Liikunta & Tiede 1/2017 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Liikunta & TIEDE 54 1/ 17 • 8 eu ro a TUTKIMUSARTIKKELIT 2016 OSA II MONTA REITTIÄ URHEILIJAKSI HUIPUKSI KEHITTYMINEN VAATII TYÖTÄ JA LUOVUUTTA KOHTI RESONOIVAA URHEILUJOHTAMISTA
Hekin, jotka eivät ole innostuneet liikunnan terveysvaikutuspaasauksesta tai harrasta hikiliikuntaa, ovat kuitenkin heränneet tähän ”pylly ylös”-buumiin. ”Mitä sitten, jos enää ei löydykään talkoolaisia, jotka ovat valmiita sitoutumaan tapahtumaan jopa vuosien ajaksi?”, kysyy Anniina Ihamäki lehden sivulla 81. Jos koko päivän seisoskelulla saa samat terveyshyödyt kuin esimerkiksi 15 minuutin aamun ja iltapäivän työmatkakävelyllä/ pyöräilyllä, jolla jo täyttyy nykysuositusten mukainen ”puoli tuntia päivässä”, on syytä kysyä onko lopulta aihetta huolestua päivänaikaisesta liikkumattomuudesta. Istuminen tappaa, tietävät jopa pienet lapsetkin. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: Lehtikuva/AB/Andrew Medichini Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Kuten Pesolankin tutkimus hyvin osoittaa, istumisen vähentämisellä saavutettavat terveyshyödyt eivät välttämättä ole läheskään yhtä suuria kuin epidemiologiset tutkimukset antaisivat olettaa. Kisojen menestyksen takaa myös taustalla häärivä suuri talkoolaisten joukko. Yksi tärkeä syy tähän on tietysti se, että pielessä ole vien arvojen korjaaminen on huomattavasti työläämpää kuin ennaltaehkäisy. Nyt sen paikan on medias sa ottanut liikkumattomuuden terveysvaikutukset. Työpäivän aikaisessa liikuskelussa on kääntöpuolensakin. Liikuskeluun palaa työaikaa ja toisaalta monet tehtävät vaativat keskittymistä ilman turhia taukoja. Seisomisesta seuraa helposti alaselkävaivoja ellei keskivartalon lihaksisto ole riittävässä kunnossa. Tätä lehteä lukiessamme tiedämme jo, ovatko suomalaiset pohjoismaisten hiihtolajien edustajat päässeet tuulettamaan hyviä suorituksia käynnissä olevissa Lahden MM-hiihdoissa. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 1 / 2017 LIIKKUMATTOMUUS & TIEDE L iikuntatutkimuksen kentällä on viime vuosina ollut vahvasti esillä kaksi toisistaan poikkeavaa mielenkiinnon kohdetta; kovatehoisen liikunnan ja toisaalta liikkumattomuuden terveysvaikutukset. Siihen tarvitaan satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia. Palkallisena työnä tehtynä tällaisten kisojen järjestämisestä tulisi aivan liian kallista. Hyvä esimerkki tällaisesta on Arto Pesolan väitöskirjatutkimus tämän lehden sivuilla 36–41. Liikkumattomuuden terveyshaittoihin liittyvät tutkimustulokset perustuivat aika pitkään kyselyillä kerättyihin tietoihin istu misen ja muun paikallaanolon määrästä ja näiden yhteydestä objektiivisesti mitattuihin terveysmuuttujiin. Vaikka näissä tutkimuksissa on yritetty tilastollisesti vakioida tiettyjä istumiseen ja liikkumattomuuteen läheisesti liittyviä tekijöitä, kuten tupakointia, huonoja ravin totottumuksia ja jopa varsinaisen kuntoliikunnan määrää, ei niiden mahdollisia piileviä yhdysvaikutuksia voida kokonaan poistaa. Niissä osa porukasta on arvottu istumista ja muita päivänaikaisia passiivisia jaksoja vähentävään ryhmään, toisen osan jatkaessa entisenlaista käytöstään. Meiltä kuitenkin puuttuu kunnon näyttöä siitä, miten suuria istumisen välttämisen terveysvaikutukset ovat verrattuna liikunnallisesti aktiiviseen elämäntapaan. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. Pitäkäämme talkoolaisistamme hyvää huol ta jatkossakin! kari.kalliokoski@utu.fi. On kuulunut myös puhetta siitä, että seisomisella voisi korvata jopa varsinaisen hikiliikunnan terveysvaikutuksia. Toivottavasti niin. Onko päivittäin tunnin kuntoliikuntaa harrastavan välttämätöntä miettiä istumisen haittoja ja sitä milloin ja miten taas ”ottaa niitä askeleita”. Toisaalta tällä asetelmalla ei voida myöskään osoittaa syy-seuraus-suhteita tai hoidon tehoa, siis sitä auttaako istumisen vähen täminen parantamaan terveyttä. 54. Paino: Forssa Print 2017 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Kovatehoisen liikunnan terveysvaikutuksista keskustelu kävi kiivaimmillaan 3–4 vuotta sitten. Viime aikoina tutkimustuloksia on saatu myös tällaisista tutkimuksista. Ollaanko vapaa-ajan liikunnalla perinteisesti hoidettua terveysliikuntaa näin samalla ujuttamassa myös osaksi työpäivää. Tämäkin on tärkeä syy koko elämän kestävään liikkumattomuuden välttämiseen – eli siis aktiivisena pysymiseen
Jo pienikin istumisen vähentäminen vaikuttaa ehkäisevän epäedullisia muutoksia. Liikunnan ottaminen osaksi arkea on mahdollista myös hyvin vähän liikuntaa sisältä neen elämänjakson jälkeen. Järjestelmä ei useinkaan tunnista tapoja, joilla yksilön tavoitteet muodostuvat. Jähmettääkö paikallaan oleminen myös mielen sisäistä liikettä – ainakin tunteiden positiivista liikettä. Esko Mälkiä 81 OPISKELIJA OUNASTELEE: Elämäntapa vai ohikiitävää yhteisöllisyyttä. Olli Kajava, Arttu Saarinen, Pekka Räsänen 78 LÄHIKUVASSA: Hannu Itkonen. Nuoruus ei ole liikunnan harras tamisen osalta elämänkulun vaiheena ratkaiseva loppuottelu. Markku Ojanen LUETTUA 88 Urheilukirjavuosi 2016 – Urheilijaelämä kiinnostaa. Anette Mehtälä, Arto Laukkanen, Donna Niemistö, Arja Sääkslahti 82 Ensimmäinen. Riikka Turtiainen 68 Liikuntakulutus eri koulutusryhmissä vuosina 1985–2012. Matti Hintikka 90 Uran vaikein siirtymä. Jari Kanerva 93 Perusteellinen teos suunnistuksen varhaishistoriasta. Kenttien kutsuma. Arto Pesola 42 Kohti resonoivaa urheilujohtamista. 85 IN MEMORIAM: Pauli Vuolle POHDITTUA 86 Liikkuminen kohottaa mielialaa – pelkkä seisominen ei sitä tee. Lasten luontainen liikunnallinen leikki ansaitsee tilansa. Anniina Ihamäki AJASSA 82 CIAPSE-kongressi: Saavatko lapset rymytä tarpeeksi. Huippu urheilijaksi johtavasta polusta kiinnostuttiin, kun valmennustieto lisääntyi ja jo lapsuusvuodet alettiin nähdä merkityksellisinä huippuurheilu menestyksen kannalta. Urheilun parissa toimitaan hyvin erilaisista lähtökohdista. Kari Kalliokoski 4 Monta reittiä urheilijaksi – Erilaiset urheilupolut ovat urheilukulttuurin rikkaus. Mikko Salasuo 91 Suomalaiset suksisepät. Median kuvaamana suomalai nen penkkiurheiluväki vaikuttaa varsin kiittämättö mältä joukolta. Leo-Pekka Tähti on Vuoden urheilija. Huipun ja hyvän ero on merkittävä. Susanna Takalo 16 POLTTOPISTE: Keskittämistä ja hajakeskittämistä. 80 EMERITUS IHMETTELEE: Teknologia ilman sisältöä on romua. Jouko Kokkonen 23 Suomi 100: Suosikaa suomalaisia suksia! Jouko Kokkonen 24 Jumpan jalanjäljiltä akateemiseen maisterintutkintoon – Jyväskylän yliopiston liikunnanopettajakoulutus vuosina1963–2013. Kari Keskinen 17 Itsenäistyvässä Suomessa urheiltiin vilkkaasti. Susanna Rahkamo 52 Katse katsomoon – media muovaa käsitystä urheiluyleisöstä. Outi Aarresola 9 Polkuja huipulle ja vähän muuallekin. Aapo Veijalainen 36 Onko istumisen vähentäminen hyödyllistä – tai edes mahdollista. Olli Dahlberg T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 17 Ku va : S U O M E N U R H E IL U M U S E O. Jukka Lahti 28 Vammaiset ja pitkäaikaissairaat nuoret ovat aktiivisempia kuin vuosikymmen sitten.Yhä useampi vammainen nuori osallistuu urheilu seuratoimintaan. Kilpa urheiluun kiinnittyminen ei ole aina suoraviivaista eikä etene kaikilla samalla tavalla. Myös suosituksen mukaisesti liikkuvien nuorten osuus on kasvussa. Tero Kuorikoski 46 Huippuasiantuntijaksi kehittymisessä pelkkä kova työ ei riitä, myös luovuutta tarvitaan. Huipuksi ei tulla vain kovalla työllä ja ohjeita noudattamalla. 57 TUTKIMUSARTIKKELIT 2016 OSA II 58 “Mentorina terveelliselle elämäntyylille” – Asiantuntijuuden rakentuminen suomalaisten naisten fitnessblogeissa. Kwok Ng, Pauli Rintala 31 Liikunta vaalii lasten valtimoiden terveyttä. Outi Aarresola 11 Murrosiässä kadonnut liikunta voi löytyä uudelleen. Terveellisten, liikunnallisten elintapojen omaksu minen jo lapsuusiässä on tärkeää sydän ja veri suonisairauksien ehkäisyssä. Juha Kanerva TUTKITTUA 94 Tutkimusuutiset 101 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS: Liikkumattomuus & Tiede
4 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: OUTI AARRESOLA Monta reittiä urheilijaksi Erilaiset urheilupolut ovat urheilukulttuurin rikkaus Kuva: GORILLA/KATJA FISCHER
K iinnostus urheilupolkuihin on alati kasvanut sekä maailmalla että meillä Suomessa. Kysymys on sosiaalistamiseen ja lahjakkuuksien kehittämiseen liittyvien käytäntöjen joustavuudesta ja avoimuudesta. Urheilutoimijoiden on olennaista pohtia, mitä mahdollisuuksia eri poluilla kulkevilla on. 2015). Tämä on tarkoittanut yhtäältä vähäistä ymmärrystä sosiaalisista ja kulttuurisista seikoista polkujen taustalla ja toisaalta ihmistieteellisten näkö kulmien puutetta (ks. Lisäk si polkujen tarkasteluun on liittynyt lähes implisiittisesti huippu-urheilun päämäärä – on tutkittu jo menestyneiden urheilijoiden polkuja. Kyselyaineiston analysoinnissa vastaajat jaettiin. Tutkimus rakentui kahden aineiston ja neljän osatutkimuksen varaan. Tarkastelussa olivat sosiaalistumisen tekijät ja ajallinen ulottuvuus. Tästä huolimatta urheilupolkujen sosiologinen tutkimus on ollut lähes olematonta. Nuoret tavoitettiin urheilulukioiden kautta. Kyselyaineisto koostui 2 430 urheilua harrastavan 14–15-vuotiaan nuoren vastauksesta. Vastaajat tavoitettiin viiden eri lajin lisenssitietojen perusteella, joten kyse oli kilpailutoimintaan osallistuvista nuorista. Haastatteluaineisto koostui 26 huipulle tähtäävän nuoren urheilijan haastattelusta. Salasuo ym. Tutkimukseni tarkoitus oli tarttua näihin haasteisiin ja luoda kokemuksellisuutta painottava näkemys nuorten urheilupolkujen sosiaaliseen rakentumiseen. 5 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Kilpaurheiluun kiinnittyminen ei ole aina suoraviivaista eikä etene kaikilla samalla tavalla. Sen sijaan nuorten, kilpaurheiluun parhaillaan sosi aalistuvien, näkökulma on puuttunut. Sellaisena tutkimus nivoutui vaivatta osaksi aiheen kansainvälistä keskustelua. Sosiaalistumisprosessin tarkensin urheilupolun rakentumiseksi, mikä mahdollisti elämänkulkututkimuksen hyödyntämisen tutkimuksessa. Keskityn tässä artikkelissa erilaisiin urheilupolkuihin liittyviin väitöstutkimukseni tuloksiin. Heidän päälajeinaan oli yhteensä 16 eri lajia. Tutkimuksessa polkuja jäsennettiin sekä perinteisiin tutkimuksissa esiintyviin muuttujiin tukeutuen, että laajempien sosiaalitieteellisten ulottuvuuksien avulla. Väitöstutkimuksessani tarkastelin nuorten kilpaurheiluun sosiaalistumista
Yhden lajin harrastaminen puolestaan ilmeni pikemminkin löyhempänä harrastuneisuutena kuin tavoitteellisena yhteen lajiin erikoistumisena. Siten tosikisaajien urheilupolku noudatteli kansainvälisiä tutkimustuloksia urheilijoiden urheilupolkujen muotoutumisesta. Joukkuelajien harrastajiin keskittyvässä osatutkimuksessa polkuja haarukoitiin tarkastelemalla 1) lajiharrastamista (yksi vai monta lajia), 2) harrastuskontekstia (organisoitua vai omaehtoista harrastamista) sekä päälajin valintaa. Tosikisaajien tulkittiin olevan vahvasti kiinnostuneita urheilusta yleensä. Tutkimus ei tukenut näkemystä, että kilpaurheilussa tulisi erikoistua varhain yhden lajin harrastamiseen. Tosikisaajat harrastivat lajia harrastekisaajia intensiivisemmin ja olivat osallistuneet lajiliiton lahjakkuustoimintaan. 2015a) Tutkimus ei tukenut näkemystä, että kilpaurheilussa tulisi erikoistua varhain yhden lajin harrastamiseen.. Näistä suurin osa harjoitteli lajia myös omatoimisesti. Huomionarvoista oli, että yksikään polku ei muodostunut merkittävästi toisia yleisemmäksi, ja kahdessa yleisimmässäkin polussa liikuttiin 12–16 prosentin osuudessa. He myös kokivat itsensä vähintään saman tasoisiksi kuin muut ikäisensä harrastajat. Kuitenkin tosikisaajilla yleisin (22,3 %) polku oli sellainen, jossa jo varhaislapsuudessa osallistuttiin pihapelien lisäksi urheiluseuratoimintaan, alakouluKUVIO 1. Tärkeät kokemukset nuoret määrittelivät itse erityiselle ikäjanaan perustuvalle ”urheilukartalle”. Näiden yhdistelmistä muodostettiin erilaisia harrastamista kuvaavia vaihtoehtoja. Tällainen erikoistuminen oli yleisempää tosikisaajilla kuin harrastekisaajilla. Tämän ryhmittelyn avulla pystyttiin tarkastelemaan juuri kilpaurheilun maailmaan sosiaalistumista ja sen mahdollisia eroavaisuuksia muuhun, löyhempään harrastamiseen. Alakouluiässä (kuvio 1) suurin osa harrastajista oli jo valinnut päälajinsa (66,7 %). Yläkouluiässä (kuvio 2) tutkimuksen joukkuepalloilijat suuntautuivat vahvasti yhden lajin harrastamiseen (58 %). Kun varhaislapsuuden, alakouluiän ja yläkouluiän harrastamisen vaiheet nivottiin yhdeksi poluksi, havaittiin tutkimusaineistossa 62 erilaista polkua. Pääosa ( 71 %) vastaajista kuitenkin harrasti useaa lajia. 2015a) KUVIO 2. Vastaajat valitsivat itseään sopivan vaihtoehdon kolmessa ikävaiheessa: varhaislapsuudessa, alakouluiässä ja yläkouluiässä. Nuorten joukkuelajien harrastajien jakautuminen erilaisiin harrastamisen tapoihin alakouluiässä, tosikisaajat (n=871) ja harrastekisaajat (n=1140). Polut olivat siis varsin moninaisia. Usean lajin harrastaminen oli yleisempää tosikisaajilla kuin harrastekisaajilla. Yksi vai usea laji. Haastatteluissa keskityttiin tarkastelemaan nuorten tärkeitä kokemuksia urheilussa. Nuorten joukkuelajien harrastajien jakautuminen erilaisiin harrastamisen tapoihin yläkouluiässä, tosikisaajat (n=871) ja harrastekisaajat (n=1140). (Aarresola ym. (Aarresola ym. 6 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 kahteen ryhmään: tosikisaajiin ja harrastekisaajiin
Urheilutaitureiden lajisosialisaatio alkoi myöhemmin, ja he olivat harrastaneet monenlaisia lajeja sekä ohjatusti että omatoimisesti. Monet seuratoimijat ovat jo kehitelleet erilaisia ”sosiaalisia innovaatiota” ikäluokkaurheilun normatiiviseen maailmaan. Usein tämä tarkoittikin varhaista lajisosiali saatiota, koska urheilu kuului primaarisosialisaation piiriin (ks. 2013). 7 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 iässä oli valittu päälaji mutta harrastettiin seuroissa useita lajeja ja yläkouluiässä harrastettiin enää omaa päälajia ja harjoiteltiin sitä myös omatoimisesti. Häkkinen ym. On luotu esimerkiksi nuorille KUVIO 3. Urheilupolkutyypit lajisosialisaation, pääomien ja toimijuuden ulottuvuuksissa. Toimijuus puolestaan määriteltiin vallaksi tehdä valintoja ja kyvyksi hyödyntää pääomia. 2015b) Kilpaurheiluun sosiaalistuminen ja aikuisurheilun tavoitteet näyttävät ohjaavan kaikkea urheiluun sosiaalistumista.. Kysymys on ennen muuta sosiaalistamiseen ja lahjakkuuksien kehittämiseen liittyvien käytäntöjen joustavuudesta ja avoimuudesta. Polku rakentuikin juuri viimeksi mainitun varaan. Tutkimuksessa määriteltiin neljä erilaista polkutyyppiä (kuvio 3). Heidän polkunsa näyttäytyivät pikemminkin eräänlaisena rutiinina eikä huipulle tähtäämisenä. Varhainen lajisosialisaatio johti siihen, että urheilijat olivat pian ikäluokkansa parhaimmistoa ja pääsivät osallisiksi urheilun institutionaalisista resursseita, kuten talenttiryhmistä ja paremmasta valmennuksesta. Sosiaalistuminen rakentui vahvan perhepääoman varaan. Urheilutoimijoiden on olennaista pohtia, mitä mahdollisuuksia eri poluilla kulkevilla on. Nämä nuoret olivat vaihtaneet lajia, ja päättäneet silti pyrkiä siinä huipulle. Sillä tarkoitetaan laajasti perheessä saatavaa sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista resurs siperustaa (ks. Miten suhtautua polkujen erilaisuuteen. Pääomina tarkasteltiin urheilupääoman lisäksi perhepääomaa. Urheilupoluissa on kyse monitahoisesta sosiaalistumisprosessista, jota on vaikeaa tyhjentävästi mallintaa. Heille urheilu oli tarjonnut myös vähemmän tärkeitä kokemuksia kuin muille, eikä esimerkiksi menestys kuulunut tämän polkutyypin leimallisiin piirteisiin. Tästä syystä ne asettavat haasteita myös urheilun käytännön kehittämistyölle: Miten suhtautua polkujen erilaisuuteen. Berger & Luckmann 1994). Toimijuus oli siten vahva. Tiettyihin polkuihin keskittyessä vaarana on, että ei tunnisteta polkujen moninaisuutta ja toiminnasta tulee poissulkevaa muiden polkujen osalta. Tavoitteena tulisi olla kilpaurheiluun sosiaalistumisen helpottaminen, ei polun mutkistaminen. Polkujen moninaisuuden voi tulkita tarkoittavan sekä mahdollisten sosiaalistumisreittien runsautta että suhteellisen joustavaa urheilujärjestelmää – ainakin vielä alakouluikäisten kohdalla. Polkuja hahmotettiin lajisosialisaation, pääomien ja toimijuuden ulottuvuuksissa. Poluilla toimijuus jäi kuitenkin vähäiseksi: urhei lupolku rakentui ikään kuin itsestäänselvyytenä, eikä urheilijan omaehtoisena valintana. Heillä olikin runsaasti urheilupääomaa, jonka varassa saattoivat tehdä monenlaisia valintoja urheilun sosiaalisella kentällä. Valinnoille ei jäänyt yhtäältä tilaa eikä toisaalta tarvettakaan. Heidän lajisosialisaatio siis myöhästyi normien mukaisesta sosialisaatiosta, mikä on ikäluokkaurheilussa erityisen haastava tilanne. Ajelehtijat olivat urheilijoita, joiden urheilupolusta näyttivät puuttuvan sekä vahvat pääomat että vahva toimijuus. Heidän pääomansa olivat siten heikot, mutta toimijuus vahva. Kiinnikurojien polku oli lajisosialisaatioltaan muista selvästi poikkeava. Lajikulttuuriin kasvaneet olivat urheilijoita, jotka olivat sosiaalistuneet tiettyyn lajiin perheen kautta tai paikkakunnan vahvan lajiperinteen saattelemana. He siis sosiaalistuivat ensin urheiluun ja vasta myöhemmin tiettyyn lajiin. Lajiin kasvaneet, taiturit, ajelehtijat ja kiinnikurojat Kun edellä esitetty polkujen tarkastelu perustui urhei lijakehitystutkimuksessa yleisesti käytettyihin muuttujiin, luotiin haastatteluaineistosta uudenlainen, sosiologinen kehikko polkujen tarkasteluun. Lajisosialisaatiolla tarkoitettiin sosiaalistumista tiettyyn lajiin. Urheilutaiturit erosivat lajikulttuuriin kasvaneista monelta osin. (Aarresola ym
Tällöin on tärkeää nähdä erilaiset yksilölliset tai kollektiiviset päämäärät, jotka ylläpitävät urhei lupolkuja. Kilpaurheiluun sosiaalistuminen ja aikuis urheilun tavoitteet näyttävät ohjaavan kaikkea urheiluun sosiaalistumista. Vastaajat tavoitettiin viiden eri lajin lisenssitietojen perusteella, joten kyse oli kilpailutoimintaan osallistuvista nuorista. 2016). Jatkuvan ja yhä varhaisemman erikoistumisen rinnalle on siis syntymässä uudenlaisia yleisseuratoiminnan kaltaisia käytänteitä. On muodostunut ”paikallisen sopimisen” käytänteitä, jotka tunnistavat erilaiset polut paremmin kuin kansainväliselle lajiorientoituneelle huippu-urheilulle rakentuva urheilujärjestelmä. Heidän päälajeinaan oli yhteensä 16 eri lajia. Juniori urheilutoiminta on kuitenkin merkittävä lasten ja nuorten kasvatusinstituutio. Tulisi pohtia, millä tavoin lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus ylläpitää tätä mielekästä harrastamista, harjoittelemista ja kilpailemista, ilman harrastukselle omistautumisen vaadetta. Tosikisaajat harrastivat lajia harrastekisaajia intensiivisemmin ja olivat osallistuneet lajiliiton lahjakkuustoimintaan. Laajempi huomio koskien polkuja ja urheilutoiminnan kehittämistä liittyy junioritoiminnan päämääriin. Monet seurat tekevät myös yhteistyötä harrastajista kilpailemisen sijaan. Liikuntapoliittisessa keskustelussa on ollut vähänlaisesti esillä urheiluharrastamisen tulevaisuus. erityisvälineet ja -tilat) ja toiminnan intensiteetistä (harjoitteluja kilpailutapahtumat). Nämä voi nähdä vaikkapa 2010-luvun ”yleisseura 2.0” -toimintamalleina. Kyselyaineisto koostui 2 430 urheilua harrastavan 14–15-vuotiaan nuoren vastauksesta. Tämän ryhmittelyn avulla pystyttiin tarkastelemaan juuri kilpaurheilun maailmaan sosiaalistumista ja sen mahdollisia eroavaisuuksia muuhun, löyhempään harrastamiseen. Polkujen rikkaus tulisi nähdä voimavarana urheilukulttuurille. Haastatteluissa keskityttiin tarkastelemaan nuorten tärkeitä kokemuksia urheilussa. He myös kokivat itsensä vähintään saman tasoisiksi kuin muut ikäisensä harrastajat. OUTI AARRESOLA, LitT Tutkija Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus Sähköposti: outi.aarresola@kihu.fi Kirjoittajan väitöskirja “Nuorten urheilupolut – tutkimus kilpaurheiluun sosiaalistumisen normeista, pääomista ja toimijuudesta” tarkastettiin 18.11.2016 Jyväskylän yliopistossa. NÄIN TUTKITTIIN T utkimus rakentui kahden aineiston ja neljän osatutkimuksen varaan. 8 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 tarkoitettuja lajin starttiryhmiä (erityisen sopiva kiinnikurojille!) sekä monipuolista urheilutekemistä oman lajin ohella mutta tutussa ryhmässä. Tutkimuksessa tämä kävi ilmi joukkueurheilijoiden polkujen tarkastelussa: yläkouluiässä myös harrastekisaajat alkoivat erikoistua tietyn lajin harrastamiseen, vaikkei mitään erikoistumisen tarvetta olisi ollut. Kilpailulliset päämäärät vaikuttavat sekä toiminnan orientoitumiseen, että esimerkiksi aikataulullisiin mahdollisuuksiin harrastaa urheilua. Nuoret tavoitettiin urheilulukioiden kautta. Tärkeät kokemukset nuoret määrittelivät itse erityiselle ikäjanaan perustuvalle ”urheilukartalle”. Samalla olisi mahdollisuus ryhtyä kirkastamaan junioritoiminnan yhteiskunnallista merkitystä. Näiden mukana kulkevat myös taloudelliset haasteet, mitkä aiheutuvat juuri toiminnan erikoistumisesta (esim. Samalla olisi mahdollisuus ryhtyä kirkastamaan junioritoiminnan yhteiskunnallista merkitystä.. Haastatteluaineisto koostui 26 huipulle tähtäävän nuoren urheilijan haastattelusta. Kyselyaineiston analysoinnissa vastaajat jaettiin kahteen ryhmään: tosikisaajiin ja harrastekisaajiin. Näin urheilupolkujen rikkaus on helppo nähdä myös voimavarana koko urheilukulttuurille. Kansallisen LIITU-tutkimuksen mukaan yli puolet lapsista ja nuorista osallistuu urheiluseuratoimintaan ja heistä kahdella kolmasosalla on kilpailullisia tavoitteita urheilijana (Mononen ym
Aiheen kansalliselle tiedolle on ilmeinen tarve.. Elämänkulkututkimus on oiva apuväline urheilupolun moninaisuuden ymmärtämiseen. Vastaavasti polkujen tarkastelu antaa mahdollisuuden arvioida nykyistä urheilujärjestelmää. (ks. Kukin kokemus muuttaa suhdetta maailmaan, mikä selittää myös toimijoiden valintojen vaihtelevuutta. Urheilupolun astelijoille itselleen polku näyttäytyy erilaisten kokemusten kautta. Kuitenkin aihe on kansallisesti varsin ajankohtainen, koska polkuajattelu on rantautunut suomalaiseenkin urheilupuheeseen huippu-urheilun muutosprosessin myötä. Urheilupolulla hankitaan ja hyödynnetään urheilupääomaa. Positiot ja tapahtumat muovaavat polkua niiden merkitysten kautta, joita toimijat itse niille antavat. 2007; Gulbin ym. (ks. 9 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: OUTI AARRESOLA Polkuja huipulle ja vähän muuallekin okaiselle meistä, joka urheilun sosiaaliseen maailmaan on astellut, on muodostunut oma elämänhistoriallinen urheilupolkumme. Se on ollut psykologisesti virittäytynyttä ja keskittyi alun perin urheilu-uran lopettamiseen liittyviin vaikeuksiin. Viimeksi mainittu keskittyi tarkastelemaan kapeaHuippu-urheilijaksi johtavasta polusta kiinnostuttiin, kun valmennustieto lisääntyi ja jo lapsuusvuodet alettiin nähdä merkityksellisinä huippuurheilumenestyksen kannalta. Lisäksi urheilujärjestelmä ja siinä tapahtuvat muutokset vaikuttavat olennaisesti siihen, millaisiksi polkujen on mahdollista muodostua. alaisesti huippusuorituksen yhteyttä tavoitteellisen harjoittelun määrään. Ne muodostavat elämänkulkuun kasautuvan jatkumon. Menestys on urheilun institutionaalista pääomaa. Näin ollen mallit ja polkuajattelu pyrkivät olemaan yhä kokonaisvaltaisempia. Myöhemmin kiinnostuttiin koko uran vaiheista ja siirtymistä. 2013). Huhta & Nipuli 2011). Sittemmin on osallistuttu urheiluseuratoimintaan, harjoiteltu ja kisailtu, leireilty, matkattu turnauksiin ja asetettu tavoitteita. Mayerin (2003) elämänkulun määritelmää mukaillen urheilupolku ilmenee urheiluun liittyvien toimintojen, tilojen ja tapahtumien sarjana. Aihetta ovat käsitelleet lähinnä Pauli Vuolle (1977) 1970-luvun loppuun ajoittuneella tutkimuksellaan sekä Salasuo ja kumppanit (2015) 2000-luvun menestyjiä tarkastelleella tutkimuksellaan. Sen aihiot ovat syntyneet lapsuuden pihaleikeissä. Urheilupääomaa ovat ennen muuta ruumiillistuneet taidot, mutta myös ymmärrys urheilun sosiaalisista säännöistä ja sosiaalisista normeista. Valmennusopillisesti painottuneen urheilijakehitystutkimuksen rinnalla on kulkenut urheilijan uratutkimus. Viimeksi mainittu sisältää nimestään huolimatta aktiivisen elämäntavan ja urheiluharrastamisen polut. Suomessa urheilijoiden urien ja polkujen tutkimus on ollut lähes olematonta. Näistä esimerkkeinä ovat esimerkiksi niin ikään kanadalaislähtöinen DMSP-malli (Developmental Model of Sport Participation) sekä Australian huippu-urheiluorganisaation (AIS) kehittämä FTEM-malli (Foundation, Talent, Elite, Mastery) (Côté ym. Polkuajattelu omaksuttiin vähitellen myös urheilun kehittämistoimien lähtökohdaksi ja yhtenä kansainvälisesti tunnetuimpana mallina syntyi kanadalainen LTAD-malli (Long Term Athlete Development), jota on sovellettu eri lajien urheilutoiminnan ohjenuoraksi (esim. Nykyään polkuja hahmottaviin malleihin on jäsennetty myös muita päämääriä kuin huippu-urheilijuus. Toiset ovat tähdänneet huipulle, toiset esimerkiksi ystäväporukan koossapitämiseen tai hyvään terveyteen. Nykyään polkuja hahmottaviin malleihin on jäsennetty myös muita päämääriä kuin huippu-urheilijuus. Siirryttäessä 2000-luvulle mielenkiinto urheilijoiden polkuja kohtaan on kasvanut entisestään ja kansainvälinen tutkimus on vilkasta. Urheiluun suuntaavan nuoren näkökulma katveessa Kansainvälisessä kirjallisuudessa urheilijakehityksen klassikkotutkimuksiksi ovat muodostuneet muun muassa Bloomin ja tutkimusryhmän (1985) julkaisema teos eri alojen huippuosaajien kehitysvaiheista sekä Ericssonin ja kumppaneiden (1993) tutkimus, jonka perusteella ryhdyttiin puhumaan 10 000 harjoitustunnin säännöstä huippuosaamisen taustalla. Lisäksi niissä on huomioitu psykososiaalisia seikkoja polkujen taustalla. 2009) Molempia tutkimussuuntia on leimannut lainalaisuuksien etsiminen ja yhteneväisen kehitysmallin rakentaminen. Aarresola 2015) Tätä kumuloituvuutta voidaan hahmottaa myös Pierre Bourdieun kenttäteoretisoinnin avulla: urheilupääoman avulla toimitaan urheilun sosiaalisella kentällä (Bourdieu & Wacquant 1995). Vahva urheilupääoma antaa mahdollisuuksia tehdä erilaisia valintoja. Näin poluista tulee väistämättä aina jossain määrin yksilöllisiä. Bruner ym. Urheilupolun muotoutuessa kunkin tavoitteet ja mahdollisuudet muuttuvat
2015a. 10 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 LÄHTEET: VÄITÖSTUTKIMUKSEN JULKAISUT: Aarresola, O. The role of deliberate practice in the acquisition of expert performance. 2009. S. Laine (toim.) Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. 1995. Bruner, M. Mayer, K. Jyväskylän yliopisto, liikuntakasvatuksen laitoksen tutkimuksia 1/2015, 153–168. Nuorten urheilupolut: Tutkimus kilpaurheiluun sosiaalistumisen normeista, pääomista ja toimijuudesta. Mehtälä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Salasuo, M., Piispa, M. Teoksessa P. U. Häkkinen, A., Puuronen, A., Salasuo, M., & Ojajärvi, A. Joukkuelajeja harrastavien nuorten urheilupolut. Huippu-urheilijan elämänkulku: tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa. Practice and play in the development of sport expertise. Kaarninen (toim.) Nuoruuden vuosisata: suomalaisen nuorison historia. 1977. Urheilu elämänsisältönä: menestyneiden urheilijoiden elämänura kilpailuvuosina. Psychological review 100 (3), 363–406. Staudinger & U. Teoksessa U. 1993. Tracing the origins of athlete development models in sport: a citation path analysis. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 139, 7–20. Sabour & M. 2015b. Côté, J., Baker, J. Kasvatus & Aika 9 (3), 55–71. 2013. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:4. T. Teoksessa S. & Konttinen, N. 3. 1994 [1966]. J. Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health 246. Hoboken, NJ: John Wiley & Sons, 184–202. Katsaus kansainvälisiin ja kotimaisiin urheilujärjestelmiin ja malleihin. J., Morley, E. The sociology of life course and lifespan psychology: Diverging or converging pathways. D. Aarresola, O., Itkonen, H. Askelmerkkejä lasten ja nuorten nykyaikaiseen kilpaurheiluun. Berger, P. 2016. 2011. Teoksessa S. Jyväskylän yliopisto: Studies in Sport, Physical Education and Health 10.. L., Luckmann, T. Poikkeavat polut muut-tuvassa urheilussa – rationalisoituvan urheilun nykysosialisaatio nuorten tulkitsemana. Salasuo & A. 2003. Häkkinen, A. J. Itkonen, H. Vuolle, P. & Tesch-Roemer, C. Puuronen, M. Bloom, B. 2016. 2015. Salo, (suom.). Aarresola, O., Aira, T., Itkonen, H., Kokko, S., Pihlaja, T. 2003. W., Erickson, K., McFadden, K. & Kokko, S. New York: Ballantine Books. Bourdieu & L. Wacquant (toim.), M. & Nipuli, S. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 909, Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 32, 326–343. M. (toim.) 1985. MUUT LÄHTEET: Aarresola, O. p. & Weissensteiner, J. Teoksessa A. Ericsson, K. 2013. & Wacquant L. & Abernethy, B. International Review of Sport & Exercise Psychology 2 (1), 23–37. Lindenberger (toim.) Understanding human development: Dialogues with lifespan psychology. Huhta, H. Nuorisourheilun muuttuvat käytännöt, tavoitteet ja merkitykset. Raiskila, V. Bourdieu, P. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers, 463–481. A., Krampe, R. J. P., Croser, M. 2015. Refleksiiviseen sosiologiaan: tutkimus, käytäntö ja yhteiskunta. Eklund (toim.), Handbook of Sport Psychology. Journal of sports sciences 31 (12), 1319–1331. Teoksessa G. Tenenbaum & R. An integrated framework for the optimisation of sport and athlete development: A practitioner approach. Nuorisotutkimus 33 (1), 3–17. R. Aapola & M. Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen: tiedonsosiologinen tutkielma. Mononen, K., Blomqvist, M., Koski, P. Gulbin, J. A. Teoksessa H. Helsinki: Gaudeamus. Suom. Joensuu: Joensuu University Press, 85–256. Refleksiivisen sosiologian tarkoitus. Lasten ja nuorten monenkirjavat urheilupolut. Johdanto. D. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto & Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 166. Developing talent in young people. C. & Huhta, H. & Côté, J. Itkonen & A. Ojajärvi (toim.) Sosiaalinen albumi: elämäntavat sukupolvien murroksissa. Kokko & A. & Aittola, T. Nuorisotutkimusverkoston/ Nuorisotutkimusseuran & Nuoren Suomen verkkojulkaisuja 40. & Lämsä, J. Urheilu ja seuraharrastaminen. 2007
Liikunta-aktiivisuus vaihtelee läpi nuoruuden. Kuva: ANTERO AALTONEN. 11 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: SUSANNA TAKALO Murrosiässä kadonnut liikunta voi löytyä uudelleen Nuoruus ei ole liikunnan harrastamisen osalta elämänkulun vaiheena ratkaiseva loppuottelu. Liikunnan ottaminen osaksi arkea on mahdollista myös hyvin vähän liikuntaa sisältäneen elämänjakson jälkeen, kunhan ympäristön tarjoama tuki kohtaa nuoren yksilölliset liikuntaan kohdistamat merkitykset ja odotukset
Nuoruuden liikunta-aktiivisuuden vähenemisen ymmärtämiseksi on puuttunut ilmiöön syvälle menevää laadullista tutkimusta. Kiinnostavaa oli, miten nuoret elävät, liikkuvat arjen ympäristöissä sekä rytmittävät koulua, työtä ja vapaa-aikaa. Tämä tutkimus lisäsi kokonaisvaltaista ymmärrystä liikunnan elämänkulullisesta etenemisestä lapsuudesta varhaisaikuisuuteen. 2015) tämänkin tutkimuksen tulokset osoittivat, että liikuntaaktiivisuuden tasot vaihtelevat eri elämänvaiheissa. Lapsuudessa vähän liikkuvan liikunta-aktiivisuus voi myös lisääntyä nuoruuden aikana. 2015). Suomalaisten liikunta-aktiivisuudessa ja liikunnassa on osoitettu tapahtuvan muutoksia elämänkulun aikana (Telama ym. Tutkimuskentällä on huomattu, että tavallisten suomalaisten elämäntapojen, arjen ja arkea määrittelevien tekijöiden yksityiskohtaisten kuvaukset ovat tarpeellisia ja että niiden ymmärtäminen on haasteellista (Korvela & Nordlund 2016). Aikaisempaa yksilöllistä liikunta-aktiivisuuden muutosta kuvaavaa tutkimusta on kohdistettu ikääntyvien ihmisten elämänkulkuihin (esim. Kansainvälisestikin ihmisen elämänkulun ja liikuntasuhteen muotoutumisen seuranta yksilötasolla lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen on ollut harvinaista (Dumith ym. Liikunta-aktiivisuuden muutosta tarkasteltiin kerronnallisen tutkimuksen keinoin (ks. Molemmilla on päästy samaan päätelmään liikunta-aktiivisuuden vähenemisestä iän mukana. Lieblich, Tuval-Mashiach & Zilber 1998) ihmisen elämänkulun näkökulmasta, jolloin huomioiduiksi tulevat yhtä aikaa ajan eteneminen, iän muutos ja yksilötason liikunta-aktiivisuuden seuranta suhteessa muihin tapahtumiin elämänkulussa. Lapsuuden ja nuoruuden sosiaaliset toimintaympäristöt vaikuttavat liikuntatottumusten rakentumiseen. Nuorten koettu liikunta-aktiivisuus lähti nousuun samaan aikaan, kun itsenäinen liikkuminen lisääntyi peruskoulun alkaessa. Katse muutoksen taakse – arkeen, kokemuksiin, elämänkulun vaiheeseen Liikunta-aktiivisuutta on tutkittu eri väestöryhmien tasolla. Eri tavalla arjessaan liikkuville nuorille liikunnan merkitykset ja liikunta-aktiivisuuden muutoskohdat ovat moninaiset. Elder, Kirkpatrick Johnson & Crosnoe 2004) toivat uusia tulokulmia. Tutkimukseni syvensi tietoa liikuntakäyttäytymisen muutoksista samoilla ihmisillä suhteessa kypsymiseen, kokemuksiin ja ympäröivään kulttuuriin ikävuosina 11–21. Lisäksi kuvasin liikunnan asemaa nuoren arjessa. Tarkastelin väitöstutkimuksessani 11 nuoren yk si löllistä liikunta-aktiivisuuden muutosta ja muutoskohtia lapsuudesta varhaisaikuisuuteen nuoren itsensä kokemana. Etsin vastausta siihen, miksi osalla nuorista liikunnan harrastaminen vähenee ja mitkä tekijät saavat toiset aloittamaan liikunnan harrastamisen. Jo olemassa olevan nuorten arkea koskevan tutkimustiedon täydentämiseksi tarkastelin liikuntatottumusten rakentumisen ohella myös nuorten arjen ajankäyttöä ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä nuoren omia mielipiteitä ja asenteita arkiliikkumista kohtaan. Alakouluun ajoittuvaan aikaan kuului niin liikuntaharrastusten kuin muiItselle asetetut tavoitteet, liikunnan merkityksen tiedostaminen ja erityisesti se, millaiset valinnat tuntuvat merkityksellisiltä juuri nyt, määrittävät liikunnan asemaa nuoren arjessa.. 2016; Kenter ym. Jonkin verran näyttöä on myös liikunnan löytymisestä osaksi arjen elämää. Aiempaa tutkimusta on kohdistettu liikuntaan osallistumisen syihin ja rajoituksiin. 12 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 T utkimus nuorten liikuntatottumusten raken tumisesta osoittaa liikunta-aktiivisuuden vaihtelevan läpi nuoruuden. Väitöstutkimuksessani uutta on nuorten liikunta-aktiivisuuden muutoksen tarkastelu yksilöittäin elämänkulun aikana nuorten kokemana. Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten liikuntatottumuksia ja liikunta-aktiivisuudessa tapahtuvia muutoksia on tutkittu säännöllisesti samankaltaisina saman ikäisille toistettavilla trenditutkimuksilla ja samoilta ihmisiltä säännöllisin väliajoin kerätyillä pitkittäistutkimuksilla. Tutkijoilla ei ole kuitenkaan yhtenäistä käsitystä näiden muutosten yhteydestä elämänkulun tapahtumiin eikä siitä, mitkä tekijät ovat yhteydessä liikunta-aktiivisuuden muutoksiin tiettyinä elämänkulun ajankohtina. Nuoren itselleen asettamat tavoitteet, liikunnan merkityksen tiedostaminen ja erityisesti se, millaiset arjen valinnat tuntuvat merkityksellisiltä tässä ja nyt, määrittävät liikunnan asemaa nuoren arjessa. Tutkimusaineiston keräsin kahdessa vaiheessa, ensimmäisen kerran tutkimukseen osallistuneiden ollessa 11-vuotiaita lapsia, ja toisen kerran heidän ollessaan aikuistuvia nuoria noin 21 vuoden ikäisinä. Lapsuudessa paljon liikkunut voi vähän liikuntaa sisältäneen ajanjakson jälkeen lisätä liikuntaaktiivisuutta uudelleen aikuisuuden kynnyksellä. 2014). Jatkoeriä on tarjolla! Kuten aiempi tutkimus (Vanttaja ym. Karvonen ym. 2011). Yksilöllisten elämänkulkujen tarkastelu avasi näköalaa nuorten liikunta-aktiivisuuden moninaisiin muutoskohtiin, joiden tarkasteluun elämänkulkuanalyysin elementit (ks. Yli kymmenen vuoden aikajänne tarjosi mahdollisuuden tarkastella nuorten liikuntaaktiivisuuden muutosta ja pysyvyyttä elämänkulkunäkökulmasta. Monet eri tekijät ovat yhteydessä liikunta-aktiivisuuden muutokseen lapsuuden ja nuoruuden eri vaiheissa
Sosiaalisten verkostojen tarkastelu antoi viitteitä siitä, että mitä tiiviimmin nuori sitoutuu organisoituun liikuntaan, sitä vahvempi rooli perheen tuella on. Yleisesti huolestuttavana pidetään lasten ja nuorten liikunnassa murrosikään sijoittuvaa etääntymistä fyysisestä aktiivisuudesta. Lapsuudessa vähäisiksi jääneet liikuntakokemukset eivät välttämättä ole este liikunnan löytämiselle myöhemmin elämänkulussa. Tulokset osoittivat, että liikunnan ottaminen osaksi arkea on mahdollista myös hyvin vähän liikuntaa sisältäneen elämänjakson jälkeen, kunhan ympäristön tarjoama tuki kohtaa nuoren yksilölliset liikuntaan kohdistamat merkitykset ja odotukset. Perheen, ystävien ja kavereiden merkitys korostui sosiaalisen ympäristön merkityksistä selvimmin. Heikommin liikuntaan kiinnittyneelle nuorelle perheen antamaa tukea korvasivat muut merkitykselliset henkilöt, esimerkiksi ystävät ja kaverit. Elämän vakiintumiseen kuuluviksi tulkitsin perheen perustamisen ja työllistymisen. Tulos on samansuuntainen kuin suomalaisia alakouluikäisiä käsittelevissä subjektiivisia aineistonkeruumenetelmiä hyödyntävissä tutkimuksissa (esim. 13 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 denkin harrastusten kokeiluvaihe. Nuorten elämänkulkutarinat tukivat tätä linjaa siltä osin, että lapsuuden aikainen urheiluseuraan tai muuhun organisoituun liikuntaan osallistuminen madalsi kynnystä osallistua järjestettyyn liikuntaan myöhemmin. Tutkimukseni elämänkulkutarinat viittasivat siihen, että paljon monipuolista liikuntaa lapsena harrastaneilla nuorilla kynnys osallistua liikuntaan varhaisaikuisuudessa oli matala myös vähemmän liikuntaa sisältäneen ajanjakson jälkeen. Suhde liikuntaan voi vähän liikkuvillakin olla myönteinen (Vanttaja ym. Kaikki lapsuuden liikunta on siis tärkeää, koska se luo pohjan liikunnan löytymiselle uudestaan myöhemmin elämässä. Nuoruuteen ajoittuvat vähän liikuntaa sisältävät vuodet ovat huolestuttavia terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta, mutta nuoruus ei ole elämänkulun liikunnan loppuottelu. Liikunta-aktiivisuuteen vaikuttaville elämänkulullisille sattumille oli enemmän tilaa sellaisten nuorten elämässä, joilla perhe ei näyttäytynyt vahvana omakohtaisen liikuntasuhteen voimistajana. Lapsena paljon liikkuneilla liikunnan määrä alkoi laskea yläkoulussa. Niitten myötä liikunnalle annetut merkitykset näyttivät muuttuvan lapsuusja nuoruusvuosien hetkeen sidotuista merkityksistä enemmän liikunnan terveysvaikutuksia korostaviin arvoihin. Nuoruuden loppuvaihe voi näyttäytyä myös ajanjaksona, jolloin liikunta löydetään. On tavallista, että liikunta-aktiivisuus vähenee lapsuuden lopussa, Suomessa jopa muita maita voimakkaammin (Aira ym. Elämänkulkutarinat osoittivat, että nuoruuden sosiaalinen ympäristö edesauttoi säännöllisten liikuntaharrastusten sisällyttämisessä aikuistuvan nuoren arkeen. Elämänkulun näkökulmasta jatkoeriä liikunnan suhteen on tarjolla. Lisäksi peruskoulun alakoulun ajalle ajoittui niin liikuntaharrastusten kuin muidenkin harrastusten kokeiluvaihe, mikä nuorten kokemuksen mukaan lisäsi liikunta-aktiivisuutta. Peruskoulun aloitus, elämän vakiintuminen aikuisuuden kynnyksellä ja työelämään siirtyminen osoittautuivat ajankohdiksi, jolloin nuorten liikunta-aktiivisuus lisääntyi. Kaverien ja ystävien merkitys puolestaan vahvistui nuoruudessa ja oli erityisen merkittävä vähän liikkuvien nuorten elämänkulussa. Myös määrällisten tutkimusten mukaan organisoituun liikuntaan osallistuminen sekä välimatkaliikunta lapsuudessa ja nuoruudessa ennustavat aikuisiän liikunta-aktiivisuutta (Telama ym. Kansallinen liikuntatutkimus 2009–2010; Nupponen ym. Tutkimukseni nuoret elivät lapsuuttaan ympäristöissä, joissa oli itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksia. Elämänkulun näkökulma liikunta-aktiivisuuden tutkimiseen antoi viitteitä siitä, että nuoruus, joka tähän asti on nähty tyypillisenä liikunnasta luopumisen ajanjaksona, voidaan nähdä myös vähemmän huolestuttavana elämänvaiheena. Vähän liikkuva voi löytää liikunnan myöhemmin Lapsena vähän liikkuviksi arvioitujen nuorten oman kokemuksen mukaan heidän liikunta-aktiivisuutensa oli lisääntynyt kymmenen vuoden kuluessa lapsuudesta varhaisaikuisuuteen. Liikunta-aktiivisuuteen myönteisesti vaikuttavia tekijöitä olivat osallistuminen organisoituun liikuntaan lapsuudessa, urheiluun panostaminen ja välimatkaliikunnan tietoinen valitseminen. 2016). Liikunnasta saatu ilo ja nautinto voi löytyä myöhemminkin, vaikka liikunnasta saadut varhaisemmat kokemukset olisivat vähäisiä tai negatiivissävytteisiä. 2010). 2014). Lapsuudessa ja nuorina urheilijan polulle suuntautuneilla korostui perheen tuki. 2015). Päätelmät vahvistavat tarvetta löytää ja vahvistaa liikkumiseen kannustavia toimia niissä elämänkulun vaiheissa, joissa runsas liikunta ennustaa liikkumista myös myöhemmin. Olennaista näyttäisi olevan se, etteivät aiemmat elämänkulun liikuntakokemukset ole voimakkaan negatiivisia. Fyysinen työ itsessään tai työ. Myös aiemman tutkimuksen mukaan ohjat tujen harrastusten aloittamisvaihe ajoittuu noin 6–7 ikävuoden kohdalle ja sitä seuraava kokeiluvaihe 11–13-vuotiaaksi asti (Salasuo, Piispa & Huhta 2015, 128). Paljon liikkuvilla kuvaavaa oli runsas liikkuminen urheiluseurassa ja vähän lapsena liikkuneillakin ohjattujen liikuntaharrastusten kokeilut. Moninaiset muutoskohdat Mikään yksittäinen asia ei osoittautunut yhteiseksi tekijäksi liikunta-aktiivisuuden lisääntymiselle nuorten elämänkulun eri vaiheissa. Lisäksi läpi lapsuuden jatkuneet perheen ja vanhempien kanssa yhdessä vietetyt liikuntahetket tukivat liikuntaan osallistumista varhaisaikuisuudessa. Etenkin paljon liikuntaa lapsuudessa harrastaneilla nuorilla liikunta-aktiivisuus oli korkealla tässä ikävaiheessa. 2013; Inchley ym. Erityisesti vähän liikkuvan nuoren kannalta liikunta-aktiivisuuteen kohdistuvat tukitoimet ovat tärkeitä nuoruuden lopussa ja varhaisaikuisuudessa
14 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 paikan liikuntaa lisäävät kampanjat lisäsivät joillakin nuorilla liikunta-aktiivisuutta. Tulosteni mukaan myös seurustelun aloittamisella ja vakiintumisella oli kahtalainen vaikutus riippuen siitä, kuinka liikunnallisesti aktiiviseksi seurustelukumppani koettiin. Edellytyksenä on, että arjen sosiaaliset ja fyysiset ympäristöt ovat liikunnalle myönteiset. Kyse on ajankäytön rajallisuudesta, jolloin elämäntyylivalinnat osoittavat, millaiset asiat koetaan merkityksiltään toisia tärkeämmiksi (Koski 2006). Nuoren tasapainoisena näyttäytyvä arki ei välttämättä sisältänyt terveyden kannalta riittävästi liikuntaa. Liikunnan käytännöt ja liikuntaan liitetyt merkitysrakenteet ovat osa yksilön liikuntasuhdetta, joka on usein tiedostamaton (Koski 2008). Näkemys siitä, että liikuntaa ja urheilua on siirrytty harrastamaan erikseen sitä varten osoitetuissa paikoissa, tulee aineis tossani esille urheilevan nuoren tarinassa. SUSANNA TAKALO, LitT, KM Liikunnan didaktiikan lehtori Kasvatustieteiden tiedekunta Oulun yliopisto Sähköposti: susanna.takalo@oulu.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Mikä nuorta liikuttaa. Nuoren oma toimijuus arjen valintojen tekijänä korostui. Urhei levalle nuorelle päivittäisellä liikunta-annoksella on selvästi oma aikansa ja paikkansa arjessa, joka voi muilta osin olla hyvinkin vähän liikkuvaa. Päätelmä istuu Kosken (2006) pohdinnoille nuorten omaa terveyttä koskevan ajattelun taustalla vaikuttavista merkityksistä. Kaiken kaikkiaan 14–17-vuotiaiden asenteet koululiikuntaa kohtaan ovat muuttuneet vuodesta 2003 vuoteen 2013 myönteisemmiksi (Nevalainen ym. Koululiikunnalla ei ollut tutkimukseni nuorilla vahvaa vaikutusta vapaa-ajan liikuntaan. Tulokset tässä tutkimuksessa osoittivat, että perheen muutto lapsuudessa voi vaikeuttaa organisoidun liikuntaharrastuksen jatkamista uudessa asuinpaikassa. Tulosteni mukaan myös lapsena vähän liikkunut nuori voi sisällyttää arkeensa terveyden kannalta riittävästi liikuntaa, jos nuoren liikunnalle antamat merkitykset ja sosiaalisen ympäristön tuki ovat riittävän kannustavia. Varhaisaikuisuus näyttäisi tutkimukseni valossa olevan elämänkulun vaihe, jolloin terveyteen liittyvien merkitysten painottaminen jokapäiväisissä valinnoissa ja niiden taustalla tulee ainakin osalle nuorista näkyväksi. Toisaalta se voi mahdollistaa sellaisten liikuntaharrastusten aloittamisen, joihin entisellä asuinpaikalla ei ollut mahdollisuuksia. Liikunnan terveyssuosituksiin yltäminen vaatii tutkimukseni nuorilta liikunnan tietoista sisällyttämistä arkeen joko välimatkaliikuntana tai erikseen liikunnalle omistettuna aikana sille varatuissa tiloissa. 2015). Elämänkulkutarinoissa liikunta-aktiivisuutta vähentävinä tekijöinä esiintyivät opiskeluun panostamisesta aiheutuva ajanpuute, urheilussa loukkaantuminen, mopo, urheilujoukkueen hajoaminen, kiusatuksi tuleminen ja muutto kotoa peruskoulun jälkeen. Liikunta-aktiivisuutta lisäävinä ja vähentävinä tekijöinä tulivat esille asepalvelus, muutto perheen kanssa, koululiikunta ja seurustelu. Mikään yksittäinen tekijä ei osoittautunut nuorten elämänkulkutarinoissa syylliseksi liian vähäiseen liikuntaan. Laajassa suomalaisen koululiikunnan vaikuttavuustutkimuksessa päätelmät ovat samansuuntaiset (Nupponen & Penttinen 2012). Huolestuttava havainto tutkimuksessani oli, että varhainen muutto lapsuudenkodista peruskoulun jälkeen ei tukenut olemassa olevia liikuntaharrastuksia eikä tuonut nuoren arkeen uusia liikunta-aktiivisuutta lisääviä liikunnan muotoja. Liikunnallisen kumppanin kanssa harrastettiin liikuntaa sekä yhdessä että erikseen, mutta vähän liikuntaa elämäänsä sisällyttävän kumppanin kanssa liikkuminen oli vähäistä. Asepalveluksen kahtalainen vaikutus ilmeni siten, että urheilevalla nuorella mahdollisuudet harjoitteluun ja omassa lajis sa etenemiseen kapenivat. Jos nuoren sosiaalinen toimintaympäristö ei tue riittävästi, liikunta näyttäisi jäävän helposti liian vähäiseksi, huolimatta liikunnan tiedostetuista merkityksistä omalle hyvinvoinnille. Tutkimus liikuntatottumusten rakentumisesta lapsesta nuoreksi aikuiseksi” tarkastettiin 9.12.2016 Jyväskylän yliopistossa.. Merkitykset arjen liikuntaa määrittämässä Tarkastelin myös liikunnan asemaa nuorten arjessa. Ratkaisevaa näyttäisi olevan se, millaiset asiat tuntuvat merkityksellisiltä nuoren elämässä tässä ja nyt. Tuntemalla ja ymmärtämällä nuorten kokemusmaailmaa ja elämänkulkua on mahdollista tukea nuorten liikuntatottumusten rakentumista siten, että yhä useammat nuoret sisällyttäisivät arkeensa hyvinvointinsa kannalta riittävästi liikuntaa. Vieras ympäristö, samaa liikuntaa harrastavan kaverin puute ja vaikeudet olla vastuussa terveellisistä ja turvallisista elämäntavoista muodostuivat liikunta-aktiivisuutta ehkäiseviksi tekijöiksi. Ymmärryksellä lisää liikunta-aktiivisuutta Nuorten muuttuvat elämäntilanteet ja liikunnalle annetut erilaiset merkitykset tulee pyrkiä huomioimaan, kun suunnitellaan toimenpiteitä nuorten liikunta-aktiivisuuden vähenemisen ehkäisemiseksi. Vähän liikkuvat nuoret taas kokivat asepalveluksen liikunnallisesti aktiivisena jaksona. Liikunnalliset valinnat voivat sisältyä luontevasti nuoren arkeen. Nuoret pitivät liikuntaa tärkeänä myös elämänsä vähän liikuntaa sisältäneen ajanjakson aikana, mutta eivät halunneet panostaa ajankäytössään liikuntaan ja urheiluun. Myös aiemmassa tutkimuksessa on todettu asepalveluksen kahtalainen vaikutus varusmiesten liikunta-aktiivisuuteen (Wessman 2010). Tutkimukseni osoitti, että liikkumisen ja liikunnan ei tarvitse olla erillinen elämänalue. Liikunta-aktiivisuuden kannalta merkittävää näyttäisi olevan liikunnan merkityksen tiedostaminen ja se, että nuori löytää arkeensa itselle mieluisat ja mielekkäät tavat liikkua
Turku: Turun yliopistopaino. Hiipuva liikunta nuoruusiässä. Health Policy for Children and Adolescents, No. & Nevalainen, A. Korvela, P. Fyysisen aktiivisuuden merkitys elämänkulussa. & Zacheus, T. 2010. & Piirainen, A. Ensimmäisen vaiheen liikunta-aktiivisuutta käsittelevä kyselylomakeaineisto (n = 240) kerättiin Oulun, Jyväskylän ja Turun seudulta. 2004. 2012. Nupponen, H. 2008. & Crone, M.R. Nuoret, politiikka ja käytäntö. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 163. 2010) ja lisensiaatintutkimukseeni Kuka minua liikuttaa (Takalo 2004) liittyen vuonna 2001 sekä toisen kerran heidän ollessaan noin 21 vuoden ikäisiä vuosina 2011–2012. International Journal of Epidemiology 40 (3), 685–698. Narrative research. & Penttinen, S. Haastatteluaineisto (n=24, paljon liikkuvia 12, vähän liikkuvia 12) kerättiin Oulun ja Jyväskylän seudulta. & Kokko, S. Medicine & Science in Sports & Exercise 46 (5). Mikään yksittäinen tekijä ei osoittautunut nuorten elämänkulkutarinoissa syylliseksi liian vähäiseen liikuntaan.. 2010. International Review for the Sociology of Sport 43 (2), 151–163. (toim.) Koululaisesta nuoreksi aikuiseksi: Aikuisiän liikunnallisuuden ennusteita. Merkitysten ristiaallokossa – suhde terveyteen, alkoholiin ja liikuntaan rakentuu sosiaalisissa maailmoissa. 1998. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 239. 2015. & Kohl, H. Poikia oli kuusi ja tyttöjä viisi. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö, Nuorisoasian neuvottelukunta, Nuorisotutkimusseura, 193–206. Takalo, S. & Tammelin, T. Nuorisotutkimusverkosto / Nuoriso-tutkimusseura. 2015. Tulosten tarkastelussa hyödynnettiin elämänkulkuanalyysin tulkintakehyksen elementtejä. 2006. Reading, analysis and interpretation. Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen julkaisuja 5. Teoksessa A. Wessman, J. Puuronen (toim.) Terveystaju. The emergence and development of the life course theory. Physical activity change during adolescence: a systematic review and pooled analysis. Myllyniemi (toim.) Arjen jäljillä. Telama, R., Yang, X., Leskinen, E., Kankaanpää, A., Hirvensalo, M., Tammelin, T., Vii-kari, J. Shanahan (toim.) Handbook of the life course. Verkkojulkaisuja 91, 23–32. 2010. Haastatteluaineisto analysoitiin kerronnallista työtapaa käyttäen. Nuorten terveystietoisuus ja liikunta-aktiivisuus. Kuka minua liikuttaa. 7. Dumith, S., Gigante, D., Dominques, M. Huippu-urheilijan elämänkulku – Tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa. New York: Kluwer Academic/Plenum, 3–19. & Huhta, H. Los Angeles: Sage. Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study: international re-port from the 2013/2014 survey. Nuorten miesten liikuntatottumusten muutos varusmiespalveluksessa. Teoksessa J.T. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 52, 130–143. Lieblich, A., Tuval-Mashiach, R. Nevalainen, A., Tähtinen, J., Laakkonen, E., Vanttaja, M., Koski, P. LÄHTEET: Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J. Helsinki: Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry. Drop off -ilmiön aikatrendejä ja kansainvälistä vertailua WHO-Koululaistutkimuksen (HBSC-Study) aineistolla 1986–2010. Toisen vaiheen aineistonkeruumenetelmiä olivat haastattelu, kyselylomake, aktiivisuuspäiväkirja, kiihtyvyysanturimittaus ja liikunta elämänkulussa -piirros. 2014. & Nordlund, A. Mortimer & M.J. The influence of life events on physical activity patterns of Dutch older adults: A life history method. 2015. Tracking physical activity from early childhood through youth to adulthood. Growing up unequal: gender and socioeconomic differences in young people’s health and well-being. 2004. Salasuo, M., Piispa, M. Kansallinen liikuntatutkimus 2009–2010. Koski, P. Physical Activity Relationship (PAR). 15 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 NÄIN TUTKITTIIN: T utkimusaineisto koottiin kahdessa vaiheessa, ensimmäisen kerran tutkimukseen osallistuneiden ollessa 11-vuotiaita lapsia Laps Suomen -tutkimukseen (Nupponen ym. 2016. 2015. Elder, G., Kirkpatrick Johnson, M. & Zilber, T. 2016. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Kenter, E.J., Gebhardt, W.A., Lottman, I., van Rossum, M., Bekedam, M. Sosiaalisen ympäristön koettu merkitys 10–12-vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuuteen. 2011. Nuorten arjen rytmit ja perhe. 2013. Kasvatus 46 (5), 432–447. Koski, P. Laps Suomen -tutkimus: 3–12-vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuus. SLU:n julkaisusarja 7/2010. Inchley, J., Currie, D., Young, T., Samdal, O., Torsheim, T., Augustson, L., Mathison, F., Aleman-Diaz, A., Molcho, M., Weber M. & Crosnoe, R. Yhteenveto vuosien 2001–2003 menetelmistä ja tuloksista. 2016. Teoksessa S. https://issuu.com/whoeurope/docs/ hsbc-no.7-growing-up-unequal-full-r?e=3185028/34131884 Karvonen, L., Nikander, R. Psychology & Health 30 (6), 627–651. Liikunta & Tiede 53 (1), 68–74. & Barnekow, V. Nupponen, H., Halme, T., Parkkisenniemi, S., Pehkonen, M. Toiseen vaiheeseen osallistuneista nuorista lapsena paljon liikkuviksi arvioituja oli kuusi ja vähän liikkuviksi arvioituja viisi. Liikunta & Tiede 47 (6), 54–60. Vanttaja, M., Tähtinen, J., Koski, P., Zacheus, T. Yläkouluikäisten nuorten asennoituminen koululiikuntaan. & Raitakari, O. Nuorisobarometri 2015. Lapset ja nuoret. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 166. Viitattu 22.3.2016
Vankkoja viitteitä tulevasta voi kuitenkin johtaa Suomen hallituksen päätöksistä. Lähestyvät kuntavaalit lisäävät painetta ja tuovat oman mausteensa keskittämissoppaan. KARI L. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi S osiaali ja terveydenhuollon uudistaminen on ollut Suomen hallitusten asialistalla koko 2000-luvun ajan. Keskittymiskehitys käy kohti maakunnallisia ratkaisuja. Sama koskee terveyttä edistäviä järjestöjä, joiden alueellinen toiminta on jo nyt vahvalla pohjalla. Sosiaalija terveysjärjestöjen suurfuusio toteutui, kun niiden yhteenliittymä SOSTE ry aloitti toimintansa vuoden 2012 alussa. Liikunta-alan keskittämiskehityksen merkkipaalu saavutettiin vuoden 2017 tammikuun ensimmäisenä päivänä kun Suomen Olympiakomitea aloitti toimintansa vuosikymmeniä jatkuneen yhden tymiskehityksen lopputuloksena. Näiden rinnalla järjestöjen päärahoittajat Veikkaus, Rahaau to maattiyhdistys ja Fintoto yhdistivät toimintansa 1.1.2017 alkaen. Vaikka odotukset ovat jopa kohtuuttomat, on Liikuntalääketiede Suomi verkosto ottanut Uusituvan esittämän haasteen vastaan ja laatii parhaillaan suunnitelmaa uuden rakenteen ja keskitetyn toimintamallin aikaansaamiseksi. Uudistustyön tavoitteena on ollut tehostaa julkisen hallinnon toimintaa keskittämällä hajanaiset toiminnat isompiin yksiköihin ja karsimalla rakenteellisia päällekkäisyyksiä toiminnan eri tasoilla taloudellisesti kestävien ratkaisujen aikaansaamiseksi. Kevään edistyessä valtakunnalliset keskittämistoimet näyttävät entisestään kiihtyvän. Tutkimuksen tason ja kansankunnan kokoon suhteutetun julkaisujen määrän odotetaan saavuttavan kansainvälisen huipputason, erikoislääkärikoulutuksen tuottavan nykyiseen verrattuna kaksinkertaisen määrän erikoislääkäreitä Keskittymiskehitys käy kohti maakunnallisia ratkaisuja.. Maakuntien korpivaellus päättyy, maakuntahiihdot elpyvät ja kotiseutulaulut saavat uutta sisältöä. Vaatimukset ovat kuitenkin kovat. Keskittämisen tavoitteena on nostaa liikuntalääketieteen asema korkeammalle tasolle. Keskittämisen tavoittelu ei ole ollut vierasta myöskään liikuntalääketieteen alalla, sillä sen keskuksia on arvioitu 2000-luvun aikana jo kahdesti. Keskittäminen ja toimintojen tehostaminen ei ole ollut vierasta myöskään järjestöelämässä. Kevään 2017 kuntavaaleissa äänestäjät ottavat kantaa siihen, millä tavalla kunnat järjestävät toimintansa niin, että tähän asti toteutuneiden keskittämistoimien jättämät aukot saadaan kunnallishallinnossa täytettyä. Näiden ohella liikuntalääketieteellisen toiminnan odotetaan olevan vaikuttavaa ja liikuntalääketieteen keskuksilta odotetaan näkyvää roolia kansanterveyden edistämisessä osana yleistä terveydenhuoltojärjestelmää. Itsestään selviä vastauksia avoinna oleviin kysymyksiin on vaikea löytää. Paras-hankkeella luotiin pohjaa ja SOTE/itsehallintoalue-uudistuksilla valetaan askelmerkit pitkälle tulevaisuuteen. Liikunnan jalkautuminen maakuntiin on alkamassa ja onkin hyvä, että liikunnan aluejärjestöt ovat jo valmiiksi siellä missä kansaa on tarkoitus liikuttaa. 16 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 P O L T T O P I S T E E S S Ä Keskittämistä ja hajakeskittämistä ja kilpaja huippu-urheilulle tarkoitetun palvelutoiminnan pitävän suomalaiset urheilijat terveinä ja suorituskykyisinä. Lopputulos vaikuttaa kansan tuntoja mukailevalta. Emeritusprofessori Matti Uusituvan marraskuussa 2016 julkaistussa arvioinnissa annettiin suositus eripuolilla Suomea sijaitsevien keskusten toiminnan keskittämisestä Sports and Exercise Medicine Finland rakenteeksi
Yli 2 000 katsojaa pystyi seuraamaan hyvin kilpailun kulkua. Muutoin elämä jatkui rauhallisena. Kuva: Suomen Urheilumuseo M aailmansota oli kestänyt vuoden 1917 alkaessa lähes 2,5 vuotta. Huoli toimeentulosta täytti arjen, mutta elävät kuvat, iltamat ja urheilukilpailut toivat vaihtelua arkeen.. 17 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: JOUKO KOKKONEN Itsenäistyvässä Suomessa urheiltiin vilkkaasti Talvi 1916–1917 oli kylmä ja runsasluminen. Kisa hiihdettiin osaksi raviradan ympäri sujutellen, osaksi murtomaalla 8,5 kilometrin metsälenkillä. Talvea riitti Etelä-Suomea myöten maaliskuun lopulle saakka. Muutamana asteen pakkassäässä käytyyn kilpailuun osallistui vain kolme hiihtäjää. Kiffenin Bengt Sjöström tekee helsinkiläisten ainoan maalin 26.3.1916 käydyssä Helsinki–Viipuri jääpallo-ottelussa, jota haittasi jään pehmeys. Yhteiskunnan jakolinjat piirtyivät esiin myös urheilussa. Suomessa sodan vaikutukset alkoivat tuntua elintarvikeja tavarapulana. Kamppailu oli jääpallossa ensimmäinen kaupunkien välillä käyty. Yleisömäärää Suomessa urheiltiin vuonna 1917 vilusta ja nälästä huolimatta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. maaliskuuta Turussa. Olosuhteet suosivat talviurheilua. Hiihdon SM-kilpailuiden 60 kilometrin hiihdon järjestäminen onnistui 12. Tosin ajoittain kireä pakkanen haittasi kilpailuja. Eri puolilla maata järjestettiin runsaasti hiihtoja, jääpallo-otteluita, mäkikilpailuja, pikaluistelukilpailuita ja raveja. Eläintarhan kentällä pelattu ottelu päättyi lukemiin 1–7
Kiiskinen voitti kilpailun ajalla 1.51.33. Voittajaksi hiihti Virolahden Sammon Eetu Niska ajalla 4.36.34,6. Parhaat sisäliikuntatilat olivat koulujen voimistelusaleja. Yhteyksien merkitystä korosti se, että suomalaisurheilijat eivät voineet helmikuun 1916 jälkeen kilpailla Venäjän imperiumin ulkopuolella. Pietarin Kalevia edustanut Madison osallistui vielä 3.–5. Rata kulki rautatien poikki. Seuraavana päivänä he saivat tietää vallan vaihtuneen Venäjällä. marraskuuta Viipurin Voimailijoiden paineihin. Blomqvistin Suomen Urheilulehdessä 1.2.1917 esittämien tietojen mukaan Suomessa oli valmiina, rakenteilla tai suunnitteilla runsaat 40 eritasoista urheilukenttää. Pohjoisin kenttä sijaitsi Rova niemellä. ”Uimalaitoksia” hyppytorneineen oli suurimmassa osassa kaupunkeja, ja ne olivat ahkerassa käytössä koko kesäkauden. Lähes kielitaidottomat miehet pääsivät palaamaan järjestäjien hankkiman lupapaperin avulla vaivattomasti Pietarin kautta Viipuriin ja edelleen Iisalmeen. Pääsyynä oli hänen mielestään kenttien hoidon alistaminen puutarhalautakunnalle, jonka määrärahoista kentät saivat alle viisi prosenttia. Ellei kun nallishallintomme nyt kykene ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin pääkaupungin nuorison siveellisen ta son kohottamiseksi, johtaa tämä kykenemättömyys tai tahallinen laiminlyönti siihen, että tämä nuoriso sopi van rotuhygienisen kasvatuksen puutteessa kehittyy siveellisessä suhteessa aivan alaarvoiseksi. Miehet ottivat sukset jalastaan ja puikahtivat vaunujen välistä radan yli. Pargas IF:n ja Turun Urheiluliiton jalkapallo-ottelu pelattiin Paraisilla syksyllä 1916. Me saamme ylpeillä sellaisesta peli saavutuk sesta ja tahtoisimme mielellämme nähdä seuran edusta van maatamme kansainvälisissä kilpailuissa.” Hyvät yhteydet Venäjälle Urheilusuhteet Venäjälle olivat 1917 hyvät huolimatta venäläistämispolitiikan herättämästä tyytymättömyydestä. Kuva: Suomen Urheilumuseo. Seitsemän vuotta myöhemmin Pütsep voitti olympiakultaa Pariisissa. Hujanen hävisi hänelle runsaan minuutin. Pietarista kävi säännöllisesti urheilijoita etenkin Viipurissa ja Helsingissä. Mutta siinä tapauksessa tulevat uudet kasvatus ja ojennuslaitokset, sairaalat ja vankilat ennen pitkää niin välttämättömiksi ja tulevat niin kalliiksi, ettei silloin enään kaupungin koristamiseen kukilla ja istutuksilla riitä yhtä penniäkään.” Valtiolta varoja voimisteluun ja urheiluun Myös Työväen Urheilulehti moitti Eläintarhan urheilukenttää huonosti rakennetuksi ja sijainniltaan syrUrheilusuhteet Venäjälle olivat 1917 hyvät huolimatta venäläistämispolitiikan herättämästä tyytymättömyydestä. Sudetlempinimellä tunnettu joukkue oli taidoiltaan paljon vastustajiaan edellä. Iisalmelaiset Lauri Kiiskinen ja Aku Hujanen osallistuivat 11. Blomqvist arveli urheilusta säästämisen koituvan kalliiksi: ”Jokainen kansalainen voi nyt jo omin silmin näh dä, miten raakuus, villiintyminen ja rikollisuus päivä päivältä kasvaa nuorisomme keskuudessa. Jääpallomestaruudesta kilpaili 1917 kahdeksan joukkuetta, kolme Helsingistä, kolme Viipurista ja kaksi Turusta. maaliskuuta Moskovassa 25 virstan (26,7 km) hiihtokilpailuun. Lisäksi kaupungeissa oli jonkin verran leikkikenttiä. Loppuottelussa Viipurin Bandy & Jalkapalloseura voitti Kronohagens IF:n 11–2. Kenttäolot olivat Suomessa Venäjän vallan loppuaikoina vielä vaatimattomat. Olosuhteet olivat vaatimattomat Varsinaisia liikuntapaikkoja oli Suomessa 1917 vielä vähän. Muitakin painijoita oli marraskuussa tulossa Pietarista Viipuriin, mutta Venäjän pääkaupungin levottomat olot estivät osallistumisen. Ilmoittautuneiden joukossa oli muun muassa 19-vuotias höyhensarjalainen Eduard Pütsep, joka oli toukokuussa herättänyt Imatran Jyskeen paineissa sisukkuudellaan ja notkeudellaan huomiota, vaikka ei palkinnoille yltänytkään. ”Susiemme peli on ollut ottelusta otteluun kerrassaan mainiota. Fr. Helsingin urheilukenttäoloja Blomqvist piti huonoina. 18 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 kasvatti se, että samaan aikaan radalla käytiin ravikilpailut. Lisäksi käytössä oli seuranja työväentalojen juhlasaleja, joiden koko ja taso vaihteli suuresti. J. Erityisesti jääpalloilijoilla, painijoilla ja pikaluistelijoilla oli paljon yhteistyötä. Pitkä, hitaasti kulkenut juna sulki reitin suomalaisten ehtiessä ylityspaikalle
Hallin puolestapuhujiin kuulunut arkkitehti August Krook laati uimahallin ja urheilupalatsin alustavat piirustukset, jotka Turun Sanomat ja Uusi Aura julkaisivat loppiaisena 1917. Toisena juoksee Helsingin Kisa-Veikkojen Albin Stenroos, joka voitti kilpailun ajalla 53.55. Sinne oli käveltävä tunti keskikaupungilta. Kuva: Suomen Urheilumuseo. Seurat eivät voi hankkia niitä kaikkia kylliksi. leveä sekä toinen pienempi käsittäen molemmat kaksi kerrosta. Voimme myöskin olla varmoja, että ainakin suurin osa nuorisosta, johdetaan täten n. 19 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 jäiseksi. jotka muodostaisivat täydellisen uudenaikaisen kylpylaitoksen. ”Voimailuasiain ohella tulee sellaisessa olla myös muuta edistävää. On vaadittava, että kun nat laittavat niitä ja antavat työläisten käytettäviksi. s. ”Nykyisten suunnitelmain mukaan tulisi laitokseen kaksi uimaallasta, toinen suurempi 21 m, pitkä ja 8 m. Nurmi joko keskeytti tai ei ainakaan sijoittunut neljän parhaan joukkoon. Sosiaalidemokraattien Edvard Valpas-Hännisen ehdotuksesta 60 000 markan määrärahasta varattiin 25 000 markkaa ”ruumiillista työtä tekevän väestön voimisteluharrastusten kannattamiseksi” työväenjärjestöjen yhteydessä toimiville voimisteluja urheiluseuroille. Finlands Svenska Gymnastikoch Idrottsförbund sai 5 000 markkaa. Tarvitseehan työväki voimisteluhuo neustoja, kisa ja urheilukenttiä, retkeilypaikkoja, kan sanpuistoja, uimaloita, kylpylöitä y.m. Lehti korosti näytenumerossaan, että urheilurakentaminen on kuntien ja valtion velvollisuus. Pitäähän yh teiskuntien yleensä huolehtia kansalaisten terveyden hoidon ja kehityksen edellytyksistä ja apuneuvoista.” Eduskunta myönsi kesäkuun lopussa 1917 määrärahan voimistelun ja urheilun edistämiseksi. Kansanedustaja Tyyne Salomaa (sd.) perusteli, miksi valtion kannattaa ahtainakin aikoina avustaa urheilua: ”Jos työväen keskuuteen saadaan voimistelu ja urheiluseuroja, voimme olla varmoja, että nuorison liikehtimishalu ohjataan sille itselleen terveelliseen suuntaan ja samalla astutaan askel eteenpäin nuori son siveellisen kehityksen tiellä. Molempiin alakerroksiin on lisäksi aja teltu saunalaitoksia. Krook sijoitti rakennuksen Pinellan tontille aivan kaupungin keskustaan. Valtiolla on myös suuria velvollisuuksia. Ylin kerros on varattu Lupaava 20-vuotias kestävyysjuoksija Paavo Nurmi johtaa Turun Urheiluliiton 29.7.1917 järjestämää 15 kilometrin kilpailua. huligaanimaisuuden tieltä pois, eli annetaan nuorisolle tilaisuus käyttää voimansa yhteiskunnalle hyödylliseen ja vaarattomaan suuntaan.” Uimahallimietteitä Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Viipurissa Uimahallia suunniteltiin vakavasti 1910-luvulla aina kin Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun ja Viipuriin. Turussa asiasta keskusteltiin vilkkaasti vuosina 1916 ja 1917
Kaikkiin kerroksiin on vielä ajateltu ravintolaa ja koko toinen sivurakennus, joen puoleinen on ajateltu varattavaksi ravintolalle.” Uimahallin rakentamiseen oli tarkoitus käyttää sekä julkisia että yksityisiä varoja. Suomen Voimisteluja Urheiluliitossa jäsenmäärä kasvoi vuoden 1917 aikana runsaalla 5 000:lla ja oli vuoden lopussa 44 000. 20 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 yksinomaan urheilua varten, ja» on siellä suuri urhei luhalli sekä pienempiä huoneita kokouksia y. m. Arpajaiset olivat maailmasodan aikana erittäin käytetty keino rahoittaa kouluja kulttuurihankkeita. Asetelma muuttui maaliskuussa 1917, kun keisari joutui luopumaan vallastaan. Puheet erillisen työväen urheiluliiton perustamisesta voimistuivat vuoden 1917 aikana. Lopuk si on vielä katolle ajateltu perustaa aurin kokylpylä, jota suojaa korkeat aidakkeet. Sen päätoimittajana työskenteli Ola Fogelberg, joka sittemmin tuli tunnetuksi Pekka Puupään piirtäjänä. Urheiluseurojen jäsenmäärä kasvoi myös voimakkaasti, ja uusia seuroja perustettiin. Suurimmat piirit olivat Kymenlaakso, Varsinais-Suomi ja Viipuri. Asia ei ollut uusi, sillä jo 1913 Helsingin kaupunki oli teettänyt uimahallisuunnitelmat. var ten. Lehti alkoi ilmestyä kesällä 1917. Urheiluliike oli kasvanut yli 50 000 jäsenen kansanliikkeeksi, jonka jäsenmäärä oli moninkertainen esimerkiksi raittiusliikkeeseen verrattuna. Ensimmäisenä merkkinä työväenurheilun irrottautumisesta oli Työväen Urheilulehden perustaminen. Uimahallia suunniteltiin vakavasti 1910-luvulla ainakin Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun ja Viipuriin.. Jakolinja kulki porvarien ja sosialistien välillä. Nymanilta uimahallin luonnospiirustukset ja kustannusarvion. Suomessa ja koko Venäjällä alkoi ennen näkemätön yhteiskunnallinen toimeliaisuus, jolle antoi kirpeän mausteen elintason romahtaminen. Suomessa yhteiskunnallinen järjestäytyminen sai lisävauhtia. Eniten uusia jäseniä liittyi työväenyhdistyksiin ja ammattiosastoihin. Lisäksi kymmenesosa SVUL:n jäsenistä kuului Finlands Svenska Idrottsförbundetiin. Karjalan Aamulehti arvioi, että hallihanke vaatii rauhallisempia oloja, mutta varainkeruu oli mahdollista aloittaa. Tampere ja Turku saivat hallinsa 1950-luvun puolivälissä. Suomen Urheilulehti suhtautui uuden lehden perustamisajatukseen aluksi myönteisesti, mutta syksyllä 1917 julkaisut kävivät sanasotaa eri aiheista. Venäjä osallistui yhtenä ympärysvalloista maailmansotaan, jonka loppuminen ei ollut näköpiirissä. Työläislapsia houkutteli pariinsa porvarillisten urheiluseurojen lisäksi Turun Sanomat julkaisi 6.1.1917 piirroskuvan uimahallisuunnitelmasta. Uimaseuran arpajaiset jäivät toteutumatta yhteiskunnallisen tilanteen muututtua entistä levottomammaksi syksyllä 1917. Halli olisi raken nettu Tehtaanja Sepänkatujen kulmaan. Sinänsä kielikysymys ei ollut vahvasti esillä 1917. Helsingissä kaupunki tilasi tammikuussa 1917 arkkitehti B. Heinäkuussa SVUL:n kirjoissa oli 637 seuraa, runsaat sata enemmän kuin vuotta aiemmin. Maassa toimivat myös Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto, Palloliitto, Uimaliitto ja joitakin pienempi lajiliittoja. Suomen Naisten Voimisteluliitto muuttui Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitoksi 1917, ja jakautui käytännössä kahtia, kun suomenkieliset ja ruotsinkieliset alkoivat toimia omissa osastoissaan. Turun Uimaseura sai luvan järjestää hallin rahoittamiseksi arpajaiset, joissa oli lupa myydä 750 000 markan maksavaa arpaa. Tampereellakin oli puhuttu uimahallin tarpeellisuudesta ennen sodan syttymistä. Urheiluliikkeessä oli kuitenkin säröjä. Jakolinjat syvenevät Vuoden 1917 alussa tulevaisuus ei näyttänyt tuovan suuria muutoksia. Sisällissota ja vaikea taloustilanne hautasivat alleen hallihaaveet. Näytti todennäköiseltä, että sota loppuu aikanaan suurvaltojen tekemään rauhaan, jossa Suomi jäisi Venäjän yhteyteen. Työväen Urheilulehti veti rajaa jo näytenumerossaan porvarillisen toimintaan, joka sen mukaan hämärsi työläisten luokkatietoisuutta. Tarkoituksena oli selvittää kunnallisen uimahallin rakentamisedellytykset. Viipurissa uimahallista keskusteltiin lokakuussa 1917. Uimahallien aika koitti vasta 1928, kun Helsingin Yrjönkadun uimahalli valmistui
He puhuvat eri yhteiskuntaluokkien yhteisistä eduista, näiden luokkien välisestä yhteistyös tä, kuvailevat ihannoiden militarismia ja sotaa, kasvat tavat teeskentelevään jumalisuuteen nuoria j.n.e.” Juoksuradoilla ja pallon perässä Urheiluelämä oli kesällä 1917 vilkasta poikkeusoloista huolimatta. Kuvassa näkyvän Ursinin uimalaitoksen hyppytorni tuhoutui myrskyssä marraskuussa 1917. syyskuuta tunnelma oli Viipurissa täysin toinen. Sotilaat ampuivat rantaan pyrkineet upseerit. joulukuuta porvariedustajien äänin. Lauri Pihkala luonnehti mestaruuskilpailuja siihenastisista parhaiksi. Palloliittoon liittyi 1916 Vaasan piiri, jossa oli yhdeksän seuraa. Jalkapalloharrastus laajentui maailmansodan aikana. Pihkala korosti kirjassa, että ”meidän maamme nuoriso tarvitsee kansallispelin, ja suosittaa siksi pitkääpalloa, joka on kehitetty ame rikkalaisesta baseballista ja englantilaisesta kriketis tä”. Suomen eduskunta hyväksyi P. E. Aamulehti kehotti 20.6.1917 vanhempia lähettämään lapsensa uimakoiluun, jossa ”oleskelu on lapsille sekä terveellistä että hyödyllistä”. Täyttäköönpä siis yleisö ensi sunnuntaina klo 12 päivällä uimakoulun juhlaa varten koristetun katsomon viimeistä sijaa myöten antaen siten tunnus tuksen Viipurin Uimaseuran innokkaalle ja uhrau tuvalle työlle hengenpelastuksen ja uimataidon opet tamisessa ja levittämisessä kaikkien kansalaispiirien keskuuteen paikkakunnallamme.” Runsaan viikon kuluttua 3. Siellä täällä liehuivat punakeltaiset leijonaliput tai erilaiset sinivalkoiset liput. Muuallakin Suomessa pelattiin 1917: ”Sitäpaitsi on monella sellaisella paikkakunnalla, joka ei kuulu liittoomme kilpailtu sangen runsaasti. Kansakunta jakautui kahtia Punakaartien ja suojeluskuntien perustaminen vauhdittui loppukesällä 1917. Yleisurheilumestaruuksista kamppailtiin Tampereella, jonne tuli ennen näkemättömän paljon urheilijoita. Muutamat työläisseurat muodostivat omia komppanioitaan, joista kuuluisimpia olivat Helsingin Jyryn ja Kotkan Riennon komppaniat. Siksi, että partioimisen var jolla porvarilliset nuorisokasvattajat noissa järjestöissä kasvattavat työläislapsiin väärää käsitystä yhteiskun nallisista asioista. HJK voitti loppuottelussa 21. Mestaruus oli seuran kolmas. Tampereella uimakoululaisia oli kesällä yli 2 000, joukossa 500 eri tehtaiden työntekijää. Viipurissa oleskelleet korkea-arvoiset upseerit joutuivat kenraali Lavr Kornilovin kaappausyrityksestä raivostuneiden sotilaiden koston uhreiksi. Työväen urheiluseurojen jäsenosuus oli ammattiosastojen jäsenten ohella suuri punakaarteissa. Kuva: Suomen Urheilumuseo. Lehden mukaan myös aikuisilla oli kahdeksan tunnin työpäivän ansiosta ”entistä enemmän aikaa ter veyttään hoitaa ja siis uintiakin harjoittaa”. Kesäkauden uutuus oli pitkäpallo, jonka perustiedot antoi Lauri Pihkalan kirjoittama Pitkäpallo – Pallonlyönnin merkitys, säännöt,opetusohjeita ja harjoitusneuvoja. lokakuuta Åbo IFK:n 4–2. Svinhufvudin senaatin laatiman itsenäisyysjulistuksen 6. Paikalle tuli 180 kilpailijaa, mikä oli ”valtava osanottajamäärä meikäläisissä oloissa”. Jalkapallon cup-muotoiseen SM-kilpailuun osallistui 1917 yhteensä 13 joukkuetta. Uimakoulukauden päätteeksi Viipurin Uimaseura järjesti näytöksen. Miksi ei. Venäläiset matruusit pitivät upseereille ”uimakoulua”, kuten he asian ilmaisivat. Näistä mainittakoon Kuopio, Mikkeli, Rauma, Kajaani, Pori jne. ”Vanhempienkaan uimarien taidonnäytteitä ei tule puuttumaan, vaan tulevat yleisölle hyvin tutut kah leuimarit, kuviokellunnanesittäjät, vesipallon pelaajat ja volttihyppääjät tarjoomaan paljon mielenkiintoista katsomista. Itsenäistyminen ei nostattanut suurta juhlintaa. Yhteensä 11 kenraalia ja everstiä heitettiin Turun sillalta veteen . Karjalan Aamulehti kertoi 24.8.1917 yli 1 300 lapsen saaneen ilmais ta uimaopetusta Viipurin Uimaseuran uimakoulussa Pantsarlahdella. Urheilijat muodostivat monen kaartin ja suojeluskunnan perusjoukon. Näistä seuroista on moni luvannut lähimmäs sä tulevaisuudessa liittyä Suomen Palloliittoon.” Kesä suosi uimakouluja Lämpimän alkukesän ansiosta vedet olivat uimakelpoisia jo kesäkuussa. Julia Leibowitsch toimi opettajana Helsingin Uimaseuran kesällä 1917 järjestämässä tyttöjen uimakoulussa. 21 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 venäläistämisvuosina kielletty, ja uudelleen toimintansa aloittanut partioliike: ”Tämä on kuitenkin sellaista, mitä työväen taholta ei voida sallia. Reklaamitekstin mukaan teos ”on uranuurtava ja maamme urheiluelämän kehitykselle suurimerkityksellinen kirja”
Kesäisin laivaliikenne oli vilkasta rannikoilla ja sisävesillä. Suomen Palloliitto järjesti vuosikokouksensa suunnitellusti tammikuun lopussa. Silloin kun vain voidaan auttaa tuotannon lisäämistä vilja tai perunalitrallakaan, sil loin eivät ainakaan urheiluesteet saa olla tiellä.” Yksi vuoden 1917 suurista mullistuksista oli lisääntynyt vapaa-aika. Sen sijaan viemäröinti oli vielä melko harvinainen. S uomalaiset joutuivat vuonna 1917 liikkumaan arjessaan paljon. Asunnot lämpenivät puulla, vain harvassa talossa oli keskuslämmitys. Suomi oli Venäjän viljantuonnin varassa, sillä 63 prosenttia leipäviljasta oli tuontitavaraa. m. Kaikilla ei ollut kuitenkaan vara ostaa raitiovaunulippuja. Ruuanhankinta vaati etenkin kaupungeissa aikaa ja vaivaa, vaikka säännöstelyllä pyrittiin jakamana niukkuutta. Rautateiden ja laivareittien varteen päästäkseen oli kuitenkin taivallettava usein pitkiä matkoja. Työväen Urheilulehden näytenumero: ”Ei löydy sanoja, joilla osaisi kyllin kuvata saavutetun 8 tunnin edut ja siunaukselliset seuraukset. Suomi repesi kahtia – urheiluelämä sen mukana. Vähenevien elintarvikevarastojen jakajien määrä kasvoi, kun väli aikainen hallitus komensi Suomeen lisää sotaväkeä kesällä 1917. Suomen Urheilulehti kehotti 24.5.1917 urheilijoita tekemään velvollisuutensa: ”Ainoastaan kaikkien kansalaisien yhteisin ponnis tuksin voimme pelastua uhkaavasta nälänhädästä, va roittaa Suomen Senaatti julistuksessaan, jonka se osoit taa erityisesti m. Halla vikuutti monin paikoin viljaa ja perunanvarsia heinäkuun alussa. Liikkeelle pakotti myös paheneva elintarviketilanne, joka heikkeni koko vuoden 1917 ajan. Senaatti vetosi jo toukokuusJo uk o Ko kk on en. Peli oli kumminkin siksi jännittävää, etteivät pelaajat enemmän kuin kat sojatkaan välittäneet punaisten hommista”. Siinä on jokaisen omalta kohdaltaan yritettävä parhaansa. Sillä niissä ponnistuk sissahan tarvitaan aivan erityisesti hartiavoimaa, selän sinnikkyyttä ja pohkeitten jäntevyyttä. Urheilijoille tärkeän lihan saatavuus heikkeni myös. Suomessa oli alle tuhat autoa, ja juna oli nopein matkustustapa. Silti arki piti pitkään pintansa. Aseellinen yhteenotto näytti yhä todennäköisemmältä tammikuussa 1918. etäisyydellä luis tinradasta piirittivät punaiset parhaillaan erästä epäi lemäänsä taloa ja muutamat kiväärin pamahdukset säestivät erotuomarin vihellyspilliä. JOUKO KOKKONEN, FT Toimituspäällikkö www.itsenäisyys100.fi Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Urheilijat muodostivat monen kaartin ja suojeluskunnan perusjoukon. Taistelu nälkää vastaan on asia, jossa ei auta ajatella: toiset sen tekevät. Viipurin Susien ja KIF:n kohdatessa 23. Ja olisi saanut osoittaa urheilijoillekin. Jotain ennen kokematonta oli tapahtumassa. Kun pois tuimme rauhallisesta kokouksestamme ja saavuimme kadulle, liikkui ohitsemme taisteluvalmiita punakaar tilaisjoukkoja.” Oli alkanut kapina, vallankumous ja sisällissota. 22 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Suomalaiset liikkuivat pakosta paljon sa 1917 kansalaisiin, jotta he ryhtyisivät yhteisiin ponnistuksiin maan pelastamiseksi nälänhädältä. Kiitos pakkassäiden jääpallokausi alkoi aikaisin. Mutta ne tulevat kuvastumaan työläisvoimailijain ryhdissä, kasvoissa, katseissa, ihan koko olennossa ja kansamme kukois tuksessa.” Porvarien ja radikaalien sosiaalidemokraattien väli nen valtakamppailu kärjistyi. Kokouksesta alkoi Erik von Frenckellin vuoteen 1952 kestänyt kausi puheenjohtajana. Tunnelma Helsingissä oli kokous päivänä poikkeuksellinen. Helsingissä suurimmalle osalle asukkaista vesi tuli putkia pitkin. 4–500 m. tammikuuta Viipurin Salakkalahdella pelattiin kuitenkin jo kiväärien paukkuessa. Kaupungeissa varsinaista joukkoliikennettä oli Helsingissä, Turussa ja Viipurissa, joiden asukkaita palvelivat raitiovaunut. Sunnuntaiksi tammikuun 27:ksi päiväksi 1918 olimme kutsuneet eri seurojen edustajat koolle Helsinkiin, siis samaksi päiväksi, jolloin demok raattisen aatteen hylänneet sosialistijohtajat kokosivat omia laumojaan sellaiseen työhön, jommoista histo riamme lehti ei tiedä aikaisemmin kertoa. Kahdeksan tunnin työaika otettiin teollisuudessa käyttöön sopimusteitse kevääl lä 1917 ja vahvistettiin eduskunnan säätämällä lailla marraskuussa. ”Ottelun kestäessä temmelsi ja rehenteli punakaarti jo täydellä höyryllä; vain n. Palloliiton sihteeri tiivisti tunnelman vuoden 1918 vuosikertomukseen: ”Suomen Palloliiton viime vuosikokous pidettiin his toriallisena päivänä. ylioppilaille, koululaisille
Hohenthalilla oli kokemusta muun muassa koivukeihäiden valmistuksesta. Erikoisesti ansait see mainitsemista, että Urheiluaitta tulee olemaan maamme suksituotteiden päävälittäjä.” T eollinen urheiluvälineitten valmistus lisääntyi Suomessa Venäjän vallan loppuvuosina. Kaksi vuotta myöhemmin Turussa alkoi toimia Rautateollisuusosuuskunta Pyrkijä, jonka päätuote oli polkupyörä. m.” Yhtiö työllisti kesällä 1917 jo 80 työntekijää. se hyvä ominaisuus, ettei paksukaan nahka ole likimainkaan niin painavaa kuin muut nahkalajit. Uusi yhtiö osti Emil Lampisen suksitehtaan Porvoon maalaiskunnan Kerkkoosta, ja ryhtyi laajentamaan sen tuotantoa. Kengät ja potkupallojen päälliset valmistetaan suureksi osaksi Nahkimon Herkulesnahkasta, jolla on m. Lisäksi on nahka pehmoista ja joustavaa, siis urheilutarkoituksiin mitä sopivinta. Merkitsijöitä on 330, enimmäkseen urheilumiehiä. Turussa oli koottu polkupyöriä 1890-luvulta lopul ta lähtien K. Urheiluvaatteita ompeli muun muassa Suomen Trikootehdas Tampereella. Ikkunatelineiden messinki ja peilin lasit kuvastavat katon kirkkaat sähkövalot. (ovat osakkaina. Niinpä SVUL, HKV, Jyry, IFK, Kiista j.n.e. Oy Suomen Urheiluaitta Ab:n osakkaita olivat lukuisat urheilujärjestöt ja seurat. -JK) Liike on siis todella urheilijain liike. Kisakenttä esitteli maaliskuussa 1917 yhtiön tuotevalikoimaa: ”Tehtaassa on nykyään kolme eri osastoa: puunjalostusosasto, joka valmistaa toistaiseksi suksia, suksisauvoja, keihäitä, hokkeynuijia ja tennismailanpuristimia. Urhei lutarpeita ei ollut alan ainoa yritys Suomessa. Yhtiön suurin osakas oli lähes 25 prosentin osuudella urheilun tukijana tunnettu Nestor Toivonen, joka oli Tukholma olympialaisissa saavuttanut ammunnassa kaksi pronssia. Se valmisti myös leveitä suksia ”metsänkävijöille”. Kyllä ostettavaa on. Missään ei näy sota-ajan leimaa. Tarkoituksena on kuitenkin ryhtyä valmistamaan muitakin tähän alaan kuuluvia urheiluvälineitä, kuten esim. Tulossa on tava raa ja tulee joka päivä tukuttain. Merilän omistamassa pyöräliikkeen tarpeisiin. Voimistelukengät valmistetaan kankaasta, pohjat Herkulesnahkasta. Yhtenä syynä oli tuonnin vaikeutuminen maailmasodan vuoksi, mutta myös kysyntä kasvoi urheiluharrastuksen yleistyessä. Huoneusto on valoisa ja tilava. SUOMI 100 Jouko Kokkonen Liikunta & TIEDE. Suutariosasto valmistaa monenlaatuisia urheilukenkiä, kuten piikkikenkiä, potkupallokenkiä, tennisja voimistelukenkiä, sekä potkupalloja. Kasvanut kysyntä vaikutti myös vähittäiskauppaan. Tehdas kehitteli uutta murtomaahiihtoon soveltuvaa suksimallia, jolla suomalaishiihtäjät kykenisivät kilpailemaan tasapäisesti norjalaisten ja ruotsalaisten kanssa maastossa. Vuonna 1904 Merilä perusti Suomen Polkupyörätehdas ja Konekauppa -nimisen yrityksen, joka valmisti itse myös pyöränrungot. Ilmassa on jo vanhan urheilukaupan tuttu tuoksu. Varasto ei tietysti vielä ole täydellinen, mutta tyhjyys ei ammota mistään. Osakepääoma 200,000 mk merkittiin muutamassa kädenkäänteessä. Urheilupiirit perustivat Suomen Urheilulehden toimittajien aloitteesta 1917 oman vähittäismyymälän Helsinkiin. Suomalaiset kokivat myös, että tuontivälineillä urheileminen oli nurinkurista kansainvälistä urheilumenestystä saavuttaneessa maassa. Stockmannin tavaratalo oli puolestaan yksi maan suurimmista urheiluvälineiden myyjistä. Päätavoitteena oli tuottaa suksia kotimarkkinoille ja Venäjälle vietäväksi. Arno Hohenthal ja Karl Stockmann perustivat 6.5.1916 yhtiön, joka sai nimekseen Oy Urheilutarpeita – Sportartiklar Ab. m. Useat urheilujärjestötkin ovat hankkeen takana. Suomen Urheiluliike kertoi liikkeen avautuneen marraskuun alussa 1917: ”Alku on loistavasti vastannut rohkeitakin unelmia. 23 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Suosikaa suomalaisia suksia! Purjetyöosasto valmistaa kaikenlaatuisia tällaisen liikkeen alaan kuuluvia töitä, kuten purjeita, pelastusrenkaita, telttoja, tennisverkkoja, painimattoja y. Keravalla toimi voimisteluvälineitä valmistanut tehdas. Koko sisustus on tammea. tennismailoja. (...) Kelpaa sitä aittaa jo käydä katsomassakin. Komeat Hirvikallion valmistamat näytekilvet suorastaan pysäyttävät katsomaan
Nykypäivänä koulujen liikuntakasvatus on mitä moninaisinta oppilaiden hyvinvoinnin edistämistä. Koulutus perustuu tutkimustietoon, ja sen lähtökohtana on niin sanottu tutkiva opettaja -ajatus, jonka mukaan opettajankoulutus ja toimiminen opettajan ammatissa perustuvat innovatiiviseen, uteliaaseen ja elinikäiseen oppimiseen nojaavaan ihmiskuvaan. 24 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: JUKKA LAHTI Jumpan jalanjäljiltä akateemiseen maisterintutkintoon – Jyväskylän yliopiston liikunnanopettajakoulutus vuosina1963–2013 Suomalainen liikunnanopettajakoulutus on poikkeuksellinen sekä kansallisesti että kansainvälisesti. L iikunnanopettajakoulutuksen tehtävänä on kouluttaa liikunnanopettajia eri kouluasteiden työtehtäviin. Kuva: JYO/AVOIMEN TIEDON KESKUS, TIEDEMUSEO
Viimeisimmässä tiedekunnan opinto-oppaassa sivuja on 375! Helsingin voimistelulaitos jatkoi kamppailua olemassaolostaan 1960ja 1970-luvuilla. Ennen toista maailmasotaa liikunnanopettajaksi kelpasi mainiosti ominaisuuksien puolesta vaikkapa armeijan upseeri. Opiskelijat valitaan koulutukseen pääsykokeissa, ja opintojen kuluessa he tekevät erilaisia kouluharjoitteluja heti ensimmäisestä vuodesta lähtien. Tuolloin otettiin käyttöön opintoviikot kuvaamaan tutkinnon kuormittavuutta. Harvinaista on myös koulutuksen järjestäminen kansallisesti vain yhdessä korkeakoulussa. Vuosikymmenellä luotiinkin pohja monipuoliselle ja laadukkaalle monitieteiselle liikuntatieteelliselle tutkimukselle. Yleisönosastokirjoitukset puhaltavat uutta hehkua hiileen, kun keskustellaan liikunnanopettajien ammattitaidosta ja koulutuksen onnistumisesta. Sittemmin liikunnanopetuksen tavoitteet ja odotukset ovat muuttuneet moninaisimmiksi; koululiikunnan avulla pitäisi parantaa kansanterveyttä sekä kehittää oppilaiden fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ominaisuuksia. Toisen maailmansodan jälkeen Helsingin asema voimistelunopettajien kouluttajana alkoi horjua. Maailmansotien välisenä aikana liikunnanopetuksella haettiin hyvää fyysistä kuntoa ja jopa sotilaallisten taitojen kehittämistä. Koulutus tiivistyi, mikä ilmeni tutkinnonuudistuksen jälkeen vähäisempänä opintojaksojen määränä. Vuonna 1994 toteutettiin liikunnanopettajakoulutuksen tutkinnonuudistus, jonka tavoitteena oli saada 160 opintoviikon liikunnanopettajatutkintoon sisällytettyä myös toinen koulussa opetettava aine. Yliopisto-opetukselle on asetettu perusehto, että se perustuu tutkittuun tietoon. Kansallisesti harvinaisen siitä on tehnyt koulutuksen sitominen opettajuuteen voimakkaasti jo valintavaiheesta lähtien. Sittemmin liikunnanopettajakoulutuksen ympärille on kehittynyt elinvoimainen ja monipuolinen tiedekunta. Tämä oli poikkeuksellista aikaa, ainoastaan tuolloin Suomessa on toiminut yhtä aikaa kaksi liikuntakasvattajia kouluttavaa oppilaitosta. Suomalainen liikunnanopettajakoulutus on poikkeuksellinen sekä kansallisesti että kansainvälisesti. 1960-luvun alun liikuntakasvatuksen opintosuunnan koko opetusohjelma mahtui muutamaan A-neloseen, vuonna 1975 nuoren tiedekunnan opinto-oppaan sivumäärä oli 38. Koulutusta organisoi opettajankoulutuksen lehtori Lasse Vepsäläinen harvalukuisen henkilökunnan tukemana. Koulutuksen siirtämisen keskeiset syyt olivat toisaalta politiikassa vallallaan ollut hajasijoituspolitiikka ja toisaalta Helsingin passiivisuus voimistelulaitoksen kehittämisessä. 1900-luvun alkupuolelle asti voimistelunopettajakoulutus olikin ajan hermolla. Uudistuksella oli merkittävät vaikutukset koulutuksen rakenteisiin, kestoon ja sisältöön. Liikunnanopetuksen tavoitteet erilaisia eri aikakausina Liikunnanopettajan tehtävän vaatimukset ovat vaihdelleet eri aikakausina. Seitsemänkymmentäluvulla valmistuivat ensimmäiset oman tieteenalan jatkotutkinnot. Jyväskylä näki tilaisuutensa tulleen, ja moninaisten vaiheiden jälkeen koulutus päätettiin aloittaa myös Jyväskylässä. Liikunnanopettajakoulutuksessa on opettajan pedagogiset opinnot suoritettu jo niin sanottuina integroituina opintoina, joissa osa kyseisistä opinnoista suoritetaan ainelaitoksella. Suomessa liikunnanopettaja suorittaa maisterintutkinnon. Helsingin yliopisto ei edelleenkään kyennyt parantamaan voimistelunopettajien koulutusolosuhteita. Tutkinnonuudistukset koulutuksen sisällön muutosmoottoreita Liikunnanopettajakoulutuksen Jyväskylän aikaisen historian vedenjakajana voidaan pitää vuoden 1978 yliopistojen tutkinnonuudistusta. Viimeiset voimistelunopettajat valmistuivat Helsingistä keväällä 1974. Monissa maissa liikunnanopettajakoulutus on alemman korkeakoulututkinnon tasoinen, eikä niissä ole yhdistetty tutkimusta ja käytäntöä niin voimakkaasti kuin Suomessa. 25 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Liikunnanopettajakoulutus herättää silloin tällöin vilkasta keskustelua. Koulutus on kokenut suuria muutoksia; kouriintuntuvasti sisällön kehittymisestä kertoo opetusohjelman laajuus mitattuna yksinkertaisesti sivumäärällä. Uudistuksella oli selkeät vaikutukset tutkinnon. Voimistelunopettajien koulutus alkoi vuonna 1882 Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella eli Jumpalla. Nykypäivänä koulujen liikuntakasvatus ei ole ”äksiisiä” vaan mitä moninaisinta oppilaiden hyvinvoinnin edistämistä. Suomalaisen liikunnanopettajakoulutuksen rakenne on harvinainen kansainvälisesti tarkasteltuna. Tässä artikkelissa esitellään, miten tutkimusperusteiseen, maisterintasoiseen tutkintoon on tultu. Sen alkuvuosikymmeninä koulutusta kehittivät suomalaisen liikuntakasvatuksen johtotähdet kuten Viktor Heikel, Ivar Wilskman ja Elli Björkstén. Onpa koulutuksen toivottu ponnauttavan suomalaisen urheilun takaisin maailman kärkeen. Vielä kuusikymmentäluvun alkupuolella Jyväskylän liikunnanopettajakoulutus perustui ennemminkin vakiintuneisiin käytäntöihin kuin tutkimukseen. Järjestely on harvinaisuutensa vuoksi nostettu esille esimerkiksi kansallisessa opettajankoulutuksen arvioinnissa. Samaan aikaan Jyväskylän koulutus oli päässyt hyvään vauhtiin ja näyttänyt kehittymiskykynsä jo muutamassa vuodessa. Perinteikäs tie Jyväskylän koulutuksen alkuun Suomessa liikunnanopettajakoulutuksella on pitkät perinteet. Alempi liikuntakasvatuksen kandidaatin tutkinto poistettiin, ja perustutkinnoksi tuli liikuntatieteiden kandidaatti. Liikunnanopettajien ammattitaidon perusteet ovat myös muuttuneet liikuntakasvatuksen tavoitteiden mukana. Syksyllä 1963 aloittelivat ensimmäiset liikunnanopiskelijat Jyväskylän Seminaarinmäellä. Voidaan sanoa, että koulutus alkoi aivan aluksi lentävällä lähdöllä ilman perusteellisia valmisteluita
Kehityslinja ilmenee usealla sektorilla. Vuoden 2004 peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa erilliset liikuntalajit mainittiin jälleen. 1960-luvulla liikunnanopettajakoulutus kehittyi ”yhteiseen hiileen puhaltamalla”, jolloin myös esimer kiksi liikuntabiologiset ja terveystieteelliset tahot toimivat tiiviisti liikunnanopettajakoulutuksen järjestämisessä ja kehittämisessä. 26 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 sisältöön. Tuolloin koululiikunta oli lähinnä liikkumista erilaisissa olosuhteissa kuten leikkejä, voimistelua, painia ja juoksua ilman niiden kilpailulajien ominaisuuksia. Koulun opetussuunnitelmat elävät ajan mukana Koulun opetussuunnitelma on keskeinen suomalaisen koulutuksen kehys, joka ohjaa opetuksen tavoitteita, sisältöjä ja toteutusta. Kasvua ja eriytymistä Jyväskylän liikunnanopettajakoulutuksesta voidaan nostaa esille koko liikuntatieteellisen tiedekunnan laajentuminen ja eriytyminen. Bolognan prosessin tavoitteina olivat muun muassa tutkintojen vertailukelpoisuuden lisääminen ja kaksivaiheinen tutkintorakenne. Opetussuunnitelma voidaan nähdä myös laajemmin yhteiskunnalliseksi välineeksi opetuksen ja kasvatuksen arvopohjan, oppimiskäsityksen, tietoperustan ja ihmiskäsityksen siirtämiseksi tuleville sukupolville. Kuviosta on selkeästi nähtävissä sisällön jakaantuminen. Vuoden 1994 opetussuunnitelmassa ei mainita yksittäisiä liikuntalajeja lainkaan uintia lukuun ottamatta. Liikunnanopettajakoulutuksen sisältöä on kuvattu kuviossa 1. Sisällön tarkastelu perustuu jaotteluun, jossa opintojen sisältö luokiteltiin opintojaksonimikkeiden perusteella. Tutkimusopintojen osalta tavoitteessa onnistuttiinkin: niiden määrä kasvoi selkeästi. Mielenkiintoisen vertailukohdan lajikeskeisyyskeskusteluun antaa liikunnanopetus 150 vuoden takaa. Korkeakoulutuksen viimeisin tutkinnonuudistus, Bolognan prosessi, on heijastunut koko yliopistolliseen koulutukseen. Tämä on osaltaan johtanut joidenkin opintoluokkien laskuun. Opintojen ja varsinkin opintojaksojen määrä on kasvanut tarkastelujaksolla moninkertaiseksi. Peruskoulujen opetussuunnitelmissa esiintyy keskeinen teema käytännön liikunnanopetuksen kannalta. 1970-luvulta lähtien jatkunut laitosten syventyminen omiin erikoisaloihinsa ja keskittyminen tutkimukseen on kaventanut niiden painoarvoa liikunnanopettajakoulutuksen sisällöissä. Liikunnanopettajakoulutuksessa on viime vuosina pyritty hälventämään tarkkoja rajoja eri urheiKUVIO 1. Peruskoulun opetussuunnitelmat ovat oleellinen liikunnanopetusta ohjaava tekijä, joka vaikuttaa välillisesti myös liikunnanopettajakoulutukseen. Opintojen määrä väheni lähes kaikissa opintoluokissa. Jokaisen tutkinnonuudistuksen yhte nä tavoitteena on ollut tutkintojen tieteellisyyden voimistaminen. Tiedekunnassa on lukuisia maisterija kan didaattiohjelmia ja professorin oppituoleja 23. Vuoden 1985 opetussuunnitelman perusteissa esiintyivät ensi kertaa sittemmin yhdeksi oppiaineen ”punaiseksi langaksi” nousseet kaksi erityistehtävää: kasvattaminen liikuntaan ja kasvattaminen liikunnan avulla. Kehityslinja on toisaalta ollut juuri sellainen, mihin on pyritty. Liikunnanopettajakoulutuksen sisältö luokittain tutkinnonuudistusten muokkaamana. Nyt viime syksynä voimaan tulleissa opetussuunnitelman perusteissa ei erillisiä lajeja mainita. Peruskoulu-uudistuksen toimeenpano ajoittui pääasiassa 1970-luvun alkuun. Ikään kuin leveä kiila olisi isketty sisällön keskelle, mikä on nostanut varsinkin tutkimusopintojen määrää ja toisaalta painanut varsinkin biolääketieteellisten ja yhteiskunnallisten opintojen määrää alaspäin. Peruskoulun liikunnanopetuksen tärkeimmiksi tavoitteiksi linjattiin fyysisen kunnon ja jatkuvan harrastuksen tavoitteet. Liikuntakasvatuksen laitoksen eräänä tavoitteena oli vahvistaa liikunnanopettajakoulutuksen tieteellisyyttä
27 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 lulajien väliltä. Nyt on raotettu liikunnanopettajakoulutuksen sisällön muutosta opintojaksojen tasolla. Pohjoismaisessa vertailussa 1980-luvulla havaittiin suomalaisen liikunnanopettajakoulutuksen sisältävän huomattavasti enemmän teoreettisia aineksia kuten tutkimusopintoja kuin ruotsalaisen ja norjalaisen koulutuksen, joissa liikuntaopintoja oli määrällisesti huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että liikunnanopettajakoulutuksen myötä koululaitoksemme saa jatkossakin ammattitaitoisia, motivoituneita ja itseään kehittäviä opettajia ohjaamaan oppilaita. Eritoten lajitaitojen opetukseen oltiin tyytyväisiä. Tällöin mielenkiinto voisi kohdistua esimerkiksi kouluttajien ammattitaustaan, koulutukseen, tutkimuksen suuntautumiseen, valintaan sekä arvomaailmaan. Liikunnanopettajilla on merkittävä rooli lasten ja nuorten liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa. Millaiset ihmiset ovat kouluttaneet ja kouluttavat liikunnanopettajia. Lajiopintoja pyritään järjestämään liikuntaympäristöjen pohjalta, jolloin esimerkiksi puhutaan ulkoliikuntaympäristöstä yksittäisten lajien sijaan. Vielä kuusikymmentäluvun alkupuolella Jyväskylän liikunnanopettajakoulutus perustui ennemminkin vakiintuneisiin käytäntöihin kuin tutkimukseen.. Myös muissa opettajankoulutuksissa on havaittu valmistuneiden kaipaavan lisäkoulutusta samankaltaisiin teemoihin. Eihän liikunnanopettajakoulutus voi antaa ohjenuoria kaikkiin tulevassa ammatissa esiintyviin osa-alueisiin. Tyypin 2 diabetes sekä tukija liikuntaelimistön sairaudet ovat vain eräitä esimerkkejä selkeästi lisääntyvistä terveysongelmista. Toisaalta Suomen pääsykokeet olivat liikuntataitojen osalta huomattavasti Ruotsin ja Norjan kokeita vaativampia. Liikunnanopettajakoulutuksessa on varmasti parantamisen varaa monessa suunnassa. Ammatille asetetut tavoitteet saavutettu. Liikunnanopettajakoulutuksen osalta olisi mielenkiintoista selvittää liikunnanopettajakoulutuksen järjestäjien taustoja. Ohjaavilta opettajilta on tullut viestiä, etteivät tulevien liikunnanopettajien tiedot ja taidot ihmisen kehon toiminnasta ole riittävällä tasolla. Eniten terästystä kaivattiin varsinaisen liikunnanopetuksen ulkopuolisiin tehtäviin kuten esimerkiksi vanhempainiltoihin ja koulun retkiin sekä erilaisten oppilaiden kohtaamiseen. Vastaajat olivat pääasiassa tyytyväisiä koulutukseen. Onko sitten liikunnanopettajakoulutus kohdannut ajan saatossa koululiikunnan ammatille asettamat haasteet. JUKKA LAHTI, LitT Lajikoordinaattori Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry Sähköposti: jukka.p.lahti@jyu.fi Yliopisto-opetukselle on asetettu perusehto, että se perustuu tutkittuun tietoon. Tulevaisuutta, pohdintaa ja kysymyksiä Liikunnanopettajakoulutuksen sisältöä ohjaa nykyisin yhä enemmän jalansijaa saanut tuottavuusajattelu. Yhteiskunnan, elinympäristön ja nuorisokulttuurin yhä nopeutuvalla tahdilla tapahtuvat muutokset luovat myös omat haasteensa koululiikunnalle. Tutkimushan herättää usein yhä uusia kysymyksiä. Teorian ja käytännön punnitsemisen yhteydessä on syytää muistaa, että juuri tieteellisyyden korostaminen ja esimerkiksi pro gradu -tutkielman tekeminen nostivat aikanaan liikunnanopettajan tutkinnon tasavertaiseksi muiden aineenopettajien kanssa. Mielenkiintoista olisi tarkastella lähemmin, miten jonkun yksittäisen kurssin sisältö ja opetustavat ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana. Liikunnanopettaja on vastuullisessa roolissa tulevien sukupolvien kasvattajana yhdessä muiden opettajien kanssa. Nykyään esimerkiksi tavoitteena on vuotuinen 55 opintopisteen suoritus opiskelijaa kohti, minkä myötä yliopisto saa sovitun määrän euroja. Toivottavasti liikunnanopettajakoulutus ei tuottavuuspaineiden alla lipsahda muovaamaan koulutusta, jossa nopeasti suorittaminen ohittaa oppimisen. Yliopistojen rahoitusmallit perustuvat muun muassa tuotettuihin tutkintoihin. Myöhemmin tehdyt tutkimukset antoivat hyvin samansuuntaisia tuloksia. Jo ensimmäisen vuosikurssin valmistuneille liikunnanopettajille tehtiin sekä työuran alkuvaiheessa että eläköitymisen kynnyksellä kysely koulutuksen antamista valmiuksista. Erilaiset kansantaudit ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Ajankohtainen kysymys on esimerkiksi biolääketieteellisten opintojen määrä ja toteutustapa koulutuksessa. Nämä kuuluvat elinikäisen oppimisen periaatteeseen, jota peräänkuulutetaan myös opettajankoulutuksessa. Jo nyt on selkeästi nähtävissä ongelmia, joiden uskotaan edelleen kasvavan tulevaisuudessa. Teorian ja käytännön suhde on puhuttanut liikunnanopettajakoulutuksessa jo vuosikymmeniä. Tulos on ymmärrettävä
Se antaa yhteisen kielen tarkastella toimintaa ja vammaisuutta samanaikaisesti. On tutkimusnäyttöä siitä, että liikkuvat nuoret todennäköisemmin liikkuvat myös aikuisuudessa (Telama ym. 28 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: KWOK NG, PAULI RINTALA Vammaiset ja pitkä aikaissairaat nuoret ovat aktiivisempia kuin vuosikymmen sitten Noin kuudesosalla peruskoulua käyvistä nuorista on vamma tai pitkäaikaissairaus. Tämän vuoksi vammaisten nuorten oikeus osallistua liikunnallisiin toimintoihin on ensiarvoisen tärkeää. Nuorilla voi olla eriasteisia vammoja ja sairauksia, jotka vaikuttavat heidän liikkumiseensa ja sitä kautta heidän liikuntakäyttäytymiseensä. Urheiluseuratoimintaan osallistumisen lisää näiden nuorten mahdollisuuksia suositusten mukaiseen liikuntaan. Hyvä aloitus voi kantaa koko elämän. Lähes kolme neljästä harrasti viikoittain Tuoreessa väitöstutkimuksessa (Ng, 2016) tavoitteena oli kuvata vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten liikunta-aktiivisuutta viimeisen vuosikymmenen ajalta sekä selvittää liikunta-aktiivisuuden ja erilaisten henkilökohtaisten tekijöiden yhteyksiä, myös silloin kun nuori osallistui urheiluseuratoimintaan. 2004; 2011). Fyysinen aktiivisuus korostuu sairauksia ennalta ehkäisevänä tekijänä samalla tavoin myös vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden kohdalla. Yhä useampi vammainen nuori osallistuu urheiluseuratoimintaan. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin WHOn ICF-mallia (International Classification of Functioning and Health), joka on suomennettu ”Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus” (Stakes, 2004). Myös suosituksen mukaisesti liikkuvien nuorten osuus on kasvussa. 2012). 2006) eli nuoruuden tavat ja asenteet siirtyvät aikuisuuteen. T ieteellinen näyttö vakuuttaa, että riittämätön fyysinen aktiivisuus on yksi sydänperäisten sairauksien, syöpien ja diabeteksen riskitekijä. Näiden lasten ja nuorten liikuntaa on tutkittu hyvin vähän (Rintala ym. Mallin mukaan vammaisen nuoren osallistumisen laajuus ja taso eivät riipu pelkästään toimintakyvystä ja toiminnoista, joissa ollaan mukana, vaan ympäristöllä ja henkilökohtaisilla tekijöillä on oma vaikutuksensa (Rintala ym. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan vähäinen liikunta on neljänneksi tärkein syy maailmanlaajuiseen kuolleisuuteen, aiheut taen noin 2,3 miljoonaa kuolemaa vuodessa. Tähän tutkimukseen valittiin Suomessa vuosina 2002, 2006, 2010 ja 2014 kerätSuomalaisten vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten liikunta-aktiivisuus on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.. Siitä huolimatta useimmat vammaiset ja pitkäaikaissairaat lapset ja nuoret käyvät tavallista koulua. Tutkimuksen aineisto oli osa kansainvälistä Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) -tutkimusta, joka Suomessa tunnetaan nimellä WHOKoululaistutkimus
Näiden nuorten liikunta-aktiivisuuden yhteyksiä tiettyihin henkilökohtaisiin tekijöihin kuten jatkokoulutuksen valintaan, itsearvostukseen tai urheiluseuran jäsenyyteen tarkasteltiin erilaisilla monimuuttujamenetelmillä. Kysely toteutettiin yleisopetuksen peruskouluissa, jolloin erityskoulua käyvät lapset ja nuoret eivät kuuluneet otokseen. Kuitenkin WHOn mukaan on tärkeää kuulla Kuvat: SUOMEN PARALYMPIAKOMITEA. Liikuntaseurojen jäsenten todennäköisyys saavuttaa liikuntasuositukset oli kaksi kertaa suurempi kuin ei-jäsenten. Nuorista poimittiin ne, jotka olivat ilmoittaneet lääkärin toteaman vamman tai pitkäaikaissairauden (n=2206). Poikien, mutta ei tyttöjen, liikunta-aktiivisuuden määrä oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä koettuun kuntoon ja se välittyi yleisen itsearvostuksen ja tulevaisuuden liikunta-aikomusten kautta. Henkilökohtaisten tekijöiden osuutta liikuntaaktiivisuuteen tutkittiin kahden teoreettisen mallin avulla: hierarkkinen itsearvostus malli (hierarchical model of global self-esteem) ja suunnitelmallinen käyttäytymisen teoria (theory of planned behavior). Myös tämän suosituksen saavuttaminen vaihteli hyvin paljon riippuen nuoren kokemista vaikeuksista. Ilahduttavaa oli, että niiden nuorten määrä, jotka saavuttivat suosituksen, lisääntyi vuoden 2002 11 prosentista vuoden 2014 21 prosenttiin. Kansainvälinen liikuntasuositus on, että nuori harrastaisi liikuntaa vähintään tunnin päivässä. Samoin lisään tyi urheiluseuraan kuuluminen 38 prosentista 47 prosenttiin, joka luku on samaa luokkaa kuin vammattomilla nuorilla. Tosin liikunta-aktiivisuuden lisäystä ei pystytty selittämään urheiluseuraan kuulumisella. Myös niiden nuorten, joilla oli selvä aikomus jatkaa liikkumistaan tulevaisuudessa, toden näköisyys saavuttaa liikuntasuositukset oli kolminkertainen verrattuna niihin joilla ei ollut selvää aikomusta. 29 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 ty, kansallisesti edustava otos 13ja 15-vuotiaiden nuorten (n=23408) itseraportoimista terveyskäyttäytymistä kuvaavista muuttujista. Tosin erot erilaisia toiminnallisia vaikeuksia kokevien nuorten välillä olivat suuret: epilepsiaa sairastavista 15-vuotiaista tytöistä liikuntaa harrasti vain 33 prosenttia, kun taas hengitykseen liittyviä oireita kokevilla 13-vuotiailla pojilla prosentti oli 88. Keskimäärin lähes kolme neljästä vammaisesta ja pitkäaikaissairaasta nuoresta ilmoitti harrastavansa kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa vähintään kaksi kertaa viikossa ainakin tunnin kerrallaan. Liikunta-aktiivisuutta tutkittiin myös siten, että monenako päivänä viimeisen viikon aikana nuori oli harrastanut kohtuullisesti kuormittavaa tai rankkaa liikuntaa vähintään yhden tunnin päivässä. Liikkumisen haasteet hyvin erilaisia Feldmanin ja kollegoiden (2013) mukaan vammaiset ja pitkäaikaissairaat lapset jäävät usein sivuun erilaisista lasten kehitykseen kohdistuvista tutkimuksista. Heiltä kysyttiin aiheuttaako heidän vammansa tai sairautensa vaikeuksia nähdä, kuulla, puhua, liikkua, käsitellä esineitä, hengittää, muistaa asioita, keskittyä tai istua paikallaan
K. Vammaiset nuoret tarvitsevat paljon rohkaisua liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa ja ylläpitämisessä. WHO-Koululaistutkimuksen laaja aineisto tarjoaa mahdollisuuden myös uusiin tutkimusavauksiin. 2014. Physical activity of adolescents with long term illnesses or disabilities in reference to ICF personal factors (Doctoral Dissertation). Participation in organized youth sport as a predictor of adult physical activity: A 21-year longitudinal study. Noin kuudesosalla peruskoulua käyvistä nuorista on vamma tai sairaus. doi:10.5507/ ag.2014.019 Ng, K. W., Rintala, P., Välimaa, R. Pediatric Exercise Science, 18(1), 76–88. http://urn.fi/URN:NBN:fife201303252595 Telama, R., Yang, X., Hirvensalo, M. & Niemelä, S. Mikä on perheen ja ystävien rooli sekä miten teknologian saavutettavuus ja käyttö näkyvät vammaisten nuorten arjessa, kun mietitään heidän liikkumistaan. A., Villberg, J., & Kannas, L. Liikunta & Tiede, 41(6), 21–26. Journal of Physical Activity & Health, 8(8), 1066–1073. Studies in Physical Education, Sport and Health 245. 2016. Disability & Society, 28(7), 997-1011. A., Välimaa, R. K. Soveltava liikunta. 2016. doi:10.1123/jpah.2015-0539 Ng, K. A., Villberg, J., & Kannas, L. S., Villberg, J., Kokko, S., & Kannas, L. Retrieved from http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-6747-5 VÄITÖSKIRJAAN SISÄLTYVÄT ARTIKKELIT Ng, K. Siksi onkin tärkeää, että niin liikunnanopettajat kuin ohjaajat ja valmentajatkin luovat inklusiivisen ympäristön kaikkien yhtäläiselle osallistumiselle. 2014. W., Rintala, P., Tynjälä, J. Daily physical activity in Finnish adolescents with long term illnesses or disabilities: Psychosocial associations with participation in sports club. 2012. Acta Gymnica, 44(4), 185–192. KWOK NG, LitT Sähköposti: kwok.w.ng@gmail.com PAULI RINTALA, PhD Professori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän Yliopisto Sähköposti: pauli.rintala@jyu.fi LitM Kwok Ng’n väitöskirja ”Physical activity of adolescents with long term illnesses or disabilities in reference to ICF personal factors” tarkastettiin 11.11. S., Rintala, P., Tynjälä, J. Urheiluseurojen rooli myös vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten liikuttajina on vielä uusi ilmiö. Toisaalta vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten ilmoittamat urheilussa saadut vammat olivat kaksi kertaa yleisempiä kuin muilla nuorilla. 2011. A. Ng, K. Verkkoversio on 6. & Raitakari, O. Alustavien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että suomalaisten vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten liikunta-aktiivisuus on samaa luokkaa kuin muissa maissa. Physical activity trends of Finnish adolescents with long-term illnesses or disabilities from 2002 to 2014. A., Villberg, J., Kokko, S., & Kannas, L. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja 168. K. Self-esteem and intentions mediates perceived fitness with physical activity in Finnish adolescents with long-term illness or disabilities. doi:10.2427/11699 Urheiluseurojen rooli vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten liikuttajina on vielä suhteellisen uusi ilmiö.. Tampere: Tammerprint Oy. 2013. & Luckasson, R. European Journal of Adapted Physical Activity, 7(1), 58–72. 2004. W., Välimaa, R. Journal of Physical Activity & Health, 13(8), 816-821. doi:10.1123/pes.18.1.76 VÄITÖSKIRJA Ng, K. doi:10.1080/0 9687599.2012.748647 Rintala, P., Huovinen, T. LÄHTEET: Feldman, M. K. Tämäkin väitöstutkimus korostaa sitä seikkaa, että vammaisia lapsia ja nuoria on tutkittava myös omina ryhminään ja jopa vielä tarkemmin sen mukaan miten vamma tai sairaus vaikeuttaa heidän liikkumistaan, sillä liikkumisen haasteet ovat hyvin erilaisia. 2006. Epidemiology Biostatistics and Public Health, 13(3), e11699. 30 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 lapsen ääntä. M., Shaw, O. K. painos ja julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimesta 2013. A., Boyce, W. 2004. Rintala, P., Välimaa, R. Urheiluseuratoimintaan osallistumisen lisää näiden nuorten mahdollisuuksia suositusten mukaiseen liikuntaan. Tutkittavaa riittää myös ympäristötekijöiden osallisuudesta vammaisten nuorten liikuntakäyttäytymiseen. & Kannas, L. doi:10.1123/jpah.8.8.1066 Stakes. Inclusion of children with disabilities in mainstream child development research. Physical activity patterns of adolescents with long term illnesses or disabilities in Finnish general education. Physical activity of children with and without long-term illness or disability. University of Jyväskylä. 2016 Jyväskylän yliopistossa. 2016. ICF: Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus. Rintala, P., Välimaa, R., Ojala, K., Tynjälä, J., Villberg, J. S., Tynjälä, J. Pitkäaikaissairaat ja vammaiset nuoret liikunnan harrastajina. W., Rintala, P., Tynjälä, J. Vammaiset nuoret myös käyttävät liikunta-aktiivisuutta mittaavia välineitä kuten ”Sports Tracker” tai sykemittareita yhtä paljon kuin vammattomat nuoret. S., Tynjälä, J. A., Battin, S. F., King, M., Villberg, J. & Kannas, L
31 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: AAPO VEIJALAINEN Lasten valtimoiden terveyttä kannattaa vaalia liikunnalla Kuva: ANTERO AALTONEN
Tämä saa aikaan kammion lii kakasvua ja sydämen pumppausvaiheen pitenemistä vaatien näin sepelvaltimoilta lisää happea. Sydän ja veri suonitautien kehittymistä ennakoi valtimoiden jäy kistyminen ja huonontunut laajentumiskyky. S ydän ja verisuonisairaudet ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Väitöstutkimuksessani kävi ilmi, että jo lapsilla oli havaittavissa sydän ja verisuonitautisairauksien kehit tymistä ennakoivia muutoksia valtimoiden raken teessa ja toiminnassa. 2006). Sydämen lähettämä paineaalto myös heijastuu verisuonistosta takaisin sydämen lepovaiheen aika na ja tehostaa näin edelleen lepovaiheen painetta (O’Rourke & Hashimoto 2007). Sydän ja verisuo nisairauksien ennaltaehkäisy onkin hyvä aloittaa jo lapsuusiässä ohjaamalla perheet ja lapset omaksumaan terveelliset, liikunnalliset elintavat. 2012), noin neljä miljoonaa Euroopassa ja Suomessa noin 40 000 (Townsend ym. Terveellisten, liikunnallisten elintapojen omaksuminen jo lapsuusiässä on tärkeää sydänja verisuonisairauksien ehkäisyssä. Sydän ja verisuonisairaudet ovat merkittävä kan santerveydellinen ja taloudellinen ongelma. 2014). Euroopan tasolla vastaava luku on noin 170 miljardia ja Suomessa 2,5 miljardia (Leal ym. 2016). Lisäksi on arvioitu, että lähes kolmannes sy dänkuolemista tapahtuu työikäisille, alle 65vuoden ikäisille (Townsend ym. Lukuina se merkitsee noin 17 miljoonaa tapausta maailman laajuisesti (Laslett ym. Sydän ja verisuonisairaudet ovat syynä lähes puo leen vuosittaisista kuolemantapauksista. Sepelval timoiden virtaus taas heikentyy diastolisen paineen heikentymisen myötä ja tilanne provosoi näin sydä men hapenpuutetta (O’Rourke & Hashimoto, 2007; Safar 2007). Ennaltaehkäisy on tärkeää ja terveelliset elintavat olisi siksi hyvä omak sua jo lapsuusiässä (Kavey ym. moiden tehtävänä on tasata syklisyyttä verisuonen seinämän venymisellä sydämen supistusvaiheen (systole) aikana ja supistumisella sydämen lepovai heen (diastole) aikana. 32 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Sydänja verisuonitautien kehittymistä ennakoivaa valtimoiden jäykistymistä on havaittavissa jo lapsilla. Ne alkavat kehittyä jo lapsuusiässä. 2007; Townsend ym. Endoteelin eli valtimon sisimmän kerroksen toi Hyvän kestävyyskunnon omaavilla lapsilla myös valtimoiden laajenemiskyky rasituksen aikana oli parempi. Sydän toimii putkiston pumppuna, mutta syklittäisenä sellaisena, ja valti. 2016). Seurauksena on valtimoiden jäykis tyminen. Iän ja monien riskitekijöiden myötä valtimoiden seinämässä alkaa tapahtua elastiinilamellien ja lihas syysidosten hajoamista sekä väliaineen ja kollagee nin kertymistä. Mittaustulos kertoo riskistä Valtimoiden jäykistyminen on myös vahva ennuste kijä ateroskleroottisille eli valtimon rasvoittumistau din päätetapahtumille, sillä valtimoiden jäykistymi nen ennakoi itsenäisesti muista sydän ja verisuoni sairauksien riskitekijöistä riippumatta sydän ja veri suonitapahtumia, sydän ja verisuonikuolleisuutta ja kokonaiskuolleisuutta (BenShlomo ym. Maail manlaajuisesti vuotuisten kokonaiskustannusten on arvioitu olevan jopa 1 000 miljardin euron luokkaa (Bloom ym., 2011). Jäykistyneet valtimot vaativat suuremman systoli sen paineen ja jäykemmissä valtimoissa heijastunut aalto saapuu nopeammin takaisin jo systolen aikana, mikä nostaa systolista verenpainetta ja laskee dias tolista verenpainetta. Val timojäykkyyden mittaamista suositellaankin nykyi sin kliinisessä työssä (Mancia ym. 2015). Sydän ja verisuonisairauksien riskitekijöitä ovat muun muassa rasva ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöt, kohonnut verenpaine, liikapaino, vähäinen liikunta ja huono kestävyyskunto. Valtimoiden jäykistyminen ennakoi sydänja verisuonivaivoja Valtimot eivät ole vain passiivinen putkisto, jota pitkin happea kuljetetaan. Valtimoiden jäykistymisen eli arterios kleroosin voidaan näin katsoa olevan itsessäänkin sydämelle haitallista. 2003)
2009). 2011), mutta lap sia koskevia tutkimuksia on edelleen varsin vähän (Townsend ym. Lisäksi tarkasteltiin näiden mittausten toistet tavuutta. 2006; Lekakis ym. Tietoa on saatu lähinnä tapaturmaisesti kuolleiden lasten ruumiinavauslöydöksistä. Valtimojäykkyyttä kuvaava jäykkyysindeksi (stif fness index, SI) oli suhteellisen hyvin toistettava – keskimääräinen muutos oli 0,1m/s mittausten välillä (95% luottamusväli 0,7–0,9) ja variaatiokerroin oli 6,3 prosenttia. 2004; Pälve ym. Näiden muutosten esiintyminen on ollut vahvem paa, mikäli tutkittavalla on ollut perinteisten sydän ja verisuonisairauksien riskitekijöitä, kuten liha vuutta, sokeri ja rasvaaineenvaihdunnan häiriöitä ja korkea verenpaine (Berenson ym. Liikunnan on aikuisilla todettu parantavan valti moiden kimmoisuutta (Ashor ym. 2014). Väitöstutkimuksessani näi den sydän ja verisuonisairauksien riskitekijöiden yhteyksiä valtimoiden jäykkyyden, supistustilan ja reaktiivisuuden kanssa tarkasteltiin 6–8vuotiailla lapsilla helpolla sormenpäästä toteutetulla mittauk sella. Muun muassa pulssiaallon nopeuden mittauksen avulla ja olkavaltimon laajentumista mittamaalla on todettu, että jäykemmät valtimot ja endoteelin toi minnan häiriöt ovat yhteydessä vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen, lihavuuteen sekä sokeri ja rasva aineenvaihdunnan häiriöihin jo lapsilla (Abbott ym. Endotee lin toiminnan häiriön katsotaan olevan avainasemas sa ateroskleroosin kehittymisessä (Landmesser ym. Myös valtimojäykkyyden ja supistustilan muutosta rasi tuskokeessa tutkittiin. 33 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 minnassa on oleellista pitää yllä tukoksia estävää tilaa monin eri mekanismein sekä huolehtia valtimoiden laajenemiskyvystä (Landmesser ym. Yksit täisistä riskitekijöistä kohonnut plasman insuliini ja triglyseridipitoisuus sekä kohonnut verenpaine olivat yhteydessä suurentuneeseen valtimoiden jäyk kyyteen (Veijalainen ym. 1998; McGill ym. Osaltaan tässä esillä olevan tuoreen väitöstutkimuksenkin tuloksiin pohjaten on julkaistu varhaisvuosien fyysi sen aktiivisuuden suositukset. Tutkimuksessa havaittiin, että riskitekijöi den kasauma, jolle on tyypillistä rasvan kertyminen keskivartalolle, kohonnut plasman insuliini ja trig lyseridipitoisuus ja veren sokeripitoisuus, alentunut plasman HDLkolesterolipitoisuus ja kohonnut veren paine, oli yhteydessä suurentuneeseen valti moiden jäykkyyteen 173 lapsen aineistossa. Liikunta lapsille – myös valtimoterveyden edistämiseksi Aiemman tutkimustiedon ja näidenkin tulosten va lossa varhaiselle puuttumiselle lasten valtimotervey den riskitekijöiden osalta on tarvetta. 2004). Liikkuva koulu hankkeessa on mukana jo suuri osa maamme kouluista. 2000). Tämä selittyi ainakin osin toistomittausten ajoittumisesta ilta päivälle ensimittausten ollessa aamupäivällä. Tällöin SI (valtimojäykkyys) ei muuttunut, mutta RI (supistustila) laski lähes 50 prosenttia. 2016). Valtimojäykkyyden ja endoteelin toiminnan mittaamiseksi on kehitelty useita eri menetelmiä (Laurent ym. Lasten liikunta ja ravitsemus – tutkimuksessa vanhemmille ja lapsille annettiin useita kertoja yksilöllisiä ja käytännöllisiä liikunta ja ravitsemusneuvoja sekä mahdollisuus osallistua koulunjälkeiseen monipuoliseen liikunta. 2014). 2002; McCloskey ym. 1998). Huono kestävyyskunto yhteydessä valtimoiden jäykkyyteen jo lapsilla Jo pitkään on tiedetty, että sydän ja verisuonisai rauksien saavat alkunsa jo lapsuusiässä. Supistustilaa kuvaavan heijastusin deksin (reflection index, RI) toistettavuus oli kuiten kin vaatimattomampi (keskimääräinen muutos 3,9 prosenttiyksikköä (95% luottamusväli 23.1–31.0) ja variaatiokerroin 18,7 prosenttia). Huono kestävyyskunto, vähäinen vapaaajan lii kunta ja runsas kehon rasvakudoksen määrä olivat yhteydessä suurempaan valtimoiden seinämien jäykkyyteen 160 lapsen otoksessa. 2014; Sakuragi ym. Väitöskirjatutkimuksessani saimme vastaavia tu loksia myös helpompikäyttöistä sormenpäämittaria käyttäen. Kouluille ei voi sysätä kaikkea vastuuta, myös vanhempien tulee olla mukana. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksia tarkasteltaessa vain kestävyyskun nolla oli itsenäinen yhteys valtimoiden jäykkyyteen. Vaikkakin terveellisistä elintavoista puhutaan niin lapsille kuin vanhemmillekin monessa eri elämänvai heessa, on noin viidesosa 11–15vuotiaista lapsista on edelleen ylipainoisia, neljä viidestä liikkuu liian vähän ja yli puolet katsoo liikaa televisiota (Growing up unequal. Suositus antaa myös useita käy tännön neuvoja (Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä – Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016). HBSC 2016 study, World Health Orga nization 2016). 2011; Li ym. 2014; Mi niello ym. 2015). 2015). 2002; Järvisalo ym. 2010; Davis ym. 2003; Li ym. Tätä muutosta käytettiin valtimoiden reak tiivisuuden mittarina (Veijalainen ym. Alustavien tulosten mukaan koulupäivän aikaista kohtuukuormitteista liikuntaa onkin näillä toimilla saatu lisättyä, muttei kuitenkaan lasten päivittäisen liikkumisen kokonais määrää (Haapala ym. 2013). 2011). 2001; Koivistoinen ym. Niissä alle kahdeksan vuotiaiden päivään suositellaan vähintään kolmea tuntia liikuntaa. Laadukkaat pitkittäistutkimukset, joissa sydän ja verisuonisairauksien riskitekijöiden ilme neminen lapsuusiässä on näyttäytynyt suurempana valtimoiden jäykkyytenä ja kaulavaltimon sisä ja keskikerroksen paksuutena aikuisiässä, ovat tuoneet arvokasta lisätietoa (Aatola ym. Lisäksi tutkimus osoitti, että jäykimmät valtimot olivat lapsilla, joilla huono kestävyyskunto yhdis tyi korkeaan kehon rasvaprosenttiin tai vähäiseen vapaaajan liikuntaan sekä lapsilla, joilla vähäinen vapaaajan liikunta yhdistyi korkeaan kehon rasva prosenttiin (Veijalainen ym. Niissä on todettu jo var haislapsuudesta lähtien esiintyvän ateroskleroosin ensimmäisiä merkkejä, kuten sidekudosplakkeja ja rasvajuosteita aortassa ja sepelvaltimoissa (Berenson ym. 2004)
2016. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 21. ym. Srinivasan, S.R. 2007. Annals of Medicine 43(4), 312–319. The effect of known cardiovascular risk factors on carotid-femoral pulse wave ve. Heart and circulatory physiology 282(1), H87–H92. Juonala, M. Harkness, M.A. ym. Kavey, R.-E.W. Feigl, A. Cockcroft, J. Correlation of habitual physical activity levels with flow-mediated dilation of the brachial artery in 5-10 year old children. 2003. Rönnemaa, T. Laurent, S. LÄHTEET Aatola, H. Journal of the American College of Cardiology 63(7) 636–646. Lekakis, J. Journal of applied physiology (Bethesda, Md. Geneva, Switzerland. Laslett, L.J. Mancia, G. Celis-Morales, C. Prettner, K. American journal of physiology. & Rayner, M. & Lauer R.M. Lehtimäki, T. Li, S. Cafiero, E.T. Volanen, I. Burgner, D. Corder, K. Kööbi, T. & Drexler, H. Boutouyrie, P. Srinivasan, S.R. Lehtimäki, T. Daniels, S.R. Davis, P.H. & Tammelin, T.H. Raitakari, O.T. Laakso, L. & Struijker-Boudier, H. Circulation 104(23), 2815–2819. Urbina, E.M. Pannier, B. Yhtä luontevaa tulisi olla se, että valtimoiden terveyttä heikentäviin elintapoihin reagoidaan jo lapsuusiässä perheen, varhaiskasvatuksen, terveydenhuollon ja koulun voimin. Tutkimuksen kahdek san vuoden seurantatutkimukset ovat parhaillaan käynnissä ja lisätuloksia odotellaan. Hakonen, H. Chen, W. Poe, C. Viikari, J.S.A. 2004. Bloom, D.E. 1998. Li, S. Sun, C. Jané-Llopis, E. Stein, A.Z. European journal of cardiovascular prevention and rehabilitation : official journal of the European Society of Cardiology, Working Groups on Epidemiology & Prevention and Cardiac Rehabilitation and Exercise Physiology, 18(6), 775–789. & Weinsten, C. Taittonen, L. Expert consensus document on arterial stiffness: methodological issues and clinical applications. Aortic pulse wave velocity improves cardiovascular event prediction: an individual participant meta-analysis of prospective observational data from 17,635 subjects. ym. Alagona, P. Childhood blood pressure as a predictor of arterial stiffness in young adults: the bogalusa heart study. 2011. Kankaanpää, A. Tracy, R.E. Endothelial function: a critical determinant in atherosclerosis. Vuillermin, P. 2006. 2012. Carotid intimal-medial thickness is related to cardiovascular risk factors measured from childhood through middle age: The Muscatine Study. Lauer, R.M. Hutri-Kähönen, N. Hayman, L.L. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, Epub ahed of print. Abrahams-Gessel, S. Pezic, A. & Wattigney, W.A. & Ponsonby, A.-L. Kahden vuoden seurannassa interventio ryhmä liikkui noin vartin enemmän päivässä ja vietti noin kymmenen minuuttia vähemmän ruutuaikaa sekä omasi myös terveellisemmät ravitsemustottu mukset (Viitasalo ym. Wareham, N.J. AAPO VEIJALAINEN, LT Terveyskeskuslääkäri Biolääketieteen yksikkö Itä-Suomen yliopisto Lasten liikuntaja ravitsemus tutkimus Sähköposti: veijalai@uef.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Valtimoiden jäykkyyden, supistustilan ja reaktiivisuuden kliiniset yhteydet lapsilla” tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa 25.11.2016. & Kähönen, M. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä – Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016. Leal, J. Cochrane, J. Bao, W. Newman, W.P. Association between multiple cardiovascular risk factors and atherosclerosis in children and young adults. & Kähönen, M. 34 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 kerhoon. Wilkinson, I. & Hart, M. Fathima, S. Hirvensalo, M.H. Rosenber, L. & Brage, S. Gaziano, T. Journal of the American College of Cardiology 60(25 Suppl), S1–49. Hypertension 55(3), 806–11. Effects of exercise modalities on arterial stiffness and wave reflection: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Ensimmäisen sydänkohtauksen jälkeen on luon nollista, että elintapoihin tehdään muutoksia. Van Bortel, L. & Raitakari, O.T. Childhood cardiovascular risk factors and carotid vascular changes in adulthood: the Bogalusa Heart Study. 2003. Vlachopoulos, C. Gray, A. Kaitosaari, T. Irjala, K. JAMA 290(17), 2271–2276. Metabolic syndrome in childhood and increased arterial stiffness in adulthood — The Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Morley, R. Siervo, M. The New England journal of medicine 338(23), 1650–1656. 2016). 2002. Bloom, L.R. Hartiala, J.J. Raitakari, O.T. McCloskey, K. PloS one 9(10), e110034. Aatola, H. Brachial artery dilatation responses in healthy children and adolescents. Hornig, B. 2004. Pandya, A. Viikari, J.S.A. Steele, R.M. Landmesser, U. Seligman, B. Lara, J. 2001. Juonala, M. Petersen, S. Teoksessa World Economic Forum. European heart journal 27(13), 1610–1619. Dawson, J.D. Srinivasan, S.R. Circulation 109(21 Suppl 1), II27–33. Dwyer, T. Hulkkonen, J. Changes in physical activity and sedentary time in the Finnish Schools on the Move program: a quasi-experimental study. Simell, O. 2014. Hutri-Kähönen, N. Atkins, D.L. Ben-Shlomo, Y. Circulation 107(11), 1562–1566. Ashor, A.W. Drozda, J.P. Laine, K. & Berenson, G.S. Abbott, R.A. American Heart Association guidelines for primary prevention of atherosclerotic cardiovascular disease beginning in childhood. Riley, W.A. The Bogalusa Heart Study. Methods for evaluating endothelial function: a position statement from the European Society of Cardiology Working Group on Peripheral Circulation. Ekelund, U. Kulmala, J. 2008. European heart journal 28(12), 1462–1536. : 1985), 105(3), 977–987. 2014. 2011. 2007 Guidelines for the management of arterial hypertension: The Task Force for the Management of Arterial Hypertension of the European Society of Hypertension (ESH) and of the European Society of Cardiology (ESC). Hypertension 43(3), 541–546. Assessment of physical activity in youth. Saldivar, F. Tang, R. Lifetime risk factors and arterial pulse wave velocity in adulthood: the cardiovascular risk in young Finns study. Luengo-Fernández, R. & Taubert, K. Haapala, H.L. Viikari, J.S.A. Giannattasio, C. Wilson, S.R. Berenson, G.S. 2011. & Mathers, J.C. Clark, B.A. Hayoz, D. 2010. 2006. The worldwide environment of cardiovascular disease: prevalence, diagnosis, therapy, and policy issues: a report from the American College of Cardiology. Economic burden of cardiovascular diseases in the enlarged European Union. Chen, W. Bond, M.G. Kallio, K. Atherosclerosis 160(1), 233–9. Mowafi, M. & Davies P.S.W. Koivistoinen, T. European heart journal 27(21), 2588–2605. 2014. Laitinen, T. 2002. The Global Economic Burden of Non-communicable Diseases. & Berenson, G.S. Järvisalo, M.J
Tracy, R.E. Wilkinson, I.B. Jääskeläinen, J. Mechanical factors in arterial aging: a clinical perspective. Miniello, V.L. Townsend, R.R. & Ciccone, M.M. Preventive Medicine 87, 81–88. 2016. Jääskeläinen, J. Terveyden edistämisen laatusuositus 2006. & Lakka, T.A. McGill, H.C. 2015. Lehtimäki, T. & Lakka, T.A. & Nichols, M. Herderick, E.E. & Hashimoto, J. Laaksonen, D. Cardiovascular disease in Europe: epidemiological update 2016. 2009. Reproducibility of pulse contour analysis in children before and after maximal exercise stress test: the Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) study. Bhatnagar, P. Hypertension 66(3), 698–722. Laitinen, T. Progress and challenges in metabolic syndrome in children and adolescents: a scientific statement from the American Heart Association Atherosclerosis, Hypertension, and Obesity in the Young Committee of the Council on Cardiovascular Disease in the Young; Circulation 119(4), 628–647. Clinical Physiology and Functional Imaging 35(6), 469–477. Lustig, R.H. 2007. Lindi, V. Juonala, M. Eloranta, A.-M. Advances in Cardiology 44. Viitasalo, A. The American journal of clinical nutrition 72(5 Suppl), s.1307S–1315S. Chirinos, J.A. Lakatta, E.G. Publications of the University of Eastern Finland. Laitinen, T. Lintu, N. Recchia, P. Budge, M.M. Laitinen, T. Viitasalo, A. Safar, M.E.& Frohlich.E.D. Journal of Developmental Origins of Health and Disease 5(4), 307–313. Haapala, E.A. Laaksonen, D.E. Pälve, K.S. The effects of a 2-year individualized and family-based lifestyle intervention on physical activity, sedentary behavior and diet in children. Rönnemaa, T. 2016. & Weber, T. Journal of the American Heart Association 3(2), s.e000594. O’Reilly, C. 2011. Nichols, W.W. Rayner, M. Avolio, A.P. Savonen, K. Laitinen, T. Wilson, L. Wickramasinghe, K. Tompuri, T. Clinical correlates of arterial stiffness, tone, and reactivity in children. Schiffrin, E.L. Schwab, U. Journal of the American College of Cardiology 50(1), 1–13. Gesualdo, M. Tompuri, T. Origin of atherosclerosis in childhood and adolescence. Daniels, S.R. International journal of cardiology 174(2), 343–347. Association of physical activity in childhood and early adulthood with carotid artery elasticity 21 years later: the cardiovascular risk in Young Finns Study. Zito, A. & Abhayaratna, W.P. Kiiskinen, S. HBSC 2016 study. Cockcroft, J.R. Giordano, P. Lintu, N. Malcom, G.T. Tompuri, T. Peltola, J. McMahan, C.A. Steinberger, J. Najjar, S.S. Recommendations for Improving and Standardizing Vascular Research on Arterial Stiffness. & Mietus-Snyder, M.L. Lampinen, E.-K. Tompuri, T. Lintu, N. Pahkala, K. Faienza, M.F. World Health Organization 2016.. 2013. Koivistoinen, T. Venäläinen, T. Clinical physiology and functional imaging 31(2), 132–138. Dissertations in Health Sciences no 381. Hypertension 53(4), 611–616. & Lakka, T.A. 2016. 35 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 locity in school-aged children: a population based twin study. McEniery, C.M. Metabolic Risk Factors Are Associated With Stiffness Index, Reflection Index and Finger Skin Temperature in Children. 2014. Magnussen, C.G. Veijalainen, A. Abhayaratna, K. Basel: Karger. Basile, M. Lindi, V. Väitöskirja. & Lakka, T.A. Cortese, F. 2015. Kähönen, M. Townsend, N. Influence of adiposity and physical activity on arterial stiffness in healthy children: the lifestyle of our kids study. & Strong, J.P. Veijalainen, A. Heffernan, K.S. Circulation Journal 77(5), 1281–1288. 2015. Associations of cardiorespiratory fitness, physical activity, and adiposity with arterial stiffness in children. Haapala, E.A. Atherosclerosis, Large Arteries and Cardiovascular Risk. Paananen, J. Telford, R.D. Veijalainen, A. McCrindle, B. Hayman, L. Sakuragi, S. Viikari, J.S.A. Väistö, J. Scicchitano, P. Lintu, N. Itä-Suomen yliopisto. Väistö, J. Measures of cardiorespiratory fitness in relation to measures of body size and composition among children. Urbina, E.M. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 19. Scandinavian journal of medicine & science in sports 26(8), 943–950. Srikusalanukul, W. 2014. Viola, D. Karjalainen, P. European Heart Journal 37(42), 3232–3245. Leogrande, D. 2007. Viitasalo, A. O’Rourke, M.F. Growing up unequal. Lakka, H.-M. 2000. & Raitakari O.T. Gravenmaker, K.J. Veijalainen, A. & Lakka, T.A. Mitchell, G.F. Insulin resistance and endothelial function in children and adolescents. 2009. Eckel, R.H
Pitkään koehenkilöt on siis saatettu luokitella. Istumistutkimus on antanut uuden perspektiivin fyysisesti aktiivisen elämän tavoitteluun. Nämä tutut ja perustellut suositukset jättävät kuitenkin 150 minuu tin viikoittaisen liikunnan ulkopuolelle suuren osan valveillaoloajasta. Fyysisesti aktiivisen elämän määritelmän laajentaminen on tärkeää etenkin ihmisille, jotka taistelevat sen ensimmäisen kynnyksen ylittämisestä: sohvalta ylös nousemisesta. 36 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: ARTO PESOLA Onko istumisen vähentäminen hyödyllistä – tai edes mahdollista. Istuminen on inaktiivisuudesta – ja osittain lihasaktiivisuudesta – itsenäinen asia Vaikka arkijärki sanoo istumisen olevan passiivisen elämäntyylin ilmentymä, sekoitetaan passiivisuus usein kuntoliikunnan puutteeseen. Lähdimme selvittämään vastauksia näihin kysymyksiin pureutumalla sedentaaritutkimuksen ytimeen: lihasten passiivisuuteen. 2015). Keskeinen istumisen haitallisuutta selittävä konsepti liittyy lihasten passiivisuuteen. V iime vuosina lisääntynyt epidemiologinen näyttö on osoittanut liiallisen istumisen olevan terveysriski, vaikka henkilö täyttäisi nykyiset liikuntasuositukset (Biswas ym. Lisäksi suurin osa istumisen terveyshaittoja tukevasta tiedosta on peräisin seurantatutkimuksista tai lyhytaikaisista laboratoriointerventioista, jotka eivät kerro istumisen vähentämisen kausaalisista terveyshyödyistä pitkällä aikavälillä. 2007). Pienenkin istumisen passiivisuutta katkovan lihasaktiivisuuden on ehdotettu ennaltaehkäisevän terveyshaittoja, jota pitkäaikainen passiivisuus aiheuttaa (Hamilton ym. Liikunnan harrastaminen ei näytä täysin suojaavan istumisajalta istumisen terveysriskeiltä. 2006). Päivittäisen istumisajan tiedetään olevan yhteydessä kasvaneisiin terveysriskeihin, vaikka liikuntasuositukset muuten täyttyisivät. Tähän asti istumisen haitallisuutta on kuitenkin tutkittu epäsuorilla menetelmillä, kuten mittaamalla liikkeen vähäisyyttä kiihtyvyysantureilla tai kysymällä television katsomiseen käytettyä aikaa, mutta lihasten passiivisuutta ei ole mitattu suoraan. Vuosikymmenten ajan liikuntakirjallisuudessa kontrolliryhmää kuvaava sana ”sedentaari” on usein tarkoittanut ryhmää, joka ei oman arvionsa mukaan täytä nykyisiä liikuntasuosituksia (Bennett ym. Jo hyvin pieni istumisen vähentäminen vaikuttaa ehkäisevän epäedullisia muutoksia
1985). 37 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 ”sedentaareiksi” toisen, fyysisesti aktiivisen ryhmän perusteella, vaikka todellista sedentaariaikaa ei ole kysytty saati mitattu (Pate ym. Uuden määritelmän mukaan ”sedentaariaika” tarkoittaa istuvaa tai makaavaa asentoa, jolloin energiankulutus on alle 1,5 aineenvaihdunnan kerrannaista (MET). Uusi sedentaariajan määritelmä ei kuitenkaan ota kantaa lihasaktiivisuuteen. Sedentaariajan vähentäminen onnistuu siis jo nousemalla tuolista ylös. Vuonna 2012 laaja tutkijaverkosto julkaisi ”sedentaariajan” määritelmän, jonka tavoitteena oli konseptoida passiivinen elämäntyyli erilleen inaktiivisesta elämäntyylistä, eli liikuntasuositusten täyttymättömyydestä (Sedentary Behaviour Research Network 2012). Koska fyysinen aktiivisuus määritellään miksi tahansa lihasaktiivisuuden aiheuttamaksi liikkumiseksi, joka lisää energiankulutusta, nimenomaan lihasaktiivisuutta tarvitaan sedentaariajan katkaisemiseksi (Caspersen ym. Keskimää. 2008). Vaikka istumisen aikaisen lihasten passiivisuuden on ehdotettu olevan keskeinen tekijä istumisen terveysriskien taustalla, istumisen aikaista lihasaktiivisuutta ei ole aiemmin mitattu suorilla mittareilla. Laboratoriomittaustemme perusteella istumisen, seisomisen ja normaalin elämän lihasaktiivisuus vaihteli huomattavasti yksilöiden kesken
Seistessä lihasaktiivisuuden amplitudi keskimäärin kolminkertaistui istumiseen verrattuna. Aiemmat, usein väestötason otoksiin perustuvat löydökset, on saatu lähinnä vanhemmilla, korkeam man vyötärönympäryksen omaavilla inaktiivisilla henkilöillä (Healy ym. Keskimäärin koehenkilömme olivat nuoria aikuisia, joista lähes kaikki oman raportointinsa mukaan täyttivät terveysliikuntasuositukset aerobisen liikunnan osalta. Yhteys säilyi merkitsevänä keskitai kovatehoiseen lihasten aktiivisuuteen sekä painoindeksiin vakioinnin jälkeen. Kauppamatkoja alettiin taittaa pyörällä, lapset haettiin päiväkodista kävellen ja järjestivätpä jotkut perheet jopa yhteisiä tanssi-iltoja television katsomisen sijasta. 2016). Omassa tutkimuksessamme halusimme selvittää työja vapaa-ajan istumisen vähentämiseen tähtäävän perhelähtöisen neuvonnan tehokkuutta. Suosituimmat tavoitteet sisälsivät yksinkertaisia, pieniä päivittäisiä valintoja. 2011; Thorp ym. 2011; Gardner ym. Interventio koostui puolen tunnin luennosta, jossa kerrottiin istumisen haitoista ja arkiliikunnan hyödyistä. Tulokset kuitenkin vaihtelevat arjen eri osa-alueiden kesken, eikä muutosten pysyvyydestä ole vielä juurikaan näyttöä. Tärkeintä neuvonnassa oli, että koehenkilöt asettivat tavoitteiksi asioita, jotka he kokivat itselleen sopiviksi ja motivoiviksi. Ylipainoiset olivat passiivisempia istuessa, mutta heidän lihasaktiivisuutensa oli suurempaa seistessä – ymmärrettävästi heidän korkeamman kehon painonsa vuoksi – verrattuna normaalipainoisiin. Viime vuosina julkaistut muutamat lyhytaikaiset interventiot ovat osoittaneet, että istumisen vähentäminen on mahdollista ja sitä tehokkaampaa, mitä paremmin käytetyt menetelmät on kohdennettu nimenomaan istumisen vähentämiseen (Prince ym. Voiko istumista vähentää. Koska liikunnan harrastaminen ei näytä täysin suojaavan korkealta istumisajalta tai istumisen terveysriskeiltä, on tärkeää tutkia onko istumisajan vähentäminen hyödyllistä tai mahdollista. 2014; Martin ym. Luentoa seurasi kasvokkain suoritettu perhelähtöinen neuvonta, jossa osallistujat asettivat itselleen ja perheelleen tavoitteita istumisen vähentämiseksi ja tauottamiseksi työja vapaa-aikana. 2016). Lihasten inaktiivisuus on yhteydessä terveysriskeihin Useiden epidemiologisten tutkimusten mukaan istuminen eri muodoissa on yhteydessä eri sairauksien esiintyvyyteen sekä niitä ennustaviin biomarkkereihin. Tuloksemme osoittivat, että istumisen ja seisomisen kuormittavuuden mittaaminen pelkästään nykyisen määritelmän mukaisilla kriteereillä ei välttämättä vastaa suoraan lihaksesta mitattua kuormitusta. Nuo yhteydet säilyvät pääosin tilastollisesti itsenäisenä riippumatta keskitai kovatehoisesta liikunnasta ja muista sekoittavista tekijöistä (Proper ym. Voikin olla, että suoraan lihaksesta mitattu passiivisuus antaa uutta ja tarkempaa tietoa passiivisen elämäntyylin ja terveyden yhteyksistä. Kyseessä on kuitenkin vain poikittaisasetelma pienellä tutkimusjoukolla, joten tulokset ovat alustavia eivätkä kerro kausaalisuudesta. 2011). Lisäksi interventioon kuului kaksi puhelua ensimmäisen puolen vuoden aikana,. 2014; Brocklebank ym. 38 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 rin lihakset olivat passiivisena 90 prosenttia istumisajasta ja lähes 70 prosenttia päivittäisen elämän aikana. Työaikana haluttiin juoda kahvit seisten, kävellä portaita enemmän ja käydä työkaverin luona setvimässä työasiat kasvotusten chatin käyttämisen sijasta. 2011; Heinonen ym. Vapaa-ajan tavoitteisiin sisältyi perheen yhteisiä juttuja. Vaikka arkijärki sanoo istumisen olevan passiivisen elämäntyylin ilmentymä, sekoitetaan passiivisuus usein kuntoliikunnan puutteeseen. Tuloksemme osoittivat ensimmäistä kertaa yhteyden biomarkkereiden sekä suoraan lihaksesta mitatun passiivisuuden välillä henkilöillä, jotka täyttivät terveysliikuntasuositukset. 2015). Vaikka usean tutkimuksen mukaan istumisen terveysriskit säilyvät tilastollisesti itsenäisinä liikunnan harrastamisesta, vain harva on tutkinut objektiivisesti mitatun sedentaariajan terveysriskejä liikuntaa harrastavilla ihmisillä (Matthews ym. Omassa tutkimuksessamme havaitsimme, että HDL kolesterolin määrä oli korkeampi, ja triglyseridien määrä matalampi henkilöillä, joilla oli vähän lihasten passiivisuutta (<62 % mittausajasta) verrattuna niihin, joilla oli paljon lihasten passiivisuutta (>78 % mittausajasta). Jatkossa olisi mielenkiintoista mitata lihas aktiivisuutta kontrolloitujen istumisen vähentämisen mekanismeja tutkivien interventioiden aikana, jotta tämän pienenkin aktiivisuuden merkitys biomarkkereiden kannalta saataisiin selville. Koska arkiset istumisrutiinimme muodostuvat hyvin erilaisista rakennetun ja sosiaalisen ympäristön elementeistä työja vapaaaikana, istumisen vähentämiseen tähtäävien menetelmien pitkäaikaista potentiaalia on tärkeää tutkia erikseen näillä osa-alueilla (Owen ym. 2015). Yksilöllisiä eroja kuvannee hyvin se, että osa koehenkilöistä oli aktiivisempia istuessa kuin jotkut muut olivat koko päivittäisen elämänsä aikana. 2013; Helajärvi ym
Merkitsevät interventiovaikutukset (ryhmä x aika –vaikutukset) säilyivät itsenäisinä keskitai kovatehoisen aktiivisuuden tai energiansaannin muutoksista. Koska väestötason istumismäärät ovat korkeita ja istuminen tyypillisesti lisääntyy ikääntymisen myötä, jo istumisajan kasvun ennaltaehkäisy saattaa olla saavutettava ja tehokas tavoite (Brownson ym. Tuloksemme osoittivat, että lyhyellä aikavälillä tehokkaat interventiomenetelmät eivät välttämättä takaa sedentaariajan laskua pitkällä aikavälillä, mutta saattavat olla riittäviä ennal taehkäisemään sedentaariajan kasvun. Toisaalta vapaa-aika voi tarjota perheen kanssa mielekästä aktiivista tekemistä sekä ympäristön, jossa istumisen vähentäminen on mahdollista. 2016). 2013; Duvivier ym. Lisäksi on tärkeää huomioida arjen eri osa-alueet muutosten tutkimisessa, sillä intervention vaikuttavuus saattaa vaihdella työja vapaa-ajan kesken. 2014). Määritelmistä muutokseen Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että vaikka päivittäinen lihasten aktiivisuus voi koostua hyvin erilaisista aktiivisuusmalleista jopa istuessa, voi istumista vähentämällä vähentää lihasten passiivisuutta. Istumisen vähentäminen saattaakin olla tehokasta vähintäänkin ennaltaehkäisemään epäedullisia terveysmuutoksia myös terveillä henkilöillä. Koska suurin osa istumisen haitallisuutta tukevasta tiedosta on peräisin havainnointitutkimuksista, halusimme mitata intervention vaikutuksia kehon koostumukseen ja veren biomarkkereihin. Ennen neuvontaa koehenkilöiden lihakset olivat passiivisena työajalla lähes 80 prosenttia ja vapaa-ajalla hieman yli 60 prosenttia mittausajasta. Kokeellisten laboratoriotutkimusten perusteella insuliiniherkkyyden parantuminen on tehokkaampaa tauottamalla istumista pienellä aktiivisuudella pitkin päivää, kuin kuluttamalla sama energiamäärä yhdellä harjoituskerralla ja istumalla lopun päivää, mikä tukee mekanistista näyttöä istumisen vähentämisen itsenäisistä vaikutuksista (Duvivier ym. Tuloksemme tukevat kirjallisuudessa esitettyjä hypoteeseja nimenomaan lihasten passiivisuuden haitallisuudesta ja antavat. 2008; Husu ym. 2014; Danquah ym. Neuvonnan jälkeen lihasten passiivisuuden määrä laski 37 minuuttia päivässä ja samalla pitkien passiivisuusjaksojen kesto lyheni interventioryhmällä verrattuna kontrolliryhmään. Istumisen aikainen lihasten passiivisuus kasvattaa insuliiniresistenssiä ja vaikuttaa rasvahappojen kuljetukseen ja hapetukseen lihaskudoksessa. Vuoden aikana sedentaariajan pienikin vähentäminen näytti olevan riittävää ylläpitämään painoa ja lihas massaa, sekä parantamaan joitain kardiometabolisia muuttujia itsenäisesti keskitai kovatehoisesta aktiivisuudesta tai energiansaannista. 2016). Voiko istumista vähentämällä saavuttaa terveyshyötyjä. Sen sijaan kontrolliryhmän sedentaariaika lisääntyi hieman vuoden aikana, mikä johti tilastollisesti merkitsevään interventiovaikutukseen. Seuraava suuri askel on selvittää ovatko istumisen vähentämiseen tähtäävät interventiot tehokkaita, ja onko istumista ylipäätään mahdollista vähentää nykyisessä istumiseen kannustavassa ympäristössämme. Vaikka lyhyt aikaiset hyödyt vaikuttavat lupaavilta, ovat pitkäaikaiset istumisen vähentämiseen normaalin elämän aikana tähtäävät interventiot olleet vielä harvinaisia (Aadahl ym. 39 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 jolloin keskusteltiin tavoitteiden saavuttamisesta ja mahdollisista muutoksista, sekä viisi sähköpostia joissa tarjottiin vinkkejä perheen yhteiseen arkiaktiivisuuteen. Suurin osa muutoksesta saavutettiin vapaa-ajalla, jossa istumista oli jo valmiiksi vähemmän. 2016). Sen sijaan kontrolliryhmän paino nousi noin kilon, koko kehon lihasmassa laski noin prosentin ja jalkojen lihasmassa laski noin puoli prosenttia. Tutkimuksemme viittaakin siihen, että jo vapaa-ajan sedentaariajan muutos voi tuoda itsenäisiä positiivisia terveyshyötyjä vuoden aikana. Kun kaikki vuoden aikaiset viisi mittauspistettä otettiin huomioon, oli interventio tehokas vähentämään pelkästään vapaa-ajan sedentaariaikaa interventioryhmällä verrattuna kontrolliryhmään. Kahdeksan tunnin työaikana passiivisuutta pääsee kertymään siis jo lähes kuusi ja puoli tuntia. Tämä saattaa kertoa työajan vaatimuksista, jolloin istumista on vaikea vähentää töiden kärsimättä. Tietty arkiaktiivisuuden taso voikin olla tärkeää insuliiniherkkyyteen vaikuttavien aineenvaihduntareittien aktiivisuuden ylläpitämiseksi (Pesola ym. Vuoden aikana apoB/apoA-1 -suhde parani ja paino sekä koko kehon ja jalkojen lihasmassa pysyivät muuttumattomana interventioryhmällä. Epidemiologisen näytön lisäksi istumisen terveysriskien taustalla olevat fysiologiset mekanismit ovat osittain erilaisia kuin ne mekanismit, joihin kovatehoinen liikunta vaikuttaa. Istumisen terveysriskejä selvittävien tutkimusten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosikymmenten aikana. Tarkempi tulosten tutkiminen osoitti, että interventioryhmän sedentaariaika laski vuoden alussa, jonka jälkeen se palasi hiljalleen lähtötasolle vuoden seurannan aikana. 2016). 2005; Matthews ym. Seurasimme intervention vaikuttavuutta kiihtyvyysanturiteknologialla vuoden ajan. Tulos on tärkeä lisä lyhytaikaisille interventioille, jotka on toteutettu riskiväestölle tai joissa ei ole otettu huomioon ruokavalion vaikutuksia biomarkkereiden muutoksiin (Aadahl ym
MUUT LÄHTEET: Aadahl, M., Linneberg, A., Møller, T.C., Rosenørn, S., Dunstan, D.W., Witte, D.R., & Jørgensen, T. 2015. Lähetetty arvioitavaksi. Fyysisesti aktiivisen elämän määritelmän laajentaminen on tärkeää etenkin ihmisille, jotka taistelevat sen ensimmäisen kynnyksen ylittämisestä: sohvalta ylös nousemisesta. Päivittäistä lihasaktiivisuutta verrattiin miesten ja naisten sekä normaalipainoisten ja ylipainoisten kesken, ja yhteyk siä kardiometabolisiin muuttujiin tutkittiin regressioanalyysin avulla. Pesola AJ, Laukkanen A, Haakana P, Havu M, Sääkslahti A, Sipilä S, Finni T. Koska kuntoliikunnan harrastamisen hyödyt ovat kiistattomat ja suuremmat verrattuna arkiaktiivisuuteen (Chastin ym. Kardiometaboliset muuttujat mitattiin vastaavissa aikapisteissä ja antropometriset muuttujat mitattiin kolme kertaa vuoden aikana kuuden kuukauden välein. 2016. Tähän kaksihaaraiseen klusteri-satunnaistettuun kontrolloituun interventiotutkimukseen valittiin Jyväskylästä seitsemän kaupunginosaparia, jotka vastasivat toisiaan sosioekonomisen taustan ja ympäristön liikuntamahdollisuuksien perusteella, ja jotka arvottiin koeja kontrolliryhmiin. Medicine & Science in Sports & Exercise 47(6): 1188–1196. Istumistutkimus on antanut uuden perspektiivin fyysisesti aktiivisen elämän tavoitteluun. Sedentaariaikaa (<100 counts/min) sekä keskitai kovatehoista aktiivisuutta mitattiin kiihtyvyysanturiteknologialla seitsemän päivän ajan viisi kertaa vuoden aikana kolmen kuukauden välein. 2015), tulee fyysisesti aktiivisesta elämästä puhuttaessa muistaa koko aktiivisuuden kirjo istumisen vähentämisestä liikunnan lisäämiseen. Yhteensä 133 aikuista istumatyöntekijää (BMI<30 kg/m 2 ), joilla oli 3–9 vuotiaita lapsia, osallistui alkumittauksiin. On tärkeää muistaa, että kyse ei ole mustavalkoisesti istumisen kieltämisestä tai vaihtamisesta seisomiseen. Pesola AJ, Laukkanen A, Heikkinen, R, Sipilä S, Sääkslahti A, Finni T. III. Muscle inactivity and activity patterns after sedentary-time targeted randomized controlled trial. 2014. ARTO PESOLA, LitT Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arto.j.pesola@jyu.fi Kirjoittajan väitöskirja ” Reduced muscle inactivity, sedentary time and cardio-metabolic benefits: effectiveness of a one-year family-based cluster randomized controlled trial” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 16.12.2016 ja on E-julkaisuna luettavissa: http://urn. Tärkeintä on asentojen vaihtelu mielekkäällä ja omaan arkeen sopivalla tavalla. Motivational counseling to. Pesola AJ, Laukkanen A, Tikkanen O, Sipilä S, Kainulainen H, Finni T. Istumisen terveysriskien taustalla olevat mekanismit tunnetaan vielä puutteellisesta, ja lisää innovatiivisia interventioita tarvitaan selvittämään istumisen vähentämisen mahdollisuuksia ja tehokkuutta elämän eri vaiheissa. Medicine & Science in Sports & Exercise 46(11): 2122–2131. Heterogeneity of muscle activity during sedentary behavior. Kolmen arkipäivän ja yhden viikonloppupäivän ruokavaliokysely toteutettiin alussa ja lopussa, ja yhden arkipäivän ruokavaliokysely tehtiin kolme kertaa vuoden aikana. Pesola AJ, Laukkanen A, Tikkanen O, Finni T. Erilaiset aktiivisuusmallit tältä aktiivisuuden kirjolta voivat tarjota monipuolisia ja ihmisten eri elämäntilanteisiin ja mieltymyksiin sopivia mahdollisuuksia elää aktiivista ja terveellistä elämää. Lisäksi 64 henkilön 1–3 päivän lihasaktiivisuus sekä kardiometaboliset muuttujat mitattiin osana EMG24 -projektia (Tikkanen 2014), ja tuo data yhdistettiin intervention lähtötason datan kanssa poikittaisanalyysejä varten (n=150, artikkeli II). Lisäksi interventioon kuului ensimmäisen puolen vuoden aikana kaksi puhelinkeskustelua tavoitteista ja muutoksista sekä viisi sähköpostiviestiä, joissa annettiin vinkkejä arkiliikuntaan. Objectively measured sedentary work, leisure time and cardio-metabolic biomarkers: effectiveness of a one-year familybased cluster randomized controlled trial. Applied Physiology, Nutrition & Metabolism 41(11): 1155–1162. LÄHTEET: VÄITÖSKIRJAAN SISÄLTYVÄT ARTIKKELIT: I. 40 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 alustavaa näyttöä istumisen vähentämisen kausaalisista terveyshyödyistä. IV. Paljon on kuitenkin vielä selvitettävää. 2014. Intervention vaikuttavuus analysoitiin lineaarisella yhteisvaikutusmallilla REML-sovituksella intention-to-treat -periaatteella (artikkeli IV). Pitkäaikainen seisominen ei ole myöskään hyväksi, vaan usein lepohetki istuen tai kävellen on paikallaan. Interventio koostui puolen tunnin asiantuntijaluennosta ja kasvokkain suoritetusta neuvonnasta. fi/URN:ISBN:978-951-39-6866-3 NÄIN TUTKITTIIN T utkimus koostui neljästä osajulkaisusta, joihin data kerättiin pääasiassa kaksi vuotta kestäneestä perheiden sedentaariajan vähentämiseen tähtäävästä InPACT-projektista (ISRCTN28668090) (Finni ym. II. 2011). Koehenkilöiden lihasten passiivisuutta ja aktiivisuutta mitattiin istuessa, seistessä (artikkeli I), sekä yhden normaalin päivän aikana ennen ja jälkeen neuvonnan (artikkeli III). Muscle inactivity is adversely associated with biomarkers in physically active adults
Adults’ sedentary behavior determinants and interventions. doi: 10.1093/ije/dyw009 Duvivier, B.M.F.M., Schaper, N.C., Bremers, M.A., van Crombrugge, G., Menheere, P.P.C.A., Kars, M., & Savelberg, H.H.C.M. BMC Public Health 11 944. Thorp, A.A., Owen, N., Neuhaus, M., & Dunstan, D.W. BMJ Open 3 (6): e002901–e002901. The American Journal of Clinical Nutrition (C): 1–9. Combined effects of time spent in physical activity, sedentary behaviors and sleep on obesity and cardio-metabolic health markers: A novel compositional data analysis approach. Accelerometer-measured dose-response for physical activity , sedentary time , and mortality in US adults 1 – 3. Caspersen, C.J., Powell, K.E., & Christenson, G.M. Brownson, R.C., Boehmer, T.K., & Luke, D.A. The cardiovascular risk in Young Finns study. Sedentary Time and Its Association With Risk for Disease Incidence, Mortality, and Hospitalization in Adults. 2015. PLoS ONE 10 (10): e0139984. Hamilton, M.T., Hamilton, D.G., & Zderic, T.W. American Journal of Epidemiology 167 (7): 875–81. Public Health Reports 100 (2): 126–31. PLoS ONE 9 (7): 1–11. Healy, G.N., Matthews, C.E., Dunstan, D.W., Winkler, E.A.H., & Owen, N. The evolving definition of “sedentary”. A comparison of the effectiveness of physical activity and sedentary behaviour interventions in reducing sedentary time in adults: A systematic review and meta-analysis of controlled trials. 2015. 2011. Annual Review of Public Health 26 421–443. Diabetologia. Helajärvi, H., Rosenström, T., Pahkala, K., Kähönen, M., Lehtimäki, T., Heinonen, O.J., Oikonen, M., Tammelin, T., Viikari, J.S. doi:10.1186/1471-245811-944. Minimal intensity physical activity (standing and walking) of longer duration improves insulin action and plasma lipids more than shorter periods of moderate to vigorous exercise (cycling) in sedentary subjects when energy expenditure is comparable. 2011. Obesity Reviews (November): 905–919. Exercise and Sport Sciences Reviews 36 (4): 173–8. Definitions of sedentary in physical-activity-intervention trials: a summary of the literature. PloS One 8 (2): e55542. Breaking sitting with light activities vs structured exercise: a randomised crossover study demonstrating benefits for glycaemic control and insulin sensitivity in type 2 diabetes. Tikkanen, O. Sedentary time and cardio-metabolic biomarkers in US adults: NHANES 2003-06. Prince, S.A., Saunders, T.J., Gresty, K., & Reid, R.D. Pate, R.R., O’Neill, J.R., & Lobelo, F. 2015. Proper, K.I., Singh, A.S., Van Mechelen, W., & Chinapaw, M.J.M. Annals of Internal Medicine 162 (2): 123–132. 2008. British Journal of Sports Medicine. 2007. Martin, A., Fitzsimons, C., Jepson, R., Saunders, D.H., van der Ploeg, H.P., Teixeira, P.J., Gray, C.M., & Mutrie, N. Miksi liiallinen istuminen on vaarallista. Accelerometer-measured sedentary time and cardiometabolic biomarkers: A systematic review. 2005. Sedentary behaviors and health outcomes among adults: A systematic review of prospective studies. 2016. Declining rates of physical activity in the United States: what are the contributors. Sedentary behaviours and obesity in adults: the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Physical activity, exercise, and physical fitness: definitions and distinctions for health-related research. 41 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 reduce sitting time: a community-based randomized controlled trial in adults. 2014. Heinonen, I., Helajarvi, H., Pahkala, K., Heinonen, O.J., Hirvensalo, M., Palve, K., Tammelin, T., Yang, X., Juonala, M., Mikkila, V., Kahonen, M., Lehtimaki, T., Viikari, J., & Raitakari, O.T. Sedentary behaviors and subsequent health outcomes in adults: A systematic review of longitudinal studies, 19962011. Gardner, B., Smith, L., Lorencatto, F., Hamer, M., & Biddle, S.J. 2014. Brocklebank, L.A., Falconer, C.L., Page, A.S., Perry, R., & Cooper, A.R. Pesola, A.J., Pekkonen, M., & Finni, T. European Heart Journal 32 (5): 590–7. Matthews, C.E., Keadle, S.K., Troiano, R.P., Kahle, L., Koster, A., Brychta, R., Domelen, D. Objectively measured sedentary behavior and physical activity in a sample of Finnish adults: a cross-sectional study. Sedentary Behaviour Research Network. 2016. Danquah, I.H., Kloster, S., Holtermann, A., Aadahl, M., Bauman, A., Ersbøll, A.K., & Tolstrup, J.S. Physiological loading during normal daily life and exercise assessed with electromyography. 2016. Exploring causality between TV viewing and weight change in young and middle-aged adults. Health Psychology Review 10 (1): 89–112. Owen, N., Sugiyama, T., Eakin, E.E., Gardiner, P.A., Tremblay, M.S., & Sallis, J.F. 2013. 2011. Letter to the Editor: Standardized use of the terms “sedentary” and “sedentary behaviours.” Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 37 (3): 540–542. 2011. Chastin, S.F.M., Palarea-Albaladejo, J., Dontje, M.L., & Skelton, D.A. 2013. Van, Caserotti, P., Chen, K.Y., Harris, T.B., & Berrigan, D. doi: 10.1136/bjsports-2014-094524 Matthews, C.E., Chen, K.Y., Freedson, P.S., Buchowski, M.S., Beech, B.M., Pate, R.R., & Troiano, R.P. 2011. Take a Stand!–a multicomponent intervention aimed at reducing sitting time among office workers–a cluster randomized trial. Interventions with potential to reduce sedentary time in adults: systematic review and meta-analysis. International Journal of Epidemiology. 2015. Amount of time spent in sedentary behaviors in the United States, 2003-2004. American Journal of Preventive Medicine 41 (2): 189–96. Bennett, J.A., Winters-Stone, K., Nail, L.M., & Scherer, J. Duvivier, B.M.F.M., Schaper, N.C., Hesselink, M.K.C., van Kan, L., Stienen, N., Winkens, B., Koster, A., & Savelberg, H.H.C.M. Role of low energy expenditure and sitting in obesity, metabolic syndrome, type 2 diabetes, and cardiovascular disease. Biswas, A., Oh, P.I., Faulkner, G.E., Bajaj, R.R., Silver, M.A., Mitchell, M.S., & Alter, D.A. Duodecim 132 1964–1971. BMC Public Health 16 (1): 920. How to reduce sitting time. 2006. 2008. Journal of Aging and Physical Activityng and Physical Activity 14 456–477. American Journal of Preventive Medicine 40 (2): 174–182. 2016. doi: 10.1007/s00125-016-4161-7 Finni, T., Saakslahti, A., Laukkanen, A., Pesola, A., Sipila, S., Sääkslahti, A., Laukkanen, A., Pesola, A., & Sipilä, S. American Journal of Preventive Medicine 47 (5): 576–86. A review of behaviour change strategies used in sedentary behaviour reduction interventions among adults. Husu, P., Suni, J., Vähä-Ypyä, H., Sievänen, H., Tokola, K., Valkeinen, H., Mäki-Opas, T., & Vasankari, T. 1985. 2016. 2016. Diabetes 56 (11): 2655–2667. 2014. a, & Raitakari, O.T. 2012. PhD Thesis.. American Journal of Preventive Medicine 41 (2): 207–215. A family based tailored counselling to increase non-exercise physical activity in adults with a sedentary job and physical activity in their young children: design and methods of a year-long randomized controlled trial. Preventive Medicine 76 92–102
42 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: TERO KUORIKOSKI Kohti resonoivaa urheilujohtamista Ku va : A N TE R O A A LT O N E N
Väitöskirjaa tehdessäni olin tutkijan roolini ohella sekä aktiiviurheilija että urheilujohtaja. Kuten Jackson ja Ritchie (2007) toteavat, urheilijakeskeisyys ei käytännössä aina toteudu päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta. Resonointi – yhteisen ymmärryksen löytämistä Mitä tarkoitan kirjoittaessani resonoinnista, urheilujohtamisesta tai tavoitteen muodostumisesta. Kun resonoinnin termi tuodaan luonnontieteistä johtamistieteeseen (esim. S anotaan, että tutkimuksen pääkysymyksen tulee liittyä tutkijan henkilökohtaiseen passioon ja kestävään kiinnostukseen ilmiötä kohtaan. Urheilujärjestelmä ei tunnista tapoja, joilla yksilön tavoitteet muodostuvat Suomalaisessa urheilussa kollektiivisten tavoitteiden muodostaminen ja niihin liittyvien prosessien toteuttaminen on ongelmallista. Vaikka esimerkiksi huippu-urheilun muutostyö poikkesi perinteisestä menettelystä nostaen järjestelmän päähenkilöitä aiempaa vahvemmin esiin, jotenkin laajempaa tavoitekeskustelua leimasi johtamisja järjestelmälähtöisyys, jota tarjoiltiin urheilija keskiössä mausteella. Tavoitteen muodostuminen voi olla tiedostamaton prosessi, siinä missä tavoitteen asettaminen on selkeästi tietoinen toiminto. Samoin henkisellä maalilla eli tavoitteella on mentaalinen kehys (Locke & Latham 2006, 266). Tutkimuksen viitekehys ja ongelmat nousivat siis omasta elämästä. Järjestelmä ei useinkaan tunnista tapoja, joilla yksilön tavoitteet muodostuvat. Urheilujohtaminen – tavoitteilla toimiva prosessi Jos urheilu määritellään toiminnaksi, jossa fyysinen ja psyykkinen suorituskyky toimivat urheilijan mittarina ja jossa kehollisuus on keskeinen elementti (Heinilä 2012) – ja jos johtaminen määritellään vaikuttamisella ja tavoitteilla toimivaksi prosessiksi (Loughead & Hardy 2005) – yhdistää urheilujohtaminen juuri määritellyt urheilun ja johtamisen ollen kuitenkin jotain muutakin kuin osiensa summa. Goleman 2002; Boyatzis ym. Artikkelit käsittelevät tällöin esimerkiksi fysikaalisia jaksollisia ilmiöitä, kuten värähtelyä ja taajuuksia. Tutkimuksessa yksilön ainutkertainen kokemus oli avainasemassa. Muussa tapauksessa tutkimuskysymys vain vie tutkijaa etäämmälle omista mielenkiinnon kohteista. Passiontäyteinen urheilu on tässä mielessä erinomainen esimerkki. Tässä roolissa kokemusmaailmaa kuvasi enemmänkin rationaalisuus kuin tunnevoimaisuus. Tämä tuntui olevan kovin etäällä niistä sisäisistä prosesseista, joita toisessa roolissani urheilijana koin. Tämän häiritsevän ajatuksen tai hienommin ilmaistuna kognitiivisen dissonanssin myötä aloin pohtia mikä tämän urheilun kentäksi kutsutun kokonaisuuden dynamiikka oikein on. Toiseksi, millainen yhteys johtamisen ja tavoitteen muodostumisen välillä vallitsee. Haastattelin kesän ja syksyn 2015 aikana kymmentä urheilun kentän toimijaa. 2012), voidaan sanoa, että johtajuus operoi parhaiten resonanssia luovien emotionaalisesti älykkäiden johtajien kautta. Yhtäältä koin urheilijan roolini kautta urheilun kenttää todeksi hyvin tunnevoimaisesti omista tavoitteistani käsin. Toisaalta urheilujohtajan roolissa osallistuin aktiivisesti keskusteluun huippu-urheilun muutostyöstä ja urheilun kentän uusista tavoitetiloista. Tällä oli suora vaikutus niin tutkimusmetodin kuin päättelytavan valintaan. 43 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Urheilun parissa toimitaan hyvin erilaisista lähtökohdista. Järjestelmän johdolla, toisin sanoen urheilujohdolla, viitataan tässä tapauksessa lähtökohtaisesti johtajiin, joille on järjestelmässä annettu muodollinen tehtävä johtaa jotain järjestelmässä toimivaa yksikköä. Tavoite on unelmaa konkreettisempi, kehystetty tahtotila. Tutkimuksen aineisto on yhä tuore ja siten tutkimus palvelee suomalaisen urheilujohtamisen tutkimusta tässä hetkessä. Huomionarvoinen käsitteellinen ero on tavoit teen asettamisen ja tavoitteen muodostumisen välillä. Tieteestä puhuttaessa resonoinnin käsite (tai sen vastakäsite dissonointi) viittaa yleensä luonnontieteisiin. Tutkimuskysymykset saivat siten muodon: Miten tavoite muodostuu urheilun kentässä. Kun järjestelmän eri tasot eivät resonoi keskenään johtaminen on vaarassa kadottaa yhteyden kohteeseensa. Haastatteluja täydentäviä menetelmiä olivat osallistuva havainnointi ja tapaustutkimus. Mitä haastavampi ala on emotionaalisessa mielessä, sitä parempia emotionaalisia valmiuksia johtamiselta edellytetään. Tämän vuoksi urheilun kentässä on havaitta. Tarkastelin johtamista tavoitteen muodostumisen näkökulmasta kompleksisena ja koko kentän kattavana prosessina. Resonointi on yhteisen ymmärryksen löytämistä ja tietynlaista sisäistä synkronointia yksilöiden tai eri tasojen (kuten järjestelmä ja yksilö) välillä. Keskeisin aineistonkeruumenetelmä oli teemahaastattelu. Järjestelmätasolla ei ole riittävää ymmärrystä siitä, miten kompleksisen kokonaisuuden edessä järjestelmän kehitysprosessit ovat. Järjestelmätasolla ei usein tunnisteta tapoja, joilla yksilön tavoite muodostuu eikä siten myös päästä kiinni kentässä vallitsevaan hiljaiseen ja sumeaan tietoon. Epämuodollinen johtaja saattaa silti olla miltei kuka hyvänsä kentässä toimiva yksilö. Tavoite – kehystetty tahtotila Maali fyysisenä elementtinä koostuu maalipuista, siis fyysisistä raameista, jotka rajaavat tavoitteen. Tavoitteet ovat myös työkaluja, jolla johtaminen ope roi
Sen muodostamat top-down, rakenteista ja ideaaleista käsin johdetut tavoitteet eivät usein tavoita yksilöitä ohjaavaa hiljaista ja sumeaa tietoa. Varttihullut valmentajaurheilija-parit tai jopa jotkut urheilijat käytännössä yksin ovat raivanneet oman polkunsa arvokisojen mitalipallille. Toiseksi ne ovat työkalu. Urheilun parissa toimitaan hyvin erilaisista lähtökohdista. On olemassa niin sanottuja kohtaamiseen liittyviä sokeita pisteitä. Kompleksisuudessa on Csíkszentmihályin (1993) mukaan kyse siitä, että kokonaisuus on enemmän differentoitunut kuin integroitunut. Lopulta kohtaamisten merkitys tiivistyy niiden voimaan toimia eri tasoja yhdistävinä elementteinä. Kuitenkin urheilija voi todeta, ettei kumpikaan (Y ja Z) sovi hänelle, ja hän, mahdollisesti valmentajansa kanssa, luo omat valmennussysteemit Q. Johtajuus on yhtä kuin tila näiden vuorovaikutusten välillä. Ne liittyvät yksilön emotionaalisen älykkyyden kyvykkyyksiin. 44 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 vissa toisinaan resonanssin puute eri tasojen välillä, jolloin johtaminen on vaarassa kadottaa yhteyden kohteeseensa. toimijoita kohtaamalla tavoittamaan arjen todellisuuden ja ymmärtämään yksilöiden pinnan alla olevia prosesseja ja tavoitteiden muodostumista. Erään mentoroimani valmentajan sanoin: ”Täällä monet urheilijat ovat nousseet huipulle jopa tavallaan järjestelmästä huolimatta. johtamisen positioita korostamatta . (Lichtenstein ym. Urheilun kentän tuntemisen kannalta keskeisiä tekijöitä ovat kompleksisuus ja löyhäsidoksisuus. Tässä kokonaisuudessa on sidoksia. Resonoivan urheilujohtamisen elementit: Jäävuorimallissa yläosa edustaa näkyvää tietoa, jolla perinteinen johtaminen operoi. Kolmanneksi kohtaamiset ovat kompetenssi, sillä ne edellyttävät yksilöltä emotionaalista älykkyyttä. Esimerkiksi lajiliitolla on valmennusjärjestelmä Y ja seuralla valmennusjärjestelmä Z. Kompleksisen johtamisen teoriassa johtajuutta pidetään kompleksisena ja dynaamisena prosessina, joka ilmenee ihmisten ja ideoiden vuorovaikutuksena. Resonoiva johtaminen on psykologisesti rohkeaa uskaltaen kohdata kentässä vaikuttavan passion ja risteävät intressit oikeudenmukaisella tavalla. Vastavoimana on kokonaisuutta koossa pitävä integraatio, jonka avulla kokonaisuuden osat ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja nostavat toistensa tavoitteita. Differentaatio vie yksilöitä ja toimijoita kohti ainutlaatuisuutta ja erityisyyttä. Urheilun kentän toimijat haluavat sitoutua yhteisiin tavoitteisiin, mutta myös muodostaa omat tavoitteensa. ilmentää resonoivan urheilujohtamisen mallia: Resonoiva johtaminen tiivistetysti tarkoittaa urheilun kentän olemuksen tuntemista, kohtaamisten merkityksen ymmärrystä ja tiedon lajien sekä tavoitteen muodostuksen välisen suhteen ymmärrystä. 2006, 2; Geer-Frazier 2014, 108.) Löyhäsidoksisuutta urheilun kenttää luonnehtivana ominaispiirteenä voi havainnollistaa esimerkiksi lajin valmennusjärjestelmän kautta. Seura kuuluu lajiliittoon, ja urheilija edustaa seuraa ja maajoukkuetasolla liittoa, mutta kokonaisuuden muuttujat Y, Z ja Q ovat itsenäisiä; niiden yhdenmukaisuudet voivat olla vähäisiä. Resonoiva johtaminen tunnistaa toimintakentän olemuksen ja jännitteisen luonteen operoiden kaikilla tiedon tasoilla näkyvästä pinnasta syviin sumean tiedon pohjanteisiin. Urheilun kenttä – kompleksista ja löyhäsidoksista Urheilun kentän luonnetta ja jännitteitä voi lähestyä niin rakenteellisesta kuin kulttuurillis-emotionaalisesta näkökulmasta. Se pyrkii . Kohtaamiset vaikuttavat ympäröivään todellisuuteen joko myönteisesti tai kielteisesti. Johtaa voi etäältäkin, mutta kohtaamiset edellyttävät kiinnostusta ympärillään olevia ihmisiä kohtaan. Löyhien sidosten taustalla on vain vähän yhteisiä muuttujia. KUVA 1. Tähän ongelmaan tutkimus tarjoaa vastauksena resonoivan johtamisen mallin. Resonoiva johtaminen tunnistaa paremmin arjen todellisuudesta nousevia kompleksia tavoiteprosesseja.. Resonoiva johtaminen ymmärtää, että paras urheilullinen tulos Suomen kaltaisessa järjestelmässä syntyy sekä johdon resonoivan ja kenttää integroivan kehitystyön kautta että kentässä vaikuttavan järjestelmästä osittain irrallisen ja yksilötasolta ponnistavan aktivismin kautta. Niiden kautta päästään pintakeskustelua syvem mälle jakamaan hiljaista tietoa ja sisäistämään yksilön tavoitteen muodostumiseen vaikuttavaa arjen todellisuutta. Urheilun parissa toimitaan hyvin erilaisista lähtökohdista Johtamisen näkökulmasta kohtaamiset ovat ensinnäkin ihmisläheinen työtapa. Optimaalinen malli lienee jossain järjestelmän ja yksinpuurtamisen välillä.” Kuva 1
A Psychology for the Third Millennium. Sumea tieto on ilmentymätöntä, intuitiotasoista tietoa. 2012. New Directions in Goal-Setting Theory. Journal of Knowledge Management 5 (2), 137–150. Viikon päästä, tai kun se urheilija astuu ovesta ulos, se on jo muuttunut, sillä tavalla meidän on mahdoton määritellä, mistä ne tulevat ne motiivit ja mistä se rakentuu se urheilijan polku, jota me halutaan niin kovasti määritellä.” Resonoivia kohtaamisia kaikille lukijoilla toivottaen, Tero Kuorikoski TERO KUORIKOSKI, HTM, FT Pääsihteeri Paralympiakomitea Sähköposti: tero.kuorikoski@gmail.com Kirjoittajan tuotantotalouden alaan kuuluva väitöskirja ” Kohti resonoivaa urheilujohtamista, tavoitteen muodostuminen urheilun kentässä” tarkastettiin 9.12.2016 Liikuntakeskus Pajulahdessa. 2006. The Leadership Quaterly 23, 259–272. Self-Transcending Knowledge: Sensing and Organizing around Emerging Opportunities. Emergence: Complexity & Organization 16 (3). Learning to Lead with Emotional Intelligence. Csikszentmihalyi, M. Väitöskirja on luettavissa Lappeenrannan teknillisen yliopiston LUTPub-tietokannassa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-265-992-7 LÄHTEET: Boyatzis, R.E., Passarelli, A.M., Koenig, K., Lowe, M., Mathew, B., Stoller, J.K. Vaikka huippu-urheilun muutostyö nosti urheilijaa päähenkilöinä aiempaa vahvemmin esiin, tavoitekeskustelua leimasi järjestelmälähtöisyys, jota tarjoiltiin urheilija keskiössä mausteella.. 2014. Complexity Leadership Generates Innovation, Learning, and Adaptation of the Organization. Publications. Näkyvä tieto on yksilön mielessä ja sitä on pääsääntöisesti helppoa jakaa. & Schreiber, C. Yhteistyö sattuu olemaan myös linjassa urheilujohdon pyrkimysten kanssa lisätä lajien välistä cross-talkia. New York. Harvard Business Review Press. 2005. Yhteistyö syntyi arjen tarpeesta, toimijoiden kohtaamisen avulla. Oxford University Press. Jackson, G. The Evolving Self. Mikä on urheilua. & McKee, A. & Ritchie, I. ”Complexity Leadership Theory: An Interactive Perspective on Leading in Complex Adaptive Systems” (2006). Liikunta & Tiede 2?3/2012. Hiljainen tieto ohjaa toimintaamme, mutta sitä ei voi kuvata täysin eksplisiittisesti. Nämä tavat vaikuttavat urheilun kentän resonanssin pinnan alapuolelta nouseviin kompleksisiin tavoiteprosesseihin. Silti niiden merkitys kentän tavoitteen muodostukseen on selvää. Journal of Sport Management and Marketing 2 (4), 396–411. & Takeuchi, H. Oxford. Heinilä, K. Paper 8. Tavoitteet muodostuvat yksilötasolla ”pikkuhiljaa ja sitä mukaa” -prosessina, omien arvojen pohjalta, vaikuttavan kokemuksen, teon tai tapahtuman kautta sekä merkittävän kohtaamisen avulla. 1995. 2006. 2002. On olemassa joku suunnitelma, tietty prosessi määritelty. Siinä missä näkyvä tieto painottaa dokumentointia, hiljainen tieto luottaa aistihavaintoihin. Loughead, T.M. Current directions in Psychological Science 15 (5). Hiljainen tieto on kehos sa ja kokemuksessa. & Hardy, J. Sain jälkikäteen tietää, että väitöstilaisuudessani minulle läheiset henkilöt, painonnostovalmentaja A ja pesäpallovalmentaja K kohtasivat ja sopivat, että K:n valmentamat pesäpalloilijat osallistuvat A:n nostotekniikkaharjoituksiin. Nebraska. 45 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Urheilun kentässä tapahtuu lukemattomia kohtaamisia joka hetki. & Latham, G. HarperCollins Publishers. Primal Leadership. An Examination of Coach and Peer Leader Behaviors in Sport. 1993. Locke, E. Examination of Neural Substrades Activated in Memories of Experiences with Resonant and Dissonant Leaders. Erään tutkimukseen haastattelemani valmentajan sanoin: ”Jos mietitään ihan vallan ja hallinnan näkökulmasta. Geer-Frasier, B. 2012. Scharmer 2001, 137–139; Nonaka &Takeuchi 1995.) Tiedon lajien tunteminen on pohjana sille, että ymmärtää yksilötason tavoitteen muodostuksen tapoja. Goleman, D., Boyatzis, R.E. 2001. Näkyvää, hiljaista ja sumeaa tietoa Näkyvän tiedon maailmassa erilaiset teoriat ja kirjalliset materiaalit hallitsevat. Leave it to the Experts: The Politics of ’Athletecenteredness’ in the Canadian Sport System. Jotta eri tasojen välillä voi resonoida paremmin, on löydyttävä muitakin työkaluja kuin näkyvän tiedon ja periaatteiden varaan rakennetut strategiat. Kuitenkaan tällaiset kentässä tapahtuvat osin sattumanvaraiset kompleksiset prosessit eivät ole mitenkään johdon hallittavissa. Sumeaa tietoa edustaa esimerkiksi kyky nähdä mahdollisia maailmoja tilanteessa, jossa niistä ei ole mitään näkyviä viitteitä (esim. Hiljainen tieto on klassikkomääritelmän mukaan sitä, että tiedämme enemmän kuin kykenemme kuvaamaan. Jos miettii, että käydään jotain tavoitekeskustelua, niin siinä sitä mietitään, mitä joku urheilija tai organisaatio lähtee tavoittelemaan. Sitten omassa filosofiassani uskon siihen, että lopputuloksen kannalta on merkityksellisiä asioita, joita ei tiedosteta, nähdä, ei pystytä ehkä edes kuvaamaan niin konkreettisesti. Se on luonteeltaan peräkkäistä ja rationaalista. Boston Massachusetts. Lichtenstein, B.B., Uhl-Bien, M., Marion, R., Seers, A., Douglas, J.O. Psychology of Sport and Exercise 6, 303–312. Toisinaan tällaisista pienistä ruohonjuuritason kompleksisista prosesseista kasvaa järjestelmätason ilmiöitä, kuten kävi esimerkiksi alun perin paikallisten toimijoiden aktiivisuudesta ponnistaneen urheiluakatemiajärjestelmän kohdalla. Ei voida hallita pinnan alapuolista osaa, voidaan hallita sitä näkyvää tietoa ja jotenkin jäsentelemään itsellemme, sitä me ihmiset tarvitaan että pysymme järjissämme. Management Department Faculty. The Knowledge-creating Company. University of Nebraska. Scharmer, O. & Phillips, M. Nonaka, I. 2007
46 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: SUSANNA RAHKAMO Huippuasiantuntijaksi kehittymisessä pelkkä kova työ ei riitä, myös luovuutta tarvitaan Kuva: LEHTIKUVA/KEVIN LAMARQUE
Huippu-asiantuntijaksi kehittymisen sykli ja luova kipinöinti 47 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Huipun ja hyvän ero on merkittävä. KUVIO 1. Keskeiseksi johtopäätöksekseni tutkimuksessa hahmottui kaksi toisistaan riippuvaista kokonaisuutta: luova kipinöinti, joka kumpuaa kollektiivisen toiminnan seurauksena, sekä huippuosaajaksi kehittymisen spiraali, johon vaikuttaa kipinöiden lisäksi kuusi kriittistä elementtiä (kuvio 1): 1) Kysyminen ja aja. Lähtökohtaisesti ajattelin, että jos joku pystyy voittamaan toistuvasti, hän toden näköisesti on tehnyt jotain toisella tavoin kuin muut. Huippu-urheilu ja olympiavoittajien tarkastelutarjosi tähän oivallisen maaperän ja lähes laboratoriomaiset olosuhteet, sillä urheilussa sekä suoritus, että lopputulos ovat tarkasti määriteltyjä ja kriteeristö kaikkien tiedossa. Vuorovaikutus erilaisten ihmisten, valmennustiimin, kilpailijoiden, laajemman asiantuntijaverkoston ja ympäristön kanssa rikastuttaa ajatuksia ja sitä kautta vaikuttaa vahvasti asiantuntijan näkemyksen kasvuun, olipa sitten kyseurheilijasta, valmentajasta tai muunlaisesta asiantuntijasta. Jotta mieli voi luoda uusia yhteyksiä, se tarvitsee syötettä ja virikkeitä. tusten pallottelu 2) näkemyksen muodostaminen 3) soveltaminen 4) usko omaan tekemiseen 5) sisäinen palo ja 6) periksiantamaton työ. Tarkastelen (Rahkamo, 2016) Aalto yliopiston johtamisen laitokselle tekemässäni väitöskirjassa menestykseen johtavaa huippuosaamisen kehittymistä ja erityisesti huippuasiantuntijuuden, menestyksen sekä luovuuden kytkeytymisestä toisiinsa. Huippu-urheilussa pystyin kohdistamaan tutkimukseni prosessiin ja sen aikana tehtyjenratkaisujen syntyyn muiden asioiden pysyessä jokseenkin vakioina. Kun hyväksi voi tulla seurailemalla, kopioimalla ja ohjeita noudattamalla, huippuasiantuntijaksi kasvaminen vaatii oman ainutlaatuisen näkemyksen kirkastumista, kokonaisuuden hahmottamista, oleellisten detaljien ymmärtämistä sekä myös näkemyksen toteuttamista. Tutkimukseni lähtökohtana oli selvittää, minkälainen rooli luovuudella on ylivoimaiseksiosaajaksi kehittymisessä ja miten tämä mahdollinen luovuus näyttäytyisi huippuasiantuntijan kasvamisprosessissa. Huipun ja hyvän ero on merkittävä. Hyväksi voi tulla kovalla työllä ja ohjeita noudattamalla. M enestyksen spiraali vaatii kova työtä, mutta myös oivaltavaa tekemistä. Oivallukset syntyvät työn temmellyksessä, mutta eivät tyhjiössä. Oli kiinnostavaa ymmärtää, miten nämä urheilijat olivat onnistuneet nousemaan suvereeniin asemaan omassa lajissaan. Huipulle pääsy edellyttää lisäksi kokonaisuuden hahmottamista, oleellisen ymmärtämistä ja rohkeaa oman näkemyksen toteuttamista. Tutkimusjoukokseni valikoitui kaikki suomalaiset olympiavoittajat vuoden 1972 jälkeen, jotka olivat pystyneet toistuvasti voittamaan henkilökohtaisessa kisassa: Pertti Karppinen, Lasse Viren, Matti Nykänen, Marja-Liisa Kirvesniemi ja Samppa Lajunen. Valmentajahaastattelut ja elämäkerta-aineistot avasivat näkymän laajaan, piilon jäävään verkostoon
Näkemystä selvennettiin yhdessä, kummankin osapuolen jatkuvasti tulkitessa toista. Kysyminen ja ajatusten pallottelu Tutkimani urheilijatiimit käyttivät paljon aikaa, vaivaa ja ajattelua luomaan ymmärrystä kokonaisuudesta ja sen yksityiskohdista, sekä miettiessään, millä askelmerkeillä kokonaisuutta edistetään. 1972) tai kuin sattumalta (Merton ym. Ericsson (2010) on kuitenkin aavistellut, että hyvästä huipuksi tarvitaan määrätietoisen harjoittelun lisäksi jotain muutakin pystymättä kuitenkaan identifioimaan, mitä se voisi olla. Tämä edellytti omien vahvuuksien ja heikkouksien syvää ymmärtämistä sekä laajaa käsitystä kaikista kilpailusuorituksen vaatimuksista ja yksityiskohdista. 1998), kun aivot on viritetty havainnoimaan ympäristöä (Cook, Brown 1999). Ericssonin työryhmän (1993) mukaan oleellisinta on keskittynyt ja kehittävä, osaavan valmentajan ohjaama harjoittelu. Syvä ymmärrys kasvaa ja kehittyy vuosien varrella etsimällä ratkaisuja kulloinkin ajankohtaisiin ja askar ruttaviin haasteisiin. Menestys selitetään lahjakkuutena, mutta lahjakkuuden roolista huipulle kehittymisen selittäjänä ollaan melko skeptisiä (Coyle 2010, Ericsson ym.1993). Kun kuuden kriittisen tekijän sykli pyörii: syntyy uusia kysymyksiä, löytyy oivalluksen kipinöitä, uusia vastauksia ja näiden seurauksena tapahtuu oppimista. Sekä urheilijoilla että valmentajilla oli selkeä punainen lanka, jonka toteuttamiseen he keskittyivät virheiden korjaamisen sijasta. Luovuuskirjallisuudessa käsitellään vain niukasti urheilua. Etsimisprosessi synnyttää idea-aihioita, pieniä kipinöitä, jotka rakentavat näkemystä ja edelleen antavat suuntaa tekemiselle. Urheilija tunsi ja oli tekijä, valmentajat puolestaan pystyivät tarkasteleman suoritusta ulkoapäin. 48 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Vaikka huippu-urheiluun kuuluu kiinteästi jatkuva kehittyminen ja kehitysaskeleiden edistäminen, oli hämmästyttävää todeta, kuinka urheilututkimuksessa oli varsin niukasti paneuduttu uuden tiedon synnyttämisen pohtimiseen, siihen miten edelläkävijät tietonsa rakentavat, mistä ne kumpuavat ja minkälaisen prosessin seurauksena. Kuuden kriittisen tekijän sykli Huippuasiantuntijuus edellyttää laajaa systeemistä ymmärtämistä (Hämäläinen, Saarinen 2014) siitä, miten polku kuljetaan ja mikä askel seuraa toista. Kun kysymykset jäsentyivät (Walinga 2010), niihin alkoi löytyä myös vastauksia, joskus raivokkaasti etsimällä, aktiivisesti toisia aloja tutkimalla (Cohen ym. Näkemys Olympiavoittajatiimissä sekä urheilijat että tiimin jäsenet keskittyivät näkemyksen luontiin. Soveltaminen Tiimiläiset olivat taitavia soveltamaan oman visionsa käytännön askelmerkeiksi. Uudella tavalla tekeminen ja uudenlaisen näkemyksen toteutus vaatii vielä päättäväisyyttä ja itseluottamusta. Kuitenkin urheilijan ja valmentajien näkemys syntyi eri perspektiivistä. Myöskään urheilututkimuksesta ei luovuutta käsittelevää kirjallisuutta juuri löydy. Valmentajan rooli oli miettiä, miten näkemys pilkotaan harjoitussuunnitelmiksi ja edelleen harjHuippu tietää, että näin se menee, vaikka ei aina tiedäkään mistä sen tietää.. Soveltamisessa oli kyse suunnittelusta, taktiikasta ja askeliksi tekemisestä. Kaikki haastattelemani urheilijat rakensivat kuvaa täydellisestä suorituksesta. Luontaisten taipumusten merkitys vähenee, mitä kauemmin suoritusta toistaa (Coyle 2010), vaikkakin on näyttöä, että joistain synnynnäisistä ominaisuuksista, kuten ruumiin rakenteesta tietyssä lajeissa saattaa olla hyötyä (O’Keefe 2013). Sisäisen palon voimalla oman tiensä kulkija uskaltaa heittäytyä, etsiä jatkuvasti uusia väyliä edetä. Johtamisen näkökulmasta itseäni kiinnosti, millaisilla mekanismeilla ja millaisen tekemisen tuloksena uudistavia käytäntöjä syntyy ja mitä huipulle kasvamisessa tulisi tunnistaa ja vahvistaa, miten luovuus näyttäytyy ja kenen luovuutta tarvitaan. Kuitenkaan visiointi ei riitä, vaan valikoitu tieto pitää siirtää periksiantamattoman harjoittelun avulla osaamiseksi ja lopulta suoritukseksi. Näkemys tästä kasvoi vuosien varrella kokeilemalla ja aktiivisella ja kohdistetulla tiedonhankinnalla, joita avonaiset kysymykset johdattelivat. He käyttivät hyväkseen mielikuvia juurruttaakseen ajatteluaan, ja näkivät itsensä aktiivisena toimijana ja rohkeana visionsa toteuttajana. Huippu-urheilu nähdään kurinalaisena suorittamisena, jossa urheilunsäännöt kahlitsevat eikä luovuudelle jää sijaa (Simonton 2000). Kuuden elementin malli jäsentää, mikä huippuasiantuntijuuden kehittymiseksi on kriittistä ja myös sellaisia, joihin voi vaikuttaa kehittymiseen. Esimerkiksi Matti Nykäsen valmentaja Matti Pulli oivalsi mäkihypyn ponnistuksen arvoituksellisen vauhdin kiihtymisen hyppyrinnokalla vuosikymmenten etsimisen jälkeen lopulta television äärellä, Einsteinin planeettojen ellipsisten kiertoratojen selitysvoiman avulla
Usein ympäristö painosti valitsemaan totuttuja toimintatapoja ja poikkeavalla tavalla tekemiseen suhtauduttiin karsaasti, mikä aiheut ti jopa sosiaalisen syrjinnän tuntemuksia. Menestys ruokki innostusta, toisaalta menestymättömyys sai harjoittelemaan kahta kovemmin. Urheilijat ja valmentajat sovelsivat näkemyksensä kokeiluksi, fokukseksi, muutoksen tekemiseksi sekä vaistolla toimimisen kehittämiseksi, mutta tiimien strategiat poikkesivat hyvinkin paljon toisistaan. Periksi antamaton työ Kuten moni tutkimus (Baker, Young 2014, Ford, ym. Intohimo tuotti energiaa (Deci, Ryan 2014, Amabile, Pillemer 2012, Vallerand ym. Valmentajat auttoivat ja mahdollistivat harjoittelua, ohjasivat, korjasivat ja opastivat, olivat tarvittaessa lujia tai joustavia. Sisäinen palo Sisäinen palo oli moottori kaikelle tekemiselle. Muun muassa Lajusen valmentaja jätti joka harjoituksessa lopullisen valinnan harjoitteesta urheilijalle kasvattaen näin urheilijan herkkyyttä lukea tuntemustaan, tietoisesti soveltaa ja löytää oikea ratkaisu. 2013) myös tämä osoitti, että kova työ ja harjoittelu on kaikkein keskeisin tekijä huippu-urheilijaksi kasvamisessa. 2013, Ericsson ym. Tutkimani tiimit tarvitsivat rohkeutta seuratakseen omaa suunnitelmaansa tekemättä kompromisseja, vaikka joutuivat välillä arvostelun kohteeksi. 2014, Crust, Clough 2011). Haikkolan logiikka edellytti täsmällisyyttä toteutuksessa, jotta havainnot perustuisivat oikeaan informaatioon. Virenin valmentaja Haikkola luotti tarkkaan ja yksityiskohtaiseen suunnitteluun ja lähes tieteelliseen seurantaan, jonka toteutumista tarkasti seurattiin ja tarpeen vaatiessa reivattiin. Muille Nykänen vaikutti uhkarohkealta ja hullulta, mutta hänen kehittämänsä osaaminen oli muiden kuvittelukyvyn ulkopuolella. Elämä toimi harjoittelun ehdoilla. Hän oli harjoituksissa hypännyt erilaisissa olosuhteissa tunnustellen tuulen ja sääolosuhteiden vaikutusta hyppyyn ja saanut toimintamalleja aistien monipuolisesta hyödyntämisestä. Esimerkki laajasta täydellisen hypyn ymmärtämisestä, sen osa-alueiden monipuolisesta harjoittelemisesta ja vaistoon luottamisesta oli Nykä sen raskaassa sumussa suvereenisti voittama maailmanmestaruus Oslossa. Valmentajat tukivat, kun into laantui, roihua oli sytyteltävä ja liekkiä vaalittava. Motivaatio kumpusi sisältä antaen iloa ja tyydytystä, kuten Viren totesi: ”Pidän juoksemisesta.” Kuitenkin harjoittelu oli rankkaa, yksinäistä ja matkalla mestariksi oli monenlaisia päiviä. Vuorovaikutus muiden ihmisten, olosuhteiden, välineiden ja ympäristön kanssa tuottaa sytykettä, virikkeitä. Määrätietoinen ja kokonaisvaltainen harjoittelu sisälsi optimaalisen elämänhallinnan; nukkumisen, syömisen, lepäämisen, sekä perhe-elämän, opiskelun ja työn yhteensovittamisen. Kahneman (2003) havaitsi asiantuntijoiden tekevän aloittelijoita parempia intuitiivisia päätöksiä pystyessään hyödyntämään mielensyövereissä olemassa olevia tietovarastoja ja monia valmiita polkuja. Osa valmentajista sanoikin kehittäneensä valmennettavansa valmiutta voittaa, myös henkisesti, ja siksi harjoitukset sisälsivät elementtejä, jotka vahvistivat itseluottamusta, henkistä vahvuutta ja kykyä toimia paineen alla. Oman tien kulkeminen nähtiin toisinaan arroganttina. Kun mielen syövereihin tallennettu tieto kohtaa uuden impulsUrheilututkimuksesta ei luovuutta käsittelevää kirjallisuutta juuri löydy.. Kokonaisvaltaisen harjoittelun ansiosta näkemys muuttui toimintatavaksi, osaamiseksi sekä muutoksiksi elimistössä, solutasolla ja kuten Johanson (2013) on todennut jopa geenissä. Näin asiantuntijat pystyvät luottamaan omaan vaistoonsa ja päättelemään pienten muille näkymättömien vihjeiden perusteella, mitä pitää tehdä. Kipinät Luova kipinöinti (Sawyer 2008) syntyy yhdessä tekemisen ja ajattelun seurauksena ja vaikuttaa yksilön näkemyksen kirkastumiseen. Se vahvisti tarvetta harjoitteella ja puskea eteenpäin sekä uskallusta toteuttaa omat aikomukset. Päästäkseen vastoinkäymisten yli ja voittaakseen itsensä, urheilijat kehittivät henkistä lujuutta ja omia selviytymisstrategioitaan (Mahoney ym. Kaikilla urheilijatiimeillä oli vastoinkäymisiä, ura ei edennyt toivotulla tavalla ja oma usko oli koetuksella. Lisäksi hän oli simu loinut epäonnistuneiden hyppyjen korjaamista ja luonut laajan repertuaarin liikkeen hienosäädöstä. Hyppääjät eivät pystyneet kisassa käyttämään näköaistiaan, mutta Nykänen pystyi hyödyntämään muita aistejaan ja vaistoaan. 49 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 oitteiksi, kun urheilijan rooli oli muuttaa tieto, sekä ulkoinen että sisäinen, suoritukseksi. Usko omaan tekemiseen Oman näkemyksen toteuttaminen ja vaistoon luottaminen vaatii uskallusta, ryhmän tavasta poikkeaminen vahvaa luonnetta. 2003), oli polttoaine miettimiselle, kipinöiden etsimiselle, näkemyksen jatkuvalle kehittämiselle ja sovellustapojen pohtimiselle. Urheilijoiden harjoitusmäärät olivat huimat ja elämäntapa tuki harjoittelua
Oivaltaminen syntyi monien aistien poimiessa tietoa toisten tekemisestä, ympäristöstä. Kiinnostavaa oli, että kaikki tutkimani urheilijat saivat varsin varhain esimakua kansainvälisestä kilpailusta ja huipputasosta. Kun pieni muutos sovelletaan käytäntöön ja liitetään jo olemassa olevaan harjoitussysteemiin, se sulautuu osaksi tekemistä ja muuttuu hiljaiseksi tiedoksi. Beebe ja Lachmannin (2002) kuvasivat tutkimuksessaan, miten vuorovaikutusprosessit ovat dynaamisia, kaksisuuntaisia ja yhdessä rakennettuja, osin tiedostettuja ja osin tiedostamattomia prosesseja, jossa osapuolet jatkuvasti uudelleen organisoivat sekä ajatteluaan että itse vuorovaikutusta. Vuorovaikutus on näin dynaaminen tapahtuma, joka muokkaantuu toiminnassa muokaten toimijoita. Kun toimeenpano saa uusia vivahteita syntyy jälleen uusia kysymyksiä ratkaistavaksi. Sawyer (2011) havaitsi, että uudet yhteydet syntyvät aivoissa kahdenlaisen prosessin seurauksen: aktiivisesti vastauksia etsiessä tai päiväunimaisesti mielen rullatessa. Ideoiden jakaminen tapahtui paitsi yhdessä työstämällä, myös kilpailijoita, harjoituskavereita tai toisia lajeja seuratessa ja vierekkäin toimiessa. Urheilijan innon, itseluottamuksen ja sisäisen kapasiteetin vahvistaminen on keskeistä. Esimerkiksi Viren tottui juoksemaan erirytmisiä ja taktisia juoksuja, muiden seassa, jota taitoa tarvittiin voittoisissa juoksuissa. Tiimit ja verkostot ovat tärkeitä, mutta toimivat tiedon luomisessa eri logiikalla: verkostot uuden tiedon siltoina ja tiimit myös tiedon käytäntöön panijana (Newell 2009). Oman näkemyksen toteuttaminen ja vaistoon luottaminen vaatii uskallusta, ryhmän tavasta poikkeaminen vahvaa luonnetta.. Näin oma näkemys muodostuu ja kirkastuu jatkuvan uudelleen organisoinnin seurauksena. Huippu tietääkin, että näin se menee, vaikka ei aina tiedäkään, mistä sen tietää. Uusia näkökulmia syntyi ja toisten oivallukset tarjosivat sytykettä, jonka seurauksena kunkin vuorovaikuttajan oma näkemys sai mahdollisuuden kehittyä. Idea-aihioita tuli ympäröivästä maailmasta välillä tietoisesti etsien välillä tiedostamatta tietoa keräten. Huippuasiantuntijaksi kehittyminen oli induktiivinen tapahtumaketju, jossa ideat muokkaantuivat ja kasvoivat tanssiessaan vuorovaikuttajien välillä (Cook ja Brown 1999) luoden uutta tietoa, ja jossa kuuden kriittisen elementin sykli jatkuvasti rakensi pohjaa seuraavalle rakennuspalikalle. Kehityksen suunnan kulmakertoimessa pienikin muutos kerrallaan voi olla ratkaiseva innovatiivisen, oman tavan löytämisessä, ja johtaa vuosien varrella varsin oman näköiseen teke miseen. Ihmiset adaptoituvat (Hatano, Inagaki 1986) jatkuvasti yhteisöön, toiset paremmin toiset huonommin, siksi harjoitusyhteisöllä ja kilpakumppaneilla on merkitystä. Kun asiantuntijat toimivat toistensa kanssa, kukin heistä kehittyi ja näin heidän kyvykkyytensä sekä hahmottaa että ratkaista seuraavia kysymyksiä parani jatkuvasti. Olympiavoittajien valmennustiimi muodosti usein tiiviin yhdessä tekemisen yksikön, mutta verkostoja pitkin he pääsivät hyödyntämään kaukaisempaa ja satunnaisempaa tietoa. Johtopäätöksenä tutkimuksesta voisi todeta, että kova työ ei riitä. Kun kipinä syttyy, saamme kiinni tiedon muodostamasta hahmosta. Kumpikin toiminta tuotti kipinöitä. Tiedon kulkiessa edestakaisin ideat rakentuvat tarkemmiksi ja samalla syntyy myös pientä kipinöintiä, uusia tuoreita ajatuksia. SUSANNA RAHKAMO, TkT Johtamisen konsultti, senioripartneri Pertec Consulting Varapuheenjohtaja Suomen Olympiakomitea Sähköposti: susanna.rahkamo@pertec.fi Kirjoittajan väitöskirja ”The Road to Exceptional Expertise and Success – A Case Study of the Collective Creativity of five Finnish Multiple Olympic Gold Medalists” tarkastettiin 16.12.2016 Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa. Lisäksi pitää pystyä jatkuvasti havainnoimaan ja kiihdyttämään ajattelua, etsimään aktiivisesti kontakteja eri urheilulajeihin ja aloihin, jotta uusille kipinöille luodaan mahdollisuuksia. Näin eri ihmisten kanssa toimessaan, vuorovaikuttaja voi päästä käsittelemään hyvin erilaisia tietovarastojaan oman mielensä syövereissä linkittämään aikai sempaa tietoa uudelleen, lisäämällä jotain uutta ja kategorisoimalla syntynyttä tietoa tuoreella tavalla. Pienet kipinät ovat yksittäin merkityksettömiä, mutta vaikuttivat vähän kerrallaan kehityksen suuntaan kuin huomaamatta. Siten tutkija, valmentaja ja urheilija rakensivat kaikki omaa ajatteluaan ja asiantuntijuuttaan, samal la kun he tarjosivat aineksia toistensa ajatteluprosessille. Matkalla kohti huippua kanssaurheilijat, valmentajat, lääkärit, psykologit, tutkijat ja monet muut vaikuttivat olympiavoittajien näkemyksen syntyyn. Verkostot tuottivat uusia tiedonjyväsiä ja rinnakkain toimimisen ansiosta hiljainenkin tieto siirtyi. Huippujen kanssa toimiminen kasvattaa huippuja (Hakkarainen 2014, Stoeger, Gruber 2014). 50 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 sin, ajatuksemme organisoituvat uudelleen ja kun aikaisemmin yhdistämättömät ajatukset näyttäytyvät yhdes sä, syntyy uusia ideoita. Sillä juuri nämä kipinät lopulta saavat huiput erottumaan hyvästä
2003, ”A Perspective on Judgment and Choice: Mapping Bounded Rationality”, American Psychologist, vol. 2008, Group Genius: The Creative Power of Collaboration, Basic Books, New York, NY. Hatano, G. Stevenson & K. Cohen, M., D., March, J., G. & Young, B. 1972, ”A Garbage Can Model of Organizational Choice”, Administrative Science Quarterly, vol. 2009, Managing Knowledge Work andInnovation, Palgrave, London. 100, no. Simonton, D.K. Coyle, D. Kaufman, Kindle ed, Oxford University Press, New York, NY, pp. Cook, S.D.N. 10, no. 21–32. 143–167. Ericsson, K.A., Krampe, R.T. H.A.H. & Saarinen, E. 4, pp. Sawyer, R.K. 2, pp. 17, no. & Nandagopal, K. 1–16. 4, pp. & Clough, P.J. 58, no. 51 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 LÄHTEET: Baker, J. (eds) 1998, Robert K. Simonton, D.K. 137–154. 1–25. S.B. Kaufman, Kindle edn, Oxford University Press, New York, NY, pp. & Tesch-Römer, C. 2013, ”If Innate Talent Doesn’t Exist, Where do the Data Disappear?” in The complexity of greatness: Beyond Talent or Practice, ed. 2013, ”Giftedness and Evidence for Reproducibly Superior Performance: An Account Based on the Expert Performance Framework” in The complexity of greatness: Beyond Talent or Practice, ed. 2014, ”Cultures of Expertise: The Social Definition of Individual Excellence ”, Talent Development & Excellence, vol. Merton, R., King, Mongardini, C. 1999, ”Bridging Epistemologies: The Generative Dance between Organizational Knowledge and Organizational Knowing”, Organization Science, vol. 2009, “Enhancing the Development of Professional Performance: Implications from the Study of Deliberate Practice”, Development of Professional Expertise, Toward Measurement of Expert Performance and Design of Optimal Learning Environments, Cambridge University Press. Newell, S., Scarbrough, H., Swan, J. 1993, ”The role of deliberate practice in the acquisition of expert performance”, Psychological review, vol. Johnson, W. 2010, The Talent Code: Greatness Isn’t Born, It’s Grown, Random House, New York, NY. Hakkarainen, K. 283–318. 262–272. & Williams, A.M. Ericsson, K., Anders, Roring, R., W. 136–190. 2014, ”20 years later: deliberate practice and the development of expertise in sport”, International Review of Sport and Exercise Psychology, pp. 2013, ”Greatness as a Manifestation of ExperienceProducing Drives” in The complexity of greatness: Beyond Talent or Practice, ed. 381–400. & Brown, J.S. 2002, Infant Research and Adult Treatment: Co-constructing Interactions, Analytic Press, London. Sawyer, R.K. 1986, ”Two courses of expertise” in Child development and education in Japan, eds. 1, pp. 9, pp. S.B. Urheilijat rakensivat kuvaa täydellisestä suorituksesta. 2, no. 2011b, ”The cognitive neuroscience of creativity: A critical review”, Creativity Research Journal, vol. Merton & Contemporary Sociology, Transaction Publishers, New Bruncwick (USA) and London (UK). 1. 2010, ”From walls to windows: Using barriers as pathways to insightful solutions”, Journal of Creative Behavior, vol. 2016, “The Road to Exceptional Expertise and Success – A Study of the Collective Creativity of Five Multiple Olympic Gold Medalists”, Aalto University publication series, Doctoral dissertations. 2013, ”Mindsets and Greatness: How Beliefs About Intelligence Can Create A Preference for Growth Over Defensiveness” in The complexity of greatness: Beyond Talent or Practice, ed. 2, pp. 17–26. 2014, Kollektiivinen luovuus, yhteisöllinen oppiminen ja itsensä ylittäminen, academia.edu, http://www.academia. & Marsolais, J. & Gruber, H. Kaufman, Kindle ed, Oxford University Press, pp. 390–413. 2003, ”Les passions de l’ame: on obsessive and harmonious passion.” Journal of personality and social psychology, vol. Hakuta, Freeman, New York, pp. & Tabboni, S. 697–720. 1, pp. 20, no. Beebe, B. S.B. 118–135. S.B. 44, no. Ericsson, K.A. 85, no. edu/ 9686907/Luonnos_k%C3%A4sikirjoituksesta_Hakkarainen_ Kai_Kollektiivinen_luovuus_ yhteis%C3%B6llinen_oppiminen_ja_ itsens%C3%A4_ylitt%C3%A4minen. 2000, ”Creative Development as Acquired Expertise: Theoretical Issues and an Empirical Test”, Developmental Review, vol. 6, no. Hämäläinen, R., P., Jones, R. 135–157. & Robertson, M. 23, no. He näkivät itsensä aktiivisena toimijana ja rohkeana visionsa toteuttajana.. Crust, L. Kahneman, D. & Lachmann, F. O’Keefe, P.A. Walinga, J. 3, pp. Vallerand, R.J., Blanchard, C., Mageau, G.A., Koestner, R., Ratelle, C., Léonard, M., Gagné, M. Ford, P.R., Hodges, N.J. S.B. Stoeger, H. 363–406. Kaufman, Kindle ed, Oxford University Press, New York, NY, pp. 2013, ”Creating Champions: The Development of Expertise in Sports” in The complexity of greatness: beyond talent or practice, ed. 2014, Being Better Better – Living with Systems Intelligence, Aalto University Publications, Helsinki, Finland. 756. & Inagaki, K. Rahkamo, S. 1, pp. & Olsen, J., P. Kaufman, Kindle ed, Oxford University Press, New York, NY, pp. 2011, ”Developing Mental Toughness: From Research to Practice”, Journal of Sport Psychology in Action, vol. 3, pp
Kuva: ANTERO AALTONEN 52 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: OLLI DAHLBERG Katse katsomoon – miten media muovaa käsitystämme urheiluyleisöstä?
Toisinaan yleisöön viitataan teksteissä hyvin huomaamattomasti ja se elää tapahtumien taustalla arkisesti. Myönteisimmillään yleisö asemoidaan ikään kuin moraaliseksi ja valistuneeksi kuluttajaksi. Kulttuurintutkijat puhuvat suomalaisten kielteisistä omakuvista, joissa suomalaisuus on perinteisesti esitetty jälkeenjääneenä ja Urheilukatsomoista ja medialaitteiden äärestä löytyy joukko, joka on huippu-urheilulle välttämätön mutta harvoin pääosassa. Ajoittain huomio kohdistuu myös kenttien liepeille valmentajiin, urheilujohtajiin ja muihin taustahenkilöihin. Tarkastelin tekstissä esiintyviä yleisökonstruktioita ja pohdin niiden yhteyksiä yleisemmin suomalaisuuden esitystapoihin. Median rakentamat yleisökuvat ovat myös vahvasti puhujasta ja kontekstista riippuvaisia. 53 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 U rheilujulkisuus suuntaa valokeilansa useimmiten yksilöihin. Oleellista oli kysyä, millaisena toimijana yleisöä kuvataan eri tilanteissa ja miksi. Lisäksi kiinnostuksen kohteena olivat keskustelut, joissa tehtiin vertailua suomalaisten ja muiden urheilukansojen kesken. Urheiluviihteen pääosan esittäjät ovat tietenkin urheilijoita. Mediaa seuratessa saa usein käsityksen, etteivät suomalaiset ole kovin kaksista urheilukansaa. Median ylläpitämien yleisökuvausten perusteella suomalainen penkkiurheiluväki vaikuttaa varsin ikävältä ja kiittämättömältä joukolta. Yleisöistä kuitenkin puhutaan. Kansallisten omakuvien näkökulmasta merkittävimpiä ovat puheet, joissa joitakin toimintatapoja tai asenteita pidetään juuri suomalaisille penkkiurheilijoille tyypillisinä. Luonnollisesti huippu-urheilulla on oltava yleisönsä, mutta äkkiseltään tuosta kasvottomasta massasta on vaikea saada otetta. Suomalaisuuteen liitettyjen uskomusten kannalta kiinnostavaa on monien suomalaisyleisölle annettujen määreiden negatiivisuus. Puhuttiinpa sitten penkkiurheilijoista, faneista tai kansasta, on urheiluyleisö samalla sekä hiljainen itsestäänselvyys että suuri mysteeri. Ehkä mielenkiintoisinta on kuitenkin puhe, jossa urheiluyleisöjä arvioidaan tietoisesti, esimerkiksi määriteltäessä jotakin ongelmaa tai kuvattaessa suomalaista urheiluja fanikulttuuria. Urheilukatsomoista ja medialaitteiden äärestä löytyy kuitenkin joukko, joka on huippu-urheilulle välttämätön, mutta se harvemmin varastaa pääosaa. Mediassa rakentuvat yleisöt Käsittelin pro gradu -tutkielmassani (Dahlberg 2016) mediatekstien rakentamia kuvia suomalaisista miesten jääkiekon MM-kisojen yleisönä. Millaista on esimerkiksi suomalainen urheiluyleisö. Kansallisten omakuvien näkökulmasta merkittävimpiä ovat puheet, joissa joitakin toimintatapoja pidetään juuri suomalaisille tyypillisinä.. ”Faneja” ja ”suurta yleisöä” voidaan käyttää myös eri tavoin urheilutoimittajan tietämyksen vastakohtana, kun toimittaja pyrkii korostamaan asiantuntijuuttaan. Urheilusaavutusten hetkellä yleisöjen avulla kuvataan kansallista riemua. Suomalainen kiekkoyleisö voi olla esimerkiksi kritiikin ja myötähäpeän kohde, kun siihen liitetään kielteisiä tai mauttomia ominaisuuksia. Aineistona käytin lehtitekstejä vuoden 2011 MM-kisojen ajalta. Tällaista puhet ta harjoittavat niin urheilutoimittajat, urheilijat kuin tavalliset kansalaiset. Yleisöihin viittaamisella voi katsoa olevan monia tehtäviä mediateksteissä. Mutta milloin ja miten urheiluyleisöistä puhutaan ja mitä merkitystä puheel la voi olla
Kansan kalloon on pääsy muun muassa urheilupsykologeilla (Yle 23.8.2014). 54 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 sivis tymättömänä (esim. Millaiset yleisöt kuvitellaan eri lajeille ja urheilutapahtumille. Alisuorittaneiden urheilijoiden väitetään olevan kansan silmissä lähes pettureita ja ”kisaturistin” leimaa kotisohvilta jaetaan turhan herkästi. Urheilijatkin intoutuivat torumaan mollaavaa ”somekansaa” (IL 19.8.2016). Luultavasti vähemmälle huomiolle jäi kuitenkin se, että suomalainen olympiayleisö sai omat moitteensa. Luonnehdinta on sukua aiemmille taidepoliittisille näkemyksille, joiden mukaan suomalaiset ovat ahkeria taiteenja kulttuurinkuluttajia, mutta joilla on kehittymätön makuhierarkia; kansa ei oikein tiedä, mikä olisi todella arvokasta (Liikkanen 1998, 129). Ensinnäkin uskomuksella viitataan nimenomaan suomalaisyleisöjen mielenmaisemaan. Apo 1998; Liikkanen 1998). Ainakin kansainvälisten suurkilpailujen aikana kotikatsomoihin asettuneen urheilukansan tutkiskelu tulee ajankohtaiseksi. Ääritulkinnan mukaan suomalaisille kelpaisi minkä tahansa suomalaisen urheilulajin ja urheilijan menestys, kunhan sitä vain tulisi. Huippu-urheilu muuttuu, muuttuko yleisö. Muutostyöhön liittynyt menestyskeskustelu on ollut kuitenkin kaksijakoista. Menestys ja etenkin menestymättömyys ovat olleet viime vuosien urheilukeskustelujen kestoteema Suomessa. Pelkästään Rion olympiauutisoinnin perusteella voi väittää, että suomalaisten uskotaan olevan poikkeuksellisen julmia ”omia” urheilijoitaan kohtaan, varsinkin epäonnistumisten hetkellä. Monissa medioissa haluttiin puhutella turhan totista urheilukansaa. Väitteellä tarkoitetaan suomalaisten kiinnostuvan vain menestyjistä, heikommin pärjäävät joukkueet ja urheilijat jäävät ilman yleisön tukea. Kielteisimmillään suomalainen fanittaminen on noloa ja aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Ilta-Sanomien verkkolehdessä kyseltiin kisojen aikana: ”Olisiko suomalaisten aika lopettaa kisaturisteista puhuminen?” Urheilijoiden kannalta suomalaista asenneilmastoa luonnehdittiin ”raskaaksi” ja ”negatiiviseksi”. Uskomukselle etsitään todisteita milloin katsojaluvuista, milloin epäsuorasti median kiinnostuksen kohteista. Esimerkiksi Rion olympialaisten päällimmäisinä muistijälkinä Suomessa ovat heikko menestys, hyvät ja huonot fiilikset sekä kameroiden edessä herkistyvät suomalaisurheilijat. Suomalaisia pidetään siis sopulimaisina glory huntereina. Esimerkiksi huippu-urheilun muutostyö syn nytettiin alun perin kääntämään Suomen menestyskurssi nousuun. Mitä kaikkea sitten kuuluu huonon urheilukansan ominaisuuksiin. Ilmiöstä puhutaan esimerkiksi suurimpien englantilaisten seurajalkapallojoukkueiden kannattamisen yhteydessä. Rion olympialaiset ovat toki kisat kisojen joukossa, mutta niiden ympärille kehittyneitä yleisökuvia voi pohtia yleisemmin. Median ylläpitämien yleisökuvausten perusteella suomalainen penkkiurheiluväki vaikuttaa varsin ikävältä ja kiittämättömältä joukolta. Milloin yleisöstä puhutaan tähän sävyyn mediassa. Lisäksi väläyteltiin verkkolehtien kommentointiosioiden sulkemisella. Edellä mainittuja ryppyotsaisen urheilukansan aineksia on hyödynnetty samalla tavalla käsittelemäni miesten maajoukkuejääkiekon uutisoinnissa. Tällaisten vaativien yleisökuvien avulla media raken taa tehokkaasti urheilijoihin kohdistuvia odotuksia ja paineita. Esimerkiksi jääkiekkoa kohotetaan tästä syystä monesti suomalaisten kansallisurheiluksi. Tunnettua on myös kuvata suomalaiset menestyksen suhteen kylmiksi opportunisteiksi ja huonoiksi kannustajiksi: voittoja juhlitaan kansan yhteisenä saavutuksena, mutta tappioiden hetkellä urheilijat jätetään tylysti yksin (Yle 27.5.2016). Toiseksi sanonta on yleensä tarkoitettu kritiikiksi ja se tuntuu sisältävän tavoiteltavan ihanteen. Keskustelun taustalla elävät yleisökäsitykset näyttävät ainakin osittain vaikuttavan siihen, miten Suomessa urheilumenestyksen merkityksestä puhutaan. Urheiluväen keskuudessa jo tunnetuksi hokemaksi on muodostunut sanonta suomalaisten, ei urheiluvaan menestyshulluudesta. Merkittävimpiä ovat tietysti lajit ja kilpailut, jotka keräävät säännöllisesti laajan suomalaisyleisön. Huippu-urheilun muutostalkoolaiset ovat olleet Yleisöihin liitetyt puutteet yhdistetään toistuvasti käsityksiin suomalaisen urheilukulttuurin ohuudesta. Vakava kiekkokansa seuraa keväisiä MM-kisoja lähes sotaisissa tunnelmissa. Pettymyksen hetkellä kiekkokansa antaa Leijona-joukkueelle tylyn tuomionsa ja voittoja juhlitaan ummehtuneen kansallisen uhon hengessä. Esimerkiksi miesten jääkiekkomenestyksen juhlintaa kritisoidaankin yleensä siksi, ettei jääkiekko ole kovin suuri laji maailmalla ja menestymisen ajatellaan olevan suhteellisen helppoa, erityisesti MM-kisoissa. Missä määrin huonon urheiluyleisön kertomukset ovat osa laajempaa suomalaista urheilupuhetta ja kansallisia urheilumyyttejä. Toisaalta kansainvälisen menestyksen kohentaminen on ollut urheilun eetoksen itsestäänselvyys, mutta toisaalta menestyksen perään ei pitäisi liikaakaan kysellä. Kisojen jälkeen mediassa kritiikkiä esitettiin erityisesti urheilujohdolle ja laajemmin koko Suomen urheilujärjestelmälle. Suomalaisten penkkiurheilijoiden kansalliseksi heikkoudeksi esitetään usein liika kriittisyys. (IS 10.8.2016.) Mitalijanon suhteen suomalaisia pidettiin kyltymättöminä ja epärealistisina: ”suomalaisille ei mikään riitä” (MTV 16.8.2016). Samalla kulttuurisen köyhyyden todisteluun sisältyy vankka usko, että oikeaa kulttuuria löytyy muualta.
Erityisesti eri lajien ja tapahtumien yleisömäärät synnyttävät myös kulttuuripuhetta. Korija lentopallofanit herättivät ihastusta ja toisaalta ihmetystä. Samoin vuonna 2011 kiekkomestaruuden humussa saatettiin ihastella yleisön hillittyä (raitista) juhlintaa (Dahlberg 2016). Tutun suomalaisen sivistysprojektin hengessä huippu-urheilun muutostyö on ollut puhetta myös kotisohville. Esikuvina toimivat Euroopan ja muiden mantereiden raikuvat urheiluareenat. Kesän 2016 jalkapallon EM-kisoissa ihastuttaneet Islannin kannattajat sopivat suomalaisille malliksi oikeasta fanikulttuurista (Seura 4.7.2016). Maajoukkueiden ympärille muodostuneesta fanilmiöstä tuli nopeasti suosittu myös sosiaalisen median kautta. OLLI DAHLBERG, LitM Sähköposti: olmadahl@gmail.com. Tällaisessa positiivisessa ja yllättyneessä yleisöpuheessa on usein kääntöpuolena se, että siinä korostetaan herkästi, ehkä historiankin kustannuksella, ilmiön ennennäkemättömyyttä. Esimerkiksi korija lentopallon MM-kisojen jälkimainingeissa arveltiin uusien parempien aikojen koittaneen: ”Onko suomalainen urheilun seuraaminen ja fanikulttuuri löytänyt uuden taajuuden?”, kysyttiin innostuneena Valo Ry:n nettisivuilla (Tolvanen 2014). Urheiluyleisön piilo-opetussuunnitelmaan näyttäisi sisältyvän siis jonkinlainen menestysjanon hillintä: suomalaisten tulisi oppia arvostamaan urheilua ja urheilijoita kokonaisvaltaisemmin. Suomalaisyleisöistä puhuminen ei ole luonnollisesti pelkästään urheiluyleisön kritiikkiä. Ainakin nykyisen urheilujohdon visiot ovat muistuttaneet menestyshullun yleisön hienovaraista valistusta. Fanituksessa nähtiin paljon suomalaisille epätyypillistä käytöstä. Samalla kulttuurisen köyhyyden todisteluun sisältyy vankka usko, että oikeaa kulttuuria löytyy muualta. Kaikin puolin ihanteellisen penkkiurheilijan ääriviivat on hahmoteltu puolestaan jo huippu-urheilun muutostyön alkutaipaleella. Urheilukulttuurin tervehtymisen merkeistä uutisoidaan mielellään mediassa, mutta takamatkasta muihin muistutetaan säännöllisesti. Yleisöihin liitetyt puutteet yhdistetään toistuvasti käsityksiin suomalaisen urheilukulttuurin ohuudesta. Norjalaisille hiihtäjille hurraava joviaali suomalaisyleisö pääsi puolestaan yllättämään toimittajat hiihtokauden avauskilpailussa Rukalla (Aamulehti 26.11.2016). Kulttuurintutkimukselle ajatus yhdes tä ja tasalaatuisesta populaarikulttuurin yleisöstä on ollut vieras jo hyvän aikaa (Alasuutari 1999, 6). Suomalaisten toivottiin muun muassa iloitsevan suomalaisurheilijoiden menestyksestä sekä sietävän pettymyksiä (Sanoista teoiksi 2010). Urheiluyleisöjä voisi ainakin käsitellä moni kossa ja eritellymmin. Yleisöjen aikuistumisen merkkejä on nähty ennenkin. Puheilla on haluttu asettaa uusia ihanteita, mutta myös hämärretty urheilujohtajien tulosvastuuta. Maajoukkueiden kannattamisessa korostettiin myös niin sanottua uudenlaista, tervettä kansallistunteen ilmaisua (HS 5.9.2014). Sinänsä urheilukulttuuria vahvistavien ilmiöiden hehkutus palvelee ymmärrettävästi mediaa ja urheilun kaupallisia toimijoita, mutta samalla menneisyydestä saattaa piirtyä karikatyyrimäinen kuva. Urheilukansan oppimiskertomukset voi nähdä osana suomalaisen kansansivistysperinteen jatkumoa (ks. Alasuutari 1998, 165). Euroo pan ja Pohjolan välille ajateltu kulttuurihierarkia on tietenkin jo vanhaa perua (Apo 1998, 89), mutta kiinnittyykö urheilukulttuurin kuvailu vieläkin itsensä vähättelyn perinteeseen. Kyse on tällöin näkyvän fanitai katsomokulttuurin kuvailusta. Samalla määritellään huonoa ja hyvää yleisöä: millaisena yleisönä suomalaisia tavallisesti pidetään ja millaista sen toivottaisiin olevan. Mitkä ryhmät ja mielipiteet saavat edustaa tyypillistä yleisöä. Yleisö on sekä teoreettinen että käytännöllinen ongel ma. Siinä missä yleisöllä saatetaan viitata tarkentamattomasti kotikatsomoihin, on oma taiteenlajinsa kommentoida urheilutapahtumiin paikan päälle saapuneita suomalaiskannattajia. Vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen sivistyneesti juhlineista suomalaisista sanottiin kasvaneen vihdoin kelpoja euroihmisiä (Virtapohja 1995, 87–91). Yleisöt ovat monella tapaa huolestuneen kulttuuripuheen keskiössä. Yleisökuvien todenperäisyydellä on mielenkiintoista spekuloida, mutta ennen kaikkea hyödyllistä olisi pohtia niiden konkreettisia vaikutuksia urheilukeskusteluihin ja mediakäytäntöihin. Kulttuurilla sanana on urheilussakin erityistä pontta ja pelkistyneimmin sillä viitataan joukkuelajien katsomoiden puolelle. Suomalaisen urheilukulttuurin kritisointi on muodikas tapa saada vakaviin urheilukolumneihin retorista voimaa. Puheen yleisöksi piirtyy helposti kuva pettymyksissä piehtaroivista, ilottomista jöröjukista. Esimerkiksi suurta myönteistä huomiota mediassa saivat syksyllä 2014 korija lentopallon MM-kisoihin matkanneet tuhatpäiset sinivalkoiset fanijoukot. On puhuttu mielellään ennemmin tarinoiden tärkeydestä kuin mitaleista, mieluummin matkasta kuin lopputuloksesta. Näin vahvistuu käsitys, että suomalaiset opettelevat jatkuvasti olemaan kunnon yleisöä. Äänekäs omien kannustaminen, riehakas, mutta fiksu karnevaalitunnelma ja lämmin yhteisöllisyys nousivat tiedotusvälineissä vahvasti esiin. Miten käsitykset yleisöistä liittyvät esimerkiksi sukupuoleen, ikään tai etnisyyteen. Millainen yleisö kulloinkin valitaan esitettäviksi. Ulkomaille matkanneet suomalaisfanit keräsivät äänekkäällä kannustuksellaan ja käytöksellään kiitosta laajasti eri puolin urheilumediaa. Oikean urheilukulttuurin kannoilla Osaltaan puheenvuorot myönteisinä pidettyjen faniilmiöiden ympärillä laventuvat isommiksi urheiluja fanikulttuurin kehitystarinoiksi, joissa kannattajajoukkojen toivotaan muuttuvan. 55 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 sekä lupaamassa kansalle mitaleita että esittelemässä erilaista tapaa seurata urheilua
SAGE Publi-cations. Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) muodostamassa yhteisössä LTS edustaa liikuntatieteen alaa. Islannin kannattajat tukivat omiaan loppuun saakka – miksi suomalainen urheilukansa ei pysty samaan. http://yle.fi/uutiset/3-7427422 Yle 27.5.2016. Viitattu 20.11.2016. Viitattu 18.11.2016. Huippu-urheilutyöryhmän ajatuksia suomalaisen huippu-urheilun kehittämiseksi. Viitattu 18.11.2016. Hakemukset pyydämme toimittamaan perjantaihin 31.3.2017 klo 16.00 mennessä sähköpostitse osoit teeseen: toimisto@lts.fi. Ruuska (toim.) Elävänä Euroopassa. Viitattu 16.11.2016. LISÄTIETOJA antavat hallituksen puheenjohtaja Taru Lintunen puh. 1998. Valittavan pääsihteerin kanssa tehdään johta jasopimus. 2016. http://www.aamulehti.fi/ urheilu/eipa-olisi-uskonut-suomalainen-hiihtoyleiso-rakastaa-norjalaisia-24094852/ Alasuutari, P. Alasuutari & P. Alasuutari & P. Urheilufani vaatii nyt suuria elämyksiä – kotimaiset liigat eivät riitä. http://www.iltasanomat.fi/uinti/art-2000001237073.html MTV 16.8.2016. Tampere: Vastapaino, 83–128. ”Den glider in”. HS 5.9.2014. http://www.hs.fi/urheilu/ a1409882839128 IL 19.8.2016. 040 805 3960, varapuheenjohtaja Lasse Mikkelsson puh. Muuttuva suomalainen identiteetti. 56 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 LÄHTEET Aamulehti 26.11.2016. Visiomme on, että liikuntaa edistävillä ammattilaisilla ja päätöksentekijöillä on käytössään luotettava ja ajantasainen tieto liikuntaa, terveyttä ja hyvinvointia edistävien valintojen tueksi. Teoksessa: P. Taideyleisöpuhe ja suomalaisuus. Jyväskylä: Atena. Pääsihteeri vastaa yhdistyksen kokouksessa ja hallituk sessa käsiteltävien asioiden valmistelusta, päätösten toimeenpanosta ja raportoinnista. Olympiaurheilijalta pettynyt tilitys suomalaisille Rio-kiusaajille: ”Mistä tässä elämässä on kysymys?”. Tampere: Vastapaino, 129–151. Tehtävään vaaditaan tohtorin tutkinto, tuntemus asian tuntijaorganisaation johtamisesta, tiedeyhteisön toimin nasta, valtion liikuntahallinnon toiminnasta ja yhteis kunnallisista suhteista sekä kokemusta kansainvälisestä verkostoitumisesta. Suomalaisuus yleisönä, meinä ja muina. 044 775 5343 ja pääsihteeri Kari Keskinen puh. 1998. Viitattu 22.11.2016. Tarjoamme mahdollisuuden toimia näköalapaikalla lii kuntatieteen puolestapuhujana asiantuntevan henkilös tön ja liikunnan asiantuntija ja tutkijaverkoston kanssa. http://www.iltalehti.fi/rion-olympialaiset-2016/2016081922185489_ro.shtml IS 10.8.2016. LTS:n tehtävänä on edistää Suomessa asuvien liikuntaa, terveyttä ja hyvinvointia tiedeviestinnän avulla. Viitattu 20.11.2016. 1998. Olisiko suomalaisten aika lopettaa kisaturisteista puhuminen. Teoksessa: P. sagepub.com/view/rethinking-the-media-audience/SAGE.xml Apo, S. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:13. Viitattu 18.11.2016. Alasuutari & P. Pääsihteerin toimikausi on viisi vuotta ja se voidaan uudistaa. http://www.mtv.fi/sport/rio2016/uutiset/artikkeli/painonnostaja-vuohijoki-haukkuu-suomalaisyleison-mikaan-ei-riita/6031544 Sanoista teoiksi 2010. http://seura.fi/puheenaihe/jaksaakosuomalainen-yleiso-kannustaa-tappion-hetkella/ Tolvanen, P. Ruuska (toim.) Elävänä Euroopassa. Teoksessa: P. Viitattu 1.12.2016. Viitattu 22.11.2016. 1999. Ruuska (toim.) Elävänä Euroopassa. Tehtävään valittavalta edellytetään kiinnostusta tieteen popularisointiin ja tiedeviestintään. Muuttuva suomalainen identiteetti. Yle 23.8.2014. Vapaamuotoiset hakemukset ansioluetteloineen ja palkkatoivomuksineen osoitetaan LTS:n hallitukselle. Älymystö ja kansakunta. Suomalaisuuden diskursiivinen rakentuminen Ilta-Sanomien ja Urheilulehden miesten jääkiekon MM-kisauutisoinnissa 2011. http://www.sport.fi/uutiset/arvot/fanikulttuurin-uusi-taajuusnostaa-urheilun-arvostuksen-nakyviin Virtapohja, K. Dahlberg, O. Tampere: Vastapaino, 153–174. Riosta mitalia hamuava Mattsson suomalaisten kannustuksesta: ”Negatiivisuus kasvattaa nälkää”. http://knowledge. Viitattu 16.11.2016. Liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma. LTS hakee 1.8.2017 alkavalle 5-vuotiskaudelle pääsihteeriä johtamaan tehokkaasti ja tuloksellisesti liikunnan tiedeviestintää, tutkimus-, selvitysja kehittämistoimintaa, kongressija seminaaritoimintaa, julkaisutoimintaa sekä edistämään tutkijoiden ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta. Painonnostaja Vuohijoki haukkuu suomalaisyleisön: Mikään ei riitä. Suomalaisuuden stigmatisoinnin traditio. 040 540 8706.. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/sanoista_teoiksi.pdf?lang=fi Seura 4.7.2016. Onko suomalainen urheilun seuraaminen ja fanikulttuuri löytänyt uuden taajuuden. Alasuutari, P. Muuttuva suomalainen identiteetti. 1995. Psykologi: Suomalaiset ovat urheilukansaa – mutta vain voiton hetkellä. Kultajuhlat Leijonille, karnevaalit katsojille. Liikkanen, M. 2014. LTS:n toimisto sijaitsee Helsingissä. http://yle.fi/uutiset/3-8911686 Liikuntatieteellinen Seura ry (LTS) hakee PÄÄSIHTEERIÄ johtamaan ja kehittämään yhdistyksen toimintaa 1.8.2017 alkaen LTS on vuonna 1933 perustettu liikuntatieteestä, -kulttuurista ja -politiikasta kiinnostuneiden henkilöiden ja yhteisöjen rekisteröity yhdistys. Rethinking the Media Audience: The New Agenda. Eipä olisi uskonut – suomalainen hiihtoyleisö rakastaa norjalaisia. Viitattu 16.11.2016
Keskinen Urho Kujala Lauri Laakso Tutkimusartikkelit 2016 osa II on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi “Mentorina terveelliselle elämäntyylille” – Asiantuntijuuden rakentuminen suomalaisten naisten fitnessblogeissa 58 Riikka Turtiainen Liikuntakulutus eri koulutusryhmissä vuosina 1985–2012 68 Olli Kajava, Arttu Saarinen, Pekka Räsänen Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2017 75 Kirjoitusohjeet 2017 75 TUTKIMUSARTIKKELIT 2016 – OSA II www.lts.fi. 57 Liikunta & TIEDE Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Kari Kalliokoski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Päivi Atjonen Hannu Itkonen Kari L
Bloggaajat tuovat esiin omaa taustaansa liikunta-alan ammattilaisina ja itse terveelliset elämäntavat omaavina ja tavoitteellisesti treenaavina ihmisinä. Vahvana toistuvat myös ulkonäköön ja ruumiillisuuteen nivoutuvat artikulaatiot erityisesti ihannepainoa ja urheiluvarusteita koskevan puheen ja representaatioiden kautta. Liikunta & Tiede 54 (1), 58–67. PL 124, 28101 Pori. In this article I study different ways to produce expertise in fitness blogs. 58 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijuus fitnessblogeissa “MENTORINA TERVEELLISELLE ELÄMÄNTYYLILLE” – ASIANTUNTIJUUDEN RAKENTUMINEN SUOMALAISTEN NAISTEN FITNESSBLOGEISSA Riikka Turtiainen, FT, digitaalisen kulttuurin yliopistonlehtori Turun yliopisto/Kulttuurituotannon ja maiseman tutkimuksen koulutusohjelma. The articulations in the blogs related mainly to health and wellbeing and simultaneosly to exercise and nutrition. Sähköposti: rmturt@utu.fi. Asiasanat: Fitnessblogit, treeniblogit, asiantuntijuus, artikulaatio, sosiaalinen media. I examine how bloggers use different practises to produce expertise. Bloggers bring out their backrounds as professionals of exercise industry and their habits of healthy living and hard training. The articulations related to appearance and body were repeated especially through the representations of ideal weight and sports equipment. My research material contains six Finnish Top List fitness blogs in August 2015. I am interested in articulations which are defining the discourse of fitness knowledge. ABSTRACT Turtiainen R. Esiin nostetut artikulaatiot kytkeytyvät päällimmäisenä terveyteen ja hyvinvointiin ja sitä kautta liikuntaan ja ravintoon. Liikunta & Tiede 54 (1), 58–67. The research method is based on qualitative web content analysis. “Mentorina terveelliselle elämän tyylille” – Asiantuntijuuden rakentuminen suomalaisten naisten fitnessblogeissa. 040534 8458. Olen kiinnostunut erilaisista artikulaatioista, joiden kautta tuotetaan blogeissa vallitsevaa fitnesstietousdiskurssia. The typical blog posts consist of training and nutrition guidelines which are primarily based on the bloggers experience alone and secondly on the knowledge gaind from elsewhere. 2017. Keywords: Fitness blogs, expertise, articulation, social media TIIVISTELMÄ Turtiainen R. Tässä artikkelissa tarkastelen kuutta, elokuussa 2015 tehdyn listauksen perusteella suosituinta suomalaista fitnessja treeniblogia. Tutkimusmenetelmäni perustuu verkkoaineiston laadulliseen sisällön erittelyyn, jonka perusteella hahmotan erilaisia asiantuntijuuden tuottamiskäytäntöjä. Tyypillisimmillään blogipäivitykset sisältävät treenija ravitsemusvinkkejä, jotka perustuvat ensisijaisesti bloggaajien omiin kokemuksiin, mutta myös muualta hankittuun tietoon. 2017. Tutkin, miten niissä tuotetaan asiantuntijuutta. “As a mentor of healthy life style” – How is expertise produced in fitness and training blogs. P
59 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijuus fitnessblogeissa JOHDANTO Liikuntaan, terveyteen ja ravintoon liittyvän tiedon populaariesitykset ovat kasvattaneet volyymiaan viime vuosina. Tässä artikkelissa tarkastelen erilaisia tapoja määritellä fittnesstietoutta kyseisissä blogeissa kysyen: Miten asiantuntijuutta tuotetaan suomalaisten naisten treenija fitnessblogeissa. aktiivisuusrannekkeet, sykemittarit, unenseurantalaitteet) käyttö, verkkoyhteisöt ja kuluttajien osallistuminen sisällön tuottamiseen. Hän toteaa toisen kuntoilubuumin saavuttaneen meidät viime vuosina erityispiirteinään hyvinvointiteknologian (esim. myös Smith Maguire 2008.) Brad Millington (2016, 2) nimittää tätä median siivittämää terveellisten elämäntapojen ja kehon muokkauksen suosiota ensimmäiseksi kuntoilubuumiksi. 2 Ruotsalaistutkijoiden Jesper Andreassonin, Thomas Johanssonin (2013a, 2013b, 2014) ja Greta Bladthin (2015) lisäksi fitnessbloggaamista on käsitelty lähinnä opinnäyteteöiden tasolla (pro gradu -tutkielmat ja vastaavat kansainväliset opinnäytteet, esim. Teknisesti helppokäyttöiset, kotisivuilla ylläpidetyt verkkopäiväkirjat korvanneet blogialustat ilmestyivät verkkoon 2000-luvun taitteessa, ja toimintana bloggaaminen yleistyi Suomessa vuosina 2003–2005. 2013, 32–37; 71–76.) Fitnessja treeniblogit asettuvat samaan kategoriaan suosittujen naisvaltaisten “lifestyle-julkaisujen” – kuten terveys-, ruoka-, muoti-, käsityöja äitiysblogien – kanssa (vrt. Asiantuntijuuden konstruoimisen sijaan 1 Käytän tekstin luettavuuden vuoksi jatkossa yleensä nimitystä fitnessblogit, jolla viittaan tarkastelemaani treenija fitnessblogien kokonaisuuteen. Kehonmuokkaukseen liittyvän kuntoilun kehityksellä on aerobicvaiheen (1990-luku) ja fitnessurheilun organisoitumisen sekä CrossFitkonseptin kehityksen kautta ollut vaikutuksensa siihen, että kuntosaleista ja -keskuksista on tullut valtava, kansainvälinen bisnes. Laajempi kuntoiluinnostus alkoi hänen mukaansa näyttäytyä aikakauslehtien tasolla 1980-luvun puolivälin jälkeen. Seuratuimmat bloggaajat saavat urheiluvälinevalmistajien kaltaisilta kaupallisilta tahoilta ilmaistuotteita bloggaamista silmällä pitäen ja he saattavat kohota valtamedian avustuksella julkisuuden henkilöiksi. Washington & Econimides 2016), mikä näkyy naistenlehtien treenioppaina, television Fitnesspäiväkirjoina ja sosiaalisen median selfie-kuvastoina. Vastaan kysymykseen tarkastelemalla sekä sitä, mistä aiheista kyseisissä blogeissa kirjoitetaan, että sitä, miten näitä asioita esitetään. (Ks. Liikunta-alan asiantuntijoiden tietämys kilpailee mutu-tuntumaan perustuvien näkemysten kanssa, ja fitnesstie toutta kaipaavan kuluttajan oma perehtyneisyys ja (lähde)kriittisyys joutuvat aivan uudenlaiselle koetukselle. steroidit) toisen tullessa yleensä liitetyksi terveyteen, kauneuteen ja nuoruuteen (Andreasson & Johansson 2014, 105). Nykypäivän fitnesskulttuuri on ilmiö, jonka määrittelemiseen osallistuu useita tahoja kilpaurheilijoista liikunnan harrastajiin ja valtamediasta sosiaalisen median käyttäjiin. Jennifer Smith Maguire (2002, 451) paikantaa kuntoiluaiheisten julkaisujen synnyn jo 1960 ja 70-lukujen vaihteeseen. Fitnesskulttuuri blogosfäärissä Naisten fyysinen kehonmuokkaus on herättänyt keskustelua julkisuudessa usean vuosikymmenen ajan. Keskeiseen asemaan tarkastelussa nousevat asiantuntijuuden määrittymisen uuden laiset käytännöt sosiaalisen median aikakaudella. Nykypäivän omaelämäkerrallisen liikuntajulkaisemisen juuret on paikannettavissa verkkoja harjoituspäiväkirjoihin, joita taas voidaan pitää blogien (web log, log = loki/ päiväkirja) edeltäjinä. Tänä päivänä kuntokeskukset liikuttavat massoittain ihmisiä, ja modernissa liikuntakulttuurissa naisten voimaharjoittelu on arkipäivää. (Leeds & Liberti 2007; Sassatelli 2010; Andreasson & Johansson 2014; Washington & Econimides 2016.) Nykypäivän kuntoiluja fitnesskulttuurin muotoutumisen taustalla ovat vaikuttaneet niin ikään yhteiskunnan rakennemuutos sekä kaikkien elämän osa-alueiden medioituminen ja yksilöllistyminen, mikä on johtanut eräänlaiseen “fitnessvallankumoukseen” (Andreasson & Johansson 2014). Asiantuntija-asemaan asettuvien fitnessbloggaajien yleisö omaksuu fitnesstietousdiskurssin lainalaisuudet – tai joissain tapauksissa osallistuu niiden haastamiseen. He määrittelevät oman fitnesstietämyksensä (eli fitneksestä omaksumansa tiedon) kautta fitnesskulttuurin osa-alueita ja toimintatapoja. Näin ollen bloggaaminen vaikuttaa koko fitnesskulttuurin muodostumiseen. Ilmiön voi nähdä olevan seurausta eräänlaisesta hyvinvointibuumista. (Östman 2013, 68; Suominen ym. Digitaalisen kulttuurin tutkija Sari Östman (2015) nimittää elämäjulkaisemiseksi omaelämäkerrallista, julkista ja sosiaalista teknologiavälitteistä toimintaa, jossa ihmiset kertovat elämästään ja itsestään verkon välityksellä eri tekniikoin, sisällöin ja ilmaisukeinoin. Noppari & Hautakangas 2012, 19). 3 Kuntoilun toinen – tai tutkijoista riippuen kolmas – tuleminen on kääntynyt yksilöllisyyttä ja henkilökohtaisuutta korostavaksi kansanliikkeeksi. esim. (Millington 2016; Andreasson & Johansson 2014.) Verkkomaailmassa treenija fitnessblogit ovat olleet jo muutamien vuosien ajan hyvin seurattuja julkaisuja, ja blogosfääristä löytyy useita nimenomaan treeni-ja fitnessblogeille omistettuja portaaleja, julkaisualustoja ja yhteisöjä. Cassandra Stover, 2014). Andreasson & Johansson 2013b, 278). Ilmiön suosiosta huolimatta fitnessbloggaamista on tutkittu hämmästyttävän vähän 2 , mikä perustelee tarpeen aiheen empiiriselle tarkastelulle. (Andreasson & Johansson 2013a, 2.) Nämä kaksi ilmiötä – kehonrakennus ja fitness – ovat vahvasti toisiinsa kytkeytyneitä vaikka ensimmäistä leimaa usein hyper-maskuliininen epäterveellisyyden mielikuva (esim. Ensimmäinen yhdysvaltalainen, naisille suunnattu kuntoilulehti näki päivänvalon 1979, mutta jo sitä ennen naistenlehdissä oli ollut kuntoiluja treeniaiheisia osioita. Tiedon esittämistavat taas pyrkivät perustelemaan bloggaajien asiantuntija-asemaa erilaisin keinoin ja kuvastavat samalla minkälaisen ja miten hankitun tiedon fitnessbloggaajat mieltävät relevantiksi. Erittäin tavoitteellinen kuntosalija voimaharjoittelu vaikuttaa imaisseen pariinsa sankoin joukoin tavallisia liikunnan harrastajia, erityisesti (nuoria) naisia (esim. Verkkomaailmassa ilmiö näyttäytyy lukuisina treenija fitnessblogeina 1 . 3 Smith Maguire (2002; 2008) ja Millington (2016) käyttävät molemmat käsitettä ”fitness”, joka kuitenkin englannin kielessä määrittyy koskemaan liikunnan harjoittamista laajemmin kuin suomen kieleen omaksuttu ”fitness”, joka viittaa rajatummin kehon muokkaukseen pyrkivään liikunnan harjoittamiseen. Tällaiset aihelähtöiset blogit ovat usein tiettyyn teemaan keskittyvän sisällön ja itsensä esittämisen yhdistelmiä (Walker Rettberg 2014a, 7; 2014b, 23), mikä pätee fitnessblogienkin kohdalla. Se, mitä aiheita bloggaajat käsittelevät määrittelee osaltaan sitä, minkälaisesta tiedosta fitnessasiantuntijuus blogosfäärissä muodostuu. Tästä syystä olenkin asiayhteydestä riippuen käyttänyt suomeksi myös käsitettä kuntoilu.. Liikuntatieteilijät Jesper Andreasson ja Thomas Johansson (2013a; 2013b; 2014) ovat tutkineet blogeja, joissa liikunta-alan asiantuntijat jakavat fitnesstietämystään. Fitnessja treeniblogit voi nähdä yhtenä elämäjulkaisemisen osa-alueena. “Luonnollista naiseutta” uhanneen ja groteskia alakulttuuria edustaneen naiskehonrakennuksen rinnalle alkoi 1990-luvulla kehittyä feminiinisyyttä painottava ja “sopivasti lihaksikkaan” naisruumiin haluttavuutta korostava fitnesskulttuuri. “Lihaksikkaasta on tullut uusi laiha” (vrt. Laajemmassa perspektiivissä fitnessbloggaajat osallistuvat niin kutsutun fitnesstietousdiskurssin eli yhteisesti jaetun ymmärryksen tuottamiseen fitneksestä
Andreassonin ja Johanssonin mukaan ruumiinkulttuurin esitykset voivat kaikessa ambivalenttiudessaan samanaikaisesti sekä korostaa hegemonistista maskuliinisuutta että haastaa heteronormatiivisuuden ja perinteiset sukupuolinormit. Andreasson & Johansson 2014, 50). Terveyden merkityksen hän on todennut muuttuneen osaksi affektiivista identiteettityötä ja hyvän arjen neuvottelua. Yleisen ravitsemustiedon sijaan he korostavat yksilöllisen kehollisen kokemuksen kautta muodostuvaa ravitsemusymmärrystä. Useat naisbloggaajien fitnessblogit sisältävät heidän mukaansa seksualisoituja kuvia naisista itsestään, mutta joukkoon mahtuu myös toisenlaisia sukupuolen esittämistapoja. Jennifer Smith Maguire (2008) on tarkastellut personal trainerin kahtiajakautunutta toimenkuvaa; yhtäältä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvänä neuvonantajana ja toisaalta oman tai edustamansa yrityksen markkinoijana. Yle Uutiset 7.5.2015. Nähdäkseni nämä fitnesskulttuurin käytännöt konkretisoituvat tänä päivänä juuri blogeissa, joissa bloggaajat tuottavat fitnesstietoutta osallistumalla samalla itsekin ilmiön kuluttamiseen ruumiillisuuden esitysten noustessa keskeiseen asemaan ja asiantuntijapuheen kohteeksi. Ravitsemustieteen näkökulmasta ohjeet ovat usein harrastajaravitsemusneuvontaa, jolla ei ole pätevää tiedepohjaa (vrt. (Väliverronen 2016, 52.) Asiantuntijuuteen liittyy aina myös kysymys vallasta: Kenellä on oikeus edustaa tietyn alan asiantuntijuutta. 5 Terveydenja hyvinvoinnin laitos (THL).. (Koskinen 2014, 58; Väliverronen 2016, 57; vrt. 4 Personal trainerien ravitsemuskoulutus on liian lyhyt saattaen sisältää väärää tietoa, mikä johtaa Fogelholmin mukaan siihen, ettei usein edes pystytä ymmärtämään mitä ei ymmärretä. (Huovila 2016, 43–46, Huovila & Saikkonen 2016; ks. Yksityisten markkinoiden asiantuntijat ja “asiantuntijat” ovat tulleet haastamaan tieteelliseen tietoon pohjaavin ravintopyramidein ja liikuntasuosituksin ihmisiä valistavat asiantuntijaorganisaatiot. Hänen mukaansa populaarit ravitsemusbloggaajat antavat tieteellisen tiedon rinnalla arvoa yksilöl liselle ja käytännölliselle kokemukselle, kun taas THL:n 5 asiantuntijat argumentoivat väestötason keskiarvoihin, todennäköisyyksiin ja kau saalisuhteisiin tukeutuen. Medioitunut terveyspuhe on kohonnut kyseenalaistamaan objektiivisen asiantuntijuuden auktoriteettiaseman. Käsitykset asiantuntijuudesta ovat kuitenkin kontekstisidonnaisia ja asiantuntijuuden rooli jatkuvassa muutoksessa. Hyvinvointialan asiantuntijuus (sosiaalisessa) mediassa Asiantuntijalla on jollain alalla muiden tunnustamia erityistietoja ja -taitoja, joita muilla ei ole, minkä vuoksi hän (puolueettomana) nauttii yhteiskunnallista arvostusta. Moni suositun fitnessblogin pitäjä tarjoaa bloginsa kautta myös personal trainerin palveluita eli henkilökohtaista kuntovalmennusta. Ruotsalaistutkijoista myös Greta Bladth (2015) on tarkastellut strategioita, joilla fitnesstoimijuutta rakennetaan fitnessja terveyspuhetapojen kautta. 4 Ravitsemusasiantuntijuutta mediassa tutkinut Janne Huovila (2016) on analysoinut ravitsemusneuvoja antavien bloggaajien kirjoituksia tarkoituksenaan selvittää millaisia retorisia resursseja ja strategioita bloggaajat käyttävät rakentaessaan uskottavuutta yksilölliselle terveellisen syömisen ymmärrykselleen sekä omille väittämilleen ja asiantuntijuudelleen. Alalle pääsyä ja ammatissa toimimista säädellään yleensä koulutustodistusten kautta. Blogien perusnarratiivissa pojista tehdään miehiä säännöllisen fyysisen harjoittelun eli lihasvoiman ja muskelien kasvattamisen kautta – noudattamalla roolimallina toimivien, bloggaavien fitnessgurujen tarjoamia harjoittelustrategioita. Hän kutsuu fitnesskulttuuria ruumiillisuuden performanssiksi (Sassatelli 2010, 99). Kun fitnessbloggaaja julkaisee näkemyksiään ja toteutuksiaan näistä käytännöistä blogissaan, tulee hänen elämästään itsessään tuote. Personal trainer (PT) -nimike on Suomessa suojaamaton eli periaatteessa kuka tahansa voi kutsua itseään personal traineriksi, vaikka usein PT:nä toimivien taustalta löytyykin jonkinlainen liikunta-alan koulutus. Kaikki heidän aineistonsa miesbloggaajat myyvät samankaltaista hyvinvoinnin, menestymisen ja “timmiyden” konseptia. (Andreasson & Johansson 2013b, 287–288; 2014, 106–107.) Fitnessblogeja voidaan tarkastella siis myös post-feministisessä kehyksessä, jolloin blogien nähdään haastavan kulttuurisia käsityksiä sukupuolittuneesta ruumiista bloggaajien käydessä julkista neuvottelua suhteestaan omaan ruumiiseensa, ruokaan ja kuntoilutapoihinsa (Stover 2014). Fogelholm 2012). (Mäki-Kuutti 2013, 17–19; 20; 24.) Ravitsemustieteiden professori Mikael Fogelholm (Yle Uutiset 7.5.2015) on puolestaan hämmästellyt sitä, ettei erilaisten personal trainereiden ravinto-ohjeita kyseenalaisteta aktiivisemmin. (Andreasson & Johansson 2013a; 2014, 107–108.) Miesbloggaajien kohdalla Andreasson ja Johansson (2013b; 2014) ovat tarkastelleet blogeissa ilmeneviä ruumiillisuuden ja terveyden käsityksiä. (Bladth 2015, 13–16.) Roberta Sassatelli (2010) on tarkastellut fitnesskulttuuria ensisijaisesti elettynä kulutuskulttuurina, jossa kuluttajat osallistuvat fitnesskulttuurin tuottamiseen – ja tuottajat kuluttamiseen. myös Fogelholm 2012.) Viestinnän professori Esa Väliverrosen (2016) mukaan asiantuntijatieto on muuttunut markkinoilla myytäväksi tuotteeksi. Omaan kokemukseen pohjautuvien neuvojen jakeleminen henkilökohtaisen blogin kautta on hänestä pienempi paha, mutta ongelmalliseksi tilanne muodostuu silloin, kun “asiantuntijaohjeilla” ansaitaan elantoa. Andreasson ja Johansson ovat rakentaneet fitnessblogien kategorisointimallin, jonka mukaan personal trainereina toimivien naisten fitnessblogeista on paikannettavissa kolme sukupuolen tuottamisen positiota, jotka ovat: 1) feminiinisyyttä korostava, hegemoniseen maskuliinisuuteen nojaava positio 2) neuvotteleva positio, joka sekin korostaa feminiinisiä esitystapoja, mutta samanaikaisesti kyseenalaistaa esimerkiksi tiettyjen harjoitusmuotojen kuulumisen vain miehille ja 3) epäkonventionaalinen, sukupuolinormit kyseenlaistava, kumouksellinen positio. (Smith Maguire 2008, 213; 219.) Terveyden asiantuntijuuden tuottamista popu laarimediassa tutkineen Anna-Maria Mäki-Kuutin (2013, 23–24) mukaan terveysviestinnän asiantuntijarooleihin vaikuttavat nykypäivänä terveyden markkinoituminen, kulttuurin medioituminen sekä tiedon ja tunteen rajan hämärtyminen. Ruumiillisuuden esitysten varauksettomasta juhlistamisesta huolimatta nykypäivän fitnesskulttuuri, jonka jäseninä bloggaajat operoivat, antaa tilaa myös erilaisille maskuliinisuuden ja feminiinisyyksien esityksille. Personal trainereiden ammattinkuvaan kuuluu olennaisena osana esikuvana toimiminen, jolloin henkilökohtaisuus ja ammattilaisuus sekoittuvat jo lähtökohtaisesti keskenään. Yksi suosittujen ravitsemusbloggaajien keskeisistä retorisista strategioista on ravitsemusalan auktoriteettien uudelleenmäärittely. Valtio on perinteisesti määritellyt asiantuntija-ammattien pätevyysvaatimukset ja toiminut laadunvalvojana (Väliverronen 2016, 52, 55). Hänen mukaansa fitnessblogit ovat mahdollisuuksien maailma, mutta samalla myös taistelukenttä, jolla kiistellään terveyden oikeista määrittelytavoista ja saavuttamiskeinoista sekä ilmenemismuodoista eli ruumiillisuuden esityksistä. 60 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijuus fitnessblogeissa he ovat keskittyneet analysoimaan sukupuoli-ideaalien (feminiinisyyden ja maskuliinisuuden) tuottamista fitnessja treeniblogeissa. (Hakkarainen & Paavola 2006, 251.) Ammattikunnan eettiset periaatteet puolestaan säätelevät asiantuntijan toimintaa. Väliverronen kutsuu ravintoterapeutteja ja kuntoja elämäntapavalmentajia kenttäasiantuntijoiksi, jotka eivät ole tieteellisiä asiantuntijoita, mutta soveltavat tutkimustietoa – usein valikoiden ja omia kokemuksiaan täydentäen
Tarkastelen kyseisten treeniblogien yleisilmettä ja julkaisukontekstia (blogiportaali/-yhteisö), minkä lisäksi keskityn lähemmin blogipäivityksiin elokuun 2015 ajalta eli samalta ajanjaksolta, jolta on saatavilla valintakriteerinä käyttämäni treeniblogien top 10 -listaus. Olen siis kiinnostunut sekä siitä, mitä bloggaajat käsittelevät julkaisuissaan että siitä, miten he näitä aiheita käsittelevät – eli erilaisista artikulaatioista, joiden kautta tuotetaan blogeissa (ja laajemminkin) vallitsevaa fitnesstietousdiskurssia. Asiantuntijuutta voidaan tarkastella tiedonhankintana ja käsittelynä sekä kulttuuriin osallistumisen prosessina, mutta myös tiedonluomiseen pohjautuvana kehitysprosessina. Uotinen 2005; Pöyhtäri 2011; Karvonen 1997, 239; 253.) Asiantuntijuutta tuotetaan (puhe) käytännöissä eli artikulaatioissa. Ja miten bloggaajat kommunikoivat lukijoidensa kanssa. Diskurssien voi ajatella muotoutuvan artikulaatioiden kautta, jolloin diskurssit eivät ole staattisia, pysyviä tai aina ennalta määrättyjä. Huovila & Saikkonen 2016, 397; Huovila 2016, 47, 50.) Fitnessbloggaamisen voikin nähdä myös verkostoituneeksi asiantuntijuudeksi, jossa on kysymys toiminnan nojautumisesta yksilön, yhteisön ja kulttuurin väliseen vuorovaikutukseen. Toimijoiden ja asioiden välille muodostuu siis artikulaatioissa uusia merkityksellistäviä suhteita. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tämän artikkelin tutkimusaineistona ovat kuusi suomalaista fitnessja treeniblogia, jotka valitsin Cision-treeniblogien 6 top 10 -listauksen perusteella. Fitnesstietous siis artikuloidaan tietynlaiseksi nivouttamalla omia merkityksenantoja kulttuurisesti vallitsevaan puhetapaan. (Väliverronen 2016, 55–57; Setälä & Väliverronen 2014; ks. myös Fogelholm 2012.) Kysymys uudesta hyvinvointialan asiantuntijuudesta kulminoituu sosiaalisen median aikakaudella epistemologiseksi kamppailuksi siitä, mikä ja miten hankittu tieto on oikeutettua koskien terveyttä, liikuntaa ja ravintoa. Twitterissä ja Facebookissa). Elokuussa 2015 se listasi 10 suosituinta treeniblogia 7 . Päädyin myös jättämään aineiston anonymisoimatta ja yhdistämään sen sijaan mainitsemani blogisisällöt aina tekijöihinsä (vrt. Artikulaatioteoriassa merkityksellistäminen tapahtuu kytkemällä asia, ilmiö tai merkitys viittaamaan johonkin toiseen. Jätin tarkastelun ulkopuolelle kymmenestä listauksen blogista neljä. Asiasta bloggaavat näyttäytyvät yleisölleen sekä vertaisina että esikuvina, jotka ovat saavuttaneet oikeanlaisen elämäntavan. Käytännön kokeilujen ja kohtaamisten varaan rakentuva tieto jalostuu ymmärrykseksi tietyn yhteisön vuorovaikutuksessa. Tarkoitukseni ei ole osoittaa jonkin tietyn blogin asiantuntijuuden tasoa hyväksi tai huonoksi, vaan tarkastella ensisijaisesti erilaisia tapo ja tuottaa fitnesstietoutta blogimaailmassa. Taulukossa 1 on eriteltynä bloggaajien blogipäivitysten ja niihin littyvien kommenttien määrät sekä aihesisällöt tarkastelemaltani ajanjaksolta. Grossberg 1995; Hall 1997). He puhuttelevat kohderyhmäänsä suoraan motivoiden ja kannustaen ja vetoavat henkilökohtaisiin kokemuksiin nousten toisinaan kyseenalaistamaan virallisen tieteellisen tiedon pätevyyden. 61 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijuus fitnessblogeissa Nämä uudet “kokemusasiantuntijat” saavat paljon näky vyyttä mediassa liikuntaan, ruokaan ja hyvinvointiin liittyvissä kysy myksissä. Olen lisäksi listannut bloggaajien käyttämät julkaisualustat ja niiden käytön aloittamisajankohdat sekä bloggaajien itse esiintuomat koulutuksensa ja ammatilliset tai muut vastaavat taustatietonsa. Ne ovat sisällöiltään henkilökohtaisia, mutta intiimiyden aste noudattelee fitnessja treeniblogikulttuurille, ja lifestyleblogeille ylipäänsä, tyypillistä tasoa (vrt. Tutkimuskohteeksi lopulta valikoituneet kuusi treeniblogia ovat Ainon tarinoita treenaamisesta, Elina Tervo, Fitness From The North, The Top Moments, Fitoona.com ja The Moment. Asiantuntijuus voidaan näin ollen määritellä myös käsitykseksi omasta ammatillisesta osaamisesta suhteessa muihin jäseniin yhteisössä, joka määrittää osaamisen kriteerit. esim. Tämän jälkeen blogipäivitysten lähilukuun perustuvaa analyysiäni ovat ohjanneet seuraavat kysymykset: Miten bloggaajat tuovat esiin omaa osaamistaan päivityksissään. TAULUKKO1.) kautta olen vastannut kysymyksiin: Mitä bloggaajat kertovat omasta taustastaan blogiprofiileissaan. Osa karsiutuneista blogeista on profiloitunut vahvasti muuhun(kin) kuin tavoitteelliseen treenaamiseen ja yksi näistä blogeista on tutkimuksen toteuttamishetkellä siirtynyt uudelle palvelimelle, jolloin vanhojen päivitysten löytyminen on hankaloitunut. Ja mitä aiheita blogipäivitykset käsittelevät. Rajaan tarkasteluni naisbloggaajien julkaisuihin, joten yksi blogeista jäi aineiston ulkopuolelle bloggaajan sukupuolen vuoksi. Cision julkaisee kerran kuukaudessa top 10 -blogit vaihtuvasta aiheesta. Fitnessblogien taustalla vaikuttavat fitnesskulttuurin yleiset, yhteisön hyväksymät lainalaisuudet, joita yksittäisten bloggaajien näkemykset (fitnesstietämys) samalla sekä toisintavat että uudelleenmäärittävät. 2002.) Fitnesstietouden tuottamiseen osallistuvat fitnesskulttuurin sisällä useat eri toimijat. Artikulaatiot (käytännöt), diskurssit (puhetavat) ja representaatiot (esitystavat) ovat kulttuurintutkimuksellisia käsitteitä merkityksellistämisen keinoille (esim. Cision Top 10 blogit, http://www.cision.com/fi/tietopankki/top-10blogit/#toggle-id-2. Tästä syystä olen punninnut bloggaajien informoinnin tarpeellisuuden ja blogien tekijänoikeudet huomioonottavan viittauskäytännön lisäksi myös eettisen raportoimisen tapaa tutkimustulosten esittämisen kohdalla. verkkosisältöjen tuottajien tekijänoikeustietoisuus Turtiainen & Östman 2009, 347–348). Fitnessbloggaajien asiantuntijuuden artikuloimista ohjaa ilmiön taustalla vaikuttava fitnesstietousdiskurssi, jonka muodostamiseen ja muokkaamiseen bloggaajat samalla itse osallistuvat omien puhekäytäntöjensä kautta. (Ks. Yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti vallalla olevat merkityksellistämisen tavat tuottavat, määritelevät ja rajoittavat ihmisten toimijuutta. Toisin sanottuna artikulatiivinen merkityksellistäminen konkretisoituu diskursseissa ja representaatioissa. Miten ja minkälaiseen tietoon bloggaajat viittaavat, jos viittaavat. Kaikki tarkasteltavaksi valitsemani fitnessja treeniblogit ovat julkisia. Tutkimusaineistoni käsittelyyn liittyy muutamia tutkimuseettisiä kysymyksiä. Turtiainen & Östman 2013). www.cision.fi). Tutkimusaiheeni ei ole itsessään siis kovin arkaluontoinen, mutta julkisuudessa kohtalaisen paljon keskustelua herättävä. Harkitsin bloggaajien informoimista tutkimuksestani ja heidän koulutuksellista/ammatillista taustaansa koskevien tarkennusten kysymistä, mutta päädyin analysoimaan aineistoa siinä muodossa kuin blogiyleisö sen kohtaa eli yksinomaan blogeista löytyvän taustatiedon varassa. 6 Medianäkyvyyden hallintaan, mediatietoon ja viestintäpalveluihin erikoistunut globaali yritys (ks. Tutkimusaineistoni sisällönerittelyn (ks. Vaikka tarkastelen tutkimusaineistoani kulttuurintutkimukselle tyypillisen kriittisin ottein, en halua saattaa ilmiötä sinänsä – tai varsinkaan tutkittavina olevia blogeja ja bloggaajia – huonoon valoon. 7 Linkitysten ja kommenttien lisäksi blogien kohdalla Cisionin listauksessa arvioitiin myös päivitystiheyttä, päivitysten lukumäärää, bloggaajien ja lukijoiden välistä vuorovaikutusta sekä keskustelua blogin ulkopuolella (esim. (Vrt. (Hakkarainen ym. Artikulaatiot ovat käytäntöjä, jotka luovat merkityksiä. Tämän vuorovaikutuksen kautta artikuloituu erilaisia asiantuntijapositioita, jotka rakentavat verkostoitunutta fitnesstietousdiskurssia
tausta Blogisisällöt eli päivitysten aiheet elokuussa 2015 (määrä, jos esiintyy enemmän kuin kerran) Ainon tarinoita treenaami sesta Aino Indiedaysblogipalvelu marraskuu 2010 33 198+125 (kommentit + bloggaajan vastaukset) Trainer Labin PT-koulutus (6kk), ryhmäliikuntaohjaaja, ex-kilpaaerobicaaja oma treenaaminen ja syöminen (+ ryhmäliikunnan ohjaaminen) (10) ruokareseptit (6) neuvominen (ravitsemus/treeni) (3) tuotteiden mainostaminen (2) ihannevartalo (2) treenaamaan patistelu (2) tavoitteet/epäonnistumiset (2) vastustuskyky ravintoaineiden imeytyminen DHEA-hormoni PMS-oireet laihdutus (kritiikki) pakkomielteinen treenaaminen ohjaajapersoona bloggaaminen treenimusiikki Elina Tervo Elina Tervo omat verkkosivut helmikuu 2015 (aikaisemmin muualla) 13 * bikinifitnessurheilija mehupaasto (4) terveellisten elämäntavat (ravinto) (2) superfoodit (esittely) treenivinkit (video) ihannepaino kehonkoostumuksen mittaaminen treenivaatteet (esittely) fitness-urheilu (kritiikki) identiteetti bloggaaminen skeittaus voimistelu (aloittaminen/promoaminen) lukijoiden puhuttelu (palautepyyntö) Fitness From The North Laura Peippo Blogbook -blogiportaali tammikuu 2014 8 34+22 liikunnanohjaaja Levi Wellness Club, PT-opinnot kesken (Trainer4You) raskaus ja raskausajan liikunta (3) oma treenaaminen lisäravinteet (kritiikki) itsensämittaamisteknologiat (kritiikki) personal training Arctic Challenge -tapahtuman järjestäminen bloggaaminen The Top Moments Sanna Asenteella fitness -blogipalvelu tammikuu 2014 (aikaisemmin muualla) 9 32+14 kehonhallinnan ja liikkuvuuden kehittämiseen erikoistunut PT, Licensed Practitioner of NLP -valmentajakoulutus itsevarmuuden hankkiminen (vinkit) (2) treenivinkit (suoritustekniikka/tehokkuus) itsensä kohteleminen unelmat onnellisuus pinnallisuus (fitnesskuvaston kritiikki) positiivisuus vs. valittaminen omien palveluiden mainostaminen ulkomaanmatka lukijoiden puhuttelu: ”Kysy mitä vaan” Fitoona.com Oona omat verkkosivut syyskuu 2012 7 29+24 PT, Optimal Performance Coach, liikunnanohjaaja amk (2016) lukijoiden puhuttelu (kilpailu, alennus) (2) oma polvivamma kuntouttaminen (ohjeistaminen) treenivarusteiden valinta (vinkit) treenituotteiden testaaminen (esittely) työhyvinvointi (video-ohjeistus) ruokareseptit muotinäytösmatka The Moment Laura Blogspotblogipalvelu huhtikuu 2011 13 26+8 fysioterapeutin tutkinto kesken, yksi CrossFit Lahden omistajista/valmentajista lomailu (3) oma treenaaminen (2) + treenileiri (2) valmentaminen treenihistoria kisakatsomossa (CrossFit) oleminen tuotemainostus oman salin mainostaminen vanhojen suosituimpien päivitysten koonti lukijoiden puhuttelu: mitä haluaisivat blogissa käsiteltävän. 62 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijuus fitnessblogeissa Blogi Blog gaaja Blogin julkaisu konteksti Blogin aloitusajan kohta Päivitys ten määrä elokuu 2015 Päivitysten kommentti määrä elokuu 2015 Bloggaajan koulutus/ ammatillinen tms
Bloggaajat ovat pääsääntöisesti pukeutuneet treenivaatteisiin, mutta liikunnallisen suorittamisen sijaan he lähinnä poseeraavat – tosin esimerkiksi hauislihas jännitettynä tai venyttelyasennossa. Tämä eräänlainen kääntymyksen artikulaatio vilahtelee kyllä muidenkin tarkastelemieni bloggaajien kohdalla (esim. Kansikuvaa blogilla ei varsinaisesti ole, mutta pienessä profiilikuvassa Laura seisoo käsillään. Blogista löytyy linkit treenija ravintoohjelmiin (Bikinibody bootcamp, Beach body 2015 ja Summer fit 2016). Suurin osa korostaa liikuntaharrastukseen sitoutumisen alkaneen jo nuorena. Huom! Päivitysten ja niiden aiheiden määrät eivät täsmää keskenään, koska yksi blogipäivitys voi koskea useampaakin aihetta. Blogien visuaalista ilmettä määrittää jonkin verran tietty julkaisualusta, mutta senkin huomioonottaen blogien etusivujen kuvallinen ilmaisu on huomattavan yhdenmukaista. Nyt hän kuvailee keskittyvänsä “junttipunttiin”, toiminnalliseen treenaamiseen ja lumilautailuun. Hän kuvailee olevansa: ”26-vuotias fitnessalan kapinallinen, entinen sokerihiiri, joka on huomannut oman mielen treenin olevan avain terveellisiin elämäntapoihin ja stressittömään, aidosti onnelliseen elämään.” Sanna kertoo olevansa kehonhallinnan ja liikkuvuuden kehittämiseen erikoistunut personal trainer ja käyneensä Licensed Practitioner of NLP -valmentajakoulutukset. (* Vilkkainta keskustelua herättänyt yksittäinen julkaisu keräsi aineistonkeruujakson aikana 37 kommenttia – muut julkaisut huomattavasti vähemmän. Laura puolestaan pitää The Moment -blogia Blogspot-palvelussa. Hän on käynyt Trainer Labin PTkoulutuksen (6 kk) ja omaa kilpa-aerobictaustan. Ota yhteyttä -osiossa Elina tarjoaa fitnessvalmennuspalvelujaan ja puhuttelee mainostajia. Fitoona.com -blogin Oona on personal trainer, Optimal Performance Coach ja ammattikorkeakoulutasoinen liikunnanohjaaja (2016). 9 Bloginsa kansikuvassa treeniasuinen Aino jännittää hauistaan. 13 Hänen päivityksensä painottuvat mielen hallintaan ja positiiviseen ajatteluun. Blogiprofiilissaan hän kertoo kirjoittavansa päivittäin ravinnosta, liikunnasta, omista ohjauksistaan ja jakavansa erilaisia vinkkejä. 11 Elina aloitti 1.8.2015 kahdenkymmenen vuorokauden mittaisen mehupaaston, joten aineistonkeruujakson aikaiset blogipäivitykset keskittyvät pitkälti paastosta raportoimiseen. Hän opiskeli blogin esittelytekstin kirjoitushetkellä (2014) Trainer4Youlla personal traineriksi. 63 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijuus fitnessblogeissa TULOKSET Bloggaajien taustat ja blogien yleisilmeet Ainon tarinoita treenaamisesta -blogin Aino on vaasalainen ryhmäliikuntaohjaaja/personal trainer. 16 Yhteistä kaikille aineistoni bloggaajille on, että he tuovat blogeissaan esiin monipuolisen liikunnallisen elämäntapansa. The Top Moments -blogin Sanna on hänkin blogannut tammikuusta 2014 fitnessmaailmaan keskittyvässä Asenteella fitness -blogipalvelussa (aikaisemmin muualla). Fitness From The North -blogin Laura Peippo toimii liikunnanohjaajana Levi Wellness Clubilla. Ainon blogipäivityksille on ominaista päiväkirjamaisuus ja lukuisat treeniasukuvat. Se keskittyy pukeutumiseen, kauneudenhoitoon, hyvinvointiin, ruoanlaittoon ja sisustamiseen tavoittaen viikoittain yli 300 000 lukijaa. Sivustolta löytyy erikseen myös pääasiassa bikinikuvista koostuva kuvagalleria. Hänen blogipäivityksensä ovat lyhyitä ja käsittelevät verrattain paljon muitakin aiheita kuin treenaamista ja fitnesskulttuuria. 8 Aino julkaisee blogiaan Indiedays-blogipalvelussa, joka on Suomen suurin blogiportaali. Blogissaan hän mainostaa etävalmennuspakettiaan. Aino) viittauksina elämänvaiheisiin, joissa heidän hyvinvointinsa ei ole ollut niin optimaalisella tasolla kuin nyt. Hän kertoo tavoitteekseen tulla mahdollisimman hyväksi valmentajaksi ja treenaavansa itsekin crossfitiä tavoitteenaan paikka CrossFit Regionals -kilpailuissa vuonna 2018. 12 Laura Peippo on julkaissut blogiaan ”Suomen monipuolisimmaksi blogiportaaliksi” itseään tituleeraavassa Blogbookissa tammikuusta 2014. Sanna julkaisee fitness-selfieitä, jotka kuitenkin kyseenalaistaa yhdessä aineistonkeruujakson blogikirjoituksessaan. Poikkeuksena Laurat, joista TAULUKKO 1. Marraskuusta 2010 asti blogannut Aino päivittää blogiaan todella tiiviisti (33 postausta elokuussa 2015). myös Huovila 2016, 45). Laura Peipon taustalta löytyy yleisurheilua, hiihtoa, jalkapalloa, salibandya ja jääkiekkoa. Hän on 22-vuotias fysioterapeutin tutkintoa viimeistelevä opiskelija Lahdesta ja yksi kolmesta CrossFit Lahden omistajasta. Poikkeuksen tekee Sanna, joka jo profiilinsa esittelytekstissä tunnustautuu “entiseksi sokerihiireksi”. 15 Blogia hän on ylläpitänyt syyskuusta 2012. Blogin kansikuva vaihtuu auto maattisesti – toisessa kuvassa Oona treenaa hauiksiaan ja toinen on kuva fitnesskontekstin ulkopuolelta, pellolta neulepaidassa. Hän myy blogiosion sisältävällä sivustollaan 14 liikuntaja hyvinvointipalvelujaan. Aineistonkeruujaksolla Oonan vanha polvivamma uusiutui, mikä näkyy blogipäivitysten sisällöissä. Blogin kansikuva on kuvakollaasi toiminnallista harjoittelua ilmentävistä otoksista pohjoisen maisemissa. Yleisin teema on omasta treenistä, ryhmäliikunnan ohjaamisesta ja/ tai syömisestä raportoiminen. Esittelytekstissään hän myös listaa bikinifitnessuransa saavutuksia. Elina kertoo esittelynsä yhteydessä urheilullisesta elämäntavastaan, johon kuuluu 16-vuotiaana alkanut tavoitteellinen kuntosaliharjoittelu. Vanhat kommentit on nyttemmin poistettu arkistonäkymän yhteydestä ja kommentointimahdollisuus estetty.) 8 Ainon tarinoita treenaamisesta, http://a-rou.indiedays.com 9 Indiedays, http://www.indiedays.com/item/tietoja/tietoa-palvelusta 10 Toteutus High End Management http://www.highendmanagement.com 11 Elina Tervo, http://www.elinatervo.com 12 Fitness From The North, http://blogbook.fi/fitnessfromthenorth/ 13 The Top Moments, http://www.fitnessasenteella.fi/the-top-moments/ 14 Toteutus High End Management http://www.highendmanagement.com 15 Fitoona.com, http://www.fitoona.com 16 The Moment, http://themomentsoflaura.blogspot.fi. Sivuston tummasävyisessä kansikuvassa Elina venyttelee urheilutopissa. Muista aineiston bloggaajista poiketen hän ei tuo esiin koulutustaustaansa. (Edellisellä sivulla): Fitnessblogien sisällönerittelyä. Hän on myös kiinnostunut yhteistyötarjouksista. Ravitsemusbloggaajia tutkineet Janne Huovila ja Sampsa Saikkonen (2016, 390) ovat paikantaneet blogisisällöistä uudelleensyntymisen retorisen resurssin, joka perustuu sille, että ravitsemusasiantuntijaksi profiloituva bloggaaja myöntää oppineensa omista virheistään ja tulleensa sitä kautta entistä tietoisemmaksi terveellisen ruokavalion merkityksestä (ks. Elina Tervon blogi on ollut helmikuusta 2015 alkaen hänen omien kotisivujensa 10 yhteydessä, mutta aikaisemmin hän on blogannut muualla. Laura Peippo on aineistonkeruujaksolla raskaana, joten monet blogipäivityksistä liittyvät raskausajan liikuntaan ja siitä raportointiin
Andreasson & Johansson 2013a). Paaston hyödyllisyyttä perustellessaan Elina käyttää pariin otteeseen lähteenään Petri Paavolan kotisivuja. Omien palveluidensa markkinoimisen lisäksi bloggaajat tuovat esiin yhteistyökumppaneidensa tuotteita, mikä näyttäytyy esimerkiksi treenivaatteiden ja -varusteiden esittelyinä (aina kyse ei silti välttämättä ole yritysyhteistyöstä). Kaikkien tarkastelemieni bloggaajien treenija ravintovinkit perustuvat yleensä siihen, minkä he ovat havainneet toimivaksi omalla tai asiakkaidensa kohdalla. Monet Ainon julkaisuista ovat hyvin asiapainotteisia, minkä hän ilmaisee itsekin blogissaan tode ten samalla oman tiedon tuottamisensa lähtökohdat käsillä olevaan aiheeseen liittyen: Paljon tulee kirjoitettua niin sanottuja asiatekstejä ja yritän toki tarkistaa aina faktat mahdollisimman tarkkaan. Hän julkaisi oman InBodykehonkoostumusmittauksensa tulokset, minkä yhteydessä blogin lukijat kyseenalaistivat voimakkaasti hänen ilmoittamansa lihasmassamäärän oikeellisuuden epäillen bloggaajan sekoittaneen kilot ja prosentit keskenään. Halu huolehtia muiden ihmisten terveydestä on fitnessalalla tyypillistä asiantuntijaksi pätevöitymisen retoriikkaa (Andreasson & Johansson 2014, 54). Tutkimusaineistoni bloggaajista Aino tunnustautuu itse miltei pakkomielteiseksi treenaajaksi ja osassa hänen päivityksistään on liikkumaan patistava sävy. Laurat eivät muista poiketen kaupittele suoraan omia ohjelmiaan, mutta Laura mainostaa päivityksissään osaomistamansa CrossFit-salin toimintaa ja Laura Peipon päivityksissä vilahtelee hänen työpaikkansa Levi Wellness Club. Hän tuo näkemyksensä esiin usein hyvin kärkkäästi: Ollaan unohdettu se, että ihminen on luotu liikkumaan ja sen liikunnan avulla pidetään huolta kehosta. Näin tarkasteltuna blogien fitnesskulttuuri on ennen kaikkea kulutuskulttuuria ja aineistoni bloggaajat asiantuntijuutensa kaupittelijoita (vrt. Bladth 2015, 13–16). myös Setälä & Väliverronen 2014; Huovila 2016; Huovila & Saikkonen 2016). Huovilan ja Saikkosen tutkimat ravitsemusbloggaajat toimivat tyypillisesti samalla tavoin näyttäytyen blogiyleisölleen keskustelukumppaneina sen sijaan, että positioisivat itsensä institutionaalisesta asemasta puhuviksi tahoiksi. [-] Sitten nämä sykemittarit onkin aivan yksi isompi asia, joka saa miut suunnattoman raivon partaan. dieettejä. Ei sen takia, että saisit vain tiristettyä rasvaprosentin siihen mihin se kuuluu, jonkun hemmetin terveystantan tekemään exceltaulukkoon. Tyypillistä on juuri myös omista virheistä kertominen ja kokemusten jakaminen blogiyhteisölle. PMS-oireita käsittelevä kirjoitus). Bloggaajien käsittelemät aiheet ja oman osaamisen esiintuominen Fitnessbloggaajat neuvovat seuraajiaan tyypillisesti oman kokemuksensa kautta. Hän esittää paljon kysymyksiä bloginsa lukijoille ja pohtii omaa persoonaansa ja tavoitettaan ohjaajana raportoimalla muun muassa epäonnistuneesta ohjauskilpailusta ja sen aiheuttamista tuntemuksista. Huovila & Saikkonen 2016). Sykemittarien ja aktiivisuusrannekkeiden lisäksi Laura Peippo 17 Vaikka Laura Peippo yhdessä kansikuvakollaasin kuvistaan kahlaakin rämeellä raskastekoista tukkia olallaan kantaen, en tulkitse esitystapaa sukupuolinormit kyseenlaistavaksi, kumoukselliseksi positioksi, koska hän on pukeutunut bikiniyläosaan ja lyhyisiin farkkushortseihin (vrt. Haluan vain mainita, että tosiaan pohdiskelen itsekin vielä tätä aihetta, enkä voi väittää että ajatukseni olisivat luodinkestävää tiedettä. Bloggaajien jakaessa ruokavinkkejään ja kertoessaan omasta treenaamisestaan he paketoivat samalla itseään “fitnesstuotteeksi” (vrt. Lähes kaikki aineistoni bloggajat markkinoivat omia PT-ohjauksiaan tai valmennuspakettejaan blogiensa kautta ja kertovat olevansa kiinnostuneita yhteistyötarjouksista. Elina itse toteaa kärkkäimpien, erityisesti painoa koskevien ja fitnesstä (kilpaurheiluna) kritisoivien julkaisujen herättävän eniten huomiota. Muutkin aineistoni bloggaajat viittaavat blogeissaan ajoittain toisiin tiedonlähteisiin. Laihduttamisen käsittelyn yhteydessä Aino kritisoi fitnessym. 18 Pääasiassa kokemustietoon ymmärryksensä perustavien bloggaajien kohdalla tiedon prosessoimisessa saattaa ilmetä asiantuntijuuden kannalta olennaista lähdekritiikin puutetta (vrt. Tämän perusteella heitä voi nimittää Esa Väliverrosta (2016) mukaillen kenttätai kokemusasiantuntijoiksi, jotka keskittyvät ensisijaisesti oman esimerkkinsä kautta levittämään liikunnallisen elämäntavan ilosanomaa (ks. Omasta paastoamisestaan raportoimisen lomassa Elina ohjeistaa lukijoitaan mehupaaston toteuttamisessa suositellen sitä ”parannuskeinoksi” tilanteessa, jossa on ”tulehdusarvot jatkuvasti koholla, sairastelee yms.” Hän toteaa haluavansa vilpittömästi auttaa ihmisiä elämään terveellisemmin ja olla bloginsa kautta ”mentorina terveelliselle elämäntyylille”. Mun piti itseasiassa kirjoittaa ihan toisesta aiheesta, mutta eilisiä kommentteja lueskellessa syntyi tämä ajatus. Muuten hänen julkaisunsa eivät kerää kovin suuria kommenttimääriä. Unohdetaan kuunnella kroppaa. ravintoaineiden imeytyminen ja vastustuskyvyn säilyttäminen). Hyvinvoinnin puolesta puhuessaan aktiivisesti julkaiseva Aino tavoittaa lähes kaikki tutkimusaineistossani esiintyvät, fitnesstietousdiskurssin kannalta keskeiset artikulaatiot. Aineistossa näkyy hyvin Smith Maguiren (2008) määrittelemä personal trainerin toimenkuvan kaksijakoisuus eli neuvonantajana ja markkinoijana toimimisen samanaikaisuus. Ihannepainoa koskeva päivitys herätti aineistonkeruujakson aikana Elinan blogissa paljon keskustelua. Sassatelli 2010). Haluaisin herätellä ajatuksia aiheen tiimoilta ja kerätä ehkä infoa niiltä, jotka asiasta tietävät/löytyy kokemusta. Ajattelin kuitenkin pohtia tänään aihetta liittyen kuukautisten poisjääntiin, stressiin ja äitihormoniin nimeltä DHEA. Toisin kuin esimerkiksi Laura Peipon kohdalla, jonka kirjoitustyyli on melko provosoiva. Kysei set kotisivut ovat hyvin uskonnollispainotteiset, joissa paaston tarpeellisuutta perustellaan muiden näkemysten ohella Raamatun opeilla. Elina artikuloi fitnessbloggaamiselle tyypillisesti hyvinvoinnin tavoittelemisen puolesta osana omaa identiteettiään (vrt. Mäki-Kuutti 2013). Lopulta Elina tyytyi vastaamaan bloginsa kommenttiosiossa, ettei ole kehonkoostumuksen spesialisti ja että tarkempia arvioita kehonkoostumuksesta saisi toisenlaisilla laitteilla. Nykyään lähes jokaisella on jokin sykemittari tai aktiivisuusranneke käessä. Hyvinvoinnin tavaratalo -verkkokauppa, Terve.fi-sivusto ja Raamattu). (Huovila & Saikkonen 2016, 390.) Joissain päivityksissään Aino viittaa tiedonlähteenä toisiin blogeihin (esim. Ja nyt täytyy sanoa, että en kiellä, että eikö niistä olisi hyötyäkin, mutta tällä hetkellä miun silmään niistä on enemmän haittaa. Ravitsemusneuvojen ja lukuisien reseptien jakamisen lisäksi hän opastaa tehokkaamman salitreenin tekemisessä ja antaa terveysvinkkejä, jotka usein liittyvät ravinnon kautta saavutettavaan suorituskykyyn (esim. http://www.kotipetripaavola.com/paasto.html. Blogikommenteissa Elina saa kritiikkiä myös kirjoitustensa kielioppivirheistä, mihin hän vastaa kärsivänsä erittäin pahasta lukija kirjoitushäiriöstä. 18 Petri Paavola kirjoittaa kotisivuillaan paastoamisesta tuoden esiin erilaisia paastoklinikoita ja mainiten paastotutkimuksia viitoittamatta tietoa kuitenkaan kovinkaan asianmukaisesti (lukuun ottamatta lähteissä mainittua kansainvälisen Paasto-konferenssin esitelmää, minkä lisäksi lähteissä mainitaan esim. 64 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijuus fitnessblogeissa toisella ei ole blogissaan niin kutsuttua pääkuvaa ollenkaan ja toisen (Laura Peippo) kuvakollaasista löytyy sekä poseerausettä toiminnallisia kuvia. Ison osan ”Paasto on kehon kokonaisvaltainen terveyden lähde” -sivun sisällösta muodostaa Raamatun opetukselle paastosta omistettu osio, jossa todetaan muun muassa paaston olevan Jumalan luoma prosessi. Blogien pääsivujen perusteella aineistoni bloggaajat asettuvat kuvissaan poseeratessaan sekä feminiinisyyttä korostavaan että neuvottelevaan sukupuolen tuottamisen positioon 17 esitellessään lihaksikkuuttaan (vrt. Andreasson & Johansson 2013a)
Hän toteaakin: ”Miulle ei ole koskaan ollut tärkiää, kuinka oikein kirjoitan, kuinka paljon miulla on kirjoitusvirheitä tai kuinka päin honkia miun virkkeet on, koska se ei ole se juttu vaan se juttu on se juttu mistä mie kirjoitan.” Personal trainerin roolia ja omaa asiantuntijuuttaan pohtivassa kirjoituksessaan Laura Peippo myöntää, ettei esimerkiksi itse omaa juurikaan tietämystä kehonrakennuksesta ja bikinifitneksestä – eikä näin ollen väitä olevansakaan oikea henkilö niihin lajeihin valmentamisessa. Huomionarvoista Oonan bloggaamisessa on se, että hän vastaa lähes kaikkiin blogiinsa tuleviin kommentteihin, joissa kysytään usein suoraan neuvoa erilaisiin asioihin. Blogipäivitysten sisällönanalyysin (TAULUKKO 1) kautta esiin nostamani artikulaatiot kytkeytyvät päällimmäisenä terveyteen ja hyvinvointiin ja sitä kautta liikuntaan ja ravintoon. Tarkastelemani naisbloggaajat tuottavat alan asiantuntijuutta määrittävää fittnestietousdiskurssia blogeissaan useiden erilaisten puhekäytäntöjen (eli artikulaatioiden) kautta. Tyypillisimmillään blogipäivitykset sisältävät treenija ravitsemusvinkkejä, jotka perustuvat ensisijaisesti bloggaajien omiin kokemuksiin, mutta myös muualta hankittuun tietoon. Yhden päivityksen aiheena on työhyvinvointi, johon liittyviä neuvoja ja ohjeistuksia Oona kertoo laatimansa videon välityksellä. He artikuloivat asiantuntijuuttaan kukin hieman erilaisesta positiosta käsin, mutta näyttäytyvät kaikki terveellisiä elämäntapoja noudattavina ja tavoitteellisesti treenaavina ihmisinä. Hakkarainen ym. Lisäravinteita koskevassa päivityksessään Laura Peippo korostaa esittävänsä ensisijaisesti omia mielipiteitään, mutta perustelee lisäravinteiden turhuutta viittaamalla uudesta, nuorille miehille tyypillisestä syömishäiriöstä kertovaan Voice.fi:n uutiseen, jossa viitataan The Huffington Postin artikkeliin, joka osoittautuu todellisuudessa Daily Mailin verkkoversion Mail Onlinen proteiinilisien liikakäytön vaarallisuudesta kertovaksi uutiseksi (eli väärä maininta mutta oikea linkitys Voice:n verkkoartikkelissa), jossa viitataan englantilaiseen NHS Choises -terveyssivustoon, josta käy ilmi, että tieto on alkujaan peräisin englantilaisen ravitsemusterapeuttien yhdistyksen (BDA) edustajien haastatteluista. Tarkastelemani fitnessbloggaajat eivät juurikaan viitanneet kirjoituksissaan tieteelliseen, tutkimustietoon toisin kuin Huovilan ja Saikkosen (2016) tutkimat ravitsemusbloggaajat, jotka valjastivat tieteen tarvittaessa tukemaan omaa ravitsemusymmärrystään ja toimimaan henkilökohtaisten mittaustensa apuvälineenä. Yhdessä päivityksessään Laura kuitenkin pohtii oman asiantuntijuutensa kehit tymistä (vrt. 65 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijuus fitnessblogeissa kritisoi lisäravinteiden käyttöä ja raskausajan liikkumattomuutta. Lisäksi hän neuvoo oikeanlaisten treenikenkien valinnassa ja jakaa hyväksi havaitsemaansa ruokareseptiä. Onko se mua. Hänellä on yleensä lyhyitä päivityksiä, joissa hän kertoo oman crossfitsalinsa toimintaan liittyvistä asioita. (Huovila & Saikkonen 2016, 394; Huovila 2016, 47.) Tarkastelemistani bloggaajista Elina mainitsi kertaalleen mehu paaston hyötyä perustellessaan “tutkimuksen mukaan”, mutta ei viitannut itse mihinkään tieteelliseen lähteeseen. Myös sykemittareita parjaava päivitys herättää blogin lukijoissa vastareaktioita. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Suosituimmat treenija fitnessbloggaajat osallistuvat fitnesstietousdiskurssin tuottamiseen ja samalla koko ilmiön ja sitä koskevan asiantuntijuuden määrittelemiseen omalla julkaisutoiminnallaan. Treenivinkkejä jakaessaan Sanna ei tyydy ainoastaan luettelemaan liikkeitä vaan antaa ohjeita myös oikeasta suoritustekniikasta ja liikkeiden tehokkuuden säätelemisestä. Pinnallista kuraa, ei se ole elämää, ei fitnesstä, ei wellnesstä.” Bloggaajien arjessa tapahtuvat muutokset näkyvät melko välittömästi päivitysten sisällöissä. “Onks pakko olla timmi jos ei taho” -otsikoidussa päivityksessään Sanna puhuttelee blogiyleisöään kyseenalaistaen itse hetkellisesti omaa positiotaan fitnesskulttuurin tuottajana: ”En tiedä mikä vaihe mulla on menossa, mutta musta tuntuu tällä hetkellä siltä, että mä ärsytän ja masennan ihmisiä, ja etenkin itseäni. Somekanavani ovat täynnä kuvia minusta. Elinan mentorina toimimisen halu). Vahvana toistuvat. Mun perseestä, mun vyötäröstä. Laura Peippo vastaa pariin ensimmäiseen kommenttiin, mutta päivitys poikii lisää vastauksia, joissa kritisoidaan bloggaajan väitteitä. Oonan kohdalla loukkaantuminen vaikuttaa blogisisältöihin, koska hänen oma harjoittelunsa muuttuu tavanomaisesta. Olen aina ollut ahkera opiskelemaan ja haluan kehittää omaa ammattitaitoani. Osa blogin lukijoista kyseenalaistaa näkemyksen raskausajan liikkumattomuudesta omana valintana ja pahoittaa mielensä Laura Peipon päivityksen syyllistävästä sävystä. Kyseisen päivityksen kommenteissa Lauralta toivotaan julkaisuja erityisesti kehonhuollosta ja ravinnosta eli hänen blogiyleisönsä osoittaa hahmottavansa fitnesstietousdiskurssiin osa-alueita luettelemalla siihen kytkeytyviä artikulaatioita siitäkin huolimatta, etteivät ne kaikki esiinny Lauran tyypillisissä blogipäivityksissä. Elinan tavoin Laura Peippokin on saanut kritiikkiä julkaisujensa kirjoitusasusta, mutta myös kiitosta päivitystensä aitoudesta ja rehellisyydestä. Fitnessbloggaamisen ambivalenttius tulee esiin, kun auttamishalunsa ilmaistuaan Sanna kehottaa ihmisiä ottamaan yhteyttä yritykseensä BetterMe Finland Oy, jos ”paino ei meinaa tippua, tuloksia ei meinaa tulla, syömishäiriö vaivaa, selkäkivut kiusaa”. Bloggaajat raportoivat usein myös omasta treenaamisestaan asettuen samanaikaisesti esikuvan ja vertaisen asemaan blogiyleisöönsä nähden. Olen kuitenkin käytänyt varmasti satoja tunteja siihen, että olen kouluttanut itseäni, pyytänyt apua fiksummilta, ottanut asioista selvää ja lopulta päätynyt luotettuun tehtävään boximme valmentajana. Mun kropasta, joka on juuri väännetty sellaisiin asentoihin, missä en seisoisi normaalisti vahingossakaan. Yhdessä päivityksessään hän toteaa bloginsa tarkoituksen olevan ihmisten auttaminen (vrt. Uskon, että oman ammattitaidon kehittäminen on loputon prosessi ja tavoitteenani onkin tulla jatkuvasti paremmaksi valmentajaksi. Toisessa päivityksessään hän puolestaan kyselee lukijoiltaan, mistä nämä haluaisivat hänen kirjoittavan uusia julkaisuja. He tuovat blogeissaan yhtä bloggaajaa lukuunottamatta esiin oman koulutustaustansa sekä asemansa liikunta-alan ammattilaisina. Elokuussa 2015 monet esittelevät hänelle omat sairaskertomuksensa, joita Oona kommentoi pyrkien aina perustelemaan vastauksensa ja antamansa ohjeet. Aineistoni bloggaajissa on yksi, joka ei kuitenkaan selvästi astu asiantuntijan asemaan kommunikoidessaan seuraajiensa kanssa. Millaisen kuvan mä annan itsestäni teille. Aloittaessani en tiennyt mitään crossfit -ohjelmoinnista saati lajille ominaisten liikkeiden opettamisesta. Kaksi aineistoni bloggaajista ei ota aineistonkeruujakson aikana kantaa helposti keskustelua herättäviin ravitsemusasioihin. Tällaiset ilmaukset vertautuvat Huovilan ja Saikkosen (2016) ravitsemusbloggaajien retoriikasta paikantamaan nöyränpalvelijan resurssiin, johon kuuluu itsensä positiointi tavallisten ihmisten puolesta työskenteleväksi. Sannan lisäksi Elinan julkaisuista on luet tavissa myös omaan elämäntapavalintaan kohdistuvaa kyseenalaistusta. Aineistoni fitnessbloggaajien suosio kertoo siitä, että he ovat onnistuneet tuottamaan blogiensa seuraajien näkökulmasta osuvia ja hedelmällisiä artikulaatioita (vrt. Lauralla ei oikeastaan ole tapana muutenkaan suoraan ohjata tai neuvoa blogiyleisöään. Sannan päivitykset poikkeavat artikulaatioiden tasolla muutenkin aineiston muiden bloggaajien asiantuntijuuden tuottamisen käytännöistä. Hän keskittyy neuvomaan bloginsa lukijoita itsevarmuuden saavuttamisessa, ja monet päivityksistä liittyvät mielen hallintaan ja positiiviseen ajatteluun. Aineistonkeruujakson aikana Oona antaakin erityisesti kuntoutusohjeita. Karvonen 1997, 209). Saatika yrittämällä. Ravitsemusneuvoja antavat bloggaajat viittasivat heidän mukaansa tieteelliseen tietoon välillä hyvin epämääräisesti ilmauksilla “jotkut asiantuntijat” ja “tutkimukset”. 2002): Noviisista valmentajaksi
Matikainen & M. Idrottsforum.org, 24.2.2015. London, Thousand Oaks & New Delhi: Sage, 13–74. 2002. 2010. Sport Science Review, 23 (3-4), 91–112. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67870/978-951-44-7393-7. Hakala, S. Kovaa työtä olla minä – Muotibloggaajat mediamarkkinoilla. Laaksonen, J. Hyvän arjen valtiaat. 66 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijuus fitnessblogeissa myös ulkonäköön ja ruumiillisuuteen kytkeytyvät artikulaatiot erityisesti ihannepainoa ja urheiluvarusteita koskevan puheen ja representaatioiden kautta. Huovila 2016, 29). Media, Culture & Society, published online before print 21.4.2016. Tampere: Tampere University Press. Personal traineriksi aikovalle on tarjolla kirjava kattaus koulutuksia. Establishing credibility, constructing understanding: The epistemic struggle over healthy eating in the Finnish dietetic blogosphere. Mielihyvän kytkennät. 2002). Bladth 2015; Hakkarainen ym. 2014. An Analysis of Swedish Fitness Blogs. Parviainen (toim.) Kollektiivinen asiantuntijuus. Näiden fitnesstietousdiskurssiin lukeutuvien asioiden hallitseminen liitetään bloggaajien kesken fitnesskulttuurin sisäiseen asiantuntijuuteen. 2006 Kollektiivisen asiantuntijuuden mahdollisuuksia ja rajoituksia – Kognitiotieteellinen näkökulma. Smith Maguire, J. Fitness culture. 2013b. & Saikkonen, S. Tampere: Vastapaino. The Global Gym. Blogien yhteydessä olisi mahdollista pohtia myös sitä, minkälaisia asioita fitnesstietousdiskurssiin ei liitetä. The Construction of the Fitness Subject. Bladth, 2015). Aineistoni blogeissa näyttäytyy myös itsensä kehittäminen asiantuntijana, mutta tiedon tuottamisen ja käsittelyn prosessit jäävät suhteellisen vähäiselle huomiolle (vrt. The Fitness Revolution: Historical Transformations in the Global Gym and Fitness Culture. 2012. Hakkarainen ym. 2013. Fitnesskulttuurin kuluttajilta vaaditaankin nykypäivänä lähdekriittistä lähestymistapaa ja hyvää sosiaalisen median lukutaitoa, jotta he osaavat seuloa blogeissa tuotetusta fitnesstietoudesta omaan tilanteeseensa sopivat, luotettavat faktat. 2014. Personal trainers as a case study of cultural intermediaries. “Cause that’s what girls do”. 1995. Tohtori Kiminkinen ja populaarimedian julma optimismi. Tampere: Tampereen yliopisto. Viittaukset varsinaiseen asiatietoon loistavat useimmiten poissaolollaan. Hard Body 2.0. & Johansson, T. 2016. Tällöin ratkaisevaksi tekijäksi voi nousta bloggaajan tyyli ilmaista asioita. Kaikki he osallistuvat tahoillaan kamppailuun siitä, mikä on “oikea” tapa tuottaa fitnesskulttuuriin liitettäviä merkityksiä hyvinvoinnin nimissä (vrt. 2008. Female Fitness in the Blogosphere: Gender, Health, and the Body. 2002. Risteilyjä populaarikulttuurissa. The Health Guru: Masculinity and Fitness Coaching in the Blogosphere. pdf?sequence=1 Koskinen, S. Artikulaatioissa on kyse itseyden määrittelystä, subjektiuden tuottamisesta, yhteiskunnallisesti määräytyneestä toimijuudesta ja toimintakykyisyydestä (Karvonen 1997, 245). New York: Palgrave Macmillan. Huovila, J. MäkiKuutti, A. Noppari, E. 2011. Hakkarainen, K., Palonen, T. Verkkokeskustelut ja sisällön erittely. Blogiyleisöllä onkin mahdollisuus osallistua fitnesstietousdiskurssin muokkaamiseen tukemalla tai kyseenalaistamalla bloggaajien näkemyksiä ja esityksiä ja sitä kautta vaikuttaa siihen, miten asiantuntijuus fitnessblogeissa rakentuu. reartikulaatio Karvonen 1997, 209; 258), ja mikä vaikutus sillä on fitnesstietousdiskurssiin sekä fitnessasiantuntijuuden ja kehonmuokkaukseen liittyvän liikuntakulttuurin määrittelyihin yleisemmällä tasolla – ja toisin päin. SAGE Open 3 (3), 1–10. 2002). Kolme näkökulmaa asiantuntijuuden tutkimiseen. The personal is professional. Teoksessa J. Grossberg, L. Väitöskirja. Media & viestintä 34 (3), 40–64. Fit for prosumption: interactivity and the second fitness boom. 2007. Bladth, G. Smith Maguire, J. The Work of Representation. Jos fitnessasiantuntijuus halutaan määritellä kyvyksi tuottaa osoittamieni artikulaatioiden kautta muodostuvaa fitnesstietousdiskurssia, lunastavat tarkastelemani bloggaajat asemansa hyvinvointisisältöjä pursuavassa blogosfäärissä (vrt. 2016. https:// helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/160877/tapausko.pdf?sequence=1 Huovila, J. Pöyhtäri, R. Hakkarainen, K. Andreasson, J. Kulttuurintutkimus 30 (2), 16–26. Tikka (toim.) Otteita verkosta. Elintarvikeja ympäristötieteiden laitos. Millington, B. Aiemmassa fitnessblogeja koskevassa tutkimuksessa on keskitytty lähinnä sukupuolen ja ruumiillisuuden esitystapoihin. Tieteessä tapahtuu 1/2012, 1–2. Gyms and the commercialisation of discipline and fun. New York: Palgrave Macmillan. Lajityypin ehdoilla – maahanmuuton ja maahanmuuttajien artikulaatiot aikakauslehdissä. Oleellista on ymmärtää, että blogijulkaisut ovat bloggaajille paitsi fitnesstietouden jakamista myös oman asiantuntijuuden rakentamista ja tapa kaupata omaa osaamistaan – usein yhteistyökumppanien tuotelahjoitusten suosiollisella avustuksella. Andreasson, J. Ravitsemustutkijat kovilla julkisessa keskustelussa. Andreasson, J. Tampere: Vastapaino, 216–244. Karvonen, E. Verkon ja sosiaalisen median tutkimusmenetelmät. Gender & Society, 21 (5), 676–699. Bloggaajilla on myös tapana pyrkiä vuorovaikutukseen seuraajiensa kanssa puhuttelemalla heitä ja kysymällä asioita. 2013a. Hall (toim.) Representation – Cultural Representation and Signifying Practices. Psykologia 37 (6), 448–464. Liikunta & Tiede 51 (5), 57–61. Teoksessa S. & Liberti, R. & Johansson, T. Osa bloggaajista artikuloituu rempseinä liikkumaan patistajina, osa taas itsetuntemusta korostavina kannustajina – ja loput jonain siltä väliltä. The making of a feminized gym. & Johansson T. Minkälaista treenipukeutumista tai vartaloa ei haluta yhdistää fitnesskulttuuriin. 1997. Ja edelleen: minkälaisten liikuntamuotojen hallitsemista ja terveydenedistämistä ei blogeissa lueta osaksi fitnesstietousdiskurssia – ja sitä kautta alan asiantuntijuutta. Minkälaisen ruokavalion tai -valiottomuuden noudattaminen suljetaan blogeissa tuotetun fitnesskulttuurin ulkopuolelle. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 742. Oma artikkelini auttaa tavallisia fitnessblogien seuraajia hahmottamaan fitnesstietousdiskurssin lainalaisuuksia ja arvioimaan sitä kautta bloggaajien asiantuntijuuden tuottamistapoja. Imagologia – Imagon teorioiden esittelyä, analyysiä, kritiikkiä. Leeds, M. Body Lessons. Fitness Publishing and the Cultural Production of the Fitness Consumer. & Hautakangas, M. Samoin kuin ulkonäkö eli tietynlainen kehonkoostumus / ihannepaino ja urheiluvarusteet liitetään fitnesskulttuurin vaalimaan ideaalikehoon. Tapauskohtaisuuden taju. & Johansson, T. 2013. 2014. Helsingin yliopisto. 2015. Tampere: Tampereen yliopisto, 214–272. Sassatelli, R. http://idrottsforum.org/wp-content/uploads/2015/02/bladh150224.pdf Fogelhom, M. Fitnessbloggaajat esittävät sekä pätevää kokemustietoa, että heikommin perusteltavissa olevia mielipiteitään asiantuntijapositiosta käsin, jolloin alaan perehtymättömän henkilön saattaa olla hankala erottaa näitä toisistaan. Bloggaamisessa ovat jatkuvasti läsnä terveellisen elämäntavan tavoittelu ja ideaalikeho, joita koskevat (tietynlaista fitnesstietousdiskurssia vahvistavat) bloggaajien näkemykset jalostuvat osaksi fitnesskulttuurin verkostoitunutta asiantuntijuutta (vrt. International Journal of Cultural Studies. International Review for the Sociology of Sport 37 (3–4), 449–464. KIRJALLISUUS Andreasson, J. Teoksessa: S. 2016. Tulevaisuudessa olisi tärkeää seurata, miten fitnessblogien artikulaatiot mahdollisesti muuttuvat (vrt. Artikkelini avaa käytäntöjä, joilla tietynlainen liikunta ja ravinto pyritään liittämään fitnesstietousdiskurssille ominaiseen terveellisen elämäntavan ja hyvinvoinnin tavoitteluun. The Journal of Men’s Studies 21 (3), 277–290. & Vesa, J. Julkisen ravitsemusymmärryksen yksilöllistyminen ja ravitsemusasiantuntijuus 2000-luvun mediateksteissä. 2012. & Paavola, S. & Paavola, S. Health 20 (4), 383–400. Hall, S. 1997
Science as Culture, 23 (4), 517–536. Elements of a Sensibility: Fitness Blogs and Postfeminist Media Culture. Professori arvioi personal trainerin ruokalistan: "Outoa ettei näitä kyseenalaisteta enempää." http://yle.fi/uutiset/professori_arvioi_personal_trainerin_ruokalistan_outoa_ettei_naita_kyseenalaisteta_enempaa/7884864 Östman, S. Östman, S. Washington, M.S. 2014b. Jyväskylä: Nykykulttuuri. Austin: The University of Texas. Helsinki: SKS, 336–354. Grahn & M. Tampere: Vastapaino. Walker Rettberg, J. & Östman, S. Teoksessa M. Cambridge/Malden: Polity Press. “Millaisen päivityksen tästä sais?” Elämäjulkaisijuuden kulttuurinen omaksuminen. 2014a. & Väliverronen, E. Julkinen tiede. Jyväskylän yliopisto.. Life Publishing on the Internet – a Playful Field of LifeNarrating. Uotinen, J. Strong Is the New Sexy: Women, CrossFit, and the Postfeminist Ideal. Runnel ym. Verkon ja sosiaalisen median tutkimusmenetelmät. 2009. Nykykulttuurin tutkimuskeskus. Journal of Sport and Social Issues, 40 (2), 143–161. Teoksessa: S. Sosiaalisen median lyhyt historia. Laaksonen, J. & Ötman, S. Frankfurt am Main: Peter Lang GmbH: PL Academic Research2013, 147–159. Stover, C. Matikainen & M. Seeing Ourselves Through Technology. https://repositories.lib.utexas.edu/bitstream/handle/2152/26539/STOVER-THESIS-2014.pdf?sequence=1 Suominen, J., Östman, S., Saarikoski, P. 2016. Teoksessa P. (toim.) The Digital Turn: User’s Practices and Cultural Transformations. 2014. 2005. How We Use Selfies, Blogs and Wearable Devices to See and Shape Ourselves. Tikka (toim.) Otteita verkosta. Tavistaidetta ja verkkoviihdettä – omaehtoisten verkkosisältöjen tutkimusetiikkaa. & Economides, M. 2013. Helsinki: Gaudeamus. Setälä, V. Miten tietokone kesytetään. Tiedotustutkimus 28 (3), 16–26. Häyrynen (toim.) Kulttuurituotanto. Verkkotutkimuksen eettiset haasteet: Armi ja anoreksia. 2013. Yle Uutiset 7.5.2015. Walker Rettberg, J. Informaatioteknologian merkityksellistämisen prosessit. Turtiainen, R. 2014. Kehykset, käytäntö ja prosessit. Tampere: Vastapaino, 49–67. 2013. Thesis. Hampshire/New York: Palgrave MacMillan. 2015. Väliverronen, E. 67 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijuus fitnessblogeissa 11 (2), 211–229. 2016. & Turtiainen, R. Blogging, 2nd ed. Fighting Fat: The Role of ‘Field Experts’ in Mediating Science and Biological Citizenship. Turtiainen, R
Varsinaista liikuntaan käytettyihin rahamääriin keskittyvää väestötason tarkastelua ei ole juurikaan tehty Suomessa. Aineistona käytetään Tilastokeskuksen kulutustutkimusaineistoja. The findings suggest that household expenditure on both exercise equipment and services has increased over time. Suomalaisten liikuntaharrastuneisuus on muuttunut 1990-luvulta lähtien teknisempään ja tavaravälitteisempään suuntaan. 68 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntakulutus eri koulutusryhmissä LIIKUNTAKULUTUS ERI KOULUTUSRYHMISSÄ VUOSINA 1985–2012 Olli Kajava, VTM, projektitutkija, Turun yliopisto. & Räsänen P. Pekka Räsänen, VTT, professori, Turun yliopisto ABSTRACT Kajava O., Saarinen A. Kasvu on noudattanut pääpiirteittäin talouden suhdannevaihteluita. Liikunta & Tiede 54 (1), 68–74. In general, however, Finnish households do not spend much on physical exercise. Suomalaisten liikuntaan käyttämät rahamäärät ovat edelleen melko maltillisia, joskin väestöryhmien välillä on huomattavia eroja. Liikuntakulutus eri koulutusryhmissä vuosina 1985–2012. Keywords: consumer studies, physical culture, physical exercise services TIIVISTELMÄ Kajava O., Saarinen A. The data of the project originates from Statistics Finland´s Household Budget Survey. In addition, we examine the changes in detected associations over the time. Liikunta & Tiede 54 (1), 68–74. This article examines temporal changes and structural characteristics of Finnish households’ expenditure on physical exercise from the years 1985–2012. Myös kotitaloustyyppi selittää runsasta liikuntaan kohdistuvaa rahankäyttöä. Teoreettinen viitekehys perustuu kulutuksen ja liikunnan sosiologiseen tutkimusperinteeseen. Since the late 1990s, Finn’s participation in physical exercise has become increasingly technical and consumption-oriented. 0505912816, ovkaja@utu.fi (yhteyshenkilö). While interpreting the results, however, it is necessary acknowledge that household expenditure can reveal only one aspect of physical exercise. In addition, the type of household is also a notable predictor of high expenditure on physical exercise. The trend has followed economic conditions in Finland. Tuloksia arvioitaessa on kuitenkin huomioitava, etteivät kulutusmäärien perusteella tehdyt havainnot vielä välttämättä kerro toteutuneesta liikunnan harrastamisesta, vaan ainoastaan kotitalouksien liikuntaan kohdistamista rahamääristä. Artikkelissa tarkastellaan kotitalouksien liikuntaan kohdistuvan rahankäytön ajallista kehitystä ja rakenteellista jäsentymistä tarkastelujaksolla 1985–2012. Liikuntaharrastusten valintaperusteita on hahmotettu esimerkiksi asennetutkimuksissa kulutusvalinnoille tyypilliseen tapaan sosiaalisen erottautumisen avulla. Research questions deal with the changing patterns of physical exercise expenditure and the associations between the level of education and other background variables on the amount of spending. Suurin koulutuseroja koskeva jakolinja kulkee perusasteen suorittaneiden ja korkeammin koulutettujen välillä. Differences linked to educational brackets show that the amount of money spent on physical exercise varies most significantly among high and low education households. As such, it has been suggested that the need for social distinction explains participation in physical training among different population groups. Time spent on different activities, for example, need to be examined using different types of data. Sosiaalitieteiden laitos, Taloussosiologia, 20014 Turun yliopisto. Preceding research on physical recreation has pointed out that there exists social stratification in terms of participation in different forms of activity. Tulosten mukaan liikuntakulutus on 2010-luvun Suomessa etenkin koulutettujen lapsiperheiden ajanvietettä. No prior studies have been published on Finn’s private spending on physical exercise. Household expenditure on physical exercise in different educational categories 1985–2012. Aiemmissa tutkimuksissa eri väestöryhmien harrastamisessa on havaittu sosiaa lista kerrostuneisuutta. Arttu Saarinen, VTT, yliopisto-opettaja, Turun yliopisto. The association between education and spending on physical exercise has remained strong over time. Asiasanat: kulutustutkimus, liikuntakulttuuri, liikuntapalvelut. Furthermore, educated households with children spend more on physical exercise than other types of households. & Räsänen P. The theoretical framework of the study is drawn from the sociology of consumption and the sociology of physical activity. Koulutuksen yhteys liikuntakulutukseen on säilynyt vahvana. Empiiriset tutkimuskysymykset koskevat liikuntakulutuksen muutosta, koulutustason ja muiden taustatekijöiden sidosta liikuntakulutukseen sekä näissä yhteyksissä tarkastelujaksolla tapahtuneita muutoksia. Tulokset osoittavat, että liikuntavälineisiin ja -palveluihin käytetyt rahamäärät ovat olleet koko tarkastelujakson ajan kasvussa
Kulttuurinen pääoma puolestaan viittaa omaksuttuihin tottumuksiin ja ajattelutapoihin, aineellisten kulttuurituotteiden omistamiseen, sekä tutkintoihin ja oppiarvoihin. Aiempaa yleistä kulutustutkimuksen teoretisointia voidaan hyödyntää myös silloin, kun kohteena on liikunnan tarkastelu. Tarkastelu rajautuu liikuntaan suoranaisesti liittyvien henkilökohtaisten tavaroiden ja palvelujen kulutuksen tarkasteluun. Oletuksemme on, että koulutettujen ja kouluttamattomien väestöryhmien väliset kulutuserot ovat kasvaneet, koska koulutettujen taloudelliset ja muut resurssit liikuntakulutukseen ovat lähtökohtaisesti hyvät. Yksilölliset tekijät puolestaan palautuvat eri sosiaalisten ryhmien tiedostettuun ja tiedostamattomaan sosiaaliseen erottautumiseen, johon voidaan viitata esimerkiksi erilaisilla makutottumuksilla tai elinvaiheeseen liittyvillä ilmiöillä (vrt. Sassatelli 2010; Warde 2006, 107–109, 119–121). Bourdieun päähavainto koski koulutustason ja liikunnallisen aktiivisuuden välistä yhteyttä. Tarkkaa alkupistettä liikunnan kaupallistumisen voimistumiselle ei voida osoittaa, mutta kaupallisesti organisoidut liikuntaharrastukset ovat tulleet 1990-luvulta lähtien yhä keskeisemmäksi osaksi suomalaisten arkea ja vapaa-aikaa. (Räsänen 2008, 126–127; Featherstone 1991, 83–84.) Kuitenkin useissa empiirisissä tutkimuksessa on perinteisillä rakennetekijöillä, kuten ammattiasemalla tai koulutuksella on edelleen havaittu olevan yhteys kulutuksen laadullisiin ja määrällisiin eroihin (ks. 2014). Rakenteelliset tekijät ovat palautettavissa esimerkiksi liikuntamahdollisuuksien tarjontaan. On esitetty, että ulkoisesti näkyvä liikunnan harrastaminen ja siihen liittyvä ruumiin muokkaus ovat yhdessä kaupallistumisen kanssa lisänneet liikuntaan liittyviä symbolisia erotteluja eri väestöryhmien välillä (esim. Rakenteelliset tekijät (mm. Varsinaista liikuntaan käytettyjen rahamäärien väestöryhmittäistä tarkastelua eri ajankohtina ei ole tehty (ks. Liikuntakulutus sosiologisesta näkökulmasta Liikuntakulutuksen määrällisiä ja laadullisia piirteitä voidaan selittää lukuisilla taustatekijöillä, jotka voidaan jakaa rakenteellisiin ja yksilöllisiin tekijöihin. Samaan aikaan liikunnasta on tullut länsimaissa yhä tuotteistetumpaa (esim. (Bourdieu 1986; Smith Maguire 2008.) Voidaan ajatella, että myös Suomessa lajivalinnat ovat jo pitkään olleet yhteydessä yksilön luokka-aseman mukaiseen habitukseen, mutta kytkennät ovat kuitenkin ranskalaista yhteiskuntaa huomattavasti löyhemmät (esim. Empiirisessä tarkastelussa pääasiallinen mielenkiinto kohdistuu liikuntakulutuksen kerrostuneisuuteen eri koulutusryhmien välillä. Esimerkiksi kun kansa vielä 1970–1980 luvuilla hölkkäsi ja juoksi pääasiassa yksin, urheiluseuroissa tai kaveriporukoissa, on nykyään tarjolla mitä erilaisimpia maksullisia juoksukouluja ja juoksun ympärille muodostuneita tapahtumia. Kulutustutkimuksen piirissä rakennetekijöitä, etenkin luokka-asemaa korostavia näkemyksiä on kritisoitu. Tavaraja palveluvälitteisestä liikunnasta on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana tullut myös elämäntavan ulkoisen osoittamisen muoto, jossa oman aktiivisuuden osoittaminen on sallittua ja kannustettavaa (Itkonen 1996; Zacheus 2008; Smith Maguire 2008; Wheaton 2004). Itse liikuntaan käytetty keskimääräinen aika ei ole juuri muuttunut tällä vuosituhannella (Pääkkönen & Hanifi 2012). Tätä tutkimusperinnettä jatkaneen Pierre Bourdieun (1984, 1991) distinktioteorian mukaan eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvilla ihmisillä on vaihtelevia määriä eri pääomia, mikä heijastuu ihmisten makutottumuksiin. Bourdieu jakaa pääomat kolmeen päätyyppiin, jotka ovat taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen. Kaupalliset palvelut ovat useimmiten keskittyneet isoille kaupunkialueille. Erottautumisen lisäksi liikunnan harrastamisella on myös yhteys erilaisten elämäntapojen muodostumiseen (Wheaton 2004). Asennetutkimusten mukaan kuitenkin korkeampi koulutus. Joutilaisuutta yläluokan erottautumiskeinona tarkastellut Thorstein Veblen (1899) esitti liikunnan olevan keskeinen keino oman luokka-aseman osoittamiseen. Teoreettinen viitekehys muodostetaan kulutusta ja liikuntaa käsittelevästä sosiologisesta tutkimuksesta, jossa on käsitelty, miten yhteiskunnallinen asema on yhteydessä liikunnan harrastamisen määrään ja laatuun. Korkeammin koulutettujen suosiossa olivat kalliimmat lajit, kuten golf ja hevosurheilu. ammattirakenne tai tuloerot) heijastuvat usein systemaattisessa tarkastelussa yksilötasolle. Räsänen 2003). Alemmissa koulutusryhmissä suosiossa olivat taas perinteisemmät ja maskuliinisemmat lajit, kuten jalkapallo ja kuntoilu. Suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyviä kulutustottumusten kerrostuneisuuksia käsittelevässä tutkimusperinteessä liikunnan harrastaminen on Nina Kahman (2011, 62) mukaan jäänyt toistaiseksi melko vähäiselle huomiolle. Liikuntaa sosiaalisena toiminta on käytetty esimerkkinä jo sosiologian klassikoissa. Tyockom ym 2010). Vaihtoehtoisiksi selitysmalleiksi on nostettu etenkin yksilöiden tietoiset kulutusvalinnat, elämäntyylit ja kuluttajaidentiteetin rakentaminen. Ajallista muutosta merkittävämpää onkin ollut nimenomaan erilaisten vapaa-ajan toimintojen kaupallistuminen ja tuotteistuminen (esim. Hän löysi esimerkiksi lajikohtaisia eroja liikunnan harrastamisessa eri koulutusluokkien välillä. Bourdieu yhdistää pääomat toimijan habitukseen, joka on yksilön luokka-asemaa ilmentävä pääomien ruumiillistuma. Ala-Vähälä 2008). Terveys ja hyvä kunto voidaankin nähdä omana pääoman muotona, jonka avulla voidaan saavuttaa sosiaalista tai taloudellista hyötyä eri tilanteissa. Sosiaalinen pääoma taas viittaa sosiaalisin suhteisiin ja verkostoihin. Koska liikunta vapaa-ajan muotona on kaupallistunut viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana, oletamme tämän heijastuvan myös eri väestöryhmien kulutusta ajallisesti tarkasteltaessa. 69 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntakulutus eri koulutusryhmissä JOHDANTO Aiempien tutkimusten perusteella suomalaisten vapaa-aika on lisääntynyt hieman viimeisten muutamien vuosikymmenten aikana. Esimerkiksi Ala-Vähälän (2008) keskeinen tulos oli, että ylemmissä sosioekonomisissa asemissa olevat kuluttavat enemmän liikuntavälineisiin ja -palveluihin. Taloudellinen pääoma koostuu rahasta ja varallisuudesta. esim. Kun vielä 1990-luvulla sykemittari oli vain harvojen käytössä, nykyisellään lähes jokaisen lenkkeilijän ranteesta löytyy kokonainen rannetietokone sykkeen, käytettyjen kaloreiden ja matkan mittaamiseen. Suomen kaltaisessa maassa eri alueilla on tarjolla erilaisia liikuntamahdollisuuksia. Viime vuosina myös julkisuudessa on enenevissä määrin keskusteltu liikunnan kaupallistumisesta. Esimerkiksi hyvinvointiteknologian, kuten kalliiden rannetietokoneiden tai älypuhelinsovellusten käyttö näkyy yhä selkeämmin liikuntaharrastuksessa (Wheaton 2004). Liikkanen 2009). Toisin sanoen liikunta on muuttunut aineellisesti vaatimattomasta kisailusta ja arkisesta hyötyliikunnasta jatkuvasti teknisempään ja tavaravälitteisempään suuntaan, jolloin siihen ollaan valmiita panostamaan runsaastikin rahaa (Smith Maguire 2008; Vehmas 2010). Kahma 2010; Karisto 1988; Purhonen ym. (Bourdieu 1984, 34–40, 199, 483; Kahma 2011, 22–25.) Bourdieu (1978) sovelsi pääomaluokittelua myös liikunnan tarkastelussa ja kehitti myöhemmin myös fyysisen pääoman termin. Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana suomalaisten vapaaaika kasvoi tunnin viikossa. Sassatelli 2010, 5, Stenholm 2016, Zacheus 2010). Tämän artikkelin tavoitteena on tarkastella suomalaisten liikuntakulutuksen ajallista kehitystä ja väestöryhmittäisiä eroja. (Räsänen 2003, 41–42; Sulkunen 1992; Wheaton 2004.) Jälkimodernin kulutusyhteiskunnan näkökulmasta varsinkin vapaa-ajalla tapahtuvan kuluttamisen merkitys osin syrjäyttää koulutuksen tai ammattiaseman kaltaisia tuotannollisia asemia sosiaalisten identiteettien muodostajana
Osa taustatiedoista koskee viitehenkilöä eli kotitalouden suurituloisinta jäsentä. Liikuntakulutusta selitetään ensisijaisesti koulutuksella, jota analyysissa edustaa kotitalouden viitehenkilön koulutustaso. Tästä on myös viimeaikaista tutkimusnäyttöä, koska lapset ja nuoret ovat fyysisesti aktiivisempia juuri korkeasti koulutettujen vanhempien perheissä. 2014). Tällöin huomio on kiinnittynyt etenkin lasten ja nuorten harrastusten kustannuksiin, jotka on toistuvasti arvioitu liian kalliiksi yhä useammille suomalaisperheille. Miten suomalaisten kotitalouksien liikuntaan kohdistuva kulutus on kehittynyt 1985–2012. Ikäluokka muodostettiin viisiportaiseksi (alle 27-vuotiaat, 27–41-vuotiaat, 42–56-vuotiaat, 57–71-vuotiaat sekä 72-vuotiaat ja tätä vanhemmat). Liikuntakulutuksen selittävä tarkastelu kotitalouden taustatietojen avulla toteutetaan päävaikutustermien mukaisella varianssianalyysilla. Analyysitekniikoina käytetään kuvailevia menetelmiä ja varianssianalyysia. Analyyseissa eri tutkimusvuosien hinnat on muutettu vastaamaan vuoden 2012 hintatasoa. Valituilla taustatekijöillä voidaan nähdä olevan kontrollivaikutusta liikuntakulutukseen, mutta ennen kaikkea kiinnostus kohdistuu siihen, mikä vaikutus koulutukselle jää muuttujien vakioinnin jälkeen. Mukana summamuuttujassa ovat seuraavat kategoriat: voimistelu-, uimaja urheiluasut, kuntopyörät, soutulaitteet ym., luistimet ja muut jääurheiluvälineet, murtomaasukset, siteet ja sauvat, lasketteluvälineet, palloiluvälineet, muut urheiluja kuntoiluvälineet, urheilutarvikkeet, monot ja muut urheilukengät, urheiluvälineiden huolto ja korjaus, uimahalli-, hiihtohissija pelivuoromaksut sekä liikunta-, tanssija ratsastustunnit. Suomalaisten kotitalouksien liikuntaan kohdistamien kulutuserien tarkastelussa pääasiallinen mielenkiintomme kohdistuu viitehenkilön koulutustason mukaisiin eroihin. Lisäksi kotitalouksien tuloilla ja lasten jäsenyyksillä urheiluseuroissa on positiivinen yhteys. Selittävät muuttujat on koodattu varianssianalyysia varten kategorisiksi. 2016.) TUTKIMUSASETELMA JA VALITUT MUUTTUJAT Liikunnan määrään ja lajivalintoihin keskittyvän kotimaisen ja kansainvälisen tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että koulutuksella olisi merkitystä liikuntakulutukseen käytettyjen rahamäärien tarkastelussa. Kulutustutkimusaineistojen avulla on mahdollista tarkastella suomalaisten kotitalouksien kulutuskäyttäytymistä kattavasti. Luokituksessa Tilastokeskuksen alin korkeaaste ja alempi korkeakoulututkinto yhdistettiin toisiinsa, kuten myös ylempi korkeakoulututkinto ja tutkijakoulutus (ks. Ensimmäiseen kysymykseen haettiin vastausta väestötason keskiarvojen kuvailevalla tarkastelulla. Tästä poiketen 1990-luvun alkupuolella on havaittavissa selvä notkahdus alapäin, minkä jälkeen kulutus on jälleen kasvanut tasaisesti. (Puronaho 2014, 6¬–9, 73–74.) Tästä näkökulmasta lasten liikkuminen on yhä enemmän riippuvaista vanhempien sosiaalisesta asemasta. Kulutuksen keskiarvojen deskriptiivinen tarkastelu esitetään kulutusyksikkökohtaisten euromäärien avulla. Aineistona käytetään Tilastokeskuksen Kulutusaineistoja, jotka on kerätty seitsemänä vuonna aikavälillä 1985–2012. Nämä ovat viitehenkilön ikä, kotitalouden tulot, viitehenkilön sukupuoli, kotitaloustyyppi sekä kotitalouden asuinkunnan tilastollinen kuntaryhmä. (Palomäki ym. 2014). Tällä tavalla voidaan huomioida suurempien kotitalouksien skaalaetuja sekä lasten ja aikuisten välisiä kulutustarpeiden eroja. Kahden viimeisen tutkimusvuoden välillä liikuntaan käytetyt rahamäärät ovat notkahtanet hieman, joskaan ne eivät ole palautuneet 1990-luvun tasolle. Toisessa tutkimuskysymyksessä ajallisen kehityksen muutosten kuvailevaa tarkastelua syvennetään huomioimalla koulutusryhmien ja muiden taustatekijöiden mukaisia eroja. Viimeinen kontrollimuuttuja on tilastollinen kuntaryhmitys, jossa kotitaloudet on luokiteltu asumiskunnan kaupunkimaisuuden mukaan (kaupunkimainen, taajaan asuttu ja maaseutumainen kunta). Tämän ohella tarkastelemme myös muiden kotitalouskohtaisten taustatekijöiden vaikutusta liikuntakulutukseen. (ks. Kuvio 1 osoittaa, ettei koko väestön osalta liikuntamenojen kehitys ei ole suinkaan ollut lineaarista, vaan kulutusmäärät ovat vaihdelleet tutkimusvuosien välillä. Aineistot sisältävät kulutusmenot kategorioittain sekä tiedot kotitalouden ja siihen kuuluvien henkilöiden taustatekijöistä, kuten tuloista, asumisesta, sijainnista ja sosiodemografisista tiedoista. Esitämme seuraavat tutkimuskysymykset: 1. Millaisia koulutustasoon ja muihin kotitalouksien taustatekijöihin liittyviä eroja on havaittavissa liikuntaan kohdistuvan kulutuksen määrässä ja rakenteessa. (Tilastokeskus 2009; Tilastokeskus 2012.) Kulutustutkimuksessa kulutetut rahamäärät on kerätty kunkin tutkimusvuoden rahanarvossa, joka vaikeuttaa ajallista vertailua eri vuosina käytettyjen euromäärien osalta. Vuosien 2001 ja 2006 välillä kasvu on ollut voimakkainta. Toisaalta viime aikoina mediassa on kasvavassa määrin keskusteltu liikuntakustannusten noususta. 70 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntakulutus eri koulutusryhmissä on selvästi yhteydessä aktiivisempaan liikunnan harrastamiseen (Mäkinen 2010; Räsänen 2000; Tammelin ym. Kuviosta 1 voidaan nähdä myös liikuntakulutukseen käytettyjen rahamäärien muutokset tutkimusvuosittain viitehenkilön koulutustason mukaan jaoteltuna. Pääpiirteissään liikuntaan käytetyt rahamäärät ovat kasvaneet voimakkaasti vuosien 1985 ja 1990 välillä. tarkemmin Tilastokeskus 2009, 50.) Tarkastelemme liikuntakulutusta eri kulutuskategorioita yhdistävän summamuuttujan avulla. AINEISTON ANALYYSI JA TULOKSET Suomalaisten liikuntaan käyttämät rahamäärät ovat kasvaneet jonkin verran 27 vuoden aikana. Tekniikka on siis yksisuuntainen ja vakioitujen vaikutusten osalta useampisuuntainen lineaarinen mallinnus. 2. tarkemmin Tilastokeskus 2006.) Tulotason vaikutuksen tarkastelussa käytetyt tulokvintiilit on muodostettu yhdistämällä aineistossa olevat tulodesiilit eli kymmenykset. Tilastokeskuksen käyttämässä OECD:n muunnetussa asteikossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, seuraavat 14 vuotta täyttäneet 0,5 ja alle 14-vuotiaat 0,3 (Tilastokeskus 2009, 24). 2003) ja lajivalintoihin (Kahma 2010; Purhonen ym. Kotitaloustyypin osalta ainoa muutos Tilastokeskuksen luokitukseen on yksinhuoltajien yhdistäminen lapsiperheisiin, jonka perusteella muuttuja on viisiluokkainen (lapsiperheet, lapsettomat parit, vanhustaloudet sekä muut kotitaloudet). Päähavaintona voidaan todeta. Mukana on myös muita kotitalouskohtaisia taustatekijöitä, joilla voidaan ajatella olevan vaikutusta toteutuneeseen liikuntakulutukseen. Kulutustutkimukset perustuvat yksinkertaiseen satunnaisotokseen ja aineistoilla on pyritty hyvään edustavuuteen väestöryhmittäisten erojen tarkastelemiseksi. Korostamme kuitenkin, että hintakehityksen vaihdellessa menoeräkohtaisesti, hintojen muuntaminen vuoden 2012 tasolle on aiheuttanut luultavasti pieniä epätarkkuuksia. Mielenkiintoista kuitenkin on, että koulutuksen mukaiset erot liikuntalajien osalta ovat suhteellisesti pienemmät verrattuna moniin muihin kulttuuriharrastuksiin (Purhonen ym. Aineiston kuusiluokkainen koulutusmuuttuja yhdistettiin neliluokkaiseksi (perusja keskiaste, alemman ja ylemmän korkeakoulutuksen aste). Analyysiin on sisällytetty vain selkeästi liikuntaan tarkoitettuihin laitteisiin, välineisiin, vuoromaksuihin ja varustehuoltoihin käytetyt menoerät. Joidenkin hyödykkeiden vaihtelevien käyttötarkoitusten vuoksi joidenkin luokitusten (esimerkiksi kalastus-, retkeilytai pyöräilytarvikkeiden) merkitys liikuntakuluina on tulkinnanvaraisempaa, joten ne on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Hyödynsimme tässä Tilastokeskuksen rahanarvonmuutoskertoimia, jotka on muodostettu erikseen kullekin kulutuksen pääkategorialle ja tutkimusvuodelle
Päävaikutusten osalta voidaan yleisellä tasolla todeta kaikkien taustamuuttujien olevan tilastollisesti merkitsevästi tai erittäin merkitsevästi yhteydessä liikuntakulutukseen. Tämän jälkeen tarkastellaan koulutuksen vaikutusta vakioiden se jokaisella kontrollimuuttujalla. Vuoden 1998 aineistossa kahden ylimmän koulutusryhmän välinen ero poistui, mutta palasi jälleen ennalleen vuonna 2001. Juuri tämä tekee tulokvintiilistä yhden merkittävimmistä kontrollimuuttujista pyrittäessä selvittämään koulutuksen itsenäistä vaikutusta kulutustottumuksien eroihin, koska koulutus luonnollisesti lisää kulutusta nimenomaan tulojen välityksellä. Esimerkiksi ero perusasteen suorittaneiden ja korkeakoulutettujen välillä on jo 411 euroa. Ero koulutetuimpiin kasvaa verratessa vähemmän koulutettuihin ryhmiin. Ajallinen kehitys on kaikissa ryhmissä melko samanlaista. Euromääräisesti erot pelkän perusasteen ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden viitehenkilöiden kotitalouksien välillä ovat olleen koko ajan selkeitä. Tulokvintiili osoittautuu voimakkaimmaksi yksittäiseksi selittäjäksi liikuntakulutukseen. Alimmassa ryhmässä vuosittain kulutetut rahamäärät asettuvat 52 ja 80 euron välille, kun samassa tarkastelussa koulutetuimpien käyttämät rahamäärät vaihtelevat 220 ja 362 euron välillä. Tästä johtuen varsinainen selittävä analyysi toteutettiin muutosten arvioinnin sijaan pelkästään vuoden 2012 aineistolle. Tämän tarkastelun tulokset esitetään Taulukossa 1. Varianssianalyysilla suoritetussa tarkastelussa tutkitaan ensin yksittäisten taustamuuttujien suoria vakioimattomia yhteyksiä liikunnan kulutukseen. Tältä osin Kuvio 1 osoittaa vain yhden poikkeuksen. 71 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntakulutus eri koulutusryhmissä liikuntaan käytettyjen rahamäärien järjestyvän hierarkkisesti siten, että mitä korkeampi koulutus kotitalouden viitehenkilöllä on, sitä enemmän kotitaloudessa käytetään rahaa liikuntatavaroihin ja -palveluihin. Luokituskohtaisista yhteyksistä vain kotitaloustyypin luokka ”muu kotitalous” sekä kuntaryhmästä ”taajaan asuttu” eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Viitehenkilön koulutusasteen päävaikutus on erittäin merkitsevä niin muuttujan F-arvon kuin kaikkien koulutusluokitustenkin osalta. Liikuntakulutuksen kehitys koulutusryhmittäin KUVIO 2. Tämä suoritetaan lisäämällä muuttujat malliin porrastetusti yksi kerrallaan, jolloin muodostuvat kolmen, neljän, viiden ja lopulta kuuden selittäjän mallit. Sama suhde koulutusryhmien välillä säilyy, kun tarkastellaan kotitalouksien suhteellista liikuntakulutukseen käyttämää osuutta (kuvio 2). Liikuntakulutuksen osuus kokonaiskulutuksesta koulutusryhmittäin.. Kulutuseroja tarkastellessa onkin selvää, että kulutuksen suurimmat jakolinjat löytyvät juuri tuloihin liittyvistä eroista. Erot eri koulutusryhmien välillä ovat pysyneet pääpiirteittäin saman laisina ajankohdan mukaan. Koulutusluokkien välisissä liikuntakulutuksen eroissa on edelleen nähtävissä hierarkia, referenssikategoriana olevien ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden voidaan todeta kuluttavan liikuntaan selvästi muita koulutusryhmiä enemmän. ReferenssiryhKUVIO 1
. Koulutus F=53,98*** F=34,11*** F=8,66*** F=8,41*** F=10,41*** F=9,30*** Perusaste 864 -411,12*** 35,59 -293,50*** 36,94 -131,37** 37,93 -130,12** 38,19 -156,37*** 38,18 -147,48*** 38,49 Keski aste 1262 -332,88*** 33,48 -307,47*** 33,74 -166,05*** 34,44 -165,13*** 34,59 -179,16*** 34,31 -171,48*** 34,61 Alempi kkt. . . Lapsettomat parit kuluttavat liikuntaan yksinasuvia enemmän, mutta lapsiperheitä selvästi vähemmän. kv. Kvintiili 709 -513,21*** 33,10 -415,10*** 35,74 -417,14*** 36,45 -284,33*** 41,43 -281,62*** 41,44 3. Kaikissa ikäluokissa liikuntakulutus oli selvästi runsaampaa kuin vähintään 72-vuotiaiden muodostamassa referenssiluokassa. 42–56-vuotiaiden viitehenkilöiden kotitaloudet kuluttavat liikuntaan kaikista luokista eniten. Tämä näkyy selkeimmin lapsiperheiden kuluttaessa lapsettomia pareja enemmän. Lapsiperheiden kulutus ylittää referenssikategoriana toimineiden yksinasujien kulutuksen 472 eurolla, kun vähiten kuluttaneet vanhustaloudet käyttävät liikuntaan 61 euroa yksinasujia vähem män. Kvintiili 710 -443,20*** 33,07 -365,68*** 34,35 -367,00*** 34,66 -245,26*** 37,54 -242,46*** 37,55 4. kv. Ero on voimakkuudeltaan pienempi kuin kotitalouden tuloissa, viitehenkilön koulutusasteessa tai ikäluokassa havaittu, mutta kuitenkin tilastollisesti erittäin merkitsevä. kv. kv. Nuorten kulutuksen tarkastelusta tekee ongelmallista myös nuorten päätyminen tuloperusteisiksi viitehenkilöiksi käytännössä vasta vanhempien luota muutettuaan, jolloin vielä kotona asuvien nuorten mahdollisesti runsaskin kulutus sijoittuu näissä ikäluokan mukaisissa tarkasteluissa vanhempien iän mukaisiin luokkiin. Liikuntakulutus taustamuuttujittain vuoden 2012 aineistossa. Viimeisenä muuttujana tarkastellaan tilastollisen kuntaryhmän vaikutusta liikunnan kulutukseen, jolloin huomataan kaupunkimaisissa TAULUKKO 1. Kvintiili 710 (a) (a) (a) (a) (a) Sukupuoli F=15,94*** (nfs) (nfs) (nfs) Mies 2058 88,35*** 22,13 Nainen 1493 (a) Kotitalous tyyppi F=93,16*** F=21,66*** F=21,92*** Muu 299 (nfs) (nfs) (nfs) Lapseton pari 659 133,68*** 31,47 (nfs) (nfs) Lapsiperhe 814 471,56*** 29,83 274,82*** 36,89 278,71*** 36,94 Vanhustalous 840 -61,47* 29,66 (nfs) (nfs) Yksinasuja 940 (a) (a) (a) Kuntaryhmä F=5,66** (nfs) Kaupunkimainen 2492 100,51** 30,99 Taajaan asuttu 514 (nfs) Maaseutumainen 545 (a) (a) Adj. Kotitaloustyyppien keskiarvoerojen tarkastelua ja tulosten mielekkyyttä arvioidessa pitää tosin huomioida, että kulutusmäärät noudattavat kotitaloustyypin mukaista ruokakunnan jäsenmäärää, vaikka kulutusta tarkastellaankin kulutusyksikkötasolla. kv. 492 (a) (a) (a) (a) (a) (a) Ikäluokka F=43,80*** F=28,85*** F=17,34*** F=17,32*** F=2,95* F=2,68* –26 326 136,44** 44,66 165,15*** 46,81 194,57*** 46,00 195,54*** 46,13 172,51** 61,36 161,37** 61,62 27–41 826 336,75*** 34,18 278,75*** 35,92 206,88*** 35,62 207,77*** 35,76 129,84* 54,14 122,82* 54,24 42–56 923 363,70*** 33,48 311,53*** 34,94 190,20*** 35,37 190,55*** 35,39 141,75** 52,96 139,99* 52,95 57–71 886 114,86** 33,75 82,98* 34,05 (nfs) (nfs) (nfs) (nfs) 72– 590 (a) (a) (a) (a) (a) (a) Tulotaso F=94,58*** F=48,36*** F=45,96*** F=17,58*** F=17,38*** 1. Kotitaloustyypin osalta vuoden 2012 kulutusaineistossa nähdään lapsiperheiden kuluttavan liikuntaan selvästi muita kotitalouksia enemmän. Toisaalta löydös on looginen, lapsiperheissä on tyypillisemmin useampia eri harrastuksia kuin pelkästään aikuisten talouksissa. . 72 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntakulutus eri koulutusryhmissä Pää vaikutus Malli 1 Malli 2 Malli 3 Malli 4 Malli5 Selittävä muuttuja N . Tässä mielessä tulokset herättävät varsinkin alle 26-vuotiaiden tapauksessa kysymyksiä näiden jakojen selittymisestä esimerkiksi nuorimpien ja vanhimpien ikäluokkien muita heikommilla kulutusmahdollisuuksilla. . R² 0,071 0,117 0,117 0,139 0,140 mänä toimivaan ylimpään kvintiiliin verrattuna alempien kvintiilien taloudet kuluttavat liikuntaan selvästi vähemmän. kv. Kvintiili 710 -328,29*** 32,78 -284,63*** 33,16 -285,42*** 33,28 -238,45*** 33,37 -236,82*** 33,37 5. 933 -185,64*** 35,22 -153,25*** 34,85 -76,20* 34,44 -76,10* 34,45 -82,04* 34,03 -78,10* 34,10 Ylempi kkt. Sukupuolen päävaikutusten tarkastelussa voidaan havaita, että miesviitehenkilöiden kotitalouksissa käytetään 88 euroa enemmän rahaa liikuntaan kuin naisen valikoituessa viitehenkilöksi. Viitehenkilön ikäluokan osalta päävaikutuksen tulokset ovat tuloja ja viitehenkilön koulutusta selvästi epäsäännöllisemmät. Kvintiili 711 -578,13*** 33,18 -471,84*** 37,37 -474,66*** 38,66 -325,50*** 46,07 -325,76*** 46,06 2
Korkeasti koulutetut poikkeavat selvästi muista koulutusryhmistä, joskin alemmissa ryhmissä erot jäävät pienemmiksi. Kävimme teoriaosassa läpi aiempaa tutkimusta koulutuksen ja liikunnan välisistä suhteista. Tältä osin ne tarjoavat vastauk sia viitehenkilön koulutustason ja kotitalouden liikuntamenojen kytkökseen. Tältä osin ei ole havaittavissa ajallisia muutoksia. Toisin sanoen tulot ja kotitaloustyyppi ovat lähes yhtä tärkeitä liikuntakulutuksen määrään vaikuttavia tekijöitä kuin koulutus. Myöskään sukupuoli ei horjuta koulutustason asemaa liikuntaan liittyvän kulutuksen jäsentäjänä, yhteys säilyy edelleen yhtä merkitsevänä, eikä myöskään koulutusmuuttujan kategorioissa ole nähtävissä kuin muutamien eurojen suuruisia muutoksia. Eroa selittävät osin tarjontatekijät. Mallissa 1 viitehenkilön koulutus on vakioitu viitehenkilön ikäluokan suhteen, mutta koulutuksen vaikutus pysyy joitakin pieniä muutoksia lukuun ottamatta hyvin samankaltaisina ja edelleen tilastollisesti erittäin merkitsevänä. Viime vuosina voimakkaasti esillä ollut julkinen keskustelu liikunnan kaupallistumisesta onkin saattanut vääristää monen käsitystä liikuntakulutuksen kokonaisvolyymista väestötasolla. Myöskään ikäluokan ja liikuntakulutuksen yhteydessä ei tapahdu mainittavia muutoksia, ja yhteys pysyy erittäin merkitsevänä. Tätä käsitystä tukee koulutuksen ja kotitaloustyypin perusteella tehtyjen löydösten lisäksi myös ikäluokittainen vertailu. Mallissa 5 on lopulta mukana myös asumiskunnan kaupunkimaisuutta mittaava kuntaryhmämuuttuja. Mallissa 4 on vakioitu edellisten lisäksi kotitaloustyyppi. Pelkän perusasteen suorittaneet käyttävät jopa keskiastetta enemmän rahaa liikuntaharrastuksiin. Koulutuksen osalta menoerät kasvavat odotetusti koulutusasteen ja tulojen noustessa. Kuntaryhmällä on analyysin mukaan tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys liikuntakulutukseen, tosin taajaan asutuissa kunnissa ero maaseutumaisiin ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Mallissa 3 analyysiin sisällytetään viitehenkilön sukupuoli. Sen sijaan sukupuolimuuttujan päävaikutustasolla havaittu tilastollisesti erittäin merkitsevä ero on vakiointien myötä heikentynyt, eikä ole enää tilastollisesti merkitsevä. Vähiten ja eniten koulutettujen viitehenkilöiden talouksissa eroa on enää 131 euroa, joka on kolmannes ensin mitatusta. Tämä voidaan havaita myös silloin, kun euromääräisestä kulutuksesta siirrytään tulot huomioivaan kotitalouksien kulutusrakennetta koskevaan tarkasteluun. Kulutusedellytyksiä ratkaisevasti määräävän tulokvintiilin vakiointi pois koulutuksen vaikutuksesta luonnollisesti kaventaa eroja tuntuvasti. Tässä luokassa käytetään vakiointien jälkeenkin selvästi enemmän rahaa liikuntakulutukseen kuin muissa kotitalouksissa. Kuten tutkimusasetelmaa esitellessä jo todettiin, kontrollimuuttujiksi valittiin sellaisia sosiodemografisia muuttujia, joita usein pidetään kulutuskäyttäytymistä ohjaavina tekijöinä. Suurimmat haasteet tutkimuksen luotettavuuden osalta liittyvät viitehenkilötietojen yleistettävyyteen koko kotitaloutta koskeviksi, operationalisoinnin onnistumiseen. Seuraavaksi analyysia syvennetään siirtymällä koulutuksen itsenäisen päävaikutuksen vakiointiin kontrollimuuttujien suhteen. Malliin 2 on viitehenkilön ikäluokan lisäksi otettu kontrollimuuttujaksi myös kotitalouden tulokvintiili. Tässä mallissa niin viitehenkilön koulutus kuin ikäluokkakin pysyvät tulokvintiilin ohella erittäin merkitsevinä selittäjinä. Kotitaloustyypin, tulokvintiilin, ikäluokan, sukupuolen ja kaupunkimaisuuden vaikutukset liikuntakulutukseen ovat sinänsä mielenkiintoisia ja epäilemättä lisätarkastelun arvoisia, mutta tässä tutkimuksessa niiden rooli painottuu kuitenkin apuvälineeksi pyrittäessä arvioimaan koulutuksen itsenäistä vaikutusta yksilöiden kulutuskäyttäytymiseen. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että joissain uudemmissa välineurheilua korostavissa ”lifestyle -lajeissa” kaupallistuminen on ollut erityisen voimakasta, vaikka suurin osa suomalaisten liikuntaharrastuksissa on edelleen varsin vähän kulutusorientoitunutta. Kaikissa koulutusmuuttujan luokissa erot ovat edelleen tilastollisesti erittäin merkitseviä. Vaikka esitetyt tulokset osoittavatkin liikuntakulutuksen olevan suurinta ennen kaikkea hyväosaisissa lapsiperheissä, nämä tulokset eivät ole tietenkään tyhjentäviä. Eri väestöryhmien suhteellisen tasa-arvon kannalta tilanne on haastava, mikäli alemman koulutustason lapsiperheissä vähäisempi liikuntakulutus johtuu siitä, että perheillä ei ole niihin taloudellisia resursseja. Viidennen mallin selitysasteeksi saadaan 14 prosenttia, joka on käytännössä sama osuus kuin neljännessä mallissa. Artikkelin tulosten valossa nykytilannetta voidaan kuvata siten, että Suomessa liikunta näyttäisi olevan ennen kaikkea koulutettujen lapsiperheiden ajanvietettä ja erityisesti sellaisten lapsiperheiden, joissa lapset ovat jo kouluikäisiä. 73 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntakulutus eri koulutusryhmissä kunnissa asuvien käyttävän liikuntamenoihin 101 euroa enemmän kuin maaseudulla asuvien. Toki internetin aikakaudella liikuntaan liittyviä välineitä on periaatteessa mahdollista hankkia yhtä lailla myös verkon ja postimyynnin kautta. Taulukossa 1 esitettyjen itsenäisten päävaikutusten perusteella voidaan todeta, että kaikki analyysiin sisällytetyt muuttujat selittävät kotitalouksien liikuntakulutusta. Suomalaiskotitalouksien liikuntakulutuksessa voidaan kuitenkin havaita selkeitä säännönmukaisuuksia. Korostimme esitettyjä tulkintoja siitä, että koulutus on yhteydessä yksilöiden liikuntakäyttäytymiseen niin määrän kuin lajivalintojen osalta (esim. Tällöin joidenkin lajien harrastajaksi eivät välttämättä hakeudu lahjakkaimmat tai lajista kiinnostuneimmat lapset, vaan ne joiden vanhemmilla on harrastamiseen riittävät resurssit. Tulokvintiilin mukaanotto nostaa mallin selitysastetta 11,7 prosenttiin. Muiden kulutusta selittävien muuttujien vakiointien jälkeenkin koulutuksen ja liikuntakulutuksen yhteys oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. Myös valitut kontrollimuuttujat olivat analyyseissa tilastollisesti itsenäisiä selittäviä tekijöitä. Tältä osin voidaan nostaa esille se, että viimeisen vuosikymmenten aikana suomalainen liikuntakenttä on kaupallistunut aiempaa voimakkaammin ja samalla myös useat lajit ovat muuttuneet kustannuksiltaan kalliimmiksi. JOHTOPÄÄTÖKSET Suomalaiskotitalouksien liikuntaan kohdistetut menot eivät ole kasvaneet radikaalisti vuosien 1985 ja 2012 välisenä aikana. Tällä perus teella voidaan todeta, että liikuntakulutukseen käytetyt rahamäärät ovat edelleen varsin maltillisia verrattuna kotitalouksien koko naiskulutukseen. Bourdieu 1978; Karisto 2008; Maguire 2001; Räsänen 2000). Mallin selitysaste jää 7,1 prosenttiin. Koulutuksen ja liikuntakulutuksen väliseen yhteyteen tämä vakiointi ei tuota mainittavia muutoksia. Tämän tutkimuksen perusteella koulutuksella on tärkeä rooli myös liikuntaan käytettyjen rahamäärien tarkastelussa. Osa lapsista ja nuorista jää tämän vuoksi kokonaan liikunnan harrastamisen ulkopuolelle. Yksi kauhuskenaario koskee tältä osin huippu-urheilun kansainvälisen tason laskua, toinen väestön terveystason ja ylipaino-ongelmien voimakasta lisääntymistä. Huolimatta siitä, että vuosien 1985–2012 liikuntaan käytetty rahamäärä on jonkin verran lisääntynyt suomalaissa kotitalouksissa, koulutusryhmien välinen suhteellinen osuus on pysynyt kohtalaisen samankaltaisena eivätkä koulutusryhmien väliset suhteelliset ole kasvaneet. Toisaalta ikäluokan ja tulokvintiilin vaikutukset heikkenevät selvästi ja erot referenssiryhmiin kaventuvat. Kotitaloustyyppi on merkitsevä ainoastaan lapsiperheiden osalta. Malli selittää lähes 14 prosenttia havaitusta vaihtelusta. Tällöin voimme vasta siihen, onko koulutuksella todella vaikutusta liikuntakulutukseen muista tekijöistä huolimatta. Toki selvää kasvua on tapahtunut verrattaessa vuosia 1985 ja 2012, mutta itse asias sa suurin kasvu tapahtui vuosien 1985 ja 1990 välillä. Kaupunkimaisissa kunnissa maksullisia liikuntapalveluja on tarjolla enemmän. Koulutus pysyy edelleen erittäin merkitsevästi kytköksissä liikuntakulutukseen jokaisen koulutusryhmän osalta, ryhmien erot referenssikategoriana toimineisiin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneisiin kapenivat vain muutamia euroja. Sama pätee myös ikäluokan ja tulokvintiilin vaikutuksiin
Consumer culture and postmodernism. Suomalainen maku. 2016. 1899. 2010. London: SAGE. Helsinki: Tilastokeskus. Gyms and the commercialization of discipline and fun. Distinction: A social critique of the judgment of taste. Euromääräinen tarkastelu tarjoaakin vain yhden näkökulman liikuntakulutuksen monipuoliseen kokonaisuuteen. Fitness culture. 2012. Turku: Turun yliopisto. Teoksessa: M.Liikkanen (toim.) Suomalainen vapaa-aika. Yhteiskuntaluokka ja maku. 2010. Helsinki: Opetusministeriö. Featherstone, M. & Toikka, A. Warde, A. Gender and age inequalities in regular sports participation: A cross-national study of 25 European countries. Liikuntasuhde – liikunnan kohtaaminen kulttuurisesti rakentuvana sosiaalisena maailmana. Liikunta & Tiede 53 (4), 92–98. 2014. 2009. Teoksessa: K. Liikunnan uudet liiketoimintamahdollisuudet – ketkä meitä liikuttavat. 2003. International Review for the Sociology of Sport. Kulutustutkimus 2006. Wheaton, B. Hampshire: Palgrave Macmillan. Helsinki: Tilastokeskus. 2001. Kulutusvalintojen postmodernit piirteet ja rakenteelliset reunaehdot. Sulkunen, P. Väitöskirja.. Cambridge: Polity. Bourdieu, P. Esimerkiksi viimeisen parin vuosikymmenen aikana yleistyneessä fitness-orientoituneessa liikunnassa erilaisten ravintolisien käyttö voi olla merkittävä kulutuskohde. Social science information 17, 819–840. Physical activity and social status in adolescence as predictors of physical inactivity in adulthood. 74 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntakulutus eri koulutusryhmissä hyödykkeiden käyttötarkoituksia ajatellen (esimerkiksi polkupyörän ostaminen kulkuvälineeksi tai kilpapyöräksi) sekä hyödykkeissä tapah tuneiden muutosten huomiointiin ajallisessa vertailussa. Teoksessa E. Sosiologia 37 (3), 228–242. Tilastokeskus 2009. Väitöskirja. Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan eriytymiseen. Simpura & L. Liikunta ja tiede 53 (4), 46–51. Helsinki: Gaudeamus. Hyvinvointikatsaus 22 (3), 48-50. LÄHTEET: Ala-Vähälä, T. 1991. Tammelin, T., Näyhä, S., Laitinen, J., Rintamäki, H. Van Tuyckom, C, Scheerder, J, Bracke, P. http://www.stat.fi/til/ktutk/2006/ktutk_2006_2009-03-18_men_002. Bourdieu, P. Uusitalo (toim.) Kulutuksen pitkä kaari. Ahlqvist, A. Ilmanen. Drop-out vai throw-out. 2004. Vanhempien hyvä koulutusja tulotaso on yhteydessä nuorten liikkumiseen etenkin urheiluseuroissa. Bourdieu, P. Helsinki: Gaudeamus. Aiemmissa tutkimuksissa on esimerkiksi korostettu, että korkeammin koulutettujen vanhempien lapsilla on huomattavasti useammin organisoituja liikuntaharrastuksia kuin muilla (esim. Liikunnan rahavirrat Suomessa 2005. 2008. Puronaho, K. Koski, P. Language and symbolic power. Bourdieu, P. Kulutuksen yksilöllistyminen sosiologisessa tutkimuksessa. Kahma, N. Lisäksi artikkelin tuloksissa ei oteta huomiota liikunnan välillisiä kustannuksia. Journal of Sports Sciences 28, 1077-84. Liikuntamatkalla Suomessa – vapaa-ajan valintoja jälkimodernissa yhteiskunnassa. 2014. Global sport: identities, societies, civilizations. 2010. Raijas, A. Preventive Medicine 37, 375–381. 2003. Pääkkönen, H. 1986. 1988. London, Routledge. 2006. 2008. Arjen ilot ja valinnat. Tutkimus lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksista. Cultural capital and the place of sport. 1992. Tampere: Vastapaino. 1996. 1978. Koulutuksen merkitys on liikuntaharrastusten tarkastelussa luultavasti huomattavasti laaja-alaisempaa kuin mitä tässä tutkimuksessa todettiin. 2011. Pelit ja kentät (toim.) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. 1984. The New European Middle Class: Individuality and Tribalism in Mass Society. Stenholm, P. Väitöskirja. Kenttien kutsu. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. 1991. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2016; Puronaho 2014). New York: Oxford University Press. In the Twilight of Social Structures: A Mechanism-Based Study of Contemporary Consumer Behaviour. Teoksessa: K. Räsänen, P. 2016. Understanding Lifestyle Sport: Consumption, Identity, and Difference. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. & Järvelin, M-R. Kahma, N. Theory of the Leisure Class. Vehmas, H. Liikkanen, M. http://www.stat.fi/til/ktutk/2012/ktutk_2012_2014-10-07_laa_001_fi.html, tarkistettu 10.3.2016. Sassatelli, R. html, tarkistettu 10.3.2016. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö. Turku: Turun yliopisto. Tampere: Gaudeamus. Purhonen, S., Gronow, J., Heikkilä, R., Kahma, N., Rahkonen, K. 2000. Helsinki: Helsingin yliopisto. Räsänen, P. Helsinki: Gaudeamus. http://irs.sagepub.com/content/early/2010/12/22/1012690210388456, tarkistettu 16.3.2016. The forms of capital. Palomäki ym. Johdanto. Räsänen, P. Sociology and the business of fitness. Sironen (toim.) Uuteen liikuntakulttuuriin. Palomäki, S., Laherto, L., Kukkonen, T., Hakonen,H. Veblen, T. & Hanifi, R. 2010. Tässä artikkelissa ei ole tarkasteltu minkälainen yhteys vanhempien koulutustasolla ja heidän lastensa liikuntaan panostamilla rahamäärillä on toteutuneeseen liikunnan harrastamiseen. Itkonen, H. Suomalaisten vapaa-aika lisääntyy ja päivärytmit myöhentyvät. London: Routledge & Kegan Paul. Fit for consumption. Käyttäjän käsikirja. Teoksessa J.Richardson (toim.) Handbook of theory and research for the sociology of education. Trends and Explanations for Socioeconomic Differences in Physical Activity. London: Routledge. Kulutustutkimus 2012, Laatuseloste. Sport and social class. Cultural Trends 15(2-3), 107–122. Tuloksia täydentävän jatkotutkimuksen aiheista voidaan mainita ainakin rahankäytön vertaaminen ajankäyttöön niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin osalta. Mäkinen, T. New York: Greenwood Press. 2004. Tilastokeskus 2012. Sport and social class: The case of Finland. Liikunta ja elämäntyylit. 2008. Aderhot: Avebury. Cambridge: Polity. Maguire, J. & Tammelin, T. 2008. 2010. Perrels, J. Smith Maguire, J. Karisto, A. Zacheus, T
Liikuntasosiologian tutkimusteemat ovat tavattoman innostavia. Liikunnan yhteiskuntatutkijaa kiinnostaa miten ja miksi liikkuminen, urheileminen ja ruumiinkulttuuri laajemminkin muuttuu. Liikuntasosiologiassa kaikki nämä osa-alueet ovat alati läsnä. Kansalaistoiminnan kentillä on tullut myös ahkeroitua monenlaisissa rooleissa. L Ä H I K U V A S S A H A N N U I T K O N E N Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. 78 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Kenttien kutsuma Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Hilda-äiti yksinhuoltajana opetti molemmat poikansa rakastamaan työntekoa. Miten ihmiset liittyvät yhteen ja miksi ovat kysymyksiä, joihin vastaaminen pitää tutkijamielen virkeänä. Hannu Itkonen, liikuntasosiologian professori Jyväskylän yliopistosta, varttunut Varkaudessa ja kouluttautunut Joensuussa. Useat ohjaamani liikuntasosiologian väitöskirjat ovat purjehtimassa määräsatamaan. Hyödyllisiä harharetkiä. Värikkääseen työuraan mahtuu monenmoista palkkatyötä: sokerijuurikkaan harventaja, joulukuusivartija, kiertävä leikkikenttäkaitsija, urheilukouluohjaaja, sanomalehtitoimittaja, hälytyskeskuksen hoitaja, vapaa-ajanohjaaja, lastentarhanopettaja, sosiologian ja erityispedagogiikan assistentti, koulutuspäällikkö, tutkija, tutkimusjohtaja ja liikuntasosiologian professori. Ilmiö kentän laaja-alaisuus haastaa valintoihin ja rajauksiin. Omat tutkimuskatseet on suunnattu etenkin Liikunta ja kestävä kehitys -tutkimushankkeen loppuraportointiin, Juuan Urheilijoiden historiankirjoitukseen sekä Sortavalatutkimushankkeeseen, jossa emeritus professori Tapio Hämysen johtamana ja suomalais-venäläisenä yhteistyönä tuotetaan historiankirjoitus kaupungin 1900-luvusta. Yhteisöihmisenä yhteinen tekeminen on ”elämän suola ja lumo”. Työn monipuolisuus eli opetusta, ohjaamista ja tutkimusta, kaiken kaikkiaan kasvattavaa yhteisöllistä vuorovaikutusta. Urheilukenttien kutsu, seuraja järjestöriennot sekä kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin avasivat latua, jota oli houkuttelevaa lähteä lykkimään. Hyvinvointiyhteiskunta ja hyvät ihmiset mahdollistivat onnellisten tähtien alla moninaiset sivis tyspyrkimykset. Käynnistynyt on myös hanke yhdistysrekisteristä poistettavista sekä sinne viime vuosikymmeninä rekisteröityneistä seuroista. Sattuman puuttumista peliin. Toinen ryhtyi runoilemaan, toinen tieteilemään Mikä työssä on parasta, missä riittää haastetta. Sattuma ja suunnitelmallisuus ovat lyöneet kättä isommissa käänteissä. Ahertanut erilaisissa talkoissa kansalaistoiminnan, koulutuksen ja tutkimuksen kentillä. Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. Liikuntasosiologia suuntaa katseitaan laajimmillaan paitsi urheiluun ja liikuntaan niin myös laajemmin ruumiillisuuden ja hyvinvoinnin muutoksiin, merkityksiin ja normituksiin. Liikuntasosiologian professori Hannu Itkosen tieteellinen leipälaji on etenkin kansalaistoimintojen ja paikallisuuksien tutkiminen. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. Kuva: MATTI RONKAINEN
Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Kriittisen yhteis kuntatutkijan on tuotettava tietoa, joka haastaa myös politiikan ja hallinnon toimijoita. Toiminta Euroopan liikuntasosiologijärjestön johdossa oli paitsi opettavaa myös antoisaa. Ymmärryksen lisääminen jälkimodernin ajan ihmisten suhtautumisesta liikkumiseen ja ruumiillisuuteen edellyttää vielä runsaasti yhteisöllistä tutkijaponnistelua. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Huippuhetkiä on onneksi ollut useita. Jokainen tapaa minen, jossa opiskelija oivaltaa uutta tai tutkimus nytkähtää eteenpäin, on huippuhetki. Eipä kuulu tapoihini katsoa katuen peruutuspeiliin. Huippu-urheilija voi erota urheilusta, mutta julkisuus ei tahdo erota urheilijasta. Huippu-urheilijan siirtymiin liittyy kiinteästi julkisuus. Hyvin kulkevat luennot ovat ilon hetkiä. Ilmastonmuutos puhuttaa ja pakottaa etsimään uusia ratkaisuja ja käytäntöjä. 010 778 6602.. Kansalaistoimintojen ja paikallisuuksien tutkimisesta on tullut oma tieteellinen leipälaji. Etenkin uuden tutkijasukupolven kasvattaminen on etuoikeutettua. Mitä urheilijalle kuuluu uran päätyttyä. urheilu-uran jälkeisten elämäntilojen typologinen tarkastelu 78 sivua, 2016 • Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 173 Hinta 25 € (+ toimituskulut) Tilaukset: www.lts.fi • linda.raivio@lts.fi • puh. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Jatkuvasti ajankohtainen tehtävä on uusien liikuntasosiologisten näkökulmien avaaminen ja tutkimusteemojen syventäminen. Siirtymiä -julkaisussa Hannu Itkonen ja Seppo Knuuttila tunnistavat mediatekstien pohjalta 13 erilaista polkua urheilukentiltä elämänkentille. Teoksen 33 kirjoittajan tekstien lukeminen palautti mieleen, mitä kaikkea on tullut tehdyksi ja miten oivallisten ihmisten kanssa on ollut mahdollista elonpolkujaan vaeltaa. Urheilu-uran lopettamisen motiivit ja selitykset ovat moninaisia. Miten ihmiset liittyvät yhteen ja miksi ovat kysymyksiä, joihin vastaaminen pitää tutkijamielen virkeänä. Viimeisin huippuhetki oli syntymäpäiväseminaarissa minulle yllätyksenä julkistettu juhlakirja ”Kansalainen Hane – Ihmisen kokoisia asioita”. Ympäristökysymykset ovat ajankohtaisia enemmän kuin koskaan. 79 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Kriittisen yhteiskuntatutkijan on tuotettava tietoa, joka haastaa myös politiikan ja hallinnon toimijoita. Miksi aiheet kiinnostavat. Tehdyistä ”töllöntöistäkin” on tullut oppi otettua. Siirtymiä . Media vahtii, miten ex-urheilija uusissa siviilirooleissaan onnistuu – ja epäonnistuu. Huippuhetki urallasi, tärkeimpiä saavutuksia
Siellä piilevät terveysriskit.. Tietoa todellisesta aktiivisuudesta ja erityisesti aktiivisuuden energiankulutuksesta ja sen intensiteettien vaihtelusta on vähän. Lasten ja nuorten liikunta on huolestuttanut jo ainakin 50 vuotta, eikä lasten lihomisen kehitystä ole onnistuttu pysäyttämään. Siitä huolimatta suomalaiset lihovat ja sairastavat. Tunnustan. Urheilu on ollut aina sosiaalisen ja taloudellisen nousun mahdollistaja niin urheilijoille kuin urheilua johtaville henkilöille. Toki olin tutustunut anabolisten steroidien käyttäjiin kuusikymmentäluvun lopusta lähtien. Menetelmä näyttää yksinkertaiselta, se on helppo toteuttaa ja halpa. Maku oli huono ja siihen se jäi. Me luotamme nyt numeroihin ja erivärisiin palkkeihin ja uskomme, että niistä löytyy liikunnan totuus. Urheilu on toistaiseksi eniten näkyvillä, mutta liikkumisen terveysyhteydet ja mahdollisuudet ovat jo hyvin esillä yhteiskuntaja terveyspolitiikassa. Vielä 1970-luvuilla kehitettiin menetelmiä työn ja kotitöiden helKuntoja ulkonäköurheilu kaikissa muodoissaan on ongelma. Vuosien kuluessa olen hämmästellyt, miten näiden aineiden riskejä ja käyttöä on peitelty. Älytekniikka tuottaa välineitä ja sovelluksia liikkumisen, harjoittelun ja liikunnan kontrollointiin. Liikkumisen merkitystä on tutkittu ensin työn näkö kulmasta jo 1940-luvulta lähtien. Olen osallistunut erilaisiin kisailuihin sortumatta ryppyotsaisiin otteluihin. Erityisliikunnan – ja soveltavan liikunnan kehittäjänä ja fysioterapeuttina toimiessani kohteena on ollut pääosin liikkumisen kuntouttavien elementtien vaste parempaan toimintakykyyn. Kuntoja ulkonäköurheilu kaikissa muodoissaan on ongelma. Kyseessähän on kuolemanvakava asia ymmärtämättömissä mutta innokkaissa käsissä. Askelien vähentäminen oli erityinen tavoite. Terveysalan ammattilaisten koulutuksessa liikkuminen otetaan huomioon aiempaa paremmin. Vai ovatko analyysit fyysisen aktiivisuuden energiankulutuksesta ja intensiteetistä virheellisiä. Liikunnan määrää on mitattu lajien harrastamisen mukaan ja intensiteettiä suorituskyvystä riippumattoman luokittelun mukaan käyttämällä kyselyitä tai mittareita. Urheilijan on tiedettävä riskit. Tosin itsel lenikin on vasta nyt selvinnyt, että lapsuudesta asti sairastamani astman lääkitys on ollut ehkä tärkeämpää voimailuharrastuksilleni kuin omaamieni nopeiden lihassolujen suhteellisen korkea määrä. lämpö-, EMGja sykemittarit sekä älypuhelimessa toimivat sovellukset. Dopingkin on tullut tutuksi, sillä 80-luvun alussa söin yhden anabolisen pillerin. Näitä ovat lukuisat askel-, kiihtyvyys-. Olin tuolloin myös amerikkalaisessa lääkeyhtiössä töissä ja sain käyttööni kaiken tutkimusmateriaalin näistä aineista. ESKO MÄLKIÄ, LitT, ft, Huk Fysioterapian emeritusprofessori Jyväskylän yliopisto EMERITUS IHMETTELEE L iikunta on saanut ympäristössämme ja mediassa yhä enemmän huomiota. Nyt liikuntaa korostetaan hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitäjänä. Kuitenkin se tuo paljon vääriä toimenpiteitä. On eettisesti kestämätöntä, jos farmakologista valmennusta käytetään urheilua ohjaavien henkilöiden aseman kohentamiseen tietämättömien urheilijoiden kustannuksella. Minulle urheilu on ollut viihdettä. Siellä piilevät terveysriskit. Liike kokonaisuuksien biomekaanista luonnetta ja haluttuja ominaisuuksia mahdollisesti kehittäviä liike kokonaisuuksia ei ole analysoitu. Nämä ilmiöt eivät tietenkään ole yksin liikkumattomuuden syytä. Mutta teknologia ilman sisältöä on romua.Mittauksista riippumatta sirpaletiedosta pitäisi siirtyä ymmärtämiseen. Onko syynä absoluuttisten määräja intensiteettitavoitteiden asettaminen liikunnassa. Onko lisää liikuntaa – vaiko liikkumisen järkiperäistäminen suhteessa ihmisen tarpeisiin ja mahdollisuuksiin – oikea tie. 80 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: ESKO MÄLKIÄ Teknologia ilman sisältöä on romua pottamiseksi. Yksilöllisten tekijöiden ja päivittäisten pienten aktiivisuusmuotojen ja -jaksojen osuus osana kokonaisuutta on analysoimatta. Olen katsonut ihmisen liikkumista ensin liikunnanopettajan silmin ja sitten liikuntafysiologina työterveysongelmien, kuntoutuksen ja epidemiologian tutkijana, terveyden ja fyysisen kuormittumisen tasapainoittajana. Terveyshyödyt ovat epidemiologissa tutkimuksissa kiistattomat, mutta onko liikunta kuin terveyden Talvivaara. Äly hoi älä jätä
Yksi tunnetuimmista suoma laisista urheilutapahtumista, Jukolan viesti, järjes tetään kuitenkin yhä edelleen suurimmaksi osaksi talkoovoimin (Viljanen 2010). ANNIINA IHAMÄKI Liikunnan yhteiskuntatieteet, maisteriopiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anniina.ihamaki@gmail.com Twitter: @AnniinaIhamaki LÄHTEET: Karisto, A. Suomalaisten urheiluorganisaatioiden muutos. Jo seitsemättä kertaa Lahdessa järjestettävien pohjoismaisten hiihtolajien MMkilpailuiden alla halusin ottaa selvää siitä, mitä kotikaupunkini ainut laatuinen vapaaehtoiskulttuuri merkitsee vuosikym meniä mukana eläneille jäsenilleen. Koski, P. Myös vapaaehtoistyötä kuvataan nykyisin entistä pätkittäisemmäksi. Oma taipaleeni vapaaehtoistoimijana alkoi aikoi naan Lahden Eliittikisoissa korinkantajana. Liikunnan sosiaalitieteiden laitoksen tutkimuksia 63. Seurauksena on pitkäjänteisen työn lisääntyvä ammattimaistuminen. Lahtelainen mäkilegenda – Punapaidat. 1998. Tapahtuman toimitsijapäällikön mukaan talkoolaisia oli ajoittain hankala saada mukaan, minkä vuoksi organisaatio rekrytoi vapaaehtoisia esimerkiksi käve lykadulla. Uskon, että jokainen, jolla on yhtä unohtumat tomia muistoja yhteisöllisen, voimaannuttavan ja opettavaisen vapaaehtoistyön parista kuin minulla tai haastattelemillani lahtelaisilla, toivoo liikunnan kansalaistoiminnan elävän ja voivan hyvin myös tule vaisuudessa. Kaltaiselleni eriytyneen liikuntakulttuurin kas vatille onkin ollut antoisaa tutustua Kariston ja Laaksosen (2011) teokseen Punapaidoista. 2010. Julkaisuaika 5.7.2015. 2011. Mitä sitten, jos enää ei löydykään talkoolaisia, jotka ovat valmiita sitoutumaan tapahtumaan jopa vuosien ajaksi. Viljanen, T. (Yleisradio 5.7.2015.) Mitä sitten, jos enää ei löydykään talkoolaisia, jotka ovat valmiita sitoutumaan tapahtumaan jopa vuosien ajaksi?. Nykyään vastaavanlaisia sporttiparvia tavataan harvemmin ja hetkellisemmin – esimerkiksi viime kesänä muuan pelimaailman lumoissa. & Laaksonen, P. Talkootyö vaikeutuu suomalaisessa urheilussa. Suurtapahtumien tuhatpäisen vapaaehtoisjoukon työpanosta ei kuitenkaan voida korvata täysin vain ammattilaisvoimin. Jatkossa tulisikin yhä enemmän tutkia vapaaehtoisuuden merkitystä niin tekijöiden kuin tapahtumienkin näkö kulmasta. Mä en oo varmaan ikinä Salpausselän kisoista ollut pois. Toisaalta samalla voi syntyä myös kokonaan uusia vapaaehtoisrooleja. Jukolan viesti liikunnan vapaaehtoistoiminnan voimannäytteenä. Niin aikaa kuin tietotaitoakin vaativat työtehtävät siirtynevät siis tästäkin syystä yhä enemmän ammattilaisten käsiin. ”Tösiä” oli aikoinaan kaupungin joka nurkalla, ja hyppää jiä singahteli ilmojen teille siellä täällä. Vastaavasti talkoot rajoittuvat lyhytaikaisemmaksi tekemiseksi itse tapahtuman aikana. Ammattimaistuminen onkin markkinaistumisen ja totaalistumisen ohella keskei nen urheilujärjestelmiä ja niiden toimintaa muovaa va tekijä (Koski 1998, 11). Ison urheilutapahtuman järjestäminen on mittava, usean vuoden prosessi. http://yle.fi/urheilu/3-8129750 O PI SK EL IJ A O U N AS TE LE E ”N o tietysti MM-kisoihin tuleminen oli ihan tällainen luonnollinen jatkumo. Yleisradio Oy. Jyväskylän yliopisto. Porvoo: Bookwell Oy. Viitattu 29.1.2017. Kovinkaan moni ikätoverini ei tehnyt vapaaehtoistyötä. 81 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: ANNIINA IHAMÄKI Elämäntapa vai ohikiitävää yhteisöllisyyttä. Kokemustemme kontekstina toimivat kuitenkin hyvin erilaiset lii kuntakulttuurit. Muutoksen myötä tapahtumat vaativat myös entis tä spesifimpää osaamista, jota vapaaajallaan talkoo laisena toimivilla ei välttämättä ole. Vuoden 2015 Jukolaa oli toteuttamassa yhteensä 1 700 vapaaehtoista, osa pidemmän jakson ja osa vain tapahtuman aikana. Kasvatus & Aika 4 (2), 109–127. Vuoden 2017 Lahden MM kisojen vapaaehtoisilmiön tekee mielenkiintoiseksi seuratoimintamaisen, vuosikymmeniä kestäneen talkoolaisuuden sekä refleksiivisemmän pätkävapaa ehtoisuuden yhdistyminen. Pitkään vapaaehtoisena toimineiden joukosta sen sijaan löytyy niitä, joiden talkootyötaipale on alkanut poikkeuksellisen vahvan lahtelaisen hiihtokulttuurin aikana. Polkuni jatkui tästä eteenpäin luontevasti osaksi paikallista lajin vapaaehtoisten yhteisöä, samaan tapaan kuin haastattelemillani talkoolaisilla. Mehän aloitettiin se talkootyö jo ennen sitä vuotta 1958.” Näin tuumaa eräs valmistumassa olevaa pro gra du tutkielmaani varten haastattelemani, pitkään Salpausselällä vapaaehtoistehtävissä toiminut hen kilö
82 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: ANETTE MEHTÄLÄ, ARTO LAUKKANEN, DONNA NIEMISTÖ, ARJA SÄÄKSLAHTI CIAPSE-KONGRESSI: Saavatko lapset rymytä tarpeeksi. Vuoden urheilijaksi valittu Tähti on viisinkertainen paralympiavoittaja. Sukupuolten välinen eriytyminen alkaa jo noin A J A S S A L asten liikuntakongressi CIAPSE 2 (Children’s Physical Activity and Sport) pidet tiin 26.– 28.1.2017 Jyväskylän yliopistossa. Kongressi keräsi yhteen noin 150 lasten liikkumisesta, fyysisestä kasvusta ja kehittymisestä, urheilusta, hyvin voinnista sekä terveydestä kiinnostunutta tutkijaa, asiantuntijaa ja opettajaa eri puolilta maailmaa. Kongressissa pohdittiin antaako nykyinen, toisiEnsimmäinen. Hän voitti T54-luokassa kultaa Rion paralympialaisissa 100 metrillä ja lisäksi EM-kisoissa kultaa 100 metrillä ja pronssia 200 metrillä. Onnittelemme! A JA S S A Kuva: SUOMEN PARALYMPIAKOMITEA. Lasten luontainen liikunnallinen leikki ansaitsee tilansa. naan jopa liiallisuuteen saakka turvallisuushakuiseksi muuttunut elinympäristö riittävästi mahdollisuuksia lasten luontaiselle liikunnalliselle leikille. Maailmankuulu lasten leikin tutkija, emeritusprofessori Anthony Pellegrini (Minnesota, USA) painotti puheessaan lasten rymyämisleikkien, kuten taisteluja painileikkien, tarpeellisuutta lasten kehitykselle. Leo-Pekka Tähti teki historiaa
Pohdimme, mitkä ovat erottelevia tekijöitä (lasten itsenäistyminen, turvallisuus, ulkoleikin määrä, suhtautuminen säähän, rakennettu ympäristö) ja toisaalta onko olemassa yhteisiä ja universaaleja ilmiöitä liittyen lasten liikkumiseen ja Fyysisissä leikeissä lapsi opettelee tunnistamaan omaa kehoaan, harjoittelee säätelemään voimankäyttöään ja oppii tärkeitä sosiaalisia vuorovaikutustaitoja.. Toisaalta monipuolinen liikkuminen lapsuudessa on tehnyt minusta myös motorisesti taitavan eri liikkeissä ja lajitaidoissa.” Välilä pohti. Monipuolista liikkumista kaikille Tohtori Marije Elferink-Gemser (Hollanti) pureutui esityksessään urheilulahjakkuuksiin ja erityisesti lahjakkuuksien valintaan. Koulujen liikunnallistamista ja erilaisia koululiikuntainterventioita tutkiva professori Anna Bugge (Tanska) vyörytti kuulijoilleen kouluympäristöissä toteutettujen fyysisen aktiivisuuden interventioiden laajan kirjon. Pitkittäistutkimusten toteuttamista vaikeuttavat samojen mittareiden ja menetelmien soveltumattomuus sekä taaperoiden, leikkiikäisten että kouluikäisten lasten liikkumisen mittaamiseen. Nieminen) on elävä esimerkki siitä, mihin lapsuuden aikainen monipuolinen liikkuminen ja harjoittelu voi johtaa. Suomalaisten opetussuunnitelmien ideologia poikkeaa useaan muuhun maahan verrattuna tällä hetkellä juuri siinä, ettei meillä anneta tarkkoja kriteereitä liikuntakasvatuksen integroimiselle. Harmillisen usein rymyämisleikki sekoitetaan aggressiiviseen tappeluun, jolloin se kielletään. Tällä hetkellä ohjelmassa on mukana lähes puolet Suomen 3 000 varhaiskasvatusyksiköstä. Puheessaan hän kuitenkin haastoi tutkijat ottamaan paremmin huomioon fyysiseen aktiivisuuteen, moto risiin taitoihin ja terveydentilaan vaikuttavat kehitykselliset tekijät ja niiden lapsen iän myötä muuttuvat vuorovaikutussuhteet. Urheilijavalintojen tekeminen lapsiryhmissä johtaa usein väärien yksilöiden valintaan, sillä lajissa menestymisen kannalta oleelliset erot tulevat näkyviin vasta myöhemmin nuoruudessa. Riikka Välilä on ensimmäinen suomalainen naisjääkiekkoilija, jonka pelipaita löytyy jääkiekon Hall of Famesta. Rymyämisleikin ja aggressiivisen tappelun voi erottaa toisistaan, sillä rymyämisleikeissä osapuolet eivät yritä vahingoittaa toisiaan, potkut ovat pehmeitä ja lyönnit avokäsin tehtyjä, liikkeet liioiteltuja. Yhteenvetona hän totesi, että nykytietämyksen mukaan fyysisen aktiivisuuden lisääminen koulupäivään ei heikennä lasten teoria-aineiden oppimistuloksia ja osassa tutkimuksia fyysisen aktiivisuuden lisäämisen on osoitettu parantavan oppimistuloksia ja lasten terveydentilaa. Mittarit yhtenäisiksi Monessa esityksessä nousi esille tarve yhtenäistää lasten liikkumiseen liittyvällä tutkimuskentällä vallitseva erilaisten mittareiden ja mittausmenetelmien kirjo. Puheensa lopuksi hän muistutti meitä aikuisia rohkaisemaan ja haastamaan kaikkia lapsia, myös lahjakkaita, liikkumaan monipuolisesti. Hän selitti, kuinka tärkeää lasten kanssa toimivien kasvattajien olisi sisäistää kokonaisvaltaisen liikunnan tukemisen merkitys. ”Lapsuuden monipuolinen liikkuminen ja harjoittelu ovat tehneet kehostani vastaanottavaisen harjoittelulle. CIAPSE 2 -kongressin urheilijakummi Riikka Väli lä (o.s. Kansallisen liikuntahankkeen rakentaminen ja kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, liikuntakulttuurin todellinen muuttuminen vie arviolta noin 10 vuotta. Siksi kansallisen rahoituksen turvaaminen pitkäjänteiselle liikunnan edistämistyölle on olennaisen tärkeää. Tällaisissa fyysisissä leikeissä lapsi opettelee tunnistamaan omaa kehoaan, harjoittelee säätelemään voimankäyttöään ja oppii tärkeitä sosiaalisia vuorovaikutustaitoja. Erilaiset mittausmenetelmät hankaloittavat aineis tojen vertailuja maiden välillä, toisaalta myös aikakausien välillä. Päähuomio pyritään kiinnittämään tapaan, jolla liikuntakasvatus toteutuu arjen kasvatusja opetuskäytännöissä. Suomalainen OPS ja liikuntakasvatus arjen opetustyössä Opetushallituksen erityisasiantuntija Kirsi Tarkka perusteli suomalaisen varhaiskasvatussuunnitelman ja alakoulun opetussuunnitelman ideologiaa monikansalliselle osallistujajoukolle. Myös kulttuurisia eroja nähtiin eri maiden tutkijoiden tuloksissa. Timo Järvensivu, KTT sekä Valon asiantuntija Nina Korhonen kertoivat Ilo kasvaa liikkuen -ohjelman prosessista ja erityisesti sen verkostotyön rakentumisesta. Toinen pääpuhuja, professori David Stodden (Columbia, USA) oli tyytyväinen nykytilanteeseen USA:ssa, jossa riittävän tieteellisen näytön myötä liikkumisen laatuun, kuten motoristen taitojen harjaannuttamiseen, on alettu kiinnittää huomiota. 83 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 kahden ikävuoden tienoilla: pojat ovat energisempiä ja kilpailuhenkisempiä kuin tytöt
Parikymmentä innokasta vierasta kävi katsomassa Jyp-Ilves-pelin paikan päällä. Yhteisöjäsenen edustajalla tulee olla valtakirja edustamaltaan järjestöltä. Kulttuurisista eroista huolimatta lapsi on lapsi kaikkialla. Kokousaineiston voi tilata seuran toimistosta puh. Henkilöjäsenellä on yksi (1) ääni. Lisätietoja: https://www.jyu.fi/sport/en/faculty/Congress/ciapse2. Henkilöjäsen ei voi äänestää toisen henkilöjäsenen valtakirjalla. Keskinen puheenjohtaja pääsihteeri KU TS U. numeroon tai sähköpostiosoitteeseen osallistumisestaan kokoukseen viimeistään 20.4.2017. Meidän aikuisten rooli on tarjota lapsille laajat ja monipuoliset liikkumismahdollisuudet, ja silloin tällöin antaa se elintärkeä kannustava katse, ele tai sana. Tervetuloa! LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA RY TARU LINTUNEN KARI KESKINEN Taru Lintunen Kari L. 84 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 liikuttamiseen (vanhempien ja yhteisön esimerkin voima, asenne). Kahvitarjoilun järjestämiseksi toivomme jäsenten ilmoittavan em. Yhteisöjäsen voi lähettää kokoukseen yhden (1) edustajan. Luentojen lisäksi osallistujat pääsivät tietysti – liikuntakongressissa kun oltiin – muun muassa hiihtämään, luistelemaan ja rohkeimmat jopa kokeilemaan avantouintia. Viimeisen illan Savutuvan Apajan illallinen kruunasi onnistuneen kongressin. Sama henkilö voi kokouksessa edustaa ainoastaan yhtä jäsenyhteisöä. Lapsella on sisäsyntyinen tarve liikkua, kokeilla, tutkia ja myöhemmin rymytä. puh. Yhdistyksen kokouksessa on äänioikeus jokaisella vuoden 2016 ja vuoden 2017 jäsenmaksun tai uuden jäsenen kyseessä ollessa, vuoden 2017 jäsenmaksun maksaneella varsinaisella jäsenellä ja varsinaisella yhteisöjäsenellä. Facebook: https://www.facebook.com/ciapse2 LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KOKOUS 2017 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen kokous pidetään torstaina 27.4.2017 klo 15.00 Liikuntatieteellisen Seuran toimistolla (Mannerheimintie 15 b B, 00260 Helsinki) Käsiteltävät asiat sääntöjen § 8 mukaisesti: • Hallituksen toimintakertomus vuoden 2016 toiminnasta sekä tilinpäätös ja tilintarkastajien kertomus • Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille tilija vastuuvelvollisille • Pääsihteerin katsaus kuluvan vuoden toimintaan ja varainhoitoon • Jäsenmaksujen vahvistaminen vuodelle 2018 • Tilintarkastajan palkkion, kokouspalkkioiden, matkakorvausten ja päivärahojen vahvistaminen vuodelle 2018 • Vuoden 2018 toimintasuunnitelman ja talousarvion vahvistaminen • Hallituksen puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja muiden jäsenten valinta erovuoroisten tilalle sääntöjen 12 §:n mukaisesti • Yhden tilintarkastajan ja yhden varatilintarkastajan valinta vuodelle 2018 • Yhdistyksen virallisten ilmoitusten julkaisemisesta päättäminen • Muut hallituksen valmistelemat, kokouskutsussa mainitut asiat Niitä Seuran jäseniä, jotka haluavat tehdä ehdotuksia hallituksen puheenjohtajiksi ja jäseniksi pyydämme ottamaan yhteyden pääsihteeri Keskiseen puhelin 010 778 6603 tai kari.keskinen@lts.fi. Näitä tunnelmia on vaikea tekstin kautta välittää, mutta ne jäävät varmasti osallistujien muistoihin, kenties eteenpäin kerrottavaksi, ja tuovat vieraat varmasti toistekin Jyväskylään. 010 778 6601/Valli tai sähköposti: tuula.valli@lts.fi
Pauli nautti suurta arvostusta tiedeyhteisössään. Tarvitaan myös tehokasta tiedonvälitystä ja liikuntapoliittista keskustelua. Toinen tärkeä tutkimusaihe oli huippu-urheilu. Dekaanina ja laitoksen johtajana Pauli oli kuunteleva, työtovereitaan arvostava ja päätöksissään määrätietoinen. Perhe oli hänelle rakas ja tärkeä. Esimerkkinä mainittakoon yliopistoyhteistyön avaaminen Kiinaan ja pitkäaikainen yhteistyö Tallinnan yliopiston kanssa. Joel Juppi Lasse Kannas Kari Keskinen Risto Telama Kirjoittajat ovat Pauli Vuolteen ystäviä ja työtovereita. Pauli puhui aina perheestään lämmöllä ja kunnioittavasti. Tähän antoi hyvän taustan Paulin oma painin ja luistelun harrastus nuorena ja myöhemmin erinomaisia tuloksia tuottanut valmennustyö. Hänen tärkeimpiä toimintakenttiään olivat liikuntatieteellinen tiedekunta, LIKES-tutkimuskeskus sekä Liikuntatieteellinen Seura (LTS). In Memoriam Pauli Vuolle, liikuntatieteen pioneeri ja merkkimies Pauli ymmärsi, että pelkkä tutkimus ei riitä liikuntakulttuurin ja politiikan kehittämiseen. Toimiessaan Liikuntasuunnittelun laitoksen johtajana, tiedekunnan dekaanina, LIKESin hallituksen jäsenenä ja tutkimuskeskuksen oto-johtajana sekä LTS:n puheenjohtajana ja Liikunta & Tiede-lehden päätoimittajana Paulilla oli merkittävä rooli näiden yhteisöjen välisen yhteistyön ylläpitäjänä ja kehittäjänä. Siitä esimerkkinä oli väitöskirjatyönä käynnistynyt urheilijan elämänuraprojekti. Muun muassa Paulin johtama väestön liikuntakäyttäytymisen tutkimus tuotti vuoden urheilukirjaksi nimetyn julkaisun. Hän oli myös mukana laatimassa liikuntasuunnittelun käsikirjaa ja osallistui Euroopan Neuvoston kansainväliseen kuntoliikunnan arviointihankkeeseen Paulin tapa puhua ja keskustella oli hyvin innostava ja tarinoiden kertojana hän oli valloittava. Luonto oli Paulille tärkeä ja parhaat muistot ovat myös ystävillä luontoympäristössä vietetyistä yhteisistä hetkistä, Lapin vaelluksilla, Lapin kämpällä tai etelän järvien kalavesillä, ja erityisesti rakkaan Suvelan maisemissa. Hän toimi tiedekunnan dekaanina yli vuosikymmenen ajan, jolloin Jyväskylän yliopiston kehittyminen oli erityisen voimakasta. Koko työuransa ajan hän toimi aktiivisesti Liikuntatieteellisessä Seurassa ja vaikutti monin tavoin kansalliseen liikuntapolitiikkaan ja sen kehitykseen. Pauli kutsuttiinkin Tallinnan yliopiston kunniatohtoriksi. Suuri osa Paulin monipuolisesta tutkimustoiminnasta kohdistui suomalaisväestön liikuntaan ja liikuntaedellytyksiin. 85 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 L iikuntasosiologian professori Pauli Vuolle kuoli 16.12.2016 vaikean sairauden murtamana. Hän innostui helposti uusista haasteista ja loi sosiaalisilla taidoillaan laajan kotimaisen ja kansainvälisen yhteistyöverkoston. Sanottavaa Paulilla aina riitti, sillä hän luki paljon sekä kaunoettä tietokirjallisuutta. Hänen laajaa historian tuntemustaan hyödynnettiin monissa eri yhteyksissä. Pauli oli myös kätevä käsistään ja oli aina valmis auttamaan ystäviään erilaisissa kunnostusja rakennushankkeissa. Hän oli 77 vuotias. Suoritettuaan kansakoulunopettajan ja liikuntatieteen tohtorin tutkinnot, hän teki mittavan elämäntyön suomalaisen liikuntakulttuurin, -tieteen ja -koulutuksen kehittäjänä
Kolmannessa tutkimuksessa tilanne oli edellisiin verraten kontrolloidumpi siten, että taidegalleriassa liikkuvaa kameraa seurattiin joko istuen, seisten tai kävellen liikkuvalla matolla (yhteensä 128 opiskeli jaa). T utkijoitten Jeffrey Conrath Millerin ja Zlatan Krizanin tutkimus kohdistui liikehdin tään tai liikkumiseen, eikä tietoiseen liikun taan, jota on paljon tutkittu. Kokeen kesto määritettiin kummassakin tilanteessa samanmittaiseksi. Tilanteet eivät olleet vertailukelpoisia, sillä on eri asia katsella kuvia rakennuksista kuin nähdä niitä luonnossa. Opiskelijoille annettiin kuva, että kyse oli ympäristöjen arvioinnista eikä liikkumisen tutkimuksesta. Arviointi tehtiin joko katsellen kuvia kampukselta (istuen) tai sitten kampusta kierrettiin kävellen. Sosiaaliset kontaktit oli myös tässä tutkimuk sessa minimoitu, jotta liikkumisen vaikutus saatai siin esiin. P O H D I T T U A Liikkuminen kohottaa mielialaa, joka puolestaan vahvistaa liikkumista ja asioiden haltuun ottamista.. Muutokset eivät olleet suu ria, mutta kuitenkin tilastollisesti merkitseviä. Tutkimukseen liittyvä liikunta tehtiin joko istuen tai kävellen. Kun ympäristö on tyl sää, silloin juuri liikkumisen vaikutus saadaan esiin. He suhtautu vat raportissaan kriittisesti liikunnan tutkimuksiin, sillä niihin liittyy merkittäviä metodisia ongelmia. Varsinaiset koeryhmät kävelivät sisätiloissa, mutta toiselle ryhmälle kerrottiin, että mieliala todennä köisesti laskee ankean ympäristön vuoksi. Kielteisin odotuksin tehty kävely tuotti yllättäen positiivisem man mielialan kuin varsinainen kävelykoe. Istumista edellyttäneeseen ryhmään kuuluville opiskelijoille näytettiin video siitä, mitä koeryhmät näkivät kävel lessään. Tulosten mukaan istuen kävelyreitin kul kemisesta nähty video vähensi positiivisia tunteita (PANAStestissä), mutta kävelyn osalta tulokset pai nottuivat hiukan positiiviseen suuntaan. (Jo vuonna 1994 kirjoitin artikkelin, jossa tote sin, että liikunta on moniaineksinen kokonaisuus, jolle on vaikea laatia lumeliikuntaa odotusten kontrol loimiseksi.) Jokainen liikuntaohjelmaan osallistuva tietää, mistä on kysymys. 86 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: MARKKU OJANEN Liikkuminen kohottaa mielialaa – pelkkä seisominen ei sitä tee Kummassakin tilanteessa keskustelua kehotettiin välttämään, jotta sosiaalisten tekijöiden vaikutus vähenisi. Sekä kuvina että kävelyn aikana katseltiin samoja rakennuksia. Tulokset olivat kävelyn osalta myönteisiä. Jotta liikkumisen merkitys voitaisiin saada selkeästi esiin, toisessa tutkimuksessa kävely tehtiin ankeissa sisätiloissa. (Miller ja Krizan mielestäni väheksyvät liikun nan mielialaa kohottavia vaikutuksia.) Kävely kohotti positiivisia tunteita Miller ja Krizan järjestivät tilanteita, joissa tutkimuk seen osallistuneet eivät tiedostaneet, että kyse oli liikkumisen vaikutuksista. Hyvin inten siivinen liikunta voi myös alentaa mielialaa ja jos mieliala sen jälkeen kohoaa, se voi johtua rasituksen päättymi sestä. Ensimmäisessä, pienryh missä tehdyssä tutkimuksessa, oli mukana 232 opis kelijaa. Analyysit osoittivat, että negatiivisissa tunnetiloissa ei tapahtunut muu tosta, mutta kävely kohotti positiivisia tunteita tilas tollisesti merkitsevästi enemmän kuin istuen tehty arviointi. Sekä seisominen että varsinkin istuminen vähensivät posi tiivisia tunnetiloja. Tuoreen tutkimusraportin mukaan arkisten asioiden yhteydessä tapahtuva liikkuminen kohottaa mielialaa ja antaa innostusta ja voimaa tuleviin suorituksiin. Usein mukana on sellai sia sosiaalisia tekijöitä, jotka vaikuttavat tulok siin myönteisten odotusten lisäksi. Pelkkä seisominen ei sitä tee. Tunnetiloja (mielialaa) mittaa va PANASasteikko täytettiin sekä ennen arviota että arvioinnin jälkeen. Useita liikkumiskertoja päivän mittaan Yllättävintä on se, että liikkumiseen yhdistetty kiel teinen odotus ei alentanut mielialaa, vaan jopa hiu Jähmettääkö paikallaan oleminen myös mielen sisäistä liikettä – ainakin tunteiden positiivista liikettä. Mieliala kohosi alkumittauksesta päätemittaukseen, vaikka kävely tehtiin matolla filmiä katsellen
Koska ihmiselle tyypillinen liikehdinnän muoto on kävely, yllä kuvat tu tutkimus kohdistui siihen. Miller ja Krizan kuvaavat teorioita, joiden mukaan positiivinen mieliala edis tää lähestymiskäyttäytymistä, motivoi ja innostaa tekemään ja toimimaan. 1994. Mielihyvien saaminen edellyttää yleen sä jotakin liikettä, kun taas passiivinen, liikkuma ton ihminen jää paljosta vaille. Mikä ihme liikkumisessa on mielialan suhteen parempaa kuin istuminen tai seisominen. Jähmettääkö paikallaan oleminen myös mie len sisäistä liikettä – ainakin tunteiden positiivista liikettä. Liikkumi sen hyödyllisyyden selittäjänä lähestymis tai hallin taidea tuntuu uskottavalta. International Journal of Sport Psychology, 25, 63–80. Missä vaiheessa kävelyyn turtuu. Tästä kertoo esimerkiksi se, että masennus hidastaa kävelynopeutta ja että ekstraver tit ovat liikkuvaisempia ja liikunnallisempia kuin introvertit. Can the true effects of exercise on psychological variables be separated from placebo effects. Pelkkä seisominen ei kohota mielialaa, vaan tarvitaan liikkumista. Jatkuva liikkuminen esimerkiksi työn yhteydessä ei ole ollut yhteydessä positiivisiin tun teisiin tai koettuun hyvinvointiin. Näitä sosi aalispsykologisia ja psykologisia tekijöitä on tässä tutkimuksessa onnistuttu minimoimaan. 2016. Olisiko sittenkin parempi vaihtoehto, että tutkimukseen osallistujille kerrotaan, että nimenomaan liikkumi nen voi tuottaa kielteisiä vaikutuksia. Se taas johtuu siitä, että ekstraverttien onnellisuuden taso on keksimäärin korkeampi kuin introverttien. 87 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 kan kohotti PANAStestin tarmokkuutta and hyvän tuulisuutta. En ole aivan vakuuttunut siitä, oliko tylsään reit tiin liittyvä kielteinen odotus hyvä kontrolli. Jossakin ilmeisesti on raja, jonka jälkeen liikkuminen käy psyykkisesti rasittavaksi. Jatkuva liikkuminen esimerkiksi työn yhteydessä ei ole ollut yhteydessä positiivisiin tunteisiin tai koettuun hyvinvointiin. Masennus hidastaa askelta – ekstravertit liikkuvaisempia kuin intravertit Vaikka vaikutukset mielialaan olisivat hyvin lyhyt aikaisia – mitä pidän todennäköisenä – tutkimuksen tulokset olivat tärkeitä ja kiinnostavia. Tutkijoiden tulkinnan mukaan arkisten asioiden yhteydessä tapahtuva liikkuminen kohottaa mielialaa ja antaa innostusta ja voimaa tuleviin suo rituksiin. Mitä tällaiset tulokset merkitsevät käytännössä. Seisominen jopa alensi mie lialaa. Emotion, 16, 775–785. MARKKU OJANEN Psykologian emeritusprofessori Tampereen yliopisto Sähköposti: markku.t.ojanen@uta.fi LÄHTEET: Ojanen, M. Walking Facilitates Positive Affect (Even When Expecting the Opposite). Myös urheilijat hyötyvät siitä, että lämmit televät ennen varsinaista suoritusta. Miller, J.C & Krizan, Z. Korostan vielä lopuksi, että tutkimuksessa oli kyse mielialasta tai koetusta hyvinvoinnista eikä fyysises tä hyvinvoinnista. Kenties mielialan kohottamisen näkökul masta on hyvä liikkua päivän aikana useita kertoja 5–10 minuutin ajan. Tosin silloin liikkumisesta tulee tietoista liikuntaa, joka on eri asia kuin liikkuminen. Ongelmana voi olla se, että tähän väitteeseen ei uskota. Jossakin ilmeisesti on raja, jonka jälkeen liikkuminen käy psyykkisesti rasittavaksi .. Koska lähestyminen puoles taan vaatii liikettä, syntyy myönteisiä vaikutuskehiä: liikkuminen ja lähestyminen kohottavat mielialaa, joka puolestaan vahvistaa liikkumista ja asioiden haltuun ottamista. Kaiken laiseen terapiaan ja hoitoon liittyy aina sitoutumis ta, panostamista ja myönteisiä odotuksia, joita on vaikea kontrolloida. Kun kuitenkin tiedetään, että jatkuva tai lähes jatkuva kävely ei ole omiaan kohottamaan psyykkistä hyvinvointia, miten usein kannattaa kävellä. Emme tiedä, onko tuo raja 20, 40 vai 60 minuuttia. (Liiallinen istuminen on viime vuosien tutkimusten mukaan todettu fyysisen terveyden kannalta haitalliseksi.) Tutkimus ei kerro vaikutus ten kestosta, sillä kyse oli noin kymmenen minuutin liikkumisesta. Lääkkeestä voidaan sanoa, että sen vaikutus voi olla myös kielteinen, mutta sanopa sellaista jostakin useita kertoja kestävästä liikunta ohjelmasta tai terapiasta. Liikkuminen edis tää energisyyttä, itsevarmuutta ja hyväntuulisuutta. Tulos antaa tukea sille, että juuri liikkumisella on vaikutusta eikä esimerkiksi odotuksilla, auktoritee tilla ja sosiaalisella vuorovaikutuksella. Onko sittenkin parem pi ottaa kunnon ”liikuntalatinki” työpäivän jälkeen. Miten kauan vaikutus kestää. Ovatko koetun hyvinvoinnin kannalta parhaita sel laiset työtehtävät, joissa on silloin tällöin muutamia liikkumisperiodeja
Aidot, värikkäät mielipiteet luovat toki päähenkilöstä itsensä näköistä kuvaa, mutta faktantarkistus kuuluu kirjoittajan vastuulle – etenkin kun Vuoden urheilukirja 2016: Makkabi. Elämäkertaja historiateoksissa ongelmia tuo nykyhetken korostuminen. Karisto.) Kunniakirja pitkäaikaisesta työstä suomalaisen urheilukirjallisuuden parhaaksi: Seppo Martiskainen kustannustoimittamiseen ei näytä riittävän resursseja vanhojen hyvien aikojen malliin. Vuoden 2016 merkittäviä avauksia olivat Vuoden urheilukirjaksi valittu Makkabi – Helsingin juutalaisen urheiluseuran historia (Rony Smolar, Adiel Hirschovits), Timo Siukosen teos Puusuksia Suomesta sekä Kalle Rantalan kirjoittama Orienteerausta ja oijustusta. (Rony Smolar, Adiel Hirschovits. Useimmiten kirjan valmistusajankohta ei ole henkilön elämässä erityisen merkittävä, seuratai lajiyhteisössä vielä harvemmin. Ismail on myös kirjoittanut itse elämäntarinansa – harvinaisuus urheilijaelämäkertojen joukossa. SKS.) Kunniamaininnat: Pelimies (Atik Ismail. Enemmän suunnittelua, vähemmän nauhuria Elämäkertakirjoittamiseen liittyvät olennaisesti haastattelut, etenkin jos päähenkilö itse vielä elää. Minerva.), The Next One (Kalle Veirto. T eemu (2014) tai Litmanen 10 (2015) eivät sentään ole saaneet myynniltään samalle tasol le yltäneitä seuraajia, mutta viime vuosi tarjosi joka tapauksessa reilusti toistakymmentä suomalaisen urheilupersoonan elämäntarinaa kansien väliin painettuna. Pelkästään haastatteluihin perustuvaa ”nauhurijournalismi” on valitettavasti vallannut alaa myös kirjanteossa. Siukonen puolestaan kartoittaa perusteellisesti suomalaisen puusuksen teollisen historian. Jalkapalloilija Atik Ismail (Pelimies) ja jääkiekkoilija Marko Jantunen (Läpi helvetin, kirjoittaja Marko Lempinen) puolestaan käyvät heistä kertovissa kirjoissa läpi päihderiippuvuuttaan. Samoin viittaukset ja arvailut tulevasta vanhenevat nopeasti. Usein talkoovoimin kasatuissa kirjoissa kompastuskiviksi jäävät harmillisen hallitsematon rakenne ja ulkoasu. Rantalan historiateos on ammattimiehen työtä kotimaisen suunnistuksen alkuvaiheista ennen lajiliiton perustamista.. Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisesta kertova, Pekka Holopaisen kirjoittama, Aikku-kirja sisältää päähenkilön suoraa kritiikkiä urheilijatovereita kohtaan, mikä on aiemmin ollut lähes tuntematonta urheilijaelämäkerroissa. Hyvässä kirjassa yhdistyvät hyvä teksti, kiinnostava sisältö, toimiva rakenne ja punnittu ulkoasu. Joskus aika ajaa ohi samalla kun kirja valmistuu. Kirjaan piti lisätä ylimääräinen lopetusluku ”Jerexit”, kun päähenkilöiden elämässä tapahtui isoja muutoksia. Makkabi-kirja avaa kiinnostavalla tavalla Suomen juutalaisen yhteisön historiaa. 88 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: MATTI HINTIKKA URHEILUKIRJAVUOSI 2016: Urheilijaelämä kiinnostaa L U E T T U A Kolme viimeistä vuotta ovat tarjonneet suomalaisia urheilijaelämäkertoja ennennäkemättömään tahtiin. Helsingin juutalaisen urheiluseuran historia. Uusia suuntia riittää Paljon on vielä kirjoittamatonta aluetta urheilussakin. Mårten Westö kasasi mittavan aineisten Eremenkon jalkapalloperheestä ja kirjoitti ansiokkaan teoksen. Kirjavuoden urheilijaelämäkerroista löytyy suoria sanoja ja antisankarimaista avautumista
Erityislaatuinen kirja kertoo kahdella kielellä neuvostoliittolaisen urheilujärjestelmän ja PohjanErityislaatuinen kirja kertoo kahdella kielellä neuvostoliittolaisen urheilujärjestelmän ja Pohjanmaan ruotsinkielisen idyllin kohtaamises.. Suomenruotsalainen urheilu voi hyvin. Yksi hyvinvoinnin luojista on monessa mukana ollut urheilujohtaja Carl-Olaf Homén, josta Hannu Pelttari kirjoitti elämäkerran Reilua urheilua. Kalle Palanderin elämäkertateos nousee tavanomaisen yläpuolelle paitsi päähenkilönsä värikkään tarinaniskemisen myös syvälle alppihiihdon yksityiskohtaisiin saloihin vievän kerronnan ansiosta. Kooltaan mittavin koko vuoden urheilukirjatarjonnasta oli liki 700-sivuinen Huippu-urheiluvalmennus. Lajikohtaisia opaskirjoja ilmestyi jälleen monista lajeista yhä värikkäämpinä versioina. Pietarsaareen ei jäänyt kukaan: valmentajana toiminut isä-Alexei sai potkut seitsemän vuoden jälkeen, vanhin pojista, Alexei, lopetti uransa, nuorimmainen Sergei siirtyi Sveitsiin ja lopulta juuri ennen suomenkielisen version ilmestymistä perheen menestynein poika, Roman, sai kilpailukiellon dopingrikkeestä. Makkabi-kirja taustoittaa sujuvasti seurahistoriaa Suomen juutalaisen yhteisön vaiheilla. Kirjoittajat onnistuvat hyvin kuvatessaan urheilun merkitystä nuoren sukupolven identiteetin rakentajana modernin muutoksen keskellä elävässä yhteisössä. Viime vuosien suomalainen suosikkilaji jääkiekko Teksti: MATTI HINTIKKA Kenttien kulttuurikirjoa Kirjavuoden erikoisuuksia olivat joukkorahoituksella toteutetut Tampere Unitedin uusimpien vaiheiden historiikki sekä Matsipäivä-kuvateos. Homénin vaiheista olisi riittänyt laajempaakin teokseen. Mårten Westön Eremenko-kirja ilmestyi ensin ruotsiksi, myöhemmin syksyllä käännöksenä suomeksi. MATTI HINTIKKA Tuottaja Urheilumuseo Sähköposti: matti.hintikka@urheilumuseo.fi maan ruotsinkielisen idyllin kohtaamisesta. Ihailua ja opastusta Urheilukirjojat ovat perinteisesti ammentaneet fanikulttuurista – jo paljon ennen termin keksimistä. Saman sukupolven toinen ruotsinkielinen urheiluvaikuttaja Ingmar ”Pelle” Björkman julkaisi omat muistelmansa sekä ruotsinettä suomenkielisenä näyttävänä painoksena. Lajin nuorten MM-kisahuumasta julkaistiin kaksikin kirjaa. näkyy uusien kirjojen hyllyssä jälleen käännettyinä ja kotimaisina versioina. Ammattilaisjääkiekon maailma muodostaa kirjan kehikon mutta sen jännite rakentuu ihmissuhteista, ei urheilussa tapahtuvan kautta. Liikunnan kehitysyhteistyötä tekevän LiiKe Ry:n historiikki ulotti tarkasteluhorisontin Afrikkaan. Kaunokirjallisesti tasokkainta urheiluun kytkeytyvää tekstiä tarjosi Katri Lipsonin romaani Detroit. Idylli tosin sai säröjä juuri kirjan ilmestyessä. 89 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Kirjavuoden erikoisuuksia olivat joukkorahoituksella toteutetut Tampere Unitedin uusimpien vaiheiden historiikki sekä Matsipäivä-kuvateos, joka oli myös ehdolla Urheilugaalassa Urheilukulttuuritekopalkintoluokassa. Ilmestyivät juutalaisyhteisön urheiluseurasta kertova Makkabi, maan tunnetuimman tataariurheilijan Atik Ismailin muistelmat sekä kertomus venäläisestä jalkapalloperheestä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. I tsenäisyyden juhlavuoden alla Suomessa kirjoitettiin urheilusta monen etnisen vähemmistön näkökulmasta
Mikäli urheilija on lapsuudessa ja nuoruudessa sosiaalistunut ainoastaan urheilun ja huippu-urheilun maailmaan, ei hänellä ole käytössään sellaisia pääomia, joita hyödyntää siviilielämän kentillä. Muun muassa näitä teemoja pohditaan Hannu Itkosen ja Seppo Knuutilan uudessa julkaisussa Siirtymiä. Media seuraa myös urheilijan uran jälkeistä elämää. Useat ulkopuoliset tahot, kuten media, fanit ja urheiluliike, näkevät lopettaneessa. Kentän vaihtaminen aiempaa vaativampaa Lopettaneiden urheilijoiden valitseminen pitkältä ajanjaksolta tarjoaa näkymän huippu-urheilussa tapahtuneeseen muutokseen. Liian kapeaksi jäänyt sosialisaatio välkkyykin usean sellaisen urheilijan lopettamistarinan taustalla, joiden siirtyminen uran jälkeiseen elämään ei ole onnistunut. Koska kentillä kertyvät pääomat ovat kenttäkohtaisia, yhden kentän pääomia ei arvosteta muilla kentillä, niin lopettamista seuraavan siirtymän onnistuminen riippuu pitkälti siitä, omaako urheilija riittävästi siviilielämän kentillä tarvittavia pääomia. Asetelma on lopettaneen urheilijan kannalta epärealistinen ja kohtuuton. L U E T T U A okainen huippu-urheilija lopettaa enemmin tai myöhemmin urheilu-uransa. Lopettaminen on niin merkittävä elämänmuutos urheilijalle, että kansainvälisissä tutkimuksissa sitä kutsutaan toistuvasti uran vaativimmaksi siirtymäksi. Kirjoittajat määrittävät ratkaisevaksi kenttävaihtelua sääteleväksi tekijäksi sosialisaatiokokemukset. Julkisuus on urheilijoille tuttua, joten mediassa paistattelu voi tuntua varsin luontevalta. Tekijät lähestyvät urheilu-uran viimeistä siirtymää analysoimalla mediaaineistoja. 90 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: MIKKO SALASUO URAN VAIKEIN SIIRTYMÄ Siirtymiä – urheilu-uran jälkeisten elämäntilojen typologinen tarkastelu. Moni odottaa urheilijan ylläpitävän huippu-urheilijan roolia myös uran loputtua, edustavan samoja arvoja ja asenteita kuin uran aikana ja käyttäytyvän ikään kuin olisi edelleen huipulla. Uran lopettamiseen ja sen jälkeiseen elämään liittyneet haasteet olivat hyvin toisenlaisia kuin viime vuosikymmenten urheilijoilla. (78 sivua) huippu-urheilijassa edelleen esikuvan ja sankarin. Kiinnostus lopettanutta urheilijaa kohtaan ei enää perustu siihen, että hän on urheilija, vaan aivan muihin lähtökohtiin. Hannu Itkonen & Seppo Knuutila. Uran jälkeen urheilijasta tulee julkkis – halusi sitä tai ei Länsimaisen kulttuuriin viihteistyminen ja medioituminen ovat heijastuneet vahvasti huippu-urheilijuuteen. Entisaikojen huiput elivät urheilu-uran rinnalla varsin tavallista suomalaista elämää. Tällöin kenttävaihdosta tulee vaikea, ellei mahdoton, ja urheilija jää kiinni vanhaan huippu-urheilijan rooliin. Kiinnostus ei enää 2000-luvulla rajau du vain urheilua koskeviin kysy myksiin, vaan yhtälailla kaikille elämän alueille. Hänen ajatellaan olevan kuin kuka tahansa ”julkkis”, eikä urheilussa saavutettuja pääomia, kuten menestystä, suuremmin muistella tai noteerata. Urheilijat ovat jatkuvasti julkisuudessa ja median seuraa heitä kaikkialle. Mikäli lopettamiseen ei ole valmistautunut kunnolla, on vaarana jäädä psykologiseen ”limboon” erilaisten merkitysmaailmojen väliin – olla huippu-urheilija olematta huippu-urheilija. Urheilusta on tullut valtava viihdespektaakkeli, jonka päärooleissa esiintyvät huipun saavuttaneet urheilijat. Mukaan mahtuu nimiä aina Paavo Nurmesta Teemu Selänteeseen. Huippu-urheilijan viimeisen siirtymän tiellä on erilaisia esteitä. Eräs julkaisun läpäisevä sanoma onkin, että viimeiseen siirtymään liittyvät haasteet ovat kasvaneet, epäonnistumisista tulee yhä useammin ja ne ovat entistä näkyvämpiä ja näyttävämpiä. Niiden pohjalta rakennetaan 13 erilaista lopettamistypologiaa (ikä, arki, turma, katumus, motivaatio, sukkulointi, turmio, paluu, lajinvaihto, politiikka, järjestö, yrittäjä ja viihde), jotka kuvaavat suomalaisten huippu-urheilijoiden uran viimeistä siirtymää ja sen jälkeistä elämää. Myös yleisö näkee urheilijan aseman muuttuneena. Lopettanut urheilijan saa kuitenkin julkisuudessa erilaisen aseman kuin uran aikana. Urheilussa omaksutut pääomat, normit, roolit ja käytännöt pitäisi kyetä sovittamaan ja suhteuttamaan sellaiseen sosiaaliseen todellisuuteen, jossa merkitysmaailmat poikkeavat olennaisesti huippu-urheilun sosiaalisesta kentästä. Osa heistä on edelleen mieleltään huippu-urheilija, vaikka ura on loppunut jo edellisellä vuosituhannella. Uransa lopettava urheilija siirtyy huippuurheilun kentältä jollekin toiselle (siviilielämän) kentälle – kyseessä on kenttävaihdos. Typo logioissa käytetään esimerkkeinä nimekkäitä uransa lopettaneita suomalaisia huippu-urheilijoita. Moni päätyykin kompuroimaan pahasti lopettamisen yhteydessä. Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja nro 173, 2016. Ihaillun urheilusankarin on lähes mahdotonta siirtyä siviilin ”kaikessa hiljaisuudessa”, sillä heidät nähdään myös lopettamisen jälkeen julkisuuden henkilöinä. Lopettamisen problematiikan jäsentämisessä kirjoittajat hyödyntävät bourdieulaista kentänajattelua
Monille se tarkoittaa lähes täydellistä urheilun ulkopuolisesta elämästä luopumista koko uran ajaksi. Edellisen lauseen sarkasmi ei jää lukijalta huomaamatta. Ilman siviilielämän kentillä tarvittavia pääomia, ei entinen urheilija 2000-luvun monimutkaisessa maailmassa pitkälle pöt ki. Huipun saavuttaminen ei onnistu ilman syvää sosiaalistumista urheilun kenttään. Tekijät kirjoittavat: ”Toisaalta nykypäivän huippu-urheilijoilta edellytettävä mediataitavuusja kokemuksellisuus luo edellytyksiä siirtymälle viihdejulkisuuden piiriin. MIKKO SALASUO, VTT, dosentti Vastaava tutkija Nuorisotutkimusverkosto Sähköposti: mikko.salasuo@nuorisotutkimus.fi. Tällöin sosiaalistuminen siviilielämän kenttiin jää puutteelliseksi ja lopettamista seuraavasta siirtymästä tulee tuskaisa. Julkaisusta välittyvä kirjoittajien huoli on perusteltu. Vai miten muuten olisi selitettävissä vaikkapa ex-urheilijoiden vakuuttelut näyttelijän tai laulajan kyvykkyydestään ilman asianmukaista koulutusta”. He myös muistuttavat, että suuri osa suomalaisista huippu-urheilijoista onnistuu lopettamista seuraavassa siirtymässä. 91 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Näin monet lopettaneet huippuurheilijat ovat päätyvät uran jälkeen kansanviihdyttäjiksi keltaisten lehtien sivuille tai kertomaan elämästään koti maisissa tosi-tv-tuotannoissa. Muutamat urallaan mittaviin ansioihin päässeet urheilijat voivat harjoitella siirtymistä vuosikymmeniä, mutta suurin osa kohtaa arkisen todellisuuden pian lopettamisen jälkeen. Tarjolla on ainoastaan rooleja, jois sa harva urheiluihminen toivoo enti set sankarit näkevänsä. Rivien välistä on kuitenkin luettavissa vannoutuneiden urheilumiesten huoli siitä, että entisistä huipuista tulee yhä useammin yksityisasioitaan ja -elämäänsä julkisuudessa ruotivia kansanviihdyttäjiä tai sosiaalisessa mediassa törppöileviä ”reppanoita”. Kirjoittajien huoli urheilijoista Itkonen ja Knuutila ovat varovaisia kirjoittaessaan lopettaneiden urheilijoiden asemasta mediassa
Kirjaa kannattelee kolme elementtiä: kotiteollinen suksen valmistus, tekninen kehitys ja suksien massatuotanto suksitehtaissa sekä kotimaiset suksinäyttelyt. Samoin kirjeisiin tai muihin arkistolähteisiin palaaminen on hankalaa, koska viittauksia kokoelmiin ei ole lähdeluettelossa. Merkittävimmät oppaat ovat Joonas Syvälumen Pikahiihdon koulu. Viimeksi mainittu oli merkittävin hiihto-opas aina sotavuosiin asti. Toisena Seth Vesan Hiihto urheiluna ja liikuntaharjoituksena (1918) ja kolmantena Ranne Ronin Murtomaahiihto (1925). Docendo. Toisena kokonaisuutena ovat kyläja paikallishistoriat. Kotiteollisuuskouluihin perustettiin vakituisia suksityönopettajien virkoja, joka edisti eniten teollista suksen tuotantoa. Siukosen keräämät tilastot osoittavat, että teollista suksituotantoa oli vain muutamilla paikkakunnilla ennen sotia. kehittämistyössä. Lähdeaineistoon olisivat sopineet myös 1900-luvun alun hiihto-oppaat, jotka olivat suunnannäyttäjiä suksien L U E T T U A. Ne ovat perusta, johon kirjoittaja aina palaa. Voidaankin puhua suksiseppien matrikkelista. Tärkeänä lähdeaineistona on kotiteollisuuteen liittyvä aineisto, joita ei ole tässä mittakaavassa urheilukirjallisuudessa juurikaan käytetty. Tekstissä on paljon vuosilukuja, nimiä ja paikkakuntia. Suomalainen suksi oli kotiteollisuustuote Tärkeä tutkimuksellinen löydös on kotiteollisuuden keskeinen rooli suksituotannossa 1900-luvun alussa sekä kotiteollisuusyhdistysten ponnistelut suksien laadun parantamiseksi ja jossain määrin eri mallien tuotannon yhtenäistämisessä. Kotiteollisuusyhdistysten kiertävät suksityön opettajat veivät osaamista syrjäkylille ja pitivät siellä paikallisia kursseja. Kirjoittaja on halunnut keventää lukijan taakkaa, mutta viitteiden käyttö olisi mahdollistanut esimerkiksi käytettyjen lainausten laajemman lukemisen, mikäli lähteenä olleen kirjan sivu tai lehden artikkeli olisi ollut mainittu. Merkittäviä tehtaita, jotka valmistivat yli 10 000 suksiparia vuodessa, oli vain kaksi: Arno HoT imo Siukonen on kirjoittanut hiihtokulttuurin ystävien kauan kaivatun teoksen, jonka keskiössä ovat suomalaisen puusuksen tekijät. Tätä tukee ainutlaatuinen liitekokonaisuus, josta löytyvät suomalaiset suksimallit värikuvina, suksiteollisuuden vuositilastot, Suomen suksisepät ja suksitehtaat maakunnittain. Toki modernilla urheilulla ja hiihtokilpailuillakin on oma paikkansa, mutta enemmän tarinan alkupään rajaajana kuin punaisena lankana. Kokemuksia ja salaisuuksia, miten suurhiihtäjät Suomessa taikovat lylynsä luistaviksi (1915). Unohdettujen suksiseppien ja suksitehtaiden elämää 1880–1960. Jo tämän luettelon kokoaminen on ollut hieno kulttuuriteko suomalaisessa hiihtohistoriassa. 91 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: JARI KANERVA SUOMALAISET SUKSISEPÄT Timo Siukonen: Puusuksia Suomesta. Suurta nimien määrää kirjassa lisäävät hiihtokilpailujen tulokset, jotka olisi voinut laittaa lähdeviitteisiin, jotka kirjassa ovat hyvin yleisellä tasolla. Tiukka rajaus on tarpeen, sillä jo nyt katettavaksi tulee lähes sata vuotta lumista liikuntakulttuuria. ISBN : 978-952-291-274-9. Kulttuuriteko Siukonen on valinnut kirjaansa pikkutarkan linjan. Ansioksi on luettava, että lähteet ylittävät perinteiset liikunnan rajat ja tietoa on haettu ennakkoluulottomasti – jopa puhelinluetteloista
92 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 henthalin omistama Urheilutarpeita Oy (Kerkkoo) ja Julius Uusituvan suksitehdas Jyväskylän maalaiskunnassa. Hänellä oli selkeä käsitys suojeluskuntalaismallisesta suksesta ja harjoittelusta. Suomalainen kilpasuksi Suomessa oli järjestetty hiihtokilpailuja jo 1800-luvun lopussa, mutta Helsingin talviurheilujuhlat toivat kansainvälisen kilpahiihdon kansan nähtäville. Vallankahvasta pitivät nimittäin kiinni Norja, Ruotsi ja Ranska. Ainetta oli helppo ostaa rautakaupasta ja kun siihen heitti karkeaa suolaa, sprii nousi pintaan ja sen pystyi kaatamaan lasiin. Huolimatta lähes 100 000 suksiparin tilauksesta suksitehtailta, armeija keräsi keräyksellä, ostoina ja pakko-ottoina vielä toiset 100 000 paria hyvinkin erilaatuisia suksia. Sälesuksi valtaa markkinat Suksen valmistusmenetelmät pysyivät pitkälti samanlaisina aina 1930-luvulle saakka. Kilpasuksien kehitystyössä olivat keskeisiä suksitehtailijat Arno Hohenthali ja Emil Lampinen sekä kilpahiihtäjä Tapani Niku. Lahden tehtailla kehitettiin erottuva tuote; suksessa oli merkinnät saavutetuista arvokisamitaleista. Lehdistössäkin puidun Holmenkollenin ”hiihtokatastrofin” jälkeen käynnistyi suomalaisen kilpasuksen kehitystyö. Puolustusvoimat käynnisti suunnittelutyön, jonka tuloksena syntyi suksi M35. Pidettiinhän ensimmäiset olympialaiset talvikisat vuonna 1924 juuri Ranskassa ja Kansainvälinen hiihtoliitto perustettiin samojen kisojen yhteydessä. Hiihdon kokonaisuus unohdetaan eli siteet, hiihtojalkineet ja sauvat. No, Polituuri tarkoitti suksien pintakiilloitukseen käytettyä puusepänlakkaa, jota kutsuttiin pulituuriksi. Sälesuksien teollinen tuotanto alkoi Suomessa vuonna 1947 ja se valtasi nopeasti markkinat. Seuraavana vuonna useat keskieurooppalaiset joukkueet hiihtivät olympialadulla näillä sälesuksilla, mutta suomalaiset luottivat edelleen yksipuiseen sukseen. Tähän samaan ryppääseen kuuluvat voiteet ja niiden merkitys suksen kehittymiseen. Talvisodan kynnyksellä armeijan piti ratkaista suksiongelma. Siukosen laskelmien mukaan vuosina 1939–1945 Suomessa valmistettiin 1,6 miljoonaa suksiparia, josta kymmenen suurinta tehdasta tuotti lähes 80 prosenttia. Kun myös menestystä saatiin, olivat odotukset kovat vuoden 1920 Holmenkollenin kisoissa Norjassa. Huomattavaa on myös, että siteiden kehittämiseen paneuduttiin muissa maissa suurella innolla. Näiden lisäksi vuositilastoissa esiintyy tehtaita, joiden tuotanto oli muutamia tuhansia pareja, mutta ne eivät olleet kovinkaan kannattavia eivätkä pitkäikäisiä – usean tehtaan kohtaloksi koitui tuhoisa tulipalo. Kun armeija sodan jälkeen myi 330 000 paria suksia siviileille se sekoitti suksimarkkinat joksikin aikaa. Siukosen keräämästä aineistosta käy selvästi ilmi, että suomalaiset kuvittelivat olevansa kansainvälisessä hiihdossa edelläkävijöitä. Muissa hiihtomaissa kilpailureitit oli viety alun pitäen vaihteleviin maastoihin, vain Suomessa pidettiin tasamaakulttuurista sitkeästi kiinni. Tapani Niku oli valinnut kalustokseen leveät ja painavat murtomaasukset, jotka eivät toimineet Norjan lumilla lainkaan. Siitä tulikin standardi tehtaille tarkkoine ohjeineen ja ankarine laadun valvontoineen. Vientiponnistelujen taustalla olivat kotiseutuyhdistykset ja suurimmat tehtaat. Suksen erikoisuutena oli, että se oli liimattu yhteen useasta puukerroksesta. Kun Suomi osallistui Kansainvälisen hiihtokongressin toimintaan vasta 1920-luvulla, niin maatamme pidettiin – suomalaisten yllätykseksi – tulokkaana kansainvälisessä hiihtoperheessä. Esko Järvinen nousi sälesuksien suurimmaksi tuottajaksi 1950-luvulla. Siitä johdettiin haukkumanimi puliukko korvikealkoholin suurkuluttajalle. JARI KANERVA, FT Suunnittelija Valtion liikuntaneuvosto Sähköposti: jari.kanerva@minedu.fi. Vastaavasti norjalaiset tehtaat veivät merkittäviä määriä suksia Saksaan ja ennen kaikkea Ranskaan. Nykyaikaisen kaupankäynnin näkökulmasta suksien tuottajilta puuttui tehokas vientikoneisto, joka olisi markkinoinut suomalaisia tuotteita esimerkiksi Keski-Eurooppaan. Lopuksi tietokilpailukysymys: Miten puliukko liittyy suksiteollisuuteen. Vuonna 1916 hiihdetty ensimmäinen murtomaahiihtokilpailu Kuopiossa ennakoi jo tasamaahiihdon vähitellen katoavan kilpailuista. Tavallinen, kuluttajille suunnattu suksi ei kantanut satakiloista hiihtäjää varusteineen. Suomeenkin näitä uutuuksia hankittiin. Niku ja Anton Collin keskeyttivät kilpailun. Kansainvälisten hiihtosuhteiden myötä suomalaisen suksivienti käynnistyi ja kohteina olivat Tanska, Venäjä ja Yhdysvallat. Sama koskee siteitä ja hiihtokenkiä, sillä esimerkiksi tasamaalla siteen merkitys oli erilainen kuin siirryttäessä kisailemaan murtomaalle. Tahkon arvion mukaan suojeluskunnan suksitarve olisi noin 100 000 suksiparia ja tämä ratkaistaisiin parhaiten kotiteollisuusyhdistysten koulutuksella. Urheilulehtien uutisoinnissa vähäteltiin norjalaisia ja ruotsalaisia ja unohdettiin kokonaan keskieurooppalaiset. Kirjan ainoana, mutta selkeänä puutteena voi pitää sitä, että kirjoittaja keskittyy vain suksiin. Missä siteet ja sauvat. Esimerkiksi Oslon olympiakisoissa 1952 Järvisillä hiihdettiin 12 mitalista kymmenen. Perustelen puutetta sillä, että suksien kehittäminen oli sidoksissa niiden käyttötarkoitukseen. Sodan moninkertaistivat suksituotannon Suojeluskunta oli merkittävä urheiluvaikuttaja ennen toista maailmansotaa, ja hiihtoasioissa strategina hääri Tahko Pihkala. Puusuksen tuotannon näkökulmasta mullistava keksintö oli norjalainen Splitkein, joka esiteltiin Ylä-Tatran MM-mittelöissä 1935
Kartanluku ja maastossa liikkuminen oli olennainen osa saksalaista sotilaskoulutusta, joten Suomeen palanneet jääkärit pystyivät kouluttamaan kotimaassaan alokkaita ja suojeluskuntalaisia suunnistustaidossa. Monille lienee uutinen, että myös S uunnistuksen historia ulottuu maassamme huomattavasti pidemmälle kuin vuoteen 1945, jolloin perustettiin Suomen suunnistusliitto. Helmikuussa 1919 suunnistus pääsi näyttävästi esiin, kun ruotsinkielisen urheilun keskusjärjestön SFI:n järjestämässä Finlands vinterspel -tapahtumassa kilpailtiin tiedusteluhiihdossa (orienteringslöpning på skidor). Modernin kompassin patentoinnista käyty kilpajuoksu 1930-luvun ensimmäisellä puoliskolla on vähintään yhtä kiinnostava episodin kuin vuonna 1935 alkaneet SM-kilpailut. Suomessa muutaman vuoden vaikuttaneen Holmérin pojasta (Hans Holmér) tuli Ruotsin yleisurheiluliiton puheenjohtaja (1981–1985) ja korkea poliisiviranomainen. ”Tiedustelujuoksu ja -hiihto on verrattoman vapaata: yksinään saa lähteä taipaleelle, yksinään valita tien ja seurata tätä itse valitsemaansa suuntaa, tarkistaa onko se oikea, määrätä vauhdin, arvioida ajan ja etäisyyden. Rantalalla on historiantutkijan taustan ohella suunnistus veressä, joten hän allekirjoittanee urheilutoimittaja Martti Jukolan suuhun laitetun viisauden ”suunnistus on elämää pienoiskoossa”. Suunnistuksen varhaisvaiheet Suomessa 1900-1945. 1930-luvun puolivälissä kehitetty umpinainen nestekompassi oli olennainen osa lajin kehittymisessä metsässä liikkumisesta kilpaurheiluksi. 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla suunnistamisen kannalta olennaista oli Venäjän armeijan sotilastopografien ennen vuotta 1917 tekemä kartoitustyö. Sen sijaan jatkosodan aikaisesta suomalaisten ja saksalaisten suunnistusyhteistyöstä kirjasta ei löydy tietoja. Heihin törmätään tässäkin tutkimuksessa. Nopeista geeneistään huolimatta hän ei saanut tutkinnanjohtajana kiinni Olof Palmen murhaajaa. Suunnistuksen varhaisvaiheet Suomessa 1900–1945 tuo runsaasti uutta tietoa lajin vaiheista. Kirjoittajan nuori ikä ilmenee Levälahden etunimen kirjainasusta. Suunnistuksen historiasta on kirjoitettu yleisesityksiä molemmilla kotimaisilla, mutta niissä ei ole valotettu kunnolla lajin ensimmäisiä vuosikymmeniä, vaan on keskitytty Suunnistusliiton aikakauteen vuodesta 1945 lähtien. Suomen suunnistusliitto, 2016. Akateemisessa urheiluliitossa lajiin suhtauduttiin vähän relammin: sen järjestämiin kilpailuihin kelpasivat mukaan naisetkin. on kirkas ja koherentti. 93 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: JUHA KANERVA PERUSTEELLINEN TEOS SUUNNISTUKSEN VARHAISHISTORIASTA Rantala, Kalle: Orienteerausta ja oijustusta. Ei, vaan aistien tylsistymistä ja veltostumista vastaan.” Näin kuvailtiin lajia Suojeluskuntalaisen lehdessä 1923. Partioliikkeen piirissä suunnistustaitoja opittiin jo nuorena, mutta 1920-luvulla sotaväki ja suojeluskunnat panivat nuoret miehet tiedusteluretkille. Suunnistuksen kaltaisia kilpailuja oli järjestetty sitä ennen 50 vuoden ajan – joko talvella suksien kanssa tai kesäaikaan kuivalla kelillä. Rantala esittelee ne tasapainoisesti uppoamatta suohon. Aivan ensimmäiset maassamme järjestetyt suunnistuksen kaltaiset kilpailut olivat tiedusteluhiihtoja ja myöhemmin tiedustelujuoksuja. Yksinään saa taistella taistelunsa, väsymystäkö vastaan. Rantala taustoittaa ansiokkaasti ruotsinkielisten merkitystä lajin kehityksessä ja länsinaapurista saatua (ja haettua) oppia. Koska varhaishistorian esittely on ollut fragmentaarista, Urheilumuseossa erikoistutkijana työskentelevän Kalle Rantalan tutkimus Orienteerausta ja oijustusta. Kirjan lukemiseen ei tarvitse otsalamppua eikä kompassia: esitys L U E T T U A Kirjan lukemiseen ei tarvitse otsalamppua eikä kompassia: esitys on kirkas ja koherentti.. Maailmansotien välisenä aikana maastossa liikkumiseen käytettiin useimmiten venäläisiä karttoja, koska niiden tarkkuus oli paras, kirjassa kerrotaan. Ruotsalainen Gösta Holmér esitellään kirjassa ihan aiheellisesti, mutta tuttavallisesti lempinimellä Gösse. Karttojen lisäksi tarvittiin kompasseja. Levälahti ponnistelivat voimallisesti suunnistuksen asian puolesta suojeluskuntaliikkeessä. ”Levä” on opittu tuntemaan joko Kustaa Emilinä tai K.E.:nä, mutta harvemmin pelkkänä Kustaana. 122 s. Tänä itsenäisyyden juhlavuonna 2017 Saksassa koulutetun Jääkäripataljoona 27:n miehet pomppaavat esiin monessa yhteydessä. Lauri ”Tahko” Pihkala ja K.E. Suunnistus on ankkuroitunut maassamme vahvasti valtiovallan ponnisteluihin ja erityisesti maanpuolustukseen
Rantalan sujuvaa tekstiä täydentää loistelias kuvitus. Kun maallikkokin nauttii vanhoista värillisistä kartoista, laji-ihmisten täytyy saada niistä orgastisia kicksejä. ”Pälkäneen orhen” lisäksi metsissä rymysivät esimerkiksi Berliinin 1936 kultamitalistit Ilmari Salminen ja Gunnar Höckert. Viralliseen ohjelmaan se ei olisi kuitenkaan kuulunut. JUHA KANERVA Toimittaja Helsinki. Toivottavasti Rantala jatkaa lajin historian selvittämistä vuoden 1945 jälkeen. Kuvan kera esitellään olympiakävijä (Pariisin 1924 kymppitonnin 4:s) Väinö Sipilä. 94 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 vuoden 1940 olympiakisoissa olisi nähty suunnistuskilpailu, mikäli kisat olisi pystytty järjestämään Helsingissä. Rauhan aikana suunnistuksen luonne on muuttunut huippuurheiluksi, jossa kilpaillaan myös urbaanissa kaupunkiympäristössä. Toinen ”ulkosuunnistuksellinen” helmi on menestyneiden kestävyysjuoksijoiden ja hiihtäjien harharetket suunnistuksen puolelle. Suomen urheiluliitto oli perustanut suunnistamisvaliokunnan, joka valmisteli Olli Veijolan johdolla kilpailutapahtumaa olympiakisojen yhteyteen. Pitkän linjan suunnistusvaikuttajan Allan Karin (1921–2011) jäämistöstä ja muista kokoelmista on löytynyt 1930–40-luvuilta harvinaisia värikuvia, joista suuri osa on ennen julkaisemattomia
LÄHDE: Jenkin CR, Eime RM, Westerbeek H, O’Sullivan G & van Uffelen JGZ. Iäkkäät voivat toimia urheiluseurojen vapaaehtoisina ja olla esimerkkinä nuoremmille elinikäisestä liikuntaharrastuksesta. Tällöin huomiotta ovat jääneet vähemmistöja marginaaliryhmien organisaatiot, jotka pyrkivät etniseen inkluusioon ja identiteettityöhön. Iäkkäiden osallistumisen esteenä on urheiluseuratoiminnan painottuminen lapsiin ja nuoriin sekä huippu-urheiluun. 94 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: ANNA-KATRIINA SALMIKANGAS Iäkkäät ovat mahdollisuus urheiluseuroille T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n y h t e i s k u n t a t i e t e i d e n m a a i l m a s t a iäkkäiden laajemmalle osallistumiselle. Tulosten mukaan liikuntaa kaikille -tavoitteen parhaiksi toteuttajiksi nähdään yleensä urheilun keskusjärjestöt jäsenorganisaatioineen. Urheiluseurat puolestaan tarjoavat iäkkäille sosiaalisen toimintaympäristön ja liikuntamahdollisuuksia fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Haastateltavia oli yhteensä 49. Are they ‘worth their weight in gold’. Suomalaisten urheiluseurojen hallinnosta vastaavat entistä vanhemmat henkilöt, kun taas nuorten kiinnostus kohdistuu lyhyt aikaiseen tapahtumavapaaehtoisuuteen. Haasteena on, että alkuperäiskansojen omia liikuntamuotoja, kuten poroajokilpailuja ja suopungin heittoa, ei rahoiteta samalla tavalla kuin perinteisiä kilpaurheilulajeja. Sport for older adults: benefits and barriers of their participation for sporting organisations, International Journal of Sport Policy and Politics, 8:4, 663–680, 2016.DOI: 10.1080/19406940.2016.1220410 http://dx.doi.org/10.1080/19406940.2016.1220410 I äkkäiden huomioiminen urheiluseurojen toiminnassa hyödyttää niin seuroja kuin iäkkäitä monella eri tavalla. Kansalliset liikuntapoliittiset linjaukset ohjaavat ennemmin nuoria kuin iäkkäämpää väestöä seuratoiminnan pariin. Vaihtoehtoinen liittoutuma muodostuu saamelaisista liikuntaorganisaatioista, saamelaiskäräjis. Tämä nousi esiin australialaisessa tutkimuksessa, jossa haastateltiin kansallisten urheilujärjestöjen edustajien lisäksi urheiluseuratoimintaan osallistuvia sekä osallistumattomia iäkkäitä. Tällöin heidän aktiivinen liikuntaharrastuksensa ja siinä tehty vapaaehtoistyö tukevat heidän terveyttänsä ja hyödyttävät urheiluseuroja. Tämä ilmeni, kun analysoitiin Ruotsin ja Norjan liikuntapoliittisia asiakirjoja sekä haastateltiin näiden maiden hallitusten että saamelaiskäräjien edustajia. Pohjoismaisella liikuntapolitiikalla on laajat tavoitteet, mutta niiden toteutuksesta vastaavat rajatut tahot, joita ovat valtion liikunnasta vastaava ministeriö yhteistyössä valtakunnallisten liikuntajärjestöjen kanssa. Ikääntyvien suhteellisen osuuden kasvaessa urhei luseurojen kannattaa huomioida myös ikääntyvä väestö. Myös urheiluseurojen ohjaajaja tilaresurssit asettavat haasteita Pohjoismaat eroavat toisistaan suhtautumisessaan saamelaisten liikuntaan P ohjoismaiden alkuperäiskansan, saamelaisten, liikuntamahdollisuuksia rajoittavat yleiset liikuntapoliittiset linjaukset ja niiden toteuttamisesta vastaavat tahot
State sport policy for indigenous sport: inclusive ambitions and exclusive coalitions, International Journal of Sport Policy and Politics, DOI: 10.1080/19406940.2016.1232297 http://dx.doi.org/10.1080/19406940.2016.1232297 ANNA-KATRIINA SALMIKANGAS, LitT Yliopistotutkija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anna-katriina.salmikangas@jyu.fi Saamelaisten omia liikuntamuotoja, kuten poroajokilpailuja ja suopungin heittoa, ei rahoiteta samalla tavalla kuin perinteisiä kilpaurheilulajeja.. 95 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 tä ja valtion saamelaisasioita käsittelevästä yksiköstä. LÄHDE: Fahlén F & Skille EÅ. Norjassa vaihtoehtoinen liittoutuma on liikuntapoliittisissa kysymyksissä vahvempi kuin Ruotsissa. Tämä ero johtuu näiden kahden maan erilaisesta suhteutumisesta alkuperäiskansojen oikeuksien lailliseen hyväksyntään. Ruotsi ja Suomi eivät ole ratifioineet Kansainvälisen työjärjestön alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevää sopimusta, jolla taataan alkuperäiskansalle samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin valtaväestöllä
O’Brien ja kollegat päättivät selvittää, miten hyvin 1213vuotiaat irlantilaiset lapset hallitsevat yhdek sän erilaista liikunnallista perustaitoa ja mitkä olivat tämän ikäisten suurimmat heikkoudet liikunnallisis sa perustaidoissa. Tutkimusjoukoksi valikoitui yhteensä kuusi norja laista ala ja yläkoulun opettajaa ja kymmenen entis tä oppilasta. 95 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: KASPER MÄKELÄ Miten oppilaat ”piiloutuvat” liikuntatunnilla. Understanding pupils’ hiding techniques in physical education. Sekä opettajia että oppilaita haastateltiin heidän kokemuksistaan piiloutumistekniikoista. Oppilaat ilmoit tivat myös, että he toimivat yhdessä voidak seen vältellä opetusta tai kiusallisia tilanteita. He nimesivät oppilaiden tavat erilaisiksi piiloutumistekniikoiksi. Monet näistä taidoista on mahdollista oppia jo kuudenteen ikävuoteen men nessä. Oppilaat käyttäytyivät tietyllä tapaa voidakseen välttää varsinaista toimintaa. Liikunnanopetuksen ollessa vaativaa tai vaikeaa, osa oppilaista käyt tää erilaisia strategioita, joilla välttää osallistuminen. Osa oppilaista pyrki toiminnallaan välttelemään mahdollisia kiusaamisti lanteita liikuntatunnilla. Mikäli oppilas toistuvasti yrittää vältellä tilanteita, on hyvä miet tiä, voiko toimintaa muuttaa niin, että oppilas saisi rauhassa harjoitella itsekseen tai turvallisen ryhmän kanssa. Erilaisia piiloutumisteknii koita nimettiin seuraavasti: pelleily, häiritsevä käytös (esimerkiksi liian kovakouraiset otteet, väkivaltai suus tai meluisuus), teeskentely ja välttely. Sport, Education and Society, 21(8), 1127–143. Opettajan on tärkeää ymmärtää, että piiloutumisen taustalla on usein pelko epäonnistumisesta ja itsensä nolaamisesta muun ryhmän edessä. 2016. Lisäksi osa oppilaista hyödynsi tilannesidonnaisia tapoja vältellä opetusta, kuten toisen oppilaan loukkaan tuessa tarjoutuminen auttamaan toista oppilasta tai tahallinen palaminen polttopallopelissä. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a A iemmat tutkimustulokset osoittavat, että osa oppilaista kokee liikunnanopetuksen vaativana. Lyngstad kollegoineen halusi selvittää, millaisia kei noja oppilaat käyttivät välttääkseen tilanteita ja akti viteetteja, jotka he kokivat vaikeiksi. LÄHDE: Lyngstad, I., Hagen, P-M., & Aune, O. Liikunnanopettajien on tärkeää olla tietoisia erilai sista piiloutumistekniikoista ja oppia tunnistamaan miten oppilaat pyrkivät välttelemään toimintaa ja toistuuko välttely tietyssä oppimisympäristössä. Yhteensä 242 oppilasta osallistui 80minuuttiselle liikuntatunnille, jossa mitattiin. Liikunnallisissa perustaidoissa on kehitettävää L iikunnalliset perustaidot (esimerkiksi juok seminen, hyppääminen, potkaiseminen) ovat taitoja, joita tarvitaan erilaisissa lii kuntamuodoissa
Vastaavasti hyp pelehtimistestissä tytöt pärjäsivät poikia paremmin (p=0.002). Etenkin ylös ja eteenpäin hypyssä olisi paljon kehitettävää. Tyttöjen välitunti ja vapaaajan liikuntaan sisältyy esimerkiksi narunhyppelyä, mikä kehittää heidän hyppelehtimistaitoja, mutta eteenpäin tai ylöspäin hyppäämistä tulisi harjoitella erikseen. Sukupuolten välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero eteenpäin hypyssä (p=0.005), heitto (p=0.005), juoksutestissä (p=0.005) ja poikien hyväksi. 2017. European Physical Education Review, 23(1). Oppilaat pitivät pedometriä seitsemän päivän ajan ja vastasi vat kyselylomakkeeseen, jossa tiedusteltiin oppilai den psyykkistä hyvinvointia (esimerkiksi pätevyys ja kavereiden hyväksyntä), osallistumista opetusohjel maan kuulumattomaan liikuntaan osallistumisesta sekä mahdollisia esteitä osallistumiselle. Physical Education & Sport Pedagogy, 21(6), 557–571. 96 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 yhdeksään eri perustaitoa (juokseminen, hyppe lehtiminen, potkaiseminen, kiinniottaminen, heit täminen, lyöminen, paikallaan kuljettaminen sekä hyppääminen eteenpäin ja ylöspäin). LÄHDE: O’Brien, W., Belton, S., & Issartel, J. Tytöillä myös heittotaitoa tulisi harjoitella enemmän. KASPER MÄKELÄ, LitT Tutkijatohtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kasper.makela@jyu.fi 12–13-vuotiailla oli paljon puutteita liikunnallisissa perustaidoissa.. Sekä pojilla että tytöillä välineenkäsittelytaidoista tulisi harjoitel la erityisesti lyömistä. Tulokset osoittavat, että 12–13vuotiailla oli pal jon puutteita liikunnallisissa perustaidoissa. Belton kollegoinenn (2017) halusi selvittää miten fyysisen aktiivisuuden lisääminen 12–15vuotiaille huonoosaisille nuorille vaikuttaa heidän hyvinvoin tiinsa ja terveyteensä. 2016. The impact of participation in extra-curricular physical activity on males from disadvantaged schools. Fundamental movement skill proficiency amongst adolescent youth. Oppilaiden taidot olivat par haimpia kiinniottotestissä ja vastaavasti heikoim pia hyppäämistesteissä. Tulokset osoittavat, että huonoosaisille oppilaille suunnattu liikuntatoiminta voi lisätä oppilaiden fyy sistä aktiivisuutta, mutta myös heidän kokonaisval taista hyvinvointiaan. LÄHDE: Belton, S., Prior, P., Wickel, E., & Woods, C. Osallistumista liikuntaan selitti eniten koettu fyy sinen pätevyys. Yhteensä 11 prosenttia oppilaista hallitsi kaikki yhdeksän perustaitoa. Eteen päin hypyssä 35,8 prosenttia, heittotestissä 60,2 prosenttia ja juoksutestissä 95,1 prosenttia pojista hallitsi taidon. Yhteensä 84 prosenttia tutkimukseen osallistu neista ilmoitti osallistuneensa vähintään kerran vii kossa opetusohjelmaan kuulumattomaan liikuntaan. Liikunta parantaa huono-osaisten lasten psyykkistä hyvinvointia T utkimus siitä, miten opetusohjelmaan kuulumaton liikunta vaikuttaa heikossa asemassa olevien lasten terveyteen ja hy vinvointiin, on toistaiseksi ollut vähäistä. Tytöillä vastaavat prosentit olivat 20,0 prosenttia, 27 ja 75 prosenttia. Vastaavasti laiskuus ja epävarmuus omien taitojen suhteen vaikuttivat eniten siihen, ett eivät oppilaat osallistuneet järjestettyyn liikuntaan. Välineenkäsittelytaidoissa oli isoja eroja, sillä 83 prosenttia oppilaista hallitsi potkaisemisen, mutta vain 48 prosenttia lyömisen. Vaikka tytöt saavuttivatkin paremmat pis teet testistä, ero taidon hallitsevissa tytöissä (11 %) ja pojissa (10,6 %) oli pieni. Yhteensä 174 nuorta osallistui tutkimukseen, jossa yhden lukuvuoden aikana oppi laat osallistuivat kolmeen eri mittaukseen. Oppilaat, jotka osallistuivat toimintaan, olivat aktii visempia ja he saivat korkeammat kokonaispisteet psyykkistä hyvinvointia mitanneessa mittaristossa
Toinen tehokas reflektointitapa on vertaiskeskustelut, jotka parhaimmillaan auttavat urheilijaa selkeyttämään tavoitteitaan ja ymmärtämään itseään ja sisäistämään elämäntaitoja paremmin. Urheilijat saavat siten mahdollisuuden pohtia omia kokemuksiaan liikunnassa ja sen ulkopuolella. Kuudenneksi valmentajien tulisi motivoida ja tukea urheilijan itseluottamusta tarjoamalla elämäntaito boostereita. Taitojen siirtäminen on jatkuva prosessi, jossa valmentajalla on tärkeä rooli. Siten myös elämäntaitojen siirtämisen tukeminen olisi helpompaa erilaisten elämässä tapahtuvien haasteiden ja muutosten yhteydessä. Viimeiseksi Pierce ym. 97 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Vinkkejä valmentajille elämäntaitojen siirtämiseen liikunnasta arkielämään tai kilpamatkojen yhteydessä. Miksi aloin valmentaa. Lisäksi esimerkiksi mukaansa tempaavat sloganit ja tarinat oikeasta elämästä tukevat taitojen oppimista ja muistamista sekä niiden siirtämistä arkielämään. Mitkä ovat valmentamiseni tavoitteet. Samalla valmentaja tukisi urheilijoiden autonomiaa, jonka on osoitettu lisäävän sitoutumista toimintaan. Lisäksi valmentajien tulisi pyrkiä aktiivisesti tukemaan urheilijoita antamalla henkilökohtaista palautetta ja käymällä yhdessä läpi urheilijoiden ajatuksia ja kokemuksia. Ensin jokaisen valmentajan tulisi pohtia omaa valmennusfilosofiaansa ja kysyä itseltään: Miksi valmennan. Toiseksi valmentajien tulisi opettaa urheilijoillensa valitsemansa elämäntaidot perusteellisesti ennen kuin niiden siirtäminen muualle elämään on mahdollista. DOI: 10.1080/21520704.2016.1263982 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a L iikunta tarjoaa oivan ympäristön lasten ja nuorten kokonaisvaltaiselle kehittymiselle. Elämäntaitojen oppiminen ja harjoitteleminen liikunnan yhteydessä sekä siirtäminen arkielämään liikunnan ulkopuolelle ovat keskeinen osa tuota kehitystä. Tämä onnistuu parhaiten kertomalla omasta valmennusfilosofiastaan ja liikunnan yhteydessä opetettavista elämäntaidoista muille tahoille ja suunnittelemalla yhteisiä käytäntöjä ja tavoitteita. Seitsemän pääteemaa nousi esiin aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. Viidenneksi valmentajien tulisi luoda toimiva yhteis työ muiden urheilijan elämässä mukana olevien tahojen kanssa, kuten urheilijan huoltajien ja opettajien kanssa. Elämäntaitojen opettaminen ja siirtämisen tukeminen ovat siis osa hyvää kokonaisvaltaista valmentamista. Pierce ym. Piercen ja tutkimusryhmän tarkoituksena oli koota valmentajille käytännönstrategioita, joiden avulla he pystyvät tukemaan elämäntaitojen siirtämistä liikunnasta arkielämään. Lisäksi valmentajien tulisi kirjata ylös kausisuunnitelmaan mitä elämäntaitoja he haluaisivat urheilijoillensa opettaa ja mihin muihin elämäntilanteisiin niitä välittää. Esimerkiksi johtajuutta voisi tukea antamalla urheilijoille vastuuta myös liikunnan ulkopuolella, kuten varainkeruun Elämäntaitojen opettaminen ja siirtämisen tukeminen ovat siis osa hyvää kokonaisvaltaista valmentamista.. LÄHDE: Pierce, S., Kendellen, K., Camiré, M., & Gould, D. Kolmanneksi valmentajien tulisi pyrkiä tuntemaan urheilijansa yksilöinä liikunnassa ja sen ulkopuolella. korostavat, että elämäntaitojen opettamista ja siirtämistä ei tule nähdä muusta valmennuksesta erillisinä tehtävänä vaan suuri osa opituista elämäntaidoista, kuten tavoitteiden asettaminen, tunteiden säätely ja johtaminen, parantavat myös urheilijan suoritusta. Strategies for coaching for life skills transfer. suosittelivat, että valmentajat kannustavat urheilijoitaan reflektoimaan esimerkiksi pitämällä oppimispäiväkirjaa. Erityisen tärkeää on, että valmentajat muistavat seurata urheilijoidensa taitojen siirtämistä esimerkiksi auttamalla heitä asettamaan tavoitteita ja seuraamalla tavoitteiden edistymistä. 2016. Mitä saan valmentamisesta. Esimerkiksi urheilijoiden arvostaman kokeneen urheilijan vierailu tai sosiaalisen median hyödyntäminen voivat auttaa urheilijoita ymmärtämään elämäntaitojen oppimisen ja siirtämisen käytännönmerkityksen paremmin. Journal of Sport Psychology in Action. Neljänneksi jokaisen valmentajan tulisi luoda urhei lijoillensa mahdollisuuksia elämäntaitojen käyttämiseen liikunnan ulkopuolella. Elämäntaitojen opettamisessa hyödyllisiä työkaluja ovat muun muassa malliesimerkin näyttäminen, roolileikit ja harjoiteltavaa taitoa korostavat ryhmäytymistehtävät
Induktiivisen temaattisen analyysin perusteella seitsemän yhteistä niin kilpailun ulkopuolella, kilpailuun valmistautuessa kuin kilpailun aikana koettavaa vaatimusta nousi esiin. Pätevyyden ja autonomian tarpeiden täyttyminen puolestaan johti korkeampaan sisäiseen käyttäytymisen säätelyyn. 2017. Myös huolet harjoittelun määrästä, soveltuvuudesta ja standardeista mietityttivät osallistujia. LÄHDE: Sibley, B. Se kuinka merkittäviksi he arvioivat stressitekijät sekä kuinka tehokkaasti he pystyvät tilanteet käsittelemään, vaikuttaa suoritukseen. Osallistujille järjestettiin kohderyhmähaastatteluja neljässä jo olemassa olevassa harjoitteluryhmässä. DOI: 10.1080/1612197X.2017.1280835 Kestävyysurheilijan arki on täynnä haasteita K estävyysurheilijat kohtaavat useita erilaisia stressitekijöitä harjoitellessaan, valmistautuessaan kilpailuihin ja kilpailuiden aikana. Itse suoritukseen valmistautuminen on vaativa prosessi, joka sisältää esimerkiksi välineiden pakkaamisen ja tarkastamisen, reitin opettelun ja logis tisia haasteita, kuten parkkipaikan etsimisen ja rekisteröitymisen tapahtumapaikalla. M. Heidän mielestään oli kuitenkin tärkeää jatkaa harjoittelua epämiellyttävistä tunteista huolimatta suorituksen kehittämiseksi. Lisäk si perhe joutui tekemään uhrauksia harjoittelun eteen ja tukemaan heitä, mikä sai aikaan syyllisyyden tunteita. Lisäksi heidän kannattaa pyrkiä tukemaan osallistujien psykologisia perustarpeita – autonomiaa, pätevyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Sitoutuminen oli kaikille osallistujille aika ajoin haastavaa, esimerkiksi yksinharjoittelun ja sääolosuhteiden vuoksi. Tulokset osoittivat, että sisäisesti päätetyt tavoitesisällöt, eritoten taitojen kehittymiseen ja terveyden parantamiseen liittyen, johtivat psykologisten perustarpeiden täyttymiseen useammin kuin ulkoiset tavoitteet. Goals, psychological needs, and motivation of CrossFit participants. What keeps athletes in the gym. A., & Bergman, S. Kilpailun ulkopuolella kestävyysharjoitteluun vaadittavan ajan löytäminen oli haastavaa kaikille tutkimuksen urheilijoille. Lisäksi auto nomia, yhteenkuuluvuus ja ennen kaikkea pätevyys toimivat tavoitteiden sisällön ja käyttäytymisen sääntelyn mediaattorina/välillisenä tekijänä. Sibleyn ym. Heidän täytyi luopua muista harrastuksista, työtarjouksista ja perheen yhteisestä ajasta, mistä seurasi turhautumista ja ahdistusta. 98 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 CrossFitin salaisuus piilee sisäisen motivaation ja psykologisten perustarpeiden tukemisessa C rossFit harjoittelumuotona on lisännyt suosiotaan valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. CrossFit on ryhmässä tehtävää, koulutetun ohjaajan ohjaamaa ja tarkoin suunniteltua korkean intensiteetin harjoittelua. tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää CrossFit urheilijoiden tavoitteiden sisällön, psykologisten perustarpeiden (autonomia, pätevyys ja yhteenkuuluvuus) täyttymisen ja käyttäytymisen säätelyn merkitystä CrossFit harjoittelussa ja niiden vaikutusta lajin osallistumisaktiivisuuteen. Lisäksi, etenkin ne juoksijat ja pyöräilijät, jotka harjoittelivat korkealla intensiteetillä, kuvailivat kivun ja rasituksen olevan osa jokaista harjoitusta. Tutkimukseen osallistui 30 brittiläistä juoksua, pyöräilyä tai triathlonia eri kilpatasoilla ja eri pituisilla matkoilla harrastavaa urheilijaa. Autonomian tarpeen täyttyminen kuvailtiin myös korkeaksi, mutta aiempiin tutkimuksiin verrattuna alhaiseksi, mikä selittynee CrossFit harjoittelun tarkkaan määritetyillä harjoitusajoilla ja -sisällöillä. Suoritukseen Autonomiaa, pätevyyttä ja yhteenkuuluvuutta kannattaa tukea.. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan siis suositella, että liikunnantarjoajien kannattaa pyrkiä maksimoimaan osallistujien sisäinen motivaatio korostamalla osallistujien itse päättämiä taitojen oppimiseen ja terveyteen liittyviä tavoitteita. Tulokset osoittivat, että CrossFit urheilijat arvioivat pätevyyden ja yhteenkuuluvuuden tarpeidensa täyttymisen korkeammaksi kuin mitä liikunnan yhteydessä yleensä on raportoitu. Yleisimpien kestävyysurheilun vaatimusten tunnistamisesta voi siis olla hyötyä niin urheilijoille kuin valmentajillekin urheilijan suoritusta parannettaessa. McCormickin ja tutkimusryhmän tarkoituksena oli tunnistaa kestävyysurheilijoiden tyypillisesti kohtaamia psykologisia vaatimuksia harjoitellessa, kilpailuun valmistautuessa ja kilpaillessa. Sisäinen käyttäytymisen säätely, sisäisesti päätetyt tavoitesisällöt ja pätevyyden tarpeen täyttyminen vaikuttivat positiivisesti osallistumisaktiivisuuteen, siinä missä ulkoinen käyttäytymisen säätely vaikutti negatiivisesti osallistumisaktiivisuuteen. Osallistujina oli 322 CrossFit urheilijaa ikäväliltä 18 ja 71, jotka vastasivat sähköiseen kyselyyn. International Journal of Sport and Exercise Psychology
International Journal of Sport and Exercise Psychology. Ne saivat heidät miettimään hidastamista tai keskeyttämistä. Psychological demands experienced by recreational endurance athletes. Muita stressitekijöitä kilpailun aikana olivat esimerkiksi huonot sääolosuhteet, tilanteet, joissa toinen urheilija ohittaa, törmäykset, renkaan puhkeamiset. LÄHDE: McCormick, A., Meijen, C., & Marcora, S. Vauhdin sovittaminen tulostavoitteen saavuttamiseksi aiheutti epävarmuutta. Ymmärtämällä näitä koettuja psykologisia vaatimuksia paremmin urheilijoille voidaan suunnitella kohdennettuja ja tehokkaita suoritusta parantavia psykologisia interventioita. DOI: 10.1080/1612197X.2016.1256341 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com. Myös mahdolliset ylimääräiset vastoinkäymiset, esimerkiksi myöhästyminen tai välineiden unohtuminen, voivat aiheuttaa paineita ennen kilpailua. Rasitus, uupumus ja epämiellyttävä olo, etenkin kilpailun loppua kohden, olivat kaikkien osallistujien raportoimia haasteita. Ne lannistivat ja vaikeuttivat keskittymistä. Myös itse kilpailussa kohdattiin haasteita. 2016. 99 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 valmistautuminen voi siis sisältää paljon stressiä ja huolta
Tutkimuksessa vertailtiin nuoria 18–31 vuotiaita ja vanhempia 55–74 vuotiaita henkilöitä, heidän muistiaan ja fyysistä kuntoaan. Hayes, Victoria J. http://dx.doi.org/10.1016/j. Toimenpiteen johdosta kaikki informaatio tulee nyt vain toisen silmän kautta ja aivot joutuvat muovautumaan sen käsittelemiseksi. Tutkimuksen hätkähdyttävin löydös oli kenties kuitenkin se, että tämä aivojen plastisuus säilyi juoksemaan päässeillä hiirillä silloinkin, kun niille oli kokeellisesti aiheutettu aivohalvaus. Hiirillä suoritetussa tutkimuksessa aivojen plastisuutta eli muovautumiskykyä tutkittiin testillä, jossa hiiren toinen silmä peitetään. In press. On myös oletettavaa, että vaikka kuntoa nostavalla ja ylläpitävällä liikunnalla aivojen terveyttä voisikin parantaa, aivojen ikääntymisprosessia sillä voi hidastaa mutta ei täysin estää. Kyky tähän aivojen muovautumiseen heikkenee iän myötä. Williams, Huiting Liu, Mieke Verfaellie. FMRI activity during associative encoding is correlated with cardiorespiratory fitness and source memory performance in older adults. Vanhemmilla ihmisillä uusien asioiden muistaminen oli huonompaa kuin nuorilla, mutta hyväkuntoiset vanhemmat henkilöt selviytyivät muistia haastavista testeistä huonokuntoisia paremmin. Uusi tutkimus vahvistaa nimittäin hyvän fyysisen kunnon merkitystä muistin ylläpidossa ja sen kehittämisessä vanhetessamme. LÄHTEET: Scott M. 99 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Teksti: ILKKA HEINONEN Muisti pelaa hyväkuntoisella Liikunnan aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a T utkimustulokset liikunnan merkityksestä aivojen terveyden kannalta eivät osoita laantumisen merkkejä. cortex.2017.01.002 E pidemiologiset tutkimukset saavat uutta tukea mekanistisemmasta tutkimuksesta, jonka mukaan liikunta ei vain suojaa aivohalvauksen kehittymiseltä, vaan parantaa jopa myös siitä selviämistä. Muistitehtävien aikana henkilöiden aivoaktiivisuutta mitattiin myös magneettitutkimuslaitteiston avulla. Tutkimus ehdottaakin vahvasti, että hyvä fyysinen kunto estää aivojen ikääntymisprosessia ja ylläpitää hyvää aivotoimintaa vanhetessamme Fyysinen aktiivisuus on hyvä keino nostaa kuntoa ja voi parantaa myös aivojen terveyttä. Niillä hiirillä, joilla oli pääsy juoksupyörään ja muuhun virikkeelliseen ympäristöön, tämä kyky säilyi hyvänä ikääntymisestä huolimatta. Parempi aivojen aktiivisuus näkyi etenkin aivojen niissä osissa, joiden tiedetään kärsivän ”normaalin” vanhenemisen seurauksena. Tässäkin poikkileikkaustutkimuksessa on se heikkous, ettei se voi todistaa syy-seuraus -suhdetta. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa, vaikka kyseessä olisi niinkin vakava asia kuin aivohalvaus.. Hayes, Jasmeet P. Lisäksi heidän aivoaktiivisuutensa oli testien aikana korkeampaa
LÄHDE: Friend DM, Devarakonda K, O’Neal TJ, Skirzewski M, Papazoglou I, Kaplan AR, Liow JS, Guo J, Rane SG, Rubinstein M, Alvarez VA, Hall KD, Kravitz AV. Front Aging Neurosci. Hiirten aivoja tutkiessaan tutkijat kuitenkin myös havaitsivat, että aivojen dopamiinin D2-tyypin reseptorin sitoutuminen, mutta ei itse dopamiinipitoisuudet tai D1-tyypin reseptorin sitoituminen, oli vähentynyt lihavilla hiirillä normaalipainoisiin verrattuna.. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että lihavuus kytkeytyy vahvasti D2-reseptorin matalaan aktiivisuuteen. Kokeiden perusteella näytti siltä, että liikkumattomuus on seuraus lihavuudesta, eikä lihavuus liikkumattomuudesta. pii: S1550-4131(16)30596-4. Kun tutkijat poistivat geneettisesti D2-reseptorit laihojen hiirten aivoista, myös ne muuttuivat vähemmän aktiivisiksi. Toisaalta tutkijat itse halusivat monessa kohtaa tutkimustaan korostaa päälöydöksenään sitä, että kokeiden perusteella näyttää vahvasti siltä, että liikkumattomuus on seuraus lihavuudesta, eikä toisinpäin. Basal Ganglia Dysfunction Contributes to Physical Inactivity in Obesity. 2016. LÄHDE: Kalogeraki E, Pielecka-Fortuna J, Hüppe JM, Löwel S. Totta esimerkiksi onkin, että väestötutkimusten perusteella paljon liikkuvat ihmiset ovat usein varsin sutjakoita ja että vähemmän liikkuvien kehon painoindeksi on keskivertoa suurempi. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos & PET-keskus Turun yliopisto Turku Aiheuttaako liikkumattomuus lihavuutta, vai lihavuus liikkumattomuutta. Arvostetussa Cell Metabolism -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa tutkijat totesivat jo moneen otteeseen tehdyn havainnon, että lihavat hiiret olivat myös fyysisesti inaktiivisempia. Mikäli aivohalvaus ei ole lamauttanut kovin suurta osaa henkilön liikuntakyvystä, niin tämän tutkimuksen perusteella toivoa varmasti on. Ja aina kannattaa yrittää. doi: 10.1016/j.cmet.2016.12.001. 100 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Eri asia tietysti on, miten hyvin tämä hiirillä suoritettu tutkimus, kuten muutkin hiiritutkimukset, soveltuvat tulkitsemaan tilanteita ihmisillä. Toisaalta kun D2-reseptoreiden toimintaa parannettiin lihavilla hiirillä, niiden aktiivisuus lisääntyi. Cell Metab. 2016 21;8:212. Physical Exercise Preserves Adult Visual Plasticity in Mice and Restores it after a Stroke in the Somatosensory Cortex. Tutkimuksen tulokset on hyvä pitää mielessä muita liikuntaan ja lihavuuteen liittyviä tutkimuksia tulkittaessa. L iikuntatutkijat haluavat usein tuoda esille miten hyvä lääke liikunta on moneen vaivaan, kuten vaikkapa ehkäisemään lihavuutta. Näistä tiedoista ei kuitenkaan voi päätellä kumpi on tullut ensin, minkä vuoksi mekanistiset tutkimukset ovat todella tarpeen tätäkin asiaa selviteltäessä
Suhde liikuntaan voi vähän liikkuvillakin olla myönteinen, ja siitä saatu ilo ja nautinto voi löytyä myöhemminkin, vaikka varhaisem mat kokemukset olisivat vähäisiä tai negatiivissävytteisiä. Liikunnan väheneminen liittyi tutkimuksen elämänkulkutarinoissa opiskeluun panostamisesta aiheu tuvaan ajanpuutteeseen, urheilussa loukkaantumiseen, mopon hankin taan, lapsuudenkodista muuttoon heti peruskoulun jälkeen, urheilu joukkueen hajoamiseen ja kiusatuksi tulemiseen. Liikuntaaktiivisuus vaihtelee läpi nuoruuden ja kytkeytyy arjen valin toihin. Liikuntaaktiivisuutta lisäsivät urheiluun panostaminen ja välimat kaliikunnan tietoinen valitseminen. Vastaväittäjänä toimi professori Pasi Koski (Turun yliopisto) ja kus toksena dosentti Arja Sääkslahti. Kollageenisäikei den huonontunut järjestäytyminen ja lisääntynyt nestepitoisuus ovat molemmat alkavan nivelrikon ensi merkkejä. Jotkut elämän muutoskohdista li T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t Intensiivinen vesivastusharjoittelu tehokasta nivelrikon hoidossa (Waller) TtM Benjamin Wallerin fysioterapi an väitöskirja “The Effect of Aquatic Exercise on Symptoms, Function, Body Composition and Cartilage in Knee Osteoarthritis” tarkastettiin 9.12.2016 Jyväskylän yliopistossa. Vesiharjoittelun on yleisesti ajatel tu olevan liian lempeää kyetäkseen aiheuttamaan ärsykkeitä, jotka vai kuttaisivat positiivisesti nivelrustoon. Lapsuudessa vähän liikkuvan aktii visuus voi myös lisääntyä nuoruuden aikana. Lisäksi läpi lapsuuden perheen ja vanhempien kanssa koetut yhteiset liikuntahetket tukivat liikuntaan osallistumista varhaisaikuisuudessa. Samat henkilöt osallistuivat tutkimukseen 11vuotiaina ja 21vuotiaina. Waller havaitsi, että korkeaintensi teettinen vesivastusharjoittelu tuotti riittävän ärsykkeen, joka vaikutti pol ven nivelruston kollageenisäikeiden järjestäytymiseen sekä nivelruston nestepitoisuuteen. Peruskoulun aloitus, elämän vakiin tuminen aikuisuuden kynnyksellä ja työelämään siirtyminen osoittautuivat ajankohdiksi, jolloin nuorten liikun taaktiivisuus lisääntyi. Myös lapsuuden ja nuoruuden sosiaaliset toimintaympäristöt – kuten perhe, kaverit, koulu ja harrastukset – vaikuttavat liikuntatottumusten ra kentumiseen. Toiseen vaiheeseen osallistuneista nuorista lapsena paljon liikkuviksi arvioituja oli kuusi ja vähän liikkuviksi arvioi tuja viisi. Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus, jonka tyypillinen tun nusmerkki on nivelruston osittainen häviäminen. Fyysisen suorituskyvyn heikkene minen on yhteydessä ikääntymiseen. Toisen vaiheen aineiston keruumenetelmiä olivat haastattelu, kyselylomake, aktiivisuuspäiväkirja, kiihtyvyysanturimittaus ja liikunta elämänkulussa piirros. Wallerin väitöskirjatutkimuksessa kävi ilmi, että korkeaintensiteettinen vesivastusharjoittelu paransi polven nivelruston terveyttä ja laatua vaih devuosiiän ohittaneilla naisilla, joilla on todettu lievä polven nivelrikko. Aikaisemmat tutkimukset eivät ole kuitenkaan selvittäneet vesihar joittelun vaikutuksia nivelruston ter veyteen, vaikka nivelruston terveyden ylläpito nivelrikon aikaisessa vaihees sa voi ennaltaehkäistä nivelrikkoon liittyviä oireita ja taudinkehitystä. Vastaväittäjänä toimi professori Ewa Roos (University of Southern Den mark, Tanska) ja kustoksena profes sori Ari Heinonen. Vesiharjoittelun on osoi tettu vähentävän kipua ja parantavan toimintakykyä polven nivelrikosta kärsivillä ja se on suosittu harjoittelu muoto nivelrikkopotilaiden keskuu dessa. Liikuntatottumusten rakentumista lapsesta nuoreksi aikuiseksi tarkas teltiin pitkittäistutkimuksella. Tutkimus tuo näkyville nuorten esiin nostamia asioita ja tapahtumia elä mänkulun ajalta, jotka ovat yhteydes sä liikuntaaktiivisuuden lisääntymi seen ja vähenemiseen. Vaikka kipua voidaan lievittää lyhytaikaises ti, harjoittelun vaikutus ei näy päi vittäisessä fyysisessä suorituskyvyssä. Yhdenkään nuo ren aktiivisuus ei pysynyt tasaisena. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health; 250, Jyväskylä 2016, ISSN 0356-1070; 250, ISBN 978-951-39-6849-6 (nid.), ISBN 978-951-39-6850-2 (PDF). Lapsuuden aikainen urheiluseuraan tai muuhun organisoituun liikuntaan osallistu minen madalsi kynnystä osallistua järjestettyyn liikuntaan myöhemmin. Haastatteluai neisto, jota tukiaineistot täydensivät, analysoitiin kerronnallista työtapaa käyttäen. Heikentynyt fyysinen suorituskyky johtaa alentuneeseen yleiskuntoon, joka puolestaan lisää riskiä sairastua paitsi nivelrikkoon myös muihin ikääntymiseen liittyviin sairauksiin, kuten sydän ja verisuonisairauksiin. Tutkimus liikuntatottumusten rakentumisesta lapsesta nuoreksi aikuiseksi” tarkas tettiin 9.12.2016 Jyväskylän yliopis tossa. Wallerin väitöksen mukaan intensiivinen vesivastusharjoittelu voi vaikuttaa laajaalaisesti kaikkiin tär keisiin nivelrikon hoitotavoitteisiin eli kehon koostumukseen, toiminta kykyyn, kipuun ja polven nivelrus toon. Nuoruudessa monia muutoskohtia Elämänkulkutarinoissa kymmenen vuoden ajanjaksoon (11vuotiaasta 21vuotiaaksi) sisältyi useita muu toskohtia, joissa liikuntaaktiivisuus lisääntyi tai väheni. Heistä poikia oli kuusi ja tyttöjä viisi. Lisäksi vesivastusharjoittelu vähensi kehon rasvamassaa, kohotti aerobista kuntoa ja lisäsi kävelynopeutta. Lisätietoja: Benjamin Waller, ben.waller@jyu.fi. Kaverien merkitys vahvistui nuoruu dessa ja oli erityisen merkittävä vähän liikkuvien elämänkulussa. Liikuntatottumukset rakentuvat läpi nuoruuden LitL, KM Susanna Takalon väitöskirja ”Mikä nuorta liikuttaa. 101 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 dynnetään pääasiassa nivelrikon ki vun hoidossa, joten harjoittelu on usein matalaintensiteettistä. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, myynti@library.jyu.fi. Wallerin väitöskirjatutkimuksen mu kaan hyvin laaditut vesiharjoitteluoh jelmat ylläpitävät tai jopa parantavat kaikkia mitattuja fyysisen suoritus kyvyn osaalueita, kuten lihasvoimaa, aerobista kuntoa, kävelynopeutta ja dynaamista tasapainoa. Tällä hetkellä vesiharjoittelua hyö
Väitöskirja on luettavissa Lappeenrannan teknillisen yliopiston LUTPubtietokannassa osoitteessa http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-265-992-7. Tutkimuksessa arvioitiin kestävyys kuntoa Cooperin juoksutestillä. fi/urn:isbn:9789526213705. Väitöskirja on julkaistu yliopiston Acta Universitatis Lappeenrantaensis -tutki mussarjassa numero 711. Vastaväittäjänä toimi professori Risto Kaaja (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi. Teos on luettavissa LIKES-tutkimuksen julkaisuhakemistossa (www.likes.fi). Lisätietoja: Susanna Takalo, susanna.takalo@oulu.fi . Painetun version tilaukset kirjakauppa(at)aalef.fi sekä https:// lutshop.lut.fi. Kohtaavalla johtamisella voidaan muodostaa ta voitteita, joihin sitoudutaan niin, että sillä on tuloksen kannalta merkitystä. Tutkimus osoitti, että liikunta aktiivisuuden lisääntymiseen voidaan vaikuttaa lapsuudessa, nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa. 102 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 säsivät liikuntaaktiivisuutta joillakin nuorilla ja vähensivät sitä toisilla. D, Medica. Samalla kentästä nousee tavoitteita johdon asettamien tavoitteiden rinnalle. Vastaväittäjänä toimi LitT Kirsi Hämäläinen Suomen Olympiakomi teasta. Teos on julkaistu sarjassa Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja; 315, 229 s., Jyväskylä 2016, ISSN 0357-2498; ISBN 978-951-790-404-9 (nid.), ISBN 978-951-790-405-6 (pdf). Tupakoineiden äitien pojat juoksivat keskimäärin 140 metriä vähemmän 12 minuutin aikana kuin tupakoimat tomien äitien pojat. Varusmiespalvelusaika – ikkuna nuoren miehen kuntoon ja terveyteen Lääketieteen lisensiaatti Maria Hagnäsin väitöskirja ”Nuorten miesten terveyskäyttäytymisen yhteys kehon koostumukseen ja fyysiseen kuntoon varusmiespalvelusaikana” tarkastet tiin 10.12.2016 Oulun yliopistossa. Numero: 1391. Suomalainen urheilujohtaminen ei osaa muodostaa toimijoita yhdistävää tavoitetta Hallintotieteiden maisteri Tero Kuorikosken tuotantotalouden ala kuuluva väitöskirja ”Kohti resonoivaa urheilu johtamista: tavoitteen muodostumi nen urheilun kentässä” tarkastettiin 9.12.2016 Liikuntakeskus Pajulah dessa. Kuorikoski esittää väitöksessään ratkaisuksi resonoivan johtamisen mallin. Se myös selittää osaltaan miksi urheilujohdon strate giaprosessit kohtaavat yhä uudelleen samoja ongelmia. ISBN 978-952-265-991-0 ja ISSN 1456-4491. Tällaisia muutoskohtia olivat muutto perheen kanssa, koululiikunta, ase palvelus, työelämä ja seurustelu. ISSN: 0355-3221,ISSN-E: 1796-2234, ISSN-L: 0355-3221, ISBN: 978-952-62-1370-5, ISBN Print: 978-952-62-1369-9. Erityisesti niiden joukossa, jotka ra portoivat viikoittaista humalahakuista juomista, oli havaittavissa myönteisiä muutoksia kehonkoostumuksessa, kunnossa ja elintavoissa. Tutkimus toteutettiin Sodankylän Jääkäriprikaatin vuosina 2005–2006 kerätyn reilun tuhannen varusmiehen aineiston perusteella. Se on luettavissa osoitteessa http://urn. Lappeenrannan teknillisessä yli opistossa (Lappeenranta University of Technology, LUT) tarkastettavan väitöskirjan mukaan urheilukeskus telua leimaa ymmärtämättömyys siitä, miten tavoite muodostuu urheilun kentässä. Siinä johto tuntee urheilun kentän ominaispiirteet, ymmärtää kohtaamisten merkityksen johtami sessa ja tunnistaa tiedon eri lajit ja ymmärtää niiden merkityksen tavoit teen muodostumiselle. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Genevieve Healy (The University of Queensland, Bris bane, Australia) ja kustoksena profes sori Taija Juutinen. Kustoksena toimi professori Vesa Harmaakorpi Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Istumisen haitallisuus on tärkeää huomioida erityisesti toimistotyön. Päivittäisen istumisajan tiedetään olevan yhteydessä kasvaneisiin ter veysriskeihin, vaikka liikuntasuosi tukset muuten täyttyisivät. Väitöstutkimuksessa nähtiin, että varusmiespalvelusaika voi toimia elintapoja parantavana ajanjaksona. Tutkimus tarjoaa mah dollisuuden syventää ymmärrystä urheilujohtamisesta. Epäterveellisen ruokavalion, tupa koinnin, alkoholinkulutuksen sekä humalahakuisen juomisen havaittiin liittyvän korkeampaan kehon pai noon ja rasvaisuuteen sekä heikom paan kuntoon 19vuotiailla miehillä. Uutena havaintona todettiin, että äidin raskaudenaikainen tupakointi selittää osan jälkeläisen heikommasta kestävyyskunnosta vielä aikuisiällä. Jo pieni lihasten aktivointi ehkäisee istumisen haittoja (Pesola) LitM Arto Pesolan väitöskirja “Redu ced muscle inactivity, sedentary time and cardiometabolic benefits: effec tiveness of a oneyear familybased cluster randomized controlled trial” tarkastettiin 16.12.2016 Jyväskylän yliopistossa. Urheilujohdon näkyvän tiedon va raan rakentuvat strategiset tavoitteet eivät usein kohtaa kokemuksesta ja tunnevoimaisesta intuitiosta ponnis tavia yksilöiden tavoitteita. Johtami sesta muodostuu toisinaan itsetarkoi tus, jolloin johdon yhteys johtamisen kohteeseen, eli urheilijoihin, voi olla hukassa. Kun johtaja tuntee arjen lähtökohdat, on johdossa paremmat mahdollisuu det muodostaa tavoitetiloja, jotka vetoavat toimijoihin. Varusmiespalveluksen aikaisen liikunnan on huomattu parantavan sydän ja verisuonisairauksien riski tekijöitä. Lisätietoja: Teos on julkaistu sarjassa Acta Universitatis Ouluensis. Kuorikosken mukaan resonoiva johtaminen vaatii sosiaalisesti rohkeaa työtapaa, jossa johtaja kohtaa kentän toimijoita yrittäen päästä käsiksi heil le oikeasti merkityksellisiin asioihin. Urheilujohtaminen on Suomessa herättänyt varsin vähän akateemista huomiota. Kansanterveydelliset hyödyt painon laskun ja kunnon paranemi sen myötä ovat merkittäviä. Lisätietoja: Tero Kuorikoski tero.kuorikoski@gamil.com. Löydök set korostuvat erityisesti ylipainoisten ja lihavien keskuudessa. Tilaukset LIKES-tutkimuskeskus tilaukset@likes.fi. Tulokset istumisen haitallisuudesta perustuvat kuitenkin pääosin väestötasolla ha vaittuihin yhteyksiin, ja vain harva pitkäaikainen tutkimus on selvittänyt, onko istumista vähentämällä mahdol lista saavuttaa terveyshyötyjä
Vastaväittäjänä toimi professori Erno Lehtinen (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Matti Vartiainen ( Aaltoyliopiston perustieteiden korkeakoulu, tuotan totalouden laitos). Väitöskirjassaan Rahkamo tutki huippuosaamisen, menestymisen se kä luovuuden kytkeytymistä toisiinsa. Luova kipinöinti syntyy kollektiivisesti ja on tärkeää uusien ajatuspolkujen kehittymisessä. Äkillisten polvivammojen lisäksi tutkimukseen osallistuneilla pelaajilla havaittiin yllättävän paljon polven ja selän alueen rasitusvammoja. Liial lisesta tai vääränlaisesta kuormituk sesta johtuvat rasitusvammat osoit tautuivat jopa luultua yleisemmiksi joukkueurheilulajeissa. Tutkimus tarjoaa käytännön ehdotuk sia, miten tiimeissä ja organisaatioissa huippuosaamisen kehitystä voidaan johtaa ja edistää. Vaikka prosessista on vaikea löytää yksittäisiä tekijöitä tai yksinkertaista selitystä menestykseen ja erityisyyteen, tutki mus hahmottaa kriittisiä tekijöitä ja luovia mekanismeja, jotka vaikuttavat huippuasiantuntijaksi kehittymiseen. Samalla valtimonkovettumataudin riskiin yhteydessä oleva apoB/apoA1 suhde parani ja paino sekä koko kehon ja jalkojen lihasmassa pysyivät muuttu mattomana interventioryhmällä, kun kontrolliryhmän paino nousi noin ki lon, koko kehon lihasmassa laski noin prosentin ja jalkojen lihasmassa laski noin puoli prosenttia. Leppänen tutki liikuntavammojen ehkäisyä, vammojen yleisyyttä ja va kavuutta sekä liikehallinnan yhteyttä vakaviin polvivammoihin nuorilla sa libandyn ja koripallon pelaajilla. Vastaväittäjänä toimi PhD Rhodri S. Neuvonnan tuloksena passiivisuuden määrä laski 37 minuuttia päivässä ja samalla pitkien passiivisuusjaksojen kesto lyheni. Tuloksena hahmottui huippuosaa jaksi kehittymisen kuuden kriittisen elementin malli: 1) kysyminen ja aja tusten pallottelu 2) näkemyksen muo dostaminen 3) soveltaminen 4) usko omaan tekemiseen 5) sisäinen palo ja 6) periksi antamaton työ. Lisätietoja: Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-60-7177-0 Nuorten liikuntavammojen ehkäisy vaatii hyvää liikehallintaa TtM Mari Leppäsen liikuntalääketie teen väitöskirja ” Liikehallinnan mer kitys vammojen ehkäisyssä nuorilla palloilulajien urheilijoilla” tarkastet tiin 13.1.2017 Jyväskylän yliopistos sa. Tilaukset yliopiston verkkokauppa myynti@library.jyu.fi. Rahkamo tarkastelee menestykseen johtavaa huippuosaamisen kehitty mistä ja tuottaa uutta tietoa huippu asiantuntijuuden, menestymisen sekä luovuuden kytkeytymisestä toisiinsa. Tut kimuksessa havaittiin, että liikunta vammoja voidaan ehkäistä monipuo lisella, liikehallintaa ja lihaskuntoa kehittävillä harjoittelulla. Tehokkaiksi havaitut harjoitusohjelmat sisälsivät lihaskuntoa, tasapainoa ja ketteryyttä parantavia osioita. Harjoitteet voidaan toteuttaa ilman kalliita apuvälineitä osana alku ja loppuverryttelyjä. E-julkaisuna luettavissa: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-6866-3 Tutkimustietoa huippuosaamisen, menestymisen ja luovuuden kytkeytymisestä Elintarviketieteiden maisteri Susanna Rahkamon väitöskirja ”The Road to Exceptional Expertise and Success – A Case Study of the Collective Creativity of five Finnish Multiple Olympic Gold Medalists” tarkastettiin 16.12.2016 Aaltoyliopiston perustieteiden kor keakoulussa. Tulokset osoittivat, että pelaajat, jotka eivät keventäneet alastuloa joustamal la polvista, olivat suuremmassa ris kissä saada vakava polvivamma kuin pelaajat, jotka laskeutuivat pehmeäm min. – Jo hyvin pieni istumisen vä hentäminen vaikuttaa ehkäisevän epäedullisia muutoksia, joita paljon istuvalla kontrolliryhmällä havaittiin jo vuoden aikana. Tutkimuksen perusteella liikehal linnan ja suoritustekniikan paran taminen sekä jarruttavan liikkeen lisääminen hypyistä alastulojen ja suunnanmuutosten aikana on tär keää liikuntavammojen ehkäisyssä. Väitöstutki muksessaan Pesola selvitti, onko per helähtöisellä neuvonnalla mahdollista vähentää toimistotyöntekijöiden istu misaikaa ja onko muutoksilla vaiku tusta puettavalla EMGteknologialla mitattuun lihasaktiivisuuteen sekä terveysmuuttujiin. Koska nykyinen elämäntyylimme kannustaa istumiseen, kannustaa Pesola pieneenkin lihasten aktivoimi seen pitkin päivää. Lloyd (Cardiff Metropolitan Uni versity, IsoBritannia) ja kustoksena professori Urho Kujala. Puutteellinen liikehallinta voi aihe uttaa liiallista kuormitusta nivelille ja saattaa lisätä loukkaantumisriskiä sekä äkillisten että rasitusvammojen osalta. Lisätietoja: Arto Pesola, arto.j.pesola@jyu.fi. Puutteellisen liikehallinnan havaittiin olevan yleistä erityisesti tytöillä. Väitöskirja “Reduced muscle inactivity, sedentary time and cardio-metabolic benefits: effectiveness of a one-year family-based cluster randomized controlled trial” on julkaistu sarjassa Studies in sport, physical education and health numerona 252, Jyväskylä 2016, ISSN: 0356-1070, ISBN: 978-951-39-6866-3. Tutkimuksessa tarkasteltiin nuor ten salibandyn ja koripallon pelaajien liikehallintaa ja suoritustekniikkaa kahden jalan pudotushyppy testissä. Liikuntavammat voivat aiheut. Aaltoyliopiston tuotantotalouden lai toksella johtamisen, organisaatioiden ja työpsykologian tutkimusalaan liit tyvä väitöskirja pureutuu moninker taisten suomalaisten olympiavoittaji en dynaamiseen, vuorovaikutteiseen ja systeemiseen kehitysprosessiin matkalla kohti menestystä. Vuoden seurannan aikana neuvon taa saaneen ryhmän istumisaika pa lautui lähtötasolle ja kontrolliryhmän istumisaika kasvoi hieman. Pelaajien liikehallinta osoittau tui heikoksi molemmissa lajeissa. Eniten istuminen vähentyi vapaa ajalla, jolloin sitä oli jo valmiiksi vä hemmän. Olympiavoittajien kehittymisen tutkiminen tarjosi lähes laboratorio maiset olosuhteet huippuosaajaksi kasvamisprosessin hahmottamiseen, sillä urheilussa suoritus ja lopputu los ovat tarkasti määriteltyjä. Ainutlaa tuinen osaaminen ei kehity tyhjiössä vaan vuorovaikutuksessa ihmisten ja ympäristön kanssa synnyttäen luovaa kipinöintiä. Tulevaisuudessa on tärkeää selvittää tarkemmin mekanis mit lihasten passiivisuuden haittojen taustalla, sekä miten esimerkiksi ym päristöä muuttamalla lihasten passii visuutta voisi vähentää. 103 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 tekijöiden kannalta, jotka saattavat istua valtaosan päivästä. Ennen neuvontaa koehenkilöiden lihakset olivat passiivisena työajalla lähes 80 prosenttia ja vapaaajalla hie man yli 60 prosenttia mittausajasta
Tarkastelujaksolle osuu neljä tutkinnonuudistusta: 1978, 1990, 1994 ja 2005. Tutkimuksen ai neisto koostui viranomaisjulkaisuista, opintooppaista, arkistomateriaalista, haastatteluista ja sanomalehdistä sekä kirjallisuudesta. Lisätietoja: Mari Leppänen, mari.h.leppanen@jyu.fi. Viitearvojen avulla voidaan arvioida verenkierto ja hengityselimistön toimintakykyä fyysisen kuormituksen ja siitä palau tumisen aikana sekä tunnistaa lapset, joilla on poikkeavat arvot. Viitearvoja voidaan hyödyntää esimerkiksi poti lastyössä sekä terveyden edistämiseen tähtäävissä tutkimuksissa. Koulutuksen odotetaan esimerkiksi herättävän oppilaissa elinikäisen liikuntaharras tuksen kipinän sekä kehittävän op pilaiden sosiaalisaffektiivisia taitoja. Tutkimuksessa ku vataan liikunnanopettajakoulutuksen sisällön kehittymistä lähinnä histo riantutkimuksen lähtökohdista. Vii meiset opiskelijat valmistuivat voi mistelulaitokselta vuonna 1974. Koulutuksen alkuvaiheessa Suomessa järjestettiin voimistelunopettajakoulutusta myös Helsingin voimistelulaitoksella. Vastaväit täjänä toimi dosentti Arto Nevala (ItäSuomen yliopisto) ja kustoksena emeritusprofessori Lauri Laakso. Suuremmat liikunnanopettajatut kinnossa tapahtuneet muutoslinjat ovat selkeitä. Koulutuksen sisäl tö luokiteltiin opintojaksonimikkei den perusteella seitsemään luokkaan, joiden määrän vaihtelua tarkasteltiin tietyin ajankohdin. Niina Linnun väitöstutkimuksessa havaittiin, että runsas omatoiminen liikunta on yhteydessä hyvään kestä vyyskuntoon 6–9vuotiailla tytöillä ja pojilla. Vielä 1960luvulla koulutuksen sisältö oli muokattavissa yksittäisten henkilöiden toimesta, sittemmin sisältö on rakentunut erilaisten toimi elinten sekä sidosryhmätyöskentelyn tuloksena. Lapsuuden hyvä kestävyyskunto vähentää aikaisempien tutkimusten mukaan ylipainon, tyypin 2 diabe teksen ja verenkiertoelinsairauksien vaaratekijöitä ja voi myös parantaa valtimoterveyttä. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 251, 204 s., Jyväskylä 2016, ISSN: 0356-1070; 251. Kunnossa pysyy myös omatoimisesti liikkumalla. Liikunnanopettajakoulutus on alati muutospaineiden alla. Tilaukset yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö myynti@library.jyu.fi. Liikunnanopettajia on koulutettu Jyväskylässä vuodesta 1963 lähtien, jolloin liikunnanopettajat saavut tivat samat pätevyysvaatimukset ja oikeudet kuin muut aineenopettajat. ISBN (painettu): 978-951-39-6896-0. Myös runsas lihasmassa ja hyvä tasapaino olivat yhteydessä hyvään maksimaalisella polkupyörä ergometritestillä mitattuun kestävyys kuntoon. Lähes yhtäjaksoisesti ensimmäisestä tutkinnonuudistukses ta lähtien on tutkimusopintojen sekä liikuntapedagogisten opintojen määrä kasvanut ja yhteiskunnallisten sekä biolääketieteellisten opintojen osuus pienentynyt. Tilaukset yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö myynti@library.jyu.fi. ISBN (PDF): 978-951-39-6897-7. Tutkinnonuudistukset ovat selkeitä koulutuksen sisällön muokkaajia; näin ne heijastelevat suurempia yhteiskunnallisia muu toksia. – Ohjattu liikunta on siis eduksi, mutta ei välttämätöntä hyvälle kestä vyyskunnolle lapsuudessa. Vastaväittäjänä toimi tutkimusjohtaja Tuija Tammelin LIKEStutkimus keskuksesta ja kustoksena professori Timo Lakka. Liikunnanopettajakoulutus on muuttunut käytännönläheisyydestä monipuoliseen tieteelliseen koulutukseen LitM Jukka Lahden liikuntapedago giikan väitöskirja ”Jumpan jalanjäljil tä akateemiseen maisterintutkintoon. Runsas omatoiminen liikunta, run sas lihasmassa ja hyvä staattinen tasa paino olivat yhteydessä hyvään kestä vyyskuntoon sekä tytöillä että pojilla. Toisaalta koulutus halutaan nähdä jopa mahdollisena Suomen urheilu menestyksen nostajana. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health 253, ISSN: 0356-1070, ISBN: 978951-39-6940-0. Väitöstutkimuksessa havaittiin, että kuopiolaisten lasten kestävyyskunto oli samaa tasoa tai jopa parempi kuin monissa aikaisemmissa saman ikäisil le lapsille tehdyissä kansainvälisissä tutkimuksissa. Poikien kestävyyskun to oli parempi kuin tyttöjen. Lahti tarkasteli liikunnanopetta jakoulutuksen sisällön muuttumista luokittelun avulla. Esimerkiksi vielä vuonna 1975 oli tutkinnon vieraskielisessä kirjalli suudessa saksan ja englanninkielistä materiaalia yhtä paljon, yhdeksän kymmentäluvun alkuun tultaessa sak sankielinen kirjallisuus oli hävinnyt tutkinnosta täysin. Väitöstyössä laadittiin sukupuoli kohtaiset viitearvot lasten kestävyys kunnolle eli verenkierto ja hengi tyselimistön kunnolle. Lisätietoja: Jukka Lahti jukka.p.lahti@jyu.fi. Runsas omatoiminen liikunta voi pitää lapset kunnossa – ohjattu liikunta ei välttämätöntä TtM Niina Linnun väitöskirja ”Las ten kestävyyskunto, kestävyyskuntoa selittävät tekijät sekä verenkierto ja hengityselimistön vasteet maksimaa lisessa kuormituskokeessa” tarkas tettiin ItäSuomen yliopiston terve ystieteiden tiedekunnassa 20.1.2017. Jyväskylän liikunnanopettajakoulutus 19632013” tarkastettiin 14.1.2017 Jyväskylän yliopistossa. Hyvä kestävyyskun to lapsena johtaa usein hyvään kes tävyyskuntoon aikuisena ja vähentää siten elintapasairauksien ja ennenai kaisen kuoleman vaaraa.. Kansainvälisten tuulahdusten suunta liikunnanopettajatutkinnossa on muuttunut pohjoismaisesta ja saksalaisesta vaikutussuunnasta voi makkaasti anglosaksiseen suuntaan. Kuusikymmentäluvun alkupuolella koulutus oli käytännöllisesti suun tautunutta, mutta heti vuosikym menen puolivälin jälkeen koulutus lähti kehittymään monitieteiseksi yliopistotutkinnoksi. Nuorisokult tuurin ja yhteiskunnan muutokset asettavat koulutuksen järjestäjälle mielenkiintoisen haasteen rakentaa koulutus niin, että tulevat opettajat kykenevät mielekkäästi hoitamaan koulujen liikuntakasvatustehtävän. – Hyvää kestävyyskuntoa selittävät kuitenkin osin eri tekijät tytöillä ja pojilla: tytöillä erityisesti korkea mak simaalinen sydämen sykintätaajuus, pojilla matala sydämen sykintätaajuus levossa, ohjatuissa jalkapalloharjoi tuksissa käyminen ja omatoiminen trampoliinilla hyppiminen, Lintu toteaa. 104 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 taa pitkäkestoista haittaa terveydelle ja toimintakyvylle ja pahimmillaan ne lopettavat nuoren liikunnan harrasta misen kokonaan
Koehenkilöt kävivät viisi kertaa fysioterapeutilla. Potilaat hyötyvät enemmän yksilöllisesti räätälöidyistä harjoitusohjelmasta kuin yleisistä harjoitteista. Liikunnalliset pelit sen sijaan vaativat fyysistä aktiivisuutta ja vähentävät näin istumisen haittoja. Tutkimuksesta käy ilmi, että mie het ja naiset pelaavat yhtä yleisesti, mutta nuoremmat ikäluokat pelaavat enemmän kuin vanhemmat. Potilaiden itse kokema haitta lievittyy ja toimintakyky para nee merkittävästi. Käynnit sisälsivät joko yksilöllisiä tai yleisiä harjoitteita. Teoa on luettavissa JYX-arkistossa: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-6956-1.. Lisätietoja: Vesa Lehtola vesa.lehtola@omt.org. Pitkällä aikavälillä liikunnallisten pelien pelaaminen ei yksistään tarjoa riittäviä terveydellisiä hyötyjä. Vastoin yleistä olettamusta vapaaajan fyy sinen aktiivisuus ei vaikuta siihen, kuinka paljon ihminen pelaa digitaa lisia liikuntapelejä. Kontrolli häiriö on yleensä seuraus aiemmasta selän kipujaksosta. Näillä potilailla on vaikeuksia hallita selkänsä asentoa istumisen, seisomisen tai selän taivu tusliikkeiden yhteydessä. Tuloksia ei voi yleistää koskemaan muista syistä johtuvien selkäkipujen hoitoa. Jos fyysiseen kuntoon halu taan selkeitä parannuksia, tarvitaan pelaamisen yhteyteen myös muita liikuntamuotoja. Koehenkilöt saivat myös joka käynnillä lyhyesti manuaalista terapiaa. Samansuuntaisia havaintoja on tehty muissakin viime aikaisissa tutkimuksissa. Tilanne on ongel mallinen senkin vuoksi, että potilaat eivät itse huomaa aiheuttavansa vää rällä selän asennollaan kivun provo soitumisen. Tutkimus kuitenkin osoitti, et tä selän oikeanlaisen käyttämisen har joitteleminen parantaa selkäpotilaan toimintakykyä ja lievittää selkäkivun aiheuttamaa haittaa. Kansainvälisten hoi tosuositusten mukaan alaselkäkivun eri alaryhmistä tarvitaan enemmän tutkimusta. Lehtolan väitöstutkimuk sessa selvitettiin, kumpi hoitomuoto lievittää tehokkaammin määrittele mätöntä alaselkäkipua: yksilöllisesti suunniteltu liikekontrollin häiriötä korjaava harjoittelu vai yleinen har joittelu. Vastaväittäjänä toimi professori Christer Carlsson (Åbo Akademi, Turku) ja kustoksena tutkimusprofessori Lauri Frank (Jy väskylän yliopisto). Kotisivut (väitöstyöblogi) www.tietoaselkakivusta.fi Digitaalisilla liikuntapeleillä voidaan vähentää istumisen haittoja ja lisätä sosiaalista hyvinvointia KTM Tuomas Karin tietojärjestel mätieteen väitöskirja ”Exergaming Usage: Hedonic and Utilitarian As pects” tarkastettiin 11.2.2017 Jyväs kylän yliopistossa. Tuomas Karin väitöstutkimuk sen mukaan pelaaminen voi myös edistää terveyttä. Digitaaliset liikunta pelit (exergames) yhdistävät pelaami sen ja liikunnan: pelien ohjaaminen tapahtuu omaa kehoa liikuttamalla ja pelin lopputulos määräytyy pelaajan fyysisten liikkeiden perusteella. Tut kimuksen mukaan pelaamisen jatku vuutta lisäisi kuitenkin olennaisesti se, jos pelaaja saisi palautetta niistä terveydellisistä hyödyistä, joita hän on pelaamisen aikana mahdollisesti saavuttanut. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, myynti@library.jyu.fi. Tutkimukseen osallistui yhteensä 70 koehenkilöä, joilla oli todettu lii kekontrollin häiriö. Lähtötilan teeseen verrattuna yksilöllisiä harjoit teita saaneen ryhmän tulokset olivat tilastollisesti ja kliinisesti parempia kuin yleisten harjoitteiden ryhmällä sekä haittaasteen lievittymisen että toimintakyvyn parantumisen osalta. Tilannetta tarkasteltiin kol men kuukauden fysioterapiajakson jälkeen ja uudestaan 12 kuukauden kuluttua. Sen sijaan muiden digitaalisten pelien pelaaminen lisää todennäköisyyttä, että käyttäjä pelaa myös digitaalisia liikuntapelejä. Toistaiseksi ei ole tiedetty tarkasti, millaisia harjoitteita kullekin alasel käkivuista kärsivälle potilaalle tulisi suositella. Hoidon tulokset myös säilyvät 12 kuukauden seurannassa. Aineisto kerättiin vuosina 2012–2013 Kotkan alueel ta. Vain 15 prosenttia alaselän kivuista kärsivistä potilaista saa tarkan diag noosin. Väitöskirjatutkimuksen tulokset voivat auttaa pelien kehittämistä ja niiden hyödyntämistä terveyttä edistäviin tarkoituksiin. Tulokset osoittivat, että kolmen kuukauden fysioterapiajakso paransi merkittävästi molempien ryhmien vointia ja tulokset säilyivät hyvinä 12 kuukauden seurannassa. Kari tutki käyttäjäkeskeiseen nä kökulmaan keskittyvässä tietojärjes telmätieteen väitöskirjassaan käytön keskeisiä tekijöitä sen eri vaiheissa: käyttöaikomusta, omaksumista, käyt tötapoja, syitä käyttämättömyydelle, käytön jatkuvuutta sekä merkittäviä käyttöön liittyviä kokemuksia. Vastaväittäjänä toimi dosentti Karl-August Lindgren Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Olavi Airaksinen. tanssipelit sekä erilaiset liikunnalliset mobiilipelit, kuten Pokémon GO tai Zombies Run. A randomized controlled trial between specific mo vement control exercises and general exercises tarkastettiin 26.1. Tästä näkökulmasta liikunnallisia pe lejä voi suositella perinteisen pelaami sen vaihtoehdoksi. Yhden tällaisen ryhmän muodos tavat potilaat, joilla todetaan liike kontrollin häiriö. Pelaamisen tulee olla kivaa, pelkkä terveyshyöty ei yksistään motivoi pelaamaan. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Computing, numero 260, 87 p. Näin ollen peräti 85 prosen tilla potilaista on määrittelemättömiä alaselkäkipuja. 105 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Yksilöllinen fysioterapia auttaa liikekontrollin häiriöstä johtuvaan alaselkäkipuun TtM Vesa Lehtolan väitöskirja Move ment control impairment in recurrent subacute low back pain. 2017 Itä Suomen yliopistossa. TtM Vesa Lehtolan väitöstutkimus osoittaa, että manuaalisen terapian ja harjoitteiden yhdistelmä on erin omaista hoitoa alaselän liikekontrol lin häiriöön. Näistä Kari nostaa esiin liikuntapelien suunnit telun huvikärki edellä. (+ sisälletyt artikkelit), Jyväskylä 2017, ISSN: 1456-5390; 260, ISBN: 978-951-39-6955-4 (nid.), ISBN: 978-951-39-6956-1 (PDF). Lisätietoja: Tuomas Kari, tuomas.t.kari@jyu.fi. Tut tuja esimerkkejä tällaisista ovat mm. Pitkittyvän alaselkäkivun taustalla voi olla vaikeus hallita selän asentoja. Fysioterapiakäyntien jälkeen koehenkilöt vastasivat haittaastetta mittaavaan selkäoirekyselyyn. Perinteinen pelaaminen on lisän nyt passiivisuudesta aiheutuvia ter veyshaittoja. Digitaalisen pelaamisen on yleisesti ajateltu lisäävän ihmisten passiivista aikaa
Tutkimuksessa hyödynnettiin kiih tyvyysantureita. Näin saatiin kerättyä dataa, jonka avulla selvitettiin kuinka fyysinen aktiivisuus ennustaa elin piirissä tapahtuvia liikkumisen muu toksia. 010 778 6602 Luettavissa myös verkossa: www.lts.fi (Julkaisut / LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä) Sanna Ojajärven ja Sanna Valtosen kirjoittamassa Hyvä hallintotapa liikunta-alalla -raportissa selvitetään miten liikuntakentän eri toimijatahot ymmärtävät hyvän hallinnon periaatteet ja minkälaisia käytäntöjä niiden perusteella on muodostunut sekä arvioidaan hyvän hallinnon keskittämistarpeita. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, miten kävely on yhteydessä asumisjärjestelyihin, ympäristössä oleviin liikkumisen esteisiin, sekä ul kona liikkumisen syihin eri elinpiirin tasoilla. Aihetta ei ole aiemmin juuri kaan tutkittu sen merkityksellisyydes tä huolimatta. Henkilö saattaa siis ajaa autolla isoon ostoskeskukseen, mutta liikkuminen suurissa marke teissa on myös osa fyysistä aktiivi suutta. Väitöstutkimus osoit ti, että kävelyreitit ja kauppareissut auttoivat kartuttamaan päivittäisten askelten määrää. Lisätietoja: Li-Tang Tsai ltsai@health.sdu.dk. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, myynti@jyu.fi Hinta á 20 € + toim.kulut Tilaukset: www.lts.fi linda.raivio@lts.fi • p. Esimerkiksi talojen sisäänkäyntien esteet, kuten painavat ovet ja portaat, olivat eri tyisen suuri ongelma yksinasuville. Tutkimuksessa havaittiin myös, kuinka puolisonsa kanssa elävät henkilöt kävelivät vähemmän hoita essaan asioita. Kävely on myös edellytys sille, että henkilö pystyy suoriutumaan päivittäisistä toiminnoistaan itsenäisesti, sekä osal listumaan sosiaalisiin aktiviteetteihin. Vastaväittäjänä toimi dosentti, akatemiatutkija Sari Stenholm (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Taina Rantanen. Kävelyn määrää ikääntyneet voivat kartuttaa esimerkiksi tekemällä ostoksia tai kävelylenkkejä. Kävely on suosittu fyysisen aktiivi suuden muoto ikäännyttäessä. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health, 254, 75 s., Jyväskylä 2017, ISSN 0356-1070; 254, ISBN 978-951-39-6964-6 (nid.), ISBN 978-951-39-6965-3 (PDF). Jotta fyy sisen aktiivisuuden määrä lisääntyisi, on kuitenkin tärkeää, että puolisot kannustavat toisiaan liikkumiseen ja asioiden hoitamiseen sen sijaan, että hoitavat asiat toisen puolesta. Väitöstutkimuksessa kävi ilmi, että ulkona kävely ja kohtuullinen fyysi nen aktiivisuus auttavat säilyttämään laajemman elinpiirin. On luonnollista, että puolisot huolehtivat kumppanistaan kaikilla elämän osaalueilla. Elinpiirin laa juuden tiedetään olevan yhteydessä hyvään elämänlaatuun. Tämä tulisi huomioida, kun tehdään kodinmuutostöitä ja suunnitellaan uusia asuinrakennuksia. Väittelijän mukaan erityistä huo miota tulisi kiinnittää liikkumisen es teisiin ja liikkumiseen houkutteleviin tekijöihin yksinasuvilla. ”Ei koske meitä” on väärä vastaus, kun kysytään miten teillä liikuntahallinnossa tai -järjestössä kehitetään hyvää hallintotapaa.. 106 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 1/ 2017 Kävely ylläpitää ikääntyvien elinpiiriä TtM Li-Tang Tsain väitöskirja ”Iäk käiden ihmisten kävely, fyysinen ak tiivisuus ja liikkuminen elinpiirissä” tarkastettiin 17.2.2017 Jyväskylän yliopistossa