Terveet ja toimintakykyiset kansalaiset ovat hyvinvointivaltion keskeinen voimavara. 09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/L TS Päätoimittajat: Lasse Kannas (vast). Kaikinpuolinen luova toiminnallisuus sekä omien taipumusten monipuolinen toteuttaminen ovat tärkeitä terveyden rakennusaineita myös lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuriharrastusten ja terveyden välisistä yhteyksistä aikuisiässä on saatu orastavaa tieteellistä näyttöä. vuosikerta ISSN 0358-7010. Siispä enemmän virikkeitä taideaineista liikunnan ja terveystiedon tunneille ja toisaalta enemmän liikuntaa ja terveysnäkökulmaa taideaineiden tunneille. Oppiainekohtaiset opetussuunnitelmat eivät saa olla opettajien silmälappuja. Peruskoulun tuntijako ja opetussuunnitelmat kertovat kiintoisalla tavalla kansakunnan yleissivistyksen rankinglistasta mikä on kulloinkin tärkeää ja arvokasta osaamista. Terveystiedon uusi tuleminen perusopetuksen oppiaineeksi kertoo ilahduttavasti, että terveysosaamisen yksilöllinen ja yhteiskunnallinen arvo noteerataan. Talkoot jatkuvat vielä syksyllä, sillä nyt valmistunut versio on kokeiluversio. Liikunta, terveystieto ja taideaineet ovat ainakin yhdestä näkökulmasta samaa perhettä. Pyydetyt palautteet ja esitetyt muutosehdotukset tuskin kuitenkaan kummoisesti muuttavat "vihreän kirjan" perusvirettä. Liikunta ja 2 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 terveystieto ovat koulun hyvinvointiaineita, mutta eivät suinkaan ainoita. Opetushallituksen tuhdinoloisen ops-kirjan taustalla on ollut satoja tunteja kokouksia, tonkkakaupalla kahvia, muhevia juustosämpylöitä ja pullanpyöryköitä. Teijo Pyykkönen Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Mikael Fogelholm Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. OPSIN LUOVA LUKUTAITO LASSE KANNAS P erusopetuksen opetussuunnitelman perusteet rutistettiin kokoon muutama kuukausi sitten. Liikunta &Tiede 2/2003 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 09-4542720 fax. Myös taideaineilla on huomattava potentiaali edistää oppilaiden terveyttä. Heinonen Reijo Häyrinen Pasi Koski Lauri Laakso Raija Laukkanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma Kuvat: Antero Aaltonen, Juha Sorri Ulkoasu: koodi Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n jäsenetulehti Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 09-4542 720, fax: 09-45427222 Kestotilaus 29 euroa Vuositilaus 32 euroa 40. Näissä oppiaineissa mahdollistuu tutustuminen terveyden ja hyvän olon lähteisiin, samoin kuin myös pahaan oloon, sen syihin, ilmaisemiseen ja käsittelyyn. Tämä hyvinvoinnin moottori tuntuu yskivän jo kouluiässä
Arja Jääskeläinen 24 Menestyjä vai luuseri. Arja Lyytikäinen harjoituskilometrit ~erkkosivut LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 3. LiikunnanoRetusta tutkittaessa on havaittu, että opetus etenee Ritkälti ROil<ien ehdoilla; korostetaan l<ilRailullisuutta ja ns. 9 OP-etuk:sen suunnitteluun monta näkökulmaa: Sisältö, kokonaisvaltainen opJ>inenvai kuntoilulähtökohta. Merkittävät terveysopRimisen vaiheet ajoittuvat ennen kouluikää ja opr2ivelvollisuuden alKaessa lasten lähtökohdat ovat erilaiset riipRuen siitä, millaisessa r2erheympäristössä ja Räivähoidossa ne ovat l<asvaneet. Risto Sänkiaho 27 Arvaamattomat suuret ikäluokat. 19 Sukui:>uolitettu liikuntal<asvatus. Susanna Rahkamo 23 Useimmat oppilaat haluavat numeron. Maija Koljonen 25 Opettajasta kasvattajaksi. Matti P.ietilä, /-;-/eidi P.eltonen KESKUSTELUSIVUT 23 Kuka on kympin liikkuja. Seppo Kumpulainen 26 Liikuntatieteen kunto testattiin. P.äivi Berg 32 Terveys, tieto ja oi:m iminen. Kouluikäisten ruokai lutottumukset ovat muut pääosin parempaan suuntaan . P.ilvikki ansson ~2 Uudet OP-etussuunnitelman P-erusteet työn alla. Timo Airaksinen 24 Perustaidot avaavat liikunnan maailmaa. Uudistus lisää Rerusteiden ohjaavuutta määrittelemällä aiemRaa tarKemmin ORetuKsen tavoitteet ja sisällöt sekä ydinosaamisen eri ORRiaineissa. r2oikien lajeja. Matti F.!imfJ_elä Tommi Ho,kkala 37 Kouluikäisten ruokailutottumukset: muuttuneet Suotuisaa kehitystä ja suunnanmuutosta. Erilaisista liikunnanoRetul<sen toteuttam1stavo1sta /-;-/e,kinaro-Jo on saatu h'y'.viä kokemuksia. Harri Vertio 29 Puolustusvoimat testaa reserviläisten kunnon: Jari Kanerva ja Tarja Nykänen Jaäskelamen kontroll1mekanism1n. Pasi Koski 25 Liikunta on kaikkia varten
Ydinajatuksena oli, että opettajien prosessoidessa itse koulun opetussuunnitelmia, he myös kantavat niiden toteutumisesta vastuun. Suomalaisilla opettajilla on erittäin korkea koulutustaso ja ammattitaito, joten suunnitteluvastuun kuuluminen opettajan toimenkuvaan tuntuukin luonnolliselta. Nyt valmisteltavana ovat uudet opetussuunnitelman perusteet, joissa koulujen ja opettajien toimintaa ohjataan jälleen keskusjohtoisemmin. Opettajan henkilökohtaisen osallistumisen suunnitelmatyöhön katsottiin olevan muutoksen ja kehityksen edellytys. Liikunta on säilyttänyt hyvin asemansa vähentyneistä resursseista huolimatta. Opetussuunnitelmat ovat monipuolisia ja niiden laadintaan on sitouduttu. Koulujen lajivalikoimassa onkin tapahtunut muutoksia. Tavoitteena oli innostaa kouluja ja kuntia opetussuunnitelma työhön sekä korostaa opetussuunnitelman merkitystä käytännön koulutyön perustana. Liikunnalle asetettiin monia eri tavoitteita. Ne poikkeavat huomattavasti edeltäjistään, vuosien 1970 ja 1985 opetussuunnitelmista. ykyiset peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman perusteet vahvistettiin vuonna 1994 (Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994, Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994). Liikuntakasvatuksen tärkein tehtävä on tukea lapsen ja nuoren fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä ja hyvinvointia sekä ohjata terveelliseen liikunnalliseen elämäntapaan. Opetuksen tavoitteena liikuntaan kasvaminen Vuoden 1994 opetussuunnitelmien perusteissa opetushallitus pyrki vahvistamaan opetuksen valtakunnallista yhtenäisyyttä verraten täsmällisillä tavoitteilla, mutta jätti sisällöt väljiksi. Peruskoulussa tavoitteena on, että oppilas saa myönteisiä liikuntakokemuksia, oppii turvalliset liikuntatavat ja uimataidon, oppii kehittämään toimintakykyään, edistyy yhteistyötaidoissa, omaksuu terveyttä ja opiskeluvireyttä edistävät elämäntavat sekä tutustuu kansalliseen liikuntakulttuuriin. Lukiossa opetuksen taLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 5. Opetussuunnitelmauudistus antoi jokaiselle koululle oikeudenja velvollisuuden luoda oma opetussuunnitelmansa. Valtakunnallinen ohjaus väljeni ja paikallinen päätösvalta lisääntyi. Koululiikunta kasvattaa oppilaita liikuntaan ja liikunnan avulla. Taustalla oli myös ajatus opettajasta opetussuunnitelman keskeisenä laatijana. Edellinen liikunnan opetussuunnitelmauudistus antoi jokaiselle koululle oikeuden ja velvollisuuden luoda oma opetussuunnitelmansa
jääpelit 8. lentopallo 6. lihaskuntoharjoittelu 3. Toisaalta kuntoja taitotavoitteiden merkityksen väheneminen voi olla osoitus siitä, että opettajat eivät koe saavuttavansa näitä tavoitteita riittävän hyvin nykyisillä resursseilla. suunnistus 9. Tuloksia voidaan tulkita siten, että liikunnanopettajat haluavat myönteisten liikuntakokemusten avulla tukea lapsen ja nuoren liikunnallista elämäntapaa ja säännöllistä liikuntaharrastusta. salibandy 7. lihaskuntoharjoittelu 1 0. pesäpallo 3. koripallo 3. Koululiikunnanssa yleisimmin esiintyvät liikuntamuodot eri kouluasteilla. yleisurheilu 4. jalkapallo 7. Lisäksi perusteissa lueteltiin lajikohtaiset sisällöt erikseen pojille ja tytöille. keilailu 9. voitteena on liikunnallisen elämäntavan omaksuminen, fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn kehittäminen, monipuolisesti eri lajeihin tutustuminen, itsensä tuntemisessa, sosiaalisissa taidoissa ja ilmaisutaidossa edistyminen sekä kansallisen ja kansainvälisen liikuntakulttuurin ymmärtäminen. Opettajat arvioivat näiden tavoitteiden myös toteutuvan opetuksessaan parhaiten. Liikunnanopetuksen tavoitteiden tärkeys ja toteuttaminen liikunnanopettajien kokeana (n:235) 6 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 5. Siihen liitetään perinteisten liikuntalajien harrastamisen lisäksi muukin elämään liittyvä liikkuminen. lentopallo 7. jalkapallo 5. suunnistus 8. koripallo 5. koripallo 8. lenkkeily/kävely 10 kunnon mittaus Kuvio 2. lentopallo 7. Tulokset tukevat sitä, että perusopetuksen alaluokilla motoristen perustaitojen ja turvallisten liikunta tapojen opettaminen on keskeistä, yläluokillaja lukiossa tavoitellaan jo varsinaisia lajitaitoja ja -tietoja. Tavoitteet ohjaavat sisällön valintaa Liikunnanopetuksen sisällöt oli määritelty yksityiskohtaisesti vielä 1970ja 1980-luvuilla. lihaskuntoharjoittelu itsetunto J ,'11 4. Liikunnanopettajat taas arvostivat luokanopettajia enemmän lajitaitoja ja -tietoja. telinevoimistelu Perusopetus luokat 7-9 1. voimistelu 9. yleisurheilu 6. salibandy 2. telinevoimistelu Lukio 1. salibandy 2. Sekä liikunnanettä luokanopettajat pitivät tärkeimpinä tavoitteina myönteisiä liikuntakokemuksia ja myönteisen liikunta-asenteen omaksumista. leikit 4. salibandy 6. lentopallo 1 0. jalkapallo 6. Esimerkiksi vuoden 1985 perusteissa oli määritelty tarkasti liikuntamuodot, jotka kunnan opetussuunnitelman tuli sisältää. sulkapallo 4. koripallo 3. pesäpallo 2. jalkapallo 9. koripallo 8. Lajien keskinäinen suhde riippui vuosiluokasta, sukupuolesta ja paikkakunnan liikuntaperinteestä (Peruskou1 J, 4,~2 J, ' 4, 6 1 J,/ 4,63 4,52 4,32 Perusopetus luokat 1-6 1. Liikunta nähdään laajaalaisesti. jääpelit 5. Painopiste liikuntatuntien tavoiteasettelussa on siirtynyt motomyönteiset liikuntakokemukset myönteinen liikunta-asenne liikunnan ilo uimataito J ,UL risista tavoitteista, kuten fyysisen kunnon tai lajitaitojen painottamisesta (Varstala 1996) kohti sosioemotionaalisia tavoitteita, kuten myönteisten liikuntakokemusten, myönteisen liikunta-asenteen, liikunnan ilon ja yhteistyötaitojen korostamista. luistelu 2. pesäpallo yhteistyötaidot 4,32 J,o; 4,3 terveellinen elämäntapa J,ll:/ toimintakykyisyys 13,35 4,18 tärkeys 4,04 1 = ei lainkaan turvalliset liikuntatavat J ,o.: 5 = erittäin tärkeä 4,04 D toteutuminen motoriset perustaidot J,JJ 1 = ei lainkaan kunto J,Ul 3,94 5 = erinomaisesti ,88 elämykset J ,L oman kehon tuntemus 13,Ui:i ,88 liikkuminen luonnossa J ,U/ 3, 9 rentoutuminen 13,0ts 3, 8 lajitaidot ja -tiedot 13,lts 3,5E ilmaisutaito l ,tii 3,26 kansallinen liikuntakulttuuri l l, 4 3,09 1 2 3 4 5 Kuvio 1. Opetussuunnitelman perusteissa esitettyjen tavoitteiden heijastumista koululiikuntaan selvitettiin liikunnanopettajille ja luokanopettajille tehtyjen kyselytutkimusten avulla (Hänninen & Hänninen 1998, Karjalainen 2002, Siniharju 2002). Luokanopettajat arvioivat motoristen perustaitojen kehittymisen ja turvallisten liikuntatapojen omaksumisen tärkeämmäksi kuin liikunnanopettajat. yleisurheilu 10. Kaikilla vuosiluokilla tuli olla voimistelua, palloilua, yleisurheilua, suunnistusta, talvilajeja, uintia ja leikkejä. Liikunnanopettajien (n=235) käsitykset koululiikunnan tavoitteiden tärkeydestä ja toteutumisesta lukuvuonna 2000-2001 on esitetty kuviossa 1. paritanssit Toisen asteen ammatillinen oppilaitos 1
Koulujen lajivalikoimassa on tapahtunut muutoksia. Kuvioon 2 on koottu 10 yleisintä liikuntamuotoa perusopetuksen alaluokilla (ala-aste), yläluokilla (yläaste), lukiossa ja toisen asteen koulutuksessa. kuntaan liittyvien käsitteiden ja periaatteiden ymmärtämistä ja soveltamista. Uudistus tuo normeja ja arviointikriteerejä Valmisteilla olevissa opetussuunnitelman perusteissa halutaan liikunnan tavoitteet ja keskeiset sisällöt määritellä riittävän selkeästi. valinnaisuuden lisäämistä. Suurin osa (yli 90 %) tarjotuista kursseista myös toteutui. Viidennen normin toteutuessa oppilas kantaa vastuuta sekä itsestään että muista liikuntatilanteissa. Suomessa pakollisen liikunnan tuntimäärät sekä perusopetuksessa että lukiossa ovat kansainvälisestikin verrattuna melko vähäiset (Hardman & Marshall 2000a, 2000b, Council ofEurope 2002). Valmisteilla olevat perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman perusteet ovat luettavissa Opetushallituksen verkkosivuilla (www.oph.fi). Ensimmäinen normi liittyy motoristen perustaitojen osaamiseen ja hallintaan. Suosittuja valinnaiskurssien sisältöjä olivat muun muassa palloilulajit ja eri liikuntamuodoista koostuvat kurssit. Opettajan ja oppilaiden päätösvallan lisääminen tarkoitti mm. Uudet opetussuunnitelman perusteet ovat valmisteilla ja niihin siirrytään kaikissa kouluissa viimeistään vuonna 2006. Vuonna 2001 kerätyn aineiston perusteella naisja miesopettajien tunneilla opetettavat liikuntamuodot erosivat vuosiluokilla 7-9 sekä lukiossa siten, että miesopettajien tunneilla pelattiin salibandyä, koripalloa, jalkapalloa sekä jääpelejä enemmän kuin naisopettajien tunneilla. Pakollisen liikunnan lisäksi koulut tarjoavat nykyään runsaasti liikunnan valinnaiskursseja. (Apajalahti, Pietilä & Vanne 1996). Pakollisilla liikunnan kursseilla saadut myönteiset liikuntakokemukset selittävät osaltaan valinnaisen liikunnan suosiota sekä perusopetuksessa että lukiossa. Opetushallitus teki vuonna 1995 selvityksen peruskoulujen opetussuunnitelmien laatimisesta ja koulujen valinnaisainetarjonnasta. Opetussuunnitelmatutkimus osoittaa, miten keskeinen osuus eri palloilulajeilla on. Kuudes normi edellyttää oppilailta erilaisuuden ymmärtämistä ja kunnioittamista. Toinen normi korostaa liiTeksti: PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON ITSE TEHTY INNOSTAA: Liikunta suosittu valinnaisaine V alinnaiskurssien monipuolisuus kertoo opettajien paneutumisesta tähän opetussuunnittelun osa-alueeseen. (Karjalainen 2002). Lisäksi opetussuunnitelman perusteiden normiluonnetta selkeytetään määrittelemällä arvioinnin kriteerit yksityiskohtaisesti varsinkin perusopetuksen puolella. (International Standards for Physical Education and Sport for School Children 2001; National Association for Sport and Physical Education 1995.) Normien tehtävänä on myös vaikuttaa koulujen liikunnan opetussuunnitelmien laatuun ja olla perustana koulukohtaiselle opetussuunnitelman kehittämiselle ja arvioinnille. Sen mukaan liikunta oli yleisin valinnaisaine yläasteilla. Tällöin ihminen omaa riittävät liikuntataidot, on fyysisesti hyvässä kunnossa, harrastaa säännöllisesti liikuntaa, ymmärtää liikunnan harrastamisen vaikutukset ja hyödyn sekä arvostaa liikunnallisuutta ja sen vaikutuksia terveelliseen elämäntapaan. Nykyään koululiikunnalle asetetut tavoitteet ohjaavat oppisisältöjen valintaa. lun opetussuunnitelman perusteet 1985). Liikunnanopettajat ovat onnistuneet luomaan oppiaineestaan kiinnostavan ja kursseja valitsevat monenlaiset oppilaat. Kolmas normi liittyy terveyttä edistävään liikuntaan ja neljäs liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan omaksumiseen. Tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten koululait ja -asetukset sekä niiden pohjalta laaditut opetussuunnitelman perusteet heijastuvat koulun toimintaan, opettajan työhön ja oppilaan opiskeluun. Kansainväliset liikuntakasvatuksen seitsemän normia on eritelty eri vuosiluokille eli päiväkotiin, luokille 16 ja 79 sekä lukioikäisille nuorille. Vaikka liikuntalajit vaihtelevat koulun mahdollisuuksien ja paikallisten olosuhteiden mukaisesti, tulee oppilaille kuitenkin tarjota perusopetuksessa monipuolisia liikuntakokemuksia keskeisistä sisäja ulkoliikuntalajeista (Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994). Tulevissa perusopetuksen liikunnan opetussuunnitelman perusteissa kuvataan esimerkiksi oppilaan hyvään osaamiseen kuuluvat asiat 4. Kansainvälisten liikuntakasvatuksen normien avulla halutaan edistää kaikkien lasten ja nuorten liikunnallista hyvinvointia ja kasvattaa liikunnallisesti valveutuneita ihmisiä (englanninkielessä on vakiintunut termi "physically educated person"). V altakunnalliset opetussuunnitelman perusteet uudistetaan noin kymmenen vuoden välein. Tässä artikkelissa tarkastellaan voimassa olevien opetussuunnitelma perusteiden (Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994, Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994) vaikutusta koululiikuntaan. Normit kuvaavat sen, mitä lapsen tai nuoren tulisi tietää ja taitaa niihin pohjautuvan liikunnanopetuksen jälkeen. petussuunnitelmatyötä selvitetään Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksella toteutetun liikunnan opetussuunnitelmatutkimuksen avulla, jossa selvitetään liikunnanopetuksen tilannetta vuoden 1994 opetussuunnitelmauudistuksen jälkeen. Opetussuunnitelmatutkimuksen mukaan vuosiluokilla 7-9 järjestettiin keskimäärin 4.6 ja lukiossa 5.4 liikunnan valinnaiskurssia lukuvuoden 20002001 aikana. Naisopettajat opettivat puolestaan aerobicia, musiikkiliikuntaa, luovaaja ilmaisuliikuntaa sekä nykytanssia miesopettajia enemmän. Vuoden 1993 peruskoulun ja lukion tuntijakojen myötä valinnaisuus lisääntyi molemmilla kouluasteilla. Seitsemäs normi korostaa liikunnan kokonaisvaltaista merkitystä eli ymmärrystä siitä, että liikunta tarjoaa mahdollisuuksia myönteisiin koLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 7. luokan päättyessä ja annetaan päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8. Tutkimukseen osallistuneista yläasteista 87 % järjesti liikuntaa valinnaisaineena. Nykyisiä ja valmisteilla olevia opetussuunnitelman perusteita voidaan tarkastella myös vertailemalla niitä kansainvälisiin liikuntakasvatuksen tavoitteisiin ja normeihin
Brown. National Association for Sport and Physical Education 1995. Kytökorpi (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Keskeisenä tavoitteena olisi tukea liikuntaa opettavien opettajien oman didaktisen ajattelun uudistumista antamalla valmiuksia muun muassa uusien opetusmenetelmien käyttöön. 2001 . 2001. (International Standards for Physical Education and Sport for School Children 2001.) Suomessa sekä nykyiset että valmisteilla olevat perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman perusteet vastaavat lähtökohdiltaan hyvin paljon kansainvälisiä liikuntakasvatuksen perusteita. Manchester, U.K.: Campus Print. 2000a. Huovinen & L. National standards for physical education: A Guide to content and as. Jyväskylän yliopisto. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita ei ohjata opetussuunnitelman perusteilla, vaan paikallistason päätöksenteolla ja toiminnalla. 2000b. Täydennyskoulutus on hyvä tapa tukea opettajia oman työnsä tutkijoina ja kehittäjinä, myös opetussuunnitelmatyössä. Kehittyvä koulutus 3. University of Manchester. Täydennyskoulutuksen tarkoituksena olisi kehittää terveyttä edistävä koulu, edistämällä yhteistyötä eri tahojen kesken ja lisäämällä integraatiota liikunnan ja muiden oppiaineiden välillä . Peruskoulussa suunnitteluun osallistuminen merkitsi lähinnä lajitoiveiden esittämistä. Opetussuunnitelmatutkimus osoittaa, että useissa kouluissa tehdään erinomaista opetussuunnitelmatyötä. & Vanne, A. 101-129. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Porvoo: WSOY. Liikuntakasvatuksen laitos. Peruskoulun ja lukion uudistettujen opetussuunnitelmien yhteydet koululiikuntaan. European Physical Education Review 6, 203-229. Mikäli uusien valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteiden seurauksena opettajien innostus opetussuunnitelmatyöhön ja opetuksen kehittämiseen laskee, on syytä pohtia olemmeko kuitenkaan menossa kohti parempaa koulua. The Curriculum process in physical education. Gallahue, D. Liikuntakasvatuksen laitos. Opettajuuteen kuuluu aktiivinen ammatin kehittämiseen pyrkivä asenne. Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksella laadittiinjo vuonna 2001 suunnitelma "Hyvinvointia koululiikunnalla" nimiselle opettajien täydennyskoulutushankkeelle. Opettajille 8 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 pitäisi turvata mahdollisuus ammatilliseen kasvuun ja näin auttaa heitä jaksamaan työssään. Report of the 16th lnformal meeting of European Sports Ministers. lnstructional models for physical education. Jyväskylä: Liikuntakasvatuksen laitos. Myös oppilaiden osallistuminen opetussuunnitelmien laadintaan oli huomioitu. Varsinkin lukion opetussuunnitelmassa sisällöt on esitetty hyvin yleisellä tasolla. Pro gradu-tutkielma. 1998. & Bain, L. Hänninen, J. Koululiikunnan tavoitteet ja sisällöt perusopetuksen vuosiluokilla 7-9 ja lukiossa uuden vuosituhannen alussa. The state and status of physical education in schools in international context. & Marshall, J. Helsinki: Opetushallitus. Koetaanko uudistukset hyödyllisenä ohjauksena vai häiritsevänä rajoitteena opettajan työssä. Perusopetuksen vuosiluokilla 7-9 opettavista liikunnanopettajista lähes puolet ( 46 %) ja lukion liikunnanopettajista suurin osa (83 %) oli ottanut oppilaat mukaan liikunnan opetussuunnitelmatyöhön. Teaching responsibility through physical activity Champaign, IL: Human Kinetics. Esiopetuksen liikunnan opetussuunnitelman toteuttaminen perusopetuksen yhteydessä. Kuusela, M. Heikinaro-Johansson, P. 1996. 2000. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 3. E. PILVIKKI HEIKIARO-JOHANSSON, LitT Liikuntapedagogiikan professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh: (0141260 2112 sähköposti: pilvikki.heikinaro-johansson@sport.jyu.fi LÄHTEET Apajalahti, M., Pietilä, A. (and ed.) Dubuque, IA: Brown & Benchmark. Hardman, K, & Marshall, J. C. ln ICHPER & UNESCO (Eds.) Commitment toward the delivery of quality physical education to school children and youth worldwide. Opetussuunnitelman perusteissa määritellään keskeiset sisällöt kussakin oppiaineessa. 2003. Liikunnanopetuksen ryhmäkokoja tulisi pienentää, liikuntatunnit tulisi sijoittaa tarkoituksenmukaisesti lukujärjestykseen ja oppilaille pitäisi jatkossakin turvata mahdollisuus riittävään määrään valinnaisliikuntaa. World-wide survey of the state and status of school physicaleducation . Liikunnan opetussuunnitelmatutkimuksen mukaan opettajat ovat sitoutuneet hyvin opetussuunnitelmatyöhön. Jewett, A. Tulokset aikaisemmista täydennyskoulutushankkeista ja opetussuunnitelmatutkimuksesta osoittavat, että tarve liikuntaa opettavien opettajien täydennyskoulutukseen on suuri. Lukiossa oppilaiden ottaminen mukaan opetussuunnitelmatyöhön oli huomattavasti monipuolisempaa. Liikunta on säilyttänyt hyvin asemansa vähentyneistä resursseista huolimatta. Tällöin tuettaisiin pirstalemaista opetussuunnitelmaa, jossa liikuntatunneilla keskitytään lajeihin ja unohdetaan lähtökohtana olevat liikuntakasvatuksen tavoitteet. L. Pro gradu-tutkielma. Hellison, D. Teoksessa P. 1985. Liikunnanopetuksen suunnittelu. W. Opetussuunnittelua ohjaavat paitsi tavoitteet myös valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa mainitut arvioinnin kriteerit. Heikinaro-Johansson,T. Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994. Jyväskylän yliopisto. Olen osallistunut lukion opetussuunnitelmien perusteiden laadintaan. International Standards for Physical Education and Sport for School Children 2001. Työskentelyn keskeisenä lähtökohtana on ollut liikunnanopettajien ammattitaidon arvostaminen. Jyväskylän yliopisto. Tärkeämpää olisi turvata riittävät resurssit. Uusista opetussuunnitelman perusteista on pyritty laatimaan sellaiset, että ne mahdollistaisivat nykyisten toimivien ratkaisumallien toteuttamisen sekä pakollisilla että valinnaisilla liikunnan kursseilla. Tulevaisuus osoittaa, miten opettajat suhtautuvat uusiin opetussuunnitelman perusteisiin, joissa koulujen ja opettajien toimintaa ohjataan jälleen keskusjohtoisemmin. Opetussuunnitelmatyön edistyminen peruskoulussa . Needham Heights, MA: Allyn & Bacon. Uusien opetussuunnitelmien myötä liikunnanopettajan on nykyistä tarkemmin pohdittava, miten hän koulun liikunnanopetuksen opetussuunnitelman ja luokkakohtaiset opetussuunnitelmat rakentaa. Luettelo keskeisistä sisällöistä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ko. Lisensiaatintutkimus. Luukkonen, E. Final report. Developmental physical education for today's children. Oppilaat saivat tehdä omia kurssiehdotuksiaan, erityisesti syventävistä ja soveltavista kursseista.Joillekin kursseille oppilaat olivat saaneet suunnitella osan sisällöistäkin. 1995. Perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmat sisältävät runsaasti eri liikuntamuotoja. liikuntakurssilla pitäisi käydä läpi kaikki sisältöalueet. L. kemuksiin, vuorovaikutukseen, erilaisiin haasteisiin sekä itseilmaisuun. Metzler, M. Moving into the future . Karjalainen, 1, 2002. Opetussuunnitelmat olivat monipuolisia. Dubuque, IO:Wm. Opetussuunnitelmien normiluonnetta lisäämällä liikunnanopetusta tuskin nykyisestään parannetaan. Hardman, K. 1993. Council of Europe 2002. Ohjausta vai resursseja. Tunnetaitojen opettaminen ja harjaannuttaminen toimintatutkimus yläasteen kahdeksannen luokan tyttöjen liikuntatunneilla. Opetushallitus. & Hänninen, K. Liikunnanopettajista suurin osa teki opetussuunnitelman kollegansa kanssa yhteistyössä, luokanopettajat taas työstivät opetussuunnitelmaa suuremmassa ryhmässä. Puola.Varsova 12-13.9.2002
Toisena esimerkkinä uudenlaisesta lähestymistavasta liikunnanopetukseen on kokonaisvaltaisen oppimisen malli (Developmental model). Suomessa Hellisonin mallin kokeilu on osoittanut sen sopivan perusopetukseen hyvin (Kuusela 2001; Rantala 2002). Kuntoilumallin mukainen opetussuunnitelma voidaan suunnitella erilaisten toimintakyvyn teemoihin liittyväksi. Opettajan toiminta ja oppilaiden liikunta-aktiivisuus koulun liikuntatunneilla. Valtion painatuskeskus. Developing teaching skills in physical education. Jyväskylän yliopisto. 2 C/l C/l 2 c:,: J: -, 6 a: c:,: 2 S2 i!i J: S2 :i.:: ii: P akolliset ja valinnaiset liikunnan kurssit ovat pääasiassa ns. E. Pro gradu-tutkielma. Rantala, T. Liikunnanopetuksen tavoitteena on tukea lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja ennaltaehkäistä oppimisvaikeuksia. Liikuntatunnit tarjoavat sosiaalisesti ja emotionaalisesti virikkeisen oppimisympäristön vastuuntuntoisuuden opettamiselle ja kehittymiselle. Kouluhallitus. luokan poikien liikuntatunneilla. Siniharju, K. (Gallahue 1993; Jewett & Bain 1985.) Luukkonen (2001) on kehittänyt perusopetuksen alaluokille soveltuvan liikunnanopetuksen mallin, jossa pyritään kehittämään lasten motorisia perustaitoja sekä sosioemotionaalisia ja kognitiivisia taitoja liikkumalla erilaisissa opiskelutai oppimisympäristöissä. Erilaisista liikunnanopetuksen toteuttamistavoista on saatu hyviä kokemuksia myös valtakunnallisten "Liikkuva ja terve koulu" sekä "Koululiikuntaa kaikille" täydennyskoulutushankkeiden avulla. The Physical education Varstala, V. Liikunnanopetukseen soveltuu erinomaisesti kansainvälisesti tunnettu Hellisonin (1995) vastuuntuntoisuuden malli (Personal and social responsibility model), jonka tarkoituksena on kehittää oppilaiden vastuuntuntoisuutta liikunnanopetuksen avulla. Liikunnanopetuksessa on luontevaa käsitellä terveyteen liittyviä asioita. Mallin toteutuksessa yhdistetään teoriatieto käytännön opetukseen. Helsinki: Siedentop, D. LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 9. 1996. Liikunnanopetuksen suunnittelun lähtökohtana voidaan painottaa myös tiettyjä tavoitteita, jolloin käytetään erilaisia opetusmalleja. Liikuntakasvatuksen laitos. Sisältölähtöinen liikunnanopetus on yleisin lähtökohta liikunnanopetuksen suunnittelussa niin Suomessa kuin kansainvälisestikin (Heikinaro-Johansson 2003; Metzler 2000, 15; Siedentop & Tannehill 2000, 130-131). & Tannehill, D. Liikuntaohjelman sisällön jäsentäminen lajilähtöisesti on toki tärkeää, mutta lajilähtöisyys ei kuitenkaan saisi olla hallitseva tai ainoa tekijä liikunnanopetuksen suunnittelussa. Pro gradu-tutkielma. Opetuksen tavoitteena on, että oppilas oppii pitämään huolta omasta fyysisestä kunnostaan ja sitoutuu kunnon ylläpitämiseen. sessment. & Willgoose, C. Koululla on muun muassa tärkeä rooli kestävien arvojen ja vastuuntuntoisuuden opettajana. Boston, MA: McGraw-Hill. Jyväskylän yliopisto. 2002. Mallissa korostetaan ajatusta, että pienen lapsen liikunta on oppimisvalmiuksienja motoristen perustaitojen oppimista, ei varsinaista liikunnan lajitaitojen harjoittelua. Hellisonin vastuuntuntoisuuden mallin kokeilu seitsemännen OPETUKSEN SUUNNITTELUUN MONTA NÄKÖKULMAA: Sisältö-, kokonaisvaltainen oppiminen vai kuntoilulähtökohta. sisältölähtöisiä kursseja, joissa tietty laji ja looginen eteneminen kyseisessä sisällössä ohjaa liikuntaohjelman suunnittelua. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985. Opetuksen päämääränä on edistää oppilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kehittymistä. 2002. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994. Päämääränä on oppilaiden kunnon kohottaminen sekä jatkuvan liikunnan harrastamisen merkityksen oivaltaminen ihmisen elämänkulussa. Studies in Sport, Physical Education and Health 45. Edellä esitellyt kolme mallia ovat esimerkkejä siitä, miten perinteistä tarkastelutapaa opetussuunnitteluun voidaan muuttaa ja laajentaa. Toimivien ratkaisumallien tuominen osaksi koululiikuntaa on haaste, johon opetussuunnitelmien avulla tulisi liikunnanopetuksessa pyrkiä. Kuntoilumallin (Fitness Education Model) tarkoituksena on, että oppilaat ymmärtävät fyysisen kunnon merkityksen omalle hyvinvoinnilleen ja jaksamiselleen (Stillwell & Willgoose 1997, 71.). Opetushallitus . Keskeinen sisältö suunnitellaan terveyteen ja toimintakykyyn liittyvien osatekijöiden pohjalta. Mallin lähtökohta on sellaisen opiskeluympäristön luominen, joka kehittää monipuolisesti lapsen ja nuoren taitoja. (4th ed.) Mountain View, CA: Mayfield. Liikuntakasvatuksen laitos. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Jyväskylän yliopisto. 1997. Stillwell, J, L. 2000. Fysiologiset perusteet kunnossa pysymiselle voidaan opettaa, esimerkiksi lenkkeilyn, aerobicin ja kuntosaliharjoittelun yhteydessä. curriculum (5th ed.) NeedhamHeights, MA: Allyn & Bacon. Luokanopettajien ja liikunnanopettajien näkemyksiä koulukohtaisista liikunnan opetussuunnitelmista
Vuoden 1994 liikunnan opetussuunnitelma perustui tavoitteistoon, joissa korostettiin oppilaiden liikunnan iloa, myönteisiä kokemuksia, liikunnan säännöllistä harrastamista sekä oppilaan mahdollisuutta oppia tarkkailemaan omaa toimintakykyään ja edistämään hyvinvointiaan. Parhaimmillaan ne saivat aikaan muutoksia työyhteisöissä. Opetussuunnitelmasta tuli koulun toimintaa ohjaava asiakirja. Koulukohtaisten opetussuunnitelmien laatiminen muodostui joillekin myös vaikeaksi asiaksi: vapaus tehdä ja päättää itse koettiin hankalaksi ja epävarmuus lisääntyi opettajien keskuudessa. Toimintakyky, kuten kuntotekijät, liikehallintatekijät ja motoriset taidot olivat liikunnanopetuksen lähtökohtana. Näyttää siltä, että niiden perusta on vuosikymmenien takaisessa lähestymistavassa, jonka mukaan todellisuus voidaan pirstoa erillisiksi opittaviksi osiksi ja mitattaviksi osatavoitteiksi. Se oli kirjallisesti entistä suppeampi ja perustui konstruktivistiseen oppimisnäkemykseen. Valtakunnan tason opetussuunnitelman perusteita (1994) uudempi liikunnan opetussuunnitelman määrittelijä oli perusopetuksen päättöarvioinnin kriteerit vuodelta 1999. Toki korostettiin kansallista liikuntakulttuuria, keskeisiä sisäja ulkoliikuntalajeja ja uintia mutta liikuntalajit nähtiin ennen kaikkea välineenä pyrittäessä kykyja asennetavoitteisiin. Koulun profiilista ja imagosta tuli peruste valita 'sopiva' koulu lapselle, jolloin jako hyviin ja vähemmän hyviin kouluihin nousi keskustelun aiheeksi. Uudet kokeiluopetussuunnitelmat ja perusopetuksen opetussuunnitelmaluonnokset ovat valmistuneet. Opetussuunnitelman kehittäminen on sekä yksittäisen koulun kehittämistä että koko koululaitoksen kehittämistä. Yhteistyö lisääntyi ja aktiiviset koulukulttuurin uudistajat löysivät toisensa. Monet opettajat kritisoivat opetussuunnitelmatyön myös kuluttavan aikaa. Liikuntalajien valinta jätettiin suurelta osin vapaaksi. Pelättiin, että tasa-arvoinen mahdollisuus laadukkaaseen koulutukseen vaarantuu. Vain tavoitteet ja opetuksen yleiset suuntaviivat olivat valtakunnallisesti määritelty. Lähtökohtana olivat selkeästi yksittäisen oppilaan omat edellytykset, vaikka päättöarvioinnissa edellytettiinkin opetettujen liikuntalajien keskeisten ydinkohtien osaamista ja uimataitoa. Vuoden 1994 opetussuunnitelma heijasti omaa aikaansa uskoa yksittäisten koulujen, opettajien, vanhempien ja oppilaiden kykyyn luoda paikallisesti erilaisia ja tarkoituksenmukaisia ratkaisuja opiskelulle. Lisäksi tahto ja tunnetekijät sekä tieto korostuvat osaamisen ja toiminnan rinnalla. Vaikka oppimiskäsitystä alkuluvuissa kuvataan oppilaan omaan aktiiviseen toimintaan ja aiempaan tietorakenteeseen pohjautuvaksi, staatti. Uutta yhteistyötä ja keskustelevuutta Vuonna 1994 voimaan tulleiden opetussuunnitelmien 10 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 muutokset olivat sekä hallinnollisia, pedagogisia että rakenteellisia. Kouluissa keskusteltiin entistä enemmän kasvatustavoitteista ja opettajat laativat opetussuunnitelmia, jonka ajatuksia pyrittiin myös toteuttamaan käytännössä. Itsenäistyessään ja erikoistuessaan koulut myös erilaistuivat. petussuunnitelma on suunnitelma kaikista niistä asioista, joiden avulla opetuksen ja koulutuksen tavoitteet pyritään toteuttamaan. Laajimmillaan se käsittää koko koulun toimintakulttuurin. Näyttää siltä, että niiden perusta on vuosikymmenien takaisessa lähestymistavassa, jonka mukaan todellisuus voidaan pirstoa erillisiksi opittaviksi osiksi ja mitattaviksi osatavoitteiksi. Opetussuunnitelma on muuttuva ja prosessiluontoinen, se heijastaa ajan henkeä ja vallitsevia tapoja ja käsityksiä. Opetussuunnitel~~lla ON MERKITYSTA TEKSTI: MIRJA HIRVENSALO Uudet kokeiluopetussuunnitelmat ja perusopetuksen opetussuunnitelmaluonnokset ovat valmistuneet. Normatiivisuuden aika
Liikunnalla on sen elämyksellisyyden vuoksi erityisen hyvät mahdollisuudet tukea oppilaan positiivista itsearvostusta. Positiivinen asia on esimerkiksi se, että kuntakohtainen ja alueellinen yhteistyö on nostettu tärkeäksi tavoitteeksi. Oppilaan tavoitteina ne tukevat parhaiten harrastamisen jatkumista. Koko uusi liikuntakulttuuri kuitataan sitä vastoin yhdellä lauseella: tavoitteena on johonkin uuteen liikuntalajiin tutustuminen. Erityisesti yläluokkien (5-9) tavoitteisiin tulisi 'iloa' lisätä. teena. nen tiedonkäsitys ja mekaaninen ihmiskäsitys heijastuvat sisältöluetteloissa ja arviointikriteereissä. Suurin ongelma onkin tavoitteiston ja sisältöjen sekä arvioinnin välillä vallitseva ristiriita. Tehtäväsuuntautuneeseen motivaatioilmastoon kuuluu myös se, että oppilaat otetaan mukaan opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen aina tavoitteiden asettelusta arviointiin. On syytä pohtia, mitä näillä kriteereillä tavoitellaan. Opetussuunnitelmien uusista perusteista puuttuu kokonaan liikunnan elämyksellisyyden korostaminen. Elämyshakuinen, syrjäytymisvaarassa oleva nuori voi saada kokemuksellisesta, hallinnan tunnetta lisäävästä liikunnasta kiinnekohtia ja tarkoitusta elämäänsä. Lisäävätkö uudet kriteerit vähemmän liikunnasta pitävien oppilaiden elinikäistä liikunnanharrastamista. Myös arvioinnin muotoja tulee tutkia ja kehittää: tarvitaan tietoa siitä minkälaista kannustava ja oppimista tukeva arviointi on. Yhteistyöhön ja yhteisöllisyyteen Uusista opetussuunnitelmien perusteista löytyy paljon positiivisiakin asioita. Liikunnanopetukseen toivoisi tämän tavoitteen myötä syntyvän esimerkiksi yhteistä valinnaista tarjontaa ja yhteisiä liikuntatapahtumia eri koulujen välille. MIRJA HIRVENSALO Liikuntadidaktiikan lehtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh: 014-260 2119, 050-410 3713 sähköposti: mirja.hirvensalo@sport.jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 11. Liikunta oppiaineena tarjoaa monissa muodoissaan yhteistyöhön paljon mahdollisuuksia. Tavoitteissa voisi edelleen olla korostuneemmin esillä vuoden 1994 perusteiden päätavoitteet: liikunnan ilo ja myönteinen asennoituminen liikuntaan. Opettajan, koulun ja yhteiskunnan väestötasoiset tavoitteet: entistä parempi toimintakyky ja hyvinvointi, syntyvät vasta myönteisen asennoitumisen ja jatkuvan harrastuksen saavuttamisen jälkeen. Arviointikriteereissä voisi painottaa kiinnostusta ja osallistumista liikuntaan tuloskriteerien sijaan. Myös pitkäntähtäimen väestötasoinen tavoite, toimintakykyyn ja hyvinvointiin vaikuttaminen, tuntuu näillä normeilla kovin kaukaiselta. Oppilaan itsearvioinnin merkitystä tulisi korostaa myös liikunnan opetussuunnitelmassa ja sen muodoista voisi antaa joitakin esimerkkejä. Oppilaiden tulee osata esimerkiksi kansantanssi ja seuratanssi sekä osoittaa 'liikkumisessaan rytmillistä luovuutta'. Esimerkiksi seikkailukasvatus voisi tarjota tähän erinomaisen väylän. Opetussuunnitelmassa esitetyt arviointikriteerit ovat varsin tiukkoja ja yksityiskohtaisia. Toisaalta on hyvä pohtia sitäkin, mihin arviointia liikunnassa tarvitaan, jos sillä ei ole oppilaan oppimista tukevaa ja kannustavaa vaikutusta. Esimerkiksi yhteisöllisyyden ja yhteistyön, niin kuin myös vastuuntunnon ja toisten huomioon ottamisen soisi korostuvan uusissa opetussuunnitelman perusteissa myös oppilaan tasolla selvästi kokeiluopetussuunnitelmaa paremmin. Yhdessä suunnitellut ja toteutetut luontoretket, reilun pelin hengessä toteutetut joukkuepelit, yhdessä luodut jumppaja tanssiesitykset ovat hyviä esimerkkejä liikunnan mahdollisuuksista. Esimerkiksi liikunnan opetussuunnitelman perusteissa sisällöt ilmaistaan hyvin perinteisesti: perusliikunta, voimistelu, pallopelit, musiikkiliikunta. Lapsia ja nuoria kiinnostavat asiat kannattaisi hyödyntää liikuntamotivaation perusOn hyvä pohtia, mihin arviointia liikunnassa tarvitaan, jos sillä ei ole oppilaan oppimista tukevaa ja kannustavaa vaikutusta. Erityisesti liikunnanopetukseen olisi tärkeää luoda positiivinen, tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto, jossa korostetaan kunkin oppilaan omaa kehittymistä sekä arvostetaan yrittämistä ja yhteistyötä, eikä suuntauduta normatiiviseen tai sosiaaliseen vertailuun. Miten käy opetussuunnitelman sinänsä hyville tavoitteille, esimerkiksi yksilöllisten kehitysedellytysten huomioon ottamiselle. Monet uudet lajit ovat lisäksi monipuolisia fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn kehittäjiä. Liikunnan ilo esiin! Uusia opetussuunnitelmia ei ole vielä hyväksytty, joten niitä voidaan vielä muuttaa. Monista liikunnanopettajista nämä kriteerit tuntuvat vähintäänkin tiukoilta. Opetussuunnitelman perusteissa liikunnan sisällöissä tulisi vanhojen sisältöjen rinnalle rohkeasti nostaa esiin uutta liikuntakulttuuria: seikkailuliikunta, skeittailu, lumilautailu, rullaluistelu, kamppailulajit, kiipeily, spinning, aerobicin eri muodot ja uusi tanssikulttuuri, kuten hip hop, afrotanssi ja breikdance. Hänen tulee hallita sujuvasti luistelun ja hiihdon perustyylit, osata ydintaidot juoksussa, pituusja korkeushypyssä heitto ja -työntölajeissa, osata yleisimpien palloilulajien perusteet ja osata pelata niitä sääntöjen mukaan jne
Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman perusteiden keskinäinen yhteys ja linjakkuus varmistetaan muun muassa seuraavin toimin: 1) Molempien ohjausryhmien puheenjohtajana toimii yleissivistävän koulutuksen linjan ylijohtaja Aslak Lindström, 2) yksiköiden johtajat Erkki Merimaa (peruskoulu) ja Jorma Kauppinen (lukio) osallistuvat molempien ohjausryhmien työskentelyyn ja 3) Opetushallituksen aineasiantuntijat toimivat sekä peruskoulun että lukion opetussuunnitelman perusteita valmistelevissa työryhmissä puheenjohtajina. Samalla se tukee integraatioajattelua. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita valmistelevia työryhmiä on yhteensä 27. Lukion opetussuunnitelman perusteita valmistelee 23 työryhmää ja yhteistyöverkostoon kuuluu 29 alueverkkoa ja 115 lukiota. Kuvaus oppilaan hyvästä osaamisesta määrittelee kansallisen tason, joka sellaisenaan toimii arvioinnin pohjana. Uudet perusteet käyttöön vaiheittain Opetushallitus on vahvistanut Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2002 vuosiluokille 1-2 nouda. Ne ovat kansallinen kehys paikallisen opetussuunnitelman laadinnalle. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetusta koskevia tavoitteita täsmennetään. Arvioinnin avulla opettaja ohjaa oppilasta tiedostamaan omaa ajatteluaan ja toimintaansa sekä auttaa oppilasta ymmärtämään oppimistaan. Näin aiemmin liikunnan yhteydessä opetettavasta terveyskasvatuksesta perusopetuksessa ja terveystiedosta lukiossa tuli itsenäinen oppiaine, jota opetetaan kummallakin kouluasteella terveystieto-nimisenä oppiaineena. Numeroarvostelua käytettäessä hyvän osaamisen kuvaus määrittelee tason arvosanalle kahdeksan (8). Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien perusteiden uudistuksen edistymistä voi seurata Opetushallituksen sivuilta www.oph.fi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden linjauksia ovat muun muassa seuraavat: a) esiopetuksesta ja perusopetuksesta muodostetaan yhtenäinen opetussuunnitelmallinen kokonaisuus, b) perusteiden ohjaavuutta lisätään määrittelemällä entistä tarkemmin opetuksen tavoitteet ja sisällöt, ydinosaaminen eri oppiaineissa ja hyvän osaamisen kuvaus ja c) opetussuunnitelmassa määritellään sekä kodin ja koulun yhteistyön että oppilashuollon tavoitteet. Perusopetuksen kehittämisverkostoon kuuluu 11 alueverkkoa (jokaisessa yhteistyökunta ja verkkokunta). Arvioinnin tehtävänä on auttaa oppilasta muodostamaan realistinen kuva oppimisestaan ja kehittymisestään ja siten tukea myös oppilaan persoonallisuuden kasvua. Arviointi auttaa, ohjaa ja kannustaa Arvioinnin tehtävä opintojen aikana on ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kuvata, miten oppilas on saavuttanut asetetut tavoitteet. Arviointipalautetta annettaessa otetaan huomioon palautteen merkitys oppimisprosessissa. Sanallisessa arvioinnissa kuvaus oppilaan hyvästä osaamisesta tukee opettajaa hänen arvioidessaan oppilaan edistymistä, ja se on arvioinnin perusta kuvattaessa, miten oppilas on saavuttanut tavoitteet. Opetushallituksen laatimat opetussuunnitelman perusteet on asiakirja, joka määrittelee opetuksen kansalliset tavoitteetja keskeiset sisällöt. LIIKUNTA JA TERVEYSTIETO : 12 Uudet opetus?.uunnitelman perusteet TYON ALLA LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 Uudistus lisää perusteiden ohjaavuutta määrittelemällä aiempaa tarkemmin opetuksen tavoitteet ja sisällöt sekä ydinosaamisen eri oppiaineissa. Lait perusopetuslain ( 453/2001) ja lukio lain ( 454/ 2001) muuttamisesta toivat terveystietooppiaineen perusopetukseen ja lukioon itsenäiseksi oppiaineeksi. Lukiossa terveystieto oppiainetta opetetaan jo tällä hetkellä itsenäisenä oppiaineena. Arviointi on jatkuvaa ja tavoitteellista. Perusopetukseen opetettavan aineen muutokset astuvat voimaan opetussuunnitelman perusteiden uudistamisprosessin aikataulun mukaan, jota kuvataan tässä kirjoituksessa myöhemmin. Valtioneuvosto päättää koulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta. Opetushallituksen vahvistamat opetussuunnitelmien perusteet ovat koulutuksen järjestäjiä sitovia määräyksiä, joista koulutuksen järjestäjä ei voi poiketa. Tämä on oppilaiden tasavertaisen kohtelun vuoksi perusteltua. ppiaineet määritellään koululaeissa. Erityisopetukseen ei enää laadita erillisiä opetussuunnitelman perusteita, vaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden osuus tulee osaksi opetussuunnitelman perusteita. Arviointipalautteen tulee kohdistua oppilaan oppimiseen ja edistymiseen oppimisen eri osa-alueilla. Uudistamisprosessi on yhteistyötä Opetussuunnitelman perusteet laaditaan yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa ohjausryhmän, työryhmien sekä kehittämisja yhteistyöverkoston kanssa
Terveystiedon opetus perustuu monitieteiseen tietoperustaan. Perusopetuksen vuosiluokkien 3-9 luonnos on käynyt laajalla lausuntokierroksella. On tärkeää, että eri yhteistyökumppanit osallistuvat asiantuntijoina opettajien kanssa opetussuunnitelmien laadintaan. Yhteistyön onnistumista tukee se, että vanhemmille ja huoltajille annetaan mahdollisuus tutustua koulun kulttuuriin. Paikalliset opetussuunnitelmat on otettava käyttöön valtakunnallisesti 1.8.2005 lukien. Opetussuunnitelma ohjaa opetusta ja oppimista. Lukion osalta uudet lukiokoulutuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako valmistuivat 14 .11. Lukion opetussuunnitelman perusteet valmistuvat vuonna 2003. Myös lukion osalla opetussuunnitelman perusteiden normatiivisuus lisääntyy. Tämä osaaminen ilmenee tiedollisina, sosiaalisina, tunteiden säätelyä ohjaavina, toiminnallisina ja eettisinä valmiuksina. MATTI PIETILÄ, Opetusneuvos HEIDI PELTONEN, Ylitarkastaja Opetushallitus D,) ,i::: ""'l C < < D,) C ::::s en ::::s ::::s 'C 'C 'C -· ::T D,) -· D,) D,) ::::s ::::s D,) ::T '< < D,): en D,): en D,) D,) 3 en (D en D,) 3 D,): D,): ""'l (D (D (D ;1111;"' D,) ::::s en D,) en (D ::::s D,) en ::::s -· ;1111;"' D,) 3 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 13. Terveystieto opetussuunnitelman perusteissa Tuntijakoasetuksen mukaan terveystietoa opetetaan perusopetuksessa vuosiluokilla 1-6 integroidusti ja vuosiluokilla 7-9 yhteensä kolme vuosiviikkotuntia. Opetussuunnitelma on otettava 1-2 luokkien osalta käyttöön viimeistään 1.8.2003. Yhteinen työ paikallistasolla tukee oppiaineiden opetusta, terveyttä ja turvallisuutta edistävän kouluyhteisön kehittämistä, lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä sekä ehkäisee oppimisvaikeuksia. Opetussuunnitelman perusteissa terveystiedon opetukselle laaditaan tavoitteet ja keskeiset sisällöt seuraavasti: * vuosiluokat 1-4, terveystieto integroidaan ympäristöja luonnontietoon * vuosiluokat 5-6, terveystieto integroidaan biologiaan ja maantietoon sekä fysiikkaan ja kemiaan * vuosiluokat 7-9, yhteensä kolme vuosiviikkotuntia terveystietoa itsenäisenä oppiaineena. Opetuksessa otetaan huomioon myös yleiset ja kouluja paikkakuntakohtaiset ajankohtaiset terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset. 2002 ja sen mukaan terveystietoa opetetaan uuden tuntijaon mukaisesti edelleen yksi pakollinen ja kaksi syventävää kurssia. Molemmista oppiaineista annetaan numeroarvosanat, mikäli opiskelija sitä pyytää, muutoin niistä annetaan suoritusmerkinnät." Uuden tuntijaon (955/2002) mukaan liikunnan kurssit pysyvät samoina edelliseen verraten eli 2 pakollista ja 3 syventävää kurssia. Laadukkaat, virikkeiset ja virkistävät kurssit synnyttävät kysyntää ja tarvetta myös laajemmalle kurssitarjottimelle. Terveystiedon opetusta suunnitellaan yhteistyössä erityisesti luonnontiedon, kotitalouden, liikunnan ja yhteiskuntaopin opetuksen kanssa. Vanhempien kuuleminen ja osallistuminen kasvatustavoitteita koskevaan keskusteluun luo pohjaa oppimiselle ja kodin ja koulun hyvälle yhteistyölle. Lukiossa on yksi pakollinen terveystiedon kurssi ja lisäksi on tarjottava vähintään kaksi syventävää terveystiedon kurssia 1.8.2002 lähtien Paikallinen opetussuunnitelma Paikallisissa opetussuunnitelmissa tarkennetaan opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjä tavoitteita ja sisältöjä. Valtakunnallista tasoa vahvistavat opetussuunnitelmien perusteet antavat riittävästi liikkumavaraa ottaa huomioon muun muassa liikuntakasvatusohjelmaan vaikuttavat paikalliset olosuhdetekijät ja mahdollisuudet. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet otetaan 3-9 -luokkien osalta käyttöön vaiheittain siten, että vuonna 2006 opetussuunnitelmien perusteet ovat käytössä kaikilla (1-9) luokilla perusopetuksessa. Terveystieto on oppiaineena oppilaslähtöinen, toiminnallisuutta ja osallistavuutta tukeva. Lisäksi siinä otetaan huomioon muut kunnassa tehdyt lapsia, nuoria ja koulutusta koskevat päätökset. Koulutuksen järjestäjä (kunta) päättää, miten paikallinen opetussuunnitelma laaditaan. Lähtökohtana on kurssien sisällölliseen laadukkuuteen panostaminen. Kodeilla on tärkeä merkitys paikallisten opetussuunnitelmien laatimisessa. Sen tarkoitus on edistää oppilaiden terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta tukevaa osaamista. Hyvin suunniteltu puoliksi tehty on erittäin osuva lähtökohta paikallisiakin opetussuunnitelmia tehtäessä. Nämä tavoitteet korostuvat sekä liikunnan että terveystiedon opetuksessa tehtävässä yhteistyössä. Opetuksen suunnittelussa tehdään yhteistyötä myös oppilashuollon henkilöstön kanssa. tettaviksi 19.12.2002 lukien toistaiseksi. Opetussuunnitelmien uudistusprosessi tulee nähdä mahdollisuutena ja voimavarana. Se voidaan laatia niin, että siinä on kuntakohtainen osio ja alueittaisia tai koulukohtaisia asioita. Uuden tuntijaon mukaiset opetussuunnitelman perusteet otetaan käyttöön 1.8.2005 lukien. Liikunta ja opetussuunnitelman perusteet Suurimmat muutokset edelliseen, vuonna 1994 valmistuneisiin peruskoulun liikunnan opetussuunnitelmien perusteisiin, ovat liikunnan osalta seuraavat: 1-4 luokat: * leikinomaisuuden painottaminen opetusmenetelmänä * kuvaus oppilaan hyvästä osaamisesta (8) tasapuolistaa valtakunnallisesti arviointia sekä on oppilaan ja opettajan oikeusturvaa parantava * opetuksen järjestämistä edellistä ohjaavampi eli velvoittavampi ote Lukion vuonna 1994 valmistuneeseen opetussuunnitelmaan on muutoksena huomioitava Opetushallituksen määräys 16.7.2001: "Liikunta ja terveystieto ovat kaksi eri oppiainetta, jotka tulee arvioida erillisinä. Opetuksen lähtökohtana tulee olla lapsen ja nuoren arki, kasvu ja kehitys sekä ihmisen elämänkulku. Näitten vuosiluokkien osalta opetussuunnitelman perusteet valmistuvat vuoden 2003 loppuun mennessä. Opetussuunnitelmien perusteet toimivat kehyksenä, jonka tavoitteiden mukaan rakennetaan paikallistasolla mahdollisimman toimiva lukion liikunnan opetussuunnitelma
Ylemmillä luokilla tulee huomioida sukupuolten erilaiset tarpeet ja kehityserot. Liikunnan sisältöihin ja kriteereihin kun kuuluvat tietyt uintija hiihtotaidot! Valinnaisaineita vähemmän Valinnaisaineiden tuntimäärä pienenee tulevassa tuntijaossa huomattavasti. Tämä on aiheuttanut vaikeuksia koulusta toiseen siirryttäessä. Tavoitteissa mainitaan tiedot, taidot ja valmiudet, kun taas elämyksellisyys ja ilmaisullisuus puuttuu. Liikuntaa tulee olla säännöllisesti, joten keskittäminen on järkevää vain jollain erikoiskurssilla. Tietyt tavoitteet asettavat vaatimuksia koulutuksen järjestäjille. Vanhemmat voivat vaikuttaa varsinkin kasvatustavoitteiden määrittelyssä. Opetuksessa on huomioitava paikalliset olosuhteet sekä lähiympäristön ja koulun tarjoamat mahdollisuudet. Termit "perusliikunta" ja "perustaidot" tulisi tarkentaa yksiselitteisesti. Samoin tulee huolehtia siitä, että liikuntaa tarjotaan edelleen valinnaisena aineena. Tärkeää on liikunnan terveyttä edistävän vaikutuksen ymmärtäminen. Myönteisten elämysten ja kokemusten löytyminen ainakin jonkun lajin parissa lienee tavoite. HALUTTU MUUTOS Teksti: ARJA JÄÄSKELÄINEN Nykyiset opetussuunnitelman perusteet antoivat kunnille ja kouluille runsaasti vapautta suunnitella opetusta. Sisältöjen lajivalikoimaa tulee vielä tarkistaa. Liikuntaa tulee olla säännöllisesti koko lukioajan, ja arkiliikunnan ja terveyttä edistävän liikun1. Lihaskuntoharjoittelu tulisi lisätä sisältöihin, ja kunnon mittaaminen hyvän osaamisen kriteereihin. petussuunnitelmat uudistuvat jälleen. Alaluokilla opetus on leikinomaista perustaitojen oppimista. Tällä kertaa on kuitenkin haluttu muutosta nykytilanteeseen. Liikunnanopettajat haluaisivat tarkempia säännöksiä ryhmäkokoihin, mutta sitä ei voida opetussuunnitelmassa määrätä. Välillä tuleekin mieleen, että uudistuksia tehdään vain uudistuksen vuoksi. Kuntien tuntijaossa päätetään kuinka taideja taitoaineille annettu tuntimäärä jaetaan. Vähennyksestä on turhaan syytettää yksinomaan terveystietoa. Numerolla arvioitava valinnaisaine otetaan huomioon ammattikoulutukseen pyrittäessä. Perusteet ovat tarkat ja ohjaavat, mikä on tärkeää oppilaiden oikeusturvan ja valtakunnallisen tasavertaisuuden kannalta. Nyt voimme vedota oppimisympäristön turvallisuuteen. Valinnaisaineiden tarjonta on ollut varsin kirjavaa. Nyt painotetaan liikuntaja lajitaitojen oppimista, sekä fyysisen kunnon kehittymistä. Nämä velvoittavat miettimään myös liikuntaryhmien suuruutta ja opetustiloja ja -välineitä. Kuntaja koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa täsmennetään tavoitteita ja sisältöjä sekä muita opetuksen järjestämiseen liittyviä seikkoja. Tavoitteena on myös avoin, rohkaiseva, kiireetön ja myönteinen ilmapiiri. Valintojen vaikutuksesta jatko-opiskeluun tuleekin tiedottaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Liikunnanopetuksen päämääränä on liikunnallisen elämäntavan omaksuminen. Oppimisympäristön on oltava sekä fyysisesti että psyykkisesti turvallinen ja viihtyisä ja sen on tuettava oppilaan terveyttä. Sen tulee vaikuttaa oppilaan toimintakykyyn ja hyvinvointiin sekä korostaa liikunnan terveydellistä merkitystä. 14 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 Paineita tuovat uimaja hiihtomahdollisuuksien takaaminen. Lisää teoriatunteja tulee myös matematiikkaan, äidinkieleen, historiaan jne. Lukiossa liikunnalla on tärkeä merkitys hyvinvoinnille, vireydelle ja jaksamiselle. Tuskin on edellisiä toteutettu täydessä laajuudessa, kun jälleen tehdään kaikki uusiksi. Koulut pyrkivät erikoistumaan ja valitsemaan omia painotuksiaan eri aineissa. Liikunnan harjoittaminen eri vuodenaikoina, kesäja talviolosuhteissa, sisällä ja ulkona edellyttää liikuntatuntien hajauttamista. Nyt kokeiluun tulevat opetussuunnitelmien perusteet ovat normeja, joita kaikkialla tulee noudattaa. Liikunnanopettajien tulisikin pyrkiä vaikuttamaan liikuntatuntien määrään. Perusteet ovat tarkat ja ohjaavat, mikä on tärkeää oppilaiden oikeusturvan ja valtakunnallisen tasavertaisuuden kannalta. Herkässä oppimisvaiheessa opettajana tulisikin olla ammattinsa taitava liikunnanopettaja
Kuntaja koulukohtaisesti voidaan päättää tuntien jakautuminen eri luokille. Kehitystasoon sopivien opetusmenetelmien valitseminen on tärkeää. Terveystiedon hyvän osaamisen rima korkealla Terveystieto on luokilla 1-6 integroitu muihin oppiaineisiin. Liikuntadiplomi tulisi saada soveltavaksi kurssiksi liikunnan opetussuunnitelmaan. On tärkeää pohtia terveyttä koskevia arvokysymyksiä, ja oppia ymmärtämään asioiden välisiä syy-yhteyksiä. Valtion tulisikin suunnata tarpeeksi taloudellisia resursseja, jotta uusi oppiaine voisi vakiinnuttaa ansaitsemansa arvostuksen. Lukion terveystiedon asema riippuu paljolti uudistuvan reaalikokeen muodosta.Jos siitä tulee oma aine reaalikokeeseen, se kannustaa opiskelijoita myös valitsemaan useampia terveystiedon kursseja. ARJA JÄÄSKELÄINEN Puheenjohtaja Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat LIITO ry puh: 050-306 9545 sähköposti: arjajaaskelainen@hotmail.com LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 15. Vaatimukset hyvästä osaamisesta ovat korkeat, kiitettäviä numeroita tuskin tarvitaan.Kaikki kriteerit eivät ole mitattavissa. Tämä vaikuttaa opetuksen toteuttamiseen. Opetussuunnitelmaan tulisi selvästi merkitä mitkä asiat luetaan terveystietoon, niiden opettamiseen käytettävä aika, sekä viitteitä opetusmenetelmistä. Nuoren tulee oppia hankkimaan tietoa ja suhtautumaan kriittisesti erilaisiin terveyskulttuuriin liittyviin ilmiöihin. Riittääkö tietäminen, tunnistaminen, kuvaaminen jne., tulisiko myös osata toimia. Jos uusi aine annetaan kenelle tahansa tuntien täytteeksi, on vaarana sen päätyminen "hanttiaineeksi", kuten kansalaistaidolle aikanaan valitettavasti kävi. Terveystiedon täysipainoinen opettaminen vaatii opettajien lisäja täydennyskoulutusta. nan merkitystä tulee korostaa. Terveystiedon opettajan tulee olla mahdollisimman pätevä ja aineesta kiinnostunut. Luokilla 7-9 on kolme kurssia terveystietoa. Kurssien sisällöt ovat laajoja ja monipuolisia. Monipuolisten työtapojen käyttämisellä ohjataan opiskelijoita tekemään omia, perusteltuja terveysvalintoja
Vuoden 1994 opetussuunnitelma teki pesäeroa edeltäjiinsä. Oppimiskäsityksen osalta alkoi irtiotto behaviorismista. Ajatusmaailmojen ero ei välttämättä ollut havaittavissa yksittäisten oppiaineiden päämäärissä, ei myöskään liikunnan. Toimenkuvaani kuuluu myös luokanopettajaksi opiskelevien opettajaharjoitteluiden ohjaus. Vuoden 1994 opetussuunnitelmamuutos oli kokonaisuutena laajempi, koko kouluja oppimiskulttuuria koskeva. Väljyys oli yksi uudistuksen avainsanoja. arviointituloksiin ja ympäristön muutoksiin. Vastuuta opetussuunnitelmatyöstä oli jo siirretty kunnille, mutta käytännössä Kouluhallituksen julkaisut, Liikunnan opetuksen opas, peruskoulu / tytöt (1986) "se vihreä kirja" ja Peruskoulun poikien liikunnanopetus (1986) "se vaaleansininen kirja" tai niiden pohjalta muokatut versiot olivat monen kunnan ja LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 koulun opetussuunnitelmia. Lähtökohtaoletus oli, että koulujen opetussuunnitelmatyö kantaa vuosien päähän. Lisäksi koulukohtaiset valinnat mahdollistivat koulujen erilaistumisen. Jospa kyse ei olekaan siitä tekstistä vaan siitä, miten virkkeet ja niiden takana olevat ajatukset elävät liikuntatunneillamme, minkälaisen muodon sanat ja työtavat saavat toiminnassa. Päätäntäja suunnitteluvallan hajauttamista kouluille saattoi pitää jopa opettajien profiilin nostona. Tätä opetussuunnitelmaa selatessani muistan edelleen sen, kuinka laaja ja aikaa vievä prosessi opetussuunnitelman laatiminen oli. Vuonna 1999 julkaistiin kirjani "Liikunta ja oppiminen". Toimin esiopetuksen ja perusopetuksen liikunnan opetussuunnitelma työryhmien jäsenenä vuosina 1999-2003. 1. En myöskään voi välttyä pieneltä ylpeyden tunteelta sillä työmme on edelleen mielestäni hyvä ja käyttökelpoinen, vaikka lähestymistapa eroaakin seuraajistaan. Lähes yhtä nopeasti kuin influenssa leviää, levisivät konstruktivismin ajatukset kasvatusalan toimijoiden parissa vaikkakin pääosin nk. Käytännön ja teorian yhdistyminen arjessani on rikkaus. On mielenkiintoista huomata, miten omat opetussuunnitelman perusteisiin kohdistuvat odotukset ja tarpeet ovat muuttuneet ammatillisen kehittymisen myötä. Julkaisut olivatkin ansiokkaita ja etenkin uraansa aloittelevan opettajan (minun) kannalta tarpeellisia opetuksen tukimateriaaleja. Motorisen oppimisen tukeminen sekä perehdyttäminen liikkumisen maailmaan ovat toimintani kivijalka. akateemisten aineiden kannalta tarkasteltuna. Niiden pohjalta laadimme myös omaan kouluumme jonkinlaisena kokeilu versiona tarkan ja yksityiskohtaisen, edelleen vahvasti tavoiteoppimisen ideologiaan perustuvan opetussuunnitelman vuosiluokille 1-6. Itse asiassa liikunnan edistyksellinen päämäärä "kasvattaminen liikuntaan ja liikunnan avulla" lienee ajatuksena elänyt jo hyvinkin ihmisiän ja elon päivät edelleen jatkuvat. Tämän ikäryhmän liikunnanopetuksessa katson olevani jonkinlainen asiantuntija. Vuosi 1994 uudisti oppimiskulttuuria 1980-90-luvuilla suomalainen yhteiskunta eli murrosaikaa. Koko tämän ajan olen opettanut 6-12-vuotiaita lapsia. Se vihreä ja se vaaleansininen kirja Työurani alussa elettiin vuoden 1985 opetussuunnitelman aikaa. Mielenkiintoista oli myös yhtäkkiä ja kuten elämässä usein aivan sattumalta huomata olevansa keskellä valtakunnallista opetussuunnitelmaprosessia liikunnan opetussuunnitelmatyöryhmän jäsenenä. Opetussuunnitelmauudistuksen yhteydessä puhuttiin aikaansa seuraavasta opetussuunnitelmasta, dynaamisesta opsista, joka päivittyy ja muotoutuu koulun arjen mukana, reagoiden jatkuvasti mm. 16 almistuin liikunnanopettajaksi vuonna 1988, olen siis toiminut liikunnanopettajana viitisentoista vuotta. Sen laajuutta kuvasivat muun muassa käsitteiden "arvot", "ihmiskäsitys", "tiedonkäsitys" ja "oppimiskäsitys" ujuttautuminen koulukeskusteluun ja sen myötä myös opetustyöhöni. Väljyyttä oli opetussuunnitelman perusteiden ohella tuntijaoissa. Murroksen myötä oli aika arvioida uudelleen, miten koulutusjärjestelmä vastaa yhteiskunnan ja yksilöiden tarpeisiin. Vastuulla ja vapauden tunteella SUURI VOIMA Vuoden 1994 opetussuunnitelma oli ensimmäinen opetussuunnitelma, jonka alkuhämmennyksen jälkeen aloin tuntea omakseni. Tämän ohella työni on kasvattamista ja entistä enemmän myös yleisen oppimisen tukemista, näihin liikunta on mitä parhain väline. Kirjan kirjoittamisella ja samanaikaisesti edenneillä opinnoilla oli suuri merkitys ammatillisessa kasvussani, osansa oli myös vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteisiin pohjautuvalla koulukohtaisella opetussuunnitelmatyöllä
Vuoden 1994 opetussuunnitelma vahvisti nähdäkseni väljyydessään tätä puolivapautta, joka mielestäni on helppo hyväksyä yliopistolliseen koulutukseen pohjautuvan kasvatusja opetustyön lähtökohdaksi. Mikä yleensä on ihmiskäsitykseni. Oli myös aika kehittää arviointia kansallisesti yhtenäisempään suuntaan. Sen sijaan satunnaisesti liikuntaa opettavat, uraansa aloittelevat opettajat sekä koulussamme opettajaharjoitteluaan suorittavat luokanopettajaopiskelijat eivät kaikilta osin pitäneet opetussuunnitelmaa riittävänä opetuksen tukimateriaalina. esiopetuksella, yhtenäisellä perusopetuksella ja koulujen eriarvoistumisen uhalla. Se tarjoaa argumentointipohjaa ihmisläheisemmälle ja ei-eriarvoistavalle koulunpidolle, mutta myös taideja taitoaineiden asemalle. Yhteiskunnan kannalta toimivimmaksi noussee sellainen yhtälö, jossa koululla ja yksittäisillä opettajilla on muutosvalmiutta toteuttaa yhteiskunnan väljälinjaista koulutuspolitiikkaa, jota opetussuunnitelman perusteet ilmentävät, mutta myös omaan professionaalisuuteen perustuvaa visionäärin kykyä, muutoshakuisuutta, reagointiherkkyyttä sekä rakentavaa kriittisyyttä ja kyseenalaistamisen taitoa." Joku viisas on sanonut saman jouhevammin: "Opettaja on syntynyt puolivapaaksi". Hämmennys ja vapauden voima Vuoden 1994 opetussuunnitelma oli ensimmäinen opetussuunnitelma, jonka alkuhämmennyksen jälkeen aloin tuntea omakseni. Näin siis silloin, kun koulun valintoja ja päätöksiä aidosti peilataan koulun arvoihin. Ihmiskäsityksen, arvojen ja oppimiskäsityksen ääreen pysähtyminen oli merkityksellinen prosessi, joka oletettavasti koitui myös oppilaiden eduksi. Oppijakeskeisyys valtasi tilaa oppiainekeskeisyydeltä. Oli normiluonteisen opetussuunnitelman aika. Lähtökohtina ovat ihmisoikeudet ja lähinnä sosio-konstruktiiviseksi luonnehdittava oppimiskäsitys. Mitä konstruktivismi tarkoittaa liikunnanopetuksessa. Ohjaavatko ja suuntaavatko toimintaamme ne arvokkaaksi koetut asia, jotka ovat nousseet esiin käymissämme arvokeskusteluissa, vai lähdemmekö sen enempää pohtimatta yhteiskuntakeskustelun valmiiksi viitoittamalle tielle ja ryhdymme pinnallista hyvää lupaaviksi markkinointi-marioneteiksi. Oliko muutaman vuoden voimassa ollut vapaampi opetussuunnitelma-ajattelu vienyt väärille raiteille. Hämmennystä aiheutti mm. Päätäntäja suunnitteluvallan hajauttaminen kunnille, yksittäisille kouluille ja koulujen sidosryhmille oli kuitenkin paikallistason autonomiaa ja osaamista arvostava valinta. Sitä saattoi pitää jopa opettajan ammatin profiilin nostona. Pitkällisen prosessin tuloksena koulumme hyllyissä ja nyt myös internetissä oli uusi opetussuunnitelma. Se myös älykkäästi sitoutti opettajia muutosprosessiin sillä hallinnan tunne omassa työssä lisää työhön sitoutumista. Big Idean kohdalla tuntui kuin olisin palannut sekä ajassa että amLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 17. Suunnitelmia on laadittu vuosina 1925, 1952, 1970, 1985, 1994 ja vuonna 1999 prosessi oli jälleen täydessä vauhdissa. Tavoitteena oli tukea oppilaan kasvua ja oppimista entistä paremmin ja edistää yhtenäisen perusopetuksen toteutumista ja tuloksellisuutta. Vuoden 1994 opetussuunnitelma lähtökohtineen vastasi hyvin ammatillisen kehittymiseni vaihetta. Seuraavan opetussuunnitelmapäivityksen yhteydessä olisi siis syytä laajentaa koulukohtaista opsia etenkin sisältöjen osalta, samalla kun peilaamme toimintaamme ympäristön muutoksiin. Väljyys sopi hyvin opettajille, jotka olivat jo vuosia opettaneet liikuntaa. "Opettaja on syntynyt puolivapaaksi" Kasvatustieteen tohtori Eija Syrjäläinen (1997) kuvaa osuvasti opettajien kokeneen vuoden 1994 opetussuunnitelman kahdella tavalla, joko koulutoiminnan kehittämisen mahdollisuutena tai viritettynä ansana, jonka tavoitteena oli "kiristää opettajat tiukan tulosvastuullisuuden ja kilpailuttamisen kautta toteuttamaan maailmanlopun koulutuspolitiikkaa, jossa heikot saattavat sortua laatukilpailussa menestyvien tieltä." Kirjoitin kirjassani (Hakala 1999) aiheesta seuraavasti: "Koulun muutoksessa lienee kyse pitkälti omista lähtökohdistamme, siitä, minkälaisia valintoja me opettajat yhdessä koulun sidosryhmien kanssa teemme. Opetussuunnitelma oli väljä myös sisällöiltään. Uudistukseen liittyvä muutos oli yksittäisen oppiaineen, liikunnan, kannalta nähtynä mekaanisempi kuin oletin valtakunnalliseen opetussuunnitelmatyöhön ryhtyessäni. Uudistustahti kiihtyy Emme koskaan ehtineet päivittää opetussuunnitelmaamme sillä opetussuunnitelmauudistus teki tuloaan. siirtyminen entistä enemmän koulukohtaiseen opetussuunnitelma-ajatteluun. Mitä hyvää otan behaviorismista mukaani lähtiessäni pohtimaan ja kehittämään työtäni uusi oppimiskäsitys ohjenuoranani. Arvolähtöisyys kiinnosti, vaikka kuulostikin ensi alkuun idealismilla. Opetussuunnitelmauudistus yllätti. Vastuulla ja vapauden tunteella on suuri voima. Varsinaiseksi 'Big Ideaksi' osoittautui luottamus siihen, että normiluonteinen opetussuunnitelma oppilaan hyvän osaamisen kuvauksineen ja päättöarvioinnin kriteereineen palvelee sekä yhteiskunnan että yksilön etua. Arvolähtöisyyden ohella pohdintaa aiheuttivat ihmiskäsitys ja 'uusi' oppimiskäsitys. Vuosituhannenvaihteen kynnyksellä uudistusta perusteltiin mm. Liikunnan opsi oli edeltäjäänsä väljempi ja kokonaisvaltaisempi. Muutos tapahtui ensin paperilla ja ajan myötä entistä enemmän myös tunneilla. Mielessä risteili kysymyksiä: Kuinka paljon yhteisesti sovitut arvolähtökohdat todellisuudessa näkyvät koulun toiminnassa, muuttuuko mikään. Kuriositeettina mainittakoon, että opetussuunnitelmien uudistamistahti on ollut kiihtyvä. Arvojen ja oppimiskäsityksen osalta voidaan näin jälkikäteen tarkasteltuna nähdäkseni puhua sen merkityksellisen prosessin jatkumosta, joka käynnistyi vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteissa. Oli siis aika vähentää valinnaisuutta, lisätä lukuaineita ja tarkastella aihekokonaisuuksia uudelleen. Miten ihmiskäsitykseni vaikuttaa opetukseeni. Hämmennyksen ja epävarmuuden vastavoimana ajatus siitä, että voimme koulussamme laatia näköisemme opetussuunnitelman sen sijaan, että olisimme vain muiden määrittelemien arvojen, tavoitteiden ja sisältöjen välittäjiä, oli pääosin houkutteleva. Kukaan ei voinut välttyä ajatukselta: Miksi
18 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 lautteesta. Opetussuunnitelmatyön reunaehdoista oli valettu keskeneräinen muotti, prosessiin osallistujien tehtävä oli oppiaineen puristaminen muottiin sopivaksi. Opetusministeriön, Suomen Kuntaliiton, OAJ:n, Suomen Kustannusyhdistys ry:n ja Opetushallituksen edustajien muodostaman ohjausryhmän tehtävänä oli linjata perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden kehittämisen periaatteelliset ratkaisut ja ohjata perusteita valmistelevien opetussuunnitelmatyöryhmien työtä. Arvopohjan, oppimiskäsityksen ja Big Idean ohella muita uuden opetussuunnitelmatyön reunaehtoja olivat Valtioneuvoston asetus n:o 1435 opetuksen valtakunnallista tavoitteista ja tuntijaosta, opetussuunnitelman perusteiden näkemys oppimisympäristön ja toimintakulttuurin luonteesta sekä työtavoista, uudistuneet aihekokonaisuudetja muut oppiaineet omine tehtävineen. Lisäksi se edellyttää ajan seurantaa, uusimpiin tutkimustuloksiin perehtymistä niin liikuntakuin kasvatustieteen saralla, alan täydennyskoulutukseen osallistumista, kollegoiden kanssa keskustelua sekä kykyä tarkastella liikuntatuntien vaihtelevia tilanteita tunteihin osallistuvien lasten ja nuorten kannalta. Voimia teille hyvät kollegat koululiikunnan kehittämistyöhön kuntaja koulukohtaisessa opetussuunnitelmatyössä. Kahden koulukunnan käsitteiden (havaintomotoriikka, motoriset perustaidot vs. Opetuksen syvällinen kehittäminen edellyttää näkemykseni mukaan kuitenkin enemmän. Vaatiko lisääntynyt vapaus sittenkin ulkoisen kontrollimekanismin. Saavutimme myös kohtalaisen monipuolisuuden tavoitteissa ja sisällöissä. Ainoastaan uinnin osaaminen on määritelty tarkemmin, jotta kunnissa kiinnitettäisiin huomiota uinnin opetukseen. Tiivis aikataulu tyrehdytti liian usein myös työryhmämme sisäiset keskustelut oppiaineemme tavoitteista, luonteesta ja erityispiirteistä. Onnistuimme siinä, että opetussuunnitelma on konkreettinen opettajan apu sillä oppilaaseen kohdistetaan odotuksia käytöksen, pukeutumisen, ja peseytymisen osalta. Jos kehittämiseksi katsotaan se, että keskeiset tavoitteet, sisällöt ja arviointi on normitettu, niin vastaus on kyllä. Kohtuullinen väljyys voitti temppu keskeisyyden Tekstillä on ansionsa. liikehallintakyvyt. Saattoi kuitenkin käydä niin, että ohjausryhmä palautti tekstimme vahvasti karsittuna, ja toisinaan loogisuutensa kadottaneena. .. Tarkka ja tiukasti raamitettu opetussuunnitelma oli tarpeen uran alkuvaiheessa, nyt lähtökohdat olivat erilaiset. Prosessin kulun myötä ryhmämme rooli selkeni. Liikunnan osuuden laatimiseen osallistuivat työryhmän jäsenien ohella eri tahot. LIISA HAKALA, LitM Liikunnanopettaja Tampereen yliopisto, Hämeenlinnan normaalikoulu puh: 0400-475470 sähköposti: liisa.a.hakala@uta.fi 1 1. Näiden tekstien pohdintatyö ja laatiminen eteni muilla tahoilla yhtäaikaisesti oman työmme kanssa, joten tekstien ajatusmaailmallinen koordinointi jäi ponnisteluista huolimatta puolitiehen ja kuntaja koulukohtaisten opetussuunnitelmien loppuun saatettavaksi. Tuotos on tiiviiksi puristettu kompromissi, vahvuuksineen ja heikkouksineen. Se edellyttää kuntaja/tai koulukohtaiseen opetussuunnitelmaprosessiin osallistumista, arvokeskusteluprosessiin osallistumista ja pyrkimystä elää arvot todeksi omassa työssään sekä oppimiskäsityksen merkityksen pohtimista liikunnanopetuksessa. Sosioemotionaaliset tavoitteet kutistuivat lähinnä sosiaalisiksi tavoitteiksi. ) käyttö ei palvele koululiikunnan kehittymistä. Teimme aktiivisesti valmistelevaa työtä, luotimme tekstiä, muokkasimme tekstiä saadun palautteen pohjalta ja meitä kuunneltiin prosessin osallisina. Pystyimme lopulta välttämään sen, että tekstistä olisi tullut temppukeskeinen eli siihen olisi määritelty yksittäiset taidot ja liikkeet, jotka oppilaan tulee osata. Toivon mukaan perusopetuksen virikemateriaaliin saadaan aikaan koululiikunnan yhtenäinen käsitejärjestelmä. Liikunta on erinomainen oppiaine myös itsetunnon kehittämiseen ja yleisen oppimisen tukemiseen. Se tarjoaa perusteita ihmisläheisemmälle ja ei-eriarvoistavalle koulun pidolle. Liikunnan työryhmän edustajat toimivat oppiaineen opetusneuvoksen johdolla asiantuntijaroolissa. Tekstin heikkouksia (esiopetus ja perusopetus) on myös sen puutteellinen ja epälooginen käsitejärjestelmä. Samoin oppiaineen lähtökohdat voisi nähdä laajemmin. Toivottavasti palautetta saadaan myös liikunnan osiosta. Tosin suuri puute on se, että oppilaan minäkäsitykseen ja itsetuntoon liittyvät tavoitteet karsittiin tekstistä vastoin työryhmämme näkemystä. pilottikoulut) kerätystä paIhmiskäsityksen, arvojen ja oppimiskäsityksen ääreen pysähtyminen on merkityksellinen prosessi. Varsinainen tuotos, liikunnan osuus, on synteesi liikunnan työryhmän työstä, ohjausryhmän linjauksista ja näkemyksistä (myös oppiaineeseen liittyvistä) sekä eri intressitahoilta (mm. Pystyimme säilyttämään kohtuullisen väljyyden, vaikka välillä tarvoimmekin suossa etenkin oppilaan hyvän osaamisen kuvauksen ja päättöarvioinnin kriteerien kohdalla. matillisessa kehittymisessä taaksepäin. Vaikutti siltä, että oppiaineemme lähtökohdiksi hyväksyttiin ainoastaan perinteiset terveyttä edistävä ja kasvatusta tukeva. Miten saada aikaan teksti, joka tukee noviisiopettajaa, mutta jättää riittävää väljyyttä kokeneelle opettajalle. Yhtä kaikki, vuoden 2003 opetussuunnitelmauudistus on oman oppiaineemme kannalta melko mekaaninen. Tekstistä kerätään tällä hetkellä palautetta vuosiluokkien 3-9 osalta. Kehittyykö koulujen liikunnanopetus tai yksittäisen oppilaan liikunnallinen osaaminen liikunnan opetussuunnitelmatekstin avulla. Toisinaan tuntui siltä, että prosessi eteni takaperoisesti, näin ehkä turhan tiiviin aikataulun vuoksi
Viimeistään koulussa tytöt ja pojat kuitenkin erotellaan. Vielä aiemmassa opetussuunnitelmassa (1985) liikunnanopetuksen tavoitteissa todetaan :" .. Käytännössä suurin osa opetuksesta tapahtuu edelleen saman sukupuolen ryhmissä, joissa opettaja on samaa sukupuolta kuin oppilaat. TEKSTI: PÄIVI BERG Liikunnanopetusta käsittelevissä tutkimuksissa on usein havaittu, että opetus etenee pitkälti poikien ehdoilla; korostetaan kilpailullisuutta ja ns. Vuoden 1994 opetussuunnitelman sivulauseessa mainitaan, että joitakin oppilaita motivoi kilpailun luonteinen liikkuminen. Peruskoulun opetussuunnitelmassa 1994 oppilas on sukupuoleton. M onia naisia ilmeisesti myös miehiäkin yhdistävät ikävät kokemukset koululiikunnasta. On eri vessat, pukuhuoneet ja opetusryhmät. Liikuntatuntien sisältö on itsestään selvästi aina ollut jokseenkin erilainen tytöille ja pojille. Nuoret naiset siis usein parantaisivat suorituksiaan jos he pysyisivät fyysisesti aktiivisina. Lahelma 1992). Miksi tytöt usein kuitenkin lopettavat liikunnan murrosiässä. Toisaalta myös mainosten markkinoima ulkonäkövartalo vaikuttaa voimakkaasti nuoriin ja tutkimusten mukaan suuri osa normaalipainoisista sekä suomalaisista että amerikkalaisista tytöistä pitää itseään liian lihavana (Telama 1999; Treanor, Graber, Housner &: Wiegand 1998). Myöskään opetusryhmien koostumusta ei enää rajoiteta; mikään ei estä opettamasta tyttöjä ja poikia jatkuvasti sekaryhmissä. Sukupuoleton koulu Ennen koulun alkua lapsi leikkii ja liikkuu toisten kanssa sukupuoleen katsomatta. Koulumaailma itsessään pyrkii muodollisella tasolla poiskirjaamaan oppilaan sukupuolen sekä taustan. Tarkoittaako tämä sitten poikia. Naisopiskelijoiden ja koulutyttöjen kokemissa opiskelua haittaavissa asioissa se ilmenee miesten tai poikien maailman tai kokemuspiirin korostumisena oppisisällöissä ja -materiaaleissa. Siinä ei puhuta erikseen tytöistä ja pojista ja opetuksen erilaisista tavoitteista. Sukupuoli nähdään koulussa luonnollisena, biologisena, joten sitä ei siis kannata miettiä. Nyttemmin peruskoulun liikunnanopetuksessa ollaan jo siirrytty koulukohtaisiin opetussuunnitelmiin, joissa kukin koulu voi itsenäisesti määritellä opetusohjelmansa ja tavoitteensa. Tasa-arvobarometrin mukaan (Melkas 2001) naisten kokema yliolkaisuus ja vähättely on lisääntynyt ja on yleisintä koulutai opiskeluympäristössä. Onko se sitä vielä 2000-luvulla. poikien lajeja. Pojista tulee myös keskimäärin pidempiä ja painavampia. Miten. SUKUPUOLITETTU liikuntakasvatus. Miten haasteeseen vastaa koululiikunta, jolla on mahdollisuus edistää kaikkien lasten terveyteen liittyvää fyysistä aktiivisuutta. Urheilutulokset laskevat etenkin kestävyydessä ja 1990-luvulla nuorten ja aikuisten lihavuus Suomessa lisääntyi (Myöhänen &: Säätelä 2000). Biologia näyttää tarjoavan huonosti selityksiä tyttöjen ja poikien motorisille suorituseroille ennen murrosikää. (Thomas &: French 1985) Sukupuoliroolit ovat kuitenkin muuttuneet sekä tulleet joustavammiksi ja tätä kautta ovat myös sukupuolien väliset fyysiset suorituserot pienentyneet. Yhtaikaa puhutaan siis tasa-arvosta ja tehdään eroa. Ottamalla huomioon tyttöjen ja poikien kehityksen erilaisuus sekä erilaiset kiinnostuksen kohteet edistetään sukupuolten välistä tasa-arvoa". On oltava hyvä joka lajissa, varsinkin opettajan lempilajeissa (Kosonen 1998). On jatkuvasti kilpailtava sekä muiden että itsensä kanssa lyömällä edellisvuoden kuntotestin tulokset. Julkisessa keskustelussa ollaan yleisesti oltu sitä mieltä, että suomalaiset nuoret eivät liiku tarpeeksi ja että liikunnan vähyys altistaa nuorison viimeistään aikuisiässä monille sairauksille. Vuoden 1994 opetussuunnitelmasta tämä erilaisuus on muodollisella tasolla hävinnyt, mutta käytännössä tyttöjen liikunnassa on tämänkin jälkeen painotettu enemmän voimistelua ja tiettyä säädyllistä reippautta (Kokkonen 1995), pojilla taas pelejä, riehakkuutta ja avointa kilpailullisuutta (Metso 1992; Kokkonen 1995). Mikäli lahjakkaaseen oppilaaseen tämän sukupuolesta riippumatta liitetään maskuliinisia ominaisuuksia ja keskivertoihin feminiinisiä herää kysymys siitä, kenen ehdoilla opetus etenee. Kaikissa kokoa ja voimaa edellyttävissä motorisissa tehtävissä murrosiän saavuttaneilla pojilla on siis biologinen etu tyttöihin nähden. Nämä kokemukset liittyvät usein pärjäämättömyyteen kilpailutilanteissa, häpeän tunteeseen ja kömpelyyteen. (Gordon 1999; Hynninen 1999.) Koulun liikunnanopetusta käsittelevissä tutkimuksissa on usein havaittu, että opetus etenee liikaa poiLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 19. Myös koulun piilo-opetussuunnitelmaa käsittelevissä tutkimuksissa on selvitelty opettajan oppilaisiin kohdistamia erilaisia odotuksia sekä kohtelua oppilaan sukupuolen perusteella (esim. Tämä ei käytännössä ole mahdollista saati johda tasa-arvoon. Murrosiässä ja sen jälkeen poikien testosteronimäärä kuitenkin kasvaa ja lihaskudos lisääntyy. Koululiikunnassa eivät aina yrittäminen ja liikunnan ilo riitä
Jos edetään toisen sukupuolen ehdoilla sukupuolten suorituserot eivät pienene, eivätkä oppilaat itse ole tyytyväisiä myöskään yhteisiin liikuntatunteihin (Treanor 20 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 ym. kien ehdoilla; korostetaan kilpailullisuutta ja ns. Tällöin opettajan sukupuolistereotypiat saattavat toimia itseään toteuttavina ennusteina ja ilmetä erilaisina odotuksina, joilla itse asias1. 1998). Joissain tutkimuksissa on myös saatu tuloksia, joiden mukaan liikunnanopettajat pitävät sukupuolten suorituseroja ja mieltymyksiä biologispohjaisina (Scraton 1986;1995). poikien lajeja (Eklund 1999; Hargreaves 1994; Kokkonen 1995; Metso 1992; Parker 1996; Scraton 1986)
1960ja 1970-lukujen vaihteessa feministinen tutkimus korosti, että instrumentaalisuuden ja agenttisuuden liittäminen perinteisesti mieheen ja ekspressiivisyyden ja yhteisyyden naiseen rajoittaa ihmisen mahdollisuuksia ja sallii yksilölle vain puolet potentiaalisesta persoonallisuudesta. Liikuntaseuroissa harrastamiLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 21. tutkimuksesta puuttuvat alle 15-vuotiaat koululiikunnan vaikutuspiiriin kuuluvat nuoret, joiden liikkumismotiiveista ei siis voida tehdä johtopäätöksiä. Sukupuolipiirrestereotypiat koostuvat niistä psykologisista ominaisuuksista tai käyttäytymispiirteistä, joiden uskotaan kuvaavan paremmin toisen sukupuolen edustajaa. Feminiinisyyteen liitetty yhteisyyden tai yhteyden käsite puolestaan ilmenee epäitsekkyytenä ja toisista huolehtimisena. Tämän harhaluulon naiset ovat kuitenkin jo aika päivää sitten sekä juosseet että tempaisseet kumoon. Sosiaaliset paineet tietynlaiseen tytön rooliin etenkin murrosiässä ja sen jälkeen saattavat vaikuttaa siihen, että tyttöjä eivät motivoi sen enempää motoristen suoritusten yrittäminen kuin liikunnalliset aktiviteetit yleensäkään (Thomas & French 1985). Käytännössä vaihtelut sukupuolen sisällä ovat kuitenkin suurempia kuin erot sukupuolten välillä.(Williams & Best 1982.) Maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä on tarkasteltu erilaisten rooleihin ja tarpeisiin liittyvien käsitteiden kautta. Pirisen mukaan (1998) urheilulajeihin on sisäänkirjoitettuna sukupuoli; käsitys miehille ja naisille sopivana pidetystä ruumiinkäytöstä. Naisten urheilua sekä tyttöjen liikunnanopetusta on vielä pitkälle 1900-luvulle asti vahvasti säädellyt lääketieteen harjoittajien mielipide järjen ja auktoriteetin edustajina. Suorittaminen ja kilpailu tulossa. Jos urheilussa yleensä korostetaan maskuliinisiksi määriteltyjä ominaisuuksia, kuten esim. Kun nainen astuu urheilun maailmaan ja menestyy siellä, hän Pirisen mukaan "uhmaa, kyseenalaistaa ja purkaa hallitsevaa sukupuolieroa ja ruumiillisuutta määrittävää tieto-ja uskomusjärjestelmää, jonka mukaan sukupuoli on luonnollinen ja dikotominen kategoria ja vain miesruumis on "luonnollisesti" soveltuva urheilemiseen." (mt.) Jos nainen lähenee ominaisuuksiltaan miestä (tai mies naista) sukupuolten välinen ero pienenee ja uhkaa tätä eroihin perustuvaa luokittelusysteemiä. POPS; Kokkonen 1995; Metso 1992). Tällöin alettiin puhua androgynian käsitteen puolesta. Jälkimodernissa maailmassa liikunta on eriytynyt ja moninaistunut sekä vapaa-aikasidonnaisuus vähentynyt (Tähtinen, Rinne, Nupponen & Heinonen 2002). Mikäli lahjakkaaseen oppilaaseen tämän sukupuolesta riippumatta liitetään maskuliinisia ominaisuuksia ja keskivertoihin feminiinisiä herää jälleen uusia kysymyksiä siitä, keiden ehdoilla opetus etenee. Bern 1993) mukaan maskuliinisuus liittyy suoritukseen tai ongelman ratkaisuun tähtäävään instrumentaalisuuteen. Eniten liikuntaa vapaa-ajallaan harrastavat kuitenkin 10-14-vuotiaat (Minkkinen, Pääkkönen & Liikkanen 2001). Sukupuoliroolistereotypiat ovat uskomuksia, jotka liittyvät tiettyjen roolien tai toimintojen sukupuolisopivuuteen. Urheat seikkailijat ja empaattiset kanaemot7 Sukupuolistereotypiat ovat yleisiä uskomuksia miehistä ja naisista. Toivottavia tai arvostettuja ominaisuuksia liitetään enemmän miehiin ja eroja sukupuolten välillä pidetään toivottavina. Tämä voidaan huomata myös esimerkiksi liikuntatunneilla tyttöja poikaoppilaiden erilaisista lajivalikoimista. Kummallakin sukupuolella voi olla sekä feminiinisiä että maskuliinisia ominaisuuksia, jotka eivät ole toisiaan poissulkevia (Bern 1993). Modernin urheilun ja jälkimodernin liikuntakulttuurin eroksi esitetään sitä, että modernin urheilun suorituspainotteinen malli perustui tulosten tuottamiseen, ruumiin liikkeen välineellisyyteen ja funktionaalisuuteen. tutkimuksen mukaan vahvoja eroja ikäryhmien välillä on kuitenkin siten, että nuorimmilla ikäryhmillä kilpailullisuus on selvästi merkittävämpi liikuttaja. Feminiinisyys yhdistyy ekspressiivisyyteen, muiden hyvinvoinnista huolehtimiseen. Kilpailullisuuden merkitys on kuitenkin tutkijoiden mukaan kaikissa ikäryhmissä laskemaan päin. Stereotypioiden voidaan katsoa toimivan kahdella eri tasolla. Bakanin agenttisuuden käsite liittyy maskuliinisuuteen ja ilmenee itsevarmuutena ja yksilön tarpeiden korostamisena. On väitetty, että 2000-luvulle tultaessa liikunnan arvot ovat muuttuneet. kilpailullisuutta, rohkeutta ja sisukkuutta, voidaan olettaa että ne kuvaavat paremmin myös liikunnallisesti lahjakkaita oppilaita. Epänaiseus urheilussa saattaa muodostua pelottavaksi esimerkiksi tai epäonnistumisen symboliksi (Kaskisaari 1992). Näkemys on aiemmin ollut, että naisen fysiologialle on vaarallista harjoittaa liikuntaa käyttäen raskaita välineitä, olla fyysisessä kontaktissa vastustajan kanssa tai juosta esimerkiksi maratonia. sa lisätään sukupuolten eroja sekä suorituksissa että mielenkiinnon kohteissa (Sherif & Rattray 1976; Hendry 1978; Thomas & French 1985; Flintoff 1996; Nilges 1998). Voisi kuitenkin myös olettaa, että liikuntakulttuurin muutos ilmenee kilpailullisuuden arvostuksen lisääntymisenä. Entä millainen on liikunnallisesti lahjakas tyttöoppilas. Tähtisen ym. Jos oppilaan pitää olla kilpailuorientoitunut ollakseen liikunnallisesti lahjakas, pojat olisivat tyttöjä useammin lahjakkaita, mikäli poikien liikunnanopetuksessa on korostettu enemmän kilpailullisuutta (vrt. Tyttöjen ja poikien jutut Haurauden myytin avulla naiset on liikunnan ja urheilun historiassa suljettu useiden eri lajien ja organisaatioiden ulkopuolelle (Hargreaves 1994). Täten koululiikunnan diskurssissa, kuten urheilussa yleensäkin yhdistelmää miehet, pojat ja fyysinen aktiivisuus pidetään luonnollisena kun taas tyttöjen ja naisten fyysiseen aktiivisuuteen on eri maissa ja kulttuureissa suhtauduttu varauksellisesti (Pirinen 1998). Tähtisen ym. (Bakan 1966.) Parsonsin ja Balesin (1955 ref. Niihin sisältyy yhdenmukainen käsitys toisaalta miehiin ja toisaalta naisiin liitettävistä ominaisuuksista. Jos urheilussa pärjäämättömät pojat arkipuheessa kuvataan helposti naismaisina ja naisten taas ei oleteta yleisesti olevan "liian" urheilullisia, voidaan ajatella että feminiiniset ominaisuudet kuvaisivat opettajien mielestä paremmin keskivertoa olevia oppilaita
erilaiset seikkailu-urheilun muodot saattavat olla hyvinkin hyödyllisiä apuvälineitä. Edellytyksenä on kuitenkin yksimielisyys tavoitteesta, eikä toinen ryhmä saa dominoida toista. On myös kansanterveydelliseltä kannalta erittäin tärkeää, että koulun myönteiset liikuntatuntikokemukset tukevat liikunnallisen elämäntavan omaksumista vielä aikuisiällä. Liikuntaharrastusten valintaan ja intensiteettiin saatetaan vaikuttaa hyvinkin paljon koulun tarjoamilla liikuntatuntikokemuksilla. nenja tätä kautta myös kilpaurheilu on ehkä jopa yleistynyt. Useissa tutkimuksissa korostetaan nykyisin sitä, että sukupuolet ovat enemmän samanlaisia kuin erilaisia, suurimpia erot ovat yksilöiden välillä. Mahdollisimman tasa-arvoisella ja ennakkoluulottomalla kohtelulla vaikutetaan positiivisesti myös sukupuolten työnjakoon. Jatkossa olisi hyödyllistä koota oppilaiden käsityksiä siitä, millainen lahjakas oppilas heidän mielestään on ja eroaako käsitys siitä, millaisen he olettavan opettajan arvion lahjakkaasta oppilaasta olevan. Oppilaan kohtelu (sukupuolesta huolimatta) yksilönä on tärkeää. Jos tyttöjä ja poikia opetetaan yhdessä, he oppivat suuremmalla todennäköisyydellä tuntemaan ja ymmärtämään toistensa ajattelua ja käyttäytymistä pystyäkseen toimimaan yhdessä kotona ja yhteiskunnassa (Veijola 1992; Komulainen 1988). Heikinaro-Johanssonin mukaan (2001) opettajalla on nykyisin enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa opetuksensa suunnitteluun ja toteutukseen ja samalla myös suurempi vastuu oppilaasta. Opettajan on tärkeää muistaa antaa oppilaalle myös paljon palautetta, ei vain suorituksista vaan myös muiden auttamisesta Qaakkola 2002). Jaakkolan (2002) ja Heikinaro-Johanssonin mukaan opettajat ovat halukkaita kehittämään työskentelytapojaan. Missä lopulta ollaan lahjakkaita. Onko oppilaalla ollut mahdollisuuksia harjoitella vaadittavia taitoja. Heikinaro-Johanssonin tutkimat opettajat myös pitivät tärkeimpinä tavoitteinaan liikunnan ilon kokemista sekä myönteisen liikunta-asenteen omaksumista. Mitä liikunnallinen lahjakkuus koulun liikunnanopetuksen kannalta katsottuna on. Tällöin oppilas alkaa käyttäytyä yhä enemmän opettajan odotusten mukaisesti, hyvin tai huonosti (Carroll 1986). Oppilaiden on hyvä huomata etteivät kaikki pojat olekaan suoritussuuntautuneita tai kaikki tytöt luovuttajia. Avain on opettajan ja tätä kautta yleisesti liikunnanopetuksen arvoperustan ja odotusten tiedostaminen. Harjaantumisessa. On tärkeää myös kuulla, millaista koululiikuntaa oppilaat haluaisivat jos saisivat osallistua opetusohjelman suunnitteluun. Motivaation kannalta on tärkeää, että oppilaalla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä liikuntamuotoa haluaa harjoitella. Testaustakin saattaisi olla mielekästä toteuttaa esim. Nykyinen liikunnanopetus onkin yhä monipuolisempaa ja mm. Tämä myös muutti oppilaiden henkilökohtaista ajattelutapaa kilpailusuuntautumisesta tehtäväsuuntautuneeksi Qaakkola 2002) . Jääkö liikunta naiselle ulkonäköruumiin välineeksi (moderni urheilu agenttiset tarpeet yksilölliset arvot) vai muodostuuko liikunta itsetarkoitukseksi (jälkimoderni liikuntakulttuuri ekspressiivinen rooli yhteisölliset arvot). Artikkeli perustuu kirjoittajan sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmaan. Onko kilpailullisuuden ja suorittamisen merkitys arviointikriteerinä kuitenkaan vähentynyt ja opetusmuodot ja sallivuus lisääntyneet koulun liikuntatunneilla. ... Yhteisopetuksesta ei luonnollisesti ole hyötyä jos edelleen sen sisällä jatketaan tytöt pojat -ryhmäjakoa (mm. Kahden ryhmän yhteistyö ja yhteinen tavoite saattaa vähentää ennakkoluuloja. Sukupuoleton liikunnanopetus ei riitä Liikunnanopettaja on liikuntatuntien valitettavan vähäisestä viikkotuntimäärästä huolimatta eräs lapsen ja nuoren roolimalli. ryhminä, joissa tehtävien suorittaminen edellyttäisi erilaisia taitoja ja oppilaiden tukeutumista toistensa apuun. Oppilaan käsitys siitä, mitä mieltä opettaja hänestä on saattaa myös luoda pohjan itseään toteuttavalle ennusteelle. Metso 1992). Oppilaalle on luotava motivaatio liikkua, se miksi hänen pitäisi kilpailla omien tulostensa ja ennen kaikkea juuri omien tulostensa sekä muiden suoritusten kanssa. Kilpailullisuus on keskeinen nyky-yhteiskunnan yksilökeskeinen arvo vaikkakin urheiluseurojen suosio kertoo toisaalta yhteisöllisistä tarpeista. Tasoerot, tyytymättömyys ja jopa 22 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 kiusaaminen saattavat lisääntyä, jos opetus etenee liikaa toisen sukupuolen tai vain lahjakkaiden ehdoilla. PÄIVI BERG, VTM Tutkija Tilastokeskus puh: 040-518 6174 sähköposti: paivi.berg@stat.fi Lähteet saatavissa kirjoittajalta. Yhteisopetus saattaa harkitusti toteutettuna olla eräs keino vähentää myös oppilaiden sukupuolistereotypioita. Opettajan on tärkeää tiedostaa stereotypioitaan ja niiden syitä. Ratkaisuna sukupuoleton liikunnanopetus on riittämätön. Keskeistä on oppilaan huomioonottaminen
Mikä on kympin urheilua. Pitääkö olla luokan, koulun, Suomen vai Euroopan paras. Saako täyden kympin, jos on yhdessä lajissa hyvä vai pitääkö lajikirjo olla laaja. Siksi numero aktiivisuudesta ja yritteliäisyydestä voisi olla perusteltu. Seuraavassa asiaa pohtivat entinen huippu-urheilija ja valmentaja Susanna Rahkamo, Liikunnan ja Terveystiedon Opettajain liiton puheenjohtaja Arja Jääskeläinen, filosofi Timo Airaksinen, liikuntasosiologi Pasi Koski, lehtori Maija Keljonen sekä Teatterikorkeakoulussa liikuntaa opettava Seppo Kumpulainen. Tärkeää on miettiä, miten jokainen koululainen voisi löytää oman lajinsa ja nautinnon liikunnasta ja siinä kehittymisestä. Urheilulajin valioihin kuuluva on jo yhteiskunnan kannalta voitettu tapaus, eikä näiden hyvien palkitseminen juurikaan muuta heidän liikuntainnostustaan. Miksi liikunnasta tulee antaa numero. Auttaako se lapsia perehtyLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 23. Tai miksi ei tulisi. Liikuntanumeron antamista varten on koottu kriteerit hyvälle osaamiselle sille mitä oppilaan tulee osata saadakseen numeron 8. Tätä henkilökohtaista aktiivisuutta tulisi kannustaa. Liikunta vaikuttaa kiistatta paitsi yksittäisen ihmisen elämän laatuun ja terveyteen myös pitkällä tähtäimellä yhteiskunnan terveydenhuoltomaksuihin. Näiden ajatusten pohjana koululiikunnan pääasiallinen tehtävä on opettaa lapsille ja nuorille liikunnallinen elämäntapa. Teksti: SUSANNA RAHKAMO KUKA ON KYMPIN LIIKKUJA. Liikunnan osalta uutena piirteenä on opetuksen järjestämistä aiempaa vahvemmin ohjaava ote sekä oppilaiden arviointiin kiinnitetty huomio. Tämä tavoite voi toteutua vain, jos koululaiset pitävät liikunnasta. Liikuntaseurassa säännöllisesti urheileva nuori ei ole koululiikunnan pääasiallinen kohderyhmä, vaikka hyviä liikkujia onkin mukava opettaa. Koululiikunnan pitäisi opettaa, innostaa ja houkutella lapsia ja nuoria liikkumaan. Teksti: ARJA JÄÄSKELÄINEN USEIMMAT OPPILAAT HALUAVAT NUMERON Liikuntaseurassa säännöllisesti urheileva nuori ei ole koululiikunnan pääasiallinen kohderyhmä, vaikka hyviä liikkujia onkin mukava opettaa. Edistääkö liikunnallisen osaamisen arviointi tätä. Innostusta pitäisi herättää juuri niissä nuorissa, jotka eivät vielä ole liikkumisen iloa löytäneet. Huono koululiikuntanumero tuskin on paras tapa motivoida jo muutenkin huonosti liikkuvaa lasta, parempi saattaisi olla antaa arvosanoja aktiivisuudesta ja yritteliäisyydestä. fi TOIMITTAJA LEENA NIEMINEN .. Tärkeintähän ei ole, kuinka taidokas urheilija nuori on vaan että hän liikkuu ja kehittää omia kykyjään ja ominaisuuksiaan. Liikuntanumerolla on merkitystä ammatilliseen koulutukseen pyrittäessä. On kuitenkin hyvä pysähtyä pohtimaan, mikä motiivi numeroilla on ja mitä niiden avulla yritetään kertoa, mikä on oppiaineen tarkoitus ja palvelevatko arvosanat tavoitetta. Koulussa annetaan arvosanoja kaikista opetettavista aineista. Loppujen lopuksi suhtautuminen haasteisiin kertoo ihmisestä enemmän kuin pelkkä liikunnallinen lahjakkuus. Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien perusteita uudistetaan parhaillaan. Mikä merkitys on liikunnan numerolla. Koulun liikuntakasvatuksen tavoitteena on perehdyttää lapset perusliikuntataitoihin sekä se, että lapset ja nuoret omaksuvat terveyttä edistävän, liikunnallisen elämäntavan. Sen siis pitäisi olla yksinkertaisesti hauskaa. TEHDAANKO NUMEROA LIIKUNNASTA. Liikkuva ihminen on keskimäärin terveempi ja voi paremmin kuin liikuntaa harrastamaton. Yksilöllisten taitojen kehittymisen seuranta voisikin olla tärkeämpää kuin kilpailu toisten oppilaiden kanssa. Toisaalta herää myös kysymys, mikä ylipäätään on sitten kympin arvoinen liikkuja. Keskustel usi vut l ts@stad i on
Esimerkkinä on jako joukkueisiin pallopeleissä. Mitä ajataan takaa?Vanha armeijan malli oli paras. Minun mielestäni pelkkä suoritusmerkintä heikentäisi aineen arvostusta. En muista että olisimme kovin hävenneet huonouttamme, mutta emme me liikkuneetkaan, ravistelimme vain rekkitankoa. Siis edelleen numeron kannalla ARJA JÄÄSKELÄINEN Puheenjohtaja Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat LIITO ry puh: 050-306 9545 sähköposti: arjajaaskelainen@hotmail.com 24 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 Teksti: TIMO AIRAKSINEN .. Uskoisin, että liikuntatuntien pitäisi olla vapaita opetuksesta ja arvostelusta. Opettajilla on erilaisia mielipiteitä, työtähän helpottaisi kovasti jos ei tarvitsisi arvioida lainkaan. aineesta lasketaan niiden aritmeettinen keskiarvo. Tämä nimenomaan siksi, että kun riittävät perustaidot liikunnan saralla sen eri osa-alueilla tulee aikanaan hankituksi, voi myöhemmällä iällä valita toimintamuodon kokeilukohteeksi tai harrastukseksi paljon laajemmasta liikunnan valikoimasta.. Näin saatiin esiin puhdas ja objektiivinen ranking-lista. Pidin kilpailuista ja erityisesti peleistä, joissa sai olla agressiivinen. Olin aikoinani koulussa aikamoisen liikunnallinen. maan perusliikuntataitoihin tai omaksumaan terveyttä edistävän, liikunnallisen elämäntavan. Meidät pantiin juoksemaan lenkkiä Heikkilän kasarmilta Turussa, ja sitten oli vapaata. Kaikki yhteiset kouluaineet kuitenkin arvioidaan joko sanallisesti tai numerolla . Kolmesta parhaasta em. Ravistellaanko rekkitankoa Voimistelusalissa tilanne oli toisenlainen. Pelit pelottivat monia, mutta pakko oli osallistua. Opettaja nimesi kaksi parasta pelaajaa valitsemaan itselleen joukkuaan vuorovalinnoin. Valinnaisten aineiden arvostelusta päätetään opetussuunnitelmassa. Jotkut urheilivat ja liikkuivat, toiset olivat sivussa ja kärsivät. Numeroarvostelua tulee käyttää viimeistään kahdeksannella luokalla. Kannattaisi ajatella mitä piilo-opetussuunnitelmaa palvellaan, kun opetetaan ja arvostellaan liikuntaa. TIMO AIRAKSINEN Professori Käytännöllisen filosofian laitos Helsingin yliopisto puh: 09-191 29289 sähköposti: timo.airaksinen@helsinki.fi PERUSTAIDOT AVAAVAT LIIKUNNAN MAAILMAA Jos koululiikunnan tavoitteena on terveellisen ja liikunnallisen elämäntavan omaksuminen ja siihen suuntaaminen, oleellisinta olisi, että oppilasta verrattaisiin kouluaikaisessa liikunnassaan vain häneen itseensä. En tunne tehokkaampaa tapaa opettaa kenellekään eroa menestyjän ja luuserin välillä. Viimeksi jääneitä irvisteltiin ja he punastelivat häpeastä. Liikuntanumerolla on merkitystä ammatilliseen koulutukseen pyrittäessä. Ne opettavat yhteisyyttä ja kommunikaatiota paremmin kuin mikään muu. Me kömpelöt isot pojat roikuimme rekillä ja pelkäsimme pukkihyppyä vuosikaudet. Opettaja vaati rekkiliikkeitä ja pukkihyppyä, koska hän halusi opettaa niitä ja antaa arvosanat. MENESTYJA VAI LUUSERI. Opiskelijaksi ottamisessa otetaan huomioon sellaiset yhteiseen oppiaineeseen kuuluvat valinnaisaineet, jotka arvostellaan numeroin ja joiden oppimäärän laajuus on vähintään kaksi vuosiviikkotuntia perusopetuksen vuosiluokkien 7-9 aikana. Ei siitä kukaan tuntunut kärsivän, ainakaan henkisesti. Olen pohtinut asiaa ja esittänyt ajatuksiani monissa esitelmissä ja kasvatustieteen kasvatusfilosofian luennoilla. Se ei ollut mukavaa, nimittäin katsella toisten kärsimystä. Kaikilla koulutusaloilla otetaan huomioon perusopetuksen päättöarvosanat liikunnassa, kuvataiteessa, käsityössä, kotitaloudessa ja musiikissa. Mitä koulun liikuntatunnilla, eli voimistelu tunnilla sitten opittiin. Liikuntanumero voi olla siis varsin ratkaiseva nuoren jatkokoulutuksen kannalta. Toisin sanoen absoluuttinen ja yhteinen skaala ei olisi käytössä. Itse olen numeroarvioinnin kannalla, mutta en kannata jatkuvaa testausta, kaikkien suoritusten mittaamista numerolla. Tiettyjen liikunnallisten perustaitojen kriteerit on hyvä olla ja niihin on hyvä myös pyrkiä, jotta mahdollisimman moni kouluaikanaan ne saavuttaisi. Myöhemmin tutustuin myös Suomen armeijan harjoittamaan ohjattuun liikuntaan. Tuskin numerolla on asiaan mitään vaikutusta, luulen että asiaan vaikuttavat muut seikat. Ne voi jättää urheiluseurojen ja asian harrastajien huoleksi. Ne viimeksi valitut eivät kai koskaan toipuneet häpeästään. Joten koulu oli paljon kovempi paikka kuin armeija. Mutta peluutetaan niitä jotka osaavat ja haluavat, muut juoskoot tai voimistelkoot. Se sai riittää. Totesin kuitenkin jo silloin tilanteen olevan kummallinen. Kannattaisi ajatella mitä piiloopetussuunnitelmaa palvellaan, kun opetetaan ja arvostellaan liikuntaa. Koulussa liikuttiin jotta olisi opittu jotakin, armeijassa vain juostiin kun kerran käskettiin. Sekin on piilo-opetussuunitelmassa. Useimmat oppilaat haluavat numeron. Mitään kilpailua ei ollut, jokainen juoksi omaa tahtiaan, urheilijat kovaa ja me muut hiljaa. Liikunnan numerosta on aina keskusteltu. Liikuntatunnit ovat äärettömän tärkeitä koulussa, ei vain liikunnan vaan vapaan sosiaalisen yhdessäolon vuoksi. Inhosin voimistelua. Toisaalta on kiva pelata pelejä kun osaa säännöt ja on tuomari. En osannut telinevoimistelua, minut oli luotu kamppailemaan mies miestä vastaan. Kyseessä täytyi olla joku piiloopetussunnitelma, jossa oppilaita totutettiin menestyjän ja häviäjän rooliin
PASI KOSKI, FT Dosentti Kasvatustieteiden laitos Turun yliopisto puh: 02-333 8869 sähköposti: pasi.koski@utu.fi Kuva: Sakari Viika LIIKUNTA ON KAIKKIA VARTEN Noin joka viidennellä oppilaalla on erityistarpeita, jotka tulee ottaa huomioon liikunnanopetuksessa. MAIJA KOLJONEN Litl, FT Lehtori Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadia puh: 09-31081244 sähköposti: maija.koljonen@stadia.fi TEKSTI: SEPPO KUMPULAINEN Useimmilla nuorilla on piilossa halua ja motivaatiota liikkumiseen. Tasavertaisen kohtelun vuoksi arviointikriteerien ohjeissa tulee ehdottomasti korostaa niiden soveltamista ja oppilaan lähtötason ja yksilöllisen edistymisen huomioonottamista. Tämä voi olla monelle oppilaalle viesti, että liikunta ei ole minua varten, olen heikko liikkuja, "en liiku enää ikinä". Miten opettaja pystyy tämän ottamaan huomioon isossa oppilasryhmässä, on toinen asia. Opiskelijoita motivoidaan alusta asti kunkin henkilökohtaisilla tavoitteilla, joita vähitellen muotoillaan tarkennetaan ja testataan yhdessä opiskelijan kanssa. Teatterikorkeakoulussa liikunnanopinnoista saa vain suoritusmerkinnän. Tällä tarkoitan mm. Mikäli lajitaitojen osaaminen painottuu, kuten vieläkin valitettavan usein tapahtuu, saattaa motorisilta taidoiltaan heikko, mutta yritteliäs ja asenteeltaan liikuntaan myönteinen oppilas saada heikon arvosanan. Numeroilla on hyvin vähän kasvattavaa, oivallusta edistävää arvoa oppilaalle, ellei hän sitoudu ja motivoidu liikuntaan omista lähtökohdistaan. vamma, sairaus, ylipaino, oppimisvaikeuksia, havaintomotorisia ongelmia) , jotka tulee ottaa huomioon liikunnanopetuksessa. Numeerisen arvosanan antamisessa on oleellista painottaa lajitaitojen osaamisen ohella enemmänkin aktiivista osallistumista liikuntaan, asenteita, yrittämistä ja yhteistyökykyisyyttä. Kaiken perustana on kunkin oppilaan oman motivaation löytyminen. Tämä voisi olla paikallaan varsinkin, jos oppilas aikoo suuntautua liikunta-alalle. Noin 20 prosentilla oppilaista (heistä suurin osa opiskelee yleisopetuksessa) on sellaisia erityistarpeita (esim. Arvioinnin kriteereitä tulee soveltaa yksilöllisesti, erityisesti tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalla. Jos tavoitteena on liikunnan ja oppimisen ilo, sitä ei ainakaan edistä se, että vähäiset liikuntatunnit käytetään mittaamiseen ja jatkuvaan "näyttämiseen". Liikuntaa, kuten muitakaan aineita ei arvostella. Ei ole yleisiä hyvän osaamisen kriteereitä, joita voitaisiin arvioida numeraalisesti. Näin arviointi pyrkii ohjaamaan, kannustamaan sekä kuvaamaan oppilaan vahvuuksia ja kehitettäviä alueita. riittäviä tuntimääriä ja yksilöllisen opetuksen sallivia ryhmäkokoja. Nykyinen ykköskurssi harjoittelee tällä hetkellä noin kuuden kuukauden työskentelyn jälkeen esim. Arvostelua ei voi mitenkään erottaa yhteyksistään erikseen pohdittavaksi. Mitä tuntee pelokas ylipainoinen oppilas, jonka täytyy temppuilla telineillä ja esittää permantosarjoja toisten katsellessa. Riittävien perustaitojen myötä pääsy sille alueelle, jolla liikunta on kivaa, on paljon helpompaa kuin ilman näitä taitoja. Useille volttien harjoittelu ja oppiminen on shokinomainen minäkuvaan vaikuttava tekijä. Peruskoulussa liikunnasta todistukseen annettava arviointi voi olla päättöarviointiin asti sanallista arviointia. Liikunnan tulisi antaa kaikille oppilaille myönteisiä onnis tumisen kokemuksia ilman suorituspaineita ja epäonnistumisen pelkoa. Mikäli arviointikriteerit painottuvat liiaksi liikuntalajien osaamiseen ja taitoon, on opetussuunnitelman perusteissa ja tavoitteissa väärä painotus. akrobatiassa kuperkeikkojen kärrynpyörien käsinseisonnan jne. Jos koululiikunnan tavoitteena on se, että oppilaalle kehittyy terveyttä edistävä liikunnallisen elämäntapa on edellytykset liikunnan opiskelulle järjestettävä järjellisiksi ennen kuin pohditaan arvioinnin tehtävää tässä prosessissa. Hyvät liikkujat ja ko. He palaavat tuon tuosta koulun liikuntatunneille, joilla ei koskaan heidän mielestään harjoiteltu mitään kunnolla, pelattiin vain. Siinä opettajan vaikea tehtävä on olla neuvonantajana kannustajana ja keskustelijana. OPETTAJASTA KASVATTAJAKSI Koska kuitenkin liikunnallisesti lahjakkaille voi olla tärkeää saada myös arvostelu taidoistaan, saattaisi yhtenä vaihtoehtona olla sellaista käytäntö, jossa arvioinnin saa sitä erikseen pyytämällä. Numeroilla on hyvin vähän kasvattavaa, oivallusta edistävää arvoa oppilaalle, ellei hän sitoudu ja motivoidu omista lähtökohdistaan LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 25. Arvioinnin kriteereitä tulee soveltaa yksilöllisesti, erityisesti tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalla. lajia harrastavat tietenkin haluavat mitata ja verrata tuloksiaan. Liikunnan eri alueilla saadut myönteiset kokemukset ovat opiskelijapalautteiden mukaan hyvin tärkeälläsijalla itsetunnon kasvussa, oman ruumiinkuvan jopa minäkuvan muuttumisessa. lisäksi voltteja ja puolivoltteja taakse ja eteen. Mutta mitä kokevat ne liikunnallisesti heikommat ja lahjattomat oppilaat, jotka hädin tuskin pääsevät ponnistuslankulta hiekkakasaan tai jotka pelkäävät kuollakseen korkeusriman ylitystä
LIIKUNTA & TIEDE 1/2003 Arvioinnin ensimmäinen vaihe oli tutkijakysely, joka lähetettiin kaikille apurahan saaneille tutkijoille, minkä lisäksi lomakkeita jaettiin vielä laitoksien välityksellä aktiivitutkijoille. Jos opettaja onnistuu pääsemään todelliseen kasvattajan asemaan oppilaan elämässä ja yhdessä hänen kanssaan aika-ajoin pohtimaan tehtyä työtä on numeraalinen arvostelu epäoleellista. työhön. UKKinstituutin katsottiin osin urautuneen tiettyjen aikaa vievien seurantatutkimusten pyörittämiseen. Innovatiivisuuden katsottiin selkeästi lisääntyvän monitieteisessä yhteisöissä, joita tutkijoiden mielestä olivat tässä suhteessa erityisesti KIHU ja LIKES. Nyt arvioinnin kohteina olivat vain suurimmat alan tutkimusyksiköt ja tutkimusryhmät, jotka olivat saaneet suurimmat apurahat jaoston vuosittaisissa rahanjaossa eivät siis kaikki rahoitetut tutkijat. Yhteistyön puute huolena Kun sosiaalitieteen eräät alat ovat voimakkaasti keskittyneet Jyväskylään, niin biolääketieteellinen tutkimus on useissa pienissä yksikössä liki "joka niemessä ja notkossa". Vastaajia oli 79 lähetetystä kyselystä 53 (67 %). Tämän lisäksi oli laaja-alainen tutkijatapaaminen sekä eräiden suurten tutkimusta harrastavien laitosten laitoskohtainen evaluointi. Biolääketiede korkeata kansainvälistä luokkaa Tänä vuonna ilmestynyttä biolääketieteellisen liikuntatutkimuksen tasoa oli evaluoimassa osin kansainvälinen arviointiraati. Tämän arvioinnin lähtökohdat olivat 1) tulosten käytettävyyttä koskevat tavoitteet 2) laadun tarkkailua koskevat tavoitteet 3) ohjaukselliset tavoitteet ja 4) resurssien jakamista ja käyttöä koskevat tavoitteet. Näiden ryhmien välillä oli suuria eroja tarkasteltaessa viiden vuoden erilaisia tuotoksia. Sosiaalitieteet poikkeavat Tieteenalat jaettiin neljään ryhmään: pedagogiikka, psykologia, sosiaalija terveystieteet. Laitoskohtaisessakin arvioinnissa tulivat esiin varsin heikot suhteet perustieteisiin. Tutkijakoulutus ongelmana Tutkijakoulutuksessa nähtiin suuria ongelmia. Toinen näistä ongelmista on nyt poistunut palkkaukseen siirtymisen myötä. Tuore arviointi biolääketieteestä kertoo tutkimuksen olevan korkeaa kansainvälistä tasoa. Vaikka mitään selkeää vertailuja ei tuotoksen ja sen taloudellisuuden suhteen tehtykään muihin tiedealoihin, niin arvioinnissa havaittiin tilanteen olevan suhteellisen hyvällä mallilla evaluaation kohteina olleilla tutkimussektoreilla. Suomen gerontologian tutkimuskeskus osoittautui varsin verkostoituneeksi yksiköksi, jolla oli lukuisia suhteita maamme perustieteisiin sekä ulkomaille. Mutta ei "vastavirtaankaan" pyrkivä ja innovatiivinen tutkimusyksikkö , Tampereen liikuntafilosofian tutkimusyksikkö, ole ongelmaton, sillä yhteen paradigmaan "jähmettynyt" yksikkö ei pysty keskustelemaan muiden liikuntatieteiden kanssa. Toki oli suuriakin eroja eri laitosten välillä. Tutkijakyselyyn liittyvä SWOTanalyysi on täydellisine vastauksineen arviointiraportissa. Tämä on omiaan heikentämään uusia innovatiivisia avauksia ja puhtaasti teoreettisen tutkimuksen tekemistä. Tässä yhteydessä ja muutenkin tuli esiin varsin löyhät suhteet perustieteisiin. Julkaisujen tasoa kiiteltiin, sillä artikkeleita oli saatu läpi johtaviin aikakausilehtiin, joilla on hyvinkin suuria impact-arvoja. SEPPO KUMPULAINEN LitM Liikunnan lehtori Teatterikorkeakoulu puh: 09-431 361 sähköposti: Seppo.Kumpulainen@teak.fi LIIKUNTATIETEEN KUNTO TESTATTIIN 26 TEKSTI: RISTO SÄNKIAHO Yhteistyön puute, yhteydet perustieteisiin, pienet yksiköt ja "pätkätyöt" ovat pulmia niin biolääketieteissä kuin yhteiskuntatieteissäkin. Valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteellisen jaoston toimesta on ilmestynyt kaksi tieteenalojen arviointiraporttia, joista ensimmäinen jo vuonna 1999, jolloin kohteena olivat yhteiskuntaja käyttäytymistieteellinen tutkimus ja tänä vuonna biolääketieteellinen tutkimus. Erityisalojen julkaisut eivät kuitenkaan koskaan pääse samoihin impact-arvoihin suurten yleisjulkaisujen kanssa. Tästä seuraa osin yhteistyön puutetta eri laitosten ja erityisesti tälläkin tutkimusalalla perustieteisiin. Yhteiskuntatieteellisen arvioinnin kohteina olivat kaikki vuosina 199498 jaostolta apurahoja saaneet tutkijat sekä tutkimusyksiköt, joissa tehdään tällaista apurahatutkimusta. Pätkittäinen apurahatutkiminen katsottiin myös rajoittavan tutkijanuralle pyrkimystä. Tutkijakoulun sekä postdoc tutkijatoimien puuttuminen ja teoreettis/metodologisen opetuksen vaillinaisuus olivat suurimpia puutteita. Tämä lukuisten pienten yksiköiden määrä olikin yksi erityinen huolenaihe arviointiryhmän raportissa. Osin myös näiden kaikkien alojen käytännönläheisyys on tutkimuksellinen ongelma. Sosiaalitieteet olivat näissä muiden perässä. Tästä osiosta käy selvästi ilmi kaikki suurimmat ongelmat, vaikka omien heikkouksien arviointiin liittyykin aina suuria vaikeuksia. Tällainen laaja-alainen verkostoituneisuus osoittautui arvioinnissa tuloksekkaaksi ja tutkimuksen tasoa nostavaksi. Yhteistyön puutetta oli havaittavissa jopa jonkin yliopistonkin puitteissa.. Yleisesti tämän tutkimuksen taso katsottiin maassamme olevan varsin korkeata kansainvälistä luokkaa. Arviointiryhmän mukaan tämän alan tukijoiden tulisikin nostaa omaa julkaisuporrastaan, sillä heidän mielestään suuri osa artikkeleista oli julkaistu alhaisen arvostuksen lehdissä. Niissä yksiköissä, joissa oli elävä yhteys perustieteisiin oli tutkimuksen taso yleisti korkeampaa. Suhteet tosin vaihtelivat laitoksesta toiseen. Tätä selittää osin tämän tieteenalan erilainen julkaisuperiaate ja töiden laaja-alaisuus
Tässä en nyt pohdi töissä edelleen paahtavaa osaa tästä joukosta, vaan kiinnostuksen kohteena on yrittää aineiston perusteella arvioida suurten ikäluokkien ajankäytön lähitulevaisuutta. Toimintakyky toki voidaan määritellä hyvin monella eri tavalla, mutta koettu terveys tuntuu jatkuvasti parantuneen sekä miehillä että naisilla. Kartoitukset antavat vankan perustan tulevalle kehitystyölle. Kuolema on korjannut tästä ryhmästä hieman vähemmän ihmisiä kuin sitä edeltäneistä kohorteista, vaikka suurten ikäluokkien sukupolvi onkin märempi ( enemmän alkoholia käyttänyt) kuin sukupolvet ennen sitä. Näyttää siltä, että toimintakykyisten elinvuosien määrä on lisääntynyt enemmän kuin elinikä, mutta tutkijat ovat monesti vielä varovaisia arvioidessaan absoluuttisia vuosia ( Sihvonen 1994, Aromaa ja Koskinen (toim.) 2002). Koetun terveyden tiedetään ennustavan varsin hyvin myös tulevaisuuden terveyttä. Toimintakykyä koskevat tulokset osoittavat , että 75 vuoteen asti toimintakyvyssä näkyy vain hidasta heikkenemistä. Suuret ikäluokat tulevat muutaman vuoden jäljessä tästä tarkastelusta joukosta. Ovatko he jotenkin erilaisia. Eläkkeen alkamisajankohtahan on Suomessa sitkeästi asettunut noin 59 vuoden kypsään ikään. Viime aikoina on jo pohdittu sitäkin, olemmeko onnistuneet tässä tavoitteessamme liiankin hyvin. RISTO SÄNKIAHO Professori Tampereen yliopisto puh: 03-21 56988 sähköposti:ytrisa@uta.fi ARVAAMATTOMAT .. Kolmas ikä pidentyy Jos kolmanneksi iäksi nimitetään sitä osaa elämästä, joka alkaa eläkkeelle siirtymisestä ja päättyy kohdassa, jossa toimintakyvyn menetykset alkavat oikeuttaa pitämään ihmistä vanhana, tämä jakso on pidentynyt nopeasti ainakin kahdesta syystä. Arvioinneissa on paljon yhteisiä painotuksia. Tutkijakoulutuksen määrä sen sijaan arvioitiin riittäväksi. Maamme kattava sairausvakuutusjärjestelmä mahdollistaa ihmisten terveyden seurannan pitkäaikaisesti. Suomalaiset elävät pitempään kuin ennen. EU-yhteyksissä parannettavaa Tutkimusyhteisöjen kansainväliset yhteydet olivat pääasiassa hyvässä kunnossa. Neljä viidesosaa 60-64-vuotiaista oli vuonna 2000 jo jonkin varhaiseläkejärjestelmän piirissä. Vaikka naiset elävät edelleen pitempään kuin miehet, on toimintakykyisiä elinvuosia kummallakin sukupuolella likimain sama määrä. Kuin sattumalta se on myös ikä, jonka 66vuotiaat miehet arvioivat ajankohdaksi, jossa ikä alkoi painaa. Sydänja verisuonitautikuolemat eivät harventaneet tätä joukkoa aiempien vuosien tapaan. Muut tutkimusedellytykset (kuten laboratoriot) ovat yleensä riittäviä. Suomalaiset eivät vain käyneet ulkomaisissa kohteissa, vaan ulkomaisetkin tutkijat vierailevat usein maamme tutkimuslaitoksissa. Tämän väestökerrostuman on arveltukin pitävän vallan kahvaa tiukasti otteessaan vielä vuosia. Tällöin jäädään EU-rahoituksen ulkopuolelle, sillä EU-projekteissa useimmiten edellytetään kolmen maan yhteistyötä rahoituksen saamiseksi. SUURET IKALUOKAT TEKSTI: HARRI VERTIO Suurten ikäluokkien valta kasvoi eduskuntavaalien tuloksena, jos tarkastellaan eduskunnan ikäjakaumaa. Yhteyksiä EU-maihin pidettiin puutteellisina. Perustutkimuksen tasoa ei pidetty yhtä korkeana, mihin vaikuttavat rahoituksen puute. Muutkin rekisterit saadaan usein tutkimuskäyttöön, jolloin voidaan luoda kattavia tutkimuksia. Naisilla oli vapaa-aikaa noin tunti vähemmän kuin miehillä. Vapaa-aikaan kuului kaikki se aika, joka ei kulunut nukkuessa tai kotitöitä tehdessä tai syödessä. Mutta mitä tuo kohortti tulee tekemään eläkkeellä tai tullessaan eläkeikään. Kaiken tämän jälkeen on ehkä mahdollista väittää suuremmitta suruitta, että suuret ikäluokat tulevat elämään pitemmän kolmannen iän kuin heitä ennen eläkkeelle siirtyneet. Se perustuu 55-64-vuotiaiden ajankäytön tarkempaan tarkasteluun. Tämän puolestaan voi tulkita siten, että suurilla ikäluokilla on edessään keskimäärin noin 15 kohtuullisen toimintakykyistä elinvuotta. Kuntoutusja liikuntafysiologinen tutkimus tasokasta Kuntoutusja liikuntafysiologisen tutkimuksen taso on korkea johtuen osin edellä mainituista edellytyksistä. Aikaa kuluttamassa Hannu Piekkola ( 2002) on kirjoittanut kiinnostavan artikkelin aiheesta ajankäyttö varhaiseläkkeellä. Yhteistyön puute perustieteisiin, pienet yksiköt, "pätkätyöt" yms. Ensimmäinen on pidentynyt elinikä. Koulutuksen määrä on kasvanut kaiken aikaa ja samoin ihmisten tuloLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 27. Niin voisi ehkä sanoakin, ellei olisi esitettävä toista kysymystä: ovatko terveet elinvuode t lisääntyneet enemmän kuin elinaika. Samoin tieteelliset "pätkätyöt", kun opetusministeriön avustus saadaan vain vuodeksi kerrallaan. Suomalaisen tutkimuksen etuja ovat eräät institutionaaliset ratkaisut, jotka auttavat suuresti tutkimusta. Biomekaanisen tutkimuksen tasoa pidettiin erityisen hyvänä. Tiivistäen: 5564-vuotiaista, jotka eivät olleet töissä, käytti vapaa-ajastaan lukemiseen alle 20 prosenttia, television katseluun lähes 40 prosenttia, sosiaaliseen kanssakäymiseen naiset hieman yli ja miehet hieman alle 20 prosenttia, liikuntaan vastaavasti naiset hieman alle ja miehet hieman yli 10 prosenttia. Maassamme väitellään tällä alalla suhteellisen nuorina, vaikka arvion mukaan tutkijakoulutuksen laatu vaihtelikin suuresti yksiköstä toiseen. Post-doc tutkijapaikkojen vähyys näkyi suurena puutteena tässäkin arvioinnissa. Sivumennen sanoen: kotitöiden jakautumisessa tapahtui vain jonkin verran muutoksia eläkkeelle siirryttäessä. Seuraavassa muutaman tutkimuksen perusteella arveluita siitä, mitä vuosina 1945-49 syntyneet ihmiset tulevat tekemään kolmannen ikänsä aikana. Apurahoista on jo siirrytty palkkoihin ja liikuntatieteellinen jaosto tullee seuraavalla vaalikaudella painottamaan omaa toimintaansa näiden arvioiden pohjalta parantaakseen maamme liikuntatieteellisen tutkimuksen edellytyksiä. Mitä niillä on tarkoitus tehdä
Taitaa olla yhtä kävelyä koko ikääntyvien liikunta. Nämä molemmat voisivat viitata myöhemmin eläkkeelle siirtymiseen, josta ei kuitenkaan ole paljon vielä näkynyt toivoa. Liikkuvatko suuret ikäluokat tulevaisuudessa 7 Liikuntaan käytettiin siis kymmenisen prosenttia vapaa-ajasta eläkkeellä ollessa. Raportissa yli 50vuotiaiden kohdalla luku on 48 prosenttia. Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001-2002 (Suomen kuntourheiluliitto 2002) kertoo, että yli 50-65-vuotiaista peräti 41 prosenttia liikkuu vähintään viisi kertaa viikossa ja 69 prosenttia ainakin kolme kertaa viikossa. Toisaalta yli 50-vuotiaiden katsotaan olevan terveysliikkujia keskimääräistä useammin. Voi myös olla , että väestön lihavuuden kehitys muuttaa liikunnan olemusta toisenlaiseksi kuin ennen. Terveysliikunnan käsite tuskin oli tutkittujen tiedossa ainakaan kovin täsmällisesti, joten tuloksiin voi tältä osin suhtautua varsin varovaisesti. Pääkaupunkiseudun nykyiset lumihuoltonopeudet pitänevät huolta siitä, että ainakaan kävely ei vähänkään hankalampina talvina pääse lisääntymään ilman liukastumistapaturmien samanaikaista kasvua. Harmillista kyllä , käytettävissä ei ole tarkempia tutkimustietoja vaan joudumme tyytymään niukkaan aineistoon. Suurista ikäluokista 33 prosenttia halusi olla ikäistään nuorempi, kun yli 60-vuotiailla luku oli 39 prosenttia. Hiihdon väheneminen voi suunnata mielenkiintoa muualle, mutta minne. ET-lehti kysyi ja ihmiset vastasivat (Sanoma Magazines 2003). Potentiaalisten lajien listassa on tarjolla toki muutakin: mahdollisen golfin ohella vähemmän todennäköisiä vaihtoehtoja: seinäja vuorikiipeily , salibandy ja ratsastus. Mitä ihmiset itse arvelevat. Suurten ikäluokkien kohdalla on tietysti yhä useammin ollut niin, että molemmat vanhemmat perheistä ovat olleet mukana työelämässä, minkä voisi optimistisesti olettaa vähitellen tasoittavan myös kotona tehtävää työtä. Pääkaupunkiseudulla hiihdetään vähemmän kuin muualla. Varttuneen väestön liikunnallisuuden oletetaan olevan alhaisella intensiteettitasolla ja keskittyvän vain pariin lajiin. Kävely oli tässäkin joukossa ylivoimainen liikunnan muoto, 75 prosenttia harrasti sitä. Kun tutkimuksen tekijät arvioivat kasvuhakuisten lajien potentiaalisia harrastajia, niin luetteloon ei mahdu yhtään lajia , joka olisi potentiaalinen yli 50vuotiaiden laji. Se ei silti vielä kokoa satojatuhansia ikääntyviä Suomessa. Suuret ikäluokat saattaisivat pelata golfia tulevaisuudessa , jos kenttiä riittäisi maassa myös muille kuin lajia intohimoisesti harrastaville. Hiihdon harrastaminen eri ikäryhmissä on kovin erilaista: alle 25-vuotiaista hiihtää 9 prosenttia, yli 50-vuotiaista 25 prosenttia. Tai ehkä ei sentään. Luvut selittyvät 28 LIIKUNTA & TIEDE 2/'2003 tutkijoiden mukaan sillä, että kävely lähes kaikissa muodoissaan on juuri yli viisikymppisten liikuntamuoto eikä siinä ole eroteltu hyöty-, kuntotai terveysliikuntaa. Tässä tutkimuksessa yli 45-vuotiaat arvelivat oman vanhuutensa alkavan keskimäärin 71-73-vuotiaana, mutta muiden vanhuus jo muutamaa vuotta aiemmin. Harrastusten ohella rahaa aiottiin käyttää matkustamiseen, asun. taso joitakin notkahduksia lukuun ottamatta. Miesten ja naisten välisen tasa-arvon tuloa kotitöiden jakautumiseen on saatu myös odotella vuosikymmeniä enimmäkseen turhaan. Hiihdon vähenemiseen on paljon oletuksia ilmassa: väestön kertyminen pääkaupunkiseudulle, harrastuksen väheneminen nuorten ikäluokissa, laskettelun suosion väheneminen. Voisiko reippaasti olettaa, että talvella sisätiloihin. No tietysti uintia ja hiihtoa. Kuntosaliharj oi ttel u un, voimis te! u un, tanssiin. Erikseen on mainittava sauvakävely, jota naisista harrasti 33 prosenttia ja hiihto, jota miehistä harrasti 34 prosenttia. Tulosten mukaan niukka enemmistö (54 prosenttia) koko tästä tutkitusta aikuisväestöstä liikkuu terveyden kannalta riittämättömästi. Mitä lajeja kävelyn lisäksi. Uinti kuuluu potentiaalisiin lajeihin erityisesti terveysliikkujilla, joita siis on mahdollisesti enemmän juuri vanhemmissa ikäryhmissä. Mitäpä tässä olettelemaan, parasta on tietysti kysyä ihmisiltä itseltään, mitä he tulevat tekemään kolmannen, mahdollisesti parhaan ikänsä aikana
Testikokonaisuuteen kuuluvat haastattelu, lääkärin tekemä terveystarkastus, antropometriset mittaukset ja fyysiset testit. Kävely voi muuttua elämäntavaksi ja liikunta voi saada uusia muotoja. Lisäksi UKK-instituutti haluaa kehittää puolustusvoimien kuntotesLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 29. Toisaalta talvella kesämökkeily voi sekin luoda ihan uudenlaisen liikuntakontekstin. Vertailtaessa tutkimuksissa saatuja reserviläisten tuloksia varusmiesten vastaaviin suorituksiin huomattiin, että reserviläisten kestävyys oli noin 10% heikompi kuin varusmiehillä. Helsinki 2002 Vertio, Harri. Piekkola, Hannu. RESERVILAISTEN TESTAAMISEN KAKSI .. non korjaukseen ja auton hankintaan. Terveys 2000tutkimuksen perustulokset. Suuri Valinta 2003. Tavoitteena on testata maalis-elokuussa yli tuhat reserviläistä viidessä joukko-osastossa: Kaartin J ääkärirykmen tissä (Helsinki); Tykistöprikaatissa (Niinisalo) , Savon Prikaatissa (Mikkeli), Karjalan Prikaatissa (Valkeala, Vekaranjärvi) ja Kainuun Prikaatissa (Kajaani). Puolustusvoimat aloitti mittaukset maaliskuussa Santahaminassa Helsingissä. Kansanterveyden näkökulmasta reserviläisten testaaminen tarjoaa yhden näkökulman kansalaisten kunnosta ja terveydentilasta. Stakes, raportteja 148. Suuret ikäluokat ikääntymässä. Minkälaisia matkoja on mökiltä urheiluopistoille tai kunnan liikuntapisteisiin. Turvallisuusja puolustuspoliittinen selonteko edellyttää, että puolustusministeriö selvittää yhdessä Sosiaalija terveysministeriön kanssa vuoteen 2004 mennessä reserviläisten fyysisen suorituskyvyn ja sen kehitysnäkymät. Naisia kiinnosti terveysmatkailu, miehiä ei niinkään. Suomalaisten toimintakykyiset elinvuodet..metodinen tarkastelu ja mittaaminen. Kirjassa Heinonen, Jarmo (toim.) Senioriteetti voimavarana. Tilastokeskus, Helsinki 2002 Sihvonen, A-P. Onko mökillä latuja, antaako kunta raivata luistinratoja jäälle vai ei. Reserviläisten kuntotutkimuksen päätavoitteena onkin kuvata nuorten suomalaismiesten fyysinen kunto ja siihen vaikuttavat tekijät ja verrata niitä vuosina 1993-94 saatuihin tuloksiin. Mitä nyt tapahtuu. Gaudeamus ,Tampere 1998 Puolustusvoimat testaa reserviläisten kunnon: .. Testit suoritetaan osana kertausharjoituksia. HARRI VERTIO Toiminnanjohtaja Terveyden edistämisen keskus puh: 09-7253 0336 sähköposti: harri. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002, Helsinki 2002 ET-lehti, Sanoma-Magazines . Tutkimusraportti 2003 . Vuonna 1983 testattiin 270 miestä, kymmenen vuotta myöhemmin 552 reserviläistä. Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö kenraalimajuri Esa Tarvaisen mukaan nyt käynnissä olevalla tutkimuksella on tavanomaista suurempi merkitys siksi, että palvelukseen astuneiden kunnon jatkuva lasku on lisännyt mielenkiintoa yleisesti suomalaisen miehen kuntoon ja jaksamiseen. Tutkimuksen kokonaisbudjetti on noin 200 000 euroa. Tutkimus toteutetaan yhteistoiminnassa Pääesikunnan koulutusosaston, Sosiaalija terveysministeriön, UKK-instituutin ja Jyväskylän yliopiston kanssa. Kestävyydessä ei tutkimusten välillä ollut merkittävää eroa, mutta kiitettäviä vatsaliikesuorituksia ja huonoja käsinkohontatuloksia oli selvästi enemmän vuonna 1993 kuin 1983. Gummerus, Jyväskylä 1994 Suuri kansallinen liikuntatutkimus 20012002. Se merkitsee samalla liikunnan kannalta uudenlaista tilannetta. UKKinstituutin johtajan Mikael Fogelholmin mukaan erityisesti nuoret miehet ovat lihoneet viime vuosien aikana, ja näistä mittauksista saadaan lisätietoja ongelman taustaan. Tutkimuksen avulla yritetään selvittää myös elintapojen, sosiaalisten taustatekijöiden ja ylipainon yhteyttä kuntoon. Tänä vuonna reserviläisten fyysisen kunnon testaamista jatketaan. Puolustusvoimilla testien tavoitteena on selvittää 25-34-vuotiaiden reserviläisten fyysinen kunto, ylipaino ja koettu terveydentila ja niiden yhteys varusmiesajan fyysiseen kuntoon ja aktiivisuuteen. UKK-instituutti mukana tutkimuksessa Osa käytössä olevista testeistä kuuluu UKK-instituutin terveyskuntotestistöön. vertio@health.fi Lähteet Aromaa, Arpo ja Koskinen, Seppo (toim.) Terveys ja toimintakyky Suomessa. Suurissa ikäluokissa voi elää samanlainen ajatus etelään muuttamisesta osaksi vuotta. VUOSIKYMMENTA TEKSTI: JARI KANERVA JA TARJA NYKÄNEN Reserviläisten kuntoa on selvitetty kertausharjoituksiin kutsuttujen kuntotutkimuksilla vuosina 1983 ja 1993. SLU:n julkaisusarja 5/02. Kummassakin tutkimuksessa reserviläisten lihaskunto ja kestävyys olivat keskimäärin tyydyttävät. Kohta tiedämme tarkemmin. Tutkimuksiin osallistuneet ovat olleet pääosin alle 35-vuotiaita ja heidät on valittu satunnaisotannalla. Muutenkin tiedetään, että Suomessa melkoinen joukko eläkeikää lähestyviä ihmisiä kunnostaa kesämökkejään talviasuttaviksi, mutta tässä tutkimuksessa 45-49-vuotiaista 45 prosenttia ilmoitti olevansa halukas muuttamaan eläkkeelle päästyään lämpimämpiin maihin osaksi vuotta. Hyvinvointikatsaus 4/2002 . Lihaskunnossa merkittävimmät erot saatiin käsinkohonnassa, jossa vuoden 1993 reserviläisten tulos oli merkittävästi heikompi kuin varusmiesten vastaava. Ajankäyttö varhaiseläkkeellä
tausta jatkuvaa kunnon seuraamista varten. Testien suorittamiseen menee kokonaisuudessaan aikaa noin kaksi tuntia, jolloin raskain osuus, polkupyöräergometritesti, suoritetaan viimeisenä. Liikkuvuutta mitataan selän sivutaivutuksella ja tasapainoa arvioidaan takaperin kävelyllä. Hengitysja verenkiertoelimistön kunto eli kestävyyskunto mitataan polkupyöräergometritestillä. Testit kannustavat liikkumaan Testitapahtumassa reserviläiset vastaavat ensin terveydentilaan ja liikunnan harrastamiseen koskevaan kyselyyn, ja sen jälkeen on lääkärin tekemä terveystarkastus. Työryhmän puheenjohtajana toimii ylijohtaja Kalevi Kivistö. Kaikista testiosioista annetaan henkilökohtainen palaute, jonka toivotaan motivoivan liikunnan harrastamiseen. Tutkimuksen johtajan Mikael Fogelholmin mukaan tutkimuksesta raportoidaan kansainvälisesti ja hän uskoo, että tutkimus tuottaa arvokasta kansanterveydellistä tietoa. Lisäksi lihaskuntotesteihin kuuluvat käden puristusvoiman mittaaminen, staattinen selkätesti ja hermo-lihasjärjestelmän toiminnan mittaaminen kontaktimattohypyillä. Lisäksi tutkittavilta mitataan paino, pituus, vyötärön ympärys ja verenpaine. TVORVHMA .. SELVITT AMAAN HUIPPU-URHEILUN .. Kuntotestin lihaskunto-osuus on perinteinen: etunojapunnerrukset, istumaan nousut, käsinkohonnat ja toistokyykistykset, joissa kaikissa suoritusaika on 60 sekuntia. Ergometritesti on proto30 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 kollaltaan hieman erilainen kuin perinteinen kolmiportainen polkupyöräergometritesti, mutta uusi testi on todettu olevan yhtä luotettava kuin perinteinen kolmiporrastesti ja soveltuvan paremmin Puolustusvoimien käyttöön. Työryhmän tulee lisäksi arvioida huippu-urheilun kansallista koordinaatiotarvetta sekä johtamisjärjestelmään liittyviä haasteita sekä ottaa huomioon vammaishuippuurheilun erityiskysymykset. .. Puolustusvoimat tarjoaa yhden vaihtoehdon liikunnan harrastamiseksi: kaikille osallistuneille jaetaan kotiinviemisiksi kävelysauvat. Reserviläisten kuntotesti on suunniteltu sellaiseksi, että sen voi turvallisesti suorittaa, vaikka fyysinen kunto olisikin päässyt rapistumaan. Työryhmä antaa ehdotuksensa 31.1.2004 mennessä. TVONJAKOA Opetusministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää huippu-urheilun kehittämisja toimintavastuita sekä työnjakoa opetusministeriön tukipolitiikan näkökulmasta. Työryhmän pysyvinä asiantuntijoina toimivat johtaja Raija Mattila ja neuvotteleva virkamies Timo Haukilahti sekä sihteereinä ylitarkastaja Hannu Tolonen ja valmennuspäällikkö Kari Niemi-Nikkola.. .. Ehdotuksessa tulee ottaa huomioon huippu-urheilun eettisen perustan vahvistamiseen tähtäävät toimenpide-esitykset. Muita jäseniä ovat kansanedustaja Tuija Brax, toimitusjohtaja Heikki Hietanen, toimitusjohtaja Jaakko Holkeri, yliopettaja Kirsi Hämäläinen, pääsihteeri Leena Paavolainen, toiminnanjohtaja Jukka Pekkala, pääsihteeri Jouko Purontakanen, tiedotusjohtaja Riitta Salin, johtaja Jukka Viitasalo ja kulttuuriasiainneuvos Mirja Virtala
Suuria ansioristejä on jaettu vuodesta 1936 lähtien, jolloin ensimmäisen ansioristin sai opetusneuvos Hilma ]alkanen. TERVEYTTA, OPISKELIJAT! Terveyden edistämisen keskus jakoi vuoden 2002 Terveysteko -tunnustuspalkinnon lääketieteen tohtori Kristina Kuntulle. Karvonen, Pentti Linnosvuo, Osmo Niemelä, Paavo Pekkanen, Peter Tallberg ja Jukka Uunila. .. Voimistelunopettaja, Suomen Voimisteluja Liikuntaseurat SVoLi ry:n kunniapuheenjohtaja Pirjo-Liisa Vilenius on toiminut Hämeenlinnan Tarmon Naisvoimistelijoiden puheenjohtajana vuosina 1977-1990, SVUL:n Hämeen piirin johtokunnan jäsenenä vuosina 1978-1987 sekä piirin SNLL-jaoston puheenjohtajana vuosina 1976-1987. Tutkimukset osoittavat, että yksinäisyys on yhtä vaarallista terveydelle kuin tupakointi, Kunttu sanoo. BIRGITTA KERVINEN EUROOPAN NEUVOSTON urheilukomitean hallitukseen Birgitta Kervinen on valittu edustamaan eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä Euroopan neuvoston urheilukomitean CDDS:n hallitukseen. Väitöskirjatyö johti Kuntun selvittämään yhteisöjen ja ihmissuhteiden vaikutusta opiskelijoiden terveyteen. Kuntun ansiosta YTHS on lähtenyt kehittämään perinteisen lääketieteen rinnalle opiskelijoiden terveyden edistämistä. Suomen liikuntakulttuurin ja -urheilun suuren ansioristin haltijoita ovat tällä hetkellä Kalevi Tuomisen ja Pirjo-Liisa Vileniuksen lisäksi Matti Ahde, Veikko Hakulinen, CarlOlaf Homen, Tapani Ilkka, Martti J. Tuominen toimi urheilu-uransa jälkeen Suomen Koripalloliiton päävalmentajana 1956-1969 ja Suomen olympiakomitean päävalmentajana vuosina 1969-1992. Suuri ansioristi on liikuntakulttuurin alalla jaettavista kunniamerkeistä merkittävin ja se voi olla kerrallaan enintään kahdellatoista haltijalla. Kervisen asetti ehdolle eurooppalaisten urheilujärjestöjen kattojärjestö ENGSO, jonka varapuheenjohtajana hän toimii. Valmennuspäällikkö, voimistelunopettaja Kalevi Tuominen on toiminut suomalaisen urheilun keskeisenä vaikuttajana 1950-1990 -luvuilla. Keskusjärjestötasolla Pirjo-Liisa Vilenius on vaikuttanut sekä SVUL:ssa sekä Suomen Liikunta ja Urhelu ry:n varapuheenjohtajana vuosina 1994-1997. Kunttu on työskennellyt parikymmentä vuotta Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön yleislääkärinä Turussa. Kristina Kunttu on työssään aidosti pyrkinyt kuuntelemaan opiskelijoiden tarpeita ja ryhtynyt vastaamaan tutkimuksissa esiin nouseviin puutteisiin ja ongelmiin. Liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi PIRJO-LIISA VILENIUKSELLE JA KALEVI TUOMISELLE Voimistelunopettaja Pirjo-Liisa Vileniukselle ja valmennuspäällikkö Kalevi Tuomiselle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja -urheilun suuri ansioristin. LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 31
Koulun haasteet terveysosaamisessa ovat samanlaiset kuin lukemisessa ja laskemisessa. Terveys ja hyvinvointi tai silloisella terminologialla "hygienia" on ollut mukana oppivelvollisuuskouluissa ja oppikouluissa niiden perustamisesta lähtien. Tiukasti rajaava määrittely ei ole järkevää. Terveyden sisältö määrittyi taudeista ja niiden ehkäisystä ja hoidosta. Sydänja syöpätautien syytutkimus nosti tottumukset ja tavat 1970 -luvun terveystyön ydinteemoiksi. Suomessa terveystiedon monet sisällöt ovat olleet mukana mm. Alueelliset ja sosiaaliryhmittäiset erot liittivät terveyden yhä selvemmin yleiseen yhteiskuntapolitiikkaan. Liikenneja työtapaturmien yleistyminen toivat myös nä32 LIIKUNTA & TIEDE 2/'l003 mä areenat terveyspolitiikan sisään. Ympäristöstä löydettiin uusia terveysvaaroja. Kansainvälisessä tutkimuksessa ja kirjallisuudessa onkin kaksi rinnakkaista juonnetta, joissa samaa arjen elämää tarkasteltiin erikseen terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmista. Merkittävät oppimisen vaiheet ajoittuvat ennen kouluikää ja oppivelvollisuuden alkaessa lasten lähtökohdat ovat erilaiset riippuen siitä, millaisessa perheympäristössä ja päivähoidossa he ovat kasvaneet. Vaikka oppiaine on uusi, terveys ei tietenkään tule uutena asiana perusopetukseen. Yhdessä nämä uudet näkökulmat laajensivat terveyskäsitteen sisältöä. Terveys olisi siis rajatumpi hyvinvoinnin osa-alue. Tunnelatautuneet ja lyhytkestoiset oppimistilanteet eivät tuota odotettuja tuloksia. liikunnan, biologian ja kotitalouden oppiaineissa ja tietenkin alaasteella laajemminkin opetukseen integroituneina. Terveys on osa hyvinvointia Terveys koettiin 1970-luvulle saakka melko yksiselitteiseksi käsitteeksi. Hyvinvointi tarkoittaa arkisen elämän eri tasojen tarkastelua ihmisten yleisen hyvinvoinnin näkökulmasta, terveys taas kapeammin sairauksien ja tautien ja niiden ehkäisyn ja hoidon näkökulmasta. On tärkeätä erottaa ammattitaitoinen terveystiedon opettaminen henkilökohtaisiin arvoihin perustuvasta "terveyssaarnaamisesta". Samalla kun terveyskäsitettä laajennettiin se menetti oman erityisluonteensa. T erveystieto on tulossa uudeksi oppiaineeksi perusopetukseen. Sitä voitaisiin pitää sateenvarjona, jonka alle mahtuvat esimerkiksi ympäristö, asuminen, toimeentulo ja terveys. Esimerkiksi Englannissa ja Yhdysvalloissa on julkaistu ja julkaistaan runsaasti tämän alueen kirjallisuutta. Pikemminkin olisi pyrittävä filosofi Reijo Wileniuksen ehdottamaan otteeseen, käsitteiden "huokoiseen luonnehdintaan". Samoista asioista puhutaan kahdella eri terminologialla, joiden valinta ei anna lisätietoa itse kohteesta vaan ainoastaan puhujan taustasta. Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimiston johdolla alettiin kehitellä aikaisempaa laajempaa terveyskäsitettä, joka 1980 -luvulla kiteytyi "Health Promotion" sateenvarjon suojaan. Terveyden sisällön laajentamisen sijasta siirryttäisiin puhumaan hyvinvoinnista, kun näkökulma laajenee esi. Yhteiskuntatieteet tulivat lääketieteen ja biotieteiden rinnalle terveystutkimukseen. Vaikka esimerkiksi tuberkuloosin torjunnassa tai äitiysja lastenneuvolatyössä oli laajasti mukana arjen monimuotoisuus, sen ei annettu hämärtää terveyden käsitettä. TERVEYS, TIETO • • • Ja opp1m1nen TEKSTI: MATTI RIMPELÄ Terveystiedon oppiaineen taakkana on moraalisesti painottunut valistuksen perinne. Hyvinvointi tarkoittaa luontevasti laajempaa kokonaisuutta. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun suunitellaan terveystiedon opetusta päihteistä, mielenterveydestä, seksuaalisuudesta ja väkivallasta. Tämän kirjoituksen ydinkäsitteitä ovat terveysosaaminen ja hyvinvointiosaaminen ja vastaavasti terveysoppiminen ja hyvinvointioppiminen. Muutamat 1900 -luvun alkuvuosina kirjoitetut oppikirjat ovat edelleen monessa suhteessa ajankohtaista luettavaa. Seuraavaksi arvioin nähtävissä olevaa kehitystä terveystiedon opetuksen tehostamisessa ja lopuksi esitän ehdotuksia lähivuosien toiminnoiksi. Terveystutkijat ja toimijat alkoivat puhua yhä enemmän hyvinvoinnista ja hyvinvoinnin tutkijat ja toimijat terveydestä. "Health education" on kansainvälisesti vahva tutkimuksen ja kehitystyön perinne. Tässä vaiheessa tuntuisi viisaalta palata hieman taaksepäin ja säilyttää yhteisesti sopien erilainen merkitys hyvinvoinnin ja terveyden käsitteillä
Mitä tarkoittaa sairastuminen, tauti, oire, sairaus ja hoitaminen. Mitä tämä näkökulma merkitsee käytännössä. Ensimmäiseksi tämä kysymys tuli ajankohtaiseksi Yhdysvalloissa kliinisessä lääketieteessä pohdittaessa, miksi potilaat eivät noudata hoito-ohjeita. Mitä terveysosaamisen näkökulma merkitsee terveystiedon opetuksessa 7 Koulun kohtaamat haasteet ovat terveyserityisessä osaamisessa aivan samanlaiset kuin lukemisessa ja laskemisessa. Strateginen terveysosaaminen on hallinnon ja johtamisen haaste. Ammatillinen terveysosaaminen on puolestaan ensisijaisesti terveysammattilaisten kuten terveydenhoitajien, sairaanhoitajien ja lääkäreiden jokapäiväistä ammattitaitoa, jota opitaan alan koulutusyksiköissä ja käytännön työssä. Miten opetamme lapsia ja nuoria valitsemaan oikein näiden vaarojen keskellä. Entä laajemmin hyvinvointioppiminen. Merkittävät oppimisen vaiheet ajoittuvat ennen kouluikää ja oppivelvollisuuden alkaessa lasten lähtökohdat ovat hyvinkin erilaiset riippuen siitä, milTerveystiedon opetusta voidaan keskittää erityistä tukea tarvitseville oppilaille. merkiksi toimeentuloon. Miten hyvinvointija terveysoppiminen keskimääräin edistyvät kouluiässä. Maailman arvostetuimmassa tiedelehdessä (Science) julkaistun tuoreen artikkelin mukaan lapset ovat väkivaltaisimmillaan noin vajaan kahden vuoden iässä, jolloin he opettelevat sosiaalista vuorovaikutusta, mutta eivät vielä ole oppineet toimimaan rakentavasti ristiriitatilanteissa. Mutta ei pelkästään henkilökohtainen osaaminen. Aivan samalla tavalla kuin edellä jäsennettiin terveysosaamista voidaan täsmentää myös hyvinvointiosaamisen sisältöä. Terveysosaajana yksilö ja yhteiskunta Perusopetuksen kannalta uusi näkökulma tähän keskusteluun alkoi hahmottua 1990-luvulla, kun lukutaidon ja terveyden edistämisen tutkijat löysivät toisensa. Näin alkavat vahvistua ne erot, jotka koulussa kohdataan. On huomattava, että tämä selkiyttäminen ei ota lainkaan kantaa syysuhteisiin vaan ainoastaan painottaa eri näkökulmia. Oirekieli opitaan useimmiten 6-8-vuotiaina. Suomessa tätä nopeasti laajentuvaa tutkimuslinjaa on toistaiseksi sovellettu vähän Suomenkielinen suora käännös terveyden lukutaito tuntuu hieman mekaaniselta. Lapsi oppii vuorovaikutustaitoja ja arjen elämän rytmejä jo ensimmäisistä elinpäivistään alkaen. Miten tämä oppiminen rakentuu ensimmäisistä elinkuukausista alkaen. Terveysosaaminen voisi paremmin kertoa suomeksi uuden käsitteen ytimen. Kriittisiä vuosia ovat ne, jolloin lapsi oppii kävelemään, juoksemaan, hyppimään ja liikkumaan epätasaisilla pinnoilla. Terveysja hyvinvointiosaamisesta painottava näkökulma nostaa heti ytimeksi lapsen oman kasvun ja kehityksen: Miten lapsi oppii hyvinvointiosaamista/ terveysosaamista. Puhumaan oppiminen on siis keskeistä hyvinvointioppimista. Mitä voisi tarkoittaa "health literacy" sananmukaisesti terveyden lukutaito. Iän varttuessa suurin osa lapsista oppii toimimaan viisaasti ristiriidoissa, mutta eivät kaikki. Tuolloin opitaan myös terveysongelmien arkinen hoitaminen ja tutustutaan lääkkeiden käyttöön. Liikunnan oppiminen kulkee lähes samassa rytmissä vuorovaikutuksen kanssa. Miten koulu yleensä ja erityisesti terveystiedon oppiaine voivat myötävaikuttaa siihen, että jokaisen lapsen ja erityisesti niiden, joiden lähtökohdat ovat heikoimmat, hyvinvointija terveysosaaminen vahvistuisivat. LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 33. Esikouluiässä lapset oppivat itse sanoittamaan ja varsin nopeasti myös tulkitsemaan terveyteensä liittyviä tuntemuksiaan. Puhuminen on vuorovaikutuksen tärkeimpiä työkaluja. Jo varhaislapsuudessa lapset oppivat läheisiltä aikuisilta terveyden tulkintoja ja myös reagointia erilaisissa terveystilanteissa: Miten terveys-sanaa käytetään ja miten terveydestä argumentoidaan. Terveysosaamista jäsennettäessä törmätään varsin pian samaan laajenemisen vaatimukseen kuin terveyskäsitteessä. Kansalaisten terveysosaaminen on arjen osaamista jokapäiväisessä elämässä ruuan valinnasta sairauksien perushoitoon ja ensiapuun tapaturmien kohdatessa. Milloin siirrytään terveysosaamisesta yleisempään hyvinvointiosaamiseen. Aikaisemmin kysyttiin: Mitä ovat ne tärkeimmät riskitekijät, joita lasten ja nuorten tulisi elämässään välttää. Terveysosaamisessa on nähtävissä selvästi kolme eri tasoa, joita voisi kutsua kansalaisosaamiseksi, ammatilliseksi osaamiseksi ja strategiseksi osaamiseksi. Osaaminen perustuu oppimiseen.Jos hyväksymme terveysosaamisen tärkeäksi käsitteeksi, seuraavaksi tehtäväksi nousee terveysoppimisen tutkiminen: Mitä on terveysoppiminen. Hyvinvointia lisäävän vuorovaikutuksen keskeinen taito on ristiriitatilanteiden rakentava ratkaiseminen. Näyttää ilmeiseltä, että koulussa kohdataan liikkumisen suhteen ainakin yhtä suuria eroja lasten osaamisessa kuin vuorovaikutustaidoissa. Tässä vaiheessa alkaa hahmottua uuden lukutaitoa ja osaamista korostavan näkökulman merkitys peruskoulun terveystietoa kehitettäessä. Don Nutbeamin ja Ilona Kickbuschin johdolla "health literacy" tuli terveyden edistämisen tutkimukseen. Kyseessä on viime kädessä henkilökohtainen osaamisen alue. Entä milloin alkaa terveydelle erityinen oppiminen. Miten vahvistaa terveysosaamista
Jo terveystietoa koskevan lakiesityksen valmisteluvaiheessa näkyi selvästi, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin sijasta useimpien aktiivisten keskustelujen mielessä olivat tuntijaot ja siitä seuraava oman ja oman opettajaryhmän tulonmuodostus. Tuskin kukaan uskoo, että teemapäivä, ulkopuolinen luennoitsija tai muutama oppitunti silloin tällöin merkittävästi edistäisi matematiikan tai englannin oppimista, ainakaan niiden keskuudessa, joiden lähtökohdat ovat heikoimmat. Terveystiedon opetus eroaa muista tiedepohjaisista oppiaineista selkeästi siinä mielessä, että opetus voidaan keskittää erityistä tukea tarvitseville oppilaille. Terveystiedon oppiaineen tulisi perusopetuksessa ensisijaisesti huolehtia terveyserityisestä osaamisesta, siis varsinaisesta terveysosaamisesta. Lapsen kehitykseen rakentuva opetussuunnitelma korostaa peruskoulujen alaluokkia. Terveystiedon opettajiksi ei pitäisi hyväksyä henkilöitä, joiden ammatillinen osaaminen ei ole riittävän vahvaa henkilökohtaisen asenteiden hallitsemiseksi opetustilanteissa. Terveystiedon opettaminen on monessa suhteessa samanlaista kuin muidenkin tiedepohjaisten oppiaineiden opettaminen. Yksittäinen luennon tai teemapäivät ei toivotut seuraamukset voivat ylittää toivotut etenkin silloin, jos tilanne on voimakkaasti tunnelatautunut. Lähes poikkeuksetta laajoissa mela-analyyseissä on päädytty toteamaan, että tunnelatautuneet ja lyhytkestoiset oppimistilanteet eivät tuota odotettuja tuloksia. Merkittäviä oppimistuloksia on saavutettu useimmiten silloin, kun on rakennettu vähintään 15 tunnin ja mieluummin huomattavasti suurempia opintojaksoja. Varsin samanlaiseen tulkintaan johtavat terveysoppimisen tutkimukset. Todennäköisestä on, että koulun mahdollisuudet vähentää perheiden ja päivähoidon tuottamia eroja lasten terveysosaamisessa ovat suurimmat ennen murrosikää. Edellä kuvattu käsitteiden jäsentymättömyys on jatkuvasti esillä peruskoulun terveystiedon opetuksessa keskusteltaessa. Jos oppilaat esimerkiksi tunnistavat opettajan suhtautuvan kielteisesti sukupuolisiin vähemmistöihin, oppimisprosessi heti häiriytyy. Nämä näkökohdat ovat erityisen tärkeitä silloin, kun suunnitellaan terveystiedon opetusta päihteistä, mielenterveydestä, seksuaalisuudesta ja väkivallasta. Terveysosaamisessa on selviä lahjakkuuseroja, mutta erityislahjakkuudet eivät ole samanlainen haaste kuin esimerkiksi kielissä, biologiassa tai matematiikassa. Jokaisessa opetustilanteessa olisi kohtuullisesti tunnettava juuri nyt edessä olevan ryhmän terveysoppimisen kehityksessä keskeisimmät vaiheet. Terveyden näkökulmasta oppiainetta tarkastelevat taas korostavat terveyserityisiä sisältöjä. Varsin monet ymmärtävät terveystiedon hyvinvointitiedoksi ja pyrkivät siirtämään opetussuunnitelman painopistettä yleiseen hyvinvointiin. Mitä innostuneempi terveydestä opettaja on sitä huonompi oppimistulos todennäköisesti on siinä oppilaiden ryhmässä, joka eniten tukea tarvitsee. laisessa perheympäristössä ja päivähoidossa he ovat kasvaneet. Terveyttä vai hyvinvointia. MATTI RIMPELÄ Tutkimusprofessori Stakes/Kuntien hyvinvointistrategiat PL 220 00531 Helsinki puh: 050 569 3439 sähköposti: matti.rimpela@stakes.fi. Toinen tärkeä johtopäätös on lapsen oman kasvun ja kehityksen nostaminen keskeisimmäksi asiaksi myös terveystiedon oppimisessa ja opettamisessa. Ehkä suurin haaste modernin terveystiedon opetuksessa on irtautuminen moraalisesti painottuneen valistuksen perinteestä. Juuri tässä kohtaa testataan opettajan ammatillinen 34 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 osaaminen, toimiiko hän terveystietoa opettaessa oman kansalaisterveysosaamisensa varassa vaiko ammatillisesti korkeatasoisen terveysosaamisen mukaisesti. Etenkin murrosiässä oppilaat tunnistavat erittäin hyvin opettajan henkilökohtaiset arvot ja asenteet. Suurin haaste modernin terveystiedon opetuksessa on irtautuminen moraalisesti painottuneen valistuksen perinteestä. Kaikilla näillä alueilla on kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa havaittavissa suuri ristiriita suosituimpia opetusmenetelmien ja vaikuttavuuden kesken. Terveyden ja hyvinvoinnin järkevä suhteuttaminen toisiinsa olisi helpompaa ellei tähän keskusteluun sisältyisi samalla vahvoja valtapoliittisia intressejä. Opetussuunnitelman tulisi rakentua terveysosaamisen yleisen kehityksen mukaan. Terveystiedon opetussuunnitelmaa valmisteltaessa koulu ja yksittäiset opettajat voivat ja heidän tulee pitää mielessään ne oppilaat, joiden terveysosaaminen on heikointa. Skotlannissa tehty seksuaaliopetuksen tutkimus havainnollistaa, mitä edellä esitetty tarkoittaa käytännössä. Tämä koulumaailman sisäinen valtapolitiikka osaltaan esti tavoitteellaan ja sisällöltään selkeämmän ja paremmin lasten ja nuorten hyvinvointihaasteita vastaavan oppiaineen kehittämistä. Kun terveystiedon oppiaineen opetussuunnitelmat rakennetaan laajentuvan terveyden käsitteelle, samalla tämä oppiaine menettää oman erityisluonteensa. On erittäin tärkeätä erottaa ammattitaitoinen terveystiedon opettaminen henkilökohtaisiin arvioihin perustuvasta "terveyssaarnaamisesta". Kun terveystiedon oppiaineen taakkana on moraalisesti painottunut valistuksen perinne, kouluissa olisi tämä sudenkuoppa otettava erityisesti huomioon
2000). Saman asian, että elinvoima syntyy ihmisten välillä ja myönteisestä sosiaalisuudesta, on Markku T. Hänen mielestään terveyden edistämiseen ja terveyden lukutaitoa koskevaan keskusteluun tarvitaan uudenlaista ajattelua. Yhteisöllisyys tuottaa terveyttä. Hyyppä (2002) dokumentoinut hienosti tutkiessaan suomenruotsalaisen rannikkoväestön elämänmallia. Sosiologina tervehdin ilolla sitä että terveyden edistämisen tutkijat korostavat tämän käsitteen (terveyden lukutaito) määrittelyn tai hahmottamisen yhteydessä sosiaalista ulottuvuutta (vrt. Elinvoima syntyy ihmisten välisestä myönteisestä sosiaalisuudesta. Yhteisöllisyys tuottaa terveyttä. Yksilön hallitsemana tekniikkana kyse on taidosta tai kyvystä omaksua, muokata ja ymmärtää terveystietoa ja käytettävissä olevia terveyspalveluja terveyttä koskevien hyvien ja pätevien päätösten tekemiseksi. Tavoitetta, tulosta ja pääomaa Jos jälkimmäisen luonnehdinnan kytkee Suomeen, ajallisesti ollaan jo 1990ja 2000 -luvuilla pikemmin kuin 1970-luvulla. Teksti: TOMMI HOIKKALA Terveyden lukutaito napsahtaa itsekontrollia ja yksilön vastuuta korostavaan aikaan enemmän kuin hyvin. Miten Hyypän tutkimustuloksen kääntäisi nuorten elämän tosiasioiksi. Väittäisinkin että terveyden lukutaitoa ajatellaan suomalaisessa keskusLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 35. Terveyden lukutaidon yhteydessä olisikin hyödyllistä puhua myös yhteisöllisistä seikoista.Jonkin yksilön henkilökohtainen terveys on kytköksessä terveyden yhteisöllisiin määreisiin ja esimerkiksi luottamuksen kehkeytymiseen. Asiassa on sekä yksilöllinen, yhteisöllis-sosiaalinen että kulttuurinen ulottuvuus (Kickbusch &: Nutbeam 1998). Ratzan 2001, Kickbusch 1997, Selden et. Esimerkiksi tiheä naapuruus voisi olla sosiaalisen pääoman muuan ilmaus. Etenkään nuoret miehet eivät osaa tulkita oireita, ovat tietämättömiä ravinnon, tottumusten ja terveyden yhteyksistä. al. Oppilaiden valmiudet ovat viitepiste. Mutta mitä terveyden lukutaito voi tarkoittaa. M atti Rimpelä (1998) on esittänyt, että nuorten terveyden lukutaito on surkea. Niinpä Ratzan päättelee, että korkean sosiaalisen luottamuksen naapurustoissa huonoja terveystottumuksia voidaan säädellä sosiaalisen paineen avulla. Sosiaalinen pääoma viittaa Ratzanin tapauksessa yksilöiden ja organisaatioiden välisissä sosiaalisissa suhteissa kehkeytyviin yhteisöllisiin resursseihin, yhteistyön ja yhteistoiminnan malleihin. Sosiaalinen pääoma kuuluu luottamuksen kanssa samaan käsiteparveen, jonka avulla Razan (2001, 213) toivoo edistävänsä terveyden lukutaitoa koskevia strategoita ja aloitteita. Pelissä sosiaaliset ja tiedolliset taidot: TERVEYDEN LUKUTAITO enemmän kuin elämänhallintatekniikkaa. Se voi myös tarjota auttamisen ja tuen rakenteita sekä kiinnipidon arkisia systeemejä. S.C. Se on pedagogiikkaan pureutuva strategia eikä sellaisenaan kovinkaan yhteisöllinen hanke. Terveyden lukutaitoa voi siis vinklata ainakin kahteen suuntaan: Yksilöiden tietoihin, (elämän) taitoihin ja tekniikoihin ja toisaalta yhteisölliseen ulottuvuuteen. Se ymmärretään liikaakin yksilöiden tietoina, taitoina ja tekniikkoina. Kelpaanko minä. Sosiaaliset ja tiedolliset taidot ovat siis pelissä kun puhutaan terveyden lukutaidosta. Jo tässä yhteydessä terveyden lukutaito kytketään terveystietoon ja koulujen toimintaan, toisaalla terveysvalistukseen sekä terveyden edistämiseen. Voikin muotoilla näin: terveyden lukutaito tarkoittaa (ainakin) oppilaiden kykyä ja taitoa tulkita omaa ja muiden terveyttä. Rarzan (2001, 210) kuvaa terveyden lukutaidon siis nykyisessä maailman ajassa sekä tavoitteeksi että tulokseksi, pääomaksi, jonka avulla ylläpidetään ja kehitetään terveyttä. Tällainen naapuruus voi tuottaa myönteisessä mielessä yksilöiden välistä luottamusta. Näkökulma on pulmallisella tavalla yksilöllistävä. Termi kuuluu olleen ensimmäistä kertaa käytössä vuonna 1974 Health Education Monographin artikkelissa Education as Social Policy (Simonds 1974 Ratzanin 2001 mukaan). Se avautuu itsehoidon perusvalmiudeksi ja myös keskusteluihin yksilön omaa terveyttä koskevasta vastuusta. Eniten lienee Suomessa viime aikoina panostettu terveystiedon opettamisen kohentamiseen koulussa. Yhteisöllinen avain terveyteen on tämä: paljon vuorovaikutusta, paljon kansalaistoimintaa, paljon osallistumista, hyvää yhteishenkeä, yhteisesti jaettu ja sääntöjä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kykyä elää toisten kanssa haluta ja osata auttaa, luottaa ja tehdä asioita yhteisen hyvän eteen
Kuvio kutsuu esille myös aidosti oikeita aikeita hahmottaa nuorten arjesta kumpuavia ja sille herkkiä terveystiedon yhteisöllisiä interventiota. .. TOMMI HOIKKALA Sosiologian dosentti, tutkimusjohtaja Nuorisotutkimusverkosto puh: 09-34824327 sähköposti: hoikkala@alli.fi Lähteet saatavissa kirjoittajalta. Entä heitä, joiden elämäntehtävä on aivan sumussa. Päihdeongelmien hoitamiseen syntyneeseen tyhjiöön alettiin kehittää kunnallista ehkäisevää päihdetyötä, jonka ytimen muodostivat moniammatillinen ja monihallinnollinen projektityöskentely. • 1 ca c ca ca CI) en CI) en c-c ·.c ca E >-..lll: ca C CI) en en_ ··en ca-::; ·... o::::s en > CI) en c•o CI) ·--.c ns >c. :ca :ns CI) E..lll: :ca C CI) c-; CI) cCI) .c CI) >>-=ca CI) :ca > > 1.. Tässä hengessä esimerkiksi Harri Vertio (1997) on puhunut sosiaalisesti myrkyllisen ympäristön vaikutuksesta lapsiin ja nuoriin. >Q) .c C ca ·-ns en >·ns E cZ G> en c:: ·-ca :o en en O G>C -o .c ·> ca C. Paljonko heitä on. Tämä ei koske vain lukioita ja korkeampaa opetusta. Jo perusopetuksessa oletetaan aikamme yksilöllisen riennon hengessä, että 13-vuotiaat ovat kypsiä valitsemaan opintojaksojaan (Rimpelä 2002). Anttonen ja Sipilä 2000). Nykynuoret ja koululaiset ovat olennaisesti kulutuskulttuureissa eläviä nuoria, mikä nostaa elämyksellisyyden, nautinnon ja mielihyvän, jopa hedonismin, ylipäätään ruumiillisuuden keskeisiksi nuorten elämän orientaatiopisteiksi sekä riskien ja itsen hallinnan niitä vastaaviksi minätekniikoiksi. Jos 50 -luku oli holhouksen kontrollikulttuuria, elämme nyt itsekontrollia alleviivaavaa ajanjaksoa . Pulmallisuus on siinä, että siima yhteisöllisyyteen katkeaa liian helposti jos terveyden lukutaitoon vain yksilöllisten taitojen ja nuorten elämänhallinnan tekniikoiden maailmaa. Heillä itsen hallinta on mennyt jotenkin yli (Puuranen 2001). Penäisinkin yhteiskunnallista yhteisönäkökulmaa terveyden lukutaitoa koskevaan teoreettiseen ja empiiriseen tutkimuskeskusteluun. Ne osuivat sumean käänteen ajanjaksoon, jolloin kunnat loivat perusteita ostopalvelumalleille ja toiminnan tehostamiselle (vrt. Siksi se on sosiologillekin niin hedelmällinen. en en :::: ::::s ca ::::s ;--::::S .... telussa liiaksi yksilöiden tietoihin, (elämän) taitoihin ja tekniikoihin liittyvänä pedagogisena tai didaktisena diskurssina. Yhä nuorempi oppilas kohtaa eksistentiaalisen kysymyksen: kelpaanko minä vallitsevin menestymisen kriteerein. Ilman itsen hallinnan tekniikoita yleisemmin sanottuna ilman elämänhallintaa ja kykyjä toimia itsen määrittelemien sääntöjen mukaan, imeytyy nuori riippuvuuksien hyökyihin. Toisaalla meille annetaan kaiken valinnaisuudesta kumpuava uljas uusi yksilö, toisaalta tavoitellaan uutta yhteisöllisyyttä, suomenruotsalaisen rannikkoseudun yhteistä ideaaliolemista, jossa miesten ja naisten odotettavissa olevat eliniät ovat pituudeltaan niin tasa-arvoiset, että muualla Suomessa sitä ei saata (miehenä) uskoa. Esimerkiksi vapaakuntakokeilu ja rahamarkkinoiden vapauttaminen 1980-luvulla ovat tarkoittaneet holhouksen purkamista. Biolääketieteelliseen maailmankuvaan vihkiytyneelle muistutus: terveys on kaiken muun ohella myös yhteisöllinen ja kulttuurinen asia. Terveyden lukutaito napsahtaa itsekontrollia ja yksilön vastuuta korostavaan puheavaruuteen enemmän kuin hyvin. ·ca ca :_ ca .... Eikä hedelmällisyys tarkoita vain sitä, että sosiologin ainoa sauma on kulkea ympäriinsä selostamassa, että yksilön elämäntyyli ja sen mukana kehkeytyvä terveys kutoutuu esiin elinoloista ja yhteisön tilasta, hapertuvata kudoksesta. Jakartan julistuksessa puhutaan terveyden edistämisen suotuisista strategoista tai tekijöista. Sellaisten tyyssija voi olla myös jokin muu taho kuin koulu, kenties jokin nuorille sopiva yhteisöllinen tasku. Terveyden lukutaidon konseptio tempoilee moneen suuntaan. Anorektikot ovat tässä katsannossa kiintoisa ryhmittymä itsehallinnan kulttuurin ylisuorittajina. Malli suosii itsenäisiä, pärjääviä ja motivoituneesti ahkeria oppilaita ja nuoria, ja erityisesti nuoria, joiden hyväresurssiset vanhemmat pysyvät kelkassa. Voidaan puhua myös holhouksen purkamisesta, kenties vallan ja vastuun hajauttamisesta. Niitä ovat terveellisen yhteiskuntapolitiikan kehittäminen, terveellisen ympäristön aikaansaaminen, yhteisöjen toiminnan tehostaminen, henkilökohtaisten taitojen kehittäminen, terveyspalvelujen uudistaminen. Puhetapana ja hallintoajattelun mallina tämä kaikki on kiintoisalla tavalla huojuvaa ja haastavaa. Uudessa julkishallinnossa on ollut kyse uusliberalistisesti virittyneestä hallintodoktriinista, jossa on suosittu markkinoita mieluummin kuin julkisia palveluja. Suomessa on esimerkiksi purettu valtiojohtoinen, keskitetty alkoholipolitiikan järjestelmä. Tämän ajatellaan tuottavan säästöjä, 36 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 mutta malli ei toimi ilman kansalaisyhteiskunnan vastuuttamista (Määttä 2003). Holhouksen kulttuurista itsekontrollin Elämä uuden hallintoajattelun yhteiskunnassa 2000luvun alussa rakentaa yksilöä ja yksilöllistymistä aivan toisella tavoin kuin 1950-luvun Suomessa. ·-=ca >•-..lll: ns :o >c. ..lll: . ca ca _ en·c en :ca o._ ~V CI) ::.: ..lll: ca CI) C •-•.... Uudenjulkishallintoajattelun mukaisissa malleissa puretaan keskitettyä sääntelyä ja perinteistä sektorihallintoa sekä toimitaan projektimuotoisesti. ::::s > ::::s ·-ca CI) ::::s > ca ::::s o--..lll: 1.. Vastaus on, että kokonaisuuden nimissä. 80-luvun sumea käänne Olen toisessa yhteydessä kirjoittanut Petri Pajun kanssa (Hoikkala & Paju 2002) 1980-luvun sumeasta käänteestä, joka viittaa suomalaisen hallintotavan muutokseen, uuteen julkishallintoajatteluun (new public management). Entä miten paljon koululaisten joukossa on ehkä osaisinkin, mutta kun ei huvita -ryhmää. Tänään kyky käyttää valinnanvapauttaan on menestymisen avaintekijöitä. Vallitseva näkökulma on pulmallisella tavalla yksilöllistävä. Näin on etenkin kun koulumaailman ja koulutuspolitiikan hallitsevat trendit ovat 1990 -luvun alusta lähtien kiertyneet entistä selvemmin erikoistumisen, tehokkuuden ja valinnaisuuden korostamiseen (Antikainen, Rinne ja Koski 2000). Sosiaalisesti myrkyllinen ympäristö 7 Kirjoitin juuri että (myös) terveyden lukutavan vallitseva näkökulma on pulmallisella tavalla yksilöllistävä. Miksi yhteiskunnallinen yhteisönäkökulma
Muutos on ollut nopea. Rasvaton maito maistuu entistä useammalle ja myös nuorten leiviltä löytyy kevytlevitettä. Koulu on ollut ja on edelleen tärkeä ravitsemusvaikuttaja. Samaan aikaan vakavaksi huolenaiheeksi on noussut tyypin 2 diabeteksen nopea lisääntyminen. Aikuisväestön edullinen sydänja verisuoniterveys näyttää olevan pysähtymässä (Kansanterveyslaitos, 2003) . Ylipaino, niukka kasvisten käyttö, runsas tyydyttyneen rasvan saanti ja liikunnan vähäisyys lisäävät riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen (Diabetesliitto 2003). Kouluruokailussa onkin kiinnitetty huomiota rasvan laatuun. Kasvirasvapohjaisen leipärasvan korvaaminen leikkeleellä, etenkin juustolla, puolestaan muuttaa ruokavalion rasvan laatua epäedulliseen suuntaa. Juustoista on tullut merkittävä tyydyttyneen rasvan lähde nuorten ruokavaliossa ja nuoret valitsevat usein rasvaisia juustoja (Vartiainen 1996) . Vuonna 1997 julkaistussa sydänja verisuoniterveyden edistämisen toimenpideohjelmassa (STM 1997), vastikään julkaistussa tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelmassa (Diabetesliitto 2003) ja luonnosvaiheessa olevassa valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemuspoliittisessa toimintaohjelmassa (VRNK 2002) on erityisesti korostettu lasten ja nuorten ruokailu tottumusLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 37. Valtaosa koululaisista osallistuu kouluruokailuun. (Lahti-Koski 1998). Kouluruoan rasvasisältö voi olla jopa kotiruokaa edullisempaa (Vartiainen 1996). Kouluikäisten ruokailutottumukset: Suotuisaa kehitystä ja suunnanmuutosta Teksti: ARJA L VVTIKÄINEN Kuva: Leipätiedotus Kouluikäisten ruokailutottumukset ovat muuttuneet pääosin parempaan suuntaan. Maidon käytön vähenemisestä on huolestuttu etenkin luuston terveen kehityksen kannalta. K ouluikäisten ruokailutottumukset ovat muuttuneet pääosin parempaan suuntaan. Voi olettaa, että aikuisväestöä koskevat havainnot kansantaudeista ennustavat tulevaa suuntaa lapsilla ja nuorilla ja antavat vakavan aiheen pohtia ravitsemuskasvatustavoitteita. Etenkin rasvan määrä ja laatu ruokavaliossa ovat muutuneet sydänterveyttä edistävään suuntaan. Kaikki oppilaat eivät kuitenkaan syö koululounaalla täysipainoista ateriaa. Entistä useampi syö leivän myös ilman rasvaa ja valitsee ruokajuomakseen vettä (Vikat 1998)
38 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 Pojat syövät useammin lihapiirakoita ja hampurilaisia kuin tytöt (STAKES 2003). Sydänterveyttä edistävät valinnat > rasvan merkitys ravitsemuksessa > rasva ja murrosiän kehitys > rasvan laatu ja määrä ruokavaliossa 8. Toisaalta osa tytöistä valitsee ruoakseen vain aterian lisäkkeet. Kyky arvioida omia ruokailutottumuksia ja teh dä terveyttä edistäviä valintoja > nuorten ruokailutottumukset > kouluruokailu > omien tottumusten kehittäminen Taulukko 1.. Pääruoka näyttää maistuvan parhaiten, mutta ravitsemuksellisesti tärkeät aterian lisäkkeet, salaatit, täysjyväleipä ja maito, maistuvat yllättävän harvoin. Niiden on todettu olevan yhteydessä mm. Yleisimmät välipalat ovat makeiset ja virvoitusjuomat. Kriittinen ravitsemustiedon lukutaito > tavannomaisimpien erityisruokavalioiden tuntemus > tuoteselosteet, erityisvalmisteet ja niiden käyttö > elintarvikemainonta ja terveysviestintä 9. (Hirvonen 1999). Nuoret, jotka syövät kotona ilta-aterian perheensä kanssa, syövät myös kouluruokaa yleisemmin kuin muut. Perinteinen kahden lämpimän aterian malli on muutoinkin vähenemässä (Ravitsemuksen seurantajärjestelmän asiantuntijatyöryhmä 1996). Lähes kaksi kolmesta peruskoulun 8-9-luokan ja lukioiden oppilaista nauttii Kouluterveystutkimuksen mukaan välipaloja koulupäivän aikana. Etenkin luokka-asteilla 1-6 ruokailusta poisjääminen on harvinaista. Lukiossa välipalavalinnat muuttuvat jonkin verran terveellisempään suuntaan (STAKES 2003). Monipuolinen ruokavalio > tutustuminen elintarvikeryhmiin ruokaympyrän mukaisesti > tasapainoisen ruokavalion koostaminen > omien valintojen merkitys; arki, -juhla ja satunnaiskäyttö > kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä täysjyväviljan käytön lisääminen 6. Vlipainoa ja painohuolia Lasten ja nuorten ylipainoisuus lisääntyy kuten aikuistenkin ylipaino. Kouluruokaa näyttävät syövät muita yleisemmin myös ne nuoret, jotka pitävät koulun käynnistä, harrastavat usein liikuntaa, pitävät itseään sopivan painoisina, eivät tupakoi ja joilla on harvoin tosihumalakokemuksia. Luonnollinen suhde syömiseen ja ruokiin. Kouluruokailulla ja ilta-aterioinnilla kotona on myönteinen vaikutus ruokavalioon. > ruoan ja ruokailun fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen merkitys > ruoan nautittavuus, monipuolisuus ja kohtuus > ruokakulttuuri, -tavat ja -tottumukset 2. Pikaruokien päivittäiskäyttö on kuitenkin harvinaista (Hirvonen 1999) ja WHO:n koululaistutkimuksen mukaan virvoitusjuomien nauttiminen on Suomessa edelleen vähäistä verrattuna muihin maihin (Veerecken & Maes 2000) . Lukioiässä kouluruokailuun osallistuminen jälleen yleistyy. Makeisja virvoitusjuoma-automaatteja on monissa yläasteen kouluissa ja lukioissa. Ravitsemukselliset riskit kasaantuvat niille, joilla on muutakin riskikäyttäytymistä. Kouluruokailun toteutumisesta on saatu tietoa etenkin Kouluterveystutkimuksesta (Stakes 2003) , STM.n kouluruokailuselvityksestä (Urho & Hasunen 1999) sekä muutamista muista selvityksistä (Viitala 2000 ja Taloustutkimus 2002 ja Airaksinen 2001). Myös perheiden kotiateriointi näyttää olevan murroksessa. Peruskoulun 7-9 luokan oppilaista keskimäärin 65-85 prosenttia osallistuu päivittäin kouluruokailuun. Entistä harvempi nuori syö vanhempiensa kanssa yhdessä päivällistä (Vikat 1998 ja STAKES,2003). kasvisten ja hedelmien päivittäiskäyttöön. Makea välipalakulttuuri Nuorten ruokavaliossa huolen aiheeksi ovat etenkin Kouluterveystutkimuksen (STAKES 2003) ja WHO:n koululaistutkimuksen (Vereecken & Maes 2000) tulosten perusteella nousseet kasvisten, hedelmien ja marjojen niukka päivittäiskäyttö aikuisiin verrattuna sekä ravitsemuksen ja hammasterveyden kannalta epäedullisten virvoitusjuomien ja makeisten yleistyvä nauttiminen. Valtaosa koululaisista osallistuu kouluruokailuun. Koko Suomen kattavassa nuorten terveystapatutkimuksen 20-vuoden seurannasta kävi ilmi, että 12-18-vuotiaiden suhteellinen paino on jatkuvassa RA VITSEMUSKASVATUKSEN HAASTEET KOULUSSA Haasteet 1. Nuorten myönteiset terveystottumukset ovat yhteydessä toisiinsa. Kouluruokailukaan ei takaa täysipainoista ateriaa Peruskoululaisille ja lukiolaisille tarjotaan päivittäin maksuton täysipainoinen kouluateria (Perusopetuslaki 31.§, 628/1998, Lukiolaki 28.§, 629/ 1998). ten kehittämistä, terveyserojen vähentämistä ja koulun aktiivista roolia terveellisiin elintapoihin ohjaamisessa. Välipalakulttuuria on osaltaan ollut muovaamassa makeisten ja virvoitusjuomien lisääntynyt tarjonta koulun alueella. Säännölliset ruokailutottumukset > ruokailu, hyvinvointi ja terveys > säännölliset ateriat ja niiden merkitys > aamupala, kouluateria, muut kodin ateriat 4. Kasvisten, marjojen tai hedelmien päivittäiskäyttäjiä on vain noin joka kolmas tyttö ja noin joka neljäs poika (Vikat 1998 ja Hirvonen,1999). Hammasterveys ja ravinto > välipalojen määrä ja laatu > sokerin ja sokeroitujen elintarvikkeiden käyttö > makeisten, ruokaja janojuomien käyttökulttuuri 5. Terve kasvu ja paino > ylipainon ja syömispulmien ehkäisy > ravinnonsaannin ja kulutuksen tasapaino > murrosikä ja ravinto > muoti, kauneusihanteet ja terve paino 3. Maitovalmisteiden riittävä ja monipuolinen käyttö > kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ja maitovalmisteiden merkitys tasapainoisessa ruokavaliossa 7. Kouluruokailun pulmaksi on noussut se, että kaikki oppilaat eivät syö koululounaalla täysipainoista ateriaa. Selvästi edellisiä vähemmän nautitaan jäätelöä, hedelmiä ja voileipiä
Hyvään ruokavalioon mahtuu kaikenlaisia elintarvikkeita. Näistä muotija kauneusihanteisiin liittyvistä ja nuorten ruokakäyttäytymista muokkaavista yhteiskunnallisista ilmiöistä on toistaiseksi varsin niukasti tutkimustietoa. Taulukko 2. Lisäksi eri oppiaineilla, etenkin kotitalousopetuksella, on omia tavoitteitaan ravitsemuksen osalta. Vuosiluokilla 1-4 ravitsemuskasvatus integroituu ympäristöja luonnontietoon ja luokilla 5-6 biologiaan, maantietoon, fysiikkaan ja kemiaan. ukkinstituutti.fi Tietolähteitä, linkkejä. Kouluterveydenhuolto tukee ravitsemuskasvatusta ja antaa myös itse ravitsemusohjausta terveystarkastusten, yksilöllisten ja perhekohtaisten terveystapaamisten yhteydessä sekä oppilasryhmissä (STAKES 2002). elintarvikevirasto. Maito ravitsemuksessa . Raastava nälkä -aineisto peruskoulun 7luokkalaisille www.leipatiedotus.fi viljavalmisteet ja leipomotuotteet, vilja ravitsemuksessa www. nousussa (Rimpelä ym. Elintarvikevalikoima monipuolistuu ja valmisruuat korvaavat kotona valmistettua ruokaa. Yhteistyö vanhempien kanssa voi konkretisoitua mm. finfood.fi/liha Liha ja lihavalmisteet, liha ravitsemuksessa www. Edelleen vuosiluokilla 7-9 liikunnan, biologian, fysiikan ja kemian oppiaineissa on runsaasti ravitsemusta koskevia ja tukevia sisältöjä. Ravitsemustietoa internetissä (tietolähteitä lasten ja nuorten ravitsemuksesta sekä ravitsemuskasvatusaineistoa). 1998). Paradoksaalisesti tämän on arveltu jopa lisäävän yli painoa ja ainakin hämärtävän käsitystä normaalista syömisestä. 1997). maitojaterveys.fi Maitoja maitovalmisteet. Avaimet monipuoliseen ja tasapainoiseen syömiseen Koulu on ollut ja on edelleen tärkeä ravitsemusvaikuttaja. Ravitsemusasiat on tärkeää mieltää myös oppilashuoltoon kuuluviin asioihin. kouluruokailun kehittämisessä ja koulun välipalakysymysten ratkomisessa sekä pohdittaessa yhdessä kotiaterioinnin merkitystä ja vanhempien roolia esimerkin antajina, ohjaajina ja vastuullisina kasvattajina vaikkapa vanhempainverkossa. Toisaalta huolta aiheuttaa nuorten, etenkin tyttöjen, kriittinen suhtautuminen omaan painoonsa ja laihduttamispyrkimykset silloinkin, kun siihen ei olisi tarvetta (STAKES 2003 ja Vereecken & Maes 2000). PasSport virtuaalinen kuntolaboratorio. Sen avulla myös ravitsemuksen kesRAVITSEMUSKASVATUKSEN VIRIKEAINEISTO Suomessa on useita virallisia tahoja ja järjestöjä, jotka tuottavat laadukasta ja tietolähteenä luotettavaa aineistoa. Kalsium-testi. ruoan alkuperän, ruoanvalmistuksen, ruoansulatuksen ja aineenvaihdunnan perusilmiöt. Terveeseen kasvuun ja syömispulmien ehkäisyyn Edellä esitetyt havainnot antavat aiheen pohtia kouluikäisten ravitsemuskasvatustavoitteita uudesta näkökulmasta. Ravitsemuskasvatuksen sisällöt tulee määrittää osana terveystietoa ja integroida se saumattomasti ja johdonmukaisesti muihin oppiaineisiin. Moneen muuhun terveyskasvatuksen sisältöalueeseen verrattuna ravitsemuskasvatuksella on vakiintuneet sisällöt opetusohjelmissa. Itse asiassa nuori tarvitsee valintojensa tueksi myös todellista ravitsemuksen lukutaitoa: perustietoja ravintoaineista, ravinnon terveysvaikutuksista, ravinnontarpeesta ja tuoteselosteiden merkinnöistä osatakseen tehdä terveyden kannalta edullisia valintoja läpi elämän. Opetussuunnitelmissa kouluruokailu tulee huomioida osana ravitsemuskasvatusta, (Lintukangas ym. ktl.fi/fineli/ ravitsemussuositukset, ravitsemus ja kansantaudit, Ravitsemustutkimus; keskeisimmät lapsia ja nuoria koskevat tutkimukset Suomessa www. fi tietoa elintarvikkeista, pakkausmerkinnöistä, lisä-aineista, ruokaaineallergioista, elintarvikevalvonnasta. Alkava terveystiedon opetus tähtää kokonaisvaltaisen terveyden tieto-taidon terveysosaamisen syntymiseen nuorelle. www.margariinitiedotus.fi Ravinnon rasvat, rasvavalmisteet, rasva ravitsemuksessa www.osteoporoosiyhdistys.fi osteoporoosi, kalsium, D-vitamiini, Rolling Bones-sivusto; luuston terveys www.tohtori.fi/ravinto perustietoa ravinnosta ja ruokavaliosta www.sydanliitto.fi Sydänja verisuonitaudit ja ravinto www.diabetes.fi Diabeetikon ruokavalinnat. terveystiedon opetus, terveystiedon oppimateriaali laajasti, linkkejä. Diabeteksen ehkäiseminen www.health.fi Terveysaineistoja, linkkejä www. Nuorten tietopaketti . Millainen olet, millainen haluaisit olla ; kehokuva ja painon kokeminen www. TerveelLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 39. Näissä aineissa saavutettavat tiedot ovat tarpeen, jotta oppilas ymmärtää mm. keiset kysymykset on mahdollista jäsentää arkisiksi terveyttä edistäviksi ruokailutottumuksiksi ja valinnoiksi sirpaleisen ravintotiedon sijaan. www.stakes.fi/kouluterveys/nettinuori valtakunnallisen kouluterveystutkimuksen tuloksia vuodesta 1996 www. Taulukkoon 1 olen koonnut koulun ravitsemus-kasvatuksen haasteita ja keskeisiä sisältöalueita, jotka ovat välttämättömiä, jotta nuorelle voisi syntyä kokonaiskäsitys syömisen merkityksestä, omien valintojen vaikutuksesta ja ruokailun fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta ulottuvuudesta arkielämässämme. Perinteinen terveellinen epäterveellinen -jaottelu ei juurikaan käytännössä auta ja voi jopa johtaa harhaan. Kouluruokailu ja kotitalousopetus ovat ravitsemuskasvatuksen kivijalkoja. uku.fi/teens EnergyNet: energiantarpeen ja -kulutuksen laskurit. www.health.fi/enhps Euroopan terveet koulut -sivut. www.finfood.fi/kasvikset tuotetietoa kasviksista. Teens , Sinä&Minä, Bodypalapeli, Dr.Fit tietoa nuorille
Vapaaehtoisesti tutkimukseen ilmoittautuneita kolmen päivän ruokakirjanpidon hyväksytysti täyttäneitä, kohdeikäryhmään ja murrosiän kehitykseltään Tannerin 1-2 -luokkaan kuuluvia oli yhteensä 776 lasta, joista tyttöjä oli 476 ja poikia 300. lisyys ratkeaa elintarvikkeiden suhteellisten osuuksien ja energiansaannin ja -kulutuksen tasapainon perusteella. Matala kalsiumin saanti oli yhteydessä keskimääräistä matalampaan B2-vitamii. Seulontatutkimuksessa syksyllä 1999 selvitettiin Jyvässeudulla asuvien 10-12 vuotiaiden tyttöjen ja poikien ruoankäytön ja ravinnonsaannin nykytilaa ja verrattiin sitä ravitsemussuosituksiin ja aikaisempiin suomalaisiin tutkimuksiin. Tyttöjen keskimääräinen energiansaanti oli 1700 kcal/vrk (sd 378) ja poikien 1870 kcal (sd 432). LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 Tyttöjen ruokavaliossa on energian saantiin suhteutettuna enemmän hedelmiä ja marjoja sekä makeisia ja sokeria kuin poikien ruokavaliossa. Suolan saanti oli runsasta, lähes kaksinkertaista verrattuna suositukseen (0.9 vs suositus 0.5 g/MJ) Tytöistä 86 % ja pojista 77 % sai D-vitamiinia alle suosituksen ja vastaavasti 29 % tytöistä ja 19 % pojista sai kalsiumia alle suosituksen. Pojat taas söivät enemmän lihaa ja lihavalmisteita kuin tytöt. Ruokailu liittyy suomalaiseen ruokaja tapakulttuuriin, ympäristökysymyksiin ja kestävään kehitykseen sekä yhteisöllisyyteen ja itsestä ja toisista huolehtimiseen. Keskimääräinen A-vitamiinin saanti ylitti suosituksen, mutta A-vitamiinin saannissa oli suuri hajonta ja 75 % lapsista sai A-vitamiinia alle suosituksen. Monikulttuurissa opetusryhmissä erilaisiin ruokiin tutustuminen voi laajentaa käsityksiä erilaisista tavoista ja tottumuksista ja olla osa kansainvälisyysja suvaitsevaisuuskasvatusta. Tyttöjen keskimääräinen kaliumin ja magnesiumin saanti oli myös suositusta matalampaa. Kokemuksellisen ja elämyksellisen opetuksen avulla oppilaan suhde ruokaan ja syömiseen voi kehittyä siten, että syöminen merkitsee elämässä luonnollista, iloista asiaa, johon liittyy vastuu omista valinnoista ja oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä. Etenkin tyttöjen keskuuteen on syntymässä ryhmä, jolla niukkaan maitovalmisteiden käyttöön (alle 3.5 dl/vrk) liittyy myös muita ravitsemuspulmia. Kalsiumin saanti oli runsasta ( tytöt 1138 mg/vrk ja pojat 1296 mg/vrk). Parhaimmillaan lapsi ja nuori voi oppia ymmärtämään itseään ja omia tarpeitaan, kuuntelemaan kehonsa viestejä ja vastaamaan niihin hyvinvointia ja terveyttä edistävästi. Niiden käsittely sopii erinomaisesti terveystiedon oppiaineeseen. Energiaravintoaineiden osuudet sekä tyttöjen että poikien ruokavaliossa olivat lähellä suosituksia (rasvaa n. Näkyvää rasvaa käytetään selvästi vähemmän ja erilaisia juomia taas nautitaan lähes kaksi kertaa enemmän kuin 80luvulla. Sen sijaan Dja E-vitamiinin, foolihapon ja raudan saannit jäivät alle suosituksen molemmilla sukupuolilla. Muita juomia (etenkin mehujuomia ja virvoitusjuomia) käytettiin runsaasti ( 4-4 .5 dl/vrk). (VRNK, 1998). nakkoluulojakin ruokaa kohtaan. Myös Bl-, B2-, B6-, Bl2-ja C-vitamiinin ja niasiinin saannit ylittivät suositukset (VRNK, 1998). Ruokailun monet merkitykset Ruokailu on osa inhimillistä vuorovaikutusta. Esimurrosikäisten tyttöjen luuston kehittymistä ja siihen vaikuttavia elintapaja perintötekijöitä selvitetään parhaillaan käynnissä olevassa monitieteellisessä dosentti Sulin Chengin johtamassa CALEX-tutkimuksessa (Calcium and exercise -study) Jyväskylän yliopistossa. Maitovalmisteita nautittiin suomalaisen ruokasuosituksen mukaisesti (tytöt 632 g!vrk ja pojat 744 g/vrk, juusto mukaan lukien). 32 E%, hiilihydraatteja 50-51 E% ja proteiinia 16-17 E%) Tyydyttyneen rasvan saanti oli kuitenkin selvästi suositusta runsaampaa (14 E% vs suositus < 10 E%). Tärkeää on, että nuorelle itselleen kehittyy kriittinen ravitsemustiedon lukutaito. Ravitsemuskysymysten käsittelyyn eri oppiaineissa voi siten liittyä lukuisia muita kasvatustavoitteita. Yli puolet energiasta saatiin viljaja maitovalmisteista. Kaikilla on myös omakohtaisia tuntemuksia, kokemuksia, näkemyksiä, mieltymyksiä ja enARJA L VVTIKÄINEN, Ravitsemusterapeutti, MMM Tutkija 40 Jyväskylän yliopisto Terveyden edistämisen tutkimuskeskus/ Calex-tutkimus puh: 014-2604353 sähköposti: alyytikai@sport.jyu.fi Tyttö tykkää kasviksista poika popsii lihaa: Tyttöjen ja poikien ruoankäyttö ja ravinnonsaanti uurin muutos esimurrosikäisten ruokavaliossa on tapahtunut rasvojen ja juomien kulutuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää fyysisen aktiivisuuden, kalsiumja D-vitamiinivalmisteen sekä juuston syönnin vaikutusta luumassan karttumiseen kasvupyrähdyksen aikana. Tutustuttaessa erilaisiin kasvisruokavalioihin avautuu mahdollisuus eettisiin ja uskonnollisiin pohdintoihin
Health Policy for children and Adolescents (H EPCA) Series No. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B2/1999. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi, 2002. Kirjallisuus Airaksinen T, Nyberg A, Huotari H ym. Wold Health Organisation, 83-96. Hakapaino Oy, Helsinki, 1998. Komiteamietintö 1998:7. STAKES. Rimpelä M, Rimpelä A, Vikat A, Hermansson E, KaltialaHeino R, Kosunen E and Savolainen A. Lahti-Koski M. Suom Lääk lehti 1996:32:33813385. Opetushallitus. Toimintaohjelma kansallisten ravitsemussuositusten toteuttamiseksi. Viitala H. Pro gradu -tutkielma. lääket. Suomalaiset ravitsemussuositukset .. Näkyvää rasvaa käytetään selvästi vähemmän ja puolestaan erilaisia juomia nautitaan lähes kaksi kertaa enemmän kuin 80-luvulla. Miten nuorten ruokatottumukset ovat muuttuneet 20 vuoden kuluessa. Finnriski 2002. Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 1999:5. Aikaisempaan vastaavanikäisistä lapsista Suomessa tehtyyn ns. Suom Lääkäri! 1998:53(20-21 ):2269-2279. nin, niasiini, Bl2-vitamiinin, magnesiumin, fosforin, sinkin, jodin ja seleenin energiavakioituun saantiin (tiheyteen) . Helsinki. www.ktl.fi 26.3.2003. Yläasteen kouluruokailu 1998. Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRNK). Lintukangas S, Manner M, Mikkola-Montonen A, Mäkinen E ja Partanen R. Matala kalsiumin saanti yhdistyneenä matalaan D-vitamiinin saantiin voi vaarantaa nuorten luuston optimaalisen kehityksen kasvupyrähdyksen aikana. Sosiaalija terveysministeriö (STM). 1. Matala kalsiumin saanti yhdistyneenä matalaan D-vitamiinin saantiin voi myös vaarantaa tyttöjen luuston optimaalisen kehityksen kasvupyrähdyksen aikana. Kouluruokailu terveyttä ja tapoja. Helsinki, 1999. Maitovalmisteiden käytössä havaittiin vähäinen lasku ja kalsiumin keskimääräisessä saannissa puolestaan pieni nousu, mitä selittää kulutusmuutokset maitovalmisteryhmän sisällä. Ravitsemuskertomus 1998. Atherosclerosis precursors in Finnish children and adolescents. ln Currie C, Hurrelmann K, Settertobulte W, Smith Rand Todd J (eds). Enemmän kuin ruokailua: kouluruokailua! Sodexhon suuri kouluruokailututkimus. Maitovalmisteiden ja muiden juomien käytön välillä havaittiin myös lievä käänteinen yhteys sekä tytöillä että pojilla. Oppaita 51. Suom Lääkäri! 1997:52:(24):2705-2712. ltäsuomalaisten nuorten veren kolesterolipitoisuuden ja ruokavalion muutos 1984 1995. monikeskustutkimukseen verrattuna (Räsänen 1985) suurin muutos esimurrosikäisten ruokavaliossa on tapahtunut rasvojen ja juomien kulutuksessa. Kansanterveyslaitos. Kolmasja viidesluokkalaisten ravinnon saanti koulussa ja kotona . Oppilaiden kouluruokailu Jynkänlahden yläasteella Kuopiossa. Kouluterveydenhuolto 2002. Ravitsemuspoliittinen toimintaohjelma. Julkaisuja B 1 /1996. aik.kausilehti 1999:36.162-171. Eating habits, dental care and dieting. Helsinki, 2002. Niukasti maitovalmisteita käyttäneet nauttivat enemmän viljavalmisteita, kasviksia, hedelmiä (hedelmämehuja), lihaa ja lihavalmisteita sekä juomia kuin runsaasti maitovalmisteita käyttäneet. Vikat A, Rimpelä M, Rimpelä A, Lahti-Koski M, Peltola T. Helsinki, 1998. Nestemäisten maitovalmisteiden D-vitaminointi ei välttämättä korjaa matalaa Dvitamiinin saantia niillä nuorilla, joilla maitovalmisteiden käyttö on epäsäännöllistä. Valtakunnalliset tulokset Ruokatottumukset. Urho U-M & Hasunen K. Vereecken C, Maes L. Julkaisematon luonnos, 9.9.2002 VRNK:n kutsuseminaari Helsinki. Jyväskylä, 2003. Helsinki, 1999. Diabetesliitto. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 1997:27. Tällä puolestaan oli edullinen vaikutus kuidun, E-, Cja B-vitamiinin sekä raudan saantiin. Räsänen L, Ahola M, Kara R & Uhari M. Toimenpideohjelma suomalaisten sydänja verisuoniterveyden edistämiseksi. 2000. Sos. Konsensuslausuma. Health and health behaviour among young people. Ravitsemuskertomus 1995. Kuopion yliopisto, Kliinisen ravitsemustieteen laitos. Kuopio, 2000. Acta Paediatr Scand 1985: Suppl 318:13553. Lisäksi tytöillä oli poikia enemmän taipumusta korvata niukkaa maitovalmisteiden käyttöä runsaammalla muiden juomien käytöllä. Kouluterveyskysely. Helsinki. LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 41. Yläasteen oppilaiden ruokavalinnat ja kouluruokailu. VI II. Calexin jatkotutkimuksissa selvitetään edelleen tyttöjen matalan kalsiumin saannin ravitsemuksellista merkitystä ja luustovaikutuksia. STAKES. Opas kouluterveydenhuollolle, peruskouluille ja kunnille. Tiedote. Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRNK). Kansallisen sydäntutkimuksen tulokset 27.9.2002. Food consumption and nutrient intakes. Hirvonen T, Lahti-Koski M, Roos E, Pietinen P & Rimpelä M. Ravitsemuksen seurantajärjestelmän asiantuntijatyöryhmä. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 1/200 1. http://www.stakes.fi 26.03.2003. Health Behaviour in School Aged Children: A W HO Cross-National Study (HBSC) International Report. Näyttää kuitenkin siltä, että etenkin tyttöjen keskuuteen on syntymässä ryhmä, jolla niukka maitovalmisteiden käyttö (alle 3.5 dl/vrk) on yhteydessä sekä niukkaan energiansaantiin että niukkaan ravintoaineiden saantiin. Vartiainen E, Forsman 0, Tossavainen K, Kleemola P and Puska P. Maaja metsätalousministeriö. Helsinki, 1996. Viljavalmisteiden, kasvisten, marjojen ja hedelmien, kuten myös lihan ja lihavalmisteiden käyttö on pysynyt jokseenkin samalla tasolla. Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma 20032010. Heille suositellaan kasvuiässä vitamiinivalmistetta talvikautena. Miten nuorten terveys on muuttunut 20 vuoden kuluessa. Taloustutkimus
42 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 len harrastanut juoksua noin 35 vuoden ajan 1960-luvun loppuvuosista alkaen. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen eläkkeellä oleva johtaja, professori Pertti Kukkonen Helsinki City Marathonilla 1984.. Vuodesta 1978 lähtien olen juossut melko säännöllisesti sporttiklubi Pumpun jäsenenä. Ikääntvvän kuntoilijan HARJOITUSKrL.OMETRIT JA JUOKSUVAUHTI TEKSTI: PERTTI KUKKONEN Kilpakuntoilijan harjoituspäiväkirja sisältää juoksuja hiihtokilometrien määrät 20 vuoden ajalta sekä vuosittain toukoja syyskuussa sporttiklubi Pumpun järjestämässä 10 000 metrin juoksussa saadut ajat. Tutkijan vaistoni heräsi ja ryhdyin tekemään laskelmia tämän riippuvuuden viivejakautumasta, millä tarkoitan sitä, miten testijuoksua edeltäneiden kuukausien ja toisaalta koko edellisen vuoden ja aikaisempien vuosien harjoitusmäärät vaikuttivat kympin aikaan. Rakensin regressiomalleja viivejakautumalle samalla tapaa kuin olin tutkimusryhmäni kanssa 70ja 80-luvuilla tehnyt analyyseja kansantalouden reaktioista talouspolitiikan muutoksiin. Niinkuin voi odottaa, kuvio antoi viitteen melko selvään kympin aikojen riippuvuuteen harjoituskilometrien määrästä. Harjoituspäiväkirjan pitämisen aloitin kesällä 1980 ja olen siitä lähtien merkinnyt juoksuja hiihtokilometrit sekä harjoituksen tyypin varsin tunnollisesti muistiin. Olen ekonomisti ja päädyin tähän liikunta tiedettä sivuavaan aiheeseen sattumalta. Tuloksena saatu tieto harjoitusmäärän vaikuSporttiklubi Pumpun 10 000 metrin testijuoksujen ajat kahden vuosikymmenen ajalta antavat mahdollisuuden analysoida harjoituksen vaikutusta kympin aikaan. Tehdessäni yhteenvetoa harjoituspäiväkirjastani Pumpun 30-vuotishistoriikkiä varten piirsin kuvioon juoksuja hiihtokilometrit vuosittain kevään ja syksyn 10 000 metrin testijuoksujen aikojen rinnalle. Aineiston perusteella voidaan arvioida, miten testijuoksua edeltävien kolmen kuukauden, edeltävän vuoden ja sitä edeltävien vuosien harjoitusmäärät vaikuttavat 10 000 metrin juoksuaikaan
Tässä tapauksessa niitä on hieman yli kahdenkymmenen vuoden ajalta noin 40 havaintoa. Näiden säännöllisesti toukokuun ja syyskuun lopulla tehtyjen 10 000 metrin juoksujen aikojen perusteella on mahdollista tehdä aikasarja-analyysi harjoitusmäärän vaikutuksesta kympin aikaan erilaisilla aikaviiveillä. Yksittäisinä viikkoina harjoitusmäärä on välillä ollut selvästi yli 10 km per päivä. Sporttiklubi Pumpun kevätja syyskympit Pumpun 10 000 metrin testijuoksuja, kevätja syyskymppejä saan kiittää siitä, että olen voinut tehdä analyysin harjoitusmäärän vaikutuksesta omaan juoksuvauhtiini. Keväällä ja kesällä olen tehnyt myös jonkin verran ylämäkivetoja. . Sen vuoksi harjoittelun määrät eri pituisina ajanjaksoina pitää tehdä yhteismitallisiksi. Vuodesta 1978 lähtien olen osallistunut näihin Helsingin olympiastadionilla ja nyttemmin Eläintarhan kentällä kisattuihin kympin juoksuihin. 90-luvulla kilpailuihin osallistuminen jäi vähäiseksi, mutta toisaalta olen osallistunut ohjattuun kuntovoimisteluun tunnin ajan 2-4 kertaa kuukaudessa. Toisin sanoen, on mahdollista arvioida tilastollisella menetelmällä, miten esimerkiksi testijuoksua edeltävien kolmen kuukauden, puolen vuoden, yhden vuoden ja kahden vuoden harjoitusmäärät vaikuttavat kympin aikaan. Tasavauhtisten juoksujen lisäksi olen tehnyt vetoharjoittelua pitkien, noin kilometrin vetojen muodossa, yleensä 5-6 vetoa kymmenen kilometrin lenkillä. Silmiin pistävät suuret pudotukset harjoitusmäärissä vuosina 1991 ja 1996. Se on tehty laskemalla juoksuja hiihtokilometrien määrät päivää kohti kuukausittain, neljännesvuosittain ja vuosittain. Vuodesta 2000 lähtien olen jälleen lisännyt harjoittelua ja osallistunut veteraanien kisoihin. Tarkoituksena on erityisesti tutkia, miten harjoittelumäärät eri pituisina ajanjaksoina ennen testijuoksua vaikuttavat kympin aikaan eli harjoittelun aikarakenteen vaikutuksia. 80-luvulla osallistuin noin kahteensataan juoksutai hölkkäkilpailuun. Lieneekö tiedolla yleisempää merkitystä liikuntatieteelle. ·! 40,00 ., = ::, 45,00 ·e 50,00 j "jo 55,00 60,00 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 43. Aukkoja sarjoissa ei saa olla, kun reaktioiden viiverakenteita estimoidaan. J+H km -eAika Aj kuitenkin niin vähäisiä, että harjoituskilometrien summa kuvannee riittävän hyvin harjoittelun kokonaismäärää. Näin tutkittiin Kaiken kaikkiaan muutokset harjoittelun laadussa ovat KUVIO 1. dummyeli sokkomuuttujia, jotka saavat arvon ykkönen näinä ajankohtina ja arvon nolla muulloin. Vuoden 1991 kesäkuusta syyskuuhun juokseminen loppui miltei kokonaan ja jäi koko vuoden 1996 ajan hyvin vähäiseksi. Juoksuajan minuuttiasteikko on käännetty, jotta muuttujien vaihteluita on helpompi verrata. lähimpien havaintojen perusteella. Aikasarjoihin perustuvassa analyysissa puuttuvia tai poikkeuksellisia havaintoja joudutaan käsittelemään tällä tavoin tai jos mahdollista arvioimaan mm. Harjoituspäiväkirjoja varmaankin löytyy monelta muultakin pitkään juoksua harrastaneelta urheilij alta tai kuntoilijalta, mutta löytyykö säännöllisesti toistuneita testijuoksujen tuloksia vakiomatkalta. Harjoitusmäärä vähenee iän myötä Harjoitusmäärä oli maksimissaan vuoden 1985 tienoilla noin 9 km/päivä (keskimäärin neljännesvuoden aikana) , mikä vastaa noin 3300 kilometriä vuodessa. Vuoden 2000 jälkeen harjoitusmäärä on ollut suurimmillaan 4-6 km/päivä eli noin 2000 kilometriä vuodessa. 11 t 1 • ' ', . Kuviossa 1 on esitetty juoksuja hiihtokilometrien summa vuoden pituisilta jaksoilta ennen kevätja syyskymppejä sekä kymppien ajat. ! +I+ 1 1 1 1 1 · ~ 1 11 ; 11 1\ 1 1 1 ' ! : 1 1 t 1 1 i, 1 1 : 1 1 1 : ~! i 1 i ' i ~,._,, 'w,,.I '~f • • . Kuviossa 2. Näiden kahden poikkeuksellisen ajankohdan huomioon ottamiseen malleissa on käytetty ns. Ne aiheutuivat sairastumisista, jotka estivät harjoittelua. nähdään harjoitusmäärä neljännesvuosittain sekä kympin testijuoksujen ajat. 80-luvulla juoksin yhden tai aluksi kaksi maratonia vuosittain. Tässä tutkielmassa rakennetaan regressioanalyysia käyttäen malleja, jotka selittävät testijuoksuissa saatuihin aikoihin vaikuttavia tekijöitä. 1970-luvun kuluessa juoksukertojen määrä ja säännöllisyys vähitellen lisääntyivät, erityisesti sen jälkeen kun vuonna 1978 tulin sporttiklubi Pumpun jäseneksi. Vuoden 1980 jälkeen, jolloin päiväkirjan pito alkoi, harjoittelutapani on muuttunut vain vähän. Kun harjoittelutapani on pysynyt jokseenkin muuttumattomana,juoksuja hiihtokilometrien summa kuukaudelta tai neljännesvuodelta kuvaa aika hyvin harjoitusmäärän vaihteluita. Vain muutama kerta on jäänyt väliin. tuksesta juoksuvauhtiin on minulle itselleni kiinnostavaa ja hyödyllistä. Jotta tämä on mahdollista riittävällä luotettavuudella, havaintoja on oltava aika runsaasti. Juoksuja hiihtokilometrit harjoitusmäärän kuvaajina 36-vuotiaana vuonna 1968 alkanut juoksuharrastukseni oli aluksi hölkkää pari kertaa viikossa. Silloin pitkien, 25-30 kilometrin lenkkien määrä oli suurempi kuin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. ;e-.•r~w ,. Kympin aika ja juoksusekä hiihtokilometrit testijuoksua edeltävänä vuoden ajanjaksona 3500 35,00 lfillJIWnnrr·rr T ['' l ll 3000 lJ 2500 ., 2000 ::, > 1500 1000 500 .r1':e~ .. : i 1 1 1 1 .. Tässä suhteessa Pumpun testijuoksut ovat nähdäkseni harvinainen ja arvokas lisä. Vuonna 1991 molemmat testijuoksut jäivät tekemättä ja vuonna 1996 kevätkymppi oli väkinäistä, aika oli yli 10 minuuttia aikaisempia huonompi, ja syksyn kymppi jäi juoksematta. Nämä sairastumiset eivät olleet rasitusvammoja
Tämän on oletettu tapahtuneen lineaarisesti, tämän tutkimuksen kohteen ikääntyessä 50 vuoden iästä vuonna 1981 70 vuoteen vuonna 2001. Välittömästi testijuoksua edeltävien kuukausien ja edeltävän vuoden harjoitusmäärä vaikuttaa suoritukseen eniten . Näin päädyttiin seuraavaan lineaariseen regressiomalliin: A = p + a1 (J+H)(-1) +a2(J+H)(-2-4)+a3(J+H)(-5-8) +bT +cD1 + dD2 +E, missä: A= kympin aika testijuoksussa, p= peruskestävyyttä kuvaava vakio, (J+H)(-1 )= juoksu+hiihtokilometrit/päivä testijuoksua edeltävänä, neljännesvuotena (J + H)(-2-4) = juoksu +hiihtokilometrit/päivä testijuoksua, edeltävinä 2-4 neljännesvuosina, (J+H)(-5-8) = juoksu+hiihtokilometrit/päivä testijuoksua, edeltävinä 5-8 nelj.vuosina (viimeistä edell. ), D1 = 1 vuonna 1991, muina vuosina (1.dummy-muuttuja), D2= 1 vuonna 1996, muina vuosina (2.dummy-muuttuja), E = jäännöstermi (virhetermi ) ja p, a 1 · a2, a3, b, c ja d ovat estimoitavia vakioita. Varsinkin myöhemmässä iässä voisi olla perusteltua olettaa suorituskyvyn alenevan kiihtyvällä vauhdilla, jolloin lineaarinen trendi ei enää toimisi tyydyttävästi. Vakioon on tyydyttävä, koska on vaikea kuvitella, että pystyttäisiin kvantifioimaan peruskestävyyden kehittymistä. Niinkuin edellä kerroin, tämän peruskestävyyden aleneminen ikääntymisen myötä otetaan kuitenkin huomioon lineaarisella trendimuuttujalla. Kympin aika ja mallilla laskettu aika 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 J!!. Kultakin vuodelta 1982-2001 on kaksi havaintoryhmää, kevään kymppiin ja syksyn kymppiin liittyvät havainnot. Niiden vaikutuskertoimet olivat samaa suuruusluokkaa, toisin sanoen juoksun ja hiihdon harjoitusvaikutukset eivät poiken. Harjoituksen vaikutuksen viivejakautuma 1f---1 1 2 3 4 6 7 8 9 10 11 12 13 Viive, neljännesvuosia teensa. 0,4 "' :, i 50,00 4 a. :i 0,3 .,. Pitkän ajan vaikutus, eli peruskunnon tai peruskestävyyden vaikutus juoksuaikaan kuvataan mallissa vakiotermillä. Vaikutus heikkenee ajassa taaksepäin mentäessä niin , että kolmen vuoden takaisen harjoituksen vaikutus on no in 1/3 edeltävän vuoden vaikutuksesta . 1 1 1 i l, 1 0,1 KUVIO 3. Siihen vaikuttaa henkilön koko liikuntahistoria ja myös hänen peritty fyysinen rakenLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 KUVIO 4. Harjoitusmäärän vaikutuksia kuvataan tässä mallissa 1 neljännesvuoden, 2-4 neljännesvuoden ja 5-8 neljännesvuoden (1,5 vuoden) viiveillä. r~' 1) ' ,, ,ie 1 1 J 1 1 1 1 I 1 1 1 1 1 1 ., 1 1 J: 1 1 1-.... 35,00 10 0,7 9 0,6 ., 40,00 ~.,.._,_.,~,,.h~.----------t a .l: 7 C ·g 0,5 z 45,00 6 :~ i 5 ! CI) .,. 1 1 1 1 . vuotena), T = aikatrendi (0 tammikuussa 1980, 1 tammikuussa 1981, ... Havaintoryhmien luku on siten 40. Kympin aika -+Mallilla laskettu 1 Kympin aikaa selittävät regressiomallit Harjoitusmäärää kuvaavien muuttujien ja kahden dummy-muuttujan lisäksi malliin tarvitaan muuttuja, jolla voidaan ottaa huomioon ikääntymisen vaikutus fyysisen suorituskyvyn alenemiseen ja rasitusvammariskin nousuun. Ennenkuin tähän malliin päädyttiin, tehtiin kokeiluja malleilla, joissa juoksukilometrit ja hiihtokilometrit olivat erikseen riippumattomina (selittävinä) muuttujina. Tässä mallissa on kuitenkin tyydytty lineaariseen trendiin. = 45.00 ·e i <( 50,00 55,00 60,00 44 11 . "iij 3 1 > 0,2 55,00 +---H f------L1---------~ ---+ 2 60,00 35.00 40.00 .
Estimaattien alla suluissa ovat niiden keskivirheet. Toinen kiinnostava asia on ikätrendin (T) estimaatti. Kymmenen viime vuoden ajan Pumppu on lisäksi viettänyt talvisin yhden viikonlopun Suomen Urheiluopistolla, jossa ohjelmaan on kuulunut hiihtoa, luentoja kuntoliikunnasta ja kuntotestejä. Tulosten pohdintaa Mallien perusteella harjoitusmäärä testijuoksua välittömästi edeltävänä vuonna vaikuttaajuoksuaikaan eniten ja mentäessä ajassa taaksepäin vaikutus asteittain pienenee. Vielä pitempien viivevaikutusten arviointi, jota seuraavaksi yritettiin, osoittautui epävarmemmaksi. Pumppu on myös ollut yhteisö, joka on virittänyt keskustelemaan ja pohtimaan talouden ja yhteiskunnan, samoin kuin eri tieteenalojen ongelmia ja näköaloja. tri. Missä määrin nämä harjoitusvaikutusten viiveet ovat yksilöllisiä, jää tietenkin yhden case-tutkimuksen jälkeen avoimeksi kysymykseksi. Harjoitusmäärän laskussa voi siinäkin olla ikääntymisen (välillistä) vaikutusta, koska ikääntyvä keho ei kestä aikaisemman suuruista rasitusta, vaan rasitusvammojen riski on lisääntynyt. Jäsenten keski-ikä on nyt 64 vuotta, vanhin on 71 ja nuorin 57 vuotias. He ovat pitkälle koulutettuja, useimmat johtavissa tehtävissä toimivia tai toimineita miehiä. Pumpulla on ollut huomattava vaikutus jäsentensä fyysisen kunnon ja terveyden säilyttäJänä. Jäseniä klubissa on kolmisenkymmentä. www.kolumbus.fi/svu LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 45. Vieläkin pitempiä, 3,5 vuoden viiveitä kokeiltiin, mutta kertoimien keskivirheet kasvoivat ja tulosten tilastollinen luotettavuus heikkeni edelleen. Tämä on noin 3 minuuttia enemmän kuin edellä kuvattu tässä case-tutkimuksessa havaittu nousu. Jos ensimmäisen vuoden vaikutuksen tasoa merkitään 100%:lla, 1,5 vuotta ennen testijuoksua tehtyjen harjoitusten vaikutus on noin 60 % ja 2,5 vuotta ennen tehtyjen harjoitusten noin 30 %. Professori Keltontie 13 D 02180 Espoo puh: 09-522 378 sähköposti: pertti.kukkonen@kolumbus.fi Kirjoittaja toimi Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen johtajana 1982-1997 ja sitä ennen 22 vuotta Suomen Pankissa tutkijana ja johtajana. Tämä viittaa siihen, että vaikutus pienenee asteittain viiveen pidetessä. WAVA:n (Maailman veteraaniurheiluliiton) ikätasoituskertoimet perustuvat. Klubi kokoontuu viikoittain juoksulenkille ja saunomaan. On huomattava, että tämä on se osa kympin ajan noususta, joka jää ikätrendin vaikutuksen osuudeksi, kun harjoitusmäärän vähenemisen vaikutukset otetaan analyysissa samaan aikaan huomioon. Tästä ajan heikkenemisestä 6 minuutilla noin 2 minuuttia selittyy siis suoralla ikävaikutuksella ja noin 4 minuuttia sillä, että harjoitusmäärät ovat ajanjakson loppupuolella jääneet vähäisemmiksi kuin 1980-luvulla. Mukana on pari ydinfyysikkoa, lääkäreitä, lääketieteen ja tekniikan professoreita, pankinjohtajia, vakuutusjohtajia ja ekonomisteja. Sen vuoksi katsoin järkeväksi yhdistää ne samaan muuttujaan U+H) , koska siten pienennetään estimoitavien kertoimien lukumäärää ja parannetaan niiden tilastollista luotettavuutta. Se puolestaan pakottaa vähentämään harjoittelua. Harjoituspäiväkirjan merkinnät viittaavat siihen suuntaan. Estimaatin keskivirhe on aika suuri, minkä takia ikätrendin tulkintaan liittyy melkoinen epävarmuus. Tmuuttujan kertoimen estimaatti 0.113 (malli (1)) merkitsee, että 20 vuodessa (1981-2001) ikääntyminen on lisännyt kympin aikaa 2,26 minuuttia eli 2 minuuttia 15 sekuntia. 1) Lähde: Suomen veteraaniurheilu liiton (SVU) verkkosivut 9.3.2002. Kun malliin lisättiin muuttuja U+H)(-9-12) eli harjoitusmäärä 2,5 vuotta ennen testijuoksua, estimaattien keskivirheet suurenivat ja tulosten luotettavuus hieman heikkeni. Pumppu perustettiin aluksi HKV:n yhteyteen, mutta on toiminut erillisenä rekisteröimättömänä klubina . On vaikea sanoa, kumpaan komponenttiin ikätasoitustaulukossa kympin aikojen nousu painottuu, harjoitusmäärien laskuun vai ikääntymisen suoraan vaikutukseen suorituskykyyn. Tämän mallin estimointi antoi seuraavan tuloksen (2): (2) A = 53.45 -0 592(J+H)(-1) -0.566(J+H)(-2-4) -0 368(J+H)(-5-8) (1 76) (0 148) (0 166) (0.191) -0.186(J+H)(-9-12) +0.058T + 10.39D1 +8.43D2 +E (0.171) (0 059) (0.98) (0 89) R = 0.985 Mallin (2) mukaan harjoitusmäärän vaikutuskerroin 9-12 neljännesvuoden (2,5 vuoden) viiveellä on 0.19 eli puolet siitä, mitä se on 1,5 vuoden viiveellä. neet paljon toisistaan. WA V A:n taulukon 1 mukaan voi laskea, että miesten kympin aika nousee 3,8 minuuttia 50 ikävuodesta 60 vuoteen ja 5,15 minuuttia 60:stä ikävuodesta 70 vuoteen eli yhteensä noin 9 minuuttia 20 vuodessa. PERTTI KUKKONEN, valtiot. vat keskenään siinä määrin, että ns. multikollineaarisuusongelma heikentää estimoinnin luotettavuutta. Ikääntyessään osa jäsenistä on tyytynyt juoksemaan 5000 metriä tai muun matkan kuntonsa mukaan. Tätä ikätekijän vaikutusta on kiintoisaa verrata kilpakuntoilijoille laskettuihin taulukkoarvoihin, joihin mm. Mallin estimointi pienimmän neliösumman regressiolla antoi seuraavat arviot vakiolle ja kertoimille (1) . (1) A = 51.93 -0 603(J+H)(-1) -0 599(J+H)(-2-4) -0 365(J+H)(-5-8) (1.49) (0.139) (0 160) (0.165) +0.113T +10.13D1 +8.32D2 +E R = 0.985 (0 049) (0.91) (0 87) Harjoitusmäärän vaikutuskertoimet alenevat tämän mukaan viiveen pidetessä siten, että neljännesvuoden viiveellä kerroin on (itseisarvoltaan) 0.60, 2-4 neljänneksen viiveellä samoin 0.60 ja 5-8 neljänneksen (eli keskimäärin 1,5 vuoden) viiveellä 0.36. Syynä on ilmeisesti se, että viivästetyt U+H) -muuttujat korreloiSporttiklubi Pumppu 3 -vuotta täyttävä sporttiklubi Pumppu sai alkunsa huhtikuussa 1973. Kuviosta 3 voidaan nähdä mallilla laskettujen kympin aikojen poikkeamat havaituista ajoista, eli mallin virhetermin suuruus. Toukoja syyskuussa on juostu 10 000 metrin testijuoksu. Kaikkiaan kympin testijuoksujen ajat nousivat tutkimusjakson alun noin 41 minuutista sen lopussa noin 47 minuuttiin. Harjoitusmäärän vaikutusten viiveiden jakautumaa on havainnollistettu kuviossa 4. Se ei kuitenkaan ole klubin ainut anti
Urheilumenestystä pidetään hyvänä keinona lisätä kansainvälistä tunnettuutta. Urheilusaavutukset muuntuvat vaivatta yhteisiksi tarinoiksi. "Ikimuistoisten" voittojen kertaaminen on yksi tapa hahmottaa historiaa. Ilmiön voi kuitata karnevalisoitumiseksi: kansakunnilla ei ole enää merkitystä, joten niitten symboleitakin saa vapaasti riepotella. Voittoja on kuitenkin tarvittu kautta maailman nimenomaan valtion sisäiseen käyttöön MIE H istoriatietoisuutemme rakentuu mm. Lasse Viren nousu 10 000 metrin olympiavoittajaksi Munchenin olympiaki. Ne tuottavat myös todisteita kansallisten ominaispiirteiden olemassaolosta. Yhteiseksi koettu historia luo tunteen yhteisön ajallisesta jatkuvuudesta. läheisten muistoista, lauluista, lehtijutuista, elokuvista ja kirjallisuudesta. URHEILU JA KANSALLISTUNNE: Menestyksellä tehdään rahaa ja politiikkaa TEKSTI: JOUKO KOKKONEN KUVA: JUHA SORRI Urheilukatsomot pursuavat kansallisvärejä. (Ahonen 1998, 20-22)
(IS 24.5.1995) Urheilu tuottaa koko ajan uutta muisteltavaa. Kansallisvaltioiden johtajat korostavat yhteisen muistin niitä puolia, jotka tukevat kansakunnan rakentamista (Ahonen 1998, 20-22). Tarinat kiteytyvät myyteiksi, joissa yhdistyvät taru ja todellisuus. Valmennusjohto jakoi Pietarin MM-kisoissa vuonna 2001 miehistölle Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan. Vuonna 1980 syntyneiden nuorten kollektiivinen muisti alkaa talvija jatkoUrheiluvetoinen nationalismi tarvitsee Sorsan ja Holmenin tapaisia rajojen rikkojia. Suomessa kansallisimmiksi lajeiksi on perinteisesti koettu keihäänheitto, kestävyysjuoksu ja maastohiihto. soissa kaatumisen jälkeen mielletään suomalaiseksi sisunnäytteeksi. Se kiinnittyy hyvin esimerkiksi 1990-luvun suomalaisnuorten historiankäsitykseen. Militaristissävytteinen isänmaallisuus on leimannut jääkiekon A-maajoukkueen, "Kiekkoleijonien" , valmistautumista MM-kisoihin viime vuosina. Parhaiten nationalismin ja urheilun suhdetta kuvaa Suomessa jääkiekko. LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 47. Heidän kauttaan määritetään nationalismin "oikeaa" sisältöä. Ei olekaan ihme, että tasavallan presidentit K.]. Laji nousi lähes kansallisurheiluksi kevään 1995 MM-kullan jälkeen. (Ojajärvi 2001) Sotainen sanasto on levittäytynyt myös jääkiekon SM-liigan uutisointiin ja internetissä käytävään keskusteluun. Saman tutkimuksen mukaan 19 prosenttia suomalaisista pitää huippu-urheilumenestystä erittäin tärkeänä ja 59 prosenttia melko tärkeänä. Jääkiekkoa onkin myyty 1990-luvulta lähtien estottomasti kansallistunteella. Joukkueen kapteeni Timo Jutila antoi Wienin MM-kisoissa 1996 puolivälierän alla päiväkäskyn. (Ojajärvi 2001, Levä 2003) Kansainvälisellä tasolla päävastustajiin kuuluvat Ruotsi ja Venäjä, joihin Suomella on ollut jännitteinen suhde. Jääkiekon vuoden 1995 MM-kullan nähtiin nostavan Suomen tasavertaiseksi kansakunnaksi Ruotsin rinnalle. Joka seitsemäs suomalainen käy katsomassa ainakin yhden jääkiekko-ottelun vuosittain. Kenraali Adolf Ehrnrooth kävi pitämässä joukkueelle sotaisen kannustuspuheen ennen vuoden 1997 MM-kisoja. (Urheilulehti 21.2. Se kiinnostaa kaikenikäisiä suomalaisia. Ståhlbergistä Tarja Haloseen ovat järjestäneet vastaanoton olympiavoittajille. Suomalaiset uskovat yleisesti, että Helsingin vuoden 1952 olivat ehdottomat olympiahistorian parhaat. (Levä 2003) Jääkiekko kansallisen kilpailukyvyn asialla Taisteluretoriikka näyttää purevan hyvin suomalaisiin. Kirikamppailuista jääkenttien taisteluihin Puhe kansallisurheilusta on yksi tapa sitoa urheilu osaksi kansakunnan rakennustyötä. Se on miehinen joukkuepeli, jonka on sanottu heijastavan työelämän koventuneita arvoja. Kultaleijonien voiton päivää ehdotettiin jopa liputuspäiväksi. Suurkilpailuja järjestetään lähes vuosittain, ja eri lajeissa käydään maailmancupeja ja GP-sarjoja, joista jossakin menestyy oman maan urheilija. Huippu-urheilu merkitsee kiistatta suomalaisille paljon, vaikka sen arvostusta ei tutkimuksessa suhteutettu mihinkään muuhun elämänalueeseen. Suuren kansallisen liikuntatutkimuksen 2001-2002 mukaan hiihdosta odottaa menestystä 4 7 prosenttia, yleisurheilusta 36 prosenttia ja jääkiekosta 31 prosenttia suomalaisista. Autourheilun saavutuksia pitää tärkeänä 12 prosenttia suomalaisista, mutta lajin arvostus on nousussa. Aggressiivinen ja kiihkeä peli tarjoaa kovia kamppailuja. (Suuri liikuntatutkimus 2001-2002) Jääkiekon vuoden 2001 MM-loppuottelua Suomi-Tsekki seurasi kaksi miljoonaa televisionkatsojaa. Suomalaisuuden keskeisimmäksi sisällöksi on "tuotettu taistelemisen hurmasta": aidointa suomalaisuutta on taistelu ja muiden voittaminen. 2003) Jääkiekko vastaa myös monessa suhteessa paremmin nyky-Suomen arvomaailmaa kuin agraariajalla suurlajeiksi kasvaneet hiihto ja yleisurheilu
On paikallaan kysyä, kuinka syvällisesti jääkiekko voi edustaa suomalaisuutta. Suomalaisten juoksijoiden saavutukset tukivat 1920-luvulla porvarillisen Suomen päämääriä. (Kokkonen 2003, 17-18). Urheilun "kunnian kentillä" kamppailu erotetaan nykyisin puheessa "siviilityöstä". Tässä kiekkonationalismi yhtyy suomalaisen sodanjälkeisen nationalismin perinteeseen kansakunnan taloudellinen menestys on asetettava yksilöllisen hyvän edelle. "Kun jääkiekkoa myydään kansallistunteen kautta, ne, jotka ostavat jääkiekossa suomalaisuuden, paradoksaalisesti aiheuttavat hellimänsä me-identiteetin esineellistymistä ja kaventumista. Urheiluvetoinen nationalismi tarvitsee Sorsan ja Holmenin tapaisia rajojen rikkojia. Kansallisvaltiot ja kansakunnat kilpailevat vapaasti liikkuvista pääomista. Australialaiset ja norjalaiset luonnehtivat itseään urheiluhulluiksi molemmissa maissa nationalismi on saanut käyttövoimaa urheilusta. (Vettenniemi 2002) Argentiinaan jalkapallon toivat englantilaiset. Monet "Leijonien" kannattajissa eivät ole päässeet nauttimaan laman jälkeen taloudellisen kasvun hedelmistä. (Ahonen 1998, 24) Onttoa kansallista hehkutusta siedetään taas. Heidät sitoutetaan kiekkohuuman avulla "vapaaseen markkinatalouteen". (Ojajärvi 2001) Kiekkoleijonien nostattama yhteisöllisyys on ollut yhtä aikaa aitoa ja ohjattua. Sillä jos suomalaisuutta nähdään lähinnä urheilutaistoissa, mitä se silloin oikeastaan on. Hellityn käsityksen mukaan kovaa ja yksinäistä harjoittelua vaativat yksilölajit sopivat parhaiten suomalaiselle korvenraivaajaluonteelle. Kanadassa jääkiekon sanotaan kuvaavan kanadalaista suoraviivaisuutta, kamppailuhenkisyyttä ja rehtiyttä. Etenkin nuoret miehet pitävät jääkiekkomenestystä tärkeänä. (Kokkonen 2003) Samanlaisia tarinoita löytyy ympäri maailmaa. Olihan poika ilmoittanut tulleensa pitämään hauskaa. Urheilu näyttää olevan perusluonteeltaan samanlaista eri puolilla maailmaa.Ja miten omaperäisiä kansallisia ominaispiirteitä edustaa kaupallisen jääkiekon markkinoima suomalaisuus. Vaikka itse urheilu on samankaltaista, niin urheilijat ja urheiluyleisö ovat tuottaneet sille eri maissa omaperäisen sisällön. Jalkapallo on kansallispeli kymmenissä maissa. Silloinhan suomalaisuudesta tulee jotakin, joka olisi melko jäännöksettömästi vaihdetta48 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 vissa vaikkapa yhdysvaltalaisuudeksi." (Ojajärvi 2001) Huomio on oikea, mutta se sivuuttaa urheiluun liittyvän merkityksenannon. Kun irokeesipäinen Heikki Sorsa liukui Salt Laken Cityn talviolympialaisissa helmikuussa 2002 lumikouruun, niin vanha huoli Suomi-kuvasta heräsi henkiin. Argentiinalaiset ottivat pelin haltuunsa ja "kansallistivat" sen kehittämällä 1920-luvulla oman pelityylin, jossa yhdistyivät fyysinen kovuus ja taitava pallonhallinta. Suomessa murtomaahiihdosta ja kestävyysjuoksusta tehtiin kansallisurheilua 1900-luvun alussa. Kilpaurheilun pioneerit, Lauri Pihkala etunenässä, katsoivat niiden ilmentävän parhaiden suomalaista kansanluonnetta. Heidän kauttaan määritetään nationalismin "oikeaa" sisältöä.. Sorsaan ja Holmeniin kohdistunut arvostelu kertoo, että käsitykset muuttuvat hitaasti. Vuoden 1995 näennäisen spontaani MM-huuma kääntyi uuden kilpailuhenkisen suomalaisuuden markkinoinniksi. "Leijonajoukkue" osoitti, mitä suomalaiset huippuosaajat saavat yhdessä aikaan. Maratonin vuoden 2002 Euroopan mestari Janne Holmen kohahdutti suomalaisia penkkiurheilijoita ilmoittamalla, että olisi kiertänyt kunniakierroksen mieluummin ilman lippua. Annetaan ymmärtää, että he ovat isänmaan asialla. Muslimin kanssa avioitunut ja islamin uskoon kääntynyt Holmen on globalisoituvan maailman mallipoika. Toisaalta urheilun luoma kansallistunne on auttanut peittämään todellisia ongelmia. com). Yhdysvalloissa "omat lajit" baseball ja amerikkalainen jalkapallo ovat liittovaltion tärkeimpiä kulttuurisia yhdistäjiä, jotka luovat yhteisöllisyyttä niin paikallisesti kuin kansakunnan tasolla. Jokerien verkkolehden mukaan maalivahti "Kari Lehtonen on määrätietoinen huippu-urheilija, mutta siviilissä tavallinen, hiljaisenpuoleinen 18-vuotias." (www.jokerit-hockeynews. Palkintojenjaossakin hän olisi kuunnellut Maamme-laulun sijaan jotakin itse valitsemaansa musiikkia. (Kokkonen 2003) Nationalismi ei kadonnutkaan Kansallisvaltion merkitys asukkaidensa henkisenä koHEIKKI JA JANNE TOISTA MAATA. Etelä-Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa jalkapallo on suorastaan uskonnon asemassa. Kansalliset symbolit tulivat työväestöllekin tutuiksi ja läheisiksi Hannes Kolehmaisen, Paavo Nurmen ja Ville Ritolan menestyksen myötä. K aikki urheilijat eivät näytä mahtuvan enää kansakunnan urheilusoturin muottiin. Globalisaatiokaan ei merkitse nationalismin loppua. Sorsa sijoittui seitsemänneksi, eikä hänestä tarvinnut vääntää kansallissankaria väen vängällä. sodasta, jotka saavat heidän historiankäsityksessään ylikorostuneen osan. Urheilu suo onnistumisen kokemuksia myös heille. Eri maiden kansallisurheilut on tuotettu tietoisesti osaksi kansallista kulttuuriperintöä, vaikka urheiluperinteessä niiden korostetaan saavuttaneen asemansa itsestään kansa on keksinyt myyttisen johdatuksen ansiosta oman lajinsa. (Smolander 2001) Urheilu tarjoaa illuusioita, jotka helpottavat sopeutumista. Yhteisöllisyyden rituaalit palvelevat koventuvan markkinatalouden tarpeita. Jääkiekko kohotettiin lamasta selviämisen vertauskuvaksi. Moderni juoksu-urheilu on tuontitavaraa Keniassakin, jossa sille on keksitty oma perinne. Kansallisen identiteetin määrittelyyn liittyy kysymys vallasta. Niiden on joustettava, mikä vaatii kansalaisilta uhrauksia. Kiekko-ottelussa jokainen voi kokea yhteisyyttä ja heijastaa oman häviäjyytensä ulkopuolisen vihollisen syyksi. Olympiakomitea korostaa kotisivuillaan, että mukaan "huipulle tähtäävä tai jo huipulla oleva urheilija tarvitseekin tukea siviiliuran luomisessa" (www.noc.fi). Onko urheilu kansallista. Viattomalta tuntuva puhe viestittää urheilijoiden tekevän jotenkin arvokkaampaa työtä kuin tavalliset puurtajat
"Sotakirveet esiin !"'. Tarkkailun kohteena olivar mm. Tampere 2003. alipainoisuus, epämuodostumat ja epäsiisteys. Historiallisia tutkimuksia 2002. Kansallistunne muuttuu rahaksi myös lehtien irtonumeromyynnissä. Niemi J. Teoksessa Heikki Roiko-Jokela & Esa Sironen, Lajien synty. (Ahonen 1998, 2223, 3839) Urheilutapahtumat ja -menestys vaikuttavat edelleen suomalaisten käsitykseen itsestään. Edeltävien sukupolvien päihin taatut ihanteet jäivät mieliin syvälle ja vaikuttavat käsityksiin edelleen terveyskasvatukseen helposti hiipivän moralistisen puhetavan kautta. Urheilu ja nationalismi. Kansakoulujen terveyskasvatusta 1920-30-luvuilla tutkineen Saara Tuomaalan mukaan "kansallisessa pedagogiikassa terveyskasvatus ymmärrettiin isänmaallisena projektina, jossa liitettiin ruumiin muokkaus ja hengen jalostaminen". Historian vastaanotto ja historiallisen identiteetin rakentuminen 190-luvun nuorison keskuudessa. Voiton hetkellä yhteisöllisyyttä vahvistavat televisiokuvat juhlijoista ja julkisen vallan antamat huomionosoitukset. Kaikesta kansallisesta ei olla valmiita luopumaan Suomessa eikä maailmalla. Helsinki 1998. Urheilussa tällaiseksi esimerkiksi käyvät faniklubit. Tästä huolimatta suomalaiset hahmottavat edelleen maailmaa kansallisesta näkökulmasta. Väistyväksi ilmiöksi luultu nationalismi näyttää olevan jopa vahvistumassa. tina on vähentynyt. Smolander J. Koulujen yhteiset puhtausja terveystarkastukset olivat uuden uljaamman suomalaisen yhteiskunnan rituaaleja, joissa normaalin ja epänormaalin raja piirtyi selvänä. Kansakunnat kultajahdissa . Yhtä lailla suomalaisia kiinnostaa Aki Kaurismäen elokuvien, Nokian kännyköiden tai rockbändien menestys maailmalla. Nykyihmiset eivät usko yksinomaan yhteistä tulevaisuutta rakentaviin liittymiin, kuten kansallisvaltioihin, vaan kiinnittyvät itseä henkisesti lähellä oleviin symbolisiin yhteisöihin. Yhteiseen hyvään ja uhrautumiseen kansakunnan hyväksi ei ole enää vuosikymmeniin ollut mielekästä vedota. JOUKO KOKKONEN Tutkija Liikuntatieteellinen Seura puh: 09-4542 720 sähköposti: jouko.kokkonen.lts@stadion.fi Teksti perustuu kirjoittajan julkaisemaan raporttiin Kansakunta kultajahdissa. Minäkeskeisyys ja yksityisyys ovat korostuneet yhteisöllisyyden kustannuksella. Ahonen S. Terveyskasvattajat uskoivat, että suotavana pidettyjä ominaisuuksien kehitystä tukemalla oli mahdollista kasvattaa vahva ja elinvoimainen kansakunta, joka kykenisi välttämään teollisuusmaissa havaitut rappioilmiöt. Kansakoulun tarkoituksena oli kasvattaa isänmaahansa Suomeen kiintyneitä kansalaisia, mikä näkyi myös terveyskasvatuksen tavoitteissa. Epävarmoina aikoina luottamus turvallisiksi koettuihin instituutioihin kasvaa. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2001-2002. Yksilö samaistuu useisiin yhteisöihin, ja kansakunta on yhä yksi niistä. Miehisyyden hauraat rajat työjääkiekossa. Kultaleijonien voitonpäiväksi halutaan virallinen liputus, Ilta-Sanomat 24.5.1995. Kun valtioiden poliittinen ja taloudellinen suvereniteetti on vähentynyt on todellisen tai uskotellun kulttuurisen omintakeisuuden merkitys korostunut. Levä 1. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi XXII. Kansakoulun terveydenhoidon ihanteita ja käytäntöjä 1920ja 30-luvulla. Jyväskylä 2002. Kokkonen J. Teoksessa Ilpo Helen ja Mikko Jauho (toim.), Kansalaisuus ja kansanterveys . Kansakoululaisia kannustettiin askeettisen ja kilpailulliseen elämäntapaan nautintojen sijaan. Liikunta & Tiede 1/2003. Urheilu ja nationalismi. Sinisen syvin olemus, Urheilulehti 21.2.2003. Oxford University Press 1997. Tavoiteltavia Terveyskasvatus oli taatusti helpompi yhdistää 19201930-luvuilla perusopetukseen kuin terveystieto nykyisin. TERVEYSKASVATUS ISANMAAN ASIALLA ominaisuuksia olivat reippas ja hyvä ryhti. Koulukaan ei ole enää tiedonjakajana monopoliasemassa. Ojajärvi J. Näennäisen puolueettoman ja yhteistä hyvää kohti kurkottavan kasvatuksen taustalla vaikuttivat sosiaalihygienia ja rotu teoriat. Urheilu ei tietenkään ole ainoa tapa hahmottaa maailmaa kansallisesta näkökulmasta. Lähteet: Adair D., Vamplew W. Rönkä J. Terveyskasvatuksen 1920-30-lukujen käytännöt iskostuivat syvään sekä opettajien ja koululaisten mieliin. Kato neekeri hiihtää! Kiista modernin urheilun leviämisestä. Urheilun ja opiskelun yhdistäminen, www.noc.fi/nuoret. Urheilu tarjoaa jatkuvasti "meidän" ja "muiden" välisiä kamppailuita. Kilpailevia "terveyssivistäjiä" riittää kyllä internet ja kaverit tietävät. Kansallisvaltion olemassaolo perustuu oman erityisyyden korostamiseen ja kansan jäsenten välisten erojen vähättelyyn. O ppivelvollisuus toi 1920-30-luvulla kaikki kouluikäiset lapset terveyskasvatuksen piiriin. Bisnesurheilu hyödyntää sumeilematta kansallistunnetta. Urheilu on perusluonteeltaan konservatiivinen ilmiö ja sen seuraaminen on itsessään rituaali. Jääkiekkoarjen sankarit, Kulttuurivihkot 1/2001. Historiaton sukupolvi. (Helsinki: Gaudeamus 2003, painossa) LIIKUNTA& TIEDE2/2003 49. Sport in Australian history. Tampere 2003. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi XXII. Urheilun ja nationalismin suhde voi yhä hyvin. Väänänen J.Valtakunnan vaatimaton supervahti, www.jokerithockeynews.com/html/lehtonen.html. JOUKO KOKKONEN Lähteet: 0: Punaiset posket ja suorat polvet. Kansakuntien väliset herkulliset kilpailuasetelmat ovat varma keino myydä urheilua. lntegratiivinen nationalismi porvarillisen Suomen hyvinvointi-ideologia toisen maailmansodan jälkeen?, Ennen & nyt 4/2001 (www.ennenjanyt.net) Vettenniemi E
VASTAUS LÄHETYS Sopimus 00250-4 3 00003 Helsinki •. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi XXII • 56 sivua • 2003 • Hinta 9,20 euroa+ toim.kulut Tilaukset: Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, Etelä kaarre, 00250 Helsinki, puhelin (09) 4542 720, faksi (09) 4542 7222, sähköposti lts@stad ion .fi '!. opiskelijavuositilaus 22 euroa/2003 (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelijakorttisi tai valokopio siitä) Liityn Liikuntatieteelliseen Seuraan jäseneksi 27 euroa /2003 opiskelijajäseneksi 19 euroa /2003 ( edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskeliJakorttisi tai valokopio siitä) Muutan tilaukseni jatkuvaksi O Peruutan tilaukseni O Eroan LTS:n jäsenyydestä Muutan osoitteeni O alkaen / 2003 Lahjatilauksen saaja/ Uusi osoite Sukunimi Jakeluosoite Posti numero Puhelin Tilauksen maksaja/ Vanha osoite / Osoitelipuke Sukunimi Jakeluosoite Posti numero Puhelin Alleki~oitus Etunimi Postitoimipaikka Etunimi Postitoimipaikka Täytä lomake ja lähetä tietosi Liikuntatieteelliseen Seuraan, os. Väistyväksi aatteeksi luultu nationalismi elää ja voi hyvin myös nykyurheilussa.Vaikka takavuosien pyhä hartaus on vaihtunut karnevalistiseksi ilonpidoksi, maan tunnukset ovat yhä näkyvästi esillä. ·':r Urheilua on käytetty estottomasti nationalistiseen kiihotukseen, niin dikta{J[eissa kuin demokratioissa. Urheiluväki on oivaltanut asian ytimen: urheilun päättymätön kertomus tarvitsee nationalistisen perusjuonteensa,jotta se säilyttäisi elinvoimansa. Kiitos! Liikuntatieteellinen Seura ry. Stadion, Eteläkaarre, 00250 Helsinki tai faksaa (09 4542 7222) sähköpostita (lts@stadion.fi) tai soita (09 4542 720) toimistoomme. Huippuunsa urheilunationalismi vietiin idän ja lännen, sosialismin ja kapitalismin, välisessä kamppailussa. Tilaan Liikunta & Tiede -lehden O ITSELLENI LAHJAKSI vuositilaus 35 euroa/2003 kestotilaus 31 euroa/2003 Jouko Kokkonen: Kansakunnat kultajahdissa urheilu ja nationalismi
Liikuntalajien kirjo on nykyisin moninkertainen 70 vuoden takaiseen. Onko sähköisestä julkaisemisesta painetun lehden haastajaksi. Professori Antero Heikkisen kirjoittama Liikuntatieteellisen Seuran 50-vuotishistoria julkaistiin vuonna 1983. -Liikuntatieteellinen Seura (LTS) täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja Liikunta& Tiede -lehti (ent. Seuraava historiatieteen mitat täyttävä teos seurasta on tarkoitus julkaista seuran täyttäessä 75 vuotta.Sitä ennen kerrataan kokemuksia. Suurieleisten juhlallisuuksien sijaan seura panostaa eletyn tulkintaan ja tulevan arviointiin.Tulokset näkyvät syksyllä 2003. 1 !i8 • .. liikuntatieteellinen Seura Vuoden viimeinen Liikunta& Tiede -lehden numero keskittyy sekin 70/40 -teemaan. Lajien rantautumista Suomeen tai elinkaarta ei useinkaan ole voitu ennakoida. Eletyn ja koetun elämän "suurten kaarien"kuvauksien kautta siirrymme huomisen ilojen ja murheiden hahmottamiseen mihin liikuntakulttuurin näyttäisi olevan menossa ja minkälaista tiedonvälitystä se kaipaisi. 03 Internetistä tuskin on printin korvaajaksi, mutta ehkä täydentäjäksi. . Seuran pitkäaikaisen pääsihteerin Joel Jupin (pääsihteerinä 1967-2001) muistelmat julkaistaan syksyllä 2003. Stadion) 40 vuotta. fi/LTS. Seminaarissa paneudutaan myös "lajien syntyyn" miksi joku laji syntyy ja toinen kuolee, mitkä ovat tulevaisuuden liikuntalajeja. Itsetutkiskelua tullaan lehdessäkin harrastamaan: miten liikuntatieteen ja -kulttuurin alueella toimivan lehden sisältö, tavoitteet ja tekeminen ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet ja miksi. Marraskuussa 2003 seura järjestää juhlaseminaarin, jossa paneudutaan erityisesti tiedonvälityksen näkökulmasta liikuntakulttuurin ja -tieteen kehittymiseen 1930-luvulta 2000-luvulle ja tietysti LTS:n osuuteen siinä. .. Emme kuitenkaan halua jämähtää historiaan, koska "ihmiset, jotka ajattelevat liian historiallisesti, elävät aina puoliksi hautausmaalla" (Aristide Briand). Vieraile Liikuntatieteellisen Seuran uudistetuilla verkkosivuilla http://www.stad ion
-:,' ,,, tieteenle 1 '. ijä. Suomi kiittää.. Se on lähes miljoona euroa vuoden jokaisena päivänä. SUOMALAINEN VOITTAA AINA. --Tulevaisuuden ,;.. ,.'"\ Opetusministeriö jakaa tänäkin vuonna veikkausvarat noin 355 miljoonaa euroa taiteelle, urheilulle, tieteelle ja nuorisotyölle