09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/L TS Päätoimittajat: Pauli Vuolle (vast) Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Sinänsä myönteiseen kehitykseen alkoi matkan varrella kuitenkin liittyä yhteiskunnallisia häiriötekijöitä, jotka ovat monella tavalla vaikuttamassa liikuntakulttuurin muotoutu2 LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 miseen niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Omana Eskon puumerkkinäni olen pyrkinyt painottamaan lehden profiilissa liikunnan ja urheilun yhteiskunnalliseen merkitykseen liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Sarviaho Ulkoasu: Koodi Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Suomen Liikunnanopettajien Liiton virallinen tiedotuslehti Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 09-4542 720, fax: 09-45427222 Kestotilaus 29 €/vsk Vuositilaus 32 €/vsk. 39. Samalla kun toivotan uuden päätoimittajan, terveyskasvatuksen professori Lasse Kannaksen tervetulleeksi, kiitän lukijoita, lehden aktiivista toimituskuntaa sekä erityisesti vastaavaa toimittajaa Leena Niemistä kuluneista vuosista. vuosikerta ISSN 0358-7010. Kasvavia huolenaiheita ovat esimerkiksi kilpaurheiluun liittyvät eettiset ja arvokysymykset, teknistyvästä ja kaupallistuneesta urheilusta seuraavat kulutusja ympäristöongelmat sekä eräänlainen yhteisvastuullisuuden puuttuminen niin liikunnan kuin monien muidenkin yhteiskunnallisten asioiden hoitamisessa. Heinonen Reijo Häyrinen Pasi Koski Lauri Laakso Heimo Nupponen Eila Ruuskanen-Himma Jaana Suni Valokuvat: Antero Aaltonen, Sakari Viika, Tommi Anttonen, Veikko Somerpuro Kansikuva: Lehtikuva/ H. Sotien jälkeinen kansalaisten vaurastumisen jatkuminen, automatisaation kasvu ja asteittainen siirtyminen hyvinvointi-, tietoja kulutusyhteiskuntaan tarjosivat aivan uudenlaisia mahdollisuuksia liittää liikunta ja urheilu osaksi ihmisten elämänjärjestystä ja arkipäivän elämäntoimintoja. Kun puhun urheilun käsitteellistämisestä, tarkoitan tällä juuri sitä, että vaikka "urheilun hyvän kertomuksen" aikaan tuskin voidaan palata, on korkea aika ryhtyä tekemään selvää käsitteellistä eroa näiden asioiden suhteen ja siten selkeyttää liikuntakulttuurimme arvoperustaa. Ne ovat useimmiten olleet seurausta suurista rakenteellisista muutoksista, joita yhteiskunnassa on tapahtunut. Käsitteellistämisen aika PAULI VUOLLE odernin liikuntakulttuurin historialliset juuret ulottuvat 1800-luvun puolenvälin jälkeiseen aikaan. Yli viisi vuotta jatkunut kausi on ainakin minulle ollut antoisa ja haasteellinen. 1900-luvun loppupuolella alkanut teollinen vallankumous, urbanisoituminen, palveluelinkeinojen muodostuminen, väestön sivistystason ja varallisuuden yleinen nousu, säädelty työaika ja sen seurauksena käytettävissä olevan vapaa-ajan lisääntyminen sekä liberalistiselle ajattelulle perustuvan kilpailuyhteiskunnan synty loivat tärkeimmät edellytykset nykyaikaisen liikuntatoiminnan kehittymiselle. Liikunta &Tiede 2/2002 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 09-4542720 fax. Perimmältään kysymys näyttää olevan siitä, että aikamme urheilua ja liikuntaa on äärettömän vaikea jäsentää niin, että siihen liittyvät myönteiset asiat voitaisiin hallita ja pitää erillään niistä kielteisistä ilmiöistä, jotka kuitenkin ovat yleisesti tiedossa tai tiedostettuja. Nyt 2000-luvulle tultaessa niin kansallinen kuin kansainvälinen liikuntakulttuuri on läpikäynyt monia murrosvaiheita. Tämä on viimeinen numero, josta olen päätoimittajana vastuussa
Kristiina Wuolio KESKUSTELUSIVUT 31 Pitäisikö huippuhiihto yksityistää. Maailman terveysjärjestön (WHO) asiantuntijat arvioivat, että liikunnan puute aiheuttaa viidenneksi eniten kaikista kuolemista . Kristiina Wuolio 35 Miksi emme panisi paremmaksi. Kodin, koulun ja urheiluseuran tilalle kasvattajina astuisivat sponsorit, media ja urheiluyleisö. Taru Lintunen 10 Judo on pehmeä tie, jolla spastisuudesta on hyötyä Oman voiman tunteminen, itsensä puolustaminen, omien liikkeiden vaikutuksen kokeminen ja kehon painon aistiminen ovat asioita, joita pyörätuolissa koetaan vähemmän kuin jaloilla liikkuessa. Erkki Vettenniemi 40 Miehinen, naisellinen, tieteellinen Pohdintaa sukupuolesta ja tieteestä Jaana Kari 49 Liikuntalääketiede Uudet haasteet Urho Kujala 15 Liikunnan puute on terveysriski Liikunnan puute on osoitettu yhä yleistyväksi elämän lyhentäjäksi. Marjo Rinne, Jukka Marttila 24 Enemmän rahaa, enemmän liikuntaa, enemmän hyvinvointia. Pertti Hemanus 36 Käry kävi muuttuiko mikään. Urheiluoikeus on eräs modernin täsmäoikeuden alue, toteaa professori Heikki Halila. TÄSSÄ NUMEROSSA 4 Urheilun etiikkaa vai markkinoiden 7 Yksilökeskeinen toimintamalli saattaa johtaa urheilijan ja valmentajan määrittämään etiikkaansa rahoittajien, viihteen ja urheiluyleisön ehdoista käsin. Doping-kirjallisuus Ranskassa. Hannu Valtonen 51 IN MEMORIAM Aimo Juvonen LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 3. Kalervo llmanen 8 Eettisyyteen voi kasvattaa Tehtäväsuuntautunut ajattelutapa suojaa urheilijaa kiellettyjen keinojen käytöltä. Kaikki liikuntaan sijoitetut lisärahat eivät kasvata liikunnan määrää, vaan nostavat liikuntasuorituksen hintaa. Arja Liinamaa 12 Oikeuden rajoja etsimässä Voiko joukkue pantata pelaajan edustusoikeuden. likka Vuori 18 Liikkeelle keski-iässä: Starttikurssi tuuppaa empijää aktiiviksi Mahdollisuus liikkua ryhmässä, jossa yksilöllisistä tavoitteista muokataan omalta tuntuvaa liikuntaa yhdessä muiden kanssa voi edesauttaa liikunnan ottamista tavaksi. Vaikka tietäisimme, että Sotkamossa sijoitetaan miljoonia markkoja talvisinkin sulana pysyvään soutuputkeen, emme vielä tiedä sotkamolaisten liikkumisen muutoksista yhtään mitään. Kimmo Kouru 33 Huippu-urheilun kriitikko on yksinäisen tien kulkija
Hannu Itkonen on Beckiin viitaten todennut, että myös urheilu on astunut riskiyhteiskuntaan. rheilun eettisistä ongelmista käydään parhaillaan vilkasta keskustelua. Käydyllä keskustelulla on yksi yhteinen nimittäjä. Ihmisen oli täytettävä tehtävänsä yhteisössä mahdollisimman hyvin ja toteutettava toimissaan muun muassa oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, rehellisyyden sekä kaiken elämän ja luonnon kunnioittamisen periaatteita. Vakuuttava tutkimukseen perustuva argumentointi siltä toistaiseksi puuttuu. Suomessa urheilun etiikka ja moraali rakentuivat pitkään suomalaisten yhteiseen arvopohjaan, joka puolestaan nojasi keskeisiltä osiltaan länsimaisiin kristillisiin ja tieteenfilosofisiin lähtökohtiin. Urheilun kansainväliset ja kansalliset organisaatiot ovat sittemmin joutuneet perustamaan toimintansa entistä enemmän normien ja sääntöjen valvontaan. Leimaavatko huippu-urheilua nykyisin sellaiset riskiyhteiskunnalle tyypilliset käyttäytymismallit, kuten piittaamattomuus ympäristöstä, väkivalta, dopingin laajamittainen käyttö ja kaupallisuuden hallitsevuus. Keskustelu kaipaa uusia avauksia. Olympismi jäi nopeasti kuitenkin vain yleväksi ideaaliksi, koska sen kuten muunkin kilpaurheilun eettisiä periaatteita alettiin rikkoa. Yksilökeskeinen toimintamalli saattaa j valmentajan määrittämään etiikkaansa rahoittajien, viihteen j ehdoista käsin. Voidaan perustellusti kysyä, mihin urheilua ja ennen muuta huippu-urheilua aikaisemmin ohjannut ja pitkään vakaana säilynyt eettinen koodista on kadonnut. Hänen mukaansa urheilun, median ja markkinoiden yhteen kietoutuminen johtaa huippu-urheilussa suunnattomiin taloudellisiin voittoihin ja palkkioihin, mikä puolestaan johtaa vääjäämättä riskinoton maksimointiin. Nykyistä muutosvaihetta leimaavat hallitsemattomat ympäristöuhat, teknologian kehityksen nopea vauhti ja sen tuomat riskit sekä ihmisen omien toimien arvaamattomuus (Beck 1990). Urheilun hyvä kertomus mitä tilalle. Urheilussa nämä periaatteet voitiin tiivistää käsitteellä "urheilun hyvä kertomus". Kaikille mainituille lähtökohdille oli yhteistä, että ne korostivat urheilun merkitystä nuorison kasvatuskeinona ja nostivat ohjenuorakseen tunnuksen "terve sielu terveessä ruumiissa" (Ripatti 2001 ja Vuolle 2001). Tällä hän tarkoittaa sitä, että yhteiskunta on muuttunut nyt meneillään olevassa jälkiteollisessa vaiheessa arvaamattomaksi ja ihmiselle vaaralliseksi. Muutoksen suuntaa on vaikea ennustaa. Hyvän kertomuksen keskeisinä rakennuspuina ovat olleet valistuksen ajan kasvatusopilliset näkemykset, modernin urheilun käynnistymiseen vahvasti vaikuttaneen Pierre de Coubertinin olympismin ideaali ja urheilun kytkeytyminen yleiseen suomalaiskansalliseen liikkeeseen 1900-luvun alussa. Tämän seurauksena urheilua jouduttiin ohjaaman erilaisilla säännöillä ja normeilla. Etenkin doping on eri liikuntajärjestöjen seminaarien ja median suosikkiaihe. Sosiologi Ulrich Beck on luonnehtinut nykyistä länsimaista yhteiskuntaa "riskiyhteiskunnan" käsitteellä. Urheilun hyvällä kertomuksella ymmärretään kaikkia niitä positiivisia ja tavoittelemisen arvoisia asioita, joita urheiluun katsotaan liittyvän. Länsimaisessa huippu-urheilussa parhaillaan käynnissä oleva eettinen ja moraalinen murros on riskiyhteiskunnassa ennakoimaton ja yllätyksellinen. Kasvatus ja henkinen kasvu jäivät pian vain juhlapuheiden kuorrutukseksi. m :IJ < i= s: )> z m z. Miten urheilun kaupallistuminen ja viihteellistyminen vaikutta eettiseen koodistoon. Se enimmältä osaltaan keskustelijoiden mielipiteisiin ja omaan arvomaailmaan. Pauli Vuolleen mukaan tästä seuraa, että "yhä 4 LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 --1 m :::0:: .... Huippu-urheilun etiikka alkoi varsin nopeasti painottua normatiiviseen suuntaan. Aina on olemassa niitä, jotka ovat valmiita käyttämään epärehellisiä keinoja ja ottamaan riskin voiton saavuttaakseen (Itkonen 1999). Tällä hetkellä urheilun järjestelmää yritetäänkin pitää hallinnassa vahvalla ulkoisella kontrollilla. Kodin, koulun ja urheiluseuran tilalle kasvattaj astuisivat sponsorit, media ja urheiluyleisö. Urheilu on erottamaton osa yhteiskuntaa. Siksi urheilun kulloinenkin muutosvaihe tulee ymmärrettäväksi vain yhteiskunnallisessa yhteydessään
Menestymisen tavoittelu oli niin voimallista, että se johti jo tuolloin urheilun "kilpavarusteluun" ja "totalisaatioon". Voidaan kysyä, onko urheilun saamalla vahvalla nationalistisella korostuksella vaikutusta urheilun sisäiseen etiikkaan ja moraaliin. Parhaillaan elämme aikaa, jossa käsitys yhteiskunnan ohjaavasta tehtävästä on myös pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa murtumassa ja se on pitkälti korvautumassa markkinatalouden vaatimuksia vastaavalla yksilökeskeisellä ajattelutavalla. Esimerkki tästä saatiin mm. Jo antiikin Kreikan olympialaisissa mittelivät urheilijoiden rinnalla paremmuudesta myös silloiset kaupunkivaltiot. Saksalaisissa tutkimuksissa on tarkasteltu edesmenneen DDR:n urheilua muun muassa valtiovallan harjoittaman politiikan yhtenä keinona. Myös naiset ovat löytäneet urheiluviihteen äärelle. Tuolloinen "urheilu" voidaan tulkita myös viihteeksi. Urheilua on käytetty kansallistunteen vahvistajana koko modernin kilpaurheilun ajan, eikä vähiten Suomessa, jossa nationalismi liittyy edelleen vahvasti huippu-urheiluun. Urheilu kasvattaa ja kasvaa. Urheilun eettisellä ideaalilla on koko ajan ollut myös kääntöpuolensa. Tavoitteena oli myös maanpuolustuksellisten valmiuksien lisääminen urheilun avulla. Urheilu ja liikunta ovat säilyttäneet asemansa yleisesti hyväksyttyinä kasvatuksen välineinä, vaikka kasvatustavoitteet ovat vaihdelleet eri aikoina. Tarkastelen lyhyesti kilpaja huippu-urheilua seuraavista kolmesta näkökulmasta: 1) urheilu vallankäytön välineenä, 2) urheilu sekä yksilön että yhteisön kasvatuskeinona ja 3) urheilu viihteenä. Siinä ohessa hän tuottaa menestystä janoavalle kansalle yhteisöllisiä elämyksiä, jotka pitävät hengissä hiipuvaa urheilun hyvää kertomusta ja kansallista identiteettiä kansainvälistyvässä maailmassa. Samalla pohdin, minkälaisia haasteita sanotut näkökulmat nostavat urheiluetiikan tutkimukselle. Tällöin kannattanee kysyä miksi. Urheilun eettisten lähtökohtien ja käytännön välillä piileekin sisäinen ristiriita. Se on nyt korvautumassa uudella urheilun sankaruudella, jossa yksilö nousee keskiöön. Tämä on ollut helppo ymmärtää toisin kuin mitä Coubertin oli ajatellut. 6 LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 Yhtenä hallitsemisen keinona alettiin kansalle tarjota "leipää ja sirkushuveja". Sitä eivät aseta päämääräkseen vain yksittäiset urheilijat ja heidän valmentajansa, vaan urheilujohto ja valtiovalta katsovat kansainvälisen kilpailumenestyksen liikuntapolitiikan olennaiseksi osaksi. Valta käyttää urheilua ja urheilu valtaa Valtaeliitit ovat kautta historian nähneet urheilun merkityksen vallankäytön välineenä. Maksimaalista kilpailua eettisesti. Hänelle tunnus merkitsi ihmisen kaikinpuolista kasvua ja kilvoittelua lähinnä itsensä kanssa. Urheilu on kiinteästi sidoksissa koko länsimaisen yhteisön perusarvojen muutokseen. Tutkittua tietoa ja selkeää näyttöä tästä ei Suomen osalta ole. Se on maksimaalinen tai päättymättömän kilpailu, joka pelkistyy olympialiikkeen vaalilauseessa: "Nopeammin korkeammalle voimakkaammin". Myös poliittinen ja taloudellinen valtaeliitti pyrkivät hyödyntämään urheilua. Poliittiselle eliitille huippu-urheilun suurtapahtumat tarjoavat poikkeuksellisen mittavan näyttämön omaan esiintuloon ja oman politiikkansa vahvistamiseen. Ennen toista maailmansotaa 1920ja 1930-luvuilla suomalaisnuoria kasvatettiin urheilua hyödyntäen raittiuteen, reippauteen ja rehtiyteen. Tietenkään nykytilannetta ei voi eikä saa verrata suoraan muinaiseen Roomaan. Urheilun hyvä kertomus on ollut vahvasti suomalaisuuteen ja suomalaiseen yhteisöön sidottu. Uimarannat tyhjentyvät helteisinä kesäviikonloppuina iltapäivisin formulakisojen ajaksi.Suuri suomalaisten joukko valitsee mieluummin television kuin heleän kesäisen päivän ja luonnon. Urheilun ja nationalismin välisten yhteyksien tutkiminen onkin yksi niistä suunnista, joihin eettisissä pohdinnoissa kannattaisi edetä. Silti on todettava, että tämän päivän huippu-urheilu on kulkemassa entistä enemmän viihteen suuntaan. massiivisimmilla kontrollija valvontasysteemeillä yritetään hallita tilanne, joka todellisuudessa ei ole hallittavissa valitulla strategialla" (Vuolle 2001) . Siinä esitetyt periaatteet saavat varmasti kaikkien urheilun parissa työskentelevien ohjaajien ja valmentajien hyväksynnän. Huippu-urheilijasta on tullut kansainvälinen viihdetaiteilija, joka hankkii itselleen menestystä, rahaa ja vaikutusvaltaa. Urheilun ylevät kasvatustavoitteet ovat maanpuolustusnäkökulmaa lukuunottamatta kutakuinkin säilyneet. talviolympialaisten avajaisseremonioissa, joissa terrorismia vastaan käytävä sota nostettiin esiin ja joissa oli vahva yhdysvaltalaisen nationalismin korostus. Eli urheilun sisäiselle "hyvälle kertomukselle" ei anneta juurikaan merkitystä, vaan urheilun etiikan ja moraalin katsotaan määräytyvän pääsääntöisesti urheilun ulkopuolelta eli poliittisesta ideologiasta käsin (Teichler ja Reinartz 1999). Ongelma ei ole niinkään kasvatustavoitteissa, vaan urheiluvalmennuksen ja nuorisourheilun käytännöissä. Helleenien kulttuuria seuranneessa Rooman imperiumissa urheilu tarjosi valtaeliitille uuden näköalan. Nämä käsitteet on Kalevi Heinilä tehnyt sittemmin tunnetuiksi tarkastellessaan nykyisen huippu-urheilun muutossuuntia (Heinilä 1982ja 2001). Urheiluviihteen voima on tavattoman suuri. Maksimaalinen kilpailu on johtanut siihen, että vastustajan voittamisesta on tullut urheiluliikkeen ja kansallisvaltioiden halutuin tavoite, joka tulee vahvasti esiin jatkuvana mitalien ja voiton tavoitteluna. Viimeksi Nuori Suomi organisaatio on yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa määritellyt lasten ja nuorten urheilun eettiset linjaukset julkaisemaansa "Unelma hyvästä urheilusta" -vihkoseen (Unelma hyvästä urheilusta 2001). Hyvistä ja oikeista tavoitteista huolimatta lasten ja nuorten urheiluharrastus saattaa luiskahtaa eettisesti. Suomessa urheilu on perinteisesti nähty kasvatuskeinona. Suurimmalle osalle urheiluliikettä siitä tuli kuitenkin ponnin maksimaaliseen kilpailuun ja entisten ennätysten murskaamiseen. Tällöin maan urheilun eettisiä ongelmia on selitetty valtion tavoitteista käsin, ei niinkään urheilun sisäisinä ongelmina. Tämä on vaikuttanut myös eettisiin katsomuksiin
Onko huippu-urheilulla kansalaisten mielestä edelleen sellainen myönteinen kasvatuksellinen ja poliittinen vaikutus, että yhteiskunnan on syytä osallistua esimerkiksi dopingvalvonnan jatkuvasti paisuviin kustannuksiin. Opetusministeriön ja järjestöjen toimesta on jo tuotettu koko joukko hallintoa palvelevaa tutkimusta, joissa on selvitetty liikunnan ympäristövaikutuksia, tasa-arvokysymyksiä, kansalaistoimintaa ja suvaitsevaisuutta. Lasten ja nuorten urheilun eettiset linjaukset (2001 ). Pikajuoksija Ville Vakkurin tapaus lienee kuitenkin lajissaan räikein. Aivan äskettäin yksi lupaukseksi jäänyt naishiihtäjä tilitti epämieluisia urheilukokemuksiaan valtakunnan päälehdessä (Helsingin Sanomat 17.2.2002). Esitelmä Urheilun etiikka ja doping -symposiumissa Jyväskylässä 12.12.2001. Teoksessa, Roiko-Jokela, Heikki ja Sironen, Esa (toim.). Suurin ongelma on kaksinaismoraalisen tilanteen ylläpito. Onko tutkimuksen keinoin mahdollista löytää sellaisia uusia yhteisöllisen toiminnan muotoja, joiden kautta välittyisivät myös huippu-urheiluun oikeaksi katsotut eettiset kasvatusja toimintaperiaatteet. University of Jyväskylä. Luonnollisesti tällöin on otettava huomioon myös kansainväliset sopimukset ja niiden velvoitteet. Urheilun kasvatusjärjestelmään näyttäisi rakentuvan toimintatapoja, joissa menestys ja voitto tulevat ensisijaisiksi jo lapsija nuoruusiällä. Paljon muutakin tutkimustarvetta urheilun eettisellä alueella on. Jyväskylän yliopisto. Teichler, Hans Joachim & Reinartz Klaus (1999): Das Leistungssportsystem der DDR in den 80er Jahren und im Prozess der Wende. Allardtin mukaan urheiluseurat ovat Suomessa tarjonneet sen kiinnittymispinnan, josta urheilun oikeaksi katsotut eettiset ja moraaliset kasvatusperiaatteet ovat kummunneet ja josta käsin niitä on pystytty ylläpitämään aina näihin päiviin (Allardt 2001). Samalla pitäisi kartoittaa, onko suomalaisurheilussa väkivaltaa suosivia alakulttuureja. Heinilä, Kalevi (2001): Terve sielu terveessä ruumissa. LIIKUNTA& TIEDE2/2002 7. Liikuntatieteellisen seuran impulssi XVll.fs Ripatti, Kimmo (2001 ): Klassikko kirjojen kansissa. Unelma hyvästä urheilusta. Pohtiessaan nykyurheilun eettisiä ongelmia, akateemikko Erik Allardt nostaa esille tutkimuksen kannalta mielenkiintoisen ajatuksen. Organisoitu vastuuttomuus . Heinilä, Kalevi (1982): The totalization process in international sport. Markkinatalouden pelisäännöt Urheilusta on tullut kansainvälisen viihdeteollisuuden huomattava osa. Atena, Jyväskylä, 13-25. Kertomukset liiallisen harjoittelun ja kilpailemisen uuvuttamista nuorista eivät ole Suomessa kovinkaan harvinaisia. arveluttaville alueille. Uudet avaukset ja ongelmien ratkaisukeinot puuttuvat. Kun tutkimus puuttuu, joudumme tyytymään vanhan kertaamiseen. Yhden tutkimuskysymyksen voisi palauttaa aikaisempaan yhteisöllisyyden teemaan. Olen edellä pyrkinyt hahmottelemaan niitä keskeisiä urheilun etiikan ja moraalin kysymyksiä, jotka kaipaisivat poikkitieteellistä perustason tutkimusta. Tulisikin selvittää, millaisia kilpailumenestykseen tähtäävän lapsija nuorisourheilun käytännöt todella ovat. Vain tätä kautta ovat ymmärrettävissä ne huomattavan suuret rahasummat, joita liikkuu yksistään ammattilaisja olympiaurheilun piirissä. Tällöin kodin, koulun ja urheiluseuran vaikutus urheilijan kasvattajina heikkenisi ja niiden tilalle astuisivat sponsorit, media ja urheiluyleisö. Dopingvalvontaa vai tutkimusta. Nuori Suomi, Helsinki. Vuolle, Pauli (2001 ): Urheiluetiikan historiasta. Verlag Karl Hofmann, Schorndorf. Helsingin Sanomat 17.2.2002: "Naishiihtäjän testamentti" Itkonen, Hannu (1999): Kilpakenttien kapinalliset. Sen tilalle ovat astuneet yksilölliset valinnat ja ratkaisut. Urheilulla käydään megaluokan kauppaa, jossa kaikki on myytävissä ja ostettavissa. Eikä asiassa kannata jäädä vain kansalaiskyselyn varaan. KALERVO ILMANEN Urheiluetiikan yliassistentti Jyväskylän yliopisto LÄHTEET Allardt, Erik (2001 ): Urheilu kansakunnan rakentajana. Hän korostaa erityisesti sosiaalisen kiinnittymisen merkitystä. Department of Sociology and Planning for Physical Culture. Urheilutähtien satumaiset palkkiot ja kilpailujen järjestelyoikeuksista saatavat tuotot houkuttavat väärinkäytöksiin. Asetelma on tutkimukselle erityisen haasteellinen. Nykyajan yksilöllistyvässä ja niin sanotussa jälkimodernissa riskiyhteiskunnassa yhteisöllisyys on menettänyt merkitystään. Beck, Ulrich (1990): Riskiyhteiskunnan vastamyrkyt. Urheilun hyvä kertomus suomalaisessa urheiluromaanissa. Näin on käynyt yhtä hyvin yksittäisille urheilijoille kuin urheilun järjestelmällekin. Ensisijainen kysymys ei tässä ole se, kuka on syyllinen vaan se, miksi urheilun kasvatusjärjestelmä ylevistä periaatteistaan huolimatta sortuu itse heikkoon etiikkaan ja moraaliin. Ja jos on, niin miksi. Liikuntasosiologian pro gradu -tutkielma. Jättimäiset markkinat synnyttävät toiveita jättimäisistä taloudellisista voitoista. Kopijyvä oy, Jyväskylä. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten laajana ja minkälaisena väkivalta suomalaiskatsomoissa ja kilpakentillä esiintyy. Vastaavasti voidaan kysyä, tuleeko yhteiskunnassa järjestää urheilutapahtumia, jotka aiheuttavat esimerkiksi yleisön väkivaltaisen käyttäytymisen vuoksi suuria vaaratekijöitä ja kustannuksia. Voidaan näet olettaa, että vahva yksilökeskeinen toimintamalli saattaa johtaa urheilijan ja valmentajan määrittämään etiikkaansa rahoittajien, viihteen ja urheiluyleisön ehdoista käsin. Lapsija nuorisourheilussa kuulee puhuttavan usein liiallisesta harjoittelusta, kilpailusta ja lopettamisesta. Toward a theory of the totalization of competition in top-level sport. On myös syytä kartoittaa, missä määrin puheet ja mielipiteet eettisesti arveluttavasta nuorisourheilusta ovat paikkansa pitäviä, missä määrin eivät. Jos perusongelma todellakin löytyy yhteisöllisyyden siteiden ohenemisesta, eikö silloin tulisi tutkia, miten yhteisöllisyyttä voitaisiin vahvistaa. Siinä, missä urheilija saattaa sortua käyttämään kiellettyjä keinoja voiton saavuttamiseksi, siinä esimerkiksi KOK:n jäsenet saattavat olla alttiita lahjontaan tai yltiöpäiseen rahastukseen. Urheilun etiikka ja arki. Siellä, missä on paljon rahaa ja markkinatalouden pelisäännöt, on mitä todennäköisimmin myös markkinatalouden etiikka. Vielä on kuitenkin tutkimatta, miten urheilun kaupallistuminen ja viihteellistyminen vaikuttavat urheilun sisäiseen eettiseen koodistoon. Vastapaino, Jyväskylä. Olihan hän valmentajansa ohjauksessa aloittanut systemaattisen dopingin jo 17-vuotiaana. Toiseksi tulisi tutkia niitä syitä, jotka johtavat menestyksen ja voiton tavoitteluun myös arveluttavin keinoin. Hallintoa palvelisi myös sen selvittäminen, mitä suomalaiset tällä hetkellä huippu-urheilusta ja ylipäätään liikunnasta ajattelevat. Toisaalta eettisesti kestävät kasvatustavoitteet nostetaan esiin juhlapuheissa ja oman toiminnan oikeutuksen perusteluissa toisaalta ne ollaan valmiit hylkäämään voiton ja menestyksen tavoittelemiseksi. Markkinatalouden etiikka ja "urheilun hyvä kertomus" ovat vaikeasti sovitettavissa yhteen. Research Reports n:o 23. Urheilun etiikkaa ja moraalia on syytä tutkia jo senkin vuoksi, että aiheesta käytävään keskusteluun saataisiin uusia ja tuoreita rakennuspuita
Pätevyydenkokemukset ovat tällöin paljon haavoittuvampia, koska pärjäämiseen vaikuttavat monet vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevat asiat. Tutkimusten mukaan minäsuuntautuneet urheilijat käyttäytyvä tepäurheilijamaisesti ja huijaavat urheilussa useammin kuin tehtäväsuuntautuneet (Duda, Olson, & Templin, 1991), toimivat alhaisemmalla moraalinkehityksen tasolla ja hyväksyvät tarkoituksellisen vastustajan vahingoittamisen (Roberts, 2001). Minäsuuntautuneet myös uskovat, että dopingin käyttö johtaa menestykseen urheilussa (White & Zellner, 1996). Ee~tisyyteen voi kasvattaa Tehtäväsuuntautunut ajattelutapa suojaa urheilijaa kiellettyjen keinojen käytöltä Teksti: TARU LINTUNEN Systemaattista tutkimusta huijaamisen syistä ja mahdollisista ehkäisykeinoista on tehty vähän. Jos urheilija on sekä tehtäväettä minäsuuntautunut hänellä on käytössä joustava ja monipuolinen tapa määritellä pätevyyttään. Toisaalta, minäsuuntautuneisuus ei ole ongelma jos urheilija on sekä minäettä tehtäväsuuntautunut. Oli kyse suoritustaparantavien kiellettyjen lääkeaineiden käytöstä, dopingista tai muunlaisesta vilpistä, huijaamisesta on tullut valitettavan keskeinenosa nykypäivän urheilua.Kun menestymisestä tulee tärkeämpää kuin mikään muu, urheilija altistuu käyttämään kaikkia keinoja varmistaakseen menestyksen.Tavoittelemme kaikki pätevyyden kokemuksia. Huoli pärjäämisestä vertailussa altistaa minäsuuntautuneet urheilijat käyttämään kiellettyjä ja arveluttavia keinoja. Se ei ole persoonallisuuden piirre vaan opittu ajattelumalli, joka muodostuu lapsen kehi. Viimeaikaisten tutkimusten pohjalta tiedetään kuitenkin, että hmisen ajattelutapa suoritustilanteissa tavoiteorientaatio on yhteydessä huijaamiseen ja epäeettiseen toimintaan. "When winning is everything, you do anything to win" (John Nicholls) 8 LIIKUNTA& TIEDE2/2002 K iellettyjä ja arveluttavia keinoja käytetään urheilussa laajasti,kuulemme uusista tapauksista lähes päivittäin. Kyse on opitusta ajattelutavasta, johon ihminen on kasvanut ja kasvatettu. Tehtäväsuuntautuneet ihmiset kokevat onnistuneensa kun he oppivat uutta tai kehittyvät suorituksissa. Kyseessä on kaksi erillistä ominaisuutta, joita ihmisellä voi olla molempia eri määriä tai ei juuri lainakaan. Pätevyyden kokemuksia voi saada kahdella tavalla, tehtäväja minäsuuntautuneesti (Roberts,1992). Minäsuuntautuneet ihmiset vertaavat itseään muihin ja kokevat pätevyyttä kun pärjäävät suhteessa muihin. Minä suuntautuneiden pätevyydenkokemukset taas riippuvat siitä miten he pärjäävät vertailussa. Koska tehtäväsuuntautuneet ihmiset voivat käyttää itse asetettuja ja määriteltyjä kriteereitä määritellessään pätevyyttä, heille kehittyy pätevyydenkokemuksia todennäköisemmin kuin minäsuuntautuneille ihmisille. On hyvä muistaa, että ihminen voi olla sekä minäettä tehtäväsuuntautunut. Tällaisten urheilijoiden on todettu kunnioittavan sääntöjä ja vastustajaa erityisen hyvin (Lemyre, Roberts, & Ommundsen, 2001). Tällaisen ajattelutavan on todettu olevan melko pysyvä ominaisuus. Kukaan ei voi aina olla ensimmäinen. Tällaisia ovat esimerkiksi vastustajan taitotaso, tuomaritoiminta ja olosuhteet
Nyt se on usein minäsuuntautunut, joten olemme osaltamme kaikki myös vastuussa urheilussa esiintyvistä väärinkäytöksistä. 79-100.White, S A., & Zellner, S. Ne lisääntyvät myös kun yrittämistä arvostetaan ja urheilija ymmärtää, että yrittäminen on hänen itsensä päätettävissä oleva asia. (2001) Advances in Motivation in Sport and Exercise.Champaign, IL: Human Kinetics. Kun koululiikuntaa on järjestetty tehtäväsuuntautuneesti on myös oppilaiden tehtäväsuuntautuneisuus lisääntynyt Oaakkola, 2002). Toimintatutkimuspsyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteutuksesta jaarvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. EsitelmäSoveltavan liikuntapsykologian kongressissa (AAASP) Orlandossa3.-7 .10.2001. ValOn syytä huolestua aina, kun urheiluvalmennuksessa on mukana asioita, joita ei voi sanoa ääneen. C. (1996). (2002). Olson, L., & Templin, T. Rovio, E. R. The Sport Psychologist, 10 (1 ), 58-72. Joukkueellinen yksilöitä. Tärkeää on myös eriyttää tehtäviä taitotason mukaan ja asettaa henkilökohtaisia tavoitteita niin että kaikki oppivat ja edistyvät ja saavat pätevyydenkokemuksia. (1991 ). Olivatpa urheilijat itse minätai tehtäväsuuntautuneita tai näiden erilaisia yhdistelmiä valmentaja ja ohjaaja voivat vaikuttaa ur~ heilijoiden ajatuksiin ja toimintaan harjoituksiin luomansa motivaatioilmaston kautta (Treasure, 2001). Pienet lapset ovat luonnostaan tehtäväsuuntautuneita, koska he eivät ymmärrä sosiaalisen vertailun käsitettä. Liikuntapsykologianlaudaturtutkielma. Lemyre, P-N., Roberts, G. Tässä iässä nuori kykenee ajattelemaan minäsuuntautuneesti. Jyväskylän yliopisto. C. The relationship of taskand ego orientation tosportsmanship attitudes and the perceived legitimacy of injuriousacts. Minäsuuntautuneisuutta, vertailua ja kilpailua ei ole tarpeen eikä syytä poistaa urheilusta. Roberts (Ed.) Advancesin Motivation in Sport and Exercise. The relationship between goalorientation, beliefs about the causes of sport success and traitanxiety among high school, intercollegiate, and recreational sportparticipants. Enhancing young peoples motivation in youthsport: An achievement goal approach. mennus, jossa pyritään luomaan tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto toimii myös kilpaurheilijoilla (Nikander, 2001; Rovio, 2002). Champaign,IL: Human Kinetics. (2002). Research Ouarterlyfor Exercise and Sport, 62, 79-87. Champaign, IL: Human Kinetics,pp. (1992). (2001 ). Jyväskylän yliopisto. Changes in students' exercise motivation, goalorientation, and sportcompetence as a result of modifications in school physical educationteaching practices.Liikuntapedagogiikan väitöskirja. Tehtäväsuuntautuneisuutta edistää esimerkiksi se, että urheilijat saavat osallistua päätöksentekoon, jolloin heidän autonomiankokemuksensa lisääntyvät. Me kaikki liikunnan ja urheilun parissa työskentelevät valmentajat, ohjaajat, huoltajat, opettajat, vanhemmat ja tutkijat olemme vastuussa urheilun motivaatioilmastosta. Noin kahdeksanvuotiaana ajattelun kehitys on saavuttanut vaiheen, jossa vertailu, esimerkiksi liikuntasuoritusten paremmuuden suhteen, on mahdollista. Lähteet Duda, J. (2001 ). C. Tehtäväsuuntautuneisuutta tulisi edistää valmentaja ja urheilijatasojen lisäksi koko urheilujärjestelmän tasolla esimerkiksi muokkaamalla kilpailujärjestelmiä ja urheilijoiden taloudellisen tukemisentapoja. Valmentaja voi järjestää oppimisympäristön sellaiseksi, että siinä korostuu minäsuuntautuneesti vertailu muihin tai tehtäväsuuntautuneesti oppimiseen ja suoritusten parantamiseen. Roberts, G. Motivation in Sport and Exercise. C., & Ommundsen, V. Liikuntapsykologianväitöskirja. Achievementgoals and moral functioning in sport: a quadrant analysis. Myös motivaatioilmasto voi olla tehtävätai minäsuuntautunut. Jaakkola, T. Roberts, G. LIKES Research Reports on Sport and health133: Jyväskylä. Treasure, D. Liikuntamotivaation kannalta saattaa olla vahingollista, jos nuori on hyvin huolissaan pärjäämisestä verrattuna muihin. L. Liikuntamotivaation kannalta tämä on myönteistä, koska lapset keskittyvät yrittämään ja harjoittelemaan ja uskovat että voivat oppia kaiken haluamansa, jos vain harjoittelevat tarpeeksi. Tehtäväsuuntautuneisuuden lisäämisellä on kuitenkin niin suuria myönteisiä vaikutuksia sekä sääntöjen noudattamiseen että myös harjoittelumotivaatioon ja viihtyvyyteen urheilussa että sitä on syytä edistää. (2001 ). tyksen aikana kotona, urheiluharjoituksissa ja koulussa. Jyväskylän yliopisto. Lapset eivät kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ymmärrä, että lopputulokseen vaikuttavat yrittämisen lisäksi kyvyt ja kapasiteetti. Nikander, A. Vasta 12-13-vuotiaat ymmärtävät aikuisten lailla, että lopputulokseen vaikuttaa yrittämisen lisäksi monia muita tekijöitä. LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 9. LI KES -Research Reports on Sportand health 131: Jyväskylä. Liikuntapsykologian väitöskirja.Jyväskylän yliopisto. ln: G.C. Tehtäväsuuntautuneen oppimisenmotivaatioilmaston edistäminen tapaustutkimus 14-vuotiaidenjuniorijalkapalloilijoiden valmennuksessa. TARU LINTUNEN Liikuntapsykologian professori Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Artikkeli perustuu Urheilun etiikka ja doping -symposiumissa,Jyväskylässä 12.12.2001 pidettyyn esitelmään. Yhteistoiminnalliset työtavat ovat myös merkityksellisiä
Oman pojan, Antin, vammautuminen liikenneonnettomuudessa sai hänet miettimään, millainen harrastus judo voisi olla liikuntavammaisille nuorille. Judo on pehmeä tie, jossa hyökkäykseen ei vastata hyökkäyksellä vaan hämäyksellä. Toistaopitaan kunnioittamaan miettimällä, mitä toiselle ylipäänsä voi tehdä. Hyvä lihaskunto edistää jaksamista, venyttely ehkäisee kipuja ja kaatumisen oppiminen tapaturmia. Liikuntavammaisten judoryhmä on kokoontunut Mirja Hirvensalon johdolla Jyväskylän monitoimitalon alakerrassa jo kymmenen vuoden ajan. Osa judon liikeradoista toimii spastisuutta vastaan. Oman voiman tunteminen, itsensä puolustaminen, omien liikkeiden vaikutuksen kokeminen ja kehon painon aistiminen ovat asioita, joita pyörätuolissa koetaan vähemmän kuin jaloilla liikkuessa. Pienten poikien judoporukasta on kasvanut vastuullisia miehiä, jotka tuntevat tatamillakin oman voimansa ja omat rajansa. Teksti: ARJA LIINAMAA, Kuvat: TOMMI ANTTONEN Kumpi on k _ _umpi. Tyttöjen olisi hyvä oppia tuntemaan, että myös he voivat vaikuttaa toisiin ajoituksella ja tekniikalla. Judoryhmässä ei pureta aggressioita vaan opitaan niiden hallintaa. Me otamme spastisuudesta kaiken irti, naurahtaa Mirja Hirvensalo. oonan äiti, Maarit Venäläinen oli alkuun kauhuissaan kun poikaa riepoteltiin. JUDO ON PEHMEA TIE, JOLLA SPASTISUUDESTA ON HYOTYA Joona Venäläinen (10), nappaa kädellään judo-opettaja Mirja Hirvensalon lähestyvästä potkusta kiinni ja ohjaa jalan ohi. Myös keskilinjan ylityksiä, jotka liikuntavamma usein vaikeuttaa, harjoitetaan paljon. Itseen kohdistuvaa uhkaa ei liioitella, mutta sen mahdollisuus otetaan huomioon. Tai siltä se ainakin näytti.Mutta Joona oli heti niin innoissaan, kun jumppari koululla kertoi tästä ryhmästä. Tämä harrastus sopii hyvin myös sellaisille tytöille, joiden olisi hyvä reipastua ja lakata olemasta liian kilttejä , Mirja Hirvensalo sanoo. Fysioterapiassa pyritään rentouttamaan, judossa jäykästä puristusvoimasta on hyötyä. Pyörätuolissa istuvaa takaapäin kaulasta kiinni tarttuva tuntematon saisi mojovan yllätyksen, kun hänet lennätetään istujan pään yli maahan kuin jauhosäkki. Hänen mukaansa judo perustuu yllätykseen. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteen laitoksella työskentelevä Mirja Hirvensalo on pyytänyt opiskelijoita toimimaan avustajina. Toista ei heitellä miten sattuu, vaan häntä kannatellaan silloinkin kun hänet heitetään. Fysioterapiaa kuin varkain Jokainen judotreeni aloitetaan lihasjumpalla, jolla kasvatetaan lihasvoimaa. Sidontojen, heittojen, kaatumisten, kuristusten ja käsilukkojen aikana kehoa harjoitetaan hyvin monipuolisesti ja joskus myös fysioterapian sääntöjen vastaisesti. Hyvä, juuri noin. Huis hyökkääjä keikahtaa sopivasta tönäisystä, kompastuu omaan voimaansa ja massaansa. Sitä varten on sovittu, mikä on luovuttamisen merkki ja silloin lopetetaan, Markus Soininen sanoo. Tästä syntyi judoryhmä, johon kuuluivat Antti, Markus ja Marko. Tässä lajissa ei selvitä aivan ilman kipua. Erityisesti keskikehoon kohdistuvat harjoitukset erilaisine kiertoineen helpottavat kehonhallintaa. Fysiikkaahan tämä on, Markus toteaa. Jopa kävelyvalmiukset paranevat lantioon ja rankaan kohdistuvien vaikutusten avulla. Hän ei jäisi koskaan pois, Maarit Venäläinen kertoo. Otat käyttöön hyökkäävän jalan voiman ja ohjaat sen liikkeen suuntaisesti pois, Mirja Hirvensalo sanoo. Hämäävää aggressiota Kisaileminen ja mitteleminen kuuluu ihmisyyteen, Mirja Hirvensalo määrittelee. Mirja Hirvensalo on itse harrastanut judoa 14-vuotiaasta lähtien, menestynyt lajissa itse, siirtynyt valmentajaksi ja sitten ohjaajaksi. Sillä onko sillä niin väliä, jos joskus vähän sattuu. Luontainen kilpaileminen, taistelukin, on syvällä meissä. Lihasvoimaltaan heikompi pärjää tarkkailemalla sitä hetkeä, jolloin vastustajan painopiste on kehon toisella puolella. Sääntöjä tarvitaan,jotta ketään ei lou10 LIIKUNTA& TIEDE2/2002 kattaisi.Markus Soininen (18) kertoo, että toisen puolesta ei voi ottelun aikana alkaa ajattelemaan. Nyt nämä pojat ovat kasvaneet aikuisiksi, ja ryhmään on tullut uusi ryhmä pieniä poikia, Mirja Hirvensalo kertoo. Vartalonkierrot ja lantion nostot vähentävät jäykkyyttä ja kiertoliike lisää myös rangan liikkuvuutta. Erityisliikunnan opiskelijat saavat opintoihinsa sisältöä elävistä tilanteista.. Joonalle, kuten ryhmän muillekin judoharrastajille Reimond Malbergille, Markus Soiniselle ja Marko Ojalalle keholliset kokemukset ovat erityisen tärkeitä. Samalla kasvatetaan fysiikan ymmärryksen lisäksi myös henkistä sietokykyä
Niin, vaikka välillähän sää et halunnut mitään tehdäkäään. Vastikään merkonomiksi valmistunut, ajokortin saanut nuori mies pystyy liikkumaan hyvin pyörätuolinsa ja uuden autonsa avulla. Olisin halunnut tehdä sidontoja ja lukkoja, mutta piti vaan harjoitella sitä lihaskuntoa, Markus muistaa. LIIKUNTA & TIEDE 212002 11. Hänen mukaansa oleellista on harrastuksen tarjoama sosiaalinen tapahtuma. Lihaskunnosta on nyt hyötyä. No, mulla oli silloin vuosia sitten sellainen kausi. Makasit vaan matolla tai et tullut ollenkaan, Mirja Hirvensalo muistaa. Sosiaalisuus tärkeintä Markus Soinisen mukaan judoryhmän tärkein asia ei ole judo, eikä terapia, eikä opiskelijoiden oppiminen. Mieli palaa työelämään, siipiä ja omaa voimaa kokeilemaan
Yhteistyötä on suunniteltu myös Jyväskylän yliopiston suuntaan. Ei siis epäilystä, ettei urheiluoikeuden oppituoli olisi syntynyt yhteiskunnallisesta tilauksesta. Turun ja Helsingin yliopistojen yhteistyönä käynnistyi sekä urheiluoikeuden syvventävien opintojen projekti että Opetusministeriön urheiluoikeuden tutkielmien julkaisusarja. "Jos Lahden MM-hiihtojen vuoden takaiset doping-tapaukset olisivat sattuneet vaikka 12 vuotta sitten, urheilijat olisivat kestäneet ja kärsineet kohtalonsa. Urheiluoikeuden kehittämishanketta resursoidaan liikuntatieteen tutkimusvaroista viideksi vuodeksi siten, että saadaan varat virkaa varten", Halila kertaa. Nyt asianajajat vedettiin mukaan alle vuorokaudessa", Helsingin yliopiston ensimmäinen urheiluoikeuden professori Heikki Halila toteaa. Urheiluun liittyvä verotus, sopimustilanteet, urheilun kurinpito, urheiluseurojen yhtiöityminen, valtionavustukset ja liikuntalain tulkinnat kuuluvat nekin urheilu oikeuden alaan. siantuntija ei toivo urheilun läpioikeudellistumista, vaikka se hänen ammattikuntansa asemaa varmasti edistäisikin. "Urheiluoikeus on moderni täsmäoikeuden alue, jossa haetaan oikeuden rajoja. "Urheilun ammattilaistuminen ja kaupallistuminen muodostavat selkeän alueen, kuten myös urheilijan työsuhteeseen liittyvät sosiaaliturva, työaika ja palkansaajan asema", hän luettelee. Halilan mukaan urheiluoikeudessa tutkitaan urheiluun liittyviä kysymyksiä perinteisten oikeusalojen piirissä. Viran sijoittuminen yksityisoikeuden laitokselle kertoo kuitenkin painopisteestä. "On hyvä, että urheilija voi saada oikeutta, mutta se myös byrokratisoi urheilua ja maksaa paljon", hän sanoo. "Urheilun kansanliike kaipaa tietoa, ja toiminnassa onkin pyritty avoimuuteen ja palveluhenkisyyteen." Viisivuotisen oppituolin tausta on opetusministeriön urheiluoikeuden kehittämishankkeessa, joka alkoi 1997. Yhdistysjuristi urheilukentällä Oikeuden rajoja etsimässä TEKSTI: KRISTIINA WUOLIO Urheilun ammattimaistuminen ja kaupallistuminen tietävät töitä juristeille. Yllättävän pal. Sen johtoryhmässä olivat mukana Helsingin yliopisto, SLU ja Urheiluoikeuden yhdistys, jonka puheenjohtaja Heikki Halila on ollut vuodesta 1996. Tässä moninaisuudessa piilee urheiluoikeuden viehätys muidenkin kuin itse urheilusta kiinnostuneiden silmissä. Uusista ideoista urheilun tekijänoikeus esimerkiksi ei ole niin kaukaa haettua kuin ensin saattaa tuntua. Niin raskasta sopimuskarusellia tuskin kukaan jaksaisi pyörittää kuin kehityksen päässä näyttää häämöttävän. Myös SLU tuki viran perustamista ja selvitysmies Risto Nieminen esitti sitä raportissaan. Urheilun oikeudellisia rajapintoja tutkitaan osana modernia oikeutta. Kilpailuoikeus nousi esiin esimerkiksi siirto-oikeuksista syntyneen Bosman-kiistan yhteydessä, petoksille altis pelitoiminta puolestaan viittaa rikosoikeuden alaan. Oppiaineella on ilmeinen palvelutehtävä ulospäin. "Ministeriö kuitenkin katsoi, ettei Veikkaus voi olla itse käyttämässä näitä varoja. Vapaasti valittava erikoistumisalue on osoittautunut suosituksi. Sitä voisi sellaisena verrata ehkä lääkintöoikeuteen, jossa ei ole niin selvää, mikä on oikeudellista ja mikä medisiinaa", Halila toteaa. Määräaikaista professuuria rahoitetaan liikuntatieteen tutkimusvaroista. Toisaalta nyt oikeuslaitoksen arkea ovat tapaukset, joita muutamia vuosia sitten ei katsottu oikein sinne kuuluvankaan. Graduryhmässä on nyt 15 opiskelijaa, ja väitöskirjojakin on tekeillä. Urheiluoikeuden aluetta on käytännössä vaikea rajata. "Siitäkin keskustellaan, voisiko vaikka brasilialaiseen jalkapallon 4-2-4-järjestelmään hakea patenttioikeuden", Halila heittää. Essi Kinnunen tekee väitöskirjaa kaukaloväkivallasta rikosoikeudelliselta kannalta ja Mika Palmgren urheilijan sosiaaliturvasta. "Moni opiskelija hakeutuu tehtäviin, joissa ei päätoimisesti olla tekemisissä urheilun kanssa. Kaukaloväkivallasta urheilijan sosiaaliturvaan Helsingin yliopistoon sijoitetun viran tavoitteena on viime syksystä lähtien antaa urheiluoikeuden opetusta valinnaisena oppiaineena valtakunnallisesti myös Turun ja Rovaniemen yliopistoissa. Viran valmisteluvaiheissa Veikkauksen sopupeliskandaalin jälkeen esillä oli 12 LIIKUNTA& TIEDE2/2002 myös vaihtoehto, että Veikkauksen palautusvaroja käytettäisiin urheiluoikeuden lahjoitusprofessuuriin
Myös kilpailukieltoja on suhteellisen usein esillä. Tarvitaan entistä parempia toimintaja kilpailusääntöjä ja oikeudellisesti kestävämpiä sopimuksia. "Minulla on kuitenkin vahva penkkiurheilutausta, hyvää kansallista tasoa", hän luokittelee Rooman olympialaisista alkaneen harrastuksensa. Ne ehkäisevät monia ongelmia ennalta. Parhaillaankin hän pohtii SLU:n työryhmän puheenjohtajana valmentajan oikeudellista asemaa, mistä aiheesta hän tekee myös tutkimusta. Ruotsissa on jo paljon yksinomaan urheiluun erikoistuneita juristeja. LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 13. Halilalla ei itsellään ole urheilijataustaa, eikä hän ole kuulunut mihinkään urheiluseuraan. " Urheilua tuntevista lakiasiantuntijoista koottuun urheilun oikeusturvalautakuntaan Halila kutsuttiin 1991. "Lautakunnan tehtäväalue on hyvin rajattu, esimerkiksi kiistanalaisia arvokisavalintoja tutkitaan vain lajiliiton sääntöjen puitteissa. Hänen mielestään ei voida olettaa, että lautakunta merkitsisi urheilijoille jotenkin suotuisampia ratkaisuja kuin oikeus muuten tuottaisi. Halilan kynästä ehti jo syksyllä lähteä esimerkiksi artikkeli Lahden MM-hiihtojen dopingskandaalin oikeudellisista ulottuvuuksista Suomen asianajajaliiton Defensor Legis -julkaisuun. "Kurinpidon perusteista tulisi säätää lailla. Samaan tapaan vaikuttaa urheilun oikeusturvalautakuntaKUVA: VEIKKO SOMERPURO kin pelisääntöjä osoittaessaan. Heikki Halilan mukaan urheiluoikeuden ensimmäinen tehtävä on kuitenkin kehittää menetelmiä, joilla asiat saadaan paremmin järjestettyä. Halila itse suuntautui urheilun oikeudellisiin kysymyksiin vanhan tutkimusalansa yhdistysoikeuden kautta, ensin asiantuntijana ja pian luottamustehtävissä. jonon urheilutaustaisia ihmisiä,jotka saavat täällä modernista oikeudesta kiinnostavaa oppia, jota voi käyttää muissa yhteyksissä", Halila toteaa. "Omassa tutkimuksessani olen pyrkinyt tarttumaan ajankohtaisiin tilanteisiin", hän sanoo. aihealueesta kiinnostuneet perustivat urheiluoikeuden yhdistyksen. Lapsiurheilukin menee kovin organisoiduksi, ja siinä saadaan todellista liikuntaakin turhan vähän." Siinä vaiheessa kun Halilan Heikki vielä pinkaisi takapihalle, urheilu toi iloa ja sosiaalisuutta, kun joukkueet jaettiin vapaamuotoisesti. "Eniten olen seurannut perinteisiä suomalaislajeja." Fair Play ei enää riitä Urheiluoikeuden professori pitää nykyurheilua liian viihteellisenä. Entistä parempia sääntöjä ja sopimuksia Heikki Halila ajoittaa urheiluoikeuden nousun 90-luvun alkuun, jolloin mm. "Takapihaurheilussa ilo on vielä tallella, mutta sekin näivettyy. Silti hän arvioi, että ymmärtääkseen urheiluoikeutta on syytä tuntea myös urheilua. "Urheilussa pitää tarjota hyviä kilpailuja, ja vieroksun tilannetta, jossa jäähalliin tuodaan oheisohjelmaa, musiikkia ja ammattipelaajia, joilta puuttuu urheilemisen ilo" , Halila sanoo. Kun lautakunta on SLU:n asettama, voi tietysti kysyä, onko sen kokoonpano riittävän monipuolinen", Halila pohtii
"Nyt ei enää takapihoilla päästä pelaamaan, ja epäonnistumisen häpeä vaikeuttaa joidenkin urheilemista. Urheiluoikeuden juridiikka kiinnostaa. Siksi on tärkeää käydä tätä eettistä keskustelua, jota esimerkiksi SLU:ssa käydään, ja joka sitten käännetään myös oikeudelliselle kielelle." Uudet pulmat odottavat jo oikeusoppineita: Saako joku omistaa useita liigassa pelaavia joukkueita. "Urheilun sisäiset säännöt eivät enää riitä. "Esimerkiksi sopupeliongelmassa kyse on eettisesti tuomittavasta menettelystä, mutta ei välttämättä rikosoikeudellisesti tuomittavista toimista. Eettistä keskustelua juridiikan kielelle Haastattelua edeltävänä päivänä Suomi on saanut Salt Lake Cityn olympialaisissa kaksoisvoiton yhdistetyssä, mutta suomalainen media ei ole ratkennut riemusta, vaan saavutus on kuitattu melkeinpä maininnalla. Toiminnan, esimerkiksi sisäpiiritiedon käytön, pitää olla sopimuksin tai rikoslailla kiellettyä, jotta siitä voi oikeudellisesti seurata jotain. Onko urheilusta nyt tullut paikka, jossa opitaan, miten sääntöjä voi rikkoa tai kiertää. Siinä oikeustutkija joutuu selvittämään sallitun ja kielletyn rajaa. Urheilujärjestöjen autonomia ja fair play eivät ratkaise ongelmia, mutta urheiluoikeudessa urheilun sisäistä sääntelyjärjestelmääkään ei tule väheksyä", hän katsoo. Aineksia on sekä myönteiseen että kielteiseen tilannearvioon. Voisiko joukkue vaikka pantata pelaajan edustusoikeuden?" Sitä mukaa kun juristit kehittävät entistä toimivampia sääntöjä ja käytäntöjä, syntyy toisaalla jo uusia ongelmia. Vanhemmatkin puhuvat nyt mieluummin lastensa urheiluharrastuksista kuin koulumenestyksestä." Halila epäilee, että takapihan riemujen mukana saattaa mennä sosiaalisen elämän perusteita enemmänkin. "Kyllähän urheilussa edelleen opitaan toimimaan joukon osana yhteisen päämäärän hyväksi. Kaikkien tapausten varalle on mahdotonta laatia ennalta sääntöjä ja ohjeita. "Mieluummin elän puhtaan urheilun muistoissa kuin geeniteknologian aikakauden saavutuksissa" , Halila tunnustaa. "WADAhan on siihen suuntaan vakava yritys, johon kansallisvaltiot ja kansalliset lajiliitot ovat sitoutuneet", Halila väläyttää varovaista optimismia.. Epäilystä on tullut erottamaton osa huippu-urheilua. Tilanteet ovat usein häkellyttäviä, kuten esimerkiksi siirtokorvausjärjestelmä. Perinteisesti on ollut tärkeää voittaa pöyhkeilemättä ja hävitä murtumatta", hän muistuttaa. "Lakimiehen kannalta urheiluoikeuden juridiikka kuitenkin kiehtoo mieliä ja kiinnostaa monia ihmisiä. Kurinalaisten sääntöjen noudattaminen on ollut eettisesti kasvattavaa. Halila korostaa, että eettisten normien täytyy olla olemassa jossain ja niihin toimijoiden täytyy sitoutua. Tilanteethan ovat usein häkellyttäviä, kuten esimerkiksi siirtokorvausjärjestelmä. "Etiikan ja juridiikan asetelma konkretisoituu vasta kun menettely on oikeudellisesti sanktioitu. Mitä tehdä tuomarilahjonnalle?Onko elinikäinen toimitsijakielto oikeusjärjestyksen mukainen seuraus, jos valmentaja sopii pelin lopputuloksen. Lakimiehenä hän joutuu silti suhtautumaan 14 LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 tosiasioihin tosiasioina. Lakimies ei hyväksy ajatusta urheilun harmaasta alueesta, mutta tietää, että urheilussa koetellaan sääntöjen rajoja aivan kuten liiketoiminnassakin. Juridiikan kieli on erilainen kuin etiikan." Kaiken lisäksi globaalissa huippu-urheilussa pitäisi päästä kansainvälisesti yhdenmukaisiin sääntöihin; tulkintoihin ja ratkaisuihin. "Suomi on viimeksi saanut kaksoisvoiton olympialaisissa vuonna 1960, mutta nyt se tuli taistelutta, melkein puoli-ilmaiseksi, eikä draaman aineksia ollut", Heikki Halila tulkitsee. Voisiko joukkue vaikka pantata pelaajan edustusoikeuden. Hänestä suuri syy suhteellisen laimeaan reaktioon on kuitenkin Lahden MM-hiihtojen dopingtraumassa, jonka takia voittajiin ylipäänsä suhtaudutaan epäillen. Heikki Halilan mielestä urheilun ammattimaistuminen ja kaupallistuminen ovat pääsääntöisesti kielteisiä ilmiöitä
Itsemurhien riskitekijöitä ovat mm. den välillä yleensä selvä annos-vaste riippuvuus. sairauden esiintyvyydestä, joka vähenisi, jos kaikki kyseisessä väestössä liikkuisivat riittävästi. Maailman terveysjärjestön (WHO) asiantuntijat arvioivat, että liikunnan puute aiheuttaa viidenneksi eniten eli 3.9 prosenttia kaikista kuolemista. Yleistyviä kuolinsyitä ovat molemmilla sukupuolilla alkoholista ja tupakoinnista johtuvat sairaudet, dementia sekä putoamiset ja kaatumiset. väestösyyosuus eri sairauksissa. Annoksen mittana voi olla esim. Väestösyyosuus voidaan laskea, kun tunnetaan liikunnan puutteen aiheuttaman riskin suuruus ja liikunnan puutteen yleiLIIKUNTA & TIEDE 2/2002 15. Liikunnan sairauksien vaaraa pienentävä vaikutus on eri suuruinen eri sairauksissa. huono tasapaino sekä heikentynyt lihasten voima ja koordinaatio. Tämä suure ilmoittaa sen osuuden ao. Liikunnan puute tappavien tautien riskitekijänä Liikunnan puute on monien edellä mainittujen sairauksien vaaraa lisäävä tekijä. Liikunnan puute on terveysriski TEKSTI: ILKKA VUORI Liikunnan puute on osoitettu merkittäväksi ja yhä yleistyväksi elämän lyhentäjäksi. liikunnan kokonaismäärä, kesto, useus tai kuormittavuus. Dementian yleisimmän syyn, Alzheimerin taudin ehkäisyyn ei vielä ole tehokasta keinoa. depressio ja runsas alkoholin käyttö. Kaikkien liikunnan suoranaisten vaikutusten annos-vaste suhteita ei vielä tunneta, vaikka ne ilmeisesti ovat olemassa. Jos kyseessä on syy-seuraussuhde, on liikunnan annoksen ja vaaran suuruuja kohtalaisen intensiivisen liikunnan aiheuttama eräiden vakavien kansansairauksien riskin pieneneminen. Kaatumisten ja putoamisten vaaraa lisäävät mm. Dementiaa aiheuttavat yleisesti myös aivoverisuonten toistuvat tukokset tai vuodot ja tämän dementian muodon ehkäisyyn suositellaan sydänja verisuonitautien ehkäisyä. Näitten sairauksien tärkeimpiä riskitekijöitä puolestaan ovat korkea verenpaine, diabetes, lihavuus, tupakointi, runsas alkoholin käyttö sekä vääränlainen ravitsemus. Eräs tapa arvioida liikunnan terveydellistä merkitystä on laskea liikunnan puutteen ns. Taulukossa 1 on esitetty vähintään kohtalaisen runsaan Y livoimaisesti eniten kuolemia aiheuttaa edelleen sepelvaltimotauti sekä miehillä että naisilla. Muita yleisiä kuolinsyitä ovat aivohalvaus, naisilla dementia ja miehillä keuhkosyöpä, alkoholisairaudet, itsemurhat ja krooniset keuhkosairaudet, naisilla rintaja miehillä eturauhassyöpä, sekä molemmilla sukupuolilla kaatumiset ja putoamiset
2000). . Tietämys liikunnan harrastamisen arvoista, normeista, motivaatioista ja siihen liittyvistä kokemuksista antaa kuitenkin perusteita olettaa, että liikunnan harrastuksella olisi osalla siihen osallistuvista myönteisiä seuraamuksia terveyteen vaikuttavien elintapojen omaksumisen ja noudattamisen kannalta. 2001). Ainakin sepelvaltimotaudin ja aikuistyypin diabeteksen riski pienenee johdonmukaisesti liikunnan määrän ja kuormittavuuden kasvaessa Sairaus Sepelvaltimotauti Aivohalvaus Diabetes, aikuistyyppi Rintasyöpä Paksusuolen syöpä Osteoporoottiset murtumat (osteoporoosi +kaatuminen) Vaaran pieneneminen % noin 50 % noin 50 % noin 50 % noin 30 % 40-50 % 30-50 % Taulukko 2. Liikunnan puutteen aiheuttama väestösyyosuus (VSO) eräissä sairauksissa tieteellisessä kirjallisuudessa julkaistujen tietojen mukaan. Tutkimusten antama näyttö liikunnan ja em. terveydenhuollon toteuttamaa tupakoinnista vierottamista (Ussher ym. 1992, French ym 1996, Frisk ym. Taulukossa 2 on esitetty liikunnan puutteen väestösyyosuuksia eräissä sairauksissa. 1991, Rinchuse ym. Tupakoinnin arvioitu osuus tällaisista kuolemista on 38 prosenttia, alkoholin 10, AIDS:n 2 ja moottoriliikenneonnettomuuksien 2 prosenttia. Kaikissa sairauksissa tarvitaan vielä varmempia ja yksityiskohtaisempia tietoja liikunnan vaikutusmekanismeista ja niitä säätelevistä ja muovaavista tekijöistä samalla tavoin kuin esimerkiksi lääkkeiden osalta. Tarvitaan kuitenkin lisää luotettavaa tutkimustietoa ennen kuin liikuntaa voidaan suositella osaksi esim. Enemmän kuolemia aiheuttavat ravitsemuksen puutteet (11.7 %), tupakka (6.0 %), korkea verenpaine (5.8 %,johon liikunta vaikuttaa) ja epäpuhdas vesi (5.3 %). Liikunnan puutteen kansanterveyttä huonontavan vaikutuksen suuruutta maailmanlaajuisesti kuvaa MaaTärkeimmät ehkäistävissä kuolinsyyt olevat liittyvät tupakointiin, liikunnan ravintoon, puutteeseen tapaturmiin. 1993) ja aikuisilla (Conway ja Cronan 1992, Höstmark ym. Liikunnan epäsuorat vaikutukset tai seuraamukset sairauksien riskitekijöihin kuten tupakointiin, ruokatottumuksiin, alkoholin käyttöön ja ihmissuhteisiin saattavat olla tärkeitä sairauksien ehkäisyssä. 1993, Ferranta ym. Liikunnan uskotaan yleisesti olevan hyödyllistä myös näissä suhteissa ja käytännön esimerkit vahvistavat näitä käsityksiä. Arvioiden epätarkkuuksista ja -varmuuksista huolimatta esitetyt luvut osoittavat, että liikunnan puute on voimakas väestön terveyttä huonontava tekijä. Liikunnan puutetta vähemmän kuolemia aiheuttavat mm. Tulokset heijastavat tutkittavien ilmiöiden monia ulottuvuuksia ja yhteyksien ilmenemisen lukuisia ehtoja. Vähintään kohtalaisen runsaan ja kohtalaisen intensiivisen liikunnan aiheuttama eräiden sairauksien ilmenemisen vaaran pieneneminen. Näitä tietoja tarvitaan myös liikunnan annostelemiseksi johdonmukaisesti yksilöllisten tarpeiden ja edellytysten mukaan. 2001). Lisäksi on tunnettava tarvittavan liikunnan ominaisuudet. Esimerkiksi osa liikunnan ja tupakoinnin välisiä yhteyksiä lapsilla ja nuorilla (Dillan ym. Luvut yliarvioivat vahvasti todelliset ehkäistävissä olevat osuudet, mutta ne antavat mahdollisuuden vertailla eri riskitekijöiden merkitystä tietyn sairauden esiintymisessä tietyssä väestössä. Varmimmin ja yksityiskohtaisimmin liikunnan vaikutustavat tunnetaan aikuistyypin diabeteksen ja sepelvaltimotaudin ehkäisyssä. Ja 16 LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 ilman terveysjärjestön (WHO) asiantuntijoiden arvio, jonka mukaan liikunnan puute aiheuttaa viidenneksi eniten eli 3.9 % kaikista kuolemista. Vasta tällaiset tiedot vakuuttavat kriittiset asiantuntijat liikunnan vaikuttavuudesta. Yhdysvalloissa on arvioitu, että liikunnan puute aiheuttaa noin 23 prosenttia kaikista ehkäistävissä olevista kuolemista (Booth ym. Sairaus VSOo/o Sepelvaltimotauti (5 tutkimusta) Aivohalvaus (1 tutkimus) 22-39 % 30-33 % 12-35 % Diabetes, aikuistyypin ( 2 tutkimusta) Rintasyöpä ( 2 tutkimusta) Paksusuolensyöpä (3 tutkimusta) Lonkkamurtuma ( 1 tutkimus) (osteoporoosi + kaatuminen) 5-12 % 20-33 % 18 % syys väestössä. Taulukko 1. Eräissä satunnaistetuissa kokeissa liikunnasta on ollut hyötyä tupakoinnista vierottamisessa. suojaamaton seksi (2.2 %), alkoholi (1.5 %), ilman saasteet (1.1 %) ja huumeet (0.2 %) (Michaud ym. elintapatekijöiden edullisista yhteyksistä on kuitenkin yleensä heikkoa ja vaihtelevaa. 1992, Escobedo ym. Ei ole perusteetonta ajatella, että liikunta voi olla portti muidenkin terveellisten elintapojen omaksumiselle ja että liikunnan lisääminen saattaa siten edistää terveyttä myös tätä kautta. Vaikutusmekanismit tarkastelun kohteeksi Liikunnan järjestelmällinen ja tehokas käyttö tietyn sairauden ehkäisemiseksi edellyttää, että sen vaikutustavat sairauden kehittymiseen ja kulkuun tunnetaan. Tämän vanhan oletta. 1997) selvittäneistä tutkimuksista tukee tällaista käsitystä
Michaud CM, Murray CJ, Bloom BR. Prev Med 1999;28:343-348. N Engl J Med 1993;328:538-545. JAMA 2000;284: 1696-1698. Prevalence of smoking among lsraeli male athletes. Koplan JP, Fleming DW. Äkillisten liikuntakuolemien taajuus eri väestöryhmissä (Vuori 1995). JAMA 1993;269: 1391-1395. The relationship between sporting activity and smoking hab i ts in you ng adults. Sudden death and exercise: effects of age and type of activity. Tapaturmaisia kuolemia on vähemmän kuin puolet ei-tapaturmaisten määrästä. Demographic and psycho-social characteristics of western Pennsylvania school age tobacco users. Br J Sports Med 1997;31:217223. 2000;88:774-787. Conway TL, Cronan TA. J Sports Med Phys Fitness 1991 ;31 :599-604. (Cochrane Review). Suomi, miehet (Vuori 1983) 20-39 V 45 76 124 11000000 1300000 900 00 40-49 V 50-69 V Hollanti, miehet (Dolmans 1983) 12-24 V 175 20 000 000 4 000 000 1 200 000 1 600 000 25-34 V 35-49 V 50+ Hölkkä 12 400 000 (Thompson ym. Preventive Medicine 1992;21 :723-734. Lawlor DA, Hopker SW. JAMA 2001 ;285:535-539. ILKKA VUORI, LKT dosentti Tampere Viitteet Booth FW, Gordon SE, Carlson CJ and Hamilton MD. LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 17. Liikunta , väestö Kaikki liikunta kuolemia liikuntatuntia/kuolema Escobedo LG, Marcus SE, Holtzman D, Giovino GA. Exercise interventions for smoking cessation. Physiol. 1982) Latu retket 38 10 900 000 600 000 (Vuori 1972) muksen perusteellinen testaaminen on tärkeä haaste liikuntatieteelliselle tutkimukselle. Sport Science Review 1995;4:46-84. French SA, Hennrikus DJ, Jeffery RW. Duodecim 1983;99:516-526. Vuori 1, Suurnäkki T, Suurnäkki L. Kuoleman vaaraa voidaan vähentää olennaisesti aloittamalla liikuntaharjoittelu ja kukin liikuntakerta rauhallisesti, liikkumalla kohtuudella ja välttämällä maksimaalisia ja äkillisiä ponnistuksia sekä hakeutumalla varsinkin rasituksessa tuntuvien oireiden takia viivyttelemättä asianmukaisiin tutkimuksiin ja hoitoon (Vuori ym. The contribution of cigarette smoking, exercise and body fat. Liikuntaan liittyvän äkkikuoleman riski ja syyt. 1982) Hölkkä, nopeat pelit (Vander ym. Kaikkiaan liikunnassa sattuu vain murto-osa siitä määrästä kuolemia mikä liikunnan avulla siirtyy pitkäksi ajaksi eteenpäin. Mistä kertovat massaliikuntatapahtumissa, golfkentillä ja muissa liikuntasuorituksissa kuolleet. Naisilla liikuntakuolemia sattuu vähemmän kuin 10 prosenttia miesten kuolemien määrästä. Höstmark AT, Berg J, Brudal S, Berge SR, Kierulf P, Bjerkedal T. Exercise and smoking habits among Swedish postmenopausal women. Current and future public health challenges. Smoking, exercise, and physical fitness. Shinton R. Liikuntaan liittyvää kuolemanriskiä on tutkittu varsin perusteellisesti. Scand J Soc Med 1992;4:196-203. Ei-tapaturmaisten kuolemien syynä on käytännöllisesti katsoen aina sairaus, useimmiten oireeton tai vähäoireinen. Paffenbarger RS, Hyde RT, Wing AL, Lee 1-M, Jung DL, Kampert JB. The associaitono of changes in physical-activity level and other lilfestyle characteristics with mortality amoing men. Smoking status, dietary intake, and physical activity in a sample of working adults. Lifelong exposures and the potential for stroke prevention. Excess deaths from nine chronic diseases n the United States, 1986. 1983, Vuori 1995). Frisk J, Brynhildsen J, lvarsson T, Persson P, Hammar M. Mii Med 1993; 158:696-698. Journal of Dentistry for Children 1992;59:424436. BMJ 2001 ;322:763-767. Urponen H, Miilunpalo S, Vuori 1, Oja P. J Epidem Community Health 1997:51 :138-143. Liikuntakuolemissa taustalla vakava sairaus Liikunnan puute on terveysriski, mutta entäpä itse liikunta. Vuori IM. Selvästi yleisin kuolemansyy on sydämen toiminnan pettäminen, useimmin sepelvaltimotaudin johdosta. Rinchuse DJ, Browdie GS, Rinchuse D et al. Taulukossa 3 on ei-tapaturmaisten liikuntakuolemien yleisyyslukuja. Public health burden of coronary heart disease risk factors among middle-aged and elderly men. Health Psychology 1996;15(6):448-454. Haapanen-Niemi N, Vuori 1, Pasanen M. Hahn RA, Teutsch SM, Rotehnberg RB, Marks JS. Dillan R, Tennenbaum G, Hanne-PaTaulukko 3. Waging war on modern chronic diseases: Primary Prevention Through Exercise Biology. Sports participation, age at smoking initiation, and the risk of smoking among US high school students. J. Ferrante E, Muzzolon R, Fuso L, Pistelli R, Corbo GM, Ciappi G. Appi. The effectiveness of exercise as an intervention in the management of depression: systematic review and meta-regression analysis of randomised controlled trials. Oxford: Update Software. Concurrent changes in exercise and smoking habits during a 5-year follow-up. Coronary risk factors in middle-aged men as related to smoking, coffee intake and physical activity. CD-Rom: The Cochrane Library, lssue 1, 2001. JAMA 1990;264:2654-2659. paro N. Burden of disease-implications for future research. Ussher MH, West R, Taylor AH, McEwen A. Poster presentation in the International Conference on Exercise, Fitness and Health, Toronto, Canada 1988;74
Mahdollisuus liikkua ohjatusti ryhmässä, jossa yksilöllisistä tavoitteista muokataan omalta tuntuvaa liikuntaa yhdessä muiden kanssa voi edesauttaa liikunnan ottamista tavaksi. Starttikurssilla ei ole tarkoitus kohentaa kuntoa, vaan muuttaa liikuntakäyttäytymistä ja totuttaa liikkujaksi.. 18 LI IKUNTA& TIEDE2/2002 TEKSTI: MARJO RINNE, JUKKA MARTTILA Vähän tai ei lainkaan liikkuneen voi olla hankalaa löytää itselleen sopiva liikuntamuoto
Jos ohjaus painottuu vain liikunnan toteuttamiseen, liikuntaan liittyvät kokemukset, tunteet ja tuntemukset saattavat jäädä tunnistamatta ja käsittelemättä. Teoria toiminnan perustana Aikuisten liikunnan ohjauksessa ja opetuksessa käyttäytymistieteellisen, esimerkiksi terveyspsykologisen ja aikuiskasvatuksellisen, tiedon soveltaminen on ollut vähäistä. Käyttäytymisen muuttamiseen tähtäävissä interventioissa on syytä tunnistaa kunkin osallistujan muutosvaihe ja suunnitella intervention sisältö edistämään siirtymistä seuraavaan vaiheeseen. Muutosvaihemallissa käyttäytymisen muuttuminen kuvataan määriteltyjen vaiheiden kautta eteneväksi prosessiksi. (Prochaska ja Velicer 1997) Muutosvaiheita voidaan tarkastella muutokselle altistavien ja sitä mahdollistavien sekä vahvistavien tekijöiden pohjalta (Green & Kreuter 1999). Tässä artikkelissa esiteltävän Liikunnan Starttikurssi -intervention suunnittelun lähtökohdaksi valittiin Prochaskan ja Velicerin (1997) tunnetuksi tekemä muutosvaihemalli sekä Mosstonin ja Ashworthin (1994) liikuntapedagoginen malli tukemaan intervention toteutusta. Ryhmän ohjaajan tehtävänä oli innostaa osallistujat pohtimaan ja omaksumaan liikuntaan liittyviä tietoja ja taitoja sekä ryhmästä riippumattomia liikuntamahdollisuuksia. Ne ovat psykologisesti erilaisia ja kustakin vaiheesta seuraavaan siirtymisen edellytykset ovat myös toisistaan poikkeavia. Osallistujien ottaminen mukaan suunnitteluun lisäsi heidän itseohjautuvuuttaan ja opastaa huomaamaan ohjatun liikunnan lisäksi muutkin liikuntamahdollisuudet. Vaiheet ovat esiharkinta, harkinta, valmistelu, aloittelu ja ylläpito (taulukko 1). Starttikurssi tuuppaa empijää aktiiviksi • • L iikuntaan voidaan liittää monia positiivisia tavoitteita, kuten terveyden ylläpito, henkinen virkistys tai muiden kanssa toimiminen. Muutokseen pyrittiin osallistujien omien odotusten, asenteiden ja toiminnan tunnistamisen ja käsittelyn kautta sekä näihin sopivan liikunnan ohjauksen avulla. UKK-instituutissa selvitettiin terveysneuvonnan periaatteiden mukaisen liikuntaan aktivoivan intervention vaikutuksia keski-ikäisten henkilöiden omatoimisen liikunnan lisäämiseen, monipuolistamiseen ja säännöllistämiseen. Muutosvaihemallin mukaisissa esiharkintaja harkintavaiheissa koLIIKUNTA & TIEDE 2/2002 19. Mahdollistavat tekijät ovat tarvittavia resursseja, kuten aikaa, taitoja, varusteita, ja vahvistavat tekijät käyttäytymisestä saatavaa sisäistä ja ulkoista palautetta. Altistavat tekijät ovat tietoja ja käsityksiä käyttäytymisen vaikutuksista ja käyttäytymiseen liittyviä asenteita. Niiden saavuttamiseksi ihmiset ovat valmiita kokeilemaan ja pohtimaan liikuntaa ja siihen liittyviä asioita muuttaakseen tottumuksiaan. Esimerkiksi liikunnasta saadut kokemukset muuttavat jatkuvasti suhtautumista omaan liikuntaharrastukseen
Mosstonja Ashworth (1994) ovat mallintaneet koulun liikunnanopetuksessa käytettyjä opetustyylejä sekä niiden pedagogisia tavoitteita fyysisellä , sosiaalisella, emotionaalisella ja kognitiivisella osa-alueilla. Liikuntakäyttäytymisen muutosta tukevat sosiaaliset ja emotionaaliset tavoitteet jäävät myös vähemmälle, jos ohjaus ja toteutustapa ovat ohjaajakeskeisiä ja ohjaaja korostaa pelkästään kunto-ominaisuuksien harjoittamista. Valmisteluja aloitteluvaiheessa harjoitusja komentotyyleillä pyritään hiomaan liikuntamuodot ja niiden toteutus yksilöllisesti sopiviksi ja turvallisiksi. Starttikurssi-intervention päätavoitteena oli saada vähän liikkuvat keski-ikäiset henkilöt monipuolistamaan, säännöllistämään ja lisäämään liikuntaansa ja muuta fyysistä vapaa-ajan aktiivisuuttaan. Mukaanottokriteerinä käytettiin vuotta aiemmin tehdyn kyselytutkimuksen kahta liikunta-aktiivisuutta ja yhtä terveydentilaa kuvaavaa kysymystä. Kutsuun myönteisesti vastanneet henkilöt eivät siis vielä liikkuneet säännöllisesti, mutta he ainakin harkitsivat, mahdollisesti kokeilivat ja valmistelivat liikunnan lisäämistä. Aikuisten liikuntaryhmissä opetusja ohjaustyylien kirjo jää monesti hyödyntämättä. Itsearviointi auttaa osallistujia tunnistamaan ja arvioimaan itsensä liikkujana ja soveltamaan suorituksiaan ylläpitovaihetta varten. Kutsuja lähetettiin kaikkiaan 210 henkilölle. Interventioon kutsuttiin vapaaehtoisia, terveitä 414 7 -vuotiaita miehiä ja naisia, joiden tiedettiin aikaisemman kyselyn perusteella liikkuvan enintään kerran viikossa (Miilunpalo et al. Analysoija ltseohjautuvuus Yksilöllinen ohjelma Kannustaja ltsearviointityyli Eriytyvä yksilöllinen harjoittelu LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 rostuvat altistavat ja mahdollistavat tekijät, valmisteluvaiheessa mahdollistavat ja ylläpitovaiheessa vahvistavat tekijät. Toteutukseen sisällytettiin monipuolisesti eri opetustyylejä huomioiden liikuntakäyttäytymisen muutosvaiheet. Esimerkiksi harkintavaiheessa yksilöllinen harjoittelu antaa osallistujille tilaisuuden kokeilla erilaisia liikuntamuotoja ja testata niiden soveltavuutta. Heistä 45 henkilöä ei vastannut, 77 ( 44 naista ja 33 miestä) kieltäytyi osal. 20 Taulukko 1. Tavoitteista ja tilanteesta riippuen ohjaaja voi määrittää toteutustavan ja harjoitteet oppijoille valmiiksi, antaa valittavaksi useita toteutusvaihtoehtoja tai antaa mahdollisuuden täysin omiin valintoihin ja itseohjautuvuuteen. Ryhmäläisten oletettiin etenevän vaiheittain harkinnasta kokeiluun ja kokeilusta kohti säännöllistä ja jatkuvaa liikuntaa. Ohjaajan roolit ja sopivat liikunnan ohjaustyylit liikuntakäyttäytymisen muutosvaiheissa. Tavoitteeseen pyrittiin: * keräämällä ja käsittelemällä ryhmäläisten aikaisemmat kokemukset liikunnasta * yhtenäistämällä ryhmäläisten tietopohjaa liikunnasta * ottamalla ryhmäläiset aktiivisesti mukaan sekä omien että ryhmän liikuntakertojen suunnitteluun käyttämällä osallistavia työtapoja * tuottamalla liikuntaelämyksiä monipuolisilla liikuntakokeiluilla * kiinnittämällä huomio liikuntaan liittyviin nautinnon ja onnistumisen kokemuksiin * pohtimalla mahdollisuuksia liikunnan ja arkiliikunnan lisäämiseen * tunnistamalla liikunnan esteitä sekä etsimällä keinoja niiden poistamiseksi tai voittamiseksi Interventiota varten laadittiin synteesi käyttäytymisen muutosvaihemallin suhteesta liikunnan sisältötavoitteisiin, ohjaustyyleihin ja ohjaajan rooleihin (taulukko 1). 2000). Liikkujan muutosvaihe Sisältötavoite Ohjaajan rooli Ohjaustyyli Esiharkinta välinpitämättömyys, Merkityksen herääminen Tarkoituksen herääminen Motivoi ja Eriytyvä yksilöllinen harjoittelu ltsearviointityyli tietämättömyys Omakohtainen näkemys Sisäinen/ulkoinen impulssi Harjoitustyyli Harkinta kiinnostus, tiedostus Tiedon ja kokemuksen lisääminen (esteet, mahdollisuudet, tuntemukset) Päätöksentekijä Motivoija Asiantuntija Komentotyyli Eriytyvä yksilöllinen harjoittelu Harjoitustyyli Valmistelu, aloittelu päätöksenteko, kokeilu Taidon oppiminen Analysoija Komentotyyli Päätöksentekijä Harjoitustyyli Asiantuntija ltsearviointityyli Eriytyvä yksilöllinen harjoittelu Ylläpito -tavan kiteytyminen Repsahdusten ehkäiseminen Vahvistaminen
Muutosvaihemallin kannalta interventioon ilmoittautuminen osoitti, että kaikki osanottajat täyttivät asetetun ehdon eli olivat ainakin harkintavaiheessa liikuntakäyttäytymisen omaksumisessa. Kurssin suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat fysioterapeutti, psykologi ja liikunnanohjaaja. Vertailuryhmäläiset pitivät päiväkirjaa myös ensimmäistä omatoimista jaksoa ja toista omatoimisen jakson kahta viimeistä viikkoa vastaavina ajankohtina. Osallistujat vastasivat myös liikuntakäyttäytymisensä muutosvaihetta selvittävään kysymykseen intervention alussa ja lopussa. Kokemusperäistä oppimista edistettiin monipuolisilla liikuntamuodoilla. Näin selvitettiin vaikuttiko osallistujien lisääntynyt liikunta terveyskuntoon. He saivat jatkaa harrastamiansa liikuntamuotoja kuten aiemminkin, mutta toivottiin, etteivät lisäisi niitä kuitenkaan tutkimuksen aikana. Jokainen ryhmä kokoontui lähijaksoilla kerran viikossa kahden tunnin ajan. Niinpä joukossa oli muutamia henkilöitä, jotka olivat jo lisänneet liikuntaansa kyselyn jälkeen. Osallistujien fyysinen kunto ja liikuntataidot testattiin intervention alussa, puolivälissä ja lopussa. Lihaskuntoja palloilulajit muodostivat selkeät kokonaisuudet. Tässä artikkelissa vertaillaan vain ryhmien samaan aikaan pitämiä päiväkirjoja. Mukaan lupautuneista puolet satunnaistettiin harjoitteluryhmään Starttikurssille ja puolet vertailuryhmään. Kestävyysliikuntalajeiksi luokiteltiin kävelyn, hölkän ja pyöräilyn lisäksi soutu, melonta, rullaluistelu, tanssi ja suunnistus. Myöhemmillä jaksoilla tehtiin runkosuunniLIIKUNTA& TIEDE2/2002 21. Molemmissa ryhmissä viimeinen päiväkirjajakso oli loppumittauksia edeltäneet kaksi viikkoa . Taulukossa 2 esitetään käytetyt testit. Vertailuryhmäläiset osallistuivat ainoastaan interventioon kuuluviin mittauksiin. Jokaisen kokoontumiskerran jälkeen ohjaajat kävivät keskenään palauteja arviointikeskustelun, jonka perusteella voitiin täydentää tai muokata suunnitelmaa. listumasta ja 98 henkilöä (56 naista ja 42 miestä) ilmoittivat osallistuvansa. Joissakin lajikokeiluissa, esimerkiksi sulkapallossa ja melonnassa, käytettiin niiden edellyttämän tekniikan opettamisessa lajin asiantuntijaa. Vaikuttavuuden seurannassa käytetyt mittarit. Osallistujat pitivät liikuntapäiväkirjaa neljänä eri ajankohtana. Liikuntakäyttäytymisen muutosvaihe Kysely Liikuntapäiväkirjat Kehon koostumus BMI Hengitysjg verenkiertoelimistön kunto UKK kävelytesti Tukijg liikuntaelimistön ku.otQ Notkeus (hartiaseudun ja selän liikkuvuus) Lihasvoima (selkälihasten isometrinen kestävyys, askelkyykistys) Motorinen kunto Staattinen tasapaino (yhdellä jalalla, yhdellä jalalla kapealla palkilla) Dynaaminen tasapaino (tandem kävely etuperin sekä takaperin 6 m) Ketteryys ( 8-juoksu) Liikuntataidot Rytmi kyky Tarkkuushyppy Pallon heitto ilmaan Pallon heitto seinään kaisesti (Suni 1996). Tulosten raportointia varten kahdeksanluokkainen kysymys yhdistettiin kolmiluokkaiseksi liikunnan toteutumisen perusteella: vähän tai ei lainkaan liikuntaa, satunnaista liikuntaa, säännöllistä liikuntaa. Ohjauksesta itsenäisyyteen Kurssin toteuttamisessa lähdettiin siitä, että se soveltuisi minkä tahansa liikuntatoimen tai terveyskeskuksen resursseihin. Ennen testausta osallistujien terveydentila selvitettiin UKKinstituutin Terveyskuntotestistön terveysseulan muTaulukko 2. Kokoontumisten jaksottamisella haluttiin lisätä vaikutusten pysyvyyttä. Liikunnanohjaaja merkitsi pitämäänsä päiväkirjaan harjoitteluryhmäläisten osallistumisen yhteisiin kokoontumisiin ja ryhmien kullakin kerralla toteuttamat liikuntalajit. Keskusteluista tehtiin vapaamuotoiset muistiot analysointia varten. Ryhmissä käsiteltiin tietoisemmin ja laajemmin altistavia tekijöitä kuin yleensä liikuntaryhmissä on tapana. Liikuntana pidettiin myös harrasteliikuntaa sekä asiointija työliikuntaa, kuten maaja metsätaloustyöt, jotka eivät olleet varsinaista ansiotyötä. Hyötyliikuntalajeihin luokiteltiin puutarhatyöt, marjastus, mökinrakennustai remonttityöt ja suursiivous. Osallistujien liikunta-aktiivisuus selvitettiin kyselylomakkeella alkutilanteessa sekä takautuvasti yhden vuoden ajalta. Näin kurssilaiset saivat mahdollisuuden käsitellä omissa arkisissa olosuhteissa kertyneitä kokemuksia vertaisryhmässä. Osallistujien päiväkirjoista laskettiin kaikki liikuntakerrat, niiden kesto sekä luokiteltiin liikuntalajit ja toteutustavat. Osallistujia ei karsittu enää alkumittausten yhteydessä. Liikuntakäyttäytymisen lähtötaso selvitettiin kaikilta alkumittauksen jälkeisellä viikolla pidetystä päiväkirja jaksosta. Heitä opastettiin kirjaamaan kaikki intervention kriteerit täyttävä, vähintään 20 minuutin yhtäjaksoinen, tavanomaista ripeämpi liikkuminen. Arvioinnin työkalut Starttikurssin osallistujien tuloksia verrattiin heitä vastaavan, ei ohjausta saaneen, ryhmän tuloksiin. Osallistujat saivat valita eri viikonpäivinä kokoontuvista neljästä ryhmästä itselleen parhaiten sopivan ja heidän toivottiin pysyvän koko kurssin ajan samassa ryhmässä sekä osallistuvan kaikkiin yhteisiin tapaamisiin. Tämän jälkeen harjoitteluryhmäläiset pitivät päiväkirjaa molempien omatoimisten jaksojen ajan. Starttikurssi koostui kolmesta ohjatusta jaksosta, niiden väleihin sijoittuvista kahdesta omatoimisesta jaksosta sekä lisäksi kahden kuukauden seurantajaksosta. Ensimmäisen ohjatun ja sitä seuranneen omatoimisen jakson suunnittelusta ja toiminnan sisällöistä vastasivat pääasiassa ohjaajat
Dynaaminen tasapaino kehittyi kummassakin ryhmässä eikä ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Omatoimisten jaksojen liikuntakokeiluista ja kokemuksista keskusteltiin myös lähijaksoilla ryhmäkokoontumisissa. Käyttäytymisen muuttumista voitiin silti arvioida päiväkirjojen perusteella ja muutosvaihemittarilla tarkastelemalla liikunnan määrää ja sisältöä ryhmätasolla. Verrattaessa ensimmäistä ja kolmatta mittauskertaa kummankin ryhmän aika oli nopeutunut (p<.05). Käytännössä päiväkirjojen pitäminen on työlästä ja niiden analysointi vielä työläämpää. Harjoitteluryhmäläisillä aika pidentyi noin tunnilla viikossa ensimmäisen ja kolmannen päiväkirjajakson välillä, mutta lyheni intervention lopussa jopa kahdella tunnilla. Harjoitteluja vertailuryhmäläiset harrastivat lähes samoja liikuntamuotoja, kävelyä ja pyöräilyä sekä hyötyliikuntaa. Muuttuiko mikään. Viikoittaisten liikuntakertojen määrä lisääntyi harjoitteluryhmässä ensimmäisen ja toisen lähijakson välisenä aikana, mutta palasi lähes alkutilanteen tasolle loppumittaukseen mennessä. Käytettävissä olevilla resursseilla ei aina kaikkia odotuksia voida täyttää, ja monesti kurssien toteutumisen ja vaikuttavuuden arviointi jää tekemättä. Kuitenkin päiväkirjojen käyttö itsereflektoinnin apuna kurssin aikana oli välttämätöntä oman käyttäytymisen muuttamisen kannalta. Vertailuryhmäläisistä kymmenen keskeytti intervention aikana, joten yhteensä 39 henkilöä pysyi loppuun saakka mukana. Omatoimisilla jaksoilla ja seurannan aikana osallistujat toteuttivat ohjattujen jaksojen lopussa laatimaansa henkilökohtaista suunnitelmaa, jonka tehtävänä oli tuottaa osallistujille kokemusta tavoitteena olevasta käyttäytymisestä. Testit .1 1. Ohjatuissa ryhmissä pysyi siis loppuun saakka mukana 37 henkilöä ja oman ryhmänsä kaikkiin kymmeneen kokoontumiskertaan osallistui kymmenen henkilöä. Selkälihasten staattisen testin tulos oli parempi harjoitteluryhmän naisilla ensimmäisen ja toisen mittauskerran välillä (p<.05). Liikuntapäiväkirjojen perusteella liikunta-aktiivisuus oli sekä harjoitteluettä vertailuryhmäläisillä samanlainen ennen intervention alkua. Kun tavoitteet ja menetelmät sekä toteutus suunnitellaan ja dokumentoidaan täsmällisesti, voidaan vaikuttavuutta arvioida luotettavasti. Kesän aikana harjoitteluryhmäläiset harrastivat vertailuryhmäläisiä monipuolisemmin kestävyyslajeja, esimerkiksi soutua, uintia ja tanssia. 22 LIIKUNTA& TIEDE2/2002 telma ryhmäläisten kanssa. Myös päiväkirjoista saatua tietoa voidaan käyttää vain suuntaa-antavasti, koska ainoastaan 56% intervention loppuun saakka mukana olleista täytti ja palautti kaikki päiväkirjat. Kaikkien ryhmien keskimääräinen osallistumisprosentti oli 86 % (74 -91%). Vertailuryhmässä suurin osa muutoksista tapahtui säännöllisestä epäsäännöllisen liikunnan suuntaan. Tietopohjaa, asenteita ja odotuksia päästiin siten käsittelemään ryhmissä kerättyjen kokemusten pohjalta. Harjoitteluryhmään arvotuista 49:stä henkilöstä kuusi ei aloittanut lainkaan ohjatuissa ryhmissä ja kuusi keskeytti kurssin aikana. Vertailuryhmän liikuntakertojen määrä pysyi lähes samana koko ajan. Fyysisen kunnon ja liikuntataidon testien tuloksia tarkasteltiin ainoastaan kaikilla kolmella testikerralla mukana olleilta, harjoitteluryhmässä 37 ja vertailuryhmässä 39 henkilöltä. Kävelytestissä kävelyaika nopeutui harjoitteluryhmässä 40 sekuntia ensimmäisen ja toisen mittauskerran välillä ( p<.05). Palloilulajeista sulkaja lentopallo olivat suosituimmat erityisesti harjoitteluryhmäläisillä. Liikuntakäyttäytymisen muutosvaihetta koskevaan kysymykseen harjoitteluryhmäläiset vastasivat ryhmän ensimmäisessä kokoontumisessa ja seurantajakson lopussa. Taito-, ketteryysja notkeustestien tuloksissa ei tapahtunut havaittavaa muutosta millään mittauskerralla. Kuntosaliharjoittelu ja jumppatyyppisen liikunnan harrastus lisääntyi viimeisellä päiväkirjajaksolla harjoitteluryhmässä. Päätelmät perustuvat näin saatuun aineistoon. Välimittauksissa kävi 71 % ja loppumittauksissa 80% alkumittauksiin osallistuneista, joten tältä osin vaikuttavuutta voidaan arvioida luotettavasti. Mitä työ opetti. Usein liikuntakurssien toteuttajat, toteuttamisesta päättävät henkilöt ja myös osallistujat kohdistavat kursseihin perusteettoman suuria odotuksia. Kehon painossa ei tapahtunut muutoksia kummassakaan ryhmässä. Sitä täydennettiin ja täsmennettiin ohjattujen jaksojen kokemusten ja toteutumisen mukaan. Vaikka alkuvaiheessa liikuntakertoja oli lähes yhtä paljon kummassakin ryhmässä, harjoitteluryhmäläiset käyttivät viikoittain liikuntaan selvästi enemmän aikaa. Kaikki interventioon mukaan lupautuneet henkilöt (N=98) kävivät alkumittauksissa, jonka jälkeen heidät satunnaistettiin kahteen ryhmään. Esimerkiksi päiväkirjaan merkittäväksi pyydetyt työja asiointiliikunta saatetaan mieltää eri tavoin fyysiseksi aktiivisuudeksi riippuen siitä, ovatko päiväkirjaa pitävät tottuneet harrastamaan liikuntaa. Tässä interventiossa dokumentoitiin kaikki vaiheet suunnittelusta seurantajakson päättäviin mittauksiin. Harjoitteluryhmässä selvästi useampi henkilö vertailuryhmäläisiin verrattuna (12 vs.2) muutti liikuntaansa säännöllisemmäksi. Vertailuryhmäläisilläkin liikuntaan käytetty aika vaihteli eri päiväkirjajaksoilla, mutta oli sama ensimmäisellä ja viimeisellä jaksolla. Staattinen tasapaino muuttui paremmaksi alkuja välimittauksen välisenä aikana harjoitteluryhmän naisilla ja kehitys jatkui loppuun saakka, kun taas vertailuryhmässä olleilla naisilla staattisen tasapaino testin tulokset jopa huononivat alkumittauksen jälkeen. Hyötyliikuntamuodoista puutarhatöitä ja työmatkaliikuntaa oli saman verran kummassakin ryhmässä, mutta sienestys, marjastus ja matonpesu sekä muut siivousaskareet olivat selvästi yleisempiä harjoitteluryhmäläisten kesän aikaisissa päiväkirjamerkinnöissä. Fyysisiä ominaisuuksia mitattiin kolmena ajankohtana. Nyt vaikuttavuuden analyysia heikentää se, ettei kolmannes osallistujista käynyt kaikissa testeissä, vaikka he olivat aktiivisesti mukana ryhmissä. Selvitettäessä vaikuttavuutta tietyssä kohderyhmässä, päätelmiä voidaan tehdä vain niiden henkilöiden tietojen perusteella, jotka ovat olleet mukana prosessin kaikissa vaiheissa ja mittauksissa (Bartholomew 1998). Miehillä ei eroja ollut havaittavissa
Mayfield Publishing Company. Health Promotion Planning. * Aikuisetkin tarvitsevat liikuntaryhmässä aluksi ammattilaisen ohjausta. ENGESTRÖM V. SUNI J.H., OJA P., MIILUNPALO S.I., PASANEN M.E., VUORI I.M., VARTIAINEN T.M., BÖS K. Health-realted fitness test battery for middle-agd adults: Associations w ith physical activity patterns. MARJO RINNE, THM JUKKA MARTTILA, Psl UKK-instituutti PL 30, 33500 Tampere Lähteet BARTHOLOMEW, L.K., PARCEL, G.S., KOK, G. MIILUNPALO, S., NUPPONEN, R., LAITAKARI, J., MARTTILA, J., PARONEN, 0. Liikunta ja Tiede 3/1999, 36, 36-42. Koska interventiolla onnistuttiin ainakin väliaikaisesti lisäämään osallistujien liikunta-aktiivisuutta, oletettavasti myös altistavissa ja mahdollistavissa tekijöissä tapahtui myönteisiä muutoksia. Mountain View, California 1999. Vaikuttavuuden arviointia varten pitää edelleen kehittää menetelmiä sekä toimintatapoja, ja työläiden mittaristojen käyttöä tulee harkita tarkoin. Health Education & Behaviour, 1998, 25, 5, 545-563 . VUORI 1. American Journal of Health Promotion, 1997, 12, 1, 38-48. Ikävä kyllä näin ei käy. PROCHASKA, J. * Liikuntakokeiluista syntyvät ajatukset ja tuntemukset on syytä kerätä ja käsitellä yhdessä ryhmän kanssa. The transtheoretical model of health behavior change. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 1983, 51, 3, 390395. GREEN LW, KREUTER MW. Stages of change in two modes of healthenhancing physical activity: Methodological aspects and promotional implications. Patient Education and Counseling 1998, 33, Suppl 1, S69-S76. Tehokas ja turvallinen terveysliikunta . Ongelmana vain on, että niin pitkäkestoista seurantaa vaikea toteuttaa. Helsinki 2000. Fourth ed . olivat yleisesti seurantaan käytettyjä. Terveysliikunnan paikalliset suositukset. RINNE M., TOROPAINEN E. Hyötyliikunnan ja muun fyysisen aktiivisuuden merkitystä lajivalikoimassa ei pidä unohtaa. F. Saadut tulokset antavat silti riittävästi tietoa itse prosessin kulusta ja vaikuttavuuden arvioinnista malliksi erilaisille pienryhmille. MARTTILA, J., LAITAKARI, J., NUPPONEN, R., MIILUNPALO, S., PARONEN, . The versatile nature of physical activity on the psychological, behavioural and contextual characteristics of health-related physical activity. Kuntotavoitteet eivät ole ensisijaisia alkuvaiheessa. Tampere 2000. Millaisiin tekijöihin liikuntaryhmässä voidaan vaikuttaa. New York: Macmillan, 1994. Arch Phys Med Rehab 1996, 77:399-405. PROCHASKA, J. SOSIAALIJA TERVEYSMINISTERIÖ. Osallistujille on tärkeää selvittää, millaista tietoa mittaukset antavat ja mitä tuloksia on saavutettavissa. 0., VELICER, W. Ne toimivat hyvin liikuntaneuvonnan apuna, mutta vastemuuttujina ne eivät ole herkkiä osoittamaan muutosta. MOSSTON M, ASHWORTH S, Teaching physical education. UKK-instituutti. MARTTILA, J., NUPPONEN, R, Lenkille vai asioille. ., DICLEMENTE, C. How to lead group practical principles and experiences of conducting a promotional group in health-related physical activity. * Tarjolla on syytä olla vaihtoehtoisia lajeja, joita voi harrastaa joko yksin tai ryhmässä myös kurssin jälkeen ja joita voi harrastaa eri vuodenaikoina tai vuodenajoista riippumatta. Nämä muutokset voisivat näkyä myöhemminkin lisääntyneenä liikuntana tai ainakin madaltuneena kynnyksenä liikunnan uudelleen aloittamiseen. Tämän tavoitteen saavuttamisessa tärkeämpää on tuottaa myönteisiä liikuntakokemuksia kuin määritellä tarkasti syketasoja tai lihaskuntoharjoittelun kuormituksia. 1, S29-S38. Terveyteen voidaan kuitenkin vaikuttaa säännöllisellä fyysisellä aktiivisuudella, mutta vaikutusten voidaan odottaa ilmaantuvan ja olevan mitattavissa vasta 5 tai 10 vuoden kuluttua (Bartholomew 1998). LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 23. Patient Education and Counseling, 1998, 33, Suppl. Näin tapahtui myös tällä Starttikurssilla. Osallistujat odottavat usein kuntonsa kohenevan ja taitojen kehittyvän vähäiselläkin liikunnan lisäämisellä. Vahvistaviin tekijöihin vaikutettiin keskustelemalla liikunnan tuottamista tuntemuksista ja vaikutuksista sekä muiden henkilöiden suhtautumisesta (Green & Kreuter 1999). Liikuntaa liikkujan ehdoilla. lntervention Mapping: A Process for Developing Theoryand Evidence-Based Health Education Programs. Stages and Processes of Self-Change of Smoking: Toward An lntegrative Model of Change. * Ohjauksessa kannattaa pyrkiä siihen, että ryhmä jatkaa toimintaansa itsenäisenä vertaisryhmänä myös intervention jälkeen. An Educational and Ecological Approach. Mahdollistaviin tekijöihin voitiin vaikuttaa lähinnä tunnistamalla osallistujien ja ohjaajien kokemusten ja tietojen avulla olemassa olevia liikuntamahdollisuuksia sekä liikunnan esteitä ja niiden voittamiskeinoja. Ryhmämuotoisissa liikuntainterventioissa yleensäkin voidaan vaikuttaa parhaiten liikuntatottumusten muodostumiseen vaikuttaviin altistaviin tekijöihin, kuten tietoihin, odotuksiin ja asenteisiin. Health Education Research 2000, 15, 4, 435-448. Perustietoa opetuksesta.Valtionvarainministeriö, Helsinki 1984. Terveysliikunnan opas. Ne auttavat tunnistamaan liikkumisen esteet ja keinot niitten voittamiseen. Erilaisia liikuntamahdollisuuksia etsimässä Starttikurssin suunnittelun lähtökohdaksi valitut mallit, kurssin toteutus ja osallistujien antama palaute vahvistivat käsitystä, että liikuntaintervention suunnittelussa on syytä ottaa huomioon seuraavia näkökohtia: * Liikuntaa aloittelevalla aikuisella tärkein tavoite on liikuntaan totuttautuminen ja tutustuminen monipuolisesti erilaisiin harrastusmahdollisuuksiin. Liikunta-aktiivisuuden lisääntymisestä huolimatta ei harjoitteluryhmäläisten kestävyys-, lihaskunnossa tai taito-ominaisuuksissa tapahtunut tilastollisesti osoitettua muutosta verrattuna vertailuryhmäläisiin. Julkaisuja 2000:1. Starttikurssilla ohjatulla liikunnalla ei ollut tarkoituskaan kohentaa kuntoa, vaan muuttaa liikuntakäyttäytymistä ja totuttaa liikkujaksi
R aha on urheiluväelle ollut aina ja iänkaiken rakas jopa elämää suurempi asia. Tämä ajattelu oli, paradoksaalista kyllä, pahimmillaan. Yhteinen huoli rahan riittämättömyydestä yhdistää urheiluja liikuntaväkeä ja määrittelee vastustajat. Esimerkkini ja vertailukohtani ovat julkisten palLiikunnan hyvinvointivaikutukset väestössä riippuvat liikunnan määrästä. mennyt liikuntamarkkojen vahtimiseen ja vaatimiseen. Urheiluja liikuntaväen mielestä raha tuo tullessaan lisää liikuntaa ja lisää rahaa. Kunnallista, seuran tai yhdistyksen päätöksentekijää tulisi kiinnostaa hyvinvointivaikutuksen hinta: paljonko hyvinvoinnin tuottaminen liikunnan avulla maksaa. Rahalla saa kaikenlaista. Paljon mielenkiintoisempaa on tarkastella rahan olemusta ja merkitystä liikunnassa. Rahan määrä ratkaisee sen resurssimäärän, joka toimintaan voidaan osoittaa. Tämä uskomus koska se todella on vain uskomus on edelleenkin melko yleinen. Näin uskotaan muuallakin kuin liikuntapiireissä. Resurssimäärä taas ratkaisee sen hyvinvoinnin määrän, joka toiminnalla voidaan saada aikaan mitä enemmän 'resursseja', sitä enemmän kaikkea hyvää. Julkisia palveluja käsittelevässä taloudellisessa tutkimuksessa tunnuttiin uskovan vielä vuosikymmen kaksi sitten, että jonkin toiminnan menestyksellisyyden tärkein edellytys näkyy toiminnassa käytettävissä olevan rahan määrässä. Kaikki liikuntaan sijoitetut lisärahat eivät kasvata liikunnan määrää vaan nostavat liikuntasuorituksen hintaa. Vaikka joillakin urheilijoilla on tunnetusti paljon rahaa ja joillakin liikkujilla vähän rahaa, kuitenkin kellään ei ole mielestään riittävästi rahaa. On syytä tarkastella, mitä rahalla liikunnassa oikein voi saada. Jos tämä pätisi liikunnassa, niin silloin esimerkiksi kunnan liikuntaan sijoittama rahamäärä suoraan ratkaisisi sen, miten kansalaiset kunnassa liikkuvat, ja edelleen miten kansalaisten liikunnan avulla tuotettu hyvinvointi muodostuu. Enemmän rahaa, •• enemman liikuntaa, , , enemman hyvinvointia. On jopa esitetty niin eksakteja arvioita, että liikuntaan sijoitettu markka tuo neljä markkaa takaisin. Meikäläisessä ajattelussa rahalle annetaan suurempia tai parempia ominaisuuksia kuin mitä sillä todellisuudessa on. Kaikki voima lienee 24 LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 velujen taloudellisesta tutkimuksesta. En aio repostella tuon kaltaisia kuvitteellisia laskelmia. Käytettävissä olevan rahan määrän ja kansalaisten liikunnan määrän ja hyvinvoinnin välillä olisi suora yhteys. TEKSTI: HANNU VALTONEN Vaikka tietäisimme, että Sotkamossa sijoitetaan miljoonia markkoja talvisinkin sulana pysyvään soutuputkeen, emme vielä tiedä sotkamolaisten liikkumisen muutoksista yhtään mitään. Sitä ei juurikaan ole mietitty liikuntatalouden alueella. Mitä rahalla saa . Rahasta ja etenkin sen puutteesta halutaan aina kiivailla
) LIIKUNTA& TIEDE2/2002 25
Jos tiedämme Sotkamossa sijoitetun miljoonia markkoja talvisinkin sulana pysyvään soutuputkeen, emme vielä tiedä sotkamolaisten liikkumisen muutoksista yhtään mitään. 75 vuotta 0.62 ** täyttäneiden määrä, % merkitsevyys: 0.1 0.05 = !, 0.05 0.01 = *, 0.01 0.001 = ••ja< .001 = ••• Taulukko 2. R 2 malli 1 malli 2 80 80 0.08 0.22 kasvusta . Toinen ongelma on se, että rahasta ja sen määrästä puhuminen estää näkemästä monia toimin26 LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 Naiset Miehet Naiset 23 21 18.3 10.0 13 15 21.0 12.5 12 12 17.4 13.1 17 13 18.8 9.6 15 19 12.9 5.7 27 23 3.3 2.3 28 21 1.9 1.9 nan kehittämismahdollisuuksia rahasokeus muistuttaa vauhtisokeutta. Yksi näistä muutoksista on se, että nykyisin vaaditaan ja odotetaan palveluilta näyttöä siitä, mitä hyvää rahoilla saadaan aikaan. Päättäjä vaatii näyttöä tuloksista Ajattelussa julkisista palveluista on Suomessa tapahtunut 90-luvun alusta monia muutoksia. Rahankäyttö ja aktiivinen liikkuminen ikäluokittain, talvella 1991-92 Ikä Rahankäyttö, mk / vuosi Liikunta, tuntia / mk/ tunti kk Miehet Naiset Miehet 10-19 5 037 2 526 20-29 3 280 2 247 30-39 2 503 1 890 40-49 3 839 1 502 50 -59 2326 1 295 60-69 1 066 645 70627 480 RissanenValtonenAsikainen (1995) ennen lamaa jolloin julkisissa palveluissa käytettävissä olevan rahan määrä koko ajan kasvoi. Kolmanneksi vain lisärahasta puhuminen on myös politiikassa vanhanaikaista rahanjakajat haluavat tietää muutakin. Idea kärjistyi tuolloin ajatuksessa, että 'toiminnan kehittäminen' tarkoittaisi samaa kuin lisärahan saaminen. Missään toiminnassa ei enää riitä, että näytetään käytetty resurssien ja rahan määrä, vaan entistä enemmän toiminnan tarpeellisuuden perusteluksi vaaditaan 1 '1 1. Tässä ajattelussa on useita ongelmia. Kävijämäärien selittäminen, standardoidut regressiokertoimet Liikuntaan sijoitetun rahan määrän Kuntia adj. ei Standardoidut regressiokertoimet Vakio 0.00 0.00* 0.31 * sellaisenaan Käyttömenot mk / 0.34 ** asukas Investointimenot mk -0.09 / asukas Investoinnit Väkiluku (logaritmi) Talousluku Työttömyys,% Jalostusammateissa toimivien osuus, % Palveluammateissa toimivien osuus, % 0-6 -vuotiaiden määrä, % -0.06 -0.06 0.08 -0.27 ! 0.20! 0.25 ! 0.37* 0.59 ** 0.41 * seuraa muuta kuin liikunnan kallistuminen. .1 1 1 1 Taulukko 1. Pahin ongelma tietysti on se, että pelkkä toiminnassa käytettävissä oleva rahan määrä tai rahamäärän muutos vuodesta toiseen eivät kerro juuri mitään siitä, mitä itse toiminnassa tapahtuu ja miten toiminta liittyy kansalaisten hyvinvointiin
Kävijämäärien kasvu pienentää tietysti käynnin hintaa. Olisi myös sangen rohkeata väittää, että jos vaikkapa 20-29-vuotiaat nyt sijoittaisivat enemmän rahaa omaan liikuntaansa, hyvinvointivaikutukset kasvaisivat samassa suhteessa. Alla olevassa kuntataulukossa tämä näkyy hyvin. Kuntien välisiä eroja kirjaston käytössä selittävät esimerkiksi väestön ikärakenne, elinkeinorakenne ja muut sellaiset seikat, joihin kirjastotoimi ei voi vaikuttaa. Ne toimivat kuitenkin hyvin itse idean esittelyssä. Luvuista löytyy mm., että kunnan liikunnan käyttömenojen ja urheilu paikkojen kävijämäärän korrelaatiokerroin on .316 ja se tarkoittaa, että liikuntamarkat per asukas selittävät noin 10 prosenttia (.316*2) kävijämäärien vaihtelusta, eli 90 prosenttia vaihtelusta jää selittämättä. Liikuntaa olisi helppo lisätä lisärahoituksella, jos liikunta olisi helposti tarjonnalla eli tässä tapauksessa liikuntamahdollisuuksien rakentamisella aikaansaatavaa puuhaa. Kaavan yhtäsuuruus säilyy jos liikunnan määrä (eli tuotettu määrä) kasvaa tai yksikköhinta vaikkapa käynnin hinta kasvaa. Tampereen yläpuolella listassa on Pori, jossa sijoitus liikuntaan on samansuuruinen kuin Tampereella, organisoitapitäisi essa arvioida käytettyjen . Taulukossa saattaa edelleen olla kuntia, joiden luvut eivät ole oikeita, ja siksi olisi syytä olla hieman varovainen näiden numeroiden tulkinnassa. Minkä tahansa toiminnan kokonaiskustannukset ovat yksikköhinnan ja tuotetun määrän tulo: kokonaiskustannukset = yksikköhinta * tuotettu määrä Liikuntaan käytettävissä oleva rahamäärä (kokonaiskustannukset) voivat kasvaa,jos vaikkapa kunta rakentaa uusia liikuntapaikkoja. Jos varsinainen liikunnan määrä riippuu liikunnan kysyntäolosuhteista enemmän kuin tarjonnasta, on olemassa riski, että liikuntarahojen lisäämien kunnassa johtaa vain kalliimpiin liikuntakertoihin, eli se johtaa vain liikunnan yksikköhinnan nousuun. Syy on tietysti se, että kirjaston käyttöön vaikuttavat tarjontaa selvästi enemmän kysynnän olosuhteet se, miten kansalaiset haluavat käyttää erilaisia palveluja. Kun kuntaa kuvaavia taustamuuttujia lisätään mukaan, selitysaste nousee edelleenkin vaatimattomaan 22 prosenttiin. Liikuntaa Suomessa kunnissa on havaittavissa samanlainen ilmiö: Kaikki liikuntaan sijoitetut lisärahat eivät kasvata liikunnan määrää vaan ne nostavat liikuntasuorituksen hintaa. Taulukko !.Yksinään liikunnan talousmuuttujat jotka tässä kuvaavat lähinnä tarjontaa selittävät yhdessä vain 8 prosenttia kävijämäärien vaihtelusta. Eniten näistä muuttujista näyttävät liikunnan määrä lisäävän palveluammateissa toimivan väestön osuus ja ikärakenne jotka tässä puolestaan kuvaavat kysyntäolosuhteita. Kaikki lisäraha ei lisää liikuntaa Siirrytään seuraavaksi pieneen kuntien väliseen vertailuun liikuntatoiminnan muutamien tunnuslukujen suhteen. Tämä tietysti edellyttää kunnittaisen vertailukelpoisen aineiston kokoamista. Sen seurauksena käynnin hinta on alhainen. Sosiaalija terveyspalveluista puhuttaessa sijoitettujen resurssien ja saavutettujen tulosten arvioinnin idea on jokseenkin pitkälle hyväksytty. Kuntien liikuntaan sijoittamat rahat eri vuosina löytyvät helposti, mutta varsinainen toimintatilastointi mitä rahalla sitten oikein saa on jo erittäin huonoa. Kun tiedossa on kävijämäärä ja kunnan liikunnan käyttömenot, saadaan jakolaskulla myös käynnin hinta. Huolimatta siitä, että vanhempien kansalaisten liikkuminen on tuntia kohden erittäin paljon halvempaa kuin nuorempien, ei varmaan kukaan rohkene väittää, että vanhempien kansalaisten liikunnan hyvinvointivaikutukset olisivat vastaavassa suhteessa vähäisemmät kuin nuorempien. S11S vointivaikutusten, suhdetta. taulukko 2. Yksityisten kansalaisten kohdalla tämä näkyy esimerkiksi liikuntatunnin arvioituna hintana. Samalla tavalla jaoin asukasluvulla kuntien liikuntaan sijoittamat markat, käyttömenot. Liikkuvatko kansalaiset, ketkä liikkuvat, paraneeko koululaisten kunto jne. taulukko 3.Tampere on tämän mukaan paikkakunta, jossa kunnan sijoitus liikuntaan on tämän kuntajoukon keskiarvoa suurempi ja jossa liikuntapaikkojen kävijämäärät ovat korkeat. Laskin näistä tiedoista yhteen jääja uimahallien, sisäurheilutilojen ja ulkokenttien kävijämäärät ja jaoin sen asukasluvulla saadakseni kävijämäärän asukasta kohden. Käyttömenojen vaikutus on suuruudeltaan huomattavasti pienempi. Erityisesti tällaista hyvinvointivaikutusten tutkimusta on tehty sosiaalija terveyspalveluista, ja osin myös koulutuksesta. Yritin saada käyttööni aineistoa, jolla olisi voinut hieman valaista tilannetta. Mitä tällainen arviointi voisi merkitä liikunnassa. LIIKUNTA& TIEDE2/2002 27. Tällä haluan demonstroida seuraavaa: Liikunnan suuntaamista ei kunnassa tarvitse tehdä sormituntumalla, koska asiat ovat tutkittavissa ja kuntien väliset systemaattiset vertailut ovat mahdollisia. Tein pieniä regressiomalleja aineistosta vuodelta 1995. Kuntien muista palveluista tiedetään, että tarjonta kasvattaa selvästi esimerkiksi terveyspalveluiden käyttöä, mutta sen sijaan kirjastopalvelujen käyttöä ei enää tarjontaa kasvattamalla voidakaan samalla tavalla lisätä. Voisi käydä niin, että liikuntatunnin hinta vain nousisi entisestään. Jätin ilmeisimmin virheelliset kävijätiedot pois analyysista. näyttöä toiminnassa tuotetuista hyvinvointivaikutuksista. Nuoremmat liikkujat liikkuvat kalliimmalla. resurssien ja saavutettujen tulosten, hyvin.. Vuodelta 1995 löytyi 86 kunnan tietoja siitä, miten kansalaiset olivat niissä liikkuneet saatavilla oli erilaisten liikuntapaikkojen kävijämääriä. Liikunnan ja palveluiden tarjonnan ja muiden tekijöiden yhteyttä voidaan selvittää rakentamalla malli, jossa kävijämääriä selitetään kuntaa kuvaavilla taustamuuttujilla ja rahoituksella. Entistä enemmän vaaditaan näyttöä siitä, mitä sijoitetuilla resursseilla saadaan aikaan. Toiseksi, liikuntaa suunnattaessa kunnassa päätöksentekijöillä tulisi ehdottomasti olla jokin käsitys siitä, millaiset kysyntäolosuhteet kunnassa ovat
Tällaisia kuntia olisivat tässä listassa vaikkapa Harjavalta (nyt 234.9 mk/as) ja Pori (501 mk/as). Pelkän liikuntaan käytetyn rahamäärän perusteella ei voi tietää, missä kohden kunnissa oikein mennään. Jos liikuntapalveluiden tai liikunnan kysyntää on, rahalla voidaan organisoida tarjontaa liikuntamahdollisuuksia. Liikunnan hyvinvointivaikutukset väestössä riippuvat liikunnan määrästä. LIIKUNTA& TIEDE2/2002 29. Kauniaisten selvästi muita kuntia suuret liikuntamenot asukasta kohden vaikuttavat tässä tarkastelussa puolustettavilta. HANNU VALTONEN professori Terveyshallinnon ja -talouden laitos Kuopion yliopisto Lähteet: Rissanen, P. Sosiaalija terveydenhuollossa ja osin myös kunnallisissa kulttuuripalveluissa on jo opittu tarkastelemaan paitsi käytettävissä olevaa resurssimäärää, myös sitä, mitä tällä resurssimäärällä kyetään tuottamaan, millaisia hyvinvointivaikutuksia saadaan aikaan. Kaikki tietävät, että vapaaehtoinen seuratoiminta muuttuu joksikin muuksi jos toiminta tehdään palkkatyönä. Valtonen, H. Raha heikko tuloksellisuuden selittäjä Kansantaloustieteessä elää vanha sanonta, jonka mukaan 'narulla ei voi työntää'. Arviointi mahdollistaa kansalaisten hyvinvoinnin menestyksellisten liikunnan organisointitapojen löytämisen, kuntien ja seurojen bench marking -tyyppisen vertailun ja myös liikuntarahojen jaossa politiikassa käytettävän aineiston tuotannon. Taloudellista ajattelua soveltaen varat tulisi sijoittaa sellaisiin kohteisiin, joissa markkaa kohden saadaan suurin hyvinvointivaiku tus. mutta käyntimäärien vähäisyydestä johtuen, käynnin hinta on korkea. Kun kunnissa tehdään päätöksiä varojen sijoittamisesta eri kohteisiin, on liikunta yksi kilpaileva vaihtoehto sosiaalija terveydenhuollon, koulutuksen, kulttuurin, kunnallisen infrastruktuurin ja muiden mahdollisten toimien kanssa. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. Kunnallista, seuran tai yhdistyksen päätöksentekijää tulisi kiinnostaa hyvinvointivaikutuksen hinta: paljonko hyvinvoinnin tuottaminen liikunnan avulla maksaa. Käytän esityksessäni kuntien liikuntapalveluja koskevia tilastoja näyttääkseni, miten kunnissa olisi mahdollista arvioida liikuntaan käytettyjen resurssien määrän ja saavutettujen tulosten suurusluokkia. (1995). Tämä vaatimus on kahdella tavalla hassu: Suomi on niin rikas maa, että jos yhteiskunnalliset ongelmat olisivat ratkaistavissa rahalla, ne olisi jo ratkaistu. Sen sijaan kunnissa, joissa nykyinen käynnin hinta on kovin korkea, liikuntamenojen kasvattamista on jo vaikeampi perustella. Tämä oppi jossa toiminnan laatu, luonne, sisältö ja vaikutukset tuotetaan juuri siellä, missä itse toiminta tehdään ei siellä, missä katsotaan paljonko rahaa kuluu on oikeastaan vapauttava viesti, koska silloin toiminnan menestyksellisyys on toimijoiden itsensä käsissä. Samalla tavalla Keuruu, Tammela ja Harjavalta ovat kuntia, joissa kaikissa kunnan sijoitus liikuntaan on keskiarvoa pienempi, mutta taas käyntimäärien eroista johtuen, käynnin hinnaksi tulee aivan erinäköiset summat. Rahalla on liikunnassa suurelta osin tällainen narun luonne raha ei sinällään eikä itsestään muutu liikunnaksi. Jos liikuntakerran hinta kunnalle on alhainen ja liikunnan kysyntää voidaan osoittaa olevan, on aiempaa helpompi saada päätöksentekijät vakuuttumaan kunnan liikuntasijoituksen kannattavuudesta. Liikunta lamassa lama liikunnassa?liikunnan talous 1990-luvulla. Liikuntaa organisoitaessa pitäisi arvioida käytettyjen resurssien ja saavutettujen tulosten, siis hyvinvointivaikutusten, suhdetta. Lopuksi palaan alkuun: Liikunnassa ja urheilussa Suomen kaltaisessa tavattoman rikkaassa maassa käytetään erittäin paljon rahaa. Toiseksi, liikuntaan sijoitetun rahan määrän kasvusta ei sellaisenaan seuraa muuta kuin liikunnan kallistuminen. Ongelma on hyvin samantyyppinen kuin muussakin julkisten palvelujen tuotannossa. Arviointi edellyttäisi systemaattista tietojenkeruuta erilaisten liikuntapaikkojen kävijäja suoritusmääristä ja kustannuksista. Tämä usko tiivistyy vaatimukseen 'oikeudenmukaisesta osuudesta' veikkausvoittovaroista. Urheiluväen olisi myös syytä oppia tämä. Asikainen, K. Jos suomalaiset olisivat joukko, jonka voisi saada rahalla pururadalle, me olisimme siellä kaikki alituiseen, mutta kenialaisia tai etiopialaisia juoksijoita ei radalla näkyisi. Kilpailuhenkiselle liikuntaväelle voisi julistaa kisan: Miten osoitatte, että juuri teidän lajinne tai seuranne tuottaa hyvinvoinnin kannalta edullisen lopputuloksen, kun sekä hyvinvointivaikutukset että niiden tuottamisen edellyttämät resurssit mitataan. Rahaa käytetään paljon myös kulttuurissa, terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa. Merkittävä opetus, mikä sosiaalija terveydenhuollossa on opittu on, että toiminnan tuloksellisuus selittyy toiminnassa käytettävien resurssien ainakin rahassa mitattujen resurssien määrä huomattavasti paremmin toiminnan organisoinnilla, eri toimijoiden yhteistyöllä, työntekijöiden motivaatiolla, organisaatiokulttuurilla, seuran hengellä ja muilla vastaavilla tekijöillä. Liikuntaväellä on vanhastaan ollutmyyttinen usko rahan voimaan. Niinpä voitaisiin ajatella, että liikuntaan kannattaisi sijoittaa lisää sellaisissa kunnissa, joissa liikuntakerran hinta on alhainen, joissa siis on nykyisiin liikuntamenoihin nähden suuri liikuntapaikkojen kävijämäärä. Tärkeämpää olisi keskustella siitä, millaiset liikunnan järjestämisen tavat sekä rahankäyttö että ilman rahaa tapahtuva liikunnan organisointi tuottavat kansalaisten hyvinvoinnin kannalta parhaan tuloksen. Tässä listassa sellaisia kuntia olisivat (jos käyntiluvut kuvaavat oikein käyttöä) esimerkiksi Tampere (nyt 502.2 mk/as) ja Hollola (153.5 mk /as) . Tämä on oikeastaan itsestään selvää, eikä siitä kannata kiistellä. En näe mitään estettä sille, että samanlaista arviointia tehdään urheiluseurassa tai eduskunnassa asti
.. (09) 4542 7215, fax (09) 4542 7222 e-mail: tarja.nykanen.lts@stadion.fi. Lopullinen ohjelma on valmistumassa, seuraa Liikuntatieteellisen Seuran internet-sivuja osoitteessa http:/ /www.stadion.fi/LTS. 2002 Valkea talo, llkantie 4, Helsinki Kuntotestauksen Neuvottelupäivät on vuosittain järjestettävä alan koulutustilaisuus. XI LIIKUNTALAAKETIETEEN PAIVAT 10.-11.10. Tervetuloa! Lisätietoja ja ilmoittautumiset: koordinaattori Tarja Nykänen, Liikuntatieteellinen Seura Stadion, Eteläkaarre, 00250 Helsinki, puh. Tapahtuma on tarkoitettu tutkijoille, testauksen ammattilaisille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. .. 30 LIIKUNTA& TIEDE2/2002 Lisätietoja: Tarja Nykänen Stadion, Eteläkaarre, 00250 Helsinki puh. Liikuntatieteellinen Seura järjestää 16.-17 .5. (09) 4542 7215, fax (09) 4542 7222 e-mail: tarja.nykanen.lts@stadion.fi Liikuntatieteellinen Seura järjestää .. Neuvottelupäivien tavoitteena on edistää tiedonvälitystä ja yhteistyötä kuntotestauksen parissa työskentelevien kesken. Tänä vuonna Neuvottelupäivien aiheina ovat mm. .. 2002 Pohjola Yhtiöiden auditorio, Lapinmäentie 1, HELSINKI Liikuntatieteen Päivät ovat vuosittain järjestettävä seminaari, joka on vakiinnuttanut paikkansa liikunnan ja lääketieteen yhdistävänä tapahtumana. •kuntotestauksen asema terveysliikunnassa ja kilpaurheilussa • Kuntoremonttitestit • laatuluokitus kuntotestauksessa Mukana Marko Mustonen, Erkka Westerlund, Juha Peltonen, Ismo Hämäläinen, Jaana Suni, Ari Mänttäri, Antti Jylhä, Minna Aittasalo, Mauri Kallinen, Jyrki Aho, Kerstin Ekman, Kirsti Riihelä, Juhani Smolanderjne
Nyt matti meikäläinenkin ymmärtää paremmin Myllylän ja Kyrön sanoman: huippu-urheilu on kilpavarustelua eikä ilman lääketieteen hyväksikäyttöä taistella samalla viivalla mitaleista. kasvuhormoni, joita doping-kontrolli ei tavoita. Näistä joitakin voidaan lyhyellä aikavälillä jäljittää, mutta uusia aineita on koko ajan kehitteillä. .. Sen sijaan huippuhiihto pyörisi omillaan omine sääntöineen ja rahoituksineen. Hiihtäjät tuntuivat olevan lähtöviivalla aivan erilaisessa asemassa. Myös huippuhiihdolle tästä organisaatiomuutoksesta olisi hyötyä. Me voisimme kirkkain silmin suositella hiihtoa harrastusja kilpailumuotona. Kansallisella tasolla me voisimme pitää paljon helpommin kilpailutoiminnan terveellä doping-vapaalla pohjalla. Kilpaja huippuhiihdon erottaminen selkiyttäisi toiminnan moraalin. Hiihtojohtajien ei tarvitsisi myöskään jatkossa naama punaisena selitellä doping-käryjä, koska eivät niistä voi olla tietoisia. Aikuinen ihminenhän saa vapaassa maassa itse päätLIIKUNTA& TIEDE2/2002 31. Hiihtoseurojen väki vapaaksi huippuhiihdosta Niinpä jään kaipaamaan organisaatio-uudistusta, jossa huippuhiihto eriytettäisiin aivan omaksi osa-alueekseen. Huippuhiihto ja kilpahiihto tulisi erottaa selkeästi toisistaan. Pyörittäessämme lasten kilpailuja harjoitustoimintaa kohtaamme usein vanhempien kysymyksen: uskallammeko päästää lapsemme hiihtotoimintaan mukaan, jos doping-aineita suositellaan ja käytetään kansallisissa valmennusryhmissä. Toisaalta ei ollut mielekästä asettaa huippu-urheilun mielekkyyttä kyseenalaiseksi. Enää Suomen Hiihtoliitto ja hiihtoseurojen väki ei olisi vastuussa, siitä mitä huippuhiihdossa tapahtuu .. Kukapa nyt lähtisi omaa oksaansa sahaamaan. Kansallinen kilpahiihto olisi puhdasta ja siitä vastaisivat urheilujärjestöt valtion tuella. Näyttää kuitenkin siltä, että enää ei lisääntyvä dopingkontrolli ja muut kosmeettiset toimenpiteet riitä. Muutama vilpin tekijä jäi kiinni, vielä useampi ei jäänyt. Nyt hiihtourheilun uskottavuuden palauttamiseksi tulisi puuttua jo sen rakenteisiin. Ongelmallisimmaksi urheilun etiikan kannalta on osoittautunut kehon lääketieteellinen manipulointi eli doping. Kadun miesten parissa maastohiihto on saanut osakseen lähinnä naurua sen uskottavuuden romahdettua näiden kahden viimeisen arvokisan aikana. Hiihtoliitto pyörittäisi kansallista kilpailutoimintaa junioreille ja aikuisille sekä valmennustoimintaa 20v-tasolle asti. Näitä molempia ominaisuuksia voidaan doping-aineilla tehokkaasti kohentaa. Teksti: KIMMO KOURU Hiihtourheilun uskottavuuden palauttamiseksi tulisi puuttua jo sen rakenteisiin. Hiihdossa päästäisiin keskittymään nuorten kunnon ja hiihtotaidon kehittämiseen. Viimeksi mainittuun toimintaan Hiihtoliitto ei enää lähtisi organisaationa sekaantumaan. Hiihtourheilussa tähän onkin hyvät mahdollisuudet. Silloin Hiihtoliitto ja hiihtoseurojen väki ei enää olisi vastuussa siitä, mitä huippuhiihdossa tapahtuu. Asiantuntijat puhuvat jopa 30% hyödystä suorituskyvyssä, joka nostaa vähemmän lahjakkaan kaverinkin jo olympiavoittajaksi. Kansalliset hiihtoliitot vastaisivat vain kansallisesta kilpailu toiminnasta sekä valmennustoiminnasta. Sen sijaan tiedotusvälineet olivat aluksi hampaattomia: ilman todisteita ei voi mennä ketään syyttämään. Vaatiihan hiihto sekä voimaa että kestävyyttä. Tulevaisuuden uhkakuvana on vielä ylivertainen geenimanipulaatio, jonka toteamiseksi tuskin keinoa tullaan löytämäänkään. Tavalliselle penkkiurheilijalle vain suoritus ja menestys merkitsee. Lopulta taas osa huijauksesta tuli ilmi. Tämän jälkeen lahjakkaat urheilijat saisivat valintansa mukaan kilpailla joka kansallisella tasolla puhtaasti tai lähteä mukaan kansainväliseen huippuhiihtoon. On naivia uskotella, että Lahden kokemusten jälkeen Suomen hiihtourheilu on puhdistettu ja pysyy puhtaana. Seuratessaan Salt Lake Cityn talviolympialaisia hiihdon ystävä on joutunut oudon hämmennykseen valtaan. Keskustel usi vut 1 ts@stad i on. harmaat ja mustatkin alueet otetaan ja tullaan ottamaan käyttöön. Huippu-urheilun moraalinen (moraaliton) esimerkki tarttuu vieläpä helposti alemmallekin portaalle: tiedän kiellettyjä aineita tarjotun jo piiri tason valmennuksessa. Nyt hiihtäjät pääsisivät kilpailemaan samalta lähtöviivalta. Huippu-urheilun kaupallistuminen sen muututtua osaksi viihdeteollisuutta on saanut aikaan sen, että urheilijat ja valmentajat ovat valmiita ottamaan käyttöön kaikki keinot hyvien tulosten ja rahojen saavuttamiseksi. Suomen ja Ruotsin menestys näissä olympiahiihdoissa osoittaa, kuinka korkealle puhtain keinoin on mahdollisuus päästä Minua eikä monta muutakaan tuntemaani hiihdon ystävää haittaa juurikaan se, että huippuhiihtäjät hiihtävät huikeaa vauhtia osin lääketieteenkin keinoin. Loppuisivat myös ikuiset valitukset siitä, kuinka verovaroin pyöritetään huippu-urheilusirkusta. f i TOIMITTAJA LEENA NIEMINEN .. Ennen kaikkea seuraihmiset pääsisivät huippu-urheilun raskaan taakan kantamisesta. PITAISIKO HUIPPUHIIHTO YKSITYISTAA. Tällä mallilla olisi paljon etuja. Sillä selväähän on, että viimeaikaiset doping-sotkut ovat vaikuttaneet huomattavasti hiihdon parissa toimivien innostukseen toimia lajin hyväksi. .. Ongelmaksi tulee se, että dopingin käytöstä olemme lopulta mukana myös me hiihtoseurojen vetäjät ja jäsenet. Jo nyt kun suomalaiset hiihtäjät on perusteellisesti olympialaduilla nöyryytetty, on osa penkkiurheilijoista valmiit ottamaan karpaasit ja Kyrönkin takaisin mukaan hiihtomainettamme pelastamaan. Kestävyyden manipuloinnissa ollaan vielä otollisemmassa asemassa. Huippuhiihto ja kilpahiihto tulisi erottaa selkeästi toisistaan. Käytössä ovat suomalaisillekin tutun veripussien käytön lisäksi uudempia hormoni-valmisteita. .. Hehän joutuvat luottamaan valmentajiin ja urheilijoihin, koska eivät voi seurata heitä leireille mukaan. Se on niin mukaansa tempaavaa ja nykyään vielä niin rahakastakin, että kaikki ns. Kaikilla ammattihiihtäjillä olisi mahdollisuus käyttää tarpeelliseksi katsomiaan doping-aineita. Enää ei menestymättömyyttä voitaisi perustella doping-syytöksillä. Osalla hiihtäjistä tuntui virtaavan suonissaan "formulabensiini" kun taas suurin osa sai tyytyä vain tavalliseen "96-otaaviseen" -menoveteen. Ammattimaiselle urheilulle ammattimainen toteutus Huippu-urheiluun on aina sisäänrakennettu täydellisen suorituskyvyn maksimoinnin malli. Lihasvoiman kasvattamiseksi on monia aineita mm
Esiintyjinä olisivat tähän sirkukseen haluavat hiihtäjät. Toisaalta myös liitto voisi röyhistellä rintaansa kuten jääkiekossa ja autourheilussa, joissa suomalainen järjestelmä nostaa huipulle aina uusia "teemu selänteitä" ja "tommi mäkisiä". FIS voitaisiin yhtiöittää ja omistajiksi tulisivat suksija voidetehtaat sekä muut asiasta kiinnostuneet tahot. Tietysti huippuhiihdosta luopuminen veisi kansallisilta liitoilta mahdollisuuden rahastaa arvokilpailuista saatavilla tuloilla. tää, käyttääkö alkoholia, tupakkaa vai suorituskykyä lisääviä aineita, jos ei riko kansallisia lakia. Näin huippuhiihto pystyisi pyörittämään itse itsensä ilman kansallisvaltioiden tukea.. Parhaita urheilijalähettejämme ovat olleet Formulakuskimme ja ralliautoilijamme. Näin huippuhiihto pystyisi pyörittämään itse itsensä ilman kansallisvaltioiden tukea. Ovathan suurimmat kansakuntamme tunnekuohut ja elämykset saaneet aikaan lähinnä ammatikseen kiekkoilevat NHL-tähdet, jotka saavuttivat ammattivalmentaja Curt Lindströmin johdolla jääkiekon MM-kultaa. Ammattitallit varmasti huolehtisivat, että heidän urheilijoillaan olisi käytössään uusin tietotaito niin kaluston, voiteiden, valmennuksen kuin lääketieteenkin suhteen. Hiihtäjien suorituskyky paranisi edelleen ja kilpailuista tulisi entistä tasaväkisempiä. Voitaisiin lopettaa lapsellinen kissa-hiiri-leikki testaajien ja huippu-urheilijoiden välillä. Enää ei kansallisten liittojen erilaiset testikäytännöt asettaisi eri maiden hiihtäjiä erilaiseen asemaan. Osallistuminen olympialaisiin ja MM-hiihtoihin hoidettaisiin kuten nykyään jääkiekossa. Jos joku sattuisi jäämään kiinni kielletyistä keinoista, vastuu olisi selkeästi yksilöllä itsellään ja joiltain osiin myös edustamallaan tallilla. Itsenäisyytemme alkuaikoina näillä tekijöillä oli kiistatta suuri merkitys. Sinänsä kansallisten huippu-urheilun valmennusryhmien lopettaminen ei toisi käytännön toimintaan paljoakaan muutosta. Jo nyt toiminta on hiihdossa pyörinyt pitkälti urheilijan ja hänen henkilökohtaisen taustajoukkonsa ympärillä. Toisaalta nämä rahat menevät moninkertaisesti huippu-urheilun pyörittämiseen: leirityksiin sekä urheilijoiden ja valmentajien palkkioihin. Valitaan yksi asiantuntija kokoamaan eri talleista mukaan joukkue. Myös arvokilpailujen järjestämisestä tämä uusi ammattiorganisaatio selviytyisi paremmin kuin nykyinen hajanainen järjestelmä. Esimerkiksi suksien huoltojärjestelmä on hyvin kallis järjestelmä. Perustuotteena olisi maailman-cup hiihdot. Jos sitten menestystä tulisi, niin kunnia olisi entistä enemmän myös yksilön ja hänen taustajoukkojensa. Kuitenkin suuren osan kisojen voitosta vei Hiihtoliitto ilman suuria taloudellisia ja toiminnallisia panostuksia. nykyinen Hiihtoliiton päätukija polttonesteyhtiö sopimuksessaan eritoten lasten hiihtokouluja ja harrastetoimintaa, jotka voisivat jatkossa olla Hiihtoliiton ydintoimintaa huippu-urheilun sijaan. Jos FIS ei olisi toimintaan halukas tai sopiva, löytyy aina joku "Ecclestone tai Harkimo", joka saa urheilubisneksen rahavirrat kasvamaan. Nykyjärjestelmässä suksien ja voiteiden parissa pyörivät turhaan toisiaan sekoittaen niin kansalliset kuin kaupallisetkin tiimit. Todennäköisesti lahjakkaimmat ja ahkerimmat myös voittaisivat entistä useammin, koska kaikilla olisi suorituksensa maksimointiin yhtäläiset edellytykset. Tukimarkat lasten ja nuorten liikuntaan On myös aika miettiä, onko nykyisellä huippu-urheilulla ylipäänsä nykysuomessa niin paljon positiivisia vaikutuksia, että valtion kannattaa sitä tukea. Jo nykyäänkin suksihuollosta huolehtisivat mielellään suksija voidefirmat omilla kustannuksillaan. SM-kisojen televisioinnin yhteydessä. He toimisivat myös hiihtäjien työnantajina. Nykyisin nämä asiat eivät ole enää niin tärkeitä ja ne voidaan saavuttaa paremmin ammattiurheilun keinoin. Heikentäisihän se hiihdon julkisuusarvoa ja täten bisneksen sujumista. Hiihtoliitto voisi kuitenkin pestä asiasta hyvällä omalla tunnolla kätensä. Todennäköisesti tämä uusi FIS kuitenkin huolehtisi NHL:n tapaan, että käryjä ei tapahtuisi. Se sopisi kilpailu järjestäjien eli hiihtoseurojen ja kaupunkien kanssa suoraan asioista. Myöskään doping-kontrollia ei enää huippu-hiihdossa välttämättä tarvittaisi lainkaan tai ainakaan sen paisuttamiseen pullataikinan lailla ei olisi tarvetta. Perinteisestihän sitä on pidetty kansaa yhdistävänä tekijänä. Kansallisille sponsoreille tärkeää kotimaista medianäkyvyyttä ne voisivat saada esim. Työnantajana tallit perustuotteena maailman-cup Huippuhiihto voitaisiin organisoida esimerkiksi nykyisen kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n toimesta. Malli olisi samantyyppinen kuin pyöräilyssä ja autourheilussa. Nykyisessä mallissa on aivan turhaan kansallinen liitto mukana. Onhan komia, että käytetään miljoonia ja taas miljoonia euroja terveiden ihmisten eritteiden analysointiin. Ammattilaisurheilijat ovat myös tuoneet maatamme parhaiten esiin maailmalla. Tätä toimintaa eivät ole haitanneet edes tupakkaja viinamainosten näkyminen urheilusankareiden autoissa ja ajopuvuissa. Se hoitaisi bisnekset myös sponsorien ja tv:n kanssa tarkasti ja tyylikkäästi. Ehkäpä tärkein funktio huippu-urheilulla tänä päiväJos FIS ei olisi toimintaan halukas tai sopiva, löytyy aina joku "Eaglestone tai Harkimo", joka saa urheilubisneksen rahavirrat kasvamaan. Sen on katsottu myös tuovan pientä maatamme maailmalla tunnetuksi ja kulttuuriministerin mukaan tuovan ihmisille elämyksiä. Sen sijaan liittojen kansallisiin tukijoihin huippu-urheilusta luopumisella tuskin olisi suurtakaan vaikutusta. Korostaahan esim. Myös urheilujohtajamme ovat saaneet paistatella parhaiten julkisuudessa juuri näiden ammattilaisurheilijoiden rinnalla. Tämä näkyi hyvin Lahden MM-hiihtojen yhteydessä: kun tuli kyse kuka oli vastuussa lahjontasotkuista, korostettiin heti, että kisojen hakijana oli Lahden kaupunki. Maajoukkuevalmentajien rooli on ollut lähinnä matkanjohtajan rooli leirien ja kilpailumatkojen järjestelyssä. Se aika on ohi, jolloin huippuurheilu on ihmisille se tärkein juttu urheilussa. Tilalle ovat nousseet pehmeät arvot kuten Nuori Suomija Kunnossa Kaiken Ikää-toiminta . Itse kisapaikalla hiihtäjien suorituksista olisivat huolehtimassa heidän tallinsa ja valmen32 LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 tajansa
Jos sitten ura ei esim. Tietynlainen urheilijoiden tukijärjestelmä kannattanee jatkossakin säilyttää. Näillä saroilla meillä kyllä riittää Suomessakin tekemistä, kuten hälyttävät uutiset lastemme huonosta kunnosta, väestömme lihomisesta ja päihteiden käytön lisääntymisestä ovat kertoneet. Nykyinen malli, jossa OPM ja Hiihtoliitto panostavat paljon taloudellisia voimavaroja huippu-urheiluun alkaakin olla jo koominen. nä onkin siirtää kansalaisten huomio siihen yhteiskunnallisien ongelmien sijaan. Kun kaikki mahdollinen teknologia on valjastettu tulosten kohentamiseen inhimillisen suorituskyvyn rajoille, kun yhä uudet lajit ja välineet kilpailevat harrastajien ja yleisön rahoista ja mielenkiinnosta, ja varhaislapsuudesta paljastetut ja valmennetut lahjakkuudet on värvätty maailman parhaille areenoille NHL:ään, kansainvälisiin jalkapalloliigoihin tai olympiakisoihin vetämään puoleensa suuren yleisön, median, sponsoreiden ja rahoittajien kiinnostuksen, mikä on seuraava askel. Mitä on tutkijan rooli ja vastuu urheilun muutoksissa. Tuon hyvän etsintä erityisesti huippu-urheilussa tuntuu muodostuvan vuosi vuodelta yhä enemmän tikulla kaivamiseksi. Kahden polven liikuntasosiologit Kalevi Heinilä ja Jari Lämsä pohtivat urheilun ja liikunnan suuria kysymyksiä Heinilän työhuoneessa Jyväskylän Lohi koskella. Nuorempi tutkijakollega Jari Lämsä ei kanna sen enempää huippu-urheilun kriitikon kuin puolustajankaan leimaa. Tässä olen vahvasti liittynyt Tahko Pihkalan koulukuntaan, joka jo 1950-luvun alussa asetti ns. Päinvastoin se näyttää aiheuttavan hämmästyttäviä intohimoja aina parlamentteja ja kirkkoja myöden. Tätä ihmiskäsitystä hän on pitänyt johtotähtenä etsiessään uusia linjauksia suomalaisen liikuntakulttuurin kehittämiseksi. On vaikea panna enää paremmaksi, Lämsä myöntää. Näitä hälytyskelloja olen soitellut jo pitkään, ja nyt niitä soitellaan jo kaikkialla ja entistä äänekkäämmin. Lämsä jakaa Heinilän huolen huippu-urheilun kehityksen suunnasta. Annetaan siis yksilöille vapaus harjoittaa kilpaurheilun ammattia ilman valtion turhia säännöksiä ja intohimoja. Saako Suomessa arvostella huippuurheilua. Jos urheilun järjestöt eivät ole innostuneet huippu-urheilun kritiikistä, ei aihe ole kovin suosittu tutkimuksessakaan. En ole pyrkinyt julkisuuteen, mutta olen vastannut kun on kysytty, KIHU:n tällä haavaa ainoa sosiologi toteaa. loukkaantumisten vuoksi tuota toimeentuloa loppuiäksi, putoaa urheilija helposti tyhjän päälle. Ei myöskään näytä siltä, että kansallisvaltiovetoinen urheilu lähentäisi kansakuntia toisiinsa. Keskustelua asian tiimoilta odotellen KIMMO KOURU LitM Haapainojantie 9 Lammi 0400-712613 03-6336952 HUIPPU-URHEILUN KRIITIKKO ON YKSINAISEN TIEN KULKIJA Teksti: KRISTIINA WUOLIO Huippu-urheilu on kaikesta näkyvyydestään huolimatta lähentymässä legitimiteettikriisiä ja samalla menettämässä yhteiskunnallista uskottavuuttaan. Usein kuitenkin kuuroille korville, hän huomauttaa. Tutkimusajanjaksoon mahtuu muutos kylmän sodan ja kansallisen kunnian asetelmista globaaliin ammattilaisurheiluun, jossa kansallisuus on enää sivuseikka urheilijan tulosja tulotason rinnalla. Huippu-urheilijan uraa tavoitellessaan yksilö on pakotettu jättämään koulutuksensa vähemmälle. Jari Lämsä valmistelee liikuntasosiologian väitöskirjaansa urheilun kansallisesta merkityksestä viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Kilpailuissa hiihtävät urheilijat, joilla on jopa usean miljoonan Euron vuositulot. Näin valtiovallalta säästyneet voimavarat voitaisiin ohjata lasten ja nuorten liikuttamiseen sekä kansalaisten kunnon kohentamiseen. Hän korostaa olevansa tutkijanuransa alussa, ja pitää itseään enemmän esitelmäkuin keskustelukulttuurin edustajana. Nyt kun kapitalismi on selättänyt sosialismin vahvalla niskalenkillä, voitaisiin urheilujärjestelmäkin muokata kapitalismin pelisääntöjen mukaiseksi. Ihmisen hyvää etsimässä Heinilä tunnustautuu parantumattomaksi humanistiksi, joka etsii ihmisen hyvää myös liikunnassa ja liikunnan avulla. Onko urheilun kestävä kehitys mahdollista. Tilaa monimuotoisuudelle Heinilä muistuttaa, että liikunta on tarkoitettu kaikille, eikä vain kilpailusta ja urheilusaavutuksista kiinnostuneille nuorille. Tässä tilanteessa valtio voisi tulla vastaan urheilusankariaan ja kouluttaa tästä hyödyllisen työntekijän yhteiskuntaan. Heinilä on kritisoinut huippuurheilua jo vuosikymmenien ajan. Huippu-urheilu on kaikesta näkyvyydestään huolimatta lähentymässä legitimiteettikriisiään ja samalla menettämässä yhteiskunnallista uskottavuuttaan. Tuo pyykinpesu jatkuu, Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian emeritusprofessori Kalevi Heinilä toteaa. Näitä urheilijoita sitten tuetaan tuhannen euron kuukausipalkalla ja ilmaisilla leirityksillä. Huippu-urheilusta on kehittynyt maailman suosituin suuren yleisön viihdemuoto, jonka kehitykseen on samalla iskostunut ilmiöitä , jotka ovat herättäneet voimistuvaa kritiikkiä niin meillä kuin muualla. kansanurheilun ensimmäiselle tärkeyssijalle maamme liikuntakulttuurin kehittämisessä. Kaiken kaikkiaan nykyinen valtiovetoinen huippu-urheilu-järjestelmä onkin jo aikansa elänyt ja olisi joutanut romukoppaan yhdessä Berliinin murtuneen muurin kanssa. Hän laukoi silloin myös rajun LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 33. Suomessa tämä kritiikki räjähti käsiin hiihdon MM-kisoissa Lahdessa. Järjestelmä on jäänne ajalta jolloin sosialistiset ja kapitalistiset maat kilpailivat urheilun avulla järjestelmiensä paremmuudesta. Onneksi urheilijain tukijärjestelmät ovatkin menossa oikeaan suuntaan eli nuorten urheilijoiden ja heidän opiskelujensa tukemiseen
Jari Lämsäkään ei pidä periaatteessa mahdottomana ajatusta urheilun kestävästä kehityksestä. Se ei estänyt vieläkin meneillään olevaa uudistusprosessia, joka on Tutkijoiden pitää kysyä, mikä on ihmisen paras urheilussa. " Kalevi Heinilä suuntasi samoihin aikoihin oman kritiikkinsä kärjen lähinnä kilpaja huippu-urheilun liian hallitsevaan asemaan suomalaisessa liikuntaelämässä. Jari Lämsä huomauttaakin, että samoihin aikoihin entistä systemaattisempi suunnitelmallisuus tuli kilpaurheiluun. Yhteinen kieli puuttuu, Lämsä toteaa. Tällä hetkellä veto perustieteisiin on kova. Kalevi Heinilä ei ole koskaan kohdellut KIHUa silkkihansikkain, eikä tee poikkeusta nytkään. Tämä kaikki edellytti vapautumista kilpaurheilun hegemoniasta, ja vapautuminen merkitsi usein joutumista napit vastakkain, Heinilä toteaa. KIHU on julkinen laitos, joka ei missään tapauksessa saisi sokeasti sitoutua huippu-urheiluun. 34 kritiikkinsä huippu-urheilusta, "jonka murheellisimpana ilmiönä tavataan, tosin poikkeuksellisena (sic.), mutta sellaisenakin urheilulle korjaamatonta vahinkoa tekevä elättija irtolaisurheilija, työstä vieraantunut tyyppi, josta on uransa lopussa jäljellä urheilun raunio ... Laajalle levinnyt tuloskeinottelu dopingin avulla on tästä hyvänä todisteena: kukaan ei kuule, kukaan ei näe, kukaan ei puhu. Pirstoutuneisuus liikuntasosiologian tutkimusalan sisälläkin on suuri, kun kohteita riittää turismista liikuntapaikkarakentamiseen. Euroopan sosiologien järjestön foorumilla olen tavannut sitä yhteiskunnallista keskustelua vähän laajemmassa perspektiivissä, missä liikunta on yksi ilmiö muiden joukossa, Lämsä pohtii. Jopa laajalla foorumilla ECSS:n kongresseissa biomekaanikot kokoontuvat omiin sessioihinsa ja työpajoihinsa, sosiologit, kasvatustieteilijät ja urheilupsykologit omiinsa. Maksimointitukijoillahan on tapana sanoa, että muut tutkikoon etiikkaa, mutta kyllä jokaisella tutkijalla on eettinen vastuu, aivan kuten johtajillakin. Entistä yleisemmin tiedostetaan, että kaikille tarkoitettu kuntoliikunta on kansamme hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeä verrattuna vaikkapa varsinaiseen kilpaja huippuurheiluun, joka on muuttunut lähinnä yleisöviihteeksi, Heinilä toteaa. Hän toivottaa liikkeeseen mukaan myös eri laitosten ja tutkimuksen edustajia. Kilpaurheilun hegemonia ei antanut tilaa liikuntakulttuurin erilaistumiselle vastaamaan eri väestöryhmien erilaisia edellytyksiä ja tarpeita. Luonnontieteet kohtaavat niin hyvin kilpaurheilun logiikan, Jari Lämsä tulkitsee. Tarvittiin uudenlaista liikuntakäsitystä, uudenlaista liikuntaohjelmaa, uudistettua koulun liikuntakasvatusta, kunnallisen liikuntatoiminnan uudelleenjärjestelyä ja uusia toimintayksikköjä, Heinilä jatkaa. Heinilä näkee työkenttää riittävän kaikille, eikä vähiten huippu-urheilulle, jota uhkaa päättymättömän kilpailun aiheuttava jatkuva kilpavarustelu. Globalisaatio merkitsee edelleen kilpailun kovenemista. Teknologisesti painottunut suuntaus on liikuntatieteellisen tutkimuksen valtavirtaa. Vaikka liikuntakulttuurin murros on jatkuvaa ja koko urheilun julkisuuskuva yhä vaikeammin hallittavissa, on näitä ilmiöitä tulkitsevien kulttuuritutkijoiden ja sosiologien joukko Suomessa vähälukuinen, eikä siitä ole tullut joukkoliikettä muuallakaan maailmassa. Keskusteluseuraa ei urheilun merkityksen tutkijalle välttämättä löydy ulkomailtakaan. Näistä kehityksen jarruista Kalevi Heinilä kirjoitti Stadion-lehdessä jo 1965. Ei urheilun kansallinen merkitys tai globalisaatio kiinnosta biomekaanikkoja, enkä minäkään lue keihään lähtökulmatutkimuksia, hän tunnustaa. Lämsän mukaan tieteidenvälinen keskustelu olisi tarpeen, mutta sitä ei juuri käydä, kun eri suunnilla on omat kongressinsa ja tutkija tapaamisensa. Se ei ole kumouksellinen vaan rakentava liike, joka ei tarkastele asioita vain lyhytjänteisesti tässä ja nyt, vaan pidemmällä perspektiivillä, hän selventää. Kansainvälisiin sääntöihin ja suoritusnormeihin sitoutunut kilpaurheilu ei tähän sovellu eikä ole tähän edes tarkoitettu. Hän epäilee, ettei ongelmia vieläkään ole riittävästi tiedostettu meillä tai muuallakaan. Heinilä peräänkuuluttaa nyt urheilun "vihreää liikettä", jossa voisi puida kaikkia liikuntakulttuuriin liittyviä asioita rakentavassa hengessä: miten tästä eteenpäin ja kuinka turvata kestävä kehitys urheilussa. Lämsän oma tutkimusyhteisö KIHU:ssa on suuntautunut keskuksen toiminta-ajatuksen mukaisesti tuottamaan Suomen urheilulle menestystä eettisesti hyväksyttävin keinoin. Jokaisella tutkijalla on eettinen vastuu. Kaikkien liikunnasta kansallinen tehtävä 1960-luku oli uudistajille otollista aikaa. Tunne siitä, että tämä työ ei ole mennyt hukkaan, on vahvistunut. Myös tutkimus kaipaa vuoropuhelua Jos urheilun järjestöt eivät ole innostuneet huippu-urheilun kritiikistä, ei aihe ole kovin suosittu tutkimuksessakaan. Tutkijoiden pitää sielläkin kysyä, mikä on ihmisen paras urheilussa, ja mikä takaa sen myönteisen kehityksen ja yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden tason. LIIKUNTA& TIEDE 2/2002 joutunut kumoamaan urheilun pyhiä uskomuksia ja sovinnaisviisautta. Tämä saattaa johtua urheilujärjestöjen sisäänlämpiävyydestä, joka torjuu kaiken kritiikin ja toisinajattelun. Mutta toisellakin rintamalla oltiin aktiivisia: 'Kilpaurheilu on parasta kuntoilua', sanottiin. Vaikka suuria kisoja jaettaisiin suurten ja pienten maiden sarjoihin tai puhtaiden urheilijoiden ja ei-puhtaiden sarjoihin, pelkäänpä, että Suomessa aina halu. Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät alkoivat 1967, ja luutuneita käsityksiä pöllyteltiin. Huippu-urheilun nykymenon kestämättömyydestä hän on Kalevi Heinilän kanssa samaa mieltä, mutta arvelee olevansa vielä pessimistisempi. Vihreä liike on päässyt alkuajan radikalismista. Missä urheilun vihreä liike
Ensiksi mainittu tarkoittaa pakkoa seurata myös pikkutarkkoja ja merkityksettömiä sääntöjä. Mutta ei globalisaatiokaan ole ollut ihan sitä mitä odotettiin, kun innostuneesti seurattiin Harkimon kansainvälisiä hallihankkeita. Doping-säännöt eivät kuitenkaan ole urheilussa alkuperäisiä, kaikkea muuta. Miksi emme panisi paremmaksi. Sama kaava ei käykään kaikkialle. DOPING-KIELLOT MYOS TIETEESEEN JA TAITEESEEN Teksti: PERTTI HEMANUS Urheiluväki on vannonut, että viime vuoden Lahden Hemohes-sekoilujen jälkeen doping pannaan kuriin. No, joitakin entisiä huippuja korkeintaan. Jälkimmäinen kertoo Kansainvälisen Olympiakomitean ja myös WADA:n tilanteeseen: kokoukset ovat suljettuja ja kielloista päättää pieni piiri, jossa urheilijoita ei kuulla. Huippu-urheilun tasolla on jo nykyisin vaikea päästä vaikuttamaan tai sopimaan. Säännötän urheilu käy vain hetken leikkinä. Suomessa on myös doping-kieltojen epäilijöitä. Heille urheiluväki jyrähtää: Urheilussa täytyy olla säännöt. Viime vuonna hän sain 100.000 markan urheilijapalkinnon, josta hän sanoi: Vuonna 1952 rahan ottaminen olisi ollut pahempaa kuin doping. Nuorisourheilussa muutos on jo vireillä, ja pelisääntöjä sovitaan paikallisesti yhdessä vanhempien kanssa. Lasten ja nuorten urheiluun on valmisteltu eettiset ohjeet, Lämsä listaa ajan merkkejä. Rene Girard ja syntipukkimekanismi Ranskalainen Rene Girard on kehitelLIIKUNTA & TIEDE 2/'2002 35. Heinilä kysäisee, olisiko mahdollista sopia samaan tapaan myös huippu-urheilun pelisäännöistä. Pelkäänpä, että vain katastrofi voi pysäyttää. Lavennetaanpa siis kieltäminen myös tieteeseen ja taiteeseen. Vastaus on terävä. Asian on poikkeuksellisen hyvin oivaltanut Thorvald Strömberg, joka Helsingin olympialaisissa 1952 voitti 10.000 metrin melonnan. Merkitykset tehdään edelleen paikallisesti, ihmiset kokevat ja arvostavat asioita eri tavoin riippuen siitä missä ympäristössä elävät. Urheilun todelliset suurimmat ongelmat ovat legalismi ja demokratiavaje. taan olla isojen poikien seurassa, hän sanoo
Millaisena kilpaurheilun kohtalo siis nähdään. En tosin usko kutsuja tulevan. Miten urheilijat itse suhtautuvat doping-kysymykseen ja urheilun tulevaisuuteen yleensä. Sana armoton panee minut miettimään, miltä urheilu tuntuisi ilman doping-kieltoja. Radion ruotsinkielisessä ohjelmassa sanoin taannoin, että suurissa kilpailuissa aina on uhrattava jotkut. Tekijät toteavat Ranskan roolin edelläkävijänä, mutta eivät pidä edes "lääketieteellistä pitkäaikaisseurantaa" lopullisena ratkaisuna.. Yskänlääkkeissä sai vapaasti olla esimerkiksi efedriiniä , pseudoefedriiniä ja/tai fenyylipropanoliamiinia. Vastapuoli piti väitettäni tärkeänä, joten täydennän sitä nyt toteamalla, että en usko dopingista kiinni joutuneiden olevan ainakaan yleisesti "puhtaita". Lopuksi: olen valmis tulemaan dopingia koskeviin keskustelutilaisuuksiin ja numeroni on (03) 5425 335. Media on armottoman urheilun paras ystävä. Väite oli väärä. heinäkuuta 1998, jolloin pyöräilytalli Festinan huoltaja pidätettiin. Ne jotka katsovat niitä tarvitsevansa käyttävät niitä. Professorin virkojen täyttämisen synnyttämät ristiriidat kai tuntee moni jo mediasta. Omat vähäiset kokemukset Vuonna 1996 kirjoitin, vielä puolittain virassa ollen, kirjaani nimeltä Doping, hyvä vihollinen. Uusi nykyistäkin tiukempi tilanne saattaisi toisaalta herättää kriittisiä kysymyksiä ennen muuta yksilön itsemääräämisoikeudesta. En muuten kuollut enkä edes sairastunut noista aineista. Totta kai doping tunnetaan myös niissä. Totta kai aikuiselle ihmiselle kuuluu itsemääräämisoikeus tapauksissa, joissa ei ole mitään rikollista. Pahinta oli se, että kukaan ei vastannut hänelle. Nicolas Guillon ja Gerard Nicolet vaativat kirjassaan Le dopage, että nyt on aika "miettiä ratkaisuja" ja aloittaa "todellinen kampanja" dopingia vastaan. Iltapäivin nautin piristeeksi pieniä määriä alkoholia. Teoksen saatesanoissa kerron naiivin rohkeasti, että join kahvia juuri niin paljon kuin katsoin tarvitsevani kofeiinikiellosta piittaamatta. Uhraamista ovat yliankarat rangaistukset ja ehkä pahimpana median tuomio. Kyllä kai ainakin WADA:n täytyy ottaa vakavasti myös tieteessä ja taiteessa vallitseva turmelus ja yrittää ulottaa valtansa niihin. Kun tiede on minulle läheisempi alue, tyydyn kuvittelemaan uudentyyppisen väitöstilaisuuden. Jatkan aiheen parissa esittelemällä ranskalaista kirjallisuutta, tosin mielestäni tärkeimpiin teoksiin keskittyen ja näkökulmaa ankarasti rajaten. Ranskalla on tässä suhteessa parin vuoden etumatka, mutta kun Lahden tapahtumat johtivat kuuden hiihtokirjan ilmestymiseen vuonna 2001 , se on Suomen oloissa jo saavutus sinänsä. Niillä on urheilusta eroavia piirteitä, mutta myös monia yhteisiä. Mikä nyt sitten neuvoksi. Onhan yhteiskunnassa muitakin elämänalueita, jotka perustuvat psykofyysiseen suorituskykyyn. Molemmissa maissa doping-skandaali kosketti kansallisurheilua, mikä näkyi keskustelun saamassa luonteessa. PERTTI HEMANUS Kirjoittaja on Tampereen yliopiston tiedotusopin emeritusprofessori Teksti: ERKKI VETTENNIEMI Kun suomalaisen urheilun mustana päivänä tullaan muistamaan 28. Työ oli kieltämättä raskas ja helpotin sitä vähäsen erilaisilla aineilla. Esimerkiksi suomalaiset kustantajat julkaisevat 12 % niille lähetetyistä käsikirjoituksista kirjoina, joten kilpailu on päin vastoin mitä armottominta. Niistä neljää ensimmäistä tarkasteli Hannu Itkonen tämän lehden numerossa 4/2001. Olen lukenut artikkeleita taiteilijoiden, kuten tanssijoiden ja orkesterinsoittajien suhteesta aineisiin. Girard auttaa meitä ymmärtämään, miten primitiivinen tuo mekanismi on. Yhteistä on myös doping-kirjallisuuden tulva. Mieti asiaa, hyvä lukija. Doping ja urheilun tulevaisuus pysyivät kuukausia otsikoissa; kommentteja tarjoiltiin kapakoista akatemioihin asti. Lisäksi niin Ranskassa kuin Suomessakin alkoivat poliisitutkinnat, ja poliitikot osoittautuivat innokkaiksi säätelemään kilpaurheilun kehitystä. helmikuuta 2001, Ranskan urheiluhistoriaan siirtyi samoista syistä 7. Vilustumistani lääkitsin muun muassa ap36 LIIKUNTA& TIEDE2/2002 teekista käsikauppatavarana saatavalla Fortal C 200:lla; urheilijathan eivät sitä saaneet napsia. Urheilijat ovat nuoria ja epäkypsiä ja he tavoittelevat voittoja, vaikka osa heistäkin lähinnä hiljaisuudessa ja riskejä ottamatta epäilee nykyisiä kieltoja. Retoriikka on siis tuttu vuosikymmenten takaa: Belgiassa ja Ranskassa säädettiin maailman ensi mmä ise t doping-lait jo vuonna 1965. Tapahtumasarjoissa on runsaasti yhtäläisyyksiä. Radio-ohjelmassa vastapuoli vähätteli tieteen ja taiteen doping-ongelmaa sillä, että niissä ei käydä kilpailua. Kuinka syvällisiä muutoksia skandaalin katsotaan aiheuttaneen. Tulevaisuudessa ei enää ole tarpeen keskustella väitöskirjan sisällöstä, vaan sen sijaan väittelijän doping-passista. Koska hän on saattanut olla hyväonninen tai epärehellinen, vastaväittäjän on viisainta panna kovat panokset peliin ja urkkia hänen aineiden käyttöään vuosi vuodelta, arvioida hänen vastaustensa antamaa vaikutelmaa ja vaatia hänet välittömään testiin. Niihin kuuluvat tiede ja taide. Toisaalta: kun itsemääräämisoikeutta ei suoda urheilijoille, miten se kuuluisi taitetilijoille ja tutkijoille. lyt kiehtovan teorian syntipukkimekanismista. Siihen kuuluvat sitä Suomessa tulkinnen Esa Sirosen mukaan "päällekarkaus ja tappo, lynkkaus johon kaikkien on alistuttava". Doping-kontrolli on nykymuodossaan osoittanut tehottomuutensa; urheilun uskottavuus on romahtanut; jotakin olisi tehtävä ja nopeasti. Mutta johtopäätökset etenevät eri suuntiin. Urheilu ei ole sakraalia eli pyhää, vaan kaukana niistä. Tärkeätä on kuunnella myös urheilijoiden ääntä. Samaa aisaa korosti filosofian professori Juhani Pietarinen ansiokkaassa artikkelissaan Helsingin Sanomissa. On myös kieltäytyjiä, jotka esimerkiksi näkevät aineen vievän tanssista "tatsin". Yhdessäkään lukemassani tekstissä ei ole ollut suoraa eikä peitettyä kritiikkiä koko tätä ilmiötä kohtaan. Mainitsen vain yhden: Atlantan olympialaisten ainoan suomalaisvoittajan Heli Rantasen, joka ihmetteli jo ennen kisoja miksi hän ei voi lääkitä itseään samoilla aineilla kuin kaikki muut kansalaiset, ja palattuaan kisoissa kultamitalinaisena hän toisti hämmästelynsä. Kaikkien on myös uskottava, että syntipukki todella on syyllinen koettuun kriisiin. Antidopingin umpikuja Kirjallisuutta läpäisee ajatus suuresta käänteestä
Erwann Mentheourilla oli kokemusta ranskalaisista, belgialaisista ja italialaisista pyöräilytalleista, kun hän syksyllä 1997 laskeutui satulasta. Huippu-urheilun luonne koki 1900-luvun kuluessa niin perusteellisen mullistuksen, tekijät kirjoittavat, että sitä ei voida enää. Myös hän katsoo tähänastisen kieltopolitiikan epäonnistuneen totaalisesti. Aiheesta jatkaa kirja nimeltä Vive le dopage. Doping nähdään sosiaalisena ja siten muuttuvana ilmiönä myös teoksessa Le dopage. Koska doping-aineista on hyötyä ja koska valistustyö on epäuskottavaa, tuotteita käytetään hyvin suruttomasti. Arto Koivisto taas myöntää elämäkerrassaan hormonit ja veritankkaukset omalta osaltaan, mutta kyse on 70-luvun tapahtumista, eivätkä ne kirjassa aiheuta katumuksen lisäksi muuta pohdintaa. .. Tekijät näkevät urheilijoiden pitkäaikaisseurannan myönteisenä kehityksenä. Säädökset eivät siis dopingia hävitä. Lähinnä erytropoetiiniin viitaten he puhuvat paitsi pyöräilyn myös juoksun ja uinnin rajusta ennätystehtailusta. Pimeyden voimia vastaan Urheilijoiden oma kokemus vain kertoo toisin. Urheilija on haavekuvaa toteuttava lapsi, hän kirjoittaa. Esimerkiksi pyöräilyssä puhutaan "villistä dopingista", aineiden ongelmallisesta sekakäytöstä, joka kirjan Vive le dopage. Tästä vakuuttuakseen tarvitsee vain lukea Jean-Pierre de Mondenardin massiivisen kirjan avausluku, katsaus doping-käytäntöjen historiaan. Ilman dopingia ei ollut enää mahdollista menestyä, kirjassa esitetään. Lääketiedettä ja teknologiaa käytetään laajalti hyväksi, minkä voi todistaa"harmaasta vyöhykkeestä " harhautusmielessä puhuva Mika Myllylä. Tämä koskee lähinnä muita kuin ammattilaisia, joilla on lääketieteellinen asiantuntemus käytössään. KARV KAVI MUUTTUIKO MIKAAN. Samalla kirjassa toistuu ajatus kaiken dopingin vahingollisuudesta, ja siksi taistelua olisi tehostettava. Sen sijaan Ranskassa ovat muutamat urheilijat harjoittaneet julkista itserefiektiota. katsella lapsen silmin. Siihen liittyy vakioitu testipa tteristo laboratoriossa kolmen kuukauden välein ja mahdollisuus siirtää urheilija kahdeksi viikoksi kilpailuista syrjään. Vastaavalla tavalla toteavat Yves Bordenave ja Serge Simon, että doping täyttää samaa tehtävää kuin paholainen uskonnollisessa ajattelussa. Se pitäisi vain suunnata määrällisen kontrollin suuntaan, sillä doping-aineiden kuten minkä tahansa lääkkeen todellinen vaara ei ole niiden nauttimisessa vaan holtittomassa käytössä. Vaatimukset pakkolevosta eivät ole ammattilaisten kohdalla realistisia. Kontrolliin ja sanktioon on turvauduttu 35 vuoden ajan ilman että mikään olisi muuttunut. Ajatus vasta 90-luvulla syntyneestä "doping-pakosta" on kuitenkin historiaton. Bruno de Lignieres, tekijöistä toinen, on lääkäri ja hän on jo pitkään puhunut huippu-urheilusta patologiana. Mutta huippuurheilussa sekin on kestämätön argumentti, kuten de Lignieres ja Emmanuel Saint-Martin kirjoittavat. "Loppu seuraa loogisesti." Hän ei yllättynyt mistään eikä hävennyt mitään. Teoksen painopiste on kuitenkin "kriittisessä ensyklopediassa", jossa urheilulääkärinä vuosikymmeniä toiminut tekijä tarkastelee väitteitä ja uskomuksia, joita dopingin ympärillä liikkuu. Itkosen artikkelin jälkeen ilmestynyt Mika Myllän kirja on tässä suhteessa pettymys. "Jotkut pitävät sitä ennaltaehkäisynä, toiset taas kontrollina", kirjassa sanotaan. "Kaikki keinot ovat sallittuja sen saavuttamiseen, mutta sillä tiellä hän vähitellen kadottaa yhteyden todellisuuteen." Kyse on todellakin prosessista. Sen tekijät asettuvat silti antidoping-rintamaan, ja he näkevät 90-luvun käännekohtana dopingin kehityksessä. Suomen osalta voidaan lyhyesti todeta, että keskustelussa ei ole vielä siirrytty avointen tilitysten tielle. Doping-valistuksen vararikko todetaan myös teoksessa Paroles des dopes. Ympäriajojen tapaisia kilpailuja tulisi keventää, jolloin niissä voisivat meLIIKUNTA& TIEDE 2/2002 37. mukaan on looginen seuraus antidopingin epäonnistumisesta. Urheilijan ääntä ei kuulu Entä mitä tästä kaikesta sanovat urheilijat. Ranskalaisessa doping-keskustelussa on terveysargumentti saanut tehdä tilaa "keinotekoisuuden" kieltävälle näkemykselle. Urheilu ei nähtävästi tule toimeen ilman ylevää oikeutusta, he päättelevät, ja dopingin kiivas vastustaminen tuo urheiluliikkeelle tärkeilevää lisäarvoa. Kilpailukalenteria on kevennettävä, antidoping-työhön täytyy siirtää lisää rahaa, ja testaustoiminta pitää irrottaa urheiluliikkeestä (mitä ollaan parhaillaan toteuttamassa). Jos siis voidaan osoittaa pimeiden voimien vaikuttaminen maailmassa, silloin on todistettu absoluuttisen hyvän olemassaolo. .. Olivatko juuri ne aiheuttaneet syövän7 Mentheourin mukaan dopingista voitaisiin irrottautua, jos huippu-urheilun vaatimustasoa laskettaisiin. Urheilijoiden terveyttä on sen tähden aktiivisesti suojeltava, kuten hormonaalista tasapainoa, jota kuluttava harjoittelu horjuttaa. Huippu-urheilun ennätysjahti ja kehoon kohdistuvat epäinhimilliset vaatimukset ovat kyllä valitettavia seikkoja, mutta niitä ei pidä yrittää kiertää kieltolistoja päivittämällä. Mihin sitten antidoping-työtä todella tarvitaan. Mutta marraskuussa 1997 hän tapasi kivessyöpään sairastuneen kollegansa; he olivat käyttäneet samoja aineita. Ajatus puhtaasta ja terveestä urheilusta ei toimi. De Lignieres ja SaintMartin esittävät, että dopingia alettiin vastustaa erityisellä tarmolla BO-luvun vaihteessa, kun amatööriyden myytti alkoi viimein rapistua. Mentheour sai ensin ruiskeena rautaa ja vitamiinia, jolloin murtui "psykologinen muuri": nuoren urheilijan silmissä pistos on dopingin synonyymi, hän mainitsee. "Luonnollisen urheilun" pakkomielle on johtanut dopingin demonisointiin, ranskalaiset jatkavat, jolloin pyritään vakuuttamaan kaiken dopingin turmiollisuudesta. Katsaus ranskalaiseen doping-kirjallisuuteen Kaudesta 1999 lähtien ovat ranskalaiset pyöräilijät käyneet kerran vuodessa perusteellisessa lääkärintarkastuksessa. Tekijät toteavat edelleen, kuinka doping-keskustelua ohjaa "antidopismin" ideologia, joka kieltää kaiken todellisen debatin
Kirjallisuus: Bordenave, Yves Simon, Serge: Paroles de dopes. Avec la collaboration de Christian Blanchard. Lähtökohtana on näkemys siitä, että urheilussa heijastuu länsimaisen kulttuurin usko jatkuvaan kasvuun. Urheilun avulla nähdään ja koetaan ihmisyyteen kuuluva rajallisuus. Elämän rajallisuuden myöntäminen voisi tehdä urheilusta "eksistentiaalisen välineen", tekijät ehdottavat. Salaliitto siis jatkuu: "Dopingin hävittäminen on täysin epärealistinen haave. Dopingiin liittyvästä "omertasta" puhutaan myös teoksessa Paroles des dopes. 38 nestyä sellaiset urheilijat, joiden elimistölle ei ole annettu "ulkopuolista apua". " Yleisurheilija taas nauraa ajatukselle rehdistä ja reippaasta urheilusta. Guillon, Nicolas Nicolet, Gerard: Le dopage. Paris: Flammarion 2000. Ennätykset on tehty rikottaviksi ja luonnon antamat rajat ylitettäviksi. Paris: J'ai lu 2000. Paris: JC Lattes 2000. Koivisto, Arto: Elämäni ladulla. Ammattipyöräilijä kiistää laajalle levinneen käsityksen dopingin käyttäjistä "systeemin" uhreina. Jos tärkeintä on ihminen, lopetetaan haaveilu." Jari Isometsä antoi syyskuussa 2001 haastattelun, jossa hän sanoi jatkavansa lapsuuden haaveen toteuttamista. Muutama heistä on huolissaan terveydestään, ja kukapa ei joskus olisi, multa yksikään ei kadu mitään. Helsinki: Uusi Tie 2001. Doping on vain yksi ilmentymä elämän tavasta , jossa pyritään kieltämään kehojemme perimmäinen hauraus viime kädessä kuolema. Idealistinen näkemys urheilusta ei ole enää tästä maailmasta, tekijät toteavat. "En ole koskaan tuntenut olevani minkäänlainen uhri. Sitä vastoin tekopyhyyden lopettaminen ja valheesta irtipääseminen tuntuvat minusta mielekkäämmiltä tavoitteilta." Tärkeintä on oppia häviämään Kirjan tekijät ovat varanneet päätössivuille yllätyksen. LIIKUNTA & TIEDE 212002 entisen menon jatkuvan pyöräilyssä. Mentheour, Erwann: Secret defonce. Testien vastaisiin toimiin vain kiinnitetään tehostettua huomiota. Sen nöyrä hyväksyminen siis tappion hyväksyminen on tässä katsannossa urheilun antamista opetuksista ensimmäinen ja suurin: "Tärkeintä ei ole osallistua, tärkeintä on hävitä." Tällöin dopingia eli omien rajojen ylittämistä ei enää arvioitaisi oikean ja väärän tapaisilla käsitteillä. Chiotti lopetti dopingin alkuvuodesta 1999, mutta joutui toteamaan Ammattipyöräilijä kiistää laajalle levinneen käsityksen dopingin käyttäjistä "systeemin" uhreina. Pyöräilijänä Chiotti on kilpaillut kaikilla alustoilla ; maailmanmestaruus tuli 1996 maastopyöräilystä ja hän polki myös Festina-tallin riveissä. Tiettyjen aineiden kieltäminen herättää uteliaisuutta ja ruokkii huhuja: "Kaikkia uusia lääketieteellisiä kokeita seurattiin jännityksellä. Paris: Chiron 2000. "Tein kuten kaikki muutkin", Chiotti kirjoittaa. En doupannut siksi että systeemi olisi pakottanut siihen. Jos heitä uskotaan, niin koko ongelmasta päästään eroon kumoamalla kiellettyjen aineiden ja menetelmien listat. Mensonges et verites sur l'ecole de la triche. "Mitä etiikan käsitteeseen tulee, se oli meidän puuhistamme valovuosien päässä." Samalla hän esittelee sen psykologisen mekanismin, joka on esiintynyt suomalaisessakin keskustelussa. Unelma olympiavoitosta ei ole himmennyt. De Lignieres, Bruno Saint-Martin, Emmanuel: Vive le dopage. "Tuntuu kuin joku työntäisi selästä", hän lausahti kilpailun aattona joukkuetoverilleen. Bordenave ja Simon eivät lopulta hyväksy dopingia, toisin kuin tapaamansa urheilijat, mutta argumentointi on omaperäinen (ja minusta hyvin vaikuttava). Tämän kirjan valossa saattaa todella olla niin, että suomalaiset hiihtäjät eivät kokeneet tehneensä väärin, kuten he ovat miltei kaikki selittäneet. Hiljaisuuden muuri on siis rikottava ja urheilijoiden täytyy tulla esiin, sillä doping on inhimillinen kysymys, ei hallinnollinen, ja se ratkeaa vain kuuntelemalla urheilijoita ja heidän motiivejaan. Ma verite sur le dopage. Mutta jopa dopingin käyttäjät uskovat siihen tarinaan, hän sanoo. Paris: Flammarion 1999. "On tehtävä valinta", kirjan viime riveillä sanotaan. Vapaa ja vastuullinen urheilija Jeröme Chiottin teos De mon plein gre! vapaasti käännettynä Tieten tahtoen! on tunnustuskirjallisuuden viimeisin edustaja. Enquete sur un alibi. "Jos urheilussa on tärkeintä unelma, annetaan ihmisten olla rauhassa. Kirjassa on viiden urheilijan laajat todistukset; kaksi heistä ei esiinny oikealla nimellä. Doping olisi yksinkertaisesti typerää. Helsinki: Tammi 2001 .. Lisäksi urheilujohtajat eivät halua täydellistä tilintekoa: Chiottin tapaiset tunnustajat jäävät yksin, urheiluliikkeen hylkiöiksi. Dopingin vastustaminen terveydellisillä näkökohdilla tai urheiluetiikkaan vetoamalla ei ole mennyt eikä tule menemään läpi. " Eikä amatööripyöräilijä turvautunut dopingiin edes suuren rahan toivossa: "Pienimmänkin kylän pienimmässä kilpailussa sitä haluaa olla parhaiden joukossa, ellei paras." Kehonrakentaja ei kilpaile enää, mutta käyttö jatkuu: "Steroidikuurit auttavat tekemään olon hyväksi, ja jos niistä ei ole haittaa, en näe mitään syytä lopettaa. Mitä suurempi tabu, sitä enemmän sitä haluttiin." Piristeitä käytettiin vapaa-ajallakin. De Mondenard, Jean-Pierre: Dopage l'imposture des performances. Myllylä, Mika: Riisuttu mestari. Hänen johtopäätöksensä on pessimistinen: vanhat tavat ovat juurtuneet niin syvään, että reformeilla ei ole tehoa. Kuka kertoisi karpaasille, että mestaruuksia tärkeämpää on oppia häviämään. Chiotti, Jeröme: De mon plein gre! Paris: Calmann-Levy 2001 . Kun 11 000 kilometrin vuosittaiset harjoitusmäärät yli kaksinkertaistuivat, pyöräilykuntoa tukevat aineet laajenivat maailmanmestaruutta edeltävään neljän viikon tehokuuriin, jonka esittely leviää kirjassa yhtä monelle sivulle. Tosin hän näkee urheiluspektaakkelin suuret rahat tämän esteenä
Bukhin maailmanlaajuinen suosio sai ruotsalaiset hätääntymään asemansa puolesta, mutta samalla se nousi ennen pitkää myös Bukhilla "hattuun" ja hän ryhtyi puhumaan omasta tanskalaisesta järjestelmästä. Koulun ja Ruotsin Voimisteluliiton johtojen erimielisyydet koulutusohjelman sisällöstä, sekä koulutilojen lahjoittajan vahva side ruotsalaiseen kansallissosialis tiseen liikkeeseen, johtivat vakaviin keskinäisiin riitoihin ja siihen, että kouluviranomaisten luottamus koulun tasoon horjui. Bonde väitteli Bukhista joulukuussa muhkealla, reilun 900-sivuisella väitöskirjallaan (j ulkaisia Museanum Tusculaneum Forlag) , joka luonnollisesti vielä odottaa arvosteluaan. URHEILUHISTO~IALLISI~ IDENTITEETTEJA ETSIMASSA Teksti: KENTH SJÖBLOM ldro tt, historia & samhälle. 152 s. Redaktion: Pia Lundquist-Wanneberg, Björn Sandahl, Hanserik Tönnheim och Leif Yttergren. Seura,joka pyrki tarjoamaan kaupungin työväestölle elämyksiä urheilun lähinnä jalkapallon parissa ja samalla rakentamaan työläiskulttuuria ja -identiteettiä ns. Esimerkkiotantana Lindroth on tutkinut sosiaalidemokraattisen ja porvarillisen lehden 100 ensimmäistä nekrologia vuosina 1920 ja 1950, mm. Urheilupiirejä arvosteltiin mm. huolehtimalla taloudellisiin vaikeuksiin joutuneista jäsenistään, jopa siinäkin määrin että joutui puristuksiin amatöörisääntöjen kanssa . On toivottavaa, että toimituskunta jatkossa jaksaa panostaa mainostamaansa temaattisuuteen ja etsii tasavahvoja kirjoituksia. siitä näkökulmasta miten urheilua ja vapaa-aikaa ylipäätään huomioidaan ja mitkä urheilumuodot ovat edustettuina. KENTH SJÖBLOM, FL, tutkija, Suomen Urheiluarkisto LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 39. Kirja-arvosteluosiota on pidettävä kiitettävän laajana ja siinä käsitellään tasapainoisesti sekä ruotsalaisia että kansainvälisiä julkaisuja. Bonde osoittaa, kuinka Bukh loi aivan omanlaisensa version ruotsalaisesta lingiläisestä voimistelusta ja kuinka tämä uusi voimisteluliike voidaan myös kytkeä orastavaan osuuskuntalikkeeseen Tanskassa. Tämän artikkelin myötä tarjoutuu pieni tirkistelyn mahdollisuus bukhilaisen voimistelun saloihin ja sen poliittisiin kytkentöihin, jotka olivat varsin vahvoja. Svenska idrottshistoriska föreningens årsskrift 2001. Sen teemana on identiteetti sen kahdessa eri ilmenemismuodossa kansallisena tai työväestön identiteettinä. Tässä löytyisi varmasti aineksia vertailevaan tutkimukseen Suomen olojen kanssa miten SVUL:n alainen Poikaja tyttöurheiluliitto ja TUL:n nuorisotyö toimivat edistääkseen nuorisokulttuuria. Keskusjärjestö Riksidrottsförbundet suhtautui syytöksiin vakavasti ja päätti perustaa nuorisokomitean edistämään nuorten kiinnostusta urheiluun terveenä harrastuksena. Raportista saa väistämättä sellaisen kuvan, että seminaariohjelmaa on venytetty, järjestelyt ontuvat, mutta kansainvälinen kanssakäyminen on avartavaa. Sen sijaan kirjassa referoidaan kyllä lyhyesti Malmössä pidettyä ja huomattavasti suppeammille piireille tarkoitettua symposiumia. Laineen artikkelista toimitus lainasi myös vuosikirjan kansikuvan, jossa komeilee TUL:n ensimmäisen liittojuhlan juhlakirjan kansi hiukan yllättävä, joskin suomalaisia mairitteleva kuvavalinta. Professori Jan Lindroth nostaa esille uuden ja varsin mielenkiintoisen tutkimusaineiston ja pohtii sen edustavuutta ja todistusvoimaisuutta nimittäin nekrologit urheiluhistorian lähdeaineistona. Avausartikkelissaan tanskalainen Hans Bonde tutkii merkittävää voimistelun maanmiestään Niels Bukhia, näkökulmana voimistelun merkitys kansallisen identiteetin rakentamisessa. siitä, että he olivat yllyttämässä paheisiin järjestämällä tanssiaisia ja muita huvitilaisuuksia rahanansaitsemistarkoituksessa. Björn Horgby puolestaan lähestyy identiteetin rakentamista lähtökohtanaan työläisurheiluseura IK Sleipner Norrköpingissä. Vastapainona ja -pelurina toimi pääsääntöisesti porvarillinen seura IFK Norrköping, johon kaupungin lyseonuoriso kerääntyi. Kasvatuskysymyksiin liittyy myös Ola Larssonin artikkeli Ruotsin ensimmäisestä voimistelukansanopistosta (Lillsved), jossa oli tarkoitus yhdistää kansanopiston kasvatusperiaatteita ja voimistelupiirien tarpeita kouluttaa uusia voimistelujohtajia. /SSN 0280-2775. Ruotsin urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja tarjoaa läpileikkauksen 1920-1950-luvun urheiluhistoriaan Ruotsissa ja muualla Pohjolassa. Raporttiosastolta jää kaipaamaan kertomusta pohjoismais-balttilaisesta urheiluhistorian seminaarista, joka pidettiin Viron Otepäässä kesä-heinäkuun vaihteessa. Se sai myös ennen pitkään havaita, kuinka huippu-urheilun houkutus ajoi työläisihanteiden edelle ja hyvät pelaajat vaihtoivat menestyvämpiin seuroihin. Vuosikirjan raporttiosastossa Leena Laine esittelee tutkimusprojektiaan, jonka tuloksena oli hänen työläisnaisurheilua koskeva kirjansa. Olihan se sentään ensimmäinen laatuaan ja paikalla oli myös neljä ruotsalaisedustajaa. Voimistelusodan ainekset olivat siis olemassa. Muista artikkeleista kannattaa nostaa esille Johnny Wijkin tutkimus urheiluliikkeen merkityksestä , kun Ruotsissa ryhdyttiin toden teolla kasvattamaan nuorisoa 1940-luvulla. Malmö 2001 . Työläisseura Sleipner pyrki myös toimimaan patriarkaalisesti, mm. Tällä kertaa identiteettipolku nousee varovasti esille vaaleanpunaisena lankana. Toimituskunnan jäsen Björn Sandahl raportoi kriittisesti kuusi viikkoa kestäneestä olympiatutkimuksen postgraduate-seminaarista Kreikan Olympiassa. "kunnollisuus"-ihanteen mukaan
4. Oletko samaa mieltä seuraavien kanssa. 2. Tieteen historian tutkijoiden ja filosofien tehtävänä on kriittisesti tarkastella niin tieteessä eläviä diskursseja kuin myös teorioita ja menetelmiä. Tekstini pohjaa Kellerin vuonna 1985 ilmestyneeseen ja vuonna 1988 suomennettuun teokseen Tieteen sisarpuoli Pohdintoja sukupuolesta ja tieteestä. Markula 1995, Sironen 1995, Kaskisaari 2000). Myyttinen tiede Emme heti myönny väitteeseen, että tiedettä määrää sukupuolisuus ja seksuaalisoituneet kielikuvat. Miehet ajattelevat rationaalisemmin ja objektiivisemmin kuin naiset. MIEHINEN, NAISELLINEN, TIETEELLINEN Pohdintaa sukupuolesta ja tieteestä suunnannäyttäjänä Evelyn Fox Keller Teksti: JAANA KARI Artikkelini aukaisee mieleeni jumiutunutta solmua, johon ovat kietoutuneet havaintoni ja tutkimukseni naisten ongelmista urheilun alueella sekä pro gradu -tutkielmaani kirjoittaessani herännyt ihmetykseni siitä, millaista on hyvä ja suotava liikuntatieteellinen tutkimus. Tunnetuimpia 1900-luvun tieteen filosofian ja historian tutkijoita ovat Thomas Kuhn ja liikunnan alueen ja ruumiillisuuden tutkimukseenkin näkökulmaa antanut Micheal Foucault (Immonen 1988, 13) (Foucault kts. Tiede on myyttien vastaisuuden perikuva, se on rationaalista toimintaa. Hänen tarkkanäköisyytensä tiedettä kohtaan perustuu hänen sukupuoleensa. Solmu avautuu tarkastelemalla tiedettä maailmankuvamme muokkaajana. Edelliset väitteet ovat tietysti stereotypioita, mutta ne elävät kiusallisen tiukasti mielikuvissamme ja kielessämme. Tunteet ovat asioina 'pehmeitä ja tosiasiat 'kovia'. Arvostamme enemmän 'kovia' tieteitä. En ole merkinnyt lähdeviitteitä erikseen, sillä olen vapaasti yhdistellyt eri kappaleiden sisältöjä. Kuitenkin arkisemmassa puheessa sanan ' tiede' ympärille kietoutuu monenlaisia väitteitä ja uskomuksia. L Tiede ja miehisyys kuuluvat yhteen. 1988). Tieteen nykyisiä vaiheita ei voida syvällisesti ymmärtää tarkastelematta tieteen peruskäsitteiden jakäsitysten kehitystä (Mehtonen & Pönkänen 1988, 20-21). Keller löysi yhteyden tieteen kielen ja ruumiillisuutta syvällisesti määrittävän sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden välille. Muilta lainaamani tekstit olen merkinnyt viittauksin. Objektiiviset tieteet ovat 'kovia· tieteitä, subjektiivisemman tieteenteon miellämme 'pehmeäksi'. Artikkelissani seuraan aluksi Kellerin argumentointia siitä, millaiseksi miehisen objektiivisuuden vaade on tiedettämme ohjannut, mistä tieteen miehisyys on peräisin ja millaista olisi vaihtoehtoinen tiede. Ajattelem40 LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 me, että tiede määrittyy yksinomaan sen oman loogisen ja empiirisen metodologiansa kautta. Kielellä on puolestaan todellisuutta luova ominaisuus. Hänen ulkopuolisuudestaan tuli hänelle näköalapaikka tieteeseen sisäänrakentuneen miehisyyden, miesten arvovallan ja kielikuvallisen naisen alistamisen lähtökohtien tutkimiselle. Olen myös haastatellut Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan professori Martti Silvennoista, joka on ollut mukana luomassa liikuntatieteeseen uudenlaista tiedeperinnettä. Ja edelleen, miten huippu-urheilun esimerkki heijastuu lasten ja nuorten liikuntaharrastuksiin ja valmennukseen. Yhteen liittyvät myös sanat miehisyys ja kovuus ja vastaavasti naisellisuus ja pehmeys. (Foucault 1998, 67.) Sisäistäessämme instituution kielen, kieli muuttuu ikään kuin läpinäkyväksi: emme näe kielen sosiaalista todellisuutta rakentavaa merkitystä, emmekä tunne se toimintaamme kahlitsevaa ja ohjaavaa otetta. Naisena, liikunnan opettajana ja tutkijana mielestäni kiinnostava tiedekriitikko on kuitenkin Evelyn Fox Keller (1985 suom. Naisten ajatteluun vaikuttavat enemmän tunteet. (Hall 1999, 44.) Jäsennämme maailmaa kielen avulla/tai sen ehdoilla. Kielen myötä kieliyhteisölle syntyvät todellisuuden rajat; näiden rajojen puitteissa yksilöt hahmottavat esimerkiksi itsensä ja ominaisuutensa. Itseänikin jäi ihmetyttämään huippu-urheilun "kovuus ja vaativuus" mitä kautta urheilijan koneellistaminen on juurtunut alunperin leikin ja kisan pohjalle kasvaneeseen ruumiinkulttuuriimme. Tutkin tiedekriitikko Evely Fox Kellerin kirjoitusten pohjalta, mistä tietyt tieteen rutiinit ovat periytyneet ja miten puolestaan tietynlainen tieteen harjoittaminen muovaa käsitystämme todellisuudesta. Kieli muokkaa sosiaalista todellisuutta, kun se samanaikaisesti myös konstruoituu sosiaalisissa käytännöissä. 5. Kysyttiin, miten urheilijat olivat päätyneet kiellettyjen menetelmien ja aineiden käyttöön ja miten heidän oikeudentajunsa oli hämärtynyt niin paljon, että dopingin käyttö repi omatuntoa vasta vilpistä kiinnijäämisen jälkeen. Seuraan artikkelissani Kellerin kritiikkiä tieteen miehisyydestä ja argumentointia vaihtoehtoisen tieteen mahdollisuuksista. Hän ei koskaan toimiessaan 1950-luvulla teoreettisen fysiikan tutkijana omaksunut täysin tieteen miehistä diskurssia. Liikuntapedagogiikan professori Silvennoisen haastatteluaineistoa kuljetan jämäköittämässä omaa pohdintaani ja tuomassa reaaliaikaista näkökulmaa liikuntakasvatuksen -ja tieteen tutkimuksesta. Tieteen ihanteena pidämme itsenäisyyttä ja toimintaa yhteiskunnallisten, poliittisten ja henkilökohtaisten tavoitteiden ulkopuolella. Kun viime keväänä Lahden MMhiihtojen aikaan urheilumaailma putosi polvilleen dopingiskun lamauttamana, urheilun arvot ja etiikka nousivat monien pääkirjoitusten aiheeksi. Esitykselläni haluan osallistua keskusteluun tyttöjen ja poikien sekä miesten ja naisten välisistä 'luonnollisista· ominaisuuksista ja kyvyistä niin urheiluharrastuksissa, koulussa kuin ammatinvalinnankin ja työn suhteen. esim. Vaikka en tässä artikkelissa enää palaa muistelemaan Lahden kuohuntaa, voi tuleva pohdintani antaa näkökulmaa urheilun dopingkysymykseenkin. 3 . Ja toiseksi nostaa esiin jälleen kerran esiin perusteluja sille, miksi liikuntatieteissä. Miehet soveltuvat naisia paremmin tieteelliseen työhön
Siirtyminen miehisestä, loogisesta objektista naiselliseen aiheuttaa johdonmukaisesti sen, että tietämyksemme ensisijainen päämäärä ei enää olekaan platoninen yhteenliittyminen vaan valta ja alistaminen. Hermeettisen filosofian kannattajien näkemyksessä aineellinen luonto on hengen kyllästämää ja siksi sen ymmärtäminen vaatii sydämen, käden ja mielen yhtäaikaista ja yhteistä 'ponnistusta' . Kellerin mukaan nykytieteeseen on Baconi l ta periytynyt naisellisen samanaikainen alistaminen ja anastaminen kuin myös kieltäminen. Professori Martti Silvennoinen kommentoi haastattelussani näin: Ensinnäkään ei voida ' liikuntatieteilijöistä' sinänsä, koska laadulliseen tutkimukseen on suuntauduttu liikuntapedagogiikan ja -psykologian, terveystieteiden ja jonkin verran myös liikunnan sosiaalitieteiden piirissä, muttei liikuntabiologiassa luonnontieteellisen paradigman ' kovassa' empiriassa. Miehisen tieteen lopullinen läpimurto Uuden ajan tiede kehittyi tietyssä yhteiskunnallisessa ja poliittisessa ympäristössä (Englannissa 1600-luvulla) ja omalta osaltaan se muokkasi tuota ympäristöä. selvittäminen ja sitä kautta lahjakkuuksien etsiminen eri urheilulajeihin. Platon kuvaama tiedonetsijä tavoittelee asioiden olennaisen luonnon tavoittamista ja siihen yhtymistä. Samoin tiede kehittyi yhdessä tietyn sukupuolijärjestelmän kanssa ja osallistui samalla tuon järjestelmän muovaamiseen. Yhtenä tarkoituksenani on riisua naiseutta ja miehisyyttä diskurssin kahleistaan. Pojan on valmistautuessaan tiedemiehen uralle puhdistettava sielunsa. Bacon tunnetaan parhaiten kuuluisasta yhtälöstään, jonka hän laati tiedon ja vallan välille. Baconin ajatuksissa tiede tekee ihmisen riippumattomaksi luonnosta. Vaikka hermeettisen filosofian kannattajat saivatkin 1600-luvun alkupuolella houkuteltua tiedemiehiä riveihinsä, ja he saavuttivat merkittäviä tuloksia LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 41. Kellerin mukaan erityisesti sukupuolijärjestelmän ideologia on toiminut yhtenä ratkaisevana välittäjänä uuden ajan tieteen synnyn ja sen syntyä ympäröivien taloudellisten ja poliittisten muutosten välillä. Nykytieteessäkin usein pidättäydytään näennäisen sukupuolettomu uden ja seksuaalittomuuden taakse. Hän säilytti Platonin ajatuksen siveydestä, mutta kun Platonilla suhde oli kahden samankaltaisen välinen tasa-arvoinen yhteenliittyminen, Baconin metafora oli miespuolisen hengen ja naispuolisen luonnon 'siveä ja laillinen avioliitto' . ' pehmeämmille' tutkimusmenetelmille. Luontoäidistä tulee tiedemiehen morsian, ja hän valjastaa luontoäidin kaikkine lapsineen käyttöönsä ja tekee hänestä orjan. Keller vertaa Baconin käsitystä tiedemieheksi kasvamisesta pojan oidipaalivaiheen kehitykseen: Poika kieltää äidillisen (naisellisen) voidakseen samaistua isäänsä. Tällaista sukupuolittunutta kieltä Bacon käyttää kuvatessaan tieteen uusia tavoitteita. Liikuntatieteen piirissä miehissä objektivismissa on tiukimmin pysytelty liikuntabiologian alueella. Mitä Platonin filosofia on antanut perinnöksi nykytieteelle. Toisaalta teknologian kehityksen myötä tiede on yhä kiinnostuneempi aineellisesta luonnosta eli naisellisen sukupuolen ruumiillisesta kehyksestä. Keller tiivistää, että ensinnäkin tieteeseen on sisäistynyt siveyden vaade. Platonin perintönä 'siveää tiedettä' Miehinen sukupuoli ja sukupuolittuneet kielikuvat ovat hitaasti, mutta sinnikkäästi juurruttaneet itsensä länsimaiseen tieteen metodologiaan. Ainoastaan kahden tasavertaisen miehen välinen rakkaus, joka värähtelee aistimellisesti, ja joka kieltäytyy lopullisesta täyttymyksestä voi muuntua mielikuvituksen ja älyn energiaksi ja johdattaa etsijän tiedon luo. Baconin kuvakieltä tutkiessaan Keller tekee johtopäätöksen: Yksinkertainen naisellisen kieltäminen peittää näkyvistä sen, että naisellinen järjestelmä on jo alunperin hyväksytty mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että Baconin kuvaamalle tiedemiehelle ominainen hyökkäävän kielteinen asennoituminen voidaan tulkita osoitukseksi tarpeesta kieltää se, minkä kaikki tutkijat ovat aina tienneet: tieteellisen mielen on aina oltava jollakin tasolla hermafrodiittinen. Naisellisen järjestelmän hyväksyminen tekee välttämättömäksi vielä kiihkeämmän ja aggressiivisemman torjunnan. Siellä laadulliset subjektiivisuuden myöntävät tutkimusotteet eivät ole saaneet jalansijaa. Liikuntatieteellinen esimerkki tähän voisi olla nuorten urheilijoiden fyysisten ominaisuuksien, lihassolukoostumuksen, hapenotto-ominaisuuden, sydämen koon ym. Toinen oleellinen Platonin lahja on tapa jakaa luonto fyysiseen ja loogiseen (henkiseen, miehiseen) sekä leimata fyysinen, aineellinen luonto naiselliseksi ja antirationaaliseksi. Bacon kieltää naiseuden Uudella ajalla syntyneen uudistuneen kuvakielen ilmeisin kantaisä on Kellerin mukaan Francis Bacon. Antiikin ajattelijoista Platonilla on ollut suuri vaikutus uuden ajan tieteeseen. Kaipaan arvostusta nk. Vasta 1600luvulla näihin yhtälöihin ja dikotomioihin liittyvät termit ajautuivat selviin vastakkaisasetelmiin, ja tällä on ollut ratkaiseva merkitys niin tieteelle kuin käsityksellemme sukupuolijärjestelmästä. Ihmisestä tulee luonnon käskijä, herra. Mutta mikä tahansa halu ei synnytä rakkautta, eikä kaikkinainen rakkaus johdata tiedon lähteelle. kin tarvitaan monenlaista tutkimusta. Keller kuvaa 1600-luvun älyllistä historiaa kahden kilpailevan filosofian hermeettisen ja mekaanisen valtataisteluksi. Nykyajan tieteilijätkin etsivät yhä yhteyttä luonnon loogiseen keskukseen, jota aineellinen luonto ' tottelee' . Platonin mukaan seksuaalinen halu synnyttää rakkauden ja rakkaus edelleen mahdollistaa tiedon saavuttamisen. Bacon painottaa, että tieteellisen mielen on oltava miehistä ja elinvoimaista, pojassa piilevä naisellisuus on poistettava. Baconin tiedekäsitys ei Kellerin tarkemman analyysin valossa ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen. Tietoon johtavan rakkaussuhteen tuli olla täysin 'platoninen' . Kellerin tutkimukset vahvistavat, etteivät mielen, järjen ja miehisyyden väliset yhtälöt sen paremmin kuin mielen ja luonnon, tunteen ja järjen, miehisyyden ja naisellisuuden väliset dikotomiatkaan ole historiallisesti vakioita. Fyysinen ruumis tutkitaan ja valjastetaan ulkoamäärätyn lajin käyttöön sen sijaan, että pyrittäisiin kuuntelemaan oman kehon tuntemuksia, minkä lajin suoritus tuntuu omassa kehossa hyvältä. Tutkimuskohteen muuttuminen on muuttanut tieteen päämääriä ja jopa sen menetelmiä. Tällä tiellä tiedonetsijää johdattelee eros, rakkauden jumala. Hermeettisen filosofian kannattajat pitivät tiedettä hermafrodiittisena, tietämys edelsi heidän mukaansa miehisen ja naisisen yhteenliittymistä. Platon käytti ensimmäisenä länsimaisen ajattelun historiassa avoimesti ja järjestelmällisesti sukupuolista kieltä kirjoittaessaan tiedon tavoittelusta
Esimerkiksi muutaman ihmisen autoetnografialla voidaan huonoimmillaan tavoittaa lyhyesti ilmaistuja, irrallisia, pintapuolisia yhdentekevyyksiä parhaimmillaan syvää kerronta, joka herättää lukijassa paitsi uusia oivalluksia myös omien kokemusten reflektioita." Naisen seksuaalisuuden tukehduttaminen 1600-luvun luonnonfilosofit eivät vielä pitäneet luontoa täysin koneena, vaan heille oli selvää, että henget ilmenevät luonnossa. Sukupuolisen alistamisen reaalipolitiikan kannalta voitolla ei kenties ollut suurta välitöntä merkitystä. muistoa, kokemusta, tarinaa, narratiivia), kuten venäläinen kirjallisuuden tutkija Mihail Bathin tapasi sanoa. Tässä mielessä tutkimuksen tarkoituksen, aineiston ja metodin tulisi aina kulkea 'käsikädessä·. Lisäksi vielä koska mekanistien voitosta on tieteenhis toria n tutkija Van den Daele (1977 , 39) kirjoittanut seuraavaa "Positiivisen kokeelliseen filosofiaan ei ennen vuotta 1660 kuulunut yhtään erotettavissa olevaa perinnettä, jonka puitteissa kokeellisen filosofian paremmuus suhteessa muihin käsityksiin uudesta tieteestä olisi voitu erottaa .... Kun hermeettisen filosofian kannattajat pitivät henkien läsnäoloaJumalan ilmentymänä, varhaiset mekanistit päättelivät, että henget olivat välttämättä lähtöisin paholaisesta. Miten tämä tieteen valitsema näkökulma tieteen miehisyydestä on vaikuttanut myöhempään naisten ja miesten väliseen yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kehittymiseen 7 Keller (s. Kuljin eri reittiä, päädyin kuitenkin mielestäni tieteelle asetettuun tavoitteeseen. Noituus antoi pontta torjua tieteestä kaikki naisellinen ja seksuaalisuus sekä hermenistien niihin liittämä "kevytmielinen tutkimus·. Tieteen tehtäväksi tuli vangita luontoäiti ja alistaa hänet palvelemaan tarkoitusperiämme. Ahdistavien hetkien jälkeen ohjaajani rohkaisemana päädyin haastattelemaan kahta hiihtäjää, Lydia Widemania ja Siiri Rantasta. " (Glanvill 1661, Keller s. Martti Silvennoisen mielestä liikuntatieteessä tarvitaan molempia sekä laadullisia, että kvantitatiivisia tutkimuksia. alkemian alueella, mekaanisen filosofian kannattajat veivät voiton 1670luvulle tultaessa. Salliessaan tiedon ja eroottisen ja seksuaalisuuden sekä kokeellisen ja henkisen tiedon yhteisyyden, hermenistien tiede ei onnistunut rajaamaan luontoa oikein. Monet tiedemiehet myös pelästyivät hermeettisen filosofian yhteiskunnallisesti radikaaleja vaateita. Kysymys ei ollut pelkästään totuudesta ja epätotuudesta, vaan sopivasta ja epäsopivasta tiedosta. Jälkikäteen naisena voi hyvinkin harmitella mekanistisen ja positiivisen tieteen voittoa. Mekanistiset filosofit pyrkivät herättämään esiin noituuden pelon kiistellessään hermenistien kanssa. Jokainen nainen on seksuaalisuutensa kautta mahdollinen noita. Eri tiedekäsityksiä koskeneet väittelyt olivat usein sekoitus nykyisessä mielessä ·tieteellisiä. Uusi tiede ei sisältänyt minkäänlaista yhteistoimintaa naisen ja miehen välillä. Tiede lupasi valtaa ja alistamisen voimaa ja muodosti näin tehokkaan vastavoiman uhkalle, jonka miehet olivat tottuneet yhdistämään naisiin ja seksuaalisuuteen. He toivat esiin, kuinka noituus ja naisten sukupuolinen kyltymättömyys yhdistyvät yhteiskunnalliseen epäjärjestykseen. Näin nainen ajautui vähitellen viktoriaaniseen asemaansa kodin haltiattareksi. Toisaalta laadullinen asetelma voi vain harvoin yltää samanlaisiin yleistyksiin kuin otantaan perustuvat tutkimukset, ja joukkomittaisten syy seuraussuhteiden osoittaminen niiden avulla on, ellei peräti mahdotonta, ainakin äärimmäisen työlästä. Naimattomien naisten seksuaalisuus riisuttiin, ja naimisissa olevien sukupuolisuus annettiin heidän aviomiestensä hallintaan. Tutkijoiden tulee pysyä selväjärkisen tutkimuksen rajoissa eikä kaivella tietoa asioista,jotkajumala on meiltä katsonut parhaaksi kätkeä. Halusin tutkia ensimmäisten arvokisoihin mukaan päässeiden naishiihtäjien henkilökohtaisia kokemuksia. Tieteen kuvakieleksi muovautui Baconin patriarkaalinen malli ja hermenistien enemmän myötäelävä ja eroottinen kieli hylättiin. "Kun tunteet ovat ohjaksissa ja naispuolinen on herra talossa, totuudella ei ole enää mahdollisuuksia. 59) Uuden tieteen perustajaisät omaksuivat Baconilaisen ajattelumallin, vaikka he tunsivatkin peiteltyä kiinnostusta hermenistien harjoittamaa alkemiaa kohtaan. Mekaanisen perinteet kannattajat syyttivät hermenistejä jopa taikauskoisuudesta ja varoittelivat joutumasta tunteiden valtaan. Kumpaakin tarvitaan ja kummankin on elettävä rinnan, mutta se, mitä tilastot ja niiden kautta laskettavat kausaalisuudet kertovat, eivät ole ihmisen ·omaa sanaa· (esim. Vähitellen naisista tehtiin sukupuolisuudesta vapaita olentoja ja vastaavasti tiede tarjosi luonnosta elottoman, maallisemman ja lisääntyvässä määrin mekaanisen käsityksen. " Itse kävin pro gradu -tutkielmaani (Kari 2000) suunnitellessani ·valtataistelun· perinteisen jo hyvin sisäistämäni liikuntatieteellisen tiedepe42 LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 rinteen ja oman tutkimusintressini välillä. Tutkielmaani tehdessäni jouduin luopumaan useimmista oppimistani tieteen kriteereistä, mutta lopulta tunsin löytäneeni uutta tietoa välitettäväksi muille. Feminismillä ja. Mutta Kellerin mielestä asia on paljonkin vaikuttanut siihen, kuinka kaikkea naisellisena pidettyä arvioidaan ja erityisesti siihen, miten naisellisten piirteiden asema uusissa tiedonmääritelmissä ymmärretään. 71) tiivistää asian seuraavasti: Uuden ajan tiede tunsi mieltymystä ja jopa vastakaikua lisääntynyttä miehen ja naisen, julkisen ja yksityisen, työn ja kodin välistä työnjakoa kohtaan ja valitsi tiekseen yhä suuremman hengen ja luonnon, järjen ja tunteen, objektiivisuuden ja subjektiivisuuden vastakkaisuuden. "Kun verrataan kvantitatiivista tutkimusta kvalitatiiviseen, ihan yleisellä eli paradigmatasolla, olen alleviivannut näiden em. aineistojen ja metodien erilaista kohdeherkkyyttä. Mekaanistit eivät halunneet hyväksyä naisisen mukanaoloa tieteessä. Myös positiivisen 'kriisin· läpikäynti tutkimuksen suunnitteluvaiheessa voi kuljettaa merkittävämpiin tutkimustuloksiin. Noidat olivat edelleen 1600-luvulla naisen seksuaalisuuden voiman aiheuttamien vaarojen ruumiillistuma. Näin mekanistit päättelivät, että järki ja uusi täysin miehinen tiede suojaavat yhteiskuntaa noituuden vaaroilta. Mekanistisen tieteen voitto merkitsi Kellerin mukaan ratkaisevaa iskua tieteelle, joka olisi pystynyt takaamaan naiselle ja luonnolle ainakin hiukkasen kunnioitusta. Mekanistit varoittivat, että ei tule antautua houkutukselle seurata paholaiselle kuuluvaa ' hämärää' tietoa. ja poliittis-uskonnollisia perusteluja. Pohdin, montako naista olisi haastateltava, että tutkimuksestani tulisi luotettava ja tieteen kriteerit täyttävä. Lisäksi arviointiperusteet, joilla positiivinen tiede määriteltiin parhaaksi, tehtiin kognitiivisesti sitoviksi vain tämän tieteen institutionalisoinnin avulla. Tieteestä tuli ·miehistä·
Staattiseksi objektiivisuudeksi Keller kutsuu dynaamisen vastakohtaa eli sellaista tiedonetsintää, jonka lähtökohtana on subjektin ja objektin erottaminen toisistaan sen sijaan, että pyrittäisiin selvittämään niiden keskinäinen suhde. Samaan aikaan naiseuteen liitettiin tieteelle vastakohtaisia ominaisuuksia: subjektiivisuutta, riippuvuutta, antirationaalisuutta, tunteellisuutta jne. Tutkimus vastaa ainoastaan siihen kysymykseen, minkä tutkija on ymmärtänyt etukäteen esittää. Sata vuotta on pian kulunut ja urheilun ja naiseuden välinen ristiriita pitää edelleen. Samoin vahvistui tieteen asema kulttuurisen mieheyden määrittäjänä. Kellerin vaihtoehtoja Naistutkimuksen tehtävänä on ollut 1970-luvulta lähtien kritisoida tieteeksi kanonisoitua tietoa sekä tuon tiedon tuottamistapojen sukupuolisokeutta ja androsentrisyyttä (Koivunen & Liljeström 1996, 14). Urheiluun dikotomiat sisäistettiin heti modernin urheilun alkuvaiheessa. Sekä Kelleriä että Hassia ahdistaa tieteeseen sisäänrakentunut objektiivisuuden vaatimus. Elävä esimerkki olkoon Iltalehden (28.7.2001 , b 13) toimittajan moukarinheittäjä Mia Strömmerille esittämät kysymykset: Miksi miehinen laji moukarinheitto7 Ja, eikö sinua naisena arveluttanut lihasten kasvattaminen. Tätä pyrkimystä voi pitää luonteeltaan dynaamisena, jos tiedonhankinnassa käytetään hyväksi mielen ja luonnon yhteisyyden tarjoamia mahdollisuuksia. naistutkijoilla on ollut ja on yhä valtavasti työtä purkaessaan miehisen historian tieteeseen ja yhteiskuntaan juurruttamia dikotomioita. Päinvastoin muuntuva mieheyden kuva teki tieteestä yhä mekanistisempaa. Tutkittavan aliarvioiminen ja ennalta ylen katsominen esimerkiksi tarkkaan rajatun hypoteesin lävitse hiljentää tutkittavan objektin oman äänen. Puolestaan kaikkea naiseuteen liitettävää aliarvioidaan helposti. Jos tämä sama käännetään tieteen kielelle, eli tutkittavaa kohdetta pyritään alistamaan ja hallitsemaan, voi vain kuvitella, millaista tietoa tutkittavasta ilmiöstä saadaan. Lisäksi liiallisen itsenäisyyden ja objektiivisuuden vaatimus ja arvostus painostaa ihmistä (miestä) vaalimaan omaa eheyttään ja koskemattomuuttaan. Empaattisuutta ovat hyväksi käyttäneet tutkimuksissaan mm. Toisaalta nykyajan filosofian ja fysiikan kehitys on osoittanut, ettei tutkija voi enää objektiivisesti tarkkailla kohdettaan ulkopuolelta, vaan hän on usein osa tutkittavaa systeemiään (esim. Ja vaikka tutkijat esittevät vaatimuksia sukupuolten välisten kahlitsevien raja-aitojen rikkomiseksi , (esim. Näin ·1uontoäitiin' sisällytetty naiseus on saanut kantaakseen myös miesten rakkauden ja läheisyyden kaipuun. Pihkala julisti jo 1910-luvulla, kuinka urheilu yksinkertaisesti on luonnotonta kotiaskareita iät ajat hoitaneille naisille (Laine 1992, 118; Sironen 1995; Wuolio 1996, 51-55). Kellerin mukaan ihminen ei voi koskaan inhimillisenä olentona täysin rationaalisesti suhtautua tutkittavaansa. Empaattisuuden tiedonhankinnan keinona on hyväksyneet ainakin muutamat naisomaelämäkerrallisuuden tutkijat. Jotain jää varmasti piiloon. Keller määrittelee objektiivisuuden pyrkimykseksi saada ympäröivästä maailmasta mahdollisimman autenttista ja siksi mahdollisimman luotettavaa tietoa. (Lähteenmaa 1992, 162.) Toinen epäkohta objektiivisen tieteen ihannoinnissa on se, että tieteen saadessa sukupuolen myös totuutta leimaa sukupuolisuus. Sehän on ollut menneisyydessä erittäin tehokas: monet luonnon ilmiöt ovat saaneet selityksensä ja ymmärrämme nykyään paljon enemmän ihmisen käyttäytymistä ja yhteiskunnan rakennetta kuin menneet sukupolvet. Syntyi kehäilmiö, missä tutkijasubjektin ja tutkittavan objektin välinen etäisyys johti siihen, että miehisyyteen alettiin liittää yhä voimakkaammin vaatimuksia itsenäisyydestä ja erillisyydestä. Kellerin jalanjäljille vaihtoehtoisesta tieteestä on kulkenut omassa tieteenkritiikissään myös suomalainen Satu Hassi (Hassi 1988; Matero 1996, 247). Ja Strömmerin vastaus: Enkö minä ole naisellinen. Tieteilijät rakastuivat objektivismiin Kun tiede tietoisesti hylkäsi kaiken naiseuteen liitettävän, tiede ajautui miehisyyden yhä suurempaan arvostamiseen. Silvennoinen ja Tiihonen 1995, 24-25.) tytöt suuntautuvat yhä ·automaattisesti · luomaan läheisiä yhteyksiä muihin ihmisiin ja rakentavat itsetuntoaan ihmissuhteiden varaan, kun pojat puolestaan harjoittelevat tulevaa ·objektiivista·, tieteen vaatimaa ajattelumalliansa rakentamalla muista ihmisistä riippumatonta identiteettiä. Subjektin ja objektin erillisyys on tehnyt mahdolliseksi myös ylläpitää tieteen näennäistä antiseksuaalisuutta, siveyttä. Tutkimuksesta katoavat innovatiivisuus ja luovuus. Mitä vikaa on objektiivisessa tieteessä. kvanttimekaniikka). Kun yhteiskunnassamme arvostetaan tiedettä, ja tieteeseen liitetään miehisenä pidettyjä ominaisuuksia, miehet saavat synnyin lahjanaan arvovallan. Tässä suhteessa dynaaminen objektiivisuus muistuttaa tiedonhankintamuotona empatiaa, jossa avoimesti käytetään hyväksi tunteiden ja kokemusten yhteisyyttä haluttaessa paremmin ymmärtää toista ihmistä hänen omilla ehdoillaan. Objektiivisuudesta on muodostunut tieteen keino turvata subjektin koskemattomuus, itsenäisyys ja riippumattomuus eli mieheys ja arvovalta. Objektiivisuudella on uskottu voitavan poistaa ja peittää tutkijan subjektiiviset halut ja toiveet, jotka voisivat vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin. Kaskisaari kirjoittaa, että empaattisen vuoropuhelun avulla on mahdollista jäsentää sekä tutkijan että tutkittavien kokemuksellista tieLIIKUNTA & TIEDE 212002 43. Omien halujen ja intressien kieltäminen johtaa vain siihen, että tutkija projisoi tuntemuksensa tutkimuskohteeseensa. Jälkeen päin dikotomiaa on vaikeaa purkaa. Keller myöntää, että objektiivisuutta kohti kasvaminen kuuluu ihmisen kehitykseen, mutta hän esittelee dynaamisen objektiivisuuden käsitteen avaimena monipuolisempaan tiedontavoitteluun. Dynaaminen objektiivisuus tavoittelee sellaista tiedonmuotoa, joka myöntää ympäröivän maailman olevan meistä riippumaton kokonaisuus, mutta näin tehdessään on tietoinen yhteydestämme tuohon maailmaan ja suorastaan perustaa toimintansa tähän tietoon. Arkisessa työssäni koulussa huomaan usein, kuinka sukupuolten kasvatus ja sosialisaatio eroavat edelleenkin selvästi toisistaan. Luonto esineellistettiin, jopa koneellistettiin ja alistettiin hallintaan. Ihminen alkaa helposti pitää toisen hallitsemista keinona lujittaa oman egonsa rajoja.Joskus väkivallan taustalla voi olla yritys vastata kulttuurimme vaatimaan miehen tosi itsenäisyyden kutsuun, lyömällä ja alistamalla toista säilytetään oma riippumattomuus. Kaskisaari (1995; 2000) ja Viikko (1997). Tietysti naisena Kellerin tapaan minua harmittaa tieteen valta, jolla se on luonut dikotomian mieheyden ja naiseuden sekä sukupuoliin liitettävien asioiden arvostuksen välille
taimintatutkimuksen tematiikkaan, kun taas ·mediatyyppiset'ja sisällönanalyyttiset aihepiirit (esim. Kun puhutaan termeillä ·määrällinen· vs. Voisi puhua jopa muoti-ilmiöstä 1990-luvun puolen välin tienoilla ja hiukan ennen sitä. Puhakainen 1997, 2131). Täytyy nimittäin muistaa, että esimerkiksi sosiologia ennen ·amerikkalaistumistaan · (1950-luvulla) oli hyvinkin 'laadullista· luonteeltaan. Vaikka liikunnan naistutkimuksen ensimmäinen aalto (LIINA-projekti) 1980-luvun puolen välin aikoihin olikin liian raju kotiutuakseen pysyvästi liikunnan sosiaalitieteiden laitokselle, uudet yritykset voisivat jatkaa eteenpäin. Naistutkimuksessa ·1aadullisuus· tuli metodina esiin ihan pakosta. laadullinen ote vai jahtaa pelkkään sälään ja mössöön. Kyse oli subjektiviteetin naisena olemisen ja naiseksi määrittymisen (identiteettinä, ruumiillisuutena, kulttuurisena konstruktiona) itserefiektioista ja -tulkinnoista. Syntyi uudenlainen puhe -ja ajattelutapa (diskurssi), joka alkoi peittää alleen aikaisempaa empiiris-analyyttistä käytäntöä. Samanlaisia ·pehmeitä' lähestymistapoja ja 'tiheitä kuvauksia· alkoi sittemmin myös miestutkimus etsiskellä ja käyttää hyväkseen. Laadukasta tutkimusta voidaan kuitenkin tehdä kummallakin tavalla ja ns. Keskusteluasetelma on käyttökelpoinen joidenkin sellaisten asioiden selvittämisessä, jotka ovat syystä tai toisesta olleet vain vähän julkisesti keskusteltuja. Urheilun, liikunnan ja ruumiillisuuden alueella on mielestäni paljon tällaista tutkittavaa. Naistutkimuksen laajeneminen ja lujittuminen 1970-luvun alussa (Koivunen & Liljeström 1996, 14) alkoi pehmittää myös lähitieteiden metodiikkaa. Luulen, että opiskelijat (meilläkin) aluksi halusivat laadullisen pariin uskoen sen olevan helpompaa (= ei tilastotiedettä!). Erityisesti luotan naistu tkimukseen. Kellerin argumentoinnin ja uudemman naistutkimuksen (esim. Sukupuolen kahleet ovat usein tahtoa voimakkaammat. Sama autaetnagrafinen tendenssi (itse itsensä tutkimuskohteena ja/tai toiset tutkijan kohteina) on ilmennyt myös opiskelijoiden opinnäyte44 LIIKUNTA& TIEDE 2/2002 töissä pro graduista väitöskirjoihin. Solmu löystyy Alan käsittää, että sukupuolten välinen kuilu, johon putoavat naisurheilijat, -johtajat ja -tutkijat ja muut 'miesten alueille· pyrkivät naiset kuin myös ·naisten alueille· tahtovat miehet, ei ole itsestään revennyt, vaan omalta osaltaan myös tieteen systemaattisesti ratkoma. Opiskelijat siis ajattelivat ·pehmeämmän' tieteen teon olevan yksinkertaisempaa ja helpompaa , kuin 'kova· tilastotieteellinen analysointi. Tämä laadullisen tutkimuksen autaetnagrafinen ote on sittemmin ollut aika tärkeää omalle olemiselleni miehenä, isänä, tutkijana ja opettajana. Ehkä huippu-urheiluakin olisi hyvä tarkastella ·pehmeämmin' ottein. toa. Haasteellisia, empaattista vuorovaikutusta vaativia tutkimuskohteita ovat esimerkiksi urheilijoiden henkilökohtaiset kokemukset huippu-urheilun ristipaineiden sisällä, lasten ja nuorten kokemukset ja näkemykset suhteessa urheiluun ja koululiikuntaan sekä vammaisten ja vanhusten liikuntakokemukset ja suhtautuminen omaan ruumiillisuuteen. Nämä huomiot toisaalta innostavat. Täytyy muistaa, että naistutkimus on jo vuosikymmenien ajan harjoitellut kahlitsevien sukupuolirajoitusten ja rajojen purkamista, ja liikunnan alueellahan tunnemme sanonnan ' harjoitus tekee mestarin·. Toisaalta laadullisen tutkimuksen aineistot ovat myös vahvasti liittyneet ns. Tämä sitkeä uskomus leikkaa edelleen osansa laadullisen ja naistutkimuksen arvostuksesta. Myös valmentajille diskurssin laajentaminen tuo uudenlaista sivistystä. Tätä ajatusta ei juurikaan voinut tavoittaa muuten kuin omaelämäkerrallisuuden, muistelutyön ja ·henkilökohtaisen poliittisen· kautta. Matero 1996, 245269) pohjalta uskon, että juuri liikuntatieteellinen tutkimus voi olla avain tyttöjen ja naisten tasa-arvoisempaan jo luonnollisempaan osallistumiseen niin huippu-urheilun, valmennuksen kuin kuntoliikunnankin osa-alueilla. Minä ajattelen, että naistutkimus nimenomaan oli alkuna laadullisen tutkimuksen uudelle tulemiselle 1970-luvulla. Naisille ei urheilun diskurssista juurikaan löydy ·sallittuja· sanoja. Silvennoisen tutkimuskohteet) liikuntabiologisen ja perinteisen hegemonismaskuliinisen diskurssin rinnalle. Lopulta kysymys on vain siitä, millä tarmokkuudella ja rohkeudella us. Pian kuitenkin kävi niin, että laadullisen ·muotibuumi' osoittautui sikäli lumeeksi, että myös laadullisille aineistoille ja metodeille oli kyettävä luomaan koherenssi (koossa pysyminen ja uskottavuus) sekä sellainen tapa kirjoittaa, joka pakotti opinnäytetyön tekijät miettimään tekstinsä johdonmukaisuutta ja ilmaisun koskettavuutta aina otsikointeja myöten. esim. Olemme kielemme vankeja. Liikuntatiede on laajentanut tutkimusmetodiikkaansa, ja urheilun ja liikunnan alueelta on löydetty uutta 'kieltä' ( vrt. Laadullinen tutkimus osoittautuu vaativaksi tutkielman tekotavaksi, jossa ei voinut tunkeutua yksyhteentavalla perinteisiin objektiivisuuskriteereihin, kuten reliabiliteettiin ja validiteettiin. Aivan kuin Marja Kaskisaaren (2000) väitöskirjatutkimuksessa joutuivat homoja lesboparit kertomaan heteromatriisin (diskurssin) sisällä elämänvalinnoistaan, joutuu taitoluisteleva poika perustelemaan lajivalintaansa perinteisen urheiludiskurssin sallimilla käsitteillä, lajin maskuliinisuudella, voimalla, vauhdilla ja vaikeudella (Keila 2000). Toisaalta lannistun. Käytännön tutkimuksissaan liikunnan opiskelijat saivat kuitenkin huomata toisen totuuden laadullisen tutkimuksen helppoudesta. Vaihtuva näkökulma voisi herättää ja opettaa urheilijan tarkastelemaan suoritustaan muultakin kannalta kuin hemoglobiinin maksimiarvoa tuijottaen (vrt. 'laadullinen· luullaan helposti, että vain jälkimmäinen on parempaa. Huomaan myös, ettei mitään tiettyä tiedeperinnettä ole koskaan voitu täysin toista paremmaksi osoittaa. Liikuntakasvatuksen alueella 1990 luvun puolen välin aikoihin laadullisesta tutkimuksesta muodostui muatihitti. sanomalehtien kirjoitukset, valokuvat tai perfarmatiiviset esitykset yms.) odottavat meillä vielä vuoroaan. Itse päädyin laajoista surveyaineistoista 'laadulliseen· joskus 1980luvun loppupuolella aluksi ihan omaelämäkerrallisten muistojeni ja myöhemmin myös muiden, erityisesti omien opiskelijoitteni, autabiagrafisten tekstien kautta kirjoituksina lapsuudesta, nuoruudesta, urheilusta, miehen ja naisen ruumiillisuudesta ja niissä ilmenevistä representaatiaista. Laadullinen tutkimus liikunnan alueella Liikuntapedagogiikan professori Martti Silvennoinen antaa myönteistä huomiota naistutkimukselle. Silvennoisen kokemukset täsmäävät alussa esittämiini tieteen myyttisyyksiin. Minkä ihminen on luonut, sen ihminen voi myös purkaa
Kyse on muustakin kuin urheilijan taitojen ja taktisten ja fyysisten ominaisuuksien valmentamisesta. Tavoite sijoittuu urheilijan pystyvyyden tunteen ylärajoille. . 1988. (Suom. Silvennoinen, M & Tiihonen, A. työt, väitöskirjat), joista ehkä ·viisi sormea· sojottaa selkeästi kvantitatiiviseen aineistoon. The Social Construction of Science. .. Kesytetyt kehot. 1988. Jyväskylä: Gummerus, 245-270. Lopputulostavoitteet lisäävät urheilijan odotuksia onnistumisesta ja edistävät urheilijan epäileviä ajatuksia suorituksen suhteen. Näre & J. Teoksessa S. & Pönkänen M . Omaelämäkerta kohtaamispaikkana. Dordrecht, Holland: Reidel. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Iltalehti 28.7.2001. Jyväskylän yliopisto. 1988. Kilpailutilanteessa urheilijan tai ryhmän huomiota tulee suunnata prosessiin, asioihin, joiden avulla lopputulos saavutetaan. 1998. Matero, J, 1996. Tällöin urheilijan huomio kohdistetaan suorituksen muotoon, tekniikkaan tai stra tegiaan. Liikunta ja tiede. Teoksessa K. Pia Sivenius. Tällainen lopputulostavoite on kuitenkin Tutkimuksen perusteella oikein asetettu tavoite on haastavan vaikea ja realistinen. Wuolio, E, 1996. Identiteetti . Näkökulma muuttaa merkittävästi käsitystä valmentajan työstä. Kari, J, 2000. Lähteenmaa (toim.) Letit liehumaan. & Liljeström, M . Kurki (toim.) Akanvirtaan, Johdatus naistutkimukseen. Tämä on mahdollista prosessitavoitteiden avulla, esimerkiksi "syöttäminen" ja "loppuun asti pelaaminen". lnstitutionalisation and Definition of Positive Science in the latter Half of the Seventeenth Century. vaikea saavuttaa ja tämä voi alentaa urheilijan motivaatiota. 1997. Sociology of Sport Journal, (12), 424-453. Tiedontahto, nautintojen käyttö, huoli itsestä. "Ikkuna kovien tieteiden piilotajuntaan". Mehtonen, L. Immonen (toim.) Tieteen historia Tieteen kritiikki Turun yliopisto, historian laitos julkaisuja no. Firm but Shapely, Fit but Sexy, Strong but Thin: The Postmodern Aerobicizing Female Bodies. Viikko, A. s. Tytöt jännitystä etsimässä. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 101-128. 1997. Urheilun aika ja paikka. Helsinki: Yliopistopaino. Teoksessa Koivunen, A & Liljeström, M. Immonen, K. Aikaisemmin ei ole kiinnitetty huomiota siihen, että ryhmän tavoitteet voisivat olla turvallista ilmapiiriä edistäviä normeja , esimerkiksi "kaikki tasavertaisia", "oikea huumori; ei nolata eikä pilkata" ja "kannustamiLIIKUNTA & TIEDE 2/2002 45. Tieto. Liikunta ja Tiede (32), 3: 19-25. 1992. (toim.) Avainsanat 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Turun yliopisto, historian laitos julkaisuja no. Teoksessa T. ja toim. Hassi, S. Pohdintoja sukupuolesta ja tieteestä. JAANA KARI , LitM Jyväskylä Lähdeluettelo: Foucault, M . 1988. Teoksessa Koivunen, A & Liljeström, M. 1992. Herkman) Tampere: Vastapaino. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. 100. Tutkimuksia omaelämäkerroista, heterojärjestyksestä ja pe rformatiivisuudesta. Tahko naisten liikunnasta ja liikunnasta naisille. Suom. 1995. Kritiikki, visiot, muutos. Kaskisaari, M . Immonen (toim.) Tieteen historia Tieteen kritiikki. 1995. Urheilu valtaa mielet. Tyttökulttuuri murroksessa. 1995. Teoksessa P. Seksuaalisuuden historia. Helsinki. kallamme vastustaa tieteen perinteitä, staattista objektiivisuutta ja tutkimuskohteen valjastamista käyttöömme. Kaskisaari, M . Jyväskylän yliopisto. Tällä hetkellä minulla on ohjattavanani (en ole ehtinyt tarkkaan laskea) ainakin kolmekymmentä opinnäytetyötä (gradut, lis. Turun yliopiston offsetpaino. Tieteen sisarpuoli. Lähteenmaa, J . Helsinki: Gaudeamus. 1995. 2000. 131 . Lisääntynyt ahdistus johtaa usein heikompaan suoritukseen. Ole mies miestä etsimässä. Lehtonen ja J. B 13. Koivunen, A. Keller, E. Hall, S. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Solmu löystyy, mutta mietin vielä: Ovatko nämä kaikki laadullisella otteella tutkielmansa tekevät liikunnan opiskelijat todella oppineet arvostamaan 'pehmeämpää' tutkimusotetta, vai onko metodi heille vain se helpompi tapa. Naisen elämän kerronta ja luenta. Kyseen alaiset subjektit. Research reports on sport and health (LI KES) no. I T K s E Turvallinen valmentaja tärkeä juniorikiekkoilijoille T Urheilujoukkueen huippusuorituksen saavuttaminen ja ylläpitäminen on vaikea tehtävä, toteaa Esa Rovio väitöstutkimuksessaan, jossa tutkimuskohteena oli keskisuomalainen juniorijääkiekkojoukkue. 19. Lesbokirja. Tyypillinen urheilijan tai joukkueen tavoite on mestaruuden tai ottelun voittaminen. (toim.) Avainsanat 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Teoksessa E, Mendelsohn, P, Wengart & R, Whitley (toim.) The Social Production of Scientific Knowledge. Vammala: Vammalan kirjapaino. M. 2000. Turun yliopiston offsetpaino. Markula, P. Taitoluisteluharrastus elämänsisältönä kolmen miehen kokemuksia. Sironen, E. Pyykkönen (toim.) Suomi uskoi urheiluun. 1977. Laine, L. Naiseuden kuperkeikka Lydia Widemanin ja Siiri Rantasen kokemuksia 1950-luvun naisurheilusta. Kun tutkimusten määrä tästä vielä lisääntyy, ja aineistot ja menetelmät kirjavoituvat, ollaankin todellisen ohjaajaongelman edessä. Tampere: Vastapaino. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Puhakainen, J. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu no. Van den Daele, W . V A Teoksessa K. Tampere University Press. Jyväskylä: Gummerus, 9-34. 33 (3), 51-55. Kella, K. Valmentajan tulee tukea urheilijaa, kun tämä epäilee mahdollisuuksiaan saavuttaa asettamansa tavoitteet. 1996. Pohdin myös, missä ovat laadullisesta tutkimuksesta kiinnostuneet liikuntatieteellisten opinnäytetöiden ohjaajat. 19. Setälä & H. . Helsinki: SKS. Jyväskylän yliopisto. 1999. Opinnäytetyön tekijät ovat ainakin löytäneet Silvennoisen ja innolla heittäytyneet laadullisen tutkimuksen luovaan prosessiin. SoPhi 56. Jyväskylä: Gummerus
Liiallinen kilpaileminen, muihin vertaaminen ja pakottaminen liikunnanopetuksessa on tehnyt loven monen oppilaan liikuntamotivaatioon. Tehtäväsuuntautuneisuudessa painotetaan itsevertailua suhteessa oppilaan omaan kehittymiseen, yrittämiseen, vastuun ottamiseen sekä yhteistyöhön toisten oppilaiden kanssa. LitL Esa Rovion liikuntapsykologian väitöskirjan Joukkueellinen yksilöitä. Täydennyskoulutusohjelma laadittiin sellaiseksi, että liikunnanopettajien oli mahdollista toteuttaa sitä jokapäiväisessä opetuksessaan. 014-2601588/ 014-2601572 Lisätietoja: Timo Jaakkola, puh. L/KES-Research Center for Sport and Health Sciences 131, 165 s , Jyväskylä 2002. Yksilötavoiteohjelmien sekä roolien selkiyttämisen yhteydessä pelaajien suoritusta arvioitiin suorituksen profiloinnin menetelmällä. Liikuntapedagogiikassa ja -psykologiassa onkin kehitelty menetelmiä, joilla opetusta saataisiin motivoivammaksi. Julkaisun voi hankkia LIKES-tutkimuskeskuksesta p. Joukkuelajien valmentajien ohjauksen teoreettiset perusteet ovat riittämättömät, väittää Rovio. Oppilaiden motivaatiotekijät mitattiin kahdesti, ennen ohjelman aloittamista ja sen jälkeen. Itsemääräämismotivaatio on positiivinen motivaation muoto, jolla tarkoitetaan osallistumista toimintaan omasta halusta, eikä kenenkään pakottamana tai kontrolloimana. Ohjelmassa opettajat käyttivät menetelmiä, joiden avulla voidaan parantaa liikuntatuntien tehtäväsuuntautuneisuutta. Tutkimusryhmä oli keskisuomalainen juniorijääkiekkojoukkue, johon kuului kolme valmentajaa ja 22 pelaajaa. Vhdeksäsluokkalaisten motivaatio parani Oppilaiden itsemääräämismoti vaa tio nousi tutkimuksen aikana. Vertailukoulujen opettajia ei koulutettu. Kauden alussa päävalmentajan johtamissa keskusteluissa pelaajat asettivat yhteisiä joukkuetavoitteita ja henkilökohtaisia yksilötavoitteita. Vastaväittäjinä toimivat professori Markku Ojanen ja professori Päivi Atjonen sekä kustoksena professori Lauri Laakso. Valmentajien ja pelaajien tulee oppia olemaan yhdessä ja tuntemaan toisensa. Lisäksi liikunnan ja urheilun parissa toimivat ohjaajat, kouluttajat ja valmentajat voivat hyötyä tutkimuksen tuloksista, koska tutkimuksen menetelmät ovat sovellettavissa erilaisten liikuntaryhmien ohjaukseen ja valmennukseen. Sekä itsemääräämismotivaatio että tehtäväsuuntautuneisuus on lukuisissa tutkimuksissa todettu tärkeiksi tekijöiksi ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Valitettavan usein valmentamisen perustana ovat vain subjektiiviset "minusta tuntuu" -olettamukset. 050 588 22 19, 014-619 061 (koti), 014-260 2139 (työ) mailto:jaakkola@pallo.jyu.fi. Valmentamisessa saavutettaisiin parempia tuloksia, jos ohjaus perustuisi nykyistä enemmän ihmisen käyttäytymistä selittävien teorioiden hallintaan. , ISSN 0357-2498, ISBN 951-790161-5 (L/KES-Research Reports on Sport and Health 131, ISSN 0357-2498; ISBN 951 -790-161 -5) Työtä saa Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiöstä puh. Jaakkola tutki oppilaiden motivaatiotekijöiden kehittymistä vuoden mittaisen opettajien täydennyskoulutuksen seurauksena. Joukkuetta tutkittiin yhden pelikauden verran. Opettajien täydennyskoulutusohjelma sisälsi viikoittaisia palavereita tutkimusryhmän opettajien kanssa. Molemmat ovat tärkeitä osatekijöitä myös fyysisen aktiivisuuden omaksumisessa. Tulokset kannustavat sisällyttämään tehtäväsuuntautuneisuuden korostamiseen liittyvää koulutusta liikunnanopettajien perusja jatkokoulutukseen. Vertailuryhmänä oli 259 oppilasta ja heidän viisi opettajaansa. Toimintatutkimus psyykkisen valm ennuksen ohjelman suunnittelusta, toteutumisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa tarkastettiin 2.2.2002 Vastaväittäjinä toimiva t dosentti Jari Eskola ja dosentti Kirsti Launis sekä kustoksena professori Taru Lintunen. fi 46 LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 E-t (/) :o E-t H =~ Opettaja voi parantaa oppilaan liikuntamotivaatiota: OMA KEHITTYMINEN SUORITTAMISTA TÄRKEÄMPÄÄ Timo Jaakkolan väitöstutkimus osoittaa, että liikunnanopettaja voi vaikuttaa oppilaiden liikuntamotivaatioon korostamalla tehtäväsuuntautuneisuutta opetuksessaan. Liikunnassa ja urheilussa ei ole tehty tutkimuksia, joissa olisi yhtä aikaa käytetty näitä menetelmiä. nen ja tukeminen". Kyse ei ole vain joukkueen, vaan myös yksilöiden valmentamisesta, erilaisuuksien valmentamisesta yhdessä. Lisäksi opettajat korostivat oppilaiden autonomian kokemuksia ottamalla heitä mukaan liikuntatuntien sisältöjä ja toimintatapoja koskevaan päätöksentekoon. Tutkimuksessa suunniteltiin, toteutettiin ja arvioitiin psyykkisen valmennuksen ohjelma joukkuelajiin. Oppilaat saivat esimerkiksi valita, mitä harjoitetta tietyn lajin sisällä he halusivat harjoitella. Tutkimusryhmään kuului 178 oppilasta ja heidän neljä opettajaansa. LitM Timo Jaakkolan liikuntapedagogiikan väitöskirjan Changes in students ' exercise m otivation, goal orientation, and sport competence as a result of modifications in school physical education teaching practices (Muutokset oppilaiden liikuntamotivaatiossa, koetussa fyysisessä pätevyydessä sekä tavoiteorientaatiossa liikunnanopettajien täydennyskoulutusohjelman seurauksena) tarkastettiin 15.2.2002 . Myös oppilaiden tehtäväsuuntautuneisuus, keskittyminen omaan kehittymiseen ja yrittämiseen sosiaalisen vertailun sijaan, nousi. Teos on julkaistu sarjassa Liikunnan ja kansanterveyden j ulkaisuja numerona 133, 171 s , Jyväskylä 2002, ISSN: 03572498; 133, ISBN: 951 -790-763-1 . Tutkittavat olivat tavalliseen koululiikuntaan osallistuvia yhdeksäsluokkalaisia 15-vuotiaita oppilaita. Tärkeää on luoda ryhmä, jossa jokainen jäsen voi kokea olonsa turvalliseksi ja löytää oman tilansa. 040-702 8832, 14-260 2 12 7 (työ), 14-373 2026 mailtoorovio@pallo.jyu. Joukkueen pelaajien työnjaon ja vastuusuhteiden selventäminen (roolien selkiyttäminen) alkoi peruskuntokauden loppupuolella. Teos on julkaistu sarjassa· Jyväskylä. Opetuksessa painotettiin yrittämisen merkitystä, kaikkien oppilaiden tasa-arvoista roolia sekä yhteistoiminnallista oppimista. 014-260 1572, mailto:ulla.hakanen@/ikes.fi. Lisätietoja: Esa Rovio, puh. Näitä olivat oppilaiden yksilölliset tavoitteenasetteluja itsearviointiohjelmat
Hapenottokykyä voi rajoittaa joko hengitysja verenkiertoelimistön kyky kyllästää valtimoveri hapella ja kuljettaa sitä työskenteleviin lihaksiin tai lihasten kyky käyttää niille tarjottua happea. Tutkija painottaakin ruumiillisten kokemusten ja sukupuolittuneiden tarinoiden merkityksen huomioimista sekä liikuntatutkimuksessa, liikuntakasvatuksessa, liikunnan järjestötyössä, urheilujournalismissa että liikuntapolitiikassa. Vaikka tämä ilmiö on aiemmin havaittu pitkään vuoristossa oleskelleilla henkilöillä, on löydös akuutissa vaiheessa uusi. LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 47. Siten raja akuutin ja kroonisen vuoristoaltistuksen välillä suoritusja hapenottokykyyn liittyvien muutosten osalta ei ole niin jyrkkärajainen kuin aikaisemmin on ajateltu. Akuutisti niukkahappista ilmaa hengitettäessä myös lihasten hermotusta kuvaava sähköinen aktiivisuus on matalampaa verrattaessa tilanteeseen, jossa hengitetään normaalia tai runsashappista ilmaa. Niihin vaikuttavat useat tekijät, kuten suoritustapa ja -teho, sisäänhengitysilman happiosapaine ja henkilön suorituskyky. Olemme usein kyvyttömiä tai haluttomia tunnistamaan näitä itsestäänselvyyksiä, toteaa liikuntatieteiden lisensiaatti Arto Tiihonen. LitL Juha Peltosen väitöskirja Effects of oxygen fraction in inspired air on cardiorespiratory responses and exercise performance (liman happiosapaineen vaikutus hengitysja verenkiertoelimistön vasteisiin ja kestävyyssuorituskykyyn) tarkastettiin Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa 16.2.2002. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. Liikuntakulttuuri muuttuu ja kehittyy sekä yksilöllisten ruumiillisten kokemusten ja niille annettujen merkitysten kautta, urheilussa voimakkaasti läsnäolevien sukupuolittuneiden alakulttuurien vaikutuksesta sekä yhteiskunnassa, kuten urheilun taloudellisessa perustassa, tapahtuvien muutosten myötä. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 80, 86 s., Jyväskylä, University of Jyväskylä, 2002, ISSN 0356-1070, ISBN 951-39-1116-0. Ne otetaan joko annettuina tai "itketään ja otetaan" tai jäädään porukan ulkopuolelle. Tutkimuksessa vaikutettiin sisäänhengitysilman hapen osuutta muuntelemalla valtimoveren happikyllästeisyyteen, jolla on keskeinen vaikutus hapen jakeluun ja siten maksimaaliseen hapenottokykyyn. Tutkimus täydentää ymmärrystä suoritusja hapenottokyvyn välisestä yhteydestä. Näissä tilanteissa voidaan nolata tai murentaa nuorten identiteettiä, mutta myös rakentaa sitä positiiviseksi ja realistiseksi, Tiihonen sanoo. Urheilussa ja liikunnassa haetaan ennen kaikkea ruumiillisia kokemuksia, joiden merkitys syntyy esimerkiksi valmennustai kilpailutapahtumissa tai koulun liikuntakasvatuksessa. Hänen mukaansa ruumiillisuuden kokemukset ja elämäntarinan tulkinnat ovat tärkeitä identiteetille. Akuutissa vaiheessa elimistössä ei kuitenkaan ehdi tapahtua rakenteellisia, pitkään vuoristossa oleskeluun liittyviä muutoksia. OIKEITA MIEHIA JA URHEILIJOITA. Tutkimus osoittaa myös, että suorituskyvyn ja hapenkulutuksen yhteydet ovat hyvin monitahoiset. Miehisellä yhteisöllä, esimerkiksi urheilevien miesten _joukolla on runsaasti kirjoittamattomia maskuliinisuussääntöjä tai koodeja. Miehisyyden säännöt eivät kaikki ole huonoja, vaan niissä on paljon positiivista, Tiihonen toteaa. Hapenottokyky laski odotusten mukaisesti niukkahappisissa tilanteissa ja nousi runsashappisessa ympäristössä meren pinnan tasoon verrattuna. Lyh~kin vuoristoaltistus voi alentaa urheilijan sydämen suorituskykyä Juha Peltonen selvitti väitöstutkimuksessaan kestävyyssuorituskyvyn ja hapenkulutuksen välistä suhdetta. Tutkimus osoittaa, että osa sellaisista fysiologisista muutoksista, joiden on aiemmin ajateltu tapahtuvan vain pitkän vuoristossa oleskelun yhteydessä, voi ilmetä myös välittömässä eli akuutissa tilanteessa, ainakin hyväkuntoisilla kestävyysurheilijoilla. Yllättävä havainto oli hapenottokyvyn muutoksen suuruus, joka ylitti selvästi suorituskyvyssä havaitun muutoksen , kannustaen suuntaamaan jatkotutkimuksia hengitysja verenkiertoelimistön sekä lihastason ohella erityisesti keskushermoston vasteisiin eri happitilanteissa. Tutkimus kuuluu liikuntafysiolog1an alaan ja liittyy Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa ja Helsingin urheilulääkäriasemalla/Helsingin yliopiston liikuntalääketieteen yksikössä käynnissä olevaan kestävyyssuorituskykyä Ja sen harjoittelua selvittelevään tutkimussarjaan. Maksimaalinen hapenottokyky kuvaa hengitysja verenkiertoelimistön kykyä kuljettaa sekä lihasten kykyä käyttää happea suuritehoisen liikunnan aikana. Tutkimuksessa kävi ilmi, että akuutti alhainen hengitysilman happimäärä voi urheilijoilla johtaa sydämen maksimaalisen minuuttitilavuuden (sydäme n minuutin aikana pumppaama verimäärä) laskuun. Urheilun miehiset ala kulttuurit Urheilun maailmassa miehisten alakulttuurien analysointi on hänen mukaansa erityisen tärkeää niiden monien, sekä negatiivisten että positiivisten vaikutusten vuoksi. Lisätietoja: Juha Peltonen, puh. Hän tulkitsee sosiologian alan väitöstyössään miehen yhteisöllisyyden kokemusta ja mieskulttuurin rakentumista elämän eri vaiheessa. Hengitysja verenkiertoelimistön vasteita sekä hermo-lihasjärjestelmän toimintoja tarkastelemalla mallinnettiin niitä mekanismeja,jotka säätelevät ja rajoittavat suorituskykyä normaali, niukkaja runsashappisessa ympäristössä. Tutkimuksen sovellusalueita ovat kilpatai kuntoliikuntaan liittyvät suuritehoiset rasitukset akuutissa vuoristotilanteessa sekä eräisiin kroonisiin hengityselinsairauksiin liittyvä kuntoutus. fi (/.) :o H : ,::( .. VastaväittäJänä toimi professor( Dr.med. /014) 2603487, mailto:myynti@library.jyu.fi. Jurgen Steinacker /University of Ulm Medical Center, Saksa) ja kustoksena professori Keijo Häkkinen. 09--43 42 100, 03-61 83 913 /koti) tai 040770 2827mailto:Juha.Peltonen@helsinki. Miehisillä tarinoilla ja niitä tukevilla alakulttuureilla on suuri vaikutus niin miehille itselleen ja erityisesti liikuntakulttuurille, Tiihonen toteaa
Lisätietoja.· Arto Tiihonen, p: 040 521 7686, mailto:arto.tiihonen@kolumbus. Hänen kehittämänsä ohjelmisto on ollut käytössä Suomen lisäksi myös muissa maissa. Liikunnan ohella tavoitteena on opettajan vaikutustapaa säätelemällä oppilaan itsenäisyyden ja itseohjautuvuuden edistäminen. Teos on julkaistu Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön (LIKES) julkaisusarjassa Liikunnan ja kansanterveyden julkaisu1a 134, 2002, 445 s. /014) 260 1572. Tutkimuksessa esille tuodun tiedon ja näkökulmien sovellukset ja hyödyntämismahdollisuudet ovat laajat: opettamisessa ja valmentamisessa (omaelämäkerrallinen asiantuntijuus, tarinoittaminen), järjestöjen ja liikuntahallinnon eettisessä työssä (ruumiillisuusja sukupuolinäkökulmat) sekä liikuntakulttuurin ohjaamisessa (yksilö-, yhteisöja kulttuuritasojen huomioiminen päätöksenteossa). Ilman naisten ja miesten tasa-arvoa liikuntakulttuurissa ei kummankaan käsitys itsestä perustu kestävälle pohjalle.Jos naisia väheksytään ja miehiä ylennetään väärin perustein ei kummankaan sukupuolen identiteetti rakennu vahvaksi, Tiihonen varoittaa. fi 48 LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 E-t Cf.l :o E-t H : ,::t! Tohtoriksi 75-vuotiaana: Kolmenkymmenen vuoden opetusja tutkimustyön tulokset väitöskirjaksi Sosiaalinen vuorovaikutus avain liikunnanopetuksen ja opettajankoulutuksen edistämiselle Liisa Heinilän tutkimuksessa kehitettiin menetelmiä liikunnan opetuksen opetus-prosessin mittaamiseksi. ja urheilijoita ?) tarkastettiin Jyväskylän yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 8.2.2002. ISSN 03572498, ISBN 951-790-764-X. Tutkimus tukee näkemystä siitä, että opetusprosessin käsitteellinen tuntemus ja mittausmenetelmien hallinta sekä niiden tutkimus ovat keskeisiä liikuntakasvatuksen edistämiseen vaikuttavia tekijöitä. Liisa Heinilä on kolmekymmenvuotisen tutkijanuransa aikana ollut kehittämässä liikuntakasvatuksen pedagogisia menetelmiä ja soveltanut niitä käytännön opetustyössä liikunnan opettajakoulutuksessa. Sitä myy LIKES/Ulla Hakanen: p. Tutkimuksen päätarkoituksena oli tuottaa tietoa liikuntakasvatuksen kehittämiseksi. LitL Liisa Heinilän liikuntatieteen väitöskirjan Analysis af interaction processes in physical education. Oevelopment af an observation ins trument, its application ta teacher training and program evaluation (Vuorovaikutusprosessin analyysimenetelmän kehittäminen liikuntatilanteisiin, soveltaminen liikunnanopettajan koulutusohjelmaan sekä ohjelman arviointi) tarkastettiin 23.2.2002. Tutkimuksessa arvioidaankin kriittisesti, mutta ymmärtävästi näitä piintyneitä esimerkiksi sukupuolineutraaleja tarkastelutapoja,joille liikuntapolitiikka ja urheilu journalismi suurelta osin perustuvat. Heinilä on uransa aikana toiminut useissa alan kotimaisissa ja kansainvälisissä järjestöissä. Lisäksi se mahdollistaa osaltaan teoriaan perustuvan opettajankoulutusohjelman sisäisen ja ulkoisen luotettavuuden arvioinnin. Hänet tunnetaan pitkäaikaisesta aktiivisesta ja menestyksekkäästä työstään kansallisen ja kansainvälisen liikuntakasvatuksen ja urheilun edistämiseksi. 074-272 052 (koti). Tässä työssään hän on myös naistutkijana voinut tuoda uutta näkemystä liikuntadidaktiikan opetukseen ja tutkimukseen. Liisa Heinilä on Jyväskylän yliopistossa tähän mennessä väitelleistä iäkkäin. Narrative and Narrated lnterpretations. Tutkimus perustuu Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksella 1970-luvun alussa Heinilän käynnistämään tutkimusprojektiin sekä siihen liittyvään opettajankoulutusohjelmaan. Teos julkaistaan sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health ISSN 0356-1070; 81, 406 s. ISBN 951-39-1118-7 Lisätietoja: Liisa Heinilä, Puikkarikatu 9, 40250 Jyväskylä, puh. Vastaväittäjänä toimi dosentti Tommi Hoikkala ja kustoksena professori Kaj Ilmonen. Analyysimenetelmää käytettiin liikunnan opettajankoulutusohjelmaan kuuluvan didaktisen observointija pienoisopetuksen kurssin perustana sekä palauteja arviointivälineenä. LitL Arto Tiihosen sosiologian väitöskirja Masculine Body Experiences and Changing Culture af Sport. Vastaväittäjinä toimivat professori Udo Hanke (Koblez-Landaun yliopisto, Saksa) ja emeritusprofessori Sauli Takala ja kustoksena professori Lauri Laakso. Tutkimuksessa arvioitiin siinä kehitetyn Flanders'n vuorovaikutusprosessin analyysimenetelmään perustuvan kolmi-ulotteisen liikuntatilanteiden vuorovaikutusprosessin analyysijärjestelmän luotettavuutta ja soveltuvuutta. /Ruumiista miestä, tarinasta tulkintaa: oikeita miehiä . Myös liikuntakulttuurin poliittisen ohjaamisen tasolla on näitä sokeita pisteitä, koska päättäjien omat kokemukset, taustayhteisöt ja eri positioissa syntyneet ennakkokäsitykset vaikuttavat asioihin, vaikka ne pystytäänkin muotoilemaan rationaalisiksi lausumiksi. Samoin opetusprosessin ja sen taustatekijöiden välisten yhteyksien tutkimus ja selvittäminen käyttäen muun muassa toistettua tutkimusasetelmaa ovat edellytyksiä liikunnan opetuksen ja opettajankoulutuksen kehittämiselle. Tämän analyysimenetelmän avulla kehitetty ohjelmisto kykenee tulkitsemaan opetuskäyttäytymistä muun muassa ulottuvuudella suora-epäsuora opetus sekä ulottuvuudella oppilaiden liikunta-aktiivisuus/passiivisuus
1994, Rauramaa ym. Tällaisen matalaintensiivisen kävelyliikunnan havaittiin olevan myös turvallista ja sitä tehtiin mielellään. Terminologiaa Monelle alaa tuntemattomalle tuntuvat sanat liikuntalääketieteen erikoislääkäri ja urheilulääkäri olevan vaikeita erottaa, joten selvennetään niitäkin. 2000). Tämän tehtävän hoitamiseksi oikein tarvitaan edelleen myös paljon hyvää tieteellistä tutkimusta. LIIKUNTALAAKETIEQE UUDEN VHTEISTVON HAASTEITA Teksti: URHO KUJALA Liikuntatieteellisen Seuran yhteydessä liikuntalääkärit voisivat erityisesti olla uuden tutkimustiedon välittäjinä. Rajallisten omien resurssien kompensoimiseksi liikuntalääketieteen keskukset ovat verkottuneet useiden kotimaisten ja kansainvälisten tutkimuskeskusten kanssa. Haasteita ja mahdollisuuksia Liikuntalääketieteen mukaantulo aiempaa voimakkaammin LTS:n toimintaan voi tuoda paljon hyvää. Ongelmia ja uhkakuvia myös on aina. Helsingin urheilulääkäriasemalla on tehty runsaasti tukija liikuntaelinvammojen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon liittyvää tutkimusta, mikä on osaltaan johtanut mm. Moni ns. Tarkistuttamalla liikuntaan ja lääketieteeseen liittyvät tekstit alan asiantuntijoilla LTS voi profiloitua luotettavan tiedon levittäjäksi. 2000). 2000). .... urheilulääkäri voi myös olla jonkin muun alan erikoislääkäri. Tamperelaisten tutkimuksissa on myös sovellettu urheilusta tuttua suojausideologiaa vanhusväestössä ja todettu että anatomisesti muotoiltu kilpimäinen lonkkasuojain vähensi kaatumistilanteessa vanhusten lonkkamurtumariskiä yli 80% (Kannus ym. Vaikka lääketieteeseen ei kuulu sensaatiohakuinen journalismi, riittää mielenkiintoista asiaa silti. Tampereen urheilulääkäriaseman tutkimuksissa on havaittu, että matalaintensiivisellä ja pitkäkestoisella kävelyliikunnalla saadaan merkittäviä muutoksia 48-64-vuotiaiden henkilöiden toimintakyvyssä, terveydessä ja hyvinvoinnissa (Parkkari ym. Suurin liikuntalääketieteenkin ongelmista on kuitenkin kiireisen liikuntalääkärijoukon pieni koko ja rajalliset toimintaresurssit. Yhteistyön myötä tutkijoille on tarjoutunut mahdollisuus myös korkeatasoiseen post doc -koulutukseen ulkomailla. LIKES:llä pitkään jatkunut biolääketieteellinen tutkimuslinja on lihassolujen vaurioihin kohdistunut solu-ja molekyylibiologinen suuntaus (Vihko ym. LIKES:n liikuntalääketieteellinen tutkimustyö kohdistuu myös traumatologiaan (Mölsä ym.1990), kuntoutukseen ja osteoporoosin ehkäisemiseen. Näiden perusteella on opittu ymmärtämään paremmin lihasvamman paranemista ja kehittämään uusia tehokkaita hoitomuotoja. Urheilulääkäriksi voi nimittää itseään kuka tahansa lääkäri jos niin haluaa, eikä se edellytä mitään lisäkoulutusta. urheilijoiden terveyden ylläpitämiseksi ja vammojen hoitamiseksi. Lisäksi liikunnan harrastamisen ja laihdutuksen on osoitettu vähentävän hapettuneen LDL-kolesterolin määrää (Vasankari ym. Tähän on erinomaiset mahdollisuudet, koska suomalainen liikuntalääketiede on kansainvälisissä arvioissa rankattu maailmanlistan kärkiryhmään. 1979, Han yn1. Tämä ei ole sattumaa eikä minkään yksittäisen oivalluksen seurausta, vaan taustalla on mm. Oulun Diakonissalaitoksella on mm. Tieteellisessä tutkimustyössä monet liikuntalääkärit voinevat oman alueensa asiantuntemuksella entisestään kohentaa monen poikkitieteellisen liikuntaan liittyvän tutkimusprojektin tasoa, mutta pitää muistaa, että uutta luotettavaa tietoa tuottavat tutkimusprojektit ovat aina työläitä ja vaativia. Myös Jyväskylässä LIKES-tutkimuskeskuksessa on tehty epidemiologista tutkimusta selvittelemällä mm. liikunnanhanastuksen ja rintasyövän synnyn yhteyksiä. PNK on keskittynyt myös lihaksen energia-aineenvaihdunnan tutkimukseen hyödyntäen TYKS:n ja lääketieteellisen tiedekunnan osaamista sekä uuden teknologian erityislaitteistoja (Väihkönen ym. 2000). Tämän suuren asiakasjoukon asianmukainen lääketieteellinen tutkiminen ja sen jälkeen mahdollisten yksilöllisten "liikuntareseptien kirjoittaminen" onkin yksi suuri tulevaisuuden ongelma ja haaste. Asiantuntematon jutustelu tieteen nimissä voi tätä profiilia hämärryttää. Liikuntalääketieteen keskukset ovat viime vuosina enenevässä määrin saaneet asiakkaakseen iäkkäitä sairaita ihmisiä, joille on "määrätty" liikuntaa, mutta kroonisten sairauksien heille aiheuttamia turvallisuusrajoituksia liikunnassa ei ole osattu huomioida. Jo perinteisiä Suomen Liikuntalääketieteen päiviä tullaan jatkossa myös järjestämään yhteistyössä LTS:n kanssa. sille, että opetusministeriön lisäksi myös yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat ja STM resurssoisivat liikuntalääketieteellistä koulutusta tasavertaisesti muiden LIIKUNTA & TIEDE 2/2fXJ2 49. Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos myös järjestää joka toinen vuosi arvostetun Kansainvälisen Puijo Symposiumin. ensin sinnikäs kouluttautuminen tieteelliseen työhön ja useissa liikuntalääketieteen keskuksissa, eri yliopistoissa ja muissa tutkimuslaitoksissa toteutettu systemaattinen ja pitkäjänteinen tutkimustyö. Myös muiden liikuntatieteiden edustajat voinevat antaa tukensa. Turussa Paavo Nurmi-keskuksen tutkimuksissa hapettunut LDL-kolesteroli on ateroskleroosipotilailla ja suuren riskin omaavilla henkilöillä osoittautunut perinteisiä rasva-arvoja herkemmäksi ateroskleroosiriskin mittariksi. 2001). tutkittu lihasvaurioiden biologiaa, liikuntaa vanhuuden sokeritaudin ja osteoporoosin ennaltaehkäisyssä ja myös sykeohjatun laiteharjoittelun kuntovaikutuksia (Kaikkonen ym. opetusministeriö. Myös urheilulääkärit, jotka eivät ole erikoistunut liikuntalääketieteen erikoislääkäriksi, tekevät kuitenkin erinomaista työtä erinomaisella asiantuntemuksella esim. 1986 & 1988). Kujala ym. 5 vuotta kestävästä lääketieteellisen tiedekunnan koulutusohjelmasta. Toisaalta moni liikuntalääketieteen erikoislääkäri hoitaa myös urheilijoiden vammoja ja sairauksia. 2001). Tutkimustyötä on tukenut mm. Eri paikkakunnilla tehdystä tieteellisestä tutkimustyöstä voi poimia esiin muutamia esimerkkejä. Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksen tutkimustehtävänä on sen 25-vuotisen historian aikana ollut liikunnan lääketieteellisten käyttömahdollisuuksien selvittäminen kroonisten kansansairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa käyttäen koeasetelmina sekä epidemiologista seurantatutkimusta että kontrolloitua satunnaistettua kliinistä koetta. Samoin tutkimusprojekteissa on selvitelty elämänaikaisen liikunnan ja perimän vaikutuksia erilaisten sairauksien syntyyn ja hoitojen tarpeeseen (kts esim. Tässäkin uudessa yhteistyössä liikuntalääketieteen täytyy pitää kiinni siitä profiilista jolla se on laajemman tiedeyhteisöjen hyväksymisen ansainnut. 1999). Työn tähänastisesta tuloksellisuudesta on esimerkkinä kaksi viitettä (Lakka ym. Liikunta ja Tiede -lehti tarjoaa liikuntalääketieteen edustajille yhden uuden asiallisen tiedon välittämisen reitin monien muiden joukossa. Liikuntalääketieteen erikoislääkäriksi valmistutaan siis em. urheiluvammojen ennaltaehkäisytoimenpiteisiin ja useiden hoitokäytäntöjen paranemiseen. Liikunnasta ja terveydestä kirjoitetaan nykyisin paljon sekä puppua että asiaa. Lihasvamman paranemisen tutkiminen on tuottanut jo 6 väitöskirjaa
"Koulutusohjelman suoritettuaan liikuntalääketieteen erikoislääkärin tulee: * Tuntea liikunnan terveysvaikutukset ja osata käyttää liikuntaa ja liikuntahoitoa terveyden edistämisessä sekä sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. * Pystyä toimimaan urheilujoukkueen lääkärinä. A controlled trial of the health benefits of regular walking on a golf course. Kaikkonen H, Yrjämä M, Siljander E, Byman P, Laukkanen R. Liikunta lääketiede: Tiedettä, koulutusta ja käytäntöä Liikuntalääketieteestä tuli oma lääketieteen erikoisala Suomessa vuonna 1986. * Hallita liikuntaan liittyvien riskitekijöiden ennaltaehkäisyn, diagnostiikan ja hoidon. Circulation 50 LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 2000 (Suppl 11);102:11-875. lnt J Obes Relat Metab Disord 2001 ;25:205-211. Liikuntalääketieteeseen liittyvää tutkimusta ja koulutusta toteuttavat myös monet muut tahot, kuten eri yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat, UKK-instituutti ja Kansanterveyslaitos. Vihko V, Salminen A, Rantamäki J. Kujala UM, Sama S, Kaprio J, Koskenvuo M. * Hallita doping-kontrollien toteuttaminen. Am J Physiol 2001 ;281:R19-24. Kannus P, Parkkari J, Niemi S, Pasanen M, Palvanen M, Järvinen M, Vuori 1. EU-spesialiteetin normien mukainen koulutusohjelma kestää 5 vuotta. URHO KUJALA. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suoritettuaa lääkärit voivat nykyisin erikoistua liikuntalääketieteeseen kaikissa lääketieteellisen tiedekunnan omaavissa yliopistoissa (Oulu, Kuopio, Tampere, Turku, Helsinki). Scand J Med Sci Sports 2000;10:211-215. Reduced oxidized low-density lipoprotein after weight reduction in obese premenopausal women. J Applied Physiol 1979;47:43-50. JAMA 1996;276216-220. Am J Sports Med 2000; 28:322-327. The Finnish Twin Cohort. Vasankari T, Fogelholm M, Kukkonen-Harjula K, Nenonen A, Kujala U, Oja P, Vuori 1, Pasanen P, Neuvonen K, Ahotupa M. Lakka TA, Venäläinen JM, Rauramaa R, Salonen R, Tuomilehto J, Salonen JT. Relationship of leisure-time physical activity and mortality. N Engl J Med 2000;343:1506-1513. Muistetaan liikkua sopivasti! URHO KUJALA, liikuntalääketieteen dosentti, ylilääkäri Helsingin urheilulääkäriasema ja Liikuntalääketieteen yksikkö, Helsingin yliopisto Viiteluettelo: Han X, Wang W, Komulainen J, Koskinen SOA, Takala TES. Rauramaa R, Väisänen SB, Kuhanen R, Rankinen T, Töyry J, Halonen P, Bouchard C. * Hallita liikunnan yhteydet yksilön ja väestön terveyteen ja liikunnan vaikutusten suuntaaminen siten, että sillä on terveyttä säilyttävää, edistävää tai kuntouttavaa vaikutusta. * Kyetä luennoimaan ja välittämään tietoa alansa erityiskysymyksistä hallitsemalla alan tietoainekset ja menetelmät alan keskeisen tiedon välittämiseksi terveydenhuollon henkilöstölle, alan opiskelijoille, potilaille, liikunnan ja urheilun harrastajille ja näiden ohjaussekä valmennustehtävissä toimiville. Väihkonen LK, Heinonen OJ, Hyyppa S, Nieminen M, Poso AR. Lactate-transport activity in RBCs of trained and untrained individuals from four racing species. Am J Med 2000; 109: 102-108. * Hallita liikuntaja urheiluvammojen diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen ja avoterveudenhuoltoon sopivien menetelmien käytön samoin kuin vammojen ennaltaehkäisymahdollisuudet. * Kyetä osallistumaan alansa kehittämiseen ja suunnitteluun." Käytännössä sekä erikoislääkärikoulutusta että lääkärien peruskoulutusta toteuttavat osin opetusministeriön tuella toimivat liikuntalääketieteen keskukset, joita toimii kaikilla yliopistopaikkakunnilla, joissa on lääketieteellinen tiedekunta sekä lisäksi Jyväskylässä. Samoin se antaa valmiuksia toimia yhteistyössä lääkärien kanssa niin, että myös niiden sairaiden ihmisten liikunnanharrastus, joille liikunta voi aiheuttaa terveysriskejä, on turvallista. Hospital care in later life among former world-class Finnish athletes. Kujala UM, Kaprio J, Sama S, Koskenvuo M. Relation of leisure-time physical activity and cardiorespiratory fitness to the risk of acute myocardial infarction in men. * Kyetä alan tiedon seuraamiseen ja kriittiseen arviointiin sekä hallita liikuntalääketieteellisen tutkimustyön periaatteet. Tämä olisi paras tie siihen, että koko lääkärikunta pystyy tukemaan muuta väestöä ja muita ammattilaisia liikunnan optimaalisessa hyödyntämisessä väestön terveyden säilyttämiseksi. Suora lainaus erikoislääkärikoulutuksen opinto-oppaasta kertoo varsin hyvin alan erikoislääkärin laajasta työkentästä. lmmobilization decreases mRNA levels of fibrillar collagen types I and 111 and -subunit of prolyl-4hydroxylase mRNAs in rat skeletal muscle. * Hallita terveyden, toimintakyvyn ja fyysisen suorituskyvyn mittaamisessa, selvittämisessä ja diagnostiikassa keskeisten arviointi-, mittausja diagnostisten menetelmien käytön ja teorian. N Engl J Med 1994;330: 1549-1554. JAMA 1998;279:440-444. J Applied Physiol 1999;87:90-96. Prevention of hip fracture in elderly people with use of a hip protector. Myös muille terveydenhuollon ammattilaisille ja liikunnan parissa työskenteleville järjestetään eri oppilaitoksissa kursseja liikuntalääketieteen perusteista. lnjury profile in ice hockey from the 1970s through the 1990s in Finland. Low lntensity Physical Exercise and Blood Pressure a Controlled Randomized Trial for Five Years with Reference to the M235T Polymorphism of the Angiotensinogen Gene. Nämä keskukset tekevät runsaasti käytännön työhön ja tieteelliseen tutkimustyöhön liittyvää yhteistyötä muiden laitosten kanssa. Parkkari J, Natri A, Kannus P, Mänttäri A, Laukkanen R, Haapasalo H, Nenonen A, Pasanen M, Oja P, Vuori 1. Mölsä J, Kujala U, Näsman 0, Lehtipuu T-P, Airaksinen 0. Tämä valmentaa myös muita kuin terveydenhuoltoalan ammattilaisia ohjelmoimaan terveille ihmisille liikuntaa niin, että se edistää terveyttä ja aiheuttaa mahdollisimman vähän vammoja tai muita komplikaatioita. The effect of heart rate controlled low resistance circuit weight training and endurance training on maximal aerobic power in sedentary adults. Exhaustive exercise, endurance training and acid hydrolase activity in skeletal muscle. lääketieteen erikoisalojen kanssa
Monien lajien taitokokeet ovat myös yhä sekä käyttökelpoisia että luovat tarvittaessa vertailu pohjaa eri aikojen samanikäisten oppilaiden kanssa. Heti voimistelunopettajatutkinnon 1955 ja lennostopalveluksensa (UK 24) suoritettuaan hänet otettiin, hoitamansa oppikoulun liikunnan lehtorin viran hoidon ohella, JKK:n OKL:n tuntiopettajaksi. Lissun elämä sammui hieman yllättäen noin vuotta ennen Amia. Pohjoismaiden mestareiksi ja olympiaedustukseen asti yltäneet urheilijat muistelevat vieläkin kiitollisina ihaillen silloisen nuorenparin toimintaa. Muusikkona hän rahoitti opiskelunsakin ja hänen soittotuokioistaan yksin tai Ami Orvon kvartetissa oli saatu nauttia niin kouluhallituksen kuin eri seminaarienkin juhlailtojen yhteydessä. Ami oli monipuolisesti liikunnasta ei vain kilpaurheilusta kiinnostunut. Tämän yhteyteen laadittu tuloksien vakioluokitus paljastaa tänäkin päivänä sekä todella tukea tarvitsevat oppilaat että mahdolliset lahjakkuudetkin. Aimo Juvonen K ululiikunnan laatujärjestelmän tekijä ouluhallituksen poikien voimistelun, urheilun ja terveysopin ylitarkastaja Aimo uvonen olisi täyttänyt 11.11.01 70 vuota. monipuolisesti menestynyt urheilija, kansainvälisen luokan uimahyppääjä ja valmentaja . Hän oli mm. Amilla toimii jalat ja mulla pää!" Lissu oli äitihahmona monelle hyppääjänalulle, kun he leireilivät hyppyjen merkeissä. Eduskunta ratkaisee". Ami puhui terveysliikunnasta neljännesvuosisata ennen termin nykyistä suosiota. Ami totesi tuloksien puhuvan puolestaan. Tiedän Amin tunteneiden lukijoiden yhtyvän hänen ulkolaisten vieraidensa kansallisuudesta riippumatta käyttämään hyvästelyyn: Adieu , Ami, mon ami ! JUKKA-PEKKA SARKKINEN LIIKUNTA & TIEDE 2/2002 51. Samoihin aikoihin hän voitti veteraanien MM:n kerroshypyissä . Anna-Liisa ,"Lissu" -vaimonsa lähettikin ystäväpiirille tuossa vaiheessa pyörätuolistaan kerran mm. Monipuolisen kielitaitonsa ansiosta hänelle kertyi näin laaja, Euroopan kattava verkosto alan henkilöitä jo ennen kuin hänet valittiin ylitarkastaj aksi. Tässä virassa Ami hyödynsikin hyvin tuota laaja-alaisuutta "koko kansalle" . Tuon kuntoluokituksen käyttöönoton tuoman vaikutuksen Ami ehti itsekin kiitollisena kokea, kun alokkaiden tulokunto nousi useana vuotena peräkkäin, ilman että mikään muu nuorukaisten taustoissa olisi muuttunut ainakaan kuntoa nostavasti. Amin pitkän tähtäimen suunnitelmasta koululiikunnan ajanmukaistamisessa oli melkein kaikki saatu valmiiksi 1980 luvun loppuun mennessä. "Tehtävämme on yhdessä toimia mahdollisimman hyvin. HUK-tutkinnon Ami suoritti 1966 ja liikuntatieteiden ylemmän kandidaatin tutkinnon 1972 . Kehittää toimivat opetussuunnitelmat, arviointikeinot ja raportoida, saavuttavatko oppilaat tavoitteet. Tarkastajakauden alkuvuodet olivatkin totuttua kiertämistä valtakunnan eripuolilla . Sortavalassa syntynyttä Amia pitkään ivuttanut sairausaika päättyi kuitenkin 12.6.01. OKL:n urheilun vt. Myöhemmin kuitenkin puheen tuottaminen ja rakas klarinetin soitto alkoivat vaikeutua. Onnettomuus ystävän pienkoneen kyydissä vei Amin isolle "luiden korjailulinjalle" . "Minä en vastaa tuntimääristä" oli Amin vastaus, kun häntä vaadittiin vaatimaan liikunnanopetuksen tuntimäärän nostamista entisen oppikoulun tasoille. lehtorina Ami ehti olla lukuvuoden 1962-63 ennen siirtymistään toimintaansa alkavalle Liikuntakasvatuksen opintosuunnalle, jossa hän hoiti ennenkaikkea uintiopetusta. Päästessään ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1952 Ami oli ollut mukana jo monenlaisessa liikunta toiminnassa. Amin johdolla olikin 1975 saatu aikaan kehon suorituskyvylle arkipäivän toimien suhteen riittävän kattava mittarista. Amin toiminta tuntui olleen sitä jo valmiiksi, niin mielellään hänet silloin mukana olleiden lääninkouluttajien mielestä otettiin kaikkialla vastaan. terveiset: "Meillä menee ihan hyvin. Hän oli kuitenkin nyt väärässä: Molempien liikunnan ylitarkastajien virat lakkautettiin! Ami Orvon nimellä Aimo teki sävellyksiä. Ulkomaisilla opintoja kilpailumatkoillaankin hän pyrki aina suunnitelmallisesti tutustumaan liikunta-alan laitoksiin ja kouluihin. Peruskoulun myötä tarkastajien toimenkuvaa pyrittiin muuttamaan enemmän neuvovaksi . Hän tarkoitti myös liikunnan vaikutusta mielen ja yhteisölliseen hyvinvointiin. Kun alkoi tuntua, että kouluhallituksen lakkautettavien virkojen listalla olisi Aminkin virka, sanoimme, että hänen aikaansaannoksiaan on varaa ja siinä vaiheessa syytäkin kehua
r vEtKKAUS. Viime vuonna Veikkaus tuotti lähes 380 mil_joonaa euroa. Siis yli mil_joona euroa per päivä taiteelle) urheilulle) nuorisotyölle _ja tieteelle. J(iitos maamme menestyksestä kuuluu sinulle. Ole ylpeä