Liikunta & TIEDE 56 1/ 19 • 8 eu ro a HÄIRINTÄ JA KIUSAAMINEN LIIKUNNASSA NÄIN SUOMALAISET ISTUVAT TUTKIMUSARTIKKELIT 2018 – OSA II KOULU – VAHVA LASTEN LIIKUNNAN EDISTÄJÄ
4 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 LIITU 2018 -TUTKIMUS: Liikunnan merkitysten kirjo on kaventunut
Tässä artikkelissa tarkastellaan LIITU 2018 -kyselyaineistosta seuraavia valikoituja teemoja: liikunnan merkitykset, koetut esteet, koettu liikunnallinen pätevyys, liikuntamotivaatio sekä urheilun eettiset kysymykset. Lasten ja nuorten liikunnalle antamien merkitysten kirjo oli kaventunut ja esteet vahvistuneet, vaikka koettu pätevyys ja liikuntamotivaatio olivat korkealla. Säännöllisesti liikkuvilla oli myös vähemmän yksinäisyyden kokemuksia. Suurin osa lapsista ja nuorista kannatti urheilun eettisten sääntöjen noudattamista. Keväällä 2018 kerättiin kolmas LIITU-aineisto, joka kattoi myös 7-vuotiaat (1.-luokkalaiset) lapset. Samalla kohdejoukkoon otettiin mukaan 9-vuotiaat (3.-luokkalaiset) lapset. Lisäksi tarkastellaan eroja liikunta-aktiivisuudessa toimintarajoitteita kokevien ja kokemattomien Kuva: FOLIO RF/SERNY PERNEBIER. Vuoden 2018 LIITU-kyselyyn osallistui yhteensä 7 132 lasta ja nuorta ja objektiivisiin mittauksiin suostuneita oppilaita oli 3 013, joista mittaria käytti 2 782 lasta ja nuorta. L asten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) on väestötason monitieteinen ja monimenetelmällinen trenditutkimus, jossa kerätään tietoa 7-, 9-, 11, 13ja 15-vuotiaiden lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisestä. Toinen LIITU-aineisto kerättiin keväällä 2016, jolloin kyselytutkimuksen lisäksi liikkumista ja paikallaanoloa mitattiin ensimmäistä kertaa kansallisesti kattavasti objektiivisesti liikemittareilla sekä kerättiin ruotsinkielinen kyselyaineisto. Ensimmäinen LIITU-aineisto kerättiin kyselytutkimuksena keväällä 2014 ja kyselylomakkeen täytti yhteensä 3 071 11-, 13ja 15-vuotiasta lasta ja nuorta. Säännöllinen liikkuminen oli myönteisesti yhteydessä koettuun terveyteen. 5 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: SAMI KOKKO, LEENA MARTIN, JARI VILLBERG, MINNA BLOMQVIST, KAISU MONONEN, PASI KOSKI, MIRJA HIRVENSALO, NELLI LYYRA, RAILI VÄLIMAA, JUHO POLET, ARTO LAUKKANEN, TARU LINTUNEN, SANNA PALOMÄKI, PAULI RINTALA, PIRITTA ASUNTA, KWOK NG, JOHANNA HENTUNEN, NINA LAAKSO, KATJA HUOTARI, MARJORIT ELORINNE, LEENA PAAKKARI, KRISTIINA OJALA, JORMA TYNJÄLÄ Hieman reilu kolmasosa suomalaislapsista ja -nuorista liikkui suosituksen mukaan – toimintarajoitteita kokevista joka neljäs
Esteiden listalta yleisimmin raportoitiin sopivan liikuntalajin ohjauksen puute kodin läheisyydessä, muut harrastukset ja liikuntaharrastuksen kalleus. Lähes kaikki kysytyistä merkityksistä olivatkin yleisimmin tärkeitä 11-vuotiaille kuin tätä vanhemmille oppilaille. Heikon liikuntasuhteen tapauksissa lievätkin estävät tai ehkäisevät tekijät saattavat muodostua ratkaiseviksi sille, että fyysinen aktiivisuus jää vähäiseksi. Tytöt löysivät liikunnasta tärkeitä merkityksiä yleisemmin kuin pojat. Suositusten mukaan liikkuvien osuus lisääntyi hieman, seuratoimintaan osallistuminen edelleen suosittua LIITU 2018 -tutkimuksessa kaikista 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista 38 prosenttia raportoi liikkuvansa liikuntasuosituksen mukaan 60 minuuttia jokaisena viikonpäivänä. Lapsilla ja nuorilla myönteisiä käsityksiä liikunnallisesta pätevyydestä ja liikuntamotivaatiosta Lapsen ja nuoren kokema liikunnallinen pätevyys liittyy niin koettuun fyysiseen toimintakykyyn kuin myönteiseen kokemukseen omasta ulkonäöstä ja se on myös yhteydessä liikunnalliseen aktiivisuuteen (LintuKUVIO 1. Liikunnan merkityksellisyys lapsille ja nuorille hiipui, kalleus koettiin esteenä yhä useammin liikuntaharrastukselle Mitä useampia ja vahvempia merkityksiä liikunnasta löytää sitä vahvempi on liikuntasuhde ja sitä todennäköisemmin on myös liikunnallisesti aktiivinen (Koski & Zacheus 2012). Esimerkiksi liikunnan avulla saatavan hyvän ulkonäön tai virkistyksen ja rentoutumisen arvostukset olivat vähentyneet selvästi. Havainnot kertovat, että lasten liikuntasuhde oli heikentynyt neljän vuoden aikana ja ennuste kohteena olleiden ikäluokkien liikunnalliselle aktiivisuudelle tulevaisuudessa ei ole yhtä hyvä kuin neljä vuotta aiemmin. Muutokset liikunnan merkitysten painotuksissa 2014 (n = 2 673–2 728) –2018 (n = 1 960–2 063) (+/%).. Tämä on sama osuus kuin vuonna 2016. Vuonna 2018 urheiluseuratoimintaan osallistuvia oli tutkimuksen mukaan 62 prosenttia kaikista 9–15-vuotiaista. Tehdyn merkitysanalyysin oleellisin huomio on siinä, että vuonna 2018 suomalaislapset ja -nuoret eivät löytäneet liikunnasta merkityksellisiä asioita yhtä yleisesti ja monipuolisesti kuin neljä vuotta aiemmin vastaavan ikäiset lapset ja nuoret (kuvio 1). Vähän liikkuvia (0–2 päivänä) oli reilu kymmenes (12 %). Vertailussa vuoteen 2016, liikuntasuosituksen täyttävien osuus oli 9–15 vuotiaiden joukossa noussut kuusi prosenttiyksikköä. Yksityiskohtaisempia tuloksia löytyy LIITU 2018 -raportista (Kokko & Martin 2019). Lopuksi tarkastellaan vähän ja vähintään kohtalaisesti liikkuvien eroja koulumenestyksessä ja koetussa terveydessä. Vastaavasti esteitä koskeva tarkastelu paljasti, että lapset ja nuoret raportoivat määrällisesti liikunnalle aiempaa useampia esteitä. Niitä piti yli 60 prosenttia vastaajista vähintään tärkeänä. Eniten oli osuuttaan kasvattanut harrastamisen kalleus. Vähän liikkuvien osuudessa ei ollut tapahtunut muutosta. Iän myötä liikunnan merkitysten painotuksilla on taipumus hiipua. 6 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 välillä sekä liikunta-aktiivisuuden yhteyttä yksinäisyyden kokemuksiin. Vahva liikuntasuhde voi jäädä konkretisoitumatta toiminnaksi, jos estäviä tekijöitä on liikaa tai ne ovat liian voimakkaita. Yleisimmin vähintään tärkeinä pidettyjä merkityksiä vuoden 2018 aineistossa olivat parhaansa yrittäminen, ilo ja hyvän olon saaminen
Pojat olivat selvästi aktiivisempia ulkovälituntisin kuin tytöt, riippumatta toimintarajoitteista. Toimintarajoitteiden määrän lisääntyessä urheiluseuraan osallistuminen väheni. Varsin positiiviset tulokset liikuntamotivaatiosta ja siihen liittyvistä tekijöistä viestivät siitä, että suomalaisnuorilla on yleisesti melko hyvät psyykkiset valmiudet liikkumiseen ja sen lisäämiseen. Poikkeuksena yleinen itsemääräämisen tunne kasvoi hieman iän myötä. He olivat muita useammin sitä mieltä, että dopingin käyttäjät jäävät kiinni ja että urheilutapahtumien seuraaminen katsomosta on turvallista. Urheilevat lapset ja nuoret olivat muita useammin sitä mieltä, että urheilun yhteiset pelisäännöt ovat tärkeitä ja niitä tulee noudattaa. Vastaavasti ruutuaikaa saisi suosituksen mukaan olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Suunnitellun käyttäytymisen teorian (Fishbein & Ajzen, 2011) mukaan liikuntamotivaatioon vaikuttavat tekijät, jotka säätelevät yksilön liikuntakäyttäytymistä kuten asenteet, oletetut muiden odotukset, käyttäytymisen hallinnan kokemukset ja liikunta-aikomukset. Pojat olivat eri toimintarajoiteluokissa, lukuun ottamatta kognitiivisia haasteita, tyttöjä aktiivisempia (Kuvio 2). Asennekasvatuksen päämääränä on eettisyyden kehittäminen – työ, jossa seuroilla on merkittävä rooli. Urheileville lapsille ja nuorille esitettyjen kysymyksien vastauksista kävi ilmi, että heidän mielestään oli mahdollista nousta omassa lajissaan yhtäläisesti sekä kansalliselle että kansainväliselle huipulle ilman dopin gia. 14 %). Itse asiassa, alakuloisuus, ärtyneisyys ja hermostuneisuus olivat eniten toimintarajoitetta aiheuttaneita haasteita 11–15-vuotiaiden keskuudessa. Toisaalta liikuntamotivaatiota voidaan tarkastella myös motivaation laadun näkökulmasta. Toisaalta koettu liikunnallinen pätevyys, liikuntamotivaatio sekä liikuntamotivaatioon liittyvät tekijät laskivat iän myötä. Tulokset viestivät siitä, että liikunta-aktiivisuuden eroja 11–15-vuotiailla nuorilla selittävät liikunnan tavaksi muodostuminen, liikuntaa kohtaan muodostuneet asenteet, tulevaisuuteen suuntautuvat aikomukset liikkua sekä henkilökohtainen hallinnan tunne liikkumista kohtaan. Eri haasteiden samanaikaisuus oli hyvin yleistä: neljä prosenttia nuorista koki enemmän kuin yhden rajoitteen. Huomion arvoista oli kuitenkin se, että pojat suhtautuivat tyttöjä välinpitämättömämmin useisiin urheilun eettisiin asioihin. Itsemääräämisteorian (Ryan & Deci, 2017) mukaan liikunnan itsemäärätyksi ja omaehtoiseksi kokevan on helpompi omaksua liikuntaa kohtaan aitoa kiinnostusta ja arvostusta. LIITU 2018 -tutkimuksessa lapsilla ja nuorilla oli pääosin myönteinen kokemus omista liikuntapätevyyteen ja -motivaatioon liittyvistä tekijöistä. Kuitenkaan toimintarajoitteita kokevien nuorten, sekä tyttöjen että poikien, aktiivinen koulumatkojen kulkeminen ei eronnut vammattomista nuorista. Toimintarajoitteet voivat olla monenlaisia: näkemiseen tai kommunikointiin liittyviä tai kognitiiviseen toimintakykyyn, sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyviä ja/tai emotionaalisia (tunneperäisiä) koettuja oireita. Nuorista, jotka eivät kokeneet toimintarajoitteita, käytetään tässä artikkelissa nimitystä vammattomat nuoret. Liikuntamotivaatioon vaikuttavia muita tekijöitä ovat liikunnan muodostuminen tavaksi (automatisoituminen) (Gardner ym., 2012) sekä itsekontrolli (Baumeister, Vohs & Tice, 2007). Kouluikäisillä tämä tarkoittaa kokemusta omasta liikuntakyvykkyydestä ja -taidoista sekä luottamusta omaan suoriutumiseen liikkumista vaativissa tehtävissä. Kaikki tutkitut liikuntamotivaatiotekijät sekä koettu pätevyys olivat yhteydessä itseraportoituun liikunta-aktiivisuuteen, joskin yhteyksien voimakkuudet vaihtelivat huomattavasti. Vähiten (36 %) osallistuivat tytöt, jotka koki vat kommunikointivaikeuksia. 7 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 nen, 1987). Neljännes 11–15-vuotiaista, toimintarajoitteita kokeneista nuorista liikkui liikuntasuositusten mukaisesti. Vammattomista nuorista sen saavutti 60 prosenttia verrattuna toimintarajoitteita kokevaan. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että 11–15-vuotiaat nuoret ymmärsivät tutkimuksessa käsiteltyjä liikunnan ja urheilun eettisiä osa-alueita ja suurin osa nuorista kannatti eettisten sääntöjen noudattamista. Niiden perusteella huippu-urheilijat uskoivat useammin niin kansalliselle kuin kansainväliselle huipulle pääsemiseen ilman dopin gia. Eettisten toimintatapojen kyseenalaistaminen yleistyi iän myötä, mikä näkyi kriittisempänä suhtautumisena. Se, että liikunta oli muodostunut tavaksi, aikomus liikkua, kokemus siitä, että voi itse vaikuttaa omaan liikuntakäyttäytymiseensä sekä myönteinen asenne olivat vahvimmin yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen. Tärkeää on myös tukea heidän valmiuksiaan tehdä urheilussa eettisesti hyviä valintoja, joita he voivat kunnioittaa urheiluelämän ulko puolella ja urheilu-uran jälkeen. Mielenkiintoista oli myös se, että vanhemmat vastaajat pitivät nousua huipulle ilman dopingia useammin mahdollisena kuin nuoremmat vastaajat. Tämä tulos eroaa Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry:n huippu-urheilijoilta muissa yhteyksissä keräämistä näkemyksistä. Nuoret, jotka raportoivat useampia toimintarajoitteita samanaikaisesti, viettivät usein yli kaksi kertaa enemmän aikaa ruudun ääressä kuin vammattomat nuoret. Kahdeksan tunnin yöunella nuori jaksaa olla aktiivinen päivisin. Liikunta-aktiivisuus kuitenkin väheni iän myötä. Vammattomissa nuorissa heitä oli 34 prosenttia. Keskeistä on lisätä nuorten tietoisuutta liikunnan ja urheilun eettisistä asioista. Joka neljäs toimintarajoitteita kokeva liikkui riittävästi Tavallista peruskoulua käyvät nuoret kokivat erilaisia toimintarajoitteita, tytöt enemmän kuin pojat (20 % vs. Sekä vammattomat tytöt että pojat osallistuivat orga nisoituun urheiluseuratoimintaan (61 %) selvästi enemmän kuin ne nuoret, joilla oli jokin toimintarajoite (45 %). Suurin osa lapsista ja nuorista kannatti eettisten sääntöjen noudattamista Liikuntaja urheilutoiminnassa on tärkeää tukea lasten ja nuorten herkkyyttä tunnistaa eettisiä asioita ja omaksua jo lapsena mikä on oikein ja väärin urheilussa. Urheiluseurassa harrastavilla lapsillaja nuorilla oli enemmän luottamusta urheilun reiluuteen ja turvallisuuteen
Lisäksi tulokset osoittavat, että jo 3–4 päivänä viikossa liikkuvista lapsista ja nuorista selvästi pienempi osuus koki itsensä usein yksinäiseksi (14 %) verrattuna 0–2 päivänä liikkuviin (25 %). Säännöllinen, vähintään kolmena päivänä viikossa,. Liikunta-aktiivisuuden lisääntyessä itsensä usein yksinäiseksi kokevien osuus pieneni. *Tilastollisesti merkitsevä ero. Usein koettu yksinäisyys on riski terveydelle ja hyvinvoinnille ja useat tutkimukset osoittavat yksinäisyyden olevan jo lapsilla ja nuorilla yhteydessä ahdistukseen, masennukseen, kiusatuksi tulemiseen ja syrjäytymiseen. Seuratoiminnan ulkopuolella olevilla usein koettu yksinäisyys oli yli kaksi kertaa yleisempää (17 %) verrattuna seuratoimintaan osallistuvilla (8 %) koko aineiston tarkastelussa sekä tarkasteltaessa tyttöjä ja poikia erikseen. Suositusten mukaan liikkuvien lasten ja nuorten ryhmässä vain seitsemän prosenttia tunsi itsensä usein yksinäiseksi, kun vastaava osuus vähiten liikkuvien ryhmässä oli 25 prosenttia. KUVIO 2. Liikuntaa harrastavat ja usein liikkuvat lapset ja nuoret olivat harvemmin yksinäisiä Yksinäisyys on negatiivinen ja ahdistava tunne siitä, että ystävyyssuhteet ovat määrältään tai laadultaan riittämättömiä (Weiss 1973). Samansuuntaisia tuloksia havaittiin myös terveyteen liittyvässä osaamisessa; korkea terveyden luku taito oli vähäisintä vähän liikkuvien parissa. Liikunta-aktiivisuus myönteisesti yhteydessä koulumenestykseen ja terveyteen Nuorten päivittäinen liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä koulumenestykseen siten, että vähiten liikkuvat nuoret (0–2 päivänä) saivat keskimäärin heikompia arvosanoja äidinkielestä ja matematiikasta kuin muut, useampana päivänä viikossa liikkuvat nuoret (taulukko 1). Yksinäisyys on monitahoinen ilmiö, jonka ehkäisystä ja vähentämisestä lapsilla ja nuorilla tarvitaan lisää tietoa. Yksinäisyys eroaa yksin olosta ja voi tuntua esimerkiksi kipuna, ulkopuolisuuden tunteena tai ajatuksena, ettei ole merkityksellinen kenellekään (Hawkley & Cacioppo 2010). Koko aineistossa hieman useampi kuin joka kymmenes (12 %) lapsi ja nuori koki itsensä usein yksinäiseksi. Liikuntaaktiivisuus oli yhteydessä harvemmin koettuun yksinäisyyteen sekä tytöillä että pojilla. Liikuntasuosituksen saavuttaneet nuoret eri toimintarajoiteluokissa (%). Myös urheiluseuratoiminnassa mukana oleminen oli yhteydessä harvemmin koettuun yksinäisyyteen. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että säännöllinen liikuntaharrastus voi parhaimmillaan tarjota turvallisen sosiaalisen ympäristön ja merkityksellisiä ystävyyssuhteita. 8 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 nuoreen, joista 37 prosenttiaraportoi nukkuvansa kahdeksan tuntia yössä, ja kommunikointivaikeuksia kokevista tytöistä vain 18 prosenttia
LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. 1987. 1973. 2019 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Koski, P. Towards parsimony in habit measurement: Testing the convergent and predictive validity of an automaticity subscale of the SelfReport Habit Index. Guilford Publications. 2017. J. 2011. M., & Deci, E. 2007. Raportissa lasten ja nuorten liikkuminen ja paikallaanolo raportoidaan sekä itsearvioituna että liikemittarilla mitattuna. Teoksessa J. Gardner, B., Abraham, C., Lally, P., & de Bruijn, G. Hawkley, L.C. 9 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 tapahtuva liikkuminen oli yhteydessä myös koettuihin oireisiin (taulukko 1). Predicting and changing behavior: The reasoned action approach. Loneliness matters: a theoretical and empirical review of consequences and mechanisms. Ryan, R. F., Vohs, K. Perceived physical competence scale for Children. Liikunta-aktiivisuus p Akateeminen osaaminen ja terveyden lukutaito 0–2 pv/vko 3–7 pv/vko Äidinkielen arvosana** (ka) 7.7 8.1 <0.001 Matematiikan arvosana** (ka) 7.6 8.1 0.002 Korkea terveyden lukutaito (%) 17 34 <0.001 Koetut oireet (%) Päänsärky vähintään kerran viikossa 44 36 0.001 Alakuloisuus vähintään kerran viikossa 42 26 <0.001 Vaikeuksia nukahtaa vähintäänkerran viikossa 44 36 0.001 Yksinäisyyden kokeminen usein* 20 10 <0.001 Itsearvioidut terveys ja terveystottumukset (%) Yöunen pituusväh. Tarkastelussa myös liikunta-aktiivisuuden yhteydet hyvinvointiin ja terveyteen Tässä artikkelissa läpikäydyt LIITU 2018 -tutkimuksen kyselytulokset kattoivat osan koko raportin sisällöstä. Säännöllisesti liikkuvilla oli vähemmän psyykkisiä oireita, kuten alakuloisuutta ja nukahtamisvaikeuksia, kuin vähän liikkuvilla. & Zacheus, T. Scandinavian Journal of Sport Sciences 9 (1), 57–64. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1. Loneliness: the experience of emotional and social isolation. Current directions in psychological science, 16(6), 351–355. D., & Tice, D. 9h kouluviikolla 18 37 <0.001 Kokee yöunen riittäväksi lähes joka aamu 25 33 <0.001 Aamiainen jokaisena kouluaamuna 53 67 <0.001 Erittäin hyväksi koettu terveys 14 32 <0.001 *mukana myös 3-luokkalaiset **kysytty vain 7ja 9-luokkalaisilta TAULUKKO 1. Kaunisto (toim.) Koulutuksen yhteiskunnallinenymmärrys. Annals of Behavioral Medicine, 53 (2), 218–227. 2012. Jauhiainen, P. Seppänen & T. Self-determination theory: Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. & Martin L. Kivirauma, A. Cambridge, MA: The MIT Press.. 2012. Raportissa tarkastellaan lopuksi liikuntakäyttäytymisen yhteyttä erilaisiin terveyden ja hyvinvoinnin tekijöihin. Lisätietoja: SAMI KOKKO/sami.p.kokko@jyu.fi. Lisäksi raportista löytyy tuloksia muun muassa seuraharrastukseen osallistumisesta, kouluun liittyvistä tekijöistä sekä liikuntavammojen yleisyydestä. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 9 (1), 102. Akateeminenja terveysosaaminen, koetut oireet ja itsearvioidut terveystottumukset ja terveys vähän (0–2 päivänä) liikkuvilla ja säännöllisesti (3–7 päivänä) liikkuvilla (%). & Cacioppo, J.T. LIITU 2018 -raportti on julkaistu valtion liikuntaneuvoston julkaisusarjassa (2019:1) ja se on ladattavissa liikuntaneuvoston nettisivuilta: liikunta neuvosto.fi LÄHTEET: Baumeister, R. The strength model of self-control. Weiss, R.S. Fishbein M, Ajzen I. Kokko, S. M. Physical activity relationship during the lifespan. Vähiten liikkuvilla (0–2 päivänä viikossa) lapsilla ja nuorilla oli erilaisia oireita useammin kuin säännöllisesti liikkuvilla. Lintunen, T. Säännöllinen liikkuminen oli yhteydessä myös myönteiseen koettuun terveyteen: kolmasosa (32 %) säännöllisesti liikkuvista lapsista ja nuorista koki terveytensä erittäin hyväksi, kun vastaava osuus vähiten liikkuvilla oli vain 14 prosenttia. L. 2010. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto,367–386
10 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: KATARIINA KÄMPPI, ANNALEENA AIRA, TUIJA TAMMELIN TULOSKORTTI 2018: Koulut lasten liikkumisen edistäjänä Suomen vahvuus Kuva: FOLIO RF/PETRUS OLSSON
Lasten ja nuorten elämässä fyysinen aktiivisuus koostuu kuitenkin monesta muustakin osa-alueesta, kuten aktiivisesta kulkemisesta paikasta toiseen ja omatoimisesta liikkumisesta. Kansainvälisessä mallissa keskitytään vain kouluikäisiin ja heidän tuloksensa pyritään kuvaamaan osa-alueittain yhdellä prosenttiluvulla, jonka perusteella määrittyy kyseisen osa-alueen arvosana. seen aihealueeseen on liitetty ”Miten kunnassanne” -kysymyksiä, joilla on haluttu herätellä ajattelemaan teemaa oman kunnan näkökulmasta. Liikuntaa mahdollistavat monet eri tahot: oppivat yhteisöt (varhaiskasvatus, koulu ja oppi laitokset), perheyhteisöt, kaverit, kuntapäättäjät sekä valtakunnan päättäjät, joista jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa lasten ja nuorten liikuntaan. Suomessa Tuloskorttiin otettiin mukaan myös alle kouluikäiset ja toisen asteen opiskelijat. Tuoreimpien tutkimustulosten lisäksi kuvataan fyysisen aktiivisuuden muutoksia 2000-luvulla. 11 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Suomessa erityisesti koulujen ja valtion panostus liikkumisen lisäämiseen, koulumatkojen aktiivinen kulkeminen, perheiden ja kavereiden tuki sekä omatoiminen liikunta ja leikki saavat kansainvälisesti vertailtuna hyviä arvosanoja. Kansainvälinen vertailu julkaistiin marraskuun lopussa Movement to Move -kongressissa Australian Adelaidessa. Lasten ja nuorten fyysinen kokonaisaktiivisuus sekä istuminen ja paikallaanolo puolestaan ovat kansainvälisen vertailun keskitasoa. Mukana neljä ikäryhmää Uutena näkökulmana 2018 Tuloskortissa on lasten ja nuorten liikunnan tulosten kuvaaminen neljässä eri ikäryhmässä: alle kouluikäiset, alaja yläkouluikäiset sekä toisen asteen opiskelijat. Tulokset ovatkin T uloskortti 2018 on viime vuoden lokakuussa julkaistu katsaus lasten ja nuorten liikunnasta ja sen edistämisen tilasta Suomessa. [Kuviot 2 ja 3] Kansainvälinen vertailu kohdistui kouluikäisiin lapsiin ja nuoriin. Yleensä liikunta mielletään järjestettyyn liikuntaja urheilutoimintaan osallistumiseksi, mikä onkin lasten liikunnan näkyvin ja keskustelluin osa-alue. Tuloksissa ovat mukana kaikki lapset ja nuoret, ja lisäksi toimintarajoitteita kokevien lasten ja nuorten liikkumista kuvataan omassa luvussaan. Eri osa-alueiden arviointi toteutettiin asiantuntijaryhmässä kansainvälisten ohjeiden mukaan (A=paras… F=heikoin). Kaikille näille ikäryhmille annettiin myös osaalueittain omat arvosanat (kuvio 4). Tuloskortin ensisijainen kohderyhmä on kuntapäättäjät. Asiantuntijaryhmä kokosi yhteen uusimmat kotimaiset tutkimustulokset ja arvioi lasten liikunnan yksitoista osa-aluetta kansainvälisen käytännön mukaisesti. Lasten ja nuorten liikunnan osa-alueet, jotka arviointiin Tuloskortissa. Tuloskortissa kuvataan ja arvioidaan lasten ja nuorten liikunnan kokonaisuutta 11 osa-alueen kautta (kuvio 1). Suomen Tuloskortissa haluttiin monipuolistaa tutkimuskoonnin viestiä ja kuvata tulokset neljässä eri ikäryhmässä lapsen tai nuoren liikkumista kuvaavissa osa-alueissa (fyysinen kokonaisaktiivisuus, istuminen ja paikallaanolo, organisoitu liikunta ja urheilu, omatoiminen liikunta ja leikki, aktiivinen kulkeminen). Arviointi A tarkoittaa, että osa-alue toteutuu lähes täydellisesti (81?100 %), ja F, että osa-alue toteutuu heikosti (0?20 %). KUVIO 1. Tuloskortti koottiin Suomessa nyt kolmatta kertaa. Tuloksissa on nostettu esiin myös alueellisia eroja, ja jokaiKansainvälinen kiinnostus Suomen Liikkuva koulu -toimintamallia kohtaan on nyt erittäin suurta.. Suomen Tuloskortti on osa 49 maan yhteenliittymää Active Healthy Kids Global Alliance
Sen sijaan yläkoululaisilla (arvosana D) ja toisen asteen oppilailla (arvosana F) tunti päivässä -suositus täyttyy vain noin joka viidennellä. 12 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 eri ikäryhmissä hyvin erilaisia. Liikemittausten perusteella suomalaiset lapset ovat aktiivisimmillaan peruskoulun alkuvuosina. Tänä keväänä toteutettava kysely näyttää suuntaa, miten trendikehitykselle käy. Eri maiden Tuloskorteissa on koottu yhteen olemassa oleva, uusin tutkimus lasten ja nuorten liikkumisen tilanteesta ja arvioitu liikunnan ja sen edisKUVIO 2. Liikuntatutkimuksessa huomio kohdistuu usein ainoastaan liikuntasuosituksen täyttävien lasten ja nuorten osuuksiin. Vähiten liikkuvat kaipaavatkin erityistä huomiointia, kuten esimerkiksi yksilöllistä liikuntaja hyvinvointineuvontaa. Kuviossa 6 on esitetty vähän liikkuvien nuorten osuuksia vuodesta 2006 vuoteen 2017. Samanlaisena toistetut kyselyt osoittavat myönteistä kehitystä vuosien varrella. Siitä eteenpäin reippaan liikunnan määrä vähenee tasaisesti koko peruskoulun ajan ja sen jälkeen (kuvio 5). Eri ikävaiheissa tarvitaan erilaista otetta liikkumisen edistämisessä. KUVIO 4. Suomessa valtakunnallinen Liikkuva koulu -ohjelma on laajentunut myös alle kouluikäisten ja opiskelijoiden liikkumisen edistämiseen. KUVIO 5.. Tuloskortissa vähän liikkuviksi määriteltiin ne, joilla liikuntasuositus (tunti päivässä) täyttyy enintään kahtena päivänä viikossa tai joilla on vapaaajan hengästyttävää liikuntaa korkeintaan tunti viikossa. Tunti päivässä -tavoite täyttyy keskimäärin joka toisella alle kouluikäisellä ja alakoululaisella, ja he saavatkin fyysisestä kokonaisaktiivisuudesta arvosanan C. Tulosten mukaan vähän liikkuvien osuudet ovat pienentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Muiden maiden Tuloskorteissa vähän liikkuvat lapset ja nuoret eivät ole olleet huomion kohteena. Kansainvälisessä vertailussa mukana 49 maata Australian Adelaidessa Movement to Move -kongressissa marraskuun 2018 lopussa julkaistiin kansainvälinen vertailu 49 maan lasten ja nuorten liikkumisen tilanteesta. Eri ikäryhmiä on tässä vertailtu suhteessa WHO:n liikuntasuositukseen, vaikka Suomessa onkin esimerkiksi alle kouluikäisille omat suosituksensa. Vähän liikkuvat huomion kohteena Tänä vuonna Tuloskortissa kuvattiin myös muutosta lasten ja nuorten liikkumisen määrissä 2000-luvulla toistettujen tutkimusten tulosten mukaan. Perinteiset liikunnanedistämistoimet eivät välttämättä innosta vähän liikkuvia lapsia ja nuoria. KUVIO 3. Nämä vähän liikkuvat nuoret ovat raportoineet harrastavansa liikuntaa vapaa-ajallaan enintään tunnin viikossa.Vähän liikkuvia on kaikissa ikäryhmissä, mutta kaikkein eniten ammattiin opiskelevien joukossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyssä on seurattu vähän liikkuvien yläkoululaisten ja lukiolaisten osuutta vuodesta 2006 lähtien sekä vähän liikkuvien ammattiin opiskelevien osuutta vuodesta 2008 lähtien. Hyvinvoinnin edistämisen kannalta on kuitenkin tärkeää tunnistaa ne lapset ja nuoret, jotka liikkuvat todella vähän
Suomessa erityisesti koulujen ja valtion panostus liikkumisen lisäämiseen, koulumatkojen aktiivinen kulkeminen, perheiden ja kavereiden tuki sekä omatoiminen liikunta ja leikki saavat kansainvälisesti vertailtuna hyviä arvosanoja. Lasten ja nuorten fyysinen kokonaisaktiivisuus sekä istuminen ja paikallaanolo saavat Suomessa heikon arvosanan D ja ovat kansainvälisen vertailun keskitasoa. Nämä nuoret kertovat harrastavansa liikuntaa vapaa-ajallaan enintään tunnin viikossa. Tämä parantaisi luotettavuutta eri maiden välisten tulosten ja arviointien vertailtavuuteen. Vähennämme liiallista istumista koulussa ja ruutuaikaa kotona. KUVIO 6. Myös ylipainon ja lihavuuden mukaanottamisesta yhtenä uutena indikaattorina keskusteltiin. Suomessa yli 90 prosenttia kouluista on Liikkuvia kouluja, joiden tavoitteena ovat aktiiviset ja viihtyisät koulupäivät. Huomioimme vähiten liikkuvat lapset ja nuoret. Suomen mallissa kansainvälistä huomiota saivat erityisesti Liikkuva koulu -toimintamalli, lasten ja nuorten osallisuus sekä vähän liikkuvien lasten ja nuorten hyvinvoinnin korostaminen. Kansainvälinen kiinnostus Suomen Liikkuva koulu -toimintamallia kohtaan on nyt erittäin suurta. Lasten ja nuorten näkemyksiä ja toiveita tulee kuunnella aiempaa tarkemmalla korvalla myös liikkumisen lisäämisessä. Liikkuvissa kouluissa keskiössä on oppilaiden hyvinvointi, osallisuus ja aktiivisen elämäntavan omaksuminen.Liikkuva koulu -ohjelma on laajentunut myös alle kouluikäisten ja opiskelijoiden liikkumisen edistämiseen. Suomessa lasten ja nuorten liikunta on ollut liikuntapolitiikan painopiste. Viimeisten kolmen vuoden aikana tuki kouluikäisten liikkumiselle on ollut vertaansa vailla, kun Liikkuva koulu -ohjelma on ollut osana hallituksen kärkihanketta ja määräraha kunnille on ollut yhteensä 21 miljoonaa euroa vuosina 2016?2018. Vähän liikkuvien yläkoululaisten, lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien osuudet ovat Kouluterveyskyselyssä pienentyneet vuosina 2006–2017. Miten edistää lasten ja nuorten liikuntaa 1. Uusia suuntia kansainväliselle yhteistyölle Adelaiden kokouksessa pohdittiin myös mahdollisia uusia suuntia kansainväliselle Tuloskortti-yhteistyölle. Hyviä malleja on jo olemassa lasten ja nuorten osallisuuden lisäämiseksi. Suomalaistutkimusten mukaan koulupäivän aikana tapahtuvalla liikkumisella on suuri merkitys erityisesti vähän liikkuvien lasten ja nuorten terveydelle ja hyvinvoinnille. Suomi vei kansainvälisen lasten ja nuorten liikunnan allianssiin viestiä lasten ja nuorten osallisuudesta heidän omaa elämäänsä koskevassa päätöksenteossa. Maiden edustajat kokoontuivat Australiaan keskustelemaan tuloksista ja etsimään yhdessä ratkaisuja lasten ja nuorten liikkumisen ja hyvinvoinnin lisäämiseen. TULOSKORTTI 2018 – LASTEN JA NUORTEN LIIKUNTA SUOMESSA • uusimpaan tutkimustietoon perustuva yhteenveto lasten ja nuorten liikunnasta ja sen edistämisestä • laadittu yhteistyössä viiden tutkimusta tekevän laitoksen kesken • 11 osa-aluetta, jotka arvioitu kansainvälisten ohjeiden mukaan • osa kansainvälistä, 49 maan yhteenliittymää Active Healthy Kids Global Alliance 13 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 tämisen osa-alueita kansainvälisen mallin mukaisesti. Liikkuva koulu -toimintamalli kiinnostuksen kohteena Kansainvälisessä vertailussa Suomi saa parhaan arvosanan (A) koulujen toiminnasta liikkumisen edistämisessä, yhdessä Portugalin ja Slovenian kanssa. Fyysisen aktiivisuuden ja kestävyyskunnon osalta tutkijataustaiset edustajat kaipasivat tarkempia määritelmiä indikaattorien arviointiin sekä mittausmenetelmien yhdenmukaistamista. Malleja ja kokemuksia on kuitenkin hyvä jakaa kansainvälisessä verkostossa ja niitä soveltamalla voidaan löytää oman maan kulttuuriin sopivia tapoja liikkumisen edistämiseen. Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Otamme lapset ja nuoret mukaan liikkumisen suunnitteluun ja toteutukseen. Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa koulua käydään kahdessa vuorossa, koska kaikki oppilaat eivät mahdu samaan aikaan kouluihin. 2. Pienten, alle kouluikäisten lasten tulokset olivat myös kiinnostuksen kohteena mahdollisena uutena avauksena koko kansainvälisen allianssin tarkastelussa. 3. Jokaisella maalla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa lasten ja nuorten liikkumisen edistämisessä, ja yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua liikkumisen lisäämiseksi maailmanlaajuisesti tuskin on olemassa. Hauska yksityiskohta paneelikeskustelussa oli esillä olleiden maiden erilaisuus, josta esimerkiksi nousi asukastiheys, joka on Suomessa 17 asukasta/km 2 ja Bangladeshissa 1 023 asukasta/km 2 . Seuraavaa Tuloskorttien kansainvälistä koontia tavoitellaan kolmen vuoden päähän eli mahdollisesti vuonna 2021 toteutettavaksi.
Journal of Physical Activity and Health 15 (2), 355–356.https://doi.org/10.1123/jpah.2018-0510 Manyanga, T. Valtaosa tietokannan indikaattoreista on tarkasteltavissa sekä kuntaja maakuntakohtaisesti että valtakunnallisesti. Global Matrix 3.0 Physical Activity Report Card Grades for Children and Youth: Results and Analysis from 49 Countries. Indicators of Physical Activity among Children and Youth in 9 Countries with Low to Medium Human Development Incices: A Global Matrix 3.0. 14 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Lasten ja nuorten liikuntaindikaattorit -tietokanta tiedolla johtamisen tueksi T ietoperusteisen liikuntapolitiikan vahvistamiseksi tarvitaan tutkittua tietoa eri väestöryhmien liikunnasta. Lasten ja nuorten liikuntaa tutkitaan ja seurataan monissa eriväestötutkimuksissa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 345. Journal of Physical Activity and Health 15 (2), 284–297. Journal of Physical Activity and Health 15(2), 251–273. Tietokanta toteutettiin Liikkuva koulu -työjaoston ja valtionavustustoiminnan digitalisointia tutkineen esiselvityksen yhteisenä kokeiluhankkeena. Lasten ja nuorten liikunnan tietokanta julkaistiin loka kuussa 2018. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Results from Finland’s 2018 Report Card on Physical Activity for Children and Youth. https://doi.org/10.1123/jpah.2018-0431 González, S. https://doi.org/10.1123/jpah.2018-0472 Aubert, S. et al. 2018. Tämä mahdollistaa vertailun esimerkiksi valitun kunnan ja valtakunnan tulosten välillä. Tietokantaa voidaan hyödyntää päätöksenteon tukena -liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin seurannassa ja edistämisessä – esimerkiksi kuntien hyvinvointikertomuksissa ja Liikkuva koulu -toimenpiteiden seurannassa. 2018. ym. Report Card Grades on the Physical Activity of Children and Youth comparing 30 very high Human Development Index Countries. Valmistelusta vastasivat opetusja kulttuuriministeriö, valtion liikuntaneuvosto, CSC, LIKES-tutkimuskeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Jyväskylän yliopisto ja UKK-instituutti. Tästä havainnosta syntyi tarve koota yhteen tietokantaan lasten ja nuorten fyysiseen toimintakykyyn, liikuntaan ja sen edistämiseen liittyvät keskeiset indikaattorit. et al. Journal of Physical Activity and Health 15(2), 298–314. https://doi.org/10.1123/jpah.2018-0391 Kämppi, K. Lasten ja nuorten liikunta Suomessa. https://doi.org/10.1123/jpah.2018-0370 Tuloskortti 2018. et al. Useista tietolähteistä koostuva tieto on pirstaleista ja kokonaiskuvan muodostaminen haastavaa, mikä on hankaloittanut tiedon hyödyntämistä päätöksenteossa. Journal of Physical Activity and Health 15 (2), 274–283. Report Card Grades on the Physical Activity of Children and Youth From 10 Countries with High Human Development Index: Global Matrix 3.0. Tietokantaan on koottu ja yhdistetty tietoa seuraavista aineistoista: • Kouluterveyskysely, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) • TEAviisari, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) • Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimus, Jyväskylän yliopisto ja UKKinstituutti • Move!-mittaukset, valtion liikuntaneuvosto ja Opetushallitus • Liikkuva koulu -ohjelman seuranta ja tutkimus: rekisteri, nykytilan arviointi ja henkilökuntakysely, LIKES-tutkimuskeskus Tietokanta sijaitsee osoitteessa: liikuntaindikaattorit.fi Lisätietoja: Minttu Korsberg Pääsihteeri, Valtion liikuntaneuvosto Sähköposti: minttu.korsberg@minedu.fi KATARIINA KÄMPPI, LitM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: katariina.kamppi@likes.fi ANNALEENA AIRA, FT Viestintäpäällikkö LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: annaleena.aira@likes.fi TUIJA TAMMELIN, FT Tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.tammelin@likes.fi LISÄTIETOA: Suomen ja muiden maiden Tuloskorttien tuloksia vuodelta 2018 on esitelty seuraavissa julkaisuissa: Aubert, S. 2018. et al. Suomen Tuloskortti verkossa: suomi www.likes.fi/tuloskortti ja englanti www.likes.fi/reportcard Kansainvälinen vertailu (Global Matrix) verkossa: www.activehealthykids.org
15 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: NELLI LYYRA, PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON Liikunnan opettaminen on taitolaji – opettamisen taitoja voi oppia analysoimalla opetustilanteita den järjestelystä oppilaiden huolien kuunteluun. Viime vuosina observointitutkimusten määrä on lisään tynyt. Opettaja tekee lukuisia päätöksiä tunnin aikana ja käytännön toiminnat vaihtuvat aina liikuntavälinei Observoimalla pyritään ymmärtämään paremmin opetustilanteita ja näkemään, millainen opetus johtaa oppilaiden aktiiviseen osallistumiseen ja parempaan oppimiseen.. Opettamisen taitoja voi oppia esimerkiksi tarkkailemalla toisen opettajan toiminta tapoja, lukemalla kirjallisuutta sekä tule malla tietoiseksi lukuisista tekijöistä, jotka vaikuttavat oppilaiden kokemuksiin, asenteisiin ja lopulta myös oppimiseen. Lisäksi opetuksen analysointiin liittyy kriittinen ote siten, että saatuja tietoja arvioidaan ja pohditaan, onko pedagogi sia toimintatapoja syytä muuttaa. Opetustapahtumaa voidaan observoida elävässä tilanteessa tai videoidun Opettajana kehittymisessä omien toimintatapojen tiedostaminen ja kriittinen reflektointi on tärkeää. Menetelmät eroa vat toisistaan esimerkiksi siinä, perustuuko tulos tarkkailijan tulkintaan tai saadaanko menetelmällä lu kumäärä jonkin toiminnan (esimerkiksi palautteen) esiintyvyydestä opetustilanteessa. Tutkijat ovat havainneet, että oppitunneil la on paljon oppilaan toimintaan vaikuttavia tekijöitä, joista ei saada tietoa esimerkiksi opettaja tai oppi laskyselyillä. Tarkkailijana voi toimia esimerkiksi opettaja, kollega, ohjaava opettaja tai osa oppilaista. Yhdellä menetelmällä saadaan tietoa yhdestä näkökulmasta. Mitä opetuksen analysointi tarkoittaa. O pettaminen on taito, jota voi harjoitella. Tässä artikkelissa esittelemme liikunnan opetukseen soveltuvia observointimenetelmiä, joita on kehitetty ja käytetty liikunnanopettajakoulutuksessa ja liikuntapedagogiikan tutkimuksissa vuosikymmenien ajan. Observointi voi olla epäsystemaattista tai systemaattista Opetuksen ja oppimisen analysointiin kehitetyt obser vointimenetelmät jaetaan yleensä kahteen luokkaan: epäsystemaattisiin ja systemaattisiin. Kun halutaan analysoida opetusta, täytyy ensin päättää, mitä asiaa halutaan tarkastella. Tämän vuoksi opetuksen analysoimiseen on kehitetty erilaisia obser vointimenetelmiä, joilla kullakin on tietty käyttötar koitus sekä vahvuudet ja heikkoudet esimerkiksi käy tettävyyden tai luotettavuuden näkökulmasta. Liikuntatuntia observoitaessa vali taan etukäteen tarkkailtavat asiat. Liikunnanopetus on monitahoinen kokonaisuus. Opetuksen analysointi tarkoittaa oppitunnin tapah tumien havainnointia, havaintojen kirjaamista sekä kirjattujen tietoja tarkastelua ja tulkitsemista. Observoimalla pyritään ymmärtämään paremmin opetustilanteita ja näkemään, millainen opetus johtaa oppilaiden aktiiviseen osallistumiseen ja parempaan oppimiseen. Opettamaan voi oppia opettamalla, mutta myös analysoimalla opetusta
Videointi mahdollistaa opetuksen analysoinnin jälkikäteen ja videon voi tar vittaessa katsoa useampaan kertaan. (engl. (engl. Epäsystemaattiset observointimenetelmät Epäsystemaattisiin menetelmiin kuuluvat muun muas sa vapaamuotoiset havainnot, tapahtumien kuvailu ja erilaiset arviointiasteikot. 16 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 opetus tapahtuman pohjalta. checklists, rating scales) TAULUKKO 1. Tarkkailija kuvaa ja kirjaa (ei arvioi) toimintaa ennalta määrättyihin luokkiin. Menetelmä soveltuu erityisesti elävän tilanteen tarkkailuun. Vaarana on, että arviointiasteikkoihin pohjautuva arvio heijastaavoimakkaasti arvioitsijan uskomuksia hyvän opettajan ominaisuuksista. Systemaattiset observointimenetelmät Systemaattisen observoinnin menetelmät eroavat mo nista epäsystemaattisista menetelmistä, kuten arvioin tiasteikosta siten, että tarkkailija ei ota kantaa siihen Epäsystemaattiset observointimenetelmät Menetelmä Kuvaus Vapaamuotoinen havainnointi Tarkkailija kirjaa niitä liikuntatunnin tapahtumia, jotka ovat hänen mielestään keskeisiä. Arviointiasteikot sisältävät niin ikään aina subjektiivisen näkemyksen siitä millaista on esi merkiksi kolmen tai neljän arvoinen vuorovaikutus. Opettajakoulu tuksessa opetuksen analysointi videolta on lisännyt opiskelijoiden pedagogista tietämystä ja edistänyt opettamisen taitoja (Lyyra & HeikinaroJohansson & Palomäki 2015; Palomäki & HeikinaroJohansson 2005; Weber, Gold, Prilop & Kleinknecht 2018). visual maps) Arviointiasteikot Arviointiasteikot muuttavat laadullisen tiedon määrälliseksi ja tulos perustuu tarkkailijan käsitykseen arvioivan asian onnistumisesta. ethnographic records) Kriittisten tapahtumien tarkkailu Menetelmän ideana on keskittyä opetustapahtuman tarkkailussa kriittisiin ja tunninkulun kannalta merkityksellisiin tilanteisiin ja tarkastella näitä lähemmin. Liikunnanopettajat voivat itse kirjata kriittisiä tilanteita, mutta myös oppilaat ovat hyviä tunnistamaan niitä. tilannetta lähemmin ja jät tää muut asiat vähemmälle huomiolle. descriptive analysis) Visuaaliset kartat Visuaalisissa kartoissa tarkkailija taltioi esimerkiksi liikuntasalia kuvaavalle kartalle tunnin tapahtumia piirtämällä. intuitive judgement, eyeballing) Tapahtumien muistiin kirjaaminen Tarkkailija laatii ennalta kategorioita, joihin hän kirjaa liikuntatunnin tapahtumia. critical indicent technique) Kuvaileva analyysi Lähestymistapaan kuuluu tarkkailtavien tapahtumien päättäminen etukäteen. Kirjaaminen alkaa siitä, kun liikuntatunti käynnistyy, ja lakkaa vasta tunnin loppuessa. (engl. Tarkastelun kohteena voi olla esimerkiksi tunnilla esiintyvät ongelmatilanteet tai toisaalta tilanteet, joissa kaikki oppilaat ovat innostuneita ja onnistuvat liikunta suorituksissaan. Arviointiasteikkojen käyttö opetuksen arvioinnissa vaatii yksityiskohtaista muuttujien ja luokkien määrittelyä ja varmistuksen siitä, että luokkia tulkitaan yhdenmukaisesti. Arviointiasteikkojen laatiminen on helppoa, mutta luotettavuudessa on haasteita. Menetelmä on jo hieman systemaattisempi kuin vapaamuotoinen havainnointi, sillä tarkkailijalla on mielessään, mitä tunnilla esiintyviä tapahtumia hän aikoo kuvailla. Epäsystemaattisia menetel miä käytetään paljon ja menetelmien etuna on, että tarkkailija voi reagoida spontaanisti merkityksellisiin, uusiin tilanteisiin. (engl. Muistiin kirjaaminen on vapaata, eikä siihen sisälly sääntöjä. Visuaaliseen karttaan voidaan myös liittää, miten opettaja on sijoittunut antaessaan palautetta tai selittäessään tulevaa harjoitusta. (engl. Epäsystemaattiset observointimenetelmät ja menetelmien lyhyt kuvaus.. Kun yllättäviä tilanteita sattuu, esi merkiksi opettaja menettää kontrollin luokkaan tai toimii ansiokkaasti häiritsevän oppilaan kanssa, voi tarkkailija havainnoida ko. (engl. (engl. Menetelmä on melko luotettava ja kaksi itsenäistä päätyvät usein samanlaisiin kirjauksiin. Menetelmällä voidaan kuvata esimerkiksi opettajan liikkumista tunnilla ja tilan käyttöä. Menetelmä poikkeaa havaintojen muistiin kirjaamisesta siinä, että tulokset kertovat, missä järjestyksessä eri tapahtumat esiintyvät tunnilla. Alla on kuvattu lyhyesti liikunnanopettajakoulutukses sa ja liikuntapedagogiikan tutkimuksissa käytettävien epäsystemaattisten observointimenetelmien piirteet. anecdotal records) Etnografinen kirjaaminen Tarkkailija rekisteröi jatkuvasti kaiken näkemänsä. Epäsystemaattisten menetelmien haasteena on, että tulokset perustuvat tarkkailijan subjektiiviseen koke mukseen siitä, millaisia asioita hän pitää tärkeänä ja päättää kirjata. Me netelmän käyttö soveltuu elävän tilanteen tarkkailuun
Tapahtumarekisteröinnin tulos voidaan ilmoittaa esiintymisfrekvenssinä, esim. Systemaattinen observointi tapahtuu yleensä mittaamalla aikaa tai tapahtumien esiintymiskertoja. (engl. Toimintaa kuvaa se, kuinka monta oppilasta kirjautuu kuhunkin kategoriaan.(engl. Arviointiasteikkojen yhteydessä käytetään termiä osio. Rekisteröinti tehdään aina kun toiminta esiintyy. skannataan nopeasti koko oppilasryhmä läpi lyhyessä ajassa (intervalli 10 – 20 sekuntia) ja luokitellaan jokai sen oppilaan toiminta yhteen tai kahteen, korkeintaan kolmeen kategoriaan. (engl. Opetuksen analysoinnin luotettavuutta voidaan parantaa observointikoulutuk. Systemaattinen obser voinnin tuloksena saatu tieto kertoo esimerkiksi sen, kuinka paljon harjoitteluun on käytetty aikaa, mutta ei sitä onko harjoitteluun ollut aikaa sopivasti. Observoitavalla tapahtumalla/toi minnalla pitää olla selkeä alku ja loppu, jotta menetelmällä voidaan analysoida opetusta luotettavasti. 17 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 sujuuko opetustilanne hyvin. Keston rekisteröinti on luotettavampaa tilanteessa, jossa yksittäinen kirjatta va tapahtuma/toiminta kestää vähintään 5 sekuntia. event recording) Oppilaiden skannaus Oppilaiden skannaus perustuu myös tapahtumarekisteröintiin. Systemaattiset observointimenetelmät Menetelmä Kuvaus Keston rekisteröinti Keston rekisteröinnistä mitataan aikaa, mikä tunnilla kuluu ennalta määritettyyn toimin taan. Valitut katego riat määrittävät sen, mihin tarkkailija kohdistaa huo mionsa ja mitkä tapahtumat kirjataan. Erilaisia katego riajärjestelmiä käytetään sekä epäsystemaattisen että systemaattisen observoinnin menetelmin. On inhimillistä, että asenteet, kokemukset ja mieltymykset vaikuttavat siihen, millaisiin asioi hin tarkkailija kiinnittää huomiota ja observointitulos saattaa subjektiivisimmillaan olla heijastus tarkkaili jan käsityksestä hyvästä opettamisesta, ei todellises ta tilanteesta. Tapahtumarekisteröinnin avulla voidaan mitata useita erilaisia opetusoppimisprosessin ilmiöitä, esimerkiksi opet tajan antaman palautteen määrää tai kuinka monta kertaa oppilas koskee palloon pelissä. Skannaus suoritetaan aina samaan suuntaan, esimerkiksi vasemmalta oikealle. Kategoria järjestelmät sisältävät luokkia, jotka kuvaavat esimer kiksi opettajan antaman palautteen laatua, oppilai den fyysisen aktiivisuuden intensiteettiä tai opettajan käyttäytymisen piirteitä. Systemaattisissa observointimenetelmissä opetus tapahtuman tarkkailu ja havaintojen kirjaaminen perustuvat yksityiskohtaiseen ennakkosuunnitelmaan ja ennalta määriteltyihin kategorioihin. Tarkkailija tekee mer kinnän aina, kun tarkkailun kohteena oleva toiminta esiintyy. Opetuksen analysoinnin luotettavuus Opetuksen analysoinnin luotettavuudella tarkoitetaan sitä, että rinnakkaistarkkailijoiden tuottama tekstiai neisto tai numeerinen data samasta opetustilanteesta on mahdollisimman yhdenmukaista ja mikäli analy soitu videoaineistoa, toistettavissa. interval recording) TAULUKKO 2. Menetelmällä saadaan tie toa koko ryhmän toiminnasta. Kategoriajärjestelmät voivat olla lisäksi geneerisiä, jolloin ne ovat sovellettavissa kaikkeen pedagogiseen toimintaan yli oppiainerajojen tai oppiainespesifejä, jolloin järjestelmä on kehitetty tietyn oppiaineen lähtökohdista. Olennaista havaintojen luotettavuuden kannalta on tarkkailijoiden perehtyneisyys käytettävään obser vointimenetelmään sekä käytettäviin kategorioihin. Epäsystemaattis ten menetelmien haasteena on tarkkailijan vaikutus tuloksiin. Menetelmä soveltuu hyvin opettajan toiminnan ja oppilaan toiminnan ja fyysiseen aktiivisuuden observointiin. (engl. Tarkkailijan tehtävä on päättää, mikä toiminta on hallitseva ko. Yleisimpiä kategoriajärjestelmiä pedagogisissa tutkimuksissa Kategoriajärjestelmällä tarkoitetaan luokitusta, jonka mukaan tarkkailija kirjaa havaintoja opetustilanteesta (taulukko 3). event recording) Tapahtuma rekisteröinti Menetelmä kuvaa tietyn ilmiön esiintymiskertoja opetustilanteessa. Systemaattiset observointimenetelmät ja menetelmien lyhyt kuvaus. Observoitava aika voidaan jakaa esimer kiksi kuuden tai kymmenen sekunnin intervalleihin. jakson aikana, ja rekisteröidä se äänimerkin kuultuaan. Sopivan kategoriajärjestelmän valitsemi nen tai kehittäminen vaatii syvällistä perehtyneisyyttä tarkkailun kohteena olevaan ilmiöön. esiintymis kertojen määrä minuutissa. spotchecking, group time sampling, placheck) Intervalli rekisteröinti Intervallirekisteröinnissä observointi kohdistuu tiettyihin suhteellisen lyhyisiin ajanjaksoi hin eli intervalleihin. Menetelmän etuna on hyvärinnak kaistarkkailijoiden välinen reliabiliteetti. Taulukkoon 2 on koottu yleisimmät systemaattisen observoinnin menetelmät. Voidaan vastata esimerkiksi kysymykseen ”Suorittavatko kaikki oppilaat annettua tehtävää?” Menetelmässä tarkkaillaan ns. Systemaattisten menetelmien haasteet liittyvät puolestaan observointimenetelmän ja kate goriajärjestelmän valintaan, sekä siihen, käytetäänkö valittuja menetelmiä oikein
(5 kategoriaa) CLASS (Classroom Assessment Scoring System 5 ) Opettajan toimin ta ja luokan vuo rovaikutus Arviointiasteikko 11–13 osiota, jotka kuvaavat neljää osaaluetta: 1) Tunnetuki (4 osiota) 2) Opettaminen ja ohjaaminen (3 osiota) 3) Luokan hallinta (3 osiota) 4) Oppilaan toiminta (1 osio) 1 McKenzie & Smith 2017; Smith et al. 2019; 2 Siedentop. Yksimielisyyskertoimen käyttöä on kritisoitu myös siksi, että se vääristää luotettavuutta tilanteissa, joissa kesto tai lukumäärä on hyvin pieni tai hyvin suuri. 2015; Varstala 1996; 5 Hamre et al. Tällöin pienetkin poikkeamat tarkkailijoiden välillä heikentävät yksimielisyyskerrointa huomatta vasti. Vastaavasti, jos kesto tai kirjauksien lukumäärä saa suuria arvoja, tarkkailijoiden toisistaan poikke Järjestelmän nimi Analysoinnin kohde Observointimenetelmä Kategoriat SOFIT (System for Observing Fitness Instruction Time 1 ) Oppilaiden fyy sinen aktiivisuus ja opettajan toi minta Intervalli rekisteröinti Kolme osaaluetta: 1) oppilaan FA* (5 kategoriaa) 2) tunnin sisältö (6 kategoriaa) 3) opettajan toiminta (5 kategoriaa) ALTPE (Academic Learning Time Physical Education 2 ) Tunnin tavoitteen mukaisten tehtä vien harjoitteluai ka ja oppilaiden osallistuminen Intervalli rekisteröinti Viisi osaaluetta: 1) Yleinen sisältö (4 kategoriaa) 2) Tiedolliset sisällöt (5 kategoriaa) 3) Motoriset sisällöt (4 kategoriaa) 4) Oppilas ei osallistu (5 kategoriaa) 5) Oppilas osallistuu (3 kategoriaa) FIAS (Flanders’ Interaction and Analysis System 3 ) Opettajan ja op pilaan välinen sanallinen vuoro vaikutus Intervalli rekisteröinti Kymmenen kategoriaa, joista seitsemän kuvaa opettajan toimintaa, kaksi oppilaan toimintaa ja yksi hiljaisuutta tai epäselvää tilannetta. 2000; 3 Heinilä 2002; 4 Heikinaro-Johansson 1995, Lyyra ym. akt. PEAS (Physical Education Analyzing System 4 ) Opettajan toimin ta ja oppilaiden toiminta sekä fyy sinen aktiivisuus Intervalli rekisteröinti Keston rekisteröinti Tapahtuma rekisteröinti Kolme osaaluetta: 1)opettajan toiminta (6 kategoriaa) 2) oppilaan toiminta (5 kategoriaa) 3) oppilaan fyys. Observoinnin luotettavuutta voidaan arvioida laske malla rinnakkaistarkkailijoiden välinen yksimielisyys kerroin. Yksimielisyyskerroin aliarvioi luotettavuuden, jos kesto on lyhyt tai kirjattujen tapahtumien määrä on pieni. Kerroin voidaan laskea myös saman observoi jan eri ajankohtina tekeminen observointien välille. Yksimielisyyskertoimen puutteet ovat siinä, että se ei huomioi kirjausten satunnaisvaihtelua ja siksi antaa usein luotettavuudesta todellisuutta myönteisemmän kuvan. Esimerkkejä observointitutkimuksissa käytettävistä kategoriajärjestelmistä. D. & Tannehill, D. 2013 TAULUKKO 3. 18 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 sen avulla, jonka tavoitteena on saavuttaa 80 prosentin yksimielisyys tarkkailijoiden välille ennen varsinaista aineiston keruuta. Yhtäläisyydellä tar koitetaan aikaa tai kirjausten lukumäärää, jonka kaksi itsenäistä tarkkailijaa ovat kirjanneet samalla tavalla ja eroavaisuus on se osa kestosta tai tapahtumakerroista, jonka tarkkailijat ovat kirjanneet eri tavoin. Yksimielisyyskerroin lasketaan jakamalla observoin tien välinen yhtäläisyys yhtäläisyyden ja eroavaisuuden summalla ja kertomalla osamäärä sadalla: [(yhtäläisyys/ (yhtäläisyys + eroavaisuus)] *100. Tärkeää opetuksen analysoinnin luotettavuuden kannalta on siis tiedostaa epäsyste maattisten menetelmien subjektiivisuus, valita sopivat observointimenetelmät analysoinnin kohteen ja kulloi senkin tilanteen mukaan ja opetella käyttämään valit tuja menetelmiä oikein. Tarkkailijan roolissa on aikaa pysähtyä sellaisten asioiden äärelle, joita opetustilanteessa ei välttämättä huomaa.
1996. Liikunta ja tiede 52 (1), 70–77. Developing teaching skills in physical education (4. & Kleinknecht, M. J. Analysis of interaction processes in physical education. & Tannehill, D. & Smith, N. Promoting pre-service teachers’ professional vision of classroom management during practical school training: Effects of a structured onlineand video-based self-reflection and feedback intervention. Teaching through interactions: Testing a developmental framework of teacher effectiveness in over 4,000 classrooms. Siedentop, D. 2013. L., Cappella, E., Atkins, M., Rivers, S. M., Brown, J. Teaching and Teacher Education 76, 39–49.. Usein tarkkailijan roolis sa (seurasipa sitten toisen opetusta tai omaa opetusta videolta) on aikaa myös pysähtyä sellaisten asioiden äärelle, joita opetustilanteessa ei välttämättä huomaa. Studies in Sport, Physical Education and Health 45. N. 2002. Väitöskirja. 2019. J., Jones, S. Weber, K. 2015. E., Gold, B., Prilop, C. University of Jyväskylä. 2018. Tekstit ja numerot antavat kuitenkin konkreettisen pohjan toiminnan tarkastelulle ja saattavat esimerkiksi tuoda uusia näkö kulmia siihen, miksi toisessa ryhmässä asiat hoituvat helposti, mutta toisessa ei. Väitöskirja. Väitöskirja. 2005. Studies of physical education in the United States Using SOFIT: A Review, Research Quarterly for Exercise and Sport 88 (4), 492–502. J., McKenzie, T. The Elementary School Journal 113 (4), 461–487. NELLI LYYRA, LitT Tutkijatohtori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, LitT, dosentti Professori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pilvikki.heikinaro-johansson@jyu.fi LÄHTEET: Hamre, B.K.,Pianta, R. Lyyra, N., Heikinaro-Johansson, P. International studies of physical education using SOFIT: A Review. Jyväskylän yliopisto. CA: Montain View. & Hamagami, A. Smith, N. L. L., & Hammons, A. Reliabili teettikertoimien etuna on se, että niiden laskemisessa huomioidaan observointikirjausten satunnaisvaihtelu ja satunnaisvirhe. Varstala, V. International Journal of Physical Education 42 (1), 19–26. 2000. Liikuntapedagogii kan opinnoissa riittävänä rajaarvona on pidetty 70 prosentin kerrointa, sillä observoitavat opetustilanteet ovat kestoltaan 10–15 minuuttia. & Heikinaro-Johansson, P. Videoreflektoinnin ja observointimenetelmien hyödyntäminen liikunnanopettajakoulutuksessa. Heikinaro-Johansson, P. Studies in Sport, Physical Education and Health 39. Heinilä, L. & Lyyra, N. Advances in Physical Education 9, 53–74. Liikunnanopetus ja opetuksen analysointi. painos). ”Teacher as researcher” approach in the Finnish physical education teacher education. Tarkkailijoiden välistä yksimielisyyttä voidaan ar vioida myös reliabiliteettikertoimien avulla. Palomäki, S. 2018. T., De Coster,J., Mashburn, A. Studies in Sport, Physical Education and Health 81. McKenzie, T. Heikinaro-Johansson, P. Teknologian tuomat sovellukset lisäävät observointimenetelmien käytettävyyttä ja helpottavat tulosten analysointia. Tutkimuksissa, joissa on analysoitu koko oppitunti, luotettavuuden rajaarvona on käytetty 85 prosentin yksimielisyyskerrointa. Tarkkailijoiden välisen luotettavuu den arvioimiseen soveltuvia reliabiliteettikertoimia ovat muun muassa Scott’s Pi, Spearman Rho ja Cohen’s kappa. Including students with special needs in physical education. Opetuksen analysoinnin juuret ulottuvat puolen vuo sisadan taakse, mutta menetelmät ovat edelleen rele vantteja sekä opetus että tutkimuskäytössä. Tulevaisuudessa erilaisten observointimenetelmien ja kategoriajärjestelmien hyödyntäminen opetus, val mennus ja tutkimuskäytössä on mahdollista entistä tehokkaammin. Liikun nan aineenopettajakoulutuksessa tulevat opettajat tutustuvat erilaisiin observointimenetelmiin, joiden avulla he oppivat reflektoimaan omaan opetustaan ja heillä on mahdollisuus kehittyä opettamisen taidossa (HeikinaroJohansson & Lyyra 2018). J. Pohjaa toiminnan tarkastelulle ja uusia näkökulmia Opetustilanne on monisyinen kokonaisuus, jossa on paljon sellaista, jota voi aistia, mutta ei välttämättä muuttaa tekstiksi tai numeroiksi. Liikuntatieteellinen tiedekunta. A. E., Brackett, M. 19 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 avat kirjaukset vaikuttavat yksimielisyyskertoimeen vain vähän. University of Jyväskylä. 1995. Opettajan toiminta ja oppilaiden liikunta-aktiivisuus koulun liikuntatunnilla. Jyväskylän yliopisto. & Palomäki, S. C., Downer, J. 2017
Mielenkiinnon kohteenani oli myös se, millaisia mahdollisuuksia opettajilla on kouluympäristössä tukea näitä lapsia, joilla on haasteita motorisessa oppimisessa. Kehittyvä geenitutkimus tuo varmasti lähivuosina lisää ymmärrystä aiheeseen (Mosca ym. Motorisen oppimisen vaikeus on riskitekijä lapsen kokonaiskehitykselle Motoriset taidot ja niiden puutteet vaikuttavat lapsen kokonaiskehitykseen ja myöhempään elämään. Taustalla aivojen toiminnalliset poikkeavuudet Nykyisin ajattelemme, että motorisen oppimisen vaikeus on hyvin pysyvä, sillä puolella lapsista motoriikan haasteet seuraavat läpi elämän. Nykytutkimus osoittaa Ku va : FO LI O R F/ K A R IN E N G E V IV A R. kehityksellisen koordinaatiohäiriön johtuvan perinnöllisistä ja ympäristöllistä aivojen rakenteellisista ja toiminnallisista poikkeavuuksista, jotka muodostuvat aivojen varhaisen kehityksen aikana ja näkyvät aivojen rakenteellisten erojen lisäksi myös alhaisempana aivoaktiivisuutena (Brown-Lum & Zwicker 2015; Dewey & Bernier 2016; Moreno-De-Luca ym. Jos lapsi katselee välituntisin muiden touhuja ja pelai luja sivusta, pudottelee tavaroita, koheltaa ja kompuroi, kuperkeikka pelottaa ja uusien motoristen taitojen oppiminen on työlästä ja hidasta, voi haasteiden taustalla olla motorisen oppimisen vaikeus. Varhaisella tuella voidaan vaikuttaa myönteisesti lapsen kokonais kehitykseen ja ehkäistä vaikeudesta aiheutuvia toissijaisia pulmia. 2012; Hatakenata ym. 2012; Sumner ym. Pienipainoisena syntyneet lapset sekä pienet keskoset kuuluvat riskiryhmään. Motorisen oppimisen vaikeudet ovat vielä hyvin alitunnistettuja ja -tuettuja lapsen kehityksellisiä haasteita, vaikka perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa opettajien odotetaan tunnistavan kyseiset vaikeudet. Suurimmalla osalla lapsista motorisen oppimisen ongelmat ovat niin lieviä, että luokan ja liikunnanopettajan tarjoama yleinen tuki auttaisi lapsen oppimista ja liikunnalliseen toimintaan osallistumista. Pojilla raportoidaan selvästi enemmän motorisia vaikeuksia kuin tytöillä. 2015). Päällekkäiset ongelmat ovat todennäköiseesti seurausta aivojen poikkeavasta kehityksestä (Pieters ym. Motoriikan oppimisvaikeuden esiintyminen lapsen ainoana oireena on harvinaista, sillä suurimmalla osalla lapsista vaikeudet kietoutuvat yhteen muiden haasteiden kanssa. 2016). 2013; Mosca ym. 2013). 2016; Moreno-De-Luca ym. 20 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: PIRITTA ASUNTA Motorisen oppimisen vaikeudet tulee tunnistaa varhain Heikot motoriset taidot ovat yhteydessä oppimisen, toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden ongelmiin ja lapsen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. 2016; Pieters ym. 2012) ja yhteisestä geeniperimästä (Hanson ym. Opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että ”vuosiluokilla 1–2 on tärkeää tunnistaa sellaiset moto risen oppimisen vaikeudet, joilla voi olla yhteyttä muihin oppimisen ongelmiin” (POPS 2014, 150). Vaikeus esiintyy hyvin yleisesti yhdessä lukemisvaikeuden, matematiikan vaikeuksien, tarkkaavuushäiriön, kielellisen erityisvaikeuden, autismin sekä aktiivisen epilepsian kanssa (Blank ym. (APA 2013). Väitöstutkimukseni tarkoituksena oli kehittää opettajien käyttöön helppokäyttöinen havainnointityökalu, joka auttaisi motorisen oppimisen vaikeuden tunnistamisessa esija alkuopetusikäisillä lapsilla. 2016). Heikot motoriset taidot ovat yhteydessä niin oppimisen, toiM otorisen oppimisen vaikeudella, kuten kehityksellisellä koordinaatiohäiriöllä (DCD), tarkoitetaan huomattavaa vaikeutta oppia uusia motorisia taitoja ja soveltaa jo opittuja taitoja uusiin tilanteisiin
Miten opettaja voi tunnistaa lapsen, jolla on motorisen oppimisen vaikeuksia. 2016). Varhaisella tuella voitaisiin vaikuttaa myönteisesti lapsen kehitykseen ja ennaltaehkäistä vaikeudesta aiheutuvia toissijaisia pulmia. Heikot motoriset taidot ovat yhteydessä vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen, minkä vuoksi kehityksellinen koordinaatiohäiriö voidaan nähdä yhtenä kouluikäisten suurimmista terveysriskeistä maailmanlaajuisesti (Cairney & Veldhuizen 2013). Kehityksellisen koordinaatiohäiriön lisäksi lapsen liikkumista ja oppimista voivat haastaa muut vammat tai sairaudet (kuten CP-vamma, näkövamma, kehitysvamma) tai liikunnallinen harjaantumattomuus. Liikkeiden rytmissä ja ajoituksessa sekä ohjauksessa on usein pulmia ja liikkuminen on myös hitaampaa ja epätarkempaa. Kun liikunnallinen harjaantumattomuus on motoristen vaikeuksien taustalla, lapsella ei ole varhaisvuosien aikana. 21 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 minnanohjauksen ja tarkkaavuuden ongelmiin kuin fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiinkin. 2014). Rigoli kollegoineen (2012) toteaa, että kehityksellinen koordinaatiohäiriö on epäsuorasti yhteydessä lasten emotionaaliseen hyvinvointiin erityisesti itsearvostuksen ja koetun motorisen pätevyyden kautta. 2014). 2013a). Haasteita taitojen tavanomaisessa oppimisessa – miltä liikkuminen näyttää. Harjoittelulla on mahdollista kuitenkin saavuttaa taitojen automatisoitunut vaihe ja opittu taito voi myös siirtyä uusiin tilanteisiin (Biotteau ym. Motoriset ongelmat heijastuvat monenlaisiin toimintoihin aina kirjoittamisesta pukeutumiseen ja leikkimisestä ketteryyttä vaativiin peleihin. Lapset, joilla on motorisen oppimisen vaikeutta, tarvitsevat paljon toistoja ja aikaa taitojen harjoitteluun. Vaikka vaikeudet voivat näyttäytyä lapsilla monin tavoin, niin keskeisin haaste näyttäisi liittyvän vaikeuksiin toiminnan ennakoinnissa sekä pysyvien liikemallien kehittymisessä (Wilson ym. Lapsilla, joilla on motorisen oppimisen pulmia, on esimerkiksi ikäisiään enemmän ahdistukseen ja masennukseen liittyviä oireita ja ongelmat laajenevat herkästi käyttäytymisen ja tunne-elämän alueille. Nuoret, joilla on motorisen oppimisen vaikeutta, ilmoittavat olevansa myös vähemmän tyytyväisiä elämäänsä, kuin nuoret, joilla ei ole motorisia vaikeuksia (Tal Saban ym. Lapsen, jolla on motorisen oppimisen vaikeus, liikkumisesta puuttuu sujuvuus, jolloin liikkuminen näyttää usein kömpelöltä, jäykältä ja nykivältä. Oppiminen on erityisen haasteellista silloin, kun kyseessä on vaativa motorinen taito tai useamman motorisen taidon yhdistelmä (Cantin ym. 2016). Oppimisen hitaus näyttää liittyvän erityisesti taidon kehittymisen alkuvaiheeseen, jolloin tehtävän suorittamisen kannalta riittävän taitotason saavuttaminen vie enemmän aikaa (Biotteau ym. Kantomaan ja kumppaneiden (2011) mukaan lapset, joilla on motorisia vaikeuksia, liikkuvat myös myöhemmin elämässään muita vähemmän. 2016; Lejeune ym
Lomake voi toimia myös puheeksi ottamisen välineenä lapsen huoltajien kanssa keskusteltaessa lapsen haasteista ja kehittymistarpeista. Monen lapsen vaikeudet, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ovat jääneet tunnistamatta (Wilson ym. Kaikilla lapsilla on oikeus saada motoristen taitojensa harjoitteluun tukea. Tietous motorisen oppimisen vaikeuksista sekä niiden moninaisista vaikutuksistalapsen kehitykseen on ammattilaisten keskuudessa vielä varsin vähäistä. Motoriikan havainnointilomakkeesta on kehitetty maksuton ja kaikkien vapaasti käytettävissä oleva mittari, joka löytyy Niilo Mäki Instituutin Ekapeli palvelimelta (www.ekapeli.fi/moqt). Olemassa olevista lomak keista valikoitui hollantilainen Motor Observation Questionnaire for Teachers (MOQ-T) -lomake suomen kulttuuriin sovitettavaksi. Motorisen oppimisen vaikeuden arviointiin soveltuvista menetelmistä on ollut puute. Se auttaa opettajia motorisen oppimisen vaikeuden tunnistamisessa, sillä sen avulla saa yleiskuvan oppilaan arjessa toimimisesta ja taidoista verrattuna saman ikäisiin ja samaa sukupuolta oleviin oppilaisiin. Miyahara ja kollegoiden (2017) laajan meta-analyysin perusteella paras vaikutus näyttäisi kuitenkin olevan sellaisella tukimuodolla, joka yhdistelee sekä tehtäväettä prosessiorientoitunutta lähestymistapaa. Motorisen oppimisen vaikeuden tunnistamiseen liittyy myös omat haasteensa. Suurimmalla osalla lapsista motorisen oppimisen ongelmat ovat niin lieviä, että luokanja liikunnanopettajan tarjoama yleinen tuki auttaisi lapsen oppimista ja liikunnalliseen toimintaan osallistumista. 2007). Vinkit on ryhmitelty joustavan työskentelypisteen, välineiden ja materiaalien hyödyntämisen, tehtävänannon muokkaamisen ja verbaalisen ohjauksen alle. Opettajille on nyt käytössä väitöstyöni tuloksena syntynyt helppokäyttöinen motoriikan havainnointilomake. Suomalaisissa kouluissa on hyödynnetty vielä hyvin vähän toimintaja fysioterapeuttien osaamista motoristen taitojen harjaannuttamisessa. Kyseessä on hyvin heterogeeninen ryhmä lapsia, joilla vaikeudet vaihtelevat vakavuusasteen mukaan. Sähköiseksi versioksi kehitetty MOQ-T-FI vastaa erittäin hyvin alkuperäistä hollantilaista lomaketta ja lomake soveltuu lasten moto risen oppimisen vaikeuksien tunnistamiseen kouluympäristössä. Yleisellä tasolla esimerkiksi eriyttämällä tehtäviä, muokkaamalla tehtävänantoa, pilkkomalla tehtävää osiin ja ohjaamalla oivaltamista. Myös EACD (2011) suosittelee tehtäväorientoituneita ohjelmia lasten tukemiseen. Smits-Engelsman kollegoineen (2013) on kuitenkin todennut, että tehtäväorientoituneista, taitoa suoraan harjoittavista ohjelmista saadaan suurempi hyöty kuin prosessiorientoituneesta eli taidon taustalla olevia prosesseja harjoittavasta lähestymistavasta. Lisäksi tarvittaisiin helposti toteutettava motoriikkatesti, esimerkiksi motoriikkakerhojen toiminnan suunnittelun tueksi sekä annetun tuen. Keskiössä tulisi olla motoristen taitojen sekä itsetunnon ja motorisen pätevyyden vahvistaminen, positiivisessa ja kannustavassa ilmapiirissä. Nykyinen perusopetusta ohjaava perusopetuslaki astui voimaan vuonna 2011, jolloin otettiin käyttöön kolmiportaisen tuen malli: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Vastaavanlaisia malleja, joissa niin fysiokuin toimintaterapeutitkin ovat tehneet yhteistyötä koulujen kanssa, on kokeiltu hyvällä menestyksellä myös Iso-Britanniassa (Hutton 2009) ja Uudessa-Seelannissa (Simmons ym. Tiivis moniammatillinen yhteistyö on tärkeää, jotta lapsen suorituskyvystä saataisiin kokonaisvaltainen kuva ja motorista kehitystä osattaisiin oikealla tavalla tukea. Olennaista on erottaa nämä yllä kuvatut eri syytaustat toisistaan, jotta lapsi voisi saada parhaan ja tehokkaimman mahdollisen tuen oppimiseensa. Tiedosta – Tunnista – Tue Tutkimukseni läpileikkaavina teemoina oli motorisen oppimisen vaikeuden tiedostaminen, tunnistaminen ja tukeminen. 2013b.) MOQ-T-FI avuksi vaikeuksien tunnistamiseen Väitöskirjassani selvitin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla maailmalla käytössä olevia motoriikan havainnointilomakkeita ja niiden käytettävyyttä sekä psykometrisiä ominaisuuksia. Lomakkeella saatua tietoa voi hyödyntää kasvatustyössä monin eri tavoin. Motoriikan tukikerhot sopivat tehostetun tai erityisen tuen muotoina kouluihin erinomaisesti. 2012). Kolmiportainen tuki liikunnassa Oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Tiedostamisen osalta on tärkeä ymmärtää, mistä motoriset pulmat voivat johtua. Motoristen taitojen oppimiseen tulisi antaa tukea kolmiportaisen tuen mallin jokaisella tasolla. Lomaketta voi hyödyntää apuna motorisen kehityksen seurannassa ja tukitoimien suunnittelussa sekä pedagogisten asiakirjojen laatimisessa. Ne ilmenevät joko hienotai karkeamotoriikan alueella tai kummallakin ja esiintyvät usein yhtä aikaa muiden oppimisvaikeuksien ja tarkkaavuuden pulmien kanssa (APA 2013). Kehityksellisen koordinaatiohäiriön tunnistaminen on haasteellista. Esimerkiksi Kanadassa on kehitetty kouluihin malli, jossa toimintaterapeutit ovat läsnä koulujen arjessa tukemassa ja konsultoimassa opettajia (Missiuna ym. 22 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 ollut tarjolla taitojen kehittymisen kannalta tarpeeksi tai riittävän monipuolisesti oppimisja liikkumiskokemuksia. Käytännön neuvoja voi hyödyntää oppilaiden osallisuuden lisäämiseen ja toimintakyvyn edistämiseen sekä oppimisedellytysten parantamiseen. Oppimisen tuki on kirjattu osaksi liikunnan opetussuunnitelmaa (POPS 2014). Tunnistamista on vaikeuttanut arviointiin soveltuvien menetelmien puute. Lomakkeen 18 väittämään vastaaminen vie vain muutaman minuutin. Koska lapsilla voi olla vaikeuksia motoriikan eri osaalueilla, ei yhtä yksittäistä tukimallia voida nostaa ylitse muiden (Sugden 2007). Opettajien tukemista helpottamaan on väitöskirjani yhdessä osajulkaisussa koostettu käytännön vinkkejä taulukkomuotoon
Journal of Medical Genetics 55 (12), 812–819. & Bernier, F.P. Teos löytyy sähköisessä muodossa osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:9789513975715 LÄHTEET: APA. A narrative meta review of a series of systematic and meta-analytic reviews on the intervention outcome for children with developmental co -ordination disorder. 2014. Developmental Medicine & Child Neurology 55 (4), 55–58. Cairney, J. & Wilson, P. 2009. Jos tukitoimet eivät ole riittäviä, lapsi tulisi ohjata terveydenhuollon henkilöiden suorittamaan tarkempaan arviointiin ja intensiivisemmän tuen piiriin. Child: Care, Health and Development 38 (1), 139–145. Hatakenaka, Y., Kotani, H., Yasumitsu-Lovell, K., Suzuki, K., Fernell, E. Kairaranga 8, 6–14 Smits-Engelsman, B., Blank, R., Van Der Kaay, A.-C., Mosterd-Van Der Meijs, R., VlugtVan Der Brand, E., Polatajko, H. & Wright-St Clair, V. Cantin, N., Ryan, J. Exploring the “culture of practice” of ministry of education, special education occupational therapists and physiotherapists. Partnering for change: an innovative school-based occupational therapy service delivery model for children with developmental coordination disorder. Lasten neurologiassa lapsia arvioidaan tällä hetkellä testeillä, joiden luotettavuutta suomalaisessa väestössä ei ole varmistettu. http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitel man_perusteet_2014.pdf Luettu: 31.5.2017. Biological Psychiatry 77 (9), 785–793. Child Neuropsychology 22 (2), 143–154. Pediatrics 129 (4), e892–e900. & Chen, Q. The Concept of Atypical Brain Development in Developmental Coordination Disorder (DCD) – a New Look. Current Developmental Disorders Reports 2 (2), 131–140. Mosca, S.J., Langevin, L.M., Dewey, D., Innes, A.M., Lionel, A.C., Marshall, C. 2013b. Missiuna, C.A., Pollock, N.A., Levac, D.E., Campbell, W.N., Whalen, S.D., Bennett, S.M., Hecimovich, C.A., Gaines, R.B., Cairney, J. 2007. Wilson, P., Ruddock, S., Smits-Engelsman, B., Polatajko, H. EACD, European Academy of Childhood Disability. The Lancet Neurology 12(4), 406–414. Current Developmental Disorders Reports 3 (2), 161–169. & Wilson, P. & Roeyers, H. J. 2012. 2012. 2011. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, 5th ed. The cognitive and behavioral phenotype of the 16p11. Konferenssin koordinaattorit Piritta Asunta ja Elina Hasanen dcd13@jyu.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Motorisen oppimisen vaikeuden tunnistaminen ja tukeminen koulu ympäristössä” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 2.11.2018. Current approaches to intervention in children with developmental coordination disorder. 2013. & Veldhuizen, S. Suomessa tarvittaisiin myös kulttuurisesti pätevä, toistettava ja käyttökelpoinen standardoitu motoriikkatesti, jonka viitearvot on kerätty suomalaisilta lapsilta. Simmons-Carlsson, C., Hocking, C. & Gillberg, C. G., ... The “why” of who we are. Copy-number variations are enriched for neurodevelopmental genes in children with developmental coordination disorder. & Meulemans, T. EACD Recommendations, long version. 2016. Pieters, S., De Block, K., Scheiris, J., Eyssen, M., Desoete, A., Deboutte, D., ... 2014a. Impact of task difficulty and motor ability on visual-motor task performance of children with and without developmental coordination disorder. 2016. 2017. Konferenssin yhteydessä on 4.–5.6.2019 myös kaksipäiväinen maksuton suomenkielinen esiseminaari ”Lapsen motoriset pulmat varhaiskasvatuksen ja koulun arjessa”. Washington, DC, USA. Moreno-De-Luca, A., Myers, S.M., Challman, T.D., Moreno-De-Luca, D., Evans, D.W. Hutton, E. Developmental Medicine & Child Neurology 55, 217–228. Procedural learning, consolidation, and transfer of a new skill in Developmental Coordination Disorder. & Babcock, S. Current Developmental Disorders Reports 3 (2), 152–160. Rigoli, D., Piek, J. & Parush, S. 2013. & Bernier, F.P. Developmental Medicine & Child Neurology55 (3), 229–237. 2016. 2012. Helsinki: Opetushallitus. British Journal of Occupational Therapy 72, 308–313 Lejeune, C., Wansard, M., Geurten, M. E. Understanding performance deficits in developmental coordination disorder: a metaanalysis of recent research. Overlapping phenotypes in autism spectrum disorder and developmental coordination disorder: A cross-syndrome comparison of motor and social skills. American Psychiatric Association. Sugden, D. American Journal of Occupational Therapy68 (3), 307–316. Lisätietoja: https://www.jyu.fi/en/congress/dcd13. Child: Care, Health and Development 43 (5), 733–742. & Albaret, J.M. What do we really know about motor learning in children with Developmental Coordination Disorder?. & Henderson, S. & Hill, E.L. 2016. P. 2012. Miyahara, M., Lagisz, M., Nakagawa, S. Biotteau, M., Chaix, Y. Is developmental coordination disorder a fundamental cause of inactivity and poor health -related fitness in children?. & Kane, R. Awareness and knowledge of developmental co-ordination disorder among physicians, teachers and parents. Developmental brain dysfunction: revival and expansion of old concepts based on new genetic evidence. Human Movement Science34, 217–232. Efficacy of interventions to improve motor performance in children with developmental coordination disorder: a combined systematic review and meta-analysis. Brain imaging increases our understanding of developmental coordination disorder: a review of literature and future directions. 2016. 2013. Definition, diagnosis, assessment and intervention of Developmental Coordination Disorder, 1–115. How common are motor problems in children with a developmental disorder: Rule or exception?. C., ... 2007. & Blank, R. Canadian Journal of Occupational Therapy 79, 41–50. I., Goin-Kochel, R.P., Snyder, L. 2 deletion in a clinically ascertained population. & Russell, D. Pediatric Neurology 54, 55–63. 2013a. Young adults with developmental coordination disorder: a longitudinal study. Dewey, D. Child: Care, Health and Development 39 (2), 296–300.. 23 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 tehokkuuden arvioimiseksi. Blank, R., Smits-Engelsman, B., Polatajko, H. Motor coordination and psychosocial correlates in a normative adolescent sample. 2016. Standardoitu motoriikkatesti palvelisi myös suomalaisia alan tutkijoita. Sumner, E., Leonard, H.C. European Academy for Childhood Disability (EACD): Recommendations on the definition, diagnosis and intervention of developmental coordination disorder (long version). & Polatajko, H. Hanson, E., Bernier, R., Porche, K., Jackson, F. PIRITTA ASUNTA, LitT Projektitutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: piritta.asunta@jyu.fi Seuraava kansainvälinen motorisen oppimisen DCD-13 konferenssi järjestetään Jyväskylän yliopistossa 5-8.6.2019. Developmental Medicine & Child Neurology 49 (6), 467–471. & Zwicker, J.G. 2015. Occupational therapy in mainstream primary schools: an evaluation of a pilot project. Journal of Autism and Developmental Disorders 46, 2609–2620 Tal Saban, M., Ornoy, A. 2013a. Infant motor delay and early symptomatic syndromes eliciting neurodevelopmental clinical examinations in Japan. Developmental Medicine & Child Neurology 54 (1), 54–93. Brown-Lum, M. & Ledbetter, D.H. POPS, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. 2015. Wilson, B.N., Neil, K., Kamps, P.H
24 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: HELI VALKEINEN, HEINI WENNMAN, TOMI MÄKI-OPAS, KENNET HARALD, SATU MÄNNISTÖ, PEKKA JOUSILAHTI, TIINA LAATIKAINEN, HANNA TOLONEN, KATJA BORODULIN Näin suomalaiset istuvat – paikallaanolon paikat ja liikkumisen lisääminen Kuva: FOLIO RF/SERNY PERNEBIER
2017). Tällaisia toimintoja ovat istuminen, lepääminen ja makuulla oleminen. Siksi myös lähtökohdat istumisen vähentämiseen eri väestöryhmillä ovat erilaiset. Näitä paikallaanolon muotoja voidaan mitata kysymällä ihmisiltä itsearvioitua istumiseen käytettyä aikaa tai käyttämällä aktiivisuusmittaria (akselerometri) (Strath ym. 2015, Prince ym. 2018). Tarkasteltavana muuttujana oli istumiseen käytetty aika päivässä (minuuttia/päivä). 2013, Prince ym. Lisäksi tarkasteltiin istumiseen käytettyä aikaa (keskiarvot, keskihajonnat) ikäryhmittäin (25–34-, 35–44-, 45–54-, 55–64-, 65–74-vuotiaat), sukupuolen, koulutuksen (matala, keskitaso, korkea), painoindeksin (alle 25, 25–29.9, yli 30 kg/m 2 ) ja liikunta-aktiivisuuden mukaan. Istumiseen käytetty kokonaisaika saatiin laskemalla yhteen eri tilanteissa tapahtuneen istumisen ajat. Vähäinen liikunta ja runsas istuminen on todettu haitaksi terveydelle (Young ym. Olisi siis keksittävä keinoja tuoleihin ja sohviin juuttumisen ehkäisemiseksi. Osallistujat vastasivat kysymykseen ”Kuinka monta tuntia istutte keskimäärin arkipäivänä. Miehiä osallistujista oli 2 889 (47 %) ja naisia 3 260 (53 %). 25 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 voidaan vähentää ja kohdentaa toimenpiteitä erityisesti korkean riskin ryhmiin, tarvitaan lisätietoa siitä mitkä väestöryhmät istuvat, missä tilanteessa ja kuinka paljon. Osallistujien keski-ikä (±SD) oli 51±14 vuotta. Suomalainen aikuinen istuu noin seitsemän tuntia vuorokaudessa Tuloksista ilmeni, että Suomessa 25–74-vuotias aikuisväestö istui keskimäärin kuusi tuntia 46 minuuttia (406 min) päivässä (taulukko 1). Merkitkää 0, jos ette yhtään”. Tähän istumista käsittelevään tutkimukseen valittiin mukaan ne osallistujat, jotka olivat raportoineet istumiseen käyttämänsä ajan (n=6 149). Eri väestöryhmät istuvat eri tilanteissa. Nuoret istuvat enemmän kuin vanhat. 2017, Tremblay ym. Samat keinot eivät kuitenkaan tehoa yhtä hyvin kaikkiin väestöryhmiin, joten tarkempi ymmärrys istumisesta eri tilanteissa ja eri väestöryhmissä on tarpeen. Liikunnallisesti aktiiviset istuvat yllättävän paljon työssä tai tv:n ääressä. Tutkimukseen osallistui 6 424 henkilöä (64 %). Tässä tutkimuksessamme pyrimme kuvailemaan suomalaisten aikuisten istumiseen käyttämää aikaa iän, sukupuolen, kehon painoindeksin, koulutustason ja liikunta-aktiivisuuden mukaisesti muodostetuissa väestöryhmissä. Loyen ym. 2016a, Mielke ym. akselerometri), tutkittavien iästä ja siitä, missä tilanteessa tapahtuneesta istumisesta on oltu kiinnostuneita (kokonaisistumisaika, TV:n ääressä vietetty aika, työssä istuminen jne.) (mm. Osallistujat arvioivat istumiseen käyttämänsä ajan seuraavissa tilanteissa: työssä istuminen, istuminen kotona TV:tä tai videoita katsellen, istuminen kotona tietokoneen ääressä, istuminen kulkuneuvoissa ja istuminen muualla. Näin tutkittiin Kansalliseen FINRISKI 2012 -tutkimukseen (Borodulin ym. Aikuisväestö istuu hyvin eri määriä eri yhteyksissä riippuen muun muassa koulutuksesta, työtilanteesta ja sukupuolesta. Miesten istumiseen käyttämä kokonaisaika oli keskimäärin seitsemän Suomalainen aikuinen istuu noin seitsemän tuntia vuorokaudessa. Istumiseen käytetyn ajan ja istumistilanteen lisäksi on oleellista tunnistaa myös istumiseen liittyviä tekijöitä. Niillä ei kuitenkaan saada tietoa siitä, missä tilanteessa paikallaanolo on tapahtunut. 2017). Sen tiedon saamiseksi tarvitaan yhä kyselylomakkeita tai päiväkirjoja. 2013) kutsuttiin 10 000 25–74-vuotiasta aikuista eri puolilta Suomea. L iikuntasuositukset kehottavat suomalaisia liikkumaan, mutta kestävyysliikuntasuosituksen mukainen liikuntamäärä toteutuu vain puolella yli 30-vuotiaista aikuisista (Borodulin ym. 2017). Jotta väestön istumiseen käyttämää aikaa Kiireisten istumatyötä tekevien, korkeasti koulutettujen henkilöiden mahdollisuudet vähentää istumista liittyvät eri tilanteisiin kuin vähän koulutettujen tai ikääntyvien henkilöiden.. Aktiivisuusmittarit rekisteröivät kiihtyvyyteen perustuen kaiken liikkeen ja sen puutteen. Istumiseen käytetty aika vaihtelee huomattavasti riippuen tutkimuksissa käytetyistä mittausmenetelmistä (itsearvioitu vs. Näitä ovat muun muassa sosioekonomiseen asemaan, sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön liittyvät tekijät (Chastin ym. Liikunta-aktiivisuus jakautui kolmeen osa-alueeseen: työliikunta (vastausluokat istumatyö; enimmäkseen kävelyä; kävelyä, portaissa kulkemista, kantamista; ja raskas ruumiillinen työ), vapaa-ajan liikunta (ei liikuntaa; kävelyä, pyöräilyä tai muuta vähintään 4 t/ vko; kuntoliikuntaa vähintään 3 t/vko; kilpaurheilua) ja työmatkaliikunta (ei työssä/kulkee kulkuneuvolla; alle 15 min/pvä; 15–29 min/pvä; 30–44 min/pvä; 45–59 min/pvä; ja yli 60 min/pvä). 2018). 2016, Physical Activity Guidelines 2018). Liikkumattomuudeksi käsitetään kaikki sellainen valveilla tapahtuva toiminta, jossa energiankulutus on alle 1.5 MET-yksikköä, niin sanottua aineenvaihdunnan kerrannaislukua (Tremblay ym
2014). Usein ajatellaan, että aikuisväestö istuu paljon työssään. 2018). Aktiivisuusmittarilla mitattuna 18–85-vuotiaat suomalaiset viettävät valveillaoloajastaan istuen tai maaten keskimäärin kahdeksan tuntia 20 minuuttia (miehet 8 t 40 min ja naiset 8 t 4 min) (Husu ym. Eri väestöryhmät istuvat eri tilanteissa Päivittäin istumiseen käytetty kokonaisaika muodostuu istumisesta monessa eri tilanteessa. Suomalaisilla 53–67-vuotiailla kaksosilla (n=6 713 henkilöä) tutkittiin istumiseen käytettyä aikaa (valmiit vastausluokat) samoissa tilanteissa kuin tässä omassa tutkimuksessamme (Piirtola ym. Naisilla vastaavat lukemat olivat 48, 29, 11, seitsemän ja kuusi prosenttia. Kun tähän aikaan lisättiin vielä noin tunti tietokoneen ääressä istumista (miehet 62 min, naiset 49 min), suomalaiset istuvat yhteensä lähes kolme tuntia päivässä ruudun ääressä. Eurobarometer-tutkimuksessa yli 15-vuotiaat suomalaiset ilmoittivat kokonaisistumisaikansa olevan tyypillisenä arkipäivänä keskimäärin viisi tuntia 39 minuuttia (Milton ym. 302 min) (taulukko 1). 2014). Miehillä työssä istumiseen käytetty aika väheni ikäryhmittäin nuorimmasta vanhimpaan, kun taas naiset raportoivat pisimmät työssä istumisajat 45–54vuotiaana. Aiemmat suomalaiset tutkimukset ovat raportoineet aikuisilla vastaavia istumismääriä. Myös Piirtolan ym. 2015). Näin varmasti onkin, jos tutkitaan vain istumatyötä tekeviä. Kotona vapaa-ajalla TV:n/videoiden sekä tietokoneen ääressä istuminen Suomalaiset 25–74-vuotiaat aikuiset viettivät keskimäärin runsaat kaksi tuntia päivässä kotona TV:n/ videoiden ääressä (miehet 135 min, naiset 129 min) (taulukko 2). Hyvin samansuuntaisia tuloksia on saatu 53–67-vuotiailta työssä käyviltä kaksosilta, joista miesten keskimääräinen työssä istumisaika oli kaksi tuntia 52 minuuttia ja naisten kaksi tuntia 58 minuuttia (Piirtola ym. Aktiivisuusmittarillakaan saatuja istumisaikoja ei ole raportoitu tarkasti minuutteina, mutta vaikuttaisi siltä, että ikäryhmien välillä ei ole suuria eroja paikallaoloon käytetyssä ajassa (Husu ym. Aktiivisuusmittarilla mitattuna paikallaoloon käytetty aika vaikuttaisi kuitenkin hieman lisääntyvän vanhemmissa ikäryhmissä. Samoin eläkkeellä olevilla työhön liittyvä istumisaika luonnollisesti vähenee. (2014) tutkimuksessa osallistujat viettivät ruudun ääressä lähes saman ajan, sillä TV:n ja videoiden ääressä aikaa kului kaksi tuntia 25 minuuttia (sekä miehet että naiset) ja hieman vajaa tunti tietokoneen ääressä. Tätä voisi selittää se, että aktiivisuusmittari mittaa myös makuuasennossa lepäilyyn käytetyn ajan, joka todennäköisesti lisääntyy vanhemmissa ikäryhmissä työelämästä poisjäämisen myötä. Istumiseen ja lepäilyyn käytetty aika olisi siis selvästi pidempi kuin kyselytutkimuksilla saatu istumiseen käytetty aika osoittaa. Suomalaisten sydänja verenkiertoelimistön riskitekijöitä seuranneessa tutkimuksessa 30–45vuotiaat osallistujat (n=1993) raportoivat istuvansa vapaa-ajalla keskimäärin 5,5±2,8 t/pvä (miehet) ja 5,2±3,0 t/pvä (naiset) (Heinonen ym. FINRISKI 2012 tutkimukseen osallistuneet miehet raportoivat istuvansa työssä 43 prosenttia, kotona TV:n/videoiden ääressä 27 prosenttia, kotona tietokoneen ääressä 13, kulkuneuvoissa 12 ja muualla kuusi prosenttia istumisen kokonaisajasta. Työssä istuminen muuttuu iän myötä Työssä istumista tarkasteltiin vain työssä käyviltä 25–74-vuotiailta osallistujilta. Nuoret istuvat enemmän kuin vanhat Kun ikää karttuu, istumiseen käytetty kokonaisaika vähenee (465 min vs. 26 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 tuntia kolme minuuttia (423 min), mikä oli hieman enemmän kuin naisten raportoima kuusi tuntia 31 minuuttia (391 min). 2016). Omassa tutkimuksessamme keskimääräinen ruudun ääressä vietetty aika kertyy kuitenkin kovin eri tavalla TAULUKKO 1. Tutkimuksemme tulos kuvaa kuitenkin koko 25–74-vuotiaan työssä käyvän väestön keskimääräistä työssä istumista. Kaksoset rapor toivat päivittäisen kokonaisistumisajan olleen kuusi tuntia 41 minuuttia (miehillä 6 t 46 min, naisilla 6 t 34 min). 2016, Husu ym. Työssä käyvät miehet raportoivat istuvansa töissä keskimäärin kolme tuntia 14 minuuttia ja naiset kolme tuntia 34 minuuttia (taulukko 2). Vaikka eri tutkimusten tuloksia ei voi täysin verrata keskenään näyttäisi siltä, että kyselytutkimuksiin perustuen suomalainen aikuisväestö istuu viidestä ja puolesta tunnista seitsemään tuntiin päivässä. Edellä mainittu aktiivisuusmittarilla mitattu tulos oli poikkileikkausotos yhdestä viikosta, kun taas kyselyissä kysyttiin arkipäivinä keskimäärin istumiseen käytettyä aikaa. Kyselyja aktiivisuusmittaritulosten eroja selittävät esimerkiksi menetelmäerot sekä mittausjakson pituus. Tulosta ei ole mahdollista verrata aiempaan tietoon, koska aikaisemmissa suomalaisten istumista raportoineissa tutkimuksissa ei ole ilmoitettu eri-ikäisten aikuisten istumisaikoja tarkasti. 2013). Istumiseen käytetty kokonaisaika 25–74-vuoti ailla ikäryhmittäin ja sukupuolittain (min/päivä; keskiarvo±keskihajonta).
Virheellinen vastaus voi vaikuttaa myös istumisen kokonaisaikaan, joka jää pienemmäksi kuin se todellisuudessa onkaan. Tilanne oli kuitenkin päinvastainen TV:n ja videoiden ääressä istumisen suhteen, sillä eniten istumista raportoivat ne, joilla painoindeksi oli yli 30 kg/ m 2 . Kysymysten asettelua ja ohjeistuksia on tarkennettava, jotta vastaaja pystyy vastaamaan mahdollisimman hyvin ja tarkasti siihen mitä kysymyksellä haetaan. Nuoremmilla on usein lapsia, joita kuljetetaan päivähoitoon ja harrastuksiin. Pokemon Go -peli), joilla voidaan saada ihmiset ottamaan askelia tai lisäämään liikettä, olisivatkin mitä parhaita istumisen vähentäjiä (Stephenson ym. Naiset taas kulkevat miehiä useammin työmatkat jalan tai polkupyörällä, mikä voi osaltaan vaikuttaa eroon (Mäki-Opas ym. Eläkkeellä olevien taas ei tarvitse kulkea työmatkoja, joten kulkuneuvoissa istuminen on siltä osin vähäisempää. On siis mahdollista, että väestössä TV:n ääressä vietetty aika vähitellen korvautuu erilaisten älyruutujen ääressä vietetyllä ajalla. Nuoret ja keski-ikäiset (25–54-vuotiaat) istuivat enemmän kulkuneuvoissa kuin vanhemmat ikäryhmät. Vaikuttaa siis siltä, että vähintään ylipainoiset osallistujat viettävät vapaa-aikaansa useammin fyysisesti passiivisesti kuin normaalipainoiset. istuminen” on mahdollisesti ollut osallistujille vaikea hahmottaa, sillä tähän kuuluisi kaikki istuminen, joka tapahtuu esimerkiksi ruokaillessa, ystävien kanssa kahvilla tai lukiessa. Korkeammin koulutetut ja ylipainoiset istuvat eniten Sekä työssä että vapaa-ajalla istutaan paljon, mutta eri väestöryhmät istuvat hieman eri tilanteissa. Uudet innovaatiot (esim. Kulkuneuvoissa istuminen Miehet (57 min) käyttivät kulkuneuvoissa istumiseen keskimäärin kaksi kertaa niin paljon aikaa kuin naiset (31 min) (taulukko 2). Iäkkäämmät miehet ja naiset näyttäisivät kerryttävän ruutuaikansa perinteisesti TV:n ja videoiden äärellä istuen. 2016). 2017). Sitä vastoin kotona TV:n ja videoiden ääressä sekä kulkuneuvoissa istumiseen käytettyä aikaa rapor toivat eniten matalammin koulutetut. Muussa tilanteessa istuminen Eri ikäryhmät ja sukupuolet istuivat muualla lähes yhtä paljon (taulukko 2). Normaalipainoiset osallistujat, erityisesti miehet, istuivat hieman enemmän työssä kuin ylipainoiset ja lihavat (kuvio 1). 2018). Alemmissa. Istumiseen käytetty aika 25–74-vuotiailla eri tilanteissa sukupuolittain ja ikäryhmittäin (min/päivä; keskiarvo±keskihajonta). Painoindeksin suhteen ei ollut eroja ajoneuvossa ja tietokoneen ääressä istumisessa kummallakaan sukupuolella. Toisaalta, Australiassa on todettu sekä TV:n että kotona tietokoneen ääressä vietetyn istumisajan lisääntyneen vuosien 2007– 2013 välillä (Mielke ym. Myös tutkimusasetelmiin ruutuajan lisääntyminen tuo haasteensa. Kehon painoindeksi. Korkeasti koulutetut istuivat myös hieman enemmän kotona tietokoneen ääressä kuin matalammin koulutetut. Eroa voi selittää jossakin määrin se, että miehet työskentelevät naisia useammin kuljetusalan ammateissa. Tältä osin tutkimuslomakkeet kaipaavat kehittämistä. 27 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 ikäryhmästä riippuen. Seuraavaksi kuvaamme istumiseen käytetyn ajan vaihtelua kehon painoindeksin ja koulutuksen mukaan. Nuoremmat taas viettävät aikaa tietokoneen ääressä. Tätä selittänee ainakin se, että nuoret ikäryhmät ovat suhteessa vanhempiin ikäryhmiin koulutetumpia ja käyttävät monipuolisemmin tietotekniikkaa vapaaajallaan. Korkeimmin koulutetut miehet ja naiset istuivat työssä muita koulutusluokkia selvästi enemmän (kuva 1). Paljon kulkuneuvoissa istuvat saattavat olla myös niitä, joilla on pitkä työmatka. Arjen aikatauluihin on sovitettava monet muut menot ja vanhempien työssäkäynti. Koulutus. Erilaiset päätelaitteet ovat kaiken kaikkiaan tehokas keino sitoa ihmiset paikoilleen. Tämä tulos ei liene yllätys, sillä korkeimmin koulutetut työskentelevät muita enemmän toimistotöissä. Monet tutkimukset ovat perinteisesti mitanneet ruudun ääressä vietettyä kokonaisaikaa eikä niissä ole tarkennettu, onko aika aina paikallaan vietettyä aikaa. Tämä kyselyssä mitattu ”muu TAULUKKO 2
Istumatyötä tekevät raportoivat myös hivenen enemmän TV:n ja videoiden ääressä istumista kuin muut työliikuntavastausluokkiin vastanneet osallistujat. Työssä istuivat eniten ne osallistujat, joiden työmatkaliikunta jalan tai pyörällä kuljettuna kesti noin 15–45 minuuttia päivässä (kuvio 2). 28 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 tietokoneen ääressä enemmän, mutta vastaavasti TV:n ja videoiden ääressä vähemmän kuin osallistujat, jotka eivät harrastaneet liikuntaa vapaa-ajallaan (kuvio 2). Kulkuneuvossa ja muussa yhteydessä tapahtuvassa istumisessa sen sijaan ei ollut juurikaan eroa vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden suhteen. Työssä istumisen kokonaisaika (mukana vain työssä olevat osallistujat) oli odotetusti suurin niillä, jotka valitsivat työliikuntaa koskeneessa kysymyksessä vastaukseksi ”työni on pääasiassa istumistyötä” (kuvio 2). Tietokoneen ääressä, kulkuneuvossa ja muussa yhteydessä istumisessa ei työliikunnan määrän mukaan ollut juurikaan eroa. TV:n ja videoiden ääressä istuivat hivenen enemmän ne osallistujat, joilla työ oli kotona tai jotka kulkivat työmatkat autolla kuin työmatkansa jalan tai pyörällä kulkevat. Suomalaiset istuvat yhteensä lähes kolme tuntia päivässä ruudun ääressä.. Yleisesti tutkimuksissa on viitteitä siitä, että runsaamman paikallaanolon ja vähäisemmän liikuntaaktiivisuuden välillä on todettu heikko tai keskivahva KUVIO 1. Työssä istuminen n=4 181, muissa istumisen lajeissa n=6 149. Liikunnallisesti aktiiviset istuvat yllättävän paljon työssä tai tv:n ääressä. Istuminen (min/päivä) eri yhteyksissä kehon painoindeksin (BMI) ja kou lutusluokan mukaan miehillä ja naisilla. Vastaavasti työssä istumista tuli vähiten niille, jotka tekivät töitä kotona, kulkivat työmatkat autolla tai joiden työmatka kesti jalan tai polkupyörällä kuljettuna yli tunnin. Muualla tapahtuvassa istumisessa ei ole selkeitä eroja painoindeksiluokan suhteen. koulutusluokissa monet työtehtävät vaativat kulkuneuvoissa istumista ja on mahdollista, että osa heistä raportoi työssä istumiseen käytettyä aikaa kulkuneuvossa istumiseksi. TV:n/videoiden ääressä sekä kulkuneuvossa taas istuivat eniten ylimpään painoindeksiluokkaan kuuluvat miehet. 2018). Korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevat henkilöt ovat vapaa-ajalla fyysisesti aktiivisempia kuin alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevat (Koskinen ym. Vapaa-ajallaan fyysisesti aktiiviset, kuntoliikuntaa tai kilpaurheilua harrastavat osallistujat istuivat työssä ja Erilaiset päätelaitteet ovat tehokas keino sitoa ihmiset paikoilleen. Esimerkiksi alimpaan painoindeksiluok kaan kuuluvat miehet istuivat työssä ja tietokoneen ääressä enemmän kuin kah teen muuhun painoindeksiluokkaan kuuluvat
Siksi runsaan istumisen ja sen vähentämisen tulisi kiinnostaa ihmisiä itseään, terveydenhuollon ammattilaisia, terveysja liikuntatieteilijöitä sekä päättäjiä ja poliitikkoja. Istuminen (min/päivä) eri yhteyksissä työliikunnan, vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden ja työmatkaliikunnan vastausluokkien mukaan miehillä ja naisilla. Aktiivisuusmittareilla voidaan erotella jopa sekunnin tarkkuudella ilman liikettä vietetty aika. Istumisen vähentämiseen tarkoitetut ohjeet on voitava suunnata tarkemmin erilaisille väestöryhmille. Vaikka suomalaisten liikkumisesta tiedetään jo paljon, tietoa istumisen ja muun paikallaanolon suhteesta liikkumiseen ja muihin elintapoihin on tuotettava lisää, jotta voidaan ymmärtää, onko kaikki istuminen yhtä lailla haitaksi terveydelle. Kansalliset suositukset istumisen vähentämiseksi kehottavat suomalaisia jaksottamaan pitkää istumista, työskentelemään seisten ja ottamaan askelia aina kun mahdollista (STM 2015). Aktiivisuusmittareilla ei myöskään saada tietoa siitä, missä tilanteessa ihminen on liikkumatta. Aktiivisuusmittausten analysointimenetelmät voivat kuitenkin vaihdella paljon, joten tuloksissa ja niiden tulkinnassa on huomattavia eroavaisuuksia eri tutkimusten välillä. Tämä taas voisi viitata siihen, että paikallaanolo syrjäyttää helpoimmin juuri kevyen aktiivisuuden. Tämän tutkimuksen mukaan aikuisväestö istuu hyvin eri määriä eri yhteyksissä riippuen muun muassa koulutuksesta, työtilanteesta ja suku puolesta. Lähtökohdat istumisen vähentämiseen erilaisia Eri väestöryhmissä istutaan hyvin eri määriä eri tilanteissa. 29 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 yhteys (Mansoubi ym. Hieman vahvempi yhteys on todettu runsaamman paikallaanolon ja kevyen fyysisen aktiivisuuden välillä. Istumisen ja paikallaanolon vähentäminen tarkoittaa liikkumisen ja askeleiden lisääntymistä. Työssä istuminen n=4 181, muissa istumisen lajeissa n=6 149.. Yhteistä on, että kaikille tarvitaan jatkuvaa kannustusta siihen, että pienetkin muutokset istumisen vähentämisessä ovat hyväksi. Istumisen ja paikallaanolon mittaamisen menetelmät tarvitsevat vielä kehittämistä. Esimerkiksi vapaa-ajalla kuntoliikuntaa tai kilpaurheilua harrastavat miehet istuivat työssä enemmän kuin kevyttä liikuntaa tai ei liikuntaa lainkaan harrastavat miehet. KUVIO 2. Kyselyillä saadaan parhaimmillaankin vain karkea arvio paikallaan oloon käytetystä ajasta eri yhteyksissä, sillä vastaukset ovat yleensä keskiarvoja ja usein vastauksen antamista vaikeuttavat muistamisen ongelmat. Kyselyiden etuna on kuitenkin se, että paikallaanoloa voidaan selvittää eri tilanteissa. TV:n/videoiden ääressä istuivat kuitenkin eniten ei vapaaajan liikuntaa harrastavat miehet ja vähiten kilpaurheilua vapaa-ajallaan harrastavat. Terveysongelmat ovat rasite ihmiselle itselleen, mutta käyvät myös laajemmassa mittakaavassa kalliiksi yhteiskunnalle. Näin ollen lähtökohdat istumisen vähen tämiseen eri väestöryhmillä ovat hieman erilaiset, mikä on syytä ottaa huomioon istumisen vähentämiseen pyrkivissä toimenpiteissä. Kiireisten istumatyötä tekevien, korkeasti koulutettujen henkilöiden mahdollisuudet vähentää istumista liittyvät eri tilanteisiin kuin vähän koulutettujen tai ikääntyvien henkilöiden. Tämän vuoksi ainoastaan istumiseen käytetyn kokonaisajan raportointi ei ole riittävää eikä runsasta istumista pidä liiaksi yleistää, vaan istumista ja paikallaan oloa tulisi tarkastella huomattavasti tarkemmin eri väestöryhmissä (Lakerveld ym. 2017). 2014). Molempia menetelmiä tarvitaan kattavimman paikallaanoloon käytetyn ajan selvittämiseksi
BMJ Open 3 (6), 1–12. BMC Public Health 16 (1), 760. Osa I: Tutkimuksen toteutus ja menetelmät. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 13:71. BMC Public Health 16:920. Loyen, A., Verloigne, M., Van Hecke, L., Hendriksen, I., Lakerveld, J., Steene-Johannessen, J., Koster, A., Donnelly, A., Ekelund, U., Deforche, B., De Bourdeaudhuij, I., Brug, J. & Wennman, H. The relationship between sedentary behaviour and physical activity in adults: A systematic review. Circulation 128, 2259–2279. Tarkistettu 30.11.2018. & Koponen, P. & Reid, R.D. 2017. & van der Ploeg, H.P. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Systematic literature review of determinants of sedentary behaviour in older adults: a DEDIPAC study. 2016. Koskinen, S., Martelin, T., Borodulin, K., Lundqvist, A., Sääksjärvi, K. Strath, S.J., Kaminsky, L.A., Ainsworth, B.E., Ekelund, U., Freedson, P.S., Gary, R.A., Richardson, C.R., Smith, D.T. Bio Med Research International 2014:209140. 2015. & Raitakari O.T. 30 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 HELI VALKEINEN, TtT Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: heli.valkeinen@thl.fi WENNMAN HEINI, FT Tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: heini.wennman@thl.fi TOMI MÄKI-OPAS, dosentti Tutkimusjohtaja Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: tomi.makiopas@uef.fi KENNET HARALD, VTM IT-suunnittelija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: kennet.harald@thl.fi SATU MÄNNISTÖ, dosentti Tutkimuspäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: satu.mannisto@thl.fi PEKKA JOUSILAHTI, dosentti Tutkimusprofessori Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: pekka.jousilahti@thl.fi LAATIKAINEN TIINA, dosentti Professori Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: tiina.laatikainen@thl.fi HANNA TOLONEN, dosentti Tutkimuspäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: hanna.tolonen@thl.fi KATJA BORODULIN, dosentti Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: katja.borodulin@thl.fi LÄHTEET Borodulin, K., Jousilahti, P., Mäki-Opas, T., Männistö, S., Valkeinen, H. Obesity Reviews 18, 915–935. A scientific statement from the American Heart Association. Lakerveld, J., Loyena, A., Schotmana, N., Peeters, C.F.W., Cardon, G., van der Ploeg, H.P., Liend, N., Chastin, S. Sosiaalija terveysministeriön esitteitä. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 14:105. Milton, K., Gale, J., Stamatakis, E. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla: https://health.gov/paguidelines/second-edition/report.aspx. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 30. STM. Sitting too much: A hierarchy of socio-demographic correlates. 2013. Teoksessa, Koponen, P., Borodulin, K., Lundqvist, A., Sääksjärvi, K. Mielke, G.I., Burton, N.W., Turrell, G. 2014. Circulation 34 (13), e262–79.. 2017. A study of sedentary behaviour in the older Finnish Twin Cohort: A cross sectional analysis. & Vartiainen, E. Temporal trends in sitting time by domain in a cohort of mid-age Australian men and women. Fyysinen aktiivisuus ja istuminen. 2014. Heinonen, I., Helajärvi, H., Pahkala, K., Heinonen, O.J., Hirvensalo, M., Pälve, K., Tammelin, T., Yang, X., Juonala, M., Mikkilä, V., Kähönen, M., Lehtimäki, T., Viikari, J. Husu, P., Suni, J., Vähä-Ypyä, H., Sievänen, H., Tokola, K., Valkeinen, H., Mäki-Opas, T. 2018. Teoksessa, Koponen, P., Borodulin, K., Lundqvist, A., Sääksjärvi, K. & Brown, W.J. 2013. & Swartz, A.M. Borodulin, K., Saarikoski, L., Lund, L., Juolevi, A., Grönholm, M., Helldan, A., Peltonen, M., Laatikainen, T. Preventive Medicine 77, 11–16. & Koskinen, S. Preventive Medicine 69, 28-35. & Bauman, A. & Vasankari, T. 2013. Husu, P., Sievänen, H., Tokola, K., Suni, J., Vähä-Ypyä, H., Mänttäri, A. 2018. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Scientific Report. & Brug, J. 2018. Preventive Medicine 101, 77–83. Raportti 4, 38–41. 2017. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 14:75. Sedentary Behavior Research Network (SBRN) – Terminology Consensus Project process and outcome. 2016. 2015. 2017. Tremblay, M.S., Aubert, S., Barnes, J.D., Saunders, T.J., Carson, V., Latimer-Cheung, A.E., Chastin, S.F.M., Altenburg, T.M. & Yong, C.M. Objectively measured sedentary behavior and physical activity in a sample of Finnish adults: a cross-sectional study. Young, D.R., Hivert, M.F., Alhassan, S., Camhi, S.M., Ferguson, J.F., Katzmarzyk, P.T., Lewis, C.E., Owen, N., Perry, C.K., Siddique, J. Raportti 22. Raportti 4, 177–185. Istu vähemmän – Voi paremmin! Kansalliset suositukset istumisen vähentämiseen. Using computer, mobile and wearable technology enhanced interventions to reduce sedentary behaviour: a systematic review and meta-analysis. Variation in population levels of sedentary time in European adults according to cross-European studies: a systematic literature review within DEDIPAC. & Koskinen, S. Sedentary behaviours and obesity in adults: the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Sedentary behavior and cardiovascular morbidity and mortality: A science advisory from the American Heart Association. 2018. 2016. Correlates of sedentary behaviour in adults: a systematic review. Guide to the assessment of physical activity: clinical and research applications. & Mair, J.L. Chastin, S.F.M., Buck, C., Freiberger, E., Murphy, M., Brug, J., Cardon, G., O’Donoghue, G., Pigeot, I. Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto. Mansoubi, M., Pearson, N., Biddle, S.J.H. The contribution of travel-related urban zones, cycling and pedestrian networks and greenspace to commuting physical activity among adults – a cross-sectional population-based study using geographical information systems. 2015. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 12:127. Piirtola, M., Kaprio, J. & Clemes, S. Prince, S.A., Reed, J.L., McFetridge, C., Tremblay, M.S. Stephenson, A., McDonough, S.M., Murphy, M.H., Nugent, C.D. (toim.), Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 –tutkimus. Kansallinen FINRISKI 2012 -terveystutkimus. & Ropponen, A. Mäki-Opas, T.E., Borodulin, K., Valkeinen, H., Stenholm, S., Kunst, A.E., Abel, T., Härkänen, T., Kopperoinen, L., Itkonen, P., Prättälä, R., Karvonen, S. & Vasankari, T. Trends in prolonged sitting time among European adults: 27 country analysis. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. & Chinapaw, M.J.M. (toim.), Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 -tutkimus. & Koskinen, S. & Oppert J.M. Terveyden, toimintakyvyn ja niihin vaikuttavien tekijöiden vaihtelu koulutuksen ja asuinalueen mukaan. 2018. 2016. Maturitas 116, 108–115
No, tässä ei menetetty kuin muutama askel päivässä. Tavoitteena oli myös valjastaa koneet ihmisten korvaajiksi työvaltaisille aloille. Onko sen saavuttaminen enää realistista ilman erillistä liikuntasuoritusta. Antaudumme helposti koneiden vietäväksi ja pinnistelemme sitten huonon omantunnon ja aikataulujen puristuksissa riittävän liikunta-annoksen saamiseksi. Insinöörien ponnistelut voisikin tulevaisuudessa suunnata liikunnan lisäämiseen eikä sen vähentämiseen. Valinnat ovat tehneet kasvottomat markkinavoimat pitkään myös yhdyskuntasuunnittelu. Töistä lähtiessä sama toistuu. Tilaus on hoitunut nopsasti apilla ja jääkaapin sisältö selvisi puhelimen näytöltä.. 31 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 P O L T T O P I S T E E S S Ä Teksti: JARI KANERVA Kuka varasti askeleet. Työpäivä sujuu vuonna 2019 monilla koneistetusti aamusta iltaan. Nykytietämyksen mukaisesti liikkumista voidaan palastella hyvinkin lyhyisiin jaksoihin. Työpäivä sujuu monilla koneistetusti aamusta iltaan. Tähän en laske mukaan tasa-arvoa edistäviä kodinkoneita tai osalle ihmisistä välttämättömiä apulaitteita, vaan niitä härpättämiä, joita ei oikeasta tarvita, mutta niitä on mukava käyttää. Vähäisen liikkumisen ongelman juuria voi etsiä harmittomista arjen helpotuksista. Työpaikan liikuskelu rajoittuu kahvin hakuun ja pikaiseen käyntiin alakerran henkilöstöravintolassa. Painolastina on vielä nautintohakuisuuteen viekoitteleva kulttuuri, jossa mielihyvää tuotetaan hetken mielihyvällä esimerkiksi makuelämyksillä ja popsimalla. Hyvin harvan. Ainakin puhelimeni ja älykelloni ovat mieltyneet 10 000 askeleen päivittäisannokseen. JARI KANERVA, FT Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi E lämämme jälkiteollisessa yhteiskunnassa on tuottanut rakenteellisen ongelman. Asunnosta hissiin, siitä autoon tai bussiin ja jälleen hissin. Askel sieltä toinen täältä. Toimivien liikkumiseen kannustavien ratkaisujen kysyn tä kasvaa koko ajan arjessamme. Saako henkinen raippa heidät lenkille. Kohta ovella odottaakin nettikauppiaan lähetti ruokakori kädes sään. Kannattaako ihmisiä yhä syyllistää, jos heillä ei tunnu olevan helppoja mahdollisuuksia arkiliikuntaan. Vähäisen liikkumisen ongelman juuria voi etsiä harmittomista arjen helpotuksista. Askeleemme ovat vähentyneet itse sitä tiedostamatta. Jos teollinen kehitys vähensi fyysisen voiman tarvetta työelämässä, niin vapaa-aikaan liittyvät innovaatiot poistivat ensimmäisenä askeleita arjestamme. Arkea sujuvoittaneet keksinnöt ja niiden toteutukset ovat muuttaneet merkittävästi arkea. Aluksi ohjenuorana teollisuuden (koneiden kehittelyssä) oli tehokkuuden lisääminen. Kannattaako ihmisiä yhä syyllistää, jos heillä ei tunnu olevan helppoja mahdollisuuksia arkiliikuntaan. Esimerkkinä tästä on kaukosäädin, joka ilmestyi Yhdysvalloissa 1950-luvun lopulla ja meillä Suomessa 1980-luvulla kuluttajien käsiin. Yhteiskuntasuunnittelu kantoi kortensa kekoon ja 1960-luvulta alkaen teknistyvässä ja tiivistyvässä lähiökulttuurissa askeleet vähenivät edelleen. Nyt tekniset välineet hallitsevat arkea ja yllättävän useat asiat ovat hoidettavissa vain napin painalluksella. Näyttää siltä, että ihminen on heikko teknisen voiman edessä
Liikuntaja urheiluseuroilta perittävät aikuisten harjoitusvuoromaksut ovat yleistyneet tasaisesti koko seuranta-ajan, mutta lasten ja nuorten harjoitusvuorot koulujen liikuntasaleissa ovat edelleen maksuttomia suurimmassa osassa kuntia. Kansallinen informaatio-ohjaus, kuten suositukset, ei usein tavoita viranhaltijoita (kuvio 1). Sukupuolten tasa-arvo näkökulma suunnittelussa ja seurannassa harvinaista Kunnissa, joissa liikuntasuunnitelma tai kehittämisohjelma oli laadittu, neljässäkymmenessä prosentissa oli huomioitu sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen. 32 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: TIMO STÅHL, PIA HAKAMÄKI Liikunnan strateginen asema kunnissa on vahvistunut Kunnan toiminta kuntalaisten liikunta-aktiivisuuden edistämiseksi ja liikunnan edellytysten luomiseksi on kehittynyt myönteisesti kahdeksan vuoden tarkastelujaksolla. Ainoastaan joka viidennen kunnan (18 %) liikunnan edistämisestä vastaavassa työryhmässä, kuten johtoryhmässä, oli keskusteltu ja päätetty toimenpiteistä liikuntalain perusteella. (Liikunnan edistäminen kunnissa – TEA 2018) Osallistuminen lautakuntapäätösten vaikutusten ennakko arviointiin vähäistä Kolmasosa (31 %) kunnista raportoi liikuntatoimen asiantuntijoiden osallistuneen lautakuntapäätösten vaikutusten ennakkoarviointiin (EVA). Lasten ja. Myönteisestä kehityssuunnasta huolimatta liikunnan edistämisestä löytyy myös kehittämiskohteita. Viidesosa kunnista (20 %) ilmoitti tehneensä vaikutusten ennakkoarviointia palveluverkoston, esimerkiksi kouluverkon suunnittelussa. L iikuntaneuvonnan järjestäminen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa on yleistä. Myös kuntalaisten erilaiset osallistumisja vaikuttamistavat liikuntapaikkojen ja -palvelujen kehittämiseen ovat käytössä yhä useammassa kunnassa. Liikunta-aktiivisuuden seurannassa on edelleen haasteita ja esimerkiksi hyvinvointikertomusta hyödynnetään tässä vielä harvoin. KUVIO 1. Informaatio-ohjauksen asiakirjojen käsittely liikunnasta vastaavissa johtoryhmissä tämän tai edellisen valtuustokauden aikana (2010–2018), kuntien prosenttiosuudet. Hyvinvointia ja terveyttä edistävän liikunnan koordinointi ja poikkihallinnolliset työryhmät ovat kunnissa yleistyneet. Liikuntakysymykset näkyvät yhä useammin kuntastrategiassa. Kehitettävää on myös sukupuolten välisen tasa-arvon huomioimisessa. Yleisimmin (39 %) vaikutusten ennakkoarviointi oli liittynyt liikuntaolosuhteiden kehittämiseen
Kuntakoon mukaisesti tarkasteltuna yleisimmin vuorot ovat maksuttomia alle 5 000 asukkaan kunnissa ja KUVIO 2. KUVIO 4. Liikuntavuorojen käyttöä sukupuolen mukaan ilmoitti seuraavansa ainoastaan 38 kuntaa eli 15 prosenttia. Yleisin esitelty asia oli edelleen liikuntapaikkojen käyntitiedot (67 %). Vuonna 2018 kunnista 64 prosenttia ilmoitti, että koulujen liikuntasalit ovat maksutta lasten ja nuorten seuratoiminnan käytössä. 33 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 nuorten liikunta-aktiivisuustietoja seurattiin sukupuolittain 41 prosentissa kuntia. Liikuntavuorojen maksuttomuus aikuisille on vähenemässä – kuntakoko vaikuttaa Maksupolitiikka vaihtelee kunnan eri liikuntapaikoilla. Liikunta-aktiivisuuden ja liikuntavuorojen käytön seuraaminen sukupuolittain, 2016 ja 2018, kuntien prosenttiosuudet. Harvinaisempaa oli ikääntyneiden (22 %) ja työikäisten (19 %) liikunta-aktiivisuuden seuranta sukupuolittain. Tämä trendi ei kuitenkaan näyttänyt jatkuvan, kuten on tapahtunut aikuisten vuorojen osalta. Vastaava luku kahta vuotta aiemmin oli 61 prosenttia (kuvio 5). KUVIO 3. Noin puolessa kunnista luottamushenkilöille oli vuoden 2017 aikana esitelty lasten, nuorten (50 %) tai ikääntyneiden (45 %) liikunta-aktiivisuutta. Aikuisten harjoitusvuorojen maksuttomuus liikuntaseuroille vuosina 2010–2018, kuntien prosenttiosuudet. Lasten ja nuorten seuratoimintaan osallistumisen suhteellisen osuuden esittely (33 %) oli harvinaisempaa kuin aiemmin. Aiempaa harvemmassa kunnassa aikuisten harjoitusvuorot ovat liikuntaja urheiluseuroille täysin maksuttomia (kuvio 4). Koko maan tasolla lasten ja nuorten liikuntavuorojen maksuttomuudessa oli nähtävissä hienoinen muutos maksuttomuuden vähenemiseksi vuodesta 2014–2016. Liikunta-aktiivisuuden ja muiden liikuntaan liittyvien tietojen esittely luottamushenkilöille vuosina 2010–2018, kuntien prosenttiosuudet.. Kolmannes (32 %) kunnista ilmoitti esitelleensä luottamushenkilöille työikäisten liikunta-aktiivisuutta. (Kuvio 2) Tietojen raportoinnissa luottamushenkilöille edelleen parannettavaa Eri-ikäisten asukkaiden liikuntaaktiivisuustietojen esittely luottamushenkilöhallinnolle on hieman harvinaisempaa kuin kuusi vuotta sitten (kuvio 3)
Tämä vaatii kuitenkin myös jatkossa aktiivista kehittämisotetta sekä oman toiminnan että poikkihallinnollisen yhteistyön ja koordinoinnin osalta. Liikunnan ja ulkoilun käyttömenot kasvaneet – uimahallien kertamaksut ennallaan Kuntien liikunnanja ulkoilun käyttömenot ovat jatkaneet tasaista kasvua lukuun ottamatta 20–50 000 asukkaan kuntia. Vuonna 2017 käyttömenot olivat keskimäärin 101 €/asukas, vaihteluvälin ollessa 91€/asukas 5 000–10 000 asukkaan ja 144 €/asukas yli 50 000 asukkaan kunnissa. Koulun liikuntasalien maksuttomuus liikuntaseurojen lasten ja nuorten harjoitusvuoroilla kuntakoon mukaan vuosina 2010–2018, kuntien prosenttiosuudet. KUVIO 5. Kuntien liikunnan ja ulkoilun käyttömenot, €/asukas vuosina 2011–2017.. Kun vuonna 2010 oli liikuntaa käsitelty 47 prosentissa kuntastrategioista, oli vuoteen 2018 mennessä osuus kasvanut jo 85 prosenttiin. Poliittisia päättäjiä on jatkossa pidettävä yhä paremmin tietoisena kuntalaisten liikunta-aktiivisuudesta ja liikuntavuorojen käytöstä, myös sukupuolen mukaan. Tämä on mahdollisuus, mutta myös haaste liikunnalle. Liikunnan esillä pitäminen vaatii esittelijöiltä ja valmistelijoilta aktiivista otetta, jotta liikunta nivoutuu yhdeksi keskeiseksi kunnan toimintalinjaksi sivistystoimen sisällä. Liikunnan strateginen asema kunnissa on viime vuosina vahvistunut. 34 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 harvimmin 20 000–50 000 asukkaan kunnissa (kuvio 6). Liikuntatoimen asema muuttuvassa kuntakentässä Liikuntalautakunnat ovat lähes kadonneet Suomesta, niitä on enää ainoastaan kymmenessä kunnassa. Liikunnan toimijoilla on siis hyvät edellytykset ottaa yhä merkittävämpää roolia kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä muuttuvassa kuntaympäristössä. (kuvio 7) Lasten ja nuorten uimahallien kertamaksut olivat vuonna 2018 yhtä suuret kuin vuonna 2016 eli keskimäärin 3€, aikuisten 5,5€ ja eläkeläisten 3,5€. KUVIO 7. Suurimmassa osassa kunnista (81%) on myös poikkihallinnollinen ryhmä, jossa käsitellään liikunnan edistämistä. Lasten ja nuorten harjoitusvuorojen maksuttomuus liikuntaseuroille vuosina 2010–2018, kuntien prosenttiosuudet. KUVIO 6. Yleisimmin liikunnasta vastaa sivistyslautakunta (50%)
35 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Katso oman kuntasi tiedot TEAviisarista Tässä artikkelissa tarkastellaan kuntien luomia edellytyksiä, toimenpiteitä ja resursseja kuntalaisten liikunnan edistämiseksi. Katso oman kuntasi tiedot TEAviisari-verkkopalvelusta (www.teaviisari.fi). Tiedot kerättiin keväällä 2018, jolloin ne toimitti 282 (96 %) kuntaa. Kansallinen informaatio-ohjaus ei usein tavoita viranhaltijoita. Perustaulukoista (www.teaviisari.fi/liikunta) voit tarkastella tilannetta koko maan, maakuntien, AVI-alueiden, kuntaryhmityksen tai kuntakoon mukaan. Katso miten maakunnassasi terveyttä edistävä liikunta pärjää Kuntakohtaiset tiedot on julkaistu maksuttomassa Terveyden edistämisen vertailutietojärjestelmässä (www.teaviisari.fi) Maakuntien infograafit liikunnasta löytyvät täältä: www.teaviisari.fi/liikunta TIMO STÅHL, TtT Johtava asiantuntija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: timo.stahl@thl.fi PIA HAKAMÄKI, TtM Erikoissuunnittelija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: pia.hakamaki@thl.fi. Tiedonkeruussa kerätään tietoja terveydenedistämisaktiivisuuden (TEA) viitekehyksen (sitoutuminen, johtaminen, seuranta ja tarveanalyysi, voimavarat, osallisuus, muut ydintoiminnat). Myönteisestä kehityssuunnasta huolimatta liikunnan edistämisestä löytyy myös kehittämiskohteita
Viranomaisten tulisi arvioida ratkaisujensa liikkumisvaikutuksia, oli kyse esimerkiksi kuljetuspalveluista, apuvälineistä tai henkilökohtaisesta avusta. Toimijat tuntevat pääosin hyvin toisensa ja käsitykset alan haasteista ovat suh teellisen yhtenäiset. Suositukset päätettiin laatia vasta päivien jälkeen, jotta koko alan toimijakentällä olisi mahdollisuus osallistua suositusten laadintaan. S oveltava liikunta (erityisliikunta) muodostaa lii kuntakulttuurissa monella tapaa mielenkiintoi sen osaalueen. Liikuntaolosuhteiden saavutettavuudesta ja esteettömyydestä puuttuu valtakunnan tason tilannetta kuvaava tietopohja.. Marraskuussa 2018 luonnokset lähetettiin alan toimijoille vapaasti kommentoitavaksi. Päiville neljän vuo den välein kokoontuneet alan toimijat ovat miettineet yhdes sä tulevien vuosien suuntaviivoja ja toimenpi teitä, joista osa on toteutunut. Liikuntaharras tamisen ja urheilun hinnan kasvaessa on tärkeää kiin nittää entistä enemmän huomiota myös taloudelliseen saavutettavuuteen. Lähellä sijaitsevat palvelut, työpaikat ja koulut sekä kattavat ja laadukkaat kävely ja pyöräilyolosuhteet tuke vat arkiliikkumista koko väestöllä. Suositusluonnosten taustalla olivat eri arviointien ja raporttien suositukset sekä Soveltavan liikunnan päi vien 2018 huomiot. Omien rajaaitojen rakentamisesta on päästy vuosikymmenten aikana kohti yhdessä teke mistä. Viimeisimmillä Soveltavan liikunnan päivillä elo kuussa 2018 ei työstetty yhteisiä suosituksia vaan keskityttiin ajankohtaisen tiedon ja hyvien käytäntö jen välittämiseen sekä alan toimijoiden kohtaamisiin. Yhtenäisyyttä lienee lisännyt se, että soveltava liikunta on ollut pitkään liikuntakulttuurin marginaalissa, josta on ollut mahdollista nousta näky viin vain yhteisin voimin. Kentällä ei näytä syntyneen samanlaista eriyty mistä kuin esimerkiksi eri kokoisten liikuntajärjestöjen tai kuntien välillä. Siitä ei ole kuitenkaan tarkkaa tietoa, että mikä merkitys suosituksilla on lopul ta ollut eri toimenpiteiden toteutumisessa. 36 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: SAKU RIKALA Soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun kehittäminen 2019–2022: Saavutettavuutta, esteettömyyttä, osaamista ja yhteistyötä Suositusten ensimmäinen luonnos työstettiin Liikuntatieteellisen Seuran koordinoimassa sovelta van liikunnan koulutus ja tutkimustyöryhmässä. Saavutettavat ja esteettömät lähiympäris töt, luontokohteet ja liikuntapaikat luovat kuitenkin perus tan yhdenvertaiselle liikunnalle ja urheilulle. Yksittäiset kartoitukset ja selvitykset osoittavat, että niin lähiympäristöissä, luontokohteissa kuin liikunta Toimintarajoitteisten henkilöiden liikkumisen ja liikunnan kysymyksiä ei ole huomioitu riittävän hyvin koko väestölle suunnatuissa julkisissa toimenpiteissä. Suositukset viimeisteltiin saatujen runsaan 140 vas tauksen perusteella ja julkaistiin tammikuussa 2019. Yksi esimerkki kentän yhteneväisyydestä ovat olleet yhdessä laaditut alan kehittämissuositukset, jotka on perinteisesti määritelty Soveltavan liikunnan päivillä (ennen Erityisliikunnan päivät). Esteettömyys on yhdenvertaisen liikunnan perusta Soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun suosituk sissa ja kehittämisehdotuksissa saavutettavuus, esteet tömyys ja apuvälineet ovat jääneet monesti listan viimeisiksi
Tarvitaan enemmän osaavia ohjaajia, valmentajia, opettajia ja muiden ammat tiryhmien edustajia, joilla on sovelta van liikunnan, ikääntyvien liikunnan ja vammaisur heilun erityisosaamista.Eri oppilaitoksia ja koulutusor ganisaatioita sekä järjestöjä tulee kannustaa lisäämään perus ja täydennyskoulutuksiin toimintarajoitteisten ja ikääntyvien liikunnan sekä vammaisurheilun sisäl töjä. Lisäksi kunnissa tulisi hyödyntää nykyistä paremmin Valtteriverkoston konsultoivia opettajia. Soveltavan liikunnan edistämisessä keskeistä ei ole vain liikuntaalan ammattilaisten toiminta vaan vähin tään yhtä tärkeitä voivat olla esimerkiksi kaupungin puutarhurin tai sosiaalityöntekijän toimenpiteet. Esimerkiksi liikuntaa opettavat opettajat tarvitsevat lisää tietoa erityistä tukea tarvitse vien lasten ja nuorten liikuntaan liittyvissä kysymyk sissä.Osaamista on mahdollista parantaa opettajien täydennyskoulutusten lisäksi lisäämällä kuntien eri tyisliikunnanohjaajien, erityisopettajien ja liikunnan opettajien konsultoivaa toimintaa. Erilaiset apuvälineet ovat edellytys monen henkilön liikkumiselle, liikunnalle ja urheilulle. Kuntia ja muita käytännön toimijoita tulee tukea ja kannustaa niin yhteisten, yli hallinto rajojen hankittavien apuvälineiden kuin yksilöllisten liikkumista mahdollistavien apuvälineiden hankin taan. 37 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 paikoissa on olennaisia puutteita saavutettavuudessa ja esteettömyydessä. Suuri tarve on myös yksittäisten liikuntapaikkojen esteettömyyskartoituksille. Saavutettavuuden ja esteettömyyden kannalta ei oltaisi nykyisessä tilanteessa, mikäli eri väestöryhmien tarpeita olisi kuultu jo vuosikymmenten ajan suun niteltaessa liikuntaolosuhteita. Liikunta alan viranomaisten tulee arvioida, miten toiminnassa toteutuu yhdenvertaisuus ja tasaarvo, ajatus kaikille avoimesta toiminnasta. Soveltavan liikunnan osaamiskysymys Keskeisimpiä haasteita soveltavan liikunnan, ikäänty neiden liikunnan sekä vammaisurheilun kehittymisel le on osaamisen ja osaavien toimijoiden puute. Heikoimmassa asemassa ja kunnossa olevat jäävät monesti tavoittamatta.. Apuvälineiden saatavuudessa on tapahtunut myönteistä kehitystä, mutta saatavuudessa ja tietoudessa on edelleen paljon kehitettävää. Yksi keino lisätä ja jakaa osaamista on hyödyntää jo olemassa olevia osaajia. Yhteistyötä, yhteistyötä ja yhteistyötä Suomessa ei ole varmastikaan laadittu viime vuosina suosituksia, joissa ei olisi huudeltu yhteistyön perään. Erityisen haasteen luovat luontokohteet, joiden esteettömyyden määrittely on pelkästään muuttuvien sääolosuhteiden takia haastavampaa kuin rakennetussa ympäristössä. Yhteistyön tärkeys liittyy toimintarajoitteisten lii kuntapolkuun, joka voi rakentua monista osista: (1) tiedosta liikunnan mahdollisuuksista ja sopivuudesta itselle, (2) kulkemismahdollisuuksista, (3) apuväli neistä ja avustajista ja (4) esteettömistä olosuhteista sekä (5) itselle sopivista liikuntamahdollisuuksista. Erilaisten tarpeiden huomioiminen arkiliikuntaympäristön sekä liikun ta ja urheiluolosuhteiden suunnittelussa on edelleen puutteellista, minkä myötä ympäristöt eivät palvele kaikkia käyttäjiä, oli kyse toimintakyvyltään heikenty neen ikääntyvän arkiliikunnasta tai vammaisurheilun olosuhdevaatimuksista. Soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun suositukset eivät tee tässä poikkeusta, mutta toimintarajoitteisten liikunnassa ja urheilussa yhteistyöllä on hyvin koros tunut merkitys. Esimerkiksi vammaispalveluita myöntävien viranomaisten tulisi arvioida ratkaisujensa liikkumisvaikutuksia, oli kyse kuljetuspalveluista, apuvälineistä tai henkilökohtaisesta avusta. Esimerkiksi liikuntajärjes töt ja seurat ovat saaneet olla toimijoidensa näköisiä, Monilla nykyisillä toimenpiteillä tavoitetaan pääosin hyväkuntoisia. Oma pesä kuntoon Liikuntasektorilla on perinteisesti kunnioitettu kan salaistoiminnan vapautta. Liikuntaolosuhteiden saavutet tavuudesta ja esteettömyydestä puuttuu valtakunnan tason tietopohja. Järjestöiltä ja seuroilta puut tuu kuitenkin tietoa, miten tavoittaa nämä väestöryh mät sekä miten toimia ja ohjata heidän liikuntaansa. Polun eri osista vastaavat monet toimijat, ja jos yksikin osa polusta pettää, liikkuminen, liikunta tai urheilu voi jäädä haaveeksi. Myös eri hallinnonalat (liikuntapalvelut, varhais kasvatus, perusopetus, terveyspalvelut, vammaispal velut, vanhustenhuolto jne.) voisivat edistää entistä enemmän toimintarajoitteisten liikkumista. Osaa misen ja tiedon puute läpileikkaa lähes kaikkia alan haasteita lähtien esteettömien liikuntaolosuhteiden suunnittelusta kaikille soveltuvaan liikuntatarjontaan ja vammaisurheilun mahdollisuuksiin. Esteenä ovat usein puutteet tiedossa ja osaamisessa. Yhteistyön parantamisen lisäksi olennaista on, että eri hallinnonalat arvioivat toimenpiteidensä vaikutuk sia ihmisten liikuntaan. Osallistavan suunnittelun käy täntöjä on olemassa paljon, joten kyse on lähinnä siitä, miten käytäntöjä otetaan käyttöön. Eri hallinnonalojen yhteistyö toimintarajoitteisten henki löiden liikunnan edistämiseksi näyttäytyy kuitenkin vähäisenä. Vielä vähäisemmältä näyttää alueellinen yhteistyö, joka voisi taata osassa maata riittävän väes töpohjan laadukkaille soveltavan liikunnan palveluille. Esimerkiksi monis sa liikunta ja urheilujärjestöissä ja seuroissa olisi kiinnostusta ottaa toimintarajoitteisia ja ikäänty neitä mukaan toimintaan
Esimerkiksi kuntien liikuntatoimien järjestämä ikääntyneiden liikunta tavoittaa pääosin hyväkuntoiset ikääntyneet. Toimintarajoitteiset henkilöt tulee huomioida erilaisissa koko väestölle suunnatuissa liikkumisen ja liikunnan julkisissa toi menpiteissä. Tämänkin vuoksi on ratkaisevan tärkeää, että liikkumisen ja liikunnan edistäminen saadaan osaksi eri hallinnonalojen arjen toimintaa. Nykyinen lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset antavat viran omaisille kuitenkin velvoitteen varmistaa, että esimerkiksi vammaiset voivat osallistua yhdenvertai sesti muiden kanssa myös kansalaistoiminnan piirissä järjestettäviin liikuntapalveluihin. Kaikkein heikoimmassa asemassa ja kunnossa olevat ihmiset jäävät monesti tavoittamat ta. Toimintarajoitteisten henkilöiden liik kumisen ja liikunnan kysymyksiä ei ole kuitenkaan huomioitu riittävän hyvin esimerkiksi varhaiskasva tuksessa, peruskoulussa, aamu ja iltapäivätoimin nassa, nuorisotyössä sekä ikääntyneiden palveluissa. Koulutus ja osaaminen sekä 5. Ulkopuolelle jäävät ne, joilla on vaikeuk sia osallistua tavanomaiseen liikuntatoimintaan ja jot ka hyötyisivät eniten liikkumisesta. Esimerkiksi erityiskoulujen oppilaille koulujen kerhot ovat yksi merkittävistä paikoista harrastaa ohjattua liikuntaa, sillä muiden toimijoiden harrastustoimin taan voi olla haasteellista osallistua. Valtionhallinto ja kunnat, 3. 38 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 ja julkinen hallinto on kunnioittanut tätä. Kansalaistoiminnan lisäksi tulee huolehtia myös siitä, että oma pesä on kunnossa. Koulun puitteissa tapahtuvan liikunnan ja harrastustoiminnan tulee olla aidosti kaikille avointa. Saavutettavuus, esteettömyys ja apuvälineet, 2. Teemana on ”Liikunta ja liikkuminen monitieteisenä kysymyksenä” . Suositukset ovat luettavissa kokonaisuudessaan Liikunta tieteellisen Seuran nettisivuilta (www.lts.fi) soveltavan liikunnan osiossa.. Kansalaistoiminta, 4. Tutkimus. Haasteena on, että monilla nykyisillä julkisen hal linnon toimenpiteillä tavoitetaan suurelta osin lähinnä hyväkuntoisia. Jokaisesta teema alueesta on annettu kolme suositusta. Suositukset ovat ylätasoisia, sillä tavoitteena on, että vuoden 2019 aikana eri osaalueiden suosituksia työstetään konkreettisemmiksi toimenpideehdotuksiksi. SAKU RIKALA, HTM Erityisasiantuntija (toimivapaalla) Liikuntatieteellinen Seura ry Sähköposti: saku.rikala@lts.fi Tarjolla on tutkittua tietoa liikunnasta havainnollisesti ja käytännönläheisesti. Lisätietoja tapahtuman sivuilta: https://lts.fi/ltp19 • Syöpä ja liikunta • Digitalisaatio liikuntakasvatuksessa • Ice Hockey (Englannin kielinen sessio) Teemasessioiden aiheita ovat: • Ilmastonmuutos ja kestävä kehitys • Eläköityminen ja liikunta • Liikuntaja urheiluorganisaatioiden johtaminen Suosituksista toimenpide-ehdotuksiin 2019 S oveltavan liikunnan ja vammaisurheilun suositukset 2019–2022 on kohdistettu viidelle keskeiselle teema alueelle: 1
Kuva: ASTRAKAN IMAGES/HELENA WAHLMAN Vammaisten nuorten liikuntaharrastus näyttää toteutuvan pitkälti aikuisten ohjaaman ja valmiiksi suunnitellun sovelletun liikunnan puitteissa. 39 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: PÄIVI ARMILA ”Rajoitteet ovat vain omassa päässä” – vai ovatko sittenkään?. Mikä nuorten liikuntaan osallistumista estää, mikä sitä edistää
VALKKU-hankkeessa koottujen aineistojen perusteella voi kuitenkin tunnistaa monenlaisia vammaisten nuorten liikuntaja urheiluharrastuksia estäviä rakenteita ja asenteita – joskin paljon myös niitä tukevia tekijöitä. Vammaisten nuorten urheiluja liikuntaharrastustodellisuus osoittautui kuitenkin hyvin toisenlaiseksi. Kyselyaineisto on määrällisesti pieni eikä täytä tilastollisen analyysin keruuehtoja, mutta avaa kuitenkin näkymän suhteellisen aktiiviseen harrastusmaailmaan: vammaisten nuorten parissa suosittujen harrastusten joukkoon mahtuu sellaisia jokseenkin tavallisia lajeja kuin uinti, pyöräily, kävely ja jalkapallo – ja monen nuoren kohdalla harrastusinto lisäksi kumuloituu niin, että he osallistuvat useammankin lajin parissa tarjolla olevaan toimintaan. Kaikkineen ne kuitenkin osoit. Tutkimusaineistojen keruu aloitettiin verkkokyselyllä, johon osallistui 128 hyvin eri tavalla vammaista 12–19-vuotiasta nuorta. Myös mediassa vammainen urheilija esitellään usein vaikeuksien kautta voittoon kamppailleena yksilösankarina, jolloin helposti saattaa syntyä kuva siitä, että kun urheilusta innostuneella vain on tarpeeksi tahtoa ja sisua, kaikki on mahdollista (Eriksson ym. Vaikka periaatteessa heidät toivotetaan tervetulleiksi erilaisten vaihtoehtolajiharrastajien ohjausja valmennusjärjestelmistä vapaaseen joukkoon, niin heidän liikuntaja urheiluharrastuksensa ja -yhteisönsä näyttävät toteutuvan pitkälti vain aikuisohjatun ja valmiiksi suunnitellun sovelletun liikunnan puitteissa. 40 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 V uonna 2015 opetusja kulttuuriministeriö myönsi rahoituksen tutkimushankkeelle, jonka alkuperäisenä tavoitteena oli tarkastella vammaisten nuorten osallisuutta erilaisissa nuorten suosimissa elämäntavallisiksi tai vaihtoehtoisiksi kutsutuissa liikuntalajeissa – sellaisissa kuin skeittaus, parkour, scoottaus ja niin edelleen. Liikuntaa ja urheilua harrastetaan yksin, kavereiden kanssa ja usein myös jossakin urheiluseurassa. Harrastamista tukevat ja estävät rakenteet tunnistettava Suomalaisten paraurheilijoiden kansainvälinen kilpailumenestys on nostanut monet vammaiset kilpaurheilijat julkisen ihailun ja palkitsemisen kohteiksi. 2016). Kyselyn tavoitteena oli piirtää jonkinlaista yleiskuvaa tutkimushankkeen aihepiiristä ja luoda alustavaa ymmärrystä siitä, mihin asioihin tutkimuksellisen katseen olisi syytä kohdistua tarkemmin. VALKKU-hankkeen tutkimusasetelmaa olikin nopeasti laajennettava kohti kysymystä siitä, miksi näin mahtaa olla. Koska kyselyyn osallistui pääasiassa liikuntaa aktiivisesti ja monipuolisesti harrastavia nuoria, sen tulokset on syytä asettaa tähän metodologisesti rajalliseen kontekstiin. Näitä lajeja koskevissa nuorisokulttuurisissa tutkimuksissa on jokseenkin toistuvasti tuotu esiin niiden harrastajien määritelmät lajien avoimuudesta ja monenlaista erilaisuutta sallivista luonteista (esimerkiksi Rannikko 2018). Vammaisten nuorten liikuntaharrastuksia koskeva tutkimushanke ”Skeittauksessa ei tarvita jalkoja vaan kavereita” (VALKKU, OKM 2015–2018) otsikoitiinkin näin erään skeittarin toteamusta siteeraamalla
Usein urheilukenttien ja -salien reunat – ja jopa kilpailuja edeltävät valmennusleirit – täyttyvät nuoriaan kuljettavista, avustavista ja valmentavistakin vanhemmista. Avainasemassa asuinpaikka, vanhemmat ja ohjaajatilanne VALKKU-hankkeen kenttätyön tuloksia pähkinänkuoreen kooten voi todeta, että vammaisten nuorten liikuntaharrastuksia ympäröivät mahdollisuusrakenteet liittyvät hyvin vahvasti ensinnäkin asuinpaikkaan sekä nuorten perheiden materiaalisiin ja symbolisiin resursseihin. Kuntien tietoisella sijoittamisella vammaisten nuorten liikuntaan on – tietenkin – selkeä osallistumismahdollisuuksia avaava merkitys. Myös paikallisten ohjaajien ja avustajien saatavuudella, samoin kuin heidän sekä ohjauksellisella että liikunnallisella osaamisellaan on paljon vammaisten nuorten osallistumismahdollisuuksiin liittyvää merkitystä. Eri kunnissa on hyvin erilaisia linjauksia ja käytäntöjä esimerkiksi liikuntaja kuljetustarjonnan tai avustajaresursoinnin suhteen, ja samalla tavalla erilaisia ovat eri paikkakunnilla vaikuttavien urheiluseurojen tarjonnat tai ohjaajaosaamiset. Aineistoa näiltä kentiltä koottiin haastattelemalla nuoria vapaa-aikaliikunnan harrastajia, kilpailuja varten harjoittelevia urheilijoita, kuntoutujia, vanhempia, ohjaajia, valmentajia ja avustajia. Koska VALKKU-hankkeen lähestymistapa on ollut yhteisVanhemmat, joilla on rahaa, aikaa ja kykyä etsiä tietoa sekä vaatia lapsilleen oikeuksia, pystyvät usein omalla aktiivisuudellaan järjestämään myös vammaiset nuorensa mielekkäiden liikuntaharrastusten pariin.. Kun VALKKU-hankkeessa koottuja havaintoja tarkastelee päällisin puolin, huomio kiinnittyy usein esille ponnahtavaan ”sattumankaupan” mielleyhtymään. Samaiseen asuinpaikkaan kiinnittyvään mahdollisuuksien avaamiseen (tai niiden puuttumiseen) kytkeytyy erityisesti nuorten aikuisten kohdalla usein myös erilaisten päivätai toimintakeskusten henkilökuntien urheiluaktiivisuus: jos henkilökuntaan kuuluu vaikkapa joku jalkapallosta innostunut toiminnanohjaaja, keskuksen nuorilla asiakkailla voi olla hyvät mahdollisuudet päästä mukaan paikallisen urheiluseuran erityisjalkapallojoukkueeseen – jos sellainen sattuu toimimaan paikkakunnalla. Lisäksi aineistoa saatiin keskustelemalla näiden toimijoiden kanssa vapaammin erilaisissa satunnaisemmissa kohtaamissa sekä kokoamalla havaintopäiväkirjoja. Vanhemmat, joilla on rahaa, aikaa ja kykyä etsiä tietoa sekä vaatia lapsilleen oikeuksia, pystyvät usein omalla aktiivisuudellaan järjestämään myös vammaiset nuorensa mielekkäiden liikuntaharrastusten pariin – jos ei muuten, niin organisoimalla ja ohjaamalla niitä itse. Joskus voi käydä niin hyvin, että kunnasta kustannetaan jostakin lajista kiinnostuneelle nuorelle henkilökohtainen avustaja, joka hallitsee kyseistä lajia ja pystyy osallistumaan harrastukseen sitä tukevana tekijänä. Jos kunnan liikuntatoimesta vastaavalla viranhaltijalla on ymmärrystä ja osaamista vammaisten nuorten liikunnallisten tarpeiden ja oikeuksien kysymyksissä, nuorten mahdollisuudet päästä liikunnallisten harrastusten pariin ovat valoisammat kuin tällaisten osaamisten puuttuessa. Jos nuori ”sattuu” syntymään runsailla resursseilla varustettuun perheeseen tai ”sattuu” asumaan vammaisten nuorten liikuntaan runsaasti satsaavassa kunnassa tai ”sattuu” tuntemaan häntä ohjaamaan kykeneviä aikuisia, hänellä on hyvät mahdollisuudet päästä harrastamaan itselleen mielekästä urheilulajia. Kenttätyön kuluessa saatiin tietoa erityisesti siitä, minkälaiset sekä rakenteelliset että nuorten arkielämään ja ihmissuhteisiin liittyvät tekijät kehystävät heidän liikunnallisia mahdollisuuksiaan: Mikä osallistumista estää, mikä sitä edistää. 41 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 tavat, että jos taustat, tarjonta ja tukirakenteet ovat kunnossa, liikunnan ja urheilun maailmassa on paljon vammaisille nuorille mahdollisia toiminnan kenttiä (Armila & Torvinen 2017.) Tutkimushankkeen varsinainen kenttätyö tehtiin kuitenkin osallistumalla hyvin erilaisiin ja jälleen eri tavalla vammaisille nuorille järjestettyihin liikuntaja urheilutapahtumiin – yksittäisistä ratsastustunneista uima-, yleisurheiluja keilahallien kautta aina kansainvälisiin Special Olympics -kisoihin saakka. Mitä vammaisillekin nuorille säädettyjen liikuntaharrastusoikeuksien konkreettinen toteutuminen edellyttää, kun sitä tarkastellaan nuorten ja heidän tukijoukkojensa arkisista näkökulmista. VALKKU-hankkeen haastatteluja havainnointiaineistoissa kenties keskeisin yleinen teema on vammaisten nuorten liikuntaja urheiluharrastusten vahva riippuvuus erilaisten vapaaehtoisten aikuisten avusta ja tuesta. Näyttää siltä, että alueellisesti onnekkaimpia liikuntatai urheiluharrastuksia etsiviä vammaisia nuoria ovat kuitenkin liikuntatieteellistä opetusta tai ohjausja valmennuskoulutusta tarjoavien oppilaitosten lähiseuduilla asuvat, joille on usein tarjolla niiden opiskelijoiden opintojensa puitteissa järjestämää liikuntaja urheilutoimintaa. Ellei kyseessä ole nuori kansainväliselle huipulle matkalla oleva lupaava paraurheilija, myös valmentajat ja ohjaajat ovat usein mukana toiminnassa altruistisen vapaaehtoistyön merkeissä
Vammaisten vaihtoehtolajiharrastajien joukko on kaikkineen vielä hyvin pieni mutta sangen merkittävä: mitä ilmeisimmin he ovat osa uudenlaista vammaisillekin nuorille mahdollista nuorisokulttuurisen liikunnan todellisuutta. Mukaan menemisen helpottamista koskevan haasteen voisikin tässä heittää vammattomille vaihtoehtolajien harrastajille; jos kenttien kutsu kuuluu niiden sisäpuolelta, niille astuminen voi olla helpompaa kuin omaehtoinen ulkoapäin mukaan tunkeutuminen. Liikanen & Rannikko 2018; Rannikko & Armila 2019). Aiemmin urheilusta ulossuljetut ovatkin yhä useammin jo osa sen aktiivisia toiminta-areenoita. Kyvykkyysihanteiden ja ulossulkemisen purkua Hyvin usein urheilu on kriittisessä keskustelussa nähty keskeisenä yhteiskunnassa ihailtujen kykyjen sekä poikkeavuuksien tai kelpaamattomuuksien osoittamisen maailmana. Tieto lajeista ja niiden yhteisöistä liikkuu usein epävirallisia kanavia pitkin lähinnä Internetin tiloissa, mikä merkitsee sitä, että tietoa ja lajitoimijoita on osattava etsiä itse – ja jos haluaa mennä mukaan toimintaan, on omattava myös rohkeutta mennä mukaan itse. Sekä tutkimukseen osallistuneet lumilautailijat että siinä tarkastellut pyörätuoliparkouraajat määrittelevät harrastuksilleen yleisemmistäkin vaihtoehtolajitutkimuksista tuttuja merkityksiä: vauhtia, sääntövapaata jännitystä, luovaa ”Do It Yourself -irrottelua”, harrastajien kansainvälisiä yhteyksiä, Internetin voimaa lajitietoisuuden välityskanavana sekä elämäntavaksi asti ulottuvaa sisäistettyä liikunnallisuutta. Katse osallistumisen mahdollisuuksista oikeuteen kasvaa mahdollisuuksiensa mittaisiksi Vammaisurheilun ja -liikunnan kansallinen etujärjestö VAU ry, samoin kuin monet muut tahot ovat ponnistelleet jo kauan ja ilmeisen tuloksekkaasti rakentaessaan kansallista liikuntakulttuuria ja toimintarakennetta, jossa myös vammaisten nuorten oikeus harrastaa liikuntaa ja urheilua voisi toteutua. Nuorisokulttuurisessa vaihtoehtoliikunnan lajikirjossa ei kunnioiteta tai haeta suunniteltuja ja organisoituja ohjausjärjestelmiä, niihin ei toivota aikuisia luomaan sääntöjä tai ohjailemaan toimintaa kenttien ja rinteiden reunoille. Vaikka urheilu näyttää kyvykkäiden kehojen maksimaalisten suoritusten kisakentältä, se on myös yhteiskunnallinen toiminta-areena, jolla voi purkaa jähmeitä ihanteita ja osallistumisen rajoituksia (Armila 2019). Huomiota on syytä kiinnittää myös VALKKU aineistoissa ajoittain vilahtelevaan asenteiden tematiikkaan: valmentajien näkemyksen mukaan nuorten perheissä saatetaan joskus asennoitua vähätellen vammaisen nuoren liikuntakykyihin, ja havainnointiaineistoista puolestaan on luettavissa huomioita esimerkiksi liikuntavammaisiin alppihiihtäjiin kohdistuvista epäilevistä silmäyksistä (Armila & Torvinen 2017; Rannikko & Armila 2019). Vammaisen nuoren näkökulmasta tällainen extreme-tekemistä korostava liikuntamaailma saattaa kuitenkin aluksi vaikuttaa hyvin vaativalta – tai ainakin hyvin erilaiselta kuin se, jota hänelle pääasiassa tarjotaan ja on tarjottu. Nyt kuitenkin on jo tietoisesti pyritty osoittamaan urheilun konventionaalisten keho ihanteiden kapeus ja epäreiluus. Niiden eroja tuottava rakenteellinen voima on syytä tunnistaa, että eriarvoisten mahdollisuuksien kuiluja voitaisiin kaventaa. VALKKU-hankkeen kuluessa tehdyt havainnot toiminnan aikuisvetoisuudesta ja ”aikuisverkostoituneisuudesta” on myös syytä panna Alueellisesti onnekkaimpia liikuntatai urheiluharrastuksia etsiviä vammaisia nuoria ovat liikuntatieteellistä opetusta tai ohjausja valmennuskoulutusta tarjoavien oppilaitosten lähiseuduilla asuvat. Näissä lajeissa hankkeessa päästiin kiinni siihen vaihtoehtolajien nuorisokulttuuriseen maailmaan, jonne siinä alun perinkin pyrittiin. Koska urheilu on traditionaalisesti ollut yksi vahvimpia ideaalisen ja kyvykkään kehon näyttämöitä, sen toimintakentillä ja toimijayhteisöissä vammaisuus on ollut heikkouden ja riippuvuuden merkki (De Pauw 1997). Erityisen selkeästi tällainen kankeiden kyvykkyysihanteiden ja ulossulkemisten purkaminen näkyy VALKKU-hankkeessa kootussa pyörätuoliparkourja lumilautailuaineistossa. Heille on usein tarjolla opiskelijoiden opintojensa puitteissa järjestämää liikuntaja urheilutoimintaa.. 42 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 kuntatieteellinen, siinä suhtautuminen sattuman sattumanvaraisuuteen on kuitenkin ollut kriittinen: sellaiset nuorten elämää luovat olosuhteet kuin asuinpaikka, perhetausta ja mahdollisuusrakenteet ovat systemaattisella tavalla eri ihmisille erilaisia mahdollisuuksia luovia puitteita. VAU ry:n ja muiden vastaavien tahojen ponnisteluista huolimatta vammaisten nuorten asema liikuntakulttuurimme rakenteissa on kuitenkin edelleen erityinen ja usein erilleen, omille toimintakentilleen asettava. Vammaisurheilun aseman vahvistuminen on yksi osoitus näistä ruumiinkulttuuristen arvostusten ja ideaalien venyttämisistä. (Rannikko & Armila 2019.) Vaikka valtaosa aineistoista koottiin vammaisille nuorille erikseen järjestetyn toiminnan parista, niin tutkimukseen haastateltuja lumilautailijoita löydettiin harjoittelemasta yhdessä vammattomien lautailijoiden kanssa – luontevasti ja ilman mitään erityistä integraatio-ohjelmaa. Vammaisten nuorten kohdalla ”itse” on usein myös ”yksin”, koska heidän vertaisryhmänsä saattavat olla hyvin pieniä ja hajallaan (ks
Lisäksi tutkimuksen kuluessa on monta kertaa törmätty kriittisen vammaistutkimuksen ja liikuntakulttuurin ruokkiman ruumiillisen kyvykkyyden väliseen jännitteeseen: Millä perusteilla penäämme vammaisille nuorille oikeutta päästä mukaan maailmaan, jossa toimijoita usein arvioidaan ja rankataan heidän fyysisten kykyjensä perusteella. 2019. Nuoruuteen liittyvien vertaiskontaktien ja nuorten keskinäisen yhdessä tekemisen kannalta harrastustoiminnan tiukka aikuisvetoisuus voi olla myös riski. Liikanen, V. Vammaisuus suomalaisen sanomalehden ruumiinkulttuureissa. Miten käy niiden vammaisten nuorten liikkumisen, joiden ympäriltä puuttuvat sekä muodollisemmat tukirakenteet että tuttujen aikuisten tuki. Liikunta & Tiede 53 (6), 56–62. Teoksessa: S. Voisiko ajatella, että vammaisten nuorten mukana liikunnan ja urheilun maailma voisi muuttua tämänhetkistä reilummaksi, avoimemmaksi ja suvaitsevaisemmaksi. Teoksessa: S. Vaihtoehtoliikunnan alakulttuurien moraaliset järjestykset. & Rannikko, A. Tätä keskustelua varten tarvitaan lisää nuorten henkilökohtaisesta kokemusmaailmasta ponnistavaa tutkimustietoa. 1997. Hankkeen kuluessa on kohdattu muitakin hankalia ja avoimeksi jääneitä kysymyksiä, samoin kuin jouduttu pysähtymään erilaisten kategorisointikysymysten ja tutkimuseettisten pohdintojen eteen. Armila & A. Vertaissuhteet vammaisten nuorten liikunnassa. 2018. Nuorten liikuntaa koskevissa tutkimuksissa (esim. & Torvinen, P. Armila & A. Tuetun ja itsenäisen osallistumisen välinen tasapainoilu on kysymys, johon vastaaminen voi joskus olla vaikeaa. Jyväskylä: LIKES, 56–64. 2018. Rannikko 2018) on osoitettu, että iso osa liikuntaharrastusten tuomasta hyvästä mielestä kytkeytyy nuorten mielissä mukavaan yhdessäoloon kavereiden kanssa ja tekemiseen, jota ei rasita liiallinen kilpailu tai ryppyotsainen harjoittelu. On mentävä yhä lähemmäksi ja katsottava yhä tarkemmin. Siinä on tavoitettu urheilua ja liikuntaa harrastavia nuoria, heidän harrastuksiaan tukevia aikuisia ja niille myönteisiä olosuhteita. Rannikko, A. 2017. Rannikko (toim.) Vammaiset nuoret ja liikunta. DePauw, K. ”Vammainen nuori” tutkimuksellisena identiteettikategoriana (tai “taustamuuttujana”) on ongelmallinen niputtaessaan yhteen hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä sekä erilaisia vammoja. Jatkossa on hyvin tärkeää tavoittaa tutkimukseen myös sellaisia vammaisia nuoria, joilla ei ole pääsyä liikuntaharrastuksiin. Vammaiset nuoret ja vapaa-ajan liikunta. Artikkelin käsikirjoitus. ”Kuule vetää se pelipaita päälle, se on se juttu.” Apuvälineiden ja liikuntapaikkojen merkitys vammaisten nuorten liikuntaharrastuksissa. Armila, P. Kysymys nuorten osallistumisen mahdollisuuksista on syytä kääntää kysymykseksi nuorten oikeuksista kasvaa omien mahdollisuuksiensa mittaisiksi. Lajiliitoissa ja kunnissa ei välttämättä olla vielä tietoisia vammaisten nuorten liikuntaan osallistumisen edellytyksistä, jolloin mahdollisuuksien selvittämisessä jäädään usein vanhempien tai esimerkiksi vammaispalveluhenkilökunnan aktiivisuuden ja tietämyksen varaan. & Liikanen, V. Apuja urheiluvälineet vammaisurheilun ei-inhimillisinä toimijoina. Nuorisotutkimus 35 (4), 6–20. & Sihvonen, S. Rannikko (toim.) Vammaiset nuoret ja liikunta. & Armila, P. & Torvinen, P. Rannikko, A. PÄIVI ARMILA, YTT Yliopistonlehtori, sosiologia Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: paivi.armila@uef.fi LÄHTEET: Armila, P. Vaikka aikuisten ja erilaisten tukijärjestelmien läsnäolo on jo keskeinen vammaisten nuorten liikuntaharrastusmahdollisuuksia määrittelevä tekijä, näyttää siltä, että heidän osallistumisoikeuksiensa yhdenvertaistaminen edellyttää edelleen erilaisten välittävien järjestelmien kehittämistä. Artikkelin käsikirjoitus. Vaikka vammaisille nuorille räätälöidyt ohjatut toiminnat ovat tärkeä keino avata heille liikunnallisen osallisuuden areenoita, olennaista on myös, että ne voivat olla omiaan luomaan liikunnallista eriarvoisuutta vammaisten nuorten itsensä keskuuteen. Kysymys nuorten osallistumisen mahdollisuuksista on syytä kääntää kysymykseksi nuorten oikeuksista kasvaa omien mahdollisuuksiensa mittaisiksi.. 2019. Eriksson, S. 43 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 merkille. Kamppailua kunnioituksesta. Eriksson & P. The (In)Visibility of DisAbility: Cultural Contexts and ‘Sporting Bodies’. 2016. 2018. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto. Eriksson & P. Myös liikunnan yksiselitteinen määrittely on heidän kohdallaan hankalaa: se voi olla vapaa-ajan harrastusta, terapiaa, kuntoutusta, urheilua tai kilpaurheilua – tai useampia näistä päällekkäin. Jyväskylä: LIKES, 65–74. & Rannikko, A. Quest 49:4, 416–430. VALKKU-hankkeen voinee hyvällä omallatunnolla tulkita tärkeäksi keskustelunavaukseksi, jota on syytä jatkaa eriytyneimmin tutkimuksellisin puheenvuoroin. Young People with Disabilities in the Fields of Youth Cultural Sports: A Case Study from Finnish Snowboarding and Parkour. Kaikki nuoret eivät löydä itse keinoja hakea oikeuksiaan, eikä kaikilla ole lähellään tähän pystyviä tai ennättäviä aikuisia. Armila, P
44 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: MARIA RANTALA Kuvat: URHEILUMUSEO Suomalaisten kuntoliikuntajärjestöjen ja liikuntakampanjoinnin historiaa vuosilta 1941–2010 Maaottelumarssista istumisen vähentämiseen. Pahviset kuntokortit ja posti laatikkoihin sijoitetut ruutuvihot ovat vaihtuneet askelmittareihin ja sosiaalisessa mediassa päivittyviin ilmoituksiin. Kansalaisia opetettiin ja opetetaan yhä itsensä tarkkailun ja kuntoilun saloihin. Muuhun mainontaan verrattuna suomalainen liikunta kampanjointi on muuttunut hitaasti. Liikunta kampanjoissa sovelletaan edelleen keinoja, joita käytettiin jo 1900luvun alkupuolella
Hallinnollisissa trendeissä tapahtuneet muutokset vaikuttivat merkittävästi kuntoliikuntajärjestöjen järjestäytymiseen ja arkeen. myös Hentilä 1987, 288–291). Rakenteellisesti kuntoliikuntajärjestökenttä muotoutui ja uudistui vuosien 1941–2010 välisenä aikana enemmän ulkopuolelta tulevien voimien ohjailemana kuin itsenäisesti omista lähtökohdistaan käsin (Ks. Kuntoliikuntajärjestöt kilpailivat keskenään taloudellisista resursseista, näkyvyydestä ja harrastajista. Koko tutkittavan ajanjakson ajan kuntoliikuntajärjestöt hakivat paikkaansa suhteessa toisiinsa, omiin taustayhteisöihinsä ja erityisesti urheilun keskusjärjestöihin. Väitöskirjatutkimuksessani selvitin, minkälainen rooli kuntoliikuntajärjestöillä on ollut tässä työssä vuosien 1941–2010 välisenä aikana ja minkälaisia ovat olleet kampanjoinnissa käytettyjen julisteiden sisällöt. Talou delliset resurssit vauhdittivat keskeisesti kuntoliikuntajärjestöjen syntymistä ja muutoksien tekemistä. 45 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 S uomalaisia on kannustettu liikunnan pariin jo 1900-luvun alusta saakka. Suomalaiset kuntoliikuntajärjestöt perustettiin halusta kannustaa aikuisväestöä liikunnan pariin. Kun. Poikkeuksellisena katkoksena voidaan pitää vuosia 1973–1981, jolloin Kuntotoimistoa käytettiin toiminnan yhteisenä koordinaattorina. Tarvittaessa ne kuitenkin yhdistivät voimansa puolustaakseen kuntoliikunnan ja kuntoliikuntajärjestöjen asemaa ja rahoitusta suhteessa urheiluun ja urheilun keskusjärjestöihin. Vasemmiston ja oikeiston väli nen jännite oli merkittävin tekijä muutosten takana
Suoritusmerkit, kuntokortit, kilometrit, minuutit ja askeleet Tutkimuksen kohteena olleiden kampanjoiden ja julisteiden ensisijaisena tavoitteena oli tiedottaa liikunnan hyödyistä ja tarpeellisista liikuntamääristä sekä saada suomalaiset harrastamaan liikuntaa. Kuntotoimiston lakkauttamisen seurauksena lisääntynyt vastuu ja 1980-luvulla yleistynyt ajattelu siitä, että rahoille olisi saatava vastinetta, ohjasi kuntoliikuntajärjestöjä tutkimaan ja siten kehittämään omia kampanjoitaan. Visuaalisissa sisällöissä ei kuitenkaan tapahtunut merkittäviä muutoksia verkkosivujen yleistymisen seurauksena. Liikunnan edistämistä lähestyttiin kahdesta suunnasta. 1940–1950-luvuilla kampanjoissa puhuteltiin suuria ihmisjoukkoja kuten kansaa, kansalaisia, suomalaisia ja työväkeä.1960–1970-luvuilla kampanjoita kohdennettiin laajojen ihmisryhmien ohella hieman suppeammille kohderyhmille kuten kuntalaisille ja perheille. Vaikka kampanjoiden yhteydessä tehtiin pienimuotoisia tutkimuksia, erityisesti kampanjoiden kohderyhmiin liittyvät tiedot olivat kuntoliikuntajärjestöillä huteria läpi tutkittavan ajanjakson. 1980-luvulta lähtien kuntoliikuntajärjestöt teettivät useita pieniä tutkimuksia siitä, miten yksittäinen kampanja oli havaittu, miten paikalliset järjestäjät ja kampanjoihin osallistuneet kampanjan kokivat tai ketkä ylipäätään kampanjoihin osallistuivat. Kampanjoinnissa sovelletaan vielä 2010-luvullakin keinoja, joita käytettiin jo 1900-luvun alkupuolella (Laine 2000, 34; Vasara 1997, 232–233, 494). Tutkimusaineistossa ensimmäinen korostetusti miehille suunnattu kampanja on vasta vuodelta 2007 (SuomiMies seikkailee). 46 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 totoimiston lakkauttamisen jälkeen liikuntakampanjointia ei ole Suomessa johtanut yksikään liikunta-alan organisaatio. 1970-luvulta lähtien sponsoreiden ja yhteistyökumppaneiden merkitys kampanjoiden rahoittamisessa alkoi kasvaa. Arkiseen liikkumisen lisäämiseen kiinnitettiin huomattavasti vähemmän huomiota. Verrattuna muuhun mainontaan suomalainen liikuntakampanjointi muuttui ja uudistui vuosien 1941–2010 välisenä aikana hitaasti. Kohderyhmät ja vaikuttavuus kiinnostuksen kohteeksi Suomalaisille kuntoliikuntakampanjoille oli 1980-luvulle asti tyypillistä, että niiden onnistumista arvioitiin lähinnä palautettujen suorituskorttien ja ostettujen osallistumisja harrastusmerkkien määrillä. Toisissa kampanjoissa tavoitteena oli saada ihmiset liikkumaan yksittäisessä tapahtumassa, ja toisissa tavoitteena oli kokonainen elämäntapamuutos ja elämäntapaan vaikuttaminen. Vuosituhannen vaihteen jälkeen yhä useammalla kampanjalla oli jo omat verkkosivut. Suoritusja harrastusmerkit, prosenttikilpailut, kuntokortteihin laskettavat pisteet, suorituskerrat, kilometrit, minuutit tai askeleet olivat tärkeitä kampanjointikeinoja kaikkien tutkittavien vuosikymmenien aikana. 1990-luvulta lähtien kohteena oli entistä enemmän yksilö ja niissä painotettiin henkilökohtaista vastuuta omasta liikkumisestaan.. Kuntoliikuntajärjestöjen kampanjoiden kohdentumisessa oli selviä eroja eri vuosikymmenien välillä. Niiden myötä kampanjajulisteissa esiintyvien tekstien määrät pienenivät ja kuvat suurenivat, koska kampanjaan liittyvät tarkemmat tiedot voitiin jakaa verkossa. Liikunta ja ilo yhdistettiin toisiinsa julisteiden tekstiosissa vasta 1980-luvulta lähtien. Kuntokorteilla, pahvisilla tai sähköisillä, kampanjoihin osallistuvia opetettiin ja opetetaan yhä itsensä tarkkailun ja kuntoilun saloihin. Ideat pysyivät samoina, vaikka pahviset kuntokortit ja postilaatikkoihin sijoitetut ruutuvihot vaihtuivat vuosien kuluessa askelmittareihin ja sosiaalisessa mediassa päivittyviin ilmoituksiin. 1990-luvulta lähtien kampanjoissa puhuteltiin entistä enemmän yksilöä ja painotettiin jokaisen henkilökohtaista vastuuta omasta liikkumisestaan. Vasemmistotaustaisille järjestöille taloudellista selkänojaa antoivat myös ammat tiyhdistysliikkeen keskusjärjestöt. Lisäksi kuntoliikuntajärjestöt rahoittivat kampanjoitaan myymällä erilaisia osallistujaja harrastusmerkkejä erityisesti 1940–1970-luvuilla. Käytetyimpiä liikunnan puolesta esitettyjä argumentteja olivat kunto ja terveys. Pysyvin ja kaikkien tarkasteltavien vuosikymmenien aikana tärkein liikuntakampanjoiden rahoitusmekanismi oli valtionapu (veikkausvoittovarat), joka ohjautui kampanjoille joko suorana tukena tai välillisesti järjestöjen kautta. Kampanjoiden kohderyhmät kyllä nimettiin, mutta varsinaisia tutkimuksia tai edes selvityksiä kohderyhmien elämäntavoista, arvoista, ajankäytöstä tai mieltymyksistä ei kampanjoiden pöytäkirja-aineistojen perusteella tehty. En myöskään löytänyt arkistoista ainuttakaan tutkimusta, jossa olisi pyritty selvittämään perusteellisesti kampanjoiden ulkopuolelle jääneiden tai vähän liikkuvien ajattelua, arvoja, ajankäyttöä, mieltymyk1940–1950-luvuilla kampanjoissa puhuteltiin kansaa, kansalaisia, suomalaisia ja työväkeä.1980-luvulta lähtien useita kampanjoita suunnattiin erityisesti naisille. 1980-luvulta lähtien useita liikuntakampanjoita suunnattiin erityisesti naisille
Liikuntakampanjajulisteissa fyysisesti passiivisia käytöstapoja tai vähäistä fyysistä aktiivisuutta edistävien koneiden tai laitteiden käyttöä ei vastaavalla tavalla ole haastettu, purettu tai kritisoitu. Toiminnassa ei ollut systemaattisuutta, vaikka kampanjoiden joissakin osissa ja varsinkin materiaalien suunnittelussa käytettiinkin ammattilaisia. Läpi kaikkien tutkittavien vuosikymmenien kampanjajulisteiden enemmistössä liikkuminen, liikkumaan lähteminen ja liikunta esitetään luonnollisena, itsestään selvänä ja helppona asiana. Passiivisen elämäntavan rutiineja rikkomaan Tutkijana jäin kaipaamaan julisteita, joissa olisi rohkeammin purettu fyysisesti passiiviseen elämäntapaan liittyviä mielikuvia, rutiineja ja tottumuksia, otettu. Näppituntumaa, järkeilyä, matkimista ja improvisointia Kokonaisuudessaan suomalaista liikuntakampanjointia toteutettiin vuosien 1941–2010 välisenä aikana monelta osin ”näppituntumalta” eli aikaisempia kokemuksia soveltamalla, järkeilemällä, matkimalla ja uutta improvisoimalla. Tosin vielä 2000-luvullakin erilaiset etniset ryhmät ja liikuntarajoitteiset ovat marginaalisia ihmisryhmiä liikuntakampanjajulisteiden kuvastossa. Tulevaisuudessa kohderyhmien määrittämiseen, tutkimiseen ja analysoimiseen kannattaisi kiinnittää huomattavasti aiempaa enemmän huomiota jo kampanjoiden suunnittelun alkuvaiheissa. Tätä rajumpaa symboliikkaa tutkimusaineistoon kuuluvissa julisteissa ei esiinny. Aikaisempien tupakka-, alkoholi-, ehkäisyja tuberkuloosivalistusta tarkastelleiden tutkimusten mukaan uhkaavat ja kuolemaan viittaavat symbolit ovat olleet melko yleisiä terveyskampanjamateriaaleissa (Helfand 2010, 132–141; Sääskilahti 2006, 25–30; Jauho 2003, 146–174; Seliger 2008, 215; Salo 1997, 5.9, 5.10, 5.11, 5.12, 17.4, 18.2, 18.2.5, 23.2.1). Suomalaisissa liikuntakampanjamateriaaleissa on vuosien 1941–2010 välisenä aikana keskitytty liikuntaan ja liikkujiin. Kannustusta, kehottamista, opastamista Liikuntakampanjajulisteissa esiintyy harvoin fyysisesti passiivisia henkilöitä tai fyysiseen inaktiivisuuteen yhdis tettävissä olevia asioita (kuten hissit, autot, sohvat, TV:n katselu, istuminen). Silloin harvoin, kun liikuntakampanjajulisteissa viitataan fyysiseen passiivisuuteen, huonoon kuntoon, tupakointiin tai lihavuuteen, näihin yhdistetään surullinen tai tympääntynyt tunne, huono ryhti, hämähäkinseitti, savu, tuli, varoittava kolmio, huutomerkki tai mustavalkoinen värimaailma. Tutkimuksen kohteena olevien 710 julisteen joukossa esiintyy kuitenkin vain yksittäisiä kuvia ja tekstiosia, joissa esitystapaa voi pitää jyrkkänä ja konfliktihakuisena. Muuhun mainontaan verrattuna tämä on poikkeuksellista. Liikunta ja liikkujat esitetään vuosilta 1941–2010 olevissa liikuntakampanjajulisteissa kaikin puolin positiivisessa valossa. Lisäkilot piirrettiin karhujen, hylkeiden ja sammakoiden ympärille. Kaiken lisäksi liikunta tapahtuu ihanteellisissa luontomaisemissa suosiollisessa säässä. 47 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 siä, asuinpaikkoja, taloudellista tilannetta tai toiveita. Katsojaan luottaminen ja pitempien päättelyketjujen tarjoaminen voisikin jatkossa olla tervetullut lisä suomalaisiin liikuntakampanjamateriaaleihin. Tällaiset ratkaisut tietenkin lisäisivät myös (tahallisenkin) väärin ymmärtämisen ja lukemisen riskejä, mutta olisivat varmasti kokeilemisen arvoisia. Mainonnassa nimittäin alettiin jo viimeistään 1900-luvun puolivälissä ja erityisesti 1980-luvulta lähtien korostaa tuotteeseen liittyvää tai sen hankkimisesta seuraavaa mielihyvää sen sijaan, että huomiota olisi kohdistettu itse tuotteeseen tai sen ominaisuuksiin (Lumme-Sandt 2007, 74; Heinonen & Konttinen 2001, 268, 272; Falk 1994, 98, 112, 115, 117). Hyvää tarkoittavalla hienotunteisuudella marginalisoitiin ja häivytettiin näkyvistä tämä ihmisryhmä. Kuntoliikuntajärjestöjen varovaisuus ja halu olla aiheuttamatta mielipahaa tai konflikteja aiheutti esimerkiksi sen, että 1970–1980-luvuilta olevissa tutkimusaineiston julisteissa ei esiinny ainuttakaan lihavaa ihmishahmoa. Muuhun suomalaiseen terveysvalistusaineistoon verrattuna tämä on poikkeuksellista. Tutkimusta hyödynnetään yhä verrattain vähän kampanjoinnin suunnittelussa, toteutuksessa, seurannassa ja kehittämisessä (esim. Selvästi vähemmän esiintyy julisteita, joissa liikkumaan lähteminen esitetään muutosprosessina. Liikkujat kuvataan hymyilevinä ja hyvinvoivina hahmoina, joilla on ystäviä ympärillään. Kuolemaan viittaavia symboleja kuten pääkalloja, ristejä, hautakiviä, hämähäkkejä, varjoja tai viikatteita ei positiivisuuden varaan rakentavissa liikuntakampanjajulisteissa kuitenkaan esiinny. Lähes äärimmilleen viety herkkyys ja positiivisuus voi kuitenkin jossain vaiheessa muuttua myyttien ja tabujen kasvualustaksi. Liikuntakampanjajulisteilla ei ole haluttu ärsyttää vaan ennemminkin kannustaa, kehottaa, tiedottaa ja opastaa. Esimerkiksi tupakkaja alkoholivalistuksessa on positiivisten esikuvien ja käyttäytymismallien lisäksi lähdetty systemaattisesti purkamaan haitalliseen käyttäytymiseen tai itse tuotteisiin liittyviä mielikuvia. Sillä mikäli tiedot kohderyhmästä eivät ole oikeita, käytetyt keinot tai argumentit voivat jäädä kohderyhmässä tunnistamatta tai hyväksymättä. Käskevää tai syyttävää puhuttelutapaa ei esiinny kuin yksittäisissä julisteissa; uhkailua ei laisinkaan. lisää vastamainoksista Salo 1997, 17.2, 17.3, 17.4, 17.6, 18.2, 18.4, 18.5, 18.6, 20.2, 20.3; Jylhämö & Welp 2011; Aarva 1991, 155–166). Vasta 1990-luvulta lähtien tukevat ihmishahmot pääsivät jälleen muiden liikkujien joukkoon osaksi liikuntakampanjoiden kuvastoa ja vieläpä valokuvattuina. Lähes kolmessa neljästä julisteesta esiintyy liikkuva hahmo. Tupakkamainosten mystinen ja jännittävä tupakansavu on jo vuosikymmenien ajan esitetty valistusaineistossa pahanhajuisena ja myrkyllisenä ilman saastuttajana (ks. Juliste on viestintävälineenä kiteyttävä, pelkistävä, kärkevä ja kärjistävä. Salmela, Kettunen ja Poskiparta 2010, 208–218). Nämä tiedot olisivat auttaneet kampanjoiden kohdentamisessa
Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu. Ravitsemus ja yhteiskuntapolitiikka Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla. Vasara, E. Nykyisin kampanjoilta, hankkeilta ja ohjelmilta vaaditaan jo lähes poikkeuksetta niiden vaikuttavuuden arvioimista. Tällaisia olivat esimerkiksi kuvissa esiintyvät hahmot ja niiden ikä, sukupuoli, koko, vaatetus, ilme ja sijainti kuvassa. Hentilä, S. CD-ROM. Karisto. 1997. Acta Universitatis Ouluensis B Humaniora 70. MARIA RANTALA, FT Tutkija LIKES Sähköpostiosoite: maria.rantala@likes.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Ylös, ulos ja lenkille! Suomalaiset kuntoliikuntajärjestöt ja liikuntakampanjajulisteet vuosina 1941–2010.” tarkastettiin Turun yliopistossa 12.1.2019. Työväen urheiluliikkeen naiset. 2001. Katujen galleriat – Ulkomainonnan visuaalista retoriikkaa Helsingissä vuosina 2004–2005. Helsinki: Voima Kustannus. Acta Universitatis Tamperensisser A vol 328. Teoksessa D. 2011. 2003. 48 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 kantaa ja riskejä. Oulun yliopisto. University of Minnesota Press. Puheenvuoro. Alkuperäisaineistona käytettiin 710 liikuntakampanjajulistetta. Tampereen yliopisto. Väitöskirja. Vapise, kuningas alkoholi. Jylhämö, K. Rahoittajien olisi hyvä vaatia näiltä tietoja myös esimerkiksi siitä, mihin kampanjoissa tehtävät toimenpiteet tai kampanjamateriaaleissa esitettävät asiat perustuvat. Jauho (toim.) Kansalaisuus ja kansanterveys. “Some One Sole Unique Advertisement”. Into. Alkoholivalistuksen tekstilaji ja sen muuttuminen vuosien 1755 ja 2001 välisenä aikana. LÄHTEET: Aarva, P. Laine, L. Falk, M. Helsinki: Mainostajien Liitto. 1997. Teoksessa I. Vaikuttavan elintapaohjausintervention suunnittelu – helpommin sanottu kuin tehty. Panzar, L. Työväen ravitsemuskysymys. Suomalaisten liikuntakampanjamateriaalien yleisilme on positiivinen mutta samalla lukuisista variaatioista huolimatta tasapaksu ja ennalta-arvattava. Lisäksi tarkasteltiin kuvissa esiintyvää ympäristöä ja sponsoreita, käytettyjä argumentteja sekä lajeja, joihin suomalaisia kampanjoissa eri aikoina kannustettiin. Tutkimuksessa hyödynnettiin visuaalisen aineiston analyysin, erityisesti Roland Barthesin (1915–1980), käsitteitä denotaatio, konnotaatio ja myytti sekä sisällönanalyysiä. Liikuntakampanjoita järjestävien tahojen soisikin tulevaisuudessa kiinnittävän tietoista huomiota rajojen ja kaavojen rikkomiseen sekä edellyttävän samaa myös kampanjamateriaalien varsinaisilta tekijöiltä. Salo, M. joiden eri vaiheissa. Terveysvalistuksen kuvia ja mielikuvia. Tiedotusopinlaitos. 2006. Heinonen, V. Nyt uutta Suomessa! Suomalaisen mainonnan historia. Kekki (toim.) Kohti hyvän elämystä. Sosiosemioottisia näkemyksiä kulutuksesta. Suojeluskuntajärjestön urheiluja kasvatustoiminta vuosina 1918–1939. Perälä & M. Muuten suomalainen liikuntakampanjointi jatkaa kehittymistään hitaasti. Helén & M. Jauho, M. Katsaus. Suomen työläisurheilun historia III. Kuluttajille suunnattu lääkemainonta 1980-luvulta 2000-luvulle. Seliger, M. Valkoisen Suomen urheilevat soturit. Helfand, W. Bibliotheca Historica 23. Helsinki: Gaudeamus. 1987. & Welp, K. 2010. Tutkimus terveysjulisteiden vastaanotosta. Hämeenlinna: Työväen urheiluliitto ja Kustannus Oy Arvi A. Helsinki. Helsinki: Otava. Taideteollinen korkeakoulu. Helsinki, Suomen Historiallinen Seura. Työväen Urheiluliitto 1959–1979. Public Health Posters in the Twentieth Century. Ja muita Voiman vastamainoksia. 1991. 1994. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus. Fyysisesti passiiviseen elämäntapaan ja sitä edistäviin asioihin, käytäntöihin ja esineisiin liittyvien mielikuvien purkamiseen keskittyvät liikuntakampanjamateriaalit olisivat mielenkiintoinen ja uusi lisä nykyisten materiaalien rinnalle. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A 85. 2010. Lumme-Sandt, K. Serlin (edit.) ImaginingIllness. Public Health and Visual Culture. Taideteollisen korkeakoulun tiedotusja julkaisuyksikkö 1997. 2008. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 47 (3), 208–218. Väitöskirja. Tämä on juuri sinulle! Teoksessa M. Minneapolis. Louserit vuittuun. Sääskilahti, M. Väitöskirja. Väitöskirja. & Konttinen, H. Nautinnon, vaaran ja varoituksen merkit. Salmela, S.M., Kettunen, T ja Poskiparta, M. Tiedotustutkimus 30 (4), 64–76. Vertaileva tutkimus Suomessa julkaistun painetun savukemainonnan ja tupakan vastapropagandan kuvista ja kuvasisällöistä vuosina 1870–1996. 2000. Liikuntakampanjoita ja niiden taustalla olevien järjestöjen toimintaa rahoittavien tahojen (esimerkiksi opetusja kulttuuriministeriö, aluehallintovirastot, kunnat) olisi hyvä vaatia liikuntakampanjoiden toteuttajilta enemmän tutkimuksen hyödyntämistä kampanNÄIN TUTKITTIIN: T utkimuksessa keskityttiin erityisesti seuraavien järjestöjen toimintaan, arkistolähteisiin ja kampanjamateriaaleihin: Suomen Latu (Latu, toiminnassa vuodesta 1938–), Kansanurheilun Keskusliitto (KUK, 1959–1973), Suomen Kuntourheiluliitto (SKUL, 1961–2013), Kuntoliikunnan Keskusliitto (KLK, 1964–1973), Konditionsfrämjandet (KF, 1965–), Työväen Kuntoliitto (TKL, 1973–1993), Kuntotoimisto (KT, 1973–1981), Kunnossa kaiken ikää -ohjelma (KKI, 1995–). Kuva-analyysi kohdistettiin 40 erilaiseen asiaan tai teemaan julisteessa. 2007
49 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: HANNU ITKONEN, SEPPO KNUUTTILA Urheilupuhe on lupauksien ja lahjakkuuksien areena Kuva: FOLIO RF/VIKTOR HOLM
Urheilu-uran jälkeinen todellisuus on osoitUrheilusankaruudessa ja -julkisuudessa on kolme sukupolvea: radion taistelijat, television tähdet ja median taitajat.. 2017): ”Yleisurheilun suomalaiset suurlupaukset hukataan L upaus on mutkikas kielen keino. Kun nuoren urheilu-uraa tuetaan erilaisin sosiaalisin ja taloudellisin sijoituksin, häneen kohdistetut odotukset ja toiveet lisääntyvät. YLE uutisoi (14.6. Kun nuorella ihmisellä on henkisten ja ruumiillisten kykyjen lisäksi niiden menestyksekkään käyttämisen lahja, hänellä on urheilun kontekstissa mahdollisuus ja joskus jopa velvollisuus osoittaa lahjakkuutensa käytännössä: ei lahjaa ilman vastalahjaa. Ja jos hänen menestyksensä on ollut ylivertaista, häntä aletaan luonnehtia huipputai superlupaukseksi. Uransa päättäneet urheilijat ovat saavuttaneet erilaista hyvää poikkeavasti. Sanoilla tehtävien asioiden käytäntöön sisältyy J.L. Tällöin myös vastalahjan odotukset ja lunastuksen paineet kasvavat samoin kuin pettymyksen riski. Urheilun lupauksiin kuuluu monen tasoista menestymistä kuten varakkuutta, arvonantoa ja julkisuutta. Osa nuorista valikoituu menestyjiksi, jotka yltävät kansainväliselle huipulle. Motivoitumista tarvitaan, sillä urheilun lupauksissa on kyse kokonaisvaltaisesta itsensä ”peliin laittamisesta”. Kaikille uran jälkeinen aika ei menestyksestä huolimatta ole ollut auvoista aikaa. Ne saattelevat nuorten lahjakkuuksien seulontaa eri lajien piiriin, houkuttelevat kilpakentille menestymään ja voittamaan ja vaikuttavat uravalintoihin ja elämänsisältöihin. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa urheilun retoriikkaan sisälty vien lupausten ja odotusten ristiriitaista merkitysoppia sekä sitä, miten kilpakenttien lupaukset valikoidusti toteutuvat – aina joku voittaa. Vähitellen lapsia aktivoidaan aiempaa tavoitteellisempaan toimintaan. Filosofi Ksenofanes (570–480 eaa.) kuvasi jo puolisen vuosisataa ennen ajanlaskumme alkua urheilun tuottamaa hyvää: ”Jos joku nappaa voiton jalkojensa nopeudella, tai viisiottelussa, Zeuksen pyhällä maalla, Pisan virtojen vierellä Olympiassa, tai painissa, tai hallitsee kivuliaan nyrkkeilytaidon, tai tuon kauhean lajin, jota vapaaotteluksi kutsutaan, on hän mahtava mies kaupunkilaisten silmissä; hän saa kunniapaikan kisakatsomossa ja elatuksen valtion varoista ja vielä lahjankin omaksi aarteekseen; ja kaiken saman saa hän myös, jos voittaa hevosilla.” (Ahonen 2004.) Lahjakkuus ja lupaus merkitsee menestyvimmät Yksilön urheilu-ura koostuu erilaisista siirtymistä. Menestys voittajien kapeassa kärjessä tuottaa myös sellaista sosiaalista ja kulttuurista pääomaa, josta on hyötyä urheilu-uran jälkeisissäkin oloissa. Hänen odotetaan vastaisuudessa myös täyttävän ne lupaukset, jotka hän urheiluteoillaan on antanut ja joita häneen sen vuoksi on sanallisesti kohdistettu: ei annettua lupausta ilman lunastuksen odotusta. Sillä voidaan tehdä tulevaisuutta, solmia sosiaalisia suhteita, korjata menneisyyttä, koota varallisuutta. (Itkonen & Knuuttila 2016, 12–17.) Urheilun antamat lupaukset motivoivat vuosien ponnisteluihin. Sillä voidaan luoda vääriä odotuksia, johtaa harhaan, käyttää hyväksi ja pettää. Aluksi urheiluun sosiaalistutaan leikkimällä ja jo melko varhaisessa vaiheessa – jopa alle 10-vuotiaana – valitsemalla tietty laji. Urheilumenestys edellyttää pitkäaikaista harjoittelua, kurinalaista arkea kohti päämäärää ja jopa kieltäytymistä nautinnoista (Joki-Sipilä 2008, 253– 257.) Aivan uudesta ilmiöstä ei ole kyse, sillä stoalainen filosofi Epiktetos (50–135 jaa.) kuvasi Olympian kisoihin valmistautuvan urheilijan rasituksia: ”Sinun täytyy noudattaa tiukkaa kuria ja ruokavaliota, pidättyä herkuista, harjoitella pakosta määrättyyn aikaan, helteessä ja kylmällä säällä, et saa juoda kylmää vettä etkä viiniäkään miten vain; yksinkertaisesti sinun on uskottava itsesi valmentajallesi kuin lääkärin käsiin. Sitten kilpailuissa joudut kaivamaan ojaa; kenties saat kätesi sijoiltaan tai nyrjäytät nilkkasi; joudut nielemään paljon hiekkaa ehkä jopa saamaan ruoskasta; ja kaiken tämän lisäksi vielä häviät.” (Ahonen 2004.) Nuoria koskevassa urheilupuheessa lahjakkuus ja lupaus luonnehtivat niitä odotuksia, joilla menestyvimpiä merkitään. Ilman lupauksia ja odotuksia urheilusta kuitenkin puuttuisi jotakin olennaista. Vertaisensa kilpailuissa voittanut nuori on sekä lahjakkuus että lupaus. Parhaat kilpaurheilijat palkitaan suurilla rahasummilla. Kaikki lupaukset eivät täyty, eivätkä kaikki nuoret lahjakkuudet yllä menestykseen. tautunut sangen kirjavaksi. Austinia (1962/2016) mukaillen otaksuma, jonka mukaan lupausten ”totuus tai epätotuus ei riipu vain sanojen merkityksestä, vaan myös siitä, mikä teko tehdään missäkin olosuhteissa.” Urheiluun kuuluu lupauksia, jotka myyteistä ja muista kuvitelmista poiketen toteutuvat joidenkin harvojen kohdalla. 50 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Erilaiset lupaukset ilmenevät ja niitä viljellään urheilun kaikilla tasoilla. Kilpaurheilu tähtää voittoihin, ennätyksiin ja mitaleihin
Viime kesänä mediUrheilun antamat lupaukset motivoivat vuosien ponnisteluihin. Lahjakkuuksille luvataan resursseja, jotka edesauttavat talenttilupausten lunastamisessa. Lopulta Kansainvälisen Olympiakomiteankin oli antauduttava ja hyväksyttävä avoimesti ammattilaiset olympia-areenoille. Nuoret urheilijat joutuvat lupausten lunastamisen suhteen keskinäiseen kilpailutilanteeseen. Maalivahti Karri Rämö ylsi menestykseen, vaikka joutui juniorina pelaamaan ”risoissa suojissa, joista meni kiekko läpi”. Vain muutama suomalainen yleisurheilun nuorten MM-mitalisti on pystynyt nousemaan palkintopallille aikuisten arvokisoissa.” Lupaukset muuttavat muotoaan ja moninaistuvat Urheilun lupauksina on eri sukupolvien kilpailijoille tarjoiltu varsin erikokoisia asioita. Perheellä ei ollut varaa ostaa ”uutta ja kiiltävää”. Amatööriurheilun nimiin vannoville urheilujohtajille seteleillä pelaaminen oli kuitenkin painajainen, ja niinpä aiemmin rahaa palkinnoksi saaneille alettiin jakaa hopealusikoita, voittosarvia ja mitaleita. Rahapalkintoihin tottuneita tämä kummastutti, minkä vuoksi ammattilaisja amatööriurheilu ajautuivatkin pitkään erilläänoloon. Jälkikäteen ajatellen onkin hämmästyttävää, miten pitkään urheilua kyettiin organisoimaan sekä lupaamalla ”ruskeita kirjekuoria” että kieltämällä niiden olemassaolo. (Aarresola 2016, 91.) Tietenkään kaikki lupaukset eivät yllä menestyksen huipulle, mikä tulee ilmi, kun lahjakkuudet jatkuvasti kilpailevat toisiaan vastaan. Niille voittajille, jotka parhaiten osasivat vastata median ja sponsoroinnin vaatimuksiin, oli sekä helpointa että tuottoisinta maksaa tuhteja tilejä. (Kanerva 2019.) Vaikeista oloista ponnistaneiden ja menestyneiden urheilijoiden suhteen lupausten täyttyminen näyttäytyy kaikkein täydellisimmäksi. Eikä Hannes itsekään välttynyt ammattilaissyytöksiltä. Nuoren lahjakkuus konkretisoituu esimerkiksi niin sanotussa talenttitoiminnassa, jossa mukana oleminen tarkoittaa, että hänet on jo tunnistettu lupaukseksi. Hiljattain nuorten jääkiekon maailmanmestaruuden voittaneen joukkueen pelaajien perhetaustasta uutisoitiin, kuinka nuorukaiset olivat kasvaneet hyvä tuloisissa perheissä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Urheilutuotteen (urheilija+menestys), mediajulkisuuden ja markkinoiden kolmiyhteys toimii tehokkaasti. (Itkonen & Knuuttila 1992, 148–154.) Suomessa amatööriurheilu vakiintui 1900-luvun alun vuosikymmeninä vallitsevaksi organisaatiokäytännöksi. Kaikki nuoret urheilijat eivät saa urheilupolulleen tuhteja eväitä. Kun urheilijat lunastivat menestymällä sekä heihin kohdistettuja odotuksia että lupauksia, urheilun organisaattorit puolestaan lupasivat menestyksen myötä kasvavia rahapalkintoja. Modernin urheilun varhaisvaiheissa kilpailu oli vahvasti paikallinen ilmiö, jolloin menestyneille luvattiin sekä osoitettiin oman yhteisön kunnioitusta ja arvostusta. Vertaisensa kilpailuissa voittanut nuori on sekä lahjakkuus että lupaus. Yhteistyöstä monipuolistuneen median kanssa tuli urheilijan roolin merkittävä osa. Kun lupauksesta tulee taakka Lupausten täyttyminen urheilussa ei ole itsestäänselvyys. Urheilun otettua ensimmäisiä julkisuusaskeleitaan oli kyvykkäimmille luvattava muutakin kuin paikallista arvostusta. 51 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 nuorisovuosien jälkeen. Voimaa arvostavissa piireissä tiedettiin, kuka oli kylän vahvin mies. Urheilujulkisuuden laajetessa myös urheilijoille tarjotut lupaukset moninaistuivat. (Viita 2003, 169–178.) Urheilusankaruuden ja siihen liittyvän julkisuuden kolme sukupolvea viime vuosisadan jälkipuolella olivat radion taistelijat, television tähdet ja median taitajat (Itkonen & Knuuttila 1992, 154–158). Suomalaisurheilijoiden lupaus oli maan tunnetuksi tekeminen etenkin olympialaisilla näyttämöillä ja sittemmin maailmankartalla. Areenoiden mestarit ryhtyivät tienaamaan suoranaisia rahapalkintoja. Hanneksen juostessa kunniaa Suomelle velimies Viljam juoksi rahaa omaan pussiinsa Atlantin takana. Hyvin menestyneet urheilijat ja joukkueet olivat helposti markkinoitavia tuotteita niin yleisölle kuin sponsoreillekin. Hänen odotetaan myös täyttävän ne lupaukset, jotka hän urheiluteoillaan on antanut ja joita häneen siksi kohdistetaan.. Kaupallistuneessa ja tuotteistetussa urheilussa lupaukset muuttuivat vastavuoroisiksi. Esimerkki löytyy Kolehmaisen juoksijaveljeksistä. Suomalaisessa tarinaja mediapelissä viljellään vanhaa kertomuksen kaavaa, jonka mukaan vaatimattomista oloista huipulle noussut, on vertaistensa joukossa arvostetuin kuten esimerkiksi Urho Kekkonen . Urheilusankaruus kiinnittyykin voittojen ohella kulloisiinkin konteksteihin. (Marttinen 2019.) Urheilumenestyksen saavuttaminen onkin entistä enemmän kiinni perheiden tuesta, perhepääomasta (Aarresola 2016). Kilpailun kiristyessä urheilijan urapolulla etenemistä on ryhdytty seuraamaan ja edistämään monin tavoin. Kaikkia tällainen käsitteellinen lupaus ei tyydyttänyt. Kaikkia lupauksia ei annettu julkisuudessa, mistä kielivät muiden muassa Paavo Nurmen saamat ”pimeät” rahapalkinnot. Lupausten lunastaminen saattaa aiheuttaa nuorelle urheilijalle sietämättömiä paineita
Jyväskylä. Art House. 219-263. Hiihdon nuorten MMkilpailuissa tänä vuonna (2019) mitalisijoille suomalaisista hiihtivät Anita Korva ja Eveliina Piippo . Mutta sellaiset voittajat, joiden kerrotaan netonneen tekemisillään satumaisia summia jääkiekkokaukaloissa tai formularadoilla, ovat eläviä todisteita siitä, että kilpaurheilun ja siinä menestymisen lupaukset eivät ole pelkkää satua ja myyttiä. Oksala, T. Helsinki. Voitokkaat mäkihyppääjät ovat kotkia, pisimpien hiihtomatkojen voittajat susia, eri lajien pelaajat ilveksiä, kärppiä, karhuja. Ilta-Sanomat 12.1.2019. Ne saattelevat nuorten lahjakkuuksien seulontaa eri lajien piiriin, houkuttelevat kilpakentille menestymään ja voittamaan, myötävaikuttavan uravalintoihin ja elämänsisältöihin. T. (toim.) Liikunnan muutos, murros vai kaaos. Teos. & Ranto, E. 2018.) Urheilijoiden traagiset kohtalot, kuten itsemurhat, vammautumiset, mielenterveyden ongelmat, doping ja päihteet ovat osa kilpaurheilun synkkää lähihistoriaa, jota ei pidä unohtaa silloinkaan, kun lupaukset ja menestykset kohtaavat podiumeilla. Siirtymiä urheilu-uran jälkeisten elämäntilojen typologinen tarkastelu. WSOY. Tammi. 1992. Kirjallisuus antiikin maailmassa. 1834. Helsinki. & Riikonen, H.K., Salmenkivi, E. Candide. & Knuuttila, S. Itkonen, H. Antiikin runoissa voittajille avattiin myyttinen pääsy jumalten maailmaan: heidän lahjakkuutensa oli jumalten suosionosoitus, ja niiltä osin he kuuluivat kuolemattomiin. Jyväskylä. niin&näin 2/2004. Kyseessä oli itsemurha, jonka taustalla arveltiin olleen paineet toimeentulosta ja masennus, joista Soutter ei rohjennut kertoa sponsoreiden menettämisen pelossa. Zshokke, H. – Oksala. 2008. Peltoniemi, T. Kanerva, J. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Urheiluaatteen juurilla. Näille kentille tulossa olevia lahjakkuuksia riittää, kun lupaukset liikkuvat mahdollisen ja raadollisen maailman välillä. Kun lupaus toteutuu Erilaiset lupaukset ilmenevät ja niitä viljellään urheilun kaikilla tasoilla. 2016. Otava. Jylhä, Y. Joki-Sipilä, M. Harvardissa 1955 pidetyt William James -luennot. 2004. University of Jyväskylä. Helsinki. Porvoo – Helsinki. Työläisurheilija Hannes Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa Suomessa. Helsinki. Näin tehdään sanoilla. & Sarasti-Wilenius, R. Tampere. 2007. Pula-ajan varusteissa. Erityistä kilpaurheilun lupauksissa on se, että ne näyttävät myös toteutuvan, vaikkakin kaikkineen ani harvoille. 1995. Teoksessa Oksala, P. Teoksessa Niemi, M. Antiikin urheilurunoilijoista merkittävimpänä on pidetty Pindarosta (517–438 eaa.), jonka painava elämänohje voittajalle oli: “Tule siksi mikä olet.” Lause on peräisin Pindaroksen voittooodista Syrakusan tyranni Hieronille tämän voitettua Pythian kisoissa kilpa-ajot vuonna 470 ennen ajanlaskumme alkua. 87-103. Yrjö Jylhä luonnehti aikanaan (1931) Paavo Nurmen juoksua tuulta nopeammaksi, korpien syvyyksistä nousevaksi. Teoksessa Kivistö, S. (toim.) Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoriaa. Voltaire 1998: alkup. 1965. 1759. 2016. Ja kääntäen: ruumiilliset, sanalliset ja taloudelliset teot kietoutuvat urheilumaailmoissa voittoihin ja ennä tyksiin tähtäävinä suorituksina, lupauksina, kehuina, kritiikkinä sekä sijoituksina ja tuottoina. Otava. Sankareista mediatähtiin Urheilujulkisuuden muodonmuutos. 2019 Marttinen, M. Kultala. Närhi, J. Pindaros. Meillä urheilijoiden voima, nopeus, sitkeys ja muut tärkeät ominaisuudet on tavattu kuvata pikemmin luonnonvoimiksi. Olemme edellä viitanneet jo pariinkin antiikin filosofiin, jotka ovat ottaneet kantaa urheilun vaatimuksiin ja lupauksiin: ankaraa, kurinalaista harjoittelua seuraa menestys, jota jumalten suosio saattelee. Viita, O. Austin J.L. Viimeinen kierros. (1962/2016). Paratiisien synty. Studies in Sport, Physical Education and Health 246. Lupaukset rikkauksista, paratiisimaisista oloista ja eldoradoista ovat kuvitelmia tulevaisuudesta. Kiinnostavalla tavalla kannanotot urheilun vaatimuksiin ja lupauksiin ovat säilyttäneet ymmärrettävyytensä meidän aikaamme saakka, vaikka kilpaurheilun antiikin perintö välillä oli hukassa vuosisatoja. Hymyilevä Hannes. 2019. Nuorten urheilupolut tutkimus kilpaurheiluun sosiaalistumisen normeista, pääomista ja toimijuudesta. (Yle urheilu 25.9. He eivät ole enää lupauksia, mutta maailmanennätyksistä ja kultamitaleista heille luvataan paljon. Työväen Urheiluliitto ry. Ajatus kirjat. Antiikin lyriikka. Kreikkalaisia kirjailijakuvia. Menestyksen myötä heistä tuli lehtiotsikkojen huippuja superlupauksia, joihin toiveikkaat katseet kohdistuvat myös tulevina vuosina. 52 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 assa kerrottiin brittiläisen lumilautailutähden, ”superlupaus” Ellie Soutterin menehtyneen 18-vuotispäivänään. & Knuuttila, S. Helsinki. Ahonen, M. Helsinki.. Itkonen, H. Mutta näidenkin sanoitettujen lupausten kohdalla käy niin, että niiden merkitykset ovat menneisyyttä siinä vaiheessa, kun Korva ja Piippo siirtyvät kilpailemaan aikuisten seuraan. Ne urheilijat, joiden kohdalla lupaukset eivät ole täyttyneet eivätkä sijoitukset ole tuottaneet toivottua tulosta, eivät juurikaan mediaa kiinnosta, ellei heillä sitten ole muita avuja tai heikkouksia. Kohti parempaa maailmaa – suomalaisten ihannesiirtokunnat 1700-luvulta nykypäiviin. 2019. Utopiayhteisöjen historia ja suomalaiset ihannesiirtokunnat. Toisaalta lotossakin joku voittaa ja kuulemma uhkapelissäkin. 2003. Lopulta menestynyt kirjailija sepittää kaikkensa antaneen, maailmanmestaruuksia voittaneen urheilijan elämänkertomuksen, ja siitä tulee vuoden myydyin kirja, voittajateos. niin&näin. 2009. Ihmismieli, evoluutio ja taivaalliset puutarhat. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 173. Teoksessa Olin, K., Itkonen, H. Puitteet kunnossa. 1931. 2004; alkup. Otava. HANNU ITKONEN Liikuntasosiologian professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hannu.itkonen@jyu.fi SEPPO KNUUTTILA Perinteentutkimuksen emeritusprofessori Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: seppo.knuuttila@uef.fi LÄHTEET: Aarresola, O. Huippu-urheilu kieltäytymisen ketjuna. Ilta-Sanomat 14.1. Riikonen, H.K. Helsinki. Helsinki
Sosiaalisessa mediassa urheilijoihin yhä enenevissä määrin kohdistuva virtuaalinen seksuaalinen häirintä on viime aikoina huolestuttanut tutkijoita. Tutkimukset ovat pääsääntöisesti kohdistuneet tyttöihin ja naisiin. Harrasteliikunnan ja kilpaurheilun puolella sukupuoleen perustuvan ja seksuaalisen häirinnän tutkimus on Suomessa vasta alkutaipaleella. Kuva: JYU/ESA NYKÄNEN. Kansainvälisten tutkimusten pohjalta tiedämme, että yleisesti ottaen naiset joutuvat miehiä enemmän häirityiksi urheiluja liikuntasektorilla. Ainoastaan muutamat tutkimukset ovat tarkastelleet urheilua ja liikuntaa harrastavien miesten kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä. 53 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: MARJA KOKKONEN Liikunta ja urheilu – sukupuoleen perustuva ja seksuaalinen häirintä – Mitä siitä tiedetään tutkimuksen valossa
Seksuaalisen häirinnän ja jopa väkivallan kohteeksi joutumista vaikuttavat lisäävän myös eräät naisiin itseensä liittyvät haavoittuvuustekijät, kuten huono itsetunto, syömishäiriöt ja äärimmäinen riipSanallinen seksuaalinen häirintä istuu tiukassa urheilumaailmassa, koska sitä usein edelleenkin virheellisesti pidetään huumorina.. Fyysisessä seksuaalisessa häirinnässä on kyse ei-toivotusta koskettamisesta (silittäminen, halaaminen, hierominen, nipistely, kouriminen) eli ruumiillista koskemattomuutta ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavasta seksuaalisesta ahdistelusta sekä äärimmillään raiskauksesta tai sen yrityksestä, jolloin kyse on jo rikoslain mukaan rangaistavista seksuaalirikoksista. Niille on yhteistä se, että häirintää kokenut ihminen ei haluaisi joutua häiritsevän ja näin ollen ei-toivomansa käyttäytymisen kohteeksi. Seksuaalisuutta halventavat huomautukset, kuten homottelu tai huorittelu, härskit vitsit tai tungettelevat kysymykset, seksuaalissävytteiset juorut ja sukupuoliyhteyttä koskevat vaatimukset ovat esimerkkejä sanallisesta seksuaalisesta häirinnästä. Häirintä voi olla luonteeltaan kahdentyyppistä: sukupuoleen perustuvaa tai seksuaalista. Se ilmenee esimerkiksi sukupuolia vähättelevinä vitseinä (esim. Mitä häirintä on ja mitä siitä oikeastaan tutkitusti tiedämme. Kavanagh, Jones & Sheppard-Marks, 2016). Molemmat lait siis pitävät häirintää syrjintänä ja kieltävät sen. Viimeisen vuoden aikana häirintä on puhututtanut myös liikuntaja urheilusektorilla, jolla tapahtuvaa seksuaalista häirintää tutkitaan kansainvälisestikin tarkasteltuna niukasti. Häirintä kansainvälisen liikuntaja urheilututkimuksen valossa Kansainvälisten tutkimusten pohjalta tiedämme, että eri rooleissa toimivat naiset joutuvat miehiä enemmän häirityiksi urheiluja liikuntasektorilla (Kirby & Demers, 2013). blondivitsit), loukkaavien ja sukupuolittuneiden sanojen käyttönä (mirri, kinkku, kana, suttura, mieskarkki, peräkammarin poika, narttulätkä, neitikiekko) ja täysi-ikäisten naisten tytöttelynä ja miesten pojitteluna. Sukupuoleen perustuvaa häirintää voi olla myös työpaikkaja koulukiusaaminen silloin, kun kiusaaminen perustuu kiusatun sukupuoleen (Tasa-arvovaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018). Laki naisten ja miesten välisestä tasaarvosta (1329/2014, 7 §) eli niin kutsuttu tasa-arvolaki mainitsee laittomiksi syrjintäperusteiksi sukupuolen, sukupuoli-identiteetin (ihmisen kokemuksen omasta sukupuolestaan) tai sukupuolen ilmaisun. Silloin kuin seksuaalinen häirintä tapahtuu tietoja viestintäteknologian avulla, kuva-aineistot, sähköpostitai tekstiviestit tai puhelut ovat seksuaalisesti värittyneitä ja sisältävät seksuaalista huomiota, jota viestien vastaanottaja ei halua. Seksuaalinen häirintä on nimensä mukaisesti sanallista, sanatonta tai fyysistä käyttäytymistä, joka on luonteeltaan seksuaalista. Toisistaan ne eroavat siinä, että seksuaalinen häirintä on luonteeltaan nimensä mukaisesti seksuaalista, kun taas sukupuoleen perustuva häirintä ei ole. Hollywoodia järkyttäneet paljastukset käynnistivät maailmanlaajuisen #MeToo -kampanjan, jonka myötä seksuaalista häirintää ja ahdistelua koskeva keskustelu virisi myös Suomessa eri toimialoilla. Sukupuoleen perustuva häirintä liittyy ihmisen sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun. Sanattomaan seksuaaliseen häirintään lasketaan tyypillisesti seksuaalisesti vihjailevat ilmeet tai eleet, toisen vartalolla viipyilevät niin sanotut hissikatseet ja viheltämisen ja maiskuttelun kaltaiset äännähdykset. Erityisesti sosiaalisessa mediassa urheilijoihin yhä enenevissä määrin kohdistuva virtuaalinen seksuaalinen häirintä on viime aikoina huolestuttanut tutkijoita (esim. ym. 2014) ovat tutkitusti kokeneet seksuaalista häirintää. Tuoreesta tasa-arvovaltuutetun eduskunnalle jättämästä ja lajissaan ensimmäisestä tasa-arvoa koskevasta kertomuksesta (2018) ilmenee, että sukupuolten tasa-arvo on Suomessakin liikunnan ja urheilun parissa edelleen haastavaa ja häirinnän koko kuva on vielä hyvin hahmottumaton. Häirintä on lain kieltämää syrjintää Häirintä on tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti jonkun ihmisarvoa ja henkistä ja fyysistä koskemattomuutta loukkaavaa käyttäytymistä, joka luo johonkin lakien kieltämään syrjintäperusteeseen liittyvän halventavan, nöyryyttävän, uhkaavan, vihamielisen tai hyökkäävän ilmapiirin. Naiset eivät kuitenkaan näytä joutuvan seksuaalisesti häirityiksi samassa määrin kaikissa urheilulajeissa; lähes 60 eri urheilulajin norjalaistutkimus osoitti, että perinteisesti maskuliinisten ja miesenemmistöisten urheilulajien, kuten jääkiekon ja jalkapallon, naisharrastajat kokevat enemmän seksuaalista häirintää kuin feminiinisempiä lajeja harrastavat naisurheilijat (Fasting, Brackenridge & Sundgot-Borgen, 2004). Esimerkiksi naispuoliset erotuomarit (Forbes, Edwards & Fleming, 2015), kilpaurheilijat (Fasting, Brackenridge & Walseth, 2007), liikuntatieteiden opiskelijat (Fasting, Chroni & Knorre, 2014) ja opetushenkilökunta (Taylor, Smith, Welch & Hardin, 2018) sekä urheiluseuroissa liikuntaa harrastavat (Lazarevi . Lisäksi yhdenvertaisuuslaki (1325/2014, 7 §) kieltää seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan häirinnän. 54 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 L okakuussa 2017 useat yhdysvaltalaiset naisnäyttelijät toivat esiin, kuinka elokuvatuottaja Harvey Weinstein oli syyllistynyt vuosikymmenten ajan naisten seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan
Fyysistä seksuaalista häirintää urheiluja liikuntaharrastusten piirissä oli kokenut kaksi prosenttia tutkimukseen osallistuneista. Transsukupuolisten ihmisten sukupuolta määrittävät ruumiilliset tunnusmerkit tai odotukset eivät vastaa heidän omaa sukupuolikokemustaan ja he kokevat tyypillisesti olevansa toista suku puolta kuin mikä heidän sukupuolekseen on syntymän hetkellä tulkittu ja mihin heitä on sen jälkeen kasvatettu. Vammaisurheilijat itse ovat toisinaan kokeneet, kuten sähköpyörätuolijalkapalloa pelaavat naiset (Cottingham, Hums, Jeffress, Lee, & Richard, 2018), että esimerkiksi sekajoukkueissa pelaaminen sekä kaikkia joukkueen jäseniä yhdistävä vamma ja kiinnostus urheiluun johtavat siihen, että sukupuoli ei ole merkittävä tekijä kentällä eikä sen ulko puolella. Ainakin aiempina vuosikymmeninä ennen #MeToo -ilmiötä myös osa urheilun parissa työskentelevistä naisista on laittanut itseensä kohdistuneen sanallisen seksuaalisen häirinnän sen piikkiin, että ”pojat ovat poikia” (Shingles & Smith, 2008, 105). 2017). Kansainvälisten häirintätutkimusten eräänä suurena puutteena on se, että ne ovat pääsääntöisesti kohdistuneet ainoastaan tyttöihin ja naisiin eivätkä ne näin ollen pysty tarjoamaan tutkimusperustaista tietoa siitä, missä määrin pojat ja miehet kokevat sukupuoleen perustuvaa tai seksuaalista häirintää urheilun ja liikunnan parissa. Joukkueurheilussa homottelu on nähty miehisen keskustelukulttuurin keskeiseksi osaksi (Lilleaas, 2007) sekä tavaksi psyykata omaa pelisuoritusta entistä paremmaksi ja häiritä vastustajan suoritusta (Rainey & Granito 2010). Kotimainen liikunnan ja urheilun häirintätutkimus käynnistynyt Tutkittua tietoa maamme liikuntaympäristöissä koetusta tai havaitusta häirinnästä on erittäin vähän. Jotkut muunsukupuoliset mieltävät itsensä sukupuolettomiksi, monisukupuolisiksi tai sukupuoleltaan määrittelemättömiksi. Sukupuoli, sukupuolen ilmaisu ja sukupuoli-identiteetti Nykytiedon valossa sukupuolia ei kuitenkaan ole vain kaksi, vaan ihmisen sukupuoli on huomattavasti moni naisempi. Sukupuoleen perustuvalle häirinnälle altistuu myös sukupuolen ilmaisun perusteella; eritoten sukupuoltaan omalle sukupuolelle epätyypillisesti eleillään, pukeutumisellaan tai liikkeellään ilmaisevat nuoret joutuvat häirityiksi (Garcia 2011, 48; Horn 2007, 368). Tuoreimpien häirintää sivunneiden kyselytutkimusten painopiste on ollut laajemmin peruskouluikäisten lasten ja nuorten kokemassa syrjinnässä. 55 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 puvuus valmentajasta (Cense & Brackenridge, 2001; Sundgot-Borgen, Fasting, Brackenridge, Torstveit, & Berglund, 2003). Vammaisurheilun ja soveltavan liikunnan puolella tarvittaisiin kuitenkin kipeästi tutkimustietoa siitä, minkälaisia sukupuoleen perustuvan tai seksuaalisen häirinnän kokemuksia urheilijoiden ja liikunnanharrastajien arkeen sisältyy. Pojat olivat kohdanneet seksuaalista häirintää ja väkivaltaa kaksi kertaa tyttöjä useammin (Peltola 2016). Naisten ja miesten lisäksi liikunnan ja urheilun maailmassa on ihmisiä, joiden kokemus omasta sukupuolestaan (sukupuoli-identiteetti) tai sukupuolen ilmaisun tavat eroavat syntymähetkellä määritellystä juridisesta sukupuolesta ja sitä koskevista normeista, mikä lisää heidän todennäköisyyttään joutua sukupuoleen perustuvan häirinnän kohteeksi. Yleisesti ottaen homot, lesbot, biseksuaalit ja muut seksuaalivähemmistöön kuuluvat ei-heteroseksuaaliset ihmiset kokevat sanallista ja fyysistä seksuaalista häirintää heteroseksuaaleja enemmän (Katz-Wize & Hyde, 2012). Lehtonen, 2003) tekivät näkyviksi koulujen liikuntatuntien sanallisen seksuaalisen häirinnän, erityisesti homottelun. Näitä niin sanottuun sukupuolivähemmistöön kuuluvia ihmisiä ovat esimerkiksi muunsukupuoliset ihmiset, joilla saattaa olla kokemus itsestä sekä naisena että miehenä tai näiden rajalla, välillä tai ulkopuolella. Lisäksi tutkijat ovat jo pitkään arvelleet, että urheilijat ja liikunnan harrastajat, joilla on jokin vamma, ovat todennäköisesti muita alttiimpia häirinnälle (Kirby, Demers, & Parent, 2008). Homot ja biseksuaaliset miehet joutuvat fyysisen seksuaalisen häirinnän ja raa’an väkivallan uhreiksi vielä lesboja ja biseksuaalisia naisia useammin (Blondeel ym., 2018). Erityisesti joukkueurheilussa seksuaalivähemmistöt joutuvat sanallisen häirinnän kohteiksi kuullessaan homottelua ja homovitsejä (Denison & Kitchen 2015; Symons ym. Urheilun ja liikunnan parissa sanallista seksuaalista häirintää ilmenee esimerkiksi tilanteissa, joissa lesbo harrastaa miesenemmistöistä urheilulajia tai homon urheilusuoritus ei miellytä valmentajan silmää (Symons, O’Sullivan & Polman, 2017). Sanallinen seksuaalinen häirintä istuu tiukassa urheilumaailmassa, koska sitä usein edelleenkin virheellisesti pidetään huumorina. Ainoastaan muutamat tutkimukset ovat tarkastelleet urheilua ja liikuntaa harrastavien miesten kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä (van Niekerk & Rzygula, 2010) tai lapsuusvuosien seksuaalisesta hyväksikäytöstä (Hartill, 2014), joihin heidän miesvalmentajansa ovat syyllistyneet. Kasvatuksen ja koulutuksen näkökulmista jo 2000-luvun alkuvuosina seksuaalisuutta ja sukupuolta käsitelleet tutkimukset (esim. Seksuaalinen suuntautuminen on merkittävä häirinnän riskitekijä Sukupuolen ja sen ilmaisun lisäksi seksuaalinen suuntautuminen on merkittävä häirinnän riskitekijä. Suku puolivähemmistöihin kuuluvia urheilijoita ja liikunnan harrastajia häiritään joukkueissaan (Tagg, 2012) ja kouluikäiset joutuvat häirinnän kohteiksi koulujen liikuntatunneilla (Devís-Devís, PereiraGarcía, López-Cañada, Pérez-Samaniego, & FuentesMiguel, 2018). Vuonna 2013 kerätyn lapsiuhritutkimuksen pohjalta tiedämme, että lähes 5 500 liikuntaa tai urheilua ohjatusti harrastavasta kuudestai yhdeksäsluokkalaisesta peruskoululaisesta noin kahdeksan prosenttia raportoi kuulleensa joskus seksuaalissävytteisiä vitsejä tai tarinoita urheiluja liikuntaharrastuksissaan. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä selvittelevä LIITU-tutkimus puolestaan osoitti, että tutkimukseen
56 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 osallistuneista 11-, 13ja 15-vuotiaista lapsista lähes 20 prosenttia oli kokenut tulleensa kiusatuksi tai muuten syrjityksi liikuntaja urheiluharrastuksessaan. kuuntelemaan valmentajien loukkaavia seksuaalissävytteisiä vitsejä tai kommentteja sekä ehdotuksia sukupuoliyhteydestä). Häirintä on koskettanut erityisesti miehiä ja homoja; miehet olivat kokeneet liikunnan ja urheilun piirissä sanatonta häirintää ja fyysistä häirintää naisia useammin ja homoja oli sanallisesti häiritty useammin kuin muilla tavoin seksuaalisesti suuntautuneita tutkimukseen osallistujia (Kokkonen, 2018.) Vuosina 2014–2015 tasa-arvoja yhdenvertaisuuslaeissa sekä liikuntalaissa (390/2015) tapahtuneet laajennukset ovat nyt herättäneet tarpeen selvittää, millainen on liikunnan ja urheilun aloilla ilmenevän häirinnän ja muun syrjinnän tilanne lakiuudistusten jälkeisessä Suomessa. Myös aikaisempi tutkimus on osoittanut, että koulujen ja oppilaitosten liikuntatunnit tuntuvan monista suomalaisista 16–30-vuotiaista sukupuolija seksuaalivähemmistöihin kuuluvista opiskelijoista varsin ongelmallisilta ja ahdistavilta (Huotari, Törmä & Tuokkola 2011, 68). Loppuvuonna 2018 päättynyt ensimmäinen aineistokeruuvaihe poiki yli 800 urheilun ja liikunnan harrastajan, yli 300 urheiluvalmentajan ja lähes 200 liikunnanopettajan anonyymit kyselyaineistot, joiden analysoiminen on käynnistymässä. Tytöt joutuivat sukupuolensa perusteella syrjityiksi tai kiusatuiksi liikuntaja urheiluharrastuksissaan lähes kaksi kertaa yleisemmin kuin pojat (Laine, Salasuo & Matilainen 2016.) Vaikka sukupuolija seksuaalivähemmistöihin kuuluvien 15–25-vuotiaiden nuorten hyvinvointia laajasti kartoittanut Alangon (2014) tutkimus ei kohdentunut selkeästi häirintään, paljasti se kuitenkin, että sukupuolen ilmaisuun ja seksuaaliseen suuntautumiseen pohjautuva kiusaaminen ja syrjintä ovat Suomessa yleistä. Ajantasaisen tutkimustiedon varassa on mahdollista keksiä keinoja ennaltaehkäistä häirintää ja siihen liittyvää pahoinvointia, kehittää liikunnanopettajien ja valmentajien koulutusta sekä edistää kaikkien liikunnasta ja urheilusta kiinnostuneiden yhdenvertaista mahdollisuutta liikkua fyysisesti ja psyykkisesti turvallisissa liikuntaympäristöissä. Syrjinnän syiksi lapset ilmoittivat muun muassa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen. Aineisto on myös paljastanut, että joukkuetovereiden tai ryhmäliikunnan muiden harrastajien sanomat seksuaalissävytteiset loukkaukset ja vähättely sekä ilmeinä, eleinä ja äännähdyksinä ilmaistu sanaton häirintä kytkeytyivät seksuaalivähemmistöihin kuuluvien urheilijoiden ja liikunnan harrastajien henkiseen pahoinvointiin. Lapsiuhritutkimuksen (2013) mukaan lähes 5 500 liikuntaa tai urheilua ohjatusti harrastavasta kuudestai yhdeksäsluokkalaisesta peruskoululaisesta noin kahdeksan prosenttia raportoi kuulleensa joskus seksuaalissävytteisiä vitsejä tai tarinoita urheiluja liikuntaharrastuksissaan.. Erityisesti Alangon (2014) tutkimat homoja biseksuaaliset miehet arvioivat urheilumaailman asenteet heitä kohtaan kielteisiksi ja 40 prosenttia transnuorista ja 48 prosenttia seksuaalivähemmistöön kuuluvista nuorista pelkäsi tuntevansa itsensä ulkopuolisiksi urheilutilanteissa. Opetusja kulttuuriministeriö myönsi kolmivuotisen rahoituksen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa toteutettavalle PREACT -hankkeelle (https://www.jyu.fi/sport/fi/tutkimus/hankkeet/preact), joka viime syksystä saakka on keskittynyt selvittelemään, missä määrin valmentajat, urheilijat ja liikunnan harrastajat – erityisesti sukupuolija seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset – kokevat ja havaitsevat häirintää ja muuta syrjintää eri liikuntaympäristöissä. Ensimmäisessä selvitystyössäni (Kokkonen, 2012) ilmeni, että sukupuolija seksuaalivähemmistöihin kuuluvat urheilijat ovat joutuneet kohtaamaan sekä sukupuoleen perustuvaa häirintää (esim. MARJA KOKKONEN, PsT, LitM, sertifioitu urheilupsykologi Liikuntapedagogiikan yliopistonlehtori PREACT-hankkeen vastuullinen tutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: Marja.Kokkonen@jyu.fi Lisätietoja: PREACT-hankkeen haastatteluihin on mahdollista vielä osallistua. Tällä hetkellä PREACT-hankkeessa on meneillään toinen aineistonkeruuvaihe, jonka aikana haastatellaan sukupuolija seksuaalivähemmistöihin kuuluvia urheilijoita ja liikunnanharrastajia kilpaja harrasteliikunnassa ilmenevästä häirinnästä ja muusta syrjinnästä sekä vähemmistöihin kuuluvia lapsia ja nuoria heidän koululiikuntakokemuksistaan. Transnuorista osa oli jäänyt näistä syistä pois liikuntatunneiltaan. Haastattelusta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä hankkeen vastuulliseen tutkijaan Marja.Kokkonen@jyu.fi. Tutkimuksen keskiössä ovat myös koululiikunnan ja urheiluvalmennuksen sukupuolittuneet käytänteet. Harrasteliikunnan ja kilpaurheilun puolella sukupuoleen perustuvan ja seksuaalisen häirinnän tutkimus on vasta alkutaipaleella. urheilusuorituksen väheksyntää sukupuolen perusteella) että seksuaalista häirintää (esim
2012. Horn, S. Journal of Interpersonal Violence 32 (12), 1821–1852. 2003.Sexual harassment and eating disorders in female elite athletes—A controlled study.Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 13, 330-335. 2004. Prevalence of sexualharassment among Norwegian female elite athletes in relation to sporttype. Garcia, C. Teoksessa: E.A. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 146, verkkojulkaisuja 72 & Seta, Seta-julkaisuja 23. Denison, E. Physical Education and Sport Pedagogy 23(1), 103–116. 390/2015. Women of power soccer: Exploring disability and gender in the first competitive team sport for powerchair users. Kokkonen, M. Helsinki: Yliopistopaino. Symons, C. Sexual harassment in the European Union: A pervasive but still hidden form of gender-based violence. Shingles, R. 2007. The experiences of sexual harassment in sport and education among European female sports science students. Lazarevi ?, S.,Dugali ?, S.,Milojevi ?, A.,Koropanovski, N. The perceptions and occurrence of sexual harassment among male student athletes with male coaches. & Brackenridge, C. International Journal of Sport & Exercise Psychology 6 (4), 407–426. Liikunta ja Tiede 55 (6), 96-102. Victimization experiences of lesbian, gay, and bisexual individuals: A meta-analysis. A., Smith, A. Kirby, S. 2014. & Hyde, J. Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa. Huotari, K., Törmä, S. Tagg, B. 2018. 2018. 2001. L. Seksuaalivähemmistöjen häirintä joukkueessa tai liikuntaryhmässä: henkisen pahoinvoinnin näkökulma. Kokkonen (toim.) Urheilun takapuoli. Teoksessa: P. Lilleaas, U.-B. & Polman, R. 2008. & Matilainen, P. Fasting, K., Brackenridge, C. & Smith, Y. 2017. Adolescents’ acceptance of same-sex peers based on sexual orientation and gender expression. 2007. / Ne-etickoponašanje u sportu. Helsinki: Sisäasiainministeriö. Arvot, syrjintä ja kiusaaminen. Violence motivated by perception of sexual orientation and genderidentity: A systematic review. Normative rules for trash-talk among college athletes: An exploratory study. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 2014. The impacts of discriminatory experiences on lesbian, gay and bisexual people in sport. Transgender netballers: Ethical issues and lived realities. Women athletes’ personal responses to sexual harassment in sport. Yhdenvertaisuuslaki 2014. 2014. 2018. 2018. Unethical forms of behavior in sports. Taylor, E. Sisäasianministeriön julkaisut 11/2011. Viitattu 30.1.2019 http:// www.outonthefields.com/wp-content/uploads/2016/04/Out-on-theFields-Final-Report.pdf Devís-Devís, J., Pereira-García, S., López-Cañada, E., PérezSamaniego, V. Syrjintä koulutuksessa ja vapaa-ajalla: Erityistarkastelussa seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten syrjintäkokemukset toisen asteen oppilaitoksissa. K.& Berglund, B. & Sundgot-Borgen, J. Sport in Society 21(11),1817–1830. 2010. 2012. Bulletin of the World Health Organization 96, 29–41. Journal of Youth and Adolescence 36 (3), 363–371. Perceptions of sexual harassment in athletic training. Forbes, A., Edwards, L. Cottingham, M., Hums, M., Jeffress, M., Lee, D.& Richard, H. M.& Hardin, R. 2018. Rainey, D. Athletic Training Education Journal 3, 102–107. Liikuntalaki 2015. 2016. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2012:5. L. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 186, 23–45. Kokko & A. Van Niekerk, R. Fasting, K., Brackenridge, C. Temporal and developmental risk factors for sexualharassment and abuse in sport. Fasting, K.,Chroni, S. 2010. L., Demers, G.& Parent, S. Sexual harassment and abuse in sport. The first international study on homophobia in sport. 57 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 LÄHTEET Alanko, K. Women in Sport and Physical Activity Journal 26(1), 43–53. 2016. Katz-Wise, S. 2011. Berg & M. 2014. 2008. Ruotsista suomentanut Olavi Kaljunen. Kavanagh, E., Jones, I.& Sheppard-Marks, L. Tasa-arvojulkaisuja 2018:4. & Walseth, K. 1325/2014.. Peltola, M. & Tuokkola, K. Journal of Sex Research 49 (2–3), 142–167. African Journal for Physical, Health Education, Recreation & Dance, 49–62. Journal of Physical Education, Recreation, and Dance 82 (8), 47–49. Lehtonen, J. Tasa-arvovaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018. Laine, A., Salasuo, M. Out on the fields. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. B., Welch, N. Gender expression and homophobia: A motor development and learning perspective. M., O’Sullivan, G. 2016. 2003. Sport, Education and Society 19, 115–130. Kirby, S. Facta Universitatis: Series Physical Education & Sport 12 (2), 155–166. Blondeel, K., de Vasconcelos, S., García-Moreno,C., Stephenson, R., Temmermana, M. & Rzygula, R. 2017. & Knorre, N. European Physical Education Review 7, 61–79. S. & Granito, V. Kokkonen, M. & Fleming, S. Sundgot-Borgen, J., Fasting, K., Brackenridge, C., Torstveit, M. Looking back into trans persons’ experiences in heteronormative secondary physical education contexts. 2013. Annals of Leisure Research 20 (4), 467–489. 2015. Roper (toim.) Gender relations in sport. Soccer & Society 16 (4), 521–539. International Review of Sociology of Sport 39, 373–386. 2011. 2015. Rotterdam: Sense Publishers, 141–161. Seksuaalija sukupuolivähemmistöjen syrjintä liikunnan ja urheilun parissa. Ohjaajan väkivaltainen käyttäytyminen liikuntaharrastuksissa: sukupuolen ja maahanmuuttotaustan merkitys lapsiuhritutkimuksen valossa. Cense, M. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. Masculinities, sport, and emotions. R. Teoksessa: S. Journal of Sport Behavior 33(3), 276–294. “You should be flattered!”: Female sport management faculty experiences of sexual harassment and sexism. Journal of Applied Sport Psychology 19 (4), 419–433. 2007. & Stani ?, V. 2012. Men and Masculinities 10, 39–53. & Fuentes-Miguel, J. 1329/2014. Leisure Studies 35(6), 783–796. & Kitchen, A. A. Mehtälä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. & Toskin, I. & Demers, G. Seksuaalisuus ja sukupuoli koulussa: Näkökulmana heteronormatiivisuus ja ei-heteroseksuaalisten nuorten kertomukset. Vulnerability/Prevention: Considering the needs of disabled and gay athletes in the context of sexual harassment and abuse. Towards typologies of virtual maltreatment: Sport, digital cultures & dark leisure. Sociology of Sport Journal 29(2), 151–167. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:4,57 – 61. Latcheva, R. ‘Women can’t referee’: Exploring the experiences of female football officials within UK football culture
Juuri tällä hetkellä minua eniten työllistää LASERI-tutkimuksessa käynnissä oleva hyvin laaja, kolme sukupolvea kattava kenttätutkimusvaihe. Hyvin varhain opintojeni alussa huomasin, että tutkimusmaailma kiehtoi minua hyvin paljon ja siinä vaiheessa suuntasin suoraviivaisesti polkuani kohti tutkimustyötä tekemällä opinnoissani valintoja, jotka tukivat tutkijan uralle lähtemistä. sä vain yhden puhelinsoiton yhteydessä. Tohtorin väitökseni jälkeen olin jonkin aikaa poissa tutkimusmaailmasta, mutta kuinka ollakaan, polulleni sattui jälleen onnekkaita yhteensattumia ja lopulta löysin itseni tauon jälkeen intoa täynnä tutkimustyön touhusta Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskukselta. Olen itse innokas liikunnan harrastaja, minkä myötä liikunnan terveysvaikutukset kiinnostavat. Sattuman puuttumista peliin. Liikunta on tullut osaksi työuraani puhtaasti henkilökohtaisen kiinnostuksen myötä. Hyödyllisiä harharetkiä. Hienoa on, että vaikka työssäni liikunnan rinnalla kulkeekin myös monia muita tutkimusaiheita, olen silti tavan takaa saanut olla mukana myös liikuntatutkimuksessa. Sydäntutkimuskeskuksessa vastuullani on kahden ison väestöpohjaisen tutkimuksen, LASERIja STRIPtutkimuksen kognitiivisiin toimintoihin keskittyvät tutkimuslinjat. Työni sisältää laajasti tutkimustyön eri puolia, sillä päiväni täyttyvät tutkimusten kenttävaiheiden suunnittelusta, koordinoinnista ja toteuttamisesta, datan analysoinnista ja julkaisujen kirjoittamisesta sekä opiskelijoiden ohjaamisesta, minkä lisäksi mukaan mahtuu myös pieni määrä opetustakin. Laajat väestöpohjaiset aineistot, mahdollisuus seurata tutkittavia lapsuudesta aikuisuuteen sekä yhdistää tietoa yli sukupolvien tekevät tutkimuksesta maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen. Vaikka mutkat urapolkuni varrella toisaalta tuntuvat hyvinkin suunnittelemattomilta käänteiltä, olen kuitenkin sitä mieltä, että niiden taustalla on ollut vahvasti koko ajan mukana kulkenut kiinnostukseni tutkimuksen tekemiseen sekä ehkä myös hippunen luontaista uteliaisuutta, mikä omalta osaltaan innostaa minua tutkimustyöhön. Päädyin siis tutkimustyön pariin tuossa kohdassa yhteensattumien, innostavan ohjaajani sekä oman rohkeuteni ansiosta. Tutkimustyöni alkuvaiheessa keskityin selvittämään fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä dementian ja Alzheimerin taudin riskiin, mutta hyvin pian näkökulmani laajeni myös muihin elintapoihin sekä esimerkiksi kardiovaskulaarisiin teki jöihin. Rehellisesti sanottuna urapolkuni ei ole ollut mitenkään kovin suoraviivainen ja suunnitelmallinen, vaan siihen mahtuu muutamia mutkia ja onnekkaita sattumuksia. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Olen Suvi Rovio ja toimin senioritutkijana Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksessa. Tällä hetkellä liikunta on edelleen yksi tutkimustyöni osa-alue. Tutkija Suvi Rovion vastuulla ovat LASERIja STRIP-tutkimuksien kognitiivisiin toimintoihin keskittyvät tutkimuslinjat. Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Työni pääasiallinen tavoite on selvittää kognitiivisiin toimintoihin vaikuttavia tekijöitä lapsuudesta aikuisuuteen. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. Kansanterveystieteen perusopintojeni jälkeen, muutaman onnekkaan sattuman kautta minut rekrytoitiin väitöskirjatutkijaksi Karoliiniseen Instituuttiin Tukholmaan käytännösKuva: UTU/HANNA OKSANEN. L Ä H I K U V A S S A S U V I R O V I O Kuka olet. 58 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Terveyden juurilla Miten isovanhempien ja vanhempien eletty ja koettu elämä on yhteydessä lasten terveyteen
Olen vahvasti sitä mieltä, että lähteminen rohkeasti uusille poluille, etäisyyden ottaminen silloin, kun sen kokee tarpeelliseksi, sekä se että ottaa vastaan välillä jopa liian suurilta tuntuvia haasteita kannattaa. Toivoisin pystyväni tuomaan uutta tietoa siitä, missä vaiheessa elinkaarta eri tekijät ovat aktiivisimmin vaikuttamassa kognitiiviseen terveyteen, ja sen myötä luomaan perustaa kognitiivisten toimintojen heikkenemisen ennaltaehkäisylle sekä sen ajoitukselle. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Onpa vaikea kysymys! Vaikka matkan varrelle mahtuukin monia sattumuksia ja mutkia, joiden kohdalla oikopolku tai suunnitelmallinen reitti olisi voinut olla valitsemaani polkua parempi vaihtoehto, en ehkä kuitenkaan tekisi kovin suuria muutoksia valinnoissani. 59 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Miksi se kiinnostaa. On antoisaa työskennellä ryhmässä, jossa villitkin tutkimusideat voi sanoa ääneen – välillä ne jalostuvat ryhmän tuella eteenpäin ja välillä taas palautamme yhdessä jalat maahan. Nyt meneillään oleva kenttävaihe on täysin uusi avaus jo yli 40 vuotta jatkuneessa LASERI-tutkimuksessa. Tämä luo erittäin kiinnostavan mahdollisuuden selvittää muun muassa ihmisen kognitiivisiin toimintoihin ylisukupolvisesti yhteydessä olevia tekijöitä, sekä niiden mahdollisia mekanismeja. Kertyvän aineiston avulla selvitetään sitä, miten vanhempien ja isovanhempien altistuminen erilaisille tekijöille, kuten esimerkiksi tupakoinnille, ympäristömyrkyille ja psykososiaaliselle stressille, on yhteydessä jälkeläisten terveyteen. Tietysti väitöskirjatutkimuksen tekeminen Karoliinisessa Instituutissa oli uralleni hyvin tärkeä vaihe. On hyvin mielenkiintoista saada työskennellä LASERIja STRIP-tutkimuksen aineistojen parissa, sillä ne molemmat tarjoavat tutkimusaiheeni selvittämiseen erinomaiset mahdollisuudet. Tällä hetkellä koen olevani juuri sillä polulla, jolla haluaisinkin olla. Tällä hetkellä kysymykset, joihin toivon omalla tutkimustyölläni pystyväni tuomaan vastauksia liittyvät kognitiivista terveyttä määrittäviin tekijöihin, miten näiden tekijöiden vaikutukset siirtyvät yli sukupolvien sekä siihen, millaisten mekanismien kautta nämä tekijät vaikuttavat. Uusille poluille lähdettyään kyllä ehtii askel askeleelta opetella sen, miten isoistakin haasteista selviää. Kysymykset, joita pohdimme tällä hetkellä liittyvät esimerkiksi siihen, miten tutkittavat saisi motivoitua osallistumaan tutkimukseen mahdollisimman aktiivisesti. Opin tuolloin valtavan paljon paitsi tutkimusaiheestani, myös tutkimuksen tekemisestä ja sen eri puolista. Kertyvän aineiston avulla selvitetään sitä, miten vanhempien ja isovanhempien altistuminen erilaisille tekijöille, kuten esimerkiksi tupakoinnille, ympäristömyrkyille ja psykososiaaliselle stressille, on yhteydessä jälkeläisten terveyteen.. Tämän lisäksi mielessä on aktiivisesti myös se, miten tutkittaville saisi osoitettua sen, miten arvokas heistä jokaisen osallistumisensa myötä antama panos tutkimuksen toteutuksen kannalta on. Työni kiinnostavuutta lisää erityisesti sen monipuolisuus. Aikaisemmista seurantatutkimuksista poiketen, tässä tutkimusvaiheessa mukaan on kutsuttu alkuperäisten tutkittavien lisäksi heidän omat vanhempansa sekä lapsensa. Koen kuitenkin, että nykyisen työni löytyminen Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksella on ollut itselleni ehkä kaikkein merkityksellisin merkkipaalu urapolkuni varrella. Koen työni erittäin kiinnostavaksi ja antoisaksi. Arkipäivän osalta ajankohtaiset kysymykset työssäni liittyvät LASERI-tutkimuksen kenttävaiheen toteutukseen. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutuksia. Se, että olen löytänyt itselleni sopivan, innostavan ja kaikin puolin tukea sekä mahdollisuuksia antavan työn ja tutkimusryhmän on valtavan hienoa. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Se, että olen saanut työskennellä aineiston keruun suunnittelusta aina tulosten julkaisuun asti luo minulle paitsi perspektiiviä tutkimuksen tekemiseen ylipäätään myös mahdollisuuden oppia ja kehittyä tutkijana entistä paremmaksi. Laajoja väestöpohjaisia aineistoja, joissa tutkittavia on seurattu lapsuudesta aikuisuuteen ja joissa pystytään yhdistämään tutkittavien tietoja ylisukupolvisesti, ei maailmanlaajuisestikaan ole muita. Kaiken kaikkiaan koen saaneeni väitöskirjatutkimusta tehdessäni erittäin hyvät eväät tutkijana työskentelyyn. Olen tästä urapolkuni merkkipaalusta hyvin kiitollinen
Kalaja jätti kilpa-ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) johtajan ja Jyväskylän kaupungin opetustoimen rehtorin tehtävät vuoden 2019 alussa. Liikunnan yhdenvertainen saavutettavuus 3. Vuodesta 2020 alkaen Suomen Akatemia toteuttaa ohjelmarahoituksen koko prosessin (haku-, arviointi-, myöntö-, seurantaja raportointivaihe). Avustuksen hakijan näkökulmasta tutkimusavustusten hakuprosessi säilyy pääosin nykyisessä muodossaan. Sami Kalaja omaa laajan kokemuksen huippuurheiluvalmentajan tehtävistä eri lajeissa niin maajoukkuekuin seuratasolla. Hän on suosittu valmentajakouluttaja ja luennoitsijoista taidon oppimisen ja urheilijaksi kasvamisen teemoissa. V uodesta 2020 lähtien ministeriön ja Suomen Akatemian yhteistyö tutkimusrahoituksessa syventyy uudentyyppiseksi ohjelmarahoitukseksi. http://www.liikuntaneuvosto.fi/julkaisut/ suunta-asiakirjat/liikunnan_tiedolla_johtamisen_suuntaasiakirja_2020-2024 A J A S S A Jyväskylään perustettiin helmikuun alussa liikunnan työelämäprofessuuri (Professor of Practice) edistämään liikunnan ja opiskelun yhdistäviä opintoja urheilupolkuja. Valtion liikuntaneuvosto antaa lausunnon rahoitusesityksestä Suomen Akatemialle. Opetusja kulttuuriministeriö rahoittaa vuosina 2020–2024 liikuntatieteellisiä tutkimushankkeita teema-alueilta, jotka ovat johdettu liikunnan toimialalle asetetuista yhteiskunnallisista vaikuttavuustavoitteista; 1. Kalaja on ollut myös rakentamassa perusopetuksen valtakunnallista liikunnan opetussuunnitelmaa sekä urheiluyläkoulujen valmennuksen opetussuunnitelmaa ja toiminut pitkään perusopetuksen johtoja kehittämistehtävissä. Liikunnan työelämäprofessuurin tarkoituksena on syventää tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja yhteistyötä oppilaitosten ja koulujen sekä liikunnan keskeisten toimijoiden välillä. Toiminta kytkeytyy Jyväskylän Urheiluakatemian toimintaympäristöön ja valtakunnalliseen Suomen Olympiakomitean Kasva urheilijaksi -verkostoon. 60 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Sami Kalaja liikunnan työelämäprofessuuriin P rofessuurin sopijaosapuolina ja rahoittajina toimivat EduFutura Jyväskylä -koulutusyhteistyön oppilaitokset: Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradia, Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän yliopisto yhdessä Jyväskylän kaupungin ja Jyväskylän Urheiluakatemian kanssa. Liikuntaan ja urheiluun osallistumisen lisääminen 4. Tutkimusrahoituksen suuntana monitieteisyys, innovatiivisyys ja soveltavuus 2. Työelämäprofessuuri sijoittuu Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Huippu-urheilun tuloksellisuus ja vastuullisuus Teema-alueet on määritelty OKM:n ja valtion liikuntaneuvoston yhteistyönä. Tehtävään on kutsuttu LitT Sami Kalaja. Lisätietoja: Liikunnan tiedolla johtamisen suunta-asiakirja 2020–2024 Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:42. Tavoitteena on innovatiivisen ja monialaisen liikuntatutkimuksen tukeminen. Hakemuksia toivotaan erityisesti monitieteisiltä ja laajoilta hankkeilta. Ministeriö rahoittaa edelleen liikuntatutkimusta ja ohjaa rahoituksen kohdentumista. Fyysisesti aktiivisen elämäntavan edistäminen Ku va : JY U. Toiminta kehittää myös urheilijaksi kasvamisen polkua varhaiskasvatuksesta aikuisuuteen
HaagaHelian englanninkielinen valmennuksen Bach elorohjelma on jo vakiinnuttanut asemansa erityisesti jääkiekon ja muiden joukkuelajien valmennusosaajien koulutuksessa. Liikunnan tai terveys tieteiden opettajakoulutusten lisäksi vaihtoehtoina ovat liikunnan yhteiskuntatieteiden, liikuntabiologian, terveyskasvatuksen, gerontologian ja kansanterveyden sekä liikuntalääketieteen ja terveystieteiden maiste riohjelmat. L iikunnan ammattikorkeakouluopintojen veto voima on säilynyt hyvänä. Kevään 2019 yhteis haussa liikuntatieteellisessä on heille tarjolla peräti kahdeksan eri hakukohdetta. Lapin ammattikorkeakoulussa Rovaniemellä valin naisopintoja ovat hyvinvointivalmennus ja liikuntate rapia sekä urheiluvalmennus. Syventäviä opintokokonai suuksia ovat myös hyvinvointivalmennus ja lasten sekä nuorten liikunta. Vuosittain järjestetään lisäksi soveltavan liikunnan kansainvälinen EUDAPA ohjelma, johon myös muiden ammattikorkeakoulujen opiskelijoita on osallistunut. Ylempään amktutkintoon johtavia linjoja ovat valmennus ja liikuntajohtaminen. Aktiviteetti matkailun osaamisalueella yhdistyvät liikunnan ja matkailun koulutukset. 61 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: MATTI KAUPPINEN Monta polkua korkeakouluopintoihin Noin puolet opiskelijoista valitaan jatkossa suoraan todistusvalinnassa joko ylioppilastutkinnon tai amma tillisen koulutuksen perusteella.Todistusvalinnassa ulkopuolelle jääneet hakijat osallistuvat valtakunnal lisiin, digitaalisiin valintakokeisiin. Ylempään amktutkin toon voi jatkaa terveyden edistämisen, hyvinvointijoh tamisen tai digiajan palvelujohtamisen koulutuksissa. Tänä keväänä käytössä ovat vielä korkeakoulukohtaiset valintakokeet, mutta sen jälkeen erityisesti ammatti korkeakoulujen opiskelijavalinta muuttuu merkittä västi.. Valikoima on suomalaisittain poikkeuk sellisen laaja. A J A S S A Liikunnan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille on viime vuosina avautunut runsaasti jatkomahdollisuuksia sekä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintoihin että Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan maisteriopintoihin. Opiskelijavalinnat uudistuvat 2020 Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijahaut on keskitetty samaan yhteishakujärjestelmään. Näiden haku väylien rinnalla kehitetään edelleen mahdollisuuksia hakeutua avoimen ammattikorkeakouluopintojen kautta tutkintoopiskelijaksi. Niissä arvioidaan yleisiä opiskeluvalmiuksia kuten matematiikan, suo men ja englannin kielen hallintaa sekä liikunnan haki joilta päätöksentekotaitoja ja eettisyyttä. Erityisesti nuoril le suunnatun kokopäiväopiskelun suosio on ollut aina suuri ja työn ohella opiskeleville tarkoitetun monimuotokoulutuksen kysyntä kasvaa. Lisätietoja opinnoista ja kevään yhteishausta löytyy korkeakoulujen verkkosivuilta sekä osoitteesta opinto polku.fi MATTI KAUPPINEN Johtaja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Sähköposti: matti.kauppinen@haaga-helia.fi Kirjoittaja on Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n liikuntaverkoston puheenjohtaja. Liikuntaalan kehittämisen ja johtamisen koulutus tarjoaa Kajaanissa tien ylempään amktutkintoon. Reitit yliopistoon avoinna Liikunnan ammattikorkeakoulututkinto antaa hyvän pohjan myös Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan maisteriopintoihin. Kajaanin ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajaksi voi opiskella suomeksi tai englanniksi. Kuntoutus ja terveyden edistäminen ovat siellä ylem män amktutkinnon teemoina. Se perustuu yliopiston ja ammattikor keakoulujen jo yli kymmenen vuoden ajan tekemään tiiviiseen verkostoyhteistyöhön, jossa keskeistä on ollut opetussuunnitelmien yhteinen tarkastelu ja kou lutusmahdollisuuksien kehittäminen opiskelijoiden ja työelämän tarpeista käsin. Ammattikorkeakouluissa laajin koulutuksen ja suuntautumisopintojen tarjonta on HaagaHeliassa Vierumäellä, jossa opiskelija voi erikoistua valmen nukseen ja seuratoimintaan, liikuntapalveluihin tai kunto ja terveysliikuntaan. Ruotsinkielisessä Arcadassa Helsingissä valinnais opintoina ovat terveyden edistäminen tai valmennus
Tervetuloa! LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA RY Mikael Fogelholm Jari Kanerva puheenjohtaja pääsihteeri L TS:n vuodesta 1994 julkaiseman Impulssi-sarjan viimeinen osa (nro 30), Teijo Pyykkösen Maailman istuvin urheilukansa – ihmettelyä liikuntapolitiikan labyrinteissä, on ilmestynyt tammikuun lopussa. Henkilöjäsenellä on yksi (1) ääni. Henkilöjäsen ei voi äänestää toisen henkilöjäsenen valtakirjalla. puh. Yhteisöjäsenen edustajalla tulee olla valtakirja edustamaltaan järjestöltä. numeroon tai sähköpostiosoitteeseen osallistumisestaan kokoukseen viimeistään 26.3.2019 mennessä. Yhteisöjäsen voi lähettää kokoukseen yhden (1) edustajan, jolla on kaksi (2) ääntä. Kokousaineiston ja valtakirjan voi tilata seuran toimistosta puh. mennessä. 010 778 6601/Valli tai sähköposti: tuula.valli@lts.fi. Kahvitarjoilun järjestämiseksi toivomme jäsenten ilmoittavan em. Julkaisua myy Tiedekirja hintaan 10 euroa + toimituskulut. 62 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Impulssi-sarjan viimeinen osa valmistunut A JA S S A LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KOKOUS 2019 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen kokous pidetään tiistaina 9.4.2018 klo 16.00 Liikuntatieteellisen Seuran toimistolla (Mannerheimintie 15 b B, 00260 Helsinki). www.tiedekirja.fi. Käsiteltävät asiat sääntöjen § 8 mukaisesti: • Sääntöjen mukainen hallituksen toimintakertomus vuoden 2018 toiminnasta sekä tilinpäätös ja tilintarkastajien kertomus • Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille tilija vastuuvelvollisille • Pääsihteerin katsaus kuluvan vuoden toimintaan ja varainhoitoon • Jäsenmaksujen vahvistaminen vuodelle 2020 • Tilintarkastajan palkkion, kokouspalkkioiden, matkakorvausten ja päivärahojen vahvistaminen vuodelle 2020 • Vuoden 2020 toimintasuunnitelman ja talousarvion vahvistaminen • Hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinta sääntöjen 12 §:n mukaisesti • Hallituksen jäsenten valinta erovuoroisten tilalle sääntöjen 12 §:n mukaisesti • Yhden tilintarkastajan ja yhden varatilintarkastajan valinta vuodelle 2020 • Yhdistyksen virallisten ilmoitusten julkaisemisesta päättäminen • Muut hallituksen valmistelemat asiat Niitä Seuran jäseniä, jotka haluavat tehdä ehdotuksia hallituksen jäseniksi pyydämme ottamaan yhteyden pääsihteeri Jari Kanervaan puhelin 010 778 6603 tai jari.kanerva@lts.fi 9.3. Yhdistyksen kokouksessa on äänioikeus jokaisella vuoden 2018 ja vuoden 2019 jäsenmaksun tai uuden jäsenen kyseessä ollessa, vuoden 2019 jäsenmaksun maksaneella varsinaisella jäsenellä ja varsinaisella yhteisöjäsenellä. Sarjan ideoinnista ja toimittamisesta vastasi LTS:n tutkimusja julkaisupäällikön tehtävästä joulukuussa 2017 eläkkeelle siirtynyt Teijo Pyykkönen. Sama henkilö voi kokouksessa edustaa ainoastaan yhtä jäsenyhteisöä. Impulssi-sarja syntyi vuonna 1994 täyttämään tiedeviestinnällistä tyhjiötä
Koulutusta eettisistä kysymyksistä voidaan lisätä kaikille toiminnassa mukana oleville ja etenkin lapsille ja nuorille heti harrastuksen alusta alkaen. Se edellyttää taustojen, perustelujen ja tarkoituksen sisäistä ymmärtämistä ja oivaltamista. SUEK ry:n Vaikeneminen ei ole vaihtoehto -julkaisu antaa tutkittua tietoa ja toimenpide-ehdotuksia päätöksenteon ja vuoropuhelun pohjaksi. Ilmiönä kiusaamisella on useita kielteisiä vaikutuksia myös organisaatioille kuten vahinkoa maineelle, luottamukselle, yhteistyökumppanuuksille, fanien ja harrastajien määrälle.Se saattaa leimata yksittäisen lajin tai koko urheilukulttuurin. Kiusaaminen on sosiaalipoliittinen ja kansanterveydellinen ongelma kouluissa, työelämässä ja harrastustoiminnassa. Kiusaamiseen puuttuminen yhdessä yhteisössä ei välttämättä poista koko ongelmaa. KIRSTI PARTANEN, LitM, HuK Liikuntaneuvos Jyväskylä Sähköposti: kirsti.partanen@voimistelu.fi Kirjoittaja on toiminut Suomen Voimisteluliiton puheenjohtajana 2001–2011sekä urheilun ja liikunnan luottamustehtävissä seuratasolla, SLU ry:ssä, Valo ry:ssä, Suomen Olympiakomiteassa ja Kansainvälisen Voimisteluliiton FIG:n councilissa. Se voi jättää pysyvät jäljet. Tutkimus ja siitä saatu tieto ovat tärkeitä vahvistamaan urheilun ja liikunnan eettistä pohjaa. Kiusaajat ovat yleensä kanssaurheilijoita tai valmentajia. Eettinen ajattelu on enemmän kuin vain sääntöjen ja normien noudattamista. MLL:n selvityksessä 13 prosenttia lapsista ja nuorista oli kokenut kiusaamista ja syrjintää harrastusryhmässään. Liikuntaväki voi näyttää esimerkkiä ja profiloitua kiusaamisen vastaiseksi elämänalueeksi. Olympiakomiteassa on kehitetty Tähtiseura -ohjelma, jossa tuetaan laadukasta seuratoimintaa eettisine tavoitteineen. Kiusaamisen ehkäisy edellyttää yhteistyötä seurojen, koulujen ja vanhempien välillä, koska kiusaamisessa samat roolit usein siirtyvät koulumaailmasta liikuntaja urheiluharrastuksiin. Vastuu puuttua kiusaamiseen kuuluu jokaiselle urheilun ja liikunnan toimijalle.. Myös urheilumaailmassa on ilmennyt häirintäja kiusaamistapauksia. Ilmiö on tiedostettu pitkään, mutta urheilussa tapahtuvaa kiusaamista on tutkittu laajamittaisemmin vasta viime vuosina. Tarvitaan kulttuurin muuttamista. Epäasiallisesta käytöksestä ei kenenkään tule vaieta. Lajiliitoissa ja seuroissa on tehty yhdenvertaisuusja tasa-arvosuunnitelmat ja laadittu pelisääntöjä. Kiusaamistapauksissa tärkeintä on yksilön kokemus tapahtuneesta. Vastuu puuttua kuuluu jokaiselle urheilun ja liikunnan toimijalle. Mutta paljon on vielä tehtävää. Päävastuu on seurajohdolla. Olennaista on, että urheilutoimijat kykenevät tunnistamaan, milloin asiallisen käytöksen rajat on ylitetty. Paljon on tehty ja tehdään.”Et ole yksin” on Väestöliiton ja suomalaisen urheilun yhteishanke, jonka päämääränä on vähentää kiusaamista, seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kokemuksia urheilussa. Liikunnan ja urheilun etiikka ja moraali rakentuu arkipäivän kohtaamisissa ja realisoituu yhteisöjen ja yksilöiden tapana toimia. Onko seuroissa tietoa, osaamista, voimia ja aikaa seuran arkirutiinien keskellä käydä aitoa dialogia, tunnistaa kiusaaminen sekä hyödyntää työkaluja, koulutusta ja tutkimustietoa. Jokaisella täytyy olla mahdollisuus harrastaa tai kilpailla turvallisessa ympäristössä. Tiedon pohjalta on helpompi synnyttää vuorovaikutuksellista ja avointa arvokeskustelua sekä lisätä kykyä tunnistaa ilmiö. Liikuntaväki havahtui urheilussa tapahtuvan kiusaamisen ja syrjityksi tulemisen yleisyyteen, kun LIITUtutkimuksessa muutama vuosi sitten todettiin liikuntaharrastuksen olevan koulun ja internetin jälkeen kolmanneksi yleisin paikka joutua kiusatuksi. Tarvitaan myös huippu-urheilijoita esikuviksi kiusaamisen vastaiseen työhön, kuten jalkapallon rasismin vastaisessa kampanjassa. Saako seurajohto tarvitsemansa tuen. 63 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: KIRSTI PARTANEN Annammeko periksi kiusaamiselle urheilussa. Summa summarum. EMERITA IHMETTELEE L iikunta ja urheilu on Suomen suurin kansanliike, johon osallistuu yli miljoona suomalaista. Kiusaaminen voi aiheuttaa kiusatulle fyysisiä, kognitiivisia, emotionaalisia, käytöksellisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia oireita sekä harrastuksesta vetäytymistä. On selvää, että urheilun tulee kantaa vastuunsa lapsista ja nuorista, joille liikuntaharrastusten odotetaan tuovan iloa, taitoja, hyvinvointia, yhdessä tekemistä ja merkitystä elämään. Tähän liittyy oma huoleni. Kiusaaminen vaikuttaa myös kiusaajiin, heidän myöhempiin ihmissuhteisiinsa ja mielenterveyden ongelmiin. Kiusaaminen on pääsääntöisesti verbaalista, sosiaalista ja fyysistä kiusaamista harjoituksissa, kilpailuissa ja pukuhuoneissa
Erityisesti luontoympäristön ja siellä tapahtuvan liikkumisen on havaittu vaikuttavan stressitasoja laskevasti. Jos ihminen on uupunut jo lukioiässä, tulevaisuudessa häämöttävät vaativat korkeakouluopinnot eivät toden näköisesti ainakaan helpota tilannetta, hektisestä työelämästä puhumattakaan. 64 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: ALEKSI LEPPÄNEN Liikunnasta puhtia lukio-opintoihin. ALEKSI LEPPÄNEN, LitK Liikuntapedagogiikan opiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: aleksi.leppanen95@gmail.com OPISKELIJA OUNASTELEE T uoreehkossa Opetusja kulttuuriministeriön (2017) tekemässä Lukioselvityksessä käy ilmi, että opiskelu-uupumus on lisääntynyt lukiolaisilla. Koulutuksellisen ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on suurempi opiskelu-uupumuksen lisääntyessä. Jos lukiolaiset stressaavat opintomenestyksestä jo nyt, niin lisääntyykö tämä paine tulevaisuudessa. On myös hyvä muistaa, että ihminen on kokonaisuus ja tähän kokonaisuuteen vaikuttaa moni asia. Yhtälössä on kaksi eri uupumuksen osa-aluetta: opiskelu-uupumus ja urheilu-uupumus. Nämä kaksi uupumuksen osa-aluetta ovat yhteydessä toisiinsa molempiin suuntiin eli urheilu-uupumuksen lisääntyessä voi lisääntyä myös opiskelu-uupumus ja sama toisinpäin. Erityisesti päivittäinen fyysinen aktiivisuus on tekijä, jonka on tutkittu olevan uupumusta ehkäisevä tekijä. Mitä opiskelu-uupumus sitten on, ja miksi se on huono asia. Muita perustavaa laatua olevia keinoja stressin ja opiskeluuupumuksen hallintaan ovat esimerkiksi riittävä nukkuminen, terveelliset ruokailutottumukset, hyvät ihmissuhteet, ajanhallintataitojen opettelu sekä omien tavoitteiden ja vaatimusten asettaminen kohtuullisiksi. Ne ihmiset, jotka liikkuvat enemmän ovat vähemmän uupuneempia, ja luonnollisesti vähemmän liikkuvat kokevat enemmän uupumuksen oireita. Vaatimusten ollessa suuria sekä koulussa että urheilussa, energia ja aika tuntuvat loppuvan. En ole ennustaja, mutta sivistynyt arvaukseni on, ettei uusi opiskelijavalinta tule stressiä ainakaan helpottamaan. Tätä stressiä aiheuttaa opiskeluiden kuormittavuus, opiskeluvaatimukset sekä suuri opintoihin liittyvä työmäärä. Urheilevan lukiolaisen on siis oltava tarkkana, ettei polta kynttilää molemmista päistä. Liikunta piristää ja virkistää mieltä, joten lyhyet taukojumpat koulutöiden ohella auttavat jaksamaan paremmin ja voivat olla yksi keino vähentää uupumusta.. Siispä olisi keskityttävä ennalta ehkäisemään uupumusta, ja lisättävä nuorten keinoja stressin käsittelyyn ja säätelyyn. Tavoitteenani ei ole liioitella lukiolaisten opiskeluuupumusta, vaan herätellä ajattelua siitä, miten voisimme ehkäistä ennalta mahdollisia ongelmia. Opiskelijavalinnan keskiöön nousevat ylioppilaskirjoitusten arvosanat. Lukiotytöistä uupuneita oli noin 18 prosenttia, kun taas lukiopojista uupuneiden osuus oli karvan verran alle 10 prosenttia. Kuitenkin on myös huomioitava, että kilpaurheilu ja erittäin runsas liikunta voi lisätä tutkimustenkin mukaan uupumusta ja stressiä. Riittävän päivittäisen fyysisen aktiivisuuden sekä virkistävän liikunnan merkitystä ei varmasti voi liikaa korostaa opiskelijoille, jotka arjessa istuvat paljon. Pitääkö siis olla huolissaan lukiolaisten jaksamisesta. Tutkimuksia aiheesta löytyy sekä lukioikäisiltä että työelämässä olevilta ihmisiltä. Opiskelu-uupumus määritellään pitkittyneeksi stressioireyhtymäksi, joka kehittyy hiljalleen opiskelijan kokiessa jatkuvaa stressiä. Lisäksi puhelimen käytön vähentämisellä ja someajan säätelyllä voi olla edullisia vaikutuksia nuoren ajanhallintaan, jonka seurauksena hektisyyden tunne vähenee. Muita uupumusta vähentäviä tekijöitä ovat tyytyväisyys elämään, menestyminen koulussa, henkilökohtaiset resurssit sekä perheen ja kavereiden tuki. Liikunta tutkitusti on yhteydessä parempaan koulumenestykseen, lisää toimintakykyä, ja tukee sosiaalisia suhteita, sillä liikunnan parissa voi viettää aikaa kavereiden kanssa. Koska yo-kirjoitusten ja pääsykokeiden yhteispistemäärällä hakeminen poistuu, enää ei voi päästä opiskelemaan keskinkertaisella menestyksellä yo-kirjoituksissa ja ”ihan ok” suorituksella pääsykokeissa, kuten minä aikanaan pääsin. Liikunta siis vaikuttaa uupumukseen monen eri tekijän kautta ja voi parantaa kokonaisvaltaisesti lukiolaisen hyvinvointia. Monen nuoren olisi tärkeää oivaltaa myös se, ettei kenenkään ihmisarvo ja onnellisuus lopulta riipu siitä, miten hyvin ja täydellisillä arvosanoilla opintonsa suorittaa. Tutkimusten mukaan liikunta näyttäisi puskuroivan uupumusta ja stressiä. Vuonna 2020 korkeakoulujen pääsykoeprosessi uudistuu merkittävästi. Usein opiskelu-uupumus heikentää myös yleistä hyvinvointia, ja sen on huomattu olevan yhteydessä mielenterveydellisiin ongelmiin, kuten masennuksen oireisiin. Nämä kaikki voivat lisätä henkilökohtaisia psyykkisiä resursseja ja parantaa elämäntyytyväisyyttä. Lukiolaisen on siis menestyttävä hyvin yo-kirjoituksissa päästäkseen haluamaansa korkeakouluun, tai vaihtoehtoisesti saatava nappionnistuminen pääsykokeessa. Toisin sanoen liikunta ennalta ehkäisee uupumusta
esim. Suomessa viittomakielisten kielija kulttuuriryhmän oikeudet mainittiin perustuslaissa vuonna 1995. Aiemmin on yleisesti käytetty erityisliikunta-käsitettä, joka korostaa liikkujaa ja tämän sairaustai vammaperusteisia erityistarpeita. Nykyisinkin kuurot törmäävät ennakkoluuloihin ja asenteisiin, jotka eivät edistä työllistymistä, osallistumista yhteiskunnassa eivätkä aina koulutuspaikan saamistakaan. Liikunnan erityismerkityksissä korostuvat terveys, toimintakykyisyys ja sosiaaliset merkitykset (Koivumäki 2018). Soveltava liikunta-käsite korostaa liikuntatoimintaa ja sen sovellettavuutta kaikille sekä kaikille avointa toimintaa. Tämän voi arvioida eristävän yksilöä yhteisöstä. Viittomakielet ovat itsenäisiä kielijärjestelmiä puhutun kielen tavoin. Kuuluvatko he näin ollen soveltavan liikunnan kohderyhmään. Timo Ala-Vähälän (2017) mukaan soveltavalla liikunnalla tarkoitetaan sellaisten henkilöiden liikuntaa, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista. Viitotut kielet perustuvat käsien, kasvojen ja vartalon käyttöön viestin tuottamisessa (Suomen Kuurojen Liitto 2019.) Viittomakieliset kuurot määrittelevät itsensä kulttuuriseksi ja kielelliseksi vähemmistöksi, eivät vammaisiksi (Kóbor-Laitinen 2015). Salmi & Laakso 2005). Viittomakieliset kuurot määrittelevät itsensä kulttuuriseksi ja kielelliseksi vähemmistöksi. Suomessa on käytössä kaksi kansallista viittomakieltä: suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli (Torboli & Pulkkinen 2012). Sosiaaliseen toimintakykyyn sisältyvät ihmisen vuorovaikutussuhteet, aktiivinen toimijuus sekä osallistuminen yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Soveltavan liikunnan potentiaalinen kohderyhmä on arviolta vähintään 15 prosenttia väestöstä eli reilut 800 000 ihmistä. Kuurojen kesken vallitsee vahva yhteisöllisyys ja samaistumisilmiötä pidetään tärkeänä. Ohjaus toteutui opintoihini liittyvänä harjoitteluna sekä samalla osana työtäni Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Kuopion kaupungin KuoHuLab-hankkeessa. Viittomakielillä on oma kielioppinsa, ja viittomat ovat puhuttujen kielten vastaavia yksiköitä. Kyse ei ole vain yksilön ominaisuuksista vaan ihmisten kokemien vuorovaikutusongelmien syynä voivat olla myös heitä ympäröivän yhteisön asenteet ja sukupolvien väliset erot (Koskinen ym. Ohjasin ryhmää kuulevana ja viittomakieltä osaamattomana, joten viittomakielen tulkit olivat ohjauskerroilla mukana. Suomen Kuurojen Urheiluliiton liikuntakoordinaattori Nelli-Sofia Tarvajärven (2018) mukaan käsite soveltava liikunta ei ole viittomakielisten kuurojen yhteydessä sopivin. Osa kunnista nimeää soveltavan liikunnan rajaukseksi liikuntapalveluiden avoimuuden kaikille. 65 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: ERJA ANTTONEN Viittomakieliset kuurot ja käsite soveltava liikunta Viittomakieliset itse arvioivat, että Suomen viittomakieliä käyttää 4 000–5 000 kuuroa tai huonokuuloista ja 6 000–9 000 kuulevaa (Kotuksen Kieliteto 2019). Kun lähestymistapana on viittomakielisten kuurojen itsemäärittely kielelliseksi ja kulttuuriseksi vähemmistöksi, kuuluvatko he soveltavan liikunnan kohderyhmään. Kuulovammainen-sanaa on loukkaavaa käyttää, sillä sanaa käytettäessä syntyy ajatus siitä, että vammaan liittyy rajoittuneisuutta. K iinnostuin käsiteparista soveltava liikunta ja viittomakieliset kuurot, kun sain syksyllä 2018 mahdollisuuden ohjata matalan kynnyksen liikuntaryhmää viittomakielisille kuuroille. Liikuntaryhmien määrien tilastoinnissa ongelmana on se, että raja yleisen terveysliikunnan ja soveltavan liikunnan välillä on hämärä. Kuurojen liikuntaryhmään osallistuneet P O H D I T T U A Käsite soveltava liikunta ei ole yksioikoinen viittomakielisten kuurojen yhteydessä. 2012.) Historian saatossa kuuroihin on suhtauduttu vammaisina, heidän itsemäärittelyoikeuttaan on loukattu ja oikeuksiaan poljettu (ks. Kuuroja ohjaavan kuulevan ohjaajan on tärkeää ymmärtää viittomakielen visuaalisuus ja katsekontaktin merkitys.
Haasteet sosiaalisia ja kielellisiä Ajattelen, että käsite soveltava liikunta ei ole yksioikoinen viittomakielisten kuurojen yhteydessä. Tulkkia tilatessa tarvitaan tietoa ohjauskerrasta ja tilaisuuden luonteesta, myös tarkoista aloitusja päättymisajoista. Mahdollisuus ilmaista kuurojen yhteisön kulttuurisia arvoja ja saada emotionaalista tukea (Atherton 2001) kuvaavat myös omassa vertaisryhmässä liikkumisen merkityksiä. 66 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 kuurot mainitsivat sosiaalisuuden, tuttuuden ryhmäläisten kesken sekä mahdollisuuden käyttää omaa äidinkieltään merkityksellisinä syinä osallistumiseen. Jos ohjaajan katsekontakti kuuroihin katoaa, ohjattava identifioituu tulkkiin enemmän kuin ohjaajaan(Tarvajärvi 2018). Tavoit teena on mahdollistaa kuurojen omaa toimijuutta, osallisuutta yhteiskuntaan ja sen erilaisiin palveluihin sekä kielellisen tasa-arvon toteutuminen. Samalla on tärkeää madaltaa kaikenlaisia mahdollisia kynnyksiä kaikille avoimen liikuntaan osallistumiseksi. lts.fi LIITY JÄSENEKSI. Tärkeä katsekontakti Kuuroja ohjaavan kuulevan ohjaajan on tärkeää ymmärtää viittomakielen visuaalisuus ja katsekontaktin merkitys. Vertaisryhmässä liikkuessaan kuuro ei erotu joukosta. Kuurous ei sellaisenaan aseta liikunnalle haasteita, mutta haasteet voivat olla sosiaalisia ja kielellisiä (vrt. Lopuksi ohjaaja itse esimerkillään tukee ohjattavien liikuntasuoritusta. Tulkin tilaa aina viittomakielinen asiakas, jolle tulkinkäyttö on subjektiivinen oikeus. Tulkkien työaikaa on osattava kunnioittaa. Kuurot arvostavat katsekontaktia ja vahvan katsekontaktin ylläpitävää ohjaajaa. Olennaista mielestäni on liikunnanohjaajan hyvä vuorovaikutus-, osallistamisja menetelmäosaaminen. Ymmärrys viittomakielisen tulkkauspalvelun tehtävistä ja toimintatavoista tulkin tilaamiseksi on myös tarpeen. Nämä haasteet ovat taltutettavissa otta malla selvää, hankkimalla tietoa, omaksumalla uusia toimintatapoja sekä osallistamalla kuuroja. Samanaikainen näyttäminen ja puhe eivät toimi, koska kuurojen pitää voida katsoa tulkkausta. Tämä vie enemmän aikaa kuin keskustelu kahden viittomakielisen kesken, viittomakielisen ryhmän kesken, kahden kuulevan kesken tai kuulevien ryhmän kesken. Liikuntaa ohjatessa kannattaa liikesuoritus näyttää ensin ja pysähtyä sen jälkeen antamaan sanalliset ohjeet. Tärkeää on kyky tunnistaa ja käyttää tarkoituksenmukaisia viestintäkanavia (teksti-tv, WhatsApp, tekstiviesti, somen tarjoamat mahdollisuudet) kuurojen tavoittamiseksi. Rintala, Huovinen & Niemelä 2012). Katsekontaktilla ylläpidetään yhteyttä ohjaajan ja ohjattavien kesken. Mielestäni kuuroille suunnatut omat liikuntaryhmät ovat tarpeellisia terveyden, toimintakykyisyyden ja sosiaalisten merkitysten kannalta. www. ERJA ANTTONEN Lehtori, YTM, liikunnanohjaajaopiskelija Sähköposti: erja.anttonen@humak.fi Kuurous ei sellaisenaan aseta liikunnalle haasteita, mutta haasteet voivat olla sosiaalisia ja kielellisiä. Viittomakielisen viittomat tulkataan puheeksi, kuulevan puhe tulkataan viittomiksi. On osattava malttaa olla puhumatta viittomakieltä käyttävän puheen päälle ja päinvastoin. Kuuleva ohjaaja voi antaa palautetta ainakin hymyllä, peukutuksella, käsiliikkeillä, sanallisella kannustamisella sekä tarvittaessa sanallisella ohjaamisella
Kaikkein tärkeintä osallistujille on ollut pelien hauskuus ja valtava naurun määrä. Syitä harrastamattomuuteen ovat muun muassa ajan, motivaation ja kiinnostuksen puute, jokin sairaus tai harrastamisen kalleus. Pelaamisen ei pitäisikään kuulua vain lapsille tai nuorille. Hauskuus viehättää myös ikäihmisiä. 2012) Päivittäisistä toiminnoista selviämisen kannalta tärkeää olisi alaraajojen lihasvoimien harjoittaminen, tasapaino, nivelten liikkuvuus ja yleiskestävyys (Savela ym. Pelien hauskuus ja sosiaalisuus säilyy mielessä läpi elämän. Yli 75-vuotiaista tai vanhemmista miehistä 40 prosenttia ja naisista yli 50 prosenttia ei harrasta liikuntaa ollenkaan. Uusimpien Terveyttä tukevia valintaympäristöjä voi rakentaa muokkaamalla terveyden kulttuuria.. 2017) Pelit olivat tuoneet osallistujille mukavia muistojaja takaumia lapsuudesta ja nuoruudesta. Lasten ja nuorten suosikkiaktiviteetteja ovat kautta aikojen olleet erilaiset pallopelit. Tanskalaisessa tutkimuksessa seurattiin iäkkäiden harjoittelemattomien (miehiä ja naisia, keski-ikä 80 vuotta) henkilöiden toimintaa palloiluryhmässä ja kuntosaliryhmässä. Pelimuotona käytettiin pienpelejä (3 vs 3 tai 4 vs 4). 2015). Kävely, kuntosaliharjoittelu tai ohjattu liikuntatuokio ovat tyypillisiä ikäihmisille suositeltuja ja tarjottuja liikuntamuotoja. 2018) Perinteisesti esimerkiksi lentopallo tai golf ovat olleet lajeja, joita ikäihmiset harrastavat. Ikäihmiset ovat kunnoltaan, taustaltaan ja kiinnostuksen kohteeltaan kuitenkin hyvin heterogeeninen ryhmä, joten liikuntatarjontaakin kannattaisi tarkastella laaja-alaisesti. Yhtäkkiä se on siinä,tuntuu mukavalta ja sitä haluaa palata heti kotiin ostamaan oman pallon”. Sen sijaan monia palloilulajeja, vaikkapa jalkapalloa tai salibandyä voi vasta-alkajakin pelata omalla taitotasollaan. Ikäihmisetkin nauttivat pallopeleistä. Miksi kaikkien pitäisi harrastaa kuntosaliharjoittelua, vaikka sillä kiistämättä on hyötynsä. Harrastusmahdollisuuksia on heikosti tarjolla ja palloilulajeja saatetaan pitää ikäihmisille sopimattomina, esimerkiksi loukkaantumisriskin tai puutteellisten tietojen vuoksi. Iän myötä säännöllisen liikunnan harrastaminen vähenee edelleen. Silti noin neljäsosa suomalaisista 65–74-vuotiaista ei harrasta vapaa-ajan liikuntaa olenkaan. Liikkuminen, terveys ja hyvinvointi ovat yhteydessä keskenään. Palloiluryhmäläiset pelasivat sählyä ja muutamaa muuta sovelluttua pallopeliä. He tunnelmoivat, että ”Palloa ei ole ollut käsissä varmaan sataan vuoteen. (Castanga ym. Tarjontaa tai harjoittelutiloja ikäihmisten joukkueurK oskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikunnan harrastaminen, mutta mitä liikuntaa on tarjolla ikäihmisille. (Pedersen ym. (Special Eurobarometer 412 2014) ”Unohdin etten pysty juoksemaan” Tärkeä kysymys on myös, osataanko ikäihmisille markkinoida riittävän laajoja ja heitä kiinnostavia liikuntamahdollisuuksia. Pelaaminen oli saanut heidät unohtamaan fyysiset tai psyykkiset vajaatoimintonsa – ”unohdin etten pysty juoksemaan”. Yhteistä niille oli taukojen ja peliajan suhde – neljä minuuttia peliä ja neljä minuuttia taukoa. EU-tasolla Suomi ja muut Pohjoismaat ovat kuitenkin aktiivista kansaa. Liikunnan harrastamisen motivaationa on yleisimmin terveyden ylläpitäminen, rentoutuminen ja hauskan pito. Mitä muuta on tarjota tilalle. (Mäkinen ym. Pelialueen koko oli noin 10m x 10m.Perussääntönä oli, että fyysistä kontaktia ei sallittu.(Pedersen ym. 2017) Suomessa ikäihmiset, pois lukien harvat säännöllisesti pelaavat veteraanipelaajat, eivät juurikaan harrasta tämän kaltaisia palloilulajeja. Niiden pelaaminen vaatii aiempaa taustaa tai sinnikästä puurtamista, koska pelin sujuminen vaatii jo kohtalaista taitoa. 67 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 P O H D I T T U A Teksti: MIKKO JULIN Jumppaa, humppaa ja kuntosalia – ikäihmisten liikunta voisi olla paljon muutakin tutkimusten mukaan joukkueurheilu ystävien kanssa 2–3 kertaa viikossa tunnin ajan tarjoaa niin paljon hyötyjä, että on vaikea ymmärtää, miksi pelaamisesta on aikuisiällä ja ikääntyvänä luovuttu
Kukaan ei halua pelata, jos loukkaantumisen vaara on suuri. (Pedersen ym. (Pedersen ym. Kun harjoittelua jatkettiin puoli vuotta, niin myös luuston tiheys kohentui merkittävästi. Verenpaineen aleneminen vastaa tai on enemmän kuin lääkehoidolla saavutettu lasku. Siihen kuuluu alkuverryttelyosuus, lyhyt tekniikkatai kunto-osuus ja lopuksi pienpelit. Tärkeä tekijä on olla osa ryhmää, riippumatta ryhmän aktiviteeteista. (Pedersen ym. Palloilulajeissa loukkaantumisherkkyys ei ole suurempi kuin kuntosaliharjoittelussakaan, jos peliä mukautetaan harrastajien tasolle. Vaikka kuntojalkapallo ei ole kovin kilpailullisia, niin joukkueessa toimiminen antaa usein lisämotivaatiota, kun pelaaja haluaa vaikkapa parantaa syöttönsä laatua tai kehitellä erilaisia kombinaatioita pelikavereiheilulle ei juurikaan ole, mikä rajoittaa joukkuepelien harrastamista (Nielsen ym. Tämän arveltiin johtuvan joukkuelajin sosiaalisesta ympäristöstä. Kuntojalkapalloilu ei ole pelkästään ikäihmisten toimintaa, vaan pelaajien ikähaitari on vaihdellut 8–75-vuotiaiden välillä tutkimuksissa. 2018) Parantunut aerobinen ja fyysinen kunto, alentunut verenpaine, luun lisääntynyt tiheys, kehon koostumuksen ominaisuuksien parantuminen, aineenvaihdunnan paraneminen ja sydämen toiminnan tehostuminen ovat kaikki tutkittuja kuntojalkapallon vaikutuksia. Tällaisella sisäisellä motivaatiolla on voimakkaampi vaikutus harjoittelun pysyvyyteen kuin ulkoisella motivaatiolla, kuten esimerkiksi terveyteen vaikuttamisella. Aerobisen kunnon ja lihasvoimien parantumisen lisäksi esimerkiksi veren rasva-arvojen on todettu parantuneen. Suurimmasta osasta palloilulajeja on kuitenkin mahdollista räätälöidä turvallinen ja kaikille pelaajille sopiva tapa harrastaa lajia. Yksittäisen harjoittelun kesto on aina noin tunti. (Randers Thomsen & Krustrup 2017) Kuntojalkapallosta (”recreational football”, ”football fitness”) löytyy yli 150 erilaista tutkimusta, joissa on todennettu paitsi lajin sopivuus erilaisille ryhmille, niin myös lajin kiistattomat terveyshyödyt. On merkittävää ja tärkeää, että henkilöt, joilla on eitarttuva tauti, kuten 2 tyypin diabetes tai verenpainetauti hyötyvät jalkapalloharjoittelusta enemmän kuin vastaava terve kohortti. (Krustrup & Bangsbo 2015) Muidenkin joukkuepelien hyödyllisyydestä löytyy tutkittua tietoa terveyden edistämiseen ikääntyneillä henkilöillä. Palloilulajien pelaajat eivät niinkään olleet huolissaan fyysisten ominaisuuksiensa parantumisesta. 2014) Monissa harjoittelututkimuksissa päivän kokonaisenenergian kulutus ei muutu, koska harjoittelu passivoi muuta päivän aikaa. Muutamilla käytännön asioilla loukkaantumisriski vähenee merkittävästi: 1) hyvä alkulämmittely, 2) hidas ja progressiivinen aloitus, 3) sovelletut säännöt, joissa huomioidaan kentän koko suhteessa pelaajien määrään ja tasoon, sekä 4) fyysisen kontaktin kielto. Kuntojalkapallossa ei ole kilpatoimintaa tai sarjapelejä, vaan kaikki harjoittelu ja pelaaminen tapahtuu ryhmän sisäl lä. Päinvastaisiakin tuloksia on olemassa. Miksi palloilulajit motivoivat harjoitteluun. (Milanovi . ym. Kaksi kertaa viikossa 12 viikon ajan harrastettu salibandy on osoittautunut terveydelle merkittäväksi liikunnaksi 65–76-vuotiailla miehillä. 2014). 2015). Palloilulajeissa on kommunikointia pelin ulkopuolella, mutta juuri pelin aikainen kommunikointi, vitsit ja yhteistoiminta, ovat tärkeitä hauskuuden ja harrastuksen jatkamisen kannalta. 2018) Suurimmasta osasta palloilulajeja on mahdollista räätälöidä turvallinen ja kaikille pelaajille sopiva tapa harrastaa lajia.. On syntynyt yhteinen tunne, että osallistumista pitää jatkaa. Joukkueurheilua ja kuntosaliharjoittelua harrastavien ikäihmisten on todettu vähentävän päivittäistä istumisaikaa verrattuna harjoittelua edeltävään aikaan. 2017) Tanskalaistutkimuksessa jalkapalloa harrastaneet ikäihmiset kokivat, että pelaamisen aikana syntyneet sosiaaliset suhteet ja pelaamisen hauskuus ovat motivoineet jatkamaan harrastusta ohjatun jakson jälkeenkin. (Pedersen ym. (Nielsen ym. Lisäksi jalkapallo kuormittaa monipuolisemmin ja voimakkaammin elimistöä kuin monet muut urheilulajit, kuten pyöräily, uinti, juokseminen, kävely ja voimaharjoittelu. Taitotaso, ikä tai suku puoli eivät vaikuta pelaamisen terveysvaikutuksiin. Pelin kestoa ja kentän kokoa säädetään osallistujien kunnolle ja terveydentilalle sopivaksi. 2016) Jalkapalloharjoittelussa keskimääräinen sydämen syketaajuus saattaa olla noin 80 prosenttia maksimisykkeestä, mutta koettu kuormitus pysyy matalana. 2017) Motivaation kannalta olisikin tärkeämpää kannustaa ihmisiä vähentämään päivän passiivista aikaa kuin tuijottaa suositusten mukaista aktiivisuusaikaa (Sparling ym. Suurin ero löydettiin motivaatiotekijöistä; joukkueurheilu oli enemmän sisäisesti motivoivaa toimintaa. Joukkuepeleillä kuntoa – iästä ja taitotasosta riippumatta Esimerkiksi jalkapallon pelaaminen terveyden edistämisen näkökulmasta, kuntojalkapallo, on jalkapallon pelaamista sovelletuin säännöin. (Hammami ym. Vaikutukset näkyvät yhtä lailla sekä terveillä että jotain sairautta sairastavilla henkilöillä. Pelaajat reflektoivat enemmänkin oman pelinsä tasoa tai pelien tuloksia. 68 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Tutkimuksessa, jossa verrattiin joukkueurheilua ja kuntosaliharjoittelua 67–93-vuotiailla kumpikin harjoittelumuoto paransi fyysistä toimintakykyä samalla tavoin. Ryhmässä toimiminen lisää myös harjoittelun hauskuutta ja nimenomaan hauskuus saa monet jatkamaan harrastustaan. 2017) Ryhmään, joukkueeseen, porukkaan kuuluminen saa jatkamaan Harjoittelun motivaatioon vaikuttaa moni seikka
Effects of recreational soccer on physical fitness and health indices in sedentary healthy and unhealthy subjects. BMJ 350:h100. Fodbold Fitness –Øvelses materiale. Espoo 2019. Osa seuroista on laajentanut toimintaansa ja ottanut osan perinteisesti kunnalle kuuluneista tehtävistä. Luettavissa https://www.palloliitto.fi/jalkapalloperhe/ palvelut-seuroille/harrastajamaaran-kasvattaminen/aikuisten-jalkapallokoulu. Sparling P, Howard B, Dunstan D, Owen N 2015. Hammami A, Chamari K, Slimani M ym. Health promotion: The impact of beliefs of health benefits, social relations and enjoyment on exercise continuation. Biol Sport 33:127–137. 69 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 densa kanssa. Osa seuroista on rakentanut omia harjoitustiloja – kenttiä, urheilutai jäähalleja, koska kunnan tiloista ei löydy riittävästi harrastustiloja seuran jäsenille. 2016. Duodecim 131:1719–1725. European Union.. Paitsi käyttömaksuilla ja mahdollisilla mainostuloilla tiloja rahoitetaan vaikkapa järjestämällä erilaisia tapahtumia yritysten kanssa. Milanovi . Alakoululaisille saatetaan järjestää iltapäiväkerhotoimintaa. Pedersen MT, Vorup J, Bangsbo J 2018. Liikuntaa senioreille. 2017. Effect of team sports and resistance training on physical function, quality of life, and motivation in older adults. (Nielsen ym. BMJ 1–14:doi: 10.1136. 2015. Sport og Sundhed, Institut for idræ og Biomekanik, Sydddansk Univeristet i samarbejde med Dansk Boldspil-Union, Bevæg dig for livet. Guest editorial. Aikuisten harrastetoiminnan hanke – aikuisten jalkapallokoulu. Randers Thomsen MB, Krustrup P 2017. Seuroille tämä olisi uutta toimintaa, jossa ei vielä ole valmiita malleja tai konsepteja. J Sport Health Sci 7:149–158. Seurojen toiminta painottuu aikaiseen aamuun ja sen jälkeen iltapäivästä myöhäiseen iltaan. Ikääntyneiden liikunta – minkälaista ja mihin tarkoitukseen. Suomen Palloliitto on esimerkiksi lanseerannut ”Aikuisten jalkapallokoulu” ja ”Perhefutis” -konseptit, joiden tarkoitus on saada osallistujat nauttimaan liikunnasta turvallisesti ja monipuolisesti ilman suorituspaineita (Palloliitto 2019). Tulevaisuus on nyt. Päivisin seurojentiloissa on väljempää ja aikaa ottaa vastaan ikäihmisten ryhmiä. Broad-spectrum physical benefits of recreational football: a systematic review and metaanalysis. Kirjassa: Koskinen S, Lundqvist A, Ristiluoma N (toim.). (Koponen ym., 2015) Kun dataa palloilulajien hyödyllisyydestä terveyden ja toimintakyvyn edistämissä kertyy lisää, on myös terveyspäättäjien aika huomata asia ja ryhtyä tukemaan muutosta. 2012. 1):66–75. S, ?ovi. Scand J Med Sci Sports 27:852–864. Kun olosuhteet ovat monissa paikoin kunnossa ja seuroilla resursseja toimintaan, puuttuu vain tekeminen. Recommendations for physical activity in older adults. (Luettu 29.01.2019) Koponen J, Korhonen S, Lahtinen V ym. Review. Savela S, Komulainen P, Sipilä S, Strandberg T 2015. 2018. Sport and physical activity. Tyypillisin tapa on järjestää erilaisia ryhmäliikuntatapahtumia. Nielsen G, Wikman JM, Jensen J ym. Terveyttä tukevia valintaympäristöjä voi rakentaa muokkaamalla terveyden kulttuuria. Ihmisten ja ryhmien omien voimavarojen hyödyntäminen tulevaisuudessa on keskeistä terveemmän yhteiskunnan saavuttamiseksi. Football is medicine: it is time for patients to play! Br J Sports Med 52:1412–1413. Kun tähän yhdistetään seurojen ammattitaitoinen henkilöstö, on kyseessä mahdollisuus, joka odottaa hyödyntämistä. MIKKO JULIN, THM, ft Lehtori Laurea-ammattikorkeakoulu Sähköposti: mikko.julin@laurea.fi LÄHTEET: Castanga C, de Sousa M, Krustrup P, Kirkendall D 2018. J Sport Health Sci 7:129–131. Neljä skenaariota ihmislähtöisestä terveydestä ja valinnanvapaudesta. Hoito on myös kustannustehokasta, kun ihmiset itse osallistuvat siihen. Terveys syntyykin pääosin terveydenhuollon ulkopuolella ja esimerkiksi juuri elinympäristön muokkaus on uusi ennaltaehkäisyn keino. Krustrup P, Krustrup BR 2018. Palloliitto 2019. Mäkinen T, Valkeinen H, Borodulin K ym. Special Eurobarometer 412 2014. N ym. Terveys 2050. Erilaiset kuntosaliharjoitteluryhmät lienevät tavallisin tapahtuma. On monta syytä, miksi ikäihmistenkin terveyttä pitäisi edistää muokkaamalla terveyden kulttuuria. Kun seuroissa on yhä enemmän palkattua, ammattitaitoista henkilöstöä, niillä olisi hyvät mahdollisuudet liikuttaa ikääntyviä. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011, sivut 55–61. Motivaatiota lisää myös se, kun huomaa oman tasonsa ja joukkueen pelin tason kehittyvän. Demos Helsinki. Krustrup P, Bangsbo J 2015. 2014) Uusi mahdollisuus seuroille Monet kunnat ja kolmannen sektorin järjestöt organisoivat ikäihmisten liikuntaa. Scan J Med Sci Sports 24 (Suppl. Recreational football is effective in the treatment of non-communicable diseases. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 68/2012, Helsinki. Effect of a 26-month floorball training on male elderly´s cardiovascular fitness, glucose control, body composition, and functional capacity. Z, Panteli . Terveyttä tukevia valintoja muokkaamaan Tulevaisuuden terveys on toimintakykyä, jossa ihmisten omat valinnat korostuvat. Recreational team sports: The motivational medicine. Br J Sports Med 49:22:1426–1427. (Luettu 29.01.2019) Pedersen MT, Vorup J, Nistrup A ym. https://www.espoo.fi/fi-FI/ Kulttuuri_ja_liikunta/Liikunta/Ohjattu_liikunta/Seniorit. 2014. Esimerkiksi Espoon kaupunki järjestää ikäihmisille yli 180 erilaista ryhmäliikuntatapahtumaa viikossa, mutta vain yksi näistä on palloilulajiryhmä (Espoo 2019). Fyysinen aktiivisuus
Tuntematon Kimi Räikkönen jättää kilpailutulokset sekä median jo kertoman tarinan taustalle. Vuoden urheilu kirja 2018 – Tuntematon Kimi Räikkönen kiihdytti formulavauhdilla muutamassa kuukaudessa Suomen kaikkien aikojen myydyimmäksi urheilu kirjaksi.. Vuoden urheilukirjaa ei valita myynnin vaan teoksen sisällön perusteella. Yksityiskohtaisista havainnoista Hotakainen punoo mestarin tyylillään lukuelämyksen. Lisäksi lapsille suunnatussa Reuhurinne-sarjassa ilmestyi Urheilukirja, kelpo tietokirja urheilusta myös vanhemmille. Kirja sai voittajasuosikin aseman jo ennen ilmestymistään. Elokuussa julkistettua kirjaa oli alle kahdessa kuukaudessa myyty enemmän kuin mitään suomalaista urheilukirjaa aiemmin. Luku on murskaava Suomen ennätys paitsi urheilukirjojen sarjassa, myös ilmestymisvuoden aikana eniten myyneenä kirjana koskaan. Taakse jäivät niin Teemu-elämäkerta, Mauri Kunnaksen Koiramäkikirjat kuin Harry Potteritkin. Kuva tekee kirjan Vuoden 2018 aikana ilmestyi kolme erityismaininnan ansaitsevaa urheilukirjaa. Tuntematon Kimi Räikkönen ylitti myyntilukemillaan kaikki ennusteet ja varmasti myös kustantajan rohkeimmat toiveet. Lopulta ennätyslukemaksi ilmoitettiin 191 384 myytyä kappaletta, joista painettuja kirjoja 184 500. Syksyn uutisointi – ”120 000 myyty ja yhä viedään käsistä” – vauhditti myyntiä entisestään. Vuoden urheilukirja -kilpailun voittajaksi nousi 2018 ehdoton ennakkosuosikki ja ennätysten rikkoja: Kari Hotakaisen kirjoittama ja Siltalan kustantama Tuntematon Kimi Räikkönen. Palloliiton 111-vuotisjuhlakirja Huuhkajia ja Helmareita kertoi Suomen jalkapallon lähihistoriaa sarjakuvan keinoin. 70 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: MATTI HINTIKKA Kuvat: URHEILUMUSEO URHEILUKIRJAVUOSI 2018: Ennätysmiehet asialla L U E T T U A E nnakkosuosikki voittaa joskus kilpailun, joskus ei. Myös myyntimenestystä osattiin odottaa, kun teoksen kirjoittaja on kaunokirjallisuuden Finlandiapalkinnon voittanut kirjailija ja aiheena vuosituhannen alun ylivoimaisesti tunnetuin suomalaisurheilija. Näistä Pirita Tolvasen teos Paroni – Jarno Saarisen elämä kuului Vuoden urheilukirja -kilvan finalisteihin. Kirja avaa urheilutähden elämää ja ajattelua, se taustoittaa formulakulttuuria fanielämää myöten
”Lihastohtori” Juha Hulmi on uraauurtavasti avannut tutkimustietoa blogissaan ja nyt jo toisessa kirjassaan. MATTI HINTIKKA Tuottaja Urheilumuseo Sähköposti: matti.hintikka@urheilumuseo.fi Kirjavuosi oli jälleen vahvasti jääkiekkopainotteinen.. Oiva slogan muillekin (liikunta)tieteilijöille! Kalle Rantalan ja Samuli Kraneisin kirjoittama Kaikki e-urheilusta on Urheilumuseon kustantama pelinavaus urheilun tulevaisuuteen. 1999) ja Sebastian Ahosta (s. Leinosen järkäleen lisäksi ilmestyi Suomen jääkiekon ensimmäinen tutkimushistoria Koko kansan Leijonat, jonka sisällöntuotannosta vastasi Urheilumuseo, ja jossa toimivat kirjoittajina eturivin urheiluhistorioitsijat. Lopputuloksena on syntynyt ainutlaatuisia kuvatulkintoja kilpa-autoista. Voimallista tutkimusta ja kokemustietoa Olympiapainonnostaja Anni Vuohijoen yhdessä Miia Kirsin kanssa kirjoittama Voima kanssamme sisältää alaotsikkonsa mukaisesti rautaista tietoa voimaharjoittelusta yhdistettynä kuvaukseen Vuohijoen matkasta kohti arvokisalavoja. Hannu Kauhala puolestaan jatkoi transatlanttisen jääkiekon kartoittamista teoksellaan Kiekkoilua yli Atlantin – jääkiekon kaksi historiaa. Jos vuoden 2018 urheilukirjatarjonnasta valitsee vain yhden kirjan, Kaikki e-urheilusta tarjoaa eniten uutta tietoa lähes jokaiselle. Kiekkokirjojen hyllyyn saatiin vuoden aikana erikoisuutena Eeli Tolvasesta (s. Kiekkoa maalille! Vaikka Vuoden urheilukirja -kilvan kärkikolmikkoon osui kaksi autourheiluteosta, kirjavuosi oli jälleen vahvasti jääkiekkopainotteinen. Teoksen nimeä Lihastohtori II voisi pitää mielikuvituksettomana, mutta kansikuvassa on käytetty luovuutta senkin edestä, samoin alaotsikossa: ”Hautaa humpuuki – tutkitulla tiedolla tavoitteisiin”. Jääkiekon kuva-aarteita löytyy Kimmo Leinosen teoksesta Suuri jääkiekkokirja. 71 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Koko kansan leijonat, ensimmäinen tutkimushistoria Suomen suosituimmaksi lajiksi nousseesta jääkiekosta. 1997) kertovat henkilöhistoriat. Suuri jääkiekkokirja (Kimmo Leinonen, Readme.fi) tiivis järkäle jääkiekon tapahtumahistoriaa tuhansin kuvin maustettuna. Historiantutkimuksen otteella avataan urheilumuotoa, jonka tulevaisuuden painoarvoa voi vasta arvailla. Vaikka kirjassa on peräti 480 sivua, monet kuvat on täytynyt jättää harmillisen pieneen kokoon – teos kun kattaa nimensä mukaisesti jääkiekon koko historian. Valokuvallisesti vuoden huippua edusti Vuoden urheilukirja -kunniamaininnat saanut Ratojen ja rallien valioita, jossa kerrotaan suomalaisten kilpa-autojen tarinoita. Kuvaamisessa ja kuvausympäristöjen luomisessa on nähty vaivaa
Vuoden urheilupostaus on suunnistuksen maailmanmestari Minna Kaupin twiitti, jossa hän kritisoi luonnon roskaamista urheilutapahtumissa.https://twitter.com/kauppi_minna/status/986480845509849088 Ansiokkaasta ja pitkäaikaisesta työstä suomalaisen urheilukirjallisuuden parhaaksi palkittiin urheiluhistorioitsija Leena Laine , joka on kunnostautunut myös alan kansainvälisissä verkostoissa. Nykyisen kiertopalkinnon on lahjoittanut nelinkertainen olympiavoittaja Lasse Virén .. Ennätyksellisesti myyneen teoksen on kustantanut Siltala. Kilpailun virallinen nimi on Helge Nygrénin palkinto. Urheilumuseon nimeämän raadin mukaan Tuntematon Kimi Räikkönen on mainesanojensa arvoinen taideteos. Kaikki e-urheilusta on kattava perusteos vauhdilla kasvavasta uudesta urheilumuodosta. Kunniamaininnan saivat Anni Vuohijoen ja Miia Kirsin voimailuteos Voima kanssamme (Otava) sekä suomalaisten kilpa-autojen tarinoita näyttävästi esittelevä Ratojen ja rallien valiot (SKS), jonka ovat tehneet Kimmo Taskinen , Veikko Lautsi ja Markus Itkonen . Ennakko suosikki vuoden urheilukirjaksi V uoden 2018 urheilukirjaksi valittiin Kari Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen. 72 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Voima kanssamme ja Ratojen ja rallien valiot palkittiin kunniamaininnalla Vuoden urheilukirja 2018 -kilvassa. Vuoden urheilukirja on nimetty vuodesta 1980 alkaen. Kari Hotakainen on tyylitellyt elämäkerran, joka vaikuttavalla tavalla taustoittaa vuosituhannen alun tunnetuimman suomalaisurheilijan tarinan
Kuten kirjoittaja toteaa: kun voimavalmennuksen perusteet ovat hallussa, on vuoren huipulle monta reittiä. Ensimmäisessä käydään läpi kehittävän voimaharjoittelun perusteet. Voimavalmennusesimerkeissä keskitytään kokeneisiin ja keskikokeneisiin valmennettaviin ja näitä esimerkkejä täydentämään olisi kaivannut myös alemman harjoitusikätason valmennusprojekteja. Autoregulaation hyödyntäminen esimerkiksi harjoittelun kokonaisvolyymin ja mesosyklin pituuden säätelyssä olisi ollut tässä mielenkiintoinen lisä. Kirjan parasta antia on voimaharjoittelun ohjelmointiosio, jossa käydään läpi esimerkkien kautta muun muassa lineaarisen, epälineaarisen ja blokkiperiodisaation malleja voiman eri lajien kehittämisessä. Fitra 2019. Kolmannessa keskitytään monipuolisesti voimaharjoittelun ohjelmointimalleihin. JONNE KAMSULA, LitM Erityisasiantuntija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jonne.kamsula@lts.fi Kun voimavalmennuksen perusteet ovat hallussa, on vuoren huipulle monta reittiä. Toisessa tarkastellaan maksimi-, nopeus-, ja kestovoiman kehittämisen sekä lihasmassaharjoittelun erityispiirteitä. Lukija johdatellaan perusteiden kautta kohti voiman eri lajien kehittämisen yksityiskohtia ja voimaharjoittelun ohjelmoinnin kokonaisuuksien hallintaa. Toki aloittelijan voimaharjoitteluun annetaan eväitä läpi kirjan. ISBN 9789523500907. 73 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: JONNE KAMSULA SYVÄSUKELLUS VOIMAHARJOITTELUN OHJELMOINTIIN Tuomas Rytkönen: Voimaharjoittelun käsikirja. Kirja kokoaa yhteen tähänastisen tutkimusnäytön voiman eri lajien kehittämisestä ja tarjoaa tuhdin tietopaketin voima. L iikuntabiologi ja voimavalmentaja Tuomas ”Atleettinen Partasuu” Rytkösen tuore Voimaharjoittelun käsikirja on tervetullut teos näyttöön perustuvasta voimavalmennuksesta. Kirja palvelee parhaiten voimaharjoitteluun jo valmiiksi syvällisesti perehtyneitä, joille se tarjoaa runsaasti eväitä eri urheilulajien voimaharjoittelun optimointiin. Kirjassa yhdistyy syvällinen perehtyminen voimaharjoittelututkimukseen ja -kirjallisuuteen sekä tuloksekas ja monipuolinen valmennuskokemus eri lajeista. Lukuisat esimerkit auttavat hahmottamaan näiden periaatteiden soveltamista käytäntöön. harjoittelun ohjelmoinnista. Kirjan päättää kooste käytännön valmennusesimerkeistä, joissa sovelletaan edellisten osioiden oppeja luovasti käytäntöön. Harjoittelun spesifisyyden, nousujohteisuuden, yleisvoima-lajivoimajatkumon, ärsykkeenvaihtelun sekä yksilöllisyyden tärkeyttä korostetaan L U E T T U A onnistuneesti läpi kirjan. Lukija johdatellaan perusteiden kautta kohti voiman eri lajien kehittämisen yksityiskohtia. Tuomas Rytkösen Voimaharjoittelun käsikirja on kunnianhimoinen rypistys koostaa tähänastinen voimaharjoittelutietämys yksiin kansiin. Montakaan kiveä ei jää kääntämättä, sillä taustalla on yli 200 lähdettä, jotka Rytkösen vuosien pureskelun, käytännön valmennuskokemuksen ja luovuuden myötä yhdistyvät kokonaisvaltaiseksi voimavalmennusoppaaksi. Voidaan sanoa, että oli jo aikakin, sillä edellinen verrattavissa oleva suomenkielinen teos on vuonna 1990 ilmestynyt Keijo Häkkisen Voimaharjoittelun perusteet -teos. Kantavana teemana on lajija tavoiteanalyysiin perustuva voimavalmennus. Sivumäärä 208. Voimaharjoittelun käsikirja koostuu neljästä osiosta
Uran aikana ja jälkeen hankittuja eriasteisesti arpeutuneita ja edelleen märkiviäkin haavoja tutkaillaan eri rekistereissä: viileän toteavasti, avoimesti ja myös piinaavan yksityiskohtaisesti. 74 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: MATTI HAKAMÄKI, SALLA TURPEINEN ROUDASTA ROSPUUTTOON Arto Teronen ja Jouko Vuolle: Vastatuulesta myötä mäkeen. Todisteeksi vaikkapa Sylvi Saimon sairauden vakavuudesta olympiavuoden kesällä käy hyvin se, että naapurin mies joutui panemaan perunat maahan. Kirjapaja 2018. 235 s. Urheilijoiden lapset muistavat, miten asioita on heille kerrottu ja miten ne ovat heille myöhemmin valjenneet. Ensimmäinen kattaa perinnelajit eli hiihdon, pikaluistelun, uinnin ja yleisurheilun. Haastateltavat ovat verhonneet katkeruutensa kuka mihinkin, yrittäneet löytää sille oman käsittelytapansa ja lopulta jonkun myönteisen näkökulman, vahvuuden. Naiset suomalaisessa urheilussa. Ajatukset risteilevät halujen ja paineiden sekamelskassa: Päättääkö papin aamen myös huippuurheilun. Miten olisikaan voinut äitinä harjoitella, kun ei voi nukkua riittävästi. Osa korostaa selityksenä menestykselle poikkeuksellista tekemistään: halonhakkuuta, maatöitä, ankaruutta ja sellaista. Kirjan kerronta on radionomaista. Yksityiskohdat toimivat kuulokuvina ja ankkuroivat kertomukset aikaansa. Lukuohjeeksi annetaan, että kyseessä on kuvaus ja tarinapankki. Yleisurheilevat naiset saivat osallistua olympialaisiin ensi kerran vuonna 1928. Urheilu-uran jatkumista lasten saamisen jälkeen päivitellään ja äiteet nostetaan jalustalle. Naisten kilpaurheilua vastustivat monen miehen lisäksi myös Naisten liikuntakasvatusliitto ja Kaarina Kari vetoamalla miesmäistymiseen ja äitiystehtävän vaarantumiseen. Naisen tehtävä Puhe suvunjatkamisfunktiosta ”naisen tehtävänä” toistuu kirjan tarinoissa vuodesta toiseen paitsi omana haluna myös ulkoa asetettuna paineena. SALLA TURPEINEN Tutkija LIKES Sähköposti: salla.turpeinen@likes.fi MATTI HAKAMÄKI Erikoissuunnittelija LIKES Sähköposti: matti.hakamaki@likes.fi L U E T T U A Onko lupa taas urheilla, sitten kun on jo kaksi poikaa?. Siihen, että tarinat ja muistikuvat vaihtelevat, suhtaudutaan hienovaraisen ymmärtävästi. Myös väärästä harjoittelusta ja syömishäiriöistä kerrotaan. Käsittely muistuttaa kirjoittajien erinomaisesti kuvaamaa nuoren luistelijan Verné Leschen haastattelua, jossa puhetta mieshaastattelijan kanssa hoitaa hänen äitinsä: ”Mieshaastattelijan koko suoritus oli tyypillinen miehen opitun kohtelias suhtautuminen naiseen, ei niinkään naisurheilijaan, joka vielä 1933 Suomessa oli ilmeisen harvinainen kohde lehtimiehelle.” Katkeruuden laarista Kirjaa voi lukea myös suomalaisen katkeruuden kuvauksena. Naisurheilijoiden omissa kertomuksissa perheen perustaminen uusiintuu samanlaisena. Entä onko lupa taas urheilla, sitten kun on jo kaksi poikaa. Asianomaisten lausuntoja tai aikanaan muistiinmerkittyjä versioita täydennetään ja tarkistetaan eri lähteistä, myös vuosikymmenten katkeruutta ja syytöksiä suhteutetaan. Haastateltujen annetaan rauhassa yksitellen luetella sisarukset ja kolmen sanan sivulauseella todeta, kuka kaatui sodassa. Naisurheilun erityisyyskin tulee esiin. Projektin on tarkoitus olla kahden kirjan mittainen. Ei se vieläkään ohi ole. Mielenkiintoisia ovat myös edesmenneiden henkilöiden omaisten tulkinnat ja peittelemättömätkin arviot urheilijoiden tekemisistä ja näkemyksistä ja urheilun vaikutuksista elämään. Kustaa Levä lahden aikanaan esittämä mielipide oli moderni: kysymystä ei saa enää pois päiväjärjestyksestä, ja hän ei ainakaan nähnyt vuoden 1928 olympiakisoissa naisten kilpailuissa mitään rumaa. Sanotaan, että naiset tarvitsevat erityistä tukea ja kannustusta, että ”Älä tyttö aina poraa” ei riitä. Kun vastarinta todettiin hyödyttömäksi, yritettiin edes vaatia omaa yhdistystä, jolla olisi naisjohtaja ja -valmentaja. Kovuuden ja tahdon ilmausten rinnalla yksikin poikkeus tuntuu raikkaalta, kuten uimari Eila Pyrhösen itsearvio: ”Olin ilmeinen lahjakkuus, sillä aika vähällä harjoittelulla menestyin käsittämättömän hyvin”. A rto Teronen ja Jouko Vuolle toteavat naisten merkityksen ja näkyvyyden urheiluhistoriassa ja liikuntakulttuurissa kasvaneen ja haluavat kuvata sitä tietä. Syksyn 2018 poliittinen keskustelu tosin näyttää opettaneen, että kansalaisten kannustaminen synnyttämiseen vetoamalla isänmaallisiin tunteisiin ja 1940-luvun esimerkkiin ei ole ainakaan poliittisesti korrektein tapa promota väestönkasvun edistämiseen tähtääviä politiikkatoimia. Kiveen hakatut -sarjaa seuranneena voi kuulla rytmin ja äänen, joilla punnitut sanat pudotellaan. Herrat kirjoittavat kaunolla Perheen perustamista ja naisten lisääntymisterveyttä tarkastellaan mielenkiintoisista avauksista huolimatta kunnioittavan välimatkan päästä
Scott Douglas jättää filosofoinnin sikseen, ja hyvä niin. Minerva 2019. Kumpikin kirjailija viekoittelee lukijaa intiimeillä jaksoilla. Millainen on juoksuaskelten mieli suomalaisen tulkitsijan mukaan. Tai ainakin voisi olettaa, että enää ei täytyisi kovin taajaan vakuutella hölkkäilyn suotuisista vaikutuksista sielulle ja ruumiille. Poista stressi ja ahdistus – elä onnellisemmin. Toinen hylkää numerolaput tyystin (Douglas), toinen luopuu ”järjettöK un muistetaan Oskari Heikelin Terveydenhoitolehdessä 1906 julkaisema juoksupropagandateksti ja sen lukemattomat jäljitelmät, asian luulisi tulleen tuolla vuosisadalla selväksi. Saana Rusi. Vankkaa faktaa sisältävät viitteet nielevät niteestä kymmeniä sivua! Hölkän terveysvaikutuksiin kiinnittyvä kirja ei vain lähtökohtaisesti kuulosta sykähdyttävältä lukukokemukselta. Se on ”kivun ja nautinnon” salamyhkäinen sekoitus. Aforismivyöryn äärellä muistelen saman kirjailijan likimain mestarillista romaania Yksin (2015). 266 s. Hämäläinen on kaunokirjailija, jonka teoksessa on nimeä L U E T T U A Olisikohan joka tapauksessa niin, että juoksuaskelten väitetystä mysteeristä on lopulta julkaistu kaikki sanomisen arvoinen?. Tätä kirjoittaessani viimeisimmistä tarjouksista vastaavat Karo Hämäläinen ja Scott Douglas . Vanhan, katkeran ja ennen kaikkea fiktiivisen Paavo Nurmen suuhun sijoitetut tokaisut tuottivat jykevää draamaa. Amerikkalainen toimittaja taas lähestyy lenkkeilyä tieteellisen evidenssin kautta, kuten suomennoksen nimi vihjaa: Juoksu on parasta terapiaa. Otava 2019. 75 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: ERKKI VETTENNIEMI NAUTINNOSTA NEUROGENEESIIN Scott Douglas: Juoksu on parasta terapiaa. Niitä tosin saattelee mainio kevennys: ”Onnellisimmillani olen suihkussa.” Välillä Hämäläinen harmittelee ”kontemplatiivisen” juoksukirjallisuuden niukkuutta. Muistelmakirjassa, jossa vilisee sykkeen, hiilihydraattien ja kilometrivauhtien kaltaisia trivialiteetteja, metafyysiset mietteet eivät tahdo aina elähdyttää. Toisin kuin Hämäläinen, joka koki juoksuherätyksen kolmikymppisenä, Douglas on kiitänyt lapsesta asti lujaa, joten käännynnäisen intomieli on vaihtunut vertaisarvioidun tiedon tarpeeseen. Toisinaan hän jopa ottaa Hämäläisen tavoin etäisyyttä koko hikiseen touhuun: ”Mitä maailmankaikkeus muka piittaa minun juoksemisestani. Tirkistelyn tasolle lukijaa ei johdatella, ja mikä ehkä mielenkiintoisinta, molemmat miehet saavat viimein kylliksi ylenpalttisesta jolkottelusta. Juosten hoidetaan muun muassa masennusta (Douglas) ja pähkäillään naissuhteita (Hämäläinen). Oskari Heikel – nuori lääkäri – kiteytti näin tyhjentävästi toistasataa vuotta sitten: ”Oikeastaan ei ole elintä, ei sitä solua ihmisruumiissa, joka ei juostessa saisi uutta eloa.” Nyt sitten kohtaamme Amerikan kautta tulleen ja aivoihin tarkentuvan havainnon: ”Juoksun laukaisema neurogeneesi synnyttää uusia hermosoluja myös otsalohkossa sijaitsevan prefontaalisen aivokuoren alueella.” Enimmäkseen Douglas osaa tasapainottaa laboratorioväen viestiä omilla tuntemuksillaan, tuttaviensa kommenteilla ja tutkijoiden haastatteluilla. Ainakin juoksu on ”ristiriitainen” kokemus, Hämäläinen huomioi. Kuinka ollakaan, juoksukirjallisuutta on ilmestynyt 2010-luvulla vuolaammin kuin koskaan ennen, eikä tekstuaaliselle tulvalle loppua näy. Juoksu on myös ”ajattelun väline” ja alati yllätyksiä täynnä, toisin sanoen ”elämän kuva”. Tässä lehdessä (L&T 6/2018) esitellyn ranskalaisen hassutuksen hän tietää, mutta esimerkiksi Jari Ehrnroothin , Tapio Kosken ja Noora Ronkaisen tekstit lienevät vielä lukulistalla. 208 s. Suom. myöten eksistentiaalinen sävytys: Miksi juoksen. Karo Hämäläinen: Miksi juoksen
Kuntoilumuotien oikulliset syklit tiedostava tarkkailija varautukoon siis seuraavaan käänteeseen kirjahankkeella, jolle tarjoan täten valmiin nimen: Miksi en juokse. Tekijä sallii taloustoimittajan taustansa näkyä pienissä, hauskoissa kärjistyksissä: ”Se mikä pätee sijoittamiseen, pätee juoksuun ja rakkauteen.” Taloustieteen analogioista olisin mieluusti lukenut lisää, mutta olisikohan joka tapauksessa niin, että juoksuaskelten väitetystä mysteeristä on lopulta julkaistu kaikki sanomisen arvoinen. Tällöin avautuu ehdottoman tuore näkökulma kestävyysliikuntaan, tuohon ”riskinkarttajalle” sopivaan fyysiseen aktiviteettiin. Suuressa maailmassa tuohon tapaan pääteltiin 1970-luvulla. Amerikkalainen hölkkähuuma opaskirjoineen tuotti vastaiskun, nenäkkään elämäntapaoppaan The Non-Runner’s Book, joka osoitti juoksemattomuuden tilan olevan kenen tahansa terveen ihmisen saavutettavissa. ERKKI VETTENNIEMI Tutkija Jyväskylä Sähköposti: erkki.s.vettenniemi@student.jyu.fi. 76 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 mien matkojen kisoista” (Hämäläinen). Yhdessä luvussa – nähdäkseni liian suppeassa luvussa – Karo Hämäläinen sovittaa juoksemiseen ekonomeilta lainaamaansa ”turvamarginaalin” käsitettä
Tutkimukseen haastateltiin 23, iältään 36–55-vuotiasta skeittaria, joista kolme oli naisia. Esimerkiksi vapaaehtoisten suuri osuus. Tämän jälkeen kysyttiin monivaiheisesti jäsenistön maksuhalukkuusarvoa kyseisessä tilanteessa. Kapasiteetilla tarkoitetaan seuran kykyä toimia tarkoituksensa ja tavoitteidensa mukaisesti tehokkaasti, vaikuttavasti ja kestävästi. O’Connorin (2018) tutkimus käsitteli keski-ikäisten skeittareiden kokemuksia. Sen osa-alueita ovat henkilöresurssit, talousresurssit ja rakenteelliset resurssit, kuten seuran prosessit ja sidosryhmät. Tutkimuksessa ajallinen pääoma ilmenee yhdessä lajin kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman kanssa. Swierzyn ja kumppaneiden (2018) tutkimuksessa esitettiin vastaajille kaksi hypoteettista muutostilannetta: seura joko joutuu talousvaikeuksiin tai haluaa kehittää toimintansa laatua, ja näiden seurauksena joutuu korottamaan jäsenmaksua. Heidän kokemuksensa lajista ovat erilaisia kuin nuorilla. Urheiluseuran muutostilanne nostaa jäsenmaksun maksuhalukkuutta S aksalaisten urheiluseurojen jäseniin kohdistuneen kyselyn mukaan jäsenmaksun maksuhalukkuusarvo (willigness-to-pay) kasvaa sekä seuran kielteisessä että seuran myönteisessä muutostilanteessa. Harrastusta jouduttiinkin sovittamaan esimerkiksi perhe-elämään. Tutkimuksessa havaittiin, että kapasiteetin osatekijät ovat suhteessa maksuhalukkuuteen. Toisaalta aikaulottuvuus näkyi myös ymmärryksenä siitä, että lajin parissa vietettävä aika oli ehkä käymässä vähiin. Monilla myös ystäväpiiri muodostui saman ikäisistä skeittaajista. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös maksuhalukkuusarvon yhteyttä urheiluseuran kapasiteettiin ja sen osatekijöihin. Sillä ei ollut vaikutusta tuloksiin, esitettiinkö vastaajalle kielteinen vai myönteinen muutostilanne. Tämä toteutettiin yhdistämällä jäsenkyselyn vastaukset urheiluseurakyselyyn. 76 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: OUTI AARRESOLA Keski-ikäiset skeittarit – vanheneminen elämäntapalajeissa T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n y h t e i s k u n t a t i e t e i d e n m a a i l m a s t a S keittausta – kuten lumilautailua ja surffausta – on pidetty nuorten harrastamina elämäntapalajeina, mutta nyt niillä alkaa olla yhä enemmän keski-ikäisiä harrastajia. Tutkimus tarjoaa kiinnostavia näkökulmia aikuisväestön liikuntaharrastamisen tulkitsemiseen ja tuo siihen elämänhistoriallisen ulottuvuuden näkyväksi. Lisäksi skeittarit joutuivat kohtaamaan ympäristön odotuksia siitä, millaista keski-ikäisen elämän tulisi olla. International Review for the Sociology of Sport 53 (8), 924–943. O’Connor tulkitsee keski-ikäisten harrastamista ajallisen pääoman (temporal capital) kautta, mikä on kiinnostava sovellus tunnetusta Bourdieun pääomaajattelusta. Suurin osa oli brittejä tai yhdysvaltalaisia. Yhtenä edesauttajana tässä olivat olleet lajin tunnetut esikuvat, tätä nykyä keski-ikäiset skeittausammattilaiset. Seitsemällä oli lapsia. Skeittauksen parissa vietetty aika siis toi keskiikäisille erilaisia toimintamahdollisuuksia lajin sosiaalisella kentällä. Arvoksi muodostui noin 10,5 euroa kuukaudessa, kun keskimääräinen jäsenmaksu kyselyhetkellä oli 7,7 euroa kuukaudessa. Beyond the youth culture: Understanding middle-aged skateboarders through temporal capital. LÄHDE: O’Connor, p. 2018. Lajin alakulttuurissa keski-ikäisten harrastaminen oli kuitenkin saanut arvostusta, joten harrastuksen jatkaminen oli ollut mahdollista
77 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 suhteessa jäsenmäärään nosti maksuhalukkuutta, palkatun henkilöstön määrä laski. LÄHDE: Wegner, C.E., Jones, G.J., Jordan, J.S. Willingness-to-Pay for Memberships in Nonprofit Sports Clubs: The Role of Organizational Capacity. Seura muun muassa järjesti vapaaehtoisille omia tilaisuuksiaan. 2019. Vapaaehtoiset kokivat yhteenkuuluvuutta myös harrastajiin, jolloin he näkivät oman roolinsa seuran kokonaisuudessa juuri ohjaajaidentiteetin kautta. Toiseksi merkityksiä annettiin tukemalla vapaaehtoisten rooli-identiteetin muodostumista. Mielenkiintoista oli, että maksuhalukkuus oli suurempi, jos seura raportoi vakavista talousvaikeuksista tai huonosta harjoitustilojen saatavuudesta. Kaikkiaan tulokset osoittivat, että urheiluseurojen jäsenet olivat innokkaita turvaamaan oman seuransa toimintaa. Tähän liittyi toiminnan erityislaatuisuuden ja paikallisuuden korostaminen. International Journal of Sport Finance 13 (3), 261–278. European Sport Management Quarterly, DOI: 10.1080/16184742.2019.1566930. Tutkijoiden mukaan urheilijaidentiteettiin jääminen voidaankin nähdä uhkana yhteisen seuraidentiteetin kehittymiselle. Voluntary sensemaking: the identity formation process of volunteers in sport organizations. Urheilijaidentiteetistä ohjaajaidentiteettiin – tie kohti yhteistä seuraidentiteettiä W egner ja kumppanit (2019) toteuttivat tapaustutkimuksen junioriurheiluseurassa tarkastellakseen vapaaehtoistyöntekijöiden merkityksellistämisprosesseja. Vapaaehtoisten ohjaajien aiempia käsityksiä rikkovia seikkoja olivat ohjaajaidentiteetin korostaminen ja urhei lijaidentiteetin tarkoituksellinen häivyttäminen. 2018. Tutkimustulokset korostivat urheiluseuran johdon aktiivista roolia vapaaehtoistyön johtamisessa ja sen onnistumisessa. Tutkimusmenetelmä tarjoaa kiinnostavia sovelluksia myös urheiluseuran johtamiseen. Sen havaittiin syntyvän erityisesti symboleista, tässä tapauksessa seuravaatteista, sekä sosiaalisuuden edistämisestä. Merkityksiä antavia (sensegiving) seikkoja oli ensinnä seuran historian ja maineen korostaminen. Tätä lähestyttiin merkitysten rikkomisen (sensebraking) – eli aiempien käsitysten haastamisen ja merkitysten antamisen (sensegiving) näkökulmasta. Lisäksi merkityksen rikkomisena tulkittiin muodollisten ”paperitöiden” sisällyttäminen ohjaustehtäviin, koska alkujaan vapaaehtoisten kiinnostus oli nimenomaan urheilutoiminnan ohjaamisessa. Tutkimuksen teoreettinen tausta on organisaatiotutkimuksessa ja tulokset sovitettavissa vapaaehtoistyön johtamiseen. Viimeiseksi tutkijat keskittyivät tarkastelemaan yhteisen organisaatioidentiteetin muodostumista. LÄHDE: Swierzy, P, Wicker, P. Tämä tarkoitti esimerkiksi koulutusten järjestämistä vapaaehtoisille. OUTI AARRESOLA, LitT Erikoistutkija Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Sähköposti: outi.aarresola@kihu.fi. & Breuer, C
Vaikka liikunta tarjoaa T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a L änsimaissa koululaitos koetaan yhdeksi tär keimmäksi paikaksi sosiaaliselle integraatiol le. Niin ikään osa oppilaista koki ulkonäköpaineita tai paineita terveellisistä elämänta voista. Oppilaat valittiin sukupuolen, kulttuurisen taustan, tunneilla osoitettu jen taitojen, oppiainetta kohtaan osoitettujen asentei den perusteella. Liikuntatunnit tarjosivat oppilaiden mielestä hyvän mahdollisuuden sosiaalisten suhteiden luomiseen kulttuurisesta taustasta huolimatta. Osa oppilaista koki, että heidän kulttuuritausta huomioiden, heidän ei oletettu olevan fyysisesti aktii visia tai hyviä liikkujia. Pukuhuone, jossa erilaiset ”keho kulttuurit” kohtasivat, koettiin myös kiusalliseksi. Oppilaiden kertomukset kuitenkin osoittavat, että oppilaiden kulttuuriset/ etniset taustat ovat keskeisessä osassa oppilaiden ko kemuksissa liikuntatunneista. Nämä tekijät aiheuttivat myös ulkopuoliseksi tulemisen tunnetta. Samanaikaisesti. Tutkimus osoitti, että etniseen taustaan liittyvät kysy mykset ovat edelleen ”vaiettu dialogi”, johon har voin kiinnitetään huomiota. Tutkijat seurasivat yhteensä 26 liikuntatuntia ja haastattelivat yhteensä 11 oppilasta. Tästä huolimatta koulussa voi tulla eteen tilanteita, joissa erilaisista taustoista tulevat oppilaat voivat kokea olevansa ”ulkopuolisia”. 77 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: KASPER SALIN Kulttuurinen tausta ja liikunnanopetus oppilaat kuitenkin kokivat, että liikuntatunneilla esiin tyi tilanteita, joissa etniset ja kulttuuriset eroavaisuudet aiheuttivat jännitteitä sekä oppitunneilla että pukuti loissa. Thor jussen ja Sisjord (2018) halusivat selvittää, millaisia kokemuksia koulun liikuntatunneilta on oppilailla, joiden kulttuurinen tausta on rajojen ulkopuolelta
Elementary physical education: A focus on fitness activities and smaller class sizes are associated with higher levels of physical activity. S., Katzmarzyk, P. Childhood Sports Participation and Adolescent Sport Profile. Fyysisen aktiivisuuden data kerättiin yhteensä 281 alakoulun oppilaalta (51,2 % tyttöjä) kiihtyvyysanturilla Utahin osavaltiossa. Student’s physical education experiences in a multi-ethnic class. 78 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 oppilaille hyvän mahdollisuuden sosiaalisten suh teiden luomiseen, se sisältää myös jännitteitä, jotka liikunnanopettajan on hyvä tiedostaa ja tarvittaessa puuttua näihin tilanteisiin. M uuttuvassa yhteiskunnassa on tärkeää huomioida myös muuttuvat tarpeet liik kumisessa. Objektiivisesti mitatulla fyysisellä aktiivisuudella ei havaittu kuitenkaan olevan eroa millään fyysisen aktiivisuuden tasolla (kevyt, keskitasoinen, raskas) ei kä passiivinen aika ollut muuttunut. L. E., Beyl, R. Ryhmäkoosta päättävien henkilöiden tulisi tiedostaa ryhmäkoon vaikutus lasten fyysiseen aktiivi suuteen. Yhteensä 37 ylipainoista tyttöä (ikä 14–18 vuotta) rekrytoitiin mukaan 12 viikkoiseen tutkimukseen. Vaikka lyhyt interventio ei osoittanut objektiivisesti mitattuna fyysisen aktiivisuuden lisääntymistä, tut kimuksen merkittävänä tuloksena voidaan pitää sitä, että itseluottamus omiin liikuntakykyihin osallistujilla kasvoi. LÄHDE: Staiano, A. LÄHDE: Thorjussen, I. Yhteisvaikutuksista oli havaittavissa, että tyttönä isoon ryhmään osallistuminen oli yhteydessä matalampiin aktiivisuustasoihin. Pidempiaikainen interventio voisi lisätä edelleen luottamusta omiin liikuntataitoihin ja tätä kautta nostattaa intoa myös fyysistä aktiivisuutta kohtaan ja vähentää myös ruutuaikaa. LÄHDE: Kirkham-King, M., Brusseau, T.A., Hannon, J.C., Castelli, D.A., Hilton, K., Burns, R.D. 2017. Tämä puolestaan voi edesauttaa fyysisen aktii visuuden lisääntymiseen. Oppitunnin kontekstuaalisiin tekijöihin lukeutuivat luokkataso, oppitunnin sisältö, sukupuoli ja ryhmäkoko. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että pienemmissä ryhmissä fyysistä aktiivisuutta oli enemmän ja kunto ominaisuuksia kehittävillä tunneilla aktiivisuutta oli enemmän kuin motorisia taitoja kehittävillä tunneilla. Lisäksi ruutuaikaa, asennetta liikuntapelejä kohtaan sekä luottamusta omiin liikuntakykyihin mi tattiin molemmilta ryhmiltä. 2017. T., & Newton, R. Koska osallistu jat osoittivat motivaatiota liikuntapelejä kohtaan, voisi vat puhelimeen asennettavat, liikettä vaativat pelit olla yksi ratkaisu vähän liikkuvien lasten liikuttamiseksi. Tutkimusryhmä jaettiin kontrolliryhmään ja varsi naiseen tutkimusryhmään, joka osallistui 12 viikon ajan tanssipeliin kolme kertaa viikossa. DOI: 10.1080/13573322.2018.1467399 Lisäävätkö liikuntapelit (exergames) liikettä tai motivaatiota. Molemmilta ryhmiltä kerättiin itseraportoitu ja objektiivinen data fyysisestä aktiivisuudesta sekä ennen että jälkeen inter vention. Koululiikunta on erityisen tärkeää niille lapsille, jotka eivät vapaaajallaan liiku omaaloitteisesti tai osallistu seu ratoimintaan. Positiivisena voi daan kuitenkin pitää, että koeryhmän luottamus omiin kykyihin oli lisääntynyt ja he osoittivat motivaatiota liikuntapelejä kohtaan. Preventive Medicine Report. Oppilaat pitivät kiihtyvyysanturia yhteen sä 12 viikon ajan koululiikuntatunneilla (kolmena päi vänä viikossa, yhteensä 175 oppituntia). A., Hsia, H. Vaikka motorisia taitoja kehittävillä tunneilla fyysis tä aktiivisuutta oli vähemmän, on tärkeää huomioida, että nämä tunnit ovat lasten motorisen kehittymisen kannalta erittäin tärkeitä, eikä niiden osuutta tulisi vähätellä vähäisemmästä fyysisestä aktiivisuudesta huolimatta. K. Vaikka fyysisen aktiivisuuden vaihtuminen kontekstista toiseen on vielä varsin vähän tutkittu alue, liikuntapelit (exergames, video pelit, jotka vaativat fyysistä aktiivisuutta) voisi vat toimia fyysiseen aktiivisuuteen kannustavana myös peli maaliman ulkopuolella. 2018. Sport, Education & Society, 23 (7), 694-706. DOI: 10.1016/j.pmedr.2017.09.007 KASPER SALIN, LitT Tutkijatohtori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kasper.salin@jyu.fi. Koeryhmällä itseraportoitu fyysinen aktiivisuus oli lisääntynyt (p=.035) ja ruutuaika vähentynyt (p=.001) viikko intervention jälkeen verrattuna lähtötilantee seen. M., & Sisjord, M. KirkhamKing (2017) kollegoineen halusi selvittää, miten eri kontekstuaaliset tekijät ovat yhteydessä fyysi seen aktiivisuuteen koulun liikuntatunneilla. Journal of Sport Sciences and Health, 6(1), DOI: 10.1016/j.jshs.2016.11.005 Ryhmäkoko vaikuttaa lasten fyysiseen aktiivisuuteen koulun liikuntatunneilla K oululiikunnan tulee tukea lasten fyysistä aktiivisuutta ja liikuntaaktiivisuuden ta voitteiden saavuttamista
Esimerkiksi häviön jälkeen urheilijat useimmiten halusivat omaa aikaa ja vanhempien ha luttiin antavan palautetta ja keskustelevan suoritukses ta nuorten kanssa vasta kun nuori oli siihen valmis. Vanhempien ja nuorten pitäisi siis panostaa kommu nikointiin, jotta he pystyisivät sopimaan, milloin van hempien tukea tarvitaan. Pääosin vanhemmat tukivat lastensa autonomiaa antamalla lastensa valita urheilulajinsa itse, mutta sil loinkin, kun vanhemmat rajoittivat valintaa, urheilijat pääsääntöisesti uskoivat vanhempien ohjauksen olleen hyödyllistä ja vanhempien ajatelleen heidän parastaan. Aiemmat tutkimukset ovat pääasiassa keskittyneet pienten lasten motoriseen kehitykseen, jonka vuoksi katsaus sisälsi vain yhdeksän tutkimusta. Tutkijat painottavatkin, että vanhempien ja nuorten tulisi säännöllisesti keskustella vanhempien roolista. Pienten lasten keskittymiskyky on myös rajallinen ja saattaa vaikuttaa tutkimusten tuloksiin. Neljässä tutkimuksessa tuotiin myös esiin mahdolli sia ohjattuun liikuntaan osallistumisen haittavaikutuk sia. Tukeakseen lastaan urheiluurallaan vanhempien tulee siis kiinnittää erityistä huomiota suulliseen ja. LÄHDE: Harlow, M., Wolman, L., & Fraser-Thomas, J. Kahdessa tutkimuksessa sel Tue lapsesi psykologisia perustarpeita V anhempien tarjoama taloudellinen, logisti nen ja emotionaalinen tuki nuorten urhei lussa on merkittävä. Ongelmatilanteissa kin urheilijoiden annettiin pääasiassa selvitä tilanteesta itsenäisesti, mutta haasteiden kasvaessa suuriksi van hempien neuvot ja tuki olivat urheilijoille tärkeitä. Etenkin murrosiässä vanhempien asenteella ja käyttäytymisellä on merkittävä vaikutus nuoreen. Vanhempien tulisi kiinnittää erityisesti huomiota kehonkieleensä, koska sillä oli suuri merkitys nuorten pätevyyden tunteen tukemisessa. vitettiin kognitiivisen ja intellektuellin kehittymisen yhteyttä ohjattuun liikuntaan. Kun vanhempien sanomiset ja kehonkieli olivat ristiriidassa, se vaikutti negatiivisesti urheilijoiden pätevyyden tunteeseen. (2018). Alle 6vuotiaat lapset eivät välttämättä ole emotio naalisesti riittävän kypsiä pystyäkseen ymmärtämään sääntöjä ja sosiaalista vertailua. Katsaus kuitenkin osoitti, että aikaisella ohjattuun liikuntaan osallistumisella oli pääsääntöisesti positii visia seurauksia. 79 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Ohjattua liikuntaa taaperoille. Itseasiassa lapset saattavat vasta 9vuotiaina täysin ymmärtää kilpailua. Kuudessa tutkimuksessa puolestaan osallistuminen ohjattuun liikuntaan edesauttoi lasten sosiaalista kehit tymistä. Lasten vuorovaikutustaidot olivat paremmat, he luottivat toisiin enemmän ja he toimivat paremmin ryhmässä kuin lapset, jotka eivät olleet osallistuneet ohjattuun liikuntaan. Harlown ja kumppaneiden kartoittava katsaus sel vitti 2–5 vuotiaiden lasten ohjattuun liikuntaan osal listumisen vaikutuksia lasten psykologiseen, emotio naaliseen, sosiaaliseen, kognitiiviseen ja intellektuelliin kehitykseen. Toisessa tutkimuksista lasten tilanhahmotuskyvyssä ei löydetty mitään eroa vaisuuksia, mutta toisessa uimaohjelmaan osallistu neet lapset olivat useissa kognitiivisissa ja kielellisissä ominaisuuksissa verrokkiryhmää edellä. Yleisin vanhempien tapa antaa emotionaalista tukea lapsilleen oli osallistua urheilutapahtumiin. DOI: 10.1080/1750984X.2018.1550796 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a O hjattua liikuntaa järjestetään entistä nuo remmille lapsille ja yleisesti ottaen sitä pi detään hyödyllisenä, mutta tutkimusta ai heesta on valitettavan vähän. Tutkimuksessa haas tateltiin kahdeksaa 12–16 vuotiasta joukkueurheilijaa ja toista heidän vanhemmistaan. A scoping review of developmental outcomes associated with young children’s sport participation. Tutkijat painottavatkin, että tulevaisuudessa tarvi taan enemmän ja laadukkaampia tutkimuksia, jotta voidaan vetää johtopäätöksiä tai tehdä yleistyksiä suuntaan tai toiseen. Vanhempien tuleekin miettiä milloin nuoret tarvitsevat heidän tukeaan. Charbonneau ja Camiré tutkivat vanhempien ja heidän lastensa käsityksiä siitä, miten vanhempien osallistuminen nuorten liikuntaan vaikuttaa nuorten psykologisten perustarpeiden (autonomia, pätevyys, yhteenkuuluvuus) täyttymiseen. Yhteinen kiinnostus urheilua kohtaan tuki kuitenkin vanhempien ja nuorten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja he usein viettivät laatuaikaa harjoitusten ja kilpai lujen lisäksi yhdessä katsellen urheilua televisiosta ja keskustellen urheilusta. Should toddlers and preschoolers participate in organized sport. Kolmessa tutkimuksessa tarkkailtiin esikouluikäisten lasten psykologista ja emotionaalista käyttäytymistä ja ohjattuun liikuntaan osallistuneilla lapsilla oli muita vähemmän emotionaalisia ongelmia, häiriökäyttäytymistä ja rauhattomuutta sekä paremmat ongelmaratkaisu, itsearviointi ja yhteistyötaidot. International Review of Sport and Exercise Psychology. Pääsään töisesti vanhempien osallistuminen nähtiin positiivise na tukemisena, mutta jokaisissa harjoituksissa paikalla oloa nuoret pitivät jo liian kontrolloivana käytöksenä. Tutkijat viittaavatkin tutkimukseen, jonka mukaan vanhempien ei tulisi valita urheilulajia lapsilleen vaan valita se yhdessä heidän kanssaan
Development, implementation, and evaluation of an athlete-informed mental skills training program for elite youth tennis players. LÄHDE: Dohme, L.-C., Bloom, G., Piggott, D., & Backhouse, S. 80 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 keholliseen ilmaisuun, pohtia omaa rooliaan nuoren tukijana ja keskustella lapsensa kanssa avoimesti mo lempien ajatuksista tukeakseen lapsensa psykologisia perustarpeita. LÄHDE: Charbonneau, E. Journal of Applied Sport Psychology. Interven tio koostui kolmesta interaktiivisesta työpajasta, joihin osallistui 11 kilpailevaa 8–15 vuotiasta tennispelaajaa ja heidän yhteinen valmentajansa. DOI: 10.1080/10413200.2019.1573204 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com. Intervention tavoitteena oli kehittää urheilijoiden esiintervention aikana tärkeiksi määrittämiä psyyk kisiä ominaisuuksia. Arviointivaiheessa tutkijat arvioivat mitä ja miten urheilijat oppivat intervention aikana. Tutkijat painottivat vahvasti esiintervention tärkeyttä intervention sisällön valin nan ja merkittävyyden sekä luottamussuhteiden luo misen kannalta. Esiinterventiovaiheessa tutkijat pyrkivät saamaan yksityiskohtaisen ymmärryksen urheilijoiden psykolo gisista tarpeista yhteistyössä vanhempien ja valmenta jan kanssa, luomaan hyvät suhteet urheilijoihin sekä tutustumaan urheiluympäristöön. Parental involvement in sport and the satisfaction of basic psychological needs: Perspectives from parent–child dyads. Dohme ja tutkimusryhmä kehittivät psyykkisten tai tojen ohjelman nuorille huippuurheilijoille. (2019). Tutkijat noudattivat toimintatutkimuksen periaatteita. Tutkimus on pit kälti keskittynyt aikuisten huippuurheilijoi den psyykkisten taitojen harjoitteluun, vaikka harjoittelun tulisikin alkaa jo paljon ennen aikuisikää, jotta nuoret lahjakkuudet pystyisivät saavuttamaan poten tiaalinsa. Tutkijat suunnitte livat ja toteuttivat intervention esiintervention aikana kerätyn tiedon pohjalta. DOI: 10.1080/1612197X.2019.1570533 Psyykkisiä taitoja voi opettaa jo nuorille urheilijoille P syykkisten taitojen harjoittelu on tärkeä osa huippuurheilijoiden arkea. Tulokset osoittivat, että urheilijat oppivat ymmärtämään ja säätelemään keskittymistään ja tunteitaan. Viisitoista kuukautta kestänyt ohjelma oli jaettu kolmeen osaan: yhdeksän kuukautta kestäneeseen esiinterventioon, kaksi kuukautta kestäneeseen interventioon ja neljä kuukautta kestäneeseen arviointivaiheeseen. (2019). International Journal of Sport and Exercise Psychology. Urheilijat ja val mentajat löysivät myös yhteisen kielen keskustella psyykkisistä taidoista, joka puolestaan lisäsi avoimuut ta ja keskustelujen määrää urheilijoiden ja valmentaji en kesken. Urheilijoiden ymmärrys psykologisista taidoista ja ominaisuuksista kehittyi tutkimuksen myötä, mikä mahdollisti niiden paremman käyttämisen ja säätelyn. F., & Camire?, M. Psyykkisten taitojen harjoittelu tulisi ottaa voimak kaammin osaksi nuorten urheilijoiden arkea ja heille tulisi tarjota tietoa ja mahdollisuuksia harjoitella tai toja. Ensimmäisen työpajan aiheena oli keskittyminen, toisen aiheena tunteiden hallinta ja viimeisen työpajan aiheena voittaminen ja häviäminen. Esimerkiksi syöttörutiiniensa aikana urheilijat korvasivat negatiivisen itsepuheensa positii visella itsepuheella. Tutkijat nostivatkin voimakkaasti esiin kouluttamisen, esimerkkien ja harjoittelun merkityk seen psyykkisten taitojen oppimisessa ja motivaation ylläpitämisessä. Psyykkisten taitojen ohjelman aikana urheilijat suorit tivat useita tehtäviä, jotka auttoivat heitä ymmärtä mään psykologisia käsitteitä ja harjoittelemaan taitoja käytännössä
Varastoenergia lähtee etenkin rasvakudoksesta, minkä johdosta kehon rasvaprosentti muodostuu terveydelle suotuisaksi. Kehon painossa kuin myös eri rasvakudosten painoissa oli vain hienoista laskua verrattuna niihin hiiriin, joilla ei ollut pääsyä juoksupyöriin. Muiden tutkimusten tapaan tässä havaittiin myös. 80 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: ILKKA HEINONEN Liikunta parantaa rasvakudoksen ”laatua” T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a L iikunta on tunnetusti hyväksi painonhallintaa ja painon pudotusta ajatellen, jos lisääntynyttä energiankulutusta ei kompensoi syömällä vastaavasti enemmän. He juoksuttivat tutkimuksessaan hiiriä ja keräsivät niiltä talteen näytteet 14 eri rasvakudospaikasta. Rasvakudoksen ”laatu” ja toiminta voi kuitenkin myös parantua. Liikuntaa ja rasvakudosta paljon tutkineen I. Stanfordin ryhmän uuden tutkimuksen mukaan rasvakudoksen laadussa ja toiminnassa voi tapahtua muutoksia. Rasvanäytteissä nähtiin kuitenkin rasvakudosspesifisiä muutoksia geeniekspressioissa, mitokondrioitten aktiivisuudessa, glukoosiaineenvaihdunnassa, rasvahappojen sisäänotossa ja hapetuksessa. Yleisesti ottaen nämä muutokset olivat sellaisia, jotka ovat terveydelle suotuisia
Sen vuoksi myös reipastehoista liikuntaa kannattaa harrastaa runsaasti pihaja muiden fyysisesti aktiivisten kotitöiden ja työmatkaliikunnan lisäksi. 81 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Tutkimuksen mukaan rasvakudoksen toiminta voi kuitenkin parantua, jos olet hiiri ja harrastat runsaasti juoksemista joka päivä. Ruskean rasvan aktivoimiseksi kannattaakin altistaa itseään edelleen kylmälle, kuten esimerkiksi käymällä avantouimassa tai pyörimällä lumihangessa. 2019 Jan 21. Tämä ei ole välttämättä ainakaan pidemmän päälle helppoa, joten parasta olisi tietenkin yrittää estää painonnousu kokonaan. LÄHDE: Larsen S, Dandanell S, Kristensen KB, Jørgensen SD, Dela F, Helge JW.Influence of exercise amount and intensity on longterm weight loss maintenance and skeletal muscle mitochondrial ROS production in humans. Kovatehoinen liikunta tehoaa kuitenkin hyvin siitä syystä, että se ei vain polta paljon energiaa, vaan se myös hillitsee tutkitusti ruokahalua. Larsen ja kumppanit päättivät siksi selvittää, miten sellaiset ryhmät eroavat toisistaan, joissa toisessa koehenkilöt ovat pystyneet ylläpitämään laihdutetun painon ja toiset eivät. 2019 Jan 23. Tutkimus on linjassa monien muiden aiheesta tehtyjen tutkimusten kanssa, joiden mukaan painonpudotuksen jälkeen tarvitaan verraten paljon, tai varsin kovatehoista liikuntaa, jotta paino ei pääsisi nousemaan aiempiin lukemiin. Analyyseissään he kuitenkin huomasivat, että suojaava yhteys oli näkyvissä vain objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden kanssa, mutta ei itseraportoidun liikkumisen kanssa, mikä herättää huolta ihmisten kykyyn tiedostaa omaa, oikeaa liikkumisen määrää. LÄHDE: Lehnig AC, Dewal RS, Baer LA, Kitching KM, Munoz VR, Arts PJ, Sindeldecker DA, May FJ, Lauritzen HPMM, Goodyear LJ, Stanford KI.Exercise Training Induces Depot-Specific Adaptations to White and Brown Adipose Tissue. Voi nimittäin olla, että liikunta todella suojaa masennukselta, mutta yhtä hyvin voi olla, että masennus johtaa vähäisempään liikkumiseen. Näin määritettynä yhdessä geneettisen tiedon kanssa, tutkimus myös vahvasti ehdottaa, että liikunta on kuin onkin masennukselta suojaava tekijä. Tähän tulokseen he päätyivät tutkimalla yli 600 000 henkilöä hyödyntämällä niin sanottua Mendeliaanistarandomisaatio -lähestymistapaa. Syy-ja seuraussuhde ei kuitenkaan ole ollut varma näiden aikaisempien tutkimusten pohjalta. LÄHDE: Choi KW, Chen CY, Stein MB, Klimentidis YC, Wang MJ, Koenen KC, Smoller JW; Major Depressive Disorder Working Group of the Psychiatric Genomics Consortium.Assessment of Bidirectional Relationships Between Physical Activity and Depression Among Adults: A 2-Sample Mendelian Randomization Study.JAMA Psychiatry. Jo pelkät pullakahvit palkkiona hyvästä työstä voivat keikauttaa energiansaannin yli kulutuksen. ruskean rasvan olevan vähäisempää liikuntaa harrastaneilla hiirillä. [Epub ahead of print] ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto. Choi ja kumppanit raportoivat kuitenkin uudessa tutkimuksessaan, että liikunta toden totta näyttäisi olevan suojaava tekijä masennukseen liittyen. 2019 Jan 25;11:425439. Tutkijat kirjoittavat johtopäätöksissään, että epidemiologisissa tutkimuksissa olisi tärkeää siirtyä mittaamaan liikkumista objektiivisin menetelmin, mikä olisikin hyvä tavoite. Heikentynyt glukoosinkäyttökyky oli yhteydessä heikentyneeseen oksidatiiviseen stressiin, joka tutkijoiden mukaan voi hyvin kummuta vähäisemmästä liikunnan määrästä. Liikunta suojaa masennukselta Y hä useammat aikaisemmat tutkimukset ovat viitanneet siihen suuntaan, että liikunta on yhteydessä vähäisempään riskiin sairastua masennukseen. iScience. Heillä myös mitokondrioiden toiminta ja oksidatiivisen stressin määrä oli keikahtanut huonolle tolalle. Joitakin vuosia sitten nimittäin ajateltiin, että myös liikunta voisi stimuloida ruskeaa rasvaa, joka polttaa energiaa lämmöksi. Kävi ilmi, että henkilöillä, joilla paino oli päässyt nousemaan takaisin, glukoosinkäyttökyky, maksimaalinen hapenottokyky ja reippaanja kovatehoisen liikunnan määrä oli päässyt laskemaan. Ylija aliraportoiminen on tavallista. Nähtäväksi jää, tapahtuuko sama yhtä hyvin ihmisillä. Appl Physiol Nutr Metab. doi: 10.1016/j.isci.2018.12.033. [Epub ahead of print] Reipastehoinen liikunta auttaa painon ylläpidossa laihdutuksen jälkeen P ainon ylläpito painonpudotuksen jälkeen on haastavaa. Ruokavalion lisäksi siis myös liikunnalla on tärkeä merkitys painonhallinnassa. doi: 10.1001/jamapsychiatry.2018.4175. Monesti voi käydä niin, että ihminen luulee kuluttaneensa paljon kaloreita esimerkiksi kitkiessään kukkapenkkiään pihamaalla, mutta todellisuudessa kaloreita kuluukin vain hyvin vähän. doi: 10.1139/apnm-2018-0577
Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa http:// urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7631-6 Suomalainen liikuntavalistus tarvitsee rohkeutta ja monipuolisuutta FM Maria Rantalan Suomen historian väitöskirja ”Ylös, ulos ja lenkille! Suomalaiset kuntoliikuntajärjestöt ja liikuntakampanjajulisteet vuosina 1941–2010” tarkastettiin 12.1.2019 Turun yliopistossa.Vastaväittäjänä toimi dosentti Erkki Vasara (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen. Rantala analysoi 710 liikuntakampanjajulistetta vuosilta 1941–2010 kuvatutkimuksen keinoin. Miehiä ja naisia esiintyy liikuntakampanjajulisteissa määrällisesti yhtä paljon, mutta liikuntarajoitteisia tai eri etnisten ryhmien edustajia näkyy kampanjamateriaaleissa vain harvoin. Lisätietoja: Maria Rantala maria.rantala@likes.fi. Joukkue-, palloilu-, taitoja kamppailulajien näkyvyys on vaatimaton. Väitöskirja on tilattavissa verkkokaupassa: https://sigillum.fi/kauppa. Analyysi kohdentui tapoihin, joilla julisteissa esitettiin yhtäältä liikunta ja liikkujat sekä toisaalta fyysinen passiivisuus, vähän liikkuvat ja liikkumattomuuteen yhdistetyt asiat. Yliopistojen vanhat ja uudet sidosryhmät vaativat enemmän joustavuutta yliopistolta, mikä vaikuttaa yliopistojen kykyyn toimia osaamisvaltaisina instituutioina. Liikkuja esitetään tavallisena ja sopusuhtaisena ihmisenä, joka reippailee yhdessä ystävien kanssa. Rantala tutki, millaisin visuaalisin ja tekstuaalisin keinoin suomalaisia on yritetty saada harrastamaan liikuntaa. Hän pohti, miten yliopistot pystyvät käyttämään hyväkseen liikunnan ja urheilun mahdollisuuksia tulonmuodostuksessa. Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 49, Jyväskylä 2018, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-7631-6. 2019 Jyväskylän yliopistossa. Väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaisessa liikuntakampanjoinnissa on keskitytty pääasiassa kuntoon, terveyteen ja positiivisiin näkökulmiin. FM Maria Rantala selvitti tutkimuksessaan suomalaista liikuntavalistusta sekä suomalaisten kuntoliikuntajärjestöjen organisoitumista ja toimintaa vuosien 1941–2010 välisenä aikana. Käytetyimpiä liikunnan puolesta esitettyjä argumentteja ovat olleet terveys ja kunto.Fyysisen passiivisuuden terveysriskejä kuvataan liikuntavalistusaineistossa vain harvoin, mikä on väittelijän mukaan poikkeuksellista muuhun terveysvalistusaineistoon verrattuna. 82 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t Liikuntapaikat uusi tulonlähde yliopistoille LitM David Kotthausin liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirja "Economic, social and stakeholder-relatedanalysis in sport facility management" tarkastettiin 11.1. Aineiston analyysi osoittaa, että kampanjoiden varovaisuus on johtanut melko laimeaan ja yksipuoliseen asioiden esittämistapaan. Tutkimuskohteina olivat Jyväskylän yliopisto (JYU), Uumajan yliopisto (UU) Ruotsissa ja Saksan urheilukorkeakoulu (GSU) Kölnissä. Yliopistojen tutkimusstrategioiden tulisi suunnata toimintaa siten, että tutkimusja rahoitustoimet ovat riittäviä samanaikaisesti vahvistamaan sekä tutkimusstrategiaa että yliopiston taloutta. Vastaväittäjänä toimi professori Thierry Zintz (Universitécatholique de Louvain, Belgia) ja kustoksena professori Kimmo Suomi. Tutkimusta varten tehtiin 24 laadullista puolistrukturoitua haastattelua vuosina 2010–2012.Saatuja tietoja tarkasteltiin kerronnallisen diskurssianalyysin avulla. Muita potentiaalisia tulonlähteitä kuin liikuntapaikat ovat esimerkiksi lukukausimaksut, yhteistoimintasopimukset eri tahojen kanssa sekä yliopistojen suuntautuminen yrittäjyyteen ja yhteisyritystrategioihin perustuvien yritysyms. Kotthausin mukaan henkilöstön ja palveluiden käytön tehokkuutta on parannettava sidosryhmien hallinnassa, strategisessa johtamisessa ja liikuntapaikkojen hallinnassa. Kotthaus selvitti yliopistojen kiinteistöomistuksen muutosten vaikutusta yliopistojen tuloihin vuosina 2010–2012. Kampanjoita on vaivannut varovaisuus ja yksipuolisuus. LitM David Kotthaus tarkasteli väitöstutkimuksessaan liikunnan ja urheilun mahdollisesti tuomia tuloja yliopistoille. Rantalan tutkimus kohdistuu rajapintaan, jossa liikunnan edistäjät ovat pyrkineet kohtaamaan liikuntakulttuurin ulkopuolelle jääneitä ja jättäytyneitä. Yliopistoissa on enemmän opiskelijoita kuin koskaan ennen, mikä vaatii enemmän muun muassa henkilöstöresursseja sekä tiloja ja taloudellisia panostuksia. Jos yliopistot eivät reagoi riittävästi näihin tekijöihin, menestyksellinen liiketoiminta on erittäin epätodennäköistä ja yliopistot jäävät kehityksestä jälkeen. Kotthaus näkee uhkana takaiskut kansallisessa ja kansainvälisessä kilpailussa etenkin Jyväskylän ja Uumajan kaltaisissa maakunnallisissa yliopistoissa. Lisätietoja: David Kotthaus, David.Kotthaus@jyu.fi. Liikuntakampanjajulisteissa harrastetaan kestävyysliikuntaa luonnossa esimerkiksi hiihtäen, kävellen tai pyöräillen, iloisina ja aina hyvällä säällä. Hän näkee liikuntapaikat tärkeäksi tulonlähteeksi yliopistoille. Lisäksi tietotaidon vaatimustaso on kehittynyt paljon nopeammin kuin resurssit. kampusten yhdistämiseen
Liikunta & TIEDE Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Kari Kalliokoski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Hannu Itkonen Kari L. Diskursiivinen tulkinta liikuntajärjestöjen tasa-arvopuheesta 84 Saara Isosomppi, Hannu Itkonen, Anna-Katriina Salmikangas Liikuntapalveluiden käyttäjälähtöinen kehittäminen – tapaustutkimuksena pienten lasten äidit 93 Paula Harmokivi-Saloranta, Paula Laitinen-Väänänen Nuorten urheilijoiden suhde liikuntaan: yläkoululeiritykseen osallistuvien nuorten liikunnalle antamat merkitykset 100 Emmi Ristimäki, Joni Kuokkanen, Tiina Kujala Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2019 107 Kirjoitusohjeet 2019 107 TUTKIMUSARTIKKELIT 2018 – OSA II www.lts.fi. Keskinen Tiina Kujala Lauri Laakso Tutkimusartikkelit 2018 osa II on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi Abstrakti, muodollinen ja vanhentunut tasa-arvo
Tieteenalaryhmän puheenjohtaja, Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta. The data consists of a research survey about gender equality. Liikunta & Tiede 56 (1), 84–92. Aineisto koostuu vuonna 2015 liikunnan valtionapua saaneille järjestöille tehdystä sukupuolten tasa-arvoa koskeneesta kyselystä. Discourse analysis of sport organizations' talk of equality. Liikunta & Tiede 56 (1), 84–92. Viimeaikaista liikuntapoliittista ja -tieteellistä keskustelua on käyty siitä, millainen on liikunnan ja urheilun sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tila. What kinds of gender norms are constructed and contested. Tämä artikkeli osallistuu keskusteluun keskittämällä katseen liikuntajärjestöjen puheessa rakennettaviin sukupuolten tasa-arvopolitiikan diskursseihin. Key words: equality, gender, sport organizations, sport policy, discourse analysis, non-discrimination TIIVISTELMÄ Isosomppi S., Itkonen H. 2019. ABSTRACT Isosomppi S., Itkonen H. Analyysi osoittaa, miten puheella tasa-arvopolitiikasta aktiivisesti tuotetaan sen merkityksiä sekä toisaalta vaietaan tai rajataan pois aiheita, joita ei tasa-arvokysymyksinä haluta käsitellä. This article participates in the debate by examining the discourses of gender equality policy in sport organizations’ talk. Yhtenä sytykkeenä on toiminut vuonna 2015 päivitetty liikuntalaki, jonka kirjauksissa vahvistettiin tasa-arvon ja yhden vertaisuuden edistämisvaatimusta ja jonka myötä myös opetusja kulttuuriministeriö alkoi edellyttää järjestöiltä tasa-arvoja yhdenvertaisuussuunnitelmia osana valtionapukelpoisuutta. 84 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntajärjestöjen puhe tasa-arvosta ABSTRAKTI, MUODOLLINEN JA VANHENTUNUT TASA-ARVO. Sukupuolten tasa-arvopolitiikka määrittyy jatkuvaksi kamppailuksi eriarvoisuuden politiikoista, ideologioista ja todellisuuden muokkaamisesta. Abstract, formal and expired equality. & Salmikangas A.-K. Gender equality policy is defined as a constant battle of ideologies, policies of inequality and construction of reality. & Salmikangas A.-K. DISKURSIIVINEN TULKINTA LIIKUNTAJÄRJESTÖJEN TASAARVOPUHEESTA Saara Isosomppi, LitM. Anna-Katriina Salmikangas, Yliopistotutkija. 2019. Diskursiivinen tulkinta liikuntajärjestöjen tasa-arvopuheesta. Abstrakti, muodollinen ja vanhentunut tasa-arvo. Ahjolan Setlementti ry., Ahjolankatu 3, 33250 Tampere. Tutkimustehtävänä tarkastellaan sitä, millaisia diskursseja liikuntatoimijoiden puheella tuotetaan. Recent political and scholarly discussions in sport have been concerning the stage of gender equality and equality in general in sport. Hannu Itkonen, Professori. Spark for the evolved interest was the updated Act on the promotion of sports and physical activity in 2015. Määritetäänkö sukupuolten tasa-arvoa niissä muutosvoimaisena politiikkana ja mihin politiikan mahdollisuuksien rajoja asetetaan. The analysis shows how the meanings of gender equality policy are actively produced in the talk and how it also lines out and mutes the questions that are not willingly covered. The research analyzes discourses produced by sportsorganization actors. The survey was directed to the sport organizations that were granted a state subsidy of sport in 2015. Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta. It demanded more attention to advancing all kinds of equality in sport field and accordingly, the Ministry of Education and Culture obliged the organizations receiving a state subsidy to create their own equality promotion strategies. Is gender equality policy constructed as a tool for change and where are drawn the boundaries of its possibilities. Millaisia sukupuolen normatiivisuuksia tasa-arvopoliittisessa puheessa rakennetaan sekä haastetaan. Sähköposti: saara.isosomppi@ahjola.fi (yhteyshenkilö). Asiasanat: tasa-arvo, sukupuoli, yhdenvertaisuus, liikuntajärjestöt, liikuntapolitiikka, diskurssianalyysi
Vaatimusta moninaisuuden laajemmasta huomioimisesta heijastelee myös uudenlainen yhdenvertaisuuden painottaminen osana tasa-arvopolitiikkaa ja kaikenlaisen syrjinnän ehkäisyä.. Valtion liikuntahallinnon rooli on ohjauksessa ja suosituksissa, kun käytännön tason operaatioista ja toteutuksesta vastaavat kunnat ja järjestöt. Sen jälkeisinä vuosina politiikan kielessä on puhuttu pääosin tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta rinnakkain. Tällöin tarkastellaan sisäistetyn vallan kautta sitä, miten eri politiikat rakentavat sukupuolitettuja subjekteja ja toimijuutta sekä myös esimerkiksi rodullistettuja, heteronormitettuja tai kolonisoituja toimijoita (Kantola & Lombardo 2017, 169). Edellistä taustaa vasten tässä artikkelissa tutkimustehtävänämme on tarkastella sitä, millaisia sukupuolten tasa-arvon diskursseja liikuntatoimijoiden puheella tuotetaan ja ylläpidetään. Samalla opetusja kulttuuriministeriö muutti liikuntajärjestöjen valtionapujen perusteita niin, että järjestöiltä alettiin vaatia tasa-arvoja yhdenvertaisuussuunnittelua osana valtionapukelpoisuutta. Turpeinen & Hakamäki 2018; Kurki 2018; Aalto-Nevalainen 2018; Kaivosaari 2017; Berg & Kokkonen 2016; Pyykkönen 2016). 2011; OKM 2005). Tasa-arvoa niin käsitteenä kuin politiikkana tarkastelemme artikkelissa kriittisen tasa-arvotutkimuksen sekä feministisen tutkimuksen lähtökohdista. 2009). Tutkimuksessa päädytään edelleen samoi hin tulkintoihin urheilusta ja liikunnasta instituutioina, jotka uusintavat ja ylläpitävät luonnollistettua sukupuolijärjestystä ja kulttuurisesti rakentuneita sukupuolieroja (Herrala 2015, 26). Siksi sukupuolten tasa-arvon merkitysten määrittely rajaa samalla sitä, mitä tasaarvopolitiikan suhteen pidetään mahdollisena toteuttaa sekä sitä, miten muutoksiin tosiasiallisesti pyritään. Sen muutosta liikunnassa on seurattu 2000-luvulla erilaisilla raporteilla (Turpeinen & Hakamäki 2018; Turpeinen ym. Tasa-arvokeskusteluun liittyy vahvasti kysymys siitä, mitä sukupuoli on ja mitä merkitsee asioiden kokeminen sukupuolittuneesti (Jokinen 2002, 241). Kantola & Lombardo 2017, 168–173). Keskustelua on käyty aikana, jolloin liikuntapolitiikassa ja -hallinnossa on siirrytty uudenlaiseen eriarvoisuuden käsitteistöön. Sen voimistajana on ollut liikuntalain päivittäminen vuonna 2015, jolloin lain kirjauksissa vahvistettiin tasaarvon ja yhdenvertaisuuden edistämiskehotusta kaikessa liikuntatoiminnassa. Yhtä aikaa uudistettiin myös tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki. Magnusson ym. Järjestökentällä tasa-arvon edistämistyön pullonkaulana ovat osaltaan olleet kansallisen tason organisointiepäselvyydet, jotka ovat haitanneet pitkäjänteistä kehitystyötä ja turhauttaneet järjestöjä (ks. Tasa-arvotyön yksi oleellinen kysymys onkin se, tavoittavatko sukupuolten tasa-arvon edistämismenetelmät monikerroksisen sosiaalisen todellisuuden, vai perustuvatko ne binääriseen essentialistiseen käsitykseen sukupuolesta. Feministisen tutkimuksen näkökulmasta moderni valta ja hegemoniat ovat tehokkaita perustuessaan rutiininomaisesti arjessa toistettaviin ja opittuihin sukupuolinormeihin, jotka vaikuttavat esimerkiksi kotona tapahtuvan, usein naisille lankeavan ”näkymättömän työn” sukupuolittuneeseen jakautumiseen (ks. 2016). Millaisia sukupuolen normatiivisuuksia tasa-arvopoliittisessa puheessa rakennetaan sekä haastetaan. Samalla tasa-arvon määrittelyt ja diskurssit muokkaavat subjektien käsityksiä toiminnan ja politiikan mahdollisuuksien rajoista sekä näin myös niiden materiaalisista ehdoista (Lombardo ym. Diskursiivinen lähestymistapa tasa-arvoon näkee, että sosiaalinen todellisuus palvelee vallitsevia normatiivisia konstruktioita, joita (uudelleen)tuotetaan, ylläpidetään ja myös haastetaan puheen ja tekstien keinoin (Lazar 2007, 144). Valtion, kuntien ja järjestöjen tavoitteet ovat ylätasolla samansuuntaiset, mutta tosiasiassa sitoutuminen ja painotukset vaihtelevat. Esimerkiksi Suomessa tasa-arvopolitiikkaa on nähty asemoitavan ei-legitiiminä sekä näin politiikan toimeenpanoa hidastavana esimerkiksi kysymyksissä palkkatasa-arvosta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta (Kantola & Lombardo 2017, 59–61). (Pyykkönen 2016, 36.) Pirstaloitunut vastuu on mahdollistanut sen, että tasa-arvoja yhdenvertaisuuskysymysten käsittely on jäänyt jokaisen toimijan oman harkinnan varaan. Rannikko myös toteaa laajemmin liikuntakenttien oletetun ”reilun pelin eetoksen” olevan niin vallitseva, että epätasa-arvon olemassaoloa helposti vähätellään (Rannikko 2017, 8). Määritetäänkö sukupuolten tasa-arvoa muutosvoimaisena politiikkana ja mihin politiikan mahdollisuuksien rajoja asetetaan. Myös tieteellinen keskustelu sukupuolten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta liikunnassa ja urheilussa on 2010-luvulla ollut vilkastuvaa ja aiheeseen liittyviä raportteja ja tutkimuksia on viime vuosina julkaistu tiheämmin kuin tuskin koskaan aikaisemmin (esim. Feministisen tutkimuksen näkökulmasta tehtävässä diskurssianalyysissä mielenkiinto kohdistuukin niihin monimutkaisiin ja peiteltyihin tapoihin, joiden kautta tuotetaan, neuvotellaan ja haastetaan rakennettuja sosiaalisia totuuksia ja hegemonisia (sukupuolittuneita) valtasuhteita (Lazar 2005, 1). Yhdenvertaisuus terminä ja politiikkana on tullut liikuntahallintoon 2010-luvun taitteen jälkeen, sillä esimerkiksi vielä vuonna 2011 SLU:n julkaisusarjassa ilmestyi päivitetty opas ”Laaja-alaisen tasa-arvon” edistämisestä liikunnassa. Tasa-arvon käsitteellä viitataan tässä artikkelissa nimenomaan sukupuolittunutta eriarvoisuutta käsittelevään politiikkaan. Sen sijaan feministisen tutkimuksen vahva kritiikki pysyviä ja kategorisoituja identiteettejä kohtaan on ollut vaikeasti sovitettavissa yhteen tasa-arvopolitiikan kaksinapaisen sukupuolikäsityksen kanssa, jonka on nähty tukevan heteroseksististä vallitsevaa ideologiaa ja työntävän syrjään sukupuolten moninaisuuteen liittyviä näkökulmia. Tasa-arvopolitiikan käytännön toteuttaminen on Suomessa pitkään pohjautunut sukupuolen kahtiajakoon naisiksi ja miehiksi sekä osaltaan tätä kautta sukupuolten vastakkaisuuden ja toisiaan täydentävyyden mielikuvan vahvistamiseen. Feministisessä politiikantutkimuksessa diskurssien purkaminen tarkoittaa pohjimmaista politiikkojen muotojen kyseenalaistamista, analyysia ja haastoa niiden merkityksistä sukupuoli-ideologioille. Sukupuolten tasaarvo on tutkimusten mukaan edistynyt, liikunta-alan tietopohja eri sukupuolten näkökulmista vahvistunut ja hallinnollista ohjausta on pyritty lisäämään (Turpeinen & Hakamäki 2018). 2008). Lehtonen 2014). Kuitenkin kokonaiskuvassa johtamisen kenttä on edelleen miehinen, naiset ovat organisaatioissa ja työtehtävissä vähemmistössä ja perinteisiä sukupuolistereo typioita löytyy sekä strategiselta että operatiiviselta tasolta (Turpeinen ym. 2011; Salasuo ym. Myös Michel Foucault’n teoretisointia tiedon tuottamisesta ja legitimoinnista on käytetty sukupuolten tasa-arvopolitiikan hegemonisten diskurssien purkamisessa eri maissa tehdyissä tutkimuksissa. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen liikunnassa tähän mennessä sovelletut keinot lainsäädännössä ja informaatioohjauksessa eivät ole osoittautuneet erityisen tehokkaiksi tavoiksi (Pyykkönen 2016, 37). Päätösvalta on hajautettu ei-valtiollisille toimijoille, mutta valtionhallinnossa ei huonon tiedonkulun vuoksi välttämättä tiedetä, miten sen ajamat tasaarvoja yhdenvertaisuustavoitteet toteutuvat esimerkiksi järjestöjen arjessa. Tässä artikkelissa sukupuolten tasa-arvo käsitteenä ymmärretään monitulkintaisena merkityskamppailun kohteena, jossa tasa-arvon käsitteen kautta pyritään vahvistamaan toisia näkemyksiä ja puhetapoja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden syistä ja seurauksista sekä asemoimaan toisia käsittämisen tapoja marginaaliin (vrt. 85 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntajärjestöjen puhe tasa-arvosta JOHDANTO Sukupuolten tasa-arvo on liikuntapoliittisessa keskustelussa saanut viime vuosina uusia sytykkeitä. Samalla sukupuolten tasa-arvoksi rajattua tasaarvopolitiikkaa on arvosteltu feministisessä tutkimuksessa siitä, että se on sokea moniperustaiselle syrjinnälle. Muutos sukupuolten tasa-arvon suhteen onkin edennyt liikunnassa ja urheilussa vaihtelevalla tempolla eri areenoilla ja kaiken kaikkiaan hitaasti. Tämä tekee niiden vallasta myös näkymätöntä, sellaisena väärin tulkittua, mutta hyväksyttyä niin perusteltuna kuin luonnollistettuna (Bourdieu 1991, 170). Tasa-arvolla käsitteenä ja politiikkana on pitkä historia, johon on oleellisesti liittynyt pyrkimys yhteiskunnalliseen muutokseen
Analyysissä sitoudutaan Fairclough’n (2003, 14) esittämään lähtökohtaan siitä, että teksteillä on sosiaalisia, poliittisia, kognitiivisia, materiaalisia sekä moraalisia seurauksia ja vaikutuksia. Kontekstina on myös tekstin tuottamisen tapa. Kantolan ym. Järjestöjensä puolesta vastanneet henkilöt olivat pääsääntöisesti nimikkeiltään toiminnanjohtajia ja puheenjohtajia, mutta joukossa oli myös toiminimikkeitä kuten pääsihteeri, asiantuntija, erityissuunnittelija, järjestötiedottaja ja seurakehittäjä. 2011, 357–358.) Diskurssi onkin käytäntö; ei vain maailman esittämistä vaan maailmaan vaikuttamista (Fairclough 1992, 64). Yksilökeskeisyyden korostuessa painottuu mahdollisuuksien tasa-arvo tosiasiallisen lopputulosten tasa-arvon sijaan. Näin esimerkiksi sukupuolittunut työnjako tai koulutus nähdään seurauksena yksilöiden erilaisista valinnoista, jolloin valtajärjestelmien hahmottaminen ja purkaminen vaikeutuu. (Fairclough ym. Toinen diskurssikäytännön taso tarkoittaa tekstin tuottamisen, jakamisen ja kuluttamisen tarkastelua (Fairclough 1992, 78). Tutkimuksessa kysyttiin sukupuolten tasa-arvotilanteen muutoksista ja organisaatioiden tavoitteista, havaituista ongelmista sekä omassa järjestössä että liikuntakulttuurissa yleisesti, tasa-arvon edistämiseksi tehdyistä toimista, oman organisaation tasa-arvotilanteesta työelämän näkökulmasta sekä näkemyksistä sukupuolten tasa-arvon tilasta tulevaisuudessa. 86 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntajärjestöjen puhe tasa-arvosta Yhdenvertaisuuspolitiikka ei kuitenkaan ole toistaiseksi tavoittanut intersektionaalisuuden keskeistä vaatimusta risteävien identiteettierojen huomioimisesta eli ymmärrystä useiden eriarvoisuutta luovien tekijöiden yhtäaikaisesta aikaan ja paikkaan sidotusta vaikutuksesta, vaan käsitellyt etnisyyden, luokan ja seksuaalisen suuntautumisen kaltaisia eroja toisistaan erillisinä ja irrallisina kategorioina (Kantola ym. (emt.) mukaan yksilökeskeisen ajattelun myötä tasa-arvokin saatetaan ymmärtää enenevästi syrjimättömyytenä, mikä vaikeuttaa tasa-arvokysymysten käsittelyä osana sukupuolittuneita valtajärjestelmiä ja rakenteita. Myös yhdenvertaisuuden käsitteen ideologisten perusteiden on aiemmassa tutkimuksessa nähty kiinnittyvän lähemmäksi syrjintäkieltoja ja muodollista tasa-arvoa kuin rakenteellisen eriarvoisuuden aktiivista vähentämistä. Sitä ennen vastanneista poistettiin kuusi järjestöä, jotka olivat täyttäneet ainoastaan taustatiedot. Näiden aihealueiden kautta kyselyyn rakennettiin viisi temaattista osuutta (koodeina muutos, ongelmat, toimi, organisaatio, tulevaisuus), joiden alle asetetut kysymykset numeroitiin. Syrjintään ja tapauskohtaisuuteen keskittyminen saattaa myös vähentää sukupuolten tasa-arvopolitiikalle luotujen välineistöjen, kuten tasa-arvosuunnittelun ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen kehittämistä ja käyttämistä. Diskurssikäytäntöjen kautta tarkastelemme sitä, millaisia eroja on diskursseissa määritellyissä yhteiskunnallisissa ongelmissa ja millaisia ratkaisuja eri diskursseissa nähdään mahdollisiksi sukupuolten tasa-arvopolitiikan puitteissa saavuttaa. 2012, 11–12.) Tämän hetken suurimpia haasteita tasa-arvopolitiikalle asettavatkin uusliberalismiin nojaavat hallinnan muodot ja taustalla vaikuttava yhteis kunnallista eriarvoisuutta kasvattava globaali kapitalismi. Tässä artikkelissa tekstitason nimeämiskäytäntöjen sijaan keskitymme laajempien puheen diskurssikäytäntöjen sekä sosiaalisten käytäntöjen tason analyysiin. Keskeistä on näkökulma nykyaikaisesta vallankäytöstä hegemonioiden saavuttamisena: vallan olemassaolo vaikuttaa siihen, millaiset diskurssit jatkavat vahvoina ja hallitsevina ja mitkä ajautuvat marginaaliin. Kontekstit muovaavat diskursseja, mutta myös diskurssilla on vaikutusta kontekstiinsa, toisin sanoen diskurssi on sekä sosiaalisesti rakentunut että sosiaalista todellisuutta muokkaava. Yksilön oikeuksien suojaa on vahvistettu, mutta syrjintään keskittymisellä on myös ongelmakohtansa. (Kantola & Elomäki 2017, 233.) Myös tasa-arvotyön tavat ovat muuttuneet ja nykyisessä kilpailuja hankeyhteiskunnassa tasa-arvosta on tullut ulkoistettua ja konsultoitua projektityötä, joka on valjastettu tuottavuuden, tehokkuuden ja kilpailukyvyn vahvistamiseen (Brunila 2009, 170). Tekstien merkitykset eivät paikannu kieleen sinänsä, vaan tekstien ja puheen kautta historialliseen, yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Vastaukset olivat pääosin avovastauksia. Artikkelissa tarkastelemme aineistosta hahmottuvia diskursseja Fairclough’n (1992) esittämällä kolmella tasolla. AINEISTO JA MENETELMÄT Artikkelin tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella vuonna 2015 liikunnan valtionapua saaneilta järjestöiltä. Sosiaaliset käytännöt, kuten. Kolmas tarkastelun taso eli sosiaalisen käytännön taso pohtii sitä, millaisia yhteyksiä on diskursiivisella tapahtumalla ja institutionaalisilla sekä yhteiskunnallisilla ehdoilla, että analysoi näiden dialektista suhdetta ja vaikutusta (Fairclough 1992, 4). Lainausten koodien kautta jokainen vastaus on yhdistettävissä kyselylomakkeen kysymyksiin (ks. Tässä analyysissä puhe tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta on puheen tuottamista tämän päivän liikuntapoliittisessa kehyksessä sekä suhteessa aikaisempiin keskusteluihin. 2012, 11). (Kantola ym. Näin diskurssit auttavat sekä säilyttämään ja uusintamaan sosiaalista status quoa että muuttamaan sitä. Pietikäinen ja Mäntynen (2009, 35) kuvaavat diskurssikäytäntöjä ajan ja ympäristön muokkaamiksi ”kiteytyneiksi” diskursiivisen toiminnan muodoiksi, joissa sisältöä on mahdoton erottaa tavasta käyttää kieltä. Syrjinnän painottamiseen siirtyminen voi pahimmillaan epäpolitisoida ja kaventaa sukupuolten tasa-arvoa käsitteenä ja politiikkana. Kysely lähetettiin kaikille valtionapua saaneille järjestöille (n=123) sähköpostitse huhtikuussa 2016. Analyysin aineistolainauksissa esiintyvät koodit viittaavat näihin kyselylomakkeen teemoiteltuihin aihealueisiin sekä niiden alla esitettyjen kysymysten numeroihin. Tasa-arvon käsitteen kannalta tämä on merkinnyt poliittisten kamppailujen sivuuttamista ja keskittymistä monimutkaisen yhteiskunnallisen ilmiön tiivistämiseen teknisesti mitattaviksi indikaattoreiksi seuraavan projektirahoituksen varmistamiseksi (Verloo & van der Vleuten 2009, 172). Kriittinen diskurssianalyysi metodina sijoittuu kielitieteen ja yhteiskuntatieteen väliin, sillä se sekä hyödyntää lingvistiikan tekstianalyysin välineitä, että samanaikaisesti käsittelee tekstejä yhteiskuntatieteellisissä teoriakehyksissä. Syrjinnän kieltoa on 2000-luvulla vahvistettu lainsäädännössä ja eriarvoisuuden poistamiseen liittyvissä valtiollisissa politiikkatavoitteissa (ks. Tasa-arvon edistämisen rinnalla on yhdenvertaisuuslain voimaantulon jälkeen (2004) alettu puhua entistä enemmän myös syrjinnän kiellosta ja syrjimättömyydestä aiemman yhteiskunnallisen eriarvoisuuden sijaan (Kantola ym. Liikuntajärjestöille myönnettiin toiminta-avustusta vuonna 2015 yhteensä 33 222 000 euroa (VLN 2015, 22). Kaikki tekstin tai puheen kontekstuaaliset seikat kuten tilanteet, instituutiot ja sosiaaliset rakenteet näyttäytyvät kriittisen diskurssianalyysin näkökulmasta dialektisessa suhteessa diskursseihin. Niiden mukaan mikä tahansa diskursiivinen tilanne voidaan analysoida tekstinosana, esimerkkinä diskurssikäytännöstä sekä sosiaalisena käytänteenä (Fairclough 1992, 4). (Pynnönen 2013, 29.) Näiden valtasuhteiden ideologisten kytkösten sekä asioiden asemoimisen näkyväksi tekeminen on kriittisen diskurssianalyysin tehtävä. Ensimmäisellä välittömällä tekstin sisäisellä tasolla tarkastellaan sitä, mitä teksti kertoo, miten ja mihin viitaten (Fairclough 1992, 74–77.) Analyysivälineenä käytetään sisällönerittelyä ja kielitieteellisen analyysin keinoja, joiden kautta muodostetaan teemoja ja tunnistetaan tapoja puhua ilmiöstä. yhdenvertaisuuslaki 2014; tasa-arvolaki 2014; Holli 2012). Analyysin menetelmä on laadullinen ja se on tehty kriittisen diskurssianalyysin (Critical Discourse Analysis eli CDA) keinoin. Kun mahdollisuuksien katsotaan olevan kaikille samat, yksilö jää itse vastuuseen tasa-arvonsa toteuttamisesta. Tekstit oli tuotettu tutkimuskyselyä varten, joten tällä oli vaikutuksensa siihen, millä tavalla vastaajat puheensa muotoilivat. 2012). Vastaajien sukupuolta ei kysytty taustatiedoissa. Isosomppi 2017). Kyselyyn vastasi yhteensä 69 järjestöä, jolloin vastausprosentti oli 56. Lisäksi kaksi järjestöä oli vastannut kahteen kertaan ja näistä aineistoon valittiin kattavammat vastaukset. Puhujat vastasivat kyselyyn järjestöjensä edustajina ja organisaationsa virallisen kannan esittäjinä
87 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntajärjestöjen puhe tasa-arvosta ideologiat, muokkaavat tekstejä ja niiden tuottamisen ja kuluttamisen uusia tapoja (Fairclough 1992, 9). Isosomppi 2017.) Samalla kuitenkin diskurssikäytäntöjen kiinnittymisillä vaihteleviin sosiaalisiin käytäntöihin rajattiin diskurssin sisällä tosiasiallisesti erilaisia mahdollisuuksia tasa-arvopolitiikan toteuttamiselle. Näin sukupuolitetun subjektin henkilökohtaiset motivaatiot merkityksellistettiin ratkaiseviksi tekijöiksi. Sen sijaan pelkästään naisten määriä mittaamalla on kriittisen tutkimuksen mukaan tuettu implisiittistä miesnormia, jossa miesvaltainen toiminta oletetaan lähtökohtaisesti ”neutraaliksi” ja tasaarvo toteutuu lisäämällä naiset valmiiseen muuttumattomaan kulttuuriin ja rakenteisiin. Yksilöllisiä valintoja kuvattiin osasyyksi sille, miksi naiset eivät ole yhtä laajasti kuin miehet löytäneet mukaan toimintaan. (ks. Isosomppi 2017.) Toimijapositiossa naisten aktiivisuus osallistua toimintaan näyttäytyi sekä tasa-arvoa edistävänä että sen puute tasa-arvoa heikentävänä tekijänä. TULOKSET: Sukupuolten tasa-arvodiskurssit ja politiikan muutosmahdollisuuksien rajat Ensimmäisen tutkimuskysymyksen kautta analysoimme sitä, millaisia diskursseja liikuntajärjestöjen toimijoiden puheesta oli hahmotettavissa. Tavoitteinaan puhujat mainitsivat erilaisia kohdennettuja toimenpiteitä, joiden päämääränä oli ollut madaltaa kynnystä osallistua toimintaan suuntaamalla resursseja ja erityishuomiota tyttöjen ja naisten toiminnan kehittämiseen. Naispuolisia kandidaatteja oli myös päätetty ”rohkaista entistä vahvemmin hakemaan erilaisiin työja luottamustehtäviin” (Organisaatio8); näkökulma korostaa naisten omaa hanakkuutta, mielenkiintoa ja halua hakeutua toimijoiksi liikunnan kentille. Aineistokysely muotoiltiin nojautuen tasa-arvolakiin, liikuntalakiin ja valtionavun hakuohjeisiin, mikä ohjasi vastaajia käyttämään sukupuolten tasa-arvon käsitettä. Jokinen (2002, 240) on huomauttanut, miten kuvaamalla miehet KUVIO 1. Nämä diskurssit olivat tasa-arvon edistämisen diskurssi, abstraktin tasa-arvon diskurssi, yhdenvertaisuuden paremmuuden diskurssi, sulautuneiden merkitysten diskurssi, toteutuneen tasa-arvon diskurssi sekä tasa-arvo on ”p**kaa” -diskurssi (kuvio 1). Myös se, mitä jätetään sanomatta, on merkityksellistä tekstien historiallisuuden ja hegemonian näkökulmasta (Pynnönen 2013, 33). Diskurssien asemoituminen suhteessa sukupuolten tasa-arvon edistämispuheeseen sosiaalisen käytännön tasolla. ”Lisäksi vuodesta 2013, kun aloitin työni puheenjohtajana, on ollut tärkeätä, että yhdistyksen hallituksessa toimii myös naisia.” (Muutos2) Määrälliset ja laadulliset muutostavoitteet yhdessä on kuvattu tehokkaimmaksi tavaksi edistää sukupuolten tasa-arvoa (Kantola & Lombardo 2017). Kolmanneksi haarukoimme, millaisia sukupuoleen liittyviä normatiivisuuksia toimijoiden puheessa rakennetaan sekä toisaalta mahdollisesti haastetaan. Sen kanssa lomittain tarkastelemme toisena tutkimuskysymyksenä sitä, määritetäänkö tasa-arvoa muutosvoimaisena politiikkana sekä mihin sen rajoja asetetaan. Sen lisäksi diskurssikäytännöissä esitettiin myös laadullisia toiminnan kehittämispyrkimyksiä. Diskurssikamppailu sukupuolten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. (Isosomppi 2017.). Tarkastelu kohdentuu siihen, mitkä diskurssit näyttäytyvät aineistossa dominoivina tai itsestään selvinä sekä näin diskursiivisen vallan välikappaleina. Sosiaalisen käytännön tasolla tasa-arvoa rakennetaan näin liberalistisen muodollisen tasa-arvon kautta. Puhe, joka myötäili ja vahvisti tätä kyselyn käsitteellistystä, rakentui vastauksissa suurelta osin sukupuolten tasaarvon edistämisdiskurssina . Diskurssikäytännöissä puhujat rakensivat erilaisia toimijan ja rakenteen suhteita, joissa toisissa naiset asetettiin vastuuseen oman tasa-arvonsa toteuttamisesta. Sen kautta nähdään mahdolliseksi muuttaa miesten ja naisten lukumääräisiä suhteita, mutta samalla saatetaan häivyttää organisaatioiden ja instituutioiden piileviä valtarakennelmia (Kantola & Lombardo 2017, 55). Toisaalta vastauksissa viitattiin naisten kasvaneeseen tietotaitoon, jonka kautta naiset ovat joidenkin puhujien mukaan aktivoituneet ja ”uskaltaneet ottaa voimakkaampaa roolia” (Toimi3). Hallitseva diskurssikäytäntö oli tarve naisten laajemmasta osallistumisesta liikuntatoiminnan eri sektoreille ja tasa-arvon edistäminen toiminnassa naisten määrällisen lisäämisen kautta. Se oli myös aineistossa laajimmin esiintynyt diskurssi ja sukupuolten tasa-arvoa määriteltiin siinä lähtökohtaisesti muutosvoimaisena politiikkana. Edistämis-diskurssin puheessa keskeisellä sijalla oli sukupuolten tasa-arvo vallitsevasti naisia koskevana politiikkana, jota merkityksellistettiin sekä rakenteisiin että yksilöön kiinnittyvän tasa-arvon kautta. Tavoitteet olivat usein kuitenkin melko löyhästi määriteltyjä ja suuntaa antavia. Järjestöjen puheesta hahmotettiin kuusi erilaista sukupuolten tasaarvopoliittista diskurssia. Näin puheella etäännytettiin eriarvoisuutta rakenteellisena kysymyksenä ja naisten oman toimijuuden korostamisella vaiettiin samalla miehet toimijoina tasa-arvotyön ja tasa-arvon edistämisen ulkopuolelle. (ks. Muutaman puhujan seikkaperäisistä vastauksista ja moninaisista tavoitteista oli luettavissa naisten lajikulttuurien monitahoinen kehittämistahto
Lisäksi rakentamalla tasa-arvoa kaikkien yhtenäisesti ymmärtämänä käsitteenä riisuttiin samalla tasaarvolta sen poliittista luonnetta. ( ks. Erään vastaajan mukaan suomalainen perhekulttuuri on vaikeuttanut naisten osallistumista järjestötyöhön. Tasa-arvon muutosmahdollisuuksia määritettiin puhumalla sukupuolittuneista kulttuureista, tekemällä asioita näkyviksi ja siis ”oleviksi”. Sukupuolten tasa-arvo asetettiin diskurssikäytännöissä vanhentuneeksi ja voimattomaksi politiikaksi ja tasa-arvosta myös osaksi vaiettiin. Sulautuneiden merkitysten diskurssin sisällä puhujat pyrkivät olemaan painottamatta sukupuolten tasa-arvon ongelmia ja ratkaisuja sekä samalla esittäytymään kaiken kattavan syrjinnän kitkijöinä. ”Kaikille tämä on hyväksi, on hyvä ravistella asenteita ja tapoja. Maskuliinisuutta korostavat kulttuuriset perinteet määrittelivät monen puhujan mukaan toimintaa ja usein sen ”miehistä” imagoa. Ylipäätään näiden toimintatapojen nähtiin vaikeuttaneen uusien tekijöiden muksantuloa ja sitä kautta toiminnan muutosta. Isosomppi 2017.) Sulautuneiden merkitysten diskurssia rakentaneet puhujat ohittivat diskurssikäytännöissään sukupuolen tarkastelun korostaen sen sijaan puhetta tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta kaikki syrjinnän ja epätasa-arvon muodot sisältävinä kysymyksinä. Aiheen ohi puhuminen voidaan tulkita sosiaalisena käytäntönä sukupuolten tasa-arvon marginalisoimisena ja häivyttämisenä. Näiden edistämiseen olemme voineet luoda konkreettisia tavoitteita ja toimenpiteitä tavoitteisiin pääsemiseksi. Sukupuolten tasa-arvoon aukaistiin näin varovasti mahdollisuus radikaalimpaan tulkintaan tasaarvotyön tavoitteista, mahdollisuuksista ja rajoista. ”Toimet [tasa-arvon edistämiseksi] ovat olleet todella vähäisiä. Ringette on aikoinaan kehitetty juuri tätä tarkoitusta varten.” (Muutos2) Muiden diskurssien suunnasta sukupuolten tasa-arvon edistämisen tärkeyttä rakentanutta diskurssia sekä myötäiltiin että vastustettiin eri tasoilla (kuvio 1). Se näyttäytyi oivana tapana herättää keskustelua aiheesta ja jo suunnitteluprosessilla itsessään oli nähty olleen vaikutusta ajatustapoihin ja käytänteisiin. Samalla vastuuta siirrettiin ulkopuolisille toimijoille ja eriarvoisuutta arvioitiin ”toisten” tai ”muiden” ongelmiksi. Isosomppi 2017.) Sulautuneiden merkitysten diskurssikäytännöt kuvaavat oleellisesti sitä, miten erilaisilla tasaarvolle annettavilla käsitteellistyksillä voidaan osaksi myös sivuuttaa itse asia eli sukupuoleen liittyvästä eriarvoisuudesta puhuminen ja näin purkaa tasa-arvopolitiikan mahdollisuuksia sukupuolittuneen eriarvoisuuden vähentämiseen. Näin sosiaalisen käytännön tasolla tasa-arvokysymystä epäpolitisoitiin ja tasa-arvoon liittyviä ongelmia hämärrettiin. (ks. Yhdenvertaisuuden paremmuuden diskurssin rakentajat argumentoivat sukupuolta laajemman näkemyksen tarpeellisuudesta eriarvoisuuteen puuttumisen politiikoissa. Sitä tukivat päällisin puolin diskurssit abstraktista tasa-arvosta sekä sulautuneista merkityksistä . Siksi tasa-arvo jäi abstraktille tasolle ja yleiseksi hymistelyksi sille, millaisia vaatimuksia tasa-arvon edistämiselle esimerkiksi rahoittajien, yleisön tai lain puolelta esitetään. Sen sijaan yhdenvertaisuuden uutuutta, virkistävyyttä ja laaja-alaisuutta korostettiin. Diskurssikäytännöissä oli luettavissa kuvausta myös tasa-arvon edistämisen tuomasta emansipoivasta vireestä tyttöjen ja naisten toimintaan, osallistumisen tapoihin ja tiloihin sekä toimijuuden laajentamiseen. Sosiaalisen käytännön tasolla toteutuneen tasa-arvon diskurssi sekä tasa-arvo on ”p**kaa” -diskurssi asemoituivat lisäksi laajemmin täysin sukupuolten tasa-arvon edistämispuheen ulkopuolelle (kuvio 1). Diskurssin sosiaalisissa käytännöissä osallistuttiin näin myös sisältäpäin murentamaan edistämis-diskurssia ja siirrettiin tasa-arvon muutosmahdollisuuksia etäämmälle omasta vaikutuspiiristä. Kuitenkin sosiaalisen käytännön tasolla ne yhtäaikaisesti osallistuivat edistämis-diskurssin rapauttamiseen olemalla sitoutumatta sen tavoitteisiin ja väistelemällä kannanottoja sukupuolten tasa-arvopolitiikan keinoista. Näin sosiaalisen käytännön tasolla sulautuneilla merkityksillä sekä osaltaan tuettiin eriarvoisuuden laajaa käsittelyä liikuntapolitiikassa, että yhtäaikaisesti jätettiin huomiotta sukupuolten tasa-arvoa erityisenä politiikkana. ”Naisten asema on huonompi kuin miesten kaikilla tasoilla, hallivuorojen saannista huippu-urheilutukiin ja näkyvyyteen mediassa. Tasa-arvotyön haastavuutta sekä ongelmien lukuisuutta kuvattiin myös rakenteellisina ongelmina (Isosomppi 2017). Diskurssikäytännöissä sukupuolten tasa-arvon ongelmien esitettiin johtuvan kulttuurisesta miesvaltaisuuden ja -tapaisuuden hegemonisesta asemasta liikuntatoiminnassa. Abstraktin tasa-arvon diskurssikäytännöissä olemalla hiljaa politiikan määrittelystä sitä yhtäaikaisesti etäännytettiin omasta toiminnasta sekä näin vähäteltiin omaa toimijuutta tasa-arvon edistämistyössä. Ei voida mennä ja tehdä asioita niin kuin me aina olemme tehneet… (Tuleva4) Suunnitelman myötä olemme arvioineet nykytilannetta ja havainneet kehittämistä vaativat kohteet. Ilman suunnitelmaa tavoite jää usein abstraktiksi ylätavoitteeksi, jonka edistämiseen ei sitouduta.” (Tuleva4) Muutosmahdollisuuksien kuvaamisen myötä samalla legitimoitiin tasa-arvopolitiikkaa vaikuttavana toimintana. Puhujat käyttivät sekä yhdenvertaisuuden että tasa-arvon käsitteitä sekoittaen, ristikkäin ja rinnakkain sekä viittasivat myös muihin eriarvoisuuden käsitteisiin, kuten laaja-alaiseen tasa-arvoon, suvaitsevaisuuteen ja tasavertaisuuteen rakentaen sitä kautta kuvaa syrjinnän kokonaisuuden huomioinnista. Näitä haastamaan pyrkiviä diskursseja olivat parempi yhdenvertaisuus, toteutunut tasa-arvo ja tasa-arvo on ”p**kaa”,. ”Ringette lajina, jo olemassa olollaan, edistää naisten tasa-arvoista osallistumista urheiluun. koululiikunnan sukupuolijako, naisten ja tyttöjen toiminnan liian kapeat resurssit monessa suhteessa, tasa-arvosuunnitelmien puuttuminen, järjestöjen rajoittuneet vaikutusmahdollisuudet ruohonjuuritasolle ja kilpailutoiminnan järjestämistavat. 88 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntajärjestöjen puhe tasa-arvosta harjoitetun politiikan ulkopuolisiksi häviäjiksi voidaan kyseenalaistaa sukupuolten tasa-arvon kannatettavuutta yleisenä arvona ja marginalisoidaan tasa-arvopolitiikkaa kokonaisuudessaan. Sukupuolta ylipäätään käytetäänkin kamppailussa tasa-arvopolitiikan merkityksistä sekä sen legitimoimiseen että yhtä lailla murentamaan tasa-arvopolitiikan oikeutusta. Diskurssin puheessa tasa-arvoa arvoperustana periaatteessa kannatettiin, muttei välttämättä oltu valmiita sitä aktiivisesti edistämään. Tasa-arvo-ongelmat ovat laajoja ja rakenteellisia, lisäksi asenteellisia.” (Ongelma6) Sukupuolittuneen eriarvoisuuden ylläpitäjiksi ja ongelmiksi nähtiin mm. Kuitenkin. Sen sijaan osa vastaajista asettui suoremmin sekä haastamaan kyselyn puhetapaa että kyseenalaistamaan edistämis-diskurssin merkityksiä suku puolten tasa-arvopolitiikan tavoitteista ja keinoista. Eräs puhuja kuvasi lajissaan vallitsevan ”perinteisesti hyvin maskuliinisen laji kulttuurin, jossa arvostusta saa toimimalla ”kuin mies” ja jossa edelleen ”hyvin homogeeninen joukko nauttii yhteisön arvostusta” (Ongelma6). Erityisesti lajin imagon ja lajikulttuurien sukupuolittuneisuutta kuvattiin monen puhujan suulla haasteeksi tasa-arvon edistämisessä. Ringette tarjoaa tytöille ja naisille mahdollisuuden harrastaa jäällä pelattavaa joukkuelajia. Tasa-arvon edistämisen potentiaaliksi kuvattiin puheessa myös tasaarvosuunnittelun toimeenpano. Mieskeskeisen kulttuurin rakentuminen liikunnassa ja urheilussa merkityksellistettiin diskurssikäytännöissä edelleen vahvasti vaikuttavaksi tasa-arvon edistämisen haasteeksi. Valtionavustushakemukset ovat myös kielipeliä, jossa hakijoiden täytyy osata muotoilla sanottavansa oikein, tunnistaa oikeita diskursseja ja pystyä liittymään niiden puheeseen, jotta avustuksia haettaessa osataan tuoda esiin myöntäjien haluamia asioita. Aineistossa esiintyneessä vastapuheessa tasa-arvoa korostettiin kuitenkin myös yhteisenä kaikkien toimijoiden sitoutumista vaativana tavoitteena
Isosomppi 2017.) Suoraan sukupuolten tasa-arvopolitiikkaa asettuivat vastustamaan toteutuneen tasa-arvon diskurssin sekä tasa-arvo on ”p**kaa” -diskurssin puhujat. Tasa-arvoasioita ei nähty relevantteina käsitellä, koska ne eivät olleet nousseet esiin toiminnassa. Diskurssikäytännöissä tasaarvoa merkityksellistettiin hallinnollisena ja byrokraattisena ”painolastina”, jonka vaatima politiikka on etääntynyt tosiasiallisesta tilanteesta kentällä. Näin tasa-arvoa rakennettiin ylhäältä alaspäin tuotavana politiikkana, joka ei tunnista nykytilannetta, mitä samalla käytettiin purkamaan tasa-arvon legitimaatiota. Puhuttaessa tasa-arvosta toteutuneena tilana puheelle asetettiin piste ja pyrittiin vaientamaan muut näkökulmat. Huomionarvoista on, että yhdenvertaisuuden paremmuuden diskurssikäytännöissä puhujat vastasivat kyselyn sukupuolten tasa-arvoa koskeviin kysymyksiin käyttäen yhdenvertaisuuden käsitettä ja haastaen näin tutkimuskyselyn käsitteellistystä ja puhetapaa. Se oli aineistossa hyvin marginaalisesti esiintynyt diskurssi, mutta meillä on jo tasa-arvo -diskurssi verrattuna diskurssikäytännöiltään aggressiivisempi. Näin diskurssikäytännöissä pyrittiin heikentämään sukupuolten tasa-arvon merkitystä eriarvoisuuden vähentämisen politiikkana ja samalla kyseenalaistamaan sen kannatettavuutta yleisenä arvona ja tavoitteena. Diskurssien sisäisessä vastapuheessa kuitenkin myös haastettiin tätä rajausta vaatimalla sukupuolen moninaisuutta huomioitavaksi paremmin liikunnan tasa-arvopolitiikassa. Isosomppi 2017.) Sukupuolinormit tasa-arvopuheen merkityksellistäjinä Kolmannen tutkimuskysymyksen tarkastelukulmasta analysoimme tasa -arvopuheen sukupuolinormeja sekä niiden rajaamia muutosmahdollisuuksia. (ks. Sukupuolieron häivyttäminen näyttäytyi myös liikuntajärjestöjen puheen diskurssikäytännöissä yhtenä tasa-arvon lisäämisen strategiana ja esimerkiksi erään järjestön tasa-arvotavoitteeksi kuvattiin tilanne, jossa sukupuolella ei ole lainkaan merkitystä heidän järjestämässään liikunnassa. ”Seurojen ja oman järjestömme päätöksen tekoon tulisi saada enemmän naisia, mikä laajentaisi näkökantaa moneenkin asiaan.” (Ongelma3_avoin) Samalla miesvaltaisen toiminnan miestapaiset organisoitumisen tavat ja kulttuurit kuvattiin tasa-arvoistumisen esteenä tai hidasteena. Toisaalta puhetta on mahdollista lukea myös edelleen muodollisen tasa-arvon käsittämisen suunnasta, jossa ”naisnäkökulma” lisätään toimintaan pyrkimättä sillä kuitenkaan perustavanlaatuiseen muutokseen ja valtasuhteiden kyseenalaistukseen. Samalla sukupuolieroa merkityksellistettiin mahdollisuutena toiminnan kehittämiseen. Tilannetta muuttaakseen puhujat kertoivat lisänneensä tai pyrkivänsä lisäämään toimintaansa ”naisnäkökulmaa”. ”P**kaa” -diskurssissa sukupuolten tasa-arvon suoran vastustuksen kautta sukupuolten tasa-arvo asetettiin turhanpäiväiseksi tai tavoitettaan vastaan toimivaksi politiikaksi, jota ei ole tarpeellista tai edes toivottavaa liikuntapolitiikassa käsitellä. 89 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntajärjestöjen puhe tasa-arvosta esimerkiksi urheilijoita on aina kohdeltu sukupuolesta riippumatta tasaarvoisesti ja samaa viestiä on viety seuroihin. Kaiken kaikkiaan tasa-arvopolitiikan rajoja piirrettiin diskurssissa ahtaiksi ja samalla sosiaalisen käytännön tasolla purettiin sen legitimaatiota. Tasa-arvon on ”p**kaa” -diskurssin yhtenä diskurssikäytäntönä puhujat kieltäytyivät täysin keskustelemasta sukupuolten tasa-arvosta tai eriarvoisuudesta ylipäätään. Siinä rakennettiin sukupuolieron positiivista vaikutusta kuvailemalla naisten myötä tapahtuvaa toimintakulttuurin muutosta. Toteutuneen tasa-arvon diskurssissa sukupuolten tasa-arvosta puhuttiin itsestäänselvyytenä sekä pysyvänä tilana. Lisäksi diskurssikäytännöissä puhujat argumentoivat yhdenvertaisuuden käsitteen mukanaan tuomien positiivisten vaikutusten puolesta, vaikkakin monet sen tavoitteista ja toimista näyttäytyivät melko yhteneväisinä sukupuolten tasa-arvopolitiikan keinovalikoiman kanssa. Tasa-arvosta puhuttiin turhana politiikkana, joka tosiasiallisesti vie resursseja tärkeämmiltä teemoilta. Näin puheella asetuttiin keskustelun yläpuolelle ja siirrettiin epätasa-arvoa ”toisten” ongelmaksi. Tämä on mahdollista lukea sosiaalisen käytännön tasolla pyrkimyksenä haastaa implisiittistä hallitsevaa miesnormia toiminnan pohjana ja rakentaa tasa-arvolle valtasuhteiden muutokseen pyrkiviä tavoitteita. Sosiaalisen käytännön tasolla toteutuneen tasa-arvon diskurssilla asemoitiinkin sukupuolten tasa-arvoa liikuntapolitiikassa marginaaliin. Kriittisessä tasa-arvon tutkimuksessa politiikkaa on kuitenkin kritisoitu siitä, että se näin tukee binääristä sukupuolikäsitystä jättäen ulkopuolelle tähän jaotteluun identifioitumattomat ihmiset ja on vaikeuttanut muunsukupuolisten huomioonottamista sukupuolierityisessä politiikassa. Yhdenvertaisuuden paremmuuden diskurssikäytännöissä puhujat pyrkivät myös selkeästi enemmän perustelemaan omaa käsitevalintaansa kuin tasa-arvon käsitettä käyttäneet puhujat. (ks. Julkunen 2010). Sekä toteutuneen tasa-arvon diskurssissa että ”p**kaa” -diskursissa tasa-arvopolitiikkaa rajattiin toimimattomaksi ja rakennettiin sen muutosmahdollisuuksia mitättömiksi. Tämä kertonee edelleen yhdenvertaisuuden uutuudesta ja tarpeesta määritellä se suhteessa tasa-arvopolitiikkaan. ”Naisnäkökulman” lisäämisestä ei kuitenkaan ole tarkemmin analysoitavissa sitä, miten se suhteutuu ”miesnäkökulmaan” sekä sitä kautta sukupuoliideologioihin. Historiallisesti vahvalle puheelle sukupuolieron häivyttämisestä löytyi aineistosta kuitenkin myös haastavaa vastapuhetta. (ks. Naisten toiminnan tukeminen voidaan nähdä mahdollisesti sekä naisten omia kulttuureja tukevana ja valtauttavana tavoitteena että naisia rajoittavana toimintana, mikäli toiminnan rajat asetetaan ulkopuolelta tai ”naisten toiminta” määritellään kapeaksi ja vain tietynlaisia naisia tukevaksi ja hyväksyväksi. Aineiston puheessa sukupuolta rakennettiin pääosin kahtia jaettuna naisten ja miesten välisen eriarvoisuuden tarkasteluna. Niissä sukupuolten tasa-arvoa rakennettiin marginaalisena, epäkiinnostavana ja vanhentuneena politiikkana. Sosiaalisen käytännön tasolla sen puheella oli samanlaisia tavoitteita kuin ”on jo” -diskurssilla. Isosomppi 2017.) Toinen tasa-arvon vastustamisen diskurssi järjestötoimijoiden puheessa oli tasa-arvo on ”p**kaa”-diskurssi . Näin tasa-arvo asetettiin kilpailevaksi vastapositioksi muille liikunnan kentällä huomiota vaativille aiheille, kuten liikunnalle kansanterveyden edistäjänä. Sukupuolten tasa-arvoa kuvattiin näin yhdeksi osaalueeksi yhdenvertaisuuden muiden teemojen ”lomassa” ennemmin kuin läpileikkaavaksi ja valtavirtaistetuksi aspektiksi eriarvoisuuden tarkastelussa. (ks. Kapeaksi kuvattu sukupuolten tasa-arvo pitäisi paremmuus-diskurssin mukaisesti sisällyttää osaksi yhdenvertaisuuden käsitettä ja suhteuttaa samalle viivalle muiden syrjintäperusteiden kanssa. Puhe siitä, mitä sukupuoli merkitsee ja miten sukupuoliero pitäisi huomioida tasa-arvopolitiikassa on osa sukupuolesta käytävää ideologiakamppailua. Sen sijaan esille otettiin aivan toisia aiheita ja teemoja sekä näin tasa-arvokysymys siitä vaikenemalla ja vaientamalla marginalisoitiin. Näin aseteltuna sukupuoli osana yhdenvertaisuutta näyttäytyy myös lähempänä erillisten erojen tarkastelun politiikkaa kuin sitä, että yhdenvertaisuuden kautta tarkasteltaisiin risteäviä eroja ja identiteettien päällekkäisyydestä syntyvää moniperustaista syrjintää. Samalla sukupuoli asettuu osaksi vähemmistöpolitiikkaa. Suomalaista sukupuolten tasa-arvoa on kuvattu leimallisesti sukupuolieron häivyttämisen politiikkana, jonka tavoitteena hallitsi pitkään naisten muuttaminen miesten kaltaisiksi (esim. Yhdenvertaisuutta asemoitiin diskurssikäytännöissä sukupuolten tasa-arvon yläkäsitteeksi ja ylipäätään kaiken syrjintään puuttumisen kattokäsitteeksi. Diskurssikäytännöissä eriarvoisuutta korostettiin olevan myös muissa suhteissa kuin sukupuolikysymyksessä, minkä vuoksi tasa-arvopolitiikka nähtiin riittämättömäksi näkökulmaksi. Yhdenvertaisuussuunnitelman myötä teema on noussut keskusteluihin laajemmin ja valmistunut suunnitelma vuosille 2016–2017 sisältääkin toimenpiteitä seurojen osallistamiseksi sekä mittarit vaikuttavuuden arviointiin.” (Toimi1) Samalla diskurssikäytännöissä purettiin sukupuolen merkitystä erityisenä eriarvoisuutta tuottavana tekijänä. Isosomppi 2017.)
(2018) ovat ehdottaneet liikunnan ja urheilun tasa-arvon edistämisen strategiaksi rahoituksen eväämistä tai vähentämistä organisaatioilta, jotka eivät toteuta vaadittuja tavoitteita. Kaksoisstrategiaa on ehdotettu tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edis. 2018). Onko jokin moninaisista eroista merkityksellisempi kuin toiset ja yksi tasa-arvon ”laji” siis ”tärkeämpi kuin muut” (Verloo 2007, 25). Tytöt myös asetettiin poikien rinnalla vähemmän innostuneiksi liikkujiksi: ”Tyttöjen liikuntaan aktivoinnissa varmasti ihan kohderyhmän haastavuus. Vammaisten, maahanmuuttajien yms. Tyttöjä on vaikeampi saada innostumaan etenkään kilpailutoiminnasta.” (Muutos6) Syiksi tyttöjen vähäisemmälle osallistumiselle rakennettiin näin puheessa ”luonnollisen” kiinnostuksen puute liikuntaan ja urheiluun. 2012). Diskurssianalyysin perusteella näiden tavoitteiden ja toimien pirstaleisuus sekä politiikan poukkoilevat merkitykset järjestötasolla ovat kaukana yhteisestä näkemyksestä sekä tahtotilasta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi liikunnassa ja urheilussa. Hovdenin (2012) mukaan on virheellistä olettaa kaikkien syrjinnän muotojen ja niihin kytkeytyvän vallan järjestyvän samalla tavalla, minkä vuoksi niihin ei myöskään voida puuttua samoilla keinoilla. Millä tavoin esimerkiksi lait ja syrjintää vastustava politiikka voisivat kattavammin huomioida moninaiset erot ja samanaikaisesti monella perusteella tapahtuvan syrjinnän. Ne konkretisoisivat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden merkityksiä liikuntaorganisaatioiden toiminnassa sekä auttaisivat kohdentamaan huomiota aikaisemmin varjoon jääneisiin kysymyksiin tai aihealueisiin, joihin ei organisaatioissa ole ehkä ole ollut tahtoa tai kompetenssia tarttua. Yhtäaikaisesti liikuntalain kirjaukset tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä säätävät julkisen tuen ja valtion varojen jakamisperusteita. Silti yksittäisessä puheenvuorossa sukupuolen moninaisuuden kautta rakennettiin tasaarvopolitiikalle radikaalimmin valta-asetelmia horjuttavia mahdollisuuksia. 90 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntajärjestöjen puhe tasa-arvosta Osa puhujista taas sitoutui diskurssikäytännöissä selkeästi naisten ja miesten essentiaaliseen erilaisuuteen. Kun järjestökenttä lisäksi on ollut jatkuvien organisaatiomuutosten pyörteissä jo pari vuosikymmentä, on ylhäältä päin annetuiksi koettujen yhteiskunnallisten teemojen käsittelyyn järjestöissä myös väsähdetty (Lehtonen 2014). Sen sijaan kaksijakoisen sukupuolen normia puheessa haastettiin esittämällä edistämisvaatimuksia sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta järjestöjen toiminnassa paremmin sekä sukupuolen käsittämisen laajentamisesta yli nais/mies -jaon. Tasa -arvolain päivitys vuonna 2015 on viimeistään lisännyt sukupuolikysymykseen myös kaksijakoisen sukupuolen ulkopuolelle jääneet ihmi set. Samalla voimakas yhdenvertaisuuspuheen leviäminen on vienyt alaa monessa suhteessa sieltä, missä aikaisemmin puhuttiin sukupuolesta ja sukupuolten tasa-arvosta. (2016) arvioivatkin urheiluliikkeen tämän hetken yhdeksi suureksi ongelmaksi julkisen rahoitusperustan ja liikuntapolitiikan toteuttamisen ristiriidoista nousevan yhteiskunnallisen legitimiteetin horjumisen. ”Tasa-arvon edistäminen tarkoittaa kaikkien mukaan ottamista, myös ei binaarisukupuolijaottelun ulkopuolelta. Sukupuolen merkityksen osittainen väheneminen eriarvoisuuden tarkastelussa onkin nähty myös kyseenalaiseksi muutossuunnaksi. Sukupuolten tasa-arvo on näin sekä tuettu että vastustettu politiikka sukupuolittuneen eriarvoisuuden käsittelyyn liikunnan kentillä. Kurki 2018). Salasuo ym. POHDINTA Tasa-arvopolitiikka on ison käsitteellisen muutosprosessin keskellä. Järjestöjen yhdenvertaisuusja tasa-arvosuunnittelun aallon myötä osassa liikuntajärjestöistä onkin tosissaan pyritty eriarvoisuuden ja syrjinnän muotojen hahmottamiseen omassa toiminnassa (ks. Holli (2012, 88) kysyykin, onko tuloksellisempaa ajaa eri ryhmiä koskevia tasa-arvojen ja yhdenvertaisuuden ”suuntia” erikseen vai yhdessä kaikki erot ja syrjinnän muodot yhtä aikaa huomioimaan pyrkivässä tasa-arvopolitiikassa tai tasa-arvoelimissä. Toisaalta, kuten tämä analyysi osoittaa, näennäinen tai löyhä sitoutuminen ja käsitteiden pyörittely ei ole tae ponnisteluille tosiasiallisen muutoksen aikaansaamiseksi. Sukupuolieroa rakennettiin lajivalintojen kautta biologisoituna olemuksellisuutena. Kantola ym. Isosomppi 2017.) Tasa-arvopolitiikkaa tehdään käytännössä ruohonjuuritasolla ja kenttien laidoilla. Eriarvoisuuden vähentämisen politiikat ovatkin siirtymässä sitä kohti, mutta käytännön toteutustavat moniperustaisen syrjinnän huomioimiseen eivät edelleenkään ole tavoittaneet intersektionaalisuuden ideaa (ks. Lisäksi haasteita on ylimmälläkin tasolla, sillä liikunnan valtionapujen jakamista on pitkään kuvattu läpinäkymättömäksi ja kriteerien vaikuttavuuden arviointi on jäänyt tietoperustan puuttuessa heppoiseksi (Pyykkönen 2016). Pitkälti Euroopan unionin lainsäädännön seurauksena tullut yhdenvertaisuuslaki on nostanut eriarvoisuuskeskustelussa näkyvämmäksi kaikenlaisen moninaisuuden huomioimisen tarpeen. Lisäksi toimintaan voisi asettaa sukupuolikiintiöt miehille naisten sijaan ja myös lisätä miesten osallistumisastetta tasa-arvoja yhdenvertaisuustyöhön (Elling ym. Tuoreessa analyysissään Elling ym. Kokkonen 2016). (ks. ei hetero-keskiluokkaisen miehen ulkopuolella olevat on otettava huomioon ja annettava heille yhtäläinen valta liikuntakulttuurin määrittelyssä.” (Muuta2) Näiden marginaalisten merkitysten ulkopuolella sukupuolten tasaarvon, mutta myös yhdenvertaisuuden rajattiin koskevan kaksijakoista sukupuoli-ideologiaa. Jotta sukupuolten tasa-arvoa pystyttäisiin liikuntakentällä edistämään, olisi tärkeää luoda organisaatioiden tehtävää helpottamaan yhteisesti hyödynnettävissä ja organisaation erityispiirteiden mukaan muokattavissa olevat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä kuvaavat tavoitteet ja mittarit. Puhe moninaisuudesta oli aineistossa kuitenkin marginaalisesti esillä ja liikuntakentillä se onkin edelleen varsin vaiettu aihe (esim. Pohdinnan keskiöön tasa-arvopolitiikan näkökulmasta asettuu se, millä tavalla sukupuoli paikantuu suhteessa muihin eriarvoisuutta tuottaviin eroihin. Näin sukupuolieron rakennuksen kautta tasa-arvon toteutuminen kiinnitettiin liberalistiseen tasa-arvotulkintaan, jossa tasa-arvo seuraa yksilön päätöstä olla tasa-arvoinen. Valtionavun saajina liikuntajärjestöjen pitäisikin pystyä toimimaan välittäjinä kansallisen tason ja toimeenpanevan seuratason välillä myös tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevissa linjauksissa. Pohdittavaksi jää, millä tavalla liikuntalain, tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain lähtökohdat on omaksuttu järjestöjen toimintaa ohjaaviksi periaatteiksi. Dikotominen sukupuolijärjestelmä toistuikin vallitsevana normina sekä tasa-arvon että yhdenvertaisuuspuheen diskurssikäytännöissä. Pohtimatta jää myös se, millaisia vaikutuksia sukupuolten tasa-arvopolitiikalle on sillä, että sukupuolta käsitellään vähemmistöpoliittisena kysymyksenä (Hovden 2012). Ymmärrysten moninaisuus kuitenkin lisää päämäärättömyyden, sekaantumisen sekä tehottomuuden riskiä ja hankaloittaa tasa-arvon kokonaisuuden ja tilan hahmottamista kuin myös yhteisten toimintalinjojen löytämistä. Samalla suhteisiin ja käytäntöihin liittyvää valtaa häivytettiin liittämällä sukupuolten toimijuus yksilön (sukupuolen) ominaisuudeksi ja tasa-arvo (sekä eriarvoisuus) toiminnan (”kiinnostuksen”) seuraukseksi. Menossa oleva käsitteiden voimakas liukuma asettaa haasteita liikuntapolitiikan tavoitteiden arvioinnille, sillä sukupuolten tasa-arvo näyttäytyy tulkinnanvaraisena, monimerkityksellisenä ja tavoitteiltaan sekä toimiltaan varsin kirjavasti huomioonotettuna kysymyksenä ja käsitteenä. Osan mukaan tasa-arvo on ”passé”, mennyttä, toiset harkitsevat sukupuolikiintiöiden käyttöönottoa ja kolmannet ovat jo laatimassa suunnitelmansa mukaista transsukupuolisten urheilijoiden kohtaamisohjeistusta
Tampere: Vastapaino. 2012. Herrala, H. Kuitenkaan viimeistään nyt liikuntalain päivityksen jälkeen tasa-arvoja yhdenvertaisuuskysymykset ”eivät enää voi olla mielipidekysymyksiä” (Pyykkönen 2016, 46). & Kokkonen, M. 2017. Helsingin yliopisto. 2002. Pro gradu -tutkielma. Discourses and strategies for the inclusion of women in sport – the case of Norway. Parasta ennen. & Lombardo, E. 2012. 1991. Teoksessa P. Periaatteet, velvoitteet ja edut liikkeessä. 2017. Teoksessa J. Onks yhteistä todellisuutta. Textual analysis for social research. Gender, power and ideology in discourse. Holli, T. (toim.). Vaikka yhdenvertaisuuden kuvattiin tuoneen mukanaan enemmän keskustelua ja herättäneen mielenkiintoa, samalla puheessa myös kerrottiin käsitteiden sisältöjen olevan epäselviä. Isosomppi, S. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. Jyväskylän yliopisto. Fairclough, N. M. Oikeuden ja politiikan näkökulmia tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Gender Diversity in European Sport Governance. Kantola, J. Fairclough, N. The discursive politics of. Nousiainen & M. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, kasvatustieteen laitos 222. Brunila, K. Saari (toim.) Tasa-arvo toisin nähtynä. 2017. & Knoppers, A. Holli, A. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 186. ”Lempeä Lydia” – ”Voimakas Björgen”. Discourse and social change. 2017. Toisaalta tutkimuskatseet olisi suunnattava myös niihin eritasoisiin vallan mekanismeihin, jotka ylläpitävät ja rakentavat eriarvoisuutta organisoidun liikunnan kentillä. 2014. Tulevaisuudessa tutkimuksen saralla on seurattava sitä, millaisia merkityksiä ja ideologisia kytköksiä muutoksessa olevassa eriarvoisuuden käsitteistössä syntyy ja purkautuu. Lazar, M. Holli, A. Gender and political analysis. Feminist critical discourse analysis. Hovden, J. Tämän analyysin valossa matka on vielä kovin pitkä, sillä ensin täytyisi vakuuttaa ja herättää osa järjestötoimijoista ylipäätään havaitsemaan epäkohtia ja kehittämistarvetta omassa toiminnassaan. Politiikasta – tutkimuksesta ajankohtaisesti ja ajattomasti. A multidisciplinary introduction. Critical Discourse Analysis. (ks. Teoksessa A. Mihin miehet tarvitsevat tasa-arvoa. Jyväskylän yliopisto. Lombardo, E., Meier, P. Helsingin ylipisto. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Diskurssianalyyttinen näkökulma liikuntajärjestöjen puheeseen tasa-arvopolitiikasta ja sukupuolten tasa-arvosta. Kaivosaari, A. (toim). M. Lontoo: Palgrave. & Verloo, M. Kokkonen (toim.) Urheilun takapuoli. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. Väistämättä keskeiseksi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistymiselle nousee eriarvoisuudesta ja syrjinnästä käytävän keskustelun tärkeys erityisesti nyt uudenlaisten merkitysten tultua perinteiselle pelikentälle. 2009. 1992. 2003. Berg, P. Organisaatioiden onkin löydettävä keinot rakentaa sisäisesti yhteinen näkemys tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta toiminnassaan, sekä sitouttaa toimijat omien tavoitteidensa käytännölliseen ja arkipäiväiseen toteuttamiseen. Vertaileva tutkimus naisja miesjohtajien menestyksestä liikunta-alalla. Jyväskylä Studies in Business and Economics 187. Kurki, K. Katseet liikunnan yhdenvertaisuusja tasa-arvopolitiikan käytäntöönpanossa kohdistuvatkin lopulta ruohonjuuritasolle. Jyväskylän yliopisto. Basingstoke: Palgrave Macmillan. Yhtenä analyysin tuloksena onkin nähtävillä, että yhdenvertaisuus on sähköistänyt epätasa-arvosta käytävää keskustelua ja selkeästi organisaatioissa on ollut erilaisia valmiuksia käsitellä eriarvoisuutta, sen ilmenemistä sekä vähentämisen keinoja ja strategioita. Teoksessa T. Naishiihtäjien representoinnin muutokset Urheilulehden teksteissä vuosina 1905–2010. 2016. Liikunta & Tiede 52 (5), 26–29. Urheilun takapuoli. 2018. London: Routledge. 2005. Väitöskirja. Politics, institutions and intersectionality. LÄHTEET: Aalto-Nevalainen, P. Tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta vai ”poliittista pas...”. (toim.). Pro gradu -tutkielma. Bourdieu, P. Lehtonen, K. Liikuntajärjestöjen rakenneuudistus 2009–2012. Kantola, J., Nousiainen, K. 2016. Mikäli sukupuolten tasa-arvo on siirtymässä totaalisesti yhdenvertaisuuden käsitteen alle, millaisia vaikutuksia sillä tulee olemaan sukupuolten tasa-arvopolitiikan toteuttamiselle. Tallinna: Gaudeamus. Kantola & E. Eriarvoisuuden politiikoissa on kyse mitä suurimmassa määrin siitä, millaiset ja kenen näkökulmat otetaan huomioon ja keitä kuunnellaan. Erilaiset valtasuhteet liittyvät väistämättä tasa-arvopolitiikan mahdollisuuksien määrittelyyn ja siksi jatkossakin on syytä kiinnittää tutkimuksen huomio politiikkojen taustalla vaikuttaviin ideologioihin. Elling, A., Hovden, J. 2007. 91 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntajärjestöjen puhe tasa-arvosta tämisen suuntaviivaksi ja Pyykkösen (2016, 45–46) mukaan sillä voitaisiin parantaa politiikan vaikuttavuutta tarkastelemalla tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä tiettyjen ryhmien suhteen erillisinä, että samalla pyrkimällä niiden valtavirtaistamiseen kaikkeen liikunta-alan päätöksentekoon ja sen valmisteluun. 2010. & Elomäki, A. A. Jokinen, A. van Dijk (toim.) Discourse studies. 2012. https://politiikasta.fi/tasaarvopolitiikan-suunta-muuttui/ Kantola, J. Väitöskirja. Studies in sport, physical education and health 255. Tasa-arvopolitiikan suunta muuttui. Sport in Society: Cultures, Commerce, Media, Politics 15 (3), 287–301. Viitattu 18.9.2018. Isosomppi 2017.) Samalla eriarvoisuuden paikantaminen niin järjestökuin ruohonjuuritasolla vaatii myös ymmärryksen lisäämistä sen ilmenemisen ja olemassaolon monista muodoista. Sana (toim.) Tasa-arvopolitiikan haasteet. Articulating a Feminist Discourse Praxis. Lombardo (toim.) Gender and the economic crisis in Europe. Austerity politics and feminist resistance in Finland. Oikeuden ja politiikan näkökulmia tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden politiikkoja olisi jatkossa tärkeä tutkia liikunnan ja urheilun ruohonjuuritasolla ja hahmottaa niitä erilaisia mekanismeja, joilla eriarvoisuus liikuntatoiminnassa materialisoituu ja kehollistuu. Tasa-arvo toisin nähtynä. M. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 283. Systeemiteoreettinen tulkinta lajiliittojen yhdenvertaisuusja tasa-arvotyöstä. Väitöskirja. 2003. 2017. Cambridge: Polity Press. Tallinna: Gaudeamus, 73–96. Lazar, M. From established women’s organizations to new feminist initiatives. US: Palgrave Macmillan. & Saari, M. Vantaa: WSOY, 240–253 Julkunen, R. Saarikoski & E. 2018. Jyväskylän yliopisto. Analyysi antaa viitteitä siitä, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden diskurssien keskinäinen kamppailu tullee jatkumaan samalla, kun käsitteet myös lähentyvät ja alkavat entistä enemmän lainata merkityksiä toisiltaan. Language and symbolic power. Jääkiekkoilevat tytöt ja naiset – kohti tasa-arvoisia toimintatapoja. M. Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. & Wodak R. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 186. Kantola, K. 2009. Fairclough, N., Mulderri, J. Syrjintä ja henkinen pahoinvointi seksuaalivähemmistöjen liikuntaharrastuksissa. Kantola, J. Berg & M. Liikuntatieteellinen tiedekunta. Los Angeles: Sage, 357–379. Tasa-arvotyön projektitapaistuminen. Kokkonen, M. Acta Politica 23. Cambridge: Polity Press. 2011. Feminist Critical Discourse Analysis. Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon paradoksit. Paine rahoittajan puolelta on mahdollisuus saada aikaan jonkinlaisia muutoksia, mutta on utopiaa kuvitella, että ilman tosiasiallista paneutumista organisaatioiden sisällä muutosta olisi ainakaan huomattavissa määrin tapahtumassa. M. Discourse and Politics for Gender Equality in Late Twentieth Century Finland. Esimerkiksi etnisyys ja seksuaalinen häirintä ovat aiheita, joiden osalta tutkimusta liikunnassa on tehty vähän (Elling ym 2018). London: Routledge. Kriittisiä näkökulmia tasa-arvon tutkimukseen. 2015. Analyzing discourse. 2018. Critical Discourse Studies 4 (2), 141–164. Vaikeuttaako diskursiivinen muutos eritoten naisten eriarvoisuuteen vaikuttamaan pyrkivän politiikan legitimointia. Teoksessa J
Verloo, M. Diskurssianalyysi. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 4. A critical frame analysis of gender policies in Europe. 2008. 8.8.1986/609. Verloo, M. 2015. Liikunta ja tasa-arvo 2011. Stretching, bending and policymaking. Tapa tutkia, tulkita ja olla kriittinen. 2014/1325.. Pyykkönen, T. Turpeinen, S., Jaako, J., Kankaanpää, A. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:3. Turpeinen, S. Kurssi kohti diskurssia. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen ja sukupuolivaikutusten arviointi liikunta-alalla. Liikuntakulttuurin vaihtoehtoiset sukupuolen ja seksuaalisuuden järjestykset. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 33. Multiple meanings of gender equality. Critical studies of gender equalities. 2009. & Silius, H. New York: Routledge. Pynnönen, A. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:1. Stretching, bending and policymaking. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Teoksessa E. (toim.) 2007. Makadam Publishers: Halmstad. Meier & M. & Hakamäki, M. Sukupuolentutkimus-Genusforskning 30 (4), 7–20. Liikunta & Tiede 53 (4), 24–29. Yhdenvertaisuuslaki 2014. 2009. Lesbohuispausta ja skeittityttöystävyyttä. Magnusson, E., Rönnblom, M. Salasuo, M., Berg, P., Lehtonen, K. Nordic dislocations, dilemmas and contradictions. Lontoo & New York: Routledge, 169–185. Understanding gender equality measures in the European Union. 2013. Lombardo, P. Rannikko, A. Pietikäinen, S. Katsaus sukupuolten tasa-arvon nykytilaan liikunta-alalla. 2011. 2016. Tallinna: Vastapaino. Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun Working paper N:o 379. Kentiltä kabinetteihin – suomalaisen urheiluliikkeen nykytila ja tulevaisuus. Verloo (toim.) The discursive politics of gender equality. Tasapeli. Yhdenvertaisuusja tasa-arvotyö valtion liikuntapolitiikassa – taustaselvitys valtion liikuntaneuvostolle ja sen yhdenvertaisuusja tasaarvojaostolle. 2017. & Hakamäki, M. & Mäntynen, A. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 6. 2018. Liikunta ja tasa-arvo. Sukupuolten tasa-arvon nykytila ja muutokset Suomessa. Valtionhallinto liikunnan edistäjänä 2011–2015. 92 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntajärjestöjen puhe tasa-arvosta gender equality. OKM 2005. Budapest: Central European University. VLN. The discursive logic of ranking and benchmarking. 2016. & van der Vleuten, A. & Laine, K
Tässä vaiheessa poimittiin liikuntapalveluihin ja liikuntaan liittyviä ilmaisuja. & Laitinen-Väänänen, S. ABSTRACT Harmokivi-Saloranta, P. 044-708 0747. This study focused on developing sportsservices by using the userdriven service innovation approach. Developing sport services by using the user-driven innovation approach – mothers of young children as a case study. Tämän jälkeen tietojen analysointia laajennettiin tekemällä uusia kysymyksiä "mitä käyttäjät tekevät?" ja ”miten”. 2019. Sähköposti: paula.harmokivi-saloranta@lamk.fi (yhteyshenkilö). Johtopäätöksenä voidaan todeta, että liikuntapalveluiden kehittämisen näkökulmasta sekä käyttäjäymmärrys että ymmärrys asuinalueesta mahdollistavat kohdennettujen liikuntapalveluiden kehittämisen. Tutkimuksen tuloksena löydettiin, että käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin alkuvaihe tuotti ymmärrystä käyttäjäryhmästä ja heidän asuinympäristöstään sekä käyttäjien ilmaisemia toiveita ja kehittämisideoita. Sirpa Laitinen-Väänänen,TtT. The data were analyzed by using content analysis. The results showed that the initial phase of the user-driven innovation process produced three kinds of knowledge tangible needs and development ideas, understanding of the user group and its residential area. Asiasanat: liikuntapalvelut, käyttäjälähtöinen palveluinnovaatio, monitapaustutkimus. Tutkimuksen tarkastelun kohteena olivat pienten lasten äidit liikuntapalveluiden käyttäjinä. Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto LUT. Tutkimus oli monitapaustutkimus, joka perustui kahteen samanlaiseen, eri konteksteissa toteutettuihin tapauksiin. Tutkimus tarkastelee käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin hyödyntämistä liikuntapalveluiden kehittämisessä. 2019. In conclusion: The understanding of the user group and its residential area allows for the development of targeted sports services. 93 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijajohtoisesta käyttäjälähtöiseen LIIKUNTAPALVELUIDEN KÄYTTÄJÄLÄHTÖINEN KEHITTÄMINEN – TAPAUSTUTKIMUKSENA PIENTEN LASTEN ÄIDIT Paula Harmokivi-Saloranta, LitM, Lahden ammattikorkeakoulu, tohtorivalmennettava. The study was a multiple case study, which focus on mothers of young children as users of sport-related services. Aineistot analysoitiin ensin sisällön analyysillä. & Laitinen-Väänänen, S. Liikunta & Tiede 56 (1), 93–99. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista tietoa käyttäjälähtöinen palveluinnovaatioprosessin alkuvaihe tuottaa liikuntapalveluiden kehittämiseen ja pohtia tämän tiedon hyödyntämistä kunnan liikuntapalveluiden kehittämisessä. Tapaukset analysoitiin ensin erikseen ja sen jälkeen tapauksia verrattiin keskenään samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien löytämiseksi. In the first phase, sportand physical activity -related expressions were collected from the data. Thereafter analysis of the data was extended by presenting new questions to the data “what do users do?” and “how”. The data was gathered in group discussions. Liikuntapalveluiden käyttäjälähtöinen kehittäminen – tapaustutkimuksena pienten lasten äidit. The cases were first analyzed separately and thereafter the cases were compared to find similarities and differences. Keywords: sport services, user-driven service innovation, multiple case study TIIVISTELMÄ Harmokivi-Saloranta, P. Mukkulankatu 19, PL 14, 15101 Lahti. Aineistonkeruuna toimivat ryhmäkeskustelut. Liikunta & Tiede 56 (1), 93–99. The purpose of this study was to find out what kind of knowledge the initial phase of the user-driven service innovation produces to sport-related services and consider utilizing this knowledge in the development of public sports services. P. Jyväskylän ammattikorkeakoulu/ammatillinen opettajakorkeakoulu
Kuntien lisäksi erilaisia liikuntapalveluita tarjoavat muut julkisen sektorin toimijat, monet yksityiset yritykset sekä yhdistykset (Ilmanen 2015). Bennien ym. 2012). 2015; Reiner ym. Tarvitaan siis uudenlaisia tapoja ja palveluiden kehittämisprosesseja, jotta saavutetaan uusia liikuntapalveluiden käyttäjiä. Julkisella sektorilla innovaatioprosessi ei kulje lineaarisesti vaiheesta toiseen vaan rakentuu käyttäjien, kehittäjien ja päätöksentekijöiden monivaiheisesta vuoropuhelusta. Kunnat tarjoavat kuntalaisten fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi erilaisia liikuntapalveluita, joiksi voidaan määritellä kaikki toimet, jotka tukevat ja mahdollistavat kuntalaisten liikunnan toteuttamista. Nordic Innovation Centren (2007) julkaiseman raportin mukaan käyttäjälähtöisyys toteutuu parhaiten osallistamalla kuntalaiset konkreettisesti palvelun kehittämisprosessiin, jolloin voidaan synnyttää uusia palveluinnovaatioita, jotka voidaan määritellä Toivosen ym. 2012, 253). 2011, 219). Onkin usein vähintäänkin hankalaa, ellei jopa keinotekoista vetää rajaa innovaatiotoiminnan ja jatkuvan kehittämisen välille (Hennala & Melkas 2010, 232). Innovaatioprosessin vaiheet (mukaellen Jäppinen 2011, 159). Kansanterveyden näkökulmasta fyysisen aktiivisuuden edistäminen olisi kuitenkin välttämätöntä (Bennie ym. 2017), jotta voitaisiin ennaltaehkäistä kroonisia kansantauteja (Murtagh ym. Tiedostamattomilla tarpeilla tarkoitetaan niitä tarpeita, joita käyttäjät itse eivät pysty suoraan argumentoimaan (Haldin-Herrgård 2004, 4). Näin ollen asiantuntijalähtöinen palveluinnovaatioprosessi ei välttämättä tuota ratkaisuja erilaisille käyttäjille, potentiaalisille käyttäjille tai heille, jotka eivät koe liikuntaa tärkeäksi tai merkitykselliseksi. Innovaatioprosessi sisältää myös palvelun testaamisen ja arvioinnin sekä mahdollisesti palveluiden levittämisen laajemmalle. Käyttäjälähtöisessä palveluinnovaatiossa asiakasymmärryksellä tarkoitetaan, verrattuna perinteiseen innovaatioprosessiin, syvällisemmän ymmärryksen hankkimista käyttäjien tarpeista ja pyrkimällä saamaan esiin heidän tiedostamattomatkin tarpeensa (Jensen 2012, 17). 2011, 219), ja palveluita on tuotettu niiden käyttäjille, ei yhdessä heidän kanssaan (Jung 2010, 440).Tällä tavoin toteutetun palveluinnovaation haasteena voi olla se, että liikuntapalveluiden kehittämisestä vastaa näin jo yhteisen ymmärryksen liikunnan tärkeydestä jakavat henkilöt (Kauravaara 2013, 14) ja että liikuntapalveluiden käyttäjien oletetaan olevan melko homogeeninen ryhmä, jolloin samanlaiset palvelut sopisivat kaikille (Hartley 2005, 29). (2007, 369) mukaan ”uudeksi palveluksi tai olemassa olevaan palveluun tehdyksi uudistukseksi, joka on pantu käytäntöön ja joka tuottaa hyötyä kehittäjälleen”. KUVA 1. 2014) sekä säästää julkisia varoja (Vasankari ym. Vapaa-ajan liikuntaharrastuksen on nähty yleistyvän 1970-luvun lopusta alkaen (Helldán & Helakorpi 2015, 27), mutta toisaalta yhteiskunnan teknistymisen, autoistumisen ja elämän helpottumisen seurauksena arjen fyysinen aktiivisuus kuten työmatkaliikunta on vähentynyt (Hallal ym. Näin tarkasteltuna kunnan liikuntapalvelut sisältävät sekä kunnan tarjoa mat ohjatut liikuntapalvelut (esim. Innovaatioprosessista voidaan tunnistaa viisi vaihetta (Jäppinen 2011, 156–160) (Kuva 1). Liikuntaympäristöiksi ymmärretään yli hallintorajojen tarjoamat liikuntaa mahdollistavat ympäristöt kuten kevyenliikenteenväylät, rakennetut sisäja ulkoliikuntapaikat sekä luontoon rakennetut reitit ja virkistysalueet että luonnon käytöstä syntyneet polut (Pyykkönen 2013, 15). 94 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijajohtoisesta käyttäjälähtöiseen JOHDANTO Suomalainen liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. 2013), edistää kuntalaisten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä (Frew ym. Perinteisessä mallissa organisaatioissa innovaatioita on kehitetty sisäisen asiantuntijuuden pohjalta (Hämäläinen ym. Fyysistä aktiivisuutta on edistetty useilla eri tavoilla (Heath ym. Innovoinnilla sekä käsitteenä että toimintana on kuitenkin paikkansa, sillä se mahdollistaa eri innovaatiotyyppien kuten palvelu-, organisaatioja/tai prosessi-innovaatioiden tunnistamisen ja tarkastelemisen uusista ja monipuolisista näkökulmista (Pekkarinen & Melkas 2010, 58). Innovointiin liittyviä käsitteitä ja itse innovaatiota käytetään ja määritellään eri tavoin (Hennala 2011, 34–35). Käyttäjien osallistuminen innovaatioprosessin alkuvaiheeseen, nähdäänkin lisäarvoksi uusien innovaatioaihioiden löytämiseksi (Lettl ym.. Monista julkisesti ja yksityisesti tuotetuista palveluista ja toimenpiteistä huolimatta ihmisiä ei ole saatu innostettua ja kannustettua liikkumaan riittävästi. Kehittämisestä vastaava käynnistää vuorovaikutteisen innovaatioprosessin käyttäjien kanssa ja ensimmäisessä vaiheessa selvitetään asiakkaiden kokemuksia olemassa olevista palveluista ja syvennetään ymmärrystä käyttäjien arjesta ja heidän kotija palveluympäristöstään. Julkisella sektorilla puhutaan innovaatiokäsitteen sijasta usein muun muassa uusista palveluista, rakenneuudistuksista sekä reformeista (Hämäläinen ym. (2017) kyselytutkimuksen mukaan aikuisista vain noin 10 prosenttia liikkui terveysliikuntasuosituksien mukaisesti. Ideointivaiheessa konkretisoidaan käyttäjäymmärryksen pohjalta tavoitteet ja lähtökohdat palvelunkehittämiselle, ja suunnitteluvaiheessa rakennetaan vaihtoehtoisia palvelukokonaisuuksia käyttäjätarpeisiin. Kohti käyttäjälähtöistä palveluinnovointia Innovaatiotoiminnan avulla voidaan hakea ratkaisuja haasteellisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Käyttäjälähtöinen palveluinnovaatio tarjoaa mahdollisuuden lähestyä liikuntapalveluiden kehittämistä ja uudistamista kuntalaisten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. liikuntaryhmät, liikuntaneuvontapalvelu) että liikuntaympäristöt. 2018)
Ryhmäkeskustelut toteutettiin perhekahviloiden tapaamisten aikana erillisessä tilassa, joka oli yhteydessä perhekahvilan tiloihin. (Yin 2009, 18–19). Vanhempien vähäisempään liikunta-aktiivisuuteen vaikuttaa kotitalouden suurempi koko ja erityisesti kotitaloudessa olevat alle kouluikäiset lapset. Tutkimukset ovat osoittaneet myös, että asiakkaiden ideat ja toiveet voivat sekä kasvattaa palveluiden arvoa ja lisätä palvelun onnistumisen todennäköisyyttä (van der Weegen 2013) että parantaa niiden laatua. Yksityisellä sektorilla käyttäjälähtöistä palveluinnovaatiotoimintaa tarkastellaan liiketoiminnallisesta näkökulmasta, jolloin tavoitteena on pyrkiä erottumaan muista palveluntuottajista saamalla kilpailuetua (Hennala & Melkas 2010, 232). Tutkija ja toinen fasilitaattori tarjoilivat liikuntapäiväkirjoista nousseita teemoja kysymysten avulla tai nostoina esimerkiksi ”liikuntapäiväkirjoista nousi esille, että...” osallistujien keskusteltaviksi. 2013). Maaseutukunnassa ryhmäkeskusteluun osallistui neljä ja uudella asuinalueella kuusi äitiä. 95 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijajohtoisesta käyttäjälähtöiseen 2006). Ryhmäkeskustelua ohjaavat teemat olivat nousseet maaseutukunnassa neljän ja uudella asuinalueella viiden perhekahvilassa käyvän äidin kaksi viikkoa ennen ryhmäkeskustelun toteutumista pitä mistä liikuntapäiväkirjoista. Käyttäjälähtöinen palveluinnovointi julkisella sektorilla Julkisen ja yksityisen sektorin palveluinnovaatiotoiminnan tavoitteet eroavat. 2016; van der Weegen ym. RyhmäkeskusRyhmäkeskustelun teemat Oman perheen liikuntatottumukset Liikunnan mahdollistajat Liikunnan estäjät Uusia ratkaisuja ja kehittämisideoita liikunnan toteuttamiseksi Asuinympäristöön, kuntaan tai palveluihin liittyvä kehittäminen TAULUKKO 1. TUTKIMUSMENETELMÄT Tässä artikkelissa raportoitava aineisto on osa laajempaa väitöstutkimusta, jonka tavoitteena on rakentaa kokonaiskäsitys käyttäjälähtöisen palveluinnovaatiotoiminnan käytöstä liikuntapalveluiden kehittämisessä. Valtosen (2005, 226) mukaan ryhmäkeskustelu soveltuu erityisesti, kun halutaan osallistujien mielipiteitä ja asenteita tarkasteltavasta kohteesta sekä kun halutaan synnyttää uusia näkökulmia ja huomioita. Tutkija ja toinen fasilitaattori tekivät tarkentavia kysymyksiä tai nostivat tarvittaessa uuden teeman esille keskustelun kuluessa. Molempiin ryhmäkeskusteluihin osallistui vain lapsiperheiden äitejä, joista perhekahvilan kävijät pääasiassa koostuvatkin. Tutkimusmenetelmällisesti kyse on monitapaustutkimuksesta, joka sopii hyvin lisäämään ja laajentamaan ymmärrystä liikuntapalveluiden käyttäjälähtöisestä kehittämisestä ja käyttäjien osallistumisesta liikuntapalveluiden innovaatioprosessin alkuvaiheeseen.Tapaustutkimus mahdollistaa tutkittavan ilmiön tarkastelun luonnollisessa ympäristössään huomioiden sen sosiaalisen ja kulttuurillisen kontekstin. Valinnan periaatteina oli, että ne ovat käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin alkuvaiheesta, toteutuneet innovaatioprosesseina samalla tavalla, ja tiedon tuottajina on samanlaisessa elämäntilanteessa, mutta eri kontekstissa olevat henkilöt. Ryhmäkeskusteluun saivat osallistua kaikki vanhemmat, jotka olivat perhekahvilassa käymässä ryhmäkeskustelun toteutumispäivänä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista tietoa käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin alkuvaihe tuottaa liikuntapalveluiden kehittämiseen ja pohtia, miten tätä tietoa voidaan hyödyntää kunnan liikuntapalveluiden kehittämisessä. Kahden samanlaisen tapauksen ollessa tutkimuskohteena voidaan yhtääl tä vahvistaa saatuja tuloksia ja toisaalta laajentaa ymmärrystä käyttämällä kahta erilaista kontekstia vertailukohtana (Yin 2009, 54). Uusien näkökulmien syntyminen perustuu ryhmän potentiaalin hyödyntämiseen, jossa osallistujien erilaiset ideat ja näkökulmat ruokkivat toisiaan ja synnyttävät uusia, yllättäviä näkökulmia. Kohderyhmäksi valitut pienten lasten äidit ovat liikuntapalveluiden kehittämisen näkökulmasta tärkeä kohderyhmä, sillä Rovion ym. Tutkimusaineisto ja aineiston hankinta Tutkimusaineistoksi valittiin pienten lasten äideille toteutetut ryhmäkeskustelut. (Jäppinen 2011, 159.) Tästä huolimatta Liangin ym. Liikuntapäiväkirjat olivat päiväkohtaisia, joihin äidit olivat kirjanneet viikon ajalta kaikki omat, puolison sekä perheen yhteiset liikunnat. 2013) sekä kulttuurialalla kirjastopalveluiden kehittämisessä (Scupola & Zanfei 2016). Julkisella sektorilla käyttäjälähtöisen palveluinnovaatiotoiminnan lähtökohdat ovat moninaisemmat ja toiminnan tavoitteena on muun muassa kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen sekä demokratian, tasa-arvon ja turvallisuuden toteutumisesta huolehtiminen (Hennala ym. 2016; van der Weegen ym. Ryhmäkeskusteluihin osallistuneet äidit olivat parisuhteessa eläviä 20–40-vuotiaita, joilla oli sekä alle kouluikäisiä että kouluikäisiä lapsia. Aineiston hankinta toteutui kahdessa perhekahvilassa, joista toinen sijaitsi pienessä harvaan asutussa maaseutukunnassa (jatkossa “maaseutukunta”) ja toinen keskikokoisen kaupungin uudella asuinalueella, joka koostuu pääasiassa omakotija rivitaloasutuksesta (jatkossa “uusi asuinalue”). Perhekahvilat ovat perheiden vapaamuotoisia kohtaamispaikkoja, joissa perheet voivat tutustua paikkakunnan tai alueen muihin samassa elämäntilanteessa oleviin vanhempiin lapsineen (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2017). Molemmat kunnat sijaitsevat Etelä-Suomessa. Tähän artikkeliin on valittu tarkasteltavaksi kaksi väitöstutkimuksen kokonaisaineistosta harkinnanvaraisesti valittua käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin alkuvaiheen tapausta. Julkisella sektorilla liikuntapalveluiden kehittäminen on kohdistunut fyysistä aktii visuutta tukevien teknologisten ratkaisujen kehittämiseen erityisesti osana sairauksien hoitoa (Goyal ym. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pienten lasten äitejä liikuntapalveluiden käyttäjinä. Liikuntapäiväkirjan pitäjille annettiin sekä suulliset että kirjalliset ohjeet, joissa liikunnaksi määriteltiin sekä arkiliikunta kuten pihatyöt ja kävely/pyöräily kauppaan ja harrastuksiin että kuntoliikunta kuten ohjattu liikuntaryhmä ja sauvakävelylenkki. Toteutetun liikunnan lisäksi päiväkirjaan pyydettiin kirjaamaan joka päivälle tekijöitä, jotka olivat mahdollistaneet liikunnan päivän aikana tai mahdollisesti estäneet sen kyseisenä päivänä ja pohtimaan ratkaisuja, mitkä tekijä olisivat mahdollistaneet oman, puolison tai perheen liikunnan kyseisenä päivänä. 2016; Timmerman ym. Tutkija ja toinen fasilitaattori ohjasivat keskustelua nostamalla liikuntaan ja liikuntapalveluihin liittyviä teemoja (taulukko 1). Julkisella sektorilla käyttäjälähtöistä palveluinnovaatio on käytetty muuan muassa sosiaalija terveysalalla ikääntyneiden hyvinvointipalveluiden (Hennala 2011) ja itsehoitoa tukevien teknologisten ratkaisujen (Timmerman ym. Osa äideistä oli kotiäitejä ja toiset kävivät osa-aikaisesti töissä kotinsa ulkopuolella tai työskenteli kotona maatilalla. (2011) tutkimuksen mukaan naisista vähän liikkuvia on eniten 25–44-vuotiaitten ikäryhmässä. Ryhmäkeskustelujen teemat.. Tällöin paranee myös palveluiden tuottavuus, koska tarpeettomien palveluiden riski vähenee ja käyttäjien luottamus palveluihin kasvaa. Lapsille oli järjestetty ohjelmaa ulkopuolisen ohjaajan toimesta, jotta äitien oli mahdollista keskittyä keskusteluun. 2008, 94–95). (2018) tutkimuksen mukaan Suomessa kuntasektorilla käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta on vielä vähäistä ja julkisten palveluiden johtajat eivät näe kuntalaisten osallistamisen tuovan lisäarvoa palveluiden kehittämiseen. Keskustelun runkoa ei noudatettu tutkijalähtöisesti vaan sallittiin myös osallistujien itse esiin nostamat liikuntaan ja liikuntapalveluihin liittyvät teemat
Äitien liikunta toteutui samanaikaisesti, kun lapset leikkivät ulkona, yhdessä lasten kanssa tai sitten äidin omana liikuntasuorituksena lasten ollessa isän kanssa tai hoidossa isovanhemmilla tai muilla sukulaisilla. Äitien päivät täyttyivät lasten kuljettamista kerhoihin ja harrastuksiin, leikkikentällä olemisesta sekä kotija pihatöistä. Perheen äideillä arjesta irtaantumiseen liittyi lasten jättämiseen liittyviä tunteita ja/tai lasten näkökulmasta heidän tarpeeseen olla äidin lähellä. Tässä vaiheessa myös analysoinnin kohteeksi otettiin, mistä käyttäjät eivät puhu. Aineiston analysointi Aineiston analyysiprosessissa sovellettiin Ronkaisen ym. Tehtyjen havaintojen pohjalta toisessa vaiheessa aineistolle esitettiin uusia kysymyksiä liittyen siihen, ”mitä konkreettisia tekoja käyttäjät ilmaisivat tekevänsä arjessa” ja ”millaisia asioita liittyi näiden tekojen tekemiseen”. TULOKSET Liikuntapalveluiden käyttäjien arjen ymmärtäminen Aineistosta nousi pienten lasten äitien liikunnan toteuttamiseen liittyviä haasteita ja ratkaisuja, jotka mahdollistivat ja tukivat äitien liikunnan toteuttamista arjessa. Perheen äidit saattoivat myös joustaa omista menoistaan muiden perheen jäsenien menojen alta.Muutamassa puheenvuorossa tuotiin esille, että oman ajan ottaminen antaa jaksamista arkeen, mutta tätä tapahtui silti useimmilla melko harvoin, vaikka se olisi ollut mahdollista isän tai isovanhempien ollessa lasten kanssa. Käyttäjien tekoja tarkastelemalla pyrittiin ymmärtämään palveluiden käyttäjiä, sillä Sandersin (2005) mukaan, jos on kiinnostunut käyttäjien tiedostamattomista tarpeista, pitää kiinnittää huomiota sen lisäksi,mitä käyttäjät sanovat myös siihen, mitä käyttäjät tekevät. Kategorisointi tapahtui muodostamalla aluksi lukuisia alakategorioita, jotka edelleen koottiin yläkategorioiksi. Ensimmäinen ja toinen vaihe toteutuvat osittain päällekkäin, koska jo aineiston järjesteleminen sisältää tulkintojen tekemistä. Mallin mukaisesti ensimmäisessä vaiheessa aineistoa pilkotaan, jäsennetään ja järjestetään systemaattisesti. Tässä tutkimuksessa ensimmäisessä vaiheessa molempia ryhmäkeskusteluaineistoja analysoitiin erikseen sisällön analyysia (Tuomi & Sarajärvi 2009) hyödyntämällä. Ryhmäkeskustelut nauhoitettiin ja litteroitiin sanatarkasti. Vaikka hyvinhän ne pärjää aina isänkin lenkin aikana ilman isäänsä. Iltoja ei haluttu täyttää omilla harrastuksilla vaan ne haluttiin viettää yhdessä perheen kanssa. Analysoitavan tekstimassan muodosti 29 sivua (Times New Roman, fontti 12, rivinväli 1) litteroitua tekstiä. Myös isompien lasten kerhojen aikana pienempien lasten kanssa oli mahdollista käydä lenkillä lapsen istuessa rattaissa tai lapsen pyöräillessä. Arkiillat koettiin olevan lyhyitä vanhempien töiden ja mahdollisen lasten hoitopäivän takia. Tässä vaiheessa tehdään havaintoja aineistoon tutustumalla, ja myös koettelemalla sen rajoja ja rakennetta. “Et sitte helposti sortuu just ajattelee sitä et no mites nuo lapset. Aineiston analysoinnin kolmasvaihe toteutuu tässä artikkelissa pohdinta-osuudessa, jossa pohditaan, miten käyttäjälähtöisestä palveluinnovaatioprosessista syntynyttä tietoa voidaan käyttää liikuntapalvelujen kehittämisessä ja pyritään ymmärtämään käyttäjälähtöisen palveluinnovaatiotoiminnan hyödyntämistä liikuntapalveluiden kehittämisessä. Liikunnan mahdollisti vuorottelu puolison kanssa tai ulkopuolisen hoitoavun käyttäminen. Hänki on nyt sen ikänen, et mieluummin sit puistos hiekkalaatikolla, eikä välttämättä halua niin pitkiä matkoja sit istuu siel kyydissä.” (Äiti 1, uusi asuinalue) Erityisesti vanhemmat, jotka kokivat liikunnan kuuluvan osaksi omaa arkea lähtivät liikkumaan joko lähiympäristöön tai kauemmaksikin yksi tyisiin liikuntakeskuksiin. Sisällön analyysi soveltuu erinomaisesti strukturoimattomien aineistojen analyysimenetelmäksi (Kyngäs & Vanhanen 1999, 4). Yhdessä lasten kanssa liikkuminen haluttiin toteuttaa kuitenkin lasten ehdoilla. Tulkintojen tekeminen herättää uusia kysymyksiä, joita esitetään aineistolle, ja näin aineiston analyysi syvenee. Äidit kokivat, että heidän päivänsä täyttyy arjen rutiineista ja yksinäistä äiti aikaa ei ole kuten eräs äiti kuvasi: Voin sanoo, et ain on jotain. Kevyempää hyötyliikuntaa, kuten kodin pihatöitä tehtiin samanaikaisesti, kun lapset leikkivät pihalla. Seuraavaksi aineistot pelkistettiin ja aineisto kategorisoitiin ”liikuntapalvelun käyttämiseen” ja ”liikuntaan yleensä” liittyvien ilmaisujen perusteella. ”Mut et ei aina niin et jätetään hoitajalle kotiin, niinku mentäs perheenä ja oltas…” (Äiti 2, uusia asuinalue) ”… jos se ois sillain niinku, et lapsilla ois hoitaja, niin sit tavallaan se ois se yks ilta ku kaikki vois hoitaa (oman liikunnan)...sit muina iltoina vois tehä yhdessä sit jotain muuta…jäis perheen yhteistä aikaa.” (Äiti 4, uusi asuinalue) Aineistosta nousi esille, että perheen isä voi irtaantua helpommin arjesta omien harrastuksiensa pariin kuin perheen äiti. Kummankin tapauksen aineistot luettiin ja kuunneltiin aluksi erikseen useaan kertaan.Tässä vaiheessa vahvistui ensisijaiseksi tarkastelun näkökulmaksi ”perheen äiti liikuntapalveluiden käyttäjänä ja liikkujana”. Et jos mä aattelisin et sit ku ei oo mitään, ni semmost hetkeähän ei tuu (Äiti 4, maaseutu). Lasten ollessa pieniä äidin irtaantuminen arjesta on haasteellista, mikä voi liittyä äidin rooliin lasten hoidosta ja arjesta vastaavana sekä toisten tarpeiden laittamisesta etusijalle. Kolmannessa vaiheessa tutkimusaineistosta muodostettuja havaintoja tarkastellaan valitun ajattelukehikon tai idean pohjalta ja luodaan ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä. 96 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijajohtoisesta käyttäjälähtöiseen teluihin osallistuminen oli äideille vapaaehtoista ja heille selvitettiin ennen tutkimuksen alkua sen tavoitteet ja korostettiin osallistujien yksityisyyden suojaamista. Et ihan samalail ne pärjäis ilman äitiiki sen pienen lenkin ajan…” (Äiti 2, uusi asuinalue) ”Sitten noi lapset on silleen, et äiti äiti äiti, vaikka kuin yrittäs mennä.” (Äiti 1, maaseutu) Osa perheen äideistä oli löytänyt ratkaisuja liikunnan toteuttamiseksi ja aineistosta nousi esille kolme tapaa, miten äidit toteuttivat liikuntaa arjen haasteiden keskellä. Erityisesti puolison työ ja hoitoavun puute saattoivatkin rajoittaa äidin liikunnan toteuttamista. Viestit laadittiin yhdistelemällä useita näkemyksiä ja ajatuksia, jolloin yksittäisten ihmisten mielipiteille ei annettu liikaa painoarvoa (Jung 2010, 442). Pihatyöt kuten haravointi ja lumityöt koettiin hyväksyttävänä liikuntamuotona, mutta keskustelussa nousi esille, että liikunnan toteuttamiseen liittyy normeja ja liikuntaa toteuttaessa mietittiin, millainen liikunta on hyväksyttävää ja millainen ei esimerkiksi lapsen leikkiessä leikkipuistossa omien lihaskuntoliikkeiden tekeminen ei ole luonteva tapa liikkua. Toisessa vaiheessa hyödynnetään ensimmäisessä vaiheessa tehtyjä havaintoja ja tulkitaan niitä. Hoitoapu korostui erityisesti uudella asuinalueella, jonne monet olivat muuttaneet toiselta paikkakunnalta, eikä näin lähellä asuvia isovanhempia tai muita sukulaisia ollut helposti saatavissa.. Palveluiden ollessa hyvien kulkuyhteyksien päässä yhdessä lasten kanssa pystyttiin siirtymään paikasta toiseen kävellen tai pyöräilen. (2011) kuvaamaa kolmen vaiheen mallia. Viestien kuvauksien yhteydessä esitetään kuitenkin yksittäisiä niin sanottuja soraääniä vastakkainasettelun ja vertailujen vuoksi sekä moniäänisyyden säilyttämiseksi. ”Mekin käytiin vaunulenkillä yhdessä. Toisessa vaiheessa kummastakin tapauksesta tehtyjä analyyseja verrattiin keskenään samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien löytämiseksi ja koottiin tutkimuksen tulokseksi kolme pääviestiä, jotka esitetään tässä artikkelissa
Oleellista olisi huomioida, että eri-ikäiset lapset pystyisivät osallistumaan. Maaseutukunnassa luonto oli luonnollinen osa asuinympäristöä, jota hyödynsivät erityisesti lapset. Liikuntapalveluiden tuottamisen näkö kulmasta kunnalta toivottiin erilaisia palveluita, mutta nähtiin myös mahdollisuutena, että perhekahvila ja kunta tuottavat yhdessä palveluita. Uudella asuinalueella luonto nähtiin enemmänkin mahdollisuutena retkeillä ja kokea erilaisia asioita. Jalkakäytävien läheisyys mahdollisti pientenkin lasten kanssa liikkumisen paikasta toiseen, kun maaseutukunnassa nousi esille sekä lasten turvallisuus kapeilla teillä liikkuessa että haasteellisuus pienten lasten kanssa pyöräillessä hiekkateillä. Maaseutukunnassa perheen äitien liikuntaympäristönä toimi oma pihapiiri ja kuntakeskus, johon matkaa saattoi olla kahdeksankin kilometriä. Keskustelun aikana fasilitaattorit laajensivat keskustelun omasta asuinalueesta koskemaan kaikkia kaupungin liikuntapalveluita. Maaseutukunnassa toiset kokivat, että aikuisille suunnattuja ohjattuja liikuntapalveluita on runsaasti ja toiset kokivat tarjonnan olevan hyvin rajallista. Tai siis sillai et tietäs vähäsen et jos lähet lasten kans et minkälainen matka sinne on.” (Äiti 3, uusi asuinalue). Toisaalta lähellä asuinaluetta lapsille järjestetty toiminta mahdollistaisi myös omaehtoisen liikunnan. Tämä kuvastaa äitien liikuntaympäristöä. Kuitenkin yksi osallistuja koki näidenkin palveluiden olevan lähellä, ja käytti niitä. Perhekahvila nähtiin myös aloitteentekijänä, joka voi olla yhteydessä kuntaan päin. Maaseutukunnassa liikuntapalveluiden kehittäminen kohdistui kunnan tarjoamien palveluiden lisäksi perhekahvilan omaa toimintaan esimerkiksi perhekahvilan piha-alueen hyödyntämistä pohdittiin ja perhekahvilatapaamisten toteuttamista uusilla fyysistä aktiivisuutta tukevilla tavoilla. Esitetyt toiveet ja kehittämisideat kohdistuivat sekä liikuntaympäristöön että ohjattuihin liikuntapalveluihin. Molemmissa nousi esille tärkeäksi tekijäksi toisten vanhempien kohtaaminen. “Me asuttiin aikasemmin kauempana ja sielt oli jotenki tosi vaikee lähtee tänne keskustaan. ”No mä oikeest olen enemmän semmosten kannalt et esimerkiks tehdään metsäretkiä…Koko perhe yhdessä mennään lyhtyjen kanssa sinne metsään pimeeseen ja viedään valo sinne.” (Äiti 6, uusi asuinalue) Toimintakulttuuri asuinalueella: Maaseutukunnassa oli jo toimivia yhteistyöverkostoja muun muassa perheiden, kunnan ja seurakunnan välillä. Verrattuna maaseutukuntaan uudella asuinalueella kunnalta odotettiin aktiivista roolia liikuntapalveluiden toteuttamisessa eikä itseä nähty aktiivisena aloitteentekijänä. “Sit vois yrittää olla kuntaan ja seurakuntaan ja vähän joka puolel yhteydessä, et hei saataisko jotain aikaseks.” (Äiti 1, maaseutukunta) ”Mä en tiedä, me ainaki jossain vaihees kaivattiin sinne penkkiä,mut nyt se on tuotu.” (Äiti 2, uusi asuinalue) Liikuntapalveluihin kohdistuneet toiveet ja kehittämisideat Molemmissa ryhmäkeskusteluissa esitettiin toiveita ja kehitettiin niin olemassa olevia kuin uusia liikuntapalveluita. “Ku tostakin lähtee esimerkiksi niin siin vois lukee et laavu 2 kilometriä. Mut nyt ku me asutaan täällä niin tonne keskustaan on helppo lähtee.” (Äiti 4, uusi asuinalue) Koko perheen mahdollisuus liikkua samanaikaisesti: Molemmissa ryhmäkeskusteluissa nähtiin kehittämisen kohteeksi palvelu, jossa samanaikaisesti järjestettäisiin sekä lapsille että vanhemmille omaa ohjattua toimintaa. Liikunnan toteuttamistavat: Maaseutukunnassa korostui yhteisöllisyys ja uudella asuinalueella perhekeskeisyys. ”Perheet on paljo muuttanut muualta tänne että äidit aika helposti tällasissa perhekahviloissa. Tunnistettiin myös olemassa olevia epävirallisia viestintäkanavia, joiden avulla saavutettiin perheitä. “Vois olla sillai et aikuiset on jumpassa, ja sitku siin on ne päiväkodin tilat et jos lapset vois sen aikaa olla siinä.Ois niille joku semmonen lapsiparkki.” (Äiti 4, uusi asuinalue) Ohjatut liikuntapalvelut ja liikuntaympäristö: Uudella asuinalueella ohjattua liikuntatoimintaa oli vielä hyvin vähän. Lapsille ja koko perheille suunnattuihin palveluihin ja tapahtumiin osallistuttiin, ja järjestetty toiminta oli usein myös liikkeelle paneva voima. Olemassa oleviin ohjattuihin liikuntapalveluihin esitettiin konkreettisia kehittämis ideoita, jotka mahdollistaisivat paremmin perheiden äitien palvelujen käyttämisen.Kehittämisideoiden lisäksi osa kehittämisen kohteista ilmaistiin esteenä, miksi liikuntapalvelu ei pystytä käyttämään. Mun on ihan turha alottaa mitään semmost säännöllistä ja ku sä joudut maksamaan sen koko vuoden, vaikka et sä kävis ku muutaman kerran.” (Äiti 3, maaseutukunta) Uudella asuinalueella liikuntaympäristöön löydettiin useita kehittämisideoita, jotka mahdollistaisivat perheiden yhdessä liikkumisen arjessa. ”Et vaihtoehtoja on, mut sit mulla se kariutuu useimmiten se säännöllisyys siihen, että ku isäntä tekee sitä kolmivuorotyötä. Luonnonläheisyys nostettiin tärkeäksi liikuntaympäristöksi. Uudella asuinalueella liikuntaympäristö rajoittui pääasiassa omalle asuinalueelle, jossa oli koulu, perhekahvila, leikkipuistot, kauppa ja luonto ympärillä. Kaupungissa todettiin olevan runsaasti mahdollisuuksia ja niitä pidettiin kohtuuhintaisia, mutta niitä ei pääasiassa nähty oman tai perheen liikuntamahdollisuuksina, koska sijaitsivat kaukana, vaikka auto olisi ollut käytössä. Mut että, just miten ne miehet luo niitä semmosia sosiaalisia verkostoja.” (Äiti 2, uusi asuinalue) Asuinalueen liikuntamahdollisuudet: Liikuntaympäristön näkökulmasta uudella asuinalueella liikkuminen lasten kanssa oli maalaiskuntaa helpompaa, koska jalkakäytäviä oli kaikkialla. “Ite on niin aikaansaamaton, et ei tuu lähettyä juurikaan mihinkään...Sit kun tietää et siel on joku järjestetty juttu, ni sit sinne tulee mentyä.” (Äiti 3, maaseutukunta) Uudella asuinalueella tarkastelun keskiöön nousi perhe, perheen yhteinen aika ja toisaalta vanhempien yhteinen aika, jota ei maaseutukunnassa tullut esille. Liikuntaympäristö perheitä aktivoivana korostuikin ja toivottiin, että myös lähiympäristö niin kesällä kuin talvellakin olisi suunniteltu perheiden näkökulmasta. Maaseutukunnassa toisten vanhempien kohtaaminen ja yhdessä tekeminen olivat osa alueellista toimintakulttuuria. Lähellä olevat palvelut: Uudella asuinalueella toivottiin, että liikuntamahdollisuudet olisivat lähellä, jotta palvelun saavuttamiseen ei menisi aikaa. Uudelle asuinalueelle useat olivat muuttaneet muualta ja sosiaalisten verkostojen rakentaminen koettiin tärkeäksi. Perhekahvilalla koettiin olevan keskeinen rooli erityisesti perheen äitien kohtaamisissa, mutta haasteeksi nähtiin erityisesti miesten sosiaalisten verkostojen rakentaminen uudella asuinalueella. 97 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijajohtoisesta käyttäjälähtöiseen Asuinalueiden erityispiirteet Asuinalueiden erityispiirteiden tarkasteleminen kohdistui alueeseen, josta äidit keskustelivat
Sarmiento, O.L. British Journal of Sports Medicine 48 (3), 207–212. & Lancet Physical Activity Series Working Group. Uusien palvelukokonaisuuksien kehittäminen vaatii olemassa olevien käytäntöjen tarkastelemista uudelle tavalla, sitoutumista palveluiden kehittämiseen ja yhteistä käyttäjien ja kehittäjien vuorovaikutteista oppimisprosessia (Jäppinen 2011, 160). Tässä tutkimuksessa havaittu äitien haaste irtaantua arjesta voi kuvata Rovion ja Saaranen-Kauppisen (2014) tutkimuksen mukaan, että arjen rutiinit luovat järjestystä ja turvallisuutta, jolloin muutosta ei tavoitella. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että perheen äidit liikuntapalveluiden käyttäjinä eivät ole yksi homogeeninen ryhmä ja he ovat liikuntapalveluiden käyttäjinä ristiaallokossa oman ajan suhteen, arjen sosiaalisten verkostojen, fyysisen asuinympäristön sekä yhteiskunnallisten ja kulttuuristen että omien merkityksien välillä. Nämä voivat olla usein myös helposti toteutettavissa ja voidaan siirtyä innovaatioprosessin alkuvaiheesta suoraan testaamiseen ja palvelun tuottamiseen. 2015. Montes, F.Brownson, R.C. & Vasankari, T. Sitch, A. 98 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijajohtoisesta käyttäjälähtöiseen POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista tietoa käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin alkuvaihe tuottaa liikuntapalveluiden kehittämiseen ja miten tätä tietoa voidaan hyödyntää kunnan liikuntapalveluiden kehittämisessä. Suni, J.H. Andersen, L.B. Tämä ymmärrys käyttäjien arjesta ja valinnoista mahdollistavat liikuntapalveluiden kohdentamisen ja kehittämisen käyttäjäryhmälähtöisesti. Ryhmäkeskusteluja ohjasi tutkijoiden nostamat sisällöt, jotka saattoivat rajoittaa tai johdattaa keskustelua tiettyyn suuntaa ja vaikuttaa näin tutkimustuloksiin. Kuulla vai kuunnella – Käyttäjää osallistavan palveluinnovoinnin lähestymistavan toteuttamisen haasteita julkisella sektorilla. Käyttäjien osallistaminen palveluinnovaatioprosessin alkuvaiheeseen tuotti ymmärrystä käyttäjäryhmän arjesta, äidin roolista perheen vastaavana, ajankäytöstä sekä nykyisistä liikuntatottumuksista. Tätä innovaatioprosessin alkuvaiheessa syntynyttä tietoa voidaan yhdistää muihin olemassa oleviin tietoihin ja suunnata näin innovaatioprosessin seuraavia vaiheita. Tämä tutkimus perustui vain kahteen samanlaiseen tapaukseen, joten tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä, mutta ne ovat siirrettävissä tutkimusympäristön kanssa samankaltaisiin käyttäjää osallistaviin palveluinnovoinnin konteksteihin. Frew, E.J. Käyttäjäymmärryksen lisäksi käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin alkuvaihe lisäsi ymmärrystä asuinalueesta käyttäjäryhmän näkökulmasta. Tutkimuksen tulokseksi löydettiin, että käyttäjien osallistaminen palveluinnovaatioprosessin alkuvaiheeseen tuotti kolmenlaista tietoa;ymmärrystä käyttäjäryhmästä ja asuinympäristöstä sekä käyttäjien ilmaisemia toiveita ja kehittämisideoita. Haskell, W. 2012. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin kahdessa perhekahvilassa, joka on perheiden luonnollinen kohtaamispaikka. Yu, C. The Lancet 380 (9838), 272–281. Hennala, L. Pallan, M. Owen, N.Goenka, S. Andersen, L.B. Hartley, J. Käyttäjien osallistaminen innovaatioprosessin alkuvaiheeseen tuotti syötteitä palveluinnovaatioprosessin muihin vaiheisiin, joista osa voidaan muuttaa toiminnaksi suhteellisen helpoilla keinoilla. Tutkimuksen yleistettävyyteen liittyvistä rajoitteista huolimatta tuloksilla voidaan osallistua laajempaan liikuntapalveluiden kehittämiskeskusteluun nostamalla esiin käyttäjiä osallistava lähestymistapa, jossa huomioidaan niin käyttäjät kuin heidän asuinympäristönsä. Näin ollen palveluiden kehittäjien voi olla helpompi poimia aineistosta helposti tunnistettavia ilmaisuja, jotka kuvastavat käyttäjien toiveita ja ideoita kuin lisätä ymmärrystä käyttäjistä ja heidän asuinympäristöstään. Innovation in Governance and Public Service: Past and Present. Käyttäjälähtöinen palveluinnovaatioprosessin alkuvaiheessa nousi esille myös haasteita olemassa olevien liikuntapalveluiden käyttämiseen sekä toiveita liikuntapalveluihin liittyen, että kehitettiin uusia tai jo olemassa olevia liikuntapalveluita. 2008, 95) ja jotka vaativat eri sektoreiden sitoutumista palveluiden kehittämiseen. Husu, P. Parra, D.C. Self-reported health-enhancing physical activity recommendation adherence among 64,380 Finnish adults. Ekelund, U. 2012, 18–19). Evidence-based intervention in physical activity: lessons from around the world. & Adab, P. Public Money & Management 25(1), 27–34. Tämä mahdollisti liikkumisen suhteen heterogeenisen ryhmän saavuttamisen ja tätä kautta moniäänisyyden, erilaiset liikkujat. Haasteeksi voi myös nousta käyttäjälähtöisen palveluinnovaatioprosessin alkuvaiheessa syntyvän aineiston määrä, ja sen jalostaminen käytettävään muotoon (Hennala & Melkas 2010, 246). Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2014. Rovion ja Saaranen-Kauppisen mukaan perheen äidit käyvät myös jatkuvaa vuoropuhelua erilaisten yhteiskunnallisten ja kulttuuristen sekä omien henkilökohtaisten käsityksien ja tarpeiden välillä,minkä pohjaltahe luovat oman ymmärryksensä ”hyvästä äidistä” ja käsityksensä liikunnasta, jotka ohjaavat heidän toimintaansa. 2005. & Cafazzo, J.A. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. 2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), raportti 6/2015. Seto, E. The systematic design of a behavioural mobile health application for the selfmanagement of type 2 diabetes. Canadian Journal of Diabetes40(1), 95–104. Pedisic, Z. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 27(12), 1842–1853. 2017. Goyal, S. 2011. Cost-effectiveness of a community-based physical activity programme for adults (Be Active) in the UK: an economic analysis within a natural experiment. & Lancet Physical Activity Series Working Group. Kehittäminen kohdistui kunnan tarjoaminen liikuntapalveluiden lisäksi perhekahviloiden oman toiminnan kehittämiseen. 2014. Global physical activity levels: surveillance progress, pitfalls, and prospects. 2012. Win, K. Liikuntapalveluiden kehittämisen näkökulmasta sekä käyttäjäymmärrys että ymmärrys asuinalueesta mahdollistavat kohdennettujen liikuntapalveluiden kehittämisen. LÄHTEET Bennie, J.A. Väitöskirja.. Guthold, R. Hallal, P.D. Helldán, A. Bull, F.C. Diving under the surface of tacit knowledge.Teoksessa: Conference proceedings of the 5th European Conference on Organisational Knowledge, Learning and Capability, April 2004 Innsbruck, Itävalta. Rovion ym. 2004. Haldin-Herrgard, T. Tokola, K. Käyttäjien esittämät toiveet ja kehittämisideat mahdollistavat tyypillisesti pienten vähittäisten innovaatioiden synnyn eli aikaisemman palvelun kehittämisen (Jäppinen 2011, 157). Acta Universitatis Lappeenrantaensis 453. Lewis, G.F. Heath, G.W. Asuinalueen ymmärrys kohdistui sekä fyysiseen liikuntaympäristöön, millaisia mahdollisuuksia ympäristö tarjosi käyttäjien liikunnan toteuttamiseksi ja mitkä tekijät mahdollisesti rajoitti sitä, että asuinalueen toimintakulttuuriin. & Helakorpi, S. Morita, P. Toiset syötteistä voivat myös avata uusia näkökulmia ja synnyttää laajempia liikuntapalvelukonsepteja, jotka voivat toteutuakseen tarvita muutoksia toimintamalleissa, prosesseissa ja organisaatiossa (Hennala ym. (2013) mukaan liikuntapalveluiden kehittämiseen tarvitaan asiakasymmärryksen lisäksi ymmärrystä asuinalueesta ja sen normeista, mitkä toimivat liikuntasuunnittelun lähtökohtana (Suomi ym. Aikaisemmat tutkimukset ovat tarkastelleet käyttäjälähtöisen palveluinnovaatiotoiminnan haasteita ja Hennala (2011) on tunnistanut ikääntyneiden hyvinvointipalveluihin kohdistuneessa väitöskirjatutkimuksessaan haasteiksi sekä innovaatioprosessin ymmärtämisen laajemmaksi kokonaisuudeksi kuin palvelutoivelistojen ja asiakaspalautteiden keräämiseksi että käyttäjät tunnistetaan innovaatiotoiminnan voimavaraksi ja halutaan laajentaa tiedonmuodostus yhteisölliseksi tiedonmuodostamiseksi. The Lancet 380 (9838), 247–257. Lyon, A. Bhatti, M. Biddle, S.J.H
Scupola, A. JMIR mHealth and uHealth 1 (2). & Vollenbroek-Hutten, M.M. Raitanen, J. Saaranen-Kauppinen, A. Matilainen, P. Verwey, R. ACTA nro 200, 93–108. User-driven innovation: When the user makes the difference. Liikunta & Tiede 50 (1), 67–74. A critical review of consumerism and public services. 2005. Linna, P. Valtonen, A. Hoitotiede 11 (1), 3–12. Sjöholm, K. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. Pavelka, B. Vasankari, T. Jekauc, D. Mannerheimin Lasensuojeluliitto. Jyväksylä: Gummerus, 223–241. Nuutinen, L. Suomen Kuntaliitto. 99 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Asiantuntijajohtoisesta käyttäjälähtöiseen Hennala, L. Tönis, T.M. The effect of walking on risk factors for cardiovascular disease: an updated systematic review and meta-analysis of randomised control trials. The 6th International Conference of the European Academy of Design, March 29–31 2005, University of the Arts, Bremen, Germany. Teoksessa: J. [Viitattu 3.3.2018] https://www.mll.fi/vanhemmille/toiminta-lapsiperheille/perhekahvilat/. Kari, J. Hennala, L. Tange, H. Ryhmäkeskustelu – Millainen metodi. & Paavilainen, E. Pehkonen, J. Toimintatutkimukseen osallistuneen perheenäidin liikuntasuhde osana identiteettiä. & Sarajärvi, A. uudistettu painos. Nichols, L. Pihlainen, K. Public Management Review12 (3), 439–446. & Melkas, H. Tuomi, J. 2011. ACTA nro 230. Timmerman, J.G. 2018. Liikuntaa arjen armoilla. Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos.Tutkimuksia 1/2015, 19–37. Applied Social Research Methods Series Volume 5. van der Weijden, T. & Tokola, K. Glan, V. Jyväskylä: Kopijyvä. Tammelin, T. Building strategic agility through user-driven innovation: the case of the Finnish public service sector. & Zanfei, A. Hämäläinen, H., Jäppinen, T. Sievänen, H. Information, inspiration and co-creation. 2018. Kauravaara, K. Citizens, co-producers, customers, clients, captives. [Viitattu 27.3.2018]http:// www.nordicinnovation.org/Publications/when-the-user-makes-the-difference/. Perherakenteen yhteys suomalaisten aikuisten liikunta-aktiivisuuteen. Havas, E. Tutkimuksen voimasanat. Koski, H. Vantaa: Hansaprint. The development of a mobile monitoring and feedback tool to stimulate physical activity of people with a chronic disease in primary care: a user-centered design. & Lee, A. Itkonen & A. Liikuntatieteellinen seura Impulssi nro 28, 13–25. Lindblom-Ylänne, S. Jensen, T.E. Helakorpi, S. & Gemuenden, H.G. Dekker-van Weering, M.G. 2013. van Harten, W.H. Jalava, J. Tuominen, T. Mihin innovaatioita tarvitaan sosiaalija terveysalalla. Murtagh, E.M. California: SAGE.. Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Jung, T. 2010. Yin, R.K. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 276. 2006. Kyngäs, H. Preventive Medicine 72, 34–43. 2012. Helsinki, Suomen Kuntaliitto. R&D Management 36 (3), 251–272. Sisällön analyysi. Long-term health benefits of physical activity – a systematic review of longitudinal studies. Government Information Quarterly 33 (2), 237–249. Rovio, E. Laine, K. Suomi, K. 2011. Liikuntatieteelisen seuran julkaisu nro 170. Kunnan ja kuntalaisten vuorovaikutus palveluja koskevassa päätöksenteossa ja niiden uudistamisessa. Rovio, E. Pirkkalainen, M. [Viitattu 18.3.2018] DOI: 10.2196/mhealth.2526. Santtila, M. 2015. Vettenranta, J. 2013. Gerontologia 24 (3), 231–248. Havas, E. Väitöskirja. Nordic Innovation Centre. Pehkonen, L. Herstatt, C. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018. 2015.Liikuntapalvelujen muutos 1800 -luvun lopulta 2000 -luvulle. Saaranen-Kauppinen & T. & Tammelin, T. Ronkainen, S. 2014. Pekkarinen, S. Julkisen sektorin innovaatiotoiminnasta. 2007. Kunta ja käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta. 2013. Intervention by invitation: New concerns and new versions of the user in STS. Jäppinen, T. 2010. & Pekkarinen, S. Theoretical Issues in Ergonomics Science19 (1), 74–100. Ilmanen, K. Niermann, C. Case Study Research, Design & Methods, 4. & Murphy, M.H. 2016. Helsinki: WSOY pro. 2017. Kolu, P. Uutela, A. Teoksessa: H. Innovation process interlinked with the process of service delivery: a management challenge in KIBS. 2009. Toivonen, M. Economies et Sociétés 41 (3), 355–384. Liang, L. Rovio, E. Väitöskirja. Hermens, H.J. Melkas (toim.) Innovaatiopolitiikkaa järjestelmien välimaastossa. 2007. Holder, R. Myllylä, S. Harmaakorpi & H. Yhteiskuntapolitiikka 76 (2), 219–226. Teoksessa: E. Governance and innovation in public sector services: The case of the digital library. International Journal of Service Science, Management, Engineering, and Technology 1(4), 53–70. Teoksessa: V. Stuiver, M.M. Science & Technology Studies 25(1), 13–36. Wouters, M.W. & Lautamatti, L. 2010. Co-creation of an ICT-supported cancer rehabilitation application for resected lung cancer survivors: design and evaluation. & Saaranen-Kauppinen, A. 2009. Lettl, C. 1999. Liikuntapaikkapalvelut ja väestön tasa-arvo. Laine (toim.) Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. & Woll, A. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi, 10. Nevill, A.M. 2011. Tutkimus, Tilanteet ja vuorovaikutus. & Melkas, H. Surffailua, taiji-voimistelua ja karjalanpiirakoita: Ikäihmisten monitahoinen ääni hyvinvointipalvelujen innovaatiotoiminnan voimavarana. 2008. 2005. & Brax, S. 2016. Mikä sienirihmasto siellä alla piileekään. Kuusisto, A.& Kuusisto, J. BMC Health Services Research 16 (155). Liikuntaympäristöt kulttuuriperintönä – opas arviointiin. Liikunta ja Tiede 48 (1), 36–41. Kyröläinen, H. Spreeuwenberg, M. Pyykkönen (toim.) Liikuntakynnyksen yli -ohjelmista ihmisen kohtaamiseen. 2013. Ruusuvuori & L. Rovio, A. Mitä sitten, jos ei liikuta. painos. & de Witte, L. Reiner, M. & Vanhanen, L. 2011. BMC Public Health 13(1), 813–821. (toim.) 2013. & Kivisaari, S. Safety Alarm Systems and Related Services: From Potholes to Innovation Opportunities. Etnografinen tutkimus nuorista miehistä. 2012. Tiittula (toim.) Haastattelu. Users’ contributions to radical innovation: Evidence from four cases in the field of medical equipment technology. Perhekahvila. van der Weegen, S. Hakonen, H. Nordic Innovation Centre, Oslo 2007. Mohammed, M.A. Sanders, E.B.N. Vehkakoski, K. Seurantatutkimus liikuntapaikkapalveluiden muutoksista 1998–2009. Pyykkönen, T. [Viitattu16.3.2017] DOI 10.1186/s12913-016-1385-7
Developing lower secondary sports schools has become a recent interest in Finnish elite sport system. Urheiluyläkoulutoiminta on ollut suomalaisen urheilujärjestelmän viimeaikaisen kehittämisen kohde. Tampereen yliopisto. Aineiston analyysia ohjasi abduktiivisesti etenevä teoriaohjaava sisällönanalyysi. 13–15-vuotiaat nuoret ovat vasta urheili jauransa alussa, jolloin urheilun ja liikunnan merkitys omassa elämässä ei ole vielä täysin jäsentynyt. Toimintaa toteutetaan koulumallissa, urheiluopistojen toteuttamassa leiritysmallissa tai yhdistelemällä näitä kahta. In this article, we explore the meanings young athletes attending lower secondary school sports camps attribute to physical activity. Young athletes’ relationship to physical activity: The meanings attributed to physical activity by young athletes attending lower secondary school sports camps. The data analysis was conducted using an abductive theory-based content analysis. Tässä tutkimuksessa kysymme, minkälaisia merkityksiä urheiluopiston yläkoululeiritykseen osallistuvat nuoret antavat liikunnalle. Supporting the growth of young athletes and combining elite sport and education are the aims of developing the dual careers of athletes. Furthermore, a quantification of the material was performed to support the qualitative description. Keywords: young people, sport academy, lower secondary school, dual career, meanings TIIVISTELMÄ Ristimäki, E., Kuokkanen, J. The present study confirms the importance of becoming aware of and taking seriously the variety of meanings that young athletes attribute to physical activity, which is e.g. Using mind maps in interactions between coaches and young athletes could facilitate discussions of the meanings physical activity has in young people lives. Valmentajan ja urheilijan välisissä keskusteluissa siitä, mikä merkitys urheilulla nuoren elämässä on, merkityskartat voivat toimia keskusteluja helpottavina tekijöinä. Athletes aged 13–15 years are only at the beginning of their elite sport careers, so the meaning of sports or physical activity is not yet completely clear for them. As a result, three types of meanings were identified: meanings associated with wellbeing, meanings associated with spending leisure time and meanings related to their sports. In the written summaries of their future plans, 22 young athletes mentioned elite sport, becoming as good as possible in their own sport, success in sports or dreams about turning professional. The research material consists of 41 written assignments (mind maps and a written summary of their future plans) produced by young Finnish baseball players and skiers attending sports camps. Sähköposti: joni.kuokkanen@abo.fi (yhteyshenkilö). The amount of meanings associated with well-being or with spending leisure time is striking; consequently, there is a need for further studies. Hyvinvointia ja liikuntahengailua korostavien nuorten suuri määrä aineistossa on huomiota herättävää ja tarkempaa tutkimusta kaipaava havainto. Lisäksi kuusi nuorta valittiin harkinnanvaraisesti haastatteluun. Joni Kuokkanen, Yliopisto-opettaja. 2019. 100 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Nuoret urheilijat ja yläkoululeiritys NUORTEN URHEILIJOIDEN SUHDE LIIKUNTAAN: YLÄKOULULEIRITYKSEEN OSALLISTUVIEN NUORTEN LIIKUNNALLE ANTAMAT MERKITYKSET Emmi Ristimäki, KM. Urheilevien nuorten moninaiset merkityksenannot liikunnalle tulee tunnistaa ja ottaa vakavasti muun muassa drop out -ilmiön ehkäisemiseksi. because of the dropout phenomenon. Tulosten mukaan nuorten urheilijoiden liikunnalle antamat merkitykset voidaan jakaa hyvinvointia tukeviin merkityksiin, liikuntahengailua tukeviin merkityksiin sekä urheilijaksi kasvua tukeviin merkityksiin.Tulevaisuutta koskevan kirjoitustehtävän perusteella 22 nuoren kuvauksissa nousi esiin kilpaurheilu, kehittyminen mahdollisimman hyväksi omassa lajissa, menestyminen tai haaveet ammattiurheilusta. Myös elämänhallinnallisissa taidoissa nuori saa tukea. Liikunta & Tiede 56 (1), 100–106. Ylipäätään nuorten liikunnalle antamien merkitysten kirjo on moninainen. Kaksoisurakehityksen tavoitteena on tukea nuoren urheilijan kasvua sekä urheilun ja opiskelun yhdistämistä. The sports school activities are performed in schools, in camps organised by sports institutes or in a combination of both models. 2019. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta. In addition, six young athletes were discreetly selected for interviews. Laadullisen kuvailun tukena on käytetty aineiston kvantifiointia. Liikunta & Tiede 56 (1), 100–106. In addition, athletes’ life management skills are supported. Tutkimusaineiston muodostavat yläkoululeiritykseen osallistuvien pesäpalloilijaja hiihtäjänuorten tekemät 41 kirjallista tehtävää, jotka koostuvat merkityskarttojen tuottamisesta ja tulevaisuutta koskevasta kirjoitustehtävästä. Tiina Kujala, Yliopistonlehtori. & Kujala, T. However, the variety of meanings young people attribute to physical activity is significant. & Kujala, T. ABSTRACT Ristimäki, E., Kuokkanen, J. Åbo Akademi, fakulteten för pedagogik och välfärdsstudier, PL 311, 65101 Åbo Akademi i Vasa. Nuorten urheilijoiden suhde liikuntaan: yläkoululeiritykseen osallistuvien nuorten liikunnalle antamat merkitykset. Avainsanat: nuoret, urheiluakatemia, yläkoulu, kaksoisura, merkitykset
Viime vuosina suomalaisen urheilujärjestelmän kehittämisen kohteena on ollut kaksoisurakehityksen tukeminen yläkouluissa. Leiritystoiminnassa pyritään lisäksi tarjoamaan nuorelle eväitä arjen pyörittämiseen leirien välisenä aikana. Urheilujärjestelmän kannalta keskeinen kysymys on, miten mm. 2013). Eurooppalaisessa kontekstissa koulutusjärjestelmän ja urheiluliikkeen välisen yhteistyön parantaminen on ollut yksi keskeisistä painopistealueista (Aquilina 2013). Pohjoismaissa ja osassa Eurooppaa vastuu lasten ja nuorten liikuttamisesta on sen sijaan jaettu urheiluseurojen ja koulun välillä (Seippel ym. Urheiluyläkoulutoimintaa toteutetaan koulumallissa, urheiluopistojen toteuttamassa leiritysmallissa tai yhdistelemällä näitä kahta. 2015, 171). Euroopan komissio julkaisi eurooppalaisurheilijoiden kaksoisuraa koskevat linjauksensa, jossa kannustetaan jäsenvaltioiden päättäjiä luomaan ja ottamaan käyttöön toimintasuunnitelmia, joilla tuetaan urheilijan mahdollisuuksia opiskella ja urheilla täysipainoisesti (EU expert group 2012). Yhden toimijan järjestelmän on todettu pystyvän vastaamaan paremmin urheilijoiden kaksoisuran vaihteleviin haasteisiin (McCormack & Walseth 2013). 2016.) Pohjois-Amerikan ja Australian kaksoisurajärjestelmissä koulutuksen järjestäjä vastaa sekä urheilusta että koulutuksesta (Stambulova & Ryba 2013). (Ryba ym. 101 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Nuoret urheilijat ja yläkoululeiritys JOHDANTO Urheilijan kaksoisuralla tarkoitetaan urheilun ja opiskelun yhdistämistä. Suurin osa nuorista urheilijoista ei tule tekemään ammattilaisuraa urheilun parissa, eikä se varmasti kaikilla ole tavoitteena. Eri diskursseissa urheilulle suhteessa muihin elämän osa-alueisiin annetaan vaihtelevia merkityksiä, jotka näyttäytyvät muun muassa urheilijan urapolkua tukevina erilaisina kansallisina urheiluja koulutusjärjestelmän ratkaisuina. 2010). Toiminnan tavoitteena on, että kaksoisuraympäristöt tarjoavat tukea tasapuolisesti sekä opinnoille että urheilulle (Saarinen ym. Stambulova ja Ryba (2013; 2014) jakavat kansainvälisen urheiluuratutkimuksen ja -ohjauksen tutkimuskentän viiteen kulttuuriseen diskurssiin. 2016). Koulumallissa urheilijan kasvua ja kehitystä tuetaan mahdollistamalla urheilijalle toimivaa valmentautumista koulupäivän aikana yhteistyössä kotien, urheiluseurojen, lajiliittojen ja urheiluakatemian kanssa. Lajeissa, joissa kilpailu maailman huipulla on kovaa, kuten jalkapallossa, ainoastaan noin prosentti siirtyy juniorisarjoista aikuisten ammattilaissarjoihin (Morris ym. Urheiluseurat vastaavat urheilijan mahdollisuuksista edistää urheilu-uraa, kun taas koulut pyrkivät edistämään kokonaisvaltaista hyvinvointia muun muassa liikuntakasvatuksen kautta (Ferry 2014). (Aira ym. (2015, 278–291) huippu-urheilijoita koskevassa tutkimuksessa tunnistettiin kutsumuksellinen eetos, työnteon eetos ja harrastuseetos urheilijatoimijuuden ytimenä. 2016). Urheilu-urien rakentumista tulisi tarkastella suhteessa kansallisiin perinteisiin ja kulttuuriin. Myös eetoksen käsitteellä samoin kuin tyypittelyllä on tuotu esiin sitä, mitä yksilö liikunnassa pitää tärkeänä. rentous-, terveysja hauskuus-ajattelu istuvat kilpaurheilun kontekstin usein vakavaan tehovalmennusja suorituspuheeseen (Aarresola 2016, 45). siten, että vertaisten roolin on nähty vahvistavan urheilijatoimijuutta ja urheilijan identiteettiä (Salasuo ym. Yläkouluikä on nuoren kannalta kriittinen ja herkkä ikävaihe, sillä kansallinen ja kansainvälinen tutkimus osoittaa nuorten kokonaisliikunta-aktiivisuuden vähenevän ja organisoidun liikunnan lopettamisen olevan yleistä 11ja 15-vuotiaana välillä (Aira ym. Huippu-urheilun muutosryhmä määritteli vuonna 2012 kansallisen urheilijan polun, joka jakaantuu kolmeen vaiheeseen: lapsuusvaihe (0–12-vuotiaat), valintavaihe (13–19-vuotiaat) ja huippuvaihe (aikuiset). (Olympiakomitea 2017.) Vaikka kaksoisurajärjestelyt tarjoavat mahdollisuudet urheilun ja koulunkäynnin yhdistämiseen, yläkouluikäiset 13–15-vuotiaat nuoret ovat vasta urheilijauransa alussa, jolloin urheilun ja liikunnan merkitys omassa elämässä ei ole vielä täysin jäsentynyt. 2004). Artikkelissa tarkastellaan urheiluopiston yläkoululeiritykseen osallistuneiden nuorten liikunnalle antamia merkityksiä. Näistä tunnetuimmat ovat pohjoisamerikkalainen, australia lainen ja eurooppalainen, kun taas vähemmän tunnettuja ovat aasialainen ja eteläamerikkalainen diskurssi. Urheilijoiden suhdetta kaksoisuraan osana muuta elämää uran eri vaiheissa selittävät monet tekijät, joista kaikki eivät suinkaan liity urheiluun tai koulunkäyntiin, vaan laajemmin kulttuuriin (Ryba ym. Vuonna 2010 puolet 15-vuotiaista pojista arvioi hauskanpidon tai hyvään kuntoon pää semisen ja edel listen lisäksi vähintään joka toinen saman ikäisistä tytöistä terveyden edistämisen, liikunnan ai kaansaamista tunteista nauttimisen, painonhallinnan tai hyvältä näyttämisen halun erittäin tärkeiksi syiksi liikkumiselle. kilpailija, uurastaja tai liikunnan suurkuluttaja. Toisen asteen urheiluoppilaitokset tarjoavat tukea urheilun ja lukiotai ammatillisten opintojen yhdistämiseksi ja korkea-asteella räätälöidään henkilökohtaisia opiskelusuunnitelmia urheilijoille (Härkönen 2014; Olympiakomitea 2017). Merkitykset kuvaavat niitä asioita, joita liikunnassa ja urheilussa pidetään tärkeinä, kun taas esimerkiksi motiivit kertovat sen, miksi liikuntaa harrastetaan (Aarresola & Konttinen 2012, 32). vuoden paikkeilla, mutta viitteitä tästä on nähtävissä jo muutamaa vuotta nuoremmilla (Merikivi ym. 2018, 18). 2015). Liikunnan saamina merkityksinä tutkimuksissa toistuvat yhdessäolo, kunnon kohotus, parhaansa yrittäminen, uusien taitojen oppiminen, ilo, hyvän olon saaminen, rentoutuminen ja terveellisyys hiukan erilaisin painotuksin (Aarresola & Konttinen 2012; Koski & Tähtinen 2005; Koski 2015; Koski & Hirvensalo 2019). Suomessa koulutuksen järjestäjät ja urheilujärjestelmä ovat eri keinoin pyrkineet mahdollistamaan opiskelun ja urheilun yhdistämisen urheilu-uran eri vaiheissa (Härkönen 2014). Molempien mallien keskeisimpänä tavoitteena on mahdollistaa nuoren hyvä päivä edistämällä urheilevan oppilaan kasvua urheilijana, kehittämällä elämänhallintataitoja ja osaamista sekä tukemalla opiskelijaa urheilun ja koulunkäynnin yhdistämisessä. Tutkimuskysymyksemme on: Minkälaisia merkityksiä urheiluopiston yläkoululeiritykseen osallistuneet nuoret antavat liikunnalle?. Tällä valinnalla pyrittiin siihen, että nuorten vastaukset eivät rajaudu pelkästään esimerkiksi urheilukontekstiin. Salasuon ym. Liikuntapainotteinen perusaste on todettu hyödylliseksi vaikkakaan ei ratkaisevaksi myöhemmän uran kannalta mm. Suomen Olympiakomitea koordinoi huippu-urheilun ja kouluttautumisen yhdis tämistä ja sen eteen tehtävää kehittämistyötä yhdessä urheiluakatemioiden, urheilujärjestöjen, oppilaitosten, opetusministeriön ja Opetushallituksen sekä urheilijoiden ja valmentajien kanssa (Olympiakomitea 2017). Täysipainoinen panostaminen urheiluun sekä koulutukseen on haastavaa (Aquilina 2013). (HuMu 2012.) Suomessa kaksoisuran mahdollistavat tukitoimet on pääsääntöisesti kohdistettu urheilijan polun valintavaiheen loppuvaiheeseen ja huippuvaiheeseen. 2013.) Aarresolan (2016) tutkimuksessa kilpaurheilijoista esiintyivät terveyttä lukuun ottamatta aikaisemmin mainitut nuorten ilmaisemat merkitysulottuvuudet. Karin (2016) nuorten aikuisten liikkujatyyppejä ovat mm. Myös Hämäläinen (2008) kuvaa työn eetosta, mutta myös menestyksen, hauskuuden ja huolenpidon eetosta. Nuorten liikunta-aktiivisuutta ja seuratoimintaan kiinnittymistä tulisi tukea, sillä liikunnan on todettu olevan yhteydessä muun muassa positiiviseen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen sekä koulumenestykseen (Fraser-Thomas 2005). Urheilu, opiskelu ja tasapaino muiden elämänalueiden välillä vaikuttavat siihen, kuinka liikunta koetaan eri ikävaiheissa ja elämäntilanteissa (Stambulova & Ryba 2014; Wylleman ym. Leiritysmallissa urheiluopisto tarjoaa urheilijoille leirityskokonaisuuden neljästä kuuteen kertaan lukuvuodessa. Aktiivisin seuratoiminnan lopettamisikä on 15. Liikunta valittiin tutkimuksen keskeiseksi käsitteeksi, sillä Matarman tutkimuksen (2012) mukaan nuoret ymmärtävät liikunnan monimuotoisesti ja laajasti
(Varala 2018.) Tutkimukseen haluttiin sekä yksilöettä joukkuelajien urheilijoita. Kilpaurheilu, menestyminen, kehittyminen mahdollisimman hyväksi tai haaveet ammat tiurheilusta korostuivat 22 nuoren vastauksissa, kun taas edellä mainittujen asioiden sijasta 19 nuoren kuvauksissa korostuivat liikunnan sosiaaliset merkitykset, mielekäs ajanviete, fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi tai näiden merkitysten yhdistelmät. Kuula 2011, 149–150). Kuula 2011, 87). Leirikutsun yhteydessä leiriläisten huoltajille lähetettiin tiedote tutkimuksesta. Aineiston keräämisen jälkeen nauhoitetut haastattelut ja merkityskartat tallennettiin sähköiseen muotoon kirjaintunnuksella niin, että kirjallinen aineisto ja haastattelu oli mahdollista yhdistää toisiinsa. Tätä voi selittää se, että yksilölajeja harrastavat 14–15-vuotiaat nuoret harjoittelevat useimmiten urheiluseuroissa ohjatusti, jolloin myös heille muodostuu oma tuttu harjoitusryhmä. Aineiston keruun ja analyysin toinen vaihe koostui kuuden nuoren puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta. Tämä siitäkin huolimatta, että alle 15-vuotiaisiin kohdistuva tutkimus voidaan toteuttaa ilman huoltajan erillistä suostumusta silloin kun se on perusteltavissa tutkittavien iän, kehitystason, tutkimuksen aihepiirin ja toteutustavan näkökulmasta (ks. Toisesta sarakkeesta eteenpäin kirjattiin pelkistetysti nuorten ilmaisut niin, että tärkeimmäksi mainittu asia oli ensin. Huoltajille annettiin mahdollisuus kieltää nuoren osallistuminen tutkimukseen. Tunnistetietoja ei enää ollut tässä vaiheessa näkyvillä. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin ja analyysin pohjana toimi edelleen merkityskarttojen analyysivaiheessa luotu kategorisointirunko. Merkitykset olivat tässä vaiheessa yhdenvertaisesti informatiivisia (Krippendorff 2013, 115). Jos nuori ei halunnut osallistua haastatteluun, hänellä oli mahdollisuus osallistua nimettömänä. Tutkimusaikataulullisista syistä aineisto kerättiin hiihtoon ja pesäpalloon keskittyvien leirien aikana. Liikunnalle annettujen merkitysten määrä kirjallisessa aineistossa (n=205) on kuvattu sulkeissa. Kirjallinen tehtävä muistuttaa läheisesti muita tiedon esittämisen graafisia menetelmiä, kuten mielletai käsitekarttoja, minkä vuoksi näitä kirjallisia tehtäviä kutsutaan tässä tutkimuksessa merkityskartoiksi. Haastattelurunko rakentui pääsääntöisesti nuoren tekemän kirjallisen tehtävän ympärille. Tämän jälkeen taulukointiohjelmaa avuksi käyttäen nuorten liikunnalle antamat merkitykset jaoteltiin alakategorioiden mukaan niin, että nuorelle tärkein merkitys sai arvon 1, toiseksi tärkein arvon 2 ja niin edelleen. Nuoret valittiin haastatteluun kirjallisen tehtävän analyysin perusteella niin, että heidän tulevaisuuskuvauksissaan olivat tasaisesti edustettuna sekä kilpailua ja menestystä että muita asioita korostavat nuoret. Tästä syystä myös sitaattien tunnistuskoodeissa ei nähdä tarpeellisena mainita sukupuolta. Aineisto kerättiin leirien aikana leiriohjelmaan sopivana ajankohtana. Merkityskarttojen käyttöä tuki myös ajatus siitä, että niiden suuri määrä mahdollisti myös merkitysten kvantifioinnin. Urheilijaksi kasvua tukevat merkitykset jakautuvat kolmeen alakategoriaan: kilpailuvietti, kehittyminen ja lajimerkitykset. Kirjallisessa tehtävässä nuorelle esitettiin kysymys halukkuudesta osallistua haastatteluun. Merkityskartat koodattiin sähköiseen taulukkoon niin, että ensimmäiseen sarakkeeseen tuli merkityskartan koodi. Ajatus merkityskarttojen hyödyntämisestä osana tutkimusaineistoa syntyi tarpeesta aineistolähtöisyyteen. Kuudesta haastatellusta nuoresta vain kaksi mainitsi tavoittelevansa menestystä urheilijana.. Lisäksi nuorilta kysyttiin halukkuutta osallistua haastatteluun sekä nimeä, jotta nuori voitaisiin kutsua mahdolliseen myöhempään haastatteluun. Leirit järjesti Varalan urheiluopisto, joka tarjoaa omana palvelutoimintanaan yläkouluvalmennusta 7–9-luokkalaisille tavoitteellisesti urheiluun suuntautuneille nuorille osana Suomen Olympiakomitean urheiluakatemiaohjelmaa. Tehtävän lopuksi nuoria pyydettiin merkitsemään merkityskarttaan kirjaamansa asiat numerojärjestykseen niin, että tärkein asia sai numeron yksi. Varalan urheiluopistossa yläkoululeiritystä järjestetään seuraavissa lajeissa: hiihto, heittolajit, judo, koripallo, lentopallo, pesäpallo ja suunnistus. Pesäpallossa pyrittiin tarjoamaan leiripaikka jokaiselle nuorelle jossakin urheiluopistossa nuoren toiveiden perusteella. Erityisesti urheiluakatemian yläkoululeirityksen näkökulmasta kiinnostava tieto oli se, että vajaa puolet nuorista ei maininnut tulevaisuuden kuvauksissa kilpaurheilua tai omaa lajiaan. Tutkimuksessa koettiin tärkeäksi korostaa nuorille, että missään vaiheessa tutkimusta tai sen jälkeen yksittäisiä tietoja nuorista ei tulla luovuttamaan yläkoululeirityksen valmentajille tai muille taustajoukoille. Tekstin analyysiyksiköksi valittiin ilmaisu, sana tai lause, joka edusti yhtä annettua merkitystä (Eskola & Saarinen 2006, 113–114). Sitaateissa käytetyt koodit M (merkityskartta), T (tulevaisuuden kuvaus) ja H (haastattelu) kertovat, mistä osasta aineistoa sitaatti on nostettu esille. Abduktiivisen päättelyn mukaisesti aikaisempaa tutkimustietoa käytettiin tukena kategorioiden luomisessa (ks. Tavoitteena oli lähestyä tutkimustehtävää nuorten näkökulmasta ilman ennakko-oletuksia tutkittavien vastauksista. Kuudennessa haastattelussa ei noussut esille täysin uusia merkityksiä, mistä pääteltiin, että saturaatiopiste oli saavutettu ja näin haastatteluja tehty riittävästi. Lisäksi jokaisen nuoren kanssa keskusteltiin perheestä, ystävistä, urheiluharrastuksista, koulusta ja tulevaisuudesta. Informantteina toimivat urheiluakatemiaohjelman yläkoululeiritykseen osallistuneet 13–15-vuotiaat nuoret. Hyvinvointia tukevat merkitykset jakautuvat fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Osana tutkimusta nuorilta kysyttiin, minkälaisena he näkevät liikunnan merkityksen elämässään kymmenen vuoden päästä. Paperin kääntöpuolella nuoret vastasivat muutamalla lauseella kysymykseen: Kuvittele itsesi kymmenen vuoden päähän. Pesäpalloilijoiden ja hiihtäjien välillä ei tässä tutkimuksessa löytynyt eroja, vaan erot syntyivät lajien sisällä. Hiihdossa valintaan vaikutti myös kilpailumenestys.Molemmat leiritykset kestivät kerrallaan neljä arkipäivää ja leireille osallistui yhteensä 44 nuorta. Nuoret antoivat liikunnalle yhteensä 205 merkitystä, jotka jaoteltiin kolmitasoiseen kategorisointirunkoon: yläkategoria, alakategoria ja luokka. Lisäksi valintakriteerinä oli, että haastateltavien liikunnalle kirjallisesti antamat merkitykset olivat monipuolisia ja mukana oli sekä pesäpalloilijoita että hiihtäjiä. (Aarresola & Konttinen 2012, 22.) Mahdollisia sukupuolten välisiä eroja ei tässä tutkimuksessa analysoitu. Yläkategoriat on jaettu seitsemään alakategoriaan, jotka jakautuvat edelleen 15 luokkaan. Liikuntahengailuun keskittyvien merkitysten alakategoriaksi tulkittiin sosiaaliset merkitykset ja mielekäs ajanviete. Aineiston keräsi yksi tämän artikkelin kirjoittajista. Kirjoita lyhyesti, minkälainen merkitys liikunnalla on silloin elämässäsi. Ensimmäisessä vaiheessa 41 nuorta (15 tyttöä ja 26 poikaa) tekivät kirjallisen tehtävän, jossa tarkoituksena oli koota paperille ajatuskartan tyyppisesti tärkeiksi ja merkitykselliseksi koettuja asioita liikunnassa. Tutkimustilanteessa nuorille itselleen kerrottiin tiedot tutkimuksesta, jolloin heillä oli mahdollisuus itse päättää tutkimukseen osallistumisesta. Näin yksilöja joukkuelajien urheilijoiden jokapäiväinen harjoitusympäristö ei eroa merkittävästi toisistaan. Nuorille kerrottiin, että vapaaehtoisuuden periaate on voimassa kirjalliseen tehtävään koko tutkimuksen ajan (ks. Aarresola & Konttinen 2012; Koski & Tähtinen 2005). Tiedotteessa kerrottiin tutkimuksen tavoite ja aineiston keruun tapa sekä korostettiin osallistumisen vapaaehtoisuutta ja tietojen keruun luottamuksellisuutta. TULOKSET Nuorten liikunnalle antamat merkitykset yläkoululeirityksen aikana ja tulevaisuuden kuvauksissa jakautuivat kolmeen yläkategoriaan, kuten kuviossa 1 esitetään: hyvinvointia tukevat merkitykset, liikuntahengailua tukevat merkitykset ja urheilijaksi kasvua tukevat merkitykset. Nuoret valittiin leiritykseen lajiryhmänsä hakuprosessin kautta. Aineiston keruu toteutettiin kaksivaiheisesti. 102 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Nuoret urheilijat ja yläkoululeiritys TUTKIMUSAINEISTO JA -ANALYYSI Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2017 kahdella yläkoululeirillä osana pro gradu -tutkimusta (Ristimäki 2017)
Urheilu on kuitenkin osa jokaista arkipäivääni. 103 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Nuoret urheilijat ja yläkoululeiritys Hyvinvointia tukevat merkitykset Terveyteen ja fyysiseen hyvinvointiin tulkitut merkitykset saivat nuorilta tässä tutkimuksessa (n=44/205) eniten mainintoja. (Kantanista ym. Kolmasosalle nuorista ystävät olivat tärkein tekijä liikunnassa. Liikunta oli nuorille keino kohottaa mielialaa ja purkaa tunteita ja stressiä. Nuoret kokevat myös tärkeäksi, että liikunta on keino tutustua omiin rajoihin, vahvuuksiin ja heikkouksiin sekä oppia, kuinka oma keho toimii. Terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen on myös aikaisemmissa tutkimuksissa todettu olevan nuorille yksi merkittävimmistä syistä liikunnan harrastamiselle (Aarresola & Konttinen 2012; Koski 2015; Koski & Tähtinen 2005). Yhdelle haastateltavista terveyden merkitys korostui suhteessa kilpailuun. Aktiivisesti liikuntaa harrastavat nuoret kokevat oman kehonkuvansa positiivisemmaksi ja ovat tyytyväisempiä ulkonäköönsä kuin vähän liikkuvat nuoret. 2012, 26). 2015.) Tämän lisäksi hyvässä kunnossa oleminen yhdistettiin energisen olon ja vireystilan kautta myös koulunkäyntiin: Et jos pitkään tekee vaikka jotain läksyjä, nii kouluski on sen takii välituntei, et pysyy virkeempänä, ettei vaan istu ja koita tehdä tehtävii.– – Ja muutenki jos on sisällä, jos kauan vaikka makoilee nii tulee tosi sellanen olo ettei jaksa tehdä mitään. Kuljen myös kävellen tai pyörällä paikkoihin ja yritän välttää autoa lyhyissä matkoissa. Myös Bergin (2015) tutkimuksen mukaan kaverit usein houkuttelevat ja kiinnittävät nuoren harrastukseen. Myös aikaisemmin on todettu yhteys fyysisen aktiivisuuden ja positiivisen kehonkuvan välillä. Yhdelle haastatteluun osallistuneista. Aina piiskaa kaikkia eteenpäin. Fyysisen puolen lisäksi nuoret reflektoivat haastatteluissa myös psyykkisiä ominaisuuksiaan ja omaa statustaan: Joo, mä oon nyt ollut kolmatta vuotta, neljäs vuosi lähtee käyntiin, neljäs kausi kapteenina. Haastateltavien kesken esiintyi eroavaisuuksia siinä, milloin kave reiden merkitys liikuntaharrastuksessa oli ollut suurin. Nuorten tulevaisuuden kuvauksissa terveys ja fyysinen hyvinvointi korostuivat hyötyliikunnan kautta. Sosiaaliset merkitykset saivat tässä tutkimuksessa toiseksi eniten merkityksenantoja (n=42/205). Merkitykset jakautuvat kahteen luokkaan: ystävät ja yhdessäolo sekä lajiin liittyvät tapahtumat. Ulkona virkistyy. Et mieluummin niinku kilpailee ja keskittyy siihen, et pysyy terveenä, et pystyy kilpaileen. (T3) Nuorten keskuudesta löytyi myös eroja siinä, miksi terveys ja terveelliset elämäntavat nousivat merkitykselliseksi tekijäksi. Nuori haluaa pitää kiinni terveellisistä elämäntavoista, jotta voisi olla parempi urheilija: On se [terveelliset elämäntavat] tärkeetä, mut ei se oo tärkeempää ku kilpailu. (H6) Psyykkinen hyvinvointi (n=29/205) jaettiin kahteen luokkaan: mieliala ja tunteiden purkaminen sekä itsetuntemus ja itsetunto. Yhtenevää oli, että hyvinvointia korostavat nuoret pitivät liikuntaa tärkeänä osana jokapäiväistä arkea: Ehkä harrastan jotain lajia tai sitten vain itsekseni urheilen esim. Kaikki haastatteluun osallistuneet nuoret olivat tyytyväisiä ulkonäköönsä. Ystävät, kilpaileminen ja onnistumisen kokemukset olivat niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat positiivisesti nuorten mielialaan. (H1) Liikuntahengailua tukevat merkitykset Yhä useammalle nuorelle elämyksellisyys, “relahakuisuus” ja “liikuntahengailu” voimistuvat liikuntaharrastuksen motiiveina menestymisen sijaan (Aira ym. Myös merkitysten tärkeysjärjestyksen perusteella viidesosa (n=8/41) nuorista oli valinnut terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän merkityksen tärkeimmäksi. Kun mä pelasin lätkää, mä olin sielläkin kapteeni. Myös Kosken & Tähtisen (2005) tutkimuksessa yli puolet seuroissa liikkuvista nuorista piti oman kehon tuntemista ja itsensä hallintaa tärkeänä. KUVIO 1. Sosiaalisuus on noussut yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä sekä liikunnan merkityksiä että motiiveja kartoittaneissa tutkimuksissa (Koski & Tähtinen 2005; Salasuo ym. Myös tässä tutkimuksessa tuli ilmi, että liikunnan merkitys voi näyttäytyä nuorelle edellä mainittujen motiivien kaltaisena ajanvietteenä yhdessä kavereiden kanssa. Kaksi nuorta kertoi kavereiden olleen suurin syy urheiluharrastuksen aloittamiseen, kun taas muille kavereiden merkitys oli korostunut iän myötä. 2013, 26). Myös aikaisemmassa nuoria urheilijoita käsittelevässä tutkimuksessa suurin osa tutkittavista kertoi, että heillä on yleensä hyvä mieli harjoituksista kotiin lähtiessä (Kokko ym. salilla ja lenkillä. Kyseiset merkitykset jaoteltiin edelleen kolmeen luokkaan: kunnossa pysyminen ja ulkonäkö, terveys ja terveelliset elämäntavat sekä vireystila. Mä en tiiä, se on varmaa joku synnynnäinen semmonen johtaminen, mä tykkään siitä. Kategorisointi nuorten liikunnalle antamista merkityksistä. 2015). (H4) Hyvässä kunnossa pysyminen ja ulkonäkö nousivat tässä alakategoriassa vahvimmin esille yksittäisenä merkityksenä
Suunnistus ja hiihto on kestävyyslajeja, nii pitäis saada joku nopeempi laji. Aina pitää olla parempi kaveri. Sit ite valitsin koripallon. Et sit se on tosi tärkeetä ne kaverit, ei välttämättä et niitä saa, vaan et ne kaverit on, et ne pitää mut täs harrastukses mukana. Liikkuminen ja harrastaminen näyttäytyivät myös hyväksyttynä tapana saada aika kulumaan, että olis muuta hyödyllistä ku koulu (M7). Muutamassa haastattelussa näiden tapahtuminen merkityksellisyys liitettiin kavereiden lisäksi myös hauskanpitoon ja kilpailuihin, korostaen kuitenkin sosiaalista merkitystä. Osa nuorista koki, että ilman liikuntaa olisi vaikea löytää tekemistä ja aika voisi käydä pitkäksi, kuten seuraava sitaatti osoittaa: Että olis edes jotain tekemistä (M27). Huippu-urheilijoita käsittelevässä tutkimuksessa urheilijat painottivat henkisten ominaisuuksien tärkeyttä nuoruudessa, kun elämään ilmestyy uusia vaihtoehtoja ja näköaloja, jolloin urheiluun panostaminen ei ole itsestäänselvyys (Piispa 2013b). – – Joskus on koulussa tullu opettajalta sanomista, ku on kilpaillu asioista ja muuallaki on tullu kilpailtuu kaikessa. Se vaan veti mut mukaan ja sano et nyt mennään. Tämä on mielenkiintoinen tieto yläkoululeirityksen näkökulmasta. Näitä valintoja ovat esimerkiksi hakeutuminen yläkoululeiritykseen ja sivulajien valinta päälajia tukeviksi: No esim. No ollaan käyty viettää joukkueen kans aikaa vaikka jossain kebabilla tai jossain. Alla olevasta esimerkistä käy ilmi, että nuori on lähtenyt leirille vain kaverinsa takia. 2015) kuvaa miin menestyksen ja työn eetoksiin, joissa määrätietoisuus ja voiton tavoittelu korostuvat. Mä oon yleensä urheilulajeis aika hyvä, sit mä vaan hiihdin pertsasuksil vapaata tosi kovaa, ja sit meidän kaveriperheen iskä oli silleen, et osta sille vapaan sukset ja siitä se sit lähti. Tässä tutkimuksessa viidesosa nuorista nosti liikunnan ilon ja hauskanpidon tärkeimmäksi merkitykseksi liikunnassa. Kilpailuvietti (n=20/205) muodostui kahdesta luokasta: menestys ja voittaminen sekä pelit ja kilpailut. Koska mä en ikinä uskonut pääseväni tänne. – – Meidän luokka tosiaan on urheiluluokka, nii tosi kilpailuhenkistä. Toisaalta ystävien vetävänä mukaan tulleet nuoret voivat leirityksen kautta innostua omasta lajistaan ja harjoittelusta yhä enemmän, jolloin myös heistä voi kasvaa ajan saatossa huipulle tähtääviä urheilijoita. Mä tiesin, et täällä on ainaki hyvä fysiikkavalmennus ja lajivalmennus. Valintoja tehdessä ystävien merkitys korostuu (Berg 2015). Et pakko voittaa. Uuden oppiminen ja fyysisen suorituskyvyn kehittyminen olivat nuorille niitä tekijöitä, jotka motivoivat nuorta harjoittelemaan. Mä haluun mennä eteenpäin ja sit mä olisin joskus huippupelaaja. – – Joo se on tärkeetä, mä oon saanu täältä, varsinki täältä leiriltä, kavereita. Urheilu-uran lisäksi osa nuorista toivoi työskentelevänsä liikunnan parissa kuten seuraavasta sitaatista käy ilmi: Toivottavasti ammattini on urheiluun liittyvä, mieluiten huippu-urheilija tai sitten vaikka liikunnanohjaaja. Seuraavat sitaatit kuvaavat sitä, että nuoret tekevät valintoja elämässään kehittyäkseen urheilijoina. (H5). Osalle nuorista liikunnan merkityksellisyys näyttäytyi tapana kuluttaa aikaa. Nuoria urheilijoita käsittelevässä tutkimuksessa ilo, rentoutuminen ja hauskanpito olivat tärkeää tai erittäin tärkeää vajaalle 90 prosentille nuorista (Aarresola & Konttinen 2012, 33). Sit ku opettaja taas näkee nii saatetaan filmata ihan isosti. Psyykkisistä ominaisuuksista hyvä paineenja pettymystensietokyky sekä pitkäjänteisyys nousivat esille tärkeinä merkityksinä. Näyttää siltä, että yläkoululeiritykseen osallistuneiden nuorten joukossa on niitä, joille kilpailu ja menestys ovat liikunnassa merkityksellisiä tekijöitä sekä niitä, joiden merkityksissä muut asiat nousevat etusijalle. Toinen mahdollisuus, että liikunta pysyy ”vain” tärkeänä harrastuksena. Leirit ja turnaukset ovat paikkoja, joissa voi tavata uusia ihmisiä ja viettää aikaa kavereiden kanssa. 104 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Nuoret urheilijat ja yläkoululeiritys nuorista kaverit olivat tärkein asia koko urheiluharrastuksessa. (H4) Lajimerkitykset (n=21/205) tulkittiin omaksi alakategoriaksi urheilijaksi kasvua tukeviin merkityksiin, sillä haastatteluissa nuoret reflektoivat omaa lajivalintaansa urheilullisiin tuloksiin ja fyysisiin ominaisuuksiinsa peilaten kuten seuraavassa sitaatissa tulee ilmi: Mä oon tosi myöhään vasta alottanu hiihdon. (H3) Haastatteluissa neljä nuorta kertoi viettävänsä harrastuksen ulkopuolisen vapaa-ajan usein liikkuen, pelaten ja kisaillen kavereiden kanssa. (H4) Kehittyminen (n=23/205) merkitsi nuorille sekä fyysisen suorituskyvyn että psyykkisten ominaisuuksien kehittymistä. Nuoret kertoivat haastatteluissa leirien ja turnausten olevan tärkeitä erityisesti sosiaalisesti, minkä vuoksi ne tulkittiin sosiaalisiin merkityksiin. Seuraava aineistoesimerkki kuvaa kuinka kilpaileminen näkyy koulussa: Aina ku voi kilpailla nii mä oon kilpailemassa. Vuoden 2014 LIITU-tutkimuksessa liikunnan ilo oli tärkeää tai erittäin tärkeää noin kahdelle kolmasosalle nuorista (Koski 2015). Urheilijan uraa tavoittelevien nuorten merkitysrakenteista löytyy yhtymäkohtia Hämäläisen (2008, 116; ks. (H1) No koripallo on sen verran, et ne [vanhemmat] ehdotti jotain joukkuelajia mis olis räväkkää liikettä. Toiminnan kautta pyritään kehittymään ja etenemään parempiin suorituksiin tai menestykseen. Leirit ja muut urheiluun liittyvät tapahtumat, kuten kisat ja ulkomaanmatkat, nousivat myös esille nuorten merkityksissä. myös Salasuo ym. Ne on hauskoi kokemuksia, tai käyty uimassa tai keilaamassa. (H5) Ystävät ja uudet kaverit olivat olleet myös yksi niistä syistä, miksi nuoret kertoivat osallistuneensa yläkoululeiritykseen. Esimerkiks ku pelataan futista, nii sit ku opettaja toimii tuomarina, nii sit ku opettaja ei nää, tulee pientä tönimistä, potkitaan jaloille. Nuoret kokevat liikunnan hyväksyttävänä ja hyödyllisenä tapana viettää vapaa-aikaa. Ilman kavereita harrastus saattaisi jopa jäädä pois kokonaan: Sit se olis sellasta yksin puurtamista, ei se olis yhtään kivaa, en mä varmaan jaksais enää harrastaa tätä. Yläkoulu on nuorelle aikaa, jolloin hän rakentaa identiteettiään ja alkaa tehdä valintoja elämässään. (T22) Liikuntaan yleisesti, mutta erityisesti kilpaurheiluun liitetään ajatus tavoitteellisuudesta. (Koski & Tähtinen 2005.) Myös huippu-urheilijoiden elämänkulkua käsittelevässä tutkimuksessa monet urheilijat kertoivat olleensa jo lapsuudessa kilpailuhenkisiä (Piispa 2013b). Alla olevassa sitaatissa nuori kertoo, millaiset kokemukset ovat hänelle tärkeitä liikunnassa. just et miks mä tänne hain nii mä haluun kehittyy pesäpallos eteenpäin. (H2) Mielekkääseen ajanviettoon (n=26/205) liittyvät merkitykset tulkittiin kahdeksi luokaksi: liikunnan ilo ja hauskanpito sekä tapa kuluttaa aikaa. Urheilijaksi kasvua tukevat merkitykset Urheilijaksi kasvua tukeviksi merkityksiksi tulkittiin kilpailuvietti, kehittyminen ja lajimerkitykset. Se tuli siitä, et mun kaveri on täällä mun kans. Huippu-urheilun näkökulmasta esiin voi nousta kysymys, vievätkö nämä nuoret leirityspaikkoja niiltä nuorilta, joiden merkityksissä kehittyminen ja huipulle pääseminen ovat suuremmassa roolissa. Myös aikaisemman tutkimustiedon mukaan ilolla ja hauskanpidolla on tärkeä rooli liikunnassa. Muihin alakategorioihin verrattuna kilpailuun ja menestymiseen liittyvien ilmausten määrä ei ollut huomattava, vaikka tutkimusjoukkona ovat nuoret urheilijat. Kahden haastateltavan nuoren merkityksissä menestys ja voittaminen nousivat esille muita merkityksiä vahvemmin ja nuoret muistelivat olleensa jo lapsena hyvin kilpailullisia
Näihin tekijöihin liittyvät merkitykset korostuivat huipulle tähtäävien nuorten merkityksissä muita enemmän myös tässä tutkimuksessa. Nuoret merkityksellistivät liikuntaa monipuolisesti fyysisen ja psyykkisen terveyden, esimerkiksi vireystilan ja mielenterveyden, kautta. Nuorille on väliä, mitä lajia he harrastavat, jolloin lajikulttuuri nousee merkitykselliseksi. 2012) mukaan kaksoisuraa tukevilla yläkoulun urheiluja liikuntapainotteisilla luokilla on nuoria, joiden tulevaisuuden tavoiteorientaatiossa ei ollut kilpailullisia tavoitteita. Kiinnostavaa oli, että leirit, kisamatkat, tur naukset ja muut lajiin liittyvät tapahtumat nousivat haastatteluissa esiin vahvimmin sosiaalisuuden kautta, vaikka kilpaurheilussa kyseisten tapahtumien järjestämisen tarkoitus on usein harjoittelu tai kilpailu. 2013, 15.) Tutkimukseen osallistuneet nuoret elävät liikunta-aktiivisuuden kannalta kriittistä nuoruusikää, jossa muut vapaa -ajanviettotavat vievät harrastajia entistä vakavammaksi muuttuvasta urheilutoiminnasta. Liikunnalle annetut merkitykset vaikuttavat niihin valintoihin, joita nuori elämässään suhteessa liikuntaan tekee (Berg 2015). Urhei luseuratoiminnassa tulisikin kiinnittää huomiota kilpailun ja lajiharjoittelun ohella myös lajin ulkopuolisiin tapahtumiin ja niistä kertyviin kokemuksiin, sillä ne voivat lisätä erityisesti niiden nuorten kiinnostusta harrastusta kohtaan, jotka pohtivat eri vapaa-ajanviettotapojen välillä. Näitä merkityksiä arvostavat nuoret todennäköisesti liikkuvat tavoitteellisesti niin kauan kuin liikkuminen on hauskaa (ks. Huippu-urheilun näkökulmasta on tärkeää, että harrastajapohja on mahdollisimman laaja, jolloin motivoituneimmat yksilöt nousevat varmimmin esille (Piispa 2013a). Yhteiskunnassamme on pitkään vallalla ollut huoli lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden vähentymisestä. Huomattavaa on, että vaikka aineiston kaikki nuoret kuuluvat urheiluakatemiaohjelman yläkoulutoimintaan, yksilölliset merkityksenannot olivat moninaisia. Perusoletuksena pidetään, että liikunnallisesti aktiivinen lapsi ja nuori olisi aktiivinen myös myöhemmällä iällä. Nuoruusvaiheen liikunnan saamien merkitysten laajan kirjon huomioiminen tukee niin yksittäisen nuoren urheilijan kuin isossa kuvassa huippu-urheilun pyrkimyksiä.. Tällöin kutsumuksella viitataan elämäntehtävään, jolle omistaudutaan ja jonka vuoksi ei mielellään tehdä kompromisseja. Piispan (2013a) mukaan huippu-urheilijaksi tähtäävällä nuorella motivaatio kumpuaa usein kolmesta peruskulmakivestä: urheilusta nauttimisesta, halusta kehittyä ja kilpailuvietistä. (Aarresola & Konttinen 2012, 32.) POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Nuoret antavat ympäröivälle todellisuudelle erilaisia merkityksiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda esille niitä merkityksiä, joita nuoret urheilijat antavat liikunnalle tutkimushetkellä ja tulevaisuudessa. Liikuntahengailua tukevat merkitykset vertautuvat Hämäläisen (2008) hauskuuden eetosta edustaviin urheilijoihin, joiden suhdetta urheiluun kuvaa sosiaalisuus ja hauskuus. Nuoret tunnistivat ja arvottivat näihin tavoitteisiin liittyviä tekijöitä monipuolisesti, minkä voidaan ainakin joltain osin olettaa johtuvan siitä, että leireillä on keskitytty näiden tekijöiden tukemiseen. (Aira ym. myös Hämäläinen 2008) eikä vaadi liikaa uhrauksia. Nuorille on tärkeää, että he ovat löytäneet oman lajinsa ja saavat tehdä sitä mistä pitävät. Nuorten liikunnalle antamia merkityksiä kuvattiin kolmena yläkategoriana: hyvinvointia tukevat merkitykset, liikuntahengailua tukevat merkitykset sekä urheilijaksi kasvua tukevat merkitykset. (Olympiakomitea 2017.) Tämä tutkimus toteutettiin lukuvuoden lopussa, jolloin nuoret olivat jo osallistuneet useammalle leiritysjaksolle. Menetelmänä merkityskarttoja voidaan hyödyntää niin yläkoululeirityksessä, seuratoiminnassa kuin koululiikunnassa. Elämänhallintataitojen painopisteitä ovat olleet psyykkinen valmennus ja itsenäisen toiminnan kehittäminen. Yläkoululeirityksen tavoitteena on urheilullisen kehittymisen lisäksi tukea koulumenestystä ja elämänhallintataitoja. Terveyden ja hyvinvoinnin tavoitteluun ja ylläpitämiseen liittyvät merkitykset ovat keskeisiä myös tämän tutkimuksen perusteella. Jatkossa olisi kiinnostavaa tutkia eroavatko liikunnalle annetut merkitykset lajien välillä, sillä Kosken ja Tähtisen (2005) mukaan eri liikuntaja urheilulajeilla ja niiden lajikulttuureilla on omat ominaiset merkitysrakenteensa. (Hämäläinen 2008; Salasuo 2015.) Kuten aikuisten huipulla urheilevien, myös nuorten urheilijoiden joukossa kutsumuksellinen suhde liikkumiseen ja harjoitteluun näyttäytyy järjestelmän kannalta tavoiteltavana ihannetapauksena. 105 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Nuoret urheilijat ja yläkoululeiritys Rakkaus omaan lajiin nousi vahvasti esille nuorten merkityksissä. Osana tutkimusta nuorilta kysyttiin, minkälaisena he näkevät liikunnan merkityksen elämässään kymmenen vuoden päästä ja vain reilu puolet näki itsensä urheilijan polulla. Tähän merkityskartta luo hyvän keskustelupohjan. Urheilijan kasvua tukevat merkitykset ilmentävät kutsumuksellista ja menestyksen eetosta. Samaan aikaan nuoret elävät urheilijan polun valintavaihetta, jolloin he usein tekevät valintoja urheilu-uraan panostamisesta. Yläkoululeirityksessä huomioidaan myös nuorten koulunkäynnin ja elämänhallintataitojen tukeminen. Lisäksi merkityskartat auttavat nuorta itseään jäsentämään elämäänsä ja urheilun roolia osana sitä. Merkityskartat antavat toimijoille helposti tietoa nuorten merkitysrakenteista, joiden pohjalta toimintaa voidaan kehittää ja suunnata enemmän nuorten omia merkityksiä vastaaviksi. Piispa (2013a) toteaakin huippu-urheilijan uran olevan epävarma vaihtoehto uravalintojen välillä. Tärkeää olisi tutkia miten nuorten suhde liikuntaan muuttuu seuraavien vuosien aikana, kun drop out -ilmiö on suurimmillaan. Tutkimuksemme nuorten urhei lijoiden tapa merkityksellistää liikkumistaan resonoi monipuolisesti sekä urheilijoissa tunnistetun menestys, harrastusja kutsumuseetoksen että hauskuuden ja huolenpidon eetoksen kanssa (Hämäläinen 2008; Salasuo 2015). Myös Aarresolan ja Konttisen (2012) nuorille urheilijoille suunnatussa tutkimuksessa yli puolet kyselyyn vastanneista nuorista piti kiinnostusta omaan lajiin erittäin tärkeänä. (2012, 62–63) mukaan valmentajien tulisi entistä aktiivisemmin keskustella nuorten kanssa näiden tavoitteista sekä urheilun roolista ja merkityksestä osana arkea. Aikaisemman tutkimustiedon (esim. On tärkeää, että nuoret löytävät harrastusmahdollisuuksia oman lajin parista. Koski & Tähtinen 2005) tavoin sosiaaliset merkitykset nousivat esille lähes jokaisen nuoren merkityksissä, ja monelle nuorelle ystävät olivat jopa tärkein tekijä liikunnassa. Tiiviiden vertaissuhteiden kiinni pitävä voima oli suuri, ystävät olivat muutamalle nuorelle se tekijä, joka piti heidät mukana liikuntaharrastuksessa. Myös aikaisemman tutkimustiedon (Kokko ym. Kokon ym. Edelliseen havaintoon peilaten hyvinvointia ja liikuntahengailua korostavien nuorten suuri määrä aineistossa on huomiota herättävää ja tarkempaa tutkimusta kaipaava havainto. Esimerkiksi ajanhallinta ja itsenäinen vastuun ottaminen ovat taitoja, jotka hyödyttävät ja tukevat myös näitä nuoria, joille muut kuin kilpailulliset tavoitteet ovat tärkeitä
& Salasuo, M. A critical review of career research and assistance through the cultural lens: Towards cultural praxis of athletes' careers.International Review of Sport and Exercise Psychology 7 (1), 1–17. Career transitions in sport: European perspectives. Kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja nro 98. & Saarinen, A. Kokko ja L. 2016. & Lavallee, D. Aarresola, P. Gothenburg studies in educational sciences. Koski, P. 2013. Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 13–55. & Krol-Zielinska, M. 2012. Yläkoululeiritys. Liikunta & Tiede 53 (2–3), 88–95. Morris, R., Tod, D. Kokko, S. London: Routledge. Nuori Urheilija -tutkimus: 14–15-vuotiaiden yksilöurheilijoiden harjoittelu, urheilupolut ja mikroympäristö. Matarma, T. http:// www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/verkkojulkaisut/359-tassa-seison-enka-muuta-voi-nuorisotutkijoiden-ajatuksia-nuorten-liikunnasta-jasen-kipupisteista Viitattu 20.3.2018. 2018. Helsinki. Huippu-urheilijan elämänkulku. 2005. 2015. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto. The International Journal of the History of Sport 30 (4), 374–392. A study of the relationship between elite athletes' educational development and sporting performance. Laadullinen tutkimus 6.ja 9.-luokkalaisten liikuntakäsityksistä ja suhteesta liikuntaan. & Huhta, H. Urheilun ja opiskelun yhdistämisessä tarvitaan valmennusta kahdelle uralle. V. Urheilijan kaksoisura. Salasuo, M., Piispa, M. Stambulova, N. Combining elite women’s soccer and education: Norway and the NCAA. Brussels. 2012. 2015. Kantanista, A., Osinski, W., Borowiec, J., Tomczak, M. Härkönen ja M. Nuorisotutkimus 33 (3–4), 88–101. Pirttimäki (toim.) Tavoitteena nuoren urheilijan hyvä päivä. 2017. Laskemisen vaikeudesta – kannattaako kvalitatiivista aineistoa kvantifioida. Julkaisusarja nro 29. Teoksessa S. Teoksessa Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta. & Tähtinen, J. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Teoksessa M-L. Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J. Sarkkinen, J. Harinen & A. Jyväskylä. 2015. Olympiakomitea. McCormack, C. V. EU Expert Group. Julkaisusarja nro 46, 43–46. & Kalaja, S. An introduction to its methodology. Tutkimus kilpaurheiluun sosiaalistumisen normeista, pääomista ja toimijuudesta. Nuorisotutkimusseuran/Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 134. 110–126. 2013. Jyväskylän yliopisto: Terveyden edistämisen tutkimuskeskus ja Nuori Suomi. Jyväskylän yliopisto. EU guidelines on dual careers of athletes recommended policy actions in support of dual careers in high-performance sport. Kari, J. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 3, 11–29. Luokanopettajaopiskelijat liikuntakokemustensa ja opettajuutensa tulkitsijoina. Väitöskirja. Urheiluakatemiat. Huhta (toim.) Epätavallisia elämänkulkuja. 2014. Finni, S. Hyvä opettaja. Varala 2018. Kilpaja huippuurheilun tutkimuskeskus KIHU. Mitä on liikunta. Jyväskylä. & Aunola, K. 2013a. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 1, 65–74. Jyväskylän yliopisto. Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan julkaisuja 5. Ryba, T., Aunola, K., Ronkainen, N., Selänne, H. Physical Education & Sport Pedagogy 10 (1), 19–40. Teoksessa S. Huippu-urheilun muutosryhmä. http://ec.europa.eu/assets/eac/sport/library/documents/dual-careerguidelines-final_en.pdf Viitattu 06.02.2019. 13–15-vuotiaiden urheilijoiden arvioita harjoitusmääristään, harjoittelun monipuolisuudesta sekä elämäntavoista. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2016 mediasta ja liikunnasta. Kokko ja R. Tutkimusetiikka. 2013. Ferry, M. Tampere: Vastapaino. Urheilijoiden kaksoisuraan liittyvän tutkimuksen tämänhetkinen tilanne Suomessa. Suomen Olympiakomitea, Paraolympiakomitea ja Opetusja kulttuuriministeriö. Studies in Sport, Physical Education and Health 246. Huippu-urheilijat ja -taiteilijat 2000-luvun Suomessa. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. 2016. 2015. Merikivi, J., Myllyniemi, S. Loppuraportti. 2014. 2014. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 166. (toim.). Kalaja, A. ”Vapaasti olen saanut valita eikä mihkään ole pakotettu” – katsaus suomalaisen huippu-urheilijan elämänkulkuun. 106 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 • TUTKIMUSARTIKKELI • Nuoret urheilijat ja yläkoululeiritys LÄHTEET Aarresola, O. Sosiaaliset jalat ja vakava vapaa-aika – lasten ja nuorten vertaissuhteiden merkitys liikuntaharrastuksissa. Nuori urheilijan polulla. 2015. Härkönen, A. & Ryba, T. Yläkoulutoiminta.https://www. 2013. 2011. Tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa. Liikunnan merkitykset. & Hirvensalo, M. & Norberg, J. 2008. Hämäläinen, K. Studies in Sport, Physical Education and Health 127. Urheilija ja valmentaja urheilun maailmassa: Eetokset, ihanteet ja kasvatus urheilijoiden tarinoissa. Rannikko (toim.) Tässä seison enkä muuta voi. & Konttinen, N. Teoksessa P. Los Angeles: Sage. Athletes' careers across cultures. Koski, P. Idrottsprofilerad utbildning – I spåren av en avreglerad skola. Ristimäki, E. 2004. & Kokko, S. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Body image, BMI and physical activity in girls and boys aged 14–16 years. Stambulova, N. Media hanskassa. https://varala.fi/kilpaurheilu/ylakoululeiritys/ Viitattu 16.12.2018. Youth sport programs: An avenue to foster positive youth development. Koski, P. 2010. Soccer & Society 14 (6), 887–897. Krippendorff, K. Piispa, M. 2019. Nuorten urheilupolut. Piispa & H. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU. Liikunta & Tiede 55 (1), 14–18. Nuorten urheilijoiden suhde liikuntaan. Mononen, O. & Oliver, E. 2013b. Turun Lapsija nuorisotutkimuskeskuksen julkaisuja 5, Turun yliopisto. & Deakin, J. & Kannas, L. Oppilaitokset, urheiluakatemiat ja puolustusvoimat valintoja ohjaavina järjestelminä. Introduction: sport in Scandinavian societies. Content analysis. Teoksessa M. 2016. 2005. Fraser-Thomas, J. Urheilijan polun valintavaiheen asiantuntijatyö. Teoksessa K. Huipulle vai huvin vuoksi – mikä 2000-luvun suomalaisnuoria liikuttaa. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2, 27–32. Berg, P. Studies in Sport, Physical Education and Health 233. Helsinki. An analysis of organizational structure and transition outcomes in the youth-to-senior professional soccer transition. Kuula, A. Nuorisotutkimus 23 (1), 3–21. B. & Walseth, K. HuMu. Aquilina, D. Wylleman, P., Alfermann, D. 2016. V. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Göteborgs universitet: kompendiet. Väitöskirja. Sport in Society 13 (4), 563–566. Saarinen, M., Ryba, T. Julkunen (toim.) Tutkimuksia yhtenäistyvistä ja erilaistuvista oppimisen ja koulutuksen poluista. 2012. Liikunta-aktiivisuuden väheneminen murrosiässä. Nuoristotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 65, 13–16. Joensuun yliopisto. Aarresola, O. & Ryba, T. Psychology of Sport and Exercise 5 (1), 7–20.. 2006. 2017. B. Liikunnan merkitykset ja esteet. Seippel, Ø., Ibsen, B. Jyväskylän yliopisto. Eskola, J. 2013. olympiakomitea.fi/huippu-urheilu/urheiluakatemiaohjelma-2/opinto-ja-uraohjaus-2/ylakoulutoiminta-2/ylakoulutoiminta/Viitattu 26.2.2018 Piispa, M. L., Côté, J. Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. Liikunnan merkitykset nuoruudessa. 2012. Väitöskirja. Body image 15, 40–43. 2012. Villberg, J. Journal of Applied Sport Psychology 27 (2), 216–234
Teksti kirjoitetaan vasen reuna tasattuna ja ilman tavutusta. Aikataulu Käsikirjoitukset ja saatekirje toimitetaan arviointiprosesseille annettuun määräaikaan mennessä sähköpostitse lehden toimitukseen osoitteeseen toimisto@lts.fi Kevään arviointiprosessin käsikirjoitusten määräaika on kunkin vuoden maaliskuun ja syyskuun viimeinen arkipäivä. Saatekirjeellä kirjoittajat myös vahvistavat, että käsikirjoitus sisältää alkuperäistä aiemmin muualla julkaisematonta tutkimusaineistoa, jota ei ole julkaistu eikä tarjota julkaistavaksi toisessa tieteellisessä lehdessä tai kirjassa. Kunkin käsikirjoituksen arvioi vähintään kaksi kyseisen tieteenalan kotimaista ansioitunutta tutkijaa. Lisäksi voidaan artikkelin mahdollisessa kiitos-osassa mainita henkilöt, jotka ovat edesauttaneet tutkimuksen toteuttamista. Käsikirjoitukset tulee toimittaa edellä mainittuihin määräaikoihin mennessä sähköisesti LIIKUNTA & TIEDE -lehden toimitukseen: toimisto@lts.fi Kirjoitusohjeet julkaistaan Liikunta & Tiede -lehden osana tutkimusartikkeliliitettä ja ne löytyvät lehden internetsivuilta (www.lts.fi). Lehti toimii myös välineenä tutkijakoulutuksessa ja soveltuu väitöskirjan osajulkaisujen julkaisemiseen. 107 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 TUTKIMUSARTIKKELIT 2019 Toimitustyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä (Katso: Tutkimuseettisen neuvokunnan ohjeet http://www.tenk.fi/ sekä kansainvälinen Vancouver-ohjeisto http://www.icmje.org/). Tutkijoille ja tutkijakoulutettaville lehti tarjoaa mahdollisuuden raportoida tutkimustuloksia alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. Lehti on monitieteinen ja julkaisee alkuperäisraportteja suomeksi. Lisätietoja: Sanna Palomäki Päätoimittaja Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.h.palomäki@jyu.fi Jouko Kokkonen Toimittaja Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: www.lts.fi Tutkimusartikkelinumeron 2019 kirjoitusohjeet LIIKUNTA & TIEDE -lehti julkaisee vertaisarvioituja suomenkielisiä tutkimusartikkeleita tutkimusartikkeliliitteessä ja lehden internetsivuilla (www.lts.fi). Käsikirjoitusten laajuus ei kokonaisuudessaan saa ylittää 20 liuskaa (A4-kokoinen, otsikkosivu mukaan lukien), kun tekstin riviväli on 1,5, marginaalit 25 mm, fontti Times New Roman ja fonttikoko 12 pts. Vuonna 2019 jättöpäivät ovat 29.3. 3. Määräajoista myöhästyneet artikkelit siirtyvät automaattisesti seuraavan arviointierään. Tarkemmat ohjeet, katso http://www.icmje.org/. Tiivistelmä ja asiasanat (sivu 2) Tiivistelmän pituus on enintään 2000 merkkiä mukaan lukien välilyönnit. Artikkelin edellytetään olevan sisällöllisesti ja kielellisesti hyvin viimeistelty. Käsikirjoituksen laadinnassa noudatetaan seuraavaa jaottelua: Otsikkosivu (sivu 1) Otsikkosivulta ilmenee vain käsikirjoituksen otsikko suomeksi ja englanniksi (enintään 120 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit) ja lyhyt otsikko suomeksi (enintään 45 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit). Käsikirjoituksia otetaan arviointiprosessiin kaksi kertaa vuodessa. tai 30.9. Suomenkielisen tiivistelmän ohella käsikirjoitukseen tulee liittää englanninkielinen tiivistelmä (Abstract). 2. 1. ja 30.9. Käsikirjoitukset toimitukseen 29.3. Vuonna 2019 kevään määräaika on 29.3.2019 ja syksyn 30.9.2019. Käsikirjoitusten laajuus ja rakenne Lähetettäessä käsikirjoitus ensimmäistä kertaa arvioitavaksi, kaikki artikkeliin tarkoitettu materiaali tallennetaan yhteen PDF-tiedostoon, joka lähetetään yhdessä saatekirjeen kanssa osoitteeseen toimisto@lts.fi. Lyhyttä otsikkoa käytetään valmiin artikkelin sivujen ylätunnisteena. Käsikirjoituksen tekijyys – hyvä tieteellinen käytäntö Artikkelin kirjoittajana oleminen edellyttää, että kirjoittajiksi ilmoitetuilla on merkittävä vaikutus artikkelin syntyyn siten, että he ovat osallistuneet sekä tutkimuksen suunnitteluun tai tulosten analyysiin ja tulkintaan että artikkelin kirjoittamiseen tai sen tieteellisen sisällön muokkaamiseen ja ovat lisäksi hyväksyneet artikkelin lopullisen, julkaistavaksi tarkoitetun version. Arviointiprosessissa hyväksytyt artikkelit julkaistaan pääsääntöisesti Liikunta & Tiede -lehden kunkin vuoden numeroissa 2 ja 6 ja internet-sivuilla www.lts.fi. Molempien tiivistel. Julkaisemisesta päättää lehden toimitusryhmä asiantuntijalausuntojen perusteella. Käsikirjoitukseen on liitettävä saatekirje (Wordtai PDF-tiedosto), johon listataan artikkelin otsikko sekä kaikki tekijät ja heidän taustayhteisönsä. Liikunta & Tiede -lehdessä julkaistuja artik keleita ei saa julkaista saman sisältöisenä tai samassa muodossa uudelleen ilman lehden julkaisijan kirjallista suostumusta. Kokonaislaajuuteen kuuluvat kaikki artikkeliin tarkoitettu materiaali eli otsikkosivu, tiivistelmät, artikkeliteksti, lähteet, kuviot ja taulukot
jyu.fi/julkaisut/sarjaohjeet.pdf/view 6. Viitattaessa tällaiseen mate riaaliin merkitään tekstissä kirjoittajan nimen jälkeen huomautus ”julkaisematon”. Prospective 1-year follow-up study. & Tynjälä, J. 1998. Helsinki: WSOY. Liikunta & Tiede 35 (4), 4–10. 2010. 2002). 1998. Vuori & S. (Telama ym. Kuvioiden ja taulukoiden tarkat painokelpoiset versiot pyydetään erikseen siinä vaiheessa, kun artikkeli on hyväksytty julkaistavaksi. 1982. RAPORTTISARJAT Youth and drugs 1973. OPINNÄYTTEET Mikkelsson, M. Lisätietoja: Sanna Palomäki Päätoimittaja Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.h.palomäki@jyu.fi Jouko Kokkonen Toimittaja Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: http://www.lts.fi Lisätietoa tutkimusartikkelin kirjoittamisesta saa myös artikkelista Itkonen, H. Taimela (toim.) Liikuntalääketiede. Kun lähteenä käytetään INTERNETIN KAUTTA TAVOITETTUA ARTIKKELIA kirjoitetaan lähdeluetteloon painetun artik kelin lähdetiedot. KOMITEANMIETINNÖT Perhekasvatustoimikunnan mietintö. Jyväskylän yliopisto. Fyysinen ja terveyskunto sekä niiden mittaus. Varsinainen tekstiosio (sivu 3 eteenpäin): Johdanto Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tulokset Pohdinta ja johtopäätökset Lähteet Taulukot, kuviot ja niiden selitetekstit Kukin taulukko ja kuvio teksteineen sijoitetaan käsikirjoituksen pdf-versioon omalle paikalleen. Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. LAIT JA ASETUKSET Huumausaineasetus 1972. WHOKoululaistutkimus 1986–1998. & Kokkonen J. Vierasperäisistä termeistä tulee käyttää suomalaista vastinetta, aina kun sellainen on olemassa. 2000. Teoksessa: I. (Roberts & Ommundsen 1996). Jyväskylä, LIKEStutkimuskeskus. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. 5. Lisensiaatintutkimus. (toim.) 2003. Mikäli kirjoittajia on enemmän kuin kaksi, mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja sen jälkeen merkintä ym., esim. Julkaisemattomaan materiaaliin viittaamista tulee välttää. Heikinaro-Johansson, P. Musculoskeletal pain and fibromyalgia in preadolescents. Turun yliopiston julkaisuja D 320. Geneve. Pulkkinen, L. Turun yliopisto. European Journal of Physical Education 5 (2), 147–157. New York, NY: Random House. Physical activity patterns in secondary schoolchildren. Lähtökohdat liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi. Rovio, E. Baltes & O.G.Brim (toim.) Life-span development and behavior, vol. Welsman, J. Liikunta & Tiede 47 (1), 32–34. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 54–68. Nuoruuden kasvuympäristöt ja opettajankoulutus opettajuuden kehitystekijöinä. ”Pehkonen (1999, 69) osoitti, että...”Kun lähteenä käytetyn artikkelin kirjoittajia on kaksi, molemmat mainitaan, esim. Komiteanmietintö 1976: 42. LEHTIARTIKKELIT Kannas, L. Kun useisiin lähteisiin viitataan samanaikaisesti, ne ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä ja erotetaan toisistaan puolipisteellä, esim. 2002. HAASTATTELUT Nurmi, Paavo, olympiavoittaja, Helsinki, 19.7.1952. Lähteet luetteloidaan ilman numeroita aakkosjärjestyksessä, riippumatta niiden esiintymisjärjestyksestä tekstissä. 4. Mikäli artikkeli on julkaistu vain sähköisesti, lähdetietojen lisäksi merkitään internetin hakemistopolku ja päivämäärä, milloin osoite on tarkistettu. Artikkelin PDF-tiedosto: http://www.lts.fi/sites/ default/files/article_attachment/lt110_32-34.pdf. Liikuntakasvatuksen laitos. Lähdeluettelossa noudatetaan Jyväskylän yliopistosarjojen kirjoittajille annettuja ohjeita. Joukkueellinen yksilöitä. 1986. Uronen, V. & Armstrong, N. Pehkonen 1999, 69). Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 219. LUVUT KOKOOMATEOKSESSA Oja, P. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. Jyväskylän yliopisto. 161/18.2.1972. 1983. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133.Väitöskirja. World Health Organization Technical Report Series 516. SARJAJULKAISUT Penttinen, S. & Mechling, H. Esimerkkejä lähdeluettelosta KIRJAT Bös, K. 4. Lyhenteet ja vierasperäiset termit Termit, joita käytetään lyhenteitä, tulee ensimmäistä kertaa mainittaessa kirjoittaa kokonaisuudessaan. Self-control and continuity from childhood to late adolescence. Schorndorf: Hoffmann. Teoksessa: P.B. & Kytökorpi, L. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä kyseisistä ohjeista. Julkaisematonta materiaalia ei mainita lähdeluettelossa. Report of a WHO study group. Concepts and theories of human development, 2nd ed. (Duda 2001; Lintunen 2000). Helsinki: Valtion painatuskeskus. 2003.Juniorijalkapalloilijoiden fyysinen aktiivisuus, urheilumotiivit ja kaverisuhteet kahden vuoden aikana. Jos kirjoittajan nimi on osa lausetta, viittaukseen merkitään pelkkä vuosiluku ja sivu suluissa, esim. Tekstissä viittaus merkitään sulkuihin ja lähdeviittauksen tulee sisältää kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi ja tarvittaessa sivunumero (esim. New York: Academic Press, 63–105. 2003. 1995. Huovinen, T. Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelit 10 vuotta. Kirjallisuusviittaukset Alkuperäisartikkelin lopussa lueteltujen käytettyjen lähteiden määrä voi olla enintään 40. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta https://kirjasto. Lerner, R.M. Dimensionen sport motorischer Leistungen. 108 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 mien jälkeen tulee luetella 3–8 avainsanaa (keywords). Väitöskirja