58 (2 ) 2/ 21 • 10 eu ro a COVID-19: Nyt jos koskaan kannattaa liikkua ISAPA 2021: Soveltavan liikunnan vaiheita ja vaikutteita Salille! Megatrendi meillä ja maailmalla
vuosikerta ISSN-L 0358-7010. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, millaisiin näkemyksiin työryhmä on päätynyt lasten ja nuorten ruutuajan suhteen. Laskuja ja temppuja kuvattiin ja jaettiin ”snäpissä” kavereille, joista osa innostui kotipihassaan samaan puuhaan. Lasten ja nuorten uudet liikkumissuositukset julkaistiin 7. Tätä ei tehty minun lapsuudessani mutta olin aistivinani tyttärestäni samanlaista iloa ja innostusta, kuin mitä itse aikoinani tunsin. 2 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 P Ä Ä K I R J O I T U S SANNA PALOMÄKI Upea talvi! Kirkas maaliskuun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja pakkasta on kymmenen asteen tietämissä. Sukset ovat kantaneet oikeastaan läpi elämäni: välillä hiihtokilometrejä on kertynyt vähemmän ja välillä enemmän, mutta en muista sellaisia talvia, jolloin en olisi hiihtänyt lainkaan. Yritän jaksottaa etätyöni muutaman kerran viikossa niin, että ehtisin jo iltapäivän valoisaan aikaan hiihtolenkille. Talvellakin oltiin paljon ulkona, yleensä kavereiden ja sisarusten kanssa, mutta toisinaan laskin mäkeä vielä iltahämärissä yksinkin. Omaan toivetalveeni runsas lumi ja pakkaset kuuluvat, ja olen nauttinut niistä. Maaseudulle syntyneelle 1970-luvun lapselle hiihtäminen, luistelu, potkukelkkailu ja mäenlasku olivat luonnollisia, lähes jokapäiväisiä aktiviteetteja. Olen kuitenkin päättänyt, etten valita turhista, koska se ei lumentuloa vähennä, ja lumitöihin pyrin suhtautumaan ilmaisena kuntoilumuotona. Tällainen omaehtoinen, vapaa ja leikinomainen liikkuminen on ainakin meillä nykyisin kovin harvinaista. Metsään rakentui lopulta isänkin avustamana koko rinteen mittainen lumilautareitti, jossa oli useita pieniä hyppyreitä ja töyssyjä. sanna.h.palomaki@jyu.fi Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Sanna Palomäki (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Jouko Kokkonen Toimituskunta: Päivi Berg Arto Hautala Ilkka Heinonen Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Timo Ståhl Kannen kuva: Antero Aaltonen Ulkoasu: Antero Airos Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Naistenpäivä 8.3 oli Jyväskylässä täydellinen talviliikuntapäivä, eikä on nekseni ensimmäinen sellainen. Tuolloin iOS ja Android -pohjaisten älypuhelimien myynti oli vasta alkamassa Suomessa, kun nykyisin 99 prosentilla nuorista on älypuhelin. Valkoiset hanget hohtavat puhtaina viikonlopun lumisateiden jälkeen. Oikeastaan koko ruutuajan käsite on muuttunut vuodesta 2008, jolloin nykyiset suositukset laadittiin. Toki on rehellisyyden nimissä todettava, että tänä talvena lumentulo Keski-Suomessa on jo välillä koetellut omakotitaloasujan huumoria ja jaksamista. Nuoren arki täyttyy tavallisesti koulusta ja ohjatuista voimistelutreeneistä ja iltaisin rentoutuminen tapahtuu somessa. Paino: PunaMusta, Forssa Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 42 euroa / Vuositilaus: 45 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytettyjen kuvien henkilöillä ei ole yhteyttä artikkelien aiheisiin, ellei kuviin viitata tekstissä. huhtikuuta, joten ne ovat tämän lehden ilmestyessä jo tiedossa. Uskoisin, että itse liikkumisen määriin uudet suositukset eivät tuo kovin mullistavia muutoksia. 58. Lapsuuden mäenlaskuun kuului oleellisena osana hyppyreiden rakentelu ja temppuilu minisuksilla. Vanhempani mahdollistivat hiihtoharrastuksen hankkimalla ja huoltamalla välineet sekä kannustamalla ja kuljettamalla lukuisat kerrat laduille ja kisoihin. Siksi ilahduin erityisesti, kun teini-ikäinen tyttäreni keksi etäkoulun ja treenitauon aikana, että hän voisi laskea lumilaudalla takapihaltamme avautuvassa metsärinteessä. Syy talvi-intoiluuni ei piile ainakaan siinä, että sietäisin kylmää erityisen hyvin. Onneksi merinovillakerrastot ovat turvanneet monet hiihtoreissut ja kylmät kädet saan yleensä lämpimiksi muutamalla rivakammin hiihdetyllä kilometrillä. Toisinaan ystäväni hymyillen ehdottelevat minulle untuvatakkia hiihtolenkeille jo muutaman asteen pakkasissa
Noheva seura voisi kysyä lopettaneilta lapsilta ja nuorilta, olisiko heillä kiinnostusta tulla takaisin porukkaan. Seuroilla on mahdollisuus näyttää taitonsa liikuntaharrastuksensa keskeyttäneiden saamisessa takaisin kentille ja saleille. Lisätietoa jäsenyydestä ja jäsen maksuista www.lts.fi. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 3 JOUKO KOKKONEN Huolipuhetta vai aitoa huolenpitoa. 52 OPISKELIJA OUNASTELEE: Valmentaja paljon vartijana 53 ARVIOITUA 61 Stadion 50 vuotta sitten VERTAISARVIOITU TUTKIMUSARTIKKELI 62 Oppilaiden välinen kiusaaminen alakoulun liikuntatilanteissa Liikuntatieteellinen Seura Liikunnan tiedeviestintää vuodesta 1933 LTS:n henkilöjäseneksi voivat liittyä kaikki liikuntatieteestä kiinnostuneet. Jäsen saa Liikunta & Tiede -lehden vuosikerran sekä alennuksia seuran julkaisuista ja tapahtumien osallistumismaksuista. LTS viestii: @LTSfi @LTSfi. jouko.kokkonen@lts.fi Tässä numerossa: 2 PÄÄKIRJOITUS: Upea talvi! 3 TOIMITTAJALTA : Huolipuhetta vai huolenpitoa. Pohdintaan on syytä ottaa myös tiukkaa harjoitusrutiinia pehmeämmät vaihtoehdot palata harrastuksen pariin. Koronapandemian pitkit tyessä on lisääntynyt huolipuhe liikuntaharrastuksista pois jäävistä nuorista. Jos liikunta on vanhemmille ja huoltajille itselleen vähemmän läheinen asia, niin jälkikasvukin jää poikkeusoloissa helposti liikunnasta paitsi. Aika näyttää, miten pysyväksi se jää. Huolipuheella on perusteensa. 10 Lihastohtori – molekyylipiipertäjä ja kansanvalistaja 15 COVID-19-taudin suhde fyysiseen kuntoon 20 Elämysja seikkailupedagogiikka vie ulos talvellakin 23 Soveltavan liikunnan maailmankongressi Suomessa 2021 27 Taide ja höntsäily liikunnallisen inkluusion käytäntöinä 30 Lähikuvassa Erwin Borremans: ”On palkitsevaa tehdä työtä yhdenvertaisemman liikunnan puolesta” 32 TUTKIMUSUUTISIA 40 Kuntosalitreeni – maailmanmitan trendi 45 YLLI edistää lähiöiden yhdenvertaisia liikkumismahdollisuuksia 48 Musiikki ja urheilu – tuntematon parivaljakko 50 POHDITTUA: Tietoa on, mutta kuka kertoisi siitä muillekin. LTS:n kotisivuilta (lts.fi) löytyy väyliä liikuntatiedon lähteille. Vuoden mittaan jäsenille lähetetään 6–8 uutiskirjettä. Varmaa onkin, että liikunnan parissa toimii eri rooleissa kiistatta enemmän ihmisiä kuin missään muussa järjestötoiminnassa esimerkiksi urheilijoina, liikkujina, valmentajina, huoltajina ja talkoolaisina. Liikuntaja urheiluseurojen kannattaa suunnata katse korona-arjen keskeltä myös pandemian jälkeen koittavaan aikaan. Tämäkin on hyvä muistaa pandemian vaikutuksia arvioitaessa. Kannattaa muistaa, että fyysinen harrastus tarjoaa monelle nuorelle ainutkertaisen mahdollisuuden henkiseen ja sosiaaliseen kasvuun. Tilanne ei ole välttämättä aivan näin synkkä. Liikunnan ja liikkumisen määristä korona-aikana tehdyt tutkimukset kertovat jo, että toimeliaisuuden väheneminen on heikentänyt maailmanlaajuisesti miljoonien ihmisten elämänlaatua. 4 AJASSA 8 VÄITÖSUUTISET 9 POLTTOPISTEESSÄ: Armotonta vai armollista menoa. Osa olisi lopettanut tai vaihtanut lajia joka tapauksessa, mutta pandemia on jouduttanut päätöstä. Aktiivisesti toimimalla ja ennakoimalla tilanteen taivastelu kääntyy oikeaksi huolenpidoksi. Harrastajamääriin on silti tullut iso lovi. Pandemia on myös osoittanut perheiden voimakkaasti ulkoistaman liikunnan heikkoudet. Se ei kuitenkaan saa estää kurkottamasta tulevaisuuteen. Liikuntakulttuurin johtohenkilöt sanovat kerkeästi liikunnan ja urheilun olevan Suomen suurin kansanliike. Fyysisen kunnon mittaaminen -sivusto (fkm.fi) tarjoa tietoa näyttöön perustuvasta kuntotestauksesta. Hyvä fyysinen kunto saattaa myös auttaa ihmisiä kestämään paremmin rankankin koronan, kuten Arto Hautala artikkelissaan kertoo
Osallistuneista 64 prosenttia oli miehiä, 42 prosenttia valmensi vapaaehtoisesti ja 58 prosenttia palkattuna osa-aikaisesti tai täysipäiväisesti. Vastaajista 90 prosenttia toimi vastaushetkellä valmentajana. Kävelyn lisääminen on tärkeä askel kohti aktiivista elämäntapaa, arkiliikuntaa ja hiilivapaata liikennettä. Kävelybuumi on Liikuntatieteellisen Seuran, FCG Finnish Consulting Group Oy:n, Kravat Oy:n sekä Lahden ja Tampereen kaupunkien yhteishanke, jota rahoittaa Traficom. Valmentajapaneelin tuloskooste. Hanke edistää samalla kaikille avoimia kävelyja liikuntaympäristöjä sekä esteetöntä arkiliikuntaa. www.suomikavelee.fi Kuva: Antero Aaltonen Kuva: Antero Aaltonen. Neljännes tuntee lisäksi saaneensa poikkeusoloissa liian vähän tukea. Kertyvä aineisto kertoo, mistä kaupunkilaiset oikeasti puhuvat kävelystä puhuessaan. Haasteet ja kokeilut liikunnan edistämisestä someviestinnän avulla antavat tietoa liikuntakäyttäytymiseen vaikuttamisesta. Hanke kannustaa vaihtamaan ajomatkan kävelyyn tai kelaamiseen aina kun se on mahdollista. 4 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 A J A S S A Pandemia heikentänyt valmentajien toiminta mahdollisuuksia – positiivista digitaitojen kehittyminen #kävelybuumi Kolme neljännestä suomalaisista valmentajista kokee vuoden 2020 valmentajapaneelin perusteella koronapandemian heikentäneen toimintaedellytyksiään. Vastauksia kertyi 193, joka oli 34 prosenttia paneeliin ilmoittautuneiden kokonaismäärästä. Siksi kävely-yhteydet liikuntapaikoille ja lähimetsään ovat erittäin tärkeitä. Valmentajista 78 prosenttia arvioi pandemian heikentäneen harjoitusten organisointia ja toteutusta. Hankkeessa ovat mukana Lahden ja Tampereen kaupungit. Palkatuista valmentajista 39 prosenttia oli ollut lomautettuna vuonna 2020. Kaupungeissa tunnistetaan käveltävän kaupunkitilan sekä jokapäiväisen lähiluontoliikunnan mahdollisuudet, ja kehitellään ideoita näiden parantamiseksi. Pandemia ei ollut vaikuttanut 16 prosentin toimintamahdollisuuksiin, ja 9 prosenttia arvioi niiden parantuneen. Kävelybuumi innostaa yhdistämään aktiiviliikunnan perinteisesti istuvaan toimintaan, kuten kokouksiin. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus toteutti vuoden 2020 valmentajapaneelin joulukuun lopussa. Lähes joka kolmas valmentaja oli miettinyt tosissaan valmennustoiminnan keskeyttämistä. Tieto auttaa luomaan kaupunkikohtaisesti räätälöidyt suositukset (”policy guidelines”) monialaisesta kävelyn edistämisestä. https://kihuenergia.kihu.fi/ tuotostiedostot/julkinen/2021_blo_valmentaja_sel28_86926.pdf Yhteishanke laajentaa käsityksiä kävelystä Kävelybuumihanke nostaa esiin korona-aikana syntyneitä myönteisiä kävelyja lähiliikuntakokemuksia. Tavoitteena on tehdä kävelystä mahdollisimman paljon käytetty liikkumistapa. Liki puolet koki poikkeusolojen vaikuttaneen kielteisesti vuorovaikutukseen valmennustilanteissa, hyvinvointiin ja jaksamiseen sekä harjoittelun suunnitteluun ja ohjelmointiin. Hankkeessa etsitään ja välitetään kävelyyn rohkaisevia tarinoita, joita on yhtä paljon kuin kävelijöitäkin. Kaupunkilaisia haastetaan esimerkiksi yhdistämään tietotyö ja aktiivinen liikkuminen. Myönteisenä korona-ajan ilmiönä valmentajat pitivät digitaitojen ja uusien toimintatapojen oppimista sekä osaamisen kehittämistä verkossa
Liikuntatieteen päivät järjestetään 8.–9. Onko jotain muuttunut pysyvästi. Ensimmäinen tapahtuma järjestettiin keväällä 1981 yksipäiväisenä Jyväskylässä. Toimintarajoitteisille henkilöille suunnatun Liikkujakyselyn ja Seurakyselyn raportti. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 5 A J A S S A Liikuntatieteen päivillä teemana vastuullinen tulevaisuus Vuoden 2021 Liikuntatie teen päivät suuntaavat katseen liikunta-alan tulevaisuuteen ja yhteiskuntavastuuseen. syyskuuta 2021 ensimmäistä kertaa virtuaalisesti. Salla Karjalaisen vetämän lähetyksen aiheina ovat muun muassa poikkeusajan näkyminen eri väestöryhmien ja eri-ikäisten liikkumisessa. Vastaajista 70 prosenttia liikkui terveytensä kannalta liian vähän ja 65 prosenttia haluaisi liikkua enemmän. Jakso on kuunneltavissa TSV:n Tiederadion kanavalta. Toimintaa tarjotaan sekä kohdennetuissa erityisryhmissä että kaikille avoimena. Liikkujakyselyn raportista selviää, että puolet toimintarajoitteisista vastaajista on joutunut vähentämään liikkumista ja liikunnan harrastamista koronan takia. Kantomaa ja Paajanen pohtivat myös pandemian pitkäaikaisvaikutuksia. Tiedeklubilla-podcastit tuottaa Tieteellisten Seurain valtuuskunta (TSV). Tavoitteena oli selvittää liikunnan harrastamista ja osallistumisen esteitä (Liikkujakysely, n = 1213) sekä inklusiivisen liikuntatarjonnan tilaa urheiluseuroissa (Seurakysely, n = 334). Mitä myönteisiä käytäntöjä on mahdollisesti löytynyt pakon edessä. Virtuaalisuus sopii samalla hyvin päivien tulevaisuusteemaan. www.lts.fi/tapahtumat/ltp21/ #LTP21 #liikuntatiede Kuva: Jouko Kokkonen Tiedeklubipodcast: korona pandemia ja liikunta FT, dosentti Marko Kantomaa Oulun yliopistosta ja Helsingin kaupungin liikkumisohjelman projektipäällikkö Minna Paajanen keskustelevat Tiedeklubin maaliskuussa tallennetussa jaksossa koronapandemian vaikutuksista liikuntaan. Virtuaalisena toteutettavassa seminaarissa tarkastellaan, miten yhteiskunnan muutokset vaikuttavat liikunta-alaan, ja mitä sillä on annettavana muuttuvan maailman haasteisiin. Liikuttaako. Seurat ilmoittivat tarvitsevansa eniten tukea ohjaajien, vapaaehtoisten, kohderyhmän ja sponsorien löytämisessä sekä tiloihin liittyvissä asioissa. www. paralympia.fi/palvelut/materiaalit/raportit. https://soundcloud.com/tiederadio/tiedeklubi2532021-liikunta-koronan-muuttamassa-maailmassa Kaksi kolmesta toiminta rajoitteisesta haluaisi liikkua enemmän Suomen Paralympiakomitea toteutti Liikuntatieteellisen Seuran kanssa syksyllä 2020 kaksi kyselyä toimintarajoitteisten henkilöiden liikuntapalveluista. Monipuolinen virtuaalialusta tarjoaa laajat mahdollisuudet vuorovaikutukseen ja keskusteluun niin ryhmissä kuin kahden kesken. Tapahtumasta on muodostunut tärkeä kohtaamispaikka liikuntaja terveysalan tutkijoille, asiantuntijoille, päättäjille, tiedon soveltajille ja opiskelijoille. Joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma tarjoaa tilaisuuden tutkijoiden ja tiedon käyttäjien väliseen vuorovaikutukseen ja auttaa tiedon kytkeytymistä käytäntöön. Seurakyselyn vastaajista 66 prosenttia järjestää soveltavaa liikuntaa tai vammaisurheilua tai niiden toiminnassa on mukana toimintarajoitteisia harrastajia. Soveltavan liikunnan kehittämisen lähtökohdaksi tulisi ottaa toimintarajoitteisten henkilöiden yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet yleiseen toimintaan. Seminaari on myös kouluttautumistapahtuma uraansa aloitteleville tutkijoille. Kunnat ovat avainasemassa. Liikunnan harrastamista estävät hinta, sopivan kaverin puute, sopivien harrastusryhmien puute, vamma tai terveydentila ja koronan pelko. Inkluusion eteneminen ja toimintarajoitteisille henkilöille sopivien palvelujen lisääntyminen edellyttävät sekä paikallisia että valtakunnallisia toimia. Liikuntatieteen päivät täyttävät 40 vuotta. Aija Saari (toim.), Suomen Paralympiakomitea 2021. Ympäristöön tai palveluihin liittyvistä tekijöistä useimmin mainittiin liikuntatilojen esteellisyys, saavutettavan ja ajantasaisen tiedon puute ja vammaispalvelujen ongelmat
www.soveli.fi/meista/hankkeet/ kaksikieliset-kunnat/. Printtilehdillä on edelleen oma uskollinen lukijakuntansa, ja lukijasuhde on tiiviimpi kuin digitaalisella alustalla. Kilpajuoksijoiden, seuraihmisten ja valmentajien osuus lukijoista on hieman pienentynyt. Juoksijan tarkastettu levikki oli suurimmillaan 2010-luvun puolivälissä yli 20 000 ja lukijamäärä lähes 90 000. Vuoden 2017 Kansallisessa mediatutkimuksessa Juoksijan lukijamääräksi mitattiin 66 000. Hanke kehitti kaksikielistä soveltavaa liikuntaa tiiviissä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. He odottavat organisaatioiden, kuntien ja seurojen ymmärtävät myös kaksikielisten tarvitsevan soveltavan liikunnan ryhmiä, koulutuksia ja materiaaleja. 1970ja 1980-luvulla Juoksija oli myös tärkeä kanava saksankielisen valmennusja tutkimustiedon julkaisijana Suomessa. Lehti seuraa päätoimittaja Anttilan mukaan myös tutkimustietoa. Väitöskirjatutkija Hilkka Kotro Calgaryn yliopistosta seuraa palstallaan liikuntatieteellistä tutkimusta. • Liikuntapaikan esteettömyyskartoitus tehtiin neljässä kunnassa. Toiminnassa otettiin huomioon jokaisen kunnan yksilöllinen lähtötilanne ja pyrittiin kehittämään kuntien soveltavaa liikuntaa sekä edistämään kunnissa tapahtuvaa eri toimijoiden yhteistyötä. Tämä on ollut ohjenuorana koko lehden 50-vuotisen taipaleen ajan, sanoo vastaava päätoimittaja Seppo Anttila. Juoksijaa lukevat niin yli 45-vuotiaat aktiivisesti juoksevat miehet kuin alle 30-vuotiaat kaupunkilaisnaiset. • Soveltavan liikunnan esite otettiin käyttöön neljässä kunnassa • Soveltavalle liikunnalle perustettiin oma nettisivu neljässä kunnassa. Jatkossa sen numeroita saattaa ilmestyä useampia. Siinä saavutettiin muun muassa seuraavat tulokset: • Soveltavan liikunnan ohjaaja aloitti työn kahdessa kunnassa. Tosin 1970-luvulla ”tavalliset juoksun harrastajat” olivat eri tasolla kuin 2020-luvulla juoksukuntoilua aloittavat nuoret kaupunkilaiset. Juoksija julkaiseekin lähiaikoina uuden juoksija.fi-sivuston, jolta löytyvät tärkeimmät kestävyyslajit ja yhtiömme julkaisemat lehdet Juoksija, Hiihto, Pyöräily+Triathlon ja Suunnistaja, kertoo Seppo Anttila. 6 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 A J A S S A Juoksija ilmestynyt jo 50 vuotta Euroopan vanhin juoksulehti Juoksija täytti 50 vuotta tammikuussa. Hankekoordinaattori Lotta Nylund ja kuntien liikuntavastaavat toivovat, että yhteistyö jatkuu. Opetusja kulttuuriministeriön rahoittamaan hankkeeseen osallistui kuusi alle 20 000 asukkaan kaksikielistä kuntaa: Kemiönsaari, Kristiinankaupunki, Kruunupyy, Närpiö, Parainen ja Siuntio. Lehteä tehdään niin kilpaja aktiivijuoksijoille kuin myös tavallisille kuntoilijoille. Yhteistyötä yli kielirajojen tarvitaan, koska kaikilla on oikeus liikkua, toimintakyvystä tai äidinkielestä riippumatta. Juokseminen kuntoilumuotona on muuttunut elämyksellisemmäksi ja luonnossa liikkuminen korostuu. – Digitaalisuuden tuomiin haasteisiin on kuitenkin vastattava ja etsittävä sopiva tasapaino paperisen lehden ja digitaalisen alustan välillä, jolloin ne tukevat toisiaan. Pekola ymmärsi jo 1970-luvulla kuntourheilun tärkeyden, joten lehden juttuja suunnattiin myös kuntoilijoille. Myös Kihun tutkijat kirjoittavat silloin tällöin lehteen. Myös iäkkäämmät yleisurheilusta kiinnostuneet lukijat ovat lehdelle tärkeitä. Pekola oli myös luomassa useita juoksutapahtumia harrastajille. Harrastusaiheisen lehden painaminen on Anttilan mukaan edelleen kannattavaa, vaikka digitaaliset kanavat ja amerikkalaiset jättiyritykset ovat vieneet suuren osan paperilehtien ilmoitustuotoista. Juoksija on tämän vuoksi alkanut julkaista liitteenään kerran vuodessa ilmestyvää Polkujuoksija-lehteä. – Juoksija-lehti on juoksuja kestävyysurheilun puolestapuhuja. • Soveltavan liikunnan foorumit toimivat viidessä kunnassa. Juoksijan perusti SUL: n Yleisurheilu-lehteä toimittanut ja liiton toimistosihteerinä työskennellyt Tapio Pekola (1940–2011) yhdessä muutaman muun kestävyysjuoksun puolestapuhujan kanssa vuonna 1971. Soveltavaa liikuntaa kaksikielisiin kuntiin Vuosina 2018–2021 toteutetun Soveltavaa liikuntaa kaksikielisiin kuntiin -hankkeen tavoitteena oli kehittää laaja-alaisesti alaa kaksikielisissä Manner-Suomen kunnissa. Turun yliopiston liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Ilkka Heinonen kirjoittaa Juoksijaan säännöllisesti. Lehden lukijaryhmien erilaisuus tuo omat haasteensa sisällön rakentamiseen. Intohimoisesti lehteä tehnyt ja kielitaitoinen Pekola loi nopeasti laajat kansainväliset kontaktit. • Toimintavälineitä hankittiin kolmeen kuntaan
1200 1000 800 600 400 200 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 890 914 906 885 898 898 908 980 1078 1121 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 7 A J A S S A Kuva: Jouko Kokkonen Liikuntatieteellisen Seuran jäsenmäärän kasvu jatkui Liikuntatieteellisen Seuran henkilöjäsenten määrä kasvoi neljä prosenttia vuonna 2020. Koronapandemian aikana jaettavaksi varatut lehdet ovat jääneet hyllyyn. Rantasen ryhmä vertaili toimintakyvyn eroja nykypäivän 75–80-vuotiaiden ja heidän vuosina 1989–1990 eläneiden ikätoveriensa kesken. Tuolloin tutkimusjoukkona olivat juuri ennen Suomen itsenäistymistä syntyneet. Vuoden 2020 kokonaislevikki oli 1969 (+ 2,1 %). Hyllyssä on vielä jonkin verran lehtiä, joten niitä voi tilata toisen asteen oppilaitoksiin lähettämällä viestin toimituspäällikkö Jouko Kokkoselle, jouko.kokkonen@lts.fi. Seuraan kuuluu myös 46 yhteisöjäsentä. Liikunta & Tiede -lehden levikki on myös hienoisessa kasvussa neljäntenä vuonna peräkkäin. LTS:n jäsenmäärä on noussut viimeisimmän viiden vuoden aikana liki 25 prosentilla. Lehti postitetaan jäsenille, sen erikseen tilanneille ja vuosikerran LIITO ry:n jäsenetuna tilanneille. LTS:n henkilöjäsenten määrä vuosina 2011–2020.. Erityisen voimakkaasti on kasvanut opiskelijajäsenten osuus. LTS päätti tämän vuoksi tarjota lehtiä toisen asteen oppilaitokselle oppimateriaaliksi. Toistakymmentä oppilaitosta tilasi yhteensä yli 1 600 lehteä. Liikunta & Tiede lehtiä toisen asteen oppilaitoksiin Liikunta & Tiede lehteä on jaettu normaalivuosina osallistujille LTS:n omissa ja myös muissa tapahtumissa. Rantasen johtaman ryhmän tutkimustulosten mukaan sekä miesten että naisten lihasvoima, kävelynopeus, reaktionopeus, sanasujuvuus, päättelykyky ja muisti ovat 1930-luvun lopulla ja 1940-luvulla syntyneillä 75–80-vuotiaana huomattavasti parempia kuin samanikäisillä 30 vuotta sitten. Jyväskylän yliopiston Tieteellinen läpimurto palkinto Taina Rantaselle Jyväskylän yliopisto myönsi virtuaalisesti toteutetussa vuosijuhlassaan ensimmäisen Tieteellinen läpimurto -palkinnon gerontologian ja kansanterveyden professori Taina Rantaselle. Kyseessä oli neljäs perättäinen kasvuvuosi. Koulut tarttuivat ilahduttavasti tarjoukseen
Kunnallisten liikunnanohjaajien merkitys on suuri etenkin vähemmän liikkuvien aktivoinnissa ja soveltavassa liikunnassa. Verkkosivuillamme ilmestyy vaalien lähestyessä kuntia ja liikuntaa eri näkökulmista käsitteleviä blogitekstejä. Kuva: Antero Aaltonen Päivitä yhteystietosi . Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen jää kuitenkin kunnille, mikä kasvattaa liikuntaan ja liikkumiseen kohdistuvia odotuksia. Väitöskirjan verkkoversio: https://erepo. Kimmo Isotalon historian väitöskirja ”Luonnonjäiltä areenoille ja kansallislajiksi. Hybrid Masculinities in Finnish Working Life” (Miehet, työ ja itsestä huolehtiminen: Hybridimaskuliinisuudet suomalaisessa työelämässä) tarkastettiin 19.3.2021 Helsingin yliopistossa. Kuntien seuroille jakama tuki ei euromääräisesti näytä suurelta, mutta kannustaa osaltaan kansalaistoimintaa. Väitöskirjan verkkoversio: http://urn. Liikuntapaikoista liki 75 prosenttia on kuntien omistuksessa tai määräysvallassa. pysyt ajan tasalla LTS:n toiminnasta LTS tiedottaa toiminnastaan sähköpostitse muun muassa infokirjeillä. Tulokset perustuvat yli 500 Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) -tutkimukseen osallistuneen lapsen tietoihin. Pienen ekoteon voit tehdä vaihtamalla jäsenlaskusi sähköpostitse lähetettäväksi. uef.fi/handle/123456789/24556. Ilmoita yhteystietojen tai laskutuksen muutoksista osoitteella linda.raivio@lts.fi tai puhelimitse 010 778 6602. Päätöksenteko sosiaalija terveyspalveluista siirtyy pois kunnilta. Kaavoitus määrittelee vielä paljon laajemmin liikkumisen ehtoja. Jos haluat siirtyä käyttämään e-laskua, niin sinun pitää ilmoittaa asiasta omassa verkkopankissasi maksaessasi laskua.. Kunnissa tehdään suurin osa julkisen vallan liikuntaa koskettavista päätöksistä. 8 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 Kuntavaalit ja liikunta Kuntavaalit siirtyivät koronapandemian vuoksi huhtikuulta kesäkuun 13. LTS seuraa liikuntaa koskevaa kuntavaalipuhetta kampanjan pakkojatkoajalla. Väitöskirjan verkkoversio: https://erepo.uef.fi/ bitstream/handle/123456789/24647/ 16158777351258529766.pdf Miehet tavoittelevat joustavaa ja hyvinvoinnin huomioivaa työntekijyyttä FM Henri Hyvönen tarkastelee väitöskirjassaan miesten tapoja ajatella ja puhua työhön liittyvästä itsestä huolehtimisesta. Isotalon työ on ensimmäinen jääkiekon historiaan keskittyvä suomalainen väitöstutkimus. Tutkimukseen haastatellut miehet ilmaisivat halua parantua perinteisestä maskuliinisuudesta, jossa myönteistä miehen identiteettiä rakennetaan työssä menestymällä ja uhraamalla itsensä työlle. Tulosten mukaan miehet ovat kiinnostuneita terveystrendeistä, self-helpistä ja työhyvinvoinnista Henri Hyvösen sukupuolentutkimuksen väitöskirja ”Men, Work, and Care of the Self . lts.fi/liikunta-tiede/blogi V ä i t ö s u u t i s e t Reipas liikunta vähentää tyypin 2 diabeteksen ja valtimotautien riskitekijöitä jo alakouluiässä TtM Juuso Väistö tarkastelee väitöstutkimuksessaan fyysisen aktiivisuuden ja kunnon eri osatekijöiden sekä paikallaanolon yhteyksiä tyypin 2 diabeteksen ja valtimotautien riskitekijöihin sekä niiden kasautumiseen 6–8-vuotiailla suomalaisilla lapsilla. Suosiota selittävät muun muassa parantuneet pelija harrastusolosuhteet, yhteiskunnan yleinen vaurastuminen ja kaupungistuminen sekä lajin kansainvälistyminen ja maajoukkueen MM-menestys. Vaalikeskustelu ei ehtinyt ennen siirtoa oikein alkaa. Jääkiekko nousi Suomen uudeksi kansallislajiksi 1900-luvulla yhteiskunnan murroksessa FM Kimmo Isotalo käsittelee historian väitöstutkimuksessaan kehityskulkuja, jotka ovat johtaneet jääkiekon nousuun maamme uudeksi kansallislajiksi. fi/URN:ISBN:978-951-51-6939-6 A J A S S A Keravan uimahalli. Niiden mukaan riskitekijöiden kasautumista voidaan ehkäistä jo lapsuudessa liikunnalla, hyvällä fyysisellä kunnolla ja tarpeettoman paikallaanolon välttämisellä. päivälle. Suomalainen jääkiekkoilu liikuntaja urheilukulttuuristen sekä yhteiskunnallisten muutosten ilmentäjänä” tarkastettiin 26.3.2021 Itä-Suomen yliopistossa. Posti kulkee, kun yhteystiedot ovat kunnossa. Kuntavaalit vaikuttavat liikuntaan enemmän kuin eduskuntavaalit. Kunnallinen liikuntapolitiikka voikin saada uutta sisältöä tulevalla valtuustokaudella 2021?2025. Hyvönen käsittelee myös normeja ja odotuksia, joita miesten harjoittamalle itsestä huolehtimiselle asetetaan esimerkiksi mediassa. Liikunnan suhteellinen merkitys kunnallisessa päätöksenteossa kasvaa, kun SOTE-uudistus joskus valmistuu. Juuso Väistön väitöskirja ”Physical activity, sedentary behavior, physical fitness and cardiometabolic risk in a population sample of primary school-aged children – the Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) study” tarkastettiin 5.3.2021 Itä-Suomen yliopistossa
ANNUKKA ALAPAPPILA liikunta-asiantuntija Suomen Sydänliitto annukka.alapappila@sydanliitto.fi Sepi Kumpulainen, Armollista menoa. Sanoilla, joita toistaa, on iso merkitys, koska aivot uskovat niitä. Hyvä kasvaa hyvällä. Itsemyötätuntoinen kirje, 3–5 lausetta voi alkaa vaikka näin; arvostan sinua, koska… tai on hienoa, että olet oppinut...Kirjeen kirjoittamisen jälkeen sen voi laittaa syrjään ja lukea sen itselleen myöhemmin. Sain tyttäreltäni lahjaksi Sinulle äiti – kirja meistä -kirjan, johon hän oli täyttänyt minulle runsain mitoin aineksia voimasanoiksi, kiitollisuussanoiksi ja kiitollisuuspäiväkirjan sisällöksi. Itsemyötätunto on ystävällistä ja lämminhenkistä suhtautumista itseen ja oman keskeneräisyyden hyväksymistä. Vaikkapa sen uudenvuodenlupauksen kanssa. Ne auttavat pitämään parempaa huolta itsestä. Niin minullakin. Pitäisi pystyä parempaan ja enempään. Nuo sanat kuulostivat minulle houkuttelevilta. Armollisemmassa elämässä mieli tuntuu olevan kaiken perusta. Sisäinen puhe voi olla armollista ja lempeää. Monet asiat rasittavat parhaillaan armotta mieltä. Toinen ei ole tottunut etätöihin vuoden harjoittelun jälkeenkään. Kova vaatimustaso tai täydellisyyden tavoittelu voivat vaatia paljon. Liiallisena se saattaa sairastuttaa. Itselle kirjeen kirjoittaminen on monelle uusi kokemus. Kiitollisuuspäiväkirja Päiväkirjaan voi kirjoittaa viikon ajan joka päivä vähintään yhden lauseen asiasta, josta kiittää itseään. Niistä voi tehdä vaikkapa tietokoneen salasanan, jolloin ne muistaa lähes joka päivä. Onko helppoa ottaa iisimmin ja antaa itselleen armoa. Ystävän kanssa voi myös keskustella siitä, mitä vahvuuksia hän näkee sinussa ja sinä hänessä. Miten mieltä voi auttaa. Ei armoa, vaan armotonta menoa päivästä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen. Aina ei ole, mutta jotkut onnistuvat omalla vauhdillaan. Itseäänkin voi tukea, lohduttaa tai auttaa. Voisiko lause olla, että kiitän itseäni kärsivällisyydestä, vaikka jäin jatkuvasti autollani punaisiin valoihin. Näitä sanoja voi käyttää omassa sisäisessä puheessa. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 9 P O L T T O P I S T E E S S Ä Armotonta vai armollista menoa. Voimasanat Jokaisella on omat voimasanat. Kiitollisuussanat Omien vahvuuksien huomaaminen ja lempeys itseään kohtaan ovat taitoja, jotka ovat opittavissa. Kun itsemyötätunto ja lempeys itseä kohtaan lisääntyvät, huokuu levollisuus ja hyväksyntä myös muille. Joskus jopa ääneenkin. Millaista keskustelua oman pään sisällä tapahtuu. Ei tarvitse olla vaatimaton. Mikä sen mukavampaa kuin nostaa näitä kauniita toisilta saatuja sanoja esille. Niistä voi oppia pois tai niiden kanssa voi elää antamatta niille liikaa tilaa. On inhimillistä olla itsekriittinen sopivassa määrin. Huomisesta päivästä voi aloittaa rennomman menon itseään ja myös muita kohtaan. Se vaatii hetken pysähtymisen, jolloin valitsee 3–5 sanaa, jotka kuvaavat itseä parhaimmillaan. Ne voi kirjoittaa näkyville ja sanoa niitä usein mielessä. Itsemyötätuntotaidot auttavat katkaisemaan stressin kierteen, vähentämään täydellisyyden tavoittelua ja epäonnistumisen pelkoa. Myös myötätuntoa itseään kohtaan voi kehittää. Asuuko mielessä ihmettelijä, kriitikko, arvostelija vai ihailija. Yksi keino on harjoittaa arjen sanallistamisen taitoa ja ottaa käyttöön voimaja kiitollisuussanat sekä kiitollisuuspäiväkirja. Päiväkirjan avulla huomaa, että kiitollisuuden asioita on paljon. Joskus sisäinen puhe soimaa, patistaa ja arvostelee. Kirjan ääreen on mukava palata aika ajoin matkalla kohti yhä armollisempaa menoa. Mielentaidoista saa apua oman elämänsä armollisuuteen. Armollista…menoa…omalla vauhdilla...eteenpäin… rennosti…iisisti…lunkisti…höllästi Kohti hyvää mieltä ja armollisempaa menoa voi pyrkiä ajattelemalla asioita, joista voi olla kiitollinen, muistelemalla hyviä asioita, lopettamalla murehtiminen ja tekemällä hyviä tekoja myös toisille. Jokaisessa meissä on piirteitä, jotka eivät ole mukavia. Näiden asioiden ei tarvitse olla erityisiä tai isoja. Itsemyötätunto Myötätunto on paras ystävä itselle. Minun ohellani varmastikin moni toivoo oppivansa kulkemaan elämäänsä noiden nuottien mukaan, ainakin joissain asioissa. Jokaiselle on keinoja hidastaa ja silti ehtiä, jos vain huomaa tarttua niihin. Hengästymme ja väsymme huomaamattamme. Joku painii painonpudotukseen liittyvän uudenvuodenlupauksen kanssa. Hyvää oloa ja onnellisuutta voi opetella lisäämään omaan arkeensa. Kuulin televisiosta mukaansa tempaavan melodian, jossa laulettiin armollista…menoa…omalla vauhdilla… eteenpäin…rennosti…iisisti…lunkisti…höllästi. Joskus unohdamme pysähtyä arjen juoksussa. https://www.youtube.com/watch?v=I1KwkwuuV2I
Yhdistelmä ei ole tavallisin tutkija maailmassa, vaikka onkin yleistymässä. 1 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 Lihastohtori – molekyylipiipertäjä ja kansanvalistaja Apulaisprofessori Juha Hulmi viihtyy niin tutkimuslaboratoriossa kuin kansantajuisen tiedonjakamisen parissa. Kuva: Juha Laitalainen
Se vaatii paksua nahkaa. Näkyvyyttä on Hulmille tuonut halu kertoa työn tuloksista kansanomaisesti. Juha Hulmin kärjistys huumoriesimerkein siitä, miten sosiaa lisessa mediassa otetaan usein erilaisia rooleja. Kuva: Juha Hulmin kotialbumi Yleistajuisen tiedon tarve korostunut Hulmi on pohtinut paljon tiedeviestinnän merkitystä. – Lihassupistuksen vaikutuksia systeemibiologiaan on vaikeampi pukea yleistajuiseksi kuin painonpudotuksen tai voimaharjoittelun vaikutuksia suorituskykyyn tai kehon koostumukseen. Tekstit antoivat mahdollisuuden kirjoittaa omista ajatuksista tutkimustiedon pohjalta. Voisi olettaa, että kaikki ihmiset haluavat saada aiheesta kuin aiheesta parasta mahdollista tietoa. Tutkimusmaailmassakin kohoaa tarpeettomia esteitä, jos tutkijoilla ei ole ei ymmärrystä toistensa tekemisistä. Osa tutkijoista aristelee some-viestintää siellä helposti viriävien väittelyiden vuoksi. Silti löytyy niitä, jotka haluavat asettaa kyseenalaiseksi tutkijoiden vuosikymmenien työn tulokset. Jonkinasteista popularisointia tarvitaan Hulmin mukaan myös tiedeyhteisössä, johon kuuluvien on hyvä ymmärtää, mitä tutkitaan. Näkyvyyttä saavat parhaiten ristiriitaiset ja vastakkainasetteluun perustuvat. – Somessa kommentointiin menee aikaa. Hän alkoi kirjoittaa blogia, joka tarvitsi nimen. Tiedeviestijä ei jää silloin pelkäksi puhuvaksi pääksi. Aikaa on yliopistolla tiedeviestintään käytössä rajallisesti. Hulmi kertoo huomanneensa viestinnässä tärkeäksi, että asioista puhuu aito ihminen, jolla on henkilökohtainen ote kirjoittamaansa tai puhumaansa. Hulmi on esiintynyt myös televisiossa. Akateemisessa maailmassakin on tykätty Lihastohtorin tekemisistä. En edes yritä kansanomaistaa osaa tutkimistani haastavammista asioista, vaikka pidänkin niitä kuitenkin vähintään yhtä tärkeinä kuin helpommin kansanomaistettavia aiheita, sanoo Hulmi. Epäilijöiden ja tieteen suoranaisten kieltäjien määrä on pikemminkin kasvanut kuin kutistunut koronapandemian aikana. Olen laittanut itseni likoon välillä aika voimakkaasti. Jo opinnäyte herätti tavallista laajempaa huomiota. Hän sanoo joskus harvoin masokistisesti jopa nauttivansa, kun huomaa ihmisten olevan eri mieltä. Lihastohtoriksi ryhtyminen tuntui luontevalta lihasten toimintaan liittyvän väitöskirjan ansiosta. Hulmi arvelee, että kaikki eivät ole aina pitäneet hänen tyylistään, mutta kielteistä palautetta on tullut kokonaisuudessaan yllättävän vähän. Hulmi sanoo kokeneensa blogin itselleen tehokkaaksi. Siellä joutuu kohtaamaan myös ihmisiä, jotka ovat syvästi eri mieltä. Mies on ehtinyt urallaan tutkia ja julkaista paljon, mutta tunnettuus perustuu vain välillisesti saavutuksiin akateemisessa maailmassa. Facebookissa seuraajia on yli 42 000. Tiedeviestinnän eri tasot Hulmin mukaan tiedeviestinnästä kiinnostuneen tutkijan kannattaa valita väline, jonka kokee omakseen. ”Lihastohtorina” Hulmi on tunnettu vuodesta 2012. Räväkkä ja toisinaan provokatiivinen tyyli on osaltaan tuonut seuraajia. Liikunta ja ravitsemusviestintä on suosittua mediassa. – Kaikkein pahinta on, että virheellinen tieto leviää tehokkaasti, kiitos somen algoritmien. Innoittajana oli lehtien palstoilta tutuksi tullut ”talotohtori” Panu Kaila. Ensimmäinen Lihastohtori-kirja ilmestyi vuonna 2015 ja toinen 2018. Myös kriittinen keskustelu opiskelijoiden kanssa virkistää apulaisprofessorinkin ajatuksia. Nopeatempoisempi some-viestintä vie helposti paljon aikaa ja vaatii kovaa pinnaa. Pieni roso tuo sanomaan inhimillisyyttä ja uskottavuutta, jolloin viesti saavuttaa laajemman joukon. Iltalehti kertoi väitöskirjasta 18.3.2009: ”Hulmin väitöstutkimuksen mukaan heraproteiinilisän nauttiminen ennen ja jälkeen jokaisen kaksi kertaa viikossa suoritetun voimaharjoituksen tehosti lihasten koon kasvua.” Lihastohtorin blogilla on ollut enimmillään 100 000 lukijaa kuukaudessa. Niitä pystyy kansanomaistamaan helpommin kuin perustieteiden tutkimustuloksia. – Ihmisen persoonallisuus voi vahvistaa viestiä: Hulmi käy salilla ja treenaa. Hulmi on saanut muun muassa Jyväskylän yliopistolta tieteellisen tiedon julkistamispalkinnon vuonna 2017. Hulmille kiistat eivät ole este esimerkiksi Twitter-osallistumiseen, vaan kyse on ajankäytöstä. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 1 1 Vuodesta 2019 Jyväskylän yliopiston liikuntafysiologian apulaisprofessorina toiminut Hulmi on suuren yleisön parhaiten tuntemia suomalaisia liikuntatieteilijöitä. Kohtalaisen ekstroverttinä ihmisenä en ole kokenut sitä ongelmallisena
Hulmi sanoo olevansa tiedeviestinnässä vain kokemusasiantuntija. Viesti menee hänen mukaansa parhaiten perille kansankielisenä. 1 2 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 ajatukset. Laatua on vaikea mitata, mutta siitä kertovat toki kohtuullisen hyvin julkaisujen saamat viittaukset. Apulaisprofessorina opiskelijakontaktit ovat lisääntyneet. Työnkuvansa hän arvioi melko autonomiseksi. Hän pohtii, saako määrä liiaksi painoa arvioinneissa. Kuva: Juha Laitalainen. – Mennään enemmän trendien mukaan. Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa on kehrätty tyytyväisenä marraskuussa 2020 julkaistuista Shanghai-rankingin tuloksista. Akatemiatutkijana tilanne oli tässä mielessä parempi. Akateemista vapauttakin löytyy, mutta asioiden rauhalliseen pohdiskeluun ei jää aikaa. Hulmi ehti hoitaa apulaisprofessuuria puolisen vuotta ennen kuin korona käänsi yliopisto-opetuksenkin uuteen asentoon. Yliopistolla liian vähän aikaa ihmetellä Toiminta tiedeviestijänä on jäänyt Hulmilla sivummalle apulaisprofessorin pestin alettua vuonna 2019. Yliopistolla joudutaan myös haistelemaan tiedepolitiikan tuulia. Korona-aikana arjessa on korostunut tulipalojen sammuttelu. Tämä korostaa asiantuntijoiden itsensä harjoittaman tiedeviestinnän merkitystä, jotta valetieto ei pääsisi leviämään liikaa. Hulmi arvioi, että hänen aloittaessaan blogistina vuonna 2012 algoritmit eivät suosineet radikaalia ja kyseenalaistavaa viestintää yhtä paljon kuin 2020-luvulla. Hulmin mielestä vertailuissa on hyviä ja huonoja puolia, mutta parempiakaan tapoja verrata toimijoita ei ole. Kirjoitus imaisee mukaansa, kun siinä on selvästi erottuva juoni. – Yksi kova julkaisu on tieteen kannalta tärkeämpi kuin kymmenen vähemmän merkittävää. Kokonaisuuden kruunaa sopivasti annosteltu viihteellisyys ja tarinallisuus. Kurssien ja luentojen suunnittelu vie uudes sa tehtävässä jo itsessään aikaa, ja korona-aika on lisännyt vaikeuskerrointa. Tiedon on myös oltava ehdottomasti luotettavaa. – Olen mielelläni opiskelijoiden kanssa tekemisissä, sitä varten olen suorittanut opettajaopintojakin. Korona-aikanakin selvästi virheellisten tietojen levittäjät ovat päässeet ääneen tehokkaasti, mikä on korostanut selväjärkisten ja -sanaisten asiantuntijoiden tarvetta heidän vastavoimanaan. Tiedekunta on noussut liikuntatieteellistä tutkimusta tekevien yliopistotason instituutioiden taulukossa sijalle yhdeksän. Journalistejakin tarvitaan tiedeviestinnässä, mutta sitä ei voi Hulmin mielestä jättää yksin heidän hoidettavakseen. Tämä johtaisi todennäköisesti yllättäviin ja tutkimusta eteenpäin vieviin tuloksiin. Hulmin mielestä ihannetilanteessa perusrahoitusta olisi enemmän ja tutkijat voisivat itse enemmän päättää, mihin suuntaan he haluavat tieteentekemisessään edetä. Käsitejonglööri luo itsestään helposti ylimielisen kuvan. Hyvä yleistajuistaja osaa myös hahmottaa kokonaisuuksia ja suhteuttaa yksittäisen tutkimuksen merkityksen laajempiin yhteyksiin. Tutkittuun tietoon perustuva yleensä vähemmän kohahduttava aineisto leviää paljon heikommin, kun ihmisten reagointiin perustuvat algoritmit ohjaavat vies tien näkyvyyttä. Aihetta pitää tutkia, kun ulkopuolella sanotaan, että tämä on se strateginen suunta, mihin pitää mennä. Yliopistolla Hulmia vaivaa se, että hän ei koe ehtivänsä tehdä asioita niin hyvin ja huolella kuin haluaisi. Liian hienoja sanoja kannattaa välttää niin luennoilla kuin kirjoituksissa. Tutkijoiden itsensä muotoilemia sanomia tarvitaan. Uudessa tehtävässään hän kokee pääsevänsä päättämään asioista, joita pitää tärkeänä. Osa tiedejulkaisuistakin on suunnattu laajemmalle yleisölle, muistuttaa Hulmi. – Nämä on hyödyllistä pitää mielessä myös opinnäytetöitä ja julkaisuja kirjoitettaessa. Hyvä yleistajuistaja osaa hahmottaa kokonaisuuksia ja suhteuttaa yksittäisen tutkimuksen merkityksen laajempiin yhteyksiin
Uusien askareiden ohella Hulmi on halunnut jatkaa tutkimuksen parissa, minkä vuoksi yhteiskunnallinen vaikuttaminen on vähentynyt. Kalenterin ovat täyttäneet toisenlaiset tehtävät. Kun he laihduttavat, menee elimistö säästöliekille ja aineenvaihdunta hidastuu. Tutkimusta rutiinien vastapainoksi Apulaisprofessorina toimiminen on muuttanut Hulmin työn sisältöä oleellisesti. Kohteena ovat painonpudotuksen fysiologiset vaikutukset normaalipainoisilla urheilijoilla. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 1 3 Pandemian pakottamista järjestelyistä jää Hulmin mukaan elämään hyviäkin käytäntöjä. Myös tutkimukset rasvanlähdön vaikutuksista urheilijoihin jatkuu. Tavoitteena on selvittää, voidaanko menetelmää käyttää tutkimusmallina, kun halutaan eristetysti tutkia lihaksen supistuksen vaikutuksia. Etäyhteydet voivat helpottaa opiskelijoidenkin elämää, kun aina ei tarvitse olla opetuspaikkakunnalla. Hulmi onnittelemassa jääkiekkoilija Oskar Osalaa tämän voitettua vuonna 2014 KHLmestaruuden Metallurg Magnitogorskin joukkueessa. Kokonaisilla organismeilla – ihmisillä ja eläimillä – tutkittaessa ei voida nähdä yksittäisten kudosten kuten lihasten vaikutuksia muualle elimistöön suoraan. – Osataan pitää fiksuja kokouksia. Hulmi on mukana muun muassa tutkimuksessa, jossa mallinnetaan liikuntaa soluilla. – Jos vaikkapa ajatellaan liikunnan positiivisia vaikutuksia aivoihin, niin voiko lihas erittää tekijöitä, jotka päätyvät verenkierron kautta aivoihin ja vaikuttavat myönteisesti. Siinä tavoitteena oli päästä käsiksi mekanismeihin. Hulmi pelkää luovuuden kärsivän, kun tapaamiset ovat jääneet pois. Mutta toivottavasti palataan myös vanhaan, että ihmisten välinen vuorovaikutus ei katoa. Urheilijoiden aineenvaihdunta hakeutuu kuitenkin normaaliksi, kun paino palautuu. Ruohonjuuritason työ on pääosin vaihtunut hallintotehtäviksi, koordinoinniksi ja ohjaukseksi. Kuva: Juha Hulmin kotialbumi. Kohteena on lihassupistuksen vaikutus kasvatettuihin lihassoluihin. Monissa urheilulajeissa urheilijat laihduttavat toistuvasti ja vapaaehtoisesti. Yhteydenpito ulkomaille ja kotimaan paikkakuntien välillä on helpottunut, kun ihmiset ovat oppineet käyttämään tarjolla olevia välineitä paremmin. Miehet tekivät vuosia yhteistyötä. Muun muassa opinnäytetöiden suunnittelua riittää. Hulmi pitää hyvänä, että etätöiden arvostus ja ymmärrys kasvaa. Tämän tutkimusmenetelmän avulla voidaan selvittää suoraan, välittyvätkö nämä vaikutukset lihaksen kautta, kuvailee Hulmi. Toisaalta he oppivat antamaan tilaa luoville hetkille, joita ajatustöissä tarvitaan. Hänen johtamansa ryhmän uusin julkaisu käsittelee lihaksiin annetun geeniterapian, fyysisen aktiivisuuden ja ravinnon yhteyksiä. Rajansa etätöiden evoluutiollakin on. Ihmiset oppivat löytämään aikoja ja paikkoja tehokkaalle työskentelylle
Tieto tarjoaisi koeteltuja aineksia valintojen tueksi. Se on big data -tyylistä tutkimusta fysiologiassa. Yritän riisua pois kaiken ylimääräisen tilpehöörin, jotta urheilijalle ja joukkueelle antamastani viestistä ei tulisi ylimääräistä stressiä. Hulmi korostaa, että urheilijatutkimusten tavoitteena ei ole ylipainoepidemian ratkaisu tai tulosten välitön sovellettavuus, vaan elimistössä tapahtuvien mekanismien ymmärtäminen. Ja jos hän haluaa kehittyä, niin tarjolla olisi neuvoja, miten riittävään kuormitukseen ja tarvittaessa nousujohteisuuteen voi päästä. Siihen kuuluu kyky yksilöidä harjoittelu valmennettavan harjoittelutaustaan, lähtötasoon, tavoitteisiin, haasteisiin, harjoitteluresursseihin ja elämäntilanteeseen sopivaksi. Hulmia viehättää myös fysiologian trendikäs serkku systeemibiologia, jossa ilmiöitä kuvataan kokonaisuuksien tasolla, ei vain yksittäisten molekyylien tasolla. Sitä kautta paino nousee, jos ei malta syödä vähemmän. Tulokset viittaavat siihen suuntaan, että joillain ylipainoisilla havaittu jojo-ilmiö on todennäköisesti erittäin harvinainen urheilijoilla. JOUKO KOKKONEN. Tutkimustieto kertoo myös, mitä ei ainakaan kannata tehdä. Ja on vaikea syödä aina vähemmän ja vähemmän, tiivistää Hulmi. 1 4 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 – Olemme käyttäneet systeemibiologista menetelmää, mikä tarkoittaa käytännössä satojen ja tuhansien asioiden tutkimista samaan aikaan. – Jos pienestä joukosta mahdollisia menestyjiä saadaan huippu-urheilijoita, niin olen mielelläni mukana auttamassa, tiivistää Hulmi. Urheilijat ovat usein luontaisesti hoikkia. – Ei vain täsmällisiä ohjeita, miten salilla pitää treenata, vaan teoriaan pohjautuvia ymmärrystä lisääviä asioita, jotka auttavat soveltamaan. Hulmi kaipaa kuitenkin suosituksiin teoriapohjaista ymmärrystä ihmisen toiminnasta ja valmennusopin perusteista. Hulmin tutkimuskumppaneihin kuuluu myös tunnettu lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen. Urheilija-aineistossa tätä ei juurikaan näkynyt. – Joillakin laihduttajilla aineenvaihdunta ei välttämättä palaudu halutulla tavalla. Tieto on vain yksi osatekijä, myös urheilijan oma motivaatio ja kyvyt sekä ympäröivä yhteiskunta vaikuttavat lopputulokseen. Tiedon avulla liikkuja voisi pohtia tavoitteitaan. Toinen asia on, johtaako se parempaan menestykseen. Ei oppi ojaan kaada liikkujaakaan Kun Lihastohtorilta kysyy liikuntasuositusta, niin se ei isoissa linjoissa poikkea nykyisestä. – Näyttöön perustuvassa valmennuksessa yhdistyy parhaimmillaan laadukkaista tutkimuksista tehty objektiivinen ja systemaattinen yhteenveto eli kokonaistutkimusnäyttö ja vuosien kokemus kovia tuloksia tuottavasta valmennuksesta. Se kehittää hapenottokykyä ja parantaa tasapainoa. Ilves pyysi hänet panemaan muutaman pelaajan ravitsemusasiat kuntoon. Hulmi pitää mahdollisena, että painonpudotustutkimuksessa löytyy joitakin molekyylejä, jotka ovat lääketeollisuuden käytössä tulevaisuudessa. Urheilijat ovat kiinnostuneita tutkitusta tiedosta 2020-luvulla. Helposti käy niin, että jos tutkittu tieto puuttuu, niin syntyy tyhjiö, johon tulee jotakin muuta. Tutkittua tietoa ei ole käytetty valmennuksessa niin hyvin kuin olisi voitu. Hulmi ottaa esimerkiksi jalkapallon, jonka avulla saa pitkälti samoja terveysvaikutuksia kuin hiihdolla, juoksulla tai uinnilla. Yksilötasolla valmennus on hyvin kaukana molekyylipiiperryksestä. Käytetty big data -lähestymistapa on hänen mukaansa pinnalla tutkimusmaailmassa. Ylipainoisten laihduttamista on tutkittu paljon toisin kuin urheilijoiden painonpudotuksen vaikutuksia. Tutkijat voivat haastaa toimintatapoja ja ehdottaa asioita kokeiltavaksi. Eniten Hulmi on tehnyt yhteistyötä Tampereen Ilveksen jääkiekon liigajoukkueen kanssa. Näyttöön perustuva valmennus lähellä sydäntä Tutkimuksen ja opetuksen lisäksi Hulmi on halunnut säilyttää tuntuman valmennukseen, jotta hän ei ”jämähtäisi biologiseen norsunluutorniin molekyylipiipertäjäksi”. Yhä tehokkaampien tietokoneiden avulla on mahdollista saada irti paljon raakatietoa ja myös tulkita sitä. Valmentamiseen hän ei ole halukas sitoutumaan, vaikka arvostaakin valmentajia. Siihen ovat vaikuttaneet väärinymmärrykset puolin ja toisin, mikä on johtanut tiedemaailman ja käytännön kentän välisiin ristiriitoihin. Sen jälkeen Hulmi on talkoopohjalta mentoroinut Ilveksen joukkuetta ja tehnyt jonkin verran yhteistyötä pelaajien lisäksi valmennuksen, huoltotiimin, lääkärin ja fysiikkavalmentajan kanssa. Kanssaihmettelijänä on ollut muun muassa Tuomas Rytkönen. Osalla ylipainoisista alentunut aineenvaihdunta voi jäädä päälle kehon painon palautumisen jälkeenkin, mikä voi johtua perusfysiologiasta tai siitä, että ihminen tiedostamattaan passivoituu ja energiankulutus jää kokonaisuudessaan alhaisemmaksi. Pukukopeissa pidetyillä luennoilla eivät ole lentäneet tomaatit, ja nuoretkin pojat ovat jaksaneet kuunnella Lihastohtorin puhetta. Hulmi rakastaa urheilua ja jakaa tietouttaan rakkaudesta. Yritän yhdistää kotona saatua ravitsemuskasvatusta, omaa tutkimustietoa ja kokemusnäyttöä yksinkertaiseen viestintään urheilijoiden kanssa. Tutkittua tietoa osataankin Hulmin mukaan käyttää urheilussa melko laajalti. Siinä käytetään hyväksi ihan perusasioitten ymmärtämistä, siellä eivät vilahtele molekyylien nimet. Hän on pohtinut, mitä akateeminen, tutkittu tai näyttöön perustuva tieto voi antaa esimerkiksi urheiluvalmennukseen ja ravitsemukseen liikunnassa. Valitettavan usein sinne tulee uskomuksia ja hömppää tilalle. Monipuolinen liikunta on hyvästä kenelle tahansa. Näin ihmiset saisivat tilaisuuden kasvattaa ymmärrystään eri liikuntamuotojen vaikutuksista. He haluavat parhaaseen mahdolliseen näyttöön perustuvaa tietoa. Akateeminen maailma voi Hulmin mukaan hyödyttää urheilua sparraamalla. – Valmennus ei voi perustua vain kokemukseen
Elämme poikkeuksellista ja pitkittynyttä epätietoisuuden ja rajoitusten sävyttämää aikaa, joka koskettaa meitä kaikkia. Tämä auttaa meitä ymmärtämään paremmin, miten vakava terveysuhka nujerretaan. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 1 5 COVID19taudin suhde fyysiseen kuntoon Elimistö voi saada tukea hyvästä kestävyysja lihaskunnosta rakentaessaan puskuria vakavaa COVID-19-tautimuotoa vastaan kaiken ikäisillä. Kuva: Antero Aaltonen. Yksilöllisesti annosteltuna sillä on tärkeä merkitys myös sairaudesta toipuessa. Tästä konkreettinen esimerkki on rokotteiden nopea kehitystyö ja väestötason rokotuskampanjan toteuttaminen. Tietotulva COVID-19-viruksen ja sen muuttuvien muotojen vaikutuksista lisääntyy jatkuvasti. Liikunta auttaa jaksamaan sekä fyysisesti että henkisesti pitkittyneen pandemian oloissa. Infektioaltistuksen välttäminen kokonaan lienee mahdotonta lukuisista vaikuttavista hybridistrategian toimenpiteistä huolimatta, mutta pystymmekö ehkäisemään tautia tai nopeuttamaan siitä toipumista pitämällä huolta hyvästä fyysisestä kunnosta
COVID-19-viruksen iskiessä tulehdusreaktio voimistuu ja oireiden vaikeutuessa erityisesti keuhkojen ja sydämen toiminta voi heikentyä. (Brawner et al., 2021). Tutkittavista 36 prosenttia joutui sairaalaan COVID-19-infektion vuoksi. Kohtuullisen säännöllisen liikunnan määrän viikkotasolla on jo pitkään tiedetty vahvistavan immuniteettia vähentämällä ylähengitystieinfektioita, kun taas vähäinen liikunta tai suuri määrä kovakuormitteista liikuntaa voivat heikentää puolustusjärjestelmää (Nieman, 1994). Yksimielisyys vallitsee myös siitä, että noin 30–45 minuutin kohtuukuormitteinen liikuntasessio useamman kerran viikossa liikuntasuosituksen mukaisesti vahvistaa puolustusjärjestelmää iäkkäillä henkilöillä, joilla on mahdollisesti myös jokin ikääntymiseen liittyvä sairaus, ja näiden yhteisvaikutuksena immuniteetin heikkeneminen (Simpson et al., 2020). Tätä tukee hiljattain julkaistu yhdysvaltalainen tutkimus, jossa selvitettiin, suojaako hyvä fyysinen kunto COVID-19infektioon sairastuneita joutumasta sairaalaan. Infektiosta toipuminen voi joillakin kestää pitkään ja moninaiset oireet kuten pitkittynyt yskä, uupumus, hengenahdistus, rintakipu, päänsärky, neurokognitiiviset oireet, lihaskivut ja -heikkoudet, vatsaoireet, ihottuma, ja depressio-oireet saattavat jatkua kuukausia, minkä vuoksi myös krooninen tai ”pitkä” COVID-19-taudin (long haulers tai long COVID) muoto on tunnistettu (Greenhalgh et al., 2020, Rubin, 2020). Perimän merkityksestä taudin vakavalle muodolle on myös viitteitä (van der Made et al., 2020).. Heiltä oli käytettävissä aikaisemmin mitattu maksimaalisen kestävyyskunnon testitulos. Liikuntaharjoittelun tiedetään parantavan immuunipuolustusjärjestelmäämme tuottamalla tulehdusta ehkäiseviä ja lieventäviä proteiineja ja toisaalta vähentämällä tulehdusta aktivoivia mekanismeja (Zbinden-Foncea et al., 2020). Esimerkiksi Englannissa ja Walesissa COVID-19-infektioon liittyvät kuolemat kasvoivat hoivakodeissa 220 prosenttia kymmenen ensimmäisen viikon aikana pandemian alkamisesta (Bone et al., 2020). Valtava tutkimusnäyttö on kiistatta osoittanut sekä kestävyyskunnon että lihaskunnon paranevan säännöllisen harjoittelun myötä. Oireiden moninaisuutta selittänee osittain se, että COVID-19-viruksen reseptorina kohdesolun pinnalla toimii verenpaineen säätelyjärjestelmään liittyvä angiotensiiniä konvertoiva entsyymi (ACE2), jota ilmentyy erityisesti hengitysteiden pintasoluissa, sydämessä, suolistossa ja munuaisissa (Barker and Parkkila, 2020). COVID19 infektion riskitekijät, oireet ja potentiaalinen mekanismi COVID-19-tartunta voi iskeä keneen tahansa iästä ja sukupuolesta riippumatta. Tiedämme kuitenkin, että ikä itsenäisenä tekijänä ja ikääntymiseen liittyvät sairaudet, kuten korkea verenpaine, sydänsairaudet ja diabetes altistavat COVID-19-infektion vakavalle muodolle (Zhou et al., 2020). Fysiologisia mekanismeja harjoittelun ja hyvän kunnon merkityksestä immuniteetin vahvistumisessa on tutkittu sekä eläinkokeissa että ihmisillä. Perimä vaikuttaa saavutettavaan terveyshyötyyn ja vaikkei kestävyyskunto yksilötasolla harjoittelujakson jälkeen nousisikaan kovin paljon, voi terveyshyöty näkyä esimerkiksi hyvän HDL-kolesterolin merkittävänä nousuna (Hautala et al., 2007). Viitteitä on myös siitä, että lihas voi toimia immuunielimenä ja tuottaa akuutin immuunivasteen proteiineja ja siten vahvistaa säännöllisen liikuntaharjoittelun tuottamaa suojaa infektioita vastaan (Langhans et al., 2014). Vaikka tutkimustietoa hyvän kestävyysja lihaskunnon merkityksestä elimistön reagointiin COVID-19-virukseen on toistaiseksi vähän, vaikuttaa kuitenkin siltä, että hyvä kunto rakentaa suojaavaa puskuria taudin vakavia oireita vastaan. Tautiin voi liittyä lisäksi ns. Huono kestävyyskunto ja solun energia-aineenvaihdunnasta huolehtivan mitokondrion toiminnan häiriintyminen on arvioitu COVID-19-tautiin sairastumisen riskitekijöiksi (Burtscher et al., 2020). 1 6 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 Hyvä kunto voi auttaa taistelussa COVID19infektiota vastaan Elimistön vastustuskykyyn eli immuniteettiin kuuluvat kaikki kehon puolustusja suojajärjestelmät infektioita vastaan. Tulokset osoittivat maksimaalisen kestävyyskunnon olevan merkittävästi heikompi niillä henkilöillä, jotka joutuivat sairaalaan (6,7 MET, lepoaineenvaihdunnan kerrannainen) verrattuna heihin, jotka säästyivät sairaalaan joutumiselta (8,0 MET). Ikääntymiseen yhteydessä oleviin pitkäaikaissairauksiin, kuten sepelvaltimotautiin ja diabetekseen liittyy usein matala-asteinen tulehdus. Mielenkiintoinen uusi havainto eläinkokeissa on se, että liikunta stimuloi immuunipuolustusta vahvistavia soluja luussa (Sacma and Geiger, 2021). Se tuottaa selviä terveyshyötyjä kuten esimerkiksi hyvän fyysisen toimintakyvyn, vireämmät aivot, vähemmän kaatumisia ja paremman elämänlaadun (Jimenez-Pavon et al., 2020). Tutkimukseen osallistui 246 henkilöä (42 % miehiä) iältään noin 59 vuotta (kehon painoindeksi noin 32 kg/m 2 ). Fyysisen toimettomuuden terveyshaitat pandemian aikana Vaikka säännöllinen liikuntaharjoittelu tuottaa yksilöllisiä vasteita terveysmuuttujissa, kuten kestävyys(Hautala et al., 2006) tai lihaskunnossa (Ahtiainen et al., 2016), kannattaa sekä yksilöllisesti räätälöityä kestävyysettä lihasvoimaharjoittelua toteuttaa säännöllisesti. tulehdusmyrsky (cytokine storm) vaikeuttaen oireita edelleen (Guzik et al., 2020, Mehta et al., 2020). Hyvä fyysinen kunto suojasi sairaalaan joutumiselta COVID-19-infektioon sairastuneita iästä, sukupuolesta ja painosta riippumatta
– Vähentynyt fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä heikompaan psyykkiseen terveyteen, joka ilmeni henkilökohtaisina ja tunnepuolen ongelmina sekä syömisen ja painon merkittävänä nousuna, kertoo liikuntapsykologian lehtori Montse Ruiz Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta. A cross-cultural exploratory study of health behaviors and wellbeing during COVID-19. Y., FernandezMontalvo, J., Choi, Y., & Robazza, C. Verkkokyselynä toteutettuun tutkimukseen osallistui yli tuhat henkilöä useista eri maista, joissa on ollut voimassa erilaisia pandemian aiheuttamia rajoituksia. Kuuden minuutin kävelytestissä noin 25 prosenttia potilaista ei saavuttanut normaaliarvon minimirajaa. COVID-19-taudin pitkäaikaisvaikutuksia on hiljattain raportoitu Kiinasta tutkimuksessa, johon valikoitui 1733 potilasta iältään noin 57 vuotta (naisia 48 %). (Asher et al., 2012). Vähintään yksi pitkäaikainen oire havaittiin suurimmalla osalla potilaista (76 %). Yleisimmät oireet olivat väsymys ja lihasten heikkous (63 %), nukkumisvaikeudet, ahdistus ja masennus. Tutkimuksen toteuttivat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta sekä Wolverhamptonin ja Northamptonin yliopistot Isosta-Britanniasta. JOUKO KOKKONEN Ruiz, M. Eristäytymistoimien jatkuessa painottuu fyysisen aktiivisuuden lisääminen osana jokapäiväistä tekemistä. Esimerkiksi suomalaiset kokivat hyvinvointinsa paremmaksi kuin britit. Vähentyminen oli puolestaan yhteydessä koetun fyysisen ja psyykkisen terveyden alenemiseen, painon nousuun sekä heikentyneeseen uneen. (2021). Lisäksi noin puolella COVID-19-potilaista toisessa aineistoissa todettiin merkittävästi alentunut kestävyyskunto noin kolme kuukautta sairastumisesta, mitä selitti vahvimmin lihaskunnon heikentyminen (De Marzo et al., 2020). Kansainvälisen tutkimuksen mukaan koronapandemian ensimmäisen aallon vaikutukset fyysiseen aktiivisuuteen vaihtelivat. Frontiers in Psychology, 11, 3897. Seurantatutkimus kesti keskimäärin puoli vuotta. COVID-19-pandemian vaikutuksia toimintakykyyn ja hyvinvointiin on toistaiseksi raportoitu niukasti, mutta ilmeinen yhteiskuntaa haastava kuntoutusvaje on odotettavissa. Kysely selvitti muutoksia osallistujien fyysisessä aktiivisuudessa, syömisessä, nukkumisessa, fyysisessä ja psyykkisessä terveydessä sekä hyvinvoinnissa ensimmäisen korona-aallon aikana. – Tutkimus osoitti, että vähentyneestä fyysisestä aktiivisuudesta ilmoittaneet osallistujat kokivat fyysisen ja psyykkisen terveyden alentuneen sekä hyvinvoinnin vähentyneen asuinmaasta tai iästä riippumatta, Ruiz kertoo. Italialaisen tutkimuksen mukaan niillä COVID-19-potilailla, jotka selviytyivät ja kotiutuivat kuntoutussairaalasta keskimäärin 32 vuorokauden kuluttua sairastumisesta, yli 50 prosentilla fyysinen toimintakyky oli heikentynyt merkittävästi, kun sitä mitattiin lyhyen fyysisen suorituskyvyn testipatterilla (SPPB, short physical performance battery) (Belli et al., 2020). J., ChenWilson, C.H., Nicholls, W., Cagas, J. He sairastivat vakavan COVID-19-taudin ja olivat sairaalahoidossa Wuhanissa keväällä 2020. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 1 7 Erityisen huolestuttavaa tässä ajassa on rajoitusten ja sulkutoimenpiteiden vaikutus yhteiskuntaan ja hyvinvointiin iästä riippumatta. Maakohtaiset erot ovat tulosten mukaan suuria. Koronapandemian vuoksi ihmisten liikkumista on rajoitettu eri maissa, mikä on muuttanut ihmisten käyttäytymistä. Tutkimuksen tulokset korostavat liikunnan tärkeyttä fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Keskimäärinen kävelynopeus osoitti, että 89 prosenttia yli 65-vuotiaista ei ehdi kadun yli liikennevaloissa vihreiden valojen palaessa. C., Devonport, T. Osallistujat Latinalaisesta Amerikasta kokivat psyykkisen terveytensä huonommaksi kuin vastaajat Etelä-Koreasta. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2020.608216. Filippiiniläiset osallistujat raportoivat syöneensä ja nukkuneensa enemmän kuin muiden maiden osallistujat. Fyysisen aktiivisuuden kasvu oli yhteydessä parempaan fyysiseen terveyteen sekä lisääntyneeseen hyvinvointiin ja uneen. (Huang et al., 2021). Hätkähdyttäviä tuloksia ikääntyneiden toimintakyvystä raportoitiin Britanniasta noin kymmenen vuotta sitten. Osalla ihmisistä aktiivisuus nousi merkittävästi, ja toisilla se laski huomattavasti. Hyvästä fyysisestä kunnosta huolehdittava erityisesti nyt Edellä kuvatut erityisesti fyysiseen toimintakykyyn liittyvät terveyshaitat korostavat ja haastavat meitä kaikkia löytämään toimintatapoja, jotka lisäävät päivittäistä fyyKoronapandemian vaikutukset fyysiseen aktiivisuuteen monisäikeisiä COVID-19-potilailla, jotka kotiutuivat kuntoutussairaalasta keskimäärin 32 vuorokauden kuluttua sairastumisesta, yli 50 prosentilla fyysinen toimintakyky oli heikentynyt merkittävästi
2020. Yhdysvalloissa tutkittiin college-opiskelijoiden (n = 107) hyvinvointia ennen pandemiaa ja sen aikana. Tulevaisuudessa ehkä saamme vastauksen kysymykseen. Opiskelijat arvoivat kyselyjen avulla fyysisen aktiivisuuden määrää, myönteisiä ja kielteisiä tunteita, unen laatua ja stressaavia elämän tilanteita. A., Ehrman, J. Bone, A. Riippumatta arjen haasteista ja vakavaan tautiin liittyvästä huolesta, jatketaan periksi antamatta fyysisesti aktiivista elämäntapaa ja säännöllistä liikuntaharjoittelua hyvän kunnon ja vastustuskyvyn ylläpitämiseksi. & Hakkinen, K. S., Lewis, B. Can J Cardiol. & Parkkila, S. Immuunipuolustusjärjestelmän vasta-ainevastetta tarkasteltiin 24 viikon kuluttua ja sen havaittiin olevan korkeammalla tasolla kestävyysharjoitteluryhmällä verrattuna kontrolliryhmään. Samalla tavalla, jos fyysinen aktiivisuus lisääntyi pandemian aikana, myös myönteiset tunteet lisääntyivät. M., Keteyian, C., AbdulNour, K. 2020. 2020. A. S. & De Souza, E. Vaikka liikunta tai hyvä kunto eivät määrää alttiutta sairastua tai kykyä parantua COVID-19-infektiosta siinä määrin kuin ihmisen perimä, sairaushistoria tai rokotukset, voi liikunta ja hyvä kunto tämänhetkisen näytön perustella silti vähentää riskiä sairastua tai nopeuttaa palautumista taudista. Barker, H. Age Ageing, 41, 690–4. G. Belli, S., Balbi, B., Prince, I., Cattaneo, D., Masocco, F., Zaccaria, S., Bertalli, L., Cattini, F., lomazzo, A., Dal Negro, F., Giardini, M., Franssen, F. & Mindell, J. J. Asher, L., Aresu, M., Falaschetti, E. J. Uusia innovatiivisia kotiharjoittelun toteuttamisen muotoja ja harjoittelun motivaattoreita peräänkuulutetaan ja luovia etäratkaisuja teknologiaa hyödyntäen onkin jo otettu käyttöön (Araujo and De Souza, 2021). E. Eur Respir J, 56. J. ARTO J. & Keteyian, S. Changing patterns of mortality during the COVID-19 pandemic: Population-based modelling to understand palliative care implications. Yhteinen piirre suosituksissa on se, että liikuntaharjoittelua suositellaan ohjelmoitavaksi käytännössä mielellään joka päivälle. COVID-19 pandemian aikainen mielenkiintoinen jatkokysymys liittyy siihen, toimiiko liikuntaharjoittelu rokotteen suojaa vahvistavana tekijänä. Yhdysvalloissa toteutetussa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa selvitettiin kausi-influenssarokotteen tuottamaa vasta-ainevastetta. Araujo, C. M., Leniz, J., Higginson, I. E., Janssen, D. Low cardiorespiratory and mitochondrial fitness as risk factors in viral infections: implications for COVID-19. Esimerkiksi sepelvaltimotautipotilaan suositukseen kuuluu kestävyysharjoittelua vähintään 3–5 päivänä viikossa ja lihasvoimaharjoittelua 2–3 päivänä viikossa arkiaktiivisuuden lisäksi (Hautala et al., 2016). Pitää myös muistaa, etteivät liikuntaharjoittelun vaikutukset elimistön puolustusjärjestelmään ole todellakaan ainoa syy pysyä liikkeellä, sillä toimettomuuden vaikutukset alkavat tunnetusti tuntua hyvin nopeasti. & Burtscher, M. Nämä tulokset ovat rohkaisevia ja kannustavat päivittäiseen liikunta-aktiivisuuteen, joka voi johtaa myös opiskelijoilla parempaan mielen hyvinvointiin. Heterogeneity in resistance traininginduced muscle strength and mass responses in men and women of different ages. 2016. P., Walker, S., Peltonen, H., Holviala, J., Sillanpaa, E., Karavirta, l., Sallinen, J., Mikkola, J., Valkeinen, H., Mero, A., Hulmi, J. Low physical functioning and impaired performance of activities of daily life in COVID-19 patients who survived hospitalisation. Fyysisen aktiivisuuden määrä oli positiivisesti yhteydessä myönteisiin tunteisiin ennen pandemiaa ja sen aikana. 1 8 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 sistä arkiaktiivisuutta ja säännöllistä liikuntaharjoittelua (Pecanha et al., 2020). Kestävyysharjoittelu siis vahvisti influenssarokotteen suojaavaa vaikutusta (Woods et al., 2009). E., Finucane, A. A Multiprofessional Face-to-Face and Remote Real-Time Hybrid Mode of Exercise-Based Cardiac Rehabilitation: An Innovative Proposal During the COVID-19 Pandemic. P. K., Gindi, R. & Sleeman, K. 2021. Br J Sports Med.. Brawner, C. Mielenkiintoinen kysymys onkin, voidaanko liikuntaharjoittelun avulla tehostaa rokotteen tuomaa suojaa. Huomattavaa oli myös se, että stressitilanteet eivät vaikuttaneet fyysisen aktiivisuuden ja myönteisten tunteiden yhteyteen. (Maher et al., 2021). 2020. Esimerkiksi koulujen etäopetus, liikuntaharrastusten rajoitukset ja sosiaalisten kontaktien vähyys kuormittavat koululaisia ja opiskelijoita siinä missä opettajiakin. Age (Dordr), 38, 10. K., Bole, S., Kerrigan, D. Esimerkiksi italialainen sydänpotilaiden kuntoutussuositus ohjaa liikunnan toteutuksen suunnittelua lyhyen fyysisen suorituskyvyn testipatterin tulosten perusteella (Mureddu et al., 2020). Olen käsitellyt pääasiassa aikuisia ja ikääntyneitä, mutta on hyvä muistaa, että COVID-19-tauti ja siihen liittyvät yhteiskunnan toimenpiteet eivät katso ikää. 2012. Burtscher, J., Millet, G. C. G. HAUTALA fysioterapian ja kuntoutuksen apulaisprofessori liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto kardiologian sydäntoimenpiteiden tutkimusryhmä, Oulun yliopistollinen sairaala, Oulun yliopisto arto.j.hautala@jyu.fi LÄHTEET Ahtiainen, J. S. Heidät arvottiin 24 viikon kestävyysharjoitteluryhmään (3 x viikko, 45–70 % maksimaalisesta hapenottokyvystä, 45–60 min/kerta) tai kontrolliryhmään (venyttelyä 2 x viikko, 75 min/kerta). Palliat Med, 34, 1193–1201. Tutkimukseen osallistui noin 70-vuotiaita miehiä ja naisia (n = 144). A. Bioinformatic characterization of angiotensin-converting enzyme 2, the entry receptor for SARS-CoV-2. COVID-19-taudin jälkeen paranemisen eteneminen ja oireet määräävät liikunnan turvallisen aloittamisen tai jatkamisen, ja käytännön ohjeita löytyy yksilöllisen liikuntaohjelman rakentamiseksi. 2021. Säännöllinen kestävyysja voimaharjoittelu kuuluvat kansainvälisten suositusten mukaan esimerkiksi kohonneen verenpaineen (Pescatello et al., 2015), diabeteksen (Marwick et al., 2009) ja sepelvaltimotaudin hoitoon ja kuntoutukseen (Fletcher et al., 2013). Katse huomiseen Odotamme kattavan rokotuskampanjan tuovan entisen arjen takaisin. J. Mayo Clin Proc, 96, 32–39. & Spruit, M. PLoS One, 15, e0240647. Inverse Relationship of Maximal Exercise Capacity to Hospitalization Secondary to Coronavirus Disease 2019. J., Parikh, S. Most older pedestrians are unable to cross the road in time: a cross-sectional study. M
2020. J., Reifsteck, E. E. J., Zelkovich, W., Dumich, S., Colantuano, K., Lyons, K., Leifheit, K., Cook, M., ChapmanNovakofski, K. 2007. PLoS One, 9, e92048. & Cao, B. Monaldi Arch Chest Dis, 90. Presence of Genetic Variants Among Young Men With Severe COVID-19. 2021. A., Coke, L. T., Mazza, A., Pedretti, R., Sarullo, F., Fattirolli, F., Faggiano, P., Giallauria, F., Vigorito, C., Angelino, E., Brazzo, S. A., Keylock, K. J., Nosalski, R., Murray, E. Simpson, R. Management of post-acute covid-19 in primary care. Prospective cardiopulmonary stress testing evaluation of non-severe COVID-19 patients at three months after hospital discharge. Langhans, C., WeberCarstens, S., Schmidt, F., Hamati, J., Kny, M., Zhu, X., Wollersheim, T., Koch, S., Krebs, M., Schulz, H., Lodka, D., Saar, K., Labeit, S., Spies, C., Hubner, N., Spranger, J., Spuler, S., Boschmann, M., Dittmar, G., ButlerBrowne, G., Mouly, V. 2020. 2020. A. F., Brown, M., Sanchez, E., Tattersall, R. Exercise, upper respiratory tract infection, and the immune system. A., Fleg, J. & Walsh, N. 2015. Clinical course and risk factors for mortality of adult inpatients with COVID-19 in Wuhan, China: a retrospective cohort study. V. Hautala, A. C., Guzik, B., Berry, C., Touyz, R. & Hawley, J. W. M., Madhur, M. Exerc Immunol Rev, 26, 8–22. S. & Ruzzolini, M. Hautala, A. & Fielitz, J. Mehta, P., Mcauley, D. Suomen Lääkärilehti, 42, 53–57. Lancet, 397, 220–232. 2020. ZbindenFoncea, H., Francaux, M., Deldicque, L. M., Kreutz, R., Wang, D. A. J., Leon, A., Skinner, J. & Mcinnes, I. Marwick, T. J., Alapappila, A., Häkkinen, H., Kettunen, J., Laukka nen, J., Meinilä, L. & Rankinen, T. Position Paper of the AICPR (Italian Association of Clinical Cardiology, Prevention and Rehabilitation). Social isolation during the COVID-19 pandemic can increase physical inactivity and the global burden of cardiovascular disease. Physical activity is positively associated with college students’ positive affect regardless of stressful life events during the COVID-19 pandemic. Peroxisome Proliferator-Activated Receptor Delta Polymorphisms Are Associated With Physical Performance and Plasma Lipids: The HERITAGE Family Study. J., Mohiddin, S. 6-month consequences of COVID-19 in patients discharged from hospital: a cohort study. C., Bouchard, C. I., Simons, A., SchuursHoeijmakers, J., Van Den Heuvel, G., Mantere, T., Kersten, S., Van Deuren, R. & Williams, M. & Hlh Across Speciality Collaboration, U. A., Dimarco, A., Patel, V., Savvatis, K., MarelliBerg, F. D., Miller, T., Chyun, D. Circulation, 128, 873–934. & Savonen, K. 2020. S., Rao, D. T. Exercise training for type 2 diabetes mellitus: impact on cardiovascular risk: a scientific statement from the American Heart Association. V., Jaeger, M., Hofste, T., Astuti, G., Corominas Galbany, J., Van Der Schoot, V., Van Der Hoeven, H., Hagmolen Of Ten Have, W., Klijn, E., Van Den Meer, C., Fiddelaers, J., De Mast, Q., BleekerRovers, C. 2020. Cardiovasc Res, 116, 1666–1687. Zhou, F., Yu, T., Du, R., Fan, G., Liu, Y., Liu, Z., Xiang, J., Wang, Y., Song, B., Gu, X., Guan, L., Wei, Y., Li, H., Wu, X., Xu, J., Tu, S., Zhang, Y., Chen, H. Sacma, M. JAMA. M., Brunner, H. G., Van De Veerdonk, F. F., Ades, P. Mureddu, G. & Johnson, B. P., Hevel, D. Am J Physiol Heart Circ Physiol, 292, 2498–505. S., Manson, J. Can exercise affect immune function to increase susceptibility to infection. G., Gilissen, C., Nelen, M., Van Der Meer, J. P., Joosten, L. T., Lowder, T., Vieira, V. 2009. A., Bertoni, A. JAMA. & Gualano, B. Exercise generates immune cells in bone. 2013. 2009. As Their Numbers Grow, COVID-19 ”Long Haulers” Stump Experts. B. H., Kinnunen, H., Nissila, S., Huikuri, H. F., Roschel, H. M., Makikallio, T. Inflammation-induced acute phase response in skeletal muscle and critical illness myopathy. C., Gulati, M., Madan, K., Rhodes, J., Thompson, P. A., Marian, A. 2006. J. W., Bhella, D., Sagliocco, O., Crea, F., Thomson, E. & Husain, L. & Geiger, H. 2020. 2020. B., Turner, J. 2020. J., Bittner, V. Eur J Appl Physiol, 96, 535-42. Physical exercise as therapy to fight against the mental and physical consequences of COVID-19 quarantine: Special focus in older people. C. S., Macdonald, H. Nature. Guzik, T. Greenhalgh, T., Knight, M., A’court, C., Buxton, M. 2020. H., Hordern, M. C. 2014. B., Yntema, H. A., Kligfield, P., Arena, R., Balady, G. A. JimenezPavon, D., CarbonellBaeza, A. Obesity (Silver Spring), 28, 1378–1381. Van Der Made, C. J., Kiviniemi, A. COVID-19 and the cardiovascular system: implications for risk assessment, diagnosis, and treatment options. V., Lamberti, L. Pescatello, L. J., Campbell, J. S., Philippides, G., Rocchini, A., & on behalf of the American Heart Association Exercise, Cardiac Rehabilitation, and Prevention Committee of the Council on Clinical Cardiology; Council on Cardiovascular Disease in the Young; Council on Cardiovascular Nursing; Council on Nutrition, Physical Activity, and Metabolism; and the Interdisciplinary Council on Quality of Care and Outcomes Research. 2021. L., Forman, D. 2020. C., Steehouwer, M., Van Reijmersdal, S. J. 2020. European Heart Journal Supplements, 22, N69–N69. Woods, J. COVID-19: consider cytokine storm syndromes and immunosuppression. D. Curr Hypertens Rep, 17, 87. Psychol Sport Exerc, 52, 101826. K. Maher, J. 1994. & Tulppo, M. J Am Geriatr Soc, 57, 2183–91. Exercise for Hypertension: A Prescription Update Integrating Existing Recommendations with Emerging Research. G., Netea, M. 2016. & Cao, B. Lancet, 395, 1054–1062.. & Drollette, E. Rubin, R. P., Gleeson, M., Kruger, K., Nieman, D. Pecanha, T., Goessler, K. E., Gerber, T. Am J Physiol Heart Circ Physiol, 318, H1441–H1446. Prog Cardiovasc Dis, 63, 386–388. & Porto, I. Hautala, A. 2021. Circulation, 119, 3244–62. Huang, C., Huang, L., Wang, Y., Li, X., Ren, L., Gu, X., Kang, L., Guo, L., Liu, M., Zhou, X., Luo, J., Huang, Z., Tu, S., Zhao, Y., Chen, L., Xu, D., Li, Y., Li, C., Peng, L., Li, Y., Xie, W., Cui, D., Shang, L., Fan, G., Xu, J., Wang, G., Wang, Y., Zhong, J., Wang, C., Wang, J., Zhang, D. Nieman, D. P. & Lavie, C. & Hoischen, A. Fletcher, G. Sepelvaltimotautipotilaat liikunnalliseen kuntoutukseen. Individual differences in the responses to endurance and resistance training. & Mcauley, E. L. Exercise standards for testing and training: a scientific statement from the American Heart Association. Cardiovascular exercise training extends influenza vaccine seroprotection in sedentary older adults: the immune function intervention trial. C., Pyne, D. Does High Cardiorespiratory Fitness Confer Some Protection Against Proinflammatory Responses After Infection by SARS-CoV-2. F., Ambrosetti, M., Venturini, E., La Rovere, M. BMJ, 370, m3026. Lancet, 395, 1033–1034. Med Sci Sports Exerc, 26, 128–39. J. P. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 1 9 De Marzo, V., Clavario, P., Lotti, R., Barbara, C., Porcile, A., Russo, C., Bottaro, L., Caltabellotta, M., Hautala, A., Della Bona, R., Canepa, M., Ameri, P. G., Blumenthal, R. S., Tomaszewski, M., Maffia, P., D’acquisto, F., Nicklin, S. Cardiac rehabilitation activities during the COVID-19 pandemic in Italy
Maaseutukulttuurisessa traditiossa puolestaan luonnossa liikkuminen liittyy elämän perustarpeiden tyydyttämiseen. Romantismin kontekstissa luontokokemusten merkityksellisyys, luonnon estetiikka ja ihaileminen, aistikokemukset ja irtautuminen arjesta ovat tärkeitä. Onkin tarkoituksenmukaista pohtia, miten seikkailukasvatuksen menetelmin voidaan lisätä liikuntaa, myös talvella. Myös Nicol (2020) koSuomalaisen erä perinteen ja luontosuhteen sisällyttäminen osaksi seikkailu kasvatusta on tärkeää.. Suomalaisen eräperinteen ja luontosuhteen sisällyttäminen osaksi seikkailukasvatusta on tärkeää. (Karppinen ym. (Parviainen 2020) Jotta luonnossa toimintaa pystytään käyttämään osana opetusta sujuvasti, on toteutuksessa huomioitava luontokohteen helppo saavutettavuus. 2020, Marttila 2016, Karppinen 2007.) Seikkailukasvatuksesta on vuosien saatossa kehittynyt tietoinen koulutuksen eri sektoreille sopiva työote (Karppinen 2020), joka sopii nykyisten opetussuunnitelmien toteuttamiseen (Holappa 2020, Marttila 2016). Seikkailukasvatuksessa on mahdollista vahvistaa kaikkia kulttuurisia luontosuhteita, jotka puolestaan kannustavat liikkumaan luonnossa (Marttila 2016). Ulkoja luontoympäristö on seikkailukasvatukselle luontainen toimintapaikka eri vuodenaikoina. Elämys ja seikkailupedagogiikkaa (seikkailukasvatusta) toteutetaan Suomessa varhaiskasvatuksessa, nuorisotyössä, kouluissa ja oppilaitoksissa sekä kuntoutuksessa. Seikkailukasvatus on pedagogisesti ja didaktisesti suunniteltua, turvallista ja harkittua yllätyksellisyydestä ja haastavuudesta huolimatta. Huoli lasten ja nuorten liikunnan määristä ja laadusta ohjaa miettimään keinoja, joilla muun muassa etäopetuksen aikana voidaan turvata riittävä liikkuminen. Aikuiset korvaavat kuntosalija ryhmäliikunnan kävelyllä ja ulkoilulla, ja liikunnan kokonaismäärä on jopa kasvanut. Lisäksi polarisaatio on lisääntynyt. myös Telemäki 1998.) Seikkailukasvatuksessa lähiympäristö toimii mainiosti toimintakenttänä. Simulan (2012) mukaan luonnossa liikkumisen kulttuuristen kontekstien ymmärtäminen selventää liikkumiskäytäntöjen eroja. (Ks. Työikäisillä sen sijaan pandemia ei ole vähentänyt liikunnan kokonaismäärää. Kertyviä kokemuksia kannattaa hyödyntää niin normaaliaikojen palattua kuin myös tulevaisuuden poikkeustilanteissa. 2 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 Elämys ja seikkailupedagogiikka vie ulos talvellakin Lähiympäristön ja luonnon merkitys on korostunut liikunnassa koronapandemian aikana. Pandemian rajoitukset ovat koskettaneet erityisesti sisäliikuntaa, ja sen aikana suomalaisten liikunta-aktiivisuus on keväällä ja kesällä 2020 kerätyn aineiston pohjalta laaditun Valtion liikuntaneuvoston (2020) julkaisun mukaan laskenut merkittävästi lasten ja nuorten keskuudessa – jopa kymmeniä prosentteja. Etenkin koronapandemian aikana mahdollisuus turvalliseen liikkumiseen lähiympäristöissä on entistä tärkeämpää niin osana opetusta kuin vapaa-ajalla. Ennakkoon määriteltyihin tavoitteisiin pyritään tarkalla suunnittelulla sekä ryhmän ja/tai yksilön lähtökohdat huomioivalla kokemuksellisen oppimisprosessin suunnitelmallisella ohjaamisella. Joillekin luonnossa liikkuminen perustuu harrastuskulttuuriseen kontekstiin eli harrastusyhteisöt luovat omat käytännöt ja tulkinnat luonnosta. Onneksi luonto on lähellä kaikkialla Suomessa. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää ryhmiin, joiden liikkumista koronapandemia on vähentänyt. Sen ytimeen liittyvät seikkailulliset menetelmät ja toimintatavat kasvun, oppimisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Seikkailukasvatus tarjoaa merkittävän mahdollisuuden etenkin nuorten hyvinvoinnin edistämiseen. Koska pandemian kaltaiset ilmiöt saattavat toistua tulevaisuudessa, on tärkeää huomioida liikunnan mahdollistaminen poikkeustilanteissa. Seikkailukasvatusta lähiympäristöissä Ihminen on omaksunut erilaisia kulttuurisia luontosuhteita, jotka määrittävät etenkin omaehtoisen luonnossa liikkumisen käytänteitä. Elämysja seikkailupedagogiikka tarjoaa hyviä eväitä lasten ja nuorten liikuttamiseen
Itse tehdyt ladut, lumiukot, jäälinnat, umpihankikävely lumikengillä tai vilKuva: Antero Aaltonen. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 2 1 rostaa luontosuhteen vahvistamisessa paikkakeskeisen tai -sidonnaisen kasvatuksen (place-based education) mahdollisuuksia. Koronapandemian kaltaisissa tilanteissa on turvallisella ulkoilulla poikkeuksellisen suuri merkitys liikunnan määriin, terveyteen ja hyvinvointiin; myös osana opetusta. Jopa suoraan kotiovelta pystyi hiihtämään kouluun tai työpaikalle. Kasvatusta on tarkoituksenmukaista toteuttaa lähiympäristössä. Aina ei kuitenkaan tarvittu valmiita suorituspaikkoja, vaan olosuhteita voitiin luoda myös itse. Luontoliikunta kehittää lihaskuntoa ja tasapainoa, tarjoaa virikkeitä asteille ylläpitäen ja mahdollisesti kehittäen aivotoimintaa ja kuormittaen kehoa monipuolisesti iloa tuottaen (Kokkonen 2019). Se innosti ulos liikkumaan. Luistelukenttiä pystyttiin jäädyttämään ympäri kaupunkeja ja kyliä sekä hiihtolatuja ajettiin paljon. Monet talkoolaiset loivat olosuhteita talviliikunnalle kuntien ja kaupunkien toimien lisänä. Suomen Ladun toiminnanjohtaja Eki Karlssonin (2021) mukaan liikkumisesta kaksi kolmasosaa tapahtuu ulkona, mutta pandemian aikana ulkoilumäärät ovat jopa kaksinkertaistuneet. Seikkailukasvatuksen henkeen sopivat hyvin itse luodut liikuntapaikat, jotka voivat innostaa myös toisia liikkumaan huomioiden kuitenkin asuinalueiden säännöt. Talven liikuntailoja omatoimisesti Talvi 2020–2021 oli onneksemme myös eteläisessä Suomessa runsasluminen
2020. Oulun yliopisto. A., Marttila, M. J. Parviainen, I. Luonnossa liikkumisen kulttuuriset representaatiot. Teoksessa S.J.A. Kokkonen (toim.) Ulkoilu ja luontoliikunta – monen ministeriön tontilla. Kun kevät ja kesä saapuvat, mahdollistuvat uudet lajit ulkona. & SaaranenKauppinen, A. Marttila & A. Karppinen, M. Marttila & A. Diskurssianalyysi suomalaisten luonnossa liikkumista käsittelevistä haastatteluista. Teoksessa S.J.A. Simula, M. Ulos on menty hakemaan kuntoa, saamaan moniaistisia elämyksiä sekä kokemaan yhteyttä suomalaisen ainutkertaisen luonnon kanssa. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu, 50–57. Suomen Latu ja Metsähallitus palkittiin suomalaisen liikunnan ja urheilun ykköspalkinnolla, Unolla, kategoriassa vuoden urheilukulttuuriteko. Saaranen-Kauppinen (toim.) Seikkailukasvatusta Suomessa – pedagogisia ja didaktisia näkökulmia. (2019). Saaranen-Kauppinen (toim.) Seikkailukasvatusta Suomessapedagogisia ja didaktisia näkökulmia. Studies in Sport, Physical Education and Health 182. 1998. Elämysja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa. Marttila & A. Kuten vuoden 2020 urheilukulttuuriteko osoittaa, ulkoilu on toiminut suomalaisille hyvinvoinnin lähteenä pandemian aikana. Perusteluissa mainittiin mm. Ulkona liikkumisen muodot ja ajankohdat ovat suurelta osin riippuvaisia vain liikkujasta ja kasvattajien mielikuvituksesta. SaaranenKauppinen (toim.) Seikkailukasvatusta Suomessa – pedagogisia ja didaktisia näkökulmia. Deepening our attachment to nature through place-based education. Johdanto. Luonnossa on seikkailtu toisia kunnioittaen. Seikkailullinen ja turvallinen luontoliikunta soveltuu osaksi opetusta ja vapaa-aikaa iästä riippumatta. J. Sarja B: Opetusmonisteita ja selosteita 11. Curricular guidelines and possibilities for developing Outdoor Adventure Educatioin in Finland. Etnografinen tutkimus. Ylös ja ulos! Teoksessa J. Koronapandemian vaikutukset väestön liikuntaan. Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja. Talviolosuhteet mahdollistivat sekä ohjatun kouluissa tapahtuvan seikkailullisen ulkoliikunnan että omaehtoisen liikkumisen. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu, 26–33. A. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura, 25–26. (2012). Teoksessa S. (2016). MAARIT MARTTILA, LitT työkyvyn, hyvinvoinnin, liikunnan ja terveystiedon lehtori, Tampereen kaupunki maarit.marttila@tampere.fi LÄHTEET Holappa, A.S. Väitös kirja. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu, 18–21. Jyväskylän yliopisto. Urheilugaala palkitsi Suomen Ladun. 2020. Viime vuonna järjestö laati vastuullisen ulkoilijan etiketin. Karppinen, S. Teoksessa S.J.A. Jyväskylän yliopisto. 2021. Karppinen, M. J. Ulko-olosuhteet ovat lähelläkin mahdollistaneet erilaisten kulttuuristen luontosuhteiden rakentumista edullisesti tuottaen hyvinvointia ja terveyttä. J. seuraavaa: ”Poikkeuksellinen vuosi siirsi monen ihmisen katseet kaukaa lähelle. Väitöskirja. A. Kokkonen, J. Teoksessa S.J.A. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu, 42–49. Kajaani: Kajaanin opettajankoulutuslaitos.. Karppinen, M. Karppinen, M. 2020. 2 2 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 lasukilla, hankifutis/-sähly jne., perinteiset pihapelit ja perheen kanssa tapahtuva luontoliikunta palasivat katukuvaan. Saaranen-Kauppinen (toim.) Seikkailukasvatusta Suomessa – pedagogisia ja didaktisia näkökulmia. Viitattu 21.2.2021 http://herkules.oulu.fi/isbn9514277554/isbn9514277554.pdf Karppinen, S. Outdoor adventure education in Finland – historical aspects. Johdatus seikkailukasvatuksen teoriaan. Jo aivan lähiluonnossa voi vahvistaa luonnossa liikkumiseen kannustavaa positiivista luontosuhdetta, ja sitä kautta innostaa luontoliikuntaan. Suomalaiset havaitsivat, miten luontoliikunta oman perheen kanssa ja lähiretket ovat olleet sekä kuntoa ylläpitävää ja kohottavaa että koko perheen hyvinvointia edistävää toimintaa. https://jyx.jyu.fi/dspace/ handle/123456789/49593 Nicol, R. Viitattu 20.2.2021 https://www.suomenlatu.fi/uutiset/kaikki-uutiset/vaikuta/ urheilugaala-palkitsi-suomen-ladun.html Karppinen, S. Valtion liikuntaneuvosto 2020. Etnografinen toimintatutkimus seikkailuja elämyspedagogiikasta. 2020. Karppinen, M. Väitöskirja. Luontoliikuntaan liittyy vastuullisuus Tammikuun Urheilugaalassa juhlistettiin vuonna 2020 ansioituneita urheilijoita ja liikunnan edistäjiä. Suomen Urheilugaala 2021. Ilokseni olen tavannut varhaiskasvattajia, jotka ovat vieneet lapset pilkkimään ja jopa avantouimaan. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2020:2. Kouluissa talvisia olosuhteita on hyödynnetty monipuolisesti lähiympäristöissä. Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö. Viitattu 20.2.2021 https://urheilugaala.fi/ voittajat/ Telemäki, M. (toim.). A. Seikkailullinen vuosi haastavassa luokassa. Kun elämme hankalia aikoja, luonto pitää meistä huolen.” (Suomen Urheilugaala 2021) Suomen Latu jäsenyhdistyksineen on edistänyt luontoliikuntaa jo 1930-luvulta alkaen. Kantomaa, M. (Suomen Urheilugaala 2021) Etiketti toi ulkona tapahtuvaan liikuntaan ohjeet, joita noudattamalla syntyy kunnioittava ja turvallinen ilmapiiri lajista riippumatta. Huomioita suomalaisesta seikkailukasvatuksesta. Saaranen-Kauppinen (toim.) Seikkailukasvatusta Suomessa – pedagogisia ja didaktisia näkökulmia. Marttila, M. Marttila & A. Marttila & A. 2020. Suomalainen luonto ja siellä toteutettava seikkailukasvatus tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia viettää vapaa-aikaa ja toteuttaa opetusta ulko-olosuhteissa liikkuen ympäri vuoden. 2005. Karlsson, E. Koronapandemia on rajoittanut koulujen retkiä ja matkoja, jolloin paikkakeskeinen kasvatus on tullut entistä tärkeämmäksi. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu, 176–185. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä 15
Jyväskylän yliopisto yhteistyökumppaneineen järjestää maailmanlaajuisen IFAPA-järjestön 23. Etualalla vasemmalla artikkelin kirjoittajat Kari Koivumäki ja Pauli Rintala (kyykyssä). Kesällä 2021 Suomi ja Jyväskylä pääsevät virtuaalisesti alan kansainväliseen valokeilaan. Kuva: Eija Koivumäki Soveltavan liikunnan maailmankongressi Suomessa 2021 Suomalaisen soveltavan liikunnan juuret ulottuvat 1960-luvulle. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 2 3 Suomalaisryhmä Ruotsin Gävlessä vuonna 2009 järjestetyssä ISAPAkongressissa. Lisäksi emme ehkä ymmärtäneet sitä, että meillä olisi voinut olla annettavaa muille maille esimerkkinä kansallinen, hyvin toimiva kokonaiskoordinaatio ja yhteistyön malli.. ISAPA-kongressia tarjottiin jo vuodeksi 1995 järjestettäväksi Suomessa, mutta päätimme ehdottaa IFAPA:lle, että se pidettäisiin Norjassa, koska suomalaisen soveltavan liikunnan tutkimustiedon pohja oli kovin ohut, ja Norjassa alan kehittämiseen oli kiinnitetty paljon huomiota. IFAPA on soveltavan liikunnan kansainvälinen kattojärjestö (www.ifapa.net), jonka ISAPA-kongressi (eli International Symposium of Adapted Physical Activity) on järjestetty joka toinen vuosi 1970-luvun puolivälistä lähtien. kansainvälisen soveltavan liikunnan symposion virtuaalisesti tulevana kesänä. Määrätietoisemman kehittämisen aika alkoi 1980-luvulla, jolloin asetetut suuntaviivat näkyvät yhä soveltavan liikunnan käytännöissä
Heikkisen mietinnön pohjalta opetusministeriö käynnisti laajoja ja pitkävaikutteisia toimenpidekokonaisuuksia. Tilaisuus kokosi ensimmäistä kertaa liikunta-alan ihmisiä keskustelemaan erityisryhmien liikunnan tilanteesta. Soveltavan liikunnan päiville on ollut tapana kutsua ulkomainen asiantuntija pääpuhujaksi uusien näkökulmien avaamiseksi suomalaisen soveltavan liikunnan kentälle. Berliini oli myös tämän artikkelin kirjoittajien ensimmäinen ISAPA-kongressi. Tehtävä oli ensimmäinen yliopistotason erityisliikunnan virka Suomessa. Myös kansanterveysjärjestöt alkoivat työllistää liikunta-alan päätoimisia ammattilaisia. Lääkintävoimistelijan koulutuksen saanut Lahtinen alkoi jo vuonna 1966 toimia aktiivisesti puhumalla erityisryh mien liikunnan ongelmakohdista eri yhteyksissä. Kuntiin alettiin palkata erityisryhmien liikunnanohjaajia eli luotiin kokonaan uusi liikunta-alan ammattikunta. Soveltava liikunta on hyvin käytännönläheistä.. Esitykset eivät välitä yksistään uusinta tieteellistä tutkimustietoa, vaan usein myös esittelevät käytännöllisiä kokeiluja kehittämishankkei ta. (Kaurala & Väärälä, 2010.) Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassakin nähtiin eritysliikunnan kehittämisen tärkeys. Lahtinen osasi nostaa esiin erityisryhmien liikuntatoiminnan puutteet, listata eri organisaatioiden tehtävät asian parantamiseksi ja antaa suositukset liikuntaa ohjaavan henkilöstön kouluttamiseksi. Pohjoismaista yhteistyötä on harrastettu jo 1980-luvulta lähtien, ja soveltavan liikunnan Pohjoismaisia tapaamisiakin on toteutettu lähes joka toinen vuosi. Vuonna 1981 toteutui myös erityisliikunnan lehtorin virka. Myös Liikuntatieteellinen Seura (LTS) toimi erityisliikunnan kehittämisen aloitteentekijänä järjestämällä valtakunnallisen seminaarin vuonna 1969. Tällöin vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden liikkumisen mahdollisuuksia ja merkityksiä ruvettiin vähitellen tiedostamaan sekä kunnissa että valtionhallinnossa. Mitä on tapahtunut, jotta olemme voineet ottaa merkittävän roolin soveltavan liikunnan kansainvälisen yhteistyön organisoinnissa. Täten kansallinen liikuntahallinto tuli kehitystyöhön mukaan 1970-luvulla. Kolmipäiväinen tapahtuma yhdistettiin onnistuneesti Soveltavan liikunnan päiviin. ISAPAn erottavat keskimääräisestä tieteellisestä kongressista myös runsaat käytännön demonstraatiot ja työpajat. Ratkaiseva etappi oli professori Eino Heik kisen johdolla valmisteltu Erityisryhmien liikuntatoimikunnan mietintö (1981), josta muodostui vankka pohja suomalaiselle soveltavan liikunnan kehitystyölle pariksi vuosikymmeneksi. Suomessa alan tapahtuma järjestettiin viimeksi vuonna 2015 Liikuntakeskus Pajulahdessa. Yksi päivä oli yhteinen ja mahdollisti kansainvälisen vuoropuhelun tutkimusta tekevien ja käytännön kentällä toimivien ammattilaisten välillä. Maailmanlaajuinen IFAPA jakautuu maanosajärjestöihin, jotka järjestävät omia kongressejaan, kuten EUCAPA Euroopassa. Päästäkseen esiin uudet asiat tarvitsevat usein ihmisiä, joilla on kykyä ja osaamista tuoda asia muillekin tiettäväksi. Tästä osoituksena oli vuonna 1974 perustettu erityisliikunnan yliassistentuuri, johon Ulla Lahtinen valittiin. Soveltavan liikunnan varhaisvaiheet Suomessa Pitää palata ainakin 1960-luvulle päästäkseen suomalaisen erityisliikunnan alkuaikoihin. Soveltavan liikunnan päätoimisia ammattilaisia, joita 1990-luvun alkuun mennessä palkattiin hieman yli 80, saatiin suurimpiin kaupunkeihin ja kuntiin. Norjan lisäksi ISAPA on järjestetty Ruotsin Gävlessä vuonna 2009. ISAPA on useimmin järjestetty Euroopassa (10 kertaa) ja Amerikan mantereilla (6 kertaa), joten Suomen on luontevaa organisoida vuoden 2021 maailmankongressi. Suomalaisten ammattilaisten laajempi osallistuminen alkoi vuonna 1989 Berliinissä, juuri ennen kaupunkia jakaneen muurin kaatumista. Mietintö vauhditti käytännön toimia Tietopohjan lisääntymisen myötä opetusministeriössä alettiin nähdä, että erityisryhmien soveltavan liikunnan kehittäminen vaatii suunnittelua ja resursseja. 2 4 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 Erityisesti Norjan Beitostølenin Health Sports Center oli suomalaisten ”mekka”, jossa (ulko)liikuntaa sovellettiin kaikille. Ensimmäisenä tulee mieleen emeritaprofessori, LitT Ulla Lahtinen. ISAPA pähkinänkuoressa Vuonna 1973 perustetun IFAPAn järjestämiä ISAPAkongresseja on pidetty säännöllisesti vuodesta 1977 alkaen joka toinen vuosi. Silmät avautuivat noin 800 osanottajan kongressissa näkemään miten laajasta ilmiöstä erityisliikunnassa on kyse. Hän näki jo tuolloin erityisryhmien liikunnan merkityksen, ei vain terveydenhuollon vaan myös sosiaalihuollon ja koululaitoksen näkökulmasta. ISAPA käsittää erityisliikunnan (soveltavan liikunnan) laajan tutkimuskentän liikunnallisesta kuntoutuksesta paralympiaurheiluun. LTS järjesti useita seminaareja ja tilaisuuksia 1970-luvulla sekä vetosi valtiovaltaan saadakseen toimikunnan ajamaan eritysryhmien liikuntaan liittyviä kysymyksiä. Norjalaiset ottivat haasteen vastaan ja järjestivät onnistuneen kongressin. Miten ja kenen ansiosta suomalainen soveltava liikunta on kulkenut tilanteeseen, jossa olemme valmiita laajamittaiseen vastuuseen kansainvälisessä yhteistyössä. Suomalaisille tarjottiin mahdollisuus järjestää vuoden 2010 EUCAPA-kongressi, joka toteutettiin OKM:n, LTS:n ja Jyväskylän yliopiston yhteistyönä Jyväskylässä. Mietintö sisälsi laajan kansainvälisen katsauksen soveltavan liikunnan tilanteesta ja siltä pohjalta johdetut suositukset suomalaisen erityisliikunnan kehitystavoitteiksi. (Koivumäki & Piispanen 2010.) Vammaisliikuntajärjestöjen valtionavustukset viisinkertaistuivat 1980-luvulla ja järjestöihin palkattiin parikymmentä uutta työntekijää
Tämä loi hyvän pohjan tulevien vuosien alan ammattilaisten saatavuuteen ja tarjontaan. Hallinto, tutkimus ja toimijat yhteistyöhön Valtakunnallinen koordinointityö johti kolmikantaiseen johtojärjestelmään, jossa liikuntahallinto ja alan tutkimusja koulutusorganisaatiot sekä erityisliikunnan valtakunnalliset järjestöt tekivät kaikki saumatonta yhteistyötä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomi oli myös hyvin aloitteellinen eurooppalaisen erityisryhmien liikunnan peruskirjan tuottamisessa.. (Erityisryhmien liikunnan tutkimuksen kehittämisohjelma 1983). Niissä käynnistettiin soveltavan liikunnan erikoistumisopinnot 1990-luvun alkupuolella. Suomi oli myös hyvin aloitteellinen eurooppalaisen erityisryhmien liikunnan peruskirjan tuottamisessa, jonka taustalla oli Euroopan Neuvoston urheilukomitean asettama työryhmä (Council of Europe 1987). Nämä kokonaisuudet ovat edistäneet suomalaisen soveltavan liikunnan kansainvälistymistä merkittävällä tavalla. Myös systemaattinen yhteistyö liikuntatieteellisen tiedekunnan ja liikunnan ammattikorkeakoulujen kanssa alkoi. Samoihin aikoihin ikäihmisten fyysisen aktiivisuuden merkitys tiedostettiin entistä paremmin. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 2 5 Erityisliikunnan päivät pidettiin vuonna 2014 Jyväskylässä. Vaikka liikkeellelähtö oli jo tapahtunut varsin voimakkaasti 1970-luvulla, niin vauhti kiihtyi erityisesti 1980-luvulla, kun valtio alkoi tuntuvasti lisätä neljän silloisen vammaisliikuntajärjestön valtionavustuksia. Kuva: LTS:n arkisto Näihin aikoihin myös vammaisliikuntaja kansanterveysjärjestöt aktivoituivat. (www.liikuntaneuvosto.fi ) Tietoisuutta erityisliikunnasta ja sen merkityksestä lisäsi osaltaan se, että Kari Koivumäki pääsi opetusministeriön lähettämänä osallistumaan Unescon kansainväliseen erityisliikunnan symposioon vuonna 1982. Alan määrätietoinen kehittäminen vauhdittui erityisesti Ikäinstituutin ja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan toimien tuloksena. Erityisliikunnan tutkimus sai oma kehittämisohjelmansa vuonna 1983. Tämä kokonaisuus kytkeytyi valtionhallinnon ylimpään liikunnan päätöksentekojärjestelmään, minkä ansiosta se kykeni vaikuttamaan tehokkaasti alan rahoitusja resursointikehitykseen. Tätä varten opetusministeriöön perustettiin vuonna 1988 erityisryhmien liikunnan neuvottelukunta, joka muuttui vuonna 1991 valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaostoksi. Alan eurooppalaisten koulutusorganisaatioiden yhteistyö käynnistyi 1990-luvulla. Sen hedelminä erilaiset opintokokonaisuudet (EMDAPA, EUDAPA, THENAPA) kehittyivät eurooppalaisissa liikunta-alan korkeakouluopinnoissa. Symposiumissa esitettiin laaja katsaus vammaisja erityisliikunnan tilanteesta kaikilla mantereilla sekä asetettiin tavoitteita kehittämistyölle (Koivumäki 1983)
Suuri Olympiateos 10. Koivumäki, K. 2 6 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 Vuonna 1983 valmistui ensimmäinen alan oppikirja (Mälkiä & Palosuo 1983), joka valittiin vuoden urheilukirjaksi. Mälkiä, E. Strasbourg: Council of Europe. & Väärälä, A. Se kuvaa suomalaisen soveltavan liikunnan myönteisen kehityksen pohjana olevaa toimivaa kansallista yhteistyötä. Opas erityisryhmien liikuntaa ohjaaville. kansainvälinen ISAPA-kongressi on yksi merkittävä etappi pitkään jatkuneessa kehitystyössä. European Charter for Sport for All: Disabled persons. Toivoa sopii, että pandemia-aikana otettu digiloikka tekee tapahtumasta yhtä antoisan kuin aiemmin toteutetut varsin korkeatasoiset soveltavan liikunnan kongressit. Liikuntatieteiden laitos, tutkimuksia 1/2010. Opetusministeriön työryhmien muistioita 1983:15. Jyväskylä: Gummerus.. Samoihin aikoihin valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaosto oli aloittanut toimet erityisliikunnan professuurin perustamiseksi liikuntatieteelliseen tiedekuntaan, jotta alan tutkimus ja koulutus saisivat lisää painoarvoa. Kansallisesti merkittävä alan kehittämisfoorumi on ollut vuodesta 1986 lähtien OKM:n ja LTS:n yhteistyönä toteuttamat Erityisliikunnan neuvottelupäivät. Tätä kautta kertyi jatkuvasti kokemusta alan maailmanlaajuisesta kehityksestä. Rintala, P., Huovinen, T. Maailmankongressi on tieteellinen foorumi, jossa esitetään uusinta tutkimustietoa, ja tässä vaiheessa puhtaasti soveltavaan liikuntaan erikoistuneiden suomalaistutkijoiden määrän saattoi laskea yhden käden sormilla. Olemme ymmärtäneet kansallisen erityisliikuntajärjestelmämme tietyt arvokkaat erityispiirteet sekä lisänneet osallisuuttamme alan kansainväliseen yhteistyöhön. 1983. (Suuri Olympiateos 10, 1996.) Suomella on annettavaa kansainvälisesti Soveltavan liikunnan kansainvälistä tutkimusja kehitystyötä on harjoitettu lähes 50 vuotta IFAPA-järjestön alaisuudessa. PAULI RINTALA, PhD erityisliikunnan professori liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto pauli.rintala@jyu.fi KARI KOIVUMÄKI Erityisliikunnan suunnittelija 1976–2015 Valtion liikuntaneuvosto International Symposium of Adapted Physical Activity 2021, www.jyu.fi/isapa2021 LÄHTEET Council of Europe 1987. Koivumäki, K. Teemaksi on valittu siksi “Quality partnerships in Adapted Physical Activity: Stronger Together!”. & Piispanen, T. Lama kurjisti 1990-luvun alussa myös yliopiston taloutta, joten uuteen virkaan ei ollut rahoitusta. & Palosuo, M. Paralympialaiset 1960–1996. Liikunta & Tiede 47(6), 72–75. Suomalaisen erityisliikunnan juuret ja kehittyminen. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu 87. Erityisryhmien liikuntatoimikunnan mietintö 1981. Komiteanmietintö 1981:44. Soveltava liikunta. Sittemmin uusi soveltavan liikunnan oppikirja on tehty jokaisella vuosikymmenellä. Suomalaisosallistujia on ollut ISAPA-symposiumeissa 1980-luvun lopulta lähtien runsaasti. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Jyväskylässä toteutettava soveltavan liikunnan 23. Erityisryhmien liikunta. Erityisestä kaikille avoimeen liikuntaan. Esteettömyys ja saavutettavuus ovat olleet erityisesti 2010-luvun teemoja, kun eritysryhmien näkökulmasta tärkeitä lakeja ja asetuksia on säädetty ja otettu käyttöön. 2010. Jyväskylän yliopisto. 2010. Vammaisten liikuntaharrastus maailmanlaajuisena liikkeenä. 2012. Koivumäki, K. Nykytilanne mahdollistaa sen, että suomalainen soveltava liikunta antaa tietoa ja vaikutteita muille sekä kantaa vastuuta soveltavan liikunnan kansainvälisessä yhteistoiminnassa. Poikkeukselliseksi tämänvuotisen tapahtuman tekee se, että kongressi toteutetaan verkossa, kun maailmanlaajuinen koronapandemia estää normaalin kongressin toteuttamisen. Suomi on ollut mukana kansainvälisessä vammaisurheiluliikkeessä 1980ja 1990-luvuilta lähtien varsin aktiivisesti. Emme vielä kokeneet olevamme täysin samalla viivalla maailman johtavien soveltavan liikunnan maiden kanssa. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Keskeinen tekijä aktiivisempaan osallistumiseemme kansainväliseen yhteistyöhön oli se, että systemaattinen kansallinen suunnittelu ja parempi resursointi alkoivat toteutua. Liikunta & Tiede 51 (3), 50–53. Erityisryhmien liikunnan tutkimuksen kehittämisohjelma 1983. Viimeisin valmistui vuonna 2012 (Rintala, Huovinen & Niemelä 2012). Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu 168. 1996. Kaurala, O. Erityisesti 2000-luvulla inkluusioajattelun ja kaikille avoimen liikunnan korostuminen toivat soveltavan liikunnan merkityksen yhteiskunnalliseen keskusteluun myös laajemmin kuin vain Soveltavan liikunnan päivillä. Suomen rooli aktivoitui erityisesti 1980-luvulla, kun maamme sisäinen kehittämisja koordinointityö vahvistui ja loi pohjan laajemmalle osallistumiselle alan kansainväliseen vuorovaikutukseen. Tampere: Tammerprint. Kompromissina erityisliikunnan yliassistentin virka muutettiin apulaisprofessuuriksi vuonna 1995. (toim.). Liikunta & Tiede 20 (3), 141–145. Helsinki: Opetus ministeriö. Erityisliikunnanohjaajajärjestelmän synty – laadukasta liikuntaa jo yli 25 vuoden ajan. & Niemelä, S. Erityisliikunnan päivät – tärkeä vaikuttamisfoorumi. 2014. Suomalaiset ovat osallistuneet paralympialiikkeeseen sekä myös kuurojen ja kehitysvammaisten kansainvälisiin kisoihin säännöllisesti. 1983. Nimekseen Soveltavan liikunnan päivät saanut foorumi kokoaa yhteen jopa 300 alan ammattilaista. Pientä kansallista kainostelua Suomelle siis tarjottiin IFAPA:n maailmankongressia 1990-luvun alussa, mutta päädyimme ehdottamaan Norjaa, jonka kokemuksia soveltavasta liikunnasta olimme hyödyntäneet. Joka neljäs vuosi järjestetty kongressi on pidetty jo yhdeksän kertaa ja ensi vuonna on tarkoitus kokoontua kymmenennen kerran
Millaisten elementtien kautta taiteellinen työskentely kytkeytyy nuorten liikuntaan ja vaikuttaa liikunnalliseen osallisuuteen. Kysyn, mitkä seikat edistävät heidän liikunnallisuuttaan harrastuksissa, joissa liikunta ei ole toiminnan pääasiallinen tavoite, ja mitä nämä mahdollisuudet kertovat vaikeimmin vammaisten nuorten osallisuudesta. Urheilussa painotetaan ruumiin toimintakykyä (esim. Ne liittyvät paitsi kielteisiin kokemuksiin omista kyvyistä myös syrjintään ja rakenteellisiin esteisiin, kuten harrastustarjonnan ja sopivan tuen puutteeseen. Yleisesti on tarkoituksenmukaista puhua laajoista ja vaihtelevista tuen tarpeista. 2018; Ng ym. Tarkastelen artikkelissa niitä yksilöllisiä ja sosiaalisia ulottuvuuksia, jotka tukevat vaikeimmin vammaisten nuorten liikunnallisuutta taiteellista ilmaisua painottavissa harrastuksissa ja taiteellisessa työskentelyssä. (esim. Eriksson ym. VAIKOS-tutkimushanke tuottaa uutta tietoa tarkastelemalla vaikeimmin vammaisten nuorten osallistumismahdollisuuksia liikunnallisiin aktiviteetteihin. Etenkin esittävissä taiteissa taiteellinen ilmaisu ja luovuus tulee näkyväksi kehollisuuden kautta. 2016). Liikuntaja urheilukulttuureissa vallitsevat normatiiviset oletukset liikunnallisesta kyvykkyydestä vaikuttavat niin ikään kielteisesti nuorten asemaan, sillä heidän ei aina oleteta sopivan näihin kehyksiin. (ks. 2020) Keräsimme aineistoa monipaikkaisen etnografian menetelmällä (Falzon 2009) havainnoimalla 12–29-vuotiaiden nuorten liikunnallisia aktiviteetteja eri puolilla maata niiden tapahtumapaikoilla, kuten asumisyksiköissä ja toimintakeskuksissa, nuorisotaloilla, liikuntapaikoilla ja luonnossa. Itkonen 2020), mutta huippu-urheilun kontekstissa myös ruumiillinen poikkeavuus saa usein myönteisiä merkityksiä, kuten paraurheilukilpailujen uutisoinnissa (esim. Keho on keskeinen ilmaisun väline myös useissa taiteenlajeissa. Kohteenamme ovat nuoret, jotka tarvitsevat laajaa ja jatkuvaa tukea ja apua, ja joiden tuen tarve ulottuu myös kommunikointiin ja vuorovaikutukseen. Kuva: Veikko Somerpuro. Armila & Torvinen 2017). Ruumiin ja kulttuurin kytkös Kulttuuriin ja liikuntaan liittyvä harrastustoiminta on nuorille mielekästä, ja kehon käyttö on tärkeää toiminnassa, joka tekee vammaisuutta myönteisesti näkyväksi. Kenttätyössämme havaitsimme, että nuorille suunnatussa harrastustoiminnassa myös taide ja aistimelliset elementit ovat merkityksellisiä liikunnallisuuden kannalta. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 2 7 Taide ja höntsäily liikunnallisen inkluusion käytäntöinä Taiteella voi olla tärkeä rooli vaikeimmin vammaisten nuorten liikunnallisessa harrastustoiminnassa. Vaikeaa vammaisuutta on hankalaa paikantaa erityisiin oireyhtymiin tai vammaluokituksiin, sillä ryhmä on hyvin heterogeeninen. Eriksson ym. Uusimman vammaisten ja toimintarajoitteisten nuorten liikunnallisia harrastuksia koskevan tutkimustiedon mukaan (Hakanen ym. 2019; Eriksson ym. Kiinnitimme huomiota kaikkeen liikuntaan liittyvään tapahtumiseen ja tekijöihin, jotka mahdollistavat ja tukevat liikunnallista osallisuutta. 2018) monet lapset ja nuoret haluaisivat harrastaa liikuntaa monipuolisesti erilaisia lajeja kokeillen, mutta he kohtaavat rajoitteita harrastuksen aloittamiselle
Kun tavoitteena on ilmaiseminen ja esittäminen, myös liikunta tuntuu mukavammalta. Nuorten harrastuksissa ruumiin erityisluonteen korostaminen on keskeistä. Niin sen kun sisällytät, et on sirkusakrobatiaa, vaikka se ois ihan sama, mitä sä teet motoriikkaradassa, niin jotenkin sekin on ehkä semmosta, et hei, mä teen sirkusjuttua. 2 8 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 Vammaisten esittävässä taiteessa nojataan paljon juuri ruumiillisuuden ulottuvuuksiin, sillä vammaisuutta koskevat käsitykset rakentuvat pitkälti ruumiin merkityksissä. Sirkuksen liikunnalliset ulottuvuudet Nuorille sirkus oli hyvin hauskaa ja elämyksellistä. Liikunnallisuus onkin saanut uusia merkityksiä tutkimusprosessin edetessä. Höntsäilyn käsite on vakiintunut nuorten liikuntakulttuurien tutkimuksessa, ja sillä viitataan nuorten rentoon yhdessäoloon ja omatoimiseen liikunnallisuuteen, kuten skeittailuun tai pallotteluun puistoissa ja kaduilla. Kenttätyöhavaintojemme perusteella liikunnallisuuden merkitys tulee esiin monessakin sirkustoiminnan elementissä. (Eriksson 2018.) Ruumiin ja sen toimintakyvyn perusteella tehdään kuitenkin myös voimakkaita sosiaalisia luokitteluja ja vaikeammin vammaiset henkilöt jäävät marginaalisiin asemiin kyvykkyyden ja liikunnallisuuden määrittelykentillä. Vammaisten teatterija performanssitaiteessa korostetaan ruumiin tai kehon erityispiirteitä, mikä on sosiaalisesti voimauttavaa (esim. Urheilijan identiteettejä tai sporttisuutta ei heihin juuri yhdistetä mielikuvissa, eikä liikunnallisten harrastusten välttämättä mielletä olevan heille mahdollis iakaan. Harjoitusten aikana nuoret kehittivät näytelmäesitystä, jonka kohtauksiin sirkustaitojen opettelu liitettiin. Harjoitusten loppupuolella kukin esitti musiikkinumeronsa tanssien, temppuillen, laulaen, lausuen tai ilveillen katsojille. Liikunnallista hulluttelua sisältyi myös itse taiteelliseen työskentelyyn, sillä osallistujille annettiin paljon tilaa kehitellä näytelmän kohtauksia erilaisia temppuja ja liikkeitä keksien ja kuljettaen juonta eteenpäin niiden myötä. (Tutkijan kenttäpäiväkirja 24.9.2020.) Sirkusharjoitukset näyttivät perustuvan pitkälti juuri leikillisyyteen ja höntsäilyllä oli luovaa merkitystä sekä liikunnallisesti että taiteellisesti. Liikunnallisen luovuuden kannalta myös sirkusrekvisiitalla, kuten palloilla, keiloilla, vanteilla ja riippukeinulla, oli tärkeä rooli. Berg 2015; Liikanen & Rannikko 2018). (8.2.2021) Höntsäilyllä oli luovaa merkitystä sekä liikunnallisesti että taiteellisesti.. Kaksi tutkijaa havainnoi nuorisoteatterin tiloissa kerran viikossa kokoontuvia sirkusharjoituksia syksyllä 2020 yhteensä noin 12 tuntia. He nauroivat ja hulluttelivat, ja kukin sai toimia halujensa mukaan, kuten valita näytelmän roolihahmon ja pohtia, mitä sille tapahtuu. (xx) vaikka se hassu peruukki päällä ja seisoo, kävelee laudan päästä päähän, niin se on ihan eri asia kuin se, että sä vaan monotonisesti teet sitä asiaa, tietämättä miks sä teet sitä asiaa. Höntsäily liikunnan ja luovuuden lähteenä Höntsäilyllä oli merkitystä luovuuden kannalta, kuten temppujen spontaanissa keksimisessä. Sitä on mahdollista tarkastella laajemmin kuin urheiluja liikuntalajeihin liittyvinä suorituksina, sillä siinä korostuvat yksilöllisten kykyjen merkitykset. Nuorten mielikuvitus oli olennainen tekijä, sillä harjoitukset etenivät sen mukaan, mitä he keksivät eri tilanteissa. Kuppers 2014). Etnografinen kenttätyömme on mahdollistanut nuorten havainnoinnin myös yhteyksissä, joita ei mielletä liikunnan harrastamiseksi tai liikunnallisiksi mahdollisuuksiksi. Valtteri keksii oman liikkeensä, josta tirehtööri innostuu ja he tekevät sitä yhdessä. Lumilautailijat, laskettelijat ja jalkapalloilijat korostavat omia ja toisten ruumiillisia suorituksia ja iloitsevat niistä riehakkaasti. Tutkimushankkeessamme olemme kuitenkin havainneet, että monella vaikeimmin vammaisella nuorella on kyvykkyyttä ja mahdollisuuksia liikuntaan. Kokeilemalla rekvisiittaa, kuten pukuja, tavaroita ja somisteita, sekä valitsemalla musiikkia omia esityksiä varten nuoret kehittivät henkilöhahmojaan ja ilmensivät liikunnallisia taitojaan. Haastattelija: Ja se liikunta ja liikunnallisuus sitten luontevasti niveltyy siihen toimintaan aina jotenkin. Tarkastelen taiteen roolia nuorten liikunnallisuudessa analysoimalla sosiaalisessa sirkuksessa keräämäämme etnografista havainnointiaineistoa ja teemahaastatteluaineistoa. Sirkuksessa harjoiteltiin akrobatiaa esimerkiksi tasapainoharjoitusten avulla ja kehitettiin musiikkiesityksiä näytelmää varten. Liikuntaan liittyvien harjoitteiden, kuten tasapainoharjoitusten lisäksi se liittyy itse sirkustaiteeseen ja taiteelliseen työskentelyyn, eli akrobatiaan, jongleeraukseen ja klovneriaan, sekä tässä yhteydessä näytelmään ja sen musiikki-, tanssija temppuilunumeroihin. Sirkusharjoituksissa myös ”höntsäiltiin”, joka merkitsee liikunnallista leikillisyyttä nuorten keskinäisissä vapaa-ajan kohtaamisissa (esim. Yksi nuori mies esittää minulle, miten on olan kautta saanut pallon liikkumaan. Opisto-ohjaaja: (xx) Pystyt seisomaan jonkun pienen palkin päällä, mikä on monelle tosi haastavaa. Tauon jälkeen on muutama voimisteluliike, jonka aikana jokainen saa harjoitella jotain, ja sitten kehitetään jonglöörirobotti, jossa jokainen liikuttaa pientä palloa itse keksimällä tavalla. Toiseksi keskeiseksi liikkumaan innostavaksi seikaksi osoittautui se, että sirkustaiteen varsinainen tavoite on juuri taiteellinen ilmaiseminen eikä onnistunut liikuntasuoritus. Liikunnalliset aktiviteetit toteutuvat itsenäisinä liikuntaharrastuksina, mutta kytkeytyneenä myös muihin harrastuksiin, kuten esittäviin taiteisiin. Esimerkiksi kehitysvammaisten joukkueissa urheilusuoritusten karnevalisointi näyttäytyy käytäntönä, jonka kautta pidetään yllä myönteisiä identiteettejä ja yhteisöllisyyttä
Nuorisotutkimus 33 (3-4) 88–101. Eriksson, S., Saukkonen, E., Mietola, R. Liikanen, V. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo muutosvoimana – liikuntakulttuurin muutokset vammaisuuden lähtökohdasta. & Ronkainen, J. & Kauravaara, K. 2016. Toimintarajoitteiden yhteydet liikuntakäyttäytymiseen. Liikuntakasvatuksen laitos. Liikunnallisen leikillisyyden ulottuvuuksia onkin ryhdytty vakiinnuttamaan erilaisiin kasvatuksellisiin toimintalinjoihin sen perusteella, että leikillisyys, hulluttelu ja pelilliset elementit innostavat nuoria liikkumaan omaehtoisesti enemmän. 2019. Salminen, S. Rannikko, A., Harinen, P., Liikanen, V., Kuninkaanniemi, H. LIITUtutkimuksen tuloksia 2018. Kulttuurintutkimus, 37 (3-4) 103–113. Nuorisotutkimus 35 (4), 6-20. Falzon, MA. SUSAN ERIKSSON, YTT tutkija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu susan.eriksson@xamk.fi LÄHTEET Armila, P. 2018. 2020. Nuoren yksilöllisten taitojen tunnustaminen onkin tärkeä pedagoginen elementti vaikeimmin vammaisten nuorten kanssa. 2016. Kykyisyyden merkitykset laajenevat ja niiden sallitaan muuttua myös urheilukulttuureissa, ja vaikeimmin vammaisten nuorten osallisuuden ja inkluusion kannalta näillä ajattelutapojen muutoksilla on huomattava painoarvo (esim. Helsinki: LTS. 2015. Nuorten vaihtoehtoliikunta yhteisöllisen kasvun ja oppimisen mahdollistajana. Professionaalista sirkusta lukuun ottamatta kaikkea sirkustoimintaa ei enää mielletä ainoastaan esittäväksi taiteeksi, vaan myös esimerkiksi liikunnalliseksi vaihtoehtolajiksi perinteisten urheilulajien rinnalla (Rannikko ym. & Rannikko, A. London: Routledge. Eriksson, S. http://urn.fi/ URN:NBN:fi:jyu-201607063502 [luettu 26.2.2021]. Kohti omatoimista liikunnan ja taiteen tekemistä. https://liikejatkuu.fi/wp-content/ uploads/2019/06/Takuulla_liikuntaa_Verkkojulkaisu_020619.pdf Itkonen, H. Eriksson, S., Liikanen, V., Rannikko, A., Sihvonen, S. 2020. Nuorisotutkimusseuran/Nuorisotutkimusverkoston verkkojulkaisuja 142. Ng, K., Rintala, P. Teoksessa Eriksson, S.; Armila, P. Liikunnasta tulee innostavampaa, kun taiteellinen ilmaisu, sirkustaidot ja esiintyminen ovat tavoitteina. Lähtökohtana ovat yksilölliset kyvyt tehdä asioita ja näiden kykyjen tunnustaminen, jolloin esimerkiksi sirkustaidoiksi voidaan mieltää jo se, että ”osaa heittää huivin ilmaan” (teemahaastattelu 8.2.2021). Helsinki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto. 2014. LIKES-tutkimuskeskus. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 175. & Torvinen, P. Kuppers, P. Hakanen, T., Myllyniemi, S. Taiteellisen ilmaisun ja liikunnallisen luovuuden kannalta taitoja, osaamista tai kyvykkyyttä ei mittailla eikä arvoteta, eikä yksilöitä erotella tai luokitella sosiaalisesti niiden perusteella. Sirkuksen liikuntaan innostava ulottuvuus on havaittu muissakin tutkimuksissa (esim. (toim.): Vammaiset nuoret ja liikunta. Sosiaalisessa sirkuksessa yhdenvertaisuutta luovat tekijät ovat keskeisiä, ja inkluusion periaatteet mahdollistavat osallisuuden kykyihin tai muihin ominaisuuksiin katsomatta. Liikuttavan luovaa sirkusta lapsille ja nuorille. Teoksessa Kokko, S. Eriksson, S. & Salasuo, M. Helsinki: Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1. Vaikeimmin vammaisten nuorten liikunnan harrastaminen ja eriarvoinen osallisuus. Liikunnan monisäikeinen eriarvoisuus. Eriksson, S. 65–75. Lapsille ja nuorille suunnattu sirkustoiminta on silti monesti kasvatusnormien läpäisemää, sillä liikuntaan innostaminen vaihtoehtolajien kautta on nykyisin voimakkaasti myös koulujen intresseissä (Salminen 2016). Jyväskylä: LIKES. & Asunta, P. Theory, Praxis and Locality in Contemporary Research. Kasvatus ja aika 8 (3) 2014, 36–48. Se on käsitettävissä niiden motoristen ja liikunnallisten kapasiteettien kautta, joita yksilöllä on, kuten taitona heittää huivi ilmaan. & Martin, L. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 175. Berg, P. Liikunnallisuus taiteellisena ilmaisuna ja sen sivutuotteena Kenttätyömme osoittaa, että fyysinen liikkuminen tapahtuu jo sisäänrakennettuna esittävässä taiteellisessa toiminnassa ja tavoitteissa. & Rannikko, A. Näiden tulkintojen perusteella liikunnallisen kyvykkyyden merkitystä on syytä ajatella laajemmin kuin urheiluteknisenä osaamisena tai edellytyksenä urheilun harrastamiselle. 2020. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. (toim.). Teoksessa Kokkonen, J. Teoksessa Eriksson, S.; Armila, P. Vammaiset nuoret ja vapaa-ajan liikunta. Sosiaaliset jalat ja vakava vapaa-aika – lasten ja nuorten vertaissuhteiden merkitys liikuntaharrastuksissa. 2009. Kun liikunta sisältyy sirkustaiteeseen ja sen aktiviteetteihin, nuori saattaa innostua liikunnasta muutenkin. 7–28. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. & Katsui, H. An Introduction. Helsinki: LTS. 2018: ”Se on mulle tosi fiilisjuttu” – liikuntaharrastuksen kulttuuriset ulottuvuudet. Eriksson & Saukkonen 2020). Vammaiset nuoret ja liikunta. Jyväskylä: LIKES. Takuulla liikuntaa – kyselytutkimus toimintarajoitteisten lasten ja nuorten liikunnan harrastamisesta ja vapaa-ajasta. Liikunta & Tiede 53. 85–97. (toim.): Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa. (toim.): Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa. Teoksessa Kokkonen, J. Vammaisuus suomalaisen sanomalehden ruumiinkulttuureissa. Multi-Sited Ethnography. & Rannikko, A. 2017. 6/2016. London: Palgrave Macmillan. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja. 2014. 2019. Höntsäilyllä näyttää kuitenkin olevan olennaista sisällöllistä merkitystä esittävissä taiteissa, joihin uutta ilmaisua luova liikunnallisuus liittyy jo sinänsä keskeisesti. Armila, P. 2014). 56–62. & Torvinen, P. 107–116. Liikunnallisilla taidoilla ei viitata vain urheilulajille keskeisiin teknisiin taitoihin, vaan kaikkeen motoriseen suorittamiseen. & Kauravaara, K. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 2 9 Kun fyysinen liike liittyy sirkusakrobatiaan tai ilveilyyn, sen harjoitteleminen tapahtuu kuin huomaamatta, koska tähtäimessä on sirkustempun oppiminen. LIKES, Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 346. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja. (toim.): Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Jyväskylä: LIKES. (toim.): Vammaiset nuoret ja liikunta. Päinvastoin, luovan hulluttelun käytäntö sallii, tai jopa vaatii epäonnistumisia – erään haastateltavan sanoin ”mitä huonommin sä osasit, sen hienompaa se oli periaatteessa”. Salminen 2016). Studying Disability Arts and Culture. (2018): Vertaissuhteet vammaisten nuorten liikunnassa. & Saukkonen, E. 94–112. & Rannikko, A
Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Osallistun edelleen myös vapaa-ajalla eri paikallisseurojen valmennushommiin. Toimin Special Olympicsin Suomen triathlontiimin päävalmentaja. Olen kolmen lapsen isä. Olen belgialaislähtöinen ammatillinen erityisopettaja, fysioterapeutti ja fysioterapian opettaja. Borremans haluaa olla jakamassa liikunnan iloja kaikille. Olen toiminut kohta 20 vuotta soveltavan liikunnan parissa ammattiopisto Livessä. Lähdinkin opiskelemaan Leuvenin yliopistoon liikuntaja fysioterapian tiedekuntaan. Jo siellä työskennellessäni heräsi kiinnostus erityisryhmien liikunnan ohjaamiseen ja soveltavaan liikuntakasvatukseen. Oli ja on edelleen mahtavaa päästä jakamaan liikunnan iloa toisille ihmisille. Työ ammatillisessa eri tyisoppilaitos Livessä on vaihtelevaa ja sitä sävyttää myönteinen kehittämisen henki. Nuorena pelasin esimerkiksi jalkapalloa ja tennistä sekä kilpailin yleisurheilussa. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Koko lapsuuden perheeni oli aktiivisesti mukana seuratoiminnassa, erityisesti tenniksessä. Suomi veikin lopullisesti sydämeni tavatessani suomalaisen tulevan vaimoni. Olen väitellyt filosofian tohtoriksi soveltavasta liikunnasta. 3 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 L Ä H I K U V A S S A Erwin Borremans: ”On palkitsevaa tehdä työtä yhdenvertaisemman liikunnan puolesta” Belgiassa syntynyt ja kasvanut Erwin Borremans kuuluu suomalaisen soveltavan liikunnan käytännön tekijöiden kärkikaartiin. Ennen Suomeen pysyvästi asettumista ja perheen perustamista olimme vaimoni kanssa pari vuotta töissä kuntoutussairaalassa Sveitsissä. Suomi vaikutti nuoren ja liikunnallisen opiskelijan unelmamaalta lumineen ja paukkupakkasineen. Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. Sveitsin vuosien jälkeen palasimme Suomeen, jossa minulle avautui mahdollisuus syventää tietämystäni soveltavasta liikunnasta Jyväskylän yliopistossa professori Pauli Rintalan johdolla. Työskentelen soveltavan liikunnan ohjaavana opettajana Uudellamaalla toimivan ammatillisen erityisoppilaitos Liven palveluksessa. Sattuman puuttumista peliin. Olen harrastanut liikuntaa erittäin monipuolisesti koko elämäni ajan. Kuva: Erwin Borremansin kotialbumi. Koko perhe harrastaa luonnossa liikkumista läpi vuoden ja kilpailee triathlonissa. Valitsin fysioterapian opintosuunnan, koska minua kiehtoi jo silloin ihmisten hyvinvoinnin ylläpitäminen ja kuntoutus sekä erilaisten ryhmien ohjaaminen. Tulin Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 1999 Jyväskylään Erasmus-vaihdon kautta. Valmensin jo 14-vuotiaana nuorempia lapsia tenniksessä. Hyödyllisiä harharetkiä. Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. Ymmärsin jo nuorena liikunnan merkityksen ihmisen hyvinvoinnille, niin itselle kuin muille. Opintojen ohella jatkoin tennisvalmennusta ja toimin kesälomilla leiriohjaajana seikkailuleireillä ulkomailla, esimerkiksi melontaleirillä Ruotsissa
Esimerkiksi pallon kopittelu ei välttämättä onnistu tuosta vain, ja aistiyliherkkyydet saattavat estää liikuntaan osallistumisen. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 3 1 Väitöskirjaa tehdessäni muutimme perheen kanssa Yhdysvaltoihin ja suoritin syventäviä opintoja Oregon State Universityssä. Sopivan esimiestuen avulla olen löytynyt omat intohimoni ja vahvuuteni uran alussa. Tavoitteenani on, että jokaisen opiskelijan ja työyhteisön jäsenen tulisi voida tuntea olevansa tervetullut yhteisöön sellaisena kuin on. Yksi suurimmista haasteista työssäni täällä hetkellä on, miten voidaan turvata vielä paremmin yhdenvertainen ja oikein kohdentuva koulutus vaativaa erityistä tukea tarvitseville nuorille yhteiskunnallisen muutoksen ja erityisesti koronapandemian aikana. Miksi tutkimusaiheesi ja työsi kiinnostavat Sinua. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Voin vain korostaa yhteisön arvojen tärkeyttä yhdenvertaisuustyössä. Erityisen tärkeää työssäni ovat aidot kohtaamiset ja mahtava työyhteisö, jossa kannustetaan kokeilemaan ja kehittämään. Kyse on yhdessä liikkumisesta, ei vain opiskelijoiden liikuttamisesta. Vaikka meillä pyörivät muun muassa päivittäiset etätaukojumpat, niin on ollut vaikeuksia saavuttaa kaikki opiskelijaamme. Koen vahvasti, että monimuotoisuus yhteisössä on todella arvokasta. Pienryhmissä hekin saavat tutustua liikkumiseen omassa tahdissa. Itse voin vain kiittää omaa työyhteisöäni mahdollisuudesta kehittää liikunnan yhdenvertaisuutta työssäni. Jos saisin kuitenkin mahdollisuuden palata ajassa, niin satsaisin vielä enemmän myös suomen ja ruotsin kieliopin opintoihin. Vaikka mielestäni suomalainen yhteiskunta on jo melko yhdenvertainen, niin työ on kuitenkin edelleen kesken. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Maanantaina vuorossa voi olla Helsingin Pasila, tiistaina Vantaa, keskiviikkona Helsingin Itäkeskus, torstaina Lohja ja perjantaina Porvoo. Koska vaativaa erityistä tukea tarvitsevat nuoret liikkuvat keskimäärin muita ikätovereitaan vähemmän, ensimmäinen askel kohti liikunnan iloja on ylipäätään päästä liikuntapaikalle ja/tai verkkoympäristöön asti. Entä tärkein saavutuksesi. Ei heti tulee mieleen mitä tekisin toisin. Siellä opiskellessani sain mahdollisuuden tutustua moniin soveltavan liikunnan asiantuntijoihin ympäri maailmaa. Nyt lasteni koulukäynnin kautta opin salaa lisää joka päivä. Tykkään aidosti siitä, miten teen ja saan tehdä sekä työrintamalla että vapaa-ajalla. Vaikka olen ollut onnekas ja saanut urallani myös tunnustuksia ja palkintoja työstäni, niin tärkeämpää on ollut, että olen saanut olla mukana omalta osaltani rakentamassa tasavertaisemmat osallistumismahdollisuudet tar joavaa yhteiskuntaa. Haluaisin edistää aktiivisesti erityisnuorten ja heidän perheidensä osallisuutta. Merkittävää on myös aktiivijäsenyys eri verkostoryhmissä, kuten esimerkiksi Soveltavan liikunnan koulutusja tutkimusryhmässä ja Kehitysvammaisten Tukiliiton Maliken toiminnassa. Koen, että olen ottanut tilaisuudet vastaan ja kokeillut uutta ja välillä ehkä mokannutkin, mutta suunta on ollut aina eteenpäin eikä taaksepäin. Vaikka etäopiskelu tuntuu tulleen jäädäkseen, niin lähiopetuksen tärkeyttä erityisopetuksessa ei voi kuin korostaa. Live toimii nimittäin monella paikkakunnalla, ja siten myös minä. Jos jokainen meistä ymmärtää voivansa auttaa ja vaikuttaa, luodaan parempi, yhdenvertainen yhteiskunta. Poikkeusvuosi pakotti niin opettajat kuin opiskelijat valtavan digiloikkaan. Se on se juttu, jolla saa liikunnan kipinän syttymään vaativan erityisen tuen opiskelijoissa. Olen saanut kohta kuluneen kahdenkymmenen vuoden ajan opistomme rehtoreiden ja oman liikkuva Live-tiimiläisten täyden tuen Liven soveltavan liikuntakasvatuksen ja saavutettavuushankkeiden edistämisessä. Edelleen minua kiehtoo saada kaikki mukaan liikkumaan, myös juuri ne nuoret, jotka eivät välttämättä löydä liikunnan kipinää itse. Eli monia erilaisia kohtaamisia ja tylsää ei varmasti tule! Mikä sinua työllistää parhaillaan. Huippuhetkiä mahtuu jokaiseen päivään ja ne ovat työn suola. ERWIN BORREMANS, FT liikunnanopettaja ammattiopisto Live erwin.borremans@inlive.fi. Esimerkiksi Livessä yksilöllisyys, yhdenvertaisuus ja inhimillisyys ohjaavat toimintaa. Esimerkiksi Liikkuva Opiskeluja Oppimisen taika -hankkeiden kautta on tullut uusia avauksia liikunnan saralla sekä Livessä että muuallakin. Suurimman osan työajastani toimin ohjaavana opettajana Livessä. Olen väitellyt soveltavasta liikuntakasvatuksesta aiheenaani nimenomaan Asperger-nuoret, joiden motoriikan kehittyminen on usein viivästynyt. Yhteiset matalan kynnyksien tuokiot ja onnistumiset tuovat usein liikuntaan iloa. Joudun kysymään, millaista olisi paras mahdollinen yksilöllinen ohjaus verkossa, ja miten voi varmistaa oppimisen. Opintovapaan jälkeen palasin mielellään ammattiopisto Liveen, koska opistossa rohkaistaan kokeilemaan uusia asioita, ja kehittävä työote on vahvasti läsnä. Yhdessä voimme rakentaa kaikkien yhteistä ja toisia arvostavaa yhteiskuntaa. Hankkeisiin liittyy usein dominoefekti: edetään hankkeesta toiseen toimintaa kehittämällä sekä kansainvälisempään suuntaan. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Viime aikoina myös projektityön osuus on ollut kasvussa omassa työnkuvassa. Mikä on ollut huippuhetki urallasi. Minusta tuntuu, että tähän asti olen saanut luoda omannäköiseni työuran. Näin, vaikka suomen kielikin sujuu hyvin ja koen, että oma aksenttikin vain lisää inhimillistä tarttumapintaa luokkahuoneessa
He kuvailivat sulun alkuvaihetta kriittiseksi paussiksi. Critical pause: Athletes’ stories of lockdown during COVID-19. Kahdeksan urheilijaa kuvaili kokemuksiaan Zoom-haastatteluissa, jotka tehtiin toukokuussa 2020. The Sport Psychologist, 35, 4354. Poikkeusolot ovat antaneet osalle myös mahdollisuuden palautua ja kehittyä fyysisesti. Yhteiskunnan sulun jatkuessa osa urheilijoista oli pystynyt hyväksymään tilanteen ja onnistunut sopeutumaan uuteen todellisuuteen. Yhteiskunnallisen sulkutilan hyödyiksi urheilijat nimesivät urheilulajinsa uudenlaisen arvostuksen. Yhteiskunnan ollessa suljettuna urheilijat kokivat haastavimmiksi urheilun äkillisen keskeyttämisen, kontrollin puutteen, ystävien ja joukkuekavereiden ikävöinnin, itselle asetetut paineet sekä tilanteen epävarmuuden. Pandemian vaikutukset urheilijoiden henkilökohtaiseen ja ammatilliseen elämään ilmenivät menetyksen kokemuksina. Urheilijat kokivat pysähtyneensä, mutta uskoivat tekemiensä sopeutumistoimien olevan vain väliaikaisia ja odottivat palaamista ”normaaliin” elämään ja harjoitteluun. LÄHDE WhitcombKhan, G., & Wadsworth, N. Pandemia muutti huippu urheilijoiden arjen Huippuurheilijoiden elämä muuttui myös Isossa-Britanniassa perusteellisesti COVID-19 -pandemian aiheuttaman yhteiskunnan sulkemisen (lockdown) seurauksena. 3 2 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 T U T K I M U S U U T I S I A Psykologia HANNAMARI TOIVONEN hanna-mari.h-m.toivonen@jyu.fi Psykologisesti hyödyllisiksi osoittautuivat tilanteen hyväksyminen, oman identiteetin laajentaminen kokeilemalla uusia asioita ja uudet rutiinit. Osa urheilijoista puolestaan tuntui menettäneen merkityksen elämästään, jolloin stressi ja ahdistus veivät vallan. Tutkijat korostivat liikuntapsykologian ammattilaisten tarjoamaa osaamista urheilijoiden tukena. WhitcombKhanin tutkimusryhmä tutki huippu-urheilijoiden kokemuksia COVID-19 -pandemian aiheuttaman yhteiskunnan sulkemisen alkuvaiheessa Isossa-Britanniassa. Aluksi urheilijat kertoivat jopa vitsailleensa pandemiasta, mutta sen uhka urheilijoiden tavoitteille konkretisoitu viimeistään Tokion olympiakisojen peruunnuttua. Urheilijat kokivat menettävänsä kuntonsa, urheilijaidentiteettinsä, motivaationsa ja rutiininsa. DOI: 10.1123/tsp.2020-0106 Kuva: Antero Aaltonen. (2021). Sulun aikana psykologisesti hyödyllisiksi osoittautuneita strategioita olivat tilanteen hyväksyminen, oman identiteetin laajentaminen kokeilemalla uusia asioita ja uusien rutiinien luominen
Scandinavian Journal of Sport and Exercise Psychology, 2, 26-32. Luottamuksellisuus on toiminnan perusta eli esimerkiksi valmentajalle kerrotaan vain se, mitä urheilija on valmis jakamaan. Filosofian keskiössä ovat yhteisesti määritellyt visio ja tavoite, uskomukset ja arvot, teoreettiset lähtökohdat, toimintamalli sekä yhteisten arvojen mukaiset palvelut ja metodit. Englantilaistutkimuksen mukaan Instagramia käytettäessä kannattaa panostaa viestien sisältöön ja niiden linkittymiseen toisiin sosiaalisen median sovelluksiin. Tanskan urheilupsykologinen tiimi näkee mahdollisuuksia kehittyä. Johdonmukainen ja yhtenäinen lähestymistapa urheilupsykologiaan organisaation sisällä mahdollistaa vakaan toiminnan. H. Tutkimukseen osallistui 38 nuorta naista, jotka eivät olleet harrastaneet lainkaan liikuntaa viimeisten kolmen kuukauden aikana. Lisäksi tutkijat suosittelevat toisten sosiaalisten medioiden yhdistämistä Instagram-viestintään, ja Instagramin hyödyntämistä osana laajempia interventioita, eikä yksinomaan motivaatiotyökaluna. (2021). Kuntoiluohjelmaan sitoutumisessa ei ollut eroja koeja vertailuryhmän välillä. v2i0.115660. LÄHDE Chaudhary, K., & Dhillon, M. Kuntoilua estivät ennen kaikkea ajanpuute ja heikko fyysinen kunto, mutta myös stressi, matkustaminen ja motivaation puute nousivat esiin. Tiimi perustaa toimintansa hyväksyvää tietoista läsnäoloa tukeviin lähestymistapoihin erityisesti huomioiden urheilijan ympäristön. Tiimi pyrkii varmistamaan, että kaikki tarjottavat palvelut noudattavat edellä kuvattuja tavoitteita ja perusoletuksia sekä psykologisia teorioita, joihin interventiot ja sisällöt perustuvat, jotta toiminta olisi yhtenäistä ja vastuullista. Huippusuoritus edellyttää vahvoja psykologisia taitoja ja näkemystä, joten myös urheilupsykologian ammattilaisten ammattitaitojen ylläpitäminen on tärkeätä. Yksilöiden lisäksi työskennellään poikkeuksetta joukkueen ja organisaation kanssa. DOI: 10.1080/1612197X.2020.1869804 Tanskan huippuurheilupsykologian tiimi hakee jatkuvuutta yhtenäisestä toimintafilosofiasta Tanskan vuonna 2008 perustettu huippu-urheilun urheilupsykologinen tiimi korostaa päivitetyssä ammattifilosofiassaan yhtenäisen toimintakulttuurin merkitystä. Tanskan huippu-urheilun urheilupsykologisessa tiimissä psyykkinen valmennus nähdään luonnollisena osana urheilijan päivittäistä harjoittelua, mutta huippu-urheilijoita tuetaan myös urheilun ulkopuolella. International Journal of Sport and Exercise Psychology. Myös liikkumisen esteitä selvitettiin intervention päätteeksi. Diment ja kumppanit pitävät Tanskan huippu-urheilun urheilupsykologisen tiimin päivitettyä ammattifilosofiaa hyvänä. Kummankin viikon päätteeksi osallistujat raportoivat, kuinka hyvin he noudattivat saamaansa kuntoiluohjelmaa ja arvioivat omia kykyjään liikkua. Huippu-urheilussa käytänteiden jakaminen ei ole itsestään selvyys. Chaudhary ja Dhillon painottivat, että Instagramin käyttö tulisi kohdistaa kohderyhmän tarpeisiin. DOI: 10.7146/sjsep. Team Denmark’s sport psychology professional philosophy 2.0. Tutkimuksessa osallistujat jäivät kaipaamaan enemmän roolimalleihin ja henkilöiden menestystarinoihin liittyviä viestejä sekä visuaalisesti houkuttelevampia viestejä ja säännöllisempää viestintää. “#FITNESS”: Impact of Instagram on exercise adherence and self-efficacy. Tutkimus koostui kaksiviikkoisesta interventiosta, jossa osallistujille lähetettiin sähköpostitse kuntoiluohjelmat molempien viikkojen alussa. Koeryhmäläiset kokivat kykynsä liikkua merkittävästi paremmiksi intervention jälkeen kuin vertailuryhmäläiset. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 3 3 T U T K I M U S U U T I S I A Instagram kuntoilun tukena Instagramin hyödyntäminen kuntoiluinterventiossa lisäsi vähän liikkuvien nuorten naisten myönteisiä arvioita omista kyvyistään liikkua. Urheilijat pyritään aina kohtaamaan heidän luonnollisessa ympäristössään. Lisäksi koeryhmäläisille lähetettiin liikuntaan kannustavia Instagram-tarinoita ja viestejä päivittäin intervention ajan. LÄHDE Diment, G., Henriksen, K., & Larsen, C. Tiimin tavoitteena on: (1) varmistaa, että urheilijoiden psyykkiset taidot mahdollistavat urheilun kansainvälisellä huipulla, (2) luoda maailmanluokan harjoitusympäristö urheilijoille, (3) varmistaa, että yksittäiset urheilijat kokevat elämänsä merkittäväksi ja arvokkaaksi huippu-urheilijoina, (4) opettaa urheilijoille taitoja liiallisen stressin ja loppuun palamisen välttämiseksi, (5) luoda yhteinen urheilupsykologian kieli ammattilaisten, valmentajien ja eri lajien urheilijoiden välille sekä (6) optimoida tiimityöskentely ja luoda voittava kulttuuri Tanskan maajoukkueisiin. (2020)
Liikunnanopetuksella on siten keskeinen rooli lasten liikuntasuositusten saavuttamisessa etenkin matalan tulotason maissa. Koulujen liikunnanopetus tähtää liikkumistaitojen opettamiseen ja fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumiseen. Liikunnanopetuksen määrä luokiteltiin kolmiportaisesti (ei lainkaan, 1–2 kertaa viikossa ja kolmesti tai useammin viikossa). Kuitenkin vain noin viidesosa lapsista ja nuorista (11–17-vuotiaista) yltää tähän. Tulosten mukaan oppilaat, joilla oli liikunnanopetusta vähintään kolme kertaa viikossa, saavuttivat liikuntasuositukset kaksi kertaa todennäköisemmin kuin oppilaat, joilla ei ollut lainkaan koululiikuntaa. Tarkoituksena oli selvittää riittävän fyysisen aktiivisuuden määrää (?60 minuuttia), ja miten koulun liikunnan opetuksen määrä vaikutti tavoitteen saavuttamiseen. (2020). org/10.1038/s41598-020-79100-9. 3 4 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 T U T K I M U S U U T I S I A Liikuntapedagogiikka KASPER SALIN kasper.salin@jyu.fi Kuva: Antero Aaltonen Liikunnanopetuksen määrä on yhteydessä suositusten saavuttamiseen Fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaan lasten ja nuorten tulisi liikkua 60 minuuttia reippaasti päivittäin. Lapsilta ja nuorilta tiedusteltiin, kuinka monena päivänä he liikkuivat vähintään 60 minuuttia. doi. Korkean tuloluokan maissa todennäköisyydet olivat matalammat kuin alhaisen tulotason maissa. Physical education class participation is associated with physical activity among adolescents in 65 countries. Myös 1–2 kertaa liikunnanopetukseen osallistuneet saavuttivat liikuntasuositukset paremmin kuin oppilaat, joilla ei ollut lainkaan liikunnanopetusta. LÄHDE Uddin R., Salmon, J., Islam, S. Tämän lisäksi kysyttiin, kuinka monta kertaa he osallistuivat liikunnanopetukseen tavallisen kouluviikon aikana. Samalla se tuo toivottua fyysistä aktiivisutta lasten arkipäiviin. Tulokset osoittavat, että liikunnanopetukseen osallistuminen on positiivisesti yhteydessä liikuntasuositusten saavuttamiseen sukupuolesta tai ikäryhmästä riippumatta. Scientific Reports 10(1), 1–10. Tässä ryhmässä pojat ja nuoremmat ikäryhmät saavuttivat kuitenkin liikuntasuositukset paremmin kuin tytöt ja vanhemmat ikäluokat. Uddin kollegoineen (2020) analysoi globaalia koululaisterveyttä selvittänyttä aineistoa, joka kattoi yhteensä 65 eri maata ja 206 417 koululaista (11–17-vuotiaita, 49 % tyttöjä). Kaikki keinot, joilla voidaan lisätä lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta ovat tervetulleita. Vastaajista 56,5 prosenttia osallistui liikunnanopetukseen 1–2 kertaa viikossa ja 24,2 prosenttia kolmesti tai useammin. M. S., & Khan, A
Delaxtrat (2020) kollegoineen halusi tutkia eri tekijöiden (sukupuoli, liikuntamuoto, tunnin pitopaikka ja luokan koostumus [sekaryhmät & erillisryhmät]) ja aktiivisuustasojen yhteyttä liikuntatunnin aikana. Liikuntatunnin kuormittavuutta mitattaessa on oleellista ottaa huomioon erilaisten liikuntamuotojen ja tunnin toteutuspaikan vaikutus tulokseen. Ennen kesälomia lapsille tehtiin myös motoriset (vauhditon pituushyppy, 300 metrin juoksu ja koordinaatiotesti) ja antropometriset testit. Kesällä lapsilla on vähemmän koulumatkan ja välituntien tapaisia aktiivisuutta lisääviä arkirutiineja, jotka rytmittäisivät päivää. Lopullinen aineisto koostui yhteensä 93 lapsen (49 % poikia) tuloksista. doi.org/10.3389/fpubh.2020.631141 Reippaan liikunnan määrään vaikuttavat tekijät liikuntatunnilla Liikuntatunnin aikana oppilaat eivät saavuta tavoitetta raskaan ja reippaan liikunnan määrästä. Vaikka harrastustoiminta tuo lapsille toivottua fyysistä aktiivisuutta, ei ohjattu liikunta tavoita kaikkia lapsia. Frontiers in Public Health 8, 631141. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 3 5 T U T K I M U S U U T I S I A Lasten fyysinen aktiivisuus laskee kesäloman aikana Koulujen liikuntatunnit ja välitunnit muodostavat merkittävän osan lasten arjen fyysisestä aktiivisuudesta. Niin ikään tunnin pitopaikalla oli merkitystä. Tanssityyppisillä tunneilla oli tilastollisesti vähemmän raskasta liikuntaa kuin kuntotunneilla. Sukupuolella ei ollut merkitystä reippaan tai raskaan liikunnan määrään, mutta pojilla havaittiin enemmän kevyttä liikuntaa ja tytöillä puolestaan enemmän paikallaanoloa. Tulosten mukaan tunnin pitopaikka ja liikuntamuoto olivat yhteydessä reippaan ja raskaan liikunnan määrään. Reippaan liikunnan määrä laski 53 prosenttia ja raskaan liikunnan määrä 45 prosenttia. Tutkimukseen osallistui yhteensä 307 (201 poikaa ja 106 tyttöä) kahdeksannen luokan oppilasta (12–13-vuotiaita) kuudesta eri englantilaiskoulusta. Sen sijaan liikuntamuoto vaikutti tuloksiin. Noin 30 prosenttia niin kokonaisaktiivisuuden kuin reippaan ja raskaan liikunnan laskusta voidaan selittää lasten fyysisellä kunnolla. Volmut kollegoineen (2021) halusi selvittää miten käy 3–6-vuotiaiden slovenialaislasten kokonaisaktiivisuudelle, kun kesälomat alkavat. LÄHDE Delaxtrat, A., Esser, P., Beale, N., Bozon, F., Eldridge, E., Izadi, H., JohanseBerg, H., Wheatley, C., & Dawes, H. Effects of gender, activity type, class location and class composition on physical activity levels experienced during physical education classes in British secondary schools: a pilot cross-sectional study. Oppilaat liikkuivat tunnista 30,7 prosenttia reippaasti ja 11,5 prosenttia tunnin kestosta oli luokiteltavissa raskaaksi liikunnaksi. Tulokset osoittivat, että kesäloman aikana lasten kokonaisaktiivisuus laski 18 prosenttia ja paikallaanolo lisääntyi 5,5 prosenttia. Sisäliikunnassa oli enemmän paikallaan oloa ja vähemmän reipasta ja raskasta liikuntaa kuin ulkoliikuntatunneilla. BMC Public Health 20, 1590. Kokonaisaktiivisuus säilyi alemmalla tasolla (8,8 % vähemmän kuin lähtötilanteessa) myös syksyn mittauksissa, mutta palautui takaisin lähtötasolle seuraavan vuoden toukokuun mittauksessa. Tutkimukseen kutsuttiin yhteensä sata lasta viidestä kaupungista. 2020. Oppilaat pitivät kiihtyvyysanturia jokaisella liikuntatunnilla. Toisaalta raskaan liikunnan määrästä liikuntatunneilla on toistaiseksi vähän tietoa. Näin ollen omaehtoiseen liikuntaan kannustamiseen ja liikkumisen mahdollistamiseen tulisi panostaa erityisesti kesäkuukausina. Lasten fyysinen aktiivisuus mitattiin kiihtyvyysanturilla. Physical activity drops during summer holidays for 6 to 9-year-old children. Tutkimuksen tulokset herättävät huolen lasten fyysisen aktiivisuuden määrästä kesäkuukausina. Suurempi pudotus kokonaisaktiivisuudessa havaittiin nimittäin niillä oppilailla, jotka saivat paremmat tulokset vauhdittomassa pituushypyssä ja 300 metrin juoksutestissä. Myös harrastukset voivat olla ainakin osan kesästä tauolla. doi.org/10.1186/s12889-020-09698-y. 2021. LÄHDE Volmut, T., Pišot, R., Planinšec, J., Simunic, B. Sukupuolella tai luokan koostumuksella ei ollut vaikutusta fyysisen aktiivisuuden määrään. Heidän fyysinen aktiivisuutensa mitattiin ennen kesälomia toukokuussa, loman aikana elokuussa, sen jälkeen syyskuussa ja vielä vuosi alkumittauksen jälkeen toukokuussa. Tunnin kestosta analysoitiin paikallaanolon, kevyen liikunnan, reippaan ja raskaan liikunnan prosentuaaliset osuudet
3 6 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 T U T K I M U S U U T I S I A Yhteiskuntatieteet OUTI AARRESOLA outi.aarresola@kihu.fi Ristiriidat urheilutoiminnan päätöksen teossa koronapandemian aikana Koronapandemian alussa oli kaikkialla tehtävä pikaisia päätöksiä urheilutoiminnan jatkamisesta. Sen mukaan päätöksiä joudutaan tekemään rajallisin tiedoin ja tiukassa aikataulussa, eikä ihanteellista ratkaisua ole mahdollista etsiä, vaan on tehtävä siinä tilanteessa tyydyttäviä ratkaisuja. Lehtiartikkeleihin perustunut tutkimus antaa hyviä eväitä tutkia myös suomalaisen urheilun päätöksenteon vaiheita ja tekijöitä pandemian aikana. Neljäntenä päätöksentekoon vaikuttivat oikeudelliset ja julkiset paineet. Lisäksi päätöksentekoon yhdistyi myös ”rajoittunut moraalisuus”: myöskään moraaliset kysymykset eivät olleet yksiselitteisiä, minkä vuoksi hyväksyttävän riskin tason pohtiminen korostui. Päätöksentekoon vaikuttivat vaihtuvat ja terveysturvallisuuden kanssa ristiriitaisetkin tekijät. maaliskuuta yhden pelaajan koronavirustartunnan tultua ilmi. Hindmanin ryhmän tulokset tuovat selvästi esiin koronapandemiasta johtuvan päätöksenteon monimutkaisuuden. NBA:n ottelutoiminta keskeytettiin 11. Pudotuspeleistä ulos jääneet joukkueet huolestuivat pelitauon pituudesta ja sen vaikutuksista seuraavaan kauteen. 2021. Heti liigan keskeyttämisen jälkeen osa joukkueista päätti jatkaa harjoittelua, koska kausi mahdollisesti jatkuisi. & Agyemang, K. A. Näin rakennettiin julkista hyväksyntää kauden jatkamiselle. Tämä korostui koronapandemiassa, jossa epävarmuus ja kiire olivat varsin suuria. The National Basketball Association response to COVID-19. Tutkijat tulkitsivat päätöksentekoa käyttäytymisja taloustieteestä tutun ”rajoittuneen rationaalisuuden” kehyksessä. LÄHDE Hindman, L. J. Alkuvaiheessa päätökset tehtiin terveysturvallisuus maksimoiden. Toiseksi, joukkueet olivat huolissaan kilpailijoiden mahdollisesta kilpailuedusta. Kolmanneksi, päätöksentekoon liittyivät toimijoiden urapaineet: pelaajat huolestuivat urastaan, joka ei muutoinkaan ole urheilussa pitkä. A. Hindman ja kumppanit tarkastelivat NBA:n, yhdysvaltalaisen koripalloliigan, päätöksentekoa sarjan pelaamisesta. Keskeytyksen jatkuessa julkista keskustelua kuitenkin suunnattiin NBA:n ohjaamana kohti urheilun mahdollisuuksia kohottaa kansan mielialaa. European Sport Management Quarterly, DOI: 10.1080/16184742.2021.1879191.. Lisäksi eriäviä näkemyksiä syntyi iäkkäimpien valmentajien suojelemisesta ja mahdollisuudesta osallistua uudelleen käynnistettävään kauteen. Liigan jatkamisesta neuvoteltiin kevät ja alkukesä, ja lopulta sarja jatkui heinäkuussa Floridan Disney Worldiin luodussa koronakuplassa. Liiga reagoi ensimmäisten sarjojen joukossa virustilanteeseen ja otti käyttöön pandemian varalle tehdyt suunnitelmat jo tammikuussa 2020. Tarkastelujaksona oli tammi-heinäkuu 2020. Ensinnäkin taloudelliset paineet ja pyrkimys tappioiden minimointiin kasvoivat keskeytyksen edetessä. C., Walker, N. Bounded rationality or bounded morality
Urheiluseurat toimivat menestyksekkäästi sosiaalisen ja symbolisen pääoman varassa sekä kentän traditioita uusintaen. Jäseniä seuroissa oli 170–600. Ammattimaiselle johtamiselle ei ollut tällä kentällä käyttöä.. Nine Steps to Effec tive Governance -ohjeet tukevat ammattimaisia johtamiskäytäntöjä, joiden on nähty olevan tulevaisuudessa yhä tarpeellisempia myös urheiluseuratoiminnassa. Yhdessä liikkuminen puolestaan oli tärkeää lasten omatoimisen liikkumisen edistämiseksi. Tähän johtopäätökseen tulevat Sohun, MacPhail ja MacDonnchan tutkimuksessaan, joka tarkastelee liikuntaa edistävää vanhemmuutta (physical activity parenting) irlantilaisperheissä. Tutkituilla seuroilla oli 8–18 juniorijoukkuetta, aikuisten sarjajoukkue ja maksimissaan noin 165 000 euron liikevaihto. LÄHDE Sohun, R., MacPhail, A. Sport, Education and Society 26 (3), 281–294. Tutkijat huomauttavat, että Irlannissa nuorten fyysinen aktiivisuus on laskenut kymmenen vuoden tarkastelujaksolla, huolimatta liikuntapoliittisista pyrkimyksistä. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 3 7 T U T K I M U S U U T I S I A Urheiluseuran ei ole pakko ammattimaistua Uusseelantilaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin, miten urheiluseurat olivat omaksuneet urheiluorganisaatioille luodun johtamisohjeistuksen. 2021. Tutkimus haastaakin ammattimaisuuden välttämättömyyttä korostavat tulkinnat liikuntaja urheiluseurojen kehityksestä. Sport in Society 24 (2), 115–130. DOI: 10.1080/13573322.2020.1723520. Vanhempien ylempi sosioekonominen asema antoi lapsille mahdollisuudet osallistua monipuolisemmin ja intensiivisemmin organisoituun liikuntaan kuin alempi sosioekonominen asema ja yksinhuoltajuus. & Kobayashi, K. He peräänkuuluttavatkin perheiden nostamista vahvemmin liikuntapolitiikan kohteeksi. Seuroissa oli harrastajia ja toimintaa, eikä vapaaehtoistoimijoista ollut pulaa. Näin tultiin vahvistaneeksi erityisesti poikien liikunnallista elämäntapaa sekä mahdollistamisen että roolimallin kautta. Neljän seuran tapaustutkimus osoitti, että seurat olivat omaksuneet vain vähänlaisesti ohjeistuksen sisältöjä. Perheillä iso merkitys liikkumisen edistäjinä Lasten ja nuoren liikkumista edistävän politiikan pitäisi tulevaisuudessa huomioida paremmin perheet toimintayksikkönä. Haastatteluihin ja päiväkirjamerkintöihin perustuvassa tutkimuksessa vanhempien havaittiin rohkaisevan, osallistuvan ja mahdollistavan monin tavoin organisoitua harrastamista. Physical activity parenting in Ireland: a qualitative analysis. DOI: 10.1080/17430437.2019.1615893. Around the kitchentable with Bourdieu: understanding the lack of formalization or professionalization of community sports clubs in New Zealand. Tutkijat tuottivat seurojen toiminnasta kulttuurisen tulkinnan Bourdieun kenttäteorian avulla: urheiluseurat toimivat menestyksekkäästi sosiaalisen ja symbolisen pääoman varassa sekä kentän traditioita uusintaen. Ammattimaiselle johtamisosaamiselle ei siis ollut tällä kentällä käyttöä. Isät osallistuivat liikunnan edistämiseen enemmän kuin äidit, ja toisaalta molemmat vanhemmat osallistuivat enemmän poikien kuin tyttöjen liikuttamiseen. Kooltaan ja toiminnaltaan seurat vastasivat siten monia suomalaisiakin urheiluseuroja. Tutkimus nosti esiin rakenteellisten erojen merkityksen liikuntaa edistävässä vanhemmuudessa. LÄHDE Hill, S., Kerr, R. & Macdonncha, C. Silti kolme seuraa neljästä pystyi toimimaan tavoitteellisesti ja kaikki kykenivät ylläpitämään toimintaansa. Vanhemmat pitivät harrastuksia tärkeänä pääomana lapsille. 2021
org/10.1007/s00421-021-04653-0. Tulosten perusteella myös lihastason aineenvaihdunnan säätelyyn osallistuvat mekanismit sopeutuvat kuormitukseen ja lämpötilaan. Harjoittelu kuumassa ei kohentanut maksimaalista hapenottokykyä likikään yhtä paljon kuin harjoittelu lämpötilassa, jossa ruumiinlämmön säätely ei kuormita elimistöä paljon. PGC-1?-vaste mitattiin ensimmäisellä ja viimeisellä harjoituskäynnillä satunnaistamisen mukaisessa lämpötilassa. Käytännön kannalta keskeinen kysymys onkin, vaikuttaako esimerkiksi pitkä hellejakso harjoittelukauden aikana maksimaalisen hapenottokyvyn kehittymiseen. Nuoret miehet satunnaistettiin harjoittelemaan joko 20 tai 33 asteen lämpötilassa tutkimuksessa, joka sisälsi yhteensä 16 kohtuukuormitteista yhden tunnin kestänyttä liikuntakertaa. HAAPALA eero.a.haapala@jyu.fi Kuva: Antero Aaltonen Kumoaako kuuma kestävyysharjoittelun vaikutukset. Kolmen viikon harjoittelujakson jälkeen vasteet olivat samat. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että mitokondrioiden uudismuodostukseen, toimintaan ja sitä kautta kestävyyssuorituskykyyn vaikuttavan PGC-1?:n aktivoituminen yksittäisellä liikuntakerralla oli kolmen viikon harjoittelun alussa matalampi 33 asteen helteellä kuin 20 asteen säässä. Slivka ja kumppanit havaitsivat kolmeviikkoisessa tutkimuksessaan, että harjoittelu 20 asteen lämpötilassa paransi maksimaalista hapenottokykyä 14 prosenttia, mutta muutos oli vain 3,8 prosenttia 33 asteen kuumuudessa. Ensimmäinen ja viimeinen kerta tehtiin samalla absoluuttisella, 50 prosentin alkutilanteen maksimityökuormaa vastaavalla, kuormittavuustasolla. Silti kuumassa harjoittelun vaikutusta maksimaalisen hapenottokyvyn kehittymiseen on tutkittu vähän. LÄHDE Slivka D., Shute R., Hailes W., Marshall K., Opichka M., Schitzler H., Ruby B. 2012. Voi myös kysyä, kuinka harjoittelua tulisi muokata eri lämpötiloissa ihanteellisten harjoitusvaikutusten saamiseksi. Online ahead of print.. Exercise in the heat blunts improvements in aerobic power. Kuumassa liikkuminen aiheuttaa ylimääräistä kuormitusta verenkiertoelimistölle ja heikentää suorituskykyä. 3 8 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 T U T K I M U S U U T I S I A Biotieteet EERO A. European Journal of Applied Physiology https://doi. Tutkijat kuitenkin pohtivat, voiko tuloksiin vaikuttaa 20 asteen lämpötilassa harjoitelleiden huomattavasti parantunut maksimaalinen hapenottokyky, ja sitä kautta madaltunut liikunnan kuormittavuus suhteessa hapenottokykyyn
Liikunnan aloittaminen tukee aivojen terveyttä kuitenkin myös varttuneemmilla henkilöillä. Cardiovascular Risk Factors in Childhood and Left Ventricular Diastolic Function in Adulthood. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 3 9 T U T K I M U S U U T I S I A Reippaalla liikunnalla joustoa valtimoihin ja enemmän verta aivoille Vähentynyt aivojen verenvirtaus ja jäykistyneet valtimot kasvattavat kognitiivisten toimintojen ennenaikaisen heikentymisen ja dementian riskiä. Liikuntaa mitattiin kyselylomakkeilla ja kehon rasvakudoksen määrää ihopoimumittauksilla useita kertoja 6–18-vuotiaana. Lasten ja nuorten liikunnan vähäisestä määrästä ja ylipainoisten verrattain suuresta osuudesta on syytä olla edelleen huolissaan. Tomoton ja kumppaineiden tutkimus kesti vuoden ja liikuntaharjoittelua toteutettiin ohjatusti 3–5 kertaa viikossa 30–40 minuuttia kerrallaan harjoittelun kuormittavuutta progressiivisesti lisäten. Valtimoiden notkistuminen selitti myös osaltaan maksimaalisen hapenottokyvyn ja aivojen verenvirtauksen välisiä yhteyksiä. 2021. Sydämen vasemman kammion diastolisen toiminnan heikkenemiseen ja diastoliseen vajaatoimintaan ei ole näyttöön perustuvaa lääkitystä, joten hoito perustuu syysairauden hoitoon ja myös ennaltaehkäisyyn soveltuvia keinoja tarvitaan. Sydämen vasemman kammion diastolinen toiminta mitattiin noin 40 vuoden iässä. Journal of Alzheimer’s Disease Journal of Alzheimer’s Disease JAD, 11 Feb 2021. LÄHDE Tomoto T., Liu J., Tseng B.Y,. Tutkimuksessa käytetty liikunnan kokonaisannos vastasi melko hyvin päivitettyjä liikkumisen suosituksia, joissa suositellaan 150 minuuttia reipasta tai 75 minuuttia rasittavaa liikkumista viikoittain. DOI: 10.3233/jad-201456 Lapsuuden liikunta näkyy aikuisen sydänterveydessä Sydämen vasemman kammion täyttymisen eli diastolisen toiminnan heikentyminen on yksi varhain havaittavissa olevista sydämen toiminnallisista muutoksista. Vaikka liikunnan lisääminen ei ole koskaan liian myöhäistä, panostaminen lapsiin ja nuoriin voi olla kansanterveyden kannalta yksi parhaista sijoituksista. Pediatrics, 147 (3) e2020016691; DOI: https:// doi.org/10.1542/peds.2020-016691 Vaikka liikunnan lisääminen ei ole koskaan liian myöhäistä, panostaminen lapsiin ja nuoriin voi olla kansanterveyden kannalta yksi parhaista sijoituksista.. Aerobinen harjoittelu myös paransi joitakin kognitiivisten toimintojen osa-alueita. Liikunnan lisäksi lapsuudenaikainen liiallinen rasvakudoksen määrä ennusti heikompaa vasemman kammion diastolista toimintaa riippumatta sekoittavista tekijöistä. Turkulainen STRIP-tutkimuksen pitkäaikaisseuranta osoittaa, että liikunnallinen elämäntapa lapsuudesta alkaen oli yhteydessä parempaan sydämen vasemman kammion diastoliseen toimintaan riippumatta monista sekoittavista tekijöistä sekä aikuisiän liikunnan määrästä. On kuitenkin hyvä muistaa, että liikunnan myönteisiä vaikutuksia aivojen terveyteen ja kognitiivisiin toimintoihin saattaa selittää moni muukin neurobiologinen mekanismi. Näiden lisäksi pienentynyt valtimoiden jäykkyys oli yhteydessä parantuneeseen kognitiiviseen suorituskykyyn. One-Year Aerobic Exercise Reduced Carotid Arterial Stiffness and Increased Cerebral Blood Flow in Amnestic Mild Cognitive Impairment. Tulokset antavat viitteitä siitä, että sydänja valtimoterveyttä kohentamalla voi vaikuttaa myös aivojen terveyteen, ja ylläpitää ja säilyttää tiedollisten toimintojen tasoa. Tomoton ja kumppanien tutkimuksessa aerobinen liikunta lisäsi aivojen verenvirtausta ja vähensi valtimoiden jäykistymistä ikääntyneillä henkilöillä, joilla oli jo todettu lievä tiedollisten toimintojen heikkeneminen. Diastolinen vajaatoiminta on hallitseva noin puolella kaikista sydämen vajaatoimintaa sairastavilla. Pasha E.P., Cardim D., Takashi T., Hynan L.S., Munro Cullum C., Zhang R. Liikkumisen suosituksien mukaiseen liikunnan määrään tähtääminen on aivoterveydenkin kannalta hyvä asia. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan selvittämään, kuinka paljon elämänkulun aikainen liikunta pystyy ehkäisemään tai siirtämään kognitiivisten toimintojen ennenaikaista heikentymisen tai rappeuttavien aivosairauksien syntyä. LÄHDE Heiskanen U., Ruohonen S., Rovio S.P., Pahkala K., Kytö V., Kähönen V., Lehtimäki T., Viikari J.S.A., Juonala M., Laitinen T., Tossavainen P., Jokinen E., HutriKähkönen N., Raitakari O. 2021. Valtimoiden jäykkyyden vähentyminen oli tutkimuksen mukaan yhteydessä suurentuneeseen aivojen verenvirtaukseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin yli 1000 naisen ja yli 800 miehen lapsuuden ja nuoruuden elintapoja ja terveyteen liittyviä tekijöitä
Samalla osa kuntosaleista on muuttunut liikunnan ohella terveysja hyvinvointipalvelujen tuottajiksi. Kuntokeskusala on muuttunut vuosikymmenten saatossa perinteisistä ”vanhan koulukunnan” painonnostosaleista monipuoliseksi liiketoiminta-alueeksi, jolla kirjava joukko yrittäjiä tarjoaa erilaisia, trendien mukaan muuttuvia, liikunta-, terveysja hyvinvointipalveluja sekä jäsenyyspaketteja maksukykynsä puolesta hyvin heterogeeniselle joukolle asiakkaita. Myös eurooppalaisessa tarkastelussa (ks. Kuntokeskusala on onnistunut sopeuttamaan liiketoimintojansa taloudellisissa suhdanteissa monia muita liikunta-alan yrityksiä paremmin ja toimialan yhteenlaskettu liikevaihto kasvoikin maailmanlaajuisesti vuodesta 2008 alkaen aina koronapandemian alkuun saakka. 4 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 Kuva: Antero Aaltonen Kuntosalitreeni – maailmanmitan trendi Kuntosaliharjoittelusta on 50 vuodessa kehittynyt yksi nopeimmin kasvavista fyysisen aktiivisuuden muodoista. Kuntoiluharrastus kiinnostaa ja tavoittaa kuluttajia eri sosioekonomista ryhmistä eikä siihen näytä liittyvän sellaista sosiaalista, kulttuurista tai taloudellista erottautumista, joka luonnehtii monia muita vapaa-ajan harrastamisen muotoja (vrt. Siitä on tullut maailmanlaajuisesti liki 200 miljoonan ihmisen harrastus. Bourdieu 1985). Kysynnän kasvaessa erilaisten kuntoilupalvelujen tarjonta on etenkin 2000-luvulla lisääntynyt räjähdysmäisesti. Sen sijaan kuntokeskuksista on tullut eräänlai. esim. Erityyppisiä kuntosaleja ja keskuksia on satoja tuhansia eri puolilla maailmaa, ja varsinkin kehittyneissä maissa kuntosaliharjoittelu on osa nykypäivän elämäntapaa (ks. Laine & Vehmas 2017) kuntokeskukset ovat yksi yksityisen liikuntasektorin näkyvimmistä toimialoista. Scheerder, Breedveld & Borgers 2015)
Ei vain rikkaiden maiden ilmiö Vaikka kuntoilubuumilla on ollut parhaat edellytykset kasvaa nimenomaan korkean elintason maissa, on ilmiö levittäytynyt myös kehittyviin maihin. Taulukko 1. Esimerkiksi Tilastokeskuksen toimialaluokituksessa kuntokeskuksiksi (TOL 93130) luokiteltujen yritysten määrä kaksinkertaistui vuosina 2010?2019. Vuosi Yrityksiä (n) Henkilöstö (n) Liikevaihto (milj. Kansainvälisen trendin mukaisesti kuntosalit olivat maassamme aina 1980-luvulle saakka tyypillisesti painonnostosaleja, mutta erityisesti vuosituhannen vaihteesta lähtien monipuolisia liikuntaja hyvinvointipalveluja tarjoavien kuntokeskusten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. (Tilastokeskus 2013; 2020a.) Toimialaluokituksessa on jonkin verran yritysten luokitteluun liittyviä epätarkkuuksia, mutta toimialakohtaisista muutoksista lukemat kertovat joka tapauksessa hyvin. Toimiala on menestyksekkäästi kääntänyt demografiset, taloudelliset ja sosiaaliset haasteet mahdollisuuksiksi. International Health, Racquet & Sportsclub Associationin (IHRSA) mukaan kuntoja hyvinvointikeskuksilla oli vuonna 2017 maailmalaajuisesti 174 miljoona kävijää. (IHRSA 2008; 2018.) Suomessa voimakas noste ennen koronapandemiaa Muiden Euroopan maiden tavoin myös Suomessa kuntokeskuksista on tullut näkyvimpiä yksityisen liikuntasektorin toimijoita. Terveellisestä ja fyysisesti aktiivisesta elämäntyylistä on tullut muoti-ilmiö, jota trenditietoiset ja terveyslukutaitoiset kansalaiset seuraavat.. Lisäksi on syytä huomioida, että Suomen väkiluku lisääntyi ajanjaksolla ”vain” noin 2,8 prosentilla, vajaasta 5,4 miljoonasta runsaaseen 5,5 miljoonaan (Tilastokeskus 2020b). Seuraavana tulevat Saksa, Iso-Britannia ja Brasilia, joiden yhteenlasketut luvut ovat kuitenkin alle puolet Yhdysvaltojen jäsenja kuntokeskusmääristä. alv.). Kyseisenä vuonna Suomen koko väestöstä kuntokeskusjäseniä oli 17 prosenttia eli nousua oli edelliseen vuoteen muutama kymmenys. Kuntokeskusten jäsenmäärä oli maassamme vuonna 2014 noin 630 000, vuonna 2015 noin 680 000, vuonna 2016 noin 735 000 ja vuonna 2017 noin 923 000. Yritysten työllistämän henkilöstön määrä lisääntyi samanaikaisesti noin 30 prosenttia ja yhteenlaskettu liikevaihto kasvoi 2,14 kertaiseksi. Toisaalta esimerkiksi Lähi-idän maista Kuwait, Bahrain, Yhdistyneet Arabiemiraatit ja Qatar mahtuvat kolmenkymmenen johtavan kuntokeskusmaan joukkoon, mutta vastaavasti afrikkalaisia valtioita ei ole listalla lainkaan. Maailmalaajuisesti kuntokeskuksia oli yli 200 000 ja alalla oli yli kaksi miljoonaa työpaikkaa. (EHFMR 2019.) Kuntokeskusalan kasvun selittäjät Kuntokeskusalan kasvua selittävät useat toisiinsa liittyvät tekijät. Vuonna 2017 globaalin kuntokeskustoimialan liikevaihto oli 76,2 miljardia euroa. European Health & Fitness Market Report (EHFMR) -julkaisujen mukaan Suomi oli kuntokeskusalalla asukaslukuun suhteutettuna 2010-luvun puolivälin tienoilla yksi nopeimmin kasvaneita markkina-alueita Euroopassa. Vuoden 2018 keskikuukausimaksu oli 2,1 prosenttia suomalaisten käytettävissä olevista tuloista. Vuosina 2014?2017 kuntokeskusten jäsenmäärä kasvoi siten lähes 50 prosenttia. Näiden keskijäsenmäärä oli 520 ja keskimääräinen kuukausimaksu 43 euroa (sis. Tämä puolestaan kielii ilmiön globalisoitumisesta, perinteisten kansallisten liikuntakulttuuristen raja-aitojen madaltumisesta ja eri maiden välisten harrastamiserojen vähenemisestä. Kansainvälisten selvitysten mukaan tämän päivän kuntokeskustoiminnalle on leimallista teknologian hyödyntäminen, ohjatut ryhmäliikuntamuodot ja erilaiset ikääntyville suunnatut liikuntapalvelut (Thompson 2018). Vuoteen 2018 tultaessa kasvu tasaantui jäsenmäärän ollessa noin 938 000. Vuosina 2007–2017 kävijämäärät lisääntyivät 67 miljoonalla vuotuisen kasvun ollessa noin viiden prosentin luokkaa. Jälkimodernin yhteiskunnan terveysbuumi (healthyfication) on näkyvä ilmiö myös Suomessa. Taulukko 1 esittää toimialaluokituksen perusteella kuntokeskusten määrän, henkilöstön ja liikevaihdon Suomessa vuosina 2010?2019. Omasta terveydestä huolehtiminen, ulkonäön korostunut merkitys ja ikääntymisen merkkejä vastaan “taisteleminen” ovat eurooppalaisten selvitysten mukaan olleet suomalaisten liikunnan harrastamisen päämotiiveja (Euroopan komissio 2014; 2018). Viimeisen reilun vuosikymmenen aikana anglosaksiset maat ja pohjoismaat ovat siis olleet maiden välisen vertailun kärjessä. Verrattuna vuoteen 2014 (51,5 €) keskimääräinen kuukausimaksu oli pudonnut 8,5 euroa. (IHRSA 2008; 2018.) Yksittäisistä maista vuonna 2017 kolmessa – Ruotsissa, Norjassa ja Yhdysvalloissa –kuntokeskusjäsenien osuus oli yli 20 prosenttia koko väestöstä. (EHFMR 2016; 2017; 2018; 2019.) EHFMR:n (2019) mukaan vuonna 2018 Suomessa oli 1 803 kuntokeskusta. Kuntokeskusten (TOL 93130) määrä, henkilöstö ja liikevaihto Suomessa 2010?2019. Osuus oli viidenneksi suurin Euroopassa. Suomessa vastaava osuus oli tuolloin 16,8 prosenttia. Absoluuttisten lukujen perusteella kuntokeskusala on selvästi suurin Yhdysvalloissa. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 4 1 sia jälki modernin pyhättöjä, joissa erilaisista taustoista lähtöisin olevat ihmiset voivat treenata omaa kehoaan ja vaalia nykyajalle ominaista terveys-, hyvinvointija ulkonäköbuumia. euroa) 2010 285 1 368 122,2 2011 314 1 507 134,6 2012 337 1 487 148,4 2013 353 1 677 162,2 2014 388 1 631 184,0 2015 426 1 807 197,7 2016 453 2 005 217,5 2017 513 2 001 234,0 2018 533 1 811 244,9 2019 569 1 780 261,3 Lähteet: Tilastokeskus 2013; 2020a
Kunkin luokan määrät esitetään taulukossa 2 omistuksen mukaan jäsennettynä. Kuntosaliharrastamisen suosiota selittää lisäksi se, että harrastaminen sisätiloissa ei ole riippuvaista säätilasta tai vuodenaikojen vaihtelusta. Palveluvalikoimaltaan monipuoliset ja ryhmäliikuntatiloja sisältävät paikat ovat kuntokeskuksia, kuntosalilaiteharjoittelun ympärille toimintansa rakentaneet paikat kuntosaleja ja perinteisemmät painonnostosalit, joissa on usein myös nyrkkeilytiloja, voimailusaleja. (EHFMR, 2016, 108?109; 2017, 138?139; 2018, 136?137, 174.) Lisäksi Suomessa on runsaasti julkisen sektorin omistamia kuntosaleja, jotka monipuolistavat tarjontaa entisestään. Sosioekonomiselta taustaltaan heterogeenisesta harrastajajoukosta kertoo matalimman hintaluokan eli niin sanottujen halpasalien suosion nousu, mikä 2010-luvulla kiihdytti koko toimialan kasvua Suomessa. Vuoden 2021 helmikuussa kyseisiin luokkiin sisältyviä liikuntapaikkoja oli Suomessa yhteensä runsaat 2 000. Keski-Eurooppaa kuvataan Belgian Flanderin, Hollannin, Ranskan, Saksan ja Sveitsin esimerkein. Syitä kuntosaliharrastamisen suosiolle voidaan hakea myös nykyihmisen mahdollisuudesta sitoutua joustavasti ja löyhästi harrastamiseen. Halpasalien keskimääräinen kuukausihinta on viime vuosina ollut noin 30 euroa, kun se keskihintaisissa saleissa on asettunut 30?65 euron väliin ja premium-saleissa yli 65 euron. Kun monet perinteiset instituutiot, kuten ydinperhe, uskonto tai työ ovat menettäneet merkitystään yhteisöllisyyden lähteinä, on kuntosalijäsenyyden kaltaisista vapaa-ajan harrastuksista tullut uudenlaisia kiinnittymisen kohteita ja merkityksellisyyttä tuottavia elämänalueita. 4 2 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 Ja kuten edellä esitimme, kuntokeskusala on vastannut kasvaneeseen kysyntään monipuolisella, trenditietoisella ja useille eri kuluttajaryhmille suunnatulla tarjonnalla. Postmodernia kuluttamista tutkinut sosiologi Zygmund Bauman (2002) kirjoitti notkeasta modernista, jossa yhteiskunnan rakenteelliset tekijät eivät enää säätelisi ihmisten toimintaa yhtä tiukasti kuin strukturalistisissa näkemyksissä oletetaan. https://link.springer.com/ book/10.1007/978-3-030-533489#editorsandaffiliations. Yhtäältä kuntosalijäsenyys tarjoaa väylän yhteisöllisyyteen, joka on vähentynyt yksilöllisyyttä ja riippumattomuutta korostavassa postmodernissa yhteiskunnassa. The Rise and Size of the Fitness Industry in Europe. Kuntosalilla käynti on erittäin suosittu liikuntamuoto myös Tanskassa, Norjassa ja Suomessa, vaikka ala joutuu harvaanasutuissa pohjoismaissa kilpailemaan erilaisten ulkoliikuntaharrastusten kanssa. The Rise and Size of the Fitness Industry in Europe (2020) syventyy kuntokeskusten kehittymiseen 15 Euroopan maassa. Järjestelmään on luokiteltu kaikki liikuntatilat erikseen, vaikka ne olisivatkin osa suurempaa kokonaisuutta (esim. Kirjan maakohtaisista selvityksistä käy ilmi, että kuntokeskustoimiala on varsin näkyvä toimija kaikkialla Euroopassa. Pohjoismaista mukana ovat Suomen lisäksi Norja ja Tanska. (Lipas 2021.) 1 Paikat, joihin kuka tahansa pääsee ilmaiseksi tai sisäänpääsymaksua/ jäsenyyden hankintaa vastaan, ilman tarvetta muihin hankintoihin (esim. Välimeren maissa, joissa liikunnan harrastaminen on keskimäärin muuta Eurooppaa vähäisempää, kuntosalilla käynnin suosiota voidaan selittää sen trendikkyydellä ja kulttuurissa korostuvalla ulkonäkökeskeisyydellä. Suomen osuutta koskevan artikkelin Fitness in Finland: Department Stores of Healthy Life Styles ovat kirjoittaneet tutkijat Antti Laine ja Hanna Vehmas. huoneen hankinta hotellista). Halpasalien palveluvalikoima on useimmiten keskihintaisia ja etenkin niin sanottuja premium-saleja suppeampi, keskittyen harjoitusmahdollisuuksien tarjoamiseen kuntosalilaitteiden parissa. Yksityiset suurin omistajaryhmä Lipas-liikuntapaikkatietojärjestelmässä sisätiloissa toimivat ja kaikille avoimet 1 kuntosalit on jäsennetty kolmeen luokkaan. Se kuvaa myös niin sanotun fitness-ilmiön laajentumista valtavaksi bisnekseksi ja ihmisten liikuttajaksi eri puolilla maailmaa. Kirjassa tarkastellaan tilastotietojen ja tapausesimerkkien valossa eurooppalaisten maiden kuntokeskustoimintaa sekä lähestytään ilmiötä myös kansainvälisten tilastojen avulla. Ja vaikka Suomi on maantieteellisesti iso maa, saleja on maassamme runsaasti ja ne jakautuvat eri alueille varsin tasaisesti. Kuntokeskusten kehittyminen ja toiminta 2000luvun Euroopassa Palgrave Internationalin kustantama tuore teos Fit for the Future. Kuntokeskusten ja harrastajien määrät ovat luonnollisestikin suurimpia Euroopan väkirikkaimmissa maissa kuten Iso-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa ja Alankomaissa. Fit for the Future. Kirjan ovat toimittaneet Jeroen Scheerder ja Kobe Helsen KU Leuvenistä Belgiasta sekä Hanna Vehmas Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta. kuntosali uimahallissa). Toisaalta jäsenyys ei sido eikä velvoita samalla tavalla kuin ”perinteinen” urheiluseurajäsenyys, vaan perustuu vapaaehtoisuuteen, tilannetekijöihin ja viime kädessä asiakkuuteen. Välimeren maista mukana ovat Espanja, Italia, Kreikka ja Kypros, Britteinsaarilta Irlanti ja Englanti/Iso-Britannia sekä entisistä itäblokin valtioista Bulgaria
Helmikuussa 2021 voimaan tulleet tartuntatautilain muutokset ovat mahdollistaneet yksityisiin yrityksiin kohdistuvat alueelliset sulkutoimenpiteet. Kahdeksan kuntokeskusta oli tosin ilmoittanut järjestelmään itselleen muunlaisen omistuspohjan, mutta niiden yksityiskohtaisempi tarkastelu osoitti, että kyse oli lähinnä luokitusepätarkkuuksista. Kuvio 1. Maaliskuusta 2020 alkaen liikunta-alan yrityksille on kohdistettu erilaisia rajoitussuosituksia, joihin on lukeutunut muun muassa toiminnan väliaikainen keskeyttäminen ja ryhmäkokojen rajoittaminen. Kuntokeskukset, kuntosalit ja voimailusalit levittäytyvät väkilukuun suhteutettuna maahamme maantieteellisesti varsin tasaisesti. Palveluvalikoimaltaan monipuolisemmat kuntokeskukset ovat käytännössä kaikki yksityisessä omistuksessa. Jäsenyyksiä on laitettu tauolle tai lopetettu. Kuntosaleista puolet oli julkisessa, 37 prosenttia yksityisessä ja loput 13 prosenttia yhdistysten, säätiöiden sekä muiden tahojen omistuksessa. Voimailusalien omistusjakauma oli melko yhtenevä kuntosalien kanssa (julkinen 48 %, yksityinen 42 % ja yhdistys, säätiö, muu 10 %). Pahiten pandemia on iskenyt kuntokeskusalalla toimijoihin, joille ryhmäliikunta on tärkeää. Tämän seurauksena yritysten liikevaihdot ovat supistuneet, maksuvaikeuksia on ilmennyt ja työntekijöitä on irtisanottu. Tilannetta on pyritty helpottamaan muun muassa yritystuilla ja -lainoilla sekä konkurssilain muutoksilla, mutta yrityksiä on silti kaatunut. Alan yrittäjät ovat pyrkineet etsimään korvaavia liiketoimintamalleja esimerkiksi etäohjauksesta, nettitarjonnasta ja ulkotiloihin siirretyistä tunneista. Kuntokeskukset, kuntosalit ja voimailusalit Suo messa 2021 omistuksen mukaan Tyyppi Omistus Yhteen sä Yksityi nen Julki nen Ry Säätiö Muu Kuntokeskus 509 3 2 1 2 517 Kuntosali 512 690 104 36 36 1378 Voimailusali 64 74 7 3 5 153 Yhteensä 1085 767 113 40 43 2048 Lipas-liikuntapaikkatietojärjestelmän mukaan Suomessa oli tarkasteluajankohtana 1378 kuntosalia, 517 kuntokeskusta ja 153 voimailusalia. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 4 3 Taulukko 2. (Lipas 2021.) Koronapandemia kurittanut kuntokeskusalaa Koronapandemia on rajoittanut kuntokeskusten toimintaedellytyksiä Suomessa merkittävästi. Loput kymmenen prosenttia oli yhdistysten (n = 113), säätiöiden (n = 40) ja muiden tahojen (n = 43) omistuksessa. Etelä-Pohjanmaalla, Kanta-Hämeessä ja Lapissa erotus on kuntosalien eduksi noin prosentti, kaikissa muissa maakunnissa suuntaan tai toiseen alle puoli prosenttia. Ja vaikka yritykset olisivatkin pystyneet pitämään tilansa avoinna, iso osa asiakkaista on koronapandemian aikana kadonnut. Muiksi tahoiksi on määritelty taulukkoon 2 myös ne paikat, joiden omistajatietoja ei ollut kirjattu järjestelmään (n = 8). Valtion liikuntaneuvoston kesällä 2020 julkaiseman selvityksen perusteella koronapandemia on heikentänyt kuntosaliyritysten toimintaedellytyksiä ja taloudellista tilannetta erittäin paljon (Valtion liikuntaneuvosto 2020, 40?51). Pitkään jatkunut kasvu on ymmärrettävästi tyrehtynyt ja lisää konkursseja lienee edessä, mutta oletettavaa myös on, että ihmiset palaavat saleille ja ryhmäliikuntatunneille, kun pandemia-aika on ohi. Väestötiedot ja maakuntarajat: Tilastokeskus avoimet aineistot 2020 Liikuntapaikat: Lipas.fi Jyväskylämn yliopisto 2/20121 Asukasmäärä maakunnittain 30 000 68 000 – 72 000 128 000 – 177 000 180 000 – 275 000 413 000 – 518 000 1 690 000. Tulevaisuus näyttää, miten kauaskantoiset vaikutukset pandemia kuntokeskusalaan jättää. Asukasmäärä sekä kuntokeskusten, kuntosalien ja voimailusalien kokonaismäärä Suomessa maakunnittain vuonna 2021. Kuviossa 1 esitetään maakunnittain väkiluku (väri kartalla) sekä kuntokeskusten, kuntosalien ja voimailusalien kokonaismäärä (numero kartalla) Suomessa vuoden 2021 helmikuussa. Näistä 53 prosenttia (n = 1085) oli yksityisessä ja 37 prosenttia (n = 767) julkisessa omistuksessa. Kun verrataan maakuntien väkilukujen osuuksia koko maahan ja mainittujen liikuntapaikkojen maakuntakohtaisia osuuksia, erotus on suurin Uudellamaalla: Suomen väestöstä vajaat 31 prosenttia asuu ja erityyppisistä kuntosaleista noin 27 prosenttia sijaitsee Uudellamaalla
European Health & Fitness Market Report 2017. Laine & H. Tampere: Vastapaino. EHFMR 2019. /tapahtumat. The state of the health club industry. 2018 IHRSA Global report. (Eds.) 2015. Thompson, W. Viitattu 1.3.2021: https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-content/uploads/2020/06/ Koronapandemian-akuutit-vaikutukset-liikuntatoimialaan-VLN-2020.pdf 8.–9.9.2021 Liikuntatieteen päivät Teemana vastuullinen tulevaisuus #LTP21 Katso ohjelma: www.lts. Deloitte & EuropeActive. Boston, MA: International Health, Racquet & Sportsclub Association. EHFMR 2016. Sosiologian kysymyksiä [Questions de sociologie]. Brussels: Directorate-General for Education, Youth, Sport & Culture. 2018. 2017. 1985. Koronapandemian akuutit vaikutukset liikuntatoimialaan. 2002. IHRSA 2018. Lipas.fi – Suomen liikuntapaikat, ulkoilureitit ja virkistysalueet. Yritysrekisterin vuositilasto. Yritysten rakenne ja tilinpäätöstilasto. Euroopan komissio 2014. Notkea moderni [Liquid modernity]. Deloitte & EuropeActive. ACSM’s Health & Fitness Journal 22 (6), 10–17. & Borgers, J. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990?2019. 2008 IHRSA Global report. R. Viitattu 9.2.2021: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/ pxweb/fi/StatFin/StatFin__yri__yrti__oik/statfin_yrti_pxt_11qc.px/ Tilastokeskus 2020b. Development, current situation and future prospects of the private sport sector in Europe. Viitattu 3.2.2021: https://www.lipas.fi/tilastot Scheerder, J., Breedveld, K. European Health & Fitness Market Report 2018. Viitattu 9.2.20201: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/ StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_11ra.px/ Valtion liikuntaneuvosto 2020. ANTTI LAINE, LitT yliopistotutkija liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto antti.laine@jyu.fi HANNA VEHMAS, FT yliopistonlehtori liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto hanna.m.laine@jyu.fi LÄHTEET Bauman, Z. Vehmas (Eds.). The rise and size of one of the largest sport markets. Viitattu 9.2.2021: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/ StatFin_Passiivi/StatFin_Passiivi__zzz__syr__010_yr_tol08/ Tilastokeskus 2020a. Boston, MA: International Health, Racquet & Sportsclub Association. Yritykset toimialoittain 2007?2012. Sport and physical activity (Special Eurobarometer 472). Sport and physical activity (Special Eurobarometer 412). In: A. Tilastokeskus 2013. Running across Europe. European Health & Fitness Market Report 2016. Laine, A. Deloitte & EuropeActive. A cross-national comparative perspective (Sports Economics, Management & Policy 14). EHFMR 2017. Tampere: Vastapaino. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2020:1. The private sport sector in Europe. Euroopan komissio 2018. Yritykset toimialoittain 2013?2019. The state of the health club industry. European Health & Fitness Market Report 2019. Brussels: Directorate-General for Education & Culture. Deloitte & EuropeActive. Basingstoke: Palgrave Macmillan. Lipas 2021. & Vehmas, H. 4 4 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 Kaipuu yhteisöllisen treenaamiseen pariin tuskin on sosiaalisten kontaktien välttelyn aikana kadonnut – pikemminkin päinvastoin. Bourdieu, P. Väestörakenne. EHFMR 2018. Cham: Springer International Publishing, 343–354. Worldwide survey of fitness trends for 2019. IHRSA 2008
Miten lähiöiden liikkumisympäristöjä käytetään ja millaiset ympäristötekijät vaikuttavat ihmisten elämäntavan aktiivisuuteen lähiöissä. Kuva: Jouko Kokkonen. Kurkimäen tekonurmi on yksi Kontulan ja lähialueen nuorten suosikkiliikuntapaikoista. Hyvinvointipoliittisesta näkökulmasta hankkeessa tarkastellaan kuinka fyysistä aktiivisuutta tukevat moniammatilliset toimet ovat osana hyvinvointierojen ja -vajeiden hallintapyrkimyksiä. Syyskuussa 2020 alkanut YLLItutkimushanke on osa ympäristöministeriön koordinoimaa Lähiöohjelma 2020–2022 -kokonaisuutta, joka perustuu pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan. Liikuntasosiologisena kiinnostuksen kohteena on elinolojen ja sosiaalisen tilan piirteiden yhteys liikkumiseen ja liikunnan harrastamiseen sekä kuntien liikuntapalveluiden tiedeneuvonnan kehittäminen. Millaisia liikkumisympäristöjä lähiöiden asukkaat käyttävät ja onko heillä yhdenvertaiset mahdollisuudet liikkua asuinalueellaan ja elinpiirissään. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 4 5 YLLI edistää lähiöiden yhdenvertaisia liikkumismahdollisuuksia ”Yhdenvertainen liikunnallinen lähiö (YLLI)” on Helsingin yliopiston maantieteilijöiden ja Jyväskylän yliopiston liikunnan yhteiskuntatieteilijöiden yhteinen tutkimushanke, jonka kohteena ovat lähiöiden asukkaiden liikuntamahdollisuudet. Tavoitteena on parantaa yhdenvertaisuutta liikunnassa. Ohjelmaan valittiin 13 kaupunkien hankekokonaisuutta ja 11 tutkimushanketta, joissa vahvistetaan lähiöiden kokonaisvaltaista kehittämistä ja ehkäistään asuinalueiden segregaatiota. Millaisia liikuntasuunnittelijoiden päätöksentekoa tukevia ja liikkumisolosuhteiden kehittämistä auttavia menetelmiä voidaan luoda perinteisten paikkatietoaineistojen, sosiaalisen median tarjoamien paikkatietoaineistojen sekä tutkijoiden ja kaupunkien välisen yhteistyön avulla. Maantieteen näkökulmasta selvitetään paikkatietojen soveltuvuutta liikuntatutkimuksen ja liikuntapalvelutuotannon kehittämiseen analytiikan, erityyppisten paikkatietoaineistojen ja sosiaalisen median tarjoamien uudenlaisten aineistojen avulla. YLLI-tutkimuksessa ovat mukana tutkijoiden lisäksi Jyväskylän yliopiston koordinoima LIPAS-palvelu sekä Helsingin ja Jyväskylän kaupungit. Yhteiset politiikan ja tutkimuksen tavoitteet Sosiaalipoliittisesti orientoituvan liikuntapalvelutuotannon vahvistaminen on tutkimushankkeen johtoajatus, joka mahdollistaa hyvinvointipoliittisten, liikuntasosiologisten, maantieteellisten ja kunnallisen liikuntapalvelutuotannon intressien yhdistämisen. Gramos Tahiri omatoimitreeneissä helmikuussa 2021. 3. Lähiöohjelman tavoitteena on lähiöiden hyvinvoinnin edistäminen tietoon perustuvan suunnittelun ja kehittämisen avulla. Kunnallisen liikuntapalvelutuotannon intressinä puolestaan on liikuntapoliittisen päätöksenteon ja palvelutarjonnan kehittämistä tukevan tietoperustan laajentaminen ja hyödyntäminen. Edellä kuvatut intressit voidaan tiivistää kolmeen lähiöohjelman tavoitteiden mukaiseen päätutki muskysymykseen: 1. Tutkimushanke kestää vuoden 2022 loppuun saakka. 2
YLLIhankkeen toteutus.. Kouluikäisten liikkumisympäristöjen käyttöä puolestaan tutkitaan paikallisissa peruskouluissa toteutettavilla kyselyillä talvella ja keväällä 2021. Tutkimushanke on kaksivaiheinen. Ensimmäinen haastattelukierros toteutettiin joulukuussa 2020, toinen helmikuussa 2021, ja kolmas on vuorossa kesäkuussa 2021. Saavutettavuusja matka-aika-aineistot kertovat esimerkiksi siitä, kuinka hyvin eri liikkumisympäristöt ovat asukkaiden saavutettavissa joukkoliikenteellä, kävellen, pyöräillen tai yksityisautolla. Alueilla tapahtuvasta liikkumisesta kerätään tietoa myös havainnoimalla tiettyjä Kontulan ja Huhtasuon ulkona sijaitsevia liikkumisympäristöjä. Siirrettävillä laskureilla tarkastellaan liikennevirtojen vaihtelua eri vuorokauden, viikonpäivien ja vuodenaikojen välillä. Hankkeessa hyödynnetään olemassa olevia ja avoimia paikkatietoaineistoja muun muassa väes tön sijoittumisesta, ikäjakaumasta, varallisuudesta ja koulutusasteesta eri asuinalueilla. Saadun tiedon perusteella voidaan laajentaa ymmärrystä siitä, ketkä käyttävät rakennettuja liikuntapaikkoja ja miten eri liikkumisympäristöjä käytetään. 4 6 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 Lähiöiden yhdenvertaisia liikkumismahdollisuuksia ja niiden edistämistoimia tutkitaan kahden esimerkkilähiön kautta. Lisäksi selvitetään liikennevirtalaskurien soveltuvuutta erityyppisten, vapaasti käytettävien ulkoliikuntapaikkojen kävijävirtojen mittaamiseen suomalaisissa olosuhteissa. Esimerkiksi aikuisten liikkumisympäristöjä ja esteitä selvitetään molemmissa lähiöissä toteutettavilla puhelinhaastatteluilla kolmena eri ajankohtana. YLLI-tutkimushanke tukee myös Helsingin ja Jyväskylän kaupunkien strategioihin sisältyviä liikkumisen edistämistavoitteita, eriarvoisuuden vähentämistä sekä alueiden vetovoimaisuutta. Aineistoa monipuolisesti asukkailta ja alueilta Hankkeessa aineistoa kerätään useista lähteistä. Kevyen liikenteen liikennevirtojen määristä ja ajallisesta vaihtelusta kerätään tietoa eri puolille asuinalueita sijoitettavilla liikennevirtalaskureilla. Havainnointeja tehdään eri kellonaikoihin ja vuodenaikoihin, jolloin voidaan arvioida myös ajallista vaihtelua liikkumisympäristöjen käytössä. Toisessa vaiheessa aineistoa hyödynnetään yhteistyössä kaupunkien kanssa. Molemmilla kerrostalovaltaisilla, tiheään asutuilla ja keskimääräistä monikulttuurisemmilla asuinalueilla on aiemminkin toteutettu asukkaiden hyvinvointia edistäviä hankkeita. Ensin laajennetaan monipuolisen aineistonkeruun avulla ymmärrystä lähiön asukkaiden käyttämistä liikkumisympäristöistä, liikkumisen esteistä sekä liikuntaympäristöjen käyttötavoista ja saavutettavuudesta. Puhelinhaastattelujen avulla voidaan myös verrata eri väestöryhmien liikkumista eri ympäristöissä. Tutkimuskohteena ovat Helsingin Kontula (noin 14 500 asukasta) ja Jyväskylän Huhtasuo (noin 9 500 asukasta). Pohjana käytetään SOPARC-menetelmää, joka perustuu systemaattiseen havainnointialueiden käyttäjätietojen ja olosuhteiden hetkelliseen tallentamiseen havaintojakson aikana. Lisäksi kokeillaan uudenKuvio 1. YLLI-hankkeessa hyödynnetään myös erilaisia paikkatietoaineistoja, joiden avulla arvioidaan liikkumisympäristöjen maantieteellistä saavutettavuutta
L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 4 7 tyyppisenä aineistolähteenä sosiaalisen median (mm. Tavoitteena on mahdollisten kehittämismahdollisuuksien tunnistaminen, uudenlaisten toimintamallien ja työkalujen ideointi, kokeileminen ja arviointi. Yhteistyö kaupunkien liikuntapalvelujen kanssa Hankkeessa tuotettuja aineistoja ja havaintoja hyödynnetään mukana olevien kaupunkien kanssa. Lipas-palvelu toimii myös yhtenä uusien liikuntasuunnittelua ja liikuntaolosuhteiden arviointia helpottavien työkalujen testialustana ja tutkimustulosten visualisoinnissa. Onnistuneet työkalut jäävät pysyvään käyttöön myös muiden kuntien hyödynnettäväksi. ANNAKATRIINA SALMIKANGAS, LitT yliopistotutkija liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto anna-katriina.salmikangas@jyu.fi JANNE PYYKÖNEN, LitM projektitutkija liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto PETTERI MUUKKONEN, FT hankkeen johtaja yliopistonlehtori geotieteiden ja maantieteen osasto matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto MIKKO SIMULA, LitT yliopistonlehtori liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto ILKKA VIRMASALO, YTT tutkijatohtori liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto ELINA HASANEN, LitT tutkijatohtori liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto KIRSI VEHKAKOSKI, FM projektipäällikkö liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto. Aineistonkeruuta täydennetään COVID-19-tilanteen salliessa ryhmätai henkilöhaastatteluilla erityisesti väestöryhmistä, joiden arvioidaan jäävän muissa tiedonkeruumuodoissa aliedustetuiksi. Esimerkiksi saavutettavuusja paikkatietoanalyysien tuottaman tiedon hyödyntämistä suunnittelussa ja päätöksenteossa pohditaan kaupunkien liikuntatoimien ja Lipas.fi-palvelun kanssa. Twitter) liikkumiseen liittyviä julkaisuja
Kuva: Ismo Henttonen / Lehtikuva.. Stadionien akustiikkaa ei ole suunniteltu vahvistamattoman musiikin esittämistä varten. Suuri Juoksu. Tyylikkäästä ja omaperäisestä Olympiafanfaarista tuli kerta heitolla suosittu ja se on pysynyt siitä lähtien eräänlaisena Baritoni Gabriel Suovanen lauloi pääroolin oopperassa Paavo Suuri. Liikunnan merkitys kehonhoidossa nousi tässä suhteessa keskeiseksi. Suomi sai järjestettäväkseen vuoden 1940 olympialaiset, jotka jouduttiin perumaan toisen maailmansodan vuoksi. Musiikin ja urheilun yhteinen historia Suomessa on kuitenkin huomattavasti pitempi. Nuoruudessani 1990luvulla muusikoiden keskuuteen levisi villityksenä t-paita, jossa luki: ”Musiikki on pelastanut minut urheilulta.” Tuo sinänsä hauska ja nokkela vitsi kuvaa aika hyvin aikaansa, jolloin vielä ei nähty maratoneilla säveltäjiä tai lihaskuntoaan aktiivisesti ylläpitävä orkesterimuusikko oli yksittäistapaus. Kuva on otettu oopperan harjoituksista Helsingin Olympiastadionilla. Upea fanfaari oli hautautua sota-ajan poikkeusolojen ja historian hämäriin, kunnes vuonna 1951 olympialaisten järjestäjät pelastivat sävellyksen unohdukselta. Keskeisin syy on siinä, että klassisen musiikin koetaan toimivan parhaiten akustisesti, ilman sähköistä äänentoistoa. Ooppera esitettiin kahdesti. Suuri uni. Eräs tunnetuimmista fanfaarisävelmistä on Aarre Merikannon säveltämä Olympiafanfaari. 4 8 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 Musiikki ja urheilu – tuntematon parivaljakko Klassisella musiikilla ja urheilulla on enemmän yhteyksiä kuin ensituntumalta näyttää. Muusikoiden yleinen asenne liikuntaa ja urheilua kohtaan alkoi voimakkaasti muuttua 2000-luvulle tultaessa. Suuri Uni. Nurmiooppera oli osa Helsingin kulttuuripääkaupunkivuoden 2000 ohjelmaa. Syitä tähän lienee useita. Suuri juoksu. Erityisesti suurten myöhäisromantiikan ajan teosten johtaminen on fyysisesti raskas suoritus, samoin vaikkapa vaativien lyömäsoitinteosten esittäminen, puhumattakaan suurista, vaativasti ohjatuista oopperarooleista tai stadioneiden rock-spektaakkeleista. Olympialaisten järjestelyt olivat kuitenkin pitkällä, ja kisoja varten ehdittiin järjestää olympiafanfaarisävellyskilpailu, jonka voitti säveltäjä Aarre Merikanto. Muusikoiden tukija liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon alettiin noihin aikoihin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Teoksen libreton kirjoitti Paavo Haavikko. Samaan aikaan, elokuussa 2000, kantaesitettiin Helsingin olympiastadionilla Tuomas Kantelisen säveltämä, Paavo Nurmen elämästä kertova ooppera Paavo Suuri. Kun Paavo Suuri juoksi oopperassa Eräänlaisena merkkipaaluna muusikoiden asennemuutoksessa liikuntaa kohtaan voidaan pitää Musiikkilääketieteen yhdistyksen perustamista vuonna 2000. Muusikot eivät myöskään enää ylenkatso fyysisestä kunnosta huolehtimista. Suuria klassisen musiikin stadionkonsertteja on Suomessa järjestetty vain vähän ja lähinnä pääkaupunkiseudulla. Monet soittimet ovat ergonomisesti erittäin huonosti suunniteltuja, ja soittajat joutuvat venymään usein hämmästyttävän huonoihin ja kuluttaviin soittoasentoihin. Olympiakisoissa musiikilla on vankka asema olympiahymnistä ja -fanfaareista alkaen. Musiikin esittäminen voi myös olla vaativaa liikuntasuoritusta vastaava tapahtuma
Esimerkiksi Italiassa suuret joukot ihmisiä käyvät sekä jalkapallo-otteluissa että oopperassa. Toinen syy sille, että haluan pitää asiaa esillä, on omakohtainen kokemus. Mutta miksi musiikin ja urheilun yhteyksiä kannattaa pohtia. Taidelajit olympiakisojen kilpailumuotona Harva tietää, että olympiakisojen viralliseen ohjelmaan kuuluivat vuosina 1912–1948 myös taidekilpailut. PASI LYYTIKÄINEN säveltäjä pasi.lyytikainen@gmail.com Aarre Merikanto: Olympiafanfaari. Tuntematon kommentoija lausui Aarre Merikannolle olympiastadionilla 1952 ytimekkäästi: ”Loistava fanfaari, parasta mitä Suomi näissä kisoissa tarjoaa”. https://www.youtube.com/ watch?v=rnvArELiX5k John Williams: Olympic Fanfare, Los Angeles 1984. Toivon, että tämä yhteistyö musiikin ja urheilun välillä toimisi innoittajana muillekin. Tämä herätti närkästystä ammattisäveltäjäkunnassa. Olympiakisat ovat tästä huolimatta työllistäneet kulttuurialoja runsaasti senkin jälkeen. Merikanto osallistui myös vuoden 1952 olympiahymnin sävellyskilpailuun, jonka voitti yllättäen kansakoulunopettaja Jaakko Linjama. Tällä tavoin musiikkini sai myös uusia yleisöjä ja Kuortaneen urheiluopisto käyttöönsä oman teoksen eri käyttöyhteyksiä varten. Esiin täytyy tietenkin nostaa myös esimerkiksi jääkiekkojoukkueiden tunnuslaulut ja otteluiden musiikki. Yksilöharjoittelussa ja vapaa-ajan liikunnassa musiikin ja liikkumisen liiton läpimurto tapahtui 1980-luvulla, kun C-kasetteja toistavat korvalappustereot yleistyivät. Laulaminen on myös hyvä mittari huomattavan pitkäkestoisen rasituksen oikean tehon löytämisessä. Primus inter pares Jean Sibe lius kuitenkin onnitteli Linjamaa, joka oli opiskellut säveltämistä Merikannon johdolla. On selvää, että musiikin ja urheilun yhteistyössä olisi paljon huikeita kehitysnäkymiä ruohonjuuritason toiminnassa, tutkimustiedon suoranaisessa hyödyntämisessä ja tapahtumakulttuurien kehittämisessä. Suomalaiset menestyivät taidelajeissa erityisesti Lontoon olympialaisissa vuonna 1948. Olympiafanfaareista kansainvälisesti tunnetuin ja soitetuin lienee elokuvasäveltäjänä tunnetun John Williamsin Los Angelesin vuoden 1984 olympialaisiin säveltämä teos. 479.. Kilpailun kohteena olivat eri vuosina muun muassa arkkitehtuuri, kaupunkisuunnittelu, kirjallisuus, näytelmäkirjallisuus, epiikka, lyriikka, kuvanveisto, veistokset, kohokuvat, mitalit, rintasoljet, maalaustaide ja grafiikka, öljyvärimaalaukset, piirrokset ja akvarellit, muu graafinen taide, öljyja vesivärimaalaukset, radeeraukset, yksinja kuorolaulu, orkesterimusiikki sekä orkesterija kuoromusiikki. Liiallinen rasitus estää laulamisen ja on merkki siitä, että tahtia täytyy hidastaa. Konserttiäänitys Tokiosta joulukuulta 1987. Yhteistyö urheiluopiston kanssa oli erittäin positiivinen kokemus. Niiden tarkoituksena on toisaalta tukea liikkumisen rytmiä, mutta myös toisaalta viedä huomio pitkien ja raskaiden marssien rasituksesta. Ensiksi, olen varma, että tämä aihealue vaatii perusteellista tutkimusta. Kisojen avajaiset ovat muuttuneet spektaakkelinomaiseksi kulttuuritapahtumaksi. Nykyajan olympiakisojen perustajan Pierre de Coubertinin tahdosta olympiaohjelmaan sisällytetyillä taidelajeilla oli kisoissa oma arvostettu asemansa. Pandemian vuoksi itse juhlatilaisuus siirtyi tulevaisuuteen, mutta syksyllä 2020 Seinäjoen kaupunginorkesteri yhteistyössä Kuortaneen urheiluopiston kanssa striimasi Liikutus -nimisen teoksen osana sävellyskonserttiani Seinäjoki-salista. Eräällä tavalla musiikin ja urheilun yhteispelin esiasteena voidaan pitää tanssimusiikkia sekä marssija vaelluslauluja sekä yleisemmin joukkojen siirtymisissä esitettyä sotilasmusiikkia. Kuva: Wikipedia / Seppo Heikinheimo: Aarre Merikanto, s. Lajit vaihtelivat kisoittain ja niitä niputettiin eri tavoin yhteen. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 4 9 Helsingin olympialaisten symbolina. Sävellys asettuu suomalaiseen kansallisromanttiseen jatkumoon, johon kuuluvat säveltäjinä myös muun muassa Leevi Madeto ja ja Uuno Klami. Näinä polarisaation aikoina näen tällaisen yhteistyön erityisen tärkeänä. Yrjö Lindegren sai kultaa ja Il mari Niemeläinen pronssia kaupunkisuunnittelussa, Aale Tynni voitti kultamitalin lyriikkasarjassa teoksellaan Hellaan laakerit. Urheiluopisto lähti toteuttamaan sävellystilausta korkealla profiililla yhteistyössä Seinäjoen kaupunginorkesterin kanssa. Voimisteluesityksiä säestivät erilaiset orkesterit jo 1800-luvun lopulta alkaen ja äänilevyteollisuuden ja kaiutin järjestelmien kehittyessä esimerkiksi voimistelun ja taitoluistelun sekä sittemmin aerobicin suhde tiivistyi. Kuortaneen Urheiluopistosäätiö tilasi minulta hiljattain teoksen opiston 70-vuotisjuhliin. Musiikin ja urheilun yhteyksiin syytä syventyä Musiikki on tietysti arkisemmalla tasolla kuulunut urheilun arkeen jo kauan. On suuri sääli, ettei vuonna 1952 Helsingin olympialaisissa enää haluttu järjestää taidelajeja. Tällainen kulttuurinmuutos voi tapahtua toki orgaanisesti, mutta sitä voidaan myös määrätietoisesti tukea. Ja musiikissakin tuli hopeamitali, kun säveltäjä Kalervo Tuukkanen menestyi orkesterija kuoromusiikin sarjassa teoksellaan Karhunpyynti. Sain käyttööni opiston historiikin sävellystyötä innoittamaan. Kaikissa sarjoissa jaettiin urheilukilpailuiden tavoin olympiamitalit. https://www.youtube.com/ watch?v=whNaZoqucZc Aarre Merikannon Olympiafanfaarin pääteema säveltäjän itsensä kirjoittamana
Tiedeviestijän erityisvastuu on tehdä se eettisesti tieteen toimintatapoja kunnioittaen. Tieto ikään kuin valuu sinne, missä sitä tarvitaan. Klassikkoesimerkki tästä on, miten Maailmanpankissa huomattiin, ettei organisaation verkkosivuilla julkaistuista PDF-muotoisista raporteista suurta osaa oltu ladattu juuri ollenkaan. Avoimuus on tärkeää, mutta viestintätutkijat SallaMaaria Laaksonen ja Petro Poutanen kysyvät, riittääkö se yksinään tuottamaan tieteen vaikuttavuutta. Ne tulee viedä käyttäjän luo, hänelle sopivaksi pureksittuna. Tiedeviestinnän trendeissä on nähtävissä niin sanottu demokraattinen käänne – siirtymä tieteen popularisoinnista yritykseen osallistaa ja tuoda ihmisiä yhteen (Saikkonen & Väliverronen 2013). Moni kommentoi elämää eristyksissä sosiaalisessa mediassa “en ole epidemiologi, mutta voin vilkaista” -hengessä. Aktiivisesti viestivä saa usein palautetta ja huomiota – hyvässä ja pahassa. Koronakriisi synnytti valtavan terveyden ja muuttuneen arjen kokemusasiantuntijajoukon. ”Ilman aktiivista viestintää avoin tiede on kuin vanha vitsi viraston avoimuudesta: Laitetaan PDF-dokumentit sinne jonnekin saataville, jos joku vaikka sattuisi niitä tarvitsemaan”, Laaksonen ja Poutanen kirjoittavat. Palveleva johtajaylilääkäri Sally Järvelä kirjoitti Lääkärilehden kommenttikirjoituksessaan osuvasti, ettei tiedon määrä useinkaan ole ongelma, mutta siitä viestiminen on. Virheellisen tiedon leviäminen voi käydä kohtalokkaaksi, kun kyse on esimerkiksi rokotevastaisuuteen lietsomisesta. Sisältöä voi tarjota myös potentiaalisen yhteistyökumppanin julkaistavaksi: Liikuntatieteellinen Seura julkaisee mieluusti esimerkiksi vierailijablogikirjoituksia liikunta-aiheista. Vain mielikuvitus on rajana, jos paukkuja riittää! Tiedeviestintä ottaa ja antaa Nykyinen julkisuus on aiempaa moniäänisempi ja altis aggressiiviselle vaikuttamiselle. Tieteen sitkeä ja asiallinen viestiminen silti toimii: ”Loppujen lopuksi on aina helppoa myydä ajatus yhden nielaisun ihmepilleristä tieteen karvaan epävarmuuden sijaan, mutta kahdesti tehottoman pillerin myyminen on jo vaikeaa. Miten ihmiset tavoitetaan käytännössä. Yleisöä voi saavuttaa vain osallistumalla keskusteluun, puhumalla ymmärrettävästi ihmisiä kiinnostavista aiheista tai nostamalla esiin uusia tärkeitä aiheita. Myös perinteiset sanomalehtien yleisönosastot ja vieraskynät ovat edelleen toimivia näkymisenpaikkoja aktiiviselle tutkijalle. Niitäkin voidaan tiedekeskusteluilla edistää. Myös yhdessä tekeminen ja rajat ylittävä vuorovaikutus voi saada verkossa uusia muotoja. Osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemukset ovat yhteiskunnallista liimaa, joka sitoo ihmisiä yhteen. Ei siitäkään haittaa ole, että tiede saa aktiivisten viestijöiden kautta inhimilliset kasvot. Enää ei viestinviejiksi tarvita perinteisen asiantuntijaviestintämallin mukaisesti aina kustantajaa tai toimittajaa. Tiedon valumisajatukseen ei siis kannata tukeutua. Yliopistojen ja rahoittajien pitäisi nopeasti ratkaista, miten motivoida ja palkita tutkijoita tähän. Viestijän tehtävä on paketoida ja välittää asia niin, että se koskettaa yleisöä, joka tiedosta hyötyy. 5 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 P O H D I T T U A Tietoa on, mutta kuka kertoisi siitä muillekin. Siinä on paikkamme onnistua, tarjoamalla muuttumattomasta mutta alati tarkentuvasta tieteellisestä totuudesta viestintäkelpoisen vaihtoehdon.” Tieto ei leviä käyttöön itsestään Usein tieteen avoimuuden on uskottu edistävän tutkimustiedon vaikuttavuutta ja vaalivan demokratiaa. Sosiaalinen media puolestaan on hyvä tapa levittää omia tuotoksia ja tavoittaa yleisöjä. Digitaaliset kanavat helpottavat viestintää Digitaaliset kanavat tarjoavat tiedon levittämiseen oivia mahdollisuuksia. Usein aktiivisuus sosiaalisessa mediassa toimii samalla mediatiedottamisena, sillä toimittajat etsivät siellä juttuideoita ja asiantuntijoita haastateltavaksi. 2018.) Omaa työtä ja ajatuksia voi tuoda esiin vaikkapa blogissa, podcastissa tai videolla. Yksipuolinen informointi ei istu sen toimintalogiikkaan. Nämä formaatit mahdollistavat sosiaalisen median rajattuja merkkimääriä laajemman pohdinnan ja tieteeseen kuuluvien epävarmuuksien avaamisen. Huovinen ja Kettunen 2018). Yhä suositumpaa on myös erilaisten tapahtumien, kuten esimerkiksi tiedekahvilan tai striimattavan keskustelutilaisuuden, järjestäminen. Tietoa on olemassa enemmän kuin koskaan, ja lisää syntyy kiihtyvällä vauhdilla. Se kuitenkin muuttaa tieteen yleistajuistamista vuorovaikutuksellisempaan suuntaan. Tieteestä ja sen tuotteista täytyy aktiivisesti kertoa. Koko maailmaa koskettava kriisi toi kouriintuntuvasti esiin tieteellisen asiantuntijatiedon tarpeen julkisuudessa. Tutkijoiden kohtaamasta vihapuheesta ja häirinnästä onkin keskusteltu paljon (esim. Heidän mielestään tarvitaan aktiivista panostusta tiedeviestintään, jotta tieto tulee käyttöön. Viestintätutkijoiden mukaan etenkin sosiaalisen median keskusteluissa kaivattaisiin kipeästi tieteellisiä asiantuntijoita. Esimerkiksi liiallinen yksinkertaistaminen ei käy laatuun. Usein keskustelu pysyy asiallisena, mutta turhauttavassa tilanteessa ja tunteikkaissa aiheissa se lähtee helposti laukalle. Vaikeisiin tilanteisiin kannattaa. Luottamusta ja kiinnostusta tieteeseen voi lisätä, jos viestiminen on tutkimuksen lopputuloksesta tiedottamisen lisäksi myös tiedon laajempaa ymmärrettäväksi tekemistä, keskustelua, tieteen prosesseista kertomista tai sen suhteuttamista, mikä on kulloisenkin tutkimustuloksen käyttöarvo. Verkkoympäristössä tutkimustieto voidaan paremmin viedä sinne, missä sen oletetaan vaikuttavan. Ajatuksena on, että tiedejulkaisujen, aineistojen ja oppimateriaalien avoin saatavuus tuo tutkimustiedon yhteiskunnan hyödynnettäväksi. Oma-aloitteinen tiedeviestijä valitsee itse käyttöönsä sopivat kanavat ja keinot, joilla tuo osaamisensa esille. (Kosonen ym
https://www.unifi.fi/puheenvuorot/juhahulmi-miksi-asiantuntijoiden-tulisi-kansanomaistaa-tiedetta-isolleyleisolle/ Huovinen, A. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ verkkokommentti/tiede-on-kuollut-kauan-elakoon-tunne/ Kosonen, M., Laaksonen, SM., Rydenfelt, H., & TerkamoMoisio, A. Luettu 10.2.2021. Politiikasta.fi-verkkolehti 25.9.2018. Sosiaalinen media ja tutkijan etiikka. Tiede on kuollut, kauan eläköön tunne! Lääkärilehti 8.2.2021. Siksi patistelisin myös nuorempia tutkijanalkuja rohkeasti tieteen yleistajuistamiseen!” SALLA KARJALAINEN tiedeviestijä Liikuntatieteellinen Seura salla.karjalainen@lts.fi LÄHTEET Hulmi, J. https:// journal.fi/tt/article/view/99569 Saikkonen, S. 416–424. On hyvä muistaa, ettei tavoitettavissa tarvitse olla kellon ympäri, eikä asiattomiin viesteihin ole pakko vastata. 2020. Miksi asiantuntijoiden tulisi kansanomaistaa tiedettä isolle yleisölle ja miten se tehdään. 2018. Epäasiallisuuksien taklaamisessa joukkovoima ja kollegiaalinen tuki on paikallaan. Popularisoinnista osallistavaan tiedeviestintään. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 5 1 P O H D I T T U A varautua ennalta. Luettu 11.2.2021. https:// politiikasta.fi/kuka-auttaa-vihapuheen-uhria/ Järvelä, S. Moni tutkija on onneksi havahtunut omasta tutkimuksesta viestimisen hyviin puoliin. & Kettunen, R. Kriittinen arvio ”demokraattisesta” käänteestä. http://urn.fi/ URN:NBN:fi-fe201309035409 KÄY SISÄÄN TIETEEN OMAAN VERKKOKAUPPAAN WWW.TIEDEKIRJA.FI T u t k i m u s t a j a t i e t o a T i e d e k i r j a s t a ! L ö y d ä t m y ö s L i i k u n t a t i e t e e l l i s e n s e u r a n j u l k a i s u t m e i l t ä .. Myös työnantajalla pitäisi olla selkeät toimintatavat näihin tilanteisiin. Luettu 28.1.2021. & Väliverronen, E. 25–30. Näin puolestaan kirjoitti taannoin twiittiketjussaan tutkijatohtori Sira Karvinen: ”Pian kaksi vuotta itse tiedeblogia ylläpitäneenä en olisi uskonut, miten paljon yön pimeät tunnit antavat uutta perspektiiviä omaan alaan liittyen. (2013). Olen ilahtunut useasti seuratessani liikuntatieteen asiantuntijoiden tiedeviestintäkommentteja ja -sisältöjä. Kuka auttaa vihapuheen uhria. Kirjoitus Unifin blogissa 9.12.2020. 2018. Yhteiskuntapolitiikka, 78(4), s. Esimerkiksi liikuntafysiologian apulaisprofessori ”lihastohtori” Juha Hulmi on todennut tieteen kansanomaistamisen tarjoavan parhaimmillaan tutkijalle uusia tutkimusaiheita. Tiedeviestintä tieteen avoimuuden tukena. 2020. Media & Viestintä, 41(1). Tieteessä Tapahtuu, 38(5), s. & Poutanen, P. 2021. Mukavaa on ollut seurata myös nuorten liikuntafysiologian dosentti Eero Haapalan heittäytymistä Twitterissä, missä hän laittaa itsensä likoon lähes päivittäin pohtiessaan ajankohtaisia liikuntatieteellisiä kysymyksiä. https://doi.org/10.23983/mv.69924 Laaksonen, SM
Harva vakituisesti ja täysipäiväisesti työssäkäyvä jaksaa työpäivän jälkeen suunnitella ja toteuttaa lasten ja nuorten urheilutoimintaa, sekä lisäksi kouluttautua tehtävään. Jos urheilijan paino on kuitenkin otettava puheeksi, kuka saa ja osaa tehdä sen rakentavasti. Avainasemassa voisi olla yhteistyö joukkueiden ja seurojen sekä kuntien ja yritysten välillä. Toivoisin, että valmentaminen olisi kiinnostavampaa ja arvostetumpaa, myös harrastetasolla. Mielestäni lasten harrastustoiminnan yhteiskunnalliset tavoitteet ovat pitkälti samoja, niiden ohessa vain tavoitellaan menestystä jossakin lajissa. Haluaisin nähdä tulevaisuudessa valmentajien pystyvän suhtautumaan valmennettavien painoon ja kehoon yhä rakentavammin. Resurssien ja innostuksen puutteen sekä suuren vaihtuvuuden takia valmentajia ja muita toimijoita ei välttämättä kouluteta tarpeeksi. KIHUN ja Jyväskylän yliopiston alkuvuodesta 2021 julkaisemasta tutkimuksesta paljastui hälyttävää tietoa naisurheilijoiden suhteesta omaan kehoonsa ja erityisesti painoonsa. Huonosti asetetut sanat osuvat syvälle sieluun. yo liikuntabiologia opiskelijajäsen, LTS:n hallitus harfankr@student.jyu.fi Henri Pitkänen, Kysely paljastaa hätkähdyttäviä asioita naisurheilijoiden kehosuhteesta – vastanneista joka viidettä haukuttu lihavaksi: ”Todellisuus on arvioni mukaan vielä huonompi”. Palkka ei olosuhteisiin nähden ole tarpeeksi hyvä, jotta se motivoisi hakemaan tehtäviin. Pelkkä oma kokemus ja lajiosaaminen eivät yksinkertaisesti riitä menestyksekkääseen valmennukseen. Yle 17.1.2021 https://yle.fi/urheilu/3-11660512 Liikunta perusopetuksessa. Kuinka valmennuksesta sitten saataisiin kannattavampaa ja laadukkaampaa. Myöskään arvostusta ja palkitsevuutta ei työssä todennäköisesti koeta tarpeeksi korkeaksi, jotta tämä itsessään olisi riittävä motivaattori. Valmentajilla on kuitenkin suuri vastuu urheilijoiden minäkuvan muokkaajina. Kun pyritään vielä urheilumenestykseen, ovat tiedot valmennuksen psykologiasta myös tärkeitä. Erityisesti lasten harrastustoiminnassa pedagogiset taidot ovat tarpeen. Kehonkoostumus saattaa vaikuttaa menestykseen urheilussa ratkaisevasti, mutta tilanteet, jossa siihen puuttuminen on tarpeen, ovat tuskin näin yleisiä. https://www.oph.fi/fi/ koulutus-ja-tutkinnot/perusopetus/liikunta-perusopetuksessa Pelkkä oma kokemus ja lajiosaaminen eivät yksinkertaisesti riitä menestyksekkääseen valmennukseen.. Valmennuksen kehittäminen palvelisi niin urheilumenestystä kuin kansanterveyttäkin. Keinoja valmennuksen trendikkyyden nostamiseksi kannattaa myös tarkastella. 5 2 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 O P I S K E L I J A O U N A S T E L E E Valmentaja paljon vartijana Valmentajan tehtävä on vaativa, mutta usein aliarvostettu. Pohjimmiltaan ongelma on syvällä nuorisourheilun rakenteissa. Minua huolestutti tulos, jonka mukaan valmentaja, tuomari tai läheinen oli kutsunut joka viidettä lihavaksi. FANNY HARJULA, Lit. Olisi hienoa, jos valmentajille kyettäisiin tarjoamaan enemmän resursseja työskennellä ja kehittyä. Valmennusta on aikataulujen ja luonteensa vuoksi usein haastavaa ja kuormittavaa yhdistää päivätyöhön, sillä se vaatii vapaa-ajan uhrausta ja intohimoa. Liikunnanopettajat käyvät läpi viiden vuoden yliopistokoulutuksen, jotta he ovat päteviä vaikuttamaan oppilaiden hyvinvointiin tukemalla fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä sekä myönteistä suhtautumista omaan kehoon. Liikunnan opetuksessa tärkeitä ovat oppituntien positiiviset kokemukset sekä liikunnallisen elämäntavan tukeminen. Väitän, että monet valmentajat eivät kykene vastaamaan tähän tai moneen muuhun psykologiseen ja pedagogiseen haasteeseen. Kun valmentajille on vaikea tarjota kokopäiväistä työtä, voisi pohtia sen yhdistämistä muihin osa-aikaisiin töihin, joiden koulutusvaatimukset ovat vastaavanlaisia. Sivutöinä tehtynä se kuormittaa monesti kohtuuttomasti. Sponsorisopimuksien ja rahoituksen osalta tätä tehdään jo
Mona-Liisan tapaus on ollut valmennuksellisesti hankala. Vahva ja puhutteleva kontrasti. s. Toisin kävi. Ja Mona-Liisa loisti niin yleisurheilussa, hiihdossa kuin koulussa ja musiikissa. Arffmanin lähtökohdat ovat hyvät, koska hän ystävystyi Mona-Liisan kanssa tämän parin viimeisen vuoden aikana ja lisäksi hän on huippuhiihdon sisäpiirissä hiihtäjä Anssi Pentsi sen puolisona. Olisin silti toivonut Reijo Jylhän esittämän unelman toteutuvan. Ainakin minulle täysin uutta oli se, että Mona-Liisan hiihtouran toisessa vaiheessa lapsen syntymän jälkeen (2010) iloa varjosti Isabella-tyttären hankala sydämen rytmihäiriö, joka saatiin korjattua vasta nelivuotiaana. Juniorivuodet kruunasivat nuorten maailmanmestaruus viestissä 17-vuotiaana ja sprintin henkilökohtainen MM-kulta seuraavana vuonna. Hän oli tyypillinen ylisuorittava kympin tyttö – valtavan kunnianhimoinen, tunnollinen ja ahkera. Hiihdossa Mona-Liisalla ehti olla ainakin kuusi eri valmentajaa yrittämässä tämän timantin hiontaa. Sairauden loppuajan kuvauksessa Arffman yhdistää oman raskautensa ja Mona-Liisan kuihtumisen. Se on työstetty liian nopeasti. Mona-Liisa olisi voittanut ensin kultaa ja kiertänyt sitten Tapio Rautavaaran tapaan muusikkona ympäri maata ilahduttamassa ihmisiä. Tuottaa vaikeuksia ymmärtää miten suomalaisessa osaamisympäristössä annettiin Mona-Liisan kaltaisen lahjakkuuden uran tärveltyä ylirasitustilaan. Arki ei voinut olla huippu-urheilulle optimaalista, vaikka ylirasitusta oli opittu käsittelemään. Mona-Liisa kuoli vatsasyöpään 29.7.2019 juuri täytettyään 36 vuotta. Katkelmissa ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole mitään sellaista mitä Arffman ei olisi kyennyt kirjoittamaan. Odotettavissa oli huima ura kansainvälisen hiihdon huipulla. Tapaamiset alkavat toimittajana 2007 ja päättyvät ystävänä heinäkuussa 2019. Kympin tyttö teki lisäksi aina vähän enemmän kuin harjoitusohjelma sanoi. Saamme sentään tietää, että aina laihduttavan mäkihyppääjän taloudessa Mona-Liisakin alkoi syödä liian vähän. Kirja ilmestyi syyskuussa 2020 ja tästä on luettavissa kirjan perusongelma. Nyt tuntuu, että kirja on samalla myös läheisten muistokirja. Tätä Arffman ei kysy ja hypoteettinenhan kysymys onkin, koska Mona-Liisa rakasti hiihtoa. Hannu ja Pirjo Mannisen isä Jorma Manninen toimi Mona-Liisan hiihtovalmentajana juniorivuodet. Kirjan suuri puute on lähes täysi vaikeneminen pitkästä suhteesta Lindströmin kanssa. Kun harjoittelu tuntui aina johtavan umpikujiin, joutuu kysymään, olisivatko yleisurheilun keskimatkojen juoksut sittenkin olleet osuvampi lajivalinta. Malvalehtojen ja Mannisten perheet tuottivat 1980-luvulla mahtavan urheilullisen lahjakkuuskeskittymän Rovaniemelle. Arffman ei ole kyennyt vajaassa vuodessa sulattelemaan Mona-Liisan elämänkaarta ja suruaan. HANNU PELTTARI tietokirjailija hannuspurs@icloud.com. Strandvall) kuoli vain 49-vuotiaana. Toimittaja Laura Arffmanilla on ollut tarina-aarre hyppysissään kirjoittaessaan elämäkertaa traagisesti menehtyneestä monilahjakkuudesta MonaLiisa Nousiaisesta (o. Silti vuonna 2013 Mona-Liisa saavutti aikuisikänsä parhaat menestykset voittamalla yhden maailmancupin sprinttikilpailun ja pariviestin. Terveellä järjellä olisi luullut havaittavan, että kestävyysurheilun huipulle pyrkiminen yhdistettynä musiikkiopintoihin Sibelius Akatemiassa, muuttaminen koetellusta harjoitusympäristöstä Lahteen samaan talouteen mäkihyppääjä VeliMatti Lindströmin kanssa ja peräkkäinen leireily Saksan ja Suomen hiihtomaajoukkueiden kanssa, ei luvannut hyvää elämän kokonaiskuormalle. Poikkeuksena ovat esimerkiksi hiihtojoukkueen lääkäri Maarit Valtosen puhuttelevat huomiot Mona-Liisan syövän etenemisestä sekä lääketieteen ja omasta voimattomuudestaan. Mona-Liisa nimi tuntuu kantavan urheilupiireissä lyhyen iän karmaa; nimen esikuva MonaLisa Pursiainen (o. Arffman on parhaimmillaan kirjoittaessaan kahdenkeskisistä hetkistään Mona-Liisan kanssa. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 5 3 A R V I O I T U A K i r j a Hiihtäjän vaikea taival Laura Arffman: MonaLiisa, urheilija, muusikko, ihminen Gummerus 2020. Hän oli vahva ja nopea, minkä vuoksi hän ajautui harjoituksissa liian koville tehoille huomaamattaan. s. Olisi odottanut, että Arffman puntaroisi kunnolla noita huippu-urheilun kannalta kohtalokkaita – ja monilahjakkuuden kannalta kiinnostavia – Lahti-Lindström -vuosia, mutta hän vain siteeraa lähipiirin huomioita. 319 sivua. Neljä vuotta Mona-Liisa siis yhdisti hiihtouransa jatkuviin sairaalajaksoihin tytön hoidon takia. Vaikka Mona-Liisan elämä jäi lyhyeksi, hän tuotti paljon iloa ympärilleen ja saavutti enemmän mihin keskivertoihmiset voivat koskaan yltää. Arffman kirjoittaa ilmeikkäästi, joten on harmillista, että hän ei kerro tarinaa kokonaan itse, vaan kirjaan on otettu satoja lainauksia Mona-Liisan lähipiirin ihmisiltä. Musiikkipuolen harmonikkavoittoineen Arffman käsittelee mukiinmenevästi ja tässä kohtaa ammattiopettajien suorat sitaatit antavat lisäinformaatiota. Loppu-uran kilpailuvuosien läpikäynti on lukijalle sekä uuvuttavaa että työlästä, koska samankaltaiset vuodet – ja seassa vielä puoliso Ville Nousiaisen uravaiheet – seuraavat toisiaan ilman, että kausia olisi jotenkin luonnehdittu väliotsikoilla. Nousiainen, jäljempänä Mona-Liisa)
Kirjassa on esitetty niin teoreettista kuin tutkittua tietoa, mikä voi kiinnostaa lukijaa, joka haluaa perehtyä asioihin syvällisemmin. Kirja olisi ollut selkeämpi, jos se olisi puhtaasti suunnattu urheilun ja liikunnan saralle, varsinkin, kun suorituskyvyn rinnalle haluttiin ottaa hyvinvointi ja sen kehittyminen. Esimerkkinä hyödynnetään eniten näyttelijä Miiko Toiviaista, joka on ollut esillä uransa ja taustansa takia sekä tasa-arvokysymyksiä käsiteltäessä (esimerkiksi HS, 3.3.2021). Taitavasti kirjoitettu elämäkerta käsittelee ensimmäisenä paraurheilijana vuonna 2016 vuoden urheilijaksi valitun Tähden elämää samalla tavalla kuin kenen tahansa urheilijan vaiheita. Tämä on iso lisä ja kertoo, että kirjoittajat ovat panostaneet siihen, että materiaalia on lukijan käytössä runsaasti – yli 600-sivuisen opuksen lisäksi. Se pyrkii avaamaan suorituskyvyn ja hyvinvoinnin kehittämisen näkökulmasta teemoja niin yritysmaailmaan, urheiluun kuin taiteeseenkin. Tämä on itse asiassa kirjan suurin haaste. Leo-Pekka ei ole koskaan kävellyt ja 1980-luvun Porissa perhe jou. Sivuilta löytyy myös muita nimekkäitä vaikuttajia ja huippu-urheilijoita, kuten Erkka Wes terlund ja Tuuli PetäjäSiren. Tämä itse asiassa auttaa lukijaa seuraamaan punaista lankaa. Sinänsä esimerkit elävöittävät kirjaa ja kertovat, miten kyseiset asiantuntijat ovat asioita ratkaisseet, vaikka ne eivät ole kovin syvällisiä. Tai, miten sivuuttaa hyvinvointi, kun puhutaan suoriutumisesta, saati huippusuoriutumisesta. 1983) on voittanut kultaa paraatilajissaan T54 -luokan 100 metrin pyörätuolikelauksessa neljästi peräkkäin paralympialaisissa. LeoPekka Tähti (s. Tokion 2020 kisojen piti olla uran huipennus viidennen voiton myötä. Koska kirjassa käsitellään suorituskykyä ja hyvinvointia alaan kuin alaan liittyen, esimerkkeinä on myös muun muassa startup -sijoittaja, kaupallinen johtaja ja fysioterapeutti. Kirjassa on yksi kappale ryhmäilmiöistä, josta joukkuelajien ohjaajat ja valmentajat löytävät peruskäsitteet, tutkittua tietoa ja muutamia hyviä harjoitteita esimerkiksi ryhmän toimintaan liittyen. Psykologit Paula Arajärvi ja Pau la Thesleff ovat kirjoittaneet Suorituskyvyn psykologiasta teoksen, joka on jaettu kolmeen osaan. Lisäksi kappaleiden lopussa on aina yhteenveto, joissa vielä kerrataan, mitä kappaleessa käytiin läpi. Kirjan lisäksi lukijalla on mahdollisuus käyttää myös verkkopohjaista lisämateriaalia. Nyt luin kirjaa nimenomaan liikunnan ja urheilun näkökulmasta. Kirjoittajien omat vanhemmat toimivat myös esimerkkeinä: eivät urheilualan ihmisinä, vaan oman alansa asiantuntijoina. Leo-Pekka Tähdellä on synnynnäinen paraplegia eli alaraajojen halvaus, jonka on aiheuttanut selkäydintyrä, MMC. 5 4 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 A R V I O I T U A K i r j a Tietoja taitokirja korkeaa suoritus kykyä ja hyvinvointia rakentaville Paula Arajärvi & Paula Thesleff: Suorituskyvyn psykologia. 341 s. Jokaisen kappaleen loppuun on kuitenkin koostettu laatikko, jossa on esitelty kaikki kappaleessa olleet harjoitteet. SATU KASKI, PsT urheilupsykologi (sert) satu.kaski@utha.fi K i r j a Ei sankaritarina vaan kertomus urheilijaksi kasvamisesta Harri Laiho & Juha Luotola: LeoPekka Tähti Tammi 2020. Koronan siirsi kisoja, mutta penkkiurheilijoiden iloksi Tähden elämäntarina on antanut mahdollisuuden hengittää uudestaan aikaisempien kisojen tunnelmaa. Niistä ensimmäisessä kirjoittajat avaavat näkemystään suorituskyvyn ja hyvinvoinnin psykologiasta. Toinen osio keskittyy suorituskyvyn ja hyvinvoinnin osatekijöihin ja ajattelun, ominaisuuksien ja taitojen kehittämiseen käytännössä. Kolmannessa osassa kerrotaan kirjoittajien näkemys suorituskyvyn ja hyvinvoinnin keskeisistä haasteista ja esteistä. Uskon, että kirjasta hyötyvät niin liikunta-alan ammattilaiset kuin tavoitteellisen liikunnan harrastajat ja urheilijat. Valmentajalle kirja tarjoaa hyviä käytännön harjoitteita ja pohdintaa eri teemoista, kuten vuorovaikutuksesta ja sen eri osa-alueista. Kun pyrkii vastaamaan suorituskykyyn alalla kuin alalla ja vielä ottamaan hyvinvoinnin tähän mukaan, lienee ymmärrettävää, että ajoittain punainen lanka katoaa, ja lukijana pohtii, kenelle kirja on suunnattu: opiskelijoille, suorituskyvyn kehittämistä haluaville, heidän valmentajilleen vai henkisen valmennuksen asiantuntijoille. Lavea sisältö saa myös ajoittain pohtimaan, miten tämä käsitelty asia liittyy suorituskyvyn kehittämiseen – vai onko tämä kenties hyvinvoinnin näkökulmasta oleellista. Jokainen osio lähestyy teemoja siis suorituskyvyn ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Mielestäni teos antaa hyviä vinkkejä siihen, miten esimerkiksi urheilija ja tavoitteellinen kuntoliikkuja voi harjoittaa suorituskyvyn kehittämiseen liittyviä henkisiä taitoja, kuten huomion suuntaamista, mielikuvaharjoittelua ja tavoitteenasettelua. VK-kustannus 2020. Tieto ja taitokirja korkeaa suorituskykyä ja hyvinvointia rakentaville. Kirja on ensimmäinen suomeksi kirjoitettu teos suorituskyvyn psykologiasta. Jokaisen kappaleen lopussa olevat kysymykset alleviivaavat tätä pohdintaa: onko kyseessä testi opitusta vai pohdittavaksi tarkoitettu lista kysymyksiä. Vaikka laaja lähestymistapa hajottaa kirjaa ja tekee siitä ajoittain vaikealukuisen, valinta on perusteltu. Sankaritarinaa ei ole kirjoitettu vammaisuudesta vaan urheilijana kasvamisesta ja oman tiensä löytämisestä. Toisaalta onko sellaista alaa, jossa suorituskyvyn kehittämisellä ei olisi merkitystä. Kirja on kirjoitettu laajalle yleisölle. 656 sivua. Kirjaan on sisällytetty paljon hyviä esimerkkejä ja todellisia ihmisten tarinoita ja kokemuksia omasta alastaan. Olen kirjoittanut kirjasta jo yhden kirja-arvostelun. Tarjolla on konkreettisia esimerkkejä ja harjoituksia näistä teemoista
Tähdet itse elivät niin, ettei Leo-Pekan vamma estänyt tai rajoittanut ratkaisevasti mitään tekemistä, mutta yhteiskunnan asenteet ja rakenteet vaikuttivat valitettavasti pojan arkeen. Elämänkerrassa Tähti avaa myös henkilökohtaista puoltaan, mikä entisestään inhimillistää huippu-urheilijan kuvaa. Entinen paralympiamitalisti Voitto Kor honen tarjosi pian vanhaa kelaustuoliaan Leo-Pekalle, minkä jälkeen innokas nuori urheilija harjoitteli liikaa ja liian kovaa uudella tuolillaan. Ensimmäisen paralympiavoiton Ateenassa 2004 Tähti saavutti vielä tuntemattomana urheilijana. Näiden kanavien kautta suuren yleisön on ollut mahdollista tutustua Leo-Pekka Tähteen hänen itsensä kertomana. Ensimmäiselle puolimaratonille osallistuessaan Tähti kiinnitti muiden kelaajien huomion taivallettuaan matkan hyvään aikaan ilman kelaustuolia. Neuvostoliiton hajoamisprosessin vaiheissa. RIIKKA ROITTO hankekoordinaattori Liikuntatieteellinen Seura riikka.roitto@lts.fi K i r j a Kompakti esitys suomalaisvirolaisista urheilusuhteista Heikki Roiko-Jokela: Urheilu yhdistää kansoja. Kolmas luku käsittelee Työ väen Urheiluliiton (TUL) ja etelänaapurin urheiluorganisaatioiden, ennen muuta keskusurheiluseura Kalevin suhteita, ja neljäs luotaa maiden urheiluyhteyksiä. Kansallista identiteettiä haluttiin korostaa, ja urheilu tarjosi siihen oivan keinon. Valmentajalta puolestaan hälvenivät epävarmuus ja ennakkoluulot vammaisurheilijan kanssa toimimisesta. Maailmansotien välisinä vuosikymmeninä kansallisuusaate oli voimissaan kummassakin pikkuvaltiossa; itsenäisyys oli juuri saavutettu ja geopoliittinen asema vaaranalainen. Menestys ei ollut aina syy yritysten halukkuuteen solmia sponsorisopimuksia. Sosiaalinen media on nykyään tärkeä osa urheilijan brändiä ja myös Tähti on aktivoitunut Instagramissa ja Twitterissä. Ensimmäinen niistä käsittelee kahden Venäjästä itsenäistyneen valtion urheilusuhteita 1920ja 1930-luvuilla. Vastaavasti yhteiskunnassa kulloinkin vallitseva arvomaailma näkyy vahvasti itse urheilussa.” Roiko-Jokela ei tarkastele veljeskansojen urheilusuhteita missään umpiossa, vaan pitää kaiken aikaa esillä niihin vaikuttaneen yhteiskunnallisen ja poliittisen kehityksen. Hän on halunnut tarjota sponsoreille jotain Leo-Pekka Tähtenä, ei vammaisena. Niin Suomessa kuin Virossa. Sama hyveellisyys on havaittavissa Tähden saamasta poikkeuksellisen myönteisestä kohtelusta eri medioissa. Suomen ja Viron urheilusuhteista kansal lisen identiteetin vahvistajana, veljeskansojen sillan rakenta jana, ideologisena koetinkivenä. Se sisältää myös mielenkiintoisia tarinoita urheilutapahtumien taustoista. Roiko-Jokelan esittämät lähtökohdat ovat täysin oikeat: ”Suomen ja Viron poliittisten suhteiden suuret käännekohdat 1900-luvulla (itsenäistyminen, toisen maailmansodan seuraukset, Neuvostoliiton hajoaminen) näkyvät selkeästi myös urheilurintamalla. Lisäksi paraurheilu ei ole yhä järjestäytynyttä kuin vammattomien urheilu. Toinen kuvaa tilannetta ”Eestin sosialistisessa neuvostotasavallassa”, jossa presidentti Urho Kekkosen vuoden 1964 epävirallinen vierailu ja hänen Tartossa viroksi pitämänsä puhe olivat virolaisille kuin kangastus. Pyörätuolikoripallon Leo-Pekka aloitti jo lapsena ja joukkuekaverin innostamana hän alkoi kelata myös tavallisella käyttötuolillaan pidempiä matkoja. Liikunnallinen ja aktiivinen Leo-Pekka ei päässyt aluksi yläkoulussa osallistumaan liikuntatunneille ja myöhemmin urheilulukio jäi haaveeksi koulun hissittömyyden takia. Monet tärkeät urheilusuhteiden vaiheet liittyvät kiinteästi maiden poliittisen historian tapahtumiin. Urheilukenttien pienet piirit, henkilökemiat sekä rahoitus ovat väistämättä vaikuttaneet myös Tähden uraan. Huippu-urheilussa vammaisurheilijoiden euro on senttien luokkaa, eivätkä nimekkäätkään urheilijat saa kilpailuista edes starttirahaa. Suomen urheiluhistoriallisen seuran julkaisusarja nro 2. Samalla syntyi tiivis yhteistyö Suomenlahden yli. SUHS, Helsinki 2020. Tähden tarina kertoo sopivasti yksityiselämästä. Kekkosen käynti tarjosi aavistuksen siitä, mitä joskus tulevaisuudessa voisi kenties tapahtua. Kirjaa voi suositella kaikille urheilusta vähänkään syvällisemmin kiinnostuneille. 267 s. […] Urheilu on kiinteä osa yhteiskuntaa. Jako on selkeä ja perusteltu. Suomen ja Viron suhteita paljon tutkineen Heikki RoikoJokelan uusin teos Urheilu yhdistää kansoja on jypäkkä esitys Suomen ja Viron urheilusuhteista aina 1800-luvulta tähän päivään. Tekijä jakaa teoksensa neljään päälukuun, jotka samalla ovat itsenäisiä artikkeleita. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 5 5 A R V I O I T U A tui kohtaamaan pojan lapsuudessa paljon ennakkoluuloja. Tähti oppi Flinckiltä tavoitteellisen harjoittelun. Juuri hyvesignalointi ja halukkuus tukea nimenomaan vammaisia on saanut Tähden perääntymään yhteistyösopimuksista. Menestyksen rinnalla teoksessa käsitellään urheilun (ja erityisesti vammaisurheilun) epätasa-arvoisuutta. Menestymisen myötä Tähden näkyvyys on kasvanut ja hän on ollut toivottu vierailija erilaisissa tapahtumissa ja medioissa. Tähden urheilijaksi kasvaminen alkoi valmentajan Juha Flinckin johdolla. Tähti on huippu-urheilija, eikä hän urheile vammansa takia. Myös laji vaihtui kestävyyslajeista pikamatkoihin
Vaikka TUL oli sosialistinen työväenjärjestö, niin Moskovan silmissä se oli silti osa läntistä, porvarillista maailmaa, ja siksi ongelmallinen kumppani. 346 sivua. VK-Kustannus Oy. On kiehtova ajatus, että käytännön työtä tekevät nuoret kirjoittajat ovat havainnoineet fysioterapiatyön arkea sillä ajatuksella, että muutoksia työn tekemiseen tai työidentiteettiin tulisi tehdä. Puuttuuko fysioterapialta yhtenäinen ammatti-identiteetti. Ja vieläpä niin, että rohkeasti ehdottavat muutoksia. Mikä tekee fysioterapiasta fysioterapian. Lisäksi tekijä käyttää turhan usein joka-pronominia, vaikka paikalle olisi kuulunut mikä-pronomini. Suomen presidentti toi voimakkain sanakääntein esiin sympatiansa ahdingossa elävää veljeskansaa kohtaan, jonka urheiluelämäkin oli alisteinen Moskovalle. Fysioterapian historia yltää pitkälle ennen ajanlaskumme alkua. Tämä päti niin urheilussa kuin muussakin yhteiskuntaelämässä. Heikki Roiko-Jokelan uusin kirja on oivallinen esitys Suomen ja Viron urheilusuhteista. Pilkun käyttö on heikkoa, ja monesti verbi on yksikössä, vaikka subjekti on monikollinen. Näihin kysymyksiin kirja pyrkii hakemaan vastauksia. Kylvyt, lämpöja liikehoidot sekä hieronta ovat kuuluneet erilaisten vaivojen hoitoihin jo niin pitkään, että menetelmien tarkkaa alkamisajankohtaa ei kukaan pysty määrittelemään. Suomi oli 1990-luvun alussa Virolle jälleen hetken kuin isoveli – aivan samoin kuin 1920-luvulla. Fysioterapia 2.0 -kirja pohtii, missä 2020-luvun fysioterapia menee ja minne sen tulisi mennä. Kirja on lukukokemuksena hieman ristiriitainen. Viroja Eesti-nimien käyttö on paikka paikoin pahasti sekavaa, eikä asiaa pelasta edes tekijän menettelylleen esittämä selitys. Lukuisat yksityiskohdat toki avaavat urheilusuhteiden konkretiaa poliittisine reunaehtoineen. Kuntoutus on kilpailtu ala siinä missä kaikki muutkin. Käytiin jopa otteluita eri tason joukkueiden kesken muutamissa urheilumuodoissa, kruununa maiden yleisurheilumaaottelu vuonna 1957. Roiko-Jokela avaa tämän asetelman oivallisesti. Toisen maailmansodan myötä Viro joutui neuvostodiktaattori Josif Stali nin valloitushalun kohteeksi yhdessä Latvian ja Liettuan kanssa. Laivayhteyden avautuminen vuonna 1965 Helsingin ja Tallinnan välille helpotti suuresti suomalaisten, käytännössä TUL:n joukkueiden matkoja Viroon, jonne ei enää tarvinnut kiertää Leningradin kautta. Tarkka lukija löytää kehityskulun, mutta verrattuna edeltäviin lukuihin esitys jättää hieman sekavan vaikutelman. Lopputulos oli kuitenkin lohdullinen: Viron valtiollinen itsenäisyys palautui, ja Suomen ja Viron urheilusuhteet saivat uuden alun. Välissä käsitellään anatomiaa ja fysiologiaa, tutkimista sekä toimintaa työssä. Suomalais-virolaisia urheilusuhteita Neuvostoliiton hajoamisvaiheissa tarkasteleva artikkeli tuo esiin moninaiset vaiheet, jotka olivat yhteydessä myös Suomen valtiojohdon mietteisiin Neuvostoliiton hajoamisprosessista. 5 6 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 olivat paikalliset suojeluskuntajärjestöt ja ylioppilasosakunnat kansallismielisyyden kärkirintamassa, ja niiden välille syntyi moninaista urheiluyhteistyötä. Asiaa on paljon, ja pelikentälle tulee myös SVUL omine lähtökohtineen. Kilpailuissa ensiviulua soitti Suomi, yksi urheilun tuolloisista suurvalloista. Normaalit yhteydet Suomen ja Viron välillä katkesivat. Kirjassa on 27 kappaletta lukuisine alakappaleineen. Markkinoille on ilmestynyt mitä erilaisimpia terapeutteja ihmisten vaivoja hoitamaan ja ennaltaehkäisemään. Myös muuta urheilukanssakäymistä oli. Mikä on fysioterapeutin ammatti-identiteetti. Teoksen päätösluvussa Roiko-Jokela paketoi toimivasti yhteen tutkimuskohteensa kokonaiskehityksen. Kirjoittajien mieltä painaa se, millä fysioterapian voi tai pitää erottautua joukosta. Presidentti Kekkosen Tarton-puhe oli merkittävä kannustin virolaisten kansallistunnolle. Mutta itse teoksesta on hankala saada kunnon otetta. Kirjan alaotsikon mukaista teemaa, kuntoutuksen tiedettä, ei sivuilla käsitellä, vaikka toki tekstin tukena lähteitä käytetäänkin. ERKKI VASARA, VTT poliittisen historian dosentti Helsingin yliopisto erkki.vasara@helsinki.fi K i r j a Fysioterapeutin ammatti-identiteettiä etsimässä Jari Tapio & Ville Vilén: Fysioterapia 2.0 – kuntoutuksen tiede ja taide. Niinpä myös Kalevin ja TUL:n suhde oli jatkuvasti alisteinen Moskovan mahdollisille rajoituksille. A R V I O I T U A. Roiko-Jokelan teoksen kolmas artikkeli käsittelee TUL:n ja Viron Kalev-seuran suhteita 1950-luvulta Neuvostoliiton sortumiseen. TUL:lle, joka oli vaikeuksissa Suomen porvarillisen keskusurheilujärjestön SVUL:n dominoidessa maamme kilpailusuhteita aina 1970-luvulle, Viro-yhteys korostui, koska kyse ei ollut kansainvälisten urheiluliittojen näkökulmasta kilpailuyhteistyöstä. Vaikka Kekkonen joutui tekemään tarkkuustyötä Neuvostoliiton johdon suuntaan, hän esiintyi Tartossa voimakkaasti Viron, sen kansan ja identiteetin ystävänä ja kannustajana. Voiko olla niin, että asiakkaat määrittelevät fysioterapeutit pelkästään niksauttelijoiksi, naksauttelijoiksi tai hierojiksi. Ensiajatus julkaisusta saa hymyn huulille. Teos alkaa katsauksella fysioterapian historiaan ja päättyy pohdintaan tulevaisuudesta. Nykyaikaisen fysioterapian alkuna voidaan kuitenkin pitää 1800-luvun Ruotsissa kehitettyä lääkinnällistä voimistelua, lingiläistä mallia. Vähitellen rautaesirippuun tuli kuitenkin Stalinin kuoltua pieniä rakosia, ja suomalais-virolaiset urheilusuhteetkin alkoivat Moskovan tiukan kontrollin alaisena vähitellen herätä. 2020. Yleisvaikutelma on myönteinen. Poliittisen historian harrastajille se ei tuo maiden välisten suhteiden päälinjaan juuri uutta. On kuitenkin sanottava, että teoksen kieliasu ei ole paras mahdollinen. Eesti Kaleville puolestaan avautui TUL:n kautta kiivaasti himoittu yhteys länteen. TUL:lle Viron suhteet tarjosivat kuitenkin mahdollisuuden omalta pieneltä osaltaan ulkomaankontaktiin
Sepitteen arviointi ei vain taida luontevasti istua käsillä olevaan lehteen, joten lähestyn yli 700-sivuista nidettä pitkäksi venähtäneenä kommentaarina julkaisuhetken urheiluriennoista. Jo kirjan aloituskappale ”Kuntoutuksen historia” ei käsittele kuntoutuksen, vaan fysioterapian historiaa ja sitäkin melko pitkälle lähinnä manuaalisen terapian tai ortopedisen fysioterapian näkökulmasta. Tutkimuksellinen kiinnostus antiikin ruumiinkulttuureihin on ollut Suomessa sen verran vähäistä, että Lauri ”Tahko” Pihkalan lähes sadan vuoden takainen artikkeli, oikeastaan kommentaari, jonka hän sai julkaistuksi The Journal of Hellenic Studies -lehdessä, lienee yhä lajissaan ylittämätön saavutus. Julkaisu on kuitenkin täynnä asioita, jotka alkavat häiritä lukijaa. Kun globaali ammatti on ollut olemassa vuosisatoja ja nykyisessä muodossaankin kohta jo lähes 200 vuotta, on selvää, että ammatti-identiteetti on vahva. Kilpailun ”tiivistyessä” osanoton itseisarvo karisee; ylettömiksi paisutettuja palkintoja ja massojen palvontaa tavoitellaan keinoja kaihtamatta. Siksi onkin erityisen virkeää, että tämä kirja on kirjoitettu. Ehkäpä Fysioterapia 2.0 -versiota luotaessa ensimmäinen tehtävä voisi olla tämänhetkisen ammatti-identiteetin tarkastelu laajasta näkökulmasta, ja sen päivittäminen tarvittaessa. 759 s. Ajat ja menetelmät kehittyvät, uusia tekijöitä tulee ammattiin. Korruptio rehottaa, samoin kaupallisuus, suoranainen vilppi ja ”huumaavien aineiden” käyttö. Koska ihminen on aina pyrkinyt eteenpäin, siis kehittymään, miksi ei täydellisyyden tavoittelua sallittaisi urheilijoille. Tämänkin osuuden lukeminen on hämmentävää. MIKKO JULIN lehtori Laurea-ammattikorkeakoulu mikko.julin@laurea.fi K i r j a Unelma Olympiasta ennen ja nyt Petter Kukkonen: Oliivipuut eivät koskaan kuole. Siinä hankkeessa piilee ”ihmisyyden tautia”, Alekos järkeilee. Kun kirjan perusajatus on päivittää fysioterapiaa 2.0 -versioon, niin miksi kirjassa ei ole avattu tämän hetken käsityksiä. Koko kuntoutuksen käsite on hyvin vajavaisesti käsitelty. Terminä Fysioterapia 2.0 on hauska ajatus. Se ei yllä tietokirjatasolle ja tarkastelee fysioterapian ammatti-identiteettiä melko kapean näkökulman läpi. Tähän tarvitaan koulutuksen kehittämistä, mutta ennen kaikkea viestintää fysioterapialla saavutettavista tuloksista sekä ammattikunnalle itselleen että muille sidosryhmille. Yli puolet kirjasta käsittelee teoriaa ja käytännön työhön liittyviä menetelmiä. Teoksen suurin ansio onkin siinä, että se haastaa vanhoja työtapoja ja käsityksiä fysioterapiasta, sekä pyrkii herättämään tuoreita ajatuksia fysioterapiasta ammatillisesti. Jalo urheilu ei enää ole sitä, mitä se joskus oli. Mitä siis Alekos kumppaneineen haluaa sanoa 2000-luvun urheiluista. Siitä puhutaan myös Petter Kukkosen rönsyilevässä romaanissa Oliivipuut eivät koskaan kuole, joskin päähenkilö on väkevä painija, 300-luvulla ennen Kristusta elävä ja kovia kokeva Alekos-niminen nuorukainen. Ammatin kansanvälisyys, vaikkapa Fysioterapeuttien maailmanjärjestön (WCPT) määritelmien kautta, loistaa myös poissaolollaan. ”Maailma näet lakkaa olemasta maailma sillä hetken siunaamalla, kun se kumartaa hiljaisten miesten tasaiselle rivistölle.” Kirjallisuudentutkijat kertokoot, onko Petter Kukkosen sepite aidosti moniääninen eli hienosti ilmaistuna polyfoninen teos. Lienee selvää, että kehityksen kannalta jokaisessa työssä olisi aika ajoin hyödyllistä pohtia oman ammattinsa identiteettiä. Nykypäivän nopeatempoisessa maailmassa selkeä viestintä on tärkeää. Ja koska ”Olympian unelma” on puhutellut aikaisempiakin sukupolvia, eivätkö huippusuoritukset vääjäämättä synny vain äärimmäisin, joidenkin mielestä kohtuuttomin ponnistuksin. Kirjassa puhutaan paljon tutkimuksista, mutta esimerkiksi suomalaisia tai ulkomaisia fysioterapiasuosituksia ei nosteta tiedonlähteinä esiin – niiden tarkoitushan on juuri tuoda tutkittu tieto koostetusti mahdollisimman lähelle arjen työtä. He ehdottavat, että asiakasta pitäisi tutkia tai tarkastella aina näiden muuttujien kautta. Viimeisessä kappaleessa kirjan tekijät esittelevät oman ehdotuksensa fysioterapeutin identiteetiksi, liikekäyttäytymisen. Mitään viittauksia fysioterapian ydinosaamisiin, fysioterapiaan tieteenä tai nykyfysioterapian tarkastelukulmaan ihmisistä yhteiskunnassa ja yhteisössä toimivina yksilöinä on kirjasta turha etsiä. Osuudessa on paljon hyviä asioita ja huomioita, mutta monet asiat jäävät alkutekijöihin tai ovat kummallisen sekavia ja puutteellisia. Antiikkinen tokaisu terveestä sielusta terveessä ruumiissa todella toistuu kirjan sivuilla, mutta kertaalleen se osataan jo mainita ”kuluneeksi” fraasiksi. Urheilijat halveksuvat ”kehon harmoniaa” erikoistumalla jo varhain, vielä parrattomina nuorukaisina ”yksittäisiin lajeihin”. Docendo 2020. Kuten vaikkapa Mika Wal tarin lukijat tietävät, historiallisen romaanin tekijöiden kauniina tapana on tarjoilla antiikkiseen asuun naamioituja opetuksia aikalaislukijoille. Kirjoittajien mukaan liikekäyttäytyminen on lähes kaikkien kehon kudosten ja järjestelmien muodostama ilmentymä, jossa eri muuttujat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kliseetä lainaten ”terve sielu” ei enää kohtaa ”tervettä ruumista”. Vaikuttamalla muuttujien kautta löydettyihin rajoituksiin voidaan asiakkaan kokema haitta poistaa tai ainakin lieventää sitä. Muuttujat on jaoteltu patologisiin, psykologisiin, elämäntavallisiin, sensorisiin, rakenteellisiin, biomekaanisiin, neurofysiologisiin ja kuormituksellisiin muuttujiin. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 5 7 Tekijöillä on selvästi ollut vilpitön halu ja palo laittaa ajatuksiaan kirjaan. Pihkalan pienessä tekstissä pohditaan pentathlonia, muinaista viisiottelua. (Alun perin sillä ei ollut mitään tekemistä ruumiinharjoitusten kanssa.) Vastaavalla tavalla käytännössä kaikki vanhojen, väitetysti ihanteellisten aikojen haikailijat tyrmätään vasta-argumentein. Ainakin se tarjoaa tuA R V I O I T U A
Mikäli kirjallisuusalan instituutiot pudottavat Petter Kukkosen eepoksen palkintosijojen ulkopuolelle, Tahko Pihkala -seura muistakoon tekijää vähintään kunniakirjalla. Muistettakoon myös, että ”urheilullisesti lahjakas lapsi pärjää elämässään paremmin kuin kömpelö lapsi, sillä miekka kutsuu väistämättä lähes jokaista kansalaista”. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille jääkiekon sielusta kiinnostuneille. Tai se, että Montreal Canadiensin presidentti J. Se on samalla sekä lajin globalisaatiokehitystä käsittelevä yleisteos, että valtavan määrän herkullisia anekdootteja ja tuokiokuvia sisältävä lukunautinto kenelle tahansa urheilun laajemmasta yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta merkityksestä kiinnostuneelle. 5 8 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 kea sekä nostalgiaan taipuvaisille urheilun ”totalisaatioteorian” kannattajille että niille, jotka katsovat urheilijan mentaliteetin tuottavan kaikkialla identtisiä käytäntöjä. Vaikka Englanti ei jääkiekon suurmaihin lukeudukaan, oli brittiläisellä imperiumilla suuri vaikutus lajin organisoitumiseen eri puolilla maailmaa, koska urheiluseurojen malli myös jääkiekossa tuli sieltä. Senkin Berglund on selvittänyt, että monilla seuduin jääkiekon esimuodoissa pelivälineenä käytettiin jäätyneitä eläinten ulosteita. Omasta puolestani arvioisin, että koska kertojaääni kuuluu painijalle, teesi urheilun ikuisuudesta ottaa kiistattoman pistevoiton meistä muista, jotka pidämme urheilua modernin ajan peilinä ja pakkomielteenä. Suurista globaaleista joukkuelajeista jääkiekosta lienee tehty vähiten vakavasti otettavaa yhteiskuntatieteellistä akateemista tutkimusta. 2020. David Mol son visioi globaalia jääkiekkoliigaa ja Stanley Cupin ”maailman play offeja” jo 1960-luvun puolivälissä. Jalkapallon puolelta löytyy jopa lajille omistettuja akateemisia aikakauslehtiä sekä valtava määrä muita julkaisuja. www.lts.fi/ liikunta-tiede/podcastit/podcast-3.html A R V I O I T U A. Romaanin lopetuksen mielisinkin nähdä kunnianosoituksena Tahkolle, jolle urheilu oli yhtä hyvin viatonta rehkimistä kuin sotaan valmistautumista. Berglund kuvaa kirjassaan monia sellaisia jääkiekon osa-alueita, jotka aiemmassa kirjallisuudessa on sivuutettu lähes kokonaan. Teksti on tulvillaan kiintoisia historiallisia yksityiskohtia, mm. MARKKU JOKISIPILÄ, VTT apulaisprofessori Eduskuntatutkimuksen keskus Turun yliopisto jokisip@utu.fi Bruce Berglundin haastattelu elokuulta 2019. pohdintaa lajin nimen etymologisista juurista joko irokeesi-intiaanien puun oksaa tarkoittavassa sanassa hoghee tai paimenen sauvan ranskankielisessä nimityksessä hocquet. Teos käsittelee lajihistorian lisäksi myös jääkiekon sosiologiaa, maantieteellistä variaatiota, poliittisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia sekä taloudellisia reunaehtoja. Kun peli Kanadassa jo varhain siirtyi sisätiloihin, kiekkoiltiin Euroopassa pääasiassa ulkojäillä vielä toisen maailmansodan jälkeenkin. Haastattelijana Vilja Sipilä. Kirjaansa The Fastest Game in the World – Hockey and the Globalization of Sport varten Berglund on tehnyt kunnioitettavan määrän arkistotyötä ympäri maailmaa ja perehdyttänyt itsensä lajiin lukemalla suurin piirtein kaiken siitä aiemmin kirjoitetun tutkimuksellisesti relevantin. Kuvaus jääkiekosta Suomessakin on helposti parasta, mitä asiasta on englanniksi kirjoitettu. Kanadassa lajin ensimmäiset harrastajat olivat sopivaa talvilajia etsineitä rugbyn pelaajia, Euroopassa taas sen ottivat valikoimaansa luisteluun erikoistuneet seurat. 340 s. Jääkiekossa runsasta tutkimushuomiota osakseen on saanut lähinnä vain neuvostokiekon valtioammattilaisuuden ja Pohjois-Amerikan kapitalistisen NHL-kiekon välisen kaksinkamppailun historia osana Kylmän sodan ideologista kamppailua. Tshekkoslovakian historiaan perehtynyt Berglund piirtää myös erityisen ansiokkaan kuvan tshekkiläisen jääkiekkoilun kehityksestä ja omaleimaisuudesta. Berglund ymmärtää jääkiekon itseis arvon upeana joukkueurheilumuotona, mutta on parhaimmillaan kuvatessaan lajin liittymäkohtia ympäröivään maailmaan sekä sen poliittisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin realiteetteihin. Itselleni esimerkiksi oli täysin uutta se, kuinka organisoitua ja suuria yleisöjä vetävää naisten jääkiekko oli 1920ja 1930-lukujen Kanadassa. Berglund on tehnyt suuren työn perehtyessään niihin keskenään osin hyvinkin erilaisiin lähtökohtiin, josta jääkiekko eri puolilla maailmaa lähti kehittymään. Olympian lehto muuttuu kesken kilpailujen totisen taistelun kentäksi ja sotimisen vakuutetaan olevan ”pyhintä toimintaa ihmiselle”. Berglund aloittaa tarkastelunsa 1700ja 1800-lukujen ulkojäiltä ja kuvaa, kuinka monilla eri tavoilla, nimillä ja säännöillä kylmien talvien maissa harrastettu ajanvietemuoto alkoi 1800-luvun lopulla organisoitua järjestäytyneeksi kilpailutoiminnaksi. Hellittämätön kilpailu kuuluu ihmisluontoon, ja siksi urheilu on täsmälleen yhtä tärkeää tai hyödytöntä kuin taide. ERKKI VETTENNIEMI, YTT tietokirjailija erkki.s.vettenniemi@student.jyu.fi K i r j a Erinomainen yleisesitys jääkiekon kehityksestä Bruce Berglund: The Fastest Game in the World – Hockey and the Globalization of Sport. Vaikka hänen tulkintaansa suomalaisesta ja ruotsalaisesta jääkiekosta sosialidemokratian sovelluksena voi pitää liioitteluna, ei sen taustalla olevaa järkeilyä voi kiistää. Pelityylien kansalliset variaatiot asettuvat Berglundin käsittelyssä kiinteäksi osaksi ympäröivää laajempaa yhteiskunnallista todellisuutta. Amerikkalaishistorioitsija Bruce Berglund parantaa kertaheitolla valtavasti jääkiekon tutkimustilannetta. Uskallan sanoa, että teos on paras lukemani jääkiekkoa käsittelevä tutkimuskirja. University of California Press. Tuon sitaatin sisältämä ajatus voisi tulla suoraan Tahko Pihkalan tuotannosta
Konstantinov junailtiin seuraavana vuonna Detroitiin saamaan muka hoitoa vaikeaan sairauteen, jolloin hän sai vapautuksen puna-armeijasta ja myös perheensä mukaan. Kunniakkaasta menneisyydestä olivat 1980-luvun alussa jäljellä vain muistot. Loppu liikuttaa paatunuttakin urheilunseuraajaa. Detroit Red Wingsiin kohdistui identiteettinsä hukanneessa kaupungissa suuria odotuksia, joiden täyttyminen kesti 1990-luvun lopulle saakka. Sitä ennen Fjodorovia oli Moskovan TsSKA:n Yhdysvaltoihin suuntautuneen ottelumatkan aikana pehmitelty hyvässä ravintolassa esittelemällä dollarinippua ja Chevrolet Corveten kuvia. Likikään kaikista käänteistä ei ole edes kuva-aineistoa, mutta piirretyt kohtaukset toimivat hyvin. Detroitin punakoneen kerronta soljuu yhtä sujuvasti kuin neuvostopelaajien syöttelemä kiekko. Kentällinen kykeni pitämään kiekkoa usein koko vaihdon ajan, mikä löi vastustajat ällikällä. Riehlin ohjaus on tasapainoinen työ, jonka kaikki osatekijät sattuvat paikoilleen. JOUKO KOKKONEN K i r j a Messevä kirja – väärä otsikko Hannu Pelttari: Diktaattori katsomossa. Dokumenttielokuva. Devellano päätti 1980-luvun lopulla varata myös nuoria neuvostopelaajia, vaikka ainakaan heidän nopeasta pääsystään Yhdysvaltoihin ei ollut mitään takeita. Dokumentti on vanhahtavasti sanottuna asiaviihdettä parhaasta päästä. Hän sai kiinnitettyä seuraan mm. Veteraanit Ser gei Fetisov ja Igor Larionov liittyivät joukkueeseen 1990-luvun puolivälissä. Detroitin punakone onnistuu kertomaan kylmän sodan loppupuolen kansainvälisestä tilanteesta ja autokaupungin arjesta. Otteluväläykset ovat hienoa katsottavaa. Kaikki pohjoisamerikkalaispelaajat eivät olleet innoissaan, kun uudet pelimiehet ilmestyivät kilpailemaan heidän hallitsemilleen työmarkkinoille. 208 s. Seuran urheilullinen taso oli heikko, ja kannattajatkin käyttivät siitä ironista ilmaisua ”Dead Wings”. Draamaa luo osaltaan se, että huippumenestys antaa odottaa itseään. Kerrontaa rytmittää 1980-luvun musiikki. 1 h 35 min. Hallissa kaikuu Queenin klassikko We Are The Champions. Välähdyksissä näkyy tappeluissa verissä päin tosiaan hakkaavia pelaajia, joita mylvivä yleisö yllyttää. Sergei Fjodorov ja Vladimir Kons tantinov siirtyvät Detroitiin neuvostoajan lopulla. Järjestely onnistui lahjomalla, mikä kertoo neuvostojärjestelmän lahoamisesta pystyyn. Steve Yzermanin, mutta menestystä ei tullut. Kirjapaja, Helsinki 2020. He myös toivat ammattimaisuutta harjoitteluun. Detroit Red Wings on yksi alkuperäisistä NHL-seuroista. Kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtaja Rene Fasel olisi halunnut pitää viimeiseen asti kiinni Valko-Venäjän kisaisännyydestä, vaikka maa on diktaattori Aljaksander Lukas henkan ihmisoikeuksia ja demokratiaa halveksivassa kuristusotteessa. Vähitellen vastustajat löysivät keinoja punakoneen hidastamiseksi, jolloin valmentaja Scotty Bowman alkoi peluuttaa venäläisiä eri kentällisissä. Käsikirjoitus: Keith Gave, Joshua Riehl & Jason Wehling. Venäläiset ja myös muut eurooppalaiset pelaajat muuttivat pelityyliä Pohjois-Amerikassa. Jääkiekon MMkisojen yhteydessä on taas noussut esiin kysymys urheilun ja politiikan suhteesta, joka on myös Hannu Pelttarin esseekokoelman Diktaattori katsomossa yhtenä peruskuviona. Venäläisviisikko pelasi yhdessä kausilla 1995–1997. Ohjaaja Joshua Riehl. Joshua Riehlin ohjaustyö tuo hyvin esiin NHL:n ja liigassa pelatun jääkiekon muutoksen. 2018. NHL:ssä vielä 1990-luvulla erittäin yleistä kaukaloväkivaltaa dokumenttielokuva käsittelee ymmärtävästi ja jopa ihaillen. (The Russian Five). Tositarinoita urheilusta vallan varjossa. Venäjää puhuva toimittaja Kevin Gave välitti elokuussa 1989 pelaajille Detroitin seurajohdon laatimat kirjeet Neuvostoliiton A-maajoukkueen pelaaman näytösottelun jälkeen. Seuran uudet omistajat Mike ja Marian Ilitch palkkasivat urheilutoimenjohtajaksi Jimmy Devellanon. Minskin säilyttäminen kisakaupunkina olisi sekin ollut politiikkaa – tuenilmaus jääkiekkofani Lukashenkan diktatuurille. Pelttari verA R V I O I T U A. Veto osoittautui onnistuneeksi – onneakin oli mukana, kun Neuvostoliiton romahdus avasi venäläispelaajille tien Pohjois-Amerikkaan. Michiganin osavaltion suurin kaupunki oli 1970-luvulla menettänyt asemansa Yhdysvaltain autoteollisuuden keskuksena. Fasel selitti, että boikotti olisi ollut urheiluun kuulumatonta politiikkaa. Heidän loikkauksiaan valmistellaan agenttitarinan tapaan myös Helsingissä. Neuvostoliiton muututtua Venäjäksi Detroitiin tuli Vjatšeslav Kozlov. Kuten Pelttari todistaa, Adolf Hitler, kirjan nimen taustahenkilö, käytti vuoden 1936 talvija kesäolympiakisoja Kolmannen valtakunnan mainosikkunoina. Ylimääräistä jännitystä tuo se, että Konstantinovin matka osui samaan aikaan vanhoillisten kommunistien kaappausyrityksen kanssa. Fjodorov jäi Yhdysvaltoihin vuoden 1990 Hyvän tahdon kisojen aikana. Haurastuvankaan rautaesiripun läpi ei ollut kuitenkaan henkisesti helppo tulla, joten Fjodorov ei ollut valmis loikkaamaan siltä istumalta. Yhtä lailla Venäjän diktaattori Vladimir Putin hyödynsi hämärien rakennusprojektien ja laajan korruption ennakkoon sävyttämiä vuoden 2014 talvikisoja. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 5 9 E l o k u v a Punasiipien venäläisviisikko muutti NHL-kiekkoilua Detroitin punakone. Elokuva päättyy kuviin auto-onnettomuudessa vakavasti loukkaantuneesta Vladimir Konstantinovista, jota joukkuetoverit työntävät pyörätuolissa Red Wingsin toisen Canada Cup -voiton jälkeen vuonna 1998
Kirjan nimi on kuitenkin väärä, sillä teoksen kokonaisuutta ajatellen Hitler tekoineen hautautuu monien muiden henkilöiden vaiheisiin – ja kirjan eri aiheisiin. Armoton valmentaja teki inhimillisyyden kustannuksella kaikkensa, jotta ”punakone” pysyy vuodesta toiseen MM-kisojen ykkösenä ja todistaisi kommunistisen järjestelmän erinomaisuutta. USA:n kansallishymnin soidessa ja tähtilipun noustessa salkoihin miehet painoivat päänsä alas ja nostivat mustaan hanskaan verhotun nyrkin ylös. Joissakin kohdin ote on kuitenkin hieman kevyt. Sen sijaan muut tekstit puhuvat asiaa urheilun yhteiskunnallisesta merkityksestä ja poliittisista ulottuvuuksista. Rasismi on edelleen katkeraa todellisuutta afroamerikkalaisille. Hän kertoo sinivalkoisen selostajalegendan Paavo Noposen esittämästä paheksunnasta, jonka myötä hän sai rajun kritiikin Yleisradion hallintoneuvostolta. Yksi Pelttarin teoksen parhaista esseistä on kertomus Mexicon vuoden 1968 kesäolympiakisojen 200 metrin mitalimiesten, kultaa voittaneen Tommie Smithin ja pronssimies John Carlo sin elämänvaiheista ja niiden pohjalta kummunneesta rasismin vastaisesta protestista palkintojenjakoseremoniassa. Tarkkaa työtä. Esseen armottomin kertomus on kuitenkin lähes trillerinomainen ja verenmakuinen kuvaus kahden mustan yhdysvaltalaisnyrkkeilijän Joe Frasierin ja lajin kuninkaan, kirjan ykkössankarin Cassius Clayn/ Muhammad Alin kovista kohtaamisista ja miesten katkerista suhteista, joita olennoi keskinäinen viha. Kyseistä kisalähetystä televisiosta seurannut tämän kirjoittaja muistaa toisenkin sinivalkoisen reaktion. Kirjasta puuttuu henkilöhakemisto, mikä on selvä miinus. Hän muistuttaa muun muassa kommunistisen Kiinan lapsivalmennuskursseista, joilla perheistään irti poimittuja lapsia aletaan koulia olympiavoittajiksi. 6 L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 taa osuvasti, miten Hitler aloitti vuoden 1936 Berliinin kisojen jälkeen tositoimet valloittamalla Reininmaan, ja kuinka Putin käynnisti Sotshin talvikisojen jälkeen sotatoimet Itä-Ukrainassa ja Krimillä. Pelttarilla on humaani näkemys, mikä käy esiin esimerkiksi hänen rasisminvastaisuudestaan sekä kielteisestä kannasta muun muassa Viktor Orbá nin hallintoon Unkarissa. Esiin nousevat muun muassa homoseksuaalien asema urheiluyhteisöissä sekä Neuvostoliiton legendaarisen jääkiekkomaajoukkueen pelaajien epäinhimilliset harjoitteluolot valmentajadiktaattori Viktor Tihonovin kuristusotteessa 1970-luvulla. Olihan Neuvostoliitto kukistanut edellisvuonna Aleksander Dub?ekin johtaman, demokraattiseen sosialismiin tähdänneen tšekkihallinnon panssarein. Sen sanoma ei avaudu. Kirjan kokonaisote on monista rajuistakin kuvauksista huolimatta leppoisa, vaan ei välttämättä heppoisa. Sisällöllisesti hajanainen, mutta sinänsä kiintoisa on essee otsikolla Urheilijat aktivisteina. Kirjasta puuttuva yhteenvetoluku olisi voinut avata asiaa. Se sisältää muun muassa oivallisen kuvauksen Unkarin ja Neuvostoliiton vahvaa poliittista väriä saaneesta vesipallo-ottelusta Melbournen olympiakisoissa vuonna 1956. Pelttari tuo esiin myös tapauksen reaktioita Suomessa. Kesällä 1952 Suomi julisti olympiaisännyydellään maailmalle olevansa länsimaa. Diktaattorit käyttävät urheilua omien hallintojärjestelmiensä mainostamiseen maailmalle. Samoin diktatuurit ylipäätään, mistä eurooppalaisena esimerkkinä oli historian tunkiolle vuonna 1990 siirtynyt DDR. Lukijalle jää lisäksi jossain määrin epäselväksi, mikä loppujen lopuksi on teoksen punainen lanka. Teos alkaa onnistuneella katsauksella urheilun ja median yhteydestä 1900-luvulla, minkä jälkeen Pelttari tutustuttaa meidät Paavo Nur men totiseen maailmaan ja muuhun tosikkomaisuuteen urheilussa. Pelttari kirjoittaa urheilun ja politiikan suhteesta, mutta myös monesta muusta ilmiöstä urheilun liepeillä. Valtio teki kaikkensa menestyäkseen urheilussa paremmin kuin Saksan Liittotasavalta, joka oli sitä ylivertaisesti kehittyneempi yhteiskunta kaikilla muilla elämänaloilla. Ottelu pelattiin vain vajaa kuukausi sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli kukistanut Unkarin kansannousun. Hannu Pelttari tuo urheilun ja politiikan yhteyden selvästi esiin esseekokoelmassaan, jonka roistoksi hän on nimennyt otsikkonsa diktaattorin – Adolf Hitlerin. Andrei Homutov ei esimerkiksi saanut osallistua isänsä hautajaisiin harjoitusten takia. Kiehtova essee on myös Urheilu sotana. Vastaava asetelma nähtiin vuoden 1969 jääkiekon MM-kisoissa Tšekkoslovakian ja Neuvostoliiton pelatessa. Toinen legenda Anssi Kukkonen lausui palkintojenjakoa kommentoidessaan syvää halveksuntaa äänessään: ”Kullakin on oma tapansa kunnioittaa maansa kansallishymniä.” Sitä en muista, saiko Kukkonen sapiskaa, ilmeisesti ei muista Pelttarikaan. ERKKI VASARA, VTT poliittisen historian dosentti Helsingin yliopisto A R V I O I T U A. Tosin demokratiatkin käyttävät urheilua omiin tarpeisiinsa. Pelttarin ottelukuvauksia lukiessa voi helposti kuvitella sen kivun ja veren roiskumisen, joita kaksi järkälettä kokivat kamppaillessaan raskaan sarjan kuninkuudesta. Jos oli juutalaisilla kolkot oltavat Hitlerin valtakunnassa, ei ole mustilla kansalaisillakaan ollut helppoa ”vapaan maailman johtovaltiossa” Yhdysvalloissa. Mestaruuksia tulikin, mutta pelaajien elämä oli suoraan sanoen helvettiä. Pelttarin kirjan viimeinen essee kirjailijoiden urheilusuhteista on kokoelman heikoin. Vasta kolmas essee vie meidät Natsi-Saksaan ja kammottavaan yhteiskuntaan, joka kuitenkin näyttäytyi päällisin puolin erinomaisena kisanäyttämönä. Teoksen pääotsikoksi olisi riittänyt sen alaotsikko. Niin tai näin, Hannu Pelttari on kirjoittanut kiintoisan esityksen, joka on lukemisen arvoinen jokaiselle ajattelevalle urheiluelämän seuraajalle. Pelttari on perehtynyt myös vuoden 1972 Münchenin kesäkisojen terrori-iskuun, joka on saanut oman esseensä
Wuolio näki, että oli tärkeää määrittää LTS:n liikuntapoliittinen linja, jotta se säilyisi johdonmukaisena myös henkilövaihdosten yhteydessä. Toimitussihteeri Kimmo Aaltonen käsitteli Stadion-lehdessä 2/1971 Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen tilannetta. LTS:n vuoden 1967 liikuntapoliittisilla neuvottelupäivillä antama julkilausuma oli suunnannut seuran toimintaa. Kannanottojen valmistelusta oli huolehtinut tapauskohtaisesti nimetty työryhmä. LTS olikin lausunut 1960–1970-lukujen taitteessa näkemyksensä lukuisista ajankohtaisista liikuntapoliittisista kysymyksistä. SVUL edusti kuitenkin hänen mielestään kaikkia kansalaispiirejä. Hän näki periaateohjelman tarpeelliseksi aikana, jolle oli ominaista osallistuminen ja kantaaottavuus. Wuolio ei epäillyt ryhmien asiantuntemusta, mutta kaipasi tulevien lausuntojen pohjaksi periaateohjelmaa, joka heijastelisi LTS:n jäsenistön näkemyksiä. Wuolion mielestä julkilausumaa edeltäneet työpaperit soveltuivat myös ohjelmatyön lähtökohdaksi. Nuorisokulttuuri erottau tui entistä voimakkaammin 1960–1970lukujen vaihteessa, mikä heijastui vähitellen myös liikuntakulttuuriin. ”On ehkä mielenkiintoista tarkkailla ryhmittymiä barrikadien eri puolilla. Kuva: Markku Lepola / Museovirasto. Jyväskylän yliopisto on johdonmukaisesti vältellyt virallista kannanmäärittelyä asiaan.” Aaltosen mukaan kyse oli porvarillisten urheilupiirien Jyväskylän yliopistossa annettavaa koulutusta kohtaan tuntemasta epäluulosta. Ylivoimaiselle enemmistölle, varsinkin miehistä, kilpailu toisten tai itsensä kanssa muodostaa voimakkaimman liikunnan harrastamisen motivaatiotekijän, ja siksi on mahdotonta sanoa, kuka on kilpaja kuka kuntourheilija.” Uunilan mukaan Suomella oli maailmanennätys keskusjärjestöjen monilukuisuudessa ja päällekkäisyydessä. Uunila korosti LTS:n kuukausikokouksessa helmikuun alussa 1971 pitämässään alustuksessa kilpaja kuntourheilun kuuluvan saman järjestön piiriin. Helsinkiä olivat Aaltosen tulkinnan mukaan nousseet puolustamaan kilpaurheilua erityisen tärkeänä pitävät tahot. Eduskunta oli linjannut, että korkeampi liikunnanopetus siirtyy lähitulevaisuudessa kokonaan Jyväskylään. JOUKO KOKKONEN Nuoria tanssimassa koulun voimistelusalissa vuonna 1969. Aaltonen piti väitettä vääränä ja arvioi, että kilpaurheilulla oli Jyväskylän liikuntatieteellisessä tiedekunnassa oma paikkansa: ”tosin se ei loista kruununa kaiken yllä, niin kuin ehkä jotkut haluaisivat.” Jukka Wuolio pohti tarvetta laatia Liikuntatieteelliselle Seuralle periaateohjelma. Jyväskylään keskittämisen kannalla ovat olleet TUL, opetusministeriö, Liikunnanopettajaliiton hallitus ja Saul. Hän näki myös kuntourheilun jäävän kilpaurheilun jalkoihin, mikäli niitä hoitaisi yksi järjestö. Professori Kaarlo Hartiala oli TV 2:n Välierä-ohjelmassa esittänyt huolensa jyväskyläläisten kielteisestä suhtautumisesta kilpaurheiluun. Laitoksen lakkauttaminen oli käynyt ilmeiseksi, mikä oli herättänyt Helsingin yliopiston toimimaan. Olympiakomitean ja Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Jukka Uunila otti kantaa urheilun keskusjärjestöjen yhdistämiskaavailuihin. Heinilän mukaan jako oli tarpeen ”entistä laajempien väestönosien liikuntatarpeitten tyydyttämiseksi” ja myös työnjakosyistä. ”Näin siksi, että niiden erottaminen toisistaan on mahdotonta ja näin ollen mielivaltaista. Aaltosen mielestä kaavailut laitoksen kehittämisestä Helsingin yliopiston opettajankoulutuksen osana olivat jälkijättöisiä. L I I K U N TA & T I E D E 2 2 2 1 6 1 V ä l ä h d y k s i ä v u o s i e n t a k a a Stadion 50 vuotta sitten Liikunnanopettajia Jyväskylästä – vai sittenkin jumppamaikkoja Stadista. Julkilausuman pohjana oli laaja ohjelmatyö, joka oli vaikuttanut liikuntapoliittisiin linjauksiin. Voimistelulaitoksen voimakkaimmat puolustajat ovat olleet SVUL, Suomen Olympiakomitea, TUK, Suomen Palloliitto, CIF, ja lisäksi tietenkin voimistelulaitos ja Helsingin yliopiston konsistori. Uunilalle vastasi kuukausikokouksessa professori Kalevi Heinilä, joka piti kilpaja kuntourheilun erottamista toisistaan välttämättömänä
Inter-pupil sport bullying was experienced most often in plays, games and exercises in physical education classes and in recesses. Also locker room situations, team dividing and transitions were disposed to bullying. Emma Leskinen, KM, Katariinan koulu. Käsikirjoituksia otetaan arviointiprosessiin kaksi kertaa vuodessa: tämän vuoden jättöajat ovat 31.3.2021 ja 30.9.2021. V E R T A I S A R V I O I T U A Liikunta & Tiede julkaisee vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita painettuna ja verkkosivuilla, joilla ovat luettavissa kaikki artikkelit vuodesta 2008. Assistentinkatu 5, 20014 Turun yliopisto. Myös koulumatkat tulee huomioida. Kirjoitusohjeet ja arviointiprosessin kuvaus ovat luettavissa osoitteessa www.lts.fi. Excluding needs to be carefully observed in sport situations at school. 2021. 239 pupils from the grades 3–6 and their 15 class teachers gave answers based on the ongoing school year. Finnish pupils are facing an increased number of sport situations during school days along the efforts of augmenting physical activity on schools’ operational cultures. The most common types of bullying were teasing, calling names, gossiping and excluding. Even regular bullying was experienced in every type. Tutkimuksen perusteella valvontaa tulee terävöittää erityisesti alakoulun nuorempien oppilaiden parissa liikuntatuntien eri toiminnoissa ja välitunneilla. According to the results supervision should be enhanced around and during physical education classes and recesses especially among the younger pupils of primary schools. Also transitions to school and home must be considered. Peruskoulujemme toimintakulttuurien liikunnallistamispyrkimysten myötä koulupäivien aikaiset oppilasliikuntatilanteet ovat lisääntyneet. Sähköposti: mari.lehmuskallio@utu.fi (yhteyshenkilö). The recognition of bullying situations is crucial for intervening bullying. Keywords: bullying, primary school, sport situation, type of bullying, pupil 6 2 LIIKUNTA & TIEDE 58 / 2-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Kiusaaminen alakoulun liikuntatilanteissa. 040 8343393. Iida Vinberg, KM, Nummelan koulu. Porukan ulkopuolelle jättämistä tulee havainnoida tarkasti liikuntatilanteissa. Tutkimus toteutettiin loppukeväällä 2018 strukturoidulla kyselyllä. The structured survey was executed in late spring 2018. It is essential that these procedures of wellbeing don’t charge negatively due to for example inter-pupil bullying. P. Tyypillisimpiä kiusaamismuotoja liikuntatilanteissa olivat ärsyttäminen, nimittely, selän takana pahaa puhuminen sekä porukan ulkopuolelle jättäminen. This study revealed school sport situations that are exposed to bullying and the types of bullying in these situations through the eyes of pupils and their teachers. Seuraavaksi yleisintä kiusaaminen oli pukuhuoneessa, joukkuejaoissa sekä siirtymissä liikuntatunneille, kouluun ja kotiin. OPPILAIDEN VÄLINEN KIUSAAMINEN ALAKOULUN LIIKUNTATILANTEISSA Mari Lehmuskallio, KT, LitM, Turun yliopisto Opettajankoulutuslaitos. & Vinberg, I. On tärkeää, etteivät nämä hyvinvoinnin edistämistoimet latautuisi negatiivisesti esimerkiksi kiusaamisen takia. The data was analyzed by frequencies and Mann-Whitney U -tests. There were only few differences between genders, but younger pupils reported both more bullying and more types of it experienced in sport situations. Siihen vastasi 239 oppilasta luokka-asteilta 3–6 sekä heidän 15 liikuntaa opettavaa opettajaansa kuluneen lukuvuoden pohjalta. Dataa analysoitiin frekvenssianalyysein sekä Mann-Whitney U -testein. Oppilaiden välinen kiusaaminen alakoulun liikunta tilanteissa. TIIVISTELMÄ Lehmuskallio, M., Leskinen, E. Sukupuolierot jäivät vähäisiksi, mutta nuoremmat oppilaat kokivat sekä enemmän kiusaamista että kohtasivat runsaammin eri kiusaamismuotoja. 2021. Liikunta & Tiede 58 (2), 62–70. Säännöllistäkin kiusaamista koettiin kaikissa eritellyissä muodoissa. Asiasanat: kiusaaminen, alakoulu, liikuntatilanne, kiusaamismuoto, oppilas ABSTRACT Lehmuskallio, M., Leskinen, E. Kiusaamista esiintyi eniten liikuntaja välitunneilla pelien, leikkien ja harjoitusten aikana. Keskinen, Jouko Kokkonen (toimittaja), Tiina Kujala ja Kati Lehtonen. Kiusaamistilanteiden tunnistaminen lukeutuu kiusaamiseen puuttumisen edellytyksiin. The teachers identified quite well the most common sport bullying situations as well as the most general types of bullying. Liikunta & Tiede 58 (2), 62–70. & Vinberg, I. Opettajat olivat melko hyvin perillä liikuntakiusaamistilanteiden lisäksi oppilaiden tavoista kiusata toisiaan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin koulukiusaamiselle alttiita liikuntatilanteita sekä tyypillisimpiä kiusaamisen muotoja niissä alakouluoppilaiden ja heidän opettajiensa näkökulmista. Käsikirjoitusten arvioinnista vastaa toimitusryhmä, johon kuuluvat Sanna Palomäki (päätoimittaja), Katja Borodulin, Hannu Itkonen, Jari Kanerva, Kari L. Interpupil bullying in primary school sport situations
ja 5. Tässä tutkimuksessa liikuntakerhot rajattiin kuitenkin tarkastelun ulkopuolelle, sillä ne eivät kuulu kaikille pakolliseen koulupäivään. Laitinen ym. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa LIITU -tutkimuksen vuoden 2016 tuloksissa raportoitiin 5.-, 7.ja 9.-luokkalaisten syrjityksi ja kiusatuksi tulemisen kokemuksista koulussa ja vapaa-ajalla (Laine ym. 2019). Niitä toteuttaa useimmilla oppitunneillaan noin puolet peruskouluopettajista, naisopettajat ahkerammin kuin miesopettajat. luokatkin otettiin mukaan vuonna 2017 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 2019). 2015). (Husu ym. Edelleen perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteiden mukaan kouluissa ei hyväksytä minkäänlaista kiusaamista tai syrjivää käyttäytymistä, ja epäasialliseen käytökseen tulee aina puuttua. 2016). Koulupäivien liikuntatilanteet alakoulussa Oppilaille liikunnan mahdollisuuksia koulupäivien aikana tarjoavat tietenkin liikunnan oppitunnit, joita on noin puolella peruskoululaisista tuntijakoasetuksen mukainen minimimäärä eli kaksi 45 minuutin oppituntia viikossa, lopuilla enemmän (Palomäki ym. 2018.) Tällaisille oppilaille tiheämmin toistuvat liikuntatilanteet koulussa saattavatkin tarkoittaa lisääntyneen hyvän sijaan lisääntynyttä piinaa. Koulukiusaamisen seuranta ja määrä Suomessa Koulukiusaamista esiintyy Suomessa, vaikka perusopetuslakiin (1998) on kirjattu velvoite oppilaiden terveen kasvun ja kehityksen edistämiseen sekä oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. 2020; WHO 2015). Lisäksi muun muassa kuntien liikuntaja vapaa-aikatoimialat, valtakunnalliset ja alueelliset liikuntajärjestöt, urheiluseurat sekä useat kaupalliset toimijat tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia kouluarjen liikunnallistamiseen. Hyötyjen ohella on kuitenkin huomattava, että osalla oppilaista koulun liikuntatilanteet täyttyvät kiusaamisen, syrjinnän, poissulkemisen, vihapuheen ja häirinnän kokemuksista. Suunnitelmaa on toteutettava, ja valvottava ja arvioitava sen noudattamista. Alakoululaisten välitunnit toteutuvat lähes poikkeuksetta ulkona ja välituntiliikunnan määrä on heillä selvästi suurempi kuin yläkoululaisilla, samoin pojilla suurempi kuin tytöillä. Juha Sipilän hallituksen strategisen ohjelman yhtenä tavoitteena oli jokaisen peruskoululaisen liikkuminen jokaisen koulupäivän aikana vähintään tunnin verran Liikkuva koulu -ohjelman valtakunnallistamisen keinoin (Valtioneuvosto 2016). (Esim. Valtakunnalliset perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteet (POPS) tukevat fyysisen aktiivisuuden toteutumista koulupäivien aikana. 2020) on niin ikään koulukiusaamista koskevia kysymyksiä. Oppilaitosten toimintakulttuurien liikunnallistamispyrkimykset perustuvat riittävän fyysisen aktiivisuuden tunnettuihin yksilötason fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin hyötyihin sekä potentiaaliin tuottaa kansantaloudellisia säästöjä. 2019.) Koulumatka jää 85 prosentilla alakouluoppilaista viiteen kilometriin tai alle, jolloin neljä viidestä tytöstä ja pojasta kulkee sen kävellen tai pyörällä (Kallio ym. LIIKUNTA & TIEDE 58 / 2-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Kiusaaminen alakoulun liikuntatilanteissa 6 3 JOHDANTO Koulupäivien liikunnallistaminen – haasteena hyvä kaikille Peruskoulumme tavoittaessa lähes jokaisen ikäryhmän lapsen ja nuoren on se erittäin merkittävä kasvattaja – myös liikunnan alueella. WHO 2015) sekä osassa muita kansainvälisiä koululaiskyselyjä (ks. Luokka-asteen noustessa liikunta-aktiivisuus vähenee. Myös istumisen tauottaminen on yleistynyt ja lähes 60 prosenttia peruskouluopettajista ilmoittaa katkaisevansa pitkiä istumisjaksoja valtaosalla oppitunneistaan. 2019). Vaikka Suomi todettiin edellä edistykselliseksi maaksi koulujen toimintakulttuurien liikunnallistamisessa, on meidänkin koulupäiviämme yhä varaa ja tarpeen liikunnallistaa suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta aiempaa paremmin huolehtien. 2019.) Edellä lueteltujen liikuntatilanteiden lisäksi monilla kouluilla on myös liikuntakerhotarjontaa. 2020; Murray-Harvey ym. 2017). Edelleen kiusaamisen vastainen KiVa Koulu -toimenpideohjelma (2020) sekä Mannerheimin Lastensuojeluliitto (2019) ovat olleet aktiivisia kiusaamiseen liittyvässä tutkimuksessa ja tiedottamisessa. Pitkä toimintavälitunti on käytössä noin seitsemässä kymmenestä peruskoulusta. 2020; O’Connor & Graber 2014; ks. (POPS 2014.) Liikunnan merkitys näkyy myös vuonna 2016 voimaan astuneessa perusopetuksen tuntijaossa. Due ym. Opetuksen järjestäjän on laadittava suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi kiusaamiselta ja sen työstämiseen tulee osallistaa myös oppilaita. myös Hakanen ym. Välituntiaikaa suomalaiskoululaisille kertyy peruskouluaikana noin 2 000 tuntia, joka on enemmän kuin minkään oppiaineen parissa (Moilanen ym. Oppijan aktiivinen toimijuus on keskeistä oppimiskäsityksessä. Fyysistä aktiivisuutta luokkahuoneopetukseen on lisännyt toiminnallisten opetusmenetelmien käyttö. Jiménez-Barbero ym. Vain noin kolmasosa 7–15-vuotiaista suomalaislapsista ja -nuorista täyttää kansainvälisen liikuntasuosituksen 60 minuuttia reipasta liikuntaa päivässä. Eri kiusaamistutkimuksista saatujen tietojen vertailua haittaavat kuitenkin niin kansallisesti kuin kansainvälisesti erilaiset kiusaamisen määritelmät, ikäryhmitykset, mitta-asteikot ja muuttujat. 2019.) Lisäksi keskimäärin vain kolmannes peruskoululaisten päivittäisestä reippaasta liikunnasta tapahtuu koulupäivien aikana (Tammelin ym. 2005; Jiménez-Barbero ym. 2015.) Suomalaisten peruskoululaisten kokeman säännöllisen koulukiusaamisen määrä on laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana (THL 2019) vastaten kuitenkin vielä pohjoismaista ja länsieurooppalaista keskivertoa (Laitinen ym. Suomea voidaankin pitää edelläkävijämaana fyysisen aktiivisuuden edistämisessä oppilaitosten välityksellä (Tuloskortti 2018). Koululla on tärkeä asema riittävän fyysisen aktiivisuuden toteutumisessa koululaisten viettäessä jopa kolmanneksen arkivuorokausistaan siellä. 2010; Saarento ym. luokilla 7,2. Riski ei-toivotun käyttäytymisen kohteeksi joutumiselle kasvaa, mikäli oppilas esimerkiksi kuuluu vähemmistöön sukupuolen ilmaisunsa, liikuntarajoitteensa, ulkonäkönsä tai etnisen taustansa perusteella. (Rajala ym. (Valtioneuvosto 2012.) Koulupäivien aikaista liikuntaa on pyritty lisäämään myös monin muin tavoin. (Esim. (POPS 2014.) Yläkouluoppilaiden koulukiusaamista Suomessa on kartoitettu vuodesta 2000 alkaen joka toinen vuosi toteutettavassa Kouluterveyskyselyssä, johon alakoulun 4. (Aira ym. Pakollisten liikuntatuntien määrä peruskoulun ajalla lisääntyi 18:sta 20 vuosiviikkotuntiin. Viimeisin vuoden 2019 Kouluterveyskysely paljasti säännöllisesti vähintään viikoittain koulukiusattujen oppilaiden osuudeksi alakoulun 4.–5. Kehollisuutta pidetään tärkeänä oppimisen ja ajattelun kannalta. Neljän vuoden välein toistuvassa Maailman terveysjärjestön WHO:n koululaistutkimuksessa (esim
Kiusaamisen alkua voi olla vaikea huomata, sillä aina edes kiusattu itse ei tiedosta varhaisvaiheen kiusaamista. Kiusattu joutuu vahingonteon kohteeksi. Laskevasta trendistä huolimatta joka kolmas tämän ajan alaja joka neljäs yläkoululainen on siis vähintään satunnaisen koulukiusaamisen uhri. 2020). luokilla 27,0 ja 8.–9. Hakanen ym. Keskiössä kiusatuksi joutumisen kokemukset Tämän tutkimuksen fokus oli alakoulun liikuntatilanteissa kiusatuiksi tulleissa oppilaissa. Cornell & Bandyopadhyay 2010; Jiménez-Barbero ym. Fyysinen kiusaaminen on helpommin havaittavissa kuin epäsuora kiusaaminen ja opettajat puuttuvatkin useimmin juuri tähän kiusaamismuotoon (esim. Hiljainen hyväksyjä ei puutu kiusaamistilanteisiin, vaan pysyttelee sivummalla. Saarento ym. Tämä koulukiusaamisen määritelmä ei sisällä välttämättömyytenä kiusaamisen toistuvuutta, jolloin se ei rajannut pois oppilaiden kertaluonteisiakaan liikuntakiusaamiskokemuksia. Vastaajille esitetystä yhteisestä määritelmästä huolimatta tämä tutkimus kartoitti subjektiivisia oppilaskokemuksia ja opettajanäkemyksiä kiusaamisesta. Koulukiusaamisen määritelmä, muodot ja tilanteet Kiusaamisessa esiintyy vallan epätasapaino kiusaajan/-jien ja kiusaamisen kohteen välillä siten, että kiusatun on vaikeaa puolustaa itseään. Rigby & Bauman 2010). Apuri toimii kiusaajan avustajana, harvoin aloitteentekijänä. Kertakiusaamisen seuraukset saattavat joskus myös osoittautua yhtä vakaviksi kuin toistuvan kiusaamisenkin. Jiménez-Barbero ym. Koska kiusaamisessa kiusatun oma kokemus on ratkaiseva, voi yksikin kerta synnyttää kiusatuksi tulemisen pelkoa ja uhkaa. 2005; Luca 2018). Cornell & Bandyopadhyay 2010). Tyttöjä kiusataan tyypillisemmin epäsuorasti, poikia taas fyysisesti. (Esim. Yleisintä molemmilla sukupuolilla on kuitenkin sanallinen kiusaaminen. Cornell & Bandyopadhyay 2010; Salmivalli 2010.) Tyypillisesti kiusaaja haluaa esitellä ylivaltaansa, mikä tekee muiden läsnäolon tärkeäksi (esim. Kiusaajan ylivalta voi olla fyysistä tai henkistä, mutta useammin se on sosiaalista, kuten suurempaa suosiota koulun vertaisryhmissä. Cornell & Bandyopadhyay 2010; Salmivalli 2010.) Kiusaamisprosesseissa oppilailla voi olla erilaisia rooleja. 2013; Roman ja Taylor 2013). Monesti kiusattua kiusataan useammalla eri tavalla. Jiménez-Barbero ym. 2010), jolloin nämä tulokset kertovat ennen kaikkea suomalaisesta alakoulusta. Tässä tutkimuksessa oppilaat tai luokanopettajat eivät arvioineet kiusaamisen syitä, mutta urheilussa usein esiintyvien kilpailun ja sääntöjen tiedetään provosoivan sitä (Collot d’Escury & Dudink 2010; Hand 2016). (Esim. esim. (Esim. Kiusaamista on myös se, kun oppilasta kiusoitellaan toistuvasti tavalla, josta hän ei pidä. 2020.) Iso osa lasten kiusaamisesta jääkin aikuisilta huomaamatta (Hamarus 2012; Opetusja kulttuuriministeriö 2018; Rigby & Bauman 2010). Saarento ym. Kiusaamisen toteutumismuotoja on monia: sanallinen (esimerkiksi nimittely), epäsuora (esimerkiksi ryhmästä pois sulkeminen), fyysinen (esimerkiksi töniminen), materiaalinen (esimerkiksi tavaroiden rikkominen) sekä kiusaaminen verkossa. Due ym. (Esim. Kiusaamista ei ole se, kun kaksi suunnilleen saman vahvuista oppilasta riitelevät”. Kiusaaminen onkin usein ryhmäilmiö, jossa ryhmän koon on havaittu kasvavan 11–12 ikävuoden jälkeen (Laitinen ym. 2018; Jiménez-Barbero ym. 2015; Salmivalli 2010.) Tyypillisesti ohimeneviä riitoja tai erimielisyyksiä eri oppilaiden välillä ei lueta kiusaamiseksi, vaan kiusaamisessa pidetään olennaisena vahingonteon tahallista ja toistuvaa kohdentamista samaan oppilaaseen. Kiusaaja aloittaa kiusaamisen ja saattaa yllyttää muita mukaan. Liikuntatunnilla vähiin jääneillä oppilaiden autonomian, minäpätevyyden tai yhteisöllisyyden kokemuksilla on myös havaittu yhteys kiusaamisen suurempaan määrään (ks. 2013) sekä liikuntatunneilla (esim. Kiusaaminen saattaa jopa kohottaa kiusaajan asemaa vertaishierarkioissa tai pönkittää hänen itsetuntoaan. (Esim. Vakava tai pitkäkestoinen kiusaaminen voi täyttää myös rikoksen tunnusmerkit (Laitinen ym. 2020; Murray-Harvey ym. Edelleen liikuntatunneilla ja -harrastuksissa kiusaamisen motiiveiksi ovat paljastuneet muun muassa heikot motoriset ja sosiaaliset taidot, liikuntarajoitteet, kehon muoto, hygieniatekijät, pukeutuminen sekä sukupuolen ilmaisu ja seksuaalinen orientaatio (esim. Kansainväliseen tapaan (ks. Kaikkiaan koulukiusaamiseen puuttuminen on suomalaisoppilaiden mukaan lisääntynyt kouluissamme viime vuosikymmenen aikana (Opetusja kulttuuriministeriö 2018). Vaikutelmana on, ettei kiusaaminen liikuntatilanteissa olisi ainakaan vähäisempää muuhun koulupäivään verrattuna (Fuller ym. 2013; Roman & Taylor 2013). Koulukiusaamista näyttäisi tapahtuvan eniten hetkinä, joissa valvonta jää löyhemmäksi, kuten välitunneilla ja siirtymissä (esim. Kiusaamisen kokemista tarkasteltiin Kouluterveyskyselyn (THL 2017) määritelmän pohjalta: “Kiusaamisella tarkoitetaan sitä, kun toinen oppilas tai ryhmä oppilaita sanoo tai tekee epämiellyttäviä asioita jollekin oppilaalle. Mäntylä ym. Lisääntyneet koulun liikuntatilanteet tarjonnevat siis myös lisää tilaisuuksia kiusata. Elämänhistorian pohjalta samatkin asiat, kuten kiusaaminen, voidaan kokea ja nähdä hyvin eri tavoin (esim. Motii6 4 LIIKUNTA & TIEDE 58 / 2-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Kiusaaminen alakoulun liikuntatilanteissa. luokilla 19,2 prosenttia oppilaista. Puolustaja yrittää saada kiusaajat lopettamaan tai tukee kiusattua muin tavoin. 2020). Saarento ym. Collot d’Escury & Dudink 2010; Hamarus 2012.) Kiusaamisen seurauksina on raportoitu heti lapsuudessa ja/ tai myöhemmin aikuisuudessa sosiaalisia haittoja sekä psykosomaattisia ja psyykkisiä oireita aina itsetuhoisuuteen asti – kiusaajillakin (esim. 2020; Roman & Taylor 2013). 2020; Salmivalli 2010.) Toistuvuuden painotus on kuitenkin herättänyt myös kritiikkiä, sillä sen on nähty ehkäisevän varhaista puuttumista kiusaamiseen. Myös jotkut kiusaamistavat, kuten ilmeet, eleet ja huomiotta jättäminen voivat olla vaikeasti tunnistettavia juuri kiusaamiseksi. Harvemmin kiusaamista kokeneita oli 4.–5. 2015). Yksittäisissä loukkaavissa teoissa oppilaat eivät aina ymmärrä tekojensa seurauksia toiselle tai tarkoita tietoisesti pahaa. Koulukiusaaminen on myös konteksti-, yhteiskuntaja kulttuurisidonnainenkin ilmiö (ks. Fuller ym. 2015) etenkin alakoulussa useammat pojat (36,6 prosenttia) kertoivat tulleensa kiusatuksi kuin tytöt (31,7 prosenttia), vaikka ero onkin kaventunut viime vuosina. ja yläkoulun 8.–9. 2020). 2020; O’Connor & Graber 2014). 2020; Laitinen ym. luokilla 5,5 prosenttia. (Collot d’Escury & Dudink 2010; Hamarus 2012; Laitinen ym. Vahvistaja kannustaa kiusaajaa. (THL 2019.) Nimenomaan koulupäivien liikuntatilanteisiin kytkeytyvän kiusaamisen (jatkossa lyhyemmin liikuntakiusaamisen) määristä on niin ulkomailla kuin Suomessa niukasti tutkimustietoa, ja se keskittyy lähinnä liikunnan oppitunteihin (Berg & Piirtola 2014; Jiménez-Barbero ym
Frekvenssianalyysein selvitettiin kiusaamisen määrää ja kiusaamismuotojen yleisyyttä eri liikuntatilanteissa sekä tarkasteltiin oppilasja opettajavastausten välisiä eroja. Niin ikään valtakunnallisen keskiarvon mukaisesti neljällä koululla kuudesta oli pitkä toimintavälitunti (ks. Oppilaiden kokema kiusaaminen alakoulun liikuntatilanteissa (n = 239) LIIKUNTA & TIEDE 58 / 2-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Kiusaaminen alakoulun liikuntatilanteissa 6 5. Sukupuolijakauma oli varsin tasainen niin koko aineistossa (51,5 prosenttia tyttöjä, 47,7 prosenttia poikia) kuin molemmilla ikätasoillakin. Koska kiusaamistilanteiden tunnistaminen ja tiedostaminen ovat kiusaamiseen puuttumisen välttämättömiä edellytyksiä (esim. Lisäksi oppilaille määritelmät avattiin suullisesti. Lisäksi puolet kouluista oli alakouluja ja puolet yhtenäiskouluja. Hand 2016). Koulujen valinnassa huomioitiin kaupungin/kunnan koko: suuri kaupunki (kaksi koulua, muista yksi), keskikokoinen kaupunki ja pieni kaupunki sekä taajamista koostuva suuri kunta ja pieni maaseutukunta (ks. 2020). Sukupuolten ja luokkatasojen välisissä vertailuissa käytettiin Mann-Whitney U -testiä. Neljässä koulussa KiVa Koulu -toimenpideohjelma oli aktivoituna parhaillaan ja kahdessa se oli ollut käytössä aiemmin. Kyselyssä eritellyissä liikuntatilanteissa ainoastaan pukuhuoneissa tytöt ja pojat olivat pakotetusti erillään. Kuntaliitto 2019). TULOKSET Kiusaamiselle alttiit alakoulun liikuntatilanteet Alakouluoppilaat kokivat eniten kiusaamista liikuntatunneilla pelien, leikkien ja harjoitusten aikana sekä välitunneilla liikunnallisten pelien ja leikkien aikana (kuvio 1). Kato oppilasvastauksissa jäi hyvin pieneksi; vain yksittäisiä oppilaita oli poissa koulusta tutkimuspäivinä tai kieltäytyi kyselystä. Opettajien lomakkeet sisälsivät kiusaamisen ja liikuntatilanteiden määritelmät, kun taas oppilaita varten nämä heijastettiin luokan eteen luettaviksi. Tutkimus toteutettiin vuoden 2018 huhti–toukokuun aikana strukturoidulla anonyymillä kyselyllä. Tarkastelussa oli täten myös se, vastaavatko oppilaiden (lasten) kokemukset ja opettajien (aikuisten) näkemykset toisiaan – aina näin ei ole (ks. Kysymyksiin kehotettiin vastaamaan kuluneen lukuvuoden pohjalta. Lähes joka neljäs oppilas oli kokenut kiusaamista näissä tilanteissa ainakin satunnaisesti. Hand 2016; Salmivalli 2010), auttaa tutkimus opettajia ja kouluja (liikuntaan kytkeytyvän) kiusaamisen vastustamisessa. vien voidaan huomata kattavan syrjinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän tunnusmerkkejä (vrt. Muodoltaan kiusaaminen liikuntatunneilla vaikuttaa noudattavan yleisen koulukiusaamisen piirteitä painottuen verbaaliseen ja epäsuoraan kiusaamiseen (Stuart & Hand 2016). Isoaho & Summanen 2019). Viisi kuudesta koulusta oli mukana Liikkuva koulu -ohjelmassa, mikä vastasi kansallista keskiarvoa Liikkuva koulu -rekisteröitymisissä (ks. Vastaukset annettiin asteikolla (0) ei koskaan – (1) kerran vuodessa – (2) muutaman kerran vuodessa – (3) kerran kuukaudessa – (4) kerran viikossa – (5) monta kertaa viikossa – (6) joka päivä, mutta vastausdata tiivistettiin säännöllisesti (3+4+5+6), satunnaisesti (1+2) ja ei koskaan (0) tapahtuneeseen kiusaamiseen. Vastaukset saatiin 239 oppilaalta luokka-asteilta 3–6 sekä heidän 15 liikuntaa opettavalta luokanopettajaltaan kuudesta eteläisen Suomen koulusta. Oppilaista 52 prosenttia oli 3.–4.ja 48 prosenttia 5.–6.-luokkalaisia. Opettajat vastasivat vastaaviin kysymyksiin sen perusteella, mitä he olivat nähneet tai kuulleet. Siirtymät kouluun ja kotiin sekä liikuntatuntien yhteydessä olivat niin ikään sisälKuvio 1. On tärkeää pyrkiä varmistamaan, etteivät oppilaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämistarkoituksissa lisätyt liikuntatilanteet latautuisi negatiivisesti koulukiusaamisen takia – kenelläkään. Tutkijat olivat läsnä oppilaskyselytilanteissa. TUTKIMUSTEHTÄVÄ, MENETELMÄT JA AINEISTO Tässä tutkimuksessa kartoitettiin kiusaamiselle alttiita alakoulun liikuntatilanteita koulumatkat mukaan lukien sekä tyypillisimpiä liikuntatilannekiusaamisen muotoja niin oppilaiden kuin heidän luokanopettajiensa näkökulmista. Kaikista peruskouluistamme noin 40 prosenttia on rekisteröityneenä KiVa Koulu -ohjelmaan (KiVa Koulu 2019), joten tutkimusaineistossa oli tältä osin yliedustus. Laitinen ym. Useampi kuin joka kymmenes oli kokenut myös vähintään satunnaista kiusaamista pukuhuoneessa sekä liikuntatuntien joukkuejakojen aikana. Rajala 2019) toteutusten vaihdellessa kerrasta viikossa jokapäiväiseen. Oppilaiden kysymykset, eli kuinka usein sinua on kiusattu a) seuraavissa liikuntatilanteissa ja b) eri liikuntatilanteissa seuraavin tavoin, koskivat nimenomaan itseen kohdistunutta kiusaamista, ei sen havaitsemista muiden tahoilla. Kyselylomakkeen noudattaessa vain soveltuvin osin valmista mittaria Olweus Bullying Questionnaire (Olweus 1996) se esitestattiin tutkimusjoukkoa vastaavilla oppilailla ja opettajalla. Peruskoulun nuoremmat oppilaat ja koulun liikuntatilanteet liikunnan oppituntien ulkopuolella ovat jääneet vähemmälle huomiolle aiemmin kiusaamista tutkittaessa
Yleisimmin oli koettu härnäämistä ja ärsyttämistä. Ero oli tilastollisesti merkitsevä seitsemän kiusaamismuodon osalla: porukan ulkopuolelle jättäminen (Z = –3,80; p = 0,000), härnääminen ja ärsyttäminen (Z = –3,29; p = 0,001), töniminen, kaataminen, lyöminen tai potkiminen (Z = –3,05; p = 0,002), uhkailu (Z = –2,42; p = 0,016), naurunalaiseksi tekeminen (Z = –2,17; p = 0,030), selän takana pahaa puhuminen (Z = –2,12; p = 0,034) sekä nimittely ja haukkuminen (Z = –2,03; p = 0,042). Tyttöjen ja poikien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero kahden kiusaamismuodon kohdalla. 6 6 LIIKUNTA & TIEDE 58 / 2-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Kiusaaminen alakoulun liikuntatilanteissa. Tilastollisesti merkitsevää ero oli liikuntatuntien siirtymissä (Z = –2,98; p = 0,003), oppituntien toiminnallisissa tehtävissä (Z = –2,95; p = 0,003), koulun liikuntatapahtumissa (Z = –2,51; p = 0,012), välituntiliikunnassa (Z = –2,27; p = 0,023) sekä liikuntatuntien joukkuejaoissa (Z = –2,26; p = 0,024). Lähes yhtä paljon oli koettu nimittelyä ja haukkumista. Myös liikuntatuntien pukuhuonetilanteissa todettiin kiusaamista satunnaisemmin sekä joukkuejakojen aikana säännöllisemmin. Porukan ulkopuolelle jättäminen (Z = –3,39; p = 0,001) ja selän takana pahaa puhuminen (Z = –2,81; p = 0,005) olivat yleisempiä tyttöjen kuin poikien keskuudessa. Selän takana pahaa puhumista pidettiin kokonaisuudessaan hieman harvinaisempana, mutta toteutuessaan säännöllisempänä tapana kiusata kuin kaksi edellä mainittua. Opettajien näkemyksissä säännöllistä kiusaamista ei ollut tapahtunut lainkaan koulun liikuntatapahtumissa, koulumatkoilla tai oppituntien taukojumppien aikana. Selkein näkemysero oppilaiden ja opettajien välillä koski koulumatkoilla kiusaamista. Molemmat nimesivät myös liikuntatuntien pukuhuoneja joukkuejakotilanteet sekä siirtymät alttiiksi kiusaamiselle. Sosiaalisessa mediassa kiusaaminen liikuntatilanteisiin liittyen oli varsin harvinaista alakoululaisten kokemuksissa. Kuusi prosenttia oppilaista ilmoitti saaneen osakseen säännöllistä tönimistä, kaatamista, lyömistä tai potkimista ja viisi prosenttia säännöllistä uhkailua. 3.–4.-luokkalaiset sen sijaan kokivat kiusaamista kaikissa liikuntatilanteissa 5.–6.-luokkalaisia enemmän. Liikuntatuntitoiminnot harjoitteineen, joukkuejakoineen ja pukuhuonetilanteineen seurasivat toisena perässä. Kuvio 2. Luokanopettajien näkemysten mukaan oppilaita kiusattiin liikuntatilanteista eniten ja säännöllisimmin välitunneilla liikunnallisten pelien ja leikkien aikana (kuvio 2). Tyttöjen ja poikien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja tarkasteltaessa kiusaamiselle alttiita liikuntatilanteita. Siitä oli kärsinyt satunnaisesti noin joka kolmas ja säännöllisesti joka kymmenes oppilas. Porukan ulkopuolelle jättämistä oli tapahtunut säännöllisemmin kuin pahan puhumista. täneet kiusaamista noin joka kymmenennen oppilaan kohdalla. Luokanopettajien näkemys kiusaamisesta alakoulun liikuntatilanteissa (n = 15) Kiusaamismuodot alakoulun liikuntatilanteissa Alakouluoppilaat kertoivat kokeneensa kiusaamista liikuntatilanteissa säännöllisestikin kaikissa 11 kyselylomakkeessa eritellyssä muodossa (kuvio 3). Liikuntaja välituntien pelit, leikit ja harjoitukset erottuivat aktiivisimpina kiusaamispesäkkeinä molempien tahojen vastauksissa. Luokkatasoeroja tarkasteltaessa 3.–4.-luokkalaiset kokivat kaikkia 11 eriteltyä kiusaamisen muotoa liikuntatilanteissa enemmän kuin 5.–6.-luokkalaiset. Yleisimpiä kiusaamisen muotoja olivat myös selän takana pahaa puhuminen ja porukan ulkopuolelle jättäminen, joiden uhriksi vähintään satunnaisesti oli joutunut kolmannes oppilaista. Sen sijaan tavaroihin kohdistuvaa kiusaa, pakottamista asioihin, joita ei halua, ja sosiaalisessa mediassa kiusaamista kukaan opettajista ei pitänyt säännöllisenä kiusaamisen muotona. Säännölliselle kiusaamiselle välituntiliikunta tarjosi otollisimman mahdollisuuden. Välitunnit oli ainoa liikuntatilanne, jossa kaikki tutkimukseen osallistuneet opettajat olivat havainneet kiusaamista vähintään satunnaisesti. Yhdeksästä eritellystä alakoulun liikuntatilanteesta yhdessäkään ei vältytty oppilaiden väliseltä kiusaamiselta, mistä oppilaiden ja luokanopettajien kokemus oli yhtenevä. Opettajat tunnistivat niin ikään liikuntatuntien siirtymät sekä oppituntien toiminnalliset tehtävät alttiiksi jopa säännölliselle kiusaamiselle. Luokanopettajatkin nostivat yleisimmiksi oppilaiden välisiksi liikuntakiusaamismuodoiksi härnäämisen ja ärsyttämisen sekä nimittelyn ja haukkumisen (kuvio 4). Alakoulutytöt ja -pojat joutuivat siis kiusatuiksi samoissa liikuntatilanteissa yhtä paljon. Opettajat eivät uskoneet säännöllistä kiusaamista tapahtuvan koulumatkoilla lainkaan, mutta 2,5 prosenttia oppilaista raportoi kokeneensa sitä. Porukan ulkopuolelle jättäminen ja juorujen levittäminen eivät nousseet opettajien näkemyksissä yleisimpien kiusaamismuotojen joukkoon, mutta näitäkin nähtiin käytettävän usein juuri säännölliseen kiusaamiseen. Opettajista 40 prosenttia näki tämän olevan jopa säännöllistä. Toiseksi eniten kiusaamista opettajat raportoivat liikuntatunneilla pelien, leikkien ja harjoitusten aikana
POHDINTAA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Vaikka tämä tutkimus ei varsinaisesti kartoittanut liikuntakiusaamista kokeneiden oppilaiden kokonaismäärää, antaa se aiemman tutkimustiedon (Fuller ym. Oppilaat olivat kokeneet säännöllistä kiusaamista kaikin eritellyin tavoin siinä missä kukaan opettajista ei pitänyt tavaroihin kohdistuvaa kiusaa, pakottamista asioihin, joita ei halua tai sosiaalisessa mediassa kiusaamista säännöllisenä liikuntakiusaamisen muotona. Luokanopettajien näkemys kiusaamismuodoista alakoulun liikuntatilanteissa (n = 15) LIIKUNTA & TIEDE 58 / 2-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Kiusaaminen alakoulun liikuntatilanteissa 6 7. Eri kiusaamismuodoista pelkästään härnäämisestä ja ärsyttämisestä oli liikuntatilanteissa kärsinyt kuukausittain kymmenen prosenttia tämän tutkimuksen oppilaista. Kun kaikki tutkimuskoulut olivat toteuttaneet joko tutkimuslukuvuonna tai aiemmin KiVa Koulu -toimenpideohjelmaa herää kysymys, voivatko 3.–6.-luokkien kiusaamismäärät liikuntatilanteissa olla valtakunnallisessa tarkastelussa vielä suurempia. Oppilaiden ja opettajien vastaukset erosivat myös siinä, että porukan ulkopuolelle jättäminen sijoittui oppilaiden vastauksissa neljänneksi, mutta opettajien vastauksissa vasta seitsemänneksi yleisimmäksi tavaksi kiusata liikuntatilanteissa. Noin seitsemän prosenttia 4.–5.-luokkalaisista joutuu viikoittain koulukiusatuiksi (THL 2019) ja tässä esimerkiksi yksistään välituntipelija -leikkitilanteissa kuukausittaista kiusaamista raportoi kokeneensa samaiset seitsemän prosenttia 3.–6.-luokkalaisista vastaajista. Oppilaiden kokemukset ja luokanopettajien näkemykset olivat samansuuntaisia koskien sekä yleisimpiä liikuntakiusaamismuotoja: härnääminen ja ärsyttäminen, nimittely ja haukkuminen, selän takana pahaa puhuminen, että kaikkein harvinaisimpia kiusaamismuotoja: sosiaalisessa mediassa kiusaaminen ja pakottaminen asioihin, joita ei halua. Kuvio 3. 2013; Roman ja Taylor 2013) tapaan viitteitä siitä, että kiusaamista tapahtuisi liikuntatilanteissa vähintään yhtä paljon kuin muutoin koulupäivän aikana. Edelleen tavaroihin kohdistuva kiusa jäi oppilasvastauksissa toiseksi viimeiseksi (10.) liikuntakiusaamismuotojen rankingissa, kun se opettajavastauksissa ylsi kuudenneksi. Oppilaiden kokemia kiusaamismuotoja alakoulun liikuntatilanteissa (n = 239) Kuvio 4
Tämän tutkimuksen oppilaslähtöiset tiedot ovatkin arvokkaita ja edellyttävät koulumatkojen huomioimista aiempaa painokkaammin koulukiusaamisen ehkäisyssä. Tämä tutkimus osoitti alakoulutyttöjen ja -poikien joutuvan kiusatuiksi useimmin samoissa liikuntatilanteissa. Oppilaiden osallistaminen liikuntatunteja – toki myös laajemmin koko koulutoimintaa – koskevaan päätöksentekoon ja sääntöjen luomiseen on tärkeää. Alakouluikäisten pukuhuonetoiminnan ongelmallisuus on huomattu muuallakin (O’Connor & Graber 2014), mutta Suomessa aihetta on toistaiseksi tarkasteltu lähinnä sukupuolija seksuaalivähemmistöihin kuuluvien yläkouluikäisten tai sitä vanhempien nuorten sekä urheilun harrastustoiminnan näkökulmista. 2020; Luca 2018). Tukioppilastoimintaa kannattaa varmasti ulottaa välitunneillekin. Nuoremmat oppilaat kokivat liikuntakiusaamista vanhempia oppilaita enemmän. Liikunnan oppiaineen tehtäväksi on määritetty oppilaiden hyvinvointiin vaikuttaminen fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä tukemalla (POPS 2014), joten kehitettävää niin liikunnan opetuksessa kuin opettajankoulutuksessa löytyy. 2015). 2005; Hamarus 2012; Jiménez-Barbero ym. Olennaista on tiedostaa, että ei-toivottu käytös pukuhuoneissa alkaa viimeistään alakouluiässä ja peruskoulukontekstissa altistaen näin ikäryhmän jokaisen lapsen riskille joutua kiusatuksi. 3.–4.-luokkalaiset raportoivat sekä määrällisesti enemmän kiusaamista että runsaammin kohdattuja kiusaamisen muotoja 5.–6.-luokkalaisiin verrattuna. 2015; THL 2019; WHO 2015). Heidän on myös havaittu joutuvan koulussa helpommin kiusaamisen kohteiksi (Saarento ym. Esimerkiksi vanhempainilloissa ja tiedotteilla koulut voivat valistaa huoltajia kiusaamisesta ja kehottaa saattajia ilmoittamaan kaikista havainnoistaan koulun yhdyshenkilölle. Opettajien tulee kyetä huomioimaan kaikkia oppilaita muun muassa kannustavan palautteen ja kuulluksi tulemisen muodoissa. Jiménez-Barbero ym. Välituntien tapaan alakouluoppilaiden pukuhuonekäyttäytymistä tulee tämän tutkimuksen valossa valvoa tarkemmin, sillä niin oppilaat kuin opettajat ilmoittivat pukuhuonetilanteet kolmanneksi alttiimmiksi hetkiksi kiusaamiselle. Jotta välitunneilla toteutuisivat opetussuunnitelmaperusteiden (2014) peräänkuuluttamat oppilaiden sosiaalisten suhteiden edesauttaminen sekä terveen kehityksen ja opiskelussa jaksamisen tukeminen, tulisiko välituntien porrastusta sekä välituntialueiden rajausta myös luokkatasoittain toteuttaa aiempaa enemmän (ks. Suomessa välitunneilla vietetään runsaasti aikaa jokaisena koulupäivänä, mutta toiminta ja valvonta niillä ovat koulun moniin muihin tilanteisiin nähden vähemmän kontrolloituja. Välituntien ohella liikuntatuntien pelit, leikit ja harjoitustilanteet osoittautuivat pahimmiksi alakoulun liikuntakiusaamisareenoiksi. Luokanopettajan voi olla haastavaa valvoa vastakkaista sukupuolta olevien oppilaiden pukuhuonetoimintaa, jolloin valvonta-apua tulisi saada koulun muilta aikuisilta. Oppilaiden kiusaamiskokemuksia ei tule vähätellä, vaan selvittää. 2019.) Tämä tutkimus vaatii ottamaan liikuntatuntien suunnitteluun huolellisemmin mukaan myös niihin liittyvät siirtymät. Nuoremmat ovat avoimempia kertomaan aikuisille asioistaan sekä herkempiä tulkitsemaan toisten teot kiusaamiseksi (ks. Harkituin pedagogisin ratkaisuin, kuten opettajan ennalta määrittämin joukkuein, pystytään välttämään kiusallisia joukkuejakotilanteita. Due ym. Vaikka tarkemmat määrävertailut eri tutkimusten välillä ovat mahdottomia, näyttävät hyvinvointia tukemaan tarkoitetut koulun liikuntatilanteet aiheuttavan myös ei-toivottua käyttäytymistä. Välitunnit vaikuttavat erityisen otollisilta liikuntakiusaamiselle, esiintyihän niissä eniten säännöllistä kiusaamista. Suuntaisivatko myös entistä monipuolisempia virikkeitä tarjoavat koulupihat ja (vertais)ohjatut välituntiaktiviteetit oppilaiden tekemistä pois kiusaamisesta. esim. 2019), jolloin liikuntatilanteitakin on enemmän. Psyykkiset, psykosomaattiset ja sosiaaliset oireet voivat varjostaa laajemminkin koko loppuelämää (ks. Esimerkiksi KiVa Koulu -oppituntimateriaalit on tällä hetkellä suunnattu vuosiluokille 1, 4 ja 7 (KiVa Koulu 2019). (Hand 2016; Jiménez-Barbero ym. 2020). Husu ym. 2020; ks. (Lyyra ym. Lisäksi suurempaa yksityisyyttä tarjoavat tilaratkaisut olisivat tarkoituksenmukaisia kaikissa alakoulujenkin pukutiloissa. Mikäli liikuntakiusaamisen seurauksena lapsen halu liikkua hiipuu ja ahdistus liikuntatilanteita kohtaan estää hänen osallistumisensa, saattaa fyysisen aktiivisuuden määrä jäädä liian alhaiseksi terveyden ylläpitämiseksi (ks. Laitinen ym. Opettajat eivät ajatelleet fyysisesti aktiivisilla koulumatkoilla kiusattavan siinä määrin kuin oppilaat kokivat tapahtuneen. Joukkuejakoihin liittyvä kiusaaminen ei tässä noussut yhtä vahvasti esiin kuin joissain opinnäytteissä tai ajoittain medioissa. Tämän tutkimuksen oppilaslähtöisiin vastauksiin onkin syytä suhtautua vakavasti. Oppilaiden yhteenkuuluvuuden, autonomian ja minäpätevyyden tunteet ehkäisevät kiusaamista liikuntatunneilla. Valvontaurakkaa saattaisivat helpottaa myös valvontakameraratkaisut. 2020). myös Laitinen ym. Hamarus 2012). 2019; Rajala ym. Lisäksi kiusaamista ehkäisevää koulutusta, joka kattaa tunneja vuorovaikutustaidot (ks. Laitinen ym. Vaikka kokonaisuutena luokanopettajat vaikuttivat olevan varsin hyvin perillä liikuntatilanteista, joissa oppilaiden välistä kiusaamista tapahtuu, koulumatkakiusaamisen osalla opettajien ja oppilaiden näkemykset erosivat toisistaan. Vaikka koulumatkat eivät varsinaisesti kuulu koulun vastuualueeseen, on kouluilla kuitenkin velvollisuus ilmoittaa eteenpäin kaikista sen tietoon tulleista kiusaamistapauk6 8 LIIKUNTA & TIEDE 58 / 2-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Kiusaaminen alakoulun liikuntatilanteissa. Vaikuttaisi siltä, että ongelma on tiedostettu ja siihen on tartuttu muun muassa tuntisuunnittelun keinoin. Tässä eroa saattaa osaltaan selittää nuorempien suurempi fyysinen aktiivisuus koulupäivien aikana (ks. 2020.) Edellä esitetty edellyttää opettajilta tunneja vuorovaikutusosaamista, jonka tulee kuulua sekä perusettä täydennyskoulutussisältöihin – siksikin, että liikuntatilanteissa on nähty suuri potentiaali myös tunteiden hallinnan harjoitteluun turvallisesti aikuisen ohjauksessa (ks. Valvontaa tulisikin tulosten valossa terävöittää erityisesti alakoulun nuorempien, fyysisesti aktiivisempien oppilaiden parissa. Voitaisiinko siirtymien organisointiin lisäksi rekrytoida mukaan koulun aikuisia, jotka ehkä muuten työskentelevät muissa tehtävissä. Koulun liikuntakasvatuksessa tuleekin painottaa kilpailun sijaan yhteistoimintaa. Samanlainen trendi on havaittu yleistä koulukiusaamista koskien (Saarento ym. Välitunnit ja liikuntatunnit liikuntatilannekiusaamisen pesäkkeitä – mikä avuksi. 7.-luokkalaisten kapteenivalintatilanteita on myös analysoitu eriarvoistavana sosiaalisena näyttämönä lukuvuonna 2004–05 (Berg 2010). 2020; O’Connor & Graber 2014; Roman & Taylor 2013). Jimenez-Barbero ym. Siirtymät tulisi mieltää ja suunnitella osaksi liikunnanopetusta ”väistämättömän ajanhukan” sijaan. 2020), olisi perusteltua toteuttaa koko (ala)kouluajan. Opettaja ei ole koulumatkoilla yleensä läsnä ja saa kiusaamisen tietoonsa vain, mikäli oppilaat kertovat tai vanhemmat ottavat yhteyttä
Isoaho, K. E. & The Health Behaviour in School-Aged Children Bullying Working Group 2005. Liikkuva koulu -ohjelman kehittyminen ja kärkihankkeen toteutus. A. Hakanen ym. Yleisimmät liikuntakiusaamisen muodot paljastuivat näin samoiksi kuin koulukiusaamisessa muutoinkin. R. Journal of Physical Education, Recreation and Dance 87 (7), 55–57. Tässä tarkastellun luokanopettajien tietoisuuden lisäksi olisikin tarpeellista kartoittaa myös huoltajien tietämystä ja asennoitumista oppilaiden väliseen (liikunta)kiusaamiseen. A., Jiménez-Loaisa, A., González-Cutre, D., Beltrán-Carrillo, V. Espelage (ed.). Lasten ja nuorten liikuntatutkimus Suomessa – tutkimuskatsaus 2000–2012. 2013. Bully prevention in the physical education classroom. Teoksessa: S. Lisäksi tässäkin tutkimuksessa tuli esiin tyttöjen poikia vahvempi taipumus epäsuoraan kiusaamiseen. 2016. 2019. C. M. (Vrt. Physical education and school bullying: a systematic review. M. Handbook of bullying in schools – an international perspective. https://www.kivakoulu.fi/ (2.6.2019) LIIKUNTA & TIEDE 58 / 2-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Kiusaaminen alakoulun liikuntatilanteissa 6 9. Physical Education and Sport Pedagogy 25 (1), 79–100. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:2. 2019. M. Espelage (ed.). & Dudink, A. & Kokko, S. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, 98–100. 2019. Jimerson, S. R. Objektiivisesti mitatun liikkumisen, paikallaanolon ja unen määrä. London: Routledge, 235–248. 2014. Jimerson, S. (toim.). Swearer & D. Kritiikkiä on myös esitetty tällaisen käytöksen kutsumisesta vain kiusaamiseksi – eikö kyseessä ole toiminta, jota aikuisten maailmassa kutsuttaisiin väkivallaksi (esim. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. London: Routledge, 265–276. Haukku haavan tekee. THL 2017). Husu, P., Jussila, A., Tokola, K., Vähä-Ypyä, H. 2018. Swearer & D. Oppilaita tulee kannustaa kertomaan niin itseään kuin vertaisiaan koskevista havainnoista koulun aikuisille, vaikka he eivät olisi varmoja, onko kyseessä todella kiusaaminen. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. (Ks. J., Llor-Zaragoza, L. 2018), olisi sama kartoitus ja perehdytys paikallaan myös urheiluseuratoiminnan aikuisille. Kaikessa perehdytyksessä tulee panostaa tahtoon vastustaa kiusaamista, sillä ilmiötä tuskin koskaan saadaan tukahtumaan täysin (Salmivalli 2010) tai valvontaa aukottomaksi. 2010. Valtakunnallinen verkosto koulujen toiminnan tukena. esim. Tämä kiusaamismuoto ylsi opettajavastauksissa vasta seitsemänneksi kiusaamismuotojen järjestyksessä ja oppilailla neljänneksi, vaikka opettajatkin näyttivät tunnistavan sen säännöllisen toistumisen. Teoksessa: S. Jyväskylä: PS-kustannus. KiVa Koulu 2019. L. Kallio, J., Hakonen, H. Helsingin yliopisto. 2020). Viiltoja. & Vasankari, T. & Salasuo, M. sista myös koulumatkojen aikana (Perusopetuslaki 1998). Cornell & Bandyopadhyay 2010; Salmivalli 2010.) Vaikka oppilaat ja opettajat jakoivat pitkälti samanlaisen käsityksen niin tyypillisimmistä kuin harvinaisimmista tavoista kiusata liikuntatilanteissa, tulisi opettajien herkistää silmiään porukan ulkopuolelle sulkemiselle. Teoksessa S. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:4. Berg, P. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, 29–40. Analyysi kouluväkivallasta Jokelassa. Teoksessa: S. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. & Bandyopadhyay, S. L. Kokko & L. Edelleen, kun vain yksi kymmenestä alakouluikäisestä lapsesta jää urheiluseurojen harrastetoiminnan ulkopuolelle (Blomqvist ym. Creating a bully-free environment in physical education. 2018. N., Scheidt, P., Currie, C. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä 10. Kiilakoski, T. Huomiota tavaroista ryhmittymiin Kiusaamisen muodoista alakoulun liikuntatilanteissa esiintyi eniten härnäämistä ja ärsyttämistä, nimittelyä ja haukkumista, selän takana pahaa puhumista sekä porukan ulkopuolelle jättämistä. Hakanen, T., Myllyniemi, S. 2019. LIKES. & Summanen, A-M. Kokko & L. Berg, P. E., Lynch, J., Diderichsen, F., Gabhain, S. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Bullying beyond school – Examining the role of sports. Hand, K. Laitinen ym. Urheilu ja seuraharrastaminen. Blomqvist, M., Mononen, K., Koski, P. Myös sosiaalisen median palveluntarjoajien asettama tyypillisin käyttöikäraja 13 vuotta näyttää suojaavan alakouluikäisiä liikuntakiusaamiselta näillä foorumeilla (ks. Cornell, D. The assessment of bullying. Kokko & L. 2010. Due, P., Holstein, B. L. Liikkuva Koulu -ohjelman kärkihankekauden 2015–2018 ulkoinen arviointi. G. & Laine, K. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018. Koulu ja koululiikunta. Collot d’Escury, A. & Tammelin, T. Jatkotutkimusehdotuksia Peruskoulu tarvitsee liikuntakiusaamisen vastustamisessa rinnalleen kodit ja urheiluseurat. 2018) ja lasten vapaa-ajan harrastusten kiusaamistilastoissa liikuntaharrastukset ovat korkealla (ks. 2009. & Herman-Ukasick, B. 2020. & Piirtola, M. Vaikka selkeä fyysinen kiusaaminen: töniminen, kaataminen, lyöminen ja potkiminen ylsi kiusaamismuotojen yleisyydessä ”vain” keskikastiin, lukemat joka viidennen oppilaan joutumisesta sen kohteeksi ainakin satunnaisesti ovat herätteleviä. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Oppilaiden tavaroihin kohdistuva kiusa ei kuitenkaan vaikuta niin yleiseltä kuin opettajat mieltävät. Bullying and symptoms among school-aged children: international comparative crosssectional study among 28 countries. 2010. Koulumatkaliikunta. Kiilakoski 2009). Handbook of bullying in schools – an international perspective. Hamarus, P. 2012. Laitinen ym. Oikeus liikkua. Ryhmärajoja ja hierarkioita: etnografinen tutkimus peruskoulun yläasteen liikunnanopetuksesta. Strategies 26 (6), 3–8. Olisi myös tärkeää selvittää, millainen puuttuminen on tehokkainta opettajien ja muiden aikuisten sekä ennen kaikkea lasten itsensä mielestä. Kiusaamiseen on motivoiduttava puuttumaan kasvattamalla ja valvomalla aina yhä uudestaan. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 355. Jiménez-Barbero, J. Sosiaalipsykologisia tutkimuksia 22. Opetusja kulttuuriministeriö, Valtion liikuntaneuvosto, Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusverkosto. European Journal of Public Health 15 (2), 128–132. & Ruiz-Hernández, J. Muita koulun keinoja vaikuttaa koulumatkoihin ovat muun muassa koulupäivien ajallinen porrastaminen ja oppilaiden harkittu sijoittaminen koulukyyteihin. Fuller, B., Gulbrandson, K. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, 49–55. 2020.) Edelleen opettajien on hyvä tiedostaa, että säännöllistäkin kiusaamista tapahtuu kaikin tavoin, eikä mitään kiusaamismuotoa voida jättää pois ennaltaehkäisyn ja valvonnan piiristä. Puututaan yhdessä kiusaamiseen. Oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen ja itseohjautuviin ryhmittymisiin eri liikuntatilanteissa tulee kiinnittää huomiota. Kartoituksen pohjalta laaditun perehdytyksen avulla heidät saatettaisiin saada aiempaa sitoutuneemmin mukaan kiusaamisen ehkäisyja puuttumistoimiin (ks. Teoksessa S. LÄHTEET Aira, A., Turpeinen, S
Salmivalli, C. Liikkuva koulu – Liikunnallista toimintakulttuuria luomassa. Helsinki. 2020. Teoksessa: T. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Handbook of bullying in schools – an international perspective. Olweus Bullying Questionnaire. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, 89–93. Cowie & C-A. Liikkuva koulu -tutkimuksen tuloksia 2010–2015. Koulu ja koululiikunta. Understanding bullying in the physical education setting: bystander efficacy. 2018. 2010. C. Handbook of bullying in schools – an international perspective. Roman, C. Kokko & L. & Salmivalli, C. Olweus, D. Espelage (ed.). 1996. Suomen kaupungit ja kunnat. Espelage (ed.). Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:4, 57–61. Teoksessa S. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Kokko & L. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. O’Connor, J. https://www. & Graber, K. Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman kärkihankkeiden ja reformien toimeenpanemiseksi 2015–2019. 2015. Liukkonen ja A. E. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Koulu ja koululiikunta. 2019. 2014. Välituntiliikunta. & Tammelin, T. Jimerson, S.M. London: Routledge, 455–467. Classroomand school-level contributions to bullying and victimization: a review. Mäntylä, N., Kivelä, J., Ollila, S. & Kallio J. Murray-Harvey, R., Slee, P. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:16. Kohti tehokkaita toimintamalleja. Koulu liikuttaa ja istuttaa. & Matilainen, P. Jaakkola, J. 2016. 2019. Opetushallitus. https://www.mll.fi/ (28.5.2020) Moilanen, N., Kämppi, K., Laine, K. Mehtälä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Lasten ja nuorten kokemuksia liikunnanopetuksesta. Rigby, K. WHO. LIKES. European Health Information Gateway. 2018. Rajala, K., Kämppi, K., Hakonen, H., Haapala, H. E. & Blom, A. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, 94–97. 2017. Perusopetuslaki 1998. Sixth grade physical education: an acculturation of bullying and fear. Teoksessa: H. 2017. Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2019. Journal of Community & Applied Social Psychology 25 (3), 204–218. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu-sarjan julkaisu no:70. & Hand, K. Swearer & D. Kokko & L. Research Quarterly for Exercise and Sport 85 (3), 398–408. 2010. Laitinen, K., Haanpää, S., Francke, L. Kiusaamisen ehkäisy sekä työrauhan edistäminen varhaiskasvatuksessa, esija perusopetuksessa sekä toisella asteella. London: Routledge, 35–47. Saarento, S., Garandeau, C. The bullied child in the vulnerable adult – Therapeutic work with adults bullied in childhood. 422/28.6.2012. Being bullied. Koulu ja koululiikunta. & Bauman, S. 2016. & Taki, M. Valtioneuvosto. Kuntaliitto 2019. Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta. Olweus Bullying Survey. 2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. J. Loppuraportti. https://gateway.euro.who.int/en/indicators/hbsc_30-being-bullied/ (28.5.2020). 2015. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimuksetja-hankkeet/kouluterveyskysely/ kouluterveyskyselyn-tulokset (27.5.2020) Tuloskortti. A. Swearer & D.L. Lyyra, N., Heikinaro-Johansson, P. & Perttola, L. Teoksessa S. Arvot, syrjintä ja kiusaaminen. 2010. Jyväskylä: PS-kustannus, 612–625. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, 85–88. Kouluterveyskysely. Lasten ja nuorten liikunta Suomessa. Kokko & A. T. Luca, M. kuntaliitto.fi/tilastot-ja-julkaisut/kaupunkien-ja-kuntien-lukumaarat-javaestotiedot (28.5.2020) Laine, A., Salasuo, M. Jimerson, S.M. Tutkimustiivistelmä. LIKES. R. Päivitys 2016. 2019. Teoksessa S. Palomäki, S., Heikinaro-Johansson, P. Kouluterveyskyselyn tulokset. & Lahtinen, M. Pelastakaa koulukiusattu! – koulun vastuu, puuttumisen muodot ja ongelmat oikeudellisessa tarkastelussa. How school personnel tackle cases of bullying – A ciritical examination. L. Teoksessa: S.R. https://www.surveymonkey.com/r/ZY9HMDW (28.5.2020) Opetusja kulttuuriministeriö. Teoksessa S. Tammelin, T., Kulmala J., Hakonen H. Valtioneuvosto. Research Quarterly for Exercise and Sport 87 (S2), A126. 2012. Oppaat ja käsikirjat 2020:3a. 2015. Kiusaamisen vastainen työ kouluissa ja oppilaitoksissa. Liikunnan opetuksen tuntimäärät ja oppilaiden arvosanat. A multilevel assessment of school climate, bullying victimization and physical activity. Journal of School Health 83 (6), 400–407. Comparative and cross-cultural research on school-bullying. Jyväskylä: PS-kustannus. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. 2019. 628/21.8.1998. 7 LIIKUNTA & TIEDE 58 / 2-2021 • TUTKIMUSARTIKKELI Kiusaaminen alakoulun liikuntatilanteissa Stuart, M. & Taylor, C. G. New York, NY: Routledge, 81–89. & Palomäki, S. Myers (ed.) School bullying and mental health: risks, intervention and prevention. Koulukiusaamiseen puuttuminen. 2013. 2018. Kunnallisalan kehittämissäätiö. 2013. & Lyyra, N. Teoksessa: S. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Hallituksen julkaisusarja 2/2016. https://www.thl.fi/documents/10531/2851931/KTK17_alakoulu_FIN_ luonnos6.pdf/627614cc-9786-4a90-a74e-ec7e58788109 (26.10.2016) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
Puhumassa on kansainvälisiä ja kotimaisia alan huippuasiantuntijoita. Keynote-puhujat Erwin Borremans (Suomi) Ian Brittain (Iso-Britannia) Janine Coates (Iso-Britannia) TA Loeffler & Kim White (Kanada) Mina Mojtahedi (Suomi) Erja Portegijs (Suomi) Soveltavan liikunnan maailmankongressi Online ISAPA 2021 Quality Partnerships in Adapted Physical Activity: Stronger Together! @ISAPA2021 Ilmoittautuminen on auki! jyu.fi/isapa2021 isapa2021@jyu.fi JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO UNIVERSITY OF JYVÄSKYLÄ. Online ISAPA 2021 tarjoaa laajasti tieteellistä ja käytännöllistä sisältöä soveltavan liikunnan alalta. 15.–18.6.2021 Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta järjestää yhteistyökumppanien kanssa soveltavan liikunnan maailmankongressin 15.–18.6.2021 online-tapahtumana
Testausammattilaisen suomalainen perusteos kirjoittajina yli 30 asiantuntijaa antaa eväät laadukkaaseen ja turvalliseen testaukseen soveltuu oppikirjaksi LTS:n julkaisu nro 174 Myynti: tiedekirja.fi