihin Terveystiedon lukutaidon seulontavälineen yksittäisten väittämien tarkastelu osoitti, että nuorilla miehillä on verraten heikko motivaatio hankkia terveystietoa. 2) Harkintavaiheessa henkilö tunnistaa muutoksen tarpeellisuuden ja harkitsee aloittavansa säännöllisen liikunnan, mutta ei vielä lähitulevaisuudessa. Toisaalta liikuntaharrastukset voivat tuottaa tiedontarpeita, joita vähän liikkuvilla ei ole. Hirvonen ym. Tuoreessa tutkimuksessamme vertailimme nuoria miehiä joukkoon henkilöitä, joilla oli kohonnut meta bolisen oireyhtymän riski (Enwald ym. (Ks. 3) Valmisteluvaiheessa henkilö sitoutuu muutoksen toteuttamiseen ja tekee mahdollisesti jo joitakin muutoksia, mutta ei vielä liiku säännöllisesti. Yksi tutkimuksen keskeisistä tuloksista oli, että liikuntaan liittyvä tiedonhankinta on yhteydessä liikuntakäyttäytymisen muutosvaiheeseen. Tiedonkin rooli lienee erilainen eri elintapojen yhteydessä. Luottamus omiin kykyihin löytää tietoa, arvioida sen luotettavuutta ja ymmärtää käytettyä terminologiaa sen sijaan oli nuorten miesten joukossa korkealla tasolla. 2012.) Liikuntakäyttäytymisen muutosta kuvattiin transteoreettisen muutosvaihemallin (Prochaska & DiClemente 1983) mukaisesti vaiheittaisena prosessina: 1) Esiharkintavaiheessa henkilö ei ole tietoinen muutostarpeesta tai hän ei pidä muutosta itselleen mahdollisena, eikä harkitse säännöllisen liikunnan aloittamista. Passiivisimmin liikuntatietoa hankkivat esiharkintavaiheessa olevat eli ne, jotka eivät harrasta liikuntaa eivätkä suunnittele sen aloittamista lähitulevaisuudessa. Liikkuva hakeutuu liikuntatiedon äärelle Terveystiedon lukutaidon lisäksi tarkastelin väitöskirjassani liikuntatiedon hankintaa ja välttämistä. Liikuntatiedon välttäminen kytkeytyy heikkoon terveystiedon lukutaitoon Liikuntatiedon välttämistä tapahtui nuorten miesten joukossa kaikissa liikuntakäyttäytymisen muutosvaiheissa, eikä liikuntatiedon välttäminen siten ollut merkitsevästi yhteydessä muutosvaiheeseen. Jatkotutkimuksissa selvitettäväksi jää, onko terveyden kannalta keskeisempää se, että yksilö on motivoitunut hankkimaan tietoa vai se, että hän omaa riittävät taidot tiedon hankintaan, arviointiin ja hyödyntämiseen. Ylläpitovaiheessa tiedonhankinnalla mahdollisesti tuetaan jo omaksuttua liikunnallista elämäntapaa. Koulutuserot eivät liittyneet ainoastaan käyttäytymisen itsearviointiin, niillä oli yhteys myös fyysiseen kuntoon. Ohjauksen avulla henkilöä voidaan tukea eri tavoin muutoksen eri vaiheissa. Liikuntakäyttäytymisen muutos poikkeaa luonteeltaan esimerkiksi tupakoinnin lopettamisesta, sillä se vaatii aktiivista toimintaa ja päivittäisiä valintoja. in press). Terveyskäyttäytymisen muutosta kuvaavat mallit korostavat tiedon roolia erityisesti muutoksen alkuvaiheessa, jossa informaatio voi käynnistää muutosprosessin. Miehistä vain noin 60 prosenttia piti terveystietoa tärkeänä, alle 40 prosenttia miehistä halusi saada terveyteen liittyvä tietoa useista eri lähteistä ja noin 35 prosenttia ilmoitti, että hyödyntää jollakin tavalla terveystietoa omassa elämässään. Vähäinen liikunta, epäterveelliset ruokailutottumukset, tupakointi, humalajuominen ja huono suun hygienia sekä heikko fyysinen kunto ovat tutkimuksen mukaan kaikki yhteydessä heikkoon terveystiedon lukutaitoon. Lisäksi terveydentilaa indikoivia fysiologisia mittauksia ei aikaisemmassa terveystiedon lukutaidon tutkimuksessa ole hyödynnetty. Tulos on yllättävä, sillä transteoreettisen muu. Tiedolla voi olla useita rooleja muutoksen eri vaiheissa. 4) Toimintavaiheessa henkilö liikkuu säännöllisesti, mutta muutos on tapahtunut hiljattain. Kohonneen metabolisen oireyhtymän riskin omaavalla tarve terveystiedolle on luultavasti ajankohtaisempi kuin nuorella miehellä, joka ei välttämättä ole vielä kohdannut vakavia terveysongelmia. 5) Ylläpitovaiheessa henkilö on jo pitkään liikkunut säännöllisesti. Kiinnostava havainto tutkimuksessamme oli, että hyvä terveystiedon lukutaito näyttää edistävän terveellisiä elintapoja sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Transteoreettisen muutosvaihemallin yhteydessä aktiivinen tiedonhankinta on yhdistetty erityisesti harkintaja valmisteluvaiheisiin, joissa yksilö punnitsee käyttäytymisen muutoksen hyötyjä ja haittoja, ja pohtii muutosta. Tulostemme mukaan aktiivisimmin tietoa etsivät kuitenkin säännöllisesti liikkuvat. Terveystiedon lukutaito on yhdistetty heikompaan terveydentilaan myös aikaisemmissa tutkimuksissa
lisää Enwald 2013). Tutkimuksessamme keskityimme liikunta-aktiivisuuteen, liikuntakäyttäytymisen muutosvaiheeseen, pystyvyysodotuksiin, aerobiseen kuntoon, painoindeksiin ja miesten taustatekijöihin suhteessa palautemieltymyksiin. 2015) tarkasteltiin miesten mielipiteitä uhkaan perustuvista (fear appeal) viesteistä. Nuorista miehistä noin 60 prosenttia piti uhkaan perustuvaa viestitaktiikkaa motivoivampana kuin neutraalia, liikunnan myönteisiä vaikutuksia korostavaa viestiä. 2014). Hirvonen ym. Mahdollisesti tiedon välttämisen syyt vaihtelevat eri muutosvaiheissa. Mikäli ihminen ei vielä ole valmis muuttamaan toimintaansa hän voi ohittaa tarjotun tiedon tai jopa kokonaan välttää tilanteita, jossa arvelee tietoa tarjottavan. Kohdentamalla ja räätälöimällä terveysviestintää voidaan paremmin vastata tiettyjen ihmisryhmien tai yksilön ominaisuuksiin ja tarpeisiin (ks. (Ks. Ammatillisesti koulutetut miehet motivoituivat lukiolaisia epätodennäköisemmin ipsatiivisesta tai normatiivisesta palautteesta. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedon välttämisen tarkoituksena on usein joko mielipahan välttäminen tai käyttäytymisen muutoksen välttäminen (Sweeny ym. 2013; Ruiter ym. Noin 40 prosenttia miehistä oli kiinnostunut terveyteen liittyvästä faktatiedosta, jota voidaan käyttää palautteen muotoilussa. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että normatiivisen ja ipsatiivisen palautteen avulla voidaan parantaa pystyvyysodotuksia (Ashford ym. Voidaan kuitenkin todeta, että mikäli tätä strategiaa hyödynnetään viestinnässä, tulisi yksilöiden pystyvyysodotuksia samanaikaisesti vahvistaa (Ruiter ym. Mediakampanjoilla tietoa voidaan välittää niille, jotka eivät sitä aktiivisesti etsi. 2010). 2015b.) MOPO-hankkeen yhteydessä toteutetussa rinnakkaissa tutkimuksessa (Enwald ym. Aikaisempi tutkimus uhkaan perustuvasta viestinnästä on osittain ristiriitaista (ks. Liikuntatietoa siis välttivät erityisesti ne nuoret miehet, jotka kokivat terveystiedon hankinnan, arvioinnin tai soveltamisen ongelmalliseksi. Neutraali viesti kuvasi erästä fyysisen aktiivisuuden myönteisistä vaikutuksista – viskeraalirasvan vähentymistä silloinkin kun paino ei laske. Koulutustausta ja liikuntakäyttäytymisen muutosvaihe olivat vahvimmin yhteydessä normatiivisen ja ipsatiivisen palautteen suosimiseen. 2014). Terveystiedon lukutaitoa voidaan edistää koulutuksen avulla ja se voidaan ottaa huomioon myös terveysneuvonnassa. NOORA HIRVONEN, FT Yliopistonlehtori Informaatiotutkimuksen ja viestinnän tutkimusyksikkö Humanistinen tiedekunta Oulun yliopisto Sähköposti: noora.hirvonen@oulu.fi Kirjoittajan informaatiotutkimuksen alan väitöskirja “Health information matters. Uhkaan perus tuvan viestin mukaan lisääntynyt lihavuus ja liikkumattomuus ovat johtaneet siihen, että nykylapset kuolevat nuorempina kuin vanhempansa. Esiharkintaja harkintavaiheissa olevat miehet eivät kokeneet motivoivaksi sitä, että heidän omia suorituksiaan tai toimintaansa verrataan muiden suorituksiin tai toimintaan (normatiivinen palaute) vaikka itse olisivat pärjänneet muita paremmin. 29 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 tosvaihemallin mukaan välttämistä tapahtuu tyypillisesti esiharkintavaiheessa. Palautteeseen voidaan silloin suhtautua torjuvasti tai se voi entisestään heikentää pystyvyysodotuksia. Toisaalta ihminen voi välttää tietoa esimerkiksi välttääkseen informaatioylikuormitusta. Toisaalta tiedetään, että yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, millainen palaute motivoi ja että vertaileva palaute voi myös heikentää kokemusta omasta pystyvyydestä. (Hirvonen ym 2015a.) Nuorista miehistä noin 70 prosenttia piti ipsatiivista ja hieman yli 60 prosenttia normatiivista palautetta motivoivana. Esimerkiksi terveystiedon lukutaidon seulonnan perusteella voidaan räätälöidä viestintää ja suunnata ohjausta sitä tarvitseville. Kiinnostava havainto tutkimuksessamme oli se, että tiedon välttäminen näytti olevan yhteydessä heikkoon terveystiedon lukutaitoon. Palaute voi uhata käsitystä itsestä erityisesti jos koke mus omasta pystyvyydestä on heikko. Tannenbaum ym. Ratkaisuna terveystiedon lukutaidon edistäminen Hyvä terveystiedon lukutaito näyttäisi auttavan moni mutkaisen tai uhkaavalta tuntuvan terveystiedon kohtaamisessa. Liikuntapalautteen avulla yksi lö voi tulla tietoisemmaksi omasta toiminnastaan. Usein laajat kampanjat kuitenkin tavoittavat ne, jotka jo muutenkin ovat terveydestään kiinnostuneita. Esiharkintavaiheessa olevia miehiä ei tyypillisesti motivoinut myöskään omaan aikaisempaan suoritukseen vertaaminen (ipsa tiviinen palaute). Toinen viesti perustui uhkaan perustuvaan viestistrategiaan ja toinen oli neutraali. 2010). Nuorten ihmisten terveyden edistämisessä tulisi kuitenkin hyödyntää myös muita kuin nuoriin itseensä kohdistuvia, yksilöllisiä valintoja painottavia viestinnän keinoja. Vertailu muihin ei motivoi vähän liikkuvaa Tarkastelimme lisäksi nuorten miesten suhtautumista erilaisiin palautetyyppeihin: normatiiviseen eli muiden suoritukseen vertaavaan, ipsatiiviseen eli omaan aiempaan suoritukseen vertaavaa ja tietopohjaiseen palautteeseen. 2015; Peters ym. Everyday health information literacy and behaviour in relation to health behaviour and physical health among young men” tarkastettiin Oulun yliopistossa 5.12.2015. Miehet, joilla on heikko terveystiedon lukutaito, valitsivat todennäköisemmin neutraalin liikuntaviestin. Tutkimuksessa nuoria miehiä pyydettiin valitsemaan motivoivampi vaihtoehto kahdesta liikkumattomuuden vaikutuksia kuvaavasta viestistä. Tulokset viittaavat siihen, että erityisesti normatiiviseen liikuntapalautteeseen tulisi suhtautua varauksella vähän liikkuvien nuorten miesten kohdalla
Health Informatics Journal 18 (2), 83–94. & Hirvonen, N. Enwald, H. 2015b. Hirvonen, N. Proceedings of the 78th Association for Information Science and Technology (ASIS&T) Annual Meeting, St. Väitöskirja. Libri 62 (2), 125–134. & Huotari, M-L. Louis, MO USA, November 6–10 2015. Ruiter, R. 2012. Jacobs, S. Everyday health information literacy in counselling on healthy eating. Seulontaväline sisältää kymmenen väittämää, joista jokaiseen vastataan asteikolla 1 (täysin eri mieltä) – 5 (täysin samaa mieltä). L. Jokelainen, T. Low health literacy and health outcomes: an updated systematic review. Albarracín, D. Information behavior in stages of exercise behavior change. What is the best way to change self-efficacy to promote lifestyle and recreational physical activity. Journal of Information Science. & Kok, G. Threatening communication: a critical re-analysis and a revised meta-analytic test of fear appeal theory. Review of General Psychology 14 (4), 340–353. Appealing to fear: a meta-analysis of fear appeal effectiveness and theories. Information Research. Korpelainen R. & Huotari, M-L. New York: Peter Lang. Savolainen M. Korpelainen, R. Annals of Internal Medicine 155, 97–107. & Huotari, M-L. S. Enwald, H. Journal of the American Society for Information Science and Technology 63 (9), 1804–1819. International Journal of Psychology 49 (2), 63–70. Ruiter, R. 2012. Everyday heath information literacy among young men compared to adults with high risk for metabolic syndrome – a cross-sectional population-based study. Tannenbaum, M. Pyky R. Hirvonen, N. E. Saul, L. 2015. Psychological Bulletin 141 (6), 1178–1204 Peters, G. Korpelainen, R. 20(1), paper: isic25. & Huotari, M-L. Eriksson-Backa, K. 2013. 2015a. Halpern, D. Acta Universitatis Ouluensis. & Kok, G. Ahola ym. 2013. Kessels, L. British Journal of Health Psychology 15, 265–288. & Korpelainen, R. Huotari, M-L. J. Individual factors affecting preferences for feedback message tactics in the contexts of physical activity. & Niemelä, R. Eriksson-Backa, K. 2012. Series B, Humaniora 118. 2010. Edmunds, J. Hirvonen, N. Kyselyn avulla kartoitettiin myös nuorten miesten liikunnan harrastamista, liikunta-aktiivisuutta, istumisen määrää, tupakointia, nuuskan käyttöä, humalajuomista sekä vihannesten, hedelmien, karamellien, virvoitusjuomien ja energiajuomien kulutusta. L. Johnson, J. Niemelä, R. Information avoidance: who, what, when, and why. Ek, S. Health Psychology Review 7 (Suppl. (Niemelä ym. http://www.tuunaamopo.fi/sivu/fi/. & French, D. Ek, S. Hirvonen, N. 2012.) Liikuntatietokäytäntöjen osalta tarkasteltiin tiedon 1) aktiivista etsimistä, 2) aktiivista seurantaa, cal activity information seeking and avoidance: a population-based study among young men. 2011. Tutkimus on osa MOPO-tutkimuskokonaisuutta, jonka toteuttivat Oulun Yliopisto ja Oulun Diakonissalaitos yhteistyössä Oulun kaupungin, Puolustusvoimien ja Virpiniemen liikuntaopiston kanssa. 3) kohdentumatonta seurantaa, 4) tiedon saamista toisen henkilö kautta ja 5) tiedon välttämistä. Hepler, J. & Huotari, M. P. Young men’s perceptions of fear appeal versus neutral health messages – associations with everyday health information literacy, education, and health. 2010. 2016. 1), S8-S31. Korpelainen, R. Bath, P. 30 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 NÄIN TUTKITTIIN T utkimuksen aineisto kerättiin kyselyillä ja fysiologisilla mittauksilla vuosina 2010– 2013 Puolustusvoimien Oulun alueen kutsuntatilaisuuksissa. Niemelä, R. 2015c. Enwald, H. Hirvonen, N. 2013). & Shepperd, A. & Crotty, K. A systematic review with meta-analysis. Salonurmi T. A screening tool for assessing everyday health information literacy. Melnyk, D. & Case, D. Jokelainen T. 2015. Hirvonen N. Terveystiedon lukutaitoa, liikuntaan liittyviä tietokäytäntöjä ja terveyskäyttäytymistä arvioitiin itsearviointiin perustuvilla kysymyssarjoilla. Terveystiedon lukutaitoa arvioitiin seulontavälineellä, joka koostui kolmesta elementistä 1) motivaatiosta terveystiedon löytämiseen, 2) luottamuksesta siihen, että itsenäisesti löytää, ymmärtää ja osaa käyttää terveystietoa ja 3) kyvystä arvioida terveyteen liittyvää tietoa. Ek, S. Lisäksi tutkittiin miesten suhtautumista normatiiviseen eli muiden suoritukseen vertaavaan, ipsatiiviseen eli omaan aiempaan suoritukseen vertaavaan ja tietopohjaiseen liikuntapalautteeseen. Proceedings of the European Conference on Information Literacy, Tallinn, Estonia, October 19–22 2015. Zimmerman, R. 2014. Enwald H. Sheridan, S. Information Research 20 (1), paper: isic22. & Huotari, M-L. Pyky, R. Wilson, K. Enwald, H. Health information seeking. Journal of Health Communication 20 (2), 220–229. Viitattu 29.1.2016 Niemelä, R. Niemelä, R. Niemelä, R. Miller, W. Pyky, R. Huotari, M.-L. D. Donahue, K. 2012. MOPO-hanke. Huotari M.-L. 2015. Sixty years of fear appeal research: current state of the evidence. Socio-demographic characteristics associated with the everyday health information literacy of young men. B. Health information literacy and stage of change in relation to physiKu va : A N TE R O A A LT O N E N. N. Peters, G-J. Oulu. Health information literacy in everyday life: a study of Finns aged 65–79 years. Keränen, A-M. D. LÄHTEET Ashford, S. Sweeny, K. Fysiologisten mittausten avulla saatiin tietoa miesten painoindeksistä, vyötärönympäryksestä, kehonkoostumuksesta (rasvan ja lihaksen osuudesta kehon painosta), aerobisesta kunnosta ja puristusvoimasta (ks. Korpelainen, R. Berkman. In press. The case of PrevMetSyn. Keränen, M. Kutsuntoihin osallistuneista 4 764 nuoresta miehestä 3 293 (69,1 %) vastasi kyselyyn ja 3 063 (64,3 %) osallistui mittauksiin. Tailoring health communication: the perspective of information users’ health information behaviour in relation to their physical health status
31 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti: MARJA ÄIJÖ Liikunta on hyväksi sydänsairaalle – iäkkäänäkin Aktiivinen iäkäs elää pitempään. Useimmat voivat lisätä fyysistä aktiivisuuttaan päivittäisissä toiminnoissa ja jatkaa liikunnan harrastamista, kun sairauden hoidossa on saavutettu hyvä hoitotasapaino.. Sydänliikunnan ohjaus iäkkäille on tärkeää. Kun ihminen sairastuu sydänja verenkiertoelimistön sairauteen hänen fyysinen aktiivisuutensa voi laskea ja liikunnan harrastaminen loppua
Vanhempiin ikäryhmiin kuuluvat ihmiset ovat nuoria inaktiivisempia (Shaw ym. 32 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 F yysisellä aktiivisuudella on merkittävä rooli toimintakykyisen ja vireän ikääntymisen tukemisessa. 2011). Fyysinen aktiivisuus voi ylläpitää iäkkään terveyttä (Linardakis ym. Sydänsairauksien lisäksi iäkkäät ihmiset sairastivat hengityselimistön sairauksia ja diabetesta. Iän karttuessa suurella osalla tutkittavista fyysinen aktiivisuus laski. 2013). Osa heistä pysyi fyysisesti aktiivisina ja toisaalta osa aiemmin inaktiiveista aktivoitui. 2007). Fyysisesti aktiivisista sydänsairaista iäkkäistä 33 prosenttia pysyi fyysisesti aktiivisina ja 42 prosenttia Sydänja verenkiertoelimistön sairauksien määrä todennäköisesti kasvaa väestön ikääntyessä. Mielenkiintoista tuloksissa oli, että aktiiviseksi muuttuneiden kokonaiskuolleisuusriski ei eronnut aktiivisena pysyneiden kokonaiskuolleisuusriskistä. Fyysisen aktiivisuuden ja kokonaiskuolleisuusriskin välistä yhteyttä selitti tässä tutkimuksessa kymmenen metrin kävelytestin kävelyaika. 2011, Eronen ym. Fyysinen aktiivisuus on sitä, että käytämme omaa kehoamme liikkeiden tuottamiseen, esimerkiksi kävelyyn (Caspersen ym. Osa iäkkäistä ihmisistä pysyy aktiivisina Väitöstutkimuksessani tarkoituksena oli selvittää 75ja 80-vuotiailla miehillä ja naisilla fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen aktiivisuuden muutosten yhteyksiä sydänja verenkiertoelimistön sairauksiin ja kokonaiskuolleisuuteen viiden, kymmenen ja 18 seurantavuoden aikana. Liikuntainterventioihin ja kuntoutukseen kannattaa panostaa.. 2009). Iäkkäistä 75ja 80-vuotiaista ihmisistä 46 prosenttia sairasti tutkimuksen alussa jotain sydänsairautta. Aktiivisten iäkkäiden tutkittavien kävelytestin suoritusaika oli parempi kuin inaktiivisten, mikä kuvaa heidän parem paa liikkumiskykyään. 2010). 2006, Brown ym. 2013, Nichols ym. Myös muissa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että fyysinen kunto ja fyysisen kunnon kohoaminen ennustavat pidempää elinaikaa (Erikssen ym. Parempi liikkumiskyky mahdollistaa liikuntaharjoittelun ja toisaalta taas fyysinen aktiivisuus ylläpitää parempaa liikkumiskykyä ja kuntoa. Fyysisen aktiivisuden muutosta selittävät useat eri tekijät, kuten pitkäaikaissairaudet, loukkaantumiset, sairauksien akuutit hoitojaksot ja leikkaukset. Hyvä rasituksensietokyky puolestaan antaa mahdollisuuksia useammin tapahtuvaan ja pitempään kestävään fyysiseen aktiivisuuteen, joka ylläpitää ja kehittää kuntoa. 2014) selittävät iäkkäiden ihmisten fyysisen aktiivisuuden tasossa havaittuja muutoksia. Fyysinen aktiivisuus lisää kehon rasituksensietokykyä (Hrobonova ym. Lisäksi kehon normaalit ikääntymismuutokset heikentävät kykyä harjoitella ja ylläpitää fyysistä suorituskykyä (Woo ym. Myös ympäristötekijät, esimerkiksi kodin etäisyys puistosta (Toftager ym. 2007). Elämme entistä pidempään ja fyysisen aktiivisuuden yhteys terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen korostuu. Suomessa sairastuneista enemmistö on yli 75-vuotiaita naisia. Iäkkään ihmisen jokapäiväisessä arjessa fyysisellä aktiivisuudella on keskeinen rooli toimintakyvyn ja vireän ikääntymisen ylläpitäjänä (Balzi ym. 1998, Sui ym. 2013) ja fyysistä toimintakykyä merkittävässä määrin (Landi ym. 2010), heillä on usein monia sairauksia samanaikaisesti (Autenrieth ym. 1985). Keski-ikäisten ja iäkkäidenkin ihmisten sepelvaltimotautikuolleisuus on vähentynyt viimeisen 60 vuoden aikana Suomessa ja muissa länsimaissa (Mikkola ym. Hyvän fyysisen kunnon on taas osoitettu ennustavan pienenpää kokonaiskuolleisuusriskiä iäkkäillä ihmisillä (Lee ym. 2011). 2010, Hirsch ym. Jokainen iäkäs ihminen voi hankkia fyysisen aktiivisuuden tuomia hyötyjä olemalla mahdollisuuksiensa mukaan fyysisesti aktiivinen. 2010, Newson ym. Sydänja verenkiertoelimistön sairaudet sekä niihin liittyvät toiminnanvajaukset lisääntyvät iän karttumisen myötä ja uhkaavat merkittävästi itsenäistä elämistä. 2010, Gennuso ym. 2014) ja vuodenaikoihin liittyvät tekijät, kuten ulkoilu talvella (Rantakokko ym. Sydänja verenkiertoelimistön sairaudet ovat kuitenkinkin edelleen suomalaisten miesten ja naisten yleisin kuolinsyy (Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt 2014). Fyysinen aktiivisuus ennustaa pidempää elinaikaa Fyysisesti aktiiviset iäkkäät miehet ja naiset elivät pidempään. 2013) ja enemmistö ikääntyneistä on naisia (Shaw ym. 2014). Iäkkäät ihmiset sairastavat sydänsairauksia Tässä tutkimuksessa sydänsairaudet olivat iäkkäiden ihmisten tyypillisimpiä kroonisia sairauksia. Nyt tutkittujen aktiivisina pysyneiden iäkkäiden ihmisten kokonaiskuolleisuusriski oli pienempi kuin inaktiivisena pysyneiden tai inaktiiviseksi muuttuneiden iäkkäiden ihmisten
Erityisesti muutos näkyy sairauden akuutissa vaiheessa. Sydänsairauksien oireiksi luokiteltiin hengitysvaikeudet, rintakipu, katkokävelyoireet, huimaus ja sydämen rytmihäiriöt. Tutkimuksen tulos pysyi samansuuntaisena vaikka sydänsairauksien lääkitys ja oireet huomioitiin analyysissä. Tutkimuksen aineistoina olivat Ikivihreätja Nordic Research on Ageing eli NORA-projektien aineistot. Onkin tärkeää, että fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan ohjaus alkaa jo sairaalahoidon aikana. Koetuilla oireilla voi tässä tutkimuksessa olla vaikutusta siihen, miten tutkimukseen osallistuneet ihmi set arvioivat oman fyysisen aktiivisuuden tasonsa. Useimmat iäkkäät ihmiset voivat myöhemmin lisätä arkista fyysistä aktiivisuuttaan ja jatkaa liikunnan harrastamista, kun sairauden hoidossa on saavutettu hyvä hoitotasapaino. Sydänliikunnan ohjaus tärkeää Aktiivinen iäkäs ihminen elää pidempään sydänsairauksienkin kanssa. Sydänja verenkiertoelimistön sairaudet heikentävät iäkkään ihmisen terveyttä ja muutokset vaikuttavat myös käyttäytymiseen. Iäkkäitä ihmisiä tulee kannustaa fyysisesti aktiiviseen elämään suositusten mukaisesti (World Health Organization 2010, Liikunta. Tässä tutkimuksessa monien sairauksien samanaikaista sairastamista pyrittiin vakioimaan lisäämällä kuolleisuusanalyysiin muita kroonisia sairauksia, mikä ei kuitenkaan poistanut fyysisen aktiivisuuden ja sydänsairauksien välistä yhteyttä. Lisäksi tarkasteltiin sydänsairauksien hoitoon käytettyjen lääkkeiden määrää.. Jos iäkkään sydänsairaus on hyvässä hoitotasapainossa, hän noudattaa hoitoaan ja hänellä on terveelliset elämäntavat, fyysiselle aktiivisuudelle ei ole esteitä. Lääkärin tekemä terveystarkastus sisälsi tutkittavan haastattelun, kliinisen tutkimuksen ja manuaalisia testejä. Alkumittauksissa fyysisesti inaktiiveista sydänsairaista 20 prosenttia pysyi inaktiivisena ja vain viisi prosenttia aktivoitui viiden seurantavuoden aikana. 33 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 muuttui inaktiiviseksi viiden seurantavuoden aikana. Lisäksi selvitettiin käytössä olevia reseptilääkkeitä. Tämän tutkimuksen tulos antaa näyttöä siitä, että fyysisesti aktiiviset sydänsairaat iäkkäät ihmiset, joilla on lääkitys sairauteensa ja jotka kokevat sydänsairauteen liittyviä oireita, hyötyvät fyysisen aktiivisuuden tuomista positiivista vaikutuksista. Se antaa tukea ajatukselle, että sydän ja verenkiertoelimistön sairauksia sairastavien iäkkäiden ihmisten liikuntainterventioihin ja kuntoutukseen kannattaa panostaa yhteiskunnan tasolla. Tutkimusaineisto kerättiin kotona tehdyllä haastattelulla, kyselyllä ja Jyväskylän yliopiston laboratoriossa toteutetuilla terveysja toimintakykymittauksilla. Tutkimuksen alkumittaukset toteutettiin vuosina 1989 ja 1990. Sydänja verenkiertoelimistön sairaudet perustuivat iäkkäiden itsensä täyttämään terveyskyselyyn ja lääkärin tekemään terveystarkastukseen. Tulos on mielenkiintoinen pohdittaessa laajemmin iäkkäiden ihmisten liikuntainterventioita ja kuntoutusta. Käypä hoito -suositus 2012). Fyysisesti aktiivinen sydänsairas iäkäs ihminen elää pidempään Fyysisesti aktiiviset sydänterveet ja sydänsairaat ihmisten elivät pidempään kuin inaktiiviset sydänterveet ja sydänsairaat ihmisten. Ne tutkittavat, jotka eivät kokeneet oireita, saattoivat arvioida itsensä fyysisesti aktiivisemmaksi kuin oireita kokevat. Sydänsairauksiin liittyviä oireita selvitettiin terveyskyselyssä ja myöhemmin lääkärin tekemässä terveystarkastuksessa Ikivihreät-projektissa. Myös sairauden hyvä lääkehoito mahdollistaa fyysisesti aktiivisemman elämän. Sydänja verenkiertoelimistön sairauksien määrä todennäköisesti kasvaa väestön ikääntyessä ja sydänja verenkiertoelimistön sairauksien sairastavuuden mahdollisesti siirtyessä yhä vanhempiin ikäryhmiin. Hänen luonnollinen fyysinen aktiivisuutensa arkitoiminnoissa voi laskea ja liikunnan harrastaminen loppua. Hyvä liikunnan ohjaus korostuu näissä tilanteissa. Myös päivittäisten toimintoNäin tutkittiin V äitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 75ja 80-vuotiailla miehillä ja naisilla fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen aktiivisuuden muutosten yhteyksiä sydänja verenkiertoelimistön sairauksiin ja kokonaiskuolleisuuteen viiden, kymmenen ja 18 seurantavuoden aikana. Inaktiivisilla sydänsairailla ihmisillä on suurempi kokonaiskuolleisuusriski kuin aktiivisilla sydänsairailla ihmisillä. Fyysisen aktiivisuuden mittaaminen perustui tutkittavan itsensä arvioimaan fyysisen aktiivisuuden tasoon käyttäen Grimbyn (1986) kehittämää ja modi fioimaa mittaria, joka sisälsi vapaa-aikaan ja päivittäisiin toimintoihin liittyvän fyysisen aktiivisuuden. Sydänsairauksiin kuuluivat sepelvaltimotauti, johon sisältyi sydäninfarkti ja angina pectoris, sekä sydämen vajaatoiminta ja rytmihäiriöt. Terveyskyselyssä kartoitettiin pitkäaikaissairauksia ja niiden kestoa
Distance to green space and physical activity: a Danish national representative survey. Grønbæk, M. Journal of Ageing Research DOI:10.4061/2011/651931 Landi, F. MARJA ÄIJÖ, ft, KM, TtT Yliopettaja Savonia-ammattikorkeakoulu Kuopio Sähköposti: marja.aijo@savonia.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Aktiivinen elää pidempään. Age and Ageing 39 (1), 92–98. 2010. Physical activity, exercise, and physical fitness: definitions and distinctions for health-related research. 2007. Physical activity is inversely associated with multimorbidity in elderly men: Results from the KOREA-Age Augsburg Study. Katzmarzyk, P.T. Lee, D-C. Brown, W.J. Shaw, B.A., Liang, J. Lebowitz, M.D. Newman, A.B. Hooker, S.P. Liikunta. Heesch, K.C. Ekelund, U. Witteman, J.C.M. Public Health Reports 100 (2), 126–131. & Tiemeier, H. [http:// www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/ hoi50075?hakusana=liikunta] Linardakis, M. 2011. Viljanen, A. & Miller, Y.D. & Erikssen, J. Matthews, C.E. Journal of Physical Activity and Health 8 (6), 741–749. Heier, M. Changes in physical fitness and changes in mortality. Comparison of leisure-time physical activity and cardiorespiratory fitness as predictors of all-cause mortality in men and women. Stigsdotter, U. Randrup, T.B. British Journal of Sport Medicine 45 (6), 504–510. & Guralnik, J.M. Barchielli, A. 2013. & Blair, S.N. Derleth, C. Physical activity and years of healthy life in older adults: Results from the Cardiovascular Health Study. 2014. Caspersen, C.J. Laditka, J.N. Carpenter, I. Lauretani, F. Kiinnostava liikuntaharrastus, sen tarjoamat sosiaaliset kontaktit ja vertaistuki tukevat iäkkään ihmisen säännöllistä liikkumista. 2013. Risk factors for disability in older persons over 3-year follow-up. 2013. Medicine & Science in Sport & Exercise 45 (8), 1493–1500. LÄHTEET: Autenrieth, C.S. 2006. Rantakokko, M. & Ylikorkala, O. 1986. Osaava terveydenhuollon henkilöstö voi tukea aktiivista ikääntymistä tekemällä moniammatillista yhteistyötä, suunnittelemalla ja toteuttamalla yksilöllistä kokonaisvaltaista geriatrista arviointia ja seuraamalla sen perusteella toteutetun hoidon ja kuntoutuksen tuloksia. Scarborough, P. World Health Organization 2010. Annals of Behavioral Medicine 37 (3), 294–305. Gallant, M. Hirsch, C.H. Tuomikoski, P. Helsinki: Tilastokeskus. Breteler, M.M.B. Cesari, M., Soldato, M. Helsinki: Suomalainen lääkäriseura Duodecim. Papadaki, A. LaMonte, M.J. Zimmermann, A-K. Hrobonova, E. Eronen, J. Powell, K.E. Buiatti, E. Age 32 (4), 521–534. Hardin, J.W. Environmental facilitators for outdoor walking and development of walking difficulty in community-dwelling older adults. Journal of the American Medical Association 298 (21), 2507–2516. & Bernabei, R. Grimby, G. Gennuso, K.P. 2007. Kuolemansyyt 2013. Kirchberger, I. Komninos, I.D. 2011. & Jackson, S.A. Global Recommendations on Physical Activity for Health. Ekholm, O. Cardiorespiratory fitness and adiposity as mortality predictors in older adults. Iäkkäiden ihmisten liikkumistottumuksissa tapahtuvia on syytä seurata. Onder, G. & Philalithis, A. Sui, X. Physical activity and muscle training in the elderly. Journal of the American College of Cardiology 47 (5), 1049–1057. 2014. 2010. Ortega, F.B., Kim, Y-S. Merikukka, M. & Kamper-Jørgensen, F. 2010. Döring, A. Sui, X. Series B: Psychological Sciences and Social Science 65 (6), 756–766. & Rantanen, T. Rantakokko, M. ISSN=1796-0479. 2009. Preventive Medicine 57 (3), 168–172. Terveydenhuollossa ja kuntoutuksessa tulisi ottaa systemaattisesti käyttöön iäkkäiden ihmisten fyysisen aktiivisuuden tason itsearvioinnit ja yksinkertaiset aktiivisuutta mittaavat testit. Iwarsson, S. Balzi, D. European Journal of Ageing 11 (1), 65–75. Mikkola, T.S. & Fletcher, A.E. Journal of Gerontology. Pienikin päivittäisen liikunnan lisää minen on askel hyvään suuntaan ja voi merkitä vähittäistä toimintakyvyn kohoamista ja omassa kodis sa paremmin pärjäämistä. 1985. Woo, J.S. PLoS One DOI: 10.1371/journal.pone.0063347 Newson, R-S. & Blair, S.N. Lancet 352, (5) 759–762. European Heart Journal DOI: 10.1093/eurheartj/ehu378. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt 2014. Bjørnholt, J. & Thorand, B. Age differences and social stratification in the long-term trajectories of leisure-time physical activity. Nichols, M. Liestøl, K. 2013. Preventive Medicine 57 (1), 17–19. Physical activity prevented functional decline among frail community-living elderly subjects in an international observational study. 2011. Gangnon, R.E. von Bonsdorff, M. Erikssen, G. & Rantanen, T. Winett, R.A. Associations between environmental characteristics and life-space mobility in community-dwelling older people. Krause, N. Church, T.S. Geneva: World Health Organization.. Smpokos, E. Sandvik, L. Gissler, M. Tzanakis, N. Diehr, P. Cardiovascular disease in Europe 2014: epidemiological update. Franco, O.H., Stricker, B.H.C. & Colbert, L.H. Fyysinen aktiivisuus, sydänsairaudet ja kokonais kuolleisuus iäkkäillä ihmisillä” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 21.8.2015. Journal of Aging and Health DOI: 10.1177/0898264314555328. & Christenson, G.M. Journal of Clinical Epidemiology 60 (5), 518–524. Myös liikkumisesta tulisi keskustella kaikissa tilanteissa, joissa terveydenhuoltohenkilöstö tapaa iäkkäitä ihmisiä. & Levy, W.C. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Prevalence of multiple behavioral risk factors for chronic diseases in adult aged 50+, from eleven European countries – the SHARE study (2004). Gerrior, S.A. Chase, N. Pratt, C. Ferrucci, L. Thraen-Borowski, K.M. Predicting survival and morbidity-free survival to very old age. Schipperijn, J. http:// www.stat.fi/til/ksyyt/2013/ksyyt_2013_2014-12-30_fi.pdf [viitattu: 20.3.2015] Toftager, M. Bandinelli, S. Hofman, A. Townsend, N. Peters, A. 1998. Portegijs, E. Acta Medica Scandinavica Supplementum 711, 233–237. & McGeever, K. 2010. The influence of age, gender and training on exercise efficiency. 34 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 jen yhteydessä tapahtuvaa liikuntaan – esimerkiksi porraskävelyyn ja pitkin päivää liikkeellä pysymiseen – kannattaa motivoida. Sex differences in age-related cardiovascular mortality. Sedentary behavior, physical activity, and markers of health in older adults. Higher levels and intensive of physical activity are associated with reduced mortality among community dwelling older people. 2014. Life events and changing physical activity patterns in women at different life stages. Breeze, E. Bentsen, P. 2012. Käypä hoito -suositus. Milaneschi, Y. Journal of Ageing and Physical Activity 18 (3), 313–334. & Rayner, M. Thaulow, E. Stratton, J.R
Nopeutta korostavassa kulttuurissa ollaan kärsimättömiä, kun vanhenemiseen liittyvä luonnollinen hidastuminen alkaa näkyä. Ikään liittyviä psyykkisiä ja toiminnallisia muutoksia pidetään usein fysiologisten muutosten luonnollisena seurauksena. Asenteet, arkiset tapahtumat ja kokemukset vahvistavat vanhuuteen liittyviä mielikuvia ja odotuksia. 35 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti: MARKKU OJANEN Kuinka aiot olla vanha. Kuitenkin kulttuurisilla odotuksilla ja stereotypioilla on huomattava vaikutus ikääntymisen seurauksiin.
Kuva vanhuudesta Kysyin muutamilta vanhusten parissa toimineilta millaisia käsityksiä vanhoihin ihmisiin liitetään. Aineisto perustui Yhdysvaltain kirjallisuutta kuvaavaan laajaan tiedostoon, jossa oli taltioituna 400 miljoonaa sanaa. Vanhoihin ihmisiin liitettiin monia kielteisiä ominaisuuksia, jotka olivat pääosin samoja kuin yllä olevassa luettelossa. Vanhuuteen liittyvät sanat olivat lievästi myönteisiä aina vuoteen 1880 asti, jonka jälkeen kielteisyys vähitellen lisääntyi. Stereotypialla tarkoitetaan yleistä käsitystä siitä, millaisia ovat kaikki tiettyyn ryhmään kuuluvat henkilöt. Persoonallisuuteen liittyvät stereotypiat olivat kaikkialla yllättävän samanlaisia: nuoret ovat impulsiivisia, kapinallisia, kurittomia, jännitystä etsiviä, kun taas vanhat saavat näissä ominaisuuksissa mata lia arvioita. Vanhenemiseen liittyy • Kuva yhtenäisestä joukosta • Rinnastamista sairauteen • Hyödyttömyyttä • Halua olla nuori • Rappeutumista • Ärtyisyyttä • Kyvyttömyyttä selvitä yksin Yhtä vastaajaa ärsytti erityisesti se, että ”on hienoa, kun 80-vuotias näyttää 50-vuotiaalta. Kun näitä yleisiä käsityksiä verrattiin todellisiin persoonallisuuden itsearvioihin, korrelaatio oli yllättävän korkea. Ikään liittyviä psyykkisiä ja toiminnallisia muutoksia pidetään usein fysiologisten muutosten luonnollisena seurauksena. Vanha ihminen ei saisi näyttää ikäiseltään.” Becca Levy on työtovereineen tutkinut sekä yleistä vanhuuteen suhtautumista että vanhojen ihmisten omaa näkemystä vanhuudesta. Jokainen vanhuuden stereotypioista kiinni pitävä sahaa siis omaa oksaansa.. Toisen Facebookin perustajan mukaan sen tehtävä ”oli palvella muiden ihmisten elämän ja näkemysten ymmärtämistä”. Siinä tarkasteltiin ikään liittyvien stereotypioiden muutoksia 200 vuoden aikana. He antoivat aika synkän kuvan suhtautumisesta. Stereotypiat vastaavat aika hyvin ihmisten omaa käsitystä ominaisuuksistaan. Ainakaan muutosta huonompaa ei tapahtunut. Lohdullista on se, että heidän arvionsa elämäntyytyväisyydestä ja onnellisuudesta eivät poikkea siitä, millaisia tuloksia työikäiset tai nuoret ovat antaVanhuuteen liittyvät kielteiset asenteet ja ennakkoluulot poikkeavat monista muista siinä, että kaikki vanhenevat aikanaan. Aikuiset sijoittuivat yleensä näiden kahden ryhmän väliin. Eri kulttuurialueet olivat hyvin edustettuina. Tulosten mukaan kielteiset stereotypiat vahvistuivat vähitellen 200 vuoden aikana. Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa hän tarkasteli Facebook-viestien vanhuuteen liittyvää sisältöä. Wayne Chanin ryhmä kysyi 26 maan kansalaisilta, millaisina he näkivät nuoret, työikäiset aikuiset ja vanhat ihmiset. Kaikki arvioitiin asteikolla 1=hyvin myönteinen … 5=hyvin kielteinen. Hän vastasi hymyillen: Älkää koskaan kävelkö, jos voitte ajaa. Annettujen arvioiden mukaan vanhoilla ahdistus vähenee ja masennus lisääntyy. Tällaisia vanhuutta kuvaavia sanoja löytyi 13 100. Tässä tutkimuksessa saatu kuva vanhoista ihmisistä ei ollut kovin negatiivinen, vaikka tuloksista syntyy vaikutelma, että ainakin länsimaissa arvostetaan enemmän nuoriin kuin vanhoihin liitettyjä ominaisuuksia. Aiheeseen liittyvä tutkimus on kohdistunut pääasiassa kulttuurissa vallitseviin yleistyksiin, mutta tarjolla on myös tutkimusta siitä, miten stereotypioiden kohteena olevat ihmiset tulkitsevat oman tilanteensa ja ominaisuutensa. Kahdesta sikarista valitsen aina pitemmän ja väkevämmän (Suuri kaskukirja, v. Tutkimuksessa oli mukana vastaajia muun muassa Argentiinasta, Virosta, Intiasta, Iranista, Japanista, Kiinasta, Venäjältä, Slovakiasta, Italiasta ja Yhdysvalloista. Kuitenkin kulttuurin odotuksilla ja stereotypioilla on huomattava vaikutus ikääntymisen seurauksiin. 36 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 E nglannin pääministeri Joseph Chamberlain oli vielä 70:lle ikävuodelle päästessäänkin ihmeteltävän nuorekas ja elinvoimainen. 1948). Tutkijoiden piirtämästä kuvaajasta syntyy vaikutelma, että asennoituminen on jonkin verran parantunut 40 viimeisen tutkimusvuoden aikana. Kyseessä oli siis keskiarvojen tasolla tapahtuva vertailu. Useat utelivat häneltä hyvän terveyden salaisuutta. Toisessa Levyn tutkimuksessa ajallinen perspektiivi oli pitkä. Vuosilta 1810–2009 etsittiin vanhuuteen liittyvät sanat sekä niitä lähellä olevat kuvaukset. Laaja julkisten Facebook-viestien analyysi osoitti, että vanhuuden ja vanhojen ihmisten kuvaukset olivat kielteisiä. Positiivisia tunnetiloja on vanhoilla huomattavasti vähemmän kuin nuorilla (aikuiset sijoittuivat myös tässä väliin). Poikkeuksena on vastuullisuus, jota nuorilla on selvästi vähiten, mutta myös vanhoilla on sitä vähemmän kuin aikuisilla. Oma vanhuudenkuva ja hyvinvointi Mitä vanhat ihmiset itse ajattelevat omasta elämästään
Positiivisia sanoja ”nähneet” – mutta eivät siis tietoisesti tunnistaneet – käyttivät ennen koetta kävelyyn 74,4 sekuntia ja kokeen jälkeen 68,1 sekuntia. Myös kuva omasta vanhuudesta muuttui ohjelman ansiosta myönteisemmäksi. Ensimmäisessä vuodelta 1999 oli mukana 47 63–82-vuotiasta henkilöä, jotka saivat pelata tietokoneella yksinkertaista peliä. Yksi selitys voi olla se, että vanhuuteen sopeudutaan, koska se tulee vähitellen. Jälkimittausten ero oli tilastollisesti merkitsevä. Heidän arvionsa voivat olla jopa hiukan myönteisempiä kuin muiden ikäryhmien. Tutkimukseen osallistuvia (N=100) pyydettiin ennen koevaihetta kuvaamaan, millaisiksi he tulivat vanhoina ihmisinä. Tämän positiivisen yleiskuvan alle kätkeytyy paljon yksilöllistä vaihtelua. Tämä tulos on yleinen kansainvälisissä tutkimuksissa (Morgan, Robinson & Thompson). Kielteisten sterotypioiden vaikutukset Becca Levyn mukaan stereotypioiden hyväksymiseen vaikuttavat niiden (1) lapsuuteen ulottuva historia (2) oppiminen tiedostamatta (3) ajankohtainen merkitys (4) moniulotteiset vaikutusmekanismit Vanhuuteen liittyvät sterotypiat opitaan jo varhain lapsena, sillä niitä tukevaa materiaalia tulee jatkuvasti vastaan sekä aikuisten keskusteluissa että myös lapsille tarkoitetuissa kirjoissa ja ohjelmissa. Levy, Slade, Kunkel ja Kasl saattoivat hyödyntää tietoja, joita oli kerätty 23 vuotta aikaisemmin 660 yli 50-vuotiaalta henkilöltä. Myös seurantamittauksia tehtiin kolmen viikon aikana. Negatiiviset sanat eivät vaikuttaneet kävelynopeuteen. Mittauksista tärkein liittyi fyysiseen suorituskykyyn. Miksi nuo kielteiset stereotypiat eivät vaikuta niin paljon kuin voisi odottaa. Juuri suhtautuminen vanhuuteen on yksi vanhoja ihmisiä erotteleva tekijä. Heidän elinikäänsä voitiin siis seurata tuo 23 vuotta. Negatiivisia sanoja olivat esimerkiksi ”seniili” ja ”apua tarvitseva” sekä positiivisia ”viisas” ja ”neuvokas”. Jokaiselle mitattiin kävelyaika sekunteina. Pelin aikana väläytettiin juuri tiedostuskynnyksen alittavia (subliminaalisia) sanoja, jotka olivat joko negatiivisia (puolelle tutkimukseen osallistuvista) tai positiivisia (toiselle puolikkaalle). Tutkijoiden laatiman mallin mukaan subliminaaliset myönteiset sanat vahvistivat ikään liittyviä myönteisiä tulkintoja, jotka puolestaan paransivat kuvaa omasta vanhuudesta ja edelleen suorituskykyä. 37 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 neet. Vanhuuteen liittyviä ennakkoluuloja vahvistavat sekä kulttuurissa valitsevat asenteet että arkiset Miksi vanha ihminen ei saisi näyttää ikäiseltään?. Siihen kuuluivat muun muassa kävelynopeus ja tuolista nousemisen nopeus. Vaikka stereotypiat voidaan tietoisella tasolla torjua, ne tulevat näkyviin yllä kuvatuissa subliminaalisissa kokeissa. Nopeutta korostavassa kulttuurissa ollaan kärsimättömiä, kun vanhenemiseen liittyvä luonnollinen hidastuminen alkaa näkyä. Levyn ryhmän 15 vuotta myöhemmin tekemässä tutkimuksessa tavoitteena oli arvioida, vaikuttaako positiivisen vanhuuskuvan esittäminen fyysiseen suorituskykyyn. Kun vanhuuteen liitetään myönteisiä mielikuvia, kävelytahti nopeutui. Tiedostamattomien sanojen vaikutus näkyi Levyn tutkimuksessa myös niin, että kielteisiä sanoja ”nähneiden” käsiala arvioitiin vanhemmaksi kuin vertailuryhmässä. Kuvaavatko ne luonnollista suhtautumista vanhuuteen. Parhaimmillaan vanhukset kuvataan noissa kirjoissa ja ohjelmissa hyväntahtoisina, mutta lapsellisina. Negatiivisia sanoja kokeneilla luvut olivat 78,5 ja 79,0. Toiseksi on tutkimustietoa, että vanhat ihmiset kiinnittävät nuoria ja työikäisiä enemmän huomiota myönteisiin asioihin. Ikään liittyvästä syrjinnästä kyllä puhutaan paljon, mutta sitä ei pidetä niin vakavana asiana, että sille todella tehtäisiin jotakin. Sanojen esittäminen tapahtui kerran viikossa kolmen viikon ajan. Kaksi Levyn ryhmän tutkimusta liittyy fyysiseen kuntoon. Kulttuurin ikäkynnysten ylittäminen tekee vanhuudesta ajankohtaisen. Tutkijat eivät kuitenkaan tarkemmin pohdi, miksi tietoisesti myönteisyyttä virittävä kirjoitustehtävä ei toiminut yhtä hyvin kuin tiedostuskynnyksen alittavat viestit. Onhan syytä odottaa, että kielteiset stereotypiat alentavat onnellisuutta. Tämä siis tarkoittaa, että nämä kielteiset tulkinnat ovat jossakin ”syvällä”, vaikka niitä ei sanallisesti esitettynä hyväksyttäisikään. Hyvää tarkoittavat lapset ja hoitajat alkavat puhua ikääntyvän puolesta, vaikka siihen ei olisi mitään tarvetta. Myönteisistä asioista kirjoittaminen ei vaikuttanut suorituskykyyn. Fyysinen suorituskyky koheni jopa enemmän kuin mitä on saatu vastaavalla tavalla tutkitun liikuntaohjelman avulla. Tulosten mukaan suorituskyky parani myönteisillä subliminaalisilla viesteillä tilastollisesti merkitsevästi. Suhtautumista ikään mitat tiin neljällä kysymyksellä, joista esimerkkinä seuraavat kaksi: ”Asiat sujuvat huonommin, kun tulee vanhaksi” ja ”Kun vanhenee, käy hyödyttömäksi”. Menetelmä oli pääpiirteissään sama kuin edellä kuvattu, mutta subliminaalisia sanoja kokeneiden lisäksi mukana oli myös ryhmä, joka kirjoitti vanhuuteen liittyviä positiivisia kuvauksia. Ne, joiden kuva vanhuudesta oli positiivinen, elivät 7,5 vuotta pidempään kuin vanhuuteen kielteisesti suhtautuvat. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt kävelivät ennen sanojen esittämistä 45 metrin pituista käytävää pitkin omaan tahtiinsa ja uudestaan koevaiheen jälkeen. Suomessa termi ”vanhuuseläkkeen hakeminen” muistuttaa siitä, missä ikävaiheessa ollaan. Monissa tutkimuksissa on lisäksi osoitettu, että vanhat osaavat laskea vaatimustasoa eivätkä odota niin paljon kuin joskus nuorempana
D. Slade, M. Morgan, J. Yksi keino kohti turvallisempia ja toimivampia reittejä on tutustua siihen maastoon, josta puhutaan. • Kuuntele vanhojen ihmisten elämänkokemuksia, älä hosu ja hoputa liikaa! • Suhtaudu luontevasti muistikatkoksiin tai muihin hetken häiriöihin. Facebook as a Site for Negative Age Stereotypes. • Torju tiukasti, mutta tahdikkaasti ”minusta ei ole mihinkään” -puheita. Kun odotetaan vähän tai huonoa, saadaan vähän tai huonoa. (2014). Monin, J.K., Levy, B.R. Levy, B.R. Longitudinal benefit of positive self-perceptions of aging on functional health. Stereotypes of age differences in personality traits: Universal and accurate. Hausdorff, J.M. Ng, R. A Psychosocial Approach to Aging. (2002). (2015). Ennakkoluulojen kohteet mukautuvat näihin kielteisiin odotuksiin ja alkavat uskoa, että he ovat noiden kuvausten mukaisia. Kunkel, S.R. Vanhat ovat nykyisin fyysisesti ja psyykkisesti 10–20 vuotta nuorempia kuin 70 vuotta sitten. Journal of Personality and Social Psychology, 103, 1050–1066. & Kasl, S.V. Journal of Personality and Social Psychology, 83, 261–270. Improving older individuals’ physical function over time with an implicit-age-stereotype intervention. On vain niin vaikea muistaa, että vanheneminen on jokaisen kohtalo. Levy, B.R., Slade, M. Miten sitten meihin vanhoihin ihmisiin tulee suhtautua. Odotukset toteuttavat itsensä. Allore, H.G. Levyn tutkimuksissa myönteisimmin vanhuuteen suhtautuvat noudattivat parhaiten hoitoja elämäntapaohjeita. & Slade, M. PLoSONE, February 12, 2015. Seurauksena on periksi antamista, josta joutuu itse kärsimään. The power of ageism on physical function of older persons: Reversibility of age-related gait changes. Pilver, C. Hinta on kuitenkin kallis, sillä nuo oikotiet ovat usein kovin hankalia ja johtavat kompastumisiin ja kolhuihin. Current Directions in Psychological Science, 18, 332–336. The Journals of Gerontology, series B, Psychological Sciences, 57, P409-P417. Wei, J.Y. & Jeanne Y. Alussa esitetty kasku onneksi kertoo, että myös myönteistä muutosta on tapahtunut. Robinson, O. Ne ovat vahvoja kulttuurin tuottamia pelkistyksiä ja oikoteitä, joiden avulla maailmaa koetetaan saada järjestykseen. D. • Perustele asiallisesti liikunnan tärkeyttä ja hyödyllisyyttä. Vanhuuteen liittyvät kielteiset asenteet ja ennakkoluulot poikkeavat monista muista (ihonväri, suku puoli, kansallisuus) siinä, että kaikki vanhenevat aikanaan. Kun vanhuuden kielteiset puolet tulevat esiin, syynä on usein jokin vakava sairaus, eikä vanheneminen sinänsä. & Thompson, T. Asenteita ja ennakkoluuloja on vaikea muuttaa. D. Chung, P.H. Edellä kuvatuista tutkimuksista voi saada tarpeettoman synkän kuvan vanhuuteen suhtautumisesta. Mitä odotamme vaikkapa liikuntaa ohjaavilta henkilöiltä. (2014). Bedford, T. Levy, B.R. Trentalange, M. Longevity increased by positive self-perceptions of aging. Psychological Science, 25, 2127–2135. & Kasl, S.V. 38 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 tapahtumat ja kokemukset. Chung, P.H. Maailma näyttää niiden avulla selkeämmältä. Jokainen tuntee vanhoja ihmisiä, jotka ovat yhä hyvässä kunnossa ja selviytyvät mainiosti arkisista asioista. & Navrazhina, K. Subliminal strengthening. Psychology and Aging, 30, 544–551. Laaja julkisten Facebook -viestien analyysi osoitti, että vanhuuden ja vanhojen ihmisten kuvaukset olivat kielteisiä.. Tavallaan jokainen vanhuuden stereotypioista kiinni pitävä sahaa sitä oksaa, jolla istuu. The Gerontologist, 54, 172–176. Happiness and age in European adults: The moderating role of gross domestic product per capita. Yksi tällainen asia on vaativa liikunta ja urheilu. (1999). Stereotype Embodiment. Levy, B.R. (2015). (2009). MARKKU OJANEN Pykologian emeritusprofessori Tampereen yliopisto Sähköposti: markku.t.ojanen@uta.fi LÄHTEET: Chan, W. Levy, B.R. Increasing negativity of age stereotypes across 200 years: Evidence from a database of 400 million words. Levy, B.R. Tässä muutamia vihjeitä: • Suhtaudu normaalisti ja luontevasti – vältä aluksi liiallista tuttavallisuutta • Käytä lempeää huumoria, jos sillä on vähänkin vastakaikua • Kannusta ja innosta, mutta älä liioittele ja suhtaudu kuin lapseen. Jos kerran vanheneminen on väistämätön prosessi, sitä vastaan ei kannata taistella. ym. (2012). (2002). Vanhat ihmiset voivat nykyään tehdä monia sellaisia asioita, joita ennen kauhisteltiin. Journal of the American Geriatrics Society, 47, 1346–1349
39 Liikunta & TIEDE Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Kari Kalliokoski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Päivi Atjonen Hannu Itkonen Kari L. Keskinen Urho Kujala Lauri Laakso Tutkimusartikkelit 2015 osa II on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi Lähtökohtana holistinen kehollisuus: koululiikunnan uudet tuulet 40 Mariana Siljamäki, Merja Kalaja, Juha Perttula, Marja Kokkonen Liikunnanopettajaopiskelijoiden valmiudet koulun liikunnallistamisessa 47 Nelli Lyyra, Sanna Palomäki, Pilvikki Heikinaro-Johansson Objektiivisesti mitattu liikkumaton aika ja niska-hartiakivut 10–12-vuotiailla suomalaisilla koululaisilla 54 Kirsti Siekkinen, Anna Kankaanpää, Janne Kulmala, Tuija Tammelin Liikunnan yhteiskuntatieteilijät työmarkkinoilla – vuosina 2000–2014 valmistuneiden maistereiden sijoittuminen työelämään 60 Antti Laine, Riina Ilmola Fyysisen aktiivisuuden merkitys elämänkulussa 68 Liisa Karvonen, Arja Piirainen, Riku Nikander Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2016 75 Kirjoitusohjeet 2016 75 TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 – OSA II www.lts.fi
From 2016 physical education teachers will start following a new national core curriculum for basic education. Tuomme artikkeliin konkreettisen ulottuvuuden etsimällä pedagogisia ratkaisuja, joiden avulla holistinen kehollisuus voi todentua liikunnanopetuksessa, erityisesti kehonhuollon ja tanssin opetuksessa. Holistic embodiment: A new way to perceive physical education in a school. Syksystä 2016 alkaen liikunnanopettajat toteuttavat opetuksessaan uutta opetussuunnitelmaa. ABSTRACT Siljamäki M., Kalaja, M., Perttula, J. Liikunta & Tiede 53 (1), 40–46. Opetussuunnitelmassa mainitaan keskeisinä tavoitteina muun muassa oman kehon hyväksymisen sekä kehollisen ilmaisun tukeminen. 2016. Marja Kokkonen, PsT, LitM, Jyväskylän yliopisto. The new curriculum emphasizes first time the importance of embodiment as a part of physical education. By increasing the awareness of the body one can develop also the pupil’s self-esteem and emotional skills which are essentially important in the overall growth of a child. Teaching the bodily expression in school is also valuable as it enables forming personal meanings and reaching emotions. The key objectives of the curriculum (2014) also include supporting students’ body acceptance as well as emphasizing bodily expression and aesthetic experience. Merja Kalaja, LitL, Jyväskylän yliopisto. Hyödynnämme artikkelissa aiempaa tutkimusta, kirjallisuutta sekä omia havaintojamme. Lähtökohtana holistinen kehollisuus: koulu liikunnan uudet tuulet. Tarkastelemme myös kehollisuuden lähikäsitteitä, kuten kehotietoisuutta. +358 40 805 3971. Holistisessa kehollisuudessa liikkuvan ihmisen tapaa aistia kehonsa kokemuksellisesti arvostetaan. Tässä artikkelissa käsittelemme uuteen opetussuunnitelmaan peilaten kehofenomenologisesta viitekehyksestä käsin sitä, mitä holistinen kehollisuus tarkoittaa. 2016. 40 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lähtökohtana holistinen kehollisuus LÄHTÖKOHTANA HOLISTINEN KEHOLLISUUS: KOULULIIKUNNAN UUDET TUULET Mariana Siljamäki, LitT, Jyväskylän yliopisto/Liikuntakasvatuksen laitos. P. Kehotietoisuuden on todettu olevan yhteydessä itsetuntemukseen ja tunnetaitoihin, ja tätä kautta se kytkeytyy oppilaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sähköposti: mariana.siljamaki@jyu.fi (yhteyshenkilö). & Kokkonen, M. This article suggests that pupils´ body awareness can be improved by teaching somatic methods. & Kokkonen, M. Tällaisia kokonaisvaltaisia pedagogisia lähestymistapoja ovat somaattiset menetelmät ja kehollinen oppiminen. Juha Perttula, PsT, Lapin yliopisto. The pedagogical ways are also discussed: how could the physical education teachers support the students´ embodiment especially in the body and mind – methods and bodily expression, as in dance. Asiasanat: kehollisuus, kehotietoisuus, liikunnan opetussuunnitelma (2014), (keho) fenomenologia, somatiikka, kehollinen oppiminen. Liikunta & Tiede 53 (1), 40–46. Jotta koululiikunta muuttuu uuden opetussuunnitelman mukaisten arvojen mukaiseksi, tulee holistinen kehollisuus huomioida aiempaa vahvemmin myös liikunnanopettajien perusja täydennyskoulutuksessa. Keywords: embodiment, body awareness, national curriculum of basic TIIVISTELMÄ Siljamäki M., Kalaja, M., Perttula, J. Embodiment is seen in the context of phenomenology of the body. Liikunnan perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) puhaltavat uudet tuulet: se painottaa aiempaa vahvemmin kehollisuuden merkitystä osana liikuntakasvatusta. This article focuses on embodiment, and its related concepts such as body awareness, and how it relates to the welfare of the individual. PL 35 (L), 40014 Jyväskylän yliopisto
Yhteistä erilaisille fenomenologisille suuntauksille on tavoite ymmärtää ihmisen elämään kuuluvia asioita koettuina. Hyödyntämämme kehofenomenologian ohella on olemassa muitakin fenomenologisen filosofian suuntauksia ja ajattelutapoja, minkä lisäksi fenomenologia saa erityistieteissä muotonsa tieteenalasta ja tutkijasta riippuen. 2011.) Kehotietoisuus mahdollistaa oman kehollisen tilan ja siinä tapahtuvien hienovaraistenkin muutosten tarkastelun, jolloin ne muuttuvat tajunnan sisällöksi eli tiedoksi (Anttila 2007). Klemola 2004, 10; Rauhala 2005a, 35–36), on sitä viime aikoina alettu arvostaa enemmän eri alojen tutkimuksissa ja liikunnassa. Valitettavan usein liikunta kuitenkin jää ulkokohtaiseksi suorittamiseksi, eikä tällaista kokonaisvaltaista kokemusta synny. Tämä artikkeli nojautuu kehofenomenologiseen ajattelutapaan. Näemme kehotietoisuuden olevan avainasemassa siinä, miten nuori voi päästä kosketukseen sekä omien tunteidensa että kehollisuutensa kanssa. Tässä artikkelissa käytämme tajunnan käsitettä synonyymina sille kokonaisuudelle, josta kutsutaan mieleksi (vrt. Havainto on tässä yhteydessä avoimuutta maailmalle ja valmiutta huomata asioita jopa silloin, kun ihminen ei täysin niitä tiedosta. Näemme kehotietoisuuden harjoittamisen mahdollisuutena oppilaan myönteisen kehonkuvan kehittymiseen. Siksi on yllättävää, ettei kehollisuutta ole aiemmissa liikunnan perusopetuksen opetussuunnitelmissa juurikaan huomioitu. Liikunnanopettajat tarvitsevat aiempaa enemmän pedagogisia käytäntöjä, jotka pyrkivät yhdistämään kehon ja mielen toiminnan toisiinsa. Kaksijakoinen käsitys kehon ja mielen erillisyydestä näyttää vallitsevan kuitenkin edelleen yllättävän vahvasti monien liikunnanopettajien ajattelutavoissa, mikä on vaikuttanut myös pedagogisiin lähestymistapoihin (vrt. Kehoa pyritään ymmärtämään tuntevana, tietävänä ja aistivana eli eletyn kehon näkökulmasta. Parhaimmillaan kaikki edellä mainitut kolme olemuspuolta kietoutuvat liikuntatilanteissa yhteen, jolloin syntyy kokonaisvaltainen kokemus. Anttila 2007; Kauppila 2012; Klemola 2005; Koski 2000; Monni 2004; Parviainen 2003; Rouhiainen 2003). Kirjoittajien ihmiskäsitys on saanut vaikutteita myös merkittävän filosofin ja psykiatrin, Lauri Rauhalan (1983, 2005a) holistisesta ihmiskäsityksestä, jonka mukaan ihminen on ainutkertainen, kokonaisvaltainen ja monitasoinen olento. Kehotietoisuus on subjektiivinen, tietoinen ja hyvinkin konkreettinen kokemus kehon sisäisistä tuntemuksista (esim. Itsetuntemuksen ja tunnetaitojen kehittäminen kehotietoisuuden avulla Kehotietoisuutta voidaan harjoittaa esimerkiksi somaattisten menetelmien avulla. Käsite ei ole ristiriidaton ja se voi aiheuttaa hämmennystä, koska kreikan kielessä ja länsimaisessa lääketieteessä sana soma tarkoittaa materiaalista kehoa, kun taas Hannan tulkinnassa soma merkitsee elettyä kehoa niin kuin se ilmenee ensimmäisen persoonan sisäisestä havainnoinnista käsin. Vastapariajattelun sijaan keho ja mieli voitaisiin nähdä entistä vahvemmin toisiaan tarvitsevina ja täydentävinä osa-alueina (Kauppila 2012, 58). Myös kinesteettiset aistimukset kehon tasa painosta ja asennosta, kehon osien sijoittumisesta, koordinaatiosta, kehon koosta ja muodosta (ns. Rauhala 1993). Rauhalan ihmiskäsitystä on hyödynnetty paljon eri elämänja tieteenaloilla, ja se tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää ihmistä ja ihmisten välisiä monimutkaisia vuorovaikutustilanteita myös liikunnassa. Anttila 2009). Somaattiset menetelmät ovat kehollisia ja kokemuksellisia menetelmiä, joiden avulla voidaan edistää ihmisen hyvinvointia liikkeen avulla. Suomessa monet liikunnan filosofit ja tanssintutkijat ovat jo vuosien ajan tutkineet kehollisuuden merkitystä ihmisenä olemisessa (esim. Tajunnallisuus tarkoittaa psyykkis-henkistä, inhimillisen kokemisen kokonaisuutta. Gallagher & Zahavi 2008; Kauppila 2012; Klemola 2013; Parviainen 2006; Siljamäki 2013). Klemolan (2004, 82) mukaan kehonkuva tarkoittaa ihmisen havaintoja ja kokemuksia, mutta myös käsityksiä omasta kehostaan. (Rouhiainen 2006.) Somatiikka-käsitteen kehittäjänä pidetään terapeutti ja filosofi Thomas Hannaa (ks. Hanna 1988, 19–21). Klemola 2013, 10). Kehollisuudella Rauhala tarkoittaa olemassaoloa orgaanisena tapahtumana, mutta kehollisuus tuottaa ja muokkaa myös tajunnallisia kokemuksia, tajunnan sisältöjä. Ihmisen monitasoisuus toteutuu Rauhalan (2005a, 41–47) mukaan kolmena perusmuotona: kehollisuutena, tajunnallisuutena ja situationaalisuutena eli elämäntilanteisuutensa ykseytenä. Eräs kehotietoisuuden lähikäsite on kehonkuva. Uudessa, syksystä 2016 voimaan astuvassa perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) kehollisuuden merkitys sen sijaan saa enemmän jalansijaa, sillä se mainitaan sekä opetussuunnitelman yleisessä osassa että liikuntaa käsittelevässä osassa. Keho on myös maailmassa olemisen, havaitsemisen ja oppimisen keskus. Näin ymmärrettynä keho on myös mielen ja tajunnan perusta. Kun kehossa tapahtuu muutoksia, muuttuu usein myös kokemus. Käsite eletty keho (engl. Klemola 2013, 10). Edellä mainitut olemuspuolet kietoutuvat tiiviisti toisiinsa, eikä mikään ihmi sen olemistapa ole merkitykseltään muita ensisijaisempi (Perttula 2012). (Rouhiainen 2006.) Somaattisiksi menetelmiksi kutsutaan laajaa ja hajanaista joukkoa kehollisia ja. Tällöin voidaan puhua kehomieli -yhteydestä (vrt. (Rauhala 2005b, 60.) Siksi liikunta ei ole vain kehon ja lihaksiston harjoittamista, vaan se voi vaikuttaa ihmiseen ja hänen kokemuksiinsa hyvinkin syvästi. lived body) tarkoittaa ihmisen tapaa aistia kehonsa kokemuksellisesti (esim. Kauppila (2012, 69) muotoilee asian niin, että silloin kun keskitytään työstämään kehon suorituskykyä, ei siihen liity yleensä tietoista minuuden kehittämisen prosessia. 41 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lähtökohtana holistinen kehollisuus KEHOLLISUUS IHMISYYDEN PERUSTANA Liikunnassa ollaan tekemisissä kehollisen olemisen erilaisten ilmenemismuotojen kanssa (esim. Klemola 1998, 41). Kehonkuva viittaa kokemukseen siitä, miten havaitsemme oman kehomme ja minkälaisia tunnekokemuksia meillä on kehoamme kohtaan. Olemme valinneet kehofenomenologian artikkeliimme siksi, että se tarjoaa arvomaailmamme mukaisen, kokonaisvaltaisen näkökulman siihen, miten liikkuva ihminen huomioidaan aktiivisena ja kokemuksellisena toimijana. Kehollisuus on moninainen ilmiö ja teoreettisfilosofinen käsite, jonka merkitys vaihtelee sen mukaan, minkä tieteenalan näkökulmasta sitä tarkastellaan. lämpö, kipu, jäykkyys) ja sen liikkeistä. Situationaalisuus taas viittaa ihmisen kietoutuneisuuteen elämäntilanteensa kautta todellisuuteen (Rauhala 2005a, 41–47). Parviainen 1995; Rouhiainen 2011). Rauhalan holistinen ihmiskäsitys pohjautuu osin Edmund Husserlin fenomenologiaan (ks. Esimerkiksi kehotietoisuuden merkitystä osana ihmisen kasvua ja hyvinvointia on käsitelty useissa tutkimuksissa ja kirjoituksissa (esim. Esimerkiksi oppilaan elämäntilanne vaikuttaa väistämättä kuhunkin liikuntatuntiin. Kouluun tarvitaan sellaisia pedagogisia toimintatapoja, joiden avulla oppilaita voidaan tukea kehittymään kohti kokonaisvaltaista ihmisyyttä. Kehotietoisuus osana holistista kehollisuutta Vaikka kehon merkitys ihmisen kokonaisuudessa on länsimaisessa ajattelutavassa ollut aiemmin vähäistä (esim. proprioseptiikka) sekä tunteet ovat olennaista kehotietoisuudessa. Maitland 1995; Rouhiainen 2011.) Yksi Merleau-Pontyn keskeisimmistä ajatuksista on havainnon ensisijaisuus ja kokemusten avulla välittyvä kehon tarkastelu. Merleau-Pontyn (1962/1989) mukaan keho on inhimillisen ymmärryksen perusta. (Mehling ym. (esim. (Perttula 2012.) Nojaamme pohdinnoissamme muun muassa Maurice MerleauPontyn (1962/2002), erään tärkeimmän kehofenomenologiaa edistäneen filosofin, ajatteluun
2011; Philippot & Segal 2009). 2014). Kehonhuoltoharjoittelulle ominaisesta työskentelytavasta, jossa tietoisesti pyritään kehon, liikkeen, hengityksen ja mielen yhteyden kokemiseen, syntyy parhaimmillaan sisäinen kokemus tasapainosta. Hölzel ym. Niitä on opetettu maassamme jo aiemmin liikunnan avulla (Kokkonen 2010, 2011), erityisesti alle kouluikäisten parissa (Taka la, Kokkonen, Gråsten & Liukkonen 2015). Omaan kehoon tutustuminen vahvistaa hallinnan tunnetta, uskoa omaan jaksamiseen ja luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiin (Fortin & Girald 2005). Niin sanotut tietoisuustaidot tai hyväksyvä tietoinen läsnäolo (engl. Lasten ja nuorten kasvun ja hyvinvoinnin näkökulmasta hyväksyvän läsnäolon harjoittaminen kannattaa. Koululiikunnan tehtäväkenttään sisällytettyinä tunteiden tunnistamisen ja säätelyn opetteleminen on mielestämme luontevaa nimenomaan kehotietoisuutta tukevien somaattisten lähestymistapojen avulla, sillä tutkimusnäytön perusteella niiden tiedetään kehittävän tunnetaitoja (Compare ym., 2014; Warner ym. Kehonhuoltoharjoittelussa kehotietoisuutta harjoitetaan havainnoimalla proprioseptiikan välittämää tietoa esimerkiksi lihasjännityksestä, kehon asennosta ja tasapainosta (Anttila 2009; Klemola 2004, 85). Tietoisuustaitojen on osoitettu lievittävän ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta sekä edistävän ihmissuhteiden hyvinvointia (Davis & Hayes 2011; Hofmann, Sawyer & Witt 2010). Vastakohtana kehotietoisuutta tukeville lähestymistavoille on liikuntaharjoituksen ulkoista muotoa painottava opetus. Myös koulussa opetettavassa kehonhuollossa voi hyödyntää somaattisten lähestymistapojen piirteitä, jolloin tärkeäksi nousevat esimerkiksi kehon kuuntelu ja kehon sisäisten tapahtumien tiedostaminen. Tarkastelun kohteiksi olemme valinneet omat asiantuntemusalueemme eli kehonhuollon ja tanssin. Empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet hyväksymisen ja tuomitsemattomuuden liittyvän esimerkiksi nuorten vähäisempiin syömishäiriöihin (Prowse, Bore & Dyer 2013) ja tunteiden kehollisen tiedostamisen kytkeytyvän lasten ja nuorten vähäisempään ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen (Lahay, Luminet, Van Broeck, Bodart & Mikolajczak 2010). 2011; Kalaja 2007). Kehonhuolto Tarkastelemme kehonhuoltoa harjoitusmuotona, jossa pyritään hoitamaan itseä epäergonomisten asentojen ja liikkeiden, stressin, jännittyneisyyden tai traumojen aiheuttamista kehon ja mielen epätasapainotiloista. (Klemola 2004, 188–191.) Ajatus on yhteinen nykyisen ryhtikäsityksen kanssa, jossa kehon pystyasennon nähdään rakentuvan tietoisesta suhteestamme painovoimaan, kyvystä hahmottaa itsemme suhteessa luotisuoraan ja aistia kehon liikkeitä. Keskilinjatietoisuus liittyy myös kehon rentouteen. Holistisen kehollisuuden huomioiminen koululiikunnassa Pohdimme seuraavaksi, millä tavalla holistista kehollisuutta ja kehotietoisuutta voidaan huomioida koulun liikuntakasvatuksessa. Näiden fysiologisten muutosten ja samanaikaisen tunnetilan yhteyden tiedostaminen antaa mahdollisuuden vaikuttaa omaan reagointiin, kuten esimerkiksi estää ahdistuneisuuden tai stressin kokemiseen liittyvää lihasten jännittymistä tai sykkeen nousua keskittymällä tietoisesti hengityksen rauhoittamiseen ja kehon rentoutumiseen (Kalaja 2007). Tietoisuustaitojen lisäksi myös esimerkiksi asento-, hengitysja rentousharjoituksia sisältävä joogaharjoittelu näyttää vähentävän lukiolaisten kielteistä mielialaa tavanomaisia liikuntatunteja enemmän (Noggle, Steiner, Minami & Khalsa 2012). Kehonhuollollinen harjoittelu on luonteeltaan rauhallista, keskittynyttä, tiedostavaa sekä yleensä hengityksen ja liikkeen yhdistävää tekemistä. Esimerkkejä somaattisista menetelmistä ovat pilates, Alexandertekniikka ja jooga (Rouhiainen 2006). Siksi on tärkeää sisällyttää kehonhuoltotunteihin tunteiden havainnointia. Olennaista on liikkeen tuntemuksen kehittyminen sensomotoriikkaa parantamalla ja rentoutta lisäämällä. 42 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lähtökohtana holistinen kehollisuus kokemuksellisia menetelmiä, jotka tarkastelevat kokemuksia ensimmäisen persoonan näkökulmasta eli tietoisuudesta käsin, ja korostavat koettua ja sisäisesti havaittua kehoa (Hanna 1988, 19–21; Hanna 2009; Smith & Lloyd 2006). Parhaimmillaan itseensä tutustuminen voi luoda perustaa myös itsensä hyväksymiselle (Koski. Kehon asentoon liittyvä keskeinen kokemuksellinen ja kehon kuvaan vaikuttava rakenne on kehon keskilinja. Kehonhuolto-opetuksen ei tarvitse kytkeytyä yhteen menetelmään, kuten pilatekseen tai joogaan, vaan siinä on mahdollista yhdistää harjoituksia erilaisista kehoa huoltavista menetelmistä. Monissa kehonhuoltotunneille soveltuvissa somaattisissa menetelmissä pyritään herkistämään proprioseptiikkaa kehon keskilinjan sisäiselle kokemukselle. Kokemusten tiedostaminen auttaa lisäämään tunnetta elinvoimasta ja voi myös saada aikaan empaattista ja eettistä kokemista itseä ja ympäristöä kohtaan. Uusien tietojen ja taitojen oppimisen rinnalla oppilas oppii reflektoimaan oppimistaan, kokemuksiaan ja tunteitaan.” Oman kehon ja tunteiden havainnoinnin lisäksi uudessa liikunnan opetussuunnitelmassa koululiikunnan edellytetään tukevan myös tunteiden tunnistamisen ja säätelyn taitoja (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 307). Kehomme pystysuora rakentuu sisäisen, koetun keskilinjan varaan. mindfulness) ovat esimerkkejä taidoista, joita erilaisten somaattisten lähestymistapojen avulla pyritään kehittämään. Kehon asennon ja liikemallien on osoitettu olevan yhteydessä koettuihin tunteisiin (Dael, Mortillaro & Scherer 2012). (Sandström & Ahonen 2011, 178.) Kehon pystysuora rakenne on luonnollinen ominaisuutemme, joka ”vaurioituu” herkästi erilaisten koko olemukseemme, kehoon ja mieleen, liittyvien epätasapainotilojen seurauksena (Klemola 2004, 188–191). Somaattisten menetelmien soveltaminen liikunnanopetuksessa sekä oppilaiden rohkaiseminen oman kehon ja tunteiden havainnointiin ensimmäisen persoonan lähtökohdista käsin ovat linjassa perusopetuksen opetussuunnitelman (2014, 14) arvoperustan ja oppimiskäsityksen kanssa, jonka mukaan ”Kieli, kehollisuus ja eri aistien käyttö ovat ajattelun ja oppimisen kannalta olennaisia. Tunteisiin tai mielialaan liittyy myös hengityksen ja lihasjännityksen muutoksia (Shusterman 2004). Somaattiset menetelmät eivät suinkaan sulje ulkopuolelta tulevaa arviointia kokonaan pois, mutta somaattisissa menetelmissä oppilasta kunnioitetaan kokevana subjektina ja hänen itsearviointiinsa luotetaan siten, että oppilaan omat tuntemukset ovat keskeisiä vaikkapa jonkin liikuntaharjoituksen onnistumisessa. Jopa pienet keholliset muutokset esimerkiksi ryhdissä voivat muuttaa mielialaamme tai asennoitumistamme ja toisaalta mielialat vaikuttavat kehoomme, liikkeisiimme ja ryhtiimme (Williams & Penman 2014, 33–34). Sisäinen havainnointi lisää parhaimmillaan kykyä huomioida omaa kehoa, liikkeitä ja tunteita (Green 1999; Hanna 1988, 20; Rouhiainen 2006, 2008; Shusterman 2004, 2009). Hyväksyvän läsnäolon harjoittelun tavoitteena on, että mieleen tulevat ajatukset ja tunteet virittävät nimenomaan tähän hetkeen. Siinä oppilasta arvioivat opettaja tai muut oppilaat pelkästään ulkoisesti havaittavien suoritusten perusteella. Myönteisten vaikutusten on arveltu johtuvan siitä, että ne parantavat kehotietoisuuden lisäksi myös yksilöiden tarkkaavaisuuden ja tunteiden säätelykykyä sekä muuttavat näkökulmaa itseen (Hölzel ym. Somaattisiin menetelmiin pohjautuvalla työskentelytavalla on tutkittu olevan monia myönteisiä vaikutuksia; sen avulla voidaan saavuttaa sensitiivisyyttä, vapautumisesta ulkoapäin asetetuista käsityksistä ja muuttaa suhtautumista omaan kehoon (ks. (Klemola 2004, 235)
Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma velvoittaa opettajia toteuttamaan opetusta niin, että se vahvistaa oppilaan myönteistä käsitystä itsestään. Leikillisyys ja liikkeen ei-välineellinen arvomaailma ovat myös taidekasvatuksellisen luonteen huomioivan kehollisen ilmaisun kulmakiviä. Edellä mainitut oppimiskäsitykset tai mikään muukaan yleisesti tunnettu oppimisteoria ei kuitenkaan ole yhtä voimakkaasti painottanut kehollisen toiminnan merkitystä oppimisessa kuin kehollinen oppiminen (Anttila 2013, 44). Jokaisella liikuntaja tanssimuodolla on tietynlainen esteettinen traditio. Esteellisyys-käsitteen juuret ovat Kreikassa, ja varsinaisesti se muotoutui 1700-luvulla, jolloin syntyi moderni käsitys taiteesta kapea-alaisena kaunotaiteiden käytäntönä. Mahdollisuus tutkia liikkeen ja kehon tuntemusten yhteyttä toisiinsa tukee uuden, laadullisesti paremman liikekoordinaation kehittymistä ja sen yhdistymistä saavutettujen liiketuntemusten avulla kaikkeen liikkumiseen (Hartley 1995, 108–109; Salk 2005). Harjoitteiden avulla ja niiden aikana voidaan pohtia oman kehon merkitystä ja arvostamista sekä kehoon liittyviä tunteita. Kehollisen ilmaisun mahdollisuudet osana liikuntakasvatusta ovat monimuotoiset: sitä voidaan lähestyä esimerkiksi motoristen perusvalmiuksien, fyysisen aktiivisuuden tai esimerkiksi paritanssien tapakulttuurin näkökulmista. (Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014, 12–16; Opetushallitus http://www.edu.fi/kosketus/oppituntien_sisallot/tunti_3.) Kehonhuoltoharjoituksissa havainnoidaan itseä ja omaa kehoa uteliaasti ja hyväksyvästi. Mielikuvilla vahvistetaan kinesteettisesti koettua tunnetta asennosta, liikkeestä tai niissä tapahtuvista muutoksista (Appleton 2007; Minton 1991/1992; Salk 2005, 102). Opettajan käyttämällä kielen luonteella ja sävyllä on kehonhuoltoopetuksessa myös oma paikkansa; puhetavalla voi vaikuttaa suuresti siihen, minkälaiseksi suhtautuminen omaan kehoon muodostuu (Wright 2000). Terminä kehollinen ilmaisu on avara ja antaa siksi opettajalle moninaiset mahdollisuudet tulkita sen sisältöä. 43 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lähtökohtana holistinen kehollisuus 2013). Kehollista oppimista on tutkittu pedagogisena ja tutkimuksellisena lähestymistapana Koko koulu tanssii! -hankkeessa Kartanonkosken koulussa Vantaalla vuosina 2009–2013, jolloin hankkeessa mukana olleen päätoimisen tanssinopettajan opetukseen kaikki koulun oppi. Kasvatuksellisesta näkökulmasta ajateltuna omien tunteiden tiedostaminen on tärkeää myös sen vuoksi, että nuori voi tulla sensitiivisemmäksi myös muiden tunteille ja näin lisätä eettisyyttä muita kohtaan (Linden 1994). Kieli vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten oppilaat havainnoivat kehoa ja minkälaista tietoa havainnointi tuottaa. Käsitys siitä, millainen liike tai liikkuminen on esteettistä, riippuu paitsi yksilöllisistä mieltymyksistä, myös kulttuurin tai sosiaalisen yhteisön arvoista (Hamera 2007, 3–5). Kehollinen ilmaisu ja tanssi Liikunnan perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014, 505) puhutaan kehollisen ilmaisun tärkeydestä osana liikuntakasvatusta. Somaestetiikassa kehotietoisuus ja eletyn kehon kokemus yhdistyvät ulkoiseen ilmaisuun. Uudehko ja vielä melko tuntematon oppimisen muoto on kehollinen oppiminen (eng. Aiempaa enemmän kehollisuutta painottava perusopetuksen opetussuunnitelma ja kehollisuuteen liittyvät tavoitteet suuntaavat myös opettajan pedagogista asennetta. Yhdenlaisen, kouluun sovellettavissa olevan näkökulman esteettisiin kokemuksiin tarjoaa filosofi Richard Shusterman (2000), joka käyttää käsitettä somaestetiikka (eng. Oppimiskäsityksistä esimerkiksi kokemuksellisella oppimisella (Kolb 1984) ja Deweyn (1934/2005) pragmatistiseen kasvatusfilosofiaan pohjautuvalla tekemällä oppimisella on yhtäläisyyksiä kehollisen oppimiseen. Esimerkiksi länsimaalaisten käsitykseen tanssista ja siitä, millainen tanssi on esteettistä, on epäilemättä vaikuttanut enemmän tai vähemmän baletti pitkien perinteidensä vuoksi (vrt. Tämä koskee niin oppilaiden tapaa suhtautua harjoituksiin kuin opettajan tapaa toteuttaa harjoitukset. Esteettiset kokemukset ovat mahdollisia myös sellaisten liikuntalajien parissa, joita ei tyypillisesti pidetä ilmaisullisina. (Shusterman 1997, 38.) Myöhemmin näkemykset estetiikasta ovat vaihdelleet esimerkiksi aika kauden ja kulttuurisen kontekstin mukaan. Kehollisessa ilmaisussa yhdistyvät muun muassa kokemuksellisuus, tunteiden ilmaisu ja aistimukset silloin, kun lähtökohtana on holistinen kehollisuus. Monni 2004, 143–145). Kehollinen oppiminen pohjautuu holistiseen käsitykseen ihmisen eri olemuspuolista ja niiden välisestä riippuvuudesta. Esteettinen kokemus voi olla liikkeen tai liikkumisen kokemista kauniiksi, mutta se voi ilmetä myös esimerkiksi harmonian kokemuksena. Omakohtaisten esteettisyyden kokemusten tavoittaminen ei ole sidoksissa taitotasoon eikä edellytä tietyn liikuntatai tanssimuodon harjoittamista. Olennaista somaestetiikassa on siis tietoisuus kehollisista kokemuksista. Kysymysten käyttö on yksi tapa lähestyä kehoa kokonaisvaltaisesti ja saada oppilas keskittymään enemmän siihen, miltä liike tuntuu kuin miltä liike näyttää. Liikunnan perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) käytetään kehollisen ilmaisun ohella myös esteettisyyden kokemuksen käsitettä. Tanssissa somaestetiikka ilmenee esimerkiksi tuntemuksina, missä kohtaa jokin liike kehossa tuntuu ja miltä liike tuntuu. Merleau-Ponty 1962/2002; Sheets-Johnson 2009). Kehollisen oppimisen teoreettinen perusta on tieteidenvälinen ja se muodostuu muun muassa somatiikasta, tanssin ja liikunnan fenomenologiasta sekä neuroja kognitiotieteestä (esim. Myös mielikuvat tukevat kehonhuollon opetukselle soveltuvaa kieltä ja liikelaatua. Kehollista ilmaisua voidaan opettaa myös taidekasvatuksellisesta näkökulmasta, jolloin olennaista on tukea oppilaiden luovuutta, tunteiden ilmaisua sekä esteettisiä kokemuksia ja niiden jakamista muiden kanssa. Tietoisen läsnäolon harjoittamisen tapaan kehotietoisuusharjoitukselle ei aseteta ennakko-odotuksia, sen sijaan opettajaa kiinnostaa oppilaiden kokemukset harjoituksesta. Kehollisen ilmaisun voidaan ajatella perustuvan kehotietoisuuteen ja kehontuntemukseen, mutta silloin kun kehollista ilmaisua halutaan kehittää tietoisemmin, on kyseessä myös kehollinen kommunikaatio sekä liikkeen esteettiset ja kulttuuriset merkitykset. Somaestetiikka kytkeytyy aiemmin kuvattuihin somaattisiin lähestymistapoihin kehotietoisuuden keskeisyyden kautta. embodied learning). Tällainen työskentely rohkaisee oppilaita itsereflektioon ja auttaa kehittämään tekniikoita, joilla he kykenevät vaikuttamaan myönteisesti esimerkiksi kehonkuvaan (Fortin & Girald 2005; Kalaja 2007). Esimerkiksi kehonhuoltoharjoituksilla voidaan pyrkiä vahvistamaan oppilaan myönteistä kuvaa kehostaan kiinnittämällä huomio liikkeiden ulkoisen muodon sijaan niiden aikaansaamiin kehollisiin tuntemuksiin, joiden kautta oman kehon hyväksyminen helpottuu. Kansainvälisissä tutkimuksissa esteettisyyden kokemukset ovat ilmenneet liikunnanopettajaopiskelijoiden palloilukokemuksissa eheyden ja täysinäisyyden tuntemuksina (Maivorsdotter & Lundvall 2009) ja maratoonarin onnellisuuden, toiveikkuuden, turhautuneisuuden ja rytmin tuottaman mielihyvän sävyttämissä juoksukokemuksissa (Maivorsdotter & Quennerstedt 2012). (Fowelin 2014, 23–24.) Tämä antaa oppilaalle mahdollisuuden tarkastella kehoaan ja liikettään ensimmäisen persoonan näkökulmasta (Hanna 2009; Philippot & Segal 2009; Rouhiainen 2006; Smith & Lloyd 2006). Kinesteettinen havainnointi vähentää parhaimmillaan oman kehon tai sen asennon ulkokohtaista arviointia ja lisää luottamusta omiin tuntemuksiin liikkeen tuottamisessa (Kalaja 2007). Keskeistä siinä ovat kehon ja mielen yhteys, aistit, havainnot, tunteet sekä kaikki muut keholliset, sosiaaliset ja kulttuuriset prosessit (Anttila 2011; Rouhiainen 2011.) Lisäksi ajattelun, käsitteiden ja kielen ajatellaan kytkeytyvän kehollisessa oppimisessa liikkeeseen ja toimintaan (Anttila 2009). somaesthetics) kuvatessaan sitä, miten kehollinen kokeminen on yhteydessä elämän esteettiseen laatuun. Tästä näkökulmasta katsoen esteettisyyden kokemuksia voi tavoittaa yhtä hyvin katutansseissa kuin nauhavoimistelussakin
Andersson & Thorgersen 2015; Dragon 2015). 44 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lähtökohtana holistinen kehollisuus laat osallistuivat. 2012.) Tanssi edistää fyysisen hyvinvoinnin lisäksi myös psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia; tanssin on osoitettu esimerkiksi vähentävän stressaantuneisuutta, masentuneisuutta ja yksinäisyyttä sekä tukevan luovuutta, yhteishenkeä, kulttuurista tietoisuutta ja monia myönteisiä tunteita, kuten innostusta, iloa ja onnellisuutta (Kokkonen 2014a). Kehotietoisuuden harjoittaminen koululiikunnassa on tarpeellista siksi, että sen lisääntymisen myötä myös oppilaan itsetuntemus ja tunnetaidot kehittyvät. Yksi kiinnostavimpia johtopäätöksiä tutkimuksessa oli, että oppilaat alkoivat pitkän tanssihankkeen aikana suhtautua omaan kehollisuuteensa, keholliseen ilmaisuun ja keholliseen vuorovaikutukseen yhä luontevammin. Keho tai liikunta ei voi näin ajatellen olla koskaan vain väline johonkin, vaikka liikunnalla voidaankin saavuttaa monenlaisia ulkoisia päämääriä. Parhaimmillaan tanssi voi myös lisätä oppilaiden sitoutumista koululiikuntaan (Nurmi & Kokkonen 2015). Siksi harjoitusten lopussa on hyvä jättää aikaa keskustelulle ja oppilaiden kysymyksille. Pysähtyminen ja syventyminen itseen ja omiin tuntemuksiin voi toteutua esimerkiksi erisisältöisten liikuntatuntien lopussa rauhoittumisen ja rentoutumisen muodossa. Tutustuminen omaan kehoon ja kehon hyväksyminen on mielestämme hyvin eheyttävää ja kehotietoisuutta tukemalla voidaan parhaimmillaan vahvistaa myös lasten ja nuorten identiteettiä. (vrt. Siksi tanssin mahdollisuudet edistää nuorten luontevaa suhtautumista omaan kehollisuuteen ja keholliseen ilmaisuun liikuntatunneilla jäävät väistämättä vähäisiksi. Tanssin ja kehollisen ilmaisun vahvuus on, että ne tarjoavat oppilaille mahdollisuuden moniulotteisiin omakohtaisiin kokemuksiin ja erilaisten tunteiden ilmaisuun. Tutkimuksissa on ilmennyt, miten lapset ja nuoret ovat tavoittaneet tanssien esimerkiksi iloa, jännitystä, vapautta, virtaavuutta ja monia muita voimakkaita kokemuksia (Bond & Stinson 2000; 2007.) Tunteiden ilmaisu tanssissa on yhteydessä esimerkiksi mielikuviin, joiden avulla kehollinen ilmaisu parhaimmillaan syventyy. Lisäksi kehotietoisuuteen voidaan käyttää kokonaisia tunteja tai jokin tietty kurssi. Merleau-Ponty 1962/2002). Noggle ym. (Siljamäki ym. Toisaalta kehollista ilmaisua ja tanssia voidaan käyttää myös muissa kouluaineissa tai opetuksen sisällöissä. Kriittisesti ajatellen toimintakyvyn ulottuvuuksia ei voida tällä tavalla erottaa toisistaan, koska liikunta on aina kehollista ja kokonaisvaltaista toimintaa. Sen sijaan hyväksyvä, vapautunut ilmapiiri ja liikkeen avulla muiden kanssa tapahtuva kommunikointi sekä liikkeen kokeminen sisältäpäin voivat parhaimmillaan tukea nuoria arvostamaan itseään ja omaa kehoaan. Uudenlaisten kehotietoisuusharjoitusten yhdistäminen koululiikuntaan voi asettaa opettajalle myös uusia haasteita: kun oppilaat syventyvät itseen, voi heillä – kuten opettajalla itselläänkin – nousta pintaan myös vaikeita ja kielteisiä tunteita tai muistoja. Musiikki on myös tapa käsitellä mielessä olevia ajatuksia tai päästä murheista irti. Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014, 307.) Kehotietoisuutta voidaan parantaa muun muassa somaattisten menetelmien avulla. Oma lähtökohtamme ihmisen kehollisuuteen ja ajatukseen kehosta kytkeytyvät kehofenomenologiaan: keho on inhimillisen ymmärryksen perusta ja keho tulee ymmärtää tuntevana, tietävänä ja aistivana, toisin sanoen eletyn kehon näkökulmasta (ks. (Anttila 2013, 173.) Rohkaistuminen vei kuitenkin aikaa ja edellytti omakohtaisen, mielihyvänsävyisen kokemuksen tanssimisesta ja kehollisesta ilmaisusta (Anttila 2014). Tutkimuskoulussa tanssi kuului kaikkien arkeen neljän vuoden ajan, mutta tilanne on yleensä kouluissa toinen: tanssinopetuksen määrä osana liikunnanopetusta on yleensä kovin niukka. Mielikuvat voivat olla lähtöisin nuoren omasta elämästä ja kokemuksista. Kansainvälisesti ne ovat yhtäältä yhdistyneet toimivasti esimerkiksi historian ja kielten opetukseen. Miten perusopetuksen opetussuunnitelmaan (2014) tehdyt muutokset kehollisuuden vahvistamisesta sitten konkreettisesti tulevat näkymään liikuntaa opettavien opettajien työssä ja koululiikunnassa, jää nähtäväksi. Kehollisuus voidaan nähdä moninaisena ilmiönä, joka määritellään tieteenalasta riippuen. Ilman eletyn kehon näkökulmaa on kokemus koululiikunnasta pahimmillaan ulkokohtaisen suorittamisen sävyttämä, jolloin mielekkyyden ja liikunnan ilon kokemus jää syntymättä (vrt. Tunteiden ilmentäminen voi toteutua sekä kehon liikkeiden että musiikin tulkinnan avulla. Oppilaat voivat hyödyntää kehotietoisuusharjoitusten avulla oppimiaan taitoja, kuten parantunutta keskittymiskykyä tai tunteiden tunnistamista, yli oppiainerajojen laajemminkin koulun arjessa ja muussa elämässä. Kehotietoisuuden, somaattisten menetelmien ja esimerkiksi vielä muotoutumassa olevan kehollisen oppimisen soveltaminen koululiikunnan opetukseen edel. Nämä hyödyt voivat kuitenkin jäädä tanssitunnilla kokematta ja saavuttamatta, mikäli harjoitusten vaatimustaso on liian suuri ja tanssiminen on lähinnä opettajan näyttämien liikkeiden mekaanista jäljittelyä. Ehkäpä uudistuva opetussuunnitelma rohkaisee myös muita kuin liikunnanopettajia hyödyntämään kehollisen ilmaisun mahdollisuuksia omassa opetuksessaan. Siljamäki 2013, 96–107.) Kehon aistiminen voi toteutua esimerkiksi liikeimprovisaatiossa, mutta yhtä hyvin myös jotakin tiettyä tanssimuotoa harjoiteltaessa. Näemme kehotietoisuuden harjoittamisen olevan mahdollista osana koululiikuntaa niin, että sitä yhdistetään ilmiölähtöiseksi sisällöksi minkä tahansa liikunnan opetukseen. Vaikka opetuksen tavoitteena olisi keskittyä fyysisten ominaisuuksien harjoittamiseen, vaikuttaa harjoitus väistämättä nuoreen myös kokemuksellisesti. Myös musiikilla osana tanssia on tunteiden ilmaisemisessa tärkeä asema (esim. Nurmi 2012, 55; Siljamäki, Anttila, Perttula & Sääkslahti 2012). Kirjoitimme tässä luvussa erityisesti tanssista kehollisena toimintana, mutta lukija voi laajentaa ajatustaan muihinkin ilmaisullisen liikkeen muotoihin, kuten kaikkeen musiikkiliikuntaan, luovaan liikkeeseen ja voimisteluun eri muodoissaan. Tunne omasta osaamattomuudesta, tanssimisen ulkokohtaisuudesta ja vähäisestä itsearvostuksesta ovat este hyvinvointia luoville kokemuksille. (ks. Tanssin ja kehol lisen ilmaisun ja niiden virittämien tunteiden avulla on onnistuttu edistämään lasten sosiaalisia taitoja ja käsittelemään sellaisia yleisempiä kasvatuksen ja koulutuksen kysymyksiä kuten erilaisuutta, homofobiaa, fyysistä väkivaltaa ja sukupuolen ilmaisua (Kokkonen 2014a). Vahvistunut identiteetti luo mahdollisuuden suhtautua kriittisesti omaan kehoon liittyviin ulkonäköpaineisiin, tai niiden merkitys voi ainakin vähentyä. Liikunnan omakohtaiseksi kokeminen on yhteydessä muun muassa kehotietoisuuteen, johon liittyy tietoiseksi tuleminen koetusta kehosta ja omista tunteista. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) sekä liikunnan opetuksen tavoitteet että tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet jäsentyvät fyysisen, sosiaalisen tai psyykkisen toimintakyvyn ulottuvuuksien avulla. Tutkimusten mukaan esimerkiksi asento-, hengitysja rentoutusharjoituksia sisältävillä harjoituksilla voidaan rohkaista oppilaita arvostamaan itseään ja omaa kehoaan sekä vaikuttamaan myönteiseen mielialaan tavanomaista liikuntatuntia enemmän (esim. 2012). Lauritsalo, Sääkslahti & Rasku-Puttonen 2012). YHTEENVETO Tässä artikkelissa tarkastelimme sitä, miten kehollisuus näyttäytyy aiempaa vahvemmin uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014). Jotta liikuntakasvatus voitaisiin nähdä dualistisuuden sijaan holistisen kehollisuuden näkökulmasta, tarvitaan elettyä kehoa ja omakohtaista kokemista arvostavaa pedagogiikkaa (esim
”Sinut oman kehon kanssa” – toimintatutkimus kehontuntemusta kehittävästä lukion liikuntakurssista. T., Witt, A. Berkeley (Calif.): North Atlantic Books. Mitä tanssija tietää. W. Anttila, K.Heimonen, S. Emotion expression in body action and posture. Taidepedagogiikan polkuja ja risteyksiä. Vaarana on, että ne jäävät marginaaliseksi osaksi muutenkin vähäistä liikunnanopetusta. An international analysis. Tanssi on siis monella tavalla ”hyödyllistä”, mutta jos sitä opetettaessa painotetaan nimenomaan välineellisiä arvoja, jääkö tanssiin luontevasti kuuluvalle ilmaisulle ja esteettisyyden kokemuksille riittävästi sijaa. Reawakening the mind´s control of movement, flexibility and health. 2011. How does mindfulness meditation work. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. 1988. Helsinki: Teatterikorkeakoulu. Journal of Dance Education 5 (4), 125–131. Dewey, J. Somatics. Acta Scenica 37. Wisdom of Body Moving: An Introduction to Body-Mind Centering. Davis, D. Kauppila, H. 2011. Anttila, E. Kokkonen, M. Taidon filosofia – filosofin taito. 2015. 2011. 1999. Fenomenologinen tutkimus liikunnanprojekteista. & Stinson, S. Kehollisuuden huomioimiseksi myös liikunnanopettajien perusja täydennyskoulutuksessa tarvitaan uusia näkökulmia; tulevien liikunnanopettajien suhde omaan kehollisuuteen on avainasemassa siinä, miten he tulevassa opettajantyössään suhtautuvat oppilaiden kehollisuuteen ja sen arvostamiseen osana liikuntakasvatusta. 2011. Hamera, J. Acta Scenica 19, 79–99. & Stinson, S. Tampere: Tampereen yliopisto. Juva: PS-kustannus. LÄHTEET Andersson, N. A new approach to exposing and releasing habitual and dysfunctional posture. A. Hölzel, B. London: Routledge. 2004. ”Meillä tanssii koko koulu – uskokaa tai älkää!” Liikunta & Tiede 51 (1), 20–23. Hofmann, S. Tampere: Juvenes Print Tampereen Yliopistopaino. 1934/2005. Tällaisten kokemusten tarjoaminen oppilaille olisi kuitenkin arvokasta, koska niiden avulla on mahdollista muodostaa henkilökohtaisia merkityksiä ja tavoittaa tunteita. M. Mindfulness. ”‘I Feel Like I’m Going to Take off!’ Young people’s experiences of the superordinary in dance.” Dance Research Journal 32 (2), 52–87. Journal of Bodywork and Movement Therapies 11 (1), 25–36. Hanna, T. Kalaja, M. Ihastuttavat, vihastuttavat tunteet opi tunteiden säätelyn taito. Bond, K. Heys (toim.) Social and emotional education. Bond, K. 2013. ”‘It’s Work, Work, Work, Work’: Young people’s experiences of effort and engagement in eance.” Research in Dance Education 8 (2), 155–183. E. Cardiovascular Psychiatry and Neurology, Article ID 324374. What are the benefits of mindfulness. Dragon, D.A. Lisäksi liikunnan niukat tuntimäärät herättävät huolta siitä, onko liikuntatunneilla lopulta aikaa keskittyä kehotietoisuuden kehittämiseen esimerkiksi kehonhuoltomenetelmien tai kehollisen ilmaisun eri muotojen, kuten tanssin, musiikkiliikunnan tai voimistelun avulla. Doi:10.1155/2014/324374 Dael, N., Mortillaro, M., Scherer, K. 2012. Taiteen tieto ja kohtaamisen pedagogiikka. G., Sawyer, A. Somatology, part IV. Tietoisuuden harjoittamisen taito. 2010. Anttila, E. 2000. 2007. 2014. Somatics 16 (1), 18–22. Nämä kokemukset ovat lasten ja nuorten elämänlaadun kannalta ensiarvoisen tärkeitä vahvistaen heidän identiteettiään monikerroksisella tavalla. Dancing Communities. The artistic, physical, therapeutical, and educational. Liikunta tienä kohti varsinaista itseä. Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus. W. F. 2013. E. Mitä luontevampi liikunnanopettajan suhde on esimerkiksi kehotietoisuuteen ja keholliseen ilmaisuun, sitä todennäköisemmin hän oppilaansa niihin tutustuttaa. Klemola, T. Psychotherapy 48 (2), 198–208. 2014. 2009. 1998. Journal of Consulting and Clinical Psychology 78 (2), 169–183. The Phenomenological Mind: an introduction to philosophy of mind and cognitive science. Santander: Fundacion Botin, 105–141. Anttila (toim.) Taiteen jälki. & Thorgersen, C. Creating cultures of teaching and learning: Conveying dance and somatic education pedagogy. Avoimena aukikiertoon. Hampshire: Palgrave Macmillan. 2005 Dancer`s application of the Alexander Technique. Illustrations and mental imagery of archetypal forms of early organisms. Kokemuksemme mukaan tanssi edistää sosiaalisia ja kasvatuksellisia päämääriä. Klemola, T. 2012. 1995. 2007. Gallagher, S. Acta Scenica 30. Esimerkiksi konstruktivismi on ollut Suomessa jo pitkään yksi eniten sovelletuimmista oppimisteorioista. & Girard, F. Journal of Dance Education 15 (1), 1–11. Appleton, J. Jyväskylä: Docendo. Compare, A., Zarbo, C., Shonin, E., Van Gordon, W., Marconi, C. A practice review of psychotherapy-related research. Sen sijaan somatiikka ja kehollinen oppiminen ovat vielä monille liikunnanopettajille melko vieraita. Koko koulu tanssii! Kehollisen oppimisen mahdollisuuksia kouluyhteisössä. Klemola, T. Anttila, E. Dance Research Journal 31 (2), 80–100. Somatic authority and the myth of the ideal body in dance education. Journal of Dance Education 15 (1), 25–32. Anttila, E. K., Lazar, S. Multi-level promotion of social and emotional well-being in Finland. Teoksessa L. 2014a. Aikuiskasvatus 29 (2), 84–92. Helsinki: Theatre Academy. Palosaari (toim.) Ways of knowing in dance and art. Kokkonen (2014b) kiinnitti huomionsa jo perusopetuksen opetussuunnitelman perusteluonnokseen tutustuessaan siihen, että ainoana kehollisuuteen liittyvänä liikunnan opetuksen tavoitteena on mainittu myönteisten kokemusten saaminen omasta kehosta eikä liikunnan tavoitteiden keskeisissä sisältöalueissa kehollisuutta mainittu lainkaan. Art as experience. 2015. Keholliseen ilmaisuun ja esteettisiin kokemuksiin kytkeytyvät myös erilaisten liikkeiden ja kokemusten laatujen havainnointi, mikä auttaa oppilasta pohtimaan, mikä on hänelle kaunista ja arvokasta. A., & Oh, D. Mind the body: Unearthin the affiliation between the conscious body and the reflective mind. Kokkonen, M. From a dualistic toward a holistic view of dance knowledge: A phenomenological analysis of syllabuses in upper secondary schools in Sweden. Rouhiainen, E. New York: Perigee Books. Mindfulness luokkahuoneessa. Helsinki: Basam Books. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta XII. Klemola, T. & Hayes, J. Green, J. (Siljamäki 2013, 96.) Niitä hyödyntämällä voitaisiin kuitenkin huomioida oppilaiden kehollisuus entistä kokonaisvaltaisemmin. Fowelin, P. 2007. proposing mechanisms of action from a conceptual and neural perspective. Perspectives on Psychological Science 6 (6), 537–559. W., Gard, T., SchumanOlivier, Z., Vago, D. Helsinki: Teatterikorkeakoulu, esittävien taiteiden tutkimuskeskus. Herää kysymys, riittääkö yksi ainoa kehollisuuteen liittyvä tavoite rohkaisemaan liikunnanopettajia edistämään oppilaidensa myönteistä kehosuhdetta, mikä uudistuksen myötä kuitenkin mainitaan uutena liikunta-oppiaineen hyvinvointia edistävänä tehtävänä. Anttila, E. Hanna, T. 2014. Helsinki: Teatterikorkeakoulu, 151–173. Teoksessa E. Kehollinen tieto ajattelun ja oppimisen perustana. Opettajan näkökulma kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan baletinopetuksessa. American Psychological Association 12 (5), 1085–1101. Emotional regulation and depression: A potential mediator between heart and mind. 2005. Kokkonen, M. Performance, Difference, and Connection in the Global City. Kauppila & P. Reno, NV: Da Capo. 2008. Teoksessa: B. 2010. Hämäläinen, H. 2007. Hartley, L. Fortin, S. Ruumis liikkuu liikkuuko henki. 2009. Vaikka kehollisuus huomioidaan uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) aiempia opetussuunnitelmia enemmän, ovat kehollisuuteen liittyvät tavoitteet edelleen vähäiset. The effect of mindfulness-based therapy on anxiety and depression: A meta-analytic review. 2007. R., & Ott, U. & Zahavi, D. 45 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lähtökohtana holistinen kehollisuus lyttää uudenlaista ajattelutapaa
Lahaey, M., Luminet, O., van Broeck, N., Bodart, E. 1995. Shusterman, R. Perttula, J. Helsinki: Basam Books. Psychometric properties of the emotion awareness questionnaire for children in a French-speaking population. Philosophy, Ethics, and Humanities in Medicine 6 (6), 1–12. 2011. J.; Steiner, J. Helsinki: The Finnish Theatre Research Society, 10–34. Fenomenologisen ajatteluni kehityspolkuja. 2012. Qualitative Health Research 16 (2), 249–267. 2013. Kiviniemi, K. E., Wrubel, J., Daubenmier, J. 2010. S. 1991/1992. 2012. 2009. Helsinki: Teatterikorkeakoulu, 75–94. Shusterman, R. & Ahonen, J. Anttila (toim.) Taiteen jälki. Siljamäki, M., Anttila, E., Perttula, J. Sosiaalinen ja psyykkinen toimintakyky uudessa liikunnan opetussuunnitelmassa. Wright, J. Smith, S. Noggle, J. J., Price, C. 2015. 1993. Teoksessa: P. Studies in Sport, Physical Education and Health 199. 2000. Meduusan liike: Mobiiliajan tiedonmuodostuksen filosofiaa. Jyväskylän yliopisto. Clinical Psychologist 17 (2), 77–87. Journal of Developmental and Behavioral Pediatrics 33, 193–201. Hayes (toim) Pathways to creativity. Eksistentiaalinen fenomenologia hermeneuttisen tieteenfilosofian menetelmänä. Koski, P. Olemisen poeettinen liike. Living transformative lives: Finnish freelance dance artists brought into dialogue with Merleau-Ponty´s phenomenology. Mehling, W. Experience as the source of learning and development. Exploring the terrain. Doi: 10.1111/cp.12008 Rauhala 1983. Rauhala, L. Helsinki:Teatterikorkeakoulu. & Hodgdon, H. Peers as teachers in physical education hip hop classes in Finnish high school. Helsinki: Gaudeamus. Toimintatutkimus hiphop-tanssista osana lukion liikuntakasvatusta. Rauhala, L. Liikunta elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä: filosofinen tutkimus liikunnan merkityksestä, esimerkkeinä jooga ja zen-budo. Koski, T. Aesthetic experience as an aspect of embodied learning: stories from physical education student teachers. & Quennerstedt, M. J., Kerr, C. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Williams, M. Tanssin uuden paradigman taidefilosofisia tulkintoja Martin Heideggerin ajattelun valossa sekä taiteellinen työ vuosilta 1996–1999. Teoksessa: L. Helsinki: Yliopistopaino. B. Benefits of yoga for psychosocial well-being in a US high school curriculum: A preliminary randomized controlled trial. Nurmi, AM. Somaesthetics and education. Taidepedagogiikan polkuja ja risteyksiä. Koivisto, T. 2014b. Berkeley, CA: North Atlantic Books. Maivorsdotter, N. Studies in Sport, Physical Education and Health 184. Parviainen, J. Phenomenology of perception. & Sääkslahti, A. Spacious body: Explorations in somatic ontology. 2011. SheetsJohnstone, M. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 319–336. 2012. Dance techne: Kinetic bodily logos and thinking in movement. Teoria, käytäntö, tutkija. The Nordic Journal of Aesthetics 2, 159–175. 1962/2002. Laakkonen, H. Tampereen yliopisto. Helsinki: Opetushallitus. Promoting vitality in health and physical education. Santander: Botin Foundation, 119–137. Ihminen kulttuurissa – Kulttuuri ihmisessä. 2004. Journal of Education and Training Studies 3 (3), 23–32. Ihmiskäsitys ihmistyössä. & Penman, D. Kokkonen, M. 2006. 2013. 2005b. Helsinki: Yliopistopaino. Minton, S. Teoksessa: B. 2004. & Kokkonen, M. Monni, K. Internetin keskustelupalstalla kirjoitetaan koululiikunnasta: "Ja kaikki näkee, kun sä yrität". 2006. & Lloyd, R. Shusterman, R. Journal of Physical Education, Recreation and Dance 65, 15–21. E., Silow, T., Gopisetty, V., & Stewart, A. Linden, P. Dordrecht: Kluwer, 51–60. Sandström, M. Sport, Education and Society 5 (1), 35–49.. Teoksessa: T. Sandelin & T. Taideteoksen kehollisuus. Body & Society 3 (3), 33–63 Shusterman, R. Nurmi, AM. Parviainen, J. A comparison of the language of a physical education lesson and a Feldenkrais Movement class. & Westcott, A., & Gunn, C. 2015. 2005. & Dyer, S. 2014. Helsinki: Gaudeamus. Journal of Child & Adolescent Trauma 7 (4), 237–246. 2012. Aesthetic alternatives for the ends of art. Maivorsdotter, N. Philippot, P. The body can change the score: Empirical support for somatic regulation in the treatment of traumatized adolescents. Mindfulness based psychological interventions. Developing emotional awareness for better being. & Segal, Z. Kolb, D. Latomaa, M. Acta Scenica 13. Takala, K., Kokkonen, M., Gråsten, A., & Liukkonen, J. Salk, J. Liikunta & Tiede 49 (6), 52–59. Liikuntasuhde ja liikuntakasvatus. Exploring the mind/body connection with imagery. Body awareness: A phenomenological inquiry into the common ground og body-mind therapies. Liito (4), 29–31. The Journal of Aesthetics and Art Criticism 67 (2), 133–145. London: Cornell University Press. London: Routledge. Sport, Education and Society 14 (3), 265–279. 1995. Rauhala, L. Mitä somatiikka on. 2006. Fenomenologinen näkemys oppimisesta taiteen kontekstissa. Siljamäki, M. A. 46 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lähtökohtana holistinen kehollisuus bounces of dance and movement: Perspectives for creativity and well-being. Experiential learning. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. ”Kulttuurinen kiinnostus heräsi tanssiharrastukseni myötä.” Flamenco, itämainen tanssi ja länsiafrikkalaiset tanssit tanssinopettajien ja -harrastajien kokemana. & Lundvall, S. Teatterikorkeakoulu: Acta Scenica 15. 2003. 2009. Rouhiainen, L. Jaakkola, J. Prowse, E., Bore, M. Opetushallitus http://www.edu.fi/kosketus/oppituntien_sisallot/tunti_3; [viitattu 13.3.2015]. 2005a. Journal of Dance Education 5 (3), 97–102. Exeter: Imprint Academic. Journal of Personality Assessment 92 (4), 317–326. Body consciousness and performance: Somaesthetics East and West. Merilehto, P. Towards embodied teaching and learning. Tietoinen läsnäolo. Lauritsalo, K., Sääkslahti, A., & RaskuPuttonen, H. Mikä tekee kokemuksen tutkimisesta fenomenologista. Somatic literacy. Ihmiskäsitys ihmistyössä. Teoksessa E. MerleauPonty, M. 2011. Doi: dx.doi.org/10.12681/ppej.97 Warner, E., Spinazzola, J. The corporeal turn: An interdisciplinary reader. Kaduilta liikuntasaliin. 2014. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall. The act of running: A practical epistemology analysis of aestetic experience in sport. Jyväskylä: PS-kustannus, 96–124. Journal of Consciousness Studies 16 (10-12), 285–306. Houni, J. N., Minami, T., & Khalsa, S. Liukkonen & A. Filosofian tutkimuksia Tampereen yliopistosta 41. 2000. 2003. Preschool and Primary Education 3 (1). Tampereen yliopisto. Tanssinharrastajien kokema voimaantuminen eri kulttuureista lähtöisin olevissa tanssimuodoissa. Performing live. Rouhiainen, L. Eating disorder symptomatology, body image, and mindfulness: Findings in a non-clinical sample. 1984. 2012. 2009. 2009. & Mikolajczak, M. Teoksessa: L. Teaching modern technique through experiential anatomy. Bringing somatic education into physical education. Huomioita somaattisen liikkeen historiasta ja luonteesta. Bresler (toim.) Knowing bodies, moving minds. Somaesthetics and the Body/Media Issue. 2013. 2012. Maitland, J. Kehollisuuden ja tanssiteoksen olemuksesta. Three and fouryear-old children’s socioemotional competencies assessed by kindergarten teachers in general and physical education settings, and by parents at home. Rouhiainen (toim.) Liikkeitä näyttämöllä. Lahti: VK-kustannus. Suorsa (toim.) Kokemuksen tutkimus III. Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014. Niin & näin 2 (4), 33–37. Parviainen, J. 2000. Liikkuva ihminen: aivot, liikuntafysiolofia ja sovellettu biomekaniikka. Kasvatus 43 (3), 255–267. Bodies, meanings and movement. Kinesiology and Medicine for Dance 14 (1), 29–32. 1997. L. Reitala & L. Rouhiainen, L. Qualitative Research in Sport, Exercise and Health 4 (3), 362–381. 1994
Results confirm the Scale to be a valid measure of PEPTs’ selfefficacy in PA promotion. PL 35 (L), 40014 Jyväskylän yliopisto. The Physical Activity Promotion Self-Efficacy Scale was used to measure self-efficacy in PA promotion across four dimensions: (i) physical education, (ii) physical activity before, during and after school, (iii) staff involvement and family engagement, and (iv) co-operation with school and community stakeholders. Miesopiskelijat kokivat valmiutensa edistää fyysistä aktiivisuutta liikuntatunneilla paremmiksi kuin naisopiskelijat, jotka puolestaan arvioivat valmiutensa koulupäivän aikaiseen fyysisen aktiivisuuden edistämiseen paremmiksi kuin miehet. P. Liikunnanopettajaopiskelijoiden valmiudet koulun liikunnallistamisessa. There is an expectation that physical education teachers will take charge of the promotion of active lifestyles in their school communities. Valmiuksissa tehdä yhteistyötä koulun sisällä tai koulun ulkopuolisten sidosryhmien kanssa ei ollut eroa sukupuolten välillä. 2016. 040 805 3950. Lisäksi he kokivat omaavansa paremmat valmiudet yhteistyön tekemiseen koulun ulkopuolisten sidosryhmien kanssa. 2016. Pilvikki Heikinaro-Johansson, LitT, Jyväskylän yliopisto. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikunnanopettajaopiskelijoiden koettua osaamista liikunnanopettajan laajentuneen työnkuvan edellyttämissä tehtävissä. Keywords: physical education, school community, self-efficacy, teacher education, physical activity, promotion TIIVISTELMÄ Lyyra, N., Palomäki S. Liikunta & Tiede 53 (1), 47–53. Findings indicate that male students have a higher perceived self-efficacy than female students with regard to promoting PA within physical education lessons, while female students have a higher perceived self-efficacy with regard to promoting PA before, during and after school. & Heikinaro-Johansson, P. Participants were 129 physical education teacher education students and data was collected via questionnaire during the 2013–2014 academic year. ABSTRACT Lyyra N., Palomäki S. Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi (yhteyshenkilö). Liikunnanopettajakoulutuksessa on tärkeää tukea tulevien opettajien koettua osaamista koulun liikunnallistamisessa, jotta tulevaisuuden kouluissa oppilailla olisi nykyistä enemmän mahdollisuuksia liikkua koulupäivän aikana. Asiasanat: koululiikunta, kouluyhteisö, liikunta – opetus, osaaminen, opettajankoulutus, fyysisen aktiivisuus, edistäminen. Tulokset osoittivat, että liikunnanopettajaopiskelijoiden koettua osaamista fyysisen aktiivisuuden edistäjinä voidaan mitata luotettavasti edellä mainittujen ulottuvuuksien avulla. Senior students also perceived themselves to have a higher level of competence in co-operating with school and community stakeholders. Tutkimukseen osallistui 129 liikuntapedagogiikan opiskelijaa ja aineisto kerättiin kyselylomakkeella vuosina 2013–2014. Sanna Palomäki, LitT, Jyväskylän yliopisto. The results of this study suggest a need for PA promotion to be addressed within physical education teacher education to develop and expand the competencies of pre-service teachers and strengthen their resultant self-efficacy to act as PA promotors in schools in order to expand PA opportunities for all schoolchildren of the future. Eroja koetussa osaamisessa tarkasteltiin sukupuolittain sekä opintojen vaiheen mukaan. Liikunta & Tiede 53 (1), 47–53. The self-efficacy of senior students was higher than beginning students with regard to PA promotion in physical education lessons. Liikunnanopettajan toimenkuvaan kuuluu liikunnallisen toimintakulttuurin edistäminen koulussa. Differences in levels of self-efficacy in PA promotion were analyzed according to gender and year of study. The aim of this study was to examine how physical education pre-service teachers (PEPTs) estimate their competence in promoting physical activity (PA) in schools. Physical education pre-service teachers’ self-efficacy in promoting physical activity in schools. Opintojen loppuvaiheessa olevilla opiskelijoilla oli paremmat valmiudet fyysisen aktiivisuuden edistämiseen koulun liikuntatunneilla kuin alkuvaiheen opiskelijoilla. Koettua osaamista mitattiin Valmiudet koulun liikunnallistamisessa -mittarilla, jossa fyysisen aktiivisuuden edistämistä tarkastellaan neljän ulottuvuuden kautta: 1) liikunnanopetus, 2) koulun muu liikunta, 3) sisäinen yhteistyö ja 4) ulkoinen yhteistyö. & Heikinaro-Johansson, P. 47 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Koulun liikunnallistaminen LIIKUNNANOPETTAJAOPISKELIJOIDEN VALMIUDET KOULUN LIIKUNNALLISTAMISESSA Nelli Lyyra, LitT, Jyväskylän yliopisto/Liikuntakasvatuksen laitos
Koska liikuntatunteja on vain muutamana päivänä viikossa, tarvitaan koulupäivän liikunnallistamiseksi muutakin fyysisesti aktiivista toimintaa (Metzler, McKenzie, Van Der Mars, Barrett-Williams & Ellis 2013; Sallis ym. Tammelin, Laine & Turpeinen 2013). Fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaan lasten ja nuorten tulisi liikkua päivittäin 1–2 tuntia ikään sopivalla tavalla kuormittaen elimistöä monipuolisesti (Opetusministeriö ja Nuori Suomi 2008; U.S. Opetuksen ja opetusharjoittelun merkitys minäpystyvyyden kehittymisessä ilmeni myös Taliaferron, Hammondin ja Wyantin (2015) tutkimuksessa, jossa opiskelu ja opetusharjoittelu vahvistivat liikunnanopettajaopiskelijoiden käsityksiä osaamisestaan toteuttaa inkluusiota koulussa. Koettu osaaminen ei ole pysyvä ominaisuus tietyn tehtävän kohdalla, vaan se voi kehittyä ja muuttua erilaisten kokemusten myötä ja taitojen karttuessa (Bandura 1977). Liikunnanopettajan laajentunut tehtäväkenttä määriteltiin CSPAP viitekehyksen mukaan (CDC 2013). On myös viitteitä siitä, että opettajaksi opiskelevien minäpystyvyydessä tapahtuu olennaisia muutoksia opettajuuden alkuvaiheessa. 2011; Sallis ym. Liikunnan mahdollisuudet sairauksien ehkäisemisessä ja hyvinvoinnin lisäämisessä tiedostetaan Suomessa myös valtiotasolla ja liikkumattomuuden haasteeseen onkin vastattu varaamalla merkittävä summa koulutukseen lisämäärärahasta Liikkuva koulu -ohjelman laajentamiseen (Grahn-Laasonen & Rehn 2015). 48 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Koulun liikunnallistaminen JOHDANTO Koulun liikuntakasvatuksella on tärkeä tehtävä liikunnan edistämisessä, sillä se tarjoaa kaikille oppilaille tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen mahdollisuuden osallistua liikuntaan. 2012). Lisäksi yhdysvaltalaistutkimus osoittaa kentällä toimivien liikunnanopettajien fyysisen aktiivisuuden edistämiseen liittyvien tietojen ja taitojen olevan puutteelliset (Castelli & Williams 2007). CSPAP -mallissa kokonaisvaltainen fyysisen aktiivisuuden edistäminen toteutetaan osallistamalla koko kouluyhteisö fyysisen aktiivisuuden edistämiseen sekä tekemällä yhteistyötä koulun sisällä ja koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa (CDC 2013; Erwin ym. Liikunnanopettajan työnkuva on muuttunut ja laajentunut (Castelli & Beighle 2007, Metzler ym. Ohjelman keskiössä on laadukas koululiikunta, jonka lisäksi oppilaille tarjotaan mahdollisuuksia liikkua ennen koulua, koulupäivän aikana ja sen jälkeen. Toistaiseksi kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että liikunnanopettajakoulutus ei valmista riittävästi tehtäviin, joita kouluyhteisön fyysisen aktiivisuuden edistäminen vaatisi (Harris 2014). 2013). Koettu osaaminen tai koetut valmiudet tarkoittaa opiskelijoiden käsityksiä omasta kyvykkyydestään suoriutua tehtävistä. Yhdysvalloissa on kehitetty koulun toimintakulttuurin muutokseen tähtäävä kokonaisvaltainen koulun fyysisen aktiivisuuden edistämisohjelma, jota kuvataan kirjainlyhenteellä CSPAP (Comprehensive School Physical Activity Program) (Centers for Disease Control and Prevention [CDC] 2013). 2013; Sallis ym. Tutkimusten mukaan laadukas koululiikunta lisää merkittävästi nuoren kokonaisaktiivisuutta niinä päivinä, jolloin koulussa on liikuntaa (Chen, Hypnar, Mason, Zalmout & Hammond-Benett 2014). Eri tahoilla tehdyt selvitykset ja tutkimukset ovat vahvistaneet käsitystä, että pyrittäessä edistämään lasten ja nuorten oppimista, avainasemassa ovat ammattitaitoiset ja motivoituneet opettajat (European Comission 2013;OKM 2014). Liikunnanopettajan odotetaan edistävän oppilaiden hyvinvointia ja arjen fyysistä aktiivisuutta kokonaisvaltaisesti ja myös liikuntatuntien ulkopuolella (Erwin, Beighle, Carson & Castelli 2013; Webster, Beets, Weaver, Vazou & Russ 2015). Liikunnalliseen elämäntapaan liittyy se, että riittävä liikunta on osa yksilön jokapäiväistä elämää. 2013). Liikuntapedagogiikan opiskelijoiden koettua osaamista fyysisen aktiivisuuden edistämiseen selvitettiin Valmiudet koulun liikunnallistamisessa -mittarilla, jonka validiteettija reliabiliteettiominaisuuksia testattiin osana tutkimusta. Tällä tarkoitetaan opetusta, jolla tuetaan lasten ja nuorten fyysistä, sosiaalis-affektiivista ja kognitiivista kehittymistä myönteisten yksilöllisten ja yhteisöllisten kokemusten kautta (AIESEP 2014; UNESCO 2015). Liikunnanopettajan toimenkuvan muuttuessa on tärkeää saada tietoa siitä, mitkä opettajan roolit ja tehtävät opiskelijat kokevat hallitsevansa ja mihin kaivataan lisää valmiuksia. Yleistyvä fyysisen aktiivisuuden väheneminen tuo muutospaineita liikunnanopettajan työlle. Suomessa vastaavaa mallia lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä toteutetaan valtakunnallisen Liikkuva Koulu -ohjelman avulla (esim. Tutkimuksella haettiin myös vastausta siihen, miten naisja miesopiskelijoiden koettu osaaminen eroaa fyysisen aktiivisuuden edistämisessä sekä onko alkuja loppuvaiheen opiskelijoiden osaamisessa eroja. Koululiikunnan keskeinen tavoite Suomessa ja useassa muussa maassa on liikunnallisen elämäntavan tukeminen (OPH 2014; Pühse ym. Liikuntatunneilla ja koulun muulla liikunnalla on suuri merkitys liikunnallisen ja terveellisen elämäntavan edistäjänä. Vaikka liikunnanopettajan merkitystä kouluyhteisön liikunnallistajana painotetaan, vähäisemmälle huomiolle on jäänyt se, miten liikunnanopettajan laajentunut työnkuva pitäisi ottaa huomioon liikunnanopettajakoulutuksessa (Armour & Harris 2013). Tutkittavina oli 129 liikuntapedagogiikan opiskelijaa Jyväskylän yliopiston liikuntakas. Koulussa liikunnanopettajan keskeisin tehtävä on tarjota kaikille oppilaille laadukasta liikunnanopetusta. Department of Health and Human Service 2012). Tieto vähän liikkuvien lasten ja nuorten määrän kasvusta asettaa paineita ja odotuksia myös koulun liikuntakasvatukselle, sillä koulu nähdään ympäristönä, jossa voidaan vaikuttaa laajasti lasten ja nuorten asenteisiin sekä terveyskäyttäytymiseen (Declaration of Berlin 2013; OKM 2014; UNESCO 2015). Tutkimukset osoittavat, että koululiikunnan avulla voidaan edistää paitsi oppilaiden fyysistä aktiivisuutta, niin myös oppi mista (Coe, Pivarnik,Womack, Reeves & Malina 2006), kouluviihtyvyyttä (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011) sekä oppilaiden sosiaalisia suhteita (Erwin ym. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikunnanopettajaopiskelijoiden koettua osaamista liikunnanopettajan laajentuneen työnkuvan edellyttämissä tehtävissä. 2012). Suomessa tulevaisuuden liikunnanopettaja nähdään hyvin koulutettuna, fyysisen hyvinvoinnin ammattilaisena, joka vastaa koko koulun terveysliikunnasta ja toimintakulttuurin liikunnallistamisesta sekä oppilaiden henkilökohtaisen liikuntaneuvonnan järjestämisestä (OPM 2009). Lindeberg ja Pitkäniemi (2013) selvittivät luokanopettajaopiskelijoiden minäpystyvyyden muutosta opintojen aikana, ja tulosten mukaan opettajaopiskelijan minäpystyvyys saattaa jopa laskea opintojen alkuvaiheessa haparoivien opetusharjoittelukokemusten vuoksi. Luokkaopetukseen kohdistuneissa tutkimuksissa on todettu, että opettajat, joilla on korkeampi minäpystyvyys, ovat muun muassa halukkaampia käyttämään erilaisia opetusmenetelmiä ja muuttamaan opetuskäyttäytymistään (De Neve, Devos & Tuytens 2015). 2012). Teoreettisena käsitteenä tässä tutkimuksessa on Albert Banduran (1977) kehittämästä sosiokognitiivisesta teoriasta peräisin oleva minäpystyvyys (eng. selfefficacy), josta käytetään tässä tutkimuksessa rinnakkain käsitettä koettu osaaminen ja valmius. Käsitys omasta osaamisesta on tärkeä tekijä, sillä se ennustaa yksilön ponnisteluja päämäärän saavuttamiseen, etenkin tilanteessa, jossa matkalle sattuu esteitä ja haasteita. TUTKITUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Aineisto ja muuttujat Tämä tutkimus on osa laajempaa Liikunnanopettajakoulutuksen kehittämishanketta, joka käynnistyi Opetusja kulttuuriministeriön myöntämän rahoituksen turvin vuonna 2013
• LO2: Minulla on menetelmiä ja keinoja huolehtia siitä, että jokainen oppilas taitoja kuntotasostaan riippumatta, voi osallistua tunteihin ja saa riittävästi liikuntaa. Tälle ryhmälle annettiin nimi loppuvaihe. Mallin sopivuutta kuvaavien tunnuslukujen tulkitsemiseen käytettiin Hun ja Bentlerin (1999) esittämiä raja-arvoja: CFI > ,95; TLI > ,95; SRMR < ,08; RMSEA < ,06. 2 / df = 1,34; p = ,01; CFI = ,95; TLI = ,94; RMSEA = ,05; SRMR = ,06. Opiskelijat vastasivat väittämiin 5-portaisella Likert-asteikolla välillä 1 (täysin eri mieltä) ja 5 (täysin samaa mieltä). Konfirmatorisella faktorianalyysillä arvioitiin mallin sopivuutta aineistoon ja varmennettiin mittarin rakennevaliditeettia. Mittarin osiot muodostavat CSPAP viitekehyksen mukaisesti neljä koulun liikunnallistamisen ulottuvuutta, jotka ovat liikunnanopetus (opettajan taito järjestää aktiivisia liikuntatunteja kaikille oppilaille, 5 väittämää), koulun liikunta (tiedot, taidot ja valmiudet järjestää ja ohjata liikuntatuntien ulkopuolista liikuntaa, 5 väittämää), sisäinen yhteistyö (valmiudet yhteistyöhön opetukseen kiinteästi liittyvien sidosryhmien kanssa, 3 väittämää) ja ulkoinen yhteistyö (valmiudet yhteistyöhön opetuksen ulkopuolisten sidosryhmien kanssa, 3 väittämää). Alkuperäiseen SPAP -mittariin lisättiin mm. Valmiudet koulun liikunnallistamisessa -mittarin ulottuvuudet ja osiot. • KL4: Osaan suunnitella liikuntaläksyjä ja ohjata oppilaita niiden suorittamisessa. Tutkittavista 47 prosenttia (n = 60) oli miehiä ja 54 prosenttia (n = 69) oli naisia. Konfirmatorisen faktorianalyysin pohjalta muodostettiin keskiarvoistetut summamuuttujat. • LO3: Osaan valita liikuntatuntien sisällöt ja harjoitteet niin, että oppilaat voivat hyödyntää opittuja asioita myös vapaa-ajalla/välitunnilla. Toisen ryhmän muodostivat ne opiskelijat, jotka suorittivat opettajan pedagogisia opintoja vastaamisen ajankohtana. Opintojen vaihe ja terveystiedon aineopintojen suorittaminen olivat siis selvästi yhteydessä toisiinsa, . 49 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Koulun liikunnallistaminen vatuksen laitokselta. • LO4: Osaan suunnitella valinnaisliikunnan kursseja monipuolisesti ja nuorten toiveet huomioiden sekä markkinoida niitä oppilaille. Toisen ryhmän muodostivat opiskelijat, jotka eivät suorittaneet vastaamisen ajankohtana opettajan pedagogisia opintoja. 2 (98) = 131,14; . • KL3: Osaan ohjata taukoliikuntaa luokkatunneilla ja tiedän, miten tunneista saa fyysisesti aktiivisempia. Valmiudet koulun liikunnallistamisessa -mittari selvittää opiskelijoiden koettua osaamista ja valmiuksia fyysisen aktiivisuuden edistäjinä 16 väittämän avulla. Osioiden välisiä jäännöskovariansseja ei vapautettu estimoitavaksi. • SY2: Osaan suunnitella ja toteuttaa liikuntatapahtumia ja retkiä yhteistyössä muiden opettajien kanssa. väittämiä, jotka mittavat yhteistyötä koulun sisällä ja ulkopuolisten tahojen kanssa. 2010), jota muokattiin ja laajennettiin suomalaiseen kontekstiin sopivaksi. Opiskelijoiden koettua osaamista fyysisen aktiivisuuden edistäjinä koulussa mitattiin Valmiudet koulun liikunnallistamisessa -mittarilla, joka kehitettiin artikkelin tekijöiden muodostamassa tutkimusryhmässä. Taulukossa 2 on esitetty osioiden lataukset faktoreille sekä osiotason VALMIUDET KOULUN LIIKUNNALLISTAMISESSA Liikunnanopetus • LO1: Osaan suunnitella ja toteuttaa fyysisesti aktiivisen liikuntatunnin, jonka aikana oppilaat liikkuvat reippaasti vähintään 50 % tunnin ajasta. • UY3: Osaan ottaa yhteyttä kunnassa tahoihin, jotka voivat tukea ja auttaa koulupäivän liikunnallistamisessa. Aineiston analysointi Teorian pohjalta muodostetun faktorimallin sopivuutta aineistoon testattiin konfirmatorisella faktorianalyysillä (CFA), joka tehtiin Mplus-ohjelman versiolla 7.0 (Muthén & Muthén 1998–2012). Cohenin d -tunnusluvun tulkitsemiseen käytettiin seuraavia raja-arvoja: d < 0,2 (ei eroa); 0,2–0,5 (pieni ero); 0,5–0,8 (selvä ero); d > 0.8 (suuri ero) (Cohen 1988). Loppuvaiheen opiskelijoista 77 prosenttia (n = 57) oli suorittanut terveystiedon aineopinnot, mutta alkuvaiheen opiskelijoista vain kahdella oli terveystiedon aineopinnot suoritettuina. 2 ( 1 ) = 68,47; p < ,001. Osioiden mittaustarkkuutta arvioitiin osiotason reliabiliteettikertoimilla (R 2 ) ja teorian pohjalta muodostettujen faktoreiden reliabiliteettia arvioitiin Cronbachin alpha -arvolla, joka kuvaa mittarin sisäistä yhdenmukaisuutta (Nunnally & Bernstein 1994). Koulun muu liikunta • KL1: Osaan suunnitella, organisoida ja ohjata välituntiliikuntaa. Muodostettu malli sopi kaikkien luotettavuusindeksien mukaan aineistoon hyvin, . • KL2: Osaan monia pelejä ja leikkejä, joita voin hyödyntää oppilaiden kanssa välituntiliikunnassa. Sisäinen yhteistyö • SY1: Osaan järjestää ja toteuttaa vanhempainillan, jossa keskustellaan oppilaiden liikuntaja terveystottumuksista. 2 / df). Tämä ryhmä sai nimen alkuvaihe ja heistä 70 prosenttia oli ensimmäisen tai toisen vuosikurssin opiskelijoita. Tutkimuksessa käytettiin seuraavia taustamuuttujia: sukupuoli (1 = nainen, 2 = mies), opiskeluvuosi (1–6), opettajan pedagogisten opintojen suorittaminen vastaamisen ajankohtana (1 = kyllä, 2 = ei) sekä terveystiedon aineopintojen suorittaminen (1 = kyllä, 2 = ei). Ryhmien välisiä eroja tutkittiin riippumattomien otosten t-testillä, joissa ryhmittelevänä tekijänä käytettiin sukupuolta sekä opintojen vaihetta. Mallit esti moitiin käyttäen MLR (maximum likelihood robust) menetelmää ja MAR (missing at random) oletusta. Ulkoinen yhteistyö • UY1: Tunnen koulun oppilashuollon tehtäväkentän ja minulla on käsitys siitä, miten oppilashuolto koulussa toimii. Miesja naisopiskelijoiden osuudet olivat yhtä suuret opintojen vaiheen mukaan muodostetuissa ryhmissä, . TULOKSET Valmiudet koulun liikunnallistamisessa -mittarin luotettavuus Teorian pohjalta muodostettiin neljän faktorin faktorimalli, jossa faktoreiden väliset korrelaatiot sallittiin. 2 ( 1 ) = ,04; p = ,836. Mittarin väittämät ja ulottuvuudet on esitetty taulukossa 1. Opintojen vaiheen ja koetun osaamisen välisen yhteyden tarkastelua varten opiskelijat jaettiin kahteen ryhmään. • UY2: Osaan hakea taloudellista tukea kouluyhteisön fyysisen aktiivisuuden edistämiseen. Keskiarvoeron merkitsevyyttä arvioitiin lisäksi Cohenin d -tunnusluvun avulla. Tutkittavista 57 prosenttia (n = 74) suoritti vastaamisen ajankohtana opettajan pedagogisia opintoja. Mallien sopivuuden arvioimiseen käytettiin . Mittarin kehittämisen viitekehyksenä käytettiin CSPAP-mallia koulun kokonaisvaltaisesta liikunnan edistämisestä (CDC 2013) ja esimerkkinä toimi School Physical Activity Promotion (SPAP) -mittari (Webster ym. • SY3: Tiedän keinoja, joiden avulla voin saada oppilaiden vanhempia ja perheitä liikkumaan ja liikuttamaan nuoria. • LO5: Osaan antaa henkilökohtaista liikuntaneuvontaa oppilaille ja suunnitella mielekkäistä henkilökohtaisia kuntoiluohjelmia muorille. 2 -yhteensopivuustestiä sekä . Taustamuuttujat. Muodostettuja fyysisen aktiivisuuden edistämisen ulottuvuuksia kuvattiin keskiarvojen avulla. • KL5: Osaan suunnitella ja organisoida liikuntakerhotoimintaa koulussa. 2 -arvon ja vapausasteiden suhdetta ( . Aineisto kerättiin kyselylomakkeella vuosien 2013–2014 aikana. Lisäksi mallin sopivuutta arvioitiin seuraavin tunnusluvuin: CFI (Comparative-Fit-Index), TLI (Tucker & Lewis Index), RMSEA (root mean standard error approximation), sekä SRMS (squeared residual mean sum). TAULUKKO 1
Opintojen loppuvaiheessa olevat opiskelijat arvioivat myös valmiutensa tehdä yhteistyötä 4-faktorin faktorimalli Faktori 1 . Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p = ,037) ja vaikuttava (d = ,37). Alkuja loppuvaiheessa olevien opiskelijoiden välillä ei ollut suuria eroja koetussa osaamisessa. Muodostettujen faktoreiden sisäistä yhdenmukaisuutta arvioitiin lisäksi laskemalla jokaiselle faktorille Cronbahin ?-arvo (ks. Faktorianalyysin tulosten perusteella osioista muodostettiin keskiarvoistetut summamuuttujat, jotka nimettiin sisällön ja teorian perusteella seuraavasti: 1) liikunnanopetus, 2) koulun liikunta, 3) sisäinen yhteistyö ja 4) ulkoinen yhteistyö. taulukko 3). Vaikka ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = ,08), niin Cohenin d -arvon mukaan sukupuolten välisellä keskiarvoerolla on vähän vaikutusta (d = ,31). (s.e) Faktori 4 . 50 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Koulun liikunnallistaminen reliabiliteettikertoimet. (s.e) Faktori 3 . Keskiarvoerolla oli pieni vaikutus Cohenin d -tunnusluvun mukaan (d = ,29), vaikka ero ei ollut t-testin mukaan tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan puutteellisimmiksi koettiin taidot, joita tarvitaan tehtäessä yhteistyötä koulun ulkopuolisten sidosryhmien kanssa lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi. Konfirmatorinen faktorianalyysi vahvisti teoriaan pohjautuvan mittarin rakenteen. . (s.e) Faktori 2 . = faktorilataus; (s,e) = keskivirhe; R 2 = osion reliabiliteettikerroin; LO = Liikunnanopetus; KL = Koulun liikunta; SY = sisäinen yhteistyö; UY = ulkoinen yhteistyö TAULUKKO 2. Yhteistyötä kuvaavilla ulottuvuuksilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa sukupuolten välillä (ks. Loppuvaiheen ryhmään kuuluvat opiskelijat arvioivat osaamisensa korkeammaksi liikunnanopetus ulottuvuudella, verrattuna alkuvaiheen opiskelijoihin. (s.e) R 2 Liikunnanopetus LO1 ,52 (,07) ,27 LO2 ,73 (,05) ,54 LO3 ,78 (,05) ,61 LO4 ,68 (,05) ,46 LO5 ,55 (,07) ,30 Koulun liikunta KL1 ,79 (,06) ,62 KL2 ,58 (,06) ,34 KL3 ,67 (,06) ,44 KL4 ,62 (,06) ,39 KL5 ,61 (,07) ,37 Sisäinen yhteistyö SY1 ,81 (,06) ,65 SY2 ,69 (,07) ,47 SY3 ,53 (,08) ,28 Ulkoinen yhteistyö UY1 ,74 (,07) ,55 UY2 ,80 (,05) ,65 UY3 ,75 (,06) ,56 Cronbach . Vastaavasti naisopiskelijat arvioivat omaavansa paremmat valmiudet edistää fyysistä aktiivisuutta koulupäivän aikana tai sen välittömässä yhteydessä. Opiskelijoiden valmiudet edistää fyysistä aktiivisuutta koulussa Opiskelijoiden koettu osaaminen oli korkeinta liikunnanopetusta kuvaavalla ulottuvuudella (ka = 3,86), toiseksi korkein arvo oli ulottuvuudella koulun liikunta (ka = 3,51), kolmanneksi korkeimman pistemäärän sai sisäinen yhteistyö (ka = 3,39) ja heikoimman koetun osaamien arvion sai ulkoinen yhteistyö (ka = 2,32). Mittaustarkkuutta arvioitiin osiotason reliabiliteettikertoimilla (R2), jotka vaihtelivat 0,27 (LO1) ja 0,65 (SY1 ja UY2) välillä. Kaikki mallin faktorilataukset vaihtelivat välillä 0,52 (LO1) ja 0,80 (SY1), mikä viittaa selkeään osioiden ja latentin muuttujan väliseen yhteyteen. taulukko 2). ,78 ,79 ,69 ,81 Huom. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että tarkasteltaessa koko aineistoa opiskelijat kokevat omaavansa parhaat taidot edistää oppilaiden fyysistä aktiivisuutta liikuntatunneilla ja liikunnanopetuksen avulla. Valmiudet koulun liikunnallistamisessa -mittarin pohjalta muodostettu konfirmatorinen faktorimalli, standardoitu ratkaisu. Mittarin osioiden sisäistä yhdenmukaisuutta voidaan pitää hyvänä, sillä yhdenkään osion poisjättäminen ei olisi nostanut ?-kerrointa ja faktoreiden reliabiliteettikertoimet olivat hyvällä tasolla (Nunnally & Bernstain 1994). Tarkasteltaessa opiskelijoiden koettua osaamista sukupuolen mukaan havaittiin miesopiskelijoiden arvioivan osaamisensa liikunnanopetus ulottuvuudella naisopettajia korkeammaksi
POHDINTA Liikunnanopettajan toimenkuva on laajentunut kattamaan koko koulun fyysisen aktiivisuuden ja hyvinvoinnin edistämisen (Erwin ym. Toiseksi korkein koettu osaaminen oli ulottuvuudella koulun muu liikunta, mikä kuvaa opiskelijan valmiuksia lisätä oppilaiden fyysistä aktiivisuutta koulupäivän aikana muun muassa järjestämällä välituntiliikuntaa, kerhotoimintaa ja kannustamalla koulumatkojen kulkemiseen kävellen tai pyöräillen. Tulosta saattaa selittää se, että loppuvaiheen opiskelijoilla on usein monenlaista työkokemusta esimerkiksi seuratoiminnasta tai kunnan liikuntatoimesta ja sitä kautta koulun ulkopuoliset sidosKaikki Mies nainen t-testi p-arvo Cohenin d Liikunnanopetus 3,86 3,98 3,75 -2,11 ,037 ,37 Koulun liikunta 3,51 3,39 3,61 1,77 ,080 ,31 Sisäinen yhteistyö 3,39 3,34 3,43 0,60 ,549 ,11 Ulkoinen yhteistyö 2,32 2,38 2,26 -0,45 ,456 ,13 TAULUKKO 3. Se, että opiskelijoiden valmiudet fyysisen aktiivisuuden edistämiseen järjestämällä koulun muuta liikuntaa olivat heikommat kuin liikunnanopetuksessa, viestii siitä, että koulutuksessa koulun muuhun liikuntaan liittyviä sisältöjä käsitellään vain joillakin kursseilla eikä opiskelijalle muodostu selkeää käsitystä siitä, mitä kaikkea liikunnanopetuksen ulkopuolinen liikunta koulupäivän aikana on, ja mitä se vaatii liikunnanopettajalta. Tämä tukee käsitystä siitä, että myönteiset harjoittelukokemukset liikunnanopetuksesta ja opetukseen osallistuminen edesauttavat positiivisen minäpystyvyyden kehittymistä jo opintojen aikana (Lindeberg & Pitkäniemi 2013; Taliaferro, Hammond & Wyant 2015). Samansuuntaisia tuloksia on saatu aiemminkin tutkittaessa opiskelijoiden opettamisen perustaitoja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikuntapedagogiikan opiskelijoiden koettua osaamista toimia laaja-alaisena fyysisen aktiivisuuden edistäjänä koulun toimintaympäristössä. Miesopiskelijoiden ja naisopiskelijoiden erot koulun liikunnallistamisen osa-alueilla Loppuvaihe Alkuvaihe t-testi p-arvo Cohenin d Liikunnanopetus 3,93 3,76 1,64 ,103 ,29 Koulun liikunta 3,56 3,43 1,07 ,287 ,19 Sisäinen yhteistyö 3,40 3,38 0,18 ,861 ,03 Ulkoinen yhteistyö 2,41 2,19 1,35 ,181 ,24 Taulukko 4. taulukko 4). Opintojen vaihe vaikutti siten, että loppuvaiheessa olevat opiskelijat arvioivat valmiutensa ulkoiseen yhteistyöhön hieman korkeammaksi kuin opintojen alkuvaiheen opiskelijat. Lisää tietoa tarvitaan kuitenkin vielä siitä, millaisia opetusja harjoittelukokemusten tulisi olla opintojen alkuvaiheessa, jotta opiskelijalle kehittyy halua, ymmärrystä ja osaamista toimia aktiivisesti fyysisen aktiivisuuden edistäjänä muutenkin kuin opetustapahtumien kautta. Mittarin kehittelyn taustalla on ollut kokonaisvaltainen koulun liikunnan edistämisen malli (CSPAP), jossa kouluyhteisön fyysisen aktiivisuuden lisäämisen keskiössä on laadukas liikunnanopetus, jota tukevat koulupäivän aikainen muu liikunta, sekä yhteistyö eri toimijoiden kanssa koulun sisällä ja koulun ulkopuolella. Yhteistyötä kuvaavilla ulottuvuuksilla opiskelijoiden koettu osaaminen oli alhaisempaa kuin liikunnanopetukseen tai koulun liikuntaan liittyvillä ulottuvuuksilla. Sukupuolten välisessä tarkastelussa selvisi, että naisopiskelijat kokevat osaamisensa paremmaksi koulun muun liikunnan edistämisessä kuin miehet. Miesopiskelijoilla on oman arvion mukaan paremmat opettamisen perustaidot ja käsitys omista taidoista vahvistuu opintojen aikana (Nieminen & Varstala 2004). Liikunnanopettajakoulutus rakentuu opetustilanteiden ja -harjoitteluiden ympärille, jolloin on luontevaa, että fyysisen aktiivisuuden edistämisen keinot liikuntatunneilla tunnetaan ja hallitaan parhaiten. Tämäkään ero ei ollut merkitsevä t-testin mukaan, vaikka Cohenin d -tunnusluku viittaa eron pieneen vaikuttavuuteen (ks. Loppuvaiheen ja alkuvaiheen opiskelijoiden erot koulun liikunnallistamisen osa-alueilla. Opintojen vaihe vaikutti siten, että loppuvaiheen opiskelijoilla oli paremmat valmiudet fyysisen aktiivisuuden edistämiseen liikuntatunneilla kuin opintojen alkuvaiheessa olevilla opiskelijoilla. 2013; OPM 2009; Webster ym. 2015). Opiskelijat kokivat osaamisensa sisäisen yhteistyön ulottuvuudella melko heikoksi ja etenkin valmiudet ulkoiseen yhteistyöhön koettiin heikoksi. Opintojen vaiheella ei ollut merkitystä. Tulokset osoittavat, että mittarin 16 osiota muodostavat sisällöllisesti yhdenmukaiset ja teoriaa tukevat neljä faktoria, jotka ovat 1) liikunnanopetus, 2) koulun liikunta, 3) sisäinen yhteistyö, 4) ulkoinen yhteistyö. Koko aineiston tarkastelussa korkein koetun osaamisen ulottuvuus oli liikunnanopetus, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelijat kokivat omaavansa parhaat valmiudet edistää fyysistä aktiivisuutta koulun liikuntatunneilla ja tiesivät keinoja, joilla liikuntatunneista saadaan aktiivisia. Osana tutkimusta kehiteltiin Valmiudet koulun liikunnallistamiseen -mittari. Sukupuolten välisessä vertailussa selvisi, että miesopettajien koettu osaaminen oli naisopiskelijoita korkeampi ulottuvuudella liikunnanopetus. Yhdysvalloissa kehitetty ja laajasti käytössä oleva CSPAP -malli sisältää fyysisen aktiivisuuden edistämisen keinoja ja tasoja, jotka ovat tunnistettavissa myös suomalaisessa kontekstissa. Neljän faktorin malli oli luotettava sekä validiteetin että reliabiliteetin näkökulmasta ja summamuuttujien muodostaminen konfirmatorisen faktorianalyysin pohjalta oli siten perusteltua. 51 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Koulun liikunnallistaminen koulun ulkopuolisten tahojen, kuten kunnan, kanssa paremmaksi kuin opintojen alkuvaiheessa olevat opiskelijat
wash out efekti. & Willams, L. (Tarkistettu 2.11.2014) Erwin, H., Beighle, A., Carson, R.L. & Pitkäniemi, H. Kaikkien liikuntaa opettavien opettajien, niin liikunnanopettajien kuin luokanopettajienkin, tulisi kokea työelämään siirryttäessä, että he osaavat edistää oppilaiden fyysistä aktiivisuutta koulussa ja tuntevat keinoja koulun liikunnallistamiseen. Structural Equations Modeling 6, 1–55. 2014. & Bentler, P.M. An examination of “wash-out” and workplace conditions of beginning physical education teachers. 2013. Nykyisin fyysisen aktiivisuuden edistäminen kouluissa on kirjattu hallitusohjelmaan ja liikunnanopettajilta odotetaan laaja-alaista ja moniammatillista otetta työhön sekä verkostoitumista eri tahojen kanssa. & Muthén, B.O. 2013). Centeio, E.E., Erwin, H. & Castelli, D.M. 1977. & Coleman, M.M. Chen, W., Hypnar, A., Mason, S., Zalmout, S. Sosioekologisen mallin mukaisesti fyysisen aktiivisuuden edistämisen toimet koulussa sijoittuvat eri tasoille toimenpiteiden laajuuden ja kohderyhmän mukaan (Metzler ym. Kasvatus 44 (1), 58–72. 52 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Koulun liikunnallistaminen ryhmät ovat tutumpia. Hillsdale, NJ: Erlbaum. 2014 Physical education teacher education students' knowledge, perceptions and experiences of promoting healthy, active lifestyles in secondary schools. Los Angeles, CA: Muthén & Muthén. Effects on physical education and activity levels on academic achievement in children. & Harris, J. Center for Disease Control and Prevention 2013. User’s guide version 7. & Tuytens, M. Liikunnanopettajan vastuuta ja työtehtäviä pitäisi kuitenkin lisätä harkiten, sillä työtehtävien ja kiireen lisääntyessä uupumisen riski nousee huomattavasti (Stroot, Collier, O’Sullivan & England 1994). Physical Education and Sport Pedagogy 19 (5), 466–480. http://aiesep.org/wp-content/uploads/2014/11/2014-AIESEP-Position-Statement-on-Physical-Education-Teacher-Education.pdf. Castelli, D.M. Declaration of Berlin 2013. Tulevat opettajat tarvitsevat korkeaa koettua osaamista ja minäpystyvyyttä, jotta koulukulttuurit muuttuisivat liikunnallisempaan suuntaan. The Journal of Physical Education Recreation & Dance 84 (4), 41–47. 2013. Atlanta, GA: U.S. 2009. 2015. Metzler, M.V., McKenzie, T.L., Van Der Mars, H., Barrett-Williams, S.L. 2013. 2014. & Ellis, R. Journal of Teaching in Physical Education 26 (1), 3–19. Tämä tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että liikunnanopettajan laajentuneen työnkuvan vaatimia taitoja tulisi sisällyttää jo opettajien peruskoulutukseen. 2014. Quest 65 (4), 412–428. Kärkihanke: Osaaminen ja koulutus. Liikunnanopettajalta odotetaan entistä aktiivisempaa roolia koko koulun liikunnallistajana ja he saattavat kohdata työssään muutosvastarintaa pyrkiessään muuttamaan vallitsevaa koulukulttuuria. 2006. Journal of Physical Education, Recreation & Dance 78 (5), 25–28. LÄHTEET: AIESEP. Making the case for developing new ‘PE-forhealth’ pedagogies. Supporting teacher competence development for better learning outcomes. 2015. Medicine and Science in Sports and Exercise 38 (8), 1515–1519.. Vastuuhenkilöiksi suositellaan liikunnanopettajia, sillä he ovat liikunnan ammattilaisia (Castelli & Beighle 2007). Comprehensive school physical activity programs: A guide for schools. Kansainvälisessä täydennyskoulutuksen vaikutuksia selvittäneessä tutkimuksessa todettiin, että liikunnanopettajat ovat jo kauan toteuttaneet kouluissaan lukuisia tehtäviä, joilla edistetään fyysistä aktiivisuutta liikuntatuntien ulkopuolella (Centeio, Erwin & Castelli 2014), mutta koulutuksessa näitä oppituntien ulkopuolisia tehtäviä ei juurikaan käsitellä (Harris 2014). 2007. The physical education teacher as school physical activity director. Koettu osaaminen vahvistuu kokemusten ja oppimisen kautta (Bandura 1977), joten on ensiarvoisen tärkeää tarjota tuleville liikunnanopettajille ja liikuntaa opettaville luokanopettajille jo opiskeluaikana oppimiskokemuksia kouluyhteisön fyysisen aktiivisuuden edistämisen keinoista ja sisällöistä. Health optimizing physical education (HOPE): A new curriculum for school programs, part 1 – Establishing the need and describing the model. Tämän tutkimuksen mukaan tasot, jotka ovat kauempana liikunnanopettajan ydintehtävästä eli liikunnanopetuksesta, ja joilla pyritään vaikuttamaan laajemmalti esim. & Hammond-Benett, A. http://ec.europa.eu/education/policy/school/doc/ teachercomp_en.pdf. kouluja lähiyhteisöön, koetaan haasteellisiksi. Statistical power analysis for the behavioral sciences, 2nd ed. Vahva koettu osaaminen on tärkeää etenkin nyt, kun opetussuunnitelman perusteet muuttuvat. European Journal of Teacher Education 33 (2), 185–200. 2007. Lisäksi opintojen loppuvaiheessa käsitellään esimerkiksi oppilashuoltoon, terveydenhoitajan työhön ja opettajan asemaan kunnan virkamiehenä liittyviä sisältöjä. Position Statement on Physical Education Teacher Education. Lindeberg, A-M. Comprehensive school physical activity programs: Characteristics of trained teachers. 2010. Tällä voidaan vahvistaa tulevien liikunnanopettajien käsitystä itsestään koulun fyysisen aktiivisuuden edistäjinä ja siten tukea oppilaiden koulupäivän aikaista fyysistä aktiivisuutta ja hyvinvointia. Työelämään siirtyvien opettajien ei ole kovin helppoa muuttaa vallitsevaa toimintakulttuuria, vaan uusia ideoita ja toimintatapoja uhkaa ns. Mplus -statistical analysis with latent variables. Physical Educator 66 (2), 97–112. European Commission. 2013. Opettajan käsitys osaamisestaan on tärkeä tekijä, joka ennustaa opetuksen laatua, vaikuttavuutta, motivaatiota (Ozder 2011) ja sitä, jatkaako opettaja työelämässä opettajana (Bruinsma & Jansen 2010). Coe, D.P.J, Pivarnik, J.M, Womack, C.J., Reeves, M.J & Malina, R.M. Koulujen liikunnallistamiseen tarvitaan paitsi eri tahojen yhteistyötä, niin myös vastuuhenkilöitä. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Bandura, A. http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/321857/Osaaminen-ja-koulutus-040915.pdf/78e7f113-c74d-46029905-e7089fe5c396 (Tarkistettu 16.9.15) Harris, J. De Neve, D., Devos, G. (CDC 2013; STM 2013.) Yhteistyöverkostot tarjoavat myös tukea liikunnanopettajalle, jolta odotetaan aktiivista roolia koulun liikunnallistamisessa (Webster ym. (Tarkistettu 4.3.2015) Armour, K. Teaching and Teacher Education 47, 30–41. http://unesdoc.unesco.org/images/0022/002211/221114e.pdf. Psychological Review 84 (2), 191–215. 1998?2012. Cohen, J. 1988. 1999. Comprehensive School-Based Physical Activity Promotion: A Review. Self-efficacy: Toward a unifying theory of behavioral change. Journal of Teaching in Physical Education 33 (4), 492–510. Health-related fitness and physical education teachers’ content knowledge. Minäpystyvyys, vuorovaikutustaidot, ammattikuvat ja valintakriteerit luokanopettajakoulutuksen soveltuvuuskokeissa ja toisen opiskeluvuoden kokemusten jälkeen. Blankenship, B.T. Castelli, D.M. Students’ daily physical activity behaviors: The role of quality physical education in a Comprehensive School Physical Activity Program. Journal of Teaching in Physical Education 33 (4), 592–610. Bruinsma, M. Yhteiskunnallisten päätöstentekijöiden ohella, koko kouluyhteisö, perheet ja muut lähiyhteisöt ovat tärkeitä kumppaneita pyrittäessä edistämään koulun liikunnallista toimintakulttuuria. & Jansen, E. Quest 65 (2), 201–219. & Beighle, A. Muthén, L.K. & Rehn, O. & Castelli, D.M. Cutoff criteria for fit indexes in covariance structure analysis: Conventional criteria versus new alternatives. Department of Health and Human Services. UNESCO’s 5th World Conference of Sport Ministers (MINEPS V). Wash out efektillä tarkoitetaan opettajankoulutuksessa omaksuttujen tietojen ja asenteiden jäämistä taka-alalle etenkin tilanteissa, joissa kouluyhteisö ei ole avoin muutoksille (Blankenship & Coleman 2009). Hu, L.T. The importance of job resources and self-efficacy for beginning teachers' professional learning in differentiated instruction. 2015). Is the motivation to become a teacher related to pre-service teachers’ intentions to remain in the profession. 2013. (Tarkistettu 14.11.2014) Grahn-Laasonen, S
Webster, C.A., Monsma, E. Liikunta & Tiede 6 (4), 35–42. Oppilaiden fyysinen aktiivisuus. 2014. Nunnally, J.C., & Bernstain, I.H. Webster, C.A., Beets, M., Weaver, R.G., Vazou, S. Tampere: Suomen Yliopistopaino. Quality physical education (QPE) Guidelines for policy-makers. 2010. 1994. Opetusministeriö & Nuori Suomi. & England, K. United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2013:10. & Turpeinen, S. Australian Journal of Teacher Education 36 (5), 1–15. (toim.) 2013. Eri vuosikursseilla opiskelevien liikunnanopiskelijoiden kokemat opettamisen perustaidot. Quest 76 (2), 185–202.. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. Taliaferro, A.R., Hammond, L. Helsinki: Opetusministeriö ja Nuori Suomi. Sallis, J.F., McKenzie, T.L., Beets, M.W, Beighle, A.H., Erwin, H. Pühse, U., Barker, D., Brettschneider, W.D., Feldmeth, A.K., Gerlach, E., McCuaig, L., Mckenzie, T.L., & Gerber, M. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 272. U.S. Tammelin, T., Laine, K. & Russ, L. Osaamisella ja luovuudella hyvinvointia. Palomäki, S. OPM. Helsinki: Opetusministeriö. Helsinki: Opetushallitus. New York, NY: McGraw-Hill. Valtioneuvoston periaatepäätös liikunnan edistämisen linjoista. 2009. Psychometric theory, 3rd ed. Opetusministeriön julkaisuja 2009: 17. OKM. Paris, France: UNESCO. Washington, DC: U.S. 2008. 2014. STM. & Lee, S. Journal of Teaching in Physical Education 13 (4), 342–360. Contextual hoops and hurdles: Workplace conditions in secondary physical education. Department of Health and Human Services. 2011. Rethinking recommondations for implementing comprehensive school physical activity programs: A partnersip model. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö. 1994. Jyväskylä: LIKES. Research Quarterly for Exercise and Sports 83 (2), 125–135. Helsinki: Opetushallitus. Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. Ozder, H. 2013. 2011. 2012. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. International approaches to health-oriented physical education – local health debates and differing conceptions of health. Self-efficacy beliefs of novice teachers and their performance in the classroom. & Varstala, V. 2015. Preservice physical educators’ self-efficacy beliefs toward inclusion: The impact of coursework and practicum. Stroot, S.A., Collier, C., O’Sullivan, M. & Erwin, H.E. The role of biographical characteristics in preservice classroom teachers' school physical activity promotion attitudes. Physical education’s role in public health: Steps forward and backward over 20 years and HOPE for the future. Department of Health and Human Services. Opetus-ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:18. Koulutuksen seurantaraportti 2011:4. OPH. Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa 2010. 2012. 2011. 2004. 2015. 2015. International Journal of Physical Education 3, 2–15. & Wyant, K. UNESCO. Physical activity guidelines for Americans midcourse report: Strategies to increase physical activity among youth. 53 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Koulun liikunnallistaminen Nieminen P. & Heikinaro-Johansson, P. Journal of Teaching in Physical Education 29 (4), 358–377. Adapted Physical Activity Quarterly 32 (1), 49–67. Opetusja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsaus
Niska-hartiakipuja esiintyi vähintään kerran viikossa 19,2 prosentilla vastaajista. Menetelmät. Liikkumatonta aikaa kertyi keskimäärin 65,4 prosenttia mittarin käyttöajasta ja reipasta liikuntaa keskimäärin 59,4 minuuttia päivässä. Niska-hartiakipuja esiintyy noin viidenneksellä lapsista oireilun yleistyessä lapsen kasvaessa. The prevalence of NSP at least once a week averaged 19.2%. Liikkumaton aika oli yhteydessä niska-hartiakipuihin niillä lapsilla, joilla reipasta liikuntaa kertyi vähemmän kuin tunnin päivässä. Lutakonaukio 1, 40100 Jyväskylä. One-fifth of Finnish children report from neck-shoulder pain (NSP), and the prevalence increases by age. Key words: accelerometer, children, neck-shoulder pain, physical activity, sedentary time TIIVISTELMÄ Siekkinen K., Kankaanpää A., Kulmala J. Niska-hartiakivun esiintymistä kysyttiin kyselyllä. Liikuntasuositusten mukaan lapsen tulisi liikkua reippaasti vähintään tunnin päivässä ja liiallista istumista tulisi välttää. For analysis, the children were categorized as performing either less than 60 minutes or at least 60 minutes of moderate to vigorous intensity PA (MVPA). 2016. Asiasanat: kiihtyvyysmittari, lapsi, liikkumaton aika, liikunta-aktiivisuus, niska-hartiakipu. An increase of one percentage point in sedentary time (on the average eight minutes) was associated with 13% higher prevalence of NSP at least once a week among the children who had less than 60 minutes of MVPA per day (OR 1.13, 95% confidence interval 1.05–1.22) compared to those who reported NSP never. Tätä yhteyttä ei havaittu liikunnan minimisuosituksen täyttävässä ryhmässä. Vähemmän kuin 60 minuuttia päivässä liikkuvien ryhmässä yhden prosenttiyksikön lisäys liikkumattomassa ajassa (keskimäärin kahdeksan minuuttia päivässä) oli yhteydessä 13 prosenttia suurempaan niska-hartiakipujen esiintyvyyteen vähintään kerran viikossa, kun vertailuryhmänä oli kivuton ryhmä (OR-luku 1,13 ja 95 prosentin luottamusväli 1,05–1,22). Methods. Liikkumattoman ajan yhteys niska-hartiakipujen esiintyvyyteen analysoitiin multinomiaalisen logistisen regressiomallin avulla erikseen kahdessa aktiivisuusluokassa ja tulokset vakioitiin sukupuolen lisäksi painoindeksillä ja uniajalla. Tutkimukseen osallistui 341 oppilasta luokilta 4–6 (148 poikaa ja 193 tyttöä, keski-ikä 11,2 vuotta). 2016. Tuija Tammelin, FT, LIKES-tutkimuskeskus. Anna Kankaanpää, FM, LIKES-tutkimuskeskus. Participants were asked by questionnaire to rate their NSP as one of three categories: never, once a month and at least once a week. Multinomial logistic regression was applied to study the association between sedentary time and the prevalence of NSP. Vastaukset luokiteltiin kolmeen ryhmään: ei lainkaan kipuja, kipuja kerran kuukaudessa ja kipuja vähintään kerran viikossa. Daytime physical activity (PA) and sedentary time were measured by a hip-worn ActiGraph accelerometer. High sedentary time was associated with NSP among children who had less than 60 minutes of MVPA per day. Tausta ja tavoite. This association was not observed among children who met the guidelines for PA. Association of objectively measured sedentary time and neck-shoulder pain in 10to 12-year-old children. The objective of this cross-sectional study was to investigate how the prevalence of NSP is associated with objectively measured sedentary time in a population of Finnish children. Johtopäätökset. Tulokset. Liikunta & Tiede 53 (1), 54–59. Objektiivisesti mitatun liikkumattoman ajan yhteys 10–12-vuotiaiden niska-hartiakipuihin. Sähköposti: kirsti.siekkinen@likes.fi (yhteyshenkilö). Analysis was performed separately in the two PA categories, and the results were adjusted for sex, body mass index and sleeping time. & Tammelin T. & Tammelin T. 050 368 5250. Oppilaat jaettiin kahteen aktiivisuusluokkaan: liikunnan minimisuosituksen täyttäviin ja alle suositusmäärän liikkuviin. According to Finnish recommendations, schoolaged children should be physically active for at least one hour per day and avoid excessive sedentary time. The proportion of sedentary time averaged 65.4% of the accelerometer wearing time, and the amount of MVPA averaged 59.4 minutes per day. Conclusions. Tämän poikkileikkaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää itse raportoidun niska-hartiakivun ja liikkumattoman ajan yhteyttä 10–12-vuotiailla. ABSTRACT Siekkinen K., Kankaanpää A., Kulmala J. Study included 341 schoolchildren (148 boys and 193 girls, mean age 11.2) from the fourth to sixth grade. P. Liikunta & Tiede 53 (1), 54–59. Introduction. Janne Kulmala, LitM, LIKES-tutkimuskeskus. 54 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikkumaton aika ja niska-hartiakivut OBJEKTIIVISESTI MITATUN LIIKKUMATTOMAN AJAN YHTEYS 10–12-VUOTIAIDEN NISKA-HARTIAKIPUIHIN Kirsti Siekkinen, TtM, LIKES-tutkimuskeskus. Results. Fyysinen aktiivisuus mitattiin lantiolla pidettävällä ActiGraph-kiihtyvyysmittarilla
Tytöillä pitkittynyt istuminen on ollut yhteydessä niska-hartiatai takaraivokivun ja pojilla niskatai takaraivokivun esiintyvyyteen (Auvinen ym. Tutkijat opastivat oppilaille mittarin käytön, ja heitä ohjeistettiin käyttämään sitä seuraavat seitsemän vuorokautta oikealla puolella lantiota. 2010). Liikkumattoman ajan ja reippaan liikunnan määrän yhteyttä niska-hartiakipujen esiintyvyyteen tutkittiin multi. Tutkimuksessa käytettiin raja-arvoa 2296 cpm (counts per minute) kuvaamaan reipasta, intensiteetiltään vähintään kohtuukuormitteista liikuntaa, sekä raja-arvoa 100 cpm kuvaamaan liikkumatonta aikaa (Evenson ym. 2007). Oppilailta mitattiin paino ja pituus, joiden perusteella laskettiin painoindeksi (body mass index, BMI) ja lasten painoindeksi (ISO-BMI) (Saari ym. Tilastollinen analyysi. Analyysejä varten vastaajat luokiteltiin kahteen aktiivisuusluokkaan: oppilaisiin, jotka liikkuivat minimisuosituksen mukaan (Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry 2008) vähintään 60 minuuttia päivässä reippaasti, ja oppilaisiin, jotka liikkuivat suositusta vähemmän eli joilla reipasta liikuntaa kertyi alle 60 minuuttia päivässä. 2008). 2008; Tammelin ym. 1995). Tutkimusaineisto kerättiin oppilailta syksyllä 2010 ja 2011 sekä keväällä 2011. Kyselyssä kysyttiin oppilaalta hänen tavallista nukkumaanmenoaikaansa, jos seuraava päivä on koulupäivä. 2013; Trost ym. Uniaika selvitettiin kyselyllä. Näissä tutkimuksissa fyysinen aktiivisuus on mitattu kyselyn avulla. 1997). Itseraportoidun niska-hartiakivun esiintyvyyttä kysyttiin oppilailta paperitai nettikyselynä, jonka oppilas täytti koululuokassa tutkijoiden läsnä ollessa. Vikatin ym. Vastausvaihtoehtoja oli viisi: lähes päivittäin, useammin kuin kerran viikossa, kerran viikossa, kerran kuukaudessa, kipua harvoin tai ei koskaan. Lopulliseen analyysiin ei otettu mukaan kolmen oppilaan vastauksia, koska niska-hartiakipu oli vammaperäinen. Jos mittarissa oli lukema nolla yli 30 minuutin ajan, tulkittiin tämä niin, ettei mittari ollut tuolloin käytössä. 1996; Mikkelsson ym. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Poikkileikkaustutkimukseen osallistui 341 suomalaista 4.–6.-luokkalaista (148 poikaa ja 193 tyttöä, keski-ikä 11,2 vuotta). Aineisto kerättiin yhdeksästä peruskoulusta, jotka sijaitsivat sekä maaseudulla että kaupunkialueella. 2010; Dunkel ym. (Mikkelsson ym. Suomalaiskoululaisille tehdyssä kyselytutkimuksessa 32 prosenttia 10–12-vuotiaista lapsista raportoi, että lihaskipuja on esiintynyt kyse lyä edeltävän kolmen kuukauden aikana. Jos tulokset mittausten välillä erosivat enemmän kuin 0,2 kg, tehtiin kolmas mittaus. (2000) kyselytutkimuksessa ilmeni, että 12–18-vuotiaista 15 prosentilla esiintyy niska-hartiakipuja vähintään kerran viikossa. Liikunta ja liikkumaton aika. Neljän vuoden seurantatutkimuksessa todettiin, että viidellä prosentilla 9–12-vuotiaista lapsista niskakipuja on viikoittain (Ståhl ym. Seuraavaksi listattiin kehon osia, joista yksi oli ”niska-hartiakipua tai särkyä”. Fyysisen aktiivisuuden objektiivisten mittausten perusteella tiedetään, että vain noin puolet alakoululaisista lapsista liikkuu liikunnan minimisuosituksen mukaisesti eli reipasta liikuntaa kertyy vähintään tunnin päivässä (Tammelin ym. Oppilaita ja heidän huoltajiaan informoitiin kirjallisesti tutkimuksesta etukäteen. Yleisimmin lihaskipuja esiintyi niskan ja alaraajojen alueilla. Oppilaat ja heidän huoltajansa antoivat kirjallisen suostumuksen osallistumisestaan ennen tutkimuksen aloittamista. 2006). Tämä ajanjakso valittiin siksi, että lapset liikkuvat usein pyrähdyksittäin (Bailey ym. 55 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikkumaton aika ja niska-hartiakivut JOHDANTO Tukija liikuntaelinoireita esiintyy varsin yleisesti jo lapsilla. 2002). Kahden toisiaan lähimpänä olevien tulosten keskiarvo kirjattiin mittauspöytäkirjaan. 2011). 2013). Erittäin runsaan liikunnan on todettu olevan yhteydessä niskakipuihin erityisesti tytöillä (Auvinen ym. Lisäksi lapsella tuli olla dataa tallennettuna vähintään kaksi arkipäivää ja yksi viikonloppupäivä (Mattocks ym. Mittarit jaettiin tutkimukseen osallistuville oppilaille koulupäivän aikana koulun tiloissa. 2012). Tämän poikkileikkaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää objektiivisesti mitatun liikkumattoman ajan ja reippaan liikunnan yhteyttä itseraportoituihin niska-hartiakipuihin 10–12-vuotiailla. Jos tulokset mittausten välillä erosivat enemmän kuin 0,4 cm, tehtiin kolmas mittaus. 2013). Tytöillä esiintyy niska-hartiakipuja poikia enemmän (El-Metwally ym. 2008). Niskahartiakipujen esiintyvyys näyttää lisääntyvän lapsilla ja nuorilla iän myötä. Tallennetun tiedon tarkempi käsittely tehtiin tähän tehtävään suunnitellulla Excel-pohjaisella ohjelmalla. Mittarilla on havaittu riittävä toistettavuus, pätevyys ja sopivuus lasten ja nuorten tutkimuskäytössä (De Vries ym. Oppilaat vastasivat kysymykseen ”Kuinka usein sinulla on ollut seuraavia oireita edellisen kolmen kuukauden aikana?”. Vastausvaihtoehdot oli luokiteltu puolen tunnin välein. Yli 20 000 cpm:n aktiivisuusluvut tulkittiin virhedataksi (Heil ym. 2007), vaikka fyysisellä aktiivisuudella on todettu myös suojaava vaikutus niskakipuihin (Myrtveit ym. 1997). Pituuden mittaukseen käytettiin kannettavaa, lattialla seisovaa Charder HM 200P -pituusmittalaitetta. Itseraportoitujen niska-hartiakipujen esiintyvyys vaihtelee pojilla 11–19 prosentin ja tytöillä 21–38 prosentin välillä (Hakala ym. 2014). Itseraportoitu niska-hartiakipu. 2011). Tutkimukseen osallistui 56 prosenttia niistä oppilaista, joille tarjottiin osallistumismahdollisuutta. Painoindeksi ja uniaika. Jatkuvien muuttujien keskiarvot, keskihajonnat ja luokiteltujen taustamuuttujien prosentuaaliset jakaumat laskettiin sekä koko aineistosta että erikseen aktiivisuusluokista. Vastaavasti kysyttiin heräämisaikaa kouluaamuina. Analysoinnissa käytettiin pystysuuntaista kiihtyvyyttä, jonka on todettu olevan vertailukelpoinen myös eri mallien GT1M ja GT3X kesken (Sasaki ym. Paino mitattiin kaksi kertaa 0,1 kg:n tarkkuudella. 2013; Tammelin ym. Objektiivisesti mitatun liikkumattoman ajan ja niska-hartiakipujen yhteydestä lapsilla ja nuorilla ei tiettävästi ole tehty aikaisemmin tutkimuksia. 2012; Ståhl ym. Liikkumaton aika lisääntyy iän myötä (Ortega ym. Pyysimme myös oppilasta merkitsemään kyselyyn, jos kipu johtui vammasta. Mittari ei ole vesitiivis, joten se oli otettava pois vesiliikunnan tai peseytymisen ajaksi. Yöllä mittaria ei käytetty. Mittarin käynnistämiseen ja tiedon purkamiseen käytettiin Actilife-ohjelmaa (versio 5.0 tai uudem pi) (http://www.actigraphcorp.com/support/software/). Aktiivisuusluokkien väliset erot jatkuvien muuttujien keskiarvoissa testattiin t-testillä ja luokiteltujen muuttujien erot prosentuaalisissa jakaumissa ?2-testillä. 2015). Kehon painon mittauksessa käytettiin SECA 877 -henkilövaakaa. Kehon osaa kuvaava piirros oli sijoitettu kysymyksen viereen helpottamaan oppilasta havaitsemaan, mitä kehonosaa kysymyksessä tarkoitettiin. 2008). 2004; Hakala ym. Oppilaiden fyysinen aktiivisuus mitattiin objektiivisesti lantiolla pidettävällä kiihtyvyysmittarilla (ActiGraph GT1M ja GT3X, Pensacola, Yhdysvallat). Kahden toisiaan lähimpänä olevien tulosten keskiarvo kirjattiin mittauspöytäkirjaan. Mittari asetettiin tallentamaan tieto kiihtyvyyksistä 10 sekunnin välein. Kysymys oli osa laajempaa kyselyä, jonka reliabiliteetti ja validiteetti on tutkittu aikaisemmin (Mikkelsson ym. Mittaus tehtiin kaksi kertaa. Lasten ja nuorten niska-hartiakipuun altistavia tekijöitä on sukupuolen lisäksi useita. Jyväskylän yliopiston eettinen toimikunta on antanut puoltavan lausunnon tutkimuksen toteuttamisesta. Tutkimuksessa käytetyt ActiGraph-mittarit ovat yleisesti kansainvälisissä liikuntatutkimuksissa käytettyjä (Ekelund ym. Mittauspäivät, joiden aikana rekisteröityä aikaa oli kertynyt vähintään 500 minuuttia, hyväksyttiin mukaan tutkimusaineistoon. Lopullisessa analyysissä luokkia yhdisteltiin ja vastauksia tarkasteltiin kolmessa luokassa: 1) ei lainkaan kipuja (vertailuluokka), 2) kipuja kerran kuukaudessa ja 3) kipuja vähintään kerran viikossa
Kaikki mallit sovitettiin Mplus-ohjelmalla (versio 7.0). Vähemmän liikkuvilla liikkumattoman ajan yhteys niska-hartiakipujen riskiin oli suurempi (Waldin testi: ?2(2)=6,29; p=0,04).. TULOKSET Itseraportoituja niska-hartiakipuja edellisen kuukauden aikana esiintyi puolella oppilaista. Puuttuvan datan oletettiin olevan satunnaista (missing at random, MAR), jolloin MLR-estimointi tuottaa harhattomat estimaatit. Yksi prosenttiyksikkö liikkumatonta aikaa kiihtyvyysmittarin päivittäisestä käyttöajasta vastaa keskimäärin kahdeksaa minuuttia liikkumatonta aikaa päivässä. Yli tunnin reippaasti liikkuvien joukossa oli poikia suhteessa enemmän verrattuna alle tunnin reippaasti liikkuviin (p=0,004). Mallien parametrit estimoitiin suurimman uskottavuuden menetelmällä (maximum likelihood with robust standard errors, MLR), joka ei ole herkkä lievästi vinoille jakaumille. Muuttujien väliset yhteydet kuvattiin ristitulosuhteina (odds ratio, OR-luku) ja niiden 95 prosentin luottamusväleinä (LV). Muuttujien jakaumia kuvaavat tunnusluvut on esitetty taulukossa 1. Muuttujien jakaumia kuvaavat tunnusluvut laskettiin ja erot aktiivisuusluokkien välillä testattiin SPSS-ohjelmalla (versio 20.0). Aktiivisuusluokkien välinen ero liikkumattoman ajan ja niska-hartiakivun riskin välisissä regressiokertoimissa testattiin Waldin testillä. reippaasti vähintään 60 minuuttia päivässä. TAULUKKO 1. Vastaavasti viiden prosenttiyksikön (eli noin 40 minuutin) lisäys liikkumattomassa ajassa oli yhteydessä 84 prosenttia suurempaan niska-hartiakivun esiintyvyysriskiin. kuvio 1 ja taulukko 2 B). 56 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikkumaton aika ja niska-hartiakivut nomiaalisen logistisen regressiomallin avulla. Vähintään kerran viikossa kipuja esiintyi 19,2 prosentilla vastaajista ja kerran kuukaudessa 31,1 prosentilla vastaajista. Menetelmä sallii puuttuvan tiedon datassa ja käyttää mallin estimoinnissa kaiken saatavissa olevan informaation. Liikkumattoman ajan yhteyttä niska-hartiakipuihin selvitettiin sekä koko aineistosta että erikseen eri aktiivisuusluokista (vähemmän tai enemmän kuin 60 minuuttia päivässä liikkuvat). Niska-hartiakipujen esiintyvyydessä ei ollut eroa liikuntaryhmien välillä (p=0,57). Kun tarkasteltiin koko tutkimusjoukkoa, liikkumaton aika oli yhteydessä niska-hartiakipujen esiintyvyyteen vähintään kerran viikossa (ks. Kun malli sovitettiin erikseen aktiivisuusluokissa, havaittiin, että liikkumattoman ajan yhteys niska-hartiakipujen esiintyvyyteen vähintään kerran viikossa oli tilastollisesti merkitsevä ainoastaan niillä oppilailla, jotka liikkuivat alle 60 minuuttia päivässä (OR-luku=1,13; LV=1,05–1,22), kun tuloksia verrattiin lapsiin, jotka eivät raportoineet lainkaan niska-hartiakipuja (ks. Tutkimuksessa käytettyjen muuttujien jakaumat koko aineistossa sekä jaettuna reippaan liikunnan määrän mukaan kahteen ryhmään. Hieman alle puolet (44,6 prosenttia) oppilaista toteutti kouluikäisten liikunnan minimisuosituksen eli liikkui Kaikki (n=341) Reipasta liikuntaa alle 60 min/päivä (n=189) Reipasta liikuntaa vähintään 60 min/päivä (n=152) p 1) Sukupuoli (%) n=341 n=189 n=152 Pojat 43,4 36,5 52,0 Tytöt 56,6 63,5 48,0 0,004 Painoindeksi (kg/m2) n=337 n=186 n=151 BMI, keskiarvo (keskihajonta) 18,4 (3,2) 19,0 (3,7) 17,7 (2,2) 0,001 ISO-BMI, keskiarvo (keskihajonta) 21,6 (3,5) 22,1 (4,0) 21,0 (2,7) 0,004 Nukkumisaika (h) n=340 n=188 n=152 Keskiarvo (keskihajonta) 9,2 (0,7) 9,2 (0,7) 9,2 (0,7) 0,359 Niska-hartiakipuja (%) n=338 n=188 n=150 Ei lainkaan 49,7 48,4 51,3 Kerran kuukaudessa 31,1 30,3 32,0 Vähintään kerran viikossa 19,2 21,3 16,7 0,565 Liikkumaton aika (%/päivä) n=341 n=189 n=152 Keskiarvo (keskihajonta) 65,4 (6,2) 68,5 (5,2) 61,5 (5,1) 0,001 Liikkumaton aika (min/päivä) n=341 n=189 n=152 Keskiarvo (keskihajonta) 518,2 542,5 (62,3) 487,9 (54,1) 0,001 Reippaan liikunnan määrä (min/päivä) n=341 n=189 n=152 Keskiarvo (keskihajonta) 59,4 (20,0) 44,8 (10,1) 77,5 (13,3) 0,001 Huom. Liikkumatonta aikaa kertyi 65 prosenttia kiihtyvyysmittarin käyttöajasta. taulukko 2 A), (OR-luku=1,06; LV=1,00–1,11), muttei esiintyvyyteen kerran kuukaudessa, kun vertailuryhmänä olivat oppilaat, jotka eivät raportoineet lainkaan niska-hartiakipuja. Reippaan liikunnan määrä ei ollut yhteydessä niska-hartiakipujen esiintyvyyteen kerran kuukaudessa tai vähintään kerran viikossa. Yhden prosenttiyksikön lisäys liikkumattomassa ajassa oli yhteydessä 13 prosenttia suurempaan riskiin kokea niska-hartiakipuja vähintään kerran viikossa, kun vertailuryhmänä oli kivuton ryhmä. 1) p-arvo aktiivisuusluokkien väliselle erolle ?2-testin tai t-testin perusteella. Molemmissa malleissa vakioitiin sukupuoli, painoindeksi ja nukkumisaika. Lisäksi yli tunnin reippaasti liikkuvat olivat keski-iältään hieman nuorempia (p=0,036) ja painoindeksi oli pienempi kuin alle tunnin päivässä reippaasti liikkuvien (p<0,001)
ei lainkaan Reipasta liikuntaa alle 60 min/päivä Liikkumaton aika (%/päivä) 1,06 (0,99–1,15) 1,13 (1,05–1,22) Sukupuoli (0=poika, 1=tyttö) 0,95 (0,47–1,92) 1,39 (0,61–3,17) Painoindeksi (kg/m2) 1,04 (0,95–1,14) 0,99 (0,89–1,11) Nukkumisaika (h) 0,49 (0,29–0,84) 0,66 (0,36–1,22) Reipasta liikuntaa vähintään 60 min/päivä Liikkumaton aika (%/päivä) 1,00 (0,92–1,08) 0,98 (0,89–1,07) Sukupuoli (0=poika, 1=tyttö) 0,71 (0,33–1,50) 1,69 (0,63–4,51) Painoindeksi (kg/m 2 ) 1,15 (0,97–1,36) 1,07 (0,86–1,33) Nukkumisaika (h) 1,10 (0,61–2,00) 0,70 (0,36–1,35) TAULUKKO 2. ei lainkaan Kipuja vähintään kerran viikossa vs. ei lainkaan Liikkumaton aika (%/päivä) 1,02 (0,98–1,07) 1,06 (1,00–1,11) Sukupuoli (0=poika, 1=tyttö) 0,78 (0,47–1,29) 1,32 (0,71–2,46) Painoindeksi 1,06 (0,98–1,14) 1,01 (0,91–1,11) Nukkumisaika (h) 0,69 (0,47–1,01) 0,67 (0,42–1,05) Reippaan liikunnan määrä (min/päivä) 1,01 (0,99–1,02) 0,99 (0,97–1,01) Sukupuoli (0=poika, 1=tyttö) 0,85 (0,52–1,41) 1,38 (0,74–2,56) Painoindeksi (kg/m 2 ) 1,08 (1,00–1,17) 1,01 (0,92–1,11) Nukkumisaika (h) 0,67 (0,46–0,98) 0,61 (0,39–0,95) B) OR-luku (95 %:n luottamusväli) Kipuja kerran kuukaudessa vs. Multinomiaalisten regressioanalyysien tulokset: A) Liikkumattoman ajan ja reippaan liikunnan määrän yhteys niska-hartiakipujen esiintyvyyteen ja B) Liikkumattoman ajan yhteys niska-hartiakipujen esiintyvyyteen aktiivisuusluokan mukaan.. Liikkumattoman ajan (prosenttia/päivä) keskiarvot ja keskihajonnat koettujen niska-hartiakipujen mukaan alle 60 minuuttia päivässä ja vähintään 60 minuuttia päivässä reippaasti liikkuvien joukossa. 57 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikkumaton aika ja niska-hartiakivut KUVIO 1. A) OR-luku (95 %:n luottamusväli) Kipuja kerran kuukaudessa vs. ei lainkaan Kipuja vähintään kerran viikossa vs
Medicine & Science in Sports & Exercise 27 (7), 1033–1041. British Medical Journal 325, 743–745. Hakala, P. Punamäki, R-L. Kautiainen, H. Ruutuaikaa viihdemedian ääressä saa olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä. 2011). Lasten painoindeksi (ISO-BMI). Yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja tulee välttää. Salminen, J. Modeling physical activity outcomes from wearable monitors. Liikkumaton aika saattoi olla istumista, paikallaan seisomista tai makuulla oloa, jossa tapahtui hyvin vähäistä fyysistä aktiivisuutta. Tomkinson, G. 2004). Zitting, P. Hirasing, R. British Journal of Sports Medicine 45 (11), 859–865. 2004). Saarelma, O. 2004; Wedderkopp ym. Tämän poikkileikkaustutkimuksen tulosten perusteella voi muodostaa hypoteesin siitä, että liikkumattoman ajan vähentäminen ja kevyen liikkeen lisääminen esimerkiksi pitkäkestoista istumista tauottamalla ja välituntiliikuntaan aktivoimalla olisi mahdollisesti hyödyllistä niska-hartiakipujen näkökulmasta. Virtanen, S. Aikaisempien tutkimusten mukaan tytöillä esiintyy niska-hartiakipuja poikia enemmän (Mikkelsson ym. 2013; Pate ym. Tutkimusmenetelmä on todettu päteväksi ja sopivaksi lasten ja nuorten tutkimuskäytössä (De Vries ym. Niska-hartiakipuja vähintään kerran viikossa esiintyi lähes joka viidennellä lapsella. Samaan johtopäätökseen päätyi myös Diepenmaat ym. Wallenius, M. Measurement issues, levels and recent time trends. & McMurray, R. Taimela, S. 2006. Tämän tutkimuksen suhteellisen pienessä aineistossa sukupuolten väliset erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Pain 110 (3), 550–559. Erityisesti tytöillä nuorena alkaneilla niskahartiakivuilla on havaittu yhteys aikuisiällä esiintyviin niska-hartiakipuihin (Siivola ym. De Vries, S. 2012). & Armstrong, N. Liikkumattoman ajan määrittely tässä tutkimuksessa perustui raja-arvoon 100 cpm. 2012. Pepper, S. Tässä tutkimuksessa tämä voi aiheuttaa lasten kokonaisliikunta-aktiivisuusmäärässä aliarviointia. Gill, K. Lapsena alkaneet tukija liikuntaelinoireet toistuvat usein myös aikuisiällä (Et-Metwally ym. Back, neck, and shoulder pain in Finnish adolescents: national cross sectional surveys. Prognosis of non-specific musculoskeletal pain in preadolescents: a prospective 4-year follow-up study till adolescence. What proportion of youth are physically active. Journal of Sports Sciences 26 (14), 1557–1565. LÄHTEET Auvinen, J. & Hirasing, R. & Mustajoki, P. & Mikkelsson, M. Neck/shoulder, low back, and arm pain in relation to computer use, physical activity, stress, and depression among Dutch adolescents. Mittari ei kuitenkaan taltioi luotettavasti liikettä, jossa lantio ei juurikaan liiku, kuten pyöräily tai hiihto. Erityisesti liikkumatonta aikaa voi olla vaikea itse arvioida. 2011. Pediatrics 117 (2), 412–417. Tässä tutkimuksessa niska-hartiakivun esiintyvyydessä ei todettu eroa tyttöjen ja poikien välillä. BMC Musculoskeletal Disorders 13, 41. Tämän vuoksi tuloksia ei ole eritelty sukupuolittain. Lasten ja nuorten maailma on myös muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana, eivätkä vanhimpien aineistojen tulokset välttämättä kuvaa tilannetta tänä päivänä. Ekelund, U. (2008) samanikäisille lapsille tehtyyn tutkimukseen, havaitaan, että tässä tutkimuksessa viikoittain esiintyvää niska-hartiakipua esiintyi hieman enemmän. 2002. Tämän hypoteesin testaaminen vaatisi kuitenkin interventiotutkimusta. 2007. 2015. Dunkel, L. 2006). 2008. Tutkimusten tulosten perusteella tehtävien johtopäätösten tekoa rajoittaa myös kohderyhmän koko ja poikkileikkausasetelma. Hakala, P. (2006) omassa tutkimuksessaan. El-Metwally, A. & Rimpelä, M. Myrtveitin ym. Van Hirtum, H. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että liikkumatonta aikaa kertyy lapsilla varsin runsaasti ja liikkumaton aika oli yhteydessä niska-hartiakipuihin. Tämä on uusi havainto, jota ei tietämyksemme mukaan ole aikaisemmin tullut tutkimuksissa esille. & Rothney, M. Heil, D. Porszasz, J. Lääkärikirja Duodecim. 2012). Diepenmaat, A. Hopman-Rock, M. 2008) ja yli kaksi tuntia päivässä kestävä tietokoneen käyttö (Hakala ym. Raja-arvo on todettu vastaavan hyväksyttävällä tarkkuudella hengityskaasuanalysaattorilla mitattua energiankulutusta intensiteettialueella, mikä vastaa liikkumatonta aikaa (MET-arvo<1,5), (Trost ym. 1997; El-Metwally ym. 2008; Hakala ym. Spine 32 (9), 1038?1044. Intervention sisältöä suunniteltaessa on hyvä huomioida, että nuorena esiintyvät niska-hartiakivut ovat yhteydessä myös seuraaviin tekijöihin: stressi ja masennus (Diepenmaat ym. Bailey, R. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_ artikkeli=dlk01073 Osoite tarkistettu 21.1.2016. Bakker, I. Lisäksi uniaikaa tarkasteltiin vain koulupäivien osalta, eikä näin ollen lasten viikonlopun uniajasta saatu tässä tutkimuksessa tietoa. (2014) tutkimusryhmän mukaan fyysisellä aktiivisuudella olisi ennaltaehkäisevä vaikutus niska-hartiakipuun. 2011; Tammelin ym. Validity and reproducibility of motion sensors in youth: a systematic update. 1995. Rimpelä, A. Catellier, D. 2006; Ståhl ym. 2004. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että vastaajat yliarvioivat rasittavan liikunnan parissa ja vastaavasti aliarvioivat kohtuullisesti kuormittavan liikunnan parissa käyttämänsä ajan (Riddoch ym. Tammelin, T. Saarni, L. Musculoskeletal symptoms and computer use among Finnish adolescent – pain intensity and inconvenience to everyday life: a cross-sectional study. Tässä tutkimuksessa reippaan liikunnan määrällä ja niska-hartiakivun esiintymisellä ei todettu olevan yhteyttä, kun tuloksia tarkasteltiin koko tutkimusjoukossa. & Van Mechelen, W. Evenson, K. Auvinen, A. Barstow, T. 2008), alakuloisuus (Pollock ym. Liikkumaton aika sen sijaan oli tässä tutkimuksessa yhteydessä viikoittain esiintyviin niska-hartiakipuihin. 2006. 58 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikkumaton aika ja niska-hartiakivut POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksen päätulos oli, että liikkumaton aika oli yhteydessä itseraportoituihin niska-hartiakipuihin niillä lapsilla, joilla reipasta liikuntaa kertyi vähemmän kuin tunnin päivässä. Opetusministeriön ja Nuoren Suomen (2008) laatiman kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden perussuosituksen mukaan kaikkien 7?18-vuotiaiden tulee liikkua vähintään 1?2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Tutkimusten mukaan iän karttuessa lasten ja nuorten valveillaoloaikana kertyvä liikkumaton aika lisääntyy ja vastaavasti reippaan liikunnan osuus vähenee (Ortega ym. 2013). & Cooper, D. Molemmissa tutkimuksissa käytettiin samaa kysymystä ja vastausluokitusta. Ondrak, K. Nygård, C-F. & Karppinen, J. Niska-hartiakipujen esiintyvyyden ero voi johtua tutkimusten erilaisista otoksista. Kun verrataan Ståhlin ym. van der Wal, M. Tämän tutkimuksen vahvuutena oli se, että fyysinen aktiivisuus ja liikkumaton aika mitattiin objektiivisesti ActiGraph-mittarilla. 2003). 2011), muu tukija liikuntaelinsairaus (Ståhl ym. Neck and shoulder pains in relation to physical activity and sedentary activities in adolescence. de Vet, H. Calibration of two objective measures of physical activity for children. & Rimpelä, A. Olson, J. 2012. Medicine & Science in Sports & Exercise 44 (1 Suppl 1), S50–60.. The level and tempo of children's physical activities: an observational study. Tutkimuksessamme vain puolet oppilaista täytti liikuntasuosituksen minimiajan ja liikkumatonta aikaa koko tutkimusjoukolla kertyi runsaasti, keskimäärin 65 prosenttia mittarin pitoajasta. Tämä suositus on laadittu sillä taustatiedolla, mitä lapsen normaali kasvu ja kehitys näyttäisivät edellyttävän liikuntaaktiivisuuden suhteen ja liikkumattoman ajan välttämisen näkökulmasta. Medicine & Science in Sports & Exercise 41 (4), 818–827. Fyysisen aktiivisuuden osalta tutkimuksemme tulokset vahvistavat aikaisempia havaintoja siitä, että lasten liikunta-aktiivisuus ja reippaan liikunnan määrä on alhainen jo näin nuorilla lapsilla. Salminen, J. 2004; Ståhl ym. Brage, S
2000. Journal of Science and Medicine in Sport 14 (5), 411–416. 2011. Löf, M. Riddoch, C. John, D. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 272. Vikat, A. Oppilaiden fyysinen aktiivisuus. Journal of Adolescent Health 55 (3), 366?372. Scandinavian Journal of Public Health 28 (3), 164–173. Adolescent neck and shoulder pain –The association with depression, physical activity, screen-based activities, and use of health care services. Stormark, K. Smith, G. Sedentary behaviour in youth. Kautiainen, H. Medicine & Science in Sports & Exercise 36 (1), 86–92. Objectively measured physical activity and sedentary time during childhood, adolescence and young adulthood: A cohort study. Konstabel, K. Loprinzi, P. Savolainen, A. Siivola, S. 2011. Ness, A. & Sjöström, M. & Mikkelsson, M. Pollock, C. Mäestu, J. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. A 4-year follow-up study. Hoskio, E. Mikkelsson, M. Sankilampi, U. Non-specific musculoskeletal pain in preadolescents. British Journal of Sports Medicine 45 (11), 906–913. Sardinha, L. & Dunkel, L. Pasquali, E. Neck/shoulder pain is more strongly related to depressed mood in adolescent girls than in boys. & KeinänenKiukaanniemi, S. Trost, S. Byun, W. Harro, J. Validation and comparison of actigraf activity monitors. Salminen, J. Predictive factors for neck and shoulder pain: a longitudinal study in young adults. Vanharanta, H. Rimpelä, M. El-Metwelly, A. Levoska, S. Veidebaum, T. Opetusministeriö ja Nuori Suomi 2008. Blair, S. Comparison of accelerometer cut points for predicting activity intensity in youth. Latvala, K. & Steen Hansen, H. Leary, S. Manual Therapy 16 (3), 246–251. Joint hypermobility is not a contributing factor to musculoskeletal pain in pre-adolescents. Bo Andersen, L. Kendall, G. 2010. Shield, J. Physical activity levels and patterns of 9and 15-yr-old European children. Kirkby, J. Reilly, J. Spine 29 (15), 1662–1669. 2003. On aika uudistaa suomalaisten lasten kasvukäyrät. Straker, L. Tilling, K. & Hysing, M. 59 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikkumaton aika ja niska-hartiakivut Mattocks, C. 2014. Bo Andersen, L. & Ekelund, U. Neck and shoulder pain and low back pain in Finnish adolescents. Pain 73 (1), 29–35. 2008. 2004. Helsinki: Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. & Dowda, M. Non-specific neck pain in schoolchildren: prognosis and risk factors for occurrence and persistence. & Virtanen, S. Back pain in children: no association with objectively measured level of physical activity. Harries, R. Ylinen, J. Ståhl, M. Pate, R. Sasaki, J. & Turpeinen, S. Wedderkopp, N. Häkkinen, A. Cooper, A. Hurtig-Wennlöf, A. Sivertsen, B. Bellocco, R. Medicine & Science in Sports & Exercise 43 (7), 1360–1368. Tammelin, T. 2004. Deere, K. 2008. Wells, J. Moore, R. & Pfeiffer, K. Pain 137 (2), 3163–22. Saunders, J. Salminen, J. Wedderkopp, N. & Riddoch, C. & Freedson, P. Laine, K. Salminen, J. Rimpelä, A. & Kautiainen, H. Labayen, I. Mikkelsson, M. Klasson-Heggebø, L. PloS ONE 8(4):e60871. Smith, A. 2010. Ortega, F.B. & O'Sullivan, P. Spine 28 (17), 2019–2024.. Wareham, N. Ruiz, J.R. Frostholm, L. Froberg, K. Saari, A. Journal of Physical Activity & Health 5 (Suppl 1), S98–111. Harro, M. (toim.) 2013. & Kautiainen, H. Salminen, J. Use of accelerometers in a large field-based study of children: protocols, design issues, and effects on precision. Leboeuf-Yde, C. Skogen, J. 2013. 2011. 1996. Myrtveit, S. 1997. The Journal of Rheumatology 23 (11), 1963–1967. Prevalence and 1-year persistence. Mitchell, J. Duodecim 126, 2799?2802
Riina Ilmola, LitM. Työelämässä olleista julkisella sektorilla työskenteli 44 prosenttia, yksityisellä sektorilla 27 prosenttia ja kolmannella sektorilla 29 prosenttia. & Ilmola, R. Keywords: sport sector, higher education, work, employment, employability, career TIIVISTELMÄ Laine, A. 2016. Aineiston analyysi pohjautui kuvailuun, vertailuun ja tulkintaan prosenttiosuuksien, frekvenssien ja ristiintaulukointien avulla. 2016. The respondents considered the wide scope and versatility of the degree programme to be its best aspects. Therefore, the response rate was 82.9. Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella. Tyypillisin bruttopalkkahaarukka oli 2 500–3 300 euroa kuukaudessa. Heistä 70 prosenttia työskenteli liikunta-alalla ja loput 30 prosenttia jollakin muulla alalla. Asiasanat: liikunta-ala, korkeakoulutus, työ, työllistyminen, työllistyvyys, työura. 86% of the respondents were employed. Of those not employed, some were students (n=3), some were unemployed (n=3), some were on parental leave or on a leave of absence (n=3), and some had other reasons (n=3). Koulutusohjelman parhaiksi puoliksi arvioitiin sen laaja-alaisuus ja monipuolisuus. Keskeisimmiksi työllistyvyyteen vaikuttaviksi tekijöiksi vastaajat arvioivat työkokemuksen, esiintymisen työhaastattelussa ja opintojen aikaisen työharjoittelupaikan. Sähköposti: antti.laine@jyu.fi (yhteyshenkilö). Social Scientists of Sport on the Employment Market – How the MSSc Graduates from 2000–2014 Are Positioning Themselves in Working Life. 040 805 3958. Lisäksi tutkitaan valmistuneiden palkan suuruutta, työllistyvyyteen vaikuttavia tekijöitä ja näkemyksiä koulutusohjelman sisällöistä. Keskeisimpinä kehitysehdotuksina esiin nousivat talousosaamisen ja käytännönläheisyyden lisääminen koulutuksessa. Liikunta & Tiede 53 (1), 60–67. 60 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnan yhteiskuntatieteilijät työmarkkinoilla LIIKUNNAN YHTEISKUNTATIETEILIJÄT TYÖMARKKINOILLA – VUOSINA 2000–2014 VALMISTUNEIDEN MAISTEREIDEN SIJOITTUMINEN TYÖELÄMÄÄN Antti Laine, LitT, Jyväskylän yliopisto/Liikuntakasvatuksen laitos. The data analysis was based on description, comparison, and interpretation with the help of percentages, frequencies and cross tabulations. Valtaosa työpaikoista sijaitsi pääkaupunkiseudulla ja Keski-Suomessa. Sen sijaan opintomenestyksen merkitys koettiin vähäiseksi. Vastausprosentiksi muodostui siten 82,9. Tutkimuksessa selvitetään, miten liikunnan yhteiskuntatieteiden suomenkielisestä koulutusohjelmasta vuosien 2000–2014 aikana valmistuneet maisterit ovat sijoittuneet työelämään. Vastanneista 86 prosenttia oli työelämässä. 70% were employed in the sport sector, and the remaining 30% in another field. Liikunta & Tiede 53 (1), 60–67. The study was conducted via an electronic questionnaire. The vast majority of jobs were located in the metropolitan region and in Central Finland. Kyselylomake toimitettiin kaikille niille vuosina 2000–2014 valmistuneille maistereille (n=191), joiden yhteystiedot saatiin selville (n=113). Heistä tavoitettiin 105, joista kyselyyn osallistui yhteensä 87. Of these, 105 were reached successfully and 87 people in total responded to the survey. The main improvement suggestions included the increase of financial competence and practicality in the degree programme. & Ilmola, R. Liikunnan yhteiskuntatieteilijät työmarkkinoilla – vuosina 2000–2014 valmistuneiden maistereiden sijoittuminen työelämään. ABSTRACT Laine, A. P. The questionnaire was delivered to all of the MSSc graduates from 2000–2014 (n=191), whose contact information was available (n=113). However, the respondents did not think academic success to be of great significance. PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto. The respondents considered the following to be the most important factors affecting employability: work experience, performance at job interviews, and the internship position held during the study period. The typical value of an average gross salary was 2,500–3,300 euros per month. Työelämän ulkopuolella olevien joukko koostui opiskelijoista (n=3), työttömistä (n=3), vanhempaintai virkavapaalla olevista (n=3) ja luokkaan muu kuuluvista (n=3). Furthermore, the study investigates the graduates' salary size, factors affecting employability, and opinions about the content of the degree programme. Of those respondents who were employed, 44% were working in the public sector, 27% in the private sector, and 29% in the third sector. Myös suoritetun tutkinnon merkitystä korostettiin. This study analyses how the graduates from the years 2000–2014 of the Finnish-language degree programme for the social sciences of sport have positioned themselves in working life. The importance of the completed degree was also emphasised
Liikunnan yhteiskuntatieteiden oppiaineita ovat liikuntasosiologia sekä liikuntasuunnittelu ja -hallinto. Liikuntabiologian koulutusalan pääaineet ovat biomekaniikka, liikuntafysiologia sekä valmennusja testausoppi. Työllistyvyyden käsitteellistämme yhdistelmäksi niitä yksilön kykyjä, tietoja ja taitoja, joiden avulla töitä löydetään, töissä pysytään ja työuralla edetään (CEDEFOP 2008; Tuominen 2013, 15). 2 Suomenkielisten koulutusohjelmien ohella liikunnan yhteiskuntatieteellistä koulutusta tarjotaan englanninkielisessä Sport Management and Health Promotion -maisteriohjelmassa. Vielä 1990-luvulla yliopistossa saatu tietyn alan osaaminen oli keskiössä työnantajien palkkauskriteereissä, mutta sittemmin esiin ovat entistä voimakkaammin nousseet yleiset työelämätaidot (Harvey 2005). Tutkimus tarjoaa koulutuksesta vastuussa oleville tahoille tärkeää tietoa, jonka avulla koulutusta voidaan tulevaisuudessa kehittää siten, että se loisi mahdollisimman hyvät edellytykset työllistyä monipuolisiin liikunta-alan tehtäviin ja suoriutua niistä menestyksekkäästi. Ilmanen 2015, 19–20.) Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan ohella liikunta-alan koulutusta tarjoavat Suomessa urheiluopistot ja ammattikorkeakoulut (esim. Työuralla tarkoitamme yksilön aiempaa työhistoriaa, elämänmittaista palkkatyösuhteiden sarjaa. Personal Trainer -koulutus). Lisäksi tiedekunnassa järjestetään terveystieteiden koulutusta. Koulutuksen 1 Koulutusohjelman ja koulutusta järjestävän laitoksen nimet ovat vuosien saatossa vaihdelleet. Suomessa liikunnasta ja urheilusta saa elantonsa suoraan arviolta noin 25 000 henkilöä. Lisäksi tutkitaan valmistuneiden palkkaa, työllistyvyyteen sekä työssä tarvittavien tietojen ja taitojen oppimiseen vaikuttavia tekijöitä ja näkemyksiä koulutusohjelman sisällöistä. Esimerkiksi kaikista 1990-luvulla pääaineoikeuden saaneista opiskelijoista (n=164) on valmistunut maistereiksi 89 prosenttia. Vuorinen-Lampila 2014). Tuominen 2012). Pääoppiaineina olivat liikuntasosiologia sekä liikuntasuunnittelu ja -hallinto. Professiotutkinnon suorittaneilla siirtyminen työmarkkinoille sujuu pääasiassa helpommin ja nopeammin kuin generalistialoilla (Tuominen, Rautopuro & Puhakka 2011). Liikuntatieteellinen yliopistokoulutus suomessa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta on Suomen ainoa yliopistotasoinen liikuntatieteiden koulutusyksikkö. Liikunta-alalla kilpailua lisää valtion ja kuntien tarjoamien työpaikkojen vähentyminen sekä korkeasti koulutettujen määrän lisääntyminen. Kolmanteen sektoriin luetaan voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, esimerkiksi suurin osa liikuntaja urheiluseuroista sekä liikuntaa organisoivat vapaaehtoisjärjestöt. Koulutusohjelmasta kiinnostuneille, siinä opiskeleville ja sieltä valmistuville tutkimus kertoo muun muassa sen, minkälaisiin työtehtäviin koulutuksen myötä voi hakeutua ja minkälaista osaamista työelämässä tarvitaan. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa suoritettavista tutkinnoista liikunnanja terveystiedon opettajat ovat tyyppiesimerkkejä professiotutkinnoista. Syyskuussa 2012 liikuntatieteiden laitoksen nimi vaihtui liikuntakasvatuksen laitokseksi. 61 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnan yhteiskuntatieteilijät työmarkkinoilla JOHDANTO Liikunta-ala tarjoaa moninaisia työllistymismahdollisuuksia. Tutkimuksen kannalta keskeisiä käsitteitä ovat työ, työllistyminen, työllistyvyys ja työura. (Vehmas 2015, 186.) Kilpailu työpaikoista on kuitenkin muiden alojen tapaan kovaa. Liikunnan yhteiskuntatieteiden osalta vastaavat lukemat olivat 615 ja 14. Vuoden 2005 alusta liikunnan sosiaalitieteiden laitos ja liikuntakasvatuksen laitos yhdistettiin liikuntatieteiden laitokseksi. Liikunnan yhteiskuntatieteiden ja liikuntapedagogiikan koulutus sijoittuu liikuntakasvatuksen laitokselle ja liikuntabiologian koulutus liikuntabiologian laitokselle. Liikuntapedagogiikan koulutusalalla opiskellaan liikuntakasvatusta ja valmistutaan liikunnanopettajaksi. Yksityinen sektori käsittää ne henkilöt ja organisaatiot, jotka tavoittelevat taloudellista voittoa tarjoamalla liikuntaja urheilupalveluita. Kalliokoski 2015). Lisäksi ala työllistää välillisesti urheiluväline-, urheiluvaateja muun tuoteteollisuuden kautta tuhansia ihmisiä. Vuonna 2014 hakijoita oli korkeakoulujen yhteisvalinnassa 3 170 ja koulutuksen aloituspaikkoja 104. Tämä korostuu ammateissa, joissa työpaikan saanti edellyttää tarkasti määriteltyjen kelpoisuusvaatimusten täyttämistä (esim. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten liikunnan yhteiskuntatieteiden suomenkielisestä koulutusohjelmasta vuosien 2000–2014 aikana valmistuneet maisterit ovat sijoittuneet työelämään. Liikunnan yhteiskuntatieteiden koulutusohjelmassa opiskelijoiden valmistumisprosentti on erittäin korkea. Yliopisto-, ammattikorkeakouluja ammattitutkinnon suorittaneet sijoittuvat pääosin kullekin tutkinnolle tyypillisiin työtehtäviin eli tutkinnoilla on erilaiset työelämäprofiilit (ks. Minkälainen merkitys generalistitutkinnon suorittamisella sitten on. Työllistymisellä viittaamme aikaan sidottuun tapahtumaan, jolloin henkilö valitaan tiettyyn työtehtävään (ks. Liikuntabiologisen koulutuksen saaneet opiskelijat sijoittuvat muun muassa tutkimus-, valmennusja testaustehtäviin. Liikuntatieteelliset koulutusalat ovat varsin suosittuja (ks. liikunnanohjaajan koulutus), ammattioppilaitokset (esim. Liikunta-alalla on kuitenkin runsaasti työtehtäviä, joissa ei ole tarkkoja kelpoisuusvaatimuksia ja siten eri koulutustasoilla osaamistaan kartuttaneet kilpailevat samoista työpaikoista. Professioaloilta valmistuneet tietävät kohtuulliseen tarkkaan, minkälaisiin työtehtäviin koulutus antaa pätevyyden, kun taas generalistialat eivät suoraan kouluta mihinkään tiettyyn ammattiin (Puhakka, Rautopuro & Tuominen 2008). Koulutusohjelmasta valmistuvilla maistereilla on akateemisen asiantuntijan valmiudet työskennellä liikunta-alan hallinto-, tutkimusja johtotehtävissä. Liikuntajärjestelmän kokonaisuus on tapana jäsentää sektoreittain. Koulutusta järjestävän laitoksen nimi oli vuosina 1971–1986 liikuntasuunnittelun laitos ja vuosina 1986–2004 liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Julkiseen sektoriin katsotaan kuuluviksi ensi sijassa valtion-, alueja kunnallishallinnon toimijat. Kalliokoski (2015) kysyykin aiheellisesti Liikunta & Tiede -lehden pääkirjoituksessa, löytyykö kaikille liikuntatieteilijöille töitä. Tiedekunnassa on kolme liikuntatieteellistä koulutusalaa: liikuntapedagogiikka, liikuntabiologia ja liikunnan yhteiskuntatieteet 1 . Tutkimuksen kohteena oleva työn muoto on palkkatyö. Liikunnan yhteiskuntatieteiden ja liikuntabiologian tutkinnot ovat generalistitutkintoja. 2 Yhteisvalinnan lisäksi koulutukseen kelpuutetaan erillisvalinnan kautta vuosittain 0–5 hakijaa, joilta edellytetään vähintään kandidaatintutkintoa. Tämä näkyy osaltaan siinä, että samalla koulutuksella voidaan sijoittua hyvin erilaisiin tehtäviin (Puhakka 2011). liikuntaneuvojan koulutus) sekä kansanopistot ja liikunta-alan yritykset (esim. Tämä auttaa hahmottamaan myös liikunnan yhteiskuntatieteiden koulutusohjelmasta valmistuneiden sijoittumista työmarkkinoille. liikunnanopettaja). Liikunnan yhteiskuntatieteiden yksikkö aloitti toimintansa 1970-l uvun alussa liikuntahallinnon koulutusohjelmalla. Koulutuksen merkitys työllistyvyyteen Suoritettavat tutkinnot voidaan yleisesti jakaa professioja generalistitutkintoihin (Tuominen, Rautopuro & Puhakka 2011). Lisäksi liikunnan yhteiskuntatieteiden suomenkieliseksi maisteriopiskelijaksi on mahdollista hakea Kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelman kautta.. (Ks. Vuonna 2009 liikuntasosiologian ja liikuntasuunnittelun ja -hallinnon pääaineet sulautuivat liikunnan yhteiskuntatieteiden pääaineeksi
Sainio 2011). Tuominen 2013, 22–26.) Nykyisin sijoittumisja uraseurantakyselyjä toteutetaan säännöllisesti. Työurat ovatkin nykyisin varsin pirstaleisia. Vastaavantyyppistä kritiikkiä yliopistotason kyselyjä kohtaan on esittänyt Vuolle (2013, 9–10), joka on rajannut tutkimuskohteekseen vuosina 1984–2008 valmistuneiden liikuntaja terveystieteiden maistereiden sekä työelämässä toimivien liikunnanohjaajien urakehityksen. Täsmällisempi oppiainekohtainen tiedonkeruu edellyttää toisentyyppistä tutkimusta. Liikunnan yhteiskuntatieteiden maistereita on mukana 51. Toisaalta on syytä myös muistaa, että koulutus avaa kyllä mahdollisuuksia työllistymiseen, mutta ei vielä takaa sitä (Tomlinson 2008; Tuominen 2012; Yorke 2005). Ylempien korkeakoulututkintojen määrä on Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana lisääntynyt huomattavasti ja samalla akateeminen työttömyys on noussut ennätyslukemiin (Tuominen, Rautopuro & Puhakka 2011). Liikunnan yhteiskuntatieteiden ja liikuntapedagogiikan koulutus tapahtuu samalla liikuntatieteiden laitoksella, ja laitokselta valmistuneita tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Liikuntatieteellisestä tiedekunnasta valmistuneiden sijoittumista työmarkkinoille on tutkittu osana Jyväskylän yliopiston työelämäpalveluiden toteuttamia yliopistosta valmistuneiden sijoittumisja uraseurantakyselyjä. Allen & van der Velden 2007). Tutkimusasetelmamme näkökulmasta aineistojen ongelmat ovat samoja kuin Jyväskylän yliopiston työelämäpalveluiden sijoittumistutkimuksessa. Uraseurantakyselyssä tutkitaan pidemmällä aikavälillä työurien kehitystä. Heitä tarkastellaan muilta oppialoilta valmistuneiden maistereiden tapaan tuloksissa erikseen. Samalla yliopistojen opiskelijamäärät kasvoivat ja yliopistoissa perustettiin yksiköitä, joiden yhdeksi tehtäväksi annettiin valmistuneiden työelämään sijoittumisen seuranta. Vielä ennen 1990-luvun taloudellisia lamavuosia korkeakoulutus saattoi taata työpaikan löytymisen, mutta nykyisin se lähinnä mahdollistaa varteenotettavien työhakemusten laatimisen. Tämän tehtyämme havaitsimme kuitenkin muita puutteita: vastausprosentti on alhainen ja kyselyyn vastanneiden työttömien määrä marginaalinen. Jyväskylän yliopisto ja siten myös aineistovuosina valmistuneet liikuntatieteiden maisterit ovat molemmissa tutkimuksissa mukana. Vuolle 2010). Yhä useampi opiskelija suhtautuu yliopisto-opiskeluun välineellisesti tavoitellen ainoastaan työmarkkinoilla tarvittavia pätevyyksiä (Kivinen 2003; Puhakka, Rautopuro & Tuominen 2008). Puhakan ja Tuomisen aineistossa liikuntatieteiden maistereiden määrä on 32, Korhosen ja Sainion aineistossa 46. Liikuntatieteiden maistereiden työllistymisen tutkimus Korkeakoulutuksen ja työelämän kytkentöihin pureutuva tutkimus on lisääntynyt Suomessa 1990-luvulta lähtien merkittävästi. Aarresaari on tehnyt valtakunnallisia uraseurantakyselyjä. Sijoittumiskyselyt lähetetään valmistuneille noin vuoden päästä valmistumisesta. Vuolteen (2013) tutkimuksessa huomioidaan sekä koulutusettä ammattiura ja sitä voidaankin pitää kattavimpana liikuntatieteiden maistereiden työhön liittyvänä tutkimuksena. Kun työmarkkinoille alkoi tulla enemmän valmistuneita kuin heille riitti työpaikkoja, alkoivat työnantajat vaatia entistä enemmän, ja valmistuneella täytyi tutkinnon lisäksi olla muitakin ominaisuuksia (Puhakka 2011). Tutkimusaineiston koko on 332 maisteria (vastausprosentti 56), joista liikuntatieteiden kategorioihin sijoittuu 183 maisteria ja terveystieteiden kategorioihin 149 maisteria. Aineiston ongelmaksi koimme myös aineistonkeruussa käytetyn lomakkeen yleisluonteisuuden. Määrä oli kasvanut vuodessa yli 16 prosenttia. Tämä on seurausta työmarkkinoiden muutoksesta. esim. Puhakan ja Tuomisen (2011) toimittaman tutkimusraportin aineisto muodostuu 16 yliopistosta vuonna 2003 valmistuneista maistereista (n=6692 ja vastausprosentti 54). Suomi on ollut molemmissa hankkeissa mukana Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen (RUSE) johdolla, mikä on mahdollistanut aineiston tarkastelun suomalaisnäkökulmasta (ks. Lees 2002; Tomlinson 2008). Saatuamme Jyväskylän yliopiston työelämäpalveluiden aineiston tutustuttavaksi selvisi, että eri oppiaineista valmistuneita on myös mahdollista tarkastella erikseen. Niin kauan kuin yliopistosta valmistuneita oli vähän, oli myös työllistyminen ymmärrettävästi helpompaa. Kukaan vastanneista ei ilmoittanut olevansa työtön tai lomautettu. Tuoreempi ja laajempi näistä on REFLEX, joka koostuu 15 Euroopan maassa ja Japanissa toteutetusta kyselystä, johon vastasi yhteensä noin 40 000 korkeakoulutuksesta vuosina 1999–2001 valmistunutta viisi vuotta valmistumisensa jälkeen (ks. Koulutuksen merkitystä ei kuitenkaan voi vähätellä. Tutkimus on jatkoa vuonna 2010 valmistuneelle liikunnasta väitelleiden tohtorien urakehityksen tutkimukselle (ks. Koska toinen on professiotutkinto ja toinen generalistitutkinto, sijoittuminen työelämään vaihtelee suuresti ja eroja lienee myös työllistymisessä. (Akava s.a.) Huomionarvoista on myös, että monilla työllistyneillä töiden jatkuminen on epävarmaa. Näistä 51 eli 42 prosenttia vastasi vuoden 2013 lopulla työelämäpalveluiden sijoittumiskyselyyn. Tutkimukset osoittavat, että mitä korkeampi koulutustaso, sitä alhaisempi työttömyys (Myrskylä 2010, 22). Vuonna 2014 korkeasti koulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akavan jäsenliittojen työvoimasta määräaikaisessa kokoaikatyössä työskentelevien osuus oli noin kymmenes (Akavaaka – syksy 2015, 6–7). Mittavimpia Euroopassa toteutettuja työelämään sijoittumiseen kohdistuvia tutkimusprojekteja ovat toistaiseksi olleet lyhenteillä CHEERS (Careers after Higher Education: a European Research Study) ja REFLEX (Research into Employment and professional FLEXibility) tunnetut hankkeet. Työelämäpalvelut s.a.) Tämän tutkimuksen näkökulmasta kyselyjen pohjalta laadittujen raporttien ongelma on, että laitoksien oppiaineita ei eroteta niissä toisistaan. Toisaalta tutkimus sisältää myös vertailukelpoisia tuloksia, joita käsittelemme omia tutkimustuloksia esitellessämme. (Ks. Kivinen & Nurmi 2008; Kivinen, Nurmi & Kanervo 2002; Kivinen, Nurmi & Salminiitty 2000). 62 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnan yhteiskuntatieteilijät työmarkkinoilla merkitystä onkin tutkimusten mukaan työllistyvyyskeskustelussa ylikorostettu (ks. Liikuntatieteiden eri koulutusaloilta valmistuneiden maistereiden. Tutkimuksessa käytetty mittari on tiedekunnan kaikilta oppialoilta valmistuville kohdistuvana yleisluonteisempi kuin tätä tutkimusta varten laadittu ja myös tutkimuksen aikajänne poikkeaa tästä tutkimuksesta. Vuonna 2003 valmistuneet liikuntatieteiden maisterit olivat ensimmäisen viiden vuoden aikana olleet koulutusta vastaavassa työssä keskimäärin 4v ja 5 kk (kaikki alat 4v 3kk), heillä oli ollut tuossa ajassa keskimäärin 2,8 työsuhdetta (kaikki alat 4,0) ja heistä 21 prosentilla oli ollut vähintään yksi työttömyysjakso (kaikki alat 35 %) (ks. Lisääntymiseen vaikutti olennaisesti 1990-luvun taloudelliset lamavuodet, joiden myötä työpaikkoja katosi ja myös korkeakoulutettujen työllistyminen vaikeutui. Ne sisältävät siirtymiä työpaikasta toiseen sekä työstä koulutukseen ja toisin päin (Karjalainen 2010, 15), ja myös työttömyysjaksot ovat entistä tyypillisempiä koulutuksesta ja taustasta riippumatta (Viitala 2007, 19). On myös havaittu, että valmistuneilla on kouluttamattomia suurempi todennäköisyys omata tiettyjä työnantajien arvostamia yleisiä ominaisuuksia, kuten kykyä oppia uutta ja tottua muutoksiin (Harvey 2005). Otetaan esimerkiksi vuosi 2012, jolloin liikuntatieteellisestä tiedekunnasta valmistui 121 liikuntatieteiden maisteria. esim. Jyväskylän yliopiston työelämäpalvelut on osa Suomen akateemisten rekrytointipalveluiden muodostamaa Aarresaari-verkostoa. Korhosen ja Sainion (2006) käyttämä aineisto puolestaan koostuu yhdeksästä monialayliopistosta vuonna 2000 valmistuneista maistereista (n=4536 ja vastausprosentti 58). Työja elinkeinoministeriön työttömyystilastojen mukaan korkeasti koulutettuja työttömiä oli huhtikuussa 2015 yli 45 000. Tomlinson (2008) karrikoi muutosta luonnehtien, että ennen yliopistotutkintoon sisältyviä taitoja opiskeltiin, jotta osattaisiin tehdä töitä; nykyisin opiskellaan, jotta saataisiin töitä. (Ks
Vastausprosentti ja muut luotettavuuden osatekijät huomioiden tutkimuksen kokonaisluotettavuutta voidaan pitää erinomaisena. (Hartonen & Ojala 2014, 85–93.) Liikunnan yhteiskuntatieteiden koulutusohjelmasta valmistuneiden maistereiden työllistymistä on tutkittu kolmessa, noin kymmenen vuoden välein valmistuneessa, pro gradu -tutkielmassa (Ilmola 2015; Lahti 1997; Niemelä 2006). vanhempainja virka. Nykyinen työsuhde Työelämässä olevista vastaajista 70 prosenttia ilmoitti työskentelevänsä liikunta-alan työtehtävissä ja 30 prosenttia jollakin muulla alalla. Tutkimus asemoituu osaksi yhteiskuntatieteellistä koulutustutkimusperinnettä, yhden tarkasti rajatun alaryhmän tutkimukseen keskittyen. Vastaajista 60 prosenttia oli valmistunut 2000-luvun puolella, ja loput 40 prosenttia oli saanut opintonsa päätökseen 2010-luvun aikana. esim. On kuitenkin syytä huomata, että koska kyseessä on kokonaistutkimus, ovat myös havaitut erot todellisia, vaikkei tilastollisen merkitsevyyden taso ylittyisikään. Lahden (1997) ja Niemelän (2006) tutkimustuloksia tarkastelemme artikkelimme tulososiossa käymällä dialogia niiden kanssa. Opinnot oli aloitettu vuosina 1977–2011, ja valmistumisajankohta oli tutkimuksen kohdejoukon rajauksen mukaisesti vuosien 2000 ja 2014 välillä. Verrattuna vuoden 1997 (Lahti 1997, 37) ja 2004 (Niemelä 2006, 59) vastaaviin tuloksiin työllisyystilanne ei ole juurikaan muuttunut, koska molemmissa tutkimuksissa työelämässä olevien osuus oli noin 90 prosenttia. Työelämässä oleviksi käsitettiin tässä työja virkasuhteessa olevat sekä yrittäjät. Tuomi & Sarajärvi 2009, 103, 108.) TULOKSET Taustatiedot Kyselyyn vastaajista (n=87) naisia oli 71 prosenttia ja miehiä 29 prosenttia. Kattavimmin ajantasaista tietoa liikunnanopettajien työllistymisestä tarjoaa Similän ja Simolan (2013) pro gradu -tutkielma, jossa on työtyytyväisyyden ohella selvitetty liikunnanopettajien suuntautumista työmarkkinoille. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimuksen kohderyhmänä olivat liikunnan yhteiskuntatieteiden suomenkielisestä koulutusohjelmasta vuoden 2000 alusta vuoden 2014 lokakuuhun mennessä valmistuneet maisterit. Korkea vastausmotivaatio näkyi erityisesti avoimissa kysymyksissä, joihin oli vastannut yli kolme neljästä vastaajasta. Vastaajat olivat syntyneet vuosina 1965–1989 ja heidän keski-ikänsä tutkimusajankohtana oli 34,5 vuotta. Otoksen sukupuolijakauma mukailee perusjoukkoa (p=.22). Kaikilla vastanneilla oli kokemuksia paitsi opiskelusta myös työelämästä, mikä lienee vaikuttanut vastausmotivaatioon myönteisellä tavalla. Sen sijaan 2010-luvulla valmistuneiden osuus vastanneista on korostunut suhteessa perusjoukkoon (p=.009). Aineiston analyysi pohjautui kuvailuun, vertailuun ja tulkintaan prosenttiosuuksien, frekvenssien ja ristiintaulukointien avulla. Jäljelle jäävä kymmenesosa sijoittui luokkaan muu (esim. Liikuntabiologian opiskelijoiden työllistymistä tarkastellaan osana Vuolteen (2013) tutkimusta, mutta yhtään liikuntabiologian opiskelijoiden työllistymiseen keskittyvää tutkimusta ei ole julkaistu. Määrä on suurista aineenopettajaryhmistä musiikin jälkeen (83 %) toiseksi pienin. Vastausprosentiksi muodostui siten 82,9. Mäkelä, Huhtiniemi & Hirvensalo 2013; Nupponen ym. Varteenotettavin on Mäkelän (2014) väitöstutkimus, jossa on selvitetty liikunnanopettajien työtyytyväisyyttä, ammatinvaihtoa ja ammatinvaihtoaikeita. Tämä tutkimus pohjautuu samaan aineistoon. 2000). Kyseessä on kokonaistutkimus, koska se kattaa koko perusjoukon. Työelämän ulkopuolella olleet olivat opiskelijoita (n=3), työttömiä (n=3), vanhempaintai virkavapaalla olevia (n=3) sekä luokkaan muu (n=3) kuuluvia. Esimerkiksi yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n vuoden 2014 työmarkkinatutkimuksen mukaan yhdistyksen työmarkkinoilla olevista jäsenistä oli työttömänä noin seitsemän prosenttia (Lehtonen s.a.). Kaikkiaan yritettiin tavoittaa 113 valmistunutta. Palautuneet kyselylomakkeet oli pääosin täytetty huolellisesti, joskin seitsemän vastaajaa oli jättänyt kyselyn kesken. (Similä & Simola 2013, 48–50.) Liikunnanopettajien hyvistä työmahdollisuuksista kertoo myös se, että perusopetuksen ja lukiokoulutuksen liikunnanopettajista vain 85 prosenttia on muodollisesti kelpoisia. Liikuntabiologian maistereiden valmistumisesta ja työelämään sijoittumisesta on vuonna 2008 valmistunut yksi julkaisematon selvitys, jonka aineisto koostuu laitokselle vuosina 1995–2001 opiskelijoiksi hyväksytyistä. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin 0,05:n merkitsevyystasoa. Valtaosa tutkimuksista on kuitenkin opinnäytetöitä. Toisaalta, vaikka liikunnanopettajien työtä on tutkittu melko runsaasti, pääpaino on koulutusja työtyytyväisyyskyselyissä; työllistymisen tutkimus on jäänyt sivuosaan. 63 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnan yhteiskuntatieteilijät työmarkkinoilla työhön keskittyviä tutkimuksia on tehty selvästi eniten liikunnanopettajien osalta. Selkeä muutos on nähtävillä, kun lukuja verrataan kahden edeltäneen vuosikymmenen vastaaviin: 1990-luvun puolivälissä vain noin kymmenen prosenttia valmistuneista toimi jollakin muulla kuin liikuntaalalla (Lahti 1997, 39) ja 2000-luvun puolivälissä osuus oli noin 15 prosenttia (Niemelä 2006, 66). Tutkielman mukaan liikunnanopettajien työllistymismahdollisuudet ovat hyvät. Joukkoon mahtuu yksittäisiä alan oppikirjoissa ja ammattilehdissä julkaistuja artikkeleita (ks. Tilastollista testausta käytettiin havaittujen erojen suuruusluokan arviointiin. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, jota pilotoitiin sekä koulutusohjelmasta valmistuneilla että siinä opiskelevilla. Heistä tavoitettiin 105, joista kyselyyn osallistui yhteensä 87. Palkkausta koskevat testaukset tehtiin Kruskal-Wallisin epäparametrisille muuttujille tarkoitetulla varianssianalyysilla. Vuolle (2013, 5) kirjoittaa tutkimuksensa saatesanoissa, että monet koulutusja työuraa koskevat kysymykset kaipaavat jatkossa syvempää tarkastelua. Kyselylomake koostui kolmesta osiosta, joissa selvitettiin valmistuneiden taustatietoja, nykyistä työsuhdetta ja koko työuraa. (Ks. Niitä on pelkästään 2000-luvun aikana valmistunut pitkälti toistakymmentä. Nämä ovat vastaajille arkisia ja omakohtaisia asioita, joten heillä voidaan olettaa olleen selkeitä näkemyksiä tutkittavista ilmiöistä. Tilastolliset analyysit suoritettiin SPSS-ohjelman (Statistical Package for the Social Sciences) versiolla 22. Avointen kysymysten analyysi tehtiin aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin periaatteita mukaillen. Prosessi sisälsi kolme päävaihetta, jotka olivat aineiston pelkistäminen, aineiston ryhmittely sekä kokoavien käsitteiden luominen. Linkki sähköiseen kyselylomakkeeseen lähetettiin marras-joulukuussa 2014 sähköpostin tai facebookin välityksellä kaikille niille kohderyhmäläisille, joiden yhteystiedot saatiin selville. Kyselyhetkellä työelämässä oli 86 prosenttia (n=75) vastaajista. Heitä oli ajanjaksossa 191. Aineiston vastaavuutta perusjoukkoon tarkasteltiin Khii-toiseen yhteensopivuustestin avulla. Työelämässä olevista vastaajista 68 prosenttia oli työsuhteessa, 16 prosenttia virkasuhteessa ja kuusi prosenttia yrittäjinä. Liikunnan yhteiskuntatieteilijöiden työllisyyslukemat ovat suurin piirtein samoja kuin muillakin yhteiskuntatieteilijöillä. Laadullisen analyysin avulla tutkittavasta ilmiöstä pystyttiin muodostamaan kuvaus tiivistetyssä ja yleisessä muodossa. Näistä tuoreimmassa on hyödynnetty kattavaa aineistoa 2000-luvun aikana koulutusohjelmasta valmistuneista. Vastavalmistuneista liikunnanopettajista (n=110) reilusti yli puolet (61 %) sai yli kuusi kuukautta kestävän työsuhteen valmistumisen jälkeen alle kuukaudessa. Tutkimuksemme pyrkii vastaamaan haasteeseen liikunnan yhteiskuntatieteilijöiden osalta
Vastaajien ammattinimekkeiden kirjo oli moninainen. Julkisen sektorin työnantajiksi luettiin kunta/kuntayhtymä, valtio, yliopisto/korkeakoulu sekä jokin muu julkisen sektorin yksikkö. Taulukon vasemmassa sarakkeessa esitellään ammattinimikkeiden pääluokat (suluissa luokan prosentuaalinen osuus) ja taulukon oikeassa sarakkeessa pääluokkiin sisältyvät ammattinimikkeet (suluissa vastaajien lukumäärä). Muilla aloilla työskentelevien palkat olivat korkeammat kuin liikunta-alalla työskentelevien (p=.001). (Taulukko 2.) Huomionarvoista on, että jokaisen viiden suurimman ammattinimikepääluokan työntekijöitä sijoittui niin julkiselle, yksityiselle kuin kolmannellekin sektorille. Vastaajien ammattinimikkeet (n=71) Sektori 1997 2004 2015 2015 Miehet 2015 Naiset Julkinen 67 % 55 % 44 % 26 % 50 % Kolmas 19 % 23 % 29 % 32 % 28 % Yksityinen 14 % 22 % 27 % 42 % 22 % Yhteensä 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % TAULUKKO 1. Lahti 1997, 37–38; Niemelä 2006, 59). Ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä (p=.123). Suosituksen alapuolelle palkka jäi noin viidenneksellä vastaajista. Yli 80 prosenttia koki, että heidän työhönsä sisältyi melko paljon tai paljon tietyn alan asiantuntijuutta vaativia tehtäviä sekä suunnittelu-, kehittämisja selvitystehtäviä. Kolmannen sektorin työnantajien eli yhdistysten, järjestöjen ja säätiöiden palveluksessa työskenteli 29 prosenttia. Vastaajilta kysyttiin kuukauden bruttopalkkaa, joka sisälsi palkkaan kuuluvat lisät ja luontoisedut. Pääkaupunkiseudulta (Helsinki, Espoo ja Vantaa) oli nykyisen työpaikkansa löytänyt 41 prosenttia ja Keski-Suomen alueelta 26 prosenttia. Päällikköja johtotehtävissä työskenteli vajaat 40 prosenttia vastaajista. Yksityisellä sektorilla palkat olivat keskimäärin korkeammat kuin julkisella ja kolmannella sektorilla (p=.02). Tyypillisin palkkahaarukka oli 2 500–3 300 euroa kuukaudessa (32 %) ja toiseksi tyypillisin 3 300–4 100 euroa kuukaudessa (25 %). Nimikkeet on ryhmitelty taulukkoon 2 yhdeksään pääluokkaan. Viransijaisten ja osa-aikaisten osuus oli yhteensä vajaat seitsemän prosenttia ja muiden vajaat kolme prosenttia. Naisista suhteessa suurin osa sijoittui tyypillisimpään palkkahaarukkaan (naiset 39 %, miehet 11 %) ja miehistä suhteessa suurin osa tätä yhtä palkkahaarukkaa ylemmäksi (miehet 37 %, naiset 22 %). 64 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnan yhteiskuntatieteilijät työmarkkinoilla Ammattinimikkeiden pääluokat (%) Ammattinimikkeet (suluissa vastaajien lukumäärä) Päälliköt (23 %) liikuntapäällikkö (3), vapaa-aikapäällikkö, suunnittelupäällikkö, projektipäällikkö, koulutuspäällikkö, nuorisopäällikkö, palvelupäällikkö, asiakaspäällikkö, tapahtumapäällikkö, aluemyyntipäällikkö (2), viestintäpäällikkö, viestintä ja yhteyspäällikkö, yksikön päällikkö Johtajat (15 %) johtaja, hyvinvoinnin edistämisen johtaja, vapaa-aikatoimenjohtaja, toiminnanjohtaja, toimitusjohtaja (2), asiakkuusjohtaja (3), myyntijohtaja, events and meetings executive Tutkijat ja yliopiston toimihenkilöt (15 %) tutkija (6), tutkijatohtori, projektitutkija, tohtorikoulutettava, amanuenssi (2) Suunnittelijat (11 %) suunnittelija (3), erikoissuunnittelija (3), liikuntasuunnittelija (2) Koordinaattorit (9 %) koordinaattori, projektikoordinaattori (2), terveyskoordinaattori, tapahtumakoordinaattori, ohjelmakoordinaattori Opettajat, ohjaajat ja valmentajat (6 %) liikunnan ja terveystieteiden lehtori, ohjaaja, futsalvalmentajakouluttaja, valmentaja Neuvokset, tarkastajat ja sihteerit (6 %) kulttuuriasiainneuvos, nuorisotoimen ylitarkastaja, ulkoasiainsihteeri, taloussihteeri Konsultit ja managerit (4 %) event consultant, games operations manager, marketing manager Muut (11 %) projektityöntekijä, toimittaja, seuratoiminnan asiantuntija, yhteysvastaava, tuottaja, yrittäjä, korvausneuvoja, turvatarkastaja TAULUKKO 2. Euromäärät oli jaettu kahdeksaan palkkahaarukkaan. 2014). Myös viestinnän osuus oli suuri, sillä noin 60 prosenttia vastasi sitä sisältyvän. Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä sukupuolella ja palkalla ei ollut. Kaikki palkkahaarukat 1 200–1 700 eurosta yli 7 000 euroon olivat edustettuna. Tutkijoiden ja yliopiston toimihenkilöiden osuus oli noin 15 prosenttia, suunnittelijoiden 11 prosenttia ja koordinaattorien yhdeksän prosenttia. Vuolteen (2013, 37) tutkimuksessa liikunnan yhteiskuntatieteilijöiden keskimääräinen kuukausiansio oli 3 299 euroa. Työelämässä olevista vastaajista 44 prosenttia työskenteli julkisella sektorilla. Valmistuneiden sijoittuminen työmarkkina sektoreittain eri vuosikymmeninä (%) vapaa). Toisaalta ylimpään palkkahaarukkaan sijoittuneet olivat naisia. Naiset sijoittuivat suhteessa miehiä enemmän julkiselle sektorille ja miehet suhteessa naisia enemmän yksityiselle sektorille. Kyselyssä selvitettiin työelämässä olevien vastaajien palkkausta heidän päätyössään. Yksityisellä sektorilla, joko omassa yrityksessä tai jossain muussa yksityisessä yrityksessä, työskentelevien osuus oli 27 prosenttia. Taulukko 1 ilmentää työmarkkinasektoreiden välillä tapahtunutta muutosta parin viime vuosikymmenen aikana (ks. Ammattinimikekysymykseen vastasi 71 henkilöä. Työsuhde oli vakinainen 68 prosentilla ja määräaikainen 23 prosentilla. Liikunnan yhteiskuntatieteiden maistereille määritellyn vähimmäispalkkasuosituksen mukaan tulisi alalta valmistuneen maisterin ansaita vähintään 2 700 euroa kuukaudessa ja pääkaupunkiseudulla noin 500 euroa enemmän (Luomanmäki ym. Vuoden 2015 osalta taulukossa esitetään lisäksi naisten ja miesten sijoittuminen eri sektoreille, sillä kyseisen muuttujan osalta sukupuolten väliset erot olivat prosentuaalisesti suurimpia. Heillä oli peräti 53 erilaista ammattinimikettä. (Taulukko 1.) Suurin osa vastaajien työpaikoista sijaitsi Uudellamaalla ja KeskiSuomessa. Aiemmin tutkintonsa suorittaneet saivat enemmän palkkaa kuin myöhemmin valmistuneet (p=.09). Tulokset ovat samankaltaisia Vuolteen (2013, 35) tutkimuksen kanssa, jonka mukaan 67 prosentilla liikunnan yhteiskuntatieteilijöistä työsuhde oli vakinainen, 14 prosentilla määräaikainen ja kahdeksan prosenttia toimi yrittäjinä. Vaikka julkinen sektori työllistää edelleen eniten liikunnan yhteiskuntatieteiden koulutusohjelmasta valmistuneita, ovat erot suhteessa kolmanteen ja yksityiseen sektoriin vuosien varrella kaventuneet. Vastaajia pyydettiin arvioimaan eri työtehtäväkokonaisuuksien osuutta heidän nykyisessä työssään viisiportaisella asteikolla (1=ei sisälly…5=sisältyy paljon)
Suullista esitystaitoa ja kirjallista ilmaisutaitoa piti yli 80 prosenttia melko tai erittäin tärkeänä. Toisaalta, koska kyse on generalistitutkinnosta, koulutusohjelma toimii tässä merkityksessä, kuten on ajateltukin. Heikentyneen taloustilanteen ja julkisella sektorilla tehtyjen supistusten myötä tulos on odotettu. Liikunnan yhteiskuntatieteilijöiden yleinen työllisyysaste on heikentyneestä taloustilanteesta huolimatta säilynyt suunnilleen ennallaan, mutta muulla kuin liikunta-alalla työskentelevien määrä on lisääntynyt. Vastaajista 68 prosenttia ilmoitti, ettei ollut valmistumisensa jälkeen ollut työttömänä kuukauttakaan. Yli kymmentä työpaikkaa oli hakenut alle viidennes. Vastaajista 82 prosenttia oli siirtynyt valmistumisen jälkeen työelämään ilman työttömyyskuukausia. Heiltä kysyttiin, kuinka helppoa tai vaikeaa olisi löytää koulutusta ja työkokemusta vastaavaa, joko vakituista tai määräaikaista työtä. 65 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnan yhteiskuntatieteilijät työmarkkinoilla työhön paljon. Heistä 70 prosenttia piti kielija viestintäopintoja sekä liikunnan talouteen liittyviä opintoja hyödyllisinä tai erittäin hyödyllisinä. Opetussuunnitelmauudistusten myötä koulutukseen on pyritty lisäämään yksityiselle sektorille ja yrittäjyyteen valmistavia opintoja, mutta niiden määrä on edelleen verrattain vähäinen. Vastaavasti helpoksi tai hyvin helpoksi sen koki 38 prosenttia. Kattavan pohjan kääntöpuoleksi nähtiin se, ettei suoritettu tutkinto suoraan valmista tiettyyn ammattiin. Arviomme on, että kaikille ei ole oman alan töitä tarjolla. Eniten mainintoja sai liiketaloudellisen näkökulman eli talouden, markkinoinnin, taloushallinnon sekä yrittäjyyden opintosisältöjen lisääminen koulutukseen. Vastaavasti vähiten merkitystä annettiin liikuntahistorian sekä liikunnan ja urheilun etiikan opinnoille. Työura Vastaajista 63 prosenttia oli hakenut alle viittä työpaikkaa. Myös esiintyminen työhaastattelussa ja työharjoittelupaikka nähtiin keskeisinä tekijöinä. Sittemmin koulutusohjelma on muuttunut selkeästi generalistiseksi, mutta juuret ovat jättäneet jälkensä koulutusohjelman sisältöihin. Työelämässä olevia vastaajia pyydettiin myös pohtimaan tilannetta, jossa he jäisivät nyt työttömäksi ja joutuisivat etsimään uutta työtä. Koulutuksen järjestäjät tiedostavat kehitystarpeet ja esimerkiksi. Valmistumisen jälkeiset työttömyyskaudet kestivät yhdestä kuukaudesta kahdeksaan kuukauteen keskiarvon ollessa 0,7 kuukautta. Yleisesti opintoja haluttiin viedä käytännönläheiseen suuntaan ottaen huomioon nykyisen työelämän vaatimukset. Siihen, miten vapaaehtoista liikunta-alan ulkopuolelle hakeutuminen on ollut, ei tämän tutkimuksen perusteella pystytä luotettavasti vastaamaan. Yleinen työtilanne koettiin huonoksi ja myös liikunta-alalla tarjolla olevien töiden nähtiin vähentyneen. On mahdollista, että tilanne muuttuu huonompaan suuntaan, mikäli julkisen sektorin ja järjestöpuolen supistukset jatkuvat ja liikunta-alan koulutuksen saaneiden määrä työmarkkinoilla lisääntyy. Lähes 90 prosentille oli tarjottu 1–5 työpaikkaa, kun mukaan laskettiin myös työtarjoukset, joita ei ollut otettu vastaan. Samat teemat toistuvat aiemmissa aiheesta tehdyissä tutkimuksissa (Lahti 1997, 58; Niemelä 2006, 78). Niin ikään vahvempi työelämälähtöisyys oli monien vastaajien mielestä tärkeimpiä koulutuksen kehittämissuuntia. Eniten tyytymättömyyttä herättivät etenemismahdollisuudet ja palkkaus. Koulutuksen kehittämisestä esitettiin monenlaisia näkemyksiä. Yli 60 prosenttia arvotti korkealle myös liikuntapolitiikan ja -hallinnon sekä johtamisen opinnot. Näihin osatekijöihin noin 80 prosenttia oli joko erittäin tai hyvin tyytyväisiä. Vastaajia pyydettiin pohtimaan suoritettuun liikunnan yhteiskuntatieteiden tutkintoon kuuluvien opintosisältöjen merkitystä koko työuraa ajatellen. Avointen kysymysten avulla pyrittiin jäljittämään, miten liikuntaala on vastaajien mielestä muuttunut heidän valmistumisensa jälkeen ja mihin suuntaan liikunnan yhteiskuntatieteiden koulutusta tulisi heidän mukaansa kehittää, jotta se vastaisi parhaalla mahdollisella tavalla nykypäivän työelämän vaatimuksia. Ratkaisuiksi esitettiin muun muassa työharjoittelumahdollisuuksien lisäämistä, liikunta-alan toimijoiden kanssa toteutettavia yhteistyöprojekteja, tietoisuuden välittämistä yleisestä työtilanteesta, vierailuja työpaikoilla ja valmistuneiden kutsumista puhumaan työstään. Toisaalta tulevaisuus saattaa olla myös valoisampi, sillä työja elinkeinoministeriön julkaiseman raportin mukaan liikunta-alalla on enemmän nuoria kasvuyrityksiä kuin muilla aloilla ja liikunta-ala on taloudellisesta laskusuhdanteesta huolimatta ollut useita vuosia voimakkaassa kasvussa (Kosonen 2014, 5–7). Vastaajat suosittelivat etenkin liiketalouteen, taloushallintoon ja markkinointiin liittyvien opintojen aseman vahvistamista. Kun vastaajilta kysyttiin niitä tietoja ja taitoja, joita he nykyisessä työssään tarvitsevat, yli 90 prosenttia koki organisointitaidon työssään melko tai erittäin tärkeäksi. Myös työn haasteellisuuteen ja työyhteisöön oltiin pääosin tyytyväisiä. Opintomenestyksen, sukupuolen ja iän merkitys työpaikan saamisen kannalta oli vastaajien mielestä vähäinen. Vakituisen työn löytymistä piti vaikeana tai hyvin vaikeana yli puolet. Vastaajien mukaan liikuntaalalla on tapahtunut rakennemuutoksia, supistuksia ja toimintojen tehostamista juuri taloudellisten ongelmien takia. Myös viestintään liittyviä opintoja kaivattiin lisää. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimustulokset osoittavat, että julkisen sektorin osuus liikunnan yhteiskuntatieteiden koulutusohjelmasta valmistuneiden maistereiden työnantajatahona on supistunut. Työnantajatahojen ja ammattinimikkeiden kirjo osoittaa, että samalla koulutuksella voi päätyä hyvin erilaisiin työtehtäviin. Vastaavasti yksityisen ja kolmannen sektorin osuudet ovat kasvaneet. Liikunnan yhteiskuntatieteiden koulutusohjelman käynnistymisen keskeinen motiivi on ollut kouluttaa opiskelijoita liikunta-alan julkisen sektorin työtehtäviin ja alkujaan suoritetut tutkinnot olivatkin professioluonteisia. Huomionarvoista on, että samat kaksi tekijää oli tyytyväisyyslistan pohjalla niin vuoden 1997 kuin vuoden 2004 aineistoissa (Lahti 1997, 52; Niemelä 2006, 71). Epävarmuus työmarkkinatilanteesta oli vastaajien mielestä lisääntynyt, koska liikunta-alan koulutuksen saaneita on työmarkkinoilla entistä enemmän tarjolla. Liikunta-alan työmarkkinatilanteen tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Määräaikaisen työn löytymiseen luotettiin kuitenkin enemmän, kun enää vain noin neljännes piti sitä vaikeana tai hyvin vaikeana. Kaksi kolmesta vastaajasta piti liikunnan yhteiskuntatieteiden koulutuksen parhaina puolina koulutuksen laaja-alaisuutta ja monipuolisuutta. Työttömyyttä selvitettiin myös heti valmistumisen jälkeiseltä ajalta. Lisäksi hyötyä arvioitiin olevan työnantajan tuntemisella etukäteen ja liikunnan yhteiskuntatieteiden tutkinnolla. Perusteluissa viitattiin taloudellisiin ongelmiin niin julkisella sektorilla kuin järjestöpuolella. Liikunnan yhteiskuntatieteiden koulutuksen parhaaksi puoleksi arvioitiin sen laaja-alaisuus ja monipuolisuus. Kysyttäessä vastaajilta, mitkä tekijät he arvelivat keskeisiksi tilanteissa, joissa heidät on valittu haettuihin työpaikkoihin, suurin merkitys annettiin työkokemukselle: 80 prosenttia arvioi työkokemuksella olevan paljon tai erittäin paljon merkitystä. Helpoksi tai hyvin helpoksi sen koki 15 prosenttia. Työttömyyskuukausien vaihteluväli oli yhdestä kuukaudesta 22 kuukauteen ja keskimääräinen työttömyysaika 2,2 kuukautta. Nykyisen työn osalta vastaajat olivat tyytyväisimpiä työnsä vaikuttamismahdollisuuksiin ja työolosuhteiden joustavuuteen. Painopiste on julkisen liikuntahallinnon työtehtäviin valmistavissa opinnoissa. Näiden opintojen lisäämisen tarvetta perusteltiin työelämälähtöisyydellä. Liikunta-alan muutoksen osalta vastaajat korostivat yksityisen sektorin kasvua ja kuntasektorin supistumista. Näihin osatekijöihin vain noin 40 prosenttia oli hyvin tyytyväisiä
Viitattu 23.6.2015. European Centre for the Development of Vocational Training. Aarresaari-verkoston julkaisuja. Maastricht University. CEDEFOP, 2008. Laine (toim.) Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. Viitattu 5.1.2016. Lees, D. Teoksessa: T. Koska työkokemus ja työharjoittelupaikka puolestaan nähtiin keskeisimmiksi työllistyvyyteen vaikuttaviksi tekijöiksi, opiskelijoiden on mahdollisuuksien mukaan suositeltavaa tarttua liikunta-alan käytännön työtilauksiin ja miettiä huolellisesti, millaiseen työharjoittelupaikkaan he hakeutuvat. Liikunta-ala ja sen luomat työmahdollisuudet ovat jatkuvassa muutoksessa. Liikuntaja urheilualan yrityskenttä. Säännöllisin väliajoin toistettavat tutkimukset tuottavat ajankohtaista ja tärkeää tietoa sekä valmistuville opiskelijoille että opetussuunnitelmien kehittämiselle. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. 1997. Opetushallitus, 64–93. 66 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnan yhteiskuntatieteilijät työmarkkinoilla talou teen liittyvää koulutusta on jo lisätty muun muassa käynnistämällä opetuksellinen yhteistyö Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun kanssa. & Piirainen, M. Yhteiskuntatieteilijät työelämässä. Tutkimus voitaisiin kohdistaa esimerkiksi kuntiin, liikuntajärjestöihin, urheiluseuroihin tai yksityisiin liikunta-alan yrityksiin. Ammattilaisten käsityksiä mentoroinnista työpaikalla. Graduate employability literature review. 2014. http:// www.ammattinetti.fi/artikkelit/detail/33_artikkeli;jsessionid=785F1E588463CA 1B0F001984F0BBECA9?print=true Luomanmäki, S., Torvela T., Pietilä, M. Taantuma ja työttömyys. Liikuntakasvatuksen laitos. Liikuntatieteilijät. LÄHTEET Akava. Korhonen, P. New Directions for Institutional Research 128 (1), 13–28. Näiltä potentiaalisilta työnantajilta olisi mahdollista selvittää, miten liikunnan yhteiskuntatieteiden koulutusohjelma tunnetaan sekä kartoittaa näkemyksiä niistä tiedoista, taidoista ja ominaisuuksista, joita erilaisissa työtehtävissä vaaditaan ja mitä rekrytoinnissa arvostetaan. 2015. Vähimmäispalkkasuositus yksityiselle sektorille 1.6.2014–31.3.2016. Koulutuksen seurantaraportti 2014:8. http://www.akava.fi/tyoelama/ akavalaiset_tyoelamassa/akavaaka-tilastokooste_antaa_punnittua_tietoa_akavalaisista Allen, J. 2002. 2007. European Journal of Education 35 (2), 165–177. Hartonen, M. & van der Velden, R. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 28.12.2015. Tilanne välittyy hyvin myös tämän tutkimuksen tuloksista, kun lähes 70 prosenttia vastanneista työskentelee joko Uudellamaalla tai Keski-Suomessa, pääasiassa Helsingissä tai Jyväskylässä. Turun yliopisto. nuoli.info/ohjeet-suositukset/ Myrskylä, P. Missä olet hallintolainen. Ilmanen, K. Jyväskylän yliopisto. Higher Education and Graduate Employment in Finland. http://www.akava.fi/files/15579/01_A_Tyottomat_Koko_maa.jpg Akavaaka – syksy 2015. Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston mukaan vuonna 2013 kaikkien suomalaisten kokoaikaisten palkansaajien kokonaisansioiden keskiarvo oli 3 284 euroa kuukaudessa (SVT 2015). http://qualityresearchinternational.com/esecttools/esectpubs/leeslitreview.pdf Lehtonen, T. & Kanervo, O. Pro gradu -tutkielma. 2015. Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opettajat kevätlukukaudella 2013. Monialayliopistoista vuonna 2000 valmistuneiden sijoittuminen työmarkkinoille. Tutkimuksia 1/2015, 77–98. 2006. Liikunnan yhteiskuntatieteiden koulutusohjelmasta valmistuneet maisterit ansaitsevat kuukaudessa keskimäärin saman verran kuin keskimääräinen suomalainen palkansaaja, sillä lähes 60 prosentilla vastaajista palkka sijoittui luokkiin 2 500–3 300 tai 3 300–4 100 euroa kuukaudessa. Jyväskylän yliopisto. Työmahdollisuudet eivät ole etenkään monilla akateemisilla aloilla jakautuneet alueellisesti tasaisesti (Tuominen, Rautopuro & Puhakka 2011). 2010. Teoksessa: H. s.a. 2010. Suositeltavaa on, että tämäntyyppistä yhteistyötä pystyttäisiin lisäämään ja kehittämään edelleen. Vuolteen (2013, 37) tutkimuksen perusteella eroa keskiarvoon oli vain 15 euroa (3 299 € /kk). Kosonen, H. Embedding and integrating employability. Higher education and work: a comparison of ten countries. Kivinen, O. Itkonen & A. & Salminiitty, R. Kumpulainen (toim.) Opettajat Suomessa 2013. Liikuntaliiketoiminnan ekosysteemin muutokset. Unifying higher education for different kinds of Europeans. http://www.cedefop.europa.eu/fi/events-and-projects/projects/validation-non-formal-and-informal-learning/european-inventory/europeaninventory-glossary. Viisi vuotta työelämässä. Research Centre for Education and the Labour Market. Akavan Erityisalat & Nuorisoja Liikunta-alan asiantuntijat. REFLEX. Toisaalta työuran ei kannata antaa viedä mukanaan liian varhain, sillä niin liikunta-alalla toimivat kuin muille aloille sijoit tuneetkin korostivat opintojen loppuunsaattamista ja tutkinnon merkitystä työllistyvyyteen. Liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma. The Flexible Professional in the Knowledge Society: General Results of the REFLEX Project. PE Teachers’ Job Satisfaction, Turnover, and Intention to Stay or Leave the Profession. 2000. Tämäntyyppinen tutkimus olisi myös yksi keino saada liikunnan yhteiskuntatieteiden koulutusta markkinoitua keskeisille työnantajille. 2014. Maisteriopista työuralle. Huomioiden tutkimukseen vastanneiden näkemykset ja koulutusohjelman tämänhetkiset opintosisällöt, liikunnan yhteiskuntatieteiden opiskelijoiden kannattaa sivuainevalintoja tehdessään pohtia kauppatieteiden ja viestinnän opintojen suorittamista. Laine, A. Kivinen, O., Nurmi, J. 2005. Viitattu 5.1.2014. http://www. Korkeakoulutuksesta liikunta-alan muuttuville työmarkkinoille. Tilanne on pariin viime vuosikymmeneen verrattuna pysynyt lähes muuttumattomana (Lahti 1997, 42; Niemelä 2006, 61). Karjalainen, M. 2008. Työja elinkeinoministeriön julkaisuja. Viitattu 13.7.2015. Liikuntakasvatuksen laitos. Tulos mukailee myös Vuolteen (2013, 27) tutkimustuloksia liikuntaja terveystieteilijöiden työpaikkojen alueellisen sijoittumisen osalta. 2014. & Sainio, J. Kivinen, O., Nurmi, J. Hyödyllistä olisi myös toteuttaa tutkimus, jonka kohteeksi valittaisiin ne tahot, joihin liikunnan yhteiskuntatieteistä valmistuneet maisterit pääasiassa työllistyvät. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 72. Laine (toim.) Liikunta ja urheilu yhteiskunnallisena ilmiönä. Työ ja yrittäjyys 57/2010. Lahti, R. 2003. 2015. Tem-raportteja 20/2014. Löytyykö kaikille liikuntatieteilijöille töitä. Tutkimus liikuntasosiologia tai liikuntasuunnittelu ja -hallinto pääaineinaan valmistuneiden liikuntatieteilijöiden sijoittumisesta työmarkkinoille. Liikuntapalveluiden muutos 1800-luvun lopulta 2000-luvulle. Kalliokoski, K. Arvosanojen merkitys arvioitiin sen sijaan vähäiseksi. Teoksessa: H. & Nurmi, J. 2015. Itkonen & A. Harvey, L. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 388. Viitattu 24.6.2015. Helsinki: Opetusministeriö. Studies in Sport, Physical Education and Health 208.. Keskittymää Jyväskylään selittää se, että kaupungissa toimii liikuntatieteellisen tiedekunnan ohella muitakin liikunta-alan organisaatioita, esimerkiksi Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö sekä Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus. Työ, koulutus ja osaaminen: yliopisto ja ammattikorkeakoulu yhdeksän maan eurooppalaisessa vertailussa. 2002. Tutkimuksia 1/2015, 19–37. Kivinen, O. Liikunta & Tiede 52 (2–3), 2. Ilmola, R. Liikuntaalalla työskentelevien palkansaajien keskiansiot ovat selvästi alle suomalaisten palkansaajien keskiarvon (Laine 2015, 91). Jyväskylän yliopisto. 2014. Liikunnan yhteiskuntatieteiden koulutusohjelmasta vuosina 2000–2014 valmistuneiden maistereiden sijoittuminen työelämään. Mäkelä, K. Koulutusja tiedepolitiikan osaston julkaisusarja 94. & Ojala, M-L. Tämänkaltaisia tutkimuksia on siten tarpeellista tehdä myös tulevaisuudessa. Comparative Education 39 (1), 83–103. s.a. Suomalaiset korkeakoulutetut eurooppalaisessa vertailussa
Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Laine (toim.) Liikunta ja urheilu yhteiskunnallisena ilmiönä. Teoksessa: A. Talous ja Yhteiskunta 3/2014, 42–47. 2005. Aarresaari-verkosto. Vuosina 2009–2012 valmistuneiden liikunnanopettajien työtyytyväisyys ja suuntautuminen työmarkkinoille. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työurat. Jyväskylän yliopisto. Tiedepolitiikka 37 (1), 33–42. Tuominen, V. 2013. SVT. Maistereiden työllistymisvaikeudet. & Laakso, L. Jyväskylä: PS-kustannus, 566–585. Vuorinen-Lampila, P. Tampere: Tampereen yliopistopaino, 61–86. Liikuntakasvatuksen laitos. Aarresaari-verkosto, 23–42. Liikunnan ja terveyden uralla – vuosina 1984–2008 valmistuneiden liikuntaja terveystieteiden maistereiden sekä työelämässä toimivien liikunnanohjaajien (AMK) urakehitys. Tuominen (toim.) Kunhan kuluu viisi vuotta. Viitattu 7.9.2015. Viitala, R. Liikunnanopettajiksi vuosina 1993–1996 valmistuneiden nykyinen työ, työja koulutustyytyväisyys. & Tuominen, V. Maistereiden työllistyvyys. Liikunnan ja urheilun harrastaminen. Graduate attributes and their development. Valmistumishetken työmarkkinatilanteen vaikutus maistereiden työuraan viisivuotistarkastelussa. Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2011, 5–21. (toim.) Kunhan kuluu viisi vuotta. 2013. British Journal of Sociology of Education 29 (1), 49–61. 2011. 2000. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. painos. 5. 2011. 2008. 2010. 2013. 2009. http://www.stat.fi/til/pra/ Tomlinson, M. Nupponen, H., Herva, H., Koponen, J. Vuolle, P. s.a. Teoksessa: A. 2012. Puhakka & V. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Itkonen & A. Liikunnanopettajan työ ja työtyytyväisyys. Viitattu 20.5.2015. Henkilökohtaiset ominaisuudet maistereiden työllistymisessä. Liikuntakasvatuksen laitos. Puhakka & V. Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 57. 2008. Sainio, J. 2014. Viitattu 17.9.2015. Jyväskylän yliopisto. 2006. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä 2. Tutkimus liikuntahallinnon koulutusohjelmasta valmistuneiden sijoittumisesta työelämään. & Hirvensalo, M. Tutkimuksia 1/2015, 185–200. Liikuntahallintolaisten muuttuvat pelikentät. New Directions for Institutional Research 28 (1), 41–58.. 2013. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä 7. Jaakkola, J. s.a. Similä, V. Tuominen, V. https://www.jyu.fi/yliopistopalvelut/ opintopalvelut/tep/ohjeet-laitoksille/tietopalvelut Työvoimatutkimus. & Sarajärvi A. Liikunnanopettaja (4–5), 13–16. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työurat. Yorke, M. Henkilöstöjohtaminen: strateginen kilpailutekijä. Tuominen, V., Rautopuro, J. & Puhakka, A. Työelämäpalvelut. 2011. 2015. Liukkonen & A. Vuolle, P. & Simola, V. Niemelä, K. Maistereiden työssään tarvitsemia taitoja kartoittamassa. 2011. 'The degree is not enough': students' perceptions of the role of higher education credentials for graduate work and employability. Maistereiden ylikoulutusta kartoittamassa. http://stat.fi/til/tyti/2014/13/index.html Vehmas, H. & Tuominen, V. Teoksessa: T. Teoksessa: H. Puhakka, A. 2007. Tuomi J. Korkeakoulutettujen työelämänäkymät. Pro gradu -tutkielma. Tuominen (toim.) Kunhan kuluu viisi vuotta. Tiedepolitiikka 33 (2), 7–16. 67 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnan yhteiskuntatieteilijät työmarkkinoilla Mäkelä, K., Huhtiniemi, M. Puhakka, A. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työurat. Helsinki: Edita Business. Publications of the University of Eastern Finland. Liikunnasta väitelleiden tohtoreiden urakehitys. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteiden laitos. Puhakka, A., Rautopuro, J. Helsinki: Tammi
Tulokset osoittivat, että haastateltavilla oli liikuntaan elinikäinen, myönteinen suhde, mikä ilmeni eri tavoin kolmessa eri ikävaiheessa. Liikunta & Tiede 53 (1), s. Tutkimustehtävänä oli ymmärtää, millaisia kokemuksia aktiivisella ikääntyneellä ihmisellä on liikunnasta ja millaisena liikunta ilmenee elämänkulun eri vaiheissa. The results showed that the elderly had a lifelong, positive attitude towards exercising, which was reflected in various ways throughout three different stages of their lives. Family values and attitudes, peers and living standards had a direct effect on childhood experience. & Piirainen A. For seniors, exercise resulted in an improved health and acted as a resource for physical and mental strength. Lapsuuden merkityskokonaisuuksia olivat perheen arvot ja asenteet, kaveripiiri ja asuinympäristö. The study has been conducted utilizing phenomenological research method, characterized by highlighting the impact of an individual experience resulting in active lifestyle. When evaluating the well-being of senior citizens, the emphasis is typically on their level of physical or mental capabilities, whereas the consequences of active lifestyle are often overlooked. Liikunta & Tiede 53 (1), s. An active life-style was not automatically adapted. Ikääntyvälle liikunnan merkityskokonaisuuksia olivat liikunta terveyden edistäjänä ja aktiivisuus voimavarana. Analyysin tuloksena syntyi kolme lapsuuden, kolme aikuisuuden ja kaksi ikääntyvän liikunnan merkityskokonaisuutta. Työ on tehty fenomenologisella tutkimusotteella, jolle on tyypillistä merkityksien ymmärtäminen yksilöllisinä kokemuksina. Haastateltavat kokivat elämän tarkoituksellisempana liikunnallisen elämäntavan myötä. It needed to be consistently pursued. All interviewees experienced a more meaningful existence through an active lifestyle. Arja Piirainen, KT, Jyväskylän yliopisto. Ikääntyvien hyvinvointia tutkittaessa arvioidaan usein heidän fyysisiä tai psyykkisiä ominaisuuksiaan, muttei tarkastella ikääntyvien liikunnalle antamia merkityksiä. Aikuisuudessa tuloksena oli kolme liikunnan merkityskokonaisuutta: koettu sosiaalinen tuki, liikunta voimavarana elämän käännekohdissa ja liikunta voimakkaiden tunnekokemusten tulkkina. 68–74. Tutkimusmenetelmänä oli yksilöllisesti toteutettu teemoitettu haastattelu ja analyysissä sovellettiin Giorgin kehittelemää merkitysanalyysimenetelmää. & Piirainen A. Fyysisen aktiivisuuden merkitys elämänkulussa. 68–74. Härkälahdenkuja 9 b 6, 00850 Helsinki. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää fyysisen aktiivisuuden merkitys ikääntyvän ihmisen elämänkulussa. The purpose of this study was to describe and understand the impact of exercise to the life cycle of a senior citizen. Data were collected through theme interview using one-toone interviews. The objective is to understand factors behind the active lifestyle and how it has been carried out throughout different phases of their lives. 68 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Fyysinen aktiivisuus elämänkulussa FYYSISEN AKTIIVISUUDEN MERKITYS ELÄMÄNKULUSSA Liisa Karvonen TtM, LitM. ABSTRACT Karvonen L., Nikander R. Sähköposti: liisa.karvonen@espoo.fi (yhteyshenkilö). P. Lapsuudessa omaksuttu liikunnallinen elämäntapa jatkui aikuisuudessa. 050-4137575. Key Words: physical activity, life cycle, experience, active aging TIIVISTELMÄ Karvonen L., Nikander R. Riku Nikander, TtT, Jyväskylän yliopisto. Asiasanat: fyysinen aktiivisuus, elämänkulku, kokemus, aktiivinen ikääntyminen. Early adaptation of an active life progressed into adulthood. One could distinguish separate variables of cause and effect, three during childhood, three during adulthood and two during senior years. If physical activity was perceived as a positive experience during childhood, early adaptation of exercise as a habit was more likely to happen. The impact of physical activity on the life cycle. Liikunnallinen elämäntapa ei ollut automaattisesti omaksuttu, vaan siihen oli täytynyt aktiivisesti kasvaa. Johtopäätöksenä todetaan, että lapsuuden positiiviset liikuntakokemukset olivat merkityksellisiä varhaisen liikuntasuhteen muodostumisessa. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta fyysisesti aktiivista ja eri ikäkausiin kuuluvaa ikääntyvää ihmistä, joiden ikä vaihteli 67–82 vuoteen. The study material was applied to the result based approach derived by Giorg. Six physically active men and women aged 67 to 82 were interviewed. During adulthood, three factors were found: social support, exercise as a form of therapy during times of change in life and exercise as a way to reflect on strong emotional experiences
103000 Maija 70 maaseutu keskiaste kaupunki as. Tutkittavien perustiedot. Tutkimuksessa haastateltiin ikääntyviä henkilöitä, joiden tiedettiin olevan fyysisesti aktiivisia. Aineiston analyysi perustui Giorgin (1985) kehittämään metodiin, jonka avulla pyrittiin tavoittamaan kokemus ja löytämään yksilöllisistä kokemusmaailmoista yhteisiä sisältöjä. kuntosalilta, uimahallilta ja retkiluisteluseurasta. Sukupuolijakauma oli sattumanvaraista, sillä tarkoituksena ei ollut tehdä vertailevaa tutkimusta naisten ja miesten välillä. 2004; Schutzer & Graves 2004). alempi korkeakoulu) kaupunki as. keskisaste) kaupunki as. Etsittiin ja erotettiin yksilökohtaisista merkitysverkostoista merkityssuhteet. He valikoituivat tutkimukseen mm. Tutkimuksessa pyrittiin ymmärtämään, millaisia kokemuksia ikääntyvällä ihmisellä on liikunnasta ja miten kokemukset ovat edistäneet fyysistä aktiivisuutta. Kun kuvataan jonkun ilmiön merkityssisältöjä yksilölle, on Giorgin analyysiprosessi hyvä vaihtoehto. Elämänkulku muodostuu tehdyistä valinnoista. Nämä elämänkulun tapahtumat ja kokemukset vaikuttavat siihen, haluaako ihminen olla fyysisesti aktiivinen ikääntyessään. Analyysin toisessa vaiheessa aineistoa tarkasteltiin ”mitä”-kysymyksillä ja se järjesteltiin haastateltavien puheiden mukaan eri teemoihin, jolloin muodostuivat keskeiset merkitysyksiköt (Giorgi 1985). Viimeisessä vaiheessa palattiin jälleen yksilövaiheesta yhteiselle tasolle ja laadittiin tutkittavien liikunnan harrastamisen olennaisten merkitysten merkitysverkosto. Elämänkulussa ikä, elämänaika ja elämän kannalta merkitykselliset tapahtumat kietoutuvat toisiinsa. Väestön ikärakenteen muuttuessa ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa, jolloin yhteiskuntamme toiminnan kannalta on välttämätöntä, että ikääntyneet ihmiset pystyvät huolehtimaan mahdollisimman hyvin itsestään. 103000 Hannu 67 kaupunki korkeakoulu kaupunki as. Haastateltavien arkikokemukset tuli tavoittaa mahdollisimman alkuperäisinä. 69 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Fyysinen aktiivisuus elämänkulussa JOHDANTO Onko aktiivisissa ikääntyneissä löydettävissä erityispiirteitä, joiden myötä pystyisimme perustelemaan heidän aktiivista elämäntapaansa. Sen sijaan ikäjakauma oli harkinnanvaraisesti valittu, sillä tutkimukseen valittiin kolme henkilöä sota-ajan/pula-ajan ikäluokasta (1933–1944) ja kolme sotien jälkeisestä ns. Näin hahmottui, mitä liikunta kullekin haastateltavalle merkitsi ja mitä merkitykset olivat suhteessa toisiinsa. Liikuntakokemukset olivat kuitenkin hyvin samankaltaisia riippumatta ikäluokista. Osa menneisyyden olosuhteista ja kokemuksista vaikuttaa valintoihin piilevänä, osa näkyvinä ja tiedostettuina. Toisaalta liikuntaan liittyvät vahvat kokemukset ja myönteiset elämykset mahdollistavat positiivisen liikuntaidentiteetin syntymisen. Haastateltavat olivat iältään 67–82-vuotiaita ja heistä kolme oli naisia ja kolme miehiä. 137000 elämänsä, olemisensa ja liikunnan siinä. Siksi ikääntyneen liikuntakokemusten merkitysten ymmärtäminen vaatii elämänkulun tarkastelua. 2014). Artikkeli perustuu pro gradu-tutkielmaan, jossa tarkasteltiin aktiivisesti ikääntyneen ihmisen liikuntakokemuksia. Pyrkimyksenä oli mahdollisimman alkuperäinen kokemuksen uudelleen rakentaminen. Tämän vuoksi olisi erittäin tärkeää saada tietoa, miksi toiset ikääntyneet ihmiset liikkuvat ja toiset eivät. Elämänkululla ja sen tapahtumilla on voimakas yhteys liikunnan harrastamiseen (Vuolle 2000). TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Ikääntyvien ihmisten kuvaamia merkittäviä liikuntakokemuksia pyrittiin tässä tutkimuksessa ymmärtämään fenomenologisen kokemuksen analyysin avulla. 2003; Phillips ym. Mitkä ovat keskeisiä tekijöitä, jotka saavat ihmiset harrastamaan liikuntaa. TAULUKKO 1. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa tutustuttiin aineistoon. Näin saatiin selville, millaisia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia liikunnallinen elämänkulku piti sisällään (Heikkinen 2003; Perttula 2008). Haastattelut kirjoitettiin auki tutkijan kielellä käyttäen haastateltavan puhetta evidenssinä. 270000 Anni 78 maaseutu kauppakoulu (nyk. Nämä yhdistettynä hyvään itsetuntoon ennustavat aktiivista elämäntapaa ja terveyttä (Collins & Smyer 2005; Hirvensalo ym. Kuvaus jäljitteli tutkittavan kerrontaa liikuntakokemuksista. Tällaisia merkitysyksikköjä olivat ne tekstin osat, jotka kertoivat ilmiöstä olennaista. suuresta ikäluokasta (1945–1950). Miten liikunta ilmenee elämänkulun eri vaiheissa. Lapsuuden vastoinkäymiset, kuten liikkumaan pakottaminen, on yhteydessä aikuisena koettuun fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen (Mäkinen ym. 137000 Elina 70 kaupunki korkeakoulu kaupunki as. Kolmannessa vaiheessa haastateltavista tehtiin yksilökohtaiset kuvaukset. alempi korkeakoulu) kaupunki as. Neljäs vaihe oli yksilöllisten liikunnan merkitysten ja niistä koostuvien merkityskokonaisuuksien analyysi. Liikunnallisen elämäntavan taustalla on lukuisia perinnöllisiä tekijöitä ja ympäristötekijöitä, joten liikunnallisen elämäntavan perus ta rakennetaan jo varhain lapsuudessa (Telama ym. Lopulta yhteen liittämällä muodostui yhteinen merkitysverkosto (Giorgi 1985; Perttula 2008) ja pyrittiin ymmärtämään, mitä kokemukset tutkittaville merkitsevät. Tutkimusaineistosta oli saatava hyvä yleiskäsitys. 2006). Tutkimuksessa haastateltavat kertoivat omista kokemuksistaan ja pyrkivät kuvailemaan, miten he kokivat Haastateltava Ikä Asuinpaikka lapsuudessa Koulutus Asuinpaikka nyt Aatos 77 maaseutu teknillinen opisto (nyk. Tarkoituksena oli saada usean sukupolven näkökulma tarkasteltaessa liikuntaan liittyviä kokemuksia ja merkityksiä. Tapahtumat ja valinnat muodostavat kokemuksia (Vilkko 2000). Jokaisesta haastateltavasta tehtiin yksilökohtainen merkitysanalyysi, yksilökohtainen merkitysverkosto. 630000 Mikko 82 maaseutu teknillinen koulu (nyk. Saatujen liikuntakokemusten myötä ihmisen minäkuva ja pystyvyyden tunne, eli tunne mahdollisuudesta suoriutua tilanteesta, vahvistuvat
He kokivat eläneensä lapsuutensa liikuntamyönteisessä perheessä. Ikääntyneenä liikunnan merkitys oli terveyden edistäjänä sekä aktiivisuus voimavarana elämässä. Lapsuusvuosien valin nat määrittävät ihmisen elämää pitkälle aikuisikään. He olivat tällaisten roolimallien suhteen onnekkaita, sillä negatiivisilla koululiikuntakokemuksilla olisi saattanut olla aikuisiän liikunta-aktiivisuutta vähentävä merkitys. 70 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Fyysinen aktiivisuus elämänkulussa TULOKSET Nelivaiheisen analyysin tuloksena muodostui kolme fyysisen aktiivisuuden elämänvaihetta: lapsuus, aikuisuus ja ikääntyminen. Että kyllä se vanhempien malli on varmasti aika vahvana tässäkin, että itse oon toimeen ryhtyvä ja aktiivinen. Maatilalla olisi ollut töitä kaikille, mutta Aatoksen vanhemmat pitivät urheilemista arvokkaana. Perheen kanssa yhdessä tekemistä pidettiin tärkeänä. Ainut mistä tuli huomautuksia oli, kun unohdin mennä syömään. Perheen tavat, arvot ja asenteet koettiin merkityksellisenä liikunnallisen elämäntavan synnyttäjänä. Elinan isä oli ”aikaansa edellä”, sillä tuohon aikaan ei liikunnan ja terveyden yhteyksiä useastikaan tiedostettu, vaikka liikuntaa muuten saatettiin arvostaa. No isä oli sitä mieltä, että fyysinen kunto on erittäin tärkeetä, ”terve sielu terveessä ruumiissa” oli sanontansa…isä kannusti myös kovasti liittymään partioon… sehän oli tosi paljon luonnossa liikkumista, retkeilyä, jota isä arvosti. Kaikki haastattelut alkoivat kysymyksellä: ”Olen ymmärtänyt, että olet fyysisesti aktiivinen ikääntyvä. Poikien oma urheiluseuratoiminta johti myöhemmin yleisurheilun pariin. Suomessa liikuntakulttuuri ja urheilu olivat arvostetussa asemassa, ja Aatoksen vanhemmat olivat tästä hyvä esimerkki. Että geeneissä tällänen touhukkuus varmasti on. Lapsuuden vaiheessa merkityksellisiä olivat perheen arvot ja asenteet, kaveripiiri sekä asuinympäristö. (Elina) Auktoriteettina tai myönteisenä esimerkkinä voi toimia myös joku muu kuin vanhempi. (Mikko) Maija kuvasi omaa aktiivista elämänasennettaan äidin esimerkkiin peilaten kuvaten naisen ja äidin roolia ajalle tyypillisenä. Äidin malli oli merkittävä, kun pohditaan hänen suhdettaan nykyiseen aktiiviseen elämäntapaan. KUVIO 1. Tutkimuksen kulku Haastattelut ja litterointi 6 henkilöä (67–82-v.) Aineiston analyysi Vaihe 1 Aineistoon tutustuminen ja yleiskuvan luominen Vaihe 2 Aineiston järjestäminen puheen teemojen mukaan Vaihe 3 Haastateltavien yksilökohtainen kuvaus Vaihe 4 Yksilölliset liikunnan merkityskokonaisuudet Vaihe 5 Yhteisen merkitysverkoston luominen (liikunnan merkitys lapsuudessa, aikuisuudessa ja ikääntyneenä). (Hannu) Lapsuuden kaveripiiriin merkitys – ”Kyllä siinä sellainen kave ruus syntyi ja tähän ikään asti on säilynyt”. Myös Elinalle opettajalla oli merkitystä liikunnan harrastamisessa. Lapsuuden liikuntakokemusten merkitys Perheen arvot ja asenteet – ”Isä sanoi aina, että terve sielu ter veessä ruumiissa”. Aatos kuvasi isän osallistumisen ja tuen merkitystä urheiluharrastuksen aloittamiseen sekä liikunnallisen elämäntavan omaksumiseen. Se on jotain ihan käsittämätöntä, miten sen ajan naiset jaksoi ja kerkis. Muiden suvun miesten osallisuus oli tärkeää. Siellä kotikonnuilla isä sitten järjesti meille yhden pellon saran urheilukentäksi ja mehän perustettiin tällanen epävirallinen urheiluseura kuin Mutapellon Pyllistys. Vaikka urheiluseuratoiminta oli leikkisää, niin siinä kilpailtiin tosissaan ja ennätykset kirjattiin huolella ylös. Hän kuvasi opettajan roolia mallina ja kannustajana. Pitkältihän se johtu siitä opettajasta, joka oli tosi hyvä motivoimaan ja kannustamaan…kun kellot soi, kukaan ei halunnut lähteä pois. Haastateltavat kertoivat kaveripiirin merkityksestä liikunnan harrastamisessa. (Maija) Tarkasteltaessa Elinan lapsuutta, huomataan että hän sai vahvoja vaikutteita nykyisille terveille elämäntavoille ja liikunnan harrastamiselle lapsuudessa omilta vanhemmiltaan. Meitä oli siinä ehkä 15 poikaa ja joka ilta kokoonnuttiin kisailemaan. Kertoisitko, mistä tämä aktiivisuus kumpuaa ja mikä merkitys liikunnalla on elämässäsi?” Jokaisen haastateltavan kertomuksessa lapsuus oli vahvasti läsnä. Hän arveli oman aktiivisen elämäntapansa ja toimeliaan otteensa olevan peruja äidiltään. Liikunnallinen porukka motivoi yksilöä liikunnan harrastamiseen. Kun yhdessä tekemistä pidetään mieluisana, tämä kannustaa jatkamaan. Vaikka tärkeintä oli urheilukentän saaminen kotipellolle, niin Aatos osasi arvostaa myös sitä, että urheilulle annettiin aikaa. Oli kiinnostavaa, että sekä Mikolla että Aatoksella oli kavereiden kesken oma, itse perustettu ja nimetty urheiluseura. Maija sai äidiltään sellaisia arvoja, jotka näkyivät aikuisuudessa asennoitumisessa elämään. Vahva vaikuttaja Hannun elämässä oli motivoiva liikunnanopettaja. Siellä sitten urheiltiin, juostiin sitä pellonsarkaa ympäri ja järjestettiin moniotteluita…kodin ilmapiiri oli tosi kannustava ja myönteinen liikunnan suhteen. (Aatos) Myös Mikko korosti vanhempien roolia liikunnan aloittamisen tukemisessa. Elinan isä ja äiti näyttivät hyvää esimerkkiä omalla liikunnallisuudellaan ja osoittivat, miten kunnosta huolehditaan. Aikuisuudessa merkityksellistä oli koettu sosiaalinen tuki, liikunta voimavarana elämän käännekohdissa sekä voimakkaat tunnekokemukset liikunnassa. Äidistä puhuessaan Maijasta välittyi ihailu ja kunnioitus. Perustettiin oma urheiluseurakin, Rantatöysän Karhut…vanhemmat oli hyvin myönteisiä tän urheilutouhun suhteen, vaikka aamusta iltaan pellolla kisattiin. Koululiikunnan koin kyllä tosi mieluisana. Toimintaa piti itse keksiä ja kavereiden kanssa yhdessä ideoida. Tällä omalla urheiluseuralla oli hyvin keskeinen rooli koko heidän lapsuusja nuoruusajan. Se yleisurheilutouhu oli innokasta meidän kylän pojilla. Kaveripiirin merkitys on monella elämän osa-alueella suuri, eikä vähiten harrastuksiin liittyen. Monesti oon miettinyt, että missä välissä se äiti nukkui…se oli aamulla jo tuoreet leivät leiponut, kun herättiin ja illalla jäi viimeseksi ompelemaan
Olin niin hyvässä kunnossa armeijaan mennessä, että nautin siitä fyysisyydestä siellä. Mukavat harrastuskaverit olivat Maijan mielestä hyvin merkityksellisiä fyysisen aktiivisuuden kannalta. Vaikeat asiat saivat uudenlaisia mittasuhteita ja keho mielihyvää endorfiinin myötä. Että se vasta oli ihanaa aikaa, aivan ihanaa! (Maija) Aktiivinen elämäntapa ja hyvä kunto olivat kaikille haastattelemilleni miehille iso etu myös armeijassa. (Hannu) Kolmella haastateltavalla lapsuuden harrastuksena oli partio. Haastateltavia ei kuljetettu harrastuksiin eikä monipuolisia liikuntatiloja tai -ympäristöjä ollut tarjolla. Parasta oli se porukkahenki. Palvelusaikana sosiaaliset suhteet ja vahvat siteet armeijatovereihin olivat tärkeitä. Sitten hikisenä taas poljettiin takasin. Tiivis yhdessä tekeminen lapsena yhdisti lopun iäksi. Talkootyöllä tehtiin kuntosali ja yläpuolelle lentopallokenttä. Maija koki löytävänsä paon arjesta liikunnan avulla. Haastateltavien ollessa lapsia elinympäristö oli hyvin erilainen kuin nyt. (Anni) Liikunta voimavarana elämän käännekohdissa – ”Se oli sellanen henkinen purkautumiskeino”. Tällainen ympäristö tarjosi paljon virikkeitä erilaiseen ulkona liikkumiseen. Saunassa parannettiin maailmaa ja muisteltiin menneitä. Vaikka liikuntapaikkoja ei ollut, oli metsää ja peltoja. Hiihdossa harrastettiin tällaista sarjakilpailua, jotka oli toisella puolella kaupunkia. …vaikka asuttiin kerrostaloalueella, niin tuntui, että aina oli hyvin tilaa liikkua. Sosiaalinen ympäristö kuten ystävät, työyhteisö tai harrastusryhmä näyttäytyi kaikkien haastateltavien puheissa. Kiinnostava yksityiskohta oli Aatoksen kertoma ystävyyssuhteiden pitkäaikaisuus. Ajan saatossa sosiaalisen tuen merkitys ei vähentynyt, liikuntalajit vain vaihtuivat. Tässä tuli hyvin esille ajan konteksti. Pitkien työurien myötä monille haastateltavista muodostui kiinteä suhde aktiiviseen työporukkaan, joka liikkui yhdessä työpäivän jälkeen ja joskus myös sen aikana. Sosiaalinen kanssakäyminen on hyvin tärkeetä. Kaveriporukalla hiihdetyt sarjakilpailut olivat myös varsin vaativia polkupyörällä tehtyjen ”kisamatkojen” vuoksi. Aatoksen ystäväpiirillä oli merkitystä hänen asennoitumiseen liikuntaa kohtaan. Koululiikunta sisälsi jo monipuolisesti eri lajeja. Ja koska Keskuspuisto oli ihan vieressä, niin se tarjos mahtavat liikuntamahdollisuudet. Työporukasta muodostui merkittävä voimavara. Ja miehen kanssa tehdään päivittäin kävelylenkki. Se vesijuoksu on oikein hyvä lonkille ja kahdesti viikossa käydään. Aatos kertoi partiotoimintaan liittyvän retkeilyn sisältävän erityisen hyviä muistoja. Turvallista. Ehkä se innostus ja kipinä siihen juoksuun oli sieltä nuoruudesta sitten jäänyt. Meillä oli työpaikalla sellanen energiaklubi, joka sai avustusta kaupungilta. Ystävyys partioaikaisten kavereiden kanssa on säilynyt näihin päiviin saakka. Aina suunnistettiin, luisteltiin, lenkkeiltiin, hiihdettiin ja pelattiin. Siirtyminen kisapaikalle oli jo liikuntaa ja tämän kaltainen luonnollinen liikunta oli ajalle tyypillistä. Yhdessä tekeminen kohotti me-henkeä ja vahvisti työssä jaksamista. (Hannu) Aikuisuuden merkittävät liikuntakokemukset Koettu sosiaalinen tuki – ”Löyty sellanen ihana porukka”. (Maija) Terveydellinen tilanne katkaisi liikunnan harrastamisen hetkeksi sekä Annilla että Aatoksella. Oli hienoa auttaa marsseilla kavereita ja joskus kannoin kaksikin reppua, että toisilla olis ollut helpompaa. Ympäristö on merkittävässä roolissa kaikissa ikävaiheissa. Juostiin ja leikittiin, käytiin metsässä liikkumassa, talvella luisteltiin ja hiihdettiin, laskettiin mäkeä...ehkä se on kokemuksista parhain, kun kaikki lapset liikkuivat. Ympäristö joko rajoittaa tai mahdollistaa fyysistä aktiivisuutta. Näille 40-luvun lopussa syntyneille alkoi vähitellen karttua yhä monipuolisempia liikuntakokemuksia sekä lajien että harrastuspaikkojen suhteen. Anni mainitsi puolison roolin olevan keskeinen harrastamisessa. Mun purkautumiskeino oli se, että lähdin juoksulenkille. Maijan kertomukset Lapin maisemista, luonnon rauhasta ja hienosta porukasta olivat arvokasta kuvausta siitä, mitä liikunta parhaimmillaan voi olla. Monillakaan perheillä ei ollut autoa tai jos oli, sitä ei käytetty harrastuksien vuoksi. Liikunta olisi saattanut menettää merkityksen, kun vakava sairaus iski. …eihän siihen aikaan oikein oltukaan muualla kuin ulkona ja aina löytyi jotain tekemistä, että liikkumista ajatellen tosi hyvä paikka asua. Vahvat siteet luotiin yhteisten harrastusten parissa jo lapsuusvuosina. Hänestä kuvastui pitkäaikaisen sitoutumisen mukanaan tuoma ylpeyden ja onnistumisen tunne. 71 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Fyysinen aktiivisuus elämänkulussa Kavereiden kanssa liikuttiin pihamaalla ihan jatkuvasti. Hannu kuva si fyysisen aktiivisuuden merkitystä toveruuden syventämisessä ja toisen tukemisessa. (Aatos) Lapsuuden asuinympäristön merkitys – ”Aina löytyi jotain tekemistä”. (Mikko) Anni piti liikunnan sosiaalista puolta tärkeänä, kun liikunnan myötä syntynyt kumppanuus oli kestänyt pitkään. Elämänkulussa oli jokaisella tutkittavalla omat nousunsa ja laskunsa. (Aatos) Hannu asui lapsuutensa kaupunkialueella. (Hannu) Armeijasta matka jatkui opiskelemaan tai suoraan töihin. Ilman liikuntaa henkisenä tukena, Maija olisi kärsinyt vaikeasta elämäntilanteesta enemmän. Sinne sitten polkupyörällä mentiin ja sukset oli tarakalla. Hän nosti esiin kaupunkiympäristöstäkin löytyvät runsaat liikuntamahdollisuudet. Myös Mikolle hyvästä kunnosta ja tarkasta ammunnasta oli etua armeijassa. Meitä oli viisi, neljä naista ja yksi mies, että oltiin parhaina aikoina ihan kaksi viikkoa rinkka selässä. Naiset nostivatkin liikuntakaverin merkityksen harrastamisessa vielä korkeammalle kuin miehet. Hannu oli tutkimukseen osallistuneiden nuorempaa sukupolvea. Nuoruudessa tehdyt metsäretket sekä siellä opitut taidot toivat lisää positiivisia kokemuksia armeija-aikana. Se on oikein hyvä, kun voi kahdestaan kävellä, on mukava yhdessä. Maijan kohdalla oli merkityksellistä, että hänellä oli nuoruudessa muodostunut vahva suhde juoksemiseen ja hän nautti siitä jo silloin. Mutta molemmat jatkoivat liikunnan. Perheen tai läheisten tuki osoittautui merkittäväksi myönteiseksi tekijäksi liikunnan harrastamiselle. Kyllä asuinpaikan suhteen kävi tuuri. Kun sama porukka kokoontui säännöllisesti, sai uusien retkien tai urheilukilpailujen odottaminen uuden sisällön – ystävien tapaamisen odottamisen. Silti liikunta kuului jokapäiväiseen elämään joko fyysisten askareiden muodossa tai välimatkoja kuljettaessa. Mikäli Hannu olisi asunut lapsuutensa maalaisympäristössä, samanlaisia mahdollisuuksia harrastamiseen tuskin olisi ollut. Kun elämässä tuli vastoinkäymisiä, liikunnan merkitys oli arvioitava uudestaan. Kyllä siinä sellanen kaveruus syntyi ja tähän ikään asti on sen aikaisia partiokavereita perhetuttuina. Vaikka juoksu oli useita vuosia taka-alalla, oli raskaassa elämäntilanteessa helppo palata tutun ja mieluisan harrastuksen pariin
He toivat myös esille tyytyväisyyttä siitä, että olivat onnistuneet olemaan hyvä esimerkki lapsilleen. Nämä positiiviset kokemukset liittyivät onnistumiseen, mielen piristymiseen ja esteettisiin elämyksiin. 2003; Phillips ym. 72 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Fyysinen aktiivisuus elämänkulussa harrastamista lähes välittömästi, kun siihen taas kykenivät. He olisivat voineet käyttää sairautta myös perusteltuna esteenä harrastamiselle. Perheen arvojen ja asenteiden merkitys korostui, sillä ne ohjaavat lapsen haluja ja mieltymyksiä. Elina toi esille liikunnan voimaannuttavan vaikutuksen. Mitä merkityksiä he antoivat liikunnalle. Luonnon kauneus ja rauha ovat olleet arvokkaita kaikille sukupolville. Elina peilasi omaa aktiivisuuttaan sen tuomaan mielihyvään ja koki, että liikunta on voimavara. Parhaimmillaan liikunta merkitsi hyvin vahvoja tunnetiloja ja elämyksiä. Tutkimukseen osallistuneet ikääntyvät olivat fyysisesti aktiivisia ikääntyneitä. Jotta tämä olisi mahdollista, lasten liikunnan harrastaminen tulisi olla lapsilähtöistä ja tekeminen monipuolista. Että jos vaan pysyy kunnossa, niin kyllä haluan liikkua, niin kauan kuin jaksan, Se on vähän tällänen kehä, että pitää harrastaa, että pysyy kunnossa, mutta pitää olla kunnossa, että voi harrastaa. Liikunnan edistämisessä on huomioitava yksilön arvot, kokemukset ja mieltymykset. Mikäli liikunta tuntui aikaisemmin mielekkäältä, se kannatteli ja motivoi liikkumaan myös ikääntyneenä. Haastateltavat kokivat lapsuuden liikuntakokemukset erityisen merkittävänä. Liikunta vapaassa luonnossa tuntuu sopivan erityisen hyvin minulle. Kieltämättä on tullut ajateltua, että jos tällä liikunnalla voi jotenkin edesauttaa sitä, että pysyisi nää sairaudet hallinnassa, niin kyllä se on sellanen kipinä, joka pistää liikkumaan. Niin kauan kuin säilyis liikuntakykyisenä ja jäis se aika, jolloin on muiden käänneltävänä, mahdollisimman lyhyeksi, niin siinä on tavoitetta kerrakseen. 2004; Schutzer & Graves 2004). Ei ole lopulta merkitystä, onko liikunta pihaleikkejä vai ohjattua liikuntaa, sillä positiiviset kokemukset ovat keskiössä. Naisilla elämänilo näyttäytyi liikunnan kautta. …hyötyliikuntakin on mielestäni sitä fyysistä aktiivisuutta. (Mikko) Liikunnan merkitys ikääntyvälle Liikunta terveyden edistäjänä – ”Tämmönen sohvaperunamen taliteetti ei kyllä taatusti ole hyvästä”. (Aatos) Maijan ja Annin elämään liikunta kuului pitkälti kunnossa pysymisen vuoksi. Mikko toi esille huolen tulevaisuudesta ja toisten armoilla olemisen pelon. Lapsena innostuminen johonkin asiaan syntyy, kun kokee pätevyyttä ja pystyvyyttä. He hahmottivat tulevan elämänsä olevan riippuvaista omista toimista ja omasta asenteesta. (Aatos) Kyllä sairaudet on vaikuttanut. Useimmiten haastateltavat kokivat näitä elämyksiä luonnossa. Voidaan ymmärtää, että liikunnalle oli jokin sisäsyntyinen tarve, koska he jatkoivat liikuntaa hyvin pian leikkauksista toivuttuaan. Syyt harrastamiseen olivat toiset ikääntyneinä. Se on niitä parhaita aikoja, parhaita hetkiä (liikuttuu). Inaktiivisuus olisi merkittävä riski kansansairauksille ja fyysinen kunto olisi voimavara. Aatos löysi itsessään aktiivisen hyötyliikkujan, jolla oli vahva tarve noudattaa aktiivista elämänotetta liikunnan lisäksi myös muilla elämän osa-alueilla. (Mikko) POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Mikäli liikkumiseen ei ole todellista tarvetta tai halua, on helppo jättää liikkumatta. Niin pitkään yritän liikkua, kuin vaan mahdollista. Liikunnan harrastamiseen yhdistettiin usein ilo ja virkistys. KUVIO 2. He korostivat liikuntakykyisyyden ja terveyden säilymisen merkitystä. Ikä ei ollut haastateltavilla este, vaan pikemminkin mahdollisuus kokea uutta. Voidaan puhua liikkujan tunnekokemuksista, joista eräs merkittävä tekijä on viihtyminen ja kannustava ilmapiiri. En tiedä olisinko tehnyt mitään toisin. (Anni) Aktiivisuus voimavarana – ” Liikunta, liikunta, liikunta”. Liikuntaa tuli harrastettua myös sen psyykkisen hyödyn vuoksi. Vuorovaikutussuhteiden kehittyminen sekä yhdessä tekeminen ovat tärkeitä. Liikuttiin, koska se oli mieluisaa tai sitä pidettiin ajanvietteenä. Arvot vaikuttavat ihmisen asennoitumiseen koko elämää kohtaan. Hän myös pohti liikunnallisuuden perinnöllisyyttä. Kolmannes aikuisista liikkuu selvästi liikuntasuosituksia vähemmän. Yhteiset merkitysverkostot. Sekin kun järvelle lähtee aamulla aikaisin, sillon kun linnut alkaa laulelemaan, niin ei parempaa aikaa ole. Maijan vahva yhteys luontoon heijastui hänen puhuessaan luontoliikunnan virkistävästä vaikutuksesta. Tulee syötyä terveellisemmin ja liikuntaa pitää harrastaa, se on käynyt selväksi. Pystyvyyden tunne on ollut useissa tutkimuksissa aktiivista elämäntapaa ja terveyttä ennustava tekijä (Collins & Smyer 2005; Hirvensalo ym. Eri vuodenajat ovat tietysti siinä oleellisia. (Anni) Liikunnan voimakkaat tunnekokemukset – ”Sen parempaa tunnetta ei ole”. Että, kun on aktiivinen, niin minusta tuntuu, että ihminen voi paremmin jo pelkästään sillä, että on aktiivinen.. Monet kysyvät, miten sä olet niin hyväkuntoinen, niin minulla on kaikille ne kolme syytä, se on liikunta, liikunta, liikunta. Eikä siinä ole mitään selitettävää. Sairaus olisi tällöin antanut hyväksyttävän syyn olla liikkumatta. Liikuntakokemukset lapsuudessa. Liikunta on ollut minun tapa ja minulle sopivaa. Kaikki kertoivat ajatuksiaan tulevaisuudesta ja liikunnan roolista siinä. Useaan otteeseen tuli esille se, että liikunnan terveydellistä merkitystä ei nuorempana osattu ajatella. Hän kuitenkin koki, että liikunta mahdollisti toimintakyvyn ja itsenäisyyden säilyttämisen. Tutkimuksessa esiintyneiden henkilöiden lapsuuskokemuksia tarkasteltaessa, voidaan ymmärtää pystyvyyden tunteen olleen heille merkityksellinen
2000). Mikäli lähipiirissä on aktiivisia ihmisiä, on todennäköistä, että heistä otetaan mallia. Tutkimukseen osallistuvat korostivat ympäristön aktivoineen toimintaa. Tiivistäen lapsuuden liikuntakokemusten merkitystä fyysiseen aktiivisuuteen, tulokset olivat hyvin samansuuntaiset kuin aikaisemmissakin tutkimuksissa. Liikunta oli osa arkielämää. Tarjoamalla aina valmista ja ideoimalla lasten puolesta, tuhoamme mahdollisesti jotain, joka lapselle olisi luontevaa. Kenterin ym. Heillä oli aktiivista ikääntymistä kohtaan odotuksia ja he toivoivat voivansa pitää aktiivisuuden nykyisellä tasolla. Liikunnalliseen elämäntapaan tulisikin aktiivisesti kasvaa ja kasvattaa. Yleensä pari suhde ja perheen perustaminen ei vaikuta miesten liikunnan harrastamiseen (Telama ym. He tunnistivat itsessään samankaltaisen aktiivisen ihmisen, jona olivat omia vanhempiaan pitäneet ja arvostaneet, joten voiko aktiivinen elämäntapa olla osaltaan mallista opittua. Ikääntyneet toivat useaan otteeseen esille liikunnan sosiaalisen puolen merkityksen. Tässä tutkimuksessa ikääntyneet eivät kokeneet ympäristön asettavan esteitä liikkumiselleen. 2014). Haastateltavat olivat itsevarmoja ja pystyviä. (2014) toteavat, että ihmisillä on melko vahva käsitys itsestään, omista kyvyistään ja heikkouksistaan sekä toiveistaan. Haastateltavat totesivatkin, että aikaisemmin ei ”vääränlaisia” virikkeitä ollut. (2014) tutkimuksessa todetaan että roolimallin merkitys aktiiviseen elämäntapaan on merkittävä. Voidaan puhua arjen aktiivisuudesta. Haastateltavat olivat fyysisesti aktiivisia, mutta lisäksi he olivat aktiivisia muillakin elämän osa-alueilla. Aikuisuuden liikuntakokemuksia tarkasteltaessa voitiin ymmärtää, että tutkimukseen osallistuneilla oli syvä suhde luontoliikuntaan. Jos verrataan nykyiseen ruutuaikailmiöön, ovat tutkimuksen ikääntyvät onnekkaita. Tutkimukseen osallistuneilla ikääntyneillä liittyi liikuntaan hyvin vahvoja tunteita ja kokemuksia. Ystävä tai puoliso toi turvaa ja iloa. Toisaalta elämänkulun kriiseissä korostuu myös se tosiasia, että harvoin mikään järkisyy saa ihmisen liikkumaan, vaan siihen vaaditaan aikaisempia myönteisiä kokemuksia. On kiinnostavaa, että haastateltavien kohdalla aktiivinen ikääntyminen (active ageing) toteutuu melko tarkasti määritelmän mukaan. Myös eläkkeelle jääminen voi olla tällainen fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttava elämänmuutos. Ystävien liikunta-aktiivisuudella on yhteys lasten ja nuorten omaan fyysiseen aktiivisuuteen ja käsitys omista liikunnallisista kyvyistä muotoutuu vuorovaikutuksessa sosiaalisen ympäristön kanssa. Tällöin liikuntapalvelujen saavutettavuus olisi saattanut olla yksi fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttava tekijä. Erilaiset elämää koskevat muutokset vaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen. On yksilökohtaista, mihin voimat riittävät sillä hetkellä, kun vakava elämäntilanne tulee yllättäen eteen. Toisaalta ikääntyneet kokivat huolta myös siitä, etteivät joutuisi olemaan muiden taakkana. 73 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Fyysinen aktiivisuus elämänkulussa Kertomuksista kävi ilmi myös lapsuuteen liittyvä tärkeä yhteenkuuluvuuden kokemus. Tälle kokemuksellisuudelle olisi yhteiskunnassamme annettava enemmän painoarvoa. Haastateltavat kuvasivat liikunnanopettajien merkitystä erityisesti positiivisen ja kannustavan oppimisilmapiirin luomisessa. Mikäli ikääntyvän toiveena on olla fyysisesti aktiivinen ja hänen. Haastateltavien kertomuksissa oli läsnä elämänilo ja he tunnistivat itsessään ikääntyvän, joka on tyytyväinen elämäänsä. Esimerkiksi krooniset sairaudet voivat vähentää aktiivisuutta pysyvästi, mutta haastateltavilla sairaudet keskeyttivät harrastamisen vain hetkellisesti. 2014). Tutkimukseen osallistuville luonnossa liikkuminen oli lapsena jokapäiväistä ja aikuisena sinne hakeuduttiin aktiivisesti. Ikääntyvän ihmisen sinnikkyydellä, joustavuudella ja tavoitteiden uudelleen asettamiskyvyllä on todettu olevan merkitystä vaikeista elämäntilanteista toipumiseen (Kenter ym. Usein liikkumisen esteet liittyvät kulkuväyliin, rakennusten hissittömyyteen tai muihin kulkemisen vaikeuksiin, mutta tässä tutkimuksessa ikääntyvät olivat niin hyväkuntoisia, ettei tällaista ympäristön estettä esiintynyt. Millainen yhteys fyysisellä aktiivisuudella on psyykkiseen ja sosiaaliseen aktiivisuuteen. Naisten rooli perheen huolehtijana nousi tässä tutkimuksessa esille. Vai onko aktiivisuus, myös psyykkinen ja sosiaalinen aktiivisuus, peritty ominaisuus. Kenter ym. Lapsuuden myönteiset kokemukset, vanhempien ja opettajien tuki olivat pohja elämänkestävälle liikunnan harrastamiselle. Tutkimukseen osallistuvien kotona liikuntaa ja terveitä elämäntapoja pidettiin tärkeinä ja liikunnanopettajat vahvistivat näitä arvoja. He ovat aktiivisia liikunnan lisäksi myös kulttuurin, itsensä kehittämisen ja vapaaehtoistyön alueilla. (2014) tutkimuksissa saatiin samankaltaisia tuloksia. Usein korostetaan liikunnan kuntoa kohottavaa merkitystä, muttei huomioida liikunnan henkistä merkitystä, joka etenkin luonnossa liikuttaessa koetaan. Mikäli fyysinen aktiivisuus ei ole juurtunut ihmiseen ennen varhaista aikuisikää, on suuri mahdollisuus, että tästä henkilöstä tulee fyysisesti passiivinen (Hirvensalo & Lintunen 2011). 2006). Kun kokemukset näyttäytyivät näin merkittävinä, on selvää, että liikunta on ollut heille tärkeää. Negatiiviset elämäntapahtumat voivat olla yhteydessä myös vähäiseen liikkumiseen (Heikkinen 2010; Kenter ym. 2014). Käsite ”hyvä tai onnistunut ikääntyminen” pitääkin sisällään vanhenemiseen liittyvien mittaustulosten lisäksi yksilön omat kokemukset ikääntymisestä (Heikkinen 2003). Ympäristön on todettu usein rajoittavan tai mahdollistavan fyysistä aktiivisuutta (Dawison & Lawson 2006; Heikkinen 2010). Herää kysymys, onko nykyajan virikkeellinen ympäristö tukahduttanut lapsen luonnollisen luovuuden ja kekseliäisyyden. Lapsena leikin kautta opittiin monipuolisia liikuntataitoja sekä sosiaalisia vuorovaikutustaitoja. Lapsiin ja perheen perustamiseen liittyvät tapahtumat vaikuttivat erityisesti naisten liikkumiseen. Voidaankin puhua yhteisöllisyyden tarpeesta. Vanhemmat olivat omissa töissään ja lapset liikkuivat lähiympäristössä keskenään, ilman ulkopuolisia neuvoja tai ohjausta. Liikunnasta saatu ilo ja sosiaaliset kontaktit edistävät tunnetusti myös ikääntyvien psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia (Suominen ym. Lapsuuden liikuntakokemukset koettiin merkityksellisiksi (Hirvensalo & Lintunen 2011). Tämän tutkimuksen ikääntyneet olivat hyväkuntoisia ja myös mieleltään vireitä. Toisaalta, jos vanhemmat eivät ole kiinnostuneita liikunnasta, myös inaktiivisuus saattaa periytyä (Kenter ym. Myös muissa tutkimuksissa lapsuuden ympäristöllä on todettu olevan vahva merkitys myöhempään liikuntakäyttäytymiseen (Rasinaho ym. Fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä hyvinvoinnin sekä elämän tarkoituksellisuuden tunteen kanssa. Haastateltavilla ei ollut lapsuudessa juurikaan inaktiivista aikaa. Lapsuuden liikuntakokemuksissa kuvastui pitkäjänteisyys ja tavoitteellisuus, mutta leikkisällä tavalla. Kaikki tutkimukseen osallistuneet asuivat kaupungissa ja olisikin kiinnostava tarkastella esteettömyystekijöitä maalla asuvan näkökulmasta. Ovatko nämä liikunnalliset ikääntyvät ymmärtäneet oman potentiaalinsa juuri liikunnan kautta. Lapsi voimaantui arkisissa vuorovaikutussuhteissa, joihin kuului myös liikunnan harrastaminen. Lasten saaminen on yksi tällaisista elämänkulun muutoksista. Naiset kokivat perheen perustamisen vähentävän fyysistä aktiivisuutta. Ryhmässä liikkuminen koettiin myönteiseksi ja siitä saatiin läheisyyden ja ystävyyden kokemuksia, jotka edelleen motivoivat liikkumaan. 2014). Tällainen vahva luontosuhde liikunnan edistäjänä voi kertoa esimerkiksi suomalaisten voimia tuovasta suhteesta luontoon. Usein liikunnan harrastamisen aloittamisessa ja sen jatkumisessa korostetaan opettajan tai valmentajan auktoriteettiasemaa. Kun lapset kasvoivat, harrastamiselle oli jälleen aikaa. Sen ajan lapset kokivat liikunnan myötä eräänlaista autonomiaa, kun he saivat liikunnan myötä tehdä omia päätöksiä, vaikka muuten rajat ja säännöt olivat kotona tiukat. Tässä tutkimuksessa eläkkeelle siirtyminen ei ollut kovin merkityksellistä suhteessa fyysiseen aktiivisuuteen. Liikuntakokemukset ikääntyneenä. Heidän puheissaan korostui kuitenkin toimintakyvyn säilyttämisen merkitys. Heikkisen (2010) ja Kenterin ym. Liikuntakokemukset aikuisuudessa
– Miten liikunta lisää mahdollisuuksia. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 296. Laakso, L. Toisaalta on myös ymmärrettävä, että kaikille ihmisille liikunta ei tuota pystyvyyden tai ilon kokemuksia. Tässä työssä haastateltiin vain kuutta aktiivista ikääntyvää, joten tulokset eivät kuitenkaan ole suoraan yleistettävissä. Giorgi (toim.) Phenomenology and psychological research. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 27 (3), 19. & Rantanen, T. Laaksonen, M. Mikäli yhteiskuntamme tavoitteena ovat toimintakykyiset ja elämänlaatuunsa tyytyväiset ikääntyvät, tulisiko juuri hyvinvointiin liittyvään liikuntaan panostaa enemmän. Teoksessa J. Teoksessa H. The influence of life events on physical activity patterns of Dutch older adults: A life history method. 2003. Lintunen, T. Vantaa: Tammi, 74–85. Miettinen (toim.) Haasteena huomisen hyvinvointi. Heikkinen & J. & Rahkonen, O. Miettinen (toim.) Haasteena huomisen hyvinvointi. 2000. Motivating elders to initiate and maintain exercise. & Lawson, C. L. Telama, R. European Review of Aging and Physical Activity 8, 13–22. Itkonen & K. Heikkinen & T. Vuolle, P. & Rantanen, T. 2010. Sketch of a Psychological Phenomenological Method. Teoksessa E. Dissertations in Health Sciences 35. S. Usein unohdetaan, että ikääntyvä on omia tavoitteita asettava, ajatteleva ja tunteva yksilö, johon ei sairauksilla pelottelu välttämättä tehoa (Laakso 2015). Life-course perspective for physical activity and sports participation. 2014. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 124. Suominen, H. 2015. Barries and motivations to exercise in older adults. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu II. Psychology & Healh 17, 1–25. Giorgi, A. Tutkimuksen sukupolviajattelua voisi laajentaa. 2000. 2011. Ikääntyvien itäsuomalaisten fyysinen aktiivisuus ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Millaisia liikuntakokemuksia liikuntaa harrastamattomilla on elämänkulussaan. Kenter, E. Yksilökohtaiset haastattelut antoivat haastateltavalle mahdollisuuden asioiden syvälliseen pohdintaan kiireettömästi ja luottamuksellisesti. Schutzer, K. Social Science & Medicine 62 (8), 1831–9. R. 2000. Heikkinen, E. Journal of Aging and physical Activity 15, 90–102. 2008. Kuinka ikääntyvät hyötyvät liikunnasta. Kauravaara (toim.) Liikunta kansalaisten elämänkulussa. Bekedam, M. Kun pohditaan tämän tutkimuksen vahvuuksia ja heikkouksia, on löydettävissä useita onnistuneita osa-alueita. Preventive Medicine 39, 1056–1061. & Lintunen, T. Hirvensalo, M. T. A. & Mercer, G. 2005. latomaa (toim.) Kokemuksen tutkimus. Rantanen (toim.) Gerontologia. Tulkintoja liikkumisesta ja liikunnanedistämisestä. 1985. A. 2004. Perttula & T. & Era, P. Liikunnallisen elämäntavan eväät alkavat rakentua varhain lapsuudessa. Teoksessa M. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 115–162. Teoksessa E. Tällaiset elämänkulkuun liittyvät arvovalinnat olisivat myös kiinnostava tutkimuksen kohde. Journal of Aging & Health 17 (4), 471–89. Elämänkulku ja elämänkerronta. A review of the literature. Tutkimuksella on uutuusarvoa ja aihe on yhteiskunnallisesti tärkeä. Liikunta & Tiede 51 (1), 4–9. Jyväskylä: LIKES, 167–87. LÄHTEET Collins, A. 2004. 74 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Fyysinen aktiivisuus elämänkulussa identiteettinsä koostuu ajatuksesta aktiivisesta elämäntavasta, on todennäköistä, että hän käyttäytyy toiveittensa mukaisesti. Heikkinen, T. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu II. K. Lahelma, E. Rasinaho, M. – Miten liikunta lisää mahdollisuuksia. Tämän tutkimuksen tuloksista nousee monenlaisia jatkotutkimusaiheita. Tampere: Duodecim, 193–201. Do attributes in the physical environment influence children`s physical activity. Phillips, E. Vilkko, A. Davison, K. Pittsburgh:Duquesne University Press, 8–21. Archives of Physical Medicine and Rehabilition 85 (3), S52–S57. Tuomi (toim.) Suomalainen elämänkulku. Gebhardt, W. Heikkinen, R-L. doi:10.1007/s11556-010-0076-3. & Yang, X. The resilience of self-esteem in late adulthood. Perttula, J. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 13, 231–236. Leinonen, R. Olisi kiinnostavaa tarkastella myös nuorempien sukupolvien liikuntakokemuksia ja niiden merkityksiä. Tutkimuksen tuloksia voidaan kuitenkin hyödyntää, kun suunnitellaan erilaisia liikuntainterventioita ikääntyville. A. M. & Crone M. Oman elämänhistorian kielteiset liikuntakokemukset ovat saattaneet olla niin merkityksellisiä, että ne ovat muodostuneet liikkumisen esteiksi. Jyväskylä: LIKES, 23–46.. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 124. 2003. Motives for and barries to physical activity among older adults with mobility limitations. Hirvensalo, M. & Smyer, M. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus, 84–87. Associations of childhood circumstances with physical and mental functioning in adulthood. Toinen jatkotutkimusaihe liittyy inaktiivisten liikuntakokemuksiin. Yksilö saattaa pitää monia muita asioita elämässään arvokkaampana tai merkityksellisempänä. Vahvuutena voidaan myös pitää sitä, että tämän kaltaisia tutkimuksia ei ole useita. Kansanterveydellisestä ja -taloudellisesta näkökulmasta ajatellen on merkittävää pohtia, mikä saa ikääntyvät liikkumaan. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan pohtia, miten ikääntyneiden liikkumista voitaisiin tukea vahvistaen ja merkityksellistäen heidän suhdettaan liikkumiseen. Tutkimuskatsaus. Teoksessa M. & Graves, B. R. Tällä toiveella ja pystyvyyden tunteella on paljon merkittävämpi vaikutus liikunnan harrastamiseen kuin sillä, että ikääntyvä tietää liikunnan ennaltaehkäisevän kansansairauksia (Kenter ym. Tutkimukseen osallistuneiden avoimuus ja kokemusten rikas kuvaus olivat ehdottomasti yksi niistä. Aineistosta muodostui monipuolinen ja kattava. Mitä merkityksiä he antavat eri kokemuksilleen ja voidaanko niiden kautta ymmärtää heidän liikkumattomuuttaan. 2006. Schneider, J. Lottman, I. Kokemus ja kokemuksen tutkimus: Fenomenologisen erityistieteen tieteenteoria. Teoksessa A. Tutkimuskatsaus. 2014. Hirvensalo, M. Lintunen, T. Kokemuksellinen vanheneminen. Hirvensalo, M. The effect of advice by health care professionals on increasing physical activity of older people. Van Rossum, M. J. Rantanen, T. Liikkuja ei tervettä päivää näe-ainakaan tässä iässä. Liikunnan merkitys rakentuu elämänkaarelle. Mäkinen, T. 2006. Hirvensalo, M. C. 2014). Publications of the University of Eastern Finland. 2006
Siinä kuvaan kuuluvat erilaiset riippuvuudet, ravinto tai pikemminkin lihavuus, uni, liikunta. Täällä Suomessa olin aluksi tavallaan vähän kuin ulkomaalainen. Kansanterveysasiat kiinnostivat. Liikunta on tässä vahvasti kuvassa mukana. Sisarukset taas – lääkäreitä hekin ja jo eläkkeellä – ovat kliinikoita. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisen käyttäytymiseen liittyvistä terveysriskeistä. Valmistuin lääkäriksi vuonna 1976 ja ensimmäinen pestini oli Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksella. Hyödyllisiä harharetkiä. Markku Koskenvuo oli jo tätä tutkimustyötä tekemässä ja Akatemiaprofessori Jaakko Kaprio tunnetaan kaksostutkimuksesta sekä riippuvuuksien biologiaa ja kansanterveydellisiä vaikutuksia koskevista tutkimuksistaan. Helsingissä sen sijaan pääsin aloittamaan viivettä, joten tulin sitten 18-vuotiaana tänne. Taisin olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olin jo opiskeluaikana ollut mukana kandiseuran terveystempauksissa. Tästä taustasta juontuu myös se, että kansainvälisessä ympäristössä ja englanniksi toimiminen on luontevaa. Menimme muun muassa kuntiin ja teimme vapaaehtoisia pienimuotoisia terveystarkastuksia. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Tuskin olisin Suomeen enää palannut, mikäli Oxfordiin olisin mennyt. L Ä H I K U V A S S A J A A K K O K A P R I O Miten ja miksi löysit urasi juuri tutkimuksesta. En itse asiassa ole käynyt lainkaan suomalaista koulua. Millaisessa roolissa liikunta on kuvassa mukana. En osaisi olla tutkijana osan viikkoa ja tehdä siinä ohessa muutamana päivinä potilastyötä. Perhetausta vaikutti varmasti myös. Ylioppilastutkinto on brittiläinen. Minulle tutkimustyö on kokonaisvaltaista ja haluan tehdä sitä täysipainoisesti. Kansanterveystieteen laitoksen silloinen johtaja Ilari Rantasalo pyysi assistentiksi. 78 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Kaksostutkija kaksoisroolissa Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Tieteen kielenä englanti on ollut tärkeä työkalu kaikessa; kontakteissa, tutkimustyössä, julkaisemisessa. Opintielle lähdin kansainvälisissä kouluissa Egyptissä, Sveitsissä ja Tanskassa. Vastaavasti post doc -vaiheeseen Yhdysvaltoihin oli vaivatonta lähteä. Se, että päädyin kaksostutkimuksen pariin oli sinän sä sattumaa. Opiskelupaikka Oxfordissa oli tiedossa, mutta olisin joutunut odottamaan opintojen aloittamista vuoden. Isän ura vei perheen ulkomaille, jossa vietin pääosan nuoruudestani, noin 15 vuotta. Viime vuosina palettiin on tullut mukaan psyykkinen hyvinvointi, masennus ja eräät vakavammatkin mielen sairaudet. Kulttuuri, kieli ja tavat olivat tuttuja. Isä Leo Kaprio teki pitkän uran kansanterveyden edistäjänä etenkin toimiessaan maailman terveysjärjestön WHO:n Euroopan aluejohtajana vuosina 1967–85. Tekijöistä, joihin voidaan vaikuttaa. Hänellä kansanterveystyö suuntautui globaaliin ja hallinnolliseen vaikuttamiseen, minulla taas enemmän tutkimukseen ja ihmisen biologiaan. Kuva: FIMM/VEIKKO SOMERPURO. Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osastolla tehtävän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten geenit, ympäristö ja elintavat meihin vaikuttavat. Pienessä maassa ei ainakaan kansanterveyden alalla voi jäädä pelkästään tutkijaksi. Suomen molekyylilääketieteen instituutin johtaja tunnistaakin itsessään myös kansanterveysvaikuttajan taipumuksia. Sattuman puuttumista peliin. Tuntui helpommalta kirjoittaa tutkimusartikkeli englanniksi kuin epikriisi suomeksi
Selvitämme ominaisuuksien ja sairastumisalttiuden syitä laajojen väestötutkimusten avulla. Joitakin tiedonkeruita tekisin ehkä nyt toisin. Eikä voida sulkea pois etteikö sillä olisi vaikutusta myös elinikään. Varhaisin koululiikunta amerikkalaisessa koulussa Egyptissä oli uintia ja tennistä. Tutkimuksessa on myös tärkeää voida varmasti osoittaa, että vaikuttavana tekijänä on juuri liikunta, eikä esimerkiksi jokin muu terveystapa tai liikunnalliseen elämäntapaan liittyvä asia. Liikkuminen onkin usein enemmän elämyksellinen kuin fyysinen tapahtuma. Lähes kaikki voivat sitä harrastaa, eikä yliannostuksen vaaraa juuri ole. Ja tietysti jokainen väitöstutkimus, jota olen saanut olla ohjaamassa tai sparraamassa. Kansanterveydelliset erot väestöryhmien välillä ovat kasvamassa eikä monimutkaisiin ongelmiin ole yksinkertaisia ratkaisuja. Kansantautien taustalta löytyy geenien ja ympäristötekijöiden vuorovaikutusta. Reittejä ja erilaisia kaupunkimaisemia riittää. Jos järjestelmä eriarvoistaa ei pidä luulla, että ongelmat hoituvat vain yksilöä kannustamalla. Liikkumiseenkin. Heitä, joilla ei ole mahdollisuuksia, olosuhteita tai tietotaitoja pysyä kehityksessä mukana. Tälle väelle on terveydenhuoltoon nyt tarjolla sähköistä asiointia, tietokannan käyttöä, erilaisia appseja. Liikunta on myös erinomainen tapa olla niin, ettei kukaan häiritse. Eli terveydellisesti uhanalaisimmille ryhmille on tarjolla heikoimmat palvelut. Valtaosalla väestöstä asiat ovat toki varsin hyvin. Tarvitaan isompia yhteiskunnallisia ratkaisuja. Liikunta on kansanterveyden edistämisen paletissa hyvässä asemassa. Muissa kansanterveystekijöissä asiat ovat tässä suhteessa hankalammin markkinoitavia. Miten liikunta on mukana omassa arjessasi. Entä liikunnan roolilta kansanterveyden edistämisessä. Tarvitaan isompia yhteiskunnallisia ratkaisuja.. Kolme varttia juoksua tai pyöräilyä yleensä riittää. Olen sillä lailla ehkä hieman poikkeava liikunnan harrastaja, ettei minulla ole minkäänlaista nuoruuden kilpaurheilutaustaa. Harmi vain, ettei sitä koskaan viety kunnolla läpi myös etelän suurissa kaupungeissa. Kaksostutkimus alkoi jo vuonna 1975. Kansanterveyden tutkimuksen näkökulma on laajempi. Tämä järjestelmä huolehtii kuitenkin edelleen työttömistä, eläkeläisistä ja lapsiperheistä, joilla ei ole sairaskuluvakuutusta. Se on myönteinen asia ja hyväksi kaikille. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Syrjäytyminen uhkaa jakaa meitä entistä enemmän. Väitöskirja vuonna 1984 käsitteli kaksosparien tupakankäyttöä ja sepelvaltimotautia. Perimän kartoituksen myötä myös erityisten geenien ja niitten merkityksen arviointi on tutkimuksen kohteena. Liikunnassa on hyvin onnistuttu välittämään sellainen myönteinen, kannustava ote – voit liikkua omalla tavallasi, omaan tahtiisi, kunhan vain liikut. Mikäli olosuhteet sallivat – eli hotellin henkilökunta ei ihan turvallisuussyistä erityisesti kiellä – lähden usein työmatkoilla katsastamaan kaupunkia. Lenkillä mielen tila on toinen. Jahnssonin säätiön tiedepalkinto on yksi sellainen. Meillä oli työkalu tasavertaisesta kansanterveydestä huolehtimiseen, kun 1970-luvulla saatiin kansanterveyslaki ja terveyskeskusjärjestelmä. Työmatkoilla lenkkeily on minulle myös oiva tapa tutustua uusiin ympäristöihin. Jos järjestelmä eriarvoistaa ei pidä luulla, että ongelmat hoituvat vain yksilöä kannustamalla. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mitä tutkit, mikä sinua työllistää parhaillaan. Kunakin päivänä eri ilmansuuntaan. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Eikä alkoholinkäytön riskirajoista – kuinka paljon tai vähän – ole täyttä konsensusta tai kaikille yhtäläisesti sopivaa selkeää ohjetta. Nyt esillä on etenkin geenien merkitys eri taudeissa ja ominaisuuksissa. Silloin Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksella luotiin suuri tutkimusaineisto, johon koottiin tiedot yli 14 000 suomalaisesta, ennen vuotta 1958 syntyneestä kaksosparista. Kyse on enemmänkin siitä missä ja miten hyödyt näkyvät ja kuinka pysyviä ne ovat. Tupakoitsijoille ei voi sanoa muuta kuin että lopeta. Huippuhetki urallasi, tärkeimpiä saavutuksia. Samoin JAMAn kaltaisissa kovatasoisissa tiedelehdissä julkaiseminen. Alussa tutkittiin muun muassa tupakoinnin vaikutuksia terveyteen. Se huolettaa. Kaksostutkimuksen avulla tarkastellaan, missä määrin olemme geenien, missä määrin ympäristön muokkaamia. Voi miettiä rauhassa uuden tekemistä, suunnitella tietoisesti tai tiedostamatta ja antaa asioiden prosessoitua omia aikojaan. Kaiken tämän digitalisaation, henkilökohtaisen lääketieteen ja muun hypen keskellä meillä on kuitenkin yhä enemmän syrjään jääviä. Huippuhetkiä on monenlaisia. Voin toki sulkea oven ja puhelimen ja keskittyä esimerkiksi kirjoittamiseen. Myös toinen post doc, pitempi jakso ulkomailla työskentelyä olisi ollut sellainen asia. 79 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 hänen johdollaan lähdettiin sitä viemään eteenpäin. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. On liikuntaväkeä, joille liikunta on kaikki kaikessa. Esimerkiksi toissavuonna näin tulivat tutuiksi Charlottesvillen kaupunginosien selkeät erot Yhdysvalloissa. Liikunnasta on kiistatta ainakin lyhytaikaista hyötyä. Tukholma on tällaiselle kaupunkilenkkeilylle erinomainen ympäristö
Liikunnan avulla voidaan ehkäistä, hoitaa ja kuntouttaa monia pitkäaikaissairauksia, kuten kohonnutta verenpainetta, lihavuutta, tyypin 2 diabetesta, sepelvaltimotautia, sydämen vajaatoimintaa, polven ja lonkan nivelrikkoa, niskaja alaselkäkipuja, nivelreumaa, keuhkoahtaumatautia, astmaa, masennusoireita ja monia syöpäsairauksia. Ennen liikunnan aloittamista ja harjoittelun aikana on tärkeää havaita tapaukset, joissa potilailla on uusia rasitukseen liittyviä oireita, ja ohjata heidät tarvittaessa jatkoarvioon. Liikunta voidaan toteuttaa vähintään 10 minuutin pätkissä. Liikunta lievittää masennusoireita myös iäkkäillä ja toimintakyvyltään heikompikuntoisilla henkilöillä. Lääkärin ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten velvollisuus on kysyä potilaan liikuntatottumuksista. P äivitetty Käypä hoito -suositus liikunnasta korostaa liikunnan merkitystä pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Liikkuminen suojaa syövältä Liikunnan määrän kasvaessa erityisesti rintaja paksusuolisyövän riski pienenee. Iäkkäänäkin aloitettu liikunta tuo terveyshyötyjä Liikunta hidastaa lihaskatoa, lihasvoiman, -tehon ja -kestävyyden pienenemistä, luukatoa, aerobisen kestävyyden huononemista, notkeuden vähenemistä sekä tasapainon ja kävelykyvyn huononemista. 80 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 A J A S S A KÄYPÄ HOITO SUOSITUS: Liikunta lievittää masennusoireita sista. Liikunta lievittää depressio-oireita Paljon liikkuvilla on vähemmän itse ilmoitettuja depressio-oireita. Riskien toteamiseksi liikunnan aloituksessa työryhmä on laatinut interaktiivisen kaavion. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä on laatinut Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tuoreimman tutkimustiedon mukaisesti. Hoitavan ammattilaisen on myös tärkeää kirjata tiedot ja kannustaa liikkumaan varsinkin, jos liikunnan lisääminen on aiheellista jonkin sairauden vuoksi. Lisäksi suositukseen kuuluu lihasvoimaa ja -kestävyyttä ylläpitävää tai lisää vää liikuntaa vähintään kahtena päivänä viikossa. Kaatumisten ehkäisemiseksi liikunnan pääpainon pitää olla alaraajojen lihasvoimaa ja tasapainoa parantavassa harjoittelussa. Liikuntaharjoittelu edistää syöpäpotilaiden toimintakykyä ja parantaa elämänlaatua. Ikääntyneillä suositellaan kestävyysja lihasvoimaharjoittelun lisäksi nivelten liikkuvuutta ja tasapainoa ylläpitävää ja kehittävää liikuntaa erityisesti kaatumisvaarassa oleville sekä niille, joilla on liikkumiskykyyn vaikuttavia pitkäaikaissairauksia tai toimintakyvyn rajoitteita. Lisätietoja: LKT, LitM, liikuntalääketieteen erikoislääkäri, liikuntalääketieteen professori, johtajaylilääkäri Rainer Rauramaa, rainer.rauramaa@uef.fi. Liikuntaharjoittelu saattaa olla jopa yhtä vaikuttavaa kuin kognitiivinen terapia tai lääkehoito. Vielä iäkkäänäkin aloitettu liikunta hidastaa toiminnanvajausten kehittymistä ja parantaa itsenäistä suoriutumista. Ryhmäliikunta antaa sosiaalista tukea. Käypä hoito -suositus on luettavissa osoitteessa www.kaypahoito.fi. Säännöllinen kohtuukuormitteinen kestävyysliikunta, kuten päivittäinen reipas kävely sekä lihasvoimaja tasapainoharjoittelu ja nivelten liikkuvuusharjoittelu, jotka voi toteuttaa kotivoimisteluna, ovat keskeisiä toimintakyvyn ylläpitämisessä. Liikuntahoidon toteutumisessa on edelleen parannettavaa. Päivittäinen liikkuminen tärkeää Kaikille aikuisille suositellaan kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa kuten reipasta kävelyä ainakin 150 minuuttia viikossa tai raskasta liikuntaa kuten juoksua 75 minuuttia viikossa. Liikuntaharjoittelu saattaa lisäksi parantaa useita kognition osa-alueita dementiaan sairastumisriskissä olevilla tai siihen jo sairastuneilla. Liikunta vähentää masennusoireita kääntämällä huomion pois negatiivisista ajatuk. Liikunta pidentää myös syöpäpotilaiden elossa oloaikaa erityisesti paksusuolisyöpää ja vaihdevuosien jälkeen ilmenevää rintasyöpää sairastavilla. Suosituksen liitteenä on videoita, joissa kuvataan terapeuttisia harjoitteita
Davidsin mukaan hyvä taitovalmentaja osaa liikkua jatkumolla myös kohti vapaamuotoisempaa toimintaa ja huomioida yksilön tarpeet. Gibsonin ajatuksia ympäristön vaikutuksista ihmisen toimintaan. Perinteisissä oppimisympäristöissä valmentajan suorat ohjeet urheilijalle ovat korostuneet voimakkaasti. L iikuntalääketieteen erikoislääkäri, LT Heikki Tik kanen on nimitetty liikuntalääketieteen professoriksi Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekuntaan (Kuopion kampus) 1.3.2016 alkaen. Tikkanen on hoitanut tiedekunnassa fysio logian professorin virkaa vuodesta 2015 lähtien. Taitovalmennuksen jatkumo ulottuu valmentajan vahvasti johtamista taitoharjoitteista urheilijan oivalluksiin ja valintoihin perus tuvaan toimintaan. Davids esitteli Karl Newellin kehittämän taidon oppimisen mallin sekä psykologi James J. Davidsin esittelemän mallin mukaan urheilija, tehtävä ja ympäristö ovat oppimistilanteen aikana jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Epälineaarista pedagogiikkaa – oppijasta ongelmanratkaisija Singaporelainen tutkija Jia Yi Chow esitteli näkemyksiään epälineaarisen pedagogiikan sovelluksista urheiluvalmennukseen ja liikunnanopetukseen. Kyseessä on ensimmäinen lääketieteelliseen tiedekuntaan perustettu liikuntalääketieteen professuuri Suomessa. Toisena haasteena Davids nosti esille tavoitteellisen ja vapaamuotoisemman harjoittelun välisen tasapainon löytämisen. Chown mukaan oppija on toiminnan keskiössä ja oppiminen tapahtuu pääasiassa oppijan oivallusten Heikki Tikkanen liikuntalääketieteen professoriksi Taidon oppimisen, valmennuksen ja motorisen oppimisen johtavat asiantuntijat kokoontuivat Kisakallion urheiluopistolla marraskuussa järjestetyssä kansainvälisessä kongressissa. Ympäristö ohjaa urheilijan toimintaa, minkä vuoksi taitovalmentajan tärkeimpiä tehtäviä on taidon todellista suoritustilannetta edustavien oppimisympäristöjen ja harjoitteiden suunnittelu. 81 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti: JUUSO KONTTINEN VALMENNUKSEN JA TAIDON OPETUKSEN HUIPUT KOOLLA KISAKALLIOSSA: Taito karttuu oivalluksista – vaihtelu tehostaa oppimista ovat ennalta arvaamattomia ja jatkuvasti vaihtelevia. Esimerkiksi futsalin syöttötaitojen harjoittelussa pelitilannetta edustavat tutkitusti parhaiten harjoitteet, joissa syöttösuunnat Kuva: UEF. Tapahtuma kokosi paikalle yli kaksisataa osanottajaa viidestätoista eri maasta. Australialainen huippututkija Keith Davids pureutui esityksessään epälineaarisen pedagogiikan periaatteisiin. A JA S S A K ilpaja huippuurheilun tutkimuskeskuksen, Jyväskylän Yliopiston ja Kisakallion Urheiluopiston yhdessä järjestämä The 1st Scientific Conference on Motor Skill Acquisition oli ensimmäinen laatuaan maailmassa
Tehokkaasti aivoja aktivoiva differentiaalioppiminen on tuottanut hyviä tuloksia muun muassa yleisurheilun lajitaitojen sekä eri palloilulajien perustaitojen harjoittelussa. 82 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 myötä. Monipuolinen taitoharjoittelu kasvattaa siis tutkitusti urheilijan potentiaalia oppia uusia taitoja ja lajitekniikoita, mutta kestävyysharjoittelulla on myös omat etunsa aivojen toiminnalle. Toistaiseksi julkaisemattomassa tutkimuksessa on havaittu, että runsaasti vaihtelua sisältävän naruhyppelytuokion jälkeen lapset ratkaisevat matemaattisia ongelmia nopeammin kuin toistettuaan samankaltaisia hyppyjä useita kertoja. Esityksen aikana toistui useampia kertoja sana ”constraints”, jolla Chow viittasi oppijan toimintaa ohjaaviin ympäristön rajoitteisiin, kuten pelikentän rajoihin, käytettäviin välineisiin ja opettajan ohjeistuksiin. Richard Shuttleworth käytti saman filosofian soveltamisesta esimerkkinä vesipalloa, jossa maalintekoa voidaan ohjata pisteyttämällä maalin eri osat eriarvoisiksi. Esimerkiksi sulkapallossa oppijaa voidaan ohjata muokkaamalla pelikentän rajoja. Schöllhornin mukaan taidon tehokas oppiminen edellyttää harjoiteltavan suorituksen jatkuvaa häirintää ja voimakasta liikevaihtelua. Differentiaalioppiminen on tehostanut oppimista myös musiikin ja lasten kirjoitustaitojen oppimisessa. Taitoharjoittelu vaikuttaa aivoihin luoden hermosolujen välille uusia yhteyksiä, kun taas kestävyysharjoittelun seurauksena aivoihin muodostuu uusia verisuonia ja aivojen verenkierto paranee. Oppijaa rohkaistaan ongelmanratkaisuun, kriittiseen ajatteluun ja itsenäiseen toimintaan. Yhdysvaltalainen aivotutkija Charles Hillman pureutui esityksessään fyysisen aktiivisuuden ja Keith Davids Wolfgang Schöllhorn Dan McLaughlin. Harjoitusten aikana voidaan hyväksyä vain tietyistä paikoista heitetyt maalit, ja maalintekoa voidaan vaikeuttaa antamalla puolustajille käyttöön erilaisia välineitä maalinteon estämiseksi. Jatkuvan vaihtelun vastakohta, saman liikkeen rutiininomainen toistaminen, aiheuttaa tutkimusten mukaan oppijan tylsistymistä ja aivojen aktiivisuuden heikkenemistä harjoittelun aikana. Normaalia kapeampi kenttä ohjaa pelaajaa pitkiin ja lyhyisiin lyönteihin pallon voittamiseksi, kun taas normaalia leveämpi kenttä ohjaa lyöntejä kentän laidoille. Opettajan tärkein tehtävä on oppijan ohjaaminen ympäristöä muokkaamalla. Differentaalioppimista – jatkuvalla vaihtelulla tehoa taitovalmennukseen Saksalaisen Johannes Gutenberg -yliopiston professori Wolfgang Schöllhorn perehdytti yleisön differentiaalioppimisen periaatteisiin. Säännöllinen fyysinen aktiivisuus parantaa aivojen muovautumiskykyä, joka puolestaan mahdollistaa tehokkaamman taitojen oppimisen tulevaisuudessa. Professori Janne Avela kertoi fyysisen aktiivisuuden ja taitoharjoittelun aikaansaamista muutoksista aivoissa. Hyvät tulokset eivät rajoitu ainoastaan urheilukentille. Schöllhorn painotti jatkuvan vaihtelun roolia tehokkaan taitovalmennuksen avaintekijänä
Hillman alleviivasi koulujen vastuuta lasten terveyskasvatuksessa. Côté puhui esityksessään uudistavasta valmennuksesta, jossa valmentajan pyrkimyksenä on urheilijoiden kasvattaminen johtajuuteen. Uudistava valmennus kasvattaa johtajuuteen Jean Côté käsitteli esityksessään myös valmentajan ja urheilijan välistä suhdetta ja valmentajan vuorovaikutustaitoja. Kahdentoista ikävuoden jälkeen lapsen lajivalikoima voi hiljalleen kaventua tavoitteellisen harjoittelun määrän kasvaessa vähitellen. Aikaisemmin samaan aiheeseen konferenssissa viitannut Geert Savelsbergh puhui myös myöhäisen erikoistumisen ja vapaamuotoisen harrastamisen puolesta ja nosti esimerkiksi harjoittelun joukkuepeleissä. Danin tarina muistutti konferenssiyleisöä siitä, että kovalla työllä ja vaivannäöllä lähes minkä tahansa taidon oppiminen ja unelmien saavuttaminen on mahdollista. Côté korosti, että tämänkin jälkeen harjoittelussa tulee säilyttää monipuolisuus ja hyvä tasapaino leikkimisen ja tavoitteellisen harjoittelun välillä, jotta lapsen mielenkiinto harrastusta kohtaan säilyy. Tarkkaavaisuuden häiriöistä kärsivillä lapsilla lyhyiden liikuntahetkien on havaittu parantavan koulutehtävistä suoriutumista. Koulut voivat halutessaan kasvattaa lapsia terveellisiin elämäntapoihin, edesauttaa lasten kognitiivisten toimintojen kehitystä ja rohkaista lasta elinikäisen liikuntaharrastuksen pariin. Seuraava taidon oppimiseen keskittyvä konferenssi järjestetään Kisakallion urheiluopistolla 22.–24.11.2017. Näin alkoi jo viisi vuotta kestänyt ”The Dan Plan”, joka on tähän päivään mennessä pitänyt sisällään 5 082 tuntia tavoitteellista golfin harjoittelua. Uudistavan valmennuksen mallissa painotetaan urheilijan valinnanvapautta, keskitytään taitojen kehittämiseen, havainnoidaan urheilijan kykyjä ja tarpeita, annetaan suuri määrä henkilökohtaista palautetta sekä rohkaistaan urheilijaa kysymysten tekoon ja vaihtoehtoisten toimintamallien kehittämiseen. Lapsen fyysisen kunnon ja monien aivotoimintojen välillä on useissa tutkimuksissa havaittu merkittävä yhteys. Konferenssin aikana nähtiin myös useita muita laadukkaita esityksiä. Jean Côté ja vapaamuotoisen harrastamisen tärkeä rooli Konferenssin kruunasi kanadalainen huippututkija Jean Côté, jonka esittelemät tutkimukset vahvistivat myöhäisen erikoistumisen merkitystä urheilijan polul la. Ahkera harjoittelu on myös tuottanut tulosta, sillä Danin tasoitus on alimmillaan laskenut jo 2,6:een. Vuoden 2015 konferenssin kuvat ja materiaalit ovat ladattavissa Kisakallion urheiluopiston verkkosivuilta www.kisakallio.fi. Lisätietoja: juuso.konttinen@kisakallio.fi. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylän Yliopisto ja Kisakallion Urheiluopisto haluavat yhdessä kiittää kaikkia konferenssin osallistujia, luennoitsijoita sekä konferenssin järjestelyyn ja toteu tukseen osallistuneita tahoja erinomaisesta työstä suomalaisen urheilun hyväksi. Côtén mallin mukaan lapselle tulee antaa mahdollisuus runsaaseen harjoitteluun ja vapaamuotoiseen harrastamiseen useissa lajeissa ilman liiallista ohjausta vähintään kahteentoista ikävuoteen asti. Côtén mukaan liian varhainen erikoistuminen ja runsas tavoitteellinen harjoittelu lapsuusvuosina johtavat pitkässä juoksussa pikemminkin loppuun palamiseen, harrastuksen lopettamiseen ja vähäisempään urheilusta nauttimiseen kuin huippusuorituksiin urheilussa. Tämän hetkisen arvion mukaan Dan saavuttaa 10 000 tunnin rajapyykin joulukuussa 2016. Hyvässä fyysisessä kunnossa olevat lapset selviytyvät huonokuntoisempia ikätovereitaan parem min esimerkiksi tarkkaavaisuutta, kognitiivista kontrollia ja työmuistia vaativista tehtävistä. 83 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 terveystottumusten vaikutuksiin lapsen kognitiivisiin toimintoihin, muistiin ja koulumenestykseen. Tutkimuksissa uudistavan valmennuksen on havaittu edesauttavan esimerkiksi ryhmähengen muodostumista, urheilijoiden sisäistä motivaatiota ja yksilöiden henkistä kasvua. Yhdysvaltalainen Dan McLaughlin päätti vuonna 2010 valokuvaajan uransa ja päätti kokeilla kuuluisan 10 000 tunnin kultaisen säännön toimivuutta käytännössä. Lyhytaikainenkin fyysinen aktiivisuus parantaa tutkitusti ihmisen kognitiivisia toimintoja ja keskittymistä noin tunnin ajaksi. Mikäli harjoitusmotivaatio säilyy ja tuloskehitys saa jatkoa, The Dan Plan saattaa tulevaisuudessa huipentua kansainvälisellä PGA Tourilla. Tutkimusten perusteella vaikuttaisi myös siltä, ettei lapsen vapaa-ajan liikuntaharrastus estä tehokasta koulunkäyntiä, vaan jopa edesauttaa akateemista menestystä. Lajiksi valikoitui golf, josta McLaughlinilla ei ollut lainkaan aikaisempaa kokemusta. Edellä mainittujen puhujien lisäksi konferenssin pääluennoitsijoina toimivat Beatrix Vereijken, Al Smith, Jörg Ahmann, Mark Upton, Duarte Araújo sekä Graham Kerr. Runsaan vapaan pelaamisen myötä pelaajista kehittyy luovia ja he menestyvät lajissaan yhtä hyvin kuin enemmän harjoitustunteja omaavat, mutta koros tetun ohjatusti harjoitelleet ikätoverinsa. Kymmenen tuhannen tunnin sääntö – ihmiskoe loppusuoralla Konferenssissa kuultiin myös mielenkiintoisesta ihmiskokeesta
Sivuvaikutuksena mahdollisesti tuleva unettomuus, P O H D IT T U A Puhdas, monipuolinen suomalainen ruoka riittää pitkälle urheilijallakin. Näytteistä 15 prosenttia sisälsi prohormoneita (Geyer ym. Määrien ei tarvitse olla suuria, esimerkiksi Watsonin tutkimuksessa vain viiden mikrogramman 19norandrosteenidioni kontaminaatio olisi aiheuttanut positiivisen doping testin 75 prosentille tutkituista (Watson ym 2009). Enemmän purkkeja ei välttämättä takaa parempaa tulosta, mutta voi joskus aiheuttaa terveysriskejä, vaikuttaa jopa negatiivises ti kehitykseen tai johtaa vahingossa positiiviseen doping testitulokseen, joka voi pilata urheilijan mai. Tietyillä ravintolisillä voi olla positiivista vaikutus ta urheilussa. Samalla koneella tai samassa linjastossa saatetaan valmistaa eri tuotteita, ja riittämättömän laitteiden puhdistuksen seurauksena ravintolisään voi päätyä esimerkiksi prohormonia. Näitä ovat esimerkiksi homeet, mikrobit, raskasmetallit ja jyrsijöiden ulosteet ja karvat. Myös kasvissyö jä, syömistään tarkkaileva painoluokkaurheilija tai erikoisruokavalion noudattaja voi saada apua ravin tolisästä oman ravitsemuksensa täydentäjänä. Lihaksikasta ulkonäköä suosiva trendi on tuonut palautusjuomat ja muut urheiluvalmisteet myös tavallisen salikuntoilijan ja jumppapirkon tie toisuuteen. Tutkimustiedon mukaan kuitenkin suurin osa kilpaurheilijoista saa tarvitsemansa ravintoaineet normaalista, monipuolisesta sekaruokavaliosta. R avintolisät yhdistetään vahvasti urheiluun ja liikuntaan. Valmisteeseen saatetaan lisätä tuoteselosteessa ilmoit tamatta esimerkiksi piristeitä tai anabolisia hormoneja, koska tällöin tuote vaikuttaa tehokkaam malta. 2004). Tahattomat epäpuhtaudet johtuvat usein huonoista varastointi tai kuljetusolo suhteista. Tällöin kyse ei ole tahal lisesta tuotteen kontaminaatiosta, mutta lopputulos voi olla käyttäjälle ikävä esimerkiksi kilpaurheili jalle positiivinen dopingnäyte tai käyttäjälle ikäviä sivuvaikutuksia ja oireita, joita ei välttämättä osata yhdistää ravintolisän käyttöön. Valitessaan ravintolisiä varsinkin kilpaurheilijan tulee olla tietoinen ravitsemuksellisista tarpeistaan ja ravintolisien hyödyistä ja riskeistä. Ravintolisämarkkinat on valtava bisnes, eikä kaikkialla kaihdeta keinoja saavuttaa asiakkaan tyytyväisyys, vaikka moni valmistaja toimiikin asial lisesti. Kilpailu on kovaa, markkinointi aggres siivista ja bisnes kukoistaa kaikkialla – lähikaupan hyllyssä, kioskeilla, urheiluliikkeiden kassoilla, luontaistuotekaupoissa ja tietysti internetissä. Suuren ravintolisäbisneksen kääntöpuoli on katteettomien lupausten lisäksi laadun epätasaisuus. Esimerkiksi laihdutusvalmisteissa käytetty piristelisä saa käyttäjänsä tuntemaan itsensä ener giseksi ja aktiiviseksi, mikä lisää tuotteen myyntiä. Esi merkiksi kestävyysurheilijan energiatarve lisääntyy enemmän kuin yksittäisten ravintoaineiden tarve, joten syödessään kulutuksen mukaisesti urheilija saa tarvittavat ravintoaineet normaalista ruokavaliosta (Marik ja Flemmer 2012, Phillips 2012, Fogelholm 2015 ). 84 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti: KATJA MJØSUND Ravintolisien valinta kannattaa tehdä harkiten neen ja urankin (Maughan 2013). Ikävä kyllä myös tarkoituksellista kontaminaatio ta esiintyy. Kansainvälisen olympiakomitean tutkimuk sessa analysoitiin 634 näytettä urheilijoille tarkoi tetuista lisäravinteista. Tahallisesti valmisteisiin voidaan lisätä esimerkiksi halvempaa täyteainetta tai farmakologisesti aktiivisia aineita, joilla tuotetta terästetään. Epäpuhtaudet ravintolisien ongelmana Epäpuhtaudet voivat päätyä ravintolisiin joko tahal lisesti tai tahattomasti. Näihin kuuluvat esimerkiksi kofeiini ja kreatiini. Näytteet oli ostettu pääosin luontaistuotekaupoista 13 maasta, joista USA oli ainoa Euroopan ulkopuolinen maa. Monesti luodaan myös käsitystä siitä, että lisära vinteet ovat tulosten saamiselle ja liikkujalle välttä mättömiä. Tuoteselosteessa mainitsemattomien lääkeaineiden ja farmakologisesti aktiivisten aineiden tai doping aineiden päätyminen ravintolisiin voi myös olla va hinko esimerkiksi tehdasolosuhteiden seurauksena. Suuren ravintoli säbisneksen kääntöpuoli on katteettomien lupausten lisäksi laadun epätasaisuus. Tämän vuoksi varsinkin kilpaurheilijan tulisi ravintolisän käyttöä suunnitellessaan punnita todellinen tarve ja mahdol liset haitat ja riskit. Markkinoinnilla luodaan mielikuvia urheilijoille, kuntoilijoille ja liikkujille; huippuurheilijan koe taan edustavan tervettä ja urheilullista elämäntapaa, jossa palautuminen ja tulosten kehitys on optimoitu. 2008, Vernec ym 2013). Palautumisjuoma saa treenin jälkeen palautumisen käyntiin, urheilujuoma palauttaa nes tetasapainoa suorituksen aikana ja patukka säilyy hyvin treenikassissa varavälipalana. Tunnetut huippuurheilijat valjastetaan markkinoimaan tuotteita, joiden kerrotaan parantavan esimerkik si palau tumista, suorituskykyä ja vastustuskykyä. Vaikka tietoisuus on parantunut, tuoreemmat tutkimukset vahvistavat, että ongelma on edelleen ajankohtainen (de Hon ja Coumans 2007; Judgins ja Prock 2013, Geyer ym
Basel, Karger, 2013, vol 59, pp 143–152 Marik, P.E. Skaug, A. 41(11):800-5 Fogelholm M. Supplements and Inadvertent Doping – How Big Is the Risk to Athletes. Thevis, M. Epäpuhtaudet voivat aiheuttaa terveysongelmia, kuten esimerkiksi piristeistä johtuvat sydämenty kytys, rytmihäiriöt, unettomuus ja levottomuus, tai anabolisten steroidien sivuvaikutuksina tulevat akne, naisen virilisaatio, miehen rintojen kasvu ym. Puhtaimpia tuotteita löytyy todennäköisesti val mistajilta, joiden tehtaissa ei valmisteta eikä pakata tai säilytetä urheilussa kiellettyjä lääkeaineita, hor moneja tai prohormoneja. Cumming, KT. Wiig, H. Holden, G. Tällöin on hyvä erottaa koulutuksen saanut ravitsemusterapeutti ja itseoppineet, omaa ideologiaa ja tiettyjen tuotteiden myyntiä promovoi vat ravintoterapeutit ja valmentajat. A-Z of nutritional supplements: dietary supplements, sports nutrition foods and ergogenic aids for health and performance: part 48. Maughan, RJ. Med Sci Sports Exerc. Vitamin C and E supplementation hampers cellular adaptation to endurance training in humans: a double-blind, randomised, controlled trial. Varmuuden vuoksi kaikkea mah dollista tuskin kannattaa kokeilla – varsinkin kun sillä voi olla myös haitallista vaikutusta fyysiseen kehi tykseen (Paulsen ym. 2007. Schänzer W. Valvonta ja sen haasteet Suomessa Evira valvoo lisä ja urheiluravinteiden myyntiä, mutta käytännössä valvonta on hankalaa ja hidasta. J Mass Spectrom 43(7):892-902. 2008. ja Thevis, M. Br J Sports Med. Blomhoff, R. Jos jollekin lisäravinteelle kuitenkin on tarvetta, kannattaa valinta tehdä huo lella. Vaikka yksi erä tuotetta voi olla puhdas, voi seuraavassa erässä olla epäpuhtauksia. Valvonnan ongelmia ovat esimerkiksi uudet ”innovaatiot” ja erien epätasaisuus. Apr;41(4):766-72.. Terveydellistä haittaa voi tulla toki tavalliselle kun tosalikävijällekin, mutta tämän lisäksi urheilijalla on riski saada positiivinen dopingtestitulos, mikä voi turhaan tuhota kilpaurheiluuran. 2013. Br J Sports Med 47:998–1000 Watson, P. Br J Nutr. Russell, C. A. Geyer, H. J Physiol. McGrawHill Companies, Inc., North Ryde, Australia, 2015: 310-336. J Nutr 143(11):1843S-1847S. 2014). Vernec. Tuotetta voidaan myydä tehonlisää jänä, rasvanpoistajana tai painon pudottajana. Paulsen, G. 2014. Geyer, H. ja Prock P. Teoksessa Acute Topics in Sport Nutrition. KATJA MJØSUND, LT Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Paavo Nurmi -keskus, Turun Yliopisto LÄHTEET: de Hon O, Coumans, B. Tällöin farmakologisten epäpuhtauksien todennäköisyys on pieni. Hyvä nyrkkisääntö on, että mitä enemmän tuotteelle luvataan tehoa tai uskomattomia ominaisuuksia, sitä todennäköisemmin se saattaa sisältää jotain sopima tonta. “Let food be thy medicine and medicine be thy food” (Hippocrates 430 eKr). Rønnestad, BR. 2013. Piristei tä sisäl tävien tuotteiden markkinoinnissa luvataan usein energiaa, parempia henkisiä ominaisuuksia ja jaksamista, aineenvaihdunnan ja rasvanpolton tehos tumista. In: Burke L, Deakin V (ed.) Clinical sports nutrition. 2012 Aug;108 Suppl 2:S158–67. Raastad, T. Freuchen, F. 15;592(Pt 8):1887–901 Phillips, SM. 85 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 rauhattomuus ja sydämentykytykset saattavat jäädä huomiotta, tai ainakaan niitä ei osata yhdistää lisära vinteeseen tai laihdutustuotteeseen. Houghton, E. Benestad, HB. Lambert (toim.). Markkinointi kertoo tuotteesta Tutkimuksissa on löytynyt selkeitä yhteneväisyyk siä epäpuhtaiden tuotteiden markkinoinnissa ja nii den sisältämissä farmakologisissa aineissa. 2014 Anabolic agents: recent strategies for their detection and protection from inadvertent doping Br J Sports Med. Ana bolisia steroideja sisältävien tuotteiden markkinoin nissa korostetaan taas lihasmassan nopeaa kasvua, palautumista ja testosteronitasojen nousua (Judkins C. ja Prock, P. ja Flemmer, M. 2012 Dietary protein requirements and adaptive advantages in athletes. Med Sport Sci. Tarpeiden arvioimiseksi koulutetun ja urheiluun perehtyneen ravitsemusterapeutin konsultaatiosta voi olla hyötyä. Toki mik robeja ja muita epäpuhtauksia voi löytyä näistäkin. The continuing story of nutritional supplements and doping infractions. Mareck, U. Ulseth, ET. 2013. Buer, C. Stear, SJ. Østgaard, HN. Hallén, J. Micronutrients: vitamins, minerals and antioxidants. Nutritional supplements cross-contaminated and faked with doping substances. Midttun, M. 5th ed. Koehler, K. Garthe, I. 48(10): 820–826 Judkins, C. Schänzer, W. (Geyer ym 2008) Kilpaurheilijoiden kannalta ongelmallista on se, että ravintolisien epäpuhtauksissa voi olla urheilussa kiellettyjä aineita, kuten hormoneja ja lääkeaineita. Täyttä takuuta ei puhtaudesta ole koskaan, mutta järkevällä valinnalla voi vähentää riskejä. Puhdas, monipuolinen suomalainen ruoka riittää pitkälle urheilijallakin. 2013) Urheilijan kannattaa punnita tarpeet ja riskit Urheilijan lisäravinteiden tarve on aina punnittava yksilökohtaisesti. Castell, LM. Urinary nandrolone metabolite detection after ingestion of a nandrolone precursor. Quality assurance issues in the use of dietary supplements, with special reference to protein supplements. Erilaisten sertifikaattien myöntämisessä on kuitenkin ongelmia, koska vain osa dopingaineista testataan ja testaus koskee vain testattavaa erää. Parr M.K. 2012 Do dietary supplements have beneficial health effects in industrialized nations: what is the evidence. Sveen, O. 2009. Judkins, C. Paur, I. Bastani, NE. J Parenter Enteral Nutr 36(2):159-68 Maughan, R.J. Monet lisäravinnevalmistajat mai nostavat erilaisia puhtaussertifikaatteja ja myös joi denkin maiden antidopingjärjestöt suorittavat val vontaa, ja ylläpitävät listaa tuotteista, joissa ei ole havaittu epäpuhtauksia. Burke, LM
Miten lain kuumimmalla vyöhykkeellä oleva harrastamisen kustannuskysymys ei tunnu kiinnostavan aidosti ketään. Toinen Nuori sobarometrin tulos on karu: nuorten kaikista harras tusmuodoista nimenomaan liikunnan harrastamisel la on vahvin yhteys taloudelliseen tilanteeseen. Ei ole lainkaan yllät tävää, että professori Kimmo Suomi (2012, 22– 23) on kuvannut liikuntalakia ”päiväperhoseksi”, jonka toivotaan ohjaavan liikuntapolitiikan suuntaa, mutta noudattamatta jättämisestä ei seuraa sank tioita. Kenenkään mie leen ei juolahtanut, että harrastamisen kohonneet kustannukset ovat urheiluliikkeen itseaiheuttama vitsaus, jonka hoitaminen ja parantaminen ovat sen oma tehtävä – ei paikka rahastaa lisää julkisia ja yksi tyisiä varoja. 86 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti: MIKKO SALASUO Liikuntalain henki ja harrastamisen kustannukset tai lajiliitoissa. Liikunnan keskusjärjestö ehdotti vähävaraisuuteen vedoten omille jäsenjärjestöilleen kulman kautta päätyvää mittavaa lisärahoitusta. Opetus ja kulttuuriministeriö on nimittänyt lokakuussa 2015 työryhmän pohtimaan harrastusten kustannuksia. Kustannuskysymys ei ole herättänyt palavaa huolta tai johtanut barrikadeille nousuun asian korjaamiseksi. Samalla kustannuskeskustelu on erinomainen esimerkki siitä, miten kyvyttömiä ja haluttomia liikuntasektorilla ollaan reagoimaan näinkin perustavanlaatuiseen ongelmaan. Kiinnostus näyttää ulottuvan ainoastaan niihin maksaviin asiakkaisiin, jotka liik kuvat jo valmiiksi Valon ja lajiliittojen piirissä. Lain tärkein tarkoitus oli tasaarvon edistäminen liikun nan avulla ja liikunnassa. Tutkimustulosten perusteella voidaan esittää karkea arvio, jonka mukaan noin kol mannes nuorista joutuu luopumaan harrastuksesta liian korkeiden kustannusten vuoksi. Siis samoja hen kilöitä, jotka olisivat halutessaan voineet tarttua kus tannuskysymykseen jo vuosia sitten. (ks.myös Rantala 2014, 28.) Liikuntalain hengen voi katsoa 1980luvul ta nykypäivään rakentuneen yhdenvertaisuuden ja kansanliikunnan ajatukselle (mm. Jos työryhmän tuotoksilla ei ole kovin kummoista odotusarvoa, niin ei sen hääppöisempää reagointi ole ollut Valtakun nallisessa liikunta ja urheiluorganisaatiossa (Valo) Kustannuskeskustelu on erinomainen esimerkki siitä, miten kyvyttömiä ja haluttomia liikuntasektorilla ollaan reagoimaan näinkin perustavanlaatuiseen ongelmaan.. Saa jina olisivat olleet samat tahot, jotka ovat vähintään osasyyllisiä kustannusten kasvuun. Nykyoloissa olisi ehkä sopivampaa puhua liikuntalain haamusta, sillä lain ohjausvaikutukset ovat jopa puitelaiksi näen näisiä – vain tahroja paperilla. Se muodostuu pääosin samoista henkilöistä, jotka ovat liikunnan ja urheilun sisäpiiriläisiä. Jotta liikunnan harrastamisen kustannuskysymys ja muut liikuntasektorin kummajaiset asettuvat oikei siin mittasuhteisiin, on syytä palauttaa mieliin liikuntalaki ja ennen kaikkea sen henki. Suomi (2012) kirjoittaa liikuntalakia käsi tellessään, että jo ensimmäinen, vuonna 1980 voi maan tullut liikuntalaki, määritti liikunnan jokaisen kansalaisten sivistykselliseksi perusoikeudeksi. P O H D I T T U A Kustannuskysymys on tiukasti sisäänkirjoitettuna useaan toisen pykälän kohtaan ja korostuu entisestään lain läpäisevissä lähtökohdissa. Juppi 1995, 252; Rantala 2014, 26; Suomi 2015, 60). T uoreen Nuorisobarometrin (Myllyniemi 2016) tulokset käynnistivät, ties monetta ko kertaa viime vuosina, julkisen keskus telun lasten ja nuorten liikunnan harrasta misen kustannuksista. Eräänä kustannuskysymyksen moraalisena seis mografina voidaan pitää Valon keväällä 2015 (Yle 17.3.2015/Ranta) esittelemää ideaa kerätä yrityk siltä ja valtiolta 10 miljoonaa euroa ”liikunnan köyhäinhoitoon”. Harrastamisen kustannukset ja sosioekonominen polarisoituminen ovat vain pyramidin huippu niistä kummajaisista, joita liikunnan ja urheilun toimiala on pullollaan
Samaan hengenvetoon onkin aiheellista kysyä nykymuotoisen liikuntajärjestelmän yhteiskunnal lista perustelua: ketä ja mitä se palvelee. 2016. Uuden lain kirjauksissa korostuu vielä entistä kirkkaammin yhdenvertaisuuden ja tasa arvon periaatteet (Liikuntalaki 2015). Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitos, 59–76. Nuorisobarometri 2015. 1995. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö, Nuora & Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto 174. Läpäisevien arvojen ja päämäärien puuttuessa on vain joukko toisistaan poikkeavia intressejä sekä sekalaisia ja sekavia pyr kimyksiä. Vastaus ei löydy ainakaan liikuntalaista tai sen hengestä. Lain toinen pykälä, jossa määritellään tavoitteet, on ylevää reto riikkaa. Siinä luetellaan kahdeksan tavoitetta, joita laki pyrkii edistämään: 1) eri väestöryhmien mahdollisuuksia liikkua ja har rastaa liikuntaa; 2) väestön hyvinvointia ja terveyttä; 3) fyysisen toimintakyvyn ylläpitämistä ja paranta mista; 4) lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä; 5) liikunnan kansalaistoimintaa mukaan lukien seu ratoiminta; 6) huippuurheilua; 7) liikunnan ja huippuurheilun rehellisyyttä ja eet tisiä periaatteita; sekä 8) eriarvoisuuden vähentämistä liikunnassa. K. Yle 17.3.2015/Ranta. MIKKO SALASUO, VTT Vastaava tutkija Talousja sosiaalihistorian dosentti Nuorisotutkimusverkosto Sähköposti: mikko.salasuo@nuorisotutkimus.fi Ei voi välttyä sellaiselta ajatukselta, ettei toimialalla ole jaettuja pyrkimyksiä tai tavoitteita. Teoksessa Mäkinen, J. Rantala, M. (toim.) Liikuntapaikkapalvelut ja väestön tasa-arvo. 87 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Vuonna 2015 voimaan tullut liikuntalaki on arvo pohjaltaan ja hengeltään jatkumoa edeltäjilleen (1980; 1999). Juppi, J. Suomi, K. Valtionhallinto liikunnan edistäjänä 2011-2015. Myllyniemi, S. Teoksessa Itkonen, H. Valtionhallinnon ohjausvaikutus ei näytä nou dattelevan liikuntalakia tai sen henkeä (VLN 2015) ja kansallisissa liikuntajärjestöissä lain painotuksista viis veisataan (esim. Liikuntajärjestöjen tulosohjaus. Liikuntalaki 2015. Laine (toim.) Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. & Lee, A. http://yle.fi/urheilu/vahavaraisten_urheiluperheiden_auttamiseksi_ suunnitellaan_10_miljoonan_euron_valtakunnallista_avustusrahastoa/7871394 (Viitattu 4.2.2016).. 2014 Sata vuotta toistoa. Seurantatutkimus liikuntapaikkapalveluiden muutoksista 1998– 2009. Jyväskylä: LIKES, Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 287 Suomi. Vähävaraisten urheiluperheiden auttamiseksi suunnitellaan 10 miljoonan euron valtakunnallista avustusrahastoa. Niiden taustalla siintää piiloagendoja, valtataisteluita ja arvoasetelmia ilman selkeää ohja usta. 2015. Liikuntalaki on, tai ainakin sen tulisi olla, dokumentti, joka ohjaa politiikkaa ja koko liikunnan toimialaa. Jos liikunnan toimialalla ei pystytä tai edes haluta korjata näin perustavanlaatuista epäkohtaa, on uusi liikuntalakikin auttamatta vain hauras päiväperho nen. Suomen julkinen liikuntapolitiikka valtionhallinnon näkökulmasta vuosina 1917–1994. LÄHTEET: Aarresola, O. Jyväskylä: Kopijyvä Oy. Teoksessa Suomi, K., Sjöholm, K., Matilainen, P., Glan, V., Nuutinen, L., Myllylä, S., Pavelka, B., Vettenranta, J., Vehkakoski, K. Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto 2012:6, 38–50. Kustannuskysymys on tiukasti sisäänkirjoitettuna useaan toisen pykälän kohtaan ja korostuu entises tään lain läpäisevissä lähtökohdissa. Aarresola & Mäkinen 2012; VLN 2015, 33). & J. Liikuntalain (2015) hengessä ja sen tulkintake hyksestä käsin voi vain hämmästellä, miten lain kuu mimmalla vyöhykkeellä oleva harrastamisen kustan nuskysymys ei tunnu kiinnostavan aidosti ketään. Finlex.fi (http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150390 (Viitattu 8.2.2016). Kielikuvana voisi puhua vyyhdistä epämääräi siä säikeitä, joiden paikka, järjestys ja funktio eivät hahmotu kokonaisuudeksi. 2012. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:4. Jyväskylän yliopisto, Studies in sport, physical education and health 36. & A. (toim.) Liikuntajärjestöjen toimialaselvitys. Sitä kuuluisaa punaista lankaa ei näy, vaikka sitä kuinka yrittää etsiä erilaisista näkökul mista. Liikuntapolitiikan hämmentäviä virtauksia kat somopaikalta seuratessa ei voi välttyä sellaiselta ajatukselta, ettei toimialalla ole jaettuja pyrkimyksiä tai tavoitteita. Arjen jäljillä. Mäkinen 2012. Liikuntalaki suorastaan kehottaa niin liikuntapolitiikan päättäjiä, kansallisia liikuntajärjestöjä kuin paikallisjärjestöjä kin sellaiseen toimintaan, johon jokaisella on halu tessaan, lompakkoon katsomatta, sivistyksellinen perusoikeus. Liikunnan asemointi ja argumentointi suomalaisessa liikuntapolitiikassa vuosina 1909–2013. Liikuntalain (2015) toisen pykälän läpi tarkas teltuna keskustelu harrastusten hinnoista saa juri disesti ja yhteiskunnallisesti perustellun kehyksen. VLN 2015. Edellisten lisäksi toisessa lain pykälässä määritel lään sen läpäisevät arvot ja lähtökohdat: ”tasaarvo, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys, monikulttuurisuus, terveet elämäntavat sekä ympäristön kunnioittami nen ja kestävä kehitys”. Valtion liikuntapolitiikan linjauksia 1980–2014. Viime vuosikymmenten liikuntaja liikuntapaikkapolitiikkaa
88 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 EMERITUS IHMETTELEE Teksti: ARTO SINKKONEN Maakunta – uhka vai mahdollisuus. Yhtä hyvin sinne voidaan sijoittaa maankäytön suunnittelu, kaavoitus ja kunnallistekniset palvelut ja pientä luovuutta käyttäen myös opetusja vapaa-aikapalvelut. Sosiaalija terveystoimessa tehdyn ennaltaehkäisevän työn kokonaisuus on taloudellisesti ja vaikuttavuudeltaan täysin ylivertainen ja korvaamaton. Juuri uusittu liikuntalaki antaa ajatusmallille täyden tuen. Myöskään kuntien liikuntatoimen kokenut johtajakaarti ei varauksetta osaa tai halua nostaa terveysliikuntaa kuntastrategiaan tai edes liikuntatoimen oman tavoiteasettelun kärkeen. Monet näistä on jo nyt järjestetty ylikunnallisina Kuntien liikuntatoimen kokenut johtajakaarti ei varauksetta osaa tai halua nostaa terveysliikuntaa kuntastrategiaan tai edes liikuntatoimen oman tavoiteasettelun kärkeen.. Jo tehdyillä päätöksillä yli puolet kuntien resursseista ja henkilöstöstä on siirretty miltei huomaamatta itsehallintoalueisiin eli maakuntiin, tähän Keskustapuolueen ikiaikaiseen haaveeseen. Edellinen Kokoo muksen ja SDP:n johtama hallitus ajoi isoja, parhaimmillaan yli kymmenenkin kunnan liitoksia. Suomen kunnissa on tehty vuosikymmenten mittaan arvaamattoman iso työ, jotta sosiaalija terveystoimessa on opittu ja otettu käyttöön liikunnallinen ennaltaehkäisevä työ osana koko terveyden edistämisen monitoimialaista palveluketjua. L iikunnan yleisistä terveysvaikutuksista on ollut tietoa helposti saatavilla ainakin kolme vuosikymmentä. THL:n erinomainen TEA-viisari seuraa vuosittain kuntien terveyden edistämisen aktiivisuutta eri toimialoilla ja kuntajohtajien parissa. Edelleen saamme lukea uusia tutkimustuloksia liikunnan myönteisistä vaikutuksista harrastajansa terveyteen niin ennal taehkäisyn kuin sairauden hoidonkin osalta. Tästä huolimatta yhteiskunnallinen päätöksenteko ottaa nämä tulokset varsin nihkeästi hyötykäyttöön, vaikka puhumme kovasti tiedolla johtamisesta. OKM:n rahoittama KKI-hanke antaa lisäksi taloudellista ja koulutustukea liikunnalliseen terveydenedistämistyöhön. Terveyttä edistävä liikunta on merkittävä osa tätä työtä. Mittaristo on kaikkien nähtävänä verkossa. Sanon tämän erityisesti siksi, että juuri päätetyn sote-uudistuksen linjauksissa ennaltaehkäisy rajataan uuden soten ulkopuolelle. Turun kaupungin ohella edelläkävijöitä tässä työssä ovat esimerkiksi Oulunseutu, Heinola sekä sittemmin aktivoituneet Helsinki ja monet Etelä-Pohjanmaan kaupungit. Kaiketi nämä ”kaupunkipuolueet” voisivat nyt ajatella tapahtuneesta positiivisesti, että saatiinkin enemmän kuin osattiin pyytää. Mikäli tämä nyt hukataan, kyseessä on ihmisten hyvinvoinnin ohella satojen miljoonien eurojen kansallinen vahinko, vaikka uuden soten tavoitteena oli saada parempaa, tasalaatuisempaa palvelua kustannustehokkaampaan hintaan! Tässä asiassa rohkenen pyytää päättäjiltä uutta harkintaa ja erityistä tarkkaavaisuutta. Kilpaurheilulla on edelleen vankat kannattajansa. Kunnissa liikunnan resurssikehitys kuuluu alimpaan luokkaan, samalla kun niin sanottujen korjaavien palvelujen kustannukset sosiaalija terveystoimessa nousevat hallitsemattomasti. Todellisuudessa mitään ristiriitaa ei edes ole. Vaikka siihen on erinomaiset perusteet. Nimittäin vieläkin isompia kuntia nimeltään MAAkunnat. Onhan totuus, että soten ohella maakuntahallintoon tullaan liittämään muitakin sinne hyvin sopivia palveluja, kuten esimerkiksi pelastustoimi. Hyvin lapsista ja nuorista alkaen hoidettu monipuolinen terveyttä edistävä liikunta johtaa pitkällä tähtäimellä myös laadukkaaseen kilpaja huippu-urheiluun. Parhaimmillaan terveyden edistäminen on koko kunnan valtuustotasolla vahvistettu strateginen valinta, jota kaikki toimialat hoitavat vastuualueillaan. Mihin tarvitaan nykyistä kuntarakennetta
Esa Rovio, Anita Saaranen-Kauppinen, Teijo Pyykkönen Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen ee eeen iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiissssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssseeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeennnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn eeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeennnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli. Kun näemme arjen ison kuvan, ymmärrämme myös sen osien dynamiikkaa – ja jotain myös liikunnan lisäämisen mahdolTilaukset: www.lts.fi • linda.raivio@lts.fi • puh. 010 778 6602 Vähän liikkuvat Vähän liikkuvat Vähän liikkuvat Esa Rovio, Teijo Pyykkönen Esa Rovio, Teijo Pyykkönen Esa Rovio, Teijo Pyykkönen juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 Olennaista liikuttamisessa on ymmärtää liikuntaradoksaalisesti kyse kaikesta muusta kuin suhteesta pelkästään liikuntaan. Suoraviivaisen ratkaisun ansiosta Suomi ei tarvitsekaan aikaisempaa enemmän hallinnon tasoja. Nykyisessä kansallisessa talousahdingossa kaivataankin poikkeavaa rohkeutta nostaa isänmaan ja kansalaisten etu kärkeen puolueen, ammattijärjestön ja jopa oman edun kustannuksella. Kun näemme arjen ison kuvan, ymmärrämme myös sen osien dynamiikkaa – ja jotain myös liikunnan lisäämisen mahdollisuuksista. 010 778 6602 Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran sellisesti on syytä luopua ajatuksesta, että vähän liikkuvien kohdalla kyse on liikuntatutkimuksesta siinä mielessä kuin sitä on harjoitettu. Olennaista liikuttamisessa on ymmärtää liikuntasuhde laveasti. Soteuudistuksen synergialogiikkaa seuraten syntyy edelleen lisäsäästöjä, kun muutkin kuntien tehtävät siirretään maakunnille. Viimekädessä valistunut äänestäjä ratkaisee, kuka parhaiten edustaa hänen ajatusja arvomaailmansa. Julkaisut ovat Liikuntatieteellisen Seuran ja LIKES-tutkimuskeskuksen yhteistuotantoa. Selvää on, ettei yksikään tulevaisuuttaan kunnioittava poliitikko uskalla lausua ajatusta ääneen. Vähän liikkuvien aktivointi on enemmän kuin liikuntakysymys. Huudetaan lähidemokratian perään. Suhde liikuntaan rakentuu osana ihmisen elämän kokonaisuutta. ARTO SINKKONEN Turun kaupungin emeritusliikuntajohtaja Liikuntaneuvos, eläkeläinen ja entistäkin vapaampi ajattelija Kunnissa on tehty iso työ, jotta sosiaalija terveystoimessa on otettu käyttöön liikunnallinen ennaltaehkäisevä työ. Esa Rovio, Teijo Pyykkönen Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 26, 54 sivua, 2011. Kuntavaalit muuttuvat maakuntavaaleiksi ja kunnallisvero maakuntaveroksi. Tutkimuksellisesti on syytä luopua ajatuksesta, että vähän liikkuvien kohdalla kyse on liikuntatutkimuksesta siinä mielessä kuin sitä on harjoitettu. Ovathan korkeaan kuntapäättäjän asemaan päässeet sitoutuneet puolueittensa linjauksiin. Kaikki puolueet siis saavat mitä ovat halunneet ja vaaliohjelmissa kirjoittaneet: tasalaatuista, kustannustehokasta ja sujuvaa palvelua sekä hallinnon kevennystä. Hinta: á 15 € + toim.kulut. Esa Rovio, Anita Saaranen-Kauppinen, Teijo Pyykkönen Liikuntakynnyksen yli – ohjelmista ihmisen kohtaamiseen Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 28, 48 sivua, 2014. Sotepalveluissa ei liene siinä määrin poikkeavaa, etteikö samaa logiikkaa voisi soveltaa niihinkin kuntapalveluihin. Samoin kuin monia eri hallintotasojen yhteistyötä haittaavia raja-aitoja. Monet kuntien johtoja esimiestason tehtävät käyvät tarpeettomiksi ja palkkarahat säästyvät itse palveluihin. Suhde liikuntaan rakentuu osana ihmisen elämän kokonaisuutta. Päättäjien pelko on kuitenkin turhaa, sillä kansalaiset haluavat yksinkertaisesti sujuvaa, laadukasta ja kustannustehokasta palvelua ilman massiivisia moni portaisia valtarakenteita. Ihmisen liikuntasuhteessa on paradoksaalisesti kyse kaikesta muusta kuin suhteesta pelkästään liikuntaan. Mikäli tämä nyt hukataan, kyseessä on ihmisten hyvinvoinnin ohella satojen miljoonien eurojen kansallinen vahinko. Vältämme sekä byrokratiaa että lisäkuluja. Paikallispolitiikoille ajatus on kauhistus. Tilaukset: www.lts.fi • linda.raivio@lts.fi • puh. 89 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 yhti öinä. Kyseessä on nimit täin perinteisimmän suomalaisen valtarakenteen purkaminen, jota takuuvarmasti kaikki vastustavat
Kesällä 2009 pitkän radan SMuinnit menivät omalta osaltani penkin alle. Istuin kisan päätteeksi ennen miesten 4x100 metrin sekauintiviestiä pää painuksissa finaalin kokoontumisessa. Ei ole olemassa yhtä ainoata tapaa olla hyvä valmentaja. 90 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti:VILLE KALLINEN Hyvä valmentaja on aidosti oma itsensä OPISKELIJA OUNASTELEE K esäolympialaisten lähestyessä suomalaiset urheilijat ja heidän valmentajansa joutuvat jälleen suurennuslasin alle. Kansa odottaa ja vaatii kovia tuloksia. Hyvä valmentaja haluaa esimerkiksi kehittää itseään ja omaa osaamistaan. Haastatteluissa nousi esiin useita erilaisia tarinoita hyvästä valmentajuudesta. Marko Malvela käveli luokseni, antoi isällisen taputuksen selkään ja sanoi: ”Älä huoli Ville, kunhan tulet syksyllä Jyväskylään opiskelemaan, niin uinnit lähtevät myös kulkemaan”. Eeva kirjoitti tsemppaavia viestejä harjoituspäiväkirjaan. Haastatellut mainitsivatkin, että valmentajan tulee olla oma itsensä. Muistelin valmentajia, jotka ovat olleet omalla urheilu-urallani matkassa mukana. Ja niinhän ne lähtivät… VILLE KALLINEN, LitM Projektiassistentti KIHU Sähköposti:ville.kallinen@kihu.fi Hyvä valmentaja on johtaja, tukee urheilijaa ja kantaa vastuuta.. Perehdyin muun muassa teoriatiedon merkitykseen käytännön valmennustyössä, valmentajakoulutukseen ja hyvän valmentajan ominaispiirteisiin. Hyvän valmentajan ominaisuuksia ovat lisäksi rehellisyys, välittäminen ja sitoutuminen. Vaatimuslista on pitkä. Valmentajalla tulee olla hyvät vuorovaikutustaidot. Tulokset olivat mitä olivat enkä voinut ymmärtää mistä kaikki johtui. Sami haastoi – ja haastaa itseasiassa vieläkin – erilaisiin hölmöihin ja vähemmän hölmöihin taitoharjoituksiin mukaan. Kaikilla heillä oli noin 20 vuoden valmennuskokemus eri ikäluokan urheilijoista kansalliselta ja kansainväliseltä tasolta. Isä valmensi ja kuskasi illasta toiseen pientä Villeä, jolle urheilu oli tärkein asia maailmassa. Hyvä valmentaja on ihmislähtöinen, aina urheilijaa varten. Haastattelin pro gradu -tutkielmassani kuutta suomalaista pitkänlinjan uintivalmentajaa. Hyvä valmentaja on johtaja, tukee urheilijaa ja kantaa vastuuta. Valmentajalta odotetaan myös hyvää asiantuntijuutta ja tietotaitotasoa. Mielenkiintoista on se, että parhaimmat muistot liittyvät yksittäisiin asioihin tai tekoihin arjessa. Minkälainen on sitten hyvä valmentaja. Hänen taitoihinsa kuuluu muun muassa fyysisenja henkisen valmentamisen osa-alueiden hallitseminen. Hän on intohimoinen ja sitoutunut työhönsä. Tapahtumiin, jotka ovat jääneet lämmöllä mieleen. Kansainvälisissä tutkimuksissa on selvitetty hyvän valmentajan ominaispiirteitä. Hyvä valmentaja on urheilijaa, mutta ennen kaikkea ihmistä varten. Kaikkien ominaisuuksien omaaminen vaikuttaa kohtuuttomalta ja mahdottomalta. Kiivasta keskustelua ja huolta herättää myös lasten ja nuorten vähäinen fyysinen aktiivisuus, sekä siihen liittyvät mahdolliset tulevaisuuden uhkakuvat. Jolli teki kirjaimellisesti pojasta miehen opastamalla voimaharjoittelun ja elämän saloihin. Jokaisen valmentajan tulisi löytää itselleen sopivat vahvuudet ja toimia niiden kautta. Urheiluvalmentajilla on oma roolinsa molemmissa. Hyvä valmentaja herättää urheilijoissa arvostusta ja on oma itsensä
Joka tapauksessa tänä päivänä tuskin on yhtään urheilun seuraajaa, joka ei tietäsi Qatarista. Valmentautumisen tukena akatemiassa on lääkärija fysio terapiapalvelut sekä biomekaniikan, fysiologian, psykologian ja ravitsemuksen tukipalvelut. Urheilutapahtumat ovat tosin vain pieni osa isommasta tavoitteesta eli väestön terveyden ja hyvin voinnin lisäämisestä muun muassa liikunnan ja urheilun avulla. Ö ljyja kaasutuloja on pumpattu varsin avokätisesti urheiluun osana kansallista pitkän tähtäimen kehittämisohjelmaa, jonka tarkoituksena on tuoda Qatar kehittyneiden maiden joukkoon 2030 mennessä. Jalkapallon MM-kisojen isäntämaa vuonna 2022. Biomekaniikan väitöskirja oli viimeistelyvaiheessa. Huipputennistä, yleisurheilun Timanttiliigaa, golfia, moottoriurheilua sekä lukuisia muita kansainvälisiä arvokisoja ja urheilutapahtumia vuosittain. Sitten valmentajakollega Järvisen Mika, joka oli jokunen kuukausi aiemmin aloittanut työt Aspire-urheiluakatemiassa Qatarissa, laittoi sähköpostia ja kyseli kiinnostusta lähteä Urheilutapahtumat ovat vain pieni osa isommasta tavoitteesta eli väestön terveyden ja hyvinvoinnin lisäämisestä muun muassa liikunnan ja urheilun avulla.. Elettiin alkuvuotta 2005. Toisin oli kymmenen vuotta sitten kun alle kirjoittaneen piti karttakirjasta etsiä, mistä moinen valtio löytyy. Ajatuksissa oli jäädä Jyväskylään yliopistolle töihin. Valtio on halunnut näkyä kansainvälisesti nimenomaan urhei lun kautta ja siinä se on onnistunut, vaikka välil lä on vähän rapatessa roiskunutkin. 91 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti: SAMI KUITUNEN Qatar – urheilun pikkujättiläinen panostaa asiantuntemukseen N Ä I N M A A I L M A L L A Yleisurheilun MM-kisojen järjestäjä vuonna 2019. Varsin kunnianhimoista toimintaa noin Uudenmaan läänin kokoiselta valtiolta, jonka asukasluku on vähän yli kaksi miljoonaa
Kun vielä henkilöstön vaihtuvuus oli melko suurta ja organisaation rakennekin haki vielä uomiaan, niin elettiin kyllä jatkuvan muutoksen aikaa. Muita akatemian päälajeja ovat squash, pöytätennis, miekkailu ja ammunta. Testausdatan kertyessä on tehty myös systemaattisempaa pitkän aikavälin seurantaa, jonka tavoitteena selvittää keskeisiä tekijöitä nuorten urheilijoiden kehittymisessä. Jos samassa organisaatiossa työskentelee ihmisiä kymmenistä eri maista, ajatusmaailmojen ja toimintamallien integrointi työskentelemään tiiminä yhteisen tavoitteen suunnassa voi olla haastavaa. Monitieteinen asiantuntijakaarti valmennuksen tukena Asiantuntijatoiminta on koordinoitu lajeittain ja sen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa monitieteinen asiantuntijaryhmä. Yllätyksekseni sieltä tarjottiinkin erittäin mielenkiintoista paikkaa urheilubiomekaniikan parista ja alkusyksystä löysin itseni Qatarin helteistä. Ensimmäinen ajatus oli, että ei. Taloudellisten resurssien puolesta mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, mutta rahallakaan ei saa kaikkea. Valmentautumisen tukena on lääkärija fysioterapiapalvelut sekä biomekaniikan, fysiologian, psykologian ja ravitsemuksen tukipalvelut, joita tarjoavat pääsääntöisesti länsimaiset, korkeasti koulutetut asiantuntijat. Biomekaniikkapuolen laitekalusto käsitti valokennot, hyppymaton ja kaksi videokameraa. Alkuvaiheen iso ponnistus olikin saada laboratoriot suunniteltua, laitetilaukset tehtyä ja palveluja testaustoiminta käynnistettyä. Heistä seulotaan vuosittain kolmiportaisen valintajärjestelmän avulla parhaat 40–50 urheilijaa, joille tarjotaan paikkaa akatemiassa. Valokennot, hyppymatto ja kaksi videokameraa Siinä vaiheessa Aspire-akatemia oli vasta aluillaan ja rakennustyöt kesken. Jalkapallossa Aspire-akatemia etsii lisäksi lahjakkaita nuoria pelaajia niin Qatarissa kuin ulkomaillakin. Kaikki harjoituspaikat eivät olleet vielä käyttökunnossa, testilaboratorioista puhu mattakaan. Siinä on mukana terveydenhuoltohenkilöstön lisäksi asiantuntijoita kyseisen lajin vaatimusten mukaan. 92 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 sinne töihin. Suosituin laji on jalkapallo, jonka ohjelmassa harjoittelee noin puolet akatemiaurheilijoista. Lopulta päädyin kuitenkin lähettämään CV:ni Aspireen vailla sen kummempia odotuksia. Toiseksi suurin laji on yleisurheilu, jota harjoittelee viitisenkymmentä nuorta. Qatarissa tuntui usein siltä, että otetaan yksi askel eteenpäin, käännytään 180 astetta ja sitten otetaan uusi askel eteenpäin. Asiantuntijatoiminnan pääpaino on palvelutoiminnassa. Biomekaniikassa se käsittää pääasiassa tekniikka-analyysejä sekä suorituskykytestausta ja -seurantaa räätälöidysti tarpeen mukaan. Kaikille akatemiaurheilijoille tehdään kolmesti vuodessa myös yhteinen fyysisten ominaisuuksien testipatteristo, jolla seurataan nuorten kasvua ja kehitystä. Parhaille pelaajille tarjotaan myöhemmin mahdollisuutta päästä totuttelemaan ammattilaisjalkapalloilijan elämään Belgiassa Aspiren omistamassa KAS Eupen-seurassa. He harjoittelevat ohjatusti 7–9 kertaa viikossa akatemiassa ja tekevät lisäksi mahdolliset omat harjoituksensa, kilpailunsa tai pelinsä. Koska Qatarin väestömäärä on pieni, on tärkeää saada kaikki potentiaaliset urheilijalahjakkuudet akatemiajärjestelmän piiriin. Oman haasteensa asetti luonnollisesti myös kulttuurien erilaisuus. Tutkimustoiminta on pääasiassa projektiluonteista. Siinä harjoittelevat ne nuoret, jotka eivät vielä ole valinneet päälajiaan. Football Dreams on kansainvälinen lahjakkuuksien etsintäohjelma, joka testaa nuoria jalkapalloilijoita Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa ja tarjoaa parhaille mahdollisuuden päästä harjoittelemaan Aspire-akatemiaan. Palveluihin kuuluvat myös erilaiset pelija kilpailuanalyysit. Alkuvuosien jälkeen aikaa jäi enemmän myös asiantuntijatoiminnan – tutkimuksen, testauksen ja palvelutoiminnan kehittämiseen. Esimerkiksi urheilubiomekaniikan asiantuntijoita akatemiassa on kuusi. Lisäksi paikallisten seurojen nuoria pelaajia tarkkaillaan aktiivisesti. Quatarin Aspire-urheiluakatemia etsii aktiivisesti lahjakkaita nuoria A spire-urheiluakatemiassa Quatarissa harjoittelee ja opiskelee tällä hetkellä noin 250 12–18-vuotiasta nuorta urheilijaa. Lisätietoja: http://www.aspire.qa. Lisäksi akatemiassa on erillinen niin sanottu multisportohjelma. Akatemia on tähän mennessä testannut jo lähes 40 000 kuudesluokkalaista nuorta. Maailmanluokan harjoituspuitteet ja valmennusosaaminen kaikkine tukipalveluineen on rakennettu ympäristöön, jossa väestömäärä – ja samalla urheilun lahjakkuuspotentiaali – on pieni, väestö fyysisesti inaktiivista ja elämäntavat epäterveelliset. Akatemialla on oma ”Feeder Program”, jossa 9–12-vuotiaille pelaajille luodaan pohjaa ja valmiuksia liittyä Aspiren jalkapallo-ohjelmaan. Yleensä uuden projektin kanssa on totuttu siihen, että otetaan kaksi askelta eteen ja yksi taakse ja päästään kuitenkin koko ajan eteenpäin
Paikallinen byrokratia, öljyn hinnanlaskun siivittämänä, laittoi jarrua työluvalle, jota on nyt odoteltu puoli vuotta. Vastaaviin yllätyksiin pitää valitettavasti varautua. Itselleni siirtyminen takaisin Suomeen vuonna 2011 sujui luontevasti. Koke muksesta oli hyötyä työssäni Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa. Paluu tuttuun paikkaan sujuikin vaivattomasti, vaikka yllätyksiltäkään ei vältytty. Työllistyminen terveydenhuollon palvelukseen tukehtui Suomen säännösviidakkoon eikä jatkoopintoihinkaan löytynyt rahoitusta. Kun räntäsateen eksotiikkakin katosi ensimmäisen talven aikana peli oli pelattu ja piti miettiä muita vaihtoehtoja. 93 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Myös päätöksenteon hitaus ja yleinen byrokratia vaikuttavat osaltaan siihen, ettei tulosta tehdä erityisen hyvällä hyötysuhteella – näin länsimaalaisesta näkökulmasta katsottuna. Vastaavasti taas täällä aurinko paistaa ja lämmintä riittää talvellakin, mikä kieltämättä helpottaa töiden alkua odotellessa… SAMI KUITUNEN, LitT Downshiftaaja Doha, Qatar Sähköposti: kuitunensami@gmail.com. Vaimoni pääsi takaisin aiempaan työpaikkaansa Qatarissa vuoden 2015 alusta ja minulle tarjottiin myös pestiä Aspiresta – tällä kertaa jalkapallobiomekaniikan vetäjänä. Perheen ja ystävien lisäksi Suomesta kaipaa raitista ilmaa ja vehreätä luontoa. Mahdollisuus tutus tua uuteen, täysin vieraaseen kulttuuriin avasi silmiä ja antoi sopivasti perspektiiviä katsella Suomeakin kirkastaen sekä hyviä että huonoja puolia. Vaimolleni tänne kotoutuminen ei onnistunut. Nyt jalkapallon biomekaniikkaa Vajaat kuusi vuotta Qatarissa oli hieno kokemus. Ammatillisesti oli hienoa olla alusta asti raken tamassa ja kehittämässä asiantuntijapalvelujärjestelmää suuren kokoluokan organisaatioon, kuten Aspire -akatemia
Raati päättikin ensimmäisen kerran tämän vuosituhannen puolella myöntää peräti kolme kunniamainintaa. Tyypillisesti taittoon ja graafiseen puoleen panostetaan vasta mittavampien teosten kohdalla. Kaikissa kansi koostuu urheilijan isosta kasvokuvasta sekä nimestä. Hyvin taitettu on puoleksi luettu Hyvän tietokirjan konsepti on yksinkertainen: toimiva rakenne, uutta ja etenkin paikkansa pitävää tietoa tarjoava sisältö sekä hiottu ulkoasu. T oisena vuonna perättäin vuoden myydyin tietokirja oli urheilukirja. 93 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 L U E T T U A Teksti: MATTI HINTIKKA JOKAISELLE JOTAKIN – URHEILUKIRJAVUOSI 2015 Jokaiselle jotakin, muttei sentään kaikille kaikkea. Urheilumuseon nimeämälle Vuoden urheilukirja -valintaraadille tarjoutui siis tavanomaista tasokkaampi hyllymetri suomalaista urheilukirjallisuutta. Kunniamaininnat saivat Erkki Alajan kirjoittama elämänläheinen historiikki Bollis – Töölön Pallokentän 100 vuotta (Teos), Tuomas Nyholmin intensiivinen elämäkertateos Jarkko Ruutu – Jumalainen näytelmä (Otava) sekä Jussi Seppälän omintakeisen humoristinen esikoisromaani Kymmenottelu (WSOY). Valintojen yhteydessä nousi jälleen esiin vaikeasti ratkaistava yhtälö: miten löytää tasapuoliset kriteerit arvottaa vaikkapa merkittävää tutkimustietoa kokoava teos, lasten runokirja, taitava fiktio, urheilusankarin elämäntarina tai vuosisadan verran urheiluhistoriaa komeasti paketoiva kirja. Viime vuonna ilmestyneistä urheilukirjoista kunnostautuu näiltä osin erityisesti hiihdon kulttuurihistoriaa piirtävä Pitkä latu (kirjoittanut Markku Turunen, kustantaja Maahenki), jonka ulkoToisena vuonna perättäin vuoden myydyin tietokirja oli urheilukirja.. Vuonna 2015 kolmesta myydyimmästä tietokirjaksi luokitellusta teoksesta kaksi edustaa urheilukirjoja. Viime vuonna ilmestyi myyviä urheilijoiden elämäkertakirjoja, todella huomattavia tutkimusteoksia, niin sisällöltään kuin ulkoasultaan hienoja historiikkeja, ja huipennuksena huippuluokan urheiluproosaa. Vuoden urheilukirjalle myönnettävän Helge Nygrénin palkinnon voitti Karo Hämäläisen romaani Yksin. Tarkkaan ottaen niin vuoden 2014 kaikkien myyntitilastojen ykkönen (Teemu) kuin vuoden 2015 menestykset Litmanen10 sekä Jarkko Ruutu kuuluvat samaan, tiukasti rajattuun kategoriaan. Ei tarvita kummoista ennustajaa arvaamaan, että menestysreseptiä yritetään toistaa kuumeisesti. Kaikissa kerrotaan menestyneen, hiljattain uransa lopettaneen urheilijan tarina nuoruudesta ja aktiiviuran vuosilta
Yksikään liikunta-alan ammattilainen ei voi katsoa itseään täysinoppineeksi lukematta Kokkosen kirjaa. Kuvituksessa on käytetty runsaasti taidekuvia ja kirjan kansi kuuluu suomalaisten liikuntaja urheilukirjojen kärkeen. Vuonna 2015 ilmestyi kaksi urheilua ja liikuntaa käsittelevää tutkimusteosta, joilla on oma erityinen paikkansa suomalaisessa urheilukirjallisuudessa. Mutta kirjassa onkin puntaroiden pakattu, tiivis esitys koko suomalaisen liikunnan ja urheilun kulttuurihistoriasta. Jouko Kokkosen kirjoittama ja Urheilumuseon kustantama suurteos Suomalainen liikuntakulttuuri puolestaan tuskin saa aivan heti seuraajaa. 94 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 telija Mika Poutalan Mitä menestys vaatii. Kumpikin teos käsittelee urheilua harvinaisen analyyttisesti – siis urheilua sisältä päin tarkasteleviksi kirjoiksi. Molem milla kirjoittajilla on kiinteä ja kokemusperäinen suhde aiheeseensa, mutta siinä missä Lehtinen enemmänkin etäännyttää itsensä perinteiseen tapaan objektiivisuutta hakevaksi tarkkailijaksi, Alaja kirjoittaa rohkean subjektiivisesti Pallokentän yhteisistä kokemuksista ja tarinoista. Analyyttisesti urheilusta ja urheilijoista Urheilija kirjoittaa harvoin itse mitään, ainakaan aktiiviuransa aikana tai muuta kuin elämäkertakirjallisuutta. John Nurmisen säätiön kustantama ja Eero Lehtisen kirjoittama Suomalaiset sankaripurjehtijat sekä Teoksen kustantama ja Erkki Alajan kirjoittama Bollis – Töölön Pallokentän 100 vuotta edustavat niin ikään erityisen tasokkaasti taitettuja teoksia. Viime vuonna ilmestyi kaksi molemmissa suhteissa poikkeuksellista teosta: miekkailija Niko Vuorisen kirja Kalpa ja mieli – filosofiaa miekkailusta ja mielenhallinnasta sekä pikaluis. MATTI HINTIKKA Tuottaja Urheilumuseo Sähköposti: matti.hintikka@urheilumuseo.fi asusta vastannut Petri Kuokka on tehnyt hienoa työtä. Mikko Salasuon, Mikko Piispan ja Helena Huhdan tutkimusteos Huippu-urheilijan elämänkulku oli toivottavasti alkusysäys huippu-urheilun laajalle ja jatkuvalle, myös haastatteluihin perustuvalle perustutkimukselle
Hämäläinen ei kuitenkaan tyydy tähän. Sen rakentamisessa Karo Hämäläinen onnistuu.. Romaanissa on oltava jännitettä. Nurmen vimma ja armottomuus välittyy niin tarinasta kuin yksit täisistä lauseistakin. Kieli on iskevää, kärjistävää. Sen rakentamisessa Karo Hämäläinen onnistuu. Hämäläisen faktalähtöinen fiktio löytää lähimmät sukulaisensa urheilukirjaperheessä Antero Raevuoren tuotannosta. ”Sitä en sentään maininnut, kun myöhemmin lehtihaastattelussa kerroin hankkineeni Hannekset. Kolehmaisen rahat riittivät vain toteamukseen, eivät kehuun.” Hyvä romaani, urheiluromaanikaan, ei synny latelemalla kerrontaa, laittamalla tapahtumia perättäin. Paavo Nurmen tiedetään tunteneen oman arvonsa ja rahan arvon. Periaatteessa samanlainen lähestymistapa ja aiheenkäsittely on Raevuoren työstämänä tuottanut tietokirjallisuudeksi luokitellun elämäkerran kun taas Hämäläinen kirjoittaa aidon romaanin. Taitavasti ja uskottavasti hän piirtää myös salatun Nurmen; epäröinnin hetket, itsesyytökset, kiukkuisen harmin ja opettelun sen hallitsemiseksi. Asioita ei selitetä. Ne todetaan. Yksi mestariteoksen teeman parhaiten kiteyttäviä katkelmia löytyy kohtauksesta, jossa ikääntyvä Nurmi juoksee olympianäyttönsä Viipurin maratonilla vuonna 1932 ja kipeyttää samalla jalkansa. 95 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti: MATTI HINTIKKA NURMI-SARJAN URHEILU PROOSAA V uoden urheilukirjaksi 2015 valittu Karo Hämä läisen romaani Yksin kuuluu suomalaisen urheilukirjallisuuden helmiin. Hämäläisen lauseen lakoninen rytmi toimii mestarillisesti ja hyvin nurmimaisesti. Vanhemman juoksijalegendan Hannes Kolehmaisen mukaan nimetyt ja tämän liikkeen myymät tossut olisivat olleet maantiellä paremmat kuin Nurmen käyttämät kilpakengät. Hyvä romaani, urheiluromaanikaan, ei synny latelemalla kerrontaa, laittamalla tapahtumia perättäin. Romaanissa on oltava jännitettä. Teoksesta välittyy kirjailijan syvällinen ymmärrys sen keskeisistä teemoista: kestävyysjuoksusta ja liikeelämästä, sekä niiden vaatimasta ja tuottamasta yksinäisyydestä. Raadin arvosteluperusteissa todetaan romaanin rakentuvan taidokkaasti Paavo Nurmen myytin ympärille
Ensimmäiset kirjat ilmestyivät jo ennen toista maailmasotaa, mutta perusteoksena voidaan pitää 1960-luvun lopulla kirjoitettua Harri Eljangon ja Jussi Kirjavaisen Suomen Hiihdon historia -teosta (WSOY 1969), jota lähes kaikki myöhemmät kirjoittajat ovat seuranneet uskollisesti. Se on poikkeava tietokirja siksi, että tekstit ovat suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Suomen Hiihtoliiton juhliessa 100-vuotista taivaltaan kirjoitti Pentti Jussila Suomen hiihto -teoksen (Otava 1998). Jokainen sukupolvi haluaa oman painotuksensa esiin. 1980-luvun tuotos oli Helge Nygrenin, Antero Raevuoren ja Tarmo Mäki-Kuutin toteuttama Pitkä latu – Vuosisata suomalaista hiihtourheilua (WSOY 1983), jossa teemana on hiihdon muotoutuminen moderniksi urheiluksi. 95 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 L U E T T U A Teksti: JARI KANERVA HIIHTOKULTTUURIA PERINTEISELLÄ LADULLA Pitkä latu – Legenda suksesta Markku Turunen Maanhenki ISBN 978-952-301-048-2 S uomessa on hiihtokulttuuristaja urheilusta on kirjoitettu kokonaisvaltaisia esityksiä noin 20 vuoden välein. Tähän sarjaan Markku Turunen on linkittynyt kirjallaan Pitkä latu legenda suksesta (Maahenki 2015).
Hän vaikutti ensimmäisessä suomalaisessa hiihdon kattojärjestössä, joka oli nimeltään Liitto Suomen hiihtourheilun edistämiseksi (perustettu 1908). Erityisesti esillä ovat kultakauden kuvataiteilijat, kuten Pekka Halonen, Akseli Gallen-Kallela, Hugo Simberg sekä kreivi Louis Sparre. Yllättävää kyllä Turusen hiihtolegendaan ovat päätyneet niin Jean Sibelius ja Helene Schjerfbeck, joita ei kuitenkaan aikaisemmin ole liitetty millään tavalla hiihtokulttuuriin. Resepti on siis seuraava: kaivetaan ensin esille lähteet tarustoista ja esinelöydöistä. Suksiseppää aina tarvitaan Hiihtokilpailujen tarinat ja sankarit ovat tuttuja. Maastohiihtoja mäkihyppymenestys ovat keskiössä myös Turusella. Sankareita vyörytetään sivu toisensa jälkeen Juho Ritolasta Janne Ahoseen. Kiinnostavan kokonaisuuden kirjassa muodostaa suksen valmistus, ensin käsityönä pienissä pajoissa ja myöhemmin tehtaissa. 96 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 minen traktoreiden ja metsäkoneiden tulon myötä alkoi vasta 1960-luvulla. Tämä selittää huomattavatkin erot suksissa vaikkapa Skandinavian ja Siperian välillä. Turunen kuvaa hyvin suksiteollisuuden muutosta vuosien saatossa. Tekstissä liikutaan aikajanalla, jossa alkupisteenä on elinkeinoliikunta suksilla, joka teknisen edistyksen myötä korvautuu muilla tavoilla. Hiihtokulttuurin kannalta joukon kiinnostavin henkilö lienee kuitenkin ruotsalainen Louis Sparre. Vastaava ilmiö on lasten koulumatkahiihto, joka väheni kun maaltapako kaupunkeihin kiihtyi. Aloitusta täydentää kirjan lopun lumisanasto-osuus. Modernin urheilun syntyessä suksista tulee kilpaväline, ja niitä kehitetään erityisesti huippu-urheilun lähtökohdista. Tuorein tutkittu löytö lienee Mäntän muinaissuksi, josta professori Janne Vilkuna julkaisi tutkimuksen 20 vuotta sitten. Kun pajoissa tehtiin suksia tarpeeseen, niin tehtaissa menestyksen määräsivät kysynnän ja tarjonnan lait. Koko nelikkö oli hiihtomiehiä, jotka tekivät matkoja suksilla kotimaassa ja myös Norjan ja KeskiEuroopan lumilla. Lumi oli valtatie Markku Turusen legendan starttipiste on lumi. Tästä lähtöasetelmasta on oivaltavaa lähteä liikkeelle, sillä erilaiset lumiolosuhteet vaativat omanlaisensa kulkupelin – suksen. Laajoissa erämaissa oli mahdollista liikkua viholliselta piilossa maastoon soveltuvilla välineillä. Vastaava ilmiö on lasten koulumatkahiihto, joka väheni kun maaltapako kaupunkeihin kiihtyi.. Lisätään ainekset elinkeinoliikunnasta ja modernin urheilun kultamuistoista. Suomalaisen sotilaan liikkuminen suksilla toisessa maailmansodassa on kansainvälisen hiihtohistorian kannalta merkittävä asia. Elinkeinoja sotahiihtoa Hiihdon merkityksen tarkastelu elinkeinoliikuntana päättyy usein toiseen maailmansotaan, vaikka esimerkiksi laajoilla tukkisavotoilla sukset, hevonen ja reki olivat välttämätön yhdistelmä. Teknistyvän sodankäynnin murrosvaiheessa venäläiset tukeutuivat vahvasti tiestöön ja asutuskeskuksiin. Kirjassa on laaja kattaus muinaissuksista, vaikka niistä on tarjolla vain vähän uutta tutkimustietoa. Varsinainen koneellistuHiihdon tarkastelu elinkeinoliikuntana päättyy usein toiseen maailmansotaan. Mukaan voi lisätä mausteeksi hieman sotaa, naisnäkökulmaa, välinekehitystä ja muita lumilajeja. Sparre oli Suomen edustajana Kansainvälisen Hiihtoliiton (FIS) kongressissa Tukholmassa vuonna 1912. Koko muu suksikulttuurin kirjo kuitataan kahdella aukeamalla, vaikka suurin hiihtokulttuurin pirstaloituminen on tapahtunut juuri maastohiihdon ulkopuolella. Uusia löytöjä tehdään harvakseltaan. Näin suomalaisille tarjoutui mahdollisuus iskeä tiettömän taipaleen takaa. Muinaissuksien tutkimuksen kiinnostava haara on rekonstruktiot, joissa löytöjen perusteella rakennetaan hiihdettävä malli ja saadaan näin uusia tulkintamahdollisuuksia. Muutamat merkit ovat pitäneet pintansa. Ei ole sattumaa, että suksen materiaalin ja mallin määräsivät luonnon muodot ja lumen koostumus. Laajoilla tukkisavotoilla sukset, hevonen ja reki olivat kuitenkin käytössä 1960-luvulle asti. Näitä on Suomessakin tehty. Suomalaisuuden rakennusaineet Kulttuurisena näkökulmana Turunen nostaa esille taiteen ja hiihtämisen väliset ulottuvuudet. Mikään muu maa ei ole käyttänyt niin tehokkaasti talvista luontoa ja liikkumista suksilla kuin suomalaiset, etenkin talvisodassa. Hiihtäminen on innoittanut lukuisia runoilijoita ja kirjailijoita akselilla Eino Leino – Tuve Jansson. Karhun suksia Yhteistä hiihtokulttuuria esitteleville teoksille on sisältöjen samankaltaisuus
Naisten voimisteluliikkeen ansioihin kuuluu myös 1930-luvulla käynnistynyt Lapin matkailu, joka synnytti laajan tunturihiihtoboomin. Oman lukunsa ovat saaneet suksisovellukset, joihin luetaan esimerkiksi erilaiset reet ja vesisukset. Hiihtokeskusten ei voida kuvitellakaan toimivan ilman lumitykkejä, joilla kauden aloitusta voidaan aikaistaa jopa kuukausilla. Suksien liepeiltä Turunen on tuonut kulttuurihistoriaansa osion, joka on muista vastaavista puuttunut. Miehisen historiankirjoituksen jalkoihin on jäänyt, että koko 1900-luvun alun ajan naisvoimistelijat edistivät voimakkaasti hiihtotekniikan opettamista ja loivat pohjan nykyaikaiselle hiihdonopetukselle. Kirja on ennen kaikkea ulkoasultaan näyttävä kansallinen kulttuurihistoria. JARI KANERVA Koulutusja viestintäpäällikkö Liikuntatieteelinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi. 97 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 on ollut tarjolla 100 vuotta Peltosen suksia vuodesta 1945. Sen sijaan suksimerkit kuten Lampinen, Valtonen ja Järvinen ovat kaatuneet yksi kerrallaan. Siinä kuvataan, mitä suomalaiset ovat tehneet suksiensa kanssa. Tutun ja turvallisen rinnalla jää kaipaamaan naisnäkökulmaa ja talvimatkailun merkitystä hiihtokulttuurille. Missä hiihtomatkailu. Innostus kanavoitui yhtäältä lasketteluksi ja toisaalta hiihtoretkeilyksi Lapin tuntureilla. Teoksessa on myös lyhyet katsaukset sauvakävelystä ja lumiliikunnan keino-olosuhteista. Lapsuuden runsaslumisten talvien jäädessä muistoihin ovat hiihtäjät ottaneet omakseen tykitetyt keinoladut ja hiihtohallit. Vene-lehden testin mukaan suksi toimi hyvin, vaikka se ei koskaan teolliseen tuotantoon edennyt. Ehkä riemastuttavin keksintö on Spede Pasasen kehittämä Spede-suksi, joka asennettiin veneen keulaan vaimentamaan aaltojen iskuja. Tässä teoksessa ei ratkaista suksien suolöytöjen arvoituksia tai tuoda esiin uusinta tutkimusta suksiteknologiasta vaan pysytään perinteisellä latu-uralla
Hulmi tuntee alansa tutkimuksen, mutta myös soveltavamman valmennuskirjallisuuden. Kirjan lähdeluettelo on kattava, isoja puutteita lienee turha etsiä. Tavoitteeseen nähden kirjan puutteet ovat pienet, toisin sanoen kirja on lähes erinomainen. 97 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 L U E T T U A Teksti: JONNE KAMSULA LIHASTOHTORI OPASTAA OLENNAISEN ÄÄRELLE Juha Hulmi: Lihastohtori – näyttöön perustuva tietopankki sporttiseen kuntoon Fitra 2015 ISBN 9789526618531 S uomen suosituin treenija ravintobloggaaja, dosentti Juha Hulmi jatkaa blogistaan tuttua liikuntatieteen popularisointia menestyksekkäästi Lihastohtori-kirjassaan. Lihastohtori ei sinänsä sisällä mitään uutta ja mullistavaa, mutta kokoaa tämänhetkisen tutkimustiedon soveltajan käyttöön. Luotettavaa ja rehellistä treenitietoutta koostavat bloggarit ja myytinmurtajat ovatkin nousseet maailmalla hurjaan suosioon.. Kirjassa Hulmi lupaa kertoa kansankielellä ja tutkimusnäyttöön perustuen, mikä on lihasten ja voiman kasvattamisessa sekä ravitsemuksessa olennaista ja mikä ei. Niinpä uusimmat lähdeviitteetkin ovat samalta syksyltä 2015, jolloin kirja ilmestyi. Sporttaajien maailma on täynnä guruja ja myyttejä. Internetin myötä Olennaisen erottaminen valtavasta tiedon ja huuhaan keitoksesta on monelle tekemätön paikka. Lihastohtori on Hulmin blogia seuraavien salitreenaajien keskuudessa odotettu kirja, josta ilmestyikin tammikuussa 2016 jo kolmas painos
Lihaksen ja voiman harjoittelussa kirja korostaa odotetusti peruspilareiden eli ylikuormituksen, säännöllisyyden ja spesifisyyden merkitystä sekä kokonaisuuden järkevää ohjelmointia. Kirja antaa ehkä eniten jo kohtuullisesti asiaan perehtyneelle. Aloittelevalle, ja googlesta vasta luotettavaa tietoa etsivälle sporttaajalle teos lienee haastava, mutta varmasti myöhemmin erittäin hyödyllinen. Myöskään valmiita harjoitusohjelmia ja tarkempaa pitemmän tähtäimen ohjelmointia kirja ei tarjoa, enemmänkin peruspalikoita, joiden kasaaminen jää lukijan vastuulle. Kirja kyllä kannustaa vaihtelevaan ja pitkäjänteiseen harjoittelun ohjelmointiin, mutta aiheen käsittely jää ohueksi. ”Broscience”-termiä mukaillen, Lihastohtori on pro science ja ehdottomasti tieteen popularisointia parhaimmillaan. Hulmin kirja on ensimmäinen suomenkielinen teos, joka iskee jämerästi tähän tarpeeseen. 98 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 olennaisen erottaminen valtavasta tiedon ja huuhaan keitoksesta on monelle tekemätön paikka. Hulmi vastaa blogista tutulla letkeällä tyylillä sporttaajien kysymyksiin kuinka paljon ja kuinka usein. Kuitenkin juuri tarkempi epälineaarisen, blokki-ohjelmoinnin ja näiden kombinaatioiden pureskelu sekä ohjelmointiesimerkit ja rytmittäminen mesoja makrosyklitasolla eri harjoitusikätasoille olisivat nostaneet kirjan sovellusarvoa selvästi. JONNE KAMSULA, LitM Erityisasiantuntija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jonne.kamsula@lts.fi. Hän antaa ravitsemussuosituksia ääriilmiöitä ja ”uskontokuntia” hilliten, kokonaisuus ja iso kuva mielessä. Tämä saattaa toki olla tietoinen valinta, jolla vältellään ikuisuuksiin jatkuvaa some-keskustelua esimerkkien pätemisestä itse kullekin kohderyhmälle. Tämän vuoksi luotettavaa ja rehellistä treenitietoutta koostavat bloggarit ja myytinmurtajat ovat nousseet maailmalla hurjaan suosioon. Lihastohtorissa ei sinänsä korosteta varsinaista myytinmurtamista, mutta kirjan kokonaisuuden omaksuttuaan lukija on jotakuinkin valistettu itse arvioimaan myyttien oikeellisuuden. Tässä kohtaa kirjoittaja ei arastele suositella ulkomaisten kollegoidensa teoksia, jotka osin jatkavatkin siitä mihin Hulmi asian käsittelyn kirjassaan valitettavasti päättää
Minkälaisena, tilanteeseen sidottuna tajunnallisena ja kehollisena kokemuksena pelaaminen ilmenee yksilön tasolla. 1980ja 90-luvun toisinajattelijan teemat ovat työelämän, koulutuksen ja urheilun murroksen myötä saaneet paljon suuremman painoarvon viime vuosikymmenen aikana.. Sille, miten urheilija itse oman roolinsa kokee ja miten urheilija prosessissa kohdataan pelikavereiden, valmentajien, johdon, katsojien ja muiden sidosryhmien tasolla. 98 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 L U E T T U A Teksti: JUKKA TIIKKAJA PELAA OMALLA MAILALLASI Risto Pakarinen: Alpo Suhonen – Pelaa omalla mailallasi Auditorium, Helsinki 2015 ISBN 978-952-7043-19-6 H aastatteluihin pohjautuvassa, Risto Pakarisen kirjoittamassa, Pelaa omalla mailallasiteoksessa Alpo Suhonen käy läpi laaja -alaisesti urheiluja valmennuskulttuurin kehittymistä modernin ammattilaisurheilun alkuhetkiltä 1800-luvun lopusta aina nykypäiviin saakka. Monipuolisesti kirjallisuuteen ja niin urheilun kuin taiteenkin parissa hankittuun kokemukseen peilaten Suhonen tarkastelee suhdetta peliin ja pelaamiseen yksilöllisenä, sosiaalisena, yhteiskunnallisena ja globaalina ilmiönä. Ulkomailla vietettyjen vuosien tuoman kokemuksen kautta Suhonen käy läpi kulttuuristen tekijöiden merkitystä urheilussa vallitsevalle ihmiskäsitykselle. Valmennuksen toisinajattelijaksi 80ja 90-luvulla leimautunut Suhonen on tehnyt uransa pääosin ulkomailla päätyen aina NHL:ssa pelaavan Chicago Blackhawksin päävalmentajaksi. Miten siihen voidaan yksilöja ryhmätasolla valmistautua valmennuksen keinoin ja miten suhtautuminen itse prosessiin on erilainen suhteessa vallitseviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin arvostuksiin ja odotuksiin
99 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Länsimaisissa yhteiskunnissa teollistuminen ja tayloristinen johtamisoppi leimasi suuria sukupolvia mieltämään työntekijän passiivisena toiminnan kohteena, jolta odotettiin omien intressiensä alistamista ulkoisten odotusten ristipaineessa. Pelissä pelaaja toteuttaa itseään, pelaa omalla mailallaan, harjoittelun luomien valmiuksien pohjalta. Näkökulmia on useita eikä yhteen pysähdytä kovin pitkäksi aikaa, mikä myös osaltaan lisää vaativuutta, mutta toisaalta haastaa lähteiden äärelle. Taito, kestävyys, nopeus, pelikäsitys – kaikki harjoitettavia ominaisuuksia, jotka luovat edellytyksiä pelaamiselle. Tässä suhteessa kirja haastaa ajatusta jonka mukaan valmennusprosessissa ratkaisevinta on pelikirjassa määriteltyihin sääntöihin perustuva mekaaninen toiminta eri pelitilanteissa. Asioita voidaankin monessa osin peilata esimerkiksi positiivisen psykologian tutkimusalaan. Itse pelitapahtuma on Suhosen näkemyksen mukaan parhaimmillaan kuitenkin näytelmän kaltainen kokemuksellinen tila, joka ei sellaisenaan ole harjoitettavissa tai tallennettavissa. JUKKA TIIKKAJA, LitM Kampusvastaava Haaga-Helia amk Kehityspäällikkö Suomen Jääkiekkoliitto Sähköposti: jukka.tiikkaja@finhockey. Filosofisella tasolla liikkuva kirja haastaa lukijansa ja vaatii jonkun verran perehtyneisyyttä aihealueeseen. Toimintaa ohjattiin ylhäältä prosessien kautta, eikä yksilöllisyydelle ja luovuudelle jätetty sijaa. Kirja onkin oiva lisäys pukinkonttiin urheilemisesta ja valmentamisesta tai yleensä elämisestä ja olemisesta filosofisella tasolla kiinnostuneille. 1980ja 90-luvun toisinajattelijan teemat ovat työelämässä, koulutuksessa ja urheilussa käynnissä olevan murroksen myötä saaneet paljon suuremman painoarvon viime vuosikymmenen aikana. Myös urheilussa urheilija nähtiin pitkään valmennusprosessille alisteisena biologisena koneena, jonka suorituskykyä voitiin ulkopuolelta manipuloida, jopa eettisten ja moraalisten sääntöjen vastaisesti. Suhonen näkee pelin ja pelaamisen ainutkertaisena tapahtumana, joka aidoimmillaan syntyy pelaajien intuitiivisesta reagoinnista pelitapahtumiin
Artikkelin teoreettisena lähtökohtana on Yhdys valtalaisen asiantuntijajärjestön (Center for Disease Control and Prevention 2013) esittämä ja laajalti tutkijoiden, opettajien sekä päättäjien keskuudessa hyväksytty kokonaisvaltainen koulun fyysisen aktii visuuden edistämisen ohjelma (Comprehensive School Physical Activity Program, CSPAP). Artikkelissa esitellään teoreettinen kumppa nuusmalli, jolla liikunnanopettajaa voidaan tukea. He ovat liikunnan ammattilaisia ja tuntevat sekä koulun sisäiset toimintatavat että koulua ympäröivän yhtei sön. Suositusten mukaan liikunnanopettaja on luonteva henkilö kantamaan vastuun fyysisen aktiivisuuden lisäämisestä. 99 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti: NELLI LYYRA Kumppanuusmallilla tehoa koulun liikunnallistamiseen T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a Y hdysvaltalainen tutkimusryhmä käsitte lee koulun liikunnallistamisen haasteita. Liikunnan edistäjän roolin omaksuminen saattaa herättää myös vastarintaa, sillä kaikki opetta jat eivät halua laajentaa työnkuvaansa ilman erillistä korvausta tai opetusmäärän huojentamista. Liikunnallistamisen toteutumista tuetaan yliopis Liikunnanopettajan ei voida olettaa ottavan vastuulleen kaikkia liikunnallistamiseen liittyviä tehtäviä – ainakaan ilman merkittävää ulkopuolista tukea.. Ei myöskään tiedetä millaista tukea opettajat saisivat liikunnan edistäjinä tai millaista tukea he pitävät tärkeänä. Tämä taustaolettamus sisältää kuitenkin haasteita. Tällaisen laajaalaisen toimenkuvan menestyksekäs hoitaminen edellyttää myös tietoja ja taitoja (kuten hallinnon tuntemusta ja rahoitushakemusosaamis ta), joihin opettajien koulutus ei anna valmiuksia. Tutkijat esittävät artikkelissaan koulun sisäiseen ja ulkoiseen yhteystyöhön perustuvan kumppanuusmallin, jolla voidaan tukea liikunnalli sen toimintakulttuurin luomista ja ylläpitämistä. Koulun kokonaisvaltainen liikunnallistaminen nähdään tehokkaana keinona lisätä kaikkien lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta. Ensimmäinen liittyy liikunnanopettajan valmiuksiin. Interventiotutkimuksissa koulupäivän ai kaista fyysistä aktiivisuutta on onnistuttu lisäämään vain vähän ja vaikutukset ovat olleet ly hytaikaisia
Tulokset osoittivat, että epäsuora opetuskäyttäy tyminen on tehokas keino opettaa sosiaalismoraa lisia arvoja. Physical education and Sport Pedagogy 21 (2), 121–136. LÄHDE: Webster, C.A., Beets, M., Weaver, R.G., Vazou, S. Artikkelin tärkein viesti on se, ettei liikunnanopet tajan voida olettaa ottavan vastuulleen kaikkia lii kunnallistamiseen liittyviä tehtäviä – ainakaan ilman merkittävää ulkopuolista tukea. Opettajan epäsuoraan opetuskäyttäytymi seen tulee tutkijoiden mukaan kiinnittää huomiota jo opettajankoulutusvaiheessa ja sisällyttää epäsuo ran opetuskäyttäytymisen piirteiden reflektoinen osaksi koulutusta. Tutkijat luokittelivat opettajan epäsuoran opetus käyttäytymisen kuuteen luokkaan, jotka olivat 1) äänensävy ja puheen painotus, 2) huumori, 3) ilmeet ja eleet, 4) pukeutuminen ja roolimallina oleminen, 5) kosketus sekä 6) kannustaminen ja välittäminen. 2015. Tuen ja yhteistyön mahdollisuuksia tulisikin etsiä nykyistä laajemmin. Näitä arvoja ja asenteita opettajat välittävät epäsuoran opetuskäyttäytymisen (indirect teaching bahaviour, ITB) kautta, jota tässä tutkimuk sessa tarkastellaan. Kolmantena tuki muotona esitetään palveluoppimisen (service learning) periaatteisiin pohjautuvaa opetusharjoitte lua, joka tarjoaa ulkopuolista tukea opettajan kiirei seen arkeen. Koulun ympärillä on useita kunnallisia toimijoita ja oppilaitoksia, jotka voivat tukea liikunnanopettajaa luomaan liikunnallista toimintakulttuuria kouluym päristöön. 100 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 ton, verkostojen ja asiantuntijatyöryhmien avulla. Jokainen mahdol linen resurssi ja tukimuoto tarvitaan liikunnallisen koulukulttuurin rakentamiseen. Yliopistoilta odotetaan yhteisöllisiä ja osallistavia tutkimushankkeita, joissa parhaimmillaan yhdis tyy paikallisolojen tuntemus sekä teoreettinen ja käytännöllinen asiantuntijuus. 2016. Opetta jan käyttäytymistä opetustilanteessa on kui tenkin selvitetty pääasiassa tarkastelemalla opettajan suoraa opetuskäyttäytymistä (direct teach ing behaviour, DTB), jossa toiminasta analysoidaan esimerkiksi järjestelyyn ja tehtävän selittämiseen käytettyä aikaa. Opettajan epäsuora käyt täytyminen voi luoda tunnille positiivista ilmapiiriä, osoittaa välittämistä sekä antaa roolimallin moraa lisesti hyväksyttävästä tavasta toimia esimerkiksi ristiriitatilanteissa. Epäsuoran opetuskäyttäytymisen piirteiden tun nistaminen laajentaa käsitystä opettajan toiminnan luokista opetustilanteessa. DOI:10.1080/00336297.2015.1017588 Opettaja välittää sosiaalisia ja moraalisia arvoja L iikunnanopettajien opetuskäyttäytymisen tutkimuksella on pitkät perinteet. Rethinking recommondations for implementing comprehensive school physical activity programs: A partnersip model. & Choi, E. Tutkimus toteutettiin etnografisena tapaustut kimuksena, jossa analysoitiin liikunnanopettajan epäsuoraa opetuskäyttäytymistä osallistuvalla obser voinnilla. Verkosto tarjoaa vertaistukea ja vertaisoppimisen mahdollisuuksia. Opettajien on syytä tie dostaa, mitä sosiaalismoraalisia arvoja he viestivät ja millaista oppilaan käyttäytymistä tukevat. Esimerkiksi kannustava taputus oppilaan olkapäälle pelitilanteessa vahvistaa oppilaan käsitystä reilun pelin hengestä.. & Russ, L. Quest 76 (2), 185–202. Tämä lähestymistapa kuvaa opetus tilanteen teknistä puolta ja tarkastelee opetustilan netta tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen opetustoi minnan näkökulmasta. DOI:10.10 80/17408989.2014.923990 NELLI LYYRA, LitT Tutkijatohtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi Opettajien on syytä tiedostaa, mitä sosiaalismoraalisia arvoja he viestivät ja millaista oppilaan käyttäytymistä tukevat. Aineisto kerättiin tarkkailemalla kahta opetusryhmää kahdeksan kuukauden ajan ja oppi tunnit myös kuvattiin. Esimer kiksi kannustava taputus oppilaan olkapäälle peli tilanteessa vahvistaa oppilaan käsitystä reilun pelin hengestä. LÄHDE: Jung, H. Liikunnanopetuksen kasvatukselliset tavoitteet ovat laajat ja opetuksella pyritään vaikuttamaan taitojen lisäksi myös oppilaan sosiaalismoraalisiin arvoihin, kuten vastuun kantamiseen ja toisten kunnioittamiseen. The importance of indirect teaching behaviour and its educational effects in physical education. Samassa tehtävässä toimivien henkilöiden asiantuntijaverkosto on toi nen tärkeä tukimuoto. Oppilaat saavat palautetta esimerkiksi ryhmässä toimimisesta ja reilusta käyttäytymisestä opettajan epäsuoran opetuskäyttäytymisen ja hyväk syvän viestinnän kautta
Journal of Sport Psychology in Action, DOI: 10.1080/21520704.2015.1123205. Tutkijat Jacobs ja Wright esittävät, että mielikuvaharjoittelu voi olla tällainen opittujen valmiuksien siirtymistä tukeva keino. Lisäksi nuoria voidaan opettaa siirtämään liikunnassa opittuja elämäntaitoja elämän muille osa-alueille, esimerkiksi kouluun, kotiin ja yhteisöönsä. & Wright, P.M. Urheilijat käyttävät mielikuvaharjoittelua useimmiten taitojen ja tilanteiden kertaamiseen sekä suoritukseen valmistautumiseen. Mielikuvaharjoittelua on myös mahdollista mitata, harjoitella ja kehittää. Osallistujat (n=154) olivat eri lajeja edustavia urheilijaopiskelijoita Isosta-Britanniasta. Jacobs ja Wright kuvaavat prosessin etenemistä siten, että ensin valitusta elämäntaidosta ja mielikuvaharjoittelusta työkaluna urheilijan ja joukkueen suorituksen parantamisessa keskustellaan harjoitusten yhteydessä. Hyvin suunnitellulla liikuntaohjelmalla voidaan auttaa nuoria kehittämään tärkeitä elämäntaitoja kuten itsekontrollia, johtajuutta ja sosiaalisuutta. Toistaiseksi taitojen siirtämistä on pyritty toteuttamaan käymällä keskusteluja asiasta. Lisäksi miehet olivat. Mielikuvaharjoittelu on yksilökeskeinen metodi, jossa urheilijat luovat heille merkittäviä ja oleellisia skenaarioita. Mielikuvaharjoittelu on tutkijoiden mukaan varteenotettava työkalu, jota valmentajat voivat käyttää niin liikuntataitojen kuin elämäntaitojenkin opettamisessa ja siirtämisessä tilanteesta toiseen. Mielikuvaharjoittelu tulee aloittaa maltillisesti ja varmistaa, että urheilijat pystyvät ensin luomaan selkeitä mielikuvia ja käyttämään kaikkia aistejaan. An alternative application of imagery in youth sport: Promoting the transfer of life skills to other contexts. Lafferty ja tutkimusryhmä tutkivat vihkimisrituaalien vaikutusta joukkueen yhtenäisyyteen eli koheesioon. Tulokkaan simputus ei vahvista joukkueen yhtenäisyyttä R yhmän uuden jäsenen erilaiset vihkimisrituaalit ja simputtaminen, jossa tulokasta nöyryytetään, ovat varsin yleisiä ilmiöitä urheilussa. On myös tärkeää pitää mielessä, että toiset tekniikat toimivat toisille ihmisille paremmin kuin toisille. Usein urheilijat myös hyväksyvät varsin epäasiallisiakin metodeja ja perustelevat niitä joukkuesiteiden vahvistumisella. Lisäksi mielikuvaharjoittelua on helppo käyttää niin liikuntakuin missä tahansa muussakin ympäristössä. (2016). Kun mielikuvaharjoittelun hyödyntäminen urheilusuorituksen parantamisessa on hallussa tekniikkaa voi käyttää urheilun ulkopuolellakin. Tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta siitä, mitkä strategiat ovat tehok kaita prosessin tukena. He vastasivat ryhmänsä ilmapiiriin, yhtenäisyyteen ja yliopistonsa vihkimisrituaaleihin liittyviin kysymyksiin. Mielikuvaharjoittelua ei ole myöskään syytä aloittaa kahdeksaa vuotta nuorempien lasten kanssa, sillä sitä nuoremmilla kyky luoda mielikuvia ei ole vielä riittävän kehittynyt. Valmentajien olisi kuitenkin hyvä tiedostaa myös tämä mahdollisuus miettiessään omia arvojaan ja ohjelmiensa tavoitteita. Mielikuvaharjoittelun hyödyntäminen osana yleisten elämäntaitojen kehittämistä liikunnan ulkopuolella on jäänyt vähälle huomiolle. Valmentajan tuleekin pystyä tarvittaessa auttamaan kutakin urheilijaa yksilöllisesti. LÄHDE: Jacobs, J.M. 101 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Mielikuvaharjoittelulla parempaan tulokseen myös urheilun ulkopuolella H yvin suunnitellulla liikuntaohjelmalla voidaan auttaa nuoria kehittämään tärkeitä elämäntaitoja, kuten itsekontrollia, johtajuutta ja sosiaalisuutta. Tulokset osoittivat, että epäasiallisia vihkimisrituaaleja raportoitiin käytettävän Isossa-Britanniassa jopa enemmän kuin vastaavassa Yhdysvalloissa toteutetussa tutkimuksessa
Lee ja Chelladurai ehdottavatkin, että yliopistojen tulisi aloittaa emotionaalisen työvoiman opetusohjelman osana valmentajien koulutusta. Tunneäly ja käytettävä emotionaalisen työvoimastrategian vaikuttavat työuupumukseen. Yksilön korkea taipumus myönteisiin mielialoihin näkyy yleensä aktiivisuutena, innostuneisuutena ja tarkkaavaisuutena sekä parempana kykynä käsitellä Valmentajat, jotka peittelivät tunteitaan, käyttivät siihen paljon energiaa. Siinä valmentajia opastettaisiin käyttämään syvällistä käyttäytymistä, joka johtaa myös aitoon tunteiden ilmaisuun. LÄHDE: Lafferty, M.E., Wakefield, C., & Brown, H. Valmentajat, jotka peittelivät tunteitaan, käyttivät siihen paljon energiaa ja väsyivät. “We do it for the team” – Student-athletes’ initiation practices and their impact on group cohesion. Tämä saattaa viitata siihen, että koska joukkuelajit vaativat tiiviimpää yhteistyötä ja sitoutumista ryhmään, vihkimisrituaaleista tehdään nöyryyttävämpiä siinä uskossa, että yhteenkuuluvuus ja sosiaalinen riippuvuus kasvavat. Affektiivisuus on melko pysyvä ominaisuus, jota on vaikea muokata. (2015). Affektiivisuus kuvastaa valmentajan yleistä mielialaa. Aito tunteiden ilmaisu puolestaan jopa vähensi emotionaalista työuupumusta. 102 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 useammin tietoisia epäasiallisista rituaaleista kuin naiset, vaikka Isossa-Britanniassa miesten ja naisten joukkueilla on tapana kuulua samoihin urheiluyhteisöihin. Affectivity, emotional labor, emotional exhaustion, and emotional intelligence in coaching. Journal of Applied Sport Psychology, DOI: 10.1080/10413200.2015.1092481. Korkea negatiivinen affektiivisuus eli kielteisten tunteiden tunteminen puolestaan johtaa usein tunteiden peittämiseen tai teeskentelyyn ja vain roolin vaatimien välttämättömien tehtävien suorittamiseen. Emotionaalista työvoimaa on mahdollista kehittää. Valmentajien pintapuolinen käyttäytyminen ennusti emotionaalista työuupumusta. Rituaalien sisältöä on ilmeisestikin syytä harkita tarkkaan. Valmentajat, joiden tunneäly oli alhaisempi, osoittivat korkeampaa emotionaalista työuupumusta pintapuolisen käyttäytymisen ollessa korkea kuin korkeamman tunneälyn omanneet valmentajat. Emotionaalinen työvoima (emotional labor) tarkoittaa tunteiden ja tunteiden ilmaisun säännöstelyä mahdollisimman tehokkaan työtuloksen saavuttamiseksi. Emotionaalinen työvoima koostuu pintapuolisesta käyttäytymisestä, syvällisestä käyttäytymisestä ja aitojen tunteiden ilmaisusta. Aito tunteiden ilmaisu vähensi emotionaalista työuupumusta. Negatiivinen affektiivisuus taas on yksilön taipumus kokea kielteisiä tunteita ajasta ja tilanteesta riippumatta. Simputtamisen ja joukkueen koheesion välillä ei kuitenkaan löydetty yhteyttä. International Journal of Sport and Exercise Psychology, DOI: 10.1080/1612197X.2015.1121507.. Joukkuelajien urheilijat raportoivat enemmän simputusta kuin yksilölajien edustajat. (2016). Tunneäly vaikutti pintapuolisen käyttäytymisen ja uupumuksen väliseen suhteeseen. Lee ja Chelladurai tutkivat Yhdysvaltojen yliopistosarjan (NCAA Division I) valmentajien (n=430) affektiivisuuden, emotionaalisen työvoiman ja emotionaalisen työuupumuksen suhteita sekä tunneälyn vaikutusta niihin. Vihkimisrituaalit eivät näyttäneet lisäävän joukkueitten yhtenäisyyttä. LÄHDE: Lee, Y.H., & Chelladurai, P. Emotionaalinen työuupumus (emotional exhaustion) puolestaan merkitsee energian puutetta ja tunnetta, että yksilön tunneresurssit ovat kuluneet loppuun. Tunneäly taas on määritelty kykynä tunnistaa, ymmärtää, säännöstellä ja ilmaista tunteita. Aiempien tutkimusten tavoin taipumus myönteisiin mielialoihin liittyi syvälliseen käyttäytymiseen ja aitoon tunteiden ilmaisuun, kun kielteisten tunteiden tunteminen taas oli yhteydessä vain pintapuoliseen käyttäytymiseen. haasteita ja stressiä. Tulokset osoittavat, että on tärkeää ymmärtää miten valmentajat käsittelevät kokemiaan tunteita. Positiivinen affektiivisuus tarkoittaa yksilön perinnöllistä taipumusta kokea myönteisiä ja miellyttäviä mielialoja. HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtoriopiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com Tunteitaan peittelevä valmentaja uupuu V almentajien tapa käsitellä ja ilmaista tunteitaan vaikuttaa heidän työssä jaksamiseensa
Tulokset pysyivät samana, vaikka koehenkilöt olivat liikunnallisesti aktiivisia tai passiivisia ja vaikka huomioon otettiin myös muun muassa kalorien ja alkoholin kulutus, jotka tuppasivat olemaan korkeammalla tasolla paljon televisiota katsovilla. Hyvä fyysinen kunto tarkoitti tutkimuksessa yli 20 vuotiailla miehillä yli 43,3 ml/kg/min ja naisilla yli 35,2 ml/kg/min maksimaalista hapenottokykyä, joka on siis kenties hyvä tavoite henkilölle kuin henkilölle terveyshyötyjä ajatellen. Cardiorespiratory Fitness, Sedentary Time, and Cardiovascular Risk Factor Clustering. Vaikka tutkittavilla ei tarkastelujakson aikana ollutkaan diagnostisoituja tauteja, ei sen perusteella voida olla varmoja onko itse televisio todella syynä esimerkiksi itsemurhiin tai keuhkoahtaumatautiin. Tämän tutkimuksen ehkä suurin puute on sen havainnoiva luonne, jonka johdosta se ei pysty vastamaan syy-seuraus – suhteisiin. Kaikessa karmeudessaan tokaisu on melkoinen yksinkertaistus, sillä tiettävästi kaikkien aika tulee joskus, vaikka kuinka välttelisi istumista tai muita turmiollisia asioita. 2015 Dec;49(6):811-21. Tärkeää olisi myös selvittää, miksi vähempi television katselu näyttää olevan hyödyllistä terveydelle. Voikin olla, että taustalla oleva masennus selittää suurentunutta itsemurhariskiä. Yli seitsemän tuntia päivittäin katsovilla riski kuolla ennenaikaisesti oli noin 47 prosenttia normaalitasoa korkeampi. Tutkimuksen tulokset ovat kuitenkin omiaan enti sestään lisäämään tarvetta television katselun ja istumisen ja niistä aiheutuvien terveysongelmien parem paan ymmärtämiseen. Tutkimuksessa ei varsinaisesti mitattu tutkittavien fyysistä kuntoa esimerkiksi juoksumatolla tai polkuTelevisio tappaa S yöpä, sydäntaudit, diabetes, krooninen keuhkoahtaumatauti, infulenssa, keuhkokuume, Parkinsonin tauti, maksatauti ja itsemurhat. Lisäksi uuden tutkimuksen mukaan istuminen ei välttämättä olekaan niin pahasta, ainakaan jos pitää kunnostaan muuten huolta. Yli 200 000 tutkittavaa sisältäneessä tarkastelussa henkilöillä, jotka raportoivat katsovansa televisiota 3–4 tuntia vuorokaudessa, oli noin 15 prosenttia suurempi riski kuolla yllä lueteltuihin tauteihin verrattuna alle tunnin päivässä katsoviin. Vaikka liikunnan harrastaminen on yleensä yhteydessä myös hyvään fyysiseen kuntoon, tässä tutkimuksessa vain hyvä fyysinen kunto, mutta ei liikunnallinen aktiivisuus, toi suojan istumiselta. Muutamissa aikaisemmissa tutkimuksissa näin on jo kuitenkin ehditty tehdä, ja kyseisen tutkimuksen tulokset tuntuvat vahvistavan näitä aikaisempia tuloksia. 103 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a Teksti: ILKKA HEINONEN Istuminen ei ehkä tapakaan – ainakaan hyväkuntoista pyörällä, mutta tutkijat olivat jo aiemmin validoineet käyttämänsä fyysisen kunnon arviointimenetelmän. LÄHDE: Keadle SK, Moore SC, Sampson JN, Xiao Q, Albanes D, Matthews CE. Tutkijoiden mukaan olisikin syytä selvittää, miksi television katsominen aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia tavallisessa väestössä. Med Sci Sports Exerc. doi: 10.1016/j.amepre.2015.05.023.. Siinä uuden tutkimuksen mukaan yleisimmät taudit, joihin ihmiset kuolevat jos katsovat liikaa televisiota. Causes of Death Associated With Prolonged TV Viewing: NIH-AARP Diet and Health Study. Hyvä fyysinen kunto näyttää siis antavan vapautta myös pienille lepohetkille istuen tai maaten, eikä henkilön tarvitse välttämättä olla kaiken aikaa pienessä liikkeessä terveytensä vuoksi. [Epub ahead of print]. 2015 Nov 19. Tuoreen norjalais-australialaistutkimuksen mukaan hyvä fyysinen kunto suojaa paljosta istumisesta johtuvalta terveyden riskitekijöiden kasaantumiselta, joiden tiedetään olevan yhteydessä suurentuneeseen kuolemanriskiin. Tulosten luulisikin siis motivoivan entisestään lisäämään ja vaalimaan hyvää omaa fyysistä kuntoaan, mikä ei usein tapahdu aivan pienellä kävelyliikuskelulla päivän lomassa. Aikaisempien tutkimusten pohjalta tiedetään, että myös masennus ja television katseleminen ovat yhteydessä toisiinsa. O let varmasti kuullut usein iskulauseen, että istuminen tappaa. Am J Prev Med. Toisaalta piilevä keuhkoahtaumatauti varmasti hankaloittaa liikkumista, jonka vuoksi kyseiset henkilöt varmasti haluavat pysytellä enimmäkseen paikoillaan – esimerkiksi televisiota katsellen. LÄHTEET: Nauman J, Stensvold D, Coombes JS, Wisløff U. Tutkimuksessa ei myöskään siis suoraan testattu fyysisen kunnon vaikutusta kuolleisuuteen paljon istuvilla ihmisillä. Urheilijoille tämä ei tosin tule yllätyksenä, sillä hehän ovat aina pyrkineet maksimoimaan lepäämiseen käytettävän ajan mikä vain harjoittelulta liikenee
E rotuksena niin sanotusta valkoisesta rasvasta, joka varastoi rasvaa kehossa, ruskea rasva polttaa sitä lämmöksi. FNDC5 geeniekspressio oli kyllä luurankolihaksissa suurempi kestävyysurheilijoilla verrattuna harjoittelemattomiin, mutta verenkierron irisiini-tasot olivat samanlaiset. Tutkimus on tärkeä myös siinä mielessä, että kaikki eläintutkimuksissa todetut muutokset – vaikka ne olisi julkaistu arvostetussa tiedelehdessä ja kiehtovilta kuulostaisivatkin – eivät välttämättä toteudu, kun asiaa selvitetään ihmisillä. Kaikki eläintutkimuksissa todetut muutokset eivät välttämättä toteudu, kun asiaa selvitetään ihmisillä. Ruskean rasvan on sen vuoksi ajateltu olevan terveydelle hyödyllistä ja sen syntymisen aktivoimiseksi kehitelläänkin muun muassa erilaisia lääkkeitä. Low brown adipose tissue activity in endurance-trained compared with lean sedentary men. He havaitsivat positroniemissiotomografia-tekniikkaa hyväksi käyttäen lisäksi, että ruskean rasvan aktiivisuus oli jopa alhaisempaa kestävyysurheilijoilla. doi: 10.1038/ ijo.2015.130. Tutkijat ottivat myös rasvanäytteet ihonalaisesta rasvakudoksesta, mutta eivät havainneet rasvan geeniekspression olevan yhtään enempää ruskean rasvan kaltaista kuin harjoittelemattomillakaan. 104 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Ruskistuuko rasvasi jos kestävyysurheilet. 2015 Dec;39(12):1696-702. Kun asiaa selvitettiin perusteellisesti ihmisillä Vosselmanin ja kumppaneiden toimesta, ei jyrsijöillä havaittuja muutoksia kuitenkaan havaittu. Tutkimuksen mukaan kestävyysharjoittelu ei siis ruskista rasvaa ihmisillä.Näin ollen varsinainen liikunnan aikainen ja sen jälkeen tapahtuva energianpoltto on vastuussa monista liikunnan suotuisista vaikutuksista ennemminkin kuin ruskea rasva. Jyrsijöillä suoritettujen tutkimusten pohjalta se näyttäisi tapahtuvan siten, että liikunnan vaikutuksesta lihaksista vapautuu niin sanotun FNDC5-geenin koodittamana irisin-hormonia, joka verenkierrosta rasvaan päästyään muuttaa sen koostumusta ruskeaa rasvaa muistuttavaksi. Int J Obes (Lond). LÄHDE: Vosselman MJ, Hoeks J, Brans B, Pallubinsky H, Nascimento EB, van der Lans AA, Broeders EP, Mottaghy FM, Schrauwen P, van Marken Lichtenbelt WD. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Research Associate School of Sport Science, Exercise and Health University of Western Australia, Crawley, Australia Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku. Tutkijoitten tekemät kokeet eivät rajoittuneet pelkästään lihasja rasvanäytteisiin. Eläintutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että myös liikunta voisi aktivoida ja ruskistaa valkoista rasvaa
Mitä plastisempi liikeaivokuori on, sitä paremmin ihminen oppii uusia liikeratoja ja kuntoutuu vammautumisen jälkeen. Tulokset osoittivat, että taitourheilijoilla oli merkittävästi plastisempi jalkojen alueen liikeaivokuori verrattuna kestävyysurheilijoihin. Aivot muovautuvat läpi elämän ajatusten, tekojen ja kokemusten kautta. Tätä muovautumiskykyä kutsutaan aivojen plastisuudeksi. Rothwell (UCL Institute of Neurology, UK) ja kustoksena professori Janne Avela. Tässä tutkimussarjassa pystyttiin määrittämään yksilöllisesti yhdistetty sähköja magneettistimulaatioprotokolla, jota voidaan käyttää aivojen plastisuuden muokkaamiseen ja siten sekä liikeaivokuoren tutkimiseen että kuntoutukseen. Erilaisia keinotekoisia aivostimulaatiotekniikoita on kehitetty muokkaamaan aivojen plastisuutta. Susanne Kumpulainen kehitti tutkimuksessaan aivojen plastisuutta muokkaavan stimulaatioprotokollan liikeaivokuoren jalkojen vastaavuusalueelle. Jalkojen vastaavuusalueelle toimivaa protokollaa ei ole kuitenkaan aikaisemmin määritetty. Monipuolinen taitoharjoittelu on tärkeää myös eri lajien urheilijoille, koska se antaa mahdollisuuden lajitekniikan tehokkaampaan oppimiseen ja sen muokkaamiseen olosuhteiden muuttuessa. Tämä johtuu mahdollisesti erilaisista harjoittelun aiheuttamista adaptaatioista liikeaivokuorella. Lisätietoja: Susanne Kumpulainen, susanne.kumpulainen@jyu.fi. 104 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t Taitoharjoittelu on tärkeää liikeaivokuoren muovautuvuudelle LitM Susanne Kumpulaisen biomekaniikan väitöskirja ” Liikeaivokuoren soleusalueen plastisuuden muokkaaminen käyttämällä parillista assosiatiivista stimulaatiota” tarkastettiin 11.12.2015 Jyväskylän yliopistiossa. Niiden vaikutus kestää minuuteista jopa tunteihin. Vastaväittäjä toimi professori John C. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical education and Health (Nro 229).
Väitös on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health number 230, 119p., Jyväskylä 2015, ISSN: 0356-1070; 230, ISBN 978-951-39-6419-1 (nid.), ISBN 978951-39-6420(PDF). Vastaväittäjä toimi professori Anthony C. KEMO-testissä arvioidaan lasten kehonhahmotusta, motorisia taitoja ja selviytymistä useista samanaikaisesti suoritettavista tehtävistä. Heikkojen liikuntataitojen on todettu olevan yhteydessä vähäisempään liikkumiseen ja erityisesti ryhmäliikunnasta pois jäämiseen jo varsin varhaisessa vaiheessa. Osa koehenkilöistä aloitti harjoituksensa aina kestävyysharjoituksella ja osa voimaharjoituksella. Lähes kaikissa liikuntaja toimintatilanteissa edellytetään useiden samanaikaisten toimintojen hallintaa. Validointia diagnostiseen tai terapiakäyttöön ei ole tehty tässä tutkimuksessa. Suoritettaessa 2-3 kertaa viikossa noin 90-120 minuutin kestoista yhdistelmäharjoitusta, voidaan kummallakin harjoitusjärjestyksellä parantaa fyysistä kuntoa sekä kehonkoostumusta. Lisäksi osa suoritti kahden uuvuttavan kestävyysharjoituskerran päätteeksi voimaharjoituksen. Jotta kestävyyssuoritus voitaisiin optimoida, lienee edullista, että kestävyysurheilijat suorittaisivat voimaharjoituksen ennen kestävyysharjoitusta ja/tai eriyttäisivät voimaja kestävyysharjoitukset eri päiville. Lihasvoima ei myöskään kehittynyt kestävyysharjoitelleilla juoksijoilla, jotka suorittivat voimaharjoituksen aina kestävyysharjoituksen jälkeen. Voimaja kestävyysharjoitusten järjestyksellä ei ole väliä Tulosten perusteella todettiin, ettei voimaja kestävyysharjoitusten järjestyksellä ole väliä kuntoilijoiden kehityksen kannalta. Väitöskirjan tarkoituksena oli tutkia, vaikuttaisiko kestävyysharjoitus negatiivisesti välittömään voimaharjoitukseen, ja sitä kautta haittaisi voiman ja lihaskasvun kehittymistä. Tilaukset Jyväskylän yli opiston kirjaston julkaisuyksikkö myynti@library.jyu.f Voidaanko voimaja kestävyysharjoittelu yhdistää. LitM Moritz Schumannin valmennusja testausopin väitöskirja “Concurrent endurance and strength training: Neuromuscular, cardiorespiratory and hormonal effects of the exercise order in previously untrained and recreationally endurance trained men” tarkastettiin 18.12.2015 Jyväskylän yliopistossa. Tätä ilmensi etenkin alentunut testosteroni-hormonin pitoisuus vielä kahden päivän kuluttua harjoituksesta. Testin käyttäjälle annetaan ohjeita tulosten tulkintaan ja tuloksiin perustuvan harjoittelun suunnitteluun, jotta tukitoimet voidaan viedä osaksi lapsen arkea varhaiskasvatukseen ja harrastuksiin.. Harjoitusjärjestyksen valinta voi tapahtua henkilökohtaisten mieltymysten mukaisesti. Kestävyysjuoksutaustan omaavilla miehillä ei kestävyysharjoituksen jälkeen toteutettu voimaharjoitus johtanut voimantuotto-ominaisuuksien kehittymiseen eikä edesauttanut kestävyyssuorituskyvyn kehittymistä verrattuna vain kestävyysharjoittelua suorittaneisiin koehenkilöihin. Laasosen tutkimuksessa on tuotettu luotettava ja yksinkertainen KEMO-testi alle kouluikäisten lasten motoristen taitojen ja niihin liittyvien vaikeuksien tunnistamiseen sekä saadun tiedon hyödyntämiseen lasten liikunnan ohjaamisessa varhaiskasvatuksessa ja vapaa-ajan liikunnassa. Vaikka kummatkin aiemmin harjoittelemattomat ryhmät lisäsivät yhtä paljon maksimivoimaa ja lihasmassaa harjoitusjakso aikana, voimantuottonopeus kehittyi vain ryhmällä, joka teki voimaharjoituksen aina ensin. Todettiin, että lapsista noin viidellä prosentilla on huomattavia ja noin kymmenellä prosentilla lievempiä vaikeuksia. Testin kehittämisessä analysoitiin aiemmin käytössä olleita testejä ja kahden ikäluokan lasten testauksista saatuihin tuloksiin. Ensimmäisessä osassa 18–40 vuotiaat, aiemmin harjoittelemattomat miehet toteuttivat 24 viikon ajan yhdistettyä voimaja kestävyysharjoittelua 2–3 kertaa viikossa yhdistäen aina kummatkin harjoitusmuodot samaan harjoituskertaan, mutta eri järjestyksessä. Lisäksi tutkittiin yhdistelmäharjoittelun vaikutusta kestävyysjuoksijoiden suorituskykyyn. Hackney (University of North Carolina, USA) ja kustoksena professori Keijo Häkkinen. Lisätietoja: Moritz Schumann, moritz.schumann@jyu.fi. 105 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 ISSN 0356-1070, ISBN 978-95139-6405-4I. Toisessa osassa tutkittavat olivat saman ikäisiä, mutta kestävyysjuoksua harrastavia miehiä. Teos on saatavilla Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, myynti@library.jyu.fi. Tulokset osoittivat ennen harjoittelujakson alkamista toteutetun yhdistetyn harjoituksen anabolisen vasteen olevan heikompi, kun kuormitus aloitettiin kestävyysharjoituksella verrattuna päinvastaiseen järjestykseen. Testattavia taitoja tarvitaan muissakin arjen toiminnoissa kuin leikissä ja liikunnassa. Kaikki tutkittavat suorittivat 4–6 kestävyysharjoitusta viikossa. Motoristen taitojen arviointitesti 4–6-vuotiaille LitM Kaisu Laasosen väitöskirja ”Motoristen taitojen arviointiin ja niihin liittyvien vaikeuksien tunnistamiseen käytettävän testin kehittäminen 4–6-vuotiaille lapsille” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 19.12.2015. Väitöstutkimus koostui kahdesta osasta. Motoristen ja muiden oppimisvaikeuksien samanaikainen esiintyminen on ollut tiedossa jo kauan aikaa. Palautumisen aikaista eroa ei kuitenkaan havaittu enää 24 viikon harjoitusintervention jälkeen. Harjoittelun alkuvaiheessa palautuminen saattaa kuitenkin pitkittyä, mikäli kestävyysharjoitus suoritetaan ennen voimaharjoitusta, joten harjoitusmäärä ja -tiheys tulee pitää maltillisena harjoittelua aloiteltaessa. Tällainen voimaharjoittelu ei myöskään tuonut kestävyysjuoksijoille lisäetua kestävyyssuorituskykyyn verrattuna pelkän kestävyysharjoittelun toteuttamiseen. Useilla ne jatkuvat jossain muodossa aikuisuuteen saakka, myös psykososiaalisina ongelmina. Noin 1000 pilottitestiä suoritettiin Lappeenrannassa. Viime vuosina on havaittu, että vaikeudet eivät rajoitu vain lapsuuteen ja nuoruuteen. Vastaväittäjänä toimi dosentti Marja Cantell (Groningenin yliopisto, Hollanti) ja kustoksena professori Pauli Rintala. Usein ympärillä on paljon häiritseviä tekijöitä, joten tarkkaavaisuus voi olla tärkeä onnistumiseen vaikuttava tekijä
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten keuhkoahtaumapotilaiden elämänlaatua ja kuolleisuutta sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Kaikilla tutkituilla keuhkoahtaumapotilailla oli pitkä tupakointihistoria, mutta lähes 60 prosenttia potilaista oli onnistunut lopettamaan tupakoinnin joko ennen tutkimusta tai sen kuluessa. Vastaväittäjänä toimi professori Jaakko Kaprio (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Tarja Laitinen. Keuhkoahtaumatauti on maailman neljänneksi yleisin kuolinsyy, eikä sairauteen ole parantavaa hoitoa. Suomessa tätä potilasryhmää on tutkittu vain vähän, vaikka esimerkiksi Kupiaisen väitöstutkimuksen aineiston keuhkoahtaumapotilaista lähes neljäsosa kuului tähän ryhmään. Koska rasvainen ruokavalio lisäsi hiussuoniverkoston tiheyttä, se saattaa parantuneen hapenkuljetuskyvyn kautta mahdollistaa tehokkaamman ener. doria.fi/handle/10024/118662 Perimä, rasvainen ruoka ja liikunta vaikuttavat lihaksen hapenottokykyyn LitM Mika Silvennoisen liikuntafysiologian väitöskirja ”Lihaksen hapenottokyky: perimän, rasvaisen ruokavalion ja fyysisen aktiivisuuden vaikutukset) tarkastettiin 22.1.2016 Jyväskylän yliopistossa. Mitä aktiivisempia kyseiset geenit olivat lihaksissa, sitä parempi oli rottien glukoositasapaino. Toisessa osakokeessa selvitettiin hiirimallin avulla rasvaisen ruokavalion ja fyysisen aktiivisuuden vaikutusta raajalihaksen hapenottokykyyn. Kyseisten rottien raajalihaksia tutkittaessa havaittiin, että LCR-rotilla oli lihaksissaan harvempi verkosto verta kuljettavia hiussuonia sekä vähemmän hapen avulla energiaa tuottavia mitokondrioita kuin HCR-rotilla. Potilasryhmästä on viime vuosina alettu käyttää diagnoosia sekamuotoinen astma-COPD. Korkeammasta iästä ja suuremmasta sydäntautisairastavuudesta huolimatta tupakoinnin lopettaneiden kuolleisuus on matalampaa kuin muiden. Tupakoinnin lopettamisessa epäonnistuneilla on enemmän mielenterveyden ongelmia ja alkoholin liikakäyttöä kuin lopettaneilla. Oli yllättävää havaita, että fyysisesti aktiiviset potilaat eivät kuitenkaan ole nuorempia, terveempiä tai hoikempia kuin fyysisesti inaktiiviset ja keuhkofunktioiden lasku selitti inaktiivisuutta vasta kun tauti oli vaikea. Tutkimuksessa selvitettiin Suomessa ensimmäistä kertaa myös keuhkoahtaumatautipotilaiden spontaaneja liikuntatottumuksia. Julkaisua saa Jyväskylän yliopiston julkaisuyksiköstä myynti@library.jyu.fi. Lisäksi selvisi, että hapelliseen energiantuottoon liittyvien geenien aktiivisuus lihassoluissa oli yhteydessä rottien glukoositasapainoon. Tutkimuksessa havaittiin myös, että keuhkosairautensa vuoksi kuntoutusta saaneet potilaat eivät olleet sen aktiivisempia kuin muutkaan. – Mielikuva passiivisista, huonokuntoisista keuhkoahtaumatautipotilaista ei vastaa totuutta. Keuhkoahtaumatautipotilaiden ennusteeseen vaikuttavat tekijät FM, LK Henna Kupiaisen keuhkosairausopin ja kliinisen allergologian alaan kuuluva väitöskirja ”Clinical and genetic markers in disease progression – a study among subjects with obstructive lung diseases” tarkastettiin Turun yliopistossa 15.1.2016. Perimän vaikutusta lihasten hapenottokykyyn tutkittiin käyttäen apuna kahta rottalinjaa, joilla on synnynnäisesti erilainen kestävyysjuoksukyky. Lisäksi LCR-rotilla on suurentunut riski sairastua metabolisiin sairauksiin. Tutkimusryhmä, jonka osana Kupiainen teki väitöskirjatutkimuksensa, keräsi noin 1000 erikoissairaanhoitoa vaatineen keuhkoahtaumatautipotilaan sairauskertomustiedot sekä seurasi potilaita vuosia kyselytutkimuksin. Sen sijaan hengenahdistuksen tunne vaikuttaa fyysiseen aktivisuuteen voimakkaasti. Suomalaiset erikoissairaanhoitoa vaativaa keuhkoahtaumatautia sairastavat potilaat ovat monimuotoinen potilasryhmä, joiden elämänlaatuun ja ennusteeseen vaikuttavat perimä, tupakoinnin lopettaminen, fyysinen aktiivisuus ja krooniset sairaudet. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerolla 231, 172 s., Jyväskylä 2015, ISSN0356-1070, ISBN 978-951-396427-6 (nid.), ISBN 978-951-396428-3 (pdf). Ominaisuuksiltaan sekamuotoinen astma-COPD -potilaat sijoittuvat astmaja keuhkoahtaumatautipotilaiden välimaastoon niin iän, keuhkofunktioiden kuin muiden sairauksien esiintyvyyden puolesta. 28 prosenttia oli lopettanut tupakoinnin jo ennen keuhkoahtaumatautidiagnoosia. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www. Jos potilas kokee hengenahdistusta – keuhkofunktioista riippumatta – hänellä on selkeästi suurempi todennäköisyys olla fyysisesti inaktiivinen. Noin puolet tutkimusaineiston keuhkoahtaumatautipotilaista oli fyysisesti aktiivisia, ja harrastettujen lajien kirjo oli laaja. 106 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Lisätietoja: Kaisu Laasonen, kaisu.laasonen@saimia.fi. Tutkimuksessa havaittiin ensi kertaa, että rasvainen ruokavalio lisää fyysisen aktiivisuuden tavoin hiirten lihasten hiussuoniverkoston tiheyttä, joka saattaa liittyä verisuonten uudismuodostusta säätelevien HIF-1 ?:n and VEGF-A:n geenien lisääntyneeseen aktiivisuuteen hiussuonissa. Vastaväittäjä toimi professori Phil J. Silvennoinen selvitti, millaisia vaikutuksia perimällä, rasvaisella ruokavaliolla ja fyysisellä aktiivisuudella on raajalihaksen hapenottokykyyn. Kyse on merkittävästä kansansairaudesta: Suomessa keuhkoahtaumatautia sairastaa arvioiden mukaan 5–9 prosenttia aikuisväestöstä. Atherton (University of Nottingham, UK) ja kustoksena professori Heikki Kainulainen. Astman ja keuhkoahtaumataudin väliin jää joukko potilaita, joilla on molempiin tauteihin sopivia oireita ja löydöksiä. Nämä rakenteelliset erot sekä havaitut laajamittaiset erot hapellisiin energiantuottoreitteihin liittyvien geenien aktiivisuuksissa selittävät osaltaan rottalinjojen välisiä perinnöllisiä eroja kestävyydessä ja hapenottokyvyssä. Tässä ryhmässä enemmistö oli miehiä, joilla oli runsaasti tupakoinnin lopettamiseen motivoivia sydänsairauksia. Lisätietoja: Henna Kupiainen, henna.e.kupiainen@utu.fi. Tutkitussa potilasryhmässä tupakoinnin lopettaneet olivat myös keskimäärin vanhempia kuin edelleen tupakoivat. LCR (low-capacity runner)-rotilla on synnynnäisesti huonompi kestävyysjuoksukyky ja koko kehon hapenottokyky kuin HCR (high-capacity runner)-rotilla
Jatkotutkimuksia tarvitaan osoittamaan eläinkokeissa havaitut ilmiöt myös ihmisessä ja mekanistiset tutkimukset ovat tarpeen syyseuraussuhteiden vahvistamiseksi. Laajasta aineistosta oli mahdollista tulkita myös, mitkä asiat tukevat lapsen ja nuoren kasvamista liikunnalliseen elämäntapaan. Esimerkiksi kuljetusapua ja vapaaehtoisia ulkoiluja harrastuskavereita voitaisiin tarjota enemmän. Teos on luettavissa sähköisenä Jyväskylän yliopiston kirjaston JYX-julkaisuarkistossa. Tutkimuksen tulokset lisäävät ymmärrystä lihaksen hapenottokykyyn vaikuttavista tekijöistä ja niiden vaikutusmekanismeista, mikä auttaa ymmärtämään niiden sairauksien kehittymistä, jotka liittyvät lihasten hapenottokykyyn ja liikunnan määrään. Lisätietoja: Jaana Kari, jaana.kari@edukajaani.fi. Painettu teosta saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, myynti@jyu.fi Tavoitteista mielekkyyttä vanhuuteen TtM, KM Milla Saajanahon gerontologian ja kansanterveyden väitöskirja ”Personal goals in old age – relationships with resources in life, exercise activity and life-space mobility” tarkastettiin 12.2.2016.. Erilaiset päämäärät voivat lisätä elämän mielekkyyttä ja siksi onkin hämmästyttävää, ettei iäkkäiden ihmisten tavoitteita ole aiemmin juurikaan tutkittu. Elämäkerroista Kari löysi seitsemän erilaista liikkujatyyppiä (kilpailijat, uurastajat, elämysliikkujat, tuottajat, liikunnan kolhimat, terveyden korostajat ja liikunnan suurkuluttajat) eli tapaa kertoa omista liikuntaan liittyvistä kokemuksista ja suhtautua liikuntaan. Kaikilla ei kuitenkaan ole samanlaisia mahdollisuuksia tavoitteiden asettamiseen. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in. Väitöstutkimuksessaan Saajanaho selvitti, minkälaisia tavoitteita iäkkäillä ihmisillä on, miten voimavarat elämän eri osa-alueilla vaikuttavat niiden asettamiseen ja miten tavoitteet voivat kannustaa iäkkäitä ihmisiä liikkumaan ja laajentamaan elinpiiriään. Liikunnan opiskelussa ja liikunnan opettajuuden kehittymisessä näkyi, kuinka intensiivisesti tuleva opettaja oli lapsuudessaan ja nuoruudessaan ollut mukana liikuntaja urheiluharrastuksissa. Vastaväittäjänä toimi professori Boo Johansson (Göteborgin yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Taina Rantanen. Teos on saatavilla Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, myynti@library.jyu.fi. Karin tutkimus tuo uutta tietoa käytännön liikunnanopetuksen tueksi. Tyyppi ohjaa sitä, miten paljon ja millaisia liikunnanopintoja opiskelija valitsee sekä mihin asioihin opiskelija kiinnittää huomiota opinnoissaan. Liikuntaan erikoistuminen eli liikunnan sivuaineopintojen (25 op) suorittaminen lisää huomattavasti opiskelijan liikuntakulttuurista, -pedagogista ja eettistä tietoisuutta sekä vahvistaa liikunnanopettajan identiteettiä. Saajanaho toivookin, että yhteiskunnassa panostettaisiin enemmän iäkkäiden ihmisten mahdollisuuksiin osallistua omien toiveidensa mukaiseen toimintaan. Jyväskylän yliopisto 2016. Opiskelijan liikkujatyyppi näkyy opettajaksi opiskelussa. Tutkimukseen osallistuneiden, 66–90-vuotiaiden miesten ja naisten, tavoitteet liittyivät useimmin terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen, mutta myös erilaisiin harrastuksiin, matkusteluun ja ihmissuhteisiin liittyvät pyrkimykset olivat yleisiä. Silvennoinen kehitti myös uuden menetelmän, jolla voidaan mitata vertailukelpoisesti hiirten fyysistä aktiivisuutta käytettäessä sekä tavallisia että juoksupyörällä varustettuja häkkejä. On syytä kuitenkin muistaa, että kun liikkumiskyky on heikentynyt, liikkeelle lähteminen voi olla vaikeaa ilman toisen ihmisen apua. Luokanopettajaopiskelijat liikuntakokemustensa ja opettajuutensa tulkitsijoina” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 12.2.2016. Tutkimusta voi käyttää opettajankoulutuksessa ja liikunnanohjaajakoulutuksessa opiskelijoiden itsereflektiivisen pohdinnan tukena, mutta siitä hyötyvät myös kaikki liikunnan parissa toimivat. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa Kari tutki, millaisista liikunnallisista lähtökohdista luokanopettajaopiskelijat aloittavat opintonsa. Aineistona käytettiin opiskelijoiden kirjoittamia liikuntaelämäkertoja (57 kpl). Jaana Kari tutki luokanopettajaopiskelijoiden liikunnanopettajuuden kehittymistä opettajakoulutuksen aikana. Lisätietoja: Mika Silvennoinen, mika.m.silvennoinen@jyu.fi. Myös suoritettujen opintojen määrä vaikuttaa, millaiseksi opiskelija mieltää koulun liikuntakasvatuksen. URN:ISBN:978-951-39-6523-5, ISBN 978-951-39-6523-5 (PDF), ISBN 978-951-39-6522-8 (nid.), ISSN 0356-1070. Kestävyysharjoittelu parantaa tehokkaasti lihaksen hapenottokykyä, kun taas voimaharjoittelu kasvattaa lihaksia ja lisää voimaa. Liikkujatyyppi ohjaa opiskelijan opettajuuden kehittymistä LitL Jaana Karin liikuntapedagogiikan väitöskirja ”Hyvä opettaja. Toisessa osassa viiden vuoden kuluttua Kari haastatteli yhden opiskelijan kustakin liikkujatyypistä. Yksi keskeinen havainto Saajanahon tutkimuksessa oli, että aktiivisuuteen tähtäävien tavoitteiden avulla iäkkäät ihmiset pystyivät ylläpitämään laajempaa elinpiiriä, terveydestä ja toimintakyvystä riippumatta. Liikuntaharrastusten määrää enemmän opettajuuden kehittymiseen näytti kuitenkin vaikuttavan opiskelijan liikkujatyyppi. Liikkujatyyppi ohjaa liikuntaan motivoitumista. Lisätietoja: Milla Saajanaho, milla.saajanaho@jyu.fi. Ihmisten akuutteja voimaja kestävyysharjoitusvasteita selvittävässä osakokeessa havaittiin, että kyseiset harjoitukset aiheuttavat merkittäviä muutoksia PGC-1 ?:n eri lähetti-RNA-isoformien määrissä, jotka osaltaan selittävät, miten erilaiset harjoitukset aiheuttavat niille tyypilliset lihasadaptaatiot. Väitöskirja on julkaistu sarjassa: Studies in Sport, Physical education and Health (Nro 232). 107 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 giantuoton rasvoista. Tutkimus julkaistaan sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 233, 231 s. Haastatteluaineistosta hän tutki, miten eri liikkujatyyppejä edustavat opiskelijat olivat kokeneet luokanopettajaopinnot ja miten he tulkitsivat omaa opettajuuttaan opettajaksi valmistuessaan. Luokanopettajat opettavat lapsille liikuntaa kuuden ensimmäisen kou lu vuoden ajan. ISSN 03561070, ISBN 978-951-39-6519-8 (PDF), ISBN 978-951-39-6518-1 (nid.). Vastaväittäjänä dosentti Riitta Asanti (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Pilvikki Heikinaro-Johansson
Niiden avulla voidaan varmistaa, vaikuttaako runsas istuminen myös suoraan maksaan ja muihin elimiin, vai ovatko terveysvaikutukset seurausta painonnoususta, Helajärvi sanoo. Jokainen kertomus on yksilöllinen kuvaus urheilujohtajan polusta, etenemiseen vaikuttaneista tekijöistä ja urheilujohtajan itsensä merkittävinä pitämistä asioista. Urheilujohto on edelleen sekä Suomessa että kansainvälisesti tarkasteltuna erittäin miesvaltainen ala. Tutkimuksessa urheilun sisältä ja sen kautta eteneminen näyttäytyykin vahvimmin legitimoivana väylänä suomalaisen liikunnan ja urheilun johtoon. Väitöstutkimus osoittaa, että painon nouseminen on seurausta runsaasta istumisesta eikä päinvastoin. Urheilujohtajat myös korostivat oman urheilutaustansa merkitystä johtamistyössään ja urheilujohtajien eliittiin etenemisessään. The Cardiovascular Risk in Young Finns Study” tarkastettiin Turun yliopistossa 19.2.2016. Kertomukset on analysoitu narratiivisella tutkimusotteella. – Runsas istuminen ja passiivinen elämäntapa alkavat nykyään jo varhaisella iällä, mikä näyttää nopeuttavan elintapasairauksien syntyä, Helajärvi toteaa. Helajärvi kiinnitti erityistä huomiota lihavuuden ja maksan rasvoittumisen riskiä lisääviin elintapoihin ja tekijöihin. Nämä kertomustyypit kuvaavat urheilujohtoon etenemisen moninaisuutta: kuinka ja millaisten tilanteiden ja tapahtumien kautta ura urheilujohdon eliittiin on kulkenut ja millaisen juonen urheilujohtajat urakertomuksiinsa rakensivat. – Aikaisemmin on ollut epäselvää, mihin toimintoihin liittyvä istuminen on haitallisinta ja miten riippumaton muista tekijöistä runsaan istumisen ja lihavuuden sekä elintapasairauksien yhteys on. Sukupuoli tuli näkyväksi nimenomaan naisten kertomuksissa: se koettiin sekä uralla edistäväksi että myös estäväksi tekijäksi. Runsaasti television ääressä istuvilla todettiin tutkimuksessa yli kaksinkertainen riski lihavuuteen ja yli kolminkertainen rasvamaksan riski. Runsas television katselu lisää ylipainon riskiä LL Harri Helajärven terveysliikunnan väitöskirja “Sedentary behaviour and health with special reference to obesity and fatty liver in early midlife. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö; myynti@ library.jyu.fi. 108 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Sport, Physical Education and Health, 234, 97 s., Jyväskylä 2016, ISSN 03561070; 234, ISBN 978-951-39-6524-2 (nid.), ISBN 978-951-39-6525-9 (PDF). Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, myynti@jyu.fi Urheilujohdon eliittiin noustaan urheilun sisältä LitM, KK Nina Laakson johtamisen väitöskirja ”Urheilujohdon eliittiin etenemisen kertomuksia: Kasvaen, ajautuen, sattumalta vai pyrkien?” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 19.2.2016. Haastatellut urheilujohtajat toivat esille, että urheilujohtamisen kenttä hyötyisi vahvemmasta sukupuolidiversiteetistä, ja toivoivat lisää naisia urheilun johtoon. Runsas TV:n ääressä vietetty aika on yhteydessä ylipainoon ja maksan rasvoittumiseen riippumatta liikunnasta, työpaikasta, ravinnosta, alkoholista, tupakoinnista, yhteiskuntaluokasta, iästä, sukupuolesta tai lihavuusgeeneistä. Laakson väitöstutkimus perustuu suomalaisen urheilujohdon eliitin omiin kertomuksiin urheilun johtopaikkoihin etenemisestä. Helajärvi seurasi tutkimuksessaan 2 060 henkilöä vähintään 10 vuoden ajan vuosina 2001–2011. Henkilöt olivat 33–50-vuotiaita vuonna 2011 ja 55 prosenttia heistä oli naisia. Television katseluun liittyvällä istumisella on voimakkaampi yhteys lihavuuteen kuin muilla istumisen muodoilla. Helajärven väitöstutkimus toteutettiin osana laajaa, pitkittäistä Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimusta, joka on jatkunut Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksessa jo 30 vuoden ajan. Suomalaista urheilujohtamiskulttuuria leimaa vahvasti, jopa normiksi muodostuneena käytäntönä, oman urheilutaustan merkitys urheilujohtajana etenemisessä. Tämä tuli tutkimuksessa esille useina kertomuksina, joissa urheilujohtajan ura toimi jatkona esimerkiksi urheilijan uralle. Lisätietoja: Nina Laakso nina.laakso@likes.fi. Eliittiurheilujohdosta hahmottui neljä kertomustyyppiä: kasvukertomus, ajautumiskertomus, sattumakertomus sekä pyrkimyskertomus. doria.fi/handle/10024/120088. Väitöstutkimuksen aineisto koostuu kuudentoista suomalaisen eliittiurheilujohtajan suullisesta, omaa uraa koskevasta kertomuksesta. Lisätiedot: Harri Helajärvi, harri.helajarvi@utu.fi. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www. – Tarvitaan myös tarkempia tutkimuksia siitä, miten runsas istuminen vaikuttaa fysiologisesti ja miten se kasvattaa terveysriskejä. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Business and Economics numerona 166, 195 s., Jyväskylä 2016, ISBN 978951-39-6533-4 (nid.) ISBN 978-951 39-6534-1(PDF). Vastaväittäjänä toimi professori Pasi Koski (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Tuomo Takala. Vastaväittäjänä toimi professori Mai-Lis Hellenius (Karoliinisen yliopiston sairaala, Ruotsi) ja kustoksena professori Olli Heinonen. Runsaan istumisen on todettu olevan yhteydessä elintapasairauksiin, kuten kakkostyypin diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään, verisuonisairauksiin ja jopa ennenaikaiseen kuolemaan. Kuudestatoista tarinasta Laakson analyysi piirtää laajempaa kuvaa suomalaisesta urheilujohdosta. Syy-seuraussuhteen suuntaa tai vaikutustapaa ei myöskään ole tunnettu, Helajärvi sanoo. Harri Helajärvi toteaa Turun yliopistoon tekemässään väitöskirjassa, että erityisesti television ääressä istuvilla on lisääntynyt ylipainon, lihavuuden ja rasvamaksan riski. Miesten kertomukset sen sijaan kuvastuivat sukupuolineutraaleina