Liikunta & Tiede 2-3/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Liikunta & TIEDE 52 23/ 15 • 8 eu ro a VAIKUTTAVAAN LIIKUNTATUTKIMUKSEEN LIIKUNNAN VISIOT, VALISTUS JA ARKITODELLISUUS IX LIIKUNTATIETEEN PÄIVÄT
Liikunnanopettajan koulutus nauttii jatkuvaa suosiota, mutta erityisesti liikuntabiologisen ja liikuntalää ketieteen koulutuksen hakijamäärät ovat lisääntyneet huimasti. Hyvänä esimerkkinä on viime vuosina voimakkaasti kasvanut henkilö kohtaisen valmennuksen ala. Paino: Forssa Print 2015 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 38 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. Löytyykö kaikille valmistuville töitä. Valmistuneita tulee työmarkkinoille vuosi vuodelta enemmän. 52. Se voi olla uhka, mutta sen voi nähdä myös mahdollisuutena. Tähän olisi varmasti myös liikuntatieteellisessä koulutuksessa syytä panostaa. Jotta tutkimus vaikuttaisi yhteiskunnan rakenteisiin ja toimintoihin, tutkijan on osattava kertoa tuloksista ja niitten merkityksestä päätöksentekijöille ja käytännön toimijoille. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: GORILLA RF/Mikkel Østergaard Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Tästä on maailmalta paljon esimerkkejä, mutta urheilun resurs sit ovat meillä isoimmillakin seuroilla vali tettavan rajalliset verrattuna esimerkiksi KeskiEurooppaan. Liikuntatie teen päivillä luennoiva professori Daniel Gould ottaa tähän kantaa artikkelissaan lehden tässä numerossa. Myös seuro jen toiminnassa voisi varmasti paremmin hyödyntää liikunnan osaajia, ei pelkästään valmentajapuolelta valmistuneita, vaan myös liikuntafysiologeja, biomekaanikko ja, liikuntapsykologeja ja liikuntakasva tuksen ammattilaisia. On lähdettävä rohkeasti miettimään uu sia näkökulmia työllistymiseen. kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : H A N N A O K SA N E N /T U R U N Y LI O P IS TO. Hyvä kysymys tulevaisuuden työmark kinoita mietittäessä on se, osaammeko me liikunnan ammattilaiset puhua asiakkaiden – ovat he sitten urheilijoita, potilaita tai yh teiskunnan päättäjiä – kielellä. Myös liikuntatieteiden jatkotutkintoja suoritetaan enemmän kuin aiemmin. Hänen mukaansa viestintään liittyvää koulutusta tarvittaisiin myös liikunnan tutkijakoulutukseen. L iikunnan yliopistokoulutus on erittäin haluttua. Yliopis ton hakuoppaassa listataan liikunnan, ur heilun, hyvinvoinnin ja terveyden kentältä lukuisia tehtäviä, joihin liikunnallinen koulutus antaa valmiudet, mutta suoraa ammattiin valmistavaa polkua tutkinto ei useimmiten tarjoa. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 2-3 / 2015 LÖYTYYKÖ KAIKILLE LIIKUNTA TIETEILIJÖILLE TÖITÄ. Vielä epävarmem malta tulevaisuus näyttää liikuntatieteen muista oppiaineista valmistuville. Potilaiden liikunnal linen kuntoutus on Suomessa vielä lap sen kengissä ja tämäkin voisi avata uusia mahdollisuuksia liikunnan monen eri alan ammattilaisille. Viime vuon na esimerkiksi vain noin joka kahdeskymmenes Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelli seen tiedekuntaan hakeneista pääsi opiskelemaan. Julkisen sektorin ja sen rahoittamien tutkimus laitosten kärsiessä rahanpuutteesta ja sen myötä työpaikkojen vähennyspaineista, yksityinen sektori voi tarjota mielenkiin toisia mahdollisuuksia, kunhan ne vain huomataan. Liikuntatieteiden maistereista vain liikun nanopettajat valmistuvat suoraan am mat tiin, mutta tämän hetken taloudellisessa ti lanteessa heidänkään työuransa alku ei ole välttämättä heti varma. Samaa teemaa sivuttiin myös valtion lii kuntaneuvoston toukokuun lopulla Jyväs kylässä järjestämässä liikuntatieteen tutki jatapaamisessa. Vaikka aloituspaikkojen määrä ei olekaan kasvanut samaan tahtiin myös niitä lisätty
Kathleen Armour 46 Tutkimusta, joka vaikuttaa – tiedonvälityksen unohdettu rooli. Sanna Valtonen, Sanna Ojajärvi 110 NÄIN MAAILMALLA: Sinivalkoiset vastaan sinikeltaiset. Löytyykö kaikille liikunta tieteilijöille töitä. Nykyinen liikuntapaatos ja vähäisen liikkumisen todelliset syyt eivät kohtaa. Wright 42 Muutokset vaativat uusia valmiuksia – jatkuva ammatillinen koulutus avainasemassa. Kirsti Laine, Timo Ståhl 70 Laadukas koululiikunta on osa aktiivista ja viihtyisää koulupäivää. Marko Laaksonen 111 LÄHIKUVASSA: Urho Kujala – Perimästä pääsemättömissä. Moniin käytännön ongelmiin voitaisiin puuttua jo olemassa olevan tiedon pohjalta, mutta tutkimustieto ei välity tehokkaasti kentälle. Seppo Hentilä 114 Liikuntaa lääkkeeksi. – Sykevaihtelu ohjaa optimaaliseen harjoitteluun. Kati Kauravaara 38 Urheilu muuttaa maailmaa – retoriikkaa vai realismia. Tiina Ahtiainen, Minna Paajanen 30 Kohti tutkimusperustaista urheilujärjestelmän kehittämistä. Jari Kanerva POHDITTUA 108 Liikuntapolitiikan kapeneva tila mediassa. Vähän liikkuvien ihmisten näkemys liikkumisesta, arjesta ja elämästä on usein kovin erilainen kuin liikunta politiikan ja liikunnanedistäjien näkemys. Ensimmäiset valinnat nuorisomaajoukkuei siin tapahtuvat usein iässä, jossa erot murrosiän mukanaan tuomissa muutoksissa ovat suurimmil laan. Arja Sääkslahti, Anne Soini, Susanna Iivonen, Arto Laukkanen, Anette Mehtälä 56 Liikkujaksi, mutta miten. Kari Kalliokoski 4 Liikunnallisuus voi tukea alakouluikäisten oppimista. Antti Laine T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 23 Ku va : K A R I H U LK KO Liikuntapolitiikan kentillä tulee entistä tarkemmin pitää huolta siitä, etteivät arvot ja faktat sekoitu, sanoo ylijohtaja Esko Ranto.. Mirja Hirvensalo, Nelli Hankonen, Katariina Autio, Anne-Mari Jussila, Katri Kostamo, Elisa Kaaja, Miia Malvela 60 Liikuntavalistus, visiot ja arkitodellisuus. Varhaisvuosien liikunnalla voi olla ratkaiseva merkitys koulussa tarvittavien taitojen kehittymisessä erityisesti pojilla. Tutkimuksen käyttöastetta on nostettava dramaattisesti. Timo Takala 104 OPISKELIJA OUNASTELEE: Tule hyvä OPSI, älä tule paha OPSI! Sanna-Kaisa Lintu AJASSA 106 Suomen Akatemia asetti suomalaisen liikuntatieteen koordinaatit kohdalleen. Teijo Pyykkönen 117 Ihmisen valmentaminen. Teijo Pyykkönen 26 Tiedolla johtaminen – voimavara vai kuluerä. Arto Hautala, Antti Kiviniemi, Mikko Tulppo 22 POLTTOPISTE: Mittarit kuntoon – Suomi liikkeelle. Daniel Gould 51 Lapsen laatuista liikuntaa. Tomi Vänttinen 15 Juoksu ja kävelytyyli näkyy nivelten kuormit tumisessa ja kulumisessa. Paul M. Eero Haapala 8 Biologinen ikä – näkökulmia nuorten urhei luun. Laadukas lasten liikunta on vapaaehtoista, spontaania ja leikkisää. Mikko Piispa IX LIIKUNTATIETEEN PÄIVÄT 33 Liikunnan tuputtamisesta ihmisen lähtö kohtien ymmärtämiseen. 66 Liikuntavaikutusten ennakkoarviointia tarvitaan päätöksenteossa. LUETTUA 113 Mieluummin leikkisotaa kuin sotaleikkiä. Kari Keskinen 23 Esko Ranto: Tiedon politisoituminen uhka myös liikuntasektorilla. Jorma Viikari 115 Perustekstejä perusopintoihin. Juha-Pekka Kulmala 18 Kuormittavuus, palautuminen ja rytmitys kohdallaan. Pilvikki HeikinaroJohansson, Tuija Tammelin, Sanna Palomäki, Nelli Lyyra, Henna Haapala 75 TUTKIMUSTIIVISTELMÄT 103 EMERITUS IHMETTELEE: Palkitsevaa palkitsemista. Juttujen kokonaismäärä kasvaa, mutta liikunta politiikan julkisuus kapenee. Reijo Jylhä TUTKITTUA 118 Tutkimusuutiset 125 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS
4 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: EERO HAAPALA Liikunnallisuus voi tukea alakouluikäisten oppimista
Turvallisilla pyörä ja kävely teillä sekä leikkipuistoilla saattaakin siten olla yllättävän suuri merkitys paitsi lasten terveydelle myös koulussa menestymiselle. Lasten normaali kehitys vaatii riittävää ja monipuolista ruokavaliota sekä paljon aktiivista leikkiä ja muuta liikuntaa. 2014). Kaikki fyysisen kunnon osa-alueet eivät kuitenkaan ole heikentyneet. 2014). Fyysisesti passiivisilla ja huonokuntoisilla lapsilla tavataan useam min riskitekijöiden kasautumista kuin liikunnallisesti aktiivisilla tai hyväkuntoisilla lapsilla (DuBose ym. 2014). Suomalaisista alakoululaisista vain puolet ja yläkoululaisista alle viidennes liikkuu reippaasti vähintään tunnin päivässä (Tammelin ym. 2005; van der Ploeg ym.2008). 2011; Tammelin ym. 2007; Väistö ym. 2014). L iikkumattomuus on yksi suurimmista kansanterveydellisistä ja -taloudellisista maailmanlaajuisista uhista (Lee ym. Varhaisvuosien liikunnalla voi olla ratkaiseva merkitys koulussa tarvittavien taitojen kehittymisessä erityisesti pojilla. Esimerkiksi lasten ja nuorten kestävyyssukkulajuoksussa juokseman matkan pituus on lyhentynyt ympäri maailman (Tomkinson & Olds 2007), mutta maksimaalisessa hapenottokyvyssä, jota pidetään parhaana hengitysja verenkiertoKuva: ANTERO AALTONEN. Liikunnan vähenemisen lisäksi lasten ja nuorten fyysinen kunto on heikentynyt (Tomkinson & Olds 2007) ja ylipainon ja lihavuuden yleisyys on saavuttanut lähes epidemian mittasuhteet (Ng ym. Lisäksi lapset ja nuoret viettävät suurimman osan valveillaoloajastaan fyysisesti passiivisina (Colley ym. Arkinen fyysinen aktiivisuus on vähentynyt kuluneiden vuosikymmenten aikana (Dollman ym. 2012) ja aineenvaihdunnan ja verenkiertoelimistön sairauksien juuret saavat alkunsa jo lapsena. Leikki ja liikunta, saati monipuolinen ja terveellinen ruokavalio, eivät kuitenkaan ole kaikkien, tai edes useimpien lasten normaalia arkea. 5 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Fyysisesti aktiivisempi koulupäivä ja koulumatka liikunta näyttävät voivan edistää lasten oppimistuloksia alakouluiässä
Kestävyyskunto riippuu hengitysja verenkiertoelimistön kyvystä kuljettaa happea luustolihaksille ja luustolihaksen kapasiteetista käyttää happea energiantuotannossa (Armstrong & Welsman 2007). Väitöstutkimuksessani kestävyyskunnolla ei kuitenkaan ollut yhteyttä lukuja laskutaitoon. Kestävyyskunto ei myöskään ollut yhteydessä kognitioon Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen aineistoon perustuvassa tutkimuksessamme (Haapala ym. Vanhempien koulutus vaikutti havaittuihin yhteyk siin tytöillä; vähintään yliopistotasoisen koulutuksen saaneiden vanhempien tytöillä liikunnalla oli myönteinen yhteys oppimistuloksiin kun taas matalammin koulutettujen vanhempien tytöillä yhteys oli päinvastainen. Kehon rasvakudoksen määrän lisääntymisen onkin havaittu selittävän jopa puolet heikentyneistä kestävyysjuoksutuloksista (Rowland ym. Tuoreet tutkimukset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että intensiivinen yhdeksän kuukauden liikuntainterventio voi parantaa kognitiivisia toimintoja, jotka ovat tärkeitä tekijöitä koulumenestyksen taustalla (Hillman ym. Satunnaistetut ja kontrolloidut liikuntainterventiot antavat luotettavinta tietoa liikunnan vaikutuksista oppimiseen. Näiden tekijöiden huomioiminen on kuitenkin tärkeää, sillä esimerkiksi Kantomaa ja tutkimusryhmä on havainnut, että motoristen ongelmien vaikutuksia koulumenestykseen selittävät juuri liikkumattomuus ja ylipaino (Kantomaa ym. 2008). Molemmissa tutkimuksissa havaittiin sen sijaan voimakas myönteinen yhteys motorisen suorituskyvyn, oppimistulosten ja kognition välillä, joskin havaitut yhteydet olivat selviä vain pojilla. Varsinkin ne lapset, jotka olivat välitunnilla fyysisesti aktiivisempia, menestyivät paremmin lukutaitoa mittaavissa testeissä kolmena ensimmäisenä kouluvuotenaan. Myös muutamassa aikaisemmassa tutkimuksessa kestävyyskunnon ei ole havaittu olevan yhteydessä Riittämätön liikunta saattaa heikentää myös aivojen terveyttä sekä erilaisia kognitiivisia toimintoja ja oppimiskykyä.. Osin ristiriitaistenkin tulosten perusteella on perusteltua kysyä, edistääkö kaikki liikunta oppimista ja kognitiivista toimintakykyä samalla tavoin. Pojilla runsas koulumatkaliikunta oli yhteydessä parempaan lukutaitoon. Tutkimuksista osin ristiriitainen kuva Vähäinen liikunta on yhdistetty varsinkin poikkileikkaustutkimuksissa matalampaan koulumenestykseen ja myös jotkut seurantatutkimukset tukevat käsitystä siitä, että vähäinen liikunta saattaa heikentää oppimistuloksia (Singh ym. Riittämätön liikunta saattaa heikentää myös aivojen terveyttä sekä erilaisia kognitiivisia toimintoja ja oppimiskykyä (Hillman ym. Useimmissa poikkileikkaustutkimuksissa ei ole otettu huomioon mahdollisuutta, että motoriset taidot, kestävyyskunto, ylipaino tai niiden yhdysvaikutukset, voivat selittää liikunnan ja koulumenestyksen väliset yhteydet. Tilanne on nurinkurinen. 2012). Liikunnanopetukseen osallistumisen on myös havaittu olevan yhteydessä heikompaan koulumenestykseen, mutta toisaalta samassa tutkimuksessa liikunnan kokonaismäärä oli positiivisesti yhteydessä oppimistuloksiin (Singh ym. 2013). 2012). Koulutus ja oppiminen ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan, mutta tarve ja osin myös mahdollisuudet liikuntaan ovat vähentyneet. 1999). Näitä tutkimuksia on toistaiseksi vähän ja niiden tulokset ovat osin ristiriitaisia. Pojilla myös liikunnan koko naismäärä oli yhteydessä oppimistuloksiin, mutta nämä yhteydet selittyivät osin poikien paremmalla fyysisellä suorituskyvyllä. Siinä missä liikunnan kokonaismäärän havaittiin olevan myönteisesti yhteydessä koulumenestykseen, toinen tutkimus raportoi koripallo-, baseballsekä jalkapalloharrastuksen heikentävän koulumenestystä, mutta muihin joukkuelajeihin sekä yksilöurheiluun osallistumisen parantavan sitä (Singh ym. Tulokset eivät ole kuitenkaan olleet yksiselitteisiä. Donnelly työtovereineen (2009) osoitti koulupäiviin lisätyn liikunnan edesauttavan oppimistulosten kehittymistä, mutta Sallis kumppaneineen (1999) ei havainnut lisätyn liikunnanopetuksen vaikuttavan merkittävästi koulumenestykseen. Väitöstutkimuksessani tarkastelin ensimmäisellä luokalla mitatun kokonaisliikunnan, välituntiliikunnan, koulumatkaliikunnan, urheiluseuraliikunnan sekä vapaa-ajan liikunnan yhteyksiä lukuja laskutaitoon 1–3-luokillla. Motorista taitoa vai kestävyyskuntoa. 2012). 6 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 elimistön toimintakyvyn mittarina, ei ole havaittu muutoksia (Eisenmann & Malina 2002). 2014). 2015). Lisäksi Syväoja työtovereineen (2013) havaitsivat raportoidun liikunnan olevan suorassa yhteydessä koulumenestykseen, mutta objektiivisesti mitatulla liikunnalla vastaavaa yhteyttä ei havaittu. 2008). Edistääkö kaikki liikunta oppimista. Lisäksi urheiluseuratoimintaan osallistuvilla lapsilla oli paremmat matemaattiset taidot verrattuna niihin, jotka eivät osallistuneet urheiluseuratoimintaan. Aikaisemmissa tutkimuksissa kestävyyskunnon on havaittu olevan myönteisesti yhteydessä niin kognitioon kuin koulumenestykseenkin (Hillman ym
A., Raine, L. C. Lisäksi liikunta saattaa vaikuttaa myönteisesti kognitiivisten toimintojen ja koulumenestyksen kehittymiseen. Erityisesti motorisilla taidoilla oli tutkimuksessani vahva yhteys poikien oppimistuloksiin. Medicine & Science in Sports & Exercise. Associations of Cardiovascular Fitness, Motor Performance and Adiposity with Cognition in Children. Lasten elintapojen ohjaaminen, kuten liikunnan lisääminen ja ruokavalion laadun parantaminen, on hyvä sijoitus. B., Scudder, M. 2015. 2011. H., Pontifex, M. J., Page, A. kestävyyssukkulajuoksu) kestävyyskunnon arviointiin. & Donnelly, J. Kestävyyskunnon ei voi siis yksiselitteisesti sanoa olevan yhteydessä parempaan kognitioon ja oppimistuloksiin. H., Hirsch, J., Hirsch, A. A. 2008. Preventive Medicine, 49(4), 336–341. Tytöillä liikunta ja motoriset taidot olivat vain satunnaisesti yhteydessä oppimistuloksiin. American Journal of Human Biology, 14(6), 699–706. 2005. B., Castelli, D. Siihen vastaamisessa tarvitaan sekä yhteiskunnan tukea että motivoituneita vanhempia. 2001. doi:10.1249/MSS.0000000000000652 Hillman, C. M., Khan, N. & Dean, K. B., Sardinha, L. Physical activity of Canadian children and youth: accelometer results from the 2007-2009 Health Measures Survey. Varhaisvuosien liikunnalla on merkitystä – etenkin pojilla Tulokset korostavat liikunnallisuuden merkitystä erityisesti poikien oppimisen tukena. 2011; Dwyer ym. I. 2009. Effects of the FITKids Randomized Controlled Trial on executive control. Be smart, exercise your heart: exercise effects on brain and cognition. Hillman, C. British Journal of Sports Medicine, 39(12), 892–897. Secular trend in peak oxygen consumption among United States youth in the 20th century. Haapala, E. E., Greene, J. Tulosten epäyhtenäisyys saattaa siten johtua kestävyyskunnon mittaustavasta sekä siitä, onko tutkimuksissa verrattu kestävyyskunnon ääripäitä. & Drollette, E. Lisäksi osa aikaisempien tutkimusten tuloksista saattaa selittyä esimerkiksi tutkittujen motorisilla taidoilla ja rasvakudoksen määrällä (Haapala 2014). & Norton, L. 2007. 2014. FIT Kids: Time in target heart zone and cognitive performance. Voikin olla, että liikunnan merkitys tyttöjen koulumenestyksen tukena korostuu myöhemmässä ikävaiheessa. Health Reports, 22 (82), 15–22. Preventive Medicine, 52 Suppl 1, 55–59. Lisäksi tytöillä yhteyksiin vaikutti etenkin vanhempien koulutus. A. Colley, R., Garriguet, D., Janssen, I., Craig, C., Clarce, J. 2014. 2013; Moore ym. E. 2008. A., Lintu, N., Väistö, J., Robinson, L. Hapenottokyky on useimmiten myös suhteutettu kehon painoon, jolloin käytetty muuttuja kuvaa paitsi hengitysja verenkiertoelimistön kapasiteettia, myös kehon rasvakudoksen määrää (Rowland 2013). F. M., Hillman, C. HAAPALA, FT Tutkija Lääketieteen laitos Biolääketieteen yksikkö/Fysiologia Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: eero.haapala@uef.fi Kirjoittajan väitöstutkimus Physical Activity, Sedentary Behavior, Physical Performance, Adiposity, and Academic Achievement in PrimarySchool Children tarkastettiin 20.2.2015 Itä-Suomen yliopistossa. & Anderssen, S. L., Gibson, C. Nature Reviews. A., Smith, B. Lisäksi kestävyysjuoksutestien tulokset riippuvat maksimaalisen hapenottokyvyn lisäksi myös kehon rasvakudoksen määrästä, motorisista taidoista, juoksun taloudellisuudesta sekä monista psykososiaalisista tekijöistä. L. Aerobic fitness: What are we measuring. Pediatric Exercise Science, 13, 225–237. Turvallisilla pyöräja kävelyteillä sekä leikkipuistoilla saattaakin siten olla yllättävän suuri merkitys lasten ja suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudelle. S. Tutkimukseni perusteella erityisesti koulupäivien aktivointi sekä koulumatkaliikunta saattavat edistää lasten oppimistuloksia. Relation of academic performance to physical activity and fitness in children. Physical Activity Across the Curriculum (PAAC): a randomized controlled trial to promote physical activity and diminish overweight and obesity in elementary school children. Armstrong, N. Dollman, J., Norton, K. K., Washburn, R. B., Froberg, K., Riddoch, C. H., Erickson, K. DuBose, K. E., Viitasalo, A., Lindi, V. Aerobic fitness attenuates the metabolic syndrome score in normal-weight, at-risk-for-overweight, and overweight children. & Kramer, A. EERO A. & Malina, R. Pediatrics, 120(5), e1262–8. M. 2007. Dwyer, T., James, F., Blizzard, L., Lazarus, R. 2011. R., … Kamijo, K. International Journal of Pediatric Obesity, 3 Suppl 1, 58–66. Liikunnan lisääminen lasten päiviin on haaste. Koska motoriset taidot eivät kehity ilman harjoittelua (Logan ym. 2012), varhaisvuosien liikunnalla voi olla ratkaiseva merkitys koulussa tarvittavien taitojen kehittymisessä erityisesti pojilla. C. 2002. & Tremblay, M. D., Eisenmann, J. Evidence for secular trends in children’s physical activity behaviour. Se voi siten olla yksi keskeinen tekijä myös osaamisen ja uusien innovaatioiden kehittymisen edistäjänä. Med Sport Sci, 50, 5–25. & Welsman, J. Castelli, D. LÄHTEET Andersen, L. Donnelly, J. 2001; Kantomaa ym. A., Sullivan, D. Fyysinen aktiivisuus voi tukea oppimista ja koulumenestystä. NMI Bulletin, 24(4), 22–33. 2009). K., … Williams, S. Liikunta on edullinen ja tehokas keino hallita useimpien kansansairauksien riskitekijöitä ja vähentää näin terveydenhuollon kustannuksia tulevaisuudessa. 7 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 kognitioon ja oppimistuloksiin (Castelli ym. & Lakka, T. Tutkimusten valossa yleinen fyysinen toimintakyky, joka sisältää sekä kestävyyskunnon, motorisen taitavuuden, lihasvoiman että normaalipainoisuuden, saattaa tukea kognitiivisia toimintoja ja oppimista. Tutkimuksissa, joissa kestävyyskunto on ollut yhteydessä kognitioon tai oppimiseen, on useimmiten verrattu erittäin hyväja huonokuntoisia lapsia, tai käytetty kenttätestejä (esim. Kestävyyskunnon yhteydet kognitioon ja oppimistuloksiin saattavat olla monimutkaisempia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on esitetty, mutta mikä voi selittää tutkimustulosten epäyhtenäisyyden. 2013; Stroth ym. Haapala, E. Neuroscience, 9, 58–65. Eisenmann, J. Fitness, fatness and clustering of cardiovascular risk factors in children from Denmark, Estonia and Portugal: the European Youth Heart Study
Suomalaislasten fyysinen aktiivisuus tavoitteena vähemmän istumista ja enemmän liikunta. Brain Research, 1269, 114–124. T. J., Kantomaa, M. & Olds, T. Medicine and Sport Science, 50, 46–66. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 11 (1), 55. Moore, R., Wu, C., Pontifex, M., O´Leary, K., Scudder, M. & Katzmarzyk, P. 2014. Research Quarterly for Exercise and Sport, 70(2), 127–134. Tomkinson, G. Physical fitness, but not acute exercise modulates event-related potential indices for executive control in healthy adolescents. Suomen Lääkärilehti, 69(14), 1871–1876. Rowland, T., Kline, G., Goff, D., Martel, L. Physical Activity and Performance at School. P., Merom, D., Corpuz, G., & Bauman, A. Child: Care, Health and Development, 38(3), 305–15. Getting the fundamentals of movement: a meta-analysis of the effectiveness of motor skill interventions in children. Brain and Cognition, 82, 43–57. T., Stamatakis, E., Kankaanpää, A., Kaakinen, M., Rodriguez, A., Taanila, A., … Tammelin, T. B., … Hillman, C. 2014. Physical activity, sedentary behavior, and academic performance in Finnish children. Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine, 166(1), 49–55. Secular changes in pediatric aerobic fitness test performance: The global picture. 2013. 2012. A. Oxygen uptake and endurance fitness in children, revisited. Lancet, 6736, 1–16. Physical activity and sedentary behaviour in relation to cardiometabolic risk in children: cross-sectional findings from the Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) Study. J., Lobelo, F., Puska, P., Blair, S. Ku va : G O R IL LA /K A I TI R K KO N E N. & Tammelin, T. 2009. E., Wilson, a E., & Lucas, W. T., Ahonen, T., Hakonen, H., Kankaanpää, A. Kantomaa, M. 2007. R., Raine, L. Effect of physical inactivity on major noncommunicable diseases worldwide: an analysis of burden of disease and life expectancy. Sallis, J., McKenzie, T., Kolody, B., Lewis, M., Marshall, S. 1999. W., Robinson, L. Lee, I.-M., Shiroma, E. 2014. & Rosengard, P. Ng, M., Fleming, T., Robinson, M., Thomson, B., Graetz, N., Margono, C., … Gakidou, E. Physical activity and obesity mediate the association between childhood motor function and adolescents’ academic achievement. 2012. Syväoja, H. & Ferrone, L. H. N. E. Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine, 153(8), 845–849. 2008. Preventive Medicine, 46 (1), 60–2. Effects of health-related physical education on academic achievement: project SPARK. Singh, A., Uijtdewilligen, L., Twisk, J., van Mechelen, W. Trends in Australian children traveling to school 1971–2003: burning petrol or carbohydrates. Stroth, S., Kubesch, S., Dieterle, K., Ruchsow, M., Heim, R. Logan, S. 2013. Van der Ploeg, H. One-mile run performance and cardiovascular fitness in children. 2012. Aerobic fitness and intra-individual variability of neurocognition in preadolescent children. & Chinapaw, M. 2013. Väistö, J., Eloranta, A.-M., Viitasalo, A., Tompuri, T., Lintu, N., Karjalainen, P., Lakka, T. A Systematic Review of the Literature Including a Methodological Quality Assessment. 1999. & Kiefer, M. Medicine and Science in Sports and Exercise, 45 (11):2098-2104. Global, regional, and national prevalence of overweight and obesity in children and adults during 1980–2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013. Pediatrics, 134 (4), e1063–e1071. Pediatric Exercise Science, 25(4), 508–514. A. & Valtonen, M. Rowland, T. PNAS, 110(5), 1917–1922. Lancet, 380(9838), 219–29. 2013. Tammelin, T., Aira, A., Kulmala, J., Kallio, J., Kantomaa, M. 8 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 and brain function
Samalla tavalla nuoren suorituskykyyn vaikuttavat myös monet muut harjoitustaustaan ja perinnölKu va : G O R IL LA /K A I TI R K KO N E N. Nuorisomaaotteluita hallitsevat mitä todennäköisimmin jatkossakin yksilöt, jotka ovat sekä lahjakkaita että aikaisin kehittyviä. 8 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: TOMI VÄNTTINEN Biologinen ikä – näkökulmia nuorten urheiluun Ensimmäiset valinnat nuorisomaajoukkueisiin tapahtuvat usein iässä, jossa erot murrosiän mukanaan tuomissa muutoksissa ovat suurimmillaan. Ongelma asiasta tulee silloin, jos varhaista menestymistä kilpailuissa pidetään tärkeämpänä kuin yksilön kehittämistä. Se, että myös murrosiässä sen hetkinen parhaimmisto kisaa toisiaan vastaan, on urheilijana kehittymisen kannalta täysin hyväksyttävää. Toisaalta biologinen ikä ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka vaikuttaa lasten ja nuorten suorituskykyyn urheilussa. Voidaan siis olettaa, että he ovat ”taitoiältään” nuorempiaan edellä. Myös kalenteri-iällä on vaikutusta jo pelkästään sen vuoksi, että aiemmin syntyneillä yksilöillä on mitä todennäköisimmin enemmän harjoitusvuosia takanaan kuin kalenteri-iältään nuoremmilla. Normaalisti nuorten väliset erot biologisessa iässä ovat suurimmillaan murrosiän aikana, jolloin hormonaalinen herääminen muuttaa kehon koostumusta varsin dramaattisesti. B iologisella iällä tarkoitetaan nuoren sen hetkistä fyysisen kehityksen kypsyysastetta. Nämä aikaisin kehittyvät nuoret dominoivat usein myös oman ikäryhmänsä kilpailuja tämän tilapäisen kehitysetunsa turvin. Käytännössä kyse on siis siitä, että toiset yksilöt kehittyvät aiemmin kuin toiset ja kykenevät siten fyysisen suorituskykynsä puolesta siirtymään aiemmin aikuismaiseen harjoitteluun
9 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015
Pituuskasvun seuraaminen kasvukäyrän avulla ( • = aikaisin kehittyvä; . Ensimmäinen mahdollisuus on seurata pituuden muutosta esimerkiksi kuukauden välein ja suhteuttaa tämä muutos vastaamaan muutosta vuositasolla (cm/v). Kasvuhormonija testosteronimääritykset puolestaan antavat tietoa siitä, missä määrin hormonaalinen kypsyminen nuorella on käynnistynyt. Näiden menetelmien lisäksi kehitysasteen arvioinnissa käytetään maailmanlaajuisesti melko yleisesti ulkoisten sukupuolituntomerkkien havainnointiin perustuvaa Tannerin asteikkoa (Malina ym. 10 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 lisyyteen liittyvät tekijät, mikä tarkoittaa sitä, ettei pelkän biologisen iän perusteella voida ennakoida nuoren urheilijan suorituskykyä tai valita hänelle kehittymisen kannalta parasta mahdollista toimintaympäristöä. Pituuskasvun seuraamisen pituuden muutoksen avulla. Pituuskasvun seuraaminen kertoo kehitysvaiheesta Tarkimmin biologinen ikä voidaan määrittää lääketieteellisin menetelmin. 2004). Vasemman käden ja ranteen röntgenkuvasta määritettävän luustoiän perus teella voidaan arvioida hormonierityksen määrää ja jäljellä olevaa kasvuvaraa. Kasvupyrähdyksen aikana kyseisellä mittaustavalla piirretty käyrä lähtee jyrkästi nousuun, kuten kuviossa 1 on nähtävissä. Kokonaisuus on aina huomioitava ratkaisuja tehtäessä. KUVIO 3. Suomessa pituuden huippukasvu ajoittuu tytöillä noin 12 ja pojilla 14 vuoden ikään. Suomalaiset pituusja painokäyrät löytyvät interaktiivisina internetistä osoitteesta: www.kasvukayrat.fi. On kuitenkin melko selvää, ettei nyrkkeilyssä 140 cm pitkää ja 35 kg painavaa poikaa laitettaisi kisaamaan 185 cm pitkää ja 80 kg painavaa miestä vastaan. Pituuskasvun seurantaan on käytettävissä kaksi käyttökelpoista menetelmää. = myöhään kehittyvä). Lääketieteellisiä menetelmiä biologisen iän määrittämiseksi käytetään kuitenkin lähinnä diagnosoitaessa poikkeavuuksia tai akateemisessa tutkimustoiminnassa. Koska kalenteri-ikään perustuvalle kilpailujärjestelmälle ei toistaiseksi ole esitetty realistista vaihtoehtoa, on lasten ja nuorten parissa toimivien henkilöiden syytä ymmärtää niitä ilmiöitä, joita biologiseen kehitysasteeseen liittyy ja pyrkiä aktiivisesti kehittämään toimintamalleja, joilla ilmiön haitallisia vaikutuksia saadaan minimoiduksi. Jalkapallojunioreiden testosteronitasot ikäryhmittäin (Punaiset ympyrät = yksilöt, Punainen viiva = keskiarvo).. KUVIO 2. Toinen käytännöllinen menetelmä on mitata nuoren pituus säännöllisin väliajoin ja piirtää se suomalaisille kasvukäyrille, jolloin kasvupyrähdyksen aikana käyrässä on nähtävissä vastaava, joskin visuaalisesti tarkasteltuna maltillisempi, nousu suhteessa käyrästössä esitettäviin keskiarvotai jakaumaviivoihin (kuvio 2). Näiden menetelmien lisäksi valmentajat ja vanhemmat huomaavat melko helposti missä vaiheessa kehitystä KUVIO 1. Käytännössä helpoin menetelmä tarkkailla lapsen biologista kypsymistä on seurata lapsen pituuskasvua. Tämä on kuitenkin tilanne esimerkiksi suosituimmissa palloilulajeissa, joissa kehitysasteeltaan suuresti poikkeavat yksilöt kisaavat murrosikäisten tapahtumissa toisiaan vastaan joka päivä eri puolilla Suomea
Jalkapalloilijoiden seurantatutkimus – erot suurimmillaan 13–15-vuotiaana Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) seurantatutkimuksessa selvitettiin juniorijalkapalloilijoiden kehittymistä fyysisissä, taidollisissa ja havaintomotorisissa ominaisuuksissa 11–17 vuotiaiden ikäryhmissä (Vänttinen, 2013). Kestävyystestissä iän vaikutus oli pienempi kuin voimassa ja nopeudessa, mikä näkyi siten, että parhaat 12–13 vuotiaat olisivat pärjänneet varsin hyvin myös 16–17 vuotiaiden joukossa. Hormonituotannon suoria yhteyksiä suorituskykyyn murrosiän aikana on tutkittu melko vähän, mutta tulokset viittaavat noin kymmenen prosentin eroon voimaja nopeusominaisuuksissa verrattaessa alhaisen ja korkean testosteronitason omaavia murrosikäisiä urheilijoita keskenään (Baldari, C., 2009; Moreira ym, 2013). Hajonta yksilöiden välillä oli suurinta 13–15 vuotiaiden ikäryhmissä tasoittuen 16–17 ikävuoteen mennessä. Vaikka miessukupuolihormoniksi luokitellun testosteronin eritys luonnollisesti murrosiässä kasvaa absoluuttisella määrällä mitattuna nimenomaan pojilla, niin on huomioitavaa, että suhteutettuna omaan tasoonsa se nousee maksimiinsa myös tytöillä (Ober ym. Voiman kehittymisen isona trendinä havaittiin, että se alkaa kiihtyä varsinaisesti vasta 14 ikävuoden jälkeen. Murrosiän aikana nuorten kilpailuasetelmaa voidaan siis jossain määrin verrata aikuisurheilun tilanteeseen, jossa puhtaat urheilijat joutuisivat kilpailemaan dopingaineita käyttäviä vastaan. Luonnollisesti sillä erotuksella, että nuorten kehitykseen liittyvän hormonitoiminnan ajoituksessa ei ole kyse huijaamisesta eikä siihen liity urheiluetiikan kannalta katsottuna tuomittavia piirteitä. Kuvaajissa 4a–4c on puolestaan esitetty kuinka pelaajat, joiden testosteronitaso oli keskivertoa korkeampi, erosivat eri ikäryhmissä voiman, nopeuden ja kestävyyden suhteen niistä, joiden taso oli matalampi. 11 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 mennään pelkästään katselemalla ja kuuntelemalla nuoria sekä seuraamalla heidän käytöstapojaan – tai niiden puutteita. Pelaajien testosteronitasojen jakaumat eri ikäryhmissä on esitetty kuvassa 3, josta voidaan havainnoida, että käytännössä 11-vuotiaiden ikäryhmässä ei varsinainen testosteronin eritys ollut alkanut vielä yhdelläkään pelaajalla. 2008). Tämä näkyi siten, että 14-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa erot kehitysasteessa olivat suurimmat, kaikki nopeimmat yksilöt kuuluivat korkeatestosteroniseen ryhmään (kuvio 4b). Suhteellisesti ero ryhmien välillä (8%) oli kuitenkin pienempi kuin voimassa. Kasvuhormonin ja testosteronin tiedetään muun muassa lisäävän proteiinisynteesiä ja stimuloivan kasvua, lisäävän hermojen johtumisnopeutta, parantavan sokerija rasva-aineenvaihduntaa, stimuloivan punasolutuotantoa ja muovaavan aivojen kehitystä (Välimaa ym. Ero on samaa suuruusluokkaa kuin on havaittu aikuistutkimuksissa, joissa testosteronin määrää on lääketieteellisin menetelmin keinotekoisesti lisätty ja sen vaikutusta suorituskykyyn selvitetty (Bhasin, M., 1996). Tämä ero oli suurimmillaan noin 20 prosenttia 14-vuotiaiden ikäryhmässä. Tässä tutkimuksessa seurattiin myös poikapelaajien testosteronitasojen kehittymistä, mikä mahdollisti eri suorituskykyominaisuuksien ja kehitysasteen välisten yhteyksien tutkimisen kuvailevalla tasolla. Ensin tulevat siis hormonit ja pienellä viiveellä lihakset ja voima. Kehi tysasteen merkitys murrosikäisen suoriUsein juuri aiemmin kypsyvät yksilöt tunnistetaan lahjakkuuksiksi. 2009). Kuvaajissa punaiset pisteet esittävät korkeamman testosteronitason yksilöiden arvoja ja punainen viiva heidän arvoistaan piirrettyä keskiarvoa. Nopeusominaisuuden suhteen biologinen ikä vaikuttaisi erottelevan yksilöitä erityisen hyvin. Ajoituksellisesti tämä ajankohta voiman huippukasvulle oli odotusten mukaista, koska aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että voiman huippukasvu tapahtuu pituuden huippukasvun jälkeen yhtä aikaa lihasmassan lisääntymisen kanssa (Malina ym., 2004). Biologinen ikä ja suorituskyky – murrosikä parantaa suorituskykyä Murrosikä parantaa suorituskykyä kokonaisvaltaisesti, koska aktivoituva hormonijärjestelmä saa aikaan kehossa suuria muutoksia, jotka nopeuttavat niin voiman, nopeuden, kestävyyden kuin havaintomotoristen taitojenkin kehittymistä. Kuviosta 4a nähdään niin ikään, että aikaisin kehittyvien pelaajien voimataso oli suurempi kuin myöhään kehittyvien ikäryhmissä 12–16 vuotta. Sen jälkeen aikaisin kehittyvien nuorten testosteronitaso alkoi nousta jo 12-vuotiaana, kun taas myöhään kehittyvien hormonaalinen herääminen tapahtui vasta 14–15 vuotiaana. Myöhemmin kehittyvän nuoren on vaikeampaa pitää yllä urheilumotivaatiota tai saada vastaavan tasoista harjoittelua, kuin kehitysetunsa turvin lahjakkuudeksi tunnistetun ikätoverin.. Sininen väri kuvaa vastaavalla tavalla matalamman tason yksilöitä ja heidän keskiarvoaan
Harjoitusmäärä lisääntyy myös mahdollisesti sitä kautta, että nuori valitaan lahjakkuusryhmään, jolle tarjotaan ylimääräisiä harjoitusmahdollisuuksia. Tässä tapauksessa tutkimusryhmässä mukana olleesta joukkueesta seitsemän pelaajaa nelKUVIO 4a. Yksityiskohtana mainittakoon, että biologisen iän vaikutus lahjakkuusvalintoihin tuli esille myös edellä mainitussa jalkapallojunioreiden seurantatutkimuksessa. Sen sijaan aivojen kehitys jatkuu vielä yli 20-vuotiaaksi asti. Tämä lisää yksilön pätevyyden tunnetta, joka on yksi tärkeimmistä sisäisen motivaation lähteistä. Nämä mittaukset antoivat viitteitä siitä, että yksinkertainen reaktioaika yleiseen valoärsykkeeseen paranee koko lapsuusja nuoruusiän, mutta suhteellisesti nopeammin ennen murrosikää kuin myöhemmin. Periaatteessa asia ei olisi ongelmallinen, jos ero kehitysasteessa olisi aino astaan suhteellisen nopeasti ohi menevä ajanjakso, kuten se pelkästään kasvun ja kehityksen näkökulmasta onkin. Lähtönopeuden kehittyminen iän ja testosteronitason mukaan (Punaiset neliöt = yksilöt, joilla korkeampi testosteronitaso; Punainen viiva = keskiarvo korkeamman testosteronitason yksilöistä; Siniset vinoneliöt = yksilöt, joilla matalampi testosteronitaso; Sininen viiva = keskiarvo matalamman testosteronitason yksilöistä).. Jalkojen isometrisen voiman kehittyminen iän ja testosteronitason mukaan (Punaiset neliöt = yksilöt, joilla korkeampi testosteronitaso; Punainen viiva = keskiarvo korkeamman testosteronitason yksilöistä; Siniset vinoneliöt = yksilöt, joilla matalampi testosteronitaso; Sininen viiva = keskiarvo matalamman testosteronitason yksilöistä). Ja näin kehitysasteessa edellä oleva nuori on entistä parempi ja motivoituneempi, kun taas myöhemmin kehittyvän nuoren on vaikeampaa yllä pitää urheilumotivaatiota tai saada vastaavan tasoista harjoittelua kuin kehitysetunsa turvin lahjakkuudeksi tunnistetun ikätoverin. Hermoston rakenne ja aistitoiminnot kehittyvät melko valmiiksi jo 12 ikävuoteen mennessä. Murrosiässä aivot aloittavat turhien hermoyhteyksien vähentämisen pyrkien sitä kautta tehostamaan aivojen toimintaa. Tämän vuoksi voidaankin olettaa, että urheilussa erityisesti ratkaisuntekoon ja tiedolliseen pelikäsitykseen liittyvät prosessit kehittyvät voimakkaasti nimenomaan murrosiästä eteenpäin. Lisääntyneen harjoittelun seurauksena aiemmin kehittynyt nuori edistyy entisestään ja kuilu myöhemmin kehittyvään kasvaa myös harjoittelun vaikutuksesta. Tämä kehitysjärjestys on loogista ajatellen keskushermoston kehittymistä. Sitä vastoin lajisuoritukseen tapahtuva ennakointi eli pelinlukemiskyky kehittyi nopeammin vasta murrosiästä lähtien. KUVAAJA 4b. Lisääntynyt sisäinen motivaatio ja ulkoapäin tuleva kannustus puolestaan stimuloivat nuorta harjoittelemaan enemmän. Fyysisten suorituskykymittareiden lisäksi tutkimuksessa selvitettiin havaintomotoristen taitojen kehittymistä. Viimeisimpänä kypsyy etuotsalohko, joka sisältää korkeamman tason aivoprosesseja, kuten päätöksentekoa ja oman toiminnan ohjausta (Gogtay, ym., 2004). Biologinen ikä vaikuttaa valintoihin Biologisen iän vaikutukset nuoren urheilijan uraan ovat siinä mielessä ongelmalliset, että monesti lajivalinnat kuten myös ensimmäiset valinnat nuorisomaajoukkueisiin tapahtuvat juuri silloin, kun nuorten kehityserot ovat suurimmillaan. 12 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 tuskykyyn tuli kuitenkin esille myös kestävyystuloksissa nimen omaan 14-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa aikaisin kehittyvien tulos oli 14 prosenttia parempi kuin myöhään kehittyvien. Urheilussa tämä kehitysero johtaa kuitenkin helposti itseään ruokkivaan kehään, jossa aiemmin kypsyvät yksilöt tulevat kehitysetunsa turvin tunnistetuiksi lahjakkuuksiksi
Näistä seitsemästä pelaajasta kuusi painoi yli 55 kg, kun valitsematta jääneistä päinvastoin kuusi seitsemästä painoi alle 55 kg. Tämän hetkisten suositusten mukaan riittävä liikunnan määrä on kaksi tuntia reipasta liikuntaa päivässä. Se, että myös murrosiässä sen hetkinen parhaimmisto kisaa toisiaan vastaan, on urheilijana kehittymisen kannalta täysin hyväksyttävää. Herkkyyskaudet suhteessa pituuden huippukasvuun.. Lähtökohtaisesti lasten ja nuorten harjoittelun linjoitus on Suomessa jo 90-luvulta lähtien esitetty herkkyyskausiajattelun kautta eikä tätä ajattelua ole pääpiirteiltään mitään syytä lähteä muuttamaan. Monissa lajeissa herkkyyskausista voitaisiin siis myös lajitradition ja/tai lajin vaatimusten vuoksi käyttää termiä ”järkevyyskaudet”. Kestävyyssuorituskyvyn kehittyminen iän ja testosteronitason mukaan (Punaiset neliöt = yksilöt, joilla korkeampi testosteronitaso; Punainen viiva = keskiarvo korkeamman testosteronitason yksilöistä; Siniset vinoneliöt = yksilöt, joilla matalampi testosteronitaso; Sininen viiva = keskiarvo matalamman testosteronitason yksilöistä). KUVIO 5. Räätälöityä harjoittelua biologisen iän mukaan Nuorten harjoittelun ja toimintaympäristön kehittämisen kannalta tärkeintä on tarjota ”jokaiselle yksilölle parasta mahdollista harjoittelua hänelle sopivimmassa ilmapiirissä”. Koska hermosto kehittyy jo lapsuusiässä voimakkaasti, niin ominaisuuksia, joiden kehittymisessä hermostolla on suuri osuus, painotetaan harjoittelussa ennen murrosikää. Tällaisia ”hermostollisia ominaisuuksia” ovat muun muassa taidot, ketteryys ja liikenopeus. Pääpaino on siis luontaisessa liikkumisessa. Murrosiästä alkaen voidaan aloittaa nousujohteinen eteneminen kohti aikuismaista harjoittelua. Käytännössä siis isoimmat pojat tulivat valituksi turnaukseen, jonne lajiliitto pyrkii keräämään kaikkein lahjakkaimmat yksilöt nuorisomaajoukkuevalintoja silmällä pitäen. Hormonaalisen heräämisen aiheuttamat muutokset kehonkoostumuksessa aiheuttavat sen, että erityisesti voimaa ja anaerobista kestävyyttä voidaan kehittää huomattavasti aiempaa menestyksekkäämmin. Herkkyyskaudet kertovat lähinnä sen, mitä harjoittelussa kannattaa painottaa joko sen vuoksi, että kyseinen ominaisuus kehittyy kyseisenä ajanjaksona ”kuin luonnostaan” tai siksi, että ominaisuuden painottaminen on ajankäytöllisesti järkevää toisten ominaisuuksien painottuessa myöhemmissä ikävaiheissa. Esimerkiksi palloilulajeissa perustaidot kehittyvät sinällään yhtä hyvin murrosiän jälkeen kuin ennenkin, mutta käytännössä murrosKUVAAJA 4c. Herkkyyskausiajattelun pohjana ovat kasvun ja kehityksen fysiologiset prosessit. Puhuttaessa herkkyyskausista on hyvä muistaa, että kaikkia ominaisuuksia voidaan ja tuleekin kehittää koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Kestävyyden harjoittamisessa ennen murrosikää pääpaino onkin varmistaa, että lapsi liikkuu itse määrittämällään tempolla riittävästi. Aineenvaihdunnallisesti aerobinen energiantuotto on lapsilla suhteellisesti suuremmassa asemassa kuin aikuisilla. 13 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 jästätoista valittiin piirinjoukkueeseen 14-vuotiaana. Ongelma asiasta tulee vasta silloin, mikäli aikaista kilpailumenestystä pidetään tärkeämpänä kuin yksilön kehittämistä – oli kyse sitten aikaisin tai myöhään kehittyvistä yksilöistä. On toki syytä muistaa, että nuorisomaaotteluita hallitsevat ja tulevat mitä todennäköisimmin jatkossakin hallitsemaan yksilöt, jotka ovat sekä lahjakkaita että aikaisin kehittyviä
Välimaa, M., Sane, T. Moreira, A., Mortatti, A., Aoki, M., Arruda, A., Freitas, C. Tässä vaiheessa tulisi varmistaa, että he kokevat urheiluharrastuksessaan onnistumisen elämyksiä vastaavassa määrin kuin aikaisin kehittyvätkin. Tavoitehan on tarjota kaikissa kehitysasteissa oleville yksilöille parasta mahdollista harjoittelua sopivimmissa mahdollisessa ympäristössä. 2013. Role of free testosterone in interpreting physical performance in elite young Brazilian soccer players. New England Journal of Medicine, 4, 1–7. 2009. Aikaisin kehittyvillä on niin ikään vaarana, että heidän harjoittelunsa on vastaavaa kuin ikätovereilla keskimäärin, vaikka kehitysaste mahdollistaisi jo siirtymisen seuraavaan vaiheeseen. & Guidetti, L. Kalenteri-iän avulla voidaankin antaa keskimääräisesti hyvä kuva siitä, milloin eri ominaisuuksia on harjoittelussa suositeltavaa painottaa. Toisaalta aikaisin kehittyvien kohdalla on varauduttava siihen, että heidän kohdallaan ongelmat saattavat ilmaantua myöhemmin, kun heidän kehittymisensä hidastuu ja myöhemmin kehittyvät ikätoverit alkavat heitä saavuttaa. PNAS, 25, 8174–8179. Sex-specific genetic architecture of human disease. Gogtay, N., Giedd, J., Lusk, L., Hayashi, K., Greenstein, D., Vaituzis, C., Nugent , T., Herman, D., Clasen, L., Toga, A., Rapoport, J., & Thompson, P. Laadukasta harjoittelua – yksilöllisesti Lasten ja nuorten kasvu ja kehitys on yksilöllistä. Kirjoittaja on väitellyt nuorten juniorijalkapalloilijoiden fyysisestä ja havaintomotorisesta kehittymisestä ikävuosien 11 ja 17 välillä. 2008. Valmennusja testausopin väitöstutkielma. Tämä on liikunnan ja urheilun parissa toimivien henkilöiden tärkeää muistaa toiminnassaan huomioida ja ennakoida. Is explosive performance influenced by androgen concentrations in young male soccer players. Nature Reviews Genetics, 9, 911–922. Dynamic mapping of human cortical development during childhood through early adulthood. Myöhään kehittyvien kohdalla huomiota tarvitaan erityisesti siinä vaiheessa, jossa heidän suorituskykynsä kehittyminen on hitaampaa kuin jo murrosikään siirtyneiden ikätovereiden. Bhasin, S., Storer, T.W., Berman, N., Callegari, C., Clevenger, B., Phillips, J, Bunnell, T.J., Tricker, R., Shirazi, A. Myös aikaisin kehittyvien kohdalla tulisi uskaltaa edetä olemassa olevien valmiuksien mukaisesti.. Ober, C., Loisel, D. TOMI VÄNTTINEN, LitT Tutkija Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus Sähköposti: tomi.vanttinen@kihu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan Kuntotestauspäivien yhteydessä järjestetyn valmennuksen extra -päivän (21.3.2015) luentoon. Helsinki: Duodecim. Endokrinologia. Growth-associated variation in body size, hormonal status, physical performance characteristics and perceptualmotor skills in Finnish young soccer players – a two-year follow-up study in the U11, U13 and U15 age groups. & Carling C. & Dunkel, L. 2004. Liikuntabiologian laitos. Myös aikaisin kehittyvien kohdalla tulisi uskaltaa edetä olemassa olevien valmiuksien mukaisesti. Vänttinen, T. & Bar-or, O. British Journal of Sports Medicine, 43, 191–194. Jyväskylän yliopisto. 2013. Champaign, IL: Human Kinetics. Malina, R.M., Bouchard, C. The effects of supraphysiologic doses of testosterone on muscle size and strength in normal men. & Casaburi, R. Tärkeää on myös varmistaa, että kaikissa kehitysasteissa oleville nuorille on tarjolla yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen harjoitteluun ja yhtäläiset mahdollisuudet edetä urheilu-uralla. Pediatric Exercise Science, 25, 186–197. 1996. 14 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 iästä eteenpäin harjoittelussa keskitytään fyysisten ominaisuuksien, joukkuepelaamisen ja taktisten asioiden kehittämiseen, joten aikaa perustaitojen harjoittelemiseen ei ole enää käytettävissä samassa määrin kuin ennen murrosikää. Growth, maturation and physical activity. Liikuntatieteellinen tiedekunta. Kuvi ossa 5 on esitetty esimerkki siitä, kuinka pituuskasvun seurantaa voidaan hyödyntää painotettaessa biologista ikää harjoittelun pitkäntähtäimen suunnittelussa. Suomalaisessa valmennuskirjallisuudessa herkkyyskaudet ilmoitetaan yleensä suhteessa kalenteri-ikään. 2004. LÄHTEET: Baldari, C., Di Luigi, L., Emerenziani , G., Gallotta, M., Sgro, P. 2009. Käytännössä herkkyyskaudet (tai järkevyyskaudet) tulisi kuitenkin kyetä sovittamaan kunkin yksilön henkilökohtaiseen biologiseen kehitysasteeseen. & Gilad, Y
2013). Kuormituksen ja nivelvaivojen yhteydestä on yhä enemmän näyttöä, mutta suureen nivelkuormitukseen johtavat tekijät liikkumisessa tunnetaan kuitenkin vain osittain. 2014). Suuri kehon paino on keskeinen alaraajan nivelkuormitusta lisäävä tekijä liikkumisessa (Browning & Kram 2007; Messier ym. Vuositasolla vammoista kärsii jopa puolet juoksun harrastajista. Eteneminen hidastuu ja askeleet lyhenevät. Toistaiseksi tätä tukeva näyttö on laadukkaiden pitkittäistutkimusten puuttuessa perustunut kuitenkin lähinnä vain eläinkokeisiin (Roemhildt ym. 1997, Winter 1984). Polven sisemmän nivelpinnan kuormitusta ja nivelrikon riskiä lisää alaraajan länkisäärinen anatomia (Schipplein & Andriacchi 1991, Sharma ym. 15 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: JUHA-PEKKA KULMALA Juoksuja kävelytyyli näkyy nivelten kuormittumisessa ja kulumisessa Tuoreiden tutkimusten mukaan suuri nivelkuormitus kävellessä edistää sekä polven nivelrikon etenemistä (Chang ym. 2012) tai ollut epäsuorasti johdettua epidemiologisten havaintojen pohjalta (Jacobs & Berson 1986, Kujala ym. Toiset kävelevät tavallista enemmän etureiden ja toiset taas takareiden lihasten avulla (Simonsen ym. 1995). 2001). Viimeaikainen teknologiakehitys on nopeuttanut biomekaanista kuormitusanalyysia ja mahdollistanut aiempaa laajempien tutkimusten tekemisen. L iiallisen ja yksipuolisen kuormituksen on jo pitkään katsottu olevan keskeinen riskitekijä monissa alaraajaongelmissa, kuten rasitusvammoissa ja nivelrikossa. Sekä etuettä takareisipainotteinen kävely kuormittaa polvea Kävely on biomekaanisesti monimutkainen suoritus ja siinä on yksilöllisiä eroja. Ikääntyessä lihasten kyky tuottaa kehoa eteenpäin vievää voimaa laskee. Polvi koukussa, polvi suorana. 2015, Chehab ym. Eräs keskeinen selitys löytyy nilkasta. Suurinta vaihtelu on reisilihasten toiminnassa. Iän myötä nilkan voimavajetta joudutaan paikkaamaan yhä enemmän polven ja lonkan lihaksilla. Nilkan ojentajalihaksia kannattaa harjoittaa iän karttuessa.. Yhteensä 24 koehenkilöä jaettiin kolmeen alaryhmään polven nivelmomenttiprofiilien perusteella: seitsemän henkilöä käveli etureisipainotteisesti koukistamalla polvea tavallista enemmän, Erilaiset kävelyja juoksutyylit vaikuttavat eri tavoin jalan biomekaniikkaan ja niveliin kohdistuviin voimiin. Väitöstutkimuksessani selvitettiin miten erilaiset kävelyja juoksutyylit sekä ikääntyminen vaikuttavat jalkojen biomekaniikkaan ja kuormitukseen kävelyssä ja juoksussa. 2014) että kierukkavamman jälkeisen varhaisen nivelrikon syntymistä (Hall ym. Ne ovat tuottaneet lisätietoa kuormituksen ja alaraajaongelmien yhteyksistä
He pystyivät kuitenkin ylläpitämään saman kävelyja juoksunopeuden nuorten miesten (keski-ikä 26 v.) kanssa lisäämällä polven ja lonkan lihasten tehontuottoa. Ikääntymisen vaikutuksia liikkumiseen selvitettiin vertailemalla kävelyn, juoksun ja pikajuoksun biomekaniikkaa nuorten (keski-ikä 26-v.), keski-ikäisten (keski-ikä 61-v.) ja iäkkäiden henkilöiden välillä (keski-ikä 78-v.). Matalammasta polven kuormituksesta päkiäjuoksussa lieneekin apua silloin, kun polvikipu haittaa juoksuharrastusta. Tutkijat ovatkin ehdottaneet, että esimerkiksi niveliin kohdistuvat voimat saattaisivat olla alustan törmäysvoimaa merkityksellisempiä juoksuvammojen kehittymisessä (esim. Kävelytyylien tunnistaminen saattaa auttaa selittämään myös sitä, miksi erilaisten jalkineiden ja pohjallisten vaikutukset jalan biomekaniikkaan ovat hyvin yksilöllisiä (Hinman et ym. Ikääntymisen vaikutusta liikkumisen biomekaniikkaan tutkittiin kävelyssä, juoksussa ja pika-juoksussa. Päkiäaskellus vähensi myös alkukontaktin aikaisia törmäysvoimia, mutta lisäsi huomattavasti akillesjänteen ja pohjelihasten kuormitusta. Tämä näkyi sekä pienempänä polvilumpion alapinnan että polven sisemmän nivelpinnan kuormituksena kanta-askeltajiin verrattuna. Päkiäjuoksu siirtää kuormitusta polvesta nilkkaan Myös juoksutyyleissä on selkeitä eroja. Eri-ikäisten liikkumisen biomekaaninen analyysi paljasti, että keskeisin ero oli nilkan toiminnassa. Eteneminen hidastuu, askeleet lyhenevät ja kävelyn kaksoistukivaihe, hetki jolloin molemmat jalat ovat maassa yhtaikaa, pitenee (Winter ym. Akillesjänteen vaivoista kärsivä taas saattaa hyötyä kanta-askelluksesta. Päkiäjuoksijoilla taas lienee suurempi riski akillesjänteen, pohjelihasten sekä jalkaterän vammoille. Vuositasolla vammoista kärsii jopa puolet juoksun harrastajista (van Mechelen 1992). Askellustekniikoiden välisten kuormituserojen tiedostamisella saattaa olla tärkeä merkitys juoksuvammojen ehkäisyssä. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että kantajuoksijat ovat alttiimpia polven kuormitusperäisille ongelmille. Mittauksissa kerättiin useita voimalevyantureiden yli suoritettuja kävelyja juoksusuorituksia, joista analyysiin valittiin vähintään kolme suoritusta henkilöä kohden. Tulokset auttavat ymmärtämään polven kuormitukseen vaikuttavia tekijöitä, joilla näyttäisi olevan keskeinen rooli nivelrikon synnyssä ja etenemisessä. Ikävaje näkyy nilkan lihasten tehossa Liikkumiskyky heikentyy ikääntyessä, kun jalan lihasten kyky tuottaa kehoa eteenpäin vievää voimaa laskee. Polven sisempi nivelpinta kuormittui enemmän sekä etureisiettä takareisipainotteisesti kävelevillä kuin tavallisella tyylillä kävelleillä. Maksimaalisessa pikajuoksussa myös lonkan ojentajaja koukistajalihakset tuottivat vähemmän lihastehoa, mikä nilkan ojentajalihasten ohella rajoitti ikääntyneiden suorituskykyä. Myös säärtä sisäkiertoon vääntävä voima oli suurempi etureisija takareisipainotteisissa kävelytyyleissä. 2011; Bus 2003), mutta päkiäaskellus on nostanut suosiotaan viime vuosina. Näyttö törmäysvoimien ja vammojen yhteydestä on kuitenkin ollut ristiriitaista. 16 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 kuusi henkilöä takareisipainotteisesti lähes suoralla polvella ja yksitoista henkilöä sijoittui näiden ryhmien välimaastoon muodostaen niin sanotun tavallisen kävelytyylin ryhmän. 2003). 1990). Tämän taustalla lienevät havainnot, joiden mukaan päkiäaskellus vähentää jalkaan kohdistuvia törmäysvoimia. 2003). 2008, Nigg ym. Yleisimpiä vammoja ovat polven kiputilat, mutta myös akillesjänteen ja jalkaterän ongelmat ovat yleisiä (Taunton ym. Mittauslaitteisto koostuu liikeanalyysikameroista sekä alustan reaktiovoimia mittaavista voimalevyantureista. Havainnot antavat viitteitä siitä, että vaikka NÄIN TUTKITTIIN: K ehon liikeratoja, alaraajaan kuormitusta sekä eri lihasryhmien osallistumista liikkeen tuottamiseen kävelyssä ja juoksussa analysoitiin 3D -liikenalyysimenetelmällä. Fyysisesti aktiivisilla ikääntyneillä miehillä (keskiikä 78 v.) nilkan ojentajalihasten työntövoimassa havaittiin vajetta kävelyssä sekä erityisesti juoksussa. Kaikissa ryhmissä oli 13 koehenkilöä.. Yllättävää sen sijaan oli, että iäkkäiden miesten liikkumisessa ei havaittu vajetta polvinivelen tehontuotossa. Ryhmien välillä ei ollut eroja antropometrisissä parametreissa, kävelynopeudessa, ja askelpituudessa tai -leveydessä. Polvi kuormittui eri tavoin eri kävelytyyleissä. Kävelytutkimuksessa biomekaaninen analyysi suoritettiin yhteensä 24 ja juoksututkimuksessa 38 henkilölle. Suurin osa juoksijoista käyttää kanta-askellusta (Larson ym. Nigg & Enders 2013). Kun vertasimme 19 päkiäaskeltajan nivelkuormitusta saman painoisiin kanta-askeltajiin, havaitsimme, että polven kuormitus oli selvästi vähäisempää päkiäaskeltajilla
Medicine and Science in Sports and Exercise 45(12):2306–13. & Berson, B. 2014. Phys. Sen sijaan nilkan ojentajalihasten kohdalla näin ei ollut. Chang, a. 2015. Knee extensor and flexor dominant gait patterns increase the knee frontal plane moment during walking. Orthop. Taunton, J.E., Ryan, M.B., Clement, D.B., McKenzie, D.C., Lloyd-Smith, D.R., Zumbo, B.D. Journal of Orthopaedic Re-search 45(12):2306–13. Arthritis Rheum. 2003. Sci. LÄHTEET: Bus, S. Med. Med. Ikävaje lihastehossa havaittiin jo kävelyssä. A. Roemhildt, M.L., Beynnon, B.D., Gardner-Morse, M., Badger, G., Grant, C. Do Moments and Strength Predict Cartilage Changes following Partial Meniscectomy. Messier, S.P., Mihalko, S.L., Legault, C., Miller, G.D., Nicklas, B.J., DeVita, P., Beavers, D.P., Hunter, D.J., Lyles, M.F., Eckstein, F., Williamson, J.D., Carr, J.J., Guermazi, A., Loeser, R.F. J. Gerontol. 2007. 70, 340–7. Effect of shoe inserts on kinematics, center of pressure, and leg joint moments during running. Age-related differences in frontal plane mechanics across different locomotion modes. Injuries to runners: a study of entrants to a 10,000 meter race. Stenroth, L., Sillanpää, E., McPhee, J.S., Narici, M. 2014. Osteoarthr. Hinman, R.S., Payne, C., Metcalf, B.R., Wrigley, T. Nigg, B.M., Stergiou, P., Cole, G., Stefanyshyn, D., Mündermann, A., Humble, N. Arthritis Rheum. Submitted. Kulmala, J.P., Avela, J., Pasanen, K.., Parkkari, J. 9, 113–119. Browning, R.C., Kram, R. Med. 11(100): 1–10. Kulmala J.P., Korhonen M.T., Kuitunen S., Suominen H., Heinonen A., Mikkola A., Avela J. 1. 1992. Medicine and Science in Sports and Exercise 35 (7), 1167–1175. Jacobs, S. The role of knee alignment in disease progression and functional decline in knee osteoarthritis. Journal of the Royal Society Interface. 2013. 1990. Sport. J. Yksinkertaisia harjoitteita ovat esimerkiksi varpaillenousut ja pohjehyppelyt. 39, 1632–1641. Cartil. Plantarflexor Muscle-Tendon Properties are Associated With Mobility in Healthy Older Adults. 2014. 14, 320–35. Effects of obesity on the biomechanics of walking at different speeds. 2001. External knee adduction and flexion moments during gait and medial tibiofemoral disease progression in knee osteoarthritis. Winter, D.A., Patla, A.E., Frank, J.S., Walt, S.E. A prospective study of running injuries: the Vancouver Sun Run “In Training” clinics. JUHA-PEKKA KULMALA, LitT Agora Center Liikuntabiologian laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: juha-pekka.kulmala@jyu.fi Kirjoittajan väitöstutkimus “The effects of loco motor pattern diversity and ageing on the lower limb joint mechanics and loading during human walking and running” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 27.2.2015. J. Sci. Running injuries. 2014. 2003. V, Bennell, K.L. Sci. 2003. L. A. Sharma, L., Song, J., Felson, D.T., Cahue, S., Shamiyeh, E., Dunlop, D.D. Effects of intensive diet and exercise on knee joint loads, inflammation, and clinical outcomes among overweight and obese adults with knee osteoarthritis: the IDEA randomized clinical trial. Nilkan ojentajalihakset näyttävätkin olevan keskeisessä roolissa liikkumiskyvyn ylläpitämisessä ikääntyessä ja niiden harjoittamiselle vanhemmalla iällä on näin ollen hyvät perusteet. Sci. Knee osteoarthritis in former runners, soccer players, weight lifters, and shooters. 2013. Orthop. Res. Biol. J. Cartil. A review of the epidemiological literature. 14, 151–5 (1986). Tämä selittäisi, miksi ikääntyminen ja sen myötä tapahtuva lihasvoiman heikkeneminen näkyy liikkumisessa pääasiassa vajeena nilkan toiminnassa, jota sitten kompensoidaan tehostuneella polven ja lonkan lihasten käytöllä. Ground reaction forces and kinematics in distance running in older-aged men. H., Moisio, K.C., Chmiel, J.S., Eckstein, F., Guermazi, a., Prasad, P.V., Zhang, Y., Almagor, O., Belisle, L., Hayes, K., Sharma, L. Exerc. 2013. Am. Sports Med. Forefoot strikers exhibit lower run-ning-induced knee loading than rearfoot strikers. Interaction between active and passive knee stabilizers during level walking. Kujala, U.M., Kettunen, J., Paananen, H., Aalto, T., Battié, M.C., Impivaara, O., Videman, T., Sarna, S. 38, 539–46. 30, 1413–22. Osteoarthr. J. Biomechanical walking pattern changes in the fit and healthy elderly. 37, 239–244. 59, 408–15. J. 2008. 1995. Ther. Br. 17 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 ikääntyneiden ryhmällä polven ojentajalihasten voimantuotto oli luultavasti nuorten ryhmää matalampi, se riitti vielä täyttämään liikkumisen aikaiset voimantuottovaatimukset jopa pikajuoksussa. VÄITÖSKIRJAAN SISÄLTYVÄT ARTIKKELIT Kulmala, J.P., Äyrämö S., Avela, J. Chehab, E.F., Favre, J., Erhart-Hledik, J.C., Andriacchi, T.P. JAMA 310, 1263–73.. Nilkan ojentajien keskeistä roolia liikkumisessa tukee myös tuore tutkimus (Stenroth ym. 2012. Kulmala J.P., Korhonen M.T., Kuitunen S., Suominen H., Heinonen A., Mikkola A., Avela J. 35, 314–9. Med. Sports Exerc. V, Metcalf, B.R., Cicuttini, F.M., Wang, Y., Hinman, R.S., Dempsey, A.R., Mills, P.M., Lloyd, D.G., Bennell, K.L. V, Gapeyeva, H., Pääsuke, M., Barnouin, Y., Hogrel, J.-Y., Butler-Browne, G., Bijlsma, A., Meskers, C.G.M., Maier, A.B., Finni, T., Sipilä, S. Havainnot erityisesti nilkan heikentyneestä toiminnasta ikääntymisen seurauksena antavat viitteitä siitä, että nilkan ojentajalihakset työskentelevät sekä kävelyssä että juoksussa lähempänä niiden maksimaalista suorituskykytasoa verrattuna polven ja lonkan lihaksiin. Baseline knee adduction and flexion moments during walking are both associated with 5 year cartilage changes in patients with medial knee osteoarthritis. Schipplein, O.D., Andriacchi, T.P. Sci. Res. Hall, M., Wrigley, T. Changes induced by chronic in vivo load alteration in the tibiofemoral joint of mature rabbits. 1991. 22, 1833–1839. Which muscles compromise human locomotor performance with age. Sports Med. 2015. Sports Exerc. 2015), jossa nilkan ojentajalihaksilla sekä akillesjänteen ominaisuuksilla havaittiin olevan vahva yhteys kuuden minuutin kävelytestin suorituskykyyn toisin kuin alaraajan ojennusvoimalla ja -teholla. Sports Med. Lateral wedges in knee osteoarthritis: what are their immediate clinical and biomechanical effects and can these predict a three-month clinical outcome. JAMA 286, 188–195. Siinä ikääntyneillä ei havaittu vajetta polven ojentajalihasten tehontuotossa. Van Mechelen, W
– sykevaihtelu ohjaa optimaaliseen harjoitteluun Kuva: ANTERO AALTONEN. 18 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 KUORMITTAVUUS, PALAUTUMINEN JA RYTMITYS KOHDALLAAN
2006). Yksinkertaisimmillaan autonomista säätelyä voidaan arvioida verenpaineessa ja sydämen sykkeessä tapahtuvien muutosten perusteella. Sykevaihtelun mittaaminen perustuu sydämen lyöntien välisen ajan vaihtelun tarkkaan havainnointiin. 2013). Sykevaihteluryhmä mittasi harjoittelujakson jokaisena päivänä aamulla herättyään seisten kolme minuuttia sykevaihtelua päiväkohtaisen harjoitusohjelman määrittämiseksi. 2001), työstressiin (Tonello ym. 2006, Uusitalo ym. Urheilijan leposykkeen ja sykkeen muutosten seuranta makuulta seisomaan noustessa ovat edelleenkin toimivia kuormituksen seurannan menetelmiä. Aikaisemmin vähän harjoitelleilla sopivasti kuormittava harjoittelu johtaa lähtötilanteeseen verrattuna suurempaan sykevaihteluun (Tulppo ym. Siinä keskeisiä huomioitavia tekijöitä ovat harjoittelun kuormittavuuden ja palautumisen välinen suhde ja harjoittelun rytmitys (Stanley ym. Harjoittelun kuormittavuuden ja riittävän palautumisen arvioinnissa elimistön fysiologisten reaktioiden mittaaminen voi olla käyttökelpoinen työkalu – urheilijan omien tuntemusten lisäksi. 1996). (Kiviniemi ym. Harjoittelua vähennettiin tai levättiin niinä päivinä, jolloin sykevaihtelu oli normaalia matalampi. Kuten edellä todettiin, huippu-urheilijoilla parantunut suorituskyky on yhdistetty sekä sykevaihtelun kasvuun tai sen pienenemiseen. Harjoittelu kohottaa kuntoa jo muutamassa viikossa, mutta yksilöllinen vaste harjoitteluun vaihtelee paljon (Bouchard and Rankinen 2001, Hautala ym. Täsmätietoa harjoittelun ja levon rytmittämiseen Aiemmissa tutkimuksissamme havaitsimme, että suuri sykevaihtelu ennen kestävyysharjoittelua ennusti hyvää kuntomuutosta aikaisemmin vähän harjoitelleilla miehillä (Hautala ym. Häiriöt autonomisen hermoston toiminnassa ovat yhteydessä sydänja verisuonisairauksiin (Huikuri ym. 2009). Sen päivittäinen mittaaminen on hyödyllinen työkalu optimaalisen harjoittelun suunnittelussa, niin urheilijoilla kuin kuntoilijoillakin. Kaikki urheilijat voittivat olympiakultaa. Kunto nousi selvästi kaikilla sykevaihtelun perusteella ohjatuilla henkilöillä, mikä osoitti sykevaihtelun päivittäisen mittaamisen olevan toimiva menetelmä harjoittelun ja levon rytmittämiseen. Jatkotutkimuksissa havaitsimme lisäksi, että päivittäisellä sykevaihtelulla ohjattu harjoittelu johti naiskuntoilijoilla hyvään harjoitusvasteeseen verrokkiryhmää vähäisemmällä kovatehoisella harjoittelulla. 2007b, Huikuri ym. 19 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: ARTO HAUTALA, ANTTI KIVINIEMI, MIKKO TULPPO Sykevaihtelu kertoo elimistön kuormittuneisuudesta. Tahdosta riippumaton autonominen hermosto on yksi elimistömme tärkeimmistä säätelyjärjestelmistä. 2000) ja on sydänsairautta ennustava riskitekijä myös terveillä (Huikuri ym., 1998, Tsuji ym. 2000). Urheilijoilla sen sijaan sykevaihtelun on havaittu sekä pienenevän että suurenevan harjoittelun ja kunnon kehittymisen myötä (Plews ym. 2003). Testasimme myös sykevaihtelun käyttökelpoisuutta yksilöllisen kestävyysharjoittelun ohjaajana mieskuntoilijoilla. Verrokkiryhmä harjoitteli etukäteen määritetyn päiväkohtaisen harjoitteluohjelman mukaan. Sykevaihtelu kertoo autonomisen hermoston toiminnasta Sydämen sykevaihtelu on keskisykettä tarkempi mene telmä, joka kuvaa sydämen lyönnistä toiseen tapahtuvaa hienovaraista vaihtelua. Sykevaihtelun avulla näin tarkennettu harjoittelu kohotti kuntoa paremmin kuin etukäteen tehty harjoitusohjelma, vaikka harjoittelun kokonaismäärä oli lopulta sama. 2013). Sykevaihtelu siis kuvastaa elimistön kiihtyneisyyden ja rauhallisuuden tasapainoa, ja on osoittautunut luotettavaksi menetelmäksi arvioitaessa sydämen terveyttä (Bigger ym. 2007a). (Kiviniemi ym. 1987). Päivinä, jolloin sykevaihtelu oli normaali tai sitä korkeampi, harjoiteltiin tehokkaasti. Kuntoilija tai urheilija harjoittelee aikaansaadakseen elimistössään muutoksia, jotka johtavat lajin edellyttämän kunnon parantumiseen. 2014, Uusitalo ym. Tutkimusten tulokset ovat siis ristiriitaisia. Useiden sykemittarivalmistajien laitteet mahdollistavat tarkan mittaamisen, minkä vuoksi menetelmää on käytetty paljon myös urheilijan sykevaihtelun mittaamiseen. 2010). Koska erityisesti urheilijoilla lähtötaso on useimmiten korkea, on tärkeää ohjelmoida harjoittelu yksilöllisesti parhaan mahdollisen vasteen saavuttamiseksi. 1992, Kleiger ym. 2011) ja urheilijoiden ylirasitustilaan (Kiviniemi ym. 2013). L iikunnan harrastamisen ja hyvän fyysisen kunnon merkitys terveydelle on kiistaton. Samalla ta. Autonomisen hermoston säätely sydämeen tapahtuu noudattaen samaa periaatetta kuin yleisesti ottaen elimistössä sympaattisen hermoston kiihdyttäessä elimistön toimintoja ja parasympaattisen puolestaan rauhoittaen niitä. Sykevaihtelun mittaamisen avulla pystyttiin siis määrittämään kovatehoisten harjoituksien määrä ja ajankohta harjoitusviikon sisällä paremmin. 2014, Hynynen ym. 2003, Hautala ym. Alentunut sykevaihtelu ennustaa korkeampaa kuolleisuutta sydänsairailla (Kiviniemi ym. 1998). Hyväkuntoisilla on suurempi sykevaihtelu kuin huonokuntoisilla (Tulppo ym. Kolmella huippusoutajalla, jotka valmistautuivat Lontoon vuoden 2012 olympialaisiin, sykevaihtelu kasvoi 62 mittauspäivän aikana, mutta kääntyi laskuun ja aleni selvästi noin viikon ajan ennen olympiafinaalia (Plews ym. Säätely tapahtuu sympaattisen ja parasympaattisen hermoston avulla siten, että parasympaattinen säätely (laskee sykettä) tapahtuu muutamassa millisekunnissa sympaattisen vasteen (nostaa sykettä) vaatiessa muutaman sekunnin
Tyypillisesti on käytetty 3–5 minuutin kestoista mittausta. Epäsuorasti poikkeavaan sympaattiseen säätelyyn liittyvä havaintomme oli se, että sydämen sykkeen ja parasympaattisen sykevaihtelun välinen korrelaatio on suurempi ylirasitustilasta kärsivillä kestävyysurheilijoilla verrokkiurheilijoihin nähden ja normalisoituu ylirasitustilasta palautuessa (Kiviniemi ym. Suositeltavia sykevaihtelumuuttujia ovat parasympaattiseen aktiivisuuteen kytkeytyvät muuttujat kuten rMSSD (Stanley ym. Käytännön vinkkejä Harjoittelun optimoinnissa on keskeistä se, miten edellisestä harjoituksesta palautuminen on onnistunut. Näistä rakentuu urheilijan psyykkinen ja fyysinen valmius, mikä harjoittelun ohella selittää mahdollisuuksia onnistuneeseen ja maksimaaliseen suoritukseen, oli kyseessä sitten kilpailutilanne tai harjoitus. 2000b, Kiviniemi ym. Sykevaihtelu ei käyttäydy lineaarisesti suhteessa ylirasitustilan etenemiseen. 2013) tai seisten (Kiviniemi ym. Ylikuormituksen ja sen eri vaiheiden tunnistaminen ja ennustaminen on vaikeaa ja prospektiivisia tutkimuksia on vähän. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että suuri viikoittainen määrä kovatehoista harjoittelua laskee sykevaihtelua ja palauttava kevyttehoinen ylläpitää tai lisää sitä (Plews ym. Lisäksi on tärkeätä muistaa, että sykevaihtelu on yksilöllistä ja vaihtelee kullakin yksilöllä myös eri päivinä. (Stanley ym. Ennen varsinaista datan keräämistä on syytä rauhoittua esimerkiksi makuulla muutama minuutti. Kun taustalla oleva ylikuormitus on kestänyt alle kuusi viikkoa, sydämen parasympaattista säätelyä kuvaava sykevaihtelu tyypillisesti laskee (Mourot ym. 2014a). Tämä viittaa siihen, että tärkeämmässä roolissa olisikin sympaattinen säätely, jota on kuitenkin vaikea mitata nykyisillä sykevaihtelun määritysmenetelmillä. Jotta kuormittavuudesta ja palautumisesta saadaan luotettava kuva, luodaan oma perustaso hyvin levänneenä mittaamalla sykevaihtelua esimerkiksi seitsemän päivän ajalta. 1998, Uusitalo ym. 1996, Kiviniemi ym. 2000a). 2003, Hedelin ym. 2000, Hynynen ym. 2004, Plews ym. 2014b). Pitempikestoisessa ylikuormituksessa (yli kuusi viikkoa) yleinen havainto on ollut se, että sydämen parasympaattista säätelyä kuvaava sykevaihtelu ei muutu (Uusitalo ym. Sykevaihtelu on herkkä reagoimaan kaikenlaisiin ärsykkeisiin, siksi suositellaankin muutamin minuutin kestäviä aamumittauksia joko makuulla (Stanley ym. Joka tapauksessa mittaustilanne kannattaa vakioida mahdollisimman hyvin ja toteuttaa mittaus aina samalla tavalla. On mahdollista, että pitkäaikainen ylikuormitus voi johtaa sympaattisen aktiivisuuden ja sen vasteiden heikkenemiseen elimistön suojamekanismina. 2006, Hynynen ym. Oman haasteensa sykevaihtelun hyödyntämiseen ylirasitustilan ennaltaehkäisyssä tuovat ylikuormituksen keston ja lajikohtaisuuden lisäksi myös sykevaihtelun mittaamisen ja analysoinnin erot tutkimusten välillä sekä suuri yksilöllisyys sykevaihtelussa ja sen vasteissa ylikuormitukseen. 2001). Harjoituksesta, jossa on liikuttu anaerobisen kynnyksen teholla, palautuminen tapahtuu 24–48 tunnin kuluessa ja erittäin kovatehoisesta harjoituksesta tai kilpailusta palautuminen voi kestää yli 48 tuntia. Kuitenkin viimeisen viikon aikana ennen kilpailua sykevaihtelu pieneni kilpailusuorituksen säilyessä hyvänä (Stanley ym. Sykevaihtelumuuttujia on paljon, mutta urheilijan seurannassa kannattaa valita yksi. 2014). On tärkeä huomata, että jokainen yksittäinen sykevaihtelumittaus mittaa elimistön kokonaiskuormitusta, johon vaikuttavat harjoittelun lisäksi myös esimerkiksi uni, stressi, ruokailu ja nautintoaineet. 2014). Jokaisen kuntoilijan ja urheilijan sykevaihtelutietoja tuleekin tulkita henkilökohtaisena sormenjälkenä, jonka tunteminen ja tulkinta auttavat pääsemään huippusuoritukseen.. Vähintään kolmea sattumanvaraisesti valittua mittauspäivää viikossa suositellaan käytettäväksi, jotta harjoittelujakson kuormittavuutta ja elimistön sopeutumista voidaan tulkita sekä ohjata harjoittelua ja palautumista (Plews ym. 2014). 2013, Hautala ym. 2008, Hedelin ym. 20 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 valla huipputriathlonistin päivittäistä suorituskykyä ja sykevaihtelua mitattiin 32 viikon harjoittelujakson ajan. 2012) tai pysyy samana kestävyysurheilijoilla (Bosquet ym. Ylikuormituksen ennakointi on haasteellista Urheilijoiden harjoittelussa haasteena on tunnistaa ylikuormitus varhaisessa vaiheessa. Tämä viittaa siihen, että syke on ylirasitustilasta kärsivillä urheilijoilla enemmän parasympaattisesti säädeltyä kuin verrokkiurheilijoilla ja että sykkeen sympaattinen säätely on vähäisempää ylirasitustilassa. 2010). Sykevaihtelu kertoo elimistön kuormittuneisuudesta Elimistön kuormittumisen ja palautumisen arviointi sykevaihtelua mittaamalla on perusteltua kuntoilijan ja urheilijan yksilöllisen harjoitusohjelman suunnittelussa ja seurannassa. 2013) tai SD1 (Tulppo ym. Sykevaihtelun täydellinen palautuminen yksittäisestä kevyttehoisesta aerobisesta harjoituksesta tapahtuu 24 tunnin kuluessa. Hyvä tapa on suorittaa mittaus yön levon jälkeen, heti herättyään, vaikka uusimman tutkimustiedon mukaan jopa yksi minuutti riittää sekä rauhoittumiseen että mittauksen kestoksi (Flatt and Esco 2015). 2010), jotka molemmat kuvaavat lyhytaikaista sykevaihtelua. Suorituskyky ja sykevaihtelu kasvoivat harjoittelun aikana ja osoittivat myönteistä sopeutumista harjoitteluun
Fractal correlation properties of R-R interval dynamics and mortality in patients with depressed left ventricular function after an acute myocardial infarction. Short-term overtraining: effects on performance, circulatory responses, and heart rate variability. P. J., Laursen, P. Novel spectral indexes of heart rate variability as predictors of sudden and non-sudden cardiac death after an acute myocardial infarction. Appl Ergon, 42, 830–8. Circulation, 94, 2850–5. Hynynen, E., Uusitalo, A., Konttinen, N. Eur J Appl Physiol, 101, 743–51. Decrease in heart rate variability with overtraining: assessment by the Poincare plot analysis. Hedelin, R., Wiklund, U., Bjerle, P. Int J Sports Physiol Perform. K., Goldberger, A. 2014b. 2000b. V. R. T., Nissilä, S., Hughson, R. J., Laursen, P. Hynynen, E., Uusitalo, A., Konttinen, N. & Esco, M. 2000. V. 2001. J Sports Med Phys Fitness, 43, 506–12. Hautala, A. Int J Sports Med, 29, 552–8. 2015. P., Rouillon, J. Clin Physiol, 21, 238–45. & Myerburg, R. Correlations among time and frequency domain measures of heart period variability two weeks after acute myocardial infarction. E. V. J., Tiinanen, S., Seppänen, T., Mäkikallio, T. M., Tulppo, M. 2012. E., Seppänen, T. E., Miller, J. Huikuri, H. 2000. S., Leicht, A. J., JR., Manders, E. Heart rate variability and training-intensity distribution in elite rowers. Am J Cardiol, 69, 891–8. & Buchheit, M. C., Rolnitzky, L. Heart rate variability stabilization in athletes: towards more convenient data acquisition. Plews, D. H., Laukkanen, R., Nissilä, S. Heart rate variability during night sleep and after awakening in overtrained athletes. H., Takala, T. A case comparison. 1998. E. Am J Physiol, 271, H244–52. Bouchard, C. & LEVY, D. N. Med Sci Sports Exerc, 42, 1355–63. J., Laursen, P. Kiviniemi, A. Med Sci Sports Exerc, 32, 1531–3. & Boullosa, D. P. J., Kinnunen, H. Med Sci Sports Exerc, 33, S446-51; discussion S452–3. & Henriksson-Larsen, K. & Regnard, J. Huikuri, H. 2001. V. & Buchheit, M. M., Hautala, A. 1996. 21 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 ARTO HAUTALA, FT, THM, ft Fysioterapian dosentti Terveystieteiden laitos Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: artohautala1910@gmail.com ANTTI KIVINIEMI, FT Tutkijatohtori, dosentti Medical Research Center Oulu Oulun yliopisto ja Oulun yliopistollinen sairaala Sähköposti: antti.m.kiviniemi@oulu.fi MIKKO TULPPO, FT Professori, dosentti School of Applied Science London South Bank University Englanti Sähköposti: tulppom@lsbu.ac.uk LÄHTEET: Bigger, J. & Buchheit, M. Night heart rate variability during overtraining in male endurance athletes. P., Mäkikallio, T. K. A. S. V., Castellanos, A. Kiviniemi, A. B., Le Meur, Y., Hausswirth, C., Kilding, A. & Tulppo, M. 2008. 2004. K. 2000a. Cardiovascular autonomic function correlates with the response to aerobic training in healthy sedentary subjects. Am J Physiol Heart Circ Physiol, 285, H1747–52. V. E. M., Kleiger, R. & Rusko, H. 2014. Neurosci Biobehav Rev, 33, 107–15. Endurance training guided individually by daily heart rate variability measurements. 2006. L. J., Vanninen, E. H., Peng, C. H., Kiviniemi, A., Laukkanen, R. & Rusko, H. Flatt, A. Kleiger, R. & Rusko, H. L. Heart rate variability in elite triathletes, is variation in variability the key to effective training. G., Venditti, F. Sports Med, 43, 1259–77. & Huikuri, H. & Tulppo, M. P., Hautala, A. Eur J Appl Physiol, 112, 3729–41. & Buchheit, M. Decreased heart rate variability and its association with increased mortality after acute myocardial infarction. Changes in cardiac autonomic regulation after prolonged maximal exercise. Plews, D. D. W., Campbell, C. L., Hintze, U. & Huikuri, H. J. Daily exercise prescription on the basis of HR variability among men and women. & Huikuri, H. E. 2007b. Altered relationship between R-R interval and R-R interval variability in endurance athletes with overtraining syndrome. & Rankinen, T. & Rottman, J. The Framingham Heart Study. Stanley, J., D’Auria, S. H., Kinnunen, H., Nissilä, S., Huikuri, H. L., Uusitalo, A. & Buchheit, M. V., Mäkikallio, T. Heart rate and blood pressure variability during heavy training and overtraining in the female athlete. T. Hedelin, R., Kenttä, G., Wiklund, U., Bjerle, P. Clin Physiol Funct Imaging, 24, 10–8. Endurance training, overtraining and baroreflex sensitivity in female athletes. & Tulppo, M. V. Eur J Appl Physiol, 96, 535–42. Cardiac autonomic responses to standing up and cognitive task in overtrained athletes. & Tulppo, M. Sports Med, 43, 773–81. & Uusitalo, A. Tulppo, M. Front Physiol, 5, 67. J. J Appl Physiol, 95, 364–72. Power-law relationship of heart rate variability as a predictor of mortality in the elderly. S., Evans, J. Am J Physiol, 274, H424–9. Circulation, 101, 47–53. P., Mäkikallio, T. T., Nissilä, S., Huikuri, H. 1992. 2014a. P. Cardiac autonomic imbalance in an overtrained athlete. Cardiac parasympathetic reactivation following exercise: implications for training prescription. P. J., Kiviniemi, A. Tulppo, M. Uusitalo, A. L. C., Feldman, C. J. & HUIKURI, H. Uusitalo, A. Uusitalo, A., Mets, T., Martinmäki, K., Mauno, S., Kinnunen, U. P., Mäkikallio, T. Int J Sports Physiol Perform, 9, 783–90. 1996. Tonello, L., Rodrigues, F. 2014. & Huikuri, H. B., Kilding, A. J. V., Mäkikallio, T. 2007a. H., Laukkanen, R. & Rusko, H. L., Steinman, R. Med Sci Sports Exerc, 38, 313–7. J., Kiviniemi, A. 2003. Scand J Med Sci Sports, 24, e77–85. Kiviniemi, A. J., Kinnunen, H., Nissilä, J., Virtanen, P., Karjalainen, J. M., Tulppo, M. Monitoring training with heart rate-variability: how much compliance is needed for valid assessment. & Rusko, H. J., Mäkikallio, T. M. Hautala, A. & HenrikssonLarsen, K. B. P., Bigger, J. 1998. Int J Sports Physiol Perform, 9, 1026–32. 2001. 1987. 2003. T., JR. Effects of aerobic training on heart rate dynamics in sedentary subjects. Impact of reduced heart rate variability on risk for cardiac events. M., Hautala, A. E. H., Seppänen, T., Laukkanen, R. 2013. Clin Physiol, 18, 510–20. Vagal modulation of heart rate during exercise: effects of age and physical fitness. Quantitative beat-to-beat analysis of heart rate dynamics during exercise. Individual differences in response to regular physical activity. Kiviniemi, A. M. A. Individual responses to aerobic exercise: the role of the autonomic nervous system. Sudden death due to cardiac arrhythmias. & Moss, A. H., Airaksinen, K. Circulation, 97, 2031–6. J. The role of physical activity and heart rate variability for the control of work related stress. J., Laursen, P. Med Sci Sports Exerc, 32, 1480–4. E., Seppänen, T., Puukka, P., Raiha, I. Mourot, L., Bouhaddi, M., Perrey, S., Cappelle, S., Henriet, M. 2013. J., Mäkikallio, T. N Engl J Med, 345, 1473–82. Plews, D. Plews, D. 2010. 2006. B., Souza, J. Tulppo, M. Hautala, A., Tulppo, M. M., Mäkikallio, T. Stanley, J., Peake, J. P. P., Wichterle, D., Hautala, A. Huikuri, H. Bosquet, L., Papelier, Y., Leger, L. Am J Cardiol, 59, 256–62. Hautala, A. 2011. P., Hautala, A. Cardiac Parasympathetic Activity and Race Performance: An Elite Triathlete Case Study. L., Uusitalo, A. & Sourander, L. Heart rate variability related to effort at work. B., Stanley, J., Kilding, A. Individual differences in the responses to endurance and resistance training. H. Clin Physiol Funct Imaging. & Moller, M. T., JR., Fleiss, J. 2009. 2014. B., Kilding, A. V. 2003. 1998. & Buchheit, M. Training adaptation and heart rate variability in elite endurance athletes: opening the door to effective monitoring. Ann Med, 39, 54–62. & Tulppo, M. Int J Sports Med, 21, 45–53.. Tsuji, H., Larson, M. & Legros, P. T., Wolf, J
Vanha hallitus ehti myllertää kuntakenttää todenteolla, mutta ei yrityksistä huolimatta päässyt lopputulokseen. Tiedossa on, että liikuntaa ja liikkumista suosivilla yhteiskuntaratkaisuilla voidaan ehkäistä sairastumista kalliita hoitoja vaativiin kansansairauksiin. Julkisessa keskustelussa mittariksi näyttääkin muodostuvan terveydenhuolto ja sen jatkuvasti nousussa olevat kustannukset. Saavutettu yksituumaisuus pitäisi saada muunnetuksi aikaisempaa paremmaksi urheilumenestykseksi, sillä yhteistyön onnistumisen mittareina tulevat olemaan ei enempää eikä vähempää kuin kansainvälisissä arvokilpailuissa saavutetut mitalit. Luotettavaa tietoa liikuntapassiivisuuden lisääntymisen ja terveysmenojen kasvun välisestä riippuvuussuhteesta on kuitenkin äärimmäisen vaikea saada. Käsittelyssä olivat sekä liikuntalain uudistus että huippu-urheilun muutos. Keskeisten organisaatioiden uudenlainen yhteistyö näyttää virinneen päällisin puolin eheänä ja yhteen hiileen puhaltavana. Myös työn tuottavuutta voidaan lisätä fyysistä suorituskykyä parantamalla. Hallituksen soisikin nostavan liikunnan edistämisen hallitusohjelmansa keskiöön. Kausi päättyi rauhallisissa tunnelmissa, sillä valmiiksi tulivat sekä liikuntalaki että muutos kilpaja huippu-urheilun järjestelmiin. Luottamus Olympiakomitean, Paralympiakomitean, VALO:n ja KIHU:n välillä vaikuttaa saumattomalta. Mittarit, joita varsinkin kansainväliset luottoluokittajat lukevat ovat talouteen, kansakunnan kilpailukykyyn ja yhteiskunnan toimivuuteen liittyviä. Kansalaiset seuraavat uteliaina ja hieman pelokkaina millaisten säästöjen kohteiksi itse kukin on joutumassa, sillä Suomi pitää saada nousuun keinolla millä hyvänsä. EU komission moitteet taloudenpidosta ja kolmannen A:n menettäminen luottoluokituksesta jäivät kirvelemään. Valtakunnallinen urheiluorganisaatio VALO on kehittänyt kaksikärkisen strategian, jonka avulla Liikkujan polulle mahtuisi paljon enemmän väkeä kuin siellä tänä päivänä on.. Vaikka Suomi ei kenties enää tavoittelekaan urheilun suurvaltastatusta, on mitaliputki saatava pysymään auki vähintään jääkiekossa, hiihtolajeissa ja yleisurheilussa. Uusi liikuntalaki luo hyvät puitteet liikunnan järjestämiseksi maassamme ja uudet urheiluorganisaatiot saavat toimintatilaa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Siinä missä urheilijan polku saa suurta mediahuomiota osakseen ja merkittävää taloudellista resurssia käyttövoimakseen, on rinnalla kulkeva liikkujan polku pysynyt kaitana ja kapeana. Siinä missä huippu-urheilu rakentaa yksituumaista tulevaisuutta urheilumenestyksen saavuttamiseksi vaikuttaa liikunnan muun kentän tila varsin sekavalta. Liikkujan polulle mahtuisi paljon enemmän väkeä kuin siellä tänä päivänä on. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi K ataisen – Stubbin hallituskausi jää taakse ja Sipilän kabinetti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Miten liikunnan lisääminen ihmisten arkeen voisi olla mukana talkoissa. KARI L. Oraakkelit ennakoivat kansakunnalle mustaa tulevaisuutta, sillä kansalaisen arki on muuttunut fyysisesti niin helpoksi ja vähän energiaa kulut tavaksi, että monen kohdalla terveys on jo ehtinyt vaarantua. Uusi hallitus jatkaa siitä mihin vanha jäi. Polulla taivaltajat ovat pääasiassa oman tiensä kulkijoita, joten toteutuneen aktiivisuuden mittaaminen luotettavasti on hankalaa. Uusi hallitus uhkuu päättäväisyyttä ja valaa uskoa parempaan huomiseen. Suomen uuden hallituksen asialistaa hallitsee kymmenen miljardin euron säästösuunnitelma. Liikuntaväki on hengessä mukana ja toivottaa sekä uudelle hallitukselle että koko eduskunnalle onnea ja menestystä alkaneella vaalikaudella sekä liikunnallisia hetkiä täysistuntojen lomassa. Tavoite on haasteellinen – Suomi on maailman liikkuvin urheilukansa vuonna 2020. Myös liikuntaja urheilupolitiikassa kulunut nelivuotiskausi oli täynnä turbulenssia. Suomi voisi toimia koelaboratoriona ja osoittaa käytännössä, että miljardisäästöt ovat mahdollisia kun liikkujan polun esteitä raivataan ja lihastyö nostetaan sille kuuluvaan arvoonsa. 22 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 P O L T T O P I S T E E S S Ä Mittarit kuntoon – Suomi liikkeelle pyritään ratkaisemaan samalla kertaa sekä huippuurheilun että tavallisten ihmisten liikkumiseen liittyvät ongelmat
23 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: TEIJO PYYKKÖNEN YLIJOHTAJA ESKO RANTO: ”Tiedon politisoituminen uhka myös liikuntasektorilla” Kun maailmankuvat pirstaloituvat ja ehdottomilla arvoilla aletaan perustella liikuntavaatimuksia, niin tiedolla johtamiseen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota, sanoo OKM:n liikuntaja nuorisopolitiikan osaston ylijohtaja Esko Ranto. P olitiikka on arvovalintoihin perustuvaa pää töksentekoa, joten tiedon politisoitumista ei voi kokonaan estää. Tämä on nykyään helpompaa kuin koskaan, sillä tietoteknisen kehityksen myötä jokainen löytää Kuva: KARI HULKKO. Ranto viittaakin enem män ylipolitisoitumiseen, jossa erilaiset ääri ryhmät pyrkivät tietoon vetoamalla edistämään asi aansa
OKM:n tehtävä on herätel lä liikuttamisen näkökulmaan.” Ei kansalaistoiminta sentään erehtymätöntä ole Vaikka mikään ei liene Rannolle niin pyhää kuin autonominen kansalaistoiminta, ei hän kaikkia jär jestöjenkään heittoja puolusta: ”Toivon, etten enää missään näkisi otsikoita, että liikunnalla voisi hoitaa kestävyysvajeen. Ranto ei halua juosta irrallisten huutojen perässä, vaan kaipaa syvällisempää ja syntetisoivaa analyysiä. Ranto ei niele väitettä, että kiinnostusta olisi suunnattu liiaksi liu kuportaiden tai bussipysäkkien sijainnin ohjailuun: ”Pysäkkien suunnittelu ei kuulu OKM:lle kuin siltä osin, että meidän pitää pystyä kertomaan muille hallinnonaloille – esimerkiksi kaavoittajille – miten ympäristöä voidaan kehittää ottaen huomioon arki liikkumisen edistäminen. ”Toki joihinkin osakysymyksiin tarvittiin alihankintaa, mutta kokonaisuus pysyi lii kuntaneuvoston hyppysissä”, iloitsee Ranto. Samalla hän kiirehtii lisää mään, että ”tämä ei ole mitenkään epäluottamus liikuntatutkijoita kohtaan”. Hän ei myöskään innostu sellaisesta kilpalaulan nasta, jossa eri tahot nokittavat toisiaan mainosta malla oman toimialansa enemmän tai vähemmän kuvitteellista hyötykerrointa tyyliin ”meidän asiaam me sijoitettu euro tuo viisi euroa takaisin”. Hän pitää tärkeänä, että liikunnan päätöksenteon tietopohja pidetään laajana, ja eri näkökulmia punni taan yhteisillä ja faktoihin perustuvilla foorumeilla. Huonosti harkitulla kestävyysvajeuholla voi daan enemmän vahingoittaa kuin edistää liikunnan asiaa.” Rannon kansantalouden opinnot pääsevät esille, kun hän puolituohtuneena aloittaa miniluen non kestävyysvajeen todellisista tekijöistä ja kampit tajista: tuotantotekijöistä, viennistä, raakaaineista, pääomista, työttömyysasteesta, ikärakenteesta jne. Onko ollut jopa liian hanakka. Esko Ranto – työura • Työväen Urheiluliiton (TUL) Saimaan piirin toiminnanjohtaja 1980–1983 • TUL:n keskustoimiston järjestöpäällikkö 1983–1989 • TUL:n keskustoimiston urheiluosaston päällikkö 1989–1993 • Suomen Liikunnan ja Urheilun (SLU) tutkimusja kehityspäällikkö 1994–1995 • Helsingin kaupungin liikuntatoimenjohtaja 1995–1998 • TUL:n pääsihteeri 1998–2009 • Kustannus Oy Demarin toimitusjohtaja 2010–2015 • Opetusja kulttuuriministeriön ylijohtaja 2015– ”OKM:n tehtäviin kuuluu muiden hallinnonalojen herättely liikuttamisen näkökulmaan.”. Liikuntahallinto on ollut viime vuosina hanakka houkuttelemaan muita hallinnonaloja liikuttami seen. ”Liikuntapoli tiikan kentillä tulee entistä tarkemmin pitää huolta siitä, etteivät arvot ja faktat sekoitu”, linjaa Ranto. Sitä ei liikunnan avulla voi ikinä poistaa. Toki hän myöntää, ettei liikuntaan liittyvien päätösten vaikuttavuutta voi tarkasti arvioida, vaan lähinnä todennäköisyyttä ja sitä onko menty oikeaan suuntaan. Liikunnan osuus kestävyysvajeen hoitamisessa on siinä, että sen kautta voidaan tukea työkykyä ja ter veenä pysymistä. Vaikka hän pitää itseään paljolti jäävinä arvioi maan loppusuoralla olevaa arviointia, hän näkee siinä tehdyn uraa uurtavaa työtä. Neuvoston jäsenenä hän kirjoitti räväkän blogin otsikolla ”Kansalaistoiminta kunniaan – kon sultit kuriin”. 24 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 verkosta perusteita argumenteilleen. Selväksi saa vutukseksi Ranto laskee sen, että arvioinnin myötä eri hallinnonalat saatiin lämpenemään liikuntaky symyksille: ”Ministeriöt raportoivat nykyään osin jopa mielellään toimistaan, joilla ovat edistäneet arkiliikkumista.” Mikäli kehitys jatkuu samansuun taisena, ei Rannon mielestä ole mahdoton ajatus, että arkiliikkumisen edistäminen olisi mukana kaikissa politiikoissa jo kuluvan vuosikymmenen lopulla. Kyytiä sai OKM:n ja Valo ry:n konsult titoimistolta tilaama selvitys suomalaisen liikunnan ja huippuurheilun rakenteista. Kysymykseen onko liikuntatutkimus pysynyt laa jentuneen ja moniarvoistuneen liikuntakulttuurin matkassa, ei Ranto vielä rohkene ottaa kantaa, mutta itsekin tutkimusta harjoittaneena ymmärtää tutki joita: ”En halua syyllistää tutkijoita.” Sen sijaan hän kiinnittää huomiota vuorovaikutukseen ja koordi naatioon: ”Meidän pitää ministeriössä huolehtia, että alan tutkijoilla on tietoa päätöksenteossa koetuista tietoaukoista.” Ministeriönsä liikuntaväkeä hän kiittelee siitä, että se on terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan (tehyli) nousun myötä ymmärtänyt etsiä taustatietoa myös varsinaisten liikuntatutkimusten ulkopuolelta, muun muassa THL:sta. Erityisesti häntä jurppi konsulttien kansalaistoimintaan kohdistuneet ohjauspyrkimykset: ”Jo pelkkä ajatus siitä, että kan salaistoiminnan organisoitumista voisi jotenkin yl häältä päin ohjailla ja määrätä, on kuvottava.” Ehkä hänen konsulttikammonsa osaltaan vaikut ti siihen, että valtion liikuntaneuvosto päätti pitää oman liikuntaarviointinsa hallituskaudelta 2011–15 omissa käsissään. Helmikuussa ylijohtajana aloittanut Ranto ei pidä mitenkään mahdottomana, että Suomessa – myös liikuntasektorilla – yleistyvät ”teekutsuliikkeet”, jotka katsovat arvo ja auktoriteettivalintansa anta van heille oikeuden liikuntapoliittisiin vaatimuksiin. Parempi itse kuin konsultin kanssa Ranto toimi valtion liikuntaneuvoston varapuheen johtajana (2011–15) siihen asti, kunnes aloitti virka miehenä
Vastapainoksi hän korostaa, että myös hänelle saa sanoa: ”Helpointa on toimia ihmisten kanssa, jotka sanovat mielipiteensä kiertelemät tä. Hän uskoo, että sel laiset poliitikot pärjäävät, jotka valitsevat ympärille henkilöitä, jotka ovat riittävän vahvoja sanomaan miten asiat pitää hoitaa. Vaikeampia ovat luikuritoimijat, jotka sanovat yhdel le yhtä ja toiselle toista.” OKM:n sisällä yhteistyötä voi tiivistää Rannon vastuulla noin 40 virkamiehen osasto, joka jakautuu Liikunnan vastuualueeseen ja Nuorisotyön ja politiikan vastuualueeseen. Kuntien erilaistuessa syntyy yleensä myös liikunnallista eriarvoisuutta. Hän uskoo kykenevänsä olemaan lojaali kulloisellekin poliittiselle johdolle. Sitä hän aikoo jatkaa myös minis teriön tuolilta. LTS:n sopii olla myös positiivisella tavalla piikki valtion lihassa.” Samaan hengenvetoon hän muistuttaa toisesta puolesta: ”Kun järjestö, tässä tapauksessa LTS, saa OKM:n kautta runsaasti tukea, on tärkeää, että se tuottaa oleellista tietoa myös OKM:n tarpeisiin.” Näiden kahden ulottuvuuden yhteen sovittaminen ei hänen mukaansa ole helppoa eikä hän tässä vaihees sa ministeriöuraansa halua sanoa sellaista, mikä saa tettaisiin tulkita hänen lopulliseksi kannanotokseen. Valtion ja avustettavan kansalaisjär jestön suhteesta hän ottaa esimerkiksi Liikuntatie teellisen Seuran (LTS): ”On tärkeää, että arvioidaan tahoja, jotka saavat valtiolta toimintaresursseja. Ensinnäkin LTS on vapaa kansalaisjärjestö, jonka pitää pystyä tekemään suhteellisen vapaasti sitä mitä se itse pitää tärkeänä. Ilman vapaaehtoisia seuroista tulee verottajaa kiinnostavia yrityksiä, ja jos seurojen osal listumismaksuja ei saada kuriin, toiminta keskiluok kaistuu entisestään. Siitä myös moni muu tykkää. Näiden toimintakult tuurit koettiin ainakin muutama vuosi sitten erilai ”Virkamiehen tulee estää poliitikkoja tekemästä hölmöyksiä.”. Tietysti sitten, jos sovitut asiat eivät toteudu, joudumme miettimään mitä kautta asiat hoidetaan.” Ihanne hänelle olisi, että liikunnan kansalaisjärjestöjen kautta voitaisiin hoitaa mahdollisimman suuri osa liikuttamisen kakusta: ”Se on se helpoin ja edullisin tapa.” Iso kysymysmerkki kuitenkin on, miten järjestöt löy tävät tavan hoitaa tehylipuolta: ”Myös tähän tulisi liikuntajärjestöissä panostaa, jos ne aikovat olla iso ja merkittävä liikuntapoliittinen vaikuttaja.” Puhuessaan liikunnan kansalaisjärjestöjen haas teista, hän painottaa kahta asiaa: vapaaehtoistoi minnan maksimointia ja osallistumismaksujen mi ni mointia. Ranto vakuuttaa, että yhteen sovittamisen tehtä vä on pitkälle samanlainen isompienkin järjestöjen kohdalla: ”Esimerkiksi Valon kohdalla olemme vähentäneet hankeavustuksilla ohjaamista ja luo tamme heidän itseohjaukseensa. Ollessaan kunnallisvaaliehdokkaana vuonna 2012 hän vastaisi vaalikoneelle tapansa mukaan suoraan: ”Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia”; ”Suomen kielen opiskelu olisi tehtävä maahanmuuttajille pa kolliseksi” ja ”Lapsella tulisi olla kotona sekä miehen että naisen malli”. Tätä on pakko testata: miltä tuntuu ”Suomi kuntoon”ajatus osastonne johtotäh tenä. Toisaalta jonkinlai seksi riskiksi hänen kohdallaan on mainittu se, ettei hän ota riskejä. 25 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Ripityksen jälkeen hän palaa nopeasti järjestöjen puolustamiseen. Suoraselkäisyys ei näissäkään koh dissa horju: hän on edelleen samaa mieltä. LTS:n arvioinnissa on kaksi näkökulmaa, jotka pitäi si jotenkin pystyä sovittamaan. Poliittista taustaansa hän ei piilota eikä liioin koe sitä ongelmaksi nykytehtävien kannalta. Hän selvästi odottaa, että saa sanoa. Pontta Rannon kuntapuheeseen antaa varmasti se, että hänellä on kuntakokemusta sekä virka että luottamusmiehenä. Ranto on ”perussuomalainen” olematta perus suomalainen, vaan demari – sosialidemokraattisen liikkeen ”uskollinen soturi”, sanovat vierestä seuran neet. Ei sen tarvitse aina olla samaa mieltä esimerkiksi tutkimuksesta ja tiedonvälityksestä kuin valtio. Arvojaan kunnioittaen hän on toiminut myös urheiluseuroissa ja on tyytyväinen tuloksiin. Virkamiehen tulee estää polii tikkoja tekemästä hölmöyksiä. Ylijohtaja ei pelkää tunnustautua perinteisen urhei luliikkeen kasvatiksi tai hyvän kotikasvatuksen ja suomalaisten perusarvojen vaalijaksi, vaikka nämä arvot eivät nykyajassa aina trendikkäitä olekaan. Jos ympärillä on vain joo– joovirkamiehiä, käy huonosti. Epäkohtien korjaaminen hoituu var memmin kuin toiminnan myllääminen uusiksi. Hän nä kee, että liikuntaa edistetään kunnissa kovin erilai sella innolla ja tiedoilla. LTS:lla on takanaan siksi pitkä kokemus ja henki nen pääoma, että kyllä se itse osaa arvioida, mikä on oleellista. ”Paras sanoa suoraan ja toimia jämptisti” Kun eri ministeriöitä ollaan vähitellen saamassa myötämielisiksi liikuntakysymyksiin, niin seuraa vaksi Ranto kohdistaisi huomion kuntiin. Tämä hei jastelee myös kuntarakenteen yleistä muutosta. Vastaus tulee nopeasti: ”En mielelläni sitoutui si mihinkään sloganiin.” Virkamiehen tärkeimmäksi tehtäväksi Ranto määrittelee – jos ei nyt ihan tosissaan, niin puoliksi kuitenkin – suojelun. Hän olisi mieluusti tukemassa uudenlaista kulttuuria, jossa seurat kilpailevat siitä, kuka halvimmalla mahdollistaa harrastamisen. Liikuntaväen omalla sisäisellä vaahtoamisella ei synny – jos nyt suoraan sanon – mitään.” Ranto puhuu mielellään suoraan ja toimii jämptis ti. Sen sijaan, että liikuntaväki päi vittelee keskenään kuntatason liikuntahaasteita, hän suosittaa järeämpiä keinoja: ”Ainoa toimiva reitti lii kunnan lisäämiseen on saada kuntien johto mukaan, mitään muuta reittiä ei ole
Ehkä pohjalaisuutta on vielä havaittavissa, mutta kärsä mäkeläisyyttä tuskin ollenkaan, jos on uskominen Kärsämäellä viljeltyyn, vähättelyä ylistävään sanan laskuun: ”Minä en ole mikkään, enkä vähän ajan päästä sekkään.” TEIJO PYYKKÖNEN Tutkimusja julkaisupäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: teijo.pyykkonen@lts.fi. Siinä missä liikun tapuoli julkaisee vaalikaudessa lukuisia selvityksiä liikunnan osaalueilta, nuorisopuoli panostaa yhteen kehittämisohjelmaan, jossa esitetään valtakunnal liset tavoitteet ja edistetään ohjelmatyötä. 26 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 siksi eikä yhteistyö ollut kaikkien mielestä toivotul la tasolla. Ranto ei omien havaintojensa perusteella tunnista osaston sisällä rajaaitoja, mutta myöntää, että on yksi alue, jossa liikunta voisi ottaa oppia nuorisopuolelta: ”Kansalaiskuulemisen ja osallista misen alueella nuorisopuoli taitaa olla liikuntapuolta edellä. Hän myöntää, että sekä että: ”Varteenotettavat tahot kehottivat, mutta oli itsellänikin vahva halu, sillä valtion liikuntahallinto oli oikeastaan ainoa merkittävä liikuntaa edistävä taho, jossa en vielä ollut työskennellyt.” Sitä Ranto ei halua arvioida, olisiko valinta kohdistunut häneen, jos valinta olisi tehty puoli vuotta aiemmin Paavo Arhinmäen olles sa esittelevä ministeri. Oliko hakemisen taustalla kehotusta vai omaa ha lua. Ihmiset ajautuvat joskus kauaksi lähtötelineis tään. Esimerkiksi päätösten määrää on Rannon mielestä syytä tarkistaa; mitä päätöksiä ja valmisteluja on mahdollista yhdistää ja näin säästää resursseja isompiin strategisiin kysymyksiin. Näiltä osin voisi osaamista jakaa.” Ehkä tasa puolisuuden takia hän muistuttaa heti perään, että ”menossa oleva nuorisolain uudistaminen on saanut arvokasta tukea uudistetun liikuntalain valmisteli joilta”. Yhteinen tehtävä on iso ja sille pitää varata aikaa ja resursseja.” Yhteistyön lujittamista ministeriön sisällä Ranto ei kuitenkaan näe kiireisimmäksi tehtäväkseen. Mutta miten Esko Rannosta tuli valtion virkamies. Ranto uskoo, että valtion liikuntaneuvoston arviointityö tuottaa jatkossa vastaavan, neljän vuoden halli tuskausia arvioivan raportin, joka sisältää myös kehit tämissuosituksia. Hänen mielestään yhteistyön tiivistämisen tarvetta ministeriössä on enemmän osastonsa ulkopuolelle kuin osastonsa sisällä: ”Koulupäivän liikunnallista minen ei onnistu ilman koulupuolen – ja Opetushal lituksen – vahvaa osallistumista. Esko Ranto aloitti juoksunsa Kärsämäeltä PohjoisPohjanmaalta lähes 58 vuotta sitten. Lyhy en ministeriökokemuksensa perusteella hän arvelee, että todennäköisesti ensin on syytä tarkastella eri prosesseja, voidaanko osaamisia kehittää ja nykyistä paremmin hyödyntää. Siihen, miten tämä heijastuu muuhun julkaisutoimintaan liikuntapuolella, Ranto ei vielä ota kantaa. Liikunta ja nuorisopuolien erilaiset työtavat ovat tuottaneet toisistaan poikkeavia asiakirjoja – niin sisällöllisesti kuin määrällisesti
Neuvoston on jatkossa luotava rakenteita, joiden myötä tiede ja politiikka ovat aidossa vuoro vaikutuksessa keskenään.. Uudessa liikunta-asetuksessa liikuntaneuvostolle on asetettu tehtävä edistää liikuntaa ja huippuurheilua koskevaa tutkimusta ja tutkimustulosten hyödyntämistä. 26 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: TIINA AHTIAINEN, MINNA PAAJANEN OKM:n rahoituksella on selkeä tarkoitus: tuottaa liikuntapoliittista päätöksentekoa palvelevaa, korkeatasoista liikunnan edistämistä käsittelevää tutkimusta
Ymmärrys on syventynyt siitä, että ihmisten liikkumisen edistämiseen tarvitaan mukaan koko yhteiskunta. Tutkimus on kuitenkin pikku hiljaa tarjoamassa uusia näkökulmia liikunnan positiivisista vaikutuksista oppimiseen ja työelämässä jaksamiseen sekä vähäisen fyysisen aktiivisuuden kokonaisvaikutuksista kansantalouteen. 27 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Tiedolla johtaminen – voimavara vai kuluerä. Liikunta on itsessään arvokasta ja tärkeää -ajattelun rinnalle on noussut laajempia ja yhteiskunnallisesti merkittäviä – liikunnan välinearvoja korostavia tavoitteita. Sen myötä huomio on siirtynyt ohjattua ja perinteisesti miellettyä liikuntaa ja urheilua laajemmalle ihmisten kokonaisaktiivisuuteen. Vahvin tieteellinen näyttö liikunnan merkityksestä yhdistyy terveyteen. L iikunnan ja urheilun ulottuvuudet ovat laajentuneet voimakkaasti 1960-luvulta lähtien. Asiantuntijat, päättäjät ja tutkijat ovat viime aikoina käyttäneet merkittävästi aikaansa liikuntaan liittyvien käsitteiden määrittelyyn ja sitä myötä eri toimijoiden roolin kirkastamiseen liikuntakulttuurin kokonaisuudessa. Liikunta onkin – pitkälti tutkimuksen ansiosta – raivannut Kuva: ANTERO AALTONEN
Ministeriön erillisavustus on ollut pitkään ja on osin yhä osalle hakijoita ainut hakukanava, josta rahoitusta liikuntatieteelliselle tutkimukselle on totuttu hakemaan ja saamaan. Liikuntatieteellisen toiminnan kehittymisen ja elinvoimaisuuden kannalta olennaista on, että hakijat hakevat ja saavat monipuolisesti kansallista ja kansainvälistä rahoitusta eri lähteistä korkeatasoisilla hakemuksilla. Ei ole realistista ajatella, että alun perinkin soveltavaan ja päätöksentekoa tukevaan tutkimukseen tarkoitettu rahoitus riittäisi kattamaan kaikki liikuntatieteellisen tutkimuksen ulottuvuudet. Avustusjärjestelmä uudistunut voimakkaasti Nykypäivänä ministeriön rahoituksella on selkeä tarkoitus: tuottaa liikuntapoliittista päätöksentekoa palvelevaa, korkeatasoista liikunnan edistämistä käsit televää tutkimusta. Suo men Akatemia vastaa kaikkien tieteenalojen perustutkimuksesta Suomessa. Opetusja kulttuuriministeriö on vastannut strategisella ohjauksellaan kiitettävästi liikuntakulttuurin muutoksen aiheuttamiin haasteisiin liikuntatieteellisen tutkimuksen kentässä. 28 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 itselleen yhteiskunnallisen perustelunsa. Rahoituksen ohjauksella pyrittiin sitomaan liikuntatieteellinen tutkimus entistä vahvemmin liikuntakulttuurissa ja ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin, uusiin haasteisiin ja ilmiöihin. Tutkimuksen strategisempi ohjaus ja lähtökohta tutkimuksen elämisestä käsi kädessä liikuntakulttuurin ja -hallinnon arjen kanssa synnytti tutkijayhteisössä osin vahvojakin vastareaktioita. Ehkä kaikista tärkeintä uudistuksessa on ollut se, että uudistuksen ansiosta Akatemiaan syntyi kaksi liikuntatieteeseen pohjautuvaa arviointipaneelia, kun vastaavasti aiemmin Akatemian liikuntatieteelliset tutkimukset käsiteltiin muiden tieteenalojen paneeleissa. Paitsi, että tämä auttaa tutkijoita kehittymään hakemusten laatimisessa, voi korkeatasoisella palautteella olla myös laajemmin vaikutusta tieteenalan kehitykseen Suomessa. Rahastot ja säätiöt myöntävät omilla painopisteillään painotettua rahaa tutkimukseen kansainvälisestä tutkimusrahoituksesta puhumattakaan. Tutkimusryhmien riippuvaisuus ministeriön rahoituksesta korostui, kun ministeriö alkoi suunnata liikuntatutkimusta entistä voimakkaammin hallituskaudella 2007–2011. Rohkeutta niin tutkijoilta kuin rahoittajiltakin Suomalainen liikuntatieteellinen tutkimus kaipaa kipeästi sisäistä uudistamista. Opetusja kulttuuriministeriön tutkimusrahoituksella on myös jatkossa oltava oma tarkoituksensa ja tavoitteensa. Rahoituksella on ollut historiallinen merkityksensä liikuntatieteen kehittymisessä. Hakemusten kirjoittaminen englanniksi kansallisessa haussa mahdollistaa myös pohjoismaisten ja eurooppalaisten rahoitusinstrumenttien paremman hyödyntämisen. Liikunnan lisääntynyt merkitys ja tehtäväkentän monipuolistuminen sekä liikuntakulttuurin sisällä tapahtunut eriytyminen ja laajentuminen uusille alueille tarjoavat liikuntatutkijoille runsaan tutkimuskentän nyt ja tulevaisuudessa. Avustusmuodon avittamana Suomeen on muodostunut vähitellen vankka kansallinen ja kansainvälinen liikuntatieteellinen traditio. Kansainvälisten paneelien lausunnoista tutkijat saavat lisäksi tärkeää tietoa siitä, mitä tutkimussuunnitelmilta vaaditaan kansainvälisissä yhteyksissä. Rahoitusohjauksen lisäksi merkittävä liikuntatiedettä edistävä uudistus on ministeriön ja Suomen Akatemian nyt jo kahtena vuonna toteuttama yhteistyö hakemusten tieteellisen tason arvioinnissa. Joidenkin arvioiden mukaan erillisrahoitus on ylläpitänyt verkostoitumisen ja monitieteisyyden vähäisyyttä sekä liikuntatutkimuksen heikkoja yhteyksiä perustieteisiin. Laajemmat hartiat liikuntatieteen rahoitukseen Opetusja kulttuuriministeriön 1960-luvulla käynnistämä avustuskanava liikuntatieteelliseen tutkimukseen on toiminut viime vuosiin asti suomalaisen liikuntatieteen tukipilarina. Eri arviointien mukaan toimintaa leimaa yhteistyön vähäisyys ja toimiminen pienissä erillisissä yksiköissä. Olisi tarpeellista Liikuntatieteellinen tutkimus on sidottava jatkossa entistä tiukemmin osaksi yhteiskunnallista keskustelua ja vuorovaikutusta.. Akatemian kansainväliset tiedepaneelit tarjoavat mahdollisimman puolueettoman alustan käydä keskustelua paitsi yksittäisten tiedehankkeiden, mutta myös laajemmin liikuntatieteen tasosta Suomessa. Liikuntatieteellistä tutkimusta on haluttu ja halutaan edelleen rahoittaa veikkausvoittovaroista osana valtion liikuntabudjettia. Arviointiyhteistyö on osoittanut, ettei Suomen Akatemialle ja ministeriölle osoitettujen hakemusten välillä ei ole ollut merkittävää eroa tieteellisen tason suhteen. Kysymys kuuluu pystyykö liikuntatieteellinen tutkimus uudistumaan liikuntakulttuurin mukana ja vastaamaan näihin haasteisiin. On kuitenkin mietittävä, mitä vaikutuksia ministeriön ylläpitämällä rahoitusjärjestelmällä on liikuntatieteelliseen tutkimukseen. Liikuntatieteellistä tutkimusta tehdään myös eri tutkimuslaitosten perusrahoituksen piirissä. Suurelta osin kuitenkin ymmärrettiin, mistä oli kysymys
Liikuntakulttuurin tarpeita voidaan havainnoida ja tulkita tutkimuksen avulla ja näin ollen opetusja kulttuuriministeriön myöntämän tutkimusrahoituksen ohjauksesta huolimatta tutkijalähtöisillä uusilla avauksilla on edelleen arvonsa. Valtion liikuntaneuvoston rooli liikuntatieteellisen tutkimuksen edistäjänä on keskittynyt pitkälti liikuntatieteellisten tutkimushankkeiden ja tiedeyhteisöjen arviointiin. Uudessa liikunta-asetuksessa liikuntaneuvostolle on asetettu tehtävä edistää liikuntaa ja huippu-urheilua käsittelevän tutkimuksen hyödyntämistä. Liikuntatieteellinen tutkimus on sidottava jatkossa entistä tiukemmin osaksi yhteiskunnallista keskustelua ja vuorovaikutusta. TIINA AHTIAINEN, TtM Suunnittelija Valtion liikuntaneuvosto Sähköposti: tiina.ahtiainen@minedu.fi MINNA PAAJANEN, YTM Pääsihteeri Valtion liikuntaneuvosto Sähköposti:äminna.paajanen@minedu.fi. Erityisen tärkeää on laajentaa viestintää tutkimusten suunnitelmista, vaiheista ja keskeisistä tuloksista paitsi tiedeyhteisölle, mutta myös yleisesti ymmärrettävässä muodossa laajemmille käyttäjäryhmille, kuten päätöksentekijöille, kehitystyötä tekeville, käytännön toimijoille ja medialle tulosten levittämiseksi. Liikuntaneuvostolta odotetaankin entistä aktiivisempaa asiantuntijaroolia liikuntapolitiikan ja liikuntatieteen rajapinnassa. 29 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 edesauttaa kehitystä, jonka myötä Suomeen syntyisi vahvempia ja selkeällä profiililla toimivia tutkimusyhteisöjä. Pikemminkin kysymys on laajentuvasta asiantuntijuudesta, jossa paitsi tiedon tuottajalla, mutta myös sen hyödyntäjällä on kapasiteettia pukea tieto ymmärrettävään muotoon, ottaa sitä vastaan ja saattaa se luontaiseksi osaksi toimenpiteiden suunnittelua, päätöksentekoa sekä niiden arviointia. On muistettava, ettei ministeriö toiminnallaan yksin pysty ratkaisemaan liikuntatieteellisen tutkimuksen haasteita. Vaativaa tehtävää tukee uuden liikuntalain kirjaus liikunnan vahvemmasta sitomisesta osaksi eri hallinnonalojen toimintaa opetusja kulttuuriministeriön koordinoimana. Uusien avausten mahdollistamiseksi eri tutkimusrahoittajilta vaaditaan myös rohkeutta kohdistaa määrärahoja tutkimusalueille, joissa havaitaan orastavaa potentiaalia. Vaikka neuvoston tehtävänä ei ole toimia liikunnan tiedonvälitysyksikkönä on sen jatkossa luotava rakenteita, joiden myötä tiede ja politiikka käyvät aitoa vuorovaikutusta keskenään. Tiedon tulee olla luontainen, ei irrallinen osa päätöksentekojärjestelmää. Liikuntatieteellisen tutkimuksen yhteiskunnallinen momentum on käsillä kun uuden liikuntalain myötä ja opetusja kulttuuriministeriön koordinoimana liikunta sidotaan entistä vahvemmin osaksi eri hallinnonalojen toimintaa ja vastaavasti liikuntatieteelliset kysymykset osaksi valtion liikuntaneuvoston kokonaisuutta. Tuttu näky taitaa olla työhuone, jonka pöydälle vaivalla synnytetyt tutkimukset ja selvitykset jäävät koskemattomina makaamaan. Jaosto katsoo, että liikuntatieteen merkittävimmät tulevaisuuden haasteet liittyvät alan rahoituspohjaan, liikuntatieteen yleiseen tasoon ja innovatiivisuuteen, tutkimusinfrastruktuuriin sekä tutkimuksen ja yhteiskunnan riittämättömään vuorovaikutukseen. Liikuntatieteellisen tutkimuksen innovatiivisuuskehityksen näkökulmasta olennaista onkin huolehtia siitä, että tutkijakenttä käy avoimesti vuoropuhelua tiedon käyttäjien sekä muiden tieteenalojen edustajien kanssa. Huomio tutkimuksen ja politiikan kanssakäymiseen Valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaosto on päättyneellä toimikaudellaan seurannut liikuntatieteellisen tutkimuksen kehitystä. Opetusja kulttuuriministeriön tietotarpeiden näkökulmasta tutkimuksia tuotetaan aiheista, jotka ovat epärelevantteja päätöksentekijän kannalta. Ministeriön seuraavana haasteena on vahvistaa liikuntatieteen ja muiden tieteenalojen välistä yhteistyötä. Jaosto on esittänyt, että suomalaisen liikuntatieteen nykytilasta tulee laatia kokonaisarviointi yhteispohjoismaisen liikuntatieteen tieteenala-arvioinnin suuntaisesti. Liikuntatieteen resurssien lisäämiselle ei voida katsoa olevan perusteita, ennen kuin kentän työnjako ja toimijoiden roolitukset ovat nykyistä selkeämmät. Kysymys ei ole ainoastaan tiedon tuottamisesta. Tutkimuksen käyttöastetta nostettava dramaattisesti Tutkimustiedon käyttö päätöksenteossa ja politiikkatoimien suunnittelussa on ajankohtainen kehittämiskohde sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tiedolla johtaminen on kuluerä kunnes tieto siirtyy toimiviksi käytännöiksi, on eräs konsultti sanonut ja tähän voi yhtyä. Julkisen rahoituksen käytön perustelu, reagointi ajankohtaisiin ongelmiin ja toimenpiteiden vaikuttavuuden parantaminen edellyttävät uudenlaista asiantuntijuutta ja vahvaa tietopohjaa päätösten valmistelun taustalle. Myös päätöksentekijöiden ja tiedon käyttäjien arki rutiineita on syytä alkaa pohtia uudestaan. Tieto liikuntaa edistävien toimenpiteiden vaikutuksista, vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta on edelleen vähäistä ja tiedon kokonaishallinta puutteellista. Tutkimusten sovellettavuusmahdollisuudet tulee kuvata käytännön esimerkein. Myös liikuntatutkimuksen yhteyttä eri alojen kovatasoisiin tutkimusryhmiin on edelleen vahvistettava. Arvioinnin tulee sisältää syventävät kuvaukset liikuntatieteen tilasta sen eri tutkimusalueilta, tutkijakoulutuksesta ja urakehityksestä, tutkimusrahoituksesta, yhteistyöstä ja tutkijoiden liikkuvuudesta sekä tutkimusinfrastruktuurista. Ministeriön tulee pyrkiä yhteistyössä muiden rahoittajien kanssa löytämään ratkaisuja liikuntatieteen aseman vahvistamiseksi
Kihu on siis keskittynyt selvästi urheilun käytännön tasoon, asiantuntijaja kehittämistyöhön. Keskuksen johtaja Sami Kalaja totesi Yle urheilun haastattelussa 1.4.2015: ”Prosessina tieteellisen artikkelin julkaiseminen on urheilun tarpeisiin nähden aivan liian hidas. Oppia taiteilijatutkimuksesta, kokemuksia urheilijatutkimuksesta Nuorisotutkimusverkoston tutkimushankkeessa olemme tutkineet huippu-urheilijoiden lisäksi (Salasuo ym. Se voidaan paikantaa ”yhteiskuntatieteelliseksi taiteilijatutkimukseksi” (Karttunen & Rautiainen 2014), jota on tehty paitsi taiteenaloja leikaten, myös lukuisilla eri taiteenaloilla erikseen (mm. Jos ymmärrys urheilun laajemmasta kontekstista puuttuu, puuttuu jotain merkittävää. Viimeisen 20 vuoden kuluessa, siis aikana, jolloin uusliberalistisen kilpailutalouden ideologia on törmännyt hyvinvointivaltiolliseen liikuntapolitiikkaan, yhteiskuntatieteelliselle tutkimustiedolle olisi ollut muuttuvissa oloissa kuitenkin kasvava tarve. Huippu-urheilun tutkimuksessa tutkimustraditiot ovat useissa paikoin varsin ohuita ja vanhat, esimerkiksi Heinilän luomat perinteet ovat haurastuneet. Se voi kestää huonoimmassa tapauksessa jopa useita vuosia ja urheilu tarvitsee nämä tiedot nopeammin. Edellä kuvatussa maisemassa ei ole ihme, että monet urheilututkimuksen kentällä piipahtaneet yhteiskuntatieteilijät ovat sittemmin jatkaneet matkaansa. 2013). Tämä näkyy muun muassa siinä, että suomalaisten urheilijoiden,. Vaikka kunnianhimoinen tutkimus vie aikaa, sen tuottamalla tiedolla voidaan kehittää urheilua merkittävin tavoin. Zacheus 2008; Hänninen 2012; Kokkonen 2013; Rantala 2014), mutta näitäkään ei ole osattu hyödyntää huippu-urheilun kontekstissa. Nämä todella voivat viedä useamman vuoden, mutta unohduksiin jää, että jos niitä osataan hyödyntää, niiden vaikutukset voivat olla mittavia urheilun rakennetasolla. Houni 2000; Jokinen 2010). Kyse ei ole siitä, ettei ole tutkimusinstituutioita, vaan siitä, että niissä yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle ei joko ole tilaa, tai että tätä tutkimusta ei käytännön tasolla ole pystytty tai haluttu hyödyntää. Näin koko järjestelmää voitaisiin kehittää, ja tarvittaessa muokata voimallisestikin. 1970) tutkimuksista on jo ehtinyt kulumaan tovi. Nyt huippu-urheilun kehittämisessä on turvauduttu kokemustietoon ja ”näppituntumaan” (mm. Urheilu, edes huippu-urheilu, ei tapahdu yhteiskunnallisessa tyhjiössä, ja tämän ymmärtämisessä tuntuu urheiluväellä olevan tekemistä. Esimerkiksi Kalevi Heinilän ja Pauli Vuolteen (mm. 2013, 12–13). Esimerkiksi Kaija Rensujeff (2014, 16) on todennut, että ”maailmassa ei taida olla yhtään toista maata, jossa taiteilijoiden työskenTeksti: MIKKO PIISPA Kohti tutkimus perustaista urheilu järjestelmän kehittämistä Huippu-urheilussa yhteiskuntatieteellinen tutkimustieto on jäänyt sivurooliin. Esimerkiksi Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa työskennellään ansiokkaasti muun muassa urheilufysiologian kanssa, mutta varsinaista yhteiskuntatieteelliseksi katsottavaa tutkimusta ei juuri tehdä. Huippu-urheilun omat tutkimusinstanssit keskittyvät siis muun muassa fysiologisiin testeihin ja psykologiseen asiantuntijuuteen sen sijaan, että ne käyttäisivät aikaansa yhteiskuntatieteellisiin analyyseihin. Tämä näkyy meidän toiminnassa siten, että me panostamme enemmän asiantuntijuuteen”. S uomalaista huippu-urheilua on tutkittu yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta viime vuosikymmeninä suhteellisen vähän. 30 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 valmentajien ja huippu-urheilujohtajien näkemyksen mukaan huippu-urheilumenestykseen vaikuttavista tekijöistä tieteellinen tutkimus on keskimäärin vähiten merkittävä tekijä, ja joka vertailussa olleista osa-alueista kaipaa heidän mukaansa vähiten kehittämistä (Kärmeniemi ym. Tutkimustiedon puutteen takana on osittain se, että urheiluliikkeessä tutkimustietoon on suhtauduttu ylimalkaisesti ja jopa ylimielisesti. Paavolainen ym. Erityisesti tämä korostuu siinä, että huippu-urheilua on pyritty tällä vuosituhannella uudistamaan, mutta valitettavan vähäisellä tutkimusperustalla (Laine ym. 2013). Tällaista tutkimusta tarvitaan lisää ja sen vastaanottamisessa ja hyödyntämisessä urheiluliikkeellä on huomattavasti parantamisen varaa. Taiteilijatutkimuksen parissa osallistuimme aivan erilaiseen tutkimustraditioon. Liikunnan ja urheilun muita tasoja, urheilujärjestelmän rakenteita ja esimerkiksi erilaisia liikunnan alakulttuureita ja sukupolvia on tutkittu ansiokkaasti (ks. esim. 2015) myös nuoria menestyneitä taiteilijoita (Piispa & Salasuo 2014)
Niin kutsutuilla aikaisen erikoistumisen urheilulajeilla, kuten taitoluistelulla ja voimistelulla, on läheinen suhde tiettyihin taiteenaloihin, joissa menestyminen vaatii aikaisella iällä. Sitä vastoin kymmenvuotiaana tunnistetuista lahjakkuuksista vain pieni osa oli huipulla enää 19-vuotiaana. Monikulttuuristen huippu-urheilijoiden analyysi oli ensimmäinen laatuaan Suomessa, ja kansainvälisestikin harvinainen tapaus (ks. Esimerkiksi taiteilijoiden ja elämäntapalajien (mm. Voi olla, että kysymyksenasettelu on laitettava uusiksi: kun varsin hyvin tiedetään, miksi nuoret lopettavat (ei-kilpailullisten vaihtoehtojen puute, nuoruuden muut riennot jne., ks. Miehiä heistä oli 61 ja naisia 35. Jos näin tehtäisiin yksittäisten lajiliittojen sisällä – akateemisia tutkimusperiaatteita noudattaen – voitaisiin paitsi päästä tarkemmin käsiksi juuri oman lajin kasvuprosesseihin, myös peilata niitä olemassa oleviin käytäntöihin. Emme ole liikuntasosiologeja emmekä muutoinkaan urheilututkimuksen sisällä, mikä voi näkyä joissain kohtaa puutteena, mutta toisaalta olemme pyrkineet kääntämään sen tarjoaman ”tuoreen katseen” (mm. Tutkimuksessa selvisi, että Bundesliigaan yltäneistä pelaajista suurin osa oli löydetty vasta teini-iän puolivälin jälkeen niin akatemioihin kuin nuorten maajoukkueisiin. Kaikista haastatelluista 78 oli huippu-urheilijoita, 18 huipun kynnyksellä lopettaneita urheilijoita. Taiteilijoiden ja urheilijoiden väliltä löytyy myös toinen rajapinta, joka voisi tarjota hyvin dynaamisen tutkimusasetelman. Monikulttuurisista taustoista tuli 20 haastateltua. 2015) pyrkii toimimaan perusteoksena ja tuomaan uutta tietoa, se on vähintään yhtä paljon nostanut uusia kysymyksiä. myös Piispa ym. Monikulttuurisuus kuitenkin paitsi yhdistää, myös lukuisilla tavoilla erottaa haastateltuja urheilijoita toisistaan. Güllichin tulokset todistavat, ettei lahjakkuuksien varhainen tunnistaminen ole jalkapallossa realistista eikä esimerkiksi jo kymmenvuotiaana aloitettu ”huipputason valmennus” ole välttämättä yhtään parempi tie huipulle kuin ”vähemmän totinen” valmennus. Huipun kynnyksellä lopettaneiden urheilijoiden haastattelut tarjosivat runsaasti tietoa lopettamisen mekanismeista. Sevänen 1998), taiteellisella tutkimuksella (Hannula ym. Huippu-urheilun, tai oikeastaan edes laajemmin urheilun tutkimuksessa vastaavia linjoja on vaikea hahmottaa. Teimme haastattelut temaattisen elämäntarinahaastattelun (Atkinson 2002) menetelmin, ja analysoimme niitä elämänkulkuanalyysin (mm. Hyödyntämättömiä mahdollisuuksia Vaikka aineiston rikkaus antoi paljon, välillä heräsi kuitenkin kysymyksiä, pitäisikö sama tutkimusasetelma toistaa vain yhden lajin tai lajiryhmän (esimerkiksi joukkuepalloilut) keskuudessa. Keskeisinä havaintoina nousivat esille muun muassa perheen moninainen merkitys, lapsuuden monipuolisen harrastamisen tärkeys ja aikaisen erikoistumisen haitallisuus. Lehtonen ym. Wheaton 2004) urheilijoiden arvomaailmassa ja työelämäorientaatioissa on monia yhtymäkohtia (ks. Nerokkaan yksinkertainen on esimerkiksi Arne Güllichin (2014) toteuttama tutkimus saksalaisjalkapalloilijoista. 2003) sekä taiteen kentän kriittisillä puheenvuoroilla (mm. myös Huhta 2013). 2015). Päättymäisillään olevan hankkeen piirissä olemme tehneet eräänlaista yhteiskuntatieteellistä (huippu-) urheilijatutkimusta nuorisotutkimuksellisin ja sosiologisin virein, ja varsinkin elämänkulkuanalyysista menetelmänä ammentaen. Muun muassa erilaiset osa-aikaisuuden muodot, työn sisällön arvostus, esteettiset ihanteet ja taipuisat (ryhmä)identiteetit ovat vain joitain mahdollisia tarttumakohtia (ks. Olemmekin pohtineet lukuisia erilaisia mahdollisuuksia kiinnostavalle jatkotutkimukselle. Taiteilijoiden ja urheilijoiden elämänkulkujen rajapinnoilta löytyi monia kiinnostavia tutkimusmahdollisuuksia, joihin voisi tarkemmin rajatuilla aineistoilla päästä käsiksi. 2014) on vahva perinne, ja myös oma asemansa suomalaisessa kulttuuripolitiikassa. Vaikka lopettaneiden kohdalla kerättiin vertailujen helpottamiseksi mikroaineisto jalkapalloilijoita (kymmenen haastattelua), oli 18 urheilijaa ja yhteensä yhdeksän eri lajia myös joiltain osin hajanainen aineisto. Skeggs 1999) vahvuudeksi. myös Puronaho 2014), täytyykin kysyä, mikä saisi nuoret jatkamaan. Etenkin olisi pohdittava, miten useammat nuoret jatkaisivat teini-iän puolivälin pullonkaulasta liikunnallista elämäntapaa. Esimerkiksi etnisen tai kulttuurisen taustan mukaan tarkemmin rajattu joukko monikulttuurisia huippu-urheilijoita, maahanmuuttajahuippuurheilijat tai monikulttuuriset huippu-urheilijat vain yhdestä lajista voisivat tarjota kiintoisan jatkotutkimuskohteen. Haastattelimme 96 urheilijaa 45 eri lajista. myös Tuohinen 2010). Urheilijoista ei voi sanoa samaa. Wylleman & Reints 2010) – sisällä vastaavanlainen analyysi voisi olla paikallaan. Suomessa liikunnan ja urheilun moninaiset rekisterit, tilastot ja tietokannat tarjoavat myös loputtoman paljon tutkimusaineistoa, jota tähän asti on hyödynnetty valitettavan vähän. Hän selvitti lisenssirekisterien avulla, missä vaiheessa saksalaiset huippujalkapalloilijat ensimmäisen kerran nostettiin nuorten akatemiavalmennukseen tai nuorten maajoukkueisiin. Güllichin tutkimusasetelma lienee Suomen oloissa toistettavissa ainakin kaikissa suurissa palloilulajeissa suhteellisen pienellä vaivalla. Tällaisen tutkimusasetelman avulla voidaan saada tietoa siitä, millaisia huippujen tunnistamisja kehittämisrakenteita kannattaa kehittää, ja toisaalta mitä kyseisessä lajissa on pelaajia kehitettäessä syytä ottaa huomioon. 31 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 telyedellytyksiä, tulonmuodostusta ja tukipolitiikkaa olisi tutkittu yhtä säännöllisesti ja järjestelmällisesti kuin Suomessa”. Elder & Giele 2009) avulla. Siten esimerkiksi tietyn lajin tai lajiryhmän – esimerkiksi hiihtolajit tai niin sanotut korkeaintensiiviset lajit (HIS – ks. Vaikka tutkimuksemme (Salasuo ym. Myös taiteensosiologisella teoretisoinnilla (mm. Ulkomaisista tutkimuksista voitaisiin tässä tapauksessa ottaa mallia. Tarkempaa tutkimusta kaipaa myös mittavia kansanterveydellisiä haittoja aiheuttava nuorten liikkumisen vähentyminen
Erojakin on. & Houni, P. The Australian Educational Researcher 26 (1), 33–53. Sosiologipäivien 2014 abstraktikooste, 85. Huippu-urheilijat ja -taiteilijat 2000-luvun Suomessa. & Giele, J. Paavolainen, L. Taiteilijan asema 2010. 2010. 2014. 2014. & Vuolle, P. 1970. Sevänen, E. Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 77–142. 1998. Life Course Studies: An Evolving Field. Liikuntakasvatuksen laitos nro 1. DROP-OUT vai THROW-OUT. Taiteellisen tutkimuksen suuntaviivat. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus. & Lämsä, J. New York: Ballantine Books. Studies in Humanities 191. The Life Story Interview. Näissä urheiluja taidelajeissa yksilön elämänkulkua määrittävät monet samankaltaiset tekijät, kuten valtava toiston määrä ja varhain aloitettu harjoittelu, samoin valitettavasti myös nuoruusiän loppuun palamiset ja usein hauskuuden puute. Tutkimus nuorista taiteilijoista 2000-luvun Suomessa. Lehtonen, M. Tulkintoja omaelämäkerrallisista puhenäkökulmista. (toim.) 2014. Karttunen, S. Tulossa. Nuorten ’työeetos’ – protestanttisesta etiikasta työyhteisön henkeen. Bloom, B. myös Bloom 1985). Modernin taide-elämän historiallissosiologiset mallit. Giele (toim.) The Craft of Life Course Research. & Lappalainen, T. LÄHTEET: Atkinson, R. 2013. & Kuusela, H. 32 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 erikoistumista ja harjoittelemista – ainakin klassinen musiikki ja baletti lienevät tällaisia (ks. 2014. Seeing differently: Ethnography and explanatory power. Aikuisurheilijoiden sosioekonominen asema ja taloudelliset tukijärjestelmät. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 287. KIHUn julkaisusarja nro 44. Mikko Piispa, VTM Tutkijana Nuorisotutkimusverkosto Sähköposti: mikko.piispa@nuorisotutkimus.fi Kirjoitus pohjaa Nuorisotutkimusverkoston piirissä toteutettuun tutkimushankkeeseen Menestyjien elämänkulku, ja sen pohjalta julkaistuun kirjaan Huippu-urheilijan elämänkulku. Houni, P. Piispa, M. 2015. Ku va : LE H TI K U VA /K A I JA B S. 2013. Zacheus, T. Tutkimuksesta käytäntöön ja päinvastoin: Tutkimusja kehittämistoiminta suomalaisen huippu-urheilumenestyksen vahvistajana 2013–2016. Piispa & H. Tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa. 2008. 2000. Teoksessa J. Elder & J. Monikulttuuriset suomalaiset huippu-urheilijoina. Osaavista tekijöistä ei varmastikaan tule olemaan pulaa, mutta rahoituksen ja resurssien kohdistamisessa on parantamisen varaa. & Ansio, H. & Suoranta, J. 2015. Kärmeniemi, M. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:2. Rensujeff, K. Kohti parempaa Tutkimushankkeemme tavoitteena ei ollut mahtipontisesti ”tyhjentää pajatsoa” tai kuvitella, että kaikkiin huippu-urheilun ongelmakohtiin kyettäisiin vastaamaan. & Rautiainen, P. 2002. Valtion apurahoituksen merkitys taiteilijoille vuosituhannen vaihteen Suomessa. & Viitasalo, J. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Context & Method. & Salasuo, M. Salasuo, M. Samalla vaaditaan myös asennemuutosta koko urheiluliikkeeltä, ja ymmärrystä siitä, että tuo asennemuutos myös lopulta koituu sen itsensä parhaaksi. Olemme halunneet luoda perusteoksen ja astinlaudan, jonka pohjalta toivottavasti näemme tulevaisuudessa lisää perusteellista analyysiä huippu-urheilusta, ja että tuota tietoa myös hyödynnetään. & Nummela, A. Rantala, M. New York: Guilford Press, 1–24. Laine, A. Katsaus viimeaikaiseen yhteiskuntatieteelliseen taiteilijatutkimukseen suomessa. 2003. Tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa. 2014. Puuterilumen lumo: tutkimus lumilautailukulttuurista. Heinilä, K. Liikuntaa hyvinvointivaltiossa. Taiteilijakunnan rakenne, työ ja tulonmuodostus. & Piispa, M. 2010. Suomen Kuvalehti 15/2013. & Valaskivi, K. Kokkonen, J. Urheilupomojen harhapolku. Huippu-urheilijan elämänkulku. 2014. Talouden ja kulttuurin muuttuvat suhteet. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura. Taiteilijan elämänkulku. Jokinen, E. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. Tampere: Vastapaino. Turun yliopiston julkaisuja C 268. Helsinki: Suomen urheilumuseo. Holstein (toim.) Handbook of Interview Research. Wheaton, B. 2010. F. Ainakin klassisessa musiikissa ura voi kestää vanhuuspäiville asti, kun taas vaikkapa taitoluistelijoiden ura on usein ohi jo 25 ikävuoteen mennessä. Sata vuotta toistoa. 1999. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 134. Työelämän tutkimus. 2013. European Journal of Sport Science 14 (6), 530–537. Helsinki: Teatterikorkeakoulu. Perustiedot vuonna 1956 huipulla olleista suomalaisista urheilijoista. London: Routledge. & Reints, A. 2012. Suomalaisen liikuntakulttuurin lähihistoria. Elder, G. Tehtävä kulttuurille. & Vadén, T. Turku: Turun yliopisto. Selection, De-Selection and Progression in German Football Talent Promotion. Wylleman, P. Teoksessa Mikä maksaa. 2014. & Mononen, K. & Savolainen J. Joka tapauksessa näiden ”esteettisten taitolajien” ja ”urheilullisten taiteenlajien” rajapinnat voisivat tarjota kiinnostavia tutkimusasetelmia. 2013. Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto, 49–47. & Käpykangas, S. & Aarresola, O. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 709. Helsinki: Avain. Otsikko uusiksi. Suomalaiset liikuntasukupolvet ja liikuntakulttuurin muutos. Güllich, A. 2009. Hannula, M. Jyväskylä: Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus. Liikunnan asemointi ja argumentointi suomalaisessa liikuntapolitiikassa vuosina 1909–2013. Työpoliittinen aikakauskirja 4/2010, 33–42. (toim.) 2004. Acta Scenica 5. Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 156. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Taide instituutiona ja järjestelmänä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 166. Vahvojen kategorioiden välissä rakentuu hybridi-identiteetti. Niitä voitaneen kutsua vaikkapa aikaisen erikoistumisen taidelajeiksi. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan eriytymiseen. 2013. Huippu-urheilijan elämänura I. Teos on julkaistu kesäkuussa 2015 Nuorisotutkimusverkoston julkaisusarjassa. Understanding Lifestyle Sports: Consumption, Identity and Difference. A Lifespan Perspective on the Career of Talented and Elite Athletes: Perspective on High-Intensity Sports. (toim.) 1985. Hänninen, R. Teoksessa M. Näyttelijäidentiteetti. Gubrium & J. Jyväskylä: LIKES. Tutkimus lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksista. Huhta, H. A. Skeggs, B. Helsinki: Suomen Olympiakomitea. London: Sage, 121–140. Puronaho, K. Vallan kirjailijat. Osa-aikainen taiteilija. & Salasuo, M. Huhta (toim.) Epätavallisia elämänkulkuja. Tuohinen, T. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sport 20 (2), 88–94. & Huhta, H. Piispa, M. Developing Talent in Young People. Teoksessa G
33 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Teksti: KATI KAURAVAARA JOS RIISUISIT SILMÄLASIT, NÄKISITKÖ TOISIN. Liikunnan tuputtamisesta ihmisen lähtökohtien ymmärtämiseen
En siis huomaa kantavani silmälaseja päässäni. Sovittiin esimerkiksi, että jokaisella on oikeus kieltäytyä liikunnasta tai lähteä pois liikuntatilanteesta ilman, että siihen reagoidaan. Raportin mukaan erityisesti sijaishuoltoa, terveydenhoidon tilanteita sekä leikkiin, vapaa-ajan toimintoihin ja E dellä kaksi liikunnanedistäjää reflektoi omaa toimintaansa. Mielestäni me liikunnanedistäjät edelleen tuputamme liikaa. Se saattoi antaa osallistujalle juuri ratkaisevan rohkaisevan viestin, jonka pohjalta hän uskaltautui mukaan. Ihmisillä on liikunnasta hyviä kokemuksia valtavan paljon, ja moni kokee liikkumisen myönteiseksi ja merkitykselliseksi (ks. Asian ääneen sanominen oli tärkeää. Ne ovat liian valikoivia, eikä suunnitteluprosessissa ole suoraa osallistamisen kulttuuria. (Lisää tietoa HEP-hankkeesta Oulun Diakonissalaitoksen verkkosivuilta www.odl.fi) Hyvistä hankkeista ja interventioista huolimatta pidän tärkeänä ja tarpeellisena nostaa esille asiakaslähtöisyyden ja kohderyhmän arvostamisen ja huomioimisen näkökulman. Annanko vai vienkö tilaa. Osallistumismenetelmät eivät myöskään ole avoimia kaikille lapsille ja nuorille. Kun ennen liikuntakyvyn dramaattista rajoittumista yritin päästä uimahalliin, salille tai vaikka toimintaterapiaan, joka paikassa tuli eteen kapeita tuoleja, painorajoja, pitkiä portaikkoja, hissittömiä ratkaisuja ja tai hissi oli sivussa lukkojen takana. Kutsun tässä tuputtamiseksi sellaista toimintaa, jossa ohi. Tämä on ikään kuin ylhäältä ohjattu ”minä ammattilainen tiedän, mikä on sinulle hyväksi” -ajattelumalli, joka ei kunnioita ihmisen omaa itsemääräämisoikeutta.” Pauli Rintala (Rintala 2015, 29) ”Teen työtä liikunnan parissa ja haluan kannustaa ihmisiä liikkumaan, omalla tavallaan ja oman tuntemuksensa mukaan. 34 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 ”Huomaan, että minulla on taipumus tarjota kaikille liikuntaa lääkkeeksi erilaisiin vaivoihin tai ennaltaehkäisyksi mahdollisiin tuleviin vaivoihin. Yleensä lapsia kuullaan vasta päätöksentekoprosessin loppuvaiheessa, jolloin he eivät käytännössä enää voi vaikuttaa päätöksiin. Voisin kirjoittaa samansuuntaisesti. Niiden pohjalta voi tehdä myös sellaisen tulkinnan, ettei liikkumisen edistämisessä tai liikuntainterventiossa ole aina kohderyhmälähtöistä otetta. Tällöin liikkumista tarjotaan ylhäältä alaspäin ratkaisuna, joka ei välttämättä huomioi ihmisen elämäntilannetta, hänen tärkeiksi ja merkitykselliseksi kokemiansa asioita tai sitä, mitä hänelle tarkoittaa hyvä elämä. Heihin samaistuminen vaatii kaltaiseltani läskiltä melkoista perversiota. Esitteissä on aina terveitä ja hyvinvoivia hymyileviä henkilöitä. esim. Nuorten kanssa keskusteltiin ennen intervention alkamista muun muassa liikkumiseen liittyvistä peloista ja ennakkoluuloista. Katsonko asioita tiiviisti omasta näkökulmastani. Asioita katsotaan pääosin liikuntaan myönteisesti suhtautuvan näkökulmasta riippumatta siitä, tapahtuuko ohittaminen tiedostamatta vai tiedostaen, haluamatta vai haluten. Vaikka pidän ihmisen näkökulman ymmärtämistä keskeisenä asiana liikunnanedistämistyössä, en aina huomaa, että itsellä on joskus näkökulma asioihin, jonka luulee olevan ainoa oikea. Olennaiseksi koettiin, että interventiossa vaatimustaso niin fyysisesti kuin sosiaalisen altistuksenkin osalta oli kohderyhmälle sopiva. Liikuntaan myönteisesti suhtautuvien on usein helppo saada kiinni liikuntaan kannustavista viesteistä, koska näkökulma on yhteneväinen. Tarjoukseni toimii tiettyyn pisteeseen saakka ja etenkin silloin, kun vastaanottaja on samaa mieltä. Elämäni parhaita hetkiä on, kun pääsen terapia-altaaseen lämpimään veteen liikkumaan.” (Aineisto 3) Lasten ja nuorten osallistuminen päätöksentekoon Suomessa -raportissa (Opetusja kulttuuriministeriö 2011, 94–95) todetaan, että lasten ja nuorten osallistumiseen sovelletaan enimmäkseen ylhäältä alas eikä alhaalta ylös suuntautuvaa lähestymistapaa, eli toiminnot ovat ennalta suunniteltuja. Koska olen aina katsonut ylipaino-ongelmaa ”liikunta-lasit” päässä, en ole tajunnut kuinka paljon asiakkaita ehkä pelotin aikanani pois tarjoamalla liikuntaa lääkkeeksi ruokavalion ohella. Jos taas henkilö ei sisäistä liikuntaa omakseen eikä ole motivoitunut liikkumaan, valistus menee hukkaan ja turhauma iskee sekä valistajaan että valistettavaan. Tuputanko vai onko minul la aito halu ymmärtää. Koski 2015; Myllyniemi & Berg 2013, 72–76). Nuorten kanssa sovittiin myös toimintatavoista. Silloin tällöin joudun kyseenalaistamaan omaa toimintaani. Ja sellaista liikuntaa, joka oli itselleni tuttua.” Nimimerkki ”Sisuvalkku” (Aineisto 1) tetaan vastaanottajan, kohteen, asiakkaan, liikkujan tai vähän liikkuvan näkökulma. ”…negatiivisia ajatuksia [liikunnasta] koska hirveen paljon puhutaan liikunnasta, niin siihen tulee sellasia paineita ja odotuksia…” (H1) (Aineisto 2) ”…se [liikunta] on kuitenkin tosi tärkeä osa kuntoutumista ja toivoisin että sitä enemmän otettaisiin kaikissa kuntoutumissuunnitelmissa huomioon ja just sitä että siihen saisi tukee, että se ei ois sitä että nyt sun pitäisi liikkua ja nyt kaks tuntia ulkoilua joka päivä ja se jätetään sairaiden ja hauraan ihmisen omille harteille. Esimerkiksi Oulun Diakonissalaitoksen toteuttamassa Hyvinvointiliikuntaa elämän poluilla -hankkeessa (HEP-hanke) kohderyhmänä on syrjäytymisvaarassa olevat 20–30-vuotiaat nuoret. Valitettavasti monella on liikkumisesta ja siihen kannustamisesta myös toisenlaisia kokemuksia. Suomessa on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka vähän liikkuville kohdennettuja liikuntainterventiota on toteutettu tai toteutetaan kohderyhmälähtöisesti alhaalta ylöspäin. Se vaan enemmän ahdistaa kun ei sitten saakaan tehtyä niitä… kun se oisi ohjattua ja tuettua…” (H3) (Aineisto 2) ”Kun liikuntarajoitteisille rakennetaan ympäristöjä ja palveluita, miksi silloin lähes poikkeuksetta ajatellaan palveluihin osallistuvan olevan 60 kiloinen pieni nainen
Tästä näkökulmasta sosiaalija kulttuuriantropologien tutkimusmatka vieraaseen kulttuuriin voisi olla hyödyllinen metafora meille liikunnanedistäjille. Nämä ryhmien antamat merkitykset eivät kuitenkaan ole pysyviä vaan saattavat muuttua kontekstissa, ajassa ja paikassa. Sinänsä itse valinnat eivät välttämättä aina ole toisiaan poissulkevia. Toisin sanoen kulttuuriset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet ohjaavat ihmisen toimintaa riippumatta siitä, onko se yksilön tiedostettavissa tai ei. Aikataulut, sovitut täsmälliset kellonajat ja tietyt harjoitusvuorot ovat juuri niitä, joihin nuori mies ei halua sitoutua. Vähäi nen liikkuminen on hänen elämässään samanarvoinen asia kuin moni muukin sellainen toiminto, jota nuori mies ei tee. Vähäinen liikkuminen näyttäytyi nuoren miehen näkö kulmasta mielekkäänä valintana. Antropologeille tärkeä kulttuurirelativismin periaate kannustaa tarkastelemaan vierasta kulttuuria aina vieraan kulttuurin omista lähtökohdista käsin, eikä tarkastelijan oman kulttuurin näkökulmasta. Tärkeää on nimenomaan se, minkälaisia merkityksiä he antavat asioille, esimerkiksi valinnoilleen. Ihminen siis tekee valintoja sen mukaan, minkälainen subjektiivinen merkitys niillä on hänelle. Merkityshierarkian yläpäässä ei ole tilaa liikkumiselle. Rakenteet luovat kehykset, joiden puitteissa ihmisen on mahdollista toimia. Ihmisen elämänkulun ja arjen toiminnan voi siis ajatella rakentuvan yksilöllisten valintojen ja sosiaalisten rakenteiden vuorovaikutuksessa. Elämän suolat toimivat valintoja ohjaavina tekijöinä, jolloin valinnat edistävät elämän suolojen toteutumista tai eivät ainakaan saa estää sitä. (Eriksen 2004, 21–22; Spradley 1979, 34) Antropologien tapaan kohderyhmään kuuluvat voi nähdä tietävinä subjekteina ja oman elämänsä asiantuntijoina. Vaikka kaverit ovat tärkeitä, etenkään organisoitu liikkuminen ei juuri tarjoa niitä sosiaalisia merkityksiä, joita nuori mies hakee ja tavoittelee. Nuori mies rakentaa oman toimintojen hierarkiansa, jossa tietyt toiminnot ja valinnat ovat toisia merkityksellisempiä. Käsitys siitä, mikä on hyvää elämää tai mikä on itselle hyväksi, on subjektiivista. Tällöin ei ole olennaista, ovatko kohderyhmään kuuluvat sinänsä oikeassa vai väärässä tai onko heidän kertomansa totta vai ei. 35 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 liikuntaan liittyvissä asioissa lapsia ei kuunnella eikä heidän näkemyksiään oteta vakavasti. Ne ovat hetkessä eläminen, kiireettömyys, vapaa-ajan runsaus, mahdollisimman vähällä pääseminen ja kaverit. Merkitykset eivät kuitenkaan synny tyhjiössä, vaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Tällöin relativismissa kangistuu sekä liikunnanedistäjän että edistämistoimien kohteena olevien toimijuus, kuten Elina Valovirta (2010, 98) on osuvasti toisessa yhteydessä kirjoittanut.. Kulttuuri yhdistää yhteisöön kuuluvia toisiinsa ja toisaalta erottaa ryhmän muista yhteisöistä. Omaehtoisen liikkumisen avaimet Kulttuurirelativismin nimissä voisi jättää puuttumatta esimerkiksi edellä mainittujen nuorten miesten liikkumistottumuksiin, sillä universaalia hyvää ei ole olemassa. Keskeistä on oppia ymmärtämään toista toisena. Usein hän ei edes mieti erikseen, mitä jättää tekemättä. Liikkuminen kilpailee pääsystä merkitykselliseksi koettujen toimintojen listalle moni en muiden toimintojen kanssa. Väitänkin, ettei liikkumisen välttäminen ole nuorelle miehelle sinänsä itsetarkoitus, eikä siinä ei ole kapinaa liikunnanedistäjien odotuksia vastaan. Jos vähäinen liikkuminen on nuorelle miehelle hyvää elämää, sille tulee antaa arvoa. Toisaalta taas esimerkiksi autoilu ja liikkuminen omaa kehoa käyttäen eivät juuri voi toteutua yhtä aikaa. Nuorelle miehelle vähäinen liikkuminen on itsestäänselvyys, joka vastaa elämän suoloihin, hänelle merkitykselliseksi kokemiinsa asioihin. Yksilöiden valinnat ovat kuitenkin osittain myös rakenteiden muokkaamia, toisinaan jopa pakottamia. Valintojen merkityksellisyys Omassa etnografisessa väitöskirjatutkimuksessani (Kauravaara 2013) tarkastelin vähäisen liikkumisen ilmiötä 18–20-vuotiaiden koneja metallialaa opiskelevien nuorten miesten arjessa ja elämäntavassa. Tutkimuksessani kävi ilmi, ettei nuori mies häpeile vähäistä liikkumistaan. Kutsun nuorelle miehelle tärkeitä asioita elämän suoloiksi. Toivottavasti raportin julkaisemisen jälkeen on tapahtunut myönteistä kehitystä, sillä etenkin vähän liikkuvien ihmisten näkemys liikkumisesta, vähän liikkumisesta, arjesta ja elämästä on usein kovin erilainen kuin liikuntapolitiikan ja liikunnanedistäjien näkemys. Toisinaan rakenteet voivat olla pakottaviakin ja yksilön mahdollisuudet toteuttaa toimijuuttaan rakenteiden puristuksissa varsin vähäi siä. Myöskään liikunnan terveyttä edistävä vaikutus tai vähäisen liikkumisen terveyttä heikentävä vaikutus eivät riitä nuorelle miehelle motii viksi liikkua, koska nuori mies ei juuri tarkastele valintojaan terveyden kehyksessä. Esimerkiksi juuri kavereiden kanssa hengailuun voisi ainakin teoriassa olla mahdollista liittää liikkumista tietyin edellytyksin. Jos ei kohderyhmän maailmaa tunneta, on heidän haluihinsa, tapoihinsa ja tarpeisiinsa hankala vastata. Pidän kin ongelmallisena sitä, että relativistisen ajattelun avulla on mahdollista olla kantamatta vastuuta rakenteiden tuottamasta epätasa-arvosta perustellen sitä kulttuuristen erityispiirteiden kunnioittamisella. Esimerkiksi nuoren miehen lähiyhteisössä vähäisen liikkumisen voi tulkita jopa normiksi, jonka mukaan on pakko toimia lunastaakseen paikkansa ryhmässään ja vahvistaakseen asemaansa siellä. Hänellä ei ole syytä salailla valintaansa tai tässä tapauksessa valitsematta jättämistään. Lähiyhteisössä yhteisesti jaetut merkitykset, arvot, normit ja käytännöt muodostavat kulttuurin, jonka kautta ihminen tekee havaintoja, jäsentää todellisuutta, tulkitsee maailmaa ja toimii vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Tässä tapauk sessa vähäinen liikkuminen merkitsee muiden asettamista velvoitteista ja tavoitteista vapaata aikaa, kiireettömyyttä ja mahdollisimman vähällä pääsemistä
Yhteiskunnallinen markkinointi (engl. Fyysinen aktiivisuus on vähäistä, mihin sekä opettajien että oppilaiden käytänteet ja rutinoituneet toimintatavat, asenteet ja normit sekä fyysinen ympä ristö johdattelevat. Keskeistä olisikin löytää ne elementit, jotka kulloinkin kannustavat nuoria tilan käyttöön ja hyödyntämiseen. 2010; Hopwood, T. (Hasanen 2013, 40; 42; ks. Yläkoululaisille liikkuminen saattaa olla noloa. Jos suunnitellut muutokset ovat ihmisen omien elämänarvojen suuntaisia ja sopivan pieniä, niiden on mahdollista muuttua pysyviksi (Kangasniemi ym. 2012) hyödyntää kaupallisten toimijoiden markkinointikonsepteja prosesseissa, joiden tavoitteena on käyttäytymisen muuttaminen. Jos ymmärrystä kohderyhmästä ei ole, toimet eivät välttämättä kohtaa vähän liikkuvaa ja mahdolliset muutokset liikkumisessa jäävät lyhytkestoisiksi. Ihmisen hyvinvointi on viime kädessä hänen itsensä määriteltävissä. myös Ojala 2015, 83–85). Tällaisia elementtejä voivat olla fyysisen tilan suhteen esimerkiksi tunne tilan omistamisesta, tilan tarjoamat haasteet ja mahdollisuudet muokata tilaa omiin käyttötarkoituksiin sopivaksi. 2015). Tällöin interventio voidaan toteuttaa parhaassa tapauksessa niin, että siinä autetaan kohdejoukon yksilöitä saavuttamaan juuri ne asiat, jotka ovat heille merkityksellisiä ja tärkeitä ja mitä he haluavat saavuttaa. Jotta nuoret eivät pakenisi aikuisen tarkkailevaa, ohjaamaan pyrkivää, kontrolloivaa katsetta, nuorille tulee antaa tilaa aidosti. Silloin nuoret eivät esimerkiksi ole meidän aikuisten ennalta määräämissä rooleissa vaan tasavertaisina toimijoina arvokkaine mielipiteineen, näkemyksineen ja tulokulmineen. Omaehtoiseen liikkumiseen virittävien ja harhauttavien ympäristöjen lisäksi lienee syytä kiinnittää huomio niihin instituutioihin, joissa nuoret aikaansa viettävät. Nuorten vapaa-aikakyselyn mukaan valtaosa 10–29-vuotiaista nuorista on sitä mieltä, että toimintaan on mukava osallistua, jos ei tarvitse liittyä mihinkään jäseneksi (Myllyniemi & Berg 2013, 47–48). Se kuitenkin vaatii liikunnanedistäjältä uudenlaista ajattelutapaa, jossa hyvä tulos on sekin, että ihmisen hyvinvointi. Tärkeää on kokemus, että aika on omaa aikaa, joka koetaan vapaa-ajaksi ja jonka sisällöstä päätetään itse. Instituutioiden fyysisiä ja kulttuurisia rakenteita on mahdollista muuttaa, mutta se edellyttää toisin näkemistä ja tekemistä. social marketing; ks. Yksilö tulisi nähdä kokonaisuutena, jossa elämäntilanteet ja elinolosuhteet, käytettävissä olevat resurssit ja pääomat sekä arvot, kokemukset ja merkitykset ohjaavat yksilöiden toimintaa, myös sitä, sisältääkö toiminta liikettä ja liikkumista vai ei (Itkonen & Kauravaara 2015, 184). Elina Hasasen havaintojen mukaan nuoret voisivat liikkua omaehtoisesti enemmän, jos nimenomaan omaehtoisuudelle olisi enemmän fyysistä, sosi aalista ja kulttuurista tilaa. Jotta liikkuminen olisi osa hengailua, on ehtojen oltava samat kuin muussakin hengailussa: ei ole aikatauluja tai sovittuja kellonaikoja. Kun ensin ymmärretään syvällisesti kohderyhmän lähtökohtia, seuraavaksi tunnistetaan kohdejoukon sisällä erilaisia ryhmiä. Ovatko esimerkiksi koulujen ja työharjoittelupaikkojen fyysiset ja kulttuuriset rakenteet liikkumisen vai vähäisen liikkumisen mahdollistavia, liikkumiseen vai vähäiseen liikkumiseen kannustavia. Silloin ei ole meidän liikunnanedistäjien ennalta määräämää ”oikeaa” tapaa tai motiivia tehdä ja toimia. Omaehtoisen liikkumisen mahdollistaminen esimerkiksi rakentamalla sopivia tiloja ja fyysisiä ympäristöjä voisi tarjota puitteet kavereiden kanssa hengailulle, joka on olennainen osa nuorten, myös esillä olleiden nuorten miesten vapaa-aikaa. Omat kokemukseni ammattioppilaitoksesta (Kauravaara 2013, 183–207; 229–232) ja kollegojeni kokemukset Liikkuva koulu -ohjelman yläkouluista (Rajala ym. Mikäli henkilö hakeutuu yksilöllisen neuvonnan ja ohjauksen piiriin ja on halukas työskentelemään oman hyvinvointinsa eteen, on siinä oivallinen lähtökohta. esim. Liikkuva kouluohjelmassa saadut myönteiset muutokset ovat edellyttäneet kouluhenkilökunnan yhteistä määrätietoisuutta ja sitoutumista asian taakse sekä koulun henkilökunnalta nuorten kohtaamista yksilöinä, oppilaiden kuuntelemista, kuulemista ja aitoa toimintaan osallistamista sekä uskallusta ja halua katsoa asioita oppilaiden silmin. Kuka muu kuin nuori itse voi parhaiten omalla toimijuudellaan vastata kysymykseen, mikä on nuorille merkityksellistä ja mahdollista tässä ja nyt. Joku voi tarttua tilaisuuteen tietämättä edes tarttuvansa tilaisuuteen. Jos liikkumista halutaan lisätä, meidän on välttämätöntä olla kiinnostuneita ihmisen näkökulmasta. 2013, 25–26) Yksilön näkeminen ammattieettisten arvojen kautta Oman tutkimukseni nuoret miehet osoittautuivat välinpitämättömiksi liikkumista kohtaan. Kohderyhmälähtöisessä toiminnassa keskeistä ei ole saada ihminen tekemään niin kuin ammattilainen tai asiantuntija haluaa, vaan auttaa ihmistä tunnistamaan, mitä hän haluaa, mikä hänelle on tärkeää, mitä hänelle tarkoittaa hyvä elämä. 2013) kertovat, että kouluinstituutiolla on hyvät edellytykset jähmettää sekä instituutio että oppilas. French ym. & Merritt, R. Toiminnon voi milloin tahansa keskeyttää. 36 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Nuorten miesten näkökulmasta vaikuttavaa liikunnanedistämistyötä voisi olla ennen kaikkea liikkumista mahdollistavat ja rakenteisiin puuttuvat toimet. On useita tapoja elää hyvää ja mielekästä elämää yhteiskunnan jäsenenä. Eikä niitä voida muuttaa mahtikäskyllä ylhäältä alaspäin. (Rajala ym. Tämän jälkeen jokaiselle ryhmälle kohdennetaan omannäköisensä interventio. Nuorten omaehtoista toimintaa tulisi pystyä tukemaan niin, ettei nuoria inspiroivaa omavaltaisuutta tukahduteta. Yhteiskunnallisessa markkinoinnissa keskeistä on pyrkiä tuntemaan ja ymmärtämään kohdejoukkoon kuuluvan yksilön arkielämää, asenteita, intressejä sekä nykyistä käyttäytymistä ja sen todellisia motiiveja. Toiminta on omaehtoista ja sille luodaan omat säännöt. Kun oppilaiden ideoita toteutetaan, syntyy samalla omistajuutta yhteisiin asioihin, mikä sitouttaa. Kuitenkin liikkumiseen kannustava ympäristö tarjoaa mahdollisuuksia oman kehon käytön lisäämiseen myös heille
Tutkimus suomalaisten lumilautailijoiden uria raamittavista asenteista, olosuhteista ja resursseista. The ethnographic interview. 2010. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus, 29–32. Hyvää ammattitaitoa on kyetä omista arvoistaan, merkityksellisiksi kokemistaan asioista, ennakkooletuksistaan ja -luuloistaan huolimatta – tai niiden tuella – toimimaan ammattieettisesti kohderyhmän tai asiakkaan arvoja ja tilannetta kunnioittavalla tavalla silloinkin, kun omat arvot poikkeavat kohderyhmän tai asiakkaan arvoista. Tulkintoja liikkumisesta ja liikunnanedistämisestä. Ojala, A.-L. Kauravaara, K. Että tunnistaisimme tapamme ja vaikuttimemme toimia suhteessa kohderyhmään. LÄHTEET: Eriksen, T. Aineisto 2: Sitaatit on poimittu Tanja Sillanpään Laurea-ammattikorkeakouluun vuonna 2014 tekemästä opinnäytetyöstä ”’Toivon, että mä saisin elää ja kasvaa omana ittenäni’ Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia kuntoutuksesta ja liikunnasta”. Harinen & A. Towards a physically more active lifestyle based on one´s own values: the results of a randomized controlled trial among physically inactive adults. Suom. Toista maata. Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. Studies in sport, physical education and Health 219. 2013. Opas 18. 1979. Notkeampi koulu – aktiivisempi koulupäivä. Sitaatit poimittu seuraavista lähteistä: Aineisto 1: Helsingin Sanomissa 29.3.2015 julkaistua Anna-Stina Nykäsen kirjoittamaa artikkelia ”Lihavien salille kehtaa mennä kuka tahansa” verkkoversiota oli kenen tahansa mahdollista kommentoida nimimerkillä. Sitaatti on poimittu artikkelin yhteydestä osoitteessa http://www.hs.fi/ sunnuntai/a1427432691805 (27.4.2015). Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 65. Teoksessa: S. Hasanen, E. Teoksessa: P. Tulkintoja liikkumisesta ja liikunnanedistämisestä. Sillanpää on nimennyt 20–30-vuotiaat haastateltavansa numeroin: H1, H2 ja H3. Rajala, K.; Turpeinen, S. Liikunnan merkitykset. 2004. Johdatus antropologiaan. Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013. 2015. Juvonen (toim.) Käsikirja sukupuoleen. 2013. Tukia; K. Theory and practice. Teoksessa: H. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Euroopan neuvoston politiikkatutkinta. Eettisesti kestävät toimet ovat läpinäkyviä, niiden vaikuttimet ovat avoimia ja arvoperusta on mietitty. H. Vammaiset ja pitkäaikaissairaat liikkumaan – Miksi, kuka päättää, mitä ja kenen puolesta. Harinen & A. P. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 65. Edellä esitetyt liikunnanedistämisratkaisut ovat sellaisia, jotka mahdollistavat yksilön mielekkään elämän keskeisten elementtien toteutumisen ja itsensä toteuttamisen. Ylirajaisten erojen politiikkaa. H. 2015 Epilogi. Hopwood, T. Lähteenmäki (toim.). Jyväskylän yliopisto. Teoksessa: T. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 39–42. Kangasniemi, A. 2010. BMC Public Health 15:260. Helsinki: Gaudeamus & Suomen antropologinen seura r.y. Tässä seison enkä muuta voi. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 296. Rossi & T. & Tammelin, T. Spradley, J. Sosiaalisen markkinoinnin ABC. Yksilöä ei voi pakottaa liikkumaan, eikä vähäisestä liikkumisesta tule syyllistää tai leimata. Opetusja kulttuuriministeriö; Valtion liikuntaneuvosto; Nuorisoasiain neuvottelukunta & Nuorisotutkimusverkosto. Olen kysynyt ja saanut luvan sitaattien julkaisemiseen. Itkonen & K. Vaihtoehtoisuutta ja valtavirtaisuutta. New York: Holt, Rinehart & Winston. Myllyniemi, S. Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. Jyväskylä: LIKEStutkimuskeskus, 184–189. 2012. Koski, P. 2015. 2015. Social marketing and public health. Aineisto 3: Sitaatti on poimittu LIKES-tutkimuskeskuksen ja Liikuntatieteellisen Seuran yhteistyössä 22.1.2015 järjestämän Liikunta kansalaisen silmin -seminaarin keskusteluhetkeen kerättyjen seminaariosallistujien ennakkokysymysten joukosta. 2013. 37 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 paranee ja mahdollisesti edellytykset liikkumisen lisäämiselle kasvavat, vaikka askelten määrässä tai liikuntakertojen tiheydessä ei tapahtuisikaan mitään muutosta. Unelmani on, että me liikunnanedistäjät olisimme halukkaita reflektoimaan ja kyseenalaistamaan omaa toimintaamme aikaisempaa useammin. KATI KAURAVAARA, LitT Erikoissuunnittelija LIKES – tutkimuskeskus Sähköposti: kati.kauravaara@likes.fi Jälkikirjoitus: Aineistolähteet eivät ole systemaattisesti poimittuja tai edusta tiettyä joukkoa. Hyvä lähtökohta on se, että me liikunnanedistäjät havaitsemme oman positiomme ja sen, mihin perustamme työmme. Teoksessa: P. Tampere: Vastapaino, 92–105.. Liikkumista kannattaa silti edistää, jotta kaikilla olisi halutessaan mahdollisuuksia liikkumiseen. Valtion liikuntaneuvosto. Käytän niitä tässä artikkelissa esimerkinomaisesti nostamaan esille sitä, että tällaisiakin mielipiteitä, näkemyksiä ja kokemuksia on olemassa sen rinnalla, että on olemassa hyviä, mielekkäitä kokemuksia sekä liikkumisen edistämisestä että liikkumisen edistämisen kohteeksi joutumisesta. Mitä sitten, jos ei liikuta. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 296. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:27. & Merritt, R. & Kauravaara, K. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 276. Ehkä siten tunnistamme entistä useammin silmälasimme, voimme nähdä toisin ja myös tehdä toisin. Päätöksenteko ja nuorten osallistuminen päätöksentekoon Suomessa. Kurottuja kulttuurikuiluja. Silloin kyse on omien arvojemme, ennakkokäsitystemme ja asenteidemme tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Me ei välttämättä edes saatais olla siellä. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 140. Silloin jää myös se vaihtoehto, ettei liikunta ole jollekulle mielekäs vaihtoehto. French, J.; Blair-Stevens, C.; McVey, D. Saresma; L.-M. Kauravaara Liikunta kansalaisten elämänkulussa. Opetusja kulttuuriministeriö. Kokko & R. Rannikko (toim.) Tässä seison enkä muuta voi. Wilskman & M. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Kauravaara Liikunta kansalaisten elämänkulussa. & Berg, P. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 39–42. Itkonen, H. Oxford University Press. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. M.; Lappalainen, R..; Kankaanpää, A.; Tolvanen, A. Itkonen & K. & Laine, K. Teoksessa: H. 2015. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. & Merrit, R. Valovirta, E. Rannikko (toim). Rintala, P. Etnografinen tutkimus nuorista miehistä. 2013
Se kehitettiin ensisijaisesti huono-osaisia ja riskiryhmiin kuuluvia nuoria varten. Se puhuu nuorisolle kielellä, jota nuoriso ymmärtää. Kyse on esimerkiksi ristiriitojen N elson Mandela näytti vakaumuksensa urheilun voimasta vuonna 1992, kun hän käytti rugbyä – jota silloin pidettiin valkoisen Etelä-Afrikan urheiluna – kansallisen yhtenäisyyden ja ylpeyden symbolina. Tässä työssä käytän niin kutsuttua Teaching Personal and Social Responsibility (TPSR) -mallia, jonka on kehittänyt Don Hellison (2011). Urheilu voi tuoda toivoa sinne, missä aiemmin oli vai epätoivoa. 38 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Teksti: PAUL M. Tämä saattaa vaikuttaa hieman oudolta tavalta aloittaa luento suomalaisessa kongressissa. Liikuntatieteellinen Seura pyrkii edistämään liikuntaa, liikuntakulttuuria ja -tutkimusta koko “Urheilu voi muuttaa maailmaa. Urheilun käyttäminen diplomatian välinenä on yleistynyt viime vuosina. TPSR-malli on eräs vakiintuneimmista nuorten myönteistä kehitystä urheilun avulla edistävistä malleista (Petitpas et al., 2005). Useat organisaatiot panostavat ohjelmiin, jotka käyttävät urheilua sosiaalisten muutosten välineenä. Eräät merkittävät organisaatiot, kuten UNICEF, Englannin valioliiga ja USA:n ulkoministeriö ovat kehittäneet erityisiä hankkeita tälle pohjalle. Sillä tarkoitetaan urheiluohjelmia, jotka on suunniteltu edistämään kokonaisvaltaista kehitystä ja opettamaan elämäntaitoja. Sillä on kyky inspiroida. Lyhyen tähtäyksen tavoitteena on, että osallistujissa kehittyy kunnioitus toinen toistensa oikeuksia ja tunteita kohtaan sekä motivaatiota, itseohjautuvuutta ja välittämisen etiikkaa. Mandela ei kuitenkaan ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen, joka on ottanut urheilun sosiaalisen muutoksen moottoriksi. Se on vahvempi rotujen välisten raja-aitojen rikkoja kuin hallitus”. un.org/wcm/content/site/sport/home/sport). Yhdistyneet kansakunnat toteaa, että ”Urheilu on vahva työkalu sosiaalisten siteiden ja verkostojen vahvistamisessa ja edistettäessä rauhan, veljeyden, solidaarisuuden, väkivallattomuuden, suvaitsevaisuuden ja oikeudenmukaisuuden ihanteita” (ks http://www. Nuoriso, kehitys ja urheilu Omalla alallani käsitellään nuorten myönteistä kehitystä liikunnan ja urheilun avulla (Holt, 2007). Urheilun käyttö sosiaalisen muutoksen aikaansaamisessa on kuitenkin kasvavan maailmanlaajuisen kiinnostuksen kohde ja tästä voimistuvasta trendistä on syytä olla tietoinen kaikkialla. Seuraavassa kuvaan työtäni nuorten parissa ja tarkastelen esiin tulleita käytännön opetuksia urhei lun käytöstä sosiaalisten muutosten moottorina. Nelson Mandela. Suomessa, toisin kuin monissa muissa maissa, on vakaa talous, vähän rikollisuutta, korkea koulutustaso ja hyvä terveystilanne (see http://www.state. gov). Harjoitukset rakennetaan tuomaan esiin niiden tärkeyttä ja niitä harjoitellaan ohjelman aikana. Mallin tehokkuus on käynyt ilmi kuluneitten 40 vuoden aikana, jolloin sitä on käytetty liikuntakasvatuksessa, koulupäivän jälkeiseksi toiminnaksi suunnitelluissa ohjelmissa ja kesäleireillä (Hellison, 2011). Suomessa on tavoitteena lisätä liikuntaa ja vähentää liikkumattomuutta vuoteen 2020 mennessä. Sillä on kyky yhdistää ihmisiä tavalla, johon harva muu asia pystyy. suomalaisen yhteiskunnan eduksi. Vierasmaalaisten osuus väestöstä on Suomessa eräs alhaisimmista Euroopassa eikä lähes homogeeninen yhteiskunta joudu kamppailemaan rotujen tai etnisten ryhmien välisten jännitteiden kanssa. WRIGHT Urheilu muuttaa maailmaa – retoriikkaa vai realismia. Vaikka näkökulma on enemmän kansantervey dellinen, monia samoja haasteita sisältyy myös laajoihin sosiaalisiin muutoksiin tähtäävien ohjelmien soveltamisessa
Belizessä on noin 330 000 asukasta ja sen kautta kuljetetaan huumeita Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaseudulle. Viime vuosina tämä näkökulma mallia koskevassa kirjallisuudessa on kuitenkin lisääntynyt merkittävästi. Kattava lista kirjallisuudesta löytyy muun muassa osoitteesta http://www.niu.edu/cea/ pals/. Urheilu ja sosiaalinen muutos Vuonna 2013 Yhdysvaltain ulkoasiainministeriö myönsi johtamalleni ryhmälle rahoituksen, joka mahdollisti työskentelyn Belizessä Keski-Amerikassa. Saimme myös kolmen vuoden apurahan Belizen urheilukoalitiolta (Belizean Youth Sport Coalition, BYSC). Kiinnostukseni ja kokemukseni eivät siis ole vain akateemisia, vaan hyvinkin käytännöllisiä. Mallia koskevan kirjallisuuden lisääntyminen on lisännyt myös sen käyttöä. Urheiluun perustuvien ohjelmien käytön puolesta puhuu etenkin se, että väestö on hyvin nuorta, yli 56 prosenttia asukkaista on alle 24-vuotiaita (https://www.cia.gov). Jatkan edelleen nuorten kanssa työskentelyä ja koulutan TPSRmallin käyttämistä. Tähän mennessä 13 belizeläistä delegaattia on ollut Yhdysvalloissa kouluttautumassa ja 17 koulua ja alueellista organisaatiota on liittynyt edellä mainittuun koalitioon. Useissa tutkimuksissa tulee esiin myös koulumenestyksen paranemista sekä aggressiivisen tai epäsosiaalisen käytöksen vähenemistä (Hellison & Walsh, 2002; Wright, 2009). Teoreettinen tuki TPSRmallille on laahannut pitkään jäljessä suhteessa siihen, kuinka laajasti mallia on käytetty. TPSR-malli syntyi Hellisonin kehittäessä joukon käytännön strategioita, jotka näyttivät toimivan ongelmien kanssa kamppailevien nuorten parissa työskenneltäessä. Keski-Amerikassa yleistä jengeihin ja huumeisiin liittyvää väkivaltaa, köyhyyttä ja alhaista koulutustasoa esiintyy myös Belizessä. Tällaiset yhteistoiminnan muodot ovat kuitenkin tärkeitä, sillä monet järjestöt ovat pieniä eikä niillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa valtakunnallisesti. Mallia on sovellettu menestyksekkäästi Espanjassa, Portugalissa, Turkissa, Brasiliassa, Suomessa, Uudessa-Seelannissa ja EteläKoreassa. Perimmäisenä tavoitteena on, että nämä arvot ja taidot siirtyvät myös muihin ympäristöihin, kuten kouluun, kotiin ja koko yhteisöön. Uutena haasteena on nyt valmentajien koulutus ja mallin oikean soveltamisen varmistaminen (Wright, 2009; Wright & Craig, 2011). Tämä on ollut haasteellista, sillä Belizessä vallitsee organisaatioiden yhteistoimintaa, vallan (ja maineen) jakamista, sektorirajojen ylittämistä ja poliittisia kytkentöjä vierastava kulttuuri. Vuosien varrella hän koulutti kourallisen nuoria tohtorikoulutettavia – kuten minut – oppipoikinaan. Kolmen ensimmäisen vuosikymmenen ajan tehtiin siis vain vähän systemaattista ammattimaista kehittämisja koulutustyötä. Seuraava haasteemme on yrittää soveltaa sitä laajemmassa mittakaavassa. Kun Hellison aloitti työnsä, hän opetti ohjelmaa yksin ja pienille nuorisojoukoille. Kirjallisuudesta käy ilmi, että TPSRvalmennusstrategia auttaa nuoria kehittämään vastuullista käyttäytymistä, osoittamaan sitä ohjelman puitteissa ja soveltamaan TPSR arvoja ja elämäntaitoja myös ohjel man ulkopuolella (Martinek & Lee, 2012; Walsh, Ozaeta & Wright, 2010; Wright & Burton, 2008). Tavoitteena oli luoda vaihtoja opinto-ohjelma, jol la ”edistetään nuorison kehitystä ja sosiaalista muutosta” urheilun avulla. Nämä organisaatiot ovat lähettäneet 70 valmentajaa, opettajaa, nuorisotyöntekijää tai poliisia Belizessä toimiviin neljän päivän mittaisiin koulutuksiin vuosina 2014 ja 2015. Rekrytoimme mukaan nuorisohjelmia tarjoavia urheilujärjestöjä ja koulutimme lisäksi valmentajia ja ohjelmien vetäjiä TPRS-mallin käyttöön. 39 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 ratkaisemisesta, tavoitteiden asettamisesta, ryhmän johtamisesta ja vertaisena valmentamisesta. Kun ne olivat osoittaneet toimivuutensa, oli kehitettävä tapoja, joilla opettaa muita aikuisia strategioiden soveltamisessa. Olen suunnitellut, soveltanut ja arvioinut näitä ohjelmia yli 20 vuoden ajan. Pelkästään kesän 2014 aikana noin 1 500 nuorta Belizen kaupungissa Don Hellison kehitti toimintamallin, joka tukee nuorten kokonaisvaltaista kehitystä urheilun ja liikunnan avulla.. Pääosa työstä on tapahtunut huono-osaisiksi ja mahdollisiksi koulupudokkaiksi tunnistettujen nuorten parissa ympäristöissä, joita leimaa köyhyys, väkivalta, huumerikollisuus ja erilaisten jengien toiminta. Vuonna 2012 Belizessä tapahtui 46 murhaa 100 000 asukasta kohden, mikä on eräs korkeimpia lukemia maailmassa ( http://www.state.gov). Näiden kahden vuoden kuluessa olemme luoneet toimivan kumppanuuden maan hallituksen, Belizen kaupunginhallinnon sekä kansalaisjärjestöjen ja korkeakoulujen kanssa. Kun TPSR-malli nyt on levinnyt yhä laajempaan käyttöön, oli tarpeen luoda myös luotettavia työkaluja, joilla varmistettiin mallin käyttöön kouluttaminen, soveltaminen ja oppimistulosten arviointi (Escarti et al, 2015; Li, Wright, Rukavina & Pickering, 2008; Hellison & Wright, 2011; Wright & Craig, 2011). Autamme heitä sisällyttämään nuorison tukemisen periaatteita ohjelmiinsa ja ylläpitämään niitä apurahakauden jälkeenkin. Tästä aiheesta halutaan nyt lisää tietoa minulta ja monilta muilta(Escarti et al, 2010; Hemphill, Templin & Wright, 2013; Walsh, 2008). Tuloksiin kuuluu myös se, että nuorten johtajuus, vastuuntunto, tiimityöskentely ja itsekontrolli on kehittynyt
Se edellyttää merkittävää tukea ja koordinatiota järjestötasolla. 40 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 (jonka koko asukasluku on 70 000) osallistui BYSCkoalition kouluttamien valmentajien vetämiin ohjelmiin. Siksi olemmekin uuden edessä yrittäessämme saada työmme kääntymään yhteiskunnalliseksi muutokseksi. He ovat myös havainneet materiaalin olevan sovellettavissa omassa työssään. Mikäli yhteiskunnallisen muutoksen ylevää tavoitetta käännetään käytännöiksi ja konkreettisiksi strategioiksi ilman teoreettista perustaa pelkään pahoin, että niitten niiden vaikutus jää heikoksi. Sosiaalinen muutos voi kuulostaa ylevältä tavoitteelta, mutta kyse on hyvin käytännönläheisestä asiasta. Toiset tutkijat (Hanleybrown et al., 2012) ovat puolestaan lisänneet, että seuraavaksi on edessä kolme vaihetta; toiminnan aloittaminen, vaikuttamisen edellyttämä organisointi sekä toiminnan ja vaikutusten pysyvyydestä huolehtiminen. Toiset taas ovat mukana koalitiossa, mutta muutokset itse käytännöissä ovat jääneet vähäisiksi. Tällä hetkellä olemme kollegoitteni kanssa perehtymässä kollektiivisen vaikuttamisen (Collective Impact) lähestymistapaan. Jotkut organisaatiot ovat omaksuneet nuorison kehittämisestä lähtevän lähestymistavan. Onnistumisen esteenä on kuitenkin usein se, ettei yrityksiin saada riittävän tiivistä ja pysyvää panostusta ja ne jäävät tehottomiksi – kuten yksittäisen vaikutuksen lähestymistavassa (Kania & Kramer, 2011). Tähän tarvitaan muutosagentteja. Nykykokemuksemme on, että kumppaneina toimivien organisaatioiden innostaminen on keskeinen tekijä koalition toiminnan vakiinnuttamisessa. Kun ohjelma, interventio tai aloite edellyttää jalkauttamista on tärkeää, että siitä vastuussa olevat henkilöt ovat hyvin koulutettuja ja saavat jat. Muutos ei onnistu ilman yhteisön avaintoimijoiden omistautumista asialle. Olen esimerkiksi oppinut, että on tärkeää kyetä luopumaan hieman kontrolloinnista. Osin tämä liittyy aikuisten – valmentajien, nuorityöntekijöiden – kouluttamiseen niin, että käytännöt pysyvät yhtenäisinä ja mallin mukaisina. Organisaatioissa tapahtuneiden muutosten osalta tulokset ovat olleet vaihtelevia. Se, että mahdollistaa yhteisön sitoutumisen sosiaaliseen muutokseen on aivan muuta kuin kokeilun toteuttaminen tai intervention tuottaminen. Soveltamisen laadukkuus, yhdenmukaisuus TPSR-mallin kanssa ja vaikutukset nuorissa ovat tekijöitä, joiden selvittäminen edellyttää vielä jatkotoimia. Kokonaisvaltainen vaikuttaminen Minulla ei ole kokemusta organisaatioitten muuttamisesta. Kokonaisvaltaisen vaikutuksen lähestymistavassa huomioidaan myös sellaisia menestymiseen vaikuttavia avaintekijöitä kuten hallinto ja infrastruktuuri, strateginen suunnittelu, yhteiskunnallinen osallistuminen (Hanleybrown et al., 2012). Olen vakuuttunut siitä, että tehokkaasti toteutetuista TPSR-ohjelmista on hyötyä Belizen nuorisolle. Sen toiminnalla on voitu vähen tää ravitsemuksellisia puutteita noin 530 miljoonan ihmisen kohdalla maailmassa. Käyttämällä tätä lähestymistapaa GAIN on koordinoinut maailmanlaajuista yhteistyötä, jossa on mukana hallituksia, kansalaisjärjestöjä, yliopistoja ja yli 600 yritystä yli 30:ssä maassa (Hanleybrown et al., 2012). Pääosa tekemästämme arvioinnista on kohdistunut koulutuksen tehokkuuteen ja tuloksiin. Järjestön pitää esimerkiksi vapauttaa henkilökuntaa heidän vakituisista tehtävistään koulutuksen ajaksi. Urheiluohjelmien tavoitteiden muuttaminen voi edellyttää myös muutoksia järjestön toimintalinjauksissa tai henkilöitten työnkuvassa. Opettamisesta ja TPSRmallin käytöstä sen sijaan kyllä. Enemmän mietityttää nyt se, miten voimme tukea ohjelmien toteuttamista, kun niitä toteutetaan laajassa mittakaavassa. Siirtämällä näkökulmaa soveltavasta ja pienimittakaavaisesta toiminnasta laaja-alaiseen soveltamiseen olen saanut kokemuksia, jotka voivat olla avuksi myös muille vastaavia haasteita kohtaaville. Yhteiskunnallisia ongelmia pyritään ratkaisemaan monilla tahoilla kaiken aikaa. Laaja-alainen ja pysyvä sosiaalinen muutos vaatii useitten eri toimijoiden koordinoituja toimenpiteitä. Alustava analyysi kartoituksista, haastatteluista ja kohderyhmistä viittaa siihen, että koulutus on ollut tehokasta ja osallistujat ovat omaksuneet sen sisällön. Yhteiskunnallinen muutos ei tapahdu aikataulun mukaisesti, sitä ei saa aikaan yksilö ja prosessista tulee usein sekava. Tutkimusrahoituksemme viimeisen vuoden aikana aiomme tehdä kaiken voitavamme, jotta myös BYSCkoalitio Belizessä ottaa käyttöön kokonaisvaltaisen lähestymistavan. Olemmekin nyt vaihtaneet lähestymistapaa kokonaisvaltaisen vaikuttamisen suuntaan. Merkittäväksi haasteeksi Belizessä osoittautui myös se, etteivät organisaatiot aina ole halukkaita antautumaan yhteistoimintaan muitten toimijoitten kanssa. Belizen tapaisessa pienessä maassa näin suuria lukuja ei ole helppo saavuttaa. Kokonaisvaltainen vaikuttaminen on osoittautunut toimivaksi monissa paikallisissa, kansallisissa ja maailmanlaajuisissa kysymyksissä. Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että näin varsin laajan kirjon eritasoisia ohjelmia ja TPRSmallin sovelluksia vieraillessani kesälajien ohjelmissa viime vuonna. Tutkijat Kania ja Kramer (2011) ovat esittäneet, että kokonaisvaltaisessa vaikuttamisessa on viisi tekijää: yhteinen agenda, yhteiset mittaamistavat, toisiaan tukevat toiminnat, jatkuva kommunikaatio ja tukevat taustaorganisaatiot. Tätä lähestymistapaa ei ole sovellettu urheilussa yhteiskunnallisten muutosten aikaansaamiseksi, mutta uskomme, että sillä on potentiaalia. Eräät taas ovat ottaneet konkreettisia askeleita muuttaakseen käytäntöjään ja koordinoidakseen toimintojaan ennalta muitten järjestöjen kanssa. Olen myös oppinut, kuinka tärkeää on kumppanuus paikallisen yhteisön kanssa ja avaintoimijoiden sitouttaminen. Esimerkkinä voidaan mainita YK:n yleiskokouksen vuonna 2012 asettama Global Alliance for Improved Nutrition (GAIN), jonka tavoitteena on vähentää aliravitsemusta kehitysmaissa. Yhteistoiminta on olennaista minkä tahansa aloitteen onnistumiselle. Sosiaalista muutosta ei voi pakottaa ylhäältä, yhteisön jäsenten on otettava se omakseen
PAUL M. Transference of responsibility model goals to the school environment: Exploring the impact of a coaching club program. M. J., Cornelius, A. Stanford Social Innovation Review. M. Sport, Education and Society, (ahead-of-print), 1–22. Hemphill, M. Ehkä näissä kokemuksissani on joitakin yhtymäkohtia myös Suomeen niin, että niistä on hyötyä suomalaisillekin liikuntatutkijoille heidän pyrkimyksissään saattaa tutkimuksensa hyödyttämään erilaisia yhteiskunnallisia tarpeita. Escartí, A., Wright, P. (2012). Retrieved from http://www.ssireview.org/blog/entry/channeling_change_making_collective_impact_work Hellison, D. Collective impact. (2011). Journal of Physical Education, Recreation & Dance, 83(1), 33–51 Petitpas, A. The sport psychologist, 19(1), 63–80. Holt, N. Tämä edellyttää aivan uudenlaista referenssiraamia ja taitoja kuin ne, joihin kouluttauduin tutustuessani Don Hellisonin TPSR-malliin. Walsh, D. L. Teaching personal and social responsibility through physical activity (3rd Ed.). (2010). M., & Burton, S. Hellison, D., & Wright, P. E., Van Raalte, J. (2011). Channeling change: Making collective impact work. Professor and Interim Chair, Kinesiology and Physical Education Northern Illinois University, USA SÄhköposti: pwright@niu.edu LÄHTEET: Escartí, A., Gutiérrez, M., Pascual, C., & Llopis, R. B., & Pickering, M. Champaign, IL: Human Kinetics. (2012). Journal of Teaching in Physical Education, 27(2), 138. Kania, J., & Kramer, M. (2011). Tool for Assessing Responsibility-based Education (TARE) 2.0: Instrument Revisions, Inter-rater Reliability, and Correlations between Observed Teaching Strategies and Student Behaviors. M., Rukavina, P. Edellä esittämäni kokemukset ovat vaatineet, että ryhmämme on laajentanut tietopohjaansa ja oppinut uusia taitoja. International Journal of Psychology and Psychological Therapy, 10(3), 387–402. Measurement in Physical Education and Exercise Science, 15(3), 204–219.. Positive youth development through sport. Belizen BYSC-projekti on haastanut meidät kehittämään liikuntakasvatukseen tarkoitetusta ohjausmallista sovelluksen, jota käytetään niin laajassa mittakaavassa että sillä voi olla yhteiskunnallista tai sosiaalista vaikutusta. M. M., Pascual, C., & Gutiérrez, M. Implementation and outcomes of a responsibility-based physical activity program integrated into an intact high school physical education class. (2007). Hanleybrown, F., Kania, J., & Kramer, M. Journal of Teaching in Physical Education, 27(2), 167. L., & Jones, T. Champaign, IL: Human Kinetics. Stanford Social Innovation Review. Martinek, T., & Lee, O. S., Ozaeta, J., & Wright, P. (2011). Measuring students' perceptions of personal and social responsibility and the relationship to intrinsic motivation in urban physical education. WRIGHT, Ph.D. (2005). Wright, P. M., & Craig, M. A., Templin, T. (2010). Journal of Physical Education, Recreation & Dance, 79(2), 40–44. Implementation of the personal and social responsibility model to improve self-efficacy during physical education classes for primary school children. Kiitos Kiitän Yhdysvaltojen koulutusja kulttuuriviranomaisia (US Department of State’s Bureau of Educational and Cultural Affairs) Belizen nuorisourheiluhankkeen rahoituksesta. Walsh, D. (2008a). Haluan myös kiittää kollegoitani Steven Howellia, Jenn Jacobsia, and Jinhong Jungioa Pohjois-Illinoisin yliopistosta heidän arvokkaista kommenteistaan ja näkemyksistään tämän esityksen valmistelussa. Tool for assessing responsibility-based education (TARE): Instrument development, content validity, and inter-rater reliability. A framework for planning youth sport programs that foster psychosocial development. From community gyms to classrooms: A framework for values-transfer in schools. Implementation and outcomes of a responsibility-based continuing professional development protocol in physical education. 41 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 kuvaa tukea. Retrieved from www.ssireview.org/articles/entry/collective_impact Li, W., Wright, P. (2015). Physical Education and Sport Pedagogy, 15(1), 15–28. Wright, P. Routledge. Assessment (Chapter 11) in Teaching personal and social responsibility, 3rd ed. (2008). Strangers in a strange land: Using an activity course to teach an alternative curriculum model. Ihanne olisi, että he ovat osa kyseessä olevaa yhteisöä. (Ed.). J., & Wright, P. Vaikka on vaikeaa saavuttaa sellaista, jota voisi kuvata ”maailman muuttamiseksi” kannustan ja arvostan jokaista, joka työssään tähän arvokkaaseen tavoitteeseen pyrkii. (2013). W. (2008)
Omissa asiaa koskevissa tutkimuksissani en ole koskaan tavannut opettajia, jotka olisivat kokeneet asia näin. Lisäksi on vähän näyttöä siitä, että koulutusjärjesJatkuva ammatillinen koulutus on tärkeää kaikille opettajille. Toistaiseksi tutkimukset eivät ole tuottaneet yksiselitteisiä tuloksia (Hill ym. atkuvan ammatillisen koulutuksen tulisi vastata opettajien tarpeisiin ja työssä kohdattuihin haasteisiin. Vuosikymmeniä kestäneestä tutkimustyöstä huolimatta meillä ei ole kovinkaan laajaa yksimielisyyttä siitä, millaiset jatkuvan amma tillisen koulutuksen muodot ovat ”tehokkaita”. Tehokkuudella tarkoitetaan tässä yksinkertaisimmillaan sitä, että toimenpiteellä on haluttu tulos. 5) Kokevatko opettajat todellisuudessa jatkuvan ammattillisen koulutuksensa prosessina, jossa jokainen vaihe liittyy saumattomasti seuraavaan. (p. Esimerkiksi Irlannin opetusneuvosto (Teaching Council of Ireland 2011, p.5) ) kuvasi sitä jatkumona: Opettajankoulutuksen jatkumo kuvaa niitä virallisia ja epävirallisia kouluttavia ja kehittäviä toimintoja, joihin opettajat osallistuvat oppijoina koko opettajauransa aikana. Kaikkeen jatkuvaan ammatilliseen koulutukseen kohdistuu luonnollisesti myös erilaisia näkemyksiä siitä, mikä kulloinkin haluttu tulos on. 2013). “Tehokas” ammatillinen koulutus. Liikunnanopettajien nykyistä täydennyskoulutusta tulisi rakentaa niin, että se vastaa työn ajankohtaisiin haasteisiin, yhdistää tutkimusta, teoriaa ja käytäntöä innovatiivisesti ja kannustaa jatkuvaan oppimiseen. Tutkimuksissa on tunnistettu lukuisia erityyppisiä kouluttautumisen malleja ja prosesseja ja pyritty arvioimaan mitkä niistä vaikuttavat tehokkaimmin määrättyihin opettajien tai oppilaiden oppimisen aspekteihin. Siitä, mikä on toimivaa tai vähemmän toimivaa koulutusta ollaan kuitenkin montaa mieltä. Siksi onkin syytä tarkastella ”tehokkuuden” käsitettä toisella tavalla. 42 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Teksti: KATHLEEN ARMOUR Muutokset vaativat uusia valmiuksia – jatkuva ammatillinen koulutus avainasemassa täydennyskoulutuksesta. Käsitteen ” jatkuva ammatillinen koulutus” käyttöönotto on nähty irtiottona kapeammin ymmärretystä ammatissa toimivan liikunnanopettajan. Se ulottuu perus opinnoista induktiovaiheeseen, työn aloittamiseen, varhaiseen ja jatkuvaan ammatillisen koulutukseen sekä tukeen uran myöhemmissä vaiheissa niin, että jokainen vaihe liittyy saumattomasti seuraavaan ja on dynaamisesti yhteydessä muihin osiin. On myös esitetty, että jatkuvan ammatillisen koulutuksen tulee olla koko opettajan uran kestävä saumaton oppimisprosessi. Esimerkiksi Tannehill ym (2015, p.94) ovat tunnistaneet monia liikunnanopettajien ammatillisessa kouluttautumisessa relevantteja käytännön tason toimintoja kuten ” säännöllinen osallistuminen työpajoihin ja vuosittaisiin ammattialan kongresseihin, osallistuminen henkilökunnan kehitysohjelmiin, ammattikirjallisuuden ja -lehtien seuraaminen, jatkotutkintoihin pyrkiminen sekä ammatillisen kontaktit muihin kouluihin ja yhteiskuntaan”. Itse asiassa jatkuvan ammatillisen koulutuksen tarjoajan näkökulmasta katsottuna koulutukselle annetut tavoitteet saavutetaan harvoin täysin odotusten mukaisina
He pyrkivät kehittämään prototyyppejä ”pedagogisista tapauksista”, jotka koostuivat monitieteisistä, yksittäisten nuorten liikuntakasvattajien ja nuorisourheilun analyyseistä. 43 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 telmät sisältäisivät koulutusohjelmia, jotka voisivat lähimainkaan vastata kaikkiin yksittäisten opettajien uransa aikana kohtaamiin monitahoisiin ja jatkuvasti muuttuviin oppimistarpeisiin (Armour, Makopoulou & Chambers, 2012). Oppiminen on monitahoista Koska opettaminen on jatkuvaa oppimista, oppiminen on keskustelun ydin kehitettäessä jatkuvaa ammatillista koulutusta. Siksi onkin selvää, että nykypäivän liikunnanopettajien tehokkaan jatkuvan ammatillinen koulutuksen tulee perustua yhteiskunnallisten ja paikallisten olosuhteiden syvälliseen analyysiin. Tämä hankaloittaa yrityksiä kehittää käytäntöä vankan tutkimusnäytön pohjalta – ja mikä on yhtä tärkeätä – käytännön teemoista kumpuavaa tutkimusta. Samoin kuin siitä, että opettajat olisivat osallisina määrittämässä tutkimuskohteita aloilla, jotka voisivat tukea heitä työssään. Liikuntakasvatus on kuitenkin osa koko elämänkaaren mittaista fyysiseen aktiivisuuteen kasvattamisen prosessia. Joukko tutkijoita (Armour, 2014) eri puolilta maailmaa pyrki hiljattain löytämään keinoja rakentaa siltaa tutkimuksen ja käytännön välille. Kuten Quennerstedt ym “Oppiminen on pedagogiikan ydintä ja liikunnanopettajat ja valmentajat ovat ytimeltään pedagogeja. Tästä on esimerkkinä terveysalan tutkimus. Yleisesti ymmärretään, ettei tätä ongelmaa ratkaista yksinomaan liikuntakasvatuksen voimin. He kuvaavat tapoja, joilla Williamin ja hänen ystäviensä elämä eroaa aikaisempien sukupolvien elämästä, etenkin digiteknologian käytön – ja väärinkäytön – osalta. He pystyivät havainnollistamaan kuinka monitahoista oppiminen on jo yhden oppitunnin kuluessa; esimerkiksi oppimisen käytännöllisen ja kehollisen luonteen, yksilöllisten kokemusten merkityksen, tavat, joilla laajemmat kulttuuriset merkitykset tulevat osaksi oppimisprosessia sekä valtasuhteiden vaikutuksen oppitunnin dynamiikkaan.. Teknologian kritiikittömän käytön sijaan kirjoittajat korostavat digilukutaidon merkitystä liikunnanopettajille, jotta he voivat tukea nuoria navigoimaan digitaalisessa maailmassa. Tietämyksemme muuttuu nopeasti lisääntyvän tutkimuksen myötä. 886)” Quennerstedt et al (2014b) havainnollistivat tätä projektissa, jossa he videoivat liikuntatunteja. Digilukutaito on tarpeen Chambers, Murphy, Nolan and Murphy (2014) kuvaavat irlantilaisen 15-vuotiaan urheiluhullun “Williamin” elämää. Tarkastellessaan ensimmäisiä kahtakymmentä tapausta he havaitsivat, että avaintekijäksi nousi se, kuinka erilaiset kontekstit sekä makroettä mikrotasoilla monin eri tavoin vaikuttivat – joko rajoittaen tai mahdollistaen – nuorten osallistumiseen urheiluun ja fyysiseen aktiivisuuteen. Samoin, että ollakseen ”tehokasta”, jatkuvan ammatillisen koulutuksen tulisi sisältää teknologiaosaamisen teemoja. Fyysiseen aktiivisuuteen kasvattaminen on haaste Tarve löytää uusia tapoja edistää koko elämänkaaren jatkuvaa liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta on ajankohtainen ja maailmanlaajuinen haaste (Trost, Blair & Khan, 2014). Siitä huolimatta jatkokoulutusta suunnitellaan ja toteutetaan usein tavoilla, jotka eivät huomioi lainkaan tehokasta oppimista koskevaa tutkimusta (Armour & Yelling 2004; 2007). Silti niin nuorten kuin aikuistenkin fyysistä aktiivisuutta koskevat tiedot osoittavat, että nykyiset käytännöt eivät monien nuorten kohdalla toimi (WHO, 2010). Voimme siis vetää sen johtopäätöksen, että osa liikuntakasvatuksen dynaamisuudesta on yhteydessä liikunnanopettajan teknologiaosaamiseen. Liikunnanopettaja kohtaa nykypäivän haasteet Liikunnanopettajat kohtaavat tätä nykyä monia haasteita, joihin jatkokoulutuksen tulisi vastata, jotta sitä voitaisiin pitää tehokkaana. Fullan (2013) asemoi pedagogiikkaa, teknologiaa ja muutosta koskevassa teoksessaan teknologian – osaavien ja motivoituneiden käyttäjien käsissä – poten tiaaliseksi oppimisen kiihdyttäjäksi. Siitä huolimatta meillä on vain muutamia esimerkkejä siitä, että olisi panostettu esimerkiksi siihen, että liikunnanopettajilla on jatkuvasti ja laaja-alaisesti käytettävissään ajantasaista tutkimustietoa. Tämä liittyy myös ”tehokkaan” jatkuvan ammatillisen koulutuksen luonteeseen, sillä ”tämän päivän liikuntakasvatus” on määritelmänsä mukaan dynaaminen käsite. Liikuntakasvatusta koskevassa tutkimuksessa tuodaan harvemmin selkeästi esiin niitä oppimisteorioita, joihin tutkimuksen rakenne tai metodit perustuvat. Seuraavat esimerkit tuovat esiin eräitä ammatillisen koulutuksen ajankohtaisia haasteita. Se on tarpeen, mikäli opettajien odotetaan kykenevän kohtaamaan yksittäisten nuorten erilaiset oppimistarpeet, samoin kuin antamaan nuorille valmiuksia kasvaa tiedostaviksi fitnessja terveysteollisuuden kuluttajiksi eikä vain sen uusimpien villitysten ja muotien uhreiksi. Ball (2012) on esittänyt, että meiltä puuttuu tutkimuksen ja käytännön yhdistäviä mekanismeja. Sen tulee myös antaa valmiuksia haastaa moninaiset yksinkertaistavat ”liikuntaresepti” lähestymistavat. On selvää, että liikunnanopettajilla tulee olla käytettävissä näitä haasteita koskevaa tutkittua tietoa ja että heidän tulee olla vahvasti mukana määrittämässä koulutustarpeitaan. the UK Department of Health, 2011). Pedagogiikka on kuitenkin monimutkainen konsepti ja jokaisessa pedagogisessa kohtaamisessa vaikuttavien muuttujien määrä on valtava… eli jotta voimme tutkia oppimista tarvitsemme selkeitä raameja voidaksemme hahmottaa mitä on tapahtumassa (p. Eri maitten hallitukset ovat antaneet lukuisia liikuntasuorituksia (cf
Ollakseen ”elämänmittaista” ja jatkuvaa jokaisen oppimiskokemuksen tulee innostaa oppimaan lisää. Deweylle ”kasvu” on yksi koulutuksen tavoite. Niinpä mikäli lapset ovat passiivisia ja heitä ohjataan saavuttamaan ennalta määrätty päätepiste, mahdollisuudet jatkuvaan kasvuun ja innovaatioihin tukah dutetaan. Tämä näkemys liittyy aiemmin esitettyihin nykypäivän liikunnan opetuksen dynaamisuutta koskeviin huomioihin. Eräs toinenkin Deweyn näkökulma on hyödyllinen. Dewey (1938a; 1916) ilmaisee ajatuksensa “koulutuksesta kasvuna” jatkuvana uudistumisprosessina. Deweyn periaate kokemuksen jatkuvuudesta on erityisen tärkeä. Ensisijaisia ovat opettajat oppijoina. Tämä argumentti linkittyy hyvin aiemmin esitettyihin huomioihin monitahoisesta oppimisesta liikuntatunneilla. Eräs tapa vastata kysymykseen on palata John Deweyn kirjoituksiin koulutuksesta kasvuna. 44 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Näistä lyhyistä oppitunneilla nauhoiteutuista jaksoista nouseva kuva oppimisen monimutkaisesta luonteesta on sekä oivaltava että jännittävä. Hän esitti jopa, että “ elämä on kasvua” (1916, p. Voi siis sanoa, että olemme kysyneet vääriä kysymyksiä. 38)”. Tämä näkökulma edellyttää uusia tapoja arvioida jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen tähtäävää toimintaa. Toisaalta kokemukset, jotka herättävät uteliaisuutta ja avaavat uusia näköaloja luovat edellytyksiä jatkuvalle kasvulle. Erityisesti ”jatkuva” tuntuisi olevan ilmiselvä. Hän esitti, etteivät kaikki kokemukset ole yhtä kouluttavia. Jatkuvan ammatillisen koulutuksen näkökulmasta oppijan muovautuvuus ja uusien ideoiden tuottaminen on vastakohta näkemykselle opettajista muualla tuotetun tiedon vastaanottajina. Tehokas jatkuva ammatillinen koulutus on näin ollen sellaista, joka vahvistaa liikunnanopettajaa uteliaana, dynaamisena ja luovana oppijana. Ilman linkitystä tutkimukseen arkikäytäntöjen ytimessä oleva kehollisuuden, yksilöllisen kokemuksen, kulttuurin ja vallan moninainen yhteys voi kuitenkin näyttäytyä vain rutiinina tai jäädä huomiotta. Dewey korostaa opettajan aktiivista roolia oppijana kaikissa oppimiskokemuksissa. Olennainen kysymys jokaisen oppimiskokemuksen kohdalla onkin missä määrin kokemuksella on piirteitä, jotka joko tukevat tai tukahduttavat jatkuvaa oppimista ja kasvua. Tässä mielessä liikunnanopettajaa ei koskaan voi pitää opettajana valmiina, vaan jatkuvasti opettajaksi kasvamisen prosessissa olevana. Yksittäisiä jatkokoulutustoimia voidaan pitää tehokkaina vain, jos ne edistävät halukkuutta, kykyä ja sitoutumista jatkuvaan oppimiseen. Jotkut kokemukset voivat rajoittaa tai ”kaventaa tulevien kokemusten kenttää” ja voivat siten olla haitallisia kasvulle, jättämällä oppijan ”kuoppaan tai uraan”. Siitä huolimatta ne ovat yksinkertaisesti vain osoitus kaikkien pedagogisten kohtaamisten monitahoisesta luonteesta (Leach & Moon, 1999). Kyse ei ole jatkuvan ammatillisen koulutuksen rakenteesta, aktiivisuudesta tai lähestymistavasta. Dewey näki myös, että kasvu on osa jokapäiväistä elämää ja jatkuvaa. Eräs kasvun perustavaa laatua oleva edellytys on Deweyn (1938a; 1916) mukaan kokemuksesta oppiminen: ”Kokemuksella on kyky tuottaa ja pitää sisällään mitä tahansa määrää teoriaa (tai älyllistä sisältöä), mutta teoriaa, joka on irrallaan kokemuksesta, ei voida pitää edes teoriana (p. 118)”. Dewey (1938a) selitti sitä näin: ”Kokemuksen jatkuvuuden periaate merkitsee sitä, että jokainen kokemus sekä ottaa jotakin menneiltä että muokkaa jollain tavalla seuraavia…Prosessi jatkuu yhtä kauan kuin elämä ja oppiminenkin. Koulutus on kasvamista John Deweyn mukaan koulutuksessa ei koskaan voi olla kyse ennalta määritetyistä tavoitteista, joihin oppi minen päättyy. Deweyn mukaan teorian ja käytännön välillä olevilla kuiluilla ei ole kovin suurta rakenteellista tai käytännöllistä merkitystä. Teoria pohjaa käytäntöön ja käytäntö teoriaan. Tällainen monitahoinen analyysi voisi siksi tuottaa runsaasti materiaalia liikunnanopetuksen jatkuvan ammatillisen koulutuksen tarpeisiin. Hän nimesi tämä ”oppijan muovautuvuudeksi” (1916). Sitä hän kuvaa seuraavasti: ”… kyky säilyttää kokemuksesta jotakin sellaista, joka on avuksi tulevaisuudessa. 43), eli että muutosta on pidettävä normina jokaiselle yksilölle, iästä riippumatta. Katse tulee siirtää Tehokas jatkuva ammatillinen koulutus vahvistaa liikunnanopettajaa uteliaana, dynaamisena ja luovana oppijana.. Miten jatkuvaa koulutusta sitten tulisi tarkastella. On kiinnostavaa korvata sana ”lapset” sanalla ”opettajat” tässä väitteessä ja miettiä jatkuvaa ammatillista koulutusta Deweyn perspektiivissä. Tämä tarkoittaa kykyä muovata toimintoja aiempien kokemusten tulosten perusteella, kykyä kehittää asennoitumista (p
Stratosphere. Armour, K. (1938a/1997). Global recommendations on physical activity for health. Tehokas jatkuva ammatillinen koulutus on toimintaa, joka edistää ja tukee opettajan koko ammattiuran kestävää kasvua oppijana. & Ha, A.S. Tannehill, D., van der Mars, H., & Macphail, A. LÄHTEET: Armour, K. Professional Development Research Consensus, Crossroads, and Challenges., Educational Researcher 42 (9), 476–487. (2007). Quennerstedt, M., Annerstedt, C., Barker, D., Karlefors, I., Larsson, H., Redelius, K., & Öhman, M. & Makopoulou, K.M. (2015). Trost S. (2012). M. (Ed.) (2014). Dewey, J. M. Chambers, F. KATHLEEN ARMOUR Professor School of Sport, Exercise & Rehabilitation Sciences University of Birmingham Englanti Sähköposti: k.armour@bham.ac.uk Artikkeli perustuu kirjoittajan tutkimusartikkeliin Armour, K.M., Quennerstedt, M, Chambers, F.C. Armour, K. (2014b). (2013). Ontario: Pearson. Sport Pedagogy. Learners and Pedagogy. Pedagogian ydintä ovat hetket, jolloin opettaja kohtaa yksittäisten nuorten monet ja monitahoiset tarpeet oppijoina. (1916/1951). Experience and Education. What did they learn in school today. and Murphy, O. (2014). Journal of Teaching in Physical Education 26 (2), 177. Building Effective Physical Education Programmes. C., Murphy, N., Nolan, Y. Sport and exercise pedagogy and questions about learning. (2004). Dewey, J. (1999). & Chambers, F.C. Maynooth: Teaching Council of Ireland. Armour, K. Effective professional development for physical education teachers: The role of informal, collaborative learning. New York: Touchstone. European Physical Education Review 20 (2), 282–302. Integrating Technology, Pedagogy and Change Knowledge. Teaching Council of Ireland (2011). Progression in PE Teachers’ Career-Long Professional Learning: Conceptual and Practical Concerns. M., & Yelling, M. Hill, H. Siksi meidän onkin löydettävä uusia tapoja, joilla huomioidaan liikunnanopettajien nykyiset haasteet, tutkimuksen, teorian ja käytännön yhteistyöt sekä oppimisen monimuotoisuus jokapäiväisessä elämässä. Leach, J., & Moon, B. Greene (1995) on tuonut esiin ajatuksen ”opettajista muukalaisina”, jotka pyrkivät katsomaan opetustaan ”tuorein silmin” kyetäkseen ajattelemaan sitä uusilla tavoilla. Burlington, MA: Jones and Bartlett Learning. 45 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 siitä mitä on opetettu siihen, miten se on stimuloinut opettajien uteliaisuutta ja intoa jatkuvaan oppimiseen. C., Beisiegel, M., & Jacob, R. William. Continuing professional development for experienced physical education teachers: Towards effective provision. M., Makopoulou, K. (2014). Policy on the Continuum of Teacher Education. UK Department of Health (2011) UK Physical Activity Guidelines https://www.gov.uk/government/publications/uk-physical-activityguidelines (accessed 2nd January, 2015) Wang, C.L. San Francisco: Jossey Bass. Pedagogical Cases in Physical Education and Youth Sport. New York: The Macmillan Company. M. European Physical Education Review 18, 62–77. N, & Khan K. Democracy and Education. WHO (2010) World Health Organisation. Sport, Education and Society 18 (2), 222–242. London: Paul Chapman. M., & Yelling, M. Pedagogical Cases in Physical Education and Youth Sport (184–197) London: Routledge. (2014a). Releasing the Imagination. Fullan, M. Sport, Education and Society 19 (7), 885–898. Se näyttäisi olevan hyvä tapa tarkastella myös tehokasta jatkuvaa ammatillista koulutusta. www.who.int (accessed 4th April, 2015).. Greene, M. London: Pearson. A method for exploring aspects of learning in physical education. Quennerstedt, M., Öhman, M., & Armour, K. In K. M. (1995). What is ‘effective’ CPD for contemporary physical education teachers. Physical inactivity remains the greatest public health problem of the 21st century: evidence, improved methods and solutions using the ‘7 investments that work’ as a framework. R. G, Blair S. London: Routledge. Armour (Ed). Tehokasta jatkuvaa ammatillista koulutusta tämän päivän liikunnanopettajille. Br J Sports Med 48, 69–70. (2013). (Ed.) (2011). A Deweyan framework. Sport, Education and Society 9 (1), 95–114. The theory of planned behavior: predicting preservice teachers’ teaching behavior towards a constructive approach. 2013. Armour, K
46 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Teksti: DANIEL GOULD Tutkimusta, joka vaikuttaa – tiedonvälityksen unohdettu rooli vuosina saanut opettajilta ja valmentajilta useammin kuin kerran. Mikäli haluamme tehdä tutkimusta, joka vaikuttaa laajasti myös käytännössä, meidän tulee kiinnittää enemmän huomiota tutkitun tiedon integroimiseen käytäntöön. Moniin käytännön ongelmiin voitaisiin puuttua jo olemassa olevan tiedon pohjalta, mutta tutkimustieto ei välity tehokkaasti kentälle. On monia syitä miksi tiedon käyttöön ja tiedonvälitykseen tulee kiinnittää enemmän huomiota. Opiskelijat tunnistavat tämän ja ymmärtävät pian, että tiedekunnassa on kiinnostusta tutkimuksen tekemiseen, muttei käytännön toimintojen kehittämiseen. Eli pyrimme luomaan opiskelijoita, jotka tekevät mitä me teemme ja käytämme vähemmän aikaa tukeaksemme niitä opiskelijoita, joilla on erilaisia ajatuksia, ammatillisia tavoitteita ja pyrkimyksiä. Olen myös havainnut, että monissa suurissa yliopistoissa on voimistumassa trendi, jossa professorit antavat runsaasti aikaa heidän tutkimuksistaan kiinnostuneille opiskelijoille, mutta vähemmälle huomiolle jää se, miten tehty tutkimus kääntyisi parem min myös käytännön ammatteihin suuntautuvia opiskelijoita palvelevaksi. Nämä ovat esimerkkejä puutteellisesta katu-uskottavuudestamme käytännön toimijoiden keskuudessa. Otin ne kiitoksena tekemästäni työstä ja sen vaikutuksesta kentällä. Seuraavassa niistä eräitä tärkeimpiä: Katu-uskottavuus pelissä “Olet ihan OK yliopiston professoriksi” tai “et voi olla yliopistosta, koska olet kiinnostunut kuuntelemaan meitä, oppimaan meiltä ja kertomaan meille mitä meidän tulisi tietää”. Tiedon integrointi käytäntöön on tutkijoiden keskuudessa vähemmän arvostettua – on kyse sitten kirjan tai katsausartikkelin kirjoittamisesta tai työskentelystä suoraan soveltajien kanssa. Miksi tiedon käyttöä ja tiedonvälitystä. Ensin mainitun toimintatavan omaksuminen on järkevää, sillä tiedon tuottaminen on välttämätöntä alan kehitykselle. He eivät koe, että me tutkijat kuuntelemme heitä tai että meitä kiinnostaisi auttaa sellaisten ongelmien ratkaisemisessa, joita he kohtaavat päivittäisessä työssään. Huolestuttavaa oli, että moni en käytännön toimijoiden mielestä tutkimuksen, tutkijoiden ja käytännön toimijoiden välillä ei ole yhteyttä. Tällaisia kommentteja olen viime Liikuntatiede on soveltava tieteenala. Nykytilanteen muuttaminen edellyttää kuitenkin, että ymmärrämme paremmin tiedon välittymisen ja välittämisen prosesseja. Lisäksi rahoittajat, kuten esimerkiksi National Institute of Health Yhdysvalloissa käyttävät valtaosan budjettivaroistaan alkuperäistutkimukseen tukemiseen, tiedon integroimiseen ja siirtämiseen käytännön tarpeisiin varoja ohjataan huomattavasti vähemmän. Tiedon välittymiseen olisi syytä käyttää yhtä paljon aikaa kuin sen tuottamiseen.. Impact factor -lukemat, viittaustilastot ja myönnetyt tutkimusrahoitukset ovat kovaa valuuttaa tutkijanuraa rakennettaessa. Kehityspsykologi Maureen Weiss on sanonut, että monesta meistä tulee ”miniminä-syndrooman uhreja”(Weiss, 2008). Moni ongelma voitaisiin ratkaista jo olemassa olevalla tiedolla Uutta tietoa tarvitaan, mutta vielä enemmän olisi syytä ottaa käyttöön kaikki se tieto, jota meillä jo U seille tutkijoille halutuimmat saavutukset ovat niitä, jotka ilmenevät julkaistujen tutkimusartikkelien luettelossa ja tutkimusrahoituksena
Me voisimme hyödyntää entistä enemmän sosiaalista mediaa ja kirjoittaa blogeja ja osallistua alan keskusteluihin verkossa. Sanon näin, koska olen työskennellyt erittäin lahjakkaiden ja innovatiivisten soveltajien kanssa, jotka myös tietävät joistakin kysymyksistä paljon enemmän kuin me tutkijat. Martensin viesti oli, että vaikka tieteellinen tutkimus on tärkeä keino hankkia tietoa, se ei ole ainoa. Toisaalta he ovat hukkumassa tietoon, jota tulvii monista läheistä ja joka sisältää monia erilaisia näkökantoja. Hän tunnisti kuiluja jotka juontuivat niin tutkimuksesta, ongelmista tiedonvälityksessä kuin itse soveltajistakin. Tämä kävi ilmi työskennellessäni useita vuosia urheilun soveltajaportaassa. 47 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 on. Olen nähnyt monen soveltavan tutkimushankkeen epäonnistuvan, koska tutkijat ovat luvanneet enemmän kuin mitä ovat voineet tehdä. Miten motivoin urheilijaa. Liikunnan ja urheilun tutkimuksessa tämä on erityisen tärkeää, sillä valmentajat käyttävät ja arvostavat usein varsin epätieteellisiä tapoja tietämyksen hankinnassa. Itse asiassa vastatessani näihin kysymyksiin kerron enemmän jo hyvän aikaa tiedossa olleista asioista, kuin aivan tuoreen tutkimuksen tuloksista. Heillä on käytettävissään tietoa ja materiaaleja tavalla, josta edeltävät sukupolvet ovat voineet vain uneksia. Ammattilaiset hukkuvat tietotulvaan Käytännön toimijat elävät tietoyhteiskunnassa. Lisäksi tutkijat jäävät paitsi niistä innovatiivista ideoista, joita soveltajilla voi olla. Opiskelijoille kyllä kerrotaan miten tutkimusta tehdään, mutta opastetaan harvemmin esimerkiksi arvioimaan internetin tietolähteiden luotettavuutta tai integroimaan tutkimusta omaan opetustai valmennustoimintaansa. Eräät oman urani innovatiivisimmat tutkimushankkeet ovat syntyneet keskusteluissa urheilijoiden ja valmentajien kanssa. Tutkijat antavat liian usein suoraan tai epäsuorasti ymmärtää, että tiede on ainoa tapa saada tietoa ja hylkäävät valmentajien tietämyksen, koska se ei ole ”tieteellistä”. Vaikka tilanne on parantunut, tarvitsemme edelleen enemmän kohtaamisia ja tasavertaista vuorovaikutusta. Niitä ovat esimerkiksi intuitio, jaetut kokemukset, itsetutkiskelu sekä etenkin tieteellinen tutkimus tärkeänä maailmaa selittävänä metodina. Olennaista on tunnistaa eri tiedonhankintatapojen vahvuudet ja rajoitukset. Säätelemätön internet Käsitellessään informaatioaikakauden haasteita yliopistoille yliopistoni johtaja Lou Anne K Simon on esittänyt, että internet on uusi megakirjasto, johon jokainen pääsee tietokoneen välityksellä. Niitä ovat muun muassa se, ettei tutkijoilla ole mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa soveltajien kanssa, samoin kuin tutkijoiden ylimitoitetut otaksumat tutkimuksen vaikutuksesta valmennuksen ammatilliseen käyttöön. Useimmat tutkijat eivät onnistu puhumaan kuluttajan kieltä Jotkut arvostetuimmista tutkijoistammekaan eivät pysty tehokkaaseen vuorovaikutukseen soveltajien kanssa. Tutkijat eivät välttämättä voi välittää tietämystään yhtä yksityiskohtaisesti tai käyttää kaikkia erityistermejä kuin tutkijakollegoiden kanssa keskustellessa, mutta vuorovaikutus soveltajien kanssa pakottaa tiiviiseen ilmaisuun, joka jo sinällään on tieteellisen teoriankin tiedonkin tavoite. Miksi sitten emme arvosta enemmän katsausartikkeleiden tai kirjojen kirjoittamista. Olen kuullut joidenkin tutkijoiden esittävän, että heidän pitää “tyhmentää asioita”. Heiltä puuttuu kyky välittää tieto tavalla, jonka soveltajat ymmärtävät. Se on termi, jota pidän totaalisen epäkunnioittavana. Kyse ei ole siitä, etteikö heillä olisi käytäntöä palvelevaa hyödyllistä tietoa. Rainer Martens (1979; 1985) on käsitellyt niitä monia tapoja, joilla hankimme tietoa. Tämä vieraannuttaa tutkijat soveltajista. Samal. Mielestäni juuri meillä tutkijoilla. Tieteelliseen tutkimukseen perustuvia vastauksia näihin kysymyksiin on jo olemassa. Soveltajapiireissä laadullinen tieto tai esimerkit menestyneistä joukkueista tai urheilijoista, jotka käyttävät kyseistä teoriaa painaa usein enemmän kuin liuta yksittäisiä empiirisiä tutkimuksia. Keillä on parhaat edellytykset auttaa käytännön toimijoita navigoimaan tällä tiedon merellä. Tutkija – soveltaja Gowan, Botterill ja Blimke (1979) ovat monien vuosien ajan keskustelleet tutkijoiden ja soveltajien välisestä kuilusta valmennuksessa ja tunnistaneet useita syitä sille. Olennaista on, että meillä on vain harvoja ammattiin valmentavia kursseja, joilla käsitellään erityisesti tutkimustiedon hyödyntämistä käytännössä. Miten voin valmentaa joukkuettani henkisesti. Heille riittää, että tutkija on asiantuntija ja he odottavat ennemminkin lisätietoja teorian yksityiskohdista ja käytöstä. Miten joukkueeni pystyisi käsittelemään menestyspaineita. Miten vahvistan joukkueeni kapteenin itseluottamusta. Lawson (1992) on kuvannut soveltajan näkökulmasta miksi tutkimustietoa ei käytetä. Soveltajan ei myöskään tarvitse tuntea kaikkia teoriaa tukevia tutkimuksia. Omalla alallani esimerkiksi motivaatioon, stressin hallintaan, henkiseen valmentautumiseen ja henkilökohtaiseen kasvuun urheilun avulla liittyvät kysymykset ovat yleisiä. Tutkijoiden on myös syytä varoa lupaamasta liikoja. Kyse on nähdäkseni enemmän siitä, että tutkijat ja soveltajat puhuvat ja kommunikoivat eri kielellä. Tutkimme heidän kokemuksistaan kummunneita ideoita tieteellisen tutkimuksen metodein (e.g., Gould, Damarjian, & Medbery, 1999; Gould, Medbery & Damarjian, 1999 ja välitimme näyttöön perustuvat tulokset edelleen käytäntöön (e.g., Lauer, Gould, Lubbers, & Kovacs, 2010)
Se on paljon harjoittelua vaativa taito. 48 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 la hän tunnisti internetin suurimman heikkouden. Tuntemukseni on, että kliiniset kokeet ovat liian usein osoittautuneet tehokkaiksi tiukasti kontrolloiduissa koeasetelmissa ja homogeenisillä tutkimusjoukoilla (Glasgow, Lichtenstein, & Marcus, 1999), mutta tosielämässä, vähemmän homogeenisissä osanottajajoukoissa tai kun niitä ovat soveltaneet muut kuin koulutetut asiantuntijat, interventiot eivät sitten toimikaan. Esimerkiksi interventioita suunniteltaessa on huomioitava ne harjoitteluja liikuntaolosuhteet, joissa interventio tullaan suorittamaan ja sitä kentällä toteuttavien toimijoiden mahdollisuudet. Tutkimusta, joka vaikuttaa Liikuntatutkijoina meidän tulee antaa enemmän arvoa tiedon integroitumiselle ja välittymiselle, mutta myös pohtia tapoja, joilla tekemällämme tutkimuksella on todella merkitystä urheilijoiden ja urheilun parissa työskentelevien arjessa. On siis syytä alkaa miettiä uusia tapoja tehdä vaikuttavaa liikuntatutkimusta. Tehokkaampi tapa on laajentaa tämä yhteenveto raportiksi, joka paitsi kertoo kyseisen tutkimuksen tulokset myös sen mitä aiheesta yleisemmin tiedetään. On kyettävä kääntämään monimut kainen materiaali käytännönläheiseksi ilman että sitä yksinkertaistetaan liikaa. Tutkimuskysymykset laadittiin tutkijavoimin urheilijoiden tai käytännön toimijoiden osallistumisen ollessa vähäistä. Tuloksina saatiin hyvää tiedettä ja teknologisia edistysaskeleita, joita urheilijat tai valmentajat eivät kuitenkaan juurikaan soveltaneet käytäntöön. Useimmat tutkijat eivät ole saanet minkäänlaista ohjausta laajemmille yleisöille kirjoittamiseen, joka on aivan erityyppistä kuin tieteellinen raportointi. Tällaisen lähestymistavan ongelmana on, ettei yksittäinen tutkimus yleensä anna osallistujille riittävästi tietoa ja kuvaa kyseisen alueen yleisiä trendejä. Urheilujärjestöissä on kiinnostusta tutkimuksiin, mikäli voimme liittää niihin järjestöille merkityksellisiä asioita. Siksi meidän haasteemme on taata vapaa pääsy tietoomme ja samal la viestiä, että sen laatu on kontrolloitu. Miten me liikuntatutkijoina voimme edesauttaa sitä, että nettiin syntyy luotettavia tietolähteitä soveltajille. Kun sittemmin aloimme edellyttää, että valmentajat ja urheilijat otetaan mukaan tutkimustarpeiden arviointiin ja tutkimusten suunnitteluun aloimme saada parempaa tulosta myös käytännössä. Opimme tämän läksyn hyvin työskennellessäni USAn olympiakomitean Sport Science and Technology komitean varapuheenjohtajana. Eli noudattamalla hyviä käytäntöjä saamme myös osallistujat näkemään tutkimuksen arvon. Nivo yksittäisen tutkimuksen tulokset osaksi laajempaa kotiin vietävää viestiä Hyvä käytäntö edellyttää, että annamme tutkimukseen osallistuneille henkilöille yhteenvedon tutkimuksesta. Olennaista oli varmistaa, että tutkimme asioita, joilla oli merkitystä kentällä toimiville. Usein tähän kuuluu, että he saavat sovelletun tiivistelmän, joka kuvaa mitä tutkimuksessa on tehty. Toisinaan olen luonut pitkän yhteistyösuhteen urheilujärjestöön ja toiminut esimerkiksi urheilupsykologina tai valmentajakouluttajana. Kuka tahansa voi tuottaa sinne mitä tahansa, oli sisäl tö sitten tieteellisesti pätevää tai ei. Tutkimus on kuitenkin avain pitkäjänteiseen tietomäärän kasvuun. Siksi olen usein lisännyt varsinaisen tutkimustehtävän vaatimien mittausten oheen muita mittauksia, jotka vastaavat välittömiin tietotarpeisiin (kuten mitkä asiat aiheuttavat stressiä tutkittavassa ryhmässä). Mitä hyötyä on interventiosta tai uusista havainnoista, jos käytännön toimijat eivät voi soveltaa niitä niissä olosuhteissa, joissa he toimivat. Mieti soveltamista käytäntöön kun suunnittelet tutkimusta Toisinaan tutkimuksella ei ole välitöntä vaikutusta käytäntöihin kentällä. Tärkeät tarveharkinnat Ensimmäinen ja tärkeä askel on käytännön toimijoiden tarpeiden huomioiminen tutkimuksen suunnitteluvaiheessa. Yhdysvalloissa eräissä kansallisissa tiedehallinnon organisaatioissa, kuten the National Institute for Health ja National Science Foundationissa on alettu tiedostaa tämä ja ne ovat nyt alkaneet painottaa tutkimuksen siirrettävyyttä käytäntöön. Asemoimalla tutkimus laajempaan kuvaan on todennäköisempää, että osallistujat kokevat tutkimuksen hyödylliseksi, vaikuttavaksi ja merkitykselliseksi. Kerro opiskelijoille miten käytännön toimijoille kirjoitetaan On tärkeätä kertoa tutkimuksesta niin, että käytännön toimijat ymmärtävät. Saadut tulokset eivät nimittäin olleet vastauksia heidän tarpeisiinsa. Huomio soveltajat ja olosuhteitten rajoitukset tutkimusta suunnitellessa Käytännön toimijoiden tarpeiden ja toimintaympäristön huomioinen on avaintekijä todella vaikuttavan tutkimuksen tekemisessä. Näin voin julkaista teoreettisemman tutkimuksen tulokset ja tuottaa samalla vastauksia käytännön toimintaan liittyviin kysymyksiin. Mikäli tutkin teorian vaikutusta suoritukseen, siitä ei välttämättä ole suoraan välitöntä hyötyä mukana oleville urheilijoille ja valmentajille. Koska järjestössä tiedetään, että haluan näin auttaa heitä, siellä myös vastavuoroisesti ollaan valmiita osallistumaan sellaisiinkin tutkimuk. Tohtorinkoulutusohjelmille oli sikin eduksi, että ne sisältäisivät soveltajille kirjoittamisen ohjausta
Lähestymistapa korostaa, että on tärkeätä ymmärtää innovaation kohdemarkkinoita, käyttäjäkuntaa sekä löytää tapoja lähestyä avainsoveltajia systemaattisesti. Tiedon välittyminen vaatii aikaa ja toistoja Tunnen useita liikuntatutkijoita, jotka olettavat, että listaamalla muutamia käytännön sovellutuksia luennon päätteeksi tieto välittyy käyttäjille. Kokemus oli jo opettanut, että pelkästään lähettämällä yhteenvetoja ja tekemällä kattava raportti emme tavoittaisi haluamaamme yleisöä. Teimme aikoinaan joitakin tärkeitä, yksittäisen urheilijan tai joukkueen suoritukseen vaikuttavia tekijöitä koskevia tutkimuksia USAn olympiakomitealle (Gould et al., 1999, 2002; Greenleaf et al, 2001). Hän toteaa myös, että matka tutkimushavainnosta käytäntöön on erittäin monimutkainen ja monitahoinen prosessi (Glasgow et al., 2012). Mikäli tutkimuksen tulosten halutaan saavan aikaan merkittäviä muutoksia käytännön toiminnassa tarvitaan aikaa ja huomattava määrä erilaisia toimia. On rohkaisevaa havaita, että meillä on alkanut syntyä malleja prosesseista, joilla on mahdollista vaikuttaa tehokkaasti myös käytännön tasolla (Glasgow, Vogt & Boyles, 1999; Glasgow et al, 2012; Verhagen, Voogt, Bruinsma & Finch, 2004; Khoury, Gwinn, & Ioannidis, 2010). Esimerkiksi Glasgow, Vogt and Boyles (1999) ovat kehittäneet RE-AIM -mallin, joka tuo esiin viisi tiedon välittymiseen vaikuttavaa ja keskinäisessä vuorovaikutuksessa olevaa tekijää – Reach saavutettavuus (saavuttaako tieto kohdeyleisönsä), Efficacy vaikuttavuus (onko tieto vaikuttavaa ja tehokasta), Adoption omaksuminen (ketkä tiedon parhaiten omaksuvat), Implementation tulosten toteutuminen ja soveltaminen käytännössä ja Maintenance pysyvyys pitemmän ajan kuluessa. Tieteellisten esitysten ja julkaisujen ohella järjestettiin seminaareja olympiavalmentajille ja urheilupsykologeille. Glasgow, Vogt & Boles (1999, p. Glasgow, Lichenstein and Marcus (2003, p 1263) kirjoittavat vastaavasti, että ”intervention pitää kestää monia erilaisia osanottajajoukkoja, asetelmia, olosuhteita ja muita vähemmän kontrolloituja tekijöitä”. Tämä siksi, että tiedämme olympiavoittajien ja -valmentajien olevan roolimalleja. 49 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 siin, joista heille ei ole odotettavissa välitöntä hyötyä. Se kuvaa prosessia, jossa näyttöön perustuvaa tietoa ja innovaatioita viestitään tietyille soveltajaryhmille (esimerkiksi olympialajien valmentajille, liikunnanohjaajille ja liikunnanopettajille) pitemmän aikaa. On väitetty, että tutkimuksia on tyypillisesti suunnattu testaamaan jotakin tiettyä hoitomuotoa tai interventiota ja että ne tehdään usein optimaalisissa olosuhteissa, koulutetun henkilökunnan avulla ja homogeenisilla osallistujajoukoilla. Sen askeleita ovat; ongelman määrittely, synteesi jo olemassa olevasta tiedosta, tietoa välittävän ryhmä luominen, tiedon tuottaminen, tiedon välittymisen, omaksumisen ja vaikuttavuuden arviointi. REAIM malli on käyttökelpoinen ohjelmien laajentamisessa ja auttaa hahmottamaan miten ne toimisivat myös vähemmän optimaalisissa olosuhteissa. Lopuksi laadimme vielä tutkimuksen tulokset yhteenvetäviä ja kisamenestykseen valmentavia tarkastuslistoja valmentajille, urheilijoille ja hallintohenkilökunnalle. Teimme myös videon, jossa menestyneet olympiaurheilijat ja -valmentajat puhuivat suoritukseen vaikuttavista tekijöistä ja esittelivät tutkimuksemme mukaisia käytäntöjä. Tutkimukset, joissa intervention sovellukset (tai siitä syntyvät ohjeet, linjaukset tai materiaalit) on tehty erilaiset lähtötilanteet, osallistujajoukot ja kontrolloimattomat tekijät huomioiden, ovat harvinaisempia. Näin ei todellakaan ole, ainakaan oman kokemukseni perusteella. Kun he puhuivat parempaan suoritukseen liittyvistä havainnoistamme, urheilijat ja valmentajat ottivat sen vastaan paremmin kuin jos asiasta olisivat olleet kertomassa tutkijat. Glasgow ja hänen kollegansa (2012) esittävätkin, että monien ohjelmien tai interventioiden laaja-alaisesta tehokkuudesta on vähän todisteita. Monet terveys tieteen ja lääketieteen alan tutkijat ovat kuitenkin viime vuosikymmeninä alkaneet kyseenalaistaa tämän vallitsevan paradigman vaikuttavuutta. Verhagen, Voogt, Bruinsma and Finch (2014) määrittelivät vastaavasti viisikohtaisen tiedon välittymisen mallin. 1322) esimerkiksi ovat esittäneet, että ” nykyinen vaikuttavuuteen perus tuva paradigma (jossa tutkimus toteutetaan kontrolloiduissa olosuhteissa) ei huomioi miten hyvin ohjelma toimii kiireisessä, vajaamiehityksellä toimivassa julkisessa terveydenhuollossa, laajoissa terveysjärjestelmissä tai yhteiskunnallisissa raameissa”. Tutkimuksen korkean validiteetin osoittamista pidetään ensisijaisen tärkeänä. Video lähetettiin kaikille olympiavalmentajille ja eri lajien keskeiselle tukihenkilöstölle. Olen siis näyttänyt, että olen kiinnostunut heidän toiminnastaan, en vain omasta tutkimustyöstäni. Opiskele tieteen tiedonvälitystä ja opi kääntämään tiedettä sujuvasti Kliinisiin kokeisiin perustuvaa tietoa pidetään standardina, johon tutkimuksessa pyritään. Toinen käyttökelpoinen tapa lähestyä tiedonvälitystä on diffuusioteoria. Malli soveltuu minkä tahansa alan tutkimustiedon välittämiseen (Dearing & Kerr, 2012), mukaan lukien urheiluja liikuntatieto (Dearing, Maibach, and Buller, 2006). Katsoimme, että havaintomme voisivat merkittävästi auttaa joukkueita menestymään ja teimme suunnitelman tutkimustulosten välittämisestä. Siksi kirjoitimme ensin useita artikkeleita valmentajille suunnattuun Olympic Coach -lehteen (Gould et al., 1998, 1999a, 1999B),. Kirjoittajat eivät kritisoi kliinisiä kokeita sinänsä, mutta katsovat, että saatujen tulosten soveltamiseen ja tiedon välittämiseen on pantava enemmän painoa. Dearing ja hänen kollegansa esittävät myös , että mielipidejohtajat (esimerkiksi vaikutusvaltaiset
Scaffolding students’ knowledge integration: Prompts for reflection in KIE. Daniel (Eds.), Coach, athlete, and the sport psychologist (pp. Ruttenberg, A., Clark, T., Bug, W., Samwald, M., Bodenreider, O., Chen, H., ... (2002). The Sport Psychologist, 13, 371–395. Why don’t practitioners use research. A., & Proctor, E. Edellä esitettyjen mallien käyttö voi olla ensimmäinen askel tavoitteen saavuttamiseksi. Future perspectives for a possible state-of-theart in sport and exercise psychology. An examination of mental skills training in junior tennis coaches. (2007). Riding the wave: Transforming sport and exercise psychology within an interdisciplinary vision. Klavora & J.V. Dearing, J. Weiss, M.R. British Journal of Sports Medicine, 48(8), 698–701.. American Journal of Public Health, 93(8), 1261–1267. A survey of mental skills training, knowledge, opinions, and practices of junior tennis coaches. Explanations and selected implications. Glasgow, R. M. Lawson, H. 31 (4S), S11–S23. W., & Buller, D. Lauer, L., Gould, D., Lubbers, P., & Kovacs, M. Glasgow, R. Journal of Physical Education, Recreation & Dance, 63(9), 36, 53–57. E., Vogt, T. Tutkimuksen vieminen käytäntöön on monitahoinen ja monipolvinen prosessi, joka vaatii monien tekijöiden huomioimista. Evaluating the public health impact of health promotion interventions: The Re-AIM framework. (2001). 74–85). Gould, D., Damarjian, N., & Medbery, R. Ottawa, ON: Coaching Association of Canada. A. BMC bioinformatics, 8(Suppl 3), S2. National Institutes of Health approaches to dissemination and implementation science: Current and future directions. Olympic Coach, 9(1), 2–6. Historical roots of dissemination and implementation science. C., Colditz, G. E., Vinson, C., Chambers, D., Khoury, M. Atlanta and Nagano Olympians: Factors influencing performance. Martens, R. The reflective practitioner – How professionals think in action. (1999). (1998). In P. Dissemination and implementation research in health: translating science to practice (pp. B. (2003). Dearing, J. USTA Mental skills and drills handbook. Gould, D., Guinan, D., Greenleaf, C., Medbery, R., & Peterson, K. Glasgow, R. About smocks and jocks. E., Lichtenstein, E., & Marcus, A. (2006). American Journal of Public Health, 102(7), 1274–1281. Advancing translational research with the Semantic Web. Science, knowledge and sport psychology. (2000). Research Quarterly for Sport and Exercise, 73(2), 175–186. Effective and ineffective coaching lessons learned from Atlanta. (1999). Journal of Applied Sport Psychology, 13, 154–184. The Sport Psychologist, 1, 29–55. (2003). (1999). Biel: FEPSAC. American journal of epidemiology, 172(5), 517–524. The emergence of translational epidemiology: from scientific discovery to population health impact. Olympic Coach, 9(3), 2–5. & Cheung, K. Khoury, M. Gould, D., Greenleaf, C., Chung, Y., & Guinan, D. (1987). W., Maibach, E. (2014). (2010) (Eds.). J., Gwinn, M., & Ioannidis, J. The Sport Psychologist, 13(2), 127–143. Lessons from Nagano. A convergent diffusion and social marketing approach for disseminating proven approaches to physical activity promotion. The Humanistic Psychologist, 18(1), 35–54. Stelter, R. Journal of Applied Sport Psychology, 11, 28–50. Oxford University Press. (1999b). (2008). (2010). (1999). Bridging the gap between sport science and sport practice. American Journal of Public Health, 89(9), 1322–1327. Gould, D., Greenleaf, C.A., Lauer, L., Chung, Y., & McCann, S. Kavle, S. (2012). (1979). (2010). Institute for the Study of Youth Sports Michigan State University USA Sähköposti: drgould@msu.edu LÄHTEET: Davis, E. H. Factors influencing Atlanta Olympian performance. Rethinking the efficacy-to-effectiveness transition. 3–9). American Journal of Preventative Medicine. Greenleaf, C., Gould, D., & Dieffenbach, K. (Eds.). J., Kaplan, R. (1979). Sport psychology in Europe (pp. Gould, D., Medbery, R., Damarjian, N., & Lauer, L. Gowan, G.R., Botterill, C.B., & Blimkie, C.J.R. Martens, R. Olympians. Journal of Sport Psychology, 1, 94–99. 50 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 valmentajat) tulee tunnistaa kaikissa niissä ryhmissä, joihin halutaan vaikuttaa. A survey of U.S. Gould, D., Greenleaf, C., Guinan, D., Medbery, R., Strickland, M., Lauer, L., Chung, Y., & Peterson, K. New York: Basic Books. W., & Kerr, K.F. A knowledge transfer scheme to bridge the gap between science and practice: An integration of existing research frameworks into a tool for practice. DANIEL GOULD, Ph.D. C. (eds.). Schon, D. Factors influencing Olympic performance: Interviews with Atlanta and Nagano U.S. Quest, 60, 63–83. Factors affecting Olympic performance: Perceptions of athletes and coaches from more and less successful teams. International Journal of Science Education, 22(8), 819–837. (2012). In Schillingh, G., & Apitsch, E. (1990). (1983). M., & Boles, S. Postmodern psychology: A contraductio in adjecto. 55–71). Verhagen, E., Voogt, N., Bruinsma, A., & Finch, C. K. C. (1992). P. M., Hunter, C. F. & Linn, M. (1999a). In Brownson, R. Gould, D., Greenleaf, C.A., Guinan, D., Medbery, R., Strickland, M., Lauer, L., & Chung, Y. Why don’t we see more translation of health promotion research to practice. Olympic Coach, 8(4), 9–11. A. Monterey, Ca.: Coaches Choice
Fyysisestä aktiivisuudesta ja liikkumisesta saadaan nykyisillä tutkimusmenetelmillä irrotettua Laadukas lasten liikunta on vapaaehtoista, spontaania ja leikkisää. Hän saa kuulua joukkoon. Lisääntyminen johtunee pää osin kahdesta eri syystä: tutkijat ovat ha vahtuneet, että lasten fyysisen aktiivisuuden määrä ei välttämättä olekaan riittävää – toisin kuin pitkään oli luultu. Toinen syy mielenkiinnon heräämiselle on varmasti erilaisten tutkimusmenetelmien lisään tyminen. Sellaisen lasten fyysisen aktiivisuuden riittävästä määrästä aikuisten tulee huolehtia.. Kuva: ANTERO AALTONEN 51 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI, ANNE SOINI, SUSANNA IIVONEN, ARTO LAUKKANEN, ANETTE MEHTÄLÄ Lapsen laatuista liikuntaa V iime vuosien aikana lasten fyysisen aktii visuuden tutkiminen on lisääntynyt ilah duttavasti. Lapsilla on mahdollisuus heittäytyä tuntemattomaan, kokea iloa ja elämyksiä, kokeilla ja kisailla, oppia ja oivaltaa
Liikunnasta muodostuukin lapselle yksi uusi keino leikkimiseen. Lapsen liikunta – monipuolista leikkiä Liikkumaan oppiminen antaa välineet tutkimiselle ja sitä myöten avautuvat portit maailmaan. Sen lisäksi leikki on myös keino opetella elämässä tarvittavia taitoja. Huizinga 1967; Hännikäinen 1992; Csikszentmihalyi 2006). Tämä tarve on lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen ja uuden oppimisen moottori. Havainnointiin perustuvat tutkimukset ovat. Vapaiden ulkoleikkien aikana lapsi oppii paitsi tunnetasolla myös tiedostamaan ja kunnioittamaan ympäristöä. Yhteneväisillä mittareilla mitattua fyysisen aktivisuuden määrää voidaan myös verrata erilaisiin suosituksiin ja sen pohjalta arvioida lasten liikkumisen riittävyyttä. Ne lapset, joilla on vapaa mahdollisuus ulkoleikkeihin, ovat fyysisesti aktiivisempia kuin ne, joilla samaa mah dollisuutta ei ole (Schoeppe ym. Hännikäinen 1992; Kal liala 1999). Fyysisen aktiivisuuden määrä Lapsi viettää suuren osan varhaislapsuudestaan päi väkodissa. Fyysisesti aktiivinen leikki Lapsille liikkuminen ja fyysinen aktiivisuus ovat välttämättömiä heidän kasvua ja kehitystä stimuloi via fysiologisia ärsykkeitä (Valisu 2005). Sen lisäksi Varhaiskasvatuk sen liikunnan suositukset toteavat että, ”kasvattajan tehtävä on tukea lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä” muistuttamalla, siitä että ”päivittäinen liikkuminen on edellytys lapsen normaalille fyysisel le kasvulle ja kehitykselle” (Valisu 2005, 10). Liikuntaleikeissä ja peleis sä lapsi voi heittäytyä toimintaan leikin tuottaman mielihyvän ja ilon vuoksi, sillä ennakoimattomuus ja sattuma, tilanteiden ratkominen luovasti, huimauk sen kokemus ja suuret tunteet voivat johtaa ajan tajun unohtamiseen ja virtauksen kokemukseen eli flow’hun (esim. Koska aikuisen tehtävä on tukea lapsen kasvua ja kehitystä, on ilmiselvää että aikuisten tulee huolehtia lapsen kasvun ja kehi tyksen edellytyksistä – mahdollisuudesta fyysisesti aktiiviseen leikkiin. (Ayres 2008.) Siksi lapsen leikkiminen on fyysisesti aktiivista toi mintaa, joka tutkijoiden kielellä kääntyy fyysisesti aktiiviseksi leikiksi ja vielä yksinkertaistetummin ”fyysiseksi aktiivisuudeksi”. Liikkuminen tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa itseään, mutta arkiliikunnaksi muuttues saan siitä vähitellen karsiutuu leikin elementtejä kuten vapaaehtoisuutta, yllätyksellisyyttä, huima usta ja mielikuvitusta (vrt. Tällä tavalla media on saanut julkisuuteen herätteleviä otsikoita: Kukaan lapsista ei täytä fyysisen aktiivisuuden suosituksia! Pelkistetty fyysinen aktiivisuus on helppo ymmärtää, mutta liiallisessa yksinkertaistamisessa saattaa piillä riski lasten liikkumisen syvimmän olemuksen, sie lun, kadottamiseen. Lapsen valtaa kaikkivoipaisuuden tunne, koska hän voi vihdoinkin liikkua sinne minne itse haluaa, ilman toisten apua. Se innostaa heitä liikkumaan paitsi omaehtoi sesti, myös yhdessä lastensa kanssa (Pönkkö 1999; Sääkslahti 2005). Näitä kaikkia asioita lapsi tutkii ja harjoittelee leikkiessään. 52 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 useampia, hyvinkin erilaisia näkökulmia kuin aikai semmin. Vähitellen leikkiin tulee mukaan sosiaali nen ulottuvuus: leikkiessä kisaillaan ja kamppaillaan johtajuudesta tai vallasta painien ja rymyten. (Pellegrini & Smith 1998; Numminen 2005.) Myös yleiset oppimisen edellytykset, kuten havaintomo toriikka tai muistaminen harjaantuvat (esim. Uudet asiat saavat merkityksen kehollisten kokemusten kautta tunnus telemalla, kokeilemalla, vertailemalla, maistamalla, haistamalla tai liikuttamalla. Ulkoleikit ruokkivat erityisesti lapsen mielikuvitus ta. Ayres 2008). Pienten lasten kannalta on tär keää, että heidän vanhempansa osallistuvat liikun taan. Sen jäl keen leikkiminen muuttuu motorisia perustaitoja sekä voimaa että nopeutta kehittäväksi harjoittelu leikiksi. Vauvaiän fyysisesti aktiivinen leikki on pääasiassa karkeamotoristen liikkeiden ”harjoittelua”. Ulkoleikit ovat tärkeä osa lapsen elämää. 2002). Siksi on aiheellista kysyä: Min kälaista on lapsenlaatuinen liikunta. Lapselle tuo sama fysiologinen tarve tuntuu kehossa synnynnäi senä liikkumisen ja fyysisen aktiivisuuden tarpeena. 2013). Oppiminen onkin lap selle hyvin kehollinen kokemus. Lapsen peleihin ja leikkei hin puuttuessaan, aikuisen on tärkeää tiedostaa, ettei liiallisella kontrollilla ja ohjaamisella sammuta lap sille niin tärkeää leikillisyyttä. Päiväkotiympäristöllä onkin todettu ole van merkittävä vaikutus lapsen hyvinvointiin ja ter veyteen, sillä lapsen päivän kokonaisaktiivisuudesta puolet kerääntyy päiväkotipäivän aikana (Finn ym. Niin sanotut objektiiviset tutkimusmene telmät ovat tuoneet tutkijoille mahdollisuuden eris tää lasten liikkumisesta esimerkiksi kiihtyvyyteen perustuvan osaalueen. Näillä mittareilla saatuja osaalueita voidaan rinnastaa toisiinsa ja sen vuok si myös vertailla tuloksia. Samalla harjoitellaan vuorovaikutustaitoja ja eettistä koodis toa siihen, miten toimitaan yhdessä muiden kanssa. Miten aikuiset onnistuvat tehtävässään eli onko lapsilla mahdolli suuksia, kuten aikaa ja tilaa toimia heille ominaisilla tavoilla – fyysisen toiminnan ja fyysisesti aktiivisen leikin avulla. (Clements 2004.) Liikkumalla opitaan elämässä tarvittavat taidot Lapselle leikki on itsetarkoitus. Lapselle ominainen tapa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2004) mää rittelevät varhaiskasvattajan tehtäväksi ”suunnitella toimintaa ja rakentaa ympäristö, jossa näkyvät sekä lapsille ominaisin tapa toimia että sisällölliset orien taatiot” (Vasu 2005, 17). Vasu määrittelee lapselle ominaiseksi tavaksi leikkimisen, liikkumisen, taiteellisen kokemisen ja ilmaisemisen sekä tutkimisen (Vasu 2005, 2025)
Monipuolinen ympäristö houkut taa lasta kokeilemaan ja kehittämään omia taitojaan. 53 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 osoittaneet, että päiväkotipäivän aikana lapsella on paljon paikallaanoloa tai erittäin kevyttä toimintaa (Gubbels ym. 2011). (Soini 2015.) Hieman vanhemmilla lapsilla leikit ovat kotona viikonloppuisin fyysisesti kuormittavampia kuin arkipäivisin päiväkodissa (Sääkslahti 2005). Ulkona olemi nen on tärkeää, sillä alle kouluikäisillä lapsilla runsas ulkoilemisen määrä on yhteydessä hyviin motorisiin taitoihin (Sääkslahti 2005). Päiväkodissa lasten rytmi on huomatta vasti aikataulutetumpaa kuin kotona. Lapset ovat aktiivisempia silloin, kun hyp pelyyn kannustavat välineet ovat jatkuvasti esillä ja kun juoksurata on merkitty pysyvästi leikkikenttään (Gubbels ym. 2012). Mahdollistammeko me aikuiset tilan lapsen motoristen taitojen kehitty miselle. Beets ym. Systemaattisen katsauk sen perusteella on saatu käsitys sellaisista tila ja ympäristötekijöistä, jotka tukevat lasten motoristen taitojen kehitystä. Met sässä pääsee käyttämään mielikuvitusta. Aikuisten tehtävänä on mahdollistaa monipuoli nen ympäristö, joskus myös ”nähdä vaivaa sen eteen” ja viettää aikaa yhdessä lapsen kanssa. Päi värytmin lisäksi vuodenajat tuovat lasten elämään oman rytminsä. Kesä on lasten fyysisesti aktiivisinta aikaa, koska pitkä valoisa aika antaa lapselle enem män mahdollisuuksia leikkiä ulkona (Goodman ym. (Soini 2015.) Vaikka kaikissa tutkimuksissa pienten päiväko tilasten fyysisessä aktiivisuudessa ei ole havaittu merkittäviä eroja arki ja viikonlopun päivien välil lä, päiväkotipäivän aikana fyysisen aktiivisuuden intensiteetin vaihtelut korostuvat kotihoitopäiviä selkeämmin. Eri tutkimukset osoittavat päiväkotipäivän aikana olevan erilaisia ”aktiivisuuspiikkejä”, kuten suomalaislasten aamupäivät sekä monissa muissa maissa iltapäivään ja alkuiltaan osuvat suuret fyysi sen aktiivisuuden määrät. Sen lisäksi metsämaastossa leikkiminen häivyttää liikkumiseen liittyviä ikä ja sukupuolieroja. Tutkimuksetkin todentavat, että luonnonläheinen ympäristö tukee lasten ketteryyttä (Roth ym. Katsaus osoitti, että käytettävissä oleva suuri pihaalue antaa riittävästi tilaa kehittää liikkumistaitoja, kuten juoksemista, hyppäämistä, laukkaamista ja loikkimista. Käytännössä vanhemmat kuitenkin kohtaavat moninaisia haasteita ja esteitä lapsen liikunnallisen tukemisen tiellä, kuten työ ja vapaaajankäyttöön ja Laatu lasten liikunnassa tarkoittaa lapsen kunnioittamista. Myös liikuteltavien ja ratsas tettavien välineiden, sekä pyörällisten välineiden, kuten kuormaautojen ja taaperokärryjen käyttö lisäävät lasten fyysisen aktiivisuuden määrää. Vuo rokauden aika voi vaikuttaa lapsen fyysiseen aktiivi suuteen. Silloin lapsi saa aikaa ja tilaa toimia lapsille ominaisilla tavoilla, kuten leikkimällä, liikkumalla ja olemalla fyysisesti aktiivinen.. 2006). Lähes puolet toiminnasta, kuten hiekkalaa tikkoleikit sekä roolileikit ovat luonteeltaan paikal laanoloa. 2010) ja metsämaastos sa motoriset taidot kehittyvät monipuolisesti. Suomalaisessa tutkimuksessa sisällä tapahtuneista havainnoinneista jopa 86 pro senttia oli intensiteetiltään erittäin kevyttä, erityi sesti opettajajohtoisten ryhmätuokioiden aikana. Erilaiset liikuntavälineet, tur vallinen ympäristö ja liikkumiseen soveltuva vaate tus antavat vapauden opetella motorisia taitoja tur vallisesti. 2012). Vanhempien tuki tärkeää Lapsen vanhemmilla on merkittävä vaikutus lapsen liikkumiseen, sillä vanhempien osoittaman liikku misen tuen on johdonmukaisesti nähty vaikuttavan lasten liikuntaaktiivisuuteen (mm. (Fjortoft 2004.) Toi saalta kaupunkimaisessa asuinympäristössä on eri laisia virikkeitä ja harrastusmahdollisuuksia kehittää monia erilaisia motorisia taitoja. 2010). (Soini 2015.) Päiväkodin liikkumaan houkutteleva ympäristö Päiväkodin pihan alusta, leikkikentän merkinnät, avoin hiekkakenttä ja leikkivälineiden saatavuus lisäävät lapsen fyysistä aktiivisuutta (Cosco ym. Ulkoleikit ovat sisäleikkejä kuormittavampia, vaikka kolmevuotiailla päiväkotilapsilla ulkoleikeistä vain kaksi prosenttia kului kohtuullisesti kuormittavissa leikeissä. 2011). Välineenkäsittelytaitoja, kuten heittämistä, kiinniottamista, mailalla lyöntejä ja potkaisemista on mahdollisuus harjoitella myös pienemmällä alueella. Vanhemman tuella tarkoitetaan lapsen kanssa fyysi sesti aktiviisiin toimintoihin osallistumista, liikun taan soveltuvien vaatteiden ja välineiden hankkimis ta ja kyyditsemistä harrastuksiin sekä liikunnallisesti kannustavan ilmapiirin ylläpitämistä (Cleland ym. (Iivonen & Sääkslahti 2013.) Vasu (2005) linjaa, että hyvässä varhaiskasvatusympäristössä ”ympäröivän luonnon ja alueen liikuntapaikkojen mahdollisuudet hyödynnetään”. Moto riset taidot kehittyvät, kun niitä täytyy mukaut taa uusien erilaisten ympäristöjen tarpeita vastaavik si. Fyysisen aktiivisuuden laatu – motoriset taidot ja ympäristö Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset määritte levät fyysisen aktiivisuuden laatua toteamalla, että ”lapsen tulee saada päivittäin harjoitella motorisia perustaitoja monipuolisesti erilaisissa ympäristöissä” (Valisu 2005, 3)
Lapset tarvitsevat tukea varhaiskasvattajilta nimenomaan vapaan ulkoleikin aikana, josta päivä kotilasten fyysisen aktiivisuuden määrän on todettu olevan vahvasti riippuvainen (Reunamo ym. Suomalaisten päiväkotien ulkotilat ovat tutkitusti hyvin varustetut (Ruokonen 2009). 2014). Perinteiset valistuskampanjat eivät ole enää yhtä tehokkaita kuin ennen, sillä nyky vanhemmat tiedostavat liikunnan tuomat hyödyt ja lähtökohtaisesti asennoituvat myönteisesti lapsen liikuntaa kohtaan (Pönkkö 1999; Rhodes ym. Pelkät välineet eivät kuitenkaan aina riitä liikuttamaan lapsia (Soini 2015). 2012). ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT, Dosentti Yliopistotutkija Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arja.saakslahti@jyu.fi ANNE SOINI, TtT, LitM Yliopistonopettaja Kasvatustieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anne.soini@jyu.fi SUSANNA IIVONEN, LitT Tutkijatohtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: susanna.iivonen@jyu.fi ARTO LAUKKANEN, LitM Tohtorikoulutettava Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arto.i.laukkanen@jyu.fi ANETTE MEHTÄLÄ, LitM Tohtorikoulutettava Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anette.mehtala@jyu.fi. 2006). Tämä onnistuu jatkuvaluon teisissa asiakassuhteissa esimerkiksi lastenneuvolas sa, päiväkodissa tai koulun terveydenhuollossa. Opettajan tukemana vauhdikkaat ulkoleikit toimi vat erinomaisena ympäristönä oppimisen kannalta (Reunamo ym. Van hempilähtöisyyden kautta edistetään todennäköises ti tehokkaimmin lasten mahdollisuuksia liikuntaan lapsen vapaaajalla. Päiväkotiinterventioissa varhaiskasvattajille suunnatuilla täydennyskoulu tuksilla on saatu aikaan kohtuullisia tuloksia lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä (Mehtälä ym. 2013). Varhaiskasvattajien mainitsemista esteistä useat liittyvät valtakunnalliselle tai kunnalliselle tasolle: sääntöihin, normeihin ja taloudelliseen tilanteeseen (Copeland ym. Esimerkkejä erilaisista uusista kokeiluista ovat vertaisperhe (Davison & Jago 2009) ja vanhempien omaan suunnitteluun perustuvat liikuntainterven tiot (De Bock ym. 2008). 2012). Perhe, päiväkoti tai lapsilähtöinen ajattelutapa on yksilöiden kehityksen kannalta toimiva. Vasun (2005) peräänkuulut tamaa päiväkodin ja vanhempien välistä kasvatus kumppanuusajatusta on toteutettava myös fyysisen aktiivisuuden tukemisessa – samalla tavalla kuin muissakin lapsen kehitykseen ja oppimiseen liitty vissä asioissa. 2013). 2010.) Perheen ulko puolelta perheen käytänteisiin vaikuttaminen on vaikeaa, sillä perhelähtöiset liikuntainterventiot ovat pystyneet muuttamaan käyttäytymistä vain vähän (Metcalf ym. Toisaalta mahdollisten esteiden tunnistaminen on oleellista. 2012). Päiväkotiinterventioiden olisikin tulevaisuudessa pyrittävä muokkaamaan myös yhteiskuntatason tekijöitä, esimerkiksi panos tamalla päiväkotien ja eri organisaatioiden, kuten lähikoulujen, urheiluseurojen ja seurakunnan yhteis työhön sekä varhaiskasvattajien koulutukseen sisältyvään liikunnan opetukseen. 2014). Perhelähtöisen liikunnan edistämisen tulisi perustua siihen, että kuullaan ja käsitellään luottamuksella sitä, millaisia esteitä tai haasteita vanhemmat kokevat olevan lapsen liikun nallisessa tukemisessa. Päiväkodissa ja päiväkotilapsen perheeseen koh dennettuja liikuntainterventioita on jo toteutettu, mutta tulokset ovat jääneet harmittavan vaatimat tomiksi. Liikuntaneuvonnassa korostuu yksilöllisesti räätälöityvä, joustava ja mahdollisuuk sien mukaan tukirakenteita tarjoava lähestymista pa. Näyttääkin siltä, että on mentävä pintaa syvemmälle. Laatua päiväkoti lasten liikkumiseen saataisiin esimerkiksi lisäämällä varhaiskasvattajien liikunnanopetukseen motoristen taitojen havainnointia ja sitä, miten havainnoin neista saatua tietoa voidaan hyödyntää päivittäisissä askareissa. Perhelähtöisillä interventioilla on saavutettu muu toksia silloin, kun ne ovat edellyttäneet vanhemmilta konkreettista läsnäoloa ja osallistumista koulutus tilaisuuksiin, neuvontaan ja valmennukseen tai puhelinneuvontaan. Kattavin tieto lapsen liikkumista estävistä ja mahdollistavista tekijöistä löytyykin yhdessä lapsen vanhemmilta ja varhaiskas vattajilta (Ward ym. 2012). 54 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 perheenjäsenten eri mielenkiinnon kohteisiin liitty viä ristiriitoja (Thompson ym. Kiinteitä leik kivälineitä löytyy jokaiselta pihalta ja lisää välineitä on saatavilla ulkovarastoissa monipuolistamaan leikkejä. Varhaiskasvattajien rooli on osoittautunut tärkeäksi ja monitahoiseksi (Copeland ym. Pelkkä tiedon ja materiaalin jakaminen vanhemmille ei riitä päiväkotiinterventioissakaan (Reilly ym. Päiväkodin henkilökunta kasvatuskumppaneina Useimman alle kouluikäisen lapsen lähimpään oppi mis ja kehitysympäristöön kuuluu vanhempien lisäk si päiväkodin henkilökunta. Perheen vaikutus lapseen on suurin, mutta lapsen viettäessä päivä kodissa suuren osan päivästään, kasvaa myös var haiskasvattajan rooli suureksi. 2013). Ratkaisevaa vanhemman käyttäytymismuutoksen kannalta voikin olla se, että pystytään vahvistamaan vanhempien tunnetta tukea lastaan liikunnallisesti (Rhodes ym
Iivonen, S. S. Valtakunnallinen selvitys päiväkotien liikuntaolosuhteista. Liikuntaintervention vaikutus 3–7-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin sekä fyysisen aktiivisuuden yhteys sydänja verisuonitautien riskitekijöihin Jyväskylän yliopisto. 2012. 2010. 2013. Preventive Medicine 53, 309–315. The amount of physical activity in Finnish day care. International Journal of Behavioural Nutrition and Physical Activity 11: 22. Health Psychology 30, 84–90. Hännikäinen, M. Early Years: An International Research Journal 34 (1), 32–48. 2006. Medicine and Science in Sports and Exercise 41(9), 1816–1825. Associations of children’s independent mobility and active travel with physical activity, sedentary behaviour and weight status: a systematic review. Reunamo, J., Saros, L. 2013. ypmed.2011.08018 Numminen, P. 2005. Tampere: Pilot. 2009. Hebestreit, H. Physically active families de-bunking the myth. Finn, K.J., Johannsen, N., & Specker, B. (2. Beets, M.W., Vogel, R., Forlaw, L., Pitetti, K.H. Davison, K. Interaction between physical environment, social environment, and child characteristics in determining physical activity at child care. Studies in Sport, Physical Education and Health 62. American Journal of Preventive Medicine 45 (1), 64–74. Factors associated with physical activity in preschool children. & Grant, S. Mitä leikki on ja mitä se ei ole. Procedia – Social and Behavioral Sciences 45, 501–506. Understanding parental support of child physical activity behavior. Measured physical activity of 3-year-old preschool children. 2015. . doi: 10.1067/mpd.2002.120693. Vanhemmat ja lastentarhanopettajat päiväkotilasten minäkäsityksen tukena Jyväskylän yliopisto. Nutrition and physical activity in child care. American Journal of Health Promotion 25, 159–167. 2008. & Jago, R. Kalliala, M. BMJ 333:1041. DOI:10.1080/03004430.2013.837897. doi: 10.1016/j. Day length and weather effects on children’s physical activity and participation in play, sports, and active travel. Schoeppe, S., Duncan, M.J., Badland, H., Oliver, M., & Curtis, C. Reilly, J.J., Kelly L., Montgomery, C., Williamson, A., Fisher, A., McColl, J.H. Rhodes, R. & Ruismäki, H. American Journal of Health Behavior 30, 278–89. DOI: 10.1542/peds.2011–2102. Preschool children’s fundamental motor skills: a review of significant determinants. doi: 10.1249/MSS.0b013e3181cea27a Csikszentmihalyi, M. 2011. Contemporary Issues in Early Childhood 5(1), 68–80. Physical activity play: The nature and function of a neglected aspect of play. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 20(4), 670-678. Child: Care, Health and Development 36, 265–274. Ruokonen, R., Norra, J. A. 2006. The Journal of Pediatrics 140, 81–85. Effectiveness of intervention on physical activity of children: systematic review and metaanalysis of. 2014. 1999. Avaa ovi lapsen maailmaan. Clements, R. E., Berry, T., Craig, C. 2009. 2012. Visioita kolmannelle vuosituhannelle. . Cosco, N.G., Moore, R.C., & Islam, M.Z. K. 1992. 2005. Journal of Environmental and Public Health, 2012, 326520. Children’s physical activity in day care and preschool. Always on the move. Tallinna: Rasalas Kustannus. & Renz-Polster, H. 55 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 LÄHTEET Ayres, J. Medicine & Science in Sports & Exercise 42(3), 513–519. Pönkkö, A. Roth, K., Ruf, K., Obinger, M., Mauer, S., Ahnert, J., Schneider, W., . Studies in Sport, Physical education and Health 104. Journal of Physical Activity and Health 9(8), 1105–1116. doi: 10.1155/2012/326520 Huizinga, J. Jyväskylän yliopisto. De Bock, F., Genser, B., Raat, H., Fischer, J. Longitudinal study of the family physical activity environment and physical activity among youth. & Cardinal, B.J. & Poskiparta, M. & Valtonen, J. Change in parent and peer support across ages 9 to 15 yr and adolescent girls’ physical activity. Early Child Development and Care. Tampere: Tammer-Paino. & Smith, P. 2010. Physical activity to prevent obesity in young children: cluster randomized controlled trial. Fjørtoft, I. 2011. An investigation of the status of outdoor play. C., & Tremblay, M. Leikkivä ihminen. Kehittyvä minuus. Play equipment, physical activity opportunities, and children’s activity levels at childcare. painos) Helsinki: WSOY. 1999. Helsinki: Nuori Suomi. American Journal of Health Behavior 37(4), 469–477. & Fox, K.R. Aistimusten aallokossa. A qualitative study of family participation in physical activity. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset [Valisu] 2005, STM 2005: Oppaita 17. 2014. Goodman, A., Paskins, J., & Mackett, R. Correlates of moderate-tovigorous physical activity among pre-schoolers during unstructured outdoor periods. 2013. Enkeliprinsessa ja itsari liukumäessä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet [Vasu] 2005, Stakes: Oppaita 56. Children, Youth and Environments 14 (2), 21–44. & Karvinen, H. doi: 10.1016/j.jsams.2012.11.001 Soini, A. Leikkikulttuuri ja yhteiskunnan muutos. American Journal of Preventive Medicine 35, 352–356.. doi:10.1111/j.1600-0838.2009.00982.x. Pellegrini, A. Journal of Science and Medicine in Sport 16, 312–319. & Bangdiwala, S. 2002. Reunamo, J., Hakala, L., Saros, L., Lehto, S., Kyhälä, A-L. Thompson, J.L., Jago, R., Brockman, R., Cartwright, K., Page, A.S. & Sääkslahti, A. Landscape as Playscape: The effects of natural environments on children’s play and motor development. 2008. doi: 10.1037/a0021586 Gubbels, J.S., Van Kann, D.H.H., & Jansen, M.W.J. Jyväskylä: PS-kustannus. 2012. Mehtälä, A., Sääkslahti, A., Inkinen, M. Studies in Sport, Physical education and Health 216. Sensorisen integraation häiriö ja terapia. Yritys kulttuurin leikkiaineksen määrittelemiseen. 2011. 2004. 2013. A Participatory physical activity intervention in preschools: a cluster randomized controlled trial. Cleland, V., Timperio, A., Salmon, J., Hume, C., Telford, A., Crawford, D. Results from an environmental intervention. 1998. BMJ 345: e5888 Nicaise, V., Kahan, D., & Sallis, J. Social support and youth physical activity: the role of provider and type. 2004. Ward, D., Benjamin, S., Ammerman, A., Ball, S., Neelon, B. Metcalf, B., Henley, W. 2006. & Wilkin, T. Kasvatus 23 (4), 346–358. Child Development 69 (3), 577–598. Gubbels, J.S., Kremers, S.P.J., Van Kann, D.H.H., Stafleu, A., Candel, M.J.J.M., Dagnelie, P.C., Thijs, C., & de Vries, N.K. L., Faulkner, G., LatimerCheung, A., Spence, J. Societal values and policies may curtail preschool children’s physical activity in child care centers. 2012. Copeland, K.A., Sherman, S.N., Kendeigh, H.J., Kalkwarf, H.J., Saelens, B., E. Sääkslahti, A. 2010. Is there a secular decline in motor skills in preschool children. A Socio-ecological approach to physical activity interventions in childcare: a systematic review. Pediatrics 129, 2. 1967. Behavior mapping: a method for linking preschool physical activity and outdoor design. 2012
Neljä tuntia tai enemmän arkisin ruudun ääressä viettäviä heistä on 30 prosenttia. 2012; Huotari 2011; THL 2013). 56 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Teksti: MIRJA HIRVENSALO, NELLI HANKONEN, KATARIINA AUTIO, ANNE-MARI JUSSILA, KATRI KOSTAMO, ELISA KAAJA, MIIA MALVELA Liikkujaksi, mutta miten. Tutkimuksista tiedetään myös, että nuorten liikuntavammoja ennaltaehkäisevät muun muassa hyvät motoriset taidot ja lihaskunto. 2011). Liikuntatapaturmia voidaan ehkäistä esimerkiksi lisäämällä fyysistä aktiivisuutta ja tiedostamalla arjen riskitekijöitä niin koulussa, työssä, liikenteessä, urheiluharrastuksessa kuin vapaa-ajallakin. Suomalaisista 16–18-vuotiaista vain noin kolmasosa liikkuu tervey tensä kannalta riittävästi ja kolmasosa selvästi liian vähän (N=80 430). 2014; Parkkari ym. Näin ollen terveyden kannalta liian huonokuntoisten miesten osuus ikäryhmässä. 2011). Koulutusaloista tietotekniikan opiskelijat käyttivät eniten aikaa ruudun ääressä ja kuuluivat muita ryhmiä useammin vähiten liikkuvien ryhmään. Nuorten viihdemedian käytön suhde fyysiseen aktiivisuuteen on aikaisempien tutkimusten mukaan melko moniulotteinen. Esimerkiksi Nuorten fyysistä aktivoitumista toisen asteen koulutus vaiheessa on tutkittu niukasti. 2006) Ruutuaika on monisyinen juttu Ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat pojat viettävät runsaasti aikaa viihdemedian parissa. Tarvitsemme työssään jaksavia ammattilaisia. (Haikonen & Parkkari 2010; Leppänen ym. Suomalaisten nuorten toisen asteen opiskelijoiden fyysistä aktiivisuutta ja ruutuaikaa selvittäneen tutkimuksen tuloksissa erityistä huomiota herättää ero lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien välillä (Forsberg ja Jyrkkä 2014). Huono fyysinen kunto on uhka työkyvylle myös myöhemmällä iällä. Valitettavan moni nuori ei selviä fyysistä jaksamista ja kestävyyttä vaativista töistä. Erityisesti nuorten kestävyyskunto on riittämätön (Heiskanen ym. Vastaava osuus esimerkiksi lukioissa opiskelevilla tytöillä on vain 18 prosenttia. Tarvitsemme työssään jaksavia ammattilaisia. S uomalaiset nuoret liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän (Husu ym. Erityinen aikapommi on rakentumassa LIKES tutkimuskeskuksen mukaan nuorista miehistä. Runsas ruutuaika ei välttämättä ole yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen lainkaan tai yhteys voi olla positiivinen. 2015; Parkkari & Markkula 2008; Parkkari ym. 50–64 vuotta tulee kaksinkertaistumaan nykytilanteeseen verrattuna parissa vuosikymmenessä (Heiskanen ym. Toimivien ratkaisujen löytämistä voisi edistää muun muassa nuorten ottaminen mukaan hankkeiden kehittämiseen. Hyvä fyysinen kunto ja oman kehon tunteminen edistävät myös liikunnan turvallisuutta. Suomessa sattuu vuosittain noin 350 000 liikuntatapaturmaa ja riskiryhmässä ovat erityisesti nuoret miehet (Haikonen ym. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista noin puolet liikkuu terveytensä kannalta liian vähän, lukioissa opiskelevista noin 30 prosenttia. Heistä noin 40 prosenttia on huonossa fyysisessä kunnossa jo 25–39-vuoden iässä. Valitettavan moni nuori ei selviä fyysistä jaksamista ja kestävyyttä vaativista töistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyssä tutkitaan säännöllisesti nuorten elinoloja, kouluoloja, terveyttä ja terveystottumuksia. Tulevan talonrakentajan, palomiehen, ajoneuvoasentajan tai lähihoitajan ammattitaito ja osaaminen jää suureksi osaksi käyttämättä, mikäli hänen kuntonsa ei ole työn vaatimalla tasolla. Kestävyyskunnon ennustetaan heikkenevän prosentilla vuodessa. Naisten vastaava osuus on puolet pienempi. 2009)
Hankkeessa testataan ammattioppilaitokseen soveltuvia toimintatapoja sekä vahvistetaan ammattioppilaitoksen roolia opiskelijoiden terveyden edistämisessä. (Ekelund ym. Tosin molemmat omalta osaltaan vaikuttavat kielteisesti esimerkiksi metaboliseen oireyhtymään ja painoindeksiin; fyysinen aktiivisuus myönteisesti ja television katselu kielteisesti. Ohjelman toteutus perustuu tieteelliseen tietoon ja jatkuvasti kerättyihin parhaisiin käytäntöihin. 2003.) THL:n vuoden 2013 koulu-terveyskyselyn aineistossa on kuitenkin selvä yhteys ruutuajan ja fyysisen aktiivisuuden välillä: mitä enemmän opiskelija vietti aikaansa ruudun ääressä sitä todennäköisemmin hän kuuluin vähiten liikkuvien joukkoon. Suunnittelua edelsi taustatutkimus, jonka tuloksia hyödynnettiin intervention vaiheittaisessa rakentamisessa (Hankonen, Hynynen & Laine, 2014). opetusja kulttuuriministeriön sekä sosiaalija terveysministeriön Muutosta liikkeellä toimenpideohjelma. Liikkuva ammattiopisto -hanke Etelä-Savon ammattiopistossa (Esedu) kohdentuu opiston miesvaltaisille opiskelualoille. (Forsberg ja Jyrkkä 2014.) Nuoret mukaan jo suunnitteluun Nuorten fyysistä aktivoitumista toisen asteen koulutusvaiheessa on tutkittu niukasti. KKI -ohjelma käynnisti vuonna 2007 SuomiMies seikkailee -kampanjan miesten fyysisen aktiivisuuden sekä terveellisten ravintotottumusten lisäämiseksi. Edellä mainittuja periaatteita hyödynnettiin kehitettäessä Let’s Move It -interventiota. Helsingin kaupungin liikuntaviraston Jump In nuorten liikuntaneuvonta kohdentuu 17–29-vuotiaisiin nuoriin helsinkiläisiin miehiin, joilla on ylipainoa (BMI >30) tai asevelvollisuuden palvelukelpoisuus ei täyty. Sen tavoitteena on vaikuttaa ammattiin opiskelevien nuorten kuntoliikuntaan, passiivisen ajan kokonaismäärään ja istumisen tauotukseen. 57 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 nuorten runsaalla television katselulla ja vähäisellä fyysisellä aktiivisuudella ei joidenkin tutkimusten mukaan ole yhteyttä. Opetussuunnitelmauudistuksen myötä ammattiopisto on panostanut työkyvyn ylläpitämiseen sekä liikuntaan ja terveystietoon. Kohteina olevissa oppilaitoksissa toteutetaan kuusi ryhmäopetuskertaa, jotka pyrkivät kohentamaan liikuntamotivaatiota ja itsesäätelytaitoja. (2015) systemaattisen tutkimuskatsauksen mukaan toisen asteen oppilaitoksissa on tehty vain harvoja koulupohjaisia liikunnanedistämistutkimuksia eikä mikään näistä ole toistaiseksi tuottanut pitkäkestoisia vaikutuksia nuorten liikkumiseen. IstumisaiKunnossa kaiken ikää -ohjelma tukee ja kehittää nuorille miehille suunnattuja hankkeita K unnossa kaiken ikää -ohjelma on valtakunnallinen poikkihallinnollinen terveysliikunnan edistämisohjelma. Syynä vähäiselle vaikuttavuudelle voi olla monia, mutta sitä voisi edistää systemaattisempi tutkimustiedon hyödyntäminen, huomio toimeenpanon laatuun, kohderyhmän osallistaminen jo kehittämisvaiheessa ja intervention toimenpiteiden testaaminen ennen varsinaista intervention vaikuttavuutta selvittävää tutkimusta. Taustalla on yhteiskunnalliset tarpeet mm. Emme tiedä miten ja miksi osa nuorista aktivoituu liikkumaan. Sosioekonomisten terveysarojen ja ammattiin opiskelevien nuorten miesten fyysisen kunnon vuoksi kampanjan ikärajaa laskettiin vähitellen 40-vuotiaista miehistä 17 ikävuoteen. SuomiMies seikkailee -kampanja on pyrkinyt vastaamaan nuorten miesten haasteisiin mm. Näitä ovat esimerkiksi myönteiset tulosodotukset, omaehtoinen liikuntamotivaatio, itsesäätelytaidot ja mahdollisuudet liikkua. Liikkuva ammattiopisto sekä Jump In -hankkeiden avulla, joissa on saavutettu positiivisia muutoksia – rakenteiden osalta jopa uraa uurtavia käytäntöjä. Yhtenä keinona KKI-ohjelma myöntää taloudellista tukea hankkeille sekä osallistuu niiden toiminnan kehittämiseen. Tavoitteena on aktivoida terveytensä kannalta liian vähän liikkuvaa väestöä. Jump In-liikuntaneuvontaan ohjataan nuoria miehiä puolustusvoimien kutsuntatilaisuudesta sekä ammattioppilaitosten oppilasterveydenhuollosta. Tulokset koskevat molempia sukupuolia niin lukiossa kuin ammatillisessa oppilaitoksessakin sekä koulupäivien että viikonlopun päivien ruutuajan mukaan tarkasteltaessa. Toiminnan sisältöjä on suunniteltu yhteistyössä opiskelijoiden, oppilaskunnan sekä henkilöstön kanssa. Hynysen ym. Hankkeet tarjoavat maaperän myös tutkijoille. Sen pohjalta valittiin alueet, joiden kohentamiseen oletetaan tarvittavan erityisen paljon huomiota juuri ammattiin opiskelevien liikkumisen edistämiseksi. 2006; Utter ym. Hanketta toteuttaa Etelä-Savon Liikunta ry kiinteässä yhteistyössä Esedun kanssa. Jump In-liikuntaneuvonta on kolmen kuukauden mittainen asiakaslähtöinen prosessi, jonka aikana voi osallistua liikunnalliseen vertaisryhmätoimintaan ja matalankynnyksen liikuntaryhmiin. Hanke on osa Helsingin kaupungin yhteiskuntatakuun (NYT) toimenpiteitä.
Tämä sai hälytyskellot soimaan päässäni, ehkä pieni kävely ei olekaan riittävästi liikuntaa.” Kirjoitusten perusteella muutokset juonsivat juurensa monenlaisista asioista, mutta vain harva vähän liikkuva opiskelija kirjoitti omatoimisesta aktivoitumisesta (Paajanen-Taube 2014). Hankkeen verkkosivut täydentyvät vähitellen ja materiaalikokonaisuus liikunnasta, istumisesta, ravinnosta, unesta ja levosta, ergonomiasta, mielen hyvinvoinnista, päihteistä, ympäristöstä ja varusteista sekä tapaturmista on valmis vuoden 2016 loppuun mennessä. Käyttäytymistieteellisistä teorioista interventiosuunnittelussa hyödynnettiin erityisesti itsemääräämisen teoriaa, itsesäätelyteorioita ja tottumusteoriaa. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa liikunnan ja terveystiedon opetusta on syksystä 2015 alkaen pakollisena ainoastaan kaksi osaamispistettä. Sen puitteissa on vaikea tukea säännöllistä fyysistä aktiivisuutta niin, että opiskelijalle syntyisi riittävästi kokemuksia ja oppimista liikunnallista elämäntapaa varten. Muun kuin omatoimisen aktivoitumisen kuvauksissa fyysisen aktiivisuuden muutos esitettiin seurauksena terveyden, ihmissuhteiden tai olosuhteiden muutoksesta. Nuorisoasteen opiskelijoiden liikunnan edistämiseen ja liikkumattomuuden vähentämiseen tulisi rakentaa uusia keinoja. http://www.smartmoves.fi/ 58 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 kaa vähennetään opettajien käyttämien aktivoivien opetusmenetelmien ja luokkahuoneisiin sijoitettujen liikuntavälineiden avulla. Smartmoves.fi -verkkosivusto on suunniteltu osaksi oppilaitosten arkea ja se nivoutuu opetussuunnitelmaan. Tutkimuskokonaisuus tulee antamaan lisävalaistusta muun muassa siihen, millaisten prosessien kautta ja missä ryhmissä onnistunut muutos tapahtuu liikuntaohjelman aikana ja sen jälkeen. Lisäksi koulutuksen järjestäjien tulisi suunnata riittävästi resursseja uuden opetussuunnitelman mukaiseen opintokokonaisuuteen ’Työkyvyn ylläpitäminen, liikunta ja terveystieto’, jota voidaan kahden pakollisen osaamispisteen lisäksi tarjota jopa kymmenen osaamispistettä valinnaisina opintoina, jos oppilaitos niin haluaa.. Siinä kerättiin analysoitavaksi kaikkiaan 115 16–18-vuotiaan toisen asteen opiskelijan kirjoituksia, joissa he kuvasivat liikkumisensa muutoksiin johtaneita syitä ja tapahtumia (Paajanen-Taube, 2014). Fyysisen aktivoitumisen kuvauksissa esiin nousivat ihmissuhteet, olosuhteet, harrastaminen, kehonkuva sekä terveys ja hyvinvointi. Omatoimista aktivoitumista kuvaavissa tarinoissa erityisen keskeisiksi nousivat oivallukset liikunnan tärkeydestä omalle hyvinvoinnille. Tällä hetkellä on käynnissä ryvässatunnaistettu inter ventiotutkimus, jossa selvitetään, onko Let’s Move It -ohjelma sekä vaikuttava että kustannusvaikuttava nuorten liikunnan lisäämisessä, passiivisen ajan vähentämisessä ja millaisten prosessien kautta muutos tapahtuu. Let’s Move It -hankkeen esitutkimusvaiheeseen sisältyi useita kirjallisuuskatsauksia sekä kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia osatutkimuksia. Smart Moves -hanke tuottaa monipuolista ja innostavaa tietopohjaista materiaalia, kehittää käytännön työkaluja nuorten ja oppilaitosten arkeen yhdessä asiantuntijoiden ja opiskelijoiden kanssa sekä jalkauttaa tietoa ammatillisiin oppilaitoksiin erilaisten tempausten ja useiden yhteistyökumppanien avulla. Hankeen materiaalit ovat maksuttomia ja vapaasti kaikkien käytettävissä verkossa. Lisäksi lisätään mahdollisuuksia liikkua lähiympäristössä. Laadulliset yksilöhaastattelut, joista on jo julkaistu tuloksia (Liimakka, Jallinoja, Hankonen, 2013), herättivät lisäkysymyksiä. Niiden selvittämiseksi järjestettiin pienimuotoinen kirjoituskilpailu. Hankkeen tavoitteena on ammattiin opiskelevien nuorten terveellisen ja turvallisen liikkumisen lisääminen, istumisen vähentäminen sekä liikuntaja vapaa-ajan tapaturmien ja vammojen ennaltaehkäisy. Interventiota tukevat julistekampanja ja internetresurssit. Ammattiin opiskeleva 18-vuotias mies kuvasi omaan aktivoitumiseensa johtanutta oivallusta seuraavasti: ”Jos jouduin tekemään ruumiillista työtä, väsyin siinäkin nopeasti ja lihakseni olivat jälkeenpäin kipeät. Smart Moves -hanke tuottaa oppimateriaalia ja työkaluja ammattioppilaitosten arkeen S mart Moves -hanke (2014–2016) on osa Liikuntavammojen Valtakunnallista Ehkäisyohjelmaa (LiVE), jota koordinoi UKK-instituutin osana toimiva Tampereen Urheilulääkäriasema. Kaikenlaiset edistämishankkeet ovat tällä hetkellä tärkeitä. Juuri heille olisikin tärkeätä tarjota ulkopuolista tukea ja kokemuksia liikunnan tuottamasta hyvästä olosta
Liikuntavammat koulussa, vapaa-ajalla ja urheiluseuroissa. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. Liikuntakas-vatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. & Story, M. Raportti 13, 2010. Helsinki: Yliopistopaino, 2010. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:15. 2011. Haikonen, K, Lounamaa, A. THL. Liikunta & Tiede, 50 (6), 32–39. Suomalaisten nuorten fyysinen aktiivisuus ja ruutuaika. Heiskanen, J., Kärkkäinen, O-P., Hakonen, H., Lindholm, H., Eklund, J., Tammelin, T. Liikunta & Tiede 2006, 43(5), 9-13. & Vasankari T. Lisää liikuntaa opiskelevan nuoren arkeen – Miten rakentaa teoriaan ja tutkimusnäyttöön perustuva interventio. & Andersen, L. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Liikunta & Tiede 51 (4), 51–57. 2013. & Jyrkkä, I. Liimakka, S., Jallinoja, P. 2003. Interventions to prevent sports injuries: a systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. Sosiaalipsykologian pro gradu. Forsberg, C. 2006. Huotari, P. & Havas, E. (2014). Kansanterveys 2008;7:13-4. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Leppänen M, Aaltonen S, Parkkari J ym. Raportissa: Kari Haikonen, Anne Lounamaa (toim.). & Hankonen, N. Helsinki. Sports Med 2014;44:473-86. Parkkari J, Räisänen A, Pasanen K ym. & Hankonen, N. PLoS Medicine 3 (12), 2449–2457. Vammojen ehkäisy alkaa riskitekijöiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 247. 59 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 MIRJA HIRVENSALO, LitT Liikuntapedagogiikan professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mirja.hirvensalo@jyu.fi NELLI HANKONEN, VTT Sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Yhteiskuntaja kulttuuritieteiden yksikkö Tampereen yliopisto Sähköposti: nelli.hankonen@staff.uta.fi KATARIINA AUTIO, LitM Hankepäällikkö Smart Moves -hanke UKK-Instituutti, Tampereen Urheilulääkäriasema Sähköposti: katariina.autio@uta.fi ANNE-MARI JUSSILA, LitM Palvelu ja kehityspäällikkö UKK-Instituutti, Tampereen Urheilulääkäriasema Sähköposti: anne-mari.jussila@uta.fi ELISA KAAJA, YTM Projektikoordinaattori Sosiaalitieteiden laitos Helsingin yliopisto Sähköposti: elisa.kaaja@helsinki.fi KATRI KOSTAMO, VTM Helsingin yliopisto Sähköposti: katri.kostamo@helsinki.fi MIIA MALVELA, LitM Ohjelmakoordinaattori, Kunnossa kaiken ikää (KKI) -ohjelma Jyväskylä Sähköposti: miia.malvela@likes.fi LÄHTEET Ekelund, U., Brage, S., Froberg, K., Harro, M., Anderssen, S., Sardinha, L., Riddoch, C. Hynynen, S-T.; van Stralen, M., Sniehotta, F., Araujo-Soares, V., Hardeman, W., Chinapaw, M., Vasankari, T. Nykyhetken tilanne ja ennusteita. Utter, J., Neumark-Sztainer, D., Jeffery, R. Jyväskylä: LIKES, 2012. & Laine, H. Haikonen K, Parkkari J. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Paajanen-Taube, K. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2. Suomalaiset tapaturmien uhrina 2009: kansallisen uhritutkimuksen tu-loksia. Couch potatoes or french fries: Are sedentary behaviors associated with body mass index, physical activity, and dietary behaviors among adolescents. Liikuntatapaturmat. Kouluterveyskysely. (2014). (2013) Liikutaan ja/vai hengaillaan. TV Viewing and Physical Activity Are Independently Associated with Metabolic Rsik in Children: The European Youth Hearth Study. Liikuntasuhteen muutokset keskiasteen opiskelijoiden kilpailukirjoituk-sissa. Suomalaisen työikäisen kestävyyskunto. Ammatillisessa oppi-laitoksessa opiskelevien nuorten liikuntasuhde osana elämänkokonaisuutta. Liikettä kouluihin ilman tapaturmia. Husu, P., Paronen, O., Suni, J. 2014. Raportissa: Sami Kokko & Riikka Hämylä (toim.): Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. THL raportti 13/2010. A systematic review of school-based interventions targeting physical activity and sedentary behavior among older adolescents. 2011. Arvioitavana. Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos. Parkkari J, Markkula J. Suomalaiset tapaturmien uhreina 2009. Hankonen, N., Hynynen, S. (2015). http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/vaestotutkimukset/kouluterveyskysely/tulokset. Parkkari J, Hiilloskorpi H, Pasanen K ym. Opetusja kulttuuriministeriö, Helsinki. Physical fitness and leisure-time physical activity in adolescence and in adulthood: a 25-year secular trend and follow-up study. Journal of the American Dietetic Association 103 (10), 1298–1305.
Kuva: LEHTIKUVA/ROBERT NIEDRING 60 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Teksti: ANTTI LAINE Liikuntavalistus, visiot ja arkitodellisuus
(Kunnossa kaiken ikää -ohjelma s.a.) Lajiliitoilla ja liikuntajärjestöillä on kymmenittäin koululaisille suunnattuja kampanjoita. Tällainen on esimerkiksi Stadin kundi kondikseen -hanke. Osan kampanjoista toteuttavat liikuntaalan yritykset. Tällainen kansallisia arvoja korostava liikuntavalistus alkoi murtua vasta 1960-luvulla. Yksilöön kohdistuvan liikuntapuheen ohella katse olisi syytä kohdistaa myös yhteiskunnan rakenteisiin. 1930-luvun valistusideologialle ominainen ihannekansalaisen prototyyppi oli yksilöä kansakunnan tarkoituksiin palveleva voimaruumis. Argumentaatiossa liikunta on esitetty ratkaisuksi ajankohtaisiin ongelmiin, olipa yhteiskunnallisena huolenaiheena sitten sairaudet, ylipaino, nuorison elämäntavat tai syrjäytyminen. Tilalle tuli kuntoliikuntaoppi, jonka päämääränä oli väestön terveyden ylläpitäminen ja parantaminen. Löytyy Taisto-lihaskuntokampanjaa, Nouse ratsaille -viikkoa, Turvassa tiellä -tieliikenneturvallisuuskampanjaa, koulupingistä ja sulkissäpinäkiertuetta. Erilaisia liikuntakampanjoita on toteutettu sadoittain. Samankaltaisen liikuntaja terveysvalistuksen nimiin vannotaan vielä 2000-luvullakin. (Kokkonen 2003; ks. Työnantajat puolestaan kannustavat liikkumaan muun muassa tarjoamalla. On erilaisia valtionhallinnon tuke mia hankkeita kuten vuonna 1995 käynnistetty Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelma (KKI), joka on toiminut monenlaisten liikkumishankkeiden alullepanijana. L iikunta-alan toimijat ja muut liikunnan puolestapuhujat ovat perustelleet liikunnan yhteiskunnallista merkitystä runsaat sata vuotta. Liikuntaa ei perusteltu enää nationalistisilla ja siveellisillä aatteilla vaan perustelut tieteellistyivät ja rationaalistuivat. Kaupungeilla ja kunnilla on lukuisia omia liikuntakampanjoita, joissa hyödynnetään erilaisia liikuntapasseja ja suorituskortteja. Ryhmiä on tarjolla niin työttömille, varttuneemmalle väestölle kuin muillekin. Niitä tutkineen Jussi Turtiaisen mukaan mens sana in corpore sano – terve sielu terveessä ruumiissa – tyyppinen liikuntavalistus ei ole 2000-luvulle tultaessa vaiennut, mutta muodot ovat ajan saatossa muuttuneet. Eräässä tällaisessa etsitään Suomen Huippukuntoisinta Kuntaa. 61 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Nykyinen liikuntapaatos ja vähäisen liikkumisen todelliset syyt eivät kohtaa. myös Hintsanen 2006, 11–12; Rantala 2014, 80–82.) Liikuntakampanjoita on vuosittain käynnissä kym menittäin. Kuntoliikuntaa on tosin jatkojalostettu, mistä osoitukseksi soveltuvat esimerkiksi hyöty-, terveysja arkiliikunnan kaltaiset uudissanat. Vastaavan kaltaisia on tarjolla myös koko väestölle, esimerkiksi Suomen Uimaliiton järjestämä valtakunnallinen Ui kesäksi kuntoon -kampanja. Keppihevosena on käytetty kulloisellakin hetkellä yhteiskunnallisesti merkittäviksi määriteltyjä asioita ja ongelmia. Valtakunnallisten hankkeiden ohella ohjelma tukee paikallisia KKI-hankkeita, joita arvioidaan ohjelman 15 toimintavuoden aikana käynnistyneen noin tuhat. Näin vielä 1900-luvun alkupuolella lähinnä turhanpäiväiseksi koetusta harrastuksesta on muodostunut sivistyksellinen perusoikeus, jota pyritään edistämään elämänkaaren kaikissa vaiheissa. Tavoitteena oli maanpuolustusta palveleva massojen ”liikuntakannallepano”. Viimeisimpiä valtakunnallisia KKI-kampanjoita ovat SuomiMies seikkailee ja Porraspäivät. Liikuntatutkimuksen, -valistuksen, -visioiden ja -kampanjoiden massiivisesta määrästä huolimatta suomalaiset liikkuvat hyvinvointinsa kannalta riittämättömästi. Yksilön vastuuta korostetaan nykyisin selvästi aiempaa enemmän
Valinnoilla tarkoitetaan tehtäviä, joilla visiota pyritään ensivaiheessa, kolmen ensimmäisen vuoden aikana (2012–2014), toteuttamaan. Valtakunnallisen liikuntaorganisaatio Valon vuonna 2012 määrittelemä visio, Maailman liikkuvin urheilukansa 2020, toteutunee ongelmitta – ja vieläpä etuajassa. Idea ”tunti liikuntaa koulupäivään” esitettiin jo vuonna 1825 oppilaitoksien uudistuksia pohtineessa toisessa Koulukomissiossa (Meinander 1993, 83). Liikuntakansalaisen käsitteellä tutkijat viittaavat eetokseen, jossa fyysisen aktiivisuuden tulisi toteutua jokaisessa kansalaisessa. (Itkonen & Kauravaara 2015, 9.) Tapio Bergholm (2015) arvioi suositukset ylimitoitetuiksi ja luotaantyöntäviksi, kynnyksen elintapamuutokselle kohtuuttoman korkeaksi nostaviksi. Valon Mediapalvelun vuoden 2012 alussa julkaisemalla videolla esitellään suomalaisen liikuntaja urheiluyhteisön viisi valintaa. (Muutosta liikkeellä! 2013, 4, 20.) Linjaukset sisältävää raporttia kohtaan on esitetty kritiikkiä. Tehtävät ovat: 1) ”me haluamme koululaisten liikkuvan vähintään tunnin päivittäin”, 2) ”me haluamme vanhempien kasvattavan lapsensa liikkumaan omin voimin”, 3) ”me haluamme kehittää seuratoiminnan laatua”, 4) ”me haluamme antaa lahjakkaille nuorille mahdollisuuden sekä opiskella että valmentautua huippu-urheilijoiksi”, 5) ”me haluamme kehittää liikkumisen olosuhteita ja edellytyksiä”. Visioita liikuntaväellä riittää – samoin matkaa niiden toteutumiseen Liikuntapolitiikkaa, -puhetta ja -kampanjoita Suomessa siis riittää, minkä perusteella voisi olettaa, että suomalaiset liikkuvat poikkeuksellisen paljon. Linjauksien mukaan tulisi: 1) arjen istumista elämänkulussa vähentää, 2) liikuntaa elämänkulussa lisätä, 3) liikunta nostaa keskeiseksi osaksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä sekä sairauksien ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta sekä 4) liikunnan asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa vahvistaa. Tutkijoiden katseet ovat 2000-luvulla kohdistuneet erityisesti lasten ja nuorten liikkumiseen. Hannu Itkosen ja Kati Kauravaaran (2015) mukaan tavoitteineen, strategisine valintoineen ja toimenpideluetteloineen asiakirja ilmentää liikuntakansalaisuuden ihannetta. Aikuisten fyysisen aktiivisuuden suositus soveltuu myös ikääntyneille. (Ks. Päivi Berg ja Maarit Piirtola (2014) ovat laatineet tutkimuskatsauksen, joka kokoaa yhteen vuosien 2000–2012 aikana lasten ja nuorten liikunnasta eri tieteenaloilla julkaistut suomalaistutkimukset. 2011, 17.) Suomen valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020 julkaistiin vuonna 2013. 62 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 työntekijöilleen liikuntaseteleitä ja osallistumalla kilometrikisojen kaltaisiin kampanjoihin. Visio on valitettavasti täysin epärealistinen, aivan kuten sekin, että Suomi olisi vuonna 2020 paras pohjoismaa huippu-urheilussa tai jalkapallossa kaikilla mittareilla Euroopan top 10:ssa. Otetaan yksi esimerkki. Terveysliikunnan näkökulmasta kouluikäisille määriteltyjen fyysisen aktiivisuuden yleissuosituksien mukaan 7–18-vuotiaiden lasten ja nuorten tulisi liikkua vähintään 1–2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. (Bergholm 2015, 43.) Kansalaisten liikuntatottumukset seurannassa useissa tutkimuksissa Tutkimustietoa suomalaisten liikkumistottumuksista on runsaasti. Tammelin & Karvinen 2008, 16–19.) Maailman terveysjärjestö WHO:n aikuisille (18–64-vuotiaat) suunnattujen fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaan kestävyyskuntoa tulee harjoittaa liikkumalla reippaasti, esimerkiksi reipasta kävelyä vastaavalla teholla, yhteensä vähintään kaksi ja puoli tuntia viikossa tai liikkumalla rasittavasti, esimerkiksi juoksua tai hölkkää vastaavalla teholla, yhteensä tunti ja viisitoista minuuttia viikossa. Visioiden toteutuminen edellyttäisi maahamme viisivuotista ihmekeskittymää, sillä kolmen ensimmäisen vuoden aikana ihmei tä ei ole tapahtunut. Liikuntatottumuksia kartoittavassa eurooppalaisessa kyselytutkimuksessa (Sport and Physical activity 2014) suomalaiset sijoittuvat muiden pohjoismaiden tapaan kärkipäähän, mutta siihen ilonaiheet jäävätkin. Visio 2020 on, että suomalaiset liikkuvat enemmän ja istuvat vähemmän koko elämänkulun aikana. Kestävyysliikunnan lisäksi tarvitaan lihaskuntoa kohentavaa liikuntaa ainakin kaksi kertaa viikossa. Vilkaisu vaikkapa nuorten liikkumisesta kertoviin tutkimustuloksiin osoittaa, että urheiluliikkeen visionääreillä on arkinen todellisuudentaju pahemman kerran kateissa. Ei toteudu, ei etuajassa, eikä aikataulussa. Liikuntasuosituksia elämänkaaren eri vaiheisiin Tieteellistyneen liikuntavalistuksen tueksi on tuotettu mittavasti tutkimustietoa ja laadittu erilaisia suosituksia. Toisin sanoen Valo määritteli ensimmäisen tehtävän muodossa kolmivuotiseksi urakaksi sen, mitä on eri tavoin pyritty toteuttamaan jo lähes kahdensadan vuoden ajan. (Husu ym. Fyysisen aktiivisuuden vähimmäissuositukseksi on määritelty lapsuusiässä (7–12-vuotiaat) kaksi tuntia päivässä ja nuoruusiässä (13–18-vuotiaat) tunnista puoleentoista tuntia päivässä. Hänen mielestään mahtipontisten julistusten ja ylimitoitettujen tavoitteiden sijaan tunnukseksi sopisi ”pienin askelin parempaan”. Myös monilla viestimillä on omia kampanjoita. Heikon liikkumiskyvyn omaaville ikääntyneille suositellaan lisäksi kaksi kertaa viikossa toteutettavia tasapainoja liikkuvuusharjoituksia. Yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja suositellaan välttämään ja ruutuajan viihdemedian ääressä suositellaan rajoittuvan korkeintaan kahteen tuntiin päivässä. Tavoitteen toteutumiseen on edelleen pitkä matka, tällä hetkellä pidempi kuin koskaan ennen. Systemaattisesti kerätty aineisto osoittaa tutkimuk. (Suomalaisen liikuntaja urheiluyhteisön viisi valintaa 2012.) Haluttu on ennenkin, mutta toteutus havaittu erilaisten yhteiskunnallisten intressien puristuksissa haastavaksi
Vastaavasti noin kolmasosalle oppilaista kertyi ruutuaikaa yli suosituksen vähintään viitenä päivänä viikossa. Näiden mittausten tuloksia voidaan käyttää tulevien tutkimusten lähtötasona. Esimerkiksi Liikkuva koulu -hankkeen pilottivaiheen alussa alaja yläkoululaisille (n=284) kiihtyvyysantureilla tehtyjen mittauksien perusteella vähintään tunnin päivässä liikkui vain noin puolet alakoululaisista ja alle kuudennes yläkoululaisista (Tammelin ym. 2015; Kokko & Hämylä 2015.) Myös suomalaisen aikuisväestön fyysistä aktiivisuutta seurataan säännöllisesti useilla kyselyillä. 2011, 9, 36). Viidesluokkalaisten keskuudessa suositusten mukaan liikkuvien osuus oli lähes kolmannes, mutta yhdeksäsluokkalaisten keskuudessa enää noin kymmenes. Ensimmäiset objektiiviset väestömittaukset fyysisen aktiivisuuden, kunnon ja passiivisuuden osalta toteutettiin puolestaan Terveys 2011 ja FINRISKI 2012 -tutkimuksien yhteydessä. Vuoden 2013 aineistossa kysymykseen vastasi, kuutena tai seitsemänä päivänä, 12 prosenttia peruskoululaisista, yhdeksän prosenttia lukiolaisista ja seitsemän prosenttia ammat tikoululaisista. 2014, 29–30). Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että kyseiset oppilaat eivät liiku hengästyen ja hikoillen tuntia viikossa edes koulun liikuntatunneilla. 63 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 sien kokonaismääräksi 347. Bergin ja Piirtolan (2014, 106–107) tutkimuskatsauksen julkaisuhetkellä alle 18-vuotiaiden liikunnasta ja fyysisestä aktiivisuudesta oli meneillään 16 tutkimushanketta, jotka olivat joko jatkuvia tiedonkeruita tai useampivuotisia hankkeita. Määrä muodostuu eri alojen suomalaisissa yliopistoissa tehdyistä väitöskirjatutkimuksista (n=69), suomenkielisistä vertaisarvioiduista artikkeleista (n=89) sekä kansainvälisesti julkaistuista artikkeleista, joissa oli ainakin yksi Suomessa työskennellyt kirjoittaja ja jossa käytettiin ainakin osaksi suomalaista aineistoa (n=189). (Kouluterveyskysely s.a.) Merkittävä osa oppilaista vastasi, etteivät he harrasta hengästyttävää ja hikoiluttavaa liikuntaa vähintään tuntia yhtenäkään päivänä viikossa (peruskoulu kymmenen prosenttia, lukio 13 prosenttia ja ammattikoulu 22 prosenttia). Poliittista päätöksentekoa ohjaa monilta osin lyhytjänteinen, taloudellisia pikavoittoja tavoitteleva ajattelutapa.. Terveys 2011 -tutkimus toteutetaan kymmenen ja FINNRISKI-tutkimus viiden vuoden välein. Harkimo & Paajanen 2015). Liikuntaharrastuksia, istumista ja liikuntasuosituksien toteutumiseen liittyviä kysymyksiä sisältyy myös Alueellinen terveysja hyvinvointi (ATH) -tutkimukseen, joka on laajin kansallinen terveyden ja hyvinvoinnin seurantatutkimus. Ruutuajan suositus, vähemmän kuin kaksi tuntia ruutuaikaa päivässä, toteutui jokaisena päivänä viikossa vain viidellä prosentilla oppilaista. Yksi kyselyn liikuntatottumuksia kartoittava kysymys on, Kuinka monena päivänä viikossa harrastat hengästyttävää ja hikoiluttavaa liikuntaa vähintään tunnin ajan. Liikuntapoliittisten päätöksentekijöiden mielestä valtakunnan tasolle yltävää seurantatietoa lasten ja nuorten liikunnasta on silti ollut tarjolla vähän (ks. (Kouluterveyskysely s.a.) Kouluterveyskyselyn tulokset vastaavat melko hyvin objektiivisten mittausten tuloksia. 2013, 19, 167.) Vuoden 2009 AVTK-kyselyn perusteella sekä kestävyysettä lihaskuntoliikunnan suositukset täyttää vain runsas kymmenesosa työikäisistä suomalaista (Husu ym. Vapaa-ajan liikuntaharrastus määritellään kyselyssä vähintään puolen tunnin kestoiseksi ja ainakin lievää hengästymistä sekä hikoilua aiheuttavaksi liikunnaksi. Kolmena päivänä tai harvemmin harrastavien osuus oli peruskoulussa sekä lukiossa 63 prosenttia ja ammattioppilaitoksissa 75 prosenttia. Eläkeikäisille on AVTK-tutkimusta vastaava EVTK-tutkimus. ja 9. vuoden opiskelijaa. (Muutosta liikkeellä! 2013, 52.) Muissa maissa tehdyt mittaukset ovat osoittaneet, että kyselyillä saatu itse ilmoitettu tieto usein yliarvioi väestön fyysistä Hankkeet eivät tavoita kaikkia ja pysyviä tuloksia on sangen vaikea saada aikaan. Tietoaukkoa paikkaamaan on käynnistetty nuorten liikuntakäyttäytymistä kartoittava LIITU-kyselytutkimus. Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (AVTK) -tutkimus toteutetaan vuosittain postikyselynä noin 5 000 suomalaiselle, jotka ovat 15?64-vuotiaita. luokkien oppilasta sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. Vähintään neljä kertaa viikossa vapaa-ajan liikuntaa ilmoitti harrastavansa noin kolmannes kyselyyn vastaajista (miehet 33 %, naiset 34 %). (Kokko ym. (Helldán ym. ja 2. Vuoden 2013 aineistossa kestävyysliikunnan suositusten mukaisesti, vähintään kaksi ja puoli tuntia viikossa, ilmoitti liikkuvansa 26 prosenttia miehistä ja 31 prosenttia naisista. Kokonaan liikuntaa harrastamattomien osuus oli mittava, miehistä 37 prosenttia ja naisista 34 prosenttia. (Berg & Piirtola 2014, 3.) Suomalaisnuorten liikuntatottumuksia kartoittavia kysymyksiä sisältyy muun muassa Kouluterveyskyselyyn, johon vastaa joka toinen vuosi noin 200 000 peruskoulun 8. Oppilaiden liikuntaaktiivisuus väheni iän myötä. Vain viidesosa tutkituista lapsista ja nuorista arvioi liikkuvansa suositusten mukaisesti eli vähintään tunnin seitsemänä päivänä viikossa. Vuonna 2014 ensimmäistä kertaa toteutettuun LIITU-tutkimukseen vastasi noin kolmetuhatta viides-, seitsemäsja yhdeksäsluokkalaista oppilasta. Kouluterveyskyselyn ohella tällaisia ovat muun muassa Nuorten terveystapatutkimus ja Nuorten vapaa-aikatutkimus. Vaikutukset hiipuvat, kun resurssit loppuvat
Esimerkiksi tuntijakoon tehdyt uudistukset olivat vähäisiä. (Husu ym. Selvää joka tapauksessa on, että kyselyt eivät ole tarpeeksi luotettavia liikuntakäyttäytymisen arvioinnissa ja oman ongelmansa teettää myös se, että niiden kirjavasta annista löytyy eri tarkoitusperiin soveltuvia lukuja (ks. (Rovio 2011a; 2011b.) On myös syytä muistaa, että monille vähäinen liikunta on mielekäs ja omaa hyvää elämää tukeva valinta, kuten Kati Kauravaara (2013) ammattioppilaitoksissa opiskelevien nuorten miesten arkea ja elämäntapoja jäljittävässä väitöskirjassaan toteaa. Katse myös yhteiskunnan rakenteisiin Liikuntakampanjoilla on pyritty ensisijaisesti herättelemään kansalaisen omavastuuta liikunnastaan ja hyvinvoinnistaan. Myös liikuntaväki voisi tehdä monta asiaa toisin. Kenenkään on turha kuvitella yksin paikkaavansa kaikkien yhteisiä erehdyksiä. Poliittista päätöksentekoa ohjaa monilta osin lyhytjänteinen, taloudellisia pikavoittoja tavoitteleva ajattelutapa. Liikuntaväenkin on siis syytä tarkastella toimiaan kriittisesti, mutta vastuu ei ole yksin liikuntasektorilla. Vaikutukset hiipuvat, kun resurssit loppuvat. Yhteiskunta on monilta osin muuttunut huolimatta siitä, mitä liikunnan puolestapuhujat ovat sanoneet tai tehneet. Työryhmän esityksestä käynnistyi vilkas keskustelu. Ilman liikunnan edistämistyötä tilanne luultavimmin olisi vielä paljon nykyistä synkempi. Näistä jokainen olisi lisännyt kaikille yhteisten liikuntakurssien määrää kahdesta kolmeen ja edellyttänyt liikuntakurssien jakamista useammalle opiskeluvuodelle. Ensin jäsennettiin tutkittavien ajankäyttöä, sosiaalisia suhteita, työtä ja toimeentuloa ja vasta tämän jälkeen liikuntatottumuksia. (Rantala 2014, 73; ks. Poikkeukseksi tutkija mainitsee kolmen metallitehtaan henkilöstöjen työolojen, terveydentilan ja liikuntakäyttäytymisen välisiä yhteyksiä analysoineen ja paljon huomiota 1970-luvulla herättäneen METELI-tutkimusohjelman sekä Esa Rovion 40 vuotta myöhemmin ideoiman Liikuntakynnyksen yli -tutkimushankkeen. Pyykkönen 2011). Tutkimuksissa tarkastellaan elämää liikunnan läpi, ei liikuntaa elämän läpi. Liikkuva koulu) on käynnistetty, mutta hankkeet eivät tavoita kaikkia ja pysyviä tuloksia on sangen vaikea saada aikaan. Hyväksytty asetus poikkesi asiaa valmistelleen työryhmän esityksistä. Monen muun aineen tapaan liikunnan tuntimäärät jäivät ennalleen eli asiaa valmistelleen työryhmän esitykset liikuntatuntien määrän lisäämisestä sivuutettiin. Liikuntatottumuksiin vaikuttavat monet tekijät. Poliittisten paineiden kasvaessa opetusministeri määräsi virkamiestyöryhmän valmistelemaan neljättä mallia, joka hyväksyttiin pitkän odottelun päätteeksi. 64 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 aktiivisuutta. myös METELI 1975a, 1; Rovio 2011b, 28; Rovio, Saaranen-Kauppinen & Pyykkönen 2014, 21–23, 45–46.) Nykyinen liikuntapaatos ja vähäisen liikkumisen todelliset syyt eivät kohtaa. Samanaikaisesti valinnaisten tuntien määrää kuitenkin supistetaan ja mikäli koulutuksen järjestäjät kohdistavat valinnaisaineiden supistuksia liikuntaan, liikuntaa ei välttämättä ole tarjolla oppilaille yhtään aiempaa enempää. Arkitodellisuus unohtuu Liikuntatutkimuksen, -valistuksen, -visioiden ja -kampanjoiden massiivisesta määrästä huolimatta suomalaiset liikkuvat terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittämättömästi. Liikuntasektorille tehtävä on resursseihin nähden liian iso. Otetaan esimerkiksi koululiikunnan määrä. (Pyykkönen & Rovio 2011, 49.) Yhteiskunnassa on useita intressiryhmiä ja konkreettiset toimenpiteet liikunnan edistämiseksi jäävät valitettavan usein toteutumatta. Elämää liikunnan vai liikuntaa elämän läpi. Kuten Teijo Pyykkönen ja Esa Rovio (2011) toteavat, liikuntasektori joutuu melko yksin taistelemaan liikunnan vähenemistä vastaan ja tulokset jäävät tällöin väistämättä vaatimattomiksi. Molemmissa tutkimuksissa liikunta ymmärrettiin osaksi ihmisten arkea, ei sen ensisijaiseksi sisällöksi. Eripuraa aiheutti ennen kaikkea se, tulisiko opiskelijoiden suorittaa kaikista aineista vähintään yksi pakollinen kurssi vai voisiko esimerkiksi osa reaaliaineista olla vapaavalintaisia. Liikunnan asemointia ja argumentointia suomalaisessa liikuntapolitiikassa runsaan sadan vuoden ajanjaksossa (1909–2013) tutkinut Maria Rantala näkee puutteita tehdyssä tutkimustyössä. Vuonna 2016 astuu voimaan uudistus, joka lisää kaikille yhteisen liikunnan määrää kahdella vuosiviikkotunnilla eli noin puolet vuonna 1993 vähennetyistä tunneista palautetaan. Vuonna 1993 valtioneuvosto teki perusopetuksen tuntijaossa teoria-aineita taitoja taide-aineiden kustannuksella suosineen arvovalinnan. Liikunta-aktiivisuuden tutkimuksessa ja edistämisessä ei ole huomioitu riittävästi ihmisen käyttäytymistä määrittävää arkea ja elämän reunaehtoja. Johtopäätöksenä Rantala arvioi, että todennäköisesti seuraavat radikaalit, uudet ideat liikuntatottumusten muuttamiseksi syntyvät ympäristöissä, joissa liikkumistottumuksia tarkastellaan muistakin kuin liikunta-alan toimijoiden näkökulmista. Yksilön motiivien huomiointi, arjen elinympäristön tarjoamien mahdollisuuksien. Hänen mielestään useiden liikuntatutkimusten ongelmana on, että liikkumista ei ole suhteutettu osaksi ihmisen arkea. Ihmisen elämänkaaressa on useita mahdollisuuksia notkahduksille. Osana uudistusta kaikille yhteisten liikuntatuntien määrä supistui 22–23 vuosiviikkotunnista nykytilanteen mukaiseen 18 tuntiin. 2011, 8.) Suomalaisetkin saattavat siis liikkua todellisuudessa vielä vähemmän kuin kyselytutkimuksien tulokset osoittavat. (Laine 2015.) Vuonna 2016 voimaan astuvaa lukiokoulutuksen uudistusta vuoden verran valmistellut asiantuntijaryhmä esitti kolme vaihtoehtoista tuntijakomallia. Juhlapuheissa ja vaalilupauksissa liikunnan merkitystä muistetaan korostaa, mutta päätöksiä tehdessä muut päämäärät ajavat edelle. (Laine 2015.) Liikunnallisuutta lisääviä hankkeita (esim
Helldán, A., Helakorpi, S., Virtanen, S.i & Uutela, A. Ohitetaanko taas ”liikkumattomat”. 65 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 arviointi ja liikkumisen esteiden poistaminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. 2014. Liikunta & Tiede 5–6, 9. & Pyykkönen, T. Jyväskylän yliopisto. ANTTI LAINE, LitT Tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: antti.laine@jyu.fi LÄHTEET Berg, P., & Piirtola, M. & Paajanen, M. Rovio, E. Rovio & T. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 26. 2011. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2013. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Kauravaara (toim.) Liikunta kansalaisten elämänkulussa. Teoksessa S. Teoksessa T. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 296, 49–53. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä 10. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Kohti liikkumisen muutosta. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 1. Laine (toim.) Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. Kokko & R. 2013. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Etnografinen tutkimus nuorista miehistä. European Comission. Tällainen liikuntavalistus ruokkii riittämättömyyden tunteita.” (Kokkonen 2003.) Virhe on pyritty korjaamaan viimeaikaisimpiin valistusmateriaaleihin. Lasten ja nuorten liikuntatutkimus Suomessa -tutkimuskatsaus 2000–2012. Mitä sitten, jos ei liikuta. Helsinki: VAPK-kustannus, 81–99. Rovio, E. Kauravaara (toim.) Liikunta kansalaisten elämänkulussa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 296, 8–16. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 251, 13–19. Kokkonen, J. & Kannas, L. Tulkintoja liikkumisesta ja liikunnan edistämisestä. Esimerkiksi SuomiMies seikkailee -kampanjan mannekiineina on myös selvästi ylipainoisia miehiä. 2014. Jussi Turtiaisen haastattelu. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelun tulisi tukea ihmisten arkista liikkumista. Teoksessa H. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 287. & Kauravaara, K. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 28. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2, 91–97. Liikuntakynnyksen yli – ohjelmista ihmisen kohtaamiseen. Muutosta liikkeellä! 2013. & Hämylä R. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 251, 20–28. Teoksessa S. 1992. Sport and Physical activity 2014. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 276. Valistuksen ideaaleja voi olla mahdoton saavuttaa. Pyykkönen Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry.. Teoksessa H. Pyykkönen Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. Liikuntapaatosta ja divisioonapäiväkäskytystä. Liikuntakäyttäytymisessä ei ole kyse vain yksilöstä, vaan yhdyskuntien suunnittelusta. 2013. Tampereen yliopisto. Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. Kolmen metallitehtaan henkilöstöjen elinolot ja elämäntapa. 2015. Valtion liikuntaneuvoston alkusanat. 2011b. Yksilöön kohdistuvasta ja liikunnan kaikenpuolista autuutta korostavasta puheesta huomio olisi syytä siirtää myös yhteiskunnan rakenteisiin. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Bergholm, T. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 21/2013. 2015. http://www.kkiohjelma.fi/kki-ohjelma Laine, A. Keskiluokkaistuneessa liikuntakulttuurissa liikuntaeliitti on luonut tavoiteltavan liikkujan kuvan, johon liikuntaheimoon kuulumattomien ja varsinkin syrjäytyneiden on hankala samastua. 2015. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Hintsanen, J. 2003. Harkimo, L. Tutkijat hukassa. Liikunnan asemointi ja argumentointi suomalaisessa liikuntapolitiikassa vuosina 1909–2013. 2011. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2013:10. Rovio, E., Saaranen-Kauppinen, A. & Pyykkönen, T. 2008. Jyväskylä. 2006. Pyykkönen (toim.) Suomi uskoi urheiluun. 2011. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 251. Pyykkönen Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. https:// www.youtube.com/watch?v=t4KjOO1XJyM&list=PL7BBDE742125382C7 Tammelin, T. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2, 14–20. Rovio & T. Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos. Kokko, S. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. 2014. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Itkonen & K. Special Eurobarometer 412. Liikunta-aktiivisuus ja ruutuaika. Teoksessa E. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 26. Sata vuotta toistoa. Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 26. Tulkintoja liikkumisesta ja liikunnan edistämisestä. Filosofian pro gradu -tutkielma. Kouluterveyskysely s.a. Pyykkönen, T. Arjen todellisuuden huomioiville tutkimuksille ja kampanjoille on tilausta jatkossakin, mutta kyse on myös paljon laajemmista kysymyksistä. Valistuskin on vallankäyttöä. (toim.) Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotialle. Tutkimuksia 1/2015, 133–151. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 251, 4. 2015. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 26. http://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/ vaestotutkimukset/kouluterveyskysely Kunnossa kaiken ikää -ohjelma s.a. Warpaille y-lös, kyykkyyn a-las. & Karvinen, J. Koulut liikuttajina. Päätuloksia ja toimenpidesuosituksia. Meinander, H. Viitattu 8.4.2015. Husu, P., Paronen, O., Suni, J., Vasankari, T. Liikuntakasvatuksen laitos. Kokko, S., Hämylä, R., Villberg, J., Aira, T., Tynjälä, J., Tammelin, T., Vasankari, T. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 131. Kokko & R. Liikunta elämäntapana ja itsen projektina. (Pyykkönen 2011.) Valistusjulkaisuja kuvittavat komeat atleettiset miehet ja länsimaisen kauneusihanteen mukaiset naiset. Jussi Turtiaisen mielestä tällaisesta on syytä olla huolissaan: ”Valistusmateriaalien esittelemät ruumiit ovat usein hyvin kaukana koetusta kunnosta sekä omasta ruumiinkuvasta. Suomen urheilun ja liikunnan historia. Viitattu 5.4.2015. http://ec.europa.eu/health/nutrition_physical_activity/docs/ebs_412_en.pdf Suomalaisen liikuntaja urheiluyhteisön viisi valintaa 2012. Rovio & T. Viitattu 16.4.2015. Itkonen & A. Yritys hyvä – tulos tuntematon. 2015. Teoksessa S. 2011a. METELI 1975. Rovio, E. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:15. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 281. Itkonen & K. Teoksessa H. Teoksessa E. Rantala, M. Kauravaara, K. Viitattu 2.10.2014. Itkonen, H. Teoksessa E. Arkija hyötyliikunnan perinteen katkeamista ei paikata liikuntapaikkojen ohjelmoidulla toiminnoilla. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2, 5–7. 2015. Kokko & R
Liikunnan alalla tunteita nostattavat esimerkiksi liikuntapaikkainvestoinnit tai kolmannelle sektorille osoitettavien avustusten kohdentuminen. Mutta mitä tietoa kunnissa käytetään toimenpiteistä päätettäessä. Esittelijä on valmistelussa itse päätynyt mielestään tehokkaimpaan, tuottavimpaan, sopivimpaan, joustavimpaan, tasapuolisimpaan tai muutoin parhaimpaan vaihtoehtoon. Kunnat vastaavat peruspalvelujen järjestämisestä ja pääosin myös tuottamisesta. Vaikka liikuntaa ei ole säädetty kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa kunnan varsinaiseksi peruspalveluksi, on liikunnan katsottu olevan kuntien lakisääteinen peruspalvelun luonteinen tehtävä. 66 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Teksti: KIRSTI LAINE, TIMO STÅHL Liikuntavaikutusten ennakkoarviointia tarvitaan päätöksenteossa leiden viranhaltijoiden välille. Jo päätöksiä valmisteltaessa tulisi pohtia miten kyseinen ratkaisu edistää liikuntaa, keiden liikuntaa se edistää ja mitkä ovat sen vaikutukset kunnan muille toimijoille. Niiranen, Joensuu, Martikainen 2013). Mitä suuremmasta ja merkittävimmästä asiasta on kyse, sitä kuumempaa mielipiteiden vaihtoa päätöksentekoelimissä ja myös julkisuudessa käydään. Vuorovaikutus viranhaltijoiden ja päätöksentekijöiden kanssa on yleensä luontevaa ja keskinäinen luottamus kohdillaan (vrt. Miten kattavasti päätöksiä tehdessä arvioidaan etukäteen niiden vaikutuksia ja sitä päästäänkö juuri nimenomaisella toimenpiteellä toivottuun lopputulokseen. Pyrkimys päästä hyvään lopputulokseen voi aiheuttaa ristiriitaa myös päätöksentekijöiden ja kyseistä päätöstä valmistel. Liikuntalaki velvoittaa kuntia arvioimaan asukkaittensa liikunta-aktiivisuutta. Osa päätöksistä on delegoitu kunnallisille viranhaltijoille. Päätöksentekotilanteessa ristiriita käytettävissä olevien resurssien ja parhaan mahdollisen toimenpiteen välillä saattaa olla käsin kosketeltava. Kunnissa ollaan uuden toimintatavan alkutaipaleella. Päätösten valmistelusta kunnissa vastaavat viranhaltijat, joilla on kokemusta toimialan kysymyksistä ja näkemystä erilaisten päätösvaihtoehtojen mahdollisista vaikutuksista. Ristivetoa syntyy myös ideologiselta pohjalta, kun erilaisin argumentein pyritään vakuuttamaan muut päätöksentekijät oman kannan puolelle. Kun valtion liikuntabudjetti on noin 150 miljoonaa euroa, ovat kuntien yhteenlasketut käyttömenot liikunnan alalla yhteensä noin 600–700 miljoonaa. Useimmat päätökset kyetään tekemään vahvassa konsensushengessä, kun demokraattisesti valitut päätöksentekijät tekevät päätöksiä esittelijöiden valmisteluun nojaten. Lainsäädäntö edellyttää arviointia ja seurantaa Uuden kuntalain (410/2015) mukaan kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa Kunnat ovat merkittäviä liikuntapäättäjiä. Kaikki lainsäädännön edellyttämät arvioinnit ja seurannat vaativat tuekseen kattavaa ja täsmällistä tietopohjaa. V altionhallinnossa, kunnissa ja kuntayhtymissä valmistellaan vuosittain lukuisia ihmisiin, talouteen ja ympäristöön kohdistuvia päätösehdotuksia ja -ratkaisuja. Liikuntaan vaikuttavia päätöksiä tehdäänkin kunnallisissa päätöksentekoelimissä, kuten kunnanhallituksissa, valtuustoissa ja lautakunnissa. Osa kannattaa tukieurojen kohdentamista tavoitteellista urheilua harjoittaville ja osa taas enemmän laajoille käyttäjäryhmille suunnattuja palveluita
Käyttömenoihin lasketaan muun muassa liikuntatoimien henkilöstömenot, avustukset, vuokrat ja materiaalikulut. Tietoa tulisi myös osata analysoida ja hyödyntää toimenpiteitä valmisteltaessa ja niistä päätettäessä. Ei riitä, että tarkastellaan vaikutuksia ainoastaan liikunnasta vastaavan hallinnonalan näkökulmasta – osaoptimoinnille ei ole tilaa. Terveydenhuoltolaki (1326/2010) edellyttää kunnilta asukkaittensa terveyden ja hyvinvoinnin sekä niihin vaikuttavien tekijöiden seurantaa. Kuntalain 39 §:ssä säädetään, että kuntastrategian tulee perustua arvioon kunnan nykytilanteesta sekä tulevista toimintaympäristön muutoksista ja niiden vaikutuksista kunnan tehtävien toteuttamiseen. Kuntastrategiassa tulee määritellä myös sen toteutumisen arviointi ja seuranta. 67 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Kuntapäättäjien, tässä tapauksessa lautakunnan jäsenten pääasiallinen tietopohja on valmistelijoiden tuottamat päätöksentekoasiakirjat liitteineen, päätösten esittelytekstit ja muu esittelijöiltä saatava tieto. Kun kunnan liikuntapäätöksenteosta vastaava toimielin, esimerkiksi liikuntalautakunta tekee päätöksen liikuntapaikkainvestoinnista, tulisi edellä mainitun valossa jo valmistelun alkuvaiheista lukien pohtia päätöksellä tavoiteltavia vaikutuksia sekä arvioida sitä, miten juuri kyseisellä toimenpiteellä saavutetaan liikuntaa edistävät vaikutukset. Ennakkoarvioinnin ja päätöksenteon perustaksi tarvitaan tietoa Tiedolla johtamisen periaatteiden soveltaminen hyvin voinnin ja liikunnan edistämiseen ja etenkin hyvinvointierojen tai liikuntaerojen kaventamiseen on haastava, mutta ei mahdoton tehtävä. Tieto voi olla peräisin erilaisista selvityksistä tai tutkimuksista tai se voi pohjautua pelkästään uskomuksiin tai mielipiteisiin. Lisäksi kunnan on seurattava kunnan palveluissa toteutettuja toimenpiteitä, joilla vastataan kuntalaisten hyvinvointitarpeisiin. Näiden lisäksi tulevat vielä liikuntapaikkainvestoinnit, jotka kuntasektorilla ovat keskeinen liikunnan edistämisen väline. Lisäksi on tarkasteltava, miten päätökset vaikuttavat muiden sektorien toimintaan ja esimerkiksi ympäristöön, työllisyyteen ja kuntatalouteen yleisesti. Valmistelijan on syytä kysyä itseltään ja havainnollistaa päätöksentekijöille ainakin seuraavaa: kohdistuvatko vaikutukset jo ennestään liikunnallisesti aktiivisille kuntalaisille. Kunnat ovat myös keskeisiä tapahtumakumppaneita urheilutapahtumien toteuttamisessa lajiliittojen ja muiden ammattimaisten liikunta-alan tapahtumajärjestäjien kanssa. Päätöksiä saatetaan joutua arvioimaan uudelleen, jos alkuperäinen päätös on tehty vaillinaisilla tiedoilla. Mitä päätöksessä tulisi huomioida, jotta se houkuttaisi myös uusia ihmisiä liikunnan pariin?. Lisäksi kunnat vaikuttavat kunnassa asuvien ihmis ten elinympäristöön ja liikuntamahdollisuuksiin kaavaratkaisuilla, kävelyja pyöräteitä rakentamalla ja esimerkiksi vuokraamalla maa-alueita yksityisten liikuntapaikkojen rakentamiselle. Tämän lisäksi päätöksentekijät hankkivat itse tietoa eri lähteistä. Kunnat ja kuntien päätöksentekoprosessit ovat uuden toimintatavan alkutaipaleella. Päätöksenteko on vaikuttavampaa sekä selvästi läpinäkyvämpää, perustellumpaa ja myös luotettavampaa, kun erilaisia päätösvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia pohditaan koko valmistelun ajan ja ne myös esitetään päättäjille osana päätöksentekoasiakirjoja. Kun liikuntaan vaikuttavista päätöksistä vastaavat valmistelun osalta toimialan laajan kokemuksen Valmistelijan on syytä kysyä itseltään ja havainnollistaa päätöksentekijöille ainakin seuraavaa: kohdistuvatko vaikutukset jo ennestään liikunnallisesti aktiivisille kuntalaisille. Toukokuun alusta voimaan tullut liikuntalaki (390/2015) vahvistaa tätä terveydenhuoltolain velvoitetta. Tehtävässä onnistuminen vaatii, että kunnissa on riittävästi tietoa asukkaidensa hyvinvoinnista ja liikuntatottumuksista. Kunnat edistävät liikuntaa monella rintamalla Kuntien päätöksentekoelimet ja viranhaltijat tekevät lukuisia päätöksiä, joilla vaikutetaan liikuntaan. Kun valtion liikuntabudjetti on noin 150 miljoonaa euroa, ovat kuntien yhteenlasketut käyttömenot liikunnan alalla yhteensä noin 600–700 miljoonaa. Kaikki lainsäädännönkin velvoittamat, tiedolla johtamisen periaatteeseen pohjautuvat arvioinnit ja seurannat vaativat tuekseen kattavaa ja täsmällistä tietopohjaa. Mitä päätöksessä tulisi huomioida, jotta se houkuttaisi myös uusia ihmisiä liikunnan pariin. Liikuntalain 5 §:n mukaan kunnan tulee arvioida asukkaittensa liikunta-aktiivisuutta osana terveydenhuoltolain edellyttämää seurantaa. Kunnassa tulee myös olla kuntastrategia, jossa on huomioitava muun muassa kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen
Tiedon puutteesta päätöksenteon ennakkoarviointi ei jää kiinni. Lisäksi voidaan tarkentaa, lisääkö päätös liikuntapalvelun saavutettavuutta juuri sellaisella asuinalueella, jonka asukkaat esimerkiksi kunnasta kerätyn seurantatiedon valossa harrastavat liikuntaa vähemmän kuin muilla asuinalueilla. On syytä kirjata päätösvalmistelussa myös erilaiset ratkaisuvaihtoehdot, sillä tämä lisää päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja on näin ollen omiaan lisäämään myös luottamusta päätöksentekoon. Selvää myös on, ettei tieto aina vastaa suoraan niihin kysymyksiin, joita valmistelijoilla ja päätöksentekijöillä on tai tieto ei ole käytettävissä tai on hankalasti tulkittavissa. Pelkästään kunnan liikuntatoimi ei vaikuta liikunnan edellytyksiin tai liikuntapalvelun saavutettavuuteen. Kuntatason liikuntatoimen päätöksenteossa tulee arvioida erilaisia päätösvaihtoehtoja, joista päädytään valitsemaan paras mahdollinen, sovittamalla yhteen käytettävissä olevat resurssit ja tavoitteet. Päätöksellä voi olla jotain ei-toivottuja vaikutuksia omalle tai toisen hallintokunnan toimialalle, esimerkiksi liikenteen lisääntymiseen. Vaikutuksia pyritään tarkastelemaan etupäässä liikuntaan kohYksittäinen ratkaisu yhdellä toimialalla voi aiheuttaa monia seurauksia toisilla toimialoilla. Löytyykö kunnissa riittävästi osaamista toimialarajat ylittävien vaikutusten ennakkoarvioinnille?. Liikuntaa koskevaa selvitys-, arviointija tutkimustietoa on valtavasti. Liikunnan alalla keskeistä onkin tunnistaa ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia, eli kuntalaisvaikutuksia. Tavoitteena on eri toimenpitein vaikuttaa ihmisiin, kunnassa asuviin henkilöihin, jotka käyttävät tai eivät käytä liikuntapalveluja. Päätöksenteossa halutaan selkeämmin ja läpinäkyvämmin kirjata valmistelussa huomioidut seikat ja päätöksellä tavoiteltavat vaikutukset. Suomen Kuntaliitto on antanut suosituksen kunnallisen päätöksenteon ennakkoarvioinnista (Sundquist & Oulasvirta 2011). Päätöksen valmistelijan tulee kirjoittaa auki ne seikat, joiden pohjalta hän päätyy esittämään juuri kyseis tä toimenpidettä ja mitä vaikutuksia hän olettaa päätöksellä olevan. Tiedolla johtaminen on toimintatapa, jossa kokemuksella hankittua ja kerääntynyttä tietoa täydennetään päätöksentekoon kytkeytyvällä ja riittävän laadukkaasti tuotetulla tiedolla. Helsingin liikuntatoimessa on ryhdytty työstämään Kuntaliiton materiaalin pohjalta päätöksentekoprosessiin liikuntavaikutusten ennakkoarviointimallia. Liikuntaan kohdistuvia vaikutuksia voidaan tarkastella kysymällä, lisääkö päätös liikuntapalvelun saavutettavuutta tai yhdenvertaisuutta tai kohdistuvatko vaikutukset johonkin tiettyyn väestöryhmään tai jonkun liikuntalajin harrastajiin. Kyse on pitkälti kokemukseen perustuvan tiedon ja muun tietopohjan tarjoaman informaation doku mentoinnista valmistelun ja päätöksenteon aika. 68 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 omaavat viranhaltijat ja kuntalaisten demokraattisilla vaaleilla valitsemat päätöksentekijät, ei päätöksenteon laatua voine loputtomiin kyseenalaistaa. Mielenkiintoista kuitenkin on, minkälaiseen ja miten tuotettuun tietoon päätöksentekijät nojaavat päätöksenteossa ja miten tämä tieto kirjoitetaan auki päätöksentekovaiheessa. Löytyykö siis kunnista riittävästi osaamista toimialarajat ylittävien vaikutusten ennakkoarvioinnille. Ennakkoarviointimallin käyttöä on harjoiteltava – Helsingissä työ käynnistetty Toimintakulttuurin muutos vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista (Kauppinen 2011). Liikuntatoimen päätöksenteolla pyritään siis siihen, että kunnan asukkaat – etenkin liikunnallisesti passiivisimmat – harrastaisivat liikuntaa enemmän ja intensiivisemmin, sekä luonnollisesti turvaamaan jo liikkuvien kuntalaisten ja liikuntaseurojen edellytykset liikuntaan. Yksi pieni ratkaisu toisella toimialalla saattaa tuoda useampia ja kysymyksiä toisille toimialoille. Kunnassa eri toimialoilla tehtävät päätökset ovat riippuvaisia toisistaan: kun pyöräteitä suunnitellaan, kun kaavaratkaisuja hiotaan tai kun terveydenhuollon säästöjä kohdennetaan, vaikuttavat ne kaikki myös liikuntatoimen edellytyksiin. Sen mukaan päätösten vaikutuksia kannattaa arvioida ennalta neljästä eri näkökulmasta: Päätöksiä tulee arvioida samanaikaisesti kuntalaisten, ympäristön, organisaation ja talouden kannalta. Kun suunnitellaan pyöräteitä, hiotaan kaavaratkaisuja tai leikataan menoja terveydenhuollossa, vaikuttavat valinnat myös liikuntatoimen edellytyksiin. Haasteena on ennemmin se, että asioiden havainnollistaminen koetaan työlääksi tai aikaa vieväksi. Tällöin erilaista tietoa, kuten tilastoja, arviointeja, selvityksiä, tutkimuksia käytetään valmistelun ja päätöksenteon tukena sekä myöhemmässä vaiheessa myös jälkikäteisen arvioinnin tukena. Päätöksenteon prosessin tulisi pohjautua tiedolla johtamisen periaatteeseen
69 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 distuvien vaikutusten kannalta, mutta myös muiden Kuntaliiton suosituksen mukaisten vaikutusten kannalta. Ennakkoarviointi laadittiin myös urheiluseurojen avustusperiaatteiden uudistamisen yhteydessä. siten, että koulutettujen ohjaajien määrän suhde harjoitusryhmän kokoon nousi yhdeksi painotekijäksi avustuksen määräytymisessä. Ulosvuokrauksella ennakoitiin olevan myönteisiä vaikutuksia kaupungin liikuntatarjontaan, kun ulosvuokratuilla maa-alueilla toimii muun muassa liikuntahalleja ja kenttiä, golfkenttiä ja hevosurheilun alueita, jotka täydentävät kaupungin liikuntapaikkatarjontaa. Selkeänä kehittämiskohteena on tilastoja tietopohjan jalostaminen jatkossa yhä käytettävämpään muotoon. Kaks – Kunnallisalan kehittämissäätiö, Sastamala, 2013. KIRSTI LAINE, KM Osastopäällikkö Helsingin kaupungin liikuntavirasto Sähköposti: kirsti.laine@hel.fi TIMO STÅHL, TtT Johtava asiantuntija, dosentti Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: timo.stahl@thl.fi LÄHTEET: Kauppinen, T. Arvioinneissa on pyritty kuvaamaan lautakunnalle päätöksellä tavoiteltavia vaikutuksia ja päätöksen vaikutuksia liikuntapalvelujen tai -paikkojen saavutettavuuteen. Selvää myös on, ettei tieto aina vastaa suoraan niihin kysymyksiin, joita valmistelijoilla ja päätöksentekijöillä on.. Ennakkoarviointia on kokeiltu kolmessa Helsingin liikuntalautakunnan tekemässä päätöksessä. & Oulasvirta, L. Haasteena on ennemmin se, että asioiden havainnollistaminen koetaan työlääksi tai aikaa vieväksi. Lisäksi ennakkoarviointi suoritettiin päätettäessä Helsingin kaupungin omistaman maan vuokraamisperiaatteista kolmansille osapuolille. Ennakkoarvioinnin soveltamiseen vaikuttavat tekijät lautakuntapäätöksissä. Kuntien tulevaisuus haltuun. Ennakkoarvioinnin tuloksena muun muassa tämän laatutekijän johdosta seuroissa odotetaan liikuntatoiminnan laadun ja vaikuttavuuden kasvavan. Jotta eri päätösvaihtoehtojen vaikutuksia voidaan läpinäkyvämmin ja perustellummin arvioida, tulee kunnissa selvittää, minkälaisia tiedonkeruita juuri oman kunnan asukkaiden liikunta-aktiivisuudesta on saatavilla, mitä erilaista tietoa liikuntatoimen omat järjestelmät sisältävät, mitä tietoa tutkimuslaitokset tai muut tahot tuottavat ja miten kaikki tämä tieto voisi olla systemaattisemmin hyödynnettävissä liikuntatoimen päätöksenteossa. Tällä tavalla ennakoitiin ehkäistävän turhaa harrastusvuorojen johdosta tapahtuvaa poikittaisliikennettä kaupungissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tampere, 2011. Tiedon puutteesta päätöksenteon ennakkoarviointi ei jää kiinni. Päätöksen myötä myös tilojen saavutettavuuden paikallisesti, siis lähel tä harrastajia, odotetaan kasvavan. Päätöksessä muutettiin liikuntaja urheiluseurojen toiminta-avustuksen perusteita mm. Niiranen, V., Joensuu, M. Tutkimus 67/2011. Sundquist, S. Ennak koarvioinnin mukaan päätösehdotuksen enna koitiin lisäävän liikuntatilojen kohdentumista lasten ja nuorten ryhmille ja aikaisempaa enemmän myös omaehtoiseen liikuntaan. Yksi ennakkoarvioinneista tehtiin liikuntatilojen jakoperusteista ja jakojärjestyksen periaatteista. Valmistelussa tulee minimissään olla tieto kunnan asukkaiden liikuntaaktiivisuudesta sekä alueellisista tai muista mahdollisista eroista, jotka kuvaavat liikunta-aktiivisuutta eri väestöryhmien välillä. ja Martikainen M. Päätösehdotusta perusteltiin erikseen myös sillä, että lautakunnan päätöksentekoaineistoksi dokumentoidut periaatteet lisäävät avoimuutta ja läpinäkyvyyttä liikuntaviraston toteuttamaan tilavuorojen jakamiseen. Liikuntaa koskevaa selvitys-, arviointija tutkimustietoa on valtavasti. Millä tiedolla kuntia johdetaan. Suomen Kuntaliitto, Helsinki, 2011. (toim.) Vaikutusten ennakkoarviointi kunnallisessa päätöksenteossa
Liikuntatunneilla, oppilaiden pitäi si liikkua vähintään 50 prosenttia liikuntatunnin ajasta ja 30 prosenttia tunnin kestosta pitäisi olla rasittavaa liikuntaa (Institute of Medicine 2013; U.S. Koulun muulla liikunnalla tarkoitetaan liikunnanopetuksen lisäksi kaikkea muuta koulupäivän aikana tapahtuvaa liikuntaa, kuten välitunneilla ja muiden oppiaineiden tunneilla tapahtuvaa aktiivista toimintaa. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen voi koulussa toteutua myös pitkäaikaista istumista vähentämällä ja tauottamalla.. Koululiikunta ja koulun muu liikunta tukevat suosituksen toteutumista merkittävästi. Hyvin suunniteltua, ikäkausien mukaan etenevää ja kaikille soveltuvaa liikunnanopetusta Lapsilla ja nuorilla on oikeus saada laadukasta liikunnanopetusta, joka on hyvin suunniteltua, etenee ikäkausittain ja soveltuu kaikille. Sekä koululiikunnan että koulun muun liikunnan päämäärä on liikunnallisen elämäntavan tukeminen, joka tarkoittaa sitä, että riittävä määrä liikuntaa on osa lapsen ja nuoren jokapäiväistä elämää. Fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaan kouluikäisten tulisi liikkua päivittäin 1–2 tuntia monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla (Opetusministeriö ja Nuori Suomi 2008.) Suositus toteutuu todennäköisemmin, kun fyysinen aktiivisuus koostuu monesta eri osiosta. 70 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Teksti: PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, TUIJA TAMMELIN, SANNA PALOMÄKI, NELLI LYYRA, HENNA HAAPALA Laadukas koululiikunta on osa aktiivista ja viihtyisää koulupäivää Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi tarvitaan laadukasta liikunnanopetusta sekä muuta koulun liikuntaa. F yysisen aktiivisuuden kokonaisuus muodostuu koulun liikuntatunneista, välituntiliikunnasta, aktiivisista oppitunneista, koulumatkaliikunnasta, koulun liikuntakerhoista ja erilaisesta vapaa-ajan liikunnasta. Koululiikunnalla on perinteisesti tarkoitettu koulun tuntikehyksessä olevaa liikunta-oppiaineen opetusta. Tähän päämäärään pyritään moninaisilla tavoitteilla, jotka liittyvät terveyden edistämiseen, taitojen oppimiseen, sosioemotionaalisten taitojen tukemiseen sekä fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen muutoin istumapainotteiseen koulupäivään. Koulumaailmassa tarvitaankin uudenlaista ajattelua, jossa liikuntatunnit ja muu koulun liikunta tukevat ja täydentävät toisiaan. (AIESEP 2014; Ennis 20110; UNESCO 2015.)Yleisten fyysisen aktiivisuuden suositusten lisäksi on liikuntatunneille laadittu oppilaiden fyysisen aktiivisuuden määrää koskevat kansainväliset suositukset. Laadukkaan liikunnanopetuksen avulla tuetaan lasten ja nuorten fyysistä, sosiaalis-affektiivista ja kognitiivista kehittymistä myönteisten yksilöllisten ja yhteisöllisten kokemusten kautta
Aiem pien kansainvälisten ja kotimaisten tutkimusten mukaan koululiikuntaan suhtautuminen on yhtey dessä mm. 2008; Cairney ym. Ensisijainen sykkeisiin vaikuttava seikka oli kyseisen liikuntatunnin sisältö, eikä tyttöjen ja poikien välillä ollut eroa sykkeissä, kun tunnin liikuntalaji huomioitiin. Pojat ovat siis sykkeiden perusteella aktiivisempia kuin tytöt, mutta ero selittyy tuntien erilaisilla sisällöillä. 71 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Department of Health and Human Services 2012). oppilaan aiempiin liikuntakokemuksiin, vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen, koettuun pätevyyteen, ikään ja sukupuoleen (BarrAnderson ym. Poikien keskisyke oli 137 ja tyttöjen 133 lyöntiä minuutissa. 2012; HeikinaroKuva: LEHTIKUVA/JUSSI NUKARI. Tulosten mukaan oppilaat liikkuivat vähintään kohtuullisen kuormittavalla tasolla keskimäärin 41 prosenttia oppitunnin ajasta. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että oppilaiden oppitunnin aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavat muun muassa opettajan toiminta, oppilasryhmän koko sekä tunnin liikuntalaji (Chow, McKenzie & Louie 2008). 2000). Hyvinvointia koululiikunnalla -tutkimusprojektissa tutkittiin oppilaiden fyysistä aktiivisuutta liikuntatunneilla sykemittareiden avulla. Laadukas liikunnanopetus tarjoaa fyysisen aktiivisuuden ohella myönteisiä kokemuksia oppilaille. Oppilaat olivat aktiivisimmillaan liikuntatunneilla, joissa aiheena olivat pallopelit (keskisyke 139) kun taas muilla liikuntatunneilla keskisyke oli 125 lyöntiä minuutissa. Kohtuullisen kuormittavan liikunnan raja-arvona käytettiin sykkeen arvoa yli 140 lyöntiä minuutissa. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että tunneista kohtuullisen kuormittavaa aikaa on noin 30–40 prosenttia tunnin kestosta (McKenzie ym
Uuden OPS:n linjaukset oppilaiden pätevyyden kokemusten vahvistamisesta liikunnassa ovat tärkeitä.. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen voi koulussa myös toteutua pitkäaikaista istumista vähentämällä ja tauottamalla. Koululiikunta ja koulun muu liikunta muodostavat merkittävän osan kokonaisaktiivisuutta erityisesti vapaa-aikanaan vähi ten liikkuville. Koetun osaamisen tukeminen liikuntatunneilla on tärkeää erityisesti niiden oppilaiden kohdalla, jotka kokevat osaamisensa heikoksi ja arvostavat liikuntaa vähän, sillä heidän liikuntaaktiivisuutensa on havaittu laskevan yläkoulun aikana eniten (Yli-Piipari 2011). 72 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Johansson, Varstala & Lyyra 2008; Subramaniam & Silverman 2007). net/x-breikki). Myönteistä liikuntasuhtautumista ja fyysistä aktiivisuutta tulisi pyrkiä edistämään kaikissa nuorille tärkeissä yhteisöissä kuten kaveripiirissä, perheessä ja koulussa. Tulosten valossa uuden perusopetuksen valtakunnallisen opetussuunnitelman (2014) linjaukset oppilaiden pätevyyden kokemusten vahvistamisesta liikunnassa näyttäytyvät todella tärkeinä. Myös tällä liikuntatuntien ulkopuolisella koulun liikunnalla on tärkeä merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnille ja viihtymiselle koulussa. Lisäksi opettajan toiminta, tuki ja kannustus (Barr-Anderson ym. 2008, Lauritsalo 2014), oppitunnin sisältö (Kahan 2013, Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011) ja oppimisympäristöön liittyvät tekijät (Shropshire, Carroll & Yimym 1997) näyttävät osaltaan määrittävän oppilaan kokemuksia ja koululiikuntaan suhtautumista. Yhdeksäsluokkalaisista pojista lähes 80 prosenttia ja tytöistä 65 prosenttia kertoi pitävänsä koululiikunnasta, kun asiaa selvitettiin kansallisesti kattavalla aineistolla keväällä 2010. Kielteisesti koululiikuntaan suhtautuvia oli yhdeksäsluokkalaisista vain noin seitsemän prosenttia, ja kaiken kaikkiaan koululiikuntaan suhtauduttiin myönteisemmin kuin koulunkäyntiin yleensä. (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 68–69.) Vaikka kielteisesti koululiikuntaan suhtautuvien osuudet ovat suhteellisen pieniä, ei näiden oppilaiden kokemuksia tule väheksyä tai ohittaa, sillä kielteiset koke mukset voivat johtaa liikkumisen välttelyyn sekä hyvinvoinnin ja terveyden ongelmiin myöhemmässä elämässä. Koulupäivien aikana alakoulussa istutaan 38 minuuttia ja yläkoulussa 45 minuuttia jokaista 60 minuuttia kohti. Koululiikuntaan myönteisesti suhtautuvat oppilaat olivat fyysisesti aktiivisempia ja harrastivat vapaaajallaan enemmän liikuntaa, heidän kestävyysja lihaskuntonsa sekä liikuntataidot olivat paremmat, he kokivat oppiaineen hyödyt ja oman osaamisensa vahvemmaksi, saivat liikunnasta parempia arvosanoja sekä suhtautuivat koulunkäyntiin yleisesti myönteisemmin kuin koululiikuntaan kielteisesti suhtautuvat oppilaat. Istumisen vähentämiseen voi kokeilla vaikkapa x-breikkiä, joka on yläkoulun oppitunneilla tarkoitettu peli istumisen tauottamiseksi (www.slideshare. Lisäksi koulumatkojen kulkeminen jalan tai pyörällä lisää helposti noin puoli tuntia aktiivisuutta päivässä, mikä on jo puolet liikuntasuosituksen minimimäärästä. Käytännössä kyseessä on power-point tiedosto, jonka ohjeita seuraamalla voi liikuttaa oppilaita oppitunnin lomassa hauskojen tai Oppilaan käsitys itsestään liikkujana on merkittävä myönteistä koululiikuntasuhtautumista selittävä tekijä. Sen avulla opettaja helposti pitää virkistystauon oppilaille. Penttinen (2015) selvitti tutkielmassaan erilaisten oppilastekijöiden yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen vertailemalla liikuntaan myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvia yhdeksäsluokkalaisia. Oppilaan käsitys itsestään liikkujana vaikuttaisi olevan merkittävämpi myönteistä koululiikuntasuhtautumista selittävä teki jä kuin oppilaan todelliset liikuntataidot tai kunto-ominaisuudet. Koululaiset viettävät välitunneilla aikaa noin viisi tuntia viikoittain, lukuvuodessa lähes 200 tuntia. Huomattavaa oli kuitenkin myös se, että oppilaiden painoindeksi ja koulumenestys eivät eronneet myönteisesti ja kielteisesti koululiikuntaa suhtautuvien ryhmillä tilastollisesti merkitsevästi. Koulupäivinä liikkumattomasta ajasta kertyy noin 40 prosenttia koulussa. Erityisesti korkea koettu osaaminen ja oppiaineen hyödyllisyys, myönteinen suhtautuminen kouluun ja hyvä liikunnan arvosana lisäsivät sekä tyttöjen että poikien kohdalla todennäköisyyttä myönteiseen koululiikuntasuhtautumiseen. Edellä mainitut tulokset kertovat siitä, miten keskeinen rooli oppilaan omilla käsityksillä ja arvostuksilla on liikuntaan suhtautumisessa. Lisää liikkumista ja vähemmän istumista välitunneille ja luokkahuoneeseen Koulun muulla liikunnalla tarkoitetaan liikunnanopetuksen lisäksi kaikkea muuta koulupäivän aikana tapahtuvaa liikuntaa, kuten välitunneilla ja muiden oppiaineiden tunneilla tapahtuvaa liikkumista. Oppilaiden myönteisestä suhtautumisesta liikuntaan kertoo myös se, että useampi kuin joka toinen poika tai tyttö toivoi kouluun lisää liikuntatunteja. Liikkumatonta aikaa kertyy kiihtyvyysanturimittausten perusteella hereilläollessa yläkoulun oppilailla peräti yhdeksän tuntia päivässä. Koska liikunnan kokeminen hyödylliseksi on myös vahvasti yhteydessä oppilaan koululiikuntasuhtautumiseen, tulisi liikunta ja sen merkitykset linkittää oppilaiden arkeen. Liikunta suosittu oppiaine – oppilaiden pätevyyden kokemusten vahvistaminen keskeistä Suomessa liikunta on yksi koulun suosituimmista oppiaineista (Kannas, Peltonen & Aira 2009, 37)
Ajankohtaisia kysymyksiä, joihin pyritään etsimään vastauksia, ovat muun muassa seuraavat: Miten koululiikuntaa ja koulun muuta liikuntaa tulisi toteuttaa oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Tytöt saattavat jatkossa tarvita omaa huomiota ja ratkaisuja, sillä heidän osallistumisensa välituntiliikuntaan lisääntyi kahdessa koulussa, jossa oli lisäksi tarjolla erillisiä liikuntatoimintoja tai -tiloja vain tytöille. Ohjelman tavoitteena on lisätä liikkumista koulupäivään ja luoda sen myötä aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä. 2012). liikkuvakoulu.fi) on hyvä esimerkki koulun liikunnan edistämisestä. Ramstetterin ja kollegoiden (2010) katsauksen mukaan välituntien vietto on hyödyksi myös oppilaiden kognitiiviselle ja akateemiselle kehitykselle esimerkiksi parempana keskittymiskykynä ja luokkahuonekäyttäytymisenä. Mikä on opettajan rooli laadukkaan koululiikunnan ja koulun muun liikunnan toteuttajana ja miten saadaan koulun henkilökunta ja oppilaat mukaan toteuttamaan aktiivisempaa ja viihtyisämpää koulupäivää. Tavoitteena on kouluissa saada koko henkilökunta ja oppilaat osallistumaan mukaan suunnitteluun ja toteutukseen. 73 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 asiaa sisältävien kysymysten avulla. Esimerkit on koottu ohjelman verkkosivuille. Valtakunnallinen Liikkuva koulu -ohjelma (www. Välituntiliikunnan onkin todettu olevan positiivisesti yhteydessä oppilaiden kokemiin koulun sosiaalisiin tekijöihin, kuten vertaissuhteisiin ja yhteenkuuluvuuteen koulussa sekä kouluilmapiiriin (Haapala ym. Päämääränä on luoda kouluihin toimintaympäristöjä, joissa oppilaiden aktiivisuus ja kouluviihtyvyys lisääntyvät. Välitunneilla oppilailla on mahdollisuus vapaampaan sosiaaliseen kanssakäymiseen ilman oppituntien struktuuria ja aikuisten kontrollia (National Association of Early Childhood Specialists in State Departments of Education 2001) ja siten kehittää sosiaalisia ja kommunikointitaitojaan (Ramstetter, Murray & Garner 2010). Kyselyn perusteella valtaosa heistä uskoi, että kouluun jää pysyviä käytäntöjä pilot tivaiheen jälkeen. Välitunnit ovat olleet usein ensimmäisiä muutoskohteita Liikkuva koulu -ohjelman kouluissa. Välituntien liikuntamahdollisuuksissa oppilaat voivat saada käytännöllisiä välineitä vuorovaikutukseen uusien koulutovereiden kanssa oppituntien ulkopuolella, ja tällä tavoin koulu voi edistää heidän oppimistaan ja motivaatiotaan (Viner ym. Ohjelman pilottivaiheen aika na vuosina 2010–2012 saatiin hyviä kokemuksia ja löydettiin toimivia käytäntöjä, joilla koulut pyrkivät lisäämään liikkumista koulupäivään (Tammelin ym. Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että koulupäivän aikainen liikkuminen edistää kouluviihtyvyyttä ja että oppilaiden välituntiliikunta edistää työrauhaa. Lisäämällä liikkumista välitunneilla ja muuttamalla koulupäivän rakennetta siten, että pitkillä välitunneilla liikkuminen oli mahdollista, saatiin lisättyä reipasta liikuntaa noin kymmenen minuuttia koulupäivään. 2012, Crosnoe & McNeely 2008) sekä koulusta pitämistä (Boulton, Don & Boulton 2011). Haapalan ja kollegoiden (2014a) tutkimuksessa välitunnin rooli koulupäivän liikunnallistamisessa korostui. (Kämppi ym. Toimintakulttuurin muutos on mahdollista myös yläkouluissa; tutkimuksen mukaan oppilaiden osallistuminen liikuntaja pallopeleihin välitunneilla ainakin silloin tällöin lisääntyi, pääosin poikien osallistumisen kasvun vuoksi. Koulujen henkilökunnan kokemukset ovat olleet pääosin myönteisiä. Ohjelma on otettu hyvin vastaan kouluilla. 2012). Liikkuva koulu -ohjelmassa on mukana jo noin 130 kuntaa ja 800 koulua ympäri Suomea. PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, LitT Professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pilvikki.heikinaro-johansson@jyu.fi TUIJA TAMMELIN, FT, LitM Tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.tammelin@likes.fi SANNA PALOMÄKI, LitT Lehtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.h.palomaki@jyu.fi NELLI LYYRA, LitT Tutkija Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi HENNA HAAPALA, LitM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: henna.haapala@likes.fi. Koululiikunnalla ja koulun muulla liikunnalla on suuri merkitys liikunnallisen ja terveellisen elämäntavan edistäjänä, sillä tavoittaahan koulu lähes kaikki lapset ja nuoret. Liikkuva koulu -ohjelmassa koulut ja kunnat eri puolella Suomea toteuttavat omia suunnitelmiaan liikunnan lisäämiseksi koulupäivään. Prosessin tuek si on laadittu Matkalla liikkuvaksi kouluksi -opas ja nettisivut (www.liikkuvakoulu.fi/lahdemukaan). 2013.) Välitunnit ovat liikuntatuntien ohella keskeisimpiä oppilaiden liikkumisen mahdollisuuksia koulupäivän aikana (Jago & Baranowski 2004), ja välitunneilta voikin kertyä jopa 40 prosenttia oppilaiden päivittäisestä reippaasta liikunnasta (Ridgers, Stratton & Fairclough 2006;, Ridgers ym. Koulumaailmassa tarvitaankin uudenlaista ajattelua, jossa liikuntatunnit ja muu koulun liikunta tukevat ja täydentävät toisiaan. Neljässä yläkoulussa lukujärjestyksiä muutettiin pitkien välituntien järjestämiseksi, ulkovälitunteja lisättiin, välitunneille järjestettiin sekä ohjattua toimintaa että välineistöä, ja oppilaat toimivat välitunneilla vertaisohjaajina. Verkosta löytyy valmiita x-breikkejä eri aiheista (maantieto, äidinkieli) tai opettaja voi luoda oman x-breikin automaatin avulla itse tai yhdessä oppilaiden kanssa. Välituntiliikunnan toteuttaminen siten, että se parhaiten tukisi näitä sosiaalisia tavoitteita, olisi tärkeää etenkin siirtymävaiheessa alakoulusta yläkouluun. 2014b)
”Usually I like school PE, but...” School physical education described in Internet discussion forums. R. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylän yliopisto. 2008. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Helsinki: Opetushallitus. 2011. & Salmon, J. 2011. Terveystiedon kehittämistutkimus osa 1. & McNeely, C. Palomäki, S. Ridgers, N. BMC Public Health, 14, 1114. Haapala, H. Department of Health and Human Services. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 269. 2011. 2012. Recess and the Importance of Play: A Position Statement on Young Children and Recess. Shropshire, J., Carroll, B. 2008. Crosnoe, R. 2004. The Development of Students’ Physical Education Motivation and Physical Activity: A 3.5-Year Longitudinal Study across Grades 6 to 9. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 9:26. Opetushallitus. National Association of Early Childhood Specialists in State Departments of Education. & Pate, R. 2012. Peer relations, adolescent research and practice. 2013. aspx. D., Stratton, G. Ridgers, N. (Luettu 4.3.2015) Viner, R. Journal of Teaching in Physical Education, 27 (1), 38–50. But I like PE: factors associated with enjoyment of physical education class in middle school girls. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Social Psychology of Education 14,489. Five-year changes in school recess and lunchtime and the contribution to children’s daily physical activity. Position Statement on Physical Education Teacher Education. Penttinen, S. Health Education Research, 29 (5), 840–852. 2010. Children’s physical activity and environmental influences during elementary school physical education. 2013. 2012. Adolescents’ physical activity at recess and actions to promote a physically active school day in four Finnish schools. Washington, DC: National Academy of Sciences. Gender, perceived competence and the enjoyment of physical education in children: a longitudinal examination. S., Conway, T. Research Quarterly of Exercise and Sport. Studies in Sport, Physical Education and Health 170.. M., Ozer, E. Physical activity levels of children during school playtime. 74 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 2-3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 LÄHTEET AIESEP. 2006. Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa 2010. Adolescence and the social determinants of health. Heikinaro-Johansson, P., Varstala, V. Lancet, 379, 1641–1652. 2012. Ramstetter, C. Helsinki: Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. & Boulton, L. (Luettu 4.3.2015.) Barr-Anderson, D. 2014. Here Is What Interests Us! Students’ Reconceived Physical Education Activity Offerings in an Inner-City Middle School. Journal of School Health, 80 (11), 517–26. Yläkoululaisten kiinnostus koululiikuntaan ja kiinnostuksen yhteydet vapaaajan liikunnan harrastamiseen. (2000). & Fairclough, S. Koulutuksen seurantaraportit 2011:4. C., McKenzie, T. Quest 63 (1), 5-18. 79 (1),18–27. Educating the student body: Taking physical activity and physical education to school. H., Ward, D. Liikunta & Tiede 45 (6), 31–37. D. & Baranowski, T. Paris, France: Author. L., Hirvensalo, M. H. http://aiesep.org/wp-content/uploads/2014/11/2014AIESEP-Position-Statement-on-Physical-Education-Teacher-Education.pdf. 2008. 2008. Liikkuva koulu -ohjelman pilottivaiheen loppuraportti. 2015. Physical education curriculum priorities: Evidence for education and skillfulness. & Lyyra M. J. Kannas, L., Peltonen, H. Boulton, M. F., & Conway, T L. Family & Community Health 31, 71–80. Student activity levels, lesson context, and teacher behavior during middle school physical education. D., Timperio, A., Crawford, D. Kämppi K, Asanti R, Hirvensalo M, Laine K, Pönkkö A, Romar J-E, Tammelin T. Predicting children’s liking of school from their peer relationships. H., Laine, K., Laakso, L., Hakonen, H., Lintunen, T., & Tammelin, T. 2015. Ennis, C. R. Quality Physical Education (QPE). Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Haapala, H. Recess physical activity and school-related social factors in Finnish primary and lower secondary schools: cross-sectional associations. Washington, DC: National Association of Early Childhood Specialists in State Departments of Education. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. (toim.) 2009. Washington, DC: Author. & Currie, C. Preventive Medicine 39, 157–163. L., Hirvensalo, M. Institute of Medicine. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 261. Jyväskylän yliopisto. Kuka pitää koululiikunnasta. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. J., Sallis, J. Jyväskylä. Yli-Piipari, S. 2014b. & Tammelin, T. E. (toim.) 2012. L., Pratt, C., Baggett, C. http://www.health.gov/paguidelines/midcourse/pag-mid-coursereport-final.pdf. Primary School Children’s Attitudes to Physical Education: Gender Differences. Research Quarterly for Exercise and Sport, 71, 249–259. U.S. H. Erilaisten oppilastekijöiden yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen yhdeksäsluokkalaisilla. & Louie, L. Teaching and Teacher Education 23, 602–611. 2007. Tammelin, T., Laine, K., Turpeinen, S. 2001. Lauritsalo, K. Physical activity guidelines for Americans midcourse report: Strategies to increase physical activity among youth. Opetusministeriö & Nuori Suomi. S. Liikuntakasvatuksen laitos. 1997. M., Denny, S., Marmot, M., Resnick, M., Fatusi, A. & Yim, S. 2008. Physical Educator 70 (3), 243–261. R. 2013. & Silverman, S. J., Don, J. The crucial role of recess in schools. European Journal of Physical Education 2, 23–38. & Aira, T. Guidelines for policy-makers. & Faught, B. Kahan, D. L., Murray, R., & Garner, A. L., Marshall, S. British Journal of Sports Medicine 46, 741–746. Subramaniam, P. 2011. D., Lytle, L. Chow, B. J, Neumark-Sztainer, D., Schmitz, K. H., Laine, K., Laakso, L., Hakonen, H., Kankaanpää, A., Lintunen, T. (Luettu 5.3.2015) Jago, R. McKenzie, T. 2014a. Studies in Sport, Physical Education and Health 207. Opetushallitus. Non-curricular approaches for increasing physical activity in youth: a review. & Heikinaro-Johansson, P. Cairney, J., Kwan, M., Velduizen, S., Hay, J., Bray, S. http:77www.iom.edu/Reports. Middle school students’ attitudes toward physical education. UNESCO. Viihtyvyyttä ja työrauhaa. Kokemuksia ja näkemyksiä terveystiedon opetuksesta yläkouluissa. Sports Medicine 36, 359–371. L. Jyväskylän yliopisto. 2014
Päivillä esitellään 53 tutkimusta. Tutkimusesittelyt pidetään torstaina 11.6.2015 9.00–10.30. Päivillä esitelmä voi koostua yksittäisestä tutkimuksesta, joka on julkaistu, lähetetty julkaistavaksi tai tarkoitus lähettää julkaistavaksi tieteellisessä lehdessä tai kokoomateoksessa tai useasta samaa aihepiiriä käsittelevästä tutkimuksesta tehdystä yhteenvedosta tai väitöskirjakokonaisuuden yhteenvedosta tai Pro Gradu -tutkielman yhteenvedosta tai muun opinnäytetyön (kandidaatin tutkielma, diplomityö, ammattikorkeakoulun opinnäyte) yhteenvedosta tai liikuntatieteiden alalla tehdyn kehittämistyön yhteenvedosta. Palkittavien tutkimusten lukumäärästä ja stipendisummista päättää arviointitoimikunta.. Alle 35-vuotiaille liikuntatieteiden tekijöille järjestetään Nuorten tutkijoiden kilpailu, johon osallistuvat alle 35-vuotiaat tutkijat. Parhaat tutkimukset palkitaan stipendeillä. 75 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Tieteelliset e-posteresitykset ja tutkimuskilpailu nuorille tutkijoille L iikuntatieteen Päiville on varattu oma osio tutkijoille, opettajille, kehittäjille ja opiskelijoille liikuntatieteellisen tutkimusja kehitystyön esittelyyn. Mukana kilpailussa on 26 tutkimusta. Tutkimustulosten esittelyn ohella on tärkeää välittää tietoa kyseisen tutkimuksen tulosten sovellettavuudesta käytäntöön
Vaikka kehityksellinen koordinaatiohäiriö onkin yleinen, häiriö on vielä laajalti tuntematon ja alidiagnosoitu. Opettajat kokivat lomakkeen helppokäyttöisenä ja nopeana työkaluna.. Sponsoroinnin vaikutuksen aste ja merkitys vaihtelevat merkittävästi urheilijakohtaisesti. Sponsoroinnin tarjoaman taloudellisen turvan saavuttamiseksi urheilijat ovat yhä enemmän pakotettuja hallitsemaan itseään markkinaehtoisten normien mukaisesti. TULOKSET: Mittarin sisäinen johdonmukaisuus oli erinomainen (Cronbachin alpha ?=,97). 76 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Kaikki urheilun tähden: huippu-urheilijoiden elämän ja identiteetin hallinta urheilusponsoroinnin paineissa ASIKAINEN E Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, Yleisen valtio-opin laitos. Urheilijoiden elämän ja identiteetin hallinta sponsoroinnin paineissa onkin kuin nuorallakävelyä, joka sisältää alituista riskien ja valintojen punnitsemista urheilemisen rakkauden tähden. (2000) antamien yleisten ohjeiden mukaan. Aineistosta esiin nousseissa narratiiveissa sponsoroinnin vaikutus urheilijoiden elämän ja identiteetin halllintaan vaihteli tietoisesta sponsoroinnin vaikutusta vastaan kamppailemisesta tiedostomattomiin sponsoreiden ja oman elämän intressien yhteensovittamisen hallintaan. Valitun lomakkeen, hollantilaisen Motoriikan havainnointilomakkeen (MOQ-T), suomalaiseen kulttuuriin kääntäminen suoritettiin Beaton ym. Hallintamentaliteettien tarjoamat ajattelutavat luovat työkalun ymmärtää urheilijoiden elämän ja identiteetin hallinnan tapoja urheilusponsoroinnin paineissa Tutkielman aineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta. Samalla se ilmentää, miten ja missä määrin urheilusponsorointi toimii hallinnan mekanismina, joka vaikutuksensa kautta ohjailee urheilijoita. MENETELMÄT: Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla arvioitiin olemassa olevia seulontalomakkeita. Faktorianalyysien perusteella MOQT-FI rakenne vastasi alkuperäistä MOQ-T -lomaketta, 18 väittämää jakaantui kahteen faktoriin: yleiseen motoriseen toimintaan ja käsialaan / hienomotoriikkaan. Motoriikan havainnointilomake (MOQ-T-FI) haluttiin kaikkien saataville, joten siitä kehitettiin sähköinen, helppokäyttöinen lomake (www.ekapeli.fi/ MOQ-T). Motorisen oppimisen vaikeuksien tunnistaminen olisi kuitenkin tärkeää, sillä varhain aloitetulla ja tehokkailla tukitoimilla luodaan pohjaa myöhemmälle motoriselle kehitykselle ja ennaltaehkäistään toissijaisia biopsykososiaalisia pulmia. Toistettavuudesta tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta suuremmilla aineistoilla, jotta lomakkeen reliabiliteettia voitaisiin arvioida luotettavimmin. Haastatellut ovat suomalaisia kansainvälisen tason yksilölajien urheilijoita, jotka ovat kilpailleet 2000-luvun aikana kesätai talviolympialaisissa. Kahden esitestausaineiston (pilotti 1: n=33 ja pilotti 2: n=193) tulosten perusteella kerättiin suomalaiset viitearvot 6–9-vuotiaille lapsille (n=850). Osallistuu nuortentutkimuskilpailuun Motoriikan havainnointilomake (MOQ-T-FI) opettajille motorisen oppimisen vaikeuksien tunnistamiseen ASUNTA P 1 , VIHOLAINEN H 2 , AHONEN T 3 , RINTALA P 1 1 Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 Kasvatustieteen laitos, Jyväskylän yliopisto, 3 Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto Asiasanat: DCD, Kehityksellinen koordinaatiohäiriö, MOQ-T-FI, mittarin arviointi, seulonta TAUSTA: Kehityksellisiä motorisen oppimisen vaikeuksia esiintyy noin 5–6 %:lla kouluikäisistä (APA 2013). Lomakkeen psykometrisiä ominaisuuksia varten reliabiliteettia (sisäinen yhdenmukaisuus, rinnakkaisarviointi ja toistomittaus) ja validiteettia (rakenteen validiteetti, samanaikainen validiteetti, erotteleva validiteetti, ennustevaliditeetti) testattiin SPSS (20) ja MPLUS (7.0) ohjelmien avulla ja opettajilta kerättiin lisäksi palautetta lomakkeen täyttämisestä. Urheilusponsorointi tuokin moninaisen paineiden kentän, joka asettaa valitsemaan ne tavat, joilla poikkeuksellisen vaativan elämänkulun mahdollistaminen toteutuu. Sponsoroinnin merkityksen kasvun taustalla vaikuttava huippu-urheilun poliittisen, taloudellisen ja kulttuurillisen verkoston synty liittää tutkielman havainnot laajempaan urheilukulttuurilliset rajat rikkovaan kontekstiin. Yhtäpitävyysvaliditeetti on kohtalainen myös muiden motorisia oppimishäiriöitä arvioivien mittareiden (DCDQ sekä MABC-2) kanssa. Lomakkeen sensitiivisyys 6–9-vuotiailla on 90,6 % ja spesifisyys 68,8 %. Havaintojen pohjalta nousee myös näkemys, jossa pelkästään urheilijoiden elämä ei tule hallituksi vaan urheilijuuden ymmärrys siirtyy sponsoroinnin myötä yhä hallittumpaan muottiin, jonka määrittely tapahtuu vahvasti taloudellisen regiimin piirissä. Standardoitujen motoristen testien suorittaminen on usein kallista ja aikaa vievää. Kompleksisen ja osin abstraktin urheilijoiden elämän ja identiteetin hallinnan ymmärryksen saavuttamiseksi tutkielmassa käytetään neo-foucalt’laiseen tieteentraditioon pohjautuvaa uusliberalististen hallintamentaliteettien ajattelujärjestelmää. Analyysimenetelmänä käytetään laadullista menetelmää, narratiivis-diskursiivista analyysitapaa, joka mahdollistaa kokemusperäisen tiedon analyysin ja tukee tutkielman teoreettisen viitekehyksen luomaa ajattelujärjestelmää. Nykyurheilun ja urheilusponsoroinnin muutokset ovat luoneet ehdollisuuksien ja mahdollisuuksien todellisuuden, jossa urheilijat elävät ja itseään hallitsevat tänä päivänä. Aineiston pohjalta luodaan neljä elämän ja identiteetin hallinnan narratiivia, jotka havainnollistavat urheilijoiden itsen hallintaa sponsoroinnin paineissa; proaktiivit, karpaasit, yrittäjät ja kapinalliset. Tutkimustarpeen perustana on urheilusponsoroinnin taloudellisen ja kulttuurillisen merkityksen kasvu viime vuosikymmenien aikana huippu-urheilussa, sekä kapeaksi jäänyt tieteellinen keskustelu urheilusponsoroinnin piirissä. Asiasanat: Huippu-urheilu, urheilusponsorointi, elämänhallinta, identiteetti, uusliberalismi, hallintamentaliteetti Tutkielma selvittää, miten suomalaiset huippu-urheilijat hallitsevat elämiään ja identiteettejään urheilusponsoroinnin paineissa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Pätevyyden osalta Motoriikan havainnointilomaketta (MOQ-TFI) voidaan suositella oppilaiden motorisen oppimisen vaikeuksien tunnistamiseen kouluympäristössä. Haastatelluista urheilijoista neljä edustaa niin kutsuttuja elämäntapalajeja ja toiset neljä niin sanottuja perinteisiä lajeja. Vaikka sponsorointi asettaa ehtoja oman itsen ja elämän hallinnan tavoille, ei urheilijoiden tuulisen ja karikkoisen elämänkulun valinnan taustalla ole niinkään maallisen rikkauksien tavoittelu vaan intohimoinen rakkaus urheilemiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia seulontalomakkeita maailmalla on käytössä kehityksellisen koordinaatiohäiriön tunnistamiseen ja valita yksi lomake jatkokehitykseen suomalaisille liikuntaa opettaville opettajille. Jatkossa olisi myös mielenkiintoista tutkia kulttuurista validiteettia ja tehdä maiden välisiä vertailuja
Tutkittaessa ympäristön ja liikkumisen välisiä yhteyksiä huomio pitäisi kiinnittää lasten ja nuorten lukuisiin merkityksellisiin paikkoihin ympäristöineen. Väitöskirjan muodostavat julkaistut artikkelini löytyvät Google Scholar -profiilistani osoitteesta https://scholar.google.fi/ citations?user=qzQsb5sAAAAJ. Kansallisena tavoitteena on kaksinkertaistaa riittävästi terveysliikuntaa harrastavien määrä vuoteen 2020 mennessä, mikä on WHO:n tavoitteisiin nähden haasteellisempi tehtävä. WHO:n toimintaohjelman liikuntaa koskevana tavoitteena on, että riittämättömästi liikuntaa harrastavien osuus väestössä vähenisi 10 prosenttia vuoden 2010 tasosta vuoteen 2025 mennessä. Työtä tehdään yhä enenevästi kotona ja osa-aikaisesti, eikä jokapäiväistä työmatkaa ole edes tarjolla. Erityisenä haasteen ovat ne väestöryhmät, joissa liikunta-aktiivisuus on vähäisintä: vanhemmat ikäluokat, matalasti koulutetut sekä maaseutualueilla asuvat. Samalla kehitän uusia tapoja käsitteellistää ympäristö, jonka voidaan katsoa vaikuttavan lasten ja nuorten liikkumisvalintoihin. Kuntoliikunnassa WHO:n tavoite tarkoittaisi riittämättömästi liikkuvien (alle 3t/vko rasittavan tehoista kuntoliikuntaa) osuuden laskua 67 %:sta 60 %:iin miehillä ja 73 %:sta 66 %:iin naisilla. Lasten ja nuorten itsenäisen ja aktiivisen liikkumisen monet ympäristöt BROBERG A Aalto-yliopisto, Maankäyttötieteiden laitos Asiasanat: itsenäinen liikkuminen, kevyt liikenne, yhdyskuntarakenne, ympäristön lapsiystävällisyys, arkiliikkuminen, paikkatieto, pehmoGIS Lasten liikkumisen aktiivisin kulkutavoin ja itsenäisesti on raportoitu vähentyneen kaikkialla läntisessä maailmassa. Kohtuullisen tiivis ympäristö tukee lasten itsenäisyyttä ja aktiivisuutta, kun kaikkein tiiveimmissä kaupunkiympäristöissä käytetään julkisia kulkuneuvoja ja autoa, usein vanhempien seurassa. Siirtyminen omaehtoisesta kävelemisestä ja pyöräilemisestä autossa kuljetettavaksi ei voi olla vaikuttamatta lasten arkiliikkumisen määrään ja sitä kautta terveyteen ja hyvinvointiin. Sitä kautta rakennetun ympäristön tiiviys monissa muodoissaan näyttäytyy keskeisenä liikkumisen tapaa ja itsenäisyyttä ennustavana tekijänä. Uudet asuinalueet tulisi kytkeä osaksi olemassa olevaa kaupunkirakennetta, jotta itsenäisen liikkumisen mahdollistavan joukkoliikenteen järjestäminen on mahdollista. Tavoitteen saavuttaminen vaatii erityispanosta työmatkaliikunnan lisäämisessä. Jos vapaa-ajan liikunnan trendi pysyy nykyisen kaltaisena, saavutetaan WHO:n tavoite riippumatta muutoksista työtai työmatkaliikunnassa. Lähestyn näitä tutkimuskysymyksiä paikkaan sitoutuvalla pehmoGIS-menetelmällä. 77 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 WHO:n kansanterveystavoitteet fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä on mahdollista saavuttaa BORODULIN K, WENNMAN H, MÄKI-OPAS T, JOUSILAHTI P Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Asiasanat: liikuntapolitiikka, liikuntasuositukset, maailman terveysjärjestö, terveysliikunta, terveyspolitiikka, väestötutkimus TAUSTA: WHO on julkaissut kansantautien ehkäisyn ja hoidon toimintaohjelman vuosiksi 2013?2020, joka kohdistuu neljään tautiryhmään: sydänja verisuonitaudit, syöpäsairaudet, diabetes ja krooniset keuhkosairaudet. Tavoite vastaa kohtalaisen hyvin aktiivisuuden muutostrendiä vuodesta 1982 vuoteen 2012 ja on mahdollista saavuttaa mikäli tämä kehityssuunta jatkuu. Tulosten perustella voidaan sanoa, että kaupunkisuunnittelussa ja liikunnanedistämisessä ei tulisi rajoittua vain erityisesti lapsille ja nuorille suunnattuihin ympäristöihin, vaan käsitellä koko kaupunkia mahdollisesti liikkumaan kannustavana ympäristönä. Väestön ikärakenteen muutoksesta johtuen yhä suurempi väestön osa on eläkeläisiä, jolloin vapaa-ajan liikunnan merkitys lisääntyy ja sen edistämiseen tulee panostaa aiempaa aktiivisemmin. TULOKSET: Kuntoliikunnan harrastaminen aikuisikäisillä on lisääntynyt tasaisesti viime vuosikymmeninä, mutta työmatkaliikunta ja työn ruumiillinen rasittavuus ovat vähentyneet. Kun kiinnostuksen kohteena on fyysinen aktiivisuus, paitsi kulkutapaa myös liikkumisen itsenäisyyttä tulisi tiedustella. Menetelmä mahdollistaa aineiston keräämisen tutkimuksen kohteilta, lapsilta ja nuorilta, jotka pääsevät kertomaan koulumatkastaan ja määrittelemään itselleen merkitykselliset paikat, sekä kertomaan liikkumisestaan näihin paikkoihin. Suomalaiset lapset harrastavat liikuntaa aikaisempaa enemmän, mutta ohjaamaton vapaa-ajan liikkuminen sekä matkojen taittaminen jalan tai pyörällä ovat vähentyneet. Lasten ja nuorten liikunta mitattiin osana THL:n Kouluterveyskyselyä. Peruskoululaisten, lukiolaisten ja ammattioppilaitosten opiskelijoiden raportoima vapaa-ajan liikunta lisääntyi vuosina 2001?2013 ainoastaan peruskouluja lukioikäisillä tytöillä. Ympäristön piirteiden ja liikkumisen yhteyksiä tutkittaessa kuljetun matkan pituus tulee aina ottaa huomioon. Lapsilla ja nuorilla tavoitteen saavuttaminen vaatisi vapaa-ajallaan kuusi tuntia tai sen alle viikossa liikkuvien osuuden laskua 79 %:sta 71 %:iin peruskoulun pojilla, 85 %:sta 77 %:iin peruskoulun tytöillä, 75 %:sta 68 %:iin lukion pojilla, 85 %:sta 77 %:iin lukion tytöillä, 86 %:sta 77 %:iin ammattioppilaitosten pojilla ja 94 %:sta 85 %:iin ammattioppilaitosten tytöillä. Kaupunkikeskustat tarjoavat lapsille ja nuorille kuitenkin monipuolisia mahdollisuuksia kokemiseen ja tekemiseen. Tarvitaankin tietoa siitä, millaiset yhdyskuntarakenteen piirteet tukevat lasten ja nuorten aktiivista ja itsenäistä liikkumista. Väitöstutkimuksessani tarkastellaan lasten liikkumista Turussa ja pääkaupunkiseudulla. Työssäni pyrin selvittämään, mitkä yhdyskunnan rakenteelliset piirteet mahdollistavat itsenäisen liikkumisen käyttäen aktiivisia kulkutapoja. JOHTOPÄÄTÖKSET: Jos muutokset vapaa-ajan kuntoliikunnassa, työliikunnassa ja työmatkaliikunnassa jatkuvat nykyisen suuntaisina, niin WHO:n tavoitteet aikuisten liikunnan osalta tullaan saavuttamaan. MENETELMÄT: Aikuisväestön (25–64vuotiaat) liikuntaa on kysytty osana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kansallista FINRISKI-tutkimusta. Tulokseni osoittavat, että tärkein liikkumisen valintoihin vaikuttava tekijä on kuljettava matka. Työmatkaliikunnan lisääminen tulee olemaan haasteellisin tehtävä, johtuen autoistumisesta ja työelämän nopeista muutoksista. WHO:n tavoite on mahdollista saavuttaa peruskoulussa ja lukiossa, jos nykyinen vuosien 2010–2013 kehityssuunta jatkuu. Työmatkaliikunnassa tavoitteen saavuttaminen tarkoittaisi riittämättömästi työmatkallaan liikkuvien (alle 30 min/pvä) osuuden vähentymistä 88 %:sta 79 %:iin miehillä ja 80 %:sta 72 %:iin naisilla. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun. Myös kuljettujen reittien ympäristöllä vaikuttaa olevan yhteys kulkutapaan ja liikkumisen itsenäisyyteen. Lasten ja nuorten kohdalla WHO:n tavoitteet (tunti reipasta liikuntaa päivässä) on niin ikään mahdollista saavuttaa. Sairauksien ehkäisyssä kiinnitetään huomiota elintapatekijöihin: tupakointi, epäterveellinen ravinto, liikunnan puute ja haitallinen alkoholin käyttö
JOHTOPÄÄTÖKSET: Parempi neuromuskulaarinen ja motorinen suorituskyky olivat yhteydessä parempaan kognitioon. Kestävyyskunto ei ollut yhteydessä kognitioon. Kestävyyskunto mitattiin maksimaalisella polkupyöräergometritestillä ja kestävyyskunnon mittarina käytettiin testissä saavutettua maksimaalista työkuormaa jaettuna rasvattomalla pehmytkudosmassalla. TULOKSET: Koko päivän aikana (klo 6–24) alakoulun oppilaille kertyi reipasta liikuntaa keskimäärin 68 minuuttia ja yläkoululaisille 47 minuuttia. Koulupäivän aikana tehdyillä valinnoilla voi olla suuri merkitys oppilaiden arkipäivien fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärässä, ja huo miota tulisi kiinnittää etenkin yläkouluikäisten fyysisen aktiivisuuden edistämiseen. MENETELMÄT: Aineisto kerättiin ohjelman pilottivaiheen alkumittauksissa syksyllä 2010. TULOKSET: Heikompi neuromuskulaarisen suorituskyvyn ( ?=0,138, P<0,01) ja motorisen suorituskyvyn ( . Lisäksi huonompi aika 50-metrin sukkulajuoksutestissä ( ?= –0,144, P<0,01) sekä runsaampi virheiden määrä tasapainotestissä ( . Erot näkyivät erityisesti päiväaikaan tasoittuen iltaa kohden. Lapsilla, jotka kuuluivat motorisen suorituskyvyn osalta alimpaan kolmannekseen, oli matalammat RCPM-pisteet kuin muilla lapsilla (P<0,05). Yläkoulun oppilailla oli enemmän liikkumatonta aikaa kuin alakoulun oppilailla klo 7–20 välillä (p < 0,001), mutta ikäryhmien välillä ei ollut enää eroa klo 20:n jälkeen. =–0,133 P<0,05) olivat yhteydessä matalampiin RCPM-pisteisiin. Neuromuskulaarisen suorituskyvyn kuvaamiseksi laskettiin yhteen kaikki neuromuskulaarisen kunnon osatekijöiden pisteet. Erot reippaan liikunnan määrässä alaja yläkoululaisten välillä kuitenkin tasoittuivat klo 18:sta eteenpäin. Motorisen suorituskyvyn laskemiseen käytettiin 50-metrin sukkulajuoksutestin, tasapainotestin ja box and block -testin tuloksia. Lapsilla, jotka kuuluivat kehon rasvakudoksen määrän perusteella alimpaan tai ylimpään kolmannekseen, oli matalammat pisteet RCPMtestissä kuin keskimmäiseen kolmannekseen kuuluvilla lapsilla (P<0,05). JOHTOPÄÄTÖKSET: Alakoulun oppilaat olivat yläkoululaisia fyysisesti aktiivisempia arkipäivinä. Alaja yläkoulun oppilaiden välisiä eroja vertailtiin t-testillä. Aineisto analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä ja kovarianssianalyysillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kestävyyskunnon, neuromuskulaarisen suosituskyvyn ja kehon rasvakudoksen määrän toisistaan riippumattomia yhteyksiä sekä näiden tekijöiden yhdysvaikutuksia kognitioon lapsilla. Tässä tutkimuksessa tarkasteluun valittiin arkipäivät. Ero keskimmäiseen ja ylimpään kolmannekseen kuuluvien lasten tulosten välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä huomioitaessa neuromuskulaarinen tai motorinen suorituskyky (P?0,08). Alakoulun oppilaille tuli enemmän reipasta liikuntaa kuin yläkoulun oppilaille klo 7–14 ja klo 16–18 välillä (p < 0,001). Neuromuskulaarista kuntoa mitattiin 50-metrin sukkulajuoksutestillä, 15-metrin juoksutestillä, vauhdittomalla pituushypyllä, istumaannousutestillä, tasapainotestillä, eteentaivutustestillä, hienomotoriikkaa mittaavalla box and block -testillä ja puristusvoimatestillä, jotka pisteytettiin analyysejä varten. Oppilaiden reipas liikunta (?2296 cpm, aktiivisuusluku) ja liikkumaton aika (?100 cpm) mitattiin objektiivisesti ActiGraph (GT3X) kiihtyvyysanturilla seitsemän peräkkäisen päivän aikana. Kehon rasvakudoksen määrä mitattiin kaksienergiaisella röntgensädeabsorptiometrialla. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailu Alaja yläkoululaisten fyysinen aktiivisuus eri vuorokaudenaikoina HAAPALA HL 1 , 2 , HIRVENSALO MH 2 , KULMALA J 1 , HAKONEN H 1 , KANKAANPÄÄ A 1 , LAINE K 1 , LAAKSO L 2 , TAMMELIN TH 1 1 LIKES-tutkimuskeskus, 2 Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Asiasanat: liikunta, liikkumattomuus, lapset, nuoret, alakoulu, yläkoulu TAUSTA: Liikkuva koulu -ohjelman tavoitteena on aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä. Liikkumatonta aikaa kertyi alakoululaisille 12 tuntia ja 37 minuuttia ja yläkoululaisille 14 tuntia ja 18 minuuttia arkipäivän aikana. Lisäksi erityisesti niillä lapsilla, jotka kuuluivat alimpaan kolmannekseen kehon rasvakudoksen määrän ja motorisen suorituskyvyn perusteella sekä niillä jotka kuuluivat ylimpään kolmannekseen kehon rasvakudoksen määrän ja alimpaan kolmannekseen motorisen suorituskyvyn perusteella, oli matalammat RCPM-pisteet verrattuna lapsiin, joilla oli parempi motorinen suorituskyky ja/tai jotka kuuluivat keskimmäiseen kolmannekseen kehon rasvakudoksen määrän perusteella (P<0,05). Kognitiota mitattiin RaveninColoured Progressive Matrices (RCPM) -testillä. =0,190, P<0,001) kokonaistaso olivat yhteydessä matalampiin pisteisiin RCPM testissä. Havaitut yhteydet olivat voimakkaampia pojilla kuin tytöillä. luokilta (7–15-vuotiaita) kuudesta eri koulusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida alaja yläkoulun oppilaiden välisiä eroja objektiivisesti mitatussa fyysisessä aktiivisuudessa arkipäivinä eri vuorokaudenaikoina. MENETELMÄT: Yhteensä 403 lasta (202 poikaa, 201 tyttöä, 6–8v) osallistui tutkimukseen. Kognitiivinen suorituskyky oli matalampi erityisesti niillä lapsilla, joilla heikko motorinen suorituskyky yhdistyi matalaan tai korkeaan rasvaprosenttiin. Reippaan liikunnan ja liikkumattoman ajan (min/tunti) keskiarvot laskettiin alakoulun (luokat 1–6) ja yläkoulun (luokat 7–9) oppilaille klo 6–24. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailu. Tutkittavina oli 319 tyttöä ja poikaa 1.–9. 78 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Fyysisen suorituskyvyn ja rasvakudoksen määrän yhteydet kognitioon 6–8-vuotiailla lapsilla HAAPALA EA 1 , LINTU N 1 , VÄISTÖ J 1 , ROBINSON LE 2 , VIITASALO A 1 , LINDI V 1 , LAKKA TA 1 1 Biolääketieteen yksikkö, Itä-Suomen yliopisto, 2 School of Kinesiology, University of Michigan, USA Asiasanat: Liikunta, fyysinen kunto, lapset, kognitio TAUSTA: Lapsilla huono kestävyyskunto, matala neuromuskulaarinen suorituskyky ja runsas rasvakudoksen määrä on yhdistetty heikompaan kognitiiviseen suorituskykyyn, mutta näiden tekijöiden toisistaan riippumattomia yhteyksiä sekä yhdysvaikutuksia kognitioon on tutkittu vähän
Aineistosta on arvioitu osapuolten tavoitteita ja pyrkimystä vaikuttavuuteen eli keinoja ja investointeja sekä niiden sovittamista osaksi hyvinvointiohjelman kokonaisuutta. Sydänsairauden vuoksi käytettyjä palveluita arvioitiin erikseen ja kaikkia terveydenhuollon palveluiden käytön kustannuksia yhteensä sisältäen kuntoutuksen kustannukset. Tuottavimpia hankkeet ovat pääsääntöisesti olleet silloin, kun fyysinen aktiivisuus tai liikunta on saatu kytkettyä laajempiin päämääriin ja toisten osapuolten tai sektoriviranomaisten tai toimijoiden yhteisiin intresseihin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikunnallinen sydänkuntoutus osoittautui kustannusvaikutukseltaan trendinomaisesti halvemmaksi verrattuna tavanomaiseen jatkohoitoon kuuden kuukauden seurannan aikana. TULOKSET: Liikunnallinen sydänkuntoutusryhmä käytti terveydenhuollon palveluita sydänsyistä keskimäärin 621±1329 € potilasta kohden ja vastaavasti tavanomaisen jatkohoidon ryhmässä 1396±4154 €/potilas (p=0,152). TULOKSET: Hyvinvointiohjelmassa liikunta keinona on palvellut mm. maahanmuuttajien kotoutumisen, asuinalueyhteisöllisyyden, tasa-arvon, terveyden edistämisen, työllistämisen, nuorisotyön, iltapäivätoiminnan sekä perheiden hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen tavoitteita. gov, RecordNCT01916525) tarkoituksena oli selvittää miten liikunnallinen sydänkuntoutus vaikuttaa koettuun terveyteen liittyvään elämänlaatuun (15D) ja terveyspalveluiden käytöstä syntyviin sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon kustannuksiin verrattuna tavanomaiseen sydänpotilaan jatkohoitoon. Kun toisen tavoite on toisen keino, investointi ja sen tuotto lasketaan jokaiselle osapuolelle eri tavalla ja niiden arvo on jokaiselle erilainen. Samalla kilpailupainotteinen liikunta alkaa osittain jäädä kuntoilun ja terveysliikunnan varjoon.. 79 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Toisen tavoite on toisen keino – liikuntaan liittyvät ratkaisut hyvinvoinnin edistämisen välikappaleina suomalaisessa lähiössä HAKAMÄKI M Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES Asiasanat: Hallinnonalojen yhteistyö, hyvinvointi, liikuntapolitiikka, peliteoria TAUSTA: Taustalla ovat opetusja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsauksen ”Osaa misella ja luovuudella hyvinvointia” toi mintaympäristökuvauksessa 2014 esitetyt näkemykset siitä, miten mm. Kun kaikki terveydenhuollon käytön kustannukset ja liikunnallisen kuntoutuksen kustannukset huomioitiin, kuntoutusryhmän kustannukset olivat keskimäärin 1001±1635 €/potilas ja tavanomaisen jatkohoidon ryhmässä 1497±4170 €/potilas (p=0,105). Kuuden kuukauden mittainen liikuntaharjoittelu ohjelmoitiin kansainvälisten suositusten mukaisesti. Ryhmät eivät poikenneet toisistaan alkutilanteessa 15D:n (kuntoutusryhmä 0,908 vs. Tämä on aikaa, jolloin turvallinen rooli entisten viiteryhmien kesken katkeaa ja tilalle tulevat uudenlaiset ympäristöt haasteineen. 15D muuttui kuntoutusryhmällä (n=78) -0,001 ja vastaavasti tavanomaisen jatkohoidon ryhmällä (n=78) -0,018 (p=0,121). Lisäksi liikunnallisten sydänkuntoutusohjelmien on todettu vähentävän terveydenhuollon kustannuksia esimerkiksi Yhdysvalloissa. Sydänpotilaan liikunnallisen kuntoutuksen vaikutus terveydenhuollon kustannuksiin ja terveyteen liittyvään elämänlaatuun HAUTALA A, KIVINIEMI A, MÄKIKALLIO T, KOISTINEN P, RYYNÄNEN O-P, HUIKURI H, TULPPO M Verve Oulu, Oulun yliopisto, Oulun kaupunginsairaala, Itä-Suomen yliopisto Asiasanat: Sydänpotilas, liikunnallinen kun toutus, terveydenhuollon kustannukset TAUSTA: Liikunnallinen sydänkuntoutus on vähentänyt ennenaikaista kokonaiskuolleisuutta noin 20% ja sydänkuolleisuutta noin 30% verrattuna tavanomaiseen sydänpotilaan jatkohoitoon. Potilaat arvottiin liikunnallisen sydänkuntoutuksen (n=109) ja tavanomaisen jatkohoidon (n=95) ryhmään. Luottamus rakentuu parhaiten silloin, kun järjestelyyn osalliset voivat odottaa vastavuoroisesti hyötyjä, joihin eivät omin avuin yltäisi. Liikunnallisen sydänkuntoutuksen kustannusvaikuttavuutta ei ole aikaisemmin tutkittu Suomessa, eikä ulkomaisten tutkimustulosten suora soveltaminen Suomen oloihin ole perusteltua muun muassa terveydenhuoltojärjestelmien erojen vuoksi. Muutokset korkeakouluopiskelijoiden kuntoja hyötyliikunnassa vuosina 2000–2012 HENTILÄ A 1 , MIETTINEN I 2 , KUNTTU K 2 , TAMMELIN T 3 , VENOJÄRVI M 4 , KORPELAINEN R 5,6 1 Oulun ammattikorkeakoulu, 2 Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, 3 LIKES-tutkimuskeskus, 4 ItäSuomen yliopisto, Lääketieteen laitos, 5 Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö, Liikuntalääketieteellinen klinikka, 6 Oulun yliopisto, Center for Life Course and Systems Epidemiology. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon käytöstä syntyviä kustannuksia mitattiin laskutuksen määränä. Terveyteen liittyvä elämänlaatu pysyi liikunnallisen sydänkuntoutuksen ryhmässä ennallaan ja heikkeni hieman tavanomaisen hoidon ryhmässä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä ryhmien välillä. MENETELMÄT: Aineisto koostuu Jyrki Kataisen hallitusohjelman perusteella käynnistetyn Asuinalueiden kehittämisohjelman yhden kaupungin yhtä lähiötä koskevasta hyvinvointiohjelmasta ja siinä tehtyjen liikuntaan ja fyysiseen aktiivisuuteen liittyvien osien toteuttamisen seurantaja arviointiasiakirjoista, -materiaaleista ja -havainnoista vuosina 2013–2015. tavanomaisen jatkohoidon ryhmä 0,900, p=0,509), iän, sukupuolijakauman, BMI:n, fyysisen kunnon, lääkitysten tai minkään kliinisen muuttujan kuten ejektiofraktion ja metabolisten riskitekijöiden suhteen (p=ns kaikille muuttujille). Asiasanat: nuoret aikuiset, fyysinen aktiivisuus, liikuntatrendit, opiskelijatutkimus TAUSTA: Ikävaihetta 18–35-vuotta on kuvattu liikuntasuhteen vaaran vuosiksi. 15D täytettiin sairaalassa ennen kotiin pääsyä ja kuuden kuukauden kohdalla. Tulokset analysoitiin intention-to-treat-mallin mukaisesti. Jatkuvassa ei-nollasummapelissä rationaalinen toimija maksimoi hyötynsä toimimalla yhteistyössä ja sopeuttamalla toimintaansa muiden päämääriin. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 204 Oulun yliopistolliseen sairaalaan äkillisen sydäntapahtuman (ACS, Acute Coronary Syndrome) vuoksi ohjautuneita potilaita (72% miehiä, ikä 61±11 vuotta, BMI 28±4 kg/m 2 , ejektiofraktio 63±10%, 86%:lla beetasalpaaja-lääkitys). Tämän tutkimuksen (ClinicalTrials. liikuntapolitiikan keinoin vaikutetaan hyvinvointiin ja miten luottamuksen kulttuurin rakentaminen tapahtuu eri hallinnonalojen yhteistyönä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vaikuttavuus lasketaan tuottona eli palautuksen suhteena investointiin
Aerobiset askeleet syntyvät 10 minuutin yhtäjaksoisesta kävelystä (vähintään 60 askelta/minuutti), juoksusta ja muusta vastaavasta liikkeestä. TULOKSET: Korkeakouluopiskelijoiden hyötyliikunta lisääntyi vuodesta 2000 vuoteen 2012. Kuntoliikuntaa harrastavien osuudessa ei tapahtunut yhtä selvää kasvua, ja esimerkiksi päivittäin kuntoliikuntaa harrastavien määrä oli hieman vähentynyt. Tutkimukseen otettiin mukaan ne henkilöt, jotka pitivät mittaria vähintään kahdeksan tuntia päivässä 5 päivänä viikossa molempina ajankohtina (n=1049). MENETELMÄT: Tiedot kerättiin osana Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimusprojektin 27ja 31-vuotisseurantaa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Askelten kokonaismäärä kasvoi naisilla tutkimusvuosien välillä jonkin verran, kuitenkin viidesosa miehistä ja 13 prosenttia naisista oli edelleen inaktiivisia vuonna 2011. Eri vuosien välinen tilastollinen merkitsevyys analysoitiin One-Way ANOVA -menetelmällä. Korkeakouluopiskelijoiden liikuntapalvelujen käytön selvittämiseen ja tarjontaan kaivataan lisää tutkimusta. Askelmäärien vertailu suhteutettiin mittarin pitoaikaan (askeleet/tunti). 80 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Opiskeluaikana rakennetaan perustaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen ja liikuntatottumuksiin tulevaisuudessa. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS Statistics for Windows 21 ohjelmalla. Naisten alhaisemmat pysyvyyskorrelaatiot saattavat kuvata naisten suurempaa herkkyyttä fyysisen aktiivisuuden muutoksille aikuisiässä. Vuonna 2011 suosituksen täytti naisista 28 prosenttia ja miehistä 20 prosenttia. Tutkimuksessa käytettiin OmronWalking Style One (HJ-152R-E) askelmittaria, joka mittaa askelten kokonaismäärän lisäksi aerobiset askeleet. Se myös edesauttaisi opiskelijoiden fyysisen aktiivisuuden edistämistä. Huomattava osa tutkimuksen osallistujista oli askelmäärällä mitattuna melko passiivisia, naisista 13 % ja miehistä viidesosa otti alle 5000 päivittäistä askelta molempina vuosina. Kansainvälisen aikuisväestön suosituksen 10 000 askelta päivässä täytti 21 prosenttia naisista ja 18 prosenttia miehistä vuonna 2007. Miesten korrelaatiot olivat hieman korkeampia kuin naisten korrelaatiot (miehet r = 0,282–0,574, naiset 0,275–0,506). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen perusteella korkeakouluissa opiskelevien liikunta näyttää lisääntyneen 2000-luvulta lähtien, mikä antaa aiempia käsityksiä valoisamman näkökulman korkeakouluopiskelijoiden liikuntamäärän suunnasta. Askelmäärien muutokset tutkimusvuosien välillä laskettiin parittaisen t-testin avulla ja pysyvyyttä arvioitiin Spearmanin järjestyskorrelaatioiden avulla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lähtötilanteessa vuonna 2007 suomalaisten 30–45-vuotiaiden päivittäisiä askelmääriä ja verrata niitä samoilta henkilöiltä vuonna 2011 kerättyihin tuloksiin. Lisäksi selvitettiin askelmäärien pysyvyyttä tutkimusjakson aikana. Naisilla askelten määrä lisääntyi vuodesta 2007 (7991) vuoteen 2011 (8392)(p<0,001). Analyysissa tarkasteltiin muuttujien jakaumia frekvensseinä ja prosenttiosuuksina. Aineistona käytettiin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) toteuttamia valtakunnallisia korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksia vuosilta 2000, 2004, 2008 ja 2012. Vuosien 2008–2012 välillä pieneni myös hyötyliikuntaa vähiten harrastavien, alle 15 minuuttia päivässä liikkuvien yliopistoja ammattikorkeakouluopiskelijoiden osuus. Vastausaktiivisuus vaihteli eri vuosina 63 prosentista 44 prosenttiin. Patruunat liikunnan asialla: liikunta osana teollisuuden sosiaalitoimintaa suomessa ja jämsänkoskella1920– 1970-luvuilla HUHTANEN K Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Asiasanat: liikunta, urheiluhistoria, teollisuusyritykset, teollisuusyhdyskunnat, tehdaspaternalismi, sosiaalitoiminta Pro gradu -tutkielmassani kuvailen suomalaisten teollisuustyönantajien organisoimaa liikuntatoimintaa 1920–1970-luvuilla. Askelmääriä vertailtiin myös aktiivisuuluokitukseen: erittäin alhainen (<5000 askelta/päivä) ja aktiivinen (>10000 askelta/päivä) (Tudor-Locke & Bassett 2004). Ammattikorkeakouluopiskelijoiden keski-ikä vaihteli eri vuosina 23–24-vuoden välillä ja vastaavasti yliopisto-opiskelijoiden 24–25-vuoden välillä. Viikonlopun askelten ja aerobisten askelten pysyvyys oli alhaisempi kuin arkipäivien kokonaisaskelten pysyvyys, joka kertoo todennäköisesti siitä, että työja työmatkaliikunta pysyy mittausvuosien välillä samankaltaisena ja viikonloppuihin painottuva harrastusliikunta muuttui jonkin verran enemmän. Laajassa, valtakunnallisessa tutkimuksessa selvitettiin yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevien hyötyja kuntoliikunnan muutoksia vuodesta 2000 vuoteen 2012. Suomalaisten aikuisten fyysisen aktiivisuuden muutos ja pysyvyys laseri -tutkimuksen seurantatutkimuksissa vuosina 2007 ja 2011 HIRVENSALO M 1 , TELAMA R 1 , YANG X 2 , HUTRI-KÄHÖNEN N 4 , VIIKARI J 3 , RAITAKARI OT 3 , MÄKELÄ K 1 , TAMMELIN TH 2 1 Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 LIKES-tutkimuskeskus, 3 Sydäntutkimuskeskus, Turun yliopisto ja Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, Turun yliopistollinen keskussairaala, 4 Tampereen yliopisto ja Tampereen yliopistollinen sairaala Asiasanat: objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, aikuiset, seuranta tutkimus TAUSTA: Askelmittari on edullinen ja helppokäyttöinen väline fyysisen kokonaisaktiivisuuden arviointiin ja seurantaan. Aineistoa kuvattiin frekvenssien, mediaanien ja keskiarvojen avulla naisten ja miesten ryhmissä arkipäivinä ja viikonlopun päivinä. Tulokset olivat pääosin samansuuntaisia yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevilla. Askelmäärät korreloivat tutkimusvuosien välillä positiivisesti mutta melko alhaisella tasolla. Liikkuvien ja liikkumattomien opiskelijoiden profilointi lisäisi ymmärrystä siitä, mitkä asiat liittyvät aktiiviseen liikkumiseen ja toisaalta vähäiseen liikkumiseen. Voimakkaimmat korrelaatiot havaittiin arkipäivinä (r = 0,475–0,574, p<0,001). Miesten askelmäärissä ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta. Opiskelijoiden fyysisen kokonaisaktiivisuuden mittaaminen objektiivisesti olisi tarpeen. Kyseessä on ensimmäinen tutkimus korkeakouluopiskelijoiden liikunnan muutoksista. Vuosina 2000 ja 2004 tutkimukset tehtiin yliopistoopiskelijoiden keskuudessa (n=5030), vuosina 2008 (n=9967) ja 2012 (n=9992) mukana olivat myös ammattikorkeakouluopiskelijat. MENETELMÄT: Kohderyhmänä olivat alle 35-vuotiaat perustutkintoa suorittavat suomalaiset korkeakouluopiskelijat. TULOKSET: Naiset ottivat päivittäin enemmän askeleita kuin miehet (p<0,001) molempina tutkimusajankohtina. Väestötasoisia seurantatutkimuksia, joissa samoilta henkilöiltä olisi kerätty askelmittarituloksia useamman vuoden välein, ei ole aikaisemmin toteutettu Pohjoismaissa. Tutkimuksen osallistujille kertyi arkipäivisin enemmän askeleita kuin viikonlopun päivinä ja viikonloppuisin kertyi enemmän aerobisia askeleita (p<0,001)
Tutkimuksessa vartalon lihasten maksimaalista isometrista flexioja extensiovoimaa (newton, N) mitattiin dynamometrilla seisoma-asennossa. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailu. 81 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 valtakunnallisena ja paikallisena ilmiönä. Näin ollen pitkäjänteinen keskivartaloa vahvistavaliikuntaharjoittelu on tärkeää jo pitkäaikaisen selkäkivun aikana ennen selkäleikkausta sekä jäykistysleikkauksen jälkeen. Yleisimmin sitä käytetään stabiloimaan instabiileja liikesegmenttejä hermojen vapautusleikkausten yhteydessä. Erityisesti maaseudun syrjäisissä teollisuusyhdyskunnissa kuten Jämsänkoskella teollisuustyönantajat toimivat asukkaiden liikunnan yleisten edellytysten luojina. Teollisuuden sosiaalitoiminnalla on ollut keskeinen asema suomalaisissa teollisuusyrityksissä ja -yhdys kunnissa 1970-luvulle vaikuttaneessa tehdaspaternalistisessa johtamistavassa, jonka ytimen muodosti teollisuustyönantajien autoritäärinen ja laaja-alainen huolenpito työntekijöistään. Toisen maailmansodan jälkeistä hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa vastuuta liikuntatoiminnoista siirrettiin vähitellen yhteiskunnan muille toimijoille. Tehdasyhdyskuntiensa liikuntatoimintaa Yhtyneet vahvisti kokonaisvaltaisesti, vaikka historiankirjoituksissa päähuomio on kohdistunut yhtiöjohdon tukemaan kilpaurheiluun. Terveillä vartalon ojentajavoima/paino -suhteen on raportoitu olevan ~0,80–1,00 ja koukistajavoima/paino -suhteen ~0,65–0,80. Teollisuuden sosiaalitoiminta sai valtakunnallisesti yhtenäisempiä muotoja 1920-luvun jälkeen, kun teollisuustyönantajat lisäsivät vastuutaan työntekijäperheidensä elinolosuhteiden kehittämisestä. Sosiaalitoimintaa harjoittamalla työnantajat pyrkivät parantamaan työntekijöidensä hyvinvointia, sitoutumista ja työilmapiiriä mutta myös varmistamaan yritystensä tuottavuutta ja taloudellista menestystä. Voimista laskettiin ekstensio-/fleksiovoimasuhde ja kehon painoon suhteutettu voima kilogrammoina. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n (Yhtyneet) Jämsänkosken tehdasyhdyskuntaan syventyvällä tapaustutkimuksella kuvaan yksittäisen teollisuusyrityksen liikuntatoiminnan erityispiirteitä ja merkitystä paikallisen liikuntakulttuurin muotoutumisessa. Yhtyneet tuli 1920–70-luvuilla tunnetuksi karismaattisista patruunajohtajista sekä laaja-alaisesta sosiaalitoiminnasta. Vastaavasti vartalon koukistajavoima/paino -suhde oli 0,38 (0,20), muutoksen ollessa 0,09 (95%LV: 0,07; 0,11). Teollisuuden liikuntatoiminnan muutoksen tarkastelussa hyödynnän periodisointia eli tutkittavan ilmiön toiminnan jaottelua tiettyihin toisistaan erottuviin aikakausiin. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Vartalon lihasvoimien muutokset selän jäykistysleikkauksen jälkeen ILVES O 1 , NEVA M 2 , HÄKKINEN K 3 , DEKKER J 4 , KRAEMER W 5 , TARNANEN S 1 , PIITULAINEN K 1,6 , YLINEN J 6 , KAISTILA T 2 , JÄRVENPÄÄ S 6 , HÄKKINEN A 1,6 1 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 Ortopedian ja traumatologian osasto, Tampereen yliopistollinen sairaala, 3 Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 4 Department of Rehabilitation Medicine and Department of Psychiatry, VU University Medical Center, Netherlands, 5 Department of Human Sciences, The Ohio State University, USA, 6 Fysiatrian osasto, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Jyväskylä Asiasanat: Keskivartalo, voima, isometrinen voima, alaselkä, alaselkäkipu, leikkaus, liikuntaharjoittelu TAUSTA: Alaselän jäykistyseli spondylodeesileikkaus on länsimaissa nopeasti lisääntynyt leikkaus. Lisäksi jäykistysleikkauksia tehtiin selkärankakanavan ahtauman, toistuvien välilevyn pullistumien, selkärangan rappeuman, aiempien leikkausten jälkitilan ja skolioosin takia. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen, millaisia tavoitteita, toteutusmuotoja ja merkityksiä teollisuusyritysten liikuntatoiminta on saanut yhteiskunnassa tutkimusajanjaksona. Teollisuuden sosiaalitoiminnan muiden osa-alueiden tavoin teollisuustyönantajien organisoima liikuntatoiminta systematisoitui ja monipuolistui Suomessa 1970-luvulle saakka. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia keskivartalon lihasvoimaa ja sen muutoksia ennen leikkausta ja vuosi leikkauksen jälkeen. Ekstensio-/fleksiovoimasuhde oli 0,75 (0,38) lähtötilanteessa, eikä se muuttunut seuranta-aikana merkitsevästi. Tehdasyhdyskunnissa tehtaiden sosiaaliosastot vastasivat, että yhtiön rakentamat liikuntapaikat ja -toiminnot palvelivat eri asukasryhmiä, soveltuivat työkyvyn ylläpitämiseen sekä sopivat yhteen kunnan ja liikuntaseurojen liikuntatarjonnan kanssa. Toisaalta liikuntaja sosiaalitoimintaa käytettiin moniin työnantajien näkökulmasta hyödyllisiin mutta kritisoituihin tarkoituksiin kuten työntekijöiden elämän laaja-alaiseen kontrollointiin 1920–30-luvuilla. Lisäksi tutkittavilla selkälihasten voima oli heikompi suhteessa vatsalihaksiin, kun taas terveillä ojentajat ovat yleensä koukistajia vahvemmat suhdeluvun vaihdellessa välillä 1.1–1.3. Leikkauksen yleisin indikaatio oli joko degeneraation tai spondylolyysin (nikaman kaaren höltymän) aiheuttama nikamasiirtymä. Selän ojentajavoima/paino -suhde oli 0,27 (0,18) ennen leikkausta ja muutos oli 0,07 (95%LV: 0,05; 0,09) vuoden aikana. Monipuolisimmillaan teollisuuden sosiaalitoiminta oli 1940–50-luvuilla, vaikka sen toimintamuodot saivat vuosien aikana yritysja paikkakuntakohtaisia painotuksia. Vaikka selkäkipu väheni leikkauksen jälkeen ja paranemista lihasvoimissa tapahtui, jäi kehon painoon suhteutettu voimataso noin kolmannekseen terveiden arvoista. JOHTOPÄÄTÖKSET: Ennen leikkausta voimatasot olivat heikot ja selkäkipu huomattavan voimakasta. Tutkimuksessani tukeudun historiantutkimuksen ja historiallisen sosiologian tutkimusmenetelmiin. Sekä leikkauksen, että sitä edeltäneen pitkittyneen kivun seurauksena paraspinaalilihaksissa esiintyy usein lihasatrofiaa. Liikuntatoiminnan ymmärrettiin edistävän työntekijöiden fyysistä ja henkistä hyvinvointia sekä parantavan työyhteisön sosiaalisia suhteita ja yhteishenkeä. Maailmansotien välisenä aikana teollisuustyönantajat kehittivät jo systemaattisesti yhdyskuntiensa liikuntaolosuhteita, virittivät niiden seuratoimintaa ja järjestivät työntekijäperheilleen suunnattuja liikunta-aktiviteettejä. Heistä 66 % oli naisia, ikä keskimäärin 61 (SD 12) vuotta ja kehon paino 78 (15) kg. Lisäksi selkäkipua mitattiin VAS-kipujanalla (0–100 mm). Selkäkivun mediaanikesto (IQR) ennen leikkausta oli 30 (18,66) kk. MENETELMÄT: Kaikkiaan 194 lannerangan jäykistysleikkauspotilasta osallistui tutkimukseen. Ennen leikkausta selän ojentajalihasten ja koukistajaliohasten voimat olivat 205 (144) N ja 295 (172) N ja ne paranivat vastaavasti 53 (95%LV: 37; 70) N ja 69 (95%LV: 53; 85). Kirjallisuudessa teollisuustyönantajien organisoimaa liikuntatoimintaa on tarkasteltu teollisuuden terveydellisen sosiaalitoiminnan osa-alueena. TULOKSET: Ennen leikkausta selkäkivun voimakkuus oli keskimäärin 63 (SD 27) mm ja se väheni vuoden seurannassa 25 (26) millimetriin (p<0,001)
luokan oppilaille ja vuonna 2014 kaikille 5.–8. Move!mittaukset toteutettiin osioittain yhdelle mittausryhmälle n. ja 8. Liikkuvuusmittausosioiden pistesumma jakaantui seuraavasti: Pojat 5.lk: pistettä (p) 0%, 1-3 p 64%, 4 p 36%, tytöt 5.lk: p 1%, 1-3 p 53%, 4 p 46%, pojat 8.lk: p 1%, 1-3 p 63%, 4 p 36%, tytöt 8.lk: p 0%, 1-3 p 43%, 4 p 57%. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulosten perusteella voidaan todeta, että olisi tärkeää lisätä liikuntamahdollisuuksia, jotka soveltuvat kaikille työikäisille miehille kuntotasosta riippumatta. Tämä tutkimus tuo uutta tietoa liikehallinnan pysyvyydestä 21 vuoden seuranta-aineiston avulla. 82 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Move! -vertailuarvojen muodostaminen 5. TULOKSET: Faktorianalyysin perusteella psykososiaaliset käsitykset jaoteltiin pystyvyyteen, sosiaaliseen tukeen ja normeihin sekä toiminnan suunnitteluun. luokkien tytöille ja pojille mittausosioittain. ja 8. Eroja psykososiaalisissa käsityksissä ja muutosvaiheessa eri kuntoindeksiryhmissä tutkittiin eksploratiivisella faktorianalyysilla ja t-testillä. luokalle JOENSUU L, INKINEN V, OKSANEN H, KALLIO J, HEISKANEN J, HAKONEN H, TAMMELIN T LIKES-tutkimuskeskus Asiasanat: Move!, vertailuarvot, koululaiset TAUSTA: Move! on perusopetuksen 5. Poikien ja tyttöjen mediaanitulokset 5. Vertailuarvot löytyvät Move!mittausten verkkosivuilta (http://www. Keskimmäisessä ja ylimmässä kuntoluokassa liikunnan toimintavaiheessa olevilla miehillä koettu liikuntapystyvyys, sosiaalinen tuki ja toiminnan suunnittelutaidot olivat vahvempia kuin muutosta aikovilla. Mittaukset aloitettiin heitto-kiinniotto-yhdistelmällä ja päätettiin 20m viivajuoksuun. Psykososiaalisia käsityksiä arvioineen mittarin validiteettia ja reliabiliteettia tulee kuitenkin testata jatkotutkimuksissa. Mieluisan liikuntatavan löytyminen, riittävän hyviksi koetut liikuntataidot ja sosiaalinen tuki olivat tämän tutkimuksen perusteella yhteydessä heikkokuntoisten miesten liikuntapystyvyyteen ja liikunta-aktiivisuuteen. vuosiluokkien oppilaille tarkoitettu fyysisen toimintakyvyn valtakunnallinen tiedonkeruuja palautejärjestelmä. TULOKSET: Move!-vertailuarvot laadittiin 5. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulosten perusteella Move!-vertailuarvot on jaettu kolmeen eri tasoon, joita kuvataan ilmeillä. Alimmassa kuntoluokassa ainoastaan toiminnan suunnittelu erotteli liikuntamuutoksia aikovat ja toteuttavat miehet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää liikuntaan liittyvien psykososiaalisten käsitysten, liikuntamuutosten ja fyysisen kunnon välisiä yhteyksiä suomalaisilla työikäisillä miehillä. Kyselylomakkeella selvitettiin psykososiaalisia käsityksiä 16 väittämällä ja liikunnan muutosvaihetta (aikomusja toimintavaihe). 1,5 h aikana kiertoharjoitteluperiaatteella. Viidennen luokan oppilaita oli yhteensä 527, joista tyttöjä oli 274. Se käynnistetään virallisesti 1.8.2016 alkavan lukuvuoden alusta, kun uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet otetaan käyttöön. luokilla (tässä järjestyksessä) olivat 20m viivajuoksussa 5:00, 4:05, 6:19 ja 4:12 (min:sek), vauhdittomassa 5-loikassa 8,0, 7,7, 9,5 ja 8,3 (m), etunojapunnerruksessa 11, 21, 20 ja 24 (kpl), ylävartalon kohotuksessa 31, 31, 43 ja 31 (kpl) ja heitto-kiinniotto-yhdistelmässä 13, 11, 14 ja 13 (kpl). ja 8. (http://www.edu.fi/move) Move!-mittausosiot ovat: 1) 20 metrin viivajuoksu (kestävyyskunto, liikkumistaidot), 2) vauhditon 5-loikka (alaraajojen voima, nopeus, dynaamiset tasapainotaidot, liikkumistaidot), 3) ylävartalon kohotus (vartalon koukistajien lihaskestävyys), 4) etunojapunnerrus (yläraajojen voima), 5) kehon liikkuvuus sisältäen kyykistyksen (lantion alueen ja alaraajojen liikkuvuus), alaselän ojennuksen (alaselän ja lonkan alueen nivelien liikelaajuus) ja oikean ja vasemman olkapään liikkuvuuden (yläraajojen ja hartian alueen liikkuvuus) ja 6) heitto-kiinniottoyhdistelmä (käsittelytaidot, havaintomotoriset taidot sekä yläraajojen voima). ja 8. luokan oppilaille. Tarkempi analyysi osoitti, että heikkokuntoisilla miehillä pystyvyyskäsitykset olivat yhteydessä koettuihin liikuntataitoihin, miellyttävän liikuntalajin löytymiseen ja sosiaaliseen tukeen. Jokaisen oppilaan suoritusta ohjeisti ja valvoi koulutettu mittaaja. MENETELMÄT: Koulutettu mittausryhmä toteutti Move!-mittaukset yhdeksässä peruskoulussa: vuonna 2013 kaikille mittauskoulujen 4.–7. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistujat (n=874) olivat 18–64-vuotiaita miehiä, jotka osallistuivat syksyllä 2011 Suomi mies seikkailee -kampanjaan. Fyysistä kuntoa mitattiin kehon kuntoindeksillä (BFI), joka muodostettiin käden puristusvoimamittauksen, Polar OwnIndes-testin ja kehon koostumusanalyysin (InBody 720) tulosten perusteella. Useat psykososiaaliset tekijät, kuten liikunta-aikomukset, koettu pystyvyys, toiminnan suunnittelutaidot ja sosiaalinen tuki, ovat yhteydessä liikuntakäyttäytymiseen. Raja-arvot muodostuvat mitatun aineiston kolmanneksista muissa osioissa paitsi liikkuvuusmittauksessa. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Liikehallinnan pysyvyys kouluiästä aikuisikään KALARI J, NUPPONEN H Opettajankoulutuslaitos, Rauman yksikkö, Turun yliopisto Asiasanat:liikehallinta, pysyvyys, pitkittäistutkimus Koululaisten liikehallintaa on tutkittu paljon, mutta sen pysyvyydestä iän mukana on vain niukasti tietoa. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailu Psykososiaalisten käsitysten ja liikunnan muutosvaiheen yhteydet eri kuntoluokissa työikäisillä miehillä KAASALAINEN K 1 , KASILA K 1 , KOMULAINEN J 2 , MALVELA M 2 , POSKIPARTA M 1 1 Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yli opisto, 2 Kunnossa kaiken ikää -ohjelma Asiasanat: liikunta-aktiivisuus, fyysinen kunto, liikuntamuutos, pystyvyys, työikäiset, miehet JOHDANTO: Työikäiset miehet ovat tietoisia liikunnan terveyshyödyistä, mutta silti alle viidesosa miehistä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Kahdeksannen luokan oppilaita osallistui 741, joista oli tyttöjä 350. Hyvä fyysinen kunto oli yhteydessä toimintavaiheeseen liikuntamuutoksissa sekä korkeampiin pistemääriin psykososiaalisissa käsityksissä. Kehon liikkuvuus arvioidaan kaikkien neljän eri liikkuvuusmittausosion summana. Miehet jaettiin kolmeen kuntoluokkaan: heikko (n=163), keskitasoinen (n=363) ja hyvä (n=324). edu.fi/download/159634_move_vertailuarvot_2014.pdf). Liikehallinnan pysyvyyttä voidaan tutkia. Liikehallintaan keskittyviä kouluiästä aikuisikään ulottuvia pitkittäistutkimuksia ei ole tehty
Tasapainoisten ja palloilijoiden tulokset pysyivät samalla tasolla kuin kouluiässä. Tyttöjen ja poikien liikkumaton aika koulussa ja vapaaaikana KALLIO J, HAKONEN H, KULMALA J, TAMMELIN T LIKES-tutkimuskeskus Asiasanat: Liikkuva koulu, koulu, istuminen, liikkumaton aika, fyysinen aktiivisuus Liikkuva koulu -ohjelman tavoitteena on mahdollistaa aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä lisäämällä fyysistä aktiivisuutta ja vähentämällä jatkuvaa istumista. Liikehallinnan normatiivinen pysyvyys oli merkitsevää kaikissa muissa muuttujissa paitsi flamingoseisonnassa. Normatiivista pysyvyyttä analysoitiin Khiin neliö -testillä ja ristiintaulukoinnilla, suhteellista pysyvyyttä korrelaatiokertoimien avulla ja yksilön sisäistä pysyvyyttä klusterianalyysillä. Liikehallinnan suhteellinen pysyvyys oli melko vahvaa molemmilla sukupuolilla painavia poikia lukuun ottamatta. Normatiivinen pysyvyys kuvaa, kuinka hyvin yksilö pysyy omassa tasoryhmässään tietyllä aikavälillä. Elimistön liikuntavastetta voidaan arvioida verenkierrosta mitattavien merkkiaineiden avulla. Muuttujina olivat yksittäisten testien tulokset ja niistä muodostettu liikehallinnan summamuuttuja. Suhteellisessa pysyvyys tarkoittaa sitä, missä määrin yksilö säilyttää oman tasonsa mittauskertojen välillä (tracking-korrelaatio). Yksilölliset muutokset ovat kuitenkin mahdollisia myös kouluiän jälkeen. 2015, Tremblay ym. Aiemmat lääketieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet miR-21:n olevan yhteydessä useisiin eri syöpätapauksiin ja miR-146:n osallistuvan immunovasteen säätelyyn. Oppilaat olivat neljäs–seitsemäs-luokkalaisia (keski-ikä 11,9 vuotta; 59 % tyttöjä). Aikuisiässä hyvien tulokset olivat hieman laskeneet ja heikkojen tulokset parantuneet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää iän, sukupuolen ja lukujärjestyksen vaikutusta objektiivisesti mitattuun liikkumattomaan aikaan koululaisilla. Tytöt viettivät poikia enemmän aikaa paikallaan niin koulukuin vapaaajallakin. Analyysit tehtiin erikseen kouluja vapaa-ajalle, ja liikkumattoman ajan kriteerinä pidettiin alle 100 sykäystä minuutissa (cpm). Seerumin biomarkkerit ja fyysinen suorituskyky – 10-vuotisseurantatutkimus miespikajuoksijoilla KANGAS R, PÖLLÄNEN E, TÖRMÄKANGAS T, HEINONEN A, ALEN M, SUOMINEN H,KOVANEN V, KORHONEN M T Gerontologian tutkimuskeskus, Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Asiasanat: mikroRNA, FasL, ikääntyminen, fyysinen suorituskyky Fyysinen harjoittelu vaikuttaa geenien luennan säätelyyn eri kudoksissa ja sitä kautta koko kehon ilmiasuun. 83 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 normatiivisena, suhteellisena ja yksilön sisäisenä pysyvyytenä. POHDINTA: Merkittävä osa nuorten päivittäisestä liikkumattomasta ajasta kertyy koulussa. Oppilaiden fyysistä aktiivisuutta mitattiin viiden koulupäivän ajan (mukaan lukien vapaa-aika) lantiolla pidettävällä kiihtyvyysanturilla (Actigraph GT3X+). Kouluiässä muodostuneet liikehallintatyypit säilyivät aikuisikään, mutta tyyppien väliset erot pienenivät. Nuorilla aikuisilla erityyppisen akuutin ja pitkäkestoisen harjoittelun on osoitettu vaikuttavan miR-21 ja miR-146a tasoihin. Kouluiän liikehallinta määrittää vahvasti aikuisiän liikehallintaa sekä yksilöettä ryhmätasolla, mikä korostaa kouluiän monipuolisen liikunnan merkitystä. Suhteellinen pysyvyys oli miesten flamingoseisontaa lukuun ottamatta merkitsevää molemmilla sukupuolilla kaikissa muuttujissa, mutta kehonrakenteeltaan (BMI) erilaisten ryhmien välillä oli eroja. geeninsäätelyyn osallistuvat mikroRNA:t (miR) ja solukuolemaa ohjaava FasL. Myös sukupuolierot paikallaan olossa ilmenivät suurimmaksi osaksi juuri eroissa luokkakäyttäytymisessä. Aikaisempien tutkimusten mukaan pitkäaikaisella ja yhtäjaksoisella istumisella on haitallisia vaikutuksia niin aikuisten kuin lastenkin terveyteen (Biswas ym. Keväällä 2013 tehtyyn tutkimukseen osallistui 624 oppilasta yhdeksästä koulusta eri puolelta Suomea. Tästä ajasta koulussa kertyi alakoululaisilla 38 % ja yläkoululaisilla 44 %. TULOKSET: Liikkumatonta aikaa oli hereillä oloajasta alakoululaisilla 65 % ja yläkoululaisilla 71 %. Tällaisia merkkiaineita ovat mm. Tulosten mukaan liikkumatonta aikaa kertyi yläkoululaisilla enemmän kuin alakoululaisilla ja tytöillä enemmän kuin pojilla. Aikuisiän mittauksiin valittiin TEKOtutkimuksen liikehallintatesteistä vauhditon 5-loikka, edestakaisinhyppely, flamingoseisonta, kahdeksikkokuljetus, tarkkuusheittokiinniotto ja kärrynpyörä. Yksilön sisäinen pysyvyys oli vahvaa. Testien valintaperusteena oli aiemmissa tutkimuksissa osoitettu luotettavuus sekä soveltuvuus aikuisille. Koulupäivän fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä olisi tärkeää huomioida myös istumisen vähentäminen ja pitkäaikaisen istumisen tauottaminen oppituntien aikana. Kouluiän asema ryhmässä säilyi myös aikuisiässä. Miehillä korkein korrelaatio oli kahdeksikkokuljetussa (0,74) ja naisilla kärrynpyörässä (0,76). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ATHLAS-tutkimukseen. Myös lasten oppiminen ja keskittymiskyky heikkenevät pitkään istuttaessa, ja vaikutukset näkyvät erityisesti niillä joille keskittyminen on kaikkein vaikeinta (Grieco jne. Kouluiässä kohdejoukko jakautui neljään liikehallintatyyppiin (hyvät, tasapainoiset, palloilijat ja heikot), jotka säilyivät ennallaan myös aikuisiässä. Sukupuolierot koulupäivän liikkumattomassa ajassa kertyvät pääosin luokkahuoneessa siitäkin huolimatta, että tytöillä ja pojilla on sama lukujärjestys. Tässä tutkimuksessa selvitetään liikehallinnan normatiivista, suhteellista ja yksilön sisäistä pysyvyyttä kouluiästä aikuisikään. Aikuisiän mittauksissa 2009 he olivat 33–38-vuotiaita. Yli kolme neljännestä kouluajan liikkumattomasta ajasta kertyi oppitunneilla. Harjoittelemattomilla ihmisillä ikääntymisen on havaittu aiheuttavan muutoksia verenkierron FasLpitoisuuksissa sekä miR-21 tasoissa. 2009). 2011). Kouluiän liikehallintatuloksista käytettiin vuoden 1988 tuloksia, jolloin koehenkilöt olivat 10–16-vuotiaita. Sukupuolierot olivat suurempia yläkuin alakoululaisilla niin koulukuin vapaa-ajankin osalta. Liikehallinnan summan korrelaatio oli miehillä korkeampi (0,69) kuin naisilla (0,48). Tutkimus pohjautuu Tehostetun koululiikunnan tutkimuksessa (TEKO) 1985–1988 kerättyyn aineistoon koululaisten liikehallinnasta (n=2007), joista kutsuttiin 88 suostumuksensa antanutta (44 miestä ja 44 naista) aikuisiän liikehallintamittauksiin eri puolilta Suomea vuonna 2009. Naisilla suhteellinen pysyvyys oli vahvinta keskipainoisilla ja melko vahvaa kevyillä sekä painavilla. Nämä ikäja sukupuolierot näkyivät sekä koulussa että vapaa-aikana. Miehillä suhteellinen pysyvyys oli vahvinta kevyillä, mutta painavilla pysyvyys ei ollut merkitsevää yhdessäkään muuttujassa. 2009; Hillman ym. Yksilön sisäisellä pysyvyydellä tarkoitetaan yksilön liikehallintatyypin (liikehallintaprofiilin) pysyvyyttä
Nämä pelit vaativat fyysistä aktiivisuutta pelin pelaamiseksi. Suorituskyvyn mittareina käytettiin 60 m:n pikajuoksusuoritusta, kevennyshyppyä, isometristä polven koukistusta ja isometristä vinopenkkipunnerrusta. Tutkimustulosten mukaan sekä arvopohjaisessa että palauteryhmässä kiihtyvyysmittarilla mitattu ja itseraportoitu fyysinen aktiivisuus lisääntyi 3 ja 6 kuukauden seurannassa, eikä fyysisen aktiivisuuden muutoksissa ollut eroa ryhmien välillä. Seuruussa FasL pitoisuus oli lähtötasoa matalampi (p<0,05) ja miR-21 ja miR146a tasot korkeammat (p<0,001;p<0,01). Viime vuosina markkinoille on tullut kasvava valikoima ns. Tutkittavien minäpystyvyyden tunnetta, suunnittelun taitoja sekä liikuntaan liittyviä epämiellyttävien psykologisten ja fyysisten tuntemusten hyväksyntää tutkittiin tutkimuksen alussa sekä 3 ja 6 kuukauden seurannassa. Haku palautti 1040 artikkelia, joista 68 todettiin potentiaalisiksi ja otettiin tarkempaan tarkasteluun. Videopelaamisesta onkin tullut yksi suosituimmista viihdemuodoista maailmassa. Edelleen havaittiin, että kiihtyvyysmittarilla mitatun fyysisen aktiivisuuden muutokset olivat yksilöllisesti tarkasteltuna pysyvämpiä arvopohjaisessa ryhmässä verrattuna palauteryhmään niiden osallistujien joukossa, jotka eivät olleet masentuneita. Tämä nostaa esille mielenkiintoisen kysymyksen voitaisiinko videopelejä käyttää edistämään fyysistä aktiivisuutta. Voidaanko digitaalisilla liikuntapeleillä edistää fyysistä aktiivisuutta ja kuntoa. Tutkimus koostui satunnaistetusta ja kontrolloidusta koeasetelmasta, jonka kohderyhmänä olivat vähän liikkuvat aikuiset (N=138). Havaitut muutokset ja niiden yhteydet suorituskykymuuttujien kanssa viittaavat mikroRNAvälitteiseen säätelyyn elinikäiseen fyysiseen harjoitteluun adaptoitumisessa. Systemaattinen katsaus KARI T Jyväskylän Yliopisto Asiasanat: Digitaaliset liikuntapelit, Fyysinen aktiivisuus, Fyysinen kunto, Systemaattinen katsaus Fyysisen aktiivisuuden terveyshyödyt ja inaktiivisuuden vaikutukset ovat laajasti tunnettuja. Arvopohjainen ryhmä sai saman palautteen kuin edellä ja osallistui hyvinvointiohjelmaan, johon kuului askelmittareiden käyttäminen 9 viikon aikana. Pikajuoksijat rekrytoitiin Suomen menestyksekkäimpien kenttäurheilijoiden jou kosta. Lähdeluettelot tarkastettiin. 84 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 osallistuneiden 18–96-vuotiaiden miespikajuoksijoiden seerumin FasL, miR-21 ja miR-146a -tasoja sekä tutkittavien markkereiden yhteyksiä fyysiseen suorituskykyyn sekä poikkileikkausasetelmassa (n=101) että 10-vuotisseuruussa iäkkäimmillä urheilijoilla (n=50). Tutkimusmenetelmänä käytettiin systemaattista katsausta, joka kohdistui aiempiin systemaattisiin katsauksiin. uudenlaiset mediat, kuten televisio, tietokoneet ja videopelit. Tutkittavat jaettiin 4 ikäryhmään; A=18–39, B=50–66, C=66–79 ja D=79–96 v., joista ryhmät B–D olivat mukana 10-vuotisseuruussa. Vähän liikkuvat aikuiset satunnaistettiin kahteen eri ryhmään. Havaitut erot FasL ja miR-21 -tasoissa viittaavat muutoksiin solujen homeostaasissa kun taas miR-146 tasojen vaihtelu kertoo muutoksista immuunijärjestelmän toiminnassa. Sisältö pohjautui hyväksymisja omistautumisterapian periaatteisiin, jonka tavoitteena oli psykologisen joustavuuden kehittäminen arvoja, hyväksyntää ja tietoisuustaitoja hyödyntäen. Yhteiskunnan muutokset ovat johtaneet yksilöiden fyysisen aktiivisuuden selvään laskuun viime vuosikymmeninä. Saadut tulokset osoittivat ikääntymisen olevan yhteydessä pikajuoksijoiden seerumin merkkiainetasoihin. Tulokset antavat myös viitteitä aikaraameista, jolloin geenisäätelyyn liittyvät muutokset tapahtuvat. digitaalisia liikuntapelejä (engl. Palauteryhmä sai palautetta fyysisestä aktiivisuudestaan tutkimuksen alussa sekä 3 ja 6 kuukauden seurannassa. Systemaattinen kirjallisuushaku suoritettiin 10 eri tietokantaan käyttäen ennalta määrättyjä hakusanoja. FasL:lla havaittiin epälineaarinen yhteys 60m juoksunopeuteen (FasL ;age×FasL;age2×FasL,p<0,01), miR-21:lla polvenkoukistusvoimaan (miR-21;age×miR21;age2×miR-21;age3×miR-21,p<0,05) ja kevennyshyppykorkeuteen (miR-21;age×miR21;age2×miR-21;age3×miR-21,p<0,001) ja miR-146a:lla 60m:n juoksunopeuteen (miR-146a;age×miR-146a;age2×miR146a;age3×miR-146a,p<0,01), penkkipunnerrusvoimaan (miR-146a;age×miR146a;age2×miR-146a,p<0,001) ja polvenkoukistusvoimaan (miR-146a;age×miR1 4 6 a ; a g e 2 × m i R 1 4 6 a ; a g e 3 × m i R 146a,p<0,001). Pienryhmätapaamisia oli yhteensä 6 x 1,5 tuntia. Parittaista testiä käytettiin aikapisteiden väliseen vertailuun ja seerumin merkkiaineiden ja suorituskyvyn yhteyksiin rakennettiin GEEmalli. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailu Arvopohjaisen hyvinvointiohjelman vaikuttavuus fyysisesti aktiivisempaan elämäntapamuutokseen – satunnaistettu ja kontrolloitu tutkimus vähän liikkuvilla aikuisilla KANGASNIEMI A, LAPPALAINEN R, KANKAANPÄÄ A, TOLVANEN A, TAMMELIN T LIKES-tutkimuskeskus Asiasanat: aikuiset, arvot, fyysinen aktiivisuus, elämäntapamuutos, hyväksyntä, liikunta, psykologinen joustavuus, tietoisuustaidot Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia arvopohjaisen hyvinvointiohjelman vaikuttavuutta fyysisesti aktiivisempaan elämäntapamuutokseen vähän liikkuvilla aikuisilla. Yksi suurimmista muutoksista on ollut vapaa-ajan inaktiivisen toiminnan kasvu, johon ovat johtaneet mm. Seerumin FasL pitoisuus määritettiin ELISA-menetelmällä ja miR-tasot qPCR:llä. exergames), jotka yhdistävät liikunnan ja pelaamisen. Ikäryhmittäin merkitsevin muutos FasL:lla ja miR-21:lla havaittiin nuorimmilla juoksijoilla (B;p<0,01) ja miR-146:lla vanhimmilla (D;p<0,05). FasL ja miR-146a tasot olivat korkeammat nuorilla (A) kuin vanhemmilla (B–D; p<0,001). Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että arvoja, hyväksyntää, ja tietoisuustaitoja painottavan lähestymistavan avulla saattaisi olla mahdollista tukea fyysisesti aktiivisempaan elämäntapamuutokseen liittyvää ajattelutapaa sekä edistää fyysisen aktiivisuuden muutosten pysyvyyttä. Arvopohjaisessa ryhmässä minäpystyvyyden tunne, liikuntaan liittyvä suunnittelu sekä liikkumiseen liittyvien epämiellyttävien ajatusten, tunteiden ja fyysisten tuntemusten hyväksyntä parantui enemmän verrattuna palauteryhmään. Yksilölliset vaihtelut muutoksessa olivat kuitenkin suuria. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tämänkaltaisten pelien mahdollisuuksia fyysisen kunnon (FK) ja fyysisen aktiivisuuden (FA) lisäämisessä. Kummassakin osatutkimuksessa fyysistä aktiivisuutta mitattiin kiihtyvyysmittareilla ja itseraportoidusti
Analysoitaessa kuolemanriskiä Coxin suhteellisen riskin mallilla havaitsimme, että juoksumahdollisuus lisäsi kuoleman riskiä molemmilla rottakannoilla verrattaessa vastaaviin kontrolliryhmiin (Hazardratio (HR) =2,1; 95% CI:1,3–3,4; P < 0,001). Intervention aikana seurattiin rottien painonkehitystä ja ruuan kulutusta sekä mitattiin juoksun ja spontaanin aktiivisuuden määrää. Artikkeleiden heterogeenisyyden vuoksi tulokset raportoitiin laadullisen narratiivisen synteesin keinoin. TULOKSET: Koe-eläin tutkimuksemme vahvisti, että perinnöllinen matala aerobinen kapasiteetti johti lyhyempään elinikään; LCR-rotat elivät keskimäärin 23,8 kuukautta ja HCR-rotat 31,5 kuukautta (p<0,05). DLP:sen positiiviset vaikutukset FA:een olivat lyhytaikaisia, ja tukea DLP:sen aiheuttamasta FA:den lisääntymisestä pitkällä aikavälillä vähän. Tässä tutkimuksessa mukana oli 134 erimunaista ja 34 identtistä kaksosparia, jotka erosivat toisistaan fyysisen aktiivisuuden määrässä pitkän ajan kuluessa. Kaksostutkimus puolestaan osoitti, että erimunaisista kaksospareista vähemmän aktiivisella kaksosella oli suurempi kuoleman riski (HR=0,58; 95% CI:0,39–0,88). Tutkimuksen toisessa osiossa käytimme Suomalaisen kaksoskohortin tietoja samaa sukupuolta olevista kaksospareista. Fyysisen aktiivisuuden määrä ja intensiteetti kuitenkin eroavat suuresti yksilöiden välillä, eikä tutkimuksissa ole pystytty osoittamaan selvää syy-yhteyttä aikuisiän fyysisen aktiivisuuden ja eliniän välillä. Artikkelit, joissa käsiteltiin vaikutuksia fyysiseen kuntoon (n=6), toteavat melko yhdenmukaisesti, että tyypillisin pelaamisen rasitustaso lapsilla, nuorilla ja aikuisilla on kevyt–keskiverto keskimääräisten METarvojen ollessa juuri yli 3 MET, mutta matalampi senioreilla. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Geeniperimän ja aikuisiän fyysisen aktiivisuuden vaikutus elinikään KARVINEN S 1 , WALLER K 2 , SILVENNOINEN M 1 , KOCH LG 3 , BRITTON SL 3,4 , KAPRIO J 5,6,7 , KAINULAINEN H 1 , KUJALA UM 2 1 Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 3 Anestesiologian laitos, Michiganin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, 4 Molekylaarisen ja integroivan fysiologian laitos, Michiganin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, 5 Kansanterveystieteen osasto, Helsingin yliopisto, 6 Molekyylilääketieteen instituutti (FIMM), Helsingin yliopisto, 7 Terveysosasto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki Asiasanat: Aerobinen kapasiteetti, fyysinen aktiivisuus, elinikä TAUSTA: Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvä aerobinen kapasiteetti ja korkea fyysinen aktiivisuus ennustavat pitkää elinikää. Vapaaehtoinen juoksuharjoittelu lyhensi elinikää molemmilla rottakannoilla noin 5 kuukautta verrattaessa vastaaviin kontrolleihin (p<0,05). Kolme artikkelia sen sijaan esittivät, että DLP:lla on potentiaalia korvata inaktiivista toimintaa. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Kestävyyskunto on yhtey dessä kemeriinipitoisuuteen suuren diabetesriskin omaavilla keski-ikäisillä miehillä KOKKONEN J 1 , HAAPALA EA 1 , WASENIUS N 2 , MANDEROOS S 2 , HEINONEN OJ 3 , LINDHOLM H 4 , AUNOLA S, ATALAY M 1 , ERIKSSON JG 5 , VENOJÄRVI M 1 1 Itä-Suomen yliopisto, 2 Helsingin yliopisto, 3 Paavo Nurmi -keskus & Turun yliopisto, 4 Työterveyslaitos, 5 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Turku Asiasanat: kemeriini, kestävyyskunto, ylipaino Lisääntynyt kemeriinipitoisuus ja -eritys ovat yhteydessä insuliiniresistenssin sekä tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen kuten. Jatkossa tulisi selvittää, pystytäänkö varhain aloitetulla fyysisellä harjoittelulla vaikuttamaan elinikään. Kaikkien relevanttien artikkeleiden laatu arvioitiin AMSTAR-työkalulla. Sen sijaan identtisillä kaksospareilla, joilla geeniperimä on sama, vastaavaa eroa eliniässä ei nähty. Tarkemmat kriteerit ovat saatavilla kirjoittajalta. Tulokset osoittavat, että DLP voi saada aikaan joitain hyötyjä koskien FK:a ja FA:tta, mutta nykyinen näyttö ei tue DLP:sen kykyä lisätä näitä riittävästi merkittävien terveysvaikutuksien aikaansaamiseksi. Kun kaksoiskappaleet oli poistettu ja kaikki sisällyttämis-, rajausja laatukriteerit otettu huomioon, 6 artikkelia jäi lopulliseen katsaukseen. Tutkittavien fyysistä aktiivisuutta arvioitiin kyselylomakkeiden avulla kolmessa eri aikapisteessä (1975, 1981, 1990) ja vastausten perusteella laskettiin yksilölliset MET-indeksit. Artikkelit, joissa käsiteltiin DLP:sen vaikutuksia fyysiseen aktiivisuuteen (n=4), esittävät melko yhdenmukaisesti, että näyttö DLP:sen FA:tta lisäävästä vaikutuksesta on rajallista tai puutteellista. Sen sijaan tarkasteltaessa DLP:sen pitkäaikaisvaikutuksia on näyttö rajallista. Näin ollen DLP:sta ei voida suositella ainoaksi keinoksi lisätä FK:a ja FA:tta, ja merkittävien terveysvaikutusten aikaansaamiseksi tulisi niiden rinnalla käyttää myös muita liikuntamuotoja. 85 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 muiden potentiaalisten artikkeleiden löytämiseksi. Tutkimuksessamme oli 79 HCR/ LCR-kantojen naarasrottaa sukupolvista 23–27, jotka jaettiin vapaaehtoisiin juoksijoihin (häkissä juoksupyörä) ja kontrolleihin (tavallinen rottahäkki). Koe-henkilöiden kuolleisuutta seurattiin 23 vuoden ajan. MENETELMÄT: Koe-eläin mallina käytimme perinnölliseltä aerobiselta kapasiteetiltaan eroavia rottakantoja: HCR (high capacity runner) ja LCR (low capacity runner). Tässä tutkimuksessa selvitämme tätä yhteyttä sekä kaksostutkimuksen että koeeläin mallin avulla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tuloksemme osoittavat, että samat geneettiset tekijät vaikuttavat todennäköisesti yksilön aerobiseen kapasiteettiin, fyysisen aktiivisuuden määrään ja sitä kautta elinikään. Tämä tutkimus keskittyi seuraamaan liikuntatottumuksia vain aikuisiällä. Sellaisenaan digitaalinen liikuntapelaaminen (DLP) pystyy tarjoamaan rasitusta, joka ylittää Yhdysvaltain Terveysministeriön suositteleman minimirajan. Näin ollen vaihtelu geeniperimässä voi ainakin osaltaan selittää aiemmissa tutkimuksissa havaitun yhteyden korkean fyysisen aktiivisuuden ja pitkän eliniän välillä. Vaikka DLP ei tarjoaisi riittävissä määrin FA:tta, voi se kuitenkin vähentää inaktiivista aikaa ja toimintaa, kuten istumista, jonka on monissa tutkimuksissa todettu merkittävästi lisäävän kroonisten tautien riskiä. Näin ollen DLP:sta voidaan suositella korvaajaksi perinteisemmille videopelaamisen muodoille, joissa pelaaminen tapahtuu istuen. Nämä artikkelit analysoitiin ja kaikki oleellinen data taulukoitiin ja vedettiin yhteen tarkempaa analyysia varten. Interventio kesti rottien eliniän
Tutkittavilta mitattiin kehonkoostumus bioimpedanssi-mittarilla ja kestävyyskunto UKK-kävelytestillä. Yleisesti on tiedossa, että kävelyja juoksutyyleissä on huomattavaa vaihtelua yksilöllisten erojen sekä ikääntymisen seurauksena, mutta näiden vaikutukset alaraajan biomekaaniseen kuormitukseen tunnetaan kuitenkin huonosti. Päkiäaskellus vähensi myös jalkaa kohdistuvia törmäysvoimia, mutta suurensi selvästi akillesjänteen ja pohjelihasten kuormitusta. Keskeisenä löydöksenä havaittiin etureisija takareisipainotteisen kävelytyylin aiheuttama suurentunut polven sisemmän nivelpinnan kuormitus tavalliseen kävelytyyliin verrattuna. Tämän tutkimuksen mukaan heikko kestävyyskunto oli yhteydessä korkeisiin plasman kemeriinipitoisuuksiin ja korkeampaan aterogeeniseen indeksiin sekä korkeampaan rasvamaksaindeksiin lihavilla tai ylipainoisilla keski-ikäisillä miehillä, joilla on heikentynyt glukoosin säätely. Heikompikuntoisilla tutkittavilla myös plasman aterogeeninen indeksi (AIP), rasvamaksaindeksi (FLI) sekä Homeostasis Model Assessment for Insulin Resistance -indeksi (HOMA-IR) olivat merkitsevästi korkeammat kuin parempikuntoisilla (p < 0,05). Määritettyjen adipokiinipitoisuuksien ja metabolista tilaa kuvaavien indeksien perusteella parempikuntoiset näyttäisivät olevan metabolisesti terveempiä kuin heikompikuntoiset. Maksimaalisessa pikajuoksussa suuremman nopeuden saavuttaneet nuoret miehet tuottivat enemmän lihastehoa nilkan ojentajalihaksilla sekä lonkan ojentajaja koukistajalihaksilla iäkkäisiin miehiin verrattuna. Tutkimuksessa juoksutyylit jaettiin kantaja päkiäaskellukseen juoksun alkukontaktin perusteella. Yllättävää sen sijaan oli, että iäkkäiden miesten liikkumisessa ei havaittu vajetta polvinivelen tehontuotossa. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Yksilöllisen liikkumistyylin ja ikääntymisen vaikutukset alaraajan mekaniikkaan ja kuormitukseen kävelyssä ja juoksussa KULMALA J Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto Asiasanat: kävely, juoksu, kuormitus, nivelrikko, vammat, ikääntyminen JOHDANTO: Yksipuolisesti toistuva biomekaaninen kuormitus nähdään yhä enenevässä määrin keskeiseksi riskitekijäksi alaraajojen kuormitusperäisten vammojen syntymisessä. Kunnilla on keskeinen rooli liikunnan mahdollistajana. Tähän voidaan pyrkiä, esimerkiksi vaikuttamalla yksilöiden liikkumisen aikaja rahamääräisiin kustannuksiin liikuntamahdollisuuksien saavutettavuuden kautta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa siitä, miten yksilölliset liikkumistyylit ja ikääntyminen vaikuttavat alaraajan liikemekaniikkaan ja kuormitukseen kävelyssä ja juoksussa. Toisaalta kuormituksen pienentäminen liikkumistyylin muutoksilla saattaa olla potentiaalinen keino vähentämään nivelkuormitusta ja siitä johtuvia kiputiloja. Polven kuormitus juoksussa oli selvästi matalampi päkiäaskeltajilla, mikä näkyi sekä pienempänä polvilumpion alapinnan että polven sisemmän nivelpinnan kuormituksena kanta-askeltajiin verrattuna. TULOKSET: Aikaisempien tutkimustenmukaisesti suurimmat erot ihmisen kävelytyyleissä tunnistettiin polven ja erityisesti reisilihasten toiminnassa. Liikuntaa ja liikkumattomuutta tutkivat yleensä liikunta-,. Valtaosa tästä kuormituksesta on peräisin ihmisen liikkumisesta eli kävelystä ja juoksusta. Liikuntapolitiikan tavoitteena on vaikuttaa yksilöiden preferensseihin suoraan tai epäsuorasti. Matala kestävyyskuntotaso oli yhteydessä myös korkeampaan AIP-indeksiin (Beta = -0,362; p < 0,001) sekä FLI-indeksiin (Beta = -0,225; p < 0,05). Ikääntyneillä miehillä nilkan ojentajalihasten työntyövoimassa ilmeni vajetta kävelyssä sekä erityisesti juoksussa, mutta he pystyivät kuitenkin ylläpitämään saman nopeuden nuorten miesten kanssa lisäämällä polven ja lonkan lihasten tehontuottoa. Liikunnan on puolestaan havaittu vaikuttavan edullisesti kemeriinipitoisuuden muutoksiin sekä insuliiniherkkyyteen ja metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin. POHDINTA: Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yksilöllisillä kävelyja juoksutyyleillä on keskeinen vaikutus alaraajan nivelten kuormitukseen ja siten mahdollisesti kuormitusperäisten vammojen syntymiseen. Nuorten ja iäkkäiden liikkumisen mekaniikassa selkein ero havaittiin nilkan ojentajalihasten toiminnassa. Kuntien välillä on suuria eroja liikuntatarjonnassa, mikä asettaa väestön eriarvoiseen asemaan liikuntamahdollisuuksien suhteen. Alaraajan toimintaa ja nivelkuormitusta arvioitiin käänteisen dynamiikkaan perustuvilla menetelmillä. Poikkileikkaustutkimuksen aineisto kerättiin keski-iältään 54-vuotiailta (vaihteluväli 40–65-vuotta) ylipainoisilta ja lihavilta miehiltä, joiden glukoosin säätely on heikentynyt (n = 117). Kestävyyskunto ei ollut yhteydessä HOMA-IR:aan. Havainnot ikääntyneiden nilkan ojentajalihasten heikentyneestä toiminnasta liikkumisessa rohkaisevat erityisesti tämän lihasryhmän harjoittamiseen vanhemmalla iällä. Matala kestävyyskuntotaso oli yhteydessä korkeampaan seerumin kemeriinipitoisuuteen (Beta = -0,241; p < 0,05) huolimatta iällä ja kehon rasvapitoisuudella vakioinnista. Nuoret miehet myös kallistivat pikajuoksussa ylävartaloa enemmän puolelta toiselle, mikä saattoi mahdollistaa lonkan lähentäjälihasten tehokkaamman osallistumisen lonkan ojennusliikkeen tuottamiseen. Heikompikuntoisilla tutkittavilla oli parempikuntoisiin verrattuna merkitsevästi suuremmat seerumin kemeriinipitoisuudet (64,6 ± 3,5 µg/ml vs. Immunokemialliset analyysit tehtiin verinäytteistä sekä laskettiin metabolista tilaa kuvaavat indeksit. 7,3 ± 0,9 µg/ml, p < 0,05). 52,8 ± 2,6 µg/ml, p < 0,05) ja leptiinipitoisuudet (14,6 ± 2,0 µg/ ml vs. Tilastollinen testaus toteutettiin korrelaatioiden, lineaarisen regressioanalyysin sekä Mann-Whitneyn U-testin avulla käyttäen SPSS Statistics 19 -ohjelmistoa. 86 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 myös ei-alkoholiperäiseen rasvamaksaan. Lisäksi heikompikuntoisilla tutkittavilla TNF?:n ja kemeriinin pitoisuudet korreloivat positiivisesti keskenään (r = 0,322; p < 0,05), mutta vastaavaa yhteyttä ei havaittu parempikuntoisilla tutkittavilla. MENELMÄT: Tutkimukseen osallistui yhteensä 101 henkilöä, joiden kävelyn ja juoksun biomekaniikkaa tutkittiin mittaamalla alustan reaktiovoimia voimalevyantureilla sekä kehon liikeratoja 3D-liikeanalyysimenetelmällä. Tutkittavat jaettiin kestävyyskunnon mediaanin (28,5 ml/kg/min) perusteella parempikuntoisiin (n = 58) ja heikompikuntoisiin (n = 59). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko kestävyyskunto yhteydessä kemeriinin ja muiden adipokiinien pitoisuuksiin seerumissa sekä metaboliseen oireyhtymään liittyviin indekseihin. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Kunnan liikuntaresurssit ja niiden vaikutus kuntalaisten liikkumiseen KUVAJA-KÖLLNER V, LAINE J, KANKAANPÄÄ E, VALTONEN H Itä-Suomen yliopisto, sosiaalija terveys johtamisen laitos Asiasanat: liikunta, kuntien resurssit, monitasomalli, paneelimalli TAUSTA: Liikkumattomuus on maailmanlaajuinen ongelma
JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikunnan ja liikkumisen kuntakohtaisia tietoja ei kerätä systemaattisesti. Luokanopettajat olivat hyödyntäneet opetustilan muokkaamisessa erilaisia välineitä kuten jumppapalloja, jumppamattoja, selättimiä, tasapainolautoja ja seisomapulpetteja tai niiden mukaelmia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata miten Liikkuva koulu -ohjelman seurantaan osallistuneiden koulujen opettajat ovat huomioineet istumisen tauottamisen oppitunneilla ja miten he ovat muokanneet opetustilaa toiminnallisemmaksi. Keväällä 2013 istumissuosituksen tiesi 78 prosenttia kyselyyn vastanneista ja keväällä 2015 lähes kaikki (98 %) vastaajat. Liikkumisen ja liikkumattomuuden tutkimukseen on syytä yhdistää myös taloustieteen näkökulma. Maalis–huhtikuussa 2015 toteutettuun internetkyselyyn vastasi 329 henkilöä 35 koulusta. TULOKSET: Korkeampi koulutustaso ja parempi terveys lisäsivät yksilön liikuntaa. Aineenopettajat olivat muokanneet opetustilaa toiminnallisemmaksi vähemmän kuin luokanopettajat, mutta yläkouluissakin oli käytössä jumppapalloja istuimina tai pulpetteja oli ryhmitelty siten, että paikanvaihdokset onnistuivat kesken tunnin esimerkiksi ryhmätöitä tehdessä. Kuntatekijöistä kevyenliikenteenväylien lisääntyminen lisäsi hengästyttävää/hikiliikuntaa, mutta puistohehtaarien lisääntyminen vähensi sitä. Mallissa yksilöiden liikunnan määrää selitettiin yksilön taustamuuttujilla ja kunnan liikuntaresurssiominaisuuksilla. Haastatellut ovat yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta opera. Näihin liitettiin tässä tutkimuksessa kerätyt tiedot kuntien liikuntaresursseista (liikuntaan käytetyt eurot, puistojen kuntakohtaiset hehtaarialat, kevyen liikenteen väylien kuntakohtaisia kilometrejä, avustusta saaneiden järjestöjen/seurojen lukumäärä sekä yksityisten ja julkisten liikuntatoimipaikkojen lukumäärä 1000 asukasta kohden; Tilastokeskus, Lipasto). Liikkuva koulu -ohjelman tavoitteena on aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä. Vuoden 2011 aineistossa osallistuneiden määrä oli 7990. Istumisen tauottaminen oppitunneilla – tuloksia opettajakyselystä KÄMPPI K, LAINE K, INKINEN V, TAMMELIN T LIKES-tutkimuskeskus Asiasanat: koulun henkilökunta, oppilaat, istumisen tauottaminen, peruskoulu TAUSTA: Koulupäivät ovat fyysisesti hyvin passiivisia – oppilaat istuvat suurimman osan päivästä. Urheilujohdon eliittiin etenemisen kertomuksia: tietoisesti pyrkien vai sattumalta edeten. Tutkimuksen aineisto koostuu 16 urheilujohdon eliittiin kuuluvan henkilön narratiivisesta haastattelusta. Resurssitiedot ovat vuosilta 1998, -99 ja 2004, -06, -10. Yhtäjaksoista istumista opettajat tauottivat käyttämällä toiminnallisia opetusmenetelmiä, taukoliikunnalla, sallimalla oppilaiden liikkua ”luonnollisesti” luokassa ja pitämällä taukoja. Kaupungeissa työmatkaliikunta oli yleisempää kuin maaseudulla. Kuntatekijöistä yksityisten liikunta-alan yritysten määrän lisääntyminen vähensi liikkumiskertoja viikossa. MENETELMÄT: Liikkuva koulu -ohjelman seurantaan osallistuneissa kouluissa toteutettiin internet-kysely henkilökunnalle keväällä 2013 (n=449) ja keväällä 2015. 87 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 terveysja kansanterveystieteilijät. Tutkimuskysymys: Onko kuntien liikuntaan ja ulkoiluun ohjatuilla resursseilla vaikutusta kuntalaisten liikuntakäyttäytymiseen. Liikkumiseen vaikuttavat eniten yksilötekijät. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kuntatason toimien vaikutus liikunnan selittäjänä on heikko. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, että pystyykö kunta vaikuttamaan kuntalaisten liikkumiseen resurssiohjauksen avulla. Vaikuttavuusarvioinnin kannalta optimaalinen olisi tilanne, jossa tarkasteluun olisi käytettävissä kuntakohtaiset tiedot eri ikäluokkien liikuntakäyttäytymisestä. Aineiston analysoinnissa huomioitiin aineiston paneelija monitasomallin (havainnot, yksilöt, kunnat) ominaisuudet. Jotkut luokanopettajat olivat poistaneet pulpetit kokonaan käytöstä tai ryhmitellet niitä uudestaan, jolloin luokkaan oli saatu vapaata tilaa toiminnalliselle työskentelylle. Kuntatyyppi osoittautui merkitseväksi selittäjäksi työmatkaliikuntamäärissä. Erityisopettajista vastaava osuus oli noin puolet. Välituntiliikunnan lisäksi kouluissa on alettu kiinnittää huomioita istumisen tauottamiseen oppitunneilla. LAAKSO N LIKES-tutkimuskeskus ja Jyväskylän yliopisto, kauppakorkeakoulu Asiasanat: Urheilujohtaja, eliitti, narratiivi, Greimasinaktanttimalli TAUSTAA: Tämän narratiivisen urheilujohtamisalan väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena on tutkia urheilujohdon eliittiin etenemisen kertomuksia: kuinka suomalaisen liikunnan ja urheilun ylimpään johtoon kuuluvat henkilöt kertovat uransa rakentuneen ja millaisia eliittiurheilujohtajaksi etenemisen kertomuksia aineistosta on löydettävissä. Politiikan kustannusvaikuttavuuden tutkimuksessa on mielekästä tarkastella toimintoja, jotka kohdistuvat väestöön tai laajoihin väestöryhmiin. Alakouluissa oppituntien aktivoiminen on tavallisempaa kuin yläkouluissa, mutta näihin toimiin yläkouluissakin on helppo ryhtyä. MENETELMÄT: Aineistona käytettiin Terveys 2000ja 2011 -kyselytutkimusta. Opetustilaa oli muokannut toiminnallisemmaksi luokanopettajista 60 prosenttia, aineenopettajista 38 prosenttia ja erityisopettajista 58 prosenttia. Koulun koko henkilökunta on tärkeää ottaa mukaan aktiivisen toimintakulttuurin suunnitteluun ja toteuttamiseen, jotta toimintatavat vakiintuvat osaksi koulun arkea. Yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta on järkevää kohdentaa rajalliset resurssit tehokkaasti eli tehdä toimenpiteitä, jotka saavat aikaan mahdollisimman paljon liikuntaa annetuilla resursseilla riippumatta siitä, minkä hallinnonalan tehtäviin toimenpide mahdollisesti kuuluu. Malleissa kuntien välillä ei ollut eroja vaan yksilötekijät selittivät liikuntamääriä. Lähes puolet luokanopettajista ja reilu kolmannes aineenopettajista tauotti oppilaiden pitkiä istumisjaksoja kaikilla tai useimmilla tunneilla. Vastaajista 271 oli opettajia, joista luokanopettajia oli 45 prosenttia, aineenopettajia 35 prosenttia ja erityisopettajia 14 prosenttia. Oppituntien tauottaminen oli yleisempää niillä opettajilla, jotka liikkuivat itse vapaa-ajallaan enemmän. Istumisen tauottaminen oppitunneilla ja opetustilan muokkaaminen toiminnallisemmaksi ovat asioita, joita toteuttamalla opettajilla on mahdollisuus vähentää oppilaiden yhtäjaksoista istumista kouluajalla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Opettajien tietoisuus istumiseen liittyvistä suosituksista näyttää lisääntyneen. TULOKSET: Vuodesta 2013 vuoteen 2015 koulun henkilökunnan tietoisuus yhtäjaksoisen istumisen enimmäiskeston suosituksesta on lisääntynyt. Kun kunnan liikuntaan käytettyjen asukaskohtaisten eurojen määrä lisääntyi, niin työmatkaliikunta lisääntyi. Vuoden 2000 aineistossa kyselytutkimukseen osallistuneiden määrä oli 8028, ja kuntia mukana oli 161 kappaletta. Toistaiseksi liikunta-aktiivisuuden kuntakohtaista tietoa on saatavilla vain kyselytutkimusten kautta
Intervention tehokkuutta tutkittiin lineaarisella sekamallinnuksella (SPSS 22), jossa adjustoimattoman mallin lisäksi huomioitiin muutoksia sekoittavat tekijät (malli 1) ja ohjattuun liikuntaan osallistuminen (malli 2). Kontrollilasten (n=47, keski-ikä 6,12±1,11 vuotta) vanhemmat (n=63) eivät saaneet liikuntaneuvontaa. Kun tähdätään liikunnallisen tuen ja liikuntamäärän lisäämiseen lapsilla, niin yksilöllisen liikuntaneuvonnan kohdentaminen lapsiaan vähiten tukeville vanhemmille voi toimia ainakin lyhyellä aikavälillä. Kertomuksista hahmotettiin niissä esiintyviä teemoja ja sisältöjä, ja tyypittelyn avulla koottiin kokonaiskuvaa aineistosta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vaikka interventiolla ei ollut yleisesti merkitsevää vaikutusta vanhempien tuen määrään eikä lasten fyysiseen aktiivisuuteen, niin lähtötilanteessa vähiten vanhemmiltaan tukea saaneiden lasten tilanne koheni intervention aikana sekä vanhemmilta saadun tuen että fyysisen aktiivisuuden osalta. Keskeisinä taustatekijöinä kertomuksissa näyttäytyvät mm. Kertomuksissa tulee esiin yksilötaso – kuinka urheilujohtaja kerronnassaan omakohtaisesti kokee, jäsentää ja luo merkityksiä uralla etenemiselle ja siihen vaikuttaville tekijöille – sekä myös yhteiskunnallinen taso, joka paljastaa liikuntaja urheilukulttuurissa vaikuttavat sosiaalisen ja kulttuurisen toimintajärjestelmän vallitsevat arvot ja normit sekä hyväksytyt ja torjutut käytänteet. Lasten vanhempiin vaikuttamisen onkin nähty olevan tärkeä keino lasten liikuntaaktiivisuuden edistämisessä ja positiivisen asenteen syntymisessä liikuntaa kohtaan. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Urheilun kieltolaki – amatöörikysymys suomalai ses sa kilpaurheilussa 1919–1939 LAVIKAINEN J Helsingin yliopisto Asiasanat: amatööriys, ammattilaisuus, sala-ammattilaisuus, huippu-urheilu, olympialiike, liikuntakulttuuri, yhteis kuntapolitiikka TAUSTA: Amatööriys oli olympialiikkeen ideologinen kulmakivi lähes 100 vuoden ajan. Tämän tutkimuksen mukaan naisten ja miesten kokemuksissa uralla etenemiseen vaikuttavista tekijöistä on eroja. Tutkimusanalyysin menetelmällisenä apuvälineenä käytettiin käsitekarttaa sekä Greimasinaktanttimallia, jonka avulla tarkasteltiin kertomuksien sisältämiä merkitysulottuvuuksia. Vanhempien tuen määrää mitattiin Family Physical Activity Environment -kyselyllä ja lasten fyysistä aktiivisuutta kiihtyvyysmittareilla lähtötilanteessa sekä 6 ja 12 kuukauden kohdilla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Urheilujohtajaksi etenemisen kertomustyyppejä voidaan tarkastella urakertomuksina. Heillä on kansallisesti ja/tai kansainvälisesti korkea asema, tai muuten vaikutusvaltainen asema liikunnassa ja urheilussa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että on olemassa erilaisia tapoja edetä urheilujohdon eliittiin. Modaalisuuksien avulla tarkasteltiin urheilujohtajien kerronnassa ilmenevää toimijuuden astetta. TULOKSET: Vanhempien tuki lasten liikuntaa kohtaan (~2-3 krt/vko) väheni yleisesti, laskun ollessa suurinta ryhmästä riippumatta paljon tukea osoittaneilla vanhemmilla (,001<p<,05). Kertomuksista on havaittavissa monenlaisia uralla etenemistä ohjaavia ja taustalla vaikuttavia, niin edistäviä kuin estäviäkin tekijöitä. Pyrkimyskertomuksessa yksilöllä on vahva halu ja tahto toimia liikunnan ja urheilun parissa: urheilujohtajaksi pyritään ja uraa rakennetaan määrätietoisesti. MENETELMÄ: Sisällön analyysin avulla tarkasteltiin kertomusten rakentumista, merkityksellisiä vaiheita, käännekohtia ja juonikulun etenemistä, eli sitä mitä kerronta sisältää ja miten urheilujohtajat eliittiurheilujohtajaksi etenemisestään kertovat. Neuvontajakson (0–6kk) aikana vähiten tuettujen interventioryhmään kuuluvien lasten fyysinen aktiivisuus kasvoi verrattuna vastaaviin kontrolliryhmään kuuluviin lapsiin (adjustoimaton malli ja malli 2, p<,05). Eliittiurheilujohtajaksi edetään erilaisten taustojen ja tapahtumien kautta, etenemisen muodot ja niihin vaikuttavat tekijät ovat moninaisia ja yksilöllisiä. MENETELMÄT: Interventioryhmään satunnaistetut vanhemmat (n=61) osallistui vat lasten (n=44, keski-ikä 6,09±1,17 vuotta) fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävään, yksilöllisesti ja yhdessä heidän kanssaan suunniteltuun, liikuntaneuvontaan 6 kuukauden ajan. rooli ”urheilun sisällä”, johtamisosaaminen, politiikka ja sukupuoli. Intervention tehokkuutta tarkasteltiin erikseen lähtötilanteessa vähiten (alin kolmannes) ja eniten (ylin kolmannes) tukea vanhemmiltaan saaneilla lapsilla, sillä lähtötilanteen tuen tason oletettiin vaikuttavan intervention tehokkuuteen. TULOKSET: Aineistosta löytyy neljä urheilujohtajaksi etenemisen kertomustyyppiä. Aatteen alkukoti on 1800-luvun Eng. Sattumakertomuksen keskeisenä elementtinä on sattuma tai yllättävä tapahtuma, jonka seurauksena yksilö etenee kohti urheilujohdon eliittiä. Samalla ajanjaksolla vähiten lähtötilanteessa tukeneet interventioryhmän vanhemmat lisäsivät tuen määrä lapsilleen (p<,05), vaikkei tämä muutos ollut merkitsevä verrattuna vastaaviin kontrolliryhmän vanhempiin. Tarina-analyysin avulla tarkasteltiin kertomuksissa esiintyvää modaalisuutta, kerrottua toimijuutta sekä toimija-asetelmia ja niiden keskinäisiä suhteita. Tämä tutkimus pyrki selvittämään, voidaanko yksilöllisellä ja yhdessä vanhempien kanssa suunnitellulla liikuntaneuvonnalla vaikuttaa 1) vanhempien lapsilleen osoittaman fyysisen aktiivisuuden tuen määrään ja 2) lasten objektiivisesti mitattuun fyysiseen aktiivisuuden määrään. Litteroitua tutkimusaineistoa kertyi 429 sivua. Kasvukertomuksessa keskeisenä tekijänä on yksilön kasvu ja kehittyminen liikunnan ja urheilun parissa lapsuudesta ja nuoruudesta saakka. Pysyvien muutosten aikaansaamiseksi vanhemmille kohdistetun tuen tulisi kuitenkin olla jatkuvaluonteista, joka vaatisi ilmiön moniammatillista huomioimista esimerkiksi neuvolassa, päiväkodissa tai kouluterveydenhuollossa. Lapsuusajan negatiiviset liikuntakokemukset ja liikunnallisen tuen puute, esimerkiksi omilta vanhemmilta, ovat tyypillisiä inaktiivisuuden taustalta löydettyjä tekijöitä. Interventiovaikutukset eivät säilyneet 12 kuukauden seurantamittaukseen asti. Haastateltavista 12 oli miehiä ja 4 naisia, iältään 45–73-vuotiaita. Naiset kokevat perheen ja erityisesti puolison oman urheilujohtajuusuran mahdollistajana. 88 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 tiivisia ja luottamusjohtajia, sekä julkiselta sektorilta valtionhallinnon tai kaupunkien virkamiehiä. Ajautumiskertomuksessa ulkopuolisilla on merkittävä ohjaava vaikutus urheilujohtajan uran etenemiseen ja sen suuntaan. Vanhempien tuki ja lasten fyysinen aktiivisuus: satunnaistettu ja kontrolloitu perhelähtöinen liikuntainterventio LAUKKANEN A 1 , 2 , PESOLA A 2 , FINNI T 2 , SÄÄKSLAHTI A 1 1 Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto Asiasanat: lapset, vanhemmat, perheet, liikkuminen, neuvonta TAUSTA: Länsimaissa fyysisen aktiivisuuden tiedetään olevan vähäistä kaikenikäisillä
Siinä yhteiskunta käsitetään sosiaalisena systeeminä, jonka sisällä on kommunikaation välityksellä syntyneitä ja toiminnallisesti kehittyneitä osasysteemejä (Luhmann 1995, 138). TULlehti) vuosikerroista sekä SVUL:n ja TUL:n päättävien elinten kokouspöytäkirjoista ja kirjeenvaihdosta. Valtionhallinto oli samoilla linjoilla. MENETELMÄT: Aineistona on valtakunnallisten liikuntajärjestöjen (Valo ry ja Suomen Liikunta ja Urheilu ry) tuottamia dokumentteja (n=4) ja valtion liikuntapoliittisia asiakirjoja (n=2). Oletukseni on, että keskusjärjestöt rakensivat amatööriurheilusta 1920ja 1930-luvuilla ruumiinkulttuurin normin liikuntakasvatuksellisten ja poliittisten syiden takia. Tässä esityksessä analysoidaan käynnissä olevan muutosprosessin kautta urheiluliikkeen ajattelua ja logiikkaa systeemisestä muutoksesta ja siihen vaikuttaneista tekijöistä luhmannilaista systeemiteorianäkökulmaa hyödyntäen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Hajautettu hallintajärjestelmä verkostoihin ja kumppanuuteen perustuvana löyhänä liittoumana tekee entistä epämääräisemmäksi kysymyksen vastuusta ja vallasta valtion ja urheiluliikkeen muodostamassa systeemissä. 89 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 lannissa, jossa ylimmät yhteiskuntaluokat löysivät amatööriydestä välineen paitsi moraaliseen eheytymiseen, myös alempien yhteiskuntaluokkien sulkemiseen järjestäytyneen kilpaurheilun ulkopuolelle. Tärkeimmät tutkimuskysymykseni ovat: miten ja miksi SVUL ja TUL valvoivat amatööriyttä Suomessa, ja millaisia ammattilaisvaikutteita suomalaisessa urheilussa järjestöjen amatööripolitiikasta huolimatta ilmeni. Keskeiset kysymykset ovat: miten julkishallinnossa 1990-luvun alussa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet valtion ja urheiluliikkeen muodostaman yhteiskunnallisen systeemin muutokseen ja minkälaisena systeemi näyttäytyy tällä hetkellä. SVUL:n amatööripolitiikassa painottuivat tuloksettomat yritykset ajanmukaistaa amatöörisäännöstöä kansainvälisissä kongresseissa ja tehostaa sääntöjen valvontaa kotimaassa. LEHTONEN K LIKES-tutkimuskeskus Asiasanat: urheiluliike, systeemiteoria, systemaattinen tekstianalyysi TAUSTA: Urheiluliikkeessä on viime vuosien aikana toteutettu historiallisen suuria rakenteellisia muutoksia. Amatööriys asetettiin 1930-luvun alussa urheilun valtionavun edellytykseksi, ja ammattilaisurheilun leviämistä pyrittiin rajoittamaan korkealla huviverolla. TULOKSET: Rakenteellisesti hajanaisesta ja monikeskuksisesta urheiluliikkeestä on pyritty siirtymään takaisin keskitetymmän organisoitumisen malliin, mutta talouden ja politiikan osasysteemien toiminta ei tue suuntausta parhaalla mahdollisella tavalla. Suomalaisissa tutkimuksissa amatööriys on liitetty sosiaaliseen kontrolliin, jonka avulla sekä porvarillinen Suomen Voimisteluja Urheiluliitto (SVUL) että Työväen Urheiluliitto (TUL) kasvattivat valtaansa 1900-luvun alussa. Siinä missä SVUL keskittyi sala-ammattilaisuuteen liittyvien huhujen suitsemiseen, TUL:n kohdalla kyse oli pikemminkin niiden lietsomisesta: puhtaan amatööriyden korostamisesta muodostui TUL:n käyttämä lyömäase liittojen välienselvittelyissä, joille erityisesti loikkaustapaukset iskivät kipinää. Useita valtakunnallisia liikuntajärjestöjä on lakkautettu ja vuonna 2012 perustettiin uusi keskusorganisaatio, Valtakunnallinen liikuntaja urheiluorganisaatio Valo ry. Osasysteemien keskinäinen riippuvuus on näin ollen heikkoa eikä systeemin uudistuminen ole mahdollista. Keskeinen kysymys tulevaisuudessa on, pystyvätkö urheiluliike ja valtio vastavuoroiseen ja toistuvaan kommunikaatioon, jonka edellytyksenä on toisaalta urheiluliikkeen autonomian ja erillisyyden kunnioittaminen ja toisaalta valtion ja urheiluliikkeen ainakin osittain yhteisesti jakamat tavoitteet, joiden toteutumista edesauttavat riittävät taloudelliset resurssit paikallistaso huomioiden.. Amatööri-ihanteen sopimattomuus yhteiskunnallisten realiteettien kanssa ilmeni sala-ammattilaisuutena, joka nakersi urheilun uskottavuutta 1980-luvulle saakka. Idealistisen, korkeamoraalisen politiikan ja sen tueksi laaditun lainsäädännön vaikutukset näyttäytyvät tältä osin samanlaisena kuin alkoholijuomien myynnin kriminalisoineen kieltolain. Analyysimenetelmänä on systemaattinen tekstianalyysi, joka mahdollistaa liikuntajärjestöjen ja valtionhallinnon ilmausten ja ajattelun tulkinnan muutosprosessin tarpeellisuudesta ja tavoitteista. MENETELMÄT: Tutkimuksessani amatööriys nähdään sekä järjestöjen vallankäytön että yhteiskuntapolitiikan välineenä. TULOKSET: Tutkimusajanjaksolla amatöörikysymys nousi esiin erityisesti yleisurheilussa. Valo linjaa tällä hetkellä itsensä ”liikuntaa ja urheilua toteuttavien tahojen yhdistäväksi voimaksi.” Keskusjärjestöjen ajasta on siis siirrytty palveluja edunvalvontaorganisaation (SLU) kautta ”yhdistävään voimaan”, mikä kuvastaa myös muutosta järjestöjen ajattelussa (vrt. Ideologisista elementeistä rakennetun julkisivun taustalla sala-ammattilaisuus ja muut kielletyiksi määritellyt ilmiöt kukoistivat. Tämä kuvastaa aikakauden suomalaisen liikuntakulttuurin yleisiä suuntaviivoja, ennen kaikkea yksilön edun asettamista toissijaiseksi yhteisille pyrkimyksille, olipa kyse kansakunnasta tai työväenluokasta. Julkisuudessa liittojen suhtautuminen ilmiöön näyttäytyi kahtalaisesti. Projektiyhteiskunnan toimintamallin mukaisesti urheiluliike on omaksunut puheen kumppanuuksista, verkostoista, arvioinnista, sopimuksista, osallistumisesta ja osallistamisesta. Valtion resurssiohjaus on pirstaloitunut ja myös poliittinen vaikuttaminen on monikanavaista. Huipulle nousseet urheilijat eivät olleet valmiita uhrautumaan keskusjärjestöjen yhteiskuntapoliitiikan välikappaleiksi. Tutkimukseni lähdeaineisto koostuu Suomen Urheilulehden ja Työväen Urheilulehden (myöh. Douglas 1986). Olympialiikkeen vauhdittamana amatööriys omaksuttiin kilpaurheilua organisoivissa keskusjärjestöissä ympäri maailmaa 1800ja 1900-lukujen taitteessa. Urheiluliike ja siinä eri tavoin mukana olevat organisaatiot ja toimijat muodostavat yhdessä valtion kanssa yhteiskunnallisen systeemin, jonka uudistamista tarkastellaan esityksessä talouden ja politiikan osasysteemien kautta. Verrattain liberaalista amatööritulkinnastaan huolimatta SVUL ei halunnut luopua amatööriydestä sinänsä. Menetelmällisesti työni edustaa aikalaislähteisiin perustuvaa laadullista perustutkimusta; teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän Karin Wikbergin kehittämiä malleja, joilla amatööriaatteen eri aspekteja voidaan analysoida. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kilpailullinen amatööriurheilu vahvistui 1920–1930-luvuilla virallisen urheilun lähtökohtana Suomessa. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Suomalaisen urheiluliikkeen muutosprosessi: hajautetusta keskitettyyn malliin verkostomaisesti toimien
Omronin askelmittari laskee päivittäisten askelten ja minuuttien lisäksi aerobiset askeleet. Päiväkodissa lasten istuminen kohdistui erilaisiin päivittäin toteuttaviin tuokioihin ja piireihin, kun taas kotona lapset istuivat ruutujen edessä. Haastattelujen pohjalta istumiseen vaikuttavia tekijöitä luokiteltiin sosioekologisen mallin eri tasoille (esim. He tunnistivat runsaasti erilaisia käytäntöjä ja rutiineja päiväkodin arjessa, joissa istumista voisi vähentää, mutta arjen tilanteissa näitä harvemmin muistettiin toteuttaa. Syksyllä 2014 toteutettiin kuusi fokusryhmähaastattelua vanhemmille (n=17) ja neljä haastattelua päiväkotihenkilöstölle (n=14). Osana laajempaa DAGIS-tutkimushanketta tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia päiväkoti-ikäisten lasten istumista sosioekologiseen malliin pohjautuen. Vanhemmat totesivat, että lasten istuminen kohdistuu arkiiltoihin. Päiväkodissa ruutujen käyttö oli harvinaista ja rajoitettua, kun taas kotona lasten käytettävissä oli laaja kirjo erilaisia välineitä usein ilman minkäänlaisia tarkkoja rajoituksia käytön suhteen. 90 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Suomalaisaikuisten fyysisen aktiivisuuden muutokseen yhteydessä olevat tekijät MÄKELÄ K 1 , TELAMA R 2 , YANG X 2 , TAMMELIN T 2 , RAITAKARI OL 3,4 , HIRVENSALO M 1 1 Jyväskylän yliopisto, liikuntakasvatuksen laitos, 2 LIKES-tutkimuskeskus, 3 Turun yliopisto, sydäntutkimuskeskus, 4 Turun yliopistollinen keskussairaala, Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede Asiasanat: Fyysinen aktiivisuus, terveystottumus, seurantatutkimus TAUSTA: Säännöllinen fyysinen aktiivisuus on olennaista yksilön fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveyden ylläpitämiseksi. TULOKSET: Naisilla naimisissa oleminen ja omat lapset olivat positiivisesti yhteydessä lisääntyneisiin aerobisiin askelmääriin seuranta-aikana. Kotona lapsi istuu erilaisten ruutujen edessä usein ilman rajoituksia, kun taas päiväkodissa lasten istumisen määrä riippuu päiväkodin päivittäisistä toiminnoista ja henkilöstön omasta motivaatiosta liikkumisen lisäämisessä. Aerobiset askeleet kuvaavat askelten määrää, kun aktiivisuus on kestänyt vähintään 10 minuuttia keskeytyksettä yli 60 minuuttiaskeleen frekvenssillä. Miehet, jotka raportoivat kohonnutta verenpainetta, nivelreumaa tai alaselkäkipuja lähtövaiheessa olivat nostaneet kokonaisaskelmäärää enemmän kuin muut miehet. Lasten ruutujen edessä istuminen koettiin helppona, nopeana ja rauhallisena toimintona arkipäivän kiireydessä ja hektisyydessä vanhempien näkökulmasta, kun taas lapsen liikkuminen koettiin vaativan enemmän panostusta vanhemmilta. Vanhempien ja henkilöstön mielestä lasten lisääntyneeseen istumiseen vaikutti lasten tietyt persoonallisuuden piirteet ja viiden vuoden ikä. Päiväkodissa oltiin ulkona säästä riippumatta, kun taas vanhemmat myönsivät, että huonolla säällä pysytään paikoillaan sisällä. Miehillä, jotka olivat eronneet, eivätkä kiinnittäneet merkittävästi huomiota terveystottumuksiinsa oli vähemmän askeleita kuin muilla miehillä sekä alkuvaiheessa että seurantajakson lopussa. Askelten kokonaismäärän ja aerobisten askelten määrän muutoksiin yhteydessä olevia tekijöitä selvitettiin Pearsonin ja Spearmanin korrelaatioilla. Tietoisuus mahdollisesti muutettavissa olevista fyysiseen aktiivisuuteen yhteydessä olevista tekijöistä on tärkeää mietittäessä strategioita fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. lapsi, käyttäytyminen, fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö). Tutkimukseen osallistuneet lähtötilanteessa 30–45-vuotiaat henkilöt (N=1049) käyttivät Omronin askelmittaria (HJ-152R-E) yhden viikon ajan vuonna 2007 ja vuonna 2011. Tulevaisuuden interventioiden tuleekin keskittyä eri tekijöihin kotona ja päiväkodissa lasten istumisen vähentämiseksi. Enemmistö 3–6-vuotiaista suomalaislapsista viettää suurimman osan päivästään joko kotona tai päiväkodissa, jonka takia on tärkeää tutkia lasten istumista kyseisissä elinympäristöissä. Vaikka fyysiseen aktiivisuuteen liittyvää tutkimusta on tehty paljon, melko vähän on tietoa objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden muutoksiin yhteydessä olevista tekijöistä. Päiväkodin fyysisen ympäristön tekijöistä sisätilan muoto ja rakenne koettiin rajoittavan lasten liikkumista, kun puolestaan ulkoympäristön mahdollisuudet koettiin edistävän. ”Ei meillä päiväkodissa pystybaareja ole” päiväkotihenkilöstön ja vanhempien käsitykset päiväkotiikäisten lasten istumisesta MÄÄTTÄ S 1 , RAY C 1 , ROOS G 2 , ROOS E 1 1 Folkhälsanin tutkimuskeskus, 2 SIFO, National Institute for Consumer Research, Oslo, Norway Asiasanat: päiväkoti istuminen sosioekologinen malli passiivisuus Istuminen on yleistä jo varhaislapsuudessa, mutta vielä ei tunneta hyvin lasten istumiseen vaikuttavia tekijöitä. MENETELMÄT: Tutkimusaineisto on peräisin Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät, LASERItutkimusprojektista. Lisäksi päiväkodinjohtajan koettiin voivan vaikuttaa monin tavoin lasten istumiseen esimerkiksi kieltämällä ruutujen käytön, lisäämällä säännöllisiä metsäretkiä tai uudistamalla toimintasuunnitelmia usein, jotta tietynlaisia rutiineja ja tapoja ei pääse syntymään. Vanhemmat ja henkilöstö eivät kokeneet lasten istumisen olevan ongelma, mutta lasten päivittäisen istumisen määrää oli kuitenkin vaikea arvioida. Sen sijaan naisten korkea fyysinen aktiivisuus ja huomion kiinnittäminen terveystottumuksiin lähtötilanteessa oli negatiivisesti yhteydessä sekä aerobisiin askeleisiin että askeleiden kokonaismäärään seurantajakson lopussa. Johtopäätöksenä voi todeta, että lasten istuminen on erilaista kotona verrattuna päiväkotiin. Puolestaan käyttäytymisen tasolla esiintyi eroavaisuuksia. Yhtenä ratkaisuna liikkumisen lisäämiseen henkilöstö ehdotti lisää suunnitteluaikaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää askelten kokonaismäärän muutokseen yhteydessä olevia tekijöitä suomalaisilla aikuisilla vuosien 2007 ja 2011 välillä. Liikkumisen lisääminen päiväkodin arjen rutiineihin olikin hyvin pitkälti kiinni varhaiskasvattajan omasta motivaatiosta. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun. Päiväkotihenkilöstön keskuudessa vallitsi vahva sosiaalinen normi, että lapsen on opittava istumaan ennen koulu-ikää keskittymisen takia. JOHTOPÄÄTÖKSET: Sosiodemografiset tekijät, elämäntapa ja terveydentila olivat yhteydessä joko askeleiden lisääntymiseen tai vähentymiseen. Muutokset fyysisessä aktiivisuudessa voivat vaikuttaa yksilön terveyteen joko negatiivisesti tai positiivisesti. Henkilöstö myönsi, että lapsella voi olla paljonkin passiivista istumista päiväkodin arjessa, jos tähän ei kiinnitä huomiota
Tutkielmassa käytetyt aktiivisuusmittari ja -kysely eivät mittaa tarkalleen samaa asiaa kun niitä käytetään fyysisen aktiivisuuden ja istumisen mittaamiseen. Aktiivisuusmittarin tuottama tieto aktiivisuudesta luokiteltiin seuraavasti: istuminen, alin intensiteettitaso (1–2 MET, MET on lepoenergiankulutus), kevyt aktiivisuus (2–3,49 MET) ja reipas aktiivisuus (> 3,5 MET). Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Jalkapallovalmentaja lasten ja nuorten terveysliikunnan edistäjänä ORAVA M 1 , VENOJÄRVI M 1 , PALKKI T 2 1 Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Lääketieteen laitos, Liikuntalääketiede, 2 Hämeenlinnan jalkapalloseura Asiasanat: Lapset, nuoret, terveyshyödyt, terveysliikunta, urheiluseurat, jalkapallo, valmentajat TAUSTA: Suomalaisten lasten ja nuorten liikunta on riittämätöntä. Koulumatkaliikuntaan kannustamisen esteitä oli muun muassa se, että valmentajille ei ollut tullut mieleen (52 %) kannustaa. Lisäksi jalkapalloa pelaajat nuoret liikkuvat vapaa-ajallaan enemmän. Tulokset osoittavat, että nuoret miehet istuvat suuren osan valveillaoloajastaan. Tärkeimmät tekijät, jotka vaikuttivat riittävällä teholla tapahtuvaan harjoitukseen, olivat hyvin suunniteltu harjoitus (94,1 %), pelaajien motivaatio harjoitukseen (90,2 %) ja toimiva harjoitusympäristö (52,9 %). Toisaalta lapset sekä nuoret liikkuvat urheiluseuroissa aiempaa enemmän. 91 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 Nuorten miesten itsearvioitu ja objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus ja istuminen NIEMELÄ M, KORPELAINEN R, AHOLA R Oulun yliopisto, ODL Liikuntaklinikka Asiasanat: liikkumattomuus, MOPOtutkimus, väestöpohjainen, kutsunnanalaiset, liikunta, kiihtyvyysanturi, kysely, aktiivisuusmittari Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka paljon nuoret miehet liikkuvat ja istuvat ja verrata kyselyllä arvioitua liikkumisen ja istumisen määrää objektiivisesti mitattuun fyysisen aktiivisuuden ja istumisen määrään. TULOKSET: Vastaajista 98 % koki, että terveyden edistäminen oli tärkeä osa jalkapallovalmennusta, ja keskeisin terveyden edistämisen osa-alue oli liikunta ja fyysinen aktiivisuus. Toisaalta tämä tutkimus antaa uusia näkemyksiä niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat jalkapallovalmentajien terveysliikunnan edistämiseen. Valtion tuen merkitys seuroille lasten ja nuorten liikuttamisessa PAUKKU J, TURPEINEN S, LEHTONEN K LIKES-tutkimuskeskus Asiasanat: urheiluseurat, liikuntahallinto, arviointi TAUSTA: Valtion liikuntahallinto on viime vuosina kohdistanut taloudellisia. Urheiluseurojen suosituin laji on jalkapallo, ja jalkapallo liikuttaa vuosittain yli 200 000 lasta ja nuorta. Valmentajan osaamistavoitteisiin kuuluu ohjaaminen liikunnalliseen elämäntapaan. Valmentajien roolia terveyden edistäjinä tulisi kehittää, sillä urheiluseurojen terveyden edistäminen toteutuu vasta kohtalaisesti. Suurin osa heistä aliarvioi istumisen määrää. Koulumatkaliikuntaan kannustamiseen vaikuttavia tekijöitä olivat valmentajien koulutusaste (KA) (p=0,005), valmennuskoulutus (VK) (p=0,001), valmennuskokemus (VKO) (p=0,017), valmennettavan joukkueen taso (VJT) (p=0,001) sekä valmentajan pelaajatausta (p=0,012). HJS:n valmentajat eivät tunne virallisia lasten ja nuorten terveysliikuntasuosituksia, mutta HJS:n valmentajat edistävät myönteisellä asenteellaan, sekä omalla toiminnallaan jalkapalloa pelaavien lasten ja nuorten terveysliikuntaa. Toisaalta ohjatuissa harjoituksissa ei päästä terveysliikuntasuosituksien edellyttämiin liikuntamäärin, jos lapsi ei liiku ohjattujen harjoitusten lisäksi. Oulun kutsunnoissa syksyllä 2013 MOPO-tutkimuksen (www.tuunaamopo.fi) interventioon osallistuneista 507 miehestä tähän tutkimukseen otettiin mukaan ne 149 nuorta miestä (keski-ikä 17,9 SD 0,6 vuotta), jotka olivat käyttäneet ranneaktiivisuusmittaria (Polar Active, Polar Electro Oy) vähintään 500 minuuttia päivässä vähintään neljänä päivänä interventiota edeltäneellä viikolla. Tutkittavat liikkuivat keskimäärin 61 minuuttia (SD 27 min, vaihteluväli 11–181 min) vuorokaudessa reippaalla intensiteetillä. Tutkittavat liikkuivat keskimäärin yhtä paljon kevyellä intensiteetillä ja reippaalla intensiteetillä riippumatta siitä, mihin aktiivisuusryhmään tai -tasoon kuuluivat kyselyn perusteella. Lisäksi tutkittavat vastasivat laajaan hyvinvointija terveyskyselyyn, jossa kysyttiin mm. MENETELMÄT: Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena sähköpostikyselynä (KyselyNetti), ja otoksen (n=51) muodostivat HJS:n valmentajat. Mitattu fyysinen aktiivisuus ja liikkumiskysymyksistä muodostetut aktiivisuusryhmät tai fyysisen rasittavuuden taso eivät korreloineet keskenään. Suurin osa (98 %) vastaajista kysyi omaehtoisia liikuntakertoja, mutta vain kolmannes valmentajista tunsi lasten ja nuorten viralliset terveysliikuntasuositukset. päivittäisen istumisen määrä (koulussa tai työssä sekä vapaa-ajalla), päivittäisen liikkeessä olon määrä, kevyen ja ripeän liikunnan useus ja kesto sekä vapaaajan fyysisen rasittavuuden taso. Tutkimushetkellä yli puolet vastaajista kannusti pelaajia omaehtoiseen liikuntaan, kuten koulumatkaja välituntiliikuntaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida Hämeenlinnan jalkapalloseuran (HJS) valmentajien tietämystä lasten ja nuorten terveysliikunnasta sekä valmentajien keinoja edistää lasten ja nuorten terveysliikuntaa. Menetelmien erotusten keskiarvo oli 112 min (95 % luottamusväli -303, 528 min). Valmentajat arvioivat jalkapalloa pelaavien lasten ja nuorten liikkuvan omaehtoisesti ka 100 min/pv. Tutkittavat luokiteltiin neljään aktiivisuusryhmään kevyen ja ripeän liikunnan useuden ja keston perusteella. Nuoret miehet istuivat kyselyn mukaan keskimäärin 8 h 42 min (SD 3 h 16 min) vuorokaudessa ja aktiivisuusmittarin mukaan 10 h 35 min (SD 2 h 59 min) (p<0,001). Välituntiliikuntaan kannustamiseen vaikuttavia tekijöitä olivat KA (p=0,006), VK (p=0,005), VKO (p=0,003) sekä VJT (p=0,025). Aineisto analysoitiin SPSS-tietojenkäsittelyohjelmalla, ja tilastollisesti merkitsevät arvoksi määritettiin p<0,05. Säännöllisesti jalkapalloa pelaavilla lapsilla ja nuorilla on parempi sydänja verenkiertoelimistön kunto, luuntiheys, kehon rasvakoostumus sekä itsetunto. Vastaajista 96,0 % kannusti lapsia tai nuoria liikkumaan riittävällä teholla (hikoillen ja hengästyen) koko jalkapalloharjoituksen ajan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus vahvistaa aiempia näkemyksiä jalkapallovalmentajan roolista lasten ja nuorten terveysliikunnan edistäjänä
Seuratukea saaneilla seuroilla haasteena on hankerahoituksella aloitetun toiminnan jatkuvuuden turvaaminen ja taloudellisen pohjan hankkiminen työsuhteiden ylläpitämiselle. JOHTOPÄÄTÖKSET: HDL-kolesteroliarvot ja triglyceridiarvot olivat kliinisesti merkitsevästi paremmat koehenkilöillä, joiden lihakset olivat vähiten inaktiivisena päivän aikana itsenäisesti lihasten keski-kovatehoisesta aktiivisuudesta. Yleisurheilijoiden keskusteluryhmä koottiin Helsingin Kisa-Veikkojen eri-ikäisistä miehistä ja naisista. Analyyseissa on eritelty ja luokiteltu seurojen toimintaa ja toimijoiden kokemuksia. EMGtä mitattiin 1–3 tyypillisenä viikonpäivänä etuja takareisien lihasaktiivisuutta mittaavilla shortseilla. MENETELMÄT: Seuraja järjestötoimijoiden kokemuksia seuratuesta on tutkittu vuodesta 2013 alkaen kyselyjen ja haastatteluiden avulla. Seuratuen arvioinnissa kerätty tieto pohjautuu seuratoimijoiden omiin kokemuksiin toiminnan onnistumisista ja merkityksistä. 92 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 resursseja paikallistasolle yhä enemmän. Päätavoitteena on vuodesta 2013 lähtien ollut tarjota laadukasta toimintaa mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle kohtuukustannuksin. Seuratuki nykymuotoisena ei yksinään ole riittävä ratkaisu paikallistason seuratoiminnan kehittämiseen. Seurojen lasten ja nuorten toimintaa saatiin monipuolisemmaksi. Vuonna 2013 tuetuista hankkeista hieman vajaa puolet sai tukea työntekijän palkkaukseen, mutta seuraavana vuonna osuus oli jo 60 %. Tukea sai seuran toiminnalliseen kehittämiseen, työntekijän palkkaamiseen tai molempiin. Jopa fyysisesti aktiiviset henkilöt saattavat hyötyä kevyestä aktiivisuudesta, joka vähentää päivää hallitsevaa lihasten inaktiivisuutta. Seuratuki on keino kehittää kansalaistoimintaa, jolloin tietoa voidaan hyödyntää myös rahoituskokonaisuuksia kehitettäessä. Lihasten inaktiivisuus on itsenäisesti yhteydessä biomarkkereihin fyysisesti aktiivisilla aikuisilla PESOLA AJ 1 , LAUKKANEN A 1,3 , TIKKANEN O 1 , SIPILÄ S 2 , KAINULAINEN H 1 , FINNI T 1 1 Neuromuscular Research Center, Liikuntabiologian laitos, 2 Gerontologian tutkimuskeskus, Terveystieteiden laitos, 3 Liikuntatieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Asiasanat: istuminen, seisominen, lihasten inaktiivisuus, arkiaktiivisuus, elektromyografia, tekstiilielektrodit, metabolinen oireyhtymä TAVOITE: Vaikka lihasten inaktiivisuuden on ehdotettu olevan yksi keskeinen mekanismi istumisen haitallisuudessa, tätä yhteyttä ei ole aiemmin osoitettu suorilla mittareilla. Ensimmäisen vuoden jälkeen myös osa seuran toiminnalliseen kehittämiseen tarkoitetuista hankkeista haki tukea työntekijän palkkaamiseen. Lihasten inaktiivinen aika määriteltiin seisomista pienemmäksi ja keskija kovatehoinen aika 5 km/h kävelyä intensiivisemmäksi EMG-aktiivisuudeksi. Seurojen oman arvion mukaan työntekijän palkkaamisen myötä seurojen hallinto ja yleinen organisoituminen kehittyivät, toiminta tehostui ja suunnitelmallisuus parantui. Vuosina 2013–2015 on tehty 56 teemahaastattelua 30 eri seuralle. Useampivuotisista hankkeista suurin osa oli tarkoitettu työntekijän palkkaamiseen. Se toteutettiin Vanhustyön keskusliiton ja Ikäinstituutin yhteistyönä vuosina 2011–2013. Verenpaine-indeksi, vyötärönympärys, paastoglukoosi, HDL kolesteroli sekä triglyceridit mitattiin ja pitkäaikainen liikuntakäyttäytyminen selvitettiin kyselyllä. TULOKSET: Vuosina 2013–2014 seuratukea myönnettiin 517 hankkeelle, joista 170 sai rahoitusta molempina vuosina. JOHTOPÄÄTÖKSET: Urheiluja liikuntaseurojen toimintaympäristö muuttuu monella tapaa, ja vaatimukset seuroja kohtaan kasvavat. Tukea saaneista seuroista on tehty hakemusarviointi 2013 (n=309) ja 2014 (n=378). Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Sukupolvikokemukset urheilun kentillä – esimerkkinä yleisurheilu POHJOLAINEN P, TIIHONEN A Ikäinstituutti, Helsinki, Turun yliopiston kulttuurintutkimuksen yksikkö Asiasanat: liikuntasukupolvi, liikuntasuhde, sukupolvitaju, ikäryhmät, ryhmäkeskustelu Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko sukupolviteoreettiseen tarkasteluun perustuen löytää eri-ikäisiä yleisurheilijoita yhdistäviä liikuntasukupolvia ja voidaanko eri sukupolviin kuulumista selittää sukupolvitajun käsitteen avulla. Tutkimus on osa ”Elämänkulku ja ikäpolvet – tutkimusja kehittämishanketta”. Verrattuna koehenkilöihin joilla lihakset olivat vähiten inaktiivisena päivän mittaan (alin kvartaali <55,5% mittausajasta), eniten lihasten inaktiivisuutta omaavien koehenkilöiden (ylin kvartaali >=74,8% mittausajasta) HDL-kolesteroliarvot olivat 0,32 mmol/l alhaisemmat ja triglyceridiarvot 0,30 mmol/l korkeammat itsenäisesti lihasten keski-kovatehoisesta aktiivisuudesta. TULOKSET: Vaikka kyselyn perusteella 94 % koehenkilöistä täytti terveysliikuntasuosituksen aerobisen liikunnan osalta, heidän lihaksensa olivat passiivisena 65,2+/12,9% mittausajasta keskimäärin 24,1+/-9,8s jaksoissa. Aineistoja on analysoitu Surveypal-, Excelja Atlas.ti-ohjelmien avulla. Keskustelijoita oli yhteensä kahdeksan, kolme naista ja viisi mies. Kahden vuoden aikana seuratuella palkattiin työntekijä 242 seuraan. Tässä raportissa esitettävät tulokset perustuvat edellä mainitun projektin yhteydessä kerättyihin ryhmäkeskusteluaineistoihin. Seurojen ilmoituksen mukaan liikkujien määrä oli lisääntynyt ensimmäisen hankevuoden aikana 15 700 uudella alle 18-vuotiaalla liikkujalla. Tässä esityksessä kuvataan seurannan ja arvioinnin tuloksia siitä, minkälainen seuratuen merkitys on seuratoiminnalle ja millaisia vaikutuksia tuella on lasten ja nuorten liikuttamiseen. Ongelmiksi koettiin etenkin harrastustilojen rajallisuus ja vapaaehtoistoimijoiden puute. MENETELMÄT: 150 terveen koehenkilön (naisia n=85, miehiä n=65, ikä=38,8+/-10,6 vuotta, BMI=23,8+/-3,1kg/m 2 ) data koottiin tähän poikittaistutkimukseen kahdesta aiemmasta tutkimuksesta (EMG24, InPact). Tuki antoi nostetta seuratoiminnalle ja kannusti entistä voimakkaampaan toiminnan kehittämiseen. Seurat pyrkivät tarjoamaan uudenlaisia harrastusmuotoja, esimerkiksi matalan kynnyksen ryhmiä. Kahden viimeisen vuoden aikana opetusja kulttuuriministeriön liikunnan vastuualue on myöntänyt veikkausvoittovaroista 8,8 miljoonaa euroa seuratukea, josta suurin osa on kohdistunut seuratyöntekijöiden palkkaamiseen. Liikuntajärjestöille tehtiin kysely vuoden 2014 alussa (n = 57, vastausprosentti 76) ja tukea saaneille seuroille kesällä 2014 (n=275, vastausprosentti 89). Tutkimme elektromyografialla (EMG) mitatun lihasten inaktiivisuuden ja aktiivisuuden yhteyksiä kardio-metabolisiin biomarkkereihin terveillä, fyysisesti aktiivisilla ihmisillä. Harrastajamäärien lisääntyminen ja toiminnan laajeneminen olivat seurojen tärkeimpiä onnistumisia tukivuoden aikana. Aineistosta käy ilmi seurojen polarisoituminen niin taloudellisella, alueellisella kuin toiminnallisella tasolla. Seuratuki on tarkoitettu urheiluja liikuntaseurojen perustoiminnan kehittämiseen
Sukupolvitietoisuus auttaa näkemään yhtäläisyyksiä ja eroja eri sukupolvien välillä. Nuoremmilla sukupolvilla kuluttamisen merkitys oli kasvanut muita sukupolvia suuremmaksi. JOHTOPÄÄTÖKSET: Runsasta tai vähäistä istumista sisältäviin elämäntyyleihin liittyvät tekijät ovat moninaiset ja osittain päällekkäiset. Sukupolvitajun näkökulmasta katsottuna ryhmällä oli melko yhtenäinen käsitys yleisurheilun hyvistä ja huonoista vuosikymmenistä. Vähän istuvilla nuorilla voi aktiivisuudesta huolimatta olla terveyteen, hyvinvointiin ja elämänhallintaan liittyviä palvelutarpeita. Vaikka keskustelijat tiedostivat hyvin sukupolvien väliset erot ja ristiriidat, he eivät tehneet niistä ”sukupolvisodan” välineitä, vaan suhtautuminen toisiin sukupolviin oli ymmärtävää ja jopa kunnioittavaa. Perinteisen liikunnan sukupolven edustajille oli tyypillistä arkiliikunta, ruumiillinen työ, yleisurheilun ja hiihdon seuraaminen sekä liikuntakuluttamisen vähäinen merkitys. 1980-luvulla syntyneen eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolvella arkiliikunta oli vähäistä ja välineellistynyt liikunta suosittua. Vähän istuvia miehiä kunnon parantuminen motivoi mutta terveysvalistus ei. Vähän istuvilla oli pienempi rasvaprosentti, parempi aerobinen kunto ja vähemmän masennusoireilua ja he olivat tyytyväisempiä elämäänsä verrattuna paljon istuviin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla paljon ja vähän istuvat nuoret miehet eroavat toisistaan fyysisiltä, psyykkisiltä, sosiaalisilta ja ympäristöön liittyviltä ominaisuuksiltaan. MENETELMÄT: Vuonna 2010 Oulun kutsuntatilaisuuksiin osallistui 977 nuorta miestä. Paljon ja vähän istuvien nuorten miesten profiilit mopo-tutkimuksessa PYKY R 1,2,3,6 , JAUHO A-M 1,3,5,6 , AHOLA R 3,6 , IKÄHEIMO TM 4,6 , KOIVUMAA-HONKANEN H 7 , MÄNTY SAARI M 8 , JÄMSÄ T 3,6 , KORPELAINEN R 1,2,6 1 Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö, Liikuntalääketieteellinen Klinikka, 2 Center for Life Course and Systems Epidemiology, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto, 3 Research Center in MedicalImaging, Physics and Technology, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto, 4 Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskus, Oulun yliopisto, 5 Infotech Oulu, Oulun yliopisto, 6 Medical Research Center Oulu, Oulun yliopistollinen sairaala ja Oulun yliopisto, 7 Kliinisen lääketieteen laitos (psykiatria), Itä-Suomen yliopisto, Kuopio; Psykiatrian klinikka, Kuopion yliopistollinen sairaala, Kuopio, Finland, 8 Sotilaslääketieteen keskus, Helsinki Asiasanat: istuminen, ryhmät, hyvinvointi, kunto, mieliala, elämäntyytyväisyys, pelaaminen TAUSTA: Liikunnan puute ja runsas istuminen aiheuttavat nuorille terveyshaittoja, jotka voivat johtaa terveysongelmiin myös aikuisiällä. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Keski-ikäisen naisen hormonit, metabolisen oireyhtymän riskitekijät ja fyysinen aktiivisuus PÖLLÄNEN E 1 , KULMALA J 2 , SIPILÄ S 1 , AUKEE P 3 , KUJALA U 4 , TAMMELIN T 2 , KOVANEN V 1 1 Gerontologian tutkimuskeskus, Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 LIKES tutkimuskeskus, 3 Keski-Suomen keskussairaala, Jyväskylä, 4 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Asiasanat: estrogeeni, liikunta, kolesteroli Jyväskylän yliopistossa meneillään olevassa ERMA-tutkimuksessa (EstrogenRegulation of MuscleApoptosis) selvitetään satunnaisotantana toteutetulla väestöotoksella 48–54-vuotiaiden naisten fyysistä kuntoa, liikunta-aktiivisuutta, psyykkistä hyvinvoin. Yksi teemoista oli yleisurheilun asema suomalaisessa urheiluelämässä. Suurin ero sukupolvien välillä oli se, että vanhemmat sukupolvet harrastivat ja seurasivat yksilölajeja, kun taas nuoremmat sukupolvet olivat siirtyneet joukkuelajien harrastajiksi ja seuraajiksi. Paino, pituus ja puristusvoima mitattiin. Tutkimus on osa laajempaa MOPO-tutkimusta. 93 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 tä. Mielenkiintoista oli havaita, miten nämä mieltymykset olivat syntyneet osana lajikulttuureja ja henkilökohtaisia kokemuksia. Kuitenkin molempien profiileissa oli pääkomponenttianalyysin perusteella häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä, masennusoireilua ja internet-pelaamista. Heidän keski-ikänsä oli 17,9 (SD 0,6) vuotta. Miehille tehtiin lääkärintarkastus. Heistä 622 (64 %) vastasi kyselyyn, jolla selvitettiin fyysinen aktiivisuus, vapaaajan istumisen määrä, terveydentila, mieliala, elämäntyytyväisyys, elintavat, syömiskäyttäytyminen, liikunnan motiivit ja rajoitteet sekä internetin käyttö. Sukupolvien välisessä vuorovaikutuksessa ja solidaarisuudessa on kyse siitä, miten eri-ikäiset ihmiset ymmärtävät toistensa ajatteluja toimintatapoja ja miten valmiita perheissä, yhteisöissä ja yhteiskunnassa ollaan sovittelemaan yhteen eri-ikäisten toiveita ja tarpeita. Suosikkilajeja olivat jääkiekko, moottoriurheilu ja jalkapallo. Iältään keskustelijat olivat 19, 27, 36, 44, 50, 63, 65 ja 71 vuotta. Inaktiiviseen elämäntyyliin liittyy useita eri tekijöitä. Liikuntaja urheilukulttuurin muutokset, joista ryhmäläiset kertoivat, olivat kuitenkin hyvin samansuuntaisia kuin ne, joita on saatu isoilla aineistoilla ja historiallisilla dokumenteilla tehdyissä tutkimuksissa. Oma sukupolvikokemus vaikutti urheiljaesikuviin, urheilutapahtumiin ja etenkin lajivalintoihin. Paljon istuvat kokivat motivoivaksi tekijäksi kunnon lisäksi ulkoisen olemuksen kohentumisen. Keskustelujen teemat nostivat esiin sukupolvia yhdistäviä ja erottavia tekijöitä. Keskustelujen lisäksi ryhmältä kerättiin vastauksia muutamiin kysymyksiin koskien yleisurheilutoimintaa ja -esikuvia sekä merkittäviä yleisurheilutapahtumia. Aerobinen kunto mitattiin Polar Kuntotestillä (Polar Electro, Kempele) ja kehonkoostumus Inbody720-laitteella (Biospace Co., Ltd., Soul, Korea). Keskustelijat kuuluivat eri liikuntasukupolviin, mikä näkyi heidän lajivalinnoissaan lapsuudessa ja nuoruudessa sekä penkkiurheilun mielenkiinnon kohteissa. Molempien elämäntyylien taustatekijät on tunnettava tehokkaiden elämäntapainterventioiden toteuttamiseksi. Liikuntaan motivoivissa tekijöissä oli eroja. Paljon ja vähän istuvien miesten väliset erot analysoitiin t-testillä ja ristiintaulukoinnilla. Toisaalta myös paljon istuvia nuoria miehiä on mahdollista aktivoida liikkumaan, kun heitä motivoivat tekijät tunnistetaan. Sekä paljon että vähän istuvista miehistä löytyi seuraavat kolme profiilia: ”onnettomat”, ”oireita häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä” ja ”pelaajat”. TULOKSET: Yhteensä 179 miestä istui vapaa-ajallaan paljon (. Profiilit määritettiin pääkomponenttianalyysillä ja nimettiin komponenttiin eli profiiliin latautuneiden muuttujien luonteen perusteella. Ryhmän kuuluvista suurin osa oli harrastanut joko pikamatkoja ja/tai hyppylajeja, mutta yksi oli keskipitkien ja pitkien matkojen juoksija ja yhden voisi luokitella ottelijaksi. 5h/vrk) ja 172 vähän (?2h/vrk). Paljon istuvien profiileja olivat lisäksi ”paljon istuvat liikkujat” ja ”ulkonäöstä motivoituneet huonokuntoiset” ja vähän istuvien profiileja ”liikkujat” ja ”epäterveellinen ruokavalio”. Samalla ne olivat kullekin ajalle tyypillisiä kulttuurista ilmapiiriä kuvaavia tulkintoja
Veren estadiolipitoisuudella oli merkitsevä käänteinen yhteys painoindeksiin (r=-0,15, p<0,05), kokonaiskolesteroliin (r=-0,17, p<0,05) ja LDLkolesteroliin (r=-0,18, p<0,05). Tyttöjen aktiivisen toimijuuden edellytyksistä kaivataan lisää tietoa. Suomalaisten haluttiin osoittaa olevan kyvykäs kansakunta muiden joukossa. Painoindeksi oli yhteydessä HDL-kolesterolin (r=-0,31, p<0,001) ja triglyseridien (r=0,34, p<0,001) määrään. Suomalaisen ammattivalmennuksen synty RANTALA K Urheilumuseo Asiasanat: Ammattimaistuminen, huippu-urheilu, modernisoituminen, olympialaiset, valmennus TAUSTA: Suomalainen huippu-urheilun valmennusjärjestelmä alkoi muotoutua 1900-luvun alussa kansainvälisen kilpaurheilun kehityksen myötä. 94 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 tia ja kognitiota sekä niiden yhteyttä vaihdevuosiin liittyviin hormonimuutoksiin (tavoite n=1100). Metabolisen oireyhtymän riskitekijöistä on määritetty paastoverensokeri, kokonaiskolesteroli, ”hyvä” HDLja ”huono” LDL-kolesteroli, triglyseridit sekä kehon painoindeksi. Subjektiivista sosiaalista asemaa tutkittiin kymmenportaisen tikasmallin (ks. Artikkelin taustalla on teoria yhteiskunnan ja urheilun modernisoitumisesta. Kysely toteutettiin osana Liikkuva koulu -ohjelman seurantaa keväällä 2013 ja siihen osallistui 869 tyttöä 11 eri yläkoulusta. Näiden tulosten mukaan matala estradiolitaso on yhteydessä metabolisen oireyhtymän riskitekijöistä korkeaan painoindeksiin, kokonaisja LDL-kolesteroliin, mutta ei paastoverensokeriin. 2014). Havainnointi ja haastattelut tehtiin yhdessä yläkoulussa lukuvuoden 2013–2014 aikana. Olympiamenestyksen tavoittelu johti valmennuksen organisointiin kilpaurheilusta vastanneissa järjestöissä. Tutkittavat jaettiin premenopausaalisten (n=59), perimenopausaalisten (n=53) ja postmenopausaalisten (n=114) ryhmiin. Tässä raportoidaan alustavia tuloksia tähän asti kerätystä ERMA-aineistosta (n=226) sekä ERMA/liikunta pilottitutkimuksesta (n=74), jossa fyysistä aktiivisuutta mitataan objektiivisesti liikemittareilla (Actigraph GT3X+). Tutkimuskirjallisuuden osalta käytössä oli Suomen urheiluhistoriasta tehdyt yleisteokset. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tyttöjen kokeman subjektiivisen sosiaalisen kouluyhteisöaseman yhteyttä aktiivisuuteen ja toimintamahdollisuuksiin välitunneilla. Asiakirjallisen aineiston oleellisin osa oli olympiavalmennusvaliokuntien asiakirjat. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tytöillä on subjektiiviseen sosiaaliseen asemaan pohjautuen erilaiset toimintamahdollisuudet koulun tiloissa, mikä tulisi tiedostaa ja huomioida suunniteltaessa välituntien aktivointia. TULOKSET: Tyttöjen kokema korkea sosiaalinen asema oli yhteydessä aktiiviseen liikkumiseen välitunneilla sekä osallistumiseen välituntitoiminnan suunnitteluun. Analysoin artikkelissani ammattivalmennuksen syntyä menestyneimmissä yksilölajeissa: painissa ja yleisurheilussa. Erot liittyivät nuorten välisiin vuorovaikutussuhteisiin. Ryhmien välillä ei ollut eroa painoindeksissä, verensokerissa eikä triglyserideissä. Yläkouluikäisten tyttöjen subjektiivinen sosiaalinen asema on yhteydessä välituntiaktiivisuuteen RAJALA K 1,2 , ITKONEN H 1 , KANKAANPÄÄ A 1 , TAMMELIN T 1 , LAINE K 1 1 LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä, 2 Liikuntatieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Asiasanat: Nuoret, tytöt, yläkoulu, subjektiivinen sosiaalinen asema, välituntiliikunta, liikkumisympäristö TAUSTA: Tyttöjen aktivointi välituntiliikuntaan on koettu yläkouluissa vaikeaksi, ja erilaiset aktivointitoimenpiteet ovat purreet lähinnä poikiin (Haapala ym. Liikunta-aktiivisuustulokset olivat käytettävissä 20:ltä pre-, 14:sta perija 40:ltä postmenopausaaliselta naiselta. Aineiston analyysissä hyödynnettiin tilastollista analyysiä sekä sisällönanalyysia ja teemoittelua. Veren hormonipitoisuuksien (estradioli 440, 278 ja 156 pmol/l, p<0,001; FSH 9, 29 ja 78 IU/l p<0,001) lisäksi ryhmät erosivat toisistaan merkitsevästi myös kokonaiskolesterolin (4,8, 4,7 ja 5,1, p<0,013), HDLkolesterolin (1,5, 1,6 ja 1,7, p=0,016) ja LDL-kolesterolin (2,9, 2,7 ja 3,1, p=0,017) suhteen. Miksi valmennus ammattimaistui, keitä valmentajat olivat ja mitä he tekivät. Modernisoitumisen piirteet, kuten erikoistuminen ja rationalisointi, vaikuttivat merkittävästi uuden valmennuskulttuurin syntyyn.. MENETELMÄT: Tutkimusaineisto koostuu kyselystä, havainnoinnista sekä haastatteluista. Koulun henkilökunnan tuki aktiivisemmille välitunneille on todennäköisesti tärkeämpää oppilaille, joiden subjektiivinen sosiaalinen asema on matala ja jotka eivät saa nuorten välisistä ryhmäsuhteista tarvittavaa tukea aktiivisuudelle kuin oppilaille, jotka kokevat sosiaalisen asemansa korkeaksi. Suomi olikin 1920–30-lukujen olympialaisten menestyneimpiä maita. Vaikeasti ylipainoiset (painoindeksi?35) ja estrogeenivalmisteita käyttävät naiset on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. MENETELMÄT: Empiirisen tarkastelun tärkeimpinä kohteina olivat Suomen Voimisteluja Urheiluliiton toimintakertomukset, pöytäkirjat ja kirjeenvaihto toista maailmansotaa edeltävältä aikakaudelta sekä ajan valmennuskirjallisuus. Kiilakoski 2014, 32). Hormonieroihin liittyvää riskiä voidaan todennäköisesti lieventää fyysisellä aktiivisuudella, jonka todettiin olevan yhteydessä edullisempaan painoindeksiin ja veren rasvakoostumukseen. Oppilaiden tasapuolisempia välituntitoiminnan mahdollisuuksia voisi lisätä esimerkiksi käyttämällä ryhmätason prosesseja, joita on toistaiseksi hyödynnetty koulussa verrattain vähän (ks. Ryhmien välillä ei ollut eroa päivittäisessä fyysisessä aktiivisuudessa, mutta useimmille tutkittaville kertyi päivässä suositeltavaa 10 000 askelta vähemmän askelia (keskiarvo 8561, vaihteluväli 2883–17604). Parhaille yksilöille kilpaurheilu tarjosi keinon elintason kohottamiseen. Goodman ym. Laajemmassa ERMA/liikunta-tutkimuksessa selviää jääkö keski-ikäisen naisen fyysinen aktiivisuus etenevän hormonimyrskyn jalkoihin ja miten käy terveyttä uhkaaville riskitekijöille. Tytöt, joiden sosiaalinen asema oli korkea, kokivat koulun tiloista muodostuvan fyysisen liikkumisympäristönsä sekä sosiaalisen liikkumisvapautensa laajemmaksi verrattuna tyttöihin, joiden subjektiivinen sosiaalinen asema oli matala. Koska korkea painoindeksi ja veren rasvat ovat merkittäviä sairastumiselle altistavia riskitekijöitä, on löydöksellä merkitystä sekä yksilön terveyden että kansanterveyden näkökulmasta. Matalaksi koettu kouluyhteisöasema puolestaan rajoitti toimintamahdollisuuksia. Mitattujen askelten määrä oli yhteydessä painoindeksiin (r=-0,33, p<0,05), LDL-kolesteroliin (r=0,32, p=0,5) ja HDLkolesteroliin (r=-0,35, p<0,05). 2001) avulla sekä kyselyssä että haastatteluiden yhteydessä. Korkea kouluyhteisöasema yhdistyi kavereiden kanssa luotuihin toimintamahdollisuuksiin ja laajempaan liikkumiseen koulun tiloissa. Tutkimustulokset on kuitenkin syytä toistaa suuremmalla väestöotoksella. Naisten vaihdevuositila määritetään veren hormonipitoisuuksien ja vuotopäiväkirjan perusteella
Urheilijat kaipasivat käytännöllistä neuvontaa, harjoitusolosuhteiden kehittämistä sekä lihashuoltoa hieronnan muodossa. Jotta varhaiskasvatukseen voisi suunnata liikkumiseen motivoivaa koulutusta, interventioita yms., tarvitaan monipuolista tietoa päiväkodista liikkumista. Aineistoa analysoitiin konstruktivistisesta näkökulmasta hyödyntämällä Roland Barthesin käsitteitä denotaatio, konnotaatio ja myytti. Valmentajien joukkoon liittyi valmennukseen erikoistuneita henkilöitä valmentajakoulutuksen kehityksen myötä. Palkataanko ammattivalmentaja toteuttamaan vakiintuneita työtehtäviä vai edistämään urheilijoiden kehittymistä heidän tarpeistaan lähtien. Tällöin siitä etsittiin kulttuurisesti ”ikuisina totuuksina” pidettyjä merkityksiä, jotka tarkemman tarkastelun yhteydessä muuttuvatkin historiallisiksi ja sopimuksellisiksi asioiksi. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Kympin naiset ja napakympin mies. Valmentajiksi pyrittiin valitsemaan käytännön osaajia urheilijoiden tarpeiden mukaisesti. Liikunta, sukupuoli, ruumis ja mainonta naisten kuntoliikuntatapahtumien julisteissa 1984–2010 RANTALA M LIKES-tutkimuskeskusja Turun yliopisto, Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Asiasanat: visuaalinen historia, kuvatutkimus, julisteet, naisurheilu, kuntoliikunta, sukupuoli, ruumis Naisille suunnatut matalankynnyksen liikuntatapahtumat kuten Naisten Kymppi, Likkojen Lenkki ja Naisten Kuntovitonen ovat saaneet liikkeelle vuosittain kymmeniä tuhansia naisia 1980-luvulta lähtien. Urheilijoita kuunneltiin valmentajien valintaprosessissa. Julisteista 10 kpl oli 1980-luvulta, 42 kpl 1990-luvulta ja 24 kpl 2000-luvulta. Jakauma kuvastaa järjestettyjen tapahtumien määrien muutosta eri vuosikymmeninä sekä julisteen hiipuvaa merkitystä informaation välittäjänä ja mainonnan välineenä. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Käytännön liikunnan edistämistyö ja DAGIStutkimushankkeen yhteistyö – kokemuksia ja alustavia tuloksia RAY C, ROOS E JA DAGIS-TUTKIMUSRYHMÄ: WIIK M JA HOPPA PÅ -TYÖ RYHMÄ Folkhälsanin tutkimuskeskus, Helsinki Asiasanat: Päiväkoti, lasten istuminen ja liikkuminen, yhteistyö tutkimus ja terveyden edistäminen Päiväkotilasten arkeen kuuluu sekä liikkumista että istumista. Väitöskirjatutkimuksen muuhun julisteaineistoon verrattuna näissä julisteissa oli poikkeuksellisen paljon mainoksia. Valmentajien työnkuvaa on syytä tarkistaa säännöllisesti, sillä järjestötoiminnassa palkatuille henkilöille siirretään yksinkertaisia rutiineja, jotka eivät vaadi erityistä ammatillista osaamista. Valintaprosessia kannattaa peilata nykypäivään. Julisteissa heidät kuvattiin seksiobjektin, viihdyttäjän tai palvelijan roolissa. Valmentajasta tuli oleellinen toimija valmennusolosuhteiden järjestelijänä sekä uusien valmentajien kouluttajana. Naisia ei esitetty äidin tai vaimon rooleissa. Lopuksi kuvastoa tarkasteltiin myytin näkökulmasta. Myyttiä ikuisesta nuoruudesta hyödynnettiin julisteissa varsin paljon. Valmentajiksi valikoitui urheilijoiden toiveesta erityisesti menestyneitä urheilijoita. Kaikki aineistossa esiintyneet miehet olivat julkisuuden henkilöitä. Valmennusjärjestelmä laajeni olympiavalmennusprojekteista kohti jatkuvaa valmennuskulttuuria 1930-luvun aikana. Liikunta kuvattiin iloiseksi, helpoksi ja naisia yhdistäväksi asiaksi. Tutkimus linkittyy väitöskirjatutkimukseen, jossa tutkitaan millaisia representaatioita liikkumisesta, liikunnasta, liikkujista ja toisaalta liikkumattomuudesta ja vähän liikkuvista esiintyy suomalaisissa kuntoliikuntakampanjajulisteissa vuosina 1941–2010. Valmentajan toiminta oli rahoittajan valvonnassa, järjestöjen valmennusvaliokuntien alaisuudessa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Urheilujärjestöjen palkkaamien valmentajien ja huippu-urheilijoiden välinen riippuvuussuhde muotoutui Suomessa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Suuria naisjoukkoja kuvaavissa kuvissa nainen esitettiin realistisesti. Tällaiset kuvat viestivät tapahtuman laadusta ja loivat mielikuvaa, että kaikki tapahtumaan osallistuvat naiset voisivat liittää itseensä samat ominaisuudet. Denotaatiotason analyysin perusteella paljastuivat aineistosta vuodesta toiseen toistuvat merkit, joilla kuvastossa luotiin liikuntaan, sukupuoleen, ruumiiseen ja tapahtumaan liittyviä konnotaatioita. Perinteisen sukupuoliroolijaon kääntäminen oli osa tapahtumiin liittyvää karnevalismia. Aineisto kerättiin viidestä eri arkistosta ja järjestöjen varastoista. Toiminnan keskiössä olivat sata vuotta sitten urheilijat. Ammattivalmentajan ajankäyttö tulee kohdistaa mahdollisimman tarkoin niihin asioihin, joihin halutaan vaikuttaa ja joihin valmentajalla on erikoisosaamista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia representaatioita tapahtumia mainostavat julisteet loivat liikunnasta, sukupuolesta, ruumiista ja itse tapahtumasta vuosina 1984–2010. 95 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 TULOKSET: Ammattivalmentajuus syntyi modernisoituvan yhteiskunnan ja kilpaurheilukulttuurin osana 1910–20-luvuilla. Innostetaanko lapsia liikkumaan vai opetetaanko heitä istumaan. Valmentajan rooliksi muotoutui leirija kilpailuvalmentamisen ohella ympäri Suomea matkustaminen, hierontakuittien lähettäminen ja sihteerinä toimiminen. Tutkimusaineisto koostui 76 julisteesta, jotka ovat osa väitöskirjatutkimuksen yli 700 julisteen kokonaisuutta. Sirpaleinen valmennuksen rahoitus levitti valmennustoimintaa liikuntavalistuksen suuntaan. Analyysissä jokaisesta julisteesta eriteltiin ensin 46 yksittäistä ilmimerkitystä. Mikäli kuvassa oli vain yksi nainen, hänet kuvattiin vallitsevien kauneusihanteiden mukaisesti. Tutkimus osoitti, että nainen esitettiin eri tavalla ryhmässä ja yksinään. Ne viestivät runsaasta, täyteläisestä, trendikkäästä ja laadukkaasta tapahtumasta. Naisten kuntoliikuntatapahtumien mainonnan visuaaliset sisällöt ja niiden tuottamat konnotaatiot muuttuivat erittäin vähän kolmen vuosikymmenen aikana. Pääviestinä oli ”tule sellaisena kuin olet”. Joukkokuvien avulla viestittiin naisten välisestä yhteydestä, joukkovoimasta ja matalankynnyksen liikuntatapahtumasta. Kilpaurheiluun, likaan ja maskuliinisuuteen viittaava hiki puuttui kuvastosta. Osa ammattivalmentajista koki työn raskaaksi runsaan matkustamisen ja menestyspaineiden vuoksi. Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on suuri merkitys sille, miten tämä aika jakautuu keskenään
Lisäksi pohditaan, miten tutkimushankkeissa ja käytännön terveyden edistämistyössä voidaan eri vaiheessa hyödyntää toisten toimintaa ja työtä. Vuodesta 1980 alkaen 3596 satunnaisesti valikoitua lasta ja nuorta (ikä 3–18 vuotta) on seurattu 3–9 vuoden välein (seuranta-aika 31 vuotta). Kokemukset rohkaisevat tiiviimpään yhteistyöhön tulevaisuudessa. Trajektorianalyysi jakoi tutkittavat pysyvästi fyysisesti aktiivisiin (6,6 %), kohtuullisesti aktiivisiin (51,4 %) ja inaktiivisiin (14,6 %) sekä fyysistä aktiivisuutta lisänneisiin (13,5 %) ja vähentäneisiin (13,9 %) henkilöihin. jatkokoulutusta varhaiskasvattajille lasten liikkumisesta. Puolustusvoimissa tunnetaan hyvin varusmiesikäisten nuorten kuntotasomuutokset. 2006), LentoRUK:lle hakeutuvien keskuudessa ei ole havaittavissa samanlaista trendiä. Fyysisen aktiivisuuden trajektorit lapsuudesta aikuisuuteen: lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät (laseri)-tutkimus ROVIO SP 1,2 , YANG X 2 , KANKAANPÄÄ A 2 , AALTO V 1 , HIRVENSALO M 3 , TELAMA R 2,3 , PAHKALA K 1,4 , HUTRI-KÄHÖNEN N 5 , VIIKARI JSA 6 , RAITAKARI OT 1,7 , TAMMELIN T 2 1 Sydäntutkimuskeskus, Turun Yliopisto, 2 LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä, 3 Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, 4 Paavo Nurmi Keskus ja Terveysliikunta, Turun Yliopisto, 5 Lastentautien vastuualue, Tampereen Yliopisto ja Tampereen Yliopistollinen sairaala, 6 Sisätautien oppiaine, Turun Yliopisto, 7 Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, Turun Yliopistollinen Keskussairaala TAUSTA: Lapsuudessa omaksutun fyysisen aktiivisuuden on ajateltu säilyvän aikuisuuteen asti. 10 vuosikohortin seuranta-aikana ei havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia mitatuissa VO 2max -arvoissa. Varhaiskasvattajille suunnattuja kyselypatteristoja, joiden avulla mitataan lasten liikkumiseen tai istumiseen vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä, on olemassa, mutta niitä ei ole käytetty Suomessa. Tutkimustyön ja käytännön terveyden edistämistyön yhteistyötä ja yhteistyömuotoja voi löytyä monissa eri vaiheessa tutkimustyötä. Vastaajien lukumäärä oli 273. Tässä työssä esitetään, miten esitestausta voidaan hyödyntää sekä tutkimuksessa että liikkumisen edistämistyössä. Yhteensä 72,6 % tutkittavista säilytti lapsuuden. Kampanjan yhteydessä järjestetään mm. Tiedot vapaa-ajan liikunnan useudesta, intensiteetistä, kestosta sekä urheiluseuratoimintaan ja urheilukilpailuihin osallistumisesta on kerätty standardoiduilla kyselyillä. Fyysisen aktiivisuuden trajektorien selvittäminen on tärkeää fyysisesti aktiivisen elämäntavan edistämiseksi. kyselylomakkeilla päiväkodin sosiaalisen ympäristön vaikutusta lasten liikkumiseen ja istumiseen. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa mallinnettiin aineistolähtöisesti fyysisen aktiivisuuden trajektoreita lapsuudesta aikuisuuteen. Tuloksia hyödynnetään myös käytännön työssä arvioinnissa, sekä mahdollisen jatkokampanjan suunnittelutyössä. DAGIS-tutkimushanke saa yhteistyön tuloksena hyödyllistä tietoa tutkimuslomakkeiden toimivuudesta ennen varsinaisen tutkimuksen käynnistämistä. Tutkimusmenetelmät: 18–19-vuotiaiden nuorten miesten (n=386) maksimaalista hapenottoa (VO 2max ) testattiin maksimaalisen epäsuoran polkupyöräergometrian menetelmällä (MilFit; FitWare) Ilmavoimien tukikohtien terveysasemilla ja Ilmailulääketieteen keskuksessa vuosina 1997–2006. Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta kuvaava indeksi on laskettu erikseen jokaisena tutkimusvuotena. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Ilmavoimien Lentoreserviupseerikurssille hakeutuneiden nuorten kestävyyssuorituskyvyn muutoksia vuosien 1997 ja 2006 välillä. Liikunta-aktiivisuuden indeksit lapsuudesta aikuisuuteen on analysoitu aineistolähtöisellä trajektorianalyysimenetelmällä. Puolustusvoimat testaa vuosittain mm. Osana kampanjan arviointia testattiin kysymyspatteristoa, jota tullaan käyttämään DAGIS-tutkimushankkeessa syksyllä 2015. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lentoreserviupseerikurssille hakeutuvien nuorten miesten kestävyyssuorituskyky yltää marginaalisesti erikoisjoukkojen kantahenkilökunnalta vaadittuun tasoon, eikä suorituskyvyssä ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia seurannan aikana. TULOKSET: Testattavien maksimaalinen hapenotto oli keskimäärin 53,9 ml/kg/min (SD 6,7). laskuvarjojääkäreiksi, taistelusukeltajiksi ja sotilaslentäjiksi hakeutuvia abiturientteja pääsykokeisiin sisältyvillä kuntotesteillä. Tuloksista laskettiin suorat jakaumat, ja varianssianalyysillä (post hoc) selvitettiin eri vuosikohorttien keskiarvojen tilastollista eroa. 96 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 tukevana sosiaalisena ympäristönä. Lentoreserviupseerikurssille hakeutuvien nuorten miesten kestävyyskunnon muutokset vuosina 1997–2006 RINTALA H, HUOTARI P Jyväskylän Yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos Asiasanat: sotilaslentäjät, fyysinen suorituskyky, kestävyys, VO 2max TAUSTA: Lukioikäisten nuorten fyysisestä suorituskyvystä on Suomessa tehty vain vähän tutkimuksia. Kuitenkin tutkimukset, joissa selvitetään fyysisen aktiivisuuden kehitystä – trajektoreita – lapsuudesta aikuisuuteen puuttuvat. Vastaukset analysoidaan kevään 2015 aikana ja tulemme esittämään kuvailevia tuloksia päiväkodin sosiaalisesta ympäristöstä ja yhteyksiä vastaajien taustatekijöiden ja sosiaalisten tekijöiden välillä. Suurin osa kysymyksistä on kehitetty kansainvälisissä projekteissa eivätkä ne ole olleet käytössä Suomessa aikaisemmin. Motivoituneisuus hakeutua sotilaslentäjän ammattiin sekä valintakokeisiin valmistava fyysinen harjoittelu ovat mahdollisesti yhteydessä kestävyyssuorituskyvyn tason säilymiseen hakijoiden joukossa. Erikoisjoukkoihin edellytetään kantahenkilöstöltäkin vähintään 55 ml/kg/min maksimaalisen hapenoton arvoja. Huolimatta kouluikäisten ja varusmiesten kestävyyskunnon heikentymisestä (Huotari ym.2011, Santtila ym. Kyselyiden tuominen suomalaiseen päiväkotiin vaatii esitestausta. TULOKSET: Viisi fyysisen aktiivisuuden ryhmää sisältävä trajektorimalli kuvasi informaatiokriteerien perusteella parhaiten tutkimushenkilöiden liikunta-aktiivisuutta lapsuudesta aikuisuuteen. METODIT: Tämä tutkimus on osa laajaa väestöpohjaista Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimusta. DAGIS-tutkimushankkeessa tutkitaan mm. Keväällä 2015 kansanterveysjärjestö järjesti yhdessä ruotsinkielisen YLE fem -kanavan kanssa Hoppa på -kampanjan edistääkseen lasten liikkumista. Kysymykset käsittelevät varhaiskasvattajien kiinnostusta lasten liikuttamiseen, asenteita, sekä käytäntöjä päiväkodissa
Täydentävä kysely lähetettiin 45 lajiliitolle. Arviointisuunnitelma alustavine tuloksineen lähetettiin kommentoitavaksi kyselyyn vastanneille ja valituille asiantuntijoille. Vastausten perusteella laadittu arviointisuunnitelma perustuu kolmeen mittariin: 1) erityisryhmien ja seurojen määrät, 2) osallisuus ja erityisryhmille kohdennetut palvelut ja 3) vammaisurheilulajien integroituminen. 5,26 SE 4,32 p=0,223). Tiedetään, että leukosyyttien telomeerien pituus on käänteisesti yhdessä kuolleisuuteen ja useisiin ikään liittyviin sairauksiin (1). 0,14 SE 0,06 p=0,011), mutta ei kävelymatkaan (est. Arvioinnin taustalla on ymmärrys integraatiosta prosessina, jossa vähitellen siirrytään medikalistisesta ajattelusta (erityisryhmille suunnatut erillispalvelut ja positiivinen syrjintä) vammaisuuden sosiaalista mallia ja ihmisoikeusajattelua painottaviin toimintatapoihin. Systemaattinen arviointi on edellytys toiminnan kehittämiselle. Itsearviointia puoltaa ajatus, että mitä suurempi vastuu lajiliitolla on arviointiedon tuottamisessa ja oman toiminnan arvioinnissa sitä sitoutuneempi se on kehittämään toimintaa. Osallisuuden ja erityisryhmiin kuuluville henkilöille kohdennettujen palveluiden toteutumista sekä vammaisurheilulajien integroitumista lajiliiton toimintaan voidaan arvioida lajiliittojen tekemänä itsearviointina esimerkiksi 2–3 vuoden välein. Noin kolmasosa ei liikuta erityisryhmiin kuuluvia henkilöitä lainkaan. Aluksi analysoitiin valtion liikuntaneuvoston toteuttaman lajiliittokyselyn erityisliikuntaa koskevat vastaukset 41 lajiliiton osalta. Pyrkimys inkluusioon velvoittaa varmistamaan vammaisten henkilöiden täysi osallisuus liikunnan ja urheilun erilaisissa rooleissa ja eri tasoilla. 97 % ja 74 % vastasi liikunta-aktiivisuuskyselyyn 3 ja 11 vuoden seurantamittauksissa. Kaikki lajiliitot huomioiden Suomessa on ainakin 38 lajiliittoa, joiden toiminnassa on mukana erityisryhmiin kuuluvia henkilöitä. Liikkumiskyky mitattiin kuuden minuutin kävelytestin aikana kuljettuna matkana lähtötilanteessa ja 3 vuoden seurannan jälkeen. 97 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 fyysisen aktiivisuuden tason, kun taas 27,4 % tutkittavista joko lisäsi tai vähensi sitä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Fyysisen aktiivisuuden pysyvyys lapsuudesta aikuisuuteen korostaa lapsuuden fyysisen aktiivisuuden merkitystä aktiivisen elämäntavan lisäämisessä. Seurannassa telomeeripituus ei ennustanut fyysistä aktiivisuutta (est. Suhteellinen telomeerin pituus mitattiin leukosyyteistä qPCR-tekniikalla. Mallit adjustoitiin iällä ja kaksosuudella. Lajiliitot ovat hyvin erilaisissa vaiheissa. Validoitu 7-portainen kysely fyysisen aktiivisuuden määrästä tehtiin tutkimuksen alussa sekä 3 ja 11 vuoden seurannan jälkeen. Aktiivisuuden ja liikkumiskyvyn muutokset ovat usein ensimmäisiä ikääntymismuutoksia, jotka ennustavat myöhempien toiminnanvajauksien ja sairauksien kehittymistä. Tutkimukseen osallistui 386 mono(MZ) ja dizygoottista (DZ) kaksossiskoa, joiden keskimääräinen ikä tutkimuksen alussa oli 68,4 (SD 3,4) vuotta. Sähköisen kyselyn käyttöä säännöllisen arvioinnin menetelmänä puoltaa sen nopeus, edullisuus, tulosten keskinäinen vertailtavuus ja toistettavuus. Mittareille määriteltiin tavoitteet ja onnistumista mittaavat indikaattorit. Telomeerien lyheneminen alle kriittisen rajan voi johtaa perintöaineksen vaurioitumiseen ja solukuolemaan. Tulokset analysoitiin MPlus-ohjelmalla regressioja polkumallien avulla. Lajiliittojen keskinäistä vertailua vaikeuttaa lajiliittojen suuret erot toiminnan tavoitteissa sekä yhteismitallisesti koottujen osallistujaja seuratietojen puuttuminen erityisryhmien liikunnasta ja vammaisurheilusta. Vastausten perusteella laadittiin arviointisuunnitelma. Seurannan aikana 49 tutkittavaa kuoli. Pitkittäisasetelmassa oletettiin puuttuvien havaintojen generoituneen systemaattisesti, ei-satunnaisella mekanismilla (Not Missing At Random, NMAR). Esityksessä suositellaan määrätietojen kokoamista systemaattisesti ja vuosittain. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää leukosyyttien telomeeripituuden yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen ja liikkumiskykyyn 3 ja 11 vuoden seurannan aikana 63–76 -vuotiailla terveillä naisilla. Tämän jälkeen laskettiin lajiliittokohtaiset tulokset. Sen sijaan telomeerien pituuden yhteyttä esimerkiksi liikkumiskykyyn on tutkittu vähemmän erityisesti pitkittäisasetelmassa. Selvitys tehtiin kolmessa vaiheessa keväällä ja syksyllä 2014. Kuolleet sekä henkilöt, jotka eivät voineet suorittaa kävelytestiä, olivat muita koehenkilöitä iäkkäämpiä, sairaampia ja heillä oli käytössään enemmän reseptilääkkeitä (kaikki p<0,005). Fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävien toimien kohdistaminen lapsiin ja nuoriin on tärkeää. Telomeerien pituus on yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen mutta ei ennusta liikkumiskyvyn muutosta 11-vuoden seurannan aikana SILLANPÄÄ E 1 , RANTANEN T 1 , KAPRIO J 2,3 , HOVATTA I 4,3 , TÖRMÄKANGAS T 1 , SIPILÄ S 1 1 Gerontologian tutkimuskeskus, Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 Kansanterveystieteen osasto ja Suomen molekyylilääketieteen instituutti (FIMM), Helsingin yliopisto, 3 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki, 4 Biotieteiden laitos, Viikin Biokeskus, Helsingin yliopisto Asiasanat: telomeeri, fyysinen aktiivisuus, 6 minuutin kävelytesti, kaksostutkimus, genetiikka, pitkittäistutkimus Telomeerit ovat kromosomien päitä suojaavia rakenteita, jotka koostuvat DNA toistojaksosta ja siihen liittyvistä proteiineista. Esityksessä kuvataan lajiliittojen integraation prosessien arviointia ja tuloksia sekä pohditaan itsearvioinnin etuja ja ongelmia. Vammaisurheilun ja erityisliikunnan integraation prosessien seuranta SAARI A Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry Asiasanat: vammaisurheilu, erityisliikunta, arviointi, seuranta, integraatio, inkluusio Uusi yhdenvertaisuuslaki astui voimaan 1.1.2015. Telomeerien pituutta käytetään biologisen iän markkerina, mutta niiden merkitys ikääntymisessä on edelleen epäselvä. Itsearvioinnin kautta hankittujen tietojen rajoitteena ovat mahdolliset tulkintavirheet ja tietoinen harhaanjohtaminen. Lajiliittoja koskeva tieto koottiin sähköisellä kyselylomakkeella (Webropol) ja vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Poikkileikkausanalyysissä telomeeripituus oli yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään (est. Tutkittavista 85 % suoritti kävelytestin lähtötilanteessa ja 52 % seurantamittauksessa. 0,08, SE 0,05, p=0,094) tai kävelymatkaa (p=0,316). Kolmas mittari soveltuu vain sellaisten lajiliittojen arviointiin jotka järjestävät kilpailemiseen tähtäävää vammaisurheilun lajitoimintaa. Esimerkiksi lajiliittojen tulisi ottaa täysi vastuu vammaiskilpaurheilusta, terveyttä edistävästä liikunnasta ja erityistä tukea tarvitsevien lasten liikunnasta. Vuonna 2014 Suomessa oli 70 valtionapua saavaa lajiliittoa, joista kyselyyn osallistui 33. Kun MZ (n=186) ja DZ (n=200) kaksoset analysoitiin erikseen, havaittiin, että MZ pareilla telomeeripituus oli yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen ja kävelymat. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2000–2011 (Finnish Twin Study on Aging, FITSA)(2). Ne lyhenevät somaattisen solun jakaantuessa
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erityyppisen elinikäisen juoksuharjoittelun yhteyttä pohjelihasten ja akillesjänteen ominaisuuksiin. DZ pareilla tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ei havaittu. Tuloksia verrattiin harjoittelemattomien, mutta normaalisti liikkuvien samanikäisten (n=33, ikä 74.8±3.6 v) sekä nuorten aikuisten (n=18, ikä 23.7±2.0 v) tuloksiin. Lisäksi jänteen poikkipinta-alan kasvu pienentää keskimääräistä jänteeseen kohdistuvaa kuormitusta, joka saattaa ehkäistä jänteen vauriolta. Ryhmien välisiä eroja testattiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä. Tämä viittaa siihen, että telomeerien ja liikkumiskyvyn ja fyysisen aktiivisuden väliset yhteydet saattavat selittyä osittain geneettisillä tekijöillä. Kestävyysjuoksijoiden jänteen poikkipinta-ala oli 45 % suurempi verrattuna nuoriin (p=0,001). Oppilaiden fyysinen toimintakyky mitattiin Move!-mittausten avulla (www.edu.fi/move). Fyysisen toimintakyvyn yhteyttä koulumenestykseen analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä ottaen huomioon seuraavat vakioivat tekijät: oppimisvaikeudet, vanhempien koulutustaso, puberteetin vaihe ja painoindeksi. 15,47 SE 6,62 p=0,019) että seurannan aikana (est. Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että akillesjänteen poikkipinta-ala kasvaa vuosikymmeniä jatkuneen kuormituksen seurauksena. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 605 oppilasta vuosiluokilta 4–7 (keski-ikä 13,0 vuotta, tyttöjä 49 %) keväällä 2013. 0,26 SE 0,09 p=0,006 ja est. Lisäksi. 11,99 SE 5,87 p=0,041). Elinikäisen juoksuharjoittelun yhteydet lihaksen ja jänteen ominaisuuksiin STENROTH L 1 , CRONIN NJ 1 , PELTONEN J 1 , KORHONEN M 2 , SIPILÄ S 2 , FINNI T 1 1 Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 Gerontologian tutkimuskeskus ja Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Asiasanat: ikääntyminen, lihasarkkitehtuuri, jänteen mekaaniset ominaisuudet, biomekaniikka Lihaksen sisäinen geometrinen rakenne (lihasarkkitehtuuri) ja jänteen mekaaniset ominaisuudet ovat merkittäviä lihaksen toimintaan vaikuttavia tekijöitä (1). Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Hyvät tulokset fyysisen toimintakyvyn move!-mittauksissa ovat yhteydessä hyvään koulumenestykseen SYVÄOJA H, KALLIO J, HAKONEN H, OKSANEN H, JOENSUU L, TAMMELIN T LIKES -tutkimuskeskus, Jyväskylä Asiasanat: Move!-mittaukset, fyysinen toimintakyky, koulumenestys, kouluikäiset TAUSTA: Lasten ja nuorten heikentynyt fyysinen kunto on herättänyt huolta siitä, millaiset vaikutukset istuvalla elämäntavalla ja heikentyneellä fyysisellä kunnolla on, ei pelkästään lasten ja nuorten terveyteen vaan myös oppimiseen. 0,16 SE 0,08 p=0,038 ja est. Ikääntyneiden maksimaalinen nilkanojennusvoima oli harjoittelemattomilla 33 % (p<0,001), kestävyysjuoksijoilla 41% (p<0,001) ja pikajuoksijoilla 22 % (p=0,015) alhaisempi verrattuna nuoriin aikuisiin. Tutkimukseen osallistui 20 veteraaniyleisurheilun halli MM -kilpailuihin osaa ottanutta 70–80 -vuotiasta miesurheilijaa (10 pikajuoksijaa, ikä 74.4±2.8 v ja 10 kestävyysjuoksijaa, ikä 74.0±2.8 v), joilla oli takanaan keskimäärin 42 vuotta tavoitteellista harjoittelua. Jänteen poikkipinta-alan kasvu saattaa olla mekanismi jänteen mekaanisten ominaisuudet (jäykkyys) pitämiseksi sopivana jänteen materiaalisten ominaisuuksien heikentyessä ikääntyessä. Iäkkäillä henkilöillä on havaittu muutoksia lihasarkkitehtuurissa ja jänteen ominaisuuksissa verrattuna nuoriin aikuisiin (2) ja lisäksi näiden ominaisuuksien on todettu olevan yhteydessä liikkumiskykyyn vanhetessa (3). Aiemmissa tutkimuksissa hyvä kestävyyskunto on yhdistetty parempaan kognitiiviseen toimintaan ja oppimistuloksiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten fyysisen toimintakyvyn eri osa-alueet, kuten kestävyys, voima, nopeus, liikkuvuus ja motoriset taidot, ovat yhteydessä koulumenestykseen. Säännöllisen liikunnan vaikutuksia lihasjännerakenteiden ikämuutoksiin ei vielä tunneta hyvin. Lasten koulumenestystiedot (kouluarvosanojen keskiarvot) kerättiin opintorekisteristä. Havaitut yhteydet telomeerien ja fyysisen aktiivisuuden ja liikkumiskyvyn välillä olivat suurempia kaksosilla, joilla on yhteinen perimä. 98 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 kaan sekä lähtötilanteessa (est. Pikajuoksijoiden akillesjänteen poikkipintaala oli 71 % suurempi verrattuna nuoriin aikuisiin (p<0,001) ja 40 % suurempi verrattuna harjoittelemattomiin ikäverrokkeihin (p=0,033). Pohjelihasten ja akillesjänteen ominaisuudet mitattiin ultraäänikuvantamisen, voimamittausten sekä liikeanalyysin avulla. Tulokset osoittivat, että telomeerien pituus on yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään, mutta ei ennusta aktiivisuuden vähenemistä tai liikkumisvaikeuksien kehittymistä 3 ja 11 vuoden seurannan aikana. Muiden fyysisen toimintakyvyn osa-alueiden yhteydestä kognitioon ja oppimiseen tiedetään kuitenkin vähemmän. Akillesjänteen jäykkyydessä ei havaittu ryhmien välisiä eroja, mutta jänteen materiaalisia ominaisuuksia kuvaava kimmokerroin oli harjoittelutaustasta riippumatta kaikilla ikääntyneiden ryhmillä 44–55 % alhaisempi verrattuna nuoriin (p<0,001). Mittaukset sisälsivät kuusi osiota: 1) 20 metrin viivajuoksu (kestävyyskunto, liikkumistaidot), 2) vauhditon 5-loikka (alaraajojen voima, nopeus, dynaamiset tasapainotaidot, liikkumistaidot), 3) ylävartalon kohotus (vartalon koukistajien lihaskestävyys), 4) etunojapunnerrus (yläraajojen voima), 5) kehon liikkuvuus sisältäen kyykistyksen (lantion alueen ja alaraajojen liikkuvuus), alaselän ojennuksen (alaselän ja lonkan alueen nivelien liikelaajuus) ja oikean ja vasemman olkapään liikkuvuuden (yläraajojen ja hartian alueen liikkuvuus) sekä 6) heitto-kiinniottoyhdistelmä (käsittelytaidot, havaintomotoriset taidot sekä yläraajojen voima). Elinikäinen kestävyystyyppinen liikunta saattaa muokata lihaksen rakennetta liikkumisen taloudellisuuden kannalta edullisemmaksi kun taas korkeaintensiteettinen liikunta saattaa ylläpitää lihaksen voimantuottokapasiteettia ja parantaa jänteen mekaanisen kuormituksen kestokykyä. Analyysit tehtiin erikseen alakoulun ja yläkoulun oppilaille. Lihasarkkitehtuurissa ei havaittu muita ryhmien välisiä eroja. Tämän adaptaation suuruus näyttää riippuvan enemmän kuormituksen intensiteetistä, kuin volyymistä. Leveän kantalihaksen lihassolukimppujen havaittiin olevan kestävyysjuoksijoilla lyhyemmätverrattuna harjoittelemattomiin nuoriin (p=0,002) ja ikääntyneisiin (p=0,002)
Sosiaalinen media tarjoaa urheilijoille itseilmaisun välineen ja ikään kuin suoran kanavan yleisönsä tavoittamiseen, kun medianäkyvyys ei ole enää yksinomaan urheilujournalistien ja mediayhtiöiden määriteltävissä. 2. Tutkimuksen aineistossa urheilijat esiintyivät rasismin ja syrjinnän 1) kohteina 2) vastustajina ja 3) tekijöinä. Esimerkkitapaukset on eritelty sisällönanalyysin keinoin paikantaen urheilukulttuurin vallalla olevia diskursseja. Interventiotutkimuksessa on tärkeätä kuvata ja esitellä protokolla ja käytetty menetelmä täsmällisesti, koska vain siten voidaan ymmärtää intervention mahdollisia vaikutuksia. Urheilukulttuurin vallalla oleviin arvoihin vaikuttavat sekä sponsorit ja mediayhtiöt että urheiluseurat, kansalliset lajiliitot ja kansainväliset kattojärjestöt. TPSR koulutusinterventio organisoidaan 30 yli 18-vuotiaalle aloittelevalle ohjaajalle, joilla ei ole opettajatai valmentajakoulutusta. Tutkimusasetelma ja mittausmenetelmät. 5. Menetelmää voidaan jatkossa soveltaa myös koululiikunnassa. Osallistujat. Koulujen liikuntakerhoissa on usein ohjaajina nuoria aikuisia, joilla on vain vähän koulutusta lasten ja nuorten ohjaamiseen. 3. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Hellisonin vastuun tuntoisuuden malliin (TPSR) perustuvan koulutuskokonaisuuden kehittäminen liikuntakerhojen ohjaajille TOIVONEN H-M, HASSANDRA M, LINTUNEN T Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Asiasanat: Vastuuntuntoisuuden malli (TPSR), ohjaajakoulutus, liikuntakerho Suomalaiset yläkouluikäiset ovat erityisen tärkeä kohderyhmä osallisuuden edistämisessä, koska tutkimusten mukaan liikuntaaktiivisuus vähenee heillä muita ikäryhmiä jyrkemmin ja he kokevat muiden pohjoismaiden nuoria vähemmän voivansa vaikuttaa koulussa ja elämässä yleensä. Koulutettujen ohjaajien TPSR taitojen oppimista ja kokemuksia mitataan ennen interventiota, sen aikana ja sen jälkeen. Koulutetut ohjaajat toteuttavat TPSR lähestymistapaa kuuden yläkoulun liikuntakerhoissa ja ohjaajat, jotka eivät ole osallistuneet koulutukseen ohjaavat tavanomaiseen tapaan liikuntakerhoja viidessä yläkoulussa. Vastuuntuntoisuuden malliin perehtyminen.Systemaattinen kirjallisuuskatsaus teoreettisen taustan koherenssin varmistamiseksi. Kehon liikkuvuus oli positiivisesti yhteydessä koulumenestykseen alakoulun oppilailla (p=0,004). TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET: Räikeimmillään urheilukuttuurin konventioiksi vakiintuneet esittämisja puhetavat näyttäytyvät syrjintänä ja suoranaisena rasismina myös sosiaalisessa mediassa. Hyvä tulos vauhdittomassa 5-loikassa oli yhteydessä parempaan kouluarvosanojen keskiarvoon alakoulun tytöillä (p=0,043) ja yläkoulun oppilailla (p<0,001). TPSR lähestymistapaan perehtyminen (kaksi työpajaa ja käytännön harjoittelua) kansainvälisen vastuuasiantuntija professori Wrightin ohjauksessa. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Rasismi ja syrjintä urheilukulttuurissa sosiaalisen median aikakaudella TURTIAINEN R Turun yliopisto Asiasanat: rasismi, sosiaalinen media, syrjintä, urheilijat, urheiluorganisaatiot TAUSTA: Tutkimus käsittelee urheilukulttuurissa esiintyvää rasismia ja syrjintää ammattilaisurheilijoiden sosiaalisen median käytön tarkastelun kautta. Osa urheilijoista syyllistyy itse kunnianloukkauksiin sosiaalisen median kautta esitetyissä mielenilmauksissaan, joiden varalle urheiluorganisaatioilla on käytössään sakkorangaistuksia ja kilpailuista sulkemispäätöksiä. Neljä tuntia kenttä harjoittelua: harjoittelun seuraaminen, TPSR työkalujen käyttö arvioinnissa ja harjoituksen ohjaaminen oppilaille vastuuntuntoisuuden mallia käyttäen. Sosiaalisen median representaatioiden lisäksi on tarkasteltu sitä, miten tapauksia käsitellään julkisuudessa, erityisesti urheilujournalistisisssa yhteyksissä. Tutkimuksen toteutus. Tutkimushankkeessa kehitetään, toteutetaan ja arvioidaan aloitteleville nuorille ohjaajille suunnattu Hellisonin vastuuntuntoisuuden malliin (TPSR) perustuva koulutuskokonaisuus. Ylävartalon kohotus ja heittoja kiinniottoyhdistelmä eivät olleet yhteydessä koulumenestykseen. 99 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 tarkasteltiin eroavatko yhteydet tyttöjen ja poikien välillä lisäämällä malliin sukupuolen ja mittausosion yhdysvaikutus. Onnistuessaan tutkimuksessa luodaan toimiva ja helposti toteutettava ohjaajakoulutus, jonka läpi käyneillä on tehokkaita työkaluja edistää oppilaiden vastuunottoa omasta käyttäytymisestä, muista oppilaista ja laajemman yhteisön hyvinvoinnista. Kuusi tuntia luentoja: vastuuntuntoisuuden mallin teoria ja soveltaminen. Ohjelman suunnitteluja kehittämisvaiheet: 1. Kyseessä on monimenetelmäinen relationaalinen arviointitutkimus. Tavoitteena on kehittää tutkimukseen perustuva koulutus liikuntakerhojen ohjaajille, jonka avulla he pystyvät edistämään lasten vastuuntuntoisuutta, kokemusta vaikutusmahdollisuuksista sekä fyysistä aktiivisuutta. Heillä on myös runsaasti huonoja koululiikuntakokemuksia. Samalla, kun urheiluorganisaatiot. TULOKSET: Hyvä tulos viivajuoksussa oli yhteydessä parempaan kouluarvosanojen keskiarvoon alakoulun oppilailla (p=0,021) ja yläkoulun oppilailla (p<0,001). Hyvä tulos etunojapunnerruksissa oli yhteydessä parempaan kouluarvosanojen keskiarvoon yläkoulun oppilailla (p=0,001). 4. Yläkouluikäisten liikunnanedistämiseen kohdistuvia interventiotutkimuksia on tehty silmiinpistävän vähän, joten onnistuessaan tutkimuksen liikuntapoliittinen vaikuttavuus on merkittävä. MENETELMÄT: Tutkimuksen aineistoa ovat lähimenneisyyden urheiluaiheiset sosiaalisen median sisällöt, jotka koskevat etnisyyttä, sukupuolta tai seksuaalisuutta. Tässä esityksessä kuvataan ohjaajille suunnatun interventioohjelman kehittäminen, sisältö ja toteutussuunnitelma. Koulutusmoduulin suunnittelu liikuntakerhojen ohjaajille. Samaan aikaan sosiaalinen media tarjoaa kuitenkin myös välineen ihmisoikeusloukkauksiin puuttumiseen julkisesti. Lisäksi hankkeessa tutkitaan ohjelman käyttöönottoa ja toteutumista yläkoululaisten liikuntakerhossa. 10 tuntia työpajoja: ohjattu harjoittelu mallin käytöstä. Ohjaajat rekrytoidaan urheiluseurojen ja lukioiden kautta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tässä tutkimuksessa hyvä kestävyyskunto, alaraajojen voimaja nopeusominaisuudet, ylävartalon voima sekä kehon liikkuvuus olivat positiivisesti yhteydessä koulumenestykseen. Onnistuessaan ohjelman avulla luodaan menetelmä, joka edistää myönteisten liikuntakokemusten syntymistä ja liikunta-aktiivisuutta. Koulut satunnaistetaan. Monet urheilukulttuurin taustalla toimivat tahot pyrkivät kuitenkin säätelemään urheilijoiden sosiaalisen median esityksiä erilaisten ohjeistusten ja sanktioiden kautta. TPSR intervention arvioinnissa ja vaikuttavuuden mittaamisessa sovelletaan Kirkpatrick ja Kirkpatrickin mallia (2006): osallistujien reaktiot, mahdollinen muutos tiedoissa, tiedon soveltaminen (TPSR taidot) ja yleinen hyvinvointi. Yhteydet olivat pääosin samankaltaiset tyttöjen ja poikien välillä
100 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 asettavat urheilijoiden sosiaalisen median käytölle rajoituksia ylilyöntien pelossa, tulevat ne kuitenkin tyrehdyttäneeksi myös urheilijoiden yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia. Lipasjärjestelmä kokoaa keskeisen tiedon Suomen kuntien liikuntapaikkatarjonnasta yhteen tietokantaan ja tarjoaa käyttöliittymän liikuntapaikkatiedon ylläpitoon, karttaselaukseen ja hakuun. Toisessa esimerkissä jalkapallotähdet Neymar ja Dani Alves (FC Barcelona) masinoivat laajaa huomiota osakseen saaneen antirasistinen verkkomeemikampanjan, joka levisi sosiaalisessa mediassa #WeAreAllMonkeys-tunnisteella varustettujen valokuvien muodossa. Tempaus keräsi niin toisten urheilijoiden, urheiluyleisön kuin poliittisten päättäjienkin tuen. Tekniikan kehittyessä siirryttiin www-pohjaiseen Lipas-järjestelmään. Tutkimalla sosiaalisen median sisällöissä näyttäytyviä, urheilukulttuurin vallalla olevia lainalaisuuksia voidaan paljastaa ne liikuntaja urheilukulttuurin sisäiset mekanismit, jotka aiheuttavat eriarvoisuutta. Iltatyyppisyys ja aamuväsyneisyys ohjaavat liikunta-aktiivisuutta WENNMAN H 1 , KRONHOLM E 1 , PARTONEN T 1 , PELTONEN M 1 , VASANKARI T 2 , BORODULIN K 1 1 Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos, Terveys osasto, Helsinki, 2 UKK-instituutti, Tampere ja Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos Asiasanat: kronotyyppi, aamuväsyneisyys, liikunta, istuminen, terveys TAUSTA: Ihmisten vuorokausirytmi tai kronotyyppi on piilevä ominaisuus, jota yleensä mitataan pisteyttämällä joukko tätä ominaisuutta kuvaavia kysymyksiä. Tarkka paikkatieto mahdollistaa liikuntapaikkatietojen monipuolisen käytön ja yhdistämisen muiden tutkimusaineistojen kanssa. Tiedot päivittyvät reaaliaikaisesti Lipas-tietokantaan. Tiedon avoimuus ja avoimet rajapinnat ovat helpottaneet tietosisällön hyödyntämistä tutkimuksessa ja muissa palveluissa. Liikuntapaikat on luokiteltu 136 tyyppiin, joista kerätään yhtenäiset sijaintija perustiedot ja liikuntapaikkatyyppikohtaiset lisätiedot. Lipas-tietokannassa on noin 30 000 kuntien ja yksityisten omistamaa liikuntapaikkaa. Virkistysja retkeilypalvelut mukaan lukien tietokannassa on 34 000 kohdetta. Venäjän ”homopropagandalakia” vastaan protestoinut ruotsalainen Emma Green Tregaro, joka julkaisi Instagramissa kuvan sateenkaarikynsistään. Pitkään Lipas-järjestelmän raportointiominaisuuksien käyttö ja tiedon haku edellytti kirjautumista järjestelmään, ja aineiston käytöstä laadittiin sopimus hyödyntäjätahon kanssa. Kronotyypin määrittämisestä. Vuonna 2009 Lipas-järjestelmän raportointiosio avattiin julkiseen käyttöön, ja vuonna 2013 Lipas-tietokannan keskeinen tietosisältö avattiin avoimeksi aineistoksi. väliryhmään vaikka osoittaisivatkin suurempaa taipumusta jompaankumpaan ääripäähän. Tukensa näin Venäjän seksuaalivähemmistöille Moskovan yleisurheilun MM-kilpailuiden (2013) yhteydessä ilmaissut korkeushyppääjä joutui Ruotsin yleisurheilujoukkueen johdon velvoittamana kuitenkin maalaamaan kyntensä piiloon “kansainvälisen yleisurheiluliiton rangaistuksen pelossa”. Tutkimustulokset ovat hyödynnättäessä myös suunniteltaessa tulevia rasismin ja syrjinnän vastaisia sosiaalisen median kampanjoita. Lipastietoja hyödyntäviä verkkopalveluita on jo useita. Tietojen ylläpito Lipas-tietokannassa on kuntien liikuntatoimien vastuulla ja ylläpito tapahtuu www-selaimen avulla. Esimerkkeinä mainittakoon Metsähallituksen retkikartta.fi (kuntien luontoliikuntapaikat), Tässä.fi, pääkaupunkiseudun palvelukartta (www.hel.fi/palvelukartta) sekä Maanmittauslaitoksen Paikkatietoikkuna. Tietokannan tietoja on ajantasaistettu kuntien oman päivitystyön ja Lipas-projektin aineistotyön avulla vuosina 2014–2015. Kyselypatteristot erottavat hyvin kronotyyppien ääripäät, eli ”Aamutyypit” ja ”Iltatyypit” mutta pisteisiin perustuvan luokittelun mukaan useat ihmiset jäävät ns. Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Lipas liikuntapaikat.fi – Suomen liikuntapaikat paikkatietokannassa VEHKAKOSKI K, HERVA H, SUOMI K Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta, liikuntakasvatuksen laitos Asiasanat: liikuntapaikka, liikunnan olosuhteet, tietokanta, paikkatietokanta, avoin data Suomalaisten liikuntapaikkojen tietokanta Lipas on julkinen, kaikille avoin web-sovellus (www.liikuntapaikat.fi). Lipas-järjestelmää on kehitetty jo parinkymmenen vuoden ajan. 2000-luvulla liikuntapaikkojen ominaisuustietojen lisäksi aloitettiin tarkkojen sijaintitietojen keruu. Lipas-tietokannan tiedot ovat avointa dataa. Lipas-järjestelmän hallinnoinnista, markkinoinnista ja kehittämisestä vastaa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan Lipas-projekti. Horne ja Östberg (1976) kehittivät ensimmäisen, edelleen laajasti käytetyn kronotyyppiä mittavaan kysymyspatteriston. Lipas-järjestelmän liikuntapaikkatietoja julkaistaan aineistopaketteina ja avoimien rajapintojen (wms ja wfs) kautta. Lipas liikuntapaikat.fi järjestelmän toiminta perustuu verkostomaiseen yhteistyöhön ministeriön, yliopiston, kuntien, Suomen kuntaliiton, liikuntajärjestöjen ja liikunnan aluehallinnon kanssa. Tämä on tärkeää, jotta liikuntaja urheilumaailma voisi tulevaisuudessa olla tasa-arvoisempi, suvaitsevaisempi ja kaikille siihen osallistuville avoimempi toimintaympäristö. Tutkimus luo useiden sosiaalisen median esimerkkitapausten analysoimisen kautta ajankohtaisen katsauksen siihen, millaisia erilaisia rasismin ja syrjinnän muotoja urheilukulttuurissa esiintyy. Lipas-järjestelmä on toimiva esimerkki vuosikymmenten kehittämistyöstä liikunnan olosuhteiden parantamiseksi. Kuntien Lipas-päivittäjille järjestetään säännöllisesti koulutusta Lipas-järjestelmän käyttöön yhteistyössä Aluehallintovirastojen kanssa. Lipas-järjestelmää rahoittaa opetus – ja kulttuuriministeriö ja kehittämistä ohjaa Lipasseurantaryhmä. Suomalaisurheilijoista esimerkiksi jalkapalloilija Timo Furuholm on Twitter-sisällöissään tuonut esiin tukensa seksuaalivähemmistöille ja rasisminvastaisuudelle urheilukulttuurissa. Valtakunnalliseen tietokantaan kerätään vain olennaiset tiedot kustakin liikuntapaikkatyyypistä. Yhteistyöverkosto on rakentunut vuosien kuluessa nykyiseen eri aluetasot kattavaan muotoonsa. Aluksi kuntien ja virkistysalueyhdistysten liikuntapaikkatietoja kerättiin paperilomakkeiden avulla, myöhemmin liikuntapaikkojen tiedot siirrettiin sähköiseen muotoon. Analysoiduissa esimerkkitapauksissa ih misoikeuksien ja urheilijoiden sananvapauden puolustajaksi nousi mm
Väestötasolla ymmärrys kronotyypeistä on vielä niukkaa. Katsauksesta rajattiin pois sisällöllisesti sivuavat käsitteet kuten ammatillinen kehitys. 101 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 käydäänkin keskustelua. TULOKSET: Latentin luokka-analyysin perusteella aineisto jakautui viiteen eri kronotyyppiryhmään: ”Levänneet, enemmän ilta-kuin aamutyypit” (28%), ”Levänneet, enemmän aamukuin iltatyypit” (25%), ”Aamutyypit” (24%), ”Aamuväsyneet iltatyypit” (16%), ja ”Iltatyypit” (8%). Katsaus toimii taustana tutkimukselle, jonka tavoitteena on selvittää liikunnanopettajaopiskelijoiden (n=25) ammatillisen identiteetin muodostumista ja muutosta liikunnanopettajaopintojen ja ensimmäisen työvuoden aikana. Kirjallisuuteen perehtyminen osoitti, että tutkimusta liikunnanopettajien ammatillisesta identiteetistä on kansainvälisesti ja varsinkin Suomessa kokonaisuudessaan hyvin vähän. kronotyyppiä (6 kysymystä), liikuntaa (5 kysymystä) ja istumista (5 kysymystä). Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kuvata millaisena liikunnanopettajan ammatillinen identiteetti näyttäytyy aiemman kirjallisuuden ja tutkimuksen valossa. Tässä tutkimusyhteenvedossa selvitettiin liikunnan ja. Tavoitteena oli verrata ja ymmärtää kronotyyppien ominaisuuksia ja analysoida kronotyypin yhteyttä liikunta-aktiivisuuteen ja istumiseen suomalaisilla aikuisilla. ”Iltatyypit” kuuluivat myös ”Aamutyyppejä” todennäköisemmin korkean istumisen luokkaan. ”Iltatyyppisyys” assosioituu myös usein heikompaan terveyteen kuin ”Aamutyyppisyys”, mutta ”Iltatyyppisyys” itsessään ei välttämättä ole terveyden kannalta haitallinen ominaisuus. Liikunnanopettajien ammatillinen identiteetti vaikuttaa tutkimusten perusteella hyvin perinteiseltä. Ammatillisen identiteetin muodostumisprosessi on hidas ja monimutkainen (Thomas & Beauchamp 2011), mutta opettajankoulutuksen aikaisilla toimilla voidaan vaikuttaa myönteisesti ammatti-identiteetin rakentumiseen (Izadinia 2013). Liikunnasta ja istumisesta muodostettiin kustakin indeksi-muuttujat, joiden avulla henkilöt luokiteltiin liikkumattomista hyvin paljon liikkuviin ja vastaavasti vähän istuvista paljon istuviin. Katsaukseen valittiin kaikki löydetyt (n=11) liikunnanopettajien ammatillista identiteettiä käsittelevät tutkimukset. Ahlstrand & Weckström 2011; Ilmanen, Jaakkola & Matilainen 2010) ja uuden opetussuunnitelmaluonnoksen ilmaisemat tasa-arvo, ilo, nautinto, sosiaalisuus ja myönteinen suhtautuminen omaan kehoon sekä oppilaan kokonaisvaltaisen kasvun ja hyvinvoinnin tukeminen vaikuttaisivat olevan ristiriidassa (ainakin kansainvälisten) liikunnanopettajien ammatillista identiteettiä koskevien tutkimustulosten kanssa. Väestötasolla ”Iltatyyppisyys” on lisääntynyt hieman, toisaalta ”Iltatyypeillä” on todettu suurempi kuolleisuusriski kuin ”Aamutyypeillä”. MENETELMÄT: Aineistona käytettiin FINRISKI 2012 terveystutkimuksen tietoja 25–74-vuotiailta miehiltä ja naisilta (n=4904). Osallistuu nuorten tutkimuskilpailuun Liikunnanopettajan ammatti-identiteetti 2.0. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksen perusteella voimme sanoa, että ihmisten vuorokausirytmi ja aamuväsyneisyys ovat tärkeitä, huomioon otettavia terveyskäyttäytymiseen kuten liikuntaan ja istumiseen vaikuttavia piirteitä. LCA-menetelmän avulla muodostettujen kronotyyppiryhmien, liikunnan ja istumisen välisiä yhteyksiä tutkittiin multinomiaalisella logistisella regressioanalyysillä, vakioiden unen pituudella, iällä, sukupuolella, koulutuksella, tupakoinnilla, ruokavaliolla, painoindeksillä, sydänsairaudella ja masennuksella. Käytettyjä hakukoneita olivat Ebsco, Googlescholar, Proquest, Science Direct ja Web of Science. Tulokset olivat samansuuntaiset myös työssäkäyviin rajatulla joukolla. VIRTA J Jyväskylän yliopisto, opettajankoulutuslaitos Asiasanat: Liikunnanopettajat, ammattiidentiteetti, opettajankoulutus Opettajan työnkuva ja tehtävät ovat muutoksessa yhteiskunnan muutoksen myötä. Osallistujat täyttivät kyselylomakkeet joilla kysyttiin taustatietojen lisäksi mm. kasvatustieteet, liikuntatieteet ja yhteiskuntatieteet). Useassa tutkimuksessa ”Iltatyypeillä” havaitaan epäterveellisiä elämäntapoja kuten tupakointi, huono ruokavalio ja alkoholin käyttö. Tutkimushauissa käytettiin seuraavien hakusanojen yhdistelmiä: professional identity, physical education, teacher. Lapsuuden liikunnan yhteys työstressiin ja masennukseen aikuisena YANG X 1 , TELAMA R 2 , HIRVENSALO M 2 1 LIKES-tutkimuskeskus, 2 Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Asiasanat: liikuntaharrastus, lapset, nuoret, työstressi, masennus TAUSTA: Työssä koettu stressi vaikuttaa työntekijän hyvinvointiin. Liikunnanopettajakoulutuksella ja liikunnanopetuksella on havaittu olevan taipumuksena toisintaa ja vahvistaa vallitsevaa kulttuuria, ammatillista identiteettiä ja käsityksiä liikunnanopetuksesta sekä liikunnanopettajan työstä (Brown & Evans 2004; Capel 2007). Suomenkielisissä hauissa käytettiin asiasanoja liikunnanopettajat, opettajat ja ammatti-identiteetti. Edelleen, ”Iltatyypeillä” ja ”Aamuväsyneillä iltatyypeillä” oli ”Aamutyyppejä” suurempi todennäköisyys liikkumattomuudelle ja hyvin matalalle liikunnalle. Ammatillista identiteettiä kuvaavat maskuliinisen hegemoninen sukupuoliasetelma (Dowling 2006; Dowling & Kårhus 2011; Sirna, Tinning & Rossi 2010), ulkoisesti ja fyysisesti pätevän kehon keskeisyys (Fletcher 2012; Sirna ym. Näin ollen henkilölähtöisen mallinnustavan mukaan aamuväsyneisyys on kronotyyppejä vahvasti erotteleva piirre. Hakuun sisällytettiin tutkimuksen aiheen kannalta oleelliset tietokannat (mm. 2010) sekä pedagoginen orientaatio, jossa painottuvat taito, kilpailullisuus ja fyysinen suoriutuminen (Dowling 2011; Larsson 2009). Tutkimuksemme tavoitteena oli määrittää kronotyyppi henkilölähtöisen latentin luokka-analyysin (LCA) avulla, käyttäen informaatiota kuudesta kronotyyppiä kuvastavasta kysymyksestä, jotka ovat peräisin Horne ja Östberg kysymyspatteristosta. Liikunnanopetusalan toimijoiden (esim. Regressioanalyysit tehtiin ensin koko otoksella ja sitten erikseen työssäkäyvillä. Tämä haastaa opettajat uudistumaan, etsimään uusia työkäytäntöjä ja tarkastelemaan omaa osaamistaan ja arvostuksiaan eli arvioimaan uudelleen ammatillista identiteettiään. On tärkeää ymmärtää liikunnanopettajaopiskelijoiden ja liikunnanopettajien ammatillista identiteettiä ja sen kehittymistä aiempaa paremmin, jotta opettajankoulutuksessa voidaan tukea ”uudenlaisen” liikunnanopettajaidentiteetin muodostumista. Dowling 2011; Kujala 2011). Liikunnanopettajien ammatillisen identiteetin riittävyys ja uudelleen määrittelyn tarve ovatkin olleet esillä viimeaikaisessa keskustelussa (ks. Lisääntynyt työkuorma, erilaiset projektit ja koulun ulkopuoliset aktiviteetit, opettajiin kohdistuva arviointi, opettajan aseman muutos suhteessa oppilaisiin sekä monikulttuurisuus tekevät opettajan työstä entistä vaativampaa. Tutkimus tuo uutta tietoa ihmisten sisäisen kellon roolista liikuntatottumuksia ohjaavana tekijänä
tai 30.9. TULOKSET: Naiset kokivat työstressiä selvästi enemmän kuin miehet, mutta sekä naisten että miesten joukossa aktiiviset liikunnanharrastajat kokivat vähemmän työstressiä kuin liikuntaa harrastamattomat. Vähän liikuntaa harrastavat kokivat työstressiä neljä kertaa todennäköisemmin kuin pysyvästi aktiiviset ja kolme kertaa todennäköisemmin kuin harrastustaan lisänneet ihmiset. Lehti on monitieteinen ja julkaisee alkuperäisraportteja suomeksi. icmje.org). Vuoden 2007 seurantatutkimuksessa he olivat 36–45-vuotiaita. tiedustella myös lehden toimituksesta Liikuntatieteellisestä Seurasta ja ne löytyvät lehden internetsivuilta (www.lts.fi). Laseri tutkimuksen mukaan näyttää ilmeiseltä, että johtavuuspiirre on yhteydessä sekä nuoruuden liikuntaan että työstressin vähäisyyteen aikuisena. Niitä voi Käsikirjoitukset toimitukseen 31.3. Kevään arviointiprosessissa hyväksy tyt käsikirjoitukset ilmestyvät jou lu kuussa ja syksyn arviointiprosessissa hyväksytyt seuraavan vuoden kesäkuussa. Vapaa-ajan liikuntaa kysyttiin kyselylomakkeella. Myös urheilussa opittu vastuun kantaminen ja sosiaalisuus ovat asioita, joita työelämässä tarvitaan. Kevään määräaika on 31.3.2015 ja syksyn 30.9.2015. Korkean johtavuus -pistemäärän henkilöt osallistuivat ja ilmeisesti menestyivät nuorisourheilussa muita enemmän ja paremmin ja he kokivat työstressiä aikuisiässä muita vähemmän. Samat henkilöt kutsuttiin seurantatutkimuksiin vuosina 1992, 2001 ja 2007. Julkaisemisesta päättää tutkimusartikkelien toimitusryhmä asiantuntijalausuntojen perusteella. Tulokset osoittivat myös, että aktiivinen liikuntaharrastus suojasi voimakasta työstressiä kokevia naisia masennusoireilta. Käsikirjoituksia otetaan arvioitiprosessiin kaksi kertaa vuodessa. Tutkimuksessa ovat ne henkilöt, jotka olivat säännöllisessä ansiotyössä sekä 2001 että 2007. Selitysmekanismi saattaa olla yhteydessä A-tyypin käyttäytymiseen liittyvään johtavuusominaisuuteen. Lehti toimii myös välineenä tutkijakoulutuksessa ja so veltuu väitöskirjan osajulkaisujen jul kaisemiseen. Tässä tutkimuksessa naisten nuoruuden liikunnan ja työstressin välinen yhteys oli erittäin voimakas, vaikka aikuisiän harrastus otettiin huomioon. Kansainvälisissä julkaisuissa muulla kielellä aiemmin julkaistuja alkuperäistutkimuksia voidaan hyväksyä julkaistavaksi, mikäli tutkimuksella katsotaan olevan erityisen suuri kansallinen merkitys.Tutkijoille ja tutkijakoulutettaville lehti tarjoaa mahdollisuuden raportoida tutkimustuloksia alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: www.lts.fi LIIKUNTA & TIEDE -lehti julkaisee vertaisarvioituja suomenkielisiä tutkimusartikkeleita tutkimusartikkeliliitteissä ja lehden internetsivuilla (www.lts.fi). Kunkin käsikirjoituksen arvioi vähintään kaksi kyseisen tieteenalan kotimaista ansioitunutta tutkijaa. Tutkimuseettisen neuvokunnan ohjeet 2002, www.tenk.fi sekä kansainvälinen Vancouver-ohjeisto www. JOHTOPÄÄTÖKSET: Nuoruuden liikunnan ja aikuisiän työstressin vähäisyyden yhteys voi selittyä sillä, että urheilu lisää todennäköisyyttä olla liikunnallisesti aktiivinen ja hyväkuntoinen myös aikuisiässä. Lapsuuden ja nuoruuden liikuntaja urheiluharrastus ennusti sekä naisilla että miehillä vähäisempää pitkäaikaista työstressiä aikuisuudessa eikä tämä yhteys ollut riippuvainen aikuisiän liikunnasta. MENETELMÄT: Lasten ja nuorten sepelvaltimotaudin riskit (LASERI) -tutkimusprojektissa yli 2500 9-, 12-, 15ja 18-vuotiasta lasta ja nuorta vastasi vuonna 1980 omaa liikuntakäyttäytymistään koskeviin kysymyksiin. Toimitustyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä (ks. Lisätietoja: Kari Kalliokoski Päätoimittaja Turun yliopisto Sähköposti: kari.kalliokoski@utu.fi Kari L. Toisaalta sekin on mahdollista, että pitkäaikainen osallistuminen nuorisourheiluun ja liikuntaan kehittää johtavuuspiirrettä ja sitä kautta ominaisuuksia, jotka helpottavat työstressin käsittelyä. TUTKIMUSARTIKKELIT 2015. Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki.) Kirjoitusohjeet on julkaistu Liikunta & Tiede -lehden numerossa 6/2014. Aktiivit kokivat pystyvänsä kontrolloimaan työtään paremmin ja pitivät työtään sopivan vaativana vaikka ammattiasema ja koulutus otettiin huomioon. 102 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 IX Liikuntatieteen päivät 10.–11.6.2015 työstressin yhteyttä sekä sitä, ennustaako liikunta lapsuudessa ja nuoruudessa työstressiä aikuisuudessa. Kilpaurheiluharrastus saattaa kehittää myös selviytymisstrategioita stressitilanteissa. Käsikirjoitukset tulee toimittaa edellä mainittuihin määräaikoihin mennessä LIIKUNTA & TIEDE -lehden toimitukseen (os
Tämä kaikki on mahdol lista silloin kun perusta, eli luottamus, jota me voim me kutsua myös vilpittömyydeksi, ystävällisyydeksi, hyväk symiseksi, yhteisöllisyydeksi tai rakkaudeksi on läsnä. Ketkä ihmi set ovat sisälläni arvoa kantavina voimina. He ovat löytäneet sellaisten ihmisten pariin, jotka ovat heitä henkilö kohtaisesti inspiroineet. Rikastavaa vuorovaikutusta voi lähestyä kysy mällä: Millä tavalla autan toisia olemaan parhaim millaan. Pelkoa voi Himasen mukaan lähestyä muun muas sa seuraavilla kysymyksillä (katso esimerkiksi Leo Straniuksen blogi 10.9.1010 Himasen luentosarjasta Elämä taideteoksena): Mikä minua pelottaa. Näiden avulla hän voi kohdata pelon, joka muuten lamaannuttaisi ja kuih duttaisi. Pyramidin pohjalla on luotta mus. Luottamuksen romahtami sesta sen sijaan syntyy pelon kulttuuri. Olen itse juuri siirtynyt eläkkeelle ja työelämän ulkopuolelle. Himasella ei ole konkreettista toimintaohjelmaa rikastavan vuo rovaikutuksen kehittämiseksi, kuten Leo Stranius toteaa. Onnistuminen, onnis tumisen kokemus, palkitsevuus ja palkitseminen ovat työelämässä vähemmän dramaattisia ja näkyviä kuin parhaimmillaan huippuurheilussa. EMERITUS IHMETTELEE ”H uippuurheilijat tekevät loisteliaim mat tulokset tuntiessaan itsenä iloisiksi, vahvoiksi, varmoiksi ja vapaik si. Jaettu läsnäolo on voimakkaimpia asioita, mitä maa päällään kantaa. Näitä me kuitenkin tarvitsemme. Rikastava yhteisö mahdollistaa yksilön va pauden tunteen, ilon, luovuuden ja unelmat. Haluan kiittää ihmisiä, joilta olen vuosien ja vuosikymmenten ajan saanut voima varoja ja inspiraatiota. TIMO TAKALA Oulu Kirjoittaja on entinen Jyväskylän yliopiston liikuntafysiologian professori ja Oulun Diakonissalaitoksen konsernin johtava ylilääkäri ja Oulun liikuntalääketieteellisen klinikan ylilääkäri. Pekka Himasen ja muiden työkulttuurin tutkijoi den mukaan menestyneiden yritysten kulttuuri on pyramidin kaltainen. Manuela Bosco ja Pekka Himanen kuvaavat mo lemmat niitä hetkiä ja tilanteita, jotka ovat vapaut taneet heidän voimavarojaan. Painostavuuden ja pelon ilmapiiri ei tuota hyviä tuloksia.” Näin kirjoitti Manuela Bosco Hel singin sanomissa pari vuotta sitten. Pystynkö sanomaan toiselle jotain, mitä hän on aina halunnut kuulla. Luottamuksen aihetta voi lähestyä kysymällä: Mil le perustalle luottamukseni on rakennettu. Samalla olen lopettanut suuren osan luottamustehtävistäni. Myös työelämässä ne tule vat luottamisesta, yhdessä tekemisestä ja jaetusta kokemisesta. Ja siksi me sitä kaipaamme.” Työelämässä kannamme vastuuta asiakkaalle, työnantajalle ja työtovereille. Luottamuksen varassa ihminen voi olla rikas tavassa vuorovaikutuksessa. Näistä syntyy filosofi Pekka Himasen kuvaama rikastava vuorovaikutus, joka mahdollistaa luovuuden ja unelmat. Mikäli meillä ei ole hyviä kysymyksiä, on vaikea tehdä hyviä havaintoja. Millä tavalla autan toisia menemään vielä pidem mälle. Tärkein anti tässä onkin kyky tehdä hyviä kysymyksiä. Väitän että ensimmäinen asia, joka nousee mieleen Usain Boltista, maailman nopeim masta ihmisestä, on kaukana vakavuudesta. Mitkä ovat minun häpeän kokemukseni top 3. Nyt on täydelli nen aika suomalaisen huippuurheilun avautua sille, minkä se on kieltänyt itseltään pitkäksi aikaa, vetää rauhallisesti henkeä ja palata yhdessä tekemisen luo vaan ihmeeseen. Kenelle ihmiselle olen itse antamassa arvoa ja luot tamusta. Mitä minulle tapahtuu konfliktitilanteessa. Näitä me kuitenkin tarvitsemme.. Bosco jatkoi: ”Maassamme on pinttynyt tapa aja tella, että asioiden pitäisi olla vakavia, jotta ne oli sivat arvokkaita. Boltilla on huumorintajua vähintään yhtä paljon kuin nopei ta lihassoluja, eikä se ole sattumaa. Pelon sijasta kannattaa valita eläminen. 103 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: TIMO TAKALA Palkitsevaa palkitsemista sen mukaan elämä on jatkuvaa liikettä ja muutosta. Hima Onnistuminen, onnistumisen kokemus, palkitsevuus ja palkitseminen ovat työelämässä vähemmän dramaattisia ja näkyviä kuin parhaimmillaan huippu-urheilussa
Täten myös koulutuksen ohjenuorana pidetyn opetussuunnitelman tulee muuttua. 104 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: SANNA-KAISA LINTU Tule hyvä OPSI, älä tule paha OPSI! oikeuksien sisällöt vaikuttivat opetussuunnitelman arvoperustan muotoutumiseen (Perusopetuksen opetussuunnitelma 1994, 8–10). Esimerkiksi Steiner-koulut ja montessoripedagogiikka ovat saaneet positiivista huomiOPISKELIJA OUNASTELEE T uleva opetussuunnitelma on puhuttanut kasvatuskeskiön populaa jo muutaman vuoden ajan. Oppimisja tiedonkäsityksen muutos, kansainvälistymisen ideologia sekä esimerkiksi YK:n ihmisMielenkiinnolla odotamme ilmiölähtöisen oppimisen tuloksia. Joku ehkä naurahtaa tälle ajatukselle, mutta en pidä sen toteutumista täysin mahdottomana ideana. Ei välttämättä. Viimeisin opetussuunnitelma on julkaistu reilu kymmenen vuotta sitten, jolloin itse olin koulunpenkillä nautiskelemassa yläkoulun sivistävää opetusta. Kehittämistyö tulee huipentumaan vuoden vaihteessa, jolloin uusi OPS astuu virallisesti voimaan. Liikunnassa tämä ilmiö ei juurikaan paina, sen sijaan liikunnallisen elämäntavan kannattajina voisin sanoa meidän liikkamaikkojen olevan tyytyväisiä istumaajan vähenemisestä. Alati muuttuva yhteis kunta pitää siitä hyvän huolen. Mikä on kasvattamisen todellinen päämäärä. Hieman opetussuunnitelman kehityksen historiaan peilaten, tällainen muunneltavissa oleva, ihmisten tarpeisiin reagoiva opetussuunnitelma-ajattelu on kehittynyt vasta 90-luvun taitteessa. Opetussuunnitelmaa on kritisoitu sen otteesta kasvattaa lapsia tiettyihin yhteiskunnan normeihin ja arvoihin. Pisan timanttisin kärki, täältä me tulemme taas! Vai tulemmeko?. Oppilaiden yksilöllisyys ja asema tiedon rakentajana alettiin nähdä merkityksellisempänä kuin ennen. Etukäteen on hankala sanoa, millaisen vastaanoton kouluyhteisöjä varten tehty opetussuunnitelma tulee saamaan. Varsinkaan erityisen kasvatusideologian omaavissa kouluissa rikotaan rajoja. Opettajana en voi koskaan sanoa olevani valmis. Syksyllä laitan maisterin paperit hakuun, kunhan saan opetussuunnitelman kehitystä käsittelevä lopputyön printattua pihalle teknologian syövereistä. On hienoa huomata, miten viimeaikoina koulumaailmassa tapahtuneet muutokset ovat puhututtaneet aiheesta kiinnostunutta mediaa ja yhteisöjä. Yhteiskunta muuttuu – koulu muuttuu Kun yhteiskunta muuttuu, koulu muuttuu. Koulun tavoitteita ja opetuksen normeja voisi ehkä kyseenalaistaa enemmän ja rohkaista lapsia itseohjautuvuuteen. Ketä varten oikeastaan koulutyötä teemme. Esimerkiksi tuolittomat luokkahuoneet ovat saaneet paljon huomiota ja alkuun ihmetystäkin osakseen myös meidän opiskelijoiden keskuudessa. Tietysti opintojen jälkeen opettajuuden kehitys jatkuu työelämässä kollegoiden tuella sekä jatkokoulutuksen tahdittamana. Jyväskylän akateeminen maailma on ruokkinut ajatteluani nyt noin viiden vuoden ajan ja tässä sitä viimeistellään liikuntakasvatuksen opintoja. Virikkeellinen, aivoja aktivoiva ja ergonomisesti rakennettu oppimisen tila voisi olla tulevaisuudessa kaikkien koulujen tavoite, joka määriteltäisiin myös valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa. Mikä on loppujen lopuksi koko koulun merkitys. Itsestään selvääkö. Vaikka tällainen vaihtoehtoinen toiminta luokkahuoneessa ei suinkaan ole uutta. Kaiken kaikkiaan nämä tunteita vavisuttaneet opinnot ovat rikastuttaneet minua ihmisenä ja valmistaneet minus ta rautaisen pedagogisen osaajan tuleviin koulumaailman koitoksiin – tai siihen ainakin haluan uskoa. Mielenkiinnolla odotamme ilmiölähtöisen oppimisen tuloksia. Tällä hetkellä opetussuunnitelma keskittyy yksityiskohtaiseen ohjaamiseen, yhteiskunnan ja yksilön tarpeita kuunnellen. Pisan timanttisin kärki, täältä me tulemme taas! Vai tulemmeko
2010) ongelmana on nähty juurikin opetussuunnitelman irrallisuus suhteessa käytännön koulutyöhön. Erilaista kasvatusnäkemystä valtakunnallisesti tarjoaa myös uusi opetussuunnitelma. Alueellinen ja koulukohtainen opetussuunnitteluvastuu pitää ottaa haasteena, johon vastataan tekemällä parasta, yhtenäistä työtä lasten kasvun hyväksi. Mikä määrittääkään opettajien työtä koulussa. 105 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 ota osakseen. Opetussuunnitelma ja koulun arki eivät ole kohdanneet. Opettajina emme voi suoltaa koko opetussuunnitelman sisältöä opetukseen kerralla, vaan pyrimme keskittymään oleellisimpaan, joka keskittää tekemisen kohti asetettua tavoitetta. Sen lisäksi käytämme opetussuunnitelmaa opetusharjoitteluissa opetuksen yhtenäistämisen apuvälineenä. Voisiko olla niin, että opettajat kaipaisivat enemmän paikallisesti päätettyjä yhteisiä opetussuunnittelun päälinjauksia ja painotuksia opetuksellisten tavoitteiden yhtenäistämiseksi. Liikunnanopettajaopintojen aikana opetussuunnitelmaan perehdytään opetussuunnitelman sisältöihin syventävän kurssin avulla. Koulun yhtenäisistä opetustavoitteista puhutaan opiskeluaikana varsin vähän. Opetussuunnitelma on inhimillinen, salliva ja siitä on karsittu kermat päältä jättäen oleellisin ydinaines jäljelle. Tarvitaanko koulukohtaisen opetussuunnitelmatyön taustalle jotain järeämpää, jolla varmistettaisiin hyvän työn jatkaminen valtakunnallisen viitekehyksen suunnittelun jälkeen. On ollut mielenkiintoista jakaa näkemyksiä eri oppiaineiden opettajien, opiskelijoiden ja yliopiston lehtoreiden kanssa. Aiheesta kiinnostuneena olen osallistunut Jyväskylän alueen OPS-työryhmän toimintaan pitkin syksyä. Näissä opettajankoulutuslaitoksen järjestämissä idearikkaissa kokoontumisissa on päästy hyvin syvälle opettajuuden ytimeen lukuisten ryhmäkeskustelujen ja asiantuntijapuheenvuorojen kautta. Voivatko kaikki olla missään tilanteessa tyytyväisiä opetussuunnitelman antiin. Toki tämänhetkinen opetussuunnitelma on jo vanhentunut astuessani Virikkeellinen, aivoja aktivoiva ja ergonomisesti rakennettu oppimisen tila voisi olla tulevaisuudessa kaikkien koulujen tavoite, joka määriteltäisiin myös valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa. Monet opettajat kokevat työskentelevänsä pitkälti omalla persoonallaan, liikuntalajien kautta vaalien omia opetusfilosofisia tavoitteitaan. Puhutaan niin sanotusta kuilusta hallinnollisen portaan ja konkreettisen kenttätyön välillä. Toisille tämä tarkoittaa vapautta ja tilaa toteuttaa opetusta vain mielikuvitus rajanaan hyveelliset tavoitteet mielessä pitäen. Toki opetussuunnitelman väljyys herättää mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Arkipäiväiset keskustelut opiskelijakavereideni kanssa pari vuotta sitten avarsivat omaa näkemystäni suhteessa opetussuunnitelmaan. Moni turhautuu tiiviiseen ulkoasuun, joka sisältää paljon tärkeitä ja noteerattavia tavoitteita, mutta konkretia puuttuu. Puhutaan paljon, että opetussuunnitelman kehitys hamuaa kohti ilmiölähtöisyyttä ja laaja-alaista osaamista. On hienoa, kuinka lapsille ja heidän vanhemmilleen pystytään tarjoamaan vaihtoehtoja, joista saada erilaista kasvatusnäkemystä lapsen kasvua ajatellen. Tällaista ryhmätoimintaa olisi hyvä jalostaa kouluihin varsinkin uuden opetussuunnitelman juurruttamisen aikana sekä sen toimivuutta tarkasteltaessa. Tarvitaanko koulukohtaisen opetussuunnitelmatyön taustalle jotain järeämpää, jolla varmistettaisiin hyvän työn jatkaminen valtakunnallisen viitekehyksen suunnittelun jälkeen?. Opetussuunnitelmaa arvioineessa tutkimuksessa (Sulonen ym. Työn jatkumo pitää varmistaa hallinnosta kentälle saakka. Liikunnan opetussuunnitelmassa liikuntalajeja ei ole juurikaan mainittu, sen sijaan elämäntaidollisia asioita tekstistä voi poimia pilvin pimein. Väljyyttä, vapautta, tavoitteita – konkretiaa. Konkreettisesti opetussuunnitelman kanssa työskennellään suhteessa opintojen kestoon hyvin vähän. Opetussuunnitelmaan perehdytään ja sitä hyödynnetään melko vähän
Sen takia pelkkä tulevaisuuteen tähtääminen on turha tavoite, sen sijaan nautitaan nyt ja eletään parhaiten tässä päivässä. Myös koulussa oleminen on elämää parhaimmillaan, eikä sen arvoa ihmisen elämässä haluta tietenkään viedä pois. & Korkeakoski, E. Esija perusopetuksen opetussuunnitelmajärjestelmän toimivuus. On hyvä asettaa omalle ajattelulle haasteita ja pohtia tuntematonta tulevaisuutta. Toisaalta tällainen ajatus tuntuu haastavalta, jos meidän tulisi olla koko ajan ikään kuin askeleen edellä. Uuden OPSin antia odottaen, liikuntakasvatuksen mahdollisuudet hyödyntäen, mukavaa kesälomaa koulunpenkille! SANNA-KAISA LINTU Opiskelija Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sannakaisa.k.m.lintu@student.jyu.fi LÄHTEET: Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994. 2010. Sulonen, K., Heilä-Ylikallio, R., Junttila, N., Kola-Torvinen, P., Laine, T., Ropo, E., Suortamo, M., Knubb-Manninen, G. Tärkeämpää olisikin mahdollisesti opetussuunnitelman kehityksen suuntaviivojen tarkastelu sekä sen taustalla olevan ajattelun pohdinta. Helsinki: Painatuskeskus. Opettajakoulutusta voisikin täydentää esimerkiksi tällaisella ideologisella tulevaisuuden koulu -kurssikokonaisuudella, jossa perehdyttäisiin yhteiskunnan kehitykseen koulutuksen näkökulmasta ja pohdittaisiin tulevaisuuden haasteita. Kasvatamme lapsia ja nuoria kuitenkin tässä ja nyt, antaaksemme näkemystä ja työkaluja heidän elämään. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 52, 9–10, 24, 129,198.. 106 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 työelämään, mikä osaltaan vie siltä painoarvoa
Vuosittaisiin viittausmääriin perustavassa Suomi Sport -indeksin mukaan taso on kuitenkin uhkaavasti laskussa. Liikuntatieteitä arvioitiin viimeksi yhteispohjoismaisessa arvioinnissa vuonna 2012. S uomen Akatemian rahoitus suunnataan parhaille tutkijoille ja lupaavimmille hankkeille korkeatasoisen tutkimuksen toteuttamiseen, linjasi tiedeasiantuntija Kati Takaluoma Suomen Akatemiasta. 106 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: JARI KANERVA Suomen Akatemia asetti suomalaisen liikuntatieteen koordinaatit kohdalleen A J A S S A Suomen Akatemian näkemys liikuntatieteellisen tutkimuksen tasosta nousi esille valtion liikuntaneuvoston järjestämässä tutkijatapaamisessa 20.5. Kaikkiaan Suomen Akatemiassa tehdään rahoituspäätöksiä tänä vuonna noin 349,5 miljoonalla eurolla. Silloin sen taso todettiin korkeaksi. Vuonna 2014 hakemuksia. Suomen Akatemian rahoitus suunnataan parhaille tutkijoille ja lupaavimmille hankkeille korkeatasoisen tutkimuksen toteuttamiseen, linjasi Suomen Akatemian tiedeasiantuntija Kati Takaluoma. Jyväskylässä
Liikuntatieteitä arvioitiin viimeksi yhteispohjoismaisessa arvioinnissa vuonna 2012. Suomalaistukijoiden hakemusten puutteina oli, että menetelmät oli usein kuvattu liian lyhyesti eikä kansainvälistä yhteistyötä, sen merkitystä hankkeelle ja suomalaiselle tieteelle aina perusteltu. 03 282 9600 ukkinstituutti.fi/koulutus Laaja perustietopaketti liikunnan vaikutuksista hyvinvointiin, terveyteen ja kunnon osa-alueisiin. Myös biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen, kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen, luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen sekä terveyden tutkimuksen toimikunnista voi hakea rahoitusta liikuntatutkimukseen. saakka, sen jälkeen 380 € Seminaarin teemoja ovat: • Liikkumattomuus – taloudellinen haaste yhteiskunnalle • Työikäisten sairastavuus kuriin • Kustannustehokkaat ja vaikuttavat keinot liikkumisen lisäämiseksi • Sanoista tekoihin Tutustu ohjelmaan verkossa! Liikkumalla terveyttä -verkkokoulutus Koulutusesittelyt ja lisätiedot verkossa! ukkoulutus@uta.fi | puh. 107 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 tuli kaikkiaan 4 000 kappaletta, joista seulan läpäisi noin kymmenen prosenttia. Opetusja kulttuuriministeriön ylitarkastaja Kari Niemi-Nikkolan mukaan vaikuttavuus leikkaa läpi koko liikunta-alan päätöksentekoa ja vaikuttavuutta myös arvioidaan jatkuvasti. Hinta 100 € liikuntapoliittisesti relevanteista hankkeista, joten biotieteet ovat aikaisempaa pienemmässä roolissa. Substanssitasolla tämä tarkoittaa lasten ja nuorten sekä iäkkäiden liikunnan tutkimuksen esiinmarssia. Nyt käytössä oleva Suomen Akatemian arviointi on vähentänyt tutkimushakemusten määriä, mutta vastaavasti nostanut tieteellistä tasoa. Niemi-Nikkolan mukaan OKM:n näkökulmasta haussa menestyvät kansainvälisesti korkeatasoiset, monitieteiset ja useammalle hallinnonalalle ulottuvat hankkeet. Valtakunnalliset terveysliikuntapäivät 23.–24.9.2015 | 340 € 19.6. Kaprio kysyikin, miksi liikunnalla pitäisi olla erillinen rahoitus, kun muu tutkimus rahoitetaan Akatemiasta. Tieteen tila 2014 -arvioinnin mukaan liikuntatieteellinen tutkimus keskittyy vahvasti Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Silloin tutkimuksen taso todettiin korkeaksi. Toisena isona asiana hän otti esille soveltajien mukaan ottamisen tutkimushankkeisiin, sillä asiakkaalta saatavaa kokemustietoa tulisi myös hyödyntää. Vertailukohtana ovat ne maat, joissa julkaisumäärät ovat jotakuinkin samoja. Tieteellisen tason arviointi tapahtuu Suomen Akatemiassa ja poliittinen relevanssi mitataan OKM:ssä valtion liikuntaneuvoston avustuksella. Liikuntatutkimus kuuluu Suomen Akatemiassa terveyden tutkimuksen toimikuntaan. Hakijoilta kaivattiin kunnianhimoisempia, innovatiivisempiä, paremmin suunniteltuja ja vakuuttavampia tutkimushankkeita, jotka tavoittelevat korkeatasoisia kansainvälisiä julkaisuja. Lisäksi odotettiin enemmän kiinnostavia laadullisia tutkimushankkeita. Takaluoman mukaan kansainvälisten arviointipaneelien palautteessa vuodelta 2014 tuli esille, että hakemuksista löytyi sekä erinomaista kansainvälistä tasoa olevia että heikompia. Moni kokenut ja pätevä hakija oli jättänyt puutteellisen, heikkotasoisen tai selkeästi virheellisen tutkimussuunnitelman. Nyt hallinnossa ollaan kiinnostuneita yhteiskuntaja käyttäytymistieteellisistä ja LIIKKUMATTOMUUDEN KOVA HINTA – onko nyt ennaltaehkäisyn aika. 25. Itseopiskelupaketti soveltuu terveyden ja liikunnan ammattilaisille sekä alan opiskelijoille. Tulokset määrittävät tutkimuksen käyttöarvon tulevaisuudessa – eivät metodit. Valtion liikuntaneuvoston jäsenen, professori Jaakko Kaprion mukaan liikuntatieteissä tutkijakunta on osannut vastata haasteisiin. Jatkotutkimusvarauksia tulevalle vuodelle on noin kaksi miljoonaa euroa, joten uusille hankkeille on jaettavissa vain puoli noin miljoonaa euroa. Liikuntatieteellisiä hakemuksia terveyden tutkimuksen toimikuntaan on vuosina 2011–2013 tullut yhteensä 99, joista 14:lle myönnettiin rahoitus. Indeksi saadaan laskemalla suomalaisten artikkelien saama viittausten määrä korkeatasoisissa tieteellisessä lehdissä. JARI KANERVA Koulutusja viestintäpäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi. OKM:n rahoitus 2,5 miljoonaa Opetusja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittaman liikuntatieteelisen tutkimuksen arviointi on nykyisellään kaksivaiheinen. Liikuntatieteen julkaisumäärät ovat viime vuosina pysytelleet samoissa lukemissa, mutta kansainvälinen painoarvo näyttää Suomi Sport -indeksin perusteella tarkasteltuna liukuvan alaspäin. Erityistä huomiota on kiinnitetty liikkumattomuuden ehkäisemiseen. Vuonna 2015 liikuntatieteelliset tutkimusprojektit ovat saaneet OKM:ltä 2,5 miljoonaa euroa, mutta summa ei kasva vuodelle 2016. VLN:n jäsen, tieteellinen johtaja Raija Laukkanen totesi, että liikuntatieteellisiltä tutkimushankkeilta puuttuu yhteistyötä muiden tieteenalojen vastaavien hankkeiden kanssa
Laajempia teemoja palastellaan pienempiin kokonaisuuksiin, jotka paitsi tarjoavat jotain jokaiselle, ovat kiireisen mediakäyttäjän nopeasti hotkaistavissa ja helpommin jaettavissa muilla kuin perinteisen median alustoilla. Samalla julkaistut jutut ovat lyhentyneet. Asiantuntijoilla on yhä sijansa asiakysymysten määrittelijöinä, kunhan asiakysymykset itse läpäisevät median kiinnostavuusseulan. Huippu-urheilijoiden ja liikuntakentän julkkisten näkyvyys on tietenkin ennen kokemattomalla tasolla, mutta muuten liikuntakentän keskeiset henkilöt tulevat esille lähinnä nimitysuutisissa tai asemiin sidottuina mainintoina, eivät toimintansa tai näkemystensä kautta. Liikuntapolitiikan kapeneva tila mediassa siin, vaan tärkeiksi ja kiinnostaviksi koetut liikuntaasiat valikoituvat median yleisöodotusten perusteella. Vakiintuneita ja julkisuudessa säännöllisesti seurattuja ovat urheilun suurtapahtumat ja liikuntarahojen jakaminen. Media muuttuu, muuttuuko liikuntakenttä. Samoin käy päätöksentekoa edustaville tahoille – keskustelut käydään median toimintalogiikan ehdoilla liikuntakentän ulkopuolella. Miten liikunnan periaatteelliset kysymykset voisivat päästä mukaan (terveys)liikunnan julkisuuden nosteeseen. Hankalat asiakokonaisuudet ja isot linjat katoavat julkisesta keskustelusta. Yksilöllistyvässä, kulutusja tyylitietoisessa todellisuudessa liikunnan, tyylin ja terveyden yhdistäminen myy ja sen viereen löytyy mainostajiakin. Kasvu selittyy terveyteen ja hyvinvointiin painottuvien liikuntajuttujen määrän kasvulla. Liikuntapolitiikan julkisuutta leimaavatkin katoavat aiheet, kapeneva käsittely ja vaikenevat toimijat. Samalla liikuntapolitiikan teemojen näkyvyys mediassa vähenee. Julkisuutta saavuttavat teemat liittyvät yhä harvemmin liikuntapolitiikan ydinkysymyksiin. Hankalat asiakokonaisuudet ja isot linjat katoavat julkisesta keskustelusta. Julkisuutta saavuttavat teemat tai ainakaan näkökulmat eivät välttämättä liity liikuntapolitiikan toimijoiden määrittelemiin ydinkysymyk. Juttujen kokonaismäärä kasvaa, mutta liikuntapolitiikan julkisuus kapenee. Politiikkaan, hallintoon, suunnitteluun, tutkimukseen ja liikuntatietoon liittyvät asiat jäävät julkisuuden marginaaleihin. Median 2000-luvun muutoksia kuvaavia määreitä ovat viihteellistyminen, visualisoituminen, henkilöityminen, markkinoituminen sekä emotionaalisuuden ja kiinnostavuuden vaatimukset. Ne ovat kaiken aikaa enemmän yksilön liikuntakäyttäytymiseen, elämäntapaan ja terveyteen liittyviä juttuja, median markkinoitumiseen liittyvistä syistä. 108 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: SANNA VALTONEN, SANNA OJAJÄRVI Politiikkaa marginaalissa. Nykytilanne on seurausta sekä median muuttuneista käytännöistä että liikuntakentän toimijoiden muuttumattomista käytännöistä. Kiinnostaviksi määritellyt aiheet valuvat mediasta toiseen ja niitä kierrätetään sosiaalisen medi an verkostoissa. Julkisuudessa näkyvyyttä saavien ja keskustelua P O H D I T T U A Liikunnasta puhutaan paljon. L iikuntaa käsittelevien juttujen kokonaismäärä on kasvanut 2000-luvulla. Puheen määrän lisääntyessä ja keskittyessä yksilön valintoihin keskustelu liikuntapolitiikan aiheista on jopa vähentynyt
SANNA VALTONEN, VTL Mediatutkija Helsingin yliopisto Sähköposti: sanna.valtonen@helsinki.fi SANNA OJAJÄRVI, VTM Mediatutkija Helsingin yliopisto Sähköposti: sanna.ojajarvi@helsinki.fi Liikunnan mediajulkisuus ja päätöksenteko -tutkimushankkeessa selvitettiin mitä ja miten urheilusta ja liikunnasta valtavirtaisessa mediassa puhutaan ja miten puheet ovat 2000-luvulla muuttuneet. Julkisuuden hallinta tarkoittaa paitsi omaa toimialaa koskevan julkisuuden tuntemista myös julkisuudessa toimimista. Tämä edellyttää uudenlaista asennetta nimenomaan liikuntaorganisaatioiden viestintästrategioissa. Lehdet edustavat sanomalehtiä ja aikakauslehtiä sekä liikunnan lajija populaaritieteellisiä lehtiä. Median näkökulmasta juttu toimii, kun sitä luetaan. Asiantuntijoilla on yhä sijansa asiakysymysten määrittelijöinä, kunhan asiakysymykset itse läpäisevät median kiinnostavuusseulan. Hallinnon ja tutkimuksen käytäntöihin vakiintuneesta näkökulmasta tiedote on onnistunut, kun se julkaistaan. Pelkkä kansalaisten kuuleminen päätöksenteon yhteydessä ei lisää luottamusta päätöksentekijöihin, ellei kuulemisella voida reaalisesti vaikuttaa päätöksiin. Laajat yhteiskunnalliset kysymykset sopivat hankalammin muottiin, ellei niitä onnistuta kääntämään yksilön kokemusten ja valintojen kielelle. Journalismin pyrkimyksenä on tuoda asiat esille yleisöä puhuttelevina, kiinnostavina ja merkittäviltä näyttävinä. Toisessa, ”sisäpiiriläisten” pelissä, tehdään ylätasoisempaa politiikkaa, joka ei juurikaan näy julkisuudessa. Tutkimuksen aineisto koostui 16 printtilehden 2311 lehtijutusta vuosilta 2000–15. Ainoa keino luottamuskuilun kaventamiseksi on päätöksenteon julkisuuden ja avoimuuden lisääminen ja keskustelu. Pelien, sääntöjen ja osallistujien soisi kohtaavan. Verkostoajan kansalaisyhteiskunta ei saatujen kokemusten perusteella voi rakentaa ylhäältä päin valtiovallan toimin. Kansalaiset eivät koe julkishallinnon kotisivuja erityisen tärkeiksi informaatioja viestintäkanaviksi. Toistaiseksi yritykset kansalaisten kuulemiseksi ovat olleet varsin kaukana aidosta vuorovaikutuksesta. Tällainen strategia on pitkän päälle kestämätön. Osallisuus ja sen kokeminen ovat poliittisten valintojen lähtökohta. Jos tutkija on tarpeeksi kiinnostava, tie julkkikseksikin on kyllä avoin. eivät tule kommentoiduiksi. Avoin vuoropuhelu, jota kansalainen voi seurata ja johon osallistuminenkin on jollakin keinoin mahdollista. Lisäksi on analysoitu OKM:n Liikuntayksikön keräämää some-aineistoa (2010–13) ja seurattu liikunnan keskeisten toimijatahojen verkkosivuja. Lyhyeen uutisjuttuun ei mahdu erilaisia ja keskustelua herättäviä näkökulmia eikä sen viereen kirjoiteta kommentoivaa kainaloakaan. Vuorovaikutuksen lisäämisen kannalta on keskeistä, että kansalaisten tunne omista vaikutusmahdollisuuksista herää, palautuu ja lisääntyy. Liikuntapoliittisten kysymysten marginalisoituminen julkisuudesta tapahtuu monissa toisiaan syventävissä kehityksissä. Artikkelit rakentuvat lukijan odotuksia palvelevan toimittajan – ei virkamiehen, järjestötoimijan tai tutkijan – ehdoilla. Samaan aikaan toimitusten kommentteja kirjoitetaan ”tärkeiden” ja isojen juttujen yhteyteen -pikku-uutisiksi marginalisoituneet liikunnan rahanjakokysymykset yms. Tutkimuksen tuloksia on peilattu liikuntahallinnon agendoihin ja tavoitteisiin.. Facebooktilin avaaminen ei sekään merkitse vuorovaikutuksellisen ja keskusteluja avaavan potentiaalin hyödyntämistä, jollei vuorovaikutukseen ole mahdollista panostaa. Liikuntapolitiikka voisi näin kenties tehdä paluun julkisuuden areenoille. Ne aiheet, joista kansalaiset keskustelevat ovat määritelmällisesti kiinnostavia mediankin näkökulmasta. Media pyrkii kuvaamaan asiat yksilön näkökulmasta ja tuttavallisesti puhutellen. Liikuntakentän olisi aika miettiä keinoja ja kanavia, joilla kansalainen saataisiin mukaan keskusteluihin ja liikunnan merkitysten määrittelyihin. Kansalaisten luottamuksen palauttaminen (liikunta)politiikkaan ei tapahdu liikkumattomuuden haittoja korostavien valistusmateriaalien tai edes myönteisten julkisuuskampanjoiden avulla. Peleissä on erilaiset säännöt ja eri osallistujat. Mikäli liikuntapolitiikan aiheille halutaan julkisuutta, on hyvä olla tietoinen median toimintatavoista. Kriittinen puhetapa – silloin kun sitä esiintyy – kohdistuu järjestelmän sijaan yksilöön. Ainakin keskustelua voi kierrättää ja käydä omissa sosiaalisissa verkostoissa – sekin lisää luottamusta ja kiinnostusta. Tiedotteita enää harvoin julkaistaan valtamediassa sellaisenaan, sillä median tavoitteet eivät ole yhteiskunnallisia (esimerkiksi liikuntapoliittisia), vaan kaupallisia ja sellaisina ne kytkeytyvät median omiin yleisöodotuksiin. Toteava ja eri näkökulmia inven toiva puhetapa ovat vallanneet sijaa kriittiseltä tai uutta avaavalta puhetavalta. 109 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 herättävien aiheiden lisäksi puhetavat ovat muuttuneet. Kantaa otetaan entistä harvemmin. Herättelevää on, että myös mielipiteellisten juttujen – pääkirjoitusten, kolumnien, näkökulmien – puhetavat muuttuvat inventoivaan, näkökulmia esittelevään suuntaan. Peliin puuttuminen ja suunnan muuttaminen on kuitenkin vielä mahdollista. Kansalaiset mukaan avoimeen vuoropuheluun Liikuntapolitiikan julkisuuspelejä pelataan useilla rinnakkaisilla eikä suinkaan aina kaikille avoimilla areenoilla. Terveyteen painottuvassa elämäntapajulkisuudessa rummutetaan yksilökeskeistä, liikkuvan kansalaisen valintoihin liittyvää (elämän)politiikkaa. Myös liikuntasektorin on sopeuduttava ainakin osin uudistuvan journalismin lainalaisuuksiin. Olennaista on edistää tietoista sillanrakennusta kansalaisja hallintonäkökulmien kesken
Tässä sanottu on luonnollisesti hieman kärjistettyä, eikä sitä voi kohdistaa suoraan joka lajiin tai jokaiseen yksilöön. Pelkästään ”kyllä minä näytän” -asenne ei riitä. Ajatuksena on, että talvilajien urheilijoita tuetaan aina opiskeluista lähtien, testausja tutkimustoimintaan ja menestymiseen saakka. Moni asia urheilussakin heijastuu luonnollisesti yhteiskunnasta ja siitä, miten me yksilöt yhteiskunnassa toimimme. Kysymys kuitenkin kuuluu, voimmeko me suomalaisessa huippu-urheilussa oppia näistä seikoista jotain. Se niin sanottu hyvän tunteen tavoittelu jätetään täällä enemmän taustalle ja töitä tehdään siinä uskossa, että ”mitä kovempaa harjoitellaan, sitä paremmaksi tullaan”. Kuvaavaa on enemmänkin analyyttinen, oma-aloitteinen ja tietoa hakeva ote tekemiseen. He hakeutuvat paikkakunnille, joissa kyseisessä lajissa on paljon ammattimaista toimintaa ja ovat avoimia ottamaan vastaan uusia ajatuksia valmennuksesta. Näihin vuosiin mahtuu paljon erinäisiä työtehtäviä aina opetuksesta ja tutkimuksesta valmentamiseen, ja kaikista olen luonnollisesti oppinut paljon. Ehkä eniten eroava osa-alue Suomen ja Ruotsin välillä on urheiluun liittyvä tutkimusja kehitystoiminta.. Lajeissa tapahtuvat erityisprojektit pohjautuvat testaustoimintaan ja Olympiakomitean tai tutkimusta tekevien henkilöiden erityisosaamiseen. Keskuksen toiminta pohjautuu Mid Sweden Universityn, Östersundin kaupungin sekä eräiden muiden tukijoiden yhteistyöhön. Ruotsin Olympiakomitealla on tässä järjestelmässä merkittävä rooli. Varsin yksinkertaisilla asioilla – ei pelkästään rahalla – saadaan aikaan suuria eroja urheilijoiden kehittymisessä huipulle, kunhan meitä on tarpeeksi monta puhaltamassa yhteen hiileen. 110 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: MARKO LAAKSONEN Sinivalkoiset vastaan sinikeltaiset Ehkä eniten eroava osa-alue Suomen ja Ruotsin välillä on urheiluun liittyvä tutkimusja kehitystoiminta. MARKO LAAKSONEN, FT Dosentti, yliopistonlehtori Päävalmentaja Suomen Ampumahiihtoliitto Sähköposti: marko.laaksonen@biathlon.fi N Ä IN M A A IL M A L L A T asan kymmenen vuotta sitten aloitin yliopistonlehtorin virassa Mid Sweden Universityn (Mittuniversitetet) palveluksessa Ruotsin Östersundissa. Olen ollut vahvasti kytköksissä täkäläisen Swedish Winter Sports Research Centerin toimintaan. Harjoittelu ei voi aina tuntua mukavalle! Pitää uskaltaa mennä myös mukavuusalueen ulkopuolelle ja venyttää sitä jousipyssyn jännettä. Itse harjoittelu, ainakin niissä lajeissa, joita olen päässyt läheltä seuraamaan, on Ruotsissa kovempaa kuin Suomessa. Osa tätä kokonaisuutta on koululaitokseen kuuluva urheilulukiojärjestelmä, joka on Ruotsissa selkeästi laajempi kuin Suomessa. Ryhmä pitää usein itsenäisesti yllä positiivista ilmapiiriä ja ryhmään on helppo tulla mukaan. Itse vastaisin kyllä. Luonnollisesti tässä väittämässä on omat puolensa, mutta siinä on jotain, mistä ainakin itse pidän. Noin kuudesosa koko toiminnan budjetista (noin 700 000 €) perustuu Ruotsin Olympiakomitean tukeen. Tärkeimpänä kokemuksena pidän ehkä sitä, että olen päässyt seuraamaan hyvinkin läheltä miltä huippu-urheilu Ruotsissa – lähinnä hiihtolajien osalta – oikeasti näyttää, miten täällä valmennetaan ja valmennusta kehitetään. Eräs eroava tekijä on asennoituminen huippu-urheiluun ja huipulle pääsemiseen. Tähän liittyy olennaisesti myös ryhmänä toimiminen ja ryhmässä harjoittelu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että testaus ja kehitysprojektit ovat tarkasti koordinoituja. Myös urheilijoiden nöyrä asenne on merkittävä tekijä. Muutoksia Suomen huippu-urheilun koordinoinnissa ja kehittämisessä on jo tehty, mutta olen vakuuttunut, että ainakin osa tässä kerrotusta on asioita, jotka pitäisi Suomessa huomioida vieläkin paremmin. Tuki ei ole suoranaista rahallista tukea, vaan lähinnä eri osa-alueiden erityisosaamiseen liittyvää ja se kohdistuu suoraan lajeihin tai tutkimusja kehittämistoimintaan. Tämä on siis hiihdon, ampumahiihdon ja muutaman muun pienemmän talvilajin osuus. En ole myöskään kokenut, että täällä oltaisiin kateellisia toisten menes tymisestä tai kehittymisestä, ennemminkin sille annetaan tukea. Monet ruotsalaisurheilijat, jotka eivät ole edes lähellä huippua, harjoittelevat ja yksinkertaisesti elävät kuten ammattiurheilijat
Reilut kymmenen vuotta sitten siirryin potilastyöstä kokonaan opettajaksi ja tutkijaksi eli liikuntalääketieteen professoriksi Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitokselle. Kun pääsin lukemaan lääketiedettä, olikin vääjäämätöntä, että urheilijat alkoivat kysyä neuvoja vammojen hoidossa. Tämä on ollut sikäli mielenkiintoista, että uudelta alalta on luotettavaa tietoa puuttunut ja puuttuu edelleen. Useat liikunnan ja terveyden vuorovaikutuksen peruskysymykset kaipaavat edelleen lisätutkimusta. Kun olin valmistumassa lääkäriksi, Suomeen oli juuri perustettu liikuntalääketieteen erikoisala. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Karkeasti puolet työajasta menee perusopetukseen (liikuntatieteiden ja terveystieteen opiskelijoiden opetus mukaan lukien liikuntalääketieteen oma maisteriohjelma) ja toinen puoli tutkimukseen ja tutkijakoulutukseen. Eniten olen viime aikoina L Ä H I K U V A S S A U R H O K U J A L A Miten ja missä sinusta on tullut sinä. Tutkimusasetelmien ja metodiikan opiskeluun alalla kannattaa panostaa. Toimi on liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja olen voinut tuoda terveyteen ja sairauteen liittyviä näkökohtia liikuntatutkimukseen. Erikoistuminen uudelle alalle oli luonteva valinta. Metsissä liikkuminen oli tuttua ja oli kai hiven lahjakkuuttakin, koska sain yllättäen SM-suunnistuksissa heti hopeaa 14 vuotiaitten sarjassa ja 16-vuotiaissa kultaa. Kiinnostuin samalla myös siitä, miten liikunta ja spesifi treeni voivat auttaa työja toimintakyvyn ylläpidossa sairauksista riippumatta. Liikunnan hyödyntäminen sairauksien hoidossa sekä liikunnan eri haittojen ja hyötyjen laaja-alainen tutkiminen terveyden kannalta on ollut kiinnostuksen kohteena koko työuran ajan. Vaikka opetustyö on mukavaa, niin kyllä työn suola on tietysti tutkimustyö. Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. Identtisillä kaksosilla terveyserot eivät selity geeneillä. Molempiin liittyy myös hallinnollisia tehtäviä, jotka tuntuvat lisääntyvän, vaikka niitä pyrkii minimoimaan. Hyödyllisiä harharetkiä. Sattuman puuttumista peliin. Kun heitä verrataan keskenään liikunnan vaikutusmekanismien jäljittämiseksi, matkassa on yksi olennainen mutka vähemmän. Lääkäriksi opiskelin Turussa. Lapsuuteni vietin maatilalla silloisen Vampulan, Köyliön ja Huittisten rajapyykin tuntumassa. Mikä sinua työllistää parhaillaan. Työelämässä huomasin, että monella potilaalla harjoittelu, jolla pystyttiin korjaamaan sairauden tai ikääntymisen aiheuttamia rajoituksia, näytti olevan työja toimintakyvyn kannalta ihan yhtä tärkeää kuin asianmukaiset lääkehoidot. Suunnistajana liikuntalääketieteen professori Urho Kujala tietää, että katseen pitää aina haravoida edessä olevaa maastoa. Kuva: JYO/JOONA-PETTERI YLI-SORVARI. Perusedellytykset liikuntaan syntyivät kotitilan pelloilla ja metsissä sekä vajaan viiden kilometrin koulumatkoilla. Menestys antoi oikeutuksen osallistua viikonloppuisin urheilukilpailuihin maatilan kiireistä huolimatta. 111 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Perimästä pääsemättömissä Perimä antaa erilaiset eväät liikkumiselle ja liikkujaksi valikoitumiselle. Alakouluun pyöräilin ja talvella hiihdin Köyliön Vuorenmaan kylään, kokeiluperuskoulun kävin Köyliössä ja lukion Säkylässä. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Osallistuminen urheilukilpailuihin antoi mahdollisuuden nähdä maailmaa hiukan syrjäistä kotipihaa etäämmälläkin
Myös liikuntaja terveystutkimuksen johtamisessa ja resurssoinnissa sekä Suomessa että maailmalla on haasteena ristiriita resurssien hankkimisen, liikuntapoliittisten etujen ajamisen ja tulosten tasapainoisen esittämisen eli totuuksien etsimisen välillä. Suunnistusuralta jäivät voimakkaimmin mieleen alaikäisenä saavutettu nuorten monimaaottelumitali Norjassa. He ovat myös niitä, jotka liikkuvat paljon. Useat liikunnan ja sairauksien välisen mekaniikan peruskysymykset, syy-seuraussuhteet kaipaavat edelleen lisätutkimusta. Aikuisiältä amatöörisuunnistajan mieleen ovat jääneet viestisuunnistukset huikean mukavissa joukkueissa (muun muassa voitto akateemisissa MM-kilpailuissa, pronssi virallisissa MM-kilpailuissa sekä 10-milaja SM-viestivoitot). Näiden parempi yksilöllinen ymmärtäminen auttaisi optimoimaan liikunnan hyötyvaikutukset. Liikunnan myönteiset vaikutukset metaboliaan tunnetaan laajalti, mutta rasittavan liikunnan aiheut tamat haitalliset vaikutukset liikuntaan tottumattomilla sen sijaan huonommin. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutukset tähän mennessä. Näistä ihan keskeisiä ja aiemmin terveydenhuollossa aliarvostettuja ovat vaikutukset mitattuun ja koettuun suoritusja toimintakykyyn sekä mielialaan. Tutkijanuran huippuhetkiä ovat olleet uusien asioiden oivaltaminen ja aiempaa parempi ymmärtäminen. Vai onko sopeutuminen fyysiseen rasitukseen nuorena perusedellytys liikunnan voimakkaille terveysvaikutuksille vanhana. Tämä asetelma on sikäli mielenkiintoinen, että se kontrolloi perimästä johtuvan valikoitumisen. Arvokkaimmat saavutukset löytyvät kotipiiristä; vaimo Kaija, jo aikuistuneet lapset Pasi, Suvi ja Rainer, sekä ensimmäinen lapsenlapsi Iivo. Erityisen mielenkiintoisena koen kysymyksen, voivatko liikunnan summavaikutukset olla vahvasti myönteisiä myös sellaisilla ikääntyneillä, jotka olivat lapsena fyysisesti kovin inaktiivisia. Ensimmäisellä kerralla otin sen vastaankin. Tästä syystä monia keskeisiä asioita on liikuntaja terveystutkimuksessakin oikaistu. Mitkä kysymykset ovat ajankohtaisia nyt. Käytännön lääkärintyöstä on jäänyt monia miellyttäviä ja myös koskettavia muistoja, mikä on ollut tärkeä pohja opettajanja tutkijanuralle. Perimästä johtuen hoikat ja hyväkuntoiset pärjäävät terveyden suhteen hyvin, liikkuivat he sitten tai eivät. Se antoi uskoa jatkoharrastukselle opiskeluaikana. Koko oma työura muodostaa sikäli huippuhetken, että sen kuluessa terveyden kannalta huonosti tunnetusta liikuntaharjoittelusta on tullut yksi keskeinen ja tunnustettu terveydenhuollon hoitokeino, jolla saavutetaan monia eri vaikutuksia terveyteen. Mieluummin siis pohdiskelen, mitä kaikkea vielä olisi hyvä tehdä.. Ei siksi, että siitä tutkija saisi suuria meriittejä, vaan koska tiedon karttuminen hyödyttää potentiaalisesti sekä terveydenhuoltojärjestelmän hiomista kustannus-vaikuttavaksi että ennen kaikkea potilaita. Tähän liittyen useiden tutkimusryhmään kuuluneiden väitöskirjatyöntekijöiden sinnikäs työpanos on myös ollut arvokas ja olen ilolla seurannut monen valmistuneen tohtorin myöhempää etenemistä tutkijanuralla tai muulla työuralla. (Joitakin mielestäni tärkeitä havaintoja olen kerännyt kotisivulleni: https://www.jyu.fi/sport/laitokset/ terveys/en/staff/kujala-urho tai https://www.jyu.fi/ sport/laitokset/terveys/en/staff/kujala-urho/kujalaresearch-highlights Uraauurtavia tutkimustuloksia on syntynyt erityisesti yhteistyönä eri alojen asiantuntijoiden kanssa niin urheiluvammojen hoitoon, sairauksien liikuntahoitoihin kuin liikunnan perusmekanismien selvittelyyn liittyen. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. 112 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 panostanut kaksostutkimuksiin, joissa tutkimme identtisiä kaksospareja, joiden jäsenet ovat harrastaneet liikuntaa eri tavoin pitkiä aikoja. En ole ollut koskaan oikein juhlijatai prenikkaihminen, mutta olen tietysti otettu siitä ainutlaatuisesta kunniasta, että minulle on kahdesti kiikutettu Liikuntatieteellisen Seuran kultainen ansiomerkki. Ja tietysti se, että uusilla menetelmillä saadaan aiempaa tarkempaa tietoa liikunnan ja terveyden välisistä mekanismeista, auttaa ymmärtämään asioita. Suunnistusharrastus aikanaan opetti, että virheet kannattaa analysoida hyvin mutta katseen on haravoitava edessä olevaa maastoa. Liikunnan todellisten vaikutusten tutkiminen kiinnostaa aidosti edelleen. Tuo valikoituminen tekee liikunnan ja sen terveysvaikutusten välisten yhteyksien syy-seuraussuhteiden arvioimisen vaikeaksi yksilöihin kohdistuvien havainnoivien väestötutkimusten pohjalta. Kaikki hyvät ja huonotkin hetket ovat olleet arvokkaita kokemuksia. Virheitä olen tehnyt, mutta tarkoitus on omasta mielestäni aina ollut hyvä. Siksi vain näitä yhteyksiä katselemalla saadaan liikuntapappien puheisiin hienoja tuloksia. Tekisitkö jotain toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Eli, erityisesti toivon alan tutkijoilta syvällisyyttä tutkimusasetelmien ja -metodiikan opiskelussa ja sitä myötä uutta syventävää tietoa ja edelleen oikeita johtopäätöksiä siitä mitkä ovat minkäkin tyyppisen liikunnan todelliset hyödyt ja haitat. Kaksostutkimuksin olemme mielestämme saaneet satunnaistettujen kontrolloitujen interventiotutkimusten kanssa linjassa olevaa uutta ja luotettavampaa tietoa. Miksi se kiinnostaa. Kaikessa tutkimuksessa kilpailu resursseita voi aiheuttaa harhaa tutkimuksiin
Rohkenen esittää, että ilman heidän panostaan seuran profiili olisi ollut aika lailla kalpeampi, kyllä se vuosikirja sentään semmoinen lippulaiva on ollut. Liikuntatieteellisen Seuran suojiin vuonna 1976 perustettu liikuntahistoria-projekti oli alan ensimmäinen tiedeyhteisö. Niitä on Leena Laine tässä vuosikirjassa muistelmanluontoisessa kirjoituksessaan laveasti kuvaillut. Peräti yhdentoista vuosikirjan kannessa komeilee toimittajana Heikki Roiko-Jokelan nimi, ja useimmiten kumppanina on ollut Esa Sironen. Jatkuvuutta on ollut omiaan vahvistamaan sekin, että myös kirjoittajien ydinjoukko on pysynyt koossa pitkään; toimittajat muistuttavat siitä, että kolmannentoista vuosikirjan kirjoittajista kuusi on kirjoittanut myös ensimmäiseen vuosikirjaan. Toim. Kun Suomen Urheiluhistoriallinen Seura on jaksanut sinnitellä tiedeyhteisönsä lipunkantajana jo yli kahden vuosikymmenen ajan, pieni retrospektiivinen tarkastelu lienee tässä paikallaan. Jotenkin tuntuu siltä, että liikuntahistoria, kuten eräät muutkin monitieteiset alat kärsivät väliinputoajan asemasta. Optimistisena tavoitteena oli meilläkin liikuntahistorian professuurin ja laitoksen saaminen Jyväskylän yliopistoon. Urheiluhistoriallisen seuran vuosikirjoissa tarkastelukulmana ovat olleet niin liikuntakulttuurin valtavirrat kuin marginaalitkin olympiaurheilusta liikunnan ja urheilun arkeen ja etiikkaan ja naisten liikunnasta lajien syntyyn ja työpaikkaurheiluun. Urheilun ja nationalismin suhdetta V iime vuonna ilmestyneen Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirjan 2013–2014 teemaksi on nostettu urheilu ja sota. En enää itse 1990-luvun alun jälkeen ollut kovin tiiviisti näissä riennoissa mukana, mutta rohkenen silti oman käsitykseni esittää. 113 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: SEPPO HENTILÄ MIELUUMMIN LEIKKISOTAA KUIN SOTALEIKKIÄ Urheilu ja sota. Kirjoitustyöhön osallistui seitsemän tutkijaa. vuotta sitten vetovastuun ottivat jyväskyläläiset tieteenharjoittajat. Uskoisin, että tilanne on tältä osin jo parempi. Uusimmassa vuosikirjassakin voidaan erottaa niin perinteisellä lähdekriittisellä otteella kuin modernin kulttuuritutkimuksen tai ns. Esikuva saatiin, kuinkas muuten Ruotsista, kun Jan Lindroth nimitettiin 1992 Tukholman yliopistoon urheiluhistorian professoriksi. Arposen, Vesa-Matti Peltolan ja Markku Kasilan laskelmien mukaan talvija jatkosodassa menehtyi miltei 400 kansallisen tason huippu-urheilijaa, joukossa kolme olympiavoittajaa ja toistakymmentä muissa arvokisoissa mitalin saavuttanutta urheilijaa. Kaksi ensimmäistä kokosi Joensuun Tapio Nevala, mutta jo pitkälti toistakymmentä L U E T T U A. Ne vaativat uhrinsa myös urheilijoilta. 1980-luvulle tultaessa urheiluja liikuntahistoriallisen tutkimuksen kenttä oli Suomessa kovin kapea ja hajanainen. Liikuntahistorian monenkirjava aiheisto tarjoaakin mahdollisuuksia mitä moninaisemmille metodologisille lähestymistavoille. Suomessa on kirjoitettu paljon urheilun kytköksistä politiikkaan, nationalismiin, maanpuolustukseen ja kasvatukseen, kansanterveyttä tietenkään unohtamatta. Sodat vaativat uhrinsa Tahko Pihkalan leikkisotaa koskeneet ideat realisoituivat niin hyvässä kuin pahassakin viime sodissa. Antti O. Kun Suomen Akatemiassa oli vielä erikseen humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen toimikunta, ei oikein kumpikaan ottanut liikuntahistoriaa täydestä. uusien historioiden menetelminkin laadittuja tutkielmia. Nuorten tutkijoiden aloitteesta vuonna 1992 perustettu Suomen Urheiluhistoriallinen Seura kokosi jatkossa alan tiedeyhteisöä ja hoiti myös sen kansainvälisiä suhteita. Toisaalta, kun olin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa arvioimassa projektihakemuksia sekä opetusministeriön liikuntatieteen jaostossa että Suomen Akatemiassa, on rehellisesti tunnustettava, että kilpailukykyisiä liikuntahistorian hakemuksia tuli aika harvoin. Seura-, järjestöja lajihistoriikkeja, joiden kirjoittajat olivat pääosin toimittajia ja amatöörihistorioitsijoita, ilmestyi toki paljon, ja kaupalliset kustantajat julkaisivat huippu-urheilun kuvateoksia. Uusimmassa, kuten useissa aiemmissakin vuosikirjoissa, näkyvät vahvoina erityisesti mikrohistoriasta, arjen historiasta ja sukupuolihistoriasta (gender history) saadut vaikutteet. Porvoo 2014, 256 s. Tietty merkkipaalu oli projektin päättötyönä vuonna 1991 valmistunut, Teijo Pyykkösen toimittama kokoomateos ”Suomi uskoi urheiluun”. Projektin vastuullisina johtajina toimivat vuorollaan professorit Aimo Halila, Heikki Ylikangas, Antero Heikkinen ja Seppo Hentilä. Hänen johtoajatuksensa oli urheilun hyödyntäminen niin, että leikin avulla opittaisiin sellaisia taitoja, joista olisi hyötyä oikeassa sodassa. Kaksi vuosikymmentä liikuntahistorian lipunkantajana Käsillä oleva vuosikirja on järjestyksessä jo kolmastoista. Vuosikirjoilla on aina ollut jokin nimetty teema, kuten tällä uusimmalla urheilu ja sota. Heikki Roiko-Jokela ja Esa Sironen. Erityisesti pohjoismaiset yhteydet olivat vilkkaat. Suomeen tuli lama eikä uusia virkoja saatu millekään alalle, saati liikuntahistoriaan. Tutkijakoulutuksen saaneita historioitsijoita urheiluja liikuntatutkimus ei juuri kiinnostanut, koska yliopistoissa sen arvostus oli vähäinen. Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirja 2013–2014. Projekti rekrytoi nuoria tutkijoita ja vastasi paremman puutteessa myös heidän jatkokoulutuksestaan, kun yliopistollista kotipesää ei ollut. Sanapari urheilu ja sota tuo hakematta mieleen Tahko Pihkalan, viime vuosisadalla vaikuttaneen urheilumme ideanikkarin
Savolainen edusti Suomea telinevoimistelussa viisissä olympiakisoissa ja voitti niissä kaksi kultaa ja seitsemän muuta mitalia. Aikoinaan vahvoja lihaksia pidettiin osoituksena heikoista hengenlahjoista, mutta nykyään, Sarjetta mukaillen, vahva hauis on älykkyyden ja menestyksen merkki. Ansiokasta on myös se, että hän on onnistunut asettamaan Suomessa melko tuntemattomaksi jääneen Marianne Pontanin ansaitsemalleen paikalle suomalaisen tanssitaiteen ja naisvoimistelun traditioon. 2000-luvun kuntosalibuumilla on pitkät perinteet, mutta yksi asia on kääntynyt päälaelleen. Suomalaisten kestokyvyn vahvin perusta oli lopulta hyvin toimiva kansalaisyhteiskunta. Lääkintäkapteeni Savolaisesta on saatu vuosikirjaan myös aivan mainio kansikuva, jossa hän taituroi nojapuilla asetakissa ja pussihousuissa ”siellä jossain”. Erkki Vettenniemi on leikitellyt Miika Nousiaisen suomalaisen kestävyysjuoksun pyhää traditiota parodioivan ”Maaninkavaara”-romaanin lukuisilla asiavirheillä. Lauri J. Kairan kirjoitus maamme ensimmäisestä työväen pursiseurasta, joka perustettiin Turussa jo 1896. Toki sillä oma vaikeasti mitattavissa oleva merkityksensä oli, mutta Kokkosen mukaan raskaat sotakokemukset tekivät lopun urheilun rinnastamisesta sotaan. Mallin ottaminen varakkaamman väestön elämäntavoista oli erityisesti käsityöläisten piirissä tuohon aikaan yleistä. Muistin paikkoja Aino Sarjen kirjoitus etsii suomalaisen ruumiinmuokkauksen ulkomaisia esikuvia. Sille oli ominaista voimistelun ja modernin tanssin rajojen ylittäminen. 27-vuotias lääketieteen kandidaatti Heikki Savolainen esitelmöi Saksaan ja Unkariin tekemänsä opintomatkan kokemuksista. SEPPO HENTILÄ Kirjoittaja on poliittisen historian professori (emeritus). Anssi Halmesvirta on kirjoittanut urheilupropagandan vaikutuksista maanpuolustushenkeen talvisodan aikana. Riitta Forsman, Teuvo Valtonen ja Juha Eerola ovat kirjoittaneen informatiivisen sikermän urheilun erikoismuseoista. Muistin paikkoja ovat myös museot. Mielenkiintoisella tavalla Laakkonen sijoittaa tutkimuskohteensa perinteistä nationalistista tarkastelua syvempään transnationaaliseen kontekstiin. S. Uusklassinen ruumiinideaali perustui antiikin kuvastoon. Ja purjehduksesta puheen ollen: he osasivat valmistaa veneensä itse. Naisten voimaharjoittelua ei pidetty meillä sopivana, mutta lihaksiston kauneusihanteet näkyivät jo 1920-luvulla suomalaisessa naisvoimistelussa. Johanna Laakkonen nostaa artikkelissaan esiin rytmisen naisvoimistelun merkittävän uranuurtajan ja tanssitaitelijan Marianne Pontanin. Heikki Roiko-Jokelan kirjoitus Liikuntatieteellisen seuran alkuvaiheista on vuosikirjan antoisimpia; se tarjoaa eniten uutta tietoa. Minusta saa, koska etuja takanimien paikkansapitävyys ei ole tässä se pääasia. Saako fiktio olla väärässä. Muisti on ihmisen lajiominaisuus ja muistaminen kaiken menneisyydenkäsittelyn perusta. Johanna Kulmala muistelee retkiään Zatopekin jäljillä. Toinen koulukunta suosi keinona voimailua. Tahko Pihkalan rinnalla eturivissä istuivat muun muassa valtion urheilulautakunnan puheenjohtaja Arvo Vartia ja Vierumäen urheiluopiston johtaja Akseli Kaskela. Suomeen rantautui painonnosto, jonka uranuurtaja oli Helsingin Atleettiklubi. Urheilijat joutuivat koviin paikkoihin, mutta kova fyysinen kunto auttoi kestämään myös henkistä rasitusta. Roiko-Jokela kuitenkin muistuttaa, että seura ryhtyi jo vuodesta 1934 lähtien edistämään urheilulääkäreiden koulutusta. Kaunis vartalo rakennettiin voimistelun avulla. Hän työskenteli maailmansotien välisenä aikana Saksassa ja Itävallassa oli yksi niin sanotun Hellerau-Laxenburgin metodin kehittäjiä. Sen toi Saksan kautta Suomeen Viktor Heikel. LTS:n perustavassa kokouksessa 1933 maanpuolustushenki oli vahvasti esillä. Miksi osa työväestöä innostui purjehduksesta, joka oli herrasväen ja säätyläisten urheilua. 114 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 tutkinut Jouko Kokkonen pohtii urheiluhengen vaikutusta suomalaisten taistelutahtoon
Jyväskylän yliopisto. Artikkelit on jaettu kahteen osaan.. L U E T T U A M itä tuleville liikuntamaistereille opetetaan liikunnan yhteiskuntatieteiden perusopinnoissa. Teoksen kymmentä kirjoittajaa yhdistää työskentely Jyväskylän yliopistossa ”liikunnan yhteiskuntatieteiden pääoppiaineessa”. Tutkimuksia 1/2015, 221 sivua. Yhdenlainen vastaus löytyy Hannu Itkosen ja Antti Laineen toimittamasta Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä -artikkelikokoelmasta, jonka kohderyhmäksi on ajateltu ennen kaikkea opiskelijat. 115 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: TEIJO PYYKKÖNEN PERUSTEKSTEJÄ PERUSOPINTOIHIN Hannu Itkonen & Antti Laine (toim.): Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. Liikuntakasvatuksen laitos. Näin kirja tarjoaa myös kurkistuksen aihepiirin tutkimusintresseihin liikuntatieteellisessä tiedekunnassa
Yllättävää on, etteivät toimittajat ole sisällyttäneet teokseen neljännen sektorin tarkastelua. Julkinen ja kolmas sektori ovat liikuntajärjestelmän tutkituimmat osaalueet. Osa teksteistä olisi myös kaivannut rohkeampaa toimittamista. Toivottavasti tulevat liikuntamaisterit ja -tohtorit (päättäjät) ottavat Simulan artikkelin tosissaan ja ovat edellisiä sukupolvia rohkeampia tekemään kestäviä liikuntavalintoja. Liikuntailmiöitä yhteiskuntatutkimuksen silmälasein Kirjan toisessa osassa tutustutaan seitsemän artikkelin avulla liikkumisympäristöihin, järjestökentän muutoksiin, koulun liikuntaan, urheilijapolkuihin, nuorisokulttuuriseen liikkumiseen, harrastamisen määriin sekä liikunnan ympäristökysymyksiin. 96). kirjaan Liikunta–talous–kulttuuri (1993). Innostusta historian tapahtumien tai oman tutkimusprosessin kuvaamiseen olisi voinut hillitä myös muissa artikkeleissa ja näin varmistaa, että ison kuvan ymmärtäminen menee perille. Otteen lujuutta olisi voinut parantaa tutustumalla Hannu Valtosen ym. Teemasta on vain vähän varteenotettavaa tutkimusta ja sekin on monitahoista ja -tulkinnallista. Esimerkiksi toisen osan avaavassa Anna-Katriina Salmikankaan artikkelissa Liikkumisen monet ympäristöt lukija ehtii moneen kertaan hukata punaisen langan, kun lähimenneisyyttä läpikäyvä teksti unohtuu Matovaaran kylätalolle tai Nakertajan tehdasyhdyskunnan ulkoilmatanssilavalle. Opetussuunnitelmien kuvailun jälkeen Laine ottaa kantaa koulutuspolitiikkaan (”lisää liikuntaa”), mikä on usein liikuntaväelle helpompaa (turvallisempaa) kuin liikuntapoliittisten muutosten esittäminen. TEIJO PYYKKÖNEN Tutkimusja julkaisupäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: teijo.pyykkonen@lts.fi Ensimmäisessä, neljän artikkelin osuudessa keskitytään liikuntajärjestelmän kuvaamiseen yhteiskunnan sektorijakojen näkökulmasta. Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä on paljon lupaava otsikko. Yleisen kehityksen kuvaaminen esimerkkien ja yksityiskohtien kautta on usein toimiva keino valaista, mutta runsaasti tarjoiltuna se voi myös eksyttää. Näin olisi tarkentunut kuva siitä, mitä ihanteellinen oppiainekokonaisuus pitäisi sisällään. Tekstit ovat pääsääntöisesti valikoituneet sen mukaan, mitä kukin kirjoittaja tutkii/opettaa. 116 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Rajallisuuden lukija ymmärtää hyvin, ei yhteen kirjaan kaikki mahdu. Lasten liikunta on tärkeää, mutta ehkä vielä tärkeämpää on kaikinpuolinen kestävä kehitys. Kestävän kehityksen kysymykset ovat tähän asti olleet liian isoja ja vaikeita (liikunnan) päättäjille. Vaikka markat ovat kirjan julkaisemisen jälkeen vaihtuneet euroihin, niin teos tarjoaa edelleen puitteet tarkastella liikuntaa taloudellisessa mielessä (mm. Oman hännän nostoa ei kirjassa ujostella, vaan artikkeleissa viitataan tiuhaan omiin tai naapurihuoneen kollegan julkaisuihin. Kun kansalaiset ovat entistä enemmän itseohjautuvia liikunnassaan, niin myös kotitalouksien ja kaveripiirien merkitystä liikunnan kuluttajina ja liikuntakulttuurin muokkaajina olisi ollut syytä erikseen arvioida. Mikko Simula päättää kirjan ja artikkelinsa tervetulleella ”Kohti ekologisesti kestävää liikuntakulttuuria”-luvulla. Samalla toimittajat korostavat, että ”tekstit valaisevat liikuntaa yhteiskunnallisena ilmiönä ainoastaan rajallisesti”.. Kun toimittajat itsekin tunnustavat tarkastelun rajallisuuden, otsikkoa olisi voinut tarkistaa. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet yksityissektori (markkinat) ja neljäs sektori. Kun liikuntakeskustelu on muualla typistymässä kestävyysvajeja diabetespuheeksi, niin kirjassa eksytään vain kerran (Koulut liikuttajina) säästämishöpinään. Näiltä osin edetään varmalla pohjalla, sillä aiheet ovat kirjoittajilleen (ja lukijoille) tuttuja ja monessa yhteydessä raportoituja. Ei keskustelevaa otetta ole kirjassa sentään kokonaan unohdettu, mikä ilmenee muun muassa Laineen Koulut liikuttajina -artikkelissa. Valitut aiheet ilmentävät kirjan saatesanojen perusteella sitä ”millaisia ilmiöitä liikunnan yhteiskuntatieteiden perusopinnoissa tulisi käsitellä”. Jostain syystä teoksen molempien osien kirjoittajilta on puhti loppunut pohdintojen ja päätelmien kohdalla. Pajatso ilmeisesti tyhjennetään toisaalla. Artikkelit ovat toteavia eivätkä mainittavasti tuo uutta. Mielenkiintoista olisi ollut tietää, mitä muita teemoja toimittajat olisivat ottaneet mukaan, jos se olisi ollut mahdollista. Kirja heille, jotka eivät ehdi peruskursseille Ilmeisesti siksi, että Itkosen ja Laineen toimittama teos on tehty oppikirjakäyttöön, vanhan kierrättäminen, päivittäminen ja uusi paketoiminen on katsottu riittävän. Uusille opiskelijoille vanhakin on uutta. Vähintä mitä valittu otsikko olisi kaivannut, olisi ollut yhteenvetoartikkeli kirjan loppuun. Laine on selvästi panostanut artikkeliin, mutta joutuu silti lopussa nostamaan kädet pystyyn: ”[aiheesta] on ollut vaikea saada otetta” (s. Onneksi sentään liikunnan yliopisto-opetuksessa liikunnan arvot ja ulottuvuudet nähdään alan järjestöjä ja niiden villitsemää mediaa laajemmin. Artikkelit tarjoavat opiskelijoille ensisijaisesti asiakirjafaktaa ja oman laitoksen tutkimustietoa. Lopuksi on syytä tarkistaa otsikon ja sisällön vastaavuus. yritysten merkitystä). Kirjan toinen osa jää – ehkä tekstien kokoamistavasta johtuen – ensimmäistä osaa hajanaisemmaksi, eivätkä artikkelit juurikaan keskustele keskenään. Päätä ei voi kuitenkaan ikuisesti pitää pensaassa. Toisaalta teoksen kautta on mielenkiintoista havaita, kuinka tiedekunnassa työskentelevät liikunnan yhteiskuntatieteilijät pitäytyvät omalla tiellään. Käytännössä artikkelikokoelma tarjoaa ponnahduslautoja otsikon teemaan – mikä on arvokasta sekin. Antti Laineelle on kirjassa langennut työläs liikunnan yrityskentän kuvaaminen. Kirjoittajista useilla on kokemusta ja tunnetusti myös näkemystä, mutta silti tekstit on kirjoitettu ja toimitettu ”käsijarru päällä”. Toivottavasti opiskelijoita kannustetaan opetuksen muissa yhteyksissä omakohtaiseen pohdintaan. Kalervo Ilmanen tarkastelee liikuntajärjestelmän historiallista muotoutumista, Hannu Itkonen liikunnan kansalaistoimintojen kehityskaarta ja Kimmo Suomi valtion liikuntapolitiikkaa säädösten ja muiden asiakirjojen valossa. Niiden niukkuus ja varovaisuus on kirjan suurin yllätys
”Huipulle halun ja ilon – ei velvollisuuden, häpeän tai pelon kautta” on muistettava koko ajan, kun toiminnassa haluaa yksilötasolla saavuttaa ne tavoitteena olevat huipputulokset.. Se sisältää nykyaikaisen Uusi toimintatapa syntyy vain sitä toiminnassa noudattamalla ja siihen siten uskomalla ja luottamalla. Hyvin helposti edelleen odotetaan, niin valmentajat itse kuin myös urheilijat, että val mentajat osaavat sanoa sen totuuden, jonka mukaan toiminnassa edetään. Tunnistan, että myös omassa työssäni tällä hetkellä on hyvin helppo palata vanhaan totuttuun tapaan työskennel lä, sillä sisältö ja tuloskeskeisyys on juurtunut hyvin syvälle suomalaiseen valmennuskulttuuriin ja sen muunta minen on haastava tehtävä. Itseasiassa koko idean ymmärtäminen ja sekä valmen tajille ja urheilijoille on vielä jokseen kin alkutekijöissä. 117 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: REIJO JYLHÄ IHMISEN VALMENTAMINEN Jukka Tiikkaja: Ihmisen valmentaminen Auditorium Kustannus 2014, ISBN10:9527043204 K un kerroin vuosi sitten näkemyksiäni maastohiih don tulevaisuuden val mennustoiminnan orga nisoinnista ja toimintatapamalleista, painotin kahta asiaa omissa näke myksissäni: yhteistoiminnallisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Olin edellisen kerran olles sani maastohiihdon päävalmentajana vuosina 2001–2006 opiskellut Oulun yliopistossa eMbakoulutusohjelmas sa ja tutustunut silloin Pentti Sydänmaalakan teoksiin, joista olin silloin ammentanut ajatuksia omaan valmen nustyöhöni. Huippuurheilun muutos ja nykyi nen Huippuurheiluyksikkö ovat omalta osaltaan linjanneet asioita ku ten urheilijan polku ja urheilija keski össä. Omassa työssäni kulunut kausi on ollut uusi en toimintatapojen opettelua meille näitä asioita etenkin sen yhteistyön kautta, mitä olin saanut tehdä silloisen Rovaniemen ammattikorkeakoulun liikunnanohjaajakoulutuksen opetta jien ja opiskelijoiden kanssa. Tämä kirja antaa tässä kentässä työskenteleville käytännön työkaluja viedä linjauksia eteenpäin. Lisäksi tavoitteena oli lisätä keskinäistä vuo rovaikutusta kaikissa muodoissaan sekä koko toiminnan avoimuutta. Olin edellisen neljän vuoden työkokemuksestani Lapin urheiluakatemiassa omaksunut L U E T T U A näkemyksen kaikille kasvatustyötä y ja zsukupolvien kanssa tekeville. Myös Jukka Tiikkajan kirjan kansilehdessä on viittaus Pentti Sydänmaalakan ajatuksiin ja mielestä ni kirjassa on paljon sellaisia ajatuk sia, joita myös Pentti Sydänmaalakka on tuonut esille viime vuosina omissa kirjoissaan. Tämän keskustelun seurauksena ja neuvot teluiden kautta aloitin työskentelyn maastohiihdon päävalmentajana ja yhdeksi ensimmäisen toimintavuoden päätavoitteeksi muodostui uuden toi mintatapakulttuurin synnyttäminen maajoukkuetoiminnoissa. Kirjassa on sopiva katsaus urheilun merkityksestä Suomen itsenäistymi sen jälkeisessä ajassa suomalaisen identiteetin rakentumiseen sekä siitä kuinka johtaminen on muuttunut teollisen yhteiskunnan hierarkkisesta johtamisen rakenteesta nykyaikaiseen osallistuvaan johtamiseen. Urheilijoiden osallistamisen esteenä ovat sekä valmentajien johtamistai dot että urheilijoiden ”alaistaidot”. Ihmisen valmentaminen kirja on näkemykseni mukaan erinomainen käsikirja kaikille valmennus ja myös opetustyössä mukana oleville henkilöille. Uusi toimintatapa syntyy sitä noudattamalla Minuun henkilökohtaisesti kolahti näkemys siitä, miten nykyisin val mennusta jo pyritään rakentamaan urheilijalähtöiseksi ja kuinka usein se jää hyvinkin pinnalliseksi ja muo dolliseksi yritykseksi. Nyt olemme jo kertaalleen asiaa arvioineet ja jatkamme tulevina vuosina yhteistä matkaa asian kehittämiseksi. Käytän nössä tavoitteena oli lisätä yhteistoi minnallista suunnittelua sekä urheili joiden että heidän henkilökohtaisten valmentajien ja organisaatiossa toimi vien tukihenkilöiden kanssa. Sain kuukausi sitten mielenkiin toisen tarjouksen tutustua Jukka Tiikkajan kirjaan Ihmisen valmen taminen ja samalla mahdollisuuden kirjoittaa omia näkemyksiä kirjan luettuani
118 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 kaikille mukana oleville ja huomaan kuinka helposti sisältökeskeiset asiat nousevat prioriteeteissa ensimmäisille sijoille, kun teemme kaudesta analyy sejä ja uusia suunnitelmia. Viimeisen kahden vuosikym menen aikana yksilö ja joukkuelajit ovat muutenkin lähentyneet toisiaan. REIJO JYLHÄ, KM Koordinaattori Lapin urheiluopisto Kirjoittaja on maastohiihdon Amaajoukkeen päävalmentaja.. On vain tiukasti muistettava, että uusi toimin tatapa syntyy vain sitä toiminnassa noudattamalla ja siihen siten usko malla ja luottamalla. Suosittelen kaikille valmentajille kirjan lukemista ja asioiden sisäistä mistä. Ymmärrän sen, että toimintatapa on pohjimmil taan samankaltainen, mutta koska kulttuuri tällä hetkellä erottelee asioi ta selkeästi toisistaan, olisi helpompi ymmärtää asiayhteys erikseen käsi teltynä. Tämä kirja tarjoaa mielestäni hyvän pohjan asian käsittelylle ja työkaluja liikkeel le saattamiselle. Joukkuelajeissa pyritään yksilölliseen valmentamiseen ja yksilölajeissa hae taan joukkuetoiminnan mukanaan tuomaan voimaa ja tukea yksilöille. ”Huipulle halun ja ilon – ei velvollisuuden, häpeän tai pelon kautta” on muistettava koko ajan, kun toiminnassa haluaa yksilö tasolla saavuttaa ne tavoitteena olevat huipputulokset. Asioita, joita olisin kuitenkin toi vonut kirjassa vielä selkeämmin jao telluksi tai erikseen käsitellyksi ovat lapsi ja nuorisourheilu suhteessa huippuurheiluun sekä yksilölajit ver rattuna joukkuelajeihin. Suomen kaltaisessa pienessä urhei lumaassa ei voida ajatella huipputu losten syntyvän organisaation ja tie tyn kaikille samankaltaisen valmen nustavan mukaisesti, vaan meidän on löydettävä keino auttaa urheilijaa löytämään oman henkilökohtainen sisäinen motivaationsa ja sitä kautta mahdollistettava omalla tasolla myös huipputuloksen saavuttaminen
The sustainability of the youth Olympic games: stakeholder networks and institutional perspectives. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a s o s i o l o g i a n m a a i l m a s t a. Tutkimusta varten kerättiin aineistoa vuoden 2012 Innsbruckin nuorten talviolympialaisista haastattelemalla yhteensä 68 urheilijaa, vanhempaa, valmentajaa, vapaaehtoistyöntekijää, median edustajaa sekä KOK:n ja kansallisten urheilujärjestöjen edustajaa. Kesäkisoihin osallistuu noin 3500 ja talvikisoihin noin 1000 urheilijaa. (2015). & Hanstad, D.V. International Review for the Sociology of Sport Vol 50 (3), 326–348. Lisäksi tutkijat havainnoivat kisapaikkoja tapahtuman aikana ja sen jälkeen. Skille, E. Tutkijaryhmä Parent, Kristiansen, Skille ja Hanstad tarkastelivat verkostoanalyysiä hyödyntäen sitä, miten kestävällä pohjalla nuorten olympialaisilla on mahdollisuus tulevaisuudessa säilyä ”olympiaperheen” jäsenenä. Nuorten olympialaiset ovat saaneet kritiikkiä osakseen, sillä niiden on katsottu lisäävän nuorten liiallista harjoittelua, mikä pahimmillaan johtaa terveysongelmiin, huijaamiseen ja urheilu-uran lopettamiseen. KOK käyttää nuorten olympialaisissa valtaa olympialiikkeen normien, sääntöjen ja resurssienhallinnan kautta. Tulokset osoittavat, että kansainvälisellä olympiakomitealla (KOK), medialla ja urheilijoiden vanhemmilla on suurin vaikutus siihen, että nuorten olympialaisia voidaan onnistuneesti järjestää myös tulevaisuudessa. Vanhempien rooli on olla kisojen katsojina, kävijöinä ja urheilijoiden tukiryhmänä Tutkijat esittävät, että vaikka KOK:n ja median merkitys nuorten olympialaisille näyttäytyy ratkaiseva, on urheilijoiden vanhemmilla kuitenkin lopullinen päätösvalta siitä pysyykö nuori urheilun parissa vai ei. LÄHDE: Kristiansen, E. Ensimmäiset nuorten olympialaiset järjestettiin Singaporessa elokuussa 2010, ja ensimmäiset talvilajien kisat Innsbruckissa tammikuussa 2012. Median asema puolestaan perustuu siihen, että se tuottaa kisoille taloudellisia resursseja ja näkyvyyttä. 118 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: HANNA VEHMAS Vanhempien rooli ratkaiseva nuorten olympialaisissa N uorten olympialaiset ovat kansainvälisen olympiakomitean järjestämä huippuurheilutapahtuma 14-18–vuotiaille nuorille. Nuorten olympialaisten hallinnointi vaatiikin kisojen järjestäjiltä erityisiä diplomatiataitoja, jotta kisoja voidaan menestyksekkäästi järjestää myös tulevaisuudessa
Median ja yleisön paineiden alla kilpapyöräilystä on tullut urheilulaji, jossa vain voittaminen tuottaa ´hyvän´ suorituksen. pyöräilijöiden ajatuksia, tunteita ja käyttäytymiskokemuksia doping-käytännöissä. International Review for the Sociology of Sport 2015, 1–15. LÄHDE: Smith, C. HANNA VEHMAS, VTM, FT Yliopistonlehtori, Sport Management Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi T our de Francen kaltaiset pyöräilyn kansainväliset megatapahtumat ovat sekä urheilijoille että katsojille tavanomaisuudesta poikkeavia spektaakkeleita. Dopingin nähtiin ehkäisevän fyysisiä vammoja sekä mahdollistavan unelma-ammatin harjoittamisen ja kansainvälisen huippu-urheilu-uran jatkumisen ja huippu-urheilijaelämän viettämisen. Tämä puolestaan on tuonut dopingin vääjäämättömäksi osaksi lajin korkeinta huippua. Dopingin nähtiin tasapainottavan kilpailuun sijoitettujen ponnistelujen ja palkintojen suhdetta. Ensiksi dopingia oli käytetty, koska se paransi yksilöllisiä suorituksia. Taistelu dopingia vastaan on vaikeaa niin kauan kuin urheilijoilta odotetaan yli-inhimillisiä suorituksia, ja niin kauan kuin he näihin odotuksiin haluavat vastata. Toiseksi dopingin käyttö nähtiin kunniankysymyksenä ja joukkueen odotusten täyttymisen edellytyksenä. Tutkimus herättää pohtimaan onko äärimmäistä suorituskykyä vaativassa ammattilaisurheilussa ylipäätään mahdollista menestyä ilman kiellettyjä aineita. (2015). Tour du dopage: Confessions of doping professional cyclists in a modern work environment. 119 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Tour du France – vain dopingin voimalla voittoon. Kilpailu tarjoaa osallistujille pitkäkestoista ja teatraalista draamaa sekä sankaritarinoita. Tutkimustaan varten Smith keräsi aineistoa 112 miespuoliselta ammattilaispyöräilijältä, jotka olivat julkisuudessa tunnustaneet dopingin käytön Festinan kisojen 1998 ja Lance Armstrongin vuoden 2012 tunnustuksen välisenä aikana. Tutkimusaineistoa analysoitiin diskurssianalyysin menetelmin, jolloin oli mahdollista analysoida. Tutkimustulosten mukaan pyöräilijät legitimoivat dopingin käyttöään kolmella eri tasolla. Toisaalta kilpaileminen on ammattilaisurheilijoille työtä, jota säätelee sekä sopimuksiin perustuvat säännöt että kirjoittamaton koodisto. Postmodernin yhteiskunnan ammattilaisurheilu lietsoo yhä parempien ja mahdottomampien saavutusten tavoitteluun. Brittitutkija Charlotte Smith lähti tarkastelemaan, miten kiellettyjen aineiden käytön tunnustaneet pyöräilijät perustelivat dopingin käyttöään suhteessa ´työsuoritukseensa´ ammattilaisurheilijoina. Aineistoon tutkija pääsi käsiksi internetissä eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia doping-tapauksia tilastoivien sivustojen kautta. Kolmanneksi dopingia oli käytetty, jotta oli ylipäätään mahdollista kilpailla Tour de Francen kaltaisessa äärimmäistä suorituskykyä vaativassa kilpailussa
Viime vuosina on alettu kiinnittää enemmän huomiota myös siihen, miten teknologiaan hyödynnetään kouluissa. Liikunnanopettajien koulutuksen tulisi siis tarjota tuleville opettajille riittävät valmiudet tälläkin osa-alueella. 119 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a Teksti: SANNA PALOMÄKI Teknologia tutuksi tuleville liikunnanopettajille M obiiliteknologian käyttö on laajamittaista etenkin lasten ja nuorten keskuudessa. Wyant, Jones ja Bulger (2015) selvittivät, minkälaisia vaikutuksia yhdysvaltalaisessa yliopistossa toteutetulla teknologiakurssilla oli liikunnanopet. Perusopetuksen uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma (2014) linjaa, että tietoja viestintäteknologinen osaaminen on tärkeä kansalaistaito, ja koulun tulee tarjota jokaiselle oppilaalle mahdollisuus osaamisensa kehittämiseen siten, että tietoja viestintäteknologiaa hyödynnetään suunnitelmallisesti kaikilla vuosiluokilla, eri oppiaineissa ja muussa koulutyössä
Journal of Teaching in Physical Education 34, 131-151. Varhaisnuoruuden motoriset perustaidot ennustavat myöhempää liikuntaaktiivisuutta L apsuuden ja nuoruuden liikunta-aktiivisuuden tiedetään ennustavan liikunnallisesti aktiivista aikuisikää. Teknologiakurssi järjestettiin kahdessa kolmen viikon jaksossa. Mitä enemmän liikunnanopettajiksi opiskeleville kertyy kokemuksia teknologian käytöstä koulutuksen aikana, sitä todennäköisempää on, että he hyödyntävät sitä myös työssään opettajina. Tästä syystä onkin oleellista pyrkiä selvittämään tekijöitä, jotka johtavat liikunta-aktiivisuuden laskuun ja tekijöitä, jotka ylläpitävät liikunnallista elämäntapaa. Opiskelijoiden (n=12) käsityksiä selvitettiin sekä kyselyillä että haastatteluilla ja päiväkirjoilla. Kaikki tutkimukseen osallistuneet raportoivat myös teknologian käytön esteistä. Jokaisena arkipäivänä opiskeltiin kolmen tunnin ajan muun muassa kannettavien/taskutietokoneiden, videoiden, GPS -laitteiden, sykemittareiden sekä erilaisten sovellusten ja pelien hyödyntämistä liikunnanopetuksessa. Kokeilemalla oppimisen ja omin käsin tekemisen havaittiin olevan parasta opetusta teknologian käyttöön. Yhteen kurssiin keskitetty teknologiakoulutus osoittautui tehokkaaksi, vaikkakin opiskelijoiden käsityksiin vaikuttaminen ei ollut yhtä tuloksekasta. Jaakkola ja tutkimusryhmä (2015) tutkivat, miten kaksitoistavuotiaiden varhaisnuorten motoriset perustaidot ja fyysinen kunto ennustavat liikuntaaktiivisuuden määrää ja intensiteettiä kuusi vuotta myöhemmin. Kurssin heikkoutena nähtiin se, ettei sen aikana ollut mahdollista soveltaa opittua kouluissa. Varhaisnuoruuden kuntotekijät olivat myös yhteydessä myöhempään energiankulutukseen ja erityisesti intensiteetiltään reippaaseen liikunta-aktiivisuuteen (MPA/VPA). LÄHDE: Wyant, J.D., Jones, E.M. & Bulger, S.M. Opiskelijat eivät saaneet kokemuksia sovellusten toimivuudesta oppilaiden kanssa työskenneltäessä. 2015. Opiskelijat, joiden suhtautuminen teknologian käyttöön oli lähtötilanteessa skeptisempää, raportoivat enemmän esteitä ja pitivät teknologiaa vähemmän arvokkaana kuin teknologiasta kiinnostuneet opiskelijat. Yhteys havaittiin vaikka aikaisempi fyysinen aktiivisuus, sukupuoli ja painoindeksi (BMI) oli huomioitu analyysissä. Tutkijat luokittelivatkin opiskelijat innovatiivisiin, maltillisiin ja säilyttäviin sen perusteella, miten he suhtautuivat teknologian hyödyntämiseen liikunnanopetuksessa. A mixed methods analysis of a single-course strategy to integrate technology into PETE. Toisaalta tutkimukset ovat osoittaneet, että keskimäärin fyysinen aktiivisuus vähenee siirryttäessä lapsuudesta varhaisja myöhäisnuoruuteen. Tutkijat painottivat kannustavan ja myönteisen oppimisilmapiirin merkitystä sekä omin käsin tekemistä. Tutkijat suosittelevatkin, että teknologiakoulutusta tulisi järjestää sekä erillisinä kursseina että integroituna opetusharjoitteluihin ja muihin opintoihin. Tutkimusaineisto kerättiin ensimmäisessä vaiheessa kahdesta keskisuomalaisesta yläkoulusta, jossa tutkijat kävivät tekemässä seitsemäsluokkalaisten oppilaiden (n=333) kanssa motoristen perustaitojen testit (flamingoseisonta, 5-loikka, ja 8-kuljetus jaloin/käsin) ja kuntotestit, joihin sisältyi vatsalihastesti (istumaan nousut) ja kestävyystesti (tytöillä 1500m ja pojilla Cooperin testi). Kuusi vuotta myöhemmin osallistujille lähetettiin fyysistä aktiivisuutta kartoittanut kysely, johon vastasi 149 tyttöä ja 75 poikaa (n=224). Varhaisnuoruudessa parhaassa Mitä enemmän liikunnanopettajiksi opiskeleville kertyy kokemuksia teknologian käytöstä koulutuksen aikana, sitä todennäköisempää on, että he hyödyntävät sitä myös työssään opettajina.. Tulosten mukaan varhaisnuoruuden motoriset perustaidot ennustivat itseraportoitua fyysistä aktiivisuutta ja energiankulutusta (MET) kuusi vuotta myöhemmin. 120 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 tajaopiskelijoiden oppimiseen ja suhtautumiseen teknologian käyttöön liikunnassa. Kurssille osallistuneet opiskelijat kokivat oppineensa sekä teknologian käyttöä että sitä, miten teknologiaa voi hyödyntää liikunnanopetuksessa. Ne jaoteltiin sisäisiin (omat uskomukset ja luottamuksen puute) ja ulkoisiin (kustannukset ja tuki)
2015. Tulosten perusteella on syytä korostaa lapsuudessa opittavien motoristen perustaitojen merkitystä ja koulujen liikunnanopetuksen roolia niiden opettamisessa kaikille lapsille ja nuorille. 121 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 kunnossa olleet oppilaat olivat siis myöhemminkin taipuvaisempia harrastamaan intensiteetiltään kovempitehoista liikuntaa kuin muut. Fundamental movement skills and physical fitness as predictors of physical activity: A 6-year follow-up study. Koska reippaalla liikunnalla voidaan saavuttaa suuremmat terveyshyödyt kuin pelkästään kevyellä liikunnalla, tulisi lasten liikunnan olla myös riittävän intensiivistä. Kouluissa tulisi kiinnittää riittävästi huomiota motoristen perustaitojen opetteluun sekä opetussuunnitelmien tasolla että käytännön toiminnassa liikuntatunneilla. Seitsemännellä luokalla painoindeksi ei ollut yhteydessä oppilaan motorisiin taitoihin tai kuntoon, mutta se ennusti kuusi vuotta myöhemmin raportoitua fyysistä aktiivisuutta. LÄHDE: Jaakkola, T., Yli-Piipari, S., Huotari, P., Watt, A. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sport, doi: 10.1111/sms.12407 (nettijulkaisu/ painossa) SANNA PALOMÄKI, LitT Yliopistonlehtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.h.palomaki@jyu.fi. & Liukkonen, J. Esimerkiksi monet juoksuja hyppyleikit tarjoavat hyvän mahdollisuuden reippaaseen liikuntaan, kunhan huolehditaan siitä, että kaikki lapset voivat osallistua toimintaan tasavertaisesti. Normaalipainoiset olivat myöhäisnuoruudessa aktiivisempia kuin ylipainoiset
M onille urheilijoille olympialaiset ovat urheilu-uran huippu ja niihin valmistaudutaan vuosia. Parhaat vinkit aloitteleville ammatinharjoittajille -kategoriassa oli kuusi pääteemaa: hanki kokemusta ja näkyvyyttä, kehitä taitojasi ja niiden soveltamista, ole taustalla, omaksu tilanteeseen sopiva ja joustava käyttäytyminen, hallitse itsesi ja hanki itsellesi mentori. Preparing athletes and teams for the Olympic Games: Experiences and lessons learned from the world’s best sport psychologists. Stressitekijöinä nousi esiin kymmenen teemaa: valinta, odotukset, ensimmäiset olympialaiset, omista arvoista ja uskomuksista kiinnipitäminen, olympialaisten harvinaisuusarvo, häiriötekijät, suoritukseen liittyvät tekijät, urheilija-valmentajasuhteet, motivaatio ja tulevaisuuden suunnittelu. Monitieteellinen konsultointi -kategoria puolestaan koostui neljästä pääteemasta: suhteen luominen tukihenkilöihin, tukihenkilöiden konsultointi, valmentaja-urheilija-psykologi kolmikannan luominen, ja vastoinkäymisten yli pääseminen. He haastattelivat 15 urheilupsykologian ammattilaista (12 miestä, kolme naista), jotka ovat työskennelleet eri maiden urheilijoiden ja joukkueiden kanssa viimeisissä kuusissa kesäolympialaisissa ja viisissä talviolympialaisissa. 121 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Urheilupsykologi valmistautuu olympialaisiin huolella T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a suhde urheilijoihin, tee itsestäsi helposti lähestyttävä urheilupsykologina, tiedä milloin puuttua asioihin, älä kuvittele, että sinun pitää todistaa ammattitaitosi ja arvioi omaa suoritustasi. Olympialaisten stressitekijät -kategoria viittasi stressitekijöihin, joita urheilijoilla ja joukkueilla oli havaittu ennen olympialaisia, niiden aikana ja niiden jälkeen. Erot yksilöiden konsultointi työssä -kategoria rakentui kahdesta pääteemasta: palvelun sisältö ja olympialaisten ja paralympialaisten erottaminen toisistaan. Menestymisen ja epäonnistumisen oppitunnit -kategoria koostui urheilupsykologien uransa aikana kokemista onnistumisista ja epäonnistumisista. Psyykkinen valmistautuminen olympialaisiin on siis monisyinen prosessi, jossa kokeneellakin urheilupsykologian ammattilaisella riittää haasteita ja huomioitavaa. Temaattisen analyysin menetelmä paljasti haastatteluissa viisi kategoriaa, joissa oli yhteensä 28 pääteemaa, jotka hyvän urheilupsykologin tulisi huomioida. Siinä nousi esiin kuusi pääteemaa: aloita ajoissa joukkueen kanssa, rakenna hyvä ja luottamuksellinen. International Journal of Sport and Exercise Psychology, 13(1), 4-20. Arnold ja Sarkar (2015) tekivät yhteenvedon maailman tunnetuimpien ja kokeneimpien urheilupsykologien kokemuksista siitä miten parhaiten valmistaa urheilijoita psyykkisesti olympialaisiin. LÄHDE: Arnold, R., & Sarkar, M. (2015)
122 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 tui 30 minuuttia kestäneistä ja viikoittain toistuneista henkilökohtaisista tapaamisista urheilupsykologin kanssa sekä noin 70 kertaa viikossa omatoimisesti toistetusta rutiinista. Tulokset osoittivat, että urheilijan omaan kehittymiseen keskittyvää tehtäväsuuntautunutta tavoiteorientaatiota selitti vanhempien, ikätovereiden ja valmentajien luoma tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto. Tulokset osoittivat, että stressin lisääminen vaikutti kokeellisella ryhmällä selkeästi subjektiiviseen stressitasoon, mutta ei objektiivisesti mitattuun stressitasoon, sekä ennen interventiota että sen jälkeen. Sarjojen välissä pelaajien stressin määrää lisättiin testien avulla. Uusi rutiini ennen suoritusta voi helpottaa suoritusta kovassa paineessa M onet urheilijat suorittavat erilaisia rutiineja ennen kilpailuja pystyäkseen mahdollisimman hyvään suoritukseen paineen alla. Journal of Applied Sport Psychology, 27, 123-131. Interventio koosVanhemmat ja ikätoverit tärkeitä motivaatioilmaston rakentajia murrosikäisten poikien urheilussa M otivaatioilmastolla ja tavoiteorientaatiolla on vaikutusta siihen, miten lapset kokevat liikunnan. Vahvimmin sen syntymiseen vaikuttivat vanhemmat ja ikätoverit. Atkins, Johnson, Force ja Petrie (2015) pyrkivät selvittämään vanhempien, ikätovereiden ja valmentajien luoman tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston ja tavoiteorientaation suhdetta nuorten urheilijoiden kokemaan pätevyyden tunteeseen, itsetuntoon ja urheilusta nauttimiseen sekä aikomukseen jatkaa osallistumistaan lajissaan. LÄHDE: Lautenbach, F., Laborde, S., Mesagno, C., Lobinger, B. H., Achtzehn, S., & Arimond, F. Nonautomated pre-performance rountines in tennis: An intervention study. Kaikki pojat kilpailivat vähintään yhdessä lajissa koulussaan. Automaation astetta mitattiin viimeisessä tapaamisessa vertaamalla aikaa, joka pelaajalla meni viiteen syöttöön, kun he syöttivät normaalissa tilanteessa tai kun heillä oli samanaikaisesti myös toinen tehtävä. Tehtäväsuuntautuneilla pojilla pätevyyden tunne, itsetunto ja urheilusta nauttiminen oli korkeammalla tasolla kuin voittamiseen ja keskinäiseen vertailuun pohjautuvalla minä-suuntautuneilla pojilla. Stressin määrää mitattiin subjektiivisin (A visual analog scale) ja objektiivisin (kortisolin määrä syljessä) mittarein. Kokeellisen ryhmän suoritus kuitenkin heikkeni tilanteessa, jossa paine oli korkea vain ennen interventiota, ei intervention jälkeen, viitaten rutiinin toimivuuteen. Ensimmäisellä kerralla, ennen rutiinin harjoittelua sosiaalisen stressitestin (the Trier Social Stress Test) ja toisella kerralla, rutiinin harjoittelun jälkeen muokatun Wechslerin muistiasteikon (the Wechsler Memory Scale-Revised) avulla. Vertailuryhmä suoritti samat mittaukset, mutta ei harjoitellut rutiinia. Lautenback ym. (2015). Lautenbachin ym. Suoritusta puolestaan mitattiin pyytämällä pelaajia syöttämään kaksi sarjaa, joissa molemmissa oli 35 mahdollisimman tarkkaa toista syöttöä. Heidät jaettiin kokeelliseen (n=15) ja vertailuryhmään (n=14). Osallistujat raportoivat harjoittelustaan päiväkirjassaan. (2015) tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää neljä viikkoa harjoitellun suoritusta edeltävän uuden, tietoista yritystä vaativan rutiinin vaikutusta tenniksen aloitussyöttöön tilanteissa, joissa paine on matala ja tilanteissa, joissa paine on korkea. Osallistujat täyttivät kyselyt anonyymisti koulunsa liikuntatunnilla ja keskittyivät vastauksissaan pääurheilulajiinsa. Aikomus jatkaa urheilua oli ennustettavissa pääasiassa poikien urheilusta nauttimisen ja itsetunnon. Kartoitusryhmän aineisto kerättiin keväällä ja varmentamisryhmän aineisto seuraavan lukuvuoden syksyllä. (2015) uskovat, että uudesta, tietoista yritystä vaativasta suoritusta edeltävästä rutiinista voi siis erityisesti olla hyötyä urheilijoille, joiden suorituksen taso selvästi heikkenee paineen lisääntyessä. Rutiini sisälsi useita psyykkisen valmentautumisen tekniikoita ja oli identtinen kaikille osallistujille. Vertailuryhmällä ei havaittu mitään muutoksia suorituksessa stressin lisäämisestä huolimatta. Tutkimuksessa käytettiin poikittaisasetelmaa, johon osallistui 405 (kartoitusryhmässä n=205 ja varmentamisryhmässä n=200) yhdysvaltalaista kahdeksatta luokkaa käyvää poikaa. Osallistujat olivat 29 kokenutta tenniksen pelaajaa, jotka edelleen kilpailivat korkealla tasolla. Käytettävän suoritusta edeltävän rutiinin kehittivät kaksi urheilupsykologia ja yksi tutkija
C., & Petrie, T. 123 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 perusteella. (2015). A. HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtoriopiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com. Vanhempien, ikätoverien ja valmentajien luoma tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto on siis tärkeä poikien urheilemisessa kokeman mielihyvän ja urheilun parissa pysymisen kannalta. LÄHDE: Atkins, M. Peers, parents, and coaches, oh my! The relation of the motivational climate to boys’ intention to continue in sport. R., Johnson, D. M., Force, E. Psychology of Sport and Exercise, 16, 170-180
Normaalia suurempaa vaihtelua arvoi hin voi tulla muun muassa mittausteknisistä syistä tai esimerkiksi siksi, ettei tutkittava ole nukkunut normaalisti ja verenpainelukemat voivat siksi olla koholla. Haitallisten vasteiden osuus on siis verraten vähäinen, mikäli liikuntaharjoittelu räätälöidään yksilöllisesti.. 123 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a Teksti: ILKKA HEINONEN Mikä mättää, jos liikunta ei näytäkään antavan vain hyviä terveysvasteita. doi: 10.2147/DMSO.S76880. Tutkittavien kunto on saattanut laskea tai verenpaine tai veren kolesteroli nousta har joittelusta huolimatta. Lisäksi joissakin tapauksissa lihasvoimaa harjoittava kuntosaliharjoittelu sopisi kenties paremmin kuin kestävyysharjoittelu, jota useimmissa tutkimuksissa on suosittu. Vaikka se ei paranisikaan, monet muut riskitekijät todennäköisesti paranevat. Joillekin henkilöille kuitenkin sopisi paremmin esimerkiksi hieman matalammalla tai korkeammalla intensiteetillä suo ritettu liikunta kuin mitä tutkimuksessa käytettiin. Päätelmien tekemistä hankaloittaa myös se, että haitallisia vaikutuksia kuvanneissa tutkimuksissa liikuntaa on lähes poikkeuksetta annosteltu samalla kaavalla kaikille tutkittaville. Haittojen esiintymien voi itse asiassa olla tätäkin vähäisempää. Keskeinen parannus aikaisempiin tutkimuksiin oli harjoittelun yksilöllinen suunnittelu kunkin tutkit tavan tarpeen mukaiseksi. LÄHDE: Dalleck LC, Van Guilder GP, Richardson TB, Vella CA. Haitallisten vasteiden osuus on siis verra ten vähäinen, mikäli liikuntaharjoittelu räätälöidään yksilöllisesti ja tutkimusnäyttöön perustuvaan oh jeistukseen pohjalta. Samalla tosin myös muistutetaan siitä, ettei tutkimuksissa pidä tuijottaa vain yhteen mitattavaan muuttujaan. Ohjattujen harjoitusten ja motivoinnin lisäksi osallistujat saivat neuvoja suoritustekniikoissa ja harjoittelu koostui sekä kes tävyys että voimaharjoittelusta. L iikunnan tiedetään olevan yleisesti ottaen terveyttä edistävää toimintaa. Dalleck ja hänen tutkimusryhmänsä huomioivat nämä tekijät selvittäessään liikunnan haitallisten vaikutusten ilmaantuvuutta yli 300 aikuisella henki löllä vasteena 14 viikon liikuntainterventioon. Näistä tuloksista johtuen on alettu epäillä, ettei liikunta aina olekaan se paras lääke kaikkiin tervey den riskitekijöihin. Diabetes Metab Syndr Obes. The prevalence of adverse cardiometabolic responses to exercise training with evidence-based practice is low. 2015 Jan 29;8:73-8. Vuosien aika na on kuitenkin raportoitu joukko tutki muksia, joissa liikunnan terveysvasteet ovat jääneet joillakin tutkittavilla verraten vähäisiksi tai olleet jopa kielteisiä. Haitallisia vasteita perinteisissä riskitekijöissä – kuten verimuuttujissa ja verenpaineessa – ilmeni vain noin 3–6 prosenttia, kun niitä aiemmissa tutkimuksissa oli ilmennyt 8–13 prosenttia
Hyvän aerobisen kunnon tiedetään olevan eräs tärkeimmistä yksittäi sistä terveyttä suojaavista tekijöistä. Jokaisen onkin siis tahollaan mietittä vä, haluaako enemmän vuosia elämään, vai elämää vuosiinsa. doi: 10.1001/jamainternmed.2015.0541. Toisaalta tulokset viit taavat siihen, että tätä enemmän juokseminen ei ole hyödyllistä, jos tavoitteena on elää mahdollisimman pitkä elämä. J Am Coll Cardiol. LÄHTEET: Schnohr P, O’Keefe JH, Marott JL, Lange P, Jensen GB. Tanskalaisten tutkimus ei ole ensimmäinen, jossa samansuuntaisia päätelmiä on esitetty. Effect of Moderate to Vigorous Physical Activity on All-Cause Mortality in Middle-aged and Older Australians. On ilmeistä, että tehokkaampi liikkuminen yhdis tyy parempaan fyysiseen kuntoon. Sen sijaan tätä enemmän ja kovempaa juoksevien terveyshyödyt näyttivät hupenevan juok sumäärien kasvaessa, eikä kovasti juoksevien kuol leisuus enää eronnut tilastollisesti merkitsevästi niis tä tutkittavista, jotka eivät juosseet lainkaan. JAMA Intern Med. Kovan kunnon kehittäminen vaatii kuitenkin monesti varsin hurjaa harjoittelua, jolla voi joissain tapauksissa olla myös haitallisia vaikutuksia esimerkiksi sydän ja veren kiertoelimistöön. Lisää vettä kuolleisuusmyllyyn ovat viime aikoina heittäneet myös Gebel ja hänen työryhmänsä. Toisaalta on tärkeätä muistaa, että hyvä kunto antaa mahdollisuuksia osallistua hyvää fyysistä suorituskykyä vaativiin ja monella tapaa palkitseviin tapahtumiin ja toimintoihin, varsin iäkkäänäkin. Gebel K, Ding D, Chey T, Stamatakis E, Brown WJ, Bauman AE. Samoin, että pari vuotta sitten samassa lehdessä julkaistussa laajassa tutkimuksessa (55 000 tutkittavaa) kuolleisuuden väheneminen oli hyvin havaittavissa jopa yli kuusi kertaa viikossa juoksevil la verrattuna täysin juoksemisesta kieltäytyneisiin. Jo hyvin pienetkin juoksumäärät, viidestä kymme neen minuuttia päivässä, johtivat merkittävään kuol leisuuden vähenemiseen.. Vähän viikossa juokseminen tarkoitti heidän tutkimuksessaan juok sua 1–3 kertaa viikossa, hitaalla tai keskivauhdilla suoritettuna. Mitä tehokkaammin ihmiset liikkuivat, sitä pienempi oli kuolleisuus. Dose of jogging and long-term mortality: the Copenhagen City Heart Study. Kardiologian alan johtavassa tiede lehdessä Journal of American College of Cardiology:ssa julkaistun tanskalaistutkimuksen mukaan kokonaiskuolleisuus on nimittäin pienin tä vain vähän viikossa juoksevilla. [Epub ahead of print] ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Research Associate School of Sport Science, Exercise and Health University of Western Australia, Crawley, Australia Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku E nemmän ei ole aina parempi, ainakin mitä tulee juoksemiseen ja eliniän pidentämi seen. He muistuttivat, ettei tutkimus huomioinut muuta fyysistä aktivisuutta kuin juok semisen. Hyvää sparrausta tulosten tulkitsemiseen antaa muun muassa Leen ja kollegoiden pääkirjoitus sa massa numerossa. doi: 10.1016/j. 2015 Feb 10;65(5):411-9. jacc.2014.11.023. 2015 Apr 6. Heidän yli 200 000 Australialaista 45–75 vuotiasta aikuista käsittänyt tutkimuksensa raportoi kuolleisuuden laskevan lineaarisesti sen mukaan, mitä enemmän tutkittavat liikkuivat. 124 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Enemmän elinvuosia juoksemalla – vähän, paljon vai sopivasti. Tässäkin ta pauksessa on syytä vetää hieman henkeä ennen kuin vähentää juoksemistaan alle neljään kertaan viikossa. Lisäksi tutkijat raportoivat, että edes jossain määrin fyysisesti aktiivisilla oli ha vaittavissa annosvaste suhde liikunnan tehokkuu den ja kuolleisuuden välillä. Tutkijoiden mukaan tulokset ovat rohkaisevia, sillä kenellekään ei pitäisi olla ylivoimaista käydä ke vyellä juoksulenkillä hitaalla vauhdilla edes kerran tai jopa 2–3 kertaa viikossa
Vanhemmat arvioivat lastensa olevan kotona muun muassa kyvykkäämpiä nimeämään omia tunteitaan ja puhumaan niistä sekä samaistumaan toisten tunteisiin kuin varhaiskasvattajat päiväkodin yleisissä tilanteissa. Päivittäisen liikkumisen lisäksi hyvät sosioemotionaaliset taidot luovat perustan lapsen hyvinvoinnille. Jyväskylä 2014. Esteettisyyden korostaminen tuo uusia puolia urheiluun ja siitä nauttimiseen. Teos on julkais tu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerolla 215, 98 s. Väitöstutkimuksen mukaan tytöt ovat 3?4-vuotiaana poikia taitavampia nimeämään ja tunnistamaan tunteitaan sekä puhumaan niistä. Tuloksista ilmeni, että sosioemotionaalisissa taidoissa ei ollut koeja kontrolliryhmän välillä tilastollisesti merkitseviä eroja liikuntaintervention aikana. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö myynti@library.jyu.fi. Lisätietoja: Juha-Pekka Kulmala, puh. Teoreettisen tutkimuksen lisäksi hän lähestyi aihetta taiteellisen työskentelyn avulla. Art and Sportin Contemporary Culture” tarkastettiin Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa 27.2.2015. Yksipuolisesti toistuva biomekaaninen kuormitus on riski alaraajojen kuormitusperäisten vammojen syntymiselle. Roolijako ja estetiikka yhdistävät taidetta ja urheilua TaM Matti Tainion väitöstutkimus ”Parallel Worlds. TaM Matti Tainio käsitteli väitöskirjassaan taiteen ja urheilun välisiä yhteyksiä. – Taiteen ja urheilun nykymuotojen läheisyys tulee parhaiten esille estetiikan kautta. Juha-Pekka Kulmala selvitti, miten erilaiset kävelyja juoksutyylit sekä ikääntyminen vaikuttavat alaraajan nivelkuormitukseen liikkuessa. 125 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Liikunta pienten lasten sosio emotionaalisten taitojen oppimis ympäristönä LitL Katri Takalan liikuntakasvatuksen alan väitöstutkimus ”3?4-vuotiaiden päiväkotilasten sosioemotionaalisten taitojen ilmeneminen ja arviointi liikunnassa” tarkastettiin 24.1.2015 Jyväskylän yliopistossa. Taidot kehittyivät sekä koeryhmällä että kontrolliryhmällä tilastollisesti merkitsevästi. Se kiinnitti huomiota lasten sosioemotionaalisten taitojen kehittämiseen liikunnan avulla. Iäkkäillä henkilöillä vaje nilkan ojentajien lihastehossa havaittiin jo kävelyssä ja se suureni selvästi juoksussa ja pikajuoksussa. Tainio löysi yhtymäkohtia taiteen ja urheilun välillä myös näiden historiallisesta kehityksestä ja sosiaalisesta rakenteesta, kuten roolijaosta ja sisäisestä säännöstöstä. Ikääntyminen ei myöskään lisännyt alaraajan nivelkuormitusta. ISSN 0356-1070. 040 805 3755, juha-pekka.kulmala@jyu.fi. Tainio tarkasteli tutkimuksessaan taidetta ja urheilua kulttuurisina käytäntöinä. Urheilusta voi tehdä uudella tavalla merkityksellistä luovan asenteen ja urheilukäytäntöjen henkilökohtaisen soveltamisen kautta eikä vain ennätyksiä ja saavutuksia tavoittelemalla, Tainio toteaa. Myös takareisipainotteinen kävely lähes suoralla polvella lisäsi nivelkuormitusta tavalliseen kävelytyyliin verrattuna. Poikia tulisikin tukea näissä taidoissa yhä enemmän, koska tunteiden tunnistamisen vaikeudet voivat johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen. Arviointimenetelmän kehittämisen yhteydessä varhaiskasvattajien toimesta arvioidut lasten sosioemotionaaliset taidot näyttäytyivät samanlaisina päiväkodin yleisissä tilanteissa ja liikuntatuokiolla. ISSN 0356-1070; 215; ISBN 978-951-39-6085-8. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health, 218. Tällä hän pyrki välttämään alojen pinnalliset erilaisuudet. Ymmärrän estetiikan taiteen ominaisuuksia laajemmin aistihavaintona, esteettisenä kokemuksena. Vastaväittäjänä toimi professori Lev Kreft Ljubljanan yliopistosta ja kustoksena professori Ossi Naukkarinen. Sosioemotionaaliset taidot (esimerkiksi omien tunteiden tunnistaminen, toisen tunteisiin samaistuminen, maltin säilyttäminen, toisen auttaminen ja yhteistyön tekeminen) liittyvät läheisesti myönteisten sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseen sekä yksilön omaan, tasapainoiseen tunneelämään. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö myynti@library.jyu.fi Liikkumistyylillä keskeinen vaikutus nivelkuormitukseen – iäkkäiden kannattaa vahvistaa nilkkoja LitM Juha-Pekka Kulmalan biomekaniikan väitöstutkimus ”The effects of locomotor pattern diversity and ageing on the lower limb joint mechanics and loading during human walking and running” tarkastettiin 27.2.2015 Jyväskylän yliopistossa. Juoksussa päkiäaskelluksen havaittiin vähentävän polven kuormitusta, mutta lisäävän akillesjänteeseen ja pohjelihaksiin kohdistuvaa kuormitusta kanta-askellukseen verrattuna. Tulokset osoittivat, että kävelyssä polven kuormitus oli suurinta henkilöillä, jotka kävelivät etureisipainotteisesti koukistamalla polvea normaalia enemmän. Vastaväittäjänä toimi professori Albert Gollhofer (Institute of Sport and Sport Science, University of Freiburg) ja kustoksena professori Janne Avela. Katri Takalan tutkimus alkoi vuonna 2004 Kajaanin yliopistokeskuksen Lasten liikuntaja terveyskasvatuksen keskuksessa. Alle 4-vuotiaiden päivittäisen liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämishankkeissa suunniteltiin ohjelma, jota toteutettiin väitöstutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa. 044 55 99 309. Keskeisin ero eri-ikäisten liikkumisessa havaittiin nilkan toiminnassa. Lisätietoja: Katri Takala, katri.takala@kamk.fi, puh. Vastaväittäjänä toimi professori Lasse Lipponen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Jarmo Liukkonen. Yllättävää sen sijaan oli, että ikääntyneiden liikkumisessa (kävely, juoksu, pikajuoksu) ei havaittu vajetta polvinivelen tehontuotossa. Tainio osoittaa valitsemiensa näkökulmien avulla T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t. Iäkkäillä myös lonkan ojentajaja koukistajalihakset tuottivat vähemmän lihastehoa maksimijuoksussa, mikä nilkan ojentajalihasten ohella rajoittaa ikääntyneiden suorituskykyä juostessa
Kaikkein stressaantuneimpien tulokset paranivat suhteessa kaikkein eniten. Virallinen lopputulos, ihanteellisesti tuomaroitu lopputulos ja osoitetut taidot ovat Mika Hämäläisen mukaan paremmuuden kolme mittapuuta urheilukilpailuissa. Tutkimuksessa oli mukana lisäksi 30 henkilön verrokkiryhmä, jolle tehtiin samat mittaukset ja testit kuin varsinaiselle liikuntaryhmälle. Heinonen. Vastaväittäjänä toimi professori Suzanne Leveille (University of Massachusetts, Boston, USA) ja kustoksena professori Taina Rantanen. 040 738 1528, oili.kettunen[at]vierumaki.fi. – Taiteessa painopiste on siirtynyt valmiista teoksista taiteellisiin prosesseihin ja niiden synnyttämiin kokemuksiin. Lisätietoja: Oili Kettunen, puh. Lisätietoja: Johanna Eronen, puh. Tainion mukaan viimeaikainen kehitys on luonut uudenlaisen aktiivisen kentän, missä taiteenkaltaiset ja urheilusta johdetut uudet aktiviteetit voivat kehittyä. 126 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 myös, kuinka käsitykset taiteesta ja urheilusta ovat laajentuneet. – Uusien näkökulmien ansiosta on mahdollista ymmärtää taiteen ja urheilun yhteiskunnallisia hyötyjä ja niiden merkityksiä perinteisen taidetai urheilumaailman ulkopuolella. Tässäkin tutkimuksessa liikunta vähensi stressitasoa. Liikuntaryhmään kuuluneet työntekijät lisäsivät selvästi liikuntaaktiivisuuttaan. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health, 220, 86 s., Jyväskylä 2015, ISSN 03561070; 220, ISBN 978-951-39-6112-1 (nid.), ISBN 978-951-39-6113-8 (PDF). Väitöskirjan tilaukset Aalto-yliopiston verkkokirjakauppa shop.aalto.fi, tiedustelut artsbooks@aalto.fi. Hyvä valaistus, kävelymatkat palveluihin sekä hyvin hoidetut kadut myös talviaikaan helpottavat iäkkäiden henkilöiden ulkona liikkumista ja tukevat liikkumiskyvyn säilymistä ja itsenäistä elämää. Seurantavuodenkin jälkeen osallistujien fyysinen kunto oli keskimäärin viisi prosenttia parempi kuin lähtötilanteessa. Interventioon osallistui reilut 300 henkilöä, jotka kävivät urheiluopistolla kahden päivän valmennusleireillä muutaman kuukauden välein vuoden ajan. Myös yleisön ja harrastelijoiden osallistumista painotetaan aiempaa enemmän sekä taiteessa että urheilussa, Tainio toteaa. Reserviläistutkimukseen osallistui 831 nuorta 20–42-vuotiasta miestä. Hyväkuntoiset ikäihmiset, joiden lähiympäristö on liikuntaan soveltuva, pääsevät useimmiten liikkumaan vaivatta niin kodin läheisyydessä kuin kauempanakin. Kettunen toteutti väitöstyönsä ensimmäisessä osatutkimuksessa pk-yritysten työntekijöille liikuntaintervention, joka pidettiin Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä. Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi ympäristön hyviä puolia vanhusten ulkona liikkumisen kannalta, ja todettiin että ulkona liikkumiseen kannustava lähiympäristö, kuten puistot ja kävelyreitit, motivoivat vanhuksia liikkumaan ulkona ja voivat estää liikkumisvaikeuksien kehittymistä. Urheilussa arvioidaan paremmuutta kolmella kriteerillä VTM Mika Hämäläisen väitöskirja ”The Concept of Betterness and Sport Competitions”(Paremmuuden käsite ja urheilukilpailut) tarkistettiin 20.3.2015 Turun yliopistossa. 040 805 3550, johanna.eronen@jyu.fi. Myös kaatumisen pelko, huonot sääolosuhteet sekä sairaudet ja kivut vähentävät mahdollisuuksia ulkona liikkumiseen. Heille järjestettiin muun muassa valmennusta sekä ohjattua ryhmäliikuntaa. 040 541 5103, matti.tainio@aalto.fi . Samalla heidän fyysinen kuntonsa ja työkykynsä paranivat, stressioireet vähenivät ja henkiset voimavarat lisääntyivät. Urheilussa sen sijaan korostuu enemmän kilpailu itsensä kanssa kuin kilpakumppanien voittaminen. Lähtötilanteeseen verrattuna he alkoivat liikkua keskimäärin tunnin enemmän per viikko. Lisätietoja: Matti Tainio, puh. Kaikkein huonokuntoisimmat vanhukset voisivat hyötyä ulkoilukaverista, joka lisäisi ulkona liikkumisen turvallisuutta ja kannustaisi lähtemään liikkeelle. Heikko sosioekonominen asema näytti myös tulosten perusteella olevan yhteydessä vähäisempiin liikuntamahdollisuuksiin. Aiemmin selvärajaiset taide ja urheilu ovat jatkuvassa liikkeessä. Urheilukilpailujen jälkeen ihmiset kiistelevät usein siitä, voittiko paras. Vastaväittäjänä toimi professori Clas-Håkan Nygård Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Olli J. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö myynti@library.jyu.fi. Vastaväittäjänä toimii professori Mike McNamee Swansean yliopistosta Walesista Britanniasta ja kustoksena professori Juha Räikkä. Tarkastelun kohteena oli tavanomainen ulkona liikkuminen, kuten kävelylenkkeily ja kulkeminen kauppaan tai muihin palveluihin. Tämä voi johtaa esimerkiksi hyvinvointia lisäävien sovellusten kehittämiseen. Ne vanhukset, joiden liikuntakyky on heikentynyt, voivat kohdata ulkona liikkumisessa sellaisia haasteita, joita hyväkuntoiset eivät edes huomaa: huonosti liikkuvalle vanhukselle liukkaat kadut, pimeys ja muu liikenne voivat aiheuttaa turvattomuutta, joka pitää vanhan ihmisen kodin seinien sisäpuolella. Johanna Eronen selvitti väitöstutkimuksessaan 75–90-vuotiaiden naisten ja miesten liikunnan mahdollistavia ja liikuntaa haittaavia tai estäviä tekijöitä. Hyvä kunto ja liikunta vähentävät stressiä työikäisillä TtM Oili Kettusen väitöstutkimus ”Liikunta-aktiivisuuden ja fyysisen kunnon yhteys henkiseen hyvinvointiin nuorilla miehillä ja työikäisillä: yhteydet stressioireisiin, henkisiin voimavaroihin, ylipainoon ja työkykyyn” tarkastettiin 6.3.2015 Turun yliopistossa. Väitöstutkimuksen toinen osatutkimus koski puolustusvoimien kertausharjoituksiin tulleiden reserviläisten kuntoa. 2015 Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http:// www.doria.fi/handle/10024/103576 Lähiympäristö tarjoaa haasteita ja mahdollisuuksia iäkkään ihmisen liikunnalle TtM Johanna Erosen väitöstutkimus ”Disparities in physical activity in old age” tarkastettiin 13.3. Tutkimuksessa ilmeni, että vain kolmasosa reserviläisistä oli hyväkuntoisia ja liikkui riittävästi
Hämäläisen mukaan voittoon liittyvät kiistat ovat tavallisia, koska arviointikriteerit voivat olla ristiriidassa keskenään. Hämäläisen väitöskirja edustaa urheilun filosofista ja eettistä tutkimusta. Ruotsi oli parempi virallisen lopputuloksen mukaan, kun taas Suomi oli parempi ihanteellisesti tuomaroidun lopputuloksen mukaan ja osoitti enemmän taitoa, Hämäläinen havainnollistaa. – Tätä selitystä tukee se, että ihmiset eivät jälkikäteen juuri kyseenalaistaneet ottelun voittajaa, Hämäläinen sanoo. – Tällöin kolmen kriteerin välillä vallitsee ristiriita. Kun vähän liikkuvat saivat henkilökohtaista liikuntaohjausta, he lisäsivät liikkumistaan ja jatkoivat sitä koko tutkimuksen ajan 2,5 kertaa todennäköisemmin kuin vertailuryhmäläiset. Huippu-lumilautailu organisoi. Tutkittavat jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään, joista toinen sai säännöllistä henkilökohtaista kestävyysliikuntaan painottuvaa liikuntaohjausta ja toinen toimi vertailuryhmänä. Keskimäärin kaksi viidestä liikuntaohjausta saaneesta lisäsi ja ylläpiti liikuntaansa neljän vuoden ajan. Leena Hakolan väitöstutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia ikääntyvistä miehistä ja noin puolet naisista liikkuu terveytensä kannalta riittämättömästi. Vastaväittäjänä toimi professori Vesa Puuronen (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Itkonen. Väitöskirja tarjoaa käsitteistön, jolla voimme puhua tarkasti urheilun paremmuuteen liittyvistä kysymyksistä, Hämäläinen sanoo. Fyysistä aktiivisuutta selvitettiin kyselyin. Lisäksi vähän liikkuvilla miehillä oli enemmän sairauksia, suppeampi sosiaalinen verkosto sekä huonompi ruokavalio kuin muilla. Media antaa nuorille keinoja muovata lumilautailua oman laiseksi FM, YTM Anna-Liisa Ojalan liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirja “Vaihtoehtoisuutta ja valtavirtaisuutta: tutkimus suomalaisten lumilautailijoiden uria raamittavista asenteista, olosuhteista ja resursseista” tarkastettiin 24.4. Tutkimuksessa tarkasteltiin taustatekijöiden ja nelivuotisen liikuntaintervention vaikutusta ikääntyvien liikkumiseen. 2015 Jyväskylän yliopistossa. Väitöstutkimuksen yksi keskeinen tuotos on kestävyyssuorituskykyä kuvaavat maksimaalisen hapenottokyvyn viitearvot miehille ja naisille, sekä erikseen terveille miehille ja terveille naisille. Ojala tarkasteli suomalaisten lumilautailijoiden sopeutumista ammattilumilautailukentän instituutioihin, median roolia suomalaisten lumilautailijoiden uralla, valmentajien roolia suomalaisten lumilautailijoiden uralla, uran mahdollistavaa rahoitustaustaa sekä lumilautailijoiden uratavoitteita. Hämäläisen mukaan esimerkiksi Saksa oli jokaisen kriteerin mukaan parempi joukkue vuoden 2014 jalkapallon MM-kisojen välieräottelussa, jossa se kaatoi Brasilian numeroin 7–1. 044 375 2131, mikham@utu.fi. Henkilökohtaista liikuntaohjausta saaneista kaksi viidestä sai kimmokkeen vuosia kestävään liikuntaharrastukseen. Aineiston muodosti DR’s EXTRA (Dose-Responses to Exercise Training) -tutkimus, joka oli laaja väestöotos 57–78-vuotiaita kuopiolaisia miehiä ja naisia. Vastaväittäjänä toimii professori Mai-Lis Hellénius (Karolinska Institutet,Tukholma) ja kustoksena professori Rainer Rauramaa. Tutkimus antoi uutta tietoa liikuntaintervention ja taustamuuttujien yhteisvaikutuksista liikunnan lisäämiseen. Väitöstutkimus on osa pitkää ja laajaa satunnaistettua kontrolloitua liikuntaja ruokavaliointerventiotutkimusta. Naisilla huono terveys oli yhteydessä vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen. Aikuisten organisoimassa kilpaurheilussa on yleensä säännöt, kaikille yhteiset kilpailuradat sekä organisaatiot, jotka vahtivat sääntöjen noudattamista ja jakavat paikkoja kilpailuihin. Liikuntaohjaus puri parhaiten eläkeiän kynnyksellä oleviin sekä henkilöihin joilla oli masennusoireita tai jotka olivat lopettaneet tupakoinnin. – Urheilun empiirisessä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita esimerkiksi siitä, mikä on tehokkain tapa ylittää este estejuoksussa. Nämä viitearvot palvelevat ikääntyvien kuntotestauksen ja kliinisten rasituskokeiden parissa toimivia ammattilaisia ja heidän asiakkaitaan. Esimerkkinä kriteerien välisestä ristiriidasta voi käyttää jääkiekko-ottelua, jossa Suomi johtaa ensin Ruotsia, mutta häviää tuomarin jakaessa rangaistuksia virheellisesti Ruotsin hyväksi. Vähäistä fyysistä aktiivisuutta ja liikunnan muutosta liikuntaintervention myötä tarkasteltiin suhteessa sosiodemografisisiin, terveyteen, sosiaalisen tukeen ja verkostoon sekä elintapoihin liittyviin tekijöihin. Maksimaalinen hapenottokyky aleni 15 prosenttiyksikköä kymmenessä ikävuodessa poikkileikkausaineistossa. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/ handle/10024/103677 Eläkeiän kynnyksellä olevat tarttuvat liikuntaohjaukseen LitM, TtK Leena Hakolan väitöstutkimus ”Cardiorespiratory Fitness and Physical Activity in Older Adults: a Population-based Study in Men and Women” tarkastettiin 10.4.2015 ItäSuomen yliopistossa. Maksimaalinen hapenottokyky mitattiin tarkasti ja luotettavasti suoralla menetelmällä hengityskaasuista polkupyöräergometritestin aikana. Anna-Liisa Ojala kysyy väitöskirjassaan, millaiset tekijät vaikuttavat suomalaisten freestyle-lumilautailijoiden kiinnittymisessä ammattilaisuuteen. Vähiten liikkuvat miehet olivat vanhempia, useammin työssäkäyviä ja eronneita kuin enemmän liikkuvat miehet. Tutkimus toteutettiin Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksella vuosina 2005–2011. Tarvitaan kuitenkin filosofista keskustelua, kun pohdimme, mitä on paremmuus urheilukilpailuissa. Lisätietoja: Mika Hämäläinen, puh. Tutkimus pyrkii vastaamaan niihin ongelmiin, joihin empiiriset eli havaintoihin perustuvat menetelmät eivät vastaa. Paras joukkue on saatu selville, kun kaikki kolme kriteeriä ovat sopusoinnussa keskenään. 127 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 urheilija tai joukkue
Vastaväittäjänä toimi dosentti Pirkko Jäntti Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Sirpa Hartikainen. Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health, 221. Jani Vaara tutki väitöskirjassaan, miten lihaskunnon eri osa-alueet, lihaskestävyys ja maksimivoima, ovat yhteydessä sydänsairauksien riskitekijöihin nuorilla miehillä. Se lumilautailu, jota miljoonat ihmiset seuraavat television välityksellä kerran neljässä vuodessa ei kerro koko totuutta. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö myynti@library.jyu.fi. Sponsorit mahdollistavat tämän ammattiurheilijuuden muodon resursoimalla uraa. 044 742 6246, ojala.annaliisa@gmail.com. Lihaskunto ja etenkin lihaskestävyys vähentävät verenkiertoelimistön sairauksien riskitekijöitä. Uratavoitteiden rikkaudesta huolimatta modernin ajan urheilulle tyypilliset toimintamallit valmentajajärjestelmineen ovat työntyneet – ja ne on omaksuttu – myös lumilautailuun. Lumilautailun mediapuoli tuo esiin nuorisokulttuuristen lajien tarjoaman uudenlaisen tavan huippuurheilijuudelle: lumilautailijat ovat luovien toimialojen yrittäjiä, jotka esittelevät taitojaan itse tuotetun mediamateriaalin ja itse palkattujen kuvaajien avulla. Lisätietoja: Jani Vaara, puh. Ojala, A.-L. Tämä yhteys oli keskimäärin voimakkaampi ylipainoisilla koehenkilöillä ja siten tulokset osoittavatkin että hyvä lihaskunto voi olla erityisen suojaava tekijä matala-asteiselta tulehdustilalta ylipainoisilla. Samoista syistä lumilautailijat kokevat lumilautakilpailut kuitenkin luovuuttaan kahlitsevina ja hauskuutta vähentävinä. Tutkimus toteutettiin kertausharjoitusten yhteydessä, joissa koehenkilöinä oli 846 nuorta suomalaista miestä. Kilpailuiden selkeiden sääntöjen, ratojen yksinkertaisuuden sekä tuomaroinnin vuoksi myös lajia tuntemattomien on helppo seurata lumilautakilpailuja. 128 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 tuu kahden ääripään välille, jossa olympialumilautailu on kuin mikä tahansa perinteinen urheilulaji ja mediatuotteiden ympärille rakentuva lumilautailu sitä vastoin enemmänkin kulttuuriteollisuutta kuin urheilua, Ojala määrittelee. Ei ole yhtenäistä lumilautailuksi kutsuttua urheilumuotoa alalajeineen, selkeine sääntöineen ja ratoineen. Tutkimuksessa todettiin myös, ettei käden puristusvoiman heikkous iäkkäillä yksin ennusta varhaisempaa kuolleisuutta, vaan siihen vaikuttavat myös muun muassa sairaudet, liikunta-aktiivisuus ja ravitsemustilanne. Lumilautailijoiden tavoitteet taas ovat moninaisemmat. Linkki videoon, jossa Anna-Liisa Ojala kertoo tutkimuksestaan: http://r.jyu.fi/bBo. Väitöstutkimuksessaan Tikkanen käytti aineistona Kuopiossa vuosina 2004–2007 tehtyä Ikääntyneiden Hyvän Hoidon Strategia -interventiotutkimusta (HHS), jonka yhteensä. Lihaskunto on tärkeää nuorten miesten sydänterveydelle LitM Jani Vaaran valmennusja testausopin väitöstutkimus “Associations of physical activity and physical fitness with cardiovascular risk factors in young men” (Fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen kunnon yhteydet verenkiertoelimistön riskitekijöihin nuorilla miehillä) tarkastettiin 24.4.2015 Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että hyvä lihaskestävyys ja maksimivoima olivat käänteisesti yhteydessä joihinkin tulehdustekijöihin kestävyyskunnosta riippumatta. Sen sijaan maksimivoimalla ei havaittu samankaltaista yhteyttä. Tulokset osoittavat, että kestävyystyyppisen liikunnan ja kunnon lisäksi myös lihaskunnon rooli voi olla merkittävä sydänterveydelle, Vaara tiivistää. Terveyden näkökulmasta paras tulos saadaankin kehittämällä sekä kestävyyskuntoa että lihasvoimaa, Vaara suosittaa. Vastaväittäjänä toimi professori Marie H. Perinteisissä, modernilla ajalla syntyneissä urheilulajeissa tavoitteet ovat yleensä arvokilpailuissa ja tavoitteisiin pyritään kurinalaisen harjoittelun kautta. Murphy (University of Ulster, UK) ja kustoksena professori Heikki Kyröläinen. Jyväskylän yliopisto. Lisätietoja: Anna-Liisa Ojala, puh. (2015) Vaihtoehtoisuutta ja valtavirtaisuutta: tutkimus suomalaisten lumilautailijoiden uria raamittavista asenteista, olosuhteista ja resursseista. 0299530432, jani.vaara@mil.fi. Sydänterveyden kohentamiseen tarvitaan harjoittelua, joka kuormittaa riittävästi verenkiertoja hengityselimistöä, kuten kestävyystai lihaskestävyysharjoittelua. Säännöllinen liikunta keskiikäisenä mahdollistaa paremman liikkumiskyvyn iäkkäänä. Studies in sport, physical education and health 219. Ojala pitää tutkimuksensa keskeisimpänä löydöksenä lumilautakentän moniäänisyyttä ja monimuotoisuutta. Verkkoversio http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-6158-9 Geriatrinen arviointi ja yksilölli sesti räätälöity hoito ja kuntoutus parantavat iäkkään fyysistä toimintakykyä Terveystieteiden lisensiaatti Päivi Tikkasen väitöstutkimus ”Kotona asuvien iäkkäiden ihmisten fyysinen toimintakyky” tarkastettiin 8.5.2015 Itä-Suomen yliopistossa. ISSN 0356-1070; 221; ISBN 978-951-39-6157-2. Lumilautailufilmejä ja lehtijuttuja kuvataan kilpailuista poiketen laskettelukeskusten ulkopuolella. Iäkkäiden geriatrinen arviointi ja yksilöllisesti räätälöity hoito ja kuntoutus puolestaan parantavat liikunta-aktiivisuutta, liikkumiskykyä ja lihasvoimaa erityisesti hauraus-raihnaus-oireyhtymästä (HRO) tai sen esiasteesta kärsivillä iäkkäillä ihmisillä sekä liikunnallisesti aktiivisilla iäkkäillä naisilla, osoittaa terveystieteiden lisensiaatti Päivi Tikkasen tuore väitöstutkimus. Vaara havaitsi, että hyvä lihaskestävyys oli itsenäisesti kestävyyskunnon tasosta riippumatta yhteydessä sydänsairauksien riskitekijöihin, kuten parempiin kolesterolija verenpainearvoihin. Lumilautailufilmejä ja -lehtiä seuraavalla yleisöllä täytyy olla tietoa lumilautatempuista ja -tyyleistä, sillä suoritusten arvon määrittävät tuomarien sijasta vertaiset ja laji kehittyy jatkuvasti. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, myynti@ library.jyu.fi. Verenpaineen ja kolesteroliarvojen lisäksi myös matala-asteinen tulehdustila on riskitekijä sydänsairauksille. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet kestävyyskunnon edut terveydelle, mutta tutkimustietoa on vähemmän siitä, miten lihaskunto on yhteydessä terveyteen ja onko se riippumaton kestävyyskunnon tasosta, Vaara kertoo. Voimaharjoittelulla on merkitystä etenkin lihasmassan ylläpitämisessä
Toimenpiteet tulisi kohdentaa erityisesti niille, jotka ovat ei-aktiivisia tai joilla on HRO tai sen esiaste. Suunnistuksen suosio on kasvanut viime vuosina merkittävästi, mikä näkyy esimerkiksi kuntosuunnistustapahtumien sekä Jukolan viestin osallistujamäärissä. Studies in Sport, Physical Education and Health, Jyväskylä 2015, ISSN 0356-1070; 222, ISBN 978-951-39-6167-1 (nid.)ISBN 978-951-39-6168-8 (PDF). Vastaväittäjänä toimi professori Toni Arndt (GIH The Swedish School of Sport and Health Sciences, Ruotsi) ja kustoksena professori Taija Juutinen. myynti@library.jyu. Pohjelihasten eksentrisessä harjoittelussa noustaan päkiälle terveellä jalalla ja kipeällä jalalla annetaan pohjelihasten venyä hallitussa liikkeessä alaspäin. Akillesjännepotilailla tutkittiin lisäksi eksentrisen harjoittelun vaikutusta pohjelihasten voimantuottoon, lihasten ja akillesjänteen glukoosinkulutukseen sekä EMG-aktiivisuuteen. Liikkumiskykyä ja lihasvoimaa voi kehittää vielä iäkkäänä Tulosten mukaan keski-iässä aktiivisesti liikkuneet pystyivät iäkkäinä kävelemään ulkona ja vähintään 400 metrin matkan itsenäisesti todennäköisemmin kuin ne, jotka eivät olleet liikunnallisesti aktiivisia keskiikäisinä. Kuntoutuksen vaikutuksesta pohjelihasten väliseen koordinaatioon on vaikea tehdä yksiselitteistä tulkintaa. Geriatrinen arviointi ja yksilöllisesti räätälöity hoito ja kuntoutus vaikuttivat positiivisesti iäkkäiden fyysiseen toimintakykyyn. Samanaikaisesti rekisteröitiin lihasten EMG-aktiivisuutta ja PET-laitteistolla selvitettiin lihasten glukoosinkulutusta. Kroonisesta jännekivusta kärsivillä tutkittavilla nilkan ojennusvoima oli kipeässä jalassa huomattavasti tervettä jalkaa heikompaa. Yksilöllinen kotiharjoitusohjelma toi kuitenkin helpotusta kipupotilaille, joiden oireet helpottuivat 12 viikon kuntoutuksen aikana. Geriatrisen arvioinnin ja yksilöllisesti räätälöidyn hoidon ja kuntoutuksen avulla voidaan auttaa iäkkäitä ylläpitämään fyysistä toimintakykyään ja ehkäisemään tulevia toimintakyvyn ongelmia. Suosion kasvua voidaan selittää lajin elämyksellisellä luonteella sekä kuntosuunnistuksen eteen tehdyllä kehittämisja markkinointityöllä. Vastaväittäjänä toimi professori Antti Honkanen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Itkonen. Loukkaantuneen akillesjänteen kuntoutus kannattaa LitM Tahir Masoodin biomekaniikan väitöstutkimus ”Calf muscle activation strategies in healthy and injured Achilles tendon conditions ” tarkastettiin 12.5.2015 Jyväskylän yliopistossa. Keski-ikäisinä liikunnallisesti aktiivisia olleet miehet kävelivät iäkkäinä nopeammin ja heidän käden puristusvoimansa oli suurempi kuin keski-ikäisinä liikunnallisesti eiaktiivisilla. 129 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 1000 vähintään 75-vuotiasta osallistujaa jaettiin interventioja verokkiryhmiin. Tahir Masood selvitti kolmipäisen pohjelihaksen ja FHL-lihaksen (isonvarpaan pitkä koukistajalihas) toiminnallista suhdetta terveillä, akillesjännekivuista kärsivillä tutkittavilla ja akillesjänteen repeämästä toipuvalla tutkittavalla. 400 metrin itsenäinen kävelykyky säilyi ennallaan henkilöillä, joilla oli HRO tai sen esiaste. Väitöstutkimukseen otettiin mukaan 700 interventiotutkimukseen osallistunutta kotona asuvaa henkilöä. Väitöskirja verkossa: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-6168-8 Suunnistustapahtuma on koko perheen elämys LitM Teemu Takalon liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöstutkimus ”Massaliikuntatapahtuman osallistujaryhmät ja osallistumisen motiivit: Kainuun rastiviikko ja suunnistuksen MM-kilpailut 2013” tarkastastettiin 16.5.2015 Jyväskylän yliopistossa. Fyysisen toimintakyvyn säilyttämiseksi on tärkeää motivoida iäkkäät ihmiset joko lisäämään liikuntaa tai vähintään säilyttämään nykyiset liikuntatottumuksensa. Liikunnan tulisi olla osa päivittäistä rutiinia myös iäkkäillä ihmisillä ja sen vuoksi liikunnan määrän arviointi ja ohjaus pitäisi sisällyttää kaikkiin iäkkäiden ihmisten tutkimusja arviointitilanteisiin. Tämän intervention aikana liikunta-aktiivisuus lisääntyi erityisesti niillä, jotka eivät kuntoutuksen alkaessa olleet liikunnallisesti aktiivisia. 44 5545774, tahirphysio@gmail.com. Verrokkiryhmäläiset osallistuivat ainoastaan vuosittaisiin haastatteluihin sekä toimintaja liikkumiskyvyn mittauksiin. Heitä myös motivoivat liikkeelle osin erilaiset syyt. Lisäksi liikkumiskyky ja lihasvoima, joita mitattiin tuolilta ylösnousutestillä, parantuivat liikunnallisesti aktiivisilla naisilla. Tulokset osoittivat, että pohkeen eri lihasten käyttö isometrisessä nilkan ojennuksessa on hyvin yksilöllistä sekä terveillä että akillesjänteen kivuista kärsivillä henkilöillä. Lisätietoja: Tahir Masood, puh. Interventioryhmäläisille tehtiin kolmen vuoden aikana vuosittain geriatrinen arviointi ja heille räätälöitiin yksilöllinen hoito ja kuntoutus. Joillain tutkittavilla löydettiin huomattavaa aktiivisuutta FHL-lihaksessa, kun puolestaan toisilla tämän lihaksen käyttö oli vähäistä. Pohjelihaksilla on tärkeä rooli jokapäiväisessä elämässämme. Liikunnallisesti aktiiviset iäkkäät kokivat liikunnan tärkeämpänä kuin ei-aktiiviset. Tärkein liikuntaan motivoiva syy kaikilla iäkkäillä oli oman terveyden ylläpitäminen. Tutkimukseen osallistui 18-35 -vuotiaita miehiä ja naisia. Jaloista otettiin myös anatomiset magneettikuvat samalta alueelta. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, puh. Suunnistusta voidaankin pitää suunnannäyttäjänä muuttuvassa. fi. Eksentrisen harjoitusjakson jälkeen voimatasot paranivat sekä jännekipuettä jännerepeämäpotilailla. Geriatrisen arvioinnin ja yksilöllisesti räätälöidyn hoidon ja kuntoutuksen toteutuminen edellyttäisi sosiaalija terveydenhuollon ammattilaisten osaamisen kehittämistä gerontologian ja geriatrian alueilla. Toiseksi tärkeimmäksi syyksi nousi liikunnallisesti aktiivisilla liikunnasta nauttiminen, ei-aktiivisilla taas liikunnan sosiaaliset ja psykologiset syyt sekä terveysalan ammattilaisen ohjaus. Turun Valtakunnallisessa PETkeskuksessa tehdyissä mittauksissa tutkittavat tekivät isometrisiä nilkan ojennuksia 30 prosenttia nilkan maksimaalisesta ojennusvoimasta vuorotellen vasemmalla ja oikealla jalalla viiden sarjoissa noin 20 minuutin ajan. Pohjelihasten tehtävänä on ojentaa nilkkaa, ja ymmärtääksemme pohjelihaksiin ja akillesjänteeseen liittyviä vammoja tarvitsemme tietoa siitä, miten eri pohjelihaksia käytetään
Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, myynti@library.jyu.fi.. Kun näemme arjen ison kuvan, ymmärrämme myös sen osien dynamiikkaa – ja jotain myös liikunnan lisäämisen mahdolTilaukset: www.lts.fi • linda.raivio@lts.fi • puh. Olennaista liikuttamisessa on ymmärtää liikuntasuhde laveasti. Esa Rovio, Anita Saaranen-Kauppinen, Teijo Pyykkönen Liikuntakynnyksen yli – ohjelmista ihmisen kohtaamiseen Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 28, 48 sivua, 2014. 010 778 6602 Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran sellisesti on syytä luopua ajatuksesta, että vähän liikkuvien kohdalla kyse on liikuntatutkimuksesta siinä mielessä kuin sitä on harjoitettu. Kainuun Rastiviikon osallistujista voidaan tunnistaa kuusi suunnistukseen eri tavoin ja motiivein kiinnittynyttä suunnistajaryhmää elämäntapasuunnistajista satunnaisesti suunnistaviin hengailijoihin. 130 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 2–3 / 2015 Julkaisut ovat Liikuntatieteellisen Seuran ja LIKES-tutkimuskeskuksen yhteistuotantoa. Teemu Takalo tutki väitöskirjassaan, millaisia suunnistajaryhmiä suunnistuksen MM-kilpailujen yleisökilpailuun, Kainuun Rastiviikolle osallistui. Seuraava kehittämisen paikka liikuntatapahtumissa voisi olla esimerkiksi kasvavan ultramatkoihin liittyvän kiinnostuksen hyödyntäminen tapahtumien sisällöissä. Lisäksi Takalo tarkasteli, millä motiiveilla tapahtumaan osallistuttiin. Lisätietoja: Teemu Takalo, puh. Ihmisen liikuntasuhteessa on paradoksaalisesti kyse kaikesta muusta kuin suhteesta pelkästään liikuntaan. 044-5325921, teemu.takalo@kainuunliikunta.fi , Studies in Sport, Physical Education and Health, 223, 153s., Jyväskylä 2015, ISSN: 0356-1070, ISBN: 978951-39-6170-1. Kun näemme arjen ison kuvan, ymmärrämme myös sen osien dynamiikkaa – ja jotain myös liikunnan lisäämisen mahdollisuuksista. Ilmiö tulisi huomioida suunnistuksessa ja kestävyyslajeissa laajemminkin, Takalo toteaa. Vähän liikkuvien aktivointi on enemmän kuin liikuntakysymys. Näin suunnistamiseen ja liikuntaan liittyvät pääomat siirtyvät luontevasti seuraaville sukupolville vaalien lajija tapahtumakulttuuria. Tilaukset: www.lts.fi • linda.raivio@lts.fi • puh. Suhde liikuntaan rakentuu osana ihmisen elämän kokonaisuutta. Tutkimuksellisesti on syytä luopua ajatuksesta, että vähän liikkuvien kohdalla kyse on liikuntatutkimuksesta siinä mielessä kuin sitä on harjoitettu. Tutkimukseen osallistui 1510 suomalaista Kainuun Rastiviikon suunnistajaa. 010 778 6602 Vähän liikkuvat Vähän liikkuvat Vähän liikkuvat Esa Rovio, Teijo Pyykkönen Esa Rovio, Teijo Pyykkönen Esa Rovio, Teijo Pyykkönen juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 Olennaista liikuttamisessa on ymmärtää liikuntaradoksaalisesti kyse kaikesta muusta kuin suhteesta pelkästään liikuntaan. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunnistuksen ja muiden lajien tapahtumien sisällön sekä markkinoinnin kehittämisessä. Esa Rovio, Anita Saaranen-Kauppinen, Teijo Pyykkönen Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen ee eeen iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiissssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssseeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeennnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn eeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeennnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli liikuntakulttuurissa, jossa korostuvat yksilöllisyys ja elämyksellisyys sekä sitoutumattomuus perinteiseen urheiluseuratoimintaan ja lisenssiperusteiseen kilpaurheiluun. Tapahtumaan tullaan perhekunnittain, koska samassa tapahtumassa suunnistavat niin lapset, isovanhemmat, kuin eri tasoilla lajiin kiinnittyneet vanhemmatkin. Suhde liikuntaan rakentuu osana ihmisen elämän kokonaisuutta. Esa Rovio, Teijo Pyykkönen Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 26, 54 sivua, 2011. – Ultramatkoissa ja kaupunkisuunnistuksessa korostuvat liikunnasta nykyisin usein haettavat elämyksellisyys ja äärikokemukset. Kuntosuunnistus tarjoaa näin mahdollisuuden harrastaa lajia ja osallistua sen tapahtumiin entistä vapaammin. Hinta: á 15 € + toim.kulut. Suunnistuksessa suosiossa näyttäisi olevan myös suunnistaminen urbaanissa kaupunkiympäristössä