Veikkaajahan voittaa aina hävitessäänkin. Ruusi<anen-H,mma Vuos,tilaus 32 euroa •. Kiintoisaa on myös se, että termiin suhtaudutaan koulukuntamaisesti korkeakoulumaailmassa. Käsitemiekkailu on taitolaji ja vaatii myös poliittista silmää. Tulevat vuodet osoittavat, miten nuori termitulokas on kasvukipunsa kestänyt. Ja hyvä niin, jos sen avulla voidaan edistää aikaisempaa tuloksellisemmin väestön terveyttä. Tulisipahan lähdettyä virkistävälle kävelylenkille R-kioskille koittamaan uudestaan onneaan. työmatkoja, kävelet portaita, mietit sitä et missä sun kuntos on". Terveysliikunnan kriteeristön ja tuotteiston kehittämiseen pitää kuitenkin panostaa vielä huomattavasti, jotta pystyisimme jaetun ymmärryksen tukemana kertomaan ja perustelemaan, mikä liikunta on terveysliikuntaa mikä taas ei. Käytössä on jo sellaiset kutsumanimet kuin kunto, virkistys, hyöty ja arki. Suomikutoinen terveysliikuntatermi on murrosiässä. Hieman varttuneemmista kaimoista ei ole puutetta. Terveysliikunta on myös poliittinen ja strateginen käsite. Jos veikkaukseni käsitteen elinkaaresta menee vikaan, tuskin siitäkään erityisemmin suivaantuisin. TERVEYSLIIKUNTAKIISTELTY JA KIITELTY KÄSITE LASSE KANNAS erveysliikunta ... Näin arkisen ytimekkäästi kuvasi eräs liikuntajärjestöaktiivi ymmärrystään tutkimushaastattelussa, jossa selvitettiin päättäjien käsityksiä terveysliikunnasta. 2 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 Liikuntapoliittisessa keskustelussa terveysliikunnan käsitettä makustellaan edelleen hieman pidättyvästi. minusta se on tietyllä tavalla ennaltaehkäisevää liikuntaa, jota ihminen tekee pitääkseen itsensä kunnossa ja vireänä, joka ei oo ei välttämättä ollenkaan sitä, et sä menet tekemään pitkää lenkkiä, tai kilpailet tai jotain muuta, vaan se on ihan normaalia, et sä kävelet ... Sen sijaan yliopistoa edustavassa liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa terveysliikunta-käsitettä ei löydy opinto-oppaan kurssiotsikoista, terveyttä edistävä liikunta kylläkin. Terveysliikunta on vakiintumassa ammattikorkeakoulujen tutkintoja kurssinimikkeistössä. Onko tällä liikunnan uudehkolla etunimellä pysyvämpää käyttöä hyvinvointiallakassamme. . Osa menetetyistä pennosista kun menee liikunnan ja kulttuurin hyväksi, oli niillä sitten mitkä etunimet hyvänsä. Termi otettiin käyttöön liikunnan markkinoimiseksi toteaa Ilkka Vuori terveysliikunta-käsitteen keskeisiä lanseerajia ja puolestapuhujia. lasse.kannas@sport.jyu.fi • • • . Jos nyt pitäisi veikata terveysliikuntakäsitteen pitkäikäisyydestä, vastaisin kyllä. Tässä numerossa lyödään vetoa ja keskustellaan veikkauksesta
Leena Nieminen 30 Pelisääntöjä yhteiskuntavastuun jakoon! Mistä liikuntajärjestöissä tänään puhutaan. Suomalainen huippu-urheilu on eriytynyt kolmenlaiseksi todellisuudeksi, jotka ovat kan sallinen huippu-urheilu, perinteinen olympiaurheilu ja mediamarkkinallinen huippu-urheilu. Juha Heikkala 17 Risto Nieminen: Maksajat vaativat muutoksia Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen tuntee urheilun raha-asiat paremmin kuin useimmat muut. Painotus on nyt yhteiskuntavastuussa, toteaa nuorisopäällikkö Tanja Kari Suomen Salibandyliitosta. Urheilun liiketoiminnan ja kansalaistoiminnan erottaminen on hänen mielestään väistämätöntä . Terveyskasvatusta toteutetaan juniorijääkiekkoilussa tapahtumien kokonaismäärään suhteutettuna vähän . Liikunnan lisääminen on kärkisijoilla, kun tarkastellaan suomalaisten elintapojen muutoksia. Lasse Kannas 4 Terveysliikunta jalkautuu käytännöiksi ja tuotteistuu. Leena Nieminen 28 Keskustella pitää, mutta tiedon eikä mielikuvien pohjalta. Leena Nieminen 27 Huippu-urheilua tuetaan tavoitteena menestys. Kysymys on enemmän siitä, millä ehdoilla, sanoo liikuntayksikön johtaja Raija Mattila. Sami Kokko, Lasse Kannas 50 Vieraskentiltä Suomen tieteen lukkariksi Kansainvälisyyttä on, mutta tutkimuksen kärjessä pärjääminen edellyttää meiltä nykyistä monimuotoisempaa verkottumista, sanoo Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen . TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Leena Nieminen 31 Kun Peräkylän Teräs liikunnan yhteiskunnallistumisen kohtasi. likka Vuori 12 Pitkä matka kohti hyvää vanhuutta Gerontologian ja kansanterveyden professori Eino Heikkinen vertaa gerontologien tutkimus-eettistä perustaa antidoping-työhön. likka Vuori 11 Vapaa-ajan liikunta lisääntyy työmatkaliikunta vähenee. Tiinu Wuolio 7. Tutkijoiden tulee miettiä, millä tavalla voi vaikuttaa ihmisen vanhenemiseen eettisesti kestävin keinoin. Suomalaisella huippu-urheilulla voisi mennä paremminkin, sanoo Olympiakomitean pääsihteeri Jouko Purontakanen. LIIKUNTAPOLIITTISET NEUVOTTELUPÄIVÄT 910.3.2004 23 Yhdestä kolmeksi. He ovat esimerkiksi penkkiurheilun kuluttajina selvästi muuta väestöä aktiivisempia. Urheiluyritys ei juurikaan eroa muista yrityksistä. Valtiovalta ei ole hylkäämässä huippu-urheilua. Leena Nieminen.. Terveysliikuntaa voidaan pitää terveyden ja liikunnan onnistuneena liittona . Markku Tamminen 38 Kilpailuoikeudellinen sääntely koskee myös urheilua. Ammattiurheilijaa ja urheiluseuraa voidaan pitää kilpailuoikeudellisena yrityksenä ja lajiliittojen televisiointioikeuksien myyntiä voidaan arvioida myös kartellikiellon näkökulmasta. Göran Wallen 20 Urheiluvedonlyöjä toivoo voittoa ja maksaa jännityksestä. Liigaseurat ovat muuttuneet osakeyhtiöiksi urheiluseuroista on tullut yrityksiä. .. Hannu Itkonen 26 Kehittymistä kannattaa tukea myös urheilussa Suomalaisten tulee saada tasaveroiset mahdollisuudet kehittää itseänsä urheilun huipulle ja menestyä siellä , sanoo kulttuuriministeri Tanja Karpela. Huippu-urheilukin on pirstoututunut. Henri Karhatsu 43 FC Jokerit tuotemerkki ei riittänyt. Taitopelaajia yhdistää kiinnostus urheilun maailmaan pelkkää vedonlyöntiä laajemminkin. Käsitteellä haluttiin korostaa liikunnan mahdollisuuksia edistää terveyttä ja lisätä sen arvostusta yhteiskunnassa. Henri Karhatsu 45 Terveyskasvatus etsii paikkaansa nuorten jääkiekkovalmennuksessa. likka Vuori 9 Terveysliikunta otettiin käyttöön liikunnan markkinoimiseksi . Antti Aine 42 Tavoitteena menestyminen taloudessa ja urheilussa
Kysymyksen, minkä tekijän (annetuista vaihtoehdoista) vastaaja katsoo tärkeimmäksi syyksi suomalaisten suureen sairastavuuteen, voidaan katsoa ilmaisevan liikunnan terveellisyyteen kohdistuvia asenteita ja odotuksia. Näiden tekijöiden osalta on käytettävissä vähän niiden vaikuttavuutta ilmaisevia tietoja. Sitä on markkinoitu terveysliikunnan tunnusmerkit täyttävinä, terveysvaikutteisina tai hyvinvointia lisäävinä liikuntamuotoina. Terveydenhuollon tuki on välttämätöntä terveysliikunnan uskottavuudelle ja sen edistämiselle käytännön tasolla. Vuodesta 1988 2000-luvun ensimmäisiin vuosiin liikunnan osuus kasvoi selvästi sekä miesten (1988 15%, ja 2001 29%) että naisten (1988 11 % ja 2001 24%) vastauksissa. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu (L YP)hankkeella pyrittiin vaikuttamaan erityisesti päättäjien asenteisiin, tietoihin ja tiedostamiseen ja liikuntaohjelmilla erityisesti väestön asenteisiin, odotuksiin ja kokemuksiin. Viime vuosina liikunta on saanut suurimman "kannatuksen" tällaisena haittatekijänä. Viime vuosina osuudet ovat pienentyneet, sillä noin LIIKUNTA & TIEDE 212004 5. Suomalaisten liikuntahalukkuu teen vaikuttavat tekijät (mm.asenteet, arvot, normit, tiedot, tiedostaminen, odotukset ja kokemukset) ovat perinteisesti liikunnalle sangen edulliset sekä kotimaisten että kansainvälisten vertailevien tutkimusten mukaan. 1990-luvulla noin kolmasosa miehistä ja runsas 40% naisista ilmoitti lisänneensä liikuntaansa eikä selviä trendejä ole havaittavissa. Jatkossa on tarve määritellä terveysliikunnan sisältöä, erityisesti tuotteita, yksiselitteisellä ja käytännöllisellä tavalla. Mitä tuloksia se on tähän mennessä tuottanut. Moniin näistä tekijöistä on pyritty vaikuttamaan enemmän tai vähemmän tietoisesti ja johdonmukaisesti. Kysymys, onko henkilö muuttanut elintapojaan terveydellisistä syistä edeltäneen vuoden aikana, esimerkiksi lisännyt liikuntaansa, heijastaa vastaajien odotuksia liikunnalta ja sen terveydellisen merkityksen tiedostamista. T erveysliikunnan edistämiseksi on tehty ja pantu alulle varsin paljon. LYP:n vaikutuksista on vahva myönteinen mielikuva. TEKSTI: ILKKA VUORI KUVA: ANTERO AALTONEN Terveysliikuntaa voidaan pitää terveyden ja liikunnan onnistuneena liittona. Välituloksia ovat liikuntaan osallistumista määrittävissä tekijöissä tapahtuneet muutokset ja lopputuloksia liikuntaan osallistumisessa tapahtuneet muutokset. Väestötasolla jonkin verran tietoa muutoksista on saatavissa Kansanterveyslaitoksen vuosittain toteuttamista aikuisväestön terveyskäyttäytymistä selvittävistä kyselyistä
Voidaan olettaa, että valtaosalla niissä liikkuneista henkilöistä osallistuminen on lisännyt halukkuutta ja pystyvyyttä jatkuvaan liikuntaan ja siten madaltanut säännöllisen liikunnan omaksumiskynnystä. Kunnallisten päättäjien ja viranhaltijoiden tietämystä terveysliikunnasta ja sitä koskevia toimenpiteitä on selvitetty tuoreessa kyselyssä (Holopainen 2004). Kuntien osuus hankkeissa on ollut suuri, mutta esimerkiksi urheiluseurojen kiinnostus ja osallistuminen näyttää kasvavan ja ne näkevät terveysliikunnasta olevan toiminnalleen monenlaista hyötyä (Suomen Kuntourheiluliiton barometri 2004). Erityisen ansiokas on Turussa toteutetun liike 2000 hankkeen raportti (Koski 2001), joka osoittaa hyvän teoreettisen pohjan ja pitkäjänteisen toiminnan merkityksen hankkeen onnistumiselle. Raha ei parannusten aikaansaamisessa ratkaise niinkään paljon kuin asenteet. Liikuntapaikkarakentamisessa omaksuttu suunta painottaa perusja lähiliikuntapaikkojen kehittämistä ja rakentamista eri väestöryhmien tarpeita vastaaviksi on tärkeä terveysliikuntaa tukeva tällaisesta "kansalaisvälitteisestä" te rveysl i ikun n a n nopeasta leviämisestä aikuisväestössä on sauva kävely. Liikunnan lisäys oli kuitenkin edelleen kärkisijoilla elintapojen muutoksissa (Kansanterveyslaitos 1978 2002). Terveysliikunta on onnistunut saavuttamaan korkeimman poliittisen tuen. Kiintoisimmat ideat ja niiden toteutustavat on levitetty yleiseen käyttöön useissa julkaisuissa (Kipinät-lehden useat numerot, Miettinen ja Rajala 2003). Hankkeiden ja niissä toimivien tahojen verkostoituminen valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla tuo ideat ja kokemukset yhteiseen käyttöön, innostaa ja tukee eri tahoja ja auttaa kiinnittämään aikaansaannokset eri yhteisöjen rakenteisiin ja toimintoihin. Liikuntaan osallistumista mahdollistavia keskeisiä tekijöitä ovat suorituspaikat, palvelut, ohjelmat, varusteet ja välineet. Liikunta-Suomen loppuraportissa todetaan, että 94 kokeiluhankkeessa oli mukana 150 kuntaa ja 1600 ihmistä oli säännöllisesti mukana hanketoiminnassa ja 120 000 henkilöä hankkeiden suorassa vaikutuspiirissä. Rakennettujen ja Hyvä esimerkki luontoon perustuvien terveysliikuntaan sopivien suorituspaikkojen määrä Suomessa on maailman huippuluokkaa asukaslukuun suhteutettuna. neljäsosa miehistä ja noin kolmasosa naisista ilmoitti lisänneensä liikuntaansa. Paikallisten ideoiden ja niiden perusteella suunniteltujen toimintojen tukeminen tuottaa liikuntapalvelujen lisäksi laajempia ja kestävämpiä yhteisöllisiä vaikutuksia hankkeisiin olennaisena osana sisältyvän kansalaisaktiivisuuden ja yhteistoiminnan välityksellä. He välittävät kokemuksiaan ympäristöönsä, tuovat liikunnan puheenaiheeksi eri yhteyksissä ja edistävät siten eri tavoin liikunnalle myönteisten normien kehittymistä. Tähän mennessä otetut askeleet rakentamispolitiikan toteuttamiseksi, mm. Kahdessa kunnassa kolmesta terveyttä edistävä liikunta on mainittu liikuntatoimen toiminta-ajatuksessa, vajaassa puolessa kunnista kansalaisja työväenopistojen ja sosiaali. poliittisten päättäjien, liikuntaja terveydenhuoltohenkilöstön ja työyhteisön eri muodoissa antama tuki. Sitä ilmentävät vakuuttavasti liikuntalain tietyt osat ja lain perustelut sekä Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan kehittämislinjoista ja tämän periaatepäätöksen toteuttaminen käytännössä. Neljä viidestä kunnasta on toteuttanut tai toteuttaa parhaillaan omaa KKI-hankettaan. Noin 17%:ssa vastanneista kunnista laaditaan parhaillaan hyvinvointistrategiaa ja 11 % kunnista on laatinut erillisen poikkihallinnollisen terveysliikuntaohjelman. Terveysliikunta tunnetaan kunnissa Liikuntaan osallistumista vahvistaa mm. Mahdollisuus osallistua ohjattuun liikuntaan on osalle väestöstä tärkeä, jopa ratkaiseva edellytys aloittaa säännöllinen liikunnan harrastus. Anttila (1999) esittää tekemässään KKI-ohjelman arvioinnissa, että esimerkiksi vuonna 1997 KKI-toimintaan osallistui noin 142 000 ihmistä ja KKI-ryhmiin noin 50 000 ihmistä, joista uusia liikkujia oli noin 20 000. Niitä on rakennettu runsaasti lisää 1990-luvulla. Suomen (2000) selvityksen mukaan liikuntapaikkojen käyttömahdollisuudet väestössä jakautuvat varsin tasa-arvoisesti. perusteellinen suunnittelu ja kokeilu, ovat lupaavia. Kansalliset liikuntaohjelmamme ovat tehneet uraa uurtavaa työtä kehittämällä paikallisella tasolla kymmeniä erilaisia eri väestöryhmien tarpeita, toiveita ja mahdollisuuksia vastaavia liikuntaohjelmia. Olennainen merkitys terveysliikunnalle on myös kevyen liikenteen väylillä, joita on rakennettu lisää ja parannettu 1990luvulla. Näiden ja varsinkin aikaisemmin vähän tai ei lainkaan liikkuneiden henkilöiden määrää ei voida arvioida kovinkaan tarkasti koko näiden ohjelmien ajalta. Terveysliikunnan edistämisessä näitä tavoitteita ovat selvimmin tukeneet paikalliset Liikunta-Suomi ja KKI-hankkeet. Sauvakävelyn menestystarinaa kannattaa analysoida perusteellisesti. Myönteiset kokemukset liikunnasta, niiden tuottamat odotukset sekä koetun ja todellisen pystyvyyden lisääminen ovat keskeisiä jatkuvaan liikuntaan motivoivia tekijöitä. Hyvä esimerkkinä tällaisesta suuressa määrin "kansalaisvälitteisestä" terveysliikunnan yhden muodon nopeasta leviämisestä aikuisväestössä on sauvakävely. 6 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 toimenpide mikäli laadittua politiikkaa todella noudatetaan. Joka tapauksessa se on vähintään useita kymmeniä tuhansia. Suomen Kuntourheiluliiton tuottaman barometrin (2004) mukaan omaksuttu linja saa vahvan tuen kunnallisilta ja urheiluseurojen päättäjiltä. Ulkoliikuntapaikkojen laadussa ja kunnossa on kuitenkin paljon parannettavaa kuten Suomen ladun toteuttama Suomen ulkoilualueiden katselmus vakuuttavasti osoitti (Suomen latu 2002). Näiden "silminnäkijätodistajien" merkitys ulottuu paljon laajemmallekin. Siitä kehittyi muutamassa vuodessa säännöllinen liikuntatapa useille sadoille tuhansille suomalaisille huolimatta siitä, että se oli vahvasti vallinneiden normien vastaista. Liikenneministeriön toteuttamat ja suunnittelemat toimenpiteet pyöräilyn ja kävelyn edellytysten parantamiseksi ovat tärkeitä liikuntaa edistäviä toimenpiteitä
Perusmääreitä käyttämällä se ei ole mitenkään ylivoimainen tehtävä. Terveysliikunnan tehokas edistäminen edellyttää useissa ammateissa koulutusta sen teoriaan ja käytäntöön. Terveysliikunnan tuotteiden kehityksessä voidaan havaita lisääntyvää kiinnostusta selvästi terveyslähtöiseen liikuntaan, esimerkkeinä tasapainoradat, "erityisjumpat" ja voimaa kehittävä kuntosaliharjoittelu, kun tuotteita on kehitetty ja tarjottu enenevässä määrin iäkkäälle väestölle ja palvelujen tuottajina ovat liUIKUmA & TIEDE 212004 7. ja terveystoimen sekä noin kolmasosassa kouluja nuorisotoimen suunnitelma-asiakirjoissa. Nyt on tullut selvästi tarve määritellä terveysliikunnan sisältöä, erityisesti tuotteita, yksiselitteisellä ja käytännöllisellä tavalla. Alustavat havainnot liikkumisreseptin käyttöönotosta ovat lupaavia, mutta sen saaminen terveydenhuollon yleisesti käyttämäksi työmenetelmäksi vaatii runsaasti pitkäjänteistä työtä. Noin joka seitsemäs työntekijä ilmoitti, että suositukset olivat aiheuttaneet muutoksia hänen itsensä antamassa asiakasneuvonnassa (Miilunpalo ym. Tuen määrä henkilöä kohti näyttää olevan nousussa ja sitä suunnataan enenevästi yksilökohtaisen liikunnan tukemiseen ja aikaisemmin passiivisten henkilöiden aktivoimiseen. Vain 10 15% terveyskeskusten työntekijöistä ilmoitti, että suositukset olivat johtaneet tai johtamassa toimenpiteisiin. Tässä kehityksessä voidaan nähdä tyypillisiä innovaation diffuusion piirteitä. Liikuntaviranomaisten yhteistyö muiden hallinnonalojen kuten sosiaalija terveystoimen kanssa on viime vuosina lisääntynyt (Seppälä 2002). Edellä esitettyjen lukujen voidaan tulkita osoittavan, että varsin lyhyessä ajassa terveysliikunta on saanut merkittävän aseman ja merkittävää tukea kunnallisessa päätöksenteossa. Vuori 2003) . Noin 7% työikäisistä suomalaisista ilmoitti 2002 saaneensa lääkäriltä kehotuksen lisätä liikuntaansa (Helakorpi ym 2002). Työyhteisön tuki eri muodoissaan saattaa olla merkittävä terveysliikuntaa edistävä tekijä. Terveysliikunnan neuvottelukunnan työryhmä on laatinut suunnitelman alan tutkimusohjelmaksi. 2001 , Holopainen 2004). Vielä vieras terveydenhuollossa Terveydenhuollon tuki on välttämätöntä terveysliikunnan uskottavuudelle ja sen edistämiselle käytännön tasolla. Nämä ja muut tiedot osoittavat, että terveysliikunta ei ole saavuttanut kovinkaan merkittävää asemaa terveydenhuollon kenttätoiminnassa. aikaisemmin mainitut asiakirjat ja osallistuminen KKI-ohjelmaan osoittavat. Yli puolet kuntien liikuntatoimen päättäjistä katsoi kuntansa tehneen erityistoimenpiteitä terveysliikunnan edistämiseksi ja samaa mieltä oli puolet urheiluseurojen päättäjistä (Suomen Kuntourheiluliiton barometri 2004). Suomen Kuntourheiluliiton teettämät barometrit tältä alueelta vuosilta 2002 ja 2003 kertovat, että noin 90% työpaikoista tukee henkilöstön liikuntaharrastusta yleisimpänä syynä työkyvyn säilyttäminen. Terveysliikunnan eri alueisiin liittyvää kurssimuotoista koulutusta annetaan lisääntyvästi liikunta-, kansanterveysja sosiaalialan järjestöissä ohjaustehtävissä toimiville henkilöille. Ylimmän poliittisen tahon ja virkamiesten tuki on saavutettu kuten mm. Ongelmana tulee kuitenkin selvästi esiin, että terveysliikunnan käsitettä ja sen sisältöä ei tunneta ja sitä tulkitaan eri tavoin (Ståhl ym. 2002). Terveydenhuollon kentän suhtautumista osoittavat esimerkiksi henkilökunnan terveysliikuntaa koskevien suositusten tuntemus, niiden soveltaminen, annettu liikuntaneuvonta, ja liikkumisreseptin käyttö. Sitä on alettu antaa erityisesti liikunta-alan ammattikorkeakouluissa ja ilmeisesti jossain määrin myös osassa terveydenhuollon vastaavia oppilaitoksia joillakin opintosuunnilla. Sen tärkeä perustekijä on vakuuttava tieto tietyt ehdot täyttävän liikunnan vaikutuksista terveyden eri osa-alueilla ja näiden vaikutusten merkityksestä väestön ja yksilön terveydelle. Terveysliikuntaa koskevat suositukset olivat tuntemattomia lähes puolelle terveyskeskusten lääkäreistä, myös hoitajat tunsivat ne huonosti, mutta fysioterapeutit paremmin. T erveysliikunnan jatkuva kehittäminen edellyttää tutkimusja kehitystyötä. Tämä altistus on johtanut lisääntyvään kiinnostukseen, tiedostukseen, ymmärrykseen, arviointiin, päätöksiin, toimintakokeiluihin ja toiminnan omaksumiseen innovaation diffuusiolle tyypilliseen tapaan (ks. Terveysliikunnan kannalta kehitys näyttää kulkevan myönteiseen suuntaan. Terveysliikunta odottaa tuotteistamista. Kehitystä hidastaa se, että terveysliikunnasta ei ole pyritty tai onnistuttu tekemään suurelle yleisölle tunnettua "brandia" vaan se on ollut ensisijaisesti asiantuntijoiden keskenään käyttämä termi. Tämän tiedon avulla riittävä määrä riittävän merkittävissä asemissa olleita valtion ja kuntien päättäjiä ja suunnittelijoita on altistettu kohdennetulla tiedonvälityksellä terveysliikunnan käsitteelle ja yhteiskunnalliselle merkitykselle. Väestössä vasta osa on edennyt terveysliikunnassa innovaation diffuusion loppuvaiheisiin ja pääosassa väestöä on meneillään varhaisempia vaiheita. Brandille profiilia Kasteestaan kuluneiden vajaan 14 vuoden aikana terveysliikunta on saavuttanut vakiintuneen aseman suomalaisessa liikunnassa. Lopullisille "kuluttajille" eli väestölle terveysliikunta ei ole levinnyt eikä sitä ole voimakkaasti pyrittykään levittämään abstraktina ja "instrumentaalisena" terveysliikuntana vaan terveysliikunnan tunnusmerkit täyttävinä, eri asteisesti terveellisinä, terveysvaikutteisina tai hyvinvointia lisäävinä liikuntatuotteina. Vajaassa puolessa kunnista liikuntaviranomaiset tunsivat keskeiset terveysliikunnan asiakirjat, viidennes kunnista oli nimennyt terveyttä edistävästä liikunnasta vastaavan virantai toimenhaltijan ja noin 30% kunnista ilmoitti suunnitelleensa tai rakentaneensa jonkin liikuntapaikan erityisesti terveysliikunnan näkökulmasta
Eläkkeelle jäätyään hän jatkaa toimintaansa liikunnan edistämisessä ja toimii mm. Lisää liikkujia. Valtion liikuntaneuvosto/Rakentamisjaosto, Helsinki. Niemelä L, Innanen M. 2000. Liikuntatoimi -yhteistyössä yli toimintarajojen. Lääketieteen ja kirurgian tohtori likka Vuori teki väitöskirjansa aiheesta "Sydämeen kohdistuva kuormitus laturetkihiihdossa ", hän toimi professorin virassa Jyväskylän ja Turun yliopistoissa, vierailevana professorina Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa sekä UKK-instituutin johtajana. Kävely osaksi liikennepolitiikkaa. Koski P. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston Liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisu. Haasteena huomisen hyvinvointi miten liikunta lisää mahdollisuuksia. Helakorpi, S., Patja, K., Prättälä, R., Aro, A., Uutela, A. Suomi K. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriö. Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys. 2003. Miilunpalo S, Toropainen E, Mäkinen M. Pyykkö M, Paronen 0, Oja P, Vuori 1. Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo. Terveysliikunnan paikalliset suositukset. Sosiaalija terveysministeriö, Helsinki. 2002. Erityisryhmien liikunta 2000-toimikunnan mietintö. Helsinki Liikenneministeriö. Suomen terveyspolitiikan pitkän aikavälin tavoiteja toimintaohjelma . Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan kehittämislinjoista . Edita, Helsinki.. 8 LIIKUN! A & TIEDE 212004 Mertaniemi M, Miettinen M. 1997. Sosiaalija terveysministeriö. Helsinki. Terveysliikunnan asema kunnissa. ILKKA VUORI LKT Tampere sähköposti: ilkka.vuori@uta.fi Kirjoitus perustuu tohtori Vuoren pitämään esitelmään KKI ohjelman 10-vuotiskatselmuksessa Seinäjoella. Liikunta turkulaisten hyvinvoinnin välineenä. Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys Kansanterveyslaitoksen julkaisuja 1978 2003. Julkaisuja 1997:27. Seppälä V-M. 2004. Ehdotus pyöräilypoliittiseksi ohjelmaksi. Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004. sääntyvästi terveyssektorin toimijat terveydenhuollossa, järjestöissä ja yrityksissä. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. SULKA-projektin loppuraportti 2002. Turun kaupunki, Liikuntavirasto. 2001. Reunanen A. Kunnossa Kaiken Ikää ohjelman arviointi. Ajankäytön muutokset 1990-luvulla. analyysi terveysliikuntapuheen jäsentymisestä. Suomen Sydänliiton julkaisuja 2003: 1, Helsinki. Mitä päättäjät ymmärtävät terveysliikunnalla. Turku. 1996. The significance of sports for society 8th Conference of European Ministers responsible for Sport, Lisbon. 1990. Niemelä L, Innanen M & Ruuskanen E (toim.). Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 158. 2003. Kävelystäkö kuntoa ja terveyttä. Suomen Kuntourheiluliitto, Kunto ry. 2001. Vuori 1. Liikuntapolitiikan linjat 1990-luvulla. Suomen Latu, Helsinki 2002. 2000. Helsinki Liikenneja viestintäministeriö. Sosiaalija terveysministeriö, Esitteitä 2002:2. 1993. Komiteanmietintö 2001 :12. Ilmarinen M (toim 1 1993. 1989:44;2127-2135. Helsinki Sosiaalija terveysministeriö. Suomen Kuntourheiluliiton Työpaikkaliikuntabarometrit 2002 ja 2003. Siitä on lukuisia hyötyjä molemmille osapuolille sekä yhteiskunnalle ja väestölle. Miten valtakunnalliset suositukset tunnetaan terveyskeskuksissa. Vuori, 1. Holopainen K. Helsinki: Komiteanmietintö. Pihkala L 1955. Summary report. 2002. Toimenpideohjelma suomalaisten sydänja verisuoniterveyden edistämiseksi Arvio toteutuksesta. Terveys 2015-kansanterveysohjelma. Valtioneuvoston periaatepäätös. Vainio H, Bianchini F (toim.). Helsinki: Sosiaali-ja terveysministeriö. 2002. Suomen Lääkärit. Liikuntakomitea. Ehdotus kävelypoliittiseksi ohjelmaksi. Pirkam hiihdon näköaloja.Suomen Kuvalehti 39 (11 ):22. Volume 6. On ilmeistä, että terveysliikunta jatkaa läpimurtoaan, sillä vähitellen Sokea Reettakin havaitsee ja ymmärtää, että Lauri "Tahko" Pihkalaa (1955) hieman vapaasti lainaten "tarvitsemme sellaista liikuntaa, jonka omakohtainen harjoittaminen sopeutuu yleensä 'kaiken kansan' ja erityisesti kaikenikäisten ihmisten elämäntyyliin ja kuitenkin samalla vastaa kansakunnan yhä kipeämmin ajankohtaisiksi käyviä tarpeita sen suurien sairauksien (kuten verenkiertohäiriöiden, reumatismin ja rasvoittumisen) sekä velttouden, mielenmasennuksen, ikävystymisen ja kalvavan kiireen torjunnassa ja kirvoittamisessa". 1995. Weight control and physical activity Lyon: IARC Press. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 124, Jyväskylä. Liikunta on terveellistä myös sairaille. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 141. Suomen Kuntaliitto, Helsinki . Aamulehti 4.9.1990. Helsinki 2003 ja 2004. Suomen Kuntourheiluliitto ja Kunto ry, Helsinki 2002 ja 2003. (Sports Committee: Directions of Finnish sports policy in the 1990s, in Finnish). Lisää liikuntaa. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu. Helsinki: Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 12 / 2002. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. 1994. 2002. Terveyttä kaikille vuoteen 2000. Yhteispelillä tuloksiin. Suomen Kuntourheiluliiton Urheiluseurat ja kunnat kuntoja terveysliikunnan tuottajina -barometrit 2003 ja 2004. Kirjallisuus: Anttila, R. 2001. 2000. 1994. Miettinen M (toim ). Niemi 1, Pääkkönen H. (Evaluation of the Fit for Life program, in Finnish with English summary). Toimenpideohjelma suomalaisten sydän-ja verisuoniterveyden edistämiseksi. Finland on the Move. 2003. 1998. Liikunta lisää voimavaroja. IARC Handbooks of Cancer Prevention. Sivumennen, tällaiseksi liikunnaksi Tahko suositteli retkeilyhiihtoa yhtä parhaista terveysliikunnan muodoista. Liikunta-Suomi -projekti, Helsinki . Kansanterveyslaitos. Parhaat ideat. 2001. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 84. 1994. Council of Europe. Forssa: UKK Institute for Health Promotion Research . Suomen Latu. Julkaisuja 2000:1. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 113, Jyväskylä. 1995. 1986. Suomen Ladun puheenjohtaja. Suuntana hyvinvointi mitkä ovat liikunnan mahdollisuudet. Jyväskylä. Ståhl T, Kannas L & Perttilä K. 1999. Helsinki Sosiaalija terveysministeriö. Uutta pontta pyöräilyyn. Helsinki: Tilastokeskus, Kulttuuri ja viestintä . Vuori 1. Terveysliikuntaa voidaan pitää terveyden ja liikunnan onnistuneena liittona. Helsinki: Komiteanmietintö. Liikunta-Suomi -projektin 1991-94 loppuraportti. Ulkoilumahdollisuudet Suomen kunnissa. Julkaisuja 2001 :4. Ideoita menestyvistä KKl-hankkeista. Liike 2000. Duodecim 2002:47;613-619. Liikuntatieteellinen Seura, Helsinki. Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö. Jyväskylä. Pyöräilypoliittinen ohjelma. Liikunta &Tiede 2000:38 (2); 44-51. 2001. 2001 . Liikenneja viestintäministeriön julkaisu1a 5/2001.Helsinki: Liikenneja viestintäministeriö .. 2001. Jyväskylä. Miettinen M, Rajala K
Tutkimuksen katsottiin tuottaneen riittävästi luotettavaa tietoa liikunnan vaikutuksista terveyteen ja tarvittavan liikunnan määrästä ja laadusta, jotta liikuntaa voidaan edistää ja markkinoida terveydellisin perustein. Yleistavoitteeksi asetettiin yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin edistäminen luomalla liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan mahdollistavia, kansalaisten odotuksia ja tarpeita vastaavia liikuntapalveluja. Liikunta-Suomi tuotti kokemuksia siitä, miten järjestää aikaisemmista poikkeavia liikuntapalveluja mm. Terveysliikuntapäivillä. Projektin toimintatapa oli uusi. Tämä oli selvä muutos aikaisempiin, urheilua suosiviin painotuksiin. Liikuntakomitean esityksen perusteella käynnistettiin vuosina 1991 -1994 toteutettu Liikunta-Suomi hanke. terveyttä edistävän liikunnan alueella uusien yhteistyökumppanien kanssa. Liikuntakomitea (Komiteanmietintö 1990:24) laati esityksen 1990-luvulla toteutettavaksi liikuntapolitiikaksi. UIKUNTA & TIEDE 2/2004 9. Yhdeksi avainalueeksi määriteltiin aikuisväestön kunto-, terveysja virkistysliikunta. Liikenneministeriö julkaisi v. Kevyen liikenteen väylien merkitystä liikunnalle osoittaa vakuuttavasti se, että Suomen (2000) selvityksen mukaan yli yhdeksän kymmenestä suomalaisesta käyttää niitä ja muita ulkoiluväyliä vapaa-ajan liikuntaan. Tämän tiedon pohjalla olisi analysoitu liikuntaan osallistumisen avaintekijät suomalaisessa väestössä, laadittu strategiat niihin vaikuttamiseksi ja sitoutettu kaikki tarvittavat tahot toteuttamaan sovitun työnjaon perusteella omia tehtäviään. Vuosina 19971998 suoritettu seuranta osoitti monien tavoitteiden toteutuneen tai edistyneen. Näin ei monista syistä tapahtunut. pyöräilyn tuottamilla terveydellisillä ja niistä seuraavilla taloudellisilla sekä ympäristöhyöd yillä. Tavoitteita perusteltiin mm. Hollannin kansallisessa liikunnanedistämisohjelmassa The Netherlands on the Move. Siinä tuettiin pienehköillä avustuksilla hakemusten perusteella paikallisesti ideoitu ja ja useiden tahojen yhteistyönä toteutettuja hankkeita. Käsitettä kunto, terveysja virkistysliikunta on käytetty virallisissa asiakirjoissa ainakin Liikuntakomitean mietinnössä vuodelta 1990. Liikuntapolitiikan tavoitteena hyvinvoinnin edistäminen Seuraavassa tarkastellaan mitä Suomessa on tehty terveyttä edistävän liikunnan lisäämiseksi vuodesta 1990 alkaen. Selvänä terminä terveyttä edistävä liikunta ja sen lyhennetty muoto terveysliikunta otettiin käyttöön vuonna 1990 UKK-instituutin ja lääkintöhallituksen järjestämillä 1. Sen tavoitteena oli kaksinkertaistaa pyöräiltyjen matkojen määrä seitsemässä vuodessa ja parantaa pyöräilyn olosuhteita. Käsitteellä haluttiin korostaa liikunnan suuria mahdollisuuksia edistää terveyttä, lisätä väestön, päättäjien ja asiantuntijoiden arvostusta ja kiinnostusta tietyt edellytykset täyttävään liikuntaan. Kuolemaan johtaneet onnettomuudet olivat selvästi vähentyneet. 1995). Sen tavoitteena oli hankkia kokemuksia uusista tavoista luoda edellä kuvattuja liikuntapalveluja. 1992 pyöräilypoliittisen ohjelman. Koska säännöllisen ja rasittavuudeltaan kohtuullisen liikunnan oli osoitettu tuottavan terveyttä edistäviä vaikutuksia (Vuori 1989) riippumatta liikunnan syistä, voitiin terveysliikuntaan sisällyttää harrastuksena toteutetun liikunnan lisäksi myös monissa muissa yhteyksissä kuten liikenteessä, kotitöissä ja harrastuksissa tapahtuva liikunta. Liikunta-Suomen mallilla oli myös kansainvälistä vientiarvoa, sillä sitä sovellettiin mm. Parhaat ideat välitettiin yleiseen käyttöön (Niemelä ja Innanen 1994) ja koko hanke raportoitiin ja arvioitiin varsin perusteellisesti (Niemelä ym. Toimintatapa osoittautui menestykselliseksi. Terveyttä tuottaakseen ja haittojen välttämiseksi liikunnan on oltava usein toistuvaa, jatkuvaa ja toteuttajansa kuntoon ja terveyteen nähden kohtuullista (Vuori 1990). Tavoitteet ja keinot on varsin helppo luetella. TERVEYS LIIKUNTA otettiin käyttöön liikunnan markkinoimiseksi ii: :::, > ::! K äsitteellä haluttiin korostaa liikunnan mahdollisuuksia edistää terveyttä ja lisätä sen arvostusta yhteiskunnassa. Toimenpiteiden yhteinen lopputulos heijastuu väestön liikunnan muutoksissa, mutta näihin vaikuttavat lisäävästi tai vähentävästi myös monet muut, mahdollisesti hyvinkin voimakkaat tekijät. Terveysliikunta termi otettiin siis käyttöön liikunnan markkinoimiseksi tiettyyn tarkoitukseen.Jos sitä olisi ryhdytty edistämään mahdollisimman määrätietoisesti, siinä olisi käytetty johdonmukaisesti hyväksi kaikkea tutkimuksen tuottamaa tietoa liikuntaan osallistumista määrittävistä tekijöistä, innovaatioiden diffuusiosta ja markkinoinnista. 1994, Liikunta ja Tiede 56/94, Pyykkö ym. 2000-luvun alussa tätä toimintatapaa on kuitenkin lähestytty. Toiminnan tulosten arviointiin on kuitenkin käytettävissä vain vähän ja osittain epäsuoria mittareita. Terveysliikunnalla todettiin tarkoitettavan liikuntaa, joka tuottaa sen syistä ja toteuttamistavoista riippumatta terveydelle (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen) edullisia vaikutuksia tai seuraamuksia hyvällä hyötysuhteella pienin haitoin ja riskein
edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä tukea lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä liikunnan avulla. Vuonna 1999 tuli voimaan uusi liikuntalaki, jonka tarkoituksena on mm. Toimenpide on hyvä esimerkki taloudellisten tekijöiden voimasta tavoiteltujen muutosten aikaansaamisessa. 2002) . Liikunnan edistämisellä oli ohjelmassa keskeinen osuus ja sitä koskevat toiminnat ovat edistyneet hyvin (Reunanen 2003). Määrälliseksi tavoitteeksi asetettiin lisätä säännöllisesti liikkuvien määrää 2%-yksiköllä vuodessa. Terveyskeskuksissa suositukset tunnettiin melko huonosti (runsas neljännes fysioterapeuteista, 13% lääkäreistä ja 19% hoitajista) (Miilunpalo ym. Tukimuodoiksi valittiin mm. Vuonna 2000 julkaistiin päivitetty tutkimustieto liikunnan yhteiskunnallisesta merkityksestä (Miettinen 2000, Mertaniemi ja Miettinen 2000) ja aloitettiin KKI-ohjelman toinen viisivuotiskausi. Ohjelma opetti sekä hallintoettä kenttätasolle paljon uutta aikuisväestön liikunnan edistämisestä. Ohjelma lisäsi aikaisempien ja uusien toimijoiden yhteistyötä, joskin myös sen ongelmat tulivat hyvin esiin. terveydellisin perustein voimakkaasti tukevan julkilausuman. Suositusten tavoitteena on turvata kunnan asukkaille mahdollisuus omaehtoiseen päivittäiseen liikkumiseen ja liikuntaan vaivattomasti ja turvallisesti. Vuonna 1996 valmistuneessa Erityisryhmien liiku n ta 2000 toimikunnan mietinnössä (KM 10 LIIKUNTA & TIEDE 212004 Suomi on todennäköisesti yksi niitä harvoja maita, joissa vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt. Terveyttä edistävän liikunnan rahoituksen kannalta tärkeä muutos oli opetusministeriön päätös lisätä aikuisille järjestetyn liikunnan painoarvoa liikuntajärjestöille myönnetyissä valtionavustuksissa. Ohjelman toteutustavaksi valittiin Liikunta-Suomen antamien myönteisten kokemusten perusteella paikallisten ideoiden ja voimavarojen käyttöönotto. Vuonna 1998 aloitettiin laajaan valmisteluun perustuva Toimenpideohjelma suomalaisten sydänja verisuoniterveyden edistämiseksi silloisen Sydäntautiliiton (nykyisin Sydänliitto) ja sosiaalija terveysministeriön yhteistyönä. 2000 (STM 2000). Kunnossa Kaiken Ikää eli KKI-ohjelma alkoi 1995. Välitavoitteiksi määriteltiin tietoisuuden lisääminen liikunnan merkityksestä terveydelle ja toimintakyvylle, tiedon lisääminen terveysliikunnan tunnuspiirteistä ja toteuttamismahdollisuuksista sekä turvallisten, viihtyisien ja saavutettavien perusliikuntapaikkojen ja palvelujen lisääminen. Sen perustan muodostivat Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu-projektissa ja Terveyttä kaikille vuoteen 2000-ohjelmassa (Sosiaalija terveysministeriö 1986) esitetyt tavoitteet ja toimenpidesuositukset ja sitä perusteltiin liikunnan tuottamilla terveyshyödyillä ja niiden seurauksena syntyvillä taloudellisilla säästöillä. Keväällä 2003 suositukset tunnettiin noin 40%:ssa kunnista ja noin neljännes Suomen Kuntaliiton kyselyyn vastanneista ilmoitti suositusten johtaneen joihinkin toimenpiteisiin (Holopainen 2004). Ohjelman paikallistason toimintaa voimakkaasti virittävä ja tukeva toimintamalli todettiin edelleen hyväksi. Tällä työllä voidaan olettaa olleen suuri merkitys laman aikaisina "vaaran vuosina" liikunnan aseman tukemisessa. Näitä julkaisuja käytettiin erityisesti kunnallisiin päättäjiin kohdistetussa liikunnan asianajossa. Ohjelman muita tavoitteita ovat terveysliikunnan toimijoiden valtakunnallisen verkoston kehittäminen, pysyvien ja hyvätasoisten terveysliikuntapalvelujen aikaansaaminen, liikenneja ympäristöhallinnon mahdollisuuksien tunnistaminen ja käyttöönotto sekä kansainvälisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen ja kehittäminen. 1996: 15) tehtiin monia tämän alan kehittämistä koskevia esityksiä, jotka taloudellisen laman jälkivaiheissa toteutuivat vain osittain. Muutos on lisännyt selvästi urheiluja liikuntajärjestöjen kiinnostusta järjestää terveyttä edistävää liikuntaa tukevia toimintoja. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu Tiedonvälityksen avulla tapahtuvassa terveysliikunnan edistämisessä tärkeä tapahtuma oli Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu (UKES 1994) kirjan ja sen maallikkoversion Liikunta lisää voimavaroja (Ilmarinen 1993) julkaiseminen. 2000-luvun ensimmäisinä vuosina terveysliikuntaa on edistetty monin tavoin. Ohjelmaan osallistuvat opetusja sosiaalija terveysministeriön lisäksi liikenneja ympäristöministeriöt. Kyseessä oli siis alusta pitäen selvä terveysliikuntaohjelma. viestintä, asiantuntija-apu ja verkostotyöskentely, taloudellinen tuki sekä seuranta ja arviointi. Sen päätavoitteeksi asetettiin vähän liikuntaa harrastavien keski-ikäisten suomalaisten säännöllisen liikunnan lisääminen. Sen päätavoitteena on lisätä yli 40-vuotiaan väestön liikunta-aktiivisuutta, tietoa terveysliikunnasta sekä myönteistä asennoitumista liikuntaa kohtaan. Kunnan tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle kehittämällä paikallista ja alueellista yhteistyötä sekä terveyttä edistävää liikuntaa tukemalla kansalaistoimintaa, tarjoamalla liikuntapaikkoja sekä järjestämällä liikuntaa ottaen huomioon myös erityisryhmät. Määrällisiä tavoitteita ei ohjelman tälle vaiheelle asetettu. Anttilan (1999) tekemässä arvioinnissa KKI-ohjelman laskettiin saavuttaneen määrällisen tavoitteensa. Tämän kirjan mallin mukaan Euroopan Neuvoston urheilukomitea laaditutti laajan katsauksen Social Significance of Sports (Council of Europe 1995), jonka pohjalla Euroopan urheilusta vastaavat ministerit antoivat Lissabonissa liikunnan merkitystä yhteiskunnalle mm. Ne on osoitettu kunnille ja erityisesti perusterveydenhuollolle ja terveysliikuntapalvelujen tuottajille. Ohjelmassa mm. laadittiin laajaan konsensukseen pohjautuvat Terveysliikunnan paikalliset suositukset v
Neljänneksi mittavat elintapojen muutokset väestössä tapahtuvat yleensä LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 11. Periaatepäätöksen toteutumista koordinoi ja seuraa Terveyttä edistävän liikunnan neuvottelukunta. Vuotta 2002 voisi ehkä luonnehtia terveysliikunnan hallinnolliseksi läpimurron vuodeksi, koska silloin hyväksyttiin Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan kehittämislinjoista (STM 2002) asiaa pohtineen kehittämistoimikunnan mietinnön (STM 2001) pohjalta. 1999). Toiseksi suomalaisten osallistuminen vapaa-ajan liikuntaan on tähänastisissa tutkimuksissa ollut runsasta verrattuna muiden maiden väestöihin (Vaz de Almeida ym. Luotettavimman tiedon asiasta antavat Tilastokeskuksen tekemät aikabudjettitutkimukset (Niemi ja Pääkkönen 2001), mutta niissäkin tiedot perustuvat henkilöiden omiin ilmoituksiin. Nämä osuudet ovat laskusuunnassa sekä naisilla että miehillä. VAHENEE N äkyykö edellä kuvattujen monien ja varsin pitkään kestäneiden toimenpiteiden vaikutus suomalaisten liikunnassa. seuraavilla alueilla: terveysliikunnan tarpeiden huomioonottaminen kaavoituksessa; lähiliikuntapaikkojen, mm. Edellä esitetyt luvut ovat varmasti pettymys niille, jotka ovat odottaneet panostusten liikunnan edistämiseen johtavan selvään liikunnan lisääntymiseen. Ohjelmassa on menossa viimeinen vuosi, siitä on laadittu vuosittaisia toimintaraportteja ja sen arviointi on käynnissä. ministeriöiden yhteistyön organisointia, rahoitusta, yhdyskuntarakenteen ja arkiympäristön kehittämistä, liikunnan edistämistä elinkaaren eri vaiheissa, liikunnan liittämistä osaksi kuntien hyvinvointipolitiikkaa, alan koulutusta ja tutkimusta sekä väestön fyysisen aktiivisuuden ja toimintakyvyn seurantaa. Terveysliikunnan alueella kehitetään erityisesti aikuisten päivittäisen elinpiirin olosuhteita arkiliikunnan ja liikunnan harrastusmahdollisuuksien lisäämiseksi, käytännössä lähiliikuntapaikkoja. koulupihojen ja kevyen liikenteen väylien tarkoituksenmukaisuuden kehittäminen ja käytön tehostaminen; lasten, nuorten ja perheliikunnan kehittäminen; ikääntyneiden henkilöiden liikuntaohjelmien sisällön ja laadun kehittäminen; terveydenhuollon roolin vahvistaminen mm. LIIKUNTA LISAANTYY .. 1980-luvun lopulta vuoteen 1999 suomalaisten miesten liikuntaan ja ulkoiluun päivittäin käyttämä aika lisääntyi neljällä minuutilla 44 minuuttiin. .. Se on käynnistänyt yli 30 hanketta, joita eri tahot rahoittavat noin 2.3 miljoonalla eurolla. Naisten kohdalla lisäys oli 8 minuuttia ja päivittäin liikuntaan ja ulkoiluun käytetty aika v. 1999 oli 35 minuuttia. Vertailun vuoksi television katsomiseen käytetty aika lisääntyi miehillä lt 4 2minuutista 2t3 minuuttiin ja naisilla lt 23 minuutista lt 40 minuuttiin. Päätös sisältää kaikkiaan 22 toimenpidettä tai kannanottoa terveysliikunnan edistämiseksi. V. Liikuntarakentamisen painoalueiksi ja siten valtionavustusten ensisijaisiksi kohteiksi vuoteen 2004 määritellään lasten ja nuorten sekä terveyttä edistävän liikunnan olosuhteiden kehittäminen. 2003 työssä käyvistä naisista 45% käveli tai pyöräili työmatkoillaan vähintään 15 minuuttia päivässä, miehistä 28%. liikkumisreseptin laajalla käytöllä ja liikunnan liittämisellä voimakkaammin työterveyshuollon toimintaan; terveysliikunnan liittäminen osaksi kuntien hyvinvointipolitiikkaa; terveysliikunnan koulutuksen ja tutkimusja kehitystoiminnan lisääminen ja väestön fyysisen aktiivisuuden ja toimintakyvyn Suomalainen on aktiiviliikkuja; VAPAA-AJAN .. Päätös sitouttaa kaikki ministeriöt tukemaan terveyttä edistävän liikunnan kehittämistä. Miesten vastaavat luvut ovat 58% ja 27%. Tämä voi olla todellista tai se voi liittyä muuttuneisiin liikuntakäsi.tyksiin. Sosiaalija terveysministeriön hallinnonalalla terveyttä edistävä liikunta sisältyi Terveys 2015 kansanterveysohjelmaan ja liikenneja viestintäministeriö laati ehdotukset uusiksi pyöräilyja kävelypoliittisiksi ohjelmiksi (Uutta pontta pyöräilyyn ja Kävely osaksi liikennepolitiikkaa). TYOMATKALIIKUNTA .. Useimmissa maissa se todennäköisesti vähenee tai pysyy korkeintaan ennallaan, mutta luotettavia tietoja on niukasti (Vainio ja Bianchini 2002). Hankkeita on mm. Vuonna 2001 Valtion liikuntaneuvoston rakennusjaosto laati asiakirjan Liikuntarakentamisen suunta 2004. Kansanterveyslaitoksen vuosittaisten kyselyjen mukaan naisten vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt lähes vuosittain vuodesta 1978, mutta 1990-luvun alkupuolelta lähtien kasvu on hidastunut. Ne koskevat mm. Vuonna 2003 vähintään kahdesti viikossa vähintään puoli tuntia kerrallaan liikkuvia oli 65% ja vähintään neljä kertaa viikossa liikkuvia 31 % 15 64-vuotiaista naisista. sekä Metsähallitus. Kolmanneksi todella laajavaikutteiset keinot, eri alueiden politiikat ja niiden toimeenpaneminen, liikunnan edistämiseksi on otettu käyttöön vasta äskettäin tai niitä ollaan vasta käynnistämässä. On kuitenkin huomattava, että Suomi on todennäköisesti yksi niitä harvoja maita, joissa vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt. Se on strateginen väline opetusministeriön toteuttaessa liikuntalain sille määrittelemää velvoitetta johtaa ja kehittää liikuntatoimintaa
mutta samalla kehittyvät analyysimenetelmät. Vanhuutta ja vanhenemista tutkiva gerontologia oli nykyaikaisena tieteenalana saanut alkunsa vain kymmenkunta vuotta aiemmin. Vuonna 1968 hän kirjoitti Suomalaiseen Suomeen artikkelin Vanhusten vuosisata. Hän suuntautui ihmisen kasvun, kehityksen ja vanhenemisen tutkimukseen jo parikymppisenä pian lääketieteen opinnot aloitettuaan Turussa 1960-luvun alussa. •• PITKAMATKA kohti hyvää vanhuutta TEKSTI: TIINU WUOLIO Gerontologian ja kansanterveyden professori Eino Heikkinen vertaa gerontologien eetosta ja tutkimuseettistä perustaa antidoping-työhön. Professori Eino Heikkinen. Näin aihepiirillä heti perspektiiviä laajemminkin, eli yleisemmin kasvuun ja vanhenemiseen liittyvää ideaa. Asetelmat ovat vuosikymmeniä olleet samat, hän toteaa. En silloin ymmärtänyt, miten herkälle alueelle olin mennyt, mutta kokemus vaikutti siihen, että en halunnut jatkaa toimintaa urheilu lääketieteen alalla, varsinkin kun omat kiinnostuksen kohteet liittyivät vanhenemiseen. Siinä on jo pääpiirteissään kuvattu, mitä vuosisadan lopulla oli odotettavissa, tekijä arvioi reilut kolme vuosikymmentä myöhemmin. Olin jo aiemmin tutustunut Hasaniin ja aloittanut täällä liikuntatieteen opinnot, joista suoritin ylemmän tutkinnon 1973. Heikkinen aloitti palkattomana harjoittelijana, sai vähitellen palkattujakin tehtäviä ja jäi laitokselle assistentiksi. Hän tuli antaneeksi haastattelun Munchenin olympiakisojen jälkeen televisiossa Henkeen ja vereen -ohjelmassa. Tutkimus alkoi kiinnostaa jo varhain, ja syksyllä 1962 menin lääketieteellisen kemian laitoksen professori Eino Kulosen puheille, Heikkinen muistelee työtoverinsa professori Lasse Kannaksen yllyttämänä uudessa hyvinvointiosaamisen keskuksessa Vivecassa Jyväskylässä. Gerontologian etiikka kuin antidoping-työtä Lääketieteen ja liikuntatieteen tutkinnot olisivat voineet johtaa Heikkisen enemmänkin urheilulääketieteen pariin, mutta toisin kävi. Liikunta oli tullut osaksi nuoren Heikkisen elämäntapaa jo paljon aikaisemmin. Lasse Kannasta kuitenkin askarruttaa, onko enää mikään urheilun alue dopingin suhteen riskitön, esimerkiksi veteraaniurheilu. Haastattelu näytettiin televisiossa ja sitä seurasi keskustelu, jossa Osmo Kaipaisen ja Ilkka Vuoren kanssa olimme toisella puolella ja urheilujärejstöjen edustajia vastapuolella. Koko ajan keksitään uusia suoritusta tehostavia menetelmiä. MTV:n toimittajat olivat haastatelleet minua ja minä olin kertonut mitä tiesin esimerkiksi puudutusaineiden ja hormonien käytöstä ja veridopingista. Tutkijoiden tulee miettiä, millä tavalla voi vaikuttaa ihmisen vanhenemiseen eettisesti kestävin keinoin. Heikkinen tietää ilmiön ehtineen sinnekin, vaikkakaan ei ilmeisesti kovin laajassa mitassa.. Hän hoiti ajoittain myös liikuntahygienian ja kansanterveyden professorin virkaa, josta Jeddi Hasan oli virkavapaalla Meteli-tutkimuksen takia. Turussa lääketieteellisen kemian laitoksella oli 1960-luvun alussa käynnissä sidoskudokseen liittyviä tutkimuksia, ja nuorelle tutkijanalulle oli tarjolla aihe kollageenimolekyylin muuttumisesta iän mukana. 12 LIIKUNTA & TIEDE 212004 Liikunta alkoi tutkimusmielessä kiinnostaa, kun teimme Ilkka Vuoren kanssa Turussa ylioppilaiden liikuntaja terveystutkimuksen 1960-luvun puolivälissä.Sitten aloin tutkia liikunnan vaikutuksia koe-eläimillä, ja kiinnostuin yleisesti vanhenemisesta ja liikunnasta, Heikkinen kertoo. Pääsin Turun yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä 1959 läpäistyäni helteisen kuuden viikon karsintakurssin. Työläisperheen poika oli harrastanut paljon liikuntaa, urheilua ja ulkoilmaelämää, ja elämäntapakysymykset olivat tulleet tutuiksi myös partiossa. Nykydebattiin dopingista Heikkinen ei enää välitä henkilökohtaisesti paneutua, vaikka toteaakin dopingin ja testaajien kilpajuoksun luonteen jossain määrin kiinnostavaksi. H arva kiinnostuu ikääntymisestä niin nuorena kuin Jyväskylän yliopiston gerontologian ja kansanterveyden professori Eino Heikkinen. Jyväskylään Eino Heikkinen tuli 1970-luvun alussa urheilulääketieteen apulaisprofessoriksi
Toimintakyvyn tutkimus ja toimintakyvyn parantamisen keinot ovat terveydenhuollon ja terveyspolitiikan asioita, hän tekee tärkeän erottelun. Kysymys on ihmisen manipulaatiosta joko suorituskyvyn parantamiseksi tai vanhenemisen keinotekoiseksi jarruttamiseksi. Sairausnäkökulma leimasi pitkään suhtautumista vanhuuseen. -Tähän mennessä onjo aika pitkälle kuvattu, mitä esimerkiksi ihmisen terveydelle ja toimintakyvylle ikääntyessä tapahtuu. Vanhuus nähtiin siten yksilötasolla rappeutumisen aikana, eikä väestötason tutkimuksia tehty. Kemiallinen manipulaatio on osa tätä pyrkimystä. Se on laaja yhteiskunnallinen kysymys ja yksi modernin ihmisen elämän kiusauksista, hän sanoo. Mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on merkittävä ongelma, joka liittyy myös vanhenemiseen yleensä. Teollisen vallankumouksen edetessä vanhenevia ihmisiä alettiin syrjiä, koska ajateltiin, ettei kaikki vanhat ihmiset ovat sairaita eivätkä opi enää uutta eivätkä sopeudu modernin teollisuuden tahtiin. Se on kuitenkin eri asia kuin kysymys toimintakyvyn ylläpitämisestä. Vanhuuden patologiasta apokalyptiseen demografiaan Alan edelläkävijällä on vuosikymmenten perspektiivi yleiseen suhtautumisen ihmisen ikääntymiseen. Samoihin aikoihin alkoivat pitkittäistutkimukset Yhdysvalloissa. Koko tieteenala alkoi laajemmin kehittyä 1950lvulla ja on siis modernin tiedekäsityksen mielessä nyt noin 50 vuoden ikäinen. Ensimmäiset epidemiologiset tutkimukset tehtiin Britanniassa 1940-luvulla, ja vähitellen alettiin saada kokonaisukuvaa vanhenemisesta, Heikkinen jatkaa. normaalista vanhenemisesta alettiin saada eri tieteenaloilta 1950-luvulla. Tutkimustiedon jakamisella on myös ollut oma vaikutuksensa siihen, miten yhteiskunnassa suhtaudutaan iäkkäisiin ihmisiin ja LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 13. Nuoruuden tavoitteluun kemiallisin tai kauneusleikkausten keinoin voi suhtautua hyvin kriittisesti yhtenä postmodernin yhteiskunnan piirteenä, joka on korostunut varsinkin Yhdysvalloissa. Tieteellistä perustietoa ns. Vanhuuden patologisoiminen voimistui 1800-luvulla, kun sairaalalaitos laajeni ja patologian tutkimusmenetelmät kehittyivät, jolloin sairaita ihmisiä voitiin tutkia suuremmassa määrin klinikoiden potilaina, Heikkinen kertaa
Hän näkee tutkimustyön tärkeäksi keinoksi muuttaa suhtautumista vanhenemiseen ja vanhuuteen. Jos ikääntyvän ihmisen elintapoihin voi olla vaikea vaikuttaa valistuksella, hänen toimintakykynsä kehittymistä voidaan seurata ja pyrkiä estämään sen heikkenemistä. Nämä syiden syyt liittyvät esimerkiksi eroihin ihmisten elinoloissa ja koulutuksessa. Pitkää ikää vai hyviä elinvuosia Suhtautuminen ikääntymiseen on monipolvinen teema. Eino Heikkinen tähdentää, että elämäntapa on pääosin tiedostamaton tapa toimia. Heikkisen mukaan haasteena onkin luoda toimintakyvyn mittausjärjestelmiä tautikohtaisten järjestelmien rinnalle. Terveyden edistämisessä tarvitaan myös sosiaalisen ja fyysisen ympäristön muutosta, hän korostaa. Asennetasolla on toimittava sen hyväksi, että yhä useampi eläisi tyydyttävän vanhuuden, jossa olisi 1· 1. Heikkinen asettaa kysymyksen jälleen laajempaan yhteyteen, vanhenemista koskevan positiivisen kulttuurin luomiseen. Samalla hän toteaa, että nopean muutoksen yhteiskunnassa on paljon muita tekijöitä, jotka muokkaavat vanhuutta elämänvaiheena ja synnyttävät muun muassa ikäsyrjintään viittavia asenteita. Edessä on vielä useiden vuosien työ hyvän toiminnan mallien aikaansaamiseksi. Terveyden edistämisessä Heikkinen viittaa tunnettuun brittitukijaan, Sir Geoffrey Roseen, joka teoksessaan "Preventiivisen lääketieteen strategia" peräänkuuluttaa tarvetta tunkeutua riskikäyttäytymisen takana oleviin tekijöihin. Nyt tiedetään että 90-vuotiaatkin hyötyvät liikunnasta, joten tutkimuksella voi sanoa olleen merkitystä, Heikkinen sanoo. Koska tiedostamaton tapa syntyy sosiaalisissa konteksteissa, yhteisötason asiat ovat tärkeitä, kun haetaan selityksiä yksilöiden elintapakysymyksiin. Tämä apokalyptiseksi demografiaksikin kutsuttu muutos on ollut niin nopeaa, että yksikään yhteiskunta ei ole riittävästi osannut varautua kehitykseen, hän sanoo. Lääketieteen perinteinen tapa pyrkiä vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen perustuu puutteelliseen ihmisen käyttäytymistä koskevien lainalaisuuksien tuntemiseen, hän sanoo. Siitä on vanhenemiseen liittyen puhuttu varsinaisesti vasta 1990-luvulla, mutta healthy agingkäsite on tunnettu jo parikymmentä vuotta. iän merkitykseen, joskin paljon on vielä ennakkoluuloja ja väärinymmärryksiä .. Heikkinen muistuttaa, ettei väestön ikärakenteen vanheneminen ei ole vain teollistuneiden maiden asia , vaan sama tapahtuu nyt myös kehittyvissä maissa, joissa elää suurin osa yli 60-vuotiaista ihmisistä, ja joissa pitäisiä pystyä hoitamaan sekä tulehdustautien että väestön ikääntymiseen liitttyvä kroonisten sairauksien ongelma. 14 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 Vuosittaisen vaellukset Inarin Menesjärven maastoissa ovat olleet Eino Heikkiselle hyvän elämän rakennusaineksia jo 1970-luvulta lähtien. Arvoja koskeva keskustelu on tärkeää. Syiden takana on vielä syitä Toinen tärkeä käsite on toimintakyky, sillä sairaanhoito, sairauden ehkäisy ja kuntoutus eivät riitä luomaan hyvälle vanhuudelle riittäviä lähtökohtia. Onko pitkä ikä sinänsä toivottavaa, hän kysyy, ja pitää keskeisenä kysymyksenä sitä, millaisessa kunnossa ihmiset elävät entistä pitempää vanhuuttaan. Eliniän yleinen piteneminen on tietenkin suuri saavutus. Se ei ole rationaalinen päätöksenteon paikka, vaan jotakin historiallisesti syvään juurtunutta. Mitä heikompi lähtötilanne sitä suuremmat vaikutukset liikunnalla ovat. Kun Jyväskylässä 1970-luvun alussa alettiin ensimmäistä kertaa tutkia 67-68-vuotiaiden liikuntaa, moni ihmetteli, mitä mielenkiintoista on niin vanhojen ihmisten liikunnan tutkimisessa. Lasse Kannas hakee nuoruuden ihannoinnille vaihtoehtoista polkua terveyden edistämisestä, jolla viime vuosina on nähty merkitystä myös vanhenevalle väestölle, toisin kuin vielä pari vuosikymmentä sitten. Osia tällaiseksi järjestelmäksi on olemassa, mutta esimerkiksi viitearvoja kuitenkin saadaan vain riittävän suurten ja edustavien väestöryhmien tutkimisesta ja menetelmien standardointi ja systemaattinen käyttöönotto vievät oman aikansa. Heikkisen mielestä ensimmäinen ristiriita on jo siinä, että pitkää ikää kyllä juhlitaan ja arvostetaan, mutta kun vanhuus elämänvaiheena on tullut mahdolliseksi entistä useammalle, se on yleistyessään tullut ongelmalliseksi. Tarvitaan erilaisia toimintastrategioita kohti hyvää vanhuutta, ja terveyden edistäminen on yksi niistä. Tämän tiedon pohjalta on järjestetty esimerkiksi seniorien kuntosalitoimintaa, jossa Jyväskylän yliopisto on ollut aktiivisesti mukana. Siinä suhteessa asenteet ovat muuttuneet radikaalisti. Ja pitäisi myös tietää, mitä niille mitattaville asioille sitten tehdään
Hän kaipaa vastaavia hankkeita myös mielen eheyden alueille. Tarkoituksena on käydä läpi, mitä iäkkäille henkilöille tarkoitetuissa palveluissa tietyissä KeskiSuomen kunnissa tapahtuu ja suhteuttaa se valtakunnalliseen tilanteeseen. Sitä tuotetaan, mikä myy. seuraavalle sivulle Hyvinvointi ei vain teknologiaa TUTKIMUKSELLA HYVÄN TOIMINNAN MALLEJA H yvinvointiteknologiasta odotetaan uutta liiketoiminnan menestysalaa, jossa tuotteiden ja palveluiden kysyntä kasvaa väistämättä väestön ikääntyessä. Tutkimuskeskus tekee sosiaalija terveysministeriön tuella tutkimusta myös vanhojen ihmisten liikkumiskyvyn ylläpitämisestä neuvonnan avulla. Ihmiset kantavat aikaisempia kokemuksiaan läpi elämän. Jos jossakin tarvittaisiin nyt lisää tutkimusta, niin tässä on tärkeä ja osin laiminlyöty aihepiiri. Eihän verenpainetta tarvitse aina mitata terveyskeskuksessa, hän huomauttaa. Nimenomaan ikääntyville suunnattu hyvinvointiteknologia eli geronteknologia on tunnettu noin 15 vuotta. Niiden 80-vuotiaiden, joiden lapsuudenkodin ilmapiiri on ollut hyvä, henkinen hyvinvointin on parempi kuin niiden ikätovereiden, joilla lapsuuden kodin ilmapiiri ei ole ollut yhtä suotuisa, Heikkinen mainitsee. Heikkisen mielestä tutkijayhteisön tulisi puolustaa ihmisten tarpeita teknologian kehittämisen lähtökohtana. Liikkumiskyky on olennainen osa ihmisen kykyä toimia itsenäisesti ja selviytyä jokapäiväisistä askareista , ja sillä on suuri merkitys hyvinvoinnin kannalta, Heikkinen muistuttaa. Voi olla tiettyyn rajaan asti ihan järkevää, että ne jotka pystyvät, ottavat vastuuta hoidostaan. Hänestä itsehoitoon on perusteltunsa ja laitteiden käyttöön entistä parempia edellytyksiä. Lähtökohta ei siis ole eliniän keinotekoinen pidentäminen vaan mahdollisimman laadukkaan vanhuuden takaaminen. Gerontologian tutkimuskeskuksen tutkijoita kiinnostavat sosiaaliset innovaatiot tarkoittavat esimerkiksi hyvän toiminnan mallien luomista palvelujärjestelmään. Meille se ei tarkoita esimerkiksi sellaisten valvontajärjestelmien kehitystä, jolla pyritään korvaamaan ihmiskontakteja. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että sosiaalinen tuki ja kontaktit ovat myös toiminnanvajavuuksien synnyssä lähes yhtä tärkeitä kuin sairaudet. lapsuuden kodin ilmapiiriä ja sen vaikutuksia myöhemmällä iällä. Olemme lähestyneet näitä kysymyksiä sosiaalisten innovaatioiden kautta, mikä tarkoittaa erilaisia hyvän toiminnan malleja käytäntöön. Opetusministeriö rahoittaa kolmivuotista hanketta ikääntyvän väestön toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Haetaan tietysti markkinoita, sillä toiminta on pitkälti yrityslähtöistä, ei akateemista. Niihin liittyy usein elämän medikalisoimista ja biomedikalisoimista, missä ihminen nähdään koneena ja sivuutetaan psyyke ja sosiaalisuus. Yhtäältä on kyse hyödyllisestä teknologiasta, mutta toisaalta teknologialla pyritään korvaamaan ihmissuhteita ja inhimillisiä kontakteja. LIIKUNTA & TIEDE 212004 15. Laitoshoidon keskinmääräinen elinikäinen kesto Suomessa on naisilla keskimäärin puolitoista vuotta ja miehillä puoli vuotta. Kontrolloidun tutkimuksen kohteena ovat Jyväskylän kaupungin keskustassa asuvat 75-81-vuotiaat ihmiset. Vanhuus on yhtäältä tulos koko elämänkulun aikana vallinneista oloista ja geneettisistäkin taipumuksista, mutta elinolot ja -tavat vanhuudessa vaikuttavat hyvin paljon siihen, millaiseksi vanhuus muodostuu ja miten ihminen vanhuutensa kokee. Ne voivat olla toimintakyvyn arviointijärjestelmään liittyvää koulutusta, synteesejä tieteellisestä kirjallisuudesta, tai myös laitteita, hän sanoo. .1 tarkoituksellisuuden ja turvallisuuden tunnetta ja läheisiä, huolehtivia ihmissuhteita. Miten estää masentuneisuutta ja yksinäisyyden tunteita varsinkin silloin, kun vanhuudessa on kohdattava erilaisia menetyksiä. Seuranta ennaltaehkäisevässä mielessä on hyvin perusteltua esimerkiksi diabeteksen hoidossa, mutta yleisemmin preventiivisiä mittauksia ei välttämättä tarvita. Toiminnan heikkeneminen on usein orgaanisella pohjalla, mutta toiminnanvajaukseksi toimintakyvyn heikkeneminen muuttuu sosiaalisena konstruktiona, joko sosiaalisen tuen puutteena tai fyysisen ympäriostön aiheuttamina vaikeuksina. Näin haetaan temaattisesti kehitettäviä alueita, Heikkinen kertoo. Vai mitä pitäisi ajatella palvelutalosta, jossa yksinäisen vanhan miehen virikkeiden tarpeeseen annetaan ooppera-aarioita laulava nallenukke. Huomio mielen eheyteen Kuluttajamarkkinoille tuodut verenpaine-, sykeja verensokerimittarit edustavat Heikkisen mukaan itsehoitologiikkaa. Haasteita tällä alueella varmasti riittää, ja niiden takia Heikkisen ideoima Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa toimiva Gerontologian Tutkimuskeskuskin (The Finnish Centre for lnterdisciplinary Gerontolgy) on ollut mukana erilaisissa hyvinvointiteknologian hankkeissa, kuten Tekesin ( National Technology Agency of Finland) ) iWell-ohjelmassa. Olemme tutkineet mm. Näitä pyrkimyksiä perustellaan usein eettisesti: teknologisisllla sovelluksilla lisätään iäkkäiden ihmisten turvallisuutta ja tiedonsaannin mahdollisuuksia, luodaan jopa viihtyisyyttä elämään, Eino Heikkinen toteaa. Keskeinen kysymys on, millä yhteisöllisyyttä voisi lisätä yksilöllisyyttä korostavassa ja itsekkyyden sävyttämässä yhteiskunnassa
Järjestelmään olisi saatava aikaan lisää henkistä väljyyttä ja jopa luovaa joutilaisuutta, mutta myös uudenlaista työnjakoa perustasolla niin, että kaikki tehtävät eivät lankea samoille henkilöille, hän lisää. Toisaalta samaan aikaan apua tarvitsevien vanhojen ihmisten määrä kasvaa ja aikanaan suuret ikäluokat tulevat sitä myös kasvattamaan, Heikkinen huomauttaa. Tällä hetkellä sekä terve että raihnainen elinaika näyttäisivät pitenevän. Heikkisen mielestä muilta yhteiskunnallisen toiminnan areenoilta kopioidut johtamisstrategiat, tuloksellisuuden kaventuminen määrällisiksi suureiksi ja loputon usko teknologian mahdollisuuksiin sekä taloudessa että ihmisten hyvinvoinnin parantamisessa eivät kovin hyvin sovi yhteen luovuuden ja tarvittavien sosiaalisten innovaatioiden kanssa. Olen luopunut pikkuhiljaa hallinnollisista tehtävistä, joten vastassa ei ole kovin jyrkkä muutos. Muun ajan täyttävät muun muassa pienimuotoinen sävellysja sanoitustyö ja rakennustyöt kesäasunnolla, eikä elinikäinen viehtymys ulkoilmaelämäänkään, etenkään eräelämään Lapissa, ole jäänyt. Epäsuhta tarpeiden ja olojen välillä kasvaa Eino Heikkinen ottaa esiin ikääntyvien tarpeiden ja olosuhteiden välillä vallitsevan epäsuhdan: Ympäristö voi vaatia ihmiseltä enemmän toimintakykyä ja terveyttä kuin hänellä on. suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään. Nykyisin työrauhan järjestäminen normaalin työpäivän aikana on aika vaikeaa, hän sanoo. Aikaa tutkia, tehdä lauluja ja kuntoilla Eino Heikkinen on tehnyt pitkän päivän paitsi tutkimuksessa ja opetuksessa, myös tiedehallinnossa ja oman alansa kansainvälisessä toiminnassa, josta 16 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 muun muassa WHO:n kanssa tehty yhteistyö on ollut tärkeää. Ennen yliopistossa oli enemmän tilaa keskittymiselle. Harva ymmärtää, millaisen yhteiskunnallisen muutoksen etulinjassa suuret ikäluokat ovat olleet, hän sanoo. Kaatumistapaturmasta seuranneen usean olkaleikkauksen jälkeen hän myös aloittanut määrätietoisen fyysisen kunnon kohennuksen. Eino Heikkinen uskoo uusien tutkijaja opettajasukupolvien olevan entistä kovempien haasteiden edessä. Koulutusjärjestelmää, terveydenhuoltoa, työterveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa on rakennettu suurten ikäluokkien elämänkulun mukaisesti, johon on sisältynyt myös muuttoliike maaseudulta kaupunkiin, ja osalle muutto Ruotsiin. Jälkimmäisen ongelman merkitys kasvaa ns. Siihen nähden suurten ikäluokkien terveys ja toimintakyky ovat kestäneet kohtalaisen hyvin. Hänellä onkin Suomen kansainvälisen vertailun kestävästä tutkimuksesta ja korkeakoulujärjestelmästä pääosin hyvää sanottavaa. Kyllä kalastuskin kiinnostaa, hän myöntää.. Toisin sanoen kyseessä on asia, johon voidaan vaikuttaa. Kun julkiset palvelut eivät riitä vastaamaan tarvetta, on vaarana eriarvoisuuden lisääntyminen, Heikkinen huomauttaa. Täytyy kuitenkin todeta, että nykyinen yliopisto on toisenlainen kuin se missä aloitin. Ikävä kyllä, tässä kohtaa talouden ankarat lait voivat toimia vastakkaiseen suuntaan. Olen tehnyt 42 vuotta työtä jokseenkin ilman pitempiä taukoja, ja jo pari vuotta yli tarvittavan. Työhuone on kuitenkin vielä tarpeen. Tai toisinpäin, ympäristö ei vastaa ihmisen aktivisuuden tarpeisiin. Siellä yliopiston päärakennuksen seinässä lukee Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle, hän kertoo. Kun opetusja hallintokuviot jäävät pois, voi tehdä tutkimustyötäkin, hän kaavailee. Olen aiheuttanut joissakin piireissä närkästystä sanomalla, että alle 50 -vuotiaana liikunnan harrastaminen ei ole välttämätöntä, vaan sitä voi harrastaa huvin vuoksi, mutta sen jälkeen on tärkeää hoitaa kuntoaan, joka vanhetessa pyrkii vääjäämättä heikkenemään. Ei ollut nykyisenkaltaisia paineita ulkopuoliseen rahoitukseen eikä valtion ohjausta koettu tarpeelliseksi. Lisäksi joukko jatko-opiskelijoita saa häneltä edelleen ohjausta. Voidaan olettaa, että elinolojen ja elämäntapojen kohentuessa myöäs vanhuuteen liittyvät toimintakyvyn ja terveyden ongelmat voivat vähentyä. Itse hän jättää varsinaisen työelämän taakseen hyvillä mielin. Nämä ikäluokat ovat joutuneet olemaan marginaalialueella ja myös taistelemaan paremmista olosuhteista. Odotettavissa on vaihe, jossa ei niinkään puhuta suurten ikäluokkien avun tarpeesta vaan niiden mahdollisuuksista toteuttaa haluamaansa elämäntapaa. Eiköhän se yhdelle ihmiselle riitä. Jotkut tutkimustulokset viittaavat siihen, että toiminnanvajauksen synty lykkääntyy myöhempään ikään eikä toiminnanvajauksen määrä lisäänny aivan yhtä paljon kuin iäkkäiden ihmisten määrä, Heikkinen sanoo. Kun nämä ihmiset tulevat lähivuosina eläkeikään, joudutaan yhteiskunnallisia oloja tarkastelemaan myös siitä näkökulmasta, miten he voivat tyydyttää monipuolistuvia tarpeitaan. Kuluvalle vuodelle Heikkinen on luvannut useita kansainvälisiä kutsuesitelmiä, ja vireillä on myös esseekokoelma vanhenemisesta. Kun elinikä pitenee, olennaista on, minkä laatuista se piteneminen on. 55-75vuotiaille on tyypillistä parantunut koulutustaso ja työeläkejärjestelmän ansiosta kohentunut taloudellinen tilanne sekä aktiivinen ja osallistuva tapa elää. Ulkoapäin tulevat paineet muuttavat toiminnan logiikkaa, kun jatkuvasti tulee vastata uusiin haasteisiin, ei vain toiminnan rahoituksessa vaan myös yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, kansainvälisessä yhteistyössä ja monissa muissa asioissa. Tässä riittää haastetta yhteiskuntapolitiikalle ja myös tutkimustyölle. Nyt tilanne on erilainen, eikä se ole välttämättä pelkästään hyvä asia
Järjestöissä ja seuroissa ymmärretään tilanteen mahdottomuus, mutta sen muuttaminen on tuskallista. Ylijohtaja Kalevi Kivistön johtama ryhmä sai vuosi sitten tehtäväkseen laatia ehdotuksen huippu-urheilun kehittämisja toimintavastuista opetusministeriön tukipolitiikan näkökulmasta. Liiketoiminnallisten ja urheilullisten toimintatapojen ja tavoitteiden sotkeminen johtaa usein katastrofeihin.Jos urheilu järjestetään liiketoimintana, urheilullinen tulos tulee alistaa liiketoiminnallisen tuloksen ehdoille. Ahneita superseuroja Yleinen käsitys on, että urheilulla on hirveästi rahaa. Pääsylippujen myyntiin verrattuna yritysten tuki on suhteellisen suurta, Nieminen sanoo viitaten lähinnä jalkapalloseuroihin. Kansallisten liittojen pitäisi reagoida omissa kansainvälisissä liitoissaan ennen kuin on liian myöhäistä. Vaaditaan palkkaa vaikka ei ole yleisöä, eikä tuloja. Nieminen tuntee urheilun raha-asiat paremmin kuin useimmat, eikä ainoastaan nykyisen virkansa ansiosta. Hän, monen muun lailla, ihmettelee esimerkiksi sitä miksi yhteiskunnan palkkaturvajärjestelmän kautta täytyy maksaa jonkun seuran pelaajilleen lupaamia palkkioita. Jalkapallo muistuttaa pelaajakaupoissa ammattiurheilua. Tämä edesauttaisi pelaajan nousua huipulle ja hyvälle tuntipalkalle. Pitkällä tähtäimellä urheilu väistämättä tuhoutuu tällä ajattelutavalla. Yhteiskunta ei anna enempää ennen kuin urheilu itse tajuaa, että on muutoksen aika, Nieminen miettii. Ihan näin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Ryhmän raportti valmistuu kesäkuussa ja sen jälkeen urheiluväki odottaa konkreettisia toimenpiteitä eli taloudellisesti parempia aikoja. Ainakin julkisuudessa urheilu on taloudellisessa ahdingossa. Ehkä turhaan. Palkka ratkaisee Risto Niemisen kuningasajatus oli ja on edelleen, että kun on kysymys julkisesta tuesta, urheilun liiketoiminta ja kansalaistoiminta erotetaan toisistaan. Sitä ei kyllä huomaa katsomoissa. Euroopan jalkapalloseuroista 90 prosenttia voi huonosti ja samanaikaisesti pari kymmentä seuraa vaatii itselleen korvauksia EMja MM-kisoista, oman supersarjan sekä suoran neuvotteluoikeuden EU:n kanssa, koska eivät katso kansainvälisten liittojen muka voivan edustaa heitä. Suomen olympiakomitea ja muut huippu-urheilussa toimivat järjestöt ovat huolissaan koska sponsorimarkat vähenevät. Tällä hetkellä näin ei ole, Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Niemisen diplomaattisesti kommentoi urheilun rahahuolia. Väitetään, että Suomi on urheiluhullujen maa. Jos maksetaan palkkaa niin kysymyksessä on liiketoiminta, Nieminen toteaa. Neljä vuotta sitten Nieminen toimi opetusministeriön selvitysmiehenä ja pohti sekä kansalaistoiminnan esteiden poistamista että julkisen tuen suhdetta liiketoimintaan. Nieminen toteaa, että Suomessakin liikkuu suhteellisen paljon rahaa joissakin lajeissa, mutta yhteisiä koko lajia palvelevia tavoitteita ja projekteja ei ole. Taloudelliset tekijät ovat niin suuret, että urheilun täytyy väistyä. Erilaiset opetusministeriön asettamat työryhmät ovat sen jälkeen miettineet osittain samoja asioita kuin Nieminen. Ainoastaan jääkiekko ja tietyillä reunaehdoilla jalkapallo täyttävät ammattiurheilun kriteerit. Niin sillä onkin, mutta aika yksipuolisesti ja kansainvälisesti hyvin epäterveesti. Maksajat vaativat MUUTOKSIA Teksti: GÖRAN WALLEN Liikunnan julkinen rahoitus on riippuvainen Veikkauksen tuotosta ja kamppailu suomalaisten pelimarkoista kiihtyy. Urheilulliset tavoitteet taloudellisen tappion riskillä ovat syösseet urheiluseuroja päättymättömään kurimukseen. Pelaajien etu olisi, että seuran resurssit uhrattaisiin valmennukseen yms. Viihdeurheilun ja perinteisen tulosurheilun ero on Niemisen mielestä sekä rakenteellinen että filosofinen. Katsojamäärät esimerkiksi jalkapallossa ovat käsittämättömän alhaiset. Suomalaisesta ammattiurheilupiiristä löytyy nimittäin lajeja jotka eivät sinne kuulu. LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 17. Sellainen ajatus on yleistynyt, että urheilu kannattaa ainoastaan jos joku maksaa. eikä pelaajapalkkioihin. M eidän kannaltamme on parasta, että kaikki edunsaajat ovat tyytyväisiä
18 UIKUNTA & TIEDE 212004
Luulen, että urheilusponsoroinnin kokonaispotti pysyy samana ja rahojen käyttö muuttuu tehokkaammaksi. Ehkä tämä on helpottanut päätöksentekoa liikuntatuntien vähenemistä, Nieminen arvelee ja kysyy: Kenelle liikunta kuuluu. Esimerkkinä hän mainitsee liikuntapaikat. Onko rakennemuutoksen aika. Perinteisessä tulosurheilussa harjoitellaan hullun lailla ympäri vuoden, usein ainoana tavoitteena tuloksen parantaminen. Palloilulajien pääsarjajoukkueilla on Suomessa tuhansia yhteistyökumppaneita ja sponsoreita, jos kaikki mukana olevat mainostajat lasketaan. liigoista ja sarjoista haluttaisiin oikeasti sponsoreille ja mainostajille markkinointiväline ja media, tulisi näkyvyyttä radikaalisti keskittää. Monet maksavat harjoitusvuoroistaan ja ohjauksestaan ja voivat siten oikeutetusti esittää vaatimuksia. Pitäisikö vastuu liikunnasta siirtää urheilujärjestöiltä kunnille ja LIIKUNTA& TIEDE 212004 19. Suomessa on toisin. Pohjoismaissa urheiluvedonlyönti on ylivoimaisen suosittua ja laajasti harrastettua. Liian avuliaita. Urheilijoita on helppo lähestyä ja heistä on varmasti yrityksille enemmän hyötyä kuin usein tehottomasta mainonnasta. Paikallisella tasolla voisi ajatella, että seuraa tukevaa yritys voisi osallistua liikunta paikan rakentamiseen ja paikkakunnan identiteetin nostamiseen. Niemisen suurin huolenaihe liikunnan alalla ei kuitenkaan liity rahaan, ei ainakaan suoranaisesti. Nieminen kuvittelee sponsoriyrityksille uusia näkyviä rooleja. Liikuntapaikka rakennetaan virallisesti kaikille vaikka se käytännössä palvelisi ainoastaan yhtä lajia tai joissakin tapauksissa vain yhtä seuraa. Pelimonopolista käydään kuitenkin vilkasta keskustelua eikä ole varmaa, että tämän päivän tilanne on ikuinen tai urheilulle edullinen jonkun vuoden kuluttua. Kouluviranomaiset ovat tyytyväisiä ja mahdollinen huono omatunto rauhoittuu. Vain siten urheilusponsorointi lähtee uuteen nousuun. Sponsorointi jatkuu Nieminen ei usko, että yritykset olisivat jättämässä tai jo jättäneet urheilun. Suurin rahapeli Lotto perustuu kaikkialla Euroopassa yksinoikeuteen. Ja paikalliselle kumppanuudelle voi kyllä löytää luontevammat ja tehokkaat muodot. Liikunnan harrastajat maksavat itse eniten harrastuksestaan. Yksinoikeusjärjestelmä on ainoa keino säädellä rahapelitoimintaa yhteiskunnan kokonaisedun mukaisesti ja tuottoisasti. Urheiluväkikään ei tällä hetkellä voimakkaasti vaadi liikuntatuntien lisäämistä kouluihin. Kasvumahdollisuuksiakin on jos yritykset siirtävät rahaa mainosbudjetista sponsorointiin. Kilpailu urheiluvedonlyönnissä tulee pääasasiassa internetin kautta. Risto Nieminen on eurooppalaisten kansallisten veikkausja raha-arpajaisyhtiöiden yhteiselimen European Lotteries-järjestön ensimmäinen varapuheenjohtaja ja joutuu päivittäin pohtimaan monopoliasemaa. Viime aikoina ei ole esitetty, ettei urheilun määrärahoja sidottaisi Veikkauksen tuottoon. Jos ko. Tietty uusi ajatusmalli voi kyllä jatkossa olla edellytyksenä yhteistyöhön. Koulujen liikuntatunnit vähenevät ja urheiluseurat tarjoavat kouluille apua iltapäiväkerhojen muodossa. Mutta joissakin Euroopan maissa esimerkiksi urheiluvedonlyönti on ollut yksityistä liiketoimintaa. l 1 1 Pitäisikö vastuuta liikunnasta siirtää urheilujärjestöiltä kunnille ja oppilaitoksille. USA:ssa amerikkalaisen jalkapalloilun ammattilaisliigan stadioneista ylivoimainen enemmistö on yhteiskunnan omistamia. Sponsoroinnin kohteet ovat myös urheilun sisällä osittain vaihtuneet ja ottajia on enemmän kuin aikaisemmin. Seurat ja liitot ovat jo ennen iltapäiväkerhojen keksimistä selvästi levittäneet sanoman: me huolehdimme liikunnasta. Onneksi EU-maissa hallitukset tukevat vahvasti tätä periaatetta, Nieminen muistuttaa. Paikalliselle identiteetille Major League -joukkuetta pidetään äärimmäisen tärkeänä. Myös seurat joutuvat yhä useammin maksamaan sellaisesta ammattitaitoisesta työstä, joka aikoinaan ehkä ei aina ollut niin korkealaatuista, mutta vapaaehtoista ja ilmaista. Käytännössä kumppaneiden näkyvyys on usein merkityksetöntä. Valtion monopoli Useimmissa eurooppalaisissa maissa Ruotsia lukuun ottamatta liikunnalle on varattu korvamerkitty rahoitus valtion budjetissa. Siksi internet-vedonlyöntiyhtiöt niin halukkaasti pyrkivät täällä apajille. Rahoitusmielessä niiden rakentamiselle löytyy nykyään vain yksi kanava. Sen takia viihdyttäjät voivat pitää kolmen kuukauden, kylläkin ansaitun, loman. Nieminen ei ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että urheilujärjestöjen tarjoamalla avulla on ollut yksinomaan myönteisiä seurauksia koululiikuntaa ajatellen. Pääasia viihdeurheilussa ei ole suorituksen parantaminen vaan yleisön viihdyttäminen ja taloudellinen tulos
Eräät teoreetikot, kuten Elias ja Dunning, korostavat vedonlyönnin roolia yksitoikkoisuuden poistajana muuten tylsissä yhteiskunnissa. Tukemalla urheilua vedonlyönti samalla turvaa myös omaa tulevaisuuttaan. Pelaaminen on myös" oma juttu" eikä harrastus, jonka avulla pyrittäisiin tapaamaan uusia ihmisiä. 20 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 eikkauksen Taitopeleistä saatavia voittovaroja jaetaan taiteelle, urheilulle, tieteelle ja nuorisotyölle. Vedonlyönti nähdään keinona muuttaa raha miellyttäviksi kokemuksiksi. 1940-luvulla alkaneista ensimmäisistä jalkapalloveikkauksista on edetty laajaan ja monimuotoiseen rahapelitarjontaan (Veikkaus fakta 2003). Yhä useampi pelaaja on vain siirtynyt internetiin, jossa ulkomaiset vedonvälittäjät tarjoavat Veikkausta kilpailukykyisempiä kertoimia (Honkonen 2002). Kingman (1997) mukaan vedonlyönti on saavuttanut yleisen hyväksynnän ja siitä on tullut osa kulutuskulttuuria. Turpelan (2000) mukaan Vedonlyönnissä hyödynnetään urheilun viihteellisyyttä ja suosiota. Mistä sitten johtuu, että urheilu vedonlyönti on ilmeisen elinvoimainen ja kasvava ilmiö nyky-yhteiskunnassa. onnenpelien pelaamista ja tätä kautta Veikkauksen tuottoa. Ilmiö itsessään ei kuitenkaan osoita laantumisen merkkejä. Kuinka paljon erilaisia vedonlyöntimuotoja voidaan tuoda markkinoille, ennen kuin niiden negatiiviset vaikutukset voittavat positiiviset. Veikkaus on huomioinut asian, mikä johti kerrointen nostamiseen keväällä 2004. Tosin on vaikea ennustaa lisäisikö urheiluvedonlyönnin poistuminen ns. Urheiluvedonlyöntiä ovat kaikki rahapelit, joissa yritetään arvioida urheilutapahtumien kilpailutai ottelutilanteissa toteutuvia asioita. Urheiluvedonlyöjä toivoo voittoa ja maksaa jännityksestä Taitopelaajia yhdistää kiinnostus urheilun maailmaan pelkkää vedonlyöntiä laajemminkin. Näiden voimien painottaminen on erityisen hankalaa. Urheilu ja vedonlyönti elävät toisiaan tukevassa suhteessa. Vastaavasti vedonlyönnistä saatavat varat muodostavat merkittävän osan urheilun rahoitusta. (Kingma 1997.) Ihmisillä on nykyisin paljon vapaa-aikaa ja erilaisia elämyksiä etsitään tietoisesti. Tämä saattaa olla eräs selitys sille, miksi rahapeliviihteelle on niin suuri kysyntä. Veikkauksen tiedottajan Tuula Lehdon (2003) mukaan edunsaajille vuonna 2002 jaetusta 355 miljoonan euron tuotosta noin 20% oli peräisin Taitopeleistä. Taitopelien liikevaihdon laskiessa Veikkaus on tuonut markkinoille uusia onnenpelejä korvaamaan menetettyjä tuloja. Veikkauksen toiminta on selvästi puhdasta liiketoimintaa, jossa kadonneet eurot pyritään korvaamaan uusilla tuotteilla. Veikkausvarojen kertyminen ei kuitenkaan ole ainoa taso, jolla vedonlyönti yhteiskuntaamme koskettaa. Toisella puolella vaakaa painavat ongelmapelaamisen haitat ja toisella veikkausvarojen tuomat hyödyt. Mitä suuremmaksi viihteeksi urheilu kasvaa, sitä suuremmat markkinat myös vedonlyönnille itselleen avautuvat. Mikä saa heidät pelaamaan ja mihin tekijöihin perustuen pelikohteita valitaan. Taitopelit Veikkauksen Taitopelien liikevaihto on romahtanut viime vuosien aikana (Veikkauksen vuosikirja 2002; Oy Veikkaus Ab:n kotisivut). Toiminnallaan se tukee voimakkaasti urheilun kehitystä ja kasvua. Veikkauksen nykyisellä liikevaihdolla yhteiskunnan olisi siis etsittävä muualta vuosittain noin 70 miljoonaa euroa, mikäli urheiluvedonlyönti jostain syystä häviäisi Suomesta. He ovat esimerkiksi penkkiurheilun kuluttajina selvästi muuta väestöä aktiivisempia. Esimerkkinä on vuonna 2002 alkanut Kerro, jonka päivittäinen arvonta on televisioitu. Veikkauksella tätä vedonlyönnin osa-aluetta edustaa Taitopelien peliryhmä. Suosion laskusta huolimatta Taitopelit ovat edelleen merkittävä veikkausvarojen muodostaja. Erilaisia pelimuotoja on lukuisia ja myös vetojen kohteina olevien urheilulajien kirjo vaihtelee aina jalkapallosta poroajeluihin. Taitopelien pelaajat Ketkä Taitopelejä harrastavat. Artikkeli pohjautuu tutkimukseen, jonka , .. Taide, urheilu, tiede ja nuorisotyö hyötyivät näin ollen urheiluvedonlyönnin avulla vuonna 2002 arviolta 71 miljoonaa euroa. Pelaaminen vaikuttaa lukuisten ihmisten vapaa-ajan viettoon ja elämän laatuun
vahva usko • Kaikilla pelaajilla jonkin asteinen usko mahdollisuuksiinsa 5. Jyväskylän Veikkausrasti paljastui tutkimuksessa paljon pelaavien kantapaikaksi. Pelaamiseen käytetyt rahamäärät, vedonlyönnin useus ja pelatut pelimuodot vaihtelevat paljon. Veikkauksen taitopelaamiseen tämä mielikuva ei kuitenkaan sovi. Molemmat em. Taulukossa 2 on esitetty joukko motivaation osa-alueita ja niihin liittyvää tietoa, jotka tutkimuksen mukaan selittävät pelimotivaation muodostumista. Motiivit • Yleisimmät motiivit raha ja urheilutapahtumien jännittävyyden lisääminen instrumentaalista, vedonlyöntiin kohdistuvaa, rationaalista • Vedonlyönnin syy rakentuu kuitenkin yleensä usean eri motiivin yhdistelmästä 2. onni vedon onnistumisessa • Kummankin tiedostetaan vaikuttavan lopputulokseen • Painotukset vaihtelevat 7. Rationaalisuudella tarkoitetaan sitä, että pelaaja TAULUKKO 1. motiivit sijoittuivat tällöin samaan luokkaan, ja niiden takaa paljastui kolme toimintaa selittävää tekijää: instrumentaalisuus, rationaalisuus ja vedonlyöntiin kohdistuminen. Tämä seikka huomioiden vedonlyöjät eivät näyttäytyneet muilta demografisilta taustatekijöiltään (siviilisääty, koulutustausta, ammatti, tulotaso) mitenkään poikkeavina. lnstrumentaalisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että taitopelaaja käyttää vedonlyöntiä välineenä, jolla pyrkii saavuttamaan rahaa tai tekee urheilutapahtumasta itselleen jännittävämmän. ei tärkeä, vaihtelee asteittain • Merkitystä usein vähätellään 3. Taitopelaajia yhdistävä tekijä on kiinnostus urheilun maailmaan pelkkää vedonlyöntiä laajemminkin. Liikuntaja urheilutottumukset • Liikunnan harrastamisessa ei merkittävää eroa vetoa lyömättömiin, usein pelaavat kuitenkin kilpaurheilevat keskimääräistä enemmän • Taitopelaajat ovat osallistuneet tai osallistuvat urheiluseuratoimintaan selvästi vetoa lyömättömiä useammin • Taitopelaajat seuraavat penkkiurheilua selvästi ei pelaavia enemmän, usein pelaavat seuraavat säännöllisimmin TAULUKKO 2. Demografiset ominaisuudet • Miesten harrastus • Pääosin nuorten harrastus • Suurin osa pelaajista ei korkeasti koulutettuja • Työtätekevien ja opiskelijoiden harrastus • Keskimääräinen jakauma siviilisäädyn mukaan • Keskimääräiset vuositulot omaavia 2. Usko omiin kykyihin vedonlyöjänä • Heikko usko vs. Vedonlyönti on ehkä ollut aikoinaan paheellista toimintaa, jota on harjoitettu savuisissa peliluolissa omaisuuksia häviten. He ovat esimerkiksi penkkiurheilun kuluttajina selvästi muuta väestöä aktiivisempia. Taitopelaajien vedonlyöntimotivaation osa-alueet TAITOPELAAJIEN VEDONLYÖNTIMOTIVAATIO 1. Vedonlyönnin kokeminen itselle • Tärkeä vs. Voitto/ Häviö • Vahvistaa/ heikentää motivaatiota • Vahvistaa/ heikentää uskoa omiin kykyihin • Lisää/ vähentää uskoa voiton mahdollisuuteen • Nostaa/ laskee luottamusta omiin taitoihin ja niiden vaikutuskykyyn 4. Tutkimuksessa siis asuttiin pelipaikkaan, jota käyttävät vedonlyöntiviihdettä runsaasti kuluttavat ihmiset. Yleisimmiksi pelimotiiveiksi nousivat rahan voittaminen ja urheilutapahtumien jännittävyyden lisääminen. kohteena oli Jyväskylässä sijaitsevan Veikkausrastin toimipisteen asiakaskunta. Ulkoinen ympäristö • Rajoittaa tai kannustaa pelaamaan • Taitopeleissä kertoimet alhaisia, muuten ulkoinen ympäristö kunnossa LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 21. Taito vs. Paljon pelaavien parissa olisi voinut olettaa esiintyvän enemmän henkilökohtaisia ongelmia, kuten työttömyyttä ja avioeroja, mikäli taitopelaaminen olisi jollain lailla yksilölle haitallinen harrastus. 87,4% (n=95) tutkimuksen kohteista ilmoitti lyövänsä vetoa 1-2 kertaa viikossa tai joka päivä. Vain omakohtaisen liikunnan harrastamisessa selvää yhteyttä ei havaittu. Taulukkoon 1 on koottu kaikki taustatekijät, jotka tutkimuksen mukaan taitopelaajia yhdistävät ja erottavat. Motiivien tarkastelussa käytettiin Cotten (1997) sosiaalipsykologiaan perustuvaa luokittelua vedonlyönnin syistä. vahva usko • Säännöllisesti pelaavilla vahvin usko • Suurella osalla epärealistinen usko omasta taloudellisesta menestyksestä 6. Veikkausrastia käyttävien taitopelaajien taustatekijät TAITOPELAAJIEN TAUSTATEKIJÄT 1. Vedonlyöntitavoiltaan taitopelaajat ovat varsin heterogeeninen ryhmä. Aineistoa syvennettiin teemahaastattelemalla viisi erikseen valittua vedonlyöjää. Vertailuaineistona toimineella, väestörekisteristä satunnaisesti poimitulla, pelaaja joukolla vastaava luku oli 22% (n=436) . Pelaajat myös osallistuvat urheiluseuratoimintaan huomattavasti ei pelaavia useammin. Veikkauksen Taitopelejä kyseisessä toimipisteessä pelaavat pääosin nuoret miehet. Kyselyyn osallistui 95 taitopelaajaa. Voittoa vai jännitystä. Näin ei kuitenkaan ollut. Usko voiton mahdollisuuteen • Heikko usko vs. Valtaosa taitopelaajista näyttäisi elävän turvattua elämää, johon kuuluu opiskelu, työ ja perhe. Vedonlyönnin motivaation muodostuminen osoittautui hyvin monitahoiseksi kokonaisuudeksi. Vedonlyöntitaipumukset • Heterogeeninen ryhmä, käytetyissä rahamäärissä ja vedonlyönnin useudessa suuri hajonta • Usein pelaaville omat pelipaikkansa, eli Veikkausrasti 3. Taitopelien suurkuluttajien ryhmä osoittautui joukoksi aivan tavallisia ihmisiä
MARKKU TAMMINEN Liikunnan sosiaalitieteiden laitos Jyväskylän yliopisto puh:050-4106234 sähköposti: tammark@cc.jyu.fi LÄHTEET Bruce, A.C. Kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osaston julkaisusarja nro 9. 10.4.2003. Tutkimus Veikkauksen järjestämän urheiluvedonlyönnin harrastajista. & Johnson, J.E.V. Leisure studies, Volume 11, 201-218. Toward an explanation of betting as a leisure pursuit. Opetusministeriö. Kirjallinen tiedonanto. Tämä ulottuvuus tuli tutkimuksen kohdejoukolla erityisen selvästi esiin. 1992. 14-15, 86.. Joka kuudes lyö vetonsa ulkomaille. Taikauskolla ei katsottu olevan vaikutusta pelipäätöksiin, eivätkä maksulliset vihjepalvelut juuri houkutelleet Veikkausrastin vedonlyöjiä. Oy Veikkaus Ab. Pelimotivaatio rakentuu ja muuttuu kullakin pelaajalla yksilöllisenä yhdistelmänä (taulukko 2). St. Toiminnan kohdistuminen vedonlyöntiin merkitsee sitä, että pelaamisen motiivit muodostuvat henkilökohtaisista lähtökohdista käsin. Toisilla taas on hyvin selvät rajat sille, kenelle tai ketä vastaan he voivat rahansa sijoittaa. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Valtaosalle pelaajia pelipäätösten teko on vaikeaa. Vedonlyöntisopimus ja sopupelit. Tiedolla, tuurilla ja tunteella Peliko hteita etsiessään tai topelaa ja t joutuvat valintatila n teeseen, jossa yhdistyy suuri määrä tietoa ja tunteita. Martin's Press. Osa vedonlyöjistä on valmis pelaamaan esimerkiksi Suomea vastaan jääkiekon MMkilpailujen loppuottelussa. www.veikkaus.fi. Toinen vaikutin on, että pelaajat haluavat osallistua itseään kiinnostavaan urheiluun yhä tiiviimmin. Tällöin valitaan kohteita, joita on mahdollista seurata joko paikan päällä tai televisiosta. 2002. "Gaming is Play, lt should remain fun ! " The gaming complex, Pleasure and Addiction. Teoksessa Pekka Sulkunen, John Holmwood, Hilary Radner & Gerhard Schulze (toim.) Constructing the new consumer society (1997). Pelikohteita analysoidessaan pelaajat ilmoittivat kiinnittävänsä eniten huomiota siihen, kuinka tärkeä kilpailu tai ottelu on vedon kohteelle. 1997. Tilanne sopii varmasti vedonvälittäjälle eli Veikkaukselle. Kingma, S. 2003. Vaikka keskiverto taitopelaaja useimmiten lähteekin altavastaajana vetoihin, on hänelläkin joitakin etuja puolellaan. Tamminen, M . Voittaessaan hän saa yleensä huomattavasti suuremman, kerrointen korottaman voittosumman, kuin vedonvälittäjä. Edellä esitetyt esimerkit koskivat vain kahta yleisimmäksi ilmoitettua pelimotiivia. Pelaaminen on pikemminkin "oma juttu", kuin sosiaalinen harrastus, jonka avulla pyritään esimerkiksi tapaamaan uusia ihmisiä. Pro gradu -tutkielma. Televisio vaikuttaa merkittävästi kohteiden valintaan. Oy Veikkaus Ab:n tiedottaja. 22 UIKUNT A & TIEDE 2/2004 van muista syistä (jännitys, viihde, älyllinen haaste jne). Omaa suosikkia vastaan pelaaminen jakoi tässä tutkitut pelaajat. Jalkapallofani sosiaalistuu lajiinsa entistä vahvemmin vedonlyönnin avulla. Journal of leisure research, Volume 29, 380-406. Suuri osa vedonlyöjistä pelaa lisätäkseen seuraamansa urheilu tapahtuman jännittävyyttä. Toiminta on järkevää ja motiivit tietoisia. Pelaajat valitsevat kohteitaan hyvin omintakeisin ja toisistaan poikkeavin keinoin. 2004. Tämä osoittaa osaltaan myös kuinka ammattimaisesti tai amatöörimäisesti vedonlyöntiin suhtaudutaan. Taitopelaaja tietää, että vetoa lyömällä on mahdollista voittaa rahaa tai, että pelaamalla illan TV-ottelusta tulee palkitsevampi kokemus. Kun samaan yhteyteen lisätään urheiluun vahvasti liittyvät tunnetekijät (isänmaallisuus ym.), on ymmärrettävää, että rationaalisten ja objektiivisten valintojen tekeminen on vaikeaa. Jotkut pelaavat ammattimaisen analyyttisesti, toiset luottavat tuuriin ja tunteeseen. Vedonlyöjät pelaavat useimmiten itselleen tuttuja urheilulajeja. Vedonlyönnin syy kuitenkin rakentuu yleensä usean eri motiivin yksilöllisestä yhdistelmästä (Bruce & Johnson 1992). Pelaatko taidolla. Helsinki. Honkonen, J. Vedonlyönnillä lisätään u rh ei I uta pa htu m ien jännittävyyttä. Cotte, J. Suuri osa pelaajista ei ole liikkeellä vain voittaakseen rahaa vaan aiTelevisio vaikuttaa kohteiden valintaan. 2000. Vantaa . 13.3.2003. Veikkauksen kerrointenlaskijatkin tekevät virheitä, joita pelaajat voivat hyödyntää kohteita valitessaan. Taitopelaaminen koettiin ennen kaikkea omilla taidoilla toteutettavaksi harrastukseksi. on tietoisesti pohdiskellut toiminnan merkitystä itselleen ja asettanut tavoitteita. Turpela, N., M . Jyväskylän yliopisto. Vedonlyönnin valintatilanteeseen liittyy laaja ja monimuotoinen tietomäärä (kotiedut, loukkaantumiset, edelliset ottelut jne.), mutta sitä ei pystytä käsittelemään. Oy Veikkaus Ab:n kotisivut. He arvelevat omaavansa näistä kohteista eniten tietoa ja näin parhaat mahdollisuudet voittoon. Helsingin Sanomat 22.10.2002, C12. 199) Chances, Trances, And Lots Of Slots: Gambling Motives And Consumption Experiences. Veikkauksen ammattimaiset kerrointenlaskijat saavat sitä enemmän etumatkaa, mitä monimutkaisemman päättelytehtävän kanssa pelaajat painivat. Lehto, T. Toinen merkittäväksi koettu seikka ovat kilpailijoiden tai joukkueiden viimeaikaiset suoritukset. New York, 173-193. 11 Veikkaus fakta 2003. Ihmissuhteilla ei ole vaikutusta vedonlyöntiin
Huippu-urheilua toteutetaan sopimusperusteisesti. Voidaan myös kyseenalaistaa ajatus, että huippu-urheilijoidemme kansainvälinen menestys lisäisi merkittävästi kansalaisten liikuntaharrastusta. Ammattimainen huippu-urheilu viihdyttää Huippu-urheilun ammattimaistuminen on muuttanut toimintakäytäntöjä monin tavoin. ·' ·' 7.Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät 9.-10.3.2004 HUIPPU-URHEILUN PIRSTOUTUMINEN ON TODELLISUUTTA Teksti: HANNU ITKONEN Kuva: ESA NYKÄNEN Suomalainen huippu-urheilu on eriytynyt kolmenlaiseksi todellisuudeksi, jotka ovat kansallinen huippu-urheilu, perinteinen olympiaurheilu ja media-markkinallinen huippu-urheilu. K eskustelu huippu-urheilun tilasta ja asemasta on käynyt vilkkaana. Ensinnäkään urheilun ja liikunnan välillä ei ole entisenlaista tiivistä kytkentää. Seurojen ja tallien omistajat, joukkueiden ja tiimien kokoonpanot vaihtuvat alituiseen. Huippu-urheilu on jatkuvan organisatorisen muokkauksen kohteena. Varsinkin julkisuudessa urheilua tarkastellaan korostuneesti yksilöihin kiinnittyneenä. Huippu-urheilu eroaa urheilun kansalaistoiminnasta yhdeksällä ulottuvuudella (Itkonen 1996, 231-250): Huippu-urheilu on julkisuus-markkinallista toimintaa. Tänä päivänä on hankala puhua kuntourheilusta tai -liikunnasta jonkinlaisena urheilun osa-alueena. Yhä useammalle huippu-urheilu tarjoaa palkkatyösuhteen. Perinteinen seuralähtöinen kilpaurheilu ja ammattimainen huippu-urheilu ovat kulkeneet omille teilleen. Toinen merkittävä jakaantuminen on tapahtunut urheilun sisäisenä. Ur• LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 23. Tavanomaista on, että toimintoja säädellään kirjallisin sopimuksin. Huippu-urheilun toimijat ovat nähneet, että etenkin mediassa huippu-urheilusta on annettu tarkoitushakuisen kielteinen kuva. Huippu-urheilu on totaalistunut, jolloin niin urheilun kuin taloudenkin tuloksiin pyritään kaikin käytettävissä olevin keinoin (Heinilä 1982). Seurojen, erilaisten tiimien ja jopa yksittäisten urheilijoiden markkinoinnissa ei pitäydytä pelkästään paikallisissa puitteissa. Itkonen 1994). Kolmas huippu-urheilun piirre onkin talouden keskeisyys. Huippu-urheilussa toimitaan liikeyritysmäisesti. Ristiriitaisia näkemyksiä on esitetty esimerkiksi urheilutilaisuuksien olutkatsomoista. Niukoin sponsorivaroin on puolestaan hankala rakentaa uskottavaa ja menestyvää urheilutuotetta. Keskityn tarkastelemaan, millaisia seikkoja kansalaiset liittävät huippu-urheilun nykyiseen julkisuuskuvaan. Eriytynyt huippu-urheilu ansaitsisi aiempaa analyyttisempää arviointia. Urheilutuotteen tahrautuessa esimerkiksi dopingin seurauksena sponsorit vetäytyvät. Huippu-urheilussa on pyrittävä markkinointialueen optimointiin. Viime aikoina huomiota on kiinnitetty etenkin niin sanottuihin oheistuotteisiin. Kolmanneksi en puhu yhdestä huippu-urheilusta, vaan oletan urheilun eriytymiskehityksen tunkeutuneen myös huippu-urheilun sisään. Toki urheiluidoleiden esimerkillä on vaikutuksensa lasten ja nuorten urheilulajien valintaan. Huippu-urheilu, media ja sponsorit muodostavat tiiviin kolmiyhteyden, jossa kaikki osatekijät tarvitsevat toisiaan. Urheilusta tuote Liikuntakulttuurin eriytyminen on merkinnyt kahta huomattavaa jakaantumista. Tällaisia sopimuksia ovat muun muassa palkkatyösuhteen kaltaiset pelaajasopimukset ja sponsorointisopimukset. Vippaskonstejakaan ei ole kaihdettu. Ilman medianäkyvyyttä etenkin rahakkaiden sponsoreiden saaminen käy mahdottomaksi. Huippu-urheilun taloudelliset vaikeudet ja jopa konkurssit viestivät, että taloudellinen riskinhallinta ei ole onnistunut. Ilman kestävää taloudellista perustaa toimintojen organisointi ei onnistu. Huippu-urheilu on tuote, jonka on menestyttävä ja yllettävä julkisuu• teen. Toiseksi kytken huippu-urheilun tilan yleisempään liikuntakulttuurin muutokseen. Kansainvälisillä kentillä urheilevat suomalaiset mainostavat tuotteita myös syntymämaansa markkinoilla. Opetusministeriön ylijohtaja Kalevi Kivistön johdolla istuu parhaillaan työryhmä, jonka tehtävänä on määritellä huippuurheilun ja kansalaistoiminnan välisiä suhteita. Neljänneksi huippu-urheilun lieveilmiöistäkin jotakin tietävänä pyrin välttämään moralisointia (ks. En kajoa huippu-urheilun rahavirtoihin, sponsorointiin tai yleisemminkään talouteen liittyviin kysymyksiin. Huippu-urheilu on yksilöllistynyt
Kyseisen huippu-urheilun medianäkyvyys rajoittuu kansalliseen julkisuuteen. Vaikka urheilun muutoksesta onkin esitetty monenlaisia arvioita, niin suhtautumisesta huippu-urheilua kohtaan on olemassa kohtalaisen vähän tietoa. Ammattimaisen huippu-urheilun huonoimmiksi puoliksi nimetään doping ( 4 7 %) , kaupallisuus (20 %) ja liiallinen voittamisen pakko (17 %). Esimerkiksi urheilun markkinointija tiedotustehtävissä toimii runsaasti eri alojen taitajia. Perinteinen olympiaurheilu on säilyttänyt asemansa huippu-urheiluna. Viitasalon mukaan on täydellisen väärä käsitys, että koko huippu-urheilu kylpee rahassa. Toisaalta puolet kansalaisista näkee kiellettyjen keinojen olevan urheilun tulevaisuuden uhkakuva. Myöskin eettiset ongelmat esiintyvät erilaisissa huippu-urheilun muodoissa poikkeavina. Huippu-urheilua tulisi tarkastella sisäisesti eriytyneenä ja perinteisestä kansalaistoiminnasta irrallisena kenttänä. Viime vuosikymmenten muutokset ovat olleet niin rajuja, että suhtautuminen huippu-urheilua kohtaan on pakostakin muuttunut. 2004.) Miltä huippu-urheilu näyttää. Parhaimmiksi puoliksi nähdään viihdetehtävä (30 %), esikuvavaikutus (21 %) ja mahdollisuus ammattiin (11 %) (Ilmanen et al. Samanaikaisesti, kun joissakin lajeissa liikkuvat suuret rahasummat, niin monet perinteiset olympialajit käyvät olemassaolon kamppailuaan. Hän näki, että pikemminkin osa huippu-urheilusta voi tänä päivänä koko lailla huonosti.(Viitasalo 2003.) Onko olemassa ainoastaan yksi yhtenäinen huippu-urheilu. Media-markkinallinen huippu-urheilu on eriytynyt selkeimmin suurella rahalla toteutetuksi viihdebisnekseksi. Taistelun osoittauduttua mahdottomaksi myös olympiaurheilusta on tullut ammattimaisesti tuotettua viihdettä. Formula, NHL-kiekkoilu ja laskettelun eri lajit edustavat puhtaimmillaan kansainvälistä ja tuotteistettua huippu-urheilua. Kansalaisista 16 prosenttia näkee huippu-urheilun suomalaisen urheilun tulevaisuuden vahvuudeksi. Aika ajoin on käynyt niin, että urheilun on ollut alistuttava talouden ehtoihin. Niin toimijakentät kuin toimintamuodotkin ovat jatkuvassa muutoksessa. 2004, 3637.) Yhdestä kolmeksi Huippu-urheilupiireissä on viritelty keskustelua omasta tilasta. Osaltaan tätä tietovajetta olemme pyrkineet poistamaan julkaistavalla urheilun julkisuuskuvatutkimuksen. Huippu-urheilun erilaiset ongelmat tulisi tunnistaa, jonka jälkeen niitä voitaisiin lähteä ratkomaan asianmukaisella vakavuudella. (Ilmanen et al. Esimerkiksi erilaisin tallimääräyksin on vaikutettu maaliintulojärjestyksiin. Vastaukseni on, että suomalainen huippu-urheilu on eriytynyt kolmenlaiseksi todellisuu24 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 pirstoutuminen deksi, jotka ovat 1) kansallinen huippu-urheilu; 2) perinteinen olympiaurheilu ja 3) media-markkinallinen huippu-urheilu. Huippu-urheilun suosio viihteenä on median myötävaikutuksella suurempi kuin koskaan. Eriytyneen huippu-urheilun tarkastelussa olisi hyödyllistä, jos tunnistettaisiin huippu-urheilun yhteiskunnalliset, yhteisölliset ja yksilölliset merkitykset. Huippu-urheilun yritystoiminnasta vastaa muun muassa alati lisääntyvät managerit. Eriytynyt huippu-urheilu ansaitsisi aiempaa analyyttisempää arviointia. Huippu-urheilun kentät Media-markkinallinen Perinteinen Kansallinen huippuhuippu-urheilu olympiaurheilu urheilu Keskeinen Kv. lajiorganisaatiot, Olympiakomitea ja lajiliitot Paikallistason toimijat toimija mediaja (seurat+tiimit) ja lajiliitot sponsoriverkostot Esimerkki Formula, laskettelu, Yleisurheilu, hiihto, paini, Palloilun pääsarjat, NHL nyrkkeily, uinti yksilölajien kärkiurheilu Suomessa MediaKansainvälinen Ua Kansainvälinen Ua Kansallinen näkyvyys kansallinen) kansallinen) MuutosAsemien säilyminen, Ykseyden purkautuminen Lajien kilpailu ja suunta viihteellistyminen ja ja uusi kilpailutilanne alueellinen eriytyminen talousongelmat Perustelu Viihdettä ja bisnestä Kansallinen identiteetti Paikallinen ja alueellinen vaikuttavuus Ongelma Talouden ylivalta Toimijakentän Resurssien riittävyys heilijoiden, valmentajien, huoltajien ja urheilujohtajien lisäksi myös monet muut toimijat saavat elantoaan urheilusta. Tutkimuksemme tiedonkeruu on toteutettu suomalaiselle aikuisväestölle suunnatulla kyselyllä. Huippuurheilu tulisi nähdä ammattimaiseksi viihteeksi ja sen kritiikin tulisi olla yleisen populismin sijasta kohdennettua. Pääsääntöisesti paikallistasoon kiinnittyneet joukkueet ja tiimit kamppailevat kansallisista paremmuuksista. Perusteellinen tutkimustyö voisi osaltaan valaista, millainen 1. Aika ajoin onkin kritisoitu, että talouskysymykset ovat sanelleet liiaksikin olympiaurheilun sisältöjä. Pirstoutuneeseen huippu-urheiluun liittyy yksi olennainen piirre. Huippu-urheiluna on pidettävä myös kansallista huippu-urheiluamme. Aina 1970-luvulle saakka olympialiike kamppaili urheilijoiden ammattilaisuutta vastaan. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtaja Jukka Viitasalo esitti LTS:n juhlaseminaarissa viime vuoden lopulla, kuinka huippu-urheilusta puhutaan epäanalyyttisesti
Impulssi VI . Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta . Tampere. University of Jyväskylä. Alustus Liikuntatieteellisen Seuran 70-vuotisjuhlaseminaarissa Helsingissä 12.11 .2003. 1982. 1994. Urheilun Julkisuuskuva Jyväskylän yliopisto. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Tampere. Toward a theory of the totalization of competition in top-level sport. The Totalization process of international sport. Liikuntatieteellinen Seura. Mitta hihassa piikki lihassa. Viitasalo, J. Urheiluvilpin esitutkinta. Itkonen, H. Jyväskylä. 7.Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät 9.-10.3.2004 Tänä päivänä on hankala puhua kuntourheilusta tai -liikunnasta jonkinlaisena urheilun osa-alueena, sanoo liikuntasosiologian professori ma. LÄHTEET Heinilä, K. 1996. Kenttien kutsu. Jyväskylän yliopisto puh: 014-2602042 sähköposti: hannu.itkonen@sport.jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 25. Tampere. llmanen, K., Itkonen, H., Matilainen, P. Department of Sociology and Planning for Physical Culture 23. Itkonen, H. asema huippu-urheilulla on liikuntakulttuurin kokonaisuudessa. 2003. HANNU ITKONEN, VTT Liikuntasosiologian professori ma. & Vuolle, P 2004. Hannu Itkonen. Tutkimuksia 1 / 2004
Menestymistä odotetaan edelleenkin etenkin hiihdossa, yleisurheilussa, mäkihypyssä ja jääkiekossa. Vaarana on, että kansalaistoiminnasta muodostuu alue, jolle uskaltautuvat vain poikkeuksellisen laajan tieto-taidon omaavat moniosaajat tai erityiskysymyksiin perehtyneet asiantuntijat. Aktiivisen nyt kansalaistoiminnan osaamisalue ulottuu pahimmillaan liikuntaohjauksen lisäksi mm. Liikunnan päättäjien ja toimijoiden vaikutusketjun päässä on usein kasvava lapsi ja nuori. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa kartoitetaan lähtökohtia. Yhteiskunnan tulee tukea kehittymistä ja menestymistä. Haaste koskee meitä kaikkia. Suomalaiset ovat arvostaneet ja arvostavat edelleenkin urheilumenestystä. 1 1 7.Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät 9 .10 . Tälle yhteistyölle on myös luvassa jatkoa. Liikunnan edustajien osaamista ja kokemusta ministeri Karpela arvioi tärkeäksi resurssiksi ohjelman toteuttamisessa. Kulttuuriministeri Karpelaa ja peruspalveluministeri Hyssälää tuskin saadaan tukkanuottasille siitä, kummalla puolella kapeaa Kirkkokatua hommia hoidetaan. Hyvä ohje sosiaalisen pääoman rakentamiseksi löytyy Karpelan mukaan Liikunnan ja urheilun tarina -julkaisusta: Kansalaistoiminnan arvoja ovat toisten auttaminen, yhdessäolo ja keskustelut, toinen toisilleen tekeminen ja toisilta oppiminen, reilu peli ja ihmisenä kasvu. Vaikka liikunnan vaikutukset esiintyvät myös terveysvaikutuksina, tuntisivat liikunnan merkittävä vaikuttajataho; urheiluja liikuntaseurat olonsa ehkä vieraiksi sijoitettuna sosiaalija terveysministeriön toimialueelle, arvioi ministeri Karpela. vuoden 2002 liikuntagallup, jonka mukaan 78% suomalaisista pitää Suomen kansainvälistä urheilumenestystä tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Ei vain yhden ministeriön voimin Liikuntakulttuurin elementtejä ovat liikunnan laaja kansalaistoiminta, liikuntaan liittyvän leikin, kasvatuksen, sivistyksen, itsensä kehittämisen ja viihteenkin ulottuvuudet. Kynnys matalammaksi Kansalaisjärjestöissä tehtävä vapaaehtoistyö on hallitusohjelmaa myöten huomioitu voimavara. Kansalaistoiminnan elementteihin kuuluvat myös yhteisöllisyys ja monipuolisen verkostoitumisen ja kanssakäymisen tuoma sosiaalinen pääoma. Sosiaalista pääomaa synnytetään rakentavalla yhteistyöllä. 26 LIIKUNTA & TIEDE 212004 T uella on kuitenkin ehto: huippu-urheilun tulee asettua yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjen sekä urheilun itsensä asettamien eettisten arvojen ja normien viitekehykseen, korosti kulttuuriministeri Tanja Karpela avatessaan 7. 1. Yksittäisen liikkujan, urheilijan eikä seurankaan toimintamotiivit ole välttämättä terveyspoliittisia. Suurten poliittisten kysymysten, kuten hyvinvointi, terveys ja työllisyys, hoitaminen ei rajoitu vain yhden ministeriön vastuulle. Kun halutaan mahdollisimman monelle osallisuuden ja osallistumisen paikkoja ei kynnys voi eikä saa olla kovin korkealla. Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät. Tästä emme voi emmekä halua tinkiä. kasvatuksen, lainsäädännön, talouden, ravitsemuksen, terveyden edistämisen, psykologian ja sosiologian alueelle. 3.2004 Kulttuuriministeri Tanja Karpela: Kehittymistä ja menestymistä kannattaa tukea myös urheilussa Suomalaisten tulee saada tasaveroiset mahdollisuudet kehittää itseänsä urheilun huipulle ja menestyä siellä samoin kuin tieteessä, teknologiassa tai musiikissa. Liikunnan ja terveyden osalta yhteistyö toteutuu opetusja sosiaalija terveysministeriön käynnistämänä ja nyt jo useamman ministeriön yhteistyönä KKI-ohjelmien kantamana. Menestyvä urheilija on tänäkin päivänä nuorten esikuva ja kansallinen symboli, joskus ihan kohtuuttomuuksiin asti, mutta tämä kuuluu huippu-urheilun yhteiskunnalliseen vastuuseen. Siitä kertoo mm
Tähän liittyy myös tukiuudistus. Linjaus löytyy niin liikuntalaista, hallitusohjelmasta kuin valtiotilintarkastajien lausunnostakin. Työryhmä on arvioinut, että Suomessa on noin 2000 huippu-urheilijaa, joita noin puolet saa pääasiallisen elantonsa urheilusta. Suomalaisen huippu-urheilun kivijalka löytyy kuitenkin kansalaistoiminnasta. 1, Johtaja Raija Mattila: Huippu-urheilua tuetaan tavoitteena menestys Valtiovalta ei ole hylkäämässä huippu-urheilua. Mattila uskoo valtion esimerkin huippuurheilun merkityksen tunnustajana kannustavan myös yritysmaailmaa urheilun tukemiseen. Valtiontilintarkastajat puolestaan esittivät kannanotossaan 2002, että huippu-urheilulle pitää luoda kehittämissuunnitelma. Sen elinvoimaisena pysyminen on myös huippu-urheilun elinehto. Aiemmin asiaa on pohdittu mm. Liikuntalaissa mainittujen tasa-arvon, suvaitsevaisuuden, kulttuurien moninaisuuden ja ympäristön kestävän kehityksen arvojen tulee näkyä tavassa, jolla huippu-urheilua toteutetaan. Valtiontaloudessa lisäresursseja on odotettavissa vasta kirjastojen valtionosuuksien siirtyessä pois veikkausrahoituksen piiristä. Työryhmän tulee todennäköisesti esittämään myös tästä uutta toimintamallia. Kansaivälisten vertailujen valossa suomalaisen valmennusjärjestelmän suurin puute on ammattivalmentajien vähäisyys. Se edellyttää myös siirtymistä urheilijakeskeisestä toimintamallista valmentajakeskeiseen toimintatapaan, jossa pätevien ammattivalmentajien valmennuksessa on useita huippu-urheilijoita ja nuoria lahjakkuuksia, totesi Mattila. Toiminnan tuloksellisuus ja tehokkuus kärsivät. LIIKUNTA & TIEDE 212004 27. Ammattivalmentajia tarvitaan niin perustasolla seuroissa kuin huipullakin. Valtaosa ammattilaisista löytyy jääkiekon ja jalkapallon parista. Työryhmän odotetaankin määrittävän valmennuksen koulutusjärjestelmän koordinaatiosta vastaavan tahon. Tämä edellyttää myös valmennusja harjoitteluapurahajärjestelmän uudistamista sekä nykyistä pitkäjänteisempää tukipolitiikkaa, totesi Mattila. Mattila haluaa uskoa, että huippu-urheilu on mahtuu siihen joukkoon, jonne tätä rahoitusta päätetään ohjata. Vastuunjakoa, rahoitusta ja koordinointia kehitetään Huippu-urheilun toimijoiden vastuunjakoon tullaan työryhmän mietinnössä puuttumaan. Jos se rapautuu, suomalainen huippu-urheilu on todellisissa vaikeuksissa. Noin vuosi sitten asetun työryhmän tehtävänä on selvittää huippu-urheilun kehittämistä, toimintavastuita ja työnjakoa. Huippu-urheilu voi Mattilan mukaan olla valtion suojeluksessa vain silloin, kun se sopeuttaa toimintansa yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjen arvojen ja normien viitekehykseen. Tavoitteena on koota yhteen huippu-urheilun avustuskokonaisuus, jonka kautta tuetaan eri lajien huippu-urheilutoimintaa perustukena sekä urheilijaja lajikohtaisena valmenta u tumistukena. Vammaishuippu-urheilijoita on vajaa sata. Etenkin valtion roolia ja vastuuta huippu-urheilun kehittämisessä tulisi selkiyttää. Huippu-urheilijoille tarvitaan osaava ammattivalmentajien verkosto. Huippu-urheilijat nousevat kansalaistoimintaan perustuvasta seuratoiminnasta. Sitä tuetaan. Puhtaan urheilun etiikkaa tuli korostaa urheilun uskottavuuden ja arvostuksen palauttamiseksi. Nieminen katsoi, että urheilun liikeja seuratoiminnan välille tulisi tehdä selvä ero ja että ammattimaista urheilua tulisi ylläpitää vain lajeissa, joissa sille on riittävä taloudellinen pohja. Tarastin työryhmä esitti huippu-urheilulle osoitettava tuki kanavoitaisiin yksinomaan Suomen Olympiakomitean kautta. Kivistön työryhmän mietinnöltä odotetaan paljon. Valmentajakoulutus kaipaa koordinointia. Ongelmalliseksi nähtiin Suomen Olympiakomitean ja urheilun lajiliittojen asema ja tehtävät sekä valmennuskeskusten kehittäminen ja rahoitus. Liiga tasoista urheilua valtio ei tue. Risto Niemisen selvityksessä vuonna 2000 ja Lahden dopingtapausta selvittäneen Lauri Tarastin työryhmässä. Siksi huippu-urheilua tulee tarkastella osana koko järjestäytynyttä liikuntaa, korostaa johtaja Raija Mattila. Yhteiskuntavastuuta myös yrityksiltä. Epäselvät vastuut ja osittain päällekkäiset toiminnat ovat osoittautuneet ongelmallisiksi. K esäkuussa valmistuvalta ns. Integraatiota lajiliittojen kanssa ollaan vauhdittamassa niissä lajeissa, joissa synergiaedut ovat selkeästi hyödynnettävissä. Kysymys on pikemminkin siitä, millä ehdoilla yhteiskunta huippu-urheilua ja siinä menestymistä haluaa tukea. Tavoitteena on luoda edellytyksiä ammattimaisesti johdetulle ja toteutetulle sekä eettisesti kestävälle, mutta ei liiketoimintatavoitteelliselle huippuurheilulle, linjasi johtaja Raija Mattila. Vammaishuippu-urheilua koskevat samat kehittämisesitykset. Ruotsissa valtio ja yritykset ovat yhdessä läheteneet tukemaan nuorten lahjakkuuksien kehittymistä huipulle
Suomalainen huippu-urheilu on pääosin kansalaistoimintaa. Suomen nuoria lahjakkuuksia tuetaan noin 430 000 eurolla ja pääosin julkisin varoin. Olympiakomitea määrittelee huippu-urheiluksi aikuisten ja 16-18-vuotiaitten nuorten maajoukkuetasoisen toiminnan, jonka päämääränä on menestyminen kansainvälisissä arvokisoissa sekä vastaavasti menestykseen tähtäävän vammaisurheilun. Valtionyhtiö Fortum valitsi suomalaisurheilun sijaan Ruotsin jääpallomaajoukkueen sponsoroin tiko h teekseen. Pääsihteeri Jouko Purontakanen: Keskustella pitää, mutta tiedon eikä mielikuvien pohjalta uorisoliikuntaan ja terveysliikuntaan panostaminen on nyt muodikkaampaa ja yhteiskunnallisesti palkitsevampaa kuin huippu-urheilun kehittäminen, totesi Suomen olympiakomitean pääsihteeri Jouko Purontakanen. Myös valtion tuen osalta Suomi on selkeästi muita pohjoismaita jäljessä. Huippu-urheilun käsitettä on Purontakasen mukaan syytä selventää. Vammaishuippu-urheilijoita heistä on 80100. Miljönäärejä ei ole tarkoituskaan tukea, huomauttaa Purontakanen. suurissa lajeissa esimerkiksi Markus Pöyhönen, Hanna-Maria Seppälä, Heli Koivula ja Janne Holmen. Ruotsissa sen sijaan valtiovalta ja yritysmaailma tukevat yhdessä nuoria lahjakkuuksia. Pohjoismaisessa vertailussa Ruotsissa urheilun sponsorointitulot ovat lähes neljä ja Norjassa ja Tanskassa noin kaksi kertaa suuremmat kuin Suomessa. Heitä ovat esimerkiksi Kimi Räikkönen, Teemu Selän28 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 Suomalaisella huippu-urheilulla voisi mennä paremminkin. Yhteiskunnan tuki huippu-urheilulle on kyseenalaistettu. Pääasiallisen elantonsa urheilusta hankkii noin 1000. perinteiset huippu-urheilijat. Eroa on niin summissa kuin maksajissakin. Ruotsalaisessa yhteiskunnassa ei ole kyseenalaistettu huippu-urheilua. Etenkin vuonna 1998 käynnistynyt ja nuoria lahjakkuuksia tukeva Talang-ohjelma tuottaa nyt tulosta, arvioi Purontakanen. Suomalaiset urheilujärjestöt ovat menettäneet 16 miljoonaa euroa sponsorituloja vuosina 2001-2002. He ansaitsevat elantonsa suoraan seuran tai tallin maksamilla palkoilla, kilpailutuloilla ja yrityssopimuksilla. Kaikki huippu-urheilu ei ole lööppien huippu-urheilua. Vahvemmin muun tuen kuin varsinaisten palkkojen varassa urheilevat ns. He saavat toimeentulonsa useista eri lähteistä; lajiliittojen ja olympiakomitean valmennustukena, urheilija-apurahoina, kilpailutuloina ja sponsorituloina. Pääosa ammattiurheilijoista löytyy jääkiekosta ja jalkapallosta. Heille vanhempien, seurojen ja lajiliittojen tuki ensisijainen rahoitusmuoto. Heitä ovat ns. Sponsorointi on taantunut. ne, Jarkko Nieminen ja Sami Hyypiä. Selkeimmin huippu-urheilu ja kansalaistoiminta lyövät kättä nuorten lahjakkuuksien kohdalla. Kun Ruotsi vuoden 2000 kesäolympialaisissa saavutti 10 mitalia on tavoite Ateenassa 20 mitalia. Joka tapauksessa nyt on aika virittää keskustelu huippu-urheilun yhteiskunnallisesta perustelusta.. Joukkuelajien kansallisissa sarjoissa pelaavista muodostuu kolmas ammattilaistai puoliammattilaisurheilijoiden ryhmä. Huippu-urheilijoita on Suomessa kaikkiaan noin 2000. Ruotsissa rahoitus on noin 3,3 miljoonaa euroa ja puolet summasta tulee yrityksiltä. N ordea tukee Ruotsin olympiajoukkuetta ja Sampo Viron olympiajoukkuetta. Samoin kuin selkeästi liiketaloudellisina yksikköinä pidettäviä seuroja. Heidän tulonsa muodostuu pääosin seurojen maksamasta palkasta. Heistä 700 on suomalaisia. Kansainvälisiksi ammattiurheilijoiksi luokitellaan pääosin liigaseurojen tai tallien kanssa työsuhteessa olevat joukkueja yksilölajien urheilijat. Otsikoita ja mielikuvia hallitsevat doping ja raha. Toisin on Ruotsissa. Suomalaisen huippu-urheilun kansainvälinen kilpailumenestys on heikentynyt laajalla rintamalla. Toinen ammattimaisen huippu-urheilun kategoria käsittää lajiliittojen ja olympiakomitean kautta tukea saavat mutta merkittäviä kilpailuja sponsorituloja saavat urheilijat, kuten esimerkiksi Janne Ahonen ja Kalle Palander. Heitä koko suomalaisessa huippu-urheilussa on kuitenkin vain kourallinen, muistuttaa Purontakanen. "Miljonäärejä ei ole tarkoituskaan tukea" On tärkeä erottaa kansainväliset ammattiurheilijat siitä joukosta, joka tukea saa ja ansaitsee. Päästäänkö siihen Suomessa on vielä avoin kysymys. Heitä ovat lajiliittojen valmennusryhmiin tai olympiakomitean nuorten tukiohjelmiin kuuluvat nuoret. Se on yhteiskunnan kannalta tärkeää ja siksi oikeutettu saamaan yhteiskunnan tukea, summasi Purontakanen. Nykyisellään mielikuvat ja mielipiteet muodostuvat pitkälti aivan maailman huippuihin lukeutuvien saamasta julkisuudesta ja tienesteistä. Ateenan kisajoukkue tulee olemaan odotettua pienempi, arvioi Purontakanen. Siinä halutaan menestyä ja sitä ollaan valmiita tukemaan
Saneleeko tarjontaa muoti vai väestön tarpeet. Lisääkö lisenssiliikunta sitoutumista ja liikunta-aktiivisuutta. Miten liikunta ja terveys löytävät toisensa kuntatasolla. Tapahtuman ohjelman löydät kotisivuiltamme. Aika 22. Asia korostui, kun kuntien itsehallinto lisääntyi runsas vuosikymmen sitten. Hyvinvoinnin edistämisessä tarvitaan kuitenkin huomattavan paljon ministeriöiden välistä yhteistyötä, korostaa Vertio. Pitäisikö liikuntatapaturmia pohtia samaan tapaan kuin liikenneturmia. www.ukkinstituutti.fi UIKUNTA& TIEDE 212004 29. Liikuntatapaturmien määrä ylitti Suomessa 1990luvun lopulla työtapaturmien määrän. Riskialttiimpia lajeja harrastusaikaa kohti laskettuna ovat suunPitäisikö liikuntatapaturmia pohtia kuin liikenneturmia. Ohjausmenetelmät ohenivat. Määritellä paljonko niitä siedetään ja laatia ohjelma niiden puolittamiseksi, kysyy Vertio. Samaan aikaan terveys astuu liikuntaan uusilla tavoilla. nistus ja salibandy, vaikkeivat mitenkään extreme-lajeja olekaan. Tällaisen liiton tulisi kaiken järjen mukaan tuottaa synergiaetuja ja kasvavia voimavaroja ennalta ehkäisevään toimintaan, mutta rahaa virtaakin sairauden hoitoon, harmitteli terveyden edistäjä Harri Vertio. ektoroitu hallinto pitää rahoituksen erillään. • @ UKK-instituutti Syksyn koulutusta XIV Valtakunnalliset Terveysliikuntapäivät Laatua liikuntapalveluihin taidoilla vai välineillä. Ministeriöitten sijaan katse tulee kohdistaa kuntiin, uskoo Vertio. liikuttajat, elintarviketeollisuus, terveydenhuollon ammattilaiset ja ympäristöväki osaamiskeskusten tukemina. Liikuntako muka vaarantaa terveyttä. Terveys antaa liikunnalle vankan yhteiskunnallisen perusteen. Kunnossa kaiken ikää -projekti on näistä paras esimerkki. Informaatioohjauksesta käytetään kunnissa usein vain soveltuvat osat, sanoo Vertio. Harvinaisimpia tapaturmat olivat kävelya ja golfia harrastavilla. 7.Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät 9.-10.3.2004 Sirpaleiksi menee Liikunta tuottaa terveyttä. Muun muassa näihin ajankohtaisiin kysymyksii n etsitään vastausta Terveys[iikuntapäivillä. Kypärät, suojukset ja monet varomääräykset ja kiellot ovat monissa lajeissa terveyden sanelemia. (03) 2829 600 tai (03) 2829 111* s-posti ukkoulutus@uta.fi Tarkemmat koulutustiedot nähtävissä kotisivuilla. Yhteistyön mahdollistavaa mallia voisi Vertion mukaan ottaa vaikkapa terveyden edistämisen infrastruktuurista, jossa töitä tekevät rinnan mm. Ei ole yhdentekevää miten liikutaan. Voisi hyvin kuvitella, että terveysehdot liikunnalle ovat lähellä syntymistään, elleivät ole jo olemassakin. 23.9.04 Hinta 270 e 18.6. Suomessa on päätetty, että sosiaaliasiat ja terveyskysymykset ovat yhdessä ministeriössä ja kulttuurija liikunta-asiat toisessa. Ovatko asiakaslähtöiset terveysliikuntapalvelut tätä päivää. mennessä, sen jälkeen 290 e Liikunta ikääntyneiden kaatumistapaturmien ehkäisyssä Aika 28.9.04 Hinta 135 e Ilmoittautumiset: UKK-instituutti/koulutus, PL 30, 33501 Tampere puh. Liikunta ei saa vaarantaa terveyttä. Joitakin poikkeamia on, mutta suuret rahavirrat kulkevat tiukasti erillään, totesi Suomen Syöpäyhdistyksen pääsihteeri Harri Vertio. Määritellä paljonko niitä siedetään ja laatia ohjelma niiden puolittamiseksi. Näyttö liikunnan merkityksestä terveyden kannalta kasvaa kohisten. Seminaari liikuntapalveluiden tuottajille, liikuntaa ohjaaville, terveydenhuollon ammattilaisille, ympäristön suunnittelijoille ja liikunta-alan yrittäjille
Visio Terveyttä edistävistä urheiluseuroista päihdetyössä' hakee parhaillaan uomiaan. Seuraavat selkeät pelisäännöt voisimme luoda myös yhteiskuntavastuun jaosta. Tarve tälle työlle kilpailumaailmassa olisi ollut jo kauan sitten, mutta ei yksistään urheilun ja liikunnan sisällä. Ääripäässä ollaan huolissaaan siitä, että huippu-urheilu tulee katoamaan ja on jollain tavalla 'urheilun toimintakiellossa'. Sitä hallitsevat ennen kaikkea kiire, yksilöllisyys ja materialismi. Materialismi on tämän tehokkuuden ja yksilöllisyyden ulkoista olemusta, arvioi Kari. Stressin siemenet kylvetään Karin mukaan varhain. Sen jälkeen on urheilun monella saralla menty eteenpäin mutta pureutuminen perimmäisiin kysymyksiin on alkuvaiheissaan ja kesken, arvioi Kari. Käytännössä on törmätty taas kerran kodin ja urheiluseuran vastuun rajaan, muistuttaa Kari. Tuloslista tuntuukin tukevan enemmän heitä kuin lapsia itseään. Urheilussa kiire lähtee liikkeelle aivan liian aikaisin. Eettisen tarkastelun tarve on johtanut eettisiin kehityshankkeisiin ja lasten kilpailujärjestelmiä on työstetty jo jonkin 30 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 aikaa monissa lajiliitoissa. Yksilöllisyyttä ihannoidaan ja tavoitellaan ja vastuuta kannetaan vain itsestä. Päätavoitteena on luoda kilpailujärjestelmä, joka mahdollistaa kaikkien lasten kehittymisen. Ja kun he ovat kasvattamassa näitä lapsia voimme vain kuvitella, miten he aikanaan kasvattavat omiaan. Lasten ja nuorten liikunnassa olemme edelläkävijöitä. Meillä on kiire kouluttautua, kiire työelämään. Se on ollut sen perusfunktio jo vuosikymmeniä. Etiikkaa Lahdesta Etiikka on kiinnostanut etenkin Lahden MM-hiihtojen tapahtumien jälkeen. Doping ei kuitenkaan ole suinkaan ainoa eettinen haasteemme. Mikään yllätys ei ole se, että työ on vanhempien ja aikuisten kasvattamista. viestintään ja koulutukseen) on järkevä ja oikea suuntaus dopingin vastaisessa työssä. He ovat tämän yhteiskunnan kasvatteja ja ovat omaksuneet kilpailusta hyvin suppean näkökulman, joka kuuluu: ensimmäinen, nopein. Lajiliittojen resurssien kohdentaminen antidopingtyössä ennaltaehkäisevään työhön ( mm. Osa kenttäväestä kokee, että kilpailu on negatiivista eikä sitä saa enää tehdä ollenkaan. Puhummeko me enää liikunnasta. Lapsi ei ehdi olla lapsi, kun edessä on jo lajivalinta tai erikoistuminen joukkuelajeissa. Kaikki tämä myös tukee äärimmäistä kilpailua. Painotus on nyt yhteiskuntavastuussa, toteaa nuorisopäällikkö Tanja Kari Suomen Salibandyliitosta. ulkonäön avulla, huomautti Tanja Kari.. Laaja-alainen tasa-arvo käsittää sukupuolten tasaarvon, taloudellisen, alueellisen, sukupolvien välisen tasa-arvon ja toimintakyvyn tai etnisyyden aiheuttaman tasa-arvon. Osa seuroista ymmärtää ja hyväksyy ajatuksen, ettei urheiluseuratoiminta voi ainakaan millään tavalla tukea päihteiden käyttöä. On valitettavaa, ettemme ole puhaltaneet peliä poikki näiden asioiden kohdalla jo aiemmin. Ehkä se on myös tavallaan askel takaisin yhteisöllisyyteen, jossa toimitaan yhteisesti hyväksyttyjen sääntöjen puitteissa. Pelisääntöjä peräänkuulutetaan tällä hetkellä eduskuntaa myöten. Ajatusta muunlaisesta urheiluseuratoiminnasta ole ihan helppoa saattaa kenttätasolle, arvioi Kari. Puhummeko me enää urheilusta. Yhteiskuntavastuun alle lueteltavia asioiden kaivo on pohjaton. Kaikkeen ei voi keskittyä, vaan on priorisoitava. Faktaa on kuitenkin se, että kaipaamme pelisääntöjä. Nuorisopäällikkö Tanja Kari: Pelisään~öjä yhteiskuntavastuun Jakoon M istä liikuntajärjestöissä tänään puhutaan. Yksityisen sektorin organisoitu liikunta on tuonut toisenlaista liikuntatoimintaa, josta siitäkin suuri osa on kilpailua; yksilöllisyyttä korostavaa, oman egon rakentamista esim. On edettävä tehokkaasti, jotta olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet selviytyä tässä yhteiskunnassa. Siitä ei Karin mukaan kuitenkaan ole kysymys. SLU:n tasa-arvon strategiatyöryhmässä totesimme, ettei tasa-arvotyössä ole olemassa yhtään sellaista aluetta, jonka urheilu voisi ratkaista yksin, totesi Tanja Kari. Organisoitu liikunta ja etenkin urheiluseuratoiminta on ollut perinteisesti kilpailutoimintaa tukevaa. Paine olla tehokas on kova. Yhteiskunta kasvattaa kilpailuun Nykyisen urheilunkin perusteet rakentuvat ympäristöstä. Ainahan meillä tämä vastuu on ollut, mutta sen painoarvo on kasvanut ja sisällöt ovat muuttuneet. Erityisesti nuorisovastaavien työssä pureudutaan tällä hetkellä lasten kilpailemiseen. Kilpailu ei ole mikään ongelma lapselle, se on sitä aikuiselle. En halua kuluttaa arkeani arvellessa mihin keskittyisin, enkä päivääni käännellessä päätä jokaiselle asialle, jota pyydetään
Nyt Penttilä ehdotti uudenlaista yhteistyötä. " LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 31. Kirjeessään hän kertoi kohdanneensa samansieluisia ihan massaksi asti. Kunnon tielle, kuten hän sanoi. Terän piti sulautua osaksi laajempaa konsernia, jonka muodostivat Penttilän Saha ja Tupasen talotehdas. Saimmehan hänen sahaltaan ensin ylijäämälankkuja ja myöhemmin kunnon höylättyä puutavaraa seuratalon rakentamiseen. Joen mutkasta kärrättiin sankokaupalla hienoa hiekkaa ja ponnistusalustaksi riitti palanen paksua lankkua. Panin vahingon kiertämään ja nimitin veljeni valmentajaksi. Vajaa vuosikymmen ja Peräkylän Terä ry. Kilpailusarjoja oli kaiken ikäisille ja valmennusleirit siirrettiin navetan vintiltä koulun kentän upouudelle Tartan-pinnoitteelle. Leivosten sentään annettiin rauhassa livertää kesäisen poutapilven alla. Meillä kaikilla oli seuran merkillä varustetut verryttelypuvut, kulutusta kestävää tekokuitua tietysti. Sana kiiri ja pian kaikki kylän mukulat olivat jonottamassa vuoroaan kurottaen kohti toinen toistaan uljaampia sankaritekoja. Me isommat jouduimme pian pitämään järjestystä yllä, haukkuipa rääväsuisin nulikoista minua puheenjohtajaksikin. Seuran hallituksen kokouksessa odotti toinen ikävä yllätys. Pulisevasta porukasta oli koulittu siististi kokoustavia urheiluseuran jäseniä. Peräkylän Terästä oli tullut julkista riistaa. Terä olisi toiminut konsernin alihankkijana Brand Management Executive Officer'in alaisuudessa tuottaen konsernin imagolle lisäarvoa globaaleilla mediamarkkinoilla. Se vielä olisi mennyt, että urheilemme konsernin mainos selässä, mutta meidän olisi pitänyt tatuoida konsernin logo pakaroihimme ja vilautella sitä karistaessamme pituushyppypaikan hiekat housunlahkeistamme. Penttilän olin tuntenut jo pitkään. Vastineeksi siivosimme porukalla sahan tiloja ja ympäristöä. Tuomioita ei enää langetettu kaveripiirissä. Tilalle tarjotiin "friskistä ja svettistä", kuten hän sanoi. Heinät tallattiin vauhdinottopaikan pituudelta ja heinäsirkat potkittiin sivummalle. Kilpailun tiellä kuljimme rinta kaarella kunnes miehen ikään ehtinyt naapurin Matti puki ylleen Karhun tuulipuvun ja lenkkarit ja lähti räntäsateessa hölkkäämään pitkin kylän raittia. Peräkylän Sahan pääjohtajan Penttilän vaimo Hilma oli Tukholmassa käydessään langennut hyvinvoinnin tielle. Oli kuulemma ollut oikein seminaarissakin, jossa professorit kehuivat liikuntakulttuurin eriytymisen alkaneen. Protestoin kehitystä raivokkaalla punttireenillä kuitenkin vasta sitten, kun kuulin Penttilän ohjanneen meidän totutun seuratukemme paikallisen päiväkodin nassikkapaineille ja koulun erityisluokan seikkailuretkelle! Perinteiselle seuratoiminnalle kun ei kuulemma ollut enää yhteiskunnallista kysyntää. Aktiivisimmat meistä saatettiin junalle matkalle kohti piirijärjestön valtuuston kokousta. oli syntynyt. Varapuheenjohtaja Turappa oli työpaikallaan tutustunut tulosohjaukseen ja innostunut siitä niin, että halusi luokitella ja pisteyttää kaiken seuYhtään pöytäkirjaa tai veikkauskuponkia ei jätetty kääntämättä. Ymmärsin tämän vasta kun 90-luvun taitteen laman seurauksena tyhjentyneeseen Osuuspankin marmorisaliin ilmestyi kuntosali solariumeineen, porealtaineen ja joogakursseineen. Nyt piti kuunnella kehon ääntä ja nauttia liikkumisesta ilman tuskaa ja kipua. Iltapäivälehtien reportterit vahtasivat kameroineen seuran hallituksen jäseniä ympäri vuorokauden. 7.Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät 9.-10.3.2004 Kun Peräkylän Teräs liikunnan yhteiskunnallistumisen kohtasi. Kylähullun maineen saanut hujoppi muutti 70-luvulla kahden akillesjänneleikkauksen jälkeen etelään lähiöön, asfaltille juoksemaan. Uskaliaimmat haaveilivat jopa keskusjärjestö SVUL:n vuosikokoukseen osallistumisesta. Kun en heti suostunut moiseen temppuun, Penttilä puhisi minulle, että "markkinat määräävät" ja uhkasi hankkia naapurikylän seuran tuotteensa mainostajaksi, mikä olisi ollut ennen kuulumatonta. Teksti: JUHA HEIKKALA e oli silloin 50-luvun alkupuolella, kun kylän laitamilla olleen peltoaukean kulmaan ystävällinen maatalon isäntä Willskman salli meidän raivata pituushyppypaikan
::::s C ::::s en CO C C ::::s ..lll: CO C ::::s ..lll: en a> .c CO -, ::::s C ::::s en CO C C ::::s ..lll: en a> .c C CO C ::::s ..lll: ...J 32 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 rassa tehtävän vapaaehtoisen työn. Liikuntakulttuuriin on tullut muilta yhteiskunnan sektoreilta ikäänkuin takaovesta uusia, perinteiselle seuratoiminnalle vieraita toimintatapoja ja periaatteita. Vaihdoimme Matin kanssa muutaman sanan hänen esitelmänsä jälkeen. Synnytettiin hämärä mielikuva siitä, että Peräkylän Terä ry. Heille ei välttämättä riitä seuratoiminta sellaisenaan, vaan sen on välineenä edistettävä yhteiskunnallista hyvinvointia, tuettava yrityksen menestymistä tai tuotettava ihmisiä kiinnostavia juttuja. Mutta kaikilla heillä on myös omat vaatimuksensa meille ja omat menestymisen kriteerinsä. Peräkylän Terästä oli tullut julkista riistaa. Yhtään pöytäkirjaa tai veikkauskuponkia ei jätetty kääntämättä. Yhteiskunta on liikunnallistunut. Yksityisyyteni oli mennyttä, kylän baarissa jokainen tuntui tietävän asiani paremmin kuin minä itse. Yhteisymmärryksen kestävyyttä ei mitata suullisilla lupauksilla ja keskinäisellä luottamuksella vaan oikeudellisella pätevyydellä ja näyttöjen pitävyydelle. Toimittaja Hakulista oli uhattu potkuilla jos lehden levikki ei nouse. Lisäksi Turappa halusi kirjallisen sopimuksen jokaiselle seuran jäsenelle asianomaisen velvoitteista ja vastuista. Rahan eli kannattavuuden mittarin käyttö on yleistynyt järjestötoiminnassakin. Se ei kuulemma enää riittänyt. Nyt nurkissa häärivät rikospoliisit lehtiöineen ja lakimiehet salkkuineen. Sitä toimintaa toteutettiin, jota lähialueiden asukkaat toivoivat. Kiitin häntä ja kerroin ylpeänä Peräkylän Terän 50-vuotisjuhlista ja seuran uudistuneesta toiminnasta. Liikunta on sekä laajalle levinnyt harrastusja viihdemuoto että osa yhteiskuntapolitiikkaa. Kaksisataasivuisen muistion kaavat ja laskelmaperusteet eivät vain toimineen vanhassa 386-tietokoneessani. Turappa viittasi pontevasti hovioikeuden ennakkopäätöksiin ja lankomiehensä varoitukseen juristi tämä tietysti että suksien mennessä ristiin vain mustaa valkoisella on oikeudellisesti kestävää. Liikuntapiirimme laajenemisen hintana on se, että meidän on tunnistettava, ymmärrettävä ja hallittava yhteiskunnan muiden sektoreiden toimintatapoja ja periaatteita niin pitkälle kuin mahdollista, kaikki tämä omilla ehdoillamme. Mukana oli sekä kilpailua että harrastustoimintaa, kovempaa kuntoilua ja kevyempää liikuntaa, hallitustyöskentelyä ja yhdessäoloa. Keskinäisiä ongelmia ei aina pystytä ratkomaan kahden kesken vaan turvaudutaan kolmannen osapuolen, asiantuntijan opastukseen. Mutta liikkuivat, yhtä innokkaina kuin me aikoinaan. oli sekaantunut maakunnan merkittävimpään väärennetyn rahan pesuoperaatioon, jota ohjattiin sahan konttorista. Iltapäivälehtien reportterit vahtasivat kameroineen seuran hallituksen jäseniä ympäri vuorokauden. Jutun mukaan sahalla höylättiin väärää rahaa isänmaan puusta ja ne pestiin Hilma Penttilän kuntosalin kassalla vaihtamalla ne ruskettuneiden asiakkaiden aitoihin seteleihin. Kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen rinnalle on tullut rahan kasvoton väline ohjaamaan ihmisten välisiä suhteita. Jäsenmaksuja porrastettaisiin kuukausittain kerättyjen pisteiden mukaisesti. JUHA HEIKKALA pääsihteeri Liikuntayksikkö Opetusministeriö puh: 09-16077274 sähköposti: juha.heikkala@minedu.fi. Merkitsin mustaan muistikirjaani joukon lauseita. Mielikuvistusta kun miehellä riitti, hän kytki yhteen Penttilän ehdotuksen ja tämän vaimon bisneksen. Samassa hässäkässä pengottiin perinpohjin sekä seuran asiat että omat henkilökohtaiset tekemiseni seuran perustamisesta lähtien. Kertoi esimerkin jostain pääkaupunkiseudun seurasta, jossa vanhemmat ja seuran johto kiistelivät juristien välityksellä siitä, saako heidän lapsensa urheilla seuran joukkueessa vai ei. Uudet liikuntamuodot organisoituivat itse haluamallaan tavalla, seura ja sen kerhotalo olivat toiminnan kotipesä. Oikein värikalvolla hän näytti ne samat asiat, mitkä minä olin seuratoimijana ja aluejärjestön hallituksen puheenjohtajana kokenut kantapään kautta. Matti oli lukenut itsensä maisteriksi ja valmisteli väitöskirjaa liikuntakulttuurin keskeisistä muutoksista. Sopimuksien pykälät olivat korvaamassa yhteisöllisen henkemme. Riitojemme ratkaisuksi eivät välttämättä enää kelpaa itse luomamme säännöt ja periaatteet vaan viralliset yksityisja julkisoikeuden normit. Ratkaisevaa ei ole se, miten asiat ovat, vaan se, miltä ne näyttävät. Uusia toimijoita oli vauvasta vaariin erilaisissa omatoimisissa toimintaryhmissä, osa kiinteämmin, osa vapaamuotoisemmin. Seuran aktiivit kuulemma toimivat kuriireina sahan ja kuntosalin välillä. Sanoin, että ollaanhan me ennenkin selvitetty ja sovittu nämä asiat kaveriporukassa ja että kyllä minun sanani on aina pitänyt. Liikunta on yhteiskunnallistunut. Kerroin, että rakensin jo aikaa sitten omakotitaloni samalle paikalle ja että omat lapseni siellä nyt pelailivat, skeittailevat ja rullaluistelevat pihapiirissä. Asioitamme ei enää puida pelkästään kotituvan tai kerhohuoneen pöydän ääressä vaan raastuvassa ja lehtien palstoilla. Törmäsin naapurin Mattiin vasta vuonna 2004 Liikuntatieteellisen Seuran järjestämillä liikuntapoliittisilla neuvottelupäivillä. Tuomioita ei enää langetettu kaveripiirissä määräämällä itsestäänselvien tapojen ja pelisääntöjen rikkojille ylimääräistä talkootyötä. Liikuntakulttuuri on hakenut asemaansa ja perusteluaan yhteiskunnassa. Yhteistyötä on tiivistetty julkishallinnon viranomaisten, yritysten johtajien ja median edustajien kanssa. Matti nyökkäili kiinnostuneena ja kysyi lopuksi vaivihkaa, oliko pituushyppypaikka vielä kunnossa. Syntyi lentävä lause "tehdä terät", kun tarkoitettiin perinteisen seura toiminnan sotkeutumista ison rahan kuvioihin. Joillekin rahan ansaitsemisesta on tullut itsetarkoitus ja liikuntatoiminnasta keino tähän. Kaiken lisäksi paikallislehti sai vihiä molemmista selkkauksista
Vähältä piti, ettei Dannystäkin tullut professori. Millä ansioilla hän on tuon kunniapaikan ansainnut. Äskettäin edesmennyt professori Jeddi Hasan velmuili tällöin estottomaan tapaansa, että tälle linjalle mentäessä ravikuningas EriAaronikin voisi tulla kysymykseen -ylimääräisin kaura-annoksin. Koska kilpailu määrärahoista on kova myös eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä heikompikin väitöskirja löytää sellaisen yliopiston ja tiedekunnan, jossa se tulee hyväksytyksi. Lajejahan on satoja ja niitä keksitään jatkuvasti uusia. Miten spesifistä tuollainen tiedon tuottaminen onkaan eli tiedetään entistä enemmän entistä vähäisemmästä. Riittää tällaiselle tieteelle työsarkaa ja väitöskirjan aiheita. Sanotaan että tieteessä tiedetään entistä enemmän entistä vähäisemmästä. Oman laajenevan lukunsa muodostavat ns. Tämä yleistys pätee erityisesti luonnontieteissä, joissa myös tutkijoiden erikoistuminen lienee viety pisimmälle. Sukua samalle suuntaukselle liikuntatieteissä edustaa vaikkapa yhden tietyn lajinsuoritustekniikan yhden osa-alueen ottaminen tutkimuskohteeksi. Jo yksin tämän lähestymistavan avaaman tutkimuskentän rajattomuus panee ihmettelemään sen tarkoituksenmukaisuutta. Ymmärtämällä väärin urheilemisen luonteen, muuttamalla harrasteen työnteoksi ja rahastuskohteeksi sekä suhtautumalla tosikkomaisesti urheilemiseen ja piittaamattomasti sen sääntöihin! Onko turkulainen Suuri Paavo tiedekunnan tiennäyttäjä. Tutkimuksessa on aina kysymys varsin rajallisten voimavarojen käytöstä. Tältäkään kannalta kovin spesifiset tu tkimustehtävä t eivät ole perusteltuja. Yhtä loputonta työkenttää tarjoaa myös urheiluhistoriallinen tutkimuskenttä, jossa jokaisella kohteella urheilulajilla, urheilu tapahtumalla, urheiluseuralla, urheilupaikalla, jopa urheiluvälineellä ja -varusteilla on oma historiansa. Spesifit tutkimuskohteet Toisesta suurjuoksijasta, hymyilevästä Hanneksesta, on valmistunut liikuntatieteellisessä tiedekunnassa hyväksytty väitöskirja. Vastaavia esimerkkejä löytyy ns. Kunniatohtoriksi juoksemalla, hyppäämällä tai palloa potkimalla! Käsittämätöntä on jo se, että Paavo Nurmen patsas on saanut kunniapaikan yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan katveessa. Tuntuu siltä, että ainakin liikuntatieteellisen tiedekunnan rahahuolet ovat ohitse. Viitaten edellä mainittuihin loputtomiin tutkimusmahdollisuuksiin näyttää siltä, että myös liikuntatieteellisessä tutkimuksessa on ruvettu viime aikoina suosimaan monia spefisiä tutkimusaiheita jopa väitöskirjatöissä. Samaan väitöskirjasarjaan kuuluvat myös tunnetut urheilujohtajamme, jotka vuosikymmenten yli ovat jaksaneet valaa uskoa suomalaisten urheilijoiden menestykseen tunnetuin tunnuksin Suomi voittoon! Maksoi mitä maksoi! Heillähän on jo nyt paikkansa tiedekunnan kunniatohtoreiden rivistössä ( kuten myös todellisilla liikuntakulttuurimme kehittäjillä). Mutta mestariurheilija liikuntatieteiden kunniatohtorina7 Onhan silläkin perusteensa, jos saavutukset taiteenkin alalla voivat tuottaa vastaavan kunnianosoituksen! Ei sittenkään. TIETEENTEON RAJANKA YNTIA Teksti: KALEVI HEINILÄ On väitetty, että väitöskirjojen taso on laskenut yliopistojen tulosvastuullisuuden seurauksena, koska tässä arvioinnin ja samalla resurssoinnin perusteena käytetään väitöskirjojen (ja loppututkintojen) määrää. Tunnustuksenosoitukset Kun liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ensimmäisiä kertoja jouduttiin juhlallisen promootion lähestyessä harkitsemaan kunniatohtorin myöntämisen perusteita keskustelussa tuli esille myös entisten suururheilijoiden nimiä. narratiivisen liikuntasosiologian alueelta, jos tutkimustehtävänä on antaa vaikkapa tarkka subjektiivinen kuvaus omasta urheilijaurasta kokemuksineen, elämyksineen ja tiedostamisineen tai jos kuvataan yhden urheiluseuran kehityshistoriaa eri vaiheineen. N ousukaskulttuurissamme palvotaan arvonimiä, mutta miksi ei tässä pitäydytä selkeällä linjalla, vaan arvonimiin sotketaan myös professorin ja ministerin virkanimikkeet. Mikä väitöskirjojen sarjatuotanto onkaan odottamassa, jos ns. Tällaiselle lähestymistavalle riittää työkenttää maassamme, jossa seuroja lienee 6 000. Toki joukossa on myös täydet mitat täyttäviä opinnäytteitä. urheilusankareistamme, heidän tulossaavutuksistaan, keinovalikoimistaan ja elämänvaiheistaan ruvetaan tekemään väitöskirjoja. Sosiologian varhaishistoriassa caseLIIKUNTA & TIEDE 2/2004 33. julkisten henkilöiden väitöskirjat "hyvän miehen" tieteellisine lisineen. .
Tästäkään totuuden täsmennyksestä ei ollut apua. Ryhmässä oli jatkoopinnoista saatuja uusia ajattelun välineitä ja niitä vain hyödyntämään. Tässäkin pätee vanha "totuus": hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tällaisen tilan turhauttamana Liikuntatieteellisessä Seuraan syntyi ns. Sitä yritän soveltaa tälläkin kertaa etsimällä totuutta tieteen tehtävästä. Ihmiset voivat antaa erilaisia merkityksiä samasta kohteesta ja tästä syystä voivat käyttäytyä myös eri tavalla. Nyt neljäkymmentä vuotta myöhemmin on mielenkiintoista lukea noita alkuvuosikertojen sivuja, joissa uutta totuutta etsittiin usein ajattelun keinoin ja samalla problematisoiden kaavoittuneita käsityksiä, sovinnaistotuuksia urheilukulttuuristamme. Todellisuus on kuitenkin äärettömän rikas tutkimuskohde myös liikuntakulttuurin alalla, kuten jo edellä viitatut esimerkit mahdollisista tut. Mitä on totuus. Mitä on totuus, kysyi jo Pilatus. 1986 kattavan käsitteellisteoreettisen viitemallin liikuntaseurasta sosiaalisena organisaationa empiirisen tutkimuksen testattavaksi (JY:n Liikuntasuunnittelun laitoksen tutkimuksia nro 38). Syvällinen asioitten pohdinta kulkeekin usein käsi kädessä myös todella merkittävän tutkimustyön kanssa ja vastaavasti sen puuttuminen on merkkinä siitä, että myös alan tutkimuksissa liikutaan pintaja nippelitasolla. Tällainen subjektiivinen kokemus erityisesti käyttäytymistieteissä on sinällään täysin hyväksyttävä tutkimuskohde. Tarvittiin myös uusi kanava. Tällöin suunnittelun puutteet ja kömmähdykset nousevat esiin ja usein tavalla, ettei niitä puutteita pysty enää korjaamaan. Nykyinen liikuntaja urheilukulttuuri on sekä käsitteellisesti että ilmiönä diffuusi mössö, kuten esimerkiksi SLU:n jäsenliittymän ohjelmakokonaisuus, joka ei tarjoa mitään selkeää yhtenäistä pohjaa liikuntakulttuurimme kehittämistyölle! Kehittynyt filosofinen pohdiskeluja analyysi voisi antaa uusia virikkeitä myös varsinaiselle tutkimustyölle ja herätteitä kehittämistyölle. tutkimukset olivat tunnettuja, mutta niiden varsinainen tehtävänä oli tuottaa lähinnä esitietoa tutkimuskohteesta. Ajattelua totuuden etsinnän menetelmänä tarvitaan kaikessa tieteellisessä toiminnassa. Me voimme etsiä totuutta filosofin keinoin ajattelemalla. Muuten olen jo noista varhaisajoista alkaen ollut sitä mieltä, että liikuntakulttuurimme tarvitsee kipeästi filosofista, ajatteluun ja analysointiin perustuvaa keskustelua, pohdintaa ja ilmiöitten tarkastelua. Löytyykö apu etsimisen keinoista. eksploratiiviset tutustumiset tutkimuskohteeseen, esihaastattelut, kirjallisuuteen perehtyminen ja ennen kaikkea omakohtaiset osallistumiskokemukset. Tällaisia apukeinoja hyväksikäyttäen laadin v. Tieteellisen tutkimuksen menetelmät ovat puolestaan takeena siitä, että tutkimuksen tuottama tieto on mahdollisimman pätevää ja luotettavaa ja tarvittaessa sen totuusarvo voidaan uusintatestauksella varmistaa. Totuutta on kaikessa ja sitä voi kaikesta etsiä. nuorten vihaisten miesten ryhmä, joka alkoi ihmetellä tilannetta ja J\tfikä väitöskirjojen sar:jatuotanto onkaan odotta11u1ssa:, jos ns. Kokemusperäinen tutkimus Filosofinen pohdiskeluja teoretisointi voi tuottaa mielikuvituksen siivittämänä myös tekstiä, jolla ei ole juuri mitään kosketuspintaa todellisuuden kokemusmaailman kanssa. 34 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 samalla sitä, eikö kehitykselle ole enää mitään tilaa. Tässä ovat avuksi ns. Olen joskus omistakin kokemuksista oppineena väittänyt, että tutkimussuunnitteluun käytetään usein riittämättömästi aikaa ja ajattelua, mikä kostautuu myöhemmin toteutusvaiheessa. Näin ylimalkainen määritelmä ei vielä anna riittävää opastusta tutkimustehtävän tarkoituksenmukaiselle valinnalle. Ajattelu ei toimi tyhjiössä, vaan tarvitsee omat välineensä ja apukeinonsa. Kuten kirjailijat myös tutkijat tarvitsevat ajattelunsa rakennuspuiksi laajoja omakohtaisia kokemuksia tutkimuskohteesta , laajaa lukeneisuutta ja valpasta ympäristön havainnointia. Kyseinen perusteellinen ja perusteltu viitemalli on sellaisenaankin tarjonnut ikäänkuin sivutuotteena myös virikkeitä seuratoiminnan käytännön kehittämiselle! Pysähtyneisyyden aika Maamme urheilukulttuuri oli vielä 1950-luvulla pysähtyneisyyden tilassa, jossa idealiikenne ja tietoliikenne oli vähäistä ja toimintastrategiana oli: näin on aina tehty ja näin tehdään vastakin. Stadion -lehti, jossa näitä ajattelun siemeniä ja pikku taimia ruvettiin istuttamaan urheilujärjestöjen "sovinnaisviisauden" ravinneköyhälle vainiolle. Arkisesti määriteltynä tieteen tehtävänä on totuuden etsintä. Lopulta kuitenkin juuri tämä todellisuus, liikunnan ja urheilun reaalimaailma, on tieteellisen totuusetsinnän varsinainen kohde. Puhutaan subjektiivisesta ja objektiivisesta totuudesta. Erityisesti matematiikan kaltaisissa abstraktisissa tieteissä ajattelu lienee tieteen tärkein keino. Siksi empiirinen tutkimus on tieteellisen totuudenetsinnän tärkein työväline. Tämä esitieto oli tarpeen suunniteltaessa varsinaista tutkimusta, jossa tähdätään tutkittavan ilmiön yleisempään tiedolliseen hallintaan ja ymmärtämiseen. Mutta sitä on tietysti myös objektiivinen totuus esimerkiksi niistä tosiasiallisista toimintaedellytyksistä, joita vaikkapa jollakulla urheiluseuralla on käytössään ja jotka ovat objektiivisesti mitattavissa ja määritettävissä. urheil usankareista111nH~: heidän tulossaavL1tuksistaan., keinovalikoirnistaan ja elärnänvail1eistaan rt1vetaan tekernään väitöskirjoja. Sitä tarvittaisiin vaikka liikuntakulttuurin ja sen osaalueitten rajankäyntiin
Verkosto painottaa kaikenikäisten ja -kuntoisten aktiivisuutta sekä liikunnan edistämistä työpaikoilla, vapaa-aikana, kouluissa, kunnissa ja yhdistyksissä. otantatutkimusten avulla. toimijoiden kanssa. Kaiken elämisen muuttuessa yhä kompleksisemmaksi ja kaaosmaisemmaksi sellaisetkin osaalueet kuin taide ja tiede voivat eksyä harhateille ja niiden identiteetit hämärtyä. Liikuntatieteellinen Seura on ilmoittautunut mukaan kansainväliseen Agita Mundo -yhteysverkostoon ja koordinoi tapahtuman järjestämistä Suomessa. ideaalityyppien avulla kompleksinen todellisuus yksinkertaistetaan käsitteellisesti hallittavaksi tai kun pelkistetään niitä keskeisiä komponentteja ja prosesseja, jotka ovat kohdeilmiön muutosten taustalla ( vrt. Brasilialaisen professori Viktor Matsudon johtaman Agita Mundo -verkoston ideoimana ja innostamana järjestettiin vuonna 2003 jo yli 2000 tapahtumaa ympäri maailmaa. Mitä enemmän tiede ja yliopisto avautuvat ja rakentavat yhteistyön siltoja yhteiskuntaan, sitä tärkeämpää on niiden identiteettien selkeys ja erottavuus. liikuntatempausten alullepanijana, liikuntaystävällisen ympäristön rakentamisen edistäjänä tai vaikkapa autottoman päivän innoittajana. On luonnollista, että tiedekin muuttuu. Ne eivät voi koskaan olla valmiit ja siksi "tärkein on liike", joka pitää ne elävinä, kehittyvinä. Liikkumisen ohella tavoitteena on edistää myös muita terveellisiä elintapoja kuten tupakoimattomuutta, terveellistä ruokavaliota ja stressin vähentämistä. Siksi tutkimuksessa on pyrittävä tuottamaan yleispätevämpää tietoa, jolla on siten laajempaa käyttöja sovellutusarvoa. Tämä on mahdollista mm. Edellinen perustelu viittaa esimerkiksi uuden tieteellisen teorian kehittelyyn tai sellaisen testaukseen ja jälkimmäinen yhteiskunnallisen käytännön tarpeisiin. Perustavanlaatuiset kysymykset: Mitä on tiede ja mitä on yliopisto, ovat tulleet tänään entistä ajankohtaisemmiksi ja odottavat täsmentäviä määrittelyjä myönteisen kehityksen opasteiksi. Centennial International Sport in Critical Focus, Minerva, 2004) tai jos lajirikkauden yli etsitään yleisempää tietoa inhimillisestä liikuntasuorituksesta. kimuskohteista osoittavat. Onnistunut tapahtumainnosti Maailman terveysjärjestöä tukemaan erityisen Move for Health Day -päivän vuosittaista järjestämistä. Kovin spesifinen tieto spesifisestä kohteesta ei juuri täytä yhteiskunnallisen merkityksen vaatimusta. Agita Mundo -verkoston johtoajatuksena on edistää terveyttä ja hyvinvointia kohentavaa liikuntaa. 385-386 ) . Tähän sa·maan pyritään myös silloin, kun ns. Päivän suomenkielinen nimi on Liiku terveemmäksi -päivä. Kun tästä diversiteetistä yrittää löytää tieteen yhteisiä, yleisiä tunnusmerkkejä, tehtävä tuntuu kovin vaikealta. tutkimuksen tieteellistä ja yhteiskunnallista merkitystä. Verkostoon kuuluu yli 200 järjestöä eri puolilla maailmaa. Se muuttuu karttuvan tiedon ja uusien paradigmojensa pohjalta, mutta se muuttuu myös tieteen muotivirtausten ja uusien auktoriteettien mukaan. Yliopiston ja tieteen kehitys edellyttävät, että rajalinjat niiden ja yhteiskunnan välillä eivät hämärry liikaa " (ss. Maailman terveysjärjestön WHO:n vuosittainen maailman terveyspäivä (World Health Day) järjestettiin vuonna 2002 teemalla Move for Health. Tutkimuksen voimavarat ovat aina rajalliset ja siksi jo pro gradu -tutkielmienkin osalta tehtävän valinta pitäisi olla hyvin perusteltu. Jokainen jäsenmaa ja -järjestö voi valita päivän teeman omaan toimintaympäristöönsä sopivaksi. Tervetuloa! LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 35. Liikuntatieteellinen Seura on koonnut tapahtumaa valmistelemaan neuvottelukunnan, jonka puheenjohtajana toimii Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska ja varapuheenjohtajana Suomen Ladun puheenjohtaja Ilkka Vuori. Valmistelut Move for Health Day -päivän järjestämiseksi Suomessa käynnistyivät Liikuntatieteellisessä seurassa ICSSPEn hallituksen suomalaisen jäsenen, hallitusneuvos Lauri Tarastin aloitteesta. Seuratessani nykypäivän tulosvastuullista opinnäytteiden tuotantoa on helposti havaittavissa tiedekäsityksen laventuminen. Rajankäynti tarpeen Ajassamme on runsaasti yleistä hämmennystä, epätietoisuutta ja epävarmuutta aiheuttavia kysymyksiä ja ongelmia. Mutta liikkeen ohessa on kuitenkin tärkeää myös säilyttää niiden aito identiteetti: mitä on tiede ja mitä on yliopisto. K.H. Move for Health -päivän toivotaan toimivan mm. Liikuntatieteellinen Seura on ilmoittautunut mukaan kansainväliseen Agita Mundo -yhteysverkostoon ja koordinoi Liiku terveemmäksi -päivän järjestämistä Suomessa. Tällaisena perusteena esimerkiksi tieteellisten apurahojen osalta on käytetty mm. KALEVI HEINILÄ Liikuntasosiologian emeritusprofessori Espoo Teksti: TIINA HEINONEN 12.5. Näitä tuntuu kasautuvan myös yliopistoihin ja tieteeseen. Tällaisen loputtoman tehtävän edessä tutkijan on suoritettava kohteensa valinta. Yliopistourani tilinpäätöksessä ( Läksyjä ja läksytyksiä murrosajan urheilusta ja yliopistosta, Kopijyvä 2002) kirjoitinkin lopuksi: "Tieteessä riittää tutkittavaa ja yliopistossa hämmästelyn aihetta. Liikuntatieteellinen Seura järjestää Liiku terveemmäksi -päivän tiedotustilaisuuden 12.5. Samanlainen alkaa olla tilanne myös tieteen osalta ja tieteen hämärtyminen näyttää saavan lisävauhtia yliopistoille asetetusta tulosohjauksesta. Urheilumuseon kokoushuoneessa Stadionilla klo 11.00. LIIKUTAAN TERVEEMMIKSI Vuosittaista Liiku terveemmäksi Move for Health päivää ryhdytään Suomessa viettämään 12.5. Jatkossa Liiku terveemmäksi päivänä on tarkoitus liikuttaa kaikkia kansalaisia yhteistyössä urheiluseurojen, yhdistysten, kuntien ym. Asiantuntijatkin joutuvat kiistelemään siitä, mikä on taidetta ja mikä ei, puhumattakaan taiteen sisäisen arvottamisen vaikeutumisesta. Näin pitääkin olla
Erikseen tutkittiin kaikki Suomessa sattuneet vakavat selkäydinvammat ja niiden syntyyn vaikuttavat tekijät. Kunniajäsenet ovat liikuntasosiologi, emeritusprofessori Kalevi Heinilä, työfysiologi, emeritusprofessori Martti). LIIKUNTATIETEELLISELLE SEURALLE KUUSI UUTTA • • • KUNNIAJASENTA Liikuntatieteellinen Seura on kutsunut kunniajäsenikseen kuusi merkittävää liikuntatutkimuksen ja -kulttuurin yhteiskunnallista vaikuttajaa ja seuran aktiivista jäsentä. Emeritusprofessori Heikki Ylikangas tunnetaan paitsi historiantutkijana myös kirjailijana ja kantaa ottavana yhteiskunnallisena keskustelijana. Heinilä oli valtion liikuntatieteellisen jaoston ensimmäinen puheenjohtaja ja toimi Liikuntatieteellisen seuran hallituksessa vuosina 1956-62 sekä seuran puheenjohtajana vuonna 1966. Hänet tunnetaan myös urheilun eheyttäjänä. seuran vuonna 1982 järjestämän Sport and International Understanding -kongressin puheenjohtajana. seuran neuvottelukunnan jäsenenä ja eri asiantuntijatehtävissä jo 1970-luvulta lähtien. Hänen kaudellaan seuran toiminnassa korostuivat etenkin aikakauden yhteiskunnalliset ja kansainväliset teemat. VAHENTAA LL Jouko Mölsän liikuntalääketieteen väitöskirja Jääkiekkovammat epidemiologinen tutkimus jääkiekkovammoista tarkastettiin 24.1. Hän on maamme ensimmäinen liikuntalääketieteen dosentti. Juhani Perttunen on toiminut seuran puheenjohtajana vuosina 1979-82. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomessa sattuneiden jääkiekkovammojen yleisyyttä, vammatyyppejä, vammojen syntymekanismeja ja vakavuutta sekä esittää siltä pohjalta vammojen ehkäisyyn johtavia toimenpiteitä. Viisivuotiskauden 1996-2001 hän toimi akatemiaprofessorina Suomen Akatemiassa. 2004 Kuopion yliopistossa. 36 LIIKUNTA& TIEDE2/2004 Juhani Perttunen tunnetaan pitkästä virkaurastaan sisäasiainministeriössä ja etenkin presidentti Urho Kekkosen kansliapäällikkönä. Jääkiekkovammoista suurin osa syntyy pelaajien välisen taklauksen ja törmäyksen seurauksena. liikunnan eri ammattiryhmien välinen ajatustenvaihto ja avattiin ikkunoita kansainvälisyyteen. Karvonen, työfysiologi, LitT (h.c.) Aarni Koskela, sisäasiainministeriön eläkkeellä oleva kansliapäällikkö Juhani Perttunen, sosiologi, emeritusprofessori Paavo Seppänen sekä historioitsija, kirjailija ja emeritusprofessori Heikki Ylikangas. Emeritusprofessori Martti]. Historian tutkijana Ylikangas on ravistellut kansallisia myyttejä nuijasodasta, puukkojunkkareista, körttiläisistä ja kansalaissodasta. välein vakavia selkärankavammoja, joiden seurauksena on ollut halvaus. Karvonen on toiminut mm. Jääkiekkoa pidetään vaarallisena ja tapaturma-alttiina urheilulajina. Yläraajan alueelle kohdistuvien vammat. Osa syntyy mailaniskusta, kaatumisesta tai törmäyksestä laitaa vasten. työterveyslaitoksen johtajana vuosina 1970-74 sekä puolustusvoimien johtavana lääkintäviranomaisena 1960-70 luvuilla. huippu-urheilua kriittisesti tarkastelevista arvioista. Vammojen esiintyvyyteen vaikuttavat monet tektjät; esimerkiksi sarja tasolla ja pelaajien iällä on oleellinen merkitys. Kun vammoja pyritään ehkäisemään, on tiedettävä tarkemmin minkä tyyppisiä vammat ovat ja miten ne syntyvät. Seppänen kutsuttiin 1971 johtamaan valtakunnallista urheiluneuvottelukuntaa, jonka tarkoituksena oli löytää ratkaisu urheilun eheyttämiseen. liikuntahistorian nousemiseen tutkimuskohteeksi liikuntatieteen osa-alueena. Emeritusprofessori Kalevi Heinilä on maamme kansainvälisesti tunnetuin liikuntasosiologeja. Heinilä toimi maamme ensimmäistä liikuntasosiologian professorina Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1972-87. Vammoja, jotka aiheuttavat pitkän poissaolon peleistä ovat polvivammat, olkapäävammat ja käden murtumat. aktiivisena keskustelun herättäjänä. Karvonen edustaa ensimmäisen polven liikuntatutkijoita Suomessa. Karvonen toimi aktiivisesti useissa seuran toimikunnissa 1960luvulta lähtien ja seuran puheenjohtajan vuosina 1975-77. Hänen puheenjohtajakautenaan seurassa käynnistettiin mm. Perttunen toimi mm. .. Viimeisen 20 vuoden aikana on sattunut 1-2 v. Liikuntatieteellisen Seuran toiminnassa Seppänen on ollut mukana mm. järjestön hallituksessa ja julkaisutoimikunnassa. Liikuntatieteessä hän vaikutti jo 1960 luvulta lähtien toimiessaan valtion liikuntatieteellisessä toimikunnassa. Hän on tehnyt uraa uurtavaa työtä etenkin suomalaisen työterveyslääketieteen ja liikuntalääketieteen kehittäjänä, tutkijana ja opettajana. Seuran hallituksessa hän toimi 1962-67. Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtajana hän toimi vuodet 1983-86 ja vaikutti mm. Hän toimi Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen historian professorina 1992-2001 sekä Suomen ja Skandinavian historian professorina. JAAKIEKKOVAMMOJA VOI .. Emeritusprofessori, sosiologi Paavo Seppänen tunnetaan liikuntaa ja urheilua seuraavana ja analysoivana tutkijana ja yhteiskunnallisena keskustelijana. Aineistona oli otoksia SM-liigan ja I Divisioonan vammoista 1970-, 1980ja 1990-luvuilta. Huippu-urheiluryhmässä loukkaantumisia on enemmän kuin alemmilla sarjatasoilla. Vakavia vammoja on alle 10 % kaikista vammoista, niiden määrä ei ole lisääntynyt. Vahvana tiedevaikuttajana ja työterveyteen ja ergonomiaan liittyvien kysymysten asiantuntijana arvostettu Koskela tunnetaan seuran puitteissa jo 1950-luvulta lähtien myös mm. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi hänet nimitettiin 1982. Lasten vammojen esiintymistiheys on selvästi alhaisempi kuin yli 15-vuotiailla ja vanhemmilla pelaajilla. Heinilä edustaa liikuntatutkijapolvea, joka oli vakiinnuttamassa liikuntasosiologian asemaa tutkimuskohteena maassamme. Hän on edustanut Suomea kansainvälisen liikuntakasvatuksen ja -tutkimuksen järjestössä ICSSPE:ssä 1980-luvulla mm. Aarni Koskela on toiminut lähes kaksi vuosikymmentä valtion liikuntatieteellisen toimikunnnan puheenjohtajana. Kotimaassa hänet tunnetaan mm. vastaväittäjänä toimi professori Sakari Orava Turun yliopistosta ja kustoksena dosentti Olavi Airaksinen Kuopion yliopistosta. Hän jäi eläkkeelle Työterveyslaitoksen fysiologian laitoksen johtajan toimesta 1991
Vakavia selkärankavammoja on sattunut viime vuosina vähemmän, sen jälkeen kun sääntöjä muutettiin siten, että lähellä laitaa takaa päin tapahtuvasta taklauksesta annetaan isompia rangaistuksia. Maakunnallisen keskuksen kupeessa sijaitseva asuinalue on ottanut vastuuta ja täydentänyt hyvinvointipalveluja. Lisätietoja: Jouko Mölsä, jouko.molsa@medivire.fi Tutkimus on julkaistu sarjassa Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja, 157. Liikunnalla voi olla myönteinen rooli paikalliselle yhteishengelle ja yhteisöllisyydelle. 074-2601572. ISSN. Tutkimuksen tulokset perustuvat vakuutusyhtiölle raportoitujen tapausten sekä eri joukkueista kerättyjen tietojen analysointiin. Loukkaantumisten määrä on kuitenkin suhteutettava lajin harrastajien määrään. Toisaalta kasvoja hammassuojusten yleistynyt käyttö on vähentänyt vakavia silmäja kasvovammoja. Anna-Katriina Salmikankaan tutkimus tarkastelee liikunnan muuttuvaa välineellistä merkitystä kansalaistoiminnan ja julkisen hallinnon yhteistoiminnassa 1900-luvulla Nakertaja-Hetteenmäellä asukkaiden näkökulmasta. Kajaanilaisen Nakertaja-Hetteenmäen asuinalue on esimerkki taantuvan poismuuttoja työttömyysalueen yhteistoiminnan onnistumisesta ja jatkuvuudesta. Lisätietoja: Anna-Katriina Salmikangas, p. Nakertaja-Hetteenmäen kyläyhdistys on toiminnallaan näyttänyt, kuinka liikuntaharrastusta voidaan edistää yhteistyöllä, ja mikä merkitys liikunnalla voi olla asuinalueen kehittämiselle. Taklauksen ja voimakkaan törmäyksen aiheuttamien vammojen määrä onkin moninkertaistunut verrattuna 1970-lukuun. Liikunta ei ratkaise ongelmia kokonaan, mutta se voi tarjota osaratkaisun esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisemiseen. LIIKUNTA LOI .. /014) 260 2038 /työ) 014-242 550 /koti) gsm. Lisäksi tutkittiin vuonna 1989 alkaneen liikunnan yhteissuunnittelun laajenemista asuinalueen kokonaisvaltaiseksi kehittämistoiminnaksi. on yksi tyypillinen ryhmä jääkiekkovammoja. Yhteissuunnittelu on osallistuvaa suunnittelua, johon tulevat mukaan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden lisäksi myös suunniteltavan alueen asukkaat sekä muut kohteeseen vaikuttavat tahot. Jääkiekkovammojen ehkäisyssä on taklauksen ja pelaajien välisen törmäyksen merkitystä tutkittava tarkemmin. Kyläyhdistyksen toiminta laajeni yhteissuunnittelun myötä mm. Yhteissuunnittelun edetessä liikunnasta tuli väline, joka loi ja ylläpiti yhteisöllisyyttä. Yhteissuunnittelun laajenemisen edellytyksenä oli Nakertaja-Hetteenmäelle 1900-luvun aikana muodostunut yhteistoimintakulttuuri. Urheilulajin vaarallisuutta voidaan arvioida siinä sattuneiden tapaturmien perusteella. YHTEISOLLISYYTT A LitL Anna-Katriina Salmikankaan väitöskirja "Nakertamisesta hanketoimintaan. Myös vammojen vakavuus kuvaa lajin vaaroja. Tästä syystä kehittämishankkeiden tehtävänä olisikin ensiksi luoda yhteistoiminnalle otolliset lähtökohdat. LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 37. yhteisistä liikuntavuoroista sähköja elektroniikkaromun kierrätystoiminnaksi. Jääkiekossa tapahtuvien vammojen esiintymistiheys on suunnilleen samaa luokkaa kuin jalkapallon, koripallon, lentopallon tai salibandyn, mutta matalampi kuin monen kamppailulajin vammatiheys. Ne tutkittiin tarkemmin yhtenä vuonna kaikilla sarjatasoilla, ja erityisesti pelaajan iän vaikutusta käsivammoihin pyrittiin selvittämään. Uusilta asuinalueilta tämä usein puuttuu. Suojavarusteiden kehittelyn tavoitteena on näiden törmäysvoimien vähentäminen. Aktiivisella osallistumisellaan se on haastanut edustuksellisen demokratian perinteiset toimintatavat. Liikunnan rooli ei myöskään ole muuttumaton. Viime vuosikymmeninä on jääkiekossa tapahtunut muutoksia, jotka voivat lisätä loukkaantumisia: huippupelaajat ovat suurempia ja nopeampia, kaukalot ovat pienempiä, ottelujen määrä on lisääntynyt kaikilla tasoilla. JA YLLAPITI .. Tutkimuksessa tämä näkyi siinä, että liikunta ei ole erillinen osa-alue tai tiukasti rajattavissa muusta asuinalueen toiminnasta. 040 5531452, salmik@sport.jyu.fi Väitöskirja on julkaistu Jyväskylän yliopiston sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health 95. Usein vähälle arvostukselle jäävä asukkaiden yhdessäolotoiminta onkin tärkeä edellytys tuloksekkaalle kehittämiselle. Nuorten pelaajien sarjoissa, joissa on taklauskielto, on huomattavan vähän loukkaantumisia. Myös työnjako kehittyi asukkaiden kaupungin viranhaltijoille lähettämistä kirjeistä hanketoiminnan edellyttämään kumppanuuteen. Liikuntatoimen ja kansalaistoimijoiden yhteistyön pitkän perinteen ansiosta liikunta on hyvä osallistuvan suunnittelun aloittamiskohde. Tapaustutkimus Nakertaja-Hetteenmäen asuinalueen kehittämistoiminnasta ja liikunnan osuudesta yhteissuunnittelussa" tarkastettiin 17.4.2003 Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa. ISBN 951-790-179-8, ISSN 0357-2498. Vastaväittäjinä toimivat dosentti Torsti Hyyryläinen (Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimusja koulutuskeskus) ja professorijarmo Kortelainen Qoensuun yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Itkonen. Asukkaiden osallistumiseen ja vaikuttamiseen tähtäävien hankkeiden suunnittelussa tulisikin kiinnittää enemmän huomiota yhdessäolotoimintaan ja sen avulla yhteisöllisyyden muodostamiseen ja ylläpitämiseen. Muille toimintaalueille "siirretyn" toimintatavan aloittaminen helpottuu ja kannustavia tuloksia saadaan nopeasti. Yhteissuunnittelun myötä kyläyhdistyksen budjetti on kasvanut viidessätoista vuodessa 200 eurosta 800 000 euroon. Julkaisua voi tiedustella LIKES-tutkimuskeskus puh. 03561070; 95, ISBN 951-39-1743-6. Mailavammoja on mahdollista ehkäistä tiukentamalla tuomarien toimintaa
Lajiliitoilla olevaa televisiointioikeuksien yksinmyyntioikeutta voidaan arvioida myös kartellikiellon kannalta. Lopuksi tarkastellaan joitakin soveltamistilanteita. Nopeasti ajatellen Microsoftin toiminnalla ja urheilulla ei ole lainkaan yhtymäkohtia. Toiseksi Suomen markkinoilla ilmeneviin kilpailunrajoituksiin voidaan soveltaa EY:n kilpailuoikeutta, mikäli kilpailunrajoituksilla on vaikutuksia EU :n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kilpailuoikeudellinen sääntely rakentuu markkinakäyttäytymisenvalvonnasta ja rakenteellisesta valvonnasta. Microsoftin osalta kyse on puhtaasta liiketoiminnasta, kun taas urheilu sijoittuu perusteiltaan vapaan kansalaistoiminnan sektorille. Rakenteellinen valvonta puolestaan kohdistuu yrityskauppoihin ja muihin yrityskeskittymiin. Lisäksi Microsoft velvoitettiin antamaan kilpailijoilleen tietoja teknisistä rajapinnoista, jotta kilpailijoiden tuotteet sopisivat ongelmitta yhteen Windows-käyttöjärjestelmän kanssa. Kartellit ovat kahden tai useamman yrityksen vä. Kilpailuoikeudellinen sääntely kohdistuu yrityten toimintaan markkinoilla Suomessa voimassa olevat kilpailuoikeudelliset normistot voidaan jakaa kahteen osaan. Myös lajiliitot ja urheilujärjestöt käyttävät merkittävää valtaa asioissa, joilla on huomattavia taloudellisia vaikutuksia, kuten esimerkiksi televisiointisopimuksissa. Seuraavassa käydään lävitse kilpailuoikeudellisen sääntelyn perusteita ja selvitetään, millä edellytyksin kilpailulainsäädäntöä voidaan soveltaa urheiluun. Urheilua sivuavia kysymyksiä voi tulla esille myös yrityskauppavalvonnassa. Lisäksi arvioidaan, miten urheilun erityispiirteet voidaan ottaa huomioon kilpailulainsäädännön soveltamisessa. Seurauksena on, että kilpailulainsäädäntö soveltuu niin Microsoftin menettelyyn kuin urheilun liiketaloudellisiin muotoihin. Kun asiaa arvioidaan tarkemmin, käy ilmeiseksi, että myös urheiluun sisältyy merkittäviä liiketaloudellisia ulottuvuuksia, kuten urheilukilpailujen järjestämisoikeuksien hallinnointi ja televisiointioikeuksien myynti. Meillä on kansallista kilpailuoikeudellista sääntelyä, jonka keskeisen osan muodostaa kilpailunrajoituslaki. Markkinakäyttäytymisen valvonnassa puututaan kartelleihin ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön. Sakko on kaikkien aikojen suurin EY:n kilpailuoikeuden historiassa. KILPAILU oikeudellinen sääntely koskee myös urheilua Teksti: ANTTI AINE Ammattiurheilijaa ja urheiluseuraa voidaan pitää kilpailuoikeudellisena yrityksenä. 38 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 E uroopan komissio määräsi 24.3.2004 Microsoftille 497 miljoonan euron sakon EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan määräävän markkina-aseman väärinkäytön kiellon rikkomisesta
Maantieteellisillä markkinoilla viitataan siihen maantieteelliseen alueeseen, jolla kilpailua käydään. Urheilu ei perusteiltaan poikkea muusta taloudellisesta toiminnasta. Keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että markkinat voivat toimia tehokkaasti. asiakkaiden näkökulmasta keskenään korvaavia. Näitä ovat vaikkapa pelin säännöistä päättäminen tai urheilijoiden valinta maajoukkueisiin. 1405). Urheilun erityispiirteiden merkitys tunnustetaan, mutta niistä seuraavat rajoitukset sallitaan vain siltä osin, kuin ne ovat välttämättömiä. Tämä yhteistyö voi ilmetä sopimuksina, yritysten yhteenliittymien päätöksinä tai yritysten yhdenmukaistettuina menettelytapoina. televisiointioikeuksien myynti). Kilpailunrajoituslain 1.2 §:ssä puhutaan elinkeinotoiminnan vapauden turvaamisesta perusteettomilta esteiltä ja rajoituksilta. Kilpailulainsäädännöllä annetaan suojaa kilpailunrajoituksen kohteena oleville toimijoille. Määräävän markkina-aseman osalta on kyse lähtökohtaisesti yhden, muita toimijoita voimakkaamman yrityksen toiminnan arvioimisesta. Määräävää markkina-asemaa voi ilmentää esimerkiksi yrityksen korkea markkinaosuus tai yrityksen erityisoikeudet ja -ominaisuudet. Ammattilaisurheilija on mahdollista rinnastaa yksittäiseen ammatinharjoittajaan, jota pidetään kilpailuoikeudellisena yrityksenä, mikäli hän harjoittaa kaupallista tai ammatillista toimintaa omissa nimissään. Samalla tavoin on mahdollista arvioida lajiliittojen ja urheilujärjestöjen kilpailuoikeudellista asemaa. ammattilaisurheilijaa voidaan pitää kilpailuoikeudellisena yrityksenä. Oikeuskäytännössä on lähinnä vapaan liikkuvuuden säännösten osalta otettu kantaa EY-oikeuden soveltamiseen urheiluun (esim. Toisaalta urheiluun liittyy myös erityispiirteitä, jotka on otettava markkinaoikeudellista sääntelyä sovellettaessa huomioon. Käytännössä taloudellisen toiminnan harjoittaminen voi ilmetä mm. Kilpailulainsäädännön soveltamisala on perusteiltaan laaja. Tämä edellyttää relevanttien tuotemarkkinoiden ja maantieteellisten markkinoiden määrittämistä. Määräävä markkina-asema voidaan määritellä tilanteeksi, jossa yritys voi toimia markkinapaineista vapaana. Määräävässä markkina-asemassa oleminen ei ole sinällään kiellettyä. Urheiluseuraa voidaan pitää kilpailuoikeudellisena yrityksenä, mikäli urheiluseura harjoittaa omissa nimissään taloudellista toimintaa. Peruslähtökohta on selkeä: urheiluun voidaan soveltaa markkinoiden toimintaa koskevaa sääntelyä, mikäli kyseessä on taloudellinen toiminta. Association Union cycliste internationale, ECR 1974, k. Lisäksi asiakkaat ovat usein riippuvaisia määräävässä markkina-asemassa olevasta yrityksestä. Väärinkäyttö voi kohdistua asiakkaisiin tai kilpailijoihin. Kilpailunrajoitukset voivat merkitä yhteismarkkinoiden jakamista osiin ja siten kaupan rajoittamista. Väärinkäytön muotoina voidaan tässä yhteydessä mainita esimerkiksi kohtuuttomien sopimusehtojen asettaminen ja tuotteiden sitominen toisiinsa ilman hyväksyttävää syytä. Kilpailuoikeudellisen sääntelyn soveltumista urheiluun voidaan tarkastella osana laajempaa kysymystä siitä, millä edellytyksin EY-oikeutta voidaan soveltaa urheiluun. Tällainen yritys voi vaikuttaa markkinoiden hintatasoon ja vaikeuttaa kilpailijoiden toimintaa. Käytännössä on ilmeistä, että ammatinharjoittajalta edellytetään määrätynasteista itsenäisyyttä, jotta hänet voidaan katsoa kilpailuoikeudelliseksi yritykseksi. Esimerkkeinä voidaan mainita pelaajien siirto-oikeudet ja urheilutapahtumien televisiointi-oikeuksien myyminen . EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan määräävän markkina-aseman väärinkäytön kiellon soveltaminen edellyttää sitä, että väärinkäytöllä on vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Yritykset ovat yhteistoiminnassa keskenään kilpailun rajoittamiseksi. Kilpailu voi rajoittua esimerkiksi hintojen sopimisen tai markkinoiden jakamisen vuoksi. Kilpailuoikeudellisen yrityskäsitteen soveltumista urheilutoimintaan voidaan arvioida yksittäisen urheilijan, urheiluseuran sekä lajiliiton ja urheilujärjestön näkökulmasta. EY:n kilpailuoikeus toimii tältä osin samansuuntaisesti työvoiman, palveluiden ja pääomien vapaan liikkuvuuden säännösten kanssa. Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys on riippumaton kilpailijoista, asiakkaista ja kuluttajista. Toisin sanoen urheiluun voidaan soveltaa EY-oikeutta, mikäli urheilussa ovat esillä taloudelliset ja kaupalliset tavoitteet. urheiluviihdepalvelujen tuottamisena kuluttajille, mainostajille ja televisioyhtiöille. EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan kartellikiellon soveltaminen edellyttää lisäksi, että kilpailunrajoituksella on vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (rajat ylittävä vaikutus). lisiä kilpailunrajoituksia. Kilpailuoikeus suojaa markkinoiden toimivuutta ja elinkeinon harjoittamista urheilussa Kilpailuoikeudellisen sääntelylle asetettuja tavoitteita on tuotu esille EY:n perustamissopimuksen 2 4 artiklassa ja kilpailunrajoituslain 1 §:ssä. Relevanteille tuotemarkkinoille kuuluvat sellaiset hyödykkeet, jotka ovat mm. Kiellettyä on sellainen yritysten välinen yhteistoiminta, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen tai josta seuraa kilpailun rajoittuminen. Sitä voidaan soveltaa kaikkiin taloudellista toimintaa harjoittaviin yksiköihin riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta. Taloudellisen toiminnan kriteereinä mainitaan usein ammattimaisuus ja pyrkimys taloudelliseen tulokseen, johon liittyy yrittäjäriski. Elinkeinoa on myös pääsääntöisesti harjoitettava ansionhankkimistarkoituksessa. asia 36/74, Walrave and Koch v. Puhtaasti urheiluun liittyvät, ei-taloudelliset kysymykset jäävät EY-oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle. Nämä liitot ja järjestöt käyttävät usein merkittävää valtaa sellaisissa asioissa, joilla on huomattavia taloudellisia vaikutuksia (mm. Ensimmäiseksi on selvitettävä, onko yritys määräävässä markkina-asemassa vai ei. LiLIIKUNTA & TIEDE 2/2004 39. Toisena tavoitteena EY:n kilpailuoikeudessa nousee esille yhteismarkkinoiden yhtenäisyyden varmistaminen. Kiellettyä on määräävän markkina-aseman väärinkäyttäminen
Sekä urheilullisten että taloudellisten kriteerien tulee kohdentua tasapuolisesti kaikkiin joukkueisiin, ja kriteerien asettamisen sekä niiden mahdollisen muuttamisen on oltava ennakoitavaa. Osallistuminen urheilukilpailuun antaa urheilijalle mahdollisuuden ansaita palkintorahoja ja hankkia yhteistyökumppaneita. EY:n tuomioistuin otti kantaa urheilun erityisluonteeseen Bosman-tapauksessa (asia 415/93 Union royale belge des societes de football association ASBL v. Esiintulon syyt liittyvät urheilun erityisluonteeseen ja organisoitumistapaan. Hyväksymismenettelyn avulla pyritään sääntelemään urheiluvälineen teknisiä ominaisuuksia (laatu, mitat, paino) . säksi on huomattava, että lajiliittojen ja urheilujärjestöjen päätökset vaikuttavat monesti merkittävästi urheiluseurojen ja ammattilaisurheilijoiden liiketoiminnan harjoittamiseen. Lajiliiton hyväksymien urheiluvälineiden käyttäminen on pakollista virallisissa otteluissa ja kilpailuissa. sitä, että seurojen välinen tasapaino pyritään säilyttämään takaamalla seuroille yhtäläiset yrittämisen ja menestymisen mahdollisuudet. Alalle tulokustannukset ovat siten suuret. Kilpailuoikeuden kannalta voidaan löytää asianmukaisia perusteita hyväksymismenettelylle. sellaisia urheilukilpailuun osallistumisen ehtoja, jotka ilman asiallista perustetta rajoittavat urheilijan vapautta yhteistyökumppaneiden hankintaan. Kohtuuttomina voidaan puolestaan pitää mm. Merkittävimpien urheilukilpailujen ja palloilusarjojen järjestäjät ovat määräävässä markkina-asemassa. Käytännössä on myös ilmeistä, että kilpailevien organisaatioiden (esim. Bosman, (1995) ECR 4921, kohta 106). Lajiliittojen ja urheilujärjestöjen toiminnan kilpailuoikeudellista luonnetta ei voida siten ratkaista yksinomaan sillä perusteella, tavoitteleeko lajiliitto tai urheilujärjestö itse taloudellista hyötyä toiminnallaan vai onko toiminta yleishyödyllisten päämäärien leimaamaa. Tämä seikka vaikuttaa tärkeällä tavalla urheilupalveluiden arvoon. Keskeistä kilpailuoikeuden kannalta on se, millaisilla keinoilla tähän tavoitteeseen voidaan päästä. Markkinoilla olevat urheilijat ja urheiluseurat tarvitsevat toisia urheilijoita ja urheiluseuroja, jotta urheilupalvelujen tuottaminen on mahdollista. Kilpailuneuvosto päätyi ratkaisussaan siihen, että kilpailulainsäädäntöä voidaan soveltaa Suomen Koripalloliitto ry:n toimintaan, koska se voidaan nähdä elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä, joka sääntelee koripalloseurojen toimintaa. Toiseksi urheilumarkkinoiden toimivuuden edellytyksenä on keskeiseltä osin otteluiden ja kamppailuiden tulosten ennalta arvaamattomuus. Mikäli seura tai urheilija haluaa olla mukana urheilutoiminnassa, on seuran tai urheilijan tavalla tai toisella oltava tekemisissä tämän kansainvälisistä urheilujärjestöistä rakentuvan kokonaisuuden kanssa. Suomen Koripalloliitto ry:tä koskeneessa tapauksessa kilpailuneuvosto (dnro 7 /359/96) katsoi, että lajiliiton asemaa on tarkasteltava kilpailuoikeudellisesti yhdessä sen toiminnan, eli tässä tapauksessa sarjaan osallistuvien urheiluseurojen elinkeinotoiminnan, kanssa, jota lajiliitto sääntelee. Urheilun kannalta sallittuna tavoitteena voidaan pitää mm. Kilpailuneuvosto totesi Suomen Koripalloliitto -tapauksessa, että lajiliittoa on pidettävä määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä, jonka on kohdeltava joukkueita tasapuolisesti, kohtuullisesti ja johdonmukaisesti, kun asetetaan kriteereitä SM-sarjaan osallistumiselle. Asemasta seuraa velvollisuus toimia tasapuolisesti ja kohtuullisia ehtoja noudattaen. palloilulajien liigat) perustaminen on erittäin kallista ja riskialtista. Ainakin merkittävimpien urheilukilpailujen ja palloilusarjojen järjestäjien voidaan katsoa olevan määräävässä markkina-asemassa. sitä, että sarjapaikkoja täytettäessä on kaikkia toimijoita käsiteltävä yhdenmukaisin perustein. Lajiliiton on kohdeltava välinevalmistajia tasapuolisesti Monissa lajeissa on tavallista, että lajiliitto ylläpitää urheiluvälineiden (pallot tms.) virallista hyväksymismenettelyä. Täs. Vastaavasti sarjaan osallistuminen avaa urheiluseuralle tilaisuuden saada otteluja televisiointituloja. Seurojen keskinäistä tasapainoa edistävien keinojen tulee olla välttämättömiä näille toimille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tasapuolisuusvelvoite merkitsee mm. KOK:n peruskirjaan pohjautuen kussakin lajissa on yksi kansainvälinen lajiliitto ja vastaavasti yksi kansallinen lajiliitto. Osallistuminen sarjaan tai urheilukilpailuun on sekä seuralle että ammattilaisurheilijalle edellytys urheilutoiminnan taloudelliselle hyödyntämiselle. Kilpailevan liigan perustaminen hankalaa Määräävän markkina-aseman syntymisen arvioiminen tulee yllättävän usein esille urheilutoiminnan yhteydessä. Siksi sarjapaikkoja täytettäessä on kaikkia toimijoita käsiteltävä yhdenmukaisin perustein. Urheilun erityispiirteet liittyvät ensinnäkin toimijoiden keskinäiseen riippuvuuteen. Hyväksymismenettely takaa urheiluvälineiden korkean laatutason, yhdenmukaiset kilpailuedellytykset ja turvallisuuden. Urheilulle on tyypillistä, että halutaan saada selville viime kädessä 40 LJIKUNTA & TIEDE 212004 yksi mestari kussakin lajissa ja kullakin maantieteellisellä alueella. Urheilumarkkinoille on tyypillistä, että toimijoiden on voitava jollain tavoin arvioida keskinäisiä tasoerojaan kilpailun lopputulosten ennakoimattomuuden takaamiseksi. Kilpailulainsäädäntöä ei sovelleta tyhjiössä, vaan kulloisenkin toimintaympäristön erityispiirteet on otettava soveltamisessa huomioon
Lajiliitoilla olevaa televisiointioikeuksien yksinmyyntioikeutta voidaan arvioida myös kartellikiellon kannalta. Hyväksymismenettelyssä ei saa syrjiä mitään valmistajaa tai maahantuojaa. Lajiliitolla voidaankin katsoa olevan määräävä markkina-asema hyväksymismenettelyn toteuttajana. Lajiliitto tai muu vastaava organisaatio voi pyrkiä käyttämään väärin määräävää markkinaasemaansa keräämällä yksittäisen lajin televisiointioikeudet itselleen. Käytännössä yksittäisen tapahtuman järjestäjänä esimerkiksi joukkuelajien sarjaotteluissa on urheiluseura eikä sarjaa organisoiva elin. Mikäli yhteiselle myyntiorganisaatiolle annetaan yksinmyyntioikeus, toimituskiintiöitä jaetaan ja hinnat vahvistetaan ryhmän jäsenten kesken, voidaan kartellikieltoa soveltaa järjestelyyn, koska seurauksena on mm. sä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että hyväksymismenettelyllä on vaikutuksia urheiluvälinemarkkinoiden kilpailuedellytyksiin. Tämä johtuu jo yksin siitä, että kilpailulainsäädännön rikkomisen seuraukset ovat varsin raskaat. Lajiliitolla yksinmyyntioikeus Urheilukilpailujen televisiointioikeudet muodostavat nykyisin keskeisen tulolähteen lajiliitoille sekä yksittäisille kilpailunjärjestäjille ja seuroille. Valmistajien ja maahantuojien toimintaedellytykset riippuvat usein merkittävästi hyväksymisen saamisesta. hintakilpailun vääristyminen relevanteilla markkinoilla. ANTTI AINE OTL, VT, tutkija Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta puh. Hyväksymismenettelystä voidaan periä maksu. Yksinmyyntisopimusten tulisikin olla ajalliselta kestoltaan suhteellisen rajattuja. Toisaalta kunkin urheilutapahtuman erityispiirteet ja mahdolliset televisiointilähetysten tekniseen toteutukseen liittyvät erityiset vaatimukset voidaan ottaa huomioon yksinmyyntisopimusten sallittua sisältöä ja siten myös voimassaoloaikaa määriteltäessä. Urheilun erityispiirteet on tunnistetta ja otettava huomioon sääntelyn asettamissa puitteissa. Kilpailuoikeudellisesti on merkittävää, millä edellytyksillä oikeuden tapahtuman järjestämiseen myöntänyt toimija voi järjestämisoikeutta koskevassa sopimuksessa ohjata televisiointioikeudet itselleen. Kilpailulainsäädännön soveltumiseen on osattava varautua urheilutoiminnassa. Vain tällä tavoin voidaan saavuttaa kestäviä lopputuloksia. Tällaiset grant back -ehdot ovat erityisen ongelmallisia, mikäli oikeuden tapahtumaan myöntäneen toimijan katsotaan olevan määräävässä markkina-asemassa suhteessa yksittäiseen tapahtuman järjestäjään. Kilpailulainsäädännön rikkomisesta voidaan määrätä sakko tai seuraamusmaksu, jonka määrä on enimmillään 10 prosenttia kilpailunrajoituksen toteuttamiseen osallistuvien toimijoiden edellisen vuoden maailmanlaajuisesta liikevaihdosta. myyntiorganisaation kautta. Kaikki asetetut kriteerit täyttävät urheiluvälineet on hyväksyttävä riippumatta siitä, onko maahantuojalla tai valmistajalla yhteistyösopimus lajiliiton kanssa. Urheilukilpailujen televisiointioikeuksiin liittyvän problematiikan oikeudellisen arvioinnin perustan muodostaa sen selvittäminen, kuka tosiasiassa omistaa televisiointioikeudet. Asian toinen puoli on, että kilpailulainsäädäntöä ei sovelleta tyhjiössä. Tämä maksu ei kuitenkaan saa olla kohtuuton, vaan sen tulee vastata menettelystä aiheutuvia kustannuksia. Kysymys on myös siitä ajasta, jonka mahdollisten kilpailunrajoitusasioiden selvittäminen kilpailuviranomaisissa ja tuomioistuimissa vie, sekä menettelyistä seuraavasta kielteisestä julkisuudesta. 02-333 5834 sähköposti: antti.aine@utu.fi LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 41. Urheilutoiminnassa ei voida kääntää selkää kilpailuoikeudelle, vaan kilpailuoikeus on otettava vakavasti. Pitkäkestoiset yksinmyyntisopimukset saattavat rajoittaa merkittävästi televisiointiyhtiöiden keskinäistä kilpailua vakiinnuttamalla vallitsevan kilpailutilanteen sopimuksen voimassaoloaikana. Lajiliittojen suorittaman televisiointioikeuksien yksinmyynnin voidaan katsoa perustuvan yhteiseen myyntiorganisaatioon, jonka jäseninä olevat urheilutapahtumien järjestäjät sitoutuvat myymään televisiointioikeutensa vain yhteisen Urheilun erityispiirteiden merkitys tunnustetaan, mutta erityispiirteistä seuraavat rajoitukset sallitaan vain siltä osin, kun ne ovat välttämättömiä. Eri yhteyksissä on lähdetty siitä, että urheilukilpailujen tosiasiallinen järjestäjä omistaa televisiointioikeudet; tosiasiallisella järjestäjällä tarkoitetaan sitä tahoa, joka kantaa taloudellisen vastuun tapahtuman järjestämisestä. Lajiliitto voi tällöin kasvattaa markkinavoimaansa merkittävästi televisiointioikeuksien myyntiä koskevilla markkinoilla. Kilpailulainsäädännölle ei voi kääntää selkäänsä Urheilu ja kilpailuoikeus ovat mielenkiintoisella tavalla keskenään vuorovaikutussuhteessa. Hyväksymismenettelyn on täytettävä tasapuolisuusja kohtuullisuuskriteerit. Lisäksi televisiointioikeuksien yksinmyyntisopimukset voivat olla kilpailuoikeudellisesti ongelmallisia sopimusten pitkän keston vuoksi
Koska hänen kustannus on vain y euroa (x>y), kannattaa meidän palkata hänet." Mitä suuremmat rahasumei makseta palkkaa (junioritaan vähänkin palkkaa mutta mahmat ovat kyseessä, sitä toiminta, alasarjojen joukkudollisuus liiketoimintaan on pieni. Menestyksekäs taloudellinen toiminta mahdollistaa menestyksekkään urheilutoiminnan. ry/ oy (aikainen ay-vaihe) Olisi suotavaa, mutta on tärkeintä, ettei tehdä tappiota Tavoitellaan ta loudel Iista menestymistä, missä urheilumenestys on tärkeä apukeino. Vallitsevan taloudellisen ympäristön sisällä urheilumenestys on tärkein tavoite. Urheilumenestystä voidaan tavoitella ainoastaan taloudellisten mahdollisuuksien mukaan. Onko urheilutoimialalla joitain merkittäviä erityispiirteitä. Pohjoisamerikkalaisessa kulttuurissa talous on etusijalla, eurooppalaisessa tärkeintä on urheilumenestys. Perinteinen tapa toimia, vähenee vähitellen. oy (kypsä ay-vaihe) Lähtökohta. laiset tavoitteet ovat suurin syy urheiluseurojen taloudelliseen ahdinkoon. Kuviossa 1 on esitetty kolme erilaista tavoitetyyppiä. Se pyrkii maksimoimaan omistajiensa varallisuutta. Mikä on urheilullisen menestymisen rooli tällaisessa yrityksessä, mikä taloudellisen. Se tekee pelaajahankinnat perustuen siihen, kuinka paljon sillä on varaa maksaa. Erityisesti jääkiekossa ja jalkapallossa liigaseurat ovat muuttuneet osakeyhtiöiksi urheiluseuroista on tullut yrityksiä. VääränEnsimäisessä tavoitetyypissä seuran on tarkoitus on menestyä mahdollisimman hyvin urheilullisesti. suositeltavampi vaihtoehto. Tärkein tavoite on toiminnan jatkuminen. Toisessa vaiheessa seura on joko rytai ay-muotoinen. Kolmannessa tavoitetyypissä seura toimii osakeyhtiönä. Tavoitellaan urheilumenestystä mutta tehdään se taloudellisten mahdollisuuksien mukaan. Urheilumenestyksellä pyritään vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin. Urheiluseurojen ja -yritysten tavoitteet jaetaan kahteen perustyyppiin. Pelaajia hankittaessa mietitään heidän tulontuottokykyään yritykselle ja verrataan sitä kustannuksiin. Kun seurasta tulee yritys: Tavoitteena menestyminen taloudessa ja urheilussa Teksti: HENRI KARHATSU Urheiluyritys ei juurikaan eroa muista yrityksistä. Menestyksekäs urheilutoiminta mahdollistaa menestyksekkään taloudellisen toiminnan. Suomessa tilanne on muuttunut järkevämpään suuntaan. Urheilumenestyksen Ensisijainen Ensisijainen vallitsevassa taloudelKeino vastata asiakkaiden asema Kuviteltu sitaatti pelaajahankintoi hi n liittyen Sopiva tilanne Yleisyys "Tarvitsemme tuon todella hyvän pelaajan, jotta meillä on mahdollisuus mestaruuteen." Toimii silloin, kun pelaajille lisessa ympäristössä "Meillä on rahaa x euroa, sillä voimme hankkia tuon tasoisen pelaajan." Sopiva heti, kun pelaaJille maksetarpeisiin. Mikäli urheiluseuralle on tärkeintä saavuttaa urheilullisesti mahdollisimman hyviä tuloksia, se maksaa pelaajille enemmän palkkaa kuin taloudellisesti olisi järkevää. eet). Se on keino tuottaa asiakkaille lisäarvoa. Tavoitteet vaikuttavat etenkin pelaajien palkkoihin. Tehdyissä päätöksissä on tällöin suuri taloudellinen riski. Nykyään vallalla oleva ajattelutapa Toistaiseksi vain harvoissa yrityksissä, tulevaisuuden tapa ajatella ja toimia Kuvio 1 Urheiluseurojen kolme erilaista tavoitetyyppiä. "Tarjolla olevan pelaajan arvo meille on x euroa. Senkin ensisijaisena tavoitteena tulisi olla taloudellinen menestyminen. 42 LJIKUNT A & TIEDE 2/2004 iime vuosikymmenen aikana Suomen yritysmaailmaan on syntynyt uusi toimiala, jonka ovat muodostaneet toimintansa yhtiöittäneet urheiluseurat. Muutos on tuottanut joukon mielenkiintoisia kysymyksiä: Ovatko joukkueurheiluyritykset samanlaisia yrityksiä kuin muutkin vai onko niissä jotain aivan erityistä. Esimerkiksi pelaajia palkattaessa mietitään pelaajan taitotasoa ja palkkataso on toissijainen. Tavo1tetyypp1 1 2 3 Lyhyt kuvaus Yhtiömuoto Voiton tekemisen tärkeys Tavoitellaan urheilumenestystä jopa suurin taloudellisin riskein. Ei kuulu tähän toimintaan
Tarinan loppu on (suomalaisessa urheilumaailmassa) poikkeuksellinen. Urheiluyrityksen on vaikea pärjätä, jos se ei halua tehdä yhteistyötä kanta-asiakkaidensa kanssa. sija sarjassa sekä cup-mestaruus) . Tarinan loppu on poikkeuksellinen. Jotta sijoitukset pelaajiin olisivat tuottaneet riittävästi, olisi tarvittu kansainvälistä menestystä. Urheiluyrityksen johdolta edellytetään taloudellista ja urheilullista osaamista. Mitä isommat riskit ovat, sitä enemmän voi menettää. Entä jos joukkueurheiluyrityksellä ei ole mahdollisuutta kannattavaan liiketoimintaan tai mahdollinen voitto on hyvin pieni. Vaikka urheiluyritys tavoittelisikin mahdollisimman hyvää taloudellista tulosta on myös urheilumenestyksellä merkitystä. Kotimaassa joukkue pelasi pari vuotta kohtuullisesti (2. FC Jokereilla ei ollut toimivia suhteita faneihinsa. Yhtä tärkeää on tosiasioiden tunnustaminen. PK-35:llä oli perinteitä. FC Jokerit onnistui näistä vain yhdessä. Sen tulee myös olla suunnitelmallista ja korostaa asiakkaan tarpeita. seuraavalle s i vulle LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 43. FC Jokereiden koko viime kauden lippu tulot olivat samaa luokkaa kuin HC Jokereilla yhdessä jääkiekko-ottelussa. Strateginen puoli ei ollut kunnossa. Toiminnan pitää olla taloudelliseen menestykseen tähtäävää, mikä näkyy erityisesti pelaajapäätöksissä. FC Jokereissa sitä ei tapahtunut. Urheilujohtajan täytyy kuitenkin muistaa, että fanien syrjäyttäminen koituu pidemmän päälle tappioksi myös yhteistyösopimusten puolella. Voidaan kuitenkin kysyä, oliko nopea tie/vaihtoehto oikea strateginen valinta. Yleensä seura menee konkurssiin, mutta tässä tapauksessa toiminta myytiin paikalliskilpailijalle. Yrityksen asiakkaat, katsojat haluavat nähdä oman joukkueen voittavan ja menestyvän. Yhteistyökumppanit ovat kiinnostuneita juuri katsojista. Teksti: HENRI KARHATSU Joukkueurheiluyritys on pk-yritys Joukkueurheiluyrityksen menestystekijät pohjautuvat tavallisten pk-yritysten menestystekijöihin. Suunnitelmat olivat alun perin varmasti erilaiset, mutta olivatko ne realistisia. Seura voi sopeuttaa menot oikein. lopettaminen sinänsä oli varmastikin oikea ratkaisu, sillä FC Jokerit Oy ei ollut missään vaiheessa kannattava, eikä arannusta olllut näköpiirissä. Yritysjohtajan olisi voitava ottaa useamman asiakasryhmän tarpeet huomioon, vaikka ne saattavat olla ristiriitaisia. Yleensä seura menee konkurssiin, mutta tällä kertaa toiminta myytiin paikalliskilpailijalle. Vaihtoon oli syynä Jokereiden vahvempi tuotemerkki ja joidenkin yhteistyökumppaneiden vaatimukset. Sen värit muutettiin katsojatutkimuksen perusteella takaisin perinteisiksi keltamusta-valkoisiksi, kun ne olivat välillä liittyneet erääseen sponsoriin. Useimmat liigaseurat jalkapallossa ja jääkiekossa tekevät yhteistyötä virallisen faniyhdistyksen kanssa. Helsinkiin rakennettiin hieno jalkapallostadion, jossa oli ainakin jalkapallossa totuttuun verrattuna hyvät palvelut yleisölle. FCJokerit Oy ei ollut missään vaiheessa kannattava yritys, eikä parannusta ollut näköpiirissä. Pelaajiin käytettiin merkittävästi enemmän rahaa kuin mitä lipputuloina tai yhteistyökumppaneilta saatiin. Oulun Kärppien pelipaita on esimerkki vastaavanlaisessa tilanteessa tehdystä toisenlaisesta ratkaisusta. Johdon tulee osata valita joukkueeseensa oikeat valmentajat ja pelaajat. Yleisömäärät tuskin kasvavat hetkessä. Yhteistyökumppanit ovat kiinnostuneita menestyvistä seuroista, koska ne tavoittavat enemmän katsojia ja tuovat enemmän näkyvyyttä. Pitkällä tähtäimellä juniorityöllä on suuri merkitys. Matkalla alasarjoista liigaan sille oli kerääntynyt uskollinen kannattajakunta. Toiminnan päätavoitteena FC Jokerit tuotemerkki ei riittänyt J alkapallon Veikkausliiga alkaa, mutta ilman FC Jokereita. Esimerkiksi suomalaisessa jalkapallossa tämä tarkoittaa puoliammattilaisuutta. Heitä ei kuunneltu nimimuutosta tehdessä eikä toimivaa yhteyttä ollut myöskään FC Jokereiden fanikerhoon. Yritys tuotti tappioita ja toimintajouduttiin myymään paikalliskilpailijalle. Jalkapallo on jääkiekkoon verrattuna monessa suhteessa alkutekijöissääN ja vaatii kehittyäkseen innovatiivisia ja menestyshaluisia henkilöitä. Ne menetettiin osittain, kun joukkueen nimi vaihdettiin. Suurkaupungissa se ei kuitenkaan riitä uusien katsojien hankkimiseen joukkueelle, jolla ei ole perinteitä. Kun menestystä ja kasvua halutaan nopeasti, täytyy ottaa riskejä. J okeri-konsernilla oli varmasti suuret tavoitteet, kun se osti PK-35:n liigapaikan viisi vuotta sitten. Tämä vähentää liikemiesten kiinnostusta seuraa kohtaan, mutta tuskin se toimintaa kokonaan lopettaa. Jotta joukkueurheiluyritys menestyisi, sen täytyy onnistua kolmella tasolla: pelimenestyksessä, ottelutapahtumien palveluissa sekä strategisissa ratkaisuissaan. Todennäköisesti tavoitteet liittyivät järkevästi taloudelliseen menestykseen, joka saavutettaisiin menestyvän joukkueen avulla sekä tekemällä katsojille kiinnostava tuote. Palkkoja ei voi maksaa enempää kuin on tuloja
siten, että jokaisen pelaajan kohdalla pohditaan hänen tulontuottokykyään yritykselle. Jos tuote on joukkue, on valmentaja tuotepäällikkö, muussa tapauksessa ehkä joku toinen henkilö. Viimeisenä menestystekijänä voidaan mainita laadukas juniorityö. 44 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 Lähin kilpailija on pahin ja tuottoisin vastustaja Urheilutoimialalla on kolme piirrettä, jotka erottavat sen muista toimialoista: yritysten yhteistoiminta, työntekijöiden (pelaajien) erikoisen korkeat palkat sekä yritysten tavoitteet. Seuran juniorityön täytyy olla kunnossa, jotta se voi tarjota asiakkailleen strategiansa mukaista tuotetta. Yritys pyrkii toimimaan siten, että se maksimoi omistajiensa varallisuutta. Katsojat haluavat kokea menestystä oman joukkueen voittojen kautta. Yksittäinen yritys kuitenkin pyrkii omalta kohdaltaan mahdollisimman hyvään urheilusuoritukseen, ja näin joukkueiden välille syntyy aina tasoeroja. Tämän ansiosta pystytään rakentamaan taloudellisesti optimaalinen, menestyvä joukkue, joka tukee yrityksen strategiaa. Todennäköisesti osakeyhtiömuotoinen urheiluyritys vastaa ainakin edustusjoukkueen toiminnasta, junioritoiminta on mahdollisesti jätetty ry:n osalle. Jääkiekon SM-liigan osalta voidaan kysyä, ovatko paikallispelit jo kärsineet inflaation. Näistä mikään ei ole kuitenkaan sellainen asia, jonka vuoksi urheiluyritystä ei voitaisi johtaa samoin periaattein kuin muitakin yrityksiä. Mikäli junioritoiminta on onnistunutta, pystyy edustusjoukkue saamaan edullisesti pelaajia, jotka ovat ehkä samalla myös muita sitoutuneempia. Pelaajahankinnoissa olisi valittava yrityksen kannalta arvokkaimmat pelaajat sen sijaan, että hankittaisiin joukkueen kannalta parhaimmat. Jos joukkueurheiluyritysten tasavertaisina tavoitteina ovat sekä urheilumenestys että taloudellinen menestyminen, poikkeavat nämä yritykset lähtökohtaisesti muiden toimialojen yrityksistä. Tuotteen ja liiketoiminnan määrittelyyn kuvastavat yritysjohdon näkemyksiä asiakkaiden tarpeista. Menestyvää huippu-urheiluseuraa luotsaa talouden ammattilainen Millainen on tulevaisuuden menestyvä huippu-urheiluseura. Perinteisesti suomalaisessa urheiluseuratoiminnassa vapaaehtoiset työntekijät ovat olleet merkittävä voimavara. Edelleen tällä voi olla vaikutusta yrityksen toimintatapoihin ja kykyyn palvella asiakkaitaan. Urheilullinen menestys on tietenkin tärkeä menestystekijä. HENRIKARHATSU,KTM puh: 050 353 1885 sählöposti: henri@valuatum.com Artikkeli perustuu kirjoittajan pro gradu -tutkielmaan Helsingin kauppakorkeakoulussa.. Paikallistaistelut (esim. Jokerit-HIFK, Lukko-Ässät) vetoavat yleisön tunteisiin ja houkuttelevat katsojia. Oleellisin asia yritysten yhteistoiminnassa lienee se, että lähin kilpailija on usein yrityksen tärkein vastustaja. Ihannetapauksessa yritys kuitenkin pystyisi muuttamaan pelaajan ominaisuudet odotetuiksi lisätuloiksi ja vertaamaan niitä lisäkustannuksiin. Mielenkiintoista urheilutoimialalla on se, että joukkue ei saisi olla myöskään liian hyvä, sillä se heikentää katsojien mielenkiintoa. Yritysjohdon kannalta kyse on osittain viestinnällisestä haasteesta: kuinka saada vapaaehtoiset toimimaan seuran hyväksi, kun taustalla toimii yritys, joka pyrkii tuottamaan voittoa omistajilleen. Nämä asiat korreloivat osittain keskenään, mutta mitä parempi pelaaja on, sitä enemmän hän todennäköisesti myös yritykselle maksaa. Taloudellinen menestyminen on päätavoite. Todennäköisesti tämä on kuitenkin todettu taloudellisesti kannattavaksi ratkaisuksi. Ihanneottelu yrityksen kannalta on sellainen, jossa oma joukkue voittaa mutta vasta jännittävien vaiheiden jälkeen. Kuitenkin sitä mukaa kun toiminta on ammattimaistunut, on heidän merkityksensä pienentynyt. Yhteen sarjaan tarvitaan monta joukkuetta, eli joukkueurheiluyritykset ovat riippuvaisia toistensa olemassaolosta. Mikäli tuote on joukkue, katsojille riittää pelkkä peli. Päätöksentekijöinä on talouden ja markkinoinnin ammattilaisia, joiden osaamista täydentää vahva urheilutuntemus. Jokaisen yrityksen täytyy tehdä määrittelyt itse, mutta voidaan vertailla kahta vaihtoehtoja, joista toisessa tuotteen sanotaan olevan joukkue ja toisessa huippu-urheiluviihde. Toisaalta katsojille ja yhteistyökumppaneille on usein tärkeää, että joukkueessa pelaa oman alueen pelaajia. Tämä näkyy päätöksenteossa mm. Tämä on asia, joka ei juurikaan esiinny kansainvälisessä urheilujohtamisen kirjallisuudessa mutta jonka tärkeyttä kaikki artikkelin pohjana olleessa tutkielmassa haastatellut suomalaiset urheiluyritysjohtajat korostivat. Kun tuote on viihde, ovat myös pelin ulkopuoliset asiat ja palvelut tärkeitä. Suurin osa pelaajista tulee joukkueeseen joka tapauksessa muualta, ja toisaalta esimerkiksi Pohjois-Amerikassa huippuseurat eivät harrasta ollenkaan kasvatustoimintaa. Yrityksen tulee tuottaa asiakkailleen lisäarvoa. Taloudellisesti ihanteellisin sarja olisi mahdollisimman tasainen eli yleisön kannalta mahdollisimman jännittävä. Yksi esimerkki edellisestä on Oulun Kärpät, jonka strategiaan kuuluu olennaisesti pohjoissuomalaisuus. Näiden perusteella arvioidaan, minkä verran pelaajalle voidaan maksaa palkkaa. Junioritoiminta on ominaista urheilutoimialalle, mutta sekään ei ole välttämätön edellytys menestymiselle. Sen laatua voidaan parantaa paremmilla ja kalliimmilla pelaajilla. pitäisi olla, että yritys tuottaa omistajilleen lisäarvoa eikä niinkään ensisijaisesti keskity urheilusaavutuksiin. Yritysjohto miettii pelaajan taitotasoa, fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia sekä sopimista joukkueeseen
Urheiluseuratoiminnassa mukana olevat nuoret käyttävät päihteitä yhtä paljon kuin ei urheiluseuratoiminnassa mukana olevat. Nuoren urheilijan hyvinvointiin kuuluvat osana sekä liikunta että terveys. Toisaalta valmentajien asenteet terveyskasvatukseen ovat myönteiset. 1995; Garry & Morrissey 2000; Kannas ym. Suurimmalla osalla valmentajista oli käytynä jokin valmentajakoulutus. Terveyskasvatus etsii paikkaansa nuorten j ääkiekkovalmennuksessa Teksti: SAMI KOKKO JA LASSE KANNAS Terveyskasvatusta toteutetaan juniorijääkiekkoilussa tapahtumien kokonaismäärään suhteutettuna vähän. 2002; Saarela 2002). Suurin osa (3/4) valmentajista eli avotai avioliitossa. Kyselylomakkeita lähettiin 315 valmentajalle,joista 190 (60,3%) vastasi kyselyyn. Otokseen valittiin Suomen Jääkiekkoliiton Nuori Suomi -sinettiseurojen vastaavan kauden sekä vastaavien ikäluokkien joukkueiden valmentajat. Valmentajan konkreettinen vaikuttamismahdollisuus on jääkiekkotoiminnan aikana eli silloin kun nuoret ovat harrastuksen parissa. Valmentaja kasvattajana Valmentaja on kasvattaja ja myös terveyskasvattaja. Tutkimusaineistoja menetelmät Tutkimuksen perusjoukkona oli kauden 2001-2002 ikäluokkien C-86, C-87, D-88 ja D-89 juniorijääkiekkovalmentajat. 2002; Koski 2000b; Rimpelä ym. Kaksi kolmasosaa vastanneista toimi kaudella 20012002 joukkueensa vastuuvalmentajana, apuvalmentajina vajaa kolmannes ja maalivahtivalmentajina 8%. Terveyskasvatuksen toteutus valmennustoiminnassa Terveyskasvatusta toteutettiin juniorijääkiekossa kaudella 2001-2002 määrällisesti kohtuullisesti, mutta tapahtumien kokonaismäärään suhteutettuna vähän. Urheiluseurat ovat merkittävä taho nuorten harrastustoiminnassa, sillä 427 000 (40%) lasta ja nuorta harrastaa liikuntaa seuroissa (SLU 2002). Tutkimustulokset osoittavat, ettei urheiluseuroissa tehtävä ennaltaehkäisevä työ ole johtanut merkittäviin tuloksiin. Kannas (2000) on määritellyt terveyttä edistävälle urheiluseuralle kriteerejä ja indikaattoreita. Lisäksi kolmella neljästä valmentajasta oli omia lapsia. 19 9 -luvulla on terveyden edistämisessä kehitetty toimintamallia, teoriaa, jonka lähtökohtana on terveyden edistämisen tarkastelu toimintaympäristökontekstissa esim. sairaala, koulu, työpaikka (Dooris ym. Harjoittelu, kilpailu ja muu arki on sovitettava yhteen, jotta tasapaino nuoren elämässä säilyy. Valmentajat voivat toimillaan joko tukea vanhempien toimintaa tai aiheuttaa siihen ristiriitoja. Onkin syytä kysyä, mitä valmennustoiminnassa on terveyskasvatuksen eteen tehty. Se kuuluu myös kasvatuksellisiin tavoitteisiin suurimmalla osalla liikuntaja urheilujärjestöistä sekä -seuroista (Koski 2000a). 1995). Laadukkaan harjoitusjärjestelmän luomiseksi valmentajan on huomioitava nuoren kehitysvaihe sekä hänen elämäntilanteensa. Lähes kaikki valmentajat omasivat valmennuskokemusta jääkiekosta. 1998; Mullen ym. Hieman yli puolet vastasi toteuttaneensa terveyskasvatusta LIIKUNTA & TIEDE 212004 45. Terveyteen liittyviä asioita oli esillä kolmessa neljässä prosentissa joukkueen tapahtumista. Kasvatuksellinen näkökulma on jääkiekossa ja sen valmentajakoulutuksessa ollut lajitietämystä vähäisemmällä huomiolla. Tässä artikkelissa tarkastellaan terveyskasvatuksen toteutumista ja siihen liittyviä käsityksiä juniorijääkiekkovalmentajien arvioimana. Toisaalta lasten ja nuorten urheilussa on yleisesti korostettu terveiden elämäntapojen merkitystä. Terveyteen liittyvien asioiden läpikäyminen myös urheiluseuroissa tukee nuoren tervettä kasvua ja kehitystä. Joillakin osa-alueilla (esim. Urheiluseuroja ei ole juurikaan tutkittu terveyden edistämisen toimintaympäristöinä. Nuoren aloittaessa harrastuksen siirtyy osa kasvatusvastuuta vanhemmilta valmentajille. humalahakuisuus, nuuskan käyttö) urheilevat nuoret käyttäytyvät terveytensä suhteen jopa muita nuoria riskialttiimmin (Aaron ym. Laajan kattavuutensa ansiosta lasten ja nuorten urheiluseuratoiminnalla olisi hyvä mahdollisuus tukea kodin ja koulun kasvatustyötä. Heidän ikänsä vaihteli 17 ja 61 ikävuoden välillä, suurimman ikäryhmän ollessa 40-vuotiaat ja sitä vanhemmat. Tavoitetasolta on kuitenkin matkaa käytännön toimiin. Toisaalta pääosa (90%) valmentajista oli toteuttanut terveyskasvatusta ainakin jossain määrin. Heistä melkein puolet olivat valmentaneet jääkiekossa kahdeksan vuotta tai kauemmin. Kysely suoritettiin huhtikuun ja toukokuun 2002 aikana. Viidesosalla ei ollut käytynä jääkiekkoon liittyvää koulutusta. Kaikki valmentajat olivat miehiä. Yhteistyöllä saadaan laaja-alainen vaikutus nuoriin. Yksi näistä kriteereistä on terveyskasvatus
(kuvio 1.) Toteuttamistavat. D-junioreiden valmentajat toteuttivat terveyskasvatusta useammin kuin C-junioreiden valmentajat. Terveyskasvatuken toteuttamistavat ja niiden soveltamisen useus 2001-02 (%). Kuitenkin nuuskan käyttö on juuri jääkiekkoilijoiden keskuudessa varsin yleistä (Kannas ym. D-juniorijoukkueiden osalta sopimisaktiivisuuteen vaikutti Operaatio -pelisäännöt, joka tuli pakolliseksi niille joukkueille, jotka osallistuivat kaudella 2001-2002 Jääkiekkoliiton tai sen alueiden sarjoihin. Lisäksi verraten yleisesti oli opastettu rasituksen ja levon välisestä suhteesta. Pelaajien vanhempien kanssa terveyskasvatusasioista oli keskusteltu useimmin pelimatkoilla sekä joukkueen johtoryhmässä. Valmentajista 92% oli toteuttanut terveyskasvatusta useimmiten omasta aloitteestaan. 1995; Uosukainen 2000) . (kuvio 2.) Aloite terveyskasvatuksen toteuttamisesta oli lähes täysin valmentajien itsensä harteilla. Esimerkiksi nuuskaan liittyviä asioita oli alle neljännes valmentajista käsitellyt neljä kertaa tai useammin. Toisaalta noin puolet valmentajista ei osannut sanoa kantaansa ja yli kolmasosa oli sitä mieltä, että valmentajan tulisi kiinnittää enemmän huomiota jääkiekkotaitoihin kuin kasvatuksellisiin asioihin. ostorajoituksesta oli sovittu selvästi yleisemmin kuin päihteettömyydestä. Myöskään vanhemmat tai pelaajat eivät juurikaan tehneet aloitteita terveyskasvatuksesta. "Terveyssopimukset" Terveyskäyttäytymiseen liittyvistä asioista valmentajat olivat sopineet suurimmassa 80 90 100 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 4 kertaa tai useammin 02-3 kertaa D 1 kerran osassa joukkueista. ostorajoituksesta pelimatkoille kuin päihteettömyyteen liittyvistä asioista. Samoin lähes kaikki valmentajat katsoivat terveyskasvatuksen kuuluvan juniorijääkiekkovalmentajan toimenkuvaan. Päihteettömyydestä oli sovittu yleisimmin D-junioreiden vanhempien ja C-junioripelaajien kanssa . Yli 90% valmentajista oli tästä asiasta samaa tai täysin samaa mieltä. Suunnitelmallisemmat toteuttamistavat, kuten valmistellut luennot tai infolehtiset olivat selvästi vähemmän käytettyjä. Päihdekysymyksiä valmentajat olivat käyneet läpi yllättävän vähän. Terveyskasvatuksen sisältöalueiden käsittelymäärät 2001-02 (%). Lähes kaikki tutkituista valmentajista olivat käsitelleet näitä sisältöalueita. Useimmin terveyskasvatusta olivat toteuttaneet vanhemmat valmentajat. Sisältöalueet Valmentajat olivat käsitelleet eniten uneen ja lepoon, joukkueen sosiaalisiin suhteisiin sekä ravintoon liittyviä asioita. vähintään neljä kertaa kauden aikana. Juniorijääkiekolla on oma vastuunsa terveyskasvatuksellisissa asioissa. Jutustelua harjoitusten lomassa Ohjeita pelimatkoilla bussissa Keskustelutilaisuus pelaajille Luentotyyppisestl Info-lehtinen Vieraileva asiantuntija Käytännön harjoitus Video 10 20 -a::::J 4 kertaa tai useammin 30 40 50 60 70 80 90 02-3 kertaa D 1 kerran Kuvio 2. Myös vanhempien kanssa karamellien yms. 2002; Karvonen ym. Muutamat valmentajat olivat järjestäneet keskusteUni/lepo Joukkueen sosiaaliset suhteet ravinto rasituksen ja levon suhde sairaana urheilemisen riskit hygienia tupakka vammojen ehkäisy väkivalta alkoholi nuuska vammojen hoito & kuntoutus huumeet seksi-kysymykset 10 20 30 40 1 1 1 1 1 1 50 60 70 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 lutilaisuuden pelaajilleen. Päihteettömyydestä sopimisen osalta ikäluokkaerot olivat selkeitä. Selvästi vähiten valmentajat olivat käsitelleet seksikysymyksiä. 46 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 100 1. Esimerkiksi päihteettömyydestä oli pelaajien kanssa sopinut 83% ja vanhempien kanssa 64% valmentajista. Puolet valmentajista totesi, ettei seura tai valmennuspäällikkö ollut koskaan toiminut aloitteentekijänä. Kaksi kolmasosaa valmentajista vastasi, ettei Jääkiekkoliitto ollut koskaan tehnyt aloitetta terveyskasvatusasioissa. (kuvio 3.) Kuvio 1. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että valmentajat olivat sopineet pelaajien kanssa yleisemmin karamellien yms. Terveyskasvatusta valmentajat olivat toteuttaneet pääasiassa harjoitusten lomassa jutustellen sekä antamalla ohjeita pelimatkoilla. Hieman yli puolet valmentajista oli keskustellut näistä asioista vanhempainilloissa. (taulukko 1.) Valmentajien mielipiteet
C-jun Yhteensä Tupakoimattomuus 66 43 56 80 89 84 Nuuskattomuus 59 32 48 78 87 82 Päihteettömyys 73 51 64 78 89 83 Sopiva kielenkäy11ö 84 60 74 99 86 94 Pelaajien kannustus / toisten kannustus 91 77 85 100 99 99,5 Karamellien yms. (2001) mukaan suomalaisista 15-64-vuotiaista aikuisista 4% käytti nuuskaa. 1 samaa tai samaa mieltä ei osaa sanoa täysin eri tai eri mieltä 1 Suunnitelmallisuutta lisää Terveyskasvatuksen sisältöalueista eniten oli käsitelty uneen ja lepoon, joukkueen sosiaalisiin suhteisiin sekä ravintoon liittyviä asioita. Ostorajoitus pelimatkoille 90 59 76 96 86 93 Nukkumaanmeno ajat 72 46 62 87 82 85 Varusteiden puhtaudesta huolehtiminen *) 89 81 86 Henkilökohtainen hygienia *) 96 84 91 N 173-188 177-190 . ) e, kysytty vanhempien osalta Taulukko 1. Valmentajista 38% kertoi toteuttaneensa sitä kuusi kertaa tai useammin. \·> 1 p ·, 1 Terveyskasvatuksen ja terveysneuvonnan vähäisyyttä tukee myös Virolaisen (2000) tutkimustulos, jonka mukaan ainoastaan muutama aikuisurheilija ilmoitti saaneensa valistusta päihteistä valmentajalla koko urheilu-uransa aikana. Valtaosa valmentajista ei käyttänyt nuuskaa pelaajien nähden. Tämän tutkimuksen valmentajista 13% käytti nuuskaa. Yli 90% vastanneista koki valmentajalla olevan hyvät mahdollisuudet vaikuttaa nuorten terveyskäyttäytymiseen. Valmentajien vanhempien ja pelaajien kanssa joukkueen toiminnan ajaksi sopimat asiat kaudella 2001-02 (%}. 2002; Karvonen ym. Helakorven ym. Toteutuksen määrä on kuitenkin pieni, jos sitä verrataan juniorijääkiekkojoukkueen koko kauden tapahtumien määrään. 2001). Terveyskasvatusta tulisi toteuttaa myös nykyistä suunnitelmallisemmin. Esimerkiksi jos D-junioreiden kausi kestää elokuusta maaliskuun loppuun ja tapahtumia (harjoitukset ja pelit) on yhteensä neljä kertaa viikossa (pois lukien lomat, neljä viikkoa), niin tapahtumia tulee kaudelle 124 kappaletta. Nuuskan käyttö on sitä vastoin selvästi yleisempää jääkiekon parissa toimivilla aikuisilla kuin muulla aikuisväestöllä. Vuonna 2001 suomalaisista miehistä 29% tupakoi päivittäin (Helakorpi ym. (1999) mukaan merkittävä osa suomalaisnuorista aloittaa alkoholinkäytön 13-15-vuotiaana. Tämä on jonkin verran vähemmän kuin koko suomalaisen väestön miesten tupakointi. Tulkintoja ja johtopäätöksiä Terveyskasvatusta toteutettiin juniorijääkiekossa määrällisesti kohtuullisesti. Vuolleen (2001) mukaan myös lopettaneista SM-liiga jääkiekkoilijoista 13% käytti säännöllisesti nuuskaa. Kauden aikana yli puolet oli toteuttanut terveyskasvatusta 1-5 kertaa ja 7% ei ollenkaan. Juniorijääkiekkovalmentaja on jääkiekkoa pelaaville nuorille melkoinen auktoriteetti. C-jun. Nuuskan käyttö hiertää Tämän tutkimusaineiston valmentajista 25% tupakoi. Huumeiden osalta noin kolmannes valmentajista ei ollut käsitellyt asiaa kertaaKuvio 3. Ahlströmin ym. Seppälä havaitsi myös, että nuuskaa käyttävät valmentajat eivät kokeneet omaa käyttäytymistään merkityk10 20 30 40 50 60 70 terveyska svatustaidot tlrt<ell osa valmentajuutta valm entajan keskityttävä kasvatukseen seuranlv almennuspälllikön rooli Ulrkel lisää teiveyskasvatusta ju nlorljlllklekkoon nl on kiinnostunut seura terv eyskasvatuk1e1ta minulla on hyvät valmiudet terve yskasvatukaessa Jällklekkoli ltto on kiinnostunut teiveys kasvatuksesta 1 1 ... Esimerkiksi nuuskaan liittyviä asioita oli alle neljännes valmentajista käsitellyt neljä kertaa tai useammin. Näin laskien suurin osa D-junioreiden valmentajista olisi toteuttanut terveyskasvatusta neljässä prosentissa tapahtumista. Kuitenkin nuuskan voitaneen todeta olevan junioriurheilun ja -jääkiekkoilun suurimpia terveyskäyttäytymisen ongelmia (Kannas ym. Suurin osa oli myös samaa mieltä siitä, että valmentajan oma käyttäytyminen vaikuttaa nuoriin. Valmentajien käsityksiä terveyskasvatuksesta osana juniorijääkiekkoa (%}. Päihdevalistusta tulisi tehostaa urheiluseuroissa jo D-juniori-iästä lähtien. 1 1 1 1 1 1 80 90 100 1 1 T •/s' 1 1 1 1 T L \c l 1 • •. Päihteitä oli käsitelty yllättävän vähän. Lähes kaikkien valmentajien mielestä terveyskasvatusta tulisi lisätä nuorten jääkiekkotoiminnassa. LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 47. 1995; Uosukainen 2000). kaan. Sovittu asia vanhemmat (kyllä)% pelaajat (kyllä)% 0-jun. Suomalaisista Bja C-junioreiden valmentajista 15% käytti nuuskaa. Hän vaikuttaa toimillaan myös terveyskasvatuksellisissa asioissa. Terveyden edistämisellä ja terveyskasvatuksella on siis positiivinen maaperä juniorijääkiekossa. Yhteensä -jun. Lisäksi Jalosen (1988) tutkimien jääkiekkoilijoiden mielestä valmentajat antoivat heille liian harvoin tietoa ravinnosta , vaikka pelaajat olivat erittäin motivoituneita lisätietojen saarniseen. Seppälä (2002) sai samansuuntaisia tuloksia valmentajien nuuskan käytöstä
Nuoret urheilijat ja alkoholi. Jyväskylän yliopisto. Helakorpi, S., Patja, K., Prättälä, R. & Morrisey, S. Virolainen, 1. Tässä tutkimuksessa terveyskasvatusmyönteisemmät asenteet omanneet valmentajat kokivat valmentajalla myös olevan suuremman vastuun lasten ja nuorten terveyskasvatuksesta yleensä. Lähes puolet valmentajista kertoi, etteivät he olleet koskaan keskustelleet terveyskasvatusasioista seuran valmentajakoulutuksissa. Kannas, L. selliseksi pelaajien nuuskan käytön ennaltaehkäisyssä. 1998. Maailma muuttuu, muuttuvatko seurat. D., Evans, D., Forster, J., Gottlieb, N. 2001. Lapset ja nuoret. Physical activity and the initiation of high-risk health behaviors in adolescents. Liikuntakasvatuksen laitos. Yhteiskuntapolitiikka 64 (5-6), 480-487. Settings as an important dimension in health education/promotion policy, programs and research . Osa sanoi haluavansa lisätietoa kaikesta terveyskasvatukseen liittyvästä. 2000b. Lisäksi joukkueen johtoryhmään kuuluvien muiden henkilöiden koulutusta tulisi lisätä. 1999. SAMI KOKKO amanuenssi, TtM, lo Terveystieteiden laitos Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto sami.kokko@sport.jyu.fi LÄHTEET: LASSE KANNAS professori Terveystieteiden laitos Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto lasse.kannas@sport.jyu.fi Aaron, D. Terveyskasvatuksen pro gradu -työ. myös Seppälä 2002). Toisin sanoen valmentajat olivat antaneet hiljaisen viestin nuuskan käytön hyväksyttävyydestä (vrt. Helsinki: Nuorisoasiain neuvottelukunta. & Tuovinen, E. Tämä tarkoittaa positiivista asennetta terveyden edistämistä kohtaan sekä sen kirjaamista tärkeäksi osaksi liiton ja seurojen toimintamissioita. & Ojala, K. Theory & Practice 10121, 147-154. & Uutela, A. 2000. Liikuntakasvatuksen laitos. Tupakan ja päihteiden käytön muutokset 1977-2001. Valmentajien asenteet ja terveyskasvatusaktiivisuus. SLU. Seppälä, J. D., Dowding, G., Thompson, J. * Jääkiekkoliiton ja seurojen/ valmennuspäälliköiden roolia olisi aktivoitava. Ahlström, S., Metso, L. Toimenpide-ehdotuksia * Terveyttä edistävän urheiluseuran kriteerejä ja tunnuspiirteitä tulee tutkia ja määritellä tarkemmin ja laaja-alaisemmin. Dooris, M ., Dowding, G., Thompson, J. Tämän tutkimuksen valmentajista kaksi kolmasosaa ilmoitti muiden toimihenkilöiden suhtautumisen vaikuttavan heidän halukkuuteensa toteuttaa terveyskasvatusta. 1995. J, Dearwater, S. Nuori Suomi. Toisaalta terveyskasvatuksen toteuttamisessa olisi syytä pohtia laajempaa vastuuta. 2002. 48 LIIKUNTA & TIEDE 212004 * Valmentajien terveyskasvatuksen toteuttamisen kynnystä voidaan madaltaa tuottamalla heille terveyskasvatuksen eri osa-alueiden oppimateriaaleja. Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001-2002. Tätä tarvetta ei ainakaan tällä hetkellä riittävästi tyydytetä. L. & Wynne, C. H., Kreuter, M., Moon, R., O'Rourke, T. 1995. Helsinki. Kaikki valmentajat olivat sitä mieltä, että heillä on vastuu puuttua pelaajien nuuskan käyttöön. Nuorten Terveystapatutkimus 2001. Health Education Ouarterly 22 (31, 329-345. Jääkiekkoilijoiden ravitsemuskäyttäytyminen ja mielipiteet valmentajien ravitsemusneuvonnasta. Tällöin joukkuetasolle annetaan viesti, että myös terveyskasvatus tulee huomioida valmennus toiminnassa. M. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2001. J. R., Anderson, R., Olsen T., Kriska, A. Rimpelä, A., Lintonen, T., Pere, L., Rainio, S. & Laporte, R. Jyväskylän yliopisto. Myönteistä asenneilmapiiriä tulisi hyödyntää, jotta terveyden edistäminen näkyisi myös käytännön toiminnassa. Team sports participation and risk-taking behaviors among a biracial middle school population. Valmentajista kaksi kolmasosaa koki, ettei heillä ollut riittävästi terveyskasvatuksellisia valmiuksia. Urheilulukiolaisten nuuskan käyttö. Terveyttä edistävän urheiluseuran kriteerejä on kehitettävä. Tämä koskee sekä Jääkiekkoliiton että seurojen sisäisiä valmennuskoulutuksia. 1998. SLU:n julkaisusarja 4. Jyväskylän yliopiston liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisuja 3. Tällöin seuran johdon lisäksi myös muiden joukkueen toimihenkilöiden asenne terveyskasvatusta kohtaan korostuu. The settings-based approach to health promotion . Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 16. 1988. Uosukainen, J. 2000a. & Rimpelä, M. Stakes Aiheita 10. 2002. & Dooris, M. Liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisuja 3. L. Tutkimus urheilijoiden kokemuksista ja näkemyksistä alkoholin, tupakan ja nuuskan esiintymisestä urheilussa. 2002. Jyväskylän yliopisto. Miten nuorten päihteiden käyttö on muuttunut vuodesta 1995 vuoteen 1999. Jääkiekkoilijan elämäntaival. Health Education Research. Lisää koulutusta valmentajille Lähes kaikkien (90%) valmentajien mielestä terveyskasvatusta tulisi lisätä nuorten jääkiekkotoiminnassa. E. Garry, J. Liikuntakasvatuksen laitos. Copenhagen: WHO, Regional office for Europe. Health promoting universities concept, experience and framework for action. Liikuntapedagogiikan pro gradu -työ. 2001. S., Rimpelä, A. Jyväskylän yliopisto.. Jyväskylän yliopisto. * Valmentajien terveyskasvatusvalmiuksia olisiparannettava koulutuksen avulla. Liikuntapedagogiikan pro gradu -työ. Terveystieteiden laitos. Karvonen, J. Jalonen, J. 2000. Jyväskylän yliopisto. Clinical Journal of Sport Medicine 10 (31, 185190. 2000. 2000. Jyväskylän yliopisto. Raportti Nuoret Urheilu Päihteet -pienoisseminaari, Helsinki 26.4., 19-21. Kuitenkin Uosukaisen (2000) mukaan 77% nuuskaa käyttäneistä urheilulukiolaisista ilmoitti, etteivät valmentajat ottaneet kantaa nuorten nuuskan käyttöön. Helsinki. Terveyskasvatuksen toteuttamiseen vaikuttavat valmentajien omat valmiudet käsitellä terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen liittyviä asioita. Urheilu Raitis ja Reipas. 2002. Vuolle, P. NUORAn julkaisuja 24. Saarela, P. He kaipasivat lisätietoa erityisesti ravintoon, urheiluvammoihin, fyysisen harjoittelun vaikutuksista kasvuun sekä huumeisiin/päihteisiin liittyvistä asioista. 1995. H, & Rimpelä, M. P. Koski, P. Koski, P. Koulutustarve on siis suuri. Jyväskylän yliopiston liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisuja 7. Teoksessa Tsouros, A. 2002. Liikuntapedagogiikan pro gradu -työ. Medicine and Science in Sports and Exercise 27 (12), 1639-1645. & Strecher, V. Kannas, L., Vuori, M., Seppälä, H.-R., Tynjälä, J., Villberg, J., Välimaa, R. Nuorisobarometri. Suojaako urheiluseuratoiminta nuoria päihteiltä ja tupakalta 7 Liikunta & tiede 4, 4-11. Jääkiekkovalmentaja pelaajien nuuskankäytön ehkäisijänä. Mullen, P. Do sports clubs promote snuff use7 Trends among Finnish boys between 1981 and 1991
"' ..... V, 3 0.., ::r c... • professori Rainer Rauramaa, Kuopion yliopisto Keskustelu Kehitysprojektit käytännön apuna 16.00 • Kuntien erityisliikunnan uusi kehityshanke • projektipäällikkö Toni Piispanen, Liikuntatieteellinen Seura Miten tästä eteenpäin. • professori Ulla Lahtinen, Vaasan yliopisto 15.35 • Liikunnan yhteys sydänja verisuonitauteihin minkälainen liikunta on hyväksi sydänja verisuonitauteja sairastaville. (09) 4542 7221, sähköposti tuula.valli@lts.fi • viestintäpäällikkö Jari Kanerva (ohjelma), puh (90) 4542 7218, sähköposti jari.kanerva@lts.fi liikuntatieteellinen Seura 4 Stadion, etelä kaarre • FI N-00250 Helsinki • tel. 10.30 • Erityisliikunnan juuret ja linjat • professori Eino Heikkinen, Jyväskylän yliopisto 11.00 • Erityisliikunta monipuolistaa kunnan liikuntaelämää • erityisliikuntasihteeri Eija Savikko, Lahden kaupunki 11.30 • Kuntien erityisliikunnanohjaajien työ paineet ja palkinnot. Lisätietoja Liikuntatieteellisestä Seurasta: • www.lts.fi • vastaava toimistosihteeri Tuula Valli (käytännön järjestelyt), puh. Erityisryhmien liikunnasta soveltavaan liikuntaan 20 vuotta kuntien erityisliikuntaa • Erityisliikunnan seminaari 31.8.2004 • Valkea talo, Helsinki (Haaga} Seminaarin tavoitteet: • Edistää erityisliikunnan ja muun liikuntakulttuurin yhteyksiä ja yhteistoimintaa • Luoda pohjaa erityisliikunnan kehittämiseksi • Juhlistaa kuntien erityisliikuntatoiminnan 20-vuotistaivalta 10.00 • Avaus • puheenjohtaja Pauli Vuolle, Liikuntatieteellinen Seura • ylijohtaja Kalevi Kivistö, opetusministeriö Kuntien erityisliikuntatoiminnan 20-vuotinen kehitys: kuinka liikuntakulttuuri on muuttunut. ~: :"!= ;:,,:c: ::::, 0.., ~,,, ,,, ,,, ::::, ,,, ::::, V, ,,, C: 0.., '< ::r ,,, '< o : V, V, 0..1 : "C C: V, 3 ::::, .;:;· ,,, o : ::::, ;:,,:0.., ::::, V, V, 0.., • ::r 3 0.., 3 C: s ,.,. 16.30 • Päätöskeskustelu "Oikeus erilaisuuteen tämän päivän tasa-arvoa" • Juhlaesitys / "Hecho a Mano" ja juhlatarjoilu 20-vuotiaan kuntien erityisliikunnan kunniaksi n. + 358 9 4542 720 • fax INT. 17.30 • Tilaisuuden päätös Ilmoittautuminen maanantaihin 16.8.2004 mennessä Liikuntatieteelliseen Seuraan • sähköposti: tuula.valli@lts.fi • puhelin (09) 4542 7221/Tuula Valli • faksi (09) 4542 7222. + 358 9 4542 7222 • e-mail toim isto@lts.fi • internet www.lts.fi C ::r ~11) 3 w • 00 • • ._ <::>: ,,,. lNT. • suunnittelija Kari Koivumäki, opetusministeriö Keskustelu 12.15 13.15 • Ruokailutauko (Valkea talo) Koulutushaasteetja kansainvälisyys koulutusmuutokset osana erityisliikunnan kehitystä 13.15 • Yliopistokoulutuksen linjat • professori Pauli Rintala, Jyväskylän yliopisto 14.10 • Liikunnanohjauskoulutuksen linjat • lehtori Jyrki Vilhu, Liikuntainstituutti Pajulahti Keskustelu 14.50 15.10 • Virkistystauko Tutkimustyön merkitys erityisliikunnalle esimerkkejä teorian ja käytännön vuorovaikutuksesta 15.10 • Kehitysvammaisten toimintakykyisyyden ja fyysisen aktiivisuuden seurantatutkimus miten tieto on muuttanut käytäntöjä
Sen vahvuus on etenkin erittäin hyvä kansallinen järjestelmä. Tieteessä ja tutkimuksessa Eurooppa on edelleen jäljessä USA:sta. Kansainvälistymistä on tapahtunut, mutta tutkimuksen kärjessä pärjääminen edellyttää nykyistä monimuotoisempaa verkottumista. Arvioinnin tekevät Akatemian ulkopuoliset asiantuntijat, jotka ovat arvostettuja tutkijoita alallaan. Kansallisia tiedesarjoja ei ole Kansainvälinen yhteistyö on arkea. Se on alue, jossa meillä on parantamisen varaa. Tutkimuspolitiikasta on tullut entistä selvemmin osa yhteiskuntapolitiikkaa. katemia on panostanut kansainvälistymiseen. Meillä ulkomaalaisia tutkijoita on vain 1.6 % kun Euroopan maitten keskiarvo on noin 4%. Huolestuttavaa on, että ero on kasvamassa. Vieraskentiltä Suomen tieteen lukkariksi Teksti: LEENA NIEMINEN Kuva: KARI SARKKINEN Suomalainen tiedeja tutkimus voi kansainvälisesti verrattuna hyvin. Eurooppalainen yhteistyö on tärkeätä. Epäillä sopii kurotaanko välimatka kiinni vuoteen 2010 mennessä, kuten EU:n tavoite on. Väyrynen viittaa myös maaliskuussa valmistuneeseen Akatemian kansainväliseen arviointiin. Paineet tieteen rahoituksessa tulevat kuitenkin kasvamaan jo siksikin, että väestön ikääntyminen suuntaa vahvasti verovarojen käyttöä. Valtion rooli tulee jatkossakin olemaan keskeinen. Tiedepolitiikasta osa yhteiskuntapolitiikkaa Kansalaisten ja politiikkojen mielenkiinto tutkimusta kohtaan on kasvanut ja sen myötä myös vaatimukset tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta ovat lisääntyneet. Silti vain noin viidesosa hakijoista sai rahoitusta. 50 LIIKUflTA & TIEDE 212004 Suomi käyttää 3.4 % bruttokansantuotteestaan tutkimusja kehittämistoimintaan. Eroja on etenkin tutkijakoulutuksessa ja tutkijan asemassa. Vielä siinä ei ole onnistuttu. Akatemian tekemät rahoituspäätökset perustuvat tutkimussuunnitelman ja hakijan tieteellisen tason arviointiin. Korkea tieteellinen taso on arvioinnin perusta.. Itse runsaan vuosikymmenen USA:ssa tutkijana ja yliopistomaailmassa toimineena Väyrynen tunnistaa eroja luovat tekijät. Toinen tärkeä aihe on ollut Euroopan tutkimusneuvoston (European Research Council, ERC), josta käydään aktiivista keskustelua EU:n sisällä. Etenkin EU:n piiristä Suomen tiedeyhteisöön tulijoita toivottaisiin lisää. Se on Ruotsin jälkeen toiseksi eniten OECD maissa. Akatemia rahoitti viime vuonna tutkimusta kaikkiaan 184,4, miljoonan euron arvosta. Heistä noin puolet on ulkomaalaisia. Tässä yhteydessä tulisi edistää tutkijoiden liikkumista eri tutkimuslaitosten ja yliopistojen välillä kotimaassa, korkealaatuista tutkimusta sekä kansainvälistymistä. Valtio on meillä vahvasti sitoutunut tutkimuksen tukemiseen, esimerkiksi Akatemian budjetti on kaksinkertaistunut vuodesta 1995. Siinä monien kiitosten ohella erääksi keskeiseksi kehittämisalueeksi nostettiin tutkijanuran jatkuvuuden turvaaminen. Kevään kiireitä ovat tuoneet etenkin EU. Kilpailu on kovaa, menestyäkseen on yksinkertaisesti myös tehtävä töitä kovempaa. Väyrynen on kiinnittänyt huomiota eurooppalaisen tutkimuksen asemaan. Nyt tulisi varmistaa, että jo syntyneet huippututkimuksen alueet ovat riittävän vakuuttavia houkutellakseen Suomeen kansainvälisiä tutkijoita. Tutkijoiden urakehitystä olisi voitava parantaa ja tutkijapestit tehdä paremmin ennakoitaviksi. Liikennettä on, mutta ei juurikaan Suomeen päin. Tutkijanurasta olisi Suomessa voitava tehdä nykyistä turvatumpi, myös kansainvälistymistä ajatellen, sanoo Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen. Myös se osuus, joka on käytettävissä tieteen tukemiseen joutuu paineiden alaiseksi. Suomi on mukana toteuttamassa Eurooppalaista tutkimusaluetta (European Research Area, ERA), jossa tutkimuksen puiteohjelmat ovat keskeisiä välineitä. On kyse pätkätyön vähentämisestä
Professori Raimo Väyrynen nimitettiin Suomen Akatemian pääjohtajaksi maaliskuun alussa. Liikuntatutkimukseen kansainvälisten suhteiden tutkijana tunnettu ja tunnustettu Väyrynen otti tuntumaa toimiessaan Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtajana vuosina 1991-93. Professori Raimo Väyrynen (s. Hän on lisäksi toiminut professorina Suomessa ja USA:ssa, kansainvälisen rauhantutkimuslaitoksen johtajana USA:ssa, Rauhanja konfliktintutkimuslaitoksen ja Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtajana. Nyt Akatemian tutkimuspolitiikan odotetaan kannustavan aiempaa vahvemmin tieteiden välisyyteen. Toimikuntien rajoj en häipyminen voi kansainvälisen mallin mukaan olla tulevaisuutta myös Suomessa. Liikuntatutkimus on monitieteistä, pitkälti soveltavaa tutkimusta, joka hyödyttää yhteiskuntaa suoraan mm. Tutkimukselta odotetaan, että se on yhteiskuntaa hyödyttävää. kansanterveyden kautta. Ilmiö liittyy poikkitieteellisyyteen, jonka yleistyminen näkyy suomalaisissakin rahoitushakemuksissa. Liikuntatieteet sijoittuvat kahden toimikunnan; terveyden ja yhteiskunnan ja kulttuurin toimikuntien välimaastoon. Poikkitieteellinen tutkimus vahvemmin esiin Akatemiassa eri tieteenalojen hankkeita käsittelee neljä toimikuntaa. 1947) on toiminut valtion yhteiskuntatieteellisen toimikunnan jäsenenä ja puheenjohtajana, Valtion tiedeja teknologianeuvoston jäsenenä sekä Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaanina ja dekaanina. Mitään kansallista tiedesarjaa ei kerta kaikkiaan ole olemassa. Tuen suuntaamista etenkin tieteiden väliin sijoittuville hankkeille on tarkoitus kehittää niin ohjelmapolitiikassa kuin pyrkimällä luomaan luomalla tieteitten välisiä arenoita. LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 51. Liikuntatutkimukselle tämä saattaa merkitä parempia tukimahdollisuuksia. Liikuntatutkimus on tervetullutta hakemaan rahoitusta Akatemian ohjelmista. Yhteiskunnallinen merkittävyys on keskeinen kriteeri myös valittaessa tutkimusohjelmien teemoja