LIIKUNTA JA TYÖURAT SUOMALAISEN URHEILUELOKUVAN VUOSIKYMMENET. Liikunta & TIEDE 55 1/ 18 • 8 eu ro a TUTKIMUSARTIKKELIT 2017 OSA II MITEN LISÄÄ LIIKETTÄ KOULUPÄIVÄÄN
Hän toteaa mai niosti, että ”Urheilijan putken läpikäyminen on todella opettavainen elämän korkeakoulu, jota ei voi käydä kuin urheilemalla. Arvos tetaan saa vutuksena myös olympialaisiin pääsemistä, joka sekin jää suurimmalla osalla siitä haa veilevista saavuttamatta. Se kuuluu urheiluun. Seuralehti haastatteli äskettäin LIKES:n tutkija Kati Lehtosta, olympiaurheilijaa. Ensimmäisen ”oman” numeroni ”Pohdittua”osastolla kirjoitti silloinen Sul kavan kunnanjohtaja Rinna Ikola-Norrbacka oivallisesti, että ”Ketään ei voi edes lainsäädännöllä pakottaa liikkumaan ellei siihen löydy sitä omaa tahto-nimistä lihasta.” Aikaa on kulunut ja IkolaNorrbacka on tässä välis sä vaihtanut kunnanjohtajaksi Asikkalaan, mutta Tahtolihas on edelleen voimissaan – Asikkala nimittäin pokkasi Urheilugaalassa ensimmäistä kertaa jaetun komean tittelin, ”Suomen liikkuvin kunta”. Kansainvälisestä olympiakomiteasta voi daan olla monta mieltä, mutta olympialaisten arvostus on edelleen kova. Siinä missä maail manmestaruuskisoja järjes te tään joissain lajeis sa jopa vuosittain, joka neljäs vuosi mitel tävät olympialaiset ovat säilyttäneet hoh tonsa. Vaikka urheiluura ei toisikaan mitaleita, niin sieltä saa Katinkin haastattelussaan mainitsemia ”henkistä kapasiteettia, osaamista, asennetta ja yhteistyösuhteita” muiden muassa. Totuus on vähän toinen. Liikunta & Tiede lehti onnittelee ja kannustaa muitakin kuntia ottamaan Asikkalasta mallia! kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : PA S I LE IN O. Kolme vuotta päätoimittajana on mennyt käsittämättömän nopeasti ja viimeistä vuotta jo viedään. ”Aivan sama oliko sijoitus neljäs vai neljäskymme nes – vain mitalit ratkaisee” on ollut näissä kin kisoissa tuttu toteamus haastatteluissa. Tämä on tervetullut kategoria olympiavoit tajan ja mitalistin rinnalle. Pääosa lapsista ja nuorista urheilee vanhempien palkkarahois taan säästämillä rahoilla. Urheiluun panostaminen nähdään krii tikkojen silmissä usein ajan haaskauksena, hukkaan heitettynä aikana, kun voisi tehdä jotain ”järkevämpää”, yhteiskunnalle tai jopa itsellekin hyödyllisempää. Eng lannin kielessä käytetään termiä ”Olympian”, jolla tarkoitetaan olympialaisiin osallistu maan päässyttä urheilijaa. Huip puurheilijan urasta haaveilevan nuoren kannattaakin muistaa rapyhtye Fintelligensiä lainaten ”Matka jonka kuljet, on tärkeämpi kuin päämäärä”. Aikui set sitten itse hankittujen sponsoreiden tai urheiluseurojen tuel la – tai niin kuin enemmistö tekee, aina kin osapäivätöitä tehden. Ilahduttavasti termi on rantautunut myös Suomeen; puhutaan olympiaurhei lijoista. Tätä ruokkivat tietysti myös urhei lijat itse. Kriittinen urheiluyleisö heittää bensaa liek keihin ja nostaa esiin sen, miten vero rahoilla tuetaan ”kisaturisteja”, siis niitä mitalisijo jen ulkopuolelle jääviä. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Kannen kuva: Gorilla/Harri Tahvanainen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. 55. Asiat voi ajatella toisinkin. Yhteiskunnan tuella urheilee kovin harva huipulle tähtäävistä. Silti riittää niitäkin, joiden mielestä vain mitalit ratkaisevat. Olympialaisiin valintaa arvostetaan. Suomalaisil le on tullut jo mukavat kolme mitalia; on tullut onnis tumisia, mutta myös epäonnistumi sia. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 1 / 2018 OLYMPIAURHEILIJA ON HIENO SAAVUTUS T ätä kirjoittaessa Pyeong chan gin olym pia laiset ovat jo kääntyneet viimeiselle viikolleen. Paino: Forssa Print 2018 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Uraansa lopettava MM ja EMmitaleja voittanut urheilija muis tetaan ennen kaikkea olympialaisten kautta: ”Three-time Olympian announces retirement”. Sieltä saa niin paljon asioita, jotka kantavat koko elämän läpi”. Siksi suosittelen lapsille ja nuorille huippuur heilijan uraa
Henna Haapala 9 Liikunta elämänkulussa ja työurat. Saku Rikala 65 International Winter School in Sport Sciences: Talviurheiluosaaminen kiinnostuksen kohteena. Jaakko Forssell, Simon Walker 105 Kirjoitusohjeet ja aikataulu 2018 2 PÄÄKIRJOITUS: Olympiaurheilija on hieno saavutus. Liikunta ei mene hukkaan silloinkaan, kun vaste kestävyyskuntoon jää vähäiseksi. Kari Koivumäki POHDITTUA 70 eSports, exergaming ja Fitness eSport – seuraava askel liikunnan edistämisessä. Otsikko johtaa harhaan – oli siellä pesäpalloakin. Ruoasta, joka tulisi nähdä voimavarana, on tullut monille vihollinen. Ilmari Eskola 68 EMERITUS IHMETTELEE: Miltä etäisyys saa asiat näyttämään. Hanna Vehmas, Arja Sääkslahti, Mariana Siljamäki LUETTUA 73 Seksiä, huumeita ja väkivaltaa – urheilukirjavuosi 2017. Sadan katsotuimman kotimaisen tai ulkomaisen elokuvan joukkoon mahtuu vain Matti Nykäsen elämäkertaelokuva Matti. Jaana Kari 14 Urheilun ja opiskelun yhdistämisessä tarvitaan valmennusta kahdelle uralle. Jari Sedergren 56 95 – ”lite sämre”. Kestävyysharjoittelu hillitsee ylipainon, liikkumattomuuden ja stressiin aikaansaamaa matala-asteista tulehdusta kehossa. Aiheuttaako HIIT-harjoittelu ravitsemuksellisia haasteita treenaajalle. Reeta Kangas 44 Aikaotantatutkimus avaa näkymää: Liikunnan antina mielihyvää, mielekkyyttä, onnellisuutta. 20 SuomiMiehen matka liikkujaksi alkaa realistisilla tavoitteilla, tuella ja kannustavassa ilmapiirissä. Hanna Vehmas, Anna-Katriina Salmikangas 67 OPISKELIJA OUNASTELEE: Kiinteistökehittämistä liikunnan nimissä. Milla Saarinen, Tatiana V. Jouko Kokkonen TUTKITTUA 76 Tutkimusuutiset 82 Väitösuutiset 88 TUTKIMUSARTIKKELIT 2017 – OSA II 89 Miksi Varkaus oli menestyvä urheilu kaupunki 1960-luvulla. Hannu Itkonen, Arto Nevala, Anna-Katriina Salmikangas 98 Vain yksi voimaharjoitus viikossa riittää toimintakyvyn ylläpitämiseen ikääntyneillä. Antti Kiviniemi, Mikko Tulppo, Raija Korpelainen 35 Lihasvoimaharjoittelua matala-asteista tulehdusta ehkäisemään. Tuuli Kuusipalo, Sofia Siljama T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 52 Kuva: KUOKKASEN KUVAAMO (C) ELOKUVAYHTIÖ AAMU. Ravinto voi olla myös kilpailuvaltti nuorelle urheilijalle. Timo Ala-Vähälä 52 Suomalaisen urheiluelokuvan vuosikymmenet. Kalle Rantala 74 Sata sankaria – kelpo pikakelaus Suomen urheiluhistoriasta. Jouko Kokkonen 57 Ravitsemusvalmennus tukee urheilevaa nuorta. Hanna Walsh, Minttu Tuominen 58 HIIT harjoittelu – vuoden hittilaji. I rinja Lounassalo, Kasper Salin, Sanna Palomäki, Xiaolin Yang, Suvi Rovio, Risto Telama, Olli Raitakari, Tuija Tammelin, Mirja Hirvensalo 32 Kestävyyskunto vaikuttaa vahvimmin sydänterveyteen. Kari Partanen 71 NÄIN MAAILMALLA: Tulevia liikunnan opettajia kouluttamassa Tansaniassa. Ympäristö, ihmissuhteet ja valmennuksessa vallitseva motivaatioilmasto vaikuttavat valintoihin, joita opiskelijaurheilija kaksoisurallaan tekee. Karoliina Kaasalainen 26 LASERI-seurantatutkimus: Liikunta-aktiivisuus muuttuu – ja muuttaa muita elintapoja. Laura Ketola, Jatta Salmela 62 LÄHIKUVASSA: Marjo Rinne: Niskanpäällä ja pääasiassa AJASSA 64 FINAPA.fi -suomalaisesta soveltavasta liikunnasta englanniksi. 61 Liian painava urheilijaksi.... Ryba, Kaisa Aunola 19 POLTTOPISTE: Sata vuotta toistoa. Kari Kalliokoski 4 Lisää liikettä koulupäivään ja sen yhteyteen. Johanna Ihalainen 39 Veren mikroRNAt viestivät elimistön suorituskyvystä ja terveydentilasta. Jari Kanerva. Myös lihasvoimaharjoittelulla on paikkansa ennaltaehkäisyssä. Liikunta ja liikuntaan panostaminen voivat toimia investointina, jonka tulokset näkyvät paitsi koulumenestyksessä myös koulutusja työurilla. Markku Ojanen 49 Soveltava liikunta kunnissa 2017: Yhteistyö ja verkostot kasvussa
4 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Lisää liikettä koulupäivään ja sen yhteyteen: katse kohti vähän liikkuvien oppilaiden, viihtyvyyden ja henkilökunnan tukemista
Rakenteellisesti koulu ja siten oppiminen on kuitenkin aikanaan suunniteltu istumisesta käsin. Koulu tavoittaa tasavertaisesti hyvinvoivan elämäntavan tukemisessa “Avataan ikkunat ja kipaistaan koulun ympäri.” Näin kehotettiin Maalaiskansakoulun opetussuun nitelman komiteanmietinnössä vuonna 1925. Tasapainoisen kasvun ja kehityksen takaamiseksi kouluikäis ten tulisi suositusten mukaan liikkua päivittäin reippaasti vähintään tunnin ajan. Liikkumisella on kuitenkin todettu olevan merkittävä vaikutus fyysiseen ja psyykkiseen hyvin vointiin. Istuminen on ollut muussakin yhteiskunnassamme pitkään normi normaalia, helppoa ja tehokasta, ja näin koulupäivän fyysinen passiivisuus on koros tunut. Lisäksi arvioitiin koulujen fyysisen aktiivisuuden edistämistoimia sekä henkilökunnan kokemuksia. Mielenkiinnon kohteena oli se, miten oppilaiden liikkuminen ja sosiaaliset tekijät koulussa, kuten vertaissuhteet, yhteenkuulu vuus sekä kouluilmapiiri, muuttuivat ja olivat yhtey dessä toisiinsa kahden lukuvuoden seurannassa. Väitöstutkimuksessani tarkastelin kouluja, joissa liikkumista ja sen mahdollisuuksia pyrittiin lisää mään koulupäivään ja sen yhteyteen Liikkuva koulu ohjelman pilottivaiheessa. Liik kumiseen on suomalaisissa kouluissa kannustettu jo varhain, ja liikunta on ollut oppiaineena mukana suomalaisessa koulussa alkuajoista lähtien. L iikkumisen hyödyt on tunnettu jo vuo sisatoja, mutta se ei kuitenkaan enää ole osa kaikkien lasten ja nuorten taval lista arkielämää. Kuiten kin parhaimmillaan vain noin puolet suomalaislap sista saavuttaa nämä suositukset, nuorista vielä har vempi (Kokko & Mehtälä 2016, 21). Viimeaikaisten tutkimusten perusteella on myös havaittu, että liikkumista hyödyntävät pedago giset ratkaisut koulussa voivat tukea oppimisen edel Kuva: HERO IMAGES RS. Koulun toimintakulttuurin kehittämisessä kannattaa kiinnittää huomiota etenkin vähän liikkuviin oppilaisiin, viihtyvyyteen sekä tukea henkilökunnan osaamista ja sitoutumista. 5 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: HENNA HAAPALA Lasten ja nuorten koulupäivien saaminen aktiivisemmiksi ja viihtyisämmiksi vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä
6 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 lytyksiä (Watson ym. Koululla onkin ainutlaatuinen mahdollisuus tukea lasten ja nuorten hyvinvoivaa elämäntapaa mones ta näkökulmasta. Koulussa voidaan luoda kaikille oppilaille tasa vertaisesti ymmärrystä, valmiuksia ja tottumuksia elinikäisen liikkumisen ylläpitämiseksi. Tällä tottumuksella saattaa heijastella esi Koulupäivän aikaisen liikkumisen edistäminen on mahdollisuus muutokseen, liikkumiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.. 2016). Varsinkin yläkoulussa vaikuttaa koulujen hanke vastaavienkin kokemusten perusteella vallitsevan oma todellisuutensa, jossa oppilaiden liikkumiseen kannustaminen on haasteellista. Välitunneilla korostuvat oppilaiden hyvinvoinnin kannalta merkitykselliset asiat: sosiaalisuus, yhdessä tekeminen, päätösvalta omista tekemisistä, välillä jopa liikkuminen. Sekaryhmä tai erillis opetus liikunnan oppitunneilla voi vaikuttaa yhtenä tekijänä siihen, millaisessa sosiaalisessa ympäristös sä tytöt ja pojat ovat tottuneet liikkumaan koulun tiloissa. Myös uudistuneiden, kansallisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) ytimessä on kysymys siitä, miten opetetaan. Koulupäivän aikana yläkoulu laiset liikkuivat vähemmän ja istuivat enemmän kuin alakoululaiset (Haapala ym. Mikä muu instituutio tavoittaa ja kohtaa koko ikäluokan lähes vuosikymmenen ajan, parhaimmillaan jopa puolet heidän päivittäisestä valveillaoloajastaan. Tytöt liikkuivat tämän tutkimuksen tulosten mukaan vähemmän kuin pojat niin koulupäivän kuin koko päivän aikana, mikä on linjassa aiemman tutkimustiedon kanssa. Tyttöjen ja poikien liikuntamuodoissa ei välttämättä ole eroja, mutta tytöt saattavat esimerkiksi haluta välillä liik kua rauhassa, omassa tahdissaan, ilman ulkoiseen olemukseen liittyviä paineita ja poikien vauhdik kaammalla liikkumisella tilassa ottamaa fyysistä dominanssia. Välitunnit ovat keskeinen osa ohjelmaa ja väitöstutkimustani; ne ovat yksi tär keimmistä mahdollisuuksista liikkua koulupäivän aikana. 2014a). Koulun liikuntakulttuurikin voi vaikuttaa oppilai den liikkumistottumuksiin. Liikkumisen mahdollisuuksia voidaan luoda en nen oppitunteja, välitunneilla, oppituntien aikana ja koulupäivän jälkeen. Yläkouluikäisten sosiaalisten normien näkyväksi tekeminen ja pohti minen yhdessä nuorten kanssa voisi toimia jäänmur tajana liikkumisen edistämisessä, samoin yläkoulun henkilökunnan sitoutumiseen, motivaatioon ja osaamiseen vaikuttavien elementtien analysointi ja vahvistaminen. 2014a). Välitunnit suomalaisen koulun helmi Liikkumisen edistäminen kouluympäristössä onkin noussut niin meillä Suomessa kuin kansainvälises ti yhdeksi lasten ja nuorten liikkumisen keskeisistä teemoista. Tämä käsitys – sekä opetussuunnitelman perusteisiin kirjatut kestävän elämäntavan ja hyvin voinnin laajaalaiset osaamisalueet – tukee liikku misen integrointia yhä vahvemmin koulun arkeen, toimintatapoihin ja opetuskäytäntöihin. Välitunnit ovat suomalaisen koulun helmi, jota ulkomailla ihaillaan ja ihmetellään – oppitun tien välinen säännöllinen tauko ei ole tavanomai nen käytäntö monessakaan maassa. Kiinnostava havainto liittyi kin tyttöjen aktivointiin: niissä yläkouluissa, joissa tytöille tarjottiin erillisiä liikuntatoimintoja ja tiloja, tyttöjen osallistuminen välituntiliikuntaan lisääntyi (Haapala ym. Välitunteja on yläkoulussakin jopa 90 minuuttia päivässä, ja kouluviikon aikana oppilaat viettävät välitunneilla enemmän aikaa kuin yhdenkään oppiaineen tunneil la. 2014a). Yhdenvertaisuus ja tasaarvoisuus ovat tähän asti olleet suomalaisen yhteiskunnan ja peruskou lun kulmakiviä. Suomessa koululaisten vähäisen liikku misen haasteeseen on tartuttu ruohonjuuritasolta ponnistavalla, valtakunnallisella lähestymistavalla. Liikkuva koulu ohjelman tavoitteena on tuoda kou lupäiviin lisää liikkumista ja vähemmän istumista, kehittää osallisuutta ja edistää oppimista. Yläkoululaiset ja tytöt haastavat uusien ratkaisujen löytämiseen Väitöstutkimukseni tulokset osoittavat maltillisia, mutta positiivisia muutoksia alakoululaisten objek tiivisesti mitatussa koulupäivän aikaisessa fyysisessä aktiivisuudessa kahden lukuvuoden seurantaaikana (Haapala ym. Viimeisim mässä LIITUtutkimuksessa kaksi vahvimmin esiin noussutta liikkumisen estettä lapsilla ja nuorilla olivat liikkumisen kalleus ja se, ettei läheltä löytynyt sopivan lajin ohjausta (Kokko & Mehtälä 2016, 38– 39). 2016), vaikka yläkoulu laisten, etenkin poikien, osallistuminen välituntilii kuntaan lisääntyi (Haapala ym. Erilaisten oppilasryhmien liikkumista koskevien toiveiden kuulemiselle ja niiden toteuttamiselle kan nattaa järjestää kouluissa tilaa ja aikaa. 2017). Koulujen erityispiirteet, mahdollisuudet ja vahvuudet huomi oidaan koulujen itsensä räätälöimissä liikkumisen edistämisen toimenpiteissä. Toimiviksi keinoiksi yläkoululaisten fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi pilottikouluissa koettiin organisoidut välituntitoiminnot, välituntien vertaisohjaajat sekä välineiden tarjoaminen ja liikun tatilojen kehittäminen (Haapala ym. Liikkumisen osalta koulu voisi olla tasoit tamassa mahdollisuuksia jokaiselle oppilaalle. Varsinkin vähän liikkuvien oppilaiden kohtaaminen ja tukeminen on toden näköisesti mahdollista ainoastaan koulukontekstis sa
Liikkuminen, etenkin välitunneilla, voi toimia sosiaalisen vuorovaikutuksen areenana (Ramstetter ym. 2015). 2017). Oppilaiden vuorovaikutuksen ja sosiaalisen hyvin voinnin näkökulmat ja tavoitteet tulisi huomioida jo toimintaa suunniteltaessa ja etenkin toteutuksessa – niiden paraneminen ei väitöstutkimukseni tulosten perusteella ole automaattinen liikkumisen sivutuote, vaan harkitun ja suunnitellun toiminnan tulos (Haa pala ym. Liikuntaan osal listumisella on todettu olevan positiivinen yhteys sosiaalisiin tekijöihin (Bailey ym. 2014b). Kansainvälisessä kontekstissa ovat korostuneet myös vastuun jakaminen, lähtötilanteen kartoittami nen ja johtajuus liikkumisen edistämisessä koulussa (McMullen ym. 7 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 merkiksi välituntien aikaiseen liikkumiseen. Sosiaalisen vaikuttavuuden näkökulmasta on tärkeää pohtia, miten ja millaista liikkumista koulussa edistetään. Tällöin toiminnan luonne, liian pienet tilat tai riittämättömät välineet eivät aiheuta jännitteitä oppilaiden välille. Vahva yhteistyö koulun hen Sosiaalista hyvinvointia edistää oppilaiden yhdessä suunnittelema ja toteuttama liikkuminen.. 2010). Tehty kehittämistyö ja henkilökunnan kokemukset näkyviksi Monesti koulun liikkumista edistävistä hankkeista ja tutkimuksista kuvataan lopputulos – tuliko muu tosta vai ei. Yksistään liikunnanopettajien varaan työtä ei voi jättää, vaikka heidän rooliaan voisikin väljen tää koulun laajaalaisen hyvinvoinnin edistämisen suuntaan. Henkilökunnan tiedot, taidot ja asenteet vaikut tavat liikkumisen edistämisen onnistumiseen kou lussa. Yhteis ten pelisääntöjen luominen ja aikuisten roolimallit voisivat toimia kannustimena yhteiseen ja toimivaan liikkumiseen koulupäivän aikana. Vaikutta vuuden ja yleisen hyödyn arvioinnin näkökulmasta olisikin tärkeää raportoida edistämistoimien käytän töön saattamisesta. Jokaisen luokan ja aineenopettajan olisi hyvä tunnistaa ja hyödyntää omat mahdollisuutensa lasten ja nuorten oppimisen, hyvinvoinnin ja liikku misen edistäjinä. Merkityksellistä on pohtia myös, mitä kouluissa tehtiin ja miten se koettiin, mitä mahdol lisuuksia oli ja mitä pitää ottaa huomioon. 2009), ja sosiaa lisen hyvinvoinnin kokemukset koulussa luovat tutkitusti pohjaa koulusta pitämiselle ja siten myös koulumenestykselle (Boulton ym. Tuloksista tulevaisuuden tarpeisiin Koulujen autonomia liikkumisen edistämisessä on suomalaiseen kulttuuriin sopiva lähestymistapa, ja koulut ovat saaneet kaivattua taloudellista tukea toi minnan käynnistämiseen. Opettajankoulutuksella on tässä suuri merkitys, ja toivottavasti sopeutuminen uusien opetussuunnitelman perusteiden henkeen näkyi si opettajankoulutuksessa niin käytännössä kuin teoriassa. Opettajat ja muu henkilökunta kokevat Suo messa tarvitsevansa lisää ideoita aktiivisemman kou lupäivän toteutukseen. Monimenetelmällinen lähes tymistapa, joka yhdistää määrällistä ja laadullis ta aineistoa, onkin mahdollistanut koulujen toimin nan ja toimijoiden analysointia eri tasoilla. Aktiivinen osallistuminen välituntilii kuntaan olikin väitöstutkimuksessani positiivisesti yhteydessä oppilaiden vertaissuhteisiin koulussa, yh teenkuuluvuuteen alakoulussa sekä kouluilmapiiriin alakoulun tytöillä (Haapala ym. Viihtyvyys syntyy yhdessä suunnitellen ja liikkuen Tutkimusten mukaan 2000luvun oppilaista, eten kin nuorista, vain pieni osa pitää koulusta paljon ja moni kokee rasittuvansa koulutyöstä vähintään jonkin verran (Inchley ym. Väitöstutkimuksessani pyrin vastaamaan tähän tarpeeseen tutkimalla, millaisia liikkumisen edis tämisen toimenpiteitä koulut toteuttivat, millaisia prosesseja kouluissa tapahtui ja millaisia olivat henkilökunnan kokemukset. Samalla rakentuu koulun liikunnallinen tietopankki ja kirjasto, jossa toimivat ratkaisut on popularisoitu helppoa hyödyn tämistä varten (McMullen ym. 2011; Liem & Martin 2011). 2016). Henkilökunta voisi myös arvostaa oman esimerkin ja mukana olon voimaa; osallistumalla ja tukemalla yhdessä oppi laiden kanssa tehtyjä suunnitelmia sekä toimimalla roolimalleina henkilökunta voi tukea liikkumisen kokemista mielekkäänä ja sosiaalista hyvinvointia edistävänä. Muun muassa Puolan ”PE in Class” ohjelmassa koulut hyödyntävät teknologiaa raportoimalla omissa blogeissaan edistymisestään yhteistyössä oppilaiden kanssa. 2017). Sosiaalista hyvinvointia edistävät oppilaiden yhdes sä suunnittelema ja toteuttama liikkuminen sekä myönteisiä vuorovaikutustilanteita tukevat liikkumistilanteet. Liikkumisen mahdollisuudet näiden sosiaalisten tekijöiden ja viihtyvyyden edistämisessä kouluympäristössä ovat kuitenkin jääneet vähäiselle huomiolle. Tutkittuun tietoon perustuvat opettajien täydennyskoulutukset palvelisivat jo työelämässä olevien opettajien ammatillista kehittymistä liikku misen edistämisessä kouluissa. Kansainvälisten koulun liikkumisen edistämishankkeiden vahvuuksista voi daan kuitenkin ottaa oppia kotimaiseen edistämis työhön. Tutkimukseni tuloksista selvisi, että vaikka toiminta koettiin hyödylliseksi, se ei välttämättä näkynyt henkilökunnan osallistumisena toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen (Haapala ym. Onko esimerkiksi opettajilla sitten valmiuksia suun nitella ja toteuttaa aktiivisemman koulupäivän peri aatteita. 2015)
Teoksessa: M. Recess physical activity and school-related social factors in Finnish primary and lower secondary schools: cross-sectional associations. & Garner, A.S. Haapala, H.L. & Stuntz, C.P. Weiss, M.R. Hakonen, H. Effect of classroom-based physical activity interventions on academic and physical activity outcomes: a systematic review and meta-analysis. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:4. Kyselylomakkeilla selvitettiin fyysistä kokonaisaktiivisuutta, välituntien fyysistä aktiivisuutta sekä vertaissuhteita koulussa, yhteenkuuluvuut ta koulussa ja kouluilmapiiriä. Peer relationships and adolescents’ academic and non-academic outcomes: Same-sex and opposite-sex peer effects and the mediating role of school engagement. 8 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 kilökunnan kesken on toiminnan perustana muun muassa Puolassa, Irlannin ”Active School Flag” ohjelmassa sekä Yhdysvaltojen ”Let’s Move Active Schools” liikkeessä; koulujen tulee jo toimintaa aloitettaessa perustaa tiimi tai komitea työstämään teemaa. Mathison, F. 2017. Läpileikkaavana teemana niin väitöstutkimuk sessani kuin koulupäivän aikaisen liikkumisen edistämisessä on mahdollisuus – mahdollisuus muu tokseen, liikkumiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. 2014b. Weber, M. Laakso, L. NÄIN TUTKITTIIN: T utkimuksen aineisto kerättiin osana Liikkuva koulu ohjelman pilottivaiheen seurantaa vuosina 2010– 2013. Don, J. Kulmala, J. Edis tämistyön tulokset näkyvät usein maltillisena, posi tiivisena kehityksenä. Social Psychology of Education 14 (4), 489–501. Inchley, J. BMC Public Health 14, 1114. Differences in physical activity at recess and school-related social factors in four Finnish lower secondary schools. Laine, K. Changes in physical activity and sedentary time in the Finnish Schools on the Move program: a quasi-experimental study. & Tammelin, T.H. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 27 (11), 1442–1453. Samdal, O. HENNA HAAPALA, LitT Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: henna.haapala@likes.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Finnish Schools on the Move: Students’ physical activity and school-related social factors” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 24.11.2017. Ramstetter, C.L. International approaches to whole-of-school physical activity promotion. Yhtäläiset mahdollisuudet myöntei seen vuorovaikutukseen ja hyvinvointiin voidaan tuoda kaikkien lasten ja nuorten saavutettavaksi koulutuksen ja koulun kautta. Koulun henkilökunnan asenteiden tunnistaminen, ymmärrys liikkumisen mahdollisuuksista ja hyö dyistä sekä valmiudet toteuttaa aktiivisempaa ja viihtyisämpää koulupäivää tulisi nähdä oleellisena osana koulun liikunnallisemman toimintakulttuurin kehit tämistä. Health Education Research 32 (6), 499–512. Tammelin, T. 2011. Aleman-Diaz, A. & Boulton, L. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 14: 114. Haapala, H.L. 2016. Kirk, D. Quest 67 (4), 384–399. & Tammelin, T.H. & Barnekow, V. Yhdysvalloissa painotetaan fyysisen aktiivisuuden johtajuutta ja tuetaan opiskelevien ja jo valmistu neiden opettajien mahdollisuuksia kouluttautua ja kehittää omia valmiuksiaan koulupäivän aikaisen liikkumisen edistämisessä. Lintunen, T. Helsinki: Opetushallitus. Molcho, M. & Tammelin, T.H. 2010. Hakonen, H. Health Education Research 29 (5), 840–852. Laakso, L. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa: LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Haapala, H.L. Hirvensalo, M.H. Watson, A. Neljään seurantakyselyyn vastasi lukuvuosi en 2010–2012 aikana yhteensä 1 463 luokkien 4–9 oppilasta. Poqorzelska, M. LÄHTEET: Bailey, R.,Armour, K. Augustson, L. Currie, D. Kokko, S. Liem, G.A. Growing up unequal: gender and socioeconomic differences in young people’s health and wellbeing. Maalaiskansakoulun opetussuunnitelma. Hakonen, H.,Lintunen, T. & Mehtälä, A. Ní Chróinín, D. Research Papers in Education 24 (1), 1–27. Hakonen, H. Haapala, H.L. Teos löytyy sähköisessä muodossa osoitteesta: www.likes.fi/julkaisut. & Martin, A.J. & Hesketh, K.D. Hirvensalo, M.H, Laine, K. Laakso, L. Torsheim, T. Adolescents’ physical activity at recess and actions to promote a physically active school day in four Finnish schools. British Journal of Educational Psychology 81 (2), 183–206. Objektiiviset fyysisen aktiivi suuden ja liikkumattoman ajan mittaukset tehtiin 319 luok kien 1–9 oppilaalle ActiGraphkiihtyvyysanturimittareilla. & van der Mars, H. Irlannissa koulut tekevät myös alussa itsear vioinnin valmiilla työkalulla, ja arvioinnin perusteel la toimenpiteet voidaan kohdistaa tehokkaimmin. Helsinki: Valtioneuvosto. The Journal of School Health 80 (11), 517–526. 2011. Laine, K. Laakso, L. Hirvensalo, M.H. Komiteanmietintö 1925. 2017. Weiss (toim.) Developmental sport and exercise psychology: a lifespan perspective. 2004. Young, T. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study: international report from the 2013/2014 survey. Brown, H. McMullen, J.M. Jess, M. Best, K. 2014a. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe. 2015. Koulun toimintakulttuuri ei muutu hetkessä. Predicting children’s liking of school from their peer relationships. R. Lintunen, T. Johtaminen, jaettu vastuu, sitoutuminen sekä oppilaiden osallisuus ja erilaisten tarpeiden huomioiminen ovat tärkeitä strategioita onnistuneeseen liikkumisen edistämiseen koulussa. & Sandford, R. Morgantown: Fitness Information Technology, 165–196. Timperio, A. (toim.) 2016. Koulujen fyysisen aktiivisuuden edistämistoimia ja prosessia kartoitettiin koulujen hankevastaavilta, rehtoreilta ja henkilö kunnalta päiväkirjoilla, haastatteluilla ja kyselyillä.. Murray, R. Kankaanpää, A. Lisäksi 385 kahdeksasluokkalaista vastasi kyselyyn vuosi pilottivaiheen jälkeen vuonna 2013. 2009. Laine, K. The educational benefits claimed for physical education and school sport: an academic review. Boulton, M.J. Hirvensalo, M.H. Kansakoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö. & Tammelin, T.H. The crucial role of recess in schools. (toim.) 2016. A little friendly competition: peer relationships and psychosocial development in youth sport and physical activity contexts. Pickup, I
9 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: JAANA KARI Liikunta elämänkulussa ja työurat Kuva: ANTERO AALTONEN
Ei olekaan ihme, että viime vuosituhannen loppupuolella keskusteluun on noussut riittämättömän liikunnan yhteiskunnallinen hinta. Vaikka viimeaikaiset tilastot muun muassa työkyvyttömyyseläkkeiden osalta ovat olleet kannustavia, on tilastoissa myös huolestuttavia piirteitä. Vuonna 2015 tervey denhuoltomenot Suomessa olivat noin 20 miljardia euroa (Matveinen & Knape 2017). Arvioiden mukaan seitsemänkymmenen huolletta van raja menee rikki viimeistään 2030luvulla. Arviot riittämättömän liikunnan suorista tervey denhuollon kustannuksista vaihtelevat tutkimusten mukaan puolesta prosentista viiteen prosenttiin ter veydenhuollon kokonaiskustannuksista (Ding ym. Sairauspoissaoloista ja ennenaikaisista kuolemantapauksista aiheutuneiden tuotannonmene tysten on arvioitu olevan jopa kaksinkertaiset suoriin kustannuksiin verrattuna (Katzmarzyk ym. Opetus ja kulttuuriministeriö lanseerasi vuonna 2017 kor keakoulutuksen ja tutkimuksen vision, jonka ta voitteena on, että yli puolella nuorista olisi korkea koulututkinto vuoteen 2030 mennessä. Arvioiden mukaan tilanne on tällä hetkellä se, että 1970luvun lopulla syntyneet ovat toistaiseksi jäämässä Suomen kaikkien aikojen koulutetuimmaksi ikäryhmäksi. Mikäli keskitymme vähäisen liikunnan sijasta lii kuntaan, on näyttöä siitä, että liikunnallisuus aikui sena voi toimia yhtenä indikaattorina koulutus ja työurilla menestymiselle, erityisesti silloin, kun menestymistä mitataan peruskoulun jälkeisellä koulutustasolla, vuotuisilla ansiotuloilla tai työlli syyden todennäköisyydellä. 2016; Katzmarzyk ym. Liikunta ja liikuntaan panostaminen voivat toimia investointina, jonka tulokset näkyvät paitsi koulumenestyksessä myös vuosikymmenten päästä koulutusja työurilla. 10 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 muun muassa listannut terveyden kannalta riittä mättömän liikunnan sijalle neljä arvioidessaan ris kitekijöitä ennenaikaiselle kuolemalle teollistuneissa maissa (WHO 2010). Riskitekijöiden listassa riit tämättömän liikunnan jälkeen tulevat muun muassa ylipaino ja alkoholi. Kokonaisuudessaan työkyvyttömyyseläk keiden määrä on vähentynyt, mutta samanaikaisesti nuoremman työväestön osal ta, alle 40vuotiailla, työkyvyttömyyseläkkeiden trendi on nouseva (Tilas totietokanta Kelasto). Väestön ikääntyminen luo haasteita työmarkki noille. 2004). Arvioiden mukaan yli kolme miljoonaa kuolemaa vuodessa on seurausta riittä mättömästä liikunnasta. M iltä suomalaisten koulutus ja työurat näyttävät kymmenen tai kahdenkym menen vuoden päästä, kun tämän het ken peruskouluikäiset siirtyvät kou lutuspolkunsa kautta työmarkkinoille. Maailman terveysjärjestö WHO on. Väis tämättä näyttäisi siltä, että tulevaisuudessa väestölli nen huoltosuhde heikkenee. Eläkkeelle siirtyvien ikäryhmien koulutustaso on jo kipuamassa lähelle nuorten ikäluokkien tasoa ja työikäisten osalta koulutustason pitkä yhtämittainen nousu on lähitulevaisuudessa päättymässä koulutus tason hidastumiseen ja tason vakiintumiseen. 2004). 2012). Mikäli arviot pitävät paikkansa, tarkoittaisi tämä riittämättömän liikunnan osalta keskimäärin noin 0,5–1 milj. Lähivuosikymmeninä työikäisen väestön osuus suh teessa lasten ja eläkeikäisten osuuteen siis pienenee. Mitä tulee työurien kehitykseen, Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan yli 65vuotiaiden osuus suomalaisesta väestöstä nousee ja samanaikaisesti alle 15vuotiaiden osuuden ennustetaan pienenevän. Globaalistikin puhutaan jopa liikkumattomuuden pandemiasta. Liikunnan on todettu laskevan useiden kroonisten kansansairauk sien riskiä, näistä mainittakoon muun muassa tyypin 2 diabetes, rintasyöpä, paksusuolensyöpä ja sepel valtimotauti (Lee ym. euroa vuodessa. Liikunta, terveys ja talous Työn fyysisen kuormituksen vähenemisen ja arkea helpottavan teknologian yleistymisen seuraukse na välttämätön fyysinen aktiivisuus on vähentynyt. Mikä on liikunnan rooli koulutusja työurien näkökulmasta. Yhte nä haasteena on työvoiman pysyminen työkykyisenä riittävän pitkään. Säännöllisellä liikunnalla on todettu olevan lukui sia myönteisiä terveysvaikutuksia kehon toiminnois ta mielialaan ja henkiseen vireyteen. Esille nousseita termejä ovat muun muassa terveydenhuoltomenot, työn tuottavuus, sairaus poissaolot ja ennenaikainen eläköityminen. Lapsuuden ja nuoruuden vapaa-ajan liikunta on yhteydessä koulumenestykseen peruskoulun päättyessä ja koulutusja työuriin aikuisena. Työvoiman riittävyyden takaamiseksi tulevai suudessa vaaditaan aiempaa pidempiä työuria. Esimerkiksi Lechnerin (2009) mukaan liikunnallisesti aktiiviset työnteki jät ansaitsivat keskimäärin noin 1 200 euroa enem män vuodessa vähemmän liikkuviin kollegoihinsa Lapsuuden ja nuoruuden liikunnalla voi olla kauaskantoisia seurauksia koulutusja työuriin
2014). Tällöin osallistujat olivat keskimäärin noin 40vuotiaita (Raitakari ym. Väitöstutkimuksessani pyrin vastaamaan edellä esitettyihin kysymyksiin tarkastelemalla liikunnan, koulutuksen ja työurien välisiä yhteyksiä elämän kulun eri vaiheissa. 2009). Esitän uudelleen kysymyksen: miltä koulutus ja työurat näyttävät parinkymmenen vuoden päästä, kun tämän hetken alakouluikäiset siirtyvät koulutuspolkunsa kautta työurille. Elämänkulkunäkökulma on kuitenkin olennainen arvioitaessa liikunnan merkitystä, sillä liikunnan positiiviset vaikutukset tai toisaalta vähäi sen liikunnan negatiiviset vaikutukset voivat näkyä ja kumuloitua vuosien päähän. LASERItutkimus käynnistyi vuonna 1980, jolloin yli 3500 lasta ja nuorta kuudesta ikä kohortista (3, 6, 9, 12, 15 ja 18 vuotta) osallistui ensimmäiseen kenttätutkimukseen. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös tarkasteltaessa liikunnan ja työlli syyden todennäköisyyden yhteyksiä 25 Euroopan maassa, Suomi mukaan lukien (Kavetsos 2011). Onhan aiempi tutkimuskirjallisuus osoittanut, että muun muassa koulutus, sosioekonominen asema tai taloudelli set resurssit ovat yhteydessä liikunnan harrastami seen (Humphreys, & Ruseski 2011; Meltzer & Jena 2010). Keskimäärin aktiivinen liikkuminen oli yhteydessä noin 15 prosenttia korkeampiin an siotuloihin. Tämän jälkeen seurantatutkimuksia on tehty seitsemän, joista vii meisin valmistui vuonna 2012. Tällöin on gelmaksi voi muodostua niin kutsuttu käänteinen kausaliteetti. Voiko lapsuuden ja nuoruuden liikunta-aktiivisuus olla yhteydessä koulutusja työuriin. Tutkimuksessa käytettyä vapaaajan liikuntaak tiivisuutta kuvattiin liikuntaindeksillä, joka on sum mamuuttuja viidestä kysymyksestä, jotka mittaavat vapaaajan liikunnan useutta, intensiteettiä, osallis tumista urheiluseuran harjoituksiin, osallistumista kilpailuihin sekä tyypillisintä vapaaajanviettotapaa (Telama ym. Tuloksena todettiin erityisesti liikunnan useuden olevan positiivisesti yhteydessä työllisyyden toden näköisyyteen. Lisäk si tarkastelin käänteistä yhteyttä eli sitä, ovatko ansiotulot ja liikunta aikuisena yhteydessä toisiinsa. Aineistojen yhdistäminen mahdollisti LASE RI tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden lii kunta, koulutus ja työmarkkinamuuttujien välisten yhteyksien tarkastelun yli 30 vuoden ajalta (Kuvio 1). Roothin (2011) tutkimuksessa, lähetettäessä fiktiivisiä työhakemuk sia todellisuudessa avoinna oleviin työpaikkoihin, ne työnhakijat, jotka ilmoittivat harrastavansa liikuntaa vapaaajallaan, saivat todennäköisemmin kutsun työhaastatteluun. Muuttujan arvo vaihtelee viides KUVIO 1. 2016). Åbergin ja kumppanei den (2009) tutkimuksessa parempi kestävyyskunto armeijaiässä oli positiivisesti yhteydessä sekä myö hempään koulutustasoon että ammattiasemaan. 11 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 verrattuna. Näyttöä liikunnan myönteisestä merkityksestä perus koulun jälkeiseen kouluttautumiseen ja työ urilla menestymiseen on olemassa, mutta toistai seksi tutkimuskirjallisuus on pääosin keskittynyt aikuisuudessa harrastettuun liikuntaan. Voimmeko esimer kiksi selittää eroja koulutus ja työurien kehityksessä lapsuuden liikunnallisuudella. On myös viitteitä siitä, että liikunnalla on myöntei nen merkitys työnhakuprosessissa. Tulosten mukaan parempi kestävyyskunto oli yhteydessä noin neljä prosenttia korkeampiin vuosiansioihin. Roothin (2011) tutkimuksessa puoles taan tarkasteltiin kestävyyskunnon ja ansiotulojen välisiä yhteyksiä miehillä. Samansuuntaisia tuloksia saivat myös Hyytinen ja Lahtonen (2013) tutkiessaan suoma laisia kaksosmiehiä, heidän liikuntataustaansa ja ansiotulojaan. Tänä päivänä arviolta vain noin kolmannes suoma laisista lapsista ja nuorista liikkuu liikuntasuositus ten mukaisesti vähintään tunnin reippaasti päivässä (Tammelin ym. Toisin sanoen, jos liikunnan määrää on mitattu samanaikaisesti kun henkilö jo on työ markkinoilla, ei voida poissulkea työmarkkinoiden merkitystä liikunnan harrastamiselle. Voiko lapsuuden tai nuoruuden liikuntaaktiivisuus olla yhteydessä koulutus ja työuriin. Cabanen (2014) tutkimuksessa puolestaan todettiin liikunnan harrastamisen työt tömyysjakson aikana olevan positiivisesti yhteydessä uudelleen työllistymiseen. Tutkimusaineistona hyödynsin käynnissä olevaa Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) tutkimusta yhdistettynä Tilastokeskuksen rekiste reihin koulutus, työmarkkina ja perheen tausta tietojen osalta. Tutkimukseni keskiössä oli selvittää, onko lapsuuden liikuntaaktiivisuus tai muutos liikuntaaktiivisuudessa yhteydessä koulu menestykseen peruskoulun päättyessä tai vuosikym menten päähän koulutustasoon, ansiotuloihin, työs säolokuukausiin ja työttömyyskuukausiin aikuisena. Kaiken kaikkiaan tietoa liikunnan, koulu tuksen ja työurien pitkän aikavälin yhteyksistä on hyvin vähän. Käytetyt tutkimusaineistot eri vuosilta.
Koulutusvuosissa ero paljon liikkuvien ja vähän liikkuvien välillä oli noin vuosi. Liikun nan yhteydet terveyteen ovat kiistattomia. Hänen mu kaansa ruumiillinen, henkinen ja moraalinen terveys ovat talouden tehokkuuden perusta. Jo 1800luvun lopulla Alfred Marshall (1890) nosti esille terveyden roolin kansantaloudessa. Väitös tutkimukseni antaa lisäksi viitteitä siitä, että liikunta ja liikuntaan panostaminen voivat toimia investoin tina, jonka tulokset näkyvät paitsi koulumenestyk sessä myös vuosikymmenten päästä koulutus ja työurilla. Ero ei välttämättä kuulosta suurelta, mutta sillä voi olla merkitystä peruskoulun jälkeistä opinpolkua valittaessa. 2000). Lopputu loksena liikunnallisesti aktiivisten lasten ja nuorten koulutustaso, työmarkkinoille kiinnittyminen ja tätä kautta ansiotulot voivat nousta korkeammalle tasolle verrattuna lapsuudessa vähemmän liikkuviin. 2017). Teos on luettavissa osoitteessa http://urn. 2016; Kari ym. Tutkimuskirjallisuuden mukaan lap suuden liikunta on positiivisesti yhteydessä muun muassa tiedolliseen toimintaan, tarkkaavaisuuteen ja toiminnanohjaukseen, oppimista unohtamatta (Kan tomaa ym. Lapsuuden ja nuoruuden liikunnalla voi olla kauaskantoisia seurauksia koulutusja työuriin Tutkimukseni keskeisin löydös oli se, että lapsuu den ja nuoruuden vapaaajan liikunta on yhteydes sä koulumenestykseen peruskoulun päättyessä ja koulutus ja työuriin aikuisena (Kari ym. Mielenkiintoinen havainto oli se, että erot työmark kinoille kiinnittymisessä olivat näkyvissä jo työurien alkumetreiltä lähtien, ja erot säilyivät lähestulkoon samanlaisina tarkasteluvuodesta riippumatta. fi/URN:ISBN:978-951-39-7326-1.. Mikä voi selittää saatuja tuloksia. 2018). Lapsuudessa pal jon liikkuneilla oli aikuisena keskimäärin vähem män työttömyyskuukausia ja enemmän työssäolo kuukausia vuodessa kuin lapsena vähän liikkuneilla. 2009; Barron ym. Työurien osalta lapsuuden ja nuoruuden liikunta oli yhteydessä korkeampiin ansiotuloihin ja parempaan työmarkkinoille kiinnittymiseen. 2015). Yhteydet voivat selittyä myös signaloinnilla tai niin kutsutulla positiivisella syrjinnällä. Tämä puolestaan voi selittää liikunnallisesti aktiivi sen korkeammat ansiotulot ja erot työmarkkinoille kiinnittymisessä työuran eri vaiheissa. Liikunnan yhtey det terveyteen ovat laajasti tunnettuja. Toinen mahdollinen välittävä tekijä on sosiaaliset suhteet. 2010). Välittävänä tekijänä voivat olla myös kognitiiviset ja eikognitiiviset taidot (Åberg ym. Tällä tarkoi tan sitä, että työnantajat voivat kokea liikunnallisen elämäntavan myönteisenä signaalina, joka kuvastaa muun muassa työntekijän terveyttä, motivaatiota, päämäärätietoisuutta, kunnianhimoa ja tuottavuutta (Rooth 2011). Liikunta, ja erityisesti organisoitu liikunta, voi laajentaa lapsen ja nuoren sosiaalisia suhteita ja verkostoja. Ei varsinaisesti puhuta kovin suurista muutoksista. Konkreettisesti yhden yksikön lisäys analyyseissä käytetyssä liikuntaindeksissä voidaan saada aikaan, jos yksikin seuraavista vaihtoehdoista toteutuu: 1) liikunnan intensiteetti muuttuu kevyestä, ei hengästyttävästä liikunnasta hengästymistä ja hikoilua sisältävään liikuntaan, 2) koulutuntien ulkopuolella vähintään 30 minuuttia kerrallaan tapahtuvan liikunnan useus lisääntyy esimerkiksi noin kolmesta kerrasta kuukaudessa vähintään kertaan viikossa, tai 3) urheiluseuran harjoituksiin osallistuminen muuttuu harvemmin kuin kerran kuukaudessa tapahtuvasta vähintään kerran kuukaudessa tapahtuvaan. Parempi terveys voi puolestaan näkyä alempina sairauspoissa olomäärinä tai tehokkaampana suoriutumisena niin koulutus kuin työuralla (Lahti ym. Yhtenä välittävänä tekijänä voi olla terveys. Terveys, sosiaaliset suhteet, kognitiiviset ja ei-kognitiiviset taidot vai positiivinen syrjintä. Tuoreessa suomalasitutkimuksessa todettiin, että heikentynyt terveys on yhteydessä heikompaan työmarkkina asemaan (Böckerman & Maczulskij 2017). Näiden taitojen kehittyminen on olennainen erityisesti koulumenestyksen ja perus koulun jälkeisen koulutuksen sekä työssäoppimisen näkökulmasta. JAANA KARI, KTT Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: jaana.kari@likes.fi Kirjoittajan taloustieteen väitöskirjan ”Lifelong Physical Activity and Long-Term Labor Market Outcomes” tarkastettiin 26.1.2018 Jyväskylän yliopistossa. Liikunnallisesti aktiivisten lasten peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli keskimäärin noin puoli arvosanaa korkeampi vähemmän liikkuneisiin verrattuna. Aiemman tutki muskirjallisuuden mukaan mahdollisia välittäviä tekijöitä tai niin kutsuttuja mekanismeja on ainakin neljä: terveys, sosiaaliset suhteet, kognitiiviset ja ei kognitiiviset taidot sekä positiivinen syrjintä. 12 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 tä neljääntoista: mitä suurempi on indeksin arvo, sitä liikunnallisesti aktiivisemmasta henkilöstä on kyse. Työurien näkökulmasta verkostoilla voi olla suuri merkitys koulutuspolulta työmarkkinoille siirryttäessä tai työurien myöhemmässä kehitykses sä, esimerkiksi työpaikkaa vaihdettaessa. Tulosten mukaan myös muutos lapsuuden liikunta aktiivisuudessa, riippumatta liikunnan lähtötasosta oli positiivisesti yhteydessä koulumenestykseen, koulutustasoon, ja työmarkkinoille kiinnittymiseen. Edelleen tulokset osoittivat, että samojen henkilöiden työmarkkinoilla menestyminen, mitat tuna henkilön ansiotuloilla, on yhteydessä heidän liikuntaaktiivisuuteensa aikuisena (Kari ym. Liikunta investointina Osaava, tuottava ja hyvinvoiva työväestö on yksi talouskasvun perusta, nyt ja tulevaisuudessa. Tästä syystä työnantajat voivat en nemmin palkata henkilön, joka on liikunnallisesti aktiivinen, kuin henkilön, joka ei liikuntaa harrasta
An economic analysis of participation and time spent in physical activity. Juonala, M. The economic burden of physical inactivity: a global analysis of major noncommunicable diseases. Terveys – avain menetykseen työmarkkinoilla. Marshall, A. Kari, JT. Finkelstein, EA. Medicine and Science in Sports and Exercise 48 (7), 1340–1346. 13 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 LÄHTEET: Barron, JM. Johnsson, T. 2011. Bäckstrand, B. & Pehkonen, J. 2011. Geneve. & Lahtonen, J. 2016. World Health Organization (WHO). Long-run labour market and health effects of individual sports activities. 2018. Tracking physical activity from early childhood through youth into adulthood. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastoraportti 26/2017. Cabane, C. 2010. Hutri-Kähönen, N. Journal of Health Economics 29, 347–352. The impact of physical activity on employment. Åkerblom, HK. Kahönen, M. Marniemi, J. Ronnemaa, T. Hakamäki, M. & Ruseski, JE. Katzmarzyk, PT. Hirvensalo, M. 2010. Hutri-Käonen, N. 2011. Tynjälä, J. & Tammelin, T. 2018. & Janssen, I. Kari, JT. & Viikari, JS. Tammelin, TH. Lahelma, E. The economic costs associated with physical inactivity and obesity in Canada: An update. & Pratt, M. Suomen virallinen tilasto. Journal of Physical Activity and Health, 13(11 Suppl 2):S157–S164. Hirvensalo, M. Lawson, KD. Leskinen, E. Matveinen, P. Taittonen, L. van Mechelen, W. Hyytinen, A. Cohort profile: The cardiovascular risk in Young Finns Study. 2009. Syväoja, H. Laine, K. 2010. Koulupäivän aikainen liikunta ja oppiminen. Tilasto Kelan eläkkeistä. 2008. Keltikangas-Jarvinen, L. Journal of Socio-Economics 40, 775–779. Hutri-Kähönen, N. Åberg, MAI. International Journal of Sport Finance, Fitness Information Technology 9(3), 261–280. 2009. Palomäki, S. 2004. Lehtonen, K. The effect of physical activity on long-term income. Sääkslahti, A. Puska, P. Effect of physical inactivity on major non-communicable diseases worldwide: An analysis of burden of disease and life expectancy. Ewing, BT. Jokinen, E. Kari, JT. Opetushallitus. 2016. Meltzer, DO & Jena, AB. Medicine and Science in Sports and Exercise 46(5), 955–962. Laaksonen, M. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 20(2), 191–199. Jula, A. Sneck, S. & Tammelin TH. & Raitakari, OT. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2015. Childhood physical activity and adulthood earnings. PLoS ONE 10(8), e0135651. Social Science and Medicine 96, 129–37. Results from Finland’s 2016 report card on physical activity for children and youth. Hutri-Kähönen, N. & Knape, N. Raitakari, O. Yang, X. Aira, A. Kantomaa, M. The effects of high school athletic participation on education and labor market outcomes. Kallio, J. 2012. & Waddell, GR. & Kuhn, HG. Cooper-Kuhn, CM. Viinikainen, J. Humphreys, BR. Böckerman, P. Cardiovascular fitness is associated with cognition in young adulthood. Canadian Journal of Applied Physiology 29(1), 90–115. Journal of Economic Analysis & Policy: Contributions to Economic Analysis & Policy 11, 1–36. The impact of physical activity on sickness absences. & Tammelin, TH. International Journal of Epidemiology 37, 1220–1226. Pehkonen, J. Katzmarzyk, PT. Review of Economics and Statistics 82(3), 409–421. Lancet 380(9838), 219–229. Åberg, ND. Rasanen, L. Kokko, S. Toren, K. Telama, R. Pedersen, NL. Kankaanpää, A. Svartengren, M. Lobelo, F. & Kämppi, K. Lee, I. Longitudinal associations between physical activity and educational outcomes. Lechner, M. Lahti, J. Raitakari, OT. Proceedings of the National Academy of Sciences 106(49), 20906–20911. Husu, P. Medicine and Science in Sports and Exercise 49 (11), 2158–2166. Raportti ja selvitykset 2018:1. 2017. Yhteiskuntapolitiikka 82(6), 698–705. Pyhältö, K. Liikunnallisesti aktiivisten lasten peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli keskimäärin noin puoli arvosanaa korkeampi vähemmän liikkuneisiin verrattuna. 2017. Jaakkola, T. Journal of Health Economics 28, 839–854. Tilastotietokanta Kelasto. Yang, X. Rooth, DO. Tammelin, TH. Work out or out of work – the labor market return to physical fitness and leisure sports activities. Shiroma, EJ. 2014. Viikari, JS. Ding, D. Income and Physical Activity among Adults: Evidence from Self-Reported and Pedometer-Based Physical Activity Measurements. Mononen, K. Raitakari, O. Ero ei kuulosta suurelta, mutta sillä voi olla merkitystä peruskoulun jälkeistä opinpolkua valittaessa.. Lehtimäki, T. 2013. Kavetsos, G. Global recommendations on physical activity for health. Nilsson, M. Blair, SN. The economics of intense exercise. Kelan työkyvyttömyyseläkkeen saajat sairauden mukaan. Ståhl, T. Raitakari, O. & Maczulskij, T. 2000. Unemployment duration and sport participation. Pietikäinen, M. Tammelin, T. Pehkonen, J. 2017. Lancet 388(10051):1311–1324. 2015. Kolbe-Alexander, TL. & Rahkonen, O. Labour Economics 18, 399–409. & Katzmarzyk, PT. 2014. 1890. 2016. Principles of Economics: An Introductory Volume. Telama, R
14 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: MILLA SAARINEN, TATIANA V. RYBA, KAISA AUNOLA Urheilun ja opiskelun yhdistämisessä tarvitaan valmennusta kahdelle uralle Kuva: ANTERO AALTONEN
Kontrollointi puolestaan tarkoittaa sitä, että val mentaja eri tavoin pakottaa ja painostaa urheilijoita toimimaan haluamallaan tavalla. Tässä artikkelissa tarkastelemme valmentajan luomia erilaisia motivaatioilmastoja urheiluluki oissa Suomessa sekä pohdimme niiden vaikutuksia opiskelijaurheilijoiden kaksoisurakäyttäytymiseen. Sosiaali nen tuki valmennuksessa ilmenee esimerkiksi siten, että valmentaja auttaa ja tukee urheilijoitaan heidän tarvitessa apua sekä arvostaa heitä ei vain urheilijoi na, vaan myös ihmisinä. Siksi se onkin yhtey dessä esimerkiksi heikentyneeseen urheilumotivaa tioon ja hyvinvointiin ja lisää esimerkiksi loppuun palamisen riskiä. Esimerkiksi muutamissa yhdysvaltalaistutkimuksissa havaittiin, kuinka ainoastaan urheiluun rohkaiseva ympäristö sai urheilijat keskittymään urheiluun opintojen jää dessä takaalalle (Adler & Adler 1985). Tehtäväsuuntautuneisuus näkyy valmennuksessa esimerkiksi siten, että val mentaja arvostaa uusien taitojen oppimista, yrittä mistä sekä yhteistyötä urheilijoiden kesken. Valmentajan rooli on tässä erityisen tärkeä. Opiskelu on urheilun lisäksi keskeisessä roo lissa nuorten urheilijoiden elämässä. Auto nomian tukeminen puolestaan tarkoittaa sitä, että valmentaja ottaa huomioon urheilijoiden mielipiteet ja tunteet sekä tarjoaa heille vaihtoehtoja. Epävoimaannuttavan motivaatioilmaston on havaittu uhkaavan urheilijoiden psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä. Ympäristö, ihmissuhteet ja valmennuksessa vallitseva motivaatioilmasto vaikuttavat valintoihin, joita opiskelija-urheilija kaksoisurallaan tekee. Kilpailusuuntautuneisuus näkyy valmennuksessa esimerkiksi niin, että val mentaja pitää tärkeänä voittamista, että urheilija on parempi kuin muut ja että hän rohkaisee joukkueen sisäiseen kilpailuun. Koska voimaannuttava motivaatioilmasto tukee urheilijan kolmea psykologista perustarvetta eli tarvetta pystyvyyden, itsemääräytyvyyden ja yhteen kuuluvuuden kokemukseen sen on nähty edistävän urheilijan hyvinvointia, motivaatiota ja urheiluun sitoutumista. Teorian mukaan valmen tajan on toiminnallaan mahdollista luoda kahdenlai sia motivaatioilmastoja: voimaannuttavia ja epävoi maannuttavia. Sanoillaan ja teoillaan val mentaja luo urheilun harjoitus ja kilpailutilanteisiin niin kutsutun motivaatioilmaston, jolla on vaikutus ta niin urheilijan motivaatioon, hyvinvointiin kuin terveyteenkin. Tavoitteenamme on tarjota tietoa eri toimijoille sekä esimerkiksi valmentajien koulutukseen, jotta ne voi sivat tukea urheilijoiden menestymistä kaksoisuralla. 15 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Opiskelun ja urheilun yhdistäminen on usein haastavaa. Sosiaalisen tuen puute valmennuksessa taas ilmenee esimerkiksi siten , että valmentaja ei välitä tai huolehdi urheilijois taan eikä luo heihin minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta. Vuorovaikutus – autonomiaa tukien vai kontrolloiden. Val mentajan vuorovaikutustavat voidaan jakaa kah U rheilu ja liikunta ovat lasten ja nuorten keskuudessa suosittuja harrastuksia. Tasapainoisen kehityksen kannalta on tärkeää, että tarjolla on tukea tasapuolisesti sekä urheilulle että opinnoille. Valmentaja vaikuttaa motivaatioilmastoon Tutkimuksessamme lähestyimme valmentajien luo maa motivaatioilmastoa Dudan (2013) hiljattain esittämän teorian valossa. Valmentajan luoman motivaatioilmaston vaiku tukset urheilussa tunnetaan hyvin, mutta sen vaiku tusta urheilun ulkopuolelle ei ole juurikaan tutkittu. Valmentajan luoma motivaatioilmasto vaikuttaa urheilijoiden opintoihin.. Opiskelun ja urheilun yhdistäminen – eli kaksoisuran luominen – on usein haastavaa. Vii meaikaisten tutkimusten mukaan esimer kiksi suomalaisista lapsista ja nuorista yli 60 prosenttia on jonkin urheiluseuran jäsen. Vastaavasti, epävoimaannuttava motivaatio ilmasto on kilpailusuuntautunut, kontrolloiva eikä tarjoa sosiaalista tukea. Voimaannuttava motivaatioilmasto on tehtävä suuntautunut, urheilijoiden autonomiaa tukeva sekä myös sosiaalisesti tukeva. Urhei lijaopiskelijan ympäristö ja ihmissuhteet vaikutta vat siihen, miten hän tässä onnistuu ja minkälaisia valintoja hän kaksoisurallaan tekee. Valmentajan omaksuma tapa käyttäytyä on tärkeä urheilijoiden kokemassa motivaatioilmastossa. He päättävät perus koulunsa ja pakolliset opintonsa sekä tekevät tärkeitä päätöksiä tulevaisuuden ja jatkoopintojen kannalta. Urhei luvalmentajat ovat etenkin nuorille urheilijoille tär keitä aikuisia, joilla on keskeinen rooli esimerkik si nuorten urheilijoiden urheilukokemusten sekä moti vaation kannalta
Lisäksi moni urheilija oli kokenut valmentajan rohkaisseen heitä ryhmän sisäiseen kilpailuun esimerkiksi järjestämäl lä harjoituksia, joissa urheilijoiden tuli voittaa muut urheilijat tai valmentaja. Osa urheilijoista oli koke nut molempia voimaannuttavan ilmaston osia ja osa vain toista niistä. Valmentajien urheilijoille asettamat tavoitteet olivat usein olleet menestymiseen tai sijoituksiin liittyviä, kuten sijoittuminen kolmen parhaan joukkoon SMhiihdoissa. Kolme tutkimuksen urheilijaa kuvaili kokemuk siaan autonomiaa tukevasta motivaatioilmastosta. Esimerkiksi vaikka urheilijat olivat flunssassa, heitä vaadittiin silti tekemään ohjelmassa ollut kova harjoitus muiden kanssa. Sen sijaan sellaisia urheilijoita kohtaan, jotka välillä jättivät esi merkiksi harjoituksia väliin, valmentajat saattoivat olla tiukkoja tai jättää heidät kokonaan huomiotta. Aiemmin tehdyt tutkimukset eivät ole käsitelleet valmentajan luomaa motivaatioilmastoa ja hänen käyttämiään vuorovaikutustyylejä samassa tutki muksessa. Lukioaikana hiihtäjät olivat kaikki olleet vähintään hyviä kansallisen tason hiihtäjiä. Joidenkin nuorten mukaan vaikutti siltä, että valmentajat olivat välillä unohtaneen, että he kävivät myös koulua. He kuvasivat, kuinka valmentajan kohtelu oli usein riippunut heidän omasta motivaatiostaan ja panostuksestaan urheiluun. Joidenkin valmentajien kuvattiin olleen motivoituneita vain kilpailuissa parhaiten menesty neiden urheilijoiden valmentamisesta. Yhdeksän urheilijaa oli kokenut valmentajan luo man motivaatioilmaston kilpailusuuntautuneeksi urheilulukiossa. 16 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 teen tyyliin: autonomiaa tukevaan ja kontrolloivaan (Bartholomew ym. Motivoituneille ja innokkaille urheilijoil le valmentajat olivat usein antaneet paljon huomiota sekä esimerkiksi enemmän vapauksia. Heidän valmentajansa olivat antaneet heille välillä mahdollisuuden poiketa yhteisistä ryhmäharjoituk sista ja toteuttaa omia harjoituksiaan. 2009). Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että urheilijan oma käytös ja motivaatio saattavat vaikut taa valmentajan omaksumaan vuorovaikutustyyliin. Osalla urheilijoista oli kokemusta kaikista epävoimaannuttavan ilmaston osista, kun taas jotkut olivat kokeneet niistä yhtä tai kahta. Usea urheilija kuvaili kokeneensa, että oli jäänyt vaille tukea ja huolen pitoa urheilun ulkopuolisissa asioissa. Yhdeksän urheilijaa oli kokenut motivaatioilmas ton urheilulukiossa kontrolloivana. ”Valmentajan kanssa ei ollut ongelmia, kunhan…” Hiihtäjien kokemat motivaatio ilmastot suomalaisissa urheilulukiossa Tässä artikkelissa esillä oleva tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Näyttää kuitenkin siltä, että valmentajan vuorovaikutustyylin ollessa autonomiaa tukeva hän luo voimaannuttavan motivaatioilmaston. Kokemukset voimaannuttavista motivaatioilmastoista Tulokset osoittivat, että viisi tämän tutkimuksen urhei lijoista oli kokenut urheilulukiossa voimaan nuttavia eli autonomiaa tukevia sekä sosiaalisesti tu kevia motivaatioilmastoja. Kontrolloivasti vuorovaikuttava valmentaja puo lestaan pyrkii eri tavoin saamaan urheilijat käyttäy tymään haluamallaan tavalla. Esimerkiksi mitä motivoituneempana ja itsenäiseen työskentelyyn kykenevämpänä valmentaja urheilijaa pitää, sitä todennäköisemmin hän valmentaa tätä auto nomiaa tukevalla tavalla ja päinvastoin. Tämän lisäksi yhdellä urheilijalla oli ainutlaatuinen kokemus siitä,. Kontrol loivasti vuorovaikuttava valmentaja puolestaan luo motivaatioilmaston, joka on epävoimaannuttava. Haastatteluaineisto analysoitiin temaattisesti käyttä en teoreettisena viitekehyksenä Dudan (2013) teori aa voimaannuttavasta valmennuksesta. Tutkittavina oli 22 suomalaista maastohiihtäjää, joiden keskiikä haastatteluhetkellä oli 26,5 vuotta. Tällaisia tapoja ovat esimerkiksi: kilpailusuuntautumisen edistäminen, huomion ja arvostuksen antaminen ainoastaan sil loin, kun haluttu käytös toteutuu (ehdollinen tun nustus) sekä tiukat säännöt ja komennot. Kukaan tutkimuksen urheilijoista ei raportoinut kokeneensa ilmastoja tehtäväsuuntautuneeksi. Yh dellä voimaannuttavan ilmaston kokeneesta urhei lijasta oli kokemusta myös epävoimaannuttavasta ilmastosta. Urheilijat olivat usein kokeneet, että parhaat urheilijat saivat valmentajilta eniten huomiota. Valmentajat eivät myöskään usein olleet huomioineet opintoja tai auttaneet opintojen ja urheilun yhteensovittami sessa. Kahdeksalla urheilijalla oli urheilulukiossa koke musta motivaatioilmastosta, joka ei ollut tarjonnut sosiaalista tukea. Valmentajat olivat olleet ’suori tusvalmentajia’, joiden tehtävänä oli ollut pitää huolta yhteisharjoituksista. Lisäksi hiihtäjillä oli kokemusta valmentajien kont rollista urheiluharjoituksissa. Kokemukset epävoimaannuttavista motivaatioilmastoista Tulokset osoittivat, että kolmetoista tämän tutki muksen hiihtäjää oli kokenut urheilulukiossa moti vaatioilmaston, joka oli ollut epävoimaannuttava eli kilpailusuuntautunut, kontrolloiva ja sosiaalisesti ei tukeva. Urheilijat osallistuivat puolistrukturoituun teema haastatteluun, jonka tarkoituksena oli selvittää hei dän kokemuksiaan urheilulukiossa opiskelemisesta. Autonomiaa tukeva valmentaja huomioi urheili joiden mielipiteet ja tunteet, antaa heille vaihtoeh toja sekä välttää kilpailusuuntautuneisuuden edistä mistä. Hiihtäjät olivat opiskelleet yhteensä 11 eri urheilulukiossa Suomessa ja yhteensä heitä oli valmentanut 15 eri urheilulu kiovalmentajaa. Urheilijat kuvasivat, kuinka heidän hiihtäjänä kehittymisensä sekä urheilutulostensa paraneminen oli ollut valmentajille hyvin tärkeää. Yhdellä epävoi maannuttavan ilmaston kokeneella urheilijalla oli kokemusta myös voimaannuttavasta ilmastosta
Kilpailusuuntautuneisuuden lisäksi moni urheilija oli kokenut motivaatioilmastot kontrol loivina. Nämä valmen tajat olivat olleet läsnä urheilijoidensa jokapäiväises sä elämässä ja auttaneet ja tukeneet myös asioissa, jotka eivät liittyneet urheiluun. Opintoja ei juuri huomioitu, eikä urheilijoita autettu esimerkiksi kaksoisuran luomisessa. Näillä urheilijoilla oli ollut valmentajan kanssa läheinen luottamussuhde. Kuten yhdysvaltalaistutkimuk sissa, myös tässä tutkimuksessa ympäristöt vaikutti vat olleen voimakkaan urheilukeskeisiä. Val mentajat vaikuttivat pitäneen hyviä kilpailusaavu tuksia sekä paremmuuden osoittamista muita koh taan tärkeänä. Monet tämän tutkimuksen hiihtäjistä kuvailivatkin, kuinka urheilutavoitteista tuli tärkeimpiä ja elä mässä oli ollut vain ”hiihto, hiihto, hiihto.” Lisäksi todella monella urheilijalla oli kokemusta opintomo tivaation ja menestyksen heikkenemisestä sekä siitä, miten opintojen tärkeys oli usein urheilutavoitteiden rinnalla unohtunut. Lukio opinnoissa heikosti suoriutuneiden tiedetään tulevan esimerkiksi korkeakouluun huonommin akateemisin valmiuksin, mikä vaikeuttaa opintoja sekä aiheuttaa jopa niiden keskeytymistä. Kolme urheilijaa kuvaili saaneensa valmentajalta sosiaalista tukea myös urheilun ulkopuolisiin asioi hin. Tulosten pohjalta ha vaitsimme, että useampi urheilija oli kokenut ilmas ton epävoimaannuttavana kuin voimaannuttavana. Monet urheilijat kertoivat lisäksi kohdanneensa urheilun ja opintojen yhteensovitta misen kanssa hankaluuksia eikä niihin ollut apua tarjolla. Tämä osoittaa, kuinka nämä kaksi motivaatio ilmastoa eivät ole toistensa vastakohtia. Tutkimuksemme tarkoituksena oli kartoittaa urhei lijoiden kokemuksia valmentajiensa luomista voimaannuttavista ja epävoimaannuttavista motivaa tioilmastoista urheilulukioissa. Tyyli on entuudestaan tuttu esimerkiksi kasvatusja opetus kirjallisuudessa. On todennäköistä, että ympä ristön voimakas urheilulle tarjoama tuki roh kaisi urheilijoita panostamaan ja keskittymään ensi sijaisesti urheiluun. Lisäksi yhdellä tutkimuksen urheilijalla oli koke musta sekä epävoimaannuttavasta että voimaannut tavasta motivaatioilmastoista saman valmentajan kanssa. Valmentajaa kuvailtiin jopa enemmän kaverivanhemmaksi. He olivat kontrolloineet urheilijoita moni eri tavoin. Samankin valmentajan on eri tilanteissa mahdollista omaksua erilaisia vuorovaikutustyylejä ja näin luoda hyvinkin erilaisia ilmastoja. Tuki opintoihin ontuu Myös urheilijoiden kokemukset valmentajalta saa dusta sosiaalisesta tuesta jakaantuivat. Tässä tutkimuksessa myös urheilijoiden autono mian kokemukset olivat usein kontrolloituja siten, että vain motivoituneet ja urheiluun sitoutuneet sai vat vapauksia. Kaiken kaikkiaan sellaiset autonomian kokemukset, jotka eivät olisi olleet kontrolloituja, olivat tässä tut kimuksessa vähäisiä. Vastaavasti on mahdollista, että puuttunut tuki opinnoille ja kaksoisuran luomiselle on saanut urheilijat jättämään opinnot takaalalle. Vaikka joillakin urheilijoilla olikin kokemuksia valmentajan sosiaalisesta tuesta, kukaan tämän tutkimuksen urheilijoista ei ollut saanut val mentajaltaan tukea opintoihinsa. Vain motivoituneiden urheilijoiden saama hyvä kohtelu osoitti, miten valmentajat luultavasti halusivat urheilijoiden olevan motivoituneita ja pyrkivät kontrolloimaan heitä ehdollisella tunnus tuksella. Havaitsimme myös valmentajien käyttävän ehdollista tunnustusta kontrollointityylinä. He olivat esimerkiksi edellyttäneet hyvää kilpailumenestystä, suosineet parhaita urheili joita ja kannustaneet joukkueen sisäiseen kilpailuun. Näin ollen urheilijoiden oma käytös ja esimerkiksi juuri motivaatio vaikutti siihen, min kälaisen vuorovaikutustyylin valmentaja omaksui. Lisäksi moni valmentaja vaikutti kontrolloineen urheilijoittensa harjoittelua tiukoin säännöin. Moni Urheilijoiden heikentynyt opintomotivaatio ja -menestys urheilulukiossa on saattanut vaikuttaa myös heidän koulutusja työelämäsuunnitelmiinsa.. Monilla tämän tut kimuksen urheilijoista oli kokemusta valmentajien luomasta kilpailusuuntautuneesta ilmastosta. Vastaavasti, kukaan tutkimuksen urheilijoista ei raportoinut kokeneensa ilmastoja tehtäväsuuntau tuneiksi. 17 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 että valmentaja oli harjoituksissa huolehtinut siitä, että kaikki nauttivat urheilusta ja tekivät sitä omasta halustaan. Voimaannuttavaa valmennusta kaksoisuran tueksi Urheilijoiden heikentynyt opintomotivaatio ja menestys urheilulukiossa on saattanut vaikuttaa myös heidän koulutus ja työelämäsuunnitelmiinsa. Pohdimme lisäksi sitä, miten valmentajan luoma motivaatioilmasto vaikuttaa urheilijoiden kaksois urakäyttäytymiseen. Moni hiih täjistä koki, etteivät kilpailusuuntautuneet ilmastot tai kontrolloiva valmentaja useinkaan tarjonneet sosiaalista tukea. Kilpailusuuntautumista ja kontrollointia Urheilijoiden kokemusten perusteella valmentajien vuorovaikutustyyli oli epävoimaannuttavissa ilmas toissa usein ollut kontrolloiva
Ntoumanis, N. The conceptual and empirical foundations of Empowering Coaching™: Setting the stage for the PAPA project. J. International Review of Sport and Exercise Psychology, 2(2), 215–233. MILLA SAARINEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: milla.s.a.saarinen@jyu.fi TATIANA V. Mikäli opiskelijavalinnat tehdään jatkossa pelkän lukiomenestyksen pohjalta, nousee näiden arvosanojen merkitys vielä aiempaakin suuremmaksi. 2009. Urheilupsykologian dosentti, Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: tatiana.ryba@jyu.fi KAISA AUNOLA, PsT Kehityspsykologian professori Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kaisa.aunola@jyu.fi KIRJALLISUUS: Adler, P. RYBA, FT Vanhempi tutkija, Psykologian laitos. Valmentajien tulisi pyrkiä voimaannuttavien ilmastojen luomiseen, jolloin ur heilijoille jäisi mahdollisuuksia panostaa myös opin toihin. 1985. L. Lisäksi muutama oli kokenut olleensa korkeakoulun kursseilla opiskelutaidoiltaan selvästi muita opiskelijoita heikompi. From idealism to pragmatic detachment: The academic performance of college athletes. Valmentajien tulisi olla valmiita kantamaan vastuuta urheilijoistaan kokonaisvaltaisesti, koska urheilijoiden tulevaisuus on osittain heidän käsissään.. International Journal of Sport and Exercise Psychology, 11(4), 311–318. 18 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 tämän kin tutkimuksen hiihtäjistä kuvasi, miten heikot lukion arvosanat olivat estäneet pääsyn haluttuihin jatkoopiskelupaikkoihin ja miten se oli myöhemmin vaikuttanut esimerkiksi työllistymiseen. 2013. & Adler, P.A. A review of controlling motivational strategies from a self-determination theory perspective: Implications for sports coaches. Duda, J. Hyvänä apuna voi toimia kiinteä yhteistyö oppi laitoksen kanssa, jolloin valmentaja on tietoinen opintojen aikatauluista ja voi huomioida nämä valmennuksessa. & ThogersenNtoumani, C. Bartholomew, K. Tällaista näkemystä tukee myös EUkomission (2012) antama ohjeistus kaksois uraurheilijoille linjatessaan, että valmentajien tulisi olla valmiita kantamaan vastuuta urheilijoistaan ko konaisvaltaisesti, koska urheilijoiden tulevaisuus on osittain heidän käsissään. Lisäksi valmentajien on hyvä miettiä miten he huomioivat urheilijoiden opintotavoitteet val mennuksessaan ja millaisin konkreettisin keinoin he auttavat näitä opintojen ja urheilun yhdistämisessä. Sociology of Education, pp.241–250. Nuorten urheilijoiden tasapainoisen kaksoisura kehityksen kannalta on tärkeää, että kaksoisuraym päristöt tarjoavat tukea tasapuolisesti sekä urheilulle että opinnoille. Valmentajan rooli on tässä erityisen tärkeä ja se, että hän ottaa huomioon myös urhei lijan opintotavoitteet
http://www.lts.fi/featured-articles/blog/blogi-nyt-huudetaanja-lujaa-––myös-vieraisiin-pöytiin (luettu 31.1.2018) P O L T T O P I S T E E S S Ä H allituksen antama ja opetusja kulttuuriministeriön valmistelema liikuntapoliittinen selonteko on määrä tuoda eduskunnan käsittelyyn syysistuntokaudella 2018. Liikuntasektori voisi olla aloitteellinen muiden hyvinvointisektoreiden ja kansalaisnäkemysten suuntaan.” JARI KANERVA Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi LÄHTEET: Rantala, M. Toisaalta hommaan ei välttämättä tarvitse ryhtyä yksin. Tämä ei ole sektorihallinnon suojeluksessa kasvaneille helppoa. Tämä työryhmä piti – liikuntajärjestöjen suosituksesta – välttämättömänä parlamentaarisen liikuntapoliittisen selonteon laatimista, jossa linjattaisiin tulevien vuosien valtionhallinnon liikuntapoliittiset tavoitteet, toimenpiteet ja rahoitus. Pyykkönen, T. Keskusteluun tulevat siis linjaukset liikuntapolitiikan isoista teemoista: liikuntakoulutus, huippu-urheilun kehittäminen, liikuntapaikkarakentaminen, kansalaistoiminnan asema ja kehittäminen sekä verokysymykset. On vaikea kuvitella, että Sote-uudistus jää vaille huomiota.. Keskusteluun tulevat linjaukset liikuntapolitiikan isoista teemoista. Nyt käynnistyvän liikuntapoliittisen selonteon juuret ovat vuoden 2013 Kansallisessa liikuntafoorumissa, missä valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Leena Harkimo (Kok.) toi esiin liikuntaneuvoston ajatuksen uudesta liikuntapoliittisesta selonteosta. Ajatuksena tuolloin oli saada hallitusohjelmaan liikuntapoliittinen selonteko, jotta eduskunta aktivoitaisiin käsittelemään laajemmin liikkumattomuutta ja liikuntavajetta. 2014. On vaikea kuvitella, että Sote-uudistus jää vaille huomiota. Seuraava askel oli Hjallis Harkimon (Kok.) vetämän työryhmän Valtion roolin ja ohjauskeinojen selkeyttäminen suomalaisessa liikuntaja urheilukulttuurissa -raportin suositus. Tätä listaa on täydentänyt 1990-luvulta alkaen huoli suuresta liikkumattomien määrästä ja huippu-urheilun tilasta. Tutkija Maria Rantalan mukaan kiivasta liikuntapoliittista keskustelua käytiin eduskunnassa jo 1909, jolloin esiteltiin ensimmäiset urheilujärjestöjen apuraha-anomukset. 19 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Sata vuotta toistoa Urheiluministeri Sampo Terho avasi lokakuisen Liikuntafoorumin kuvaten muun muassa liikuntapoliittisen selonteon valmistelua tärkeänä liikunnan ja urheilun linjauksia kokoavana prosessina. Blogi: Nyt huudetaan ja lujaa – myös vieraisiin pöytiin. 2015. Teijo Pyykkönen kiteyttää vielä sadan vuoden kaaren: ”Nyt kun kaikki olennainen on sanottu ja moneen kertaan toistettu ilman toivottuja tuloksia, soisi uudenlaisen tutkimuksen ja argumentoinnin kiinnostavan. Liikunnan asemointi ja argumentointi suomalaisessa liikuntapolitiikassa vuosina 1909– 2013. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 287. Sata vuotta toistoa. Rantala nostaa esille tutkimuksessaan Sata vuotta toistoa, että sporttitai liikuntaväki on reilun vuosisadan ajan perustellut liikunnan yhteis kunnallista merkitystä ja rahoitusta kuudella eri argumentilla: liikunnan on esitetty lisäävän terveyttä, poistavan sairautta, parantavan työkykyäja tehoa, kasvattavan kunnon kansalaisia, lujittavan kansallista yhtenäisyyttä sekä on vedottu liikunnan suuriin harrastajamääriin. Vaikka hallitus on asialla ensimmäistä kertaa, niin viimeisen vuosisadan aikana on liikuntapoliittisia asioita käsitelty eduskunnan voimin tasaisin väliajoin. Siirryttäessä ”maakuntien aikaan” terveydenhoito siirtyy kunnilta pois, mutta ennaltaehkäisy jää – tässä on liikunnan ja kuntien paikka
2014, Gavarkovs ym. Tästä huolimatta terveyttä edistäviin valintoihin liittyy edelleen ristiriitaisuutta. Herättelevillä kuntotesteillä ja kannustavalla ilmapiirillä madallettiin kynnystä elintapamuutoksen käynnistämiselle. fi), joka pyrkii kannustamaan työikäisiä miehiä liiS uomalaisista työikäisistä miehistä enemmistö liikkuu terveytensä kannalta riittämättömästi ja ruokailutottumukset ovat olleet epäterveelllisemmät kuin naisilla (Husu ym. kuin esimerkiksi ruokavalion tarkkailu (Bottorff ym. Sopivissa toimintaympäristöissä, kuten työpaikoilla, urheilustadioneilla ja internetissä toteutetut liikuntaohjelmat ovatkin tavoittaneet myös vähän liikuntaa harrastavia miehiä hyvin tuloksin (Robertson ym. 2015). 2015). 2014). Maskuliinisten normien on sanottu suosivan riskinottoa, itsenäisiä päätöksiä ja kilpailuhenkisyyttä, eikä terveyden edistäminen ei ole ollut etusijalla (Courtenay 2000). Suomessa on vuodesta 2007 alkaen toteutettu SuomiMies seikkailee -kampanjaa (www.suomimies. Urheilu ja liikunta ovat kuitenkin olleet miehille sosiaalisesti hyväksytympiä tapoja vaikuttaa terveyteen Motivaatio elintapojen muutokselle liittyy koettuun muutostarpeeseen, ei niinkään yleiseen terveystietoon.. Haasteena on ollut saada terveysviesteistä miehiä puhuttelevia (Robertson ym. Vaikka terveellisiä valintoja jo arvostetaankin, terveydestä huolehtiminen ei saisi näyttää terveysintoilulta. 2014, Bottorff ym. 2010, Pagoto ym. SuomiMies seikkailee -kampanjassa tunnistettiin vähäisen liikkumisen taustalla olevia tekijöitä. 21 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: KAROLIINA KAASALAINEN SuomiMiehen matka liikkujaksi alkaa realistisilla tavoitteilla, tuella ja kannustavassa ilmapiirissä Vähän liikkuvien miesten tavoittaminen terveysohjelmiin osallistujiksi on ollut vaikeaa. 2015). 2012). Viime vuosikymmeninä terveyteen liittyvät normit ovat muuttuneet ja miesten terveystietoisuus on lisääntynyt kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä (Pietilä 2008). 2015, Robertson ym. 2015, Kaikkonen ym. Väestön terveyden edistämiseksi on toteutettu kampanjoita ja ohjelmia, mutta miesten osallistuminen on jäänyt vähäiseksi (Lindström ym. Eroja miesten ja naisten terveyskäyttäytymisessä on selitetty maskuliinisella kulttuurilla. Toisaalta vastuullista terveyskäyttäytymistä arvostetaan, mutta toisaalta terveydestä huolehtiminen ei saisi vaikuttaa ”terveysintoilulta” (Courtenay 2000, Pietilä 2008)
2013). Sosiaalinen markkinointi perustuu kohderyhmän segmentoimiseen, tarpeiden kartoittamiseen sekä käyttäytymisen esteiden ja edistävien tekijöiden selvittämiseen. Kuntotestit ovatkin yksi tapa herätellä kiinnostusta elintapamuuHikoilematta ja hengästymättä suoritettavilla kuntotesteillä on pyritty pitämään osallistumiskynnys matalana. Vuoden 2014 seurantakyselyyn vastasi 102 miestä, jotka olivat vuonna 2011 enintään keskitasoisessa kunnossa. Tutkimustietoa työikäisten miesten liikuntakäyttäytymisen taustoista Tässä artikkelissa esitetään tuloksia väitöskirjatutkimuksesta, jossa selvittiin SuomiMies seikkailee -kampanjaan osallistuneiden miesten fyysisen kunnon taustatekijöitä. Näitä tietoja voidaan käyttää sosiaalisessa markkinoinnissa, jonka tavoitteena on esittää terveyttä edistävät valinnat kohderyhmälle houkuttelevalla, hyväksyttävällä ja helposti omaksuttavalla tavalla (NSMC 2011). Usein esille nousee juuri miesten huonontunut kunto, sillä varusmiesten ja reserviläisten fyysisen kunnon kehityksestä on saatavilla pitkän aikavälin seurantatietoa (Santtila ym. Myös koko väestöä koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti nuorten työikäisten miesten fyysinen kunto on aikaisempaa huonommalla tasolla (Suni ym. 2011). 2016). 2006, Vaara & Kyröläinen 2016). Huonokuntoiset miehet arvioivat kuntotasonsa yläkanttiin SuomiMies seikkailee -kampanjan osallistujat olivat keskimäärin liikunnallisesti aktiivisempia kuin saman ikäiset miehet väestötasolla. Näkyvä osa toimintaa on ollut rekkakiertue, jonka yhteydessä on tarjottu miehille maksuttomia kuntotestejä. Kuntotaso saattaa heikentyä huomaamatta, jos liikunta ei kuulu päivittäisiin rutiineihin. Kaikkiaan 40 prosentilla (N=361) oli kuntotason ja kehon koostumuksen perusteella tarve terveystottumusten muutoksille. Tutkimusaineistot kerättiin vuoden 2011 SuomiMies seikkailee -rekkakiertueella ja sähköpostikyselyllä vuonna 2014. 2015). Kyselyn tulokset osoittivat, että huonokuntoisista miehistä 63 prosenttia arvioi kuntonsa paremmaksi kuin kuntotesti osoitti. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin ruokailutottumuksia ja verrattiin miesten itsearviotua fyysisestä kuntoa kuntotestin antamaan arvioon. 2005, Vandelanotte ym. Tutkimuksen viitekehyksen muodostivat sosiaalisen markkinoinnin periaatteet sekä terveyskäyttäytymisen prosessimalli eli HAPA-malli (Schwarzer ym. Erityisesti keskityttiin tutkimaan sitä, millaiset psykososiaaliset tekijät ovat yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen ja sen muutoksiin. Niiden mukaan työikäisistä eli 18–64-vuotiaista miehistä lähes 60 prosenttia arvioi olevansa melko hyvässä tai erittäin hyvässä kunnossa. Psykososiaalisilla tekijöillä tarkoitetaan tietoihin, itsesäätelytaitoihin, liikuntapystyvyyteen ja sosiaaliseen tukeen liittyviä tekijöitä. Kuitenkin vain 40 prosenttia osallistujista oli kuntotestin perusteella riittävän hyvässä kunnossa, ja viidesosalla fyysinen kunto oli hälyttävän tai huolestuttavan heikko. Terveyden edistämisohjelmien suunnitteluun tarvitaan myös tutkimusta, jotta voidaan tunnistaa erilaisia osallistujaryhmiä esimerkiksi terveydentilan, motivaation, sosiodemografisten tai psykososiaalisten tekijöiden perusteella. Väestön liikunta-aktiivisuuden väheneminen ja heikentyvä fyysinen kunto ovat kasvavia huolenaiheita. 22 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 kunnan lisäämiseen. Myös palautteen antamisessa tavoitteet ovat olleet elintapaohjauksessa.. Pystyvyys kertoo yksilön kokemista valmiuksista muuttaa ja ylläpitää haluttua käyttäytymistä eri tilanteissa (Bandura 1997). Osallistujista viidesosa (19 %) oli huonokuntoisia, 43 prosenttia keskitasoisessa kunnossa ja 38 prosenttia hyväkuntoisia. Etenkin huonokuntoisilla ja vähän liikkuvilla itsearvioidun ja mitatun kunnon välillä on ollut ristiriitaa (Mikkelsson ym. HAPA-mallin avulla pyritään selittämään, mikä merkitys tiedoilla, tavoitteilla, koetulla pystyvyydellä, itsesäätelytaidoilla ja sosiaalisella tuella on yksilön liikuntakäyttäytymiselle. Myös heidän ruokailutottumuksensa olivat terveellisempiä (Kaasalainen ym. Tarkoituksena on ollut tuoda kampanja lähelle kohderyhmää ja käsitellä terveysaiheita huumorilla sävytettynä. Objektiivista tietoa väestön fyysisestä kunnosta on kuitenkin melko vähän, mikä rajoittaa tämän tutkimuksen tulosten vertailua muihin tutkimuksiin. 2013, 2015). Väestötutkimuksissa tiedot fyysisestä kunnosta perustuvat useimmiten itsearviointeihin. 2011, Shook ym. Tutkittavien fyysistä kuntoa arvioitiin kehon kuntoindeksillä (BFI) perustuen kehon koostumusanalyysin (Inbody 720), Polar OwnIndex-testin antamaan kestävyyskunnon arvioon sekä käden puristusvoimamittauksen tuloksiin. 2011). Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 900 miestä (keski-ikä=43,9, SD=12,7). Liikunta-aktiivisuutta, ruokailutottumuksia sekä psykososiaalisia tekijöitä arvioitiin kyselylomakkeella. Nuorimpien miesten, eli 18–34-vuotiaiden, keskuudessa itsearvioidun fyysisen kunnon ja kuntoindeksiluokan välillä oli ristiriitaa jopa 80 prosentilla (Kaasalainen ym. Huonokuntoiseksi itsensä kokee noin joka kymmenes (Kaikkonen ym
SuomiMies seikkailee -kampanjassa lähestymistapa kuntotestaukseen on kuitenkin ollut erilainen (Heiskanen ym. 2011, Parschau ym. Myös palautteen antamisessa tavoitteet ovat olleet elintapaohjauksessa. Yleisestä terveystietoisuudesta huolimatta kampanjaan osallistuneiden miesten valmiudet etsiä, tulkita ja soveltaa tietoa vaihtelivat. Kyselyn tuloksista selvisi, että keskimääräinen liikunta-aktiivisuus ei seuranta-aikana muuttunut, mutta alle tunnin viikossa liikkuvien osuus väheni 25 prosentista 15 prosenttiin. 2007, Suni ym. Tulos saattaa viitata paitsi vähäiseen kiinnostukseen liikuntaa kohtaan, myös tiedon tulkintaan liittyvään epävarmuuteen. Etenkään vähän liikkuvien ja huonokuntoisten tavoittaminen kuormittavilla kuntotesteillä ei ole ollut helppoa (Aittasalo ym. Lähes kaikki huonokuntoiset miehet aikoivat lisätä liikunnan harrastamista (Kaasalainen ym. 2012). Huonokuntoisilla taidot suunnitella omaa liikkumista sekä liikuntapystyvyys olivat heikkoja verrattuna keskitasoisessa tai hyvässä kunnossa oleviin miehiin. 2013). Liikunnan aloittaminen ei vaadi pystyvyydeltä yhtä paljon kuin liikunnan ylläpitäminen pitkällä aikavälillä. 2013). 2011, Parschau ym. Omaan liikkumiseen liittyvien tietojen puutteesta huolimatta vain puolet (52 %) huonokuntoisista oli etsinyt tietoa liikunnasta (Kaasalainen ym. Itsesäätelytaidoista ja pystyvyydestä apua liikunnan esteiden käsittelyssä Tässä tutkimuksessa miehille ei toteutettu kuntotestin jälkeen erillistä interventiota. Tähän tutkimukseen osallistuneilla miehillä suhtautuminen elintapamuutoksiin oli myönteistä. Hikoilematta ja hengästymättä suoritettavilla kuntotesteillä on pyritty pitämään osallistumiskynnys matalana. Liikunta-aktiivisuutta ennustavat aikomuksia paremmin henkilön kokema pystyvyys ja itsesäätelytaidot (Schwarzer ym. 2015). 2013). Huonokuntoisista noin 40 prosenttia liikkui alle tunnin viikossa eikä tiennyt, mistä voi saada sosiaalista tukea liikunnan harrastamiselle. 2012). 2011). 2014). 2013). Terveyspsykologian tutkimusten mukaan motivaatio elintapojen muutokselle liittyy koettuun muutostarpeeseen, ei niinkään yleiseen terveystietoon. 2013, Warner ym. Kokonaisuuteen liittyvät keskeisesti itsesäätelytaidot, jotka antavat valmiuksia muun muassa liikunnan suunnitteluun, tavoitteiden asettamiseen sekä oman käyttäytymisen seurantaan ja hallintaan (Schwarzer ym. Lisäksi viidesosalla huonokuntoisista ei ollut tarkkaa tietoa, millaisella intensiteetillä kannattaisi liikkua, ja kolmasosa ei ollut löytänyt mieluisaa tapaa liikunnan harrastamiselle. Vuoden 2011 tulosten perusteella elintapamuutoksia tarvitsevat miehet kutsuttiin kuitenkin vastaamaan kyselyyn vuonna 2014. 2003, Aittasalo ym. 2007). Aikaisemmassa miesten terveystietoa selvittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että vähän liikkuvat nuoret miehet eivät aktiivisesti etsineet tietoa tai jopa välttelivät sitä (Hirvonen 2015). Väitöstutkimuksen tuloksista selvisi, että yksilölliselle liikuntaohjaukselle olisi tarvetta, vaikka 99 prosenttia miehistä ilmoitti tietävänsä liikunnan terveysvaikutukset (Kaasalainen ym. Vain puolet liikuntamuutoksia aikovista onnistuu todellisuudessa lisäämään liikunnan harrastamista (Rhodes & de Bruijin 2013). Kampanjoiden aikana tai niiden jälkeen tarjottavilla matalan kynnyksen liikuntakokeiluilla, säännöllisellä palautteella, sosiaalisen ympäristön kannustuksella sekä vertaisryhmän esimerkeillä voisi kuitenkin vahvistaa pystyvyyden kokemusta myös pidemmällä aikavälillä (Olander ym. Liikunnan lisäämisessä, tai yli kolmen tunnin viikoittaisen liikunnan ylläTulokset tukevat suosituksia liikuntakampanjoiden toteuttamisesta monipuolisin menetelmin ja yhteistyössä esimerkiksi paikallisten järjestöjen, vertaisryhmien ja työyhteisöjen kanssa.. Esimerkiksi kuntotesteihin osallistuminen voi olla yksi tapa toteuttaa omaseurantaa ja arvioida pitkän aikavälin tavoitteiden toteutumista. Itsesäätelytaidot auttavat tunnistamaan liikuntaa edistäviä tekijöitä ja muokkaamaan olosuhteita liikunnalle suotuisaksi. Toistaiseksi kampanjoilla on onnistuttu tukemaan lähinnä liikunnan aloittamiseen liittyvää pystyvyyttä luomalla myönteinen odotusarvo palkitsevista liikuntakokemuksista (Latimer ym. 23 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 toksille, sillä niiden avulla henkilö saa omakohtaista tietoa terveydentilastaan. 2013). Tavoitteiden saavuttaminen voi vahvistaa ylläpitoon liittyvän pystyvyyden kokemusta ja lisätä motivaatiota. Kuntotestejä on perinteisesti käytetty suorituskyvyn arvioimiseen tai väestötason tutkimuksissa fyysisen kunnon kehitystrendien seuraamiseen. Toisaalta on myös todettu, että miehet eivät ole kaikissa tilanteissa kokeneet tarvetta elintapaohjaukselle tunnistetuista terveysriskeistä huolimatta (Salmela ym. 2010, Craig ym. Kampanjan osallistujat ovat terveystietoisia – vai ovatko sittenkään. Tästä huolimatta havainnot kuntotestien motivoivista vaikutuksista ovat olleet ristiriitaisia (Proper ym. HAPA-mallin mukaan pystyvyyden luonne muuttuu elintapamuutosten edetessä. Aikomuksilla on todettu olevan yhteys käyttäytymismuutoksiin, mutta käytännössä prosessi on monimutkaisempi
Kampanjoilla voi olla oma merkityksensä yksilöllisen tiedon tarjoajana, kannustavan sosiaalisen ilmapiirin rakentajana ja vertaisryhmätoiminnan juurruttajana. Borodulin, K., Jallinoja, P. Aikaisempien kokemusten perusteella miesten osallistumishalukkuutta terveysohjelmiin ovat edistäneet muun muas sa terveysaiheiden käsittely huumorilla, leikkimieliset kilpailut, osallistumiseen liittyvät joustavat käytännöt sekä toiminnassa mukana olevien keskinäinen luottamus (Bottorff ym. An Updated Review of Interventions that Include Promotion of Physical Activity for Adult Men. Toisaalta vahva pystyvyys ja tavoitteet auttavat selviämään ajoittaisista vastoinkäymisistä ja käsittelemään myös kielteisiä tuntemuksia (Bandura 1997, Samson & Solomon 2011). Tulokset korostavat liikuntaan liittyvien ilmiöiden tarkastelua kokonaisvaltaisesti. Vaikka tiedot ja sosiaalinen tuki eivät olleet suoraan yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen, vaikuttivat ne kuitenkin pystyvyyteen, tavoitteisiin ja taitoihin. KAROLIINA KAASALAINEN, TtT Projektitutkija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: karoliina.s.kaasalainen@student.jyu Kirjoittajan väitöskirja ”Awaking the motivation for change Relationships between physical fitness, physical activity and psychosocial factors among men in the Adventures of Joe Finn Campaign” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 15.12.2017. Kiireisenä pystyvyyttä liikunnalle koki vain 40 prosenttia ja väsyneenä 50 prosenttia (Kaasalainen ym. Kuten tämänkin tutkimuksen tulokset osoittivat, liikuntapystyvyys on tilannesidonnaista ja käyttäytymisen osa-alueesta riippuvaista. 24 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 pidossa, onnistuneita miehiä oli 40 prosenttia. Vahvat verkostot luovat edellytyksiä toiminnan jatkuvuudelle myös kampanjoiden päätyttyä ja lisäävät mahdollisuuksia pysyville elintapamuutoksille. 2000. Muutoksia tapahtui kuitenkin muilla pystyvyyden osa-alueilla. Heille oli yhteistä liikuntatavoitteiden asettaminen tutkimuksen alussa sekä pystyvyyden vahvistuminen vuosien 2011–2014 välillä. Tutkimuksen tulokset toivat esille tarpeen luoda olosuhteita miesten liikuntapystyvyyden vahvistumiselle. Vaikka pystyvyys ja tavoitteet ovat liikunnan harrastamisessa tärkeitä, näiden tekijöiden painoarvo terveyskäyttäytymisen määrittäjänä saattaa vaihdella kohderyhmittäin (Olander ym. Measuring the Effectiveness of Mass-Mediated Health Campaigns Through Meta-Analysis. Publications of the Govenrmen´s analysis, assessment and research activities 24/2016. 2015). 2013, French ym. Occupational medicine (Oxford, England) 56 (1), 55–58. Terveystietojen taltiointiin liittyvät trendit eivät kuitenkaan tavoita kaikkia. Motivaatio liikunnalle voi löytyä luontoliikunnasta, joukkuepeleistä, terveysteknologiasta tai perheen ja ystävien kanssa vietetystä ajasta. & Lagoe, C. 2006. Digitaalisen teknologian myötä mahdollisuudet oman terveydentilan ja fyysisen kunnon kehityksen seurantaan ovat lisääntyneet. submitted). 1997. Sports Med 45 (6), 775. Kampanjoiden sisällössä olisi hyvä kiinnittää huomiota erilaisten ryhmien tarpeisiin ja kiinnostuksen kohteisiin. Tässä tutkimuksessa nuorilla huonokuntoisilla miehillä koettu liikuntapystyvyys ja taidot eivät eronneet keskitasoisessa kunnossa olevista, mutta huonokuntoiset arvioivat sosiaalisen tuen vähäisemmäksi kuin parempikuntoiset ikätoverinsa. & Tillotson, S. New York: Freeman. Courtenay, W. Ratkaisevaa on, että joko liikunta itsessään on hauskaa ja palkitsevaa tai sen seuraukset ovat yksilön arvostamia (Teixeira ym. L., Seaton, C., Johnson, S., Caperchione, C., Oliffe, J., More, K., Jaffer-Hirji, H. E., Feeley, T. 2016. Sen sijaan, että huonokuntoiset miehet nähtäisiin yhtenä ryhmänä, tulee ottaa huomioon ikä, koulutus, siviilisääty ja muut terveyskäyttäytymistä määrittävät taustatekijät. Jos kuntotestin myötä motivaatio elintapamuutoksille lisääntyy, ja tämä heijastuu myöhemmin käyttäytymiseen, hyötyjinä ovat sekä yksilö että yhteiskunta. H. Huomattavaa tuloksissa oli myös se, että merkittävimmät miesten kokemat esteet liikunnan harrastamiselle, eli väsymys, työkiireet ja motivaation puute, säilyivät entisellä tasolla. 2012). 2015). Väsymys saattaakin vähentää koettua pystyvyyttä ja motivaatiota ryhtyä elintapamuutoksiin. Nuorilla miehillä koettu liikuntapystyvyys saattaakin olla vähemmän merkityksellinen tekijä liikuntaan osallistumiselle kuin sosiaalisen ympäristön toimintamallit. Sen sijaan, yli 35 vuotiailla liikuntapystyvyys ja taidot olivat huonokuntoisilla selkeästi heikoimmat. Self-efficacy: the exercise of control. H., McCracken, B. Yhteisötason kampanjat saattavat herättää kiinnostusta niissäkin ryhmissä, jotka eivät suunnitelmallisesti tee terveydentilan ja liikunta-aktiivisuuden seurantaa. & Miilunpalo, S. Offering physical activity counselling in occupational health care -does it reach the target group. Journal of health communication 21 (4), 439–456. Lisäksi kohderyhmän kuuleminen liikuntaja terveysohjelmien suunnittelun ja toteutuksen aikana on tärkeää. & Koivusalo, M. 2015. Constructions of masculinity and their in. A. LÄHTEET: Anker, A. 2016. Kampanjoilla tasa-arvoa liikunnan edistämiseen Tutkimuksen tulokset tukevat suosituksia liikuntakampanjoiden toteuttamisesta monipuolisin menetelmin ja yhteistyössä esimerkiksi paikallisten järjestöjen, vertaisryhmien ja työyhteisöjen kanssa (Latimer ym. Bandura, A. 2010, Anker ym. Bottorff, J. Epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta ja polarisaatio – syyt, kustannukset ja ohjaustoimet. 2015). Yhteiskunnallisessa keskustelussa korostetaan yksilön vastuunottoa omasta terveydestään. Aittasalo, M. Seurantakyselyssä suurempi osuus miehistä arvioi kykenevänsä liikkumaan ollessaan huonolla tuulella, aloittamaan liikunnan uudelleen tauon jälkeen ja liikkumaan, vaikka sosiaalinen ympäristö ei siihen kannustaisi. Yhteisötason kampanjoilla voidaan tukea myös terveyden tasa-arvoon liittyviä tavoitteita
Mikkelsson, L., Kaprio, J., Kautiainen, H., Kujala, U. How big is the physical activity intention-behaviour gap. & Lippke, S. & Bassett, R. Schwarzer, R., Lippke, S. K., Parschau, L., Wurm, S. Kaasalainen, K., Kasila, K., Villberg, J., Komulainen, J. M. H., Korpi-Hyövälti, E. Sources of Self-Efficacy for Physical Activity. E., Faulkner, G., Berry, T. R. & Poskiparta, M. 2014. Diabetes Care 35 (2), 239–241. 254. Husu, P., Suni, J., Vähä-Ypyä, H., Sievänen, H., Tokola, K., Valkeinen, H., Mäki-Opas, T. & Nupponen, H. M., Schüz, B., Wolff, J. Vandelanotte, C., Duncan, M. A., Villberg, J. 2013. Health Technology Assessment 18 (35), 1–458. 2016;13(1):79–86. NSMC. W. 2014. M., Vähäsarja, K. Suomen lääkärilehti Finlands läkartidning 69, (25-32), 1860–1866. Physical fitness profiles in young Finnish men during the years 1975–2004. Health information matters: everyday health information literacy and behaviour in relation to health behaviour and physical health among young men. Pääesikunta, Koulutusosasto. Big Pocket guide to using social marketing for behavior change. & Solomon, M. E., Lindström, J., Oksa, H. G., Burke, S. & Hakkinen, K. Positive experience, self-efficacy, and action control predict physical activity changes: A moderated mediation analysis. J. Journal of Health Psychology 16 (5), 760–769. 2013. Oulu: University of Oulu. & Väisänen, K. & Poskiparta, M. Warner, L. & van Mechelen, W. Associations between self-estimated and measured physical fitness among 40-year-old men and women. & Ryan, R. British journal of sports medicine 37 (6), 529–534. P. Doctoral Thesis. H., Twisk, J. Subjective estimation of physical activity using the international physical activity questionnaire varies by fitness level. 2013. Samson, A. Vaara, J. Exercise, physical activity, and self-determination theory: A systematic review. 2011. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 10, 29. R. University of Tampere. Social Science & Medicine 50 (10), 1385–401. The level of physical activity and sedentary behaviour in Finnish adults. 2008. E. L., Bauman, A., Latimer-Cheung, A., Rhodes, R. SuomiMies seikkailee -rekkakiertueen 2011 kuntotestien tulosraportti. Health Psychology 33 (11), 1298–308. 2005. & Koskinen, S. Journal of Health Communication 20 (9), 995–1003. Jyväskylä. Teixeira, P., Carraca, E., Markland, D., Silva, M. & Wilkins, D. & de Bruijn, G. 2015. Kaikkonen, R., Murto, J., Pentala, O., Koskela, T., Virtala, E., Härkänen, T., Koskenniemi, T., Ahonen, J., Vartiainen, E. BMC Public Health 13 (1), 1113. Pietilä, I. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 9 (1), 78. Between rocks and hard places: ideological dilemmas in men’s talk about health and gender. Robertson, C., Archibald, D., Avenell, A., Douglas, F., Hoddinott, P., Boyers, D., Stewart, F., Boachie, C., Fioratou, E. 2011. Latimer, A. What are the most effective techniques in changing obese individuals’ physical activity self-efficacy and behavior: a systematic review and meta-analysis. L. 2014. & Poskiparta, M. Rehabilitation Psychology 56 (3), 161. International Review of Sport and Exercise Psychology (1), 70–89. 2015. 2003. & Petrella, R. K., Chisholm, A. J., Vanhala, M. Short term effect of feedback on fitness and health measurements on self-reported appraisal of the stage of change. E. J., Saaristo, T. 2011. An evaluation of the My ParticipACTION campaign to increase self-efficacy for being more physically active. Examining the sources of selfefficacy for physical activity within the sport and exercise domains. & Spence, J. 25 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 fluence on men’s well-being: a theory of gender and health. Medicine and Science In Sports And Exercise 38 (11), 1990–1994. Systematic reviews of and integrated report on the quantitative, qualitative and economic evidence base for the management of obesity in men. 2014. A Systematic Review. Publications of LIKES Research Center for Sport and Health Sciences. A systematic review of three approaches for constructing physical activity messages: What messages work and what improvements are needed. Available in http://www.thensmc.com/sites/default/ files/Big_pocket_guide_2011.pdf. Gavarkovs, A. & Mc Sharry, J. Mechanisms of health behavior change in persons with chronic illness or disability: the Health Action Process Approach (HAPA). 2006. J., Hanley, C. 2016. Reserviläisten toimintakyky vuonna 2015. -., Moilanen, L., Keinänen-Kiukaanniemi, S. Juvenes Print, Tampere. A cross-sectional study of low physical fitness, self-rated fitness and psychosocial factors in a sample of Finnish 18to 64-year-old men. Engaging Men in Chronic Disease Prevention and Management Programs: A Scoping Review. British Journal of Health Psychology 18 (2), 395–406. 2015. Perceiving Need for Lifestyle Counseling: Findings from Finnish individuals at high risk of type 2 diabetes. 2015. 2015. 2010. R., Tremblay, M. 2012. A meta-analysis using the action control framework. 2012. Salmela, S. & Mummery, W. & Vasankari, T. & French, D. Annals of Behavioral Medicine 48 (2), 225–234. J., Hildebrandt, V. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 7 (1), 1. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 15 (5), 329–335. Parschau, L., Fleig, L., Koring, M., Lange, D., Knoll, N., Schwarzer, R. American Journal of Men’s Health (doi:10.1177/1557988315587549). Heiskanen, J., Komulainen, J., Kulmala, J., Malvela, M., Oksanen, H., Suutari, A. M. & Schwarzer, R. Kaasalainen, K., Kasila, K., Komulainen, J., Malvela, M. British Journal of Health Psychology 18 (2), 296–309. Acta Universitatis Ouluensis. & Luszczynska, A. 2012. I., van der Beek, A. Readiness for health behavior changes among low fitness men in a Finnish health promotion campaign. E., Brawley, L. 2013. K. 2011. Olander, E. Identifying population subgroups at risk for underestimating weight health risks and overestimating physical activity health benefits. Urheilu ja liikunta ovat olleet miehille sosiaalisesti hyväksytympiä tapoja vaikuttaa terveyteen kuin esimerkiksi ruokavalion tarkkailu.. Which Behaviour Change Techniques Are Most Effective at Increasing Older Adults’ Self-Efficacy and Physical Activity Behaviour. P., Olander, E. A. Santtila, M., Kyrolainen, H., Vasankari, T., Tiainen, S., Palvalin, K., Hakkinen, A. French, D. Shook RP, Gribben NC, Hand GA, et al. Hirvonen, N. Craig, C. S. K., Fletcher, H., Williams, S., Atkinson, L., Turner, A. Proper, K. C. Health Promotion International (doi: 10.1093/heapro/dav068.). & Kyröläinen, H. Journal of Physical Activity and Health. Rhodes, R. Alueellisen terveysja hyvinvointitutkimuksen perustulokset 2010–2015: www.thl.fi/ath
26 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: IRINJA LOUNASSALO, KASPER SALIN, SANNA PALOMÄKI, XIAOLIN YANG, SUVI ROVIO, RISTO TELAMA, OLLI RAITAKARI, TUIJA TAMMELIN, MIRJA HIRVENSALO LASERI-SEURANTATUTKIMUS: Liikunta-aktiivisuus lapsuudesta aikuisuuteen ja sen yhteydet muihin elintapoihin Kuva: ANTERO AALTONEN
27 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 LASERI-tutkimuksessa kartoitetaan nyt, miten liikunta-aktiivisuus elämän eri vaiheissa on yhteydessä muihin elintapoihin. Liikunta-aktiivisuuden muutosryhmät lapsuudesta aikuisuuteen LASERItutkimuksessa (Rovio ym. Nämä ryhmät olivat aktiiviliikkujat, liikunnan vähentäjät, liikunnan lisääjät, jonkin verran liikkuvat ja aina vähän liikkuvat (Kuvio 1) (Rovio ym. Voisiko liikuntaaktiivisuuden lisääntyminen olla reitti esimerkiksi parempiin ravintotottumuksiin tai vähäisempään tupakointiin. Samaan aikaan usean epäterveellisen elintavan on havaittu kasaantuvan toisille henkilöille. 2015.) Koska epäterveelliset elintavat heikentävät terveyttä ja lisäävät terveydenhuollon kuluja, tarvitaan pitkittäistutkimuksen antamaa tarkempaa tietoa siitä, miten eri elintavat ovat yhteydessä toisiinsa koko elämänkulun aikana. LASERI-seurantatutkimuksessa on myös identifioitu liikuntaaktiivisuusryhmät miehille ja naisille erikseen trajektorimallinnusta käyttäen. Tällä hetkellä LASERI-tutkimuksessa pyritään tarkentamaan vapaa-ajan liikunnan pysyvyyttä ja siinä tapahtuvia muutoksia eri ikäkausina. L iikunta-aktiivisuus ei ole kaikilla pysyvää lapsuudesta aikuisuuteen. Liikunta-aktiivisuus ja muut terveystavat elämänkulun aikana Poikittaistutkimukset ovat osoittaneet terveellisten elintapojen – kuten tupakoimattomuuden, alkoholin kohtuukäytön, liikunnallisesti aktiivisen elintavan ja terveellisten ravintotottumusten – kasaantuvan tietyille, samoille henkilöille. Kiinnostuksen kohteena on erityisesti se, voisiko liikunta-aktiivisuuden lisääntyKUVIO 1. Trajektori tarkoittaa kasvukäyrää, joka kuvastaa kehitystä yksilön käyttäytymisessä pitkän ajan kuluessa (Nagin 2005; Muthén & Muthén 2017). Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät (LASERI) -seurantatutkimuksen mukaan tämä yhteys on selkeä etenkin silloin, kun nuoruuden liikuntaharrastuneisuus on ollut pitkäaikaista ja intensiivistä (Telama, Yang & Hirvensalo 2012). Toisin sanoen trajektorimallinnusta käytetään, kun isosta populaatiosta halutaan tunnistaa käyttäytymiseltään samankaltaisia alaryhmiä (Nagin 2005). 2017). Näyttäisi siltä, että lapsuudesta aikuisuuteen pysyvästi aktiivisten miesten osuus on pysyvästi aktiivisia naisia suurempi. Pitkittäistutkimukset ovat osoittaneet, että liikunta-aktiivisuus lapsuudessa ja nuoruudessa ennustaa liikunnallista elämäntapaa aikuisuudessa. LASERI-tutkimus pyrkiikin selvittämään, miten liikunta-aktiivisuus elämän eri vaiheissa on yhteydessä muihin elintapoihin, kuten television katseluun, kasvisten ja hedelmien syöntiin, tupakointiin ja alkoholinkäyttöön. Lasten saanti oli yhteydessä liikunnan vähentymiseen, ja korkea koulutustaso niin liikunnan lisääjien kuin vähentäjien ryhmään kuulumiseen (Rovio ym. Kun LASERI-tutkimuksessa tarkasteltiin 9–48vuotiaita naisia ja miehiä yhtenä ryhmänä, löytyi aineistosta viisi erilaista liikunta-aktiivisuusryhmää. Miehille ja iäkkäämmille henkilöille kasaantuu todennäköisemmin useampia epäterveellisiä elintapoja kuin naisille ja nuoremmille henkilöille. Tätä tutkitaan viime vuosina pitkittäistutkimuksissa yleistyneen kehityspolkuanalyysin eli trajektorimallinnuksen avulla. (Noble ym. Luvut osoittavat, että suurin osa naisista ja miehistä liikkuu liian vähän. 2017). Alustavien tulosten mukaan miehille ja naisille syntyy hieman erilaiset aktiivisuusryhmät. Trajektorimallinnus jakaa tutkimushenkilöt alaryhmiin kasvukäyrien muotojen perusteella siten, että kasvukäyrät ovat ryhmän sisällä mahdollisimman samanlaisia, mutta eroavat samalla ryhmien välillä mahdollisimman paljon. 2017).
Aikuisuuden elintapoja eli tupakoimattomuutta, kohtuullista alkoholinkäyttöä, suositustenmukaista vihannesten ja hedelmien syöntiä sekä liikunta-aktiivisuutta selvitettiin vuonna 2011, jolloin tutkittavat olivat 37–43-vuotiaita. Television katselun määrän mahdollisiin muutoksiin on etsitty syitä Yangin ym. Nuoruuden urheiluseuraharrastus ja terveelliset elintavat Yhtenä tarkastelun kohteena LASERI-tutkimuksessa on ollut nuoruuden urheiluseuraharrastuksen yhteys aikuisuuden terveellisiin elintapoihin. Mikäli henkilö kiinnitti huomiota terveystottumuksiinsa enemmän aikuisuudessa kuin nuoruudessa, hänen televisionkatseluaikansa väheni nuoruudesta aikuisuuteen. Naisista niin aktiiviliikkujat kuin liikunnan lisääjät syövät todennäköisemmin päivittäin kasviksia ja hedelmiä kuin inaktiiviset. (2017) tutkimus osoitti, että tupakointi oli yhteydessä inaktiivisten trajektoriryhmään kuulumiseen. 2015). 2010). Riskikäyttäytyminen ja epäterveelliset tottumukset näyttävät kasautuvan miehillä useammin kuin naisilla (Bryant ym. nuoriin aikuisiin (24–39-vuotiaisiin) suunnatussa LASERIaineistoa käyttävässä tutkimuksessa. Tulokset tukevat aikaisempia tuloksia, joiden mukaan terveelliset elintavat kasaantuvat toisille ja epäterveelliset toisille. 2014). Vähintään kolme vuotta jatkunut urheiluseuraharrastaminen nuoruudessa oli yhteydessä aikuisuuden tupakoimattomuuteen ja suositusten mukaiseen liikunta-aktiivisuuteen. Miehillä puolestaan yhteys oli monitahoisempi. 2013; Vermeulen-Smit ym. LASERI-tutkimuksessa on tutkittu liikunta-aktiivisuuden yhteyttä television katselun määrään aikuisuudessa (24–39-vuotiaat). Liikunta-aktiivisuus ja tupakointi Tupakoinnin on havaittu ennustavan muita epäterveellisiä terveystottumuksia kuten vähäistä liikuntaa, alkoholinkäyttöä ja epäterveellistä ravintoa (Héroux ym. Näyttää siltä, että television katseluun käytetty aika korvaa naisilla liikuntaan käytetyn ajan. Voi olla, että naisilla säännöllisen liikunta-aktiivisuuden ylläpito vähentää istumista television äärellä, kun puolestaan miesten television katselun määrään sillä ei välttämättä ole samanlaista vaikutusta. Kolme vuotta urheiluseuraharrastusta nuoruudessa jatkaneet ylläpitivät aikuisuudessa useita terveellisiä elintapoja lähes kaksi kertaa useammin kuin ne, jotka eivät olleet osallistuneet urheiluseurojen harjoituksiin. Naisilla yhteys näiden kahden tottumuksen välillä oli käänteinen: mitä liikunnallisesti aktiivisempi nainen oli, sitä todennäköisemmin hän katsoi vain vähän televisiota (noin 1 h/vrk). 2012; Masood ym. Aktiivisista miehistä yli puolet katsoi televisiota noin kaksi tuntia/vrk. 28 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 minen olla reitti esimerkiksi entistä parempiin ravintotottumuksiin ja vähäisempään tupakointiin, tai voiko urheiluseuraharrastus nuoruudessa olla yhteydessä terveellisiin elintapoihin aikuisuudessa. Television katselun on todettu olevan haitallisempaa terveydelle kuin muiden istumisen muotojen, kuten esimerkiksi autolla ajamisen tai töiden tekemisen istuen (Basterra-Gortari ym. Myös työttömäksi jääminen oli yhteydessä runsaampaan television ääressä vietettyyn aikaan. Liikunnallisesti aktiivisilla miehillä puolestaan näytti olevan useammin aikaa sekä liikuntaan että television katseluun. On kuitenkin huomioitava, että terveyskäyttäytymiseen vaikuttavat hyvin monenlaiset edistävät ja estävät tekijät ihmisten elämänkulussa. Kysymystä tarkasteltiin tutkimalla liikunta-aktiivisuuden yhteyttä kasvisten ja hedelmien syöntitiheyteen lapsuudesta aikuisuuteen (9–48-vuotiaat). Kasvikset ja hedelmät valittiin kuvaamaan terveellistä ravintoa, koska ruoka-aineista juuri vähäisen kasvisten ja hedelmien syönnin on havaittu olevan yhteydessä muun muassa ruoansulatuskanavan kasvainten sekä sydänja verisuonisairauksien aiheuttamiin kuolemiin (World Health Organization 2009). Aiemmin esillä ollut Rovion ym. Alustavat tulokset osoittavat, että aktiivisesti vapaa-ajallaan liikkuvat miehet syövät todennäköisemmin kasviksia ja hedelmiä päivittäin verrattuna vähän liikkuviin miehiin. Vaikka paljon televisiota katsovien (yli 3 h/pvä) osuus oli pienin aktiivisimmassa liikuntaryhmässä, yllättäen myös vähän televisiota katselevien (noin 1 h/pvä) määrä oli samassa ryhmässä pienin verrattuna muihin aktiivisuusryhmiin. Urheiluseuraharrastamisen ja terveellisten elintapojen yhteys näytti olevan naisilla ja miehillä samansuuntainen, mutta erityisesti naisilla havaittu yhteys oli merkitsevä. Tupakkamuuttujasta (”Kuinka monta savuketta poltat vuorokaudes. Liikunta-aktiivisuuden ja television katselun yhteys aikuisuudessa Ihmisten elämä on muuttunut istuvammaksi niin töissä kuin vapaa-ajalla viimeisten vuosikymmenten aikana (Owen ym. 2015). Liikunta-aktiivisuus ja terveellinen ruokavalio Vuonna 2006 julkaistussa tutkimuksessa (Parsons, Power & Manor 2006) todettiin, että liikunta-aktiivisuuden lisääminen voi saada aikaan positiivisia muutoksia ruokavaliossa. Inaktiiviset miehet ja naiset todennäköisimmin vähensivät kasvisten ja hedelmien käyttöä kun verrataan heitä liikunnallisesti aktiivisempiin ryhmiin. Tupakan trajektoriryhmien yhteyttä eri liikunnan ryhmiin lähdettiin tutkimaan tarkemmin LASERI-aineistossa. Tulokset viittaavat siihen, että säännöllinen urheiluseuraharrastaminen voi tukea liikunnan lisäksi muidenkin terveellisten elintapojen omaksumista. Tutkittavien (n=1285) urheiluseuraharrastamista selvitettiin vuonna 1983, jolloin he olivat 9–15-vuotiaita sekä uudelleen kolme vuotta myöhemmin. Nyt pyrittiin selvittämään, onko samanlaista ilmiötä havaittavissa suomalaisilla. Ikääntyminen ja painon lisääntyminen olivat yhteydessä lisääntyneeseen televisionkatseluaikaan
Liikunnan ja tupakoinnin ryhmien yhdistäminen osoitti, että pysyvästi aktiivisten ryhmässä oli eniten tupakoimattomia sekä naisissa (94,6 %) että miehissä (80,6 %). Naisten ryhmät olivat pysyvästi tupa koimattomat tai harvoin tupakoivat, tupakoinnin vähentäjät, tupakoinnin lopettaneet, pysyvästi vähän tupakoivat ja tupakoinnin lisääjät. Suurella osalla väestöä elintavat näyttävät vakiintuvan noin 25 ikävuoteen mennessä. Vastaavasti inaktiivisten naisten ja vähän liikkuvien miesten ryhmissä oli vähiten tupakoimattomia (53,2 % naisia ja 49,5 % miehiä) (Kuvio 2). Liikunnalla näyttäisi olevan yhteys tupakointiin: vähemmän liikkuvat tupakoivat enemmän ja päinvastoin. Miehillä nämä ryhmät jakautuivat pysyvästi tupakoimattomiin tai harvoin tupakoiviin, tupakoinnin vähentäjiin, kohtalaisesti tupakoiviin, runsaasti tupakoiviin ja tupakoinnin lisääjiin. Miehissä tupakoivia oli enemmän ja keskimäärin miehet polttivat myös määrällisesti enemmän kuin naiset. Liikunta-aktiivisuus ja alkoholin käyttö Liikunnan ja alkoholinkäytön yhteys ei ole niin yksiselitteinen kuin liikunnan ja tupakoinnin. Miehistä löydettyä runsaasti polttavien ryhmää ei naisista löytynyt. Osa tutkimuksista ei ole löytänyt yhteyttä alkoholinkäytön ja inaktiivisuuden välillä, ja osa on todennut fyysisen aktiivisuuden olevan positiivisessa yhteydessä KUVIO 2. Naisten ja miesten tupakointi eri liikuntaryhmissä. Naisten ryhmässä tupakoinnin vähentäjiä oli hieman vähemmän kuin miesten ryhmässä. Epäterveellisten elintapojen kehittymiseen tulisi vaikuttaa ennen sitä.. 29 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 sa?”) löytyi viisi erilaista ryhmää sekä naisille että miehille (15–48-vuotiaat) (Kuvio 2)
Naisista 84 prosentilla alkoholinkäyttö oli säilynyt ennallaan tai vähentynyt vuosien 2007 ja 2011 välillä. Alkoholinkäytön muutokset eri liikuntatrajektoriryhmissä on esitelty tarkemmin kuviossa 3. Vastaavasti liikunnan lisääjissä vain 18,5 % kuului alkoholin lisääjiin, kun liikunnan vähentäjissä tämä osuus oli 32,2 %. Miehissä alkoholinkäyttö oli selvästi tasaisempaa eri ryhmien välillä. Miehissä kolmasosalla alkoholinkäyttö oli lisääntynyt neljän vuoden seurannan aikana. LASERItutkimuksen vuosien 2007 ja 2011 mittauksissa alkoholinkäyttöä kysyttiin tutkittavilta annoksittain (12 g alkoholia/ annos). Naisten ja miesten alkoholinkäytön muutokset vuosien 2007 ja 2011 välillä eri liikuntatrajektoriryhmissä.. Tuloksista voidaan tunnistaa pysyvästi aktiivisesti liikkuvien naisten kuuluvan alkoholinkäytön vähentäjiin (yhteensä 55,5 %). 30 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 alkoholinkäyttöön (Conry, ym., 2011; Del Duca, et al., 2012, Lee, et al., 2012). Pysyvästi aktiiviset puolestaan olivat isoin ryhmä alkoholinkäytön lisääjissä. Trajektorimallinnusta voidaan hyödyntää erilaisten ryhmien tunnistamisessa, jolloin liikuntaa ja terveyttä edistäviä toimenpiteitä voidaan suunnata entistä tarkoituksenmukaisemmin tietyille kohderyhmille ja oikeaan aikaan. Liikunnan lisääjissä oli eniten niitä, joilla alkoholinkäyttö pysyi samalla tasolla vuosien 2007 ja 2011 välillä ja vastaavasti vähiten alkoholinkäytön lisääjiä. Koska isolla osalla väestöstä suurimmat muuKUVIO 3. Räätälöidyillä liikuntainterventiolla kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kuitenkin samanaikaisesti tässä ryhmässä on myös eniten niitä, joilla alkoholinkäyttö oli lisääntynyt jopa kuusi annosta tai enemmän
Kolme vuotta urheiluseuraharrastusta nuoruudessa jatkaneet ylläpitivät aikuisuudessa useita terveellisiä elintapoja lähes kaksi kertaa useammin kuin urheiluseurojen harjoituksiin osallistumattomat.. S. Masood, S. Group-based modeling of development. 2017. Journal of the American Heart Association 3 (3), e000864. & Manor, O. Clustering of multiple healthy lifestyles among older Korean adults living in the community. & Martínez-González, M. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports. Paul, C. Terveellisten elintapojen omaksumista tulee tukea jo lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien. S. Li, Y. Etenkin naisilla muutokset liikuntaaktiivisuudessa voivat olla yhteydessä muutoksiin myös muissa terveystavoissa. Van Laar, M. Back, J. Yang, X. Byeon, H. Longitudinal physical activity and diet patterns in the 1958 British Birth Cohort. & Tammelin T.H. 2009. Owen, N. Clustering of health risk behaviours and the relationship with mental disorders. Parsons, T.J. Telama, R. BMC Public Health, 11(1), 1. Television viewing, computer use, time driving and allcause mortality: the SUN cohort. L. Medicine and Science in Sports & Exercise. Chou, C-P. Power, C. [viitattu: 19.1.2018] http://www.who.int/healthinfo/ global_burden_disease/GlobalHealthRisks_report_full.pdf. & Oldmeadow, C. Conry, N. & Spruijt-Metz, D. Muthén & B. Preventive Medicine 81, 16–41. Cambridge, Mass.: Harvard University Press. Preventive Medicine, 54, 254–258. & Nahas, M. Muthén, L.K. J. 2012. Sui, X. N. 8. Have, T. Matthews, C. Kankaanpää, A. Kim, S. H. Raitakari, O.T. Cigarette smoking is associated with unhealthy patterns of food consumption, physical activity, sleep impairment, and alcohol drinking in Chinese male adults. Teoksessa L.K. & De Graaf, R. & Lecathelinais, C. Bonevski, B. Janssen, I. A cross-sectional survey of health risk behavior clusters among a sample of socially disadvantaged Australian welfare recipients. N. M. mss.0000188446.65651.67. painos. World Health Organization. Australian and new Zealand Journal of Public Health, 37(2), 118–123. Selvittämällä, miten liikunta-aktiivisuus on yhteydessä muihin terveystottumuksiin, voidaan tulevaisuudessa liikuntainterventioita suunnitella niin, että lopputuloksena ei ole ainoastaan lisääntynyt liikunta-aktiivisuus, vaan myös yksilön kokonaisvaltainen hyvinvointi. 2015. J. The clustering of health behaviours in Ireland and their relationship with mental health, self-rated health and quality of life. Silva, K. R. Muthén (toim.) Mplus user’s guide. Núnez-Córdoba, J. A. & Ryu, M. & Hirvensalo, M. Garcia, L. Noble, N. Mixture modeling with longitudinal data. 2010. 2006. 2012. & Dunstan, D. 2012. IRINJA LOUNASSALO, LitM Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: irinja.lounassalo@jyu.fi KASPER SALIN, LitT Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto SANNA PALOMÄKI, LitT Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto XIAOLIN YANG, LitT, dosentti LIKES-tutkimuskeskus Jyväskylä SUVI ROVIO Turun yliopisto Sydäntutkimuskeskus RISTO TELAMA, LItT Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto OLLI RAITAKARI, LT Sydäntutkimuskeskus Turun yliopisto, TYKS TUIJA TAMMELIN, FT LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä MIRJA HIRVENSALO, LitT Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto LÄHTEET Basterra-Gortari, F. Yang, X. Longitudinal physical activity trajectories from childhood to adulthood and their determinants: The Young Finns Study. ym. doi: 10.1111/sms.12988 Telama, R. HutriKähönen, N. de Oliveira, E. Nagin, D.S. Del Duca, G. 2017. Journal of Affective Disorders, 171, 111–119. Exercise and Sport Sciences Reviews 38 (3), 105–113. E. & Blair, S. Global health risks: Mortality and burden of disease attributable to selected major risks. Aalto, V. Healy, G. Which modifiable health risk behaviours are related. Too much sitting: the population health science of sedentary behavior. Clustering of unhealthy behaviors in the aerobics center. 2015. Pahkala, K. 2005. 2011. Vermeulen-Smit, e. 2015. 2012. Viikari, J.S.A. Rovio, S.P. M. W. Tanenbaum. L. V. Toledo, E. A. Héroux, M. Lee, Y. 31 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 tokset elintavoissa näyttää tapahtuvan ennen 25 ikävuotta, pitäisi etenkin epäterveellisten elintapojen kehittymiseen pyrkiä vaikuttamaan ennen tätä. Liikunta ja Tiede 49 (6), 4–9. 2014. Hirvensalo, M. Preventive Medicine, 13, 183–195. Hebert, J. & Muthén, B. H. Cappelli, C. LASERI-tutkimus: Lasten ja nuorten liikuntaan kannattaa panostaa. Gea, A. doi:10.1161/JAHA.114.000864 Bryant, J. Los Angeles, CA: Muthén & Muthén, 221–60. Lee, D-c. Turon, H. T. Kim. Geriatrics & Gerontology International, 12, 515–523. F. doi: 10.1249/01. 2013. Clustering of unhealthy behaviors in a Brazilian population of industrial workers. M. a systematic review of the clustering of smoking, nutrition, alcohol and physical activity (‘SNAP’) health risk factors. Paul, C. Bes-Rastrollo, M. International Journal of Public Health, 60(8), 891–899. C
Lisäksi liikunnan tulee kuormittaa hengitysja verenkiertoelimistöä sekä lihaksen aerobista aineenvaihduntaa. Onkin selvää, että oikeanlainen fyysinen aktiivisuus on luontevin tapa kohottaa kestävyyskuntoa. 32 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: ANTTI KIVINIEMI, MIKKO TULPPO, RAIJA KORPELAINEN Kestävyyskunto vaikuttaa vahvimmin sydänterveyteen säännöllistä suhteessa lähtötilanteeseen. Huomioimme analyyseissa kestävyyskunnon, fyysisen aktiivisuuden ja kehon rasvapitoisuuden keskinäiset yhteydet sekä mahdolliset muut sekoittavat tekijät. K estävyyskunto, fyysinen aktiivisuus ja kehonkoostumus ovat kiistatta yhteydessä terveyteen ja hyvinvointiin. Kestävyyskunto, fyysinen aktiivisuus ja sydämen autonominen säätely Kestävyyskunto ja fyysinen aktiivisuus kytkeytyvät toisiinsa syy-seuraussuhteella. Kunnon kohotessa tarvitaan nousujohteisuutta liikunnan tehossa, kestossa tai useudessa, jotta kunto kehittyisi edelleen. Liikunnan tulee olla riittävän tehokasta, pitkäkestoista ja. Sydämen iskutilavuus määrittää sydämen suorituskykyä hapenkuljetuksessa ja siten kestävyyskuntoa mittaavaa maksimaalista hapenkulutusta. Lisäksi sydämen isku tilavuus vaikuttaa levossa ja kuormituksessa tarvittavaan syketiheyteen ja sitä kautta on yhteydessä autonomisen säätelyn toimintaan. Miksi juuri kestävyyskunto. Toinen huomioitava asia on se, että mitattu fyysinen aktiivisuus selitti tutkimuksessamme ainoastaan kahdeksan prosenttia senhetkisestä kestävyyskunnosta. Tässä tutkimuksessa kestävyyskunto oli voimakkain sydämen autonomista säätelyä selittävä tekijä. Vaikka kestävyyskunto vaikutti olevan ratkaisevammassa roolissa sydänterveyden suhteen kuin fyysinen aktiivisuus, fyysisen aktiivisuuden kestävyyskunnosta riippumaton yhteys viittaa siihen, ettei liikunta Vahvimmin sydämen autonomiseen säätelyyn ja sydänterveyteen vaikuttaa kestävyyskunto, mutta liikunta ei mene hukkaan silloinkaan, kun vaste kestävyyskunnossa jää vähäiseksi. Kestävyyskunnolla ja sydämen autonomisella säätelyllä on tärkeä yhteinen nimit täjä, joka on sydämen iskutilavuus eli sydämen yhdellä lyönnillä pumppaama verimäärä. Fyysinen aktiivisuus parantaa kestävyyskuntoa, mikäli liikunnan fysiologisten vaikutusten lainalaisuudet täyttyvät. Miksi kestävyyskunto sitten on niin selvästi määräävämpi tekijä sydämen hyvinvoinnin kannalta kuin fyysinen aktiivisuus. Kehon rasvapitoisuuden itsenäinen merkitys näyttää olevan vähäinen. Löydöksemme viittaavat siihen, että fyysisellä aktiivisuudella on kestävyyskunnosta riippumaton vaikutus sydämen autonomiseen säätelyyn. Tähän löydökseen oletettavasti vaikuttavat yksilölliset kestävyyskunnon vasteet fyysiseen aktiivisuuteen, perintötekijät sekä elinaikaiset liikuntatottumukset, joita poikkileikkaustutkimuksessamme mitattu fyysinen aktiivisuus ei kuvaa tarkasti. Tuoreessa Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1966 pohjautuvassa poikkileikkaustutkimuksemme havaitsimme, että kestävyyskunto on fyysistä aktiivisuutta ja kehon rasvapitoisuutta tärkeämpi sydämen autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan säätelyyn liittyvä tekijä keski-iässä (Kiviniemi ym 2017). Levossa suuri parasympaattinen aktiivisuus, joka ilmenee matalana sydämen sykkeenä, onkin usein merkki myös suuremmasta sydämen iskutilavuudesta ja osaltaan kertoo verenkiertoelimistön potentiaalista selviytyä elimistöön kohdistuvasta kuormituksesta. Onko liikunnasta hyötyä, jos kunto ei nouse eikä rasvaprosentti pienene. Niiden suhteellisesta merkityksestä esimerkiksi sydänterveyden kannalta ei ole kuitenkaan tietoa. Sydämen autonomista säätelyä pidetään tärkeänä sydän terveyttä kuvaavana tekijänä, joka on yhteydessä sydänkuolleisuuteen sekä sydänpotilailla että normaaliväestössä. Fyysinen aktiivisuus oli myös merkitsevästi yhteydessä sydämen säätelyyn, kun taas kehon rasvapitoisuudella ei ollut merkitystä. Nämä tekijät, jotka ovat toisistaan vahvasti riippuvaisia, osaltaan ohjaavat myös tavallisen terveysliikkujan tavoitteita
Fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen kannustavat myös sen moninaiset muut hyödyt, jotka eivät rajaudu fyysiseen kuntoon ja sydän terveyteen. Toisaalta kehon rasvattomaan painoon suhteutettu kestävyyskunto ei suoraan kerro kestävyyteen liittyvästä toimintakyvystä, koska meidän on kannettava kehomme rasvamassa kuitenkin useimmissa fyysisen aktiivisuuden muodoissa. Kuva: ANTERO AALTONEN 33 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 menisi hukkaan silloinkaan, kun vaste kestävyyskunnossa jää vähäiseksi. Kehon rasvapitoisuudella oli selvästi voimakkaampi yhteys kestävyyskuntoon kuin fyysisellä aktiivisuudella. Lopuksi on myös syytä muistuttaa lihasvoiman ja sitä kehittävän harjoittelun itsenäisestä. Näyttö kestävyyskunnon voimakkaammasta ennus teellisesta arvosta ylipainoon nähden perustuu laa joissa väestöotannoissa enimmäkseen painoindeksiin, joka antaa rajallisesti tietoa kehonkoostumuksesta eli kehon lihasja rasvakudoksen suhteellisesta osuudesta. Onkin esitetty, että kehon rasvattomaan painoon suhteutettu kestävyyskunto (maksimaalinen hapenkulutus) ei olisikaan yhtä voimakkaasti yhteydessä perinteisiin verestä mitattaviin verisuonitautien riskitekijöihin (Haapala ym. Fyysisen kunnon ja ylipainon yhdysvaikutusten tutkimuksen merkittävimpiä pioneereja on ollut professori Steven Blair, joka vieraili XXV Liikuntalääketieteen päivillä Helsingissä viime marraskuussa (Blair 2017). Hyväkuntoisen ylipainoisen sydän suojassa. Tähän vahvaan tieteelliseen näyttöön perustuvaan sanomaan liittyy myös painonhallintansa kanssa kamppaileville huojentava tieto siitä, että kestävyyskunnon kohottaminen ilman painonpudotustakin on eduksi terveydelle. Kehon rasvapitoisuuden merkitys sydämen autonomisen säätelyn kannalta pieneni merkittävästi, kun analyyseissä huomioitiin perinteiset sydänja verisuonitautien riskitekijät, kuten verenpaine sekä veren sokerija kolesteroliarvot. Kehon rasvapitoisuudella oli merkitsevä yhteys sydämen autonomiseen säätelyyn, kun analyyseissä huomioitiin vain kestävyyskunto ja fyysinen aktiivisuus. On selvää, että kehonkoostumus vaikuttaa olennaisesti tutkimuksessamme mitattuun kestävyyskuntoon, jolloin kärjistäen voidaan todeta molempien olevan sekä kuntoettä rasvamuuttujia. 2017). 2018). Hänen keskeinen sanomansa on, että kestävyyskunto on terveyden kannalta olennaisempi tekijä kuin ylipaino ja että normaalipainoiset huonokuntoiset ovat suuremmassa riskissä sairastua esimerkiksi sepelvaltimotautiin kuin hyväkuntoiset ylipainoiset (Kennedy ym. Tästä syystä käytimme omassa tutkimuksessamme kehonkoostumuksen mittarina rasvapitoisuutta vertaillessamme sen kestävyyskunnosta ja fyysisestä aktiivisuudesta riippumatonta yhteyttä sydämen autonomiseen säätelyyn. Tätä selittää osin tutkimuksemmekin havainto, että kehon rasvapitoisuus oli voimakkaammin yhteydessä näihin riskitekijöihin kuin kestävyyskunto. Näin ollen voidaan olettaa, että kehon rasvapitoisuuden vaikutus välittyykin voimakkaasti juuri näiden riskitekijöiden kautta, jopa voimakkaammin kuin kestävyyskunnon ja fyysisen aktiivisuuden vaikutukset
2017. Kokonaisuus ratkaisee Kestävyyskunnon, fyysisen aktiivisuuden ja kehon koostumuksen vertailu tai jopa vastakkainasettelu on kiehtovaa sekä tieteen ja kansanterveyden näkökulmista. Sydämen autonominen säätely mitattiin sykevaihtelulla levos sa ja sykepalaumalla submaksimaalisen kuormituksen jälkeen. Fitness, fatness, physical activity, and autonomic function in midlife. 2009) mutta niillä on vahva yhteys terveyteen ja hyvin vointiin, mukaan lukien sydänterveys. Analyyseissä huomioitiin verenpaine, veren glukoosija kolesteroliarvot sekä muut kyselyin selvitetyt elintavat. Physical inactivity: The biggest public health problem of the 21st century. Fitness or Fatness: Which Is More Important. Agbaje, A. Takken, T. Tompuri, T. Luckenbaugh, A.N. Veijalainen, A. Cardiac autonomic function and baroreflex changes following 4 weeks of resistance versus aerobic training in individuals with pre-hypertension. Haapala, E.A. 2009. Lavie, C.J. Tilastollisissa analyyseissä tutkittiin kestävyyskunnon, kehonkoostumuksen ja fyysisen aktiivisuuden itsenäistä ja toisistaan riippumatonta yhteyttä sydämen autonomiseen säätelyyn. Erityisesti kestävyysharjoittelu parantaa sydämeen kohdistuvaa parasympaattista aktiivisuutta. Niemelä, M., Tammelin, T. Tobin, M.M. Journal of the American Medical Association 319 (3):231–232. Puukka, K. ANTTI KIVINIEMI, LitM, FT, dosentti Sisätautien tutkimusyksikkö, Medical Research Center Oulu Oulun yliopistollinen sairaala ja Oulun yliopisto Sähköposti: antti.m.kiviniemi@oulu.fi MIKKO TULPPO, LitM, FT, dosentti Sisätautien tutkimusyksikkö, Medical Research Center Oulu Oulun yliopistollinen sairaala ja Oulun yliopisto Sähköposti: mikko.tulppo@oulu.fi RAIJA KORPELAINEN, FT Tutkimuspäällikkö, terveysliikunnan professori ODL, Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka Oulun yliopisto, Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö Sähköposti: raija.korpelainen@odl.fi; raija.korpelainen@oulu.fi LÄHTEET: Blair, S. Tulppo, M.P. Äkillisen sydänkuoleman taustalla on useimmiten sepelvaltimotauti, jonka seurauksena kehittyvä sepelvaltimotukos aiheuttaa sydänlihaksen hapenpuutteen ja kammiovärinän, ellei parasympaattinen säätely ole riittävää sydänlihaksen hapentarpeen pienentämiseksi ja sähköisen stabiliteetin ylläpitämiseksi. Tutkimistamme tekijöistä vahvimmin sydämen autonomiseen säätelyyn ja sydänterveyteen näyttää vaikuttavan kestävyyskunto. Korkea leposyke, vähäinen sykevaihtelu levossa sekä hidas sykkeen palautuminen kuormituksesta ovat mahdollisia merkkejä poikkeavasta autonomisesta hermoston toiminnasta, elimistön akuutista tai kroonisesta kuormitustilasta, joilla yleensä on negatiivinen yhteys terveyteen. Ruokonen, A. Järvelin, M.-R. Kiviniemi, A.M. Keinänen-Kiukaanniemi, S. Perkiomäki, N. XXV Liikuntalääketieteen päivät 2017, Helsinki. Lihasvoiman ja lihaskuntoharjoittelun yhteys sydämen autonomiseen säätelyyn ei nykyisen tutkimusnäytön mukaan ole yhtä vahva kuin kestävyyskunnolla ja -liikunnalla (Collier ym. Auvinen, J. & Korpelainen, R. Kestävyyskunto mitattiin submaksimaalisen askellustestin sykevasteella, kehonkoostumus mitattiin bioimpedanssimenetelmällä ja fyysinen aktiivisuus rannelaitteella kahden viikon ajalta. Terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta kokonaisuus ratkaisee ja yksilön kannalta sen parantamiseen löytyy varmasti jo tutkittuun tietoonkin perustuvia sopivia reittejä. Lindi, V. Tutkimusta rahoittivat Euroopan aluekehitysrahasto, Suomen Akatemia, Opetusja kulttuuriministeriö, Sigrid Juselius -säätiö, Sydäntutkimussäätiö sekä EU Horizon 2020 -ohjelma. Viitasalo, A. http://www.lts.fi/sites/default/files/page_attachment/steven_n_blair_lltp17.pdf, 24.1.2017 Collier, S.R. Parasympaattinen aktiivisuus vähentää ja sympaattinen aktiivisuus lisää sydämen lyöntitiheyttä ja supistumisvoimaa. Acta Physiol (Oxf) 195 (3):339–348. Hyvä parasympaattinen aktiivisuus onkin tärkeimpiä välittäviä mekanismeja hyvään kestävyyskuntoon liittyvässä vähäisessä äkillisen sydänkuoleman riskissä.. Tutkimus toteutettiin Oulun yliopiston, ODL Liikuntaklinikan, Oulun yliopistollisen sairaalan, LIKES-tutkimuskeskuksen sekä Imperial College Lontoon yhteistyönä. Sydämen autonominen säätely ja sydänterveys Autonominen hermosto säätelee sydämen toimintaa vastaamaan elimistöön kohdistuvan kuormituksen aiheuttamia tarpeita. Kennedy, A.B. Jr. & Lakka, T.A. Hyvä parasympaattinen säätely lisää sydänlihaksen sähköistä stabiliteettia ja pienentää vakavien rytmihäiriöiden riskiä. 2018. Lintu, N. Liikunta & Tiede 54 (5), 89. Kestävyyskunnon tärkeänä osatekijänä on kehonkoostumus, jota voidaan parantaa fyysisellä aktiivisuudella ja harjoittelulla – terveellistä ravintoa tietenkään unohtamatta. Bennett, N. Silti tavallisen terveysliikkujan kannattaa tiedostaa, mitkä tekijät vaikuttavat terveyteen vahvimmin ja kokonaisvaltaisimmin. Hyvän sydämen autonomisen säätelyn merkkejä ovat matala leposyke ja suuri hengityksen tahdissa tapahtuva sykevaihtelu sekä kuormituksen jälkeisessä tilanteessa nopea sykkeen palautuminen. Kanaley, J,A, Carhart, R. Frechette, V. 2017. Medicine & Science in Sports & Exercise 49 (12): 2459–2468. Jämsä, T. Fernhall, B. NÄIN TUTKITTIIN T utkimukseen osallistui 3 144 Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimuksen jäsentä vuosina 2012–2014. Huikuri, H.V. 34 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 vaikutuksesta terveyteen ja toimintakykyyn sekä kehonkoostumukseen. Maksimaalinen hapenottokyky ja kardiometabolinen riski 9–11-vuotiailla lapsilla. Blair, S.N. 2017
T ulehdus johtuu elimistön immuunipuolustuksen aktivoitumisesta, ja on kehon luontainen tapa puolustautua ulkopuolisia uhkatekijöitä vastaan. Akuutti tulehdusvaste voi Kestävyystyyppinen liikuntaharjoittelu hillitsee kehossa ylipainon, liikkumattomuuden ja stressiin aikaansaamaa matala-asteista tulehdusta. Esimerkiksi elimistöön tunkeutuneen taudinaiheuttajan aikaansaama infektio aktivoi tuleh dusvasteen, jonka tarkoituksena on hankkiutua eroon taudinaiheuttajasta. Kuva: GORILLA/LARS HOLLANDER 35 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: JOHANNA IHALAINEN Lihasvoimaharjoittelua matala-asteista tulehdusta ehkäisemään. Tulehduksella on monet kasvot. Tuoreet tutkimukset osoittavat, että myös lihasvoimaharjoittelulla on paikkansa sen ennaltaehkäisyssä.
2014). Lihasvoimaharjoittelun vaikutuksia on tutkittu huomattavasti vähemmän. 2017a). Liikunta ja tulehduksen merkkiaineet Liikunta lisää tulehduksen merkkiainepitoisuuksia useiksi tunneiksi liikunnan jälkeen. Kestävyystyyppisen liikuntaharjoittelun on todettu olevan hyödyllistä matalaasteisen tulehduksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa terveillä nuorilla, ylipainoisilla, ikääntyneillä ja useilla potilasryhmillä. 2010). Tällöin puhutaan matalaasteisesta tulehduksesta. Vamman aiheuttamaa kudosärsytystä leimaavat punoitus, turvotus, lämpö, kipu ja toiminnanvajaus, esimerkiksi liikelaajuuksien pieneneminen. Toisaalta lyhytkestoisen suhteellisen matalatehoisen kestävyystyyppisen liikunnan, kuten kävelyn, ei ole osoitettu saavan aikaan merkitseviä muutoksia tulehduksenmerkkiaineissa (Bouassida ym. Matala-asteinen tulehdus ei tunnu eikä näy, mutta sen on osoitettu olevan yhteydessä useisiin pitkäaikaisiin sairauksiin. Lihasvoimaharjoittelun terveysvaikutukset ovat kiistattomia – se näyttää myös vähentävän kehon tulehdustilaa.. Optimaalisessa tilanteessa tulehdus ainoastaan eliminoi taudinaiheuttajan ja käynnistää paranemisprosessin (Görgens ym. Lihasvoimaharjoittelulla on valtava määrä terveyden kannalta suotuisia vaikutuksia Lihasvoimaharjoittelun terveyshyödyt ovat kiistattomat. Lihasvoimaharjoittelu oikein suoritettuna lisää muun muassa lihasmassaan ja lihasvoimaa (Kraemer Matala-asteinen tulehdus ei tunnu eikä näy, mutta sen on osoitettu olevan yhteydessä useisiin pitkäaikaisiin sairauksiin. Lyhytaikainen vaste on yleisesti ottaen suurempi aineenvaihdunnallisesti kuormittavamman ja suuremman määrän lihassupistuksia sisältävän lihasvoimaharjoituksen seurauksena (Forti ym. 2015; Medzhitov 2010). Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet kestävyystyyppisen liikunnan aikaansaamiin muutoksiin kehon tulehdustilassa. Pitkällä aikavälillä säännöllisen liikuntaharjoittelun on interventiotutkimuksissa osoitettu vähentävän tulehdusmerkkiaineiden tasoja (Mathur & Pedersen 2008). Tulehdustilaa voidaan kuvata verestä mittavilla tulehduksen merkkiainepitoisuuksilla. Lihasvoimaharjoituksen aikaansaamat akuutit muutokset Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että lihasvoimaharjoitus saa aikaan lyhytaikaisen akuutin vasteen tulehdusmerkkiaineiden sekä tulehdusta rajoittavien merkkiaineiden pitoisuuksissa. Pitkäaikaisesti kohonneet tulehdusmerkkiaineidenpitoisuudet voivat olla seurausta myös kudosten, kuten rasvaja lihaskudoksen epänormaalista aineenvaihdunnasta. Tulehdusreaktio pyrkii myös rajaamaan infektion haitalliset vaikutukset mahdollisimman pienelle alueelle. Infektion aiheuttamassa tulehdusreaktiossa elimistö tappaa taudinaiheuttajan eli patogeenin ja aloittaa kudosta korjaavat prosessit. 2015; Pedersen 2000). Tämän on esitetty johtuvan liikunnan aikaansaamista muutoksista hormonaalisessa tilassa sekä tulehdusta rajoit tavissa sytokiineissa (Brown ym. Lihasvoimaharjoittelu näyttää vähentävän yhden lihasvoimaharjoituksen aikaansaamaa vastetta tulehduksenmerkkiaineissa ja vahvistavan tulehdusta rajoittavien merkkiaineiden vastetta, kun keho mukautuu kuormituksen vaatimuksiin (Izquierdo ym. 36 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 olla seurausta myös kudosvauriosta, esimerkiksi polven nyrjähdyksestä, sopimattomasta ravinnosta tai allergisesta reaktiosta. Näin ollen matala-asteisen tulehduksen jarruttamisella on toden näköisesti merkitystä muun muassa eri syö pien, diabeteksen, Alzheimerin taudin sekä sepelvaltimotaudin ennaltaehkäisyssä (Minihane et al. Lihasvoimaharjoittelun aikaansaamien muutosten suuruus on huomattavasti pienempi kuin pitkän ja kovatehoisen kestävyysharjoituksen aikaansaamat muutokset. 2015). 2009; Ihalainen ym. Omassa tutkimuksessamme havaitsimme, että harjoitustausta muokkaa yhden harjoituksen aikaan saamaa vastetta. Itseraportoidun liikuntamäärän ja tulehdusta kuvaavien merkkiaineiden välillä on osoitettu olevan yhteys: enemmän liikkuvilla muun muassa C-reaktiivisen proteiinin pitoisuus on matalampi kuin vähemmän liikkuvilla (Ford 2002). Lisäksi liikuntaharjoittelun keston ja intensiteetin on osoitettu vaikuttavan harjoittelun aikaansaamiin vasteisiin niin, että suotuisimmat tulokset saadaan suhteellisen pitkäkestoisella (>60 min) vähintään kohtuullisella intensiteetillä suoritetulla kestävyysliikunnalla (Beavers ym. 2010). Tulehduksen merkkiaineiden nousua seuraa kuitenkin palautumisvaiheessa tulehdusmerkkiaineiden lasku. 2017; Ihalainen ym. Esimerkkejä käytetyistä merkkiaineista ovat veren valkosolut, akuutin vaiheen proteiinit (C-reaktiivinen proteiini, amyloidi A, fibrinogeeni), sytokiinit (interleukiini-6, tuumorinekroositekijä alfa) ja kemokiinit
inteleukiini-6) merkitys on ollut erittäin vilkkaan keskustelun alla. 2017b). 2017b; Ihalainen ym. Akuutteja vasteita selvitettiin kolmen erilaisen lihasvoimakuormituksen jälkeen. Yksinkertaistettuna, mitä enemmän rasvakudosta on, sitä enemmän rasvakudos lisää kehon matala-asteita tulehdusta. 2002). Kaikki lihasvoimaharjoitukset toteutettiin jalkaprässilaitteella: maksimivoimakuormituksessa suoritettiin viisitoista sarjaa yhden toiston maksimipainolla, hypertrofisessa kuormituksessa suoritettiin viisi sarjaa 10 toistolla 80 prosentilla maksimipainosta ja maksimitehokuormituksessa suoritettiin 10 sarjaa viidellä toistolla 60 prosentilla maksimipainosta. Etenkin vatsan alueella sijaitsevan rasvakudoksen on osoitettu olevan aktiivinen tulehduksen merkkiaineiden erittäjä. On osoitettu, että lihassupistus saa aikaan muun muassa interleukiini-6:n erittymisen lihaksesta verenkiertoon ja tätä vastetta seuraa tulehdusta rajoittavien merkkiaineiden erittymisen lisääntyminen sekä suotuisat muutokset sokerija rasva-aineenvaihdunnassa. Harjoittelun kokonaismäärä ryhmien välillä oli sama. 2015). 2018). Kuten todettu, matala-asteisen tulehduksen on osoitettu olevan yhteydessä useisiin kroonisiin sairauksiin. Myös rasvakudoksen toiminnalla on merkitystä tulehdustilan säätelyssä. 2018). Lihasvoimaharjoittelututkimus sisälsi kokonaisuudessaan 16 viikkoa lihasvoimaharjoittelua, joista ensimmäiset neljä viikkoa sisälsivät kaikilla tutkittavilla kestovoimaharjoittelua. Lihasja rasvakudoksella merkittävä rooli tulehduksen merkkiaineiden vähentämisessä Liikunnan aikaansaaman vaikutuksen mekanismeja tulehduksen merkkiaineisiin ei tällä hetkellä täysin tunneta. Jos liikunnalla pystytään vähentämään rasvakudoksen määrää, myös tulehdustila vähenee (Gleeson et al. Tämän perusteella on esitetty, että yksi liikuntakerta saa aikaan tulehdusta vähentävän tilan myokiinivasteen seurauksena (Mathur & Pedersen 2008). Akuuteissa tutkimuksissa verinäytteitä otettiin heti kuormituksen jälkeen ja palautumisjakson aikana (48 tuntiin asti), harjoittelututkimuksissa verinäytteitä otettiin lepotilassa harjoittelun alussa ja lopussa. Yhdistetty lihasvoimaja kestävyysharjoittelututkimus kesti 24 viikkoa ja harjoittelu koostui aerobisesta kuntopyöräilystä sekä hypertrofisesta ja maksimivoimaharjoittelusta. Liikunnan lisäksi terveellinen ruokavalio ja muut elintavat, kuten tupakoimattomuus, ovat NÄIN TUTKITTIIN T utkittavina oli yhteensä 148 miestä, joilla ei ollut aiempaa harjoittelutaustaa. 2011; Görgens et al. Omassa tutkimuksessamme havaituista muutoksista tulehduksen merkkiaineissa osa näytti olevan yhteydessä muutoksiin rasvakudoksen määrässä, osaa selittävät muut tekijät, kuten yhden harjoituksen aiheuttamien positiivisten vaikutuksien kasaantuminen (Ihalainen ym. 37 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 ym. Liikunta vähentää tulehdusta – kaksiteräinen miekka. Omissa tutkimuksissamme huomasimme, että lihasvoimaharjoittelulla on suotuisa vaikutus myös kehon tulehdustilaan; pieniä suotuisia muutoksia tulehdusmerkkiaineissa saadaan aikaan jo lyhyellä aikavälillä, mutta harjoittelun jatkuessa aineenvaihdunnallisesti kuormittavampi lihaskasvuun tähtäävä harjoittelu näyttää olevan tehokkainta tavoiteltaessa hyödyllisiä muutoksia kehonkoostumuksessa ja tulehdusta kuvaavien merkkiaineiden pitoisuuksissa (Ihalainen ym. Liikunnan aikaansaaman vaikutuksen mekanismeja tulehduksen merkkiaineisiin ei tällä hetkellä täysin tunneta.. Kehonkoostumuksen ja tulehdusmerkkiainepitoisuuksien kannalta eri päivinä toteutettu yhdistetty lihasvoimaja kestävyysharjoittelu vaikuttaa olevan tehokkaampaa kuin harjoitusten yhdistäminen samalle päivälle (Ihalainen ym. Lihasvoiman harjoittamiseen kannattaa yhdistää myös kestävyystyyppistä harjoittelua liikuntasuositusten mukaisesti. Omassa tutkimuksessamme yhdistetty lihasvoimaja kestävyysharjoittelu johti suotuisiin muutoksiin useammassa tulehduksenmerkkiaineessa. Viime vuosina etenkin lihaksen erittämien sytokiinien (myokiinien, esim. Verinäytteistä analysoitiin tulehdusmerkkiaineita, kuten interleukiineja ja rasvakudoksen erittämiä adiposytokiineja. Tämän perehdyttämisjakson jälkeen tutkittavat jaettiin hypertrofia-maksimivoima-ryhmään ja maksimivoimahypertrofia-teho-ryhmään. Yhdistetyssä lihasvoimaja kestävyysharjoittelututkimuksessa puolet tutkittavista suoritti harjoitukset eri päivinä (4–6 kertaa viikossa) ja puolet samassa harjoituksessa (2–3 kertaa viikossa). Väitöskirjatutkimus koostui kahdesta akuutteja vasteita selvittäneestä tutkimuksesta sekä kahdesta harjoittelututkimuksesta. Kehonkoostumusta mitattiin samoissa aikapisteissä DXAlla
Progress in Molecular Biology and Translational Science 135, 313–336. Tuohy, K.M. Minihane, A.M. Does exercise reduce inflammation. 2018. Kraemer, W.J. Taipale, R.S. Walker, S. & Nimmo, M.A. 1;117(3):511–519. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism. Blaak, E.E. Bouassida, A. Stensel, D.J. & Bautmans, I. McClean, C.M. & Nicklas, B.J. Sports Medicine. Eahed pub. Hämäläinen, M. Ihalainen, J. 107(4):397–403. British Journal of Sports Medicine 44 (9), 620–630. Yksi tai kaksi flunssaa vuodessa eivät yleisesti ottaen ole kova hinta pitkäaikaisista terveyshyödyistä, mutta olympialaisiin valmistautuva huippu-urheilija arvostaa usein enemmän terveitä harjoituspäiviä, kuin pidempiaikaista terveyttä. 73(4):595–604. European Journal of Applied Physiology. & Mero, A.A. PalaciosSarrasqueta, M. Hämäläinen, M. Moilanen, E. 2011). Drevon, C.A. Roche, H.M. Moilanen, E. Njemini, R. Effect of exercise training on chronic inflammation. Fenech, M. 114(12):2607–2616. Mastana, S.S. Bishop, N.C. Kraemer, W.J. 2002. Lindley, M.R. Ratamess, N.A. 2018 Jyväskylän yliopistossa. 2002. 20 (1): 25–35. Ihalainen, J.K. Calbet, J.A. Cytokine and hormone responses to resistance training. 38 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 keskeisessä osassa matala-asteisen tulehduksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Ihalainen, J.K. Moilanen, E. Physical activity and C-reactive protein among US adults. Selänne, H. 2017a. Van Roie, E. Coudyzer, W. Peltonen, H. Medzhitov, R. Brown, W.M. British Journal of Nutrition 114(7), 999–1012.. The anti-inflammatory effects of exercise: mechanisms and implications for the prevention and treatment of disease. Journal of Physiology and Biochemistry. Görgens, S.W. 2015. Linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7320-9. Mathur, N. Vauzour, D. Combined aerobic and resistance training decreases inflammation markers in healthy men. Almar, M. & Gorostiaga, E.M. & Tabka, Z. LÄHTEET: Beavers, K.M. 28(1):40–47. & Eckel, J. 2010. 1(3):165–171. & Mero, A.A. Acute leukocyte, cytokine and adipocytokine responses to maximal and hypertrophic resistance exercise bouts. Mediators of Inflammation. 19;140(6):771–776. González-Izal, M. Effects of resistance training at different loads on inflammatory markers in young adults. Paulsen, G. Cell. Resistance training status modifies inflammatory response to explosive and hypertrophic resistance exercise bouts. Peltonen, H., Paulsen, G. & Mero, A.A. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports. Zaouali, M. JOHANNA IHALAINEN, LitM Liikuntabiologian tieteenalaryhmä Jyväskylän yliopisto Sähköposti: johanna.k.ihalainen@gmail.com Kirjoittajan liikuntafysiologian väitöskirja ”Exercise and inflammation with special reference to resistance training” tarkastettiin 10.1. Paulsen, G. 2014. Davison, G.W. A systematic review of the acute effects of exercise on immune and inflammatory indices in untrained adults. 2008. Jensen, J. Mero, A.A. Idoate, F. Kraemer, W.J. & French, D.N. Navarro-Amezqueta, I. & Pedersen, B.K. Moilanen, E. doi: 10.1139/apnm-2017–0315. Low-grade inflammation, diet composition and health: current research evidence and its translation. Teeling, J.L. Clinica Chimica Acta. 2009. 2017b. Eklund, D. Häkkinen, K. Delecluse, C. & McArdle, H.J. Review on leptin and adiponectin responses and adaptations to acute and chronic exercise. 2015. Walker, S. Schumann, M. 411(11), 785–93. Hämäläinen, M. doi: 10.1155/2008/109502. Chamari, K. 1;13(5):561–568. 2010. Russell, W.R. Vinoy, S. Inflammation 2010: new adventures of an old flame. Häkkinen, K. Häkkinen, K. Epidemiology. Nature Reviews Immunology 11 (9), 607–615. Exercise as a mean to control low-grade systemic inflammation. Hämäläinen, M. Ahtiainen, J.P. Izquierdo, M. Paulsen, G. Inflammation Status of Healthy Young Men: Initial and Specific Responses to Resistance Training. Gleeson, M. Forti, L.N. Current Sports Medicine Reports. Brinkley, T.E. Vuolteenaho, K. Ford, E.S. Baka, A. Ihalainen, J.K. European Journal of Applied Physiology. Feki, Y., Zbidi, A. Resistance training for health and performance. & Murphy, M.H. European Journal of Applied Physiology. 2017. 2011. Beyer, I. Exercise and Regulation of Adipokine and Myokine Production. Ahtiainen, J.P. Eckardt, K. 2015. Ibañez, J. 2011. Liikuntaharjoittelun aikaansaama tulehdusta vähentävä vaikutus saattaa kuitenkin altistaa infektioille, etenkin jos harjoittelun määrä ja intensiteetti ovat erittäin korkeita (Gleeson ym
MiR-146a puolestaan on liitetty elimistön tulehdusvasteeseen niin kutsuttuna tulehdusta vastustavana tekijänä (Li ym. Perimän ja ympäristötekijöiden lisäksi geenien ilmentymistä ohjaavat monet pienmolekyylit kuten miRNA:t (katsaus Bartel 2004). Lisäksi tutkittiin miRNA-molekyylien yhteydet nopeusja voimaominaisuuksiin. Eri ikäryhmien miRNA-tasoja verrattiin toisiinsa ja arvioitiin niiden yhteyksiä terveysindikaattoreihin. Selkeimmät johtopäätökset on toistaiseksi tehty miRNA-molekyylien yhteydestä kestävyyskuntoon. 2013, Bye ym. Eri-ikäisten tutkittavien miRNA-tasoissa havaittiin merkitseviä eroja. DNA-ohjeistuksen mukaan valmistetut miRNA:t vaikuttavat joko paikallisesti soluissa, joissa ne on tuotettu, tai ne eritetään soluista ulos päätyen verenkiertoon. Lisäksi miRNA:illa havaittiin olevan yhteyksiä terveydentilaan, kehonkoostumukseen, nopeusja voimaominaisuuksiin sekä veren naissukupuolihormoni estradiolin pitoisuuksiin. Kummankin miRNA:n vastetta fyysiseen kuormitukseen on myös tutkittu useissa tutkimuksissa hieman ristiriitaisin löydöksin. 2012, Kumar ym. 2013, Nielsen ym. 2014). Näin ollen kohteena olevan solun geenien toimintaa voi säädellä muualta elimistöstä kyseiseen soluun saapunut miRNA. Miesurheilijoilla tehdyssä tutkimuksessa vertailtiin samojen henkilöiden arvoja kymmenvuotisseurannassa. Veren pienmolekyylitutkimus pyrkii tunnistamaan verinäytteen pienmolekyylikirjoa, selvittämään niiden tehtäviä, kudosalkuperää sekä kohdetta. 2013). N ykyteknologia mahdollistaa yhä pienempien molekyylien tunnistamisen kudosnäytteistä. Kudosten muuttunut miRNA-profiili heijastuu myös verenkiertoon tehden verinäytteestä eritSolujen miRNA-säätely reagoi herkästi fysiologisiin ja patologisiin kuormituksiin.. MiR-21:n ilmentymisen on osoitettu kohoavan ikäännyttäessä sekä useissa syöpäsairauksissa (Olivieri ym. Solujen miRNA-säätely reagoi herkästi fysiologisiin ja patologisiin kuormituksiin. Niiden avulla on tulevaisuudessa mahdollista seurata muun muassa eri kudosten ikääntymismuutoksia ja adaptoitumista elinikäiseen harjoitteluun, harjoittelun tyyppiin sekä intensiteettiin. MiRNA-tutkimuksen tuoreus ja potentiaali innostivat väitöskirjatutkimukseen, jonka tarkoituksena oli selvittää terveiden naisten ja miesurheilijoiden verenkierron miRNA-profiilia. Selkeimmät johtopäätökset on tehty miRNAMiRNA-molekyylit välittävät viestejä kudoksesta toiseen. miRNA:t ja suorituskyky Ikääntyvien miesurheilijoiden suorituskykytutkimuksessa keskityttiin erityisesti kahteen miRNA:han: miR-21 ja miR-146a. 39 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: REETA KANGAS Veren mikroRNAt viestivät elimistön suorituskyvystä ja terveydentilasta täin mielenkiintoisen alustan miRNA-tutkimukselle. Tuoreessa väitöstutkimuksessa mitattiin eri-ikäisten terveiden naisten ja miesten veren mikroRNA (miRNA) -tasoja, joiden oletettiin muuttuvan ikäännyttäessä. Suurin osa tutkimuksista on tehty lyhyellä aikajänteellä keskittyen akuuttiin kuormitusvasteeseen tai harjoitteluun adaptoitumiseen (Baggish ym. Nestemäinen biopsia, kuten verinäyte, on helpommin otettavissa kuin esimerkiksi lihasnäyte, ja sen sisältö heijastelee hyvin kin tarkasti elimistön kokonaisvaltaista fysiologista tilaa. 2013). Verenkierron välityksellä miRNA:t siirtyvät kudoksesta toiseen. 2011, Sawada ym
Naisilla myös lihasten ikääntymismuutosten kiihtyminen ajoittuu vaihdevuosiin. MiR-146a -tasot olivat myös yhteydessä edellä mainittuihin voimamuuttujiin ja lisäksi myös 60 metrin pikajuoksunopeuteen. Vaihdevuosien aikana naisten verenkierron estradiolin määrä vähenee, kun munasarjat vähitellen lakkaavat toimimasta. Löydökset korostavat yksilöllistä miRNA-arvojen seurannan tärkeyttä ja varoittavat liian vahvoista tulkinnoista poikkileikkausasetelmissa, sillä yleisiä viitearvoja ”hyville ja huonoille” miRNAarvoille ei ole. Ainoastaan polven koukistusvoiman heikentyminen ei yltänyt merkitsevälle tasolle. 2012). Jotta miRNA-molekyylien sisältämä viesti ymmärrettäisiin paremmin, jatkossa on olennaista selvittää, mistä kudoksesta ne ovat lähtöisin ja minne ne ovat matkalla. Urheilijoiden suorituskyky laski odotetusti kaikkien muuttujien osalta kymmenessä vuodessa. Korkean miR-21 -tason on osoitettu olevan yhteydessä heikompaan maksimaalisen hapenottokykyyn, kun taas korkean miR-146a -tason parempaan maksimaaliseen hapenottokykyyn (Baggish ym. MiR-21ja miR-146a -tasojen todet tiin nousevan seurantajakson aikana. Ennustemallin tulosten perusteella tutkitut miRNA:t ovat lupaavia merkkiaineita suorituskyvyn ja elimistön fysiologisen tilan arvioinnissa. 2009, Ahtiainen ym. Näihin kuuluivat muun muassa miR-21 ja miR-146a. Käytetyssä ennustemallissa, jossa ikä oli mukana jatkuvana muuttujana, nopeusja voimamuuttujien sekä veren miRNA-tasojen välillä havaittiin mielenkiintoisia yhteyksiä. Tämän jälkeen pystytään arvioimaan missä kudoksessa mahdolliset geenisäätelyn muutokset ovat tapahtuneet. Veteraanisarjoissa hyvin menestyneet kilpaurheilijat ovat tyypillisesti harjoitelleet pitkään ja säännöllisesti. Pitkittäisasetelmassa luotiin lisäksi ennustemalli yli 40-vuotiaiden urheilijoiden veren miRNA-tasoille ja valituille nopeusja voimaominaisuuksille (60 metrin juoksunopeus, isometrinen polven koukistus, penkkipunnerrus ja kevennyshypyn korkeus). Nämä löydökset viittaavat siihen, että suurin muutos veren miRNA-146a -tasoissa tapahtuu ennen ”veteraaniikää”. 2015). Tutkimuksessa, joka koostui edellä mainituista identtisistä kaksossisarista sekä nuorista naisista, havaittiin, että naisten veren miR21 -tasot ovat positiivisesti yhteydessä CRP-arvoihin, rasvamassan määrään sekä kehon painoindeksiin. 40 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 molekyylien yhteydestä kestävyyskuntoon. Väitöskirjatutkimukseni erityisinä mielenkiinnon kohteina olivat miRNA:t, joiden tiedettiin olevan, tai joiden havaitsimme olevan yhteydessä veren estradiolipitoisuuksiin. Tässä tutkimuksessa ei varsinaisesti selvitetty näiden muutosten aiheuttajia, mutta niitä voisivat olla esimerkiksi elimistöön kehittyvä matala-asteinen tuleh dustila, jonkin tietyn elimen tai kudoksen aineen vaihdunnalliset muutokset tai diagnosoimaton sairaus. He tarjoavat erinomaisen tutkimusmallin haluttaessa selvittää biologisen ikääntymisen vaikutuksia elimistön rakenteeseen ja toimintaan ilman inaktiivisuuden aiheuttamia fysiologisia muutoksia ja terveyshaittoja. Molempien miRNA-molekyylien voidaan siis olettaa osallistuvan sydänja verenkiertoelimistön toiminnan säätelyyn. Havaitsimme tutkimuksessamme, että alle 40-vuotiaden pikajuoksijoiden veren miR146a -tasot olivat merkitsevästi korkeammat kuin veteraaniurheilijoiden (50–90 v.) vastaavat arvot. MiR146a -tasot nousivat merkitsevästi vain vanhimmassa ikäryhmässä. miRNA:t ja elimistön terveydentila On osoitettu, että vaihdevuodet kiihdyttävät biologista ikääntymistä (Levine ym. Muutosten taustalla voi olla sellaisia ikääntymiseen liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat lopulta hyvin aktiivisiinkin urheilijoihin ja heijastuvat myös herkkään miRNA-tason säätelyyn kudoksissa. 2016). Muutoksen suuruus vaihteli sen mukaan, minkä ikäisiä tutkittavat olivat lähtötilanteessa. 2011, Bye ym. Urheilijat raportoivat harjoitteluintensiteettinsä laskeneen hieman kymmenen vuoden aikana, mutta tämä ei selittänyt muutoksia miRNAtasoissa. MiRNA-molekyylien avulla on tulevaisuudessa mahdollista seurata muun muassa elimistön eri kudosten ikääntymismuutoksia ja kudos ten adaptoitumista elinikäiseen harjoitteluun, harjoittelun tyyppiin sekä intensiteettiin. Korkea miR-146a -taso on yhteydessä parempaan maksimaaliseen hapenottokykyyn.. Urheilijoiden iällä ja miR-146a -tasoilla havaittiin negatiivinen yhteys, kun kaiken ikäiset pikajuoksijat olivat mukana analyysissä, mutta ei silloin kuin analyysi tehtiin vain veteraaniurheilijoilla. Merkitsevät muutokset miR-21 -tasoissa tapahtuivat nuorimmilla (tutkimuksen alussa 40–56 -vuotta) ja vanhimmilla (69–80 vuotta) urheilijoilla. Hormonilääkityksen avulla ylläpidetty verenkierron estradiolitaso näyttää vaikuttavan suotuisasti elimistön fysiologiaan (ks myös katsaus Sipilä ym. Tutkimuksen alussa 40–80 -vuotiaille pikajuoksijoille tehtiin seurantamittaus 10 vuoden kuluttua alkumittauksista. 2013). Aiemmissa tutkimuksissamme olemme havainneet, että vaihdevuosien jälkeen estrogeenipohjaista hormonikorvaushoitoa käyttävien naisten rasvaja sokeriaineenvaihdunnasta kertovat merkkiaineet sekä kehonkoostumus ja lihasominaisuudet ovat paremmat kuin heidän hormonikorvaushoitoa käyttämättömien identtisten kaksossisartensa vastaavat arvot (Ronkainen ym. Ikääntyessä miR-21 -tasot olivat yhteydessä isometriseen polven koukistusvoimaan sekä penkkipunnerrusvoimaan
Terveydentilan indikaattoreina käytettiin kehonkoostumusta, veren tulehdustekijöitä sekä sokerija rasva-aineenvaihdunnan merkkiaineita. Viestinvälitykseen käytetään eksosomeiksi kutsuttuja nanokokoluokan partikkeleita, joiden sisään pakataan erilaisia miRNAja muita molekyylejä. Terveiden miRNA-profiilin selvittäminen luo pohjaa interventiotutkimuksille, joissa veren miRNA-profiilia tarkkailemalla voidaan selvittää, millaisella ohjeistuksella yksilön terveyttä ja kuntoa voidaan kohentaa. Tulosten pohjalta pystyimme myös jakamaan tutkitut miRNA:t kahteen eri ryhmään, joista toinen kertoo paremmasta ja toinen heikommasta terveydentilasta. Verestä mitattujen miRNAmolekyylien avulla on toivottavasti tulevaisuudessa mahdollista päätellä missä kudoksessa terveydentilan heikentymiseen tai suorituskyvyn alentumiseen johtavat epäedulliset muutokset tapahtuvat. Korkea miR-21 -taso näyttää kertovan erityisesti naisten heikommasta elimistön fysiologiasta ja kehonkoostumuksesta. 41 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Miesurheilijoilla vastaavia yhteyksiä ei löydetty. REETA KANGAS, FT Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kangasreeta@gmail.com Kirjoittajan väitöskirja “Aging and MicroRNA Messaging: Associations with Systemic Estrogen Levels and Physical Performance” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 16.2.2018 ja on E-julkaisuna luettavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7324-7 miRNA on viestinviejä DNA:han talletetut geenit luetaan tavallisesti ensin lähetti-RNA:ksi ja sitten edelleen valkuaisaineiksi eli proteiineiksi. Esimerkiksi rasvasolu voi lähettää geenien ilmentymiseen vaikuttavan miRNA-viestin kohdekudokseen, vaikkapa lihakseen. Tulokset kertovat minkälaisia ikääntymiseen liittyviä muutoksia veren miRNA-tasoissa tapahtuu silloin kun sairaudet ja/tai inaktiivisuus eivät ole päässeet olennaisesti vaikuttamaan. Tätä kutsutaan geenien ilmentymiseksi. Yleisesti on huomioitava, että tutkimuksemme kohdistui terveisiin tutkittaviin. Eksosomit ovat pallomaisia kalvorakenteen ympäröimiä partikkeleita (Valadi ym. Näin ollen viestien vaihto ja geenien säätely on mahdollista toisistaan fyysisesti erillään olevien kudosten/ solujen välillä.. MiRNA:t ovat geenien ilmentymiseen vaikuttavia lyhyitä RNA-pätkiä. MiRNA:t voivat kulkea verenkierrossa sekä vapaina että erilaisiin partikkeleihin sitoutuneina. Niiden tehtävä ei kuitenkaan ole tuottaa proteiineja. Osoitimme, että myös tietyt eksosomi-miRNAt poikkeavat sekä eri-ikäisillä naisilla että hormonikorvaushoidon käytön suhteen eroavilla identtisillä kaksosilla. Tutkimuksessamme selvitimme terveiden naisten verenkierron eksosomien miRNA-sisältöä. 2007), joiden sisässä miRNA:t ovat suojassa ja pääsevät todennäköisesti määränpäähänsä hajoamatta. Ne kulkeutuvat soluista verenkiertoon heijastaen soluissa tapahtuneita geenisäätelyn muutoksia. Sen sijaan sekä naisten että miesten korkea miR-146a -taso oli yhteydessä suurempaan rasvattoman massan määrään. MiRNA:t toimivat sitoutumalla tarkasti kohteena olevaan lähettiRNA:han estäen proteiinin muodostumisen. Korkea miR-146a -taso puolestaan indikoi suuremmasta rasvattoman massan määrästä sekä naisten että miesten elimistössä. MiRNA:t välittävät viestejä kudoksesta toiseen. Myös miRNA:n valmistusohje on kirjoitettu DNA:han
2009, Pöllänen ym. SAWEs 2 aineisto koostui nuorista naisista (29–40 v; n=30, ei hormonaalista ehkäisyä) ja vaihdevuosi-iän ohittaneista identtisistä kaksossisarpareista (54–62 v; n=11 paria), joista toinen käytti estrogeenipohjaista hormonikorvaushoitoa, kun taas toinen ei ollut koskaan käyttänyt kyseistä hoitoa. MiRBody 3 -aineistoon rekrytoitiin gynekologisiin leikkauksiin tulevia naisia (n=33), jotka vastasivat iältään ja hormonikorvaushoidon käytön suhteen SAWEs-tutkimuksen kaksosnaisia. Jatkoanalyyseihin valittiin yksittäisiä miRNAmolekyylejä, joiden ilmentymisessä oli eroja tutkittavien ryhmien välillä. painossa) Veteraaniurheilijat ovat erinomainen kohde, kun halutaan selvittää biologisen ikääntymisen vaikutuksia elimistön rakenteeseen ja toimintaan.. ATHLAS 1 -tutkimusaineisto muodostui nuorista miespikajuoksijoista (22–39 v; n=18) ja pitkään harjoitelleista veteraanisarjojen pikajuoksijamiehistä (40–80 v; n=49). Tällä niin kutsutulla NGS menetelmällä pystyttiin tunnistamaan yhteensä 241 eri miRNA:ta tutkituista näytteistä. 1 ATHLAS: Athlete Aging Study (Korhonen ym. 2009) 2 SAWEs: Sarcopenia and Skeletal Muscle Adaptation to Postmenopausal Hypogonadism: Effects of Physical Activity and Hormone Replacement Therapy in Older Women – a Genetic and Molecular Biology Study on Physical Activity and Estrogenrelated Pathways (Ronkainen ym. Tutkimuksessa mitattiin veren seerumin miRNAtasot. 2011) 3 miRBody: microRNAs and Body composition (Kangas ym. Tutkituista näytteistä näitä löytyi yhteensä 92. 2) Seerumin kuljettamat eksosomipartikkelit eristettiin ja niiden sisältämät miRNA:t analysoitiin uuden sukupolven sekvensointi-menetelmällä. Kokonaisvaltaisen veren seerumin miRNA-profiilin määrittämiseen käytettiin kahta eri menetelmää: 1) Veren seerumin miRNA-kirjo määritettiin menetelmällä, jossa oli kapasiteettia tunnistaa 377 eri miRNA:ta. 42 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 NÄIN TUTKITTIIN V äitöskirjatutkimus koostui neljästä osatyöstä, joissa käytettiin kolmea eri aineistoa. Tutkimusta kohdistettiin myös niihin miRNA:hin, joiden säätelytoiminnan oli osoitettu tai ennustettu kohdistuvan ikäännyttäessä muuttuviin prosesseihin kuten elimistön tulehdukselliseen tilaan, solutasapainoon tai hormonitoimintaan
& Liikavainio, T. 2017. T. & Hale, A. 2013. & Capri M. E. & Mariotti, S. & Kon, M. A. K. 2009. & Alen, M. & Fey, V. & Akerstrom, T. Profiling of circulating microRNAs after a bout of acute resistance exercise in humans. & Systrom, D. & Alen, M. PloS One 8 (7), e70823. 2011. & Albertini, M. & Bossios, A. & Rinnov, A. & Olivieri, F. K. & Ushida, T. pone.0087308 31.1.2018 Olivieri, F. & Turpeinen, U. T. & Alen, M. & Manson, J. & Pulkkinen, S. & Kujala, U. & Keerthana, R. R. & Alen, M. & Widschwendter, M. & Omland, T. & Graciotti, L. & Kovanen, V. & Condorelli, G. Dynamic regulation of circulating microRNA during acute exhaustive exercise and sustained aerobic exercise training. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 113 (33), 9327–9332. & Procopio, A. & Wada, S. & Kovanen, V. MiR-146a as marker of senescence-associated pro-inflammatory status in cells involved in vascular remodelling. & Kaprio, J. & Chan, S. & Sipilä, S. G. https://doi.org/10.1371/journal. & Laye, M. & Lu, A. Li, S. Exosome-mediated transfer of mRNAs and microRNAs is a novel mechanism of genetic exchange between cells. & Yfanti, C. & Singleton, A. Kumar, S. & Lötvall, J. 2007. Pöllänen, E. & Perumal, P. & Jylhävä, J. O. & Ekström, K. & Sipilä, S. 2011. Nature Cell Biology 9 (6), 654–659.. & Suominen, H. Age. Sawada, S. Scientific Reports 7 42702. P. & Ronkainen, P. & Wang, F. Y. R. & Rosjo, H. & Kusters, C. & Puolakka, J. Postmenopausal hormone replacement therapy modifies skeletal muscle composition and function: a study with monozygotic twin pairs. & Sipilä, S. & Babini, L. & Kaprio, J. & Xiong, S. 35 (4), 1157–72. Journal of Applied Physiology 107 (1), 25–33. & Antonicelli, R. B. & Absher, D. & Kuh, D. R. & Niskala, P. & Törmökangas, T. & Pazhanimuthu, A. & Kujala, U. & Xu, W. & Salfati, E. & Lazzarini, R. & Kaprio, J. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0070823 31.1.2018 Sipilä, S. Circulating miR-21, miR-146a and Fas ligand respond to postmenopausal estrogen-based hormone replacement therapy--a study with monozygotic twin pairs. 2009. K. D. Circulating microRNAs and aerobic fitness-the HUNT-Study. PloS One 8 (12), e81438. & Yue, Y. The miRNA plasma signature in response to acute aerobic exercise and endurance training. & Franceschi, C. M. III: Kangas, R. Mechanisms of Ageing and Development 143-144 1-8. PloS One 9 (2), e87308. & Di Nuzzo, S. & Lanzarini, C. D. & Ankarberg-Lindgren, C. M. H. & Bandinelli, S. & Rippo, M. Declining Physical Performance Associates with Serum FasL, miR-21, and miR-146a in Aging Sprinters. & Chen, B. B. & Pursiheimo, J. T. & Sjostrand, M. D. Estrogen influences on neuromuscular function in postmenopausal women. 2017. & Kovanen, V. & Konttinen, Y. MicroRNAs: genomics, biogenesis, mechanism, and function. E. & Heinonen, A. & Marcheselli, F. & Puolakka, J. & Kovanen, V. & Alen, M. & Palonen, E. Ronkainen, P. & Akimoto, T. T. Indian Journal of Biochemistry & Biophysics 50 (3), 210–214. & Lewis, G. Overexpression of circulating miRNA-21 and miRNA-146a in plasma samples of breast cancer patients. T. Menopause accelerates biological aging. Aging and serum exomiR content in women-effects of estrogenic hormone replacement therapy. & Turpeinen, U. 2004. & Laakkonen, E. & Recchioni, R. T. & Suzuki, K. Bye, A. & Hämäläinen, E. Valadi, H. C. 2012. & Laakkonen, E. Medicine and Science in Sports and Exercise 41 (4), 844–856. MicroRNA-146a represses mycobacteria-induced inflammatory response and facilitates bacterial replication via targeting IRAK-1 and TRAF-6. IV: Kangas, R. & Prattichizzo, F. 2013. & Pöllänen, E. & Hernandez, D. & Alen, M. Menopausal status associates with specific microRNA and target expressions in subcutaneous adipose tissue. & Teschendorff, A. & Säämänen, A. H. & Weiner, R. & Häkkinen, K. Levine, M. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0081438 31.1.2018 Nielsen, S. 2014. & Kaprio, J. & Suominen, H. Baggish, A. J. H. & Kovanen, V. & Wisloff, U. & Abbatecola, A. & Pöllänen, E. & Sipilä, S. http://dx.doi.org/10.1113/jphysiol.2011.213363 31.1.2018 Bartel, D. & Capri, M. Aging Cell 10 (4), 650–660. 2016. & Finni, T. The Journal of Physiology 589 (Pt 16), 3983-3994. & Ankarberg-Lindgren, C. PloS One 8 (2), e57496. & Wang, T. & Procopio, A. M. 2013. & Assimes, T. M. & Wong, A. & Pedersen, B. & Ferrucci, L. Arviointiin lähetetty käsikirjoitus. & Hämäläinen, E. & Ritz, B. & Suominen, H. & Rippo, M. Cell 116 (2), 281–297. & Lee, J. H. 2014. 2017. & Horvath, S. 43 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 VIITTEET: Väitöskirjaan sisältyvät artikkelit: I: Kangas, R. & Sipilä, S. 2013. T. & Mero, A. Biomechanical and skeletal muscle determinants of maximum running speed with aging. Calcified Tissue International 96 (3), 222–233. Differential influence of peripheral and systemic sex steroids on skeletal muscle quality in preand postmenopausal women. L. http://doi.org/10.1155/2017/8468469 31.1.2018 MUUT VIITTEET: Ahtiainen, M. & Kovanen, V. L. BioMed Research International 8468469. 2012. https://doi.org/10.1371/ journal.pone.0057496 31.1.2018 Korhonen, M. & Törmäkangas, T. & Franceschi, C. & Korhonen, M. & Ronkainen, P. & Quach, A. & Aspenes, S. 2015. & Sipila, S. & Pollanen, E. Menopause 19 (12), 1329–1335. & Spada, G. D. J. Hormone therapy is associated with better body composition and adipokine/glucose profiles: a study with monozygotic co-twin control design. E. M. & Haverinen, M. http://doi.org/10.1038/ srep42702 31.1.2018 II: Kangas R., Morsiani C., Pizza G., Lanzarini C., Aukee P., Kaprio J., Sipilä S., Franceschi C., Kovanen V., Laakkonen E.K. J. & Viitasalo, J. & Scheele, C. & Kovanen, V. & Miinalainen, I
Kun arviota kysytään satunnaisesti ja ilman ennakkovaroitusta, ihmiset kuvaavat senhetkisen tilansa. Kuva: ANTERO AALTONEN 44 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: MARKKU OJANEN Aikaotantatutkimus avaa näkymää: Liikunnan antina mielihyvää, mielekkyyttä, onnellisuutta Omasta onnellisuudesta jälkikäteen tehdyt arviot ovat alttiita muistikuvien vääristymiselle ja monenlaisille tilannetekijöille. Miten liikunnan tuoma tunnetila koetaan verrattuna vaikkapa sosiaaliseen kanssakäymiseen tai ruoanlaittoon?
TAULUKKO 1. Vastaajat kuvaavat joko lomakkeella tai älypuhelimella mitä ovat tekemässä, millaisessa tilanteessa ja millaiset ovat heidän mielialaja tunnekokemuksensa. Kun tutkimukseen osallistuvilta saadaan paljon arvioita, mukaan mahtuu erilaisia tilanteita ja toimintoja. Tutkimukseen osallistui 909 työssä käyvää yhdysvaltalaista naista. Toiseksi on mahdollista verrata eri toimintoja. Positiivisuus Läheiset ihmissuhteet 5,10 Sosiaalinen kanssakäyminen 4,59 Rentoutuminen 4,42 Rukoilu, meditaatio 4,35 Syöminen 4,34 Liikunta 4,31 Television katsominen 4,19 Ostoksilla käyminen 3,93 E-mail, internet 3,81 Lasten kanssa oleminen 3,86 Kotityöt 3,73 Työn tekeminen 3,62 Työmatkat 3,45 Liikkeen määrän ja intensiteettiin arvioissa on vähitellen siirrytty käyttämään liikkeet tunnistavia laitteita eli liikesensoreita. Nämä antavat objektiivisemman kuvan liikkumisesta kuin omat arviot. Daniel Kahneman (Kahneman ym. Kun kyse on liikunnasta, menetelmä helpottaa kausaalisia tulkintoja. Kuitenkin taannehtivat kyselyt (”Oletko viime aikoina ollut onnellinen”) antavat hyvin samanlaisia tuloksia kuin aikaotannalla saadut tulokset. 2004) painotti onnellisuuskyselyjen puutteita, mutta piti aikaotantaa liian työläänä ja kehitti päivittäisten tapahtumien rekonstruktion (Daily reconstruction method). Csikszentmihalyi, & Larson, 1987) toimesta 1970-luvun lopussa. Siinä mielessä ovat, että tilannetekijöiden välittömistä vaikutuksista saadaan tarkkaa tietoa ja lisäksi osallistujista saadaan paljon toistettuja mittauksia. Työmatkat olivat päivän ikävin asia eikä työ ollut paljon mukavampaa, joskin kaikki keskiarvot olivat hiukan plussan puolella. Kahnemanin ym. (2004) tutkimuksessa tehtävänä oli kuvata yhden päivän vähintään kymmenen minuuttia kestäneet toimintaepisodit tunnekokemuksineen. Kokemusten aikaotannassa (experience sampling, time sampling method, ecological momentary assessment) on kyse menetelmästä, jossa vastaajien on reagoitava välittömästi saadessaan äänitai kuvamerkin. 45 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 M itä nopeammin haastateltava tekee arvion, sitä vähemmän tulkintavirheet ehtivät vaikuttaa. Koska mittauksia tehdään paljon, jopa useita kymmeniä henkilöä kohden, on mahdollista tutkia, miten liikuntaepisodit vaikuttavat tunnetiloihin ja miten tunnetilat puolestaan liikunta-aktiivisuuteen. He antoivat taulukossa 1. Tällaisia analyysejä voidaan tehdä myös jokaiselle yksilölle erikseen silloin, kun mittauksia on riittävästi. Aikaotantatutkimus käynnistyi Mihalyi Csikszentmihalyin (ks. Liikunta koetaan mielekkäänä asiana.. Miten liikunta koetaan verrattuna vaikkapa sosiaaliseen kanssakäymiseen tai ruoanlaittoon. Tavallisesti tässä yhteydessä puhutaan affekteista, jotka siis ovat välittömiä tunnetiloja tai mielialoja. Näistä kokonaisvaltaisista arvi oista ei tietenkään ole iloa silloin, kun halutaan tietää, mitä lenkillä tai ostoksilla välittömästi koetaan. Liikunnan vahvuuksia ovat omaehtoisuus ja toistettavuus. Välittömät arviot kertovat sekä erilaisten tilannetekijöiden vaikutuksista että antavat summattuina tarkemman kuvan onnellisuudesta kuin myöhemmin tehtävät kyselyt kuluneen viikon tai kuukauden aikana koetusta hyvin voinnista. 2004). Ihmiset osaavat mielessään laatia eräänlaisen keskiarvon siitä, mitä viime aikoina on tapahtunut. Tosin melkein yhtä hyvä vaihtoehto oli television katsominen! Choin, Catapanon ja Choin (2016) tutkimuksessa 603 eteläkorealaista sai kolmesti päivässä vähintään kahden viikon ajan satunnaisesti viestin puhelimeensa, jonka jälkeen he kirjasivat, mitä tekivät ja mikä oli heidän tunnekokemuksensa. kuvattuja arvioita eri toimintojen positiivisuudesta (0–6). Liikunta verrattuna muihin toimintoihin Sekä aikaotannalla että päivän rekonstruktiolla voidaan verrata eri toimintoja. Työssä käyvien yhdysvaltalaisten naisten positiivisuusarviot päivän aikana tapahtuneista toiminnoista rekonstruktio-menetelmällä (Kahneman ym. Ovatko nämä odotukset toteutuneet. Liikunta sijoittui selkeästi positiivisten toimintojen joukkoon. Liikunta sijoittuu tässä vertailussa kärkipäähän. Kaikkiaan tilannearviointeja saatiin 24 430. Tutkimukseen osallistuneiden tehtävänä on illalla kirjata päivän aikana tekemänsä asiat ja arvioida niiden aikana koetut tunnetilat. Kahneman oletti, että muistija tulkintavirheet olisivat huomattavasti pienempiä verrattuna pidempään arvioitavaan ajanjaksoon
4. Taulukossa 4 on esitetty annettujen arvioiden keskiarvoja. Ne eivät tuottaneet mielihyvää, eivätkä olleet mielekkäitä. Vaikka vuorokaudessa käytetään paljon aikaa nukkumiseen, työhön, opiskeluun ja kotitöihin, näissä onnellisuuden arviot olivat matalia ja mielekkyyden arviot vain hiukan korkeampia. Liikunnan ja tunnetilojen yhteys Kuntoliikunnan positiiviset vaikutukset tunnetaan. Yhdessäolo 73,4 73,1 6. Sekä onnellisuuden että mielekkyyden arviot painottuivat positiiviseen suuntaan ja korreloivat keskenään. Kyse oli yhden päivän rekonstruktiosta. Tunteiden positiivisuuden indeksi toiminnan mukaan (Gimenez-Nadai ja Molina, 2015). Hansenin, Stevensin ja Coastin (2001) tutkimuksessa seurattiin 20 henkilön mielialaa pyöräergometrillä. Onneton ja mielekäs: vierailulla sairaalassa, opiskelua, lastenhoitoa. Ikävimmät asiat ovat pakollisia tai velvollisuuksia ja mieluisat asiat ovat valinnaisia tai omaehtoisia. Sekä mielihyvässä että mielekkyydessä asteikko vaihteli yhdestä (ei lainkaan) yhdeksään (erittäin paljon). Energisyys lisääntyi ja kielteiset tunteet vähenivät aina 20 minuuttiin asti. Onnellisuuden ja mielekkyyden keskiarvoja eri tilanteissa (Choi, Catapano ja Choi, 2016). Näiden jälkeen tulivat muun muassa kotitöiden tekeminen, leikkiminen, pelaaminen, ostoksilla käyminen, sosiaalinen media, työmatkat, tekstiviestien laatiminen, tietokoneen käyttö, television katselu ja työn tekeminen. Onnellinen ja epämielekäs: lähinnä tätä yhdistelmää olivat television katselu ja pelaaminen. Moniin muihin toimintoihin verrattuna liikunnalla on monia vahvuuksia, joista tärkeimmät ovat omaehtoisuus ja toistettavuus. Seurustelu (dating) 77,8 75,6 4. Taulukossa 3 on verrattu eri toimintoja positiivisia tunteita kuvaavalla indeksillä (indeksin vaihteluväliä ei raportissa kuvata). Huomiota kiinnittää Facebook-yhteyksien tylsyys, vaikka kyse oli nuorista. Vapaaehtoistyö 71,6 81,2 TAULUKKO 2. Gimenez-Nadain ja Molinan (2015) tutkimuksessa oli mukana 8746 henkilöä. TAULUKKO 4. 2. Kävelyllä 75,8 74,6 3. Rukoilu, uskonto 73,2 82,9 7. Grimmin, Kempin ja Josen (2015) tutkimuksessa 173 henkilöä vastasi viikon ajan kolme kertaa tekstiviestiin, jonka jälkeen he kirjasivat, mitä he tekivät ja mikä oli heidän onnellisuutensa taso (mielihyvä ja mielekkyys). Positiivinen vaikutus säilyi vielä 30 minuutin kohdalla. Näiden jälkeen tulivat arkiset askareet, television katsominen, ostokset, työmatka, opiskelu ja työ. Tulokset vastaavat aika tarkasti länsimaissa saatuja tuloksia. Mielihyvän ja mielekkyyden kokemus eri toiminnoissa (Grimm, Kemp ja Jose, 2015).. Amanda Daley ja Amy Welch (2004) tutkivat, eroaako 15 minuutin pyöräily 30 minuuttia kestäneestä. Myös Etelä-Koreassa liikunta koettiin mielekkäänä ja onnellisuutta tuottavana asiana verrattuna moniin muihin toimintoihin. Mittaukset suoritettiin neljässä eri vaiheessa niin, että jokainen teki kerrallaan vain yhden seuranta-arvion. Liikunta sijoittuu jälleen kärkipäähän arvioinnin positiivisuuden perusteella. Taulukossa 2 on kuvattu onnellisuuden ja mielekkyyden keskiarvot tilanteittain. 46 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Onnellisuuden ohella tutkittiin myös mielekkyyttä. Onneton ja epämielekäs: tietokoneella, nukkumista, työmatkalla, oleilua, tupakointia, sosiaalisen median käyttöä, mielen vaeltelua. 3. Kun vastauksista erotetaan neljä ääriryhmää, niihin kuului seuraavia toimintoja ja harrastuksia: 1. Taulukossa on kuvattu kuusi arvokkainta asiaa onnellisuuden ja mielekkyyden suhteen. Ryhmä koostui opiskelijoista sekä internetissä ilmoittautuneista. Liikunta 74,5 77,8 5. Kumpaakin arvioitiin 0–100 -asteikolla. Onnellinen ja mielekäs: huvimatkalla, seurustelua, liikuntaa, rukoilua, yhdessäoloa, kävelyä, vapaaehtoistyötä. Liikunnan mielihyväarviot olivat suhteessa hiukan korkeampia kuin mielekkyydestä annetut arviot. Tutkimuksessa oli mukana 20 liikunnallisesti aktiiTapahtumia Mielihyvä Mielekkyys Seksi, rakastelu 11 8,6 7,6 Alkoholi, juhliminen 49 7,5 5,9 Vapaaehtoistyö 11 6,6 7,1 Liikunta, urheilu 101 6,5 6,3 Ostoksilla, asiointi 76 6,2 5,2 Puhtaanapito 69 5,0 3,8 Työmatka, matkustus 334 4,7 4,5 Lasten ohjaaminen 4.5 Kodin ulkopuolinen vapaa-aika 4.2 Uskonnolliset toiminnat 4.0 Lastenhoidon opettaminen 3.6 Vapaaehtoistyö 3.5 Urheilu ja liikunta 3.4 Lasten perushoito 3.4 Syöminen 3.3 Vapaa-aika kodissa 3.3 TAULUKKO 3. Huvimatkalla 81,8 85,0 2. Onnellisuus Mielekkyys 1. Mittauksia tehtiin 10, 20 ja 30 minuutin kuluttua suorituksesta. Liikunta koetaan myös mielekkäänä asiana
Vain 16:lla liikunta vähensi stressiä, kahdella se lisäsi stressiä ja muilla yhteyttä ei ollut. Marieke Wichersin ym. Liikunnan ja tyytyväisyyden arviot olivat siten hyvin luotettavia. Jaclyn Maher ym. Vähintään kuudelta päivältä saatiin tietoja 438 henkilöltä. 79 henkilöä arvioi stressiään vuoden ajan joka päivä aamuin illoin. Kolmessa yhteys oli positiivinen, kahdessa suunta oli positiivinen ja yhdessä yhteys oli negatiivinen. Liikunta-aktiivisuuden ja elämäntyytyväisyyden väliset korrelaatiot laskettiin hyödyntämällä jokaiselta osallistujalta 40–60 päivittäistä arviota. Tilanne oli samanlainen myös toiseen suuntaan, sillä vain 17:llä stressi vähen si liikuntaa. Tällaiset tiedot hukkuvat helposti aineistoihin, joissa koko ryhmää tarkastellaan muutaman mittauksen avulla. Yksilöiden seurannassa vaikutusten suuruus vaihteli. Liikunta-aktiviteettien korrelaatio onnellisuuteen oli .07 sekä sosiaalisten aktiviteettien .15 ja kotiaskareiden –.15. Tutkimus kohdistui yli 55-vuotiaisiin hollantilaisiin. Matthew Burgin ryhmän (2017) tavoitteena oli tutkia stressin ja liikunnan välistä suhdetta. Liikunta ei kohottanut tyytyväisyyttä nuorilla, mikä osoittaa liikunnan tärkeyttä keski-ikäisillä ja vanhoilla. (2015) käyttivät päivittäisen rekonstruktion menetelmää. Lisäksi kyseessä on ollut intensiivinen liikunta. Ei-fyysistä aktiivisuutta olivat esimerkiksi lukeminen, tietokoneen käyttö, syöminen, kodinhoito, seurustelu, lasten kanssa puuhailu. Oerlemans, Bakker, & Veenhoven (2011) käyttivät päivän rekonstruoinnin menetelmää. Viidestä tutkimuksesta negatiiviset tunnetilat vähenivät kahdessa ja muissa Aikaotantamenetelmällä on mahdollista arvioida erilaisten liikunnallisten toimintojen vaikutuksia hyvinvointiin.. Liikunnan jälkeen tunnetilojen positiivisuus kohosi ja vaikutus kesti kolme tuntia. Aitoa fyysistä aktiivisuutta oli kuitenkin vain yhdeksän prosenttia havainnoista. Yue Liaon ryhmä (2017) hankki 110 vähän liikkuvalta henkilöltä neljän päivän aikana 4 x 8 satunnaisesti valittua tilannetta, joissa liikuntasensorin avulla mitattiin sekä kevyt liikehdintä että fyysinen liikunta. Genevieve Duntonin ym. Yhteys katosi puolen tunnin kuluttua. Merkin saatuaan he kirjasivat välittömästi tilanteensa, toimintansa ja tunnekokemuksensa. Seuranta-aika vaihteli välittömästä arviosta kolmeen tuntiin. Osallistujat saivat satunnaisesti kymmenen merkkiä viiden päivän aikana. Tunnetiloja (positiivisuus, negatiivisuus, energisyys ja väsymys) arvioitiin 15 minuutin ja puolen tunnin kuluttua liikuntasensorin tietojen jälkeen. Fyysisen aktiivisuuden yhteyttä positiivisiin tunnetiloihin (mielialaan) tutkittiin 12 tutkimuksessa. (2015) tutkimukseen osallistui 116 henkilöä, jotka saivat kahdeksan satunnaista vastauskehotusta päivässä neljänä peräkkäisenä päivänä. Mielialan negatiivisuus aleni, kun liikunta tapahtui ulkona. Liikuntaa mitattiin liikesensorin avulla. Liikunnan kuvaukset muutettiin päivää kuvaavaksi MET-arvoksi. Osallistujat kuvasivat toimintansa, aktiivisuutensa ja fyysinen ympäristönsä sekä positiiviset ja negatiiviset tunteensa (mielialansa). 47 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 vista nuorta. Puolen tunnin mittainen liikunta vähensi stressiä ja stressi puolestaan vähensi liikuntaa, joskin yhteydet olivat heikkoja kumpaankin suuntaan. Niissä kyse on useimmiten liikehdinnästä, siis hyvin kevyestä liikunnasta, koska tutkimus tapahtuu arkisten toimintojen keskellä. Mielialan negatiivisuus sen sijaan kohosi, kun liikuntaa harrastettiin yksin sisällä. Henkilöt, joilla oli masennusoireita, eivät hyötyneet liikunnasta yhtä paljon kuin muut. Liikunta-aktiivisuus kirjattiin illalla kymmenen minuutin tarkkuudella 3 x 21 päivän ajan. Liaon, Shonkoffin ja Duntonin (2015) katsaus löysi kuusi tutkimusta, joissa tavoitteena oli löytää positiivisten affektiivisten tilojen (mielialojen) ja liikunnan tai liikehdinnän välinen yhteys. Onnellisuuden asteikko vaihteli yhdestä kymmeneen (M= 7,5). Kevyt liikunta on usein pakollista asioiden hoitoa, joten kielteisten tunteiden lisääntyminen voi johtua siitä. Kahdeksassa yhteys oli positiivinen ja kolmessa yhteys puuttui. Kevyt liikehdintä lisäsi energisyyttä ja energisyys puolestaan edisti kevyttä liikunnallisuutta. Myös tunnetilat arvioitiin 1–7 asteikolla. Tutkimukseen osallistui 150 henkilöä (ikä 18–89 v.), joilta saatiin yhteensä 8 574 päiväarviota. Tavoitteena oli tutkia liikkumisen vaikutusta tunnetiloihin. Jokaisena päivänä tyytyväisyys elämään arvioitiin 0–100 -asteikolla (M=70,1). Näissä tutkimuksissa on ongelmana, että osallistujat tietävät, mistä on kysymys. Kevyt liikehdintä lisäsi negatiivisia tunteita, mutta vähensi väsymystä. Seuraavassa annan esimerkkejä aikaotannalla tehdyistä tutkimuksista, joita on viime vuosina tehty runsaasti. (2012) tutkimukseen osallistui 504 henkilöä. Positiivinen mieliala oli korkeimmillaan yhdessä tehdyn liikunnan aikana. Kun kyse oli kohtalaisesta liikunta-aktiivisuudesta, positiivisuus lisääntyi ja negatiivisuus väsymys vähenivät. Tunnetilat eivät vaikuttaneet liikunnan määrään. Elämäntyytyväisyyden ja liikunta-aktiivisuuden korrelaatio oli .18. Liikunnan yhteys tyytyväisyyteen tuli esiin myös yksilöiden sisäisessä vertailussa. Positiiviset mielialamuutokset olivat yhtä suuria harjoituksen kestosta riippumatta. Mittausperiodi toistettiin kolme kertaa. Liikuntaaktiivisuutensa osallistujat määrittivät itse (1=lepoa … 7=juoksemista)
2011. Seitsemässä seurattiin lisäksi energisyyden ja mielentyyneyden muutoksia. ym. 2015. The acute relationships between affect, physical feeling states, and physical activity in daily life: A review of current evidence. • Tutkimukset tuottavat hyvin rikasta ja monipuolista materiaalia toiminnoista ja hyvinvoinnista. Momentary assessment of contextual influences on affective response during physical activity. On myös mahdollista tutkia, miten liikuntaepisodit vaikuttavat tunnetiloihin ja miten tunnetilat puolestaan liikunta-aktiivisuuteen.. Journal of Nervous and Mental Disease, 175, 526–536. & Molina, J.A. 2017. Health Psychology, 34,1145–1153. Exercise duration and mood state: how much is enough to feel better. | Liao, Y, Shonkoff , E.T. Katsauksen jälkeen on julkaistu useita uusia tutkimuksia (osa kuvattu edellä), joissa tulokset ovat olleet liikunnan kannalta pääosin myönteisiä, mutta yksilöllinen vaihtelu on korostunut. 2012. 8764 January. ym. A survey method for characterizing daily life experience: the day reconstruction method. Daley, A.J., & Welch, A. Oerlemans, W.G.M., Bakker, A.B., & Veenhoven, R. The Journals of Gerontology, Series B: Psychological Sciences and Social Sciences, 66, 665–674. Hansen, C., Stevens, L., & Coast J. Result in you being less stressed. ym. Journal of Behavioral Medicine, 40, 445–457. Dunton, G.F. 2004. ym. 2004. Liao,Y. IZA DP No. The effects of 15 min and 30 min of exercise on affectiveresponses both during and after exercise. 2015. 2015. The Journal of Positive Psychology, 10, 207–218. Daily physical activity and life satisfaction across adulthood. Voluntary activities and daily happiness in the US. Csikszentmihalyi, M., & Larson, R. A time-lagged momentary assessment study on daily life physical activity and affect. 2015. Examining acute bi-directional relationships between affect, physical feeling states, and physical activity in free-living situations using electronic ecological momentary assessment. Developmental Psychology, 51, 1407–1419. ym. Journal of Sports Sciences, 2004, 22, 621–628. & Dunton, G.F. Wichers, M. • Tutkimus antaa mahdollisuuden yksilöiden seurantaan ryhmien keskiarvoja kuvaavien tietojen lisäksi. Choi, J., Catapano, R., & Choi, I. Social Psychological and Personality Science, 8, 641–651. Gimenez-Nadal, J.I. Grimm, C., Kemp, S., & Jose, P.E. Miksi liikunnan tutkijat ovat alkaneet käyttää näin työlästä menetelmää. 2017. Health Psychology, 20, 267–275. • Liikunnan osalta on mahdollista arvioida hyvin erilaisten liikunnallisten toimintojen vaikutuksia hyvinvointiin. Testing the bi-directional stress-exercise association at the group and person (n of 1) level. 2017. Or is it both. Health Psychology, 31, 135-144. ym. Validity and reliability of the experience-sampling method. Kahneman, D. 2015. 2001. Maher, J.P. 48 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 tulokset olivat niukkoja tai ristiriitaisia. Finding the key to happy aging: a day reconstruction study of happiness. 1987. • Toimintojen, kuten liikunnan, vaikutusten muutoksia voidaan seurata lähes ”tosiajassa”. Annals of Behavioral Medicine, 51, 799–809. Orientations to happiness and the experience of everyday activities. Taking stock of happiness and meaning in everyday life: An experience sampling approach. MARKKU OJANEN, FT Psykologian emeritusprofessori Tampereen yliopisto Sähköposti: markku.t.ojanen@uta.fi LÄHTEET: Burg, M.M. Frontiers in Psychology, 6:1975. Science, 306, 1176–1780. Osallistuminen tällaiseen tutkimukseen edellyttää vahvaa sitoutumista. Aikaotannasta saadaan useita etuja: • Tutkimukset tehdään laboratorion ulkopuolella, mikä edistää ekologista validiteettia. Neljässä energisyys lisääntyi, mutta vaikutus mielentyyneyteen oli ristiriitainen
Oma tilastointiin liittyvä ongelmansa liittyy siihen, että raja yleisen terveysliikunnan ja soveltavan liikunnan välillä on hämärä. Arvioinnin kohteena ei ole vain opetusja kulttuuriministeriön hallinnonala, vaan valtionhallinto kokonaisuudessaan. Lisäksi Valtion liikuntaneuvosto on toteuttanut vuosia vuosina 2005 ja 2009 suppeammat kyselyt, joiden kohteena olivat ne kunnat, joissa toimi erityisliikunnanohjaaja. Isojen – yli 100 000 asukkaan kaupunkien osalta keskiarvojen luotettavuutta vähentää kaupunkien pieni määrä: jokaisella kaupungilla on oma tapansa toteuttaa soveltavan liikunnan palveluita. Vastauksia saatiin 140 ja vastausprosentiksi tuli 47. Uusia yhteistyötahoja ovat ylikunnalliset sosiaalija terveystyön palveluyksiköt, jotka tarjoavat kunnille soveltavan liikunnan palveluja.. Tietoa kerätään syksyn 2017 kuntakyselyn lisäksi politiikka-asiakirjoista, haastatteluilla sekä kuntavierailujen avulla. L iikuntatieteellinen Seura (LTS) arvioi parhaillaan valtionhallinnon toimenpiteitä soveltavan liikunnan (erityisliikunnan) alueella. Eläkeläisjärjestöjen merkitys on suuri etenkin pienissä kunnissa. (Ala-Vähälä 2010, Ala-Vähälä 2016.) Ikääntyvät pienet kunnat Kuntien kokoerot näkyvät vastauksissa sekä väestöä että taloutta koskevissa tilastoissa. Kysely lähetettiin kaikille Manner-Suomen kunnille. Näin ollen se, mitkä kaupungit kulloinkin vastaavat kyselyyn, vaikuttaa palvelujen ja resurssien määrää koskeviin tietoihin. Selvitys valmistuu keväällä 2018. Pienestä väkimäärästä johtuen asukaslukuun suhteutettujen indikaattorien vaihtelu on suurempaa pienissä kunnissa kuin suurissa kunnissa – muutaman ryhmän perustaminen voi kaksinkertaistaa palvelujen laskennallisen tason naapurikuntaan verrattuna. Vastaavasti valtionosuusavustusten osuus kunnan tuloista kasvaa. 2002) ja 2013 (AlaVähälä T., Rikala, 2014). Syksyllä 2017 LTS toteutti osana arviointia kyselyn soveltavan liikunnan tilanteesta Suomen kunnissa. Vastausprosenttia alensi pienten, alle 10 000 asukkaan kuntien heikko vastausaktiivisuus. Valtion liikuntaneuvoston toimeksiannosta toteutettavan arvioinnin tavoitteena on analysoida aiempaa laajemmin valtiovallan eri ohjauskeinojen (normiohjaus, resurssiohjaus, informaatio-ohjaus) vaikutukset soveltavan liikunnan edistämiseen, kuten kuntien mahdollisuuksiin tarjota soveltavan liikunnan palveluja. Soveltavaa vai terveysliikuntaa. 49 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: TIMO ALA-VÄHÄLÄ SOVELTAVA LIIKUNTA KUNNISSA 2017: Yhteistyö ja verkostot kasvussa – niin kunnissa kuin kuntien välillä Nyt toteutetun kyselyn lisäksi selvityksessä ovat käytettävissä kaikkia kuntia koskevat tiedot vuosilta 2000 (Tiihonen, Ala-Vähälä. Liikuntatoimien keskeisin yhteistyökumppani kunnissa on sosiaalija terveystoimi. Kuntakoon pienentyessä ikääntyneiden osuus kasvaa ja toisaalta verotulot pienenevät. Valtaosa suuremmista kunnista vastasi kyselyyn. Kysyttäessä, millaista sovel tavan liikunnan kohderyhmän rajausta kunnassa käytetään, lähes kolmannes vastaajista korosti liikuntapalvelujen avoimuutta. Erityistä tukea tarvitseLiikuntatoimien soveltavaan liikuntaan kohdistamat määrärahat näyttävät useimmissa kuntaryhmissä kasvaneen, mutta liikuntaryhmien määrät ovat pysyneet ennallaan, käy ilmi syksyllä 2017 tehdystä kuntakyselystä. Siksi 75 prosenttia Suomen asukkaista asuu kunnissa, joiden osalta tiedot saatiin
50 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 vien liikunnalle ei ole tehty tarkkaa rajausta. Vastaajien eri yhteistyötahoille antamat arvosanat soveltavassa liikunnassa asteikolla 1 (huono) – 5 (hyvä).. Käytäntö voi olla perusteltu etenkin pienemmille kunnille, mutta tilastoja ja tunnuslukuja tutkiessa on siis hyvä muistaa, että tapa määritellä soveltavan liikunnan piiri vaihtelee kunnasta toiseen. Uusina yhteistyötahoina esiin nousivat ylikunnalliset sosiaalija terveystyön palveluyksiköt, jotka tarjosivat kunnille soveltavan liikunnan palveluja. Tyypillisiä yhteistyön muotoja olivat vastuun jako ryhmien järjestämisessä sekä tilojen ja välineistön tarjoaminen. Osa kuntien viimeksi antamista taloutta, ryhmämääriä ja henkilöstöresursseja koskevista tiedoista on ristiriitaisia. Sosiaalija terveyssektorin osalta korostuivat yhteinen toiminnan suunnittelu sekä hoitotai liikuntapalveluketjun rakentaminen. Missä näkyvät kasvaneet määrärahat. Yleisten liikuntaryhmien toimintaa saatettiin säätää osallistujien toimintakyvyn mukaan. Aiemmissa selvityksissä ei ole ollut kysymyksiä, joilla olisi mitattu yhteistyön volyymia. Kyselyn keskeinen kiinnostuksen kohde on, miten soveltavan liikunnan resurssit (taulukot 2 ja 3) ja palvelujen tarjonta – lähinnä liikuntaryhmien määrä (taulukko 4.) – ovat kehittyneet. Kun liikuntatoimella ei ollut palvelujen järjestämisessä vahvaa roolia, vastauksissa korostettiin usein sosiaalija terveystoimen sekä kansalaisja työväenopistojen sekä eläkeläisjärjestöjen merkitystä. Asia selvitetään tarkemmin arvioinnin loppuraportissa. Vastausten perustella voi alustavasti olettaa, että yhteistyön rakenteet ja verkostojen määrä ovat kasvaneet sekä kuntien sisällä että kuntien välillä. valtakunnalliset järjestöt 3,0 2,2 2,2 2,5 2,6 3,5 3,1 2,6 Muut 1,0 2,0 1,0 2,6 3,8 4,0 2,5 Yksityiset palvelujen tarjoajat 2,3 3,2 1,6 2,1 2,5 2,6 2,8 2,4 Oppilaitokset (yo, amk, muut ammat. Lisäksi osa vastaajista mainitsi kuntien järjestöille jakamat avustukset. Ero eläkeläisjärjestöihin selittynee sillä, että eläkeläisten osuus on pienemmissä kunnissa suurempi, kun taas soveltavan liikunnan tai kansanterveysjärjestöjen paikallisosastojen perustaminen vaatii suurempaa väestöpohjaa. Myös kansalaisja työväenopistojen saamat arvosanat nousivat siirryttäessä pienempiin kuntiin. Tämän tyyppiset vastaukset olivat tyypillisiä etenkin pienille kunnille, joissa soveltavaa liikuntaa ei useinkaan ole erotettu muista liikunnan palveluista. Korkeimman arvosanan yhteistyökumppaneista sai kaiken kokoisissa kunnissa sosiaalija terveystoimi. Poikkeustapauksissa palvelut oli järjestetty joko ostopalveluna – tosin yleensä silloinkin liikuntatoimen toimiessa tilaajana – tai vastuu palveluista oli jaettu sosiaalija terveystoimen, kansalaisopiston tai järjestöjen kanssa. oppilaitokset) 1,0 1,5 1,6 2,0 2,3 2,8 3,4 2,1 Seurakunnat 2,0 2,1 1,8 1,8 2,0 2,7 2,3 2,1 TAULUKKO 1. Tässä esitellään lyhyesti syksyllä 2017 toteutetun kyselyn tuloksia ja verrataan niitä vuoden 2013 tietoihin sekä osin vuoden 2000 tilanteeseen. Alle 10 000 asukkaan kunnissa järjestelyt olivat monimuotoisempia, eivätkä välttämättä kovin selvästi määriteltyjä. Erilaisten soveltavan liikunnan paikallisten järjestöjen rooli kasvoi siirryttäessä isompiin kuntiin. Järjestöjen rooli kasvaa väestömäärän myötä Yli kymmenen tuhannen asukkaan kunnissa ja etenkin suurimmissa kunnissa soveltavan liikunnan palvelut kuuluivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta liikuntatoimelle tai vapaa-aikatoimelle. Seuraavalle sijalle nousivat eläkeläisjärjestöt, joiden merkitys oli suuri etenkin pienissä kunnissa. paikalliset järjestöt 2,3 2,8 2,9 3,2 3,9 4,2 3,9 3,4 Kansalaisja työväenopistot 3,4 3,6 3,4 3,2 2,8 3,3 2,6 3,2 Koulutoimi 3,3 3,2 2,3 3,0 3,7 3,2 3,9 3,2 Liikuntaseurat 3,0 3,2 2,3 2,2 3,1 3,3 3,1 2,8 Liikunnan ja soveltavan liik. Kovin tarkkaan ei ole myöskään pohdittu, miten yhteistyön laatu on muuttunut. Aiemmissa kyselyissä on havaittu, että resurssien Kunnat suuruusluokittain Yhteistyötaho -1.999 2.000– 5.999 6.000– 9.999 10.000– 19.999 20.000– 49.999 50.000– 99.999 100.000– Kaikki Sosiaalija terveystoimi 2,8 3,9 3,4 4,0 4,1 4,2 4,4 3,9 Eläkeläisjärjestöt 4,0 3,9 3,6 3,6 3,6 3,8 2,8 3,6 Soveltavan liik. Niiden tarkistaminen on tätä kirjoitettaessa vielä kesken, joten tässä esitettävät luvut ovat alustavia
Komiteanmietintö 1996:15. Opetusministeriön julkaisuja 2006:21. Nyt toteutetun kyselyn perusteella vaikuttaa siltä, että ryhmien kokonaismäärä olisi kääntynyt laskuun useimmissa kuntaryhmissä – käytännössä pienimpiä ja suurimpia kuntia lukuun ottamatta. Keskeinen uusi havainto on, että liikuntatoimen soveltavaan liikuntaan kohdistamat määrärahat ovat useimmissa kuntaryhmissä kasvaneet, mutta liikuntatoimien tarjoamien liikuntaryhmien määrät ovat pienimpiä kuntia lukuun ottamatta pysyneet ennallaan tai hieman laskeneet. Erityisliikunnan arviointiraportti. Tiihonen A., Ala-Vähälä T. Aiempien selvitysten perusteella tiedetään, että liikuntatoimen tai muun liikuntapalveluista vastaavan tahon osuus soveltavan liikunnan ryhmistä on noin puolet. Toinen kysymys liittyy liikuntaryhmien kokonaismäärien mahdolliseen alenemiseen. Jos kyse ei ole tiedon keruuseen liittyvästä satunnaisesta vaihtelusta, mitkä seikat ovat voineet vaikuttaa muutokseen. Lisätietoja arvioinnista Saku Rikala: saku.rikala@lts.fi alle 10.000 as 10.000 – 19.999 as 20.000 – 49.999 as 50.000 – 99.999 as 100.000 – as Kaikki kunnat 2013* 1,2 1,9 1,5 1,1 1,1 1,3 2017 1,5 2,2 1,3 1,1 2,0 1,6 *Vuoden 2017 kustannustason mukana, ansiotasoindeksi, kuntien palkat 2010 alle 10.000 as 10.000 – 19.999 as 20.000 – 49.999 as 50.000 – 99.999 as 100.000 – as Kaikki kunnat 2013 16,5 22,1 17,8 13,7 14,8 17,1 2017 39,2 27,9 17,8 12,2 11,9 26,2 alle 10.000 as 10.000 – 19.999 as 20.000 – 49.999 as 50.000 – 99.999 as 100.000 – as Kaikki kunnat 2000 3,6 7,9 6,7 5,7 4,4 2013 9,8 11,5 9,5 8,7 6,6 7,1 2017 13,9 10,9 8,6 8,3 5,5 11,1 alle 10.000 as 10.000 – 19.999 as 20.000 – 49.999 as 50.000 – 99.999 as 100.000 – as Kaikki kunnat 2000 9,3 11,3 10,6 5,9 13,5 2013 34,2 29,1 26,5 17,5 13,2 31,2 2017 34,3 26,6 21,1 14,2 16,0 27,6 TAULUKKO 2. Erityisliikunta kunnissa 2013. Mahdollisia selityksiä ovat avustusten osuuden kasvu tai muun kuin ryhmäohjauksen osuuden nousu liikunnanohjaajien työssä. Raportti kuntien erityisliikunnan tilanteesta vuonna 2005. Arviointiraportti valmistuu keväällä 2018. 2014. Erityisryhmien liikunta 2000 -toimikunnan mietintö. Kolmas mahdollinen selitys on, että liikuntatoimet tekevät aiempaa tiiviimpää yhteistyötä muiden tahojen kanssa, ja niillä on siksi realistisempi kuva muiden sektorien tarjoamien ryhmien määristä. Kyse voi olla tiedon keruuseen liittyvästä epätarkkuudesta tai tilanne on aidosti heikentynyt joko järjestöjen toiminnan heikkenemisen, avustusten pienemisen tai muun syyn vuoksi. Resursseja koskeva havainto tulee esiin sekä määrärahoja että soveltavan liikuntaan kohdistettuja työtunteja kuvaavissa luvuissa. 2006. Helsinki.. 2010. Soveltavan liikunnan ryhmät/10.000 as, liikuntatoimi TAULUKKO 5. Käänne olisi huolestuttava, mutta ennen tiukempia johtopäätöksiä on tarkistettava tiedot siltä osin kuin vastaukset ovat epävarmoja. Liikuntatoimen tai muun liikunnasta vastaavan hallinnonalan soveltavaan liikuntaan osoittamat työtunnit 2013 ja 2017 (työtunnit/10.000 as) TAULUKKO 4. Helsinki 1996. Ala-Vähälä T. Kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osaston julkaisusarja Nro 6/2002. Sama ilmiö tuli esiin myös nyt toteutetussa kyselyssä. Valtionhallinnon toimenpiteiden arviointia erityisliikunnan alueella. 51 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 ja toiminnan määrä on asukaslukuun suhteutettuna suurin pienissä kunnissa ja laskee melko tasaisesti siirryttäessä suurempiin. 2002. 1996. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:5. TIMO ALA-VÄHÄLÄ, FM Sähköposti: timo.ala-vahala@juritele.fi Artikkeli perustuu syksyllä 2017 toteutettuun kuntakyselyyn. Raportti kuntien erityisliikunnan tilanteesta vuonna 2009. Liikuntatoimen tai muun liikunnasta vastaavan hallinnonalan soveltavan liikunnan määrärahat 2013 ja 2017 ( €/as) TAULUKKO 3. OPM. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:17. Ryhmien määrät laskussa. Soveltavan liikunnan ryhmät/10.000 as, kaikki järjestäjätahot LÄHTEET: Ala-Vähälä T., Rikala S. Ala-Vähälä T. Alustavat tulokset avaavat kysymyksiä Jos liikuntapalvelujen soveltavan liikunnan määrärahat ovat hieman kasvaneet, mutta ryhmien määrä on pysynyt ennallaan tai alentunut, herää kysymys, mihin kasvaneet rahat on käytetty. Opetusministeriö. Mahdolliselle muutokselle on kolme selitystä. Kysely on osa LTS:n toteuttamaa arviointia valtionhallinnon toimenpiteistä soveltavan liikunnan alueella. Tällaista uutta työtä voivat olla liikuntaneuvonta sekä tiedottaminen, toiminnan koordinointi ja yhteistyö muiden tahojen kanssa
Sadan katsotuimman kotimaisen tai ulkomaisen elokuvan joukkoon niistä mahtuu vain Matti Nykäsen elämäkertaelokuva Matti. Kuva: KUOKKASEN KUVAAMO (C) ELOKUVAYHTIÖ AAMU. 52 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: JARI SEDERGREN Suomalaisen urheiluelokuvan vuosikymmenet Urheiluun enemmän tai vähemmän liittyviä elokuvateattereissa esitettyjä suomalaisia elokuvia lienee nelisenkymmentä. Hymyilevä mies (2016) kuvasi myös bisnestä lajin taustalla
Ensimmäinen suomalainen urheiluaiheinen näytelmäelokuva on vain katkelmana säilynyt Uuno Eskolan ohjaama ja hänen omaan novelliinsa perustuva mykkädraama Lumisten metsien mies (1928). Kun vuonna 1936 olympiakaupunki Berliinissä kilpailtiin sekä urheilun että kulttuurin saralla, Karhumäen romaani voitti Berliinin taideolympialaisten kultamitalin. Elokuvaa itsemurhan partaalla olleen ja hyväksikäytetyn nuorukaisen kasvusta juoksun olympiavoittajaksi – romaanissa oli puhuttu vain suurista kansainvälisistä kilpailuista – suunnitteli ensimmäiseksi Väinän Filmi Oy. Pääosiin palkattiin ulkoiselta olemuksiltaan ajan hengen mukaiset hahmot: sielultaan ja ruumiiltaan terveyttä uhkuva Kullervo Kalske, joka oli elävässä elämässä poliisien 10-ottelun Suomen mestari – sekä maaseudun viattomuuden ja puhtauden perikuva Irma Seikkula. Nyrkkeilyn merkittävää asemaa elokuvafiktiossa korosti Juho Kuosmasen Hymyilevä mies (2016) .. Avoveteen Kehitystarina oli myös Suomen ensimmäinen varsinainen urheiluelokuva, Orvo Saarikiven SuomiFilmille ohjaama Avoveteen, joka sai ensi-iltansa elokuun lopulla 1939. Kun tuotantoyhtiöksi jatkossa tuli maan suurin elokuvavalmistamo Suomi-Filmi ja tuottajaksi yhtiön toimitusjohtaja Risto Orko, hanke oli vakaalla pohjalla. Siinä Pariisissa asunut Raija Maurila (Anni Hämäläinen) palaa Suomeen maaseudulle vanhan kartanonomistajaisänsä luo. Turhamainen neiti hyljeksii maalaiselämää, mutta asenne muuttuu, kun hän tapaa ihmisiä vieroksuvan urheilullisen nuorukaisen, Raitojan Jussin (Viljo Hurme). Orvo Saarikiven uralla elokuva oli käännekohta, sillä Avoveteen oli ohjaajansa ensimmäinen draamaelokuva kolmen komedian jälkeen. Hanke, jonka vetäjäksi kaavailtiin teatteriohjaaja Eino Salmelaista, ei toteutunut. 53 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 U rheilu on näkynyt suomalaisessa elokuvassa 1920-luvulta lähtien osana kansallista kokovartalokuvaa, mutta enimmäkseen dokumentaarisina lyhytelokuvina tai välähdyksinä kentältä ja kentän viereltä. Suomalaisen urheiluelokuvan taustalle voi varmasti asettaa kansallisen urheiluinnostuksen, joka oli saanut voimaa urheilijoiden olympiamenestyksestä sekä autonomian aikana että itsenäisen Suomen lipun värien alla. Arva tenkin kyse on tulevissa urheiluelokuvissa kovin tutuksi käyvästä kehitystarinasta. Idea jäi kuitenkin elämään. Raija päättää ilmoittaa aran maalaispojan kansainvälisiin hiihtokilpailuihin. Käsikirjoittajaksi palkattiin elokuva-alalla aloitteleva Ilmari Unho. Avoveteen perustui Urho Karhumäen romaaniin
Ralliautoiluun palasi hupimielessä vasta Markku Pölönen vuoden 2009 elokuvassaan Ralliraita 1. Sen lisäksi yhtiö teki kisatapahtumista koko illan dokumenttielokuvan Suomen Suurkisat 1947. Urheilujaksoissa Tapio Rautavaaralla on yllään HIFK:n tähtirintainen paita; todellisuudessa hän oli TUL:n ja Oulunkylän Tähden urheilija. Pääosassa oli jo Avoveteen elokuvasta ja sitä ennen Jääkärin morsiamesta tuttu Kullervo Kalske.. E. Hannu Leminen ohjasi Helsingin olympialaisten dokumentit, kaksi kokoillan elokuvaa, mutta sitä edelsi amerikkalaista jääkiekkovalmentajaa Suomessa kuvaava rakkaustarina Hän tuli ikkunasta (1952). Näihin kisoihin Suomen Filmiteollisuus mainosti osallistuvansa ”omalla joukkueella” tämän elokuvansa muodossa. Vaikka näytelmäelokuvissa ur hei lu oli näinä vuosikymmeninä taka-alalla, sen roo li oli tärkeä erityisesti televisiossa, jonka urheilulähe tykset ja 1960-luvulla Pekka Kotkavuoren urhei ludokumenteista lähtien ovat tärkeä osa urheilun julkista historiaa. Uuno Turhapuro -elokuvissa nähtiin vuosien varrella vähemmän elokuvista tunnettuja urheilulajeja kuten riippuliitoa ja golfia. Elokuvaan sisältyy autenttisia näkymiä vuoden 1954 neljänsistä liittojuhlista Helsingissä ja kuvissa nähdään muun muassa TUL:n puheenjohtaja Väinö Leskinen sekä pituushyppääjä Jorma Valkama, keihäänheittäjä Soini Nikkinen ja muita tunnettuja työväenliikkeen urheilijoita. Sodan jälkeen sisulla ja sydämellä Sodan jälkeen elokuvaohjaajien kärkikastiin noussut Edvin Laine ohjasi laajassa tuotannossaan kaksi urhei luaiheista elokuvaa. Tapio Rautavaara elokuvassa Veteraanin voitto (1955). Molemmat esittelivät pääosassa keihäänheittäjänä Tapio Rautavaaran, vuoden 1948 olympiavoittajan. Naisten urheilua ajan hengen mukaisesti promovoiva Kultamitalivaimo (1947), jonka toisessa naispääosassa nähtiin Hillevi Lagerstam ensimmäisessä suuressa elokuvaroolissaan, ja urheilun parantavaa voimaa korostava Veteraanin voitto (1955). Edvin Laineen veli Aarne Laine ohjasi osan elokuvasta. Westerbergin aiheeseen perustuva Sisulla ja sydämellä (1947). Kun kisat peruuntuivat, myös elokuvasuunnitelma siirtyi. Urheilua elokuvassa ei ollut nimeksikään, mutta Amerikan ja Suomen yhteistä pussauskoppia sitäkin enemmän kansainvälistymisen hengessä. Urheilu saa vakituisen roolin – televisiossa Sotavuosista lähtien urheilu sai vakituisen rooli os a na uutiskatsauksia. Maaseudun ja kaupungin ero, moraalisanoma ja sovinto sekä juoksun hurma saavat elokuvassa keskeisen sijan. Vuoden 1947 toinen urheiluelokuva oli Yrjö Nortan ohjaama ja J. 1970ja 1980-luvulla lähtien tv-dokumentit, erityisesti henkilödokumentit, ovat painuneet ihmisten mieliin. Myöskin 1960-luvulla Jörn Donnerin elokuvassa Sixty-Nine (1969) ja Veikko Kerttulan Iso Vaalee (1983) jääkiekko on oikeastaan vain peite muulle draamalle. Kultamitalivaimon innoittajana olivat kesällä 1947 Helsingissä järjestetyt SVUL:n ensimmäiset Suurkisat, 1940-luvun suurin urheilutapahtuma maassamme. Käsikirjoituksen valmistumisvuodeksi on merkitty 1947. Kuvat: SUOMEN URHEILUMUSEO 54 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Kun Suomen Filmiteollisuus vuonna 1955 teki TUL:n 35-vuotisliittojuhliin kytkeytyvän näytelmäelokuvan Veteraanin voitto, Rautavaara esitti TUL:n urheilijaa. Siitä ei ole kovin paljon suomalaisen elokuvan yhteydessä puhuttu, uutta Teuvo Tulio -tutkimusta lukuun ottamatta. Simo Halisen elokuvana laadukas Elokuvassa ovat mukana myös urheiluvalmentajat Armas Valste ja Hannes Torpo, radion urheiluselostajana esiintyy Martti Jukola. Edvin Laineen muistaman mukaan Topias (Toivo Kauppinen) oli tehnyt käsikirjoitusluonnoksen jo vuonna 1939 mielessään Helsingin olympialaiset 1940. 1960ja 1970 -lukujen näytelmäelokuviin urheilua ei paljon kelpuutettu, poikkeuksena Risto Jarvan Bensaa suonissa (1970), jossa ralliautoilu on näyttävästi, vaikka varsin kriittisesti esillä. Kansainvälisen menestyksen takeena oli teeman sovittaminen Saksassa merkittävään ”blut und boden” -henkeen, eikä tässä ole unohdettava myöskään rodullista periaatetta. 2000-luvun alussa urheilu nousi vakioaiheeksi fiktioelokuvissa. Elokuva muistetaan ennen muuta Rauli ”Badding” Somerjoen esittämästä nimikappaleestaan. Komediassa ylioppilaat haastavat polyteekkarit akateemisiin olympialaisiin
Naiset haastavat miehet heidän elämänsä tärkeimpään jalkapallo-otteluun.” Suuresta vapautumisen tarinasta ei kuitenkaan ole välttämättä kyse: seksillä on osuutensa sekä elokuvan huumorissa että tarinan viehätyksessä ja sitä samaa korostaa naisten ehkä useammin kuin miesten maailmaan liitetyillä keskinäisillä huijauksilla, salailuilla, peloilla, epäilyillä ja ihmissuhdesotkuilla. Asiaan on saattanut vaikuttaa se, että lähes yhtä aikaa sen kanssa markkinoille tuotu elokuva kisasta, jossa Suomi tunnetulla tavalla jäi ”hyväksi kakkoseksi”, saavutti miljoonan katsojan rajan. Rosman varhaisemmassa ja äänitystä myöten äärimmäisen hienossa nyrkkeilydokumentissa Per aspera (1981) esiintyivät Elis Ask, Tarmo Uusivirta, Osmo Kanerva ja Olli Mäki. Mutta työtä kansallinen menestyminenkin vaatii. Suomen elokuvasäätiön tilastoinnin mukaan sadan katsotuimman kotimaisen tai ulkomaisen elokuvan joukkoon mahtuu vain Matti Nykäsen elämäkertaelokuva Matti. Suosituimmaksi 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmenen elokuvista nousi Aleksi Mäkelän lähes puolen miljoonan katsojan rajapyykkiä tavoitellut Matti (2006), joka oli tekijöidensä mukaan tositapahtumiin perustuva kertomus mäkihyppääjä Matti Nykäsen vauhdikkaasta urasta ja elämästä. Huolimatta sen laajasta levikistä, katsojaluvut näyttävät keväällä 2018 jäävän ainakin tavoitteeseen nähden varsin vaatimattomiksi. Urheilu ei juuri silloin tuntunut hyvältä. Vastakkain asetetaan miesten viimeinen linnake, jalkapallo, ja naisten tulevaisuuden odotukset. Arto Halonen oli ohjannut urheiludokumentteja muun muassa nyrkkeilijä Tarmo Uusivirrasta ja aitajuoksija Arto Bryggaresta, mutta fiktiossa esiin nousi komediallinen puoli. Nykäsen elämän valkokankaille saatetut uskomattomat kiemurat olisi hyvänkin käsikirjoittajan ollut vaikea keksiä. FC Venus tuo naisten urheilun elokuvaan Kultamitalivaimon (1947) viitoittamalla tavalla naisurheilua saatiin odottaa elokuvateattereihin lähes kuusi vuosikymmentä. Cyclomania ei tarinassaan tavoitellut taivaita siinä mielessä, että päähenkilöiden päämääränä olisi olympiavoitto tai maailmanmestaruus. Liekö elokuvan kaupalliseen menekkiin vaikuttanut se, että sen ilmestymisajankohtana vuonna 2001 suomalaiset olivat puulla päähän lyötyjä penkkiurheilijoita. Isänmaallinen mies (2013) pureutui fiktiivisen tarinan kautta dopingilmiöön, jota Halonen oli perannut vakavalla mielellä myös dokumenttielokuvassaan Sinivalkoinen valhe (2012). Yli 200 000 katsojaa saanut FC Venus oli menestyksekäs taloudellisesti. 55 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Urheiludokumentit ovat saavuttaneet hyviä tuloksia elokuvateattereiden katsomossa. Urheiluelokuvissa rima on yleensä laskettava paljon alemmas. Kamppailulajit, vaikka enemmän voimamiehen ja voiman menettämisen mielessä kuin kilpaurheiluna, olivat olleet esillä myös esillä Matti Ijäksen elokuvassa Painija (1985). 2010-luvulla urheiludokumentit ovat saavuttaneet aiempaan verrattuna hyviä tuloksia elokuvateattereiden katsomossa. JP Siilin jääkiekkoilijan kuva Sel8nne (2013) ja Arto Koskisen Kuningas Litmanen (2012) saivat dokumenteiksi kovia katsojalukuja. Hiihtäjien dopingskandaali oli painanut penkkikarpaasien pään jalkojen väliin. Matti Ijäksen kiitetty nyrkkeilyaiheinen draama Haaveiden kehä (2002) vahvisti urheiluelokuvan asemaa 2000-luvun alussa. Onnistuneen elokuvan mielenkiintoisimpia piirteitä on sen antama kuva nyrkkeilyyn aina kuuluvasta urhei lupromootiosta, bisneksestä kamppailun takana. JP Siilin jääkiekkoilijan kuva Sel8nne (2013) ja Arto Koskisen Kuningas Litmanen (2012) saivat dokumenteiksi kovia katsojalukuja. Se on tarina onnistumisesta ja epäonnistumisesta, voittamisen riemusta ja häviämisen pelosta – sekä jalkapallosta. Elokuvan mainoksen mukaan: ”FC Venus on romanttinen komedia naisista, miehistä ja heidän välisistä eroistaan. Nyrkkeilyn merkittävää asemaa elokuvafiktiossa korosti Juho Kuosmasen mustavalkoinen elokuva Hymyilevä mies (2016), joka kertoo tarinan MMotte luunsa vuonna 1962 valmistautuvasta Olli Mäestä. kilpapyöräilydraama Cyclomania (2001) avasi pelin ja Joona Tenan Katri Mannisen käsikirjoitukseen perustuva komedia FC Venus (2005) monipuolisti elokuvallista kenttää uudella lajilla, jalkapallolla. JARI SEDERGREN, VTT Elokuvaja televisiotutkimuksen dosentti Erikoistutkija Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI Sähköposti: jari.sedergren@kavi.fi. Nyrkkeily teemana 2000-luvun alussa Nyrkkeily oli ollut näyttävästi esillä Juha Rosman draamassa Who is Joe Louis (1992), jossa tyrmätty mies tekee paluuta. Stereotypiat eivät olleet kuitenkaan haitaksi, kun Talent House myi elokuvan uudelleenfilmatisointioikeudet Saksaan, jossa sitä levitettiin 253 kopiolla. Tuorein urheilutapaus elokuvateattereissa on jääkiekon maailmanmestaruuden tavoitteluun ja saamiseen liittyvä draama 95. Urheilu toimii elokuvassa sekä symbolisena että fyysisenä välikappaleena silloin, kun kuvattavana on isän ja pojan välinen suhde ja pojan kasvaminen mieheksi
Sinänsä turha operaatio onnistuu, vaikka ei ole niin kauhea kuin suunnittelijansa ammatin perusteella voisi luulla. Kansakunnan muistot jäävät junttihuumorin kera tarjoilluiksi sirpaleiksi, eivätkä kasva kokonaiseksi tarinaksi. Jo neljännesvuosisadan julkisuudessa olleesta Nykäsestä riitti helposti tarua ja totta elokuvan tarpeiksi. Viimeinen eh toollinen nautitaan Karjalan muodos sa. Tukholmassa saavutettu jääkiekon MM-kulta kasvoi liki Suomea suuremmaksi ilmiöksi. Jouluna 2017 ensi-iltansa saanut elokuva ylitti 70 000 katsojan rajan helmikuun alussa. Parhaiten toimii Ruotsin Jääkiekkoliiton varmoina pitämien kultajuhlien valmisteluja kuvaava juonisäie, jonka ympärille on kiedottu onnistunutta ilakointia kansallisilla stereotypioilla. Heikoin on ruotsalaisyrityksen takia potkut saaneen panostajan ja hänen kaveriensa kostoretki Tukholmaan. Kaverusten lähtökohtana on se, että Suomi häviää kumminkin, ja kohteena on kuninkaanlinna. Vuoden 1995 mestaruushuumasta ei puhjennut elokuvallista kultasuonta. Ihan ilman urheilupohjia Mäkelä ei ollut asialla. 56 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: JOUKO KOKKONEN 95 – ”lite sämre” Lähihistorian päivistä 7. Mäkelän jääkiekkotulkinnasta kriitikot eivät ole löytäneet kovin paljon hyvää. Kol mannen juonteen tuo sinnikäs yksinhuoltajaäiti, joka päättää etsiä pojalleen uuden joukkueen ja valmentajan, kun entinen ei usko piilevään lahjakkuuteen. toukokuuta 1995 on yksi yhteiseen muistiin syöpyneistä. A leksi Mäkelä lähti yrittämään kultakokemuksen vangitsemista Suomen satavuotisjuhlatunnelmissa 2017. Jokaiseen on kasvanut liikaa rönsyjä. Suomalaisten ruotsalaiskaunoilla revittely jää sen sijaan vaisummaksi, kun kolmesta suomalaistarinasta yksikään ei lähde kunnolla kulkemaan. Mikä petti Mäkelän pelikirjassa. Toisessa tarinassa saattohoidossa oleva syöpäpotilas kuolee voiton var mistuttua Timo Jutilan pelipaita päällään nuoruusvuosiensa pelikaverien ympäröimänä. Kokonaisuus on myös yllättävän synkeä kertoakseen riemukkaasta tapahtumasta. Ajankuva siirtää riittävän onnistuneesti katsojan 1990-luvun puoliväliin, mutta vaikka maali on koko ajan tiedossa, niin elokuva harhailee ja suorastaan viipyilee sivupoluilla. Elokuvan katsominen vahvisti arvioiden osuvan paikoilleen. Häneltä valmis tui 2006 löyhästi Matti Nykäsen elämään perustuva ”Matti”, joka keräsi peräti 460 000 katsojaa. MM-kullan kiteyttämänä viestinä on ”pitää uskoa unelmiin”. Mäkelä on niputtanut elokuvaan pääjuonen lisäksi neljä tarinaa, joista kolme kerrotaan suomalaisesta näkökulmasta ja yksi ruotsalaisin silmin. Alkuun nähtävä riipivä kooste Suomen jääkiekkohistorian karvaista tappioista Ruotsille virittää odotukset korkealle. Maajoukkueen historian ensimmäinen ruotsalaisvalmentaja Curt ”Curre” Lindström solahtaa suhteellisen helposti mukaan, mutta sen jälkeen elokuva alkaa useasti uudelleen. Häneltä on jäänyt sisäistämättä ”Curren” usein toistama sanapari ”lite bättre”. Vaan taipuuko kaikkien tuntema kansallinen avainkokemus elokuvaksi. Ottelutapahtumat nähdään aitoina väläyksinä, jotka ovat elokuvan ylivoimaisesti sykähdyttävintä antia. JOUKO KOKKONEN, FT Erikoistutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Ottelutapahtumat nähdään aitoina väläyksinä, jotka ovat elokuvan ylivoimaisesti sykähdyttävintä antia.. Lottokomedia ”Kaikki oikein” ohittaa mitä ilmeisimmin katsojaluvuissa MM-kullan. Sinänsä tämä on osuvaa: suomalaisen kiekkomenestyksen kivijalkaa on paljolti rakennettu Veikkauksen tuotoilla, joilla myös ”95” on osittain tehty
HANNA WALSH, ETK Sähköposti: hanna.walsh@helsinki.fi MINTTU TUOMINEN Sähköposti: minttu.tuominen@helsinki.fi Kirjoittajat ovat ravitsemustieteen maisterivaiheen opiskelijoita Helsingin yliopistossa maatalousmetsätieteellisessä tiedekunnassa. O mien ja läheisten kokemusten perusteella olemme huomanneet, että urheiluseuroissa tapahtuva ravitsemusneuvonta on joko puutteellista tai täysin olematonta. Se voi olla myös kilpailuvaltti nuorelle urheilijalle. Ymmärrämme toki, että myös urheiluseurojen pienet resurssit voivat rajoittaa ravitsemusneuvontaa. Tilanne, jossa kaikki voittavat. Syömisen rajoittaminen tässä nopean kasvun vaiheessa on haitallista etenkin nuorelle urheilijalle, joka tasapainoilee harjoittelun, koulun ja vapaa-ajan välillä. Annamme muutaman esimerkin. Virheellisen ohjauksen lopputulos voikin olla päinvastainen kuin mitä oli tavoiteltu. Ravitsemustieteen sekä hyvinvointija terveysalan opiskelijoiden osaamista voi hyödyntää järjestämällä ravitsemusaiheisia koulutuksia urheiluseuroille. vaikuttaa nuorten syömiseen negatiivisesti. Ennen treenejä vedetään suklaapatukka tai karkkipussi. Paran tamisen varaa ehkä olisi… Ravitsemus on tärkeä osa jaksamista, kasvua ja kehitystä harjoittelun ja levon lisäksi. Kisareissuilla päädytään Hesburgeriin. Ravitsemustieteen asiantuntija voi ohjata suoraan nuoria, mutta erityisen tärkeää on, että valmentajat ja vanhemmat otetaan mukaan ja ohjataan tukemaan nuorten terveellistä syömistä. Näin myös opiskelijat, kuten me, pääsemme soveltamaan ohjausja ammattitaitoamme. Ravitsemustieteen sekä hyvinvointija terveysalan opiskelijoiden osaamista voi hyödyntää esimerkiksi järjestämällä ravitsemusaiheisia koulutuksia urheiluseuroille. Lisäksi on tärkeää, että ravitsemusneuvonta pohjautuu ravitsemussuosituksiin. 57 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Aiheena liikunta ja ravitsemus Oheisten kolmen artikkelin kirjoittajat ovat ravitsemustieteen maisterivaiheen opiskelijoita Helsingin yliopistosta. Lajiin sopivalla ravitsemuksella voidaan parantaa suorituskykyä, edistää palautumista sekä ehkäistä loukkaantumisia ja täten parantaa urheilumenestystä sekä urheilijan hyvinvointia. Artikkelit ovat osa opiskelijoiden viestintäopintoja ja ne on toteutettu yhteistyössä professori Mikael Fogelholmin ja Liikunta & Tiede -lehden toimituksen kanssa. Pätevän tiedon löytäminen voi olla haasteellista suuresta ja ristiriitaisestakin tietotulvasta. Jos urheilussa tähtää huipulle, ravitsemus on otettava mukaan valmennukseen. Urheilevilla lapsilla ja nuorilla koulun, harrastusten ja vapaaajan yhdistäminen voi olla haasteellista. Valmentaja pyytää urheilijoita pitämään ruokapäiväkirjaa ja neuvoo heitä netin syövereistä kaiveltujen tietojen perusteella. Vaikka moni valmentaja tiedostaa asian, heillä ei välttämättä ole riittäviä tietoja ja taitoja huomioida ravitsemusta valmennuksessa. Lisäksi ravitsemusneuvonnalla on tärkeä kansanterveydellinen merkitys, sillä kannustavalla ohjauksella voidaan tukea terveellisten elämäntapojen muodostumista. Jaksamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ammattitaitoisella ohjauksella voidaan tukea normaalia ja terveellistä syömistä sekä ehkäistä syömishäiriöiden kehittymistä. Murrosiän tuomat muutokset kehossa ja tunneelämässä aiheuttavat epävarmuutta. Haluamme korostaa, että neuvontaa antavalla henkilöllä tulisi olla pätevä koulutus sekä kokemusta nuorten ohjaamisesta. Epävarmuus omasta kehosta ja median luomat paineet voivat Kuva: ANTERO AALTONEN. Painoluokkalajit ja esteettiset lajit voivat entisestään lisätä ulkonäköpaineita ja riskiä syömisongelmiin. Varmimmin tuloksia saavutetaan, kun ravitsemusneuvontaa toteutetaan johdonmukaisesti ja pitkällä aikavälillä. Teksti: HANNA WALSH, MINTTU TUOMINEN Ravitsemusvalmennus tukee urheilevaa nuorta Ravinto ei ole vain polttoainetta. Kannustamme urheiluseuroja ottamaan selvää erilaisista ravitsemusvalmennuksen mahdollisuuksista
He luokittelevat harjoittelun Wingate-malliin (Wingate model), skandinaaviseen malliin (Scandinavian model) ja käytännölliseen malliin (Practical model). 2015). Skandinaavisen mallin mukaan HIIT-harjoittelu suoritetaan tekemällä useita neljä minuuttia kestäviä työjaksoja maksimitehoa pienemmällä teholla. Aiheuttaako HIIT-harjoittelu ravitsemuksellisia haasteita treenaajalle. Lisäksi ajankäytön näkökulmasta HIIT-harjoittelu saattaa säästää aikaa verrattuna perinteiseen, matalatehoisempaan aerobiseen harjoitteluun: tehokkaan harjoituksen kun voi suorittaa noin puolessa tunnissa! HIIT-harjoittelun soveltuvuutta myös kroonisesti sairaille ihmisille on tutkittu. HIIT-harjoittelu painonhallinnassa Vaikka HIIT-harjoittelua saatetaan mainostaa painonpudotukseen ja kehon koostumuksen muokkaamiseen optimaalisena lajina, ei tämän väitteen taustalle kuitenkaan löydy kovin vakuuttavaa näyttöä. (2017) totesivat katsauksissaan, että HIIT-harjoittelun ja matalatehoisemman harjoittelun välillä ei ole merkittäviä eroja tutkimusten aikana havaituissa muutoksissa koskien kehon koostumusta, painoa tai vyötärönympärystä. Wingate-mallin mukaisessa HIIT-harjoittelussa suoritetaan maksimaalisella teholla useita lyhyitä, alle minuutin kestäviä aerobisia työjaksoja, joiden välis sä pidetään muutamia minuutteja kestäviä palautusjaksoja. Esimerkiksi laajoja ja pitkäkestoisia tutkimuksia ei vielä ole. 2016). Jaksojen välissä on suunnilleen työjakson mittainen palautusjakso. (2017) eivät havainneet sepelvaltimotautipotilaiden HIIT-harjoittelua tarkastelevassa katsauksessaan HIIT-harjoittelun aiheut taneet suurempaa riskiä sydäntapahtumille kuin matalatehoisempi pitkäkestoinen harjoittelu. Wewege ym. Tutkimuksissa koehenkilöt ovat noudattaneet ammattitaitoisesti suunniteltua harjoitusohjelmaa, minkä vuoksi ei ole suositeltavaa aloittaa HIIT-harjoittelua omatoimisesti, ellei ole täysin terve. Useissa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että HIIT-harjoittelu parantaa terveiden ihmisten. Esimerkiksi Ribeiro ym. (2016) päätyivät katsauksessa samaan tulokseen. Myös muiden ryhmien kohdalla tarvitaan vielä näyttöä HIIT-harjoittelun turvallisuudesta. HIIT-harjoittelua tarkastelevassa katsauksessaan Kilpatrick ym. Keskeisintä HIIT-harjoittelussa onkin, että kestävyysharjoittelu suoritetaan mahdollisimman kovalla suoritusteholla tehden lyhyitä työjaksoja, joiden välissä pidetään palautusjaksoja. Luokitteluun käytettyjen termien vaihtelevuudesta huolimatta harjoitusten sisällöt on pääsääntöisesti luokiteltu samalla tavalla. Sydänja verisuonisairaiden kohdalla tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimuksia aiheesta. Harjoittelumuoto näyttäisi tutkimusten mukaan soveltuvan myös heille. Myös Gayda ym. Työjaksojen pituus vaihtelee pääsääntöisesti sekunneista minuutteihin. Eniten tutkimusta löytyy sen soveltuvuudesta sydänja verisuonisairaille (Ross ym., 2016). HIIT-harjoittelu on äärimmäisen raskasta harjoittelua, minkä vuoksi harjoitteiden tekeminen kan nattaa aloittaa maltillisesti. Käytännöllisessä mallissa tehdään kymmenen minuutin kestävää työjaksoa lähes maksimaalisella teholla, pitäen työjaksojen välissä minuutin palautusjaksot. (2017) sekä Wewege ym. Kehon koostumukseen HIIT-harjoittelu ei useimpien ylipainoisilla ihmisillä tehtyjen tutkimusten mukaan näyttäisi vaikuttavan eri tavalla kuin matalatehoisempi kestävyysharjoittelu. Yleensä koko harjoitus kestää alkulämmittelyn ja loppujäähdyttelyn kanssa noin puoli tuntia, ja sen voi suorittaa käyttäen erilaisia lajeja, esimerkiksi pyöräilyä tai juoksua. 58 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: TUULI KUUSIPALO, SOFIA SILJAMA HIIT harjoittelu – vuoden hittilaji. kuitenkin pohtivat sitä, että mikäli ajankäyttö Onko HIIT-harjoittelu ratkaisu kiireisille ihmisille kunnon ja terveyden ylläpitämiseksi mahdollisimman vähäisellä ajankäytöllä. maksimaalista hapenkäyttökykyä hieman enemmän kuin matalatehoisempi pitkäkestoinen kestävyysharjoittelu (esim. L yhenne HIIT tulee sanoista high intensity interval training (Gibala & McGee, 2008). Terveille ihmisille harjoitteiden tekeminen on kuitenkin turvallista ja niiden ottamista osaksi treenaamista kannattaa harkita. Työjaksojen välissä pidettävien palautusjaksojen pituus on joitakin minuutteja. Kuten nimestä käy ilmi, HIIT on kovatehoista harjoittelua. Milanovich ym. 2017, Ross ym. Esimerkiksi Kai Savonen käytti edellä mainittuja termejä luennossaan liikuntalääketieteen päivillä 2017 puhuessaan HIIT-harjoittelusta. (2014) jaottelevat HIIT-harjoittelun kolmeen alaluokkaan harjoituksen keston, intensiteetin ja kokonaisharjoitteluvolyymin perusteella. Edellä esitetty HIIT-harjoittelun luokittelu on yksi esimerkki siitä, millä termeillä sitä voidaan kirjallisuudessa luokitella. Tämä on havaittu terveiden henkilöiden lisäksi sekä lihavilla että sydänja verisuonitautipotilailla tehdyissä tutkimuksissa (Türk ym. Kaikkea kestävyysharjoittelua ei kuitenkaan tarvitse korvata HIIT-harjoitteilla, mutta lisäämällä HIIT-harjoitteita ohjelmaan voi harjoittelua monipuolistaa. Suomenkielessä HIIT-harjoittelun luokittelussa saattaa törmätä termeihin tehointervallit, pitkiin toistoihin perustuvat harjoi tukset ja määräintervallit. Esimerkiksi Türk ym
Tähän voi tehdä esimerkiksi laskelman siitä, miten pitkän matkan voi juosta tyypillisen HIIT-harjoittelun aikana. Siksi on mielenkiintoista tarkastella miten HIIT-harjoittelu vaikuttaa syömisen säätelyyn ja nälän tunteeseen. 59 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Työjakson pituus Palautusjakson pituus Työjaksojen määrä harjoituksessa Työjakson teho Wingate model 30 s 4 min 6 Maksimaalinen Scandinavial model 4 min 4 min 4 Kova, mutta ei maksimaalinen Practical model 60 s 60 s 10 Lähes maksimaalinen on esteenä yksilön liikunnan vähäisyydelle, saattaa tällöin olla hyödyllistä tehdä HIIT-harjoitteita osana laihduttamista ja kehon muokkaamista. Pitkäaikaiset tutkimukset aiheesta kuitenkin puuttuvat. Kokonaisenergiankulutuksen kannalta 15 km pitkä matalatehoisempi juoksuharjoitus on selkeästi tehokkaampi kuin lyhempi kovatehoinen HIITharjoittelu, vaikka HIIT-harjoittelu aiheuttaisikin harjoituksen jälkeen suuremman hetkellisen energiankulutuksen. 2013). (2017) tekemässä tutkimuksessa 9–11-vuotialla lapsilla ei havaittu eroja HIIT-harjoittelun ja matalatehoisemman liikunnan jälkeen syödyn ruoan määrässä tai näläntunteessa. Martins ym. (2014) luokittelulla.. Ne on tehty pääsääntöisesti ylipainoisilla ihmisillä. Kuntoilijoiden ja erityisesti urheilijoiden on tärkeä huolehtia riittävästä energiaja suojaravintoaineiden saannista. Tulokset ovat olleet keskenään hyvin samankaltaisia. Jäämme kuitenkin odottamaan tulevia tutkimuksia aiheesta. Toisille sopii paremmin intensiivinen harjoittelu, kun taas toiset pitävät enemmän pitkistä ja matalatehoisemmista harjoituksista. Kokeneelle juoksijalle 7–8 km matka tasatahtisesti, rauhallisella tahdilla suoritettuna, on kuitenkin melko kevyt lenkki ja hän voi hyvin juosta kaksinkertaisenkin matkan. Tutkimukset ovat olleet useimmiten interventioita, joissa on verrattu HIIT-harjoittelun ja matalatehoisemman harjoittelun vaikutusta koehenkilöiden näläntunteeseen, syömiskäyttäytymiseen ja harjoituksen jälkeen syötyyn energiamäärään. Tällöin kuljettu matka on intervallien aikana 4 x 4 x 0,25 km, eli 4 km. HIIT ja nälän tunne Liikuntaakin keskeisempää painonhallinnassa on syöminen ja sen säätely. Lopulta kun vain suoritettu harjoitus lisää energian kulutusta. Jos ajankäyttö ei rajoita liikkumista, niin todennäköisesti pitkällä aikavälillä kokonaisenergiankulutus on suurempi harrastettaessa matalatehoisempaa aerobista harjoittelua kuin HIIT-harjoittelua. HIIT-harjoittelua tukeva ravitsemus Ravitsemuksesta huolehtiminen on urheilusuorituksen kannalta tärkeää niin kuntoi lijalle kuin urheilijalle. Suositusten mukainen ruokavalio on monipuolinen ja vaihteleva, ja koostettaessa ruokavalio tasapainoisesti, lisäravinteita ei yleensä tarvita. Kun päälle lasketaan palautusjakson sekä alkuja loppujäähdyttelyn aikana edetty matka, niin HIITharjoittelun aikana kuljettu matka voi olla yhteensä noin 7–8 km. Ajatellaan, että henkilö juoksee 0,25 km/min, joka on kolmen kilometrin Cooperin-testi vauhti. Pääsääntöisesti suomalaisten ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio sopii sekä kuntoilijoiden että urheilijoiden ruokavalioksi. Näiden tutkimusten valossa näyttäisi siis siltä, että painonhallinnan keskeisimmän tekijän, syömisen säätelyn, suhteen HIIT-harjoittelu ei ylipainoisilla ole huonompi eikä parempi vaihtoehto kuin matalatehoisempi harjoittelu. Todellisuudessa on kuitenkin mahdotonta sanoa, mikä harjoittelutyyli sopii kullekin yksilölle. Esimerkkiharjoitukset HIIT-harjoittelusta Kilpatrick ym. (2017) havaitsivat 12 viikkoa kestäneessä interventiossaan, että HIIT-harjoittelua noudattaneen interventioryhmän ruokahalu tai näläntunne ei eronnut matalatehoisempaa harjoitusohjelmaa noudattaneesta ryhmästä koko mittausjakson aikana. (2017) päätyivät samankaltaiseen tulokseen tekemässään pilottitutkimuksessa, jossa he vertasivat HIIT-harjoituskerran ja matalatehoisemman harjoituskerran akuutisti aiheuttamaa näläntunnetta, kylläisyyttä ja syödyn ruoan kulutusta. Tämä on aika kova intervalliharjoitus. Mitä tavoitteellisempaa liikkuminen on, sen tärkeämmäksi ravinnon rooli urheilusuorituksessa kasvaa (Ilander ym., 2014). Mikäli tavoitteena on painon pudottaminen, oleellisinta onkin löytää itselle sopiva tapa liikkua. Ylipainoisten lisäk si myöskään Morrisin ym. Myös Matos ym. Tutkimuksessa ei havaittu merkitsevää eroa edellä mainituissa muuttujissa kahden erilaisen harjoituksen välillä. Ravitsemussuositusten mukaan tulisi TAULUKKO 1. Ainakaan tällä hetkellä HIIT-harjoittelua ei voida pitää parempana vaihtoehtona matalatehoisemmalle harjoittelulle syömisen säätelyn osalta. Hän suorittaa HIIT-harjoitteen, jossa tekee 4 x 4 minuutin työjaksot. HIIT-harjoittelun vaikutuksista syömisen säätelyyn löytyy kuitenkin ainoastaan muutamia tutkimuksia viime vuosilta. Tutkimuksissa on havaittu liikunnan vaikuttavan positiivisesti syömisen säätelyyn (Martins ym. HIIT-harjoittelun vaikutus nälän tunteeseen tai syömiseen harjoittelun jälkeen ei näyttäisi poikkeavan matalatehoisemman harjoittelun vaikutuksista näihin
Erityisesti hiilihydraattien määrään, laatuun ja ajoitukseen ruokavaliossa on tärkeää kiinnittää huomiota. 4. Ilander, O. Ludviksen, M. Journ of Sport Sci. Wewege, M. 36 (3), 286–292. King, N & Kulseng, B. Ribeiro, P. High-Intensity Interval Training, Appetite, and Reward Value of Food in the Obese. Savonen, Kai. 2017. Holst, J. Optimaalisella ruokavaliolla voi parantaa urheilusuoritusten intensiteettiä sekä harjoituksesta palautumista. Finlayson, G, Wisloff, U. Martins, C. King, NA. Ihmisen nesteen tarve on kuitenkin varsin yksilöllistä, ja siihen vaikuttavat muun muassa fyysinen aktiivisuus, ikä ja ympäristön lämpötila. & Weston, M. Myös hedelmät, kasvikset ja marjat ovat hyviä hiilihydraatin lähteitä. Food intake and appetite following school-based high-intensity interval training in 9–11-year-old children. Nigam, A. 2015. Ravitsemustiede -kirjassa Aro ym. 2012. Ribeiro, P. (2012) kertovat liikunnan aikaisesta energianlähteiden käytöstä. High-intensity interval training in patients with coronary heart disease: Prescription models and perspectives. & Durstine L. Rehfeld, JF. Milanovic, Z. Kovatehoista intervalliharjoittelua harrastavan tuleekin huolehtia riittävästä energiansaannista. Annals of Physical and Rehabilitation Medicine 60 (1), 50–57. Obesity reviews 18 (6), 635–646.. LÄHTEET: Aro, A. 2013. Effect of chronic exercise on appetite control in overweight and obese individuals. High-intensity interval training: A review of physiological and psychological responses. Jung, M. 1. & Braunstah, G.J. Ward, R.D. Aschehoug, I. HIIT-harjoittelussa palautustai urheilujuomien käyttö ei ole oleellista, koska harjoitukset ovat lyhytkestoisia. Sporis ,G. Boidin, M. Martins, C. & Dodd-Reynolds C. 2017. The effects of high-intensity interval training vs. & Blundell, JE. Lindblad, P. TUULI KUUSIPALO Sähköposti: tuuli.kuusipalo@helsinki.fi SOFIA SILJAMA Sähköposti: sofia.siljamaa@helsinki.fi Kirjoittajat ovat ravitsemustieteen maisterivaiheen opiskelijoita Helsingin yliopistossa maatalousmetsätieteellisessä tiedekunnassa. Med Sci Sports Exerc, 49 (9), 1851–58. 2017. Tehokkaassa aerobisessa lihastyössä, kuten HIIT-harjoittelun aikana (teho noin 80–90 % VO 2max :sta), glukoosi on elimistön tärkein energianlähde. Obes Sci Pract 3 (3), 258–271. Säännöllinen ateriarytmi pitää veren glukoosipitoisuuden tasaisena ja tukee painonhallintaa. & McGee, S.L. Taube, C. Türk, Y. ACSM’s Health & Fitness Journal 18 (5), 11–16. Rudolphus, A. Ruokailujen lisäksi liikkujan ja urheilijan on muistettava huolehtia riittävästä nesteiden saannista. Morris A. & Mursu, J. Cramb R. Ravitsemustiede. Kilpatrick, M. & Nigman, A. Mutanen, M. HIIT-harjoittelijalle riittää normaali nesteytyksestä huolehtiminen. 2017. High-intensity interval training (HIIT) for patients with chronic diseases. Liikunnan aikana hapettuviin energianlähteisiin vaikuttavat liikunnan teho ja kesto. Kulseng, B. Acute effect of high-intensity interval exercise and moderate-intensity continuous exercise on appetite in overweight/obese males: a pilot study. Hiilihydraattipitoinen ateria ennen liikuntaa lisää hiilihydraattien hapetusta. Lihassolujen glukoosin ottoa aktivoi lihassupistuksen aikaansaama GLUT4-kuljettajaproteiinien siirtyminen lihasten solukalvoille. Van den Berg, R. 2016. Juneau, M. & Keech, A. 2017. Paras janojuoma on hanavesi, ja ruokajuomaksi suositellaan rasvatonta tai enintään yhden prosentin rasvaa sisältävää maitoa tai piimää, vettä tai kivennäisvettä. 2014. Treenin jälkeen voi hyödyntää myös nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja, kuten perunaa, hedelmiä tai riisiä. Comparison of Different Forms of Exercise Training in Patients With Cardiac Disease: Where Does High-Intensity Interval Training Fit. Costa de Souza, D. Exerc Sport Sci Rev, 36 (2), 58–63. & Gayda, M. Sport Sci Health 13, 403. Effectiveness of High-Intensity Interval Training (HIT) and Continuous Endurance Training for VO2maxImprovements: A Systematic Review and MetaAnalysis of Controlled Trials. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. & Uusitupa M. Varsinaista hiilihydraattitankkausta ei lyhytkestoisia treenejä varten kuitenkaan tarvita. 2017. Mainioita hiilihydraattilähteitä ovat erityisesti täysjyväviljavalmisteet, kuten ruisleipä ja täysjyväpasta. Myös HIIT-treenin jälkeen olisi suotavaa nauttia hiilihydraatteja, jotta palautuminen olisi optimaalista. Little, J. Browne, R. Juneau, M. Terveyttä ruoasta! Suomalaiset ravitsemussuositukset. Liikuntaravitsemus – tehoa, tuloksia ja terveyttä ruoasta. Matos, V. 2014. Morgan, L. Gayda, M. painos. Laaksonen, M. Luento: Kovatehoinen liikunta (HIT & HIIT) – miksi, milloin ja kenelle. Hiilihydraatit on hyvä ajoittaa nautittavaksi muutamaa tuntia ennen treeniä. Ruokailu ennen liikuntaa vaikuttaa osaltaan siihen, miten paljon rasvahappoja hapet tuu suhteessa glukoosiin liikunnan aikana. Journ of Sport and Health Sci 5 (2),139–144. Ross, L. moderate-intensity continuous training on body composition in overweight and obese adults: a systematic review and meta-analysis. Theel, W. Franssen, F. 2016. Can Journ of Cardiol 32 (4), 485–494. Kustannus Oy Duodecim. 2008. Med Sci Sports Exerc, 45 (5), 805–12. VK-Kustannus Oy. Täysmehuja voi nauttia yhden lasillisen päivässä aterian yhteydessä, eikä sokeroituja juomia tule käyttää säännöllisesti. Hiemstra, P. Porter R. uudistettu painos. High intensity training in obesity: a Meta -analysis. 2014. Sports Med 45 (10), 1469–81. Anaerobisessa liikunnassa energiantarve on niin nopea, että solunsisäiset ATPja kreatiinifosfaattivarastot ehtyvät noin viiden sekunnin nopean juoksun aikana. Costa, E. Gibala, M.J. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan kaikkien juotujen juomien määrä päivässä tulisi olla noin 1–1,5 litraa (ruoan sisältämän nesteen lisäksi). 60 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 syödä päivittäin säännöllisin väliajoin terveellisiä aterioita. Liikuntalääketieteen päivät. 2017. Metabolic Adaptations to Shortterm High-Intensity Interval Training: A Little Pain for a Lot of Gain. Kasteleyn, M.J. Albuquerque dos Santos, V. Fayh, A
Tällöin painostakaan ei todennäköisesti tule ongelmaa. ym. Ruoasta, joka tulisi nähdä voimavarana, on tullut monille vihollinen. Tutkimuksessa, jossa vertailtiin nuorten naisurheilijoiden ja vähän liikkuvien nuorten naisten kuukautiskierron häiriöitä havaittiin yli kaksinkertainen ero: vähän liikkuvilla epäsäännöllisyyksiä oli 21 prosentilla ja urheilijoista 54 prosentilla (Hoch ym. ”Esimerkiksi fitness-urheiluun soveltuva ruokavaliomalli ei sovi kaikille urheilijoille”, Heikkilä muistuttaa. Naisurheilijoiden ulkonäköpaineet, pelko painonnoususta ja riittämätön syöminen ovat nousseet myös mediassa esille viime aikoina. Terveelliset välipalat auttavat järkevän ateriarytmin ylläpitämisessä. Ammattitaitoinen ravitsemusvalmennus sekä tiedon etsiminen luotettavista lähteistä (esimerkiksi nettisivuilta terveurheilija.fi tai Olympiakomitean Urheilijan ravitsemusopas) auttavat urheilijaa ja valmentajaa päivittäisissä valinnoissa. The Female Athlete Triad. Riittämätön syöminen voi aiheuttaa naisurheilijalle kauaskantoisia ongelmia. Tiukat kisa-asut, ruokavaliotrendit, mediasta tulevat yleiset ulkonäköpaineet ja ehkä tahatonkin valmentajan huomautus urheilijan painosta ovat omiaan lietsomaan pelkoa painon noususta. Pediatrics 137 (6) :e20160922. 2009. R iittämätön hiilihydraattien ja ylipäätään energian saanti ovat urheilijoiden keskeisimpiä ravitse-mushaasteita. Clinical Journal of Sport Medicine 19 (5), 421–428. & Hecht, S. Oman haasteensa tuo kommunikointi tyttöurheilijan ja miesvalmentajan välillä – kaikkia asioita ei ole helppo ottaa esille. Pajewski, N. Suorituskyvyn ja terveyden edistäminen eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan päinvastoin: terve urheilija on aina parempi urheilija. 2016. Heikkilä painottaa valmentajien vastuuta: ”Urheilija tulisi nähdä ihmisenä ja katsoa myös sinne tulevaisuuteen, kun urheilija ei ole enää kilpaurheilija.”. Jos nuoren urheilijan suorituskyky ja terveys ovat kohdillaan, ei Heikkilä näe mitään syytä urheilijan punnitsemiselle tai painon esille ottamiselle. Monissa urheilulajeissa elää sitkeästi ajatus rasvattoman urheilijan paremmuudesta. Liian vähäinen energiansaanti voi häiritä hormonitoimintaa, millä on vaikutuksia niin lisääntymiskuin luuterveyteen-kin (Weiss Kelly & Hecht 2016). LAURA KETOLA, ETK Sähköposti: laura.ketola@helsinki.fi JATTA SALMELA, TtM Sähköposti: jatta.salmela@helsinki.fi Kirjoittajat ovat ravitsemustieteen maisterivaiheen opiskelijoita Helsingin yliopistossa maatalousmetsätieteellisessä tiedekunnassa. LÄHTEET: Bratland-Sanda, S. Heikkilän mukaan hyvän ravitsemuksen merkitystä terveydelle ja suoritukselle on korostettava jo murrosiästä lähtien. Hän nostaa pelon painonnoususta yhdeksi suurimmaksi haasteeksi naisurheilijoiden ravitsemuksessa. Syömishäiriöiden esiintyminen naisurheilijoiden keskuudessa on valtaväestöä yleisempää; suurin osa naisurheilijoista ei ole tyytyväisiä painoonsa, mikä on Heikkilän mukaan huolestuttavaa. AAP COUNCIL ON SPORTS MEDICINE AND FITNESS. & Sundgot-Borgen, J. Tarkan ruokavalioohjelmoinnin sijaan olisi hänen mukaansa kuitenkin tärkeä tiedostaa monipuolisen ja säännöllisen syömisen merkitys. Hoch, A. Weiss Kelly, A.K. Esimerkiksi kuukautiskierron häiriöt ovat huomattavasti yleisempiä urheilijoilla kuin muilla. Moraski, L. 61 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: LAURA KETOLA, JATTA SALMELA Liian painava urheilijaksi.... European Journal of Sport Science 13 (5), 499–505. Ruoasta, joka tulisi nähdä voimavarana, on tullut monille vihollinen. Haastattelimme aiheesta Helsingin yliopistossa ravitsemustieteessä väitöskirjaa tekevää Maria Heikkilää, joka on perehtynyt suomalaisten kestä-vyysurheilijoiden syömishäiriöihin sekä ravitsemusasenteisiinja tietämykseen. 2009). Tutkimusten mukaan 6–45 prosentilla esiintyy jonkinlaista syömishäiriötä lajista riippuen: eniten kestävyysurheilijoilla ja esteettisissä lajeissa (Bratland-Sanda & Sundgot-Borgen 2013). Eating Disorder in Athletes: Overview of Preva-lence, Risk Factors and Recommendations for Prevention and Treatment. 2013. Urheilijan ruokavaliossa tulisi huomioida lajien erityispiirteet sekä yksilölliset tarpeet. Prevalence of The Female Athlete Triad in High School Athletes and Sedentary Students
Vanhempani olivat aktiivisia liikkujia ja urhei luseuratoimijoita, ja niinpä liikunnan harrastamisessa saattoi olla mukana vähän kilpailullisuuttakin. Kiinnostuin erityisesti tukija. Olin soittanut pianoa pienestä pitäen ja opiskellut musiikkia koulun ohella, joten päätin aloittaa lukion jälkeen päätoimisen musiikinopiskelun. Maisterivaiheen jälkeen jatkoin tutkijana UKKinstituutissa monissa harjoitteluinterventioissa, jois sa tutkittiin liikunnan ja lihaskuntoharjoittelun vaikutuksia joko preventiivisesti tai hoitona. Tämä avarsi käsitystäni liikunnallisen kuntoutuksen kehittämisen mahdollisuuksista. Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. Siinä yhteydessä alkoi akateeminen jatko-opiskelu kiinnostaa yhä enemmän, ja niinpä aloitin terveystieteen maisterin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa työn ohella. Aihe, joka näyttää kiinnostavan ulkomaita myöten. Näiden opintojen kautta pääsin sisälle myös kuntotestauksen, biomekaniikan ja harjoitusfysiologian maailmaan. Nyt tutkimuksen kohteena on millaisella liikuntaharjoittelulla saataisiin ote monien arkea rasittavista niskavaivoista ja päänsärystä. Sellaisia, kuten erot keski-ikäisten liikehallintakyvyissä, josta tuli väitöstutkimuksen aihe. Erikoistumisen jälkeenkään en ollut vielä mielestäni saanut riittävästi tietoa liikunnan ja harjoittelun mahdollisuuksista kuntoutuksessa ja siinä vaiheessa oli myös mielessä lähteä opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon terveystieteitä. Marjo Rinne, erikoistutkija UKK-instituutista. Ensimmäinen iso interventio, jossa pääsin hakemaan vastauksia itseäni kiinnostaviin kysymyksiin, oli tutkimushanke, jossa kehitettiin ja kokeiltiin työikäisten niskavaivoihin punttijumppaa. Tämä johti lopulta väitöskirjatyöhöni, jossa ensiksi kehitin aikuisten liikeL Ä H I K U V A S S A M A R J O R I N N E Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. Hain ja sain kuitenkin paikan UKK-instituuttiin apulaistutkijaksi, ja se tun tui hyvältä mahdollisuudelta saada lisää tietoa asi asta. Olen kotoisin Hämeenkyröstä, ja lapsuudesta lähtien liikunnallisuus ja liikunta ovat olleet tärkeä osa elämääni. Tyttöjen liikunnanopettaja Pirkko Leppänen innosti omalla esimerkillään, ja toi vaihtelua koululiikuntaan muun muassa aerobicja tanssiliikunnalla ja lentopallovalmennuksella, mikä oli varsin edistyksellisiä siihen aikaan. Koulumme liikunnanopettajat olivat myös kannustavia. liikuntaelinvaivojen kuntoutuksesta ja erikoistuin ortopediseen fysioterapiaan. Liikunnallinen ammatti ei ollut aivan ensimmäinen valintani. Ensimmäinen työpaikkani fysioterapeuttina oli kylpylä/kuntoutuslaitos, jossa oli paljon haastavia kuntoutujia, mutta myös mahdollisuuksia liikunnalliseen kuntoutukseen. Matti Yrjölä, joka opetti poikia, kasvatti omalla kannustavalla ja nuoria ymmärtävällä tavallaan kaikkia oppilaita liikunnallisiksi. Pääosin tutkittavat olivat vähän liikuntaa harrastavia aikuisia. 62 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Niskanpäällä ja pääasiassa Terveystieteiden tohtori, UKK-instituutin erikoistutkija Marjo Rinne on aina halunnut ratkoa ongelmia ja selvittää asioita, joista ei vielä ole kovin paljon tietoa. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Parin vuoden jälkeen kuitenkin halusin kokeilla muutakin ja niinpä hain opiskelemaan fysioterapiaa. Näiden interventioiden toteutuksen yhteydessä alkoi myös kiinnostaa, miksi aikuisten liikuntataidot saattoivat olla niin erilaisia
Lisäksi teen kahta vaikuttavuustutkimusta Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) rahoittamista hankkeista. Tällä hetkellä analysoin ja raportoin harjoittelututkimusta, jossa selvitetään, voidaanko niskan ja kaulan alueen lihasten progressiivisella spesifisellä harjoitteluohjelmalla lievittää päänsärkyä. Tähän olisi hienoa saada jotain jatkumoa ja ehkä muuttaa perinteisiä Työskentely poikkitieteellisissä tutkijaryhmissä, yhteistyö eri tutkimusorganisaatioiden ja järjestöjen kanssa on antanut näkökulmaa työelämän, terveydenhuollon ja yhteiskunnallisten asioiden merkitykseen ihmisten hyvinvoinnille.. Tutkimusryhmäämme kuuluvat muun muassa Riku Nikander, Arja Häkkinen ja Jari Ylinen, joten tutkimus on varsin monen organisaation yhteistyötä. Haluan myös ratkaista ongelmia ja saada selvitettyä asioita, joista tietoa ei vielä ole kovin paljon. Tämä on tarjonnut itsellenikin mahdollisuuden syventyä aineistoon eri näkökulmista. Alkuvaiheessa syksyllä 2016 mittauksiin osallistui lähes tuhat työntekijää. Soveltavat interventiotutkimukset ovat omimpiani ja sopivat itselleni hyvin, koska olen mielelläni ihmisten parissa enkä koe vaikeaksi työskennellä erilaisten ihmisten kanssa. Tutkijan työ vaan on niin mielenkiintoista. Minulle sopii hyvin luova, projektiluontoinen työ, koska rutiinit ovat aina tuntuneet puuduttavilta ja yksitoikkoisilta. Nykyisin juuri liikunnan edistäminen niin tutkimuksen kuin myös koulutuksen ja viestinnän monin tavoin tuntuu omimmalta ja tärkeimmältä johtotähdeltä työssäni. Tätä voisi vielä jatkaa kohdentaen harjoittelua eri päänsärkytyypeihin. Samoin yksi vaihe on aina johtanut toiseen. Koulutus oli tarkoitettu pk-yrityksille, joille tarjottiin mahdollisuus lähettää työntekijöitä ”työpaikkavalmentajakoulutukseen”, ja näiden ”valmentajien” tehtävänä oli saada valmiuksia toteuttaa oman työpaikkansa tarpeista lähtevää työhyvinvointitoimenpiteitä. 63 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 hallintakykyjen mittaamiseen sopivan testipatteriston, mittasin niillä aikuisten liikehallintakykyjä sekä selvitin, miten eri liikuntalajien harrastaminen oli mahdollisesti vaikuttanut niihin. Mitkä kysymykset ovat itsellesi ajankohtaisia nyt. Kehitimme UKKinstituutissa uudenlaisen työpaikoille tarkoitetun työhyvinvointia edistävän koulutuskokonaisuuden kollegoideni Pauliina Husun ja Ari Mänttärin kanssa. Toisaalta tiedetään, että migreenipotilaille aerobisesta liikunnasta on hyötyä, mutta laajemmin kiinnostaisi selvittää millainen liikunta voisi auttaa tai sopia parhaiten henkilöille, joilla niskaja päänsärky haittaa päivittäistä elämää. Edellä mainitsemani päänsärkytutkimus harjoitteluinterventioineen on tuonut paljon tietoa, miten päänsärkyyn voidaan lääkkeettömästi vaikuttaa. Pääsen kokeilemaan ja arvioimaan asioita, mutta myös kehit tämään ja tuomaan jotain uuttakin käytännön työhön. Olen myös mukana sairaanhoitajien selkätutkimuksen (Nurse) tutkijaryhmässä ja siitäkin hankkeesta on tukija liikuntaelimistön kuntoutukseen kohdentuva raportointi kirjoitusvaiheessa. Toisessa, Iällä ei ole väliä -hankkeessa, vastaan UKK-instituutin osahankkeesta. Väitöskirjani ehkä olikin loppujen lopuksi enemmän liikuntalähtöinen kuin kuntoutuslähtöinen. Työskentely erilaisissa poikkitieteellisissä tutkijaryhmissä, yhteistyö monien tutkimusorganisaatioiden ja järjestöjen kanssa on kehittänyt minua tutkijana sekä avartanut näkökulmaa erilaisiin työelämän, terveydenhuollon ja jopa yhteiskunnallisten asioiden merkityksestä ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Miksi se kiinnostaa. Vien myös tutkittua tietoa eteenpäin koulutuksissa ja muissa yhteyksissä. Samoin Polkuja työelämään -hankkeen kohderyh mä oli haastava kuntoutuksen kannalta ja tähän ryhmään kohdentuvat toimenpiteet ovat myös yhteis kunnallisesti merkittäviä. Heille annettu henkilökohtainen palaute on saanut kuulemamme kokemusten mukaan monet tarkastelemaan omaa päivittäistä liikkumistaan ja antanut sysäyksen omien tottumustensa muuttamiseen. Hanke on kohdennettu työttömille, ja yhdessä osahankkeessa on tarjottu erityisesti tukija liikuntaelimistön ongelmiin kuntoutusjaksoja. Olen ohjannut myös useaa gradutyöntekijää, jotka ovat saaneet tästä aineistomme aiheen opinnäytetyöhönsä, kuten esimerkiksi päänsäryn ja harjoittelun vaikutuksista elämänlaatuun, liikuntaan liittyvään pelko-välttämiskäyttäytymiseen sekä harjoittelun vaikutuksista koettuun niskakipuun. Toisesta ESR:n rahoittamasta, Polkuja työelämään, Tempo-hankkeesta, ilmestyy raportti keväällä. Tehtäviini kuuluu nyt arvioida kuntoutuksen vaikuttavuutta mitattuihin kunto-ominaisuuksiin sekä laajemmin fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. Urani ei välttämättä ole ollut suoraviivaisesti suunniteltu, mutta sisäinen tiedonjano ja kiinnostus asioiden kehittämiseen ovat vieneet eteenpäin. Aloitin vuoden 2018 alussa toisen kauteni Selkäliitto ry:n puheenjohtajana ja näin saan pidettyä tuntuman järjestötyön kautta myös kenttään. Tehtävänäni on nyt selvittää työpaikkavalmentajien toimenpiteiden vaikutuksia, ja sitä varten esimerkiksi yksittäisten hankkeiden toteutumisesta keräämme liikemittareilla tietoa työntekijöiden työpäivän ja vapaa-ajan fyysisestä aktiivisuudesta ja paikallaanolosta
Niistä ei ollut edes maailmalla tehty sellaista tutkimusta kuin mitä omassa aineistossani tein. Ensimmäinen niskatutkimus punt tijumppainterventiossa oli rat kaiseva lenkki, joka aloitti todel la tutkijanurani. Siinä tunsin olevani uran uurtaja. Tutkimustyö on innostavaa ja kiinnostavaa, mutta 2000-luvulla sitä on alettu säädellä monin eri yksityisyyden suojaan liittyvin asetuksin ja määräyksin. Tällä hetkellä myös päänsärkytutkimuksemme näyttää kiinnostavan kovasti ulkomaita myöten ja paljon ratkottavaa riittää siinäkin vielä. Tämä tie on ollut ehkä hieman mutkitteleva, mutta eri vaiheet ovat opettaneet ja muokanneet myös ajattelua. Vielä parikymmentä vuotta sitten suomalaiset tulivat innokkaasti mukaan liikuntatutkimuksiin, mutta nykyi sin he saattavat jopa kysyä, että paljonko osallistumisesta maksetaan. Kolmanneksi ajankohtaiseksi asiaksi on noussut tutkimusrahoitus, jonka hakeminen nykyisin on melko haastavaa ja lopputulos voi olla melko vähäinen. Voin puhua lihasperäisistä niskavaivoista ja niiden hoidosta vaikka kuinka moneen kertaan eikä vieläkään kyllästytä. Yhteiskunta muuttuu eivätkä vanhat toimintamuodot enää ole ”muodissa”. Työskentely tekniikan asiantuntijoiden kanssa on ollut antoisaa, joten ehkä se on yksi mutka, jonka olisi voinut ottaa matkaan mukaan ja kartuttaa osaamistaan sillä alueella.. Toinen asian on myös tutkittavien rekrytoinnin vaikeus. Sen jälkeen olen kehittynyt asiantuntijaksi erityisesti sillä alueella. Toinen huippuhetki oli myös väitöskirjani valmistuminen, ja tietenkin sen aihe, keskiikäisten liikehallintakyvyt. 64 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 kuntoutuksen tapoja. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. On hyvä, ettei henkilökohtaisia tietoja levitellä miten tahansa, mutta joskus tuntuu, että moni hyvä asia jää siitä syystä selvittämättä. Huippuhetki uralla, tärkeimmät saavutukset
rikala@lts.fi, puh: 010 778 6605.. Sivustolla on tietoa muun muassa alan toimijoista, verkostoista, lainsäädännöstä, historiasta, koulutuksesta, tutkimuksesta ja kehityshankkeista. Sivuston kehittämisehdotuksia otamme myös mieluusti vastaan. Sivusto palvelee sekä toiminnastaan kansainväliselle yleisölle tiedottavia tahoja kotimaassa että suomalaisesta soveltavasta liikunnasta kiinnostuneita maailmalla. 64 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 A J A S S A FINAPA.fi – suomalaisesta soveltavasta liikunnasta englanniksi Liikuntatieteellinen Seura on avannut suomalaiselle soveltavalle liikunnalle oman englanninkielisen nettisivuston. Kannustamme suomalaisia soveltavan liikunnan toimijoita tuottamaan sivustolle lisää englanninkielistä materiaalia, esimerkiksi tutkimusten ja kehittämishankkeiden tiivistelmiä. F INAPA.fi -sivusto välittää tietoa suomalaisesta soveltavan liikunnan järjestelmästä kansainvälisille toimijoille. Lisätietoja, materiaalit ja kehittämisehdotukset: Liikuntatieteen erityisasiantuntija Saku Rikala, saku
Tänä vuonna kaukaisimmat opiskelijat saapuivat Australiasta. KHL-seura Jokerien markkinointijohtaja, liikunnan yhteiskuntatieteiden alumni Petri Ruohonen kertoi yleisön sitouttamiseen liittyvistä haasteista seuran toiminnassa. Epätasa-arvo ilmenee erityisesti markkinointiin käytettävissä rahamäärissä, palkoissa sekä pinttyneinä stereotypioina. Kirstin Hallman Kölnistä (German Sports University in Colog ne) esitteli vuoden 2017 jääkiekon MM-kisojen yleisötutkimusten tuloksia. Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueen entinen kapteeni Emma Terho valotti jääkiekon olevan myös tyttöjen ja naisten laji. Talvilajit ja suomalainen talviurheiluosaaminen kiinnostavat kiinalaisia erityisesti nyt, kun maa valmistautuu järjestämään vuoden 2022 talviolympialaiset Pekingissä. Talvikoulun ensimmäisellä viikolla vertailtiin eri maiden liikunnan ja urheilun hallintoa ja organisoitumista. Toisen viikon teemoina olivat talviurheiluun liittyvä kulutuskäyttäytyminen, urheilutapahtumien markkinointi sekä ilmastonmuutos. Positiivistakin kehitystä on havaittavissa lajin sponsoroinnissa ja ruutuajassa, arvioi Bente Ovédie Skogvang Norjan Inland ammattikorkeakoulusta. Kiekkoilu kiinnostaa entistä enemmän myös Kiinassa, jossa KHL-liigassa pelaa Kunlun Red Star. Talvikoulun suosio on kasvanut tasaisesti. Vaikka jalkapallo ei Suomessa lukeudukaan perinteiseksi talviurheilulajiksi, on sen merkitys kansainvälisesti ja meillä myös lasten ja nuorten liikuttajana huomattava. Erityinen huomio kohdistui ammattilaisjääkiekkoon. 65 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 yväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan järjestämä seitsemäs kansainvälinen talvikoulu, International Winter School in Sport Sciences (8.–19.1.2018) toi Jyväskylään tammikuussa lähes 60 Sport Management -alan opiskelijaa ja opettajaa eri puolilta maailmaa. Lisäksi mukana oli ennätysmäärä kiinalaisia opiskelijoita ja opettajia. Sport Management -alan lisäksi talvikouluyhteistyö ulottuu Vuokatin Snowpolikseen, jossa muun muassa kiinalaiset maajoukkuehiihtäjät harjoittelevat ja saavat valmennusoppia suomalaisilta talviurheilun asiantuntijoilta. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli jalkapallo. Naisten jääkiekon MM-kisat järjestetään Suomessa vuoden 2019 keväällä. Kansainväliset opiskelijat tutustuivat myös varsinaisiin talviurheilulajeihin liikuntapedagogiikan. Huippujalkapalloilua tarkasteltiin tasa-arvon Teksti: HANNA VEHMAS, ANNA-KATRIINA SALMIKANGAS INTERNATIONAL WINTER SCHOOL IN SPORT SCIENCES: Talviurheiluosaaminen kiinnostuksen kohteena A J A S S A näkö kulmasta sekä ruohonjuuritason harrastamista sosiaalisen inkluusion välineenä
Yhteisöjäsen voi lähettää kokoukseen yhden (1) edustajan. puh. Sama henkilö voi kokouksessa edustaa ainoastaan yhtä jäsenyhteisöä. 66 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KOKOUS 2018 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen kokous pidetään keskiviikkona 25.4.2018 klo 16.00 Liikuntatieteellisen Seuran toimistolla (Mannerheimintie 15 b B, 00260 Helsinki). Kahvitarjoilun järjestämiseksi toivomme jäsenten ilmoittavan em. 010 778 6601/Valli tai sähköposti: tuula.valli@lts.fi. Juhlistamme pienimuotoisesti jo 85-vuotiasta Seuraa kokouksen yhteydessä. numeroon tai sähköpostiosoitteeseen osallistumisestaan kokoukseen viimeistään 18.4.2018. Winter Sports -opintojaksoon sisältyi muun muassa maastoja rinnehiihtoa, lumilautailua, luistelua sekä patikkaretki talvisessa luonnossa makkaranpaistoineen ja nokipannukahveineen. Yhdistyksen kokouksessa on äänioikeus jokaisella vuoden 2017 ja vuoden 2018 jäsenmaksun tai uuden jäsenen kyseessä ollessa, vuoden 2018 jäsenmaksun maksaneella varsinaisella jäsenellä ja varsinaisella yhteisöjäsenellä. Yhteisöjäsenen edustajalla tulee olla valtakirja edustamaltaan järjestöltä. Henkilöjäsen ei voi äänestää toisen henkilöjäsenen valtakirjalla. HANNA VEHMAS, VTM, FT Yliopistonlehtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi ANNA-KATRIINA SALMIKANGAS, LitT Yliopistotutkija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: Anna-Katriina.Salmikangas@jyu.fi. Ohjelmaan kuului lisäksi SM-liigan jääkiekko-ottelun seuraaminen sekä intensiivikurssin päätteeksi kilvoittelua leikkimielisissä talviolympialaisissa. Kokousaineiston ja valtakirjan voi tilata seuran toimistosta puh. Henkilöjäsenellä on yksi (1) ääni. Tervetuloa! LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA RY MIKAEL FOGELHOLM JARI KANERVA puheenjohtaja pääsihteeri KU TS U loppuvaiheen opiskelijoiden ohjaamina. Talvikoulua on nykymuodossaan järjestetty vuodesta 2012 saakka, mutta perinne kumpuaa jo 1990-luvulta, jolloin talviaikaan pidettäviä intensiivikursseja järjestettiin osana Erasmus-ohjelmia ja tukemaan liikuntahallinnon alan kansainvälistä opiskelijavaihtoa. Käsiteltävät asiat sääntöjen § 8 mukaisesti: • Hallituksen toimintakertomus vuoden 2017 toiminnasta sekä tilinpäätös ja tilintarkastajien kertomus • Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille tilija vastuuvelvollisille • Pääsihteerin katsaus kuluvan vuoden toimintaan ja varainhoitoon • Jäsenmaksujen vahvistaminen vuodelle 2019 • Tilintarkastajan palkkion, kokouspalkkioiden, matkakorvausten ja päivärahojen vahvistaminen vuodelle 2019 • Vuoden 2019 toimintasuunnitelman ja talousarvion vahvistaminen • Hallituksen jäsenten valinta erovuoroisten tilalle sekä neuvottelukunnan valinta vuosille 2018– 2021 sääntöjen 12 §:n mukaisesti • Yhden tilintarkastajan ja yhden varatilintarkastajan valinta vuodelle 2019 • Yhdistyksen virallisten ilmoitusten julkaisemisesta päättäminen • Muut hallituksen valmistelemat asiat Niitä Seuran jäseniä, jotka haluavat tehdä ehdotuksia hallituksen jäseniksi pyydämme ottamaan yhteyden pääsihteeri Kanervaan puhelin 010 778 6603 tai jari.kanerva@lts.fi
Se on viihteellisen markkina-arvonsa ansiosta Suomi-urheilun kaupallisella paalupaikalla. Tietysti pr-mielessä kisoista on hyötyä isäntäkaupungeille, mutta riittääkö se perusteeksi. Tätä ajankuvaa hallitsevat elämykselliset tapah tuma-areenat, uudenlaiset rahoituskumppanuudet, yksityistyminen, mahtipontisuus ja puhdas raha eli odotettavissa olevat tuotot investoreille. Helsinki Gardenin nettisivuilla puhutaan ”maailman moderneimmasta tapahtuma-areenasta”, SRV mainostaa Tampereen projektia ”Suomen suurimpana elämysareenana”, Ratapihaa kuvataan Turkulaisessa ”Suomen suurimmaksi elämysja tapahtumakeskittymäksi” ja Hipposta viedään eteenpäin Pohjoismaiden suurimpana liikuntaja hyvinvointipalveluiden osaamiskeskuksena. Ilmiötä voidaan tarkastella urheilun viitekehyksessä neljän ajankohtaisen projektin kautta. Yksityisten sijoittajien suhteellinen painoarvo kasvaa, mutta julkinenkin sektori on edelleen omilla panoksillaan mukana. On tunnistettava mahdolliset sudenkuopat ja koottava yhteen ne perusteet, joilla tällaiset hankkeet voidaan jatkossa kaikilta osin oikeuttaa. Liikunnan näkökulmasta suurin kysymys koskee kuitenkin sitä, missä määrin valmistuneet projektit lopulta kansalaisten liikkumismahdollisuuksia edistävät ja millä käyttökustannuksilla. Molemmille hankkeille haettiin myös valtiontukea ja Tampereen monitoimiareenalle myönnettiinkin rahapelitoiminnan voittovaroista yhteensä 18 miljoonaa euroa vuosille 2017–2019. Liikunnan edistämisen näkökulmasta voi taas kysyä, missä määrin hankkeet painottavat itse liikuntaa ja missä määrin puhdasta penkkiurheilua. Mistä raavitaan yleisöt, kun pelit eivät nykyiselläänkään ole poikkeuksia lukuun ottamatta loppuunmyytyjä. vsk Jyväskylän yliopisto Sähköposti: ilmari.eskola@gmail.com K iinteistökehityshankkeiden markkinoiminen liikuntapaikkarakentamisella on tällä hetkellä pinnalla useissa kaupungeissa. Ovatko kaupunkikehitystä ja sijoittajien tuottoodotuksia painottavat megaprojektit julkisesti rahoitettavaa liikuntapaikkarakentamista. Päätökset poikivat luonnollisesti keskustelua tukipolitiikan ajantasaisuudesta. SM-liigajoukkueita ajatellen suuremmat areenat ovat toki tervetulleita, mutta miten laajennukset vaikuttavat otteluiden tunnelmaan. Jyväskylässä kaupungin osuus on noin 30 miljoonaa euroa. Intressiristiriitojen ja irrationaalisten ratkaisujen välttämiseksi poliittis-hallinnollisten päättäjien on nyt ja tulevaisuudessa arvioitava uudelleen avustusehtojensa päämääriä kiinnittäen huomiota muun muassa siihen, miten varmistetaan rahoituksen läpinäkyvä kohdentaminen ja millä perustein näinkin kompleksisia hankkeita voidaan ylipäätään tukea. Uuden hankintalain mahdollistama innovaatiokumppanuus monipuolistaa hankkeiden taustalla toimivia rahoituskonsortioita. Siksi sitä olisi nyt myös syytä arvioida tarkkaan. Onko tällä hetkellä ylipäätään mielekästä rakentaa samanaikaisesti neljää ”Suomen suurin”-leimalla varustettua urheilun ja kulttuurin tapahtumakompleksia toimitiloineen ja oheispalveluineen. MM-kisoissa Leijonien pelit toki kiinnostavat ja ovat taloudellisestikin menestyksekkäitä, mutta muutoin ruljanssi on järjestäjätaholle raskas. Vuoden 2022 MM-kotikisat toimivat varmasti yhtenä pontimena ainakin Turun ja Tampereen projektien taustalla, mutta liittyykö isännyyspyrkimyksiin tietty pienen piirin fiksaatio. OPISKELIJA OUNASTELEE. Trendi on eittämättä mielenkiintoinen ja yleistynee tulevaisuudessa. Urheilumielessä suurhankkeita yhdistää useimmiten laji nimeltä jääkiekko. Hippos2020masterplania ei sen sijaan kelpuutettu VLN:ssa valtakunnallisesti merkittäväksi liikuntahankkeeksi, vaan se joutuu tällä hetkellä tyytymään pelkästään Voimistelutalolle myönnettyyn 750 000 euroon. Brändäystyöhön on siis satsattu, mutta myös maltti ja suhteellisuudentaju ovat tarpeen. ILMARI ESKOLA Liikunnan yhteiskuntatieteet, 3. Helsinki Garden, Turun Ratapiha, Jyväskylän Hippos2020 ja Tampereen Kansi & areena ovat kaikki mittakaavaltaan merkittäviä hankkeita, jotka kertovat jotakin olennaista urheilurakentamisen ajankuvasta. Liikaa esimerkkejä on saatu budjettien ylityksistä, viivästymisistä ja kesken jääneistä suunnitelmista. Aloitetaanpa varsin suurellisesta markkinoinnista. Tampereella kaupunki sijoittaa Kansi & areenaan 60 miljoonaa euroa, joista 26 miljoonaa suunnataan monitoimiareenan kiinteistöyhtiölle. Onnistuakseen ja saavuttaakseen yhteiskunnan eri tasojen luottamuksen on hankkeiden toteutuessaan täytettävä antamansa lupaukset. Trendi liittyy erityisesti kaupunkirakenteen tiivistämiseen ja täydentämiseen tähtääviin projekteihin, joissa yhdistellään asumista, liiketiloja ja vapaa-ajan palveluita. Saadaanko kävijämääriä kussakin tapauksessa kasvatettua niin, että ylläpitokustannukset on mahdollista kattaa taloudellisesti kestävällä tavalla. 67 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: ILMARI ESKOLA Kiinteistökehittämistä liikunnan nimissä
Kun olet liikunnallisesti aktiivinen, niin kuntoutus onnistuu myös paremmin. aikataulujen joustavuus ja 4. Pitkäkestoisen ja rauhallisen kuntosalikäynnin jokaviikkoinen lopputulos on aina sama: mukava endorfiiniruiske ja selkeästi lisää energiaa tehdä muita mielenkiintoisia asioita. Eräässä Ikäinstituutin seminaarin esityskalvossa oli vastikään tällainen lista eläköitymisen mukanaan tuomista muutoksista: 1. Oli periaatteelT oimittuani neljän vuosikymmenen ajan valtakunnallisessa liikuntahallinnossa jäin pari vuotta sitten eläkkeelle. 68 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: KARI KOIVUMÄKI Miltä etäisyys saa asiat näyttämään. Nyt parin vuoden jälkeen on ollut ilo todeta, että nämä kaikki ovat toteutuneet kuin itsestään. Uuden vaiheen alkukokemuksia Ajattelin pari vuotta sitten, että voisin lisätä ajankäyttöä kulttuurija liikuntaharrastuksissa, luontoretkeilyssä, ulkomaanmatkailussa sekä erityisesti lastenlasten kanssa käytetyssä ajassa. Jos liikuntajärjestöissä onkin ”survival of the fittest”-henkeä, niin toki suomalaisessa liikuntajärjestelmässä tehdään myös arvokasta terveysja kuntoliikuntaa. EMERITUS IHMETTELEE aktiiviset ikäihmiset kansoittavat teatterit, museot, konsertit ja tulevat vastaan myös luontopoluilla tai sademetsissä. työhön liittyvät kuormitustekijät poistuvat. Ilo on ollut huomata, että korkeatasoinen sali on päivittäin täynnä ikäihmisiä. hyvinvoinnista huolehtiminen, 3. Näyttää, että Ikäinstituutin ”Voimaa vanhuuteen”-tunnus on tuottanut tulosta ja sille on yhä enenevässä määrin tilausta! Kuntoutuksen ja liikunnan kohtalonyhteys Työelämävuosina sai melko usein kuulla kahden lähihallinnonalan keskinäistä vähättelyä toinen toistaan kohtaan. Vastaavasti sosiaalija terveyssektorilta kuuli usein epäilyjä siitä, että kansalliset liikuntaresurssit käytetään huippu-urheilun mitalijahtiin. Luettelo sisältää positiivisia asioita: uusia mahdollisuuksia ajankäytössä! Mitä tuo merkitsi omalla kohdalla ja miten se on heijastunut liikuntaan. Viimeaikaisilla luontomatkoilla kaikissa maanosissa tulee vääjäämättä havainnoksi se tosiasia, että lentokoneet ja liikennevälineet täyttyvät aktiivisista ikäihmisistä, mutta toki siellä näkee myös nuorempia reppureissaajia ja matkabloggareita. Liikuntaneuvonta valuu osin kuin vesi hanhen selästä, mutta kuntoutuksen yhteydessä tapahtuva liikunta johtaa usein pysyvään henkilökohtaiseen liikuntaharrastukseen. Entä miltä suomalainen liikunta nyt näyttää, kun ei katso sitä aivan sisältäpäin. Tämän vuoksi terveydenhuollon johtotason tulisi vapauttaa muun muassa fysioterapeuttinen osaaminen kaikessa laajuudessaan asiakkaiden tukemiseen liikunnallisen kuntoutuksen eri osa-alueilla – siis ennaltaehkäisy-, hoitoja kuntoutustoimissa. Senioriliikuntakortin käyttö – jota minulla ei vielä ole – on kotikaupungissani ylittänyt kaikki ennakko-odotukset ja kortin säännöllisiä käyttäjiä on noin 15 000. palautuminen, 2. Lisäsin viikko-ohjelmaan säännöllisen, jokaviikkoisen kuntosalikäynnin, joka toteutuu nyt muiden liikunnallisten asioiden ohessa parituntisena viikkorutiinina. Syksyllä 2015 pohdiskelin, mitä kaikkea tuolla lisääntyvällä omalla ajalla voisi tehdä. Samat Se, että jokamiehen oikeudet viedään johdonmukaisesti koskemaan meitä kaikkia on osa Suomi-brändiä.. Lisäksi yllä luetellut elämänalueet ovat sellaisia, että ne tukevat toinen toisiaan ja limittyvät luontevasti. Tällä terveydenhuollon alueella on runsaasti yhtymäkohtia soveltavan liikunnan kenttään eli siis vammaisliikuntaan, kuten myös ikäihmisten tai pitkäaikaissairaiden liikunnalliseen ohjaukseen. Soveltavan liikunnan näkymiä Vammaisliikunnassa ja -urheilussa on tapahtunut viime vuosina asenteiden muutoksen myötä monia positiivisia kehityskulkuja. Kuntoutuksen yhteydessä toteutettava liikunta ja fyysinen aktiivisuus on jatkuvasti merkitykseltään varsin suurta. Liikuntasektorilla puhuttiin, ettei sosiaalija terveystoimi tee tarpeeksi terveysliikunnan eteen, vaikka fysioterapian ja kansanterveysjärjestöjen piirissä olikin hyvin paljon osaamista ja aktiviteettia
Tälle toiminnalle soisi kansallisessa liikuntahallinnossa lisäpanostusta. Liikuntahallinnon työvuosieni aikana ihmettelin usein sitä, että myös lääkärikunnassa tuntui olevan paljon sellaisia edustajia, jotka olettivat liikunnan kokonaisuuden olevan suunnilleen sitä mitä saamme lukea lehtien urheilusivuilta. Pitkä sieniretki Vilman ja Ilarin (6 ja 3 v.) kanssa.Kuva: Eija Koivumäki. Tämä toiminta, jossa jokamiehenoikeudet viedään johdonmukaisesti koskemaan meitä kaikkia, on merkitykseltään sitä luokkaa, että se on myös osa Suomibrändiä. KARI KOIVUMÄKI Erityisliikunnan suunnittelija OKM:ssä 1976–2015 Sähköposti: kari.koivumaki@outlook.com. Muutama haaste suomalaiselle liikunnalle Liikuntaväellekin tuttu juristi André Chaker on kirjoittanut Suomi 100juhlavuoden hengessä merkittävän teoksen ”The Finnish Miracle – 100 menestyksen vuotta”. Liikunnan kentälle sovellettuina näistä voisi johtaa esimerkiksi seuraavan kaltaisen haasteen: Pidetään huolta puhtaasta luonnosta ja ympäristöstä, niin se pitää huolta meistä. Tämä haaste ei toteutuessaan vähennä maamme huippu-urheilupotentiaalia – pikemminkin päinvastoin. Tämän kaltainen kehitys rohkaisee pois katsesuojasta aktiiviseksi osaksi suomalaista liikuntakulttuuria. Tämä noin 300-sivuinen teos esittelee Suomen vahvuuksia, joita ovat muun muassa koulutusjärjestelmä, tasa-arvo, rehellisyys ja puhdas luonto – siis osin samoja asioita, joita tuli kirjatuksi joitakin vuosia sitten valmistuneeseen Suomen maabrändiraporttiin Jorma Ollilan johdolla. Arvostetaan korkeata liikunta-alan osaamista – koulutusta, tutkimusta ja ohjausta. VLN:n verkkosivujen (liikuntaneuvosto.fi) perusteella – erityisesti päivittyvän työsuunnitelman mukaan – paljon uuttakin on käynnistetty ja on täysi syy toivoa, että opetusja kulttuuriministeriössä otetaan tarkkaan huomioon liikuntaneuvoston esittämiä lausuntoja sekä näkemyksiä. Mitä tavoitteeksi suomalaiselle liikuntapolitiikalle. Rohkaistaan naisten liikuntatyötä myös ylätasolla ja kannustetaan liikkumaan erityisesti niitä, joille liikunta on kulttuurisista tai terveydellisistä syistä vaikeata. Kansanterveysjärjestöjen liikuntatoimintaa yhdistävä soveltavan liikunnan yhteistyöjärjestö SoveLi ry on toiminnassaan tuonut hienosti esiin esteettömän luontoliikunnan merkitystä ja haasteita. Tässä on haastetta myös valtion liikuntaneuvostolle, joka on käynnistänyt arvioinnin soveltavan liikunnan kokonaisuudesta. Ikäihmisten liikunnan osalta on tehty voimakasta taustatyötä muun muassa Jyväskylän yliopistossa, Ikäinstituutissa sekä kunnissa, ja näyttääkin siltä, että seniorikentällä toimitaan vahvasti myös omin voimin. Median urheilupalstoilta ei kuitenkaan saa kuvaa siitä, mitä kabineteissa tehdään tai mitä liikunnan laajassa kentässä tapahtuu, joten esimerkiksi tutkija Kati Lehtosen väitöskirja ja muut tutkimukset ovat avanneet merkittävää uraa liikuntapoliittisen tutkimuksen saralla. Valtakunnallinen liikunnan johtotason muutos ketjuna SLU – VALO – OK on ollut esimerkki sellaisesta ylätason kehittelystä, jossa koko liikunnan kenttää ei ole johdonmukaisesti kuultu. Valtion liikuntaneuvoston jaostorakennetta ja jaostojen nimikkeitä uudistettiin liikuntalain muutoksen myötä vuonna 2015. 69 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 lisesti mer kittävää, että Leo-Pekka Tähti valittiin vuoden urhei lijaksi. Aito kiinnostus kaikkien liikuntajärjestöjen asioihin ja haasteisiin on edellytyksenä sille, että keskuksella on koko kentän luottamus ja tuki. Aiempi erityisliikunnan jaosto korvattiin tasa-arvoja yhdenvertaisuusjaostolla, joka nimikkeenä vaikuttaa melko byrokraattiselta, mutta toki haasteet ovat edelleen osin aiemman kaltaiset. Vähennetään liikuntaelämän järjestöintrigejä ja tehdään liikuntahallinnosta avoimempaa. Median ja siinä ohessa myös urheiluvies tinnän muutos on tapahtunut tosiasia ja tähän lienee vaikuttanut nuoren urheilutoimittajakaartin esiinmarssi. Lisäksi eduskunnan päätöksellä käynnistynyt liikuntapoliittinen selonteko voisi myös tuoda vahvasti esiin sen usein liikunnan yhteydessä hoetun ketjun, jonka mukaan liikunta on lapsille luontaista, aikuisille välttämätöntä, mutta ikäihmisille elintärkeätä. Toki ihmiset seuraavat kilpaja huippu-urheilua, joka on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Tässä liikunnan ylätason rakenteessa on paljonkin merkitystä sillä, että liikunnan ja terveyden liitto saadaan toimimaan saumattomasti
Kilpapelaaminen on maailmalla jo massiivista urheilubisnestä, jossa palkintorahat liikkuvat jo yli 100 miljoonan USDn ( Newzoo, 2016) liepeillä ja katsojiakin on satoja miljoonia. Uusi teknologia ja etenkin pelillisyys tekee vahvaa Uusi teknologia ja pelillisyys tekevät vahvasti tuloaan niin kuntoukseen kuin perinteiseen kuntoliikuntaakin. Katsojamäärän on ennustettu kasvavan vuoteen 2020 mennessä vielä kymmeniä prosentteja ( Newzoo, 2017). Toisaalta se määritellään myös videopelaamisen kokemusperäiseksi aktiivisuudeksi, jossa liikkumisen määrä ja laatu kehittävät voimaa, tasapainoa ja liikkuvuutta (Oh&Yang,2010). Kisoihin osallistui yhteensä noin 300 pelaajaa ja kisoissa pelattiin yhteensä noin 1 500 yksittäistä peliä. Liikunnan harrastaminen täyttää monelta osin myös viihteen kriteerit, mutta monelle säännöllinen liikunta vaatii enemmän sytykettä moti vaation ylläpitämiseksi. Lisäksi opiskelijalla on mahdollisuus olla mukana kumppaneidemme tuotekehityksessä kehittämässä pelejä liikunnan näkökulmasta. Tässä kehityksessä liikunta-alan osaajilla on olennainen rooli. Näiden lisäksi Exergaming voidaan nähdä myös digitaalisena pelaamisena, jossa voima, tasapaino ja liikkuvuus määrittävät pelaamisen tasoa (Kari, 2017). KAMKn aktiviteettimatkailun osaamisalueen opiskelijat (liikunnanohjaajat ja restomit) vastasivat kiertueen käytännön toteutuksesta ja myös finaalin yhteydessä järjestetystä Exergaming seminaarista. Uudet digitaaliset innovaatiot olivat yksi konferenssin pääteemoista ja myös SmartGym konsepti esiteltiin konferenssin avauspäivän ”Future is now” osiossa. Suomalainen peliteollisuus ja -teknologia on kansainvälisesti tunnettua ja arvostettua ja kilpapelaamisessa (eSports) Suomi on tunnettu myös menestyksestään. 70 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti ja kuva: KARI PARTANEN eSports, exergaming ja Fitness eSport – seuraava askel liikunnan edistämisessä. P O H D IT T U A peliin. Opiskelijat suunnittelemassa, toteuttamassa ja markkinoimassa Kajaanin Ammattikorkeakoulun liikunnanohjaajakoulutuksessa tämän osaamisen kehittäminen on osa koulutussisältöjä. Exergaming (Exercise + gaming) määritellään digitaalisen pelaamisen muodoksi, jossa liikunnallinen aktiivisuus yhdistyy video/animoituun kuvaan ja jossa pelaajan aktiivinen liike määrittää pelaamisen tuloksellisuutta (Mueller et al.,2011). Viime marraskuussa Düsseldorfissa järjestettyjen Medica messujen yhteydessä järjestettiin myös järjestyksessään viides MedicaMedicine&Sport Konferenssi (MMSC). Tämän ansiosta kehonhallinta ja motoriset taidot pelaamisessa korostuvat ja liikkeiden hallinta määrittää pelisuoritusta aivan kuten perinteisessäkin urhei lussa. L iikunta tuottaa mielihyvää ja hyvää fiilistä monelle meistä ja samalla se on myös nautinnollinen ja luonteva tapa viettää vapaaaikaa. Siinä opiskelija suunnittelee ja toteuttaa liikuntaa pelien avulla erilaisille kohderyhmille sekä myy ja markkinoi näitä palveluita. Entäpä jos liikuntaa lähestyttäisiin rohkeasti enemmän viihteen näkökulmasta. Kokemus osoitti, että liikunnalliselle kilpapelaamiselle on olemassa selvä tilaus. Exergaming mestaruudesta kisasi 300 pelaajaa Kajaanin Ammattikorkeakoulun, SuperParkin ja CSE-Entertainmentin toimesta järjestettiin viime syksynä Exergaming SM-kiertue, jossa pelattiin Parkour peliä iWall -pelikoneella. Uuden sukupolven peleissä teknologia mahdollistaa koko kehon liikkeiden tarkkuuden välittymisen suoraan ja tarkasti itse. Alkukarsinnat järjestettiin Superparkeissa kahdeksalla eri paikkakunnalla ympäri Suomen ja finaali Vantaan Superparkissa joulukuun 2017 alussa. Liikunnallinen kilpapelaaminen (Fitness eSport) sai alkusysäyksensä vahvimmin tanssipeleistä jo vuosituhannen vaihteessa, mutta laajemmin katsottuna liikunnallinen kilpapelaaminen on vasta tiensä alussa. Kaksipäiväinen tapahtuma piti sisällään paljon mielenkiintoista ja ajankohtaista asiaa muun muassa kuntouksen ohjelmoinnista. Lisäksi tapahtumien järjestäminen, kilpailujen suunnittelu, tuotteistus ja hallinnointi tuovat pelialalle uuden tarpeen osaamiselle. Keskeisiä tekijöitä ovat SmartGym oppimisympäristö (liikunnallinen pelitila) ja sen ympärille luotu SmartGym konsepti
71 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 tuloaan niin kuntouksen kuin myös perinteisen kuntoliikunnan saralle myös kansainvälisillä kentillä. Onnistuvatko pelifirmat ja pelit saamaan ihmisiä liikkumaan myös jatkossa. Suomalainen liikuntateknologia ja osaaminen oli tapahtumassa vahvasti esillä myös tällä kertaa. Tuottaako peliteknologia säännöllisesti liikuntaa tukevia ”hittituotteita” ja voidaanko pitkällä aikavälillä luottaa pelien pysyvään vaikutukseen ihmisten liikuttajana. KARI PARTANEN Lehtori, koulutusohjelma koordinaattori Englanninkielinen liikunnan ohjaajakoulutus Kajaanin Ammattikorkeakoulu Sähköposti: kari.partanen@kamk.fi. Kuntoutuksessa pelilliset tuotteet olivat monen laitevalmistajan tuotekatalogissa näyttävästi esillä, mutta toistaiseksi hintataso hillinnee ostohalukkuutta. Oppimisen ja liikunnan välinen yhteys on myös Exergamingin yhteydessä houkutteleva tutkimusalue. Voisiko se olla seuraava suuri kehitysaskel parempaan kansanterveyteen. Viihde ei ole ollut perinteisessä tutkimuksen kentässä kovinkaan paljon tutkittu alue (Baranowski, 2017), mutta voisiko viihteen ja liikunnan symbioosilla olla tulevaisuudessa merkittävämpi rooli liikunnan edistämisessä. Exergaming on vauhdilla kasvava ala, jossa teknologian kehittyessä avautuu mahdollisuuksia myös uusille kohderyhmille. Liikunnallisen pelaamisen vaikutuksista on pelkästään viime vuoden aikana julkaistu tutkimuksia muun muassa motoristen taitojen, ylipainon ja liikuntamotivaation näkökulmasta. Liikuntapelaamisen tutkimus on vielä suhteellisen nuori alue, mutta viime vuosina sen suosio on kasvanut selvästi. Tähän on syynä monesti kohderyhmien vaativat tukirakenteet itse pelaajalle ja peliohjaimelle, mutta yleiseen käyttöön suunnitellut pelit ovat jo selvästi laajemmin saavutettavissa hintatasonkin puolesta
Kuva: ARJA SÄÄKSLAHTI. 71 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: HANNA VEHMAS, ARJA SÄÄKSLAHTI, MARIANA SILJAMÄKI Tulevia liikunnanopettajia kouluttamassa Tansaniassa Liikunnanopettajakoulutuksen kehittämisprojekti Tansanian Dar es Salaamissa herätti pohtimaan kansainvälisen koulutusyhteistyön mahdollisuuksia ja haasteita. Syitä on monia, keskeisimpänä Dar es Salaamin yliopiston liikunnanopettajaopiskelijoilla oli selkeä käsitys siitä, mitä he haluavat tulevaisuudeltaan. Vahvasti opettajajohtoisia opetustyylejä ei mielletä ongelmaksi. N Ä I N M A A I L M A L L A U lkoministeriön rahoittama Liikunnan Kehitysyhteistyöjärjestö Liike ry:n* ja Jyväs kylän yliopiston yhteistyöprojekti käynnistyi tammikuussa 2015 ja päättyi joulukuussa 2017. Projektin tavoitteena oli parantaa tansanialaisen liikunnanopettajakoulutuksen laatua sekä lisätä alan houkuttelevuutta sikäläisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Teoreettinen opetussuunnitelma Tansaniassa liikunnanopetusta ei järjestetä kaikissa kouluissa, vaikka sille on olemassa valtakunnallinen opetussuunnitelma. Myös liikuntapaikkojen kohentaminen liittyi projektin tavoit teisiin. Yhteistyön aikana yhteensä kymmenen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan opettajaa ja tutkijaa vieraili kahden viikon kenttäjaksoissa opettamassa Dar es Salaamin yliopiston liikunnanopettajaopiskelijoita
Nämä linjaukset ovat vahvasti esillä valtakunnallisessa opetussuunnitelmassamme. Samasta syystä lasten koululiikunnassa on runsaasti lajispesifiä teoriaa. Toisaalta Tansaniassa on panostettu sen itsenäistymisestä vuonna 1961 lähtien ilmaiseen koulutukseen, mikä on myötävaikuttanut sekä opettajien että koulutilojen ja -tarvikkeiden tarpeen kasvamiseen. Esimerkiksi telinevoimistelu on yksi keskeinen sisältö, mutta miten opettaa voimistelua nojapuilla, kun kouluissa ei ole tähän minkäänlaisia välineitä. 72 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 oppiminen. Maan yleinen infrastruktuuri, terveystilanne ja yhteiskunnalliset olot ovat tasolla, jossa liikunta ja urheilu jäävät marginaaliin. Suomalaisen opettamisen lähtökohtia ovat oppijalähtöisyys, osallistaminen ja toiminnan kautta oppiminen, joiden tiedetään tutkitusti lisäävän motivaatiota uuden oppimiseen. Liikunnassa keskeinen oppimismenetelmä on ”learning by doing” tekemällä Maan historialliset brittiläiset juuret näkyvät myös opetussuunnitelman sisällöissä. Järjestö käyttää liikuntaa päävälineenä kaikissa kehityshankkeissaan. Dar es Salaamin yliopiston liikunnanopettajakoulutuksessa liikunnanopetuksen arvostuksen nousuun kuitenkin uskotaan lajitietoja opettamalla. Yksi vierailumme aiheista olikin opetussuunnitelma ja sen näkyminen käytännön opetustyössä. Liikunnanopetuksen sisällöissä on hämmästyttävän paljon teoriatunteja. Samanlainen teoreettisuuden ylikorostuminen näkyy käytännön opetustyössä. Vaikuttaa siltä, että lisäämällä lajitietoutta tansanialaiset pyrkivät keskusteluyhteyteen muun maailman urheiluväen kanssa. Tansaniassa opiskelijoiden opiskelumotivaatio ei kuitenkaan ollut kateissa. Niissä on vahva, nimenomaan brittien harrastamiin urheilulajeihin perustuva rakenne. Ristiriita opetussuunnitelman ja käytännön olosuhteiden välillä on suuri. Motivaatiosta ei siis ollut pulaa ja ehkä siksi vahvasti opettajajohtoisia opetustyylejä ei edes mielletä ongelmaksi. Motivaatiolla on suuri merkitys Pyrimme havainnollistamaan toiminnallisten opetusmenetelmien voiman opiskelumotivaation synnyttämisessä. Miten toteuttaa opetussuunnitelmaa, kun monesta koulusta puuttuvat käytännössä kaikki välineet ja telineet. Tansania on Suomeen verrattuna köyhä maa, jossa maatalous on yhä tärkeä elinkeino. Alkuhämmennyksen jälkeen tuntui, että opiskelijat janosivat lisää sellaisia oppimiskokemuksia, joissa opettajat herättelevät heitä pohtimaan, kysymään ja kokeilemaan. Omien kokemustemme mukaan suomalaiset, niin yliopistoopiskelijat kuin peruskoululaisetkin, turhautuisivat nopeasti samanlaisella periaatteella. Myös liikunnanopettajakoulutusta yhteiskunnallisten olojen kehittäjänä voidaan pitää tärkeänä. Tällainen rakenne näyttäisi korostavan teoreettisen puolen arvostusta. Kokemukset kenttäjaksoista herättivät pohtimaan yhteiskunnallisten erojen vaikutusta koulutusyhteistyössä. HANNA VEHMAS, VTM, FT Yliopistonlehtori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT Yliopistotutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arja.saakslahti@jyu.fi MARIANA SILJAMÄKI, LitT Yliopistonlehtori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mariana.siljamaki@jyu.fi opettajien ja sopivien olosuhteiden puuttuminen. Liikunnanopettajan tehtävien ohella liikunta-alalle korkeasti koulutetut nuoret voivat työskennellä esimerkiksi Kilimanjaron maratonin kaltaisten liikuntatapahtumien tai vaikkapa joogamatkailun parissa. Opiskelijoilla tuntui olevan selkeä käsitys siitä, mitä he haluavat tulevaisuudeltaan ja miksi he opiskelevat. Se järjestää seminaareja, liikuntapäiviä ja terveyskasvatusta sekä kouluttaa liikunnanopettajia.. Se heijastuu paitsi liikuntakasvatukseen myös esimerkiksi matkailun, urheilutapahtumien ja liikuntaan liittyvien elinkeinojen kehittymiseen. Myös opettajaopiskelija -suhteen tasavertaisuus koettiin silminnähden positiiviseksi asiaksi. Heille jo yliopistoon pääsy oli merkittävä ponnistus. Opettajien pedagogisiin taitoihin luotetaan ja opetuksessa hyödynnetään paikallisia erityispiirteitä. LiiKe pyrkii lisäämään lasten koulussakäyntiä liikunnan avulla. Tansaniassa LiiKe on toiminut lähes 15 vuotta. * Liikunnan Kehitysyhteistyö LiiKe (https://liike.fi ) on tehnyt kehitysyhteistyötä vuodesta 2001. Urheilu nähdään yhä yhteiskunnallisesti merkittävänä sosiaalisen ja taloudellisen nousun väylänä, kun taas liikunnallisen elämäntavan edistäminen sinällään on kilpa-urheilua etäisempi tavoite. Tansaniassa sen sijaan on kaksi eri tasoille suunnattua asiakirjaa: ”Syllabus” ja ”Curriculum”. Syllabus on hallinnollinen opetussuunnitelma ja curriculum ottaa kantaa käytännön opetussisältöihin. Suomessa perusopetuksen keskeisiä tehtäviä on opettaa elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja, tukea keinoja elinikäiseen oppimiseen ja liikunnalliseen elämäntapaan. Maan historialliset brittiläiset juuret näkyvät myös opetussuunnitelman sisällöissä. Niissä on vahva, nimenomaan brittien harrastamiin urheilulajeihin perustuva rakenne
Kirja kertoo tarinan jääkiekkoilija Kovasesta, joka joutuu painajaismaiseen kierteeseen yhden pienen pelihetken vuoksi. Kovanen ja Rostain tuovat merkittävän lisän keskusteluun tiettyjen urheilu lajien riskeistä. Urheilukirja-raadin puheenjohtaja Esko Heikkinen totesikin osuvasti, että ”tämän kirjan luettuasi et enää koskaan katso pesäpalloa samoin silmin.” Kirja tarjoaa niin laajan ja syvällisen katsauksen pelivalintojen saloihin, että kirjaa lukiessa tekee mieli katsoa pesäpalloottelua hidastettuna ja miettiä kirjan avulla, mitä itse tekisi eri tilanteissa. Julkaisumäärä pysyi suunnilleen aiemmalla tasolla, ja suurinta julkisuutta saivat aikaan elämäkerrat, joista on muodostunut oma vahva genrensä. Se tarjoaa tenavina kortteja keränneille aikuisille nostalgisen paluun lapsuuden harrastuksen pariin ja on samalla hieno teko yhden urheilun alakulttuurin tallentamiseksi kansien väliin. Kustantajat innostuivat erinomaisesti myyneiden Teemu ja Litmanen 10 -kirjojen myötä julkaisemaan aiempaa enemmän urheilijoiden ja urheiluvaikuttajien iholle meneviä teoksia. Tämä kin kirja tarttuu tärkeään ilmiöön, joka on urheilupiireissä ollut lähinnä vaiettu aihe. Koskela osoittaa, että lajiopas kirjallisuuden muotona ei todellakaan ole kuollut. Se pääsee poikkeuksellisen taitavasti juuri nuoren ihmisen ajatusmaailmaan sisään ja lienee siten helposti lähestyttävä etenkin nuoremmille lukijoille. Teos toistaa juoppohulluilua päiväkirjamaisesti kyllästymiseen saakka, mutta toisaalta juuri sitähän vakavasti riippuvaisen ihmisen elämä on. Osa onnistuu ja osa ontuu. 73 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: KALLE RANTALA Seksiä, huumeita ja väkivaltaa – urheilukirjavuosi 2017 Otsikko johtaa harhaan – oli siellä pesäpalloakin. Jos Teemu oli osin siloteltu otos suomalaisen jääkiekon ikonista, on Jere vastavuoroisesti kirja vakavasti päihdeongelmaisesta nuoresta ihmisestä, joka pelaa yllättävän hyvin jääkiekkoa, eikä niinkään teos taitavasta jääkiekkoilijasta, joka käyttää paljon päihteitä. Ansaittu voitto. Lopuksi on vielä mainittava, että kirja voi myös olla kokonaisvaltainen taideteos. Tähän yltää kehonrakentaja Mika Nyyssölän elämäkerta ja treeniopas, joka on räiskyvä visuaalinen ilotulitus, jollaista ei Ansaittu voitto. Kirjoittajan tutkijatausta ilmenee tekstin hiotussa viimeistelyssä ja mielikuvitus herää eloon kirjan rytmissä, jota voi verrata Skrillexin mestarilliseen konepoppiin. Pesis-kirja julistaa lajioppaan ilosanomaa vahvassa duurissa. Teos palkittiin vuoden 2017 urheilukirjana.. Iskevästi ja sujuvasti kirjoitettu osaelämäkerta sisältää kiinnostavia huomioita niin jääkiekkomaailmasta kuin yhteiskunnasta sekä kuvaa ihmisen itseymmärryksen romahtamista ja muutosta terävällä otteella. Genreä uudistavassa oppaassa ei yritetä kertoa pesäpallon lajihistoriaa ja muutosten laajempia taustoja vaan keskitytään pelin taktisiin elementteihin. Urheilumuseon valitsema raati palkitsi Vuoden urheilukirjana 2017 Tommi Kovasen ja Jenny Rostainin erinomaisen teoksen Kuolemanlaakso. Eniten kirjoja julkaistiin Suomen näkyvimmästä urheilulajista, jääkiekosta. Kovanen ja Rostain tuovat merkittävän lisän julkiseen keskusteluun tiettyjen urheilulajien riskeistä. L U E T T U A Suurimman huomion tänä vuonna keräsi Aki Linnanahteen kirjoittama Jere. Erityismaininnan ansaitsee, ehkä enemmän kuvakokoelma kuin kirjallinen teos, Kimmo Leinosen koostama Jääkiekon legendat keräilykortteina. Mainioina finalisteina kunniamainintaan ylsivät myös Marko Kantomaan Ylpeydestä ja Annukka Koskelan Pesis: Opas jännittävän pelin seuraajalle ja harrastajalle. Ensimmäinen on kuvaus nuoren juoksijapojan seksuaalisesta heräämisestä. S uomalainen urheilukirjallisuus jatkoi itsenäisyyden juhlavuonna jo aiemmilta vuosilta tuttua trendiä. Karalahden kohdalta voi onneksi todeta, että oli
Pesiskirja julistaa lajioppaan ilosanomaa vahvassa duurissa. Tällaista monivivahteikkuutta moni kirja kaipaa. Nyyssölän omat piirrokset ja Jouni Lehtosen kuvat yhdistyvät huikeaksi kokonaisuudeksi. KALLE RANTALA Erikoistutkija Suomen Urheilumuseo Sähköposti: kalle.rantala@urheilumuseo.fi. Jere on kirja vakavasti päihde ongelmaisesta nuoresta ihmi sestä, joka pelaa yllättävän hyvin jääkiekkoa. Marko Kantomaan tutkija tausta näkyy Ylpeydestä teoksen tekstin hiotussa viimeistelyssä. Sen rytmiä voi verrata Skrillexin mestarilli seen konepoppiin. 74 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 ole urheilukirjallisuuden saralla ennen nähty
159 s. 74 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: JOUKO KOKKONEN SATA SANKARIA – KELPO PIKAKELAUS SUOMEN URHEILU HISTORIASTA Jari Kupila, Janne Eerikäinen, Topias Kauhala & Jukka Rönkä. Elmolehti & Lehtimoguli Oy 2017. Mitaleista irrotettu ote tuo laajuutta tarkasteluun Jo sisällysluettelon silmäily antaa yhden laisen läpileikkauksen suoma. 100 Sankaria. Sen sijaan heissä yhdistyy usein julkinen toimeliaisuus ja kabinettipelien osaaminen, joiden yhdistelmällä he ovat suunnanneet suomalaista liikuntakulttuuria uusille urille. Tarina suomalaisen urheilun tien raivaajista. L U E T T U A E lmo-lehti julkaisi marraskuussa 2017 Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi kirjan ”suomalaisen urheilun 100 merkittävimmästä käänteentekijästä”. Sadan yksilön ja heidän edustamansa käänteen valitseminen on vaatinut arvottamista. Kirjaan on otettu mukaan urheilijoiden lisäksi urheilun ilmija taustavaikuttajia, joiden oma urheilu-uraan ei liittynyt mitään käänteentekevää. Teos koostuu sadasta sivun mittaisesta henkilökuvasta
Muut kaksi ovat juoksuvalmentaja Arthur Lydiard (Uusi-Seelanti) ja jääkiekkoilija Carl Brewer (Kanada). Kirja on lähestymistavaltaan sukua Juha Kanervan ja Vesa Tikanderin ”Havuja Perkele” -teokselle. Suunnistaja Liisa Veijalainen (nykyinen Peltola) on ollut paitsi menestynyt suunnistaja myös suorasanainen naisurheilun puolestapuhuja ja äitiysmyytin murtaja. Tekstit ovat lyhyydestään huolimatta pääosin monitasoisia ja -selitteisiä. Yllättävän monesta henkilöstä puuttuu kuva. Toki politiikka sävytti myös Työväen Urheiluliiton perustajan Eino Pekkalan koko elämää. Mukana on myös neljä maahanmuuttajaa – taitoluistelija Ludowika Jakobsson (Saksa), koripallovalmentaja Robert Petersen (USA), sekä jalkapallomiehet Keith Armstrong (Englanti) ja Shefki Kuqi (Kosovo). Tarinat lyövät joskus tahattomasti toisiaan korville. Esimerkiksi urheiluvälineiden valmistus jää urheiluhistoriaa käsiteltäessä yleensä pieneen sivuosaan, mutta Karhun Arno Hohenthal, Montrealmailojen Mikko Westerberg ja Polarin Seppo Säynäjäkangas tuovat 100 sankariin tämän ulottuvuuden. Kirjasta välittyy ehkä osin tahattomastikin urheilukulttuurin miesvaltaisuus, joka on murtunut vasta lähimenneisyydessä. Reippaita väitteitä Mitä Suomen urheilun käänteet tai paremminkin ominaispiirteet ovat olleet elmolaisen tulkinnan mukaan. Viranhaltijoita ei sivuilta löydy, vaikka esimerkiksi liikuntaja urheilu-uskon ja hallinnon kiemurat opetusministeriössä yhdistäneestä Heikki Klemolasta olisi juttua riittänyt. Tekemättä jäänyt henkilöhakemisto auttaisi löytämään heidät. Kirjaa lukiessa tulee mieleen, että valinta olisi voinut osua toisiinkin henkilöihin, kuten listoja kootessa aina. Teksteistä havainnollistuu myös suomalaisen urheilun painopisteen siirtyminen yksilölajeista joukkueurheiluun. Elmolaisten sankarigalleriasta löytyy myös yllättäviä nimiä, kuten (sirkus)painija Alex Järvinen ja Rovaniemen hiihto-oloja järjestellyt jääkärieversti Oiva Willamo. Elmolaiseen tulkintaan suomalaisen liikunnan ja urheilun sankareista sisältyy hyviä havaintoja, tuttuja ajatuskulkuja ja yllättäviä sivupolkuja. JOUKO KOKKONEN, FT Erikoistutkija Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi. Vaihtoehtoisia käänteen tekijöitäkin olisi ollut Joskus käänteentekevyys jää sanallisen silmänkäännön asteelle. Kitee läisen pesäpallon mesenaatti Arvo Taskinen on livahtanut mukaan mitä ilmeisimmin Jukka Röngän saattelemana. Markku Uusipaavalniemi on tosiaan otsikon mukaisesti kuriositeetti, ei mikään suuri käännetekijä, ellei käännekohtana pidä menestyshulluuden absurdiuden osoit tamista. 75 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 laisen liikuntakulttuurin kehityksestä. Hyvä tarina on houkuttanut esimerkiksi nuoruudessaan jalkapalloilleen salakuljettajan Algot Niskan kohdalla. Keihäänheittäjä Tiina Lillak joutui 1980-luvulla hakemaan urheilevana naisena uudella tavalla paikkaansa sekä suhteessa mediaan että sponsorimaailmaan. Koko kirjan ravaa liikkeelle hevonen, jonka juoksuttaminen kelloa vastaan teki nykyaikaista urheilua tunnetuksi Suomessa. Lukija on tätä ennen saanut tutustua ”mallioppilas” Julius Saaristoon, ”älykkö” Matti Järviseen, ”miehen mallin” antaneeseen Tapio Rautavaaraan ja ahtaaseen ”naisen paikkaan” joutuneeseen Kaisa Parviaiseen. Voitto Hellstenin juoksut vahvistivat Suomi–Ruotsi -maaotteluiden kukoistuskautta. Teoksesta käy ilmi urheilun kasvaminen kiinteäksi osak si suomalaista yhteiskuntaa ja toisaalta jatkuva vuoro vaikutteisuus kansainvälisen urheilu kanssa. Sama lyhyesti: kelpo pikakelaus Suomen urheiluhistoriasta 1800-luvulta 2010-luvulle. Pieniä rahapuroja on ohjaillut puolestaan oululaislähtöinen kaukaloja jääpallon taustavaikuttaja Teukka Ulander. Elmoa tekee kärjistämään tottunut Urheilulehden entinen toimitus, mikä näkyy myös käänteentekijöiden käsittelytavassa. Syy lienee kiireessä. Erik von Frenckell vaikutti toki Helsingin kaupungin johtotehtävissä toimiessaan vahvasti pääkaupungin urheilurakentamiseen. Onko tosiaan näin. Naisia on mukana teoksessa yhdeksän, minkä perusteella naiset ovat olleet harvoin käänteentekijöitä. Myös Elmon tekijöiden kokoaman kirjan sivuilla vilistää paljon suurempi henkilögalleria kuin sata nimettyä sankaria. Vaihtoehtoisia käänteentekijöitä on helppo löytää. Kuva on tunnistettava, vaikka osin luonnos mainen. Neuvostoliittolaisen kiekkokoulun Turkuun tuonut Vladimir Jursinov pohjusti lajin pitkää ja vahvaa käännettä. Kirjoitukset sisältävät reippaita väitteitä, joiden pohdinnassa vastuu siirtyy lukijalle. Lähdekirjallisuutta tekijät eivät ole listanneet lainkaan. Elämänuran poliitikkona tehneistä ainoana mukana on Urho Kekkonen. ”Äitee” onkin hiihtäjä Kerttu Pehkonen, ei Siiri Rantanen. Pertti Karppinen on ”Ufo” ja Matti Nykänen on ”Väärin tulkittu”. Ne voi lukea sekä pienoiselämäkertoina että käännekohdan lyhytanalyysinä. Kirjaan on päässyt mukaan neljä ulkomaalaista, joista kaksi ovat ruotsalaista: olympialiikkeen alkuvuosien voimahahmo Viktor Balck ja jääkiekkovalmentaja Curt Lindström. Tekstejä seuraa yleensä isompi tai pienempi valokuva tai piirros. Hiukan kirjasta jääkin se häivähdys, että tekijät ovat laittaneet kansiin ne tarinat, jotka ovat olleet nopsaan pantavissa pakettiin. Säynäjäkankaalla on linkkinsä myös liikuntatieteisiin, joita edustavat lisäksi dopingtutkija Timo Seppälä, urheilukirurgi Sakari Orava ja mäkivalmentaja Matti Pulli. Käänteentekijäksi kelpuutettu on määritelty yhdellä tai kahdella sanalla. Otsikoista löytyy yllättäviäkin vetoja. Toisinaan tekstille annettu mitta ei ole aivan riittänyt käännekohdan avaamiseen, jolloin sanailu jää torsoksi. ”Äijä” Seppo Rädyn kohdalla todetaan, että keihäänheitossa ovat harvassa olleet ”Hannu Siitosen ja Tero Pitkämäen kaltaiset hillityt sankarit”. Samasta vuoden 1912 olympiajoukkueesta olisi löytynyt vielä enemmän suomalaiseen jalkapalloon vaikuttaneita. Pääosin kiteytykset ovat osuvia – usein lennokkaita, joskus väkinäisempiä. Mukana on toisinaan kysymyksiä, joihin tekijät jättävät tarkoituksella vastaamatta. Ja kirjan lehtien ulko puolelta voi heittää, että aika hillittyjä ovat olleet Tapio Korjus, Aki Parviainen ja Antti Ruuskanenkin
The effect of public investments in sport on sport (club) participation of vulnerable youth and adults. 2017. https://doi.or g/10.1080/19406940.2017.1416487 OUTI AARRESOLA, LitT Tutkija, urheilun yhteiskuntatieteet Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus Sähköposti: outi.aarresola@kihu.fi T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n y h t e i s k u n t a t i e t e i d e n m a a i l m a s t a Raha ja interventiot eivät liikuta kaikkia K untapolitiikassa oletetaan, että kuntien urheiluseuroille myöntämillä rahallisilla avustuksilla ja niiden organisoimilla liikuntainterventioilla on selvä yhteys kuntalaisten liikunta-aktiivisuuteen, toteavat hollantilaistutkijat Remco Hoekman, Koen Breedveld ja Gerbert Kraaykamp vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessaan. 76 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Adoptoi urheilija! K reikan talouden romahtaminen viime vuosikymmenellä on vaikeuttanut merkittävästi maan huippu-urheilun rahoitusta. , Breeveld, K. Tutkimuksessa haastateltiin myös kolmea Kreikan olympiakomitean työntekijää. Tutkijat huomauttavat, että urheilujärjestelmän sopeutuminen julkisen rahoituksen puutteeseen on jatkossa yhä tärkeämpää. Myös lajiliittojen rahallinen tuki kansainvälisiin kilpailuihin osallistumiseen oli vähentynyt. LÄHDE: Papadimitriou, D. ANNA-LIISA OJALA, FT Tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: ojala.annaliisa@gmail.com Säästöt vaikuttavat liikuntapaikkojen hallintoon T aloudellisesti vaikeina aikoina kunnat joutuvat leikkaamaan avustuksiaan urheiluseuroilta ja liikuntapaikoilta. Vuonna 2013 Kreikan olympiakomitea käynnisti yritysyhteistyöprojektin ”Adoptoi urheilija Rioon 2016”. Tämän ajateltiin johtuvan siitä, että nämä käytännöt kohdistettiin matalan sosioekonomisen statuksen asuinalueille, eikä liikunta-aktiivisuus ole välttämättä aina kiinni rahallisista rajoituksista tai harrastusmahdollisuuksien puutteesta. Suurilla paikallisavustuksilla ja asuinalueinterventioilla oli yllättäen negatiivinen vaikutus aikuisharrastajien määrään. Valmennuksen tukihenkilöstöä ei juuri enää ollut, ja loukkaantumisten kohdalla urheilijat joutuivat kääntymään vapaaehtoisten lääkäreiden, julkisen terveydenhuollon tai vanhempiensa kukkaron puoleen. ’Adopt an athlete for Rio 2016’: the impact of austerity on the Greek elite sport system. Tutkijat kehottivatkin kääntämään katseen ihmisten elämäntapaan ja sosioekonomiseen taustaan, jossa liikuntaharrastamiseen vaikuttavat arvot ja tavat syntyvät. LÄHDE: Hoekman, R. Providing for the rich. Rahalliset avustukset lisäsivät harrastajien määrää ja harrastajajoukko muodostui sosioekonomisesti heterogeeniseksi. Tämä on haasteena Pohjoismaissa, joissa suurin osa liikuntapaikoista toimii pitkälti julkisella rahoituksella. Lopulta menestys Rion kesäolympialaisissa 2016 oli parempi kuin kaksissa edellisissä kesäolympialaisissa. Haastateltavat kertoivat monista säästötoimien vaikutuksista. Vaikeuksien ohella Kreikan säästötoimet olivat myös sysänneet uusien, kestävien ja tehokkaiden ratkaisujen etsimiseen. Tanskassa tutkittiin, miten liikuntapaikkojen käyttö voidaan turvata taloudellisesti tiukkoina. Kansallisesti tärkeiden harjoitteluolosuhteiden ylläpito oli huonontunut, ja esimerkiksi harjoitteluvälineistöstä oli pulaa. &Kraaykamp, G. Sen sijaan kuntapolitiikassa harjoitetut asuinalueinterventiot eivät innostaneet nuoria liikkeelle. Olympiaurheilijoiden aiemmin päätoimiset valmentajat olivat joutuneet osa-aikaiseksi tai saivat työskentelystään vain pieniä palkkiota. He tarkastelivat, kuinka kuntien paikallispoliittiset ohjelmat ja rahankäyttö asuinalueiden liikuntaan vaikuttavat yksilöiden harrastamiseen urheiluseuroissa. Kansallisesta valmentajien laatuohjelmasta oli jouduttu luopumaan jo vuonna 2009. Papadimitrioun ja Alexandriksin (2017) tutkimus tuo esiin Rion 2016 olympialaisiin osallistuneiden urheilijoiden kokemuksia maata koskeneista säästötoimista. 2018. Sen aikana 28 yritystä tuki 50 urheilijaa. International Journal of Sport Policy and Politics. European Journal for Sport and Society 14:4, 327-347. Hollannissa vuosina 2012–2014 kerätystä liki 20 000 ihmisen kyselyaineistosta selvisi, että varsinkin nuorten liikunnalle kuntien rahankäytöllä oli merkitystä. & Alexandris, K
Kunnan tavoitteena oli, ettei julkisen rahoituksen vähentäminen heikentäisi liikuntahallien toimintaa, vaan halleista vastaavat etsisivät aktiivisesti uusia yhteistyökumppaneita ja käyttäjiä toiminnan turvaamiseksi. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kolmen eri hallin johtajaa, hallituksen jäseniä ja hallia käyttävien urheiluseurojen puheenjohtajia vuosina 2012 ja 2014 pienessä tanskalaisessa kunnassa. Nämä seikat kannattaa pitää mielessä, kun Suomessa kehitetään uusia muotoa liikuntapaikkojen hallinnointiin. Toisaalta vapaaehtoispohjalta toimivat urheiluseurat saattavat olla hyvinkin valmiita ottamaan vastuuta liikuntatiloista silloin, kun näillä toimenpiteillä turvataan seuran tai sen joukkueen harjoitteluolosuhteet. Erityisesti tutkimuksen kohteena olivat urhei luseurojen hallinnoimat liikuntahallit. Kunnan tulisi myös tiedottaa uusiin yhteistyömuotoihin tähtäävistä strategisista toimista mahdollisimman varhaisessa Liikuntahallien kustannusten kattaminen laajemmalla käyttäjäjoukolla saattaa herättää epäilyksiä urheiluseuroissa.. LÄHDE: Evald Bundgaard Iversen 2018: Public management of sports facilities in times of austerity, International Journal of Sport Policy and Politics, DOI:10.1080/19406940.2018.1426621 https://doi.org/10.1080/19406940.2018.1426621 ANNA-KATRIINA SALMIKANGAS, LitT Yliopistotutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anna-katriina.salmikangas@jyu.fi aikoina. 77 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 vaiheessa, jotta paikalliset toimijat voivat vaikuttaa näiden toimien linjauksiin ja kokea ne tarpeellisiksi. Muutoksen aikaansaamiseksi tarvittaisiin riittävästi aikaa, joka tutkimuksen tekijän mielestä on vähintään kolmesta viiteen vuotta. Esimerkiksi liikuntahallien kustannusten kattaminen laajemmalla käyttäjäjoukolla saattaa herättää epäilyksiä urheiluseuroissa, jotka pelkäävät uusien käyttäjien vievän heidän tarvitsemiaan liikuntavuoroja. Liikuntahallien toiminnasta vastaavat tahot keskittyivät toimimaan ennestään tuttujen käyttäjien kanssa uusien yhteistyökumppaneiden ja käyttäjien etsimisen sijaan. Liikuntahallien hallitukset näkivät strategisen toiminnan mahdollisuutena, kun taas hallia käyttävät liikuntaseurat kokivat osallistumisen hallin toiminnan suunnitteluun ennemmin velvollisuutena kuin aitona sitoutumisena yhteistyöhön
Koululiikunnassa suorittaminen on näkyvää, joten häpeä ja pelko itsen sä nolaamisesta olivat todellisia osallistumisen esteitä osalle haastatelluista. Koululiikunta tavoittaa koko ikäluokan, mutta maissa, joissa koululiikunta ei ole pakollinen oppiaine, sitä valitsee yhä pienempi osa oppilaista. Jatkossa on tärkeää syventää tietoa osallistumisen esteistä, jotta koululiikunnan avulla voidaan vaikuttaa laajemmin nuorten hyvinvointiin. Tulokset osoittivat, että suurin osa oppilaista (78%) suhtautuu koululiikuntaan myönteisesti. Tutkimuksen metodologisena lähtökohtana oli monimenetelmällisyys; ensimmäinen osatutkimuksen aineistona käytettiin kansallisen kyselytutkimuksen kahta mittauspistettä (n=4963), joissa osallistujat olivat 14-vuotiaita ja 16-vuotiaita. Entä mistä syntyvät myönteiset koululiikuntakokemukset. 77 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: NELLI LYYRA Myönteinen koululiikunta-asenne ennustaa liikunnallista elämäntapaa liikuntaan ennusti kahden vuoden seurantajaksolla aktiivisempaa vapaa-aikaa, todennäköisempää koululiikuntaan osallistumista, matalampaa painoindeksiä ja parempaa itsetuntoa. Toisen osatutkimuksen aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluilla (n=32). https://doi.org/10.4236/ape.2017.73023 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a F yysisen aktiivisuuden lisääminen nähdään tärkeänä osana lasten ja nuorten terveydenedistämistyötä. Advances in Physical Education, 7, 286-302, 2017. Tutkimustulokset antoivat tutkimusryhmälle pohtimisen aihetta vaikka oppilaat pitävät koululiikunnasta, he valitsevat sitä yhä vähemmän. Kanadalaisessa tutkimuksessa etsittiin vastauksia kahteen kysymykseen: Ennustaako myönteinen suhtautuminen koululiikuntaan terveyttä, fyysistä aktiivisuutta ja osallistumista koululiikuntaan kahden vuoden seurantajaksolla. Adolescents’ relationship between physical education and longitudinal physical activity trends. Lisäksi oppilaan myönteinen suhtautuminen koulu. LÄHDE: Wiseman A, Weir P. Haastattelujen mukaan kannustava opettaja ja sosiaalisesti turvallinen oppimisympäristö ovat tärkeimmät myönteisen asenteen syntymiseen vaikuttavat tekijät
Research Quarterly for Exercise and Sport, 88:4, 391-400, 2017. Oppilaat kirjasivat askeleensa jokaisen tunnin jälkeen ja Kunnon mittaaminen terveyttä edistävän koululiikunnan tukena K oululaisten fyysisen kunnon mittaaminen on liikunnanopetuksen osa-alue, jossa tiede ja käytäntö yhdistyvät. Interventioryhmissä oppilaat käyttivät aktiivisuuden seurantaan ja tallentamiseen askelmittareita, joihin oli asetettu yksilölliset askeltavoitteet. Interventio kesti kahdeksan viikkoa, jonka aikana oppilailla oli viikoittain kolme tuntia koululiikuntaa. Physical Education and Sport Pedagogy, 23:1, 54-65, 2018. Tutkimusnäytön pohjalta määritetään mitä mitataan, miten mitataan ja miten tuloksia tulkitaan. Professori Gregory J. Interventiojaksolla tuntien sisällöt noudattivat koulun opetussuunnitelmaa. 78 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Yksilöllinen tavoitteenasettelu koululiikunnassa on tie parempaan oppimiseen seurasivat tavoitteiden saavuttamista. Kunnon mittaamisen alueella tiede ohjaa käytäntöä ja käytäntö tiedettä. Yksiselitteisen askeltavoitteen asettaminen on tehokas strategia, kun tavoitteena on lisätä fyysistä aktiivisuutta, oppimista ja innostuneisuutta. Oppilaat saavat käytännön esimerkkejä toimintakyvyn osa-alueista, niiden mittaamisesta ja oman kehityksen seuraamisesta. The intersections of science and practice: Examples from FitnessGram® programming. Näkemykset pohjautuvat työvuosiin FitnessGram®-ohjelman tieteel lisenä johtajana sekä hänen tutkimustyöhönsä. Tulokset selvisivät yhdysvaltalaisessa interventiotutkimuksessa, jossa selvitettiin aktiivisuustavoitteiden asettamisen vaikutusta oppilaan liikeja välineenhallintataitojen kehittymiseen, liikuntatunnin aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen sekä oppilaan uskomuksiin omista kyvyistään ja taidoistaan koululiikunnassa. https://doi.org/10.1080/02701367.2017.1377485 NELLI LYYRA, LitT Tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi Yksiselitteisen askeltavoitteen asettaminen on tehokas strategia, kun tavoitteena on lisätä fyysistä aktiivisuutta, oppimista ja innostuneisuutta.. Intervention vaikutusta vastemuuttujiin analysoitiin varianssianalyysin toistomittauksella. Tulos osoittaa, että nuorten laskevaan trendiin fyysisessä aktiivisuudessa ja liikuntamotivaatiossa voidaan vaikuttaa yksilöllisellä tavoitteenasettelulla sekä opettamalla keinoja oman aktiivisuuden seurantaan ja arviointiin. Tutkimukseen osallistui 273 oppilasta (iän ka=11 vuotta), jotka jaettiin luokittain koeja kontrolliryhmiin. Parhaimmillaan standardoitu kunnon mittaaminen tukee terveyttä edistävää koululiikuntaa. https://doi.org/10.1080/17408989.2017.1341475 Y ksilölliset tavoitteet liikuntatunnilla lisäävät oppilaan aktiivisuutta ja edistävät moto risten taitojen oppimista. LÄHDE: Gu X, Chen Y-L, Jackson A, Zhang T. Impact of a pedometer-based goal-setting intervention on children’s motivation, motor competence, and physical activity in physical education. Laajat kansalliset aineistot antavat mahdollisuuden myös tarkastella esimerkiksi heikkoon fyysiseen kuntoon yhteydessä olevia tekijöitä ja kansalliset mittaustulokset voivat toimia perusteena, kun koululiikunnan asemaa puolustetaan akateemisten oppiaineiden rinnalla. Kirjoittaja kiittää opettajia suuresta työstä, jota ilman laajojen ja luotettavien kansallisten aineistojen kerääminen oppilailta ei olisi mahdollista. Mittaaminen voi myös olla haitallista, mikäli tuloksia käytetään oppilaan arvioinnin perusteena, opettajan pätevyyden mittana tai koululiikunnan laadun indikaattorina. Welk pohtii artikkelissaan tieteen ja käytännön yhtymäkohtia sekä koululaisten kunnon mittaamisen merkitystä. Vastaavasti laajan kansallisen aineiston pohjalta tutkijat voivat tarkentaa raja-arvoja, mittausprotokollaa ja arvioida testien luotettavuutta kouluikäisten terveyden ja toimintakyvyn indikaattoreina. Koeryhmissä oppilaiden suoriutuminen parani kaikilla mitatuilla osa-alueilla ja kontrolliryhmissä suoriutuminen heikkeni. LÄHDE: Welk G
Proposed sources of coaching efficacy: A metaanalysis. L., 2017. J. Kaiken kaikkiaan ehdotetuilla tehokkaan val mennuksen lähteillä ja sen ulottuvuuksilla oli posi tiivinen yhteys. Hutchinson ja kumppanit tut kivat itsevalitun musiikin vaikutusta juok sumatolla suoritetun harjoituksen intensiteettiin ja siitä saatuun nautintoon fyysisesti aktiivisilla aikui silla. T utkijat pyrkivät jatkuvasti löytämään keino ja kannustaa ihmisiä olemaan fyysisesti ak tiivisempia. D., Park, S. Tutkijat uskovatkin, että musiikki lisää liikunnan nautintoa ja voi siten lisätä myös liikuntamotivaatiota. Aluksi osallistujat (n=17) suorittivat maksi maa lisen kuntotestin, jossa määritettiin heidän venti laatiokynnyksensä. Journal of Sport & Exercise Psychology, 39, 261-276. Myers ja tutkimusryhmän metaanalyysi sisälsi 20 tutkimusta ja sen tarkoituksena oli arvioida ehdotettujen tehokkaan valmennuksen lähteiden ja ulottuvuuksien yhteyksiä toisiinsa. Myöhemmät tutkimukset kuitenkin osoittivat, että valmennuksen tehokkuuteen vaikuttivat vaihte levassa määrin myös valmentajan oma pelikokemus, valmennuskokemus, valmennuskoulutus, sisäinen (esim. 79 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Mistä tehokas valmennus koostuu. 2017. C., Jones, L., Vitti, S. orga Motivoiko musiikki liikkumaan. LÄHDE: Myers, N. Harjoituksen aikana mitattiin osallistujien syke ja tunnetila. Sitä seurasi kaksi harjoitusta 48 tunnin välein juoksumatolla, joissa osallistujaa pyy dettiin määrittämään vauhtinsa siten, että hänestä tuntui hyvältä. Hutchinson ja kump panit toivovatkin tunteisiin perus tuvan itsemääritellyn vauhdin käyttämisen tutkimuksissa lisääntyvän valmiiksi annetun intensi teetin sijaan. Osallistujien juoksumatolla suorittamien harjoi tusten intensiteetti ylitti heidän ventilaatiokyn nyksensä sekä musiikkia kuunnellessa että ilman sitä. nisaatiolta saatu) sosiaalinen tuki sekä urheilijoiden kehittyminen. Tehokkaan valmennuksen löydettiin vai kuttavan valmentajan käyttäytymiseen, urheilijan/ joukkueen tyytyväisyyteen, urheilijan/joukkueen suoritukseen ja urheilijan/joukkueen tehokkuuteen. Itse valitsemaansa musiikkia kuunnel lessaan osallistujien harjoitusintensiteetti oli huo mattavasti korkeampi kuin ilman musiikkia. doi:10.1037/spy0000115. Näiden lisäksi valmennuksen tehok kuuden mahdollisia selittäviä tekijöitä ovat valmen tajan sukupuoli ja valmennettavien urheilijoiden taso. C., & O’Neil, B. Myers ja tutkimusryhmä ehdottavat, että on tarvetta tutkia etenkin miesvalmentajien osalta myös muiden lähteiden, kuten sosiaalisen vertailun vaiku tusta valmennuksen tehokkuuteen. Lisäksi on tärke ää huomioida, että valmentajien itsearvioinneissa voi olla merkittäviä eroja. urheilijoilta saatu) ja ulkoinen (esim. Lisäksi sen nähtiin sisältävän neljä ulottuvuutta: per soonan kehittäminen, pelin strategia, motivaatio ja tekniikka. The influence of self-selected music on affect-regulated exercise intensity and eemembered pleasure during treadmill running. J., & Feltz, D. LÄHDE: Hutchinson, J. doi: 10.1123/jsep.2017-0155 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a V almennuksen tehokkuus viittaa valmenta jan käsitykseen omasta kyvystään vaikut taa urheilijan oppimiseen ja suoritukseen. Viisi minuuttia harjoituksen jälkeen osal listujat arvioivat nautinnon määrää harjoituksen aikana. Aikaisemmat tutkimukset osoittivat, että valmen nuksen tehokkuuteen vaikuttivat ennen kaikkea valmentajan tausta, aiempi menestys valmentajana, käsitys urheilijoiden taidoista ja sosiaalinen tuki. Tutkijat viittaavat harjoitusintensiteetin ja terveyshyötyjen olevan yhteydessä toisiinsa ja peräänkuuluttavat käyttämään strategioita, jotka lisäävät harjoitusin tensiteettiä ja samaan aikaan tukevat hyvänolon tunnetta. Mielenkiintoista oli, että naisval mentajien kohdalla yhteys oli voimakkaampi kuin miesvalmentajien kohdalla vaikkakin alkuperäiset tutkimukset keskittyivät nimenomaan miesvalmen tajiin. Sport, Exercise, and Performance Psychology. E., Ahn, S., Lee, S., Sullivan, P. Yhdessä juoksumattoharjoituksista osallistujat kuuntelivat itse valitsemaansa musiikkia ja toisessa harjoituksessa heillä ei ollut musiikkia. N., Moore, A., Dalton, P. Harjoituksen jälkeen arvioidussa nautinnon mää rässä oli niinikään merkittävä ero harjoituksen, jossa osallistujat kuuntelivat musiikkia ja harjoituksen, jossa he eivät kuunnelleet musiikkia välillä
Jos valmentajasta tuntui, että valmennukseen liittyvät tekijät tukivat hänen toimintaansa, hänen psykologisten perustarpeidensa tyydyttyminen lisääntyi, joka tuki autonomista valmennusmoti vaatiota. Tulokset osoittivat, että valmentajien käsityksillä urheilijoiden motivaatiosta, kollegoiden tuesta ja hallinnollisesta tuesta oli positiivinen yhteys val mentajien psykologisten perustarpeiden tyydyttymi Autonomisesti motivoituneet valmentajat käyttäytyivät todennäköisemmin vuorovaikutusta tukevasti.. Lisäksi valmentajat arvioivat omaa valmennusmotivaatiotaan, käyttäy tymistään vuorovaikutustilanteissa ja sosiaalisen yhdenmukaisuuden tarvettaan. 80 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Konteksti, psykologiset perustarpeet ja motivaatio ovat avain valmentajan käyttäytymisen ymmärtämiseen seen. LÄHDE: Rocchi, M., & Pelletier, L. Tutkimukseen osallistui 56 eri lajien valmentajaa, jotka täyttivät sähköisen valmennukseen liittyvän kyselyn. Valmen tajat näkivät merkittävimpinä valmennukseen vai kuttavina tekijöinä urheilijoiden motivaation, työn ja elämän yhteensovittamisen, hallinnolliset asiat, täydennyskoulutuksen, ajankäytön ja vanhempien roolin. Tutkimuksen perusteella erityishuo miota kannattaa kiinnittää siihen, että valmentajilla on ympärillään tukevia kollegoita ja motivoituneita urheilijoita. Toisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten ensimmäisessä tutkimuksessa tunnistetut merkittävimmät valmennukseen vaikuttavat tekijät linkittyvät valmentajien psykologisiin tarpeisiin, motivaatioon ja käyttäytymiseen vuorovaikutustilan teissa. Ensimmäisen tutkimuksen tarkoituksena oli tunnis taa keskeisimmät valmennukseen vaikuttavat tekijät ja selvittää valmentajien käsityksiä niiden positiivi sesta tai negatiivisesta merkityksestä. Lisäksi valmentajat nostivat erityisesti esiin kollegoiden merkityksen. G. doi: 10.1123/ jsep.2016-0267 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com V almentajien valmennustyylin ja käyttäy tymisen on todettu vaikuttavan urhei lijoiden menestykseen niin urheilussa kuin urhei lun ulkopuolella. Journal of Sport & Exercise Psychology, 39, 366-378. Aikarajoituksilla puolestaan oli positiivi nen yhteys psykologisten perustarpeiden tyydytty mättä jäämiseen. Kun valmentaja puolestaan koki, että valmennukseen liittyvät tekijät eivät tukeneet hänen toimintaansa, hänen psykologiset perustarpeensa jäivät tyydyttymättä ja seurauksena oli kontrolloitu valmennusmotivaatio, joka johti vuorovaikutusta heikentävään käyttäytymiseen. Valmentajien tarpeet ja kokemukset ovat kuitenkin jääneet tutki muksissa vähemmälle huomiolle. Rocchi ja Pelletier toteuttivat kaksi tutkimusta. Tutkimukseen osallistui 424 eri lajien valmen tajaa, jotka täyttivät sähköisen kyselyn. Lisäksi valmentajien käsityksillä urheilijoiden motivaatiosta ja kollegoiden tuesta oli negatiivinen yhteys psykologisten perustarpeiden tyydyttymättä jäämiseen. 2017. Kyselyssä he arvioivat ensimmäisessä tutkimuksessa tunnistettuja merkittävimpiä valmennukseen vaikuttavia tekijöitä sekä omien psykologisten perustarpeidensa (auto nomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuus) tyydytty mistä ja tyydyttymättä jäämistä. The antecedents of coaches’ interpersonal behaviors: The role of the coaching context, coaches’ psychological needs, and coaches’ motivation. Rocchi ja Pelletier painottavat, että jos valmenta jien vuorovaikutuskäyttäytymistä halutaan ymmär tää, on tärkeää selvittää miksi valmentaja valmentaa (motivaatio), miltä heistä tuntuu (tarpeet) ja millai set kontekstiin liittyvät tekijät vaikuttavat heidän toimintaansa. Autonomisesti motivoituneet valmentajat todennäköisemmin käyttäytyivät vuorovaikutusta tukevasti
Tätä tekniikka hyödyntämällä ei nimittäin voida sanoa tarkasti mistä kudoksesta ne vapautuvat ja nykyisin myös juuri esimerkiksi luuytimen tiedetään olevan niin aineenvaihdunnalli sesti kuin myös verenkierrollisesti aktiivista kudosta rasituksessa. Tutkijat mittasivat myös ko. doi: 10.1161/CIRCULATIONAHA.117.031300.. Vaikka on oletettavaa, että suuri(n) osa näistä uusistakin löydetyistä aineenvaihduntaa säätelevistä molekyyleistä vapau tuu liikkuvasta luurankolihak sesta, voi olla että osa tulee myös rasvakudoksesta tai jopa luuytimestä. Accelerometer-Measured Physical Activity and Sedentary Behavior in Relation to All-Cause Mortality: The Women’s Health Study. Nämä eri laiset molekyylit matkaavat toisiin ku dok siin ja säätelevät niiden toimintaa. Extracellular Vesicles Provide a Means for Tissue Crosstalk during Exercise. Tätä tekniikkaa käyttäen he pystyivät tunnista maan täysin uusia myokiineja, jotka todennäköisesti toimivat eräänlaisina hormonien kaltaisina välittäjä Seisoskele ja liikuskele, vai satsaa reippaaseen liikuntaan. 2018;27(1):237–251.e4. 81 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: ILKKA HEINONEN Uusia liikunnan viestinviejiä aineina, jotka välittävät viestiä jaloista muualle ke hoon. Kuitenkin kun tämä reipas ja kohtuukuormitteinen liikunta otettiin huomioon analyyseissa, istumisella tai edes kevyellä fyysisellä aktiivisuudella, kuten esimerkiksi pienellä käveleskelyllä ei ollut yhteyttä kuolleisuuteen. Maailman johtava liikunnan ja kansanterveyden tutkija I. Näinhän monet tutkijat ovat jo vuosia toitottaneet ja media on magnetofonin tavoin voimis tanut sanomaa siten, että tuskin kukaan enää kehtaa istua missään. Nykyisin tiedetään, että monet näistä viestinviejis tä ovat proteiineja, jotka on pakattu niin sanottuihin ekstrasellulaarisiin vesikkeleihin, eli eräänlaisiin kuljetuspaketteihin joina ne liikkuvat veressä. He nimittäin mittasivat verenkierrossa yli 300 prote iinin nousun vasteena yhden tunnin polkupyörärasi tukseen. Tutkimuksessa selvisi, että reippaalla ja kohtuullisesti kuormittavalla liikunnalla oli suojaava vaikutus kuolleisuutta ajatellen. T iedetään, että istuminen tappaa. Tutkimuksessa on muutamia huomionarvoisia seikkoja. Heidän tutkimusjoukkonsa koostui lähes 20 000 naisesta, joiden aktiivisuutta seurattiin objektiivisesti viikon verran, minkä jälkeen naisia seurattiin heidän kuolemaansa asti. Osa liikunnan suotuisista terveysvaikutuksista välit ty nee myös tämän kudostenvälisen vuoropuhelun seu rauksena. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a L iikunnan tiedetään stimuloivan erilaisten molekyylien vapautumista vereen. Tuloksista voidaan kui tenkin todeta se, että ainakin iäkkäimpien kohdalla etenkin varsinainen liikunta on tärkeää terveyttä ajatellen. LÄHDE: Whitham M, Parker BL, Friedrichsen M, Hingst JR, Hjorth M, Hughes WE, Egan CL, Cron L, Watt KI, Kuchel RP, Jayasooriah N, Estevez E, Petzold T, Suter CM, Gregorevic P, Kiens B, Richter EA, James DE, Wojtaszewski JFP, Febbraio MA. LÄHDE: Lee IM, Shiroma EJ, Evenson KR, Kamada M, LaCroix AZ, Buring JE. Näistä seikoista ei kuitenkaan voida suoraan sanoa, ovatko tulokset yli vai alikorostettuja liikunnan ja toisaalta istumisen suhteen. Mielenkiintoisella tavalla nämä vesikkeleis sä kulkevat proteiinit kulkeutuvat pääosin maksaan ja proteiinilasti vapautuu siellä kudokseen. molekyylien valtimo laskimo pitoisuuksia suoraan liikuntaa tekevästä ja lasta. Näitä uusia vesikkeleitä ja proteiineja on nyt tunnistettu iso joukko Whithamin ja kumppaneiden toimesta. Jos yrittää sanoa, että eh kä meidän pitäi si silti vielä tutkia asiaa, ihmetellään, että mitä tutkimista asiassa enää on. Uudet löydökset ovat joka tapauksessa suuri edistysaskel liikunnan tutkimuksen saralla ja todistavat myös epäilijöille, että liikunnan mekanis meissakin on vielä tutkittavaa ja löydettävää. Näitä ovat muun muassa tutkimusjoukon suhteellisen korkea ikä, sillä naiset olivat keskimäärin 72 vuotiaita mittausten alussa. Aktiivisuusmittaria pitäneet koehenkilöt olivat myös keskimäärin nuorempia ja terveempiä kuin mittauksista kieltäytyneet henkilöt, joille mittauksia myös tarjottiin. Myös seurantajakso oli suhteellisen lyhyt alkumittauksista kuolleisuuden toteamiseen. Riskin väheneminen liikunnan avulla oli nimittäin huomattavasti suurempaa (60–70%) tässä tutkimuksessa verrattuna monissa kyselytut kimuksissa havaittuun kuolemanriskin alenemaan (20–30%). cmet.2017.12.001. MinLee työtovereineen kuitenkin tutki vielä asiaa hiljattain. Nämä objektiivisesti mitattuun liikuntaan perustuvat tulokset itse asiassa korostavat entises tään varsinaisen liikunnan merkitystä terveyden vaalimisessa. Cell Metab. 2018;137(2):203-205. Circulation. doi: 10.1016/j
Eikä missään ihan lyhyessä interventiossa, sillä heidän tutkimuksessaan liikun taharjoittelujakso kesti kaksi vuotta. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku. Levinen tutkimusryhmä on nyt vahvistanut näytönastetta entisestään, sillä hänen ryhmänsä on osoittanut näkemyksen todeksi nyt myös in terventioasetelmassa. Circulation. Tutkimuksessaan he myös mainitsevat, että lähes kaikkien kunto ja terveys kyllä paranevat liikunnan avulla, kunhan liikuntaa tekee riittävästi ja sopivilla tehoilla. Ulkomaiselle medialle antamis saan haastatteluissa Levinen mielestä sellaiset puheet ovat ihan höpö höpöä, että liikunnalla ei voisi ku mota paljosta istumisesta johtuvia terveyshaittoja. 2018 Jan 8. Alun hieman rauhallisemman vaiheen jälkeen tutkimuksessa mu kana olleet hieman yli 50 vuotiaat paljon istuvat, hivenen ylipainoiset henkilöt harjoittelivat noin 5–6 tuntia viikossa. doi: 10.1161/ CIRCULATIONAHA.117.030617. Viikossa oli kaksi intervalliharjoi tusta yksi pidempikestoinen, mutta matalatehoinen harjoitus ja muut muunlaisia kestävyysharjoituksia. Tuolista ja sohvalta kannattaa siis liikahtaa, eikä varmasti haittaa, vaikka liikahteluja tulisi usein ja melko reippaasti vähintään 30–60 minuutin kes toisina. Maailman johtavan liikuntaasioita tutkivan sydänlääkärin Ben Levinen poikkileikkaustutkimus ten mukaan liikunta kuitenkin suojaa tämän tilan teen kehittymiseltä, sillä sydämen joustavuus on sitä parempi, mitä enemmän ihminen on liikkunut. 82 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Liikuntaharjoittelu parantaa keski-ikäisten sydämen joustavuutta L iikkumattomien ihmisten ikääntymiseen liittyy sydämen jäykistyminen, joka altistaa sydämen vajaatoiminnan kehittymiselle. Harjoittelu oli kestävyysvoittoista ja se noudatti oppikirjamaista rakennetta, joka rakentui progressiivisuuden varaan niin määrän kuin tehojenkin suhteen. pii: CIRCULATIONAHA.117.030617. Sydämen joustavuus siis paranee, kun harrastaa kunnolla liikuntaa. Reversing the Cardiac Effects of Sedentary Aging in Middle Age-A Randomized Controlled Trial: Implications For Heart Failure Prevention. On itse asiassa jopa ilmeistä, että juuri kunnon lii kuntaa tarvitaan siihen, että ikääntymiseen liittyvää sydämen jäykistymistä voitaisiin ylipäätään estää. LÄHDE: Howden EJ, Sarma S, Lawley JS, Opondo M, Cornwell W, Stoller D, Urey MA, Adams-Huet B, Levine BD
Vastaväittäjänä toimi professori Saara Taalas (Linné-yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena tutkimusprofessori Lauri Frank. Sitä kuvataan neljän eri kategorian kautta. Liikuntateknologiaa käytetään T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t myös esimerkiksi lajiyhteisöihin liittymiseen ja oman minuuden tukena, Moilanen sanoo. Sitä ei käytetä vain oman liikunnan tai fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen, vaan ne ovat osa käyttäjyyden kokonaisuutta. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita todellista liikkumista, vaan esimerkiksi sykemittarin käyttö voi olla vain osa kunnon liikuntakansalaisen imagon rakentamista, Moilanen kertoo. Voimakkaimmin liikuntateknologian käyttöön vaikuttaa käyttäjän oma liikuntasuhde: mitä vakavammin ja suoritussuuntautuneemmin liikuntaan suhtaudutaan, sitä yleisempää ja intensiivisempää on myös liikuntateknologian käyttö. Siihen vaikuttavat niin yksilön todelliset, liikuntaan liittyvät kokemukset, erilaiset lajitaidot kuin sekin, millaisia odotuksia ja oletuksia ympäröivä sosiaalinen maailma kohdistaa liikuntaan ja liikunnallisuuteen. 82 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Liikuntateknologialla on käyttäjälleen monta merkitystä KTL, LitM Panu Moilasen tietojärjestelmätieteen väitöskirja ”Kannustin, koriste ja liikkujan kaveri Tutkimus liikuntateknologian käyttäjyydestä” tarkastettiin 9.12.2017 Jyväskylän yliopistossa. Niitä ovat oma liikunta, sosiaalisuus, teknologia sekä informaatio ja palvelu. Mitä parempi yksilön liikunnallinen minäpystyvyys on, sitä todennäköisemmin hän käyttää myös liikuntateknologiaa. Väitöskirjan tuloksena on aineistolähtöinen teoria liikuntateknologian käyttäjyydestä. Liikuntateknologian käyttö on moniulotteisempaa kuin tähän mennessä on tiedetty ja uskottu. Omasta liikunnallisuudestaan epävarmat ihmiset eivät välttämättä uskalla tai halua käyttää liikuntateknologiaa , vaikka juuri heille siitä saattaisi olla kaikkein eniten apua ja hyötyä. Kun informaatioteknologiaa käytetään osana arkea ja hyvin henkilökohtaisissa käyttötilanteissa, ei perinteisten teknologian omaksu. Liikuntateknologian käytöllä voidaan myös ilmentää halua olla kunnon liikuntakansalainen eli toimia niin, ettei oma laiskuus aiheuta haittaa yhteiskunnalle. Moilanen on tutkinut väitöskirjassaan liikuntateknologian käyttäjyyttä: miksi liikuntateknologiaa käytetään, millaisia merkityksiä sille annetaan ja millaisia tarpeita liikuntateknologia palvelee. Käyttöön vaikuttaa merkittävästi myös yksilön liikunnallinen minäpystyvyys, joka muovautuu monien tekijöiden summana. Liikuntateknologian kaltaisen informaatioteknologian tutkimuksen täytyy olla erilaista kuin mitä tietojärjestelmätieteen tutkimus perinteisesti on ollut
Studies in sport, physical education and health, ISSN 0356-1070; 263. Skitsofrenialla ja skitsotypaalisilla piirteillä tiedetään olevan yhteisiä varhaisia riskitekijöitä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää liikuntateknologiatuotteiden ja -palveluiden parantamiseen ja jatkokehitykseen niin, että teknologian kehittäjät kiinnittäisivät jatkossa huomiota kehitettävien teknologioiden monenlaisiin merkityksiin ja niihin liikuntateknologiaan kohdistuviin odotuksiin, joihin nykyisin ei vielä täysin pystytä vastaamaan. Tutkimuksen perusteella voidaan kehittää ennaltaehkäiseviä toimia lapsille, joilla on motorisen kehityksen viivästymää. Aiemmat tutkimukset viittaavat siihen, että skitsofreniaan liittyy varhaisia aivomuutoksia. Kuntotasosta riippumatta miehet olivat hyvin tietoisia liikunnan terveysvaikutuksista, mutta suuri osa huonokuntoisista ei tiedostanut elintapamuutosten ajankohtaisuutta omalla kohdallaan. Verrattuna liikuntaa vähentäneisiin, liikunnallisesti aktiivisilla oli vahvempia liikuntatavoitteita tutkimuksen alussa ja heidän kokemuksensa liikuntapystyvyydestä lisääntyi seurannan aikana. Viivästyneen varhaisen motorisen kehityksen ja skitsofrenian yhteyttä on selvitetty useissa yksittäisissä tutkimuksissa, mutta laajamittaista meta-analyysiä ei ole aiemmin tehty. Tutkimuksen toisessa vaiheessa vuonna 2014 lähetettiin seurantakysely osallistujille, joilla oli kuntoindeksin perusteella tarve elintapamuutoksille. Kaasalainen tutki psykososiaalisten tekijöiden eli tietojen, liikunnan suunnittelutaitojen, tavoitteiden, liikuntapystyvyyden ja sosiaalisen tuen yhteyttä fyysiseen kuntoon ja liikunta-aktiivisuuteen. Tämä voi liittyä todelliseen lisäykseen tai muutoksiin diagnostisissa järjestelmissä ja käytännöissä. Lisätietoja: Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:isbn:9789526217178. Väitöstutkimuksessa havaittiin, että Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa monet varhaisen motorisen kehityksen viiveet liittyivät lisääntyneisiin skitsotypaalisiin piirteisiin, kuten mielihyvän puutteeseen, aikuisiässä. Entuudestaan tiedetään, että henkilöt, joilla on skitsotypaalisia piirteitä, kuten fyysistä ja sosiaalista anhedoniaa eli kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää, ovat suuremmassa riskissä sairastua skitsofreniaan. Huonokuntoisista kolmasosalta puuttui mieluisa tapa liikkua. Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7258-5 Motorisen kehityksen viivästymä voi ennakoida skitsofreniaa MMSc Svetlana Filatovan psykiatrian alan väitöskirja ”Skitsofrenian ilmaantuvuus ja varhaisen motorisen kehityksen yhteys skitsofreniaan ja skitsotypaalisuuteen” tarkastettiin Oulun yliopistossa 15.12.2017. Kuntotestin herättelevä palaute ja kannustava ilmapiiri ovat hyviä lähtökohtia tavoitteiden asettamiselle ja elintapamuutosten suunnittelulle. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2017. Koska tutkimustulokset psykoosien ilmaantuvuuden muutoksista ovat tähän mennessä olleet hajanaisia, tuo nyt tarkastettava väitöskirja arvokasta lisätietoa aiheesta. Ennaltaehkäisyä voidaan toteuttaa lisäämällä tietoisuutta ja seulontaa päivähoidossa, terveyskeskuksissa ja kouluissa. Huonokuntoisia miehiä oli viidesosa ja keskitasoinen kunto oli 42 prosentilla 900 osallistujasta. Myös kokemus sosiaalisesta tuesta oli heikointa huonokuntoisten ryhmässä. Skitsofrenian ilmaantuvuus oli säilynyt ennallaan, mutta mielialaja muiden psykoosien määrä oli lisääntynyt nuoremmassa syntymäkohortissa. 83 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 mista ja käyttöä kuvaavien teorioiden selitysvoima enää riitä. Väitöskirja saatavan sähköisenä osoitteessa http:// urn.fi//URN:ISBN:978-951-39-7233-2 ja selailtavana digijulkaisuna osoitteessa https://issuu.com/ jyuit/docs/moilanen_panu_ screen?e=26748503/55685230. Lisätietoja: Karoliina Kaasalainen, karoliina.s.kaasalainen@student.jyu.fi. Tutkittavat olivat vuonna 2011 SuomiMies seikkailee -kampanjan kuntotesteihin osallistuneita 18–64-vuotiaita miehiä. Kuntotesti saa huonokuntoiset miehet tiedostamaan elintapa muutosten tarpeen TtM Karoliina Kaasalaisen terveyskasvatuksen väitöskirja ”Awaking the motivation for change – Relationships between physical fitness, physical activity and psychosocial factors among men in the Adventures of Joe Finn Campaign” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 15.12.2017. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Computing numerona 267, 220 s., Jyväskylä 2017, I SSN: 1456-5390; 267, ISBN: 978-951-39-7232-5 (nid), ISBN 978-951-39-7233-2 (PDF). Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi psykoosien ilmaantuvuuden muutosta vertaamalla Pohjois-Suomen vuoden 1966 ja 1986 syntymäkohortteja 27 ikävuoteen saakka. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, myynti@library.jyu.fi. Kaasalainen pitää myönteisenä, että lähes kaikki huonokuntoiset miehet aikoivat lisätä liikunnan harrastamista. Lisäksi tarvitaan mahdollisuus saada yksilöllistä ohjausta ja säännöllistä palautetta myös pidemmällä aikavälillä. Kuitenkin verrattuna parempikuntoisiin, koettu pystyvyys liikunnan harrastamiselle oli heikkoa, liikkumiselle asetettiin harvemmin tavoitteita ja liikunnan edistämiseksi tehtiin vähemmän suunnittelua. Vastaväittäjänä toimi PhD professori Mary Cannon (Royal College of Surgeons in Ireland) ja kustoksena professori Jouko Miettunen (Center for Life Course Health Research) Viivästynyt oppiminen istumaan, kävelemään ja seisomaan ilman tukea liittyy myöhempään riskiin sairastua skitsofreniaan Filatova tarkasteli skitsofreniaan sairastumisriskiä laajassa metaanalyysissa, johon sisältyi useita kansainvälisiä tutkimuksia. Vastaväittäjänä toimi dosentti Katja Borodulin (THL)) ja kustoksena professori Marita Poskiparta. Moilanen esittääkin aiempaa laajemman mallin teknologian käytön kontekstin käsitteelle ja vie teknologian käytön tutkimusta aiempaa monitieteisemmän ymmärtämisen suuntaan. Väitöstutkimuksen tulokset tuovat lisätietoa varhaisesta motorisesta kehityksestä skitsofreniaa ennustavana tekijänä sekä tukevat käsitystä skitsofrenian ja skitsotypaalisten piirteiden yhteydestä. Lisätietoja: KTL, LitM Panu Moilanen, panu.moilanen@jyu.fi
Voimaharjoittelun jatkuessa parhaat vasteet vatsan alueen rasvamassan vähentämiseksi saatiin suuremmilla toistomäärillä ja aineenvaihdunnallisesti kuormittavammalla harjoittelulla. 2018 Jyväskylän yliopistossa. Sen sijaan hyväkuntoisten miesten keskuudessa liikunnan määrällä ei ollut vaikutusta äkkikuolemien esiintyvyyteen. Se voi altistaa sydänja verisuonitaudeille sekä muille sairauksille. Vasteen voimakkuuteen vaikuttivat lihassupistusten määrä ja kuormituksen aineenvaihdunnallinen rasitus. Stressi, univaje, liikunnan puute ja muut haittatekijät voivat aiheuttaa kehoon matala-asteisen tulehdustilan, joka vaurioittaa elimistöä. Lisätiedot:Lääketieteen lisensiaatti Magnus Hagnäs, magnus.hagnas@lshp.fi. Tulokset osoittivat, että kova voimaharjoitus saa aikaan välittömän eli akuutin vasteen useissa tulehduksen merkkiaineissa. Tutkimuksessa havaittiin, että runsaampi vapaa-ajan liikunta vähensi huonokuntoisten miesten sydänperäisen äkkikuoleman vaaraa. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että valtimoiden paksuuntuminen ja jäykistyminen ovat yhteydessä verenpaine-, valtimokovettumaja sepelvaltimotaudin kehittymiseen. Aiemmalla voimaharjoittelutaustalla oli vaikutusta yhden harjoituksen aikaansaamiin akuutteihin vasteisiin. Tutkimus vahvistaa käsitystä hyvän kunnon suotuisista terveysvaikutuksista. Lisätietoja: Johanna Ihalainen, johanna.k.ihalainen@jyu.fi. Vastaväittäjä nä toimi dosentti Tuomas Rissanen (Poh jois-Karjalan keskussairaala, Sy dän keskus) ja kustoksena dosentti Timo Mäkikallio Kevyt liikunta, kuten puolen tunnin reipas kävely päivittäin, voi vähentää huonokuntoisten miesten riskiä äkilliseen sepelvaltimotautikuolemaan, todetaan lääketieteen lisensiaatti Magnus Hagnäsin väitöskirjassa. Tutkimuksen tulosten perusteella vapaa-ajan liikunta nuorena vaikutti vielä 21 vuoden kuluttua kaulavaltimoiden venyvyyteen, ja hyvä kestävyyskunto pienensi rasvamaksan riskiä – myös ylipainoisilla. Tämä kuvaa harjoittelun luomaa mukautumista eli adaptaatiota. Tutkimus perustuu Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study -aineistoon, jossa seurattiin noin kolmeatuhatta keski-ikäistä miestä yli 20 vuoden ajan. Positiiviset muutokset havaittiin, vaikka tutkittavien paino ei muuttunut. Rasituskokeessa todettu huono kunto ja sydänfilmin hapenpuutelöydös yhdessä moninkertaistivat sepelvaltimotautikuoleman riskin. Vatsan alueelle kertyneen rasvan on osoitettu olevan kaikkein haitallisinta terveyden kannalta. Huonokuntoisiksi luokiteltiin miehet, jotka eivät jaksaneet harrastaa keskiraskasta liikuntaa, kuten juoksua. Osa muutoksista on yhteydessä muutoksiin rasvakudoksen määrässä, osaa selittävät muut tekijät, kuten harjoituksen aiheuttamien positiivisten vaikutuksien kasaantuminen, Ihalainen kuvailee. Myös maksan rasvoittuminen on yhteydessä muun muassa kohonneeseen sydänja verisuonisairauksien sekä tyypin 2 diabeteksen riskiin. Harjoittelun tuottamat hyödyt ovatkin suurimmillaan harjoittelun alkuvaiheessa. Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/urn:isbn:9789526217550 Liikunta ja kestävyyskunto vaikuttavat suotuisasti valtimoiden venyvyyteen ja pienentävät rasvamaksan riskiä LL Kristiina Pälveen väitöskirja ”Physical activity, cardiorespiratory fitness and cardiovascular health” tarkastettettiin 19.1.2018 Turun yliopistossa. ISBN 978-951-39-7241-7 (nid.) ISBN 978-951-39-7242-4 (PDF) Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7320-9 Liikunta vähentää huono kuntoisten miesten äkillisiä sepelvaltimotautikuolemia Lääketieteen lisensiaatti Magnus Hag näsin kardiologian alan väitöskir ja” Aerobisen suorituskyvyn, fyysi sen aktiivisuuden ja iskeemisten EKGlöydösten yhteys miesten sepel valtimotautikuolemiin” tarkastet tiin Oulun yliopistossa 12.1.2018. Kun voimaharjoittelu aloitettiin ilman harjoittelutaustaa, nähtiin jo neljän viikon harjoittelun jälkeen positiivisia muutoksia vatsan alueen rasvan määrässä, Ihalainen kertoo. Vastaväittäjänä toimi dosentti Hannu Vanhanen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Olli Raitakari. Tutkimus käynnistyi vuonna 1980, jolloin selvitettiin 3596, iältään 3–18-vuotiaan, lapsen ja nuoren sydänja verisuonisairauksien riskitekijöitä. Mitä enemmän lihassupistuksia ja kuormitusta oli, sitä suuremmaksi merkkiaineiden määrä kasvoi, Ihalainen kertoo. Pälveen väitöstutkimus toteutettiin osana Turun yliopiston laajaa Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimusta. 84 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Voimaharjoittelulla vaikutuksia kehon matalaasteiseen tulehdukseen LitM Johanna Ihalaisen liikuntafysiologian väitöskirja ”Exercise and inflammation with special reference to resistance training” tarkastettiin 10.1. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health ISSN 0356-1070; 262, University of Jyväskylä, 92 p. Ihalaisen mukaan on huomioitava, että pitkällä aikavälillä voimaharjoittelu ja yhdistetty voimaja kestävyysharjoittelu saavat aikaan positiivisia vasteita tulehduksen merkkiaineissa. Tutkimuksessa 12 viikon voimaharjoittelu muun muassa vahvisti lihasmassan lisäämiseen tarkoitetun voimaharjoituksen synnyttämää vastetta harjoituksen jälkeisinä päivinä. Vastaväittäjänä toimi professori Neil Walsh (Bangor University, UK) ja kustoksena professori Antti Mero. Liikunnan on todettu lieventävän tulehdusta useiden tekijöiden kautta. Yksi voimaharjoitus nostaa aluksi tulehduksen merkkiaineiden määrää, jota seuraa pidempikestoinen merkkiaineiden lasku. Huonokuntoisia miehiä tulisikin kannustaa liikunnan pariin. Siksi tutkin voimaharjoittelun ja yhdistetyn voimaja kestävyysharjoittelun vaikutuksia tulehduksen merkkiaineisiin, Ihalainen kuvaa. Heidän. Etenkin voimaharjoittelun vaikutukset matala-asteiseen tulehdukseen ja sen merkkiaineisiin tunnetaan heikosti. Huonon kunnon havaittiin vahvistavan muiden sepelvaltimotautikuolemille altistavien tekijöiden vaikutusta. Tässä tapauksessa adaptaatio tarkoittaa lihaksen kehittynyttä uudistumisprosessia, jonka avulla lihassolut paranevat vaurioista, Ihalainen esittää
Taloustieteellisestä näkökulmasta kyse voikin olla siitä, että liikuntaan panostaminen toimii investointina, jonka tulokset näkyvät niin koulumenestyksessä, koulutustasossa kuin työurilla. Liikunnallisesti aktiivisten lasten peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli keskimäärin puoli arvosanaa korkeampi verrattuna vähän liikkuneisiin. Liikunta ei myöskään ollut yhteydessä kaulavaltimoiden paksuuteen. Lisäksi he kiinnittyivät paremmin työmarkkinoille kuin lapsena vähän liikkuneet. Arviolta vain noin kolmannes suomalaisista lapsista ja nuorista liikkuu suositusten mukaisesti vähintään tunnin päivässä. Vastaväittäjänä toimi professori Ismo Linnosmaa (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Jaakko Pehkonen. 85 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 liikuntatottumuksiaan selvitettiin kyselykaavakkeella ja verinäytteet analysoitiin vuosina 1986, 2001, 2007 ja 2011. Tiedot työmarkkinamuuttujista ja koulutusurista on saatu Tilastokeskuksen kattavista suomalaisista rekistereistä. Szerovay vertaili Suomen ja Unkarin jalkapallon muutoslinjoja eri näkökulmista globaalissa viitekehyksessä. 3 500), jota koordinoi Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskus. Osaava, tuottava ja hyvinvoiva työväestö on yksi talouskasvun perusta. Tutkimuksessa on hyödynnetty kansainvälisesti ainutlaatuisia tutkimusaineistoja, joissa samoja henkilöitä on seurattu vuodesta 1980. Teos löytyy sähköisessä muodossa osoitteesta http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7326-1. Tutkimus nostaa esiin, että lapsuusiän liikunnalla voi olla kauaskantoisia seurauksia myös koulutusja työurien näkökulmasta. Kaulavaltimoiden ultraäänitutkimukset tehtiin vuosina 2001 ja 2007. Nämä tekijät eivät poista lapsuuden liikunta-aktiivisuuden yhteyttä myöhempiin koulutusja työuriin. Koulutuspolun pituudessa ero paljon liikkuvien ja vähän liikkuvien välillä oli noin vuosi. – Tutkimuksessani selvisi, että liikunta oli suotuisasti yhteydessä moniin sydänja verisuonitautien riskitekijöihin, muun muassa glukoosija insuliiniaineenvaihduntaan sekä tulehdusta ilmaiseviin merkkiaineisiin. Suomen ja Unkarin jalkapallo on yhä enemmän globaalisti integroitunutta LitM Mihaly Szerovayn liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirjan ”Global and local interactions in football: Comparing the development paths of Finland and Hungary” tarkastettiin 27.1.2018 Jyväskylän yliopistossa. Vaikka molempien maiden jalkapallo-organisaatiot ovat integroituneet entistä enemmän osaksi globaalia jalkapallojärjestelmää, näyttää tulevaisuuden urheilullinen menestys kansainvälisellä tasolla miesten jalkapallossa haastavalta. Kari tarkasteli liikunta-aktiivisuuden, koulutuksen ja työurien välisiä yhteyksiä elämänkulun eri vaiheissa. Karin tulosten mukaan liikunnallisesti aktiivisilla lapsilla oli peruskoulun päättyessä parempi koulumenestys ja aikuisena korkeampi koulutustaso ja korkeammat ansiotulot. Tämä yhteys säilyi merkitsevänä huolimatta painoindeksistä, vyötärönympäryksestä, liikunnasta, tupakoinnista, alkoholin käytöstä tai seerumin rasva-arvoista, insuliinista, glukoosista ja C-reaktiivisesta proteiinista. Tutkimuskohortin kuntotestaus tehtiin rasitusergometrialla vuosina 2008–2009 ja maksan ultraäänikuvaukset vuonna 2011. Tutkimustuloksissa on huomioitu monia tekijöitä, kuten syntymäkuukausi, lapsen terveys, vanhempien koulutustaso ja perheen tulot. Kestävyyskunto taas oli käänteisesti yhteydessä muun muassa lepopulssiin, seerumin triglyserideihin, insuliiniin ja tulehdusmerkkiaineiseen (C-reaktiivinen proteiini), Pälve kertoo. Työurien osalta liikunnallisesti aktiivisilla lapsilla oli aikuisena korkeammat ansiotulot ja parempi työmarkkinoille kiinnittyminen, eli heillä oli keskimäärin vähemmän työttömyyskuukausia ja enemmän työllisyyskuukausia vuodessa kuin lapsena vähän liikkuneilla, Kari selventää. Toisaalta kansainvälisen menestyksen puutteesta huolimatta jalkapalloilulla voi olla keskeinen rooli maiden urheilukulttuureissa, Szerovay kuvaa.. Tätä yhteyttä ei nähty 9–15-vuotiailla tytöillä. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-29-7102-2 Liikunta ja työurat KTM Jaana Karin taloustieteen väitöskirja ”Lifelong physical activity and long-term labor market outcomes” tarkastettiin 26.1.2018 Jyväskylän yliopistossa. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Business and Economics numerona 184, Jyväskylä 2018, ISSN 1457-1986, ISBN 978-951-7326-1 (pdf), ISBN 978-951-7325-4 (print). Sen sijaan parempi kestävyyskunto oli yhteydessä pienenpään rasvamaksan riskiin. Tämä yhteys pysyi, vaikka tulokset vakioitiin lihavuusmuuttujilla ja tupakoinnilla 10 vuoden seurannan aikana. Liikunnalla nähtiin samanlainen yhteys rasvamaksan riskiin, utta kun otettiin huomioon kestävyyskunto, voitiin huomata, että sillä oli pelkkää liikunnan määrää suurempi merkitys rasvamaksan riskiin, Pälve lisää. Liikunnan yhteydet koulutusja työuriin ovat taloustieteen näkökulmasta kiinnostavia, koska Suomessa kuten muissakin länsimaissa väestörakenne kasvattaa painetta sille, että mahdollisimman moni työikäinen olisi työelämässä mahdollisimman pitkään. – Tutkittavilla, jotka olivat ylipainoisia, mutta hyväkuntoisia, oli pienempi rasvamaksan esiintyvyys kuin tutkittavilla, jotka olivat ylipainoisia ja huonokuntoisia. Liikunta lapsena on yhteydessä vuosien päähän koulutusja työurien kehitykseen. Liikuntatiedot eri ikävaiheissa on saatu LASERI-tutkimuksesta (Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät, n . Vastaväittäjänä toimi professori Ramón Llopis-Goig (Universitat de Valencia, Espanja) ja kustoksena professori Hannu Itkonen. Vapaa-ajan liikunta oli yhteydessä 9–15-vuotiaiden poikien ja 18–24-vuotiaiden nuorten aikuisten 21 vuotta myöhemmin mitattuun kaulasuonten venyvyyteen. Liikunnan merkitykset terveyteen ovat laajasti tunnettuja. Lisätiedot: Kristiina Pälve krsoma@utu.fi. Lisätietoja: Jaana Kari, jaana.kari@likes.fi. Osaltaan tämä johtuu siitä, että molemmissa maissa urheiluun käytettävissä olevat taloudelliset resurssit ovat rajalliset verrattuna moniin muihin jalkapallomaihin. Liikuntaa on mitattu usealla kysymyksellä, joissa on selvitetty esimerkiksi vapaaajan liikunta-aktiivisuutta sekä osallistumista urheiluseuran harjoituksiin ja kilpailuihin
86 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Szerovayn tutkimus koostui neljästä osatutkimuksesta. Neljännen osatutkimuksen aiheena olivat jalkapallostadioneiden kehittämisen ja hallintokäytäntöjen muutokset 2000-luvulta alkaen. Suurin osa suomalaisten juniorijalkapalloseurojen tuloista kertyy kotitalouksien maksamista erilaisista maksuista. Näin ollen huippuseurat keskittyvät ainoastaan kulloisiinkin parhaisiin pelaajiin. Jalkapalloakatemiat ovat tiiviissä yhteistyössä koulujen kanssa. Väitöskirjassa esitellyt stadioneiden toimintaan liittyvät ratkaisut ja spesifisosaamisen hankintamuodot tarjoavat malleja huippuseurojen toimijoille. Unkarissa on pääsääntöisesti vain yksi joukkue ikäluokassaan. Lisäksi ne olivat yhteydessä veren naissukupuolihormoni estradiolin pitoisuuteen, kehonkoostumukseen ja muihin terveysindikaattoreihin. Ensimmäisessä osassa tarkasteltiin historiallis-sosiologisesti Suomen ja Unkarin jalkapallon käytänteitä 1950-luvusta nykypäivään. Kangas selvitti niiden yhteyksiä ikään, hormonikorvaushoidon käyttöön, suorituskykyyn ja terveydentilaan. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 267, 109 s. Lisätietoja: Reeta Kangas kangasreeta@gmail.com. Kangas osoitti, että eri-ikäisten tutkittavien veren mikroRNA-tasoissa on eroja. Linkki väitöskirjaan: http:// urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7314-8. Unkarissa puolestaan jopa 80–90 prosenttia seurojen tuloista koostuu yhtiöiden veroluontoisesi maksamista tuista (TAO-verotus) sekä maan palloliiton rahoituksesta. Szerovay havaitsi, että esimerkiksi ”juniorijalkapalloseuralla”, ”jalkapalloakatemialla” ja ”ammattilaistumisella” on erilainen merkitys Suomessa ja Unkarissa. Tilaukset myynti@library.jyu.fi ja yliopiston verkkokauppa. Terveydentilan indikaattoreina käytettiin tulehdustekijöitä, rasvaja sokeriarvoja sekä kehonkoostumusta. Verenkierron mikroRNAt viestivät terveydentilasta FM Reeta Kankaan gerontologian ja kansanterveyden väitöskirja ”Aging and microRNA messaging: Associations with systemic estrogen levels and physical performance” tarkastettiin 16.2.2018 Jyväskylän yliopistossa. -Ikääntymistä siivittävät aineenvaihdunnalliset muutokset, jotka johtuvat osin fyysisen aktiivisuuden laskusta sekä erityisesti naisilla myös hormonaalisista seikoista. Miehillä muutokset ovat tasaisempia, mutta naisilla ne kulminoituvat vaihdevuosiin, minkä vuoksi tätä ajanjaksoa on tärkeää tutkia, Kangas toteaa. Tutkimusaineisto koostui 17 suomalaisen ja 19 unkarilaisen jalkapallotoimijan teemahaastatteluista, mediaja seuradokumenteista sekä havaintoaineistosta. Lisätietoja: Mihaly Szerovay, mihaly.szerovay@jyu.fi Väitöskirja on julkaistu sarjassa Studies in sport, physical education and health, ISSN 03561070; 265. Menetelmällä selvitettiin verenkierrossa kulkeutuvien kudosperäisten pallomaisten eksosomien mikroRNAsisältöä. -Nykyteknologian ansiosta verestä voidaan mitata lähes mitä vain. Tutkimus lisää ymmärrystä myös jalkapallon kaupallistamisen eri ulottuvuuksista. -Eksosomien sisällä kulkevat mikroRNAt ovat hyvässä suojassa ja pääsevät hyvin todennäköisesti määränpäähänsä, eli vaikuttamaan kohdekudoksen solujen toimintaan. Tutkimuksessa havaitut mikroRNAtasoerot herättävät lisäkysymyksiä siitä, mitä erot elimistön toiminnan kannalta tarkoittavat. Usein tutkittavat molekyylit ovat herkkiä reagoimaan pieniinkin kehon sisätai ulkopuolelta tuleviin ärsykkeisiin, minkä vuoksi on tärkeää keskittyä siihen keneltä, milloin ja miten mitataan, Kangas selittää. Verestä mitatut mikroRNAt kertovat elimistön eri kudoksissa tapahtuneesta geenien säätelystä ja sen muutoksista. -Näissä pienmolekyyleissä on paljon potentiaalia. Väitöskirja käsittelee ensisijaisesti miesten pääsarjatason huippujalkapalloa ja poikien jalkapalloa. Kangas käytti tutkimuksessaan perinteisiä mittausmenetelmiä, mutta pääsi myös kehittämään uutta näytteiden käsittelyja analyysimenetelmää. Osa monen seuran pelaajista asuu sisäoppilaitoksissa, joissa koko elämä on organisoitu jalkapallon ehdoin. Perimän ja ympäristötekijöiden lisäksi geenien toimintaa ohjaavat monet pienmolekyylit kuten mikroRNAt. Kolmannessa tutkimusartikkelissa paneuduttiin huippujalkapalloilijoiden ammattilaistumiseen 1980-luvulta lähtien. Toisessa osatutkimuksessa jäljitettiin huippujunioriseurojen toimintaa 2010-luvulla. MikroRNAt reagoivat fysiologisiin ja patologisiin kuormituksiin ja välittävät viestejä kudosten välillä. Jyväskylä 2018, ISSN 0356-1071, ISBN 978-951-39-7323-0 (nid.), ISBN 978-951-39-7324-7 (PDF). Ikääntyvillä miesurheilijoilla havaittiin mikroRNA-tasojen olevan yhteydessä nopeusja voimaominaisuuksiin. Kangas mittasi tutkimuksessaan eri-ikäisten terveiden naisten ja miesten veren mikroRNA-tasoja. Vastaväittäjänä toimi professori Carolyn M. Linkki väitöskirjan pdf-versioon: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7324-7. Kunhan menetelmät saadaan yhdenmukaistettua ja tuloksia osataan tulkita yhdessä muiden viestimolekyylien kanssa, veren mikroRNAt soveltuvat lisätyökaluiksi fysiologisen tilan ja suorituskyvyn arviointiin. Klinge (University of Louisville), USA ja kustoksena akatemiatutkija Eija Laakkonen. Pelaajapolku on sekä pitempi että laajempi Suomessa tarkoittaen, että yhdessä ikäluokassa on tyypillisesti useita joukkueita
Keskinen Tiina Kujala Lauri Laakso Tutkimusartikkelit 2017 osa II on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi Miksi Varkaus oli menestyvä urheilukaupunki 1960-luvulla. Liikunta & TIEDE Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Kari Kalliokoski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Hannu Itkonen Kari L. 89 Hannu Itkonen, Arto Nevala, Anna-Katriina Salmikangas Vain yksi voimaharjoitus viikossa riittää toimintakyvyn ylläpitämiseen ikääntyneillä 98 Jaakko Forssell, Simon Walker Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2018 105 Kirjoitusohjeet 2018 105 TUTKIMUSARTIKKELIT 2017 – OSA II www.lts.fi
The traditional approach has been to compare teams, clubs and individual athletes when reviewing the success of sports instead of comparing towns and municipalities. The abundance of low-threshold sport activities were arranged by the volunteers. Arto Nevala, yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopisto, Historiaja maantieteiden laitos. & Salmikangas A-K. Menestystä saavuttaneet lajit, kuten jääpallo, vetivät sotien jälkeen syntyneitä suuria ikäluokkia urheilukentille ja katsomoihin. Urheilumenestyksen tarkastelussa painopiste on ollut maittain toteutetussa joukkueiden, seurojen ja yksilöurheilijoiden menestyksen vertailussa. Tällöin tunnistamme paikallisia toimijaverkostoja sekä yhteiseen tekemiseen sitovia taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia tekijöitä. Porvarija työläisseurojen kilvoittelu harrastajista oli hyödyksi urheilumenestykselle. As the local large-scale enterprise A. The competition of athletes between the bourgeois and workers' sports clubs was beneficial to the success of sports. Harrastajien runsaus perustui vapaaehtoisten aktivoimaan seuratoimintaan, jonka aloittamisen kynnys oli matala. Varkautelainen urheilumenestys suhteutettiin 11 muuhun vastaavankokoiseen kaupunkiin. Avainsanat: Urheilumenestys, urheilun tukijat, pääomat, paikallinen urheilukulttuuri. Myös kunnallisen urheiluja liikuntahallinnon kehittyminen kohensi 1960-luvulla pääasiassa urheilun olosuhteita. 050-3816 302, sähköposti: hannu.itkonen@jyu.fi (yhteyshenkilö). Successful sports, such as the bandy, attracted the post-war “babyboom” generation to the sports fields and the stadiums. Additionally, the level of elite sports was not as high as it is nowadays which made it possible to reach quickly national and even international levels. Ahlströmin paikallisjohto näki urheilun sosiaalitoimintana ja osin myös yrityksen markkinointina, mikä mahdollisti urheilun suorituspaikkojen rakentamisen. Hannu Itkonen, liikuntasosiologian professori, Jyväskylä yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta, liikunnan käyttäytymisja yhteiskuntatieteet, PL 35, 40100 Jyväskylän yliopisto. Our research is based on historical-sociological case studies and structural studies, identifying local networks, and making binding economic, political and cultural factors together. Tutkimuksessa jäljitettiin millaista menestystä varkautelaiset urheilijat saavuttivat 1960-luvulla ja mitkä tekijät vaikuttivat paikalliseen urheilumenestykseen. Lisäksi varkautelaiset urheilumenestyjät saivat valmentajikseen ammattitaitoisia lajikulttuuriosaajia, jotka mahdollistivat tavoitteellisen ja hyvin organisoidun toiminnan. The comparison of the sports success of Varkaus to 11 other similar sized towns proved that Varkaus was very successful in sports. P. Osalle menestyvistä urheilijoista luotiin taloudelliset edellytykset ammattimaiseen tai vähintään puoliammattimaiseen harjoitteluun. 89 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Varkaus, menestyvä urheilukaupunki 1960-luvulla MIKSI VARKAUS OLI MENESTYVÄ URHEILUKAUPUNKI 1960-LUVULLA. In addition, the athletes in Varkaus were trained by skilled coaches, who provided the athletes goal-oriented and well-organized training. & Salmikangas A-K. Anna-Katriina Salmikangas, yliopistotutkija, Jyväskylä yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta, liikunnan käyttäytymisja yhteiskuntatieteet ABSTRACT Itkonen H., Nevala A. Paikkakunnalla toiminut suuryhtiö A. Some of the successful athletes had such good financial preconditions enabling them professional or at least semi-professional training. Huippu-urheilun taso ei ollut nykyisenkaltaisen korkea, jolloin kansalliselle ja osin jopa kansainväliselle tasolle saattoi päästä nopeastikin. Tutkimusaineistot koostuvat pääosin urheiluseurojen tuottamista dokumenteista ja historiateksteistä, eri toimijoiden haastatteluista ja paikallisen Warkauden Lehden uutisoinnista. 2018. Keywords: Success in sports, athletes, sports supporters, capitals, local sport culture TIIVISTELMÄ Itkonen H., Nevala A. Sen sijaan paikkakuntien urheilumenestystä on tutkimuksissa vertailtu vähemmän. Liikunta & Tiede 55 (1), 89–97. Liikunta & Tiede 55 (1), 89–97. 2018. Tutkimuksemme sijoittuu historiallis-sosiologisen tapausja rakennetutkimuksen piiriin. Why was Varkaus a successful sports city in the 1960s. Varkauden urheilijoiden menestystä 1960-luvulla selittävät useat tekijät. The research material mainly consists of documents and histories produced by sports clubs, interviews with different actors and news from the local newspaper, Warkauden Lehti. The success of the athletes in Varkaus in the 1960s was explained by several factors. Miksi Varkaus oli menestyvä urheilukaupunki 1960luvulla. This study tracked what kind of success the athletes of Varkaus achieved in the 1960s, and what factors contributed to the local sports performance. In addition, the development of municipal sports and sports administration improved the conditions and facilities of sport in the 1960s. Ahlström valued sport as a social activity and partly as a marketing activity of the company as well, it financed construction of sports venues
Tämä ilmenee jo seurojen nimissä, joista on luettavissa paikkakunta tai sen osa-alue. Tällöin erittelemme aineistoistamme varkautelaisesta urheilumenestyksestä kertovat maininnat. Sosiaalinen pääoma koostuu taas ennen kaikkea asialleen omistautuneista toimijoista sekä heidän luomistaan verkostoista. Sen sijaan paikkakuntien urheilumenestyksen jäljittäminen ei ole ollut yhtä suosittua. Tutkimusmenetelmämme on yhtäältä laadullinen sisällönanalyysi. Varkautta voi pitää teollisuuspaikkakuntana, kuten taulukko 1 myös osoittaa. Konkreettisemmin tämä tarkoittaa maajoukkueiden ja yksittäisten maataan edustavien urheilijoiden kilvoittelua. Edellä sanotun perusteella tutkimuksellista lähestymistapaamme voi luonnehtia historiallis-sosiologiseksi tapausja rakennetutkimukseksi. Esimerkiksi Varkauden Urheiluseurat ry:n puheenjohtaja Hannu Kiminkinen totesi tilanteen olevan 2000-luvulla tyystin erilainen: paikkakunta ei kuulu enää menestyjien joukkoon (Hannu Kiminkisen haastattelu 15.8.2012). Toisin sanoen kansakunnat kilpailevat paremmuudestaan kansainvälisillä kentillä. Tässä tarkastelussa nojaamme ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun (1984; 1985) lanseeraamiin pääomalajeihin. Selin 2017). Bourdieun pääomalajien lisäksi artikkelimme kiinnittyy kolmeen muuhun tutkimustraditioon. Seurojen näkyvyys puolestaan mahdollistuu, kun ne ovat menestyksekkäästi mukana kansallisissa ja osin jopa kansainvälisissä kilpailujärjestelmissä. Yhden paikkakunnan tutkiminen saattaa tuottaa yleisempääkin ymmärrystä valtakunnallisten tapahtumien tai isojen rakenteiden konkretisoitumisesta pienemmissä yhteisöissä (ks. Urheilumenestystä on tarkasteltu yleensä vahvasti kansallisuuteen kiinnittyneenä. Kulttuurinen pääoma puolestaan saa ilmiasunsa etenkin lajikulttuuriosaamisena eli vaikkapa oikeanlaisena valmentautumisena. Lajikulttuuriosaamista paikkakunnille syntyy joko ”omin toimin” tai sitten sitä hankitaan esimerkiksi palkkaamalla valmentajia muualta. Se loi edellytykset kunnallisille uudistuksille ja paikkakunnan potentiaalin paremmalle hyödyntämiselle. Paikallistutkimusta artikkelimme taas on siinä mielessä, että jäljitämme kolmen sektorin – yksityisen, julkisen ja kansalaistoiminnan – keskinäissuhteiden vaikutusta urheilumenestykseen yhdellä paikkakunnalla. Vertailevassa yhteiskuntatutkimuksessa vertailu voidaan suorittaa sekä horisontaalisesti samanaikaiseen yhteiskunnalliseen todellisuuteen että vertikaalisesti eriaikaiseen tilanteeseen. Esimerkiksi Pohjanmaahan liitetään mielikuvissa pesäpallo ja paini, kun taas Etelä-Suomen ruotsinkielisiä alueita leimaa käsipallo. Tässä suhteessa se myös selvästi erosi ympäröivistä kunnista, joissa. Ilman paikallista lajikulttuuriosaamista menestyksen saavuttaminen on mahdotonta. Itkonen 2015). Mitä olisivat Valkeakoski, Pietarsaari tai Myllykoski ilman menestyviä jalkapalloseurojaan?" (Kortelainen 2007, 71.) Lainaus osoittaa, kuinka urheilumenestystä voi tarkastella myös alueellisuuden ja paikallisuuden näkökulmista. Tutkimusaineistomme muodostuu pääosin urheiluseurojen tuottamista dokumenteista ja historiateksteistä, vuosien myötä kertyneistä toimijoiden haastatteluista sekä paikallisen Warkauden Lehden uutisoinnista. Määritämme urheilumenestykseksi tässä yhteydessä yltämisen kansainvälisiin kilpailuihin, sijoittumisen vähintään mitaleille tai yleisurheilun kohdalla pistesijoille Suomen mestaruuskilpaluissa tai joukkuelajeissa pelaamisen kansallisella pääsarjatasolla. Toiseksi analysoimme, mitkä rakenteelliset ja liikuntakulttuuriset tekijät selittävät paikkakunnan urheilumenestystä. Menestynyt laji saattoi hiipua nopeastikin ja uusia nousta tilalle. Osaltaan tämä johtuu siitä, että kunnat eivät ole samanlaisia urheilun toimijoita kuin valtakunnalliset urheiluliitot tai paikalliset urheiluseurat. Peilaamme menestystä ja sille annettuja selityksiä myös paikkakunnasta kertovia rakennetekijöitä (kuten väestömäärää) vasten ja arvioimme, voiko näin syntynyttä kokonaisuutta sovittaa Pierre Bourdieun pääomalajeihin. Toisaalta vertailemme kvantitatiivisesti Varkauden sekä samankokoisten paikkakuntien urheilumenestystä 1960-luvulla. Aikaisemmassa tutkimuksessa (Itkonen & Nevala 1998; Itkonen & Kortelainen 1999) on nousut esiin seikkoja, jotka selittävät eri paikkakuntien urheilumenestystä. Olemme erityisen kiinnostuneita siitä, miten Bourdieun määrittelemät taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma sovel tuvat lähtökohdaksi urheilumenestyksen selittämiseen. Tällaisia olivat esimerkiksi paikalliset olosuhteet ja toimijat, lajikulttuurinen osaaminen sekä koko maan urheilukulttuuri lajien välisine kilpailuineen. Kaupunkioikeudet Varkaus sai vuonna 1962. Jalkapalloilussakin erottuu paikkakuntia, joiden ulkoiseen imagoon ja asukkaiden paikalliseen identiteettiin laji on lyönyt näkyvän leiman. Tärkeän näkökulman tarkastelullemme muodostaa se, että sittemmin paikkakunnan urheilumenestys on hiipunut. 90 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Varkaus, menestyvä urheilukaupunki 1960-luvulla JOHDANTO ”Urheilussa miellämme alueellisia eroja ja jaksoja, joissa eri urheilulajit luonnehtivat alueita eri tavoin. Tämän asetelman pohjalta tutkimusongelmamme on, miten Varkaudesta kehittyi 1960-luvulla aikalaisvertailussa ja myöhempiin vuosikymmeniin peilaten menestyksellinen urheilupaikkakunta. Alapuro 1994, 315–316.) Tässä tapauksessa varkautelaista yhdyskuntaa intensiivisesti tutkimalla voimme tunnistaa toimijaverkostoja sekä taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia tekijöitä, jotka sitovat ihmisiä yhteiseen tekemiseen ja selittävät siten paikkakunnan urheilumenestystä (Itkonen 2005, 18). Lajiaktivistit, eli ruohonjuuritason seurapäättäjät, valmentajat, huoltajat tai muissa rooleissa toimivat, luovat tekemisillään menestysedellytyksiä. Siihen kytkeytyy läheisesti paikkakunnan koko eli väestölliset resurssit. Suomalainen urheiluseuratoiminta onkin vahvasti sidoksissa paikallisuuteen. Toisaalta urheilumenestys on kiinnitetty urheilijoiden edustamiin seuroihin. Tyypillistä oli myös menestyksen aaltoliike. Toiseksi urheilumenestyksen historiallinen jäljittäminen niittaa tekemisemme liikuntakulttuurin muutostutkimukseen. Yksityiskohtaisemmin kysymme, miten menestynyt urheilupaikkakunta Varkaus oli 1960-luvulla erityisesti vertailtaessa suurin piirtein samankokoisiin paikkakuntiin. Paikallisuuteen sitoutuessaan seurat ovat merkittäviä alueellisen identiteetin tuottajia ja ylläpitäjiä. Leimallista Varkaudelle oli 1800-luvun lopulta lähtien puunjalostukseen ja metalliteollisuuteen perustunut tehdastuotanto. Myös aikalaisja jälkikäteistulkinnat nostivat esiin paikkakunnan urheilumenestyksen. Tässä artikkelissa tarkastelu kohdentuu Varkauteen, keskikokoiseen keskisavolaiseen teollisuuspaikkakuntaan, joka näyttää aikaisemman tutkimuksen (Itkonen 1996; Itkonen & Nevala 1992; 2012) perusteella olleen 1960-luvulla menestynyt urheilukaupunki. Taloudellinen pääoma tarkoittaa riittävää rahoitusta menestykselliselle urheilutoiminnalle. Varkaus: teollisuuspaikkakunta keskellä maaseutua Kahteen pitäjään eli Leppävirtaan ja Joroisiin pitkään kuuluneen teollisuusyhdyskunnan, Varkauden, kannalta itsenäistyminen omaksi kauppalaksi vuona 1929 oli merkittävä käännekohta. Kuntien tehtävänähän on nykyisenkin liikuntalain mukaan olosuhteiden luominen urheilulle ja liikunnalle (Liikuntalaki 390/2015). Koska paikallinen urheiluseuramenestys on leimallisesti myös seuroihin suuntautuvaa tutkimusta, asemoituu artikkelimme osaksi urheilun kansalaisyhteiskuntatutkimusta (ks. Taloudellisten resurssien merkitys onkin korostunut sitä mukaa, kun urheilu on vakavoitunut, kokopäiväistynyt ja ammattimaistunut. Niitä on usein käytetty koulutuksellista eriarvoisuutta ja erottelua analysoitaessa (esim. Esimerkiksi kelpaavat takavuosien edellä mainitut vahvat jalkapallopaikkakunnat Valkeakoski ja Myllykoski, joita teollinen rakennemuutos ravisteli niin, että entisenlaiseen menestykseenkään ei enää 2010-luvulla ole ylletty. Poimimme aineistoista myös menestykselle annettuja selityksiä ja muodostamme niistä isompia kokonaisuuksia
(Itkonen 2004; Soikkanen 1963.) Varkaus oli 1970-luvulle saakka korostuneesti yhden suuryrityksen paikkakunta. 91 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Varkaus, menestyvä urheilukaupunki 1960-luvulla maatalous oli 1960ja 1970-luvuille saakka keskeinen elinkeino. Ahlströmin vaikutus ei rajoittunut pelkästään teolliseen tuotantoon, vaan yhtiö vaikutti paikkakuntalaisten elämään laajasti. Kuvio perustuu liitetaulukkoon, josta myös löytyvät lähteet ja luokitteluperusteet. Enimmillään toisen maailmansodan jälkeen yli kaksikolmannesta paikkakunnan väestöstä sai elantonsa teollisuudesta ja rakennustoiminnasta. Vuoden 1930 luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia myöhempiin vuosiin, sillä ne koskevat vain Varkauden tehdasseurakuntaa. Varkaus ei ollut enää yhden yhtiön paikkakunta, teollisten työpaikkojen määrä laski ja pois siirtyneen tuotannon tilalle oli luotava korvaavaa toimintaa (Jääskeläinen & Lovio 2003; katso myös Nevala 2007). Asia käy ilmi myös oheisesta taulukosta. Yhtiön vastuulla olikin paljon myöhemmin julkiselle sektorille siirtynyttä toimintaa koulutuksesta sosiaalitoimeen. Kansalaissota jätti syvät haavat, jotka arpeutuivat hitaasti ja näkyivät yhdyskunnan sekä järjestöelämän jakautuneisuutena toisen maailmansodan jälkeisiin vuosikymmeniin saakka. Luvut kertovat kuitenkin elinkeinorakenteen muutoksen suunnan. A. Liitetaulukko löytyy artikkelin lopusta.. Ahlströmin aseman lisäksi toinen leimallinen piirre oli varkautelaisen yhteisön jyrkkä poliittis-sosiaalinen kahtiajakoisuus. Se oli seu rausta vuoden 1918 sisällissodan tapahtumista. TAULUKKO 1. Paikkakunnan väkiluku oli huipussaan 1990-luvulla, minkä jälkeen muuttoliike ja edellä mainittu rakennemuutos pysäyttivät väestönkasvun ja käänsivät sen laskuun. Globalisaation aikaansaama maailmanlaajuinen myllerrys alkoi tuntua Varkaudessa 1980-luvun puolivälissä ja uuden vuosituhannen alkaessa sekä metsäettä metalliteollisuuden omistajuus oli hajautunut miltei kymmenen monikansallisen yrityksen haltuun. Luku on väestömäärään suhteutettuna suuri ja teki Varkaudesta yhden sodan verisimmistä paikkakunnista. (Itkonen & Leväinen 2000; Nevala 2003.) Varkaus on kokenut viimeisten vuosikymmenten aikana mittavan rakennemuutoksen monien muiden teollisuuspaikkakuntien tavoin. Varkauden elinkeinorakenne (%) ja väkiluku 1930–2014. Varkauden ja sen kanssa samankokoisten paikkakuntien urheilumenestys 1960-luvulla. Tämä osuus laski 1970-luvun alkuun mennessä puoleen, mutta luku oli silti selvästi maan keskiarvuosi maa-ja metsätalous teollisuus ja rakentaminen kauppa ja palvelut muut yhteensä väkiluku 1930 1,4 86,2 10,6 1,8 100 8 570 1940 10,6 51,8 28,6 9,0 100 12 029 1950 5,1 68,6 20,0 6,3 100 17 640 1960 4,4 59,9 24,1 11,6 100 22 211 1970 2,8 49,5 27,7 20,0 100 23 944 alkutuotanto jalostus palvelut muut yhteensä väkiluku 2014 1,6 33,1 64,3 0,0 100,0 21 860 Taulukon lähteet: Väestön elinkeino 1979; Tilastokeskuksen PX-Web-tietokanta (http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/ pxweb/fi/Kuntien_avainluvut/Kuntien_avainluvut__2016/kuntien_avainluvut_2016_aikasarja.px/table/ tableViewLayout2/?rxid=de70adfc-0d25-4a75-8f7f-664945f1bde6). Varkauden väestömäärä kasvoi sodan jälkeiselle ajalle tyypillisesti 1950-luvulla nopeasti niin sanottujen suurten ikäluokkien ansiosta. Punaisten lyhyen valtakauden jälkeen valkoiset joukot valtasivat Varkauden ja seuranneissa väkivaltaisuuksissa sekä myöhemmissä teloituksissa ja vankileireillä sai surmansa yli 250 henkeä. Lisäksi vuoden 2014 tiedot pohjautuvat erilaiseen tilastoluokitukseen. Ahlström Osakeyhtiö laajensi toimintaansa Varkaudessa voimallisesti 1910-luvulta lähtien ja omisti pitkään sekä keskeiset puunjalostuksen että metalliteollisuuden tuotantolaitokset. KUVIO 1. Paikkakuntaa onkin kutsuttu ”teolliseksi saarekkeeksi” maaseudun keskellä
(WL 23.1.1964; Suhonen 2004, 34–35.) Vaikka pääsarjatasolla pelaaminen jäikin pikavisiitiksi, kertoi se kuitenkin lajin olleen lähellä kansallista huipputasoa. Sen sijaan seuraavalla vuosikymmenellä olympiaedustajaksi yltänyt Paula-Irmeli Halonen vaihtoi uransa huippuvuosiksi Varkauden Urheilijoista Joensuun Katajaan. (WL 2.7.1967.) Varkauden kokoisista, eli noin 20 000 asukkaan, paikkakunnista Lappeenranta oli kuviosta nähtävällä tavalla selvästi menestyksekkäin. Varkauden Pallo-pojat voitti nuorten SM-kultaa keväällä 1962 ja samaan ylsivät WP-35:n pojat 1966 ja Varkauden Työväen Palloilijoiden pojat 1968 (SPL tk 1962, 1966, 1968). 92 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Varkaus, menestyvä urheilukaupunki 1960-luvulla voa korkeampi. Tosin esimerkiksi jääpallossa Warkauden Pallo 35 ylsi 1950-luvulla kahteen Suomen mestaruuteen. Lajin maailmanmestaruuskilpailuissa varkautelaisampujan sijoitus oli 13. Ottelun suojelijaksi oli saatu A. Ahlström-yhtiön paikallisjohtaja, teollisuusneuvos Leif Glöersen. (Suhonen 2004, 48–49.) Turnaus päättyi nopeasti, sillä jo ensimmäisellä kierroksella tuli vastaan sarjan kultamitalin voittaja. Puurtilan Kisa-Poikien joukkue voitti Pohjois-Savoa edustaneena tuolloin pelatun maakuntien välisen kilpailun mestaruuden. Nyrkkeilijä Antero Halosella oli tuomisina Moskovan 1963 Euroopan mestaruusnyrkkeilyistä pronssimitali. Norjalaiset sukujuuret omaavana hän piti tervetuliaispuheen sekä norjaksi että suomeksi. Yleisurheilussa Kouvolan menestyksen takana on pikaja keskimatkoilla useana vuonna mitaleja saavuttanut Eeva Haimi. Kansainvälisiin kilpailuihin pääsivät mitalisteista mukaan Leena Immonen ja Heikki Lötjönen. Kuvio osoittaa Varkauden olleen 1960-luvulla vertaistensa joukossa menestynyt urheilukaupunki. Tämä on ymmärrettävää, sillä kansainvälinen kilpailutoiminta oli lajeissa nykyistä huomattavasti vähäisempää ja mahdollisuudet kansainväliselle tasolle yltämiseen siten heikommat. Joka tapauksessa Antero Halosen saavutukset selittävät olennaisesti Varkauden hyvää nyrkkeilymenestystä (liitetaulukko 1). Warkauden Urheilijoiden joukkue nimittäin ylsi vuosina 1963–64 mestaruussarjaan pelaten yhden siellä yhden kauden. Samoissa kisoissa esiintyi varkautelaisille myös tuolloin vielä niukasti tunnettu Lasse Viren. Miesten sarjojen lisäksi Varkauteen tuli menestystä nuorten sarjassa. Painissakin varkautelaiset kilpailivat menestyksekkäästi kansallisella tasolla. TULOKSET I: MENESTYNYT URHEILUKAUPUNKI Varkauden urheilumenestyksen analysoinnissa on syytä keskittyä 1960-luvulle, sillä edeltävä vuosikymmen ei ollut aivan yhtä menestyksekäs. Useat seuran pelaajista saivat pelipaikan Idän joukkueessa lajin Itä-Länsi -arvo-ottelussa. (Haukka 2017.) Haukka valittiin vuonna 1967 kaupungin parhaaksi urheilijaksi (WL 21.12.1967). päivä 1967 kohtasivat puolestaan Suomen ja Norjan maajoukkueet MM-kisojen jääpallo-ottelussa. Taulukkoa tarkastellessa pitää muistaa, että esimerkiksi pesäpallossa menestyi useita Varkautta pienempiä paikkakuntia kuten Sotkamo, Halsua, Ilmajoki tai Hamina. Varkauden urheilumenestyksen yksi kulmakivistä oli jääpallo. Sen sijaan yleisurheiluissa paikkakunta ei juuri menestynyt, kun mittarina käytetään Kalevan kisoissa pistesijoille yltämistä. Kesälläkin varkautelaiset saivat nauttia palloilumenestyksestä. Olympiaedustukseen ylsi Reijo Nykänen. Niinpä WP:n menestysvuosina Suomen maajoukkueissa saattoi pelata jopa seitsemän seuran pelaajaa (WL 14.2.1964; 17.1.1967; 18.1.1967). Alkuvuodesta 1966 pelattiin paikkakunnalla voitokkaasti Ruotsia vastaan ja Suomen aloituskokoonpanon pelaajista lähes puolet eli viisi edusti WP-35:tä. Lappeenranta kunnostautui eritysesti jääja jalkapallossa, mutta ylsi korkeaan pistemäärään myös yleisurheiluvertailuissa. Varkaus palveluistui muun Suomen tapaan 1950-luvulta lähtien ja palveluissa työskenteli 1970-luvun alussa useampi kuin joka neljäs paikkakuntalainen. Ne eivät kuitenkin saavuttaneet juuri menestystä muissa tässä vertailuissa mukana olevissa lajeissa. Tosin tämä tapahtui jo 1950-luvulla miehen osallistuessa Melbournen olympiakisoihin, mutta seuraavallakin vuosikymmenellä Nykänen toi vielä SM-mitaleja (Harjunheimo 1964). Suomi-Ruotsi -maaottelussa Haukka sijoittui kolmanneksi. Varkautelaisurheilijat menestyivät myös pikaluistelussa 1960-luvulla. Varkauden kanssa samalle tasolle yltäneen Kouvolan pistekertymä on tasaisempi. Edellisen vuosikymmenen mestaruuksien jälkeen menestys oli pitkään heikompaa ja esimerkiksi keväällä 1963 WP-35 säilytti paikkansa mestaruussarjassa vasta uusintaottelun jälkeen (SPL tk 1962–63). sekä sen pohjana olevassa liitetaulukossa 1. on vertailtu Varkauden ja suurin piirtein samankokoisten paikkakuntien urheilumenestystä 1960-luvul la. Rakennemuutos muutti myös paikkakunnan poliittista karttaa: vasemmiston perinteisesti korkea kannatus hiipui, mutta sillä on 2017 valitussakin valtuustossa niukka enemmistö (Itkonen 2004; http://www.varkaus.fi). Valinta oli sikäli erityinen, että titteli myönnettiin tuolloin ensimmäisen kerran. Halonen valittiin Suomen edustajaksi Tokion olympialaisiin (1964). Yleisurheilumenestystä tuli nuorten sarjoissa ja esimerkiksi vuonna 1967 Varkaudessa pidetyissä Aja B-poikien SMkisoissa Kenttä-Veikkojen Jorma Kaikkonen voitti ikäluokkansa 110 metrin aitajuoksun. (Laine ym. Jääpalloharrastuksen laajuudesta ja tasosta kertoo myös se, että toinen varkautelaisjoukkue, Varkauden Työväen Palloilijat pelasi yhden kauden pääsarjatasolla. Ottelua seurasi yli 3 000 katsojaa (WL 19.2.1967.) Myös toisessa talvisessa lajissa eli jääkiekossa tuli merkintä pääsarjaedustuksesta. Samaan tulkintaan on pakko päätyä myös siinä tapauksessa, että 1960-luvun menestystä verrataan myöhempien varkautelaisjoukkueiden tai -yksilöurheilijoiden menestykseen. Toisaalta jääkiekkoharrastus ei vielä tuolloin ollut levinnyt kovin laajalle ja ajoittain myös suhteellisen pienten paikkakuntien joukkueet ylsivät pääsarjaan (Isotalo 2016). Jääpalloilijat palasivat 1960-luvulla maan kärkeen. Joka tapauksessa luistelun tasoa kuvaa se, että vuonna 1963 Warkauden Urheilijat luokiteltiin Suomen kolmanneksi parhaaksi pikaluisteluseuraksi. Helmikuun 18. Vuonna 1967 hän oli voittamassa jousiammunnan SM-joukkuekilpailun kultamitaleita. Kolmen mestaruuden lisäksi WP-35 oli 1960-luvun lopulla säännöllisesti mitalijoukkue. Saaliina oli puolentusinaa SM-mitalia aikuisten ja nuorten sarjoista. Jääpallon suosiota lisäsi myös se, että Varkaudessa pelattiin lukuisia kansainvälisiä otteluita. (WL 23.1.1964.) Varkautelaiset joukkueja yksilöurheilijat menestyivät siis 1960-luvun kokonaistarkastelussa hyvin. Tosin jääpallo oli harrastuspohjaltaan keskittynyttä, sillä myös Helsingistä, Lappeenrannasta ja Oulusta oli 1960-luvulla ajoittain kaksi mestaruussarjan joukkuetta, Oulusta jopa kolme. Sen sijaan yksilölajeissa varkautelaisurheilijat toivat myös kansanvälistä menestystä paikkakunnalle. Jääpallossa WP-35 ylsi vielä 1970-luvun alussa mestaruuteen ja. Oheisessa kuviossa 1. päivänä 1967 paikallislehti saattoikin uutisoida, kuinka WP oli voittanut kolmannen peräkkäisen Suomen mestaruuden (WL 14.2.1967). Nyrkkeilymenestys oli Varkauden luokkaa ja pesäpallossa Pallonlyöjät pelasi SM-sarjassa koko 1960-luvun. Paikkakunnan menestys lepäsi vahvasti palloilulajien, erityisesti jääpallon ja pesäpallon varassa. Helmikuun 14. Myös painissa ja varsinkin nyrkkeilyssä varkautelaisurheilijat menestyivät vertailupaikkakuntia paremmin. (Jurvainen 1985.) Sen sijaan pesäpalloa ei Varkaudessa pelattu korkeimmalla sarjatasolla. Loppuottelussa kaatui Keski-Suomen joukkue, joka koostui Jyväskylän Kirin ja Hongikon Nuorisoseuran Urheilijoiden pelaajista. 2004, 28–35.) Palloilulajeissa Varkauden menetys oli, jääpalloa lukuun ottamatta, kansallista tasoa. Vuosina 1964 ja 1965 Puurtilan Kisa-Poikien pesäpalloilijat kävivät pokkaamassa SM-sarjan hopeamitalit. Samana vuonna Halonen voitti myös sarjansa Pohjoismaiden mestaruuden. Poikkeuksellinen ja kuvion ulkopuolelle jäävä menestyjä oli jousiampuja Helka Haukka
Enimmillään eli vuonna 1960 lähes kolmannes paikkakunnan väestöstä oli alle 15-vuotiaita. Jo ennen sotavuosia pelaajauransa aloittanut Veikko Eronen kuvasi lehtihaastattelussa ammattilaisuuttaan: ”Melkoisia ammattilaisiahan me jääpalloilijat siihen aikaan olimme. Varkauden teollisen yhdyskunnan väkimäärä kasvoi ripeästi toisen maailmansodan jälkeen, mikä ilmenee edellä olevasta taulukosta 1. Tarkasteltaessa esimerkiksi A. Se nimittäin teetätti olympiastadionimmekin suunnittelijana tunnetulla arkkitehti Armas Lindegrenillä urheilupuistosuunnitelman. Ensinnäkin yhtiö tuki rahallisesti paikkakunnan porvarillisia seuroja. Myös valtakunnallisessa vertailussa Varkaus oli tekojääradan rakentamisessa eturivissä. Jääkiekkoilun nousua kansalliselle kärkitasolle selittää se, että yhtiö rahoitti aivan 1960-luvun alussa tekojääradan rakentamisen Kämärille. Varkauden väestön ikärakenne (%) 1950, 1960 ja 1970.. Joukkue oli menestysvuosina tässä suhteessa selvästi edellä kilpakumppaneitaan. Mutta Glöersen järjesti jutun niin, että kun pidettiin yhtiön luistinrataa, maarataa siinä tehtaanvirran vieressä, niin sen menot merkittiin tuulen ja myrskyn aiheut tamiin menoihin.” (Veikko Tarvaisen haastattelu 31.8.1988.) Yhtiön taloudellinen tuki ilmeni myös siinä, että parhaimmat jääpalloilijat vapautettiin ansiotyöstä urheilemaan. Samalla WP:n menestys heikkeni (SPL tk 1967, 1968). Pohdinnassa palaamme käsittelemään pääomien kietoutumista. Asia ilmenee myös kaupunkioikeudet saaneen Varkauden urheilulautakunnan paikallislehdessä helmikuussa 1964 julkaisemasta kannanotosta: ”Varkauden kauppala ja myöhemmin Varkauden kaupunki ovat erikoisesti kahden viimeisen vuosikymmenen aika na omalta osaltaan pyrkineet tarjoamaan edellytyksiä paikkakunnan liikuntakasvatuksen kehittämiselle. Pelkkä taloudellinen pääoma ei ole yksin riittävä urheilumenestyksen saavuttamiseen. Taloudellisen pääoman muotoja jäljitettäessä huomio suuntautuu ymmärrettävästi olosuhdetekijöihin, jotka mahdollistivat urheilun ylipäätään. Ahlströmin toimintaa urheilun menestystekijänä havaitsemme, että yhtiön johdon toimet vaikuttivat kaikkiin pääoman lajeihin. Edellä mainittu Kämärin urheilukeskus on ainutlaatuinen tässä maassa. Palloilulajien menestyspiikistä vastasikin Varkauden Tarmo, joka 1980ja 1990-lukujen vaihteessa ylsi lentopallossa Suomen mestaruuteen ja sitä kautta kansainvälisiin peleihin saakka (Itkonen & Nevala 1992, 2012). Kunnan palkkalistoilla liikuntaneuvojana toiminut Veikko Tarvainen kuvaili haastattelussa tukijärjestelyjä seuraavasti: ”Kerrottiin, että yhtiön hallitus oli ilmoittanut, että ei yhtiölle kuulu luistinradan pito, eikä yhtiölle kuuluisi jääpallon valvonta. A. Esimerkiksi uimahalli loisi edellytykset laajojen nuorisojoukkojen keskuudessa uinnin harrastamiselle myöskin talvikuukausina samalla kun se palvelisi myöskin kaikkia kaupungin asukkaita.” (WL 6.2.1964.) Yhtiön – ja osin kunnankin – antamien taloudellisten resurssien, taloudellisen pääoman, merkitys ymmärrettiin seuroissakin. Kun Ahlström teetti Kämärin olympiakullan voittaneen urheilupuistosuunnitelman, myös kauppalan vasemmistolainen johto halusi kohentaa urheilun olosuhteita. (Tarvainen 1987, 53.) Sekä yhtiön että kauppalan edustajat näkivät urheilun taloudellisen tukemisen tärkeänä. Ahlström-yhtiö oli näkyvä toimija. TAULUKKO 2. Tekojää oli tuolloin vasta toinen Itä-Suomessa. Marraskuussa 1964 Warkauden Urheilijoiden puheenjohtaja nosti esiin seuransa 60-vuotisjuhlallisuuksissa, kuinka ”urheilukenttäolot ovat mielestäni paremmat kuin monella muulla vastaavalla seuralla”. Uusia urheilulaitoksia tarvittaisiin kuitenkin lisää. Tärkeässä roolissa on myös paikkakunnan väestömäärä. 93 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Varkaus, menestyvä urheilukaupunki 1960-luvulla mitaleille, mutta sen jälkeen joukkue vakiintui SM-sarjan keskikastiin. Kolmanneksi yhtiö tuotti urheilun kulttuurista pääomaa esimerkiksi palkkaamalla ammattimaisia valmentajia. Väkimäärän lisääntymistä sekä väestörakennetta vuosi/ikäryhmä 0–14-v 15–24-v 25–44-v yli 45-v yhteensä 1950 30,0 17,1 30,8 22,1 100,0 1960 31,7 15,8 27,8 24,7 100,0 1970 17,5 20,0 26,5 36,0 100,0 Taulukon lähteet: SVT 6c, 102 I, 103 II, 104, I. Pidettiin kirjaa pelitunneista ja palkka juoksi tehtaalta myös niiltä tunneilta. Kaupunki kasvaa ja vaurastuu. Monen muun paikkakunnan tapaan Varkauden väestön ikärakenteen painopiste oli toisen maailmansodan jälkeen nuorisoväestössä (taulukko 2). Konkreettisemmin kysymys on siis siitä, kuka suorituspaikkoja rakensi toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Lukemattomilla muillakin aloilla yhtiön tuki on ollut perustavaa laatua. (Erola 2014.) Kultamitalisuunnitelma toteutui kuitenkin sangen rajallisesti. Väestölaskennat 1950, 1960 ja 1970. Toisaalta ammattimaisuus ei enää 1960-luvun lopulla riittänyt pitämään kaikkia parhaita pelaajia Varkaudessa, vaan heitä siirtyi muihin lajin huippuseuroihin. Vielä toisen maailmansodan jälkeisenä vuosikymmenenä Varkaus oli vahvasti kahtia jakautunut paikkakunta. SM-tason mitaleja on toki tullut esimerkiksi nyrkkeilyssä, painonnostossa ja voimanostossa, mutta entisen kaltaisiin luke miin eivät varkautelaisurheilijat ole yltäneet. Kateutta tietysti ilmeni, se huono puoli siinä oli.” (WL 1.8.1993.) Taloudellisten resurssien luoma mahdollisuus ammattimaiseen harjoitteluun olikin varmasti yksi tekijä, joka selittää WP-35:n erinomaista menestystä jääpalloilussa 1960-luvulla. Kaupunkimme nuoriso toivoo, että vapaa-ajan viettomahdollisuuksia urheilutoiminnan osalta parannettaisiin. Pesäpallossa taas ei Varkaudessa ole 1960-luvun jälkeen nähty korkeimman sarjatason pelejä, kuten ei jääkiekossakaan. Urheilulaitoksia ja urheilupaikkoja on rakennettu palvelemaan paikkakunnan urheilevaa nuorisoa. Ahlström-yhtiön paikallisjohto piti urheilulle kohdistamaansa tukea tärkeänä. Myös kaupungin tuki on ollut merkittävää. (Itkonen & Nevala 1992.) TULOKSET II: MENESTYKSEN SELITYKSET JA TULKINNAT Etsittäessä selitystä Varkauden urheilumenestykselle ja tulkittaessa eri tekijöiden vaikutuksia on muistettava, että lähtökohtanamme olevat pääomalajit näyttäytyvät toisiinsa kietoutuneina. Yksilölajeissa 1960-luvun jälkeiset menestyjät ovat olleet poikkeuksia. Niinpä kauppala rakennutti paikkakunnalle toisen kansainväliset vaatimukset täyttävän yleisurheiluareenan. Kyseinen Kämärin alueen suunnitelma lähetettiin Lontoon olympialaisten (1948) taidekilpailuihin, jossa se voitti kultamitalin arkkitehtuurisarjassa. Tällä saralla A. Toisaalta pitää muistaa, että Suomen Jääkiekkoliiton lähtökohtana oli tuolloin kasvattaa pääsarjajoukkueiden määrää juuri tekojääratapaikkakunnilla (Isotalo 2016). Tämä näkyi vahvasti myös urheilussa. Lisäksi pitää muistaa, että juuri 1960-luvulla niin sanotut suuret ikäluokat tulivat aikuisikään. Puheenjohtaja jatkoi kiitollisuuden osoitustaan seuraavasti: ”WU:lla on Varkaudessa erinomaiset toiminnan mahdollisuudet. Toiseksi yhtiön johto ja työntekijät olivat keskeisessä asemassa yhdessä urheiluseuratoimijoiden kanssa muodostamassa verkostoja, jotka rakensivat menestyksen edellyttämää sosiaalista pääomaa. Ahlström Osakeyhtiön Varkauden Tehtaat tukevat sen työtä monin tavoin ja esimerkiksi Kämärin urheilukeskuksen saaminen ei olisi ollut mahdollista ilman sen tukea. Urheiluväki on tästä isällisestä tuesta kiitollinen ja toivoo sen jatkuvan. Osuus on hieman koko maan keskiarvoa (30,0 %) korkeampi. Kämärille on mahdollisuus vähitellen rakentaa sellainen urheilukeskus, josta tulisi yksi Itä-Suomen, jopa koko maankin urheilun tukikohta.” (WL 28.11.1964.) Kämärin urheilupaikat mahdollistivat osaltaan WP-35:n jääpalloilijoiden ja Warkauden Urheilijoiden jääkiekkoilijoiden menestyksen
Lajikulttuurista osaamista tarvittiin myös nyrkkeilyvalmennuksessa. Edellä olevien lukujen valossa käy ymmärrettäväksi liikuntaneuvoja Veikko Tarvaisen kuvaus urheiluinnostuksesta pian sotien jälkeen. (Suhonen 2004, 24.) Myös kuntoliikunnan harrastus virisi 1960-luvun vuosina. Laajasti ymmärrettynä urheilun suosio lisää tai vähintäänkin kannattelee urheilun kulttuurista pääomaa. Kulttuurinen pääoma voikin olla paikallista ”omaisuutta”, jonka karttuessa muodostuu kilpailuetua muiden paikkakuntien. Sitä voidaan pitää oleellisena kulttuurisen pääoman muotona. (WL 14.2.1967.) Yksi erikoisuus, jonka valmentaja Partanen toi Varkauteen, oli jääpalloilijoiden siirtyminen käyttämään toppahousuja. Kokonaan uuden koulun saivat Lehtoniemi (1951), Könönpelto (1953) ja Kuoppakangas (1961). Suomen ja Norjan jääpallon MM-kisaottelun helmikuussa 1967 näki 3 082 maksanutta katsojaa (WL 19.2.1967). Jousipyssyihin tarvittava erikoisvaneri valmistettiin Ahlströmin vaneritehtaalla. Antero Halosen ensimmäisenä valmentajana toimi Varkauden Tarmossa oppinsa saanut Lauri Valkonen. Palloilulajien osanottajamäärät olivat vieläkin suurempia. Edellä olemme esittäneet, kuinka urheilun yleinen kiinnostavuus, muualta tulleet valmentajat tai paikalliset toimijat kartuttavat tekemisillään kulttuurista pääomaa. Epäilemättä seuroissa pohdittiin myös sitä, millainen poliittinen ilmapiiri kyseisillä alueilla vallitsi. Urheilu kiinnosti siinä määrin, että katsomot täyttyivät innokkaista katsojista. Valmennuksen tuolloisena uutuutena oli, että Halosen ottelut kuvattiin kaitafilmille. Vielä merkittävämpi oli kuitenkin muuttoliike, sillä mainittuna vuonna Varkauden muuttovoitto oli lähes tuhat henkeä (956) eli yli viisi prosenttia kokonaisväkiluvusta (SVT VI A, 106). Muiden kerhojen ohessa lähes kaikissa kouluissa toimi jonkinlainen liikuntakerho. (Hulkkonen 1962, 59–85.) Koulurakentamisen voi tulkita sekä taloudellisen että sosiaalisen pääoman lisääntymiseksi. Kun Tarmo perusti oman alaosastonsa Joroisten puolelle Kuvansiin, niin Warkauden Urheilijoiden alaosasto syntyi Leppävirran puolelle Timo laan (Suhonen 2004, 61). Näin lajin aloittamisen kynnys saatiin siinä määrin matalaksi, että mukaan saattoi tulla vähäisemmilläkin panostuksilla. Taulukossa 2 tämä näkyy erityisesti 25–44-vuotiaan väestön isona osuutena. (Veikko Tarvaisen haastattelu 31.8.1988.) Urheilun asemaa vahvisti myös se, että kaksi ”erillistä urheiluleiriä” oli rekrytoimassa kasvavaa sukupolvea sen pariin. Etenkin pojat hakeutuivat nimenomaan liikuntakerhoihin. Palloiluottelujen katsojamäärät nousivat tuhansiin. Taloudellisten ja sosiaalisten pääomien tarkastelun jälkeen siirrymme selvittelemään paikallisen urheilumenestyksen mahdollistaneita kulttuurisia tekijöitä. Viimeinen alaosasto perustettiin vuonna 1958 Ruokojärvelle. Esimerkiksi Varkauden Tarmo perusti sotavuosien jälkeen alaosastoja kaupungin eri osiin. Pesäpalloilussa ennätysyleisö 4 174 katsojaa seurasi Kämärillä Puurtilan Kisa-Poikien ja Sotkamon Jymyn välistä syyskierroksen 1963 ottelua. (WL 3.4.1964.) Vaikka kuntoliikunnalla ei ollutkaan suoranaista yhteyttä urheilumenestykseen, lisäsi ihmisten lisääntyvä liikkuminen kuitenkin myönteistä asennetta urheilua kohtaan. Esimerkiksi talvikautena 1963–1964 työpaikkojen prosenttihiihdoissa tehtiin 14 672 suoritusta. Toisaalta kenttien ympärille muodostui – yhdessä alueella mahdollisesti toimivan urheiluseuran alaosaston kanssa – sosiaalisia verkostoja, jotka yhdistivät urheilijoita ja muita lajitoimijoita. Syntyvyyden ja muuttoliikkeen tarkastelun esimerkiksi käy vuosi 1950. Porvarija työläisseurojen keskinäinen kilpailu takasi sen, että uusia urheilijanalkuja etsittiin tehokkaasti. Esimerkiksi vuonna 1949 Ahlström-yhtiö lahjoitti Luttilasta maa-alueen, johon saatiin rakennettua koululle kenttä (Hulkkonen 1962, 62). Merkittäviksi toimijoiksi muodostuivat seurojen perustamat alaosastot. Tuosta huipusta muuttoliike laantui, mutta vielä 1960-luvun alussakin paikkakunnan muuttovoitto oli enimmillään lähes 500 henkeä, kun syntyneiden määrä oli vain noin puolet tästä luvusta (SVT VI A, 110). Joutenlahden koulussa jopa yksi luokka laitettiin 1955 opiskelemaan parakkiin. Urheiluseurojen alaosastojen toiminnat eivät nousseet järjestöllisiksi menestystarinoiksi. Paikallisena keksijänä tunnettu Toivo Koistinen, joka itsekin jousiammuntaa harrastaneena, kehitteli edullisia jousipyssyjä. Oma merkityksensä paikalliselle urheilulle oli koulujen kerhotoiminnoilla. Näin esimerkiksi edellä mainitsemamme Helka Haukka ylsi nopealla tahdilla harrastajasta aina MM-kisatasolle. (Suhonen 2004, 49.) Omanlaisensa kulttuurinen pääoma saatteli myös varkautelaisia jousiampujia menestykseen. Useiden seurojen riennoissa osanottajamäärät nousivat satoihin. Tarvainen kuvasi kentät kansoittaneiden lasten innostusta suorastaan ”ylipursuavaksi”. Koulujen yhteyteen rakennettiin urheilukenttiä. Joroisten kunnan puolelle alaosasto Kuvansin Kuohu perustettiin vuonna 1948. Alaosastojen perustamisen taustalta voi löytää myös paikkakunnan kouluverkon tihentymisen, minkä seurauksena myös urheilun harrastamisen mahdollisuudet kohenivat: suorituspaikkoja kun tuli lisää. Kulttuurisella pääomalla on erilaisia lähteitä. Alueen nuorison lisäksi kentille löysivät tiensä myös urheiluseurojen alaosastot. Tuolloin Varkauden väestö kasvoi korkean syntyvyyden ansiosta, sillä syntyneitä oli 343 enemmän kuin kuolleita. (Itkonen & Nevala 1992, 97–99.) Myös porvariseura Warkauden Urheilijat perusti alaosastoja eri puolille paikkakuntaa. Monen urheiluura alkoi leikinomaisena kisailuna kyseisissä alaosastoissa ja jatkui myöhemmin vakavampana urheilemisena koko paikkakuntaa edustavissa seuroissa. Vaikka kentät olivatkin vaatimattomasti varustettuja hiekkakenttiä, mahdollistivat ne kuitenkin urheilun harrastamisen. Syyskuussa 1964 Puurtilan Kisa-Poikien ja Vimpelin Vedon ottelua seurasi 2 322 maksanutta katsojaa (WL 22.9.1964). Erinomainen esimerkki kulttuurisen pääoman merkityksestä on WP-35 jääpallomenestys. (Hulkkonen 1962, 99–100.) Näin kouluverkon laajentuminen yhtäältä loi taloudellisia resursseja. Olosuhteet paikkakunnan eri osissa olivat varsin vaatimattomat. Kilpailuun otti osaa 79 työpaikkaa ja 5 853 työntekijää. Tehtyjä virheitä kerrattiin ja analysoitiin filmejä katsomalla. Vuonna 1959 valmentautuminen nousi uudelle tasolle, kun valmennusvastuu siirtyi Arvo Rappelle. Suurten ikäluokkien ehtiessä kouluikään 1950-luvun puoliväliin mennessä rakennettiin uusia kouluja, mutta myös laajennettiin entisiä. Varkauden 1960-luvun vaiheita tarkasteltaessa merkille pantavaa on urheiluharrastuksen valtava suosio. Valmentajaosaamista Varkauteen toivat sekä pikaisesti neuvojaan jakamassa käyneet vierailijat, että pysyvämmin tehtäväänsä palkatut valmentajat. (WL 27.5.1967.) Kun Koistinen vielä korosti lajin sopivuutta kaikille, niin mahdollisuudet lähteä kokeilemaan kykyjään kilpailuissa realisoitui monen osalta. Alaosastojen suurin merkitys olikin siinä, että ne hoitivat rekrytointitehtävää sangen tehokkaasti. Sen taustalta löytyy osaltaan Ruotsissa ammattivalmentajana toiminut Leo Partanen, jonka A. 94 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Varkaus, menestyvä urheilukaupunki 1960-luvulla selittää suurten ikäluokkien syntymisen lisäksi muuttoliike. Esimerkiksi Warkauden Urheilijoiden syksyn 1964 voimisteluharjoituksiin otti osaa satapäinen tyttöjen ja poikien joukko (WL 5.11.1964). Ahlström-yhtiö palkkasi joukkueen päävalmentajaksi. Joitakin poikkeavuuksiakin kuitenkin ilmeni. Sotakorvaustuotannon seurauksena Varkauden teollisuus kasvoi entisestään, jolloin paikkakunnalle tarvittiin työikäistä väestöä. Alaosastoja perustettiin kaupungin reuna-alueille Lehtoniemeen, Luttilaan, Puurtilaan ja Könönpeltoon. Lapsia kouluissa oli niin runsaasti, että opetusta annettiin kahdessa vuorossa. Talvisin kentät jäädytettiin, mistä hyötyivät myös paikalliset palloilua ohjelmassaan pitäneet seurat. Urheilumenestys perustuu aina onnistuneeseen valmentautumiseen. Koulurakennuksia laajennettiin Pitkälänniemellä (1948), Puurtilassa (1952) ja Luttilassa (1958). Niinpä seuran saavutettua kolmannen peräkkäisen Suomen mestaruuden ilman ainut takaan tappiota paikallislehdessä kirjoitettiin, että ”pelaajien menestyksen takana on valmentaja Leo Partasen onnistuneesti laadittu kuntoutumisohjelma, joka ei ole pettänyt koko talven aikana”
Sen sijaan pystyimme vain ohuesti arvioimaan, millaisen kilpailuasetelman varkautelaisurheilijat kohtasivat kyseisellä vuosikymmenellä. Osalle menestyjistä luotiin taloudelliset edellytykset kokonaan ammattimaiseen tai vähintään puoliammattimaiseen harjoitteluun. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Varkauden urheilijoiden menestymistä 1960-luvulla voi hyvin tarkastella Bourdieun lanseeraamien pääomalajien kautta. Ahlström-yhtiön taloudellinen resursointi loi edellytyksiä urheilun harrastamiselle aina kansallista huipputasoa myöten. Tekstimme osoittaa, että selkeä erottelu taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin pääomiin on haastava, ellei jopa mahdoton tehtävä. 1960-luvun vuosina satsaukset suuntautuivat pääasiassa urheilun edistämiseen, vaikkakin lisääntyvää huomiota ryhdyttiin kiinnittämään kuntoliikuntaan. Varkauden urheilumenestys liittyy tulkintamme mukaan erilajisten pääomien lisäksi Varkauden yleiseen kehitykseen ja suomalaiselle yhteiskunnalle ominaiseen modernisaatioon, nykyaikaistumiseen, eli rakenteiden, käytäntöjen ja toimintatapojen muutokseen. Kilpailullisen tason nousu näyttää pakottavan etenkin pienemmät paikkakunnat erikoistumaan johonkin lajiin. Kun luistelun ja jääpallon harrastajamäärät kasvoivat ja lajien vaatimustaso nousi, oli välttämätöntä kehittää myös lajien harrastusolosuhteita. Artikkelimme osoittaa myös sen, että monimenetelmällinen tarkastelu edesauttaa kokonaiskuvan luomista urheilumenestyksen alueellisista eroista sekä menestykseen vaikuttavista tekijöistä. Hyvällä syyllä voi tulkita yleisemmällä modernisoitumisella olleen vaikutusta paikalliseen urheilumenestykseen. Varkauden urheilumenestykselle näyttää olleen hyödyksi kahden kilpailevan leirin toiminta. Niinpä varkautelaiset urheilumenestyjät saivat valmentajikseen ammattitaitoisia lajikulttuuriosaajia. Toki pitää muistaa, että pääomalajit näyttäytyvät urheilumenestyksen taustalla hieman erilaisina kuin vaikkapa koulutusta tarkasteltaessa. Teoksen kuvat ja tekstit viestivät paikkakunnan kasvusta ja kehittymisestä. Kaikki 1960-luvun paikalliset menestyjät olivat mukana suunnitelmallisessa valmennuksessa. Huomiota ryhdyttiin kiinnittämään lisääntyvässä määrin kuntoja pyöräreitteihin, hiihtolatuihin sekä kuntoilun sisätiloihin. Ensinnäkin lajiharrastus perustui vapaaehtoistoimijoiden organisoimaan tekemiseen. Vastapainona pitää huomauttaa, että kansainvälisiä kilpailuja taas oli paljon nykyistä vähemmän. Yhtiön paikallisjohdon vaihduttua urheilu ei ollut enää samanlainen lempilapsi, jollaiseksi se oli tullut teollisuusneuvos Leif Glöersenin aikana. On kuitenkin huomattava, että myös vähemmän menestyneisiin lajeihin riitti harrastajia. Toiseksi urheilu ei ollut nykyiseen tapaan vakavaa, jolloin harrastamisen aloittamisen kynnys oli matala. Kämärin urheilupuistoalueen kultamitali Lontoon olympialaisista loi lisäpaineita yhtiön paikallisjohdolle toimia oman aikansa urheilun tukijana. Lukuisiin lajeihin hakeutuvien harrastajien runsautta selittää kaksi seikkaa. Porvarija työläisurheilun kilvoitellessa myös harrastajien rekrytointi oli tavattoman tehokasta. Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat löysivät tiensä urheilukentille. Vauhtia modernisoitumiselle antoi Varkauden tuleminen vuoden 1962 alusta kaupungiksi. Epäilemättä 1960-luvun urheilumenestyksellä oli suuri merkitys paikallisidentiteetin rakentajana. Kun yhtiön paikallisjohdon näkökulmasta urheilu oli sosiaalitoimintaa ja osin myös yrityksen markkinointia, syntyivät perusteet esimerkiksi urheilun suorituspaikkojen rakentamiselle. Vuonna 1958 kauppalan toimesta julkaistiin teos ”Varkaus varttuu ja vaurastuu”. Varkautelaisesta urheilusta nousi useita menestyslajeja. Myös kunnallisessa päätöksenteossa urheilun itseoikeutettu asema mureni. Modernisaatio antoi esimerkiksi uudenlaisia merkityksiä käyttämillemme pääomalajeille. Lisäksi, ainakin yhden paikkakunnan tapaustutkimuksessa, pääomalajit näyttäytyvät yhteen kietoutuneina. Menestystä saavuttaneet lajit vetivät harrastajia puoleensa ja etenkin jääpalloilussa katsottiin vaalittavan jo ennen sota vuosia synnytettyjä perinteitä. Urheilun suhteellinen asema osana paikallista liikuntakulttuuria heikkeni Varkaudessa 1970-luvun jälkipuoliskolta alkaen. Tutkimuksen (Teivainen 2015; Kokkonen 2015) valossa näyttävät eri lajit paikantuvan jossain määrin eri osiin maata, minkä seurauksena joidenkin lajien menestymisen edellytykset täyttyvät myös pienemmillä paikkakunnilla. 95 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Varkaus, menestyvä urheilukaupunki 1960-luvulla urheilijoihin. Kun myöskään huippu-urheilun taso ei ollut nykyisenkaltaisen korkea, niin kansalliselle ja osin jopa kansainväliselle tasolle saattoi päästä lyhyen urheilijapolun taittaen. Tätä ilmiötä olisi myös syytä avata laajemmassa tutkimuksessa.. Suhteellisen vaivattomasti saimme selville, missä lajeissa varkautelaiset urheilijat menestyivät 1960-luvun vuosina. Tämänkin artikkelin johtopäätöksenä voi sanoa, että intensiivinen paikallistutkimus tarjoaa mahdollisuuden jäljittää pääomien yhteenkietoutumista perusteellisemmin kuin yleisemmällä kysymyksenasettelulla. 1960-luvun vuosina eri keskusjärjestöihin kuuluneet seurat eivät erikoistuneet erillisiin lajeihin, vaan urheilullisesta menestyksestä kamppailtiin samoissa lajeissa. Tätä seikkaa kannattaisi kuitenkin pohtia tästä artikkelista poikkeavin kysymyksenasetteluin ja tutkimusaineistoin. Tarkastelumme kohdentui paikallisen urheilun suhteeseen ylipaikalliseen urheilutodellisuuteen. Esimerkiksi taloudellisten resurssien suuntaaminen johonkin tarkoitukseen rakenteistaa myös sosiaalisia verkostoja ja synnyttää näin sosiaalista pääomaa. Kunnallisen urheiluja liikuntahallinnon kehittyminen toi toisen urheilun tukijan mukaan olosuhteiden kohentamiseen. Niinpä A. Urheilun ollessa suosituin lasten ja nuorten vapaa-ajanharrastus innostus nousi informantti Veikko Tarvaisen ilmaisua lainaten ”ylipursuvaksi”. Kiinnostavaa olisikin tarkastella eri lajien osalta menestymisen edellytyksiä ja kilpailun koventumista tuolloin ja myöhemmin. Varkaudessa tällaisen kulttuurisen pääoman karttuminen kietoutui yhteen suorituspaikkojen ja laajemmin luonnonolojen kanssa. Viime kädessä urheilun lajiosaaminen tuottaa menestystä. Kuntoliikunnan nousu siirsi painopistettä urheilusta kohti laajempien väestöryhmien liikuntaa. Oman osuutensa tästä rekrytoinnista hoitivat seurojen perustamat alaosastot. Artikkelin kirjoittaminen herätti pohtimaan pääomien kietoutumisen problematiikkaa. Varkaus eli kiistatta tarkastelemanamme ajanjaksona voimallista modernisoitumisen vaihetta. Toiminta oli tavoitteellista ja hyvin organisoitua. Yleisemminkin teollisuuslaitokset ryhtyivät supistamaan urheilun tukemista, ja näin tapahtui myös Varkaudessa. Niin luistelun kuin jääpallonkin harrastaminen käynnistyi Varkauden luonnonjäillä. Porvarilliset seurat näyttävät olleen niskan päällä Ahlström-yhtiöltä saamansa taloudellisen tuen turvin. Menestys puolestaan veti katsomot täyteen yleisöä
2007. Mikä sinusta tulee isona. Jyväskylä: Vastapaino. (toim.) 2004. Helsinki: Gaudeamus. Varkaus. Varkauden ja sen kanssa samankokoisten paikkakuntien urheilumenestys 1960-luvulla. Bourdieu, P. Koulutusja ammattisuunnitelmat 1950–60-luvun Helsingissä. Teoksessa Itkonen, H. 2015. Isotalo, K. Tarmon tarina – Varkauden Tarmon kahdeksan vuosikymmentä. 2003. Varkaus; Varkauden kirjapaino Oy, 85–100. Hulkkonen, E. Warkauden Urheilijat 1904–2004. Helsinki. 2004. Itkonen, H. Pisteytysperusteet: Palloilun (jääkiekko, jalkapallo, jääpallo, pesäpallo) pääsarjaedustus = 1 piste Sijoittuminen kuuden parhaan joukkoon (pistesijoille) Kalevan kisoissa miesten tai naisten osalta = 0,5 pistettä (tällöin ei yhden urheilijan osallistuminen moneen lajiin tuota kovin isoa virhettä) Sijoittuminen painin (sekä kreikkalais-roomalainen että vapaapaini) SM-kisoissa kolmen parhaan joukkoon = 1 piste Sijoittuminen nyrkkeilyn SM-kisoissa kolmen (tai neljän silloin kun pronssiottelua ei ollut) parhaan joukkoon = 1 piste Lajivalinnassa olemme pyrkineet ottamaan huomioon mahdollisimman ison ja Varkaudessa edustettuna olleen lajikirjon.Esimerkiksi hiihto ei ole mukana, koska sen harrastus 1960-luvulla keskittyi paljolti maaseutupaikkakunnille. Kansalaistoimintojen kaudet ja muuttuvat käytännöt. Varkauden museon julkaisuja 7. Vallankumous Varkaudessa. Varkauden kaupunki. (toim.) Varkaus satavuotiaassa Suomessa. Bourdieu, P. & Lovio, R. 1984. (toim.) Elämää entisajan Joensuussa. Helsinki: Taloustieto Oy. Tutkimuksia 1, 39–58. Varkauden Tarmon sata vuotta urheilun ja liikunnan yleisseurana 1912-2012. Pallon pienen pieksäjät. 2007. Helsinki. Puurtilan Kisa-Pojat ry. Joensuun kaupunki 1848–1998. Liikuntakasvatuksen laitos. 1962. Suhonen, M. Itkonen, H. Jalkapalloilu globaalina ja paikallisena ilmiönä. Saarijärvi: Varkauden Tarmo ry. Teos taitettavana. Itkonen, H. Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen vuosikirja 6, 335–343. Harjunheimo, K. Suomalaisen kilpaja huippu-urheilun alueelliset piirteet: jalkapallon, jääkiekon, koripallon, lentopallon, pesäpallon, salibandyn, hiihdon ja kaup. Warkauden Urheilijat ry. Varkaus. Porvoo: Tammi. Teoksessa: H. 1994. & Nevala, A. Teoksessa Tuunainen, P. Nevala, A. 1964. & Nevala, A. Varkautelaisten vuosisata. Nevala, A. Jyväskylä: Varkauden työväenliikkeen historiatoimikunta. Lähteet: SPL:n toimintakertomukset 1960–1970 Laitinen 1983. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja 146. Pesäpallo – Kansallispeli 60 vuotta. Globalisaatio saapui Varkauteen. 2003. Tarmon taipale. Helsinki: SKS. 2015. Suomen Urheilumuseo. Väestömuutokset 1950 ja 1961. Saarijärven Offset. Saarijärvi. Kirjallinen elämäkerta. Jalkapallo-Suomen maantiede. Kansallinen ja paikallinen vallankumous. Rantakentältä maailmalle – Kiteen pesäpallo, lajikulttuuri ja yhteiskunta. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Kokkonen, J. 1904–1964. Erola, L. Haukka, H. 96 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Varkaus, menestyvä urheilukaupunki 1960-luvulla LÄHTEET Alapuro, R. Helsingin Sanomat, digitaaliarkisto 1960–1970 (hajanumeroita, hs.fi, rekisteröityminen vaaditaan). 2015. Varkaus. 2000. http://www. Elämänkulku Varkaudessa. (toim.) (2004). Jääkiekon siirtyminen ulkokentiltä sisälajiksi vuodesta 1965 alkaen. Itkonen (toim.) Varkaus, Suomi ja vuosi 1918. Itkonen, H. Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. Urheilun vuosisata Varkaudessa. Liikunta & Tiede 53 (6), 70–78. Itkonen, H. 2017. Tilastokeskus: Helsinki. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA. Taidekilpailut olympialaiset 1912– 1948. Jyväskylän yliopisto. Kenttien kutsu. palloilut yl.urheilu paini nyrkkeily YHT Rovanie 0,0 1,5 2,0 3,0 6,5 Lpr 31,0 14,0 3,0 1,0 49,0 Karhula 0,0 5,5 0,0 0,0 5,5 Rauma 11,0 5,0 1,0 0,0 17,0 Riihimäki 7,0 4,0 2,0 1,0 14,0 Kuusank 0,0 4,0 7,0 0,0 11,0 Hyvinkää 0,0 4,5 4,0 0,0 8,5 Mikkeli 14,0 5,0 0,0 1,0 20,0 Kouvola 12,0 12,5 1,0 7,0 32,5 Nokia 0,0 0,5 2,0 0,0 2,5 Kokkola 7,0 8,5 0,0 4,0 19,5 Varkaus 21,0 1,0 3,0 8,0 33,0 LIITETAULUKKO 1.. Unohdetut olympiavoittajat. 1985. Warkaus-seura ry. Soikkanen, H. 1963. 1983. Suomen urheilumuseosäätiön tutkimuksia 3. 2017. Itkonen, H. 2016. 1996. & Laine, A. 1998. & Heinonen, J. Suomen Palloliiton toimintakertomukset (SPL tk) 1960–1970. & Kortelainen, J. Vuosisata varkautelaista työväenjärjestötoimintaa. Teivainen, A. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 944. London: Harvard University Press. Laitinen, E. Distinction. Vaasa: Warkauden Urheilijat ry. Varkauden kansakoulu 100-vuotias (1862–1962). Suomalainen liikuntakulttuuri – juuret, nykyisyys ja tulevaisuus. & Nevala, A. Varkaus. Teoksessa Itkonen, H. Suomen Pesäpalloliitto. Moniste. Helsinki: Gaudeamus, 71–83. Tilastokeskus: Helsinki. Jurvainen, K. 2012. Kortelainen, J. urheilumuseo.fi/Desktopmodules/Museo_Aineistot/tiedostot.aspx?ID=2742. 1999. Varkauden historia. Itkonen, H. (toim.) Kuningaspelin kentät. Sosiologian kysymyksiä. Metalli on kuumaa ja mielet kiehuvat. (toim.) (2015). Väestölaskennat 1950, 1960 ja 1970. Selin, S. Tapaustutkimus yritysten kansainvälistymisen tavoitteita ja vaikutuksista. A Social Critique of Judgement of Taste. Suomen synty paikallisena ilmiönä 1890–1933. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy. Laine, E., Mäkinen, O., Kilpeläinen, K. & Nevala, A. 2014. Liikuntalaki 390/2015. Urheilumenestyksen paikantuminen esimerkkinä Joensuu. Itkonen, H. 1987. & Leväinen, H. (luettu 19.9.2017) Suomen Virallinen Tilasto (SVT) VIA, 106 ja 110. Suomen Urheilumuseosäätiön julkaisuja 47. Varkaus: Warkauden Pallo ry. Jyväskylä: Koivu ja Tähti Oy. 1985. Agitatsioonia, vaikuttamista ja yhteistyötä. Jääskeläinen, J. Itkonen, H. Suomen Virallinen Tilasto (SVT) 6c, 102/I, 103/I, 104/I. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 191. Warkauden Pallo 35 50 vuotta. Sata vuotta metallin ammattiyhdistystoimintaa Varkaudessa. Tarvainen, V. Helsinki. 1992
Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto. px/?rxid=de70adfc-0d25-4a75-8f7f-664945f1bde6. http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Kuntien_avainluvut/Kuntien_avainluvut__2016/kuntien_avainluvut_2016_aikasarja. Varkauden kaupunki: Helsinki. Väestön elinkeino 1979. Tarvainen, Veikko, Varkauden kauppalan liikuntaneuvoja, 31.8.1988.. Tilastokeskus, PX-Web-tietokannat. Tilastollisia tiedonantoja 63. Helsinki: Tilastokeskus. INTERNETLÄHTEET www.varkaus.fi/(http://www.varkaus.fi/@Bin/6014669/Kuntavaalit+2017 +valitut+ja+varamiehet.pdf), luettu 28.8.2017. LEHTIAINEISTOT Warkauden Lehden vuosikerrat 1964 ja 1967. Väestö elinkeinon mukaan kunnittain 1880–1975. 97 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Varkaus, menestyvä urheilukaupunki 1960-luvulla yleisurheilun leviäminen ja alueellinen keskittyminen maakuntiin 1950–2011. HAASTATTELUT Kiminkinen, Hannu, Varkauden Urheiluseurat ry:n puheenjohtaja, 15.8.2012. Varkaus varttuu ja vaurastuu – Varkaus 1929–1959. (luettu 19.9.2017)
Näin ollen jopa yksi jalkoihin kohdistuva voimaharjoitus viikossa auttaa ylläpitämään ikääntyneiden toimintakykyä. For first three months all training groups performed supervised strength training twice a week (H, n=81). The study determined whether functional capacity can be enhanced by strength training in older adults, and if training frenquency affects the adaptations in functional capacity. After 3 months, only H-group had improved in 1RM (H: 12,2±8,3%, K: 1,1±4,7%, p<0,05). Sähköposti: jaakko.j.forssell@gmail.com (yhteyshenkilö). 98 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Voimaharjoittelu ja toimintakyky VAIN YKSI VOIMAHARJOITUS VIIKOSSA RIITTÄÄ TOIMINTAKYVYN YLLÄPITÄMISEEN IKÄÄNTYNEILLÄ Jaakko Forssell, LitM, Jyväskylän yliopisto/Liikuntatieteellinen tiedekunta. Tutkimukseen osallistui 106 koehenkilöä (65–75 v.), jotka satunnaistettiin neljään ryhmään: 1x/vko (H1, n=26), 2x/vko (H2, n=27) ja 3x/vko (H3, n=28) harjoitteleviin ja kontrolliryhmään (K, n=25). Aikavälillä 3 kk–9 kk kävelytesteissä havaittiin parannusta kävelyn kokonaisajassa H1(-4,3 ± 4,7%), H2(-2,9 ± 3,4%), ja H3(-4,9 ± 5,1%) -ryhmissä kontrolliryhmään nähden (0,3 ± 5,1 %, p<0,05). Liikunta & Tiede 55 (1), 98–104. Ensimmäisen kolmen kuukauden ajan kaikki harjoitteluryhmät voimaharjoittelivat valvotusti kahdesti viikossa (H, n=81), jonka jälkeen ryhmät harjoittelivat kuusi kuukautta (3 kk–9 kk) nimensä mukaisesti kerran, kahdesti tai kolmesti viikossa. Functional capacity tests were forward walking (E), backward walking (T), timed-up-and-go (TUG), and loaded stair climbing (P). Tutkimuksella selvitimme, parantaako voimaharjoittelu iäkkäiden toimintakykyä, ja onko harjoitusmäärillä vaikutusta toimintakyvyn muutoksiin. & Walker, S. Simon Walker, LitT, Jyväskylän yliopisto. Thus, it seems that only once a week performed strength training session for legs helps to maintain the functional capacity in older individuals. After that, all training groups continued training with the amount they were initially assigned to, once, twice, or three times a week, for six months (from month 3 to 9). & Walker, S. Leg strength was measured by a dynamic leg press one-repetition maximum test (1RM). P. Individually maximum strength explained only a minimal part of the improvements in functional capacity due to strength training, but the training frequency seems to be related to improvements in strength levels. Avainsanat: ikääntyminen, kävelytesti, TUG, suorituskyky, voima, harjoitusfrekvenssi. Jalkojen maksimivoiman itsenäinen selitysosuus toimintakyvyn parantumisesta voimaharjoittelussa oli verrattaen pieni, mutta harjoitusfrekvenssi oli yhteydessä lihasvoiman parantumiseen. The positive effect of strength training was probably explained by multiple physical, mental and social factors. Jalkojen voimantuottoa mitattiin dynaamisessa jalkaprässissä yhden toiston maksimitestillä (1RM). Measurements were conducted at months 0, 3 and 9. Keskeisin löydös oli, että vain yksi voimaharjoitus viikossa riitti ylläpitämään toimintakykyä ikääntyvillä. The changes in 1RM from month to 9 negatively correlated with the changes in TUG-test when combining all training groups (r=-0,256, p=0,025). Liikunta & Tiede 55 (1), 98–104. 1RM-testin kk–9 kk välisen muutoksen havaittiin negatiivisesti korreloivan TUG-testin muutosprosentin kanssa tarkasteltaessa kaikkia harjoitteluryhmiin kuuluneita henkilöitä (r=-0,256, p=0,025). From month 3 to 9 there were improvements in total walking time in H1(-4,3 ± 4,7%), H2(-2,9 ± 3,4%), and H3(-5,0 ± 5,1%) -groups, compared to K-group (0,3 ± 5,1 %, p<0,05). Seminaarinkatu 15, 40014 Jyväskylän yliopisto. Voimaharjoittelun positiivinen vaikutus toimintakykyyn selittyi todennäköisesti useilla fyysisillä, psyykkisillä ja sosiaalisilla tekijöillä. Ensimmäisen 3kk aikana sekä Hettä K-ryhmä paransivat tuloksiaan lähes kaikissa kävelytesteissä, mutta kävelyn kokonaisajan muutos oli suurempaa H-ryhmällä (H: -6,9±5,4%, K: -4,0±4,9%, p<0,05). The main finding in the study was that only once a week performed strength training session was enough to maintain the functional capacity in older individuals. After 3 months, both Hand K-group improved in almost every walking test, but the change in total walking time was greater in Hgroup (H: -6,9±5,4%, K: -4,0±4,9%, p<0,05). The current study involved 106 subjects (65-75y), who were randomized into four groups: 1x/ wk (H1, n=26), 2x/wk (H2, n=27) and 3x/wk (H3, n=28) training groups, and control group (K, n=25). Toimintakykyä testattiin etuperinkävelyllä (E), takaperinkävelyllä (T), penkiltä nousulla (TUG), sekä porrasnousulla (P). Ensimmäisen 3kk aikana vain H-ryhmä paransi 1RM tulostaan (H: 12,2±8,3%, K: 1,1±4,7%, p<0,05). Koehenkilöille suoritettiin testit kk, 3 kk ja 9 kk. 045-1823 525. ABSTRACT Forssell, J. Vain yksi voimaharjoitus viikossa riittää toimintakyvyn ylläpitämiseen ikääntyneillä. Only once a week performed strength training session is enough to maintain the functional capacity in older individuals. 2018. Keywords: aging, walking test, TUG, physical performance, strength, training frequency TIIVISTELMÄ Forssell, J. 2018
Kerätty aineisto on osa laajempaa tutkimusta, ja keskittyy vain edellä mainittuihin muuttujiin. 1990; Verfaillie ym. Jyväskylän yliopiston eettinen toimikunta on antanut tutkimukselle puoltavan lausunnon. 2009; Aagaard ym. Silva ym. 1998; Cadore ym. Kuvassa 1 on esitetty tutkimuksen kulkukaavio. 2011; Donoghue ym. Jalkojen ojentajalihasten voiman on todettu korreloivan toimintakyvyn kanssa (Fiatarone ym. Alussa koehenkilöt arvottiin tietokoneohjelmistolla satunnaisesti neljään ryhmään: kerran viikossa harjoitteleviin (H1, n=26), kahdesti viikossa harjoitteleviin (H2, n=27), kolmesti harjoitteleviin (H3, n=28), ja kontrolliryhmään (K, n=25), jotka eivät toteuttaneet voimaharjoittelua vaan jatkoivat arkeaan normaalisti. (2014) esittävät meta-analyysissään, että ikääntyneillä ainut voimaharjoittelusta johtuvan kehityksen suuruuteen vaikuttava tekijä olisi harjoituskauden kesto. 2008). 1997; Cadore ym. 1990; Bassey ym. 2013; Taaffe ym. 1997; Raso ym. 2007). Näistä tekijöistä johtuen ikääntyessään ihmisen toimintakyky laskee ja mm. 2013), mutta jo ikääntyminen itsessään aiheuttaa lihaskatoa ja suorituskyvyn laskua (Ojanen ym. Lihasten poikkipinta-alan lasku voi johtua osittain liikunta-aktiivisuuden laskusta (Cadore ym. Toimintakyvyn testit sisälsivät neljä kävelytestiä: 1) Etuperin 7,5 m kävely (E), 2) Takaperin 7,5 m kävely (T), 3) Penkiltä ylösnousu, 3 m edestakaisin kävely ja takaisin istumaan (Timed-Up-and-Go, TUG), sekä 4) Porrasnousu lisäpainoilla (P). 2010; Marcell ym. 1999; Silva ym. 2011). 2013). Voimaharjoittelulla voidaan parantaa maksimaalista (Fiatarone ym. 2012; Cadore ym. lihaskatoa, rasvamassan lisääntymistä, luuntiheyden laskua, maksimaalisen voiman ja hapenottokyvyn laskua (Palmer ym. Ikääntymisestä johtuva lihaskato, sarkopenia, johtaa sekä lihassyiden määrän, että koon laskuun, mikä edelleen johtaa heikentyneeseen maksimaaliseen voimaan, tehoon ja voimantuottonopeuteen (Saini ym. Interventiojakson suoritti loppuun 99 koehenkilöä. 2006; Callisaya ym. Kuvaukset koehenkilöryhmistä on esitetty taulukossa 1. 2009; Verghese ym. ACSM:n mukaan (Garber ym. Jalkojen lihasmassan onkin raportoitu laskevan 50 ikävuodesta lähtien vuosittain 1–2 prosenttia ja maksimaalisen voiman 1,5–5 prosenttia (Goodpaster ym. kaatumisista aiheutuva loukkaantumisriski kasvaa (Fiatarone ym. Kaikille koehenkilöille suoritettiin samat alkutestit (0 kk), jonka jälkeen kaikki harjoitteluryhmät (H, n=81) toteuttivat voimaharjoittelua kolmen kuukauden ajan kahdesti viikossa. 2000; von Haehling ym. 1990; Verfaillie ym. 2008; Callisaya ym. Yksi suurimmista ikääntymisen aiheuttamista ongelmista on voiman ja lihasmassan väheneminen (Proctor ym. 2006; Chodzko-Zajko ym. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimuksen kulku. Tämä näkyy pidemmällä aikavälillä huomattavana muutoksena, sillä jalkojen lihasmassan on raportoitu pienentyneen ikävuosien 20 ja 80 välillä jopa 35–40 prosenttia (Proctor ym. 1998; Cadore ym. Tutkimukseen rekrytoitiin 65–75 vuotiaita perusterveitä vapaaehtoisia miehiä ja naisia Jyväskylästä. 1992), ja voimaharjoittelulla on saavutettu merkittäviä parannuksia iäkkäiden toimintakyvyssä (Fiatarone ym. Näiden testien jälkeen harjoitteluryhmät jatkoivat harjoittelua alkuperäisen jaon mukaisesti, kerran, kahdesti tai kolmesti viikossa. Koehenkilöillä ei ollut entuudestaan voimaharjoittelutaustaa. Lääkärintarkastuksen jälkeen otanta oli 106 koehenkilöä, joista 103 aloitti intervention. 2009; Keller & Engelhardt 2013). (1999) esittävät tutkimuksessaan, ettei viikottaisella harjoitusmäärällä olisi vaikutusta kehityksen suuruuteen. Kaikki kävelytestit suoritettiin mahdollisimman nopeasti, ja niistä kellotettiin valokennojen avulla suorituksiin kuluneet ajat. 2013; Saini ym. 2006; Frontera ym. Ensimmäisen kolmen harjoittelukuukauden aikana projektista putosi kuusi koe henkilöä, ja viimeisen kuuden harjoittelukuukauden aikana yksi. 2009; Saini ym. Tutkimuksen kulku. 2007; Abellan van Kan ym. Lisäksi Taaffe ym. Harjoitusjakson jälkeen kaikille koehenkilöille suoritettiin samat testit kuin tutkimuksen alussa (3 kk). 1990; Chodzko-Zajko ym. Koehenkilöt saivat ensin harjoitella kaikkia kävelytestejä (etuja takaperin kolmesti,. Harjoitusmäärien vaikutusta toimintakykyyn on kuitenkin tutkittu varsin vähän. 2006; Verghese ym. Nämä fysiologiset muutokset saavat aikaan mm. 2009). Ikääntyneiden toimintakyvyn seurannassa erilaisten askellusja kävelytestien on todettu toimivan kohtalaisen hyvin toimintakyvyn ja eliniän ennustajana (Maki 1997; Hausdorff ym. Kontrolliryhmä pysyi muuttumattomana. Tämän estämiseksi voimaharjoittelun vaikutuksia ikääntyneiden toimintakykyyn on tutkittu paljon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää, voidaanko voimaharjoittelulla parantaa iäkkäiden toimintakykyä, ja ennen kaikkea, onko voimaharjoittelun useudella vaikutusta toimintakyvyn muutoksiin. 2010). Lisäksi heidät luokiteltiin vähän liikkujiin, viikottaisen kestävyysliikunnan määrän jäädessä alle 150 minuuttiin. Lisäksi vähentynyt lihasmassa useimmiten korvaantuu rasvamassalla (Proctor ym. KUVA 1. 1998), ja maksimaalisen voiman 20–40 prosenttia (Doherty 2003). 2001; Verghese ym. Kaikki testit suoritettiin samaan vuorokaudenaikaan (±2 tuntia). 2013). Henkilökohtaisista syistä tai loukkaantumisista johtuen seitsemän koehenkilöä joutui keskeyttämään tutkimuksen, eikä kaikilta koehenkilöiltä ei kyetty mittaamaan kaikkia muuttujia kaikissa testeissä. 2010; Ko ym. 2013) ja nopeaa voimantuottoa (Caserotti ym. Tutkimuksen päätyttyä koehenkilöt suorittivat kaikki samat testit kuin alussa (9 kk). 2009; Studenski ym. 2014). Toimintakyvyn testit. 2014; Studenski 2009), ja kyseisten testitulosten heikkenevän ikääntymisen myötä (Verghese ym. 2014). 2009; Cadore ym. *Toisissa välimittauksissa ei toteutettu kävelytestejä. 2011) ikääntyneiden tulisi lihaskuntoharjoitella ainakin kahdesti viikossa. 2010). 99 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Voimaharjoittelu ja toimintakyky JOHDANTO Ikääntyminen aiheuttaa niin rakenteellisia kuin toiminnallisia muutoksia ihmisessä, jotka voimistuvat 50:stä ikävuodesta lähtien (von Haehling ym
jalkaprässi, polven ojennus, polven koukistus, ja pohjenousu -laitteet. Voimaharjoittelun jaksottamista on havainnollistettu taulukossa 2. Harjoittelu. Kuormaa nostettiin aina onnistuneen noston jälkeen, kunnes koehenkilö ei enää kyennyt nostamaan kuormaa. Penkiltä nousun yhteydessä koehenkilöt kiersivät 3 m etäisyydellä olevan tolpan ja palasivat istumaan penkille. 100 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Voimaharjoittelu ja toimintakyky TUG ja porrasnousu kahdesti), jonka jälkeen he suorittivat viralliset testisuoritukset (etuja takaperin, sekä porrasnousu kolmesti, TUG kahdesti), joista paras valittiin myöhempää analyysiä varten. Viimeisen kolmen kuukauden aikana harjoitusohjelma sisälsi myös vapailla painoilla suoritettavia liikkeitä. Nostojen välissä pidettiin puolentoista minuutin (1,5 min) tauot, ja ylös kirjattiin suurin noussut kuorma 1,25 kg:n tarkkuudella. Koehenkilöt lämmittelivät jalkaprässissä submaksimaalisilla kuormilla, jonka jälkeen pyrittiin löytämään suurin kuorma, jonka koehenkilö sai vielä nostettua. Jalkojen voimantuotto. Yhden harjoituskerran kesto oli noin tunti. Harjoittelu sisälsi voimaharjoittelua koko vartalolle, pääpainon ollessa jalkojen, erityisesti jalkojen ojentajalihasten, harjoittelussa. Koehenkilöiden sukupuolijakauma, ikä, pituus ja paino ryhmittäin.. Koehenkilöt harjoittelivat noin 10 hengen ryhmissä. Jalkojen ojentajalihasten maksimaalista voimantuottoa (1RM) mitattiin horisontaalisella dynaamisella bilateraalisella jalkaprässillä. Molempien kulkusuuntien parhaat tulokset laskettiin yhteen myöhempää analyysiä varten. Neljän kävelytestin parhaat ajat laskettiin yhteen kuvastamaan toimintakykyä (kokonaisaika). KUVA 2. Ensimmäisen kolmen kuukauden tavoitteena oli kehittää koehenkilöiden lihaskestävyyttä ja totuttaa heitä voimaharjoitteluun yleisesti, jolloin harjoittelu koostui pääosin laitteilla suoritettavista liikkeistä. tekivät jakokyykkyä, pohjenousua suorin jaloin, maastavetoa käsipainoilla, sekä kyykkäsivät smith-laitteessa. Tällä jaksolla koehenkilöt mm. Etuja takaperinkävelyssä valokennot olivat asetettu 7,5 m etäisyydelle toisistaan, joiden välistä koehenkilöiden tuli kulkea, lähdön tapahtuessa paikaltaan ensimmäisen kennon takaa. Miehillä punnukset painoivat 10 kg/käsi ja naisilla 5 kg/käsi. Testin ensimmäinen askel otettiin tasamaalla, jonka jälkeen koehenkilöt nousivat 10 porrasta. Penkiltä noustessaan koehenkilöt eivät saaneet ottaa mistään tukea käsillään. Jalkojen voimaharjoitteluliikkeinä tällä jaksolla toimivat mm. Jokainen harjoituskerta oli valvottu koulutetun ohjaajan toimesta. Kävelytestit: Etuperinkävely (E), Takaperinkävely (T), TUG-testi ja porrasnousutesti (P). Käsivarsien täytyi pysyä suorana koko suorituksen ajan, eli käsillä ei saanut nostaa punnuksia tai ottaa vauhtia. Sarjojen toistomäärät vaihtelivat 4–20 välillä, ja harjoituskaudet olivat lineaariset jaksotettu siten, että harjoituskauden edetessä sarjojen toistomäärät laskivat ja kuormat nousivat. Jalkaprässissä mitattiin konsentrista maksimaalista voimantuottoa, koehenkilöiden polvikulman ollessa aloitusasennossa oli noin 70 (68,4±3,5) astetta, joka määritettiin ensimmäisellä testikerralla. Koehenkilöt ryhmittäin Ryhmä Miehiä (n) Naisia (n) Ikä (v) Pituus (cm) Paino (kg) H1 11 14 69,8 (±2,5) 166,8 (±8,6) 76,5 (±14,2) H2 11 15 68,9 (±3,0) 167,9 (±7,2) 80,6 (±13,9) H3 12 16 69,5 (±2,7) 167,4 (±9,1) 81,5 (±14,5) K 11 9 69,4 (±2,2) 167,7 (±8,3) 74,3 (±11,0) TAULUKKO 1. Porrasnousussa koehenkilöiden käsistä riippuivat laukunmuotoiset punnukset, jotka heidän täytyi kantaa mukanaan portaita ylös. Kehityksen varmistamiseksi ohjaajat kannustivat koehenkilöitä, ja harjoittelun etenemistä seurattiin harjoituspäiväkirjojen avulla. Koehenkilöt käyttivät samoja asetuksia jokaisella testikerralla. Ajat mitattiin valokennojen avulla, ja paras suoritus valittiin myöhempää analyysiä varten. Penkkiin oli asennettu ajastin, joka käynnistyi koehenkilöiden noustessa penkiltä, ja pysähtyi heidän istuessa takaisin penkille istuma-asentoon selkä kiinni selkänojaan. Viimeisen kuuden kuukauden harjoittelu tähtäsi lihaskasvun, maksimivoiman ja nopeus voiman kehittämiseen. Kuvassa 2 on havainnollistettu kävelytestien toteutusta
Kaikki tilastoajot suoritettiin IBM SPSS Statistics v.20 -tilastoanalyysiohjelmalla. Myös kolmesti viikossa harjoittelua jatkanut harjoitusryhmä (H3) paransi tilastollisesti merkitsevästi takaperinkävelyja porrasnousutestissä, sekä kävelyn kokonaisajassa kontrolliryhmään nähden. Yksittäisten kävelytestien muutoksissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä. *Kuorma kuvastaa harjoittelussa käytetyn kuorman tavoitteellista prosentuaalista osuutta yksilön yhden toiston maksimista (1RM). (Taulukko 4.) Ensimmäisen välimittauksen (3 kk) ja loppumittausten (9 kk) välillä kaikki harjoitusryhmät (H1, H2 ja H3) paransivat dynaamisen jalkaprässin 1RM-testissä kontrolliryhmään nähden. Kuitenkin kävelytestien kokonaisajan muutos oli tilastollisesti merkitsevästi suurempaa harjoitusryhmällä. Tilastollisen merkitsevyyden raja asetettiin p<0,05. Kahdesti viikossa harjoittelua jatkanut harjoitusryhmä (H2) paransi tilastollisesti merkitsevästi porrasnousutestissä ja kävelyn kokonaisajassa kontrolliryhmään nähden. Datan normaalijakautuneisuus testattiin Shapiro-Wilk -testillä. Liikkeiden vaihtuessa ei pidetty taukoja. Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin sekä toistomittausten varianssianalyysillä että yksisuuntaisella varians sianalyysillä bonferroni-korjausta käyttäen, sekä riippumattomien otosten T-testillä. (Taulukko 5.) Etuperin (s) Takaperin (s) TUG (s) Porrasnousu (s) Kokonaisaika (s) 1RM (kg) H kk 3,00 ± 0,52* 4,31 ± 1,38 9,36 ± 1,48* 3,42 ± 0,75 20,04 ± 3,83* 111 ± 35 3 kk 2,86 ± 0,47 3,78 ± 1,05 8,74 ± 1,21 3,22 ± 0,64 18,55 ± 3,14* 123 ± 34 Muutos (%) -4,2 ± 7,5 -10,8 ± 10,7 -6,2 ± 6,0 -5,2 ± 6,5 -6,9 ± 5,4* 12,2 ± 8,3* K kk 2,73 ± 0,41 3,66 ± 0,81 8,63 ± 0,77 3,09 ± 0,43 17,49 ± 3,50 121 ± 29 3 kk 2,68 ± 0,40 3,46 ± 0,69 8,39 ± 0,79 3,03 ± 0,43 16,93 ± 3,44 122 ± 30 Muutos (%) -2,8 ± 8,4 -5,6 ± 9,9 -3,9 ± 4,1 -2,6 ± 4,3 -4,0 ± 4,9 1,1 ± 4,7 TAULUKKO 3. TULOKSET Ensimmäisen 3 kuukauden tulokset: Alkutesteissä kontrolliryhmän (K) etuperinkävelyja TUG-testien sekä kävelyn kokonaisajat olivat merkitsevästi nopeammat kuin harjoitusryhmän (H). Myös kontrolliryhmän (K) 3 kk testien kävelyn kokonaisaika oli merkitsevästi nopeampi kuin harjoitusryhmän (H). (Taulukko 3.) Tulokset aikavälillä 3 kuukautta–9 kuukautta: Kerran viikossa harjoittelua jatkanut harjoitusryhmä (H1) paransi tilastollisesti merkitsevästi TUG-testissä ja kävelyn kokonaisajassa ensimmäisten välimittausten (3 kk) ja loppumittausten (9 kk) välillä kontrolliryhmään nähden. Harjoitus(H) ja kontrolliryhmän (K) kävelytestien aikojen ja dynaamisen jalkaprässin 1RM-testien keskiarvot ja -hajonnat alku(0 kk) ja ensimmäisissä välimittauksissa (3 kk), sekä kyseisten mittausten välisen muutosprosentin keskiarvot ja -hajonnat.. Harjoittelun ohjelmointi. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana sekä harjoitusryhmä (H) että kontrolliryhmä (K) paransivat toimintakykyään merkitsevästi. Kuukausi Harjoittelun päätavoite Sarjat Toistot Kuorma (%1RM)* Palautukset** 1 Kestovoima 2 16–20 40–60 1 min 2 Kestovoima 2–3 14–16 40–60 30s/2–4 min 3 Kestovoima 2–3 15 40–60 Ei lepoa/1 min 4 Hypertrofia 2–3 10–12 60–75 2 min 5 Hypertrofia 2–4 8–10 75–85 1–2 min 6 Maksimivoima 2–4 4–6 85–90 2–3 min 7 Hypertrofia 3–4 8–12 60–85 1–2 min 8 Maksimivoima 3–5 4–6 85–90 2–4 min 9 Nopeusvoima 4 6–8 30–80 3 min TAULUKKO 2. Tulosten keskiarvotja hajonnat laskettiin perinteisin tilastollisin menetelmin. Tulosten väliset korrelaatiot tarkastettiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Taulukossa on kuvattu kunkin harjoituskauden harjoittelun tavoitteet, sarjaja toistomäärät, harjoittelussa käytetty kuorma, sekä sarjojen väliset palautukset. **Palautukset kuvastavat sarjojen välisiä palautusaikoja. Lisäksi harjoitusryhmän havaittiin kehittyneen merkitsevästi dynaamisen jalkaprässin 1RM-testissä kontrolliryhmään verrattuna. 101 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Voimaharjoittelu ja toimintakyky Tilastolliset menetelmät
Kuvassa 3 on kuvattu edellä mainittujen muutosprosenttien välistä korrelaatioita. KUVA 3. Harjoitusryhmien (H1, H2, H3) kävelytestien aikojen keskiarvot ja -hajonnat ensimmäisissä välimittauksissa (3 kk) ja loppumittauksissa (9 kk), sekä kyseisten mittausten välisen muutosprosentin keskiarvot ja -hajonnat. Dynaamisen jalkaprässin 1RM -testien muutosten ja TUG -testien muutosten välinen korrelaatio alku(0 kk) ja lopputestien (9 kk) välillä kaikilla voimaharjoitteluryhmiin kuuluneilla henkilöillä (n=76). Harjoitusryhmien (H1, H2 ja H3) ja kontrolliryhmän (K) dynaamisen jalkaprässin 1RM -testien tulosten keskiarvot ja -hajonnat ensimmäisissä (3 kk) ja toisissa välimittauksissa (6 kk), sekä loppumittauksissa (9kk), ja kyseisten mittauskertojen välisten muutosprosenttien keskiarvot ja -hajonnat.. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksen keskeisin löydös oli, että vain yksi voimaharjoitus viikossa riitti ylläpitämään toimintakykyä ikääntyvillä. Voimaharjoittelun positiivinen vaikutus selittyi todennäköisesti useilla fyysisillä, psyykkisillä ja sosiaalisilla tekijöillä. 102 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Voimaharjoittelu ja toimintakyky Jalkojen voimantuoton ja toimintakyvyn muutosten suhde: Dynaamisen jalkaprässin alku(0 kk) ja loppumittausten (9 kk) välisen muutosprosentin havaittiin korreloivan käänteisesti TUG-testin muutosprosentin kanssa harjoitteluryhmiin kuuluvilla henkilöillä. Jalkojen maksimivoiman itsenäiEtuperin (s) Takaperin (s) TUG (s) Porrasnousu (s) Kokonaisaika (s) H1 3 kk 2,91 ± 0,50 3,60 ± 0,91 8,82 ± 1,18 3,24 ± 0,70 18,57 ± 3,02 9 kk 2,73 ± 0,54 3,45 ± 0,90 8,48 ± 1,30 3,16 ± 0,76 17,82 ± 3,32 Muutos (%) -6,5 ± 8,0 -3,9 ± 11,6 -4,0 ± 4,1* -2,5 ± 5,6 -4,3 ± 4,7* H2 3 kk 2,69 ± 0,46 3,66 ± 1,16 8,61 ± 1,42 3,17 ± 0,66 18,13 ± 3,55 9 kk 2,58 ± 0,38 3,53 ± 0,99 8,56 ± 1,19 3,05 ± 0,59 17,73 ± 3,02 Muutos (%) -4,3 ± 5,8 -3,8 ± 8,2 -1,3 ± 4,1 -4,3 ± 4,5* -2,9 ± 3,4* H3 3 kk 2,97 ± 0,43 4,06 ± 1,05 8,79 ± 1,08 3,25 ± 0,59 18,92 ± 2,95 9 kk 2,82 ± 0,42 3,76 ± 1,03 8,54 ± 1,06 3,04 ± 0,46 17,92 ± 2,45 Muutos (%) -4,8 ± 6,3 -7,1 ± 9,1* -2,7 ± 6,1 -4,1 ± 5,1* -4,9 ± 5,1* K 3 kk 2,68 ± 0,41 3,46 ± 0,71 8,39 ± 0,82 3,03 ± 0,44 16,93 ± 3,54 9 kk 2,56 ± 0,43 3,48 ± 0,85 8,33 ± 0,84 3,02 ± 0,49 16,81 ± 3,58 Muutos (%) -2,0 ± 7,7 2,5 ± 17,1 0,3 ± 4,5 0,4 ± 5,2 0,3 ± 5,1 TAULUKKO 4. 3 kk (kg) 9 kk (kg) 3–9 kk (?%) H1 116 ± 35 119 ± 36 2,6 ± 7,8* H2 126 ± 33 132 ± 32 5,4 ± 5,3*** H3 125 ± 32 135 ± 34 8,5 ± 6,8*** K 122 ± 30 119 ± 30 -3,1 ± 6,2 TAULUKKO 5
tutkimuksessa kuitenkin kaikki koehenkilöt aloittivat suoraan kyseisissä ryhmissä, mikä on voinut osaltaan selittää eroa, sillä kerran viikossa toteutettu voimaharjoittelu on jo lisäys aikaisempaan aktiivisuuteen, kun taas tässä tutkimuksessa harjoitusmäärä laski kahdesta kerrasta yhteen kertaan viikossa. 2010), joten tutkimuksen puolen vuoden interventiojakso saattaa olla liian lyhyt kertomaan, riittääkö kerta viikossa ylläpitämään voimaominaisuuksia vielä vuosiksi eteenpäin. Tällä on kuitenkin voinut olla hieman vaikutusta saatuihin tuloksiin. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia, riittääkö kerran viikossa toteutettu voimaharjoittelu ylläpitämään ikäihmisten toimintakykyä pidemmällä aikajaksolla. Kontrolliryhmä oli alussa toimintakyvyllisesti merkitsevästi harjoitusryhmää paremmassa kunnossa. 1997; Cadore ym. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että jopa vain yksi voimaharjoitus viikossa riitti ylläpitämään toimintakykyä ikääntyvillä. Taaffen ym. Sama näyttäisi pätevän suuremmillakin harjoitusmäärillä. Näyttäisi siltä, että harjoitusmäärien laskeminen kertaan viikossa riittää ylläpitämään saavutetut voimatasot. Tämän perusteella tutkimuksen koehenkilöt näyttäisivät olleen jo lähtötasoltaan keskimääräisen hyvässä kunnossa toimintakyvyn osalta. ACSM:n mukaan (Garber ym. Näin ollen voimaharjoittelun toimintakykyä parantavat vaikutukset välittynevät niin fyysisten, psyykkisten kuin sosiaalistenkin tekijöiden välityksellä. Vaikka maksimivoiman ja toimintakyvyn välinen yhteys ei näyttäisi olevan kovinkaan merkitsevä näin hyväkuntoisella otannalla, voi sen merkitys korostua ikääntymisestä johtuvan voiman laskun myötä. meta-analyysissä, kuten useimmissa muissakin tutkimuksissa, koehenkilöitä on pyydetty kävelemään normaalia kävelynopeuttaan, kun taas tässä tutkimuksessa koehenkilöitä ohjeistettiin kävelemään niin nopeasti kuin mahdollista. Tulokset tukevat aikaisempaa näyttöä siitä, että voimaharjoittelulla voidaan parantaa ikääntyneiden toimintakykyä ja voimaa (Fiatarone ym. Myös kontrolliryhmän suhteellisesti hieman suurempi osuus miehiä on voinut vaikuttaa kotrolliryhmän hieman parempaan toimintakykyyn alkutesteissä. Myös oppimisella saattaa olla vaikutusta testien tuloksiin. (2013) taas esittivät meta-analyysissään ikääntyneiden mahdollisimman nopeasti suoritetun TUG-testin keskimääräisten kävelyaikojen asettuvan välille 11,0–13,5 s. Lisäksi tärkeää on selvittää, mistä voimaharjoittelun tuoma hyöty toimintakyvylle johtuu, ja miten ikääntyneiden kannattaisi toteuttaa voimaharjoittelua toimintakyvyn optimoimiseksi.. 2011) iäkkäiden tulisi harrastaa lihas kuntoharjoittelua kahdesti viikossa ja ylläpitää lihasvoimaa yhdel lä harjoituksella viikossa. Holviala ym. Studenski ym. (1999) tuloksista, heidän tutkimuksen esittäessä samansuuruista kehitystä toimintakyvyssä kerran, kahdesti ja kolmesti viikossa harjoitelleilla ikääntyneillä. (2014) havaitsivat tasapainon ja kävelysuorituksen pysyvän yllä vähäisemmällä voimaharjoittelulla. Bohannonin (1997) tutkimuksessa yli 60-vuotiaiden keskimääräinen maksimaalinen kävelynopeus miehillä oli 1,93 m/s ja naisilla 1,77 m/s. Tutkimuksessamme myös koehenkilöiden vapaaehtoisuus on voinut johtaa keskimääräistä ikääntynytttä väestöä toimintakykyisempään aineistoon. Harjoitteluja kontrolliryhmät jaettiin satunnaisesti ennen alkutestejä, joten ryhmien välinen ero toimintakyvyssä on epäonnekas sattuma. Kuitenkin harjoitusfrekvenssiä nostamalla voidaan edelleen parantaa iäkkäidenkin voimatasoja. Ero on kuitenkin niin suuri, että todennäköisesti suoritustekniikoissa tai kannustuksessa on ollut eroja. Vastaavaa on havaittu aiemmin huonokuntoisempien ikääntyvien tutkimuksissa (Fiatarone ym. Toisaalta voimantuoton muutos ei korreloinut muiden toimintakyvyn testien muutosten kanssa, joten näyttäisi siltä, että muutokset maksimivoimassa eivät välttämättä ole kovinkaan merkittävä tekijä toimintakyvyn kannalta. Heidän tutkimuksessaan koehenkilöt harjoittelivat ensin kahdesti viikossa 21 viikon ajan, jonka jälkeen he jatkoivat harjoittelua joko kerran tai kahdesti viikossa toiset 21 viikkoa. Lisäksi harjoitteluryhmän kehitys toimintakyvyn testeissä todettiin tilastollisesti merkitsevästi suuremmaksi kuin kontrolliryhmän, ja ryhmien välinen ero toimintakyvyssä kaventui jo ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Parannus toimintakyvyntesteissä johtuneen ainakin osittain aktiivisuuden noususta, ja harjoitusryhmässä myös parantuneista jalkojen voimatasoista. Muutokset jalkojen voimantuotossa korreloivat TUG-testin muutosten kanssa, mikä osoittaa jalkojen maksimivoiman selittävän pieneltä osin toimintakyvyn parantumista myös hyväkuntoisten ikääntyvien keskuudessa. 103 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Voimaharjoittelu ja toimintakyky nen selitysosuus toimintakyvyn parantumisesta voimaharjoittelussa oli verrattaen pieni, mutta harjoitusfrekvenssi oli yhteydessä lihasvoiman parantumiseen. Tämä on varsin positiivinen löydös, ja osoittaakin, että varsin vähäinenkin säännöllinen voimaharjoittelu voi jopa kehittää iäkkäiden toimintakykyä. Harjoitteluryhmä paransi odotetusti jalkojen voimatasoja ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Säännöllisen voimaharjoittelun aloittaminen parantaa iäkkäiden jalkojen ojentajalihasten voimatasoja, ja kerran viikossa toteutettu voimaharjoittelu riittää ylläpitämään saavutetun kehityksen. Tutkimuksemme tukee tätä tutkimusta, vain kerran viikossa toteutetun voimaharjoittelun jopa parantaessa kävelytestien kokonaisaikaa suhteessa kontrolliryhmään. 1990; Bassey ym. Tässä tutkimuksessa koehenkilöiden keskimääräisen maksimaalinen etuperinkävelynopeus oli jo tutkimuksen alussa 3,50 m/s. Tämä kuitenkin poikkeaa Taaffen ym. Tämän tutkimuksen kaikkien ryhmien, myös kontrolliryhmän, alkutestienkin keskimääräiset ajat olivat alle 10 sekuntia. (2011) toteavat meta-analyysissään eliniänodotuksen olevan keskimääräistä pidempi, kun etuperinkävelynopeus on yli 1,0 m/s. Jatkunut voimaharjoittelu näyttäisi parantavan iäkkäiden toimintakykyä harjoitusmääristä riippumatta. Tutkimusten löydökset tukevat aikaisempaa näyttöä voimaharjoittelun hyödyllisyydestä ikäihmisten toimintakyvylle. Tulee kuitenkin huomioida, että Studenskin ym. Dynaamisen jalkaprässsin ja TUG-testin korrelaatioista voidaan kuitenkin huomata, että yksilölliset erot harjoitusvasteissa ovat varsin suuret. Tämä tarkoittaa, että harjoittelu kerran viikossa on ollut toisille riittävää jopa aikaansaamaan kehitystä myös jalkojen voimatasoissa, ja kyseinen kehitys on ollut yhteydessä parantuneeseen toimintakykyyn. Voimaharjoittelun positiiviset vaikutukset toimintakykyyn ovat monitekijäisiä sisältäen fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Toisaalta kerran viikossa suoritettu voimaharjoittelu taas ei tuottanut systemaatista kehitystä voimatasoissa kaikilla yksilöillä. 1992). Schoene ym. Jalkojen maksimivoima yksinään selittää kuitenkin vain pienen osan toimintakyvyn parantumisesta hyväkuntoisilla ikääntyvillä. Tämä on varsin positiivinen löydös, ja osoittaakin, että varsin vähäisellä harjoittelumäärällä kyetään ylläpitämään hermolihasjärjestelmän voimantuotto-ominaisuuksia ikääntymisestä huolimatta, ainakin lyhyellä aikavälillä. 1990; Verfaillie ym. Näyttäisikin siltä, että tutkimuksessamme havaittiin merkittävää parannusta jo ennalta toimintakykyisten ikääntyneiden toimintakyvyssä. 2013). Tässä tapauksessa tuleekin huomioida tutkimuksen kesto, sillä voimantuoton on todettu laskevan sitä nopeammin, mitä enemmän ikää kertyy (von Haehling ym. Onkin mahdollista, että riittävän maksimivoiman omaavilla ikääntyneillä ei voiman kehitys enää paranna toimintakykyä, mutta heikomman maksimivoiman omaavilla siitä voisi olla hyötyä myös toimintakyvylle. Tämä tutkimus tukee ACSM:n suosituksia
2013. 2013. Clinical Science 82 (3), 321–327. Journal of Neurology, Neurosurgery and Psychiatry 78 (9), 929–935. Medicine & Science in Sports & Exercise 43 (7), 1334–1359. 1997. Chodzko-Zajko, W.J., Proctor, D.N., Fiatarone Singh, M.A., Minson, C.T., Nigg, C.R., Salem, G.J. & Häkkinen, K. 2010. An overview of sarcopenia: Facts and numbers on prevalence and clinical impact. Effects of prolonged and maintenance strength training on force production, walking, and balance in aging women and men. 2010. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 20, 49–64. & Ferrucci, L. Callisaya, M.L., Blizzard, L., Schmidt, M.D., McGinley, J.L. Influence of strength training variables on strength gains in adults over 55 years-old: A meta-analysis of dose-response relationships. Palmer, I.J., Runnels, E.D., Bemben, M.G. 2001. Archives of Physical Medicine and Rehabilitation 82 (8), 1050–1056. & Lord, S.R. & Izquierdo, M. 1998. Age and Strength Loss. 2006. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 24 (1), 224–233. & Kjaer, M. Journal of Biomechanics 44 (10), 1974–1979. 2014. 2007. & Roubenoff, R. Gait speed at usual pace as a predictor of adverse outcomes in community-dwelling older people an international academy on nutrition and aging (IANA) Task Force. Fiatarone, M.A., Marks, E.C., Ryan, N.D., Meredith, C.N., Lipsitz, L.A. Frontera, W.R., Hughes, V.A., Fielding, R.A., Fiatarone, M.A., Evans, W.J. Effects of resistance, balance, and gait training on reduction of risk factors leading to falls in elders. & Nair, K.S. & Skinner, J.S. Goodpaster, B.H., Park, S.W. Raso, V. Comfortable and maximum walking speed of adults Aged 20–79 years: reference values and determinants. Medicine & Science in Sports & Exercise 41 (7), 1510–1530. High intensity strength training in nonagenarians. Rejuvenation Research 16 (2), 105–114. Verghese, J., Holtzer, R., Lipton, R.B. & Edelberg, H.K. & Srikanth, V.K. & Puggaard, L. Marcell, T.J., Hawkins, S.A. Callisaya, M.L., Blizzard, L., Schmidt, M.D., McGinley, J.L. 2009. Studenski, S. 2007. Silva, N.L., Oliveira, R.B., Fleck, S.J., Leon, A.C.M.P. Journal of Sports Science and Medicine 5 (1), 43–51. Verghese, J., Wang, C., Lipton, R.B., Holtzer, R. Gait changes in older adults: Predictors of falls or indicators of fear. Aging of skeletal muscle: A 12-yr longitudinal study. Exercise and physical activity for older adults. Journals of Gerontology Series A: Biological Sciences and Medical Sciences 64 (8), 896–901. 2008. Bassey, E.J., Fiatarone, M.A., O'neill, E.F., Kelly, M., Evans, W.J. The Journals of Gerontology Series A: Biological Sciences and Medical Sciences 61 (10), 1059–1064. & Harris, T.B. 2006. Musclebone interactions across age in men. Journal of Strength & Conditioning Research 21 (1), 216–222. Ageing Research Reviews 8 (4), 251–267. Gait variability and fall risk in community-living older adults: A 1-year prospective study. Journal of American Geriatrics Society 47 (10), 1208–1214. Archives of Physical Medicine and Rehabilitation 95 (10), 1954–1961. 2009. Bradypedia: is gait speed ready for clinical use. Gait speed and survival in older adults. Revista Brasileira de Medicina do Esporte 18 (2), 87–90. Garber, C.E., Blissmer, B., Deschenes, M.R., Franklin, B.A., Lamonte, M.J., Lee, I-M., Nieman, D.C. 2000. von Haehling, S., Morley, J.E. Journal of Science & Medicine in Sport 17 (3), 337–344. Journal of Strength and Conditioning Research 28 (2), 504–513. & Farinatti, P. Saini, A., Faulkner, S., Al-Shanti, N. Role of the nervous system in sarcopenia and muscle atrophy with aging: strength training as a countermeasure. 1997. Donoghue, O.A., Savva, G.M., Cronin, H., Kenny, R.A. & Wang, C. 1999. Quantity and quality of exercise for developing and maintaining cardiorespiratory, musculoskeletal, and neuromotor fitness in apparently healthy adults: Guidance for prescribing exercise. Age-related sarcopenia in humans is associated with reduced synthetic rates of specific muscle proteins. Bohannon, R.W. Discriminative ability and predictive validity of the timed up and go test in identifying older people who fall: Systematic review and meta-analysis. & Wiswell, R.A. Ojanen, T., Rauhala, T. 1992. P. & Marcus, R. Leg strength declines with advancing age despite habitual endurance exercise in active older adults. Journal of The American Geriatrics Society 45 (3), 313–320. The loss of skeletal muscle strength, mass, and quality in older adults: The health, aging and body composition study. Sex modifies the relationship between age and gait: A population-based study of older adults. 104 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Voimaharjoittelu ja toimintakyky LÄHTEET Aagaard, P., Suetta, C., Caserotti, P., Magnusson S. 2012. Journal of Applied Physiology 88 (4), 1321–1326. 2013. Ageing and gait variability – A population-based study of older people. & Vellas, B. The Journal of Nutrition 128 (2), 351–355. Strength and power profiles of the lower and upper extremities in master throwers at different ages. Holviala, J., Häkkinen, A., Alen, M., Sallinen, J., Kraemer, W. Proctor, D.N., Balagopal, P. 2006. Verghese, J., LeValley, A., Hall, C.B., Katz, M.J., Ambrose, A.F. & Stewart, C. & Guralnik, J. Sex-specific differences in gait patterns of healthy older adults: Results from the Baltimore longitudnal study of ageing. & Lipton, R.B. & Bemben, D.A. Leg extensor power and functional performance in very old men and women. 2009. Hausdorff, J.M., Rios, D.A. Age and Ageing 26 (1), 15–19. & D’Andrea Greve, J.M. 2009. Explosive heavyresistance training in old and very old adults: Changes in rapid muscle force, strength and power. The Journal of the American Medical Association 305 (1), 50–58. 2010. 2014. Maki, B.E. & Lipsitz, L.A. Quantitative gait dysfunction and risk of cognitive decline and dementia. Using timed up and go and usual gait speed to predict incident disability in daily activities among community-dwelling adults aged 65 and older. Keller, K. Effects of different exercise interventions on risk of falls, gait ability, and balance in physically frail older adults: A systematic review. Journals of Gerontology Series A: Biological Sciences and Medical Sciences 63 (2), 165–170. Verfaillie, D.F., Nichols, J.F., Turkel, E. Journal of Cachexia, Sarcopenia and Muscle 1 (2), 129–133.. 2009. & Engelhardt, M. Studenski, S., Perera, S., Patel, K., Rosano, C., Faulkner, K., Inzitari, M., Brach, J., Chandler, J., Cawthon, P., Connor, E.B., Nevitt, M., Visser, M., Kritchevsky, S., Badinelli, S., Harris, T., Newman, A.B., Cauley, J., Ferrucci, L. & Swain, D.P. Journal of Nutrition, Health & Aging 13 (10), 878–80. Journal of Applied Physiology 95 (4), 1717–1727. Quantitative gait markers and incident fall risk in older adults. & Evans, W.J. Taaffe, D.R., Duret, C., Wheeler, S. Aerobic or resistance exercise improves performance in activities of daily living in elderly women. Muscle, Ligaments and Tendons Journal 3 (4), 346–350. Cadore, E.L., Rodríguez-Mañas, L., Sinclair, A. Invited review: Aging and sarcopenia. 2014. 2011. & Häkkinen, K. Ko, S.U., Tolea, M.I., Hausdorff, J.M. 2011. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 18 (6), 773–782. The Journal of Nutrition, Health and Aging 13 (10), 881–889. P., Larsen, J.B. Once-weekly resistance exercise improves muscle strength and neuromuscular performance in older adults. Journal of American Geriatrics Society 61 (2), 202–208. 1990. & Xue, X. Caserotti, P., Aagaard. Abellan van Kan, G., Rolland, Y., Andrieu, S., Bauer, J., Beauchet, O., Bonnefoy, M., Cesari, M., Donini, L.M., Gillette Guyonnet, S., Inzitari, M., Nourhashemi, F., Onder, G., Ritz, P., Salva, A., Visser, M. Strength and muscle mass loss with aging process. 1997. Journal of The American Geriatrics Society 54 (2), 255–261. & Skikanth, V.K. JAMA 263 (22), 3029–3034. & Horgan, N.F. Age and Ageing 39 (2), 191–197. Powerful signals for weak muscles. Schoene, D., Wu, S.M., Mikolaizak, A.S., Menant, J.C., Smith, S.T., Delbaere, K. Epidemiology of gait disorders in community-residing older adults. 2008. Journal of Aging and Physical Activity 5, 213–228. & Hovell, M.F. Doherty, T.J. & Anker, S.D. 2013. 2011. 2003